Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 3366 insertions, 3749 deletions

diff --git a/56647-0.txt b/56647-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..fae8d43
--- /dev/null
+++ b/56647-0.txt
@@ -0,0 +1,3366 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56647 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+KOSTAJAN KOURISSA
+
+Salapoliisikertomus
+
+
+Kirj.
+
+STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
+
+
+Suomentaneet
+
+V. ja H. Korsberg.
+
+
+
+
+
+Porissa,
+Otto Andersin,
+1919.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+    I. Lääkärin kertomus
+   II. Salapoliisi alkaa toimia
+  III. Urkkijat
+   IV. Kuolleena löydetty
+    V. Vainaja
+   VI. "Kolmen huoneen salaisuus"
+  VII. Rouva Hjelm
+ VIII. Ã…kerholmin kuolema
+   IX. Rouva Hjelm kohottaa huntua
+    X. Punapartainen
+   XI. Hyvin tähdätty isku
+  XII. Yhdentoista luvun toinen osa
+
+
+
+
+I
+
+LÄÄKÄRIN KERTOMUS
+
+
+Muuanna talvi iltana noin kolme vuotta sitten istui Asbjörn Krag
+kamiinan vieressä työhuoneessaan selaillen paksua asiapaperikääröä,
+jonka eräs salapoliisin apua tarvitseva oli hänelle hiljattain
+jättänyt. Voimakkaasti valaiseva lamppu seisoi työpöydällä, jolle oli
+asetettu erilaatuisia asiakirjoja, muutamia kellastuneita kirjeitä,
+tilejä ja erikoinen osasto sähkösanomia. Yht'äkkiä kuuli salapoliisi
+ovikellon soivan.
+
+Hän työnsi asiapaperin syrjään.
+
+Salapoliisi huomasi heti tulijan avunhakijaksi. Hän nousi sukkelasti,
+kiersi lampun liekin alemmaksi ja sammutti sen. Sitten painoi hän
+sähkönappulaa, ja samassa leimahti viheriällä varjostettu voimakas
+sähkövalo oven kohdalla. Ovi avautui ja muuan herra astui sisään.
+
+Tulija, keski-ikäinen, verevä ja lihavahko herrasmies kultasankaisine
+silmälasineen, pysähtyi epäröivänä ja voimakkaan valon häikäisemänä
+kynnykselle huomaamatta ollenkaan Asbjörn Kragia, joka oli jäänyt
+valokehän ulkopuolelle.
+
+Krag lähestyi hymyillen ja tervehti tulijaa voimakkaalla
+kädenlyönnillä.
+
+"Sulje ovi, hyvä ystävä, pakkanen on kintereilläsi!"
+
+Herra sulki kiireesti oven.
+
+"En huomannut sinua heti tuon kirotun sähkölampun vuoksi", sanoi hän.
+
+Krag hymyili.
+
+"Minulla on tapana tutkia vieraitani kohdatessani heidät ensi kerran",
+sanoi hän, "Viisi vuotta sitten jouduin itse erään valepartaisen miehen
+tarkastettavaksi ja sen jälkeen olen pitänyt huolen siitä, että valoa
+on riittävästi saatavilla. Mutta istuhan tarinoimaan. On sangen hauskaa
+tavata sinua. Viime tapaamistamme onkin jo vierähtänyt pitkä aika."
+
+Herra työnnettiin nojatuoliin ja Asbjörn Krag asettui hänen viereensä.
+Salapoliisi otti asiapaperit, joita hän oli tutkinut, ja heitti ne
+välinpitämättömästi luotaan.
+
+"Joutavaa roskaa", murahti hän, "nuo iankaikkiset huijaukset, joita
+minun täytyy selvitellä paremman työn puutteessa. Heitämme ne sikseen.
+-- Haluatko havannasikarin, parasta lajia, joita tässä kaupungissa on
+saatavana?"
+
+Vieras sytytti sikaarin.
+
+"Sinä siis tunsit minut heti?" sanoi hän, "sitä en olisi odottanut."
+
+"Minäkö en tuntisi koulutoveriani, Karl Raschia?" Vastasi Krag.
+"Tosiaankin on kulunut aikoja siitä, kun viimeksi olimme yhdessä. Mutta
+kuten tiedät, ei minulla ole paljoakaan vapaata aikaa näitten
+poliisihommieni vuoksi. Ja sinusta on tullut lääkäri?"
+
+"Niinhän tuota on tullut. Ja työpaikakseni olen saanut Smaalenenen
+seudun."
+
+Tohtori katsahti asiapaperiröykkiötä ja kysyi huvitettuna, mutta
+epävarmasti:
+
+"Onko sinulla näissä paljonkin työtä?"
+
+"Ainoastaan vähäpätöinen juttu, johon ei kannata kiinnittää huomiota.
+Nykyään ei ole kiirettä."
+
+"Kenties voisit keskeyttää työsi muutaman päivän ajaksi?"
+
+Asbjörn Krag tuli tarkkaavaiseksi. Hän nousi seisaalleen.
+
+"Sinulla on erikoisempaakin asiaa?"
+
+"Niin", vastasi tohtori, "suoraan sanoen pyydän apua. Asia koskee
+erästä potilastani, vanhaa herraa, joka on yht'äkkiä saanut kiihkeän
+halun mennä naimisiin."
+
+"Kiusallista sairautta", huomautti Krag leikillisesti.
+
+"Asia on vakava", jatkoi tohtori, "olen sitä miettiessäni viettänyt
+monta unetonta yötä saamatta siihen kuitenkaan minkäänlaista
+selvyyttä."
+
+"Mitä sanoo poliisi?"
+
+"Poliisia ei voi sekoittaa tähän."
+
+"Ahaa!"
+
+Krag tuli uteliaaksi.
+
+"Asiasi on ilahduttavassa määrässä mielenkiintoinen", sanoi hän, "mutta
+nyt täytyy sinun kertoa asia tarkasti alusta loppuun. En ensinkään pidä
+viittauksista."
+
+Tohtori katsoi kelloaan.
+
+"Sinun täytyy lähteä mukaani", sanoi hän. "Tunnin ja kahdenkymmenen
+minuutin perästä saapuu yöjuna etelästä. Meillä on siis vielä tarpeeksi
+aikaa keskustella."
+
+Salapoliisi kysyi:
+
+"Ja montako päivää luulet minun tarvitsevan valmistuksiin?"
+
+"Tarkkaan sitä en voi sanoa. Kolme tai neljä päivää, luullakseni"
+
+Krag soitti. Palvelija ilmestyi heti ovelle ja sai lyhyet määräykset.
+
+"Käsilaukku n:o 2. Itäisen radan junalla klo 10.45."
+
+Palvelija aikoi poistua, mutta Krag pysäytti hänet. Jokin ajatus
+pälkähti hänen päähänsä, ja hän kysyi tohtorilta:
+
+"Vaarallistako?"
+
+Tohtori näytti neuvottomalta eikä vastannut.
+
+"No niin", sanoi salapoliisi. "Jens, pieni, musta lipas otetaan
+mukaan."
+
+Palvelija meni.
+
+Krag istuutui nojatuoliin likelle kamiinia, jossa tuli rauhallisesti
+lekotteli.
+
+"Olen pelkkänä korvana", sanoi hän.
+
+Tohtori alkoi:
+
+"Kvambergin herraskartano on kai sinulle tunnettu? -- Sinä nyökkäät. --
+Kukapa sitä ei tuntisi, suurinta ja mahtavinta koko maassa.
+Kolme kertaa on se viimeisten viidentoista vuoden kuluessa
+vaihtanut omistajaa. Noin viisi vuotta sitten muutti muuan
+ruotsalais-amerikkalainen herrasmies, nimeltään Åkerholm,
+paikkakunnalle. Kvambergin omistaja oli kuollut juuri samaan aikaan
+tapaturmaisesti, -- hän oli pudonnut tornin akkunasta -- ja hänen
+sukulaisensa myivät tilan Åkerholmille. Tämä teki pieniä muutoksia
+päärakennuksessa ja järjesti huoneet oman makunsa mukaan. Alussa otti
+hän seuraelämään vilkkaasti osaa, piti pitoja ja sai monta ystävää.
+Tämä omituinen vanha herra, jonka puhe on norjan, ruotsin ja englannin
+kielen sekoitusta ja joka monessa kohden muistuttaa vetelehtivää,
+eläkettä nauttivaa kenraalia, oli erittäin suosittu, ja hänen kotinsa
+oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan. Mutta vähitellen kyllästyi hän
+seuraelämään ja vetäytyi syrjään. Kahden viime vuoden kuluessa ei
+talossa ole ollut kertaakaan pitoja. Kuitenkin on hänellä muutamia
+hyviä ystäviä, joitten kanssa hän tapaa iltasin pelata korttia tai
+istua kaupungin seurahuoneella juttuja kertoilemassa. Vanhus on aika
+mestari juttujen kertomisessa; hän on liikkunut kokonaisen miespolven
+ajan präärioilla, ollut kullankaivajana ja viettänyt seikkailurikasta,
+rauhatonta elämää.
+
+"Ammattini vuoksi käyn usein hänen luonaan. Hän ei pelkää mitään.
+Lukemattomia kertoja on hän katsellut kuolemaa silmästä silmään.
+Samalla hän, kuten niin monet muutkin, sairastaa jonkun verran
+luulotautia, ja minut kutsutaan sen vuoksi sekä mahdollisina että
+mahdottomina aikoina. Kerran sattui, että minun täytyi jäädä yöksi
+taloon, ja silloin sijoitettiin minut huoneeseen, joka oli
+mahdollisimman etäällä vanhuksen makuuhuoneesta. Aluksi en kiinnittänyt
+siihen huomiotani, mutta saatuani palvelusväeltä kuulla, että vanhus
+nukkuu aina yksin ja että hän oli ankarasti kieltänyt palvelijoita
+tulemasta makuuhuoneensa viereisiin huoneisiin, herätti se minussa
+ihmettelyä. Ajattelin, että vanhuksella on kenties jokin harvinaisuus
+tai arvoesine säilytettävänä..."
+
+Asbjörn Krag keskeytti tohtorin.
+
+"Sanoit: huoneisiin. Monessako huoneessa ei ole lupa liikkua?"
+
+"Päästäkseen vanhuksen makuuhuoneeseen on kulettava kahden huoneen
+läpi. Näissä kahdessa huoneessa ei ketään ole kielletty päivällä
+oleskelemasta, mutta senjälkeen kun kello on illalla lyönyt kaksitoista
+ja vanhus on mennyt levolle, ei kukaan saa mennä näihin huoneisiin. Hän
+lukitsee ne huolellisesti ja säilyttää avaimet itse."
+
+"Missä kerroksessa ne huoneet ovat?"
+
+"Toisessa. Ja estääkseen ketään pääsemästä ikkunan kautta sisään hän on
+varustanut sen piikkilankaverkolla, joka tekee mahdolliset yritykset
+mahdottomiksi."
+
+"Onko olemassa mitään muuta sisäänkäytävää vanhuksen makuuhuoneisiin
+kuin kaksi mainitsemaasi huonetta?"
+
+"Ei. Hänen makuuhuoneensa on viimeinen talon kylkirakennuksessa."
+
+"Kenties piilottelee hän kalleuksia huoneissaan. Onko hän tavallista
+rikkaampi?"
+
+"Sangen rikas. Rahansa hän tallettaa norjalaisissa ja ruotsalaisissa
+pankeissa."
+
+Krag istuutui taas kamiinin viereen polttaen sikaariaan. Hän mietti.
+
+"Seuraa sitten kertomukseni omituisin kohta."
+
+"Joka varmasti alkaa vanhan Ã…kerholmin avioliittosuunnitelmalla?"
+
+"Aivan niin. Ensiksi siis muutama sana morsiamesta. Kvambergiin
+tultuasi saat nähdä hänet. Hän kuuluu keskisäätyyn, ei ole enää aivan
+nuori, mutta on silti verrattain kaunis leskirouva, joka kalliitten
+pukujen vuoksi tunnetaan nimellä 'Silkkihelmi.' Miesvainajansa, puu- ja
+tukkukauppias Hjelmin eläessä matkusti hän usein ulkomailla. Heidän
+elämänsä oli ylellistä ja loisteliasta. Hjelmin kuoleman jälkeen
+pidetyssä pesänselvityksessä tuli kuitenkin todetuksi, että leski
+olikin jäänyt puille paljaille. Hänen on sen jälkeen täytynyt pitää
+tarkkaa huolta toimeentulostaan, eikä sen vuoksi ole ollenkaan
+ihmeteltävää, että hän tahtoo sangen mielellään ohjata purtensa siihen
+varallisuuden rauhaisaan satamaan, jonka vanha Åkerholrn hänelle
+Kvambergissa tarjoo."
+
+Krag nyökkäsi.
+
+"Nyt kai tulemmekin pääasiaan?"
+
+"Niin teemme. Åkerholm on tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen, ettei aiottu
+avioliitto rouvien puolelta perustu yksinomaan tunteisiin. -- Noin
+kolme viikkoa sitten mainitsi Åkerholm minulle, että naimiseenmeno
+tulee tapahtumaan kahden kuukauden kuluessa, siis viimeistään joulun
+aikana. Pari päivää tämän jälkeen sain minä kutsun saapua pikaisesti
+Kvambergiin. Vanhus oli äkkiä sairastunut ja tällä kerralla hän oli
+todenteolla kipeä."
+
+Tohtori sytytti uuden sikaarin ja jatkoi:
+
+"Vakuutan Sinulle, etten minä koko lääkärinäoloaikanani ole milloinkaan
+nähnyt niin lyhyessä ajassa tavattomasti muuttunutta sairasta.
+Terhakka, rohkeakatseinen ja voimakas Ã…kerholm oli nyt vapiseva vanhus
+raukka. Tapasin hänet loikomassa vastannottohuoneen sohvalla. Hänen
+tukkansa ja partansa olivat tulleet melkein lumivalkeiksi, silmät
+tuijottivat pelokkaina ja kasvot olivat aivankuin pelon laihduttamat.
+Tutkin hänet heti ja huomasin hänen hermostonsa olevan sangen
+kiihtyneessä tilassa. Tein sen johtopäätöksen, että jokin voimakas
+mielenliikutus oli ollut vähillä ottaa häneltä hengen.
+
+"Annoin hänelle rauhoittavaa lääkettä ja noin tunnin kuluttua hän
+toipui. Tiedustelin häneltä silloin, mitä oli tapahtunut, mutta hän
+vastasi torjuen:
+
+"'Ei mitään.'
+
+"Määräsin hänet menemään vuoteeseen, ja vanhus lähti hitaasti
+laahustaen ja valittaen makuuhuoneeseensa. Aioin seurata häntä, mutta
+hän kääntyi ensimäisen huoneen kynnyksellä ja, nähdessäni sangen
+vihaisen ilmeen hänen kasvoillaan, peräydyin kiireesti. Kului muutamia
+päiviä ja vanhus rauhoittui vähitellen. Jonkinlainen miettivä ilme jäi
+hänen kasvoilleen; samalla oli hän tullut hiljaiseksi ja araksi. Kävin
+useasti vanhuksen luona, ja hän toivoi minun jäävän pitemmäksi ajaksi
+taloon."
+
+"Pyydän kysyä", keskeytti salapoliisi, "pysyykö hän edelleenkin
+naimisiinmenopäätöksessään?"
+
+"Ei. Nyt hän ei välitä vähääkään koko asiasta."
+
+"Hyvä. Edelleen."
+
+"Eräänä iltapäivänä -- noin kahdeksan päivää sitten -- tarinoin
+Ã…kerholmin kanssa ja silloin tapahtui jotain sangen omituista. Istuin
+nojatuolissa likööriä maistellen, ja vanhus käveli edestakaisin
+lattialla polttaen piippuaan. Äkkiä kiintyi hänen huomionsa johonkin,
+hän pysähtyi kuin naulattu ja tuijotti äänettömänä ja pelokkaana
+vastaanottohuoneen seinällä olevaan suurikokoiseen peiliin. Ennenkuin
+minä ehdin estää häntä otti hän raskaan hedelmämaljakon ja heitti sen
+niin voimakkaasti peiliin, että peili ja maljakko menivät tuhansiksi
+pirstaleiksi. Nousin hämmästyneenä huudahtaen: 'Herran nimessä! Mitä
+tämä merkitsee?' Hän rauhoitti minua ja asettaen vapisevat kätensä
+olkapäilleni sanoen: 'Ei mitään, ei mitään... Pyydän, jättäkää minut,
+haluaisin olla yksin.' Ja minä poistuin."
+
+Asbjörn Krag nyökkäsi mietteissään.
+
+"Osuiko sinun katseesi silloin peiliin?" kysyi hän.
+
+"Ei", vastasi tohtori, "en istunut sinne päin. Peili oli muuten vanhan
+ajan mallia ja melkoisen arvokas."
+
+"Voitko tietää, ovatko sirpaleet säilyneet?"
+
+"Luullakseni voisi ne löytyä jostain rikkakasasta."
+
+"Oletko puhutellut vanhusta sen jälkeen?"
+
+"Olen useastikin, mutta hän ei ole sanallakaan maininnut peilin
+särkemisestä. Eilen sain minä taas kutsun saapua kiireesti Kvambergiin,
+ja minä tapasin vanhuksen entistä heikontuneempana. Levottomana ja
+kuoleman kalpeana palasi hän kävelyltään kartanon puistosta.
+Hoidellessani häntä kuulin hänen useasti kuiskaavan:
+
+"'Onko hän perkele vaiko ihminen?' Tänään kävin taas tapaamassa
+vanhusta; hän oli jonkun verran parempi. Kysyin, mitä hänelle on
+tapahtunet puistossa, mutta hän vastasi torjuen: 'Ei mitään, ei
+mitään...'
+
+"Päätin heti ilmoittaa asiasta sinulle. Teinkö siinä tyhmästi?"
+
+Krag katsahti kelloansa ja nousi.
+
+"Et", sanoi hän, "siinä sinä menettelit viisaasti, ja sen vuoksi kiitän
+sinua."
+
+"Vanhus ei tiedä mitään tulostasi."
+
+"Sen ymmärrän hyvin."
+
+"Kvambergissä sinä kenties voisit esiintyä hermotautien
+erikoistuntijana?"
+
+"Tai jonakin muuna, siitä päätämme myöhemmin. Mutta nyt täytyy meidän
+lähteä, sillä juna saapuu muutaman minuutin kuluttua."
+
+Tohtori kysyi:
+
+"Luuletko tässä kaikessa piilevän jonkin salaisuuden, ehkä rikoksen?"
+
+"Epäilemättä."
+
+Salapoliisi meni ovelle ja huusi palvelijalleen:
+
+"Älä suinkaan unohda pientä mustaa lipasta!"
+
+Kääntyen tohtoriin jatkoi hän:
+
+"Oli sangen hyvä, että tulit ajoissa ilmoittamaan minulle asiasta.
+Kuka lähetti pikaviestin sinulle?"
+
+"Ã…kerholmin kasvattipoika."
+
+"Vai on vanhuksella kasvattipoika! Johtopäätökseni, ettei vanhus ole
+yksinäinen, oli siis oikea. -- Lähtekäämme sitten. Matkalla voit jotain
+kertoa kasvattipojasta."
+
+Herrat ajoivat Kristianian kadun kautta itäisen radan asemalle. Oli
+pyryinen talvi-ilta.
+
+
+
+
+II.
+
+SALAPOLIISI ALKAA TOIMIA.
+
+
+Asbjörn Krag ja tohtori saivat erikoisen vaununosaston etelään
+menevässä pikajunassa. He tekivät olonsa mahdollisimman mukaviksi ja
+sytyttivät sikaarit. Ikkuna peitettiin ja kaksoisovi työnnettiin
+kiinni.
+
+"Olen iloinen saatuani sinut mukaani", sanoi tohtori. "Sinulla on
+kaiketi tavattoman paljon työtä?"
+
+"Riittävästi", vastasi Krag, "mutta kun minä saan ratkaistavakseni
+vaikean pulman, jätän kaiken muun. Ja tämä asia tuntuu olevan erikoisen
+mielenkiintoinen. No niin, se kasvattipoika..."
+
+"On noin 25 tai 30 vuotias nuorimies."
+
+"Enemmän hänestä!"
+
+"Paljoa en hänestä tiedä. Ammatiltaan on hän laivanvarustaja, asuu
+kaupungin hienoimmassa osassa ja häntä pidetään etevänä liikemiehenä,
+mutta mikään erikoiskyky hän ei ole."
+
+"Kansallisuus?"
+
+"Ruotsalais-amerikalainen, kuten kasvatusisänsäkin, joka otti hänet
+noin 18 vuotiaana huostaansa?"
+
+"Mistä syystä?"
+
+"Varmaankin sen vuoksi, että hän oli erään Åkerholmin vanhan ystävän
+poika. Pojan isä oli kuollut Amerikassa. Åkerholm on pohjaltaan
+hyväsydäminen ihminen."
+
+"Mitä sanoo kasvattipoika kertomistasi omituisista tapauksista?"
+
+"Hän ei sano ymmärtävänsä niitä."
+
+"On päivänselvää", jatkoi Krag, "että vanha Åkerholm on nähnyt jotain
+sellaista, joka on ankarasti järkyttänyt häntä."
+
+"Hän on vanhentunut muutamassa viikossa", sanoi tohtori, "varmaan on
+tulossa onnettomuus, ja se voi milloin hyvänsä viedä häneltä hengen."
+
+"Voit olla hyvinkin oikeassa", virkkoi Krag, "joku häntä varmasti
+vaivaa, mutta kuka, kenties kasvattipoika?"
+
+"Aikaisemmin oli minulla sama ajatus, mutta se osottautui vääräksi. En
+voi tietää, mitä vanhus on nähnyt tai kuullut, mutta se ainakin on
+varmaa, että vaara uhkaa häntä talon läheisyydessä. Kummallakaan
+kerralla kasvattipoika ei ollut saapuvilla. Ensi kerralla ilmoitin minä
+hänelle asiasta puhelimella. Hän oli silloin konttorissaan kaupungissa
+ja saapuessaan Kvambergiin hän oli kovin liikutettu."
+
+"Häntä ei voi kuitenkaan jättää huomioonottamatta", jatkoi Krag. "Jos
+tässä on rikos tekeillä, mikä tuntuu olevan hyvin uskottavaa, niin ensi
+sijassa täytyy epäillä kasvattipoikaa. Hän on kaiketi vanhuksen
+ainoa perijä, ja sen vuoksi luonnollisesti vastustaa hänen
+avioliittopuuhiansa?"
+
+"Niin tekee. Mutta Åkerholm on selittänyt, että kasvattipojan
+aineellinen tulevaisuus on avioliitosta huolimatta täydellisesti
+turvattu, niin rikas on ukko."
+
+Kun Asbjörn Krag ja tohtori jäivät junasta pienelle maaseutuasemalle,
+oli Åkerholmin lähettämä kyytimies hevosineen heitä vastaanottamassa.
+Herrat kääriytyivät sudennahkapeitteisiin ja kiitivät tuulen tavoin
+eteenpäin kirkkaassa kuutamossa pakkasviiman leikatessa terävästi
+kasvoja.
+
+Puolen tunnin kuluttua saapuivat he muhkean puiston ympäröimään
+herraskartanoon, ja Krag kuvaili mielessään, miten talo on kesäisin
+vihreitten puitten varjostamana. Reki suhahti nopeasti suureen
+puistokäytävään, ja tohtori käski kuskin pysäyttää hevoset.
+
+"Tähän", huudahti hän osoittaen puistoa, jonka keskiosassa, muutamien
+lyhtyjen valossa, näkyi liikkuvan ihmisiä.
+
+Tohtori kumartui kuskiin päin ja kysyi:
+
+"Mitä ihmettä täällä puuhataan?"
+
+"Herra Åkerholm vain revityttää puistopaviljongin hajalle", vastasi
+kuski.
+
+Salapoliisi huomasi kuskin hymyilevän. Hän ymmärsi sen merkitsevän
+jotain.
+
+"Menkäämme sinne", sanoi hän. Herrat nousivat reestä ja lähtivät
+kahlaten syvässä lumessa valoa kohti. Perille päästyään pysähtyivät he
+ihmettelemään omituista näkyä. Viisi tai kuusi miestä oli paraillaan
+repimässä alas vanhaa puistopaviljonkia. Katto ja pari seinää oli jo
+purettuina. Reippain huudoin mursivat miehet lahonnutta puuainetta ja
+kokosivat jäännökset kasoihin.
+
+Turkkiin puettu valkopartainen herra liikkui kiihtyneenä edestakaisin
+valvoen työn kulkua. Hän jakeli miehille runsaasti neuvoja ja koetti
+mahdollisimman paljon jouduttaa työtä. Miehet työskentelivät hymyillen;
+homma näytti heidän mielestään olevan hauskaa leikkiä. Asbjörn Krag
+muisti kuskin hymyilyn. "Varmaan he pitävät ukkoa hupsuna", ajatteli
+hän.
+
+Tohtori osoitti valkopartaista ja kuiskasi:
+
+"Tuo tuolla on Ã…kerholm."
+
+"Olen jo arvannut sen."
+
+Vanhus tunkeutui miesten joukkoon huutaen: "Lattia ylös. Joutukaa --
+lattia!"... Krag huomasi läheisyydessä henkilön, jota hän tähän asti ei
+ollut nähnyt. Salapoliisi piilottautui kiireesti puun taakse voidakseen
+paremmin tehdä huomioitaan. Hän ymmärsi, että tämä oli Åkerholmin
+kasvattipoika. Hän oli puettu metsästyspukuun ja pitkävartisiin
+saappaisiin. Rauhallisena ja tyyneenä seisoi hän katsellen miesten
+touhua. Hän tuprutteli sikaariaan välinpitämätön ilme kasvoillaan.
+
+Kasvattipoika huomasi tohtorin, jonka huomio oli kokonaan kiintynyt
+vanhaan Åkerholmiin. Ilme nuoren miehen kasvoilla vaihtui äkkiä.
+Silmissä liekehti viha. Samassa lähestyi hän ystävällisesti hymyillen
+tohtoria. Salapoliisi jätti piilopaikkansa.
+
+"Tervetuloa takaisin, tohtori!" sanoi kasvattipoika. "Kuulin teidän
+käyneen pääkaupungissa. Tämä herra on luullakseni..."
+
+"Tohtori Krag, Bengt Åkerholm", esitti tohtori. "Mitä ihmettä täällä on
+tekeillä?" lisäsi hän.
+
+"Joku on ampunut vanhusta", vastasi kasvattipoika.
+
+"Ampunut häntä!"
+
+"Niin hän ainakin väittää."
+
+Samassa saapui vanhus paikalle.
+
+"Hän ei kuitenkaan uskaltanut hyökätä kimppuuni!" huudahti hän
+hermostuneesti. "Näin hänen tulevan paviljongista, ja kun minä lähdin
+juoksemaan häntä kohti, ampui hän minua pistoolilla."
+
+"Minkätähden juoksitte häntä kohden?" kysyi Krag.
+
+Vanhus heitti nopean silmäyksen salapoliisiin ja vastasi:
+
+"Huomasin, että hänellä oli aikomus murhata minut. Olen ennenkin ollut
+murhaajan käsissä."
+
+Krag nyökkäsi.
+
+"Ja kun laukaus ei osunut, kiirehti hän..."
+
+"Takaisin paviljonkiin."
+
+"Ja te?"
+
+"Minä kiiruhdin sisään apua hakemaan. Ensimmäinen, jonka kohtasin, oli
+poikani Bengt. Hän kiirehti heti paviljonkiin."
+
+"Mutta lintu oli sillävälin lentänyt tiehensä?"
+
+"Ei", vastasi vanhus terävästi, "lumessa ei näkynyt paviljongista
+poispäin johtavia jälkiä."
+
+"Ja murhaaja ei kuitenkaan ole siellä", huomautti Bengt. "Isä on
+jotenkin erehtynyt."
+
+"Minä en ole erehtynyt", sanoi vanhus ja lähti mietteissään taloon
+päin. Tohtori seurasi häntä. Asbjörn Krag ja Bengt jäivät jälemmäksi.
+
+"Mikä on teidän mielipiteenne tässä asiassa?"
+
+"Isä raukka", vastasi Bengt välttäen. "Kenties pidätte tätä kaikkea
+kiihtyneen mielikuvituksen tuotteena?"
+
+"Niin teen, ja sama on kai teidänkin ajatuksenne?"
+
+"Minulla on päinvastainen ajatus; tapaus on hyvin kummallinen."
+
+Bengt kääntyi hämmästyneenä.
+
+"Te olette nopeasti muodostaneet mielipiteenne."
+
+"Tapahtuma on minulla täysin selvillä."
+
+"Mutta minä kaiketi tunnen kasvatusisäni paremmin kuin te ja minä olen
+vakuutettu siitä, että kaikki on pelkkää luulottelua."
+
+"Millaiselta näytti vanhus silloin, kun hän saapui sisään ilmoittamaan
+rikosyrityksestä?"
+
+"Hän oli suunnattomasti kiihtynyt."
+
+"Näin ollen tuntuu minusta äskeinen käytöksenne arvoitukselliselta. Sen
+sijaan, että olisitte rauhoittanut vanhusta, seisoitte te vallan
+tyynenä katsellen miesten työtä."
+
+Kasvattipoika suutahti.
+
+"Minä tiedän kyllä, mitä teen", vastasi hän.
+
+"Niin minäkin luulen. Ja te tulitte luullakseni ensimmäisinä
+paviljonkiin?"
+
+"Niin tein, mutta minä en nähnyt siellä ketään."
+
+"Te kai huomasitte heti, ettei paviljongista poispäin johtavia jälkiä
+näkynyt lumessa?"
+
+"Niin, ja te ette jättäneet huomauttamatta siitä seikasta
+kasvatusisälleni."
+
+"En."
+
+Asbjörn Krag pysähtyi mietteissään, ja asettaen tuttavallisesti kätensä
+Bengtin olalle virkkoi hän painavasti:
+
+"Jäljet ovat kuitenkin olemassa."
+
+Bengt peräytyi hämmästyneenä pari askelta.
+
+"Mitä jälkiä tarkoitatte?"
+
+"Teidän", vastasi Krag tyynesti.
+
+"Tuli ja leimaus, minun?"
+
+Krag ei vastannut heti. Hän katseli kauan Bengtiä, jolla oli täysi työ
+hillitessään kiukkuaan. Yht'äkkiä alkoi Krag sydämellisesti nauraa.
+
+"Luonnollisesti", sanoi hän, "ovat paviljongista poispäin johtavat
+jäljet teidän. Tehän olitte siellä sisässä. Kuinkapa voisitte muutoin
+tietää, ettei ketään ollut sinne piiloutunut."
+
+Bengt nauroi myöskin, vaikka väkinäisesti. Ja kumpikin astui hymyillen
+sisään aivan kuin he olisivat palanneet hauskalta seikkailuretkeltä.
+
+Herrat kerääntyivät Åkerholmin arkihuoneeseen. Asbjörn Krag teki sen
+havainnon, että kasvattipojan käytös teki vastenmielisen vaikutuksen.
+Hänen puhetapansa oli teeskenneltyä ja murteellista kuten
+ulkomaalaisen. Hän oli lihava, voimakas, yli kolmenkymmenen vuoden
+vanha mies. Åkerholm mieltyi heti salapoliisiin ja otti hänet
+kohteliaasti vastaan. Mutta näytti vanhus kärsineeltä ja itseensä
+sulkeutuneelta.
+
+"Isä hyvä", sanoi Bengt, "luulen että meidän on nyt viisainta mennä
+nukkumaan." Bengt koetti olla rauhallinen, mutta se ei oikein ottanut
+onnistuakseen. Lähtiessään paukautti hän oven niin lujasti kiinni, että
+seinät tärisivät. Pian sen jälkeen lähti vanhuskin levolle. Hänen
+mentyään huomautti tohtori:
+
+"Nyt meni hän niihin kolmeen huoneeseensa, joihin kukaan ei saa häntä
+seurata. Mitä arvelet?"
+
+"Luultavasti hän nukahtaa pian. -- Tämä on salaperäinen talo
+ihmeellisine asukkaineen."
+
+Palvelija osoitti herroille vierashuoneen kolmannessa kerroksessa.
+Tohtori heittäytyi heti väsyneenä vuoteelle, mutta salapoliisi oli
+valpas ja jännittynyt.
+
+"Sinä kaiketi tunnet talon?" kysyi hän. "Voiko täältä nähdä vanhuksen
+huoneisiin?"
+
+Tohtori nousi ja meni ikkunan luo.
+
+"Kas tuolla", sanoi hän, "näetkö viimeisiä ikkunoita kylkirakennuksen
+toisessa kerroksessa? Siinä ovat ne kolme huonetta."
+
+Viimeisestä akkunasta loisti valo, mutta äkkiä se sammui.
+
+"Vanhus meni levolle", sanoi Krag. Kääntyen lääkäriin päin jatkoi hän:
+
+"On muuan asia, jonka sinun täytyy ennen nukkumaan menoasi toimittaa."
+
+"Tulee tapahtumaan."
+
+"Haet tuon koiran tänne." Krag osoitti ulos pimeyteen, jossa jotain
+tummaa näytti hiljakseen edestakaisin liikkuvan.
+
+"Minkätähden?"
+
+"Se on välttämätöntä."
+
+Tohtori meni.
+
+Muutaman minuutin kuluttua kuului pihalta heikkoa murinaa. Sen jälkeen
+oli kaikki hiljaista. Tunnin perästä palasi tohtori iloisesti
+tepasteleva koira mukanaan.
+
+Krag odotti vielä puoli tuntia. Valot talon monissa ikkunoissa olivat
+sammuneet.
+
+Salapoliisi pisti revolverin taskuunsa ja hiipi vuorostaan pimeyteen.
+Hän laskeutui alas monimutkaisia portaita, nosti oven saranoilta
+taitavasti kuin murtovaras ja tuli pihalle. Hän veti täysin siemauksin
+raikasta yöilmaa keuhkoihinsa. Korvia kirvelevä pakkanen paukkui vanhan
+talon nurkissa.
+
+Krag siunasi pimeyttä ja hiipi seinän vierustaa pitkin, kunnes hän tuli
+kolmannen huoneen kohdalle. Salapoliisi sai selville, että ensimäinen
+kerros kylkirakennuksessa oli melkein varastohuoneena täynnä laatikoita
+ja tavarapakkoja. Yläpuolella olivat vanhuksen huoneet. Krag kuunteli
+muutaman minuutin ajan, mutta mitään epäilyttävää ei kuulunut.
+
+Katolta johtava vesiränni oli asetettu rakennuksen nurkkaan. Krag
+koetti kiivetä sitä myöten ylös, mutta se ei onnistunut, ja hän luisui
+takaisin maahan. Hän yritti uudestaan ja onnistui kohoamaan toisen
+kerroksen kohdalle. Silloin kuuli hän kaukaista huutoa, joka kuulosti
+erikoisen oudolta. Salapoliisi tarttui lujemmin kiinni vesiränniin ja
+kuunteli edelleen. Huuto kuului toisen kerran. Krag odotti edelleen
+tarkkaavaisena. Taas kuului jostain kauempaa huuto ja nyt voi hän
+erottaa sanat: "Näetkö?... Piru!"
+
+Krag laskeutui nopeasti alas; nahka irtautui sormista. Hän kiirehti
+sille ovelle, jonka hän tullessaan oli nostanut saranoilta pois ja
+asetti sen mahdollisemman hiljaa paikoilleen.
+
+Samassa, kun hän aikoi nousta huoneeseensa vieviä rappusia, huomasi hän
+liikettä ulkorappusilla.
+
+
+
+
+III.
+
+URKKIJAT.
+
+
+Asbjörn Krag peräytyi seinän viereen ja seisoi liikkumattomana
+paikallaan. Sysimusta pimeys ympäröi hänet. Hän tunsi ihmisen olevan
+läheisyydessään. Kului pari minuuttia.
+
+Silloin kuuli salapoliisi aivan läheltä tukahutetun pilkkanaurun. Hän
+säpsähti.
+
+"Mitä tekee tohtori näin myöhään ulkona?" kuului kasvattipojan
+pilkallinen ääni.
+
+"Sen te kyllä arvaatte."
+
+Bengt tuli ovelle. Krag huomasi, että hän oli puettu metsästyspukuun.
+Selässään oli hänellä nahkaremmillä varustettu reppu ja kädessään
+piteli hän kivääriä.
+
+"Metsästämässäkö näin yösydännä?" kysyi Krag.
+
+Bengt, joka seisoi ovella katsellen pilkallisesti Kragia, ei vastannut.
+
+"Kysyin teiltä", sanoi hän, "mitä tohtori tekee näin myöhään ulkona.
+Puistopaviljonki yksistään ei voine huvittaa teitä?"
+
+"Sen se kuitenkin tekee", vastasi Krag, "aioin juuri lähteä levolle,
+mutta tulin ajatelleeksi, että paviljongin perustuksissa voisi olla
+jokin piilopaikka, jota ei purettaessa oltu huomattu."
+
+"Mutta oliko välttämätöntä ottaa ovi paikoiltaan päästäksenne ulos?"
+
+"Minulla ei ollut avainta ja oven irroittaminen oli varsin helppoa."
+
+"Herra tohtori, te käyttäydytte kuin murtovaras."
+
+"Tai niinkuin salapoliisi", vastasi Krag nauraen.
+
+Bengt pureskeli huuliaan ja tarttui kivääriin pidellen sitä
+merkitsevästi käsissään.
+
+"Kun yösydännä näkee miehen tuolla tavoin kulkevan ovien läpi, voi sitä
+luulla rikokselliseksi. Olin vähällä ampua teidät, herra tohtori."
+
+"Olen ennenkin seisonut pyssynpiipun edessä."
+
+"Mutta se voi käydä hengenvaaralliseksi, ja sen vuoksi pyydän teidän
+olemaan varuillanne."
+
+"No niin, ensikerralla en varmaankaan välty kuuliltanne."
+
+"Ette, ellette ota seurataksenne hyvää neuvoa. Mutta tahtoisitteko olla
+niin ystävällinen, että laskette koirani vapaaksi? Hyvää yötä."
+
+Bengt heilautti pyssyn olalleen ja lähti metsää kohden.
+
+Asbjörn Krag lähti huoneeseensa.
+
+Tohtori oli odottanut jännittyneenä.
+
+"Kuulin ääniä, kenen kanssa keskustelit?"
+
+"Bengtin", vastasi Krag.
+
+"Menikö hän ulos?"
+
+Krag nyökkäsi.
+
+"Minne?"
+
+Salapoliisi viittasi kauempana häämöttävää metsää kohden.
+
+"Oletko huomannut jotain?"
+
+"Olen."
+
+"Merkillistäkö?"
+
+"Niin."
+
+"Tein siis oikein pyytäessäni sinut tänne?"
+
+"Olen siitä kiitollinen sinulle."
+
+"Tässä kaikessa piilee siis jotain vakavampaa kuin vanhuksen
+mielikuvitus?"
+
+"Ihan varmasti."
+
+Krag oli aivan tyyni. Kukaan ei olisi voinuti huomata, että hän juuri
+oli palannut jännittävältä yölliseltä seikkailulta. Hän seisoi kädet
+selän takana lämmitellen kamiinin edessä.
+
+"Suunniteltiin ilkeää rikosta", sanoi hän, "ja Jumala tietää, eikö se
+jo ole tapahtunut."
+
+Tohtori nousi ja tirkisteli pelokkain silmin salapoliisia.
+
+"Ja kuka on rikollinen?"
+
+"Sitä en vielä tiedä, mutta huomispäivän kuluessa otan siitä selvän.
+Nyt ei meillä ole muuta tekemistä kuin mennä levolle. Pyydän, laske
+koira ulos ja hoida näitä käsiä vähän." Salapoliisi ojensi hymyillen
+molemmat kätensä. Sormet olivat veriset.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun tohtori seuraavana aamuna kymmenen tienoissa heräsi, palasi Asbjörn
+Krag juuri varhaiselta aamukävelyltään. Hän pilaili, nauroi ja oli
+säteilevän iloinen.
+
+"Mikä ihana talvi-ilma ja viehättävä maaseutu!" huudahti hän
+
+Tohtori hypähti ylös vuoteesta.
+
+"Sinä olet hyvällä tuulella tänään", sanoi hän, "asiasi ovat kai
+hyvässä järjestyksessä?"
+
+"Erinomaisessa. Vanhus voi hyvin, ainakin paljon paremmin kuin eilen.
+Nyt on sinulla hyvä tilaisuus tutkia, mitkä pelottavat tapaukset
+vaikuttavat hermostoon. Hyvätuulisuuteeni on syynä se, että olen saanut
+selville kolmen huoneen salaisuuden."
+
+"Onko se mahdollista? Milloin se tapahtui?"
+
+"Yöllä, sinun nukkuessasi."
+
+"Sitten on yöllä tapahtunut jotain merkillistä?"
+
+"Ei ollenkaan. Minä vietin yöni nojatuolissa tupakoiden ja miettien
+asiaa. Ja vihdoin oli minulla kaikki selvillä."
+
+"Ja mikä on arvoituksen selitys?"
+
+"Jätetään se tuonnemmaksi, täytyy kiusata sinua vähäisen, mutta
+aikanaan saat tietää kaikki."
+
+"Siis rikos?"
+
+"On suunniteltu, mutta sillä ei ole mitään yhteyttä kolmen huoneen
+kanssa, joten uudet pulmat vaativat ratkaisua. Sitä ennen menkäämme
+nauttimaan vähän aamiaista."
+
+Salapoliisi ja tohtori tapasivat alakerrassa Ã…kerholmin
+kasvattipoikineen. Keskustelun aikana tuhlaili Krag ehtymätöntä
+huumorivarastoaan ja vanhus nautti siitä. Myöskin Bengtin täytyi vasten
+tahtoaankin yhtyä nauruun.
+
+Päivä kului rauhallisesti. Iltapäivällä tuotiin Kragille laatikko,
+jonka hän sanoi sisältävän kirjoja.
+
+"Olen niin innostunut opinnoihin", sanoi hän, "että minulla pitää olla
+kirjat matkoillakin mukana." Laatikon antoi hän heti kulettaa
+huoneeseensa.
+
+Tohtori kummasteli. Hän tiesi, ettei Asbjörn Krag lukenut muita kuin
+muutamia rikosalaa koskevia kirjoja. Hän ymmärsi, että salapoliisilla
+oli jokin juoni tekeillä, ja salapoliisin lähdettyä huoneeseensa lähti
+tohtorikin sinne.
+
+Krag oli jo avannut laatikkonsa.
+
+"Sulje ovi!" huudahti hän tohtorille.
+
+"Mitä kummaa sinä puuhailet?" kysyi tohtori uteliaana.
+
+"Järjestelen vähän kirjojani."
+
+Tohtori tuli lähemmäksi ja huomasi, ettei laatikossa ollut muuta kuin
+-- lasipalasia, joita Krag asetteli järjestykseen.
+
+"Katsohan näitä!" sanoi Krag innostuneena, "tässä ovat sirpaleet siitä
+peilistä, jonka Åkerholm murskasi."
+
+"Mistä kummasta sinä ne olet saanut?"
+
+"Etsin niitä tänä aamuna kartanolta, ja löydettyäni ne toimitin erään
+kuljeksivan romukauppiaat ostamaan sirpaleet tallipojalta. Minä ostin
+ne sitten romukauppiaalta. Itse en voinut ostaa niitä tallipojalta,
+etten olisi herättänyt huomiota." Salapoliisi jäi mietteisiinsä. "Tämä
+ei vielä riitä. Peili täytyy saada kokonaan kootuksi."
+
+Hän katseli pellinpalasia pudistaen päätään.
+
+"Ihmeellinen peili, ihmeellinen peili", puheli hän itsekseen.
+
+Iltakahvia juotaessa antoi Krag tohtorin ja Ã…kerholmin jutella
+keskenään ja siirtyi etemmäksi puhelemaan Bengtin kanssa.
+
+Asbjörn Krag halusi tietää muutamia Åkerholmin morsianta koskevia
+seikkoja, ja Bengt kertoi samaan suuntaan kuin tohtorikin.
+
+"Niin ollen hän on nuori ja kaunis?"
+
+"Niin on."
+
+Krag katseli Bengtiä läpitunkevasti ja kysyi leikillisesti:
+
+"Eikö olisi sopivampaa että te naisitte hänet?"
+
+Bengt aikoi lopettaa keskustelun poistumalla, mutta salapoliisi
+pysäytti hänet.
+
+"Minun mielestäni", jatkoi hän, "on kasvatusisänne suoraan sanoen liian
+vanha naimisiin mennäkseen."
+
+"Samaa mieltä minäkin olen", vastasi Bengt.
+
+"Ihmettelempä, ettette ole vastustanut vanhuksen naimapuuhia."
+
+Bengt viivytti vähän aikaa vastausta. Sitten sanoi hän:
+
+"Luonnollisesti olen vastustanutkin. Mutta se on minun puoleltani ollut
+jokseenkin gentlemannimaista ja hienotunteista lastua."
+
+"Taloudelliselta kannalta katsottuna", jatkoi Krag, "tulisi teille
+olemaan etua siitä, jos tämä naimakauppa ei tulisi päätetyksi.
+Perintö --"
+
+Bengt ei voinut enää hillitä suuttumustaan. "Millainen aasi!" huudahti
+hän.
+
+Samassa nauroi tohtori Ã…kerholmin kertomukselle. Ã…kerholm kertoi
+paraillaan, miten hän kerran prääriolla ollessaan keikkui Villin
+hevosen selässä ajaen indiaanien kanssa puhvelilaumaa takaa.
+
+"Ja minä en valehtele", vakuutti hän innokkaasti, "minä tähtäsin noin
+200 askeleen päästä elukan vasempaan silmään ja kuula sattui ihan
+silmäterään."
+
+Asbjörn Krag tuli lähemmäksi ja kysyi:
+
+"Anteeksi, ammuitteko revolverilla?"
+
+Vanhus heittäytyi nauraa kohottaen tuolin selkänojaa vasten.
+
+"Ei, mutta kuulkaahan, mikä pyhä yksinkertaisuus! Metsästyskiväärillä
+minä ammuin."
+
+Åkerholm käytti häikäilemätöntä sanatapaa varsinkin, jos hän oli
+innostunut, mutta Krag ei siitä välittänyt vähääkään. Hän hymyili vaan
+välinpitämättömästi:
+
+"Vai kiväärillä."
+
+Vanhus riemastui yhä enemmän.
+
+"Kuulkaahan tohtori!" sanoi hän, "te ette kaiketi ole unissannekaan
+haistanut ruudin savua?"
+
+"Pistoolilla ampuminen on minun mieliurheiluani", vastasi Krag, "ja
+minä kykenen hyvin käyttämään sitä asetta."
+
+"Sitäpä minä haluaisin nähdä."
+
+"Olen käytettävänänne; pyydän odottamaan hetkisen", sanoi hän lähtien
+huoneesta.
+
+Vähän ajan perästä palasi hän pieni lipas mukanaan. Hän avasi sen ja
+otti esille kaksi kultakoristeista, sirorakenteista revolveria.
+
+Vanhus tarkasteli huolellisesti aseet. Hänen arvostelunsa mukaan ne
+olivat huonoa työtä ja sopivia pikkupoikien leikkikaluiksi.
+
+"Antakaapas nyt meille merkki taituruudestanne!" sanoi hän ojentaen
+toisen revolverin salapoliisille ja pitäen itse toisen.
+
+Krag kiinnitti pienen paperipalasen verannan ovipielessä olevaan
+paksuun tammilankkuun.
+
+Tämän jälkeen siirtyi hän etemmäksi, tähtäsi silmänräpäyksen ajan ja
+laukaisi. Kuula sattui paperipalaseen. "Pyydän äskeisiä sanojani
+anteeksi!" huudahti Åkerholm, "ja nyt koetan minä vuorostani."
+
+Åkerholm sai entisen terveen värinsä poskilleen, ja hänen silmänsä
+loistivat. Hän nuuski mielihyvissään ruudinsavua. Sitten hän astui
+samalle paikalle, jossa Asbjörn Krag oli seisonut ja ampui. Hänenkin
+kuulansa sattui paperipalaseen.
+
+"Tuollainen laukaus on kumarruksen arvoinen", sanoi Krag.
+
+Vanhus kumarsi takaisin.
+
+"Pelikortti!" huudahti vanhus. "Pelikortti tänne!"
+
+Hän otti patakolmosen ja kiinnitti sen tammilankkuun. Hän laukaisi,
+mutta kuula hipaisi vain pienen palasen kortin reunasta.
+
+Tämän jälkeen ampui Krag kolme nopeasti toisiaan seuraavaa laukausta.
+Tohtori tarkasti kortin ja ilmoitti, että Krag oli lävistänyt kortin
+kolme silmää. Bengt katseli ihmeissään Kragia, mutta vanhus heitti
+ylenkatseellisesti revolverinsa lattialle.
+
+"Uudenaikaisia rojukapineita!" huudahti hän. "Odottakaahan, niin saatte
+nähdä, mihin minun pistoolini kelpaavat."
+
+Tohtori katseli kysyvästi Kragia. Hän ymmärsi, että Krag oli
+järjestänyt ampumakohtauksen. Minne tähtäsi hän? Tohtori aavisti, että
+pian tulee jotain tapahtumaan.
+
+
+
+
+IV.
+
+KUOLLEENA LÖYDETTY.
+
+
+Herrat odottivat uteliaina vanhuksen paluuta. Bengt katseli
+patakolmosta, jonka silmät Asbjörn Krag oli revolverin kuulilla
+lävistänyt. Sillä välin siirsi Krag muitten huomaamatta tuolinsa sille
+kohdalle, joka oli ollut herrojen tähtäyspaikkana.
+
+Vihdoin palasi vanhus innostuneena.
+
+"Tätä, hyvät herrat, tätä kannattaa sanoa ampuma-aseeksi!" huudahti hän
+näyttäen samalla kaksipiippuista vanhanaikaista pistooliaan. Hän
+tähtäili leikillään herroja ja Asbjörn Krag, joka istui lähimpänä, sai
+pistoolin piipun melkein vasten kasvojaan.
+
+"Se on ladattu", huusi vanhus nauraen. "Varokaa! Jos tahdotte säilyttää
+kulmakarvanne, niin pysykää paikoillanne. Tämä on kokonaan toisenlainen
+ase kuin tohtorin 'kellonperäin koristus'."
+
+Åkerholm potkaisi halveksivasti Kragin revolveria, joka oli jäänyt
+lattialle. Sitten kiinnitti hän ovenpieleen uuden kortin. Se oli hertta
+ässä. Hän asettui tähtäysasentoon ja ampui. Kuula sattui kortin
+silmään.
+
+Huone oli tällä välin tullut savua täyteen. Mutta vanhus näytti
+erittäin hyvin viihtyvän kirpeässä ruudin hajussa. Hän asteli ylpeänä
+Asbjörn Kragin luo odottaen tunnustusta ampumataidostaan.
+
+Mutta Krag istui aivan tyynenä ja välinpitämättömänä. Hän pyysi nähdä
+tarkemmin pistoolia. Vanhus ojensi sen hänelle.
+
+Salapoliisi punnitsi sitä vaieten kädessään ja luki pistoolin perässä
+olevat kirjoitukset. Tämän jälkeen sanoi hän:
+
+"Tämä on siis pistooli."
+
+Vanhus oli kuin pistoksen saanut. Katsellen vihaisin silmin Kragia
+änkytti hän:
+
+"Mitä... mitä tarkoitatte?"
+
+Krag näytti entistäänkin välinpitämättömämmältä.
+
+"En mitään erityistä", vastasi hän "Tämä on tarkka pistooli, tahdoin
+vain sanoa."
+
+Vanha Åkerholm katseli läpitunkevasti Kragia. Omituinen, hämmästynyt
+ilme ryppyisillä kasvoillaan istuutui hän suureen nojatuoliinsa.
+
+Pari palvelijaa avasi ovet ja akkunat ja lehyttelivät savun ulos
+huoneesta. Talon muut palvelijat olivat laukaukset kuultuaan hyökänneet
+säikähtyneinä huoneeseen. Asbjörn Krag huomasi heidän katseistaan, että
+he olivat luulleet tapahtuneen jonkin kamalan onnettomuuden. Bengt
+viittasi palvelijat poistumaan, mutta jo eteisessä alkoi kuulua
+supatusta laukauksista ja hullusta isännästä.
+
+"Sekä tohtori että Bengt olivat kovin säikähtyneitä", sanoi kokki, joka
+ensimmäisenä oli saapunut paikalle, "mutta huomasitteko sitä vierasta
+herraa? Hän ei varmaankaan ole mikään äskeisen teeren poika, istui vain
+rauhallisena sikaariaan poltellen, vaikka kuulat olivat vinkuneet
+korvien ohi."
+
+"Ja hän naureskeli vain meidän saapuessamme paikalle", lisäsi toinen.
+
+"Mutta kenen luulette ampuneen?"
+
+"Vanhuksen tietysti."
+
+Palvelijat jatkoivat keskustelua keittiössä, ja kaikki olivat
+yksimielisiä siitä, että elämä talossa oli joutunut pois oikealta
+tolaltaan.
+
+Herrojen huoneessa tuntui vieläkin ruudin haju. Sen vuoksi ehdotti
+Asbjörn Krag siirtymistä toiseen huoneeseen, mutta Bengt vastusti
+innokkaasti tätä, ja salapoliisista tuntui se hyvin kummalliselta.
+
+"Miksi emme yhtä hyvin voi olla täällä?" kysyi Bengt epäkohteliaasti.
+"Sitäpaitsi ruudinsavu on isälle mieluista. Hän ei ole niin äärimmäisen
+hienostunut kuin kaupunkilaiset."
+
+Krag hymyili heikosti. Mutta vanhus oli samaa mieltä kasvattipoikansa
+kanssa.
+
+"Istukaamme vain täällä", sanoi Åkerholm. "Minusta täällä on yhtä hyvä
+kuin muuallakin."
+
+Ja herrat jäivät paikoilleen.
+
+Krag istuutui mukavasti nojatuoliin, sytytti sikaarin ja pian
+kiertelivät paksut savupilvet huoneessa. Tohtori katseli häntä
+tarkkaavaisesti. Salapoliisin silmät olivat puoliksi suljettuina aivan
+kuin hän olisi ollut uneen vaipumaisillaan. Tohtori huomasi kuitenkin,
+että Krag tarkasteli salaisesti ja terävästi huoneessaolijoita ja että
+hän hyvin kuuli kaikki.
+
+Bengt keskusteli tohtorin ja Ã…kerholmin kanssa laivoista
+ja rahtimaksuista; hän valitteli kovin Englannin alhaisia
+hiilenkuletusmaksuja. Asbjörn Krag sanoi silloin tällöin jonkun sanan
+keskustelun jatkoksi. Tohtorilla oli ikävä.
+
+Kävellessään huoneessa edestakaisin pysähtyi Bengt aivan Kragin eteen.
+
+"Oletteko väsynyt?" kysyi hän. "Eikö olisi parasta mennä nukkumaan?"
+
+"Ei, kiitos", vastasi Krag, "se on vain ohimenevää väsymystä."
+
+"Joka johtuu siitä, ettette käytä öitä nukkumiseen."
+
+"Mahdollisesti."
+
+Tohtori käsitti, että Kragin väsymys oli teeskentelyä, mutta sen
+tarkoitusta hän ei voinut ymmärtää. Mitä tarkoitti revolverikohtaus?
+Miksi oli vanhus hämmästynyt ja tullut ihmettelevän näköiseksi
+kuultuaan Kragin välinpitämättömän huomautuksen? Ja miksi ei Bengt
+tahtonut lähteä ruudinsavuisesta huoneesta? Tohtori mietti näitä
+kysymyksiä, mutta ei löytänyt vastauksia niihin.
+
+Vaiettuaan kymmenisen minuutin ajan kysyi Asbjörn Krag äkkiä:
+
+"Kuulkaapas, herra Åkerholm, oletteko varma siitä, että eilen illalla
+tapaamanne mies seisoi paviljongissa ja tähtäsi teitä?"
+
+Vanhuksesta näki selvästi, että kysymys oli hänelle odottamaton ja että
+hänellä oli kiusallista vastata siihen.
+
+"Aivan varma", vastasi hän.
+
+Krag tuprutteli vähän aikaa sikaariaan ja kysyi taas:  "Miten hän oli
+puettu?"
+
+Vanhus vaikeni. Viimein sanoi hän hämmästyneenä:
+
+"Siitä minä en saanut selvää. Ja luvallanne sanoen, keskustelu
+tästä asiasta on minulle vastenmielistä. Sitäpaitsi se ei ole
+tarpeellistakaan."
+
+"Anteeksi, tiedänkin jo riittävästi."
+
+Åkerholm siirtyi kirjoituspöydän luo. Äkkiä huudahti hän hämmästyneenä
+ja peitti käsillään kasvonsa, mutta koettaen salata liikkeensä hän
+nosti nopeasti päänsä pystyyn. Tohtori aikoi rientää vanhuksen luo,
+mutta Kragin silmäys pysäytti hänet. Bengt oli vähän aikaisemmin mennyt
+viereiseen huoneeseen. Vanhus puristi kouristuksen tapaisesti
+paperipalasta kädessään ja selaili hätäisesti jotain pöydällä olevaa
+kirjaa. Tohtori ei voinut nähdä vanhuksen kasvoja, mutta hänen
+vapisevat kätensä ilmaisivat ankaraa mielenliikutusta.
+
+Puoliksi suljetuin silmin seurasi Asbjörn Krag vanhuksen jokaista
+liikettä. Viimein näytti hän löytävän etsimänsä kohdan, luki siitä
+ahmien muutaman rivin ja sulki sen jälkeen äkkiä kirjan viskaten sen
+pöydälle ja lähtien huoneesta. Tohtori lähti käsivarresta tukien,
+saattamaan vanhusta. Sitä ennen ehti hän kuitenkin huomata, että Krag
+sieppasi vanhuksen kirjan pöydältä ja pisti sen näppärästi kuin
+taskuvaras taskuunsa.
+
+Kun tohtori vähän ajan kuluttua palasi takaisin, tapasi hän Bengtin ja
+Asbjörn Kragin tyyneesti keskustelemassa.
+
+"No, seurasitteko häntä perille saakka?" kysyt Krag.
+
+"En", vastasi tohtori, "hän paukautti oven kiinni aivan nenäni edessä."
+
+Salapoliisi nauroi.
+
+"Isäänne alkoi väsyttää", sanoi hän Bengtiin päin kääntyen. "Teillä on
+kai aikomus lähteä jonnekin, koska olette pukeutunut turkkiin?"
+
+"Olen lähdössä klubiin."
+
+Krag haukotteli.
+
+"Toivoisin pääseväni mukaanne."
+
+"Se käy kyllä päinsä. Kyytimies odottelee portilla. Entä tohtori
+Rasch?"
+
+"Ei tule mukaan", vastasi salapoliisi reippaasti. "Hän tahtoo
+mieluummin jäädä tänne."
+
+"Minulla ei ollut aikomusta lähteä", lisäsi tohtori hämillään.
+
+Bengtin ja salapoliisin lähdettyä tohtori rauhoittui kokonaan. Hän
+ymmärsi, että Krag oli täysin selvillä asiasta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Pikkukaupungin klubihuoneustoon oli kerääntynyt sangen kirjavaa väkeä.
+Krag ja Bengt saapuivat siksi myöhään, että seuraukset väkijuomien
+nauttimisesta olivat jo helposti havaittavissa. Bengt sai iloisen
+vastaanoton ja hän hymyili juhlallisesti.
+
+Pian häipyi Krag kaupunkilaisten joukkoon. Täällä kohtasi hän lihavan
+varapormestarin, parantumattoman juopon, jolla oli punakat pöhöttyneet
+kasvot ja jonka lääkäri oli ennustanut saavan halvauskohtauksen milloin
+tahansa. Myöskin oli siellä kaupungin poliisimestari, jonka käypänä
+nimenä oli "Poliisi", hiljainen herran tuherrus, kalpeana
+päihtymyksestä. Hän istui huolettomana ja vakavana tuolillaan
+kallistellen ahkerasti lasiaan ja vastaten kaikkeen, mitä hänelle
+puhuttiin: "Epäilemättä, epäilemättä..." Muuan eteenpäinpyrkivä
+asianajaja viittoili rajusti pitäessään pitkiä puheita, joita
+ainoastaan lähinnä istuva herrasmies toisinaan kuunteli. Krag huomasi
+joutuneensa politiikkaa harrastavien herrasmiesten seuraan. Vieressään
+kuuli hän kuiskattavan: "Meidän täytyy vastustaa..." Tämä oli olevinaan
+jonkinlainen oppositsionikiubi, jonka jäsenet olivat päättäneet sinä
+iltana tutustua lähemmin toisiinsa.
+
+Silloin tällöin läheni Bengt jotakin vierasta, kilisti sekä puheli
+imarrellen hänen kanssaan ja poistui jälleen.
+
+"Kerrassaan mainio mies", sanoi kovaääninen asianajaja. "Tarmokkuutensa
+kautta kohoaa hän vielä huomattavaan asemaan."
+
+"Epäilemättä, epäilemättä", vahvisti "Poliisi."
+
+Halvauskohtausta odotteleva nousi ja ilmoitti olevansa samaa mieltä.
+
+Bengt oli yleisenä puheenaiheena. Krag kuuli klubin puheenjohtajan
+sanovan:
+
+"Varmasti on hänen ja hänen kasvatusisänsä välillä erimielisyyttä. Hän
+ei pidä siitä, että vanhus aikoo mennä 'Silkkihelmen' kanssa naimisiin.
+Ja se onkin luonnollista."
+
+"Epäilemättä", myönsi "Poliisi" ja tarttui lasiinsa.
+
+Seurue kurottautui kuiskailemaan pöydän yli, mutta kuiskailu oli siksi
+kovaäänistä, että Asbjörn Krag voi hyvin kuulla sanat: "Voisihan Bengt
+itse..."
+
+Samassa lähestyi Bengt hymyillen ja asianajaja ryhtyi heti pitämään
+puhetta korostaen huomattavasti sanat: "Kaupungin toivo, puolueen
+tukipylväs." Bengt kiitteli: "Me gentlemannit..." Enempää ei Krag
+kuullut; hän siirtyi toisen pöydän ääreen.
+
+Mutta kaikkialla politikoitiin ja ryypättiin, sillä vaaliaika oli aivan
+lähellä. Täytyi varustautua.
+
+Nuoret, enimmäkseen nuoria luutnantteja, tukkukauppiaita ja joku vasta
+nimitetty konsuli, huvittelivat viereisessä huoneessa. Soitettiin
+pianiinoa.
+
+Äkkiä puhkesi nuorten joukossa hillitön naurunremakka ja pari herraa
+juoksi toiseen huoneeseen kertomaan siellä tapahtuman.
+
+Kapteeni, vanha Evensén oli juovuspäissään pudottanut olutpullon
+pianiinon sisään. Keinuen tanssin tahdissa oli hän olutpullolla lyönyt
+tahtia, mutta pullo oli kirvonnut hänen kädestään ja lentänyt avatun
+pianiinon sisään. Pudotessaan oli se katkaissut pari pianiinon kieltä
+ja vajonnut niin syvälle, ettei sitä saatu pois.
+
+Asianajaja nousi pitämään puhetta isänmaalle. Monet tulivat
+liikutetuiksi ja puheen loputtua päätettiin laulaa isänmaallinen laulu.
+Pianisti rupesi soittamaan, mutta samalla alkoi olut tippua pianiinon
+koskettamien välistä ja olutpullo vaimensi kokonaan diskanttiäänet.
+"Poliisi", asianajaja ja pormestari muodostivat kuoron, joka kuitenkin
+laulun kestäessä sulautui yksiääniseksi.
+
+Samassa avautui ovi äkkiä, muuan nuori tukkukauppias syöksyi sisään ja
+pyysi hiljaisuutta. Juhlijat katselivat hänen kalpeita, liikutettuja
+kasvojaan. Krag ymmärsi, että jotain on tapahtunut ja hänet valtasi
+kauhea aavistus.
+
+"Hyvät herrat", sanoi tulija, "on tapahtunut surullinen onnettomuus.
+Muutama minuutti sitten ilmoitettiin Kvambergista puhelimella, että
+vanha Åkerholm on kuollut. Hänen ruumiinsa on löydetty puistosta."
+
+Lasi putosi Bengtin kädestä ja murskaantui. Kalpeana kallistui hän
+ovipieltä vasten.
+
+
+
+
+V.
+
+VAINAJA.
+
+
+Kragin ja Bengtin saavuttua kiireesti Kvambergiin huomasivat he että
+talo oli vahvasti valaistu. Paluumatkalla he eivät olleet vaihtaneet
+montakaan sanaa, Yhtäkkiä kysyi Bengt: "Mitenkä voi olla mahdollista,
+että ruumis on löydetty puistosta?" -- Tämä kysymys antoi
+salapoliisille miettimisen aihetta.
+
+Kalpeana ja avopäin riensi tohtori tulijoita vastaanottamaan. Hän oli
+niin hämmästynyt ja liikutettu, että hän tuskin voi puhua. Mutta Krag
+et kysynyt mitään.
+
+Palvelijat auttoivat Kragin ja Bengtin ylös reestä. Lähellä seisoi
+muutamia itkeviä naisia, joita kokki koetti rauhoitella.
+
+"Missä vainaja on?" kysyi Bengt.
+
+"Arkihuoneessa."
+
+Bengt lähti heti sinne ja Asbjörn Krag sekä tohtori seurasivat häntä.
+
+Mennessä kuiskasi tohtori: "Åkerholm on ampunut itsensä, kuula on
+sattunut suoraan sydämeen."
+
+Salapoliisi kiirehti ja ehti ennen Bengtiä huoneeseen. Ruumis makasi
+pöydällä valkealla lakanalla peitettynä.
+
+Bengt aikoi vetää peitteen syrjään, mutta Krag esti hänet.
+
+"Malttakaahan, annetaan hänen olla rauhassa."
+
+Bengt katseli häntä pilkallisesti ja vastasi:
+
+"Sopiiko tämä tilaisuus mielestänne leikinlaskuun?"
+
+"Sopikoon tai ei, ensinnä täytyy lääkärin kuitenkin toimittaa
+ruumiintarkastus, sillä vainaja on ampunut itsensä."
+
+"Ampunut itsensä!" huudahti Bengt. "Se ei voi olla mahdollista. Minun
+ymmärtääkseni on hän kuollut halvaukseen."
+
+"Niin minäkin luulin", sanoi Asbjörn Krag vetäen peitteen pois ja
+jättäen kuolleen kasvot paljastamatta.
+
+Vanha Åkerholm oli puettu arkipukuun. Hän makasi selällään. Oikeassa
+kädessä oli hänellä sama pistooli, jolla hän aikaisemmin illalla oli
+ampunut ja jota hän vieläkin kouristuksen tapaisesti lujasti piteli.
+Vainajan takissa näkyi selvästi kuulan reikä.
+
+"Suoraan sydämeen", kuiskasi tohtori. "Vanhus kyllä tiesi, minne oli
+tähdättävä."
+
+Bengt lähestyi kuollutta ja sanoi kumartuen sen yli:
+
+"Kylmentynyt isäraukka, tällä tavalla siis tahdoit saada rauhan."
+
+Äänekäs itku kuului ovelta. Palvelusväki suri poismennyttä isäntäänsä.
+
+Samassa veti Asbjörn Krag peitteen vainajan kasvoilta. Bengt peräytyi
+ja asetti kädet kasvoilleen.
+
+Vanhan Åkerholmin kasvoja oli kamala katsella. Ne olivat jäykistyneet
+ja niissä kuvastui pelokas ilme. Silmät tuijottivat aavemaisina ja suu
+oli pahasti vääntynyt. Mitä olikaan vanhus nähnyt ennen kuolemaansa?
+
+"Peittäkää hänet!" pyysi kasvattipoika, "nuo kasvot ovat kauheat."
+Asbjörn Krag veti kiireesti peitteen kuolleen yli.
+
+"Kiellän ruumiiseen koskemasta", sanoi salapoliisi ankarasti, "sen
+täytyy ehdottomasti antaa olla liikuttamatta."
+
+Kragin määräys ei näyttänyt olevan Bengtin mieleen, mutta kuitenkin
+sanoi hän palvelijoille:
+
+"Tehkää niin kuin tohtori määrää!"
+
+Kääntyen Kragiin jatkoi hän:
+
+"Toivoakseni teette kaiken, mitä tässä asiassa on tehtävä."
+
+Krag kumarsi.
+
+"Pyydän kiireesti valjastamaan hevosen kepeän reen eteen", sanoi hän,
+"minun täytyy lähettää pari sähkösanomaa."
+
+Sen jälkeen meni hän ovelle ja sanoi:
+
+"Kaikki muut poistukoot, paitsi ne, jotka löysivät ruumiin ja toivat
+sen sisään!"
+
+"Minä tulin ensiksi vainajan luo", sanoi keittäjä.
+
+"Ja minä kuulin laukaukset", sanoi piharenki, joka seurasi keittäjää.
+
+"Laukaukset?" huudahtivat Bengt ja Krag hämmästyneinä yhtäaikaa, "oliko
+laukauksia todellakin kaksi?"
+
+"Oli", virkkoi tohtori, "on kuultu kaksi laukausta."
+
+"Hyvä on", vastasi Krag, "sulkekaa ovi!"
+
+Asiaan kuulumattomat poistuivat ja ovi suljettiin.
+
+Asbjörn Krag kuulusteli ensiksi piharenkiä.
+
+"Tekö sanoitte kuulleenne kaksi laukausta?" kysyi hän.
+
+"Minä."
+
+"Missä olitte silloin?"
+
+"Olin juuri valjastanut hevoset ja lukitsin paraillaan tallin ovea."
+
+"Paljonko kello oli silloin?"
+
+"Tornikello oli juuri lyönyt yksitoista; seisoin silloin pihalla ja
+luin lyönnit."
+
+"Olitteko yksin?"
+
+"Olin."
+
+"Oletteko varma siitä, ettei ketään ollut läheisyydessä?"
+
+"Aivan varma. Silloin oli kirkas kuutamo, ja jos joku olisi ollut
+pihalla liikkeellä, olisin minä kyllä hänet huomannut."
+
+"Ja te siis kuulitte laukaukset?"
+
+"Niin. Ensin kuulin yhden laukauksen."
+
+"Mistä suunnasta?"
+
+"Puistosta."
+
+"Mitä teitte laukauksen kuultuanne?"
+
+"Ensin säikähdin, mutta sitten juoksin pihan toiselle puolelle, huusin
+Andresenia, keittäjää, ulos, ja silloin kuulin toisen laukauksen."
+
+"Kuinka pitkä oli laukausten välinen aika?"
+
+"Ainoastaan muutamia sekuntteja, tuskin puolta minuuttia."
+
+"Huomasitteko mitään erikoista laukauksien suhteen? Tarkoitan, kuuluiko
+ensimmäinen laukaus voimakkaammin kuin toinen?"
+
+Piharenki mietti vähän aikaa.
+
+"Sitä minä en voi varmasti sanoa", vastasi hän, "mutta nyt tarkemmin
+muistellessani tuntuu siltä kuin edellinen laukaus olisi ollut
+jälkimäistä voimakkaampi. Edellinen ikäänkuin olisi kaikunut kauemmin
+ilmassa."
+
+Tohtori keskeytti kuulustelun.
+
+"Mitä ihmettä nämä kaksi laukausta merkitsevät?" kysyi hän, "sillä
+ruumiissahan on vain yksi kuulan reikä."
+
+Bengt, joka kuulustelun aikana oli seisonut ikkunan ääressä kuutamoa
+katsellen, kääntyi tohtoriin päin ja sanoi:
+
+"Onhan tunnettu asia, että itsemurhaajat usein ampuvat koelaukauksen
+ilmaan kootakseen siten rohkeutta tekoansa varten."
+
+"Niin, siitä on lukuisia esimerkkejä", lausui Krag.
+
+"Ja sitä paitsi", jatkoi Bengt, "voihan myöskin otaksua, että vainaja
+ensiksi tähtäsi päähänsä, mutta kuula osui harhaan."
+
+"Luuletteko hänen ampuneen ohi?" kysyi Krag.
+
+"Käsi on hyvinkin voinut sillä hetkellä vapista. Näin ollen" -- Bengt
+otti vainajan pistoolin -- "jos hän on laukaissut molemmat
+pistoolinpiiput, täytyy niitten olla tyhjät, niinkuin ne ovatkin."
+
+"Minä olen myös huomannut sen", sanoi Krag, "ja juuri se seikka tekee
+tapauksen salaperäiseksi."
+
+Tämän jälkeen jatkoi salapoliisi piharengin kuulustelua.
+
+"Mitä tapahtui sitten?"
+
+"Kuultuaan huutoni tuli Andresen juosten luokseni. Kerroin hänelle
+laukauksista ja sitten lähdimme yhdessä puistoon."
+
+"Löysittekö ruumiin heti?" kysyi salapoliisi Andresenilta
+
+"Ei", vastasi hän, "etsimme noin kymmenen minuutin ajan. Sitten
+huomasin minä puitten välissä, muutaman askeleen päässä tieltä,
+häämöttävän jotain tummaa. Kiirehdin sinne. Siellä makasi patruuna.
+Ravistelin häntä, mutta hän oli kuollut. Hän on ampunut itsensä,
+ajattelin minä, sillä minä huomasin hänen pitelevän pistoolia
+kädessään. Huusin heti piharengille ja parille muulle miehelle ja
+kannoin heidän kanssaan vainajan sisään. -- Siinä kaikki, mitä minä
+tiedän."
+
+Asbjörn Krag mietti vähän aikaa. Sitten hän kysyi:
+
+"Kävikö kukaan tapaamassa vainajaa sen jälkeen, kun me olimme lähteneet
+kaupunkiin?"
+
+"Minä lähdin silloin heti huoneeseeni", sanoi tohtori, "enkä nähnyt
+häntä enää sinä iltana; luulin vanhuksen myöskin menneen levolle."
+
+"Marianne oli nähnyt hänet", sanoi Andresen.
+
+"Kuka on Marianne?"
+
+"Hän on sisäkkö."
+
+"Kutsukaa hänet tänne!"
+
+Marianne saapui heti. Hän oli punatukkainen noin kolmenkymmenen vuotias
+naisihminen. Hänellä oli vielä kyyneleet silmissään.
+
+"Minulle on kerrottu, että te viimeiseksi näitte Åkerholmin elävänä",
+alkoi Krag.
+
+"Minä näin hänet, kun hän lähti ulos", vastasi Marianne. "Tultuani
+salonkiin siistiäkseni sitä saapui hänkin sinne."
+
+"Puhuiko hän mitään?"
+
+"Hän kysyi minulta, olivatko herrat lähteneet kaupunkiin. Vastasin
+siihen, etten tiennyt, minne olitte lähtenyt, mutta että te jonnekin
+olitte mennyt."
+
+"Edelleen."
+
+"Silloin alkoi hän etsiä."
+
+"Etsiä?"
+
+"Niin, jotain kirjaa."
+
+Asbjörn Krag ja tohtori katsahtivat toisiinsa.
+
+"Löysikö hän kirjan?" kysyi Krag.
+
+"Ei, ja siitä hän oli kovin pahoillaan. Hän toraili kovin. 'Se oli
+tässä vähän aikaa sitten. Ovatko kaikki tämän talon tavaratkin
+noiduttuja?' sanoi hän. Hän etsi vielä jonkun aikaa, mutta ei löytänyt
+kirjaa. Sen sijaan..."
+
+Bengt keskeytti kuulustelun.
+
+"Mitä te puhutte?" huusi hän, "eikö hän löytänyt kirjaa?" Mutta samassa
+koetti hän tyyntyä ja jatkoi rauhallisemmin: "Ei, ei, tämähän on aivan
+saman tekevää. Anteeksi, ajatukseni ovat vallan sekaisin."
+
+Asbjörn Krag katsahti terävästi Bengtiin.
+
+Marianne jatkoi:
+
+"Sen sijaan löysi hän... uh...!"
+
+Hän alkoi vapista ja itkeä.
+
+"Mitä hän löysi?"
+
+Marianne osoitti pistoolia ja änkytti pelokkaana:
+
+"Tuon."
+
+"Pistoolin siis?"
+
+"Niin. 'Tämä on sentään paikallaan', sanoi hän pistäen pistoolin
+taskuunsa. Sitten hän lähti."
+
+"Puistoon?"
+
+Marianne näytti epävarmalta.
+
+"Ei... Hän lähti pientä lehtokujaa myöten."
+
+"Eikö ollut mielestänne omituista, että hän lähti niin myöhään ulos?"
+
+"Ei ensinkään"
+
+"Minkätähden ei?"
+
+Kului muutama minuutti ennenkuin Marianne vastasi. Sitten sanoi hän
+hiljaa ja ujostellen:
+
+"Sen vuoksi, kun hän meni pienen lehtokujan kautta."
+
+Bengt sekaantui taas keskusteluun.
+
+"Minä en pidä tätä kuulustelua tarpeellisena", sanoi hän. "Sen vaikutus
+sekä palvelusväkeen että minuun on melkein raateleva."
+
+Asbjörn Krag ei ollut kuulevinaan huomautusta. Hän jatkoi kuulustelua.
+
+"Minne johtaa pieni lehtokuja?"
+
+"Se johtaa... johtaa... Hjelmin kartanolle."
+
+"Ahaa, ymmärrän, -- rouva Hjelmin, Åkerholmin morsiamen taloon."
+
+"Niin", vastasi Marianne, "rouva Hjelm asuu aivan lähellä pientä
+lehtokujaa."
+
+"Todellakin. Kiitos. En tahdo enää vaivata teitä."
+
+Marianne, keittäjä ja piharenki poistuivat. Mutta ovella he katsahtivat
+kostein silmin pöydällä lepäävää vainajaa.
+
+Palvelijoitten mentyä sanoi Krag Bengtille:
+
+"Pyydän saada vainajan avaimet."
+
+"Mitä tarkoitusta varten?"
+
+"Noudattaaksemme yleistä tapaa. Ja nyt tarkastamme samalla vainajan
+kolme salaperäistä huonetta."
+
+"Mutta kunnioitus kuollutta kohtaan...".
+
+"Meidän täytyy."
+
+"Menkäämme sitten."
+
+Krag otti avaimet.
+
+Tohtori ihmetteli itsekseen Kragin rauhallisuutta ja varmuutta. Nyt oli
+kuuluisa salapoliisi oikeassa elementissään. Hän oli hiukan kalpea,
+mutta muuten olivat hänen kasvonsa aivan ilmeettömät.
+
+"Katsokaahan!" kuiskasi Bengt osoittaen kylkirakennusta, jonka
+akkunoista loisti valo.
+
+"Aivan niinkuin hän olisi vieläkin siellä", sanoi tohtori.
+
+"Lähtekäämme sinne", esitti Krag.
+
+Vanhuksen ensimmäisen huoneen ovi oli lukossa. Krag etsi sopivaa
+avainta. Kukaan ei lausunut sanaakaan. Oli niin hiljaista, että tohtori
+voi hyvin kuulla sydämensä lyönnit.
+
+Asbjörn Krag keskeytti hiljaisuuden. Katsellen terävästi Bengtiä sanoi
+hän:
+
+"Luulen, että meille kummallekin on näitten huoneitten salaperäisyys jo
+etukäteen selvillä."
+
+Lukko rasahti. Krag oli löytänyt oikean avaimen.
+
+
+
+
+VI.
+
+"KOLMEN HUONEEN SALAISUUS."
+
+
+Herrat astuivat ensimmäiseen huoneeseen. Vainaja oli sisustanut sen
+oman makunsa mukaisesti. Joukko erilaatuisimpia aseita, enimmäkseen
+kiväärejä ja pistooleja, riippui seinillä. Mitään salaperäistä ei
+siellä voinut havaita.
+
+Seuraava huone oli sisustettu samaan tapaan.
+
+"Mutta täällähän ei olekaan mitään salaperäistä", sanoi tohtori.
+
+"Ei minunkaan ymmärtääkseni", vastasi Bengt. "Ja vainajalla on kauan
+ollut kuuromykkä palvelija, joka öisin nukkui ensimmäisessä huoneessa."
+
+"Kuuromykkä palvelija! Sepä omituista!" huudahti Krag.
+
+"Niin, isä oli tullut tuntemaan hänet Amerikassa. Hän oli puoliksi
+indiaani ja hyvin uskollinen herralleen. Nyt hän on jo kuollut."
+
+Krag avasi oven seuraavaan huoneeseen, joka oli upeasti koristeltu.
+Nurkassa, japanilaisten verhojen takana, oli vainajan sänky, jonka hän
+itse tapasi järjestää. Seinillä riippui tauluja ja valokuvia. Lattian
+peitti paksu, pehmeä matto.
+
+Ihastuneina tarkastelivat herrat huoneessa olevia nähtävyyksiä.
+
+"Ei täälläkään ole mitään salaperäistä", huomautti tohtori.
+
+"Mitäpä salattavaa hänellä täällä olisi ollut", vastasi Bengt. "Minä
+olen jo kauan tiennyt, ettei näitten huoneitten otaksuttu salaperäisyys
+itse asiassa ole muuta kuin vanhuksen omituisuutta."
+
+"Sinä kaiketi tutkit huoneet tarkemmin?" kysyi tohtori Kragilta.
+
+"Se ei ole tarpeellista", vastasi salapoliisi.
+
+"Samaa mieltä minäkin olen", sanoi Bengt. "Tällaisen kauhistavan yön
+jälkeen olemme kenties jokainen levon tarpeessa --."
+
+Välittämättä Bengtin huomautuksesta siirtyi Asbjörn Krag seinän luo ja
+alkoi kädellään painellen tunnustella tapetteja.
+
+"Arvasin siis oikein", puheli hän itsekseen.
+
+Bengtille hän sanoi:
+
+"Ei, emme varsin vielä mene levolle. Vakuutan teille, tohtori, että
+tämä huone on salaperäinen. Kuinka varovainen ja viisas vanhus onkaan
+ollut!"
+
+"Mutta missä täällä piilee salaisuus?" kysyi tohtori.
+
+"Sen saat tietää sitten myöhemmin, nyt pyydän sinua auttamaan vähäsen
+pienessä tarkastuksessa."
+
+"Tarkastuksessa?"
+
+"Älähän kysele liikoja, tee vain niin kuin minä käsken! Toista sanat:
+'Näettekö?... Piru!'"
+
+"Näettekö?... Piru!" toisti tohtori ihmetellen.
+
+Bengt kalpeni ja katseli vihaisin silmäyksin salapoliisia.
+
+"Kovemmin", sanoi Krag tohtorille. "Huuda ne sillä tavoin kuin olisit
+henkesi edestä pakenemassa jonkun ajaessa sinua takaa!"
+
+Tohtori teki niin ja salapoliisi oli tyytyväinen.
+
+"Huuda nyt sillä tavoin samat sanat kahden minuutin kuluttua!" sanoi
+Asbjörn Krag ja lähti huoneesta.
+
+Tohtori ei voinut ollenkaan käsittää tällaista näytelmää, mutta hän
+päätti kuitenkin noudattaa Kragin määräystä. Jäätyään kahden kesken
+Bengtin kanssa valtasi hänet vastenmielinen ja puoleksi pelonsekainen
+tunne. --
+
+Asbjörn Krag oli mennyt ulos vanhuksen huoneitten akkunoitten kohdalle,
+samaan paikkaan, jossa hän aikaisemmin oli kuullut Åkerholmin huudon.
+Hän kuunteli tarkasti.
+
+"Näettekö?... Piru!" kuului tohtorin huuto, mutta se tuntui tulevan
+jostain äärettömän kaukaa.
+
+Salapoliisi lähti takaisin. Tohtori ja Bengt odottivat häntä.
+
+"Tuliko selvä?" kysyi Bengt.
+
+"Kyllä, ja nyt lähdemme puistoon."
+
+"Puistoon, mitä varten sinne?"
+
+"Tarkastamme paikan, josta vainaja löydettiin."
+
+"Onko se tarpeellista?"
+
+"Ehdottomasti; meille lääkäreille on tarpeellista saada tietää kaikki
+tällaisessa tapauksessa."
+
+Krag, joka viimeisenä lähti huoneesta, lukitsi oven.
+
+"Kutsukaa kokki ja pari muuta miestä!" käski hän. "Lyhdyt mukaan!"
+
+Asbjörn Krag pisti avaimet taskuunsa.
+
+Kokki, piharenki ja eräs kolmas mies saapuivat lyhdyt mukanaan
+paikalle. Krag pistäytyi huoneeseensa ja palasi sieltä heti. Hän oli
+ottanut oman lyhtynsä, jonka rakenne oli eriskummainen ja valo
+häikäisevän voimakas.
+
+"Siinä on yhdistetty revolveri ja salalyhty yhdeksi", huomautti Bengt
+pilkallisesti. "Puuttuu ainoastaan poliisinmerkkejä, muuten olisi
+varustus täydellinen."
+
+Portilla odotteli kuski parivaljakkoineen. Pistäen paperin salaa hänen
+käteensä sanoi Asbjörn Krag hiljaa:
+
+"Lennätinkonttoriin mahdollisimman nopeasti! Ja pitäkää huoli siitä,
+että tämä sähkösanoma lähetetään kiireellisenä!"
+
+"Tästä löysimme herra Åkerholmin", kuului kokin ääni puistosta. Herrat
+pysähtyivät ja kokki valaisi lyhdyllään erästä puunrunkoa, josta oli
+tielle neljän tai viiden metrin matka.
+
+Krag käski miesten pysähtyä tielle. Itse meni hän puun luo. Lyhtynsä
+avulla löysi hän heti lumessa paikan, jossa vainaja oli maannut.
+
+"Hän on maannut kasvot maata vasten", sanoi hän.
+
+"Aivan niin", vastasi kokki.
+
+"Tuossa näkyvät sormen jäljet ja tuossa on vähän verta. Hän on
+heittänyt henkensä silmänräpäyksessä. Mihin aikaan te löysitte hänet?"
+
+"Noin kymmenen minuuttia yli yhdentoista", vastasi kokki.
+
+"Silloin oli kirkas kuutamo..."
+
+Samassa hän huomasi jälkiä lumessa.
+
+"Oliko herra Ã…kerholmilla hirvennahka-saappaat jaloissa?"
+
+"Oli."
+
+"Sitten nämä ovat hänen jälkiänsä. Hän on harpannut tieltä tänne päin
+aivan kuin pakeneva ja sitten -- hän on kävellyt takaperin pois päin
+puusta seitsemän askelta."
+
+"Ei ole ensinkään kummallista", huomautti Bengt, joka oli uteliaana
+seurannut Kragin puuhia, "että vanhus raukka on kulkenut takaperin. Hän
+luonnollisesti pelkäsi, että joku voisi seurata häntä ja estäisi hänen
+tekonsa."
+
+"Minä en ole sanonut, että se on kummallista", vastasi Krag terävästi.
+
+Neljännestunnin ajan tarkasteli hän vielä lumessa olevia jälkiä ja
+sammutti sitten lyhtynsä. Kokki johdatti hänet pienelle lehtokujalle.
+
+"Tämä siis johtaa 'Silkkihelman' asunnolle", kysyi Krag.
+
+"Niin, rouva Hjelmin huvilaan", oikaisi Bengt.
+
+"Hyvä. Kello puoli yksitoista lähti herra Åkerholm kävelylle tänne.
+Kymmenen minuuttia yli yhdentoista löydettiin hänen ruumiinsa
+puistosta, siis kokonaan vastakkaiselta suunnalta. Ehtiikö
+neljässäkymmenessä minuutissa mennä tästä rouva Hjelmin huvilaan ja
+tulla sieltä takaisin sille paikalle, josta herra Åkerholm löydettiin
+kuolleena?"
+
+Kokki mietti.
+
+"Se voisi kyllä olla mahdollista", sanoi hän, "mutta varmaksi sitä en
+voi vakuuttaa. Arvelen kuitenkin, että silloin pitäisi kulkea hyvin
+kiireesti."
+
+"No niin, huomenna saamme siitä tarkemman selon. Kello on jo
+puolineljä, ja kuu lakkaa pian valaisemasta, joten työskentely käy
+mahdottomaksi. Viisainta on käydä levolle."
+
+Krag sanoi Bengtille hyvää yötä ja nousi tohtorin kanssa rappuja myöten
+toiseen kerrokseen.
+
+Tohtorin ja Kragin huoneessa oli hiljaista ja lämmintä. Hilpeä tuli
+lekotteli kamiinissa, ja pian oli tuli myöskin herrojen sikaareissa.
+
+Krag ja tohtori istuivat vaiteliaina.
+
+"Vanhus parka", puheli tohtori itsekseen, "millaisen kuoleman hän
+saikaan osakseen."
+
+Krag asettui mieliasentoonsa. Puoliksi maaten puoliksi istuen loikoili
+hän pehmeässä nojatuolissa jalat kamiinin reunalla.
+
+"Väitit eilen", sanoi tohtori, "että vanhuksen kolmessa huoneessa on
+joku salaisuus, mutta siellä ei ollutkaan mitään salaperäistä."
+
+Krag nauroi hilpeästi.
+
+"Siellä on salaisuus, vaikka sinä et ole sitä huomannut. Minä aavistin
+sen olemassaolon jo silloin, kun sinä kävit Kristianiassa ja kerroit
+vanhuksen omituisuudesta, ja kuultuani eilen, että Åkerholmilla oli
+ollut kuuromykkä palvelija, pääsin asiasta täyteen varmuuteen."
+
+"Mutta Bengthän kertoi kuuromykästä sangen vähän."
+
+"Se tieto, että palvelija oli kuuromykkä, oli minulle kyllin riittävä."
+
+Herrat vaikenivat taas ja tupakoivat.
+
+Viimein keskeytti tohtori hiljaisuuden.
+
+"Kenties Åkerholmin itsemurhan yhteydessä myös on jokin salaisuus?"
+kysyi hän.
+
+"Åkerholm ei ole tehnyt itsemurhaa. Hänet on murhattu."
+
+Tohtori ponnahti ylös.
+
+"Murhattu!" huudahti hän. "Ja sen sinä sanot noin rauhallisesti. Kuka
+on murhaaja?"
+
+"Sitä minä en vielä tiedä. Vanhus sen kyllä tiesi, ja minä kysyinkin
+sitä eilen häneltä, mutta hän ei tahtonut ilmoittaa. Tarkoitan miestä,
+jonka vainaja näki paviljongin luona. Hän on murhaaja."
+
+"Mistä syystä ei vainaja ilmoittanut murhaajaansa?"
+
+"Se seikka on yhteydessä 'kolmen huoneen salaisuuden' kanssa."
+
+Tohtori käveli kiihtyneenä edestakaisin lattialla.
+
+"Murha", puheli hän itsekseen, "mikä kauhistava ajatus."
+
+"Mutta ne kaksi laukausta", sanoi hän pysähtyen Kragin eteen, "niitähän
+ei ollut kahta enempää, ja molemmat piiput Åkerholmin pistoolissa
+olivat tyhjät."
+
+"Juuri nämä kaksi laukausta todistavat, että murha on tapahtunut."
+
+"Sitä minä en ymmärrä."
+
+"Asia on aivan yksinkertaisesti siten, että ensimmäinen laukaus oli
+Ã…kerholmin ja toinen murhaajan. Ã…kerholm ampui ensiksi murhaajaa. Ja
+sinä näyt unhoittaneen, että vainaja aikaisemmin illalla ampumataitoaan
+näyttäessään ampui kortista silmän, joten hänen pistoolissaan oli vain
+yksi panos jälellä."
+
+"Aivan niin. Sehän on päivänselvää", myönsi tohtori.
+
+"Ja sitäpaitsi", jatkoi Krag, "osoittivat jäljet metsässä, että
+Åkerholm, huomattuaan murhaajan ilmestyvän tielle, kääntyi heti
+takaisin ja ampui, osaamatta kuitenkaan murhaajaan. Luulen hänen
+ampuneen harhaan sen vuoksi, että hän oli ylenmäärin säikähtynyt.
+Huomasithan itsekin hirveän pelonilmeen vainajan kasvoilla?"
+
+Tohtori nyökkäsi.
+
+"No niin. Ammuttuaan Åkerholm peräytyi muutaman askeleen takaisin puuta
+kohden, ja silloin sai hän kuulan rintaansa."
+
+Tohtori istui kauan mietteissään. "En voi käsittää", sanoi hän, "minkä
+vuoksi vainaja läksi keskiyöllä puistoon."
+
+"En minäkään", vastasi Asbjörn Krag, "mutta 'Silkkihelma', tämän
+draaman päähenkilö, selittää sen meille."
+
+
+
+
+VII.
+
+ROUVA HJELM.
+
+
+Asbjörn Krag ja tohtori istuivat jutellen vielä tunnin ajan.
+Salapoliisi odotteli vastauksia sähkösanomiinsa.
+
+Vihdoin kuuli hän kulkusien soivan. Kuski ajoi pihaan ja Asbjörn Krag
+kutsui hänet heti luokseen.
+
+Saapui kaksi sähkösanomaa, toinen Kristianiasta, toinen Amerikasta.
+
+Krag luki jälkimäisen hyvin tarkkaan ja tohtori huomasi hänen
+kasvojensa ilmeestä, että sähkösanoma sisälsi tärkeitä tietoja.
+
+Väsyneenä lähti tohtori levolle.
+
+Krag otti peilinlasinsirpaleita sisältävän laatikkonsa vaatekaapista
+Sirpaleet asetteli hän varovasti lattialle, takasivut ylöspäin. Sen
+jälkeen rupesi hän sovittelemaan niitä yhteen. Alussa se ei tahtonut
+onnistua, mutta siitä huolimatta hän jatkoi työskentelyään. Lopulta sai
+hän puolet peilistä kootuksi. Krag oli tyytyväinen. Jäännöspalaset
+sopivat helposti yhteen. Tarkoitus oli saavutettu. Hän sai selville,
+että peilin takasivulta oli raapittu elohopeaa pieni neliön muotoinen
+ala pois ja että se oli tehty aivan äskettäin.
+
+"Tämä oli oivallinen saavutus", puheli hän. "Tämän neliön läpi on
+vainaja nähnyt jotain kauhistuttavaa."
+
+Krag otti esille saman kirjan, jonka hän oli illalla siepannut. Hän oli
+silloin huomannut, että Åkerholm etsi kiihkeästi jotain erikoista
+kohtaa kirjasta. Krag ei ollut nähnyt sivunumeroa, mutta hän otaksui
+vainajan selailleen kirjaa 200 tai 250 sivun paikkeilta. Asbjörn Krag
+haki sivun 200 ja luki siitä eteenpäin. Kirja oli englantilainen ja
+yleisesti pidetty, vaikka sen sisältö tuntuikin kepeänlaiselta. Krag
+koetti etsiä jotain huomattavaa kohtaa tai peitettyä ajatusta
+lukemastaan, mutta mitään sellaista hän ei löytänyt. Ei ollut
+ainoatakaan sanaa tai ajatusta, jolla olisi ollut pienintäkään yhteyttä
+salaperäisten tapahtumien kanssa. Lopulta löysi hän 248 sivun
+alareunasta pari riviä. Siinä oli muuan vertauskohta, mutta
+ajatusyhteys niitten asioitten kanssa, joitten selvittämiseksi hän
+työskenteli, oli täysin selvä.
+
+Salapoliisi piilotti kirjan matkalaukkuunsa. Hän päätti mennä parin
+tunnin ajaksi levolle. Sitä ennen avasi hän ikkunan saadakseen raitista
+yöilmaa huoneeseensa. Taivas oli kirkas ja yö kylmä. Talossa oli kaikki
+hiljaista, ja hiljaista oli myöskin taloa ympäröivässä puistossa.
+Ainoastaan Bengtin huoneen ikkunasta loisti vielä tuli.
+
+Krag sulki ikkunan ja veti verhot alas. Sen jälkeen lukitsi hän oven ja
+asetti kultakoristeisen revolverinsa yöpöydälle. Hän nukkui heti.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kello kymmenen seuraavana aamuna Asbjörn Krag lähti rouva Hjelmin luo.
+Rouva oli jo sitä ennen saanut tiedon onnettomuustapauksesta ja oli se
+hänen omien sanojensa mukaan koskenut häneen tuskallisesti.
+
+Esiintyen lääkärinä selitti Krag olevansa velvollinen keräämään päivän
+kuluessa kaikki mahdollisesti saatavat tiedot, jotta voitaisiin
+selvittää, mikä oli ollut syynä Åkerholmin epätoivoiseen tekoon.
+
+"Se on minulle yhtä käsittämätöntä kuin teillekin", vastasi rouva.
+
+Krag tiedusteli, oliko hän viime päivien kuluessa huomannut Åkerholmin
+käytöksessä mitään erikoista.
+
+"Kahden viime viikon aikana on hän ollut kummallinen", vastasi rouva,
+"vaikka minä en tiedä millään tavoin rikkoneeni häntä vastaan, mutta
+kohdatessani hänet viimeksi itsemurhapaikalla, en huomannut hänessä
+mitään erikoista."
+
+"Milloin oli määrä viettää häänne?"
+
+Krag näki selvästi, että hänen kysymyksensä oli vastenmielinen ja
+kiusallinen. Vähän aikaa mietittyään rouva vastasi:
+
+"Kuukauden perästä. Åkerholm kiirehti useat kerrat niitten
+viettämistä."
+
+"Minkätähden?"
+
+"Sitä en todellakaan tiedä. Varsinkin viime päivinä tahtoi hän
+jouduttaa häitämme, ja mainitsi samalla selittämättä tarkemmin syytä,
+että asia oli hänelle tärkeä."
+
+"Tunnetteko Ã…kerholmin kasvattipojan?"
+
+"Bengtin. Hänet tunnen varsin hyvin."
+
+"Mille kannalle hän on asettanut teidän ja Åkerholmin väliseen
+suhteeseen nähden?"
+
+"Hän ei ole pitänyt siitä. Hän on vastustanut sitä kaikin voimin."
+
+"Luuletteko, että Åkerholmin käytös viime viikkoina oli seurauksena
+hänen alakuloisuudestaan?"
+
+"Åkerholm ei ollut milloinkaan alakuloinen. Hänen hyvätuulisuutensa oli
+pysyväinen", vastasi rouva.
+
+"Anteeksi, se, mitä sanoitte, ei ollut suoranainen vastaus
+kysymykseeni."
+
+Rouva tuli levottomaksi.
+
+Lyhyen miettimisen jälkeen hän sanoi:
+
+"Åkerholm puhui useasti katkeroituneena kasvattipojastaan. Luulen, että
+Bengtin ankara vastustus sai vainajan kiirehtimään naimisiin menoa."
+
+"Åkerholm siis pelkäsi kasvattipoikaansa?"
+
+"Ei ollenkaan, mutta minä otaksun, että hän pelkäsi jotain muuta, sillä
+viime aikoina hän puhui eräästä tapauksesta, josta hän arveli koituvan
+ikävyyttä koko elämänsä loppuajaksi."
+
+"Mainitsiko hän, mikä se tapaus oli?"
+
+"Ei, mutta jotain hyvin vakavaa se lienee ollut."
+
+"Pyysittekö saada tietää sitä?"
+
+"Pyysin."
+
+"Mitä hän vastasi?"
+
+"Hän sanoi täydellisesti luottavansa minuun."
+
+"Toisin sanoen: hän aikoi kertoa teille kaikki?"
+
+"Niin."
+
+"Milloin."
+
+Rouva alkoi kävellä hermostuneesti lattialla.
+
+"Tämä kaikki on niin kummallista", sanoi hän.
+
+"Kuinka niin?"
+
+"Minä odottelin Åkerholmin tuloa illalla."
+
+"Kello yksitoista", täydensi Asbjörn Krag.
+
+"Niin -- miten voitte tietää sen?"
+
+"Aikoiko hän silloin kertoa teille elämänsä salaisuuden?"
+
+"Kyllä, hän oli luvannut sen, mutta hän ei tullutkaan."
+
+"Minä saan siis ilmoittaa teille, että hänellä oli aikomus tulla."
+
+"Niinkö? Mutta hän kuoli juuri yhdentoista aikana."
+
+"Kymmenen minuuttia yli yhdentoista. Puoli yhdentoista aikaan lähti hän
+kotoaan tavatakseen teidät. Hänet oli silloin nähty pienessä
+lehtokujassa."
+
+"Varmaan hän siis oli lähtenyt tapaamaan minua."
+
+"Kotoa lähtiessään", jatkoi Krag, "ei hänellä ollut pienintäkään
+ajatusta tehdä itsemurhaa. Näin ollen näyttää häntä kohdanneen pienessä
+lehtokujassa jokin odottamaton tapaus."
+
+"Siellä ei kukaan tapaa kulkea niin myöhään", sanoi rouva. "Mutta
+kuulkaapa! Te kaiketi tiedätte, missä Bengt oli silloin?"
+
+"Hän oli minun kanssani klubissa, ja onnettomuuden tapahduttua
+kutsuttiin meidät heti Kvambergiin."
+
+"Tämä kaikki on perin omituista ja käsittämätöntä."
+
+"Pidättekö todennäköisenä, että Åkerholm yhtäkkiä tietä kävellessään
+sai ajatuksen murhata itsensä ja heti poikkesi puistoon panemaan
+päätöksensä toimeen?"
+
+"En, se tuntuu aivan uskomattomalta. Jotakin on täytynyt tapahtua."
+
+"Esimerkiksi?"
+
+"Arvelen hänen kohdanneen jonkun."
+
+"Lehtokujassako?"
+
+"Niin."
+
+Rouva tuli levottomaksi.
+
+"Kenet hän mahdollisesti olisi voinut kohdata?" kysyi Krag.
+
+Puoleksi pelästynyt puoleksi rukoileva ilme tuli rouvan kasvoille.
+
+"Ettekö voi ilman minua saada asiasta selkoa?" kysyi hän.
+
+"Voin, kunhan vain saan tietää, kuka oli se henkilö, jonka Åkerholm
+eilisiltana tänne tullessaan kohtasi", vastasi Asbjörn Krag.
+
+"Mistäpä minä sen tietäisin?"
+
+"Te tiedätte sen, sillä se mies, jonka hän lehtokujassa tapasi, tuli
+juuri teidän luotanne."
+
+"Se ei ole mahdollista, sillä täällä ei silloin käynyt ketään."
+
+"Kuulkaahan rouva", kysyi Krag suorasukaisesti, "rakastatteko
+Ã…kerholmia?"
+
+"Pidin paljon hänestä. Hän oli hieno herrasmies."
+
+Krag oli jonkun aikaa huomannut, että rouva katseli levottomasti ovea
+kohden aivan kuin jotain odottaen.
+
+Salapoliisi jatkoi:
+
+"Åkerholmilla oli vihamiehiä, jotka lopulta saattoivat hänet hengiltä."
+
+"Alan ymmärtää", vastasi rouva.
+
+"Tahdotteko auttaa minua löytämään hänen vihollisensa?"
+
+Rouva tarjosi hänelle kätensä.
+
+"Lupaan sen", sanoi hän sydämellisesti.
+
+Krag uskoi hänen tarkoittavan täyttä totta.
+
+Portailta kuului askeleita. Joku tuli. Rouva aikoi juosta ovelle, mutta
+Krag tarttui hänen käteensä ja pidätti hänet. Samassa ovi avautui ja
+Bengt astui sisään.
+
+Häntä ei Krag ollut odottanut, ja hän ymmärsi rouvan hillitystä
+huudahduksesta, ettei hänkään ollut Bengtiä odottanut.
+
+"Tekö täällä?" sanoi Bengt. "Te näytätte ehtivän kaikkialle."
+
+"Tulin tänne jäähyväisvierailulle", vastasi Krag. "Olin hyvä tuttava
+rouva Hjelmin miesvainajan kanssa."
+
+"Vai niin, matkustatteko tänään?" kysyi Bengt.
+
+"Matkustan kahden tunnin kuluttua."
+
+"Oletteko tyytyväinen tutkimustenne tuloksiin?"
+
+"Aivan tyytyväinen. Olen löytänyt sen, mitä olen etsinytkin", vastasi
+Krag painokkaasti. Bengt rypisti kulmiaan.
+
+
+
+
+VIII.
+
+Ã…KERHOLMIN KUOLEMA
+
+
+Kun Asbjörn Krag palasi pienen lehtokujan kautta takaisin, kierteli
+hänen aivoissaan monta ajatusta. Keskustelu rouva Hjelmin kanssa oli
+tuonut valoa moneen kohtaan, mutta pulman ratkaiseminen oli samalla
+kohdannut uusia vaikeuksia. Mitä oli Bengtillä rouva Hjelmin luona
+tekemistä? Se ainakin oli selvää, että Bengtin saapuminen oli rouvalle
+yhtä odottamatonta kuin hänellekin.
+
+Pian kuuli Krag jonkun juoksevan perässään. Hän kääntyi ja näki
+nuorenpuoleisen miehen lähenevän.
+
+"Minuako haluatte tavata?" kysyi hän miehen päästyä lähemmäksi.
+
+"Niin", vastasi mies. "Minun käskettiin antaa..."
+
+"Kuka käski?"
+
+"Rouva Hjelm. Minä olen hänen palvelijansa."
+
+Mies katseli levottomana ympärilleen.
+
+"Minulla on kirje", kuiskasi hän. "Pyydän heti lukemaan sen ja
+senjälkeen antamaan vastauksenne."
+
+Krag avasi kirjekuoren ja otti siitä kauniilla naisen käsialalla
+kirjotetun seuraavasisältöisen kirjeen.
+
+_"Minun täytyy, täytyy saada puhua kanssanne ennenkuin matkustatte."_
+
+Kirjeessä ei ollut allekirjoitusta.
+
+"No?" kysyi mies hätäisesti.
+
+"Tunnetteko kirjeen sisällön?" kysyi Krag.
+
+"En."
+
+"Sanoitteko rouvan kirjoittaneen tämän?"
+
+"Hän kutsui minut eteiseen ja kirjoitti sen minun läsnäollessani."
+
+"Oliko hän yksin?"
+
+"Oli. Ainoastaan nuori Åkerholm oli sisähuoneessa."
+
+"Hyvä. Sanokaa rouvallenne, että minä täytän hänen pyyntönsä!"
+
+Mies aikoi lähteä, mutta Krag pidätti hänet.
+
+"Tiedättekö, missä asuu herra, joka eilen illalla kävi rouva Hjelmin
+luona ja lähti vähää ennen yhtätoista pois?"
+
+Mies näytti ihmettelevän kysymystä.
+
+"Minä en tiedä hänen asuntoansa."
+
+Krag hymyili onnistuneelle viekkaudelleen.
+
+"No niin", hän sanoi, "se onkin samantekevää."
+
+Salapoliisi jatkoi matkaansa. Kvambergiin tultuaan hän tapasi tohtorin
+kartanolla. Tohtori näytti kiihtyneeltä.
+
+"Minun täytyy heti puhua kanssasi", sanoi hän.
+
+Herrat lähtivät sisään.
+
+"Sinun poissaollessasi kävi poliiseja täällä."
+
+"Vai niin."
+
+"Niitä oli kolme kappaletta, poliisipäällikkö ja kaksi konstaapelia ja
+he vaativat virallista tutkintoa Ã…kerholmin kuoleman johdosta."
+
+"Hyvä on", vastasi Krag istuutuen entiseen paikkaansa kamiinin viereen.
+
+"Tämä tieto ei näytä olevan sinulle mikään yllätys."
+
+"Ei olekaan", vastasi Asbjörn Krag. "Ainoastaan odottamattomat
+tapaukset voivat minua hämmästyttää ja tämä tapaus ei ole ollenkaan
+odottamaton, sillä minä itse kutsuin heidät tänne."
+
+"Sinä?"
+
+"Niin. Estääkseni ruumiin liikuttelemisen täytyi minun sekottaa
+virallinen poliisi asiaan ja nyt on kaikki järjestyksessä."
+
+"Ja mitä itse aiot tehdä?" kysyi tohtori.
+
+"Matkustaa, Lähden vähän ajan kuluttua. Matkatavarani ovat jo
+lähtövalmiina."
+
+"Milloin tulet takaisin?"
+
+"Yöllä, mutta sitä ei tarvitse muitten tietää."
+
+"Ymmärrän. Sinä tahdot poistaa Bengtin epäluulot. Kun hän luulee sinun
+olevan poissa, olet sinä salaisesti hänen läheisyydessään ja pidät
+silmällä häntä."
+
+"Aivan niin. Tulen takaisin täsmälleen kello yksitoista illalla. Pyydän
+sinun huolehtivan siitä että pääsen sisään kenenkään huomaamatta.
+Huoneesi täytyy silloin olla pimeä, ja tämä köysi saatavilla, lopusta
+pidän itse huolen."
+
+"Teen kuten käsket", sanoi tohtori. "Muuten olen hyvin utelias
+tietämään, mitä johtopäätöksiä olet tehnyt keskusteltuasi rouva Hjelmin
+kanssa?"
+
+"En erikoisempaa."
+
+"Onko hänellä mitään osaa tässä murhenäytelmässä?"
+
+"Siitä tuonnempana. Nyt olen onnistunut toteamaan sen, miten murha on
+tapahtunut."
+
+Tohtori siirsi tuolinsa lähemmäksi.
+
+"Kerrohan sitten", sanoi hän.
+
+Krag hymyili.
+
+"Heti, kun Bengt ja minä lähdimme klubiin, lähti Åkerholm rouva Hjelmin
+luo. Kohtausajaksi oli sovittu kello 11. Ã…kerholm oli silloin luvannut
+kertoa rouvalle elämänsä salaisuuden."
+
+"Elämänsä salaisuuden?" kysyi tohtori.
+
+"Niin, salaisuuden, joka oli läheisessä yhteydessä murhan kanssa. No
+niin. Lähtiessään huomasi hän sattumalta pistoolin arkihuoneen
+pöydällä, johon hän sen aikaisemmin oli unohtanut. Hän pisti sen
+taskuunsa aavistamalta, että hän aivan pian tulisi sitä tarvitsemaan.
+Tämän jälkeen hän lähti astelemaan lehtokujaa myöten. -- Kaiken tämän
+tiedät jo ennestään, eikö niin?"
+
+Tohtori nyökkäsi.
+
+"Kuten muistanet, oli silloin kuuvalosta huolimatta jonkun verran
+pimeä. Åkerholm oli kulkenut noin kaksi kolmattaosaa tiestä ja ehtinyt
+sille kohdalle, jossa tie tekee polvekkeen ja kohoaa pienelle mäen
+kukkulalle. Siinä hän pysähtyi, sillä hän näki huvilan verantaoven
+aukenevan ja miehen lähtevän ulos."
+
+"Rouva Hjelmin luota?"
+
+"Niin, ja Åkerholm luonnollisesti kummasteli sitä. Varmaankin koetti
+hän arvailla, kuka niin myöhäinen vieras mahtoi olla, ja päästäkseen
+selville siitä piilottautui hän kukkulan taakse. Nyt seurasivat
+tapaukset nopeasti toisiaan, ja muutaman minuutin kuluttua oli
+murhenäytelmä näytetty loppuun. Tulija saapui Åkerholmin kohdalle,
+mutta pimeän vuoksi ei vainaja tuntenut häntä; Åkerholm odotti, kunnes
+tuntematon oli mennyt kappaleen matkaa ohi ja seurasi sitten hänen
+jäljessään. Nyt saapui vieras lehtokujaan ja Åkerholm luonnollisesti
+odotti hänen kääntyvän oikeaan, mutta hän suuntasikin kulkunsa
+vasempaan, siis Åkerholmin puistoon. Siitä jatkoi hän matkaansa puretun
+paviljongin ohi kulkien leveää puistokäytävää, joka toisella puolella
+päättyy metsään. Åkerholm käsitti silloin, että hänen, saadakseen
+tietää, kuka tuntematon oli, täytyi kiirehtiä edelle, ja tulla häntä
+vastaan. Luonnollisesti käytti hän hyväkseen puiston oikotietä ja
+kohtasi sitten tuntemattoman omassa puistossaan. Eikö totta, tämä
+kaikki on itsestään selvää."
+
+"Aivan oikein", sanoi tohtori. "Jatkahan!"
+
+"Kun Åkerholm sitten näki vieraan kasvot ja tunsi hänet, otti hän
+nopeasti pistoolin ja ampui häntä. Mutta pelon vuoksi ampui vanhus ohi
+tai sitten vain haavoitti häntä."
+
+"En käsitä, mikä seikka pakotti Åkerholmin ampumaan", keskeytti
+tohtori.
+
+"Se, että hän oli tuntenut vieraan."
+
+"Herran nimessä! Kuka hän oli?"
+
+"Sama mies, jota aikaisemmin oli etsitty puistopaviljongista."
+
+"Ahaa, nyt ymmärrän."
+
+Krag jatkoi:
+
+"Laukauksen jälkeen peräytyi vanhus aseetonna ja pelosta horjuen
+muutaman askeleen taaksepäin, ja silloin ampui toinen kylmäverisesti
+hänet."
+
+"Nyt käsitän minä kaikki aivan selvästi", sanoi tohtori. "Jälellä on
+siis kysymys salaperäisen murhaajan vangitsemisesta."
+
+"Olet oikeassa", vastasi Krag. "Arvelen hänen ilmaisevan itsensä yön
+aikana, jolloin hän luulee minun olevan poissa."
+
+"Miten aiot tulla takaisin?"
+
+"Minä poistun junasta jollakin lähiasemalla ja palaan sieltä
+hevoskyydillä. Olen luvannut tavata illalla rouva Hjelmiä, jolta toivon
+saavani muutamia tärkeitä tietoja. Ja jos kaikki käy hyvin, sieppaamme
+vuorokauden kuluttua kiinni sen miehen, joka melkein ensimmäisenä tiesi
+'kolmen huoneen salaisuuden', saaden sen vuoksi vainajan ankaran pelon
+valtaan ja lopuksi murhasi hänet."
+
+Ovelle koputettiin. Bengt astui sisään. Krag huomasi hänen olevan
+suuruksissaan.
+
+"Tehän aijotte matkustaa?" kysyi hän.
+
+"Niin. Matkustan siinä junassa, joka lähtee Kvambergin asemalta tunnin
+kuluttua."
+
+"Siinä tapauksessa suosittelen teille pikajunaa, joka lähtee jo vähän
+aikaisemmin. Siinä on hauskempi matkustaa, koska se ei pysähdy
+väliasemilla."
+
+Krag ymmärsi heti, että Bengt ei ollut täysin varma hänen
+matkustamisestaan. Jos Bengt saisi kuulla hänen matkustaneen
+pikajunassa, olisi hän levollinen tietäessään hänen olevan monen
+penikulman päässä Kvambergin alueelta.
+
+"Se sopii mainiosti", vastasi Asbjörn Krag. "Kiitän neuvostanne."
+
+"Mutta sitä ennen haluaisin minä mainita erään ikävän seikan."
+
+"Pyydän, tehkää niin."
+
+"Te olette suoraan sanoen sietämättömällä tavalla tunkeutunut tämän
+talon asioihin."
+
+"Todellako?"
+
+"Niin. Epäilemättä on teidän ansiotanne se, että poliisi on alkanut
+penkoa vanhuksen itsemurhan syytä. Eikö asia ollut mielestänne jo
+tarpeeksi surullinen muutenkin, tarvitsematta saattaa perhettä
+skandaalin alaiseksi?"
+
+"Perhettä?"
+
+"Hänen kasvattipoikanaan on minulla oikeus sanoa ajatukseni. Sen
+lisäksi olette te loukannut erästä ystävääni."
+
+"Pyydän kysyä: ketä?"
+
+"Poliisimestaria."
+
+"Ahaa, 'Poliisia', sitä lihavaa herrasmiestä, jonka tapasimme
+klubissa."
+
+"Ettekö huomannut, että minä sanoin häntä ystäväkseni. Ja te olette
+saanut aikaan sen, ettei hän, vaan jokin poliisipäällikkö on saanut
+asian käsiteltäväkseen. En voi käsittää, miten olette saaneet tämän
+järjestetyksi."
+
+"Luuletteko todellakin, että minä olen saanti tämän aikaan?" kysyi
+Asbjörn Krag.
+
+"Luulen."
+
+"Siinä tapauksessa täytyy minun sanoa, että olette liian yksinkertainen
+vakuuttaessanne uskovanne tämän."
+
+Krag katsoi kelloaan.
+
+"On parasta, että minä lähden", sanoi hän. "Toivon vielä ennättäväni
+pikajunaan. Pyydän, että hevonen valjastettaisiin mahdollisimman
+nopeasti."
+
+"Se on jo tehty."
+
+Herrat lähtivät.
+
+Pääkäytävässä kohtasivat he saman poliisipäällikön, josta Bengt oli
+halveksien puhunut. Hän oli pieni, jäntevä mies vaaleine kasvoineen ja
+terävine silmineen. Nähdessään Asbjörn Kragin hän kummastui ja tervehti
+hyvin kohteliaasti. Bengt ei ollut huomaavinaan tervehdystä.
+
+Krag sen sijaan tervehti poliisipäällikköä katsellen häntä terävästi ja
+merkitsevästi.
+
+"Tekö täällä?" kysyi hän. "Muistelen teidän olleen puolittain sairas
+tavatessamme viime kerralla. Miten voitte nyt?"
+
+Poliisipäällikkö, joka heti oivalsi tilanteen, vastasi kohteliaasti:
+
+"Kiitos huomaavaisuudestanne, herra tohtori, nyt olen minä jo hyvissä
+voimissa."
+
+"Niin", vastasi Krag, "senlaatuinen sairaus voi helposti uusiutua, se
+voi kääntyä vaaralliseksikin, sen vuoksi _täytyy teidän olla
+äärimmäisen varovainen_."
+
+"Noudatan varoitustanne, herra tohtori."
+
+"Hyvästi!"
+
+"Hyvästi, herra tohtori."
+
+Asbjörn Kragin asettuessa rekeen katseli nuori poliisipäällikkö häntä
+salaperäisesti hymyillen. --
+
+
+
+
+IX.
+
+ROUVA HJELM KOHOTTAA HUNTUA.
+
+
+Asbjörn Krag asettui mahdollisimman mukavasti rekeen. Bengt lähestyi
+häntä ja sanoi happamen imelästi:
+
+"Perheessämme on ollut tapana, että vieraita saatetaan kauemmaksi kuin
+ovelle asti. Kenties suvaitsette minun lähtevän mukaanne?"
+
+"Tietysti", vastasi Krag. "Hupaisa seura otetaan aina mielihyvin
+vastaan."
+
+Bengt asettui rekeen. Krag tervehti vielä kerran tohtoria ja
+poliisipäällikköä, ja reki lähti liikkeelle voimakkaitten rotuhevosten
+vetämänä.
+
+Matkalla oli Bengt hiljainen ja umpimielinen. Krag sitävastoin oli
+hyvin puhelias. Hän selitti laajasti, että ympäristöllä liikkuvien,
+Ã…kerholmin kuolemaa koskevien huhupuheitten lopettamiseksi oli poliisin
+asiaan sekaantuminen aivan välttämätöntä. Mutta Bengt pysyi edelleenkin
+harvasanaisena. Tämän jälkeen alkoi Krag puhua Bengtistä. Hänhän oli
+nuori ja eteenpäin pyrkivä mies. Ja kun ei varojakaan puuttunut, oli
+hänellä Kragin mielestä sovelias aika etsiä itselleen morsian, esim.
+rouva Hjelm, johon Krag otaksui Bengtin kiintyneen. Nythän ei
+vanhuskaan olisi esteenä.
+
+Bengt kääntyi poispäin sanoen itsekseen:
+
+"Millainen aasi!"
+
+Mutta Krag jatkoi väsymättömästi leikinlaskuaan ja onnistui siten
+salaamaan Bengtiltä aikeensa.
+
+Herrat saapuivat rautatien asemalle.
+
+"Kun matkanne sattuu Kristianiaan", sanoi Asbjörn Krag, "niin
+kunnioittanette minuakin käynnillänne. Koetan silloin edes osaksi
+korvata ne mielenkiintoiset päivät, jotka teidän luonanne olen
+viettänyt."
+
+"Mielenkiintoiset?" kysyi Bengt ihmetellen. "Minusta nämä viime päivät
+ovat olleet tuskallisen ikäviä."
+
+"No niin", sanoi Krag taputtaen olkapäähän Bengtiä, joka ei ollenkaan
+näyttänyt välittävän tästä ystävällisestä lähentelystä, "puhuessani
+mielenkiintoisista päivistä tarkoitin luonnollisesti sitä, että minulla
+on lääkärinä ollut oivallinen tilaisuus seurata Åkerholm-vainajan
+sairautta ja kuolemaa. Ja nyt täytyy minun jättää hauska seuranne, juna
+lähtee vajaan minuutin kuluttua."
+
+Kun juna oli lähtenyt liikkeelle, näyttäytyi Krag vaunun akkunassa
+innokkaasti nyökäten Bengtille, joka heti käänsi hänelle selkänsä.
+
+Asbjörn Krag istuutui ikkunan viereen katselemaan ohi kiitäviä
+maisemia. Iloinen ilme hänen kasvoiltaan oli hävinnyt. Pitkään katseli
+hän Kvambergin seutuja, jotka häämöttivät kaukaa ja katosivat pian
+näköpiiristä. Pikajuna sivuutti pienen Kvambergin naapuriaseman,
+kymmenen minuutin kuluttua vilahti toinenkin asema ohi ja jälellä oli
+enää yksi.
+
+Krag katsoi kelloaan. Hetken epäröityään tarttui hän nopeasti
+hätäjarruun. Juna, joka juuri oli saapunut aavalle tasangolle, pysähtyi
+heti.
+
+Pikajunassa tuli suuri hämminki. Matkustajat kiirehtivät vaunusta
+toiseen kysellen, mitä oli tapahtunut. Krag vastaili tyynesti, ettei
+ollut tapahtunut mitään erikoisempaa. Hän vain tahtoi päästä pois
+pikajunasta. Sitten alkoi hän kiireesti kokoilla matkatavaroitaan.
+Muuan englantilainen matkailija, joka vakavana ja äänettömänä oli
+seurannut tapausta, nousi ja puristi ihaillen Kragin kättä sanoen:
+"All right", ja istuutui jälleen paikoilleen.
+
+Samassa syöksyi pari pelästynyttä junailijaa vaunuun.
+
+"Kuka on koskenut hätäjarruun?" huusivat he yhtäaikaa.
+
+"Minä", vastasi Krag ja koetti pujottautua heidän ohitseen.
+
+"Minkä vuoksi?" kysyivät junailijat.
+
+"Sen vuoksi, että minun täytyy poistua junasta."
+
+Matkailijat nauroivat. Junailijat koettivat pidättää Kragia.
+
+"Tarpeeton junan pysäyttäminen on rautatien ohjesäännöissä ankarasti
+kielletty", selitti toinen. "Tämä lysti tulee teille kalliiksi."
+
+"Antakaa tulla", vastasi Krag tarjoten osoitteensa, "minun on pakko
+poistua junasta juuri tällä kohdalla."
+
+Matkustajat nauroivat taas, mutta junailijat suuttuivat yhä enemmän.
+
+"Te ette pääse ulos", kirkuivat he, "ja Kristianiaan saavuttuamme
+pidämme huolen siitä, että joudutte poliisin huostaan."
+
+Vastaamatta mitään avasi salapoliisi nopeasti vaunun akkunan ja heitti
+matkatavaransa sekä turkkinsa ulos. Sen jälkeen asettui hän
+nyrkkeilyasentoon katsellen nauraen vastustajiansa. Oli helppo huomata,
+kuinka hänen valtavat käsivarsilihaksensa jännittyivät.
+
+"All right", mörähti englantilainen myötätuntoisesti.
+
+Junailijat hypähtivät Kragin sivulle, mutta tämä pujahti
+salamannopeasti heidän käsistään. Hyppäys vain, ja hän oli lumihangessa
+tavaroittensa luona. Heti sen jälkeen hyppäsi hän aidan yli ja oli
+maantiellä. Sieltä huusi hän pilkallisesti hämmästyneelle
+junamiehistölle:
+
+"Voitte vain huoleti lähteä matkoihinne, sillä pikajunalla on
+tavallisesti kiire."
+
+Ei auttanut muu kuin laittaa juna liikkeelle. Ikkunoihin ilmestyi
+iloisia, hymyileviä kasvoja ja nenäliinat liehuivat. Mutta junailijat
+vannoivat kostavansa.
+
+"Välistä täytyy menetellä näinkin, kun ei haluta esiintyä poliisina",
+puheli Krag kävellessään maantietä.
+
+Pian saapui hän suureen taloon ja sai sieltä kyytihevosen. Hän oli
+loistavalla tuulella.
+
+Ajettuaan neljä tai viisi tuntia saapui hän Kvambergin lähettyville.
+Suoritettuaan kyytimaksun neuvoi hän kyytipoikaa ajamaan missään
+pysähtymättä ja kenenkään kanssa puhelematta mahdollisimman nopeasti
+takaisin. Katsellen tyytyväisenä runsaita juomarahojaan lupasi poika
+seurata tarkoin määräystä.
+
+Asbjörn Krag lähti suoraan rouva Hjelmin huvilaa kohden. Heti sisään
+astuttuaan huomasi hän rouvan odottaneen häntä. Rouva oli
+hermostuneempi kuin aamulla, ja sitäpaitsi hän oli itkenyt.
+
+"Pyydän anteeksi käytöstäni aamupäivällä", alkoi hän. "Teidän
+ilmoituksenne ja kysymyksenne olivat minulle odottamattomia, ja minä
+menettelin ajattelemattomasti salatessani teiltä erään seikan. Kaduin
+heti lähdettyänne ja sen vuoksi lähetin kirjeen."
+
+"Ymmärsin sen heti", vastasi Krag, "ja nyt tahtonette ilmoittaa,
+minkävuoksi Bengt tuli tänne?"
+
+"Vakuutan, etten tiennyt mitään hänen tulostaan."
+
+"Siltä minustakin tuntui."
+
+"Hänen käynnillään ei ollut muuta tarkoitusta kuin ilmoittaa
+kasvatusisänsä kuolema."
+
+"Kuka oli sitten se herra, joka eilen illalla kello 11 lähti täältä ja
+jonka Ã…kerholm kohtasi lehtokujassa?"
+
+Rouvan valtasi voimakas sisäinen taistelu.
+
+"Voitte luottaa huoleti minuun", sanoi Asbjörn Krag.
+
+"Sen minä teenkin", vastasi rouva, "ja juuri sen vuoksi en tahdo salata
+teiltä mitään. -- Niinkuin ehkä olette kuulleet", jatkoi hän, "olen
+minä sekä miesvainajani eläessä että jälkeenkin päin matkustellut
+paljon ulkomailla. Matkustaminen oli intohimonani, mutta sen lisäksi
+olen minä pelannut etupäässä Ostendessa ja Monte Carlossa."
+
+"Ja hävinnyt?"
+
+"Joskus voitin, enimmäkseen hävisin. Nyt käsitätte, jos olette
+ihmistuntija, että ihminen, varsinkin nainen, joka on joutunut
+pelihimon valtaan, ei ole turhantarkka seuransa valinnassa. Jouduin
+kerran Monte Carlossa ollessani kiusalliseen tilanteeseen. Selviydyin
+siitä erään miehen avulla, mutta sen avun olen saanut kalliisti maksaa.
+Sain pian selville, mitä miehiä avustajani oli -- ammattipeluri ja
+elostelija, jolla poliisi oli alituisesti kintereillään. Lähdin heti
+sieltä, mutta hän seurasi minua, ja vasta suurten uhrausten ja
+ponnistusten kautta pääsin hänestä eroon. Asetuttuani asumaan tänne
+tunsin itseni turvatuksi. Sitten -- voitte arvata kauhistukseni --
+ilmestyi hän äkkiä tänne. Hän esitti vaatimuksensa minuun nähden ja
+tahtoi, että minä kieltäytyisin menemästä naimisiin Åkerholmin kanssa.
+Minä käskin hänen mennä tiehensä. Eilen illalla oli meillä viimeinen ja
+ankarin kohtaus. Hän saattoi minut raivostumaan ja vannoi kostavansa.
+Sitten hän lähti pois yhdentoista aikana, ja minuun vaikuttaa sangen
+tuskallisesti ajatellessani, että Åkerholm piti juuri..."
+
+Itku keskeytti hänen puheensa. "Mikä on hänen nimensä?" kysyi Krag
+
+"Minulle on hän tunnettu Jim Charterin nimellä."
+
+"Varmaan amerikkalainen?"
+
+"Niin."
+
+"Miten sai hän tietää teidän matkustaneen Norjaan?"
+
+"Sitä hän ei ole saanutkaan tietää; hän selitti kohdanneensa minut
+täällä aivan sattumalta."
+
+"Sitä juuri arvelinkin", sanoi Asbjörn Krag. "Minkä näköinen on Jim
+Charter?"
+
+"Suuri, tanakka, punapartainen ja tuikeakatseinen mies. Ikää on hänellä
+noin 40 vuotta."
+
+"Puhuiko hän milloinkaan ulkomuodostaan, esim. punaisesta tukastaan?"
+kysyi Krag.
+
+Rouva hämmästyi.
+
+"Kyllä", vastasi rouva, "kerran hän mainitsi, että hänen ulkomuotonsa
+on suuren rahasumman arvoinen."
+
+Salapoliisi ponnahti seisaalleen.
+
+"Erinomaista", huudahti hän. "Tämä on ketjun puuttuva rengas!"
+
+"Mitä tarkoitatte?"
+
+"Ã…kerholmin kolmea huonetta."
+
+"Kolmea huonetta?"
+
+Krag lähestyi rouvaa, joka katseli häntä kysyvin katsein.
+
+"Uskotteko todellakin, että Åkerholm on tehnyt itsemurhan?"
+
+"Kyllä, miksi en uskoisi...?"
+
+"Hänet on ampumalla murhattu."
+
+"Murhattu? Kuka on murhaaja?"
+
+"Jim Charter."
+
+"En voi käsittää..."
+
+"Pian käsitätte kaikki."
+
+Rouva Hjelm painui itkien tuolin selkänojaa vasten.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tohtori istui huoneessaan odotellen Kragin tuloa. Talossa vallitsi
+täydellinen hiljaisuus. Tohtori avasi puiston puoleisen ikkunan ja
+sammutti lampun. Jännittyneenä istuutui hän ikkunan viereen katsellen
+pimeään puistoon, jossa Åkerholm oli murhattu tuskin kaksikymmentäneljä
+tuntia sitten. Vähän ajan kuluttua huomasi hän jonkun hiipivän
+varovasti taloa kohti. Tulija pysähtyi ikkunan kohdalle ja tohtori
+kuuli vihellyksen. Tohtori vastasi merkinantoon ja heitti alas köyden,
+jonka toisen pään hän kiinnitti ikkunaan. Tulija kiipesi nopeasti
+köyttä myöten ja hyppäsi lattialle. Tohtori sytytti lampun ja huomasi
+samalla, että tulija ei ollutkaan Asbjörn Krag.
+
+Heti johtui tohtorin mieleen Åkerholmin murhaaja, salaperäinen mies
+paviljongista, ja hänen ohimonsa jyskyttivät pelosta.
+
+Hänen edessään seisoi uhkaavana ja vakavana vankkarakenteinen,
+punapartainen mies.
+
+
+
+
+X
+
+PUNAPARTAINEN.
+
+
+Punapartainen tuijotti tohtoriin, joka kääntyi kauhistuneena oveen
+päin.
+
+"Pysykää paikoillanne!" komensi mies.
+
+Samassa huomasi tohtori revolverin välkähtävän hänen kädessään, ja hän
+jäi paikalleen. Tohtori oli suunniltaan kauhistuksesta. Mitä tahtoi
+tämä mies? Oliko hänellä aikomus murhata hänet, vai ajoiko hän Asbjörn
+Kragia takaa?
+
+Tohtori koetti tekeytyä pelottomaksi ja kysyi mahdollisimman ankarana:
+
+"Mitä teillä on täällä tekemistä?"
+
+Mies ei vastannut, sen sijaan piteli hän pahanenteisesti revolveria
+kädessään. Hänen silmänsä säihkyivät.
+
+"Tässä talossa on poliisi", jatkoi tohtori, "ja ellette heti paikalla
+poistu, kutsun hänet."
+
+Mies hymyili.
+
+Äkkiä tähtäsi hän revolverillaan tohtoria ja sanoi jylisevällä äänellä:
+
+"Kääntykää heti kamiiniin päin, tai muuten olette kuoleman oma!"
+
+Tohtori epäröi, mutta kääntyi kuitenkin. Seisottuaan vähän aikaa
+kamiiniin päin kuuli hän miehen nauravan selkänsä takana. Hän oli
+kuullut tuon saman äänen ennenkin. Äkkiä käänsi hän päänsä ja huomasi
+Asbjörn Kragin istuvan nauraen tuolilla. Pöydällä hänen edessään oli
+punainen tekotukka ja saman värinen parta.
+
+Kesti hetken aikaa, ennen kuin tohtori selvisi hämmästyksestään.
+
+"Sinä säikäytit minut puolikuoliaaksi", sanoi hän. "Pilasi oli kenties
+liian karkeaa."
+
+"Sinähän tiesit", vastasi salapoliisi, "että minä tulen täsmälleen
+kello 11. Tiesit myöskin, että minun on pysyminen tuntemattomana, ja
+minun täytyi estää sinut herättämästä talon väkeä."
+
+"Jumalan kiitos, että se olitkin sinä. Luulin sinua aivan toiseksi."
+
+"Keneksi?"
+
+"Ã…kerholmin murhaajaksi."
+
+"Se ei ollut niinkään hullusti arvattu. Äsken olin minä tosiaankin
+hänen näköisensä."
+
+"Sinä olet siis nähnyt hänet?"
+
+"En, mutta rouva Hjelm on. Hän tuntee murhaajan."
+
+"Rouva Hjelm on niin muodoin osallinen murhaan?"
+
+"Ei ollenkaan, hän on aivan viaton siihen, mutta tuntee kuitenkin
+murhaajan."
+
+"Oleskeleeko murhaaja vielä näillä seuduilla?"
+
+"Oleskelee, ja luultavasti pitää silmällä meitä. Onko tällä välin
+tapahtunut mitään erikoisempaa?"
+
+"Ei, Bengtkin on sinun lähtösi jälkeen pysynyt koko ajan huoneessaan."
+
+"Ja nuori poliisipäällikkö?"
+
+"On hauska poika. Hän on pyrkinyt keskusteluun minun kanssani, ja
+näyttää siltä, kuin hän luulisi minulla olevan jotain sanottavaa
+hänelle."
+
+Krag nyökkäsi.
+
+"Mitä sanoit sinä hänelle?"
+
+"En mitään, mutta sen sijaan kertoi hän minulle Bengtin puhelimitse
+tiedustelleen jotain Kvambergistä eteenpäin olevilta väliasemilta."
+
+"Mitä vastasit siihen?"
+
+"En vastannut siihenkään mitään, sillä minä en ymmärtänyt hänen
+tarkoitustaan."
+
+"Hän on näppärä poika, mutta -- kuulehan!" Hiljaiset, sipsuttavat
+askeleet kuuluivat käytävästä.
+
+Tohtori aikoi ottaa revolverin, mutta Krag esti hänet.
+
+"Se on juuri hän", virkkoi salapoliisi.
+
+Ovelle naputettiin.
+
+"Sisään", sanoi Krag.
+
+Tulija oli nuori, siviilipukuun puettu poliisipäällikkö. Hänellä oli
+salalyhty kädessään.
+
+"Erinomaista!" huudahti Krag. "Tohtori, sammuta lamppu, muuten meidät
+voidaan helposti huomata." Tohtori teki niin. Huoneessa ei ollut nyt
+muuta valaistusta kuin kapea valojuova, joka tuli lattialla olevasta
+salalyhdystä.
+
+"Sain kirjeenne", kuiskasi poliisipäällikkö, "ja toivoakseni ehdin
+ajoissa."
+
+"Juuri parhaaseen aikaan."
+
+"Joko toiminnan aika on käsissä?"
+
+"Ei vielä."
+
+"Hämmästyin nähdessäni teidät täällä", sanoi poliisipäällikkö.
+"Ymmärsin heti, että jotain on tekeillä, ja sitten selvisi minulle
+Kristianian oikeusosaston salaperäinen määräys."
+
+"Niin, minua ei haluttanut työskennellä yhdessä paikkakunnan juopon
+poliisimestarin kanssa", vastasi Krag.
+
+"Miten täällä muuten on asiat? Åkerholm on kai murhattu?"
+
+"Niin on, ampumalla."
+
+"Bengtikö?"
+
+"Ei, hän on ainoastaan osallinen murhaan."
+
+"Sitten ei häntä saa laskea pakenemaan. Muuten hän näkyy järjestelleen
+papereitaan kaiken päivää."
+
+Poliisipäällikkö meni puutarhan puoleiselle ikkunalle, johon vainajan
+ja Bengtin huoneitten ikkunat hyvin näkyivät. Asbjörn Krag ja tohtori
+seurasivat häntä.
+
+"Salalyhty sammuksiin!" komensi salapoliisi.
+
+Huone tuli täysin pimeäksi.
+
+Krag kiersi ikkunaverhon ylös.
+
+Bengtin huoneesta loisti valo, ja hänen varjonsa kuvastui
+ikkunaverhoon. Hän istui pöydän ääressä liikutellen silloin tällöin
+kättään.
+
+"Hän keskustelee jonkun kanssa", sanoi salapoliisi.
+
+Bengt nousi seisomaan ja samalla ilmestyi ikkunaverhoon toinenkin
+varjo; suurikokoinen, metsästyspukuun puettu parrakas mies, jolla oli
+laukku selässä.
+
+"Kuka tuo on?" kuiskasi poliisipäällikkö.
+
+"Ã…kerholmin murhaaja", vastasi salapoliisi,
+
+"Hänet voisi heti vangita. Palvelijoiden huoneessa on kaksi
+konstaapelia, jotka merkin saatuaan ovat valmiit kiirehtimään avuksi."
+
+"Ei vielä."
+
+Varjot Bengtin akkunassa näkyivät aivan lähekkäin.
+
+"Nyt he jättävät hyvästi", kuiskasi tohtori.
+
+Metsästyspukuinen mies lähti huoneesta, ja Bengt saattoi häntä ovelle
+asti. Vähän ajan kuluttua hiipi tumma olento puutarhaan.
+
+"Pitäkää huoli siitä, että Bengt ei pääse poistumaan talosta", sanoi
+Krag poliisipäällikölle.
+
+"Siitä saatte olla aivan varma. Hän..."
+
+Krag oli jo ovella. Päästyään ulos huomasi hän metsästyspukuun puetun
+miehen katoavan pimeään puistoon.
+
+Salapoliisi hiipi äänettömästi talon ohi. Oli tullut leuto ilma, joten
+lumi ei narissut kävellessä. Metsästyspukuinen saapui sille paikalle,
+josta Åkerholm oli löydetty kuolleena. Siinä hän pysähtyi ja katsoi
+ympärilleen. Mutta heti hän jatkoi matkaansa, sivuutti puretun
+paviljongin, kääntyi sitten vasempaan ja kulki erästä pientä
+puistokäytävää pitkin. Krag pysytteli hänen kintereillään.
+
+Äkkiä pysähtyi mies vanhan luhistumaisillaan olevan huvimajan luo
+Salapoliisi vetäytyi kiireesti puun taakse. Mies avasi oven ja astui
+majaan.
+
+Krag odotti viiden minuutin ajan, mutta mies ei tullut takaisin.
+
+Hän jätti tähystyspaikkansa, kiersi rouva Hjelmin asunnolle ja koputti
+ovelle.
+
+Rouva itse tuli avaamaan.
+
+"Hän ei ole vielä käynyt täällä", kuiskasi hän.
+
+"Tiedän jo sen, mutta hän voi saapua aivan heti. Kiiruhtakaa sulkemaan
+ovi! Nyt teidän täytyy pysyä aivan tyyneenä", sanoi salapoliisi. "Hän
+on varmaan sangen epäluuloinen."
+
+"Koetan hillitä itseni. Kas, täällä on teille hyvä piilopaikka."
+
+Rouva osoitti huoneen perällä olevaa lattiaan asti ulottuvaa oviverhoa.
+
+"Onko teillä aseita?" kysyi rouva levottomana.
+
+Krag näytti revolveriaan.
+
+"Hän on taitava ampuma-aseitten käyttäjä."
+
+Krag hymyili.
+
+"Minä en anna hänelle tilaisuutta näyttää taitoaan", sanoi hän.
+
+Rappusilta kuului askeleita.
+
+Salapoliisi kiiruhti oviverhon taakse. Rouva meni avaamaan ovea.
+
+"Sinäkö, Jim?" kuuli Krag rouvan sanovan, "en odottanut sinua näin
+aikaiseen. Sinunhan oli määrä saapua vasta kello kaksitoista."
+
+Punapartainen mumisi joitain käsittämättömiä sanoja ja heitti
+metsästyslaukkunsa pöydälle.
+
+"Tulin tänne saadakseni sinulta lopullisen vastauksen", sanoi hän.
+"Lähdetkö mukaan vai et?"
+
+"Milloin matkustat?"
+
+"Niin pian kuin mahdollista. Minun tehtäväni on nyt lopussa."
+
+"Mikä tehtävä?"
+
+"Sitä sinun ei tarvitse tietää. No niin. Lähdetkö mukaani?"
+
+"Ja jos minä vastaan kieltävästi?"
+
+"Sitä sinä et uskalla tehdä."
+
+"Mutta jos nyt tekisin sen?"
+
+"Silloin minä panisin skandaalin toimeen. Herättäisin talonväen ja
+kertoisin vähän matkoistasi, esim. eräästä kauniista heinäkuun päivästä
+Monte Carlossa."
+
+"Minä en lähde sittenkään."
+
+Punapartainen tarttui rouvan käteen niin lujasti, että hän huudahti
+tuskasta.
+
+Krag hyökkäsi esille, ja Jim hypähti syrjään.
+
+"Kirottu urkkija!" huudahti Jim ja alkoi kopeloida taskujaan.
+
+"Pois kädet taskusta! Te olette hiukan myöhästynyt."
+
+"Mitä tämä merkitsee?"
+
+"Sitä, että ellette pysy liikkumatta paikoillanne, ammun kuulan
+otsaanne."
+
+"Ammutte?"
+
+"Niin, yhtä kylmäverisesti kuin te ammuitte Åkerholmin."
+
+Punapartainen kalpeni ja vaipui tuolille istumaan.
+
+"Mitä te minusta tahdotte?" kysyi hän.
+
+"Sen saatte pian tietää. -- Rouva Hjelm. Pyydän, sulkekaa ovi. Minulla
+on hiukan keskusteltavaa tämän miehen kanssa."
+
+
+
+
+XI.
+
+HYVIN TÄHDÄTTY ISKU
+
+
+Jim huomasi salapoliisin tarkoittavan täyttä totta ja pysyi sen tähden
+aivan liikkumattomana, mutta hirvittävä kostonhimo paloi hänen
+silmissään. Salapoliisin revolveri oli suunnattu hänen ohimoansa kohti.
+
+"Tämän te vielä saatte maksaa", sähisi Jim. "Ilmoitan heti poliisille."
+
+"Rouva Hjelm", sanoi salapoliisi, "ottakaa takkini oikeanpuoleisesta
+taskusta ruskea kirjekuori. Siinä on muuan paperi."
+
+Rouva otti Kragin taskusta kirjekuoren.
+
+"Antakaa se herra Charterille!"
+
+"Kirous ja helvetti! Te ette olekaan lääkäri!" huudahti hän.
+
+"En, vaan poliisimies, Jos teillä siis on vastustamaton halu kääntyä
+poliisin puoleen, niin -- olkaa hyvä."
+
+Jim heitti paperin pöydälle.
+
+"Mitä aiotte pakottaa minut tekemään?"
+
+"Tunnustamaan."
+
+"Mitä minun pitäisi tunnustaa?"
+
+"Että olette Åkerholmin murhaaja."
+
+Jim nauroi pilkallisesti.
+
+"Te olette hullu", sanoi hän, "se heittiö on itse ampunut itsensä."
+
+"Te olette Ã…kerholmin murhaaja."
+
+"No niin. Olettakaamme, että minä ammuin hänet ja että minä tein sen
+itsepuolustuksesta, sillä hän ampui ensin minua."
+
+"Minkätähden?"
+
+"Sitä minä en aio teille sanoa."
+
+"Tiedättekö, Jim Charter, että Åkerholmilla oli syy pelätä teitä?"
+
+"Sen minä tiedän varsin hyvin."
+
+"Tiedättekö myös, mikä se syy oli?"
+
+"Arvelen tietäväni, mutta parhaan selityksen saatte veljeltäni."
+
+"Bengt on siis veljenne?"
+
+"Niin. Se tieto on kaiketi teille yllätys."
+
+"Eipä ihan."
+
+"Mutta ettekö todellakaan huomaa toimivanne typerästi? Kuinka aiotte
+todistaa, että minä olen Åkerholmin murhaaja?"
+
+"Te olette jo puoleksi tunnustanut sen."
+
+Jim nauroi.
+
+"Vai niin", sanoi hän. "Typeryytenne vuoksi halutti minua pitää pientä
+lystiä kustannuksellanne."
+
+"Ja unohditte todistajan."
+
+"Rouva Hjelm ei tule puhumaan mitään." Jim heitti häneen terävän
+silmäyksen ja lisäsi: "Hän ei uskalla."
+
+"Sen lisäksi on minulla toinenkin todistus teitä vastaan", sanoi Krag,
+"Mutta sen minä esitän vasta sitten, kun teidät on tehty
+vaarattomaksi."
+
+"Vaarattomaksi? Te olette todellakin yksinkertainen. Kuka minut tekee
+vaarattomaksi?"
+
+"Minä."
+
+"Nyt te olette jo naurettava. Luuletteko voivanne yksinänne vangita
+minut?"
+
+"Sitä ei teidän tarvitse epäillä."
+
+"Ainoastaan tuo pieni revolveri pahanen estää minua lähtemästä tieheni.
+Mutta jos te aiotte edelleenkin pidellä sitä kädessänne, niin täytyy
+teidän silloin toisella kädellänne sovitella minulle käsirautoja, ja se
+voi kenties tulla teille liian hankalaksi. Voisi sattua niin, että te
+jonkun ajan kuluttua heräisitte tainnuksista nenä litistyneenä, -- minä
+olisin silloin jo kaukana -- sillä minä olen vähintäin kolme kertaa
+voimakkaampi teitä."
+
+"Älkäähän hätäilkö liikoja", vastasi Asbjörn Krag. "Ainoastaan pienen
+matkan päässä täältä, nimittäin Kvambergissä, on poliisipäällikkö kaksi
+konstaapelia mukanaan. Minun tarvitsisi vain pyytää rouva Hjelmin
+menemään ulos ja ampumaan toisella revolverillani, jolloin he olisivat
+heti täällä."
+
+Jim rypisti otsaansa.
+
+"Yrittäkää sitä keinoa, niin nähdään, onnistuuko se. -- Lopultakin te
+sentään taidatte olla hiukan ovela."
+
+"Kiitos. Mutta koska se menettelytapa herättäisi liian paljon huomiota,
+-- lahjakkaalla veljellänne Bengtillä on hiukan epäilyksiä minun
+suhteeni -- niin täytyy minun toimittaa vangitsemisenne paljon
+yksinkertaisemmalla tavalla."
+
+Asbjörn Krag lähestyi Jimiä tähdäten häntä koko ajan revolverillaan.
+Jim puristi suuret luisevat kätensä nyrkkiin.
+
+"Teillä näyttää olevan nyrkkeilijän kourat", sanoi Krag.
+
+"Minä olen nyrkkeilijä, sen voivat voimakkaimmat häviölle joutuneet
+neekerinyrkkeilijät Amerikassa todistaa. Varokaa siis itseänne!"
+
+Krag siirtyi kuitenkin lähemmäksi. Hän totesi itselleen, että
+tuollaisen nyrkin isku riittäisi kaatamaan härän. Hän muutti nopeasti
+revolverin vasempaan käteensä.
+
+"Uskon, että olette pehmittäneet neekereitä, ja sen vuoksi uskaltaisin
+muutaman tuhannen dollarin vedon puolestanne. -- Jättiläisen voimat!"
+
+Jim tuli hämilleen.
+
+"Jättiläisen voimat", jatkoi Krag, "laaja voimakas rinta, ennen
+kuulumaton kestävyys, mutta mikäli minä ymmärrän, nopeutta ja notkeutta
+puuttuu. Se johtuu siitä, ettette ole tutustuneet uudenaikaisiin
+nyrkkeilytemppuihin, joitten käyttäminen edellyttää anatomian
+tuntemista. Mitä sanotte tästä -- --?"
+
+Salaman nopeudella antoi Krag voimakkaan iskun Jimin alaleukaan. Jimin
+kasvot muuttuivat tuhkanharmaiksi. Suusta ja huulilta alkoi vuotaa veri
+ja hän putosi pyörtyneenä lattialle.
+
+Rouvan hysteerisestä huudosta välittämättä otti Krag esille käsiraudat
+ja parin sekunnin kuluttua olivat ne Jimin ranteissa. Sitten otti hän
+taskustaan kloroformipullon, kaatoi sen sisällyksen nenäliinaansa ja
+antoi Jimin hengittää sitä.
+
+"Nyt pysyy hän vaarattomana ainakin vähän aikaa", sanoi Krag.
+
+Rouva katsoi häntä pelokkain silmin.
+
+"Onko hän kuollut?" kysyi hän.
+
+"Ei, hän nukkuu", vastasi Krag hymyillen. "Voitte olla aivan
+rauhallinen. Tunnin kuluttua toimitan hänet täältä pois, ja sen ajan
+elää hän kokonaan unien maailmassa." --
+
+Krag lähti.
+
+Saapuessaan Kvambergiin huomasi hän, että Bengtin huoneen akkunasta
+loisti vielä tuli. Poliisipäällikkö ja tohtori olivat odottaneet
+kärsimättöminä.
+
+"Saavutitko hänet?" tiedusteli tohtori
+
+"Jim Charter, Bengtin veli ja Ã…kerholmin murhaaja makaa rouva Hjelmin
+talossa vangittuna."
+
+Krag kertoi lyhyesti kohtauksensa Jimin kanssa. Sen jälkeen antoi hän
+määräykset siitä, miten edelleen oli meneteltävä.
+
+Hän ja poliisipäällikkö vangitsevat Bengtin. Tohtorin ja kahden
+konstaapelin piti sillä aikaa käydä tutkimassa sitä vanhaa huvimajaa,
+johon Krag oli nähnyt Jim Charterin katoavan.
+
+Bengt istui kirjoittamassa kun Krag ja poliisipäällikkö menivät hänen
+huoneeseensa. Krag esitteli itsensä: "Salapoliisi Asbjörn Krag,
+Kristianiasta."
+
+Bengt tiedusteli heidän myöhäisen tulonsa syytä, ja kun
+poliisipäällikkö ilmoitti vangitsevansa hänet osallisuudesta Åkerholmin
+murhaan, antautui hän ilman vastarintaa. Poliisipäällikkö asetti
+hänelle käsiraudat.
+
+Herrat jäivät odottelemaan tohtorin ja konstaapelin paluuta.
+
+"Tässä löytömme", huudahti tohtori ovella. Konstaapelit kantoivat
+suurta vaatenippua, jota Krag heti ryhtyi tarkastamaan. Siinä oli
+omituinen ryhmä mitä erilaatuisimpia vaatteita: vanhoja nahkahousuja,
+kullalla kirjailtuja vöitä, nahkaliivejä, korkeavartisia saappaita
+j.n.e.
+
+"Jos olisin tiennyt", sanoi Asbjörn Krag, "että heidän varastonsa on
+ollut näin lähellä, olisi tämä murhenäytelmä saanut toisen muodon ja
+Ã…kerholm tullut pelastetuksi."
+
+Ennenkuin Bengtiä lähdettiin viemään, oli Kragilla pari minuuttia
+kestävä keskustelu hänen kanssaan.
+
+Sen jälkeen sanoi salapoliisi:
+
+"Kaikki on järjestyksessä. Viekää hänet vankilaan ja ottakaa Jim
+Charter mennessänne mukaanne. Hänen kulettamisensa on helppo tehtävä,
+sillä hän ei herää ennenkuin vankilassa."
+
+Katetut ajoneuvot lähtivät liikkeelle.
+
+
+
+
+YHDENTOISTA LUVUN TOINEN OSA.
+
+
+"Tahdot tietää 'kolmen huoneen salaisuuden'", sanoi Krag tohtorille.
+"Tapahtumain kulku ei siis ole sinulle sitä selvittänyt. Tavallinen
+ihminen on taipuvainen näkemään jokapäiväisimmätkin asiat
+yliluonnollisina. On kyllä totta, että 'kolmen huoneen salaisuus' on
+ollut yhtenä osana tässä murhenäytelmässä, mutta itse asiassa oli tämä
+'salaisuus' aivan vähäpätöinen. Heti, kun olin saanut kuulla vanhuksen
+omituisesta tavasta sulkeutua huoneisiinsa, selvisi minulle syy hänen
+menettelyynsä."
+
+"Mikä se syy oli?"
+
+"Älähän hätäile! Tulen vielä siihenkin. Mutta eikö ollut mielestäsi
+merkillistä, että Åkerholm, jolle hänen kasvattipoikansa oli kovin
+vastenmielinen, kuitenkin piti häntä talossaan?"
+
+"Sitä en ole tullut ajatelleeksi."
+
+"Mutta se sinun olisi kuitenkin pitänyt tehdä. Åkerholm otti Bengtin
+kasvattipojakseen tämän ollessa noin 18 vuotias. Ei voi otaksua, että
+Bengt olisi silloin miellyttänyt häntä enemmän kuin nytkään. Mutta
+sittenkin hän teki sen. Bengtillä ei ollut vanhempia eikä hän myöskään
+ollut Åkerholmin sukulainen; sen vuoksi täytyy siinä olla joku
+muu syy. Kasvattipojaksi ottamisen oli täytynyt tapahtua joko
+velvollisuudentunnosta tai armeliaisuudesta. Se johtopäätös, että hän
+oli ottanut Bengtin luokseen velvollisuudentunnosta, tuntuu
+todenmukaisemmalta. Åkerholm oli rikas, ja ottamalla tämän nuoren
+miehen kasvatikseen tahtoi hän hyvittää jonkin sitä ennen tekemänsä
+vääryyden."
+
+"Merkillistä", sanoi tohtori, "että sinun selittäessäsi asian tulee se
+aivan yksinkertaiseksi."
+
+"Eilen illalla pääsin tästä täyteen varmuuteeni", jatkoi Krag. "Jos
+luemme Bengtin murhaajaksi, -- olihan hän Jim Charterin liittolainen --
+niin olemme me olleet tekemisissä kolmen murhaajan kanssa."
+
+"Kolmen murhaajan?"
+
+"Niin: Bengtin, Jim Charterin ja Åkerholmin. Asia on nimittäin siten,
+että Åkerholm, oleskellessaan kullankaivajana Kaliforniassa, oli tullut
+pikaisuudessaan surmanneeksi Bengtin ja Jim Charterin isän, ja tätä
+tekoansa tahtoi vanhus sovittaa ottamalla Bengtin kasvattipojakseen.
+Veljekset eivät ole olleet tähän asti tietoisia vanhuksen rikoksesta.
+Vasta neljä kuukautta takaperin sai Bengt siitä vihiä. Ja silloin oli
+vanhus mennyttä miestä, sillä hän joutui tekemisiin kahden kurjan
+konnan kanssa.
+
+"Saatuaan tietää vanhuksen salaisuuden lähetti Bengt heti kutsun
+veljelleen, joka silloin oleli eräässä pelipaikassa. Päästäkseen
+pikemmin käsiksi Åkerholmin omaisuuteen päättivät veljekset yhdessä
+riistää häneltä hengen. Heidän oli toimittava nopeasti, sillä
+avioliitto rouva Hjelmin kanssa oli jo päätetty asia. He keksivät
+pirullisen suunnitelman. -- Kun Åkerholm sitten eräänä päivänä käveli
+puistossa, kohtasi hän aivan yhtäkkiä täydelleen Charter-vainajan
+näköisen olennon. Kaiketi muistat vielä, kuinka kalpea ja hämmästynyt
+hän oli kotiin palatessaan?"
+
+"Kyllä muistan. Edelleen."
+
+"Jim Charter on aivan isävainajansa näköinen", jatkoi salapoliisi
+"Samallainen tanakka vartalo, saman värinen parta. Sen vuoksi oli Jim
+kerskunut rouva Hjelmille, että hänen ulkomuotonsa on suuremman
+rahasumman arvoinen. Hänen tarkoituksensa oli päivänselvä. Hän pukeutui
+kullankaivajan pukuun..."
+
+"Varastopaikassaan vanhassa huvimajassa", keskeytti tohtori.
+
+"Niin. Ja nyt sai vanhus nähdä sarjan kauhistuttavia näkyjä. Salongin
+suuressa peilissä huomasi hän erään neliön muotoisen reiän taakse
+asetetun kuvan. Otaksuin heti, että kuva oli joko murhatun tai jonkun
+hänen näköisensä. Oli siis luonnollista, että hän heti murskasi peilin.
+Meidän saapuessamme tänne oli Åkerholm juuri nähnyt kullankaivajan
+menevän puistopaviljonkiin, josta Bengt oli avustanut hänet jälkien
+salaamisen vuoksi kantamalla ulos. Samana iltana sai vainaja salaisen
+viittauksen lukea erään kirjan 248 sivulta sanat: 'Näettekö... Piru!'
+Kun Åkerholm sitten yhdentoista aikaan lähti rouva Hjelmin luo, kohtasi
+hän lehtokujassa kullankaivajan, ja se, mitä sen jälkeen seurasi, on jo
+sinulle tunnettu."
+
+"Niin", sanoi tohtori, "tähän asti on kaikki selvää, mutta 'kolmen
+huoneen salaisuus' on minulle vieläkin hämärä."
+
+Salapoliisi hymyili
+
+"Täytyy siis selvittää sekin", sanoi hän. "Bengt oli myöskin ihmetellyt
+vainajan kummallista tapaa sulkeutua kolmeen huoneeseensa, ja viimein
+päätti hän ottaa selvän siitä. Hän meni vanhuksen makuuhuoneen
+yläpuolelle olevaan tyhjään huoneeseen, jossa hän irroitti lattialankun
+ja voi siten raon kautta nähdä ja kuulla kaikki, mitä alakerrassa
+tapahtui. Niin sai hän selvän salaisuudesta. Sinä vaikenet. Et siis
+vieläkään käsitä? Ymmärtänet, että rikos, jonka Åkerholm oli Amerikassa
+tehnyt, pyöri lakkaamatta hänen mielessään. Nukkuessaankaan hän ei
+voinut vapautua siitä. Meille rikosasioihin perehtyneille on tunnettua,
+että moni rikollinen on ilmaissut itsensä nukkuessaan aivan samoin kuin
+Åkerholmkin teki. Ennen Kvambergiin tuloani tiesin minä, että _Åkerholm
+puhui unissaan_."
+
+Tohtori kavahti seisaalleen.
+
+"Minussa taitaa olla koko joukon aasin vikaa", sanoi hän leikillisesti.
+
+Asbjörn Krag nauroi sydämellisesti.
+
+"No niin", sanoi hän. "Kaikki pulmat ovat nyt selvityt. Tämä päivä
+olikin erikoisen jännittävä ja mielenkiintoinen. Se oli samalla
+kertomus rehellisestä miehestä, joka tahtoi sovittaa rikoksensa, mutta
+jonka kostajan käsi äkkiä ja odottamatta saavutti."
+
+"Myöskin se oli kertomus näppärästä ja neuvokkaasta miehestä,
+Pohjoismaitten etevimmästä salapoliisista."
+
+"Jätämme kiittelemiset", vastasi Krag vakavana. "Jos minut asetetaan
+tämän kertomuksen päähenkilöksi, silloin on se kertomus vähäpätöisestä
+miehestä, joka ei voinut pelastaa vanhusta murhaajan käsistä."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaksi vuorokautta myöhemmin Jim ja Bengt karkasivat vankilasta, ja
+ennen vuoden kuluttua tuomittiin Jim, joka oli ollut osallisena
+Amerikassa tapahtuneessa suuressa junaryöstössä, sähkötuolissa
+tapettavaksi.
+
+Bengtistä Asbjörn Krag ei ollut kuullut sen jälkeen mitään. Mutta
+hänellä on vaistomainen tunne siitä, että hän vielä kohtaa hänet joko
+pimeässä käytävässä tai yksinäisellä tiellä.
+
+LOPPU.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kostajan kourissa, by Sven Elvestad
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56647 ***
diff --git a/56647-8.txt b/56647-8.txt
deleted file mode 100644
index 6613367..0000000
--- a/56647-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3749 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kostajan kourissa, by Sven Elvestad
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Kostajan kourissa
-       Salapoliisikertomus
-
-Author: Sven Elvestad
-
-Translator: V. ja H. Korsberg
-
-Release Date: February 26, 2018 [EBook #56647]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOSTAJAN KOURISSA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-KOSTAJAN KOURISSA
-
-Salapoliisikertomus
-
-
-Kirj.
-
-STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
-
-
-Suomentaneet
-
-V. ja H. Korsberg.
-
-
-
-
-
-Porissa,
-Otto Andersin,
-1919.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. Lääkärin kertomus
-   II. Salapoliisi alkaa toimia
-  III. Urkkijat
-   IV. Kuolleena löydetty
-    V. Vainaja
-   VI. "Kolmen huoneen salaisuus"
-  VII. Rouva Hjelm
- VIII. Åkerholmin kuolema
-   IX. Rouva Hjelm kohottaa huntua
-    X. Punapartainen
-   XI. Hyvin tähdätty isku
-  XII. Yhdentoista luvun toinen osa
-
-
-
-
-I
-
-LÄÄKÄRIN KERTOMUS
-
-
-Muuanna talvi iltana noin kolme vuotta sitten istui Asbjörn Krag
-kamiinan vieressä työhuoneessaan selaillen paksua asiapaperikääröä,
-jonka eräs salapoliisin apua tarvitseva oli hänelle hiljattain
-jättänyt. Voimakkaasti valaiseva lamppu seisoi työpöydällä, jolle oli
-asetettu erilaatuisia asiakirjoja, muutamia kellastuneita kirjeitä,
-tilejä ja erikoinen osasto sähkösanomia. Yht'äkkiä kuuli salapoliisi
-ovikellon soivan.
-
-Hän työnsi asiapaperin syrjään.
-
-Salapoliisi huomasi heti tulijan avunhakijaksi. Hän nousi sukkelasti,
-kiersi lampun liekin alemmaksi ja sammutti sen. Sitten painoi hän
-sähkönappulaa, ja samassa leimahti viheriällä varjostettu voimakas
-sähkövalo oven kohdalla. Ovi avautui ja muuan herra astui sisään.
-
-Tulija, keski-ikäinen, verevä ja lihavahko herrasmies kultasankaisine
-silmälasineen, pysähtyi epäröivänä ja voimakkaan valon häikäisemänä
-kynnykselle huomaamatta ollenkaan Asbjörn Kragia, joka oli jäänyt
-valokehän ulkopuolelle.
-
-Krag lähestyi hymyillen ja tervehti tulijaa voimakkaalla
-kädenlyönnillä.
-
-"Sulje ovi, hyvä ystävä, pakkanen on kintereilläsi!"
-
-Herra sulki kiireesti oven.
-
-"En huomannut sinua heti tuon kirotun sähkölampun vuoksi", sanoi hän.
-
-Krag hymyili.
-
-"Minulla on tapana tutkia vieraitani kohdatessani heidät ensi kerran",
-sanoi hän, "Viisi vuotta sitten jouduin itse erään valepartaisen miehen
-tarkastettavaksi ja sen jälkeen olen pitänyt huolen siitä, että valoa
-on riittävästi saatavilla. Mutta istuhan tarinoimaan. On sangen hauskaa
-tavata sinua. Viime tapaamistamme onkin jo vierähtänyt pitkä aika."
-
-Herra työnnettiin nojatuoliin ja Asbjörn Krag asettui hänen viereensä.
-Salapoliisi otti asiapaperit, joita hän oli tutkinut, ja heitti ne
-välinpitämättömästi luotaan.
-
-"Joutavaa roskaa", murahti hän, "nuo iankaikkiset huijaukset, joita
-minun täytyy selvitellä paremman työn puutteessa. Heitämme ne sikseen.
--- Haluatko havannasikarin, parasta lajia, joita tässä kaupungissa on
-saatavana?"
-
-Vieras sytytti sikaarin.
-
-"Sinä siis tunsit minut heti?" sanoi hän, "sitä en olisi odottanut."
-
-"Minäkö en tuntisi koulutoveriani, Karl Raschia?" Vastasi Krag.
-"Tosiaankin on kulunut aikoja siitä, kun viimeksi olimme yhdessä. Mutta
-kuten tiedät, ei minulla ole paljoakaan vapaata aikaa näitten
-poliisihommieni vuoksi. Ja sinusta on tullut lääkäri?"
-
-"Niinhän tuota on tullut. Ja työpaikakseni olen saanut Smaalenenen
-seudun."
-
-Tohtori katsahti asiapaperiröykkiötä ja kysyi huvitettuna, mutta
-epävarmasti:
-
-"Onko sinulla näissä paljonkin työtä?"
-
-"Ainoastaan vähäpätöinen juttu, johon ei kannata kiinnittää huomiota.
-Nykyään ei ole kiirettä."
-
-"Kenties voisit keskeyttää työsi muutaman päivän ajaksi?"
-
-Asbjörn Krag tuli tarkkaavaiseksi. Hän nousi seisaalleen.
-
-"Sinulla on erikoisempaakin asiaa?"
-
-"Niin", vastasi tohtori, "suoraan sanoen pyydän apua. Asia koskee
-erästä potilastani, vanhaa herraa, joka on yht'äkkiä saanut kiihkeän
-halun mennä naimisiin."
-
-"Kiusallista sairautta", huomautti Krag leikillisesti.
-
-"Asia on vakava", jatkoi tohtori, "olen sitä miettiessäni viettänyt
-monta unetonta yötä saamatta siihen kuitenkaan minkäänlaista
-selvyyttä."
-
-"Mitä sanoo poliisi?"
-
-"Poliisia ei voi sekoittaa tähän."
-
-"Ahaa!"
-
-Krag tuli uteliaaksi.
-
-"Asiasi on ilahduttavassa määrässä mielenkiintoinen", sanoi hän, "mutta
-nyt täytyy sinun kertoa asia tarkasti alusta loppuun. En ensinkään pidä
-viittauksista."
-
-Tohtori katsoi kelloaan.
-
-"Sinun täytyy lähteä mukaani", sanoi hän. "Tunnin ja kahdenkymmenen
-minuutin perästä saapuu yöjuna etelästä. Meillä on siis vielä tarpeeksi
-aikaa keskustella."
-
-Salapoliisi kysyi:
-
-"Ja montako päivää luulet minun tarvitsevan valmistuksiin?"
-
-"Tarkkaan sitä en voi sanoa. Kolme tai neljä päivää, luullakseni"
-
-Krag soitti. Palvelija ilmestyi heti ovelle ja sai lyhyet määräykset.
-
-"Käsilaukku n:o 2. Itäisen radan junalla klo 10.45."
-
-Palvelija aikoi poistua, mutta Krag pysäytti hänet. Jokin ajatus
-pälkähti hänen päähänsä, ja hän kysyi tohtorilta:
-
-"Vaarallistako?"
-
-Tohtori näytti neuvottomalta eikä vastannut.
-
-"No niin", sanoi salapoliisi. "Jens, pieni, musta lipas otetaan
-mukaan."
-
-Palvelija meni.
-
-Krag istuutui nojatuoliin likelle kamiinia, jossa tuli rauhallisesti
-lekotteli.
-
-"Olen pelkkänä korvana", sanoi hän.
-
-Tohtori alkoi:
-
-"Kvambergin herraskartano on kai sinulle tunnettu? -- Sinä nyökkäät. --
-Kukapa sitä ei tuntisi, suurinta ja mahtavinta koko maassa.
-Kolme kertaa on se viimeisten viidentoista vuoden kuluessa
-vaihtanut omistajaa. Noin viisi vuotta sitten muutti muuan
-ruotsalais-amerikkalainen herrasmies, nimeltään Åkerholm,
-paikkakunnalle. Kvambergin omistaja oli kuollut juuri samaan aikaan
-tapaturmaisesti, -- hän oli pudonnut tornin akkunasta -- ja hänen
-sukulaisensa myivät tilan Åkerholmille. Tämä teki pieniä muutoksia
-päärakennuksessa ja järjesti huoneet oman makunsa mukaan. Alussa otti
-hän seuraelämään vilkkaasti osaa, piti pitoja ja sai monta ystävää.
-Tämä omituinen vanha herra, jonka puhe on norjan, ruotsin ja englannin
-kielen sekoitusta ja joka monessa kohden muistuttaa vetelehtivää,
-eläkettä nauttivaa kenraalia, oli erittäin suosittu, ja hänen kotinsa
-oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan. Mutta vähitellen kyllästyi hän
-seuraelämään ja vetäytyi syrjään. Kahden viime vuoden kuluessa ei
-talossa ole ollut kertaakaan pitoja. Kuitenkin on hänellä muutamia
-hyviä ystäviä, joitten kanssa hän tapaa iltasin pelata korttia tai
-istua kaupungin seurahuoneella juttuja kertoilemassa. Vanhus on aika
-mestari juttujen kertomisessa; hän on liikkunut kokonaisen miespolven
-ajan präärioilla, ollut kullankaivajana ja viettänyt seikkailurikasta,
-rauhatonta elämää.
-
-"Ammattini vuoksi käyn usein hänen luonaan. Hän ei pelkää mitään.
-Lukemattomia kertoja on hän katsellut kuolemaa silmästä silmään.
-Samalla hän, kuten niin monet muutkin, sairastaa jonkun verran
-luulotautia, ja minut kutsutaan sen vuoksi sekä mahdollisina että
-mahdottomina aikoina. Kerran sattui, että minun täytyi jäädä yöksi
-taloon, ja silloin sijoitettiin minut huoneeseen, joka oli
-mahdollisimman etäällä vanhuksen makuuhuoneesta. Aluksi en kiinnittänyt
-siihen huomiotani, mutta saatuani palvelusväeltä kuulla, että vanhus
-nukkuu aina yksin ja että hän oli ankarasti kieltänyt palvelijoita
-tulemasta makuuhuoneensa viereisiin huoneisiin, herätti se minussa
-ihmettelyä. Ajattelin, että vanhuksella on kenties jokin harvinaisuus
-tai arvoesine säilytettävänä..."
-
-Asbjörn Krag keskeytti tohtorin.
-
-"Sanoit: huoneisiin. Monessako huoneessa ei ole lupa liikkua?"
-
-"Päästäkseen vanhuksen makuuhuoneeseen on kulettava kahden huoneen
-läpi. Näissä kahdessa huoneessa ei ketään ole kielletty päivällä
-oleskelemasta, mutta senjälkeen kun kello on illalla lyönyt kaksitoista
-ja vanhus on mennyt levolle, ei kukaan saa mennä näihin huoneisiin. Hän
-lukitsee ne huolellisesti ja säilyttää avaimet itse."
-
-"Missä kerroksessa ne huoneet ovat?"
-
-"Toisessa. Ja estääkseen ketään pääsemästä ikkunan kautta sisään hän on
-varustanut sen piikkilankaverkolla, joka tekee mahdolliset yritykset
-mahdottomiksi."
-
-"Onko olemassa mitään muuta sisäänkäytävää vanhuksen makuuhuoneisiin
-kuin kaksi mainitsemaasi huonetta?"
-
-"Ei. Hänen makuuhuoneensa on viimeinen talon kylkirakennuksessa."
-
-"Kenties piilottelee hän kalleuksia huoneissaan. Onko hän tavallista
-rikkaampi?"
-
-"Sangen rikas. Rahansa hän tallettaa norjalaisissa ja ruotsalaisissa
-pankeissa."
-
-Krag istuutui taas kamiinin viereen polttaen sikaariaan. Hän mietti.
-
-"Seuraa sitten kertomukseni omituisin kohta."
-
-"Joka varmasti alkaa vanhan Åkerholmin avioliittosuunnitelmalla?"
-
-"Aivan niin. Ensiksi siis muutama sana morsiamesta. Kvambergiin
-tultuasi saat nähdä hänet. Hän kuuluu keskisäätyyn, ei ole enää aivan
-nuori, mutta on silti verrattain kaunis leskirouva, joka kalliitten
-pukujen vuoksi tunnetaan nimellä 'Silkkihelmi.' Miesvainajansa, puu- ja
-tukkukauppias Hjelmin eläessä matkusti hän usein ulkomailla. Heidän
-elämänsä oli ylellistä ja loisteliasta. Hjelmin kuoleman jälkeen
-pidetyssä pesänselvityksessä tuli kuitenkin todetuksi, että leski
-olikin jäänyt puille paljaille. Hänen on sen jälkeen täytynyt pitää
-tarkkaa huolta toimeentulostaan, eikä sen vuoksi ole ollenkaan
-ihmeteltävää, että hän tahtoo sangen mielellään ohjata purtensa siihen
-varallisuuden rauhaisaan satamaan, jonka vanha Åkerholrn hänelle
-Kvambergissa tarjoo."
-
-Krag nyökkäsi.
-
-"Nyt kai tulemmekin pääasiaan?"
-
-"Niin teemme. Åkerholm on tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen, ettei aiottu
-avioliitto rouvien puolelta perustu yksinomaan tunteisiin. -- Noin
-kolme viikkoa sitten mainitsi Åkerholm minulle, että naimiseenmeno
-tulee tapahtumaan kahden kuukauden kuluessa, siis viimeistään joulun
-aikana. Pari päivää tämän jälkeen sain minä kutsun saapua pikaisesti
-Kvambergiin. Vanhus oli äkkiä sairastunut ja tällä kerralla hän oli
-todenteolla kipeä."
-
-Tohtori sytytti uuden sikaarin ja jatkoi:
-
-"Vakuutan Sinulle, etten minä koko lääkärinäoloaikanani ole milloinkaan
-nähnyt niin lyhyessä ajassa tavattomasti muuttunutta sairasta.
-Terhakka, rohkeakatseinen ja voimakas Åkerholm oli nyt vapiseva vanhus
-raukka. Tapasin hänet loikomassa vastannottohuoneen sohvalla. Hänen
-tukkansa ja partansa olivat tulleet melkein lumivalkeiksi, silmät
-tuijottivat pelokkaina ja kasvot olivat aivankuin pelon laihduttamat.
-Tutkin hänet heti ja huomasin hänen hermostonsa olevan sangen
-kiihtyneessä tilassa. Tein sen johtopäätöksen, että jokin voimakas
-mielenliikutus oli ollut vähillä ottaa häneltä hengen.
-
-"Annoin hänelle rauhoittavaa lääkettä ja noin tunnin kuluttua hän
-toipui. Tiedustelin häneltä silloin, mitä oli tapahtunut, mutta hän
-vastasi torjuen:
-
-"'Ei mitään.'
-
-"Määräsin hänet menemään vuoteeseen, ja vanhus lähti hitaasti
-laahustaen ja valittaen makuuhuoneeseensa. Aioin seurata häntä, mutta
-hän kääntyi ensimäisen huoneen kynnyksellä ja, nähdessäni sangen
-vihaisen ilmeen hänen kasvoillaan, peräydyin kiireesti. Kului muutamia
-päiviä ja vanhus rauhoittui vähitellen. Jonkinlainen miettivä ilme jäi
-hänen kasvoilleen; samalla oli hän tullut hiljaiseksi ja araksi. Kävin
-useasti vanhuksen luona, ja hän toivoi minun jäävän pitemmäksi ajaksi
-taloon."
-
-"Pyydän kysyä", keskeytti salapoliisi, "pysyykö hän edelleenkin
-naimisiinmenopäätöksessään?"
-
-"Ei. Nyt hän ei välitä vähääkään koko asiasta."
-
-"Hyvä. Edelleen."
-
-"Eräänä iltapäivänä -- noin kahdeksan päivää sitten -- tarinoin
-Åkerholmin kanssa ja silloin tapahtui jotain sangen omituista. Istuin
-nojatuolissa likööriä maistellen, ja vanhus käveli edestakaisin
-lattialla polttaen piippuaan. Äkkiä kiintyi hänen huomionsa johonkin,
-hän pysähtyi kuin naulattu ja tuijotti äänettömänä ja pelokkaana
-vastaanottohuoneen seinällä olevaan suurikokoiseen peiliin. Ennenkuin
-minä ehdin estää häntä otti hän raskaan hedelmämaljakon ja heitti sen
-niin voimakkaasti peiliin, että peili ja maljakko menivät tuhansiksi
-pirstaleiksi. Nousin hämmästyneenä huudahtaen: 'Herran nimessä! Mitä
-tämä merkitsee?' Hän rauhoitti minua ja asettaen vapisevat kätensä
-olkapäilleni sanoen: 'Ei mitään, ei mitään... Pyydän, jättäkää minut,
-haluaisin olla yksin.' Ja minä poistuin."
-
-Asbjörn Krag nyökkäsi mietteissään.
-
-"Osuiko sinun katseesi silloin peiliin?" kysyi hän.
-
-"Ei", vastasi tohtori, "en istunut sinne päin. Peili oli muuten vanhan
-ajan mallia ja melkoisen arvokas."
-
-"Voitko tietää, ovatko sirpaleet säilyneet?"
-
-"Luullakseni voisi ne löytyä jostain rikkakasasta."
-
-"Oletko puhutellut vanhusta sen jälkeen?"
-
-"Olen useastikin, mutta hän ei ole sanallakaan maininnut peilin
-särkemisestä. Eilen sain minä taas kutsun saapua kiireesti Kvambergiin,
-ja minä tapasin vanhuksen entistä heikontuneempana. Levottomana ja
-kuoleman kalpeana palasi hän kävelyltään kartanon puistosta.
-Hoidellessani häntä kuulin hänen useasti kuiskaavan:
-
-"'Onko hän perkele vaiko ihminen?' Tänään kävin taas tapaamassa
-vanhusta; hän oli jonkun verran parempi. Kysyin, mitä hänelle on
-tapahtunet puistossa, mutta hän vastasi torjuen: 'Ei mitään, ei
-mitään...'
-
-"Päätin heti ilmoittaa asiasta sinulle. Teinkö siinä tyhmästi?"
-
-Krag katsahti kelloansa ja nousi.
-
-"Et", sanoi hän, "siinä sinä menettelit viisaasti, ja sen vuoksi kiitän
-sinua."
-
-"Vanhus ei tiedä mitään tulostasi."
-
-"Sen ymmärrän hyvin."
-
-"Kvambergissä sinä kenties voisit esiintyä hermotautien
-erikoistuntijana?"
-
-"Tai jonakin muuna, siitä päätämme myöhemmin. Mutta nyt täytyy meidän
-lähteä, sillä juna saapuu muutaman minuutin kuluttua."
-
-Tohtori kysyi:
-
-"Luuletko tässä kaikessa piilevän jonkin salaisuuden, ehkä rikoksen?"
-
-"Epäilemättä."
-
-Salapoliisi meni ovelle ja huusi palvelijalleen:
-
-"Älä suinkaan unohda pientä mustaa lipasta!"
-
-Kääntyen tohtoriin jatkoi hän:
-
-"Oli sangen hyvä, että tulit ajoissa ilmoittamaan minulle asiasta.
-Kuka lähetti pikaviestin sinulle?"
-
-"Åkerholmin kasvattipoika."
-
-"Vai on vanhuksella kasvattipoika! Johtopäätökseni, ettei vanhus ole
-yksinäinen, oli siis oikea. -- Lähtekäämme sitten. Matkalla voit jotain
-kertoa kasvattipojasta."
-
-Herrat ajoivat Kristianian kadun kautta itäisen radan asemalle. Oli
-pyryinen talvi-ilta.
-
-
-
-
-II.
-
-SALAPOLIISI ALKAA TOIMIA.
-
-
-Asbjörn Krag ja tohtori saivat erikoisen vaununosaston etelään
-menevässä pikajunassa. He tekivät olonsa mahdollisimman mukaviksi ja
-sytyttivät sikaarit. Ikkuna peitettiin ja kaksoisovi työnnettiin
-kiinni.
-
-"Olen iloinen saatuani sinut mukaani", sanoi tohtori. "Sinulla on
-kaiketi tavattoman paljon työtä?"
-
-"Riittävästi", vastasi Krag, "mutta kun minä saan ratkaistavakseni
-vaikean pulman, jätän kaiken muun. Ja tämä asia tuntuu olevan erikoisen
-mielenkiintoinen. No niin, se kasvattipoika..."
-
-"On noin 25 tai 30 vuotias nuorimies."
-
-"Enemmän hänestä!"
-
-"Paljoa en hänestä tiedä. Ammatiltaan on hän laivanvarustaja, asuu
-kaupungin hienoimmassa osassa ja häntä pidetään etevänä liikemiehenä,
-mutta mikään erikoiskyky hän ei ole."
-
-"Kansallisuus?"
-
-"Ruotsalais-amerikalainen, kuten kasvatusisänsäkin, joka otti hänet
-noin 18 vuotiaana huostaansa?"
-
-"Mistä syystä?"
-
-"Varmaankin sen vuoksi, että hän oli erään Åkerholmin vanhan ystävän
-poika. Pojan isä oli kuollut Amerikassa. Åkerholm on pohjaltaan
-hyväsydäminen ihminen."
-
-"Mitä sanoo kasvattipoika kertomistasi omituisista tapauksista?"
-
-"Hän ei sano ymmärtävänsä niitä."
-
-"On päivänselvää", jatkoi Krag, "että vanha Åkerholm on nähnyt jotain
-sellaista, joka on ankarasti järkyttänyt häntä."
-
-"Hän on vanhentunut muutamassa viikossa", sanoi tohtori, "varmaan on
-tulossa onnettomuus, ja se voi milloin hyvänsä viedä häneltä hengen."
-
-"Voit olla hyvinkin oikeassa", virkkoi Krag, "joku häntä varmasti
-vaivaa, mutta kuka, kenties kasvattipoika?"
-
-"Aikaisemmin oli minulla sama ajatus, mutta se osottautui vääräksi. En
-voi tietää, mitä vanhus on nähnyt tai kuullut, mutta se ainakin on
-varmaa, että vaara uhkaa häntä talon läheisyydessä. Kummallakaan
-kerralla kasvattipoika ei ollut saapuvilla. Ensi kerralla ilmoitin minä
-hänelle asiasta puhelimella. Hän oli silloin konttorissaan kaupungissa
-ja saapuessaan Kvambergiin hän oli kovin liikutettu."
-
-"Häntä ei voi kuitenkaan jättää huomioonottamatta", jatkoi Krag. "Jos
-tässä on rikos tekeillä, mikä tuntuu olevan hyvin uskottavaa, niin ensi
-sijassa täytyy epäillä kasvattipoikaa. Hän on kaiketi vanhuksen
-ainoa perijä, ja sen vuoksi luonnollisesti vastustaa hänen
-avioliittopuuhiansa?"
-
-"Niin tekee. Mutta Åkerholm on selittänyt, että kasvattipojan
-aineellinen tulevaisuus on avioliitosta huolimatta täydellisesti
-turvattu, niin rikas on ukko."
-
-Kun Asbjörn Krag ja tohtori jäivät junasta pienelle maaseutuasemalle,
-oli Åkerholmin lähettämä kyytimies hevosineen heitä vastaanottamassa.
-Herrat kääriytyivät sudennahkapeitteisiin ja kiitivät tuulen tavoin
-eteenpäin kirkkaassa kuutamossa pakkasviiman leikatessa terävästi
-kasvoja.
-
-Puolen tunnin kuluttua saapuivat he muhkean puiston ympäröimään
-herraskartanoon, ja Krag kuvaili mielessään, miten talo on kesäisin
-vihreitten puitten varjostamana. Reki suhahti nopeasti suureen
-puistokäytävään, ja tohtori käski kuskin pysäyttää hevoset.
-
-"Tähän", huudahti hän osoittaen puistoa, jonka keskiosassa, muutamien
-lyhtyjen valossa, näkyi liikkuvan ihmisiä.
-
-Tohtori kumartui kuskiin päin ja kysyi:
-
-"Mitä ihmettä täällä puuhataan?"
-
-"Herra Åkerholm vain revityttää puistopaviljongin hajalle", vastasi
-kuski.
-
-Salapoliisi huomasi kuskin hymyilevän. Hän ymmärsi sen merkitsevän
-jotain.
-
-"Menkäämme sinne", sanoi hän. Herrat nousivat reestä ja lähtivät
-kahlaten syvässä lumessa valoa kohti. Perille päästyään pysähtyivät he
-ihmettelemään omituista näkyä. Viisi tai kuusi miestä oli paraillaan
-repimässä alas vanhaa puistopaviljonkia. Katto ja pari seinää oli jo
-purettuina. Reippain huudoin mursivat miehet lahonnutta puuainetta ja
-kokosivat jäännökset kasoihin.
-
-Turkkiin puettu valkopartainen herra liikkui kiihtyneenä edestakaisin
-valvoen työn kulkua. Hän jakeli miehille runsaasti neuvoja ja koetti
-mahdollisimman paljon jouduttaa työtä. Miehet työskentelivät hymyillen;
-homma näytti heidän mielestään olevan hauskaa leikkiä. Asbjörn Krag
-muisti kuskin hymyilyn. "Varmaan he pitävät ukkoa hupsuna", ajatteli
-hän.
-
-Tohtori osoitti valkopartaista ja kuiskasi:
-
-"Tuo tuolla on Åkerholm."
-
-"Olen jo arvannut sen."
-
-Vanhus tunkeutui miesten joukkoon huutaen: "Lattia ylös. Joutukaa --
-lattia!"... Krag huomasi läheisyydessä henkilön, jota hän tähän asti ei
-ollut nähnyt. Salapoliisi piilottautui kiireesti puun taakse voidakseen
-paremmin tehdä huomioitaan. Hän ymmärsi, että tämä oli Åkerholmin
-kasvattipoika. Hän oli puettu metsästyspukuun ja pitkävartisiin
-saappaisiin. Rauhallisena ja tyyneenä seisoi hän katsellen miesten
-touhua. Hän tuprutteli sikaariaan välinpitämätön ilme kasvoillaan.
-
-Kasvattipoika huomasi tohtorin, jonka huomio oli kokonaan kiintynyt
-vanhaan Åkerholmiin. Ilme nuoren miehen kasvoilla vaihtui äkkiä.
-Silmissä liekehti viha. Samassa lähestyi hän ystävällisesti hymyillen
-tohtoria. Salapoliisi jätti piilopaikkansa.
-
-"Tervetuloa takaisin, tohtori!" sanoi kasvattipoika. "Kuulin teidän
-käyneen pääkaupungissa. Tämä herra on luullakseni..."
-
-"Tohtori Krag, Bengt Åkerholm", esitti tohtori. "Mitä ihmettä täällä on
-tekeillä?" lisäsi hän.
-
-"Joku on ampunut vanhusta", vastasi kasvattipoika.
-
-"Ampunut häntä!"
-
-"Niin hän ainakin väittää."
-
-Samassa saapui vanhus paikalle.
-
-"Hän ei kuitenkaan uskaltanut hyökätä kimppuuni!" huudahti hän
-hermostuneesti. "Näin hänen tulevan paviljongista, ja kun minä lähdin
-juoksemaan häntä kohti, ampui hän minua pistoolilla."
-
-"Minkätähden juoksitte häntä kohden?" kysyi Krag.
-
-Vanhus heitti nopean silmäyksen salapoliisiin ja vastasi:
-
-"Huomasin, että hänellä oli aikomus murhata minut. Olen ennenkin ollut
-murhaajan käsissä."
-
-Krag nyökkäsi.
-
-"Ja kun laukaus ei osunut, kiirehti hän..."
-
-"Takaisin paviljonkiin."
-
-"Ja te?"
-
-"Minä kiiruhdin sisään apua hakemaan. Ensimmäinen, jonka kohtasin, oli
-poikani Bengt. Hän kiirehti heti paviljonkiin."
-
-"Mutta lintu oli sillävälin lentänyt tiehensä?"
-
-"Ei", vastasi vanhus terävästi, "lumessa ei näkynyt paviljongista
-poispäin johtavia jälkiä."
-
-"Ja murhaaja ei kuitenkaan ole siellä", huomautti Bengt. "Isä on
-jotenkin erehtynyt."
-
-"Minä en ole erehtynyt", sanoi vanhus ja lähti mietteissään taloon
-päin. Tohtori seurasi häntä. Asbjörn Krag ja Bengt jäivät jälemmäksi.
-
-"Mikä on teidän mielipiteenne tässä asiassa?"
-
-"Isä raukka", vastasi Bengt välttäen. "Kenties pidätte tätä kaikkea
-kiihtyneen mielikuvituksen tuotteena?"
-
-"Niin teen, ja sama on kai teidänkin ajatuksenne?"
-
-"Minulla on päinvastainen ajatus; tapaus on hyvin kummallinen."
-
-Bengt kääntyi hämmästyneenä.
-
-"Te olette nopeasti muodostaneet mielipiteenne."
-
-"Tapahtuma on minulla täysin selvillä."
-
-"Mutta minä kaiketi tunnen kasvatusisäni paremmin kuin te ja minä olen
-vakuutettu siitä, että kaikki on pelkkää luulottelua."
-
-"Millaiselta näytti vanhus silloin, kun hän saapui sisään ilmoittamaan
-rikosyrityksestä?"
-
-"Hän oli suunnattomasti kiihtynyt."
-
-"Näin ollen tuntuu minusta äskeinen käytöksenne arvoitukselliselta. Sen
-sijaan, että olisitte rauhoittanut vanhusta, seisoitte te vallan
-tyynenä katsellen miesten työtä."
-
-Kasvattipoika suutahti.
-
-"Minä tiedän kyllä, mitä teen", vastasi hän.
-
-"Niin minäkin luulen. Ja te tulitte luullakseni ensimmäisinä
-paviljonkiin?"
-
-"Niin tein, mutta minä en nähnyt siellä ketään."
-
-"Te kai huomasitte heti, ettei paviljongista poispäin johtavia jälkiä
-näkynyt lumessa?"
-
-"Niin, ja te ette jättäneet huomauttamatta siitä seikasta
-kasvatusisälleni."
-
-"En."
-
-Asbjörn Krag pysähtyi mietteissään, ja asettaen tuttavallisesti kätensä
-Bengtin olalle virkkoi hän painavasti:
-
-"Jäljet ovat kuitenkin olemassa."
-
-Bengt peräytyi hämmästyneenä pari askelta.
-
-"Mitä jälkiä tarkoitatte?"
-
-"Teidän", vastasi Krag tyynesti.
-
-"Tuli ja leimaus, minun?"
-
-Krag ei vastannut heti. Hän katseli kauan Bengtiä, jolla oli täysi työ
-hillitessään kiukkuaan. Yht'äkkiä alkoi Krag sydämellisesti nauraa.
-
-"Luonnollisesti", sanoi hän, "ovat paviljongista poispäin johtavat
-jäljet teidän. Tehän olitte siellä sisässä. Kuinkapa voisitte muutoin
-tietää, ettei ketään ollut sinne piiloutunut."
-
-Bengt nauroi myöskin, vaikka väkinäisesti. Ja kumpikin astui hymyillen
-sisään aivan kuin he olisivat palanneet hauskalta seikkailuretkeltä.
-
-Herrat kerääntyivät Åkerholmin arkihuoneeseen. Asbjörn Krag teki sen
-havainnon, että kasvattipojan käytös teki vastenmielisen vaikutuksen.
-Hänen puhetapansa oli teeskenneltyä ja murteellista kuten
-ulkomaalaisen. Hän oli lihava, voimakas, yli kolmenkymmenen vuoden
-vanha mies. Åkerholm mieltyi heti salapoliisiin ja otti hänet
-kohteliaasti vastaan. Mutta näytti vanhus kärsineeltä ja itseensä
-sulkeutuneelta.
-
-"Isä hyvä", sanoi Bengt, "luulen että meidän on nyt viisainta mennä
-nukkumaan." Bengt koetti olla rauhallinen, mutta se ei oikein ottanut
-onnistuakseen. Lähtiessään paukautti hän oven niin lujasti kiinni, että
-seinät tärisivät. Pian sen jälkeen lähti vanhuskin levolle. Hänen
-mentyään huomautti tohtori:
-
-"Nyt meni hän niihin kolmeen huoneeseensa, joihin kukaan ei saa häntä
-seurata. Mitä arvelet?"
-
-"Luultavasti hän nukahtaa pian. -- Tämä on salaperäinen talo
-ihmeellisine asukkaineen."
-
-Palvelija osoitti herroille vierashuoneen kolmannessa kerroksessa.
-Tohtori heittäytyi heti väsyneenä vuoteelle, mutta salapoliisi oli
-valpas ja jännittynyt.
-
-"Sinä kaiketi tunnet talon?" kysyi hän. "Voiko täältä nähdä vanhuksen
-huoneisiin?"
-
-Tohtori nousi ja meni ikkunan luo.
-
-"Kas tuolla", sanoi hän, "näetkö viimeisiä ikkunoita kylkirakennuksen
-toisessa kerroksessa? Siinä ovat ne kolme huonetta."
-
-Viimeisestä akkunasta loisti valo, mutta äkkiä se sammui.
-
-"Vanhus meni levolle", sanoi Krag. Kääntyen lääkäriin päin jatkoi hän:
-
-"On muuan asia, jonka sinun täytyy ennen nukkumaan menoasi toimittaa."
-
-"Tulee tapahtumaan."
-
-"Haet tuon koiran tänne." Krag osoitti ulos pimeyteen, jossa jotain
-tummaa näytti hiljakseen edestakaisin liikkuvan.
-
-"Minkätähden?"
-
-"Se on välttämätöntä."
-
-Tohtori meni.
-
-Muutaman minuutin kuluttua kuului pihalta heikkoa murinaa. Sen jälkeen
-oli kaikki hiljaista. Tunnin perästä palasi tohtori iloisesti
-tepasteleva koira mukanaan.
-
-Krag odotti vielä puoli tuntia. Valot talon monissa ikkunoissa olivat
-sammuneet.
-
-Salapoliisi pisti revolverin taskuunsa ja hiipi vuorostaan pimeyteen.
-Hän laskeutui alas monimutkaisia portaita, nosti oven saranoilta
-taitavasti kuin murtovaras ja tuli pihalle. Hän veti täysin siemauksin
-raikasta yöilmaa keuhkoihinsa. Korvia kirvelevä pakkanen paukkui vanhan
-talon nurkissa.
-
-Krag siunasi pimeyttä ja hiipi seinän vierustaa pitkin, kunnes hän tuli
-kolmannen huoneen kohdalle. Salapoliisi sai selville, että ensimäinen
-kerros kylkirakennuksessa oli melkein varastohuoneena täynnä laatikoita
-ja tavarapakkoja. Yläpuolella olivat vanhuksen huoneet. Krag kuunteli
-muutaman minuutin ajan, mutta mitään epäilyttävää ei kuulunut.
-
-Katolta johtava vesiränni oli asetettu rakennuksen nurkkaan. Krag
-koetti kiivetä sitä myöten ylös, mutta se ei onnistunut, ja hän luisui
-takaisin maahan. Hän yritti uudestaan ja onnistui kohoamaan toisen
-kerroksen kohdalle. Silloin kuuli hän kaukaista huutoa, joka kuulosti
-erikoisen oudolta. Salapoliisi tarttui lujemmin kiinni vesiränniin ja
-kuunteli edelleen. Huuto kuului toisen kerran. Krag odotti edelleen
-tarkkaavaisena. Taas kuului jostain kauempaa huuto ja nyt voi hän
-erottaa sanat: "Näetkö?... Piru!"
-
-Krag laskeutui nopeasti alas; nahka irtautui sormista. Hän kiirehti
-sille ovelle, jonka hän tullessaan oli nostanut saranoilta pois ja
-asetti sen mahdollisemman hiljaa paikoilleen.
-
-Samassa, kun hän aikoi nousta huoneeseensa vieviä rappusia, huomasi hän
-liikettä ulkorappusilla.
-
-
-
-
-III.
-
-URKKIJAT.
-
-
-Asbjörn Krag peräytyi seinän viereen ja seisoi liikkumattomana
-paikallaan. Sysimusta pimeys ympäröi hänet. Hän tunsi ihmisen olevan
-läheisyydessään. Kului pari minuuttia.
-
-Silloin kuuli salapoliisi aivan läheltä tukahutetun pilkkanaurun. Hän
-säpsähti.
-
-"Mitä tekee tohtori näin myöhään ulkona?" kuului kasvattipojan
-pilkallinen ääni.
-
-"Sen te kyllä arvaatte."
-
-Bengt tuli ovelle. Krag huomasi, että hän oli puettu metsästyspukuun.
-Selässään oli hänellä nahkaremmillä varustettu reppu ja kädessään
-piteli hän kivääriä.
-
-"Metsästämässäkö näin yösydännä?" kysyi Krag.
-
-Bengt, joka seisoi ovella katsellen pilkallisesti Kragia, ei vastannut.
-
-"Kysyin teiltä", sanoi hän, "mitä tohtori tekee näin myöhään ulkona.
-Puistopaviljonki yksistään ei voine huvittaa teitä?"
-
-"Sen se kuitenkin tekee", vastasi Krag, "aioin juuri lähteä levolle,
-mutta tulin ajatelleeksi, että paviljongin perustuksissa voisi olla
-jokin piilopaikka, jota ei purettaessa oltu huomattu."
-
-"Mutta oliko välttämätöntä ottaa ovi paikoiltaan päästäksenne ulos?"
-
-"Minulla ei ollut avainta ja oven irroittaminen oli varsin helppoa."
-
-"Herra tohtori, te käyttäydytte kuin murtovaras."
-
-"Tai niinkuin salapoliisi", vastasi Krag nauraen.
-
-Bengt pureskeli huuliaan ja tarttui kivääriin pidellen sitä
-merkitsevästi käsissään.
-
-"Kun yösydännä näkee miehen tuolla tavoin kulkevan ovien läpi, voi sitä
-luulla rikokselliseksi. Olin vähällä ampua teidät, herra tohtori."
-
-"Olen ennenkin seisonut pyssynpiipun edessä."
-
-"Mutta se voi käydä hengenvaaralliseksi, ja sen vuoksi pyydän teidän
-olemaan varuillanne."
-
-"No niin, ensikerralla en varmaankaan välty kuuliltanne."
-
-"Ette, ellette ota seurataksenne hyvää neuvoa. Mutta tahtoisitteko olla
-niin ystävällinen, että laskette koirani vapaaksi? Hyvää yötä."
-
-Bengt heilautti pyssyn olalleen ja lähti metsää kohden.
-
-Asbjörn Krag lähti huoneeseensa.
-
-Tohtori oli odottanut jännittyneenä.
-
-"Kuulin ääniä, kenen kanssa keskustelit?"
-
-"Bengtin", vastasi Krag.
-
-"Menikö hän ulos?"
-
-Krag nyökkäsi.
-
-"Minne?"
-
-Salapoliisi viittasi kauempana häämöttävää metsää kohden.
-
-"Oletko huomannut jotain?"
-
-"Olen."
-
-"Merkillistäkö?"
-
-"Niin."
-
-"Tein siis oikein pyytäessäni sinut tänne?"
-
-"Olen siitä kiitollinen sinulle."
-
-"Tässä kaikessa piilee siis jotain vakavampaa kuin vanhuksen
-mielikuvitus?"
-
-"Ihan varmasti."
-
-Krag oli aivan tyyni. Kukaan ei olisi voinuti huomata, että hän juuri
-oli palannut jännittävältä yölliseltä seikkailulta. Hän seisoi kädet
-selän takana lämmitellen kamiinin edessä.
-
-"Suunniteltiin ilkeää rikosta", sanoi hän, "ja Jumala tietää, eikö se
-jo ole tapahtunut."
-
-Tohtori nousi ja tirkisteli pelokkain silmin salapoliisia.
-
-"Ja kuka on rikollinen?"
-
-"Sitä en vielä tiedä, mutta huomispäivän kuluessa otan siitä selvän.
-Nyt ei meillä ole muuta tekemistä kuin mennä levolle. Pyydän, laske
-koira ulos ja hoida näitä käsiä vähän." Salapoliisi ojensi hymyillen
-molemmat kätensä. Sormet olivat veriset.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun tohtori seuraavana aamuna kymmenen tienoissa heräsi, palasi Asbjörn
-Krag juuri varhaiselta aamukävelyltään. Hän pilaili, nauroi ja oli
-säteilevän iloinen.
-
-"Mikä ihana talvi-ilma ja viehättävä maaseutu!" huudahti hän
-
-Tohtori hypähti ylös vuoteesta.
-
-"Sinä olet hyvällä tuulella tänään", sanoi hän, "asiasi ovat kai
-hyvässä järjestyksessä?"
-
-"Erinomaisessa. Vanhus voi hyvin, ainakin paljon paremmin kuin eilen.
-Nyt on sinulla hyvä tilaisuus tutkia, mitkä pelottavat tapaukset
-vaikuttavat hermostoon. Hyvätuulisuuteeni on syynä se, että olen saanut
-selville kolmen huoneen salaisuuden."
-
-"Onko se mahdollista? Milloin se tapahtui?"
-
-"Yöllä, sinun nukkuessasi."
-
-"Sitten on yöllä tapahtunut jotain merkillistä?"
-
-"Ei ollenkaan. Minä vietin yöni nojatuolissa tupakoiden ja miettien
-asiaa. Ja vihdoin oli minulla kaikki selvillä."
-
-"Ja mikä on arvoituksen selitys?"
-
-"Jätetään se tuonnemmaksi, täytyy kiusata sinua vähäisen, mutta
-aikanaan saat tietää kaikki."
-
-"Siis rikos?"
-
-"On suunniteltu, mutta sillä ei ole mitään yhteyttä kolmen huoneen
-kanssa, joten uudet pulmat vaativat ratkaisua. Sitä ennen menkäämme
-nauttimaan vähän aamiaista."
-
-Salapoliisi ja tohtori tapasivat alakerrassa Åkerholmin
-kasvattipoikineen. Keskustelun aikana tuhlaili Krag ehtymätöntä
-huumorivarastoaan ja vanhus nautti siitä. Myöskin Bengtin täytyi vasten
-tahtoaankin yhtyä nauruun.
-
-Päivä kului rauhallisesti. Iltapäivällä tuotiin Kragille laatikko,
-jonka hän sanoi sisältävän kirjoja.
-
-"Olen niin innostunut opinnoihin", sanoi hän, "että minulla pitää olla
-kirjat matkoillakin mukana." Laatikon antoi hän heti kulettaa
-huoneeseensa.
-
-Tohtori kummasteli. Hän tiesi, ettei Asbjörn Krag lukenut muita kuin
-muutamia rikosalaa koskevia kirjoja. Hän ymmärsi, että salapoliisilla
-oli jokin juoni tekeillä, ja salapoliisin lähdettyä huoneeseensa lähti
-tohtorikin sinne.
-
-Krag oli jo avannut laatikkonsa.
-
-"Sulje ovi!" huudahti hän tohtorille.
-
-"Mitä kummaa sinä puuhailet?" kysyi tohtori uteliaana.
-
-"Järjestelen vähän kirjojani."
-
-Tohtori tuli lähemmäksi ja huomasi, ettei laatikossa ollut muuta kuin
--- lasipalasia, joita Krag asetteli järjestykseen.
-
-"Katsohan näitä!" sanoi Krag innostuneena, "tässä ovat sirpaleet siitä
-peilistä, jonka Åkerholm murskasi."
-
-"Mistä kummasta sinä ne olet saanut?"
-
-"Etsin niitä tänä aamuna kartanolta, ja löydettyäni ne toimitin erään
-kuljeksivan romukauppiaat ostamaan sirpaleet tallipojalta. Minä ostin
-ne sitten romukauppiaalta. Itse en voinut ostaa niitä tallipojalta,
-etten olisi herättänyt huomiota." Salapoliisi jäi mietteisiinsä. "Tämä
-ei vielä riitä. Peili täytyy saada kokonaan kootuksi."
-
-Hän katseli pellinpalasia pudistaen päätään.
-
-"Ihmeellinen peili, ihmeellinen peili", puheli hän itsekseen.
-
-Iltakahvia juotaessa antoi Krag tohtorin ja Åkerholmin jutella
-keskenään ja siirtyi etemmäksi puhelemaan Bengtin kanssa.
-
-Asbjörn Krag halusi tietää muutamia Åkerholmin morsianta koskevia
-seikkoja, ja Bengt kertoi samaan suuntaan kuin tohtorikin.
-
-"Niin ollen hän on nuori ja kaunis?"
-
-"Niin on."
-
-Krag katseli Bengtiä läpitunkevasti ja kysyi leikillisesti:
-
-"Eikö olisi sopivampaa että te naisitte hänet?"
-
-Bengt aikoi lopettaa keskustelun poistumalla, mutta salapoliisi
-pysäytti hänet.
-
-"Minun mielestäni", jatkoi hän, "on kasvatusisänne suoraan sanoen liian
-vanha naimisiin mennäkseen."
-
-"Samaa mieltä minäkin olen", vastasi Bengt.
-
-"Ihmettelempä, ettette ole vastustanut vanhuksen naimapuuhia."
-
-Bengt viivytti vähän aikaa vastausta. Sitten sanoi hän:
-
-"Luonnollisesti olen vastustanutkin. Mutta se on minun puoleltani ollut
-jokseenkin gentlemannimaista ja hienotunteista lastua."
-
-"Taloudelliselta kannalta katsottuna", jatkoi Krag, "tulisi teille
-olemaan etua siitä, jos tämä naimakauppa ei tulisi päätetyksi.
-Perintö --"
-
-Bengt ei voinut enää hillitä suuttumustaan. "Millainen aasi!" huudahti
-hän.
-
-Samassa nauroi tohtori Åkerholmin kertomukselle. Åkerholm kertoi
-paraillaan, miten hän kerran prääriolla ollessaan keikkui Villin
-hevosen selässä ajaen indiaanien kanssa puhvelilaumaa takaa.
-
-"Ja minä en valehtele", vakuutti hän innokkaasti, "minä tähtäsin noin
-200 askeleen päästä elukan vasempaan silmään ja kuula sattui ihan
-silmäterään."
-
-Asbjörn Krag tuli lähemmäksi ja kysyi:
-
-"Anteeksi, ammuitteko revolverilla?"
-
-Vanhus heittäytyi nauraa kohottaen tuolin selkänojaa vasten.
-
-"Ei, mutta kuulkaahan, mikä pyhä yksinkertaisuus! Metsästyskiväärillä
-minä ammuin."
-
-Åkerholm käytti häikäilemätöntä sanatapaa varsinkin, jos hän oli
-innostunut, mutta Krag ei siitä välittänyt vähääkään. Hän hymyili vaan
-välinpitämättömästi:
-
-"Vai kiväärillä."
-
-Vanhus riemastui yhä enemmän.
-
-"Kuulkaahan tohtori!" sanoi hän, "te ette kaiketi ole unissannekaan
-haistanut ruudin savua?"
-
-"Pistoolilla ampuminen on minun mieliurheiluani", vastasi Krag, "ja
-minä kykenen hyvin käyttämään sitä asetta."
-
-"Sitäpä minä haluaisin nähdä."
-
-"Olen käytettävänänne; pyydän odottamaan hetkisen", sanoi hän lähtien
-huoneesta.
-
-Vähän ajan perästä palasi hän pieni lipas mukanaan. Hän avasi sen ja
-otti esille kaksi kultakoristeista, sirorakenteista revolveria.
-
-Vanhus tarkasteli huolellisesti aseet. Hänen arvostelunsa mukaan ne
-olivat huonoa työtä ja sopivia pikkupoikien leikkikaluiksi.
-
-"Antakaapas nyt meille merkki taituruudestanne!" sanoi hän ojentaen
-toisen revolverin salapoliisille ja pitäen itse toisen.
-
-Krag kiinnitti pienen paperipalasen verannan ovipielessä olevaan
-paksuun tammilankkuun.
-
-Tämän jälkeen siirtyi hän etemmäksi, tähtäsi silmänräpäyksen ajan ja
-laukaisi. Kuula sattui paperipalaseen. "Pyydän äskeisiä sanojani
-anteeksi!" huudahti Åkerholm, "ja nyt koetan minä vuorostani."
-
-Åkerholm sai entisen terveen värinsä poskilleen, ja hänen silmänsä
-loistivat. Hän nuuski mielihyvissään ruudinsavua. Sitten hän astui
-samalle paikalle, jossa Asbjörn Krag oli seisonut ja ampui. Hänenkin
-kuulansa sattui paperipalaseen.
-
-"Tuollainen laukaus on kumarruksen arvoinen", sanoi Krag.
-
-Vanhus kumarsi takaisin.
-
-"Pelikortti!" huudahti vanhus. "Pelikortti tänne!"
-
-Hän otti patakolmosen ja kiinnitti sen tammilankkuun. Hän laukaisi,
-mutta kuula hipaisi vain pienen palasen kortin reunasta.
-
-Tämän jälkeen ampui Krag kolme nopeasti toisiaan seuraavaa laukausta.
-Tohtori tarkasti kortin ja ilmoitti, että Krag oli lävistänyt kortin
-kolme silmää. Bengt katseli ihmeissään Kragia, mutta vanhus heitti
-ylenkatseellisesti revolverinsa lattialle.
-
-"Uudenaikaisia rojukapineita!" huudahti hän. "Odottakaahan, niin saatte
-nähdä, mihin minun pistoolini kelpaavat."
-
-Tohtori katseli kysyvästi Kragia. Hän ymmärsi, että Krag oli
-järjestänyt ampumakohtauksen. Minne tähtäsi hän? Tohtori aavisti, että
-pian tulee jotain tapahtumaan.
-
-
-
-
-IV.
-
-KUOLLEENA LÖYDETTY.
-
-
-Herrat odottivat uteliaina vanhuksen paluuta. Bengt katseli
-patakolmosta, jonka silmät Asbjörn Krag oli revolverin kuulilla
-lävistänyt. Sillä välin siirsi Krag muitten huomaamatta tuolinsa sille
-kohdalle, joka oli ollut herrojen tähtäyspaikkana.
-
-Vihdoin palasi vanhus innostuneena.
-
-"Tätä, hyvät herrat, tätä kannattaa sanoa ampuma-aseeksi!" huudahti hän
-näyttäen samalla kaksipiippuista vanhanaikaista pistooliaan. Hän
-tähtäili leikillään herroja ja Asbjörn Krag, joka istui lähimpänä, sai
-pistoolin piipun melkein vasten kasvojaan.
-
-"Se on ladattu", huusi vanhus nauraen. "Varokaa! Jos tahdotte säilyttää
-kulmakarvanne, niin pysykää paikoillanne. Tämä on kokonaan toisenlainen
-ase kuin tohtorin 'kellonperäin koristus'."
-
-Åkerholm potkaisi halveksivasti Kragin revolveria, joka oli jäänyt
-lattialle. Sitten kiinnitti hän ovenpieleen uuden kortin. Se oli hertta
-ässä. Hän asettui tähtäysasentoon ja ampui. Kuula sattui kortin
-silmään.
-
-Huone oli tällä välin tullut savua täyteen. Mutta vanhus näytti
-erittäin hyvin viihtyvän kirpeässä ruudin hajussa. Hän asteli ylpeänä
-Asbjörn Kragin luo odottaen tunnustusta ampumataidostaan.
-
-Mutta Krag istui aivan tyynenä ja välinpitämättömänä. Hän pyysi nähdä
-tarkemmin pistoolia. Vanhus ojensi sen hänelle.
-
-Salapoliisi punnitsi sitä vaieten kädessään ja luki pistoolin perässä
-olevat kirjoitukset. Tämän jälkeen sanoi hän:
-
-"Tämä on siis pistooli."
-
-Vanhus oli kuin pistoksen saanut. Katsellen vihaisin silmin Kragia
-änkytti hän:
-
-"Mitä... mitä tarkoitatte?"
-
-Krag näytti entistäänkin välinpitämättömämmältä.
-
-"En mitään erityistä", vastasi hän "Tämä on tarkka pistooli, tahdoin
-vain sanoa."
-
-Vanha Åkerholm katseli läpitunkevasti Kragia. Omituinen, hämmästynyt
-ilme ryppyisillä kasvoillaan istuutui hän suureen nojatuoliinsa.
-
-Pari palvelijaa avasi ovet ja akkunat ja lehyttelivät savun ulos
-huoneesta. Talon muut palvelijat olivat laukaukset kuultuaan hyökänneet
-säikähtyneinä huoneeseen. Asbjörn Krag huomasi heidän katseistaan, että
-he olivat luulleet tapahtuneen jonkin kamalan onnettomuuden. Bengt
-viittasi palvelijat poistumaan, mutta jo eteisessä alkoi kuulua
-supatusta laukauksista ja hullusta isännästä.
-
-"Sekä tohtori että Bengt olivat kovin säikähtyneitä", sanoi kokki, joka
-ensimmäisenä oli saapunut paikalle, "mutta huomasitteko sitä vierasta
-herraa? Hän ei varmaankaan ole mikään äskeisen teeren poika, istui vain
-rauhallisena sikaariaan poltellen, vaikka kuulat olivat vinkuneet
-korvien ohi."
-
-"Ja hän naureskeli vain meidän saapuessamme paikalle", lisäsi toinen.
-
-"Mutta kenen luulette ampuneen?"
-
-"Vanhuksen tietysti."
-
-Palvelijat jatkoivat keskustelua keittiössä, ja kaikki olivat
-yksimielisiä siitä, että elämä talossa oli joutunut pois oikealta
-tolaltaan.
-
-Herrojen huoneessa tuntui vieläkin ruudin haju. Sen vuoksi ehdotti
-Asbjörn Krag siirtymistä toiseen huoneeseen, mutta Bengt vastusti
-innokkaasti tätä, ja salapoliisista tuntui se hyvin kummalliselta.
-
-"Miksi emme yhtä hyvin voi olla täällä?" kysyi Bengt epäkohteliaasti.
-"Sitäpaitsi ruudinsavu on isälle mieluista. Hän ei ole niin äärimmäisen
-hienostunut kuin kaupunkilaiset."
-
-Krag hymyili heikosti. Mutta vanhus oli samaa mieltä kasvattipoikansa
-kanssa.
-
-"Istukaamme vain täällä", sanoi Åkerholm. "Minusta täällä on yhtä hyvä
-kuin muuallakin."
-
-Ja herrat jäivät paikoilleen.
-
-Krag istuutui mukavasti nojatuoliin, sytytti sikaarin ja pian
-kiertelivät paksut savupilvet huoneessa. Tohtori katseli häntä
-tarkkaavaisesti. Salapoliisin silmät olivat puoliksi suljettuina aivan
-kuin hän olisi ollut uneen vaipumaisillaan. Tohtori huomasi kuitenkin,
-että Krag tarkasteli salaisesti ja terävästi huoneessaolijoita ja että
-hän hyvin kuuli kaikki.
-
-Bengt keskusteli tohtorin ja Åkerholmin kanssa laivoista
-ja rahtimaksuista; hän valitteli kovin Englannin alhaisia
-hiilenkuletusmaksuja. Asbjörn Krag sanoi silloin tällöin jonkun sanan
-keskustelun jatkoksi. Tohtorilla oli ikävä.
-
-Kävellessään huoneessa edestakaisin pysähtyi Bengt aivan Kragin eteen.
-
-"Oletteko väsynyt?" kysyi hän. "Eikö olisi parasta mennä nukkumaan?"
-
-"Ei, kiitos", vastasi Krag, "se on vain ohimenevää väsymystä."
-
-"Joka johtuu siitä, ettette käytä öitä nukkumiseen."
-
-"Mahdollisesti."
-
-Tohtori käsitti, että Kragin väsymys oli teeskentelyä, mutta sen
-tarkoitusta hän ei voinut ymmärtää. Mitä tarkoitti revolverikohtaus?
-Miksi oli vanhus hämmästynyt ja tullut ihmettelevän näköiseksi
-kuultuaan Kragin välinpitämättömän huomautuksen? Ja miksi ei Bengt
-tahtonut lähteä ruudinsavuisesta huoneesta? Tohtori mietti näitä
-kysymyksiä, mutta ei löytänyt vastauksia niihin.
-
-Vaiettuaan kymmenisen minuutin ajan kysyi Asbjörn Krag äkkiä:
-
-"Kuulkaapas, herra Åkerholm, oletteko varma siitä, että eilen illalla
-tapaamanne mies seisoi paviljongissa ja tähtäsi teitä?"
-
-Vanhuksesta näki selvästi, että kysymys oli hänelle odottamaton ja että
-hänellä oli kiusallista vastata siihen.
-
-"Aivan varma", vastasi hän.
-
-Krag tuprutteli vähän aikaa sikaariaan ja kysyi taas:  "Miten hän oli
-puettu?"
-
-Vanhus vaikeni. Viimein sanoi hän hämmästyneenä:
-
-"Siitä minä en saanut selvää. Ja luvallanne sanoen, keskustelu
-tästä asiasta on minulle vastenmielistä. Sitäpaitsi se ei ole
-tarpeellistakaan."
-
-"Anteeksi, tiedänkin jo riittävästi."
-
-Åkerholm siirtyi kirjoituspöydän luo. Äkkiä huudahti hän hämmästyneenä
-ja peitti käsillään kasvonsa, mutta koettaen salata liikkeensä hän
-nosti nopeasti päänsä pystyyn. Tohtori aikoi rientää vanhuksen luo,
-mutta Kragin silmäys pysäytti hänet. Bengt oli vähän aikaisemmin mennyt
-viereiseen huoneeseen. Vanhus puristi kouristuksen tapaisesti
-paperipalasta kädessään ja selaili hätäisesti jotain pöydällä olevaa
-kirjaa. Tohtori ei voinut nähdä vanhuksen kasvoja, mutta hänen
-vapisevat kätensä ilmaisivat ankaraa mielenliikutusta.
-
-Puoliksi suljetuin silmin seurasi Asbjörn Krag vanhuksen jokaista
-liikettä. Viimein näytti hän löytävän etsimänsä kohdan, luki siitä
-ahmien muutaman rivin ja sulki sen jälkeen äkkiä kirjan viskaten sen
-pöydälle ja lähtien huoneesta. Tohtori lähti käsivarresta tukien,
-saattamaan vanhusta. Sitä ennen ehti hän kuitenkin huomata, että Krag
-sieppasi vanhuksen kirjan pöydältä ja pisti sen näppärästi kuin
-taskuvaras taskuunsa.
-
-Kun tohtori vähän ajan kuluttua palasi takaisin, tapasi hän Bengtin ja
-Asbjörn Kragin tyyneesti keskustelemassa.
-
-"No, seurasitteko häntä perille saakka?" kysyt Krag.
-
-"En", vastasi tohtori, "hän paukautti oven kiinni aivan nenäni edessä."
-
-Salapoliisi nauroi.
-
-"Isäänne alkoi väsyttää", sanoi hän Bengtiin päin kääntyen. "Teillä on
-kai aikomus lähteä jonnekin, koska olette pukeutunut turkkiin?"
-
-"Olen lähdössä klubiin."
-
-Krag haukotteli.
-
-"Toivoisin pääseväni mukaanne."
-
-"Se käy kyllä päinsä. Kyytimies odottelee portilla. Entä tohtori
-Rasch?"
-
-"Ei tule mukaan", vastasi salapoliisi reippaasti. "Hän tahtoo
-mieluummin jäädä tänne."
-
-"Minulla ei ollut aikomusta lähteä", lisäsi tohtori hämillään.
-
-Bengtin ja salapoliisin lähdettyä tohtori rauhoittui kokonaan. Hän
-ymmärsi, että Krag oli täysin selvillä asiasta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pikkukaupungin klubihuoneustoon oli kerääntynyt sangen kirjavaa väkeä.
-Krag ja Bengt saapuivat siksi myöhään, että seuraukset väkijuomien
-nauttimisesta olivat jo helposti havaittavissa. Bengt sai iloisen
-vastaanoton ja hän hymyili juhlallisesti.
-
-Pian häipyi Krag kaupunkilaisten joukkoon. Täällä kohtasi hän lihavan
-varapormestarin, parantumattoman juopon, jolla oli punakat pöhöttyneet
-kasvot ja jonka lääkäri oli ennustanut saavan halvauskohtauksen milloin
-tahansa. Myöskin oli siellä kaupungin poliisimestari, jonka käypänä
-nimenä oli "Poliisi", hiljainen herran tuherrus, kalpeana
-päihtymyksestä. Hän istui huolettomana ja vakavana tuolillaan
-kallistellen ahkerasti lasiaan ja vastaten kaikkeen, mitä hänelle
-puhuttiin: "Epäilemättä, epäilemättä..." Muuan eteenpäinpyrkivä
-asianajaja viittoili rajusti pitäessään pitkiä puheita, joita
-ainoastaan lähinnä istuva herrasmies toisinaan kuunteli. Krag huomasi
-joutuneensa politiikkaa harrastavien herrasmiesten seuraan. Vieressään
-kuuli hän kuiskattavan: "Meidän täytyy vastustaa..." Tämä oli olevinaan
-jonkinlainen oppositsionikiubi, jonka jäsenet olivat päättäneet sinä
-iltana tutustua lähemmin toisiinsa.
-
-Silloin tällöin läheni Bengt jotakin vierasta, kilisti sekä puheli
-imarrellen hänen kanssaan ja poistui jälleen.
-
-"Kerrassaan mainio mies", sanoi kovaääninen asianajaja. "Tarmokkuutensa
-kautta kohoaa hän vielä huomattavaan asemaan."
-
-"Epäilemättä, epäilemättä", vahvisti "Poliisi."
-
-Halvauskohtausta odotteleva nousi ja ilmoitti olevansa samaa mieltä.
-
-Bengt oli yleisenä puheenaiheena. Krag kuuli klubin puheenjohtajan
-sanovan:
-
-"Varmasti on hänen ja hänen kasvatusisänsä välillä erimielisyyttä. Hän
-ei pidä siitä, että vanhus aikoo mennä 'Silkkihelmen' kanssa naimisiin.
-Ja se onkin luonnollista."
-
-"Epäilemättä", myönsi "Poliisi" ja tarttui lasiinsa.
-
-Seurue kurottautui kuiskailemaan pöydän yli, mutta kuiskailu oli siksi
-kovaäänistä, että Asbjörn Krag voi hyvin kuulla sanat: "Voisihan Bengt
-itse..."
-
-Samassa lähestyi Bengt hymyillen ja asianajaja ryhtyi heti pitämään
-puhetta korostaen huomattavasti sanat: "Kaupungin toivo, puolueen
-tukipylväs." Bengt kiitteli: "Me gentlemannit..." Enempää ei Krag
-kuullut; hän siirtyi toisen pöydän ääreen.
-
-Mutta kaikkialla politikoitiin ja ryypättiin, sillä vaaliaika oli aivan
-lähellä. Täytyi varustautua.
-
-Nuoret, enimmäkseen nuoria luutnantteja, tukkukauppiaita ja joku vasta
-nimitetty konsuli, huvittelivat viereisessä huoneessa. Soitettiin
-pianiinoa.
-
-Äkkiä puhkesi nuorten joukossa hillitön naurunremakka ja pari herraa
-juoksi toiseen huoneeseen kertomaan siellä tapahtuman.
-
-Kapteeni, vanha Evensén oli juovuspäissään pudottanut olutpullon
-pianiinon sisään. Keinuen tanssin tahdissa oli hän olutpullolla lyönyt
-tahtia, mutta pullo oli kirvonnut hänen kädestään ja lentänyt avatun
-pianiinon sisään. Pudotessaan oli se katkaissut pari pianiinon kieltä
-ja vajonnut niin syvälle, ettei sitä saatu pois.
-
-Asianajaja nousi pitämään puhetta isänmaalle. Monet tulivat
-liikutetuiksi ja puheen loputtua päätettiin laulaa isänmaallinen laulu.
-Pianisti rupesi soittamaan, mutta samalla alkoi olut tippua pianiinon
-koskettamien välistä ja olutpullo vaimensi kokonaan diskanttiäänet.
-"Poliisi", asianajaja ja pormestari muodostivat kuoron, joka kuitenkin
-laulun kestäessä sulautui yksiääniseksi.
-
-Samassa avautui ovi äkkiä, muuan nuori tukkukauppias syöksyi sisään ja
-pyysi hiljaisuutta. Juhlijat katselivat hänen kalpeita, liikutettuja
-kasvojaan. Krag ymmärsi, että jotain on tapahtunut ja hänet valtasi
-kauhea aavistus.
-
-"Hyvät herrat", sanoi tulija, "on tapahtunut surullinen onnettomuus.
-Muutama minuutti sitten ilmoitettiin Kvambergista puhelimella, että
-vanha Åkerholm on kuollut. Hänen ruumiinsa on löydetty puistosta."
-
-Lasi putosi Bengtin kädestä ja murskaantui. Kalpeana kallistui hän
-ovipieltä vasten.
-
-
-
-
-V.
-
-VAINAJA.
-
-
-Kragin ja Bengtin saavuttua kiireesti Kvambergiin huomasivat he että
-talo oli vahvasti valaistu. Paluumatkalla he eivät olleet vaihtaneet
-montakaan sanaa, Yhtäkkiä kysyi Bengt: "Mitenkä voi olla mahdollista,
-että ruumis on löydetty puistosta?" -- Tämä kysymys antoi
-salapoliisille miettimisen aihetta.
-
-Kalpeana ja avopäin riensi tohtori tulijoita vastaanottamaan. Hän oli
-niin hämmästynyt ja liikutettu, että hän tuskin voi puhua. Mutta Krag
-et kysynyt mitään.
-
-Palvelijat auttoivat Kragin ja Bengtin ylös reestä. Lähellä seisoi
-muutamia itkeviä naisia, joita kokki koetti rauhoitella.
-
-"Missä vainaja on?" kysyi Bengt.
-
-"Arkihuoneessa."
-
-Bengt lähti heti sinne ja Asbjörn Krag sekä tohtori seurasivat häntä.
-
-Mennessä kuiskasi tohtori: "Åkerholm on ampunut itsensä, kuula on
-sattunut suoraan sydämeen."
-
-Salapoliisi kiirehti ja ehti ennen Bengtiä huoneeseen. Ruumis makasi
-pöydällä valkealla lakanalla peitettynä.
-
-Bengt aikoi vetää peitteen syrjään, mutta Krag esti hänet.
-
-"Malttakaahan, annetaan hänen olla rauhassa."
-
-Bengt katseli häntä pilkallisesti ja vastasi:
-
-"Sopiiko tämä tilaisuus mielestänne leikinlaskuun?"
-
-"Sopikoon tai ei, ensinnä täytyy lääkärin kuitenkin toimittaa
-ruumiintarkastus, sillä vainaja on ampunut itsensä."
-
-"Ampunut itsensä!" huudahti Bengt. "Se ei voi olla mahdollista. Minun
-ymmärtääkseni on hän kuollut halvaukseen."
-
-"Niin minäkin luulin", sanoi Asbjörn Krag vetäen peitteen pois ja
-jättäen kuolleen kasvot paljastamatta.
-
-Vanha Åkerholm oli puettu arkipukuun. Hän makasi selällään. Oikeassa
-kädessä oli hänellä sama pistooli, jolla hän aikaisemmin illalla oli
-ampunut ja jota hän vieläkin kouristuksen tapaisesti lujasti piteli.
-Vainajan takissa näkyi selvästi kuulan reikä.
-
-"Suoraan sydämeen", kuiskasi tohtori. "Vanhus kyllä tiesi, minne oli
-tähdättävä."
-
-Bengt lähestyi kuollutta ja sanoi kumartuen sen yli:
-
-"Kylmentynyt isäraukka, tällä tavalla siis tahdoit saada rauhan."
-
-Äänekäs itku kuului ovelta. Palvelusväki suri poismennyttä isäntäänsä.
-
-Samassa veti Asbjörn Krag peitteen vainajan kasvoilta. Bengt peräytyi
-ja asetti kädet kasvoilleen.
-
-Vanhan Åkerholmin kasvoja oli kamala katsella. Ne olivat jäykistyneet
-ja niissä kuvastui pelokas ilme. Silmät tuijottivat aavemaisina ja suu
-oli pahasti vääntynyt. Mitä olikaan vanhus nähnyt ennen kuolemaansa?
-
-"Peittäkää hänet!" pyysi kasvattipoika, "nuo kasvot ovat kauheat."
-Asbjörn Krag veti kiireesti peitteen kuolleen yli.
-
-"Kiellän ruumiiseen koskemasta", sanoi salapoliisi ankarasti, "sen
-täytyy ehdottomasti antaa olla liikuttamatta."
-
-Kragin määräys ei näyttänyt olevan Bengtin mieleen, mutta kuitenkin
-sanoi hän palvelijoille:
-
-"Tehkää niin kuin tohtori määrää!"
-
-Kääntyen Kragiin jatkoi hän:
-
-"Toivoakseni teette kaiken, mitä tässä asiassa on tehtävä."
-
-Krag kumarsi.
-
-"Pyydän kiireesti valjastamaan hevosen kepeän reen eteen", sanoi hän,
-"minun täytyy lähettää pari sähkösanomaa."
-
-Sen jälkeen meni hän ovelle ja sanoi:
-
-"Kaikki muut poistukoot, paitsi ne, jotka löysivät ruumiin ja toivat
-sen sisään!"
-
-"Minä tulin ensiksi vainajan luo", sanoi keittäjä.
-
-"Ja minä kuulin laukaukset", sanoi piharenki, joka seurasi keittäjää.
-
-"Laukaukset?" huudahtivat Bengt ja Krag hämmästyneinä yhtäaikaa, "oliko
-laukauksia todellakin kaksi?"
-
-"Oli", virkkoi tohtori, "on kuultu kaksi laukausta."
-
-"Hyvä on", vastasi Krag, "sulkekaa ovi!"
-
-Asiaan kuulumattomat poistuivat ja ovi suljettiin.
-
-Asbjörn Krag kuulusteli ensiksi piharenkiä.
-
-"Tekö sanoitte kuulleenne kaksi laukausta?" kysyi hän.
-
-"Minä."
-
-"Missä olitte silloin?"
-
-"Olin juuri valjastanut hevoset ja lukitsin paraillaan tallin ovea."
-
-"Paljonko kello oli silloin?"
-
-"Tornikello oli juuri lyönyt yksitoista; seisoin silloin pihalla ja
-luin lyönnit."
-
-"Olitteko yksin?"
-
-"Olin."
-
-"Oletteko varma siitä, ettei ketään ollut läheisyydessä?"
-
-"Aivan varma. Silloin oli kirkas kuutamo, ja jos joku olisi ollut
-pihalla liikkeellä, olisin minä kyllä hänet huomannut."
-
-"Ja te siis kuulitte laukaukset?"
-
-"Niin. Ensin kuulin yhden laukauksen."
-
-"Mistä suunnasta?"
-
-"Puistosta."
-
-"Mitä teitte laukauksen kuultuanne?"
-
-"Ensin säikähdin, mutta sitten juoksin pihan toiselle puolelle, huusin
-Andresenia, keittäjää, ulos, ja silloin kuulin toisen laukauksen."
-
-"Kuinka pitkä oli laukausten välinen aika?"
-
-"Ainoastaan muutamia sekuntteja, tuskin puolta minuuttia."
-
-"Huomasitteko mitään erikoista laukauksien suhteen? Tarkoitan, kuuluiko
-ensimmäinen laukaus voimakkaammin kuin toinen?"
-
-Piharenki mietti vähän aikaa.
-
-"Sitä minä en voi varmasti sanoa", vastasi hän, "mutta nyt tarkemmin
-muistellessani tuntuu siltä kuin edellinen laukaus olisi ollut
-jälkimäistä voimakkaampi. Edellinen ikäänkuin olisi kaikunut kauemmin
-ilmassa."
-
-Tohtori keskeytti kuulustelun.
-
-"Mitä ihmettä nämä kaksi laukausta merkitsevät?" kysyi hän, "sillä
-ruumiissahan on vain yksi kuulan reikä."
-
-Bengt, joka kuulustelun aikana oli seisonut ikkunan ääressä kuutamoa
-katsellen, kääntyi tohtoriin päin ja sanoi:
-
-"Onhan tunnettu asia, että itsemurhaajat usein ampuvat koelaukauksen
-ilmaan kootakseen siten rohkeutta tekoansa varten."
-
-"Niin, siitä on lukuisia esimerkkejä", lausui Krag.
-
-"Ja sitä paitsi", jatkoi Bengt, "voihan myöskin otaksua, että vainaja
-ensiksi tähtäsi päähänsä, mutta kuula osui harhaan."
-
-"Luuletteko hänen ampuneen ohi?" kysyi Krag.
-
-"Käsi on hyvinkin voinut sillä hetkellä vapista. Näin ollen" -- Bengt
-otti vainajan pistoolin -- "jos hän on laukaissut molemmat
-pistoolinpiiput, täytyy niitten olla tyhjät, niinkuin ne ovatkin."
-
-"Minä olen myös huomannut sen", sanoi Krag, "ja juuri se seikka tekee
-tapauksen salaperäiseksi."
-
-Tämän jälkeen jatkoi salapoliisi piharengin kuulustelua.
-
-"Mitä tapahtui sitten?"
-
-"Kuultuaan huutoni tuli Andresen juosten luokseni. Kerroin hänelle
-laukauksista ja sitten lähdimme yhdessä puistoon."
-
-"Löysittekö ruumiin heti?" kysyi salapoliisi Andresenilta
-
-"Ei", vastasi hän, "etsimme noin kymmenen minuutin ajan. Sitten
-huomasin minä puitten välissä, muutaman askeleen päässä tieltä,
-häämöttävän jotain tummaa. Kiirehdin sinne. Siellä makasi patruuna.
-Ravistelin häntä, mutta hän oli kuollut. Hän on ampunut itsensä,
-ajattelin minä, sillä minä huomasin hänen pitelevän pistoolia
-kädessään. Huusin heti piharengille ja parille muulle miehelle ja
-kannoin heidän kanssaan vainajan sisään. -- Siinä kaikki, mitä minä
-tiedän."
-
-Asbjörn Krag mietti vähän aikaa. Sitten hän kysyi:
-
-"Kävikö kukaan tapaamassa vainajaa sen jälkeen, kun me olimme lähteneet
-kaupunkiin?"
-
-"Minä lähdin silloin heti huoneeseeni", sanoi tohtori, "enkä nähnyt
-häntä enää sinä iltana; luulin vanhuksen myöskin menneen levolle."
-
-"Marianne oli nähnyt hänet", sanoi Andresen.
-
-"Kuka on Marianne?"
-
-"Hän on sisäkkö."
-
-"Kutsukaa hänet tänne!"
-
-Marianne saapui heti. Hän oli punatukkainen noin kolmenkymmenen vuotias
-naisihminen. Hänellä oli vielä kyyneleet silmissään.
-
-"Minulle on kerrottu, että te viimeiseksi näitte Åkerholmin elävänä",
-alkoi Krag.
-
-"Minä näin hänet, kun hän lähti ulos", vastasi Marianne. "Tultuani
-salonkiin siistiäkseni sitä saapui hänkin sinne."
-
-"Puhuiko hän mitään?"
-
-"Hän kysyi minulta, olivatko herrat lähteneet kaupunkiin. Vastasin
-siihen, etten tiennyt, minne olitte lähtenyt, mutta että te jonnekin
-olitte mennyt."
-
-"Edelleen."
-
-"Silloin alkoi hän etsiä."
-
-"Etsiä?"
-
-"Niin, jotain kirjaa."
-
-Asbjörn Krag ja tohtori katsahtivat toisiinsa.
-
-"Löysikö hän kirjan?" kysyi Krag.
-
-"Ei, ja siitä hän oli kovin pahoillaan. Hän toraili kovin. 'Se oli
-tässä vähän aikaa sitten. Ovatko kaikki tämän talon tavaratkin
-noiduttuja?' sanoi hän. Hän etsi vielä jonkun aikaa, mutta ei löytänyt
-kirjaa. Sen sijaan..."
-
-Bengt keskeytti kuulustelun.
-
-"Mitä te puhutte?" huusi hän, "eikö hän löytänyt kirjaa?" Mutta samassa
-koetti hän tyyntyä ja jatkoi rauhallisemmin: "Ei, ei, tämähän on aivan
-saman tekevää. Anteeksi, ajatukseni ovat vallan sekaisin."
-
-Asbjörn Krag katsahti terävästi Bengtiin.
-
-Marianne jatkoi:
-
-"Sen sijaan löysi hän... uh...!"
-
-Hän alkoi vapista ja itkeä.
-
-"Mitä hän löysi?"
-
-Marianne osoitti pistoolia ja änkytti pelokkaana:
-
-"Tuon."
-
-"Pistoolin siis?"
-
-"Niin. 'Tämä on sentään paikallaan', sanoi hän pistäen pistoolin
-taskuunsa. Sitten hän lähti."
-
-"Puistoon?"
-
-Marianne näytti epävarmalta.
-
-"Ei... Hän lähti pientä lehtokujaa myöten."
-
-"Eikö ollut mielestänne omituista, että hän lähti niin myöhään ulos?"
-
-"Ei ensinkään"
-
-"Minkätähden ei?"
-
-Kului muutama minuutti ennenkuin Marianne vastasi. Sitten sanoi hän
-hiljaa ja ujostellen:
-
-"Sen vuoksi, kun hän meni pienen lehtokujan kautta."
-
-Bengt sekaantui taas keskusteluun.
-
-"Minä en pidä tätä kuulustelua tarpeellisena", sanoi hän. "Sen vaikutus
-sekä palvelusväkeen että minuun on melkein raateleva."
-
-Asbjörn Krag ei ollut kuulevinaan huomautusta. Hän jatkoi kuulustelua.
-
-"Minne johtaa pieni lehtokuja?"
-
-"Se johtaa... johtaa... Hjelmin kartanolle."
-
-"Ahaa, ymmärrän, -- rouva Hjelmin, Åkerholmin morsiamen taloon."
-
-"Niin", vastasi Marianne, "rouva Hjelm asuu aivan lähellä pientä
-lehtokujaa."
-
-"Todellakin. Kiitos. En tahdo enää vaivata teitä."
-
-Marianne, keittäjä ja piharenki poistuivat. Mutta ovella he katsahtivat
-kostein silmin pöydällä lepäävää vainajaa.
-
-Palvelijoitten mentyä sanoi Krag Bengtille:
-
-"Pyydän saada vainajan avaimet."
-
-"Mitä tarkoitusta varten?"
-
-"Noudattaaksemme yleistä tapaa. Ja nyt tarkastamme samalla vainajan
-kolme salaperäistä huonetta."
-
-"Mutta kunnioitus kuollutta kohtaan...".
-
-"Meidän täytyy."
-
-"Menkäämme sitten."
-
-Krag otti avaimet.
-
-Tohtori ihmetteli itsekseen Kragin rauhallisuutta ja varmuutta. Nyt oli
-kuuluisa salapoliisi oikeassa elementissään. Hän oli hiukan kalpea,
-mutta muuten olivat hänen kasvonsa aivan ilmeettömät.
-
-"Katsokaahan!" kuiskasi Bengt osoittaen kylkirakennusta, jonka
-akkunoista loisti valo.
-
-"Aivan niinkuin hän olisi vieläkin siellä", sanoi tohtori.
-
-"Lähtekäämme sinne", esitti Krag.
-
-Vanhuksen ensimmäisen huoneen ovi oli lukossa. Krag etsi sopivaa
-avainta. Kukaan ei lausunut sanaakaan. Oli niin hiljaista, että tohtori
-voi hyvin kuulla sydämensä lyönnit.
-
-Asbjörn Krag keskeytti hiljaisuuden. Katsellen terävästi Bengtiä sanoi
-hän:
-
-"Luulen, että meille kummallekin on näitten huoneitten salaperäisyys jo
-etukäteen selvillä."
-
-Lukko rasahti. Krag oli löytänyt oikean avaimen.
-
-
-
-
-VI.
-
-"KOLMEN HUONEEN SALAISUUS."
-
-
-Herrat astuivat ensimmäiseen huoneeseen. Vainaja oli sisustanut sen
-oman makunsa mukaisesti. Joukko erilaatuisimpia aseita, enimmäkseen
-kiväärejä ja pistooleja, riippui seinillä. Mitään salaperäistä ei
-siellä voinut havaita.
-
-Seuraava huone oli sisustettu samaan tapaan.
-
-"Mutta täällähän ei olekaan mitään salaperäistä", sanoi tohtori.
-
-"Ei minunkaan ymmärtääkseni", vastasi Bengt. "Ja vainajalla on kauan
-ollut kuuromykkä palvelija, joka öisin nukkui ensimmäisessä huoneessa."
-
-"Kuuromykkä palvelija! Sepä omituista!" huudahti Krag.
-
-"Niin, isä oli tullut tuntemaan hänet Amerikassa. Hän oli puoliksi
-indiaani ja hyvin uskollinen herralleen. Nyt hän on jo kuollut."
-
-Krag avasi oven seuraavaan huoneeseen, joka oli upeasti koristeltu.
-Nurkassa, japanilaisten verhojen takana, oli vainajan sänky, jonka hän
-itse tapasi järjestää. Seinillä riippui tauluja ja valokuvia. Lattian
-peitti paksu, pehmeä matto.
-
-Ihastuneina tarkastelivat herrat huoneessa olevia nähtävyyksiä.
-
-"Ei täälläkään ole mitään salaperäistä", huomautti tohtori.
-
-"Mitäpä salattavaa hänellä täällä olisi ollut", vastasi Bengt. "Minä
-olen jo kauan tiennyt, ettei näitten huoneitten otaksuttu salaperäisyys
-itse asiassa ole muuta kuin vanhuksen omituisuutta."
-
-"Sinä kaiketi tutkit huoneet tarkemmin?" kysyi tohtori Kragilta.
-
-"Se ei ole tarpeellista", vastasi salapoliisi.
-
-"Samaa mieltä minäkin olen", sanoi Bengt. "Tällaisen kauhistavan yön
-jälkeen olemme kenties jokainen levon tarpeessa --."
-
-Välittämättä Bengtin huomautuksesta siirtyi Asbjörn Krag seinän luo ja
-alkoi kädellään painellen tunnustella tapetteja.
-
-"Arvasin siis oikein", puheli hän itsekseen.
-
-Bengtille hän sanoi:
-
-"Ei, emme varsin vielä mene levolle. Vakuutan teille, tohtori, että
-tämä huone on salaperäinen. Kuinka varovainen ja viisas vanhus onkaan
-ollut!"
-
-"Mutta missä täällä piilee salaisuus?" kysyi tohtori.
-
-"Sen saat tietää sitten myöhemmin, nyt pyydän sinua auttamaan vähäsen
-pienessä tarkastuksessa."
-
-"Tarkastuksessa?"
-
-"Älähän kysele liikoja, tee vain niin kuin minä käsken! Toista sanat:
-'Näettekö?... Piru!'"
-
-"Näettekö?... Piru!" toisti tohtori ihmetellen.
-
-Bengt kalpeni ja katseli vihaisin silmäyksin salapoliisia.
-
-"Kovemmin", sanoi Krag tohtorille. "Huuda ne sillä tavoin kuin olisit
-henkesi edestä pakenemassa jonkun ajaessa sinua takaa!"
-
-Tohtori teki niin ja salapoliisi oli tyytyväinen.
-
-"Huuda nyt sillä tavoin samat sanat kahden minuutin kuluttua!" sanoi
-Asbjörn Krag ja lähti huoneesta.
-
-Tohtori ei voinut ollenkaan käsittää tällaista näytelmää, mutta hän
-päätti kuitenkin noudattaa Kragin määräystä. Jäätyään kahden kesken
-Bengtin kanssa valtasi hänet vastenmielinen ja puoleksi pelonsekainen
-tunne. --
-
-Asbjörn Krag oli mennyt ulos vanhuksen huoneitten akkunoitten kohdalle,
-samaan paikkaan, jossa hän aikaisemmin oli kuullut Åkerholmin huudon.
-Hän kuunteli tarkasti.
-
-"Näettekö?... Piru!" kuului tohtorin huuto, mutta se tuntui tulevan
-jostain äärettömän kaukaa.
-
-Salapoliisi lähti takaisin. Tohtori ja Bengt odottivat häntä.
-
-"Tuliko selvä?" kysyi Bengt.
-
-"Kyllä, ja nyt lähdemme puistoon."
-
-"Puistoon, mitä varten sinne?"
-
-"Tarkastamme paikan, josta vainaja löydettiin."
-
-"Onko se tarpeellista?"
-
-"Ehdottomasti; meille lääkäreille on tarpeellista saada tietää kaikki
-tällaisessa tapauksessa."
-
-Krag, joka viimeisenä lähti huoneesta, lukitsi oven.
-
-"Kutsukaa kokki ja pari muuta miestä!" käski hän. "Lyhdyt mukaan!"
-
-Asbjörn Krag pisti avaimet taskuunsa.
-
-Kokki, piharenki ja eräs kolmas mies saapuivat lyhdyt mukanaan
-paikalle. Krag pistäytyi huoneeseensa ja palasi sieltä heti. Hän oli
-ottanut oman lyhtynsä, jonka rakenne oli eriskummainen ja valo
-häikäisevän voimakas.
-
-"Siinä on yhdistetty revolveri ja salalyhty yhdeksi", huomautti Bengt
-pilkallisesti. "Puuttuu ainoastaan poliisinmerkkejä, muuten olisi
-varustus täydellinen."
-
-Portilla odotteli kuski parivaljakkoineen. Pistäen paperin salaa hänen
-käteensä sanoi Asbjörn Krag hiljaa:
-
-"Lennätinkonttoriin mahdollisimman nopeasti! Ja pitäkää huoli siitä,
-että tämä sähkösanoma lähetetään kiireellisenä!"
-
-"Tästä löysimme herra Åkerholmin", kuului kokin ääni puistosta. Herrat
-pysähtyivät ja kokki valaisi lyhdyllään erästä puunrunkoa, josta oli
-tielle neljän tai viiden metrin matka.
-
-Krag käski miesten pysähtyä tielle. Itse meni hän puun luo. Lyhtynsä
-avulla löysi hän heti lumessa paikan, jossa vainaja oli maannut.
-
-"Hän on maannut kasvot maata vasten", sanoi hän.
-
-"Aivan niin", vastasi kokki.
-
-"Tuossa näkyvät sormen jäljet ja tuossa on vähän verta. Hän on
-heittänyt henkensä silmänräpäyksessä. Mihin aikaan te löysitte hänet?"
-
-"Noin kymmenen minuuttia yli yhdentoista", vastasi kokki.
-
-"Silloin oli kirkas kuutamo..."
-
-Samassa hän huomasi jälkiä lumessa.
-
-"Oliko herra Åkerholmilla hirvennahka-saappaat jaloissa?"
-
-"Oli."
-
-"Sitten nämä ovat hänen jälkiänsä. Hän on harpannut tieltä tänne päin
-aivan kuin pakeneva ja sitten -- hän on kävellyt takaperin pois päin
-puusta seitsemän askelta."
-
-"Ei ole ensinkään kummallista", huomautti Bengt, joka oli uteliaana
-seurannut Kragin puuhia, "että vanhus raukka on kulkenut takaperin. Hän
-luonnollisesti pelkäsi, että joku voisi seurata häntä ja estäisi hänen
-tekonsa."
-
-"Minä en ole sanonut, että se on kummallista", vastasi Krag terävästi.
-
-Neljännestunnin ajan tarkasteli hän vielä lumessa olevia jälkiä ja
-sammutti sitten lyhtynsä. Kokki johdatti hänet pienelle lehtokujalle.
-
-"Tämä siis johtaa 'Silkkihelman' asunnolle", kysyi Krag.
-
-"Niin, rouva Hjelmin huvilaan", oikaisi Bengt.
-
-"Hyvä. Kello puoli yksitoista lähti herra Åkerholm kävelylle tänne.
-Kymmenen minuuttia yli yhdentoista löydettiin hänen ruumiinsa
-puistosta, siis kokonaan vastakkaiselta suunnalta. Ehtiikö
-neljässäkymmenessä minuutissa mennä tästä rouva Hjelmin huvilaan ja
-tulla sieltä takaisin sille paikalle, josta herra Åkerholm löydettiin
-kuolleena?"
-
-Kokki mietti.
-
-"Se voisi kyllä olla mahdollista", sanoi hän, "mutta varmaksi sitä en
-voi vakuuttaa. Arvelen kuitenkin, että silloin pitäisi kulkea hyvin
-kiireesti."
-
-"No niin, huomenna saamme siitä tarkemman selon. Kello on jo
-puolineljä, ja kuu lakkaa pian valaisemasta, joten työskentely käy
-mahdottomaksi. Viisainta on käydä levolle."
-
-Krag sanoi Bengtille hyvää yötä ja nousi tohtorin kanssa rappuja myöten
-toiseen kerrokseen.
-
-Tohtorin ja Kragin huoneessa oli hiljaista ja lämmintä. Hilpeä tuli
-lekotteli kamiinissa, ja pian oli tuli myöskin herrojen sikaareissa.
-
-Krag ja tohtori istuivat vaiteliaina.
-
-"Vanhus parka", puheli tohtori itsekseen, "millaisen kuoleman hän
-saikaan osakseen."
-
-Krag asettui mieliasentoonsa. Puoliksi maaten puoliksi istuen loikoili
-hän pehmeässä nojatuolissa jalat kamiinin reunalla.
-
-"Väitit eilen", sanoi tohtori, "että vanhuksen kolmessa huoneessa on
-joku salaisuus, mutta siellä ei ollutkaan mitään salaperäistä."
-
-Krag nauroi hilpeästi.
-
-"Siellä on salaisuus, vaikka sinä et ole sitä huomannut. Minä aavistin
-sen olemassaolon jo silloin, kun sinä kävit Kristianiassa ja kerroit
-vanhuksen omituisuudesta, ja kuultuani eilen, että Åkerholmilla oli
-ollut kuuromykkä palvelija, pääsin asiasta täyteen varmuuteen."
-
-"Mutta Bengthän kertoi kuuromykästä sangen vähän."
-
-"Se tieto, että palvelija oli kuuromykkä, oli minulle kyllin riittävä."
-
-Herrat vaikenivat taas ja tupakoivat.
-
-Viimein keskeytti tohtori hiljaisuuden.
-
-"Kenties Åkerholmin itsemurhan yhteydessä myös on jokin salaisuus?"
-kysyi hän.
-
-"Åkerholm ei ole tehnyt itsemurhaa. Hänet on murhattu."
-
-Tohtori ponnahti ylös.
-
-"Murhattu!" huudahti hän. "Ja sen sinä sanot noin rauhallisesti. Kuka
-on murhaaja?"
-
-"Sitä minä en vielä tiedä. Vanhus sen kyllä tiesi, ja minä kysyinkin
-sitä eilen häneltä, mutta hän ei tahtonut ilmoittaa. Tarkoitan miestä,
-jonka vainaja näki paviljongin luona. Hän on murhaaja."
-
-"Mistä syystä ei vainaja ilmoittanut murhaajaansa?"
-
-"Se seikka on yhteydessä 'kolmen huoneen salaisuuden' kanssa."
-
-Tohtori käveli kiihtyneenä edestakaisin lattialla.
-
-"Murha", puheli hän itsekseen, "mikä kauhistava ajatus."
-
-"Mutta ne kaksi laukausta", sanoi hän pysähtyen Kragin eteen, "niitähän
-ei ollut kahta enempää, ja molemmat piiput Åkerholmin pistoolissa
-olivat tyhjät."
-
-"Juuri nämä kaksi laukausta todistavat, että murha on tapahtunut."
-
-"Sitä minä en ymmärrä."
-
-"Asia on aivan yksinkertaisesti siten, että ensimmäinen laukaus oli
-Åkerholmin ja toinen murhaajan. Åkerholm ampui ensiksi murhaajaa. Ja
-sinä näyt unhoittaneen, että vainaja aikaisemmin illalla ampumataitoaan
-näyttäessään ampui kortista silmän, joten hänen pistoolissaan oli vain
-yksi panos jälellä."
-
-"Aivan niin. Sehän on päivänselvää", myönsi tohtori.
-
-"Ja sitäpaitsi", jatkoi Krag, "osoittivat jäljet metsässä, että
-Åkerholm, huomattuaan murhaajan ilmestyvän tielle, kääntyi heti
-takaisin ja ampui, osaamatta kuitenkaan murhaajaan. Luulen hänen
-ampuneen harhaan sen vuoksi, että hän oli ylenmäärin säikähtynyt.
-Huomasithan itsekin hirveän pelonilmeen vainajan kasvoilla?"
-
-Tohtori nyökkäsi.
-
-"No niin. Ammuttuaan Åkerholm peräytyi muutaman askeleen takaisin puuta
-kohden, ja silloin sai hän kuulan rintaansa."
-
-Tohtori istui kauan mietteissään. "En voi käsittää", sanoi hän, "minkä
-vuoksi vainaja läksi keskiyöllä puistoon."
-
-"En minäkään", vastasi Asbjörn Krag, "mutta 'Silkkihelma', tämän
-draaman päähenkilö, selittää sen meille."
-
-
-
-
-VII.
-
-ROUVA HJELM.
-
-
-Asbjörn Krag ja tohtori istuivat jutellen vielä tunnin ajan.
-Salapoliisi odotteli vastauksia sähkösanomiinsa.
-
-Vihdoin kuuli hän kulkusien soivan. Kuski ajoi pihaan ja Asbjörn Krag
-kutsui hänet heti luokseen.
-
-Saapui kaksi sähkösanomaa, toinen Kristianiasta, toinen Amerikasta.
-
-Krag luki jälkimäisen hyvin tarkkaan ja tohtori huomasi hänen
-kasvojensa ilmeestä, että sähkösanoma sisälsi tärkeitä tietoja.
-
-Väsyneenä lähti tohtori levolle.
-
-Krag otti peilinlasinsirpaleita sisältävän laatikkonsa vaatekaapista
-Sirpaleet asetteli hän varovasti lattialle, takasivut ylöspäin. Sen
-jälkeen rupesi hän sovittelemaan niitä yhteen. Alussa se ei tahtonut
-onnistua, mutta siitä huolimatta hän jatkoi työskentelyään. Lopulta sai
-hän puolet peilistä kootuksi. Krag oli tyytyväinen. Jäännöspalaset
-sopivat helposti yhteen. Tarkoitus oli saavutettu. Hän sai selville,
-että peilin takasivulta oli raapittu elohopeaa pieni neliön muotoinen
-ala pois ja että se oli tehty aivan äskettäin.
-
-"Tämä oli oivallinen saavutus", puheli hän. "Tämän neliön läpi on
-vainaja nähnyt jotain kauhistuttavaa."
-
-Krag otti esille saman kirjan, jonka hän oli illalla siepannut. Hän oli
-silloin huomannut, että Åkerholm etsi kiihkeästi jotain erikoista
-kohtaa kirjasta. Krag ei ollut nähnyt sivunumeroa, mutta hän otaksui
-vainajan selailleen kirjaa 200 tai 250 sivun paikkeilta. Asbjörn Krag
-haki sivun 200 ja luki siitä eteenpäin. Kirja oli englantilainen ja
-yleisesti pidetty, vaikka sen sisältö tuntuikin kepeänlaiselta. Krag
-koetti etsiä jotain huomattavaa kohtaa tai peitettyä ajatusta
-lukemastaan, mutta mitään sellaista hän ei löytänyt. Ei ollut
-ainoatakaan sanaa tai ajatusta, jolla olisi ollut pienintäkään yhteyttä
-salaperäisten tapahtumien kanssa. Lopulta löysi hän 248 sivun
-alareunasta pari riviä. Siinä oli muuan vertauskohta, mutta
-ajatusyhteys niitten asioitten kanssa, joitten selvittämiseksi hän
-työskenteli, oli täysin selvä.
-
-Salapoliisi piilotti kirjan matkalaukkuunsa. Hän päätti mennä parin
-tunnin ajaksi levolle. Sitä ennen avasi hän ikkunan saadakseen raitista
-yöilmaa huoneeseensa. Taivas oli kirkas ja yö kylmä. Talossa oli kaikki
-hiljaista, ja hiljaista oli myöskin taloa ympäröivässä puistossa.
-Ainoastaan Bengtin huoneen ikkunasta loisti vielä tuli.
-
-Krag sulki ikkunan ja veti verhot alas. Sen jälkeen lukitsi hän oven ja
-asetti kultakoristeisen revolverinsa yöpöydälle. Hän nukkui heti.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kello kymmenen seuraavana aamuna Asbjörn Krag lähti rouva Hjelmin luo.
-Rouva oli jo sitä ennen saanut tiedon onnettomuustapauksesta ja oli se
-hänen omien sanojensa mukaan koskenut häneen tuskallisesti.
-
-Esiintyen lääkärinä selitti Krag olevansa velvollinen keräämään päivän
-kuluessa kaikki mahdollisesti saatavat tiedot, jotta voitaisiin
-selvittää, mikä oli ollut syynä Åkerholmin epätoivoiseen tekoon.
-
-"Se on minulle yhtä käsittämätöntä kuin teillekin", vastasi rouva.
-
-Krag tiedusteli, oliko hän viime päivien kuluessa huomannut Åkerholmin
-käytöksessä mitään erikoista.
-
-"Kahden viime viikon aikana on hän ollut kummallinen", vastasi rouva,
-"vaikka minä en tiedä millään tavoin rikkoneeni häntä vastaan, mutta
-kohdatessani hänet viimeksi itsemurhapaikalla, en huomannut hänessä
-mitään erikoista."
-
-"Milloin oli määrä viettää häänne?"
-
-Krag näki selvästi, että hänen kysymyksensä oli vastenmielinen ja
-kiusallinen. Vähän aikaa mietittyään rouva vastasi:
-
-"Kuukauden perästä. Åkerholm kiirehti useat kerrat niitten
-viettämistä."
-
-"Minkätähden?"
-
-"Sitä en todellakaan tiedä. Varsinkin viime päivinä tahtoi hän
-jouduttaa häitämme, ja mainitsi samalla selittämättä tarkemmin syytä,
-että asia oli hänelle tärkeä."
-
-"Tunnetteko Åkerholmin kasvattipojan?"
-
-"Bengtin. Hänet tunnen varsin hyvin."
-
-"Mille kannalle hän on asettanut teidän ja Åkerholmin väliseen
-suhteeseen nähden?"
-
-"Hän ei ole pitänyt siitä. Hän on vastustanut sitä kaikin voimin."
-
-"Luuletteko, että Åkerholmin käytös viime viikkoina oli seurauksena
-hänen alakuloisuudestaan?"
-
-"Åkerholm ei ollut milloinkaan alakuloinen. Hänen hyvätuulisuutensa oli
-pysyväinen", vastasi rouva.
-
-"Anteeksi, se, mitä sanoitte, ei ollut suoranainen vastaus
-kysymykseeni."
-
-Rouva tuli levottomaksi.
-
-Lyhyen miettimisen jälkeen hän sanoi:
-
-"Åkerholm puhui useasti katkeroituneena kasvattipojastaan. Luulen, että
-Bengtin ankara vastustus sai vainajan kiirehtimään naimisiin menoa."
-
-"Åkerholm siis pelkäsi kasvattipoikaansa?"
-
-"Ei ollenkaan, mutta minä otaksun, että hän pelkäsi jotain muuta, sillä
-viime aikoina hän puhui eräästä tapauksesta, josta hän arveli koituvan
-ikävyyttä koko elämänsä loppuajaksi."
-
-"Mainitsiko hän, mikä se tapaus oli?"
-
-"Ei, mutta jotain hyvin vakavaa se lienee ollut."
-
-"Pyysittekö saada tietää sitä?"
-
-"Pyysin."
-
-"Mitä hän vastasi?"
-
-"Hän sanoi täydellisesti luottavansa minuun."
-
-"Toisin sanoen: hän aikoi kertoa teille kaikki?"
-
-"Niin."
-
-"Milloin."
-
-Rouva alkoi kävellä hermostuneesti lattialla.
-
-"Tämä kaikki on niin kummallista", sanoi hän.
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Minä odottelin Åkerholmin tuloa illalla."
-
-"Kello yksitoista", täydensi Asbjörn Krag.
-
-"Niin -- miten voitte tietää sen?"
-
-"Aikoiko hän silloin kertoa teille elämänsä salaisuuden?"
-
-"Kyllä, hän oli luvannut sen, mutta hän ei tullutkaan."
-
-"Minä saan siis ilmoittaa teille, että hänellä oli aikomus tulla."
-
-"Niinkö? Mutta hän kuoli juuri yhdentoista aikana."
-
-"Kymmenen minuuttia yli yhdentoista. Puoli yhdentoista aikaan lähti hän
-kotoaan tavatakseen teidät. Hänet oli silloin nähty pienessä
-lehtokujassa."
-
-"Varmaan hän siis oli lähtenyt tapaamaan minua."
-
-"Kotoa lähtiessään", jatkoi Krag, "ei hänellä ollut pienintäkään
-ajatusta tehdä itsemurhaa. Näin ollen näyttää häntä kohdanneen pienessä
-lehtokujassa jokin odottamaton tapaus."
-
-"Siellä ei kukaan tapaa kulkea niin myöhään", sanoi rouva. "Mutta
-kuulkaapa! Te kaiketi tiedätte, missä Bengt oli silloin?"
-
-"Hän oli minun kanssani klubissa, ja onnettomuuden tapahduttua
-kutsuttiin meidät heti Kvambergiin."
-
-"Tämä kaikki on perin omituista ja käsittämätöntä."
-
-"Pidättekö todennäköisenä, että Åkerholm yhtäkkiä tietä kävellessään
-sai ajatuksen murhata itsensä ja heti poikkesi puistoon panemaan
-päätöksensä toimeen?"
-
-"En, se tuntuu aivan uskomattomalta. Jotakin on täytynyt tapahtua."
-
-"Esimerkiksi?"
-
-"Arvelen hänen kohdanneen jonkun."
-
-"Lehtokujassako?"
-
-"Niin."
-
-Rouva tuli levottomaksi.
-
-"Kenet hän mahdollisesti olisi voinut kohdata?" kysyi Krag.
-
-Puoleksi pelästynyt puoleksi rukoileva ilme tuli rouvan kasvoille.
-
-"Ettekö voi ilman minua saada asiasta selkoa?" kysyi hän.
-
-"Voin, kunhan vain saan tietää, kuka oli se henkilö, jonka Åkerholm
-eilisiltana tänne tullessaan kohtasi", vastasi Asbjörn Krag.
-
-"Mistäpä minä sen tietäisin?"
-
-"Te tiedätte sen, sillä se mies, jonka hän lehtokujassa tapasi, tuli
-juuri teidän luotanne."
-
-"Se ei ole mahdollista, sillä täällä ei silloin käynyt ketään."
-
-"Kuulkaahan rouva", kysyi Krag suorasukaisesti, "rakastatteko
-Åkerholmia?"
-
-"Pidin paljon hänestä. Hän oli hieno herrasmies."
-
-Krag oli jonkun aikaa huomannut, että rouva katseli levottomasti ovea
-kohden aivan kuin jotain odottaen.
-
-Salapoliisi jatkoi:
-
-"Åkerholmilla oli vihamiehiä, jotka lopulta saattoivat hänet hengiltä."
-
-"Alan ymmärtää", vastasi rouva.
-
-"Tahdotteko auttaa minua löytämään hänen vihollisensa?"
-
-Rouva tarjosi hänelle kätensä.
-
-"Lupaan sen", sanoi hän sydämellisesti.
-
-Krag uskoi hänen tarkoittavan täyttä totta.
-
-Portailta kuului askeleita. Joku tuli. Rouva aikoi juosta ovelle, mutta
-Krag tarttui hänen käteensä ja pidätti hänet. Samassa ovi avautui ja
-Bengt astui sisään.
-
-Häntä ei Krag ollut odottanut, ja hän ymmärsi rouvan hillitystä
-huudahduksesta, ettei hänkään ollut Bengtiä odottanut.
-
-"Tekö täällä?" sanoi Bengt. "Te näytätte ehtivän kaikkialle."
-
-"Tulin tänne jäähyväisvierailulle", vastasi Krag. "Olin hyvä tuttava
-rouva Hjelmin miesvainajan kanssa."
-
-"Vai niin, matkustatteko tänään?" kysyi Bengt.
-
-"Matkustan kahden tunnin kuluttua."
-
-"Oletteko tyytyväinen tutkimustenne tuloksiin?"
-
-"Aivan tyytyväinen. Olen löytänyt sen, mitä olen etsinytkin", vastasi
-Krag painokkaasti. Bengt rypisti kulmiaan.
-
-
-
-
-VIII.
-
-ÅKERHOLMIN KUOLEMA
-
-
-Kun Asbjörn Krag palasi pienen lehtokujan kautta takaisin, kierteli
-hänen aivoissaan monta ajatusta. Keskustelu rouva Hjelmin kanssa oli
-tuonut valoa moneen kohtaan, mutta pulman ratkaiseminen oli samalla
-kohdannut uusia vaikeuksia. Mitä oli Bengtillä rouva Hjelmin luona
-tekemistä? Se ainakin oli selvää, että Bengtin saapuminen oli rouvalle
-yhtä odottamatonta kuin hänellekin.
-
-Pian kuuli Krag jonkun juoksevan perässään. Hän kääntyi ja näki
-nuorenpuoleisen miehen lähenevän.
-
-"Minuako haluatte tavata?" kysyi hän miehen päästyä lähemmäksi.
-
-"Niin", vastasi mies. "Minun käskettiin antaa..."
-
-"Kuka käski?"
-
-"Rouva Hjelm. Minä olen hänen palvelijansa."
-
-Mies katseli levottomana ympärilleen.
-
-"Minulla on kirje", kuiskasi hän. "Pyydän heti lukemaan sen ja
-senjälkeen antamaan vastauksenne."
-
-Krag avasi kirjekuoren ja otti siitä kauniilla naisen käsialalla
-kirjotetun seuraavasisältöisen kirjeen.
-
-_"Minun täytyy, täytyy saada puhua kanssanne ennenkuin matkustatte."_
-
-Kirjeessä ei ollut allekirjoitusta.
-
-"No?" kysyi mies hätäisesti.
-
-"Tunnetteko kirjeen sisällön?" kysyi Krag.
-
-"En."
-
-"Sanoitteko rouvan kirjoittaneen tämän?"
-
-"Hän kutsui minut eteiseen ja kirjoitti sen minun läsnäollessani."
-
-"Oliko hän yksin?"
-
-"Oli. Ainoastaan nuori Åkerholm oli sisähuoneessa."
-
-"Hyvä. Sanokaa rouvallenne, että minä täytän hänen pyyntönsä!"
-
-Mies aikoi lähteä, mutta Krag pidätti hänet.
-
-"Tiedättekö, missä asuu herra, joka eilen illalla kävi rouva Hjelmin
-luona ja lähti vähää ennen yhtätoista pois?"
-
-Mies näytti ihmettelevän kysymystä.
-
-"Minä en tiedä hänen asuntoansa."
-
-Krag hymyili onnistuneelle viekkaudelleen.
-
-"No niin", hän sanoi, "se onkin samantekevää."
-
-Salapoliisi jatkoi matkaansa. Kvambergiin tultuaan hän tapasi tohtorin
-kartanolla. Tohtori näytti kiihtyneeltä.
-
-"Minun täytyy heti puhua kanssasi", sanoi hän.
-
-Herrat lähtivät sisään.
-
-"Sinun poissaollessasi kävi poliiseja täällä."
-
-"Vai niin."
-
-"Niitä oli kolme kappaletta, poliisipäällikkö ja kaksi konstaapelia ja
-he vaativat virallista tutkintoa Åkerholmin kuoleman johdosta."
-
-"Hyvä on", vastasi Krag istuutuen entiseen paikkaansa kamiinin viereen.
-
-"Tämä tieto ei näytä olevan sinulle mikään yllätys."
-
-"Ei olekaan", vastasi Asbjörn Krag. "Ainoastaan odottamattomat
-tapaukset voivat minua hämmästyttää ja tämä tapaus ei ole ollenkaan
-odottamaton, sillä minä itse kutsuin heidät tänne."
-
-"Sinä?"
-
-"Niin. Estääkseni ruumiin liikuttelemisen täytyi minun sekottaa
-virallinen poliisi asiaan ja nyt on kaikki järjestyksessä."
-
-"Ja mitä itse aiot tehdä?" kysyi tohtori.
-
-"Matkustaa, Lähden vähän ajan kuluttua. Matkatavarani ovat jo
-lähtövalmiina."
-
-"Milloin tulet takaisin?"
-
-"Yöllä, mutta sitä ei tarvitse muitten tietää."
-
-"Ymmärrän. Sinä tahdot poistaa Bengtin epäluulot. Kun hän luulee sinun
-olevan poissa, olet sinä salaisesti hänen läheisyydessään ja pidät
-silmällä häntä."
-
-"Aivan niin. Tulen takaisin täsmälleen kello yksitoista illalla. Pyydän
-sinun huolehtivan siitä että pääsen sisään kenenkään huomaamatta.
-Huoneesi täytyy silloin olla pimeä, ja tämä köysi saatavilla, lopusta
-pidän itse huolen."
-
-"Teen kuten käsket", sanoi tohtori. "Muuten olen hyvin utelias
-tietämään, mitä johtopäätöksiä olet tehnyt keskusteltuasi rouva Hjelmin
-kanssa?"
-
-"En erikoisempaa."
-
-"Onko hänellä mitään osaa tässä murhenäytelmässä?"
-
-"Siitä tuonnempana. Nyt olen onnistunut toteamaan sen, miten murha on
-tapahtunut."
-
-Tohtori siirsi tuolinsa lähemmäksi.
-
-"Kerrohan sitten", sanoi hän.
-
-Krag hymyili.
-
-"Heti, kun Bengt ja minä lähdimme klubiin, lähti Åkerholm rouva Hjelmin
-luo. Kohtausajaksi oli sovittu kello 11. Åkerholm oli silloin luvannut
-kertoa rouvalle elämänsä salaisuuden."
-
-"Elämänsä salaisuuden?" kysyi tohtori.
-
-"Niin, salaisuuden, joka oli läheisessä yhteydessä murhan kanssa. No
-niin. Lähtiessään huomasi hän sattumalta pistoolin arkihuoneen
-pöydällä, johon hän sen aikaisemmin oli unohtanut. Hän pisti sen
-taskuunsa aavistamalta, että hän aivan pian tulisi sitä tarvitsemaan.
-Tämän jälkeen hän lähti astelemaan lehtokujaa myöten. -- Kaiken tämän
-tiedät jo ennestään, eikö niin?"
-
-Tohtori nyökkäsi.
-
-"Kuten muistanet, oli silloin kuuvalosta huolimatta jonkun verran
-pimeä. Åkerholm oli kulkenut noin kaksi kolmattaosaa tiestä ja ehtinyt
-sille kohdalle, jossa tie tekee polvekkeen ja kohoaa pienelle mäen
-kukkulalle. Siinä hän pysähtyi, sillä hän näki huvilan verantaoven
-aukenevan ja miehen lähtevän ulos."
-
-"Rouva Hjelmin luota?"
-
-"Niin, ja Åkerholm luonnollisesti kummasteli sitä. Varmaankin koetti
-hän arvailla, kuka niin myöhäinen vieras mahtoi olla, ja päästäkseen
-selville siitä piilottautui hän kukkulan taakse. Nyt seurasivat
-tapaukset nopeasti toisiaan, ja muutaman minuutin kuluttua oli
-murhenäytelmä näytetty loppuun. Tulija saapui Åkerholmin kohdalle,
-mutta pimeän vuoksi ei vainaja tuntenut häntä; Åkerholm odotti, kunnes
-tuntematon oli mennyt kappaleen matkaa ohi ja seurasi sitten hänen
-jäljessään. Nyt saapui vieras lehtokujaan ja Åkerholm luonnollisesti
-odotti hänen kääntyvän oikeaan, mutta hän suuntasikin kulkunsa
-vasempaan, siis Åkerholmin puistoon. Siitä jatkoi hän matkaansa puretun
-paviljongin ohi kulkien leveää puistokäytävää, joka toisella puolella
-päättyy metsään. Åkerholm käsitti silloin, että hänen, saadakseen
-tietää, kuka tuntematon oli, täytyi kiirehtiä edelle, ja tulla häntä
-vastaan. Luonnollisesti käytti hän hyväkseen puiston oikotietä ja
-kohtasi sitten tuntemattoman omassa puistossaan. Eikö totta, tämä
-kaikki on itsestään selvää."
-
-"Aivan oikein", sanoi tohtori. "Jatkahan!"
-
-"Kun Åkerholm sitten näki vieraan kasvot ja tunsi hänet, otti hän
-nopeasti pistoolin ja ampui häntä. Mutta pelon vuoksi ampui vanhus ohi
-tai sitten vain haavoitti häntä."
-
-"En käsitä, mikä seikka pakotti Åkerholmin ampumaan", keskeytti
-tohtori.
-
-"Se, että hän oli tuntenut vieraan."
-
-"Herran nimessä! Kuka hän oli?"
-
-"Sama mies, jota aikaisemmin oli etsitty puistopaviljongista."
-
-"Ahaa, nyt ymmärrän."
-
-Krag jatkoi:
-
-"Laukauksen jälkeen peräytyi vanhus aseetonna ja pelosta horjuen
-muutaman askeleen taaksepäin, ja silloin ampui toinen kylmäverisesti
-hänet."
-
-"Nyt käsitän minä kaikki aivan selvästi", sanoi tohtori. "Jälellä on
-siis kysymys salaperäisen murhaajan vangitsemisesta."
-
-"Olet oikeassa", vastasi Krag. "Arvelen hänen ilmaisevan itsensä yön
-aikana, jolloin hän luulee minun olevan poissa."
-
-"Miten aiot tulla takaisin?"
-
-"Minä poistun junasta jollakin lähiasemalla ja palaan sieltä
-hevoskyydillä. Olen luvannut tavata illalla rouva Hjelmiä, jolta toivon
-saavani muutamia tärkeitä tietoja. Ja jos kaikki käy hyvin, sieppaamme
-vuorokauden kuluttua kiinni sen miehen, joka melkein ensimmäisenä tiesi
-'kolmen huoneen salaisuuden', saaden sen vuoksi vainajan ankaran pelon
-valtaan ja lopuksi murhasi hänet."
-
-Ovelle koputettiin. Bengt astui sisään. Krag huomasi hänen olevan
-suuruksissaan.
-
-"Tehän aijotte matkustaa?" kysyi hän.
-
-"Niin. Matkustan siinä junassa, joka lähtee Kvambergin asemalta tunnin
-kuluttua."
-
-"Siinä tapauksessa suosittelen teille pikajunaa, joka lähtee jo vähän
-aikaisemmin. Siinä on hauskempi matkustaa, koska se ei pysähdy
-väliasemilla."
-
-Krag ymmärsi heti, että Bengt ei ollut täysin varma hänen
-matkustamisestaan. Jos Bengt saisi kuulla hänen matkustaneen
-pikajunassa, olisi hän levollinen tietäessään hänen olevan monen
-penikulman päässä Kvambergin alueelta.
-
-"Se sopii mainiosti", vastasi Asbjörn Krag. "Kiitän neuvostanne."
-
-"Mutta sitä ennen haluaisin minä mainita erään ikävän seikan."
-
-"Pyydän, tehkää niin."
-
-"Te olette suoraan sanoen sietämättömällä tavalla tunkeutunut tämän
-talon asioihin."
-
-"Todellako?"
-
-"Niin. Epäilemättä on teidän ansiotanne se, että poliisi on alkanut
-penkoa vanhuksen itsemurhan syytä. Eikö asia ollut mielestänne jo
-tarpeeksi surullinen muutenkin, tarvitsematta saattaa perhettä
-skandaalin alaiseksi?"
-
-"Perhettä?"
-
-"Hänen kasvattipoikanaan on minulla oikeus sanoa ajatukseni. Sen
-lisäksi olette te loukannut erästä ystävääni."
-
-"Pyydän kysyä: ketä?"
-
-"Poliisimestaria."
-
-"Ahaa, 'Poliisia', sitä lihavaa herrasmiestä, jonka tapasimme
-klubissa."
-
-"Ettekö huomannut, että minä sanoin häntä ystäväkseni. Ja te olette
-saanut aikaan sen, ettei hän, vaan jokin poliisipäällikkö on saanut
-asian käsiteltäväkseen. En voi käsittää, miten olette saaneet tämän
-järjestetyksi."
-
-"Luuletteko todellakin, että minä olen saanti tämän aikaan?" kysyi
-Asbjörn Krag.
-
-"Luulen."
-
-"Siinä tapauksessa täytyy minun sanoa, että olette liian yksinkertainen
-vakuuttaessanne uskovanne tämän."
-
-Krag katsoi kelloaan.
-
-"On parasta, että minä lähden", sanoi hän. "Toivon vielä ennättäväni
-pikajunaan. Pyydän, että hevonen valjastettaisiin mahdollisimman
-nopeasti."
-
-"Se on jo tehty."
-
-Herrat lähtivät.
-
-Pääkäytävässä kohtasivat he saman poliisipäällikön, josta Bengt oli
-halveksien puhunut. Hän oli pieni, jäntevä mies vaaleine kasvoineen ja
-terävine silmineen. Nähdessään Asbjörn Kragin hän kummastui ja tervehti
-hyvin kohteliaasti. Bengt ei ollut huomaavinaan tervehdystä.
-
-Krag sen sijaan tervehti poliisipäällikköä katsellen häntä terävästi ja
-merkitsevästi.
-
-"Tekö täällä?" kysyi hän. "Muistelen teidän olleen puolittain sairas
-tavatessamme viime kerralla. Miten voitte nyt?"
-
-Poliisipäällikkö, joka heti oivalsi tilanteen, vastasi kohteliaasti:
-
-"Kiitos huomaavaisuudestanne, herra tohtori, nyt olen minä jo hyvissä
-voimissa."
-
-"Niin", vastasi Krag, "senlaatuinen sairaus voi helposti uusiutua, se
-voi kääntyä vaaralliseksikin, sen vuoksi _täytyy teidän olla
-äärimmäisen varovainen_."
-
-"Noudatan varoitustanne, herra tohtori."
-
-"Hyvästi!"
-
-"Hyvästi, herra tohtori."
-
-Asbjörn Kragin asettuessa rekeen katseli nuori poliisipäällikkö häntä
-salaperäisesti hymyillen. --
-
-
-
-
-IX.
-
-ROUVA HJELM KOHOTTAA HUNTUA.
-
-
-Asbjörn Krag asettui mahdollisimman mukavasti rekeen. Bengt lähestyi
-häntä ja sanoi happamen imelästi:
-
-"Perheessämme on ollut tapana, että vieraita saatetaan kauemmaksi kuin
-ovelle asti. Kenties suvaitsette minun lähtevän mukaanne?"
-
-"Tietysti", vastasi Krag. "Hupaisa seura otetaan aina mielihyvin
-vastaan."
-
-Bengt asettui rekeen. Krag tervehti vielä kerran tohtoria ja
-poliisipäällikköä, ja reki lähti liikkeelle voimakkaitten rotuhevosten
-vetämänä.
-
-Matkalla oli Bengt hiljainen ja umpimielinen. Krag sitävastoin oli
-hyvin puhelias. Hän selitti laajasti, että ympäristöllä liikkuvien,
-Åkerholmin kuolemaa koskevien huhupuheitten lopettamiseksi oli poliisin
-asiaan sekaantuminen aivan välttämätöntä. Mutta Bengt pysyi edelleenkin
-harvasanaisena. Tämän jälkeen alkoi Krag puhua Bengtistä. Hänhän oli
-nuori ja eteenpäin pyrkivä mies. Ja kun ei varojakaan puuttunut, oli
-hänellä Kragin mielestä sovelias aika etsiä itselleen morsian, esim.
-rouva Hjelm, johon Krag otaksui Bengtin kiintyneen. Nythän ei
-vanhuskaan olisi esteenä.
-
-Bengt kääntyi poispäin sanoen itsekseen:
-
-"Millainen aasi!"
-
-Mutta Krag jatkoi väsymättömästi leikinlaskuaan ja onnistui siten
-salaamaan Bengtiltä aikeensa.
-
-Herrat saapuivat rautatien asemalle.
-
-"Kun matkanne sattuu Kristianiaan", sanoi Asbjörn Krag, "niin
-kunnioittanette minuakin käynnillänne. Koetan silloin edes osaksi
-korvata ne mielenkiintoiset päivät, jotka teidän luonanne olen
-viettänyt."
-
-"Mielenkiintoiset?" kysyi Bengt ihmetellen. "Minusta nämä viime päivät
-ovat olleet tuskallisen ikäviä."
-
-"No niin", sanoi Krag taputtaen olkapäähän Bengtiä, joka ei ollenkaan
-näyttänyt välittävän tästä ystävällisestä lähentelystä, "puhuessani
-mielenkiintoisista päivistä tarkoitin luonnollisesti sitä, että minulla
-on lääkärinä ollut oivallinen tilaisuus seurata Åkerholm-vainajan
-sairautta ja kuolemaa. Ja nyt täytyy minun jättää hauska seuranne, juna
-lähtee vajaan minuutin kuluttua."
-
-Kun juna oli lähtenyt liikkeelle, näyttäytyi Krag vaunun akkunassa
-innokkaasti nyökäten Bengtille, joka heti käänsi hänelle selkänsä.
-
-Asbjörn Krag istuutui ikkunan viereen katselemaan ohi kiitäviä
-maisemia. Iloinen ilme hänen kasvoiltaan oli hävinnyt. Pitkään katseli
-hän Kvambergin seutuja, jotka häämöttivät kaukaa ja katosivat pian
-näköpiiristä. Pikajuna sivuutti pienen Kvambergin naapuriaseman,
-kymmenen minuutin kuluttua vilahti toinenkin asema ohi ja jälellä oli
-enää yksi.
-
-Krag katsoi kelloaan. Hetken epäröityään tarttui hän nopeasti
-hätäjarruun. Juna, joka juuri oli saapunut aavalle tasangolle, pysähtyi
-heti.
-
-Pikajunassa tuli suuri hämminki. Matkustajat kiirehtivät vaunusta
-toiseen kysellen, mitä oli tapahtunut. Krag vastaili tyynesti, ettei
-ollut tapahtunut mitään erikoisempaa. Hän vain tahtoi päästä pois
-pikajunasta. Sitten alkoi hän kiireesti kokoilla matkatavaroitaan.
-Muuan englantilainen matkailija, joka vakavana ja äänettömänä oli
-seurannut tapausta, nousi ja puristi ihaillen Kragin kättä sanoen:
-"All right", ja istuutui jälleen paikoilleen.
-
-Samassa syöksyi pari pelästynyttä junailijaa vaunuun.
-
-"Kuka on koskenut hätäjarruun?" huusivat he yhtäaikaa.
-
-"Minä", vastasi Krag ja koetti pujottautua heidän ohitseen.
-
-"Minkä vuoksi?" kysyivät junailijat.
-
-"Sen vuoksi, että minun täytyy poistua junasta."
-
-Matkailijat nauroivat. Junailijat koettivat pidättää Kragia.
-
-"Tarpeeton junan pysäyttäminen on rautatien ohjesäännöissä ankarasti
-kielletty", selitti toinen. "Tämä lysti tulee teille kalliiksi."
-
-"Antakaa tulla", vastasi Krag tarjoten osoitteensa, "minun on pakko
-poistua junasta juuri tällä kohdalla."
-
-Matkustajat nauroivat taas, mutta junailijat suuttuivat yhä enemmän.
-
-"Te ette pääse ulos", kirkuivat he, "ja Kristianiaan saavuttuamme
-pidämme huolen siitä, että joudutte poliisin huostaan."
-
-Vastaamatta mitään avasi salapoliisi nopeasti vaunun akkunan ja heitti
-matkatavaransa sekä turkkinsa ulos. Sen jälkeen asettui hän
-nyrkkeilyasentoon katsellen nauraen vastustajiansa. Oli helppo huomata,
-kuinka hänen valtavat käsivarsilihaksensa jännittyivät.
-
-"All right", mörähti englantilainen myötätuntoisesti.
-
-Junailijat hypähtivät Kragin sivulle, mutta tämä pujahti
-salamannopeasti heidän käsistään. Hyppäys vain, ja hän oli lumihangessa
-tavaroittensa luona. Heti sen jälkeen hyppäsi hän aidan yli ja oli
-maantiellä. Sieltä huusi hän pilkallisesti hämmästyneelle
-junamiehistölle:
-
-"Voitte vain huoleti lähteä matkoihinne, sillä pikajunalla on
-tavallisesti kiire."
-
-Ei auttanut muu kuin laittaa juna liikkeelle. Ikkunoihin ilmestyi
-iloisia, hymyileviä kasvoja ja nenäliinat liehuivat. Mutta junailijat
-vannoivat kostavansa.
-
-"Välistä täytyy menetellä näinkin, kun ei haluta esiintyä poliisina",
-puheli Krag kävellessään maantietä.
-
-Pian saapui hän suureen taloon ja sai sieltä kyytihevosen. Hän oli
-loistavalla tuulella.
-
-Ajettuaan neljä tai viisi tuntia saapui hän Kvambergin lähettyville.
-Suoritettuaan kyytimaksun neuvoi hän kyytipoikaa ajamaan missään
-pysähtymättä ja kenenkään kanssa puhelematta mahdollisimman nopeasti
-takaisin. Katsellen tyytyväisenä runsaita juomarahojaan lupasi poika
-seurata tarkoin määräystä.
-
-Asbjörn Krag lähti suoraan rouva Hjelmin huvilaa kohden. Heti sisään
-astuttuaan huomasi hän rouvan odottaneen häntä. Rouva oli
-hermostuneempi kuin aamulla, ja sitäpaitsi hän oli itkenyt.
-
-"Pyydän anteeksi käytöstäni aamupäivällä", alkoi hän. "Teidän
-ilmoituksenne ja kysymyksenne olivat minulle odottamattomia, ja minä
-menettelin ajattelemattomasti salatessani teiltä erään seikan. Kaduin
-heti lähdettyänne ja sen vuoksi lähetin kirjeen."
-
-"Ymmärsin sen heti", vastasi Krag, "ja nyt tahtonette ilmoittaa,
-minkävuoksi Bengt tuli tänne?"
-
-"Vakuutan, etten tiennyt mitään hänen tulostaan."
-
-"Siltä minustakin tuntui."
-
-"Hänen käynnillään ei ollut muuta tarkoitusta kuin ilmoittaa
-kasvatusisänsä kuolema."
-
-"Kuka oli sitten se herra, joka eilen illalla kello 11 lähti täältä ja
-jonka Åkerholm kohtasi lehtokujassa?"
-
-Rouvan valtasi voimakas sisäinen taistelu.
-
-"Voitte luottaa huoleti minuun", sanoi Asbjörn Krag.
-
-"Sen minä teenkin", vastasi rouva, "ja juuri sen vuoksi en tahdo salata
-teiltä mitään. -- Niinkuin ehkä olette kuulleet", jatkoi hän, "olen
-minä sekä miesvainajani eläessä että jälkeenkin päin matkustellut
-paljon ulkomailla. Matkustaminen oli intohimonani, mutta sen lisäksi
-olen minä pelannut etupäässä Ostendessa ja Monte Carlossa."
-
-"Ja hävinnyt?"
-
-"Joskus voitin, enimmäkseen hävisin. Nyt käsitätte, jos olette
-ihmistuntija, että ihminen, varsinkin nainen, joka on joutunut
-pelihimon valtaan, ei ole turhantarkka seuransa valinnassa. Jouduin
-kerran Monte Carlossa ollessani kiusalliseen tilanteeseen. Selviydyin
-siitä erään miehen avulla, mutta sen avun olen saanut kalliisti maksaa.
-Sain pian selville, mitä miehiä avustajani oli -- ammattipeluri ja
-elostelija, jolla poliisi oli alituisesti kintereillään. Lähdin heti
-sieltä, mutta hän seurasi minua, ja vasta suurten uhrausten ja
-ponnistusten kautta pääsin hänestä eroon. Asetuttuani asumaan tänne
-tunsin itseni turvatuksi. Sitten -- voitte arvata kauhistukseni --
-ilmestyi hän äkkiä tänne. Hän esitti vaatimuksensa minuun nähden ja
-tahtoi, että minä kieltäytyisin menemästä naimisiin Åkerholmin kanssa.
-Minä käskin hänen mennä tiehensä. Eilen illalla oli meillä viimeinen ja
-ankarin kohtaus. Hän saattoi minut raivostumaan ja vannoi kostavansa.
-Sitten hän lähti pois yhdentoista aikana, ja minuun vaikuttaa sangen
-tuskallisesti ajatellessani, että Åkerholm piti juuri..."
-
-Itku keskeytti hänen puheensa. "Mikä on hänen nimensä?" kysyi Krag
-
-"Minulle on hän tunnettu Jim Charterin nimellä."
-
-"Varmaan amerikkalainen?"
-
-"Niin."
-
-"Miten sai hän tietää teidän matkustaneen Norjaan?"
-
-"Sitä hän ei ole saanutkaan tietää; hän selitti kohdanneensa minut
-täällä aivan sattumalta."
-
-"Sitä juuri arvelinkin", sanoi Asbjörn Krag. "Minkä näköinen on Jim
-Charter?"
-
-"Suuri, tanakka, punapartainen ja tuikeakatseinen mies. Ikää on hänellä
-noin 40 vuotta."
-
-"Puhuiko hän milloinkaan ulkomuodostaan, esim. punaisesta tukastaan?"
-kysyi Krag.
-
-Rouva hämmästyi.
-
-"Kyllä", vastasi rouva, "kerran hän mainitsi, että hänen ulkomuotonsa
-on suuren rahasumman arvoinen."
-
-Salapoliisi ponnahti seisaalleen.
-
-"Erinomaista", huudahti hän. "Tämä on ketjun puuttuva rengas!"
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-"Åkerholmin kolmea huonetta."
-
-"Kolmea huonetta?"
-
-Krag lähestyi rouvaa, joka katseli häntä kysyvin katsein.
-
-"Uskotteko todellakin, että Åkerholm on tehnyt itsemurhan?"
-
-"Kyllä, miksi en uskoisi...?"
-
-"Hänet on ampumalla murhattu."
-
-"Murhattu? Kuka on murhaaja?"
-
-"Jim Charter."
-
-"En voi käsittää..."
-
-"Pian käsitätte kaikki."
-
-Rouva Hjelm painui itkien tuolin selkänojaa vasten.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tohtori istui huoneessaan odotellen Kragin tuloa. Talossa vallitsi
-täydellinen hiljaisuus. Tohtori avasi puiston puoleisen ikkunan ja
-sammutti lampun. Jännittyneenä istuutui hän ikkunan viereen katsellen
-pimeään puistoon, jossa Åkerholm oli murhattu tuskin kaksikymmentäneljä
-tuntia sitten. Vähän ajan kuluttua huomasi hän jonkun hiipivän
-varovasti taloa kohti. Tulija pysähtyi ikkunan kohdalle ja tohtori
-kuuli vihellyksen. Tohtori vastasi merkinantoon ja heitti alas köyden,
-jonka toisen pään hän kiinnitti ikkunaan. Tulija kiipesi nopeasti
-köyttä myöten ja hyppäsi lattialle. Tohtori sytytti lampun ja huomasi
-samalla, että tulija ei ollutkaan Asbjörn Krag.
-
-Heti johtui tohtorin mieleen Åkerholmin murhaaja, salaperäinen mies
-paviljongista, ja hänen ohimonsa jyskyttivät pelosta.
-
-Hänen edessään seisoi uhkaavana ja vakavana vankkarakenteinen,
-punapartainen mies.
-
-
-
-
-X
-
-PUNAPARTAINEN.
-
-
-Punapartainen tuijotti tohtoriin, joka kääntyi kauhistuneena oveen
-päin.
-
-"Pysykää paikoillanne!" komensi mies.
-
-Samassa huomasi tohtori revolverin välkähtävän hänen kädessään, ja hän
-jäi paikalleen. Tohtori oli suunniltaan kauhistuksesta. Mitä tahtoi
-tämä mies? Oliko hänellä aikomus murhata hänet, vai ajoiko hän Asbjörn
-Kragia takaa?
-
-Tohtori koetti tekeytyä pelottomaksi ja kysyi mahdollisimman ankarana:
-
-"Mitä teillä on täällä tekemistä?"
-
-Mies ei vastannut, sen sijaan piteli hän pahanenteisesti revolveria
-kädessään. Hänen silmänsä säihkyivät.
-
-"Tässä talossa on poliisi", jatkoi tohtori, "ja ellette heti paikalla
-poistu, kutsun hänet."
-
-Mies hymyili.
-
-Äkkiä tähtäsi hän revolverillaan tohtoria ja sanoi jylisevällä äänellä:
-
-"Kääntykää heti kamiiniin päin, tai muuten olette kuoleman oma!"
-
-Tohtori epäröi, mutta kääntyi kuitenkin. Seisottuaan vähän aikaa
-kamiiniin päin kuuli hän miehen nauravan selkänsä takana. Hän oli
-kuullut tuon saman äänen ennenkin. Äkkiä käänsi hän päänsä ja huomasi
-Asbjörn Kragin istuvan nauraen tuolilla. Pöydällä hänen edessään oli
-punainen tekotukka ja saman värinen parta.
-
-Kesti hetken aikaa, ennen kuin tohtori selvisi hämmästyksestään.
-
-"Sinä säikäytit minut puolikuoliaaksi", sanoi hän. "Pilasi oli kenties
-liian karkeaa."
-
-"Sinähän tiesit", vastasi salapoliisi, "että minä tulen täsmälleen
-kello 11. Tiesit myöskin, että minun on pysyminen tuntemattomana, ja
-minun täytyi estää sinut herättämästä talon väkeä."
-
-"Jumalan kiitos, että se olitkin sinä. Luulin sinua aivan toiseksi."
-
-"Keneksi?"
-
-"Åkerholmin murhaajaksi."
-
-"Se ei ollut niinkään hullusti arvattu. Äsken olin minä tosiaankin
-hänen näköisensä."
-
-"Sinä olet siis nähnyt hänet?"
-
-"En, mutta rouva Hjelm on. Hän tuntee murhaajan."
-
-"Rouva Hjelm on niin muodoin osallinen murhaan?"
-
-"Ei ollenkaan, hän on aivan viaton siihen, mutta tuntee kuitenkin
-murhaajan."
-
-"Oleskeleeko murhaaja vielä näillä seuduilla?"
-
-"Oleskelee, ja luultavasti pitää silmällä meitä. Onko tällä välin
-tapahtunut mitään erikoisempaa?"
-
-"Ei, Bengtkin on sinun lähtösi jälkeen pysynyt koko ajan huoneessaan."
-
-"Ja nuori poliisipäällikkö?"
-
-"On hauska poika. Hän on pyrkinyt keskusteluun minun kanssani, ja
-näyttää siltä, kuin hän luulisi minulla olevan jotain sanottavaa
-hänelle."
-
-Krag nyökkäsi.
-
-"Mitä sanoit sinä hänelle?"
-
-"En mitään, mutta sen sijaan kertoi hän minulle Bengtin puhelimitse
-tiedustelleen jotain Kvambergistä eteenpäin olevilta väliasemilta."
-
-"Mitä vastasit siihen?"
-
-"En vastannut siihenkään mitään, sillä minä en ymmärtänyt hänen
-tarkoitustaan."
-
-"Hän on näppärä poika, mutta -- kuulehan!" Hiljaiset, sipsuttavat
-askeleet kuuluivat käytävästä.
-
-Tohtori aikoi ottaa revolverin, mutta Krag esti hänet.
-
-"Se on juuri hän", virkkoi salapoliisi.
-
-Ovelle naputettiin.
-
-"Sisään", sanoi Krag.
-
-Tulija oli nuori, siviilipukuun puettu poliisipäällikkö. Hänellä oli
-salalyhty kädessään.
-
-"Erinomaista!" huudahti Krag. "Tohtori, sammuta lamppu, muuten meidät
-voidaan helposti huomata." Tohtori teki niin. Huoneessa ei ollut nyt
-muuta valaistusta kuin kapea valojuova, joka tuli lattialla olevasta
-salalyhdystä.
-
-"Sain kirjeenne", kuiskasi poliisipäällikkö, "ja toivoakseni ehdin
-ajoissa."
-
-"Juuri parhaaseen aikaan."
-
-"Joko toiminnan aika on käsissä?"
-
-"Ei vielä."
-
-"Hämmästyin nähdessäni teidät täällä", sanoi poliisipäällikkö.
-"Ymmärsin heti, että jotain on tekeillä, ja sitten selvisi minulle
-Kristianian oikeusosaston salaperäinen määräys."
-
-"Niin, minua ei haluttanut työskennellä yhdessä paikkakunnan juopon
-poliisimestarin kanssa", vastasi Krag.
-
-"Miten täällä muuten on asiat? Åkerholm on kai murhattu?"
-
-"Niin on, ampumalla."
-
-"Bengtikö?"
-
-"Ei, hän on ainoastaan osallinen murhaan."
-
-"Sitten ei häntä saa laskea pakenemaan. Muuten hän näkyy järjestelleen
-papereitaan kaiken päivää."
-
-Poliisipäällikkö meni puutarhan puoleiselle ikkunalle, johon vainajan
-ja Bengtin huoneitten ikkunat hyvin näkyivät. Asbjörn Krag ja tohtori
-seurasivat häntä.
-
-"Salalyhty sammuksiin!" komensi salapoliisi.
-
-Huone tuli täysin pimeäksi.
-
-Krag kiersi ikkunaverhon ylös.
-
-Bengtin huoneesta loisti valo, ja hänen varjonsa kuvastui
-ikkunaverhoon. Hän istui pöydän ääressä liikutellen silloin tällöin
-kättään.
-
-"Hän keskustelee jonkun kanssa", sanoi salapoliisi.
-
-Bengt nousi seisomaan ja samalla ilmestyi ikkunaverhoon toinenkin
-varjo; suurikokoinen, metsästyspukuun puettu parrakas mies, jolla oli
-laukku selässä.
-
-"Kuka tuo on?" kuiskasi poliisipäällikkö.
-
-"Åkerholmin murhaaja", vastasi salapoliisi,
-
-"Hänet voisi heti vangita. Palvelijoiden huoneessa on kaksi
-konstaapelia, jotka merkin saatuaan ovat valmiit kiirehtimään avuksi."
-
-"Ei vielä."
-
-Varjot Bengtin akkunassa näkyivät aivan lähekkäin.
-
-"Nyt he jättävät hyvästi", kuiskasi tohtori.
-
-Metsästyspukuinen mies lähti huoneesta, ja Bengt saattoi häntä ovelle
-asti. Vähän ajan kuluttua hiipi tumma olento puutarhaan.
-
-"Pitäkää huoli siitä, että Bengt ei pääse poistumaan talosta", sanoi
-Krag poliisipäällikölle.
-
-"Siitä saatte olla aivan varma. Hän..."
-
-Krag oli jo ovella. Päästyään ulos huomasi hän metsästyspukuun puetun
-miehen katoavan pimeään puistoon.
-
-Salapoliisi hiipi äänettömästi talon ohi. Oli tullut leuto ilma, joten
-lumi ei narissut kävellessä. Metsästyspukuinen saapui sille paikalle,
-josta Åkerholm oli löydetty kuolleena. Siinä hän pysähtyi ja katsoi
-ympärilleen. Mutta heti hän jatkoi matkaansa, sivuutti puretun
-paviljongin, kääntyi sitten vasempaan ja kulki erästä pientä
-puistokäytävää pitkin. Krag pysytteli hänen kintereillään.
-
-Äkkiä pysähtyi mies vanhan luhistumaisillaan olevan huvimajan luo
-Salapoliisi vetäytyi kiireesti puun taakse. Mies avasi oven ja astui
-majaan.
-
-Krag odotti viiden minuutin ajan, mutta mies ei tullut takaisin.
-
-Hän jätti tähystyspaikkansa, kiersi rouva Hjelmin asunnolle ja koputti
-ovelle.
-
-Rouva itse tuli avaamaan.
-
-"Hän ei ole vielä käynyt täällä", kuiskasi hän.
-
-"Tiedän jo sen, mutta hän voi saapua aivan heti. Kiiruhtakaa sulkemaan
-ovi! Nyt teidän täytyy pysyä aivan tyyneenä", sanoi salapoliisi. "Hän
-on varmaan sangen epäluuloinen."
-
-"Koetan hillitä itseni. Kas, täällä on teille hyvä piilopaikka."
-
-Rouva osoitti huoneen perällä olevaa lattiaan asti ulottuvaa oviverhoa.
-
-"Onko teillä aseita?" kysyi rouva levottomana.
-
-Krag näytti revolveriaan.
-
-"Hän on taitava ampuma-aseitten käyttäjä."
-
-Krag hymyili.
-
-"Minä en anna hänelle tilaisuutta näyttää taitoaan", sanoi hän.
-
-Rappusilta kuului askeleita.
-
-Salapoliisi kiiruhti oviverhon taakse. Rouva meni avaamaan ovea.
-
-"Sinäkö, Jim?" kuuli Krag rouvan sanovan, "en odottanut sinua näin
-aikaiseen. Sinunhan oli määrä saapua vasta kello kaksitoista."
-
-Punapartainen mumisi joitain käsittämättömiä sanoja ja heitti
-metsästyslaukkunsa pöydälle.
-
-"Tulin tänne saadakseni sinulta lopullisen vastauksen", sanoi hän.
-"Lähdetkö mukaan vai et?"
-
-"Milloin matkustat?"
-
-"Niin pian kuin mahdollista. Minun tehtäväni on nyt lopussa."
-
-"Mikä tehtävä?"
-
-"Sitä sinun ei tarvitse tietää. No niin. Lähdetkö mukaani?"
-
-"Ja jos minä vastaan kieltävästi?"
-
-"Sitä sinä et uskalla tehdä."
-
-"Mutta jos nyt tekisin sen?"
-
-"Silloin minä panisin skandaalin toimeen. Herättäisin talonväen ja
-kertoisin vähän matkoistasi, esim. eräästä kauniista heinäkuun päivästä
-Monte Carlossa."
-
-"Minä en lähde sittenkään."
-
-Punapartainen tarttui rouvan käteen niin lujasti, että hän huudahti
-tuskasta.
-
-Krag hyökkäsi esille, ja Jim hypähti syrjään.
-
-"Kirottu urkkija!" huudahti Jim ja alkoi kopeloida taskujaan.
-
-"Pois kädet taskusta! Te olette hiukan myöhästynyt."
-
-"Mitä tämä merkitsee?"
-
-"Sitä, että ellette pysy liikkumatta paikoillanne, ammun kuulan
-otsaanne."
-
-"Ammutte?"
-
-"Niin, yhtä kylmäverisesti kuin te ammuitte Åkerholmin."
-
-Punapartainen kalpeni ja vaipui tuolille istumaan.
-
-"Mitä te minusta tahdotte?" kysyi hän.
-
-"Sen saatte pian tietää. -- Rouva Hjelm. Pyydän, sulkekaa ovi. Minulla
-on hiukan keskusteltavaa tämän miehen kanssa."
-
-
-
-
-XI.
-
-HYVIN TÄHDÄTTY ISKU
-
-
-Jim huomasi salapoliisin tarkoittavan täyttä totta ja pysyi sen tähden
-aivan liikkumattomana, mutta hirvittävä kostonhimo paloi hänen
-silmissään. Salapoliisin revolveri oli suunnattu hänen ohimoansa kohti.
-
-"Tämän te vielä saatte maksaa", sähisi Jim. "Ilmoitan heti poliisille."
-
-"Rouva Hjelm", sanoi salapoliisi, "ottakaa takkini oikeanpuoleisesta
-taskusta ruskea kirjekuori. Siinä on muuan paperi."
-
-Rouva otti Kragin taskusta kirjekuoren.
-
-"Antakaa se herra Charterille!"
-
-"Kirous ja helvetti! Te ette olekaan lääkäri!" huudahti hän.
-
-"En, vaan poliisimies, Jos teillä siis on vastustamaton halu kääntyä
-poliisin puoleen, niin -- olkaa hyvä."
-
-Jim heitti paperin pöydälle.
-
-"Mitä aiotte pakottaa minut tekemään?"
-
-"Tunnustamaan."
-
-"Mitä minun pitäisi tunnustaa?"
-
-"Että olette Åkerholmin murhaaja."
-
-Jim nauroi pilkallisesti.
-
-"Te olette hullu", sanoi hän, "se heittiö on itse ampunut itsensä."
-
-"Te olette Åkerholmin murhaaja."
-
-"No niin. Olettakaamme, että minä ammuin hänet ja että minä tein sen
-itsepuolustuksesta, sillä hän ampui ensin minua."
-
-"Minkätähden?"
-
-"Sitä minä en aio teille sanoa."
-
-"Tiedättekö, Jim Charter, että Åkerholmilla oli syy pelätä teitä?"
-
-"Sen minä tiedän varsin hyvin."
-
-"Tiedättekö myös, mikä se syy oli?"
-
-"Arvelen tietäväni, mutta parhaan selityksen saatte veljeltäni."
-
-"Bengt on siis veljenne?"
-
-"Niin. Se tieto on kaiketi teille yllätys."
-
-"Eipä ihan."
-
-"Mutta ettekö todellakaan huomaa toimivanne typerästi? Kuinka aiotte
-todistaa, että minä olen Åkerholmin murhaaja?"
-
-"Te olette jo puoleksi tunnustanut sen."
-
-Jim nauroi.
-
-"Vai niin", sanoi hän. "Typeryytenne vuoksi halutti minua pitää pientä
-lystiä kustannuksellanne."
-
-"Ja unohditte todistajan."
-
-"Rouva Hjelm ei tule puhumaan mitään." Jim heitti häneen terävän
-silmäyksen ja lisäsi: "Hän ei uskalla."
-
-"Sen lisäksi on minulla toinenkin todistus teitä vastaan", sanoi Krag,
-"Mutta sen minä esitän vasta sitten, kun teidät on tehty
-vaarattomaksi."
-
-"Vaarattomaksi? Te olette todellakin yksinkertainen. Kuka minut tekee
-vaarattomaksi?"
-
-"Minä."
-
-"Nyt te olette jo naurettava. Luuletteko voivanne yksinänne vangita
-minut?"
-
-"Sitä ei teidän tarvitse epäillä."
-
-"Ainoastaan tuo pieni revolveri pahanen estää minua lähtemästä tieheni.
-Mutta jos te aiotte edelleenkin pidellä sitä kädessänne, niin täytyy
-teidän silloin toisella kädellänne sovitella minulle käsirautoja, ja se
-voi kenties tulla teille liian hankalaksi. Voisi sattua niin, että te
-jonkun ajan kuluttua heräisitte tainnuksista nenä litistyneenä, -- minä
-olisin silloin jo kaukana -- sillä minä olen vähintäin kolme kertaa
-voimakkaampi teitä."
-
-"Älkäähän hätäilkö liikoja", vastasi Asbjörn Krag. "Ainoastaan pienen
-matkan päässä täältä, nimittäin Kvambergissä, on poliisipäällikkö kaksi
-konstaapelia mukanaan. Minun tarvitsisi vain pyytää rouva Hjelmin
-menemään ulos ja ampumaan toisella revolverillani, jolloin he olisivat
-heti täällä."
-
-Jim rypisti otsaansa.
-
-"Yrittäkää sitä keinoa, niin nähdään, onnistuuko se. -- Lopultakin te
-sentään taidatte olla hiukan ovela."
-
-"Kiitos. Mutta koska se menettelytapa herättäisi liian paljon huomiota,
--- lahjakkaalla veljellänne Bengtillä on hiukan epäilyksiä minun
-suhteeni -- niin täytyy minun toimittaa vangitsemisenne paljon
-yksinkertaisemmalla tavalla."
-
-Asbjörn Krag lähestyi Jimiä tähdäten häntä koko ajan revolverillaan.
-Jim puristi suuret luisevat kätensä nyrkkiin.
-
-"Teillä näyttää olevan nyrkkeilijän kourat", sanoi Krag.
-
-"Minä olen nyrkkeilijä, sen voivat voimakkaimmat häviölle joutuneet
-neekerinyrkkeilijät Amerikassa todistaa. Varokaa siis itseänne!"
-
-Krag siirtyi kuitenkin lähemmäksi. Hän totesi itselleen, että
-tuollaisen nyrkin isku riittäisi kaatamaan härän. Hän muutti nopeasti
-revolverin vasempaan käteensä.
-
-"Uskon, että olette pehmittäneet neekereitä, ja sen vuoksi uskaltaisin
-muutaman tuhannen dollarin vedon puolestanne. -- Jättiläisen voimat!"
-
-Jim tuli hämilleen.
-
-"Jättiläisen voimat", jatkoi Krag, "laaja voimakas rinta, ennen
-kuulumaton kestävyys, mutta mikäli minä ymmärrän, nopeutta ja notkeutta
-puuttuu. Se johtuu siitä, ettette ole tutustuneet uudenaikaisiin
-nyrkkeilytemppuihin, joitten käyttäminen edellyttää anatomian
-tuntemista. Mitä sanotte tästä -- --?"
-
-Salaman nopeudella antoi Krag voimakkaan iskun Jimin alaleukaan. Jimin
-kasvot muuttuivat tuhkanharmaiksi. Suusta ja huulilta alkoi vuotaa veri
-ja hän putosi pyörtyneenä lattialle.
-
-Rouvan hysteerisestä huudosta välittämättä otti Krag esille käsiraudat
-ja parin sekunnin kuluttua olivat ne Jimin ranteissa. Sitten otti hän
-taskustaan kloroformipullon, kaatoi sen sisällyksen nenäliinaansa ja
-antoi Jimin hengittää sitä.
-
-"Nyt pysyy hän vaarattomana ainakin vähän aikaa", sanoi Krag.
-
-Rouva katsoi häntä pelokkain silmin.
-
-"Onko hän kuollut?" kysyi hän.
-
-"Ei, hän nukkuu", vastasi Krag hymyillen. "Voitte olla aivan
-rauhallinen. Tunnin kuluttua toimitan hänet täältä pois, ja sen ajan
-elää hän kokonaan unien maailmassa." --
-
-Krag lähti.
-
-Saapuessaan Kvambergiin huomasi hän, että Bengtin huoneen akkunasta
-loisti vielä tuli. Poliisipäällikkö ja tohtori olivat odottaneet
-kärsimättöminä.
-
-"Saavutitko hänet?" tiedusteli tohtori
-
-"Jim Charter, Bengtin veli ja Åkerholmin murhaaja makaa rouva Hjelmin
-talossa vangittuna."
-
-Krag kertoi lyhyesti kohtauksensa Jimin kanssa. Sen jälkeen antoi hän
-määräykset siitä, miten edelleen oli meneteltävä.
-
-Hän ja poliisipäällikkö vangitsevat Bengtin. Tohtorin ja kahden
-konstaapelin piti sillä aikaa käydä tutkimassa sitä vanhaa huvimajaa,
-johon Krag oli nähnyt Jim Charterin katoavan.
-
-Bengt istui kirjoittamassa kun Krag ja poliisipäällikkö menivät hänen
-huoneeseensa. Krag esitteli itsensä: "Salapoliisi Asbjörn Krag,
-Kristianiasta."
-
-Bengt tiedusteli heidän myöhäisen tulonsa syytä, ja kun
-poliisipäällikkö ilmoitti vangitsevansa hänet osallisuudesta Åkerholmin
-murhaan, antautui hän ilman vastarintaa. Poliisipäällikkö asetti
-hänelle käsiraudat.
-
-Herrat jäivät odottelemaan tohtorin ja konstaapelin paluuta.
-
-"Tässä löytömme", huudahti tohtori ovella. Konstaapelit kantoivat
-suurta vaatenippua, jota Krag heti ryhtyi tarkastamaan. Siinä oli
-omituinen ryhmä mitä erilaatuisimpia vaatteita: vanhoja nahkahousuja,
-kullalla kirjailtuja vöitä, nahkaliivejä, korkeavartisia saappaita
-j.n.e.
-
-"Jos olisin tiennyt", sanoi Asbjörn Krag, "että heidän varastonsa on
-ollut näin lähellä, olisi tämä murhenäytelmä saanut toisen muodon ja
-Åkerholm tullut pelastetuksi."
-
-Ennenkuin Bengtiä lähdettiin viemään, oli Kragilla pari minuuttia
-kestävä keskustelu hänen kanssaan.
-
-Sen jälkeen sanoi salapoliisi:
-
-"Kaikki on järjestyksessä. Viekää hänet vankilaan ja ottakaa Jim
-Charter mennessänne mukaanne. Hänen kulettamisensa on helppo tehtävä,
-sillä hän ei herää ennenkuin vankilassa."
-
-Katetut ajoneuvot lähtivät liikkeelle.
-
-
-
-
-YHDENTOISTA LUVUN TOINEN OSA.
-
-
-"Tahdot tietää 'kolmen huoneen salaisuuden'", sanoi Krag tohtorille.
-"Tapahtumain kulku ei siis ole sinulle sitä selvittänyt. Tavallinen
-ihminen on taipuvainen näkemään jokapäiväisimmätkin asiat
-yliluonnollisina. On kyllä totta, että 'kolmen huoneen salaisuus' on
-ollut yhtenä osana tässä murhenäytelmässä, mutta itse asiassa oli tämä
-'salaisuus' aivan vähäpätöinen. Heti, kun olin saanut kuulla vanhuksen
-omituisesta tavasta sulkeutua huoneisiinsa, selvisi minulle syy hänen
-menettelyynsä."
-
-"Mikä se syy oli?"
-
-"Älähän hätäile! Tulen vielä siihenkin. Mutta eikö ollut mielestäsi
-merkillistä, että Åkerholm, jolle hänen kasvattipoikansa oli kovin
-vastenmielinen, kuitenkin piti häntä talossaan?"
-
-"Sitä en ole tullut ajatelleeksi."
-
-"Mutta se sinun olisi kuitenkin pitänyt tehdä. Åkerholm otti Bengtin
-kasvattipojakseen tämän ollessa noin 18 vuotias. Ei voi otaksua, että
-Bengt olisi silloin miellyttänyt häntä enemmän kuin nytkään. Mutta
-sittenkin hän teki sen. Bengtillä ei ollut vanhempia eikä hän myöskään
-ollut Åkerholmin sukulainen; sen vuoksi täytyy siinä olla joku
-muu syy. Kasvattipojaksi ottamisen oli täytynyt tapahtua joko
-velvollisuudentunnosta tai armeliaisuudesta. Se johtopäätös, että hän
-oli ottanut Bengtin luokseen velvollisuudentunnosta, tuntuu
-todenmukaisemmalta. Åkerholm oli rikas, ja ottamalla tämän nuoren
-miehen kasvatikseen tahtoi hän hyvittää jonkin sitä ennen tekemänsä
-vääryyden."
-
-"Merkillistä", sanoi tohtori, "että sinun selittäessäsi asian tulee se
-aivan yksinkertaiseksi."
-
-"Eilen illalla pääsin tästä täyteen varmuuteeni", jatkoi Krag. "Jos
-luemme Bengtin murhaajaksi, -- olihan hän Jim Charterin liittolainen --
-niin olemme me olleet tekemisissä kolmen murhaajan kanssa."
-
-"Kolmen murhaajan?"
-
-"Niin: Bengtin, Jim Charterin ja Åkerholmin. Asia on nimittäin siten,
-että Åkerholm, oleskellessaan kullankaivajana Kaliforniassa, oli tullut
-pikaisuudessaan surmanneeksi Bengtin ja Jim Charterin isän, ja tätä
-tekoansa tahtoi vanhus sovittaa ottamalla Bengtin kasvattipojakseen.
-Veljekset eivät ole olleet tähän asti tietoisia vanhuksen rikoksesta.
-Vasta neljä kuukautta takaperin sai Bengt siitä vihiä. Ja silloin oli
-vanhus mennyttä miestä, sillä hän joutui tekemisiin kahden kurjan
-konnan kanssa.
-
-"Saatuaan tietää vanhuksen salaisuuden lähetti Bengt heti kutsun
-veljelleen, joka silloin oleli eräässä pelipaikassa. Päästäkseen
-pikemmin käsiksi Åkerholmin omaisuuteen päättivät veljekset yhdessä
-riistää häneltä hengen. Heidän oli toimittava nopeasti, sillä
-avioliitto rouva Hjelmin kanssa oli jo päätetty asia. He keksivät
-pirullisen suunnitelman. -- Kun Åkerholm sitten eräänä päivänä käveli
-puistossa, kohtasi hän aivan yhtäkkiä täydelleen Charter-vainajan
-näköisen olennon. Kaiketi muistat vielä, kuinka kalpea ja hämmästynyt
-hän oli kotiin palatessaan?"
-
-"Kyllä muistan. Edelleen."
-
-"Jim Charter on aivan isävainajansa näköinen", jatkoi salapoliisi
-"Samallainen tanakka vartalo, saman värinen parta. Sen vuoksi oli Jim
-kerskunut rouva Hjelmille, että hänen ulkomuotonsa on suuremman
-rahasumman arvoinen. Hänen tarkoituksensa oli päivänselvä. Hän pukeutui
-kullankaivajan pukuun..."
-
-"Varastopaikassaan vanhassa huvimajassa", keskeytti tohtori.
-
-"Niin. Ja nyt sai vanhus nähdä sarjan kauhistuttavia näkyjä. Salongin
-suuressa peilissä huomasi hän erään neliön muotoisen reiän taakse
-asetetun kuvan. Otaksuin heti, että kuva oli joko murhatun tai jonkun
-hänen näköisensä. Oli siis luonnollista, että hän heti murskasi peilin.
-Meidän saapuessamme tänne oli Åkerholm juuri nähnyt kullankaivajan
-menevän puistopaviljonkiin, josta Bengt oli avustanut hänet jälkien
-salaamisen vuoksi kantamalla ulos. Samana iltana sai vainaja salaisen
-viittauksen lukea erään kirjan 248 sivulta sanat: 'Näettekö... Piru!'
-Kun Åkerholm sitten yhdentoista aikaan lähti rouva Hjelmin luo, kohtasi
-hän lehtokujassa kullankaivajan, ja se, mitä sen jälkeen seurasi, on jo
-sinulle tunnettu."
-
-"Niin", sanoi tohtori, "tähän asti on kaikki selvää, mutta 'kolmen
-huoneen salaisuus' on minulle vieläkin hämärä."
-
-Salapoliisi hymyili
-
-"Täytyy siis selvittää sekin", sanoi hän. "Bengt oli myöskin ihmetellyt
-vainajan kummallista tapaa sulkeutua kolmeen huoneeseensa, ja viimein
-päätti hän ottaa selvän siitä. Hän meni vanhuksen makuuhuoneen
-yläpuolelle olevaan tyhjään huoneeseen, jossa hän irroitti lattialankun
-ja voi siten raon kautta nähdä ja kuulla kaikki, mitä alakerrassa
-tapahtui. Niin sai hän selvän salaisuudesta. Sinä vaikenet. Et siis
-vieläkään käsitä? Ymmärtänet, että rikos, jonka Åkerholm oli Amerikassa
-tehnyt, pyöri lakkaamatta hänen mielessään. Nukkuessaankaan hän ei
-voinut vapautua siitä. Meille rikosasioihin perehtyneille on tunnettua,
-että moni rikollinen on ilmaissut itsensä nukkuessaan aivan samoin kuin
-Åkerholmkin teki. Ennen Kvambergiin tuloani tiesin minä, että _Åkerholm
-puhui unissaan_."
-
-Tohtori kavahti seisaalleen.
-
-"Minussa taitaa olla koko joukon aasin vikaa", sanoi hän leikillisesti.
-
-Asbjörn Krag nauroi sydämellisesti.
-
-"No niin", sanoi hän. "Kaikki pulmat ovat nyt selvityt. Tämä päivä
-olikin erikoisen jännittävä ja mielenkiintoinen. Se oli samalla
-kertomus rehellisestä miehestä, joka tahtoi sovittaa rikoksensa, mutta
-jonka kostajan käsi äkkiä ja odottamatta saavutti."
-
-"Myöskin se oli kertomus näppärästä ja neuvokkaasta miehestä,
-Pohjoismaitten etevimmästä salapoliisista."
-
-"Jätämme kiittelemiset", vastasi Krag vakavana. "Jos minut asetetaan
-tämän kertomuksen päähenkilöksi, silloin on se kertomus vähäpätöisestä
-miehestä, joka ei voinut pelastaa vanhusta murhaajan käsistä."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaksi vuorokautta myöhemmin Jim ja Bengt karkasivat vankilasta, ja
-ennen vuoden kuluttua tuomittiin Jim, joka oli ollut osallisena
-Amerikassa tapahtuneessa suuressa junaryöstössä, sähkötuolissa
-tapettavaksi.
-
-Bengtistä Asbjörn Krag ei ollut kuullut sen jälkeen mitään. Mutta
-hänellä on vaistomainen tunne siitä, että hän vielä kohtaa hänet joko
-pimeässä käytävässä tai yksinäisellä tiellä.
-
-LOPPU.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Kostajan kourissa, by Sven Elvestad
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOSTAJAN KOURISSA ***
-
-***** This file should be named 56647-8.txt or 56647-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/6/6/4/56647/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-