diff options
Diffstat (limited to '56548-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56548-0.txt | 3092 |
1 files changed, 3092 insertions, 0 deletions
diff --git a/56548-0.txt b/56548-0.txt new file mode 100644 index 0000000..ade3ef3 --- /dev/null +++ b/56548-0.txt @@ -0,0 +1,3092 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56548 *** + + + + + + + + + + + +PUNAINEN JUMALA + +Kirj. + +Jack London + + +Suomentanut + +Aito Kare + + + + + +Helsingissä, +Kustannusliike Mimerva O.-Y., +1921. + + + + + +SISÄLLYS: + +Punainen jumala. +Tuo lutka... +Isä Tarwater. + + + + +PUNAINEN JUMALA. + + +Kas noin! Basset katsoi kelloonsa ja vertasi äkillistä jyrähdystä +mielessään arkkienkelin pasuunantörähdyksiin. -- Kaupungin muurien, +ajatteli hän, pitäisi luhistua tuollaisesta valtavasta ja +vastustamattomasta käskystä. Lukemattomia kertoja oli hän turhaan +koettanut keksiä syytä tuohon tavattomaan jyrinään, joka kuului läpi +koko seudun, tunkeutuen ympärillä asuvienkin heimojen kyliin. +Vuorensola, josta ääni tuli, kajahteli sen kovasta aaltoilusta kunnes +se tulvi yli ja täytti taivaan ja maan valtavalla pauhinallaan. Sairaan +hillittömällä mielikuvituksella kuvitteli hän sen olevan jonkun +alkuajan titaanin, joka oli poissa suunniltaan epätoivosta ja vihasta. +Yhä korkeammalle ja korkeammalle kohosi ääni, kehoittavana ja käskevänä +rajussa sävelvoimassaan ja tuntui, kuin olisi se ollut aiottu korvien +kuultavaksi ulkopuolella meidän aurinkokuntamme ahtaita rajoja. Se +sisälsi myös jyrisevän vastalauseen siitä, ettei ollut korvia, jotka +kuulisivat ja ymmärtäisivät, mitä se tahtoi ilmituoda. + +Sellaisena näyttäytyi se sairaan miehen mielikuvituksessa. Hän +ponnisteli yhä ääntä eritellen. Se oli jyrisevä kuin ukkonen, pehmeä +kuin kultaisen tiu'un ääni, ohut ja suloinen kuin jännitetyn +hopeajousen näppäys -- ei, se ei ollut mitään tästä kaikesta, ei +myöskään mitään tähän vivahtavaa. Hänen sanakirjassaan ja +elämänkokemuksissaan ei ollut ilmaisutapaa tai miellettä kuvaamaan tätä +ääntä. + +Aika kului. Minuutit muuttuivat neljännestunneiksi, neljännestunnit +puolitunneiksi ja yhä jatkui ääni; sen alkuperäinen äänivoima vaihtuu +ehtimiseen, mutta siihen ei tullut uutta voimaa -- se himmeni, kajahti +ja kuoli pois yhtä valtavana kuin oli alkanutkin. Muodostui kokonainen +kaaos sekavaa mutinaa, lörpöttelyä ja kuiskauksia. Se vetäytyi vihdoin +hitaasti pois, huokaus huokaukselta, jättiläissyliin, joka oli sen +synnyttänytkin; se nyyhkytti esiin uhkaavia raivon kuiskauksia ja +vietteleviä onnen kuiskauksia, koettaen saada itsensä kuulluksi, uskoa +jollekin avaruudessa häilyvän salaisuutensa, jonkun suunnattoman +kallisarvoisen ja tärkeän tiedon. Se muuttui kuin äänen haamuksi, joka +oli kadottanut uhmansa ja lupauksensa ja muuttunut joksikin, joka +jatkuvasti toistui sairaan miehen tietoisuudessa useita minuutteja sen +jälkeen kuin se oli lakannut. Kun Basset ei enää voinut sitä kuulla, +katsoi hän kelloonsa. Oli kulunut tunti siitä, kun arkkienkelin +pasuunantörähdykset olivat kokonaan lakanneet. + +-- Täälläkö kuoleman pimeys nielisi hänet? ajatteli Basset samalla kun +hän muisti revolverinsa ja katseli kuumeen hävittämiä, luurankomaisia +käsiään. + +Mielikuvitus viekoitteli hänet vetämään suunsa hymyyn -- Childe +Rolandille, joka vei taistelutorven huulilleen yhtä heikoin käsivarsin +kuin hänkin. -- Oliko kulunut kuukausia vai vuosia, kysyi hän +itseltään, kun hän ensi kerran Ringmanus-rannalla oli kuullut tuon +salaperäisen kutsun? Hän ei olisi voinut vastata siihen, vaikka hänen +elämänsä olisi ollut kysymyksessä. Pitkäaikainen sairaus oli ollut +hirvittävä.. Hän oli tietoisesti voinut laskea useita kuukausia, mutta +hän ei voinut laskea niitä pitkiä väliaikoja, jotka hän vietti +horrostilassa. -- Kuinka oli kapteeni Batemanin laita neekeripyydystäjä +"Narilla?" ihmetteli hän; ja oliko kapteeni Batemanin juoppo perämies +jo kuollut deliriumiin? + +Näistä tyhjistä tuumiskeluista johtui Basset ajatuksissaan eteenpäin +muistellen kaikkea, mitä oli tapahtunut sen päivän jälkeen Ringmanuksen +hiekkarannalla, kun hän ensi kerran kuuli äänen ja tunkeutui viidakkoon +sen jälkeen. Sagawa oli tehnyt vastaväitteitä. Hänestä tuntui, kuin +näkisi hän yhä edessään nuo ihmeelliset, pienet apinakasvot pelon +valtaamina, selkä kuormitettuna luonnontuotteilla täytetyillä +laatikoilla ja kädessä Bassettin perhosverkko ja haulikko, uikuttaen +etelämeren englanninkielellään: "Minua olla liian pelkuri metsäss'. +Ilkeä mies olla metsäss'". + +Bassett hymyili surullisesti tätä muistellessaan. Pieni poikanen New +Hanoverista oli pelännyt, mutta näyttänyt olevansa uskollinen ja +hetkeäkään epäröimättä seurannut häntä pensaikkoon etsimään ihmeellisen +äänen lähdettä. Se ei ollut mikään tulella kaiverrettu puunrunko, joka +oli lähettänyt sodan julistuksiaan viidakkoon, oli Bassett sanonut +itselleen. Hänen seuraava olettamuksensa ei myöskään ollut pitänyt +paikkaansa, nimittäin se, että äänen lähde tai syy ei voinut olla +kauempana kuin tunnin matkan päässä ja että hän helposti ehtisi +takaisin iltapäiväksi "Nariin". "Iso melu ei olla hyvä, se olla +paholainen", oli Sagawa selittänyt ja hän oli ollut oikeassa, sillä +ennen päivän loppua oli hän saanut päänsä katkaistuksi. Bassettia +puistatti. Sagawan oli varmaankin syönyt tuo ilkeä mies, joka +"asustamas' metsäss'". Hän näki hänet edessään sellaisena kuin hän oli +nähnyt hänet viimeksi, isännän haulikko ja koko luonnontieteellinen +kalusto riistettynä, maaten kapealla polulla, jossa hänet hetki sitten +oli surmattu. Niin, kaikki oli tapahtunut minuutissa. Bassett oli +nähnyt hänen kärsivällisesti ponnistelevan eteenpäin taakkoineen. +Sitten olivat Bassettin omat onnettomuudet alkaneet. Hän katsoi +huonosti parantuneita, typistettyjä vasemman käden etu- ja +keskisormiaan ja hankasi niillä varovasti syvää arpea niskassa. +Vaikkakin pitkävartista tomahawkia oli heilutettu salamannopeudella, +oli hän ollut kylliksi nopea liikkeissään väistyäkseen syrjään ja +osaksi välttyäkseen iskulta. Kaksi sormea ja ilkeä päähaava olivat +olleet hinta, jonka hän oli saanut maksaa hengestään. Toisella +kiväärinsä piipulla oli hän surmannut villin, joka oli vähällä ollut +tehdä lopun hänen elämästään, ja toisella oli hän passittanut +iankaikkisuuteen erään Sagawan yli kumartuneista metsäläisistä ja +saanut ilokseen nähdä, että laukaus oli osunut juuri mieheen, joka +juoksi pois Sagawan pää kainalossaan. Kaikki oli tapahtunut +kädenkäänteessä. Ainoastaan hän itse, surmattu villi ja Sagawa olivat +jälellä tuolla villisikojen tallaamalla polulla. Pimeästä viidakosta +molemmin puolin ei kuulunut hiiskahdustakaan. Hän muisti selvästi, +kuinka kauhistunut hän oli ollut. Ensimäisen kerran elämässään oli hän +surmannut ihmisolennon ja hän tuli melkein sairaaksi inhosta +nähdessään, mitä hän oli tehnyt. + +Sitten oli jahti alkanut. Hän oli vetäytynyt villisikapolkua ylöspäin +pakoon seuraajiaan, jotka olivat hänen ja rannan välillä. Heidän +lukumääräänsä ei hän voinut arvata. Heitä voi olla yksi, mutta myöskin +sata, niin hyvin pysyttäytyivät he piilossa. Että muutamat heistä +olivat kavunneet puihin ja siellä kiipeilivät eteenpäin pitkin +viidakkokattoa, siitä oli hän varma, vaikkei hän eroittanutkaan heistä +muuta kuin vilahduksen silloin tällöin. Mikäli hän voi kuulla, ei +mitään jousia jännitetty, mutta vähän väliä vinkuivat nuolet hänen +ohitseen -- mistä ne tulivat, ei hän tietänyt -- tai sattuivat puiden +runkoihin ja putoilivat maahan hänen viereensä. Ne olivat luupäisiä ja +varustettuja höyhenvarsilla, ja höyhenet, jotka olivat reväistyt +kolibrien rinnoista, kiilsivät kuin jalokivet. + +Kerran -- nyt, kauan aikaa jälkeenpäin, hymyili hän tätä ajatellessaan +-- oli hän huomannut yläpuolellaan varjon, joka silmänräpäyksessä +pysähtyi, kun hän kohotti katseensa. Hän ei voinut eroittaa mitään, +mutta päätti uskaltaa vaaran ja oli laukaissut suuren panoksen karkeita +hauleja. Kirkaisten kuin hullu kissa oli varjo silloin romahtanut alas +puidenkorkuisten sanajalkojen ja kämmekkäiden läpi ja pudonnut hänen +jalkojensa juureen yhä ulvoen raivosta ja tuskasta sekä iskenyt +hampaansa hänen paksuihin saappaisiinsa. Hän puolestaan ei myöskään +jäänyt toimettomaksi, vaan oli vapaalla jalallaan tehnyt lopun +ulinasta. Siitä saakka oli Basset niin tottunut erämaaelämään, että hän +naurahti ihastuksesta, kun tämä muisto palautui hänen mieleensä. + +Minkälainen yö olikaan seurannut! Ei ollut ihme, että hän oli saanut +niin voimakkaan ja vaihtelurikkaan kuumekohtauksen, ajatteli hän +muistellessaan unetonta, tuskallista yötä, jolloin haavoista johtunut +kipu ei ollut mitään verrattuna tuhansien moskitokärpästen pistoksiin. +Oli ollut mahdotonta estää niiden puremista, sillä hän ei ollut +uskaltanut sytyttää tulta. Ne olivat kirjaimellisesti ruiskuttaneet +hänen ruumiinsa täyteen myrkkyä, niin että hän päivän laskiessa oli +hoippunut sokeasti eteenpäin melkein kiinniturvonnein silmin, +välittämättä siitä, tulisiko hänen päänsä hakatuksi ja keitetyksi +kattilassa kuten Sagawan. Kahdessakymmenessäneljässä tunnissa oli hän +tullut lopen väsyneeksi niin sielultaan kuin ruumiiltaankin. Hän oli +tuskin tajuissaan, niin hullu oli hän tuon hirmuisen myrkkyannoksen +jälkeen. Useita kertoja laukaisi hän haulikkonsa hyvällä menestyksellä +jälkeensä hiipiviä varjoja kohden. Pistävät päivähyönteiset ja mäkärät +kiusasivat häntä tavattomasti ja hänen verinen haavansa houkutteli +laumottain tungettelevia kärpäsiä, jotka takertuivat häneen kiinni ja +jotka täytyi sivaltaa pois tahi musertaa rikki. + +Kerran ennen päivän loppua kuuli hän jälleen tuon harvinaisen äänen, +joka tuntui tulevan kaukaa, mutta kuitenkin mahtavasti voitti lähemmät +sotarumpujen äänet metsässä. Jo tällöin teki hän erehdyksen. Luullen, +että hän oli mennyt ohi äänen ja että se oli hänen ja Ringmanuksen +rannan välillä, oli hän luullut kääntyneensä sitä kohden, vaikka olikin +todellisuudessa kulkenut yhä syvemmälle ja syvemmälle salaperäisen +saaren sydämeen. Sinä yönä ryömi hän banyanipuun juurien väliin ja +nukkui nääntymyksestä, moskiittojen tehdessä hänen kanssaan mitä +halusivat. + +Seurasi sitten päiviä ja öitä, epäselviä kuin uni. Jotenkin selvästi +muisti hän kumminkin tulleensa äkkiä keskelle neekerikylää ja nähneensä +vanhusten ja lasten pakenevan viidakkoon. Kaikki, paitsi yhtä, olivat +paenneet. Aivan lähellä yläpuolellaan oli hän kuullut vaikerrusta kuin +olisi siellä ollut pelokas tai sairas eläin. Ja kun hän katsoi ylös, +näki hän tytön tai nuoren naisen, joka riippui yhdestä käsivarrestaan +polttavassa auringonpaisteessa. Hän oli ehkä riippunut siinä useita +päiviä. Se näkyi hänen paisuneesta, ulosriippuvasta kielestään. Vielä +hiukan elämää näkyi hänen kauhistuneessa katseessaan. Tyttö oli +auttamattomasti kadotettu, ajatteli hän nähdessään kuinka turvonneet +tytön jalat olivat, joka todisti, että hänen jäsenensä olivat runnellut +ja luut murskatut. Hän päätti ampua tytön ja tähän päättyi näky. Hän ei +voinut muistaa, oliko hän sen tehnyt vai ei, yhtä vähän kuin hän +saattoi muistaa, kuinka oli joutunut kylään tai kuinka oli onnistunut +hiipimään sieltä pois. + +Monta irrallista kuvaa tuli ja meni Bassetin muistissa hänen +läpikäydessään ajatuksissaan näitä hirveitä seikkailujaan. Hän muisti +tulleensa erääseen toiseen, tusinan verran taloja käsittävään kylään, +ja ajaneensa pyssyllään pakosalle kaikki muut paitsi erään vanhan +miehen, joka oli kykenemätön pakenemaan ja joka sylki häntä ja kirosi +ja vikisi hänen kaivaessaan esiin maauunin. Tämän hehkuvien kivien +päältä hän veti paistetun porsaan, joka lähetti ruokahalua kiihoittavan +tuoksun lehtikierrosten läpi, joihin se oli kääritty. Silloin oli hänet +ensikerran vallannut käsittämätön julmuudenhalu. Syötyään ja +porsaankinkku kädessään valmiina lähtemään oli hän suurennuslasillaan +sytyttänyt erään majan olkikaton. + +Mutta syvimmälle oli kuva kosteasta ja kärsivällisyyttä kysyvästä +viidakosta syöpynyt Bassetin aivoihin. Se haisi suorastaan +inhoittavalta ja siellä vallitsi ainainen hämärä. Harvoin tunkeutuivat +auringonsäteet tämän sata jalkaa hänen päänsä päällä olevan +lehtikatoksen läpi. Ja tämän katoksen alla aaltoili liikkuva virta +kummitusmuotoisia tuhohyönteisiä elämän epäonnistuneimmissa muodoissa. +Ne olivat syntyneet kuolemasta ja elivät kuolemasta. Kaikessa tässä +liikkui hän ympäri liukuvien ihmissyöjävarjojen seuraamana, jotka eivät +rohjenneet antautua taisteluun, mutta jotka varmasti ennemmin tai +myöhemmin tulisivat syömään hänet. Basset muisti, että hän valoisampina +hetkinään oli verrannut itseään haavoittuneeseen härkään, jota +preeriakoirat seurasivat liian pelkureina tappelemaan tämän kanssa +hänen lihastaan, vakuutettuina siitä, että tämä ehdottomasti lopuksi +kaatuisi ja he saisivat tyydyttää himonsa. Niinkuin härkä sarvillaan ja +kavioillaan piti preeriakoirat matkan päässä, herätti hänenkin pyssynsä +pelkoa näissä Salomoninsaarten villeissä, näissä hämäräperäisissä +kummitusviidakkomiehissä Guadalcanalin saarella. + +Silloin tuli hän hedelmällisille tasangoille. Äkkiä loppui viidakko +kuten Jumalan kädessä olleen miekan poikkileikkaamana. Tämä +viidakkoreuna, pystysuora ja yhtä musta kuin ne inhoittavat +salaisuudet, joita se kätki syvyydessään, kohosi suorana sadan jalan +korkeuteen. Ja heti sen laidasta alkoi ruoho -- pehmeänä, hienona +laidunruohona, joka olisi ihastuttanut mitä maamiestä hyvänsä +samoinkuin hänen karjaaansakin, ja joka levitti sametinhienoa +vihreyttään yli peninkulmaisten tasankojen suuren saaren selänteelle, +sen korkealle harjanteelle, jonka joku alkuaikainen maanjäristys oli +paiskannut esille hammasmaisena, troopillisten sateiden syövyttämänä, +mutta vielä murentumattomana. Mutta ruoho! Hän oli kahlannut sitä +kymmenen, kaksitoista metriä ja heittäytyi sitten kasvoilleen +hengittäen sen tuoksua ja tahtomattaan purskahtaen itkuun. + +Hänen itkiessään oli tuo ihmeellinen ääni alkanut jymistä jälleen -- +jymistä, hän oli usein ajatellut, oliko oikein käyttää sitä sanaa +jostakin niin mahtavasta ja samalla kertaa niin hivelevän suloisesta +äänestä. Hän ei ollut sellaista koskaan kuullut. Ja mahtava se oli ja +siinä oli sellainen syvä sointu kuin olisi se tullut kummituksen +kuparinielusta. Ja kuitenkin houkutteli se hänet tämän peninkulmien +levyisen ruohoaavikon yli, ja se oli kuin siunaus hänen kauan +kiusatulle ja tuskien raatelemalle sielulleen. + +Hän huomasi loikovansa ruohossa märin kasvoin, mutta ei enää +nyyhkyttäen, vaan kuunnellen ääntä ja ihmetellen, kuinka hän oli voinut +kuulla sen Ringmanuksen rannalle. Muutamat sattumalta yhtyneet +ilmavirrat, ajatteli hän, olivat tehneet mahdolliseksi, että ääni +tunkeutui niin kauas. Sellainen sattuma voi tapahtua kerran tuhannessa +tai ehkä kerran kymmenessätuhannessa päivässä, mutta se ainoa päivä, +jona tämä oli tapahtunut, oli ollut juuri se päivä, jolloin hänet oli +laskettu maihin "Narista" hänen mennäkseen ja täydentääkseen muutaman +tunnin ajan kokoelmiaan. Hän oli erikoisesti etsinyt erästä +viidakkoperhosta, jonka siipien väli oli jalan levyinen, yhtä sametin +tumma värittömyydessään kuin viidakonkatto, jonkavuoksi se elikin +korkealla puussa, niin että sitä ei voinut saada alas muuten kuin +haulikonlaukauksella. Tämän vuoksi oli Sagawa kantanut hänen +kaksipiippuistaan. + +Kaksi päivää ja yötä oli hän kulkenut päästäkseen yli tämän vihertävän +ruohovyön. Hän oli kokenut vaikeita kärsimyksiä, mutta takaa-ajo oli +loppunut viidakon reunaan. Ja hän olisi kuollut janoon, ellei ukkossade +seuraavana päivänä olisi valanut häneen uutta elämää. + +Ja sitten oli Balatta tullut. Ensimäisessä varjossa, päästyään +ruohoaavikon yli vuoriviidakkoon, oli Basset laskeutunut maahan +kuollakseen. Ensiksi oli tyttö huudahtanut ihastuksesta nähdessään +kuinka avuton hän oli ja aikonut lyödä hänen pääkuorensa sisään +paksulla puunoksalla. Se oli ehkä hänen täydellinen avuttomuutensa, +joka oli hellyttänyt tytön tahi ehkäpä tämän naisellinen uteliaisuus +esti häntä. Joka tapauksessa pidättäytyi hän Bassetin kohottaessa +silmänsä uhkaavan iskun alla, ja hän näki tytön tarkastelevan itseään +mielenkiinnolla. Mikä erikoisesti tyttöä ihmetytti, olivat hänen +siniset silmänsä ja valkea ihonsa. Tyttö oli aivan kylmäverisesti +kyykistynyt alas hänen viereensä, sylkenyt hänen käsivarrelleen ja +sormenpäillään hieronut pois päivien ja öiden lian ja viidakkoliejun, +joka värjäsi hänen synnynnäisen valkean ihonsa. + +Ja tytössä oli kaikki häntä ihmetyttänyt, sillä hänessä ei ollut +mitään, joka muistutti tavallisia naisia. Hän hymyili heikosti +ajatellessaan tyttöä, sillä tämä oli ollut yhtä tietämätön vaatteista +kuin Eeva ennen viikunanlehtijuttua. Hän oli samalla kertaa tanakka ja +laiha harvinaisen pitkin käsin ja jaloin, lihakset kuin nuora, +peittyneenä jo lapsuudesta saakka likakerrokseen yhdestä ja toisesta +sadekuurosta huolimatta. Tyttö oli rumin perikuva naisesta, minkä hän +pitkänä tutkimusaikanaan koskaan oli tavannut. Hänen rintansa oli +samalla kertaa kypsynyt ja nuorekas, ja mikään muu ei muistuttanut +hänen naisellisesta turhamaisuudestaan kuin porsaansaparo, joka oli +pistetty riippumaan hänen vasemman korvalehtensä nipukkaan. Saparo oli +niin äsken leikattu, että siitä vielä tippui verta hänen olkapäälleen, +hyytyen siihen kuin vahakynttilän pisarat. Ja hänen kasvonsa! Vääntynyt +ja kurttuinen yhtymä apinan piirteitä, suu, joka oli nipistetty sisään +pitkän ylähuulen alapuolella ja välittömästi yhtyi sisään kääntyneeseen +leukaan, ja pari tihruisia, surkeita silmiä, jotka räpyttelivät kuin +marakatin silmät rautagallerian takana. + +Ei edes vesi, jota tyttö lehdessä kantoi hänelle eikä vanha, puoleksi +mädäntynyt porsaanpaistikaan, jota tämä tarjosi hänelle, voinut +lieventää tytön hirveätä rumuutta. Kun hän oli hetken vastahakoisesti +syönyt, ummisti hän silmänsä päästäkseen näkemästä tyttöä, vaikkakin +tämä ehtimiseen kaivoi hänen silmänsä auki katsoakseeen niiden sinistä +väriä. Silloin kuului ääni. Basset tiesi, että se oli lähempänä, paljon +lähempänä, ja vaikka hän oli kulkenut niin pitkiä, väsyttäviä teitä sen +jälestä, tiesi hän sen vielä olevan monen tunnin matkan päässä. Tyttöön +teki se yllättävän vaikutuksen. Tämä käänsi kasvonsa poispäin ja voihki +hampaiden kalistessa kauhusta. Mutta kun ääni oli elämöinyt kokonaisen +tunnin, sulki Basset silmänsä ja vaipui uneen Balattan lakaistessa +hänestä sillä välin kärpäsiä. + +Hänen yöllä herätessään oli tyttö poissa. Mutta Basset tunsi +voimistuneensa ja olevansa nyttemmin niin moskiittomyrkyn kyllästämä, +ettei enää tuntenut sen aikaansaamaa tulehdusta, ja hän sulki silmänsä +nukkuen keskeytymättä auringonnousuun. Hetken kuluttua tuli Balatta +takaisin mukanaan puoli tusinaa naisia, jotka vaikkakin rumia, +selvästikään eivät olleet niin epämuodostuneita kuin hän. Tytön +käytöksestä näkyi, että hän piti Bassettia löytötavaranaan, omana +omaisuutenaan, ja ylpeys, jolla tyttö näytteli häntä muille, olisi +ollut naurettava, jollei Bassetin tila olisi ollut niin epätoivoinen. + +Vielä senkin jälkeen, kun hän tämän hirmuisen vaelluksen jälkeen +lyyhistyi kokoon kylän noitatalon eteen leipäpuiden varjoon, oli tyttö +näyttänyt suurta kekseliäisyyttä koettaessaan saada hänet pitää. Ngurn +-- Basset sai sittemmin tietää hänen olevan kylän poppamiehen, papin +eli puoskarin -- oli tahtonut saada hänen päänsä. Kaikki nämä +irvistelevät ja vääntelevät apinaihmiset, jotka olivat yhtä +eläimellisiä ja alastomia kuin Balattakin, olivat tahtoneet saada hänen +ruumiinsa paistinuuniinsa. Silloin vielä ei hän ymmärtänyt heidän +kieltään, jos voidaan käyttää sanaa kieli niistä yksinkertaisista +äänistä, joilla he ilmaisivat ajatuksensa. Mutta Basset oli kyllä +ymmärtänyt, mistä he olivat riidelleet, erikoisesti silloin, kun he +nipistelivät, rutistelivat ja peukaloivat hänen ruumistaan aivankuin +olisi hän ollut teuraseläin. + +Balattan oli ollut pakko luopua vaatimuksistaan, kun tapahtui jotakin +odottamatonta. Erään miehistä, joka oli uteliaisuudesta sormeillut +Bassetin pyssyä, onnistui jännittää hana ja laukaista se. Perän isku +miehen vatsakuoppaan ei ollut pahin seuraus, sillä haulipanos oli +murskannut erään metrin päässä seisoneen riitelijän pääkuoren. + +Myöskin Balatta oli paennut muiden kera ja sillä välin kun he +palasivat, oli Basset ottanut pyssynsä, vaikka hänen aistinsa alkoivat +samentua kuumekohtauksesta. Hänen hampaansa kalisivat vilusta ja hänen +sumenevat silmänsä näkivät tuskin mitään, mutta hän piti kuitenkin yllä +häipyvää tajuntaansa siksi, kunnes oli herättänyt villeissä +kunnioitusta yksinkertaisilla noitakeinoillaan, kompassilla, +taskukellolla, suurennuslasilla ja tulitikuilla. Lopuksi oli hän +asiaankuuluvalla, kauhua herättävällä juhlallisuudella ampunut +kuoliaaksi porsaan pyssyllään ja sitten kadottanut tajuntansa. + +Basset koetteli käsivarsilihaksiaan nähdäkseen, kuinka paljon voimia +hänellä oli jälellä, ja nousi hitaasti ja horjuen. Hän oli hirveästi +laihtunut, mutta koko toipumiskautenaan niiden monien kuukausien +aikana, jolloin hän oli ollut sairaana, ei hän koskaan ollut tuntenut +itseään näinkään voimakkaaksi kuin nyt. Hän pelkäsi uutta +taudinkohtausta, sillä hänellä oli ollut niitä monta. Ilman lääkkeitä, +vieläpä ilman kiniiniäkin oli hänen onnistunut pitää itsensä hengissä +tässä mitä vaarallisimmassa ilmasto- ja malariakuumeen pesässä. Mutta +voisiko hän jatkuvasti kestää? Se oli hänen alituinen kysymyksensä. +Hänhän oli tiedemies ja hän ei tahtonut kuolla ennenkuin hänen oli +onnistunut ratkaista äänen salaisuus. + +Keppiin nojaten horjui hän nuo muutamat askeleet noitataloon, missä +kuolema ja Ngurn hallitsivat. Noitatalo oli Bassettin mielestä melkein +yhtä inhoittavan pimeä ja pahalta haiseva kuin viidakko. Mutta siellä +sisällä saattoi hän aina tavata rakkaan ammattiveljen ja puhetoverin +Ngurnin, joka aina oli valmis kertomaan juttuja tai keskustelemaan +istuessaan tuossa kuolemantuvassa ja sen himmeässä savussa nokkelasti +käännellessään ja väännellessään ihmiskalloja, jotka riippuivat katon +kannattimissa. Pitkän sairautensa toipumisajat oli Basset käyttänyt +oppiakseen ne sielutieteelliset perusteet ja lausumisvaikeudet siinä +kielessä, jota Ngurnin, Ballattan ja Gngngn heimo puhui. -- Gngngn oli +se tyhjäpäinen, nuori päällikkö, joka kulki Ngurnin talutusnuorassa ja +oli, niinkuin kuiskailtiin, Ngurnin poika. + +-- Puhuuko punainen tänään? kysyi Basset, joka oli jo tottunut vanhan +miehen iljettävään puuhaan siinä määrin, että hän alkoi tuntea +mielenkiintoa polttamisprosessin edistymiseen. + +Tuntijan katsein tarkasteli Ngurn kalloa, joka hänellä tänään oli työn +alla. + +-- Viipyy kymmenen päivää ennenkuin voin sanoa "valmis", sanoi hän. Ei +koskaan ole kellään ollut valmistettavanaan tällaisia päitä. + +Basset hymyili itsekseen ukon vastahakoisuudelle puhua hänen kanssaan +tuosta punaisesta. Niin oli aina ollut. Ei milloinkaan missään +olosuhteissa ollut Ngurn tai joku muu tästä ihmeellisestä heimosta +antanut hänelle pienintäkään vihiä punaisen oikeasta olemuksesta. +Ruumiillistunut täytyi tuon punaisen olla voidakseen päästää tuon +ihmeellisen äänen, ja vaikka häntä kutsuttiin punaiseksi, ei Basset +ollut varma siitä, että punainen todella oli hänen värinsä. Hänen +tekonsa ja hänen voimansa olivat kyllä riittävän punaisia päättäen +niistä hämäristä viittauksista, joita Basset oli kuullut. + +-- Punainen, oli Ngurn sanonut, ei ollut ainoastaan suunnattomasti +naapuriheimojen jumalia voimakkaampi, janoten aina elävien ihmisuhrien +punaista verta, vaan vieläpä itse naapurijumaliakin uhrattiin ja +kidutettiin hänelle. Hän oli jumalana tusinalle samanlaisia +liittoutuneita kyläkuntia kuin tämä, joka oli liiton keskipiste ja +johtava kylä. Kiitos punaisen jumalan olivat monet vieraat kylät +tulleet hävitetyiksi, vieläpä aivan poispyyhkäistyiksi ja vangit +uhratuksi punaiselle. Niin oli meidän päivinämme ja niin oli ollut +ammoisista ajoista vanhojen perintätietojen mukaan. Kun hän, Ngurn, oli +nuorimies, olivat heimot kaukaa ruohoaavikon takaa tehneet hyökkäyksen +kylään. Syntyneessä taistelussa olivat Ngurn ja hänen miehensä ottaneet +monta vankia. Yli kymmenen tusinaa lapsia oli vuodattanut verensä +punaiselle ja monen monet miehet ja naiset vielä sen lisäksi. + +Jymisyttäjä oli toinen Ngurnin antama nimi salaperäiselle jumalalle. +Välistä kutsuttiin häntä myöskin Suureksi huutajaksi, Jumala-ääneksi, +Linnunkurkuksi, häneksi, jolla oli sointuvampi ääni kuin +hunajalinnulla, Auringonlaulajaksi ja Tähtien pojaksi. + +-- Minkätähden Tähtien pojaksi, kysyi Basset turhaan Ngurnilta. Tämän +vanhan poppamiehen mukaan oli punainen aina sieltä, missä hän nytkin +oli, laulanut ja jyrissyt tahtonsa ihmisille. Mutta Ngurnin isä, joka +repaleiseen ruohomattoon käärittynä vielä riippui noitatalon +savustuneiden katonkannattamien välissä, oli ollut toista mieltä. Tämä +edesmennyt, viisas mies oli uskonut, että punainen polveutui +tähtitaivaalta, sillä minkävuoksi -- niin tuumi hän -- olisivat vanhat +ja unohtuneet esi-isät muuten kutsuneet häntä tähtien pojaksi? Basset +ei voinut muuta kuin myöntää, että tässä väitteessä näytti olevan +perää. Ngurn vakuutti, että pitkän elämänsä kaikkina vuosina oli hän +nähnyt monta tähtiyötä, mutta ei ollut koskaan löytänyt mitään tähteä +ruohotasangolta tahi viidakosta -- vaikka oli etsinyt. Hän oli tietysti +nähnyt tähtien putoavan (niin kuului hänen vastauksensa Bassettin +huomautukseen), mutta hän oli myöskin nähnyt itsevalaisevia mättäitä ja +pilaantuneita lihapalasia ja tulikärpäsiä pimeinä öinä ja nuotioiden +liekkejä ja kirkkaasti palavia paloöitä, mutta missä olivat nuotiot ja +kekäleet ja hehku, kun ne olivat palaneet, sammuneet ja hehkuneet. +Vastaus: muistossa, vain muisto lakanneesta olemassaolosta, kuten +muisto täyttyneistä pyyteistä. Missä oli eilispäivän nälkä? Kiitävä +muisto villisiasta, jota metsästäjän nuoli ei ollut tavannut. + +-- Muisto ei ole mikään tähti, väitti Ngurn. Kuinka voisi muisto olla +tähti? Ja koko pitkän elämänsä ajan oli hän aina nähnyt tähtitaivaan +muuttomattomana. Ei koskaan ollut hän nähnyt yhdenkään tähden jättävän +tavallista paikkaansa. Sitäpaitsi olivat tähdet tulta ja punainen ei +ollut tulta -- mutta nämä vastentahtoa päässeet sanat eivät sanoneet +Bassettille mitään. + +-- Puhuuko punainen huomenna? kysyi hän. + +Ngurn kohautti olkapäitään ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: Kuka tietää? + +-- Ja sitä seuraavana päivänä -- entä sitä seuraavana päivänä? +tutkisteli Basset. + +-- Minä tahtoisin mielelläni savustaa sinun pääsi, sanoi Ngurn +muuttaakseen puheenaihetta. Se on erilaisempi muita päitä. Ei kellään +poppamiehellä ole sellaista päätä. Sitäpaitsi käsittelisin sitä hyvin +huolellisesti. Ottaisin itselleni aikaa monta kuukautta. Kuukaudet +tulisivat ja menisivät ja savu olisi hyvin heikko ja minä itse keräisin +polttoaineet savustukseen. Nahka ei rypistyisi. Sen pitäisi tulla yhtä +sileäksi kuin sinun nahkasi nyt on. + +Hän nousi ja mustista katonkannattimista, jotka monien pääkallojen +savustaminen oli mustuttanut ja jossa päivänvalo oli hämärä, otti hän +alas olkimattoon käärityn käärön ja alkoi avata sitä. + +-- Tässä on sellainen pää kuin sinun, sanoi hän, mutta huonosti +savustettu. + +Basset heristi korviaan kuullessaan viittauksen, että se oli +valkoisen miehen pää, sillä hän oli aikoja sitten tullut siihen +vakaumukseen, että nämä viidakkoasukkaat keskellä suurta saarta eivät +olleet milloinkaan olleet tekemisissä valkoisen miehen kanssa. +Hän oli huomannut, että nämä eivät ollenkaan tunteneet tuota +bechede-mer-englantia, joka oli yleisesti käytännössä Etelämeren +länsiosassa. Eivätkä he myöskään tunteneet tupakkaa eivätkä ruutia. +Harvat, kallisarvoiset veitsensä, siderautapaloista valmistetut ja +vielä kallisarvoisemmat tomahawkinsa, tehdyt halpahintaisista +kirveistä, joita käytetään vaihtovälineinä kaupassa alkuasukkaiden +kanssa, oli hän luullut heidän saaneen sodassa viidakkoheimoja vastaan +ruohotasangon tuolla puolen ja että nämä vuorostaan olivat ne +vaihtaneet pensastolaisilta, jotka asuivat rantojen koralliriutoilla ja +tulivat silloin tällöin tekemisiin valkoisten miesten kanssa. + +-- Eivät ne ymmärrä savustaa päitä, selitti vanha Ngurn samalla kun hän +likaisesta matosta otti esiin ja laski Bassetin käsiin jotakin, joka +epäämättömästi oli valkoisen miehen kallo. + +Se oli aivan varmasti vanha ja että se oli kuulunut valkoiselle +miehelle, todistivat sen vaaleat hiukset. Hän olisi voinut vannoa, että +se oli kerran istunut jonkun englantilaisen kaulassa ja että se oli +menneiden aikojen englantilainen, päätti hän siitä paksusta +kultarenkaasta, joka oli vieläkin kiinnitetty kuivattuun korvalehteen. + +-- Niin, sinun pääsi... alkoi poppamies jälleen mieliaiheensa. + +-- Minä sanon sinulle erään asian, keskeytti Basset, joka sai +mielijohteen. Kun minä kuolen, toimitan minä pääni sinun +savustettavaksesi, jos sinä ensiksi annat minun nähdä tuon punaisen. + +-- Minä saan sinun pääsi joka tapauksessa, kun sinä olet kuollut, +vastasi Ngurn torjuen. Hän lisäsi villin karkealla avomielisyydellä: + +-- Sitäpaitsi et sinä tule elämään kauan. Sinä olet nyt jo melkein +kuollut mies. Sinä tulet aina heikommaksi. Muutamien kuukausien +kuluttua olet sinä oleva käsissäni täällä ja minä kääntelen sinua +edestakaisin savussa. On oleva hauskaa pitkinä iltapäivinä käännellä +päätä, jonka minä olen tuntenut niin hyvin kuin sinun. Ja minä aion +puhella kanssasi ja kertoa sinulle ne monet salaisuudet, joita sinä +haluat tietää. Se ei tee mitään, sillä silloin olet sinä kuollut. + +-- Ngurn, uhkasi Basset, äkkiä suuttuen. + +-- Sinä tunnet pikku jymisijän tässä raudassa. (Hän osoitti +kaikkivoipaa ja yleisesti pelättyä pyssyään.) Minä voin tappaa sinut +koska hyvänsä ja silloin sinä et saa minun päätäni. + +-- Silloin saa Gngngn sen, tahi joku muu minun kansastani. Ja silloin +tullaan sitä kumminkin kääntämään ja vääntämään savussa. Mitä ennemmin +sinä tapat minut pikku jymisijälläsi, sitä sukkelammin joutuu sinun +pääsi savussa käännettäväksi, puheli Ngurn sävyisästi. + +Basset tiesi hävinneensä keskustelun. + +-- Mikä on se punainen? ihmetteli Basset tuhannennen kerran seuraavalla +viikolla kootessaan voimiaan. Mikä synnytti tämän ihmeellisen äänen? +Oliko tämä Auringonlaulaja, tämä Tähtienpoika, tämä salaperäinen +jumaluus yhtä eläimellisesti muodostunut kuin nämä mustakähäräiset, +apinanmuotoiset ihmiseläimet, jotka häntä palvelivat ja jonka +hopeankirkkaan ja härkämäisesti jymisevän laulun ja määräykset hän niin +kauan oli kuullut matkan päästä, joka oli hänelle tabu. + +Hänen ei ollut onnistunut saada Ngurnia luopumaan päivänselvästä +kannastaan saada savustaa hänen päänsä, kun hän oli kuollut. Gngngn, +vaikka tyhmyri ja päällikkö, oli liian tyhmä ja liian paljon Ngurnin +vaikutuksen alainen lukuunotettavaksi. Jälelle jäi Balatta, joka +jatkuvasti palvoi häntä siitä hetkestä saakka, kun hän oli kaivanut +valkoisen miehen silmät auki nähdäkseen niiden sinisyyden ja pakoittaen +tämän näkemään hirveän naisellisen rumuutensa. Tyttö oli nainen ja +Basset oli kauan tietänyt, että ainoa tapa saada hänet pettämään +heimonsa oli vetoaminen hänen naissydämeensä. + +Basset oli turhan tarkka. Hän ei ollut koskaan voittanut Balattan +hirvittävän rumuuden aikaansaamaa ensimäistä kauhuaan. Kotona +Englannissa oli naisten sulo parhaimmissakin tapauksissa tehnyt häneen +vain heikon vaikutuksen. + +Mutta päättäväisyydellä, joka on ominaista ainoastaan miehelle, joka on +päättänyt tulla marttyyriksi tieteensä takia, ryhtyi hän kukistamaan +luontaista inhon tunnettaan, alkaen mielistellä tätä sanomattoman +vastenmielistä neekeritärtä. + +Häntä puistatti, mutta poiskäännetyin kasvoin salasi hän irvistyksensä +ja nieli inhonsa laskiessaan kätensä liasta rupisille olkapäille ja +tuntiessaan hänen villaisen, pilaantuneelle öljylle haisevien hiustensa +hivelevän kaulaansa ja hartioitaan. Mutta hän melkein huusi, kun tyttö +heti alussa tuli aivan hervottomaksi ja päästi kurkustaan ihmeellisiä, +lyhyitä, kuhertelevia ääniä pelkästä ihastuksesta ja röhki niinkuin +sika. Se oli jo liikaa. Ja seuraava näytös tässä ihmeellisessä +rakkauskomediassa oli se, että hän otti tytön mukaansa joelle ja pesi +hänet jonkunverran puhtaammaksi. + +Sitten omistautui hän tytölle kuin uskollinen ritari aina +niinkauaksi kerrallaan, kun hänen tahtonsa jaksoi hallita hänen +vastenmielisyyttään. Mutta hän ei suostunut avioliittoon, jonka +solmimista kaikkine asiaankuuluvine heimotapoineen tyttö innokkaasti +esitti. Onneksi olivat "tabu"-lait hyvin ankarat. Niinpä esimerkiksi +Ngurn ei saanut koskea krokodiilinnahkaan, -lihaan tai -luihin. Niin +oli säädetty hänen syntyissään. Gngngn taas ei saanut koskettaakaan +naista. Jos tällainen häväistys sattui, voitiin se sovittaa ainoastaan +syyllisen naisen kuolemalla. Erään kerran Bassetin tulon jälkeen oli +sattunut, että eräs yhdeksän vuotias tyttö, joka juoksi ja leikki, oli +kompastunut ja kaatunut pyhän päällikön päälle. Balatta kertoi +kuiskaamalla, että tyttö oli kadonnut ja maannut kolme päivää ja kolme +yötä kuolevana punaisen edessä. Mitä tuli Balattaan, niin hänelläkin +oli tabunsa ja se oli leipäpuunhedelmät. Tästä oli Basset kiitollinen. +Olisihan hänen tabunsa voinut olla vesi. + +Itselleen hankki Basset myös erikoisen tabun. Hän ei voinut mennä +naimisiin, selitti hän, ennenkuin Etelänristi oli taivaalla +korkeimmillaan. Tuntien tähtitiedettä sai hän näinollen yhdeksän +kuukauden lykkäyksen ja hän luotti siihen, että hän tässä ajassa olisi +joko kuollut tai onnistunut pakenemaan rannikolle, opittuaan tuntemaan +punaisen jumalan ja hänen ihmeellisen äänensä lähteen. Aluksi oli hän +luullut punaisen olevan jonkun jättiläismäisen patsaan, kuten Memnonin +patsas, josta lähti erilaisia ääniä riippuen auringonpaisteesta +johtuvista lämmön vaihteluista. Mutta senjälkeen kun eräässä +taistelussa otettujen vankien uhraus oli toimitettu yöllä, kovassa +sateessa, ei aurinko voinut näytellä mitään osaa ja kun punainen +tällöin oli ollut vielä tavallista äänekkäämpi, hylkäsi Basset tämän +otaksuman. + +Balattan ja välistä miesten tahi toisten naisten seurassa sai hän +kompasseineen vapaasti liikkua kolmelle suunnalle, mutta neljäs, missä +punainen oli, oli tabu. Hän mielisteli Balattaa hiukan enemmän -- ja +näki, että tämä pesi itseään useammin. Tuo ikuinen naisellisuus teki +hänet mahdolliseksi mihin uhrauksiin hyvänsä rakkautensa vuoksi. Ja +vaikkakin tytön pelkkä näkeminen saattoi Bassetin voimaan pahoin ja hän +joutui suunniltaan epätoivosta koskettaessaan tätä ja vaikka tytön +hirvittävä rumuus oli hänen silmissään kuin painajainen, ei hän +kumminkaan voinut välttyä näkemästä, mitenkä viettien lait vaikuttivat +tyttöön saattaen tämän oman elämän vähemmän kallisarvoiseksi kuin +tulevan puolisonsa onnen. Julia eli Balatta? Missä oli ero? Tuo +sivistyksen hellä ja pehmeä tuote, vaiko tämä alkuaikojen eläimellinen +perikuva ihmisnaaraasta? Ei ollut mitään eroa. + +Basset oli ennenkaikkea luonnontutkija, vasta toisessa sijassa ihminen. +Hän teki kokeitaan syvällä Guadalcanalin viidakossa niinkuin olisi +tehnyt niitä kemiallisessa laboratoriossaan. Hän nostatti teeskenneltyä +hehkuaan villittäreen, Samalla kohottaen määräysvaltaansa saadakseen +tämän näyttämään punaisen jumalan itselleen kasvoista kasvoihin. Tässä +uusiutuu vanha juttu, tuumi hän, naisen täytyy maksaa, ja eräänä +päivänä se tapahtuikin, kun he molemmat olivat pyydystämässä nimetöntä, +tähän asti tuntematonta, pientä, mustaa kalaa, puoleksi ankeriasta, +puoleksi suomuspeittoista, joka eli makeassa vedessä ja jota pidettiin +täydellisenä herkkuna, joko sitten raakana tai paistettuna, tuoreena +tai mädänneenä. Balatta syöksyi suin päin viidakkomaan liejuun, otti +hänen nilkkansa käsiinsä, suuteli hänen jalkojaan ja päästeli +kurnuttavia ääniä, jotka saivat kylmät väreet kulkemaan pitkin Bassetin +selkäpiitä. Tyttö pyysi, että Basset mieluummin tappaisi hänet kuin +vaatisi tätä viimeistä todistusta hänen rakkaudestaan. Tyttö kertoi +hänelle niiden kauheista rangaistuksista, jotka olivat rikkoneet +punaisen tabun -- kokonaisen viikon piina, jonka yksityiskohtia tyttö +likaan painautuneena vikisten kertoi, kunnes Basset ymmärsi, että hän +oli vielä vain kokematon poika tiedoissaan, minkälaisiin hirmuisuuksiin +ihmiset olivat valmiit ryhtymään toisiaan vastaan. Mutta Basset tahtoi +yksipäisesti saada tahtonsa perille, hän tahtoi ratkaista punaisen +laulun arvoituksen, vaikkakin tytön pitäisi kuolla pitkällä ja +tuskallisella kuolemalla, kiljuen kauhusta. Ja Balatta, joka oli vain +nainen, myöntyi. Tyttö kuljetti hänet kielletylle alueelle. Eräs jyrkkä +vuori pisti esiin pohjoisesta ja kohtasi etelästä tulevan niemekkeen +sulkien syliinsä joen, jossa he kalastivat, syväksi, pimeäksi rotkoksi. +Kun he olivat menneet kappaleen matkaa rotkoa, kohosi tie jyrkästi +kunnes he tulivat kalkkikivivyöhykkeelle, joka veti puoleensa Bassetin +geoloogin silmät. Alinomaa kiiveten, vaikkakin hänen usein täytyi +pysähtyä, niin väsynyt ja heikko hän oli, kulkivat he metsän peittämiä +kukkuloita, kunnes tulivat autiolle ylätasangolle. Basset näki, että se +oli mustaa, vulkaanista hiekkaa ja tiesi voivansa pienellä magneetilla +vetää luokseen kokonaisen miehen kantamuksellisen teräväsyrjäisiä +hiekkajyviä, joiden päällä hän käveli. + +Pitäen Balattan kättä ja ohjaten häntä eteenpäin saapui hän sitten +päämaaliin -- selvästi keinotekoiseen, suunnattomaan luolaan keskellä +ylätasankoa. Katkelmia käsikirjasta merenkulkijoille Etelämerellä +juolahti hänen mieleensä. Medana oli löytänyt saaret ja antanut niille +Salomoninsaarten nimen, luullen löytäneensä tämän hallitsijan kuuluisat +kaivokset. Basset oli nauranut vanhan merenkulkijan lapselliselle +herkkäuskoisuudelle ja kuitenkin seisoi hän nyt itse syvyyden reunalla, +joka täydellisesti muistutti Etelä-Afrikan timanttikaivoksia. + +Mutta se, mitä hän näki alhaalla, ei ollut mikään timantti. Se oli +pikemminkin helmi, helmenkimaltelevine, heijastavine väriloistoineen, +mutta niin suuri, että kaikki maailman helmet yhteenkoottuina eivät +riittäisi sitä muodostamaan; väriltään se ei ollut mikään helmi eikä +mikään muukaan, johon sitä voisi verrata, sillä se oli punaisen jumalan +väri. Ja Basset ymmärsi heti, että tämä oli punainen jumala. +Täydellisesti ympyränmuotoinen kattila, läpimitaltaan runsaasti +kaksisataa jalkaa ja syvyydeltään sata jalkana. Hän vertasi tätä väriä +jaappanilaiseen lakkaan. Hän otaksui todellakin sen olevan jotain lajia +kiilloitusta, jonka olivat saaneet aikaan ihmiset, mutta aivan liian +hienoa, että olisi voinut otaksua sen olevan näiden villien työtä. +Kirkkaampana kuin kirkas kirsikanpunainen oli väri niin rehevä kuin +olisi se maannut punaisella pohjalla. Se kimalteli ja säteili auringon +valossa kuin olisi se imenyt valovoimaa useista kerrostumisista +punaista. + +Turhaan koetteli Balatta suostutella häntä olemaan laskeutumatta alas. +Tyttö heittäytyi suulleen maahan, mutta kun hän jatkoi kulkuaan +spiraalinmuotoista tietä kattilan seinämiä myöten, seurasi tyttö +häntä kyyristellen ja vaikeroiden pelosta. Että tämän punaisen +ympyränmuotoisen kuilun kovertaminen oli maksanut paljon vaivaa, oli +selvää. Ajatellessaan liittoutuneitten kahdentoista kylän asukkaita, +heidän yksinkertaisia työaseitaan ja alkuperäisiä työtapojaan ymmärsi +Basset, että tuhansien sukupolvien työ tuskin olisi saanut aikaan tätä +tavatonta syvennystä. + +Pohja oli peitetty ihmisluilla ja niiden välissä oli luonnottomia ja +pahoin runneltuja kyläjumalia puusta ja kivestä. Muutamat, koristellut +sopimattomilla totemikuvioilla ja -piirroksilla, olivat koverretut +neljän- tai viidenkymmenen jalan pituisista puista. Hän pani merkille, +että siellä ei ollut hai- ja kilpikonnajumalia, jotka olivat niin +tavallisia rantakylissä ja häntä hämmästytti kypäriaiheisten kuvien +runsaus. Mitä tiesivät nämä viidakkovillit Guadalcanalin pimeimmässä +sopessa kypäreistä? Olivatko Medanan sotilaat kantaneet kypärää ja +tunkeutuneet näin kauas useita satoja vuosia sitten? Mistä olivat +viidakkomiehet muuten saaneet nämä aiheet? + +Basset meni yli jumalanjätteillä ja luilla peitetyn lattian vikisevä +Balatta kintereillään, astui punaisen varjoon ja meni niin lähelle +korkeaa ja äkkijyrkkää seinää, että hän saattoi koskettaa sitä +sormenpäillään. Ei, se ei ollut lakattu. Ei sen pinta myöskään ollut +sileä, vaan reiällinen ja epätasainen, siellä ja täällä pilkkuja, jotka +olivat todisteena kuumuudesta ja sulamisesta. Aine oli metallia, +vaikkakin aivan erilaista metallia tahi metalli-alkuainetta, mitä hän +tunsi. Mitä väriin tuli, johtui hän siihen vakaumukseen, että se ei +ollut siveltyä. Se oli metallin oma väri. + +Hän liikutti sormenpäitään, joita hän tähän saakka oli pitänyt aivan +hiljaa, painoi ne vasten pintaa ja tunsi, kuinka koko jättiläismäinen +pyörylä sai eloa ja antoi vastauksen. Uskomatonta! Niin kevyt kosketus +niin äärettömän suureen massaan! Mutta se kaikui hänen sormenpäittensä +kosketuksesta rytmikkäissä väreilyissä jotka muuttuivat kuiskauksiksi, +suhinaksi ja muminaksi -- mutta ääni oli niin aivan uutta, niin +ilkamoivan hillittyä, että se väreili kuin säteilevää herkkyyttä +yllättävässä suloudessaan; oli kuin pieni keiju olisi puhaltanut +torveen ja Basset oletti, että juuri sellaiselta kuuluisi, jos jumala +soittaisi kelloa ja lähettäisi nämä ääniaallot läpi maailmanavaruuden +maahan. + +Hän heitti kysyvän katseen Balattaan, mutta tämä oli, kuullessaan hänen +esiinkutsumansa äänen, heittäytynyt kasvoilleen maahan, missä hän +voihkien makasi luitten välissä. Basset jatkoi ihmeen tutkimista. Se +oli ontto ja ei ollut muodostunut mistään maassa tunnetusta metallista, +oli lopputulos. Entisaikojen kansa oli aivan oikein antanut sille nimen +Tähtienpoika. Ainoastaan tähdistä oli se voinut tulla ja se ei ollut +minkään sattuman luoma. Se oli korkean älyllisen taidon tulos. Niin +täydellinen muoto ja sellainen täsmällinen, määräperäinen onttous ei +voinut olla sattuman luoma. Se oli aivan varmasti viisauden lapsi, +etäisen ja käsittämättömän, joka työskenteli puhtaasti älyllisesti +aineen kanssa. Hän tuijotti hämmästyneenä ihmeteosta ja hänen +aivoissaan kohisi joukko villejä arvailuja koskeva tätä kaukaa tullutta +vierasta, joka oli uskaltautunut läpi avaruuden yön, kiitänyt ohi +tähtien ja seisoi nyt hänen yllään ja hänen edessään kärsivällisten +ihmissyöjien esiinkaivamana kahden maailman ilmakehän tulikylpyjen +kiilloittamana ja karkaisemana. -- Mutta oliko väri kuumuuden +aikaansaama muunnos johonkin tunnettuun metalliin? Tahi oliko se tälle +metallille ominainen? Hän pisti kynäveitsensä siihen saadakseen +selville aineen laadun. Silmänräpäyksessä täyttyi koko kattila +mahtavista kuiskauksista, terävästi vastustelevista, se oli melkein +kullan kilinää, jos kilinä-sanaa voidaan käyttää kuiskauksista; niiden +sävy nousi ja laski, ääniaaltojen molemmat päät uhkasivat lakata +kiertelemästä ja yhtyä yhdeksi härän ärjyntää muistuttavaksi ääneksi, +jonka hän monta kertaa oli kuullut tabu-välimatkalta. + +Unohtaen kaiken varovaisuuden ja senkin, että se voisi maksaa elämän, +huumaantuneena tästä yliluonnollisesta ja tavattomasta, kohotti hän +käsivartensa voimakkaaseen iskuun veitsellä, mutta Balatta esti hänet. +Tyttö nousi polvilleen ja epätoivoisella kauhulla löi käsivartensa +hänen ympärilleen ja vannotti häntä pysähtymään. Villissä halussaan +vaikuttaa häneen puri tyttö itseään käsivarteen, niin että hampaat +tunkeutuivat luuhun saakka. + +Hän tuskin huomasi mitä tyttö teki, mutta antoi koneellisesti myöten +hellemmille vaikutteille ja pidätti veistään. Hänestä oli ihmiselämä +kutistunut merkityksettömäksi tämän tähtien maailmoista tulleen +valtavan muistutuksen edessä korkeammasta elämästä. Kuten tyttö olisi +ollut koira, pakoitti hän pienen, ruman villitytön nousemaan ylös ja +seuraamaan itseään kierroksella ympäri pyörylän. Kun hän oli mennyt +kappaleen matkaa tapasi hän jotain kauheaa. Keskellä kaikkea muuta +tunsi hän auringonpolttamat, surkastuneet jäännökset siitä +yhdeksänvuotiaasta tytöstä, joka oli sattunut loukkaamaan Gngngn +henkilökohtaista tabua. + +Etäämpänä, jatkuvasti peitettynä luilla ja ihmisten ja jumalien +kuvilla, jotka muodostivat lattian vanhaan uhrihuoneeseen, tapasi hän +koneiston, joka saattoi punaisen jymisemään yli viidakoiden ja +ruohotasankojen aina kauas Ringmanuksen rannalle. Se oli alkeellinen ja +yksinkertainen kuten koko tuon punaisen täydellinen luoma. Jonkunlainen +riippuva muurinmurtaja, viidenkymmenen jalan pituinen hirsi +veistettyine jumalineen, toinen toisensa yläpuolella, jokainen kypärään +puettuna ja jokainen istuen krokodiilin avatussa kidassa; laitos +asetettiin liikkeelle köynnöskasveista punotun nuoran avulla pyramiidin +huipulta, joka oli tehty kolmesta suuresta puusta. Pyramiidin puihin +oli myöskin kuvattu irvisteleviä, karkeita jumalankuvia näytteeksi +nykyään elävien ihmisten käsityksestä taiteesta ja jumalista. +Muurinmurtajasta riippui liaaniköysi, jonka avulla hirsi voitiin +suunnata ja asettaa voimakkaasti liikkeeseen mahtavaa punaisen +kimaltelevaa seinää vastaan. + +Täällä toimitti Ngurn jumalanpalveluksia omasta ja kahdentoista +heimonsa puolesta. Basset nauroi kovasti, melkein kuin mieletön +ajatellessaan, että tämä ihmeellinen sanantuoja, jonka viisaat olennot +siivekkäänä olivat lähettäneet avaruuksien halki, oli pudonnut keskelle +austraalianneekereitä ja tullut apinamaisten ihmissyöjävillien ja +pääkallometsästäjäin palvomaksi. Oli niinkuin Jumalan sana olisi +pudonnut lokaan ja rapakkoon helvetin pohjalle, kuin jos Jehovan +kivitaululle kirjoitetut käskyt olisivat ripustetut eläintarhaan, tahi +kuin jos vuorisaarna olisi pidetty raivoavien hullujen keskellä. + + * * * * * + +Viikot kuluivat hitaasti. Yöt vietti Basset omasta vapaasta tahdostaan +noitatalon tuhkalattialla alati heiluvien, vähitellen savustuvien +päiden alla. Syynä tähän oli, että tämä oli tabu halveksitulle +naissukupuolelle ja senvuoksi turvapaikka Balattaa vastaan, joka tuli +aina tunkeilevammaksi ja vaarallisemmaksi intohimossaan, mitä +korkeammalle Etelänristi nousi ja luvattu hääpäivä lähestyi. Päivänsä +kulutti Basset riippumatossa leipäpuun varjossa noitatalon +ulkopuolella. Tähän ohjelmaan tuli keskeytys, kun hän hävittävien +kuumekohtausten aika-ajottain tiedottomaksi saattamana makasi päiviä ja +öitä pääkallotalossa. Hän ponnisteli voittaakseen kuumeen, saadakseen +elää, jatkaakseen elämäänsä, tullakseen vahvaksi ja aina vahvemmaksi, +kunnes hän eräänä päivänä olisi kyllin vahva uskaltaakseen yli +ruohoaavikon ja tuon kaukaisen viidakkovyön kautta tullakseen +rannalle, jossa voisi tavata jonkun laivan, joka oli värväämässä +neekerityöntekijöitä. Hän palaisi sivistyneeseen maailmaan ja +sivistyneiden ihmisten luo kertomaan toisten maailmojen +sanansaattajasta, jota villi-ihmiset palvoivat ja joka makasi syvällä +Guadalcanalin sydämessä. + +Toisina öinä, maatessaan kauan valveilla leipäpuun alla, katsoi hän +tuntikausia tähtien hidasta kulkua länteen, mustan viidakkoseinän taa, +joka oli raivattu edemmäksi, että saataisiin avoin paikka kylää varten. +Hänellä ei ollut niinkään pintapuoliset tiedot tähtitieteessä ja +sairasta miestä huvitti tuumia näiden uskomattoman kaukaisten +aurinkojen näkymättömiä maailmoita, joissa elämä aivankuin arka vieras +hiipi esiin materian yömustista komeroista paistattaakseen itseään +valossa. Hän saattoi yhtä vähän ajatella rajoja ajalle kuin +avaruudelle. Ei mitkään syövyttävät radiumitutkimukset olleet +horjuttaneet hänen käsitystään voiman säilymisestä ja aineen +katoamattomuudesta. Taivaankappaleita on ollut kaikkina aikoina. +Kaikkien täytyy noudattaa ja totella samoja lakeja. Senvuoksi, päätti +ja tunnusti hän, täytyi maailmojen ja elämän olla jotain, jotka +liittyvät kaikkiin aurinkoihin, niinkuin ne kuuluvat tähän erikoiseen +aurinkoon ja hänen omaan aurinkokuntaansa. -- -- -- + + * * * * * + +Ei mikään valkea mies ja vielä vähemmin joku muu mies jostain toisesta +viidakkoheimosta ollut saanut nähdä punaista jumalaa säilyttämällä +henkeään. Näin oli laki, jota Ngurn oli usein saarnannut Bassetille. On +olemassa jotain, jota kutsutaan yleiseksi veljeydeksi, oli Basset usein +vastannut hänelle. Mutta sen oli Ngurn juhlallisesti kieltänyt. +Punainen ei ottanut huomioon mitään yleistä veljeyttä. Ainoastaan +heimosta syntynyt mies saattoi nähdä punaisen ja säilyttää henkensä. +Mutta nyt, kun Bassetin rikollisen salaisuuden tunsi ainoastaan +Balatta, jonka suun pelko tulla uhratuksi punaiselle kuitenkin sulki, +oli tilanne kokonaan toinen. Hänen tarvitsi vain voittaa uusiutuvat +kuumekohtaukset, jotka heikonsivat häntä ja palata ihmisten ilmoille. +Sitten tulisi hän takaisin tutkimusseurueen kanssa, ja vaikkapa koko +Guadalcanalin väki pitäisi hävittää, pakoittaisi hän punaisen sydämestä +esiin tiedonannon toisesta maailmasta meidän maailmallemme. + +Mutta Bassetin kohtaukset tulivat yhä tiheämmiksi, hänen lyhyet +toipumisensa aina voimattomimmiksi, hänen aika-ajottaiset +tiedottomuuskohtauksensa aina pitemmiksi ja huolimatta kaikesta, mitä +hänen tavattoman voimakas ruumiinrakenteensa hänelle uskotteli, tuli +hän lopullisesti siihen tulokseen, että hän ei voisi elää niinkauan, +että kulkisi yli ruoho-aavikon ja vaarallisen rantaviidakon kautta +meren rannalle. Hän kadotti toivonsa Etelänristin kohotessa yhä +korkeammalle taivaalle, ja nyt tiesi Balattakin hänen kuolevan ennen +hänen tabunsa määräämää hääpäivää. Ngurn teki itse matkoja kooten +polttopuita Bassetin pään savustukseen ja kerskui hänelle, kuinka +taitavasti hän tulisi sitä pitelemään, kun Basset oli kuollut. Basset +itse otti asian rauhallisesti. Elämä oli vaipunut liian kauaksi ja +liian syvälle hänessä, että hän olisi ollut peloissaan edessäolevasta +sammumisesta. Hän jatkoi itsepäisesti taisteluaan vuorottelevia +täydellisiä ja puolittaisia tiedottomuuskohtauksiaan vastaan, joiden +aikana hän ikäänkuin uneksuen ja poissaolevana ihmetteli, oliko hän +todellakin kerran nähnyt punaisen jumalan tahi oliko kaikki ollut vain +kuumehouretta. + +Sitten tuli päivä, jolloin kaikki sumuja hämähäkinverkot haihtuivat; +hän tunsi aivonsa kirkkaiksi kuin kellojen kumina, käsittäen selvästi +ruumiillisen heikkoutensa. Hän ei saattanut kohottaa kättä eikä jalkaa. +Hänellä oli niin vähän voimaa ruumiinsa yli, että hän tuskin tiesi +sellaista olevankaan. Ruumiilla oli ainoastaan heikko kiinnike sieluun +ja lyhyinä selvinä hetkinään tiesi hänen sielunsa, juuri selvyytensä +kautta, että välttämätön hyppäys pimeyteen oli lähellä. Hän tiesi lopun +olevan käsissä, tiesi, että hän todella omine silmineen oli nähnyt tuon +punaisen sanansaattajan maailmojen välillä, tiesi, että hän ei saisi +elää viedäkseen tiedonantoa ihmiskunnalle tästä tiedoituksesta, joka, +sikäli kun hän saattoi ymmärtää, ehkä jo kymmenen tuhatta vuotta +oli odottanut Guadalcanalin sisässä tullakseen jonkun ihmisen +kuulemaksi. Ja Basset teki urheasti päätöksensä, huusi Ngurnin ulos +leipäpuunvarjoon ja neuvotteli vanhan poppamiehen kanssa viimeisten +hetkiensä järjestelystä, viimeisestä seikkailustaan elävässä elämässä. + +-- Minä tunnen lain, sanoi hän lopuksi. Se, joka ei kuulu sinun +heimoosi, ei saa katsoa punaiseen ja säilyttää henkeään. Minun täytyy +joka tapauksessa kuolla. Teidän nuoret miehenne kantavat minut punaisen +eteen ja minä saan nähdä hänet ja kuulla hänen äänensä ja sitten kuolla +sinun kädestäsi, Ngurn. Sillä tyydytettäisiin kolme asiaa: laki, minun +haluni, ja sinun odotuksesi saada niin paljon aikaisemmin haltuusi +minun pääni, jota kaikki valmistuksesi tarkoittavat. + +Ngurn oli samaa mieltä ja sanoi: + +-- On parasta niin. Sairas mies, joka ei voi tulla terveeksi, on +mieletön, jos hän haluaa elää vielä vähän aikaa. On siis parasta +silloin kuolla. Sinulla on ollut hyvin vaikeaa viime aikoina. Minulle +kyllä on ollut hyvä saada puhella niin viisaan miehen kanssa. Mutta me +emme ole puhuneet paljon viimeisinä kuukausina. Sensijaan olet sinä +ottanut asunnon pääkallotalossa, elämöinyt kuin kuoleva sika tahi +puhunut paljon ja kovasti omalla kielelläsi, jota minä en ymmärrä. Se +on häirinnyt minua; sillä minua miellyttää ajatella valon ja pimeyden +kummallisia asioita käännellessäni päitä, joita savustan. Sinun suuri +melusi on siis estänyt minua etsimästä sitä syvää viisautta, jonka +täytyy tulla omakseni ennenkuin kuolen. Mitä sinuun tulee, jonka yli +pimeys jo laskeutuu, on parasta, että kuolet nyt. Ja minä lupaan +pitkinä tulevina päivinä käännellessäni päätäsi savussa, että kukaan +heimoni miehistä ei ole meitä häiritsevä. Ja minä kerron sinulle monia +salaisuuksia, sillä minä olen vanha ja hyvin viisas mies ja minä annan +sinun kuulla viisauden viisauden jälkeen kääntäessäni savussa päätäsi. + +Valmistettiin paarit ja puolitusinaa miehiä kantoi Bassetin +olkapäillään viimeiseen pieneen seikkailuun, joka oli lopettava hänen +elämänsä suuren seikkailun. Ruumiilla, jota hän tuskin tunsi, sillä +myöskin tuska oli jättänyt sen, ja selvin, kirkkain aivoin, joka salli +hänen rauhallisella innostuksella nauttia ajatuksen takaisin +palanneesta terävyydestä, makasi hän heiluvilla paareilla ja nähden +haalistuneen maailman liukuvan ohitseen tarkasteli hän viidakkokaton +alla hämärtyvää päivää ja ylätasangon vulkaanista hiekkaa. + +He kantoivat hänet kattilan spiraalitietä, joka kiersi loistavaa, +hehkuvan punaista jumalaa, jonka säteilevä kiilto ja valo aina +näyttivät olevan valmiit muuttumaan sointuvaksi lauluksi ja +vaikuttavaksi jyminäksi. Ja yli uhrattujen jumalien ja ihmisten luiden +kantoivat he häntä, ohi toisten vielä elävien uhrien tuolle +kolmijalkaiselle hirsipuulle valtavine muurinmurtajineen. + +Täällä nousi Basset vaivaloisesti Ngurnin ja Balattan auttamana ylös, +alaruumiinsa varistessa heikkoudesta ja tutki punaista kirkkain, +kaikkinäkevin katsein. + +-- Kerran, Ngurn, sanoi hän siirtämättä silmiään välähtelevästä, +väräjävästä pinnasta, jossa kaikki kirsikanpunaiset värivivahdukset +keskeymättä leikkivät alituisesti jännitettyinä muuttuakseen ääneksi, +silkinhienoksi lauseeksi, hopeankirkkaaksi kuiskaukseksi, jousien +kultaiseksi surinaksi, keijujen sametinpehmeäksi soitoksi tahi ukkosen +mahtaviksi ääniksi. + +-- Minä odotan, sanoi Ngurn pitkän väliajan jälkeen pitäen huomaamatta +tomahawkiaan iskuvalmiina. + +-- Kerran, Ngurn, huudahti Basset, pitää sinun antaa punaisen puhua +niin, että minä voin sekä nähdä että kuulla häntä. Iske silloin, kun +minä kohotan käteni ylös, sillä silloin kumarran minä päätäni niin, +että isku sattuu niskaan. Mutta minä, Ngurn, joka seison aikeissa +iankaikkisesti sanoa jäähyväiset päivän valolle, tahtoisin mielelläni +kuolla punaisen ihmeellisen äänen majesteetillisenä kaikuessa +korvissani kuolinhetkenäni. + +-- Ja minä lupaan, että koskaan ei mikään pää ole tullut paremmin +savustetuksi kuin sinun, vakuutti Ngurn hänelle, antaen miehille merkin +asettaa paikoilleen köysi, joka saattoi vipuvarren liikkeeseen. -- +Sinun pääsi tulee olemaan suurin mestarityö minun kokoelmassani. + +Basset hymyili nääntyneesti vanhuksen turhamaisuudelle. Silloin vetivät +miehet takaisin koverretun hirren ja päästivät sen sitten. Seuraavassa +silmänräpäyksessä valtasi hänet ihastus kuullessaan tuon äkillisen +jyminän. Mutta minkälaisen jyminän! Se oli pehmeä kuin kaikkien jalojen +metallien yhteensoinnutettu ääni. Arkkienkeli puhui siinä, se oli +suurenmoisempi kuin kaikki muut äänet, se oli ylimaailmallisella +viisaudella kyllästetty, se oli Jumalan ääni, käskevä ja kiehtova. Ja +kuinka ihmeellinen oli tämä metalli maailmanavaruuksista! Basset näki +omin silmin värien vaihtuvan ääneksi, kunnes koko näkyvä pinta tässä +mahtavassa kattilassa kumisi, vapisi ja suitsutti ääntä tahi väriä, hän +ei tiennyt kumpaista. Tässä silmänräpäyksessä olivat kaikki +epäselvyydet aineen yhtenäisyydestä kadonneet, voiman ja aineen +yhteensulautuminen ja toisiinsa sisältyminen ei enää ollut kauemmin +hänelle mikään salaisuus. + +Aika kului. Ngurn herätti Bassetin lopultakin kärsimättömällä eleellä. +Basset oli kokonaan unohtanut vanhan poppamiehen. Salamannopea +mielijohde saattoi hänet nauramaan itsensä käheäksi. Hänen pyssynsä oli +hänen vieressään paareilla, hänen tarvitsi vain painaa liipasinta +murskatakseen päänsä. + +Mutta miksi hän pettäisi poppamiehen? oli Bassetin seuraava ajatus. +Vaikka Ngurn oli pääkallometsästäjä, ihmissyöjä, yhtä paljon apina kuin +ihminen, niin oli hän joka tapauksessa pelannut rehellistä peliä niin +hyvin kuin ymmärsi. Ei, päätti Basset, olisi suuri synti ja +epärehellinen teko pettää viimeisellä hetkellään vanhaa miestä. Hänen +päänsä oli Ngurnin ja Ngurn saisi sen savustaa. + +Basset kohotti ylös kätensä merkiksi, kumartui eteenpäin kuten oli +sovittu, niin että ensimäinen selkänikama paljastui, unohti Balattan, +joka oli vain nainen ja sitäpaitsi nainen, jota ei rakastettu. +Näkemättä tiesi hän, että teräväksi teroitettu kirves kohosi ilmaan +hänen takanaan. Ja tässä silmänräpäyksessä, viimeisen edellisessä, +lankesi Tuntemattoman varjo yli Bassetin, tunne tulevasta +hämmästyksestä, kun verho poistuisi. Kun hän tiesi, että isku oli jo +lähtenyt, juuri kun kirves silpoi lihaa ja hermoja, oli hän näkevinään +Medusan, Totuuden rauhalliset kasvot ja samaan aikaan kun kirves tapasi +esiinsyöksyvän pimeyden, näki hän päätään hitaasti ja keskeytymättä +käännettävän ja väännettävän savussa leipäpuun vieressä olevassa +noitatalossa. + +Waikiki, Honolulu, 22 toukok. 1916. + + + + +TUO LUTKA... + + +Löytyy sellaisiakin kertomuksia, jotka ovat tosia -- niitä ei voi +koskaan nokkelinkaan kynänpyörittäjä panna kokoon. Ja samasta syystä on +sellaisia kertojia, joita ei koskaan voida epäillä. Sellainen mies oli +Julian Jones, vaikkakin epäilen, uskovatko useimmat lukijoista tähän +hänen kertomaansa kaskuun. Mutta minä uskon siihen. Minä olen niin +varmasti vakuutettu sen totuudesta, että vapaaehtoisesti, vieläpä +halukkaastikin, olen pannut yritykseen rahoja, ja itse voitosta tai +tappiosta välittämättä päättänyt lähteä kaukaiseen maahan. + +Tapasin hänet Panama-Pacific-näyttelyn Australian talossa. Seisoin +erään osaston edessä, jossa oli jäljennetty maapallon toisella puolen +löydetyt suurimmat kultakimpaleet. Ne olivat muhkuraisia, +epämuodostuneita ja kulmikkaita, ja oli yhtä vaikea olla uskomatta +niitä oikeaksi kullaksi kuin uskoa tilastollisiin tietoihin niiden +arvosta ja painosta. + +-- Näitä kutsuvat kengurumetsästäjät kultakimpaleiksi, sanoi mahtava +basso-ääni yli olkani seistessäni suurimman kultamöhkälettä esittävän +jäljennöksen edessä. + +Käännyin ja katsoin ylös Julian Jonesin harmaansinisiin silmiin. +Katsoin ylös, sillä hän oli noin kuusi jalkaa, neljä tuumaa pitkä. +Hänen karkeat, hiekankeltaiset hiuksensa olivat yhtä värittömät ja +haalistuneet kuin hänen silmänsäkin. Aurinko oli ehkä vaalistanut hänen +värinsä, joka tapauksessa oli hänen kasvoillaan jälkiä vanhasta, +voimakkaasta ruskettumisesta, joka kauan sitten oli muuttunut +kullanväriseksi. Kun hän käänsi katseensa näytteillä olevasta esineestä +minuun, panin merkille hänen omituisen ilmeensä; näytti kuin olisi hän +turhaan koettanut muistutella mieleensä jotain hyvin painavaa seikkaa. + +-- Mitä huomautettavaa teillä on tuosta kultakimpaleesta, kysyin minä. + +Epämääräinen, tuumiva katse katosi hänen silmistään ja hän murahti: + +-- Sen suuruus, arvelen minä. + +-- Niin, se tuntuu suurelta, myönsin minä. Mutta se on varmasti oikea. +Australian hallitus tuskin uskaltaisi... + +-- Suuri! keskeytti hän halveksivalla, ylenkatseellisella ilmeellä. + +-- Suurin, joka on koskaan tavattu, aloin minä. + +-- Koskaan tavattu! Hänen värittömät silmänsä paloivat hänen +jatkaessaan: luuletteko, että jokaisesta tavatusta kultakimpaleesta +puhutaan sanomalehdissä ja näyttelykirjoissa. + +-- No niin, vastasin miettivästi, jos löytyy sellaisia, joista ei +puhuta, en tiedä, kuinka saamme niistä kuulla. Jos todellakin suuri +kimpale tahi kimpaleenlöytäjä mieluummin vaatimattomana tahtoo punastua +ilosta yksinäisyydessä. + +-- Niin ei ole asia, huomautti hän kiireesti. Minä näin sen omilla +silmilläni ja muuten olen aivan liian karaistu punastuakseni. Olen +rautatiemiehiä ja olen oleskellut sangen paljon kuumissa maissa. Olin +ennen ruskea kuin mahonki -- oikea, vanha mahonki ja enemmän kuin +kerran on minua luultu sinisilmäiseksi espanjalaiseksi... + +Nyt oli minun vuoroni keskeyttää ja sen minä teinkin. + +-- Oliko se kimpale suurempi kuin tämä täällä, herra --? + +-- Jones, Julian Jones on nimeni. + +Hän kaivoi rintataskustaan esiin sen nimiselle henkilölle osoitetun +kirjekuoren, jossa oli San Franciscon leima; ja minä vuorostani +luovutin hänelle korttini. + +-- Hauskaa tutustua teihin, sir, sanoi hän ojentaen minulle kätensä ja +hänen basso-äänensä kaikui kuin olisi hän tottunut puhumaan kovassa +melussa. -- Olen luonnollisesti kuullut puhuttavan teistä ja nähnyt +kuvanne sanomalehdissä j.n.e. ja ehkä minun ei pitäisi sitä sanoa, +mutta haluaisin kumminkin teidän tietävän, että minä en pane suurtakaan +arvoa teidän Mexikosta kirjoittamillenne artikkeleille. Teillä on +asiasta aivan nurinkuriset käsitteet. Te teette saman erehdyksen kuin +kaikki muutkin "ulkomaalaiset" luullessanne, että meksikolainen on +valkoinen mies. Sitä hän ei varmastikaan ole. Sitä ei ole niistä kukaan +-- ei meksikolainen murjaani, ei latinalais-amerikkalainen eikä koko +lauma. Katsokaas, sir, ne eivät ajattele, suunnittele tai työskentele +niinkuin me. Onpa heidän kertomataulunsakin aivan erilainen. Te +luulette seitsemän kertaa seitsemän tekevän neljäkymmentäyhdeksän, +mutta sitä eivät ne luule. Ne laskevat toisella tavalla. Ja ei edes +valkoinen ole niistä valkoista. Minä annan teille erään esimerkin. Jos +ostetaan talontarpeiksi kahvia, yksi naula tahi kymmenen naulaa +kerrallaan... + +-- Kuinka suuri oli kultakimpale, josta puhuitte? kysyin päättävästi. +Yhtä suuri kuin tämä täällä? + +-- Suurempi, sanoi hän rauhallisesti. Suurempi kuin koko roska, joka on +täällä näytteillä, suurempi kuin koko roska yhteensä ja vielä vähän +lisää. Hän vaikeni ja katsoi minuun epäröimättä. -- En käsitä, miksikä +en puhuisi teille tästä asiasta yksityiskohtaisemmin. Teillä on +sellainen maine, että olette luotettava ja olen lukenut, että teillä on +ollut sangen ihmeellisiä kokemuksia kaukaisissa maan paikoissa. Minä +olen kauan etsinyt jotakin, joka löisi tässä yrityksessä tuumansa +lukkoon minun kanssani. + +-- Te voitte luottaa minuun, sanoin minä. + +Ja tässä vedän esille nyt koko jutun, mustaa valkealle, aivan niinkuin +hän kertoi sen minulle istuessamme penkillä taidepalatsin luona järven +rannalla, kalalokkien kirkuna korvissamme. Niin, hänen olisi pitänyt +pitää sopimuksensa minun kanssani. Mutta minähän kiiruhdan tapahtumien +edelle. + +Kun olimme menossa etsimään istumapaikkaa, tuli pieni naishenkilö, +ehkä kolmikymmenvuotias, kuihtunein ihoin, muistuttaen enin +talonpoikaisvaimoa, rynnäten nuolennopeudella hänen luokseen ja +räpytellen kuin lokit tuolla ylhäällä sekä tarttui lujasti hänen +käsivarteensa voimalla ja tarkkuudella, joka tuntui koneelliselta. + +-- Vai niin, täälläkö sinä nyt olet! huusi nainen. -- Sinä kiertelet +teitä pitkin ajattelematta minua hituistakaan. + +Tulin muodollisesti esitetyksi äskensaapuneelle. Oli selvää, ettei hän +ollut koskaan kuullut puhuttavan minusta ja hän tarkasteli minua +pahantuulisesti viekkailla, mustilla silmillään, jotka olivat aivan +lähekkäin, ollen pyöreät ja levottomat kuin lokin. + +-- Sinä aiot kai puhua hänelle tuosta lutkasta? sanoi nainen. + +-- Kas niin, Sarah, tässä on kysymys liikeasioista, sanoi Jones +valittavalla sävyllä. Minä olen niin kauan etsinyt sopivaa henkilöä ja +kun nyt olen tavannut hänet, täytyy kai minulla olla oikeus antaa +hänelle vähän vihiä siitä, mitä on tapahtunut. + +Pieni naikkonen ei vastannut, hän puristi yhteen ohuet huulensa kuin +olisi hän saanut suunsa täyteen nuppineuloja. Hän katsoi suoraan +eteensä Jalokivitorniin niin tuimin ilmein, ettei mikään +auringonpilkahdus voinut sitä lieventää. Menimme hitaasti järvelle +onnistuen löytämään vapaan penkin ja istuimme sille huoaten +helpoituksesta saadessamme vapauttaa näyttelyssä väsyneet jalkamme +kannattamasta ruumiinpainoamme. + +Kaksi joutsenta purjehti yli kimaltelevan veden ja lähestyi meitä. Kun +heidän epäilyksensä meidän maallisen hyvyytemme puutteesta +vahvistuivat, kääntyi Jones puoleksi selin seuraajattareensa elämän +tiellä ja kertoi minulle juttunsa. + +-- Oletteko koskaan olleet Ecuadorissa? Totelkaa neuvoani ja älkää +matkustako sinne koskaan. Vaikka sen otan takaisin, te ja minä ehkä +menemme sinne yhdessä, jos te luotatte minuun ja teillä on kylliksi +rohkeutta uskaltautuaksenne matkalle. Niin, siitä ei ole kovinkaan +monta vuotta, kun minä saavuin sinne Australiasta puoleksi mädänneellä, +vanhalla lastilaivalla, joka tarvitsi neljäkymmentä päivää tullakseen +perille. Seitsemän solmua oli sen laatikon vauhti parhaimmillaan ja +meillä oli ollut neljätoista päivää kestävä myrsky pohjoiseen Uudesta +Zeelannista ja me saimme konevian kahden päivän päässä Pitcairn +Islannista. + +-- Minä en kuulunut miehistöön. Olen junankuljettaja. Mutta olin tullut +tutuksi laivurin kanssa Newcastlessa ja hän pyysi minua seuraamaan +vieraanaan Guayaquiliin. Minä olin, nähkääs, kuullut, että palkat sillä +amerikkalaisella rautatiellä, joka menee Andien yli Quitoon, olivat +nousemassa. Mutta Guayaquil... + +-- On kuumepesä, huomautin minä. + +Julian Jones nyökkäsi. + +-- Thomas Nast kuoli kuumeeseen tuskin kuukausi maihinnousunsa jälkeen +siellä. Hän oli meidän suuri amerikkalainen piirustajamme, lisäsin +minä. + +-- En tunne häntä, sanoi Julian Jones lyhyesti. Mutta sen minä tiedän, +että hän ei suinkaan ollut ensimäinen, joka meni sillätavoin. Te saatte +kuulla kuinka tämä selvisi minulle. Luotsiasema on noin 60 mailia +alaspäin jokea. + +-- Kuinka on kuumeen laita? sanoin minä luotsille, joka tuli aikaisin +aamulla kannelle. -- Näettekö tuon hampurilaisen parkkilaivan, sanoi +hän ja osoitti isoa ankkurissa makaavaa laivaa. -- Kapteeni ja +neljätoista miestä on jo kuollut, kokki ja kaksi matruusia ovat sen +juuri tekemäisillään ja he ovat ainoat, jotka ovat jälellä. + +-- Ja hän ei todellakaan ollut väärässä. Samaan aikaan kuoli +Guayaquilissa neljäkymmentä henkeä päivässä keltakuumeeseen. Mutta se +oli pikkuseikka, kuten myöhemmin tulin huomaamaan. Paiserutto ja +isorokko raivosivat, punatauti ja keuhkokuume sulattivat väkeä kokoon +ja rautatiellä raivosivat taudit kaikista pahimmin. Niin olivat asiat. +Niille, jotka halusivat matkustaa, oli se pahempi kuin kaikki muut +taudit yhteensä. + +-- Kun me heitimme ankkurin Guayaquilin luo, tuli puolitusinaa +laivureita toisista laivoista kannelle, ja varoittivat meidän +laivuriamme päästämästä maihin muita kun niitä, joista hän halusi +päästä. Eräs soutuvene tuli ja otti minut Duranista, joka oli toisella +puolen jokea ja joka on rautatien päätepiste. Niillä oli mukanaan mies, +joka lensi pitkin nuoraportaita kolme harppausta kerrallaan, niin kiire +oli hänellä päästä kannelle. Kun hän tuli sinne, ei hänellä ollut aikaa +puhua kenellekään meistä. Hän kumartui yli laivan partaan, puristi +nyrkkiään Duranille ja huusi: Nyt tulit kumminkin nolatuksi! Nyt tulit +nolatuksi! + +-- Kuka on tullut nolatuksi? kysyin minä. -- Rautatie, sanoi hän +päästäen irti hihnan ja otti esiin suuren Coltrevolverin, joka hänellä +oli helposti saatavilla vasemmalla sivullaan. Minä olin siellä +sopimusaikani loppuun -- kolme kuukautta -- mutta pääsin sieltä +sittenkin. Minä olin konduktööri. + +-- Ja se oli se rautatie, johon minä olin aikonut palvelukseen. Mutta +se ei ollut mitään siihen verraten, mitä hän kertoi myöhemmin. Rautatie +meni Duranista, joka on samalla korkeudella kuin meri ja kohoaa +kahdentoistatuhannen jalan korkeuteen Chimborazzolla ja kymmeneen +tuhanteen jalkaan Quitolla, vuorijonon toisella puolen. Ja tie oli niin +vaarallista, että juna ei voinut kulkea öisin. Matkustajien +piletteineen täytyi nousta pois ja nukkua kylissä junan odottaessa +päivän valkenemista. Ja joka junassa oli osasto Ecuador-sotilaita ja ne +olivat kaikista vaarallisimpia. Niiden olisi pitänyt suojella +matkustajia, mutta niin pian kuin tuli riitaa, tarttuivat ne +kivääreihinsä ja yhtyivät rosvojoukkoon. Nähkääs, niin pian kuin +junaonnettomuus tapahtui, olivat ecuador-indiaanit ensimäiset, jotka +huusivat: Kuolema kaikille gringoille! Niin tapahtuu aina ja he löivät +kuoliaaksi junahenkilökunnasta ja gringomatkustajista kaikki ne, jotka +eivät olleet menettäneet henkeään junaonnettomuudessa. Niin, se on +heidän laskutapaansa, joka on aivan erilainen kuin meidän, niinkuin +sanoin joku hetki sitten. + +-- Ja hitto vie, ennenkuin päivä oli lopussa, tulin itse vakuutetuksi +siitä, että tuo entinen konduktööri ei valehdellut. Se oli Duranissa. +Minun piti tehdä ensimäinen matkani Quitoon, aioin lähteä seuraavana +aamuna -- sinne meni vain yksi läpikulkujuna vuorokaudessa. Oli +puolipäivä, ensimäistä päivää kun olin siellä, noin neljän aikaan, kun +höyrypannu "Kuvernööri Hancockilla" [suuri höyrylautta, joka kuljetti +rautatiematkustajia joen yli Guayaquiliin] räjähti ja se upposi +kuudenkymmenen jalan syvyyteen aivan laiturin viereen. Tämä oli kova +onnettomuus, mutta se antoi aiheen vielä kovempaan. Puoli viiden aikaan +alkoi tulla suuria, täyteen ahdettuja junia. Oli juhlapäivä ja ihmiset +olivat tehneet matkoja sisämaahan Guayaquilista ja nyt tuli väkijoukko +takaisin. + +Ja väki -- sitä oli viisi tuhatta -- tahtoi tulla lautatuksi yli ja +lautta makasi joen pohjassa eikä se ollut meidän vikamme. Mutta sitä se +oli meksikolaisen laskutavan mukaan. -- Lyökää kuoliaaksi gringot! +huusi eräs heistä. Ei ollut mitään tehtävissä. Useat meistä pääsivät +pakoon töin tuskin. Minä juoksin henki kurkussa ensimäisen +koneenkäyttäjän jälkeen ja kannoin hänelle yhden hänen pienokaisistaan +juuri kun veturin piti lähteä liikkeelle. Nähkääs, siellä kaukana, +poissa kaiken kunnian ja rehellisyyden rajoilta, täytyy heidän +kumminkin aina pelastaa veturit, kun tulee rettelöitä, sillä ilman +niitä ei voitaisi jatkaa liikennettä. Puolitusinaa amerikalaisnaisia ja +yhtä monta lasta istuivat kokoonsullottuina meidän muiden kanssa +vaununlattialla ja Ecuador-sotamiehet, joiden olisi pitänyt suojella +henkeämme ja omaisuuttamme, latasivat kiväärinsä ja lähettivät peräämme +luotisuihkun niin kauan kuin olimme ampumamatkalla. + +Yövyimme kappaleen matkaa sisämaahan ja päivän valetessa palasimme +katsomaan, miltä siellä näytti. Ja kylläpä oli kaunista. Jokaisen +tavaravaunun ja matkustajavaunun, jokaisen vaihteen, vieläpä +ratapölkytkin oli meksikolainen roistoväki heittänyt jokeen +kuudenkymmenen jalan syvyyteen "Kuvernööri Hancockin" viereen. Ne +olivat polttaneet konetallin, sytyttäneet hiilivaraston ja heitelleet +korjaustyökappaleet hujan hajan. Niin, ja kolmesta toveristamme oli +tehty loppu ja meidän täytyi mitä suurimmalla kiireellä heidät haudata. +Siellä on ympäri vuoden hyvin kuuma. + +Julian Jones piti pitkän välin tarkastellen olkansa yli vaimonsa +kasvoja tämän istuessa pahantuulisin ilmein ja tirkistellessä suoraan +eteensä. + +-- En ole unohtanut kultakimpaletta, vakuutti Jones minulle. + +-- Etkä tuota lutkaakaan, sähähti pieni naikkonen, kuten näytti, +järvellä uiskenteleville nokikanoille. + +-- Minulla on ollut kultakimpale koko ajan tähystimessä... + +-- Sinun ei olisi koskaan pitänyt asettua tuohon vaaralliseen maahan, +jatkoi hänen vaimonsa. + +-- Kas niin, Sarah, sanoi Jones pyytävästi, minähän työskentelin sinua +varten. Ja minulle sanoi hän ikäänkuin selvitykseksi: Vaara oli suuri, +mutta niin oli tuloskin. Muutamassa kuukaudessa ansaitsin minä +kuitenkin viiteensataan kullassa. Ja Sarah istui Nebraskassa +odottaen... + +-- Ja me olimme olleet kihloissa kaksi vuotta, surkutteli vaimo itseään +Jalokivitornille. + +-- Kiitos lakon ja sen, että minä olin joutunut mustalle listalle ja +saanut lavantaudin Austraaliassa j.n.e., jatkoi Jones. Ja minulla oli +onnea, rautatiellä. Minä näin tovereita, äskettäin Valloista tulleita, +sammuvan muutamia viikkoja tulonsa jälkeen. Jos eivät taudit ja +rautatie tappaneet heitä, niin tekivät sen meksikolaiset. Mutta se ei +ollut sallittu minulle, ei edes silloinkaan, kun ajoin neljänkymmenen +jalan syvyiseen tulvan synnyttämään läpeen. Kadotin lämmittäjäni ja +konduktöörini ja liikkuvan kaluston tarkastajan (joka sattumalta oli +matkalla Duraniin tapaamaan morsiantaan); murjaanit leikkasivat heidän +nuppinsa ja pistivät ne seipäisiin. Mutta minä makasin hiljaa kuin +rotta hiilisäiliössä, päälläni kaksi jalkaa hiiliä ja ne luulivat minun +jo muuttaneen autuaammille metsästysmaille -- makasin siellä päivän ja +yön, kunnes tuli rauhallisempi. Niin, minulla oli onnea. Pahin, mikä +minulle sattui oli se, että vilustutin itseni kerran ja toisen kerran +oli minulla paise. Mutta ne toiset kaverit! Ne kuolivat kuin kärpäset +joko keltakuumeeseen, keuhkotulehdukseen tahi murjaanien ja rautatien +kautta. Ikävintä oli, ettei minulla ollut heistä mitään seuraa. Tuskin +olin tullut jonkun kanssa lähemmin tuttavaksi, kun hänelle pälkähti +päähän kuolla, paitsi erästä lämmittäjää, joka oli nimeltään Andrews ja +joka tuli pähkähulluksi. + +-- Minä tienasin jobbauksellani koko hyvin ainakin alussa ja asuin +Quitossa eräässä kivitalossa, jonka katto oli oikeista espanjalaisista +tiilistä. Ja minulla ei ollut koskaan mitään riitaa murjaanien kanssa, +minä annoin niiden ajaa hiilisäiliössä ja halkovaunussa. Olisinko +heittänyt ne pois? Ei tullut kysymykseen. Minä näin kyllä, kun Jack +Harris ajoi pois muutamia ja sain olla hänen hautajaisissaan _muy +pronto_... + +-- Puhu engelskaa, sähähti nainen hänen vieressään. + +-- Sarah ei salli minun puhuvan espanjaa, sanoi Jones +anteeksipyytävästi. Se tekee hänet niin hermostuneeksi, että minä olen +luvannut antaa sen olla. Niin, kuten sanottu, minä voin erinomaisesti +ja kaikki meni hyvin ja minä panin palkastani syrjään tullakseni +takaisin Nebraskaan ja mennäkseni Sarahin kanssa naimisiin, kun tapasin +Wahnan -- + +-- Tuon lutkan, sihahti Sarah. + +-- Kas niin, Sarah, rukoili hänen jättiläismiehensä, minä ainoastaan +mainitsen hänet, muutenhan en voi puhua kultakimpaleesta. Se tapahtui +eräänä iltana, kun ajoin tyhjää konetta Amatoon, noin kolmekymmentä +mailia Quitosta. Seth Manners oli lämmittäjänäni. Minun piti opettaa +häntä hoitamaan konetta itse ja minä annoin koneen hänen haltuunsa ja +istuin itse hänen paikalleen ja ajattelin tätä Sarah'ia. Minä olin +juuri saanut häneltä kirjeen, missä hän kuten tavallisesti pyysi minua +tulemaan kotiin ja kuten tavallisesti puhui kuinka vaarallista oli +naimattomalle miehelle, kuten minä, kuljeskella irtolaisena ympäri +maata, joka on täynnä señoritoja ja fandangoja. Herra Jumala, olisipa +hän nähnyt heidät! Oikeita linnunpelättimiä, sitä juuri ne olivat, +naamat maalattu valkeiksi kuin ruumiilla ja huulet punaisiksi kuten -- +kuten jollain niistä verisistä rautatieuhreista, joita minä olin ollut +auttamassa maahan. + +Oli ihana huhtikuunilta, ei tuulahdustakaan, ja jättiläissuuri kuu +loisti yli Chimborazzon huipun. Se on aika suuri. Rautatie kiipeää +sille kaksitoistatuhatta jalkaa yli meren ja kuitenkin on huippu vielä +kymmenentuhatta jalkaa korkeammalla. + +Minä ehkä torkahdin vähän, Sethin hoitaessa konetta, mutta hän jarrutti +niin lujasti, että olin vähällä lentää ulos ikkunasta. + +-- Mitä pirua -- aioin minä sanoa ja armias saatana, sanoi Seth ja me + + +tirkistimme molemmat siihen, mikä seisoi radalla. Minä yhdyin Sethin +sanoihin. Siinä oli indiaanityttö -- ja voitte uskoa kun sanon, että +indiaanit eivät ole missään suhteessa meksikolaisen roistojoukon +kaltaisia. Seth oli onnistunut pysähdyttämään kaksikymmentä jalkaa +tytöstä ja me olimme kuitenkin alamäessä! Mutta tyttö, hän... + +Minä näin mrs Julian Jonesin tulevan jäykäksi kuin lauta, vaikka hän +piti katseensa uhkaavasti kiinnitettynä nokikanoihin, jotka +uiskentelivat pitkin vedenpintaa meidän alapuolellamme. + +-- Tuo lutka, sähähti nainen taas. Jones oli pysähtynyt kuullessaan +sähähdyksen, mutta jatkoi heti: + +-- Hän oli pitkä tyttö, notkea ja hoikka, te tunnette sen lajin; +tavattoman pitkät, mustat hiukset riippuivat irrallaan pitkin hänen +selkäänsä hänen seisoessaan hituistakaan pelkäämättä levitetyin +käsivarsin pysäyttääkseen koneen. Hän oli puettu johonkin ohueeseen, +joka ei ollut kangasta eikä pantterinnahkaa, pehmeään, pilkulliseen ja +silkinhienoon. Tässä kaikki mitä hänellä oli päällään.... + +-- Tuolla lutkalla, sihahti mrs Jones väliin. + +Mutta mr Jones jatkoi ja näytti kuin ei hän olisi kuullut keskeytystä. + +-- Helvetillinen paikka jarruttaa konetta, sanoin Sethille, +laskeutuessani alas radalle. Menin meidän koneemme ohi tytön luo ja +ajatelkaa, hän seisoi silmät kiinni. Hän vapisi niin, että sen saattoi +havaita kuutamossa. Ja hän oli paljain jaloin. + +-- Mikä hätänä? sanoin minä, enkä erikoisen ystävällisesti. Hän +vavahti, näytti heräävän horroksesta ja avasi silmänsä. Olivatpa ne +suuret, mustat ja kauniit. Uskokaa minua, hän oli oikea kaunotar.... + +-- Se lutka! Tämä sähähdys peloitti pari nokikanaa pitkän matkan +päähän. Mutta Jones oli saanut varmuutta eikä räpäyttänyt +silmäänsäkään. + +-- Minkätähden pidätät konetta? kysyin minä espanjaksi. Ei vastausta. +Hän tirkisteli ensiksi minuun, sitten puuskuttavaan veturiin ja puhkesi +sitten itkemään, mikä ei ole intiaaninaiselle tavallista, se teidän +täytyy myöntää. + +-- Jos sinä aiot saada ilmaista kyytiä, jatkoin minä, niin saat sitä +rusentuneena puskurin ja etuvalojen välissä, ja palomiehiemme tehtävänä +on raapia sinut siitä pois. + +-- Paikallinen espanjankieleni ei ollut kehuttavaa, mutta havaitsin +hänen ymmärtäneen, vaikka hän vain pudisti päätään eikä puhunut mitään. +Mutta pyhä Pietari, kylläpä hän oli komea! + +Vilkaisin pelokkaana mrs Jonesiin, joka oli varmaan seurannut minua +silmänurkastaan, sillä hän mumisi: -- Jos ei olisi ollut, niin +luuletteko hänen ottaneen tuon lutkan asumaan luokseen? + +-- Annahan olla, Sarah, hän protestoi, tuo ei ole reilua. Sitäpaitsi, +minähän tässä kerron. -- Kuulkaa nyt! Seth kiljui minulle, ette kai aio +jäädä tänne koko yöksi? + +-- No niin, sanoin tytölle, nouse tänne ylös. Mutta ensi kerran kun +haluat kyydin, älä valitse veturia asemien välillä. Hän seurasi mukana, +mutta kun tulin astimille ja käännyin nostaakseni hänet ylös, hän oli +kadonnut. Palasin takaisin, mutta hänestä ei ollut jälkeäkään. Ylä- ja +alapuolellamme oli pelkkää kalliota, ja rata näkyi sata metriä +eteenpäin selvänä ja tyhjänä. Ja sitten keksin hänet kyyristyneenä +aivan puskuria vasten, niin lähelle että miltei astuin hänen päälleen. +Jos olisimme lähteneet liikkeelle, olisimme ajaneet sekunnissa hänen +ylitseen. Tuo kaikki oli niin järjetöntä, etten koskaan käsittänyt +hänen toimiaan. Ehkä hän yritti itsemurhaa. Tartuin häntä ranteesta ja +nykäisin hänet melko rivakasti jaloilleen, mihin hän mukautui. Naiset +kyllä tietävät, milloin mies tarkoittaa totta. + +Katsahdin tuosta jättiläisestä tämän pieneen, linnunsilmäiseen +puolisoon ja pohdin, oliko hän koskaan tarkoittanut totta tämän +suhteen. + +-- Seth vastusteli alussa, mutta onnistuin nostamaan tytön veturiin ja +istutin hänet viereeni. + +-- Ja luulen Sethillä ollen kiirettä veturin ajamisessa, mrs Jones +huomautti. + +-- Minähän olin häntä juuri opettanut, sanoinhan sen jo, selitti mr +Jones. -- Niin, sitten me tulimme Amatoon. Tyttö ei ollut avannut +kertaakaan suutaan ja tuskin oli kone pysähtynyt, kun hän hyppäsi pois +ja hävisi. Muitta mutkitta. Ilman kiitoksen sanaa. + +-- Mutta seuraavana aamuna, kun me tulimme lähteäksemme Quitoon, +mukanamme tusina rautatiekiskoilla lastattuja vaunuja, istui tyttö +kojussa ja odotti meitä ja päivänvalossa saatoin nähdä, kuinka paljon +kauniimpi hän oli kuin illalla. + +-- Vai niin, tyttö on ottanut teidät ottopojakseen, irvisteli Seth. Ja +siltä se todellakin näytti. Tyttö seisoi siellä ja katseli minuun -- +meihin -- niinkuin uskollinen koira, jonka luottamuksen on voittanut +hyvällä ruualla ja joka tietää, ettei häntä potkaista. -- Painu +tiehesi, sanoin minä hänelle _pronto_ (mrs Jones muistutti itsestään +vaikeroimalla kuullessaan espanjalaisen sanan). Näetkös, Sarah, minä en +tahtonut tietää hänestä, en edes alussa. + +Mrs Jones jäykistyi. Hänen huulensa liikkuivat äännettömästi ja tiedän +kyllä, minkä sanan ne muodostivat. + +-- Eniten suututti minua Sethin pilkka. -- Te ette voi karistaa häntä +niskoiltanne, sanoi hän. -- Te olette pelastaneet hänen elämänsä... +Sitä en ole, vastasin terävästi, se olit sinä... Mutta tyttö uskoo, +että te olette sen tehneet ja niinhän se melkein olikin, vastasi hän. +-- Ja nyt kuuluu tyttö teille. Se on maan tapa, sen te kyllä tiedätte. + +-- Pakanallista, sanoi mrs Jones, ja vaikkakin hänen katseensa oli +suunnattu Jalokivitorniin, tiesin hyvin, ettei hänen huomionsa ollut +kiintynyt sen rakennustaiteelliseen puoleen. + +-- Tyttö on tullut sisäköksi teille, naureskeli Seth. Minä annoin hänen +höpistä, mutta sitten panin minä hänet luomaan hiiliä paljon ja +pitkään, että hän pitäisi kitansa kiinni. Niin, kun olimme tulleet +sille paikalle, mistä olin ottanut tytön, heittäytyi tämä polvilleen, +löi käsivartensa jalkojeni ympärille ja itki kenkäni märäksi. Mitä voin +minä tehdä? -- + +Ilman että, sikäli kuin minä voin nähdä, lihaskaan liikahti, antoi mrs +Jones ymmärtää, että _hän_ kyllä olisi tiennyt, mitä olisi pitänyt +tehdä. + +-- Ja kun me tulimme Quitoon, teki tyttö täsmälleen samoin kuin ennen +-- hän hävisi. Sarah ei usko minua koskaan, kun kerron siitä +helpoituksesta, jota tunsin hänestä päästessäni. Mutta niin se ei +saanut jäädä. Minä tulin kotiin kivitalooni ja söin erinomaisen hienon +päivällisen, jonka taloudenhoitajattareni oli minulle valmistanut. Hän +oli puoleksi meksikolainen, puoleksi indiaani ja oli nimeltään Paloma. +-- Sano, Sarah, enkö ole puhunut sinulle, että hän oli vanhempi kuin +isoäiti ja näytti enemmän korpilta kuin kyyhkyseltä. Minä en voinut +kestää syömistä hänen kanssaan. Mutta tehtävänsä toimitti hän hyvin ja +oli harvinaisen säästäväinen; hänestä oli ilo tinkiä. + +-- Iltapäivällä, pitkän päivällislevon jälkeen, kenen, ellen tuota +vietävän tyttöä, tapasinkaan keittiössä ja niin kotiutuneena kuin +kuuluisi hän sinne. Ja vanha Paloma istui tytön jalkojen juuressa ja +hieroi hänen polviaan ja jalkojaan kuten reumatismisen ja sen minä +tiesin, ettei tytöllä sitä ollut, sillä olinhan nähnyt hänen kulkevan, +ja koko ajan säesti hän tätä toimitusta jonkunlaisella ihmeellisellä +laulunlirutuksella. Silloin päästin minä pirun irti. Sarah tietää, +etten minä koskaan ole voinut kärsiä talossa naisia -- nuoria, +naimattomia naisia, tarkoitan. Mutta se ei auttanut. Vanha Paloma piti +tytön puolta ja sanoi, että jos tämä meni, niin hänkin lähti. Ja hän +haukkui minua tomppeliksi moneen eri muotiin, useampaan kuin englannin +kielellä voidaan sanoakaan. Jos sinä, Sarah, olisit kuullut sellaisia +sanoja, niin sinä olisit pitänyt hänen espanjalaisesta mongerruksestaan +ja sinä olisit pitänyt myös Palomasta. Hän oli kiltti mummo, vaikka +hänellä ei ollut hampaita ja hänen kasvonsa olisivat tukahduttaneet +suuren, vahvan miehen ruokahalun alkuunsa. + +-- Minä annoin perään. Minun täytyi. Paitsi että hän väitti +tarvitsevansa Wahnan apua taloudessa (jota hän ei kuitenkaan +tarvinnut), ei vanha Paloma koskaan puhunut, minkä vuoksi hän suojeli +tyttöä. Wahna oli joka tapauksessa hiljainen olio, joka ei käynyt +koskaan ulkona, eikä ollut kenenkään tiellä. Hän istui vain sisällä, +lörpötteli Paloman kanssa ja auttoi pikku askareissa. Mutta ei viipynyt +kauan ennenkuin huomasin, että hän pelkäsi jotakin. Hän hypähti ylös +niin pelokkaan näköisenä, kun joku tuli, niinkuin esimerkiksi, jos tuli +toveri, joka tahtoi vähän haastella tahi tahtoi pelata erän korttia. +Minä koetin urkkia Palomalta, mikä tytön oli, mutta silloin näytti +muija niin juhlalliselta ja heilutti päätään ikäänkuin kaikki helvetin +pirut voisivat koska hyvänsä tulla meille vierailemaan. + +-- Mutta sitten, eräänä päivänä sai Wahna vieraan. Minä olin juuri +tullut kotiin matkalta ja istuin ja seurustelin hänen kanssaan -- +pitihän minun olla kohtelias, vaikkakin hän oli tunkeutunut luokseni ja +asettautunut vakavasti minun talooni -- silloin sain nähdä ihmeellisen +ilmeen hänen silmissään. Ovessa seisoi indiaanipoika. Hän oli tytön +näköinen, mutta oli nuorempi ja jäntevämpi. Tyttö vei hänet mukaansa +pois keittiöstä ja heillä täytyi olla pitkälti loruamista, ennenkuin +poika poistui pimeän tullen. + +Ennenkuin viikko oli lopussa, tuli hän takaisin, mutta minä en häntä +tavannut. Kun minä tulin kotiin, työnsi Paloma minulle suuren +kultakimpaleen, jota Wahna oli lähettänyt pojan hakemaan. Se siunattu +kimpale painoi pulskasti kaksi naulaa ja oli arvoltaan yli viidensadan +dollarin. Paloma selitti, että Wahna tahtoisi minun ottavan sen +ikäänkuin maksuksi hänen pelastamisestaan. Ja minun täytyi se ottaa +kotirauhan vuoksi. + +-- Kauan aikaa tämän jälkeen tapahtui toinen vieraskäynti. Me istuimme +takkavalkean ääressä... + +-- Hän ja lutka, huomautti mrs Jones. + +-- Ja Paloma, lisäsi Jones kiireesti. + +-- Hän ja hänen keittäjättärensä ja sisäpiikansa istuivat takkavalkean +ääressä, oikaisi nainen häntä. + +-- Niin, minä myönnän, että Wahna piti minusta sangen paljon, selitti +Jones rohkeasti, mutta lisäsi sitten varovasti, -- enemmän kuin oli +hyvä tytölle, koska minulla ei ollut mitään tunnetta häneen. + +-- Kuten sanottu, hän sai toisen vieraskäynnin. Tulija oli pitkä, +laiha, valkotukkainen vanha indiaani, jolla oli nenä niinkuin kotkalla. +Hän tuli suoraan sisään ilman koputtamatta. Wahna päästi pienen huudon, +joka oli puoleksi valittava, puoleksi läähättävä ja heittäytyi +polvilleen minun eteeni, ja katsoi minuun pyytävin silmin kuin +metsäkauris ja katsoi mieheen kuin takaa-ajettu eläin, jonka pitää +kuolla, mutta joka ei tahdo kuolla. Sitten katsoivat hän ja ukko +toisiinsa minuutin, joka tuntui pitkältä kuin kokonainen elämä. Paloma +oli ensimäinen, joka sanoi jotain hänen omalla kielellään ja ukko +vastasi hänelle. -- Mutta herra minun pelastajani, kyllä mahtoi hän +olla korkea ja mahtava mies. Paloman vanhat polvet tutisivat ja hän +takertui ukkoon kiinni kuin koira. Ja kaikki tämä tapahtui minun omassa +talossani. Minä olisin voinut ottaa häntä niskasta ja paiskata ulos, +jollei hän olisi ollut niin vanha. + +-- Ihmettelen, oliko se, mitä hän sanoi Wahnalle, yhtä hirveää kuin +hänen muotonsa. Hän suorastaan sylkäsi sanat tytölle. Mutta Paloma +jatkoi vikinäänsä ja koetteli olla ukolle mieliksi ja sanoi sitten +jotain, joka näytti vaikuttavan ukkoon, sillä tämän naama valkeni. Hän +alentui vielä katsahtamaan minuun ja teki sitten kysymyksen Wahnalle. +Tyttö painoi alas päänsä ja näytti nololta ja vastasi sitten yhdellä +sanalla ja päänpudistuksella. Senjälkeen kääntyi ukko ja meni tiehensä. +Minä arvaan tytön sanoneen "ei." + +-- Sitten punastui Wahna aina, kun hän näki minut. Hän oli jonkun aikaa +keittiön puolella. Mutta lopuksi alkoi hän jälleen oleskella sisällä +suuressa huoneessa. Hän oli vielä hyvin kaino, mutta hän seurasi koko +ajan minua suurilla silmillään. + +-- Se lutka, kuulin selvästi. Mutta Julian Jones ja minä olimme +tottuneet siihen. + +-- Minä en kiellä, että jo itsekin rupesin tuntemaan häneen +mielenkiintoa, -- mutta en sillä tavalla kuin Sarah tahtoo alituiseen +väittää. Se oli se kahden naulan kultakimpale, joka pyöri mielessäni. +Jos Wahna kertoisi, mistä se oli tullut, voisin minä sanoa hyvästit +rautatielle ja mennä Nebraskaan Sarahin luo. + +-- Ja sitten saivat asiat toisen käänteen -- erään sattuman vuoksi. +Tuli kirje Wisconsinista. Tätini Eliza oli kuollut ja testamentannut +minulle farminsa. Karkasin ilosta sitä lukiessani, mutta minä olisin +voinut hillitä iloani, sillä lopuksi poimivat tuomioistuimet ja +asianajajat kaiken -- en senttiäkään saanut pitää ja vielä tänäänkin on +minun niskoillani kuoletuslainoja. + +-- Mutta sitä en silloin tiennyt ja valmistauduin lähtemään jälleen +ihmisten ilmoille, Paloma loukkaantui ja Wahna itki. Elä matkusta! Elä +matkusta! Se oli hänen tavallinen laulunsa. Mutta minä sanoin itseni +irti paikastani ja kirjoitin kirjeen tälle Sarahille -- enkö +kirjoittanut, Sarah? + +-- Sinä iltana, kun istuimme takkavalkean ääressä oikeassa +hautajaistunnelmassa, elähtyi Wahna todella ensi kerran. + +-- Älkää matkustako, sanoi hän minulle ja vanha Paloma säesti häntä +nyökäyksellä. Minä näytän teille, mistä veljeni toi sen kultakimpaleen, +jollette matkusta. -- Myöhäistä, sanoin minä, ja kerroin hänelle +minkävuoksi. + +-- Ja kerroit hänelle, että minä odotin sinua Nebraskassa, huomautti +mrs Jones jääkylmästi. + +-- Ei, Sarah, miksikä olisin haavoittanut indiaanityttöraukan tunteita. +Sitä en luonnollisestikaan tehnyt. No, hän ja Paloma puhuivat vähän +indiaanien kieltä ja sitten sanoi Wahna: -- Jos te jäätte, näytän +teille suurimman kultakimpaleen, mitä koskaan on tavattu. -- Kuinka +suuri? kysyin minä. Yhtä suuri kuin minä? Hän nauroi. Suurempi kuin te, +sanoi hän, paljon, paljon suurempi. -- Se ei pidä paikkaansa, sanoin +minä. Mutta tyttö sanoi, että hän oli nähnyt sen ja Paloma puolsi +häntä. Heidän kuvauksensa mukaan päättäen olisi pitänyt uskoa, että +tämän yhden kimpaleen arvo oli miljoonia. Paloma ei ollut koskaan +nähnyt sitä itse, mutta hän oli kuullut siitä puhuttavan. Se oli +heimosalaisuus, johon ei häntä oltu vihitty, koska hän oli vain +puoliverinen. + +Julian Jones pysähtyi ja huokasi. + +-- Ja ne olivat niin yksipäisiä, että minä lopuksi suostuin... + +-- Tuon lutkan houkutuksiin, pisti mrs Jones väliin oikeassa +silmänräpäyksessä. + +-- Ei, vaan kultakimpaleen. Kiitos olkoon täti Elizan farmin, olin minä +riittävästi rikas voidakseni lopettaa rautatiellä, mutta en ollut +kumminkaan niin rikas, että olisin voinut halveksia suuria rahoja ja +minä en voinut muuta kuin uskoa noita molempia naisia. Ajatelkaas, +minusta voisi tulla uusi Wanderbild tai P.J. Morgan. Niin minä +tuumiskelin ja koetin saada tietoja Wahnalta. Mutta hän ei antanut. -- +Tulkaa mukaani, sanoi hän. Parin viikon kuluttua voimme olla jälleen +täällä, mukanamme niin paljon kultaa kuin molemmat jaksamme kantaa, -- +Mehän voimme ottaa mukaamme kuorma-aasin tahi kokonaisen joukon +kuorma-aaseja, esitin minä. Mutta siihen hän ei suostunut ja Paloma +sanoi hänen olevan oikeassa. Se oli liian vaarallista. Indiaanit +ottaisivat meidät kiinni. + +-- Me läksimme matkaan, me kaksi, kun tulivat kuutamoyöt. Me liikuimme +vain öisin ja olimme päivisin hiljaa. Wahna ei tahtonut antaa minun +laittaa tulta ja minä kaipasin kahvia aivan hirveästi. Me tulimme +korkealle Andeille; lumentäyttämissä vuorisolissa oli meillä +vaikeuksia, mutta tyttö löysi tien ja vaikkakaan me emme tuhlanneet +aikaa, viipyi kuitenkin kokonaisen viikon ennenkuin olimme perillä. +Minä tiedän osapuilleen minne me menimme, sillä minulla oli +taskukompassi ja kunhan minä vaan ylimalkaan menen oikeaan suuntaan, +niin löydän minä kyllä tien, kiitos sen vuorenkukkulan, josta ei voi +erehtyä; sellaisia vuorenhuippuja löytyy vain yksi maailmassa. Minä en +puhu mitään sen muodosta, mutta kun te ja minä lähdemme Quitosta, vien +minä teidät suoraan sille. + +-- Ei ole mikään helppo asia kiivetä vuorelle ja sitä ei ole vielä +syntynyt, joka tekisi sen yöllä. Meidän täytyi odottaa päivän +valkenemista ja me tulimme huipulle vasta auringonlaskun jälkeen. Minun +pitäisi käyttää tuntikausia kertoakseni viimeisestä kiipeämisestämme, +mutta sitä en tee. Huippu oli tasainen kuin biljaardi, alaltaan noin +neljännes acrea ja melkein vapaa lumesta. Wahna kertoi, että +tavallisesti vahva tuuli puhalsi täällä ylhäällä ja esti lumen +kokoontumasta. + +Me olimme hengästyneitä ja minä sain vuorikouristuksen niin +voimakkaana, että minun täytyi paneutua makuulle. Kun kuu nousi, aloin +minä tutkimukseni. Se ei vienyt kauan aikaa, mutta minä en nähnyt enkä +haistanut mitään, joka muistuttaisi kultaa. Ja kun minä kysyin +Wahnalta, nauroi hän vain ja taputti käsiään. Sillävälin rupesi minua +pyörryttämään niin kovasti, että minun täytyi istuutua suurelle kivelle +ja odottaa, että se menisi ohi. + +-- Käy toimeen nyt, sanoin minä, kun tunsin itseni paremmaksi. Lakkaa +nauramasta ja sano minulle, missä kultakimpale on. -- Se on lähempänä +teitä kuin minä koskaan voin tulla, sanoi hän, ja hänen suuret silmänsä +saivat kaihoisan ilmeen. + +-- Te gringot olette kaikki tyyni samanlaisia. Teidän sydämenne ikävöi +vain kultaa ja naisia te ette laske miksikään. + +-- Minä en sanonut mitään. Nyt ei sopinut puhua hänelle Sarahista. +Mutta Wahna pudisti pois alakuloisuuden ja alkoi jälleen nauraa ja +ilvehtiä. + +-- Mitä pidätte siitä? kysyi hän. + +-- Mistä? + +-- Kultakimpaleesta, jonka päällä istutte. Minä hyppäsin ylös, niinkuin +olisi se ollut hehkuva kamiini. Mutta se oli vain kivipaasi. Tunsin +itseni pettyneeksi. Joko oli tyttö tullut hulluksi tai oli se hänen +tapansa laskea leikkiä. Hitonmoista, olipa se sitten vaikka kummin +tahansa. Tyttö ojensi minulle kirveen ja kehoitti minua iskemään +kiveen. Sen tein ja joka kerran tuli esiin keltaisia paikkoja. Suuri +jumala -- se oli kultaa! Koko siunattu kiviharkko. + +Jones kohottautui äkkiä koko pituuteensa ja kohotti ylös molemmat +pitkät käsivartensa, kasvot käännettyinä etelätaivaalle. Hänen +liikkeensä oli peloittanut joutsenen, joka oli tullut likelle +epäitsekkäässä, ystävällisessä aikomuksessa. Kun se ryntäsi takaisin, +sattui se yhteen erään vanhan rouvan kanssa, joka kadotti +pähkinäpussinsa. Jones istuutui jälleen ja jatkoi: + +-- Kultaa, voitteko ajatella, puhdasta, selvää kultaa ja niin paljon, +että minä voin iskeä siitä liuskoja. Se oli peitetty jonkinlaisella +vedenpitävällä värillä, asfaltilla tai jollakin muulla sen tapaisella. +Ei ollut ihmeellistä, että minä olin luullut sitä kiveksi. Se oli +kymmenen jalkaa pitkä, vähintäin viisi läpimitaten ja suippeni +molempiin päihin kuin muna. Katsokaa tätä. + +Hän otti taskustaan nahkapussin ja otti siitä esille öljyttyyn +silkkipaperiin käärityn esineen, sitten pani hän minun käteeni liiskan +puhdasta, pehmeätä kultaa, noin kymmenendollarin rahan suuruisen. +Yhdellä sivulla näkyi harmaata väriä, jolla se oli ollut peitetty. + +-- Tämän iskin minä toisesta päästä, jatkoi Jones käärien liuskan +paperiin ja pannen sen jälleen nahkapussiin. Ja onni oli, että panin +sen taskuuni, sillä äkkiä kuulin lausuttavan takanani sanan korkealla +äänellä, -- tahi se oli pikemminkin rääkynä kuin sana. Ja siinä seisoi +sama ukko kotkannenineen, joka oli ollut luonamme illalla. Ja hänellä +oli ympärillään kolmisenkymmentä indiaania -- kaikki solakoita, nuoria +miehiä. + +Wahna heittäytyi maahan ja alkoi vaikeroida, mutta minä sanoin hänelle: + +-- Nouse ylös ja koeta saada heidät ystäviksi minun vuokseni. + +-- Ei, ei huusi hän, tämä on kuolema. Hyvästi, _amigo_... + +Mrs Jones hypähti ja hänen miehensä innostus jäähtyi hänen jatkaessaan. + +-- Nouse sitten ylös ja auta minua tappelemaan heidän kanssaan, sanoin +minä hänelle. Ja hän teki sen. Hän oli kuin hornanhenki tuolla maailman +huipulla, puri ja kynsi hampain ja kynsin kuin oikea villikissa. Ja +minä en myöskään ollut toimettomana, vaikka minulla ei ollut muuta kuin +kirves ja pitkät käsivarteni. Mutta niitä oli liian monta ja siellä ei +ollut minulle mitään selkäsuojaa. Kun heräsin tajuntaan muutamien +minuuttien kuluttua, olivat ne halkaisseet kalloni. -- Koettakaas tätä +näin. + +Julian Jones otti päästään hatun ja vei minun sormeni paksujen, +hiekankeltaisten hiuksien läpi, kunnes ne tapasivat syvennyksen. Se oli +vähintäin kolme tuumaa pitkä ja tunkeutui syvälle pääkuoreen. + +-- Kun tulin tajuihini, loikoi Wahna suoraksi ojennettuna kivipaadella, +ja ukko seisoi vieressä ja parpatti jotain juhlalliseen sävyyn, kuin +olisi se ollut oikea uskonnollinen toimitus. Kädessään hänellä oli +iskuveitsi -- tiedättehän, ohut, terävä liuska jotain vuolukiveä, +sellaista, josta ne tekevät myös keihään kärkiä. Minä en voinut +liikuttaa kättänikään, sillä ne pitivät minusta kiinni ja sitäpaitsi +olin minä aivan kuitti. Ja -- niin, siitä vuolukiviveitsestä tuli tytön +loppu ja minulle ne eivät suoneet edes kunniaa kuolla tuolla heidän +pyhällä vuorellaan. Ne paiskasivat minut alas sieltä kuin haaskan. + +-- Ja korpit eivät myöskään minua nokkineet. Minusta tuntuu kuin +näkisin vielä kuun kimaltelevan lumihuipulla kun putosin. Minun oli +kuljettava viisisataa jalkaa ilmojen kautta, mutta minä pääsin +vähemmällä. Minä pysähdyin suureen lumikinokseen eräässä kuilussa. Ja +kun heräsin (useita tunteja senjälkeen, sillä oli suuri, valoisa päivä, +kun olin viimeksi nähnyt auringon) makasin oikeassa lumikellarissa eli +tunnelissa, jonka vesi oli muodostanut sulaneeseen lumeen vuotaessaan +kuiluun. Eräs kallionkieleke oli nimittäin juuri sen paikan +yläpuolella, johon olin pudonnut. Jos olisin sattunut lentämään +hiukankaan jommalle kummalle puolelle, kierisin minä varmasti siellä +vielä tänäkin hetkenä. Pelastumiseni oli suoranainen ihme, sitä se +juuri oli. + +-- Mutta minä sain kärsiä siitä. Meni enemmän kuin kaksi vuotta, +ennenkuin ymmärsin, mitä oli tapahtunut. Kaikki mitä tiesin oli, että +minä olin Julian Jones ja olin joutunut mustalle listalle sen suuren +lakon aikana ja että olin naimisissa Sarahin kanssa. Niin, se on +silkkaa totta. Minä en tiennyt mitään väliajasta, ja kun Sarah koetti +puhua siitä, sain minä pääni kipeäksi. Minä luulen, että olin +jonkunverran vialla päästäni ja tiesinkin sen. + +-- Ja sitten eräänä iltana istuessani verannalla ulkopuolella Sarahin +isän taloa Nebraskassa, tuli Sarah ja asetti kultaliuskareen käteeni. +Hän oli juuri löytänyt sen repaleisen vuorin välistä makuusäkistä, joka +oli ollut minulla Ecuadorissa -- vaikka minä en kahteen vuoteen ollut +tiennyt olleeni Ecuadorissa tai Australiassa tahi missään muuallakaan. +Niin, minä istuin vain siellä ja tirkistelin kultaliuskaan kuunvalossa, +kääntelin sitä ja ihmettelin, mikä se mahtoi olla ja mistä se oli +tullut, mutta silloin selveni äkkiä päässäni, aivankuin joku verho +olisi repeytynyt ja minä näin Wahnan makaavan ojennettuna kivipaadelle +ja ukon kotkannenineen seisovan ja heiluttavan vuolukiviveistä ja... ja +kaiken sen. Tarkoitan: kaiken sen, mitä oli tapahtunut, kun ensiksi +lähdin Nebraskasta siihen saakka kunnes kaivauduin esiin lumesta, kun +ne olivat paiskanneet minut alas vuorenhuipulta. Mutta kaiken, mitä oli +sitten tapahtunut, olin minä aivan unohtanut. Kun Sarah sanoi, että +minä olin hänen miehensä, en tahtonut häntä kuulla. Koko hänen +perheensä ja pappi, joka oli vihkinyt meidät, tulivat ja todistivat +asian, ennenkuin minä uskoin. -- Sitten kirjoitin Seth Maunersille. +Rautatie ei ollut vielä ottanut häntä ja hän selvitti asian minulle. +Minä näytän teille hänen kirjeensä. Minulla on se hotellissa. Eräänä +päivänä, kirjoitti hän, kun hän oli tavallisella vuorollaan, ryömin +minä radalla. Minä en seisonut suorana, minä vain ryömin. Ensiksi luuli +hän minua vasikaksi eli suureksi koiraksi. Minä en näyttänyt ihmiseltä, +sanoi hän ja minä en tuntenut häntä. Niin paljon kuin minä voin +ymmärtää, oli se kymmenen päivää minun ilmareissuni jälkeen vuoren +huipulta. Minä en tiennyt, mitä olin syönyt. Ehkä en ollut syönyt +kerrassaan mitään. Sitten tulin minä lääkärien hoitoon Quitoon ja +Paloma piti minusta huolta (se oli kai hän, joka oli pannut +kultaliuskan makuusäkkiini), mutta sitten selvisi, että minä olin +pähkähullu ja rautatie lähetti minut takaisin Nebraskaan. Niin ainakin +Seth minulle kirjoittaa. Itse en tiedä mitään. Mutta Sarah täällä, hän +tietää. Hän oli kirjeenvaihdossa rautatieyhtiön kanssa, ennenkuin ne +lähettivät minut tieheni. + +Mrs Jones vahvisti hänen sanansa nyökäyksellä, huokasi ja näytti +selvästi halukkaalta keskeyttämään. + +-- Senjälkeen en minä en ole voinut tehdä työtä, jatkoi hänen +miehensä. Enkä ole voinut tuumia, kuinka saisin selville sen suuren +kultakimpaleen. Sarahilla on omia rahoja, mutta hän ei pane siihen +penniäkään... + +-- Et koskaan enää mene _siihen_ maahan, huudahti nainen. + +-- Mutta Sarah, Wahna on kuollut -- senhän sinä tiedät, sanoi Julian +Jones. + +-- Minä en tiedä mistään mitään, sanoi hän päättävästi, paitsi sen, +että _se maa_ ei ole oikea paikka naineille miehille. + +Hän rypisti huulensa yhteen ja tuijotti kauas sinne, missä ilta-aurinko +teki laskuaan. Minä tutkin hetken hänen vaaleita, sivistymättömiä, +ohuita ja taipumattomia kasvojaan, ja kadotin kaiken toivon hänen +avustuksestaan. + +-- Kuinka voitte selvittää sen, että siellä löytyi sellainen paljous +kultaa, kysyin minä Julian Jonesilta. -- Oliko mahtava kultameteoori +pudonnut taivaasta? + +-- Ei suinkaan, hän pyöritti päätään. Sen olivat indiaanit sinne +tuoneet. + +-- Niin korkealle vuorelle -- ja niin suuren ja raskaan harkon! +huomautin minä. + +-- Se oli helppo asia, hymyili hän. Minä vaivasin päätäni tällä +arvoituksella usein, sitten kun olin saanut takaisin muistini. "Mutta +kuinka helvetissä" -- oli minulla tapana alkaa ja sitten kulutin +tuntikausia laskien ja laskien. Ja kun viimein keksin sen, tunsin +itseni aika tomppeliksi, niin helppoa se oli. Hän piti pienen välin ja +sanoi sitten: He eivät vieneet sitä sinne. + +-- Mutta tehän sanoitte juuri, että he veivät! + +-- He tekivät sen, eivätkä tehneet sitä, kuului hänen arvoituksellinen +vastauksensa. Luonnollisesti eivät he koskaan vieneet tuota +jättiläissuurta harkkoa sinne ylös. Se, mitä he veivät ylös -- se oli +sen sisällys. + +Hän odotti, kunnes näki minun kasvojeni alkavan selvetä. + +-- Ja sitten sulattivat ja hitsasivat he luonnollisesti kaikki kullan +yhdeksi kappaleeksi. Tehän tiedätte, että ensimäiset espanjalaiset +olivat joukko ryöväreitä ja murhaajia ja heidän johtajansa oli +nimeltään Pizarro. He kulkivat kautta maan niinkuin muuli- ja +sorkkatauti ja teurastivat indiaaneja kuten karjaa. Nähkääs, +indiaaneilla oli suunnattomasti kultaa. No, mitä espanjalaiset eivät +ottaneet, sen kokosivat eloonjääneet indiaanit tähän suureen harkkoon +vuorenhuipulla ja se on levännyt siellä koko ajan ja odottanut minua -- +ja teitä, jos haluatte olla mukana asiassa. + +Ja täällä, järven rannalla Taidepalatsin luona loppui minun +tuttavuuteni Julian Jonesin kanssa. Kun minä olin suostunut panemaan +yritykseen rahat, lupasi hän etsiä minut seuraavan päivän iltapäivänä +hotellistani ja näyttää minulle Seth Mannersin ja rautatieyhtiön +kirjeet ja sopia lähemmin asiasta. Mutta hän ei tullut. Illalla soitin +hänen hotelliinsa; sain ovenvartijalta tietää mr Julian Jonesin ja +hänen vaimonsa matkustaneen aikaisin iltapäivällä. + +-- Oliko mrs Jonesin onnistunut saada hänet mukaansa Nebraskaan? Minä +muistin, että sanoessani hänelle illalla jäähyväiset huomasin hänen +hymyilevän tavalla, joka muistutti viisaan Mona-Lisan kuuluisaa hymyä. + +Kohala, Hawaji, 5 toukok. 1916. + + + + +ISÄ TARWATER. + + +Oli kesä 1897 ja Tarwaterin perheessä vallitsi levottomuus. Isoisä +Tarwater, joka oli asianomaisesti ollut hallittuna ja ohjattuna +kymmenen vuotta, oli jälleen päässyt vauhtiin. Tällä kertaa oli +kyseessä Klondykekuume. Ensimäinen ja varmin merkki tällaisesta oli, +että hän lauloi. Mutta hän lauloi aina samaa laulua ja siitäkin muisti +hän vain ensimäisen säkeistön eli oikeammin vain kolme säettä. Ja perhe +tiesi, että hänen jalkojaan poltti, ja että hänen aivonsa paloivat +vanhasta hulluudesta, kun hän koroitti sortuneen, käreän äänensä, joka +nyt oli vain piipitys: + + Kuni Argon, aikoina antiikin, + tie kotimme rannoilta vie, + -- ta ta, ta ta, ta ta, ta ta -- + Talja kultainen määrä matkamme lie... + +Kymmenen vuotta sitten oli hän laulanut samaa säkeistöä psalmin +säveleellä, kun hän oli saanut halun matkustaa kultaa huuhtomaan +Patagoniaan. Lukuisa perhe oli estellyt häntä, mutta se oli vaikea +tehtävä. Kun he eivät mitenkään muuten onnistuneet horjuttamaan hänen +päätöstään, olivat he lähettäneet hänen luokseen asianajajan +uhkauksella sulkea hänet hulluinhuoneeseen ja asettaa hänelle +holhooja, ja tämä olikin luonnollista, kun oli puhe miehestä, joka +neljännesvuosisataa sitten oli keinotellut pois koko omaisuutensa, niin +että oli jäänyt vain kymmenen tynnyrinalaa laihaa maata, entistä +valtion maata, ja joka ei senjälkeenkään ollut esiintynyt parempana +liikemiehenä. + +Asianajajan lähettäminen John Tarwaterin luo oli samaa kuin +sinappilaastari. Sillä hänen käsityksensä mukaan oli juuri tuo joukkio +ennen muita poiminnut useimmat Tarwater-tynnyrinalat. Niin, että +patagonilaisen kuumeen aikana ajatuskin asianajajista ja rettelöistä +oli kyllin riittävä saamaan hänet luopumaan tuumistaan. Hän todisti +kiireesti, ettei hän ollut hullu, luopumalla aikeestaan ja lupaamalla, +ettei hän matkusta Patagoniaan. + +Sitten hän näytti, kuinka hullu hän todellakin oli, luovuttamalla +pyytämättä perheelleen Tarwater-Flatin kymmenen tynnyrinalaa, talon, +ladon, ulkohuoneet ja vesioikeuden. Hän jätti heille myöskin ne +kahdeksansataa dollaria, jotka hänellä olivat pankissa säästettyinä +hävitetystä omaisuudestaan. Mutta tässä ei perhe nähnyt mitään syytä +sulkea häntä hulluinhuoneeseen, sillä silloin olisivat hänen tekonsa +menettäneet laillisen voimansa. + +-- Isoisän laita ei ole oikein, sanoi Mary, hänen vanhin tyttärensä, +joka itse oli jo isoäiti, kun hänen isänsä lopetti tupakanpolton. + +John Tarwater ei pidättänyt itselleen muuta kuin parin vanhoja hevosia, +nelipyöräiset rattaat, jommoisia käytetään vuoristossa, ja yhden +huoneen väentäyttämässä talossa. Ja sitten oli hän selittänyt ei +haluavansa olla kenestäkään riippuvainen ja tehnyt sopimuksen +kuljettaakseen kaksi kertaa viikossa Yhdysvaltojen postin +Kentervillestä Tarwatervuoren yli Old Almadeen -- joka oli ajottain +työn alla oleva elohopeakaivos ylämaassa, jossa harjoitettiin +karjanhoitoa. Vanhoine hevosineen tarvitsi hän kaiken aikansa +tehdäkseen nuo kaksi vuoroa viikossa edestakaisin. Ja kymmenen vuoden +aikana, sateessa ja auringonpaisteessa, ei hän ollut laiminlyönyt +ainoatakaan matkaa. Eikä kertaakaan ollut hän jättänyt maksamatta +viikkomaksuaan ruuasta Marylle. Toivuttuaan patagoniakuumeestaan oli +hän itsepäisesti halunnut tehdä tällaisen täysihoitosopimuksen ja +täsmällisesti suorittanut maksun, vaikka hänen pitikin jättää pois +tupakanpoltto voidakseen sen tehdä. + +-- Hm, sanoi hän rappeutuneelle vesipadolle vanhan Tarwatermyllyn +yläpuolella, jonka hän oli rakennuttanut sahaamattomista hirsistä ja +joka teki mahdolliseksi ensimäisille uudisasukkaille viljellä +vehnäänsä. + +-- Hm, eivät ne koskaan voi asettaa minua vaivaistaloon niin kauan kuin +huolehdin itse itsestäni. -- Ja kun ei minulla ole penniäkään, jota +laillisesti voin kutsua omakseni, ei ole luultavaa, että +asianajajalurjukset pääsisivät kimppuuni. + +Mutta juuri tällaisten ajatusten ja omaisuutensa hävittämisen vuoksi +katsottiin John Tarwaterin olevan hiukan hullun! + +Hänen ensimäistä kertaa virittäessään laulua: "Kuni Argon, aikoina +antiikin", oli ollut vuosi 1849, kun hän kaksikymmentäkaksi +vuotiaana, pahasti Californiakuumeen vallassa, oli vaihtanut +kaksisataaneljäkymmentä tynnyrinalaa maata Michiganissa, tästä +neljäkymmentä viljeltyä, neljään härkävaljakkoon ja kuormavaunuun sekä +samonnut yli tasankojen. + +-- Me poikkesimme Fort Halliin, mistä Oregonsiirtolaiset ohjasivat +pohjoiseen ja käännyimme etelään, Californiaan, oli hänellä tapana +lopettaa kuvauksensa tästä vaivaloisesta matkasta. + +-- Ja Bill Ping ja minä pyydystimme harmaakarhuja lassolla Cache +Sloughin näreikössä Sacramentossa. + +Sitten oli hän ollut ajomiehenä ja kullankaivajana useita vuosia ja +sen, mitä hän oli ansainnut valtauksillaan Mercedpiirissä, oli hän, +noudattaen rotunsa ja aikansa maanälkää, kiinnittänyt maahan ostamalla +uutisviljelyksiä Sonoma Countyssä. + +Kymmenen vuotta oli hän kuljettanut postia Tarwaterkylän kautta +Tarwaterlaaksoon ja yli Tarwatervuoren -- suurin osa tästä maa-alueesta +oli ollut hänen -- ja koko tämän ajan oli hän haaveillut voittavansa +ennen kuolemaansa tämän maan takaisin. Ja nyt kulki hän, koukistunut +selkä suorempana kuin vuosikausiin, sinisten, lähekkäin olevien silmien +välkähdellessä, ja viritti vanhan laulunsa. + + * * * * * + +-- Siellä hän kulkee -- kuulkaas häntä, sanoi William Tarwater. + +-- Aivokoppa tyhjää täynnä, nauroi Harris Topping, päivätyöläinen, +Annie Tarwaterin mies ja hänen yhdeksän lapsensa isä. + +Keittiön ovi aukeni ja vanha mies tuli sisään huolebdittuaan +hevosistaan. Hän ei enää laulanut, mutta Mary oli riitainen poltettuaan +kätensä ja sentakia, että eräs lapsenlapsista ei voinut sulattaa +asianomaisesti laimennettua lehmänmaitoa. + +-- Mitä hyödyttää tuo melu, isä? torui hän. -- Se aika on ohi, jolloin +saatoit painautua sellaiselle tielle kuin Klondykeen, ja laulamalla et +pitkälle pääse. + +-- Saattaapa olla, vastasi hän rauhallisesti. Lyönpä vetoa, että jos +voisin matkustaa Klondykeen, poimisin riittävästi kultaa ostaakseni +takaisin kaiken Tarwatermaan. + +-- Vanha hullu! huomautti Annie. + +-- Sinä et voisi ostaa sitä vähemmällä kuin kolmellasadallatuhannella +ja vähän enemmälläkin, kuului Williamin koetus nolata hänet. + +-- Silloin pistäisin minä liiveihini kolmesataatuhatta ja vähän +enemmänkin, vastasi ukko rauhallisesti. + +-- Sinä et voi, jumalankiitos, mennä sinne, muuten sinä kyllä keräisit +kultaa, huudahti Mary. Höyrylaivamatkat maksavat rahaa. + +-- Minulla on ollut rahoja, sanoi hänen isänsä alakuloisesti. + +-- Niin, mutta nyt sinulla ei ole, niin että -- heitä se pois +mielestäsi, neuvoi William. Ne ajat ovat ohi... samoinkuin nekin, +jolloin pyydystelit lassolla karhuja Bill Pingin kanssa. Ei ole enää +mitään karhuja. + +-- Niin, mutta kuitenkin... + +Mutta Mary keskeytti hänet. Hän otti päivän sanomalehden keittiön +pöydältä ja heitti sen suuttuneesti vanhan isänsä nenän eteen. + +-- Mitä sanovat klondykelaiset? Täällä se seisoo painettuna. Vain +nuoret ja vahvat miehet voivat kestää Klondykessä. Siellä on pahempi +kuin pohjoisnavalla. Ja he ovat itse jättäneet jälkeensä monia +kuolleita. Katsokaa heidän valokuviaan. Sinä olet neljäkymmentä vuotta +vanhempi kuin vanhin heistä. + +John Tarwater katsoi, mutta hänen silmänsä muuttuivat toiselle sivulle, +jossa oli myös huomiotaherättäviä kuvia. + +-- Ja katsokaa valokuvia kultakimpaleista, joita ne ovat tuoneet sieltä +mukanaan, sanoi hän. Kullan minä kyllä tunnen. Enkö itse huuhtonut +kahtakymmentä tuhatta Mercedissä? Ja olisin voinut saada satatuhatta, +jos ei tuo vietävän rankkasade olisi murtanut patojani. Jospa minä vain +olisin Klondykessä... + +-- Pähkä hullu, sähähti William toiselle aiotun sivuhuomautuksen siksi +kovasti, että ukko kuuli. + +-- Kaunis tapa puhua isälleen, sanoi vanha Tarwater lempeästi +nuhtelevalla äänellä. Minun isäni olisi ruoskinut pirun nahastani +vaununremmillä, jos olisin puhunut hänelle tuolla tavoin. + +-- Mutta sinä _olet_ sekaisin, isä, alkoi William... + +-- Olet ehkä oikeassa. Mutta minun isäni ei ollut hullu. Ja hän olisi +sen tehnyt. + +-- Ukko on lukenut muutamia sanomalehtien jatkoromaaneja miehistä, +jotka ovat luoneet onnensa neljänkymmenen ikäisenä, sanoi Annie +ivallisesti. + +-- Miksikä ei, tyttöseni? kysyi hän. Ja miksikä ei voi onnistua +täytettyään seitsemänkymmentä. Minä olen täyttänyt seitsemänkymmentä +vasta tänä vuonna. Ja minä voin kyllä vuolla kultaa puuveitsellä, jos +vain pääsisin Klondykeen... + +-- Mutta sinne sinä et pääse, keskeytti Mary. + +-- No niin, huokasi hän, jos en pääse, niin lienee parasta mennä sitten +nukkumaan. + +Hän nousi, pitkänä, laihana, suonikkaana ja kyhmyisenä, komeana miehen +rauniona. Hänen takkuiset hiuksensa ja partansa eivät olleet harmaat, +vaan lumivalkeat, samoinkuin ihokarvatupsut hänen suurten luisevien +sormiensa selällä. Hän meni ovelle, aukaisi sen, huokasi ja pysähtyi, +heittäen silmäyksen takaisin huoneeseen. + +-- Niin, mutta joka tapauksessa... mumisi hän valittavalla sävyllä... +polttaa minun jalkapohjiani aivan hirveästi. + + * * * * * + +Kauan ennen perheen liikkumista seuraavana aamuna oli ukko Tarwater +puhdistanut ja valjastanut hevosensa lyhdynvalossa, laittanut +aamiaisensa ja syönyt sen sekä lähtenyt Tarwaterlaaksoa pitkin matkalle +Keltervilleen. Tällä hänen tavallisella matkallaan, jonka hän oli +kontrahdin allekirjoitettuaan tehnyt tuhat neljäkymmentä kertaa, sattui +tällä kertaa kaksi tavallisuudesta poikkeavaa seikkaa. Hän ei ajanut +Keltervilleen, vaan kääntyi maantietä myöten etelään Santa Rosaan. +Vielä merkillisempää oli paperiin kääritty paketti hänen jalkainsa +juuressa. Se sisälsi hänen siistin, mustan pukunsa, jota Mary oli +mielipahoin nähnyt hänen käyttävän, ei sen vuoksi, ettei se olisi +saanut olla siisti, vaan senvuoksi -- ukko oli arvannut tämän salaisen +ajatuksen -- että se pysyisi kyllin hyvänä, että hänet voitaisiin siinä +haudata. Ja Santa Rosassa vaihtoi hän pukunsa eräässä puodissa +käytettyihin vaatteihin ja sai kaksi ja puoli dollaria siitä. Samalta +kohteliaalta vaatekauppiaalta sai hän neljä dollaria kauan sitten +kuolleen vaimonsa vihkisormuksesta. Hevoset ja vaunut myi hän +seitsemästäkymmenestäviidestä dollarista, vaikka hän sai vain +kaksikymmentäviisi käteistä. Kun hän sattui kadulla tapaamaan Alton +Grangerin, jolle hän ei ollut koskaan maininnut niistä kymmenestä +dollarista, jotka oli lainannut tälle vuonna 74, muistutti hän tätä +asiasta ja sai heti maksun. Hänellä, jolta kaikista vähimmin voitiin +odottaa rahoja, oli ihmeellistä kyllä tällä kertaa -- kaupungin suurin +juopporatti, jolle Tarwater oli usein tarjonnut groggin entisinä, +onnellisimpina aikoinaan. Ja häneltä lainasi John Tarwater yhden +dollarin. Lopuksi matkusti hän iltapäiväjunassa San Franciscoon. + +Kymmenen, kaksitoista päivää sen jälkeen nousi hän maihin Dyean +hiekkarannalla keskelle pahinta Klondykekiihkoa, kantaen säkkiään, +jossa oli huopapeitteitä ja vanhoja vaatteita. Ranta oli kuin riehuva +hulluinhuone. Kymmenentuhatta tonnia varusteita makasi ympäri +siroiteltuina ja kaksi kertaa kymmenentuhatta ihmistä ahersi keskellä +niitä ja huusi itsensä käheäksi niiden vuoksi. Rahtimaksu indiaanien +selässä Chilcootin yli Lehmusjärvelle oli kohonnut kuudestatoista +kolmeenkymmeneen senttiin naulalta, toisin sanoen, kuusisataa dollaria +tonnilta. Ja napaseudun talvi läheni. Kaikki tiesivät sen ja kaikki +tiesivät, että näistä kahdestakymmenestä tuhannesta ihmisestä saisivat +hyvin harvat kulkea yli vuorisolan, sillä välin kuin toiset saisivat +talvehtia ja odottaa kevät-tulvia. + +Tällainen oli näky John Tarwaterin astuessa maihin ja ohjatessa +kulkunsa suoraan rannalta Chilcoot-tielle, laulaen vanhaa lauluaan. Hän +näytti itse aika lailla "antiikkiselta", eikä hänen tarvinnut +erikoisesti huolehtia tavaroistaan, sillä niitä hänellä ei ollut. Sen +yön nukkui hän paljaalla maalla viisi mailia yläpuolella Dyean, joka +oli kanoottiliikenteen loppupiste. Täällä muuttui Dyeajoki kohisevaksi +vuorivirraksi, joka sai aina uutta voimaa kaukana olevien jäätiköiden +sulamisesta. + +Ja täällä tapasi hän aikaisin seuraavana aamuna pienen miehen, joka +painoi tuskin enempää kuin neljäkymmentäviisi kiloa, tulevan hoippuen +yli joenportaiden, vähintäin sadan naulan painoinen jauhotaakka +selässään. Hän näki tämän miehen kompastuvan suinpäin portailta alas +hiljaa virtaavaan veteen, missä oli vettä vain kahden jalan syvyydeltä +ja aikovan ilman muuta hukkua. Miehellä ei ollut mitään erikoista halua +heittäytyä niin helposti kuolemaan, mutta jauhot hänen selässään +painoivat liian paljon ja vetivät hänet alas. + +-- Kiitos, ukkoseni, sanoi hän Tarwaterille, kun tämä oli vetänyt hänet +maihin. + +Hänen aukaistessaan kenkiään ja kiertäessään vaatteitaan kuiviksi, +puhelivat he. Sitten veti hän esille kymmenen dollarin kultarahan ja +ojensi sen pelastajalleen. + +Vanha Tarwater pudisti päätään ja värisi, sillä jääkylmässä vedessä oli +hän saanut jalkansa polviin saakka märiksi. + +-- Mutta minä en kieltäytyisi, jos te tahtoisitte tarjota minulle palan +ruokaa. + +-- Ettekö te ole syöneet aamiaista? kysyi pieni mies peittämättömällä +uteliaisuudella. Hän oli nimeltään Anson ja oli yli neljänkymmenen +ikäinen. + +-- En palaakaan, vastasi John Tarwater. + +-- Missä ovat varusteenne? Lähetetyt edelle? + +-- Ei ole mitään varusteita. + +-- Luuletteko te voivanne ostaa ruokavaroja täällä? + +-- Minulla ei ole dollariakaan ostaakseni. Mutta se ei ole niin tärkeää +kuin lämmin ruokapala olisi nyt. + + * * * * * + +Ansonin leirissä, kappaleen matkaa tästä paikasta, tapasi Tarwater +jäntevän, punapartaisen, nuoren, noin kolmikymmenvuotiaan miehen, joka +seisoi kiroamassa tuoreista piilipuunoksista laitettua nuotiota. Hänet +esitettiin Charlesiksi ja hän käänsi pahantuulensa Tarwateriin, joka +hyvänsävyisesti, mistään välittämättä ryhtyi hoitamaan nuotiota, +käyttäen hyväkseen aamutuulta, jonka toinen, tyhmästi kyllä, oli +sulkenut kivillä kokonaan pois. Kohta syntyi veto ja pian tuli savua +vähemmän ja tulta enemmän. Kolmas seurueessa, Bill Wilson eli Pitkä +Bill, niinkuin häntä kutsuttiin, tuli kantaen sadanneljänkymmenen +naulan painoisia varustuksiaan ja sitten tarjosi Charles aamiaisen, +jota Tarwaterkin piti huonona. Puuro oli puoliraakaa ja +pohjaanpalanutta, paistettu läski hiiltynyttä ja kahvi alapuolella +kaiken arvostelun. + +Kohta kun he olivat hotkineet aamiaisensa, ottivat kolme kumppanusta +kantoremminsä ja ohjasivat kulkunsa alas tielle mennäkseen noin mailin +päässä olevalle lähimmälle leiripaikalle, jossa heidän jälellä olevat +varusteensa olivat. Vanhalle Tarwaterille tuli kiire. Hän pesi astiat, +kokosi polttoaineita, laittoi repaleisen kantoremmin, teroitti +leikkelyveitsen ja käsikirveen ja järjesti lapiot ja kuokat niin, että +niitä oli helpompi kantaa. + +Se, mikä häntä ihmetytti lyhyen aamiaisen aikana, oli suuri arvonanto +Charlesia kohtaan, jota Anson ja Pitkä Bill osoittivat. Kerran, ennen +puolipäivää, Ansonin huoahtaessa kannettuaan uuden satanaulaisen +taakan, teki Tarwater varovaisen vihjauksen huomiostaan. + +-- Katsokaas, asian laita on näin, sanoi Anson. Me olemme jakaneet +johtajatehtävät. Jokaisella on erikoisalansa. Minä olen puuseppä. Kun +me tulemme Lehmusjärvelle ja puut ovat kaadetut ja sahatut lankuiksi, +rakennan minä veneen. Pitkä Bill on metsänkaataja ja kaivostyöläinen. +Niin että hän hankkii hirret ja muut kaivostarpeet. Enin osa +varusteistamme on meidän edellämme. Me olimme aivan rahattomia, kun +olimme maksaneet indiaaneille, jotka kantoivat suurimman osan +varusteitamme Chilcootiin. Meidän neljäs kumppanimme on siellä ylhäällä +ja hän itse kantaa tavarat alas toiselle puolelle. Hän on nimeltään +Liverpool ja ammatiltaan merimies. Niin että silloin kun vene on +valmis, on se hän, jonka tulee purjehtia meidät tavaroidemme kanssa yli +järvien ja putouksien Klondykeen. + +-- Ja Charles -- tuo mr Crayton -- mikä on hänen erikoisalansa? kysyi +Tarwater. + +-- Hän on liikemies. Kun on järjestettävä ja tehtävä liikeasioita, +silloin on hän käskijä. + +-- Hm, sanoi Tarwater tuumivasti, on erinomainen onni, että niin monta +erikoistuntijaa on koottu samaan yritykseen. + +-- Enemmän kuin onni, myönsi Anson. Ja se oli pelkkä sattuma. Jokainen +meistä kulki aluksi yksin. Me tapasimme toisemme höyrylaivalla San +Franciscosta ja lyöttäydyimme yhteen. -- Mutta nyt minun täytyy mennä. +Charles voi suuttua, jos en minä kanna niin paljon kuin pitäisi. No, +eihän kukaan voi pyytää, että mies, joka painaa vain neljäkymmentäviisi +kiloa, jaksaisi kantaa yhtä paljon kuin mies, joka painaa +seitsemänkymmentäkaksi. + +-- Jääkää tänne ja laittakaa meille jotain päivälliseksi, sanoi Charles +Tarwaterille tullessaan seuraavan kantamuksensa kanssa ja huomattuaan, +mitä ukko oli saanut aikaan kätevyydellään. + +Ja Tarwater laittoi päivällisen, joka todellakin oli päivällinen, pesi, +paistoi oikealla tavalla läskin ja pavut illaksi ja paistoi leivän +pannussa niin maukkaaksi, että nuo kolme kumppanusta melkein +heittäytyivät sen kimppuun. Sitten kun hän oli saanut iltapesun +käsistään, kiskoi hän päreitä ja tikkuja aamiaistulta varten, neuvoi +Ansonille keinon pitää kengät pehmeänä, joka on jokaiselle +jalankävijälle ehdottomasti välttämätön, lauloi: "Kun Argo aikoina +antiikin" ja kertoi heille suuresta kansainvaelluksesta yli aavikoiden +vuonna 49. -- Totisesti ensimäinen hauska ja toverillinen leiri maihin +tulomme jälkeen, huomautti Pitkä Bill tyhjentäen piippunsa ja alkaen +vetää kenkiään mennäkseen makuulle. + +-- Niin, enkö ole tehnyt sitä teille hiukan helpommaksi, pojat? kysyi +Tarwater reippaasti. + +Kaikki nyökkäsivät. -- No, silloinpa aion tehdä teille erään +ehdotuksen. Voitte vastata myöntäen tai kieltäen, mutta kuunnelkaa nyt. +Teillä on kiire ehtiä perille ennen kuin jäätyy. Yhden teistä täytyy +kuluttaa puolet aikaansa laittaakseen ruokaa, vaikka hän voisi +käyttää aikansa paremmin kantamalla taakkoja. Jos minä huolehdin +ruuanlaittamisesta teille, sujuu muu homma teiltä paljon pikemmin. Jos +ruoka paranee, paranee teidän kantokykynnekin. Ja minä voin myöskin +vapaina hetkinäni kantaa vähän ja enkä niin aivan vähänkään. + +Pitkä Bill ja Anson olivat juuri alkaneet myöntävästi nyökätä, kun +Charles esti heitä. + +-- Mitä haluatte tästä palkkioksi? kysyi hän vanhalta mieheltä. + +-- Sen saatte itse määrätä. + +-- Se ei ole liikemäistä, vastasi Charles terävästi paheksuvalla +sävyllä. Te olette tehneet alun, sanokaa siis loppukin. + +-- Niin, minä ajattelen... + +-- Että me elättäisimme teitä koko talven? keskeytti Charles. + +-- Ei, sir, sitä en pyydä. Mutta minusta tuntuu, että jos minä saisin +seurata teitä Klondykeen, ei se olisi paljon pyydetty. + +-- Teillähän ei ole pisaraakaan ruokatarpeita, ukkoseni. Te tulette +kuolemaan nälkään, kun olette saapunut perille. + +-- Olen huolehtinut itsestäni sangen hyvin pitkän aikaa, +vastasi vanha Tarwater leikillinen pilkahdus silmissään. Olen +seitsemänkymmenenvuotinen, enkä vielä ole kuollut nälkään. + +-- Kirjoitatteko sitoumuksen, että huolehditte itsestänne Dawsoniin +tultuamme? kysyi liikemies. + +-- Kyllä, kuului vastaus. + +Charles esti molempia kumppanuksiaan ilmaisemasta suostumustaan tähän +sopimukseen. + +-- Vielä eräs asia, ukkoseni. Meitä on seurueessa neljä ja jokaisella +meillä on sananvalta tällaisissa kysymyksissä. Nuori Liverpool on, +mukanaan enin osa varusteitamme, meidän edellämme. Hänellä on myöskin +oikeus sanoa sanansa asiaan ja hän ei ole täällä. + +-- Minkälainen mies hän on? kysyi Tarwater. + +-- Hän on yksinkertainen merimies ja luonteeltaan kiivas ja jäykkä. + +-- Vähän riitainen, lisäsi Anson. + +-- Ja kiroilee niin jumalattomasti, täydensi Pitkä Bill, mutta +oikeudenmukainen hän on. + +Anson vakuutti tämän päätelmän oikeaksi päännyökkäyksellä. + +-- No niin, pojat, teki Tarwater yhteenvedon, minä olen lähtenyt +Californiaan ja päässyt sinne. Ja nyt aion minä Klondykeen. Ei löydy +mitään, joka voisi minua estää, ei mitään. Minä aion ottaa +kolmesataatuhatta maasta. Eikä mikään estä minua, ehdottomasti ei +mikään, sillä minä yksinkertaisesti tarvitsen nuo rahat. Minä en välitä +kiukkuisesta mielenlaadusta, niin kauan kun poika on oikeudenmukainen. +Minä seuraan teitä voittoon ja tappioon ja työskentelen hyväksenne, +kunnes ehdimme hänen luokseen. Jos hän sitten ei suostu esitykseeni, +jää se vain minun häviökseni. Mutta en voi kuvitella hänen kieltävän, +sillä silloin alkaa jäätyminen ja minulle on silloin myöhäistä tulla +takaisin näillä mahdollisuuksilla. Ja koska minä ehdottomasti _aion_ +Klondykeen, on hänen ehdottomasti mahdoton sanoa: ei. + +Vanhasta John Tarwaterista tuli huomiotaherättävä mies kulkutiellä, +jolla vilisi erikoisia miehiä. Näiden tuhansien miesten keskellä, +joista jokainen kantoi selässään puolen tonnia varusteita ja kulki +jokaisen mailin kaksikymmentä kertaa, tuli hän tunnetuksi nimellä +"Joulu-ukko". Työskennellessään lauloi hän iänikuista lauluaan +ukkoäänellään. Ei kukaan niistä kolmesta miehestä, joihin hän oli +liittynyt, voinut moittia hänen työtään. Hän oli kyllä hiukan kankea +jäsenistään -- hän tunnusti itse, että hänellä oli reumatismi. Hän +liikkui hitaasti ja tuntui kuin olisi se jyrsinyt häntä hänen +liikkuessaan, mutta hän ei laiskotellut koskaan. Viimeisenä makuulla +iltaisin, nousi hän ensimäisenä aamulla, niin että toiset kolme saivat +lämmintä kahvia ennenkuin he läksivät ensimäiselle vuorolleen. Ja +aamiaisen ja päivällisen välillä, samoinkuin päivällisen ja illallisen +välillä laittoi hän aina niin, että kerkesi itsekin hakemaan muutamia +kantamuksellisia. Mutta kuusikymmentä naulaa oli suurin määrä, jonka +hän jaksoi kantaa. Hän voi hallita seitsemääkymmentäviittä, +mutta ainoastaan poikkeuksellisesti. Erään kerran koetti hän +yhdeksääkymmentä, mutta kaatui tielle ja oli sitten oikein huonona pari +päivää. + +Työtä! Vaelluksella, jolla ahkerimmatkin vasta ensikerran oppivat +tietämään, mitä oli työ, ei kukaan työskennellyt voimiinsa nähden +kovemmin kuin ukko Tarwater. Epätoivoisina talven lähestymisestä ja +vastustamattoman kullanhimon houkuttelemina työskentelivät miehet +kunnes jokainen voimanpisara oli käytetty, niin että he kaatuivat +tielle. Toiset laskivat kuulan kalloonsa tultuaan vakuutetuiksi +epäonnistumisestaan. Muutamat tulivat hulluiksi ja toiset purkivat +yhtiökumppanuutensa kuluttavien ponnistusten masentamina ja sanoivat +irti koko elämän kestäneitä ystävyyssuhteita tovereihin, jotka olivat +yhtä hyviä kuin he ja yhtä liikarasittuneita sekä äärimmilleen +saatettuja. + +Työtä! Ukko Tarwater kykeni piristämään kaikkia, vaikkakin hänen +luitaan pisteli ja naksutteli ja hän sitäpaitsi oli saanut vaikean +yskän viime aikoina. Myöhään ja varhain, tiellä tahi leirissä tien +vieressä, aina oli hän menossa, aina hommasi hän jotain ja aina +kutsuttiin häntä joulu-ukoksi. Väsyneet kantajat lepäsivät kaatuneella +puunrungolla eli kivellä sen paikan vieressä, jossa ukko lepäsi ja +sanoivat: laula meille, isä, laulusi vuodelta neljäkymmentäyhdeksän. Ja +kun hän oli kähissyt laulunsa, nousivat he kantamuksineen, selittivät, +että se oli oikein virkistävää ja lähtivät jälleen. + +-- Jos joku on ollut mies puolestaan, sanoi Pitkä Bill molemmille +kumppaneilleen, niin kyllä se on meidän vanha poikamme. + +-- Se on varma se, lisäsi Anson. Hän on arvokas lisäys yhtiöömme +ja minulla puolestani ei ole mitään vastaan tehdä hänet +yhtiökumppaniksemme täydellä todella... + +-- Ei tule kysymykseenkään! keskeytti Charles Crayton. Kun tulemme +Dawsoniin, olemme hänestä kuitit, niin on sopimus. Jos me pitäisimme +hänet, saisimme me vain hänet haudata. Lopuksi tulee siellä nälänhätä +ja me saamme säästää jokaista muonagrammaa. Huomatkaa, että me olemme +elättäneet häntä varastoistamme koko ajan. Ja jos meillä on ensi vuonna +puutetta ruokavaroista, niin tiedätte te kyllä syyn. Mitään +höyrylaivoja ruokatavaroineen ei tule Dawsoniin ennenkuin puolivälissä +kesäkuuta ja siihen on yhdeksän kuukautta aikaa. + +-- No niin, sinä olet pannut likoon yhtä paljon rahaa ja työtä kuin me +toisetkin, myönsi Pitkä Bill, niin että sinulla on oikeus sanoa sanasi +neuvotteluissa. + +-- Ja sen sanan aion minä myöskin sanoa, selitti Charles nousevalla +kärsimättömyydellä. Ja on onni teille tyhmine tunteellisuuksinenne, +että on joku, joka ajattelee puolestanne, muuten kuolisitte nälkään +jok'ikinen. Tulee nälänhätä, sanon minä. Olen tutkinut tilannetta. +Jauhot tulevat maksamaan kaksi tahi kymmenenkin dollaria naula ja +myyjiä ei ole. Pankaa mieleenne sanani. + +Koko matkan yli kivisten tasankojen ylös pimeätä vuorisolaa Sheep +Campille, ohi riippuvien ja alati uhkaavien jäätiköiden "Portaille" ja +"Portailta" pitkin äkkijyrkkiä, kiiltäviä kallionlohkareita, missä +kantajat kiipesivät käsin ja jaloin, laittoi ukko Tarwater ruokaa, +kantoi taakkoja ja lauloi. Syksyn ensimäiset lumimyrskyt työnsivät +hänet yli Chilcootsolan, yläpuolella puurajan. Ne, jotka olivat +alapuolella, vieraanvarattoman Kraterijärven rannalla, ilman +polttopuita, kuulivat myrskyävästä pimeydestä ihmeellisen äänen, joka +lauloi: + + Kuni Argon, aikoina antiikin, + tie kotimme rannoilta vie, + -- ta ta, ta ta, ta ta, ta ta. -- + Talja kultainen määrä matkamme lie. + +Ja lumituiskussa näkivät he pitkän, luisevan haamun työntyvän esiin +lumivalkoisin parroin, josta ei eroittanut luntakaan, kantaen +kuudenkymmenen naulan painoista taakkaa. + +-- Joulu-ukko! huusivat he. Ja sitten seurasi kolminkertainen jymisevä +eläköönhuuto joulu-ukolle. + + * * * * * + +Kaksi mailia Kraterijärvestä oli Happy Camp -- jota kutsuttiin sillä +nimellä senvuoksi, että siellä tavattiin ensimäiset puut, niin että +voitiin jälleen lämmitellä tulen ääressä. Niitä tuskin voitiin kutsua +puiksi, sillä ne olivat vaivaiskuusia, jotka hädin tuskin ulottuivat +jalan verran yli mättäiden, kierrellen ja kaarrellen kuin käärmeet. +Täällä, tiellä, joka johti Happy Campiin, lepäsi vanha Tarwater +varusteineen kallion seinään nojaten ensimäisessä päivänpaisteessa, +joka oli seurannut puolta tusinaa hämäriä päiviä. Tie kulki ympäri +tämän kalliopaaden, miehet taakkoineen laahustivat hitaasti eteenpäin +ja miehet tyhjine kantoremmeineen kiiruhtivat reippaasti takaisin uusia +taakkoja hakemaan. Kaksi kertaa koetti ukko Tarwater nousta kulkeakseen +edelleen, mutta lyyhistyi kummallakin kerralla jälleen takaisin, +väsyneiden jäsenien varoittaessa häntä tuhlaamasta enempää voimiaan. +Kiven takaa kuuli hän tervehtiviä ääniä, tunsi Charles Craytonin äänen +ja ymmärsi, että he vihdoinkin olivat tavanneet nuoren Liverpoolin. +Charles ryhtyi suoraan asiaan ja Tarwater kuuli joka sanan Charlesin +hyvin vähän ylistelevästä kuvauksesta hänestä ja esityksen antaa hänen +seurata mukana Dawsoniin. + +-- Kirotun tyhmä esitys, kuului Liverpoolin huomautus Charlesin +vaiettua. Vanha, seitsemänkymmenvuotinen äijän käppyrä! Jos hän on +viimeisillään, niin miksikä helvetissä ryhdyitte tekemisiin hänen +kanssaan? Jos tulee nälänhätä, ja siltä näyttää, tarvitsemme me +jokaisen hiukkasen muonaa itse. Meillä on muonaa vain neljälle, eikä +viidelle. + +-- Se on totta, kuuli Tarwater Charlesin sanovan. Älä suutu. Se vanha +äijä suostui luovuttamaan ratkaisun sinulle, kun olemme sinut +tavanneet. Sinun tarvitsee vain polkaista jalkaa ja sanoa ei. + +-- Tarkoitatko, että minä ajaisin pois ukon, senjälkeen kun te olette +rohkaisseet häntä ja käyttäneet hyväksenne hänen työtään Dyeasta tänne +saakka? + +-- Se on voimia kysyvä matka, Liverpool, ja ainoastaan kovimmat voivat +kestää sen, koetti Charles selittää. + +-- Ja minun pitäisi toimittaa kaikki epämiellyttävimmät tehtävät? sanoi +Liverpool, ja Tarwater alkoi kadottaa rohkeuttaan. + +-- Niin, siltä näyttää, sanoi Charles. Sinä saat ratkaista. + +Mutta ukko sai rohkeutensa jälleen takaisin, sillä nyt tuli kokonainen +ryöppy vannomisia, josta hän eroitti sellaista kuin: Saatanan +verikoirat! -- Ei, vieköön teidät kaikki piru! -- Minä tiedän kyllä +tahtoni! -- Kuolema, kirous ja helvetti. Äijän käppyrä seuraa meitä +Yukoniin, niin että sen tiedätte, helvetinsikiöt. -- Vaivaloinen? Te +ette tiedä mikä on vaivaloinen, jollen minä sitä teille opeta. Minä +annan kaikkien varustuksien lentää ilmaan ja painua helvettiin, jos +joku teistä koettaa tehdä hänelle jotain. Niin, koettakaapas, niin +saatte nähdä... silloin uskotte viimeisen päivän tulleen ja näette +herramme salaman iskevän keskelle leiriä! + +Liverpoolin sanatulva oli niin virkistävä, että vanhus nousi +kantamuksineen aivan helposti, ilman pienintäkään vaikeutta ja +painautui Happy Campin tielle. + +Happy Campista Pitkällejärvelle, Pitkältäjärveltä Syväjärvelle ja +Syväjärveltä yli tavattomien vuoriharjanteiden Lehmusjärvelle kävi +kuluttava kilpajuoksu talven kanssa. Miehet katkaisivat selkänsä tai +saivat sydänhalvauksen, he istuivat tienviereen ja itkivät +väsymyksestä. Mutta talvi ei antanut armoa. Syysmyrskyt riehuivat ja +jäisissä sadekuuroissa ja voimiakysyvässä lumimyrskyssä uurastivat +Tarwater ja seurue, johon hän kuului, viimeisine varustuksineen +rannalle. + +Siellä ei tullut mitään lepoa. Järven toisella puolella, kappaleen +yläpuolella kohisevaa virtaa, valitsivat he itselleen kuusimetsän ja +rakensivat sinne sahansa. Käsin, tällaiseen sahaukseen sopimattomalla +pitkällä sahalla, sahasivat he hirsiään lankuiksi. He työskentelivät +yötä päivää. Kolme kertaa pyörtyi ukko Tarwater yövuorollaan. Päivisin +laittoi hän ruokaa kuten ennenkin ja välihetkinään auttoi hän Ansonia +rakentamaan venettä virran alapuolella, sittenkun tuoreet lankut olivat +lasketut sinne virtaa pitkin. + +Päivät lyhenivät. Tuuli kääntyi pohjoiseen ja tuntui kuin eivät myrskyt +aikoisi lakata koskaan. Aamuisin ryömivät väsyneet miehet vuoteistaan +ja istuivat sukkasillaan sulattaen jäätyneitä kenkiään tulessa, jonka +Tarwater aina heille sytytti. He puhuivat yhä enemmän ja enemmän +lähenevästä nälänhädästä. Viimeinen elintarvelaiva Beringistä +oli veden vähyyden vuoksi jäänyt Yukonin tasankomaiden alkuun, satoja +maileja pohjoiseen Dawsonista. Se makasi itse asiassa vanhan +Hudsonbaykomppanian asemalla Fort Yukonissa, pohjoisella napapiirillä. +Jauhot olivat nousseet kahteen dollariin naula Dawsonissa, mutta +kukaan ei halunnut myydä. Bonanza- ja Eldoradopomot, joilla oli rahaa +kuin ruohoa, matkustivat kotiin, koska he eivät saaneet ostaa +minkäänlaista ruokaa. Miners Committee takavarikoi kaikki elintarpeet +ja säännösteli uuden jakelun ankarasti. Eräs mies, joka oli salannut +elintarpeita, ammuttiin kuin koira. Samoin oli eräs varas passitettu +iankaikkisuuteen. + +Ja näiden kärsimysten aikana, jotka olivat nitistäneet jo niin monta +nuorempaa miestä, alkoi vanha Tarwater nyt uupua. Hänen yskänsä oli +tullut aivan hirveäksi ja jos eivät hänen läpiväsyneet toverinsa olisi +nukkuneet kuin tukit, olisi hän pitänyt heitä valveilla yskällään +kaiket yöt. Hän alkoi myöskin tulla viluiseksi, niin että hän puki +itsensä kaksinkertaisiin vaatteihin ennenkuin hän ryömi makuulle. Kun +hän oli lopettanut pukeutumisensa, ei hänen säkissään ollut jälellä +riepuakaan. Kaikki, mitä hänellä oli, oli hän käärinyt vanhojen, +luisten jäseniensä ympärille. + +-- Ajatelkaas, sanoi Pitkä Bill, jos hän nyt panee päälleen kaiken, +mitä hänellä on, kun ei ole muuta kuin kaksikymmentä astetta alle +nollan, mitä tekee hän silloin, kun tulee viisi-, kuusikymmentä astetta +alle nollan? + +He vetivät karkeasti veistetyn veneensä alas virtaa, olivat kymmenen, +kaksitoista kertaa kadottamaisillaan sen ja sousivat yli Lehmusjärven +etelänpuoleisen pään ankarien syysmyrskyjen riehuessa. Seuraavana +aamuna aikoivat he lastata ja lähteä suoraan pohjoiseen, vaarallista, +viiden sadan mailin pituista tietä yli järvien, pitkin vesiputouksia ja +ahtaita jokilaaaksoja. Mutta ennenkuin nuori Liverpool meni sinä iltana +makuulle, oli hän hiukan ulkona. Kun hän tuli takaisin, nukkui jo koko +seurue. Hän herätti Tarwaterin ja puhui hänen kanssaan. + +-- Kuulkaa, isä, sanoi hän. Te olette saaneet luvan seurata mukana +veneessämme, ja jos joku on matkalippunsa ansainnut, niin te. Mutta te +tiedätte olevanne jo iäkäs ja teidän terveydessännekään ei ole juuri +kehumista. Jos te seuraatte meitä, sorrutte te, se on varma kuin +helvetti. -- Odottakaahan, kunnes olen puhunut loppuun, ukkoseni. +Hinta ylimenosta on kohonnut viiteensataan dollariin. Minä olen +ollut etsimässä ja saanut matkustajan. Hän palvelee Alaskan +kauppatuomioistuimessa ja hänen täytyy päästä perille. Hän on tarjonnut +kuusisataa dollaria päästäkseen veneeseemme. Siitä tulee afääri. Te +myytte oikeutenne ylimenoon hänelle, pistätte taskuunne kuusisataa +dollaria ja lähdette etelään Californiaan, niinkauan kuin se vielä käy +päinsä. Te voitte olla Dyeassa kahdessa päivässä ja viimeistään viikon +kuluttua Californiassa. Mitä sanotte siitä? + +Tarwater ryki ja yski hetken ennenkuin hän sai niin paljon ilmaa, että +saattoi puhua. + +-- Poikani, sanoi hän, kerron sinulle jotain. Minä ajoin vuonna +neljäkymmentäyhdeksän neljä härkäpariani yli aavikoiden kadottamatta +yhtään. Minä ajoin ne suoraan Californiaan ja ajoin sitten kuormia +niiden kanssa Sutterista American Bariin. Nyt aion minä Klondykeen. Ei +mikään voi minua estää, ei kerrassaan mikään. Minä aion matkustaa tällä +veneellä, sinun ollessa peräsimessä, Klondykeen saakka ja aion kaivaa +maasta kolmesataatuhatta. Tällaisten olosuhteiden vallitessa on vastoin +kaikkea tervettä järkeä myydä lippuni. Mutta kiitos tarjouksesta, +poikani, kiitoksia vain. + +Nuori merimies ojensi innokkaasti kätensä vanhalle miehelle. + +-- Jumal'auta, isä, teidän on matkustettava. Te olette juuri oikea +mies. Hän heitti silmäyksen peittämättömällä halveksimisella sinne, +missä Charley Crayton makasi punaisine partoineen ja kuorsasi. -- +Näyttää kuin ei herramme enää tekisi sellaisia kuin te, isä. + +He kamppailivat pohjoista kohti, vaikka vanhat, kokeneet +Klondykenkävijät pudistelivat päätään ja ennustivat, että he +jäätyisivät kiinni järviin. Että jää saattoi peittää järvet minä +hetkenä hyvänsä, oli selvää, ja senvuoksi ei matkaa voitu lykätä. Tätä +silmälläpitäen päätti Liverpool ohjata täyteen lastatun venheen +väkevään virtaan, joka yhdisti Lehmusjärven Bennettjärveen. +Tavallisesti laskettiin veneet pitkin virtaa ja lasti kannettiin +maitse. Sittenkin olivat monet tyhjät veneet tulleet murskatuiksi. +Mutta nyt ei ollut aikaa sellaisiin varovaisuuksiin. + +-- Nouskaa maihin, isä, sanoi Liverpool varustautuessaan laskemaan +rannalta koskeen. + +Vanha Tarwater pudisti valkoista päätään. + +-- Minä seuraan lastin mukana, selitti hän. Se on ainoa tapa tulla +perille. Katsos, poikani, minä saavun Klondykeen. Ja jos minä olen +veneessä, niin silloin tulee vene myöskin Klondykeen. Jos minä nousen +pois, kadotatte te todennäköisesti venheen. + +-- Ei kelpaa, että se on lastattu liian täyteen, selitti Charles ja +hyppäsi odottamatta maihin, juuri venheen lähtiessä. + +-- Seuraavalla kerralla odotat poistumiseesi minun lupaani! huusi +Liverpool juuri kun venhe joutui virtaan. Enkä minä salli useampia +huvikävelyjä putouksien ohi, enkä ajanhukkaa odottaessamme sinua +jälleen venheeseen. + +He olivat kymmenessä minuutissa virran alapuolella Charlesin kulkiessa +maitse puoli tuntia, ja odottaessaan häntä Bennettjärven päässä, +puhelivat he useiden peloittavien olioiden, kotimatkalla olevien +Klondykekävijäin kanssa. Nälänhätä oli pahempi kuin koskaan ennen. +Luoteinen ratsastava poliisi, joka oli leiriytynyt Marshjärven päähän, +missä kullanetsijät tulivat Canadan alueelle, kieltäytyi päästämästä +maahan ainoatakaan, jolla ei ollut mukanaan seitsemääsätaa naulaa +elintarpeita. Dawsonissa odotti tuhat henkeä koiravaljakkoineen +pakkasten tuloa, voidakseen päästä jäälle. Kauppayhtiö ei voinut +täyttää elintarvehankintasitoumuksiaan ja yhtiökumppanit katsoivat +korteista, kuka lähtisi kotiin ja kuka jäisi jälelle. + +-- Se muuttaa asian, selitti Charles, kun hän sai kuulla ratsastavan +poliisin asettamista elintarverajoituksista. Nyt on parasta, että sinä +käännyt takaisin, ukkoseni. + +-- Nouse veneeseen, käski Liverpool. Me menemme Klondykeen ja ukko +seuraa meitä. + +Etelämyrsky antoi hyvän tuulen ja kiitos suuren, Liverpoolin +valmistaman purjeen, lensivät he eteenpäin pitkin Bennettjärveä. +Painavat varusteet muodostivat sellaisen pohjalastin, että hän saattoi, +kuten kokenut merimies ainakin, pitää mahdollisimman suuren vauhdin. +Kun tuuli muuttui neljä astetta lounaiseen juuri heidän tullessaan +Caribou-salmeen, auttoi se heidät yhtyneille Tagish- ja Marsh-järville. +Auringon laskiessa ja hämärän saapuessa purjehtivat he myrskyssä yli +vaarallisen Great Windy Armin ja näkivät kaksi muuta venelastia +kullanetsijöitä kaatuvan ja hukkuvan. + +Charles halusi, että he menisivät maihin yöksi, mutta Liverpool jatkoi, +ohjaten pitkin Tagishia ristiaallokon ärjyessä ja tulien, joita olivat +sytyttäneet uponneiden eli hätäänjoutuneiden veneiden haaksirikkoiset, +siellä täällä tuikkiessa. Kello neljä aamulla herätti hän Charlesin. +Vanha Tarwater, joka oli hereillä ja paleli, kuuli Liverpoolin käskevän +Craytonin mukaansa perään ja istuttavan hänet viereensä ohjaustuhdolle, +josta Tarwater saattoi kuulla yksipuolisen keskustelun. + +-- Kuuleppas, Charles ystäväni, ja tuki turpasi, alkoi Liverpool. Minä +haluan, että sinä painat päähäsi erään asian ja pidät sen siellä: +poliisin on laskettava ukko maihin. Ymmärrätkö sinä? Hänen on päästävä +perille. Kun meidän tavaramme tutkitaan, on niistä viidesosa hänen, +ymmärrätkö. Sillä tavoin tulee meidän osallemme tosin hiukan vähemmän, +mutta me läpäisemme kumminkin. Kuule nyt ja paina mieleesi: siinä +tilaisuudessa ei saa tulla kysymykseen mitään salaisia ilmeitä tahi +kuiskauksia. + +-- Luulet ehkä minun aikovan kavaltaa sen vanhan äijän, alkoi Charles +vastahakoisesti. + +-- Sitä juuri luulin, keskeytti Liverpool hänet, vaikka en sanonut sitä +suoraan. Kuule nyt ja älä unohda sanojani: minä en kysy, mitä sinä nyt +ajattelet. Pääasia on, mitä sinä tulet tekemään. Me tulemme +poliisiasemalle joskus iltapäivällä ja silloin on meidän pidettävä +kieli hampaiden takana, niin että se ei takerru mihinkään kiinni. Minun +ei tarvitse sanoa enempää. + +-- Jos sinä luulet, että minä aion -- -- -- alkoi Charles jälleen. + +-- Kas niin, vaiensi Liverpool hänet, minä en tiedä, mitä sinä aiot, +enkä halua tietää. Minä haluan sinun vain tietävän, mitä minä aion. Jos +tapahtuu jotain koirankujeita, jos poliisi lähettää ukon takaisin, aion +minä valita ensimäisen rauhallisen paikan, johon tulemme ja jättää +sinut sinne maihin. Sitten aion antaa sinulle sellaisen selkäsaunan, +että tähdet tanssivat silmissäsi. Älä unhoita, mitä olen sanonut. Siitä +ei tule mitään lasten leikkiä, vaan oikea säännöllinen, miesmäinen +selkäsauna, sellainen kuin pari kelpo nyrkkejä voi saada aikaan. En lyö +sinua kuoliaaksi, ainoastaan puolikuoliaaksi. + +-- Mutta mitä voin tehdä? vaikerteli Charles. + +-- Vain yhden asian, olivat Liverpoolin viime sanat. Rukoile! Pyydä +niin hartaasti kuin voit, että ukko pääsee ohi poliisin. Siinä kaikki. +Mene nyt makuulle. + + * * * * * + +Ennen heidän tuloaan Le Barge-järvelle peitti maan lumi, joka ei +sulaisi puoleen vuoteen. He eivät voineet laskea venhettään sille +rannalle, jolle olivat aikoneet, sillä siellä oli reunajäätä. Joen suun +sisäpuolella, ennen sen järveen laskemista, tapasivat he satakunta +myrskynajamaa kullanetsijävenettä. Pohjoisesta, pitkin koko järvien +pituutta, puhalsi loppumaton lumimyrsky. Kolmena aamuna yrittivät he +taistella sitä ja sen synnyttämiä mahtavia laineita vastaan, jotka +muuttuivat jääksi lyödessään venheeseen. Toisten ponnistellessa +airoissa hakkasi Tarwater jäätä ja heitti sen yli laidan, onnistuen +sillä tavoin säilyttämään ruumiinlämpönsä ja henkensä. + +Joka kerran näiden kolmen päivän aikana olivat he pakoitetut kääntämään +selkänsä myrskylle ja soutamaan suojaisempaan jokeen. Neljäntenä +päivänä olivat ne sata venettä lisääntyneet kolmeksi sadaksi ja ne +kaksituhatta ihmistä näissä veneissä tiesivät, että suuri myrsky +ennusti Le Bargen jäätymistä. Järven toisella puolen voisivat he +vahvojen virtojen ollessa avoimina vielä monta päivää nopealla +vauhdilla jatkaa matkaansa, mutta jos he eivät pääsisi sinne heti, +olisivat he tuomitut makaamaan jäissä lähimmät kuusi kuukautta. + +-- Tänään lyömme itsemme läpi, selitti Liverpool. Me emme käänny +takaisin millään ehdolla. Jos joku kuolee airoihinsa, on hänen +herättävä jälleen ja jatkettava. + +Ja he pääsivät läpi; hämärän laskeutuessa oli heillä puoli järveä +takanaan ja he jatkoivat koko illan ja kun tuuli lakkasi, nukkuivat he +airoissa ja heräsivät Liverpoolin koputtaessa venheen laitaan. He +ponnistivat ja yrittivät kuin iänkaiken kestävässä unessa. Tähtien +syttyessä muuttui järvi kuin ryppyiseksi paperiksi ja peittyi +jääriitteeseen, joka kilisten musertui kuin lasi airojen siihen +laskeutuessa. + +Kun päivä, kirkas ja kylmä, valkeni, kääntyivät he eräälle joelle, +jättäen jään peittämän järven taakseen. Liverpool etsi vanhan +matkustajansa ja näki, että hän oli avuton ja puolikuollut. Hän ohjasi +reunajäälle tehdäkseen tulen ja lämmittääkseen Tarwateria ulko- ja +sisäpuolisesi, mutta Charles vastusti tätä ajanhukkaa. + +-- Tämä ei ole mikään liikeasia, niin että sinun ei tarvitse pistää +siihen hyppysiäsi, sanoi Liverpool hänelle. Minä hoidan veneen. Nouse +siis maihin ja hakkaa polttopuita äläkä aivan vähänkään. Minä huolehdin +ukosta. Sinä, Anson, tee tuli rannalle. Ja sinä, Bill, aseta +Yukonkamiini lämpiämään. Vanha isä ei ole niin nuori kuin me muut ja +jälellä olevalla matkalla tarvitsee hän tulta kamiinissa pysyäkseen +lämpimänä. + +Kaikki tuli tehdyksi. Ja sitten ohjasi hän venheen, joka oli kuin +jokihöyry tupruavine kamiinitorvineen, voimakkaaseen virtaan. Se +raapaisi pohjaa, kohosi vesivuorelle kahden vastakkaisen virranuoman +yhtymäpaikassa ja syöksyi, Pohjolan talven yhä lähetessä, ahtaisiin +soliin. Suuri ja pieni Salmon-river ajoivat pääjokeen laskiessaan +siihen jääsohjua. Yötä päivää kasvoi reunajää, kunnes se tyynemmissä +paikoissa ulottui jo sadan metrin päähän rannasta. Ja vanha Tarwater +istui kaikissa vaatteissaan pitäen tulta kamiinissa. Yötä päivää +jatkoivat he matkaansa uskaltamatta pysähtyä uhkaavan jäätymisen +pelosta ja kaikkialla seurasi heitä jääsohju. + +-- Kuinka voit, vanha veikko? huudahti välistä Liverpool. + +-- Suurenmoisesti, tietysti, sanoi Tarwater. + +-- Millä voin palkita sinua, poikaseni, kysyi Tarwater välistä tulta +laittaessaan ja nuoren merimiehen lämmitellessä pitääkseen yllä +ruumiinlämpöään, istuessaan jään peittämällä peräpenkillä ja +ohjatessaan. + +-- No, voithan laulaa tavallisen vanhan laulusi vuodelta +neljäkymmentäyhdeksän, kuului aina vastaus. + +Ja Tarwater koroitti kähisevän, pienen äänensä ja sen hän teki +silloinkin, kun venhe kääntyi ja laski Dawsonin rantaan ja koko +Dawsonin satamaväki heristi korviaan kuullakseen voittolaulun. + + Kuni Argon, aikoina antiikin, + tie kotimme raunioilta vie + -- ta ta, ta ta, ta ta, ta ta -- + Talja kultainen määrä matkamme lie... + +Charles ajoi tahtonsa läpi, mutta hän teki sen niin huomaamatta, että +ei kukaan seurueesta, kaikkein vähimmin merimies, saanut tietää mitään. +Hän näki kaksi suurta, avonaista proomua täyteen ihmisiä ahdettuina ja +sai kysyttyään tietää, että ne olivat ihmisiä ilman muonaa, jotka +varmuuslautakunta oli koonnut yhteen ja lähetti pitkin Yukonia. +Viimeinen Dawson höyrylaiva ottaisi ne peräänsä toivoen ehtivänsä ennen +jäätymistä Fort Yukoniin, missä kasaantuneet höyrylaivat olivat. Joka +tapauksessa tulisi Dawson vapautetuksi näistä muonankuluttajista. +Charles meni siis kaikessa hiljaisuudessa Varmuuslautakuntaan ja antoi +vihjauksen Tarwaterin yli-ikäisyydestä ja siitä, että hän oli ilman +rahaa ja elintarpeita. Tarwater oli viimeinen, joka otettiin kannelle +ja kun nuori Liverpool tuli takaisin venheelleen, näki hän +rantapengermältä proomujen häviävän joen mutkaan Moosehidevuoren taa. + +Proomut kulkivat koko ajan jääpalasten välissä ja onnistuivat useita +kertoja sivuuttamaan jäälauttoja Yukonissa, kunnes jäätyivät kylki +kylkeen elintarvelaivojen väliin noin sadan mailin päähän Dawsonista. +Täällä, pohjoisella napapiirillä, vietti vanha Tarwater talvensa. +Useiden tuntien päivittäisellä työllä -- hän hakkasi halkoja +höyrylaivayhtiölle -- ansaitsi hän elatuksensa. Vapaana aikanaan ei +hänellä ollut muuta tehtävää kuin istua ja puhdistaa paalumajaansa, +missä hän asui. + +Lämpö, lepo ja riittävä ruoka paransivat hänen vaikean yskänsä ja +tekivät hänet niin vahvaksi ja reippaaksi, kun hänen iällään oli +mahdollista. Mutta heti joulun jälkeen ilmestyi keripukki tuoreiden +vihannesten puutteen vuoksi ja kullanetsijä toisensa jälkeen paneutui +vuoteeseen ja kadotti tämän lisäonnettomuutensa johdosta kaiken toivon. +Mutta niin ei Tarwater tehnyt. Jo ennenkuin ensimäiset oireet hänessä +näyttäytyivät, oli hän turvautunut ainoaan tuntemaansa parannuskeinoon, +nimittäin ruumiinliikuntoon. Kauppakomppanian lahonneesta +varastohuoneesta veti hän esille vanhat ruostuneet ketunraudat ja +höyrylaivan kapteenilta lainasi hän itselleen pyssyn. + +Tällä tavoin varustettuna luopui hän halonhakkuusta ja alkoi ansaita +enemmän kuin tarvitsi elääkseen. Hän ei käynyt alakuloiseksi, kun +keripukki tarttui häneenkin. Hän hoiti ketunrautojaan ja lauloi +lauluaan. Eikä mikään pessimisti voinut horjuttaa hänen vakaumustaan, +ettei hän poimisi kolmeasataatuhatta Alaskan kultaa maasta. + +-- Mutta täällähän ei ole mitään kultaa, sanoi eräs hänelle. + +-- Kultaa voidaan tavata melkein missä hyvänsä, se pitäisi minun +tietää, joka olen huuhtonut vuonna neljäkymmentäyhdeksän, ennenkuin te +olitte syntynytkään, vastasi hän. -- Mitä oli Bonanza-Creek muuta kuin +hirvilaidun? Ei yksikään kullanetsijä löytänyt sitä ja kuitenkin +huuhtoivat ne sitten sieltä viidensadan dollarin pannuja ja ottivat +näin irti viisikymmentä miljoonaa dollaria. Eldorado ei ollut huonompi. +Kuka tietää, ehkäpä juuri tämän tuvan alla tahi sen takana makaa +miljoonia odottamassa, että sellainen onnen kultapoika kuin minä tulisi +ja kaivaisi ne ylös. + +Mutta tammikuun lopulla sattui hänelle onnettomuus. Joku suuri eläin, +hän otaksui sen olleen ilveksen, tarttui hänen pienempiin +ketunrautoihinsa ja vei ne mennessään. Mahtava lumimyrsky keskeytti +hänen etsiskelynsä ja hän kadotti sekä tien että paikallistunnun. Vain +muutamien tuntien päivänvalo vallitsi keskellä kaksikymmentuntista +pimeyttä ja mitä enemmän hän ponnisteli hämäryydessä ja alituisesti +putoilevassa lumessa, sitä pahemmin joutui hän eksyksiin. Onneksi +kohoaa lämpö aina kun Pohjolassa sataa lunta, niin että sensijaan kun +se tavallisesti oli neljä-, viisi- ja kuusikymmentä astetta nollan +alapuolella, oli se nyt vain viisitoista. Ja hänellä oli lämpimät +vaatteet sekä kokonainen tulitikkulaatikko. Tilansa äärimmäiseksi +helpoitukseksi sai hän tapetuksi viidentenä päivänä haavoittuneen +hirven, joka painoi yli puoli tonnia. Hän rakensi sen viereen itselleen +risumajan ja siihen kuusenhavuista lattian ja varustautui viettämään +täällä talven, mikäli ei pelastusretkikunta tapaisi häntä tahi hänen +keripukkinsa pahenisi. + +Mutta parin viikon odotuksen jälkeen ei mitään retkikuntaa näkynyt ja +hänen keripukkinsa oli kieltämättä tullut pahemmaksi. Ulkopuolelta +tulevalta pakkaselta suojasi häntä kuusenhavuseinämä ja hän nukkui +tuntikausittain tulensa ääressä, mutta joskus makasi hän myöskin +valveilla useita tunteja. + +Valveillaolohetket tulivat yhä harvemmiksi ja olivat puoleksi horrosta, +talven vallan kohotessa ylimmilleen. John Tarwaterin yksilöllisen +itsetietoisuuden kipinä painui yhä syvemmälle ja syvemmälle hänen +sisimpään olemukseensa, joka on ollut olemassa ennenkuin ihmisestä oli +tullut ihminen, kun hän ensimäisenä kaikista eläimistä tunsi itsensä ja +laski perustuksen moraalille uneksuessaan kauheita unia hirviöistä, +jotka eivät olleet muuta kuin hänen siveysoppinsa hillitsemiä himoja. + +Niinkuin kuumetautinen herää silloin tällöin tietoisuuteensa, heräsi +myöskin vanha Tarwater, paahtoi hirvenlihansa ja laittoi tulen; mutta +aina kauemmin ja kauemmin makasi hän horroksissa ja ei voinut +tietoisuudessaan eroittaa, mitkä olivat valveilla uneksimista tahi +uneksimista unessa. Ja täällä, ihmisen kirjoittamattoman historian +tuntemattomissa, pimeissä kuiluissa, tapasi hän -- ajatuksille ja +aisteille saavuttamattomina, liitelevinä unikuvina eli niinkuin hullun +mahdottomina mielikuvina -- ne hirviöt, jotka ensimäisen ihmisen +siveysvaisto oli luonut ja jotka senjälkeen ovat aina häntä seuranneet +ja saattaneet hänet hourailemaan, kuinka hän voisi heitä paeta tahi +taistella heitä vastaan. + +Seitsemänkymmenen vuotensa painamana sai vanha Tarwater täällä +loputtomassa, hiljaisessa pohjolassa kuin morfiiniruiskeen alkuihmisen +lapsellisuutta. Kuoleman siipien suhistessa ryömi Tarwater kokoon ja +alkoi, niinkuin hänen aikojentakainen esi-isänsä, lapsi-ihminen, luoda +taruja ja palvoa aurinkoa sankarinaan, itse sankarinluojana ja +sankarina etsiessään mittaamatonta aarretta, jota oli niin vaikea +löytää. + +Lopuksi hänen täytyi löytää aarre -- niin kuului tiedottoman miehen +varjovaltakunnan horjumaton vakaumus -- tahi myöskin laskeutua +kaikkinielevään mereen, tuohon mustaan valonnielijään, joka joka ilta +nieli auringon, niin että se sammui... auringon, joka aina aamulla +syntyi uudelleen idässä ja oli tullut ihmisen ensimäiseksi +vertauskuvaksi kuolemattomuudesta uudestasyntymisen kautta. Syvällä +hänen tajunnassaan (häipyvän tajunnan hämärässä lännessä) oli tämä +kaikki kuoleman lähestyvää varjoa, johon hän hitaasti laskeutui. + +Mutta kuinka olisi hän voinut paeta näitä pimeyden hirviöitä, jotka +hänessä itsessään ollen, hitaasti nielivät hänet? Hän oli laskeutunut +liian syvälle voidakseen paeta tahi edes tuntea halua paeta. +Todellisuus oli lakannut hänelle olemasta. Hänen sisimpänsä pimeistä +kammioista ei todellisuus voinut päästä ulos. Hänen vanhuutensa painoi +häntä liiaksi; heikkouden, sairauden, hiljaisuuden ja pakkasen +aikaansaama horrosmainen tajuttomuus oli liian syvä. Ulkoapäin pitäisi +todellisuuden vaikutuksen tulla, ennenkuin hänen tajuntansa sen +käsittäisi. Muuten liukuisi hän varjovaltakunnan kaiken olemattomaksi +tekevään syvään pimeyteen. + +Mutta se tuli, tämä sysäys todellisuudesta, ja tapasi hänen +korvakalvoihinsa kuin korkeaääninen, pärskyvä aivastus. Lämpömäärässä, +joka kahteenkymmeneen päivään ei ollut kohonnut viidestäkymmenestä +asteesta alle nollan, ei tuntunut tuulahdustakaan ja eikä pieninkään +ääni rikkonut hiljaisuutta. Niinkuin opiuminpolttaja vuoteellaan tähtää +silmänsä haaveittensa kentiltä pienen komeronsa ahtaisiin seinämiin, +tuijotti vanha Tarwater sumuisin silmin eteensä yli sammuvan tulen +suureen hirveen, joka tarkasteli häntä hämmästyneenä. Hirvi laahasi +haavoittunutta jalkaansa ja näytti olevan aivan nääntynyt; myöskin tämä +oli kierrellyt varjojen maassa ja herännyt todellisuuteen, ollessaan +astumaisillaan Tarwaterin tuleen. + +Tarwater veti hervottomasti suuren, paksun, villavuorisen nahkakäsineen +oikeasta kädestään. Kun hän koetti painaa liipasinta, huomasi hän, että +etusormi oli liian voimaton. Hitaasti ja varovasti -- se vei useita +minuutteja -- kuljetti hän paljasta kättään huopapeitteiden alla +nahkatakkinsa sisään paidalleen ja siitä verrattain lämpimään +kainalokuoppaan. Viipyi melkoisen aikaa ennenkuin sormi saattoi +liikkua, sitten vei hän yhtä hitaasti pyssyn olkapäähänsä ja ampui +tulen toisella puolella olevaa suurta eläintä. + +Laukauksen jälkeen vaipui toinen varjojen maailmassa kulkeneista +pimeyteen ja toinen nousi heräten valoon horjuen kuin juopunut +keripukin heikontamin jaloin, vavisten hermostuneisuudesta ja +pakkasesta ja kuivasi vapisevin sormin sumuisia silmiään tuijottaen +todellisuuteen, joka niin äkkiä oli palannut. Hän ravisti itseään ja +ymmärsi, että hän kauan -- kuinka kauan, sitä hän ei tiennyt -- oli +maannut kuoleman käsivarsilla. Hän sylkäisi tarkoituksella, kuuli +syljen sähisevän ilmassa ja teki sen huomion, että täytyi olla sangen +kylmä, paljon kylmempi kuin 60 astetta alle nollan. Tänä päivänä näytti +lämpömittari todellakin Fort Yukonissa seitsemänkymmentäviisi astetta +alle nollan, ja kun jäätymisraja on kolmekymmentä astetta yli nollan, +oli siis sataviisi astetta kylmää. + +Tarwaterin aivot alkoivat vähitellen kirkastua ja työskennellä. Täällä +suuressa yksinäisyydessä asui kuolema. Tänne oli kaksi haavoittunutta +hirveä laahautunut. Kun kova pakkanen kirkasti taivaan, oli hän +arvioinut molempien hirvien tulleen idästä. Siis idässä päin täytyi +löytyä ihmisiä -- valkoisiako vai indiaaneja, sitä hän ei tiennyt, +mutta joka tapauksessa ihmisiä, jotka ehkä voisivat auttaa häntä hänen +avuttomuudessaan ja vetää hänet pimeyden meren yli todellisuuteen. + +Hän liikkui hitaasti, mutta joka tapauksessa hän liikkui, varustautui +pyssyllä, ampumatarpeilla, tulitikuilla ja kahdellakymmenellä naulalla +hirvenlihaa. Sitten käänsi hän, kuin nuorentuneena, selkänsä +vaaralliselle lännelle ja ontui nousevaa aurinkoa kohden... + +Monta päivää tämän jälkeen -- kuinka monta, sitä hän ei saanut koskaan +tietää -- tuli hän, houraillen ja näkyjä nähden, vanhaa +kullankaivajalauluaan laulaen, kuin hukkunut, joka kamppailee +säilyttääkseen tajuntansa -- eräälle lumenpeittämälle jokilaakson +pengermälle ja näki alhaalta nousevan savun ja ihmisiä, jotka +keskeyttivät työnsä nähdessään hänet. Hän laskeutui alas mäeltä, koko +ajan laulaen, ja kun hän vaikeni vetääkseen henkeään, kutsuivat he +häntä joulupukiksi, isä-jouluksi, harmaaparraksi, viimeiseksi +mohikaaniksi ja joulu-ukoksi. Tultuaan heidän keskelleen seisoi hän +aivan hiljaa, sanaa sanomatta, suurien kyyneleiden juostessa hänen +poskiltaan. Hän itki hiljaa kauan aikaa, mutta istuutui sitten kaikkien +jäsentensä naksahdellessa lumelle, kuin olisi äkkiä tullut toisiin +ajatuksiin ja kaatui tästä asennosta rauhallisesti ja hiljaa pyörtyen +kyljelleen. + + * * * * * + +Vähemmässä kuin viikossa oli vanha Tarwater pystyssä ja ontui ympäri +paalumajaa hoitaen taloutta, laittaen ruokaa ja pesten viidelle +kullankaivajalle. He olivat oikeita uranuurtajia, sitkeitä ja +voimakkaita, ja olivat tunkeutuneet niin pitkälle napapiirin sisälle, +että eivät tienneet mitään Kondykevimmasta. Tämän uutisen toi hän +heille ja nyt vasta kuulivat he tästä ensimäisen kerran. He elivät +melkein yksinomaan peuran ja hirven lihasta ja savustetusta lohesta, +lisänä metsämarjoja ja mehukkaita, villejä juuria, joita he olivat +kesällä koonneet. He olivat unohtaneet, miltä kahvi maistui; he tekivät +tulen auringonlasilla, kuljettivat matkoillaan tervaksia ja polttivat +piipuissaan kuivia lehtiä, jotka kirvelivät kieltä ja karvastelivat +sieramia. + +Kolme vuotta sitten olivat he lähteneet tutkimusmatkalleen Kyokuksin +lähdepaikoilta suoraan yli Mackenzien suun Jäämeren rannalle. Täällä +olivat he valaanpyyntilaivoilla nähneet viimeiset valkoiset miehet ja +varustautuneet viimeisen kerran valkoisen miehen elintarpeilla, jonka +pää-asiallisesti muodostivat suola ja tupakka. Vetäytyessään pitkällä +vaelluksella etelään ja länteen päin Yukonin ja Porcupinen +yhtymäkohtien kautta Fort-Yukonissa, olivat he tässä joessa tavanneet +kultaa ja pysähtyneet sitä huuhtomaan. + +He tervehtivät ilolla Tarwaterin tuloa eivätkä koskaan väsyneet +kuulemaan hänen juttujaan vuodelta neljäkymmentäyhdeksän ja rupesivat +kutsumaan häntä nimellä Vanha sankari. Kuusenoksista keittivät he teetä +ja keitteellä, joka oli valmistettu raitapuun jätteistä, happamista ja +karvaista juurista ja sipuleista, joita he kaivoivat maasta, paransivat +he hänen keripukkinsa niin, että hän lopetti ontumisensa ja alkoi taas +saada lihaa luurankoonsa. Ja he eivät voineet nähdä mitään syytä, +miksikä ei hän löytäisi rikasta kultasuonta. + +-- Me emme tiedä, kuinka käy niiden kolmensadantuhannen kanssa, +sanoivat he hänelle eräänä aamuna ennen työhön menoaan, mutta mitä +sanotte sadastatuhannesta, Vanha sankari? Sen arvoisen luulemme me sen +valtauksen olevan, jonka olemme teidän lukuunne eroittaneet. + +-- Hyvä, pojat, vastasi vanha Tarwater ja kiitos teille; +sadastatuhannesta voin sanoa, että se on kyllä varsin kaunis alku. En +luonnollisestikaan aio lopettaa ennenkuin minulla on täydet +kolmesataatuhatta. Sen takia minä olen tullut tänne. + +He nauroivat ja taputtivat käsiään hänen kunnianhimolleen ja tuumivat +täytyvänsä katsoa hänen osalleen jonkun enemmän antavan valtauksen. Ja +vanha sankari tuumaili, että kevään tullen ja hänen tultua täysin +terveeksi lähtee hän hiukan itsekseen silmäilemään ympärilleen. + +-- Kuka tietää, sanoi hän ja osoitti vuoren rinnettä toisella puolen +laaksoa, ehkäpä tuolla jokaisen mättään alla on kultaa. + +Hän ei sanonut enempää, mutta kun aurinko nousi korkeammalle ja päivät +tulivat pitemmiksi ja lämpimämmiksi, katseli hän usein vuoren +puolitiessä olevaa ylätasankomuodostumaa. Ja eräänä päivänä +suojailmalla meni hän yli joen ja kiipesi ylätasangolle. Aurinko oli +sulattanut maan noin tuuman syvyydeltä. Eräässä sulaneessa paikassa +kumartui hän tarttuen turpeeseen suurilla, luisevilla käsillään ja +vetäisi sen ylös juurineen. Aurinko välkkyi jollakin, joka kimalteli +keltaiselta. Hän pudisti kädessään olevaa turvetta ja karkeat +kultapalat rapisivat kuin haulit maahan. Siinä oli kultainen talja +valmiina nyljettäväksi. + +Alaskan aikakirjat eivät ole kokonaan sivuuttaneet ryntäystä Fort +Yukonista kesällä 1898 Tarwatervuoren ylätasangolle. Ja Tarwater möi +valtauksensa Bowdie-yhtiölle täsmälleen puolesta miljoonasta ja lähti +Californiaan ratsastaen muuliaasilla pitkin uutta maantietä, jonka +reunoilla oli tuon tuostakin mukavia matkailijamajoja, aina Fort +Yukonin satamaan saakka. + +Ensimäisenä ruokailuaikana valtamerihöyryssä St. Michaelsista tarjoili +hänelle eräs valkotukkainen tarjoilija kuihtuneine kasvoineen ja +keripukin runtelemine ruumiineen. Tarwaterin täytyi katsoa häneen kaksi +kertaa ennenkuin hän tunsi miehen Charles Craytoniksi. + +-- Onko sinun käynyt huonosti, poikani? kysyi Tarwater. + +-- Tavallinen huono onneni, selitti toinen tunnettuaan tervehtijän. +Ainoastaan yksi seurueestamme sairastui keripukkiin. Se oli oikea +helvetti. Nuo kolme muuta ovat työssä ja terveinä ja aikovat hankkia +elintarpeita suorittaakseen etsiskelyjä talvella White Riverillä. Anson +ansaitsee kaksikymmentäviisi päivässä puuseppätyöllään, Liverpool saa +kaksikymmentä hirsien hakkaamisesta sahalle ja Pitkä Bill neljäkymmentä +päivässä ensimäisenä sahurina. Minä yritin niin hyvin kuin saatoin ja +jos minä en olisi saanut keripukkia.... + +-- Niin, varmasti, poikaseni, sinä olet tehnyt parhaasi, mikä ei +kumminkaan ole paljon, sillä sinä olet ilkeä luonteeltasi ja sinulla on +luontainen vastenmielisyys työhön. Minä sanon sinulle erään asian. Sinä +et kelpaa näihin hommiin, koska olet raajarikko. Minä maksan +kapteenille sinun lippusi muistoksi retkestä, jonka teimme yhdessä, ja +sinä voit laskeutua kyljellesi ja olla rauhassa jälelläolevan osan +matkaa. Ja minkälaiset mahdollisuudet sinulla on noustessasi maihin San +Franciscossa? + +Charles Crayton kohautti olkapäitään. + +-- Tiedätkö mitä, jatkoi Tarwater, sinä voit saada työtä minun +tilallani, siksi kunnes saat muuta. + +-- Ja tulla teidän tilanhoitajaksenne, alkoi Charles innokkaasti. + +-- Ei, kiitos! selitti Tarwater painolla. Ainahan tarvitaan +kuopankaivajia ja halonhakkaajia ja ilmanala on ihana... + +Tarwater tuli kotiin kuin tuhlaaja iso-isä, jonka takia teurastettiin +juotettu vasikka. Mutta ensiksi, ennen pöytään istumistaan, täytyi +hänen hiukan silmäillä ympärilleen. Ja pojat ja tyttäret, vävypojat ja +miniät menivät tyytyväisinä hänen mukanaan ja heidän täytyi +liioitellulla nöyryydellä puristaa vanhaa, luisevaa kättä, jolla oli +jaettavana puoli miljoonaa. Hän meni edellä, eikä mikään hänen edes +leikillä lausumansa väite, vaikka se olisi ollut kuinka hullu ja +mahdoton hyvänsä, kohdannut mitään vastaväitteitä seurueen taholta. Kun +hän pysähtyi sortuneen padon viereen, jonka hän oli rakentanut +sahaamattomista hirsistä, loistivat hänen kasvonsa ja hän näki yli +Tarwaterlaakson ja kaukana kohoavat Tarwatervuoret -- nämä kaikki +olivat nyt taas hänen. + +Hänelle tuli mieleen ajatus, joka saattoi hänet kääntämään pois +kasvonsa, niistämään ja salaamaan jotain silmissään kimaltelevaa. +Saapuvilla olevan perheensä seuraamana meni hän sortuneelle ladolle. +Hän otti maasta vanhan lahonneen vaunun vivun. + +-- William, sanoi hän, muistatko sitä pientä keskustelua, joka meillä +oli vähää ennen Klondykeen lähtöäni. Niin, varmasti muistat sen, +William. Sinä sanoit minun olevan hullun. Ja minä sanoin, että minun +isäni olisi piessyt vaununvivulla pirun nahastani, jos olisin puhunut +hänelle sillä tavoin. + +-- Sehän oli vain leikkiä, mielisteli William. + +William oli harmahtava, neljänkymmenenviiden ikäinen mies ja hänen +vaimonsa ja täysikasvuinen poikansa seisoivat yhdessä ja katsoivat +uteliaasti, kuinka iso-isä Tarwater otti päältään takkinsa ja jätti sen +Maryn pideltäväksi. + +-- Tule tänne, William! sanoi hän käskevästi. + +William tuli, vaikkakin vastahakoisesti. + +-- Tästä saat maistaa sitä, mitä minun isäni antoi minulle sangen +usein, selitti vanha Tarwater antaessaan pojalleen vaunun vivulla iskun +yli olkapään pitkin selkää. Huomaa, että minä en lyö sinua päähän. +Minun isälläni oli kirotun hupainen luonne ja hän ei katsonut niin +tarkkaan, mihin hän löi tahtoessaan piestä pölyn takistani. -- Älä +aseta kyynärpäitäsi noin. Voisit saada niihin erehdyksessä ravakan +iskun. Ja sano minulle nyt, William poikani, eräs asia: oletko koskaan +luullut minua hulluksi? + +-- En! huusi William, hyppien ja tanssien kovasti. Sinä et ole hullu, +isä! Luonnollisesti et ole hullu! + +-- Sinäpä sen sanoit, huomautti Tarwater lyhyesti, heittäessään pois +vaununvivun ja alkaessaan panna päälleen takkia. -- Ja nyt menemme kai +sisälle syömään. + +Glen Ellen, Californiassa, 14 p. syyskuuta 1916. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Punainen jumala, by Jack London + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56548 *** |