diff options
Diffstat (limited to '56647-8.txt')
| -rw-r--r-- | 56647-8.txt | 3749 |
1 files changed, 0 insertions, 3749 deletions
diff --git a/56647-8.txt b/56647-8.txt deleted file mode 100644 index 6613367..0000000 --- a/56647-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3749 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kostajan kourissa, by Sven Elvestad - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kostajan kourissa - Salapoliisikertomus - -Author: Sven Elvestad - -Translator: V. ja H. Korsberg - -Release Date: February 26, 2018 [EBook #56647] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOSTAJAN KOURISSA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KOSTAJAN KOURISSA - -Salapoliisikertomus - - -Kirj. - -STEIN RIVERTON [Sven Elvestad] - - -Suomentaneet - -V. ja H. Korsberg. - - - - - -Porissa, -Otto Andersin, -1919. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Lääkärin kertomus - II. Salapoliisi alkaa toimia - III. Urkkijat - IV. Kuolleena löydetty - V. Vainaja - VI. "Kolmen huoneen salaisuus" - VII. Rouva Hjelm - VIII. Åkerholmin kuolema - IX. Rouva Hjelm kohottaa huntua - X. Punapartainen - XI. Hyvin tähdätty isku - XII. Yhdentoista luvun toinen osa - - - - -I - -LÄÄKÄRIN KERTOMUS - - -Muuanna talvi iltana noin kolme vuotta sitten istui Asbjörn Krag -kamiinan vieressä työhuoneessaan selaillen paksua asiapaperikääröä, -jonka eräs salapoliisin apua tarvitseva oli hänelle hiljattain -jättänyt. Voimakkaasti valaiseva lamppu seisoi työpöydällä, jolle oli -asetettu erilaatuisia asiakirjoja, muutamia kellastuneita kirjeitä, -tilejä ja erikoinen osasto sähkösanomia. Yht'äkkiä kuuli salapoliisi -ovikellon soivan. - -Hän työnsi asiapaperin syrjään. - -Salapoliisi huomasi heti tulijan avunhakijaksi. Hän nousi sukkelasti, -kiersi lampun liekin alemmaksi ja sammutti sen. Sitten painoi hän -sähkönappulaa, ja samassa leimahti viheriällä varjostettu voimakas -sähkövalo oven kohdalla. Ovi avautui ja muuan herra astui sisään. - -Tulija, keski-ikäinen, verevä ja lihavahko herrasmies kultasankaisine -silmälasineen, pysähtyi epäröivänä ja voimakkaan valon häikäisemänä -kynnykselle huomaamatta ollenkaan Asbjörn Kragia, joka oli jäänyt -valokehän ulkopuolelle. - -Krag lähestyi hymyillen ja tervehti tulijaa voimakkaalla -kädenlyönnillä. - -"Sulje ovi, hyvä ystävä, pakkanen on kintereilläsi!" - -Herra sulki kiireesti oven. - -"En huomannut sinua heti tuon kirotun sähkölampun vuoksi", sanoi hän. - -Krag hymyili. - -"Minulla on tapana tutkia vieraitani kohdatessani heidät ensi kerran", -sanoi hän, "Viisi vuotta sitten jouduin itse erään valepartaisen miehen -tarkastettavaksi ja sen jälkeen olen pitänyt huolen siitä, että valoa -on riittävästi saatavilla. Mutta istuhan tarinoimaan. On sangen hauskaa -tavata sinua. Viime tapaamistamme onkin jo vierähtänyt pitkä aika." - -Herra työnnettiin nojatuoliin ja Asbjörn Krag asettui hänen viereensä. -Salapoliisi otti asiapaperit, joita hän oli tutkinut, ja heitti ne -välinpitämättömästi luotaan. - -"Joutavaa roskaa", murahti hän, "nuo iankaikkiset huijaukset, joita -minun täytyy selvitellä paremman työn puutteessa. Heitämme ne sikseen. --- Haluatko havannasikarin, parasta lajia, joita tässä kaupungissa on -saatavana?" - -Vieras sytytti sikaarin. - -"Sinä siis tunsit minut heti?" sanoi hän, "sitä en olisi odottanut." - -"Minäkö en tuntisi koulutoveriani, Karl Raschia?" Vastasi Krag. -"Tosiaankin on kulunut aikoja siitä, kun viimeksi olimme yhdessä. Mutta -kuten tiedät, ei minulla ole paljoakaan vapaata aikaa näitten -poliisihommieni vuoksi. Ja sinusta on tullut lääkäri?" - -"Niinhän tuota on tullut. Ja työpaikakseni olen saanut Smaalenenen -seudun." - -Tohtori katsahti asiapaperiröykkiötä ja kysyi huvitettuna, mutta -epävarmasti: - -"Onko sinulla näissä paljonkin työtä?" - -"Ainoastaan vähäpätöinen juttu, johon ei kannata kiinnittää huomiota. -Nykyään ei ole kiirettä." - -"Kenties voisit keskeyttää työsi muutaman päivän ajaksi?" - -Asbjörn Krag tuli tarkkaavaiseksi. Hän nousi seisaalleen. - -"Sinulla on erikoisempaakin asiaa?" - -"Niin", vastasi tohtori, "suoraan sanoen pyydän apua. Asia koskee -erästä potilastani, vanhaa herraa, joka on yht'äkkiä saanut kiihkeän -halun mennä naimisiin." - -"Kiusallista sairautta", huomautti Krag leikillisesti. - -"Asia on vakava", jatkoi tohtori, "olen sitä miettiessäni viettänyt -monta unetonta yötä saamatta siihen kuitenkaan minkäänlaista -selvyyttä." - -"Mitä sanoo poliisi?" - -"Poliisia ei voi sekoittaa tähän." - -"Ahaa!" - -Krag tuli uteliaaksi. - -"Asiasi on ilahduttavassa määrässä mielenkiintoinen", sanoi hän, "mutta -nyt täytyy sinun kertoa asia tarkasti alusta loppuun. En ensinkään pidä -viittauksista." - -Tohtori katsoi kelloaan. - -"Sinun täytyy lähteä mukaani", sanoi hän. "Tunnin ja kahdenkymmenen -minuutin perästä saapuu yöjuna etelästä. Meillä on siis vielä tarpeeksi -aikaa keskustella." - -Salapoliisi kysyi: - -"Ja montako päivää luulet minun tarvitsevan valmistuksiin?" - -"Tarkkaan sitä en voi sanoa. Kolme tai neljä päivää, luullakseni" - -Krag soitti. Palvelija ilmestyi heti ovelle ja sai lyhyet määräykset. - -"Käsilaukku n:o 2. Itäisen radan junalla klo 10.45." - -Palvelija aikoi poistua, mutta Krag pysäytti hänet. Jokin ajatus -pälkähti hänen päähänsä, ja hän kysyi tohtorilta: - -"Vaarallistako?" - -Tohtori näytti neuvottomalta eikä vastannut. - -"No niin", sanoi salapoliisi. "Jens, pieni, musta lipas otetaan -mukaan." - -Palvelija meni. - -Krag istuutui nojatuoliin likelle kamiinia, jossa tuli rauhallisesti -lekotteli. - -"Olen pelkkänä korvana", sanoi hän. - -Tohtori alkoi: - -"Kvambergin herraskartano on kai sinulle tunnettu? -- Sinä nyökkäät. -- -Kukapa sitä ei tuntisi, suurinta ja mahtavinta koko maassa. -Kolme kertaa on se viimeisten viidentoista vuoden kuluessa -vaihtanut omistajaa. Noin viisi vuotta sitten muutti muuan -ruotsalais-amerikkalainen herrasmies, nimeltään Åkerholm, -paikkakunnalle. Kvambergin omistaja oli kuollut juuri samaan aikaan -tapaturmaisesti, -- hän oli pudonnut tornin akkunasta -- ja hänen -sukulaisensa myivät tilan Åkerholmille. Tämä teki pieniä muutoksia -päärakennuksessa ja järjesti huoneet oman makunsa mukaan. Alussa otti -hän seuraelämään vilkkaasti osaa, piti pitoja ja sai monta ystävää. -Tämä omituinen vanha herra, jonka puhe on norjan, ruotsin ja englannin -kielen sekoitusta ja joka monessa kohden muistuttaa vetelehtivää, -eläkettä nauttivaa kenraalia, oli erittäin suosittu, ja hänen kotinsa -oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan. Mutta vähitellen kyllästyi hän -seuraelämään ja vetäytyi syrjään. Kahden viime vuoden kuluessa ei -talossa ole ollut kertaakaan pitoja. Kuitenkin on hänellä muutamia -hyviä ystäviä, joitten kanssa hän tapaa iltasin pelata korttia tai -istua kaupungin seurahuoneella juttuja kertoilemassa. Vanhus on aika -mestari juttujen kertomisessa; hän on liikkunut kokonaisen miespolven -ajan präärioilla, ollut kullankaivajana ja viettänyt seikkailurikasta, -rauhatonta elämää. - -"Ammattini vuoksi käyn usein hänen luonaan. Hän ei pelkää mitään. -Lukemattomia kertoja on hän katsellut kuolemaa silmästä silmään. -Samalla hän, kuten niin monet muutkin, sairastaa jonkun verran -luulotautia, ja minut kutsutaan sen vuoksi sekä mahdollisina että -mahdottomina aikoina. Kerran sattui, että minun täytyi jäädä yöksi -taloon, ja silloin sijoitettiin minut huoneeseen, joka oli -mahdollisimman etäällä vanhuksen makuuhuoneesta. Aluksi en kiinnittänyt -siihen huomiotani, mutta saatuani palvelusväeltä kuulla, että vanhus -nukkuu aina yksin ja että hän oli ankarasti kieltänyt palvelijoita -tulemasta makuuhuoneensa viereisiin huoneisiin, herätti se minussa -ihmettelyä. Ajattelin, että vanhuksella on kenties jokin harvinaisuus -tai arvoesine säilytettävänä..." - -Asbjörn Krag keskeytti tohtorin. - -"Sanoit: huoneisiin. Monessako huoneessa ei ole lupa liikkua?" - -"Päästäkseen vanhuksen makuuhuoneeseen on kulettava kahden huoneen -läpi. Näissä kahdessa huoneessa ei ketään ole kielletty päivällä -oleskelemasta, mutta senjälkeen kun kello on illalla lyönyt kaksitoista -ja vanhus on mennyt levolle, ei kukaan saa mennä näihin huoneisiin. Hän -lukitsee ne huolellisesti ja säilyttää avaimet itse." - -"Missä kerroksessa ne huoneet ovat?" - -"Toisessa. Ja estääkseen ketään pääsemästä ikkunan kautta sisään hän on -varustanut sen piikkilankaverkolla, joka tekee mahdolliset yritykset -mahdottomiksi." - -"Onko olemassa mitään muuta sisäänkäytävää vanhuksen makuuhuoneisiin -kuin kaksi mainitsemaasi huonetta?" - -"Ei. Hänen makuuhuoneensa on viimeinen talon kylkirakennuksessa." - -"Kenties piilottelee hän kalleuksia huoneissaan. Onko hän tavallista -rikkaampi?" - -"Sangen rikas. Rahansa hän tallettaa norjalaisissa ja ruotsalaisissa -pankeissa." - -Krag istuutui taas kamiinin viereen polttaen sikaariaan. Hän mietti. - -"Seuraa sitten kertomukseni omituisin kohta." - -"Joka varmasti alkaa vanhan Åkerholmin avioliittosuunnitelmalla?" - -"Aivan niin. Ensiksi siis muutama sana morsiamesta. Kvambergiin -tultuasi saat nähdä hänet. Hän kuuluu keskisäätyyn, ei ole enää aivan -nuori, mutta on silti verrattain kaunis leskirouva, joka kalliitten -pukujen vuoksi tunnetaan nimellä 'Silkkihelmi.' Miesvainajansa, puu- ja -tukkukauppias Hjelmin eläessä matkusti hän usein ulkomailla. Heidän -elämänsä oli ylellistä ja loisteliasta. Hjelmin kuoleman jälkeen -pidetyssä pesänselvityksessä tuli kuitenkin todetuksi, että leski -olikin jäänyt puille paljaille. Hänen on sen jälkeen täytynyt pitää -tarkkaa huolta toimeentulostaan, eikä sen vuoksi ole ollenkaan -ihmeteltävää, että hän tahtoo sangen mielellään ohjata purtensa siihen -varallisuuden rauhaisaan satamaan, jonka vanha Åkerholrn hänelle -Kvambergissa tarjoo." - -Krag nyökkäsi. - -"Nyt kai tulemmekin pääasiaan?" - -"Niin teemme. Åkerholm on tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen, ettei aiottu -avioliitto rouvien puolelta perustu yksinomaan tunteisiin. -- Noin -kolme viikkoa sitten mainitsi Åkerholm minulle, että naimiseenmeno -tulee tapahtumaan kahden kuukauden kuluessa, siis viimeistään joulun -aikana. Pari päivää tämän jälkeen sain minä kutsun saapua pikaisesti -Kvambergiin. Vanhus oli äkkiä sairastunut ja tällä kerralla hän oli -todenteolla kipeä." - -Tohtori sytytti uuden sikaarin ja jatkoi: - -"Vakuutan Sinulle, etten minä koko lääkärinäoloaikanani ole milloinkaan -nähnyt niin lyhyessä ajassa tavattomasti muuttunutta sairasta. -Terhakka, rohkeakatseinen ja voimakas Åkerholm oli nyt vapiseva vanhus -raukka. Tapasin hänet loikomassa vastannottohuoneen sohvalla. Hänen -tukkansa ja partansa olivat tulleet melkein lumivalkeiksi, silmät -tuijottivat pelokkaina ja kasvot olivat aivankuin pelon laihduttamat. -Tutkin hänet heti ja huomasin hänen hermostonsa olevan sangen -kiihtyneessä tilassa. Tein sen johtopäätöksen, että jokin voimakas -mielenliikutus oli ollut vähillä ottaa häneltä hengen. - -"Annoin hänelle rauhoittavaa lääkettä ja noin tunnin kuluttua hän -toipui. Tiedustelin häneltä silloin, mitä oli tapahtunut, mutta hän -vastasi torjuen: - -"'Ei mitään.' - -"Määräsin hänet menemään vuoteeseen, ja vanhus lähti hitaasti -laahustaen ja valittaen makuuhuoneeseensa. Aioin seurata häntä, mutta -hän kääntyi ensimäisen huoneen kynnyksellä ja, nähdessäni sangen -vihaisen ilmeen hänen kasvoillaan, peräydyin kiireesti. Kului muutamia -päiviä ja vanhus rauhoittui vähitellen. Jonkinlainen miettivä ilme jäi -hänen kasvoilleen; samalla oli hän tullut hiljaiseksi ja araksi. Kävin -useasti vanhuksen luona, ja hän toivoi minun jäävän pitemmäksi ajaksi -taloon." - -"Pyydän kysyä", keskeytti salapoliisi, "pysyykö hän edelleenkin -naimisiinmenopäätöksessään?" - -"Ei. Nyt hän ei välitä vähääkään koko asiasta." - -"Hyvä. Edelleen." - -"Eräänä iltapäivänä -- noin kahdeksan päivää sitten -- tarinoin -Åkerholmin kanssa ja silloin tapahtui jotain sangen omituista. Istuin -nojatuolissa likööriä maistellen, ja vanhus käveli edestakaisin -lattialla polttaen piippuaan. Äkkiä kiintyi hänen huomionsa johonkin, -hän pysähtyi kuin naulattu ja tuijotti äänettömänä ja pelokkaana -vastaanottohuoneen seinällä olevaan suurikokoiseen peiliin. Ennenkuin -minä ehdin estää häntä otti hän raskaan hedelmämaljakon ja heitti sen -niin voimakkaasti peiliin, että peili ja maljakko menivät tuhansiksi -pirstaleiksi. Nousin hämmästyneenä huudahtaen: 'Herran nimessä! Mitä -tämä merkitsee?' Hän rauhoitti minua ja asettaen vapisevat kätensä -olkapäilleni sanoen: 'Ei mitään, ei mitään... Pyydän, jättäkää minut, -haluaisin olla yksin.' Ja minä poistuin." - -Asbjörn Krag nyökkäsi mietteissään. - -"Osuiko sinun katseesi silloin peiliin?" kysyi hän. - -"Ei", vastasi tohtori, "en istunut sinne päin. Peili oli muuten vanhan -ajan mallia ja melkoisen arvokas." - -"Voitko tietää, ovatko sirpaleet säilyneet?" - -"Luullakseni voisi ne löytyä jostain rikkakasasta." - -"Oletko puhutellut vanhusta sen jälkeen?" - -"Olen useastikin, mutta hän ei ole sanallakaan maininnut peilin -särkemisestä. Eilen sain minä taas kutsun saapua kiireesti Kvambergiin, -ja minä tapasin vanhuksen entistä heikontuneempana. Levottomana ja -kuoleman kalpeana palasi hän kävelyltään kartanon puistosta. -Hoidellessani häntä kuulin hänen useasti kuiskaavan: - -"'Onko hän perkele vaiko ihminen?' Tänään kävin taas tapaamassa -vanhusta; hän oli jonkun verran parempi. Kysyin, mitä hänelle on -tapahtunet puistossa, mutta hän vastasi torjuen: 'Ei mitään, ei -mitään...' - -"Päätin heti ilmoittaa asiasta sinulle. Teinkö siinä tyhmästi?" - -Krag katsahti kelloansa ja nousi. - -"Et", sanoi hän, "siinä sinä menettelit viisaasti, ja sen vuoksi kiitän -sinua." - -"Vanhus ei tiedä mitään tulostasi." - -"Sen ymmärrän hyvin." - -"Kvambergissä sinä kenties voisit esiintyä hermotautien -erikoistuntijana?" - -"Tai jonakin muuna, siitä päätämme myöhemmin. Mutta nyt täytyy meidän -lähteä, sillä juna saapuu muutaman minuutin kuluttua." - -Tohtori kysyi: - -"Luuletko tässä kaikessa piilevän jonkin salaisuuden, ehkä rikoksen?" - -"Epäilemättä." - -Salapoliisi meni ovelle ja huusi palvelijalleen: - -"Älä suinkaan unohda pientä mustaa lipasta!" - -Kääntyen tohtoriin jatkoi hän: - -"Oli sangen hyvä, että tulit ajoissa ilmoittamaan minulle asiasta. -Kuka lähetti pikaviestin sinulle?" - -"Åkerholmin kasvattipoika." - -"Vai on vanhuksella kasvattipoika! Johtopäätökseni, ettei vanhus ole -yksinäinen, oli siis oikea. -- Lähtekäämme sitten. Matkalla voit jotain -kertoa kasvattipojasta." - -Herrat ajoivat Kristianian kadun kautta itäisen radan asemalle. Oli -pyryinen talvi-ilta. - - - - -II. - -SALAPOLIISI ALKAA TOIMIA. - - -Asbjörn Krag ja tohtori saivat erikoisen vaununosaston etelään -menevässä pikajunassa. He tekivät olonsa mahdollisimman mukaviksi ja -sytyttivät sikaarit. Ikkuna peitettiin ja kaksoisovi työnnettiin -kiinni. - -"Olen iloinen saatuani sinut mukaani", sanoi tohtori. "Sinulla on -kaiketi tavattoman paljon työtä?" - -"Riittävästi", vastasi Krag, "mutta kun minä saan ratkaistavakseni -vaikean pulman, jätän kaiken muun. Ja tämä asia tuntuu olevan erikoisen -mielenkiintoinen. No niin, se kasvattipoika..." - -"On noin 25 tai 30 vuotias nuorimies." - -"Enemmän hänestä!" - -"Paljoa en hänestä tiedä. Ammatiltaan on hän laivanvarustaja, asuu -kaupungin hienoimmassa osassa ja häntä pidetään etevänä liikemiehenä, -mutta mikään erikoiskyky hän ei ole." - -"Kansallisuus?" - -"Ruotsalais-amerikalainen, kuten kasvatusisänsäkin, joka otti hänet -noin 18 vuotiaana huostaansa?" - -"Mistä syystä?" - -"Varmaankin sen vuoksi, että hän oli erään Åkerholmin vanhan ystävän -poika. Pojan isä oli kuollut Amerikassa. Åkerholm on pohjaltaan -hyväsydäminen ihminen." - -"Mitä sanoo kasvattipoika kertomistasi omituisista tapauksista?" - -"Hän ei sano ymmärtävänsä niitä." - -"On päivänselvää", jatkoi Krag, "että vanha Åkerholm on nähnyt jotain -sellaista, joka on ankarasti järkyttänyt häntä." - -"Hän on vanhentunut muutamassa viikossa", sanoi tohtori, "varmaan on -tulossa onnettomuus, ja se voi milloin hyvänsä viedä häneltä hengen." - -"Voit olla hyvinkin oikeassa", virkkoi Krag, "joku häntä varmasti -vaivaa, mutta kuka, kenties kasvattipoika?" - -"Aikaisemmin oli minulla sama ajatus, mutta se osottautui vääräksi. En -voi tietää, mitä vanhus on nähnyt tai kuullut, mutta se ainakin on -varmaa, että vaara uhkaa häntä talon läheisyydessä. Kummallakaan -kerralla kasvattipoika ei ollut saapuvilla. Ensi kerralla ilmoitin minä -hänelle asiasta puhelimella. Hän oli silloin konttorissaan kaupungissa -ja saapuessaan Kvambergiin hän oli kovin liikutettu." - -"Häntä ei voi kuitenkaan jättää huomioonottamatta", jatkoi Krag. "Jos -tässä on rikos tekeillä, mikä tuntuu olevan hyvin uskottavaa, niin ensi -sijassa täytyy epäillä kasvattipoikaa. Hän on kaiketi vanhuksen -ainoa perijä, ja sen vuoksi luonnollisesti vastustaa hänen -avioliittopuuhiansa?" - -"Niin tekee. Mutta Åkerholm on selittänyt, että kasvattipojan -aineellinen tulevaisuus on avioliitosta huolimatta täydellisesti -turvattu, niin rikas on ukko." - -Kun Asbjörn Krag ja tohtori jäivät junasta pienelle maaseutuasemalle, -oli Åkerholmin lähettämä kyytimies hevosineen heitä vastaanottamassa. -Herrat kääriytyivät sudennahkapeitteisiin ja kiitivät tuulen tavoin -eteenpäin kirkkaassa kuutamossa pakkasviiman leikatessa terävästi -kasvoja. - -Puolen tunnin kuluttua saapuivat he muhkean puiston ympäröimään -herraskartanoon, ja Krag kuvaili mielessään, miten talo on kesäisin -vihreitten puitten varjostamana. Reki suhahti nopeasti suureen -puistokäytävään, ja tohtori käski kuskin pysäyttää hevoset. - -"Tähän", huudahti hän osoittaen puistoa, jonka keskiosassa, muutamien -lyhtyjen valossa, näkyi liikkuvan ihmisiä. - -Tohtori kumartui kuskiin päin ja kysyi: - -"Mitä ihmettä täällä puuhataan?" - -"Herra Åkerholm vain revityttää puistopaviljongin hajalle", vastasi -kuski. - -Salapoliisi huomasi kuskin hymyilevän. Hän ymmärsi sen merkitsevän -jotain. - -"Menkäämme sinne", sanoi hän. Herrat nousivat reestä ja lähtivät -kahlaten syvässä lumessa valoa kohti. Perille päästyään pysähtyivät he -ihmettelemään omituista näkyä. Viisi tai kuusi miestä oli paraillaan -repimässä alas vanhaa puistopaviljonkia. Katto ja pari seinää oli jo -purettuina. Reippain huudoin mursivat miehet lahonnutta puuainetta ja -kokosivat jäännökset kasoihin. - -Turkkiin puettu valkopartainen herra liikkui kiihtyneenä edestakaisin -valvoen työn kulkua. Hän jakeli miehille runsaasti neuvoja ja koetti -mahdollisimman paljon jouduttaa työtä. Miehet työskentelivät hymyillen; -homma näytti heidän mielestään olevan hauskaa leikkiä. Asbjörn Krag -muisti kuskin hymyilyn. "Varmaan he pitävät ukkoa hupsuna", ajatteli -hän. - -Tohtori osoitti valkopartaista ja kuiskasi: - -"Tuo tuolla on Åkerholm." - -"Olen jo arvannut sen." - -Vanhus tunkeutui miesten joukkoon huutaen: "Lattia ylös. Joutukaa -- -lattia!"... Krag huomasi läheisyydessä henkilön, jota hän tähän asti ei -ollut nähnyt. Salapoliisi piilottautui kiireesti puun taakse voidakseen -paremmin tehdä huomioitaan. Hän ymmärsi, että tämä oli Åkerholmin -kasvattipoika. Hän oli puettu metsästyspukuun ja pitkävartisiin -saappaisiin. Rauhallisena ja tyyneenä seisoi hän katsellen miesten -touhua. Hän tuprutteli sikaariaan välinpitämätön ilme kasvoillaan. - -Kasvattipoika huomasi tohtorin, jonka huomio oli kokonaan kiintynyt -vanhaan Åkerholmiin. Ilme nuoren miehen kasvoilla vaihtui äkkiä. -Silmissä liekehti viha. Samassa lähestyi hän ystävällisesti hymyillen -tohtoria. Salapoliisi jätti piilopaikkansa. - -"Tervetuloa takaisin, tohtori!" sanoi kasvattipoika. "Kuulin teidän -käyneen pääkaupungissa. Tämä herra on luullakseni..." - -"Tohtori Krag, Bengt Åkerholm", esitti tohtori. "Mitä ihmettä täällä on -tekeillä?" lisäsi hän. - -"Joku on ampunut vanhusta", vastasi kasvattipoika. - -"Ampunut häntä!" - -"Niin hän ainakin väittää." - -Samassa saapui vanhus paikalle. - -"Hän ei kuitenkaan uskaltanut hyökätä kimppuuni!" huudahti hän -hermostuneesti. "Näin hänen tulevan paviljongista, ja kun minä lähdin -juoksemaan häntä kohti, ampui hän minua pistoolilla." - -"Minkätähden juoksitte häntä kohden?" kysyi Krag. - -Vanhus heitti nopean silmäyksen salapoliisiin ja vastasi: - -"Huomasin, että hänellä oli aikomus murhata minut. Olen ennenkin ollut -murhaajan käsissä." - -Krag nyökkäsi. - -"Ja kun laukaus ei osunut, kiirehti hän..." - -"Takaisin paviljonkiin." - -"Ja te?" - -"Minä kiiruhdin sisään apua hakemaan. Ensimmäinen, jonka kohtasin, oli -poikani Bengt. Hän kiirehti heti paviljonkiin." - -"Mutta lintu oli sillävälin lentänyt tiehensä?" - -"Ei", vastasi vanhus terävästi, "lumessa ei näkynyt paviljongista -poispäin johtavia jälkiä." - -"Ja murhaaja ei kuitenkaan ole siellä", huomautti Bengt. "Isä on -jotenkin erehtynyt." - -"Minä en ole erehtynyt", sanoi vanhus ja lähti mietteissään taloon -päin. Tohtori seurasi häntä. Asbjörn Krag ja Bengt jäivät jälemmäksi. - -"Mikä on teidän mielipiteenne tässä asiassa?" - -"Isä raukka", vastasi Bengt välttäen. "Kenties pidätte tätä kaikkea -kiihtyneen mielikuvituksen tuotteena?" - -"Niin teen, ja sama on kai teidänkin ajatuksenne?" - -"Minulla on päinvastainen ajatus; tapaus on hyvin kummallinen." - -Bengt kääntyi hämmästyneenä. - -"Te olette nopeasti muodostaneet mielipiteenne." - -"Tapahtuma on minulla täysin selvillä." - -"Mutta minä kaiketi tunnen kasvatusisäni paremmin kuin te ja minä olen -vakuutettu siitä, että kaikki on pelkkää luulottelua." - -"Millaiselta näytti vanhus silloin, kun hän saapui sisään ilmoittamaan -rikosyrityksestä?" - -"Hän oli suunnattomasti kiihtynyt." - -"Näin ollen tuntuu minusta äskeinen käytöksenne arvoitukselliselta. Sen -sijaan, että olisitte rauhoittanut vanhusta, seisoitte te vallan -tyynenä katsellen miesten työtä." - -Kasvattipoika suutahti. - -"Minä tiedän kyllä, mitä teen", vastasi hän. - -"Niin minäkin luulen. Ja te tulitte luullakseni ensimmäisinä -paviljonkiin?" - -"Niin tein, mutta minä en nähnyt siellä ketään." - -"Te kai huomasitte heti, ettei paviljongista poispäin johtavia jälkiä -näkynyt lumessa?" - -"Niin, ja te ette jättäneet huomauttamatta siitä seikasta -kasvatusisälleni." - -"En." - -Asbjörn Krag pysähtyi mietteissään, ja asettaen tuttavallisesti kätensä -Bengtin olalle virkkoi hän painavasti: - -"Jäljet ovat kuitenkin olemassa." - -Bengt peräytyi hämmästyneenä pari askelta. - -"Mitä jälkiä tarkoitatte?" - -"Teidän", vastasi Krag tyynesti. - -"Tuli ja leimaus, minun?" - -Krag ei vastannut heti. Hän katseli kauan Bengtiä, jolla oli täysi työ -hillitessään kiukkuaan. Yht'äkkiä alkoi Krag sydämellisesti nauraa. - -"Luonnollisesti", sanoi hän, "ovat paviljongista poispäin johtavat -jäljet teidän. Tehän olitte siellä sisässä. Kuinkapa voisitte muutoin -tietää, ettei ketään ollut sinne piiloutunut." - -Bengt nauroi myöskin, vaikka väkinäisesti. Ja kumpikin astui hymyillen -sisään aivan kuin he olisivat palanneet hauskalta seikkailuretkeltä. - -Herrat kerääntyivät Åkerholmin arkihuoneeseen. Asbjörn Krag teki sen -havainnon, että kasvattipojan käytös teki vastenmielisen vaikutuksen. -Hänen puhetapansa oli teeskenneltyä ja murteellista kuten -ulkomaalaisen. Hän oli lihava, voimakas, yli kolmenkymmenen vuoden -vanha mies. Åkerholm mieltyi heti salapoliisiin ja otti hänet -kohteliaasti vastaan. Mutta näytti vanhus kärsineeltä ja itseensä -sulkeutuneelta. - -"Isä hyvä", sanoi Bengt, "luulen että meidän on nyt viisainta mennä -nukkumaan." Bengt koetti olla rauhallinen, mutta se ei oikein ottanut -onnistuakseen. Lähtiessään paukautti hän oven niin lujasti kiinni, että -seinät tärisivät. Pian sen jälkeen lähti vanhuskin levolle. Hänen -mentyään huomautti tohtori: - -"Nyt meni hän niihin kolmeen huoneeseensa, joihin kukaan ei saa häntä -seurata. Mitä arvelet?" - -"Luultavasti hän nukahtaa pian. -- Tämä on salaperäinen talo -ihmeellisine asukkaineen." - -Palvelija osoitti herroille vierashuoneen kolmannessa kerroksessa. -Tohtori heittäytyi heti väsyneenä vuoteelle, mutta salapoliisi oli -valpas ja jännittynyt. - -"Sinä kaiketi tunnet talon?" kysyi hän. "Voiko täältä nähdä vanhuksen -huoneisiin?" - -Tohtori nousi ja meni ikkunan luo. - -"Kas tuolla", sanoi hän, "näetkö viimeisiä ikkunoita kylkirakennuksen -toisessa kerroksessa? Siinä ovat ne kolme huonetta." - -Viimeisestä akkunasta loisti valo, mutta äkkiä se sammui. - -"Vanhus meni levolle", sanoi Krag. Kääntyen lääkäriin päin jatkoi hän: - -"On muuan asia, jonka sinun täytyy ennen nukkumaan menoasi toimittaa." - -"Tulee tapahtumaan." - -"Haet tuon koiran tänne." Krag osoitti ulos pimeyteen, jossa jotain -tummaa näytti hiljakseen edestakaisin liikkuvan. - -"Minkätähden?" - -"Se on välttämätöntä." - -Tohtori meni. - -Muutaman minuutin kuluttua kuului pihalta heikkoa murinaa. Sen jälkeen -oli kaikki hiljaista. Tunnin perästä palasi tohtori iloisesti -tepasteleva koira mukanaan. - -Krag odotti vielä puoli tuntia. Valot talon monissa ikkunoissa olivat -sammuneet. - -Salapoliisi pisti revolverin taskuunsa ja hiipi vuorostaan pimeyteen. -Hän laskeutui alas monimutkaisia portaita, nosti oven saranoilta -taitavasti kuin murtovaras ja tuli pihalle. Hän veti täysin siemauksin -raikasta yöilmaa keuhkoihinsa. Korvia kirvelevä pakkanen paukkui vanhan -talon nurkissa. - -Krag siunasi pimeyttä ja hiipi seinän vierustaa pitkin, kunnes hän tuli -kolmannen huoneen kohdalle. Salapoliisi sai selville, että ensimäinen -kerros kylkirakennuksessa oli melkein varastohuoneena täynnä laatikoita -ja tavarapakkoja. Yläpuolella olivat vanhuksen huoneet. Krag kuunteli -muutaman minuutin ajan, mutta mitään epäilyttävää ei kuulunut. - -Katolta johtava vesiränni oli asetettu rakennuksen nurkkaan. Krag -koetti kiivetä sitä myöten ylös, mutta se ei onnistunut, ja hän luisui -takaisin maahan. Hän yritti uudestaan ja onnistui kohoamaan toisen -kerroksen kohdalle. Silloin kuuli hän kaukaista huutoa, joka kuulosti -erikoisen oudolta. Salapoliisi tarttui lujemmin kiinni vesiränniin ja -kuunteli edelleen. Huuto kuului toisen kerran. Krag odotti edelleen -tarkkaavaisena. Taas kuului jostain kauempaa huuto ja nyt voi hän -erottaa sanat: "Näetkö?... Piru!" - -Krag laskeutui nopeasti alas; nahka irtautui sormista. Hän kiirehti -sille ovelle, jonka hän tullessaan oli nostanut saranoilta pois ja -asetti sen mahdollisemman hiljaa paikoilleen. - -Samassa, kun hän aikoi nousta huoneeseensa vieviä rappusia, huomasi hän -liikettä ulkorappusilla. - - - - -III. - -URKKIJAT. - - -Asbjörn Krag peräytyi seinän viereen ja seisoi liikkumattomana -paikallaan. Sysimusta pimeys ympäröi hänet. Hän tunsi ihmisen olevan -läheisyydessään. Kului pari minuuttia. - -Silloin kuuli salapoliisi aivan läheltä tukahutetun pilkkanaurun. Hän -säpsähti. - -"Mitä tekee tohtori näin myöhään ulkona?" kuului kasvattipojan -pilkallinen ääni. - -"Sen te kyllä arvaatte." - -Bengt tuli ovelle. Krag huomasi, että hän oli puettu metsästyspukuun. -Selässään oli hänellä nahkaremmillä varustettu reppu ja kädessään -piteli hän kivääriä. - -"Metsästämässäkö näin yösydännä?" kysyi Krag. - -Bengt, joka seisoi ovella katsellen pilkallisesti Kragia, ei vastannut. - -"Kysyin teiltä", sanoi hän, "mitä tohtori tekee näin myöhään ulkona. -Puistopaviljonki yksistään ei voine huvittaa teitä?" - -"Sen se kuitenkin tekee", vastasi Krag, "aioin juuri lähteä levolle, -mutta tulin ajatelleeksi, että paviljongin perustuksissa voisi olla -jokin piilopaikka, jota ei purettaessa oltu huomattu." - -"Mutta oliko välttämätöntä ottaa ovi paikoiltaan päästäksenne ulos?" - -"Minulla ei ollut avainta ja oven irroittaminen oli varsin helppoa." - -"Herra tohtori, te käyttäydytte kuin murtovaras." - -"Tai niinkuin salapoliisi", vastasi Krag nauraen. - -Bengt pureskeli huuliaan ja tarttui kivääriin pidellen sitä -merkitsevästi käsissään. - -"Kun yösydännä näkee miehen tuolla tavoin kulkevan ovien läpi, voi sitä -luulla rikokselliseksi. Olin vähällä ampua teidät, herra tohtori." - -"Olen ennenkin seisonut pyssynpiipun edessä." - -"Mutta se voi käydä hengenvaaralliseksi, ja sen vuoksi pyydän teidän -olemaan varuillanne." - -"No niin, ensikerralla en varmaankaan välty kuuliltanne." - -"Ette, ellette ota seurataksenne hyvää neuvoa. Mutta tahtoisitteko olla -niin ystävällinen, että laskette koirani vapaaksi? Hyvää yötä." - -Bengt heilautti pyssyn olalleen ja lähti metsää kohden. - -Asbjörn Krag lähti huoneeseensa. - -Tohtori oli odottanut jännittyneenä. - -"Kuulin ääniä, kenen kanssa keskustelit?" - -"Bengtin", vastasi Krag. - -"Menikö hän ulos?" - -Krag nyökkäsi. - -"Minne?" - -Salapoliisi viittasi kauempana häämöttävää metsää kohden. - -"Oletko huomannut jotain?" - -"Olen." - -"Merkillistäkö?" - -"Niin." - -"Tein siis oikein pyytäessäni sinut tänne?" - -"Olen siitä kiitollinen sinulle." - -"Tässä kaikessa piilee siis jotain vakavampaa kuin vanhuksen -mielikuvitus?" - -"Ihan varmasti." - -Krag oli aivan tyyni. Kukaan ei olisi voinuti huomata, että hän juuri -oli palannut jännittävältä yölliseltä seikkailulta. Hän seisoi kädet -selän takana lämmitellen kamiinin edessä. - -"Suunniteltiin ilkeää rikosta", sanoi hän, "ja Jumala tietää, eikö se -jo ole tapahtunut." - -Tohtori nousi ja tirkisteli pelokkain silmin salapoliisia. - -"Ja kuka on rikollinen?" - -"Sitä en vielä tiedä, mutta huomispäivän kuluessa otan siitä selvän. -Nyt ei meillä ole muuta tekemistä kuin mennä levolle. Pyydän, laske -koira ulos ja hoida näitä käsiä vähän." Salapoliisi ojensi hymyillen -molemmat kätensä. Sormet olivat veriset. - - * * * * * - -Kun tohtori seuraavana aamuna kymmenen tienoissa heräsi, palasi Asbjörn -Krag juuri varhaiselta aamukävelyltään. Hän pilaili, nauroi ja oli -säteilevän iloinen. - -"Mikä ihana talvi-ilma ja viehättävä maaseutu!" huudahti hän - -Tohtori hypähti ylös vuoteesta. - -"Sinä olet hyvällä tuulella tänään", sanoi hän, "asiasi ovat kai -hyvässä järjestyksessä?" - -"Erinomaisessa. Vanhus voi hyvin, ainakin paljon paremmin kuin eilen. -Nyt on sinulla hyvä tilaisuus tutkia, mitkä pelottavat tapaukset -vaikuttavat hermostoon. Hyvätuulisuuteeni on syynä se, että olen saanut -selville kolmen huoneen salaisuuden." - -"Onko se mahdollista? Milloin se tapahtui?" - -"Yöllä, sinun nukkuessasi." - -"Sitten on yöllä tapahtunut jotain merkillistä?" - -"Ei ollenkaan. Minä vietin yöni nojatuolissa tupakoiden ja miettien -asiaa. Ja vihdoin oli minulla kaikki selvillä." - -"Ja mikä on arvoituksen selitys?" - -"Jätetään se tuonnemmaksi, täytyy kiusata sinua vähäisen, mutta -aikanaan saat tietää kaikki." - -"Siis rikos?" - -"On suunniteltu, mutta sillä ei ole mitään yhteyttä kolmen huoneen -kanssa, joten uudet pulmat vaativat ratkaisua. Sitä ennen menkäämme -nauttimaan vähän aamiaista." - -Salapoliisi ja tohtori tapasivat alakerrassa Åkerholmin -kasvattipoikineen. Keskustelun aikana tuhlaili Krag ehtymätöntä -huumorivarastoaan ja vanhus nautti siitä. Myöskin Bengtin täytyi vasten -tahtoaankin yhtyä nauruun. - -Päivä kului rauhallisesti. Iltapäivällä tuotiin Kragille laatikko, -jonka hän sanoi sisältävän kirjoja. - -"Olen niin innostunut opinnoihin", sanoi hän, "että minulla pitää olla -kirjat matkoillakin mukana." Laatikon antoi hän heti kulettaa -huoneeseensa. - -Tohtori kummasteli. Hän tiesi, ettei Asbjörn Krag lukenut muita kuin -muutamia rikosalaa koskevia kirjoja. Hän ymmärsi, että salapoliisilla -oli jokin juoni tekeillä, ja salapoliisin lähdettyä huoneeseensa lähti -tohtorikin sinne. - -Krag oli jo avannut laatikkonsa. - -"Sulje ovi!" huudahti hän tohtorille. - -"Mitä kummaa sinä puuhailet?" kysyi tohtori uteliaana. - -"Järjestelen vähän kirjojani." - -Tohtori tuli lähemmäksi ja huomasi, ettei laatikossa ollut muuta kuin --- lasipalasia, joita Krag asetteli järjestykseen. - -"Katsohan näitä!" sanoi Krag innostuneena, "tässä ovat sirpaleet siitä -peilistä, jonka Åkerholm murskasi." - -"Mistä kummasta sinä ne olet saanut?" - -"Etsin niitä tänä aamuna kartanolta, ja löydettyäni ne toimitin erään -kuljeksivan romukauppiaat ostamaan sirpaleet tallipojalta. Minä ostin -ne sitten romukauppiaalta. Itse en voinut ostaa niitä tallipojalta, -etten olisi herättänyt huomiota." Salapoliisi jäi mietteisiinsä. "Tämä -ei vielä riitä. Peili täytyy saada kokonaan kootuksi." - -Hän katseli pellinpalasia pudistaen päätään. - -"Ihmeellinen peili, ihmeellinen peili", puheli hän itsekseen. - -Iltakahvia juotaessa antoi Krag tohtorin ja Åkerholmin jutella -keskenään ja siirtyi etemmäksi puhelemaan Bengtin kanssa. - -Asbjörn Krag halusi tietää muutamia Åkerholmin morsianta koskevia -seikkoja, ja Bengt kertoi samaan suuntaan kuin tohtorikin. - -"Niin ollen hän on nuori ja kaunis?" - -"Niin on." - -Krag katseli Bengtiä läpitunkevasti ja kysyi leikillisesti: - -"Eikö olisi sopivampaa että te naisitte hänet?" - -Bengt aikoi lopettaa keskustelun poistumalla, mutta salapoliisi -pysäytti hänet. - -"Minun mielestäni", jatkoi hän, "on kasvatusisänne suoraan sanoen liian -vanha naimisiin mennäkseen." - -"Samaa mieltä minäkin olen", vastasi Bengt. - -"Ihmettelempä, ettette ole vastustanut vanhuksen naimapuuhia." - -Bengt viivytti vähän aikaa vastausta. Sitten sanoi hän: - -"Luonnollisesti olen vastustanutkin. Mutta se on minun puoleltani ollut -jokseenkin gentlemannimaista ja hienotunteista lastua." - -"Taloudelliselta kannalta katsottuna", jatkoi Krag, "tulisi teille -olemaan etua siitä, jos tämä naimakauppa ei tulisi päätetyksi. -Perintö --" - -Bengt ei voinut enää hillitä suuttumustaan. "Millainen aasi!" huudahti -hän. - -Samassa nauroi tohtori Åkerholmin kertomukselle. Åkerholm kertoi -paraillaan, miten hän kerran prääriolla ollessaan keikkui Villin -hevosen selässä ajaen indiaanien kanssa puhvelilaumaa takaa. - -"Ja minä en valehtele", vakuutti hän innokkaasti, "minä tähtäsin noin -200 askeleen päästä elukan vasempaan silmään ja kuula sattui ihan -silmäterään." - -Asbjörn Krag tuli lähemmäksi ja kysyi: - -"Anteeksi, ammuitteko revolverilla?" - -Vanhus heittäytyi nauraa kohottaen tuolin selkänojaa vasten. - -"Ei, mutta kuulkaahan, mikä pyhä yksinkertaisuus! Metsästyskiväärillä -minä ammuin." - -Åkerholm käytti häikäilemätöntä sanatapaa varsinkin, jos hän oli -innostunut, mutta Krag ei siitä välittänyt vähääkään. Hän hymyili vaan -välinpitämättömästi: - -"Vai kiväärillä." - -Vanhus riemastui yhä enemmän. - -"Kuulkaahan tohtori!" sanoi hän, "te ette kaiketi ole unissannekaan -haistanut ruudin savua?" - -"Pistoolilla ampuminen on minun mieliurheiluani", vastasi Krag, "ja -minä kykenen hyvin käyttämään sitä asetta." - -"Sitäpä minä haluaisin nähdä." - -"Olen käytettävänänne; pyydän odottamaan hetkisen", sanoi hän lähtien -huoneesta. - -Vähän ajan perästä palasi hän pieni lipas mukanaan. Hän avasi sen ja -otti esille kaksi kultakoristeista, sirorakenteista revolveria. - -Vanhus tarkasteli huolellisesti aseet. Hänen arvostelunsa mukaan ne -olivat huonoa työtä ja sopivia pikkupoikien leikkikaluiksi. - -"Antakaapas nyt meille merkki taituruudestanne!" sanoi hän ojentaen -toisen revolverin salapoliisille ja pitäen itse toisen. - -Krag kiinnitti pienen paperipalasen verannan ovipielessä olevaan -paksuun tammilankkuun. - -Tämän jälkeen siirtyi hän etemmäksi, tähtäsi silmänräpäyksen ajan ja -laukaisi. Kuula sattui paperipalaseen. "Pyydän äskeisiä sanojani -anteeksi!" huudahti Åkerholm, "ja nyt koetan minä vuorostani." - -Åkerholm sai entisen terveen värinsä poskilleen, ja hänen silmänsä -loistivat. Hän nuuski mielihyvissään ruudinsavua. Sitten hän astui -samalle paikalle, jossa Asbjörn Krag oli seisonut ja ampui. Hänenkin -kuulansa sattui paperipalaseen. - -"Tuollainen laukaus on kumarruksen arvoinen", sanoi Krag. - -Vanhus kumarsi takaisin. - -"Pelikortti!" huudahti vanhus. "Pelikortti tänne!" - -Hän otti patakolmosen ja kiinnitti sen tammilankkuun. Hän laukaisi, -mutta kuula hipaisi vain pienen palasen kortin reunasta. - -Tämän jälkeen ampui Krag kolme nopeasti toisiaan seuraavaa laukausta. -Tohtori tarkasti kortin ja ilmoitti, että Krag oli lävistänyt kortin -kolme silmää. Bengt katseli ihmeissään Kragia, mutta vanhus heitti -ylenkatseellisesti revolverinsa lattialle. - -"Uudenaikaisia rojukapineita!" huudahti hän. "Odottakaahan, niin saatte -nähdä, mihin minun pistoolini kelpaavat." - -Tohtori katseli kysyvästi Kragia. Hän ymmärsi, että Krag oli -järjestänyt ampumakohtauksen. Minne tähtäsi hän? Tohtori aavisti, että -pian tulee jotain tapahtumaan. - - - - -IV. - -KUOLLEENA LÖYDETTY. - - -Herrat odottivat uteliaina vanhuksen paluuta. Bengt katseli -patakolmosta, jonka silmät Asbjörn Krag oli revolverin kuulilla -lävistänyt. Sillä välin siirsi Krag muitten huomaamatta tuolinsa sille -kohdalle, joka oli ollut herrojen tähtäyspaikkana. - -Vihdoin palasi vanhus innostuneena. - -"Tätä, hyvät herrat, tätä kannattaa sanoa ampuma-aseeksi!" huudahti hän -näyttäen samalla kaksipiippuista vanhanaikaista pistooliaan. Hän -tähtäili leikillään herroja ja Asbjörn Krag, joka istui lähimpänä, sai -pistoolin piipun melkein vasten kasvojaan. - -"Se on ladattu", huusi vanhus nauraen. "Varokaa! Jos tahdotte säilyttää -kulmakarvanne, niin pysykää paikoillanne. Tämä on kokonaan toisenlainen -ase kuin tohtorin 'kellonperäin koristus'." - -Åkerholm potkaisi halveksivasti Kragin revolveria, joka oli jäänyt -lattialle. Sitten kiinnitti hän ovenpieleen uuden kortin. Se oli hertta -ässä. Hän asettui tähtäysasentoon ja ampui. Kuula sattui kortin -silmään. - -Huone oli tällä välin tullut savua täyteen. Mutta vanhus näytti -erittäin hyvin viihtyvän kirpeässä ruudin hajussa. Hän asteli ylpeänä -Asbjörn Kragin luo odottaen tunnustusta ampumataidostaan. - -Mutta Krag istui aivan tyynenä ja välinpitämättömänä. Hän pyysi nähdä -tarkemmin pistoolia. Vanhus ojensi sen hänelle. - -Salapoliisi punnitsi sitä vaieten kädessään ja luki pistoolin perässä -olevat kirjoitukset. Tämän jälkeen sanoi hän: - -"Tämä on siis pistooli." - -Vanhus oli kuin pistoksen saanut. Katsellen vihaisin silmin Kragia -änkytti hän: - -"Mitä... mitä tarkoitatte?" - -Krag näytti entistäänkin välinpitämättömämmältä. - -"En mitään erityistä", vastasi hän "Tämä on tarkka pistooli, tahdoin -vain sanoa." - -Vanha Åkerholm katseli läpitunkevasti Kragia. Omituinen, hämmästynyt -ilme ryppyisillä kasvoillaan istuutui hän suureen nojatuoliinsa. - -Pari palvelijaa avasi ovet ja akkunat ja lehyttelivät savun ulos -huoneesta. Talon muut palvelijat olivat laukaukset kuultuaan hyökänneet -säikähtyneinä huoneeseen. Asbjörn Krag huomasi heidän katseistaan, että -he olivat luulleet tapahtuneen jonkin kamalan onnettomuuden. Bengt -viittasi palvelijat poistumaan, mutta jo eteisessä alkoi kuulua -supatusta laukauksista ja hullusta isännästä. - -"Sekä tohtori että Bengt olivat kovin säikähtyneitä", sanoi kokki, joka -ensimmäisenä oli saapunut paikalle, "mutta huomasitteko sitä vierasta -herraa? Hän ei varmaankaan ole mikään äskeisen teeren poika, istui vain -rauhallisena sikaariaan poltellen, vaikka kuulat olivat vinkuneet -korvien ohi." - -"Ja hän naureskeli vain meidän saapuessamme paikalle", lisäsi toinen. - -"Mutta kenen luulette ampuneen?" - -"Vanhuksen tietysti." - -Palvelijat jatkoivat keskustelua keittiössä, ja kaikki olivat -yksimielisiä siitä, että elämä talossa oli joutunut pois oikealta -tolaltaan. - -Herrojen huoneessa tuntui vieläkin ruudin haju. Sen vuoksi ehdotti -Asbjörn Krag siirtymistä toiseen huoneeseen, mutta Bengt vastusti -innokkaasti tätä, ja salapoliisista tuntui se hyvin kummalliselta. - -"Miksi emme yhtä hyvin voi olla täällä?" kysyi Bengt epäkohteliaasti. -"Sitäpaitsi ruudinsavu on isälle mieluista. Hän ei ole niin äärimmäisen -hienostunut kuin kaupunkilaiset." - -Krag hymyili heikosti. Mutta vanhus oli samaa mieltä kasvattipoikansa -kanssa. - -"Istukaamme vain täällä", sanoi Åkerholm. "Minusta täällä on yhtä hyvä -kuin muuallakin." - -Ja herrat jäivät paikoilleen. - -Krag istuutui mukavasti nojatuoliin, sytytti sikaarin ja pian -kiertelivät paksut savupilvet huoneessa. Tohtori katseli häntä -tarkkaavaisesti. Salapoliisin silmät olivat puoliksi suljettuina aivan -kuin hän olisi ollut uneen vaipumaisillaan. Tohtori huomasi kuitenkin, -että Krag tarkasteli salaisesti ja terävästi huoneessaolijoita ja että -hän hyvin kuuli kaikki. - -Bengt keskusteli tohtorin ja Åkerholmin kanssa laivoista -ja rahtimaksuista; hän valitteli kovin Englannin alhaisia -hiilenkuletusmaksuja. Asbjörn Krag sanoi silloin tällöin jonkun sanan -keskustelun jatkoksi. Tohtorilla oli ikävä. - -Kävellessään huoneessa edestakaisin pysähtyi Bengt aivan Kragin eteen. - -"Oletteko väsynyt?" kysyi hän. "Eikö olisi parasta mennä nukkumaan?" - -"Ei, kiitos", vastasi Krag, "se on vain ohimenevää väsymystä." - -"Joka johtuu siitä, ettette käytä öitä nukkumiseen." - -"Mahdollisesti." - -Tohtori käsitti, että Kragin väsymys oli teeskentelyä, mutta sen -tarkoitusta hän ei voinut ymmärtää. Mitä tarkoitti revolverikohtaus? -Miksi oli vanhus hämmästynyt ja tullut ihmettelevän näköiseksi -kuultuaan Kragin välinpitämättömän huomautuksen? Ja miksi ei Bengt -tahtonut lähteä ruudinsavuisesta huoneesta? Tohtori mietti näitä -kysymyksiä, mutta ei löytänyt vastauksia niihin. - -Vaiettuaan kymmenisen minuutin ajan kysyi Asbjörn Krag äkkiä: - -"Kuulkaapas, herra Åkerholm, oletteko varma siitä, että eilen illalla -tapaamanne mies seisoi paviljongissa ja tähtäsi teitä?" - -Vanhuksesta näki selvästi, että kysymys oli hänelle odottamaton ja että -hänellä oli kiusallista vastata siihen. - -"Aivan varma", vastasi hän. - -Krag tuprutteli vähän aikaa sikaariaan ja kysyi taas: "Miten hän oli -puettu?" - -Vanhus vaikeni. Viimein sanoi hän hämmästyneenä: - -"Siitä minä en saanut selvää. Ja luvallanne sanoen, keskustelu -tästä asiasta on minulle vastenmielistä. Sitäpaitsi se ei ole -tarpeellistakaan." - -"Anteeksi, tiedänkin jo riittävästi." - -Åkerholm siirtyi kirjoituspöydän luo. Äkkiä huudahti hän hämmästyneenä -ja peitti käsillään kasvonsa, mutta koettaen salata liikkeensä hän -nosti nopeasti päänsä pystyyn. Tohtori aikoi rientää vanhuksen luo, -mutta Kragin silmäys pysäytti hänet. Bengt oli vähän aikaisemmin mennyt -viereiseen huoneeseen. Vanhus puristi kouristuksen tapaisesti -paperipalasta kädessään ja selaili hätäisesti jotain pöydällä olevaa -kirjaa. Tohtori ei voinut nähdä vanhuksen kasvoja, mutta hänen -vapisevat kätensä ilmaisivat ankaraa mielenliikutusta. - -Puoliksi suljetuin silmin seurasi Asbjörn Krag vanhuksen jokaista -liikettä. Viimein näytti hän löytävän etsimänsä kohdan, luki siitä -ahmien muutaman rivin ja sulki sen jälkeen äkkiä kirjan viskaten sen -pöydälle ja lähtien huoneesta. Tohtori lähti käsivarresta tukien, -saattamaan vanhusta. Sitä ennen ehti hän kuitenkin huomata, että Krag -sieppasi vanhuksen kirjan pöydältä ja pisti sen näppärästi kuin -taskuvaras taskuunsa. - -Kun tohtori vähän ajan kuluttua palasi takaisin, tapasi hän Bengtin ja -Asbjörn Kragin tyyneesti keskustelemassa. - -"No, seurasitteko häntä perille saakka?" kysyt Krag. - -"En", vastasi tohtori, "hän paukautti oven kiinni aivan nenäni edessä." - -Salapoliisi nauroi. - -"Isäänne alkoi väsyttää", sanoi hän Bengtiin päin kääntyen. "Teillä on -kai aikomus lähteä jonnekin, koska olette pukeutunut turkkiin?" - -"Olen lähdössä klubiin." - -Krag haukotteli. - -"Toivoisin pääseväni mukaanne." - -"Se käy kyllä päinsä. Kyytimies odottelee portilla. Entä tohtori -Rasch?" - -"Ei tule mukaan", vastasi salapoliisi reippaasti. "Hän tahtoo -mieluummin jäädä tänne." - -"Minulla ei ollut aikomusta lähteä", lisäsi tohtori hämillään. - -Bengtin ja salapoliisin lähdettyä tohtori rauhoittui kokonaan. Hän -ymmärsi, että Krag oli täysin selvillä asiasta. - - * * * * * - -Pikkukaupungin klubihuoneustoon oli kerääntynyt sangen kirjavaa väkeä. -Krag ja Bengt saapuivat siksi myöhään, että seuraukset väkijuomien -nauttimisesta olivat jo helposti havaittavissa. Bengt sai iloisen -vastaanoton ja hän hymyili juhlallisesti. - -Pian häipyi Krag kaupunkilaisten joukkoon. Täällä kohtasi hän lihavan -varapormestarin, parantumattoman juopon, jolla oli punakat pöhöttyneet -kasvot ja jonka lääkäri oli ennustanut saavan halvauskohtauksen milloin -tahansa. Myöskin oli siellä kaupungin poliisimestari, jonka käypänä -nimenä oli "Poliisi", hiljainen herran tuherrus, kalpeana -päihtymyksestä. Hän istui huolettomana ja vakavana tuolillaan -kallistellen ahkerasti lasiaan ja vastaten kaikkeen, mitä hänelle -puhuttiin: "Epäilemättä, epäilemättä..." Muuan eteenpäinpyrkivä -asianajaja viittoili rajusti pitäessään pitkiä puheita, joita -ainoastaan lähinnä istuva herrasmies toisinaan kuunteli. Krag huomasi -joutuneensa politiikkaa harrastavien herrasmiesten seuraan. Vieressään -kuuli hän kuiskattavan: "Meidän täytyy vastustaa..." Tämä oli olevinaan -jonkinlainen oppositsionikiubi, jonka jäsenet olivat päättäneet sinä -iltana tutustua lähemmin toisiinsa. - -Silloin tällöin läheni Bengt jotakin vierasta, kilisti sekä puheli -imarrellen hänen kanssaan ja poistui jälleen. - -"Kerrassaan mainio mies", sanoi kovaääninen asianajaja. "Tarmokkuutensa -kautta kohoaa hän vielä huomattavaan asemaan." - -"Epäilemättä, epäilemättä", vahvisti "Poliisi." - -Halvauskohtausta odotteleva nousi ja ilmoitti olevansa samaa mieltä. - -Bengt oli yleisenä puheenaiheena. Krag kuuli klubin puheenjohtajan -sanovan: - -"Varmasti on hänen ja hänen kasvatusisänsä välillä erimielisyyttä. Hän -ei pidä siitä, että vanhus aikoo mennä 'Silkkihelmen' kanssa naimisiin. -Ja se onkin luonnollista." - -"Epäilemättä", myönsi "Poliisi" ja tarttui lasiinsa. - -Seurue kurottautui kuiskailemaan pöydän yli, mutta kuiskailu oli siksi -kovaäänistä, että Asbjörn Krag voi hyvin kuulla sanat: "Voisihan Bengt -itse..." - -Samassa lähestyi Bengt hymyillen ja asianajaja ryhtyi heti pitämään -puhetta korostaen huomattavasti sanat: "Kaupungin toivo, puolueen -tukipylväs." Bengt kiitteli: "Me gentlemannit..." Enempää ei Krag -kuullut; hän siirtyi toisen pöydän ääreen. - -Mutta kaikkialla politikoitiin ja ryypättiin, sillä vaaliaika oli aivan -lähellä. Täytyi varustautua. - -Nuoret, enimmäkseen nuoria luutnantteja, tukkukauppiaita ja joku vasta -nimitetty konsuli, huvittelivat viereisessä huoneessa. Soitettiin -pianiinoa. - -Äkkiä puhkesi nuorten joukossa hillitön naurunremakka ja pari herraa -juoksi toiseen huoneeseen kertomaan siellä tapahtuman. - -Kapteeni, vanha Evensén oli juovuspäissään pudottanut olutpullon -pianiinon sisään. Keinuen tanssin tahdissa oli hän olutpullolla lyönyt -tahtia, mutta pullo oli kirvonnut hänen kädestään ja lentänyt avatun -pianiinon sisään. Pudotessaan oli se katkaissut pari pianiinon kieltä -ja vajonnut niin syvälle, ettei sitä saatu pois. - -Asianajaja nousi pitämään puhetta isänmaalle. Monet tulivat -liikutetuiksi ja puheen loputtua päätettiin laulaa isänmaallinen laulu. -Pianisti rupesi soittamaan, mutta samalla alkoi olut tippua pianiinon -koskettamien välistä ja olutpullo vaimensi kokonaan diskanttiäänet. -"Poliisi", asianajaja ja pormestari muodostivat kuoron, joka kuitenkin -laulun kestäessä sulautui yksiääniseksi. - -Samassa avautui ovi äkkiä, muuan nuori tukkukauppias syöksyi sisään ja -pyysi hiljaisuutta. Juhlijat katselivat hänen kalpeita, liikutettuja -kasvojaan. Krag ymmärsi, että jotain on tapahtunut ja hänet valtasi -kauhea aavistus. - -"Hyvät herrat", sanoi tulija, "on tapahtunut surullinen onnettomuus. -Muutama minuutti sitten ilmoitettiin Kvambergista puhelimella, että -vanha Åkerholm on kuollut. Hänen ruumiinsa on löydetty puistosta." - -Lasi putosi Bengtin kädestä ja murskaantui. Kalpeana kallistui hän -ovipieltä vasten. - - - - -V. - -VAINAJA. - - -Kragin ja Bengtin saavuttua kiireesti Kvambergiin huomasivat he että -talo oli vahvasti valaistu. Paluumatkalla he eivät olleet vaihtaneet -montakaan sanaa, Yhtäkkiä kysyi Bengt: "Mitenkä voi olla mahdollista, -että ruumis on löydetty puistosta?" -- Tämä kysymys antoi -salapoliisille miettimisen aihetta. - -Kalpeana ja avopäin riensi tohtori tulijoita vastaanottamaan. Hän oli -niin hämmästynyt ja liikutettu, että hän tuskin voi puhua. Mutta Krag -et kysynyt mitään. - -Palvelijat auttoivat Kragin ja Bengtin ylös reestä. Lähellä seisoi -muutamia itkeviä naisia, joita kokki koetti rauhoitella. - -"Missä vainaja on?" kysyi Bengt. - -"Arkihuoneessa." - -Bengt lähti heti sinne ja Asbjörn Krag sekä tohtori seurasivat häntä. - -Mennessä kuiskasi tohtori: "Åkerholm on ampunut itsensä, kuula on -sattunut suoraan sydämeen." - -Salapoliisi kiirehti ja ehti ennen Bengtiä huoneeseen. Ruumis makasi -pöydällä valkealla lakanalla peitettynä. - -Bengt aikoi vetää peitteen syrjään, mutta Krag esti hänet. - -"Malttakaahan, annetaan hänen olla rauhassa." - -Bengt katseli häntä pilkallisesti ja vastasi: - -"Sopiiko tämä tilaisuus mielestänne leikinlaskuun?" - -"Sopikoon tai ei, ensinnä täytyy lääkärin kuitenkin toimittaa -ruumiintarkastus, sillä vainaja on ampunut itsensä." - -"Ampunut itsensä!" huudahti Bengt. "Se ei voi olla mahdollista. Minun -ymmärtääkseni on hän kuollut halvaukseen." - -"Niin minäkin luulin", sanoi Asbjörn Krag vetäen peitteen pois ja -jättäen kuolleen kasvot paljastamatta. - -Vanha Åkerholm oli puettu arkipukuun. Hän makasi selällään. Oikeassa -kädessä oli hänellä sama pistooli, jolla hän aikaisemmin illalla oli -ampunut ja jota hän vieläkin kouristuksen tapaisesti lujasti piteli. -Vainajan takissa näkyi selvästi kuulan reikä. - -"Suoraan sydämeen", kuiskasi tohtori. "Vanhus kyllä tiesi, minne oli -tähdättävä." - -Bengt lähestyi kuollutta ja sanoi kumartuen sen yli: - -"Kylmentynyt isäraukka, tällä tavalla siis tahdoit saada rauhan." - -Äänekäs itku kuului ovelta. Palvelusväki suri poismennyttä isäntäänsä. - -Samassa veti Asbjörn Krag peitteen vainajan kasvoilta. Bengt peräytyi -ja asetti kädet kasvoilleen. - -Vanhan Åkerholmin kasvoja oli kamala katsella. Ne olivat jäykistyneet -ja niissä kuvastui pelokas ilme. Silmät tuijottivat aavemaisina ja suu -oli pahasti vääntynyt. Mitä olikaan vanhus nähnyt ennen kuolemaansa? - -"Peittäkää hänet!" pyysi kasvattipoika, "nuo kasvot ovat kauheat." -Asbjörn Krag veti kiireesti peitteen kuolleen yli. - -"Kiellän ruumiiseen koskemasta", sanoi salapoliisi ankarasti, "sen -täytyy ehdottomasti antaa olla liikuttamatta." - -Kragin määräys ei näyttänyt olevan Bengtin mieleen, mutta kuitenkin -sanoi hän palvelijoille: - -"Tehkää niin kuin tohtori määrää!" - -Kääntyen Kragiin jatkoi hän: - -"Toivoakseni teette kaiken, mitä tässä asiassa on tehtävä." - -Krag kumarsi. - -"Pyydän kiireesti valjastamaan hevosen kepeän reen eteen", sanoi hän, -"minun täytyy lähettää pari sähkösanomaa." - -Sen jälkeen meni hän ovelle ja sanoi: - -"Kaikki muut poistukoot, paitsi ne, jotka löysivät ruumiin ja toivat -sen sisään!" - -"Minä tulin ensiksi vainajan luo", sanoi keittäjä. - -"Ja minä kuulin laukaukset", sanoi piharenki, joka seurasi keittäjää. - -"Laukaukset?" huudahtivat Bengt ja Krag hämmästyneinä yhtäaikaa, "oliko -laukauksia todellakin kaksi?" - -"Oli", virkkoi tohtori, "on kuultu kaksi laukausta." - -"Hyvä on", vastasi Krag, "sulkekaa ovi!" - -Asiaan kuulumattomat poistuivat ja ovi suljettiin. - -Asbjörn Krag kuulusteli ensiksi piharenkiä. - -"Tekö sanoitte kuulleenne kaksi laukausta?" kysyi hän. - -"Minä." - -"Missä olitte silloin?" - -"Olin juuri valjastanut hevoset ja lukitsin paraillaan tallin ovea." - -"Paljonko kello oli silloin?" - -"Tornikello oli juuri lyönyt yksitoista; seisoin silloin pihalla ja -luin lyönnit." - -"Olitteko yksin?" - -"Olin." - -"Oletteko varma siitä, ettei ketään ollut läheisyydessä?" - -"Aivan varma. Silloin oli kirkas kuutamo, ja jos joku olisi ollut -pihalla liikkeellä, olisin minä kyllä hänet huomannut." - -"Ja te siis kuulitte laukaukset?" - -"Niin. Ensin kuulin yhden laukauksen." - -"Mistä suunnasta?" - -"Puistosta." - -"Mitä teitte laukauksen kuultuanne?" - -"Ensin säikähdin, mutta sitten juoksin pihan toiselle puolelle, huusin -Andresenia, keittäjää, ulos, ja silloin kuulin toisen laukauksen." - -"Kuinka pitkä oli laukausten välinen aika?" - -"Ainoastaan muutamia sekuntteja, tuskin puolta minuuttia." - -"Huomasitteko mitään erikoista laukauksien suhteen? Tarkoitan, kuuluiko -ensimmäinen laukaus voimakkaammin kuin toinen?" - -Piharenki mietti vähän aikaa. - -"Sitä minä en voi varmasti sanoa", vastasi hän, "mutta nyt tarkemmin -muistellessani tuntuu siltä kuin edellinen laukaus olisi ollut -jälkimäistä voimakkaampi. Edellinen ikäänkuin olisi kaikunut kauemmin -ilmassa." - -Tohtori keskeytti kuulustelun. - -"Mitä ihmettä nämä kaksi laukausta merkitsevät?" kysyi hän, "sillä -ruumiissahan on vain yksi kuulan reikä." - -Bengt, joka kuulustelun aikana oli seisonut ikkunan ääressä kuutamoa -katsellen, kääntyi tohtoriin päin ja sanoi: - -"Onhan tunnettu asia, että itsemurhaajat usein ampuvat koelaukauksen -ilmaan kootakseen siten rohkeutta tekoansa varten." - -"Niin, siitä on lukuisia esimerkkejä", lausui Krag. - -"Ja sitä paitsi", jatkoi Bengt, "voihan myöskin otaksua, että vainaja -ensiksi tähtäsi päähänsä, mutta kuula osui harhaan." - -"Luuletteko hänen ampuneen ohi?" kysyi Krag. - -"Käsi on hyvinkin voinut sillä hetkellä vapista. Näin ollen" -- Bengt -otti vainajan pistoolin -- "jos hän on laukaissut molemmat -pistoolinpiiput, täytyy niitten olla tyhjät, niinkuin ne ovatkin." - -"Minä olen myös huomannut sen", sanoi Krag, "ja juuri se seikka tekee -tapauksen salaperäiseksi." - -Tämän jälkeen jatkoi salapoliisi piharengin kuulustelua. - -"Mitä tapahtui sitten?" - -"Kuultuaan huutoni tuli Andresen juosten luokseni. Kerroin hänelle -laukauksista ja sitten lähdimme yhdessä puistoon." - -"Löysittekö ruumiin heti?" kysyi salapoliisi Andresenilta - -"Ei", vastasi hän, "etsimme noin kymmenen minuutin ajan. Sitten -huomasin minä puitten välissä, muutaman askeleen päässä tieltä, -häämöttävän jotain tummaa. Kiirehdin sinne. Siellä makasi patruuna. -Ravistelin häntä, mutta hän oli kuollut. Hän on ampunut itsensä, -ajattelin minä, sillä minä huomasin hänen pitelevän pistoolia -kädessään. Huusin heti piharengille ja parille muulle miehelle ja -kannoin heidän kanssaan vainajan sisään. -- Siinä kaikki, mitä minä -tiedän." - -Asbjörn Krag mietti vähän aikaa. Sitten hän kysyi: - -"Kävikö kukaan tapaamassa vainajaa sen jälkeen, kun me olimme lähteneet -kaupunkiin?" - -"Minä lähdin silloin heti huoneeseeni", sanoi tohtori, "enkä nähnyt -häntä enää sinä iltana; luulin vanhuksen myöskin menneen levolle." - -"Marianne oli nähnyt hänet", sanoi Andresen. - -"Kuka on Marianne?" - -"Hän on sisäkkö." - -"Kutsukaa hänet tänne!" - -Marianne saapui heti. Hän oli punatukkainen noin kolmenkymmenen vuotias -naisihminen. Hänellä oli vielä kyyneleet silmissään. - -"Minulle on kerrottu, että te viimeiseksi näitte Åkerholmin elävänä", -alkoi Krag. - -"Minä näin hänet, kun hän lähti ulos", vastasi Marianne. "Tultuani -salonkiin siistiäkseni sitä saapui hänkin sinne." - -"Puhuiko hän mitään?" - -"Hän kysyi minulta, olivatko herrat lähteneet kaupunkiin. Vastasin -siihen, etten tiennyt, minne olitte lähtenyt, mutta että te jonnekin -olitte mennyt." - -"Edelleen." - -"Silloin alkoi hän etsiä." - -"Etsiä?" - -"Niin, jotain kirjaa." - -Asbjörn Krag ja tohtori katsahtivat toisiinsa. - -"Löysikö hän kirjan?" kysyi Krag. - -"Ei, ja siitä hän oli kovin pahoillaan. Hän toraili kovin. 'Se oli -tässä vähän aikaa sitten. Ovatko kaikki tämän talon tavaratkin -noiduttuja?' sanoi hän. Hän etsi vielä jonkun aikaa, mutta ei löytänyt -kirjaa. Sen sijaan..." - -Bengt keskeytti kuulustelun. - -"Mitä te puhutte?" huusi hän, "eikö hän löytänyt kirjaa?" Mutta samassa -koetti hän tyyntyä ja jatkoi rauhallisemmin: "Ei, ei, tämähän on aivan -saman tekevää. Anteeksi, ajatukseni ovat vallan sekaisin." - -Asbjörn Krag katsahti terävästi Bengtiin. - -Marianne jatkoi: - -"Sen sijaan löysi hän... uh...!" - -Hän alkoi vapista ja itkeä. - -"Mitä hän löysi?" - -Marianne osoitti pistoolia ja änkytti pelokkaana: - -"Tuon." - -"Pistoolin siis?" - -"Niin. 'Tämä on sentään paikallaan', sanoi hän pistäen pistoolin -taskuunsa. Sitten hän lähti." - -"Puistoon?" - -Marianne näytti epävarmalta. - -"Ei... Hän lähti pientä lehtokujaa myöten." - -"Eikö ollut mielestänne omituista, että hän lähti niin myöhään ulos?" - -"Ei ensinkään" - -"Minkätähden ei?" - -Kului muutama minuutti ennenkuin Marianne vastasi. Sitten sanoi hän -hiljaa ja ujostellen: - -"Sen vuoksi, kun hän meni pienen lehtokujan kautta." - -Bengt sekaantui taas keskusteluun. - -"Minä en pidä tätä kuulustelua tarpeellisena", sanoi hän. "Sen vaikutus -sekä palvelusväkeen että minuun on melkein raateleva." - -Asbjörn Krag ei ollut kuulevinaan huomautusta. Hän jatkoi kuulustelua. - -"Minne johtaa pieni lehtokuja?" - -"Se johtaa... johtaa... Hjelmin kartanolle." - -"Ahaa, ymmärrän, -- rouva Hjelmin, Åkerholmin morsiamen taloon." - -"Niin", vastasi Marianne, "rouva Hjelm asuu aivan lähellä pientä -lehtokujaa." - -"Todellakin. Kiitos. En tahdo enää vaivata teitä." - -Marianne, keittäjä ja piharenki poistuivat. Mutta ovella he katsahtivat -kostein silmin pöydällä lepäävää vainajaa. - -Palvelijoitten mentyä sanoi Krag Bengtille: - -"Pyydän saada vainajan avaimet." - -"Mitä tarkoitusta varten?" - -"Noudattaaksemme yleistä tapaa. Ja nyt tarkastamme samalla vainajan -kolme salaperäistä huonetta." - -"Mutta kunnioitus kuollutta kohtaan...". - -"Meidän täytyy." - -"Menkäämme sitten." - -Krag otti avaimet. - -Tohtori ihmetteli itsekseen Kragin rauhallisuutta ja varmuutta. Nyt oli -kuuluisa salapoliisi oikeassa elementissään. Hän oli hiukan kalpea, -mutta muuten olivat hänen kasvonsa aivan ilmeettömät. - -"Katsokaahan!" kuiskasi Bengt osoittaen kylkirakennusta, jonka -akkunoista loisti valo. - -"Aivan niinkuin hän olisi vieläkin siellä", sanoi tohtori. - -"Lähtekäämme sinne", esitti Krag. - -Vanhuksen ensimmäisen huoneen ovi oli lukossa. Krag etsi sopivaa -avainta. Kukaan ei lausunut sanaakaan. Oli niin hiljaista, että tohtori -voi hyvin kuulla sydämensä lyönnit. - -Asbjörn Krag keskeytti hiljaisuuden. Katsellen terävästi Bengtiä sanoi -hän: - -"Luulen, että meille kummallekin on näitten huoneitten salaperäisyys jo -etukäteen selvillä." - -Lukko rasahti. Krag oli löytänyt oikean avaimen. - - - - -VI. - -"KOLMEN HUONEEN SALAISUUS." - - -Herrat astuivat ensimmäiseen huoneeseen. Vainaja oli sisustanut sen -oman makunsa mukaisesti. Joukko erilaatuisimpia aseita, enimmäkseen -kiväärejä ja pistooleja, riippui seinillä. Mitään salaperäistä ei -siellä voinut havaita. - -Seuraava huone oli sisustettu samaan tapaan. - -"Mutta täällähän ei olekaan mitään salaperäistä", sanoi tohtori. - -"Ei minunkaan ymmärtääkseni", vastasi Bengt. "Ja vainajalla on kauan -ollut kuuromykkä palvelija, joka öisin nukkui ensimmäisessä huoneessa." - -"Kuuromykkä palvelija! Sepä omituista!" huudahti Krag. - -"Niin, isä oli tullut tuntemaan hänet Amerikassa. Hän oli puoliksi -indiaani ja hyvin uskollinen herralleen. Nyt hän on jo kuollut." - -Krag avasi oven seuraavaan huoneeseen, joka oli upeasti koristeltu. -Nurkassa, japanilaisten verhojen takana, oli vainajan sänky, jonka hän -itse tapasi järjestää. Seinillä riippui tauluja ja valokuvia. Lattian -peitti paksu, pehmeä matto. - -Ihastuneina tarkastelivat herrat huoneessa olevia nähtävyyksiä. - -"Ei täälläkään ole mitään salaperäistä", huomautti tohtori. - -"Mitäpä salattavaa hänellä täällä olisi ollut", vastasi Bengt. "Minä -olen jo kauan tiennyt, ettei näitten huoneitten otaksuttu salaperäisyys -itse asiassa ole muuta kuin vanhuksen omituisuutta." - -"Sinä kaiketi tutkit huoneet tarkemmin?" kysyi tohtori Kragilta. - -"Se ei ole tarpeellista", vastasi salapoliisi. - -"Samaa mieltä minäkin olen", sanoi Bengt. "Tällaisen kauhistavan yön -jälkeen olemme kenties jokainen levon tarpeessa --." - -Välittämättä Bengtin huomautuksesta siirtyi Asbjörn Krag seinän luo ja -alkoi kädellään painellen tunnustella tapetteja. - -"Arvasin siis oikein", puheli hän itsekseen. - -Bengtille hän sanoi: - -"Ei, emme varsin vielä mene levolle. Vakuutan teille, tohtori, että -tämä huone on salaperäinen. Kuinka varovainen ja viisas vanhus onkaan -ollut!" - -"Mutta missä täällä piilee salaisuus?" kysyi tohtori. - -"Sen saat tietää sitten myöhemmin, nyt pyydän sinua auttamaan vähäsen -pienessä tarkastuksessa." - -"Tarkastuksessa?" - -"Älähän kysele liikoja, tee vain niin kuin minä käsken! Toista sanat: -'Näettekö?... Piru!'" - -"Näettekö?... Piru!" toisti tohtori ihmetellen. - -Bengt kalpeni ja katseli vihaisin silmäyksin salapoliisia. - -"Kovemmin", sanoi Krag tohtorille. "Huuda ne sillä tavoin kuin olisit -henkesi edestä pakenemassa jonkun ajaessa sinua takaa!" - -Tohtori teki niin ja salapoliisi oli tyytyväinen. - -"Huuda nyt sillä tavoin samat sanat kahden minuutin kuluttua!" sanoi -Asbjörn Krag ja lähti huoneesta. - -Tohtori ei voinut ollenkaan käsittää tällaista näytelmää, mutta hän -päätti kuitenkin noudattaa Kragin määräystä. Jäätyään kahden kesken -Bengtin kanssa valtasi hänet vastenmielinen ja puoleksi pelonsekainen -tunne. -- - -Asbjörn Krag oli mennyt ulos vanhuksen huoneitten akkunoitten kohdalle, -samaan paikkaan, jossa hän aikaisemmin oli kuullut Åkerholmin huudon. -Hän kuunteli tarkasti. - -"Näettekö?... Piru!" kuului tohtorin huuto, mutta se tuntui tulevan -jostain äärettömän kaukaa. - -Salapoliisi lähti takaisin. Tohtori ja Bengt odottivat häntä. - -"Tuliko selvä?" kysyi Bengt. - -"Kyllä, ja nyt lähdemme puistoon." - -"Puistoon, mitä varten sinne?" - -"Tarkastamme paikan, josta vainaja löydettiin." - -"Onko se tarpeellista?" - -"Ehdottomasti; meille lääkäreille on tarpeellista saada tietää kaikki -tällaisessa tapauksessa." - -Krag, joka viimeisenä lähti huoneesta, lukitsi oven. - -"Kutsukaa kokki ja pari muuta miestä!" käski hän. "Lyhdyt mukaan!" - -Asbjörn Krag pisti avaimet taskuunsa. - -Kokki, piharenki ja eräs kolmas mies saapuivat lyhdyt mukanaan -paikalle. Krag pistäytyi huoneeseensa ja palasi sieltä heti. Hän oli -ottanut oman lyhtynsä, jonka rakenne oli eriskummainen ja valo -häikäisevän voimakas. - -"Siinä on yhdistetty revolveri ja salalyhty yhdeksi", huomautti Bengt -pilkallisesti. "Puuttuu ainoastaan poliisinmerkkejä, muuten olisi -varustus täydellinen." - -Portilla odotteli kuski parivaljakkoineen. Pistäen paperin salaa hänen -käteensä sanoi Asbjörn Krag hiljaa: - -"Lennätinkonttoriin mahdollisimman nopeasti! Ja pitäkää huoli siitä, -että tämä sähkösanoma lähetetään kiireellisenä!" - -"Tästä löysimme herra Åkerholmin", kuului kokin ääni puistosta. Herrat -pysähtyivät ja kokki valaisi lyhdyllään erästä puunrunkoa, josta oli -tielle neljän tai viiden metrin matka. - -Krag käski miesten pysähtyä tielle. Itse meni hän puun luo. Lyhtynsä -avulla löysi hän heti lumessa paikan, jossa vainaja oli maannut. - -"Hän on maannut kasvot maata vasten", sanoi hän. - -"Aivan niin", vastasi kokki. - -"Tuossa näkyvät sormen jäljet ja tuossa on vähän verta. Hän on -heittänyt henkensä silmänräpäyksessä. Mihin aikaan te löysitte hänet?" - -"Noin kymmenen minuuttia yli yhdentoista", vastasi kokki. - -"Silloin oli kirkas kuutamo..." - -Samassa hän huomasi jälkiä lumessa. - -"Oliko herra Åkerholmilla hirvennahka-saappaat jaloissa?" - -"Oli." - -"Sitten nämä ovat hänen jälkiänsä. Hän on harpannut tieltä tänne päin -aivan kuin pakeneva ja sitten -- hän on kävellyt takaperin pois päin -puusta seitsemän askelta." - -"Ei ole ensinkään kummallista", huomautti Bengt, joka oli uteliaana -seurannut Kragin puuhia, "että vanhus raukka on kulkenut takaperin. Hän -luonnollisesti pelkäsi, että joku voisi seurata häntä ja estäisi hänen -tekonsa." - -"Minä en ole sanonut, että se on kummallista", vastasi Krag terävästi. - -Neljännestunnin ajan tarkasteli hän vielä lumessa olevia jälkiä ja -sammutti sitten lyhtynsä. Kokki johdatti hänet pienelle lehtokujalle. - -"Tämä siis johtaa 'Silkkihelman' asunnolle", kysyi Krag. - -"Niin, rouva Hjelmin huvilaan", oikaisi Bengt. - -"Hyvä. Kello puoli yksitoista lähti herra Åkerholm kävelylle tänne. -Kymmenen minuuttia yli yhdentoista löydettiin hänen ruumiinsa -puistosta, siis kokonaan vastakkaiselta suunnalta. Ehtiikö -neljässäkymmenessä minuutissa mennä tästä rouva Hjelmin huvilaan ja -tulla sieltä takaisin sille paikalle, josta herra Åkerholm löydettiin -kuolleena?" - -Kokki mietti. - -"Se voisi kyllä olla mahdollista", sanoi hän, "mutta varmaksi sitä en -voi vakuuttaa. Arvelen kuitenkin, että silloin pitäisi kulkea hyvin -kiireesti." - -"No niin, huomenna saamme siitä tarkemman selon. Kello on jo -puolineljä, ja kuu lakkaa pian valaisemasta, joten työskentely käy -mahdottomaksi. Viisainta on käydä levolle." - -Krag sanoi Bengtille hyvää yötä ja nousi tohtorin kanssa rappuja myöten -toiseen kerrokseen. - -Tohtorin ja Kragin huoneessa oli hiljaista ja lämmintä. Hilpeä tuli -lekotteli kamiinissa, ja pian oli tuli myöskin herrojen sikaareissa. - -Krag ja tohtori istuivat vaiteliaina. - -"Vanhus parka", puheli tohtori itsekseen, "millaisen kuoleman hän -saikaan osakseen." - -Krag asettui mieliasentoonsa. Puoliksi maaten puoliksi istuen loikoili -hän pehmeässä nojatuolissa jalat kamiinin reunalla. - -"Väitit eilen", sanoi tohtori, "että vanhuksen kolmessa huoneessa on -joku salaisuus, mutta siellä ei ollutkaan mitään salaperäistä." - -Krag nauroi hilpeästi. - -"Siellä on salaisuus, vaikka sinä et ole sitä huomannut. Minä aavistin -sen olemassaolon jo silloin, kun sinä kävit Kristianiassa ja kerroit -vanhuksen omituisuudesta, ja kuultuani eilen, että Åkerholmilla oli -ollut kuuromykkä palvelija, pääsin asiasta täyteen varmuuteen." - -"Mutta Bengthän kertoi kuuromykästä sangen vähän." - -"Se tieto, että palvelija oli kuuromykkä, oli minulle kyllin riittävä." - -Herrat vaikenivat taas ja tupakoivat. - -Viimein keskeytti tohtori hiljaisuuden. - -"Kenties Åkerholmin itsemurhan yhteydessä myös on jokin salaisuus?" -kysyi hän. - -"Åkerholm ei ole tehnyt itsemurhaa. Hänet on murhattu." - -Tohtori ponnahti ylös. - -"Murhattu!" huudahti hän. "Ja sen sinä sanot noin rauhallisesti. Kuka -on murhaaja?" - -"Sitä minä en vielä tiedä. Vanhus sen kyllä tiesi, ja minä kysyinkin -sitä eilen häneltä, mutta hän ei tahtonut ilmoittaa. Tarkoitan miestä, -jonka vainaja näki paviljongin luona. Hän on murhaaja." - -"Mistä syystä ei vainaja ilmoittanut murhaajaansa?" - -"Se seikka on yhteydessä 'kolmen huoneen salaisuuden' kanssa." - -Tohtori käveli kiihtyneenä edestakaisin lattialla. - -"Murha", puheli hän itsekseen, "mikä kauhistava ajatus." - -"Mutta ne kaksi laukausta", sanoi hän pysähtyen Kragin eteen, "niitähän -ei ollut kahta enempää, ja molemmat piiput Åkerholmin pistoolissa -olivat tyhjät." - -"Juuri nämä kaksi laukausta todistavat, että murha on tapahtunut." - -"Sitä minä en ymmärrä." - -"Asia on aivan yksinkertaisesti siten, että ensimmäinen laukaus oli -Åkerholmin ja toinen murhaajan. Åkerholm ampui ensiksi murhaajaa. Ja -sinä näyt unhoittaneen, että vainaja aikaisemmin illalla ampumataitoaan -näyttäessään ampui kortista silmän, joten hänen pistoolissaan oli vain -yksi panos jälellä." - -"Aivan niin. Sehän on päivänselvää", myönsi tohtori. - -"Ja sitäpaitsi", jatkoi Krag, "osoittivat jäljet metsässä, että -Åkerholm, huomattuaan murhaajan ilmestyvän tielle, kääntyi heti -takaisin ja ampui, osaamatta kuitenkaan murhaajaan. Luulen hänen -ampuneen harhaan sen vuoksi, että hän oli ylenmäärin säikähtynyt. -Huomasithan itsekin hirveän pelonilmeen vainajan kasvoilla?" - -Tohtori nyökkäsi. - -"No niin. Ammuttuaan Åkerholm peräytyi muutaman askeleen takaisin puuta -kohden, ja silloin sai hän kuulan rintaansa." - -Tohtori istui kauan mietteissään. "En voi käsittää", sanoi hän, "minkä -vuoksi vainaja läksi keskiyöllä puistoon." - -"En minäkään", vastasi Asbjörn Krag, "mutta 'Silkkihelma', tämän -draaman päähenkilö, selittää sen meille." - - - - -VII. - -ROUVA HJELM. - - -Asbjörn Krag ja tohtori istuivat jutellen vielä tunnin ajan. -Salapoliisi odotteli vastauksia sähkösanomiinsa. - -Vihdoin kuuli hän kulkusien soivan. Kuski ajoi pihaan ja Asbjörn Krag -kutsui hänet heti luokseen. - -Saapui kaksi sähkösanomaa, toinen Kristianiasta, toinen Amerikasta. - -Krag luki jälkimäisen hyvin tarkkaan ja tohtori huomasi hänen -kasvojensa ilmeestä, että sähkösanoma sisälsi tärkeitä tietoja. - -Väsyneenä lähti tohtori levolle. - -Krag otti peilinlasinsirpaleita sisältävän laatikkonsa vaatekaapista -Sirpaleet asetteli hän varovasti lattialle, takasivut ylöspäin. Sen -jälkeen rupesi hän sovittelemaan niitä yhteen. Alussa se ei tahtonut -onnistua, mutta siitä huolimatta hän jatkoi työskentelyään. Lopulta sai -hän puolet peilistä kootuksi. Krag oli tyytyväinen. Jäännöspalaset -sopivat helposti yhteen. Tarkoitus oli saavutettu. Hän sai selville, -että peilin takasivulta oli raapittu elohopeaa pieni neliön muotoinen -ala pois ja että se oli tehty aivan äskettäin. - -"Tämä oli oivallinen saavutus", puheli hän. "Tämän neliön läpi on -vainaja nähnyt jotain kauhistuttavaa." - -Krag otti esille saman kirjan, jonka hän oli illalla siepannut. Hän oli -silloin huomannut, että Åkerholm etsi kiihkeästi jotain erikoista -kohtaa kirjasta. Krag ei ollut nähnyt sivunumeroa, mutta hän otaksui -vainajan selailleen kirjaa 200 tai 250 sivun paikkeilta. Asbjörn Krag -haki sivun 200 ja luki siitä eteenpäin. Kirja oli englantilainen ja -yleisesti pidetty, vaikka sen sisältö tuntuikin kepeänlaiselta. Krag -koetti etsiä jotain huomattavaa kohtaa tai peitettyä ajatusta -lukemastaan, mutta mitään sellaista hän ei löytänyt. Ei ollut -ainoatakaan sanaa tai ajatusta, jolla olisi ollut pienintäkään yhteyttä -salaperäisten tapahtumien kanssa. Lopulta löysi hän 248 sivun -alareunasta pari riviä. Siinä oli muuan vertauskohta, mutta -ajatusyhteys niitten asioitten kanssa, joitten selvittämiseksi hän -työskenteli, oli täysin selvä. - -Salapoliisi piilotti kirjan matkalaukkuunsa. Hän päätti mennä parin -tunnin ajaksi levolle. Sitä ennen avasi hän ikkunan saadakseen raitista -yöilmaa huoneeseensa. Taivas oli kirkas ja yö kylmä. Talossa oli kaikki -hiljaista, ja hiljaista oli myöskin taloa ympäröivässä puistossa. -Ainoastaan Bengtin huoneen ikkunasta loisti vielä tuli. - -Krag sulki ikkunan ja veti verhot alas. Sen jälkeen lukitsi hän oven ja -asetti kultakoristeisen revolverinsa yöpöydälle. Hän nukkui heti. - - * * * * * - -Kello kymmenen seuraavana aamuna Asbjörn Krag lähti rouva Hjelmin luo. -Rouva oli jo sitä ennen saanut tiedon onnettomuustapauksesta ja oli se -hänen omien sanojensa mukaan koskenut häneen tuskallisesti. - -Esiintyen lääkärinä selitti Krag olevansa velvollinen keräämään päivän -kuluessa kaikki mahdollisesti saatavat tiedot, jotta voitaisiin -selvittää, mikä oli ollut syynä Åkerholmin epätoivoiseen tekoon. - -"Se on minulle yhtä käsittämätöntä kuin teillekin", vastasi rouva. - -Krag tiedusteli, oliko hän viime päivien kuluessa huomannut Åkerholmin -käytöksessä mitään erikoista. - -"Kahden viime viikon aikana on hän ollut kummallinen", vastasi rouva, -"vaikka minä en tiedä millään tavoin rikkoneeni häntä vastaan, mutta -kohdatessani hänet viimeksi itsemurhapaikalla, en huomannut hänessä -mitään erikoista." - -"Milloin oli määrä viettää häänne?" - -Krag näki selvästi, että hänen kysymyksensä oli vastenmielinen ja -kiusallinen. Vähän aikaa mietittyään rouva vastasi: - -"Kuukauden perästä. Åkerholm kiirehti useat kerrat niitten -viettämistä." - -"Minkätähden?" - -"Sitä en todellakaan tiedä. Varsinkin viime päivinä tahtoi hän -jouduttaa häitämme, ja mainitsi samalla selittämättä tarkemmin syytä, -että asia oli hänelle tärkeä." - -"Tunnetteko Åkerholmin kasvattipojan?" - -"Bengtin. Hänet tunnen varsin hyvin." - -"Mille kannalle hän on asettanut teidän ja Åkerholmin väliseen -suhteeseen nähden?" - -"Hän ei ole pitänyt siitä. Hän on vastustanut sitä kaikin voimin." - -"Luuletteko, että Åkerholmin käytös viime viikkoina oli seurauksena -hänen alakuloisuudestaan?" - -"Åkerholm ei ollut milloinkaan alakuloinen. Hänen hyvätuulisuutensa oli -pysyväinen", vastasi rouva. - -"Anteeksi, se, mitä sanoitte, ei ollut suoranainen vastaus -kysymykseeni." - -Rouva tuli levottomaksi. - -Lyhyen miettimisen jälkeen hän sanoi: - -"Åkerholm puhui useasti katkeroituneena kasvattipojastaan. Luulen, että -Bengtin ankara vastustus sai vainajan kiirehtimään naimisiin menoa." - -"Åkerholm siis pelkäsi kasvattipoikaansa?" - -"Ei ollenkaan, mutta minä otaksun, että hän pelkäsi jotain muuta, sillä -viime aikoina hän puhui eräästä tapauksesta, josta hän arveli koituvan -ikävyyttä koko elämänsä loppuajaksi." - -"Mainitsiko hän, mikä se tapaus oli?" - -"Ei, mutta jotain hyvin vakavaa se lienee ollut." - -"Pyysittekö saada tietää sitä?" - -"Pyysin." - -"Mitä hän vastasi?" - -"Hän sanoi täydellisesti luottavansa minuun." - -"Toisin sanoen: hän aikoi kertoa teille kaikki?" - -"Niin." - -"Milloin." - -Rouva alkoi kävellä hermostuneesti lattialla. - -"Tämä kaikki on niin kummallista", sanoi hän. - -"Kuinka niin?" - -"Minä odottelin Åkerholmin tuloa illalla." - -"Kello yksitoista", täydensi Asbjörn Krag. - -"Niin -- miten voitte tietää sen?" - -"Aikoiko hän silloin kertoa teille elämänsä salaisuuden?" - -"Kyllä, hän oli luvannut sen, mutta hän ei tullutkaan." - -"Minä saan siis ilmoittaa teille, että hänellä oli aikomus tulla." - -"Niinkö? Mutta hän kuoli juuri yhdentoista aikana." - -"Kymmenen minuuttia yli yhdentoista. Puoli yhdentoista aikaan lähti hän -kotoaan tavatakseen teidät. Hänet oli silloin nähty pienessä -lehtokujassa." - -"Varmaan hän siis oli lähtenyt tapaamaan minua." - -"Kotoa lähtiessään", jatkoi Krag, "ei hänellä ollut pienintäkään -ajatusta tehdä itsemurhaa. Näin ollen näyttää häntä kohdanneen pienessä -lehtokujassa jokin odottamaton tapaus." - -"Siellä ei kukaan tapaa kulkea niin myöhään", sanoi rouva. "Mutta -kuulkaapa! Te kaiketi tiedätte, missä Bengt oli silloin?" - -"Hän oli minun kanssani klubissa, ja onnettomuuden tapahduttua -kutsuttiin meidät heti Kvambergiin." - -"Tämä kaikki on perin omituista ja käsittämätöntä." - -"Pidättekö todennäköisenä, että Åkerholm yhtäkkiä tietä kävellessään -sai ajatuksen murhata itsensä ja heti poikkesi puistoon panemaan -päätöksensä toimeen?" - -"En, se tuntuu aivan uskomattomalta. Jotakin on täytynyt tapahtua." - -"Esimerkiksi?" - -"Arvelen hänen kohdanneen jonkun." - -"Lehtokujassako?" - -"Niin." - -Rouva tuli levottomaksi. - -"Kenet hän mahdollisesti olisi voinut kohdata?" kysyi Krag. - -Puoleksi pelästynyt puoleksi rukoileva ilme tuli rouvan kasvoille. - -"Ettekö voi ilman minua saada asiasta selkoa?" kysyi hän. - -"Voin, kunhan vain saan tietää, kuka oli se henkilö, jonka Åkerholm -eilisiltana tänne tullessaan kohtasi", vastasi Asbjörn Krag. - -"Mistäpä minä sen tietäisin?" - -"Te tiedätte sen, sillä se mies, jonka hän lehtokujassa tapasi, tuli -juuri teidän luotanne." - -"Se ei ole mahdollista, sillä täällä ei silloin käynyt ketään." - -"Kuulkaahan rouva", kysyi Krag suorasukaisesti, "rakastatteko -Åkerholmia?" - -"Pidin paljon hänestä. Hän oli hieno herrasmies." - -Krag oli jonkun aikaa huomannut, että rouva katseli levottomasti ovea -kohden aivan kuin jotain odottaen. - -Salapoliisi jatkoi: - -"Åkerholmilla oli vihamiehiä, jotka lopulta saattoivat hänet hengiltä." - -"Alan ymmärtää", vastasi rouva. - -"Tahdotteko auttaa minua löytämään hänen vihollisensa?" - -Rouva tarjosi hänelle kätensä. - -"Lupaan sen", sanoi hän sydämellisesti. - -Krag uskoi hänen tarkoittavan täyttä totta. - -Portailta kuului askeleita. Joku tuli. Rouva aikoi juosta ovelle, mutta -Krag tarttui hänen käteensä ja pidätti hänet. Samassa ovi avautui ja -Bengt astui sisään. - -Häntä ei Krag ollut odottanut, ja hän ymmärsi rouvan hillitystä -huudahduksesta, ettei hänkään ollut Bengtiä odottanut. - -"Tekö täällä?" sanoi Bengt. "Te näytätte ehtivän kaikkialle." - -"Tulin tänne jäähyväisvierailulle", vastasi Krag. "Olin hyvä tuttava -rouva Hjelmin miesvainajan kanssa." - -"Vai niin, matkustatteko tänään?" kysyi Bengt. - -"Matkustan kahden tunnin kuluttua." - -"Oletteko tyytyväinen tutkimustenne tuloksiin?" - -"Aivan tyytyväinen. Olen löytänyt sen, mitä olen etsinytkin", vastasi -Krag painokkaasti. Bengt rypisti kulmiaan. - - - - -VIII. - -ÅKERHOLMIN KUOLEMA - - -Kun Asbjörn Krag palasi pienen lehtokujan kautta takaisin, kierteli -hänen aivoissaan monta ajatusta. Keskustelu rouva Hjelmin kanssa oli -tuonut valoa moneen kohtaan, mutta pulman ratkaiseminen oli samalla -kohdannut uusia vaikeuksia. Mitä oli Bengtillä rouva Hjelmin luona -tekemistä? Se ainakin oli selvää, että Bengtin saapuminen oli rouvalle -yhtä odottamatonta kuin hänellekin. - -Pian kuuli Krag jonkun juoksevan perässään. Hän kääntyi ja näki -nuorenpuoleisen miehen lähenevän. - -"Minuako haluatte tavata?" kysyi hän miehen päästyä lähemmäksi. - -"Niin", vastasi mies. "Minun käskettiin antaa..." - -"Kuka käski?" - -"Rouva Hjelm. Minä olen hänen palvelijansa." - -Mies katseli levottomana ympärilleen. - -"Minulla on kirje", kuiskasi hän. "Pyydän heti lukemaan sen ja -senjälkeen antamaan vastauksenne." - -Krag avasi kirjekuoren ja otti siitä kauniilla naisen käsialalla -kirjotetun seuraavasisältöisen kirjeen. - -_"Minun täytyy, täytyy saada puhua kanssanne ennenkuin matkustatte."_ - -Kirjeessä ei ollut allekirjoitusta. - -"No?" kysyi mies hätäisesti. - -"Tunnetteko kirjeen sisällön?" kysyi Krag. - -"En." - -"Sanoitteko rouvan kirjoittaneen tämän?" - -"Hän kutsui minut eteiseen ja kirjoitti sen minun läsnäollessani." - -"Oliko hän yksin?" - -"Oli. Ainoastaan nuori Åkerholm oli sisähuoneessa." - -"Hyvä. Sanokaa rouvallenne, että minä täytän hänen pyyntönsä!" - -Mies aikoi lähteä, mutta Krag pidätti hänet. - -"Tiedättekö, missä asuu herra, joka eilen illalla kävi rouva Hjelmin -luona ja lähti vähää ennen yhtätoista pois?" - -Mies näytti ihmettelevän kysymystä. - -"Minä en tiedä hänen asuntoansa." - -Krag hymyili onnistuneelle viekkaudelleen. - -"No niin", hän sanoi, "se onkin samantekevää." - -Salapoliisi jatkoi matkaansa. Kvambergiin tultuaan hän tapasi tohtorin -kartanolla. Tohtori näytti kiihtyneeltä. - -"Minun täytyy heti puhua kanssasi", sanoi hän. - -Herrat lähtivät sisään. - -"Sinun poissaollessasi kävi poliiseja täällä." - -"Vai niin." - -"Niitä oli kolme kappaletta, poliisipäällikkö ja kaksi konstaapelia ja -he vaativat virallista tutkintoa Åkerholmin kuoleman johdosta." - -"Hyvä on", vastasi Krag istuutuen entiseen paikkaansa kamiinin viereen. - -"Tämä tieto ei näytä olevan sinulle mikään yllätys." - -"Ei olekaan", vastasi Asbjörn Krag. "Ainoastaan odottamattomat -tapaukset voivat minua hämmästyttää ja tämä tapaus ei ole ollenkaan -odottamaton, sillä minä itse kutsuin heidät tänne." - -"Sinä?" - -"Niin. Estääkseni ruumiin liikuttelemisen täytyi minun sekottaa -virallinen poliisi asiaan ja nyt on kaikki järjestyksessä." - -"Ja mitä itse aiot tehdä?" kysyi tohtori. - -"Matkustaa, Lähden vähän ajan kuluttua. Matkatavarani ovat jo -lähtövalmiina." - -"Milloin tulet takaisin?" - -"Yöllä, mutta sitä ei tarvitse muitten tietää." - -"Ymmärrän. Sinä tahdot poistaa Bengtin epäluulot. Kun hän luulee sinun -olevan poissa, olet sinä salaisesti hänen läheisyydessään ja pidät -silmällä häntä." - -"Aivan niin. Tulen takaisin täsmälleen kello yksitoista illalla. Pyydän -sinun huolehtivan siitä että pääsen sisään kenenkään huomaamatta. -Huoneesi täytyy silloin olla pimeä, ja tämä köysi saatavilla, lopusta -pidän itse huolen." - -"Teen kuten käsket", sanoi tohtori. "Muuten olen hyvin utelias -tietämään, mitä johtopäätöksiä olet tehnyt keskusteltuasi rouva Hjelmin -kanssa?" - -"En erikoisempaa." - -"Onko hänellä mitään osaa tässä murhenäytelmässä?" - -"Siitä tuonnempana. Nyt olen onnistunut toteamaan sen, miten murha on -tapahtunut." - -Tohtori siirsi tuolinsa lähemmäksi. - -"Kerrohan sitten", sanoi hän. - -Krag hymyili. - -"Heti, kun Bengt ja minä lähdimme klubiin, lähti Åkerholm rouva Hjelmin -luo. Kohtausajaksi oli sovittu kello 11. Åkerholm oli silloin luvannut -kertoa rouvalle elämänsä salaisuuden." - -"Elämänsä salaisuuden?" kysyi tohtori. - -"Niin, salaisuuden, joka oli läheisessä yhteydessä murhan kanssa. No -niin. Lähtiessään huomasi hän sattumalta pistoolin arkihuoneen -pöydällä, johon hän sen aikaisemmin oli unohtanut. Hän pisti sen -taskuunsa aavistamalta, että hän aivan pian tulisi sitä tarvitsemaan. -Tämän jälkeen hän lähti astelemaan lehtokujaa myöten. -- Kaiken tämän -tiedät jo ennestään, eikö niin?" - -Tohtori nyökkäsi. - -"Kuten muistanet, oli silloin kuuvalosta huolimatta jonkun verran -pimeä. Åkerholm oli kulkenut noin kaksi kolmattaosaa tiestä ja ehtinyt -sille kohdalle, jossa tie tekee polvekkeen ja kohoaa pienelle mäen -kukkulalle. Siinä hän pysähtyi, sillä hän näki huvilan verantaoven -aukenevan ja miehen lähtevän ulos." - -"Rouva Hjelmin luota?" - -"Niin, ja Åkerholm luonnollisesti kummasteli sitä. Varmaankin koetti -hän arvailla, kuka niin myöhäinen vieras mahtoi olla, ja päästäkseen -selville siitä piilottautui hän kukkulan taakse. Nyt seurasivat -tapaukset nopeasti toisiaan, ja muutaman minuutin kuluttua oli -murhenäytelmä näytetty loppuun. Tulija saapui Åkerholmin kohdalle, -mutta pimeän vuoksi ei vainaja tuntenut häntä; Åkerholm odotti, kunnes -tuntematon oli mennyt kappaleen matkaa ohi ja seurasi sitten hänen -jäljessään. Nyt saapui vieras lehtokujaan ja Åkerholm luonnollisesti -odotti hänen kääntyvän oikeaan, mutta hän suuntasikin kulkunsa -vasempaan, siis Åkerholmin puistoon. Siitä jatkoi hän matkaansa puretun -paviljongin ohi kulkien leveää puistokäytävää, joka toisella puolella -päättyy metsään. Åkerholm käsitti silloin, että hänen, saadakseen -tietää, kuka tuntematon oli, täytyi kiirehtiä edelle, ja tulla häntä -vastaan. Luonnollisesti käytti hän hyväkseen puiston oikotietä ja -kohtasi sitten tuntemattoman omassa puistossaan. Eikö totta, tämä -kaikki on itsestään selvää." - -"Aivan oikein", sanoi tohtori. "Jatkahan!" - -"Kun Åkerholm sitten näki vieraan kasvot ja tunsi hänet, otti hän -nopeasti pistoolin ja ampui häntä. Mutta pelon vuoksi ampui vanhus ohi -tai sitten vain haavoitti häntä." - -"En käsitä, mikä seikka pakotti Åkerholmin ampumaan", keskeytti -tohtori. - -"Se, että hän oli tuntenut vieraan." - -"Herran nimessä! Kuka hän oli?" - -"Sama mies, jota aikaisemmin oli etsitty puistopaviljongista." - -"Ahaa, nyt ymmärrän." - -Krag jatkoi: - -"Laukauksen jälkeen peräytyi vanhus aseetonna ja pelosta horjuen -muutaman askeleen taaksepäin, ja silloin ampui toinen kylmäverisesti -hänet." - -"Nyt käsitän minä kaikki aivan selvästi", sanoi tohtori. "Jälellä on -siis kysymys salaperäisen murhaajan vangitsemisesta." - -"Olet oikeassa", vastasi Krag. "Arvelen hänen ilmaisevan itsensä yön -aikana, jolloin hän luulee minun olevan poissa." - -"Miten aiot tulla takaisin?" - -"Minä poistun junasta jollakin lähiasemalla ja palaan sieltä -hevoskyydillä. Olen luvannut tavata illalla rouva Hjelmiä, jolta toivon -saavani muutamia tärkeitä tietoja. Ja jos kaikki käy hyvin, sieppaamme -vuorokauden kuluttua kiinni sen miehen, joka melkein ensimmäisenä tiesi -'kolmen huoneen salaisuuden', saaden sen vuoksi vainajan ankaran pelon -valtaan ja lopuksi murhasi hänet." - -Ovelle koputettiin. Bengt astui sisään. Krag huomasi hänen olevan -suuruksissaan. - -"Tehän aijotte matkustaa?" kysyi hän. - -"Niin. Matkustan siinä junassa, joka lähtee Kvambergin asemalta tunnin -kuluttua." - -"Siinä tapauksessa suosittelen teille pikajunaa, joka lähtee jo vähän -aikaisemmin. Siinä on hauskempi matkustaa, koska se ei pysähdy -väliasemilla." - -Krag ymmärsi heti, että Bengt ei ollut täysin varma hänen -matkustamisestaan. Jos Bengt saisi kuulla hänen matkustaneen -pikajunassa, olisi hän levollinen tietäessään hänen olevan monen -penikulman päässä Kvambergin alueelta. - -"Se sopii mainiosti", vastasi Asbjörn Krag. "Kiitän neuvostanne." - -"Mutta sitä ennen haluaisin minä mainita erään ikävän seikan." - -"Pyydän, tehkää niin." - -"Te olette suoraan sanoen sietämättömällä tavalla tunkeutunut tämän -talon asioihin." - -"Todellako?" - -"Niin. Epäilemättä on teidän ansiotanne se, että poliisi on alkanut -penkoa vanhuksen itsemurhan syytä. Eikö asia ollut mielestänne jo -tarpeeksi surullinen muutenkin, tarvitsematta saattaa perhettä -skandaalin alaiseksi?" - -"Perhettä?" - -"Hänen kasvattipoikanaan on minulla oikeus sanoa ajatukseni. Sen -lisäksi olette te loukannut erästä ystävääni." - -"Pyydän kysyä: ketä?" - -"Poliisimestaria." - -"Ahaa, 'Poliisia', sitä lihavaa herrasmiestä, jonka tapasimme -klubissa." - -"Ettekö huomannut, että minä sanoin häntä ystäväkseni. Ja te olette -saanut aikaan sen, ettei hän, vaan jokin poliisipäällikkö on saanut -asian käsiteltäväkseen. En voi käsittää, miten olette saaneet tämän -järjestetyksi." - -"Luuletteko todellakin, että minä olen saanti tämän aikaan?" kysyi -Asbjörn Krag. - -"Luulen." - -"Siinä tapauksessa täytyy minun sanoa, että olette liian yksinkertainen -vakuuttaessanne uskovanne tämän." - -Krag katsoi kelloaan. - -"On parasta, että minä lähden", sanoi hän. "Toivon vielä ennättäväni -pikajunaan. Pyydän, että hevonen valjastettaisiin mahdollisimman -nopeasti." - -"Se on jo tehty." - -Herrat lähtivät. - -Pääkäytävässä kohtasivat he saman poliisipäällikön, josta Bengt oli -halveksien puhunut. Hän oli pieni, jäntevä mies vaaleine kasvoineen ja -terävine silmineen. Nähdessään Asbjörn Kragin hän kummastui ja tervehti -hyvin kohteliaasti. Bengt ei ollut huomaavinaan tervehdystä. - -Krag sen sijaan tervehti poliisipäällikköä katsellen häntä terävästi ja -merkitsevästi. - -"Tekö täällä?" kysyi hän. "Muistelen teidän olleen puolittain sairas -tavatessamme viime kerralla. Miten voitte nyt?" - -Poliisipäällikkö, joka heti oivalsi tilanteen, vastasi kohteliaasti: - -"Kiitos huomaavaisuudestanne, herra tohtori, nyt olen minä jo hyvissä -voimissa." - -"Niin", vastasi Krag, "senlaatuinen sairaus voi helposti uusiutua, se -voi kääntyä vaaralliseksikin, sen vuoksi _täytyy teidän olla -äärimmäisen varovainen_." - -"Noudatan varoitustanne, herra tohtori." - -"Hyvästi!" - -"Hyvästi, herra tohtori." - -Asbjörn Kragin asettuessa rekeen katseli nuori poliisipäällikkö häntä -salaperäisesti hymyillen. -- - - - - -IX. - -ROUVA HJELM KOHOTTAA HUNTUA. - - -Asbjörn Krag asettui mahdollisimman mukavasti rekeen. Bengt lähestyi -häntä ja sanoi happamen imelästi: - -"Perheessämme on ollut tapana, että vieraita saatetaan kauemmaksi kuin -ovelle asti. Kenties suvaitsette minun lähtevän mukaanne?" - -"Tietysti", vastasi Krag. "Hupaisa seura otetaan aina mielihyvin -vastaan." - -Bengt asettui rekeen. Krag tervehti vielä kerran tohtoria ja -poliisipäällikköä, ja reki lähti liikkeelle voimakkaitten rotuhevosten -vetämänä. - -Matkalla oli Bengt hiljainen ja umpimielinen. Krag sitävastoin oli -hyvin puhelias. Hän selitti laajasti, että ympäristöllä liikkuvien, -Åkerholmin kuolemaa koskevien huhupuheitten lopettamiseksi oli poliisin -asiaan sekaantuminen aivan välttämätöntä. Mutta Bengt pysyi edelleenkin -harvasanaisena. Tämän jälkeen alkoi Krag puhua Bengtistä. Hänhän oli -nuori ja eteenpäin pyrkivä mies. Ja kun ei varojakaan puuttunut, oli -hänellä Kragin mielestä sovelias aika etsiä itselleen morsian, esim. -rouva Hjelm, johon Krag otaksui Bengtin kiintyneen. Nythän ei -vanhuskaan olisi esteenä. - -Bengt kääntyi poispäin sanoen itsekseen: - -"Millainen aasi!" - -Mutta Krag jatkoi väsymättömästi leikinlaskuaan ja onnistui siten -salaamaan Bengtiltä aikeensa. - -Herrat saapuivat rautatien asemalle. - -"Kun matkanne sattuu Kristianiaan", sanoi Asbjörn Krag, "niin -kunnioittanette minuakin käynnillänne. Koetan silloin edes osaksi -korvata ne mielenkiintoiset päivät, jotka teidän luonanne olen -viettänyt." - -"Mielenkiintoiset?" kysyi Bengt ihmetellen. "Minusta nämä viime päivät -ovat olleet tuskallisen ikäviä." - -"No niin", sanoi Krag taputtaen olkapäähän Bengtiä, joka ei ollenkaan -näyttänyt välittävän tästä ystävällisestä lähentelystä, "puhuessani -mielenkiintoisista päivistä tarkoitin luonnollisesti sitä, että minulla -on lääkärinä ollut oivallinen tilaisuus seurata Åkerholm-vainajan -sairautta ja kuolemaa. Ja nyt täytyy minun jättää hauska seuranne, juna -lähtee vajaan minuutin kuluttua." - -Kun juna oli lähtenyt liikkeelle, näyttäytyi Krag vaunun akkunassa -innokkaasti nyökäten Bengtille, joka heti käänsi hänelle selkänsä. - -Asbjörn Krag istuutui ikkunan viereen katselemaan ohi kiitäviä -maisemia. Iloinen ilme hänen kasvoiltaan oli hävinnyt. Pitkään katseli -hän Kvambergin seutuja, jotka häämöttivät kaukaa ja katosivat pian -näköpiiristä. Pikajuna sivuutti pienen Kvambergin naapuriaseman, -kymmenen minuutin kuluttua vilahti toinenkin asema ohi ja jälellä oli -enää yksi. - -Krag katsoi kelloaan. Hetken epäröityään tarttui hän nopeasti -hätäjarruun. Juna, joka juuri oli saapunut aavalle tasangolle, pysähtyi -heti. - -Pikajunassa tuli suuri hämminki. Matkustajat kiirehtivät vaunusta -toiseen kysellen, mitä oli tapahtunut. Krag vastaili tyynesti, ettei -ollut tapahtunut mitään erikoisempaa. Hän vain tahtoi päästä pois -pikajunasta. Sitten alkoi hän kiireesti kokoilla matkatavaroitaan. -Muuan englantilainen matkailija, joka vakavana ja äänettömänä oli -seurannut tapausta, nousi ja puristi ihaillen Kragin kättä sanoen: -"All right", ja istuutui jälleen paikoilleen. - -Samassa syöksyi pari pelästynyttä junailijaa vaunuun. - -"Kuka on koskenut hätäjarruun?" huusivat he yhtäaikaa. - -"Minä", vastasi Krag ja koetti pujottautua heidän ohitseen. - -"Minkä vuoksi?" kysyivät junailijat. - -"Sen vuoksi, että minun täytyy poistua junasta." - -Matkailijat nauroivat. Junailijat koettivat pidättää Kragia. - -"Tarpeeton junan pysäyttäminen on rautatien ohjesäännöissä ankarasti -kielletty", selitti toinen. "Tämä lysti tulee teille kalliiksi." - -"Antakaa tulla", vastasi Krag tarjoten osoitteensa, "minun on pakko -poistua junasta juuri tällä kohdalla." - -Matkustajat nauroivat taas, mutta junailijat suuttuivat yhä enemmän. - -"Te ette pääse ulos", kirkuivat he, "ja Kristianiaan saavuttuamme -pidämme huolen siitä, että joudutte poliisin huostaan." - -Vastaamatta mitään avasi salapoliisi nopeasti vaunun akkunan ja heitti -matkatavaransa sekä turkkinsa ulos. Sen jälkeen asettui hän -nyrkkeilyasentoon katsellen nauraen vastustajiansa. Oli helppo huomata, -kuinka hänen valtavat käsivarsilihaksensa jännittyivät. - -"All right", mörähti englantilainen myötätuntoisesti. - -Junailijat hypähtivät Kragin sivulle, mutta tämä pujahti -salamannopeasti heidän käsistään. Hyppäys vain, ja hän oli lumihangessa -tavaroittensa luona. Heti sen jälkeen hyppäsi hän aidan yli ja oli -maantiellä. Sieltä huusi hän pilkallisesti hämmästyneelle -junamiehistölle: - -"Voitte vain huoleti lähteä matkoihinne, sillä pikajunalla on -tavallisesti kiire." - -Ei auttanut muu kuin laittaa juna liikkeelle. Ikkunoihin ilmestyi -iloisia, hymyileviä kasvoja ja nenäliinat liehuivat. Mutta junailijat -vannoivat kostavansa. - -"Välistä täytyy menetellä näinkin, kun ei haluta esiintyä poliisina", -puheli Krag kävellessään maantietä. - -Pian saapui hän suureen taloon ja sai sieltä kyytihevosen. Hän oli -loistavalla tuulella. - -Ajettuaan neljä tai viisi tuntia saapui hän Kvambergin lähettyville. -Suoritettuaan kyytimaksun neuvoi hän kyytipoikaa ajamaan missään -pysähtymättä ja kenenkään kanssa puhelematta mahdollisimman nopeasti -takaisin. Katsellen tyytyväisenä runsaita juomarahojaan lupasi poika -seurata tarkoin määräystä. - -Asbjörn Krag lähti suoraan rouva Hjelmin huvilaa kohden. Heti sisään -astuttuaan huomasi hän rouvan odottaneen häntä. Rouva oli -hermostuneempi kuin aamulla, ja sitäpaitsi hän oli itkenyt. - -"Pyydän anteeksi käytöstäni aamupäivällä", alkoi hän. "Teidän -ilmoituksenne ja kysymyksenne olivat minulle odottamattomia, ja minä -menettelin ajattelemattomasti salatessani teiltä erään seikan. Kaduin -heti lähdettyänne ja sen vuoksi lähetin kirjeen." - -"Ymmärsin sen heti", vastasi Krag, "ja nyt tahtonette ilmoittaa, -minkävuoksi Bengt tuli tänne?" - -"Vakuutan, etten tiennyt mitään hänen tulostaan." - -"Siltä minustakin tuntui." - -"Hänen käynnillään ei ollut muuta tarkoitusta kuin ilmoittaa -kasvatusisänsä kuolema." - -"Kuka oli sitten se herra, joka eilen illalla kello 11 lähti täältä ja -jonka Åkerholm kohtasi lehtokujassa?" - -Rouvan valtasi voimakas sisäinen taistelu. - -"Voitte luottaa huoleti minuun", sanoi Asbjörn Krag. - -"Sen minä teenkin", vastasi rouva, "ja juuri sen vuoksi en tahdo salata -teiltä mitään. -- Niinkuin ehkä olette kuulleet", jatkoi hän, "olen -minä sekä miesvainajani eläessä että jälkeenkin päin matkustellut -paljon ulkomailla. Matkustaminen oli intohimonani, mutta sen lisäksi -olen minä pelannut etupäässä Ostendessa ja Monte Carlossa." - -"Ja hävinnyt?" - -"Joskus voitin, enimmäkseen hävisin. Nyt käsitätte, jos olette -ihmistuntija, että ihminen, varsinkin nainen, joka on joutunut -pelihimon valtaan, ei ole turhantarkka seuransa valinnassa. Jouduin -kerran Monte Carlossa ollessani kiusalliseen tilanteeseen. Selviydyin -siitä erään miehen avulla, mutta sen avun olen saanut kalliisti maksaa. -Sain pian selville, mitä miehiä avustajani oli -- ammattipeluri ja -elostelija, jolla poliisi oli alituisesti kintereillään. Lähdin heti -sieltä, mutta hän seurasi minua, ja vasta suurten uhrausten ja -ponnistusten kautta pääsin hänestä eroon. Asetuttuani asumaan tänne -tunsin itseni turvatuksi. Sitten -- voitte arvata kauhistukseni -- -ilmestyi hän äkkiä tänne. Hän esitti vaatimuksensa minuun nähden ja -tahtoi, että minä kieltäytyisin menemästä naimisiin Åkerholmin kanssa. -Minä käskin hänen mennä tiehensä. Eilen illalla oli meillä viimeinen ja -ankarin kohtaus. Hän saattoi minut raivostumaan ja vannoi kostavansa. -Sitten hän lähti pois yhdentoista aikana, ja minuun vaikuttaa sangen -tuskallisesti ajatellessani, että Åkerholm piti juuri..." - -Itku keskeytti hänen puheensa. "Mikä on hänen nimensä?" kysyi Krag - -"Minulle on hän tunnettu Jim Charterin nimellä." - -"Varmaan amerikkalainen?" - -"Niin." - -"Miten sai hän tietää teidän matkustaneen Norjaan?" - -"Sitä hän ei ole saanutkaan tietää; hän selitti kohdanneensa minut -täällä aivan sattumalta." - -"Sitä juuri arvelinkin", sanoi Asbjörn Krag. "Minkä näköinen on Jim -Charter?" - -"Suuri, tanakka, punapartainen ja tuikeakatseinen mies. Ikää on hänellä -noin 40 vuotta." - -"Puhuiko hän milloinkaan ulkomuodostaan, esim. punaisesta tukastaan?" -kysyi Krag. - -Rouva hämmästyi. - -"Kyllä", vastasi rouva, "kerran hän mainitsi, että hänen ulkomuotonsa -on suuren rahasumman arvoinen." - -Salapoliisi ponnahti seisaalleen. - -"Erinomaista", huudahti hän. "Tämä on ketjun puuttuva rengas!" - -"Mitä tarkoitatte?" - -"Åkerholmin kolmea huonetta." - -"Kolmea huonetta?" - -Krag lähestyi rouvaa, joka katseli häntä kysyvin katsein. - -"Uskotteko todellakin, että Åkerholm on tehnyt itsemurhan?" - -"Kyllä, miksi en uskoisi...?" - -"Hänet on ampumalla murhattu." - -"Murhattu? Kuka on murhaaja?" - -"Jim Charter." - -"En voi käsittää..." - -"Pian käsitätte kaikki." - -Rouva Hjelm painui itkien tuolin selkänojaa vasten. - - * * * * * - -Tohtori istui huoneessaan odotellen Kragin tuloa. Talossa vallitsi -täydellinen hiljaisuus. Tohtori avasi puiston puoleisen ikkunan ja -sammutti lampun. Jännittyneenä istuutui hän ikkunan viereen katsellen -pimeään puistoon, jossa Åkerholm oli murhattu tuskin kaksikymmentäneljä -tuntia sitten. Vähän ajan kuluttua huomasi hän jonkun hiipivän -varovasti taloa kohti. Tulija pysähtyi ikkunan kohdalle ja tohtori -kuuli vihellyksen. Tohtori vastasi merkinantoon ja heitti alas köyden, -jonka toisen pään hän kiinnitti ikkunaan. Tulija kiipesi nopeasti -köyttä myöten ja hyppäsi lattialle. Tohtori sytytti lampun ja huomasi -samalla, että tulija ei ollutkaan Asbjörn Krag. - -Heti johtui tohtorin mieleen Åkerholmin murhaaja, salaperäinen mies -paviljongista, ja hänen ohimonsa jyskyttivät pelosta. - -Hänen edessään seisoi uhkaavana ja vakavana vankkarakenteinen, -punapartainen mies. - - - - -X - -PUNAPARTAINEN. - - -Punapartainen tuijotti tohtoriin, joka kääntyi kauhistuneena oveen -päin. - -"Pysykää paikoillanne!" komensi mies. - -Samassa huomasi tohtori revolverin välkähtävän hänen kädessään, ja hän -jäi paikalleen. Tohtori oli suunniltaan kauhistuksesta. Mitä tahtoi -tämä mies? Oliko hänellä aikomus murhata hänet, vai ajoiko hän Asbjörn -Kragia takaa? - -Tohtori koetti tekeytyä pelottomaksi ja kysyi mahdollisimman ankarana: - -"Mitä teillä on täällä tekemistä?" - -Mies ei vastannut, sen sijaan piteli hän pahanenteisesti revolveria -kädessään. Hänen silmänsä säihkyivät. - -"Tässä talossa on poliisi", jatkoi tohtori, "ja ellette heti paikalla -poistu, kutsun hänet." - -Mies hymyili. - -Äkkiä tähtäsi hän revolverillaan tohtoria ja sanoi jylisevällä äänellä: - -"Kääntykää heti kamiiniin päin, tai muuten olette kuoleman oma!" - -Tohtori epäröi, mutta kääntyi kuitenkin. Seisottuaan vähän aikaa -kamiiniin päin kuuli hän miehen nauravan selkänsä takana. Hän oli -kuullut tuon saman äänen ennenkin. Äkkiä käänsi hän päänsä ja huomasi -Asbjörn Kragin istuvan nauraen tuolilla. Pöydällä hänen edessään oli -punainen tekotukka ja saman värinen parta. - -Kesti hetken aikaa, ennen kuin tohtori selvisi hämmästyksestään. - -"Sinä säikäytit minut puolikuoliaaksi", sanoi hän. "Pilasi oli kenties -liian karkeaa." - -"Sinähän tiesit", vastasi salapoliisi, "että minä tulen täsmälleen -kello 11. Tiesit myöskin, että minun on pysyminen tuntemattomana, ja -minun täytyi estää sinut herättämästä talon väkeä." - -"Jumalan kiitos, että se olitkin sinä. Luulin sinua aivan toiseksi." - -"Keneksi?" - -"Åkerholmin murhaajaksi." - -"Se ei ollut niinkään hullusti arvattu. Äsken olin minä tosiaankin -hänen näköisensä." - -"Sinä olet siis nähnyt hänet?" - -"En, mutta rouva Hjelm on. Hän tuntee murhaajan." - -"Rouva Hjelm on niin muodoin osallinen murhaan?" - -"Ei ollenkaan, hän on aivan viaton siihen, mutta tuntee kuitenkin -murhaajan." - -"Oleskeleeko murhaaja vielä näillä seuduilla?" - -"Oleskelee, ja luultavasti pitää silmällä meitä. Onko tällä välin -tapahtunut mitään erikoisempaa?" - -"Ei, Bengtkin on sinun lähtösi jälkeen pysynyt koko ajan huoneessaan." - -"Ja nuori poliisipäällikkö?" - -"On hauska poika. Hän on pyrkinyt keskusteluun minun kanssani, ja -näyttää siltä, kuin hän luulisi minulla olevan jotain sanottavaa -hänelle." - -Krag nyökkäsi. - -"Mitä sanoit sinä hänelle?" - -"En mitään, mutta sen sijaan kertoi hän minulle Bengtin puhelimitse -tiedustelleen jotain Kvambergistä eteenpäin olevilta väliasemilta." - -"Mitä vastasit siihen?" - -"En vastannut siihenkään mitään, sillä minä en ymmärtänyt hänen -tarkoitustaan." - -"Hän on näppärä poika, mutta -- kuulehan!" Hiljaiset, sipsuttavat -askeleet kuuluivat käytävästä. - -Tohtori aikoi ottaa revolverin, mutta Krag esti hänet. - -"Se on juuri hän", virkkoi salapoliisi. - -Ovelle naputettiin. - -"Sisään", sanoi Krag. - -Tulija oli nuori, siviilipukuun puettu poliisipäällikkö. Hänellä oli -salalyhty kädessään. - -"Erinomaista!" huudahti Krag. "Tohtori, sammuta lamppu, muuten meidät -voidaan helposti huomata." Tohtori teki niin. Huoneessa ei ollut nyt -muuta valaistusta kuin kapea valojuova, joka tuli lattialla olevasta -salalyhdystä. - -"Sain kirjeenne", kuiskasi poliisipäällikkö, "ja toivoakseni ehdin -ajoissa." - -"Juuri parhaaseen aikaan." - -"Joko toiminnan aika on käsissä?" - -"Ei vielä." - -"Hämmästyin nähdessäni teidät täällä", sanoi poliisipäällikkö. -"Ymmärsin heti, että jotain on tekeillä, ja sitten selvisi minulle -Kristianian oikeusosaston salaperäinen määräys." - -"Niin, minua ei haluttanut työskennellä yhdessä paikkakunnan juopon -poliisimestarin kanssa", vastasi Krag. - -"Miten täällä muuten on asiat? Åkerholm on kai murhattu?" - -"Niin on, ampumalla." - -"Bengtikö?" - -"Ei, hän on ainoastaan osallinen murhaan." - -"Sitten ei häntä saa laskea pakenemaan. Muuten hän näkyy järjestelleen -papereitaan kaiken päivää." - -Poliisipäällikkö meni puutarhan puoleiselle ikkunalle, johon vainajan -ja Bengtin huoneitten ikkunat hyvin näkyivät. Asbjörn Krag ja tohtori -seurasivat häntä. - -"Salalyhty sammuksiin!" komensi salapoliisi. - -Huone tuli täysin pimeäksi. - -Krag kiersi ikkunaverhon ylös. - -Bengtin huoneesta loisti valo, ja hänen varjonsa kuvastui -ikkunaverhoon. Hän istui pöydän ääressä liikutellen silloin tällöin -kättään. - -"Hän keskustelee jonkun kanssa", sanoi salapoliisi. - -Bengt nousi seisomaan ja samalla ilmestyi ikkunaverhoon toinenkin -varjo; suurikokoinen, metsästyspukuun puettu parrakas mies, jolla oli -laukku selässä. - -"Kuka tuo on?" kuiskasi poliisipäällikkö. - -"Åkerholmin murhaaja", vastasi salapoliisi, - -"Hänet voisi heti vangita. Palvelijoiden huoneessa on kaksi -konstaapelia, jotka merkin saatuaan ovat valmiit kiirehtimään avuksi." - -"Ei vielä." - -Varjot Bengtin akkunassa näkyivät aivan lähekkäin. - -"Nyt he jättävät hyvästi", kuiskasi tohtori. - -Metsästyspukuinen mies lähti huoneesta, ja Bengt saattoi häntä ovelle -asti. Vähän ajan kuluttua hiipi tumma olento puutarhaan. - -"Pitäkää huoli siitä, että Bengt ei pääse poistumaan talosta", sanoi -Krag poliisipäällikölle. - -"Siitä saatte olla aivan varma. Hän..." - -Krag oli jo ovella. Päästyään ulos huomasi hän metsästyspukuun puetun -miehen katoavan pimeään puistoon. - -Salapoliisi hiipi äänettömästi talon ohi. Oli tullut leuto ilma, joten -lumi ei narissut kävellessä. Metsästyspukuinen saapui sille paikalle, -josta Åkerholm oli löydetty kuolleena. Siinä hän pysähtyi ja katsoi -ympärilleen. Mutta heti hän jatkoi matkaansa, sivuutti puretun -paviljongin, kääntyi sitten vasempaan ja kulki erästä pientä -puistokäytävää pitkin. Krag pysytteli hänen kintereillään. - -Äkkiä pysähtyi mies vanhan luhistumaisillaan olevan huvimajan luo -Salapoliisi vetäytyi kiireesti puun taakse. Mies avasi oven ja astui -majaan. - -Krag odotti viiden minuutin ajan, mutta mies ei tullut takaisin. - -Hän jätti tähystyspaikkansa, kiersi rouva Hjelmin asunnolle ja koputti -ovelle. - -Rouva itse tuli avaamaan. - -"Hän ei ole vielä käynyt täällä", kuiskasi hän. - -"Tiedän jo sen, mutta hän voi saapua aivan heti. Kiiruhtakaa sulkemaan -ovi! Nyt teidän täytyy pysyä aivan tyyneenä", sanoi salapoliisi. "Hän -on varmaan sangen epäluuloinen." - -"Koetan hillitä itseni. Kas, täällä on teille hyvä piilopaikka." - -Rouva osoitti huoneen perällä olevaa lattiaan asti ulottuvaa oviverhoa. - -"Onko teillä aseita?" kysyi rouva levottomana. - -Krag näytti revolveriaan. - -"Hän on taitava ampuma-aseitten käyttäjä." - -Krag hymyili. - -"Minä en anna hänelle tilaisuutta näyttää taitoaan", sanoi hän. - -Rappusilta kuului askeleita. - -Salapoliisi kiiruhti oviverhon taakse. Rouva meni avaamaan ovea. - -"Sinäkö, Jim?" kuuli Krag rouvan sanovan, "en odottanut sinua näin -aikaiseen. Sinunhan oli määrä saapua vasta kello kaksitoista." - -Punapartainen mumisi joitain käsittämättömiä sanoja ja heitti -metsästyslaukkunsa pöydälle. - -"Tulin tänne saadakseni sinulta lopullisen vastauksen", sanoi hän. -"Lähdetkö mukaan vai et?" - -"Milloin matkustat?" - -"Niin pian kuin mahdollista. Minun tehtäväni on nyt lopussa." - -"Mikä tehtävä?" - -"Sitä sinun ei tarvitse tietää. No niin. Lähdetkö mukaani?" - -"Ja jos minä vastaan kieltävästi?" - -"Sitä sinä et uskalla tehdä." - -"Mutta jos nyt tekisin sen?" - -"Silloin minä panisin skandaalin toimeen. Herättäisin talonväen ja -kertoisin vähän matkoistasi, esim. eräästä kauniista heinäkuun päivästä -Monte Carlossa." - -"Minä en lähde sittenkään." - -Punapartainen tarttui rouvan käteen niin lujasti, että hän huudahti -tuskasta. - -Krag hyökkäsi esille, ja Jim hypähti syrjään. - -"Kirottu urkkija!" huudahti Jim ja alkoi kopeloida taskujaan. - -"Pois kädet taskusta! Te olette hiukan myöhästynyt." - -"Mitä tämä merkitsee?" - -"Sitä, että ellette pysy liikkumatta paikoillanne, ammun kuulan -otsaanne." - -"Ammutte?" - -"Niin, yhtä kylmäverisesti kuin te ammuitte Åkerholmin." - -Punapartainen kalpeni ja vaipui tuolille istumaan. - -"Mitä te minusta tahdotte?" kysyi hän. - -"Sen saatte pian tietää. -- Rouva Hjelm. Pyydän, sulkekaa ovi. Minulla -on hiukan keskusteltavaa tämän miehen kanssa." - - - - -XI. - -HYVIN TÄHDÄTTY ISKU - - -Jim huomasi salapoliisin tarkoittavan täyttä totta ja pysyi sen tähden -aivan liikkumattomana, mutta hirvittävä kostonhimo paloi hänen -silmissään. Salapoliisin revolveri oli suunnattu hänen ohimoansa kohti. - -"Tämän te vielä saatte maksaa", sähisi Jim. "Ilmoitan heti poliisille." - -"Rouva Hjelm", sanoi salapoliisi, "ottakaa takkini oikeanpuoleisesta -taskusta ruskea kirjekuori. Siinä on muuan paperi." - -Rouva otti Kragin taskusta kirjekuoren. - -"Antakaa se herra Charterille!" - -"Kirous ja helvetti! Te ette olekaan lääkäri!" huudahti hän. - -"En, vaan poliisimies, Jos teillä siis on vastustamaton halu kääntyä -poliisin puoleen, niin -- olkaa hyvä." - -Jim heitti paperin pöydälle. - -"Mitä aiotte pakottaa minut tekemään?" - -"Tunnustamaan." - -"Mitä minun pitäisi tunnustaa?" - -"Että olette Åkerholmin murhaaja." - -Jim nauroi pilkallisesti. - -"Te olette hullu", sanoi hän, "se heittiö on itse ampunut itsensä." - -"Te olette Åkerholmin murhaaja." - -"No niin. Olettakaamme, että minä ammuin hänet ja että minä tein sen -itsepuolustuksesta, sillä hän ampui ensin minua." - -"Minkätähden?" - -"Sitä minä en aio teille sanoa." - -"Tiedättekö, Jim Charter, että Åkerholmilla oli syy pelätä teitä?" - -"Sen minä tiedän varsin hyvin." - -"Tiedättekö myös, mikä se syy oli?" - -"Arvelen tietäväni, mutta parhaan selityksen saatte veljeltäni." - -"Bengt on siis veljenne?" - -"Niin. Se tieto on kaiketi teille yllätys." - -"Eipä ihan." - -"Mutta ettekö todellakaan huomaa toimivanne typerästi? Kuinka aiotte -todistaa, että minä olen Åkerholmin murhaaja?" - -"Te olette jo puoleksi tunnustanut sen." - -Jim nauroi. - -"Vai niin", sanoi hän. "Typeryytenne vuoksi halutti minua pitää pientä -lystiä kustannuksellanne." - -"Ja unohditte todistajan." - -"Rouva Hjelm ei tule puhumaan mitään." Jim heitti häneen terävän -silmäyksen ja lisäsi: "Hän ei uskalla." - -"Sen lisäksi on minulla toinenkin todistus teitä vastaan", sanoi Krag, -"Mutta sen minä esitän vasta sitten, kun teidät on tehty -vaarattomaksi." - -"Vaarattomaksi? Te olette todellakin yksinkertainen. Kuka minut tekee -vaarattomaksi?" - -"Minä." - -"Nyt te olette jo naurettava. Luuletteko voivanne yksinänne vangita -minut?" - -"Sitä ei teidän tarvitse epäillä." - -"Ainoastaan tuo pieni revolveri pahanen estää minua lähtemästä tieheni. -Mutta jos te aiotte edelleenkin pidellä sitä kädessänne, niin täytyy -teidän silloin toisella kädellänne sovitella minulle käsirautoja, ja se -voi kenties tulla teille liian hankalaksi. Voisi sattua niin, että te -jonkun ajan kuluttua heräisitte tainnuksista nenä litistyneenä, -- minä -olisin silloin jo kaukana -- sillä minä olen vähintäin kolme kertaa -voimakkaampi teitä." - -"Älkäähän hätäilkö liikoja", vastasi Asbjörn Krag. "Ainoastaan pienen -matkan päässä täältä, nimittäin Kvambergissä, on poliisipäällikkö kaksi -konstaapelia mukanaan. Minun tarvitsisi vain pyytää rouva Hjelmin -menemään ulos ja ampumaan toisella revolverillani, jolloin he olisivat -heti täällä." - -Jim rypisti otsaansa. - -"Yrittäkää sitä keinoa, niin nähdään, onnistuuko se. -- Lopultakin te -sentään taidatte olla hiukan ovela." - -"Kiitos. Mutta koska se menettelytapa herättäisi liian paljon huomiota, --- lahjakkaalla veljellänne Bengtillä on hiukan epäilyksiä minun -suhteeni -- niin täytyy minun toimittaa vangitsemisenne paljon -yksinkertaisemmalla tavalla." - -Asbjörn Krag lähestyi Jimiä tähdäten häntä koko ajan revolverillaan. -Jim puristi suuret luisevat kätensä nyrkkiin. - -"Teillä näyttää olevan nyrkkeilijän kourat", sanoi Krag. - -"Minä olen nyrkkeilijä, sen voivat voimakkaimmat häviölle joutuneet -neekerinyrkkeilijät Amerikassa todistaa. Varokaa siis itseänne!" - -Krag siirtyi kuitenkin lähemmäksi. Hän totesi itselleen, että -tuollaisen nyrkin isku riittäisi kaatamaan härän. Hän muutti nopeasti -revolverin vasempaan käteensä. - -"Uskon, että olette pehmittäneet neekereitä, ja sen vuoksi uskaltaisin -muutaman tuhannen dollarin vedon puolestanne. -- Jättiläisen voimat!" - -Jim tuli hämilleen. - -"Jättiläisen voimat", jatkoi Krag, "laaja voimakas rinta, ennen -kuulumaton kestävyys, mutta mikäli minä ymmärrän, nopeutta ja notkeutta -puuttuu. Se johtuu siitä, ettette ole tutustuneet uudenaikaisiin -nyrkkeilytemppuihin, joitten käyttäminen edellyttää anatomian -tuntemista. Mitä sanotte tästä -- --?" - -Salaman nopeudella antoi Krag voimakkaan iskun Jimin alaleukaan. Jimin -kasvot muuttuivat tuhkanharmaiksi. Suusta ja huulilta alkoi vuotaa veri -ja hän putosi pyörtyneenä lattialle. - -Rouvan hysteerisestä huudosta välittämättä otti Krag esille käsiraudat -ja parin sekunnin kuluttua olivat ne Jimin ranteissa. Sitten otti hän -taskustaan kloroformipullon, kaatoi sen sisällyksen nenäliinaansa ja -antoi Jimin hengittää sitä. - -"Nyt pysyy hän vaarattomana ainakin vähän aikaa", sanoi Krag. - -Rouva katsoi häntä pelokkain silmin. - -"Onko hän kuollut?" kysyi hän. - -"Ei, hän nukkuu", vastasi Krag hymyillen. "Voitte olla aivan -rauhallinen. Tunnin kuluttua toimitan hänet täältä pois, ja sen ajan -elää hän kokonaan unien maailmassa." -- - -Krag lähti. - -Saapuessaan Kvambergiin huomasi hän, että Bengtin huoneen akkunasta -loisti vielä tuli. Poliisipäällikkö ja tohtori olivat odottaneet -kärsimättöminä. - -"Saavutitko hänet?" tiedusteli tohtori - -"Jim Charter, Bengtin veli ja Åkerholmin murhaaja makaa rouva Hjelmin -talossa vangittuna." - -Krag kertoi lyhyesti kohtauksensa Jimin kanssa. Sen jälkeen antoi hän -määräykset siitä, miten edelleen oli meneteltävä. - -Hän ja poliisipäällikkö vangitsevat Bengtin. Tohtorin ja kahden -konstaapelin piti sillä aikaa käydä tutkimassa sitä vanhaa huvimajaa, -johon Krag oli nähnyt Jim Charterin katoavan. - -Bengt istui kirjoittamassa kun Krag ja poliisipäällikkö menivät hänen -huoneeseensa. Krag esitteli itsensä: "Salapoliisi Asbjörn Krag, -Kristianiasta." - -Bengt tiedusteli heidän myöhäisen tulonsa syytä, ja kun -poliisipäällikkö ilmoitti vangitsevansa hänet osallisuudesta Åkerholmin -murhaan, antautui hän ilman vastarintaa. Poliisipäällikkö asetti -hänelle käsiraudat. - -Herrat jäivät odottelemaan tohtorin ja konstaapelin paluuta. - -"Tässä löytömme", huudahti tohtori ovella. Konstaapelit kantoivat -suurta vaatenippua, jota Krag heti ryhtyi tarkastamaan. Siinä oli -omituinen ryhmä mitä erilaatuisimpia vaatteita: vanhoja nahkahousuja, -kullalla kirjailtuja vöitä, nahkaliivejä, korkeavartisia saappaita -j.n.e. - -"Jos olisin tiennyt", sanoi Asbjörn Krag, "että heidän varastonsa on -ollut näin lähellä, olisi tämä murhenäytelmä saanut toisen muodon ja -Åkerholm tullut pelastetuksi." - -Ennenkuin Bengtiä lähdettiin viemään, oli Kragilla pari minuuttia -kestävä keskustelu hänen kanssaan. - -Sen jälkeen sanoi salapoliisi: - -"Kaikki on järjestyksessä. Viekää hänet vankilaan ja ottakaa Jim -Charter mennessänne mukaanne. Hänen kulettamisensa on helppo tehtävä, -sillä hän ei herää ennenkuin vankilassa." - -Katetut ajoneuvot lähtivät liikkeelle. - - - - -YHDENTOISTA LUVUN TOINEN OSA. - - -"Tahdot tietää 'kolmen huoneen salaisuuden'", sanoi Krag tohtorille. -"Tapahtumain kulku ei siis ole sinulle sitä selvittänyt. Tavallinen -ihminen on taipuvainen näkemään jokapäiväisimmätkin asiat -yliluonnollisina. On kyllä totta, että 'kolmen huoneen salaisuus' on -ollut yhtenä osana tässä murhenäytelmässä, mutta itse asiassa oli tämä -'salaisuus' aivan vähäpätöinen. Heti, kun olin saanut kuulla vanhuksen -omituisesta tavasta sulkeutua huoneisiinsa, selvisi minulle syy hänen -menettelyynsä." - -"Mikä se syy oli?" - -"Älähän hätäile! Tulen vielä siihenkin. Mutta eikö ollut mielestäsi -merkillistä, että Åkerholm, jolle hänen kasvattipoikansa oli kovin -vastenmielinen, kuitenkin piti häntä talossaan?" - -"Sitä en ole tullut ajatelleeksi." - -"Mutta se sinun olisi kuitenkin pitänyt tehdä. Åkerholm otti Bengtin -kasvattipojakseen tämän ollessa noin 18 vuotias. Ei voi otaksua, että -Bengt olisi silloin miellyttänyt häntä enemmän kuin nytkään. Mutta -sittenkin hän teki sen. Bengtillä ei ollut vanhempia eikä hän myöskään -ollut Åkerholmin sukulainen; sen vuoksi täytyy siinä olla joku -muu syy. Kasvattipojaksi ottamisen oli täytynyt tapahtua joko -velvollisuudentunnosta tai armeliaisuudesta. Se johtopäätös, että hän -oli ottanut Bengtin luokseen velvollisuudentunnosta, tuntuu -todenmukaisemmalta. Åkerholm oli rikas, ja ottamalla tämän nuoren -miehen kasvatikseen tahtoi hän hyvittää jonkin sitä ennen tekemänsä -vääryyden." - -"Merkillistä", sanoi tohtori, "että sinun selittäessäsi asian tulee se -aivan yksinkertaiseksi." - -"Eilen illalla pääsin tästä täyteen varmuuteeni", jatkoi Krag. "Jos -luemme Bengtin murhaajaksi, -- olihan hän Jim Charterin liittolainen -- -niin olemme me olleet tekemisissä kolmen murhaajan kanssa." - -"Kolmen murhaajan?" - -"Niin: Bengtin, Jim Charterin ja Åkerholmin. Asia on nimittäin siten, -että Åkerholm, oleskellessaan kullankaivajana Kaliforniassa, oli tullut -pikaisuudessaan surmanneeksi Bengtin ja Jim Charterin isän, ja tätä -tekoansa tahtoi vanhus sovittaa ottamalla Bengtin kasvattipojakseen. -Veljekset eivät ole olleet tähän asti tietoisia vanhuksen rikoksesta. -Vasta neljä kuukautta takaperin sai Bengt siitä vihiä. Ja silloin oli -vanhus mennyttä miestä, sillä hän joutui tekemisiin kahden kurjan -konnan kanssa. - -"Saatuaan tietää vanhuksen salaisuuden lähetti Bengt heti kutsun -veljelleen, joka silloin oleli eräässä pelipaikassa. Päästäkseen -pikemmin käsiksi Åkerholmin omaisuuteen päättivät veljekset yhdessä -riistää häneltä hengen. Heidän oli toimittava nopeasti, sillä -avioliitto rouva Hjelmin kanssa oli jo päätetty asia. He keksivät -pirullisen suunnitelman. -- Kun Åkerholm sitten eräänä päivänä käveli -puistossa, kohtasi hän aivan yhtäkkiä täydelleen Charter-vainajan -näköisen olennon. Kaiketi muistat vielä, kuinka kalpea ja hämmästynyt -hän oli kotiin palatessaan?" - -"Kyllä muistan. Edelleen." - -"Jim Charter on aivan isävainajansa näköinen", jatkoi salapoliisi -"Samallainen tanakka vartalo, saman värinen parta. Sen vuoksi oli Jim -kerskunut rouva Hjelmille, että hänen ulkomuotonsa on suuremman -rahasumman arvoinen. Hänen tarkoituksensa oli päivänselvä. Hän pukeutui -kullankaivajan pukuun..." - -"Varastopaikassaan vanhassa huvimajassa", keskeytti tohtori. - -"Niin. Ja nyt sai vanhus nähdä sarjan kauhistuttavia näkyjä. Salongin -suuressa peilissä huomasi hän erään neliön muotoisen reiän taakse -asetetun kuvan. Otaksuin heti, että kuva oli joko murhatun tai jonkun -hänen näköisensä. Oli siis luonnollista, että hän heti murskasi peilin. -Meidän saapuessamme tänne oli Åkerholm juuri nähnyt kullankaivajan -menevän puistopaviljonkiin, josta Bengt oli avustanut hänet jälkien -salaamisen vuoksi kantamalla ulos. Samana iltana sai vainaja salaisen -viittauksen lukea erään kirjan 248 sivulta sanat: 'Näettekö... Piru!' -Kun Åkerholm sitten yhdentoista aikaan lähti rouva Hjelmin luo, kohtasi -hän lehtokujassa kullankaivajan, ja se, mitä sen jälkeen seurasi, on jo -sinulle tunnettu." - -"Niin", sanoi tohtori, "tähän asti on kaikki selvää, mutta 'kolmen -huoneen salaisuus' on minulle vieläkin hämärä." - -Salapoliisi hymyili - -"Täytyy siis selvittää sekin", sanoi hän. "Bengt oli myöskin ihmetellyt -vainajan kummallista tapaa sulkeutua kolmeen huoneeseensa, ja viimein -päätti hän ottaa selvän siitä. Hän meni vanhuksen makuuhuoneen -yläpuolelle olevaan tyhjään huoneeseen, jossa hän irroitti lattialankun -ja voi siten raon kautta nähdä ja kuulla kaikki, mitä alakerrassa -tapahtui. Niin sai hän selvän salaisuudesta. Sinä vaikenet. Et siis -vieläkään käsitä? Ymmärtänet, että rikos, jonka Åkerholm oli Amerikassa -tehnyt, pyöri lakkaamatta hänen mielessään. Nukkuessaankaan hän ei -voinut vapautua siitä. Meille rikosasioihin perehtyneille on tunnettua, -että moni rikollinen on ilmaissut itsensä nukkuessaan aivan samoin kuin -Åkerholmkin teki. Ennen Kvambergiin tuloani tiesin minä, että _Åkerholm -puhui unissaan_." - -Tohtori kavahti seisaalleen. - -"Minussa taitaa olla koko joukon aasin vikaa", sanoi hän leikillisesti. - -Asbjörn Krag nauroi sydämellisesti. - -"No niin", sanoi hän. "Kaikki pulmat ovat nyt selvityt. Tämä päivä -olikin erikoisen jännittävä ja mielenkiintoinen. Se oli samalla -kertomus rehellisestä miehestä, joka tahtoi sovittaa rikoksensa, mutta -jonka kostajan käsi äkkiä ja odottamatta saavutti." - -"Myöskin se oli kertomus näppärästä ja neuvokkaasta miehestä, -Pohjoismaitten etevimmästä salapoliisista." - -"Jätämme kiittelemiset", vastasi Krag vakavana. "Jos minut asetetaan -tämän kertomuksen päähenkilöksi, silloin on se kertomus vähäpätöisestä -miehestä, joka ei voinut pelastaa vanhusta murhaajan käsistä." - - * * * * * - -Kaksi vuorokautta myöhemmin Jim ja Bengt karkasivat vankilasta, ja -ennen vuoden kuluttua tuomittiin Jim, joka oli ollut osallisena -Amerikassa tapahtuneessa suuressa junaryöstössä, sähkötuolissa -tapettavaksi. - -Bengtistä Asbjörn Krag ei ollut kuullut sen jälkeen mitään. Mutta -hänellä on vaistomainen tunne siitä, että hän vielä kohtaa hänet joko -pimeässä käytävässä tai yksinäisellä tiellä. - -LOPPU. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kostajan kourissa, by Sven Elvestad - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOSTAJAN KOURISSA *** - -***** This file should be named 56647-8.txt or 56647-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/6/4/56647/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |