diff options
Diffstat (limited to '56543-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56543-0.txt | 3238 |
1 files changed, 3238 insertions, 0 deletions
diff --git a/56543-0.txt b/56543-0.txt new file mode 100644 index 0000000..c5d1ec5 --- /dev/null +++ b/56543-0.txt @@ -0,0 +1,3238 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56543 *** + + + + + + + + + + + +SEIKKAILU ROSENKREUZILÄISTEN LUONA + +Kirj. + +T:RI FRANZ HARTMANN + + +Saksankielestä suomentanut + +Kyllikki Ignatius + + +Ruusu-risti-kirjasto N:o 1. + + + + + +Viipurissa, +Kustannusosakeyhtiö Tietäjä, +1922. + + + + +SISÄLLYS: + + Johdanto. + I. Kävelyretki. + II. Teosofinen luostari. + III. Selityksiä. + IV. Pöytäkeskustelua. + V. Alkemiallinen laboratorio. + VI. Loppu. + + + + +JOHDANTO + + +Tämä novelli, joka ilmestyi Bostonissa vuonna 1839, oli ensimmäinen +yritykseni romaanikirjoittamisen alalla. Menestys oli suuri sekä +Amerikassa että Englannissa, joten kirja vähässä ajassa ilmestyi monena +painoksena. Sen päätarkoituksena oli alkujaan levittää eräitä aatteita, +joita t:ri Carl du Prel "Maallinen luostari"-nimisellä kirjallaan oli +herättänyt eloon Saksassa, englanninkieltä puhuviin piireihin ja niitä +valaista teosofiselta näkökannalta. Missä määrin tässä kerrotut +tapahtumat perustuvat omiin kokemuksiini, jätän järkevän lukijan oman +arvostelun varaan. + +Florens, 1899. + +_Tekijä_. + + + + +I. + +KÄVELYRETKI + + +Pienessä kylässä alppien keskellä, lähellä sitä paikkaa, missä +Etelä-Baijerin ja Itävallan rajat leikkaavat toisiaan, kirjoitan +muistiin seuraavan kokemukseni. Eiliset vaikutelmat ovat vieläkin aivan +selvinä mielessäni ja niiden kautta saamani kokemus on yhtä todellinen, +kuin mikä tahansa jokapäiväisen elämän tapahtuma. Se oli kuitenkin niin +kovin ihmeellinen, että tuskin voin pitää sitä muuna kuin unena. Olin +juuri lopettanut rosenkreuziläisten historiaa koskevat tutkimukseni. +Olin suurella vaivalla lukenut vanhoja, madonsyömiä kirjoja ja +lahonneita käsikirjoituksia, niin vanhoja, että niistä tuskin sai +selvää. Päivät ja puolet yöt olin viettänyt luostarikirjastoissa ja +vanhojen kirjojen kaupoissa ja kaiken, mistä oli vähänkään hyötyä +tutkimuksilleni, olin jäljentänyt ja koonnut. Vihdoinkin oli +vaivaloinen työni valmis ja aikomukseni oli sallia itselleni muutaman +päivän lepoajan Tyrolin alpeilla. + +Lumi peitti vielä vuoret, vaikkakin kevät jo oli tehnyt tuloaan +laaksoissa. Olin kuitenkin niin kovin kyllästynyt kaupungin levottomaan +ja meluavaan elämään, että mieleni teki hengittämään vuoriston puhdasta +ja virkistävää ilmaa. Mieleni teki jälleen katselemaan välkkyviä +jäätiköitä, jotka äärettömien peilien tavoin kimaltelivat nousevan +auringon valossa. Halusin antautua siihen tunnelmaan, jonka vallassa +Byron kirjoitti seuraavat säkeistöt: + + "Kun sinä kiireelle vuoren rohkeena kiipeet, + -- huippuja peittävän pilvien, hankien huomaat; + kun yli ihmiskunnan sä hengessä nouset, + -- allasi laaksossa vain vihan viihtyvän näät. + + Vaikkakin ylläsi aurinko kullassa hohtaa, + allasi maa, meri rannaton, ääretön aukee, + -- seisot sä siinä kahleissa kallion jäisen, + ulvovi myrsky ympäri paljaan pääsi; + siinä huipulle pyrkijän vaivojen palkka." + + [Suom. Jussi Snellman.] + +K:sta lähtevä juna kiidätti minut nopeasti S:n asemalle. Sieltä jatkoin +matkaa jalkaisin. Iloissani hengitin raitista maaseudun ilmaa, joka +ikäänkuin täytti minut uudella elinvoimalla ja haihdutti kaupungin +kiihkeän katuelämän päätä pyörryttävän huumauksen. Kaikkialla +tuoksuivat männyt ja pienet kukat, jotka uskalsivat pilkistää näkyville +paikoilla, mistä lumi oli sulanut. Tie kulki laaksosta vuorta kohden +pitkin joen uomaa. Taustassa kapeni laakso ja vuoren seinämät +tulivat jyrkemmiksi. Siellä täällä näkyi karjatalojen ryhmiä sekä +joitakin talonpoikaistupia, jotka ikäänkuin hiipivät ulkonevien +kallionkielekkeiden lähelle hakeakseen turvaa laakson kautta vinkuvia, +kohisevia myrskyjä vastaan. Aurinko laski läntisen taivaanrannan taakse +kullaten vuorien lumipeitteiset huiput ja pienen rautaristin kyläkirkon +tornissa. Kirkosta kaikuivat Ave Marian säveleet saapuessani O:n. +Sieltä oli aikomukseni tehdä jalkamatkoja vuoristoon. + +Kylässä otettiin minut vieraanvaraisesti vastaan ja matkasta väsyneenä +laskeusin aikaiseen levolle, Seuraavana aamuna heräsin pienten kellojen +kilinään laitumelle lähtevien vuohien kaulassa. Nousin avaamaan +ikkunan. Yön varjot pakenivat auringonnousun lähetessä. Päivä sarasti +ja hämärässä avautui silmieni eteen arvokkaiden vuorenhuippujen mahtava +jono. Se muistutti mieleeni Edwin Arnoldin kertoman kuvauksen +näköalasta Prinssi Siddarthan palatsista Vishramvanissa: + + "Vuoristo lepäsi siinä + valkoisena, tahraa vailla + taivasta vasten tarkkaan kuvastui + tietönnä, rajatonna, ihmeellisnä; + sen ylväs korkeus, ääret ilmavat + kohotti korkealle aatoksen + harjuista särmikkäistä, kallioista, + rinteistä vihannoista, jäätiköistä, + rotkoista jylhistä ja jyrkänteistä + ylemmäs, ylemmäs -- se kunnes uskoi + taivaassa seisovansa, jumalten + seurassa haastelevan." + + [Suom. Jussi Snellman.] + + +Pian olin taas matkalla ja astuin laakson läpi joen kulkua seuraten. +Tällä kohden oli joenuoma hyvin kapea ja vaahtosi ja leikki iloisesti +syöksyessään kivien yli, mutta kauempana laaksossa levisi se suureksi +virraksi, joka levollisena ja majesteetillisena matkaili seudun läpi. +Pitkät vuorijonot näyttivät halkaisevan laaksoa, jossa kuljin, joten +aina uusia laaksoja avautui toisten rinnalle. Monet näistä laaksoista +olivat minulle tuttuja, sillä olin niiden kautta risteillyt +parikymmentä vuotta sitten ja olin tarkalleen tutkinut niiden +salaperäisiä luolia ja metsikköjä. Mutta yhtä laaksoa en tuntenut. Se +johti korkealle kaksijakoiselle vuorelle, jonka huipulle oli mahdoton +päästä ja näytti siltä, kuin ei kuolevaisen jalka sinne koskaan voisi +astua. Näkymätön, mutta vastustamaton voima tuntui vetävän minua tätä +laaksoa kohti. Antauduin sen valtaan ikäänkuin tuntien, että laakson +tutkimattomissa syvyyksissä ja tuon saavuttamattoman vuoren juurella +täyttyisivät sydämeni salaisimmat ja epämääräisimmät toivomukset. Oli +kuin selviäisi siellä arvoitus, jonka ratkaisua en kirjoista ollut +löytänyt. + +Aurinko ei vielä ollut noussut taivaanrannan yläpuolelle. Oikealla ja +vasemmalla olevat metsät lepäsivät vielä syvän, yksivärisen mustan +hunnun peittäminä. Astuessani tuohon kapeaan, salaperäiseen laaksoon, +johti tie minut yhä korkeammalle pitkin toisen vuoren seinämää pimeän +metsän halki. Hitaasti ja melkein huomaamatta nousi tie. Ensiksi kulki +se pitkin vaahtoavaa joenuomaa, mutta kuta kauemmaksi tulimme, sitä +heikompana kuului metsäpuron kohina. Yhä kauemmaksi syvyyteen tuntui +virran pauhu haipuvan. Sitten tulivat metsät valoisammiksi ja tummemmat +puut jäivät kauas alapuolelleni. Edessäni ja yläpuolellani kasvoi vielä +siellä täällä puita luoksepääsemättömän vuoren paljailla kielekkeillä. +Yhä nousi tie vuorta kohti. Mutta äkkiä kuulin taas vesiputouksen +kohinan ja uudestaan lähestyin vuorivirran uomaa. Se oli nyt +kallionlohkareiden täyttämä, jotka jättiläisvoima näytti särkeneen +palasiksi ja koonneen sekavaksi röykkiöksi. Kivien välissä vesi +iloisena vaahtosi. + +Siellä täällä oli pieniä, ruohopeitteisiä maasarakkeita, kuin +yksinäisiä pöytiä erämaan keskessä. Veden ja ilman vaikutus oli +hävittänyt niiden perustasta suurimman osan huuhtoen pois maan, joten +saarekkeet nyt muodostivat heikoilla jaloilla seisovia pöytiä. +Lujuudesta huolimatta oli niiden lopullinen häviö vain ajasta +riippuvainen, sillä perusta särkyi vähitellen kokonaan. + +Polku johti minut yhä ylöspäin, kulkien toisinaan lähempänä jokea, +toisinaan kaukana nousten yli suurten kallionlohkareitten, sitten taas +kohoten notkon pohjasta, jonka sulava lumi oli muodostanut. Näin olin +jo tunkeutunut syvälle salaperäiseen laaksoon, kun nousevan auringon +ensimmäiset säteet näkyivät korkealla yläpuolellani olevilla +kallioilla. Erästä taivastatavottelevaa vuorenhuippua ympäröi ikäänkuin +pyhäinkehä, toisella puolen taas virtasi auringonvalo täydellä +loistollaan laaksoon. Lempeä ilmanhenki tuuditti puiden latvoja ja +koivuja, jotka siellä täällä mäntyjen välistä pilkistäen lepattivat +lehviään. Nyt oli aivan hiljaista, silloin tällöin vain kuului tiaisen +piipitys ja harvemmin vielä kirkui ilmassa haukka, joka pitkin, +kaarenmuotoisin liikkein kohosi taivasta kohden päivätyötään alkamaan. +Vähitellen levisi tuhkanharmaille vuorenseinille ja kallioille kalpea, +hopeanvärinen hohde, mutta rotkoissa ja kuiluissa koettivat paksummat, +siniset varjot yhä vastustaa valon vaikutusta. Katsellessani +taaksepäin, näin laakson laajenevan ja alhaalla taustassa välkkyi joki +kiemurrellessaan seudun läpi. Paljon leveämpänä kuin täältä +lähtiessään, synnytti se tuonne niittyjen keskeen lammikkoja, soita ja +lätäköltä. Toisella puolen kohosivat mahtavat, laajat vuorijonot +taivasta kohden ja huippujen välistä kuulsi yhä uusia niiden takaa. +Vuorten juuret peitti sankka kasvullisuus. Kallionkielekkeet taas +loivat vaihtelevan värisarjan silmien nähtäväksi seinien mustasta +varjosta kaukaisimman kukkulan autereiseen valkeuteen, joka herkkine +värineen näytti sulautuvan taivaan kalpeaan sineen. Sinne tänne yli +seudun valoi nousevan auringon hohde valomeren, joka tunkeutuen kallion +kielekkeiden ja puunoksien välistä ilmoitti päiväntähden lähestymistä. +Korkeammat kukkulat lämpenivät jo auringonsäteistä kauan ennen kun valo +uskalsi alas laaksonpohjaan. Ja kun ne täydellä loistollaan kultasivat +vuorenhuiput, heikkenivät tummat varjot yhä enemmän ja haihtuivat +lopulta kokonaan. + +Vihdoin tuli tuo suuri hetki. Aurinko nousi ylevän majesteetillisena +vuorenhuippujen takaa kaikkien nähtäväksi. Varjot pakenivat ja +säteilevä valovirta tunkeusi laaksoon, loisti läpi pimeän mäntymetsän +ja kultasi kaikki vuorenhuiput. Säteet kipinöivät lumi- ja jääkentillä, +joilla ne taittuivat häikäiseväksi valoksi, mutta kallion seinämillä +leikkivät ne pehmein tuhatkimalteisin värivivahduksin. + +Polku kiersi kallionkielekkeen ympäri ja äkkiä seisoin tuon +saavuttamattoman vuorijättiläisen juurella. Paikalta, jonne seisahduin, +levisi melkein puuton taival aina huipulle asti. Vain paikka paikoin +versoi pieni kasvi kivilohkareiden välissä, jotka joskus tuon +salaperäisen vuoren korkeuksista suistuneina olivat tänne lohkoutuneet. +Siellä täällä kasvoi sammalta, johon juurtuneet matalat pensaat +kohottivat vaivaisia aavemaisen näköisiä oksiaan taivasta kohden. Nämä +viheriät sammalkentät peittivät tuon saavuttamattoman vuoren rinteet +aina huipun paljaille, harmaille seinille asti. Jättiläismäisinä +vartijoina uhkaavine katseineen nuo huiput hiljaisesti ja liikkumatta +puolustivat linnoitustaan ylöspäin kiipeävää kasvullisuutta vastaan ja +ajoivat sen takaisin laaksoon. Samoin kuin ennen määräämättömien +aikojen kuluessa riehuu nytkin ikuinen taistelu. Vain taistelevien +joukkojen rintamat vaihtelevat vuosien kuluessa. Muuttumattomina kuin +ijäiset totuudet seisovat paljaat, harmaat kalliot korkeudessa. Siellä +täällä koettaa kasvullisuus tehdä hyökkäyksen heidän valtakuntaansa +samoin kuin harhakuvat todellisuuden maailmaan. Mutta kuolema voittaa. +Yhä uudestaan jäävät viheriöivät keitaat alassyöksyvien kallioiden +alle. Mutta sitten voittaa taasen elämä. Kalliot särkyvät ja niiden +murenevilla huipuilla vihertää taas uusi elämä. + +Alppien kalkkivuoret ovat tuulen ja sateiden vaikutuksesta lohkeilleet +merkillisiksi muodostumiksi, joiden mukaan huiput ovat saaneet nimensä. +Mielikuvitusta ei tarvitse paljoakaan käyttää, jotta jylhän +Keisarivuoren huipussa näkisimme Keisari Barbarossan muodon pitkine, +punaisine partoineen. Kruunu päässä ja valtikka kädessä istuu hän +valtaistuimellaan talvipakkasesta ja kesäkuumasta välittämättä +odotellen herättämistä uuteen elämään. Hochvogel on kuin kotka siivet +levällään ja Widderhorn kuvaa pässin sarvia. Vuoren juurella on maa +enimmäkseen kivilohkareiden ja hiekkakumpujen peittämä. Niiden välissä +levittää leskenlehti suuria viheliäisiä lehtiään ja munkkikaapun +siniset kellokukat heiluttavat päitään. Syrjäisillä paikoilla kasvaa +edelweiss, muodoltaan samanlainen kuin se edelweiss, jonka olen nähnyt +kasvavan Popocatepetlilla Meksikossa sekä Etelä-Amerikan Kordilleilla. +Täällä kasvaa vuorigentiana, alppiruusu, velhonlehti, arnica montana, +salaperäinen hyperikon ja monta muuta harvinaista kasvia, joilla on +lääkitsevä voima ja salaperäinen vaikutus. Missä maapohja on paksumpaa, +kasvaa hiukan suurempia kasveja, mutta useimmat pienet maakummut ovat +liian matalia jaksaakseen ravita puita. Ne voivat kyllä kasvaa jonkun +matkaa ylöspäin, mutta jonakin päivänä lakaisee myrsky yli kallioiden +ja alkaa hävitystyötään. Mahtavat, vanhat puut, joiden voimakkaat oksat +olivat puhkaisseet maapohjan, makaavat siellä täällä ojentaen +kaarnattomat, haalistuneet oksansa taivasta kohden kuin lihattomat +käsivarret. On ikäänkuin he vielä kuoleman hetkellään olisivat turhaan +apua huutaneet. Kääpiöpuut kasvavat kukkaisruumiitten yli ja ravitsevat +itseään kuolleitten ydinvoimalla. + +Näillä vuorilla sulautuvat vuodenajat huomaamatta toisiinsa. Nyt oli +kevät, mutta kuitenkin näkyi kitukasvuisten mäntyjen vihertävien oksien +lomasta punaisia ja keltaisia syksynvärittämiä lehtiä. Jyrkillä +rinteillä kasvava sammal on sekin punertavaa kuin syksyllä. Kuiluissa +ja notkoissa on vielä kuluneen talven lunta ja jäätä. Mutta yläpuolelle +punaisen ja viheriän ja yläpuolelle puhtaan valkoisen lumen kohoavat +vuorenkukkuloiden harmaat joukot. Ne muodostavat pylväskäytävineen ja +kattohuippuineen, kupuineen, suippopatsaineen ja tornineen jumalien +rakentaman kaupungin. Taustassa levittää taivas sinisen tai harmaan +katoksen sen yli. Pieniä puroja virtaa rotkoista rinteiden poikki. Ne +syöksyvät alas kallionkielekkeiltä ja haihtuvat höyryksi, ennenkun ovat +päässeet pohjaan asti. Kalliotkin ovat toisin paikoin onttoja +muodostaen sinne tänne notkoja, jotka osoittavat pienten vesisuonien +voiman silloin kun ne huippujen sulaneesta lumesta ovat paisuneet. + +Jonkun aikaa nautin ihanasta näköalasta. Jatkoin sitten matkaani ja +lähestyin vuoripuroa, joka näytti saaneen alkunsa kauempana olevasta +vesiputouksesta. Seurasin sen kulkua. Vesi oli niin ihmeellisen +kirkasta, että pieninkin kivi eroittautui puron pohjassa. Toisin +paikoin näytti se liikkumattomalta, kuin juoksevassa tilassa oleva +auringonsäteitten läpäisemä kristalli. Kun este sattui tielle, vaahtosi +se korkealle kuin äkillisen vihan valtaamana, syöksyen toisinaan taas +pieninä putouksina iloisesti tanssien kivien välissä ja monivärisenä +kimallellen auringossa. + +Tässä erämaassa ei mikään muistuttanut mieleen ihmisen olemassaoloa. +Joskus vain näki poikkisahatun puunpätkän, joka viittasi ihmiskäden +hävittävään toimintaan. Vanhoihin, onttoihin ja lahonneihin puihin oli +kokoontunut sadevettä, joka välkkyi auringonpaisteessa pienen peilin +tavoin. Sellaisia varmaankin käyttivät vedenneidot. Veden rannalla +kasvoi pieniä sieniä, jotka mielikuvituksessamme muuttuvat haltioiden +ja keijukaisten pöydiksi, tuoleiksi ja teltoiksi. + +Jalkani upposi nyt pehmeään sammalpeittoon, jolla paikoittain kasvoi +suuria valkoisia ohdakkeita. Niiden suipoilla lehdillä välkkyivät +auringonsäteet. Edessäni oli pieni petäikkö kuin keidas erämaassa. +Siellä teki mieleni levätä ja nauttia luonnon ihanuudesta. Laskeusin +pitkälleni mäntyjen varjoon. Kaukaa kuului vuoripuron kohina ja +silmieni edessä haihtui vesiputous höyrypilveksi, jossa aurinko +liekehti kaikissa sateenkaaren väreissä. Vesihöyry putosi +kallionnotkoon, jonka sammalpeitteisellä rinteeellä pieni vesiputous +kaivoi itselleen tien. Sieltä kiiruhti se hopeaisena suihkuna alas +laaksoon jokeen yhtyäkseen. + +Kauan katselin veden leikkiä ja kuta kauemmin sitä katselin, sitä +tutummaksi tulivat siinä olevat muodot. Hyvin kauniit, ylimaalliset +olennot näyttivät tanssivan edestakaisin vesihiukkasten keskessä. He +viittasivat käsillään auringonpaisteessa ja pudistelivat vuotavaa +hopeasuihkua hiuksistaan ja liehuvista kiharoistaan. Heidän naurunsa +soi kuin Minnehahaputouksen helinä. Kallion kielekkeillä irvistelivät +maahenget ja tontut katsellen salaa keijukaisten tanssia. Putouksen +yläpuolella näytti vesi ennen syöksyään hiukan peräytyvän, mutta alas +päästyään tunki se kärsimättömänä esteitten läpi, eikä näyttänyt kyllin +nopeasti pääsevän pois kotisijoiltaan. Alhaalta laaksosta kaikui tänne +korkeuksiin äänekäs riemulaulu. Oli kuin puro laulaisi ilostaan +yhtyessään jokeen. + +Mistä johtuu, että tällaisia kuvittelemme? Minkätähden annamme +"kuolleille kappaleille" inhimillisen tajunnan ja tunnon? Miksi emme +onnen hetkinä tyydy siihen tietoisuuteen, että elämme ruumiissa? +Minkätähden pyrkii tajuntamme hurjasti pois vankilastaan kaivaten +yhtymistä kaikkialliseen elämään? Onko meidän elämämme vain ruumiimme +elimellisen toiminnan tulos, vai onko se kaikkiallisen elämän ilmennys, +joka samalla yhtyy polttopisteeseen fyysillisessä ruumiissa? Onko +personallinen tajuntamme olemassaolo riippuvainen fyysillisen ruumiin +olemassaolosta ja kuoleeko se tämän mukana? Vai onko olemassa henkinen +elämä, kuuluva ihmisen korkeammalle, kuolemattomalle ja näkymättömälle +itselle, joka tosin määrätyksi ajaksi on yhdistetty fyysilliseen +ruumiiseen, mutta joka kuitenkin voi elää siitä riippumatta? Jos näin +on asia, jos fyysillinen ruumiimme vain on välikappale, jonka avulla +tajuntamme toimii, niin ei tämä välikappale voi olla todellinen +itsemme. Jos tämä edellytys pitää paikkansa, niin on todellinen itsemme +siinä, missä tajuntamme on ja se voi siis olla olemassa ruumiista +riippumatta. Kun hengessämme leijailemme vuorenhuippujen ääriä myöten, +kun vähitellen laskeudumme ja taasen nousemme ylöspäin, kun +mielikuvituksessamme tarkastelemme kaikkia noita kaukaisia paikkoja ja +näemme ne yhtä selvinä kuin aivan läheltä katsottuna, silloin tunnemme +myöskin yhtä suurta iloa ja riemua, kuin jos todella olisimme siellä +olleet. On kuin olisimme jättäneet jälkeemme aineellisen ruumiimme +siitä syystä, että se oli liian raskas kantaakseen henkeämme tuon +taivasta tavoittelevan vuoren huipulle asti. Tietysti täytyy jonkun +tajuntamme ja elämämme osan jäädä fyysilliseen muotoomme, jotta se +kykenisi elämään poissaolomme aikana ja samalla huolehtia sen +elintoiminnoista. Olemmehan lukeneet somnabuleista ja haltioissa +olleista henkilöistä, joiden sisäinen henkinen itse kaikkine tajunnan, +tunnon ja havainnonkykyineen on ollut eroitettuna näennäisesti +kuolleesta ruumiistaan. Se on matkaillut kaukaisissa maissa, on +palannut takaisin ajatuksen nopeudella tuoden mukanaan kuvauksia noista +näkemistään paikoista, kuvauksia, jotka sittemmin ovat oikeiksi +todistetut. Miksi näemme elämän kaikissa kappaleissa, vieläpä +kuolleissakin, jos vain itse kykenemme asettumaan sellaiseen tilaan, +että voimme havaita niiden elävän? Onko maailmankaikkeudessa ylimalkaan +mitään kuollutta? Eikö kivikin pidä osasiaan koossa vetovoiman avulla +ja eikö sitä painolaki vedä maata kohti? Eivätkö veto- ja painovoima +ole energiaa ja eikö voima juuri ole sielu, se sisäinen vaikutin, joka +aiheuttaa näkyväisen, ulkonaisen ilmennyksen, sen, jota sanomme +aineeksi. Sehän lopuksi kuitenkin on samaa kuin voima tai olemus tai +millä nimellä tahdommekaan nimittää asiaa, jota emme voi käsittää. Näin +ollen olisi kaikissa kappaleissa elämä ja sielu. Ja voisimmehan myöskin +ajatella sieluolemuksia, joiden ulkonainen muoto ei ole niin karkea +kuin omamme ja jotka sen tähden ovat fyysillisille aistimillemme +näkymättömiä, vaikkakin sielumme voi ne havaita. + +Luonnon hiljaisuudessa muuttuvat ajatukset valve-uniksi ja unet +näyiksi. Kuvittelen, kuinka tässä ihanassa erämaassa viettäisin loput +elämästäni, ehkäpä vielä jakaisin olinpaikkani muutamien samoin +ajattelevien ystävieni kanssa. Kuvittelen, kuinka me yhteisine +harrastuksinemme eläisimme onnellisina yhdessä ja pyrkisimme +totuudentietoon. Täällä, kaukana pintapuolisesta, alhaisesta ja +jokapäiväisestä elämästä kykenisi ihminen saavuttamaan paljon selvemmän +henkisen havaintokyvyn, paljon syvemmän ajatusten keskittämistaidon +sekä paljon korkeamman luonnon salaisuuksien ymmärtämyksen. Kuinka +tarkaksi havaitsemaan sekä ulkonaisia että sisäisiä kappaleita +kehittyisivätkään aistimme! Kuinka tarkasti oppisimmekaan itseämme +tuntemaan! Mitä enää välittäisimme niistä narrimaisuuksista, joita +nimitämme seurusteluksi! Mitä meihin enää koskisi se suuri +hullujenhuone, jota sanomme maailmaksi! Täällä saisimme häiritsemättä +elää omassa itsessämme irroitettuina seuraelämän painostavasta +toiminnasta, joka päivittäin ja hetkittäin saattaa meidät muuttamaan +omaa itseämme -- olemaan siellä, jossa emme mielellämme tahdo olla, +toimimaan, niinkuin emme mielellämme tahdo toimia ja kumartamaan +"tapa"-nimistä jumaluutta, jota kuitenkin sydämissämme halveksimme. + +Olisiko meillä hyötyä sellaisesta elämästä ja olisiko siitä hyötyä +muille? -- Jos on totta, että maailma ja me itse olemme aatteesta +rakennetut, niin juuri tällaisessa erämaassa olisi meillä parhaimmat +edellytykset käsittämään aatteita ja niitä muodostelemaan. Ajatuksista +ja aarteista ei voi tulla harhakuvia. Niillä täytyy olla todellinen +olemassaolo, yhtä todellinen ja ehkäpä vielä kestävämpi kuin tämän +maailman objektiivisillä kappaleilla. Mehän tiedämme, että aatteet +jäävät elämään kun muoto, missä ne ilmenevät, on särkynyt. Me tiedämme, +että aatteet, samoin kuin muutkin hedelmät, syntyvät ja tuleentuvat. Ja +kun jokin aate on kypsä, näkyy se henkisellä taivaalla ja jotkut harvat +vastaanottavaiset henget omaksuvat sen. Henget, jotka kykenevät yleviä +aatteita käsittämään ja muodostelemaan ja antamaan niille aineellisen +ilmennysmuodon, voivat tehdä ihmiskunnan hyväksi paljon enemmän +elämällä yksinäisyydessä, kuin ollessaan maailman keskessä, jossa +heidän työtään vähemmän tärkeät asiat alituiseen häiritsevät. -- +Aatteet, joita hän muovailee, eivät kuole hänen ruumiinsa kanssa. Ne +heijastuvat siihen suureen peiliin, jota sanomme astraalivaloksi ja +säilyvät maailman muistissa, jotta taas toiset voisivat niihin tarttua +ja niitä hyväkseen käyttää. + +Mikä on kaiken lopuksi tuo olento, jota sanomme ihmiseksi? Mikä on tuo +elävä, lihasta, verestä ja luista rakennettu eläimellinen elimistö, +joka elää aikansa ja sitten kuolee ja jota useimmat ihmiset +kunnioittavat niin suuresti, kuin jos se olisi heidän kuolematon +itsensä. Sen mukavuuden tähden he usein ovat valmiit uhraamaan +itsekunnioituksensa, arvonsa, kunniansa ja hyveensä. Onko se muuta kuin +eläin, jonka älytoimintaa hallitsee korkeampi tahto kuin muiden +eläimien? Voiko tämä älytoiminta olla kuolleen aineen mekaanillisen, +kemiallisen ja fysiologisen toiminnan tulos? Jos ei niin ole, mikä +silloin aiheuttaa tuon toiminnan ja voiko sen syy olla muodosta +riippumaton? Mitä on ihminen ilman älyä? Jos äly on hengen ominaisuus, +joka tuntuu välttämättömältä, niin mitä olisi silloin ihminen ilman +henkeä, ilman henkistä älyä? + +Miettiessäni näitä kysymyksiä kuului aivan vieressäni typerä naurahdus. +Olin ollut niin syventyneenä omiin ajatuksiini, etten ollenkaan ollut +huomannut vieraan lähestymistä. Nostin katseeni ja näin aivan +vieressäni erään noita puoleksi mielenvikaisia olentoja, joita sanotaan +kretiineiksi ja joita usein näkee Sveitsin ja Savoijin vuoristoissa. +Olin hiukan hämmästynyt ja harmissani tuosta epämieluisasta +keskeytyksestä ja kysyin sentähden jonkun verran jyrkällä äänellä: +"Mitä haluatte?" + +Leveä irvistys levisi kääpiön kasvoille, -- kääpiö hän varmaankin oli +-- ja hän vastasi: "Mestari sanoo, että minun on tuotava sinut hänen +luoksensa." -- Hämmästyin hiukan hänen vastaustaan, mutta kun muistin, +että kääpiö oli tylsämielinen ja ettei häneltä niin muodoin voinut +odottaa järkevää vastausta, kysyin vaan: "Kuka on Mestarisi?" -- Hänen +vastauksensa kuului: "Imperaattori." -- Sitä sanaa lausuessa näytti +älyn kipinä valaisevan hänen silmiänsä ja hänen äänensä sointu tuntui +osoittavan, että tuo imperaattori, olkoon hän sitten kuka tahansa, +epäilemättä oli henkilö, jota kretiini ehdottomasti totteli. Koetin +vielä tehdä kysymyksiä kääpiölle saadakseni selvää siitä, kuka hänen +imperaattorinsa oli ja missä hän asui, mutta kaikki ponnistukseni +olivat turhia. Hän oli epäilemättä tylsämielinen, sillä hän vain +irvisteli ja toisti ennen lausumansa sanat. -- Päätin lopuksi kuitenkin +seurata häntä nähdäkseni kuinka seikkailu päättyisi. -- + +Kretiini astui edellä ja minä seurasin häntä. Hän vei minut tuon +saavuttamattoman vuoren juurelle. Astuessamme kääntyi tylsämieli usein +taaksepäin nähdäkseen seurasinko häntä. Minulla oli hyvä tilaisuus +tutkia hänen pukuansa ja vartaloansa. -- Hän ei ollut kolmea jalkaa +pitempi ja silminnähtävästi kyttyräselkäinen. Yllään oli hänellä ruskea +takki, johon oli kiinnitetty hilkka. Tämä teki hänet pienen P. +Augustinuksen järjestöön kuuluvan kapusiiniläismunkin näköiseksi. Hyvin +suurta päätä ja epäsuhtaisen paksua ruumista kannattivat hyvin hennot, +pienet sääret. Jalat taas näyttivät harvinaisen suurilta. Ehkäpä +riippui hänen pienestä vartalostaan ja kasvojen raikkaasta ja terveestä +väristä, että hän näytti melkein lapselta. Tätä olettamusta vastusti +melkoisen pitkä parta, joka ympäröi hänen kasvojaan. Kädessä kantoi hän +lahon puun oksasta taitettua sauvaa, jonka hän nähtävästi oli tieltä +löytänyt. + + + + +II. + +TEOSOFINEN LUOSTARI + + +Seurasin kaameaa opastani ja tulimme pian taas polulle, joka kulki +pitkin joenuomaa. Vesi virtasi rauhallisena valkoisten piikivien +peittämän pohjan yli ja sen mataluus osoitti, että olimme lähellä +lähteitä. + +Kulkiessamme tuota salaperäistä vuorta kohti näyttivät sen kiviseinät +nousevan kohtisuorasti maasta, eikä missään näkynyt kohtaa, mihin muu +olento, kuin lintu, olisi voinut astua. Mutta kun lähestyimme sitä, +havaitsin seinässä halkeaman, joka avautui sisäänpäin kuin rotko tai +tunneli. Astuessani siihen huomasin heti, että se kulki mahtavan +kiviseinän halki ja vei meidät toisella puolella olevaan laaksoon. +Muutamilla askeleilla pääsimme tunnelin toiseen päähän ja huuliltani +pääsi riemun ja ihmetyksen huudahdus nähdessäni kaiken sen kauneuden, +joka silmieni eteen levisi. + +Edessäni oli saavuttamattomien vuorenhuippujen ympäröimä laakso. Ja +tähän laaksoon olivat luonto ja taito yhteisvoimin luoneet ylimaallista +kauneutta. Se avautui kuin ääretön ulappa silmieni eteen ja sulkeutui +taas taustassa jonkinlaisena amfiteatterina. Maan peitti lyhyt, viheriä +ruoho ja vaahterapuut. Kaikkialla näkyi metsiä ja lehtoja, järviä ja +pieniä puroja. Keskellä maisemaa kohosi ylevä vuorenhuippu korkealle +avaruuden eetteriin. Siihen oli muodostunut notko, jonka yläpuolella +riippui kallionkielekkeitä. Alle jäi ontto paikka kuin mahtavan aallon +pohjaksi, jonka maagillinen sana oli kiveksi kironnut. -- Kiviseinät +laskeutuivat voimakkaasti vedetyin piirtein kohti alempana olevaa +äyrästä ja nousivat sitten taas jyrkkinä mahtavaan korkeuteen. -- Tämän +ylevän kauneuden näkeminen hämmästytti minua kovasti. Oppaanikin näkyi +ymmärtävän yllätykseni, sillä hän seisahtui ja hymyili iloissaan +peittämättömästä ihmetyksestäni. -- Ympäröivä hiljaisuus olisi ollut +täydellinen, ellei sitä olisi häirinnyt pienen putouksen kohina vähän +matkan päässä vasemmalla. Se juoksi jyrkän rinteen yli ja kuvastui +laskiessaan juoksevana hopealankana tummanharmaata kalliota vastaan. +Putouksen yksitoikkoinen kohina juhlallisen hiljaisuuden vastakohtana +tuntui ajanvirran tuohinalta ijäisyyden valtakunnassa. Tunsin toisen +maailman kuin sen, missä tähän asti olin elänyt, laskeutuvan luokseni. +Ilma tuntui puhtaammalta, valo eetterimäiseltä, ruoho viheriäisemmältä +kuin tunnelin toisella puolen. Tunsin olevani rauhan laaksossa, +autuuden ja tyytyväisyyden paratiisissa. + +Korkealla huipulla näin eräänlaisen palatsin, linnoituksen tai +luostarin ja lähemmäksi tultuani huomasin sen olevan kivestä tehdyn +lujan rakennuksen. Sen korkeat muurit kohosivat ympäröivien puiden +latvojen yläpuolelle ja jonkinlainen temppelinkupu peitti katon. +Rakennuksen ulkoseinät olivat tiiviisti yhteenliitetyt, muoto oli +suorakulmainen, eikä näyttänyt olevan minkään erikoisen rakennustyylin +mukaan pystytetty. Sitä koristi monet akkunat, pienet tornit, +parvekkeet ja verannat. + +Laakson toisella puolella oli luonto ylevä ja kaunis. Harmaat, +jättiläismäiset kalliot kohosivat loppumattomina teräksensinistä +taivasta kohti Korkeimman huipun alapuolelle oli valkoisia pilviä +kokoontunut kuin nauhaksi vuoren ympärille, joten ne näyttivät +eroittavan pään muusta ruumiista. Vuoren alaosa oli osaksi varjojen +peitossa, osaksi heikon, henkimäisen valon kirkastama. Tämä sai aikaan +lumoavan vaikutuksen. Siinä, missä pilvenjoukot kokoontuivat +vuorenseinää vastaan, kuvastui kuin hävityksen maailma. Vuoren seinusta +näytti rikkirevityltä ja autioiden kallionröykkiöiden yksitoikkoisuutta +häiritsi vain lumikinosten jäännökset rotkossa ja kuiluissa. + +Kuljimme eteenpäin ja saavuimme leveään lehtikujaan, joka vei +rakennukselle. Siinä huomasin jalon ja arvokkaan näköisen miehen meitä +lähestyvän. Hän oli verhottu keltaiseen kaapuun, päätä peitti +lainehtiva musta tukka ja käynti oli joustava. Kun kretiini näki +miehen, kiiruhti hän hänen luokseen, lankesi polvilleen hänen eteensä +ja hävisi sitten. + +Olin kovin hämmästynyt tästä ihmeellisestä tapaamisesta, mutta en +saanut aikaa sitä mietiskelemään, sillä vieras tuli luokseni ja lausui +minut tervetulleeksi. -- Hän näytti noin 35 vuoden ikäiseltä ja oli +vartaloltaan pitkä ja kookas. Katseensa oli lempeä ja ystävällinen ja +näytti tunkevan läpi koko olemukseni ja lukevan kaikki sisäisimmätkin +ajatukseni. "Varmaankin on tuo mies adepti", ajattelin. + +"Niin", vastasi vieras, joka oli lukenut ajatukseni. "Olet joutunut +adeptien luo, joita niin paljon olet ajatellut ja joiden tuttavuuteen +niin monasti olet kaivannut pääseväsi. Vien sinut temppeliimme ja +saatan sinut muutamien kulta- ja ruusuristi-veljesten kanssa +tuttavuuteen." + +Katsahdin häneen ja tuntui kuin ei tuo mies olisikaan ollut minulle +vieras. Hänessä oli jotain hyvin tuttua, ikäänkuin olisin tuntenut +hänet jo vuosikausia, vaikken muistissani löytänyt hänelle sijaa. +Ponnistelin turhaan aivojani, saadakseni selville, missä ja milloin +olin hänet tavannut tai edes jonkun hänen näköisensä. Mutta taaskin +vastasi rosenkreuziläisjärjestön imperaattori, joka hän tuntui olevan, +lausumattomiin ajatuksiini. "Olet oikeassa. Emme enää ole vieraita +toisillemme, sillä olen usein ollut luonasi, vaikket ole minua nähnyt. +Olen johtanut aatteiden virtaa aivoissasi sinun niitä järjestellessä ja +paperille pannessa. -- Sitä paitsi olet usein käynyt täällä ja +seurustellut minun ja veljien kanssa fyysillisen ruumiisi nukkuessa. +Mutta palatessaan lihasta ja verestä koottuun verhoonsa, ei sielusi ole +jaksanut painaa ruumiin muistiin elettyjä kokemuksiasi. Siksi et ole +herätessäsi muistanut mitään toisella puolella tekemistäsi +havainnoista. Eläimellisen muodon muisti pidättää vain ulkonaisten +aistimien kautta tulleet vaikutelmat. Henkinen muisti herää, kun +tulemme henkiseen tilaan." + +Sanoin imperaattorille pitäväni tätä päivää elämäni onnellisimpana ja +valitin vain, etten ainaiseksi voinut sinne jäädä. Tunsin itseni +arvottomaksi elämään olentojen seurassa, jotka olivat niin korkealla +oman kehitysasteeni yläpuolella. + +"Emme salli sinun pian lähtevän luotamme", vastasi Mestari. "Saat +riittävästi aikaa tutkiaksesi elämäämme, mutta sinun on mahdotonta +vielä jäädä tänne ainaiseksi. Sinussa on vielä paljon alhaisia ja +eläimellisiä aineksia, jotka muodostavat itsesi osan. Ne eivät kauan +jaksaisi kestää tämän paikan puhtaan ja henkisen ilmapiirin hävittävää +vaikutusta. Koska elimistössäsi ei vielä ole riittävää määrää +todellisia henkisiä aineksia voidaksesi lujasti ja voimakkaasti sitä +vastustaa, niin tulisit tänne jäätyäsi pian hyvin heikoksi ja ruumiisi +kuluisi kuin keuhkotautisen. Et olisi täällä onnellinen, vaan +päinvastoin onneton ja pian kuolisitkin." + +"Mestari", sanoin minä. "Ainakin toivon, että täällä ollessani oppisin +tuntemaan niiden suurten, tuntemattomien voimien salaisuuden, joita +sinulla on ja joiden kautta sinä, kuten sanotaan, kykenet muuttamaan +kappaleet toisiksi ja tekemään alemmista metalleista kultaa." + +"Siinä ei ole mitään salaperäistä tai ihmeellistä, ystäväni", vastasi +imperaattori. "Ne asiat eivät ole ihmeellisempiä kuin tavallisimmat, +jokapäiväiset luonnonilmiöt. Ne ovat salaperäisiä vain niille, jotka +omien väärien käsitystensä ja arvostelujensa kautta ovat estetyt +totuutta näkemästä. Niiden ei tarvitse meitä hämmästyttää sen enempää +kuin kuun kiertokulku maan ympäri tai kukan kasvaminen. Kaikki riippuu +vain sen alkeisvoiman toiminnasta, jota sanomme tahdoksi ja joka +saattoi itse maailmankaikkeuden syntymään. Se ilmenee olemisen +seitsemällä tasolla monella tavalla sekä mekaanisena, että henkisenä +voimana. Mutta se on aina vaan tuo sama alkuperäinen tahdonvoima, joka +toimii ihmisen elimistön välityksellä ja jota ihminen älynsä avulla +johtaa." + +"Siinä tapauksessa", sanoin minä, "olisi etupäässä opittava, kuinka +tahdonvoiman saisi suurenemaan." + +"Ei niin", vastasi imperaattori. "Tahto on kaikkiallinen voima. Se +pitää maailmat koossa avaruudessa ja määrää kiertotähtien kulun. Se +täyttää ja läpäisee kaiken, eikä tarvitse voimistuttamista. Se on +itsessään kyllin voimakas kaiken mahdollisuuden aikaansaamiseksi. Sinä +olet vain välikappale, jonka kautta tuo kaikkiallinen voima toimii ja +ilmenee, ja saat tuntea sen täysintä voimaa, jos et pyri vastaan +kapinoimaan. + +"Mutta jos kuvittelet itselläsi olevan oman tahdon, jonka toimintatapa +eroaa kaikkiallisesta tahdosta, niin kiertelet vain mielessäsi +kaikkiallisen tahdon pientä osaa ja kapinoit suurta alkeisvoimaa +vastaan. + +"Kuta suuremmaksi kuvittelet oman tahtosi, sitä suurempaan ristiriitaan +tulet maailmankaikkeuden alkuperäisen voiman kanssa ja koska vain olet +sangen vähäpätöinen osa maailmankaikkeudesta, joudut häviölle ja +työskentelet itseäsi vastaan. + +"Mutta sinun tahdollasi on mahtava voima, jos se yhtyy yleishengen +tahtoon. Tahtosi on voimakkain, kun ei sinulla ole omaa tahtoa, vaan +kaikessa tottelet lakia." -- + +"Kuinka voimme silloin saada mitään aikaan", kysyin. "Jos emme voi oman +tahtomme voimalla mitään tehdä, niin voimmehan yhtä hyvin olla kokonaan +yrittämättäkään ja vain odottaa, että luonto tekisi tehtävänsä ilman +meidän apuamme." + +"Emme saa mitään hyödyllistä aikaan koettamalla käyttää omaa tahtoamme, +mutta ymmärrystämme ja älyämme tulee ja täytyy meidän käyttää johtamaan +ja ohjaamaan luonnossa aina valmiina olevaa kaikkiallista tahdonvoimaa. +Voimme silloin muutamissa minuuteissa aikaansaada asioita, joiden +toimittamiseksi tajuton luonto ilman meidän apuamme olisi tarvinnut +paljon pitempiä ajanjaksoja. Mylläri, joka käyttää virran vettä +myllynsä liikkeelle panemiseksi, ei hanki vettä. Hän ei myöskään koeta +kääntää virtaa kulkemaan ylöspäin lähteitään kohti. Hän ohjaa sen vain +määrättyihin kanaviin käyttäen jo ennestään virtaavaa vettä älynsä +avulla omiin tarkoitusperiinsä. -- Samalla tavalla toimii adepti. Hän +johtaa vain jo ennestään olemassaolevaa voimaa älynsä avulla ja +sentähden hän luonnonlakien mukaisesti aikaansaa määrätyitä toimintoja. +-- Ihmisen äly on ehkä ainoa ominaisuus, jota hän todella voi omakseen +nimittää. Ja korkein älytaso, mille hän voi nousta, on se, missä hän +havaitsee kaikkiallisen totuuden. -- + +"Näetkö tuolla pilven, joka on kokoontunut vuorenhuipun alle", jatkoi +adepti. "Se jää siihen, kunnes ilmavirta lakaisee sen pois, tai kunnes +lämmönvaihto saattaa sen joko laskemaan tai nousemaan. Jos me sen +hävitämme saattamalla kaikkiallisen luonnonvoiman vaikuttamaan sen +sankkoihin joukkoihin, niin emme toimi luonnonlakeja vastaan, vaan +ohjaamme niitä älymme avulla." + +Näin puhuessaan nosti Mestari kätensä kohti vuorenhuippua, jonne pilvet +olivat kokoontuneet ja silmänräpäyksessä näyttivät nuo tiiviit +ainejoukot rupeavan elämään. Ne alkoivat kieriä ja tanssia ja nousivat +lopuksi savupylvään tavoin vuoren huipulle, siitä taas korkealle +ilmaan, joten huipusta tuli tulivuoren näköinen. Sitten ne taas +kokoontuivat korkealle huipun yläpuolelle pieneksi, hopeiseksi +pilveksi, joka kimalteli auringonpaisteessa. + +Ihmettelin tätä elämänilmausta pilvessä, mutta adepti, joka luki +ajatukseni, sanoi: "Elämä on kaikkiallinen. Se on samaa kuin tahto. +Ihminen ei itse sitä huomaa, mutta kuitenkin omistaa hän sen +täydellisesti. Hän saa siitä määrätyn osansa astuessaan elämään. Luonto +varustaa hänet sillä, antaa sen hänelle lainaksi, mutta hänen on se +takaisin maksettava lähtiessään pois maailmasta. Vain se ihminen, jonka +onnistuu kätkemään kestävään sisäiseen itseensä määrätyn määrän tätä +elämänprinsiippiä, voi sanoa elämää omakseen ja voi sitä säilyttää +vielä ruumiin kuolemankin jälkeen." + +Tämän keskustelun aikana olimme hitaasti lähestyneet rakennusta, ja +olin nyt tilaisuudessa tarkastamaan kaikkia yksityiskohtia sen +ulkonäössä. Se oli ainoastaan kaksikerroksinen, mutta huoneet näyttivät +hyvin ilmavilta. Muodoltaan se oli suorakulmainen, ympärillä kasvoi +tammia ja vaahteroita. Ulompana oli suuri puisto. + +Seitsemän valkoista marmoriporrasta johti ylevännäköiselle käytävälle, +jota kaksi mahtavaa graniittipylvästä kannatti. Oven yläpuolelle oli +kultakirjaimilla kaiverrettu: "Jätä tänne astuessasi jälkeesi kaikki +pahat ajatukset." + +Astuimme porttikäytävän läpi suureen, kivilaatoilla silloitettuun +eteiseen. Keskellä huonetta oli korkealla jalustalla Gautama Buddhan +kuvapatsas. Seinät olivat koristetut kirjoituksilla, jotka käsittivät +vanhojen viisaiden tärkeimpiä opetuksia. Oikealla ja vasemmalla avautui +ovia pitkiin käytäviin, jotka veivät veljien asuinhuoneisiin, mutta +sisäänkäytävää vastassa oleva ovi vei ihmeelliseen puutarhaan. Siellä +oli puita ja kasveja, joita muuten vain näkee troopillisissa maissa. -- +Puutarhan taustassa oli valkoinen marmorinen rakennus, jota peitti +kupukatto, se sama, jonka jo laaksoon astuessani olin kaukaa nähnyt. +Kupukatolla oli hopeinen lohikäärme kultaisen maapallon päällä. + +"Tämä on temppelimme kaikkein pyhin", sanoi Mestari. "Sinne et voi +päästä. Jos koettaisit sinne pyrkiä, seuraisi silmänräpäyksellinen +kuolema. Ja joskin voisit elävänä siihen astua, ei se sinua +hyödyttäisi, sillä tämä pyhäkkö pysyy pimeänä jokaiselle, joka ei tuo +mukanaan omaa henkistä valoaan, jumalallisen älyn sammumatonta +soihtua." + +Astuimme erääseen käytävään. Vasemmalla puolella oli useita ovia, +joista päästiin veljien huoneisiin. Mutta oikeanpuolisella seinällä, +josta siellä täällä avautui ovia troopilliseen puutarhaan, oli ovien +välissä lukuisia maalatuita maisemakuvia. Yksi kuva esitti intialaista +maisemaa, jonka taustassa oli valkoinen, lumipeitteinen Himalaya. +Etupuolella oli taas eräänlainen kiinalainen pagoda pienine järvineen +ja metsikkökumpuineen. + +"Nämä kuvat", selitti Mestari, "esittävät erilaisia järjestöömme +kuuluvia luostareita tai pyhäkköjä. -- Tuo, jonka näet edessäsi, +sijaitsee järven rannalla Tibetin sisäosissa ja siinä asuu eräs +järjestömme korkeimmista adepteista. Kukin kuva näyttää osan siitä +maasta, jossa luostari sijaitsee ja sen kautta saa katselija tarkan +kuvan paikallisluonteesta. Mutta näillä kuvilla on sitäpaitsi eräs +okkultinen ominaisuus, jonka huomaat vasta kun keskityt tarkastamaan +jotain määrättyä kohtaa kuvassa." + +Kun sen tein ja keskitin huomioni pyhäkön suureen sisäänkäytävään, +avautui ihmeekseni ovi ja eräs intialainen mies astui siitä ulos. Hänen +voimakas vartalonsa oli verhottu valkoiseen, loistavaan pukuun ja pään +ympärille oli kääritty vaaleankeltainen turbaani. Tunsin hänet heti +tibetiläiseksi adeptiksi, jonka usein juuri sellaisena olin nähnyt +valveunissani. Hänkin näytti tuntevan minut ja nyökkäsi hymyillen +päätään. Kumarsin tervehtien vastaukseksi. Vartija toi sitten näkyville +erinomaisen kauniin hevosen, jolle mies nousi ratsastaen sitten +tiehensä. + +Olin sanattomana hämmästyksestä, mutta imperaattori vei minut hymyillen +eteenpäin lausuen Shakespearen tunnetut sanat, jotka hän hiukan muutti +tilanteen mukaisiksi: "Taivaan ja maan välillä on paljon sellaista, +jota eivät teidän filosofinne käsitä." + +Astuin toisen kuvan eteen, joka esitti egyptiläistä maisemaa. Etualalla +oli luostari, taustassa pyramiidit. Se oli nähtävästi ympäristönsä +vaikutuksesta synkemmän näköinen kuin edellinen. Seuraavassa kuvassa +oli samantapainen rakennus troopillisessa vuoriseudussa, -- adeptin +selityksen mukaan Etela-Amerikan Kordilleilla. Seuraava kuva esitti +taas muhamettilaista temppeliä minareteineen ja puolikuineen +niiden huipussa. Lausuin hämmästykseni siitä, että kaikki +maailman uskontojärjestelmät näyttivät olevan edustettuina +rosenkreuziläisjärjestössä. Sanoin aina luulleeni, että +rosenkreuziläiset olivat yksi korkeimpia kristillisiä järjestöjä. + +Taaskin luki imperaattori ajatukseni ja opasti minua. + +"Rosenkreuziläisjärjestö tai kulta- ja ruusuristinjärjestö on +verrattain uudenaikainen nimitys. Sitä käytti ensiksi Johann Valentin +Andrea, joka sepitti kertomuksen ritari Christian Rosenkreuzistä samoin +kuin Cervantes Don Quichote de la Manchasta. Saadakseen naurunalaisiksi +aikansa luulotellut adeptit, reformaattorit ja kullantekijät kirjoitti +hän kuuluisan Fama Fraternitatis-nimisen kirjansa. Ennen hänen +lentokirjasensa ilmestymistä ei rosenkreuziläisen nimellä ymmärretty +ketään määrättyyn järjestöön tai sennimiseen seuraan kuuluvaa henkilöä. +Se oli vain lajinimi, jota käytettiin merkitsemään kaikkia +okkultisteja, adepteja, alkemisteja ja ylipäänsä kaikkia, joilla oli +okkultisia tietoja tai sanoivat itsellään niitä olevan. Sellaisilta +henkilöiltä sopi siis odottaa, että he tunsivat ruusun ja ristin +salaiset, pyhät merkit, merkit, jotka kristillinen kirkko oli +omaksunut, mutta joita se ei ollut keksinyt. Niitä olivat kaikki +okkultistit käyttäneet jo tuhansien vuosien aikana, paljon ennen +kristinuskon perustamista. Nämä merkit eivät kuulu yksin kristilliselle +kirkolle, eikä se myöskään saata niitä hallita. Ne ovat vapaita kuin +ilma kaikille, jotka niiden merkityksen ymmärtävät, mutta +valitettavasti tuntevat sen vain hyvin harvat kristityt. He +kunnioittavat vain ulkonaista muotoa, eivätkä tiedä mitään niistä +elävistä voimista, joita nuo muodot esittävät." + +"Silloin voi", sanoin minä, "henkisesti valaistu ihminen olla +järjestönne jäsen, vaikkakaan ei uskoisi niin sanottuihin kristillisiin +uskonkappaleisiin." + +Tähän vastasi imperaattori: "Kukaan ei voi olla ylevän järjestömme +jäsen, jonka tieto perustuu vain uskonkappaleisiin, määrättyyn +uskontunnustukseen tai käsityskantaan, jonka toinen ihminen on hänelle +opettanut, -- jonka hän vain kuulopuheiden mukaan on saanut tai +kirjoista lukenut. Tällainen luuloteltu tieto ei ole tositietoa. Emme +tiedä mitään muuta kuin sen, minkä tiedämme siksi, että sen tunnemme, +näemme ja ymmärrämme. Se, mitä tavallisesti sanotaan uskonnoksi, on +vain muistamista. + +"Olemme pakoitetut sälyttämään muistiamme lukemattomilla asioilla. Ne +voivat olla joko tosia tai vääriä. Mutta joskin ne ovat tosia, niiden +totena pitäminen vielä pitkiin aikoihin ei ole tietoa. Todellista +tietoa ei voi toinen ihminen toiselleen antaa. Ihmistä voidaan vain +johdattaa näkemään mistä ja millä tavoin hän voi sitä saavuttaa. Mutta +hänen täytyy itsensä käsittää totuus ei vai älyllisesti, ei vain +aivoillaan, vaan etupäässä intuitiivisesti sydämensä avulla. + +"Saadaksemme todellista tietoa, täytyy meidän tuntea ja ymmärtää, että +asia on tosi, sekä käsittää syy, miksi ei toisin voi olla. Jos pidämme +totuutta totuutena ilman että meillä on todellista tietoa tästä +totuudesta, on se vain taikauskoa. Siksi ovat myöskin kaikki +tieteelliset, filosofiset ja teologiset järkeilynne vain taikauskoa, +sillä ne eivät perustu todelliselle tiedolle. Nykyaikaisten +filosofienne ja teologienne tieto on aina vaarassa tulla kumotuksi +uusien keksintöjen kautta, jotka eivät sopeudu taidokkaasti tehtyihin, +aistinhavainnoille ja loogillisille todisteluille perustuviin +järjestelmiinne. Totuutta ei voi kumota. Se ei tarvitse perusteita. Kun +se kerran on löydetty henkisen havainnon kautta, kun ihmisen henkinen +äly sen ymmärtää, on se todellista tietoa, eikä sitä mikään voi +järkyttää. + +"Meidän järjestöllämme ei sentähden voi olla tekemistä minkäänlaisten +uskontunnustusten tai uskonnollisten käsityskantojen kanssa. Emme +niistä välitä, sillä pyrimme vain todelliseen tietoon. Jos olisimme +kaikki täydellisiä ja voisimme nähdä kaikki totuudet suoranaisen +havainnon kautta, niin emme tarvitseisi kirjoja, emme minkäänlaisia +tutkimusvälineitä, -- emme tarvitseisi tutkia logikkaa, emmekä tehdä +kokeita. Jos olisimme sellaisella täydellisyyden asteella, emme enää +olisi täällä, vaan Nirvaanassa. Olemme kuitenkin vielä vain ihmisiä, +vaikkakin korkealla sen älyllisen eläimen yläpuolella, jota +tavallisesti sanotaan ihmiseksi ja joka ei jälleensynny. Me tarvitsemme +vielä kirjoja ja meillä on kirjastomme. Me tutkimme ajattelijoiden +näkökantoja, mutta emme pidä mitään kirjoja tai mielipiteitä, olkoot ne +itse Buddhan lausumia, erehtymättöminä. Todennamme vain niiden kautta +omia tunteitamme ja omaa ymmärrystämme. Me kunnioitamme kaikkia ja +käytämme heitä hyväksemme. He palvelevat meitä, mutta me emme palvele +heitä." + +Tämän keskustelun aikana olimme tulleet kirjastoon, jossa tuhannet +kirjat täyttivät kirjahyllyt huoneen seinillä. Huomasin niiden joukossa +useita vanhoja kirjoja, joista olin kuullut puhuttavan, mutta joita en +koskaan ollut nähnyt. Siellä olivat sibylliniläiset kirjat, joita +sanottiin tulen hävittämiksi, siellä olivat Hermes Trismegistuksen +teokset, josta sanotaan vain yhden olevan tallella ja siellä oli paljon +muitakin kirjoja, arvaamattoman arvokkaita antikvaareille ja vielä +enemmän hermetisen filosofian tutkijoille. Ihmetellessäni, kuinka +veljet olivat saaneet haltuunsa tuollaisia aarteita, sanoi +imperaattori: -- + +"Ihmettelet varmaankin, kuinka meillä saattaa olla kirjoja, joita ei +enää ole olemassa. Mutta salaisuus piilee siinä, että jokainen asia, +siis myöskin jokainen kirja, joka koskaan on ollut olemassa, on +painanut häviämättömän jälkensä astraalivaloon. Nämä jäljennökset +voidaan määrättyjen okkultisten menetelmien avulla irroittaa tästä +luonnon kaikkiallisesta aarreaitasta ja sitten muuttaa ne näkyväiseen, +kosketettavaan aineelliseen muotoon. Muutamat veljet ovat hyvin +ahkerassa tällaisten kirjojen jäljentämistyössä ja niin hankimme me +itsellemme ilman aineellisia menoja aarteita, joita ei minkäänlaisilla +rahasummilla voida voittaa." + +Olin iloinen näistä sanoista. Ne vakuuttivat minulle, että +yksinäisyydessä vietetty elämä ei millään lailla olisi hyödytöntä, vaan +että aatteet todella olivat olemuksia, joita paljon paremmin voitaisiin +nähdä ja käsittää yksinäisyydessä kuin seuraelämän levottomassa pienten +huolien raskauttamassa ilmapiirissä. + +Imperaattori vastasi taaskin ajatuksiini: "Tämän luostarimme +perustivat henkisesti hyvin valaistut olennot samojen ajatusten +elähyttäminä, joita nyt näen hengessäsi. Sentähden valitsivat +he tämän paikan salatussa laaksossa, jonka vain harvat tuntevat. +Määrättyjen alkeellisten luonnonvoimien avulla, jotka sinulle vielä +ovat tuntemattomia, loivat he harhakuvan suojelemaan paikkaa +epätervetulleilta tungettelijoilta. Täällä voivat ne, jotka sydämessään +ovat herättäneet toimintaan jokaisen sydämessä uinuvan elämänsiemenen, +kehittää tätä itua yhä edelleen parhaimpien edellytysten vallitessa. +Täällä elämme rauhassa, eroitettuina maailmasta muurilla, jonka yli +ette voi päästä. Ja vaikkakin tämän piilopaikkamme olemassaolo tulisi +tunnetuksi, olisi hyvin helppoa luoda harhakuvia estämään asiattomien +pääsyn luoksemme. Kuitenkaan emme ole ulkomaailmasta eristettyjä, +vaikkakaan emme käy siellä koskaan fyysillisissä muodoissamme. +Harjoittamalla selvänäköisyyden ja selväkuuloisuuden kykyjämme tiedämme +joka hetki, mitä maailmassa tapahtuu ja kun tahdomme tulla +personalliseen kosketukseen kanssanne, jätämme vain fyysillisen +muotomme ja liikumme astraaliruumiissamme. Käymme tervehtimässä ketä +vain haluamme ja näemme kaiken ollessamme itse näkymättöminä. + +"Käymme tapaamassa valtiomiehiä, ministereitä, filosoofeja, +kirjailijoita ja vuodatamme heidän aivoihinsa hyödyllisiä ajatuksia, +ilman että he tietävät, mistä nuo ajatukset ovat lähtöisin. Jos heidän +omat mielikuvansa ja arvostelunsa ovat hyvin voimakkaita, niin eivät he +ota vastaan meidän ajatuksiamme. Mutta jo he ovat järkeviä ihmisiä, +joilla on eroittamiskykyä, niin seuraavat he neuvojamme ja hyötyvät +niistä. On totta, että jos panisimme käytäntöön tahdonvoimaamme +suuremmassa määrässä, niin voisimme käyttää ihmisiä automaatteina. +Voisimme saada heidät tekemään kaiken, minkä tahtoisimme. Vieläpä +luulisivat he seuranneensa omia johtopäätöksiään. Mutta se olisi +vastoin järjestömme sääntöjä ja vastoin sitä suurta lakia, joka +sanoo, että jokainen ihminen on oman karmansa luoja. Meille on +sallittu ihmisten neuvominen, mutta emme saa rajoittaa heidän +tahdonvoimaansa. -- + +"Otamme piiriimme jokaisen, jolla on vaadittavat ominaisuudet", jatkoi +adepti. "On aivan yhdentekevää, mihinkä uskontoon hän oli kasvatettu +ennenkun oli päässyt käsiksi todelliseen tietoon. Mutta tulet +huomaamaan, ettei jokaisella ole näitä ominaisuuksia ja ettei niitä +voida mielin määrin toisille lainata. Okkultistien alimmissakin +asteissa tunnetaan lauseparsi: 'Adeptia ei voida keinotekoisesti luoda, +hänen täytyy itsensä siksi kehittyä'." + +"Mestari", kysyin minä, "eikö olisi hyvä niiden ihmisten, joita +kannustaa henkisen kehityksen halu, seurata teidän esimerkkiänne ja +asettua asumaan eristetyille paikoille voidakseen häiritsemättä käyttää +aikansa mietiskelyyn ja ajatusten kokoamiseen. Tiedän että nykyään on +paljon ihmisiä kaikkialla maailmassa, eri kansoissa ja eri +uskontunnustusten seuraajissa, jotka ovat vakuutetut siitä tosiasiasta, +että ympäristö, jossa ihmisten enemmistö, aikamme sivistyneet miehet ja +naiset elävät, ei sovi korkeampaan, todelliseen ja henkiseen +olemassaoloon pyrkiville. He uskovat, että kaikin se, jonka +voittamiseksi ihmiset tavallisesti tämän verrattain lyhyen elämämme +aikana askartelevat, kuten ylpeyden ja kunnianhimon tyydyttäminen, +kullan ja maallisten aarteiden kokoaminen, sukupuolielämän nautinnot, +ruumiinmukavuuden hankkiminen j.n.e. eivät voi olla todellisen elämän +tarkoitusperiä. Mutta he tietävät myöskin, että nykyinen elämä vain on +yksi osa ijankaikkisen elämämme monista ajanjaksoista ja että maallinen +elämä vain on keino määrätyn tarkoitusperän saavuttamiseksi. Sen kautta +voimme voittaa ne edellytykset, joita vaaditaan saadaksemme kasvamaan +jokaisessa ihmisessä piilevän jumalallisen aineksen, saadaksemme +kehittymään sen korkeamman elämän, sen, jota tekin elätte, korkeimman, +mitä ihminen voi saavuttaa, elämän, joka ei ole vaihdosten ja kuoleman +alainen, vaan alati jatkuva." + +Adepti oli hymyillen ja kärsivällisesti kuunnellut +ihastuksenpurkaustani ja sanoi sitten: "Kun ihmiset kerran ovat kyllin +kehittyneitä voidakseen kestää eristettyä elämää, niin sallikaa heidän +tulla luoksemme. Mutta jotta ne siihen kykenisivät, on ennen kaikkea +tärkeätä heidän oppia ottamaan edes ensimäiset askeleet todellisen +tiedon tiellä. Vain ne yksilöt, joilla on tätä tietoa, voivat elää +keskenään sopusoinnussa. Niinkauan kun ihmisillä vielä on omat +arvelunsa ja mielipiteensä, eroaa heidän ajatuskantansa ja heidän +makunsa aina jonkunverran muista. Sentähden pelkään, että +suunnittelemasi sopusointuinen seurapiiri hyvinkin pian tulisi +eripuraiseksi, eikä suinkaan kauan eläisi keskenään siinä rauhassa, +jota sisäisen kehityksen saavuttamiseksi vaaditaan. + +"En kuitenkaan epäile, ettei näiden epäsuotuisten olosuhteiden +vallitessa voitaisi teosofisia luostareita perustamalla eristettyihin +paikkoihin tehdä melkoisia edistysaskeleita. Jos teillä olisi +yliopistoja, seminaareja, kouluja ja seuroja, joissa opetettaisiin +totuutta, totuutta, jota ei tahraisi vuosisatojen kuluessa +tieteellisten ja teologisten erehdysten ja taikauskon kautta +kokoontunut lika, niin epäilemättä saataisiin suuria tuloksia aikaan. +Nykyisissä sivistysoloissa käytetään kahta menettelytapaa ihmisen +kasvattamisessa. Toinen käyttää välineenään niinsanottua tiedettä, +toinen niinsanottua uskontoa. Tieteen tulokset ja johtopäätökset +perustuvat havaintoihin ja logiikkaan. Logiikka on sangen hyvä +olemassa, mutta havaintokyky, jolle logiikkanne perustuu, rajoittuu +hyvin vaillinaisiin aistillisiin havaintoihin ja sentähden perustuu +itse tiedekin täydelliseen ulkonaiseen harhaan. Tiede on sentähden vain +pintapuolinen ja erehdyttävä, sillä se ei tiedä mitään sisäisestä +elämästä, joka on ulkonaisia ilmiöitä paljon tärkeämpi. Oppinne +perustavista luonnonlaeista ovat vääriä ja sentähden ovat myöskin +johtopäätökset vääriä niinpian kun ne jättävät harhan alueet. + +"Älä käsitä minua väärin", jatkoi hän huomatessaan, etten täydellisesti +häntä ymmärtänyt. "En tahdo väittää, ettei nykyinen tiede tiedä mitään +siitä, mikä on asioiden ulkonaisten ilmennysten yläpuolella. Se tietää +sen, minkä se näkee ja ymmärtää, mutta se ei kykene näkemään +ulkonaisten aistillisten havaintojen yläpuolelle. Sentähden tuntee se +vain ulkonaiset vaikutukset. Se tietää hyvin vähän, tuskin mitään, +niistä näkymättömistä syistä, jotka aiheuttavat nuo vaikutukset ja +niitä mietiskellessään erehtyy se. Koska syyt eivät ole seurauksia +omista vaikutuksistaan, vaan päin vastoin vaikutukset ovat seurauksia +sisäisistä, perustassa olevista sysäyksistä, joista tiede ei mitään voi +tietää, niin ei se myöskään voi käyttää niitä perustana, joille +rakentaa lopullinen tulos aiheuttamaan loogillista johtopäätöstä. Se +tietää paljon olemassaolon pienistä yksityisseikoista, kaikkiallisen +elämäntoiminnan viimeisistä ilmiöistä, mutta se ei tiedä mitään itse +elämänpuusta, siitä ijäisestä lähteestä, josta kaikki haihtuvat ilmiöt +ovat kotoisin. + +"Mitä sitten tulee nykyajan uskontoon, niin perustuu se ehdottomasti +väärään sanojen ymmärtämiseen, sanojen, joiden tarkoitus alkujaan oli +merkitä määrättyjä henkisiä voimia. Niistä eivät pappinne, eivätkä +maallikkonne mitään tiedä, koska heillä ei ole noiden asioiden oikeaan +ymmärtämiseen vaadittavia kykyjä. He kiistelevät keskenään innokkaasti +määrättyjen elämänperiaatteiden ominaisuuksista, mutta yhtä vähän +toinen kuin toinenkaan puolue tuntee syyn, mistä kiistellään. Näitä +ihmisiä rajoittaa heidän oma personallisuutensa, sentähden ovat heidän +mielestään myöskin ne kaikkialliset prinsiipit ja voimat, jotka +toimivat luonnon työpajassa, kutistuneet personallisiksi ja +rajallisiksi olemuksiksi. Se ylevä ja ääretön voima, jota ihmiset +sanovat jumalaksi ja joka on kaikkialla ja jota ilman ei mikään voi +olla olemassa, on tietämättömien käsityksessä alennettu jonkinlaiseksi +maailman ulkopuolella olevaksi jumaluudeksi. Tämän jumaluuden voivat +kuolevaiset saattaa tahtoaan muuttamaan, se tarvitsee sijaisia täällä +maan päällä ja virkailijoita, jotka pitävät huolta hänen jumalallisten +lakiensa täytäntöönpanosta. Teidän uskontonne ei ole elävän jumalan +puhdasta uskontoa, jumalan, joka elävänä voimana kaikkialla ilmoittaa +tahtonsa. Se on kuolleen ja kykenemättömän jumalan uskontoa, jumalan, +joka kuoli kauan aikaa sitten ja jätti jälkeensä legionittain +pappeja sijastaan maailmaa hallitsemaan. Sentähden ovat nykyiset +uskontojärjestelmät taikauskoa, josta itse totuus on suljettu pois. +Ääretön jumala on pantu pois ijäiseltä valtaistuimeltaan ihmisten +sydämissä ja erehtyväiset, kuolevaiset papit ovat asetettu hänen +sijalleen. Rakkaus on paennut ja pelko hallitsee ihmisiä. Kukin yksilö +hakee omaa autuuttaan ja unohtaa sentähden kokonaan toisten ihmisten +olemassaolon. Kukin yksilö tahtoo toisten kustannuksella tulla +pelastetuksi. Kukin vaatii palkintoa, jota hän ei ole ansainnut. Kaikki +ajattelevat, että eläminen on itse elämän tarkoitusperä ja vain harvat +ymmärtävät, ettei ihmiselämällä voi olla muuta kuin yksi ainoa järkevä +tarkoitus: aina tehdä hyvää. Vain se ihminen voi toivoa aina elävänsä, +joka voittaa elämän elämisen voiman, ei katoavaisessa itsessään, vaan +ihmiskunnan henkisessä olemuksessa. + +"Teologianne pitäisi ensi sijassa perustua henkisen totuuden +ymmärtämiseen. Mutta missä löydät hengenmiehen, jolla on henkinen +näkemiskyky ja joka olisi kyllin rohkea uskomaan enemmän omaan +intuitsioniinsa, kuin kirkon määräämiin oppeihin. Jos hän uskaltaisi +omistaa oman näkökantansa ja sitä puolustaa, niin lakkaisi hän kohta +olemasta kirkon palvelija ja saisi kerettiläisen nimen. Meidän +'henkisenä' aikanamme jää kaikki ulkonaisen tutkimuksen varaan, eikä +kannata kehittää sydämen voimaa. Siitä seuraa, että nykyinen +sukupolvemme katselee kaikkea ikäänkuin teleskopin läpi. Se näkee, +mutta ei tunne ja siitä johtuu, että sillä on aivan väärä käsitys sekä +luonnosta, että ihmisestä. + +"Ulkonainen ihminen on vain elävä elimistö tai välikappale, jonka +kautta tuo _yksi kaikkiallinen elämä toimii_. Tässä mielessä hän siis +vain on älyllinen eläin. Mutta ihmisen rakenne, erittäinkin hänen +aivonsa, ovat paljon kehittyneemmät alemman eläimen aivoja ja sentähden +kykenee ihminen olemaan maailmankaikkeuden korkeimman prinsiipin, +pyhän, jumalallisen viisaudenprinsiipin, ilmentäjä." + +"Jumalallinen viisaus", huudahdin ihmetellen! "Yleisen elämänprinsiipin +olemassaolo näyttää minusta kylläkin ymmärrettävältä, koska voimme +nähdä elettyjä asioita, mutta missä tapaamme jumalallista viisautta, +tai kuinka voidaan sen olemassaolo todistaa? Emmekö kaikkialla +luonnossa näe epätäydellisyyttä? Eivätkö ihmisen tekemät teot ole +täydellisempiä kuin ne, joita sanotaan jumalan tekemiksi? Eikö ihmisen +keksimä mikroskopi ole täydellisempi kuin silmä? Tosiaankin on +ihmisjärki suurempi kuin jumalan viisaus, edellyttäen että jumalaa +ollenkaan on olemassa, joka ylimalkaan ei vielä ole tieteellisesti +todistettukaan." + +Lausuin nämä sanat suuresti kiihtyneenä. Minua suretti, kun kuulin +lausuttavan väitteitä, joita ei käynyt todistaminen. Jos adeptit +puhuvat jumalan viisaudesta, ajattelin itsekseni, niin tulisi heidän +myöskin todistaa jumalan olemassaolo. + +Imperaattori kuunteli rauhallisesti, kunnes sanatulvani lakkasi ja +vastasi sitten: + +"Niin ajatteli perkelekin, että hänen järkensä oli suurempi, kuin +jumalan viisaus ja sentähden lankesi hän helvettiin. Jos tiede voisi +käsittää jumalan olemuksen, niin olisi se jumalaa suurempi, sillä vain +korkeampi tuntee alemman ja voi sitä oikein arvostella. Jumalallisen +hengen työt koko luomakunnassa ovat kyllin päteviä todisteita +jumalallisen hengen olemassaolosta. Se on itsessään se laki, joka +suurta kokonaisuutta hallitsee. Mutta ihmiset eivät käsitä hengen +olemassaoloa sentähden, että jumalallinen henki on hävinnyt heidän +tajunnastaan. Luonto ei ole itse jumala, se on vain jumalallisen hengen +ilmentämisen välikappale. Jos jumalallinen tajunta läpäiseisi koko +luonnon, niin olisi myöskin sen ilmeneminen kaikissa olioissa +täydellinen." + +"Mutta missä tapaamme tämän totuuden?" + +"Ei ainakaan hulluudessa", kuului vastaus. "Missä olisi jumalan +viisaus, ellei jumalassa? Missä olisi auringonvalo, ellei auringon +valossa? Miten voisimme itsellemme todistaa totuuden olemassaolon, +ellemme tuntemalla totuuden totuudessa? Ymmärtämättömät järki-ihmisenne +ovat kuin luontokappaleita, jotka matelevat laaksossa katseet aina +maahan luotuina. He näkevät kappaleiden värin ja tulevat ehkä +vuosisatojen kuluttua siihen johtopäätökseen, että täytyy olla jokin +yleinen valo, joka nuo värit aiheuttaa. Viisas avaa silmänsä, katselee +ylöspäin ja näkee auringonvalon, joka tunkeutuen puiden lehtien lomitse +värittää kaiken. Tämän havaintonsa tietämiseksi ei hän kaipaa +todistuksia. Näin pääsee hän silmänräpäyksessä totuudentietoon, jonka +todistamiseksi sokea järki vaivaloisia kiertoteitä pitkin +työskentelee." + +Ymmärsin, että imperaattorin sanoissa piili totuus, mutta en niitä +käsittänyt. Olin aina koettanut pitää silmäni auki, mutta en senkään +kautta ollut koskaan vielä päässyt asioiden todelliseen perustaan +käsiksi. Olin nyt päättänyt kerrankin päästä selvyyteen ja pyytää +imperaattorilta avainta niihin totuuksiin, joita hän näytti minulta +pitävän salassa. En tarvinnut pukea ajatuksiani sanoihin, sillä adepti +vastasi niihin sanoen: + +"Hyvä on, jos olet päättänyt oppia tuntemaan totuuden. Avaimen voin +kyllä sinulle antaa, mutta ovi on sinun itsesi avattava. Ulkonaisten +asioiden tarkastaminen ei riitä niille, jotka pyrkivät jumalalliseen +viisauteen. Sinun täytyy sitä etsiä sielusi syvyydestä, sieltä, mihin +jumaltietoisuus heijastuu, kuin kuu lotuskukkien väliin kirkkaaseen, +rauhalliseen metsälampeen. Maallinen tomu ei saa peittää sielusi +peiliä, intohimon tuulahdus ei saa liikuttaa veden pintaa, muuten +vääristyy jumalan kuva. Mutta sielu, joka on kohonnut kaikkien himojen +yläpuolelle elää ijäisessä rauhassa ja hänen valaistussa olemuksessaan +ilmenee todellisen tiedon valo. Siinä puhuu järjen ääni, hiljaisuuden +ääni." + +Näiden sanojen aikana kävi lävitseni heikko puistatus. Oli kuin uusi +maailma olisi avautumaisillaan eteeni, mutta minulla ei ollut +riittävästi voimia tunkeutumaan itseäni ympäröivän sumun läpi. Tässä +sumussa nousivat taas synkät epäilykset mieleeni. Kuinka voisin mitään +etsiä sieluni syvyyksistä? Enhän edes varmasti tiennyt, oliko minulla +sielua ollenkaan. Olivathan sielutieteilijät juuri viimeisen +kongressinsa aikana todistaneet, ettei sielua ollut olemassakaan, vaan +että kaikki niinsanotut sielunominaisuudet, ajatukset ja tunteet olivat +määrättyjä fysiologisia toimintoja hermokeskuksissa ja aivokudoksissa. + +"Narrit, jotka eivät löydä omaa itseään", huudahti adepti. "Me emme ole +kuolleita ruumiita, joilla on sielu, vaan olemme eläviä sieluja, jotka +asumme ruumiissa. Ja samoinkuin sielu aiheuttaa ruumiin elämän, niin +aiheuttaa jumalan henki maailmankaikkeudessa maailmansielun elämän." + +Lausuessaan nämä sanat oli imperaattori astunut ikkunan luo, jonne +seurasin häntä vaistomaisesti. "Näetkö", jatkoi hän osoittaen +sormellaan vuorille päin, "tuolla on ovi, jonka kautta tulit tänne? +Keskitä koko huomiosi sinne ja koeta sisäisellä näkövoimallasi, joka on +sielun näkövoima, tunkeutua vuoren läpi." + +Tein kuten hän käski ja seuraavassa silmänräpäyksessä näin itseni +nukkumassa vuoren toisella puolella, paikassa, jonne olin laskeutunut +levolle. Edessäni oli pitkällään ihmismuoto, jonka kauhukseni tunsin +omaksi ruumiikseni. Kuin ukkosen lyömänä iski päähäni ajatus, että olin +kuollut, mutta kuitenkaan en voinut sitä uskoa, sillä olihan minussa +itsessäni lihaa ja verta ja minulla oli kaikki elimet samoin kuin +tuolla kuolleella ruumiilla silmieni edessä. Olin myöskin aivan +täydellisesti tietoinen omasta itsestäni, jota vastoin tuo edessäni +makaava ruumis ei osoittanut elonmerkkiäkään. Hattu peitti kuolleen +silmät ja kumarruin sitä nostamaan. Mutta olisin yhtä hyvin voinut +koettaa käsivarsillani nostaa vuorta, sillä niissä ei ollut vähintäkään +fyysillistä voimaa. Minut täytti inhon tunne katsellessani tuota +karkean aineellista, eläimen näköistä, järjetöntä olentoa. Siihen +sekoittui kuitenkin salainen ilo siitä, että olin siitä vapaa, +vaikkakin tunsin vielä olevani tuohon ruumiiseen jollakin tavalla +kahlehdittu. Sisäinen ääni tuntui minulle sanovan, ettei toiminnan +aikani aineellisessa maailmassa vielä ollut loppunut. Vieläpä tunsin +jonkinlaista sääliä tuota avutonta ruumista kohtaan ja samassa heräsi +minussa halu koettaa uudelleen antaa sille sielu. Tunsin itseäni +voimakkaasti vedettävän tuota ruumista kohden ja tajunta tuntui +haihtuvan minusta. Silloin kutsui adeptin ääni minut takaisin ja +hätkähdin kuin puoliunesta herätessä. Imperaattori seisoi vieressäni +ikkunan luona. + +"Opi nyt", sanoi hän, "eroittamaan olioiden olemus, niiden sielu, +muodoista tai välikappaleista, joissa se itseään ilmentää ja joita se +eri olemisen tasoilla käyttää toimintaansa varten. Ensimmäinen ehto +totuuteen pääsemiseksi on oppia ymmärtämään ero itse olemuksen ja sen +ilmennyksen välillä. + + + + +III. + +SELITYKSIÄ + + +"Kuten nyt omasta kokemuksestasi tiedät", jatkoi adepti selityksiään, +"ei ihmisen sielu ole muodoton henkäys, vaan ihminen kaikkine elimineen +on sielu ja aineellinen ruumis on sen karkeasta aineesta rakennettu +puku. + +"Sielun elimistö on välikappale, jonka kautta se vaikuttaa sisästä +ulospäin ulkonaiseen maailmaan. Tässä voi kaikkiallinen ja jakamaton +jumalallinen henki yksilöllisesti kehittyä, siinä alkaa se +personallisen olemassaolonsa ja saa siitä sen ravinnon, josta se luo +voimansa. Niinkauan kun ei ihminen tunne niitä toimintoja, jotka +tapahtuvat hänelle itselleen näkymättömässä elimistössään, niin hänellä +tuskin on voimaa näitä toimintoja johtamaan ja hallitsemaan. Hän on +kuin kasvi, jonka olemassaolo on riippuvainen luonnonvoimista, tuulesta +ja sateesta sekä muusta, mikä sattumalta häntä ympäröi. Sillä ei ole +voimaa kasvuaan ehkäisemään eikä myöskään sitä kiiruhtamaan. Mutta kun +ihminen on päässyt tietoiseksi oman sielunsa rakenteesta, kun hän tulee +tietoiseksi omassa elimistössään tapahtuvista toiminnoista, voi hän +niitä johtaa ja hallita ja siten ohjata kehityksensä oikeaan uomaan. + +"Hän kykenee ottamaan vastaan ja työntämään luotaan sielullisia +vaikutuksia. Hänestä tulee oma Mestarinsa ja hän saavuttaa niin +sanoakseni _sielullisen paikallistuntemuksen_. Tällainen ihminen nousee +silloin yhtä korkealle yläpuolelle niiden, joilla ei ole tätä tietoa ja +voimaa, kuin eläin on kasvin yläpuolella. Eläin voi etsiä ravintoa +itselleen, voi sitä valita ja hyljätä mielensä mukaan, mutta kasvi on +paikalleen kahlehdittu ja riippuvainen ympäröivistä olosuhteista. +Tietämätön on samoin riippuvainen ympäröivistä olosuhteista, mutta +viisas määrää ne itselleen. + +"Vuosisatojen aikana hallitsi niin tietämättömiä kuin oppineita eräs +määrätty taikauskon muoto. Pidettiin ihmistä täydellisenä olentona, +joka ei kyennyt sen suurempaan elimelliseen kehitykseen. Tosin +ymmärrettiin, että sen elonhenki kykeni tietojaan laajentamaan ja että +ihminen vanhempana voi oppia asioita, joita hän ei nuoruudessaan +tiennyt. Mutta itsenäistä ajattelemista ja hengentoimintaa pidettiin +mahdottomana. Se olisi ollut voimaa ilman ainetta, toimintaa ilman +aineellista pohjaa, tyhjää. Ei tiedetty, minne ihminen kokosi +voittamansa tiedot, eikä mitä hänestä kuoleman jälkeen tulisi. Ei +tiedetty tulisiko hän kuoleman jälkeen elämään toisessa tilassa ja ehkä +löytäisi suotuisamman tilaisuuden tietojen hankkimiseen vai voiko hän +kuoleman jälkeen ilman ruumista ollen ensinkään mitään oppia. Ei oltu +selvillä edes fyysillisen ruumiin tarkoituksesta. + +"Tiede pani arvottomina tämänlaatuiset tutkimusaiheet syrjään. +Kannatettiin mieluummin sitä näkökantaa, joka opetti aineen täydellistä +haihtumista, kuin että olisi myönnetty luonnossa löytyvän sellaista, +mitä ei vielä tiedetty. Teologien levittämät selitykset eivät olleet +sen tyydyttävämpiä kuin tiedemiestenkään, sillä he uskoivat tai olivat +ainakin uskovinaan, että ihminen oli täydellinen olento. Hän oli +täydellisyyden tilassa lähtenyt luojan kädestä ja oli ennen tekemiensä +pahojen tekojen tähden kahlehdittu tälle planetalle. Oltiin sitä +mieltä, että jos ihminen jumalattoman elämän jälkeen kääntyisi +hurskaasen elämään, voittaisi hän syntiensä anteeksiannon sekä jumalan +suosion. Täten tulisi hänestä kuoleman jälkeen korkeampi olento. Hän +astuisi paratiisiin ja eläisi edelleen lakkaamattomassa ilossa. + +"Jokainen itsenäinen ajattelija meidän aikanamme huomaa, etteivät +tällaiset teoriat voi tyydyttää vilpitöntä totuudenetsijää. Mutta +tällaisia olettamuksia ei silloin voitu tosiksi todistaa ei myöskään +vääriksi, eivätkä ihmiset yleensä siihen aikaan ajatelleetkaan. +Siitähän he maksoivat tohtoreilleen. + +"'Salaisen opin' julkaisemisen jälkeen joutuivat niin hyvin +tiedemiesten kuin teologien mielipiteet perusteitaan myöten horjumaan. +Yhä yleisemmin ruvettiin tunnustamaan totuus, jota vanhan ajan viisaat +kunnioittivat, vaan jonka nykyinen aikamme kokonaan oli unohtanut, +nimittäin se, että ihminen ei ollutkaan täydellinen olento. Hän ei +olekaan ainaisesti paikalleen jäämään kirottu, vaan on hänen ruumiinsa +ja henkensä alituisten uudistusten ja vaihtelujen alainen. +Tunnustettiin myöskin, että minkäänlaista uudistusta ei voi olla ilman +ainetta, koska ei voimaa ole ilman ainetta. Tiedemiehille todistettiin, +että tiede tuntee hyvin vähän sitä salaperäistä olentoa, jota sanomme +ihmiseksi, että se tuntee vain häntä koskevia ulkonaisia ilmiöitä, +hänen kuortaan, mutta ei mitään siitä elävästä voimasta, joka toimii +fyysillisen ruumiin naamion sisäpuolella. Julkeille teologeille, jotka +uskottelivat, että ihmisen menestys riippui heidän siunauksestaan +tai kirouksestaan, todistettiin, että oikeus on eroittamaton +jumalkäsitteestä ja että vain jumala on kuolematon. Järjelle +todistettiin logiikan avulla, että jumala on jumalhengen olemus +ihmisessä ja että se yksin voi elää eteenpäin, kun ihmisen kaikki +alemmat ja epätäydellisemmät ainekset ovat haihtuneet. Ihminen, jossa +ei jumala ole jumaluudentilassa ei voi ruumiin kuoleman jälkeen hypätä +korkeampaan piiriin, -- piiriä, joka ei vastaa hänen elämänaikana +saavuttamaansa kehitystä. + +"Intialaisten viisasten tuntema selitys ihmisen pääasiallisesta +rakenteesta, jonka Theophrastus Paracelsus jo kolmesataa vuotta sitten +esitti ja H.P. Blavatsky myöhemmin julkaisi, nöyryytti tiedemiesten +ylpeyttä ja pappien turhamaisuutta. Kun nämä selitykset tulevat +tutummiksi ja niitä opitaan paremmin ymmärtämään, tulevat ne +todistamaan oppineille, kuinka vähän he tietävät ja tulevat papeille +osoittamaan heille kuuluvan paikan siveysopettajina. 'Salainen oppi' +todistaa, ettei ihminen vielä ole jumala, vaikka jotkut sitä itsestään +kuvittelevat. Se todistaa, että ihminen voi olla älyn kannalta +katsottuna jättiläinen, mutta hengen näkökannalta vain kääpiö. Se +selittää edelleen, että laki, joka fyysillisellä tasolla johtaa +elimistön kasvua, ei sen kautta tule kumotuksi, että se samalla toimii +vastaavan sielullisen tason elimistön sisäpuolella. Se opettaa, ettei +tyhjästä voi mitään syntyä, mutta jos vain itukin jostain on olemassa, +olkoon se näkymätönkin, niin voi se versoa ja kehittyä edelleen. + +"Jokaisen tällaisen idun, samoin kuin jokaisen olennon kasvaminen +riippuu, mikäli asiaa tunnemme, määrätyistä edellytyksistä. Nämä +edellytykset voivat perustua joko olion henkiseen toimintaan itseensä, +jos sillä on kykyä niitä itselleen hankkia, tai voivat ne riippua +ulkonaisista syistä, joita ei olio itse saata hallita. Kasvi tai eläin +ei voi kasvaa, ellei sillä ole sitä ravintoa tai niitä olosuhteita, +joita se tarvitsee. + +"Katsele puuta, joka kasvaa yksinään aukealla paikalla tuulen ja +tuiskujen hyökkäysten alaisena. Se on voimakas, koska se myrskyn ja +häviön uhalla pysyy pystyssä, jota vastoin sen tiheässä metsässä +kasvavat veljet, jotka latva latvaa vastaan seisoen toisiaan tukevat, +epäitsenäisyytensä tähden ovat heikkoja ja sentähden helposti joutuvat +rajuilman uhriksi. + +"Samoin käy älyihmisen. Hän kasvaa opettajien ja ystävien suojaamana +koulumuurien sisäpuolella tai yliopistossa. Häntä tukee kasvattajien ja +kirjojen auktoriteetti. Toinen viittaa aina toiseen. Mutta kun elämän +myrskyt tulevat, tunkeutuvat uudet ja vieraat aatteet hänen mieleensä. +Myrskyt ulvovat ja kaatavat lipun, jolle hän on uskontunnustuksensa +kirjoittanut. Auktoriteetit syöksyvät alas ja hänen ylpeytensä niiden +mukana. + +"Mutta niin ei ole asiaintila yksin fyysillisellä ja älyllisellä +tasolla. Myöskin tunteiden valtakunnassa vallitsevat samat lait. + +"Se, joka tahtoo kehittää voimiaan, ei saa antaa esteitten itseään +pelottaa. Niiden juurella kasvaa hänen voimansa. Hänen täytyy +varustautua asettamaan mielipiteensä tuulia vastaan, eikä hän saa +kaatua, joskin intohimon myrskyt hänessä nousevat. Hänen täytyy +pakoittautua pitämään siitäkin kiinni, jota hänen luonnollinen makunsa +on taipuvainen vastustamaan ja olemaan sopusoinnussa sen kanssa, mikä +hänestä tuntuu vihamieliseltä. Todellisuudessa on juuri se hyödyllistä +hänen voimiaan terästämään. Hänen täytyy oppia kantamaan vihaa ja +parjauksia, kestämään pahansuopuutta ja vastustusta, tuntemaan tuskaa +ja panemaan arvoa vain elämän todellisille arvoille. Vastustavat +vaikutukset, jotka hänen tielleen nousevat, herättävät myrskyn +riehumaan hänen sydämessään. Mutta saatuaan voiman myrskyä +hallitsemaan, opittuaan intohimojensa kiihtyneille ja hurjille +aalloille sanomaan: 'hiljene', -- silloin tunkeutuvat ensimmäiset +nousevan rauhanauringon säteet hänen sydämeensä. Niiden lämpimän hehkun +edestä pakenee arvostelevan ja punnitsevan järjen kylmä kuuvalo. Uusi, +näkyväistä maailmaa suurempi, avautuu hänen sisäisen silmänsä eteen. +Siinä hän tyytyväisenä avustaa ja löytää ne loppumattoman autuuden +lähteet, joita eivät aistinelämän ihmiset tunne. Silloin ei hän enää +järkeile totuudesta, sillä hän näkee sen sydämessään. Hänen ei enää +tarvitse asettua myrskylle alttiiksi, sillä hän löytää turvan +hiljaisuudessa, ei siksi, että myrskyjä pelkäisi, sillä ne eivät enää +tuota hänelle tuskaa, vaan siksi, että hän tarvitsee voimansa vasta +heränneen henkisen siemenen kehittämiseen. Hän ei enää niitä tuhlaa +hyödyttömästi näkyväisessä maailmassa. + +"Tällainen hiljaisuudessa vietetty elämä tuntuu toivottavalta ja +hyödylliseltä vasta silloin, kun ihminen on voittanut määrätyn +kypsyydenasteen. Mutta jos hän vetäytyy pois maailmasta hänen vielä +maailmaa tarvitessaan, koettaa hän pyrkiä taivasmaailmaan alkaen +portaitten yläpäästä. Sallikaa niiden jäädä maailmaan, jotka sitä vielä +tarvitsevat. Kuta suuremmat ympäröivät kiusaukset ovat, sitä +suuremmaksi kasvavat hänen voimansa menestyksellisen vastustuksen +kautta. + +"Vain se ihminen, joka oman henkisen piirinsä sisäpuolella kykenee +voittamaan henkensä kaipaamat edellytykset, on kaikista ulkonaisista +olosuhteista riippumaton ja aivan vapaa. Se taas, joka ei henkistä +maailmaa voi synnyttää omaan sieluunsa, tarvitsee ulkonaista maailmaa +sieluaan kehittämään. Henkistä kypsyyttä vailla olevat ihmiset, jotka +vetäytyvät maailmasta pois sitä peläten, eivät ole sankareita, jotka +ovat maailmasta kieltäytyneet. He ovat pelkureita, jotka jättävät +paikkansa, kun taistelu elämän kanssa alkaa. Sellaiset ihmiset usein +vetäytyvät luostareihin vain viettääkseen mukavampaa elämää ja vielä +kaupanpäälliseksi saadakseen pääsylipun taivaaseen. He kuvittelevat +tekevänsä jumalalle otollisen työn viettäessään hyödytöntä ja +merkityksetöntä elämää ja tästä kuvitellusta palveluksesta odottavat he +elämänsä loputtua palkintoa. Mutta palkintokin, jota he odottavat, jää +heidän mielikuvakseen. Kuten aistinihminen kuluttaa aikansa +hyödyttömissä huvituksissa, niin käyttää tällainen hurskaskin aikansa +hyödyttömiin seremonioihin ja rukouksiin. Aistinihmistä kiihoittaa +aistinhuvitusten halu, hurskaita taas toisen puolen ilojen toivo. +Kumpaisetkin toivovat tyydytystä omalle personalliselle itselleen. En +voi nähdä oleellista eroa heidän vaikutintensa ja siveellisten +pyrkimystensä välillä. + +"Mutta henkisesti kehittyneen ihmisen laita on aivan toinen. +Jumalallinen prinsiippi on ihmisessä olemassa aivan riippumatta +suhteellisen avaruuden ja ajan rajoituksista. Se on ijäinen ja +itsestään olevainen. Sitä ei vastustus kiihoita, siihen ei vaikuta +vastaan toimiminen, eikä sitä viisastelut häiritse. Kun se kerran on +ihmisessä tullut tietoiseksi omasta voimastaan, ei se tarvitse sitä +kiihoitusta, jota aistillinen elimistö vaatii, eikä se myöskään välitä +ulkomaailmasta tulevista aistimien vaikutuksista. Se on itse se tahto, +joka oman aineensa sisäpuolella luo maailmoita. Se on sielun kaikkien +eläimellisten ja alkeellisten voimien herra, ja niiden levottomuus ei +sitä kiihoita eikä painosta. Se on jumalallinen itse ijäisessä ja +muuttumattomassa puhtaudessaan. + +"Ihminen, jossa tämä jumalallinen olemuspuoli kerran on herännyt ja +joka käytännössä on kokenut sisäistä elämää, ihminen, joka on astunut +sisään taivaan kuningaskuntaan ja jaksaa seisoa lujana omilla +jaloillaan, ei enää tarvitse ulkonaisen elämän riehuvien myrskyjen +kasvattavia kokemuksia hankkiakseen vastustuksen kautta itselleen +voimaa. Hänessä ei myöskään koskaan enää nouse halu palata takaisin +maailman huvituksiin ja narrimaisuuksiin. Hän ei vetäytyessään +yksinäisyyteen ole mistään kieltäytynyt, sillä emme sitä voi sanoa +kieltäytymiseksi, että heitämme luotamme sellaista, jota pidämme vain +paheena. Tätä ihmistä ei voi pitää askeettina, sillä hän ei alistu +minkäänlaiseen kidutukseen tai itsensä kurittamiseen. Ei ole itsemme +kieltämistä se, että kieltäydymme sellaisesta, mistä emme itse välitä. +Todellinen askeetti on se, joka elää maailmassa ja jota maailman +kiusaukset ympäröivät, -- jonka sielussa eläimelliset ainekset vielä +ovat toiminnassa ja vaativat halujen tyydyttämistä, -- ihminen, jolla +on käsissään tyydyttämisen keinot, mutta kuitenkin ylevän tahdon +voimalla voittaa eläimellisen itsensä. Kun hän on noussut tuon tilan +yläpuolelle, voi hän vetäytyä maailmasta pois ja käyttää energiansa +itsensä laajentamiseen ja henkisten voimiensa palvelukseen. Silloin hän +on täydellisesti onnellinen, sillä hän voi nyt hankkia kaiken +haluamansa oman sisäisen maailmansa piiristä. Hän ei enää odota +tulevaista palkintoa taivaissa, sillä mitä voisi taivas hänelle enempää +tarjota kuin autuutta, joka hänellä jo on. Hän ei enää kaipaa muuta +kuin kykyä hyvän tekemiseen maailmalle. + +"Jos voisitte perustaa teosofisia luostareita, joissa älyllinen ja +henkinen kehitys kävisivät käsi kädessä, joissa opetettaisiin uutta +maailmankaikkeuden peruslakeihin perustuvaa tiedettä ja joissa +ihmisille samalla kertaa opetettaisiin itsensä voittamista, silloin +tekisitte maailmalle hyvän työn. Sellainen luostari tuottaisi myöskin +suurta hyötyä älyllisille tutkimuksille ja sellaisten oppituolien +perustaminen kylväisi henkiselle taivaalle ensiluokan tähtiä, joiden +säteistä virtaisi koko maailman läpäisevän älyllinen valo. Niiden +oppilaat olisivat paljon korkeammalla kehityskannalla, kuin aikamme +materialistiset tiedemiehet ja heidän tutkimuksilleen avautuisi paljon +laajempi työkenttä. He tuntisivat kaikki todella korkeimmat +auktoriteetit, saisivat käyttää kaikkien oppineitten tutkimusten +tuloksia, mutta olisivat samalla vapaita tieteellisen oikeauskoisuuden +rajoituksista ja voisivat siis täysin itsenäisesti ajatella. Näistä +luostareista tulisi älyn keskuksia, jotka valaiseisivat koko maailmaa. +Ja kun itsehillinnän voima kasvaisi samassa suhteessa, kuin +älyntoiminta, niin voisivat niiden asujamet pian saavuttaa adeptiuden +asteen." + +Adepti oli lausunut nämä sanat erikoisen suurella lämmöllä, aivan kuin +hänen tarkoituksensa olisi ollut vedota minun myötätuntooni saadaksensa +minut tällaisia luostareita perustamaan. Hänen silmissään oli +myötätunnon ilme ja säälillä ajatteli hän surkean, tietämättömän +ihmiskunnan tilaa, ihmiskunnan, jonka karmaan ei hän järjestönsä +sääntöjen perustalla saanut sekoittua. Minäkin valitin +kykenemättömyyttäni sellaisten luostarien perustamiseen ja toivoin +olevani rikas voidakseni edes yrittää. Mutta heti luki imperaattori +ajatukseni ja sanoi: + +"Erehdyt, ei rahojen puute tee tämän aatteen täytäntöönpanoa +mahdottomaksi, vaan mahdotonta on löytää sopivia ihmisiä luostareihin +asumaan, jos sellaisia perustettaisiinkin. Olisimme huonoja +alkemisteja, jos emme kykenisi hankkimaan vaadittavia rahamääriä +tehdäksemme ihmisille tällaisen todellisen hyvän teon. Sen voin sinulle +täysin todistaa, jos sitä haluat. Mutta kulta on ihmisten kirous, +emmekä tahdo sitä kirousta suurentaa. Levitä kultaa ihmisten eteen ja +niissä herää halu saamaan enemmän. Anna heille kultaa ja muutat heidät +perkeleiksi. Ei, emme tarvitse kultaa, vaan ihmisiä, jotka janoavat +viisautta. + +"On tuhansia, jotka kaipaavat tietoa, mutta vain harvoja, jotka etsivät +viisautta. Älyllinen kehitys, teräväpäisyys, viekkaus, oveluus ovat +nykyään muka henkisen kehityksen merkkejä. Mutta tämä käsitys on vallan +väärä. Eläimellinen viekkaus ei ole älyä. Teräväpäisyys ei ole +viisautta ja oppineet ovat viimeiset, jotka totuutta kestävät kuulla. +Ovatpa vielä monet okkultistinne ja rosenkreuziläisenne ryhtyneet +tutkimuksiinsa vain kiihkeän uteliaisuuden tyydyttämiseksi. He ovat +koettaneet päästä perille luonnon salaisuuksista voittaakseen tietoa, +jota he sitten tahtoisivat käyttää pirullisten tarkoitusperien +saavuttamiseksi. Osoittakaa meille miehiä ja naisia, jotka eivät pyydä +muuta kuin totuutta, niin pidämme huolta heidän tarpeistaan. Kuinka +paljon rahaa tarvitseekaan se ihminen elatuksekseen, joka ei +mukavuudesta välitä! Kuinka paljon tarvitaankaan keittiön +ylläpitämiseksi ihmiselle, joka ei herkkuja kaipaa! Mitä kirjastoja +tarvitsee se, joka voi lukea luonnonkirjaa! Mitä ulkonaisia kuvateoksia +tarvitaan häntä miellyttämään, joka on aistinelämästä luopunut ja on +tahtonut vetäytyä vain omaan itseensä! Mitä maallisia näköaloja +tarvitseisi tarjota niille, jotka elävät oman sielunsa paratiisissa! +Mitä seuroja kaipaisivat ne, jotka seurustelevat oman korkeimman +itsensä kanssa! Kuinka voimme heitä ilahduttaa, jotka elävät Jumalan +läheisyydessä! + +"Niin tosiaankin, se teosofinen luostari, josta uneksin, on vielä +ylevämpi kuin omamme. Se on korkealla tämän maan yläpuolella ja +kuitenkin voidaan se vaivatta perustaa ja ilman kustannuksia. Sen +munkit ja nunnat ovat kohonneet yli itse piirin. He ovat äärettömän +laajan temppelin rakentaneet ja se on kaikkihengen läpäisemä, hengen +joka on kaikkien yhteistä omaisuutta. + +"Siellä lakkaa maailmansielun jakautuminen ja yhteys on astunut +sijalle. Siinä luostarissa ei vallitse sukupuolieroavaisuutta, ei +erilaisia makuasioita, ei mielipiteitä, ei toivomuksia. Se on paikka, +minne eivät paheet ulotu. Siellä ei synnytä, ei naida eikä kuolla, vaan +eletään kuin enkelit. Jokainen jäsen on hyvän voiman keskus. Jokainen +voi sukeltaa äärettömään valomereen, -- jokainen on itsessään kaikkea, +mitä hän tahtoo, -- tietää kaiken, mitä hän tahtoo tietää. Hän kasvaa +voimassa ja laajentaa olemustaan, kunnes kykenee kaikkeutta syleilemään +ja on yhtä sen kanssa." + +Hetkeksi näytti siltä, kuin adeptin sielu olisi lentänyt Nirvaanan +valtakuntaan, mistä ei meillä kuolevaisilla voi olla mitään käsitystä. +Mutta pian palasi valo takaisin hänen silmiinsä. Hän pyysi hymyillen +anteeksi, että oli antanut tuon aatteen ihanuuden tempaista hänet +mukaansa. Uskalsin väittää, että luultavasti tarvittaisiin miljoonia +ajanjaksoja, ennenkun ihmiset saavuttaisivat sen tilan. + +"Oi", sanoi hän, "ne vaatimukset, mitkä meidän aikamme sivistys panee +seuraajilleen, pakoittavat useimmat ihmiset suuntaamaan melkein kaiken +aikansa ja voimansa ulkonaisiin asioihin, sensijaan, että he +käyttäisivät sitä sisäiseen kasvuun. Jokainen ihminen on saanut +määrätyn energiamäärän, jota hän saattaa omakseen sanoa. Kun hän kaiken +tämän energian tuhlaa joko aistin tyydytysten saamiseksi tai älyllisiin +pyrkimyksiin, niin ei hänelle jää mitään jumalallisen idun +kehittämiseksi sydämessään. Kun hän aina hajoittaa henkensä ulospäin, +ei hänellä ole aikaa koota ajatuksiaan sisäänpäin, joka kuitenkin on +välttämätöntä itsetuntemuksen saavuttamiseksi. Työtätekevät luokat, +liikemiehet, tiedemiehet, lääkärit, lakimiehet ja papit, kaikki +toimivat ulkonaisissa asioissa, eikä heille jää aikaa voimien sisäiseen +kokoamiseen. Enemmistö on aina keskittynyt ajamaan takaa varjoja ja +harhakuvia, jotka heille parhaimmassa tapauksessa ovat hyödyllisiä, +niin kauan kun he elävät, mutta joiden hyödyllisyys häviää sydämen +lakatessa lyömästä. Aikansa ja voimansa ovat he käyttäneet +huolehtiakseen niinsanotusta elämän välttämättömyydestä ja he +puolustavat itseään sillä, että se on heidän velvollisuutensa. Mutta +luonto ei välitä puolustuksistamme. Syyn ja seurauksen laki on sokea, +eikä muutu todistuksista. Ihminen, joka kiipeää vuorenhuipulle ja +vahingossa syöksee kielekkeeltä alas, on yhtä suuressa vaarassa taittaa +selkänsä kuin ihminen, joka vapaaehtoisesti on siitä heittäytynyt. +Ihminen, joka ei kykene astumaan eteenpäin, jää yhtä kauas jälkeen, +kuin se, joka ei halua edistyä. Luonto ei kuitenkaan ole niin julma, +kuin miltä se pintapuolisesti katsottuna näyttää. Se, minkä ihminen +elämänsä ylläpitämiseksi tarvitsee, on itse asiassa sangen vähäistä, ja +sangen helposti voidaan hankkia. Sillä luonto on kaikista lapsistaan +yltäkylläisesti huolehtinut. Jos ei joku voi saada itselleen tulevaa +osaa, niin on jokin asia vakavasti poissa tolaltaan, joko hänessä +yksilöllisesti tai kokonaisuuden yhteiskunnallisessa järjestelyssä. +Yhteiskuntaoloissamme on epäilemättä paljon väärää, jonka auttamiseksi +valtiomiehet ja filosofit koettavatkin toimia. Mutta heidän +ponnistuksensa menestyvät vasta kun heidän onnistuu luoda maailmalle +lakeja, jotka ovat sopusoinnussa luonnonlakien kanssa; ei sitä ennen. +Ehkäpä joskus tulevaisuudessa voidaan sellaiseen asioiden tilaan +päästä. Mutta meillä ei ole aikaa sitä odottaa. Jokaisen yksityisen +pitää koettaa luoda sopusointua omaan yksilölliseen elimistöönsä ja +elää luonnonlakien mukaan. Sillä tavalla saadaan sopusointua myöskin +yhteiskunnalliseen elimistöön. Kaikki ne monet asiat, joita sanotaan +elämän välttämättömyyksiksi, ovat vain kuviteltua välttämättömyyttä. +Miljoonat ihmiset elivät ja olivat onnellisia, ennenkuin monet näistä +asioista, joita meidän sivistysolomme pitävät välttämättöminä, +ollenkaan olivat keksittyjä. Välttämättömyyden määritelmä on hyvin +suhteellinen. Kuningas voi pitää välttämättömänä omistaa tusinan +palatseja, aatelismies nelivaljakon. Kerjäläinen pitää yhtä +välttämättömänä ryyppypulloaan, parooni ja ravintolanpalvelija +frakkiansa. Näistä välttämättömyyksistä ja niiden hankkimisen +huolehtimisesta pääseminen on lyhin ja varmin tie. On asetuttava niiden +yläpuolelle, eikä enää saa pitää niitä välttämättömyyksinä. Täten +vapautuisi suuri määrä energiaa, jota sitten voitaisiin käyttää todella +välttämättömien asioiden saavuttamiseen, asioiden, jotka ovat ijäisiä +ja alati kestäviä, eivätkä palvellen ajallisia tarkoitusperiä aikanaan +häviä, kuten edelliset. + +"Tuhannet ihmiset työskentelevät päästäkseen perille ulkonaisten +kappalten rakenteesta yksityiskohtia myöten, sekä nähdäkseen sen +kemiallisen tai fysiologisen prosessin, joka niiden sisässä tapahtuu. +Mutta heitä ei vähimmässäkään määrässä innostuta oman rakenteensa +tunteminen, eivätkä siitä välitä, mikä prosessi heidän sisässään +tapahtuu. Kuitenkin tuntuisi viimemainitun prosessin tunteminen paljon +tärkeämmältä, kuin edellinen. Tiede väittää tahtovansa oppia tuntemaan +luonnonlakien hienoimmatkin haaraantumat ja kuitenkaan ei se luo +vähintäkään huomiota siihen kaikkialliseen peruslakiin, josta kaikki +nuo haaraantumat lähtevät. Se on kuin hyönteinen, joka kiipeää +pudonneella lehdellä ja kuvittelee siinä voivansa päästä tuntemaan itse +puun ominaisuudet. Älyllisellä ihmisellä on todella mahdollisuus tutkia +kaikkia luonnonlakeja ulkonaisesti. Mutta ulkonaisten asioiden +tutkiminen on kuitenkin vain toisarvoisen tärkeätä, jos mieli päästä +tuntemaan sisäisen itsemme voimat. Tärkeimmät voimat vaikuttavat +sisässä. Näkyväiset vaikutukset ovat vain toisarvoisia ilmiöitä. Se, +joka pitää toisarvoisten asioiden tietoa tärkeämpänä, kuin sisäisten +asioiden tuntemista, hänellä on itse asiassa hyvin vähän viisauden +tietoa." + +"Näitä oppeja eivät kouluoppineemme koskaan tule omaksumaan", arvelin +minä. "He halveksivat teosofian nimeä ja pitävät ulkonaisten asioiden +tuntemista ainoana saavutettavissa olevana tietona, ainoana, jolla on +minkäänlaista arvoa. Tätä tiedon harhakuvaa sanovat he 'eksaktiseksi +tieteeksi'." + +"Valitan heidän epätäydellisyyttään", vastasi adepti, "vaikkakin +myönnän heidän mielipiteensä olevan oikeutettuja heidän kannaltaan. He +vastustavat teosofiaa siksi, etteivät he tiedä sen merkitystä. Ja koska +sitä nimeä niin usein käytetään väärin, on se kadottanut todellisen +merkityksensä. Emme voi tietää mitään muuta kuin sen, minkä +teosofisesti tiedämme, sillä teosofinen tieto on asioiden tuntemisen, +näkemisen ja ymmärtämisen tulos. Heidän näkö- ja tunnekykynsä ei +tunkeudu läpi asioiden ulkonaisen pinnan ja siis tuntevat he +teosofisesti vain ulkonaiset ilmiöt. Sisäiset syyt johtavat he +loppupäätelmistä, jotka usein ovat vääriä. On olemassa korkeampi aisti, +jonka avulla adepti kykenee tunkeutumaan tietoisesti asioiden sisimpään +hänen huomionsa käsitellessä kappaletta. Hän voi nähdä asioiden +henkisen syyn, jonka tähden hän myöskin kykenee niitä ymmärtämään. Tätä +eivät nykyajan oppineet käsitä. Koska he vain ovat oppineita ja heillä +on opittu tieto, ei heillä ole viisautta, eikä itsetuntemusta." + +Kun adepti oli tämän lauseen lopettanut, kuului yllämme ilmassa pienen +hopeakellon ääni. Katsahdin ylöspäin vaan en nähnyt mitään, joka olisi +voinut tuon äänen aiheuttaa. "Tämä on sen merkki", sanoi adepti, "että +järjestömme jäsenet ovat kokoontuneet seurusteluhuoneeseemme. Menkäämme +ottamaan osaa heidän keskusteluunsa. Varmaankin ovat sinulle +virvokkeetkin jo tervetulleita." + + + + +IV. + +PÖYTÄKESKUSTELUA + + +Astuimme eteisestä ulos puutarhaan. Ihmeellisenä vastakohtana sille +jääkenttien ja synkkien mäntymetsien tarjoamalle lumotun romanttiselle +näköalalle, jonka ennen tähän ihmelaaksoon tuloani olin nähnyt, sain +täällä ihailla palmuja ja muita troopillisia kasveja. Korkeat +fuksiapuut kilpailivat upeissa kukkaispuvuissaan ruusupensaikkojen +kanssa. Ilman täyttivät tuoksullaan hyasintit, heliotropit ja tuhannet +muut kasvit, joiden nimeä en muista. Tämä ei kuitenkaan ollut +kasvihuone, sillä muuta kattoa ei ollut, kuin yläpuolella kaareutuva +kirkas, sininen taivas. Ihmettelin, lämmitettiinkö puutarhaa millään +tavoin maanalaisesti ja mieleeni iski ajatus, ettei näin suuri +ylellisyys oikeastaan ollut sopusoinnussa adeptin edellä lausumien +sanojen kanssa. Ne, jotka elävät oman sielunsa paratiisissa, eivät enää +välitä ulkonaisista aistinautinnoista, oli hän sanonut. Mutta adepti +näytti arvanneen ajatukseni jo ennenkuin se oli saanut määrätyn muodon +ja sanoi: + +"Olemme luoneet nämä puutarhat tehdäksemme oleskelusi luonamme niin +miellyttäväksi kuin mahdollista. Kaikki puut ja kasvit, jotka täällä +näet, tulevat toimeen ilman puutarhuria. Ne eivät maksa meille mitään +muuta kuin pienen mielikuvitusvoiman ponnistuksen." + +Menin ruusupensaan luo ja katkaisin siitä harvinaisen kauniin kukan. Se +oli todellinen ruusu, yhtä todellinen kuin konsanaan mikään ennen +näkemäni. Sen tuoksu oli suloinen ja lehtensä oli se sulkenut +keskipäivän auringolta. + +"Varmasti ei tämä kädessäni oleva ruusu ole harhakuva, vaan aivan +todellinen ruusu", väitin vastaan. + +Adepti hymyili vastaten: "Mikä on todellisuutta? Asiat näyttävät meistä +joko todellisuuksilta tai unilta riippuen siitä tilasta, missä +tajuntamme kulloinkin on. Muistatko unen, jonka näit muutamia öitä +sitten? Uneksit löytäneesi rahakukkaron. Sen tehdessäsi tiesit +uneksivasi, mutta kuitenkin näytti tuo kukkaro mielestäsi aivan +todelliselta. Arvelit, että jos vaan voisit sen pitää käsissäsi, kunnes +todella heräisit, niin ei se varmaankaan hupenisi käsistäsi. Heräsit +varovaisesti ja hitaasti ja kouristuksentapaisesti pidit kiinni +kukkarosta. Mutta kun avasit silmäsi, et pitänyt kädessäsi kukkaroa, +vaan lakananpielusta." + +Hän oli oikeassa. Muistin tarkkaan uneni ja kun adepti niin monasti jo +oli lukenut ajatukseni, en ensinkään ihmetellyt, että hän oli unenkin +nähnyt. Mutta että ruusu olisi ollut unikuva, sitä en tahtonut ottaa +uskoakseni, vaan väitin, ettei se suinkaan voinut olla mielikuvitukseni +tuote. + +"Ei se olekaan sinun mielikuvituksesi luoma", vastasi adepti, "vaan on +tulos luonnon mielikuvitusvoimasta, toiminnasta, jota adepti henkisellä +tahdollaan saattaa ohjata. Koko maailmankaikkeus kiertotähtineen, +graniittikallioineen, valtamerineen ja jokineen, koko maa moninaisine +muotoineen, on kaikkiallisen ajatusvoiman, muotojen luojan luoma. +Muodot eivät ole todellisuuksia, vaan aineesta luotuja harhakuvia ja +muodosteluja. Muoto ilman ainetta on mahdottomuus, sitä ei voi olla +olemassa. Ainoa olemus, jonka tunnustamme, on kappalten peruselementti, +akaasha. Siihen, perustuu koko maailmankaikkeuden alkuaine. Tätä +peruselementtiä on kaikkialla näkymättömässä muodossa. Vasta kun se on +kiteytynyt määrättyyn tiivistyksen tilaan, kyllin suureen voidakseen +vastustaa maallisen valon läpitunkevaa vaikutusta, joutuu se +aistillisen havaintomme piiriin ja siitä tulee meille ulkokohtainen +muoto. Luova tahdonvoima läpäisee kaikki kappaleet. Adeptin tajunta +läpäisee koko ympäristön. Sentähden hänen henkinen voimansa saattaa +ohjata luonnon tahtoa luomaan kaikkiallaolevaan aineeseen ne kappaleet, +joita hän on mielessään kuvitellut. Hänen ajatuksensa sisältyy +kaikkiallisen hengen piiriin, jossa hän elää ja on yhtä sen kanssa. +Erään salatieteellisen menetelmän kautta, jota en tällä kertaa +voi sinulle selittää, mutta joka pääasiallisesti perustuu +tahdonponnistukseen, tiivistyvät ne muodot, jotka ovat adeptin +ajatusaineessa luodut ja tulevat senkautta sinulle havaittaviksi ja +todellisiksi." + +"Myönnän, etten tätä vielä ymmärrä. Voiko teidän aivoissanne oleva kuva +astua ulos ja pukeutua aineelliseen muotoon?" + +Adeptia näytti tietämättömyyteni huvittavan ja hän vastasi nauraen: +"Luuletko ajatuspiirin, jossa ihminen elää, rajoittuvan vain hänen +pääkallonsa sisäpuolelle? Valittaisin siinä tapauksessa ihmisen +olotilaa, sillä hän ei silloin kykenisi näkemään, eikä havaitsemaan +mitään, paitsi ehkä juuri sitä mikä tapahtuu pääkalloon suljetussa +hengen osassa. Koko maailma olisi hänelle läpipääsemätön, käsittämätön +pimeydentila. Hän ei kykenisi näkemään aurinkoa tai mitään muuta +ulkonaista kappaletta, sillä ihminen ei voi nähdä mitään, joka ei ole +hänen oman henkensä sisäpuolella. Mutta onneksi ulottuu jokaisen +ihmisen hengenpiiri aina tähtiin asti. Se ulottuu hänen +havaintopiirinsä rajoihin asti. Hänen henkensä tulee kosketuksiin +kaikkien siinä olevien kappalten kanssa, olkoot ne kuinka kaukana +tahansa hänen fyysillisestä ruumiistaan. Ensiksi tulevat vaikutukset +hänen henkeensä, sitten hänen aivoihinsa. Henkiset vaikutukset tulevat +niinmuodoin hänen ruumiillisten aivojensa sisäpuolelle, joita meidän +siis on pidettävä keskuksena, jonka kautta henki välittää sanomat +personalliselle tajunnalle." + +"Personalliselle tajunnalle", huudahdin hämmästyneenä. "Voiko siis +myöskin olla personatonta tajuntaa?" + +Tähän kysymykseen vastasi Mestari: "Se, joka vain tajuaa personallisen +olemassaolonsa, ei ole paljoa eläintä korkeammalla. Joka taas itsessään +tajuaa kaiken, on yhtä kaikkeuden kanssa. Hän elää kaikkena kaikessa ja +tajuaa henkisesti oman personallisuutensa, samoin kuin kaikki muutkin +ilmiöt. Henki on valo, personallisuus varjot. Kun viisauden aurinko +nousee ihmissydäntä valaisemaan, kaikkoaa personallisuuden harha hänen +tajunnastaan. Se hajoaa kuin sumu nousevan auringon tieltä." + +Näiden selitysten jälkeen adepti, joka nähtävästi vielä havaitsi +mielessäni piilevät epäilykset, vei minut edessämme olevan magnoliapuun +luo. Se oli noin 60 jalan korkuinen ja kauttaaltaan ihanien, suurten, +valkoisten kukkien peittämä. Sitä katsellessani rupesi se näyttämään +yhä hienommalta, vähemmän tiiviiltä. Viheriäinen lehvistö vaaleni ja +tuli harmaaksi, joten valkoiset kukat tuskin enää erottautuivat sitä +vastaan. Se tuli yhä varjomaisemmaksi ja läpikuultavammaksi, kunnes se +vihdoin näytti olevan vain puun henki. Lopulta se kokonaan haihtui. + +"Näet siis", jatkoi adepti, "että tuo puu oli olemassa sekä sinun että +minun henkisessä piirissä aivan todellisena. Elämme kaikki +lähimmäistemme henkisessä piirissä. Se, joka on kehittänyt henkistä +havaintokykyä, voi aina nähdä toisen ihmisen hengessä ilmestyvät kuvat. +Adepti luo omat kuvansa. Tavallinen ihminen saa elää toisten ihmisten +ja luonnon mielikuvituksen luomien kuvien ympäröimänä. Me elämme oman +sielumme luomassa paratiisissa ja siellä löydät kaikkea, mitä täällä +näet. Tällä valtakunnalla on kuitenkin hyvin laajat rajat. Se nousee +korkealle yläpuolelle näkyväisen ruumiin ja laajenee, kunnes se on yhtä +kaikkisielun kanssa. + +"Ihmiskunta tuntee vain sangen vähän mielikuvituksen voimaa, muussa +tapauksessa se enemmän huolehtisi ajatuksistaan. Kun ihminen luo hyvän +tai pahan ajatuksen, syntyy hänen henkisessä piirissään vastaava muoto, +elementaalikuva. Tämä kuva voi tiivistyä ja saada elämän. Se voi elää +vielä kauan luojansa ruumiillisen kuoleman jälkeen. Se seuraa hänen +sieluaan kuoleman jälkeen, koska luodut ovat luojaansa sidotut." + +"Luoko siis jokainen paha ajatus tai kaikki pahan ajatteleminen jonkun +pahan olion ja saattaa sen elämään edelleen?" + +"Jokainen ajatus kyllä synnyttää muodon tai voimakeskuksen", vastasi +Mestari, "mutta ne jäävät vain silloin elämään, kun niihin tahdon +kautta vuodatetaan elämää. Jos ei niin käy, kalpenevat ne ja haihtuvat +vähitellen kokonaan. Muutenhan ei ihminen koskaan voisi lukea +rikoksista elämättä henkisesti niiden mukana ja luomatta vahingollisia +elementaaleja. Voit kyllä mielessäsi kuvitella kaikenlaatuisia pahoja +tekoja, jos et tahdo niitä panna toimeen, sillä silloin ei myöskään ole +mielikuvituksesi tuotteilla elämää. Mutta jos mielesi tekee niitä +toteuttamaan ja tahtosi on niihin suunnattu, niin vaikkakin ulkonaiset +asiat estäisivät sinua aikomuksiasi täytäntöönpanemasta, on asia yhtä +paha, kuin jos todella olisit sen tehnyt. Luot senkautta elävän, vaikka +näkymättömän pahan voiman. Tahto se on, joka elähyttää mielikuvat, +sillä tahto ja elämä ovat alkujaan yhtä." + +Nähdessään taas epäilysten nousevan mielessäni, jatkoi hän. "Kun puhun +tahdosta eloa-antavana voimana, niin tarkoitan sitä henkistä +tahdonvoimaa, jonka paikka on sydämessä. Se tahdonvoima, joka vain +lähtee mielikuvituksesta, on kuin kylmä kuuvalo. Se tosin valaisee +ruumiin, mutta ei voi sitä lämmittää. Se elävä tahdonvoima, joka taas +lähtee sydämestä, vaikuttaa kuin auringonsäteet. Se herättää elämän +toimimaan kivissä, kasveissa ja eläimissä. Se, mitä ihminen sydämellään +tahtoo, ei se, mitä hänen järkensä kuvittelee, on tosivoimaa. Tätä +luovaa tahdonvoimaa, joka kykenee herättämään eloon ulkokohtaisia ja +näkyväisiä mielikuvia, tapaa ihmiskunnassa onneksi hyvin vähän. Muuten +olisi pian maailma täynnä ruumistuneita hirviöitä, jotka pian sen +hävittäisivät. Nykyisellä sivistysasteella on useimmilla ihmisillä +pahoja haluja kuin hyviä. Mutta heidän tahtonsa ei ole kylläksi +henkinen, ollakseen voimakas. Se lähtee useimmin aivoista kuin +sydämestä. Tavallisesti on se kyllin voimakas vahingoittamaan sitä, +josta se lähti, mutta jättää muut rauhaan. Näet siis, kuinka tärkeätä +ihmisen on hankkia henkistä voimaa, kun hän on siveellinen ja hyvä. +Mutta tämä on salaisuus, jota ennen pidettiin hyvin tarkasti +peitettynä. Jos tahdot siitä hyötyä, niin opi ensiksi tekemään tarkka +ero hyvän ja pahan välillä." + +Astuimme nyt goottilaisen käytävän läpi suureen halliin. Valo lankesi +neljästä korkeasta ikkunasta kahdeksankulmaiseen huoneeseen. Keskessä +oli tuolien ympäröimä pyöreä pöytä, seiniä pitkin erilaisia +huonekaluja. Koko joukko veljiä oli jo kokoontunut. Muistin +nähneeni eräiden kuvat historiallisissa julkaisuissa. Mutta eniten +hämmästyin kahden naisen läsnäolosta. Toinen oli kookas ja +arvokkaannäköinen, toinen pienempi ja hennompi, mutta yhtä +jalokasvoinen ja erikoisen kaunis. Minua kovasti ihmetytti tavata +naisia kulta- ja ruusuristiveljesten keskuudessa ja kaikki tuntuivat +huomaavan hämmästykseni. Kun minut oli esitetty läsnäoleville tai +oikeammin sanoen heidät minulle, sillä he näkyivät kaikki tuntevan +minut ennestään, tarttui tuo kookkaampi nainen käteeni ja vieden minut +pöydän luo sanoi hän nauraen: + +"Miksi niin hämmästyt, ystäväni, nähdessäsi naisen muotoon puettuja +adepteja tässä miesseurassa? Eihän älyllä ole mitään tekemistä ruumiin +ja sukupuolen kanssa. Kun sukupuolivaistot lakkaavat, niin lakkaa +myöskin sukupuoli. Tule nyt istumaan tänne luoksemme ja nauti näitä +mainioita hedelmiä." + +Pöydällä oli valikoima hyvin harvinaisia hedelmiä. Useita niistä en +koskaan ennen ollut nähnyt, koska ei niitä meidän seuduilla kasva. Koko +tuo arvokas seurue istuutui ja kehkeytyi hyvin mielenkiintoinen +keskustelu, johon kaikki ottivat osaa. Tunsin vain syvästi +arvottomuuteni tässä paikassa, vaikka kukin teki parhaansa minua +rauhoittaakseen ja saadakseen minut pitämään itseäni tasa-arvoisena. +Veljet ja sisaret tuskin maistoivat ruokia, mutta iloitsivat +nähdessään, että ne minulle maistuivat. Ja itse asiassa olikin +aamukävelyni ja puhdas vuoristoilma hankkineet minulle oivan +ruokahalun. Vieressäni istuva jalo nainen haihdutti pian ujouteni. Hän +vastasi eräisiin salatieteellisiä ilmiöitä koskeviin kysymyksiini ja +esitti opetustensa valaisemiseksi joitakin käytännöllisiä kokeita. +Tässä esimerkki hänen taidostaan harhakuvien luomisessa. + +Olimme puhuneet pelkäämättömyydestä ja horjumattomasta rohkeudesta, +jotka ovat välttämättömiä ominaisuuksia kaikille salatieteellisten +tutkimusten piiriin pyrkivillä, sillä, sanoi hän, niinsanottu +elementaalimaailma hirviöineen ja eläimellisine aineksineen vastustaa +ihmisen henkistä edistystä. Eläimet, elementaalit, jotka elävät +ihmismuodossa eläimellisistä aineksista, saavat ravintoa ihmisten +elinvoimasta ja hänen eläimellisten aineittensa ytimestä. Kun +jumalallinen henki herää ihmisen sydämessä ja sen polttavat säteet +käyvät noihin eläimellisiin aineksiin, niin se substanssi, mistä nuo +loiseläimet saavat ravintoa, häviää ja ne alkavat raivota kuin +villieläimet ainakin. Ne taistelevat elämästään ja ravinnostaan ja +sentähden ovat ne ihmisen henkisen kehityksen suurimpana esteenä ja +vastuksena. Eläen hänen sielussaan ja ollen luonnollisissa olosuhteissa +hänen ulkonaisille aisteilleen näkymättömiä, voivat ne määrätyissä +olosuhteissa tulla objektiivisiksi ja havaittaviksi. Ne elävät +perheyhdyskunnissa ja jatkavat sukuaan kuten maallisetkin eläimet. Ne +taistelevat keskenään ja koettavat hävittää toinen toisensa. Jos +itsekästä ihmistä hallitsee yksi ainoa suuri ja valtava intohimo, niin +todistaa se, että äärettömän voimakas elementaali on ottanut haltuunsa +hänen sielunsa ja ajanut pois tieltään kaikki pienemmät himot. + +Sanoin olevan aivan mahdotonta kuvitella ihmisen liikkuvan tuollaisena +eläintarhana ja lausuin toivomuksen saada nähdä tuollainen elementaali +omin silmin, jotta saisin siitä oikean kuvan. "Etkö pelkäisi, jos +saisit nähdä tuollaisen inhottavan olion?" kysyi hän. + +Aloin kehua rohkeuttani ja väitin, etten pelkäisi mitään, jota +saatoin silmilläni nähdä ja käsilläni koskettaa. Väitin pelkoa +tietämättömyydestä johtuvaksi ja sanoin sen heti väistyvän tiedon +tieltä. + +"Olet oikeassa", myönsi hän. "Ojenna minulle tuo hedelmäkori!" -- +Ojensin käteni hänen pyytämäänsä, keskellä pöytää olevaan hedelmäkoriin +tarttuakseni ja olin juuri sen tekemäisilläni, kun huomasin +hirveännäköisen kalkerokäärmeen kohottavan päätänsä hedelmien välistä. +Se helskytteli renkaitaan vihaisen näköisenä. Pelosta kalveten vetäsin +käteni pois ja väistin siten myrkyllisen pureman. Mutta vielä siihen +tuijottaissani kääriytyi se uudelleen kokoon hedelmien väliin, sen +kiiltelevät suomukset hävisivät koriin ja käärme oli poissa +näkyvistäni. + +"Jos olisit tarttunut tuohon käärmeeseen", sanoi eräs veli, joka oli +tapausta seurannut, "olisit havainnut sen olevan harhakuvan." + +"Tahto ei ole ainoastaan elähyttävä, vaan myöskin hävittävä voima", +selitti imperaattori. "Se saattaa alkuaineen atoomit kokoontumaan +yhteen, se ylläpitää ne siinä asennossa tai hajoittaa ne avaruuteen. Se +on samalla Brahma, Vishnu ja Shiva, -- muotojen luoja, ylläpitäjä ja +hävittäjä." + +"Nämä elementaalit hallitsevat meitä", jatkoi kaunis nainen, "jos emme +me niitä hallitse. Kun vain käymme niitä vastaan ilman pelkoa, ovat ne +voimattomia. Meidän tahtomme hävittää ne kokonaan." + +Keskustelimme aamiaisen kuluessa kaikenlaisista salatieteellisistä ja +sentapaisista aineista. "Salatiede ja alkemia ovat", sanoi eräs veli, +"samalla kertaa hyvin vaikeasti ja helposti käsitettäviä asioita +Käsitämme ne todella hyvin helposti, jos vaan itse pysymme +luonnollisina ja jos viisauden valossa tutkimme niitä luonnon +salaisuuksia, joilla jokainen ihminen, tylsämielistä lukuunottamatta, +on syntymästään varustettu. Mutta jos väärä kasvatus asettaa viisauden +sijalle keinotekoisen kynttilänvalon, väärän logiikan, viisastelun ja +turhan huolehtimisen, niin unohtaa ihminen luonnollisen tilansa ja +muuttuu luonnottomaksi. Ikuiset totuudet heijastuivat hänen henkeensä, +kun hän vielä oli tietämätön lapsi, jonka äly ei ollut kyllin +kehittynyt niitä älyllisesti tajuamaan. Mutta myöhemmin, älyn +kehittyessä tulivat nuo kuvat arvostelujen ja erehdysten kautta, joilla +hänen henkeään ravittiin, niin vääristetyiksi ja rumennetuiksi, ettei +niiden alkuperäistä muotoa enää saattanut tunteakaan -- Sen sijaan, +että ihminen voisi nähdä itse totuuden, näkee hän nyt vain oman +mielikuvituksensa luomat harhakuvat." + +"Tahdotko tällä väittää, että ihminen itsessään voisi päästä tietämään +luonnon salaisuuksista enemmän, kuin mitä muut voivat hänelle opettaa?" + +"Kuka neuvoo lapselle, että hän äidinrinnasta saa ravintonsa", kysyi +adepti. "Tarvitseeko eläin kasviopin oppikirjoja tietääkseen, mitkä +ruohot ovat myrkyllisiä, mitkä hyödyllisiä. Noita keinotekoisia +järjestelmiä, joita ihminen on suunnitellut ja jotka sentähden ovat +luonnottomia, emme tapaa luonnonkirjassa. Päästäksemme tietämään nimen, +jonka ihminen on jollekin asialle keksinyt, tarvitsemme ihmisten +opetuksia. Mutta asioiden oleelliset ominaisuudet ovat kokonaan +riippumattomia sille annetuista nimistä. Shakespeare sanoo, että ruusu +pitää ihanan tuoksunsa annettakoon sille mikä nimi tahansa. Nykyisen +kasvatusmenetelmän opettamina tietävät tietysti filosofit kappaleiden +kaikki taidokkaat nimet ja niiden luokitukset, mutta hyvin vähän +tietävät he niiden sisäisistä ominaisuuksista. Mitä tietää nykyajan +kasvitieteilijä niistä kasvien ominaisuuksista, jotka salatieteilijälle +heti pistävät silmään kasvin nähdessään ja joille hän sitten perustaa +lääketieteelliset ja salaiset voimansa. Eläintieteilijän ei tarvitse +selittää lampaalle, että sen on paettava tiikerin lähetessä. Se tietää +vaistonsa avulla, ilman muuta todistusta, että tiikeri on sen +vihollinen. Lampaalle on paljon tärkeämpi tietää, että tiikeri on +petoeläin, kuin että se kuuluu Felis-sukuun. Jos lammas ihmeen kautta +saisi suuremman älyn, saisi se oppia niin paljon tiikerin ulkonaisesta +muodosta, sen anatomiasta, fysiologiasta ja genealogiasta, että se +kokonaan kadottaisi näkemyksensä sen sisäisestä luonnosta ja joutuisi +helposti sen saaliiksi. Niin mahdoton kuin tuo esimerkki onkin, niin +esittää se kuitenkin todella asioita, mitä kouluissanne tapahtuu. +Niissä saa nykyinen sukupolvi niinsanotun tieteellisen kasvatuksen. +Muuten kaikki mahdolliset tiedot ihmisen ulkonaisesta muodosta, +tavoista, millä sitä parhaiten ravitaan, puetaan ja ylläpidetään. Mutta +kaikki tieto siitä todellisesta ihmisestä, joka tuossa muodossa +asustaa, on hävinnyt. Sen tarpeista ei huolehdita, se saa nähdä nälkää, +sitä pahoinpidellään ja kidutetaan ja jotkut 'suuret tieteen valot' +ovat niinkin lyhytnäköisiä, että he kokonaan kieltävät sen +olemassaolon." + +"Mutta", keskeytin minä, "eikö se juuri aseta ihmistä eläinmaailmaa +korkeammalle, että hänellä on äly, jonka kautta hän kykenee ymmärtämään +kappaleiden ominaisuudet, kun eläin vain tuntee ne vaistomaisesti?" + +"Aivan oikein", vastasi veli, "mutta ihmisen tulisi käyttää älyään +sopusoinnussa järjen kanssa, eikä sitä vastaan. Eläimen vaisto on sama +eläinelimistössä toimiva prinsiippi kuin se, mitä ihmisessä sanomme +järjeksi. Se on sielunvoima, joka kykenee tuntemaan totuuden, jota +vastoin älyn tehtävä on ymmärtää, mitä vaistomaisesti tai +intuitiivisesti sielun kautta tunnetaan tai havaitaan. Jos äly vain +toimisi sopusoinnussa järjen kanssa, niin eivät ihmisolennot olisi +ainoastaan älyllisiä, vaan myöskin viisaita. Mutta tiedämmehän +jokapäiväisen elämämme kokemuksista, ettei älyä suinkaan ehdottomasti +seuraa viisaus. Ovelimmat ihmiset ovat usein paheellisimpia ja +oppineimmat usein hyvinkin järjettömiä." + +"Ensimmäinen ja tärkein askel henkisten voimien saavuttamiseen pyrkivän +ihmisen tiellä", jatkoi veli, "on luonnolliseksi tuleminen. Vasta kun +hän on heittänyt luotaan kaiken luonnottomuuksien liikapainon, voi +hänestä tulla henkisesti voimakas. Jos hänestä tulisi henkinen ennen +luonnolliseksi tulemistaan, koituisi hänestä luonnoton henkinen hirviö. +Tällaisia hirviöitä on ollut olemassa ja niitä on vieläkin. Ne ovat +henkisiä pahanvoimia, jotka toimivat ihmismuodoissa. Ne ovat +eriasteisia mustan magian adepteja, noitia ja rikoksellisia." + +"Onko siis otaksuttava, että suuret rikoksentekijät aina ovat +jonkunverran maagikoita?" + +"Ei ehdottomasti", vastasi veli. "Useimmat rikokselliset eivät tee +rikoksiaan rakkaudesta pahaan, vaan voittaakseen itsekkäitä +tarkoitusperiä. Ne roistot, jotka lähtevät mustan magian tielle, +tekevät rikoksensa sentähden, että he rakastavat pahaa samoinkuin +todelliset adeptit toimivat rakkaudesta hyvään. Mutta tehköön ihminen +hyvää tai pahaa, niin jatkuvat tai useimmiten, uudistuvat hänen tekonsa +ja vihdoin tekee hän ne vaistomaisesti. Siten tulee koko hänen +luontonsa joko hyväksi tai pahaksi. Ihminen, joka kiduttaa kärpästä +vain sitä kiduttaakseen ja koska se häntä huvittaa, on ehkä kauempana +pahan tiellä kuin murhaaja, joka pitää tekoaan välttämättömänä omalle +edistykselleen." + +Tulin tässä ajatelleeksi, miten on suhtauduttava niiden oppineiden +ajatuskantaan, jotka kiduttavat eläimiä tieteellisiä tarkoituksia +varten. En tarvinnut lausua ääneen tätä kysymystä, sillä syvä liikutus +kuvastui kaikkien läsnäolijoitten kasvoilla ja eräs adepti sanoi: + +"Kun joku kerran tulee kirjoittamaan historian ihmisten typeryydestä ja +siitä johtuvista perkeleellisistä rikoksista, niin on siinä tällä, +himomurhaajan nautinnolle perustavalla vivisektsioonilla tärkeä sija. +Siitä ei vielä koskaan ole koitunut ihmiskunnalle sanottavaa hyötyä, +mutta kyllä äärettömän paljon vahinkoa. Se on erehdyksestä johtunut ja +vie erehdykseen. Ja siitä seuraa lopuksi, että ihmisten mielet +kovettuvat ja heistä tulee perkeleitä. Jo tätä kauheutta ajatellessa +myrkyttyy ilma." + +Näiden sanojen aikana olikin rajuilman kylmyys vallinnut huoneessa, +niin että minun oli vaikea hengittää. Mutta adepti viittasi kädellään +ja kohta oli taas kaikki entisellään. + +Nyt johtui keskustelu valkoiseen magiaan ja eräitten tibettiläisten +adeptien ihmeellisiin voimiin. Eräs läsnäolijoista oli kerran +matkustanut heidän luonaan ja antoi seikkaperäisen kuvauksen +käynnistään siellä. Mutta, ihmeellistä kyllä ei hänen kertomansa +mielenkiintoinen kuvaus jäänyt minulle mieleen, vaan haihtui +muististani, vaikkakin kaikki muu keskustelu painui syvästi aivoihini. +En muista siitä enää mitään. -- Aamiaisen syötyä jätti imperaattori +minut naisadeptien turviin luvaten pian palata hakemaan minut +alkemiallista laboratoriota katselemaan. Seurasin molempia +suojelijattariani ihanaan puutarhaan. + +Kuljimme pitkin täydessä kukassa olevien oleanteripuiden reunustamaa +kujaa ja tulimme pienelle kummulla sijaitsevalle pyöreälle huvimajalle. +Sieltä oli ihana näköala koko alueelle ja kaukana etäisyydessä +kohoaville vuorenhuipuille. Huvimajan katosta kannattivat +marmoripylväät. Mehevä muratti kierteli pylväitä pitkin ylös, peitti +rehevänä koko katoksen ja riippui taas aukeamien välistä alas. +Istuuduimme huvimajaan ja hiukan aikaa vaiettuamme alkoi ystävättäreni, +jota tahdon nimittää Leilaksi, puhumaan: + +"Olen vielä sinulle velkaa selityksen siihen asiaan, joka sinua niin +näytti hämmästyttävän tullessasi luoksemme. Ihmettelit nähdessäsi +naissuvun edustajia kulta- ja ruusuristiveljesten keskessä. +Intuitsioonisi oli kyllä puhunut sinulle oikein. Sattuu todella +harvoin, että yksilö saavuttaa adeptiuden naisruumiissa ollessaan. On +kuitenkin poikkeuksia. Tiedät, ettei miehen sielunelimistö +perusteeltaan eroa naisesta, vaan jokaisessa ihmisolennossa on +yhtyneinä miehellisiä ja naisellisia aineksia. Naisessa toimivat +yleensä enemmän naiselliset, miehessä miehelliset. Mutta onhan usein +naisia, joilla on miehekäs luonne ja taas miehiä, joissa naiselliset +ominaisuudet ovat etualalla. Täydellisessä ihmisessä ovat miehelliset +ja naiselliset ainekset melkein yhtä voimakkaita, vaikkakin miehellinen +aines edustaen luonnon luovaa voimaa on hiukan etualalla, naisainesten +edustaessa muodostavaa olemuspuolta. Tämä salatieteellinen laki, jonka +selittäminen veisi meidät tällä kertaa liian syvälle luonnon +salaisuuksiin, selviää sinulle tutkiessasi harmonian lakeja. Huomaat +silloin, että molliakordi on duuriakordin vastakaiku, mutta että suurin +kauneus aina kuitenkin on duurin värinen. On paljon tällaisia +yhdenkaltaisuuksia, mutta jätämme oman älysi tehtäväksi niiden +löytämisen." + +"Kun tapaat naisen ruumiissa elävän adeptin, niin voit siitä tehdä sen +oikean johtopäätöksen, että tämä luonnonvastainen asia riippuu niistä +harvinaisen vaikeista olosuhteista ja kokemuksista, joissa adeptin +viimeinen elämä oli eletty. Kasvi kasvaa nopeammin kasvihuoneen +lämmössä, kuin jos ei siitä kukaan olisi huolehtinut. Samaten voi +erikoisen suuri kärsimys kehittää henkisen kukan kasvua ja jouduttaa +kehitysalaa, joka ilman tuota kärsimystä olisi saavutettu ehkä vasta +paljon myöhemmin, jossakin tulevassa ruumistuksessa." + +Tämä ilmiö herätti uteliaisuuttani ja pyysin häntä kertomaan minulle +viimeisestä ruumistuksestaan, ennen hänen tuloaan adeptiksi. + +"On hyvin vaikea eläytyä menneisyyden muistoihin", vastasi Leila. +"Mutta ehkä sisaremme Helena kuvaisi omaa entistä elämäänsä." + +Tähän ehdotukseen vastasi Helena hymyillen: "Mielelläni teen sen +ystävällemme, vaan minun elämäni on hyvin vähän mielenkiintoinen +suhteessa sinun elämääsi. Mutta jos ensiksi aloittaisit kertomalla +omastasi, jatkaisin minä sitten." + +"Tehkäämme siis niin", sanoi Leila. "Mutta tehdäkseni asian +yksinkertaisemmaksi ja säästääksemme aikaa, näytän sinulle +kuvaesityksen astraalivalossa. Katso edessäsi olevaan pöytään." + +Katselin huvimajan keskessä olevan pöydän kiilloitettuun marmoripintaan +ja näin siinä elävännäköisen kuvan taistelutantereesta. Näin +taistelevia armeijoja pistimineen ja miekkoineen. Näin paljon +ratsastajia ja jalkaväkeä, ritareita loistavissa varustuksissa ja +tavallisia sotamiehiä. Käytiin kiivasta taistelua, kuolleet ja +haavoitetut peittivät maan. Vasemmalla kädellä olevat joukot +perääntyivät, oikealla olevat taas tunkeutuivat eteenpäin. Äkkiä +ilmestyi kaunis nainen täysissä varustuksissa. Toisessa kädessä oli +hänellä miekka, toisessa lippu. Hänen kasvonpiirteensä muistuttivat +naisadeptia vieressäni. Hänet huomatessaan näyttivät vasemmalla olevat +joukot taas saavan uskallusta ja rohkeutta. Viholliset valtasi pelko. +He pakenivat vasemmanpuolisten ajamina. Voitonhuuto kaikui ja kuva +hävisi. + +Sitten ilmestyi toinen kuva pöydän pinnalle. Se näytti esittävän +katolisen kirkon sisustaa. Sen täytti suuri joukko kirkon ja valtion +arvohenkilöitä, ritareita, aatelismiehiä, piispoja, pappeja ja kansaa. +Alttarin edessä polvistui täysissä varustuksissa oleva ritari. Hän +näytti olevan kuningas ja eräs piispa virkamerkkiensä koristamana laski +kultaisen kruunun hänen päähänsä. Kuninkaan vieressä seisoi tuo sama +nainen voitonriemuinen hymy kasvoillaan. Juhlallinen soitto kaikuu +kruunua laskettaessa kuninkaan päähän. Hän nousee tuhansien äänten +tervehtimänä ja sitten haihtuu kuva. + +Seuraava esittää vankikoppia täyteen ahdattuna inkvisitsioonin +aikaisilla kidutuskoneilla. Siellä oli muutamia mustiin puettuja +miehiä, joiden silmissä paloi vihan tuli, -- toisia punaisiin puettuja, +nähtävästi pyöveleitä. Ihmisiä tulee soihdut käsissä ja heidän +keskessään Leila kahleisiin sidottuna. Hän katselee säälien mustiin +puettuja miehiä. Tuomari tekee hänelle joitakin typeriä kysymyksiä, +joihin hän kieltäytyy vastaamasta ja sitten alkavat pyövelit häntä +kiduttamaan. Käännän pois silmäni ja kun taas katsahdan kuvaan, on se +hävinnyt. + +Sen paikalle ilmestyi taas uusi. Se kuvasi polttoroviota, jonka +keskelle oli pystytetty paalu. Siinä riippui vitjat. Kulkue lähestyy. +Sitä johtaa roistomaisen näköiset munkit ja sotilaat ovat vartioimassa +sitä. Munkkien ja pyövelien keskessä kulkee Leila kalpeana, +kärsimyksistä ja kidutuksista riutuneena. Hänen kätensä ovat kahleissa +ja nuora on kääritty kaulan ympärille. Hän nousee roviolle ja sidotaan +paaluun. Yrittäessään puhumaan saa hän vihkivettä kasvoilleen, jota +munkit heittävät estääkseen häntä siitä. Pyöveli tuo palavan +tulikekäleen. + +Puu syttyy palamaan ja liekit nielevät tuon ihanan naisen ruumista. En +enää jaksanut sitä katsella, vaan peitin kasvoni. Tiesin nyt kuka Leila +oli. Kun vihdoin olin toipunut siitä vaikutuksesta, minkä tämä kauhea +näky oli minuun tehnyt, lausuin Leilalle suurimman ihastukseni hänen +rohkeudestaan ja kunnostaan. Olin aina ihaillut hänen luonnettaan +historiallisena henkilönä ja olin toivonut, että joskus olisin hänet +tuntenut. Nyt oli hän edessäni, elävänä olentona, nuorena ja +voimakkaana, jalona ja kauniina. Kuolevaisten laskujen mukaan pitäisi +hänen kuitenkin olla 450 vuoden vanha. + +Koska adeptien läsnäollessa on turha ajatuksiaan peittää, oli hän jo +huomannut omani ja vastasi niihin. + +"Olen vielä paljon vanhempi kuin luuletkaan. Sinä ja minä ja me kaikki +olemme yhtä vanhoja kuin luomakunta. Kun henki, luomisen yön kuluttua +oli herännyt hengittämään ja lähetti keskuudestaan valon, joka sai +maailman syntymään, elimme me jo ja tulemme elämään, kunnes valo palaa +takaisin alkulähteeseensä. Meidän todellisella itsellämme ei ole ikää. +Se on aina nuori ja ikuinen ja riippumaton ajallisista olosuhteista. +Yhtä vähän voidaan ruumiitamme hävittää. Ne ovat niitä peiliä, joihin +henki heijastaa jumalallisen kuvansa. Aine on ikuista samoin kuin +avaruus ja aika. Niinkauan kuin on ainetta, niin kauan kuvastaa siinä +itseään sen sisässä asuva henki. Henki tarvitsee siten omaa kuvaansa +oppiakseen siitä itsensä tuntemista. Ihminen ei ilman peiliä voi nähdä +omaa kuvaansa. Emme siis voi nähdä itseämme ulkokohtaisina, ellemme +astu ulos itsestämme. Se taas on mahdottomuus, koska henki on yksi ja +jakamaton. Sentähden heijastaa se aineessa omaa valoaan ja näkee siinä +itsensä kuin peilikuvassa." + +"Mutta hävittihän tuli sinun ruumiisi", sanoin minä, "mistä siis +johtuu, että nyt näen sinut edessäni näkyväisessä ja kosketettavassa +muodossa?" + +"Se osa, mikä ruumiistani hävitettiin, oli vain karkein aineellinen +aines fyysillisestä elimistöstäni. Silloin kun tuli hävitti karkean +aineen, nousi astraaliruumiini ylös tulesta ja savusta. Läsnäolevien +suuri joukko ei sitä nähnyt, koska heidän aistimensa ovat niin +karkeita, etteivät ne havaitse muuta kuin karkeimpia aineksia. Mutta +luonani olevat eetterimuodossa oleskelevat ystäväni näkivät sen. He +pitivät minusta hyvää huolta ja lyhyen tajuttomuudentilan jälkeen +heräsin taas ulkonaiseen elämään. Vähitellen tiivistyi taas ruumiini +uudessa olotilassa vallitsevien vaikutusten voimasta ja sentähden olen +nyt tässä edessäsi yhtä näkyväinen ja kosketeltava kuin jos vielä +olisin karkeassa aineellisessa muodossani." + +"Otaksun siis, että jokaisen ihmis- ja eläinolennon astraaliruumis voi +fyysillisen muodon jätettyään niin tiivistyä, että kuolleitten henget +voivat näyttäytyä kosketeltavassa ja näkyväisessä muodossa?" + +"Se voi kyllä tapahtua ja tapahtuukin toisinaan", vastasi Leila. "Sen +saavat alemmat nekromantiset harjoitukset aikaan. Erittäinkin saattaa +se tapahtua niiden olentojen astraaliruumiille, jotka kuolivat +luonnottoman kuoleman kautta ja joiden astraaliruumiissa siis vielä oli +paljon molekyylejä koossapitävää vetovoimaa. Mutta tällaisilla +keinotekoisesti aineillistuneilla astraaliruumiilla ei ole elämää, +eivätkä ne ole kestäviä. Jotta astraaliruumis kykenisi elämään +fyysillisen muodon kuoleman jälkeen täytyy sen voida elää omaa +elämäänsä jo fyysillisen ruumiin eläessä. Olin jo aikaisempien +ruumistusten aikana saavuttanut tuon henkisen elämäntilan ja +sieluntietoisuuden. Olin tiellä adeptiutta kohti jo ennenkuin synnyin +talonpojan taloon. Lapsuuteni aikana seurustelin henkisesti adeptien +kanssa. Mutta", jatkoi hän, "kuunnelkaamme nyt sisaremme Helenan +kertomusta." + +Olin jo kauan aikaa tarkastellut tuon toisen naisadeptin piirteitä ja +tuntui, että olisin joskus ennen hänetkin nähnyt, -- ehkä unissani. +Niin, olin kerran lapsena nähnyt näyn uni- ja valvetilan välissä. +Enkeli tai joku muu ylimaailmallinen olento oli valkoisiin puettuna +leijaillut ilmassa pääni päällä. Kädessä oli hänellä valkoinen lilja, +jota hän ojensi minua kohden. Kuinka usein olinkaan sydämessäni +toivonut, että vielä kerran näkisin tuon ihanan ilmiön ja nyt, jos en +erehtynyt, oli edessäni sama muoto, jonka unissani olin nähnyt. + +Nainen oli harvinaisen kaunis. Pitkät mustat suortuvat olivat +omituisena vastakohtana hänen yksinkertaiseen valkoiseen ja ilmavaan +pukuunsa, joka joustavissa poimuissa peitti vartalon. Iho oli kalpea ja +herkkä, profiili puhtaan kreikkalainen, tummat silmänsä näyttivät +tunkeutuvan sieluni läpi ja sytyttivät siellä puhtaan rakkauden ja +kunnioittavan ihailun tulen, jossa ei ollut intohimon tuulahdustakaan. + +"Minun elämäni", sanoi Helena, "ei merkinnyt paljoa. Synnyin +Pietarissa, jossa isäni palveli keisarin armeijassa. Hän kuoli +ollessani aivan nuori ja jätti perheensä suureen köyhyyteen. Minua ei +maan päällä mikään kiinnittänyt paitsi äitiäni, sukulaisiani ja +opettajiani. Henkeni avautui ja nautti ylimaallisista iloista. +Haaveksin runoudesta ja katsellessani taivaalla leijailevia pilviä, +näin niissä kauneuden ruumistuvan. Hengessäni seurustelin menneisyyden +sankarien kanssa. Fyysillinen ruumiini ei kuitenkaan jaksanut pysyä +henkeni tasalla. Kylmä, nälkä ja puute vaikuttivat pian sen +hajaantumisen. Täytettyäni kahdeksantoista vuotta jätin kuihtuneen, +keuhkotautisen ruumiini ja veljet ottivat minut avosylin tänne +luokseen." + +Hänen hentojen, vaatimattomien kasvojensa ilme täytti sydämeni +myötätunnolla. -- "Eikö maamiestesi joukossa olut ketään, joka olisi +ollut kyllin älykäs huomaamaan nerollisuutesi ja antamaan sinulle +apua?" + +"He pystyttivät kallisarvoisen hautapatsaan eräälle Pietarin +hautausmaalle, kun minut ensin oli sinne haudattu", vastasi hän. "Pieni +osa rahoista, jotka tarvittiin tuon hautapatsaan pystyttämiseen, olisi +riittänyt hankkimaan minulle kaikista välttämättömintä, ravintoa ja +terveyttä. Ne jotka minut tunsivat elämäni aikana ja jotka ihailivat +runojani ja lahjojani, olivat yhtä köyhiä kuin itsekin olin. -- Mutta +jättäkäämme nyt menneisyys ja olosuhteet, joissa ihmiset kärsivät oman +karmansa seurauksista. Minunkin köyhyyteni ja kärsimykseni olivat omia +ansaitsemiani. Ja minulla on nyt kyllin syytä ollakseni kohtalooni +tyytyväinen." + +Hänen puhuessaan tarkastelin uudelleen hänen piirteitään. Oliko se +todella hän, jonka olin vuosia sitten nähnyt unissani? Hänkö siunaten +taivutti tuon liljan ylitseni? Mistä johtuu se magneetinen virta, joka +tuon vertauskuvan kautta oli tunkeutunut sydämeni syvimpään ja oli +siellä sytyttänyt korkeamman elämän kaipuun? Saattoiko tuo tapahtuma +olla vain uni? + +Eikö se ollut täyttänyt sieluni autuudella siitä asti, kun sen näin? +Eikö sen muisto ollut niin syvälle sydämeeni juurtunut, ettei se +tuhansien muitten unien lailla ollut haihtunut? + +Helena nousi ja astui ulos pylväitten välisen aukon kautta. Hän +katkaisi muurin vieressä kasvavan valkean liljan. Sen ojensi hän +minulle sanoen: + +"Säilytä tämä kukka. Se ei haihdu kuin uni ja sitä katsellessasi +tiedät, etten minäkään ole harhakuva." + +Kiitin häntä liikutettuna ja pyysin häntä myöskin tulevaisuudessa minua +suojaamaan samoin kuin ennen. Siihen vastasi hän: "Voimme auttaa vain +niitä, jotka itseään suojaavat. Voimme vaikuttaa vaan niihin, jotka +ovat valmiit ottamaan vastaan vaikutuksiamme. Voimme lähestyä vain +niitä, jotka henkisesti kohoavat meidän piiriimme. Rakkaus vaikuttaa +molemminpuolisena vetovoimana, viha taas työntää luotaan. Puhdas +vetäytyy puhdasta kohtaan, paha pahaa kohtaan. Antaminen synnyttää +vastaanottamisen kyvyn. + +"Auringonvalo valaisee kaikkia, mutta kaikki eivät voi sitä nähdä. +Samoin on ikuinen totuudenlähde sammumaton ja kaikkiallinen, mutta vain +harvat avaavat auringonvalolle sydämensä. Koeta aina nousta +eläimellisen piirin yläpuolelle ja koeta tulla kosketuksiin niiden +kanssa, jotka ovat poistaneet itsestään eläimelliset aineksensa ja +elävät hengessä." + +Kun nainen oli lopettanut, lähestyi eräs toinen adepti huvimajaa. Hän +oli kasvultaan pieni, mutta hänen kasvoissaan oli niin henkevä ilme, +että heti saattoi nähdä hänen olevan Mestarin. Pää oli melkein kalju ja +muodoltaan hyvin merkillinen. Kaljun kohdan ympärillä oli harmaita +kiharoita ja tunsin hänessä heti erään henkilön, jonka kuvan olin usein +nähnyt ja jonka läheisyyden olin usein selvästi tuntenut. Tahdon sanoa +häntä Teodorukseksi. Elämänsä aikana oli hän ollut rosenkreuziläinen +mestari ja oli ollut tunnettu ihmeellisistä parantamistapauksistaan. + +Astuessaan huvimajaan ilmoitti hän, että imperaattori oli kutsuttu +tehtävään, jolla oli suuri merkitys valtiollisessa elämässä. Hän kertoi +leikkiä laskien imperaattorin menneen estämään muuatta valtiomiestä +tekemästä suuren tyhmyyden. Jos hän ei siinä onnistuisi, voisi seurata +suuri sota. Hän oli itse lähetetty viemään minua alkemialliseen +laboratorioon ja selittämään minulle eräitä alkemiallisia salaisuuksia. + + + + +V. + +ALKEMIALLINEN LABORATORIO + + +Kuljimme pitkin kaunista käytävää, jonka seiniä koristivat +taiteellisesti veistetyt marmorikuvapatsaat. Ne esittivät vanhan ajan +jumalia ja jumalattaria sekä menneitten aikojen sankareita. "Nämä +kuvapatsaat esittävät elementaarisia prinsiippejä sekä luonnonvoimia +personoituina", huomautti oppaani. Vanhan ajan viisaat arvelivat +niiden ominaisuuksien senkautta helpommin painautuvan ihmisten +ymmärrykseen. Ei kukaan vanhanajan kreikkalainen tai roomalainen aivan +tietämättömiä lukuunottamatta, pitänyt Zeusta, Plutoa, Neptunusta y.m. +personallisuuksina, eikä heitä sellaisina palvellut. Jumalat olivat +vain ruumiittomien luonnonlakien vertauskuvia tai ilmestymismuotoja. +Niinpä ei ihmismuotokaan ole todellinen ihminen, vaan todellisen +ihmisen ja hänen luonteensa vertauskuva ja ruumistuma. Tässä +aineellisessa muodossa ovat ihmisen ajatukset saaneet ulkonaisen +ilmennyksensä. Sen tiesivät vanhan ajan ihmiset, mutta nykyajan +oppineet pitävät sensijaan ulkonaisia ilmennyksiä sisäisinä totuuksina. +Nykyajan aineellinen uskonto on alentanut kaikkiallisen maailmanhengen +rajoitetuksi olennoksi ja tehnyt ylevistä luonnonvoimista personallisia +pyhimyksiä. + +Astuimme sitten kehänmuotoiseen saliin, joka teki temppelin +vaikutuksen. Seinissä ei ollut ikkunoita, vaan valo lankesi kupukatossa +olevan kristallilasin kautta. Laesta riippui korkealla päämme päällä +suuri kultainen kaksoiskolmio, jota ympäröi pyrstöään pureva käärme. +Huoneen keskellä ja aivan tuon vertauskuvan alla oli pyöreä +marmoripintainen pöytä ja sen keskellä pienempi hopeaan valettu +samanmuotoinen vertauskuva. Seiniä peittivät kirjahyllyt täynnä +alkemiallista kirjallisuutta. Toisella puolella huonetta oli +jonkinlainen alttari, jota valaisi palava lamppu. Eräällä sivupöydällä +olevat pari sulatuskulhoa ja muutamat pullot sekä kaksi nojatuolia +täydensivät huoneen sisustuksen. + +Katselin ympärilleni nähdäkseni sulatusuunin, retortteja ja muita +laitteita, joista alkemiallisissa kirjoissa puhutaan, mutta en nähnyt +mitään. Oppaani luki ajatukseni ja sanoi nauraen: "Luulit varmaankin +näkeväsi täällä koko apteekin. Erehdyt, ystäväni. Koko tuo pitkä +pullojen ja astioiden, sulatuskulhojen, uunien, retorttien, huhmarien, +siilauslaitteitten, puristimien, tislaus- ja härmelaitteiden luettelo, +josta alkemiallisissa teoksissa puhutaan, on vain hullutusta. Ne ovat +keksityt vain johdattamaan harhaan itsekkäitä ja typeriä ihmisiä ja +estämään arvottomia salaisuuksiin tunkeutumasta. Todellinen alkemisti +ei tarvitse työssänsä aineita, joita kaupoista voitaisiin ostaa. Hän +saa tarpeelliset ainekset omasta elimistöstään. + +"Niitä näkymättömiä prinsiippejä, joista ihminen on rakennettu, +sanotaan hänen metalleikseen, sillä ne ovat lujempia ja kestävämpiä +kuin hänen lihansa ja verensä. Metallit, jotka ovat syntyneet hänen +ajatuksistaan ja haluistaan, jäävät elämään, kun hänen fyysillisen +ruumiinsa katoavaiset ainekset ovat haihtuneet. Ihmisen eläimelliset +voimat ovat niitä alempia metalleja, joista eläimellinen elimistö on +kokoonpantu. Ne muutetaan jalommiksi siten, että ihmisen paheet +muutetaan hyveiksi. Niiden on kuljettava kaikkien väriasteitten läpi, +kunnes niistä on tullut puhdasta kultaa, kunnes ihminen on puhdas ja +pyhä. Tähän tilaan päästääkseen täytyy ihmisen ehdottomasti tappaa +ruumiinsa karkeimmat ainekset, jotta hengen valo voisi läpäistä karkean +kuoren ja herättää sisäinen ihminen elämään." + +"Siis ovat kaikki alkemiallisissa kirjoissa tapaamamme selitykset +käsitettävät kuvaannollisesti, eikä niillä niinmuodoin ole mitään +tekemistä aineellisten substanssien kuten suolan, rikin, elohopean +y.m.s. kanssa", kysyin minä. + +"Asianlaita ei ole aivan niin", vastasi adepti "Luonnonvaltakuntien +välillä ei ole jyrkkiä rajoja ja sentähden on vaikutuksilla, jotka +aiheutuvat määrätyistä luonnonlaeista yhdessä luonnonvaltakunnassa, +vastaavaisuutensa toisessa. Henkisellä tasolla tapahtuvat salaiset +asiat heijastuvat niinmuodon heti astraali- ja ainetasoilla. Ne +sopeutuvat vain eri tasojen vaatimiin elinehtoihin. Luonto ei ole +kokoonpantu joukosta alkujaan erilaisia kappaleita ja aineksia, vaan se +on kokonaisuus ja kaikki tähän elimistöön kuuluva on suhteessa +toiseensa ja toisestaan eroittamatonta. Tämän tosiasian tunnustivat jo +vanhat alkemistit, sillä jo Zoharissa tapaamme seuraavat sanat, jotka +kehoitan sinua kirjoittamaan muistikirjaasi, ettet niitä unohtaisi. +'Jokaisella maan päällä ilmenevällä kappaleella on eetterinen +vastakuvansa maan yläpuolella, s.o. sisäisellä tasolla. Maailmassa ei +ole mitään niin mitätöntä, vaikka se siltä näyttäisikin, ettei se olisi +korkeamman tai sisäisemmän kanssa yhteydessä. Jos siis alempi liikkuu, +niin liikkuu vastassa oleva korkeampi sitä vastaan.' Ihmisen +mikrokosmos on täydellinen vastakohta tai esitys luonnosta, +makrokosmoksesta. Ihmisessä ilmenevät kaikki voimat, perusteet, +mehusteet ja ainekset, jotka maailmankaikkeudessa esiintyvät kaikkien +kappaleitten korkeasta ja jumalallisesta henkisestä alkulähteestä aina +kaikkiallisen ainoan elämän karkeimpaan olotilaan, aineeseen asti. +Jokaisessa ihmisolennossa on niitä ydinaineksia, joista kivennäiset, +eläimet ja koko ihmismaailma rakennetaan. Jokaisessa olennossa on +voimia, jotka saattavat hänestä jonakin päivänä kehittymään joko +tiikerin tai lohikäärmeen, käärmeen tai sammakon, viisaan tai roiston, +enkelin tai perkeleen. Nuo elementit, joiden tarkoituksena on kasvaa ja +kehittyä ihmisessä, muodostavat hänen oman itsensä. Katsele pääsi +päällä olevaa kaksoiskolmiota. Se esittää makrokosmosta kaikkine siinä +piilevine voimineen hengen ja aineen läpäistessä toisiaan ja yhtyessä +ikuisuuden äärettömässä kehässä. Ja katsele pienempää vertauskuvaa +pöydällä edessäsi. Se esittää samoja aineksia ihmisrakenteessa. Kun +sinä saat omassa itsessäsi olevan kaksoiskolmion sopusointuun +maailmankaikkeuden kaksoiskolmion kanssa, niin tulee sinun voimistasi +luonnonvoimia ja kykenet järkesi ja tahtosi voimalla johtamaan ja +hallitsemaan niitä toimintoja, jotka itsetiedottomasti tapahtuvat +luonnossa. + +"Kaikkiallinen voima, jonka kautta kaikki elämäntoiminnat aiheutuvat, +on elämän olemus. Joka niin osaa elämänvoimaa johtaa ja hallita, että +se alistuu hänen tahtoonsa, on alkemisti. Hän voi luoda uusia muotoja +ja voi lisätä noiden muotojen ainetta. Kemisti ei luo uutta. Hän +muodostelee vain uusia yhdistelmiä ennen olemassaolleista aineksista. +Alkemisti vetää elementtien ainetta luonnon näkymättömästä +varastohuoneesta ja saattaa sen lisääntymään. Kemisti käsittelee +ainetta, jossa elämänprinsiippi on toimettomana s.o. jossa se vain +mekaanisena tai kemiallisena voimana ilmenee. Alkemisti käsittelee +tajuntaa ja luo eläviä muotoja. Kemisti muuttaa rikin näkymättömäksi +ilmaksi ja saattaa taas tämän ilman muuttumaan rikiksi luomatta mitään +uutta. Puutarhuri sitävastoin, joka pistää siemenen maahan hankkien +sille vaadittavat olosuhteet, on alkemisti, sillä hän synnyttää jotain, +joka ei ennen ollut olemassa ja saattaa yhdestä siemenestä hankkia +tuhansia samanlaatuisia siemeniä." + +"Mutta", keskeytin minä, "sanotaan, että rosencreuziläiset kykenevät +muuttamaan raudan hopeaksi ja elohopean kullaksi. Kuinka saattavat he +luoda jotain, jota ei ole ennestään?" + +Adepti hymyili. "Nykyisen sivistyskauden tietämättömyys puhuu sinun +suusi kautta. Se ei näe totuutta, koska se on nostanut erehdysten ja +tieteellisten arvioimisten muurin itsensä ja totuuden välille. Salli +minun siis kerran vielä huomauttaa, että luonto on yhtenäinen. +Sentähden piilee jokaisessa luonnossa esiintyvässä, pienimmässäkin +ainehiukkasessa koko luomakunnan kaikki mahdollisuudet. Jokainen +hiukkanen voi siten suotuisien olosuhteiden vallitessa kehittyä +maailmankaikkeudeksi, jossa kaikki luonnossa esiintyvät elementit +voivat ilmetä. Tiedemiehenne eivät voi käsittää totuutta, koska +perusopit aineen kokoonpanosta ja voimasta ovat vääriä. Teologianne +dualismi on aiheuttanut sanomatonta kurjuutta, koska se herätti eloon +ainaisen taistelun jumalan ja perkeleen välillä. Tieteellinen +polyteisminne taas häikäisee silmät, hämmentää oppineitten +arvostelukyvyn ja pitää heitä tietämättömyyden kahleissa. Mitä tiedätte +perusaineen ominaisuuksista? Mitä tiedätte erosta aineen ja voiman +välillä? Kaikki tieteenne tuntemat niinsanotut yksinkertaiset aineet +ovat alkujaan tästä perusaineesta kehittyneet. Mutta tämä perusaine on +yhtenäinen, se on vain _yksi_. Siitä johtuu, että jokainen perusaineen +hiukkanen määrätyillä edellytyksillä voi muuttua kullaksi, toisissa +olosuhteissa taas raudaksi ja vielä toisissa elohopeaksi. Sitä +tarkoittivat vanhat viisaat sanoessaan, että kaikki seitsemän metallia +kantavat sisässään kukin toistensa siemenen. He opettivat myöskin, että +kun kappale on toiseksi muutettava, on tuo muutettava kappale ensin +muutettava _prima materiaksi_. + +"Mutta", jatkoi hän, "näytät olevan utelias saamaan oman kokemuksesi +perustalla nähdä tämän opin todistetuksi. Katsokaamme, onko mahdollista +saada kultaa kasvamaan omasta idustaan?" + +Nousematta suuresta nojatuolista, johon hän oli istuutunut, käski +Teodorus minua ottamaan pöydältä sulatuskulhon ja katsomaan oliko se +tyhjä. Sitten käski hän minua panemaan sen kolmijalalle alttarilla +palavan liekin yli. Tein kuten hän käski. Sitten sanoi hän: "Ota nyt +muutamia taskussasi olevia hopearahoja ja heitä ne kulhoon." -- Otin +taskustani muutaman markanrahan ja viskasin ne kulhoon. Muutaman +minuutin kuluttua rupesivat ne sulamaan ja kun näin hopean tulleen +juoksevaksi sulatuskulhossa, mainitsin siitä adeptille. Hän otti sitten +taskustaan pienen pullon, jossa oli _punaista pulveria_ ja pyysi minua +heittämään kulhoon jonkun verran siitä. Pöydällä oli pieni hopealusikka +ja otin sillä noin kahden gramman verran punaista pulveria pullosta ja +aijoin juuri viskata sen sulatuskulhoon, kun Teodorus esti minut siitä. +Hän sanoi määrän olevan aivan liian suuren ja käski minun käyttää +säästäen pulveria. Hän neuvoi minua panemaan sen takaisin pulloon ja +kuivaamaan sitten lusikan paperilla. Sen sain sitten heittää kulhoon. +Pulverimäärä, joka jäi lusikkaan, oli niin pieni, että sitä tuskin voi +nähdä. Kuitenkin tein hänen neuvojensa mukaan ja viskasin paperipalasen +juoksevan hopean joukkoon. Se paloi silmänräpäyksessä. Sulanut metalli +rupesi nyt vaahtoamaan ja nousemaan, niin että pelkäsin sen kohoavan +yli kulhon laidan. Mutta jokainen kupla halkesi laitaan asti tultuaan +loistaen kaikenlaisissa kauniissa väreissä. + +Tätä kesti noin viidentoista minuutin ajan. Sitten lakkasi kiehuminen +ja vaahtoava aine painui takaisin kulhon pohjalle. Kun Teodorus huomasi +juoksevan aineen rauhoittuvan, käski hän minun ottamaan sen tulelta ja +kaatamaan sisällön marmorilaatalle. Tein sen ja hetkessä jähmettyi +massa puhtaimmaksi kullaksi. + +"Ota mukaasi tuo kulta", sanoi Teodorus. "Vie se arvioitavaksi, niin +saat vakuutuksen siitä, ettet ole ollut hourujen vallassa." + +Olin aivan ihmeissäni ja ajattelin itsekseni, mitä aikalaisemme +antaisivatkaan, jos tietäisivät punaisen pulverin salaisuuden. Teki +mieleni kysyä adeptilta, kuinka pulveria tehtiin, mutta en uskaltanut. +Pelkäsin, että Teodorus voisi luulla minun haluavan tietää tuon +salaisuuden itse rikastuakseni. Adepti luki taas ajatukseni ja sanoi: + +"Punaisen pulverin salaisuutta ei voida ihmisille ilmoittaa, ennenkun +he ovat tulleet henkisiksi. Se on salaisuus, jota ei teoretisesti voida +selittää, vaan jokaisen täytyy hankkia itselleen käytännöllinen tieto +siitä. Kuinka voisimme opettaa ihmisiä käyttämään voimia, joita ei +heillä ole ja joiden olemassaolosta he eivät mitään tiedä. Kuitenkin +piilee näiden voimien siemen kunkin ihmisen olemuksessa. + +"Olisi hullua otaksua, että kultaa saataisiin muusta aineesta kuin +kullasta. Mutta sisältäähän jokainen aine kullan idun perusaineessaan. + +"Luonnon alkemiallisessa laboratoriossa tuottavat rauta ynnä muut +aineet aikojen kuluessa kultaa, koska kullan elementti piilee niiden +perusaineessa. Se kasvaa luonnon elämänprinsiipin vaikutuksesta ja +kehittyy näkyväiseksi kullaksi. Tämä menetelmä, jonka aikaansaamiseksi +tajuton luonto tarvitsee ehkä miljoonia vuosia, voi tapahtua muutamassa +minuutissa, jos luonnon tahdonvoimaa johtaa adeptin usko ja äly. On +yhtä mahdotonta yrittää tekemään kultaa jostain, johon ei kultaa +sisälly, kuin saada omenapuuta kasvamaan kirsikasta. Mutta jos tahdomme +saada omenapuun kasvamaan siemenestä, emme pistä sitä koloon, jonka +olemme kallioon poranneet. Me haemme sille sopivan maaperän, jossa se +lämmön ja kosteuden vaikutuksesta voi ruveta kasvamaan. Sama on +asianlaita, jos tahdomme saada esille kultaa kullan siemenestä tai +prinsiipistä ja meidän on siis hankittava sille sopiva maaperä. +Tuollainen sopiva maaperä on punainen pulveri, jolla on kullan +ilmenemiselle vaadittavat edellytykset. Tiedä siis, ettei ole mitään +kuollutta ainetta maailmankaikkeudessa ja että kivet ja metallitkin +elävät. Niilläkin on tajunta. Kun elämänprinsiippi alkaa toimia +jossakin aineessa, niin ilmenee sen kautta erilaisia värejä, kuten +sulatuskulhossa näit. Jos tuo massa olisi jähmeä ja kylmä, niin +tunkeutuisi elämänprinsiippi metalliin hyvin hitaasti, mutta saaden +kuitenkin aikaan muutoksen. Sulaneessa aineessa sekoittuu sitävastoin +elämää jakava voima perusteellisesti metalliin, kiehuminen tapahtuu ja +muutos on pian täyttynyt. Minkätähden olisi muodon kehitys ja muutos +mahdollinen vain eläinkunnassa. Ainoa ero on vaan siinä, että muutokset +tapahtuvat eläinkunnassa hyvin paljon lyhyemmässä ajassa, joten ihminen +voi niitä tarkata. Kivikunnassa taas tapahtuvat muutokset hyvin +hitaasti, niin että monet sukupolvet kuluvat, ennenkun voidaan havaita +edistystä metallien kasvussa. + +"Metallien luomat siemenet piilevät metalleissa. Ei riitä, että kultaa +vaan sulatetaan, jos mieli saada sitä kasvamaan. Se on ensin +palautettava takaisin siihen perusaineeseen, jota alkemistit sanovat +_prima materiaksi_. Se tapahtuu punaista pulveria lisäämällä ja melkein +näkymätön määrä riittää aiheuttamaan suuren kultamäärän kasvamisen. Ne +muutamat pulveriatoomit, joita käytit, olivat jo liikaa muuttamaan +hopean kullaksi, kuten tulet näkemään tutkiessasi kultakimpaletta. Koko +paperissa ollutta määrää ei ole käytetty." + +Katselin kultaa, joka ei vielä ollut kyllin jäähtynyttä, jotta voisin +sitä koskettaa ja huomasin sen pinnalla muutamia pieniä rubininpunaisia +helmiä. Ne näyttivät olevan punaisen pulverin hiukkasia, joita siis +massa ei ollut kokonaan imenyt itseensä. + +"Mestari", huudahdin minä, "opeta minulle salaisuus. Lupaan sinulle, +etten koskaan tule käyttämään saavuttamaani tietoa itsekkäisiin +tarkoituksiin. Olen kyllin paljon oppinut salatiedettä ymmärtääkseni, +ettei maallinen omaisuus ja maalliset rikkaudet hyödytä henkistä +kehitystä. Itse asiassa ne ovat suuria esteitä niille, jotka pyrkivät +edistyksen tielle. Tahdon totuutta totuuden itsensä tähden, enkä +saavuttaakseni sillä minkäänlaisia etuja. Opeta minulle nuo +salaisuudet, niin unohdan itseni ja uhraan koko elämäni ihmiskunnan +palvelukseen." + +"No hyvä", vastasi adepti. "Teen kaiken voitavani osoittaakseni sinulle +tien, jota sinun on kuljettava. Mutta se ei voi tapahtua muutamissa +tunneissa, eikä muutamissa päivissä. Ja järjestömme sääntöjä vastaan +olisi pidättää sinua täällä kauemmin kun auringonlaskuun asti. Teen +sinulle kuitenkin mahdolliseksi oppia tuntemaan alkemian tiedettä. +Annan sinulle kirjan tutkittavaksesi. Jos sydämesi on avoinna ja +henkesi kirkkaana, olen näkymättömänä lähelläsi ja autan sinua +ymmärtämään vertauskuvien kätkemiä salaisuuksia." + +Näin sanoen ojensi Teodorus minulle kirjan, jossa oli joukko +vertauskuvilla ja merkeillä varustettuja värillisiä taulukoita. Se oli +vanha kirja nimeltään: "_Die geheimen Figuren den Rosencreuzer des +sechzehnten and siebzehnten Jahrhunderts_" (Kuudennen- ja +seitsemännentoista vuosisadan rosencreuziläisten salaiset merkit). + +Kiitin adeptia ja tarkastelin vielä kerran tuota salaperäistä kirjaa. +Selailin sen lehtiä lukien sivujen päällekirjoitukset. Huomasin +sen kertovan suurimmista salaisuuksista, makrokosmoksesta ja +mikrokosmoksesta, ajasta ja ijankaikkisuudesta, salatieteellisistä +luvuista, neljästä elementistä, kaikkialla ilmenevästä kolmiluvusta, +jälleensyntymisestä, alkemiasta, filosofiasta ja Kabbalasta. Itse +asiassa oli se kaikkeustieteen kirja. + +"Kun ymmärrät tämän kirjan sisällön käytännöllisesti", sanoi Teodorus, +"et tiedä ainoastaan kuinka tehdään kultaa alemmista metalleista, joka +on meidän taitomme kaikista vähäpätöisimpiä esityksiä, vaan tulet +tuntemaan ruusun ja ristin salaisuudet. Tulet tietämään, kuinka +viisauden kivi on löydettävissä ja se elämänneste, joka nauttijalleen +suo kuolemattomuuden. Tulet tietämään, kuinka elämäntoimintoja on +ohjattava, jotta saataisiin syntymään timantteja ja kalliita kiviä ja +tulet tietämään, kuinka eläimestä kehittyy ihminen ja ihmisestä +taivaallinen olento, jumala. Tämä lopullinen alkemiallinen tehtävä on +ainoa, jolla on minkäänlaista merkitystä. Suhteessa siihen ovat kaikki +muut taidot vain leikintekoa. Mitä hyödyttää ulkonaisten asioiden +hankkiminen, kun voimme itsessämme saavuttaa sen, mikä on ikuista ja +todellista. + +"Näissä taulukoissa olevat vertauskuvat ovat kokonaan hengellä +käsitettävät. Jotta sen ymmärtäisit, tahdon sinulle selittää, että +jokaisella okkultisella vertauskuvalla on kolmenlainen merkitys. +Ensimmäinen on ulkonainen ja sen ymmärtää helposti. Toinen on sisäinen +tai salattu merkitys, jonka voi älyllisesti saada selville. Kolmas, +syvin ja salaperäisin merkitys on henkinen ja sitä ei voi selittää, +vaan on se käytännöllisesti koettava hengen kautta. + +"Kun luku kolme ilmenee yhdestä ja seitsemän kasvaa kolmesta, -- kun +kolmesta luvusta tai kirjaimesta saadaan neljä yhdistelmää, jotka +alkuperäisen kolmen kanssa muodostavat seitsemän, niin jokaisella +vertauskuvalla ei ole ainoastaan kolme, vaan seitsemän eri selitystä. +Sinua ei ensinkään hyödyttäisi, jos selittäisin sinulle näiden +vertauskuvien erilaiset merkitykset, sillä sellaiset selitykset eivät +olisi todellista tietoa, vaan aivojesi täyttämistä toisten tiedoilla. +Itse on ihminen. Vain se, minkä hän omien kokemustensa kautta +saavuttaa, on hänen omaansa, ei mikään muu. + +"Ollessani vielä teidän maailmanne asukas, taistelin monta kovaa +ottelua lääketieteen ja teologian tohtoreitten kanssa. Huomasin +tavallisesti, että kuta oppineemmat tohtorinne olivat, sitä enemmän +olivat he kadottaneet järkensä. Täällä elän rauhassa, enkä välitä +paljoakaan väittelyistänne ja arvosteluistanne, mutta kun sopivassa +tilaisuudessa luon katseeni maailmaan, huomaan, ettei se vielä ole +muuttunut parempaan päin." + +"Täytyyhän sinun kuitenkin myöntää", vastustin minä, "että tiede +noitten suurten aikojen jälkeen on tehnyt suuria edistysaskeleita." + +"Varmaa on kyllä, että se toisissa asioissa on mennyt eteenpäin, mutta +on taas toisissa mennyt taaksepäin", sanoi hän. "Se on tehnyt paljon +keksintöjä lisätäkseen ruumiillista mukavuutta ja tyydyttääkseen +ihmisten haluja. Mutta sitä mukaa kuin niitä on tyydytetty, ovat ne +lisääntyneet ja uusia tarpeita on hankittu. Monet hyödylliset keksinnöt +ovatkin tehty 'uskottavimpien auktoriteettien' uhalla, eikä heidän +avullaan. Mutta mitä kaikki nämä keksinnöt merkitsevät, kun ihmisten +henkinen hyvä on kysymyksessä? Ne edistävät fyysillisen ruumiin +mukavuutta ja niiden hyödyllisyys lakkaa, kun tämä muoto on lakannut +olemasta. Nämä keksinnöt olisivat kyllä sinänsä hyviä, jos eivät +ihmiset käyttäisi kaiken aikansa niiden nauttimisessa ja sen kautta +jättäisivät huolehtimatta metallien jalostamisesta. Niiden kestävyys on +paljon pitempiaikainen kun ruumiin muodon. + +"Useimmat hyödylliset keksintönne olisivat aivan tarpeettomia, jos +ihmiset olisivat sielultaan kehittyneempiä. Paljon paremmat keksinnöt +olisivat tehneet ne mitättömiksi, samoin kuin ruuti ja kanuunat ajoivat +tieltään nuolen ja jousen. Olette sangen ylpeitä rautateistänne ja +sähkösanomalaitoksestanne, mutta mitä ne hyödyttävät ihmisiä, jotka +ajatuksen nopeudella voivat liikkua paikasta toiseen kuinka kauas +tahansa. Opettakaa luonnon elementtejä asettumaan tieteen vaunujen +eteen, niin nousette ilmaan kuin kotka ja liitelette sen halki." + +"Olisin onnellinen, jos voisit minulle näyttää, kuinka ihminen +ajatuksen nopeudella voi liikkua paikasta toiseen", huudahdin. "Minusta +tuntuu ihmisruumiin paino voittamattomalta esteeltä." + +"Hengessä uudestisyntyneen ihmisen ei tarvitsekaan ottaa mukaansa tuota +raskasta ruumista", vastasi Teodorus. "Mitä tai kuka on ihminen? Onko +hän puoleksi eläimellinen elimistö, joka syö, juo ja kävelee ja joka +käyttää melkein puolet elämästään nukkumiseen, -- tuo luiden ja +jänteiden, veren ja herkkien hermojen massa, joka estää hengen vapaata +liikkumista, joka on itseensä kahlehdittu tai onko ihminen tuo +näkymätön olento, joka ajattelee, tuntee ja tietää olevansa olemassa?" + +"Epäilemättä on ihmisen ajatteleva minuus itse ihminen." + +"Jos sen myönnät, niin täytyy sinun myöskin myöntää ihmisen itsensä +olevan siellä, missä hän ajattelee olevansa ja tekee havaintojaan, +toisin sanoen siellä, missä hänen tajuntansa on. Ajatteleminen on +hengen, eikä fyysillisen ruumiin omistama kyky. Kaikkialla, missä +henkemme tätä kykyään käyttää, oleskelee todellinen itsemme. Jos ei +fyysillinen ruumiimme olekaan mukana, niin mitä tarvitsemme siitä +huolehtia. Ajatteleminen on hengen kyky ja henki on kaikkiallinen. -- +Kun opimme ajattelemaan fyysillisistä aivoistamme riippumatta, niin +voimme tätä kykyämme käyttää kaikkialla maailmankaikkeudessa ottamatta +mukaan fyysillistä ruumistamme. + +"Elämä, tunne ja tajunta eivät ole ruumiin ominaisuuksia, ne ovat +näkymättömän, mutta todellisen ihmisen toimintoja ja kun hän kerran on +oppinut tuntemaan todellisen olemuksensa ja omat voimansa, niin voi hän +kiinnittää tajuntansa mihinkä paikkaan tahansa tällä planeetalla." + +"Nämä aatteet ovat niin valtavia, etten niitä vielä kylläksi käsitä, +mutta pelkään, että tiedemiehet, jotka eivät tahdo nousta yläpuolelle +itse luomaansa järjestelmää, eivät koskaan tule niitä tunnustamaan." + +"Niin on", sanoi adepti. "Nykyisen sukupolven oppineet eivät niitä +ymmärrä ja tunnusta, mutta tulevaisuudessa tulevat ne käsitettäviksi +kaikille, jotka eivät ole oppineita ainoastaan ruumiissa, vaan myöskin +sydämessä. Meidän älyllisen vuosisatamme aikana ovat useimmat älylliset +ihmiset keskittäneet tajuntansa aivojen sisäpuolelle ja elävät +niinmuodoin vain talonsa yläkerrassa. Mutta aivot eivät muodosta +tärkeintä osaa talossa, jossa ihminen asuu. Elämän keskus on sydän ja +jos ei tajunta keskity elämän keskuspaikkaan, niin eroittuu se elämästä +ja lakkaa lopulta kokonaan olemasta. Kehoittakaa niitä, jotka tahtovat +kehittää intuitsiooniaan, ajattelemaan sydämellä, eikä vain tutkimaan +aivoillaan. Kehoittakaa heitä päivä päivältä laskemaan ajatuskykynsä +elämän keskukseen, sydämeen, kunnes koko heidän tajuntansa siihen +keskittyy. Ensin näkevät he kaiken pimeytenä, mutta jos he jatkavat +kokeitaan, tulevat he pian näkemään keskipisteessä valon, valon, joka +hengen valaisee. Tämä sammuttamaton valo lähettää säteensä tähtiin asti +ja siinä heijastuvat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. + +"Luonnon suurimpia salaisuuksia ei ensinkään ole vaikea käsittää, jos +vain mieluummin katselemme niitä, kuin omia harhakuviamme. Korkeimmat +aatteet ovat helppoja ymmärtää, jos vain tahdomme niitä ymmärtää, +emmekä jää pitämään kiinni omista luomistamme. Ihmisen mieli on kuin +peili. Siinä heijastuvat maailmanhengessä leijailevat aatteet, kuin +hiljaisessa järvessä, joka uskollisesti kuvastaa yläpuolellaan +leijailevia pilviä. Kun järven pintaa kosketetaan, vääristyvät kuvat. +Ja kun vesi sekoitetaan, häviävät ne kokonaan. Mutta yhtä vähän kuin +saituri, joka koko elämänsä ajan on aarteitaan tarkannut ja suojellut, +niistä luopuisi, yhtä vähän voimme odottaa nykyajan tiedemiehen tai +filosofin luopuvan omista ajatustavoistaan. Luen sydämestäsi halun +perustaa tosijärkevä seura. Varotan sinut kuitenkin sitä varten +kääntymästä oppineitten puoleen, sillä jos sen teet, valitset +huonoimman keinon aatteesi toteuttamiseksi ja voit olla varma sen +epäonnistumisesta." + +"Tunnustan jo asiaa ajatelleeni ja etsineeni keinoja sen +toteuttamiseksi. Tahtoisin perustaa seuran tai koulun, jossa +täydellisyyteen pyrkijät voisivat käyttää voimansa hyödyllisten ja +kestävien asioiden saavuttamiseksi olematta pakoitettuja maailman +harhakuvia seuraamaan. Olen hengessäni jo hakenut paikkaa, missä +sellaisen seuran jäsenet voisivat elää sisäistä hengen elämää. +Tahtoisin mielelläni perustaa teosofisen luostarin, jossa samoin kuin +tekin, voisimme luonnon suuruuden, ylevyyden ja hiljaisuuden +ympäröiminä pyrkiä adeptiuden tielle paeten nykyaikaisen +yhteiskuntaelämän orjuutta. Mutta mielestäni tuntuu aivan mahdottomalta +valita jäsenemme tietämättömien ja sivistymättömien joukosta." + +"Etsi niitä puhtaitten ja hyveellisten joukosta", vastasi Teodorus. +"Valitse sellaisia, joita ei pimitä ennakkoluulot ja ennakkoarvostelut. +Opeta heitä kehittämään henkistä havaintokykyään ja pian on ympärilläsi +maailman valistunein seura. Se, mitä nykyään sanotaan oppineisuudeksi +ja sivistykseksi, on vain tulosta hyödyttömästä, pintapuolisesta +tiedosta. Ihmisten on pakko sitä hankkia, koska he eivät osaa kehittää +henkisiä kykyjään. Jos tätä viimeksimainittua työtapaa käytettäisiin ja +harjoitettaisiin, niin pian astuisi todellinen tieto pelkän +oppineisuuden, varmuus epäselvyyden, vakaumus epäilyksen, todellinen +luottamus epävarman toiveen sijalle. Jos jokainen kuvittelemasi +luostarin asujain olisi vailla itserakkautta ja ilman omia mielikuvia, +vaan päinvastoin jokainen olisi elävä peili, johon jumalallinen viisaus +ilman vääristelyä voisi kuvastua, niin olisi luostarisi koko maailman +suurin kaunistus. Sellainen henkisen älyn keskus loistaisi henkisellä +taivaalla kuin ensiluokan aurinko. Yksi ainoa sellainen keskus +riittäisi valaisemaan maailmaa viisaudellaan ja sen henkiset säteet +loistaisivat kiertotähtemme äärimmäisille rajoille asti." + +"Mikä sitten estää perustamasta tällaista älyn keskusta", kysyin minä. + +"Ei muu kuin ihmisten epätäydellisyys", vastasi adepti. "On kaksi +lähdettä, joista nämä esteet nousevat itsetuntemukseen ja +kuolemattomuuteen pyrkivien tielle. Toiset esteet tulevat sisäisestä +ihmisestä itsestään, toiset ulkonaisen elämän olosuhteista. Sisäiset +esteet aiheutuvat kootuista tieteellisistä ja teologisista +mielipiteistä ja elävistä elementaalivoimista, jotka toimivat ihmisen +eläimellisessä olemuspuolessa. Kun ulkonaiset vaikutukset ravitsevat ja +voimistuttavat niitä, niin rumistuvat ne mitä erilaisimmilla tavoilla. +Ne ilmentävät eläimellisiä haluja ja älyllisiin saavutuksiin yhtyneinä +muodostavat ne sen vaarallisen rikosten luokan, johon luetaan +kunnianhimo, turhamaisuus, ahneus, kärsimättömyys, oman hyödyn +etsiminen j.n.e. Kukin tällainen eläimellinen aines tai elementaali voi +kehittyä melkein älylliseksi, vaikkakin järkeä vailla olevaksi +olemukseksi, kunnes sellaiset lopuksi muodostavat ihmisen todellisen +minän. Maailma on tuollaisia älyllisiä tai puoleksi älyllisiä +ihmismuodoissa eläviä elementaaleja täynnä, -- ihmisiä, joiden järki on +enemmän tai vähemmän kumautettu. Tapaat niitä joka päivä kadulla, +saarnatuoleissa, tuomioistuimilla, oppisaleissa ja markkinapaikoilla. +Ihmisen pääpyrkimyksenä tulisi olla pitää henkensä valtakunta vapaana +moisista tunkeilijoista, jotta viisauden kuningas voisi siellä +häiritsemättä hallita. Hänen velvollisuutensa olisi ryhtyä +herkulestaisteluun näitä eläimiä ja älyllisiä elementaaleja vastaan, +niin että niistä tulisi kuninkaan palvelijoita, ei hänen käskijöitään. +Voimmeko sen tehdä, kun kaikki voimamme alati ovat suunnatut +ulkonaiselle tasolle, kun emme koskaan ole rauhassa omassa talossamme, +kun elämän harhakuvat meitä aina kahlehtivat? Voimmeko sen tehdä, kun +aina kiinnymme aistinnautintojen etsimiseen tai niin sanottuihin +älyllisiin pyrkimyksiin, jotka kohdistuvat ulkonaisten asioiden +tietämiseen, mutta eivät välitä omaa itseä koskevan tiedon +hankkimisesta? Voimmeko edes toivoa kykenevämme kokoamaan voimia +sisäisimpään keskipisteeseen ja niitä sieltä käsin käyttämään, kun aina +lähetämme ne ulos kehän ulkorajaa kohti? Voimmeko samalla kertaa +tuhlata ja koota voimia? + +"Voiman, joka voisi kehittyä voimakkaaksi keskuksessa, täytyy olla +keskukseen suunnattu, sillä vain vastustuksen kautta voidaan sitä koota +ja voimistaa. Kuningas, joka lähtee valtakunnastaan ja jättää sen +suojelusta vaille, löytää palatessaan toisia hallitsijan paikalla. +Tullaksemme luonnon herroiksi, täytyy meidän taistella omat +taistelumme, emmekä saa odottaa, että luonto taistelisi meidän +puolestamme. Kuta enemmän sielun kanavien kautta tulevat kiusaukset +saattavat ihmiselimistön eläimelliset ainekset elämään ja toimimaan, +sitä kuumemmaksi käy taistelu, ja sitä voimakkaammaksi tulee myöskin +voitokkaasti vastustavan ihmisen tahto. Tämä on se taistelu, jonka +suuri Gautama Buddha taisteli ja voitti viisauden bodhipuun alla +istuessaan. + +"Annan sinulle järkevän ja tieteellisen selityksen kehityksen +merkityksestä ja henkisestä myötätunnosta. Ja jotta et luulisi minun +ilmoittavan vihkimättömiltä peitettyjä salaisuuksia, kehoitan sinua +tutustumaan suuren kreikkalaisen filosofin Plotinuksen kirjoihin, +joissa hän esitti samoja salaisuuksia jo vuosisatoja sitten. + +"Plotinuksen mukaan ei mikään ilmiö ole 'todellisuus', vaan kaikki +maailmankaikkeuden ilmiöt ovat harhakuvia, joita sisäinen todellisuus +on toiminnan kautta luonut. Ihminen ei voi nähdä omia kasvojaan ilman +peiliä. Yhtä vähän voi todellisuus herättyään unestaan pitkän Pralayn +jälkeen nähdä itseään ilman peilin apua. Mutta mikään muu substanssi +kuin se, mikä kuuluu todelliselle, ei voi olla peilinämme. Sentähden +astuu todellinen ikäänkuin ulos omasta keskipisteestään ja katselee +itseään. Siten syntyy älynvoima, jonka kautta todellinen näkee ne +kuvat, mitkä heijastuvat sen omassa aineessa. Ja tämä voima, joka +suuntautuu keskipisteestä kehään päin, sanotaan hengeksi tai tahdoksi. +Sama toiminta tapahtuu, jos ihminen keskityksen kautta suuntaa +ajatuksensa kohti omaa tajunnankeskustaan, joka on sydämessä ja siten +koettaa nähdä, mitä hänen sisässään tapahtuu. Tämä keskihakuinen voima +kohtaa vastustusta keskuksessa, palaten takaisin keskipakoisena +voimana. Näin syntynyt keskipakoinen voima on sitten yhdyssiteenä +keskuksen ja kehän, hengen ja aineen, luojan ja luotujen, jumalan ja +luonnon välillä tai millä nimillä näitä asioita tahtonet merkitä. + +"Jos suuntaat henkesi voiman sisäänpäin keskustaa kohden, etkä keskitä +sitä ulkonaisiin aistillisiin asioihin, niin vastustus, jonka se +keskuksessa tapaa, aiheuttaa sysäyksen takaisin päin. Kuta voimakkaampi +on käyttämäsi keskihakuinen voima, sitä voimakkaampi on täten +syntynyt keskipakoinen voima, toisin sanoen, sitä voimakkaampi on +sielusi. Sielun voimistuessa muuttuu näkymätön, mutta kuitenkin +aineellinen substanssi, joka läpäisee näkyvän fyysillisen ruumiisi, +korkeammanlajiseksi aineeksi. Siten sinä vähitellen voit tulla kokonaan +sieluksi, ilman karkeata fyysillistä ruumista. Mutta jo kauan ennen sen +ajan täyttymistä, voit sielusi voimalla vaikuttaa aineessasi." + +Huomautin Teodorukselle, että nämä aatteet olivat liian suuria ja liian +uusia, jotta heti voisin ne käsittää, mutta lupasin painaa ne mieleeni. + +"Se on oikein", vastasi adepti. "Ja pidän siitä huolta, että ne todella +jäävät mieleesi." + +"Jos Plotinuksen opit pitävät paikkansa", sanoin minä, "niin ovat +epäilemättä useimmat henkiset ajattelijamme harhateillä, sillä he +uhraavat koko elämänsä ulkonaisten asioitten tutkimiseen ja välittävät +hyvin vähän siitä, mikä heissä itsessään tapahtuu." + +"Siksi he häviävätkin harhakuvineen", vastasi adepti. "Oppineille olisi +ehkä parempi, jos he tietäisivät hiukan vähemmin tieteellisistä +teorioista ja sensijaan hankkisivat enemmän käytännöllistä tietoa +itsestään. Olisi parempi, jos heillä olisi vähemmän terävää järkeilyä +päässään ja enemmän henkistä voimaa. Jos esimerkiksi se aika ja ne +voimat, joita tuhlataan afrikalaisten apinoiden tapojen tutkimiseen, +käytettäisiin henkisen selvänäköisyyden hankkimiseen, niin olisi se +heille parempi. Jos he koettaisivat hankkia itselleen kykyä parantamaan +sairaita käsien päälle panemisella, eivätkä myrkyttäisi ihmisiä +ruiskuttamalla heihin vahingollisia aineksia, niin tekisivät he paljon +hyvää ihmiskunnalle. Tuhannet ihmiset työskentelevät ahkerasti koko +ikänsä saamatta kuitenkaan mitään hyödyllistä aikaan. Samoin tuhannet +ihmiset työskentelevät sekä henkisesti että koneellisesti tehtävissä, +jotka mieluummin saisivat olla suorittamatta. Paljon useammat ihmiset +työskentelevät vahingoittaakseen ja hävittääkseen ihmisten +terveydentilaa, kuin tauteja parantaakseen. Useammat levittävät +harhaoppeja kuin opettavat totuutta. Useammat hakevat sellaista, mistä +ei ole hyötyä, kuin sellaista, jolla on tosi arvoa. He elävät +äärimmäisyyksien vallassa ja katoavat niiden kanssa. He etsivät kultaa +ja kulta jää jälelle heidän kuollessaan. + +"Esteet, joita ulkomaailman olosuhteet asettavat tiellenne ovat niin +läheisessä yhteydessä sisäisten esteitten kanssa, että niitä ei käy +hyvin eroittaminen. Ulkonaiset kiusaukset herättävät sisäisiä haluja ja +sisäiset halut taasen vaativat ulkonaisia keinoja tyydytystä +saadakseen. Ihmisten joukossa on tuhansia, joilla ei ole kylläksi +voimaa jättämään turhan seurustelun, naurettavat tottumukset ja +narrimaiset käytöstavat, joista he sisäisesti kuitenkin ovat kasvaneet +pois ja joita he inhoavat. He alistuvat niihin, koska ne ovat +muotihulluuksia ja tapoja, joita vastaan sotiminen olisi sovinnaisuuden +kannalta rikos. + +"En usko ihmisluonnon siveelliseen pahennukseen. Tiedän kyllä, että +ihmisen eläimelliset olemuspuolet vaistomaisen itsesäilytysvaiston +kiihoittamina nousevat vastustamaan hänen korkeampien olemuspuoltensa +kehitystä. Ne tuntevat, että korkeamman syntyminen aiheuttaa alemman +kuoleman. Mutta tiedän myöskin, että jokaisessa ihmisolennossa piilee +hyvän voima, joka voi kehittyä, jos harkitaan sille vaadittavat +olosuhteet. Ihmisessä on sekä korkeampia että alempia aineksia +ja itsestämme riippuu, mitä tahdomme itsessämme kehittää. +Kirsikansiemenestä ei voi kasvaa muuta kuin kirsikkapuu, ohdakkeen +siemenestä vain ohdake, mutta ihminen on voimien yhtymä, josta +kaikenlaisia siemeniä voi kasvaa. Siitä voi kasvaa sika tai tiikeri, +enkeli tai perkele, viisas tai hullu oman mielen mukaan. + +"Alituinen ajometsästys kullan, mukavuuden ja huvitusten hankkimiseksi +vaikka jo kaiken tarpeemme omistamme, on nykyisen sivistyksen +luonteenominaisuus. Mutta se ei välttämättä merkitse, että ihmiset +ovat ahneita ja rikoksellisia tai että he elävät siveellisessä +alennustilassa. Kaikki tämä aiheutuu pikemmin fyysillisellä tasolla +ilmenevistä sysäyksistä. Ihminen tietää vaistomaisesti, ettei hän, +olkoon hän sitten kuinka rikas tai kuuluisa tahansa, ole saavuttanut +sitä tilaa, jossa hän olisi täysin vapaa ja johonka hän tahtoisi +pysähtyä. Hän tuntee, että hänen on johonkin pyrittävä, mutta ei tiedä +mihin. Koska ei hän tunne korkeampaa elämää, koettaa hän hankkia +itselleen alemman elämän tarjoamaa hyvää. Siten tuhlaa hän voimansa +turhaan. Hän on kuin perhonen tai korento, joka on pudonnut järveen ja +turhaan koettaa pelastua uppoamasta uimalla pois rannasta, koska hän ei +tiedä, missä pelastus on löydettävissä. Ihmisen suurin kirous on +tietämättömyys omasta todellisesta luonnostaan ja lopullisesta +päämäärästään. Jokaisen ihmisen pääpyrkimyksenä siis tulisi olla tuon +tietämättömyyden voittaminen. + +"Mutta on valitettavasti totta, että tietämättömyys ja itserakkaus ovat +läheisesti toisiinsa yhdistetyt. + +"Jos ihminen, joka jo tietää hiukan enemmän oman luontonsa +vaatimuksista, käyttää kaiken voimansa korkeampaan tilaan pyrkiäkseen, +-- jos hän uskoo omaan rohkeuteensa ja riistäytyy irti tapojen +kahleista, niin ei hän saisi rauhassa elää omassa seurakunnassaan. Ja +jos hän muuttaisi toiseen, kohtaisi häntä siellä sama vihamielisyys. +Hän joutuisi tekemisiin ihmisten kanssa, jotka vihaavat valoa, koska he +ovat pimeydessä kasvaneet. He käsittäisivät häntä väärin, he +epäilisivät hänen vaikuttimiaan ja vainoaisivat häntä. Ja voi häntä, +jos hänellä on joitakin inhimillisiä heikkouksia, joihin +siveyssaarnaajat voivat iskeä myrkkyhampaansa. Siellä, missä pimeys +asuu, siellä inhotaan valoa. Sinne, minne tietämätön ihminen astuu, +kokoontuvat hänen ympärilleen nöyrinä palvelijoina kateus, epäluulo, +pelko ja muut paholaiset. + +"Mutta se, mitä ei yksi ihminen ponnistuksillaan jaksa saavuttaa, +voidaan monen yhteisillä ponnistuksilla voittaa. Tämä laki näyttää +vallitsevan kaikkialla luonnossa. Kun vaadittava määrä ihmisiä vain +uskaltaisi vetäytyä pois maailman narrinäyttämöltä ja kieltäytyisivät +sen hullutuksista elääkseen sopusoinnussa toistensa kanssa, niin +olisivat he yhtyneinä kyllin voimakkaita vastustamaan tapahirviön +hyökkäyksiä. Paikoilleen jäädessään he ehkä joutuisivat sen valtaan. + +"Samoin kuin nyt oli ennenkin ihmisiä, jotka tiesivät korkeamman ja +sisäisemmän elämän olemassaolosta ja koettivat pyrkiä voittamaan +kaipaamansa henkisen elämän edellytyksiä. Sellaisia ihmisiä ei ollut +ainoastaan kristillisissä maissa, vaan myöskin pakanoiden joukossa. +Tuhansien vuosien aikana on ollut pyhättöjä, loosheja, järjestöjä, +luostareita, hartaushuoneita ja erakkomajoja ja niihin ovat ihmiset +paenneet voidakseen häiritsemättä elää korkeampaa elämää turvassa +ulkomaailman hyökkäyksiltä. Heidän alkuperäinen tarkoituksensa oli +epäilemättä kunnioitettava. Vaikkakin monet tuollaiset yhdyskunnat +kadottivat arvonsa ja alkuperäisen luonteensa, kun ne eivät pysyneet +jalojen ja raskaitten toimien työpajoina, vaan tulivat laiskuuden ja +joutilaisuuden pesäpaikoiksi, niin ei se riippunut alkuperäisestä +periaatteesta, vaan siitä, että ihmiset olivat kadottaneet tietonsa +ihmisen todellisesta luonnosta, hänen voimistaan ja päämäärästään. + +"Tällainen alennustila levisi erikoisesti Euroopassa keskiajalla +ja sen jälkeen, jolloin luostareissa elettiin sangen paheellista ja +ylellistä elämää. Siihen aikaan ei niissä välitetty mitään korkeamman +elämän edellytyksistä, vaan muodostuivat ne laiskottelijoiden ja +teeskentelijöiden pesäpaikoiksi. Niistä ei enää levinnyt siunausta +maahan, vaan niistä tuli maan vaiva. Ne ryöstivät rikkaita ja köyhiltä +imivät ne kuin vampyyrit viimeisen veritilkan. Niin jatkui, kunnes +rikosten malja oli täysi. + +"Europassa on vielä paljon luostareita ja Amerikassa kasvaa niiden +lukumäärä. Materialisti katselee niitä syrjäsilmällä, mutta +ennakkoluuloton tarkastelija myöntää, että ne tekevät paljon hyvää. +Toiset ovat perustaneet kouluja, toiset sairashuoneita ja ennen kaikkea +ovat armeliaisuussisaret voittamattomia sairaanhoitajattaria. Monet +palvelevat siten jaloa aatetta ja tekevät ihmiskunnalle paljon hyvää. +Mutta niiden hyödyllisyys voisi olla tuhatkertainen, jos henkisen +tiedon valo, pyhä henki, jota he rukoilevat, astuisi alas heidän +luokseen. + +"Jos uskonnolliset yhdyskunnat kykenisivät kehittämään todellista +henkisyyttä ja niiden joukossa olisi todella uudestisyntyneitä ihmisiä, +niin voisimme niissä nähdä henkisten voimien vuodatusta. Harjoittavatko +meidän luostariemme asujamet tietoisesti henkisiä voimia? Voivatko he +tietoisesti parantaa sairaita kätten päällepanemisella? Ovatko heidän +sisäiset aistimensa kyllin avautuneita näkemään ja kuulemaan, +muistamaan, haistamaan ja tuntemaan asioita, jotka ovat keskitason +ihmisen aisteille havaitsemattomia? Voivatko he varmuudella puhua +tulevista tapahtumista paitsi loogillisten johtopäätöksien avulla? Mitä +he itse asiassa tietävät vaatimuksista, joita tarvitaan korkeampaan +tajunnantilaan pääsemiseksi? Mitä he tietävät keinoista, joiden avulla +saavutetaan adeptius ja tietoinen tulevainen olotila? Mitä tietävät +munkkimme ja nunnamme ihmissielun rakenteesta ja erittäinkin niistä +sieluista, jotka ovat heidän huoleensa uskotut? Mitä kokemuksia heillä +on siitä korkeasta tilasta, jota sanotaan Samadhiksi? Jos heidän +joukossaan sattuu joku olemaan, joka voi kokea transsitilaa tai joka +painostaan huolimatta saattaa nousta ilmaan tai jonka kautta jokin +okkultinen ilmiö saattaa tapahtua, niin tietävätkö he silloin, mitkä +syyt aiheuttavat mainitut tulokset tai pitävätkö he noita tapauksia +selittämättöminä ja yliluonnollisina? Eivätkö he pidä pyhimyksinä +ihmisiä, jotka tuollaiseen kykenevät? + +"Heidän ei auta luulotella, että sellaiset ihmiset voivat jakaa muille +syntien anteeksiantoa, sillä sitä ei voida todistaa. Kun ei heillä +itsellään ole henkisiä voimia, eivät he niitä myöskään voi toisille +jakaa. Ja jos he sellaisia voimia ovat antavinaan toisille, niin +missä ovat vaikutukset? Tulevatko tietämättömät viisaiksi, kun he +ovat vedellä kastetut? Saavatko he uskon, jotka ovat kokeneet +konfirmatsioniseremonian? Tuleeko syntinen viattomaksi, kun synnin +taakka anteeksiannon kautta on nostettu hänen omaltatunnoltaan? +Voivatko he ulkonaisten seremoniojen kautta saada sisäisen olemuspuolen +kasvamaan? Tuleeko se, joka eläimenä astuu kirkkoon, myöskin eläimenä +sieltä pois? + +"Nämä ovat turhia kysymyksiä, enkä tahdo, että ymmärtäisit minua väärin +ja luulisit minun epäilevän uskonnollisten yhteiskuntiemme ja +luostariemme asujainten vaikuttimia. Tunnen useita heistä +personallisesti ja olen huomannut heidän olevan hyviä ja hyväntahtoisia +ihmisiä. Mutta kaiken sen hyvän, minkä he tekevät, voisivat he tehdä +yhtä hyvin ja paljon paremminkin, jos he olisivat tutkineet +sieluelimistöään ja sen toimintaa. Silloin he tietoisesti kykenisivät +kehittämään noita korkeampia kykyjä, jotka tiedottomasti ovat +kehittyneet muutamissa jäsenissä ja jotka tuon odottamattoman ja +luonnottoman kehityksen johdosta ovat saaneet ihmeittentekijäin tai +pyhimysten nimen. + +"Kuinka sellainen ihminen voi olla henkinen johtaja, jolla ei ole +henkisiä voimia ja joka ei edes tiedä niiden olemassaolosta? Mitä +sanoisit kirurgista, joka ei tuntisi anatomiaa, -- mitä lääkäristä, +joka ei potilastaan tuntisi, -- mitä sokeasta maalarista, kuurosta +soittoniekasta, huonopäisestä matematikosta? Mitä siis on ajateltava +sielunlääkäristä, joka ei mitään tiedä sielusta ja sen ominaisuuksista? +Eikö meillä ole syytä sellaisen lääkärin taitoa epäillä? + +"Jos luostarien ja uskonnollisten yhdyskuntien jäsenet käyttäisivät +aikansa ja voimansa hankkiakseen itsetuntemusta sekä ihmisen todellisen +rakenteen tutkimiseen ja henkisten voimien voittamiseen, niin heidän +käyttökelpoisuutensa kasvaisi aivan äärettömiin. Ei enää olisi +tarpeellista hoitaa sairaita, sillä he voisivat niitä parantaa käsien +päällepanemisella. He eivät enää tarvitseisi kastaa ihmisiä vedellä, +sillä he voisivat vuodattaa pyhyyden henkeä heidän päälleen. He eivät +enää tarvitseisi rippiä, sillä he voisivat syntisen ajatukset lukea. +Eivätkö he paremmin voisi täyttää velvollisuuksiaan, jos he olisivat +viisaita, kuin tietämättöminä ollen? Eikö olisi parempi, jos heillä +itse olisi kykyä tehdä se, mitä he odottavat rukoustensa tuloksena +tuntemattomalta voimalta? Kun joukko saa kuulla, että jossakin +luostarissa on ihmeittentekijä tai pyhimys, niin eikö se kiiruhda sinne +saamaan hänen siunaustaan? Minkälainen maine olisikaan silloin +sellaisella yhdyskunnalla, jonka kaikki jäsenet olisivat pyhimyksiä, +ihmeittentekijöitä, joiden voimaa ei epäiltäisi? + +"Mutta kuinka voivat munkit ja nunnat hankkia sellaisia kykyjä? Kuinka +voisivat he kyetä sellaisiin tutkimuksiin? Sanotaan olevan kymmenen +kertaa vaikeamman voittaa vanha erehdys, kuin löytää totuus ja siinä +onkin vaikeus? Sivu, joka on täyteen kirjoitettu, on ensin pyyhittävä +tyhjäksi, ennenkuin sille voidaan uutta kirjoittaa. Heidän täytyy tulla +lapsiksi voidakseen astua oman sielunsa sisällä olevaan valtakuntaan. +Ensin täytyy heidän raivata pois se kuona, joka aikojen kuluessa on +temppelin etuhuoneeseen kokoontunut, väärä oppi ja taikausko, -- +kuolleet muodot, joista henki on kaikonnut. Pitkinä tietämättömyyden +aikoina on tuo kuona kasaantunut ja on ajan mukana saanut arvon. Nunnat +ja munkit polvillaan kumartavat lähetessään tuota rikkaläjää, mutta +eivät uskalla sitä hävittää. Viisaiksi tullakseen pitäisi heidän ensin +oppia tuntemaan omien oppiensa, vertauskuviensa ja kirjojensa +aatteellinen merkitys, joista he nyt vain tuntevat ulkonaisen muodon ja +kuolleet kirjaimet. Heidän olisi pakko perustaa siveysoppinsa ihmisen +jumalalliseen olemuspuoleen eikä itsekkäisiin toivomuksiin päästä +pyhyyden tielle rangaistuksen pelosta. + +"Joskus tulevaisuudessa saavuttavat ihmiset tämän tilan, mutta ei +vielä. Vuosisatoja tulee vielä kulumaan, ennenkuin totuudenauringon +valo pääsee läpäisemään sen tiheän harson, joka verhoaa ihmisten +mielet. Katso jääkenttiä, jotka peninkulmittain peittävät vuorien +seinämät. Ne leviävät laaksoon asti usein sadan jalan paksuisina +jääkuorina, vuosisatojen kuluessa kokoontuneina. Railoja ja rotkoja on +siellä täällä ja kun ihminen joskus putoaa tuollaiseen kuiluun, voidaan +hänen jäännöksensä löytää vuosien kuluttua jäävuoren juurelta. + +"Vaihtelu, ikuinen vaihtelu saa kaiken kehityksen aikaan luonnossa. +Jähmettyneimmissä ja puhdasoppisimmissakin uskonnonjärjestelmissä, +pimitetyimmissä ja tietämättömimmissäkin sydämissä ja aivoissa tapahtuu +alati jatkuva muuttuminen. Opit, joita keskiajan saarnastuoleilta ja +oppi-istuimilta levitettiin, ovat suureksi osaksi haihtuneet. Perkeleen +suuruus on niin kutistunut, että ihmiset tuskin ollenkaan enää häntä +pelkäävät ja samassa määrässä kuin pappisvalta on pienennyt, on +jumalkäsite suurentunut. + +"Pitääkö edistysmielisen maailman odottaa, kunnes laillisesti +virkaanasetetut totuudenvartijat ymmärtävät sen aarteen todellisen +arvon, jota he vartioivat? Pitääkö meidän odottaa, kunnes he ovat +puhdistaneet jalokiven kuoresta, jonka he vuosisatoja ovat antaneet +olla paikoillaan. Sanantuojat kaukaisesta idästä, jossa viisauden +aurinko on noussut, ovat kantaneet meille kallisarvoisia helmiä ja +puhdasta juoksevaa kultaa. + +"Miksikä pitäisi niiden, jotka näkevät aamuruskon sarastavan, peittää +silmänsä ja odottaa, kunnes sokeat ilmoittavat auringon nousseen +vuorten takaa? Eivätkö valaistuksen saaneet ihmiset voisi perustaa +yhdyskuntia, joilla olisi kaikki oikeauskoisten luostarien edut, mutta +ei niiden varjopuolia. Eivätkö he voisi perustaa puutarhaa, jossa +viisauden jumalallinen lotuskukka kasvaisi ja voisi aukaista lehtensä +taikauskon rikkaruohon sen kasvua ehkäisemättä? Sellaisessa paikassa +voisi sielu hengittää puhdasta henkistä ilmaa, jota ei tietämättömyyden +myrkkykukan tuoksu pilaisi. Se saisi kasvaa taikauskon häiritsevän +vaikutuksen estämättä. Siellä kasvaisi elämänpuu tiedonpuun juuresta ja +levittäisi oksiaan totuuden näkymättömään valtakuntaan. Sen hedelmät +tekisivät kuolemattomiksi kaikki, jotka niitä maistaisivat." + +"Mutta sellainen laitos tarvitseisi opettajakseen adeptin", keskeytin +minä. "Tahtoisitko sinä olla opettajana siinä?" + +Tähän vastasi Teodorus: "Siellä missä apua tarvitaan, on apu aina +saatavissa, sillä _luonnossa ei ole tyhjää paikkaa_." + +Tällä hetkellä kuulin taas tuon näkymättömän hopeakellon äänen ilmassa. +Adepti nousi sanoen, että hänen täytyi poistua muutamaksi minuutiksi, +mutta että odottaisin, kunnes hän palaisi takaisin. Hän jätti +laboratorion. -- Olin yksin ja selailin innokkaasti kirjaa, joka +sisälsi _rosenkreuziläisten salaiset merkit_ ja huomioni kiintyi +erikoisesti ylösalaisin käännettyyn viisikannan merkkiin, jonka alemman +kolmion kärjet olivat ylöspäin käännetyt. Äkkiä kuulin äänen aivan +tuolini takaa: "Tässä merkissä piilee ikuisuus ja aika, jumala ja +ihminen, enkeli ja perkele, taivas ja helvetti, vanha ja uusi Jerusalem +kaikkine asujamineen ja luotuineen." + +Käännyin hämmästyneenä katsomaan taakseni ja näin vieressäni +munkkikaapuun puetun miehen, jolla oli erittäin älykkäät kasvot. Hän +pyysi anteeksi, että oli keskeyttänyt ajatusjuoksuni ja sanoi minun +olleen niin syventyneen tuon merkin tutkimiseen, etten huomannut hänen +tuloaan huoneeseen. + +Avoin katse, miellyttävät piirteet, älykäs ilme vaikuttivat, että +vieras voitti koko luottamukseni ja kysyin hänen nimeään. + +"Olen Teodoruksen famulus", vastasi vieras, "tai pikemmin hänen +oppilaansa. Minua sanotaan leikillä hänen älylliseksi prinsiipikseen, +koska minun on toimitettava työ tuon vanhan herran nukkuessa." + +Pidin tuota huomautusta hyvin hullunkurisena. -- Vieras tarjoutui +näyttämään minulle laboratorion kaikkine merkillisyyksineen, jonka +esityksen ilomielin otin vastaan. Hän näytti minulle paljon ihmeellisiä +esineitä. Monista olin lukenut alkemiallisista teoksista, mutta jotkut +olivat minulle aivan uusia. Lopuksi tulimme suljetun kaapin luo, joka +herätti uteliaisuuttani ja kysyin sentähden, mitä se sisälsi. + +"Tämä kaappi", vastasi munkki, "sisältää eräitä suitsutuspulvereita, +joiden avulla voidaan nähdä elementaalihenkiä." + +"Onko se mahdollista", huudahdin. "Oi, kuinka mielelläni tahtoisinkaan +nähdä näitä henkiä! Olen lukenut niistä niin paljon Paracelcuksen +kirjoissa, mutta en koskaan ole ollut tilaisuudessa niitä näkemään." + +"Kaikkia lajeja ei ole hauska nähdä", vastasi munkki. "Maahenget ovat +ihmisennäköisiä, mutta voivat laajentaa ruumistaan. Vuorenhaltijat ja +maahiset ovat tavallisesti pahankurisia ja karkeita ja parempi on +jättää ne rauhaan. Joskus niistä kuitenkin on tullut hyviä ystäviä +ihmisten kanssa, jolloin he ovat ihmisille näyttäneet salatuita +kaivoksia ja aarteita. Ilmahenget tai sylfit ovat paljon kavalampia, +emmekä voi heidän ystävyyteensä luottaa. Salamanterit, jotka elävät +tulessa, ovat kauheita kiusanhenkiä ja paras on olla olematta +tekemisissä heidän kanssaan. Sitävastoin ovat vedenneidot ja +aallottaret suloisia olentoja ja ovat mielellään ihmisten kanssa +tekemisissä." + +"Toivon, että kerran pääsisin näkemään noita vesihenkiä", huudahdin. +"Luulen kuitenkin niiden kuuluvan tarujen valtakuntaan. Ennen aikaan +kertoivat merimiehet vedenväestä ja merenneidoista, joita he olivat +nähneet matkan päässä laivasta. He kertoivat merenväen olevan +ihmisolentoja, joiden yläruumis oli miehen tai naisen näköinen, mutta +alaruumis oli kalanpyrstö. He kertoivat pitkiä taruja merenneitojen +kauneudesta, heidän hulmuavasta tukastaan, heidän ihanasta laulustaan. +Heitä sanottiin myöskin sireeneiksi ja kerrottiin, että kuultuaan +heidän äänensä unohti ihminen kaiken muun tuon laulun tähden, jonka +lumoihin hän oli tullut. Kerran sattui, että tuollainen seireeni +saatiin kiinni ja kävi ilmi, että se vain oli eräs ihmeellinen kala, +_Halicore cetacea_. Sitä voitiin matkan päästä värinsä tähden pitää +ihmisenä ja sanottiin sen haukkuvan kuin koiran. Ehkä nuo merenneidot +ja aallottaret, joista puhut, myöskin vain ovat kaloja?" + +"Erehdytte kokonaan, rakas herraseni", vastasi munkki. "_Halicore_ on +kala, mutta merenneidot ja aallottaret ovat luonnon elementaalihenkiä, +jotka elävät vesielementeissä, eivätkä tavallisissa oloissa näy +ihmissilmällä, jonkatähden niitä ei myöskään saada kiinni. Ne ovat +melkein ihmisolentoja, mutta paljon eetterisempiä ja kauniimpia. +Eräissä olosuhteissa voivat ne tulla ihmiselle näkyväisiksi. Vieläpä +voivat he saada aineellisen muodon ja jäädä elämään maan päälle. +Kerrotaan sellainen tapaus, että eräs kreivi meni naimisiin merenneidon +eli nymfin kanssa ja eli hänen kanssaan enemmän kuin vuoden. Eräät +teologit peloittivat hänet kuitenkin sanoessaan hänen vaimoaan +perkeleeksi. Kreivi oli juuri niihin aikoihin rakastunut erääseen +kauniiseen maalaistyttöön ja sentähden oli pappien sekaantuminen asiaan +hänelle sangen tervetullut. Hän sai siten syyn ajaa laillisen vaimonsa +luotaan, mutta tämä kosti ja kolmantena päivänä häiden jälkeen +löydettiin kreivi kuolleena vuoteestaan. Merenneidot ovat hyvin +kauniita, voimakkaita ja uskollisia rakkaudessaan, mutta sanotaan +niiden olevan hyvin mustasukkaisia." + +Kuta enemmän munkki puhui vesinymfeistä, sitä voimakkaammaksi kasvoi +haluni niitä nähdä. Pyysin häntä polttamaan tuota salaperäistä +suitsutusta ja lopuksi myöntyi hän pyyntööni. Hän viskasi palasen +kuivaa vaahterankaarnaa sekä muutamia laakeripuunlehtiä hiilikulhoon +lisäten muutamia hiilenpalasia. Sitten sirotti hän siihen hiukkasen +tuota salaperäistä pulveria ja heti nousi valkoinen savu ja täytti +sumuna huoneen, levittäen samalla suloista tuoksua. Kappaleet näkyivät +vielä jonkun aikaa sumun läpi, mutta pian katosivat ne. Huoneen seiniä +ei enää näkynyt. Ilma oli jonkinlaisessa aaltoiluliikkeessä ja oli +tavallista tiiviimpää. Tämä ei kuitenkaan minua painostanut, vaan +päinvastoin tunsin siitä suurta iloa ja tyytyväisyyttä. Lopulta +tiesinkin olevani vedessä, joka minua kannatti. Uin ja kuitenkin oli +ruumiini niin kevyt kuin höyhen, joten en tarvinnut tukea estämään +itseäni vajoamasta. Näytti kuin vesi aina olisi ollut oma elementtini +ja olisin siinä syntynyt. Aivan pääni yläpuolella loisti valo, nousin +pinnalle ja katselin ympärilleni. Olin keskellä merta ja tanssin +aaltojen kanssa ylös ja alas. Oli hohtava kuutamoyö. Ylläni oli +täysikuu. Se heitti säteensä veden pinnalle ja loi hopeaisen juovan +väriseville ja vaahtoaville aalloille, joilla timantit kimaltelivat ja +liekehtivät. Kauempana näkyi ranta ja vuorijono, joka näytti minusta +hyvin tutulta. Vihdoin tunsin sen Ceylonin rannaksi Colombon ja Gallen +välisine vuorenjonoineen. Varmaankaan en erehtynyt, sillä tunsinhan +aivan selvästi Adamspeakin. -- En koskaan unohda sitä ihanaa tunnetta, +josta nautin tässä eetterikylvyssä Indian valtameressä kuutamoyön +valossa. Näytti kuin kiihkeimmät toivomukseni olisivat täyttyneet. Olin +vapaa kuolevaisesta ruumiistani ja sen painosta, mutta olin kuitenkin +oma itseni. En tuntenut eroa sen ruumiin välillä, jossa nyt olin ja sen +välillä, jossa ennen suitsuttamista olin asunut. Tämä ruumiini oli niin +kevyt, että mielestäni yhtä hyvin olisin voinut nousta ilmaan, kuin +uida aalloilla. + +Kuule! Hiljainen ääni soi korviini ilmojen halki. Se kaikui +ihmisääneltä. Se läheni ja nyt kuulin selvästi ihmisäänten soinnukkaan +laulun. Käännyin suuntaan, mistä laulu kuului ja näin kolme olentoa +uimassa aalloilla sukeltaen ylös ja alas ja lähestyen minua. Nuo +olennot näyttivät laskevan leikkiä keskenään ja pian eroitin kolme +kaunista naisolentoa liehuvine hiuksineen. Kauniimpana muita oli eräs, +joka näytti kuningattarelta ja jolla oli vesiruusuista punottu seppele +ohimoillaan. He lähestyivät yhä ja huomattuaan minut, pysähtyivät. He +neuvottelivat keskenään, mutta uteliaisuus voitti pelon ja he tulivat +aivan lähelle minua puhellakseen kanssani. Heidän äänensä oli +soinnukas, heidän kielensä outo, mutta kuitenkin ymmärsin sanat. +Huomattuaan minut kuolevaiseksi, näyttivät he yhtä kiihkeästi haluavan +minun luokseni, kuin minä heidän seuraansa. + +He kutsuivat minua luokseen asuntoonsa ja kertoivat ihanasta +linnastaan. Se oli rakennettu kauniista näkinkengistä ja sijaitsi +koralliriuttojen välissä syvällä valtameressä. Helmet, jotka sitä +koristivat, olivat asuurinsinisiä kuin aallot, jotka loistivat sisään +kuultavien seinien läpi. Siitä on kerrottu monta kaunista tarinaa, +mutta kukaan kuolevainen ei vielä ollut sitä nähnyt. Huomautin olevani +minäkin kuolevainen ja etten voinut heidän elementissään elää, mutta +kaunis kuningatar nousi yläruumiineen aaltojen päälle. Hän hymyili ja +nyökäytti suloista päätään, jolloin timanttivirta näytti vuotavan hänen +aaltokiharoistaan. "Tule", kuiskaa hän. "Mitään pahaa ei sinulle +tapahdu, sillä minun rakkauteni suojelee sinua." -- Hän levittää +ihananmuotoiset käsivartensa minua kohti, koskettaa olkapäihini ja +hänen kosketuksestaan haihtuu tajuntani. Aistillisen nautinnon huuma +käy läpi ruumiini ja haihdun vesielementtiin. Hiljaa kuulen vielä +aaltojen kohinan hiekan yli loiskiessaan. Tunnen, että toivomukseni on +täyttynyt. Vielä hetki, enkä enää tiedä mistään. + + + + +VI. + +LOPPU + + +Kertomukseeni on vain hyvin vähän enää lisättävää. Heräsin ja +avatessani silmäni olin sammalvuoteella mahtavan petäjän varjossa, +johon nähtävästi olin nukahtanut. Aurinko oli vielä korkealla +läntisellä taivaalla. Korkealla ilmassa kaarteli kaksi korppikotkaa +tehden pitkiä kierroksia ja niiden huudoissa luulin uudelleen tuntevani +nymfikuningattaren äänen. Toisella puolen laaksoa kuohui vielä +vesiputous vaahtoavana ja ilmaan suihkuva vesi putosi alas +sammalpeitteeseen maahan. + +"Oi", huudahdin suruissani. "Oliko kaikki, minkä näin, vain unta? Oliko +kaikki, mikä näytti niin todelliselta, vain arvojeni harhaa? Miksi en +kuollut kuningattaren syliin, jotta siten olisin pelastunut tästä +kauheasta heräämisen hetkestä." Noustessani lankesi katseeni +valkoiselle liljannupulle takkini napinreijässä. Uskoin tuskin silmiäni +ja luulin olevani aivohäiriön vallassa. Kosketin liljaa. Se ei +hävinnyt, vaan oli yhtä todellinen kuin maa, jolla seisoin. Se kuului +erääseen kasviluokkaan, joka ei kasva näillä kylmillä leveysasteilla, +vaan on kotoisin lämpimimmistä maista. Muistin kullan ja pistin käteni +taskuun. Siellä oli muutamien hopearahojen joukossa loistavan puhdas +kultakimpale. Mutta pienet rubiinihelmet olivat karisseet pois. +Palautin mieleeni tuon kallisarvoisen kirjan, mutta tunsin samassa +käyttäytyneeni sangen sopimattomasti Teodoruksen mentyä pois. Olin +ilman lupaa tarkastanut hänen laboratorionsa ja olin langennut hänen +famuluksensa kiusauksiin. + +Kuljin melkein lentämällä vuorta alas kylään vievää tietä pitkin. En +välittänyt ihanasta näköalasta, en nähnyt vuorenhuippuja, joita laskeva +aurinko kultasi, en kuullut hiljaista virran kohinaa. Tuli pimeä ja +täysikuu nousi yli kukkuloiden, samanlainen kuin se, jonka muutamia +tunteja sitten olin nähnyt Indian valtameressä. Laskin aikaeron Saksan +ja Ceylonin välillä ja huomasin, että todella olin voinut nähdä +kuutamon Bengalin lahdessa auringon loistaessa alpeilla. + +Tulin O:n, enkä huomannut kylän asukasten ihmetteleviä katseita. He +pitivät minua varmaankin mielipuolena juostessani hurjasti pitkin +katuja. Tulin matkustajakotiin ja juoksin portaita ylös omaan +huoneeseeni. Astuessani sinne näin pöydällä tuon arvokkaan kirjan: +"_Kuudennen- ja seitsemännentoista vuosisadan rosenkreuziläisten +salaiset merkit_". Ensimäiselle sivulle olivat seuraavat sanat +lyijykynällä kirjoitetut: + + 'Ystäväni! Valitan, että niin äkkiä jätit meidät, enkä voi nyt + kutsua sinua uudelleen käymään luonamme. Sen, joka tahtoo elää + rauhan laaksossa, täytyy olla kyllin voimakkaan vastustamaan + kaikkia kiusauksia, yksin vesikuningattarenkin kuiskeita. Tutki + tätä kirjaa käytännöllisesti. Tee kehä neliöksi. Hävitä metallit, + puhdista ne kaikista huonoista aineksista. Kun tässä onnistut, + niin tapaamme toisemme uudelleen. Olen luonasi, kun minua + tarvitset. + + Veljellisin terveisin + Teodorus.' + +Voi ymmärtää, etten väsymyksestäni huolimatta malttanut mennä aikaiseen +levolle. Kävelin vielä kauan aikaa edestakaisin huoneessani ja +ajattelin tämän päivän merkillisiä tapahtumia. Koetin löytää rajan +näkyväisen ja näkymättömän, ulkokohtaisen ja sisäkohtaisen, unen ja +todellisuuden välillä ja huomasin, ettei rajoja olekaan. Kaikki +nimitykset ovat suhteellisia, eivätkä riipu ulkokohtaisilta tai +sisäkohtaisilta näyttävien asioiden luonnosta, vaan omasta +luonnostamme. Toisessa olotilassa näyttävät meistä jotkut asiat +todellisilta, toiset harhakuvilta, toisessa tilassa taas se, mikä +mielestämme ennen oli todellista, nyt on unta. Ehkä koko maallinen +elämämme lopuksi ei olekaan muuta kuin harhaa. + +Kuljeskellessani huoneen ympäri kiintyi silmäni isännän raamattuun +seinähyllyllä. Teki mieleni avata se umpimähkään ja katsoa, mitä sillä +oli sanottavaa. Tein sen ja silmäni kiintyivät apostoli Paavalin toisen +Korintilaiskirjeen kahdenteentoista lukuun, jossa sanotaan: + +"Tunnen miehen Kristuksessa, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin +kolmanteen taivaaseen -- oliko hän ruumiissa, en tiedä, vai poissa +ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää. Ja minä tiedän että se sama +mies -- oliko hän ruumiissa vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen +tietää, -- temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita +ihmisen ei ole lupa puhua." + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Seikkailu rosenkreuziläisten luona, by +Franz Hartmann + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56543 *** |