Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 3238 insertions, 0 deletions

diff --git a/56543-0.txt b/56543-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..c5d1ec5
--- /dev/null
+++ b/56543-0.txt
@@ -0,0 +1,3238 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56543 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+SEIKKAILU ROSENKREUZILÄISTEN LUONA
+
+Kirj.
+
+T:RI FRANZ HARTMANN
+
+
+Saksankielestä suomentanut
+
+Kyllikki Ignatius
+
+
+Ruusu-risti-kirjasto N:o 1.
+
+
+
+
+
+Viipurissa,
+Kustannusosakeyhtiö Tietäjä,
+1922.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+      Johdanto.
+   I. Kävelyretki.
+  II. Teosofinen luostari.
+ III. Selityksiä.
+  IV. Pöytäkeskustelua.
+   V. Alkemiallinen laboratorio.
+  VI. Loppu.
+
+
+
+
+JOHDANTO
+
+
+Tämä novelli, joka ilmestyi Bostonissa vuonna 1839, oli ensimmäinen
+yritykseni romaanikirjoittamisen alalla. Menestys oli suuri sekä
+Amerikassa että Englannissa, joten kirja vähässä ajassa ilmestyi monena
+painoksena. Sen päätarkoituksena oli alkujaan levittää eräitä aatteita,
+joita t:ri Carl du Prel "Maallinen luostari"-nimisellä kirjallaan oli
+herättänyt eloon Saksassa, englanninkieltä puhuviin piireihin ja niitä
+valaista teosofiselta näkökannalta. Missä määrin tässä kerrotut
+tapahtumat perustuvat omiin kokemuksiini, jätän järkevän lukijan oman
+arvostelun varaan.
+
+Florens, 1899.
+
+_Tekijä_.
+
+
+
+
+I.
+
+KÄVELYRETKI
+
+
+Pienessä kylässä alppien keskellä, lähellä sitä paikkaa, missä
+Etelä-Baijerin ja Itävallan rajat leikkaavat toisiaan, kirjoitan
+muistiin seuraavan kokemukseni. Eiliset vaikutelmat ovat vieläkin aivan
+selvinä mielessäni ja niiden kautta saamani kokemus on yhtä todellinen,
+kuin mikä tahansa jokapäiväisen elämän tapahtuma. Se oli kuitenkin niin
+kovin ihmeellinen, että tuskin voin pitää sitä muuna kuin unena. Olin
+juuri lopettanut rosenkreuziläisten historiaa koskevat tutkimukseni.
+Olin suurella vaivalla lukenut vanhoja, madonsyömiä kirjoja ja
+lahonneita käsikirjoituksia, niin vanhoja, että niistä tuskin sai
+selvää. Päivät ja puolet yöt olin viettänyt luostarikirjastoissa ja
+vanhojen kirjojen kaupoissa ja kaiken, mistä oli vähänkään hyötyä
+tutkimuksilleni, olin jäljentänyt ja koonnut. Vihdoinkin oli
+vaivaloinen työni valmis ja aikomukseni oli sallia itselleni muutaman
+päivän lepoajan Tyrolin alpeilla.
+
+Lumi peitti vielä vuoret, vaikkakin kevät jo oli tehnyt tuloaan
+laaksoissa. Olin kuitenkin niin kovin kyllästynyt kaupungin levottomaan
+ja meluavaan elämään, että mieleni teki hengittämään vuoriston puhdasta
+ja virkistävää ilmaa. Mieleni teki jälleen katselemaan välkkyviä
+jäätiköitä, jotka äärettömien peilien tavoin kimaltelivat nousevan
+auringon valossa. Halusin antautua siihen tunnelmaan, jonka vallassa
+Byron kirjoitti seuraavat säkeistöt:
+
+    "Kun sinä kiireelle vuoren rohkeena kiipeet,
+    -- huippuja peittävän pilvien, hankien huomaat;
+    kun yli ihmiskunnan sä hengessä nouset,
+    -- allasi laaksossa vain vihan viihtyvän näät.
+
+    Vaikkakin ylläsi aurinko kullassa hohtaa,
+    allasi maa, meri rannaton, ääretön aukee,
+    -- seisot sä siinä kahleissa kallion jäisen,
+    ulvovi myrsky ympäri paljaan pääsi;
+    siinä huipulle pyrkijän vaivojen palkka."
+
+                            [Suom. Jussi Snellman.]
+
+K:sta lähtevä juna kiidätti minut nopeasti S:n asemalle. Sieltä jatkoin
+matkaa jalkaisin. Iloissani hengitin raitista maaseudun ilmaa, joka
+ikäänkuin täytti minut uudella elinvoimalla ja haihdutti kaupungin
+kiihkeän katuelämän päätä pyörryttävän huumauksen. Kaikkialla
+tuoksuivat männyt ja pienet kukat, jotka uskalsivat pilkistää näkyville
+paikoilla, mistä lumi oli sulanut. Tie kulki laaksosta vuorta kohden
+pitkin joen uomaa. Taustassa kapeni laakso ja vuoren seinämät
+tulivat jyrkemmiksi. Siellä täällä näkyi karjatalojen ryhmiä sekä
+joitakin talonpoikaistupia, jotka ikäänkuin hiipivät ulkonevien
+kallionkielekkeiden lähelle hakeakseen turvaa laakson kautta vinkuvia,
+kohisevia myrskyjä vastaan. Aurinko laski läntisen taivaanrannan taakse
+kullaten vuorien lumipeitteiset huiput ja pienen rautaristin kyläkirkon
+tornissa. Kirkosta kaikuivat Ave Marian säveleet saapuessani O:n.
+Sieltä oli aikomukseni tehdä jalkamatkoja vuoristoon.
+
+Kylässä otettiin minut vieraanvaraisesti vastaan ja matkasta väsyneenä
+laskeusin aikaiseen levolle, Seuraavana aamuna heräsin pienten kellojen
+kilinään laitumelle lähtevien vuohien kaulassa. Nousin avaamaan
+ikkunan. Yön varjot pakenivat auringonnousun lähetessä. Päivä sarasti
+ja hämärässä avautui silmieni eteen arvokkaiden vuorenhuippujen mahtava
+jono. Se muistutti mieleeni Edwin Arnoldin kertoman kuvauksen
+näköalasta Prinssi Siddarthan palatsista Vishramvanissa:
+
+    "Vuoristo lepäsi siinä
+    valkoisena, tahraa vailla
+    taivasta vasten tarkkaan kuvastui
+    tietönnä, rajatonna, ihmeellisnä;
+    sen ylväs korkeus, ääret ilmavat
+    kohotti korkealle aatoksen
+    harjuista särmikkäistä, kallioista,
+    rinteistä vihannoista, jäätiköistä,
+    rotkoista jylhistä ja jyrkänteistä
+    ylemmäs, ylemmäs -- se kunnes uskoi
+    taivaassa seisovansa, jumalten
+    seurassa haastelevan."
+
+                     [Suom. Jussi Snellman.]
+
+
+Pian olin taas matkalla ja astuin laakson läpi joen kulkua seuraten.
+Tällä kohden oli joenuoma hyvin kapea ja vaahtosi ja leikki iloisesti
+syöksyessään kivien yli, mutta kauempana laaksossa levisi se suureksi
+virraksi, joka levollisena ja majesteetillisena matkaili seudun läpi.
+Pitkät vuorijonot näyttivät halkaisevan laaksoa, jossa kuljin, joten
+aina uusia laaksoja avautui toisten rinnalle. Monet näistä laaksoista
+olivat minulle tuttuja, sillä olin niiden kautta risteillyt
+parikymmentä vuotta sitten ja olin tarkalleen tutkinut niiden
+salaperäisiä luolia ja metsikköjä. Mutta yhtä laaksoa en tuntenut. Se
+johti korkealle kaksijakoiselle vuorelle, jonka huipulle oli mahdoton
+päästä ja näytti siltä, kuin ei kuolevaisen jalka sinne koskaan voisi
+astua. Näkymätön, mutta vastustamaton voima tuntui vetävän minua tätä
+laaksoa kohti. Antauduin sen valtaan ikäänkuin tuntien, että laakson
+tutkimattomissa syvyyksissä ja tuon saavuttamattoman vuoren juurella
+täyttyisivät sydämeni salaisimmat ja epämääräisimmät toivomukset. Oli
+kuin selviäisi siellä arvoitus, jonka ratkaisua en kirjoista ollut
+löytänyt.
+
+Aurinko ei vielä ollut noussut taivaanrannan yläpuolelle. Oikealla ja
+vasemmalla olevat metsät lepäsivät vielä syvän, yksivärisen mustan
+hunnun peittäminä. Astuessani tuohon kapeaan, salaperäiseen laaksoon,
+johti tie minut yhä korkeammalle pitkin toisen vuoren seinämää pimeän
+metsän halki. Hitaasti ja melkein huomaamatta nousi tie. Ensiksi kulki
+se pitkin vaahtoavaa joenuomaa, mutta kuta kauemmaksi tulimme, sitä
+heikompana kuului metsäpuron kohina. Yhä kauemmaksi syvyyteen tuntui
+virran pauhu haipuvan. Sitten tulivat metsät valoisammiksi ja tummemmat
+puut jäivät kauas alapuolelleni. Edessäni ja yläpuolellani kasvoi vielä
+siellä täällä puita luoksepääsemättömän vuoren paljailla kielekkeillä.
+Yhä nousi tie vuorta kohti. Mutta äkkiä kuulin taas vesiputouksen
+kohinan ja uudestaan lähestyin vuorivirran uomaa. Se oli nyt
+kallionlohkareiden täyttämä, jotka jättiläisvoima näytti särkeneen
+palasiksi ja koonneen sekavaksi röykkiöksi. Kivien välissä vesi
+iloisena vaahtosi.
+
+Siellä täällä oli pieniä, ruohopeitteisiä maasarakkeita, kuin
+yksinäisiä pöytiä erämaan keskessä. Veden ja ilman vaikutus oli
+hävittänyt niiden perustasta suurimman osan huuhtoen pois maan, joten
+saarekkeet nyt muodostivat heikoilla jaloilla seisovia pöytiä.
+Lujuudesta huolimatta oli niiden lopullinen häviö vain ajasta
+riippuvainen, sillä perusta särkyi vähitellen kokonaan.
+
+Polku johti minut yhä ylöspäin, kulkien toisinaan lähempänä jokea,
+toisinaan kaukana nousten yli suurten kallionlohkareitten, sitten taas
+kohoten notkon pohjasta, jonka sulava lumi oli muodostanut. Näin olin
+jo tunkeutunut syvälle salaperäiseen laaksoon, kun nousevan auringon
+ensimmäiset säteet näkyivät korkealla yläpuolellani olevilla
+kallioilla. Erästä taivastatavottelevaa vuorenhuippua ympäröi ikäänkuin
+pyhäinkehä, toisella puolen taas virtasi auringonvalo täydellä
+loistollaan laaksoon. Lempeä ilmanhenki tuuditti puiden latvoja ja
+koivuja, jotka siellä täällä mäntyjen välistä pilkistäen lepattivat
+lehviään. Nyt oli aivan hiljaista, silloin tällöin vain kuului tiaisen
+piipitys ja harvemmin vielä kirkui ilmassa haukka, joka pitkin,
+kaarenmuotoisin liikkein kohosi taivasta kohden päivätyötään alkamaan.
+Vähitellen levisi tuhkanharmaille vuorenseinille ja kallioille kalpea,
+hopeanvärinen hohde, mutta rotkoissa ja kuiluissa koettivat paksummat,
+siniset varjot yhä vastustaa valon vaikutusta. Katsellessani
+taaksepäin, näin laakson laajenevan ja alhaalla taustassa välkkyi joki
+kiemurrellessaan seudun läpi. Paljon leveämpänä kuin täältä
+lähtiessään, synnytti se tuonne niittyjen keskeen lammikkoja, soita ja
+lätäköltä. Toisella puolen kohosivat mahtavat, laajat vuorijonot
+taivasta kohden ja huippujen välistä kuulsi yhä uusia niiden takaa.
+Vuorten juuret peitti sankka kasvullisuus. Kallionkielekkeet taas
+loivat vaihtelevan värisarjan silmien nähtäväksi seinien mustasta
+varjosta kaukaisimman kukkulan autereiseen valkeuteen, joka herkkine
+värineen näytti sulautuvan taivaan kalpeaan sineen. Sinne tänne yli
+seudun valoi nousevan auringon hohde valomeren, joka tunkeutuen kallion
+kielekkeiden ja puunoksien välistä ilmoitti päiväntähden lähestymistä.
+Korkeammat kukkulat lämpenivät jo auringonsäteistä kauan ennen kun valo
+uskalsi alas laaksonpohjaan. Ja kun ne täydellä loistollaan kultasivat
+vuorenhuiput, heikkenivät tummat varjot yhä enemmän ja haihtuivat
+lopulta kokonaan.
+
+Vihdoin tuli tuo suuri hetki. Aurinko nousi ylevän majesteetillisena
+vuorenhuippujen takaa kaikkien nähtäväksi. Varjot pakenivat ja
+säteilevä valovirta tunkeusi laaksoon, loisti läpi pimeän mäntymetsän
+ja kultasi kaikki vuorenhuiput. Säteet kipinöivät lumi- ja jääkentillä,
+joilla ne taittuivat häikäiseväksi valoksi, mutta kallion seinämillä
+leikkivät ne pehmein tuhatkimalteisin värivivahduksin.
+
+Polku kiersi kallionkielekkeen ympäri ja äkkiä seisoin tuon
+saavuttamattoman vuorijättiläisen juurella. Paikalta, jonne seisahduin,
+levisi melkein puuton taival aina huipulle asti. Vain paikka paikoin
+versoi pieni kasvi kivilohkareiden välissä, jotka joskus tuon
+salaperäisen vuoren korkeuksista suistuneina olivat tänne lohkoutuneet.
+Siellä täällä kasvoi sammalta, johon juurtuneet matalat pensaat
+kohottivat vaivaisia aavemaisen näköisiä oksiaan taivasta kohden. Nämä
+viheriät sammalkentät peittivät tuon saavuttamattoman vuoren rinteet
+aina huipun paljaille, harmaille seinille asti. Jättiläismäisinä
+vartijoina uhkaavine katseineen nuo huiput hiljaisesti ja liikkumatta
+puolustivat linnoitustaan ylöspäin kiipeävää kasvullisuutta vastaan ja
+ajoivat sen takaisin laaksoon. Samoin kuin ennen määräämättömien
+aikojen kuluessa riehuu nytkin ikuinen taistelu. Vain taistelevien
+joukkojen rintamat vaihtelevat vuosien kuluessa. Muuttumattomina kuin
+ijäiset totuudet seisovat paljaat, harmaat kalliot korkeudessa. Siellä
+täällä koettaa kasvullisuus tehdä hyökkäyksen heidän valtakuntaansa
+samoin kuin harhakuvat todellisuuden maailmaan. Mutta kuolema voittaa.
+Yhä uudestaan jäävät viheriöivät keitaat alassyöksyvien kallioiden
+alle. Mutta sitten voittaa taasen elämä. Kalliot särkyvät ja niiden
+murenevilla huipuilla vihertää taas uusi elämä.
+
+Alppien kalkkivuoret ovat tuulen ja sateiden vaikutuksesta lohkeilleet
+merkillisiksi muodostumiksi, joiden mukaan huiput ovat saaneet nimensä.
+Mielikuvitusta ei tarvitse paljoakaan käyttää, jotta jylhän
+Keisarivuoren huipussa näkisimme Keisari Barbarossan muodon pitkine,
+punaisine partoineen. Kruunu päässä ja valtikka kädessä istuu hän
+valtaistuimellaan talvipakkasesta ja kesäkuumasta välittämättä
+odotellen herättämistä uuteen elämään. Hochvogel on kuin kotka siivet
+levällään ja Widderhorn kuvaa pässin sarvia. Vuoren juurella on maa
+enimmäkseen kivilohkareiden ja hiekkakumpujen peittämä. Niiden välissä
+levittää leskenlehti suuria viheliäisiä lehtiään ja munkkikaapun
+siniset kellokukat heiluttavat päitään. Syrjäisillä paikoilla kasvaa
+edelweiss, muodoltaan samanlainen kuin se edelweiss, jonka olen nähnyt
+kasvavan Popocatepetlilla Meksikossa sekä Etelä-Amerikan Kordilleilla.
+Täällä kasvaa vuorigentiana, alppiruusu, velhonlehti, arnica montana,
+salaperäinen hyperikon ja monta muuta harvinaista kasvia, joilla on
+lääkitsevä voima ja salaperäinen vaikutus. Missä maapohja on paksumpaa,
+kasvaa hiukan suurempia kasveja, mutta useimmat pienet maakummut ovat
+liian matalia jaksaakseen ravita puita. Ne voivat kyllä kasvaa jonkun
+matkaa ylöspäin, mutta jonakin päivänä lakaisee myrsky yli kallioiden
+ja alkaa hävitystyötään. Mahtavat, vanhat puut, joiden voimakkaat oksat
+olivat puhkaisseet maapohjan, makaavat siellä täällä ojentaen
+kaarnattomat, haalistuneet oksansa taivasta kohden kuin lihattomat
+käsivarret. On ikäänkuin he vielä kuoleman hetkellään olisivat turhaan
+apua huutaneet. Kääpiöpuut kasvavat kukkaisruumiitten yli ja ravitsevat
+itseään kuolleitten ydinvoimalla.
+
+Näillä vuorilla sulautuvat vuodenajat huomaamatta toisiinsa. Nyt oli
+kevät, mutta kuitenkin näkyi kitukasvuisten mäntyjen vihertävien oksien
+lomasta punaisia ja keltaisia syksynvärittämiä lehtiä. Jyrkillä
+rinteillä kasvava sammal on sekin punertavaa kuin syksyllä. Kuiluissa
+ja notkoissa on vielä kuluneen talven lunta ja jäätä. Mutta yläpuolelle
+punaisen ja viheriän ja yläpuolelle puhtaan valkoisen lumen kohoavat
+vuorenkukkuloiden harmaat joukot. Ne muodostavat pylväskäytävineen ja
+kattohuippuineen, kupuineen, suippopatsaineen ja tornineen jumalien
+rakentaman kaupungin. Taustassa levittää taivas sinisen tai harmaan
+katoksen sen yli. Pieniä puroja virtaa rotkoista rinteiden poikki. Ne
+syöksyvät alas kallionkielekkeiltä ja haihtuvat höyryksi, ennenkun ovat
+päässeet pohjaan asti. Kalliotkin ovat toisin paikoin onttoja
+muodostaen sinne tänne notkoja, jotka osoittavat pienten vesisuonien
+voiman silloin kun ne huippujen sulaneesta lumesta ovat paisuneet.
+
+Jonkun aikaa nautin ihanasta näköalasta. Jatkoin sitten matkaani ja
+lähestyin vuoripuroa, joka näytti saaneen alkunsa kauempana olevasta
+vesiputouksesta. Seurasin sen kulkua. Vesi oli niin ihmeellisen
+kirkasta, että pieninkin kivi eroittautui puron pohjassa. Toisin
+paikoin näytti se liikkumattomalta, kuin juoksevassa tilassa oleva
+auringonsäteitten läpäisemä kristalli. Kun este sattui tielle, vaahtosi
+se korkealle kuin äkillisen vihan valtaamana, syöksyen toisinaan taas
+pieninä putouksina iloisesti tanssien kivien välissä ja monivärisenä
+kimallellen auringossa.
+
+Tässä erämaassa ei mikään muistuttanut mieleen ihmisen olemassaoloa.
+Joskus vain näki poikkisahatun puunpätkän, joka viittasi ihmiskäden
+hävittävään toimintaan. Vanhoihin, onttoihin ja lahonneihin puihin oli
+kokoontunut sadevettä, joka välkkyi auringonpaisteessa pienen peilin
+tavoin. Sellaisia varmaankin käyttivät vedenneidot. Veden rannalla
+kasvoi pieniä sieniä, jotka mielikuvituksessamme muuttuvat haltioiden
+ja keijukaisten pöydiksi, tuoleiksi ja teltoiksi.
+
+Jalkani upposi nyt pehmeään sammalpeittoon, jolla paikoittain kasvoi
+suuria valkoisia ohdakkeita. Niiden suipoilla lehdillä välkkyivät
+auringonsäteet. Edessäni oli pieni petäikkö kuin keidas erämaassa.
+Siellä teki mieleni levätä ja nauttia luonnon ihanuudesta. Laskeusin
+pitkälleni mäntyjen varjoon. Kaukaa kuului vuoripuron kohina ja
+silmieni edessä haihtui vesiputous höyrypilveksi, jossa aurinko
+liekehti kaikissa sateenkaaren väreissä. Vesihöyry putosi
+kallionnotkoon, jonka sammalpeitteisellä rinteeellä pieni vesiputous
+kaivoi itselleen tien. Sieltä kiiruhti se hopeaisena suihkuna alas
+laaksoon jokeen yhtyäkseen.
+
+Kauan katselin veden leikkiä ja kuta kauemmin sitä katselin, sitä
+tutummaksi tulivat siinä olevat muodot. Hyvin kauniit, ylimaalliset
+olennot näyttivät tanssivan edestakaisin vesihiukkasten keskessä. He
+viittasivat käsillään auringonpaisteessa ja pudistelivat vuotavaa
+hopeasuihkua hiuksistaan ja liehuvista kiharoistaan. Heidän naurunsa
+soi kuin Minnehahaputouksen helinä. Kallion kielekkeillä irvistelivät
+maahenget ja tontut katsellen salaa keijukaisten tanssia. Putouksen
+yläpuolella näytti vesi ennen syöksyään hiukan peräytyvän, mutta alas
+päästyään tunki se kärsimättömänä esteitten läpi, eikä näyttänyt kyllin
+nopeasti pääsevän pois kotisijoiltaan. Alhaalta laaksosta kaikui tänne
+korkeuksiin äänekäs riemulaulu. Oli kuin puro laulaisi ilostaan
+yhtyessään jokeen.
+
+Mistä johtuu, että tällaisia kuvittelemme? Minkätähden annamme
+"kuolleille kappaleille" inhimillisen tajunnan ja tunnon? Miksi emme
+onnen hetkinä tyydy siihen tietoisuuteen, että elämme ruumiissa?
+Minkätähden pyrkii tajuntamme hurjasti pois vankilastaan kaivaten
+yhtymistä kaikkialliseen elämään? Onko meidän elämämme vain ruumiimme
+elimellisen toiminnan tulos, vai onko se kaikkiallisen elämän ilmennys,
+joka samalla yhtyy polttopisteeseen fyysillisessä ruumiissa? Onko
+personallinen tajuntamme olemassaolo riippuvainen fyysillisen ruumiin
+olemassaolosta ja kuoleeko se tämän mukana? Vai onko olemassa henkinen
+elämä, kuuluva ihmisen korkeammalle, kuolemattomalle ja näkymättömälle
+itselle, joka tosin määrätyksi ajaksi on yhdistetty fyysilliseen
+ruumiiseen, mutta joka kuitenkin voi elää siitä riippumatta? Jos näin
+on asia, jos fyysillinen ruumiimme vain on välikappale, jonka avulla
+tajuntamme toimii, niin ei tämä välikappale voi olla todellinen
+itsemme. Jos tämä edellytys pitää paikkansa, niin on todellinen itsemme
+siinä, missä tajuntamme on ja se voi siis olla olemassa ruumiista
+riippumatta. Kun hengessämme leijailemme vuorenhuippujen ääriä myöten,
+kun vähitellen laskeudumme ja taasen nousemme ylöspäin, kun
+mielikuvituksessamme tarkastelemme kaikkia noita kaukaisia paikkoja ja
+näemme ne yhtä selvinä kuin aivan läheltä katsottuna, silloin tunnemme
+myöskin yhtä suurta iloa ja riemua, kuin jos todella olisimme siellä
+olleet. On kuin olisimme jättäneet jälkeemme aineellisen ruumiimme
+siitä syystä, että se oli liian raskas kantaakseen henkeämme tuon
+taivasta tavoittelevan vuoren huipulle asti. Tietysti täytyy jonkun
+tajuntamme ja elämämme osan jäädä fyysilliseen muotoomme, jotta se
+kykenisi elämään poissaolomme aikana ja samalla huolehtia sen
+elintoiminnoista. Olemmehan lukeneet somnabuleista ja haltioissa
+olleista henkilöistä, joiden sisäinen henkinen itse kaikkine tajunnan,
+tunnon ja havainnonkykyineen on ollut eroitettuna näennäisesti
+kuolleesta ruumiistaan. Se on matkaillut kaukaisissa maissa, on
+palannut takaisin ajatuksen nopeudella tuoden mukanaan kuvauksia noista
+näkemistään paikoista, kuvauksia, jotka sittemmin ovat oikeiksi
+todistetut. Miksi näemme elämän kaikissa kappaleissa, vieläpä
+kuolleissakin, jos vain itse kykenemme asettumaan sellaiseen tilaan,
+että voimme havaita niiden elävän? Onko maailmankaikkeudessa ylimalkaan
+mitään kuollutta? Eikö kivikin pidä osasiaan koossa vetovoiman avulla
+ja eikö sitä painolaki vedä maata kohti? Eivätkö veto- ja painovoima
+ole energiaa ja eikö voima juuri ole sielu, se sisäinen vaikutin, joka
+aiheuttaa näkyväisen, ulkonaisen ilmennyksen, sen, jota sanomme
+aineeksi. Sehän lopuksi kuitenkin on samaa kuin voima tai olemus tai
+millä nimellä tahdommekaan nimittää asiaa, jota emme voi käsittää. Näin
+ollen olisi kaikissa kappaleissa elämä ja sielu. Ja voisimmehan myöskin
+ajatella sieluolemuksia, joiden ulkonainen muoto ei ole niin karkea
+kuin omamme ja jotka sen tähden ovat fyysillisille aistimillemme
+näkymättömiä, vaikkakin sielumme voi ne havaita.
+
+Luonnon hiljaisuudessa muuttuvat ajatukset valve-uniksi ja unet
+näyiksi. Kuvittelen, kuinka tässä ihanassa erämaassa viettäisin loput
+elämästäni, ehkäpä vielä jakaisin olinpaikkani muutamien samoin
+ajattelevien ystävieni kanssa. Kuvittelen, kuinka me yhteisine
+harrastuksinemme eläisimme onnellisina yhdessä ja pyrkisimme
+totuudentietoon. Täällä, kaukana pintapuolisesta, alhaisesta ja
+jokapäiväisestä elämästä kykenisi ihminen saavuttamaan paljon selvemmän
+henkisen havaintokyvyn, paljon syvemmän ajatusten keskittämistaidon
+sekä paljon korkeamman luonnon salaisuuksien ymmärtämyksen. Kuinka
+tarkaksi havaitsemaan sekä ulkonaisia että sisäisiä kappaleita
+kehittyisivätkään aistimme! Kuinka tarkasti oppisimmekaan itseämme
+tuntemaan! Mitä enää välittäisimme niistä narrimaisuuksista, joita
+nimitämme seurusteluksi! Mitä meihin enää koskisi se suuri
+hullujenhuone, jota sanomme maailmaksi! Täällä saisimme häiritsemättä
+elää omassa itsessämme irroitettuina seuraelämän painostavasta
+toiminnasta, joka päivittäin ja hetkittäin saattaa meidät muuttamaan
+omaa itseämme -- olemaan siellä, jossa emme mielellämme tahdo olla,
+toimimaan, niinkuin emme mielellämme tahdo toimia ja kumartamaan
+"tapa"-nimistä jumaluutta, jota kuitenkin sydämissämme halveksimme.
+
+Olisiko meillä hyötyä sellaisesta elämästä ja olisiko siitä hyötyä
+muille? -- Jos on totta, että maailma ja me itse olemme aatteesta
+rakennetut, niin juuri tällaisessa erämaassa olisi meillä parhaimmat
+edellytykset käsittämään aatteita ja niitä muodostelemaan. Ajatuksista
+ja aarteista ei voi tulla harhakuvia. Niillä täytyy olla todellinen
+olemassaolo, yhtä todellinen ja ehkäpä vielä kestävämpi kuin tämän
+maailman objektiivisillä kappaleilla. Mehän tiedämme, että aatteet
+jäävät elämään kun muoto, missä ne ilmenevät, on särkynyt. Me tiedämme,
+että aatteet, samoin kuin muutkin hedelmät, syntyvät ja tuleentuvat. Ja
+kun jokin aate on kypsä, näkyy se henkisellä taivaalla ja jotkut harvat
+vastaanottavaiset henget omaksuvat sen. Henget, jotka kykenevät yleviä
+aatteita käsittämään ja muodostelemaan ja antamaan niille aineellisen
+ilmennysmuodon, voivat tehdä ihmiskunnan hyväksi paljon enemmän
+elämällä yksinäisyydessä, kuin ollessaan maailman keskessä, jossa
+heidän työtään vähemmän tärkeät asiat alituiseen häiritsevät. --
+Aatteet, joita hän muovailee, eivät kuole hänen ruumiinsa kanssa. Ne
+heijastuvat siihen suureen peiliin, jota sanomme astraalivaloksi ja
+säilyvät maailman muistissa, jotta taas toiset voisivat niihin tarttua
+ja niitä hyväkseen käyttää.
+
+Mikä on kaiken lopuksi tuo olento, jota sanomme ihmiseksi? Mikä on tuo
+elävä, lihasta, verestä ja luista rakennettu eläimellinen elimistö,
+joka elää aikansa ja sitten kuolee ja jota useimmat ihmiset
+kunnioittavat niin suuresti, kuin jos se olisi heidän kuolematon
+itsensä. Sen mukavuuden tähden he usein ovat valmiit uhraamaan
+itsekunnioituksensa, arvonsa, kunniansa ja hyveensä. Onko se muuta kuin
+eläin, jonka älytoimintaa hallitsee korkeampi tahto kuin muiden
+eläimien? Voiko tämä älytoiminta olla kuolleen aineen mekaanillisen,
+kemiallisen ja fysiologisen toiminnan tulos? Jos ei niin ole, mikä
+silloin aiheuttaa tuon toiminnan ja voiko sen syy olla muodosta
+riippumaton? Mitä on ihminen ilman älyä? Jos äly on hengen ominaisuus,
+joka tuntuu välttämättömältä, niin mitä olisi silloin ihminen ilman
+henkeä, ilman henkistä älyä?
+
+Miettiessäni näitä kysymyksiä kuului aivan vieressäni typerä naurahdus.
+Olin ollut niin syventyneenä omiin ajatuksiini, etten ollenkaan ollut
+huomannut vieraan lähestymistä. Nostin katseeni ja näin aivan
+vieressäni erään noita puoleksi mielenvikaisia olentoja, joita sanotaan
+kretiineiksi ja joita usein näkee Sveitsin ja Savoijin vuoristoissa.
+Olin hiukan hämmästynyt ja harmissani tuosta epämieluisasta
+keskeytyksestä ja kysyin sentähden jonkun verran jyrkällä äänellä:
+"Mitä haluatte?"
+
+Leveä irvistys levisi kääpiön kasvoille, -- kääpiö hän varmaankin oli
+-- ja hän vastasi: "Mestari sanoo, että minun on tuotava sinut hänen
+luoksensa." -- Hämmästyin hiukan hänen vastaustaan, mutta kun muistin,
+että kääpiö oli tylsämielinen ja ettei häneltä niin muodoin voinut
+odottaa järkevää vastausta, kysyin vaan: "Kuka on Mestarisi?" -- Hänen
+vastauksensa kuului: "Imperaattori." -- Sitä sanaa lausuessa näytti
+älyn kipinä valaisevan hänen silmiänsä ja hänen äänensä sointu tuntui
+osoittavan, että tuo imperaattori, olkoon hän sitten kuka tahansa,
+epäilemättä oli henkilö, jota kretiini ehdottomasti totteli. Koetin
+vielä tehdä kysymyksiä kääpiölle saadakseni selvää siitä, kuka hänen
+imperaattorinsa oli ja missä hän asui, mutta kaikki ponnistukseni
+olivat turhia. Hän oli epäilemättä tylsämielinen, sillä hän vain
+irvisteli ja toisti ennen lausumansa sanat. -- Päätin lopuksi kuitenkin
+seurata häntä nähdäkseni kuinka seikkailu päättyisi. --
+
+Kretiini astui edellä ja minä seurasin häntä. Hän vei minut tuon
+saavuttamattoman vuoren juurelle. Astuessamme kääntyi tylsämieli usein
+taaksepäin nähdäkseen seurasinko häntä. Minulla oli hyvä tilaisuus
+tutkia hänen pukuansa ja vartaloansa. -- Hän ei ollut kolmea jalkaa
+pitempi ja silminnähtävästi kyttyräselkäinen. Yllään oli hänellä ruskea
+takki, johon oli kiinnitetty hilkka. Tämä teki hänet pienen P.
+Augustinuksen järjestöön kuuluvan kapusiiniläismunkin näköiseksi. Hyvin
+suurta päätä ja epäsuhtaisen paksua ruumista kannattivat hyvin hennot,
+pienet sääret. Jalat taas näyttivät harvinaisen suurilta. Ehkäpä
+riippui hänen pienestä vartalostaan ja kasvojen raikkaasta ja terveestä
+väristä, että hän näytti melkein lapselta. Tätä olettamusta vastusti
+melkoisen pitkä parta, joka ympäröi hänen kasvojaan. Kädessä kantoi hän
+lahon puun oksasta taitettua sauvaa, jonka hän nähtävästi oli tieltä
+löytänyt.
+
+
+
+
+II.
+
+TEOSOFINEN LUOSTARI
+
+
+Seurasin kaameaa opastani ja tulimme pian taas polulle, joka kulki
+pitkin joenuomaa. Vesi virtasi rauhallisena valkoisten piikivien
+peittämän pohjan yli ja sen mataluus osoitti, että olimme lähellä
+lähteitä.
+
+Kulkiessamme tuota salaperäistä vuorta kohti näyttivät sen kiviseinät
+nousevan kohtisuorasti maasta, eikä missään näkynyt kohtaa, mihin muu
+olento, kuin lintu, olisi voinut astua. Mutta kun lähestyimme sitä,
+havaitsin seinässä halkeaman, joka avautui sisäänpäin kuin rotko tai
+tunneli. Astuessani siihen huomasin heti, että se kulki mahtavan
+kiviseinän halki ja vei meidät toisella puolella olevaan laaksoon.
+Muutamilla askeleilla pääsimme tunnelin toiseen päähän ja huuliltani
+pääsi riemun ja ihmetyksen huudahdus nähdessäni kaiken sen kauneuden,
+joka silmieni eteen levisi.
+
+Edessäni oli saavuttamattomien vuorenhuippujen ympäröimä laakso. Ja
+tähän laaksoon olivat luonto ja taito yhteisvoimin luoneet ylimaallista
+kauneutta. Se avautui kuin ääretön ulappa silmieni eteen ja sulkeutui
+taas taustassa jonkinlaisena amfiteatterina. Maan peitti lyhyt, viheriä
+ruoho ja vaahterapuut. Kaikkialla näkyi metsiä ja lehtoja, järviä ja
+pieniä puroja. Keskellä maisemaa kohosi ylevä vuorenhuippu korkealle
+avaruuden eetteriin. Siihen oli muodostunut notko, jonka yläpuolella
+riippui kallionkielekkeitä. Alle jäi ontto paikka kuin mahtavan aallon
+pohjaksi, jonka maagillinen sana oli kiveksi kironnut. -- Kiviseinät
+laskeutuivat voimakkaasti vedetyin piirtein kohti alempana olevaa
+äyrästä ja nousivat sitten taas jyrkkinä mahtavaan korkeuteen. -- Tämän
+ylevän kauneuden näkeminen hämmästytti minua kovasti. Oppaanikin näkyi
+ymmärtävän yllätykseni, sillä hän seisahtui ja hymyili iloissaan
+peittämättömästä ihmetyksestäni. -- Ympäröivä hiljaisuus olisi ollut
+täydellinen, ellei sitä olisi häirinnyt pienen putouksen kohina vähän
+matkan päässä vasemmalla. Se juoksi jyrkän rinteen yli ja kuvastui
+laskiessaan juoksevana hopealankana tummanharmaata kalliota vastaan.
+Putouksen yksitoikkoinen kohina juhlallisen hiljaisuuden vastakohtana
+tuntui ajanvirran tuohinalta ijäisyyden valtakunnassa. Tunsin toisen
+maailman kuin sen, missä tähän asti olin elänyt, laskeutuvan luokseni.
+Ilma tuntui puhtaammalta, valo eetterimäiseltä, ruoho viheriäisemmältä
+kuin tunnelin toisella puolen. Tunsin olevani rauhan laaksossa,
+autuuden ja tyytyväisyyden paratiisissa.
+
+Korkealla huipulla näin eräänlaisen palatsin, linnoituksen tai
+luostarin ja lähemmäksi tultuani huomasin sen olevan kivestä tehdyn
+lujan rakennuksen. Sen korkeat muurit kohosivat ympäröivien puiden
+latvojen yläpuolelle ja jonkinlainen temppelinkupu peitti katon.
+Rakennuksen ulkoseinät olivat tiiviisti yhteenliitetyt, muoto oli
+suorakulmainen, eikä näyttänyt olevan minkään erikoisen rakennustyylin
+mukaan pystytetty. Sitä koristi monet akkunat, pienet tornit,
+parvekkeet ja verannat.
+
+Laakson toisella puolella oli luonto ylevä ja kaunis. Harmaat,
+jättiläismäiset kalliot kohosivat loppumattomina teräksensinistä
+taivasta kohti Korkeimman huipun alapuolelle oli valkoisia pilviä
+kokoontunut kuin nauhaksi vuoren ympärille, joten ne näyttivät
+eroittavan pään muusta ruumiista. Vuoren alaosa oli osaksi varjojen
+peitossa, osaksi heikon, henkimäisen valon kirkastama. Tämä sai aikaan
+lumoavan vaikutuksen. Siinä, missä pilvenjoukot kokoontuivat
+vuorenseinää vastaan, kuvastui kuin hävityksen maailma. Vuoren seinusta
+näytti rikkirevityltä ja autioiden kallionröykkiöiden yksitoikkoisuutta
+häiritsi vain lumikinosten jäännökset rotkossa ja kuiluissa.
+
+Kuljimme eteenpäin ja saavuimme leveään lehtikujaan, joka vei
+rakennukselle. Siinä huomasin jalon ja arvokkaan näköisen miehen meitä
+lähestyvän. Hän oli verhottu keltaiseen kaapuun, päätä peitti
+lainehtiva musta tukka ja käynti oli joustava. Kun kretiini näki
+miehen, kiiruhti hän hänen luokseen, lankesi polvilleen hänen eteensä
+ja hävisi sitten.
+
+Olin kovin hämmästynyt tästä ihmeellisestä tapaamisesta, mutta en
+saanut aikaa sitä mietiskelemään, sillä vieras tuli luokseni ja lausui
+minut tervetulleeksi. -- Hän näytti noin 35 vuoden ikäiseltä ja oli
+vartaloltaan pitkä ja kookas. Katseensa oli lempeä ja ystävällinen ja
+näytti tunkevan läpi koko olemukseni ja lukevan kaikki sisäisimmätkin
+ajatukseni. "Varmaankin on tuo mies adepti", ajattelin.
+
+"Niin", vastasi vieras, joka oli lukenut ajatukseni. "Olet joutunut
+adeptien luo, joita niin paljon olet ajatellut ja joiden tuttavuuteen
+niin monasti olet kaivannut pääseväsi. Vien sinut temppeliimme ja
+saatan sinut muutamien kulta- ja ruusuristi-veljesten kanssa
+tuttavuuteen."
+
+Katsahdin häneen ja tuntui kuin ei tuo mies olisikaan ollut minulle
+vieras. Hänessä oli jotain hyvin tuttua, ikäänkuin olisin tuntenut
+hänet jo vuosikausia, vaikken muistissani löytänyt hänelle sijaa.
+Ponnistelin turhaan aivojani, saadakseni selville, missä ja milloin
+olin hänet tavannut tai edes jonkun hänen näköisensä. Mutta taaskin
+vastasi rosenkreuziläisjärjestön imperaattori, joka hän tuntui olevan,
+lausumattomiin ajatuksiini. "Olet oikeassa. Emme enää ole vieraita
+toisillemme, sillä olen usein ollut luonasi, vaikket ole minua nähnyt.
+Olen johtanut aatteiden virtaa aivoissasi sinun niitä järjestellessä ja
+paperille pannessa. -- Sitä paitsi olet usein käynyt täällä ja
+seurustellut minun ja veljien kanssa fyysillisen ruumiisi nukkuessa.
+Mutta palatessaan lihasta ja verestä koottuun verhoonsa, ei sielusi ole
+jaksanut painaa ruumiin muistiin elettyjä kokemuksiasi. Siksi et ole
+herätessäsi muistanut mitään toisella puolella tekemistäsi
+havainnoista. Eläimellisen muodon muisti pidättää vain ulkonaisten
+aistimien kautta tulleet vaikutelmat. Henkinen muisti herää, kun
+tulemme henkiseen tilaan."
+
+Sanoin imperaattorille pitäväni tätä päivää elämäni onnellisimpana ja
+valitin vain, etten ainaiseksi voinut sinne jäädä. Tunsin itseni
+arvottomaksi elämään olentojen seurassa, jotka olivat niin korkealla
+oman kehitysasteeni yläpuolella.
+
+"Emme salli sinun pian lähtevän luotamme", vastasi Mestari. "Saat
+riittävästi aikaa tutkiaksesi elämäämme, mutta sinun on mahdotonta
+vielä jäädä tänne ainaiseksi. Sinussa on vielä paljon alhaisia ja
+eläimellisiä aineksia, jotka muodostavat itsesi osan. Ne eivät kauan
+jaksaisi kestää tämän paikan puhtaan ja henkisen ilmapiirin hävittävää
+vaikutusta. Koska elimistössäsi ei vielä ole riittävää määrää
+todellisia henkisiä aineksia voidaksesi lujasti ja voimakkaasti sitä
+vastustaa, niin tulisit tänne jäätyäsi pian hyvin heikoksi ja ruumiisi
+kuluisi kuin keuhkotautisen. Et olisi täällä onnellinen, vaan
+päinvastoin onneton ja pian kuolisitkin."
+
+"Mestari", sanoin minä. "Ainakin toivon, että täällä ollessani oppisin
+tuntemaan niiden suurten, tuntemattomien voimien salaisuuden, joita
+sinulla on ja joiden kautta sinä, kuten sanotaan, kykenet muuttamaan
+kappaleet toisiksi ja tekemään alemmista metalleista kultaa."
+
+"Siinä ei ole mitään salaperäistä tai ihmeellistä, ystäväni", vastasi
+imperaattori. "Ne asiat eivät ole ihmeellisempiä kuin tavallisimmat,
+jokapäiväiset luonnonilmiöt. Ne ovat salaperäisiä vain niille, jotka
+omien väärien käsitystensä ja arvostelujensa kautta ovat estetyt
+totuutta näkemästä. Niiden ei tarvitse meitä hämmästyttää sen enempää
+kuin kuun kiertokulku maan ympäri tai kukan kasvaminen. Kaikki riippuu
+vain sen alkeisvoiman toiminnasta, jota sanomme tahdoksi ja joka
+saattoi itse maailmankaikkeuden syntymään. Se ilmenee olemisen
+seitsemällä tasolla monella tavalla sekä mekaanisena, että henkisenä
+voimana. Mutta se on aina vaan tuo sama alkuperäinen tahdonvoima, joka
+toimii ihmisen elimistön välityksellä ja jota ihminen älynsä avulla
+johtaa."
+
+"Siinä tapauksessa", sanoin minä, "olisi etupäässä opittava, kuinka
+tahdonvoiman saisi suurenemaan."
+
+"Ei niin", vastasi imperaattori. "Tahto on kaikkiallinen voima. Se
+pitää maailmat koossa avaruudessa ja määrää kiertotähtien kulun. Se
+täyttää ja läpäisee kaiken, eikä tarvitse voimistuttamista. Se on
+itsessään kyllin voimakas kaiken mahdollisuuden aikaansaamiseksi. Sinä
+olet vain välikappale, jonka kautta tuo kaikkiallinen voima toimii ja
+ilmenee, ja saat tuntea sen täysintä voimaa, jos et pyri vastaan
+kapinoimaan.
+
+"Mutta jos kuvittelet itselläsi olevan oman tahdon, jonka toimintatapa
+eroaa kaikkiallisesta tahdosta, niin kiertelet vain mielessäsi
+kaikkiallisen tahdon pientä osaa ja kapinoit suurta alkeisvoimaa
+vastaan.
+
+"Kuta suuremmaksi kuvittelet oman tahtosi, sitä suurempaan ristiriitaan
+tulet maailmankaikkeuden alkuperäisen voiman kanssa ja koska vain olet
+sangen vähäpätöinen osa maailmankaikkeudesta, joudut häviölle ja
+työskentelet itseäsi vastaan.
+
+"Mutta sinun tahdollasi on mahtava voima, jos se yhtyy yleishengen
+tahtoon. Tahtosi on voimakkain, kun ei sinulla ole omaa tahtoa, vaan
+kaikessa tottelet lakia." --
+
+"Kuinka voimme silloin saada mitään aikaan", kysyin. "Jos emme voi oman
+tahtomme voimalla mitään tehdä, niin voimmehan yhtä hyvin olla kokonaan
+yrittämättäkään ja vain odottaa, että luonto tekisi tehtävänsä ilman
+meidän apuamme."
+
+"Emme saa mitään hyödyllistä aikaan koettamalla käyttää omaa tahtoamme,
+mutta ymmärrystämme ja älyämme tulee ja täytyy meidän käyttää johtamaan
+ja ohjaamaan luonnossa aina valmiina olevaa kaikkiallista tahdonvoimaa.
+Voimme silloin muutamissa minuuteissa aikaansaada asioita, joiden
+toimittamiseksi tajuton luonto ilman meidän apuamme olisi tarvinnut
+paljon pitempiä ajanjaksoja. Mylläri, joka käyttää virran vettä
+myllynsä liikkeelle panemiseksi, ei hanki vettä. Hän ei myöskään koeta
+kääntää virtaa kulkemaan ylöspäin lähteitään kohti. Hän ohjaa sen vain
+määrättyihin kanaviin käyttäen jo ennestään virtaavaa vettä älynsä
+avulla omiin tarkoitusperiinsä. -- Samalla tavalla toimii adepti. Hän
+johtaa vain jo ennestään olemassaolevaa voimaa älynsä avulla ja
+sentähden hän luonnonlakien mukaisesti aikaansaa määrätyitä toimintoja.
+-- Ihmisen äly on ehkä ainoa ominaisuus, jota hän todella voi omakseen
+nimittää. Ja korkein älytaso, mille hän voi nousta, on se, missä hän
+havaitsee kaikkiallisen totuuden. --
+
+"Näetkö tuolla pilven, joka on kokoontunut vuorenhuipun alle", jatkoi
+adepti. "Se jää siihen, kunnes ilmavirta lakaisee sen pois, tai kunnes
+lämmönvaihto saattaa sen joko laskemaan tai nousemaan. Jos me sen
+hävitämme saattamalla kaikkiallisen luonnonvoiman vaikuttamaan sen
+sankkoihin joukkoihin, niin emme toimi luonnonlakeja vastaan, vaan
+ohjaamme niitä älymme avulla."
+
+Näin puhuessaan nosti Mestari kätensä kohti vuorenhuippua, jonne pilvet
+olivat kokoontuneet ja silmänräpäyksessä näyttivät nuo tiiviit
+ainejoukot rupeavan elämään. Ne alkoivat kieriä ja tanssia ja nousivat
+lopuksi savupylvään tavoin vuoren huipulle, siitä taas korkealle
+ilmaan, joten huipusta tuli tulivuoren näköinen. Sitten ne taas
+kokoontuivat korkealle huipun yläpuolelle pieneksi, hopeiseksi
+pilveksi, joka kimalteli auringonpaisteessa.
+
+Ihmettelin tätä elämänilmausta pilvessä, mutta adepti, joka luki
+ajatukseni, sanoi: "Elämä on kaikkiallinen. Se on samaa kuin tahto.
+Ihminen ei itse sitä huomaa, mutta kuitenkin omistaa hän sen
+täydellisesti. Hän saa siitä määrätyn osansa astuessaan elämään. Luonto
+varustaa hänet sillä, antaa sen hänelle lainaksi, mutta hänen on se
+takaisin maksettava lähtiessään pois maailmasta. Vain se ihminen, jonka
+onnistuu kätkemään kestävään sisäiseen itseensä määrätyn määrän tätä
+elämänprinsiippiä, voi sanoa elämää omakseen ja voi sitä säilyttää
+vielä ruumiin kuolemankin jälkeen."
+
+Tämän keskustelun aikana olimme hitaasti lähestyneet rakennusta, ja
+olin nyt tilaisuudessa tarkastamaan kaikkia yksityiskohtia sen
+ulkonäössä. Se oli ainoastaan kaksikerroksinen, mutta huoneet näyttivät
+hyvin ilmavilta. Muodoltaan se oli suorakulmainen, ympärillä kasvoi
+tammia ja vaahteroita. Ulompana oli suuri puisto.
+
+Seitsemän valkoista marmoriporrasta johti ylevännäköiselle käytävälle,
+jota kaksi mahtavaa graniittipylvästä kannatti. Oven yläpuolelle oli
+kultakirjaimilla kaiverrettu: "Jätä tänne astuessasi jälkeesi kaikki
+pahat ajatukset."
+
+Astuimme porttikäytävän läpi suureen, kivilaatoilla silloitettuun
+eteiseen. Keskellä huonetta oli korkealla jalustalla Gautama Buddhan
+kuvapatsas. Seinät olivat koristetut kirjoituksilla, jotka käsittivät
+vanhojen viisaiden tärkeimpiä opetuksia. Oikealla ja vasemmalla avautui
+ovia pitkiin käytäviin, jotka veivät veljien asuinhuoneisiin, mutta
+sisäänkäytävää vastassa oleva ovi vei ihmeelliseen puutarhaan. Siellä
+oli puita ja kasveja, joita muuten vain näkee troopillisissa maissa. --
+Puutarhan taustassa oli valkoinen marmorinen rakennus, jota peitti
+kupukatto, se sama, jonka jo laaksoon astuessani olin kaukaa nähnyt.
+Kupukatolla oli hopeinen lohikäärme kultaisen maapallon päällä.
+
+"Tämä on temppelimme kaikkein pyhin", sanoi Mestari. "Sinne et voi
+päästä. Jos koettaisit sinne pyrkiä, seuraisi silmänräpäyksellinen
+kuolema. Ja joskin voisit elävänä siihen astua, ei se sinua
+hyödyttäisi, sillä tämä pyhäkkö pysyy pimeänä jokaiselle, joka ei tuo
+mukanaan omaa henkistä valoaan, jumalallisen älyn sammumatonta
+soihtua."
+
+Astuimme erääseen käytävään. Vasemmalla puolella oli useita ovia,
+joista päästiin veljien huoneisiin. Mutta oikeanpuolisella seinällä,
+josta siellä täällä avautui ovia troopilliseen puutarhaan, oli ovien
+välissä lukuisia maalatuita maisemakuvia. Yksi kuva esitti intialaista
+maisemaa, jonka taustassa oli valkoinen, lumipeitteinen Himalaya.
+Etupuolella oli taas eräänlainen kiinalainen pagoda pienine järvineen
+ja metsikkökumpuineen.
+
+"Nämä kuvat", selitti Mestari, "esittävät erilaisia järjestöömme
+kuuluvia luostareita tai pyhäkköjä. -- Tuo, jonka näet edessäsi,
+sijaitsee järven rannalla Tibetin sisäosissa ja siinä asuu eräs
+järjestömme korkeimmista adepteista. Kukin kuva näyttää osan siitä
+maasta, jossa luostari sijaitsee ja sen kautta saa katselija tarkan
+kuvan paikallisluonteesta. Mutta näillä kuvilla on sitäpaitsi eräs
+okkultinen ominaisuus, jonka huomaat vasta kun keskityt tarkastamaan
+jotain määrättyä kohtaa kuvassa."
+
+Kun sen tein ja keskitin huomioni pyhäkön suureen sisäänkäytävään,
+avautui ihmeekseni ovi ja eräs intialainen mies astui siitä ulos. Hänen
+voimakas vartalonsa oli verhottu valkoiseen, loistavaan pukuun ja pään
+ympärille oli kääritty vaaleankeltainen turbaani. Tunsin hänet heti
+tibetiläiseksi adeptiksi, jonka usein juuri sellaisena olin nähnyt
+valveunissani. Hänkin näytti tuntevan minut ja nyökkäsi hymyillen
+päätään. Kumarsin tervehtien vastaukseksi. Vartija toi sitten näkyville
+erinomaisen kauniin hevosen, jolle mies nousi ratsastaen sitten
+tiehensä.
+
+Olin sanattomana hämmästyksestä, mutta imperaattori vei minut hymyillen
+eteenpäin lausuen Shakespearen tunnetut sanat, jotka hän hiukan muutti
+tilanteen mukaisiksi: "Taivaan ja maan välillä on paljon sellaista,
+jota eivät teidän filosofinne käsitä."
+
+Astuin toisen kuvan eteen, joka esitti egyptiläistä maisemaa. Etualalla
+oli luostari, taustassa pyramiidit. Se oli nähtävästi ympäristönsä
+vaikutuksesta synkemmän näköinen kuin edellinen. Seuraavassa kuvassa
+oli samantapainen rakennus troopillisessa vuoriseudussa, -- adeptin
+selityksen mukaan Etela-Amerikan Kordilleilla. Seuraava kuva esitti
+taas muhamettilaista temppeliä minareteineen ja puolikuineen
+niiden huipussa. Lausuin hämmästykseni siitä, että kaikki
+maailman uskontojärjestelmät näyttivät olevan edustettuina
+rosenkreuziläisjärjestössä. Sanoin aina luulleeni, että
+rosenkreuziläiset olivat yksi korkeimpia kristillisiä järjestöjä.
+
+Taaskin luki imperaattori ajatukseni ja opasti minua.
+
+"Rosenkreuziläisjärjestö tai kulta- ja ruusuristinjärjestö on
+verrattain uudenaikainen nimitys. Sitä käytti ensiksi Johann Valentin
+Andrea, joka sepitti kertomuksen ritari Christian Rosenkreuzistä samoin
+kuin Cervantes Don Quichote de la Manchasta. Saadakseen naurunalaisiksi
+aikansa luulotellut adeptit, reformaattorit ja kullantekijät kirjoitti
+hän kuuluisan Fama Fraternitatis-nimisen kirjansa. Ennen hänen
+lentokirjasensa ilmestymistä ei rosenkreuziläisen nimellä ymmärretty
+ketään määrättyyn järjestöön tai sennimiseen seuraan kuuluvaa henkilöä.
+Se oli vain lajinimi, jota käytettiin merkitsemään kaikkia
+okkultisteja, adepteja, alkemisteja ja ylipäänsä kaikkia, joilla oli
+okkultisia tietoja tai sanoivat itsellään niitä olevan. Sellaisilta
+henkilöiltä sopi siis odottaa, että he tunsivat ruusun ja ristin
+salaiset, pyhät merkit, merkit, jotka kristillinen kirkko oli
+omaksunut, mutta joita se ei ollut keksinyt. Niitä olivat kaikki
+okkultistit käyttäneet jo tuhansien vuosien aikana, paljon ennen
+kristinuskon perustamista. Nämä merkit eivät kuulu yksin kristilliselle
+kirkolle, eikä se myöskään saata niitä hallita. Ne ovat vapaita kuin
+ilma kaikille, jotka niiden merkityksen ymmärtävät, mutta
+valitettavasti tuntevat sen vain hyvin harvat kristityt. He
+kunnioittavat vain ulkonaista muotoa, eivätkä tiedä mitään niistä
+elävistä voimista, joita nuo muodot esittävät."
+
+"Silloin voi", sanoin minä, "henkisesti valaistu ihminen olla
+järjestönne jäsen, vaikkakaan ei uskoisi niin sanottuihin kristillisiin
+uskonkappaleisiin."
+
+Tähän vastasi imperaattori: "Kukaan ei voi olla ylevän järjestömme
+jäsen, jonka tieto perustuu vain uskonkappaleisiin, määrättyyn
+uskontunnustukseen tai käsityskantaan, jonka toinen ihminen on hänelle
+opettanut, -- jonka hän vain kuulopuheiden mukaan on saanut tai
+kirjoista lukenut. Tällainen luuloteltu tieto ei ole tositietoa. Emme
+tiedä mitään muuta kuin sen, minkä tiedämme siksi, että sen tunnemme,
+näemme ja ymmärrämme. Se, mitä tavallisesti sanotaan uskonnoksi, on
+vain muistamista.
+
+"Olemme pakoitetut sälyttämään muistiamme lukemattomilla asioilla. Ne
+voivat olla joko tosia tai vääriä. Mutta joskin ne ovat tosia, niiden
+totena pitäminen vielä pitkiin aikoihin ei ole tietoa. Todellista
+tietoa ei voi toinen ihminen toiselleen antaa. Ihmistä voidaan vain
+johdattaa näkemään mistä ja millä tavoin hän voi sitä saavuttaa. Mutta
+hänen täytyy itsensä käsittää totuus ei vai älyllisesti, ei vain
+aivoillaan, vaan etupäässä intuitiivisesti sydämensä avulla.
+
+"Saadaksemme todellista tietoa, täytyy meidän tuntea ja ymmärtää, että
+asia on tosi, sekä käsittää syy, miksi ei toisin voi olla. Jos pidämme
+totuutta totuutena ilman että meillä on todellista tietoa tästä
+totuudesta, on se vain taikauskoa. Siksi ovat myöskin kaikki
+tieteelliset, filosofiset ja teologiset järkeilynne vain taikauskoa,
+sillä ne eivät perustu todelliselle tiedolle. Nykyaikaisten
+filosofienne ja teologienne tieto on aina vaarassa tulla kumotuksi
+uusien keksintöjen kautta, jotka eivät sopeudu taidokkaasti tehtyihin,
+aistinhavainnoille ja loogillisille todisteluille perustuviin
+järjestelmiinne. Totuutta ei voi kumota. Se ei tarvitse perusteita. Kun
+se kerran on löydetty henkisen havainnon kautta, kun ihmisen henkinen
+äly sen ymmärtää, on se todellista tietoa, eikä sitä mikään voi
+järkyttää.
+
+"Meidän järjestöllämme ei sentähden voi olla tekemistä minkäänlaisten
+uskontunnustusten tai uskonnollisten käsityskantojen kanssa. Emme
+niistä välitä, sillä pyrimme vain todelliseen tietoon. Jos olisimme
+kaikki täydellisiä ja voisimme nähdä kaikki totuudet suoranaisen
+havainnon kautta, niin emme tarvitseisi kirjoja, emme minkäänlaisia
+tutkimusvälineitä, -- emme tarvitseisi tutkia logikkaa, emmekä tehdä
+kokeita. Jos olisimme sellaisella täydellisyyden asteella, emme enää
+olisi täällä, vaan Nirvaanassa. Olemme kuitenkin vielä vain ihmisiä,
+vaikkakin korkealla sen älyllisen eläimen yläpuolella, jota
+tavallisesti sanotaan ihmiseksi ja joka ei jälleensynny. Me tarvitsemme
+vielä kirjoja ja meillä on kirjastomme. Me tutkimme ajattelijoiden
+näkökantoja, mutta emme pidä mitään kirjoja tai mielipiteitä, olkoot ne
+itse Buddhan lausumia, erehtymättöminä. Todennamme vain niiden kautta
+omia tunteitamme ja omaa ymmärrystämme. Me kunnioitamme kaikkia ja
+käytämme heitä hyväksemme. He palvelevat meitä, mutta me emme palvele
+heitä."
+
+Tämän keskustelun aikana olimme tulleet kirjastoon, jossa tuhannet
+kirjat täyttivät kirjahyllyt huoneen seinillä. Huomasin niiden joukossa
+useita vanhoja kirjoja, joista olin kuullut puhuttavan, mutta joita en
+koskaan ollut nähnyt. Siellä olivat sibylliniläiset kirjat, joita
+sanottiin tulen hävittämiksi, siellä olivat Hermes Trismegistuksen
+teokset, josta sanotaan vain yhden olevan tallella ja siellä oli paljon
+muitakin kirjoja, arvaamattoman arvokkaita antikvaareille ja vielä
+enemmän hermetisen filosofian tutkijoille. Ihmetellessäni, kuinka
+veljet olivat saaneet haltuunsa tuollaisia aarteita, sanoi
+imperaattori: --
+
+"Ihmettelet varmaankin, kuinka meillä saattaa olla kirjoja, joita ei
+enää ole olemassa. Mutta salaisuus piilee siinä, että jokainen asia,
+siis myöskin jokainen kirja, joka koskaan on ollut olemassa, on
+painanut häviämättömän jälkensä astraalivaloon. Nämä jäljennökset
+voidaan määrättyjen okkultisten menetelmien avulla irroittaa tästä
+luonnon kaikkiallisesta aarreaitasta ja sitten muuttaa ne näkyväiseen,
+kosketettavaan aineelliseen muotoon. Muutamat veljet ovat hyvin
+ahkerassa tällaisten kirjojen jäljentämistyössä ja niin hankimme me
+itsellemme ilman aineellisia menoja aarteita, joita ei minkäänlaisilla
+rahasummilla voida voittaa."
+
+Olin iloinen näistä sanoista. Ne vakuuttivat minulle, että
+yksinäisyydessä vietetty elämä ei millään lailla olisi hyödytöntä, vaan
+että aatteet todella olivat olemuksia, joita paljon paremmin voitaisiin
+nähdä ja käsittää yksinäisyydessä kuin seuraelämän levottomassa pienten
+huolien raskauttamassa ilmapiirissä.
+
+Imperaattori vastasi taaskin ajatuksiini: "Tämän luostarimme
+perustivat henkisesti hyvin valaistut olennot samojen ajatusten
+elähyttäminä, joita nyt näen hengessäsi. Sentähden valitsivat
+he tämän paikan salatussa laaksossa, jonka vain harvat tuntevat.
+Määrättyjen alkeellisten luonnonvoimien avulla, jotka sinulle vielä
+ovat tuntemattomia, loivat he harhakuvan suojelemaan paikkaa
+epätervetulleilta tungettelijoilta. Täällä voivat ne, jotka sydämessään
+ovat herättäneet toimintaan jokaisen sydämessä uinuvan elämänsiemenen,
+kehittää tätä itua yhä edelleen parhaimpien edellytysten vallitessa.
+Täällä elämme rauhassa, eroitettuina maailmasta muurilla, jonka yli
+ette voi päästä. Ja vaikkakin tämän piilopaikkamme olemassaolo tulisi
+tunnetuksi, olisi hyvin helppoa luoda harhakuvia estämään asiattomien
+pääsyn luoksemme. Kuitenkaan emme ole ulkomaailmasta eristettyjä,
+vaikkakaan emme käy siellä koskaan fyysillisissä muodoissamme.
+Harjoittamalla selvänäköisyyden ja selväkuuloisuuden kykyjämme tiedämme
+joka hetki, mitä maailmassa tapahtuu ja kun tahdomme tulla
+personalliseen kosketukseen kanssanne, jätämme vain fyysillisen
+muotomme ja liikumme astraaliruumiissamme. Käymme tervehtimässä ketä
+vain haluamme ja näemme kaiken ollessamme itse näkymättöminä.
+
+"Käymme tapaamassa valtiomiehiä, ministereitä, filosoofeja,
+kirjailijoita ja vuodatamme heidän aivoihinsa hyödyllisiä ajatuksia,
+ilman että he tietävät, mistä nuo ajatukset ovat lähtöisin. Jos heidän
+omat mielikuvansa ja arvostelunsa ovat hyvin voimakkaita, niin eivät he
+ota vastaan meidän ajatuksiamme. Mutta jo he ovat järkeviä ihmisiä,
+joilla on eroittamiskykyä, niin seuraavat he neuvojamme ja hyötyvät
+niistä. On totta, että jos panisimme käytäntöön tahdonvoimaamme
+suuremmassa määrässä, niin voisimme käyttää ihmisiä automaatteina.
+Voisimme saada heidät tekemään kaiken, minkä tahtoisimme. Vieläpä
+luulisivat he seuranneensa omia johtopäätöksiään. Mutta se olisi
+vastoin järjestömme sääntöjä ja vastoin sitä suurta lakia, joka
+sanoo, että jokainen ihminen on oman karmansa luoja. Meille on
+sallittu ihmisten neuvominen, mutta emme saa rajoittaa heidän
+tahdonvoimaansa. --
+
+"Otamme piiriimme jokaisen, jolla on vaadittavat ominaisuudet", jatkoi
+adepti. "On aivan yhdentekevää, mihinkä uskontoon hän oli kasvatettu
+ennenkun oli päässyt käsiksi todelliseen tietoon. Mutta tulet
+huomaamaan, ettei jokaisella ole näitä ominaisuuksia ja ettei niitä
+voida mielin määrin toisille lainata. Okkultistien alimmissakin
+asteissa tunnetaan lauseparsi: 'Adeptia ei voida keinotekoisesti luoda,
+hänen täytyy itsensä siksi kehittyä'."
+
+"Mestari", kysyin minä, "eikö olisi hyvä niiden ihmisten, joita
+kannustaa henkisen kehityksen halu, seurata teidän esimerkkiänne ja
+asettua asumaan eristetyille paikoille voidakseen häiritsemättä käyttää
+aikansa mietiskelyyn ja ajatusten kokoamiseen. Tiedän että nykyään on
+paljon ihmisiä kaikkialla maailmassa, eri kansoissa ja eri
+uskontunnustusten seuraajissa, jotka ovat vakuutetut siitä tosiasiasta,
+että ympäristö, jossa ihmisten enemmistö, aikamme sivistyneet miehet ja
+naiset elävät, ei sovi korkeampaan, todelliseen ja henkiseen
+olemassaoloon pyrkiville. He uskovat, että kaikin se, jonka
+voittamiseksi ihmiset tavallisesti tämän verrattain lyhyen elämämme
+aikana askartelevat, kuten ylpeyden ja kunnianhimon tyydyttäminen,
+kullan ja maallisten aarteiden kokoaminen, sukupuolielämän nautinnot,
+ruumiinmukavuuden hankkiminen j.n.e. eivät voi olla todellisen elämän
+tarkoitusperiä. Mutta he tietävät myöskin, että nykyinen elämä vain on
+yksi osa ijankaikkisen elämämme monista ajanjaksoista ja että maallinen
+elämä vain on keino määrätyn tarkoitusperän saavuttamiseksi. Sen kautta
+voimme voittaa ne edellytykset, joita vaaditaan saadaksemme kasvamaan
+jokaisessa ihmisessä piilevän jumalallisen aineksen, saadaksemme
+kehittymään sen korkeamman elämän, sen, jota tekin elätte, korkeimman,
+mitä ihminen voi saavuttaa, elämän, joka ei ole vaihdosten ja kuoleman
+alainen, vaan alati jatkuva."
+
+Adepti oli hymyillen ja kärsivällisesti kuunnellut
+ihastuksenpurkaustani ja sanoi sitten: "Kun ihmiset kerran ovat kyllin
+kehittyneitä voidakseen kestää eristettyä elämää, niin sallikaa heidän
+tulla luoksemme. Mutta jotta ne siihen kykenisivät, on ennen kaikkea
+tärkeätä heidän oppia ottamaan edes ensimäiset askeleet todellisen
+tiedon tiellä. Vain ne yksilöt, joilla on tätä tietoa, voivat elää
+keskenään sopusoinnussa. Niinkauan kun ihmisillä vielä on omat
+arvelunsa ja mielipiteensä, eroaa heidän ajatuskantansa ja heidän
+makunsa aina jonkunverran muista. Sentähden pelkään, että
+suunnittelemasi sopusointuinen seurapiiri hyvinkin pian tulisi
+eripuraiseksi, eikä suinkaan kauan eläisi keskenään siinä rauhassa,
+jota sisäisen kehityksen saavuttamiseksi vaaditaan.
+
+"En kuitenkaan epäile, ettei näiden epäsuotuisten olosuhteiden
+vallitessa voitaisi teosofisia luostareita perustamalla eristettyihin
+paikkoihin tehdä melkoisia edistysaskeleita. Jos teillä olisi
+yliopistoja, seminaareja, kouluja ja seuroja, joissa opetettaisiin
+totuutta, totuutta, jota ei tahraisi vuosisatojen kuluessa
+tieteellisten ja teologisten erehdysten ja taikauskon kautta
+kokoontunut lika, niin epäilemättä saataisiin suuria tuloksia aikaan.
+Nykyisissä sivistysoloissa käytetään kahta menettelytapaa ihmisen
+kasvattamisessa. Toinen käyttää välineenään niinsanottua tiedettä,
+toinen niinsanottua uskontoa. Tieteen tulokset ja johtopäätökset
+perustuvat havaintoihin ja logiikkaan. Logiikka on sangen hyvä
+olemassa, mutta havaintokyky, jolle logiikkanne perustuu, rajoittuu
+hyvin vaillinaisiin aistillisiin havaintoihin ja sentähden perustuu
+itse tiedekin täydelliseen ulkonaiseen harhaan. Tiede on sentähden vain
+pintapuolinen ja erehdyttävä, sillä se ei tiedä mitään sisäisestä
+elämästä, joka on ulkonaisia ilmiöitä paljon tärkeämpi. Oppinne
+perustavista luonnonlaeista ovat vääriä ja sentähden ovat myöskin
+johtopäätökset vääriä niinpian kun ne jättävät harhan alueet.
+
+"Älä käsitä minua väärin", jatkoi hän huomatessaan, etten täydellisesti
+häntä ymmärtänyt. "En tahdo väittää, ettei nykyinen tiede tiedä mitään
+siitä, mikä on asioiden ulkonaisten ilmennysten yläpuolella. Se tietää
+sen, minkä se näkee ja ymmärtää, mutta se ei kykene näkemään
+ulkonaisten aistillisten havaintojen yläpuolelle. Sentähden tuntee se
+vain ulkonaiset vaikutukset. Se tietää hyvin vähän, tuskin mitään,
+niistä näkymättömistä syistä, jotka aiheuttavat nuo vaikutukset ja
+niitä mietiskellessään erehtyy se. Koska syyt eivät ole seurauksia
+omista vaikutuksistaan, vaan päin vastoin vaikutukset ovat seurauksia
+sisäisistä, perustassa olevista sysäyksistä, joista tiede ei mitään voi
+tietää, niin ei se myöskään voi käyttää niitä perustana, joille
+rakentaa lopullinen tulos aiheuttamaan loogillista johtopäätöstä. Se
+tietää paljon olemassaolon pienistä yksityisseikoista, kaikkiallisen
+elämäntoiminnan viimeisistä ilmiöistä, mutta se ei tiedä mitään itse
+elämänpuusta, siitä ijäisestä lähteestä, josta kaikki haihtuvat ilmiöt
+ovat kotoisin.
+
+"Mitä sitten tulee nykyajan uskontoon, niin perustuu se ehdottomasti
+väärään sanojen ymmärtämiseen, sanojen, joiden tarkoitus alkujaan oli
+merkitä määrättyjä henkisiä voimia. Niistä eivät pappinne, eivätkä
+maallikkonne mitään tiedä, koska heillä ei ole noiden asioiden oikeaan
+ymmärtämiseen vaadittavia kykyjä. He kiistelevät keskenään innokkaasti
+määrättyjen elämänperiaatteiden ominaisuuksista, mutta yhtä vähän
+toinen kuin toinenkaan puolue tuntee syyn, mistä kiistellään. Näitä
+ihmisiä rajoittaa heidän oma personallisuutensa, sentähden ovat heidän
+mielestään myöskin ne kaikkialliset prinsiipit ja voimat, jotka
+toimivat luonnon työpajassa, kutistuneet personallisiksi ja
+rajallisiksi olemuksiksi. Se ylevä ja ääretön voima, jota ihmiset
+sanovat jumalaksi ja joka on kaikkialla ja jota ilman ei mikään voi
+olla olemassa, on tietämättömien käsityksessä alennettu jonkinlaiseksi
+maailman ulkopuolella olevaksi jumaluudeksi. Tämän jumaluuden voivat
+kuolevaiset saattaa tahtoaan muuttamaan, se tarvitsee sijaisia täällä
+maan päällä ja virkailijoita, jotka pitävät huolta hänen jumalallisten
+lakiensa täytäntöönpanosta. Teidän uskontonne ei ole elävän jumalan
+puhdasta uskontoa, jumalan, joka elävänä voimana kaikkialla ilmoittaa
+tahtonsa. Se on kuolleen ja kykenemättömän jumalan uskontoa, jumalan,
+joka kuoli kauan aikaa sitten ja jätti jälkeensä legionittain
+pappeja sijastaan maailmaa hallitsemaan. Sentähden ovat nykyiset
+uskontojärjestelmät taikauskoa, josta itse totuus on suljettu pois.
+Ääretön jumala on pantu pois ijäiseltä valtaistuimeltaan ihmisten
+sydämissä ja erehtyväiset, kuolevaiset papit ovat asetettu hänen
+sijalleen. Rakkaus on paennut ja pelko hallitsee ihmisiä. Kukin yksilö
+hakee omaa autuuttaan ja unohtaa sentähden kokonaan toisten ihmisten
+olemassaolon. Kukin yksilö tahtoo toisten kustannuksella tulla
+pelastetuksi. Kukin vaatii palkintoa, jota hän ei ole ansainnut. Kaikki
+ajattelevat, että eläminen on itse elämän tarkoitusperä ja vain harvat
+ymmärtävät, ettei ihmiselämällä voi olla muuta kuin yksi ainoa järkevä
+tarkoitus: aina tehdä hyvää. Vain se ihminen voi toivoa aina elävänsä,
+joka voittaa elämän elämisen voiman, ei katoavaisessa itsessään, vaan
+ihmiskunnan henkisessä olemuksessa.
+
+"Teologianne pitäisi ensi sijassa perustua henkisen totuuden
+ymmärtämiseen. Mutta missä löydät hengenmiehen, jolla on henkinen
+näkemiskyky ja joka olisi kyllin rohkea uskomaan enemmän omaan
+intuitsioniinsa, kuin kirkon määräämiin oppeihin. Jos hän uskaltaisi
+omistaa oman näkökantansa ja sitä puolustaa, niin lakkaisi hän kohta
+olemasta kirkon palvelija ja saisi kerettiläisen nimen. Meidän
+'henkisenä' aikanamme jää kaikki ulkonaisen tutkimuksen varaan, eikä
+kannata kehittää sydämen voimaa. Siitä seuraa, että nykyinen
+sukupolvemme katselee kaikkea ikäänkuin teleskopin läpi. Se näkee,
+mutta ei tunne ja siitä johtuu, että sillä on aivan väärä käsitys sekä
+luonnosta, että ihmisestä.
+
+"Ulkonainen ihminen on vain elävä elimistö tai välikappale, jonka
+kautta tuo _yksi kaikkiallinen elämä toimii_. Tässä mielessä hän siis
+vain on älyllinen eläin. Mutta ihmisen rakenne, erittäinkin hänen
+aivonsa, ovat paljon kehittyneemmät alemman eläimen aivoja ja sentähden
+kykenee ihminen olemaan maailmankaikkeuden korkeimman prinsiipin,
+pyhän, jumalallisen viisaudenprinsiipin, ilmentäjä."
+
+"Jumalallinen viisaus", huudahdin ihmetellen! "Yleisen elämänprinsiipin
+olemassaolo näyttää minusta kylläkin ymmärrettävältä, koska voimme
+nähdä elettyjä asioita, mutta missä tapaamme jumalallista viisautta,
+tai kuinka voidaan sen olemassaolo todistaa? Emmekö kaikkialla
+luonnossa näe epätäydellisyyttä? Eivätkö ihmisen tekemät teot ole
+täydellisempiä kuin ne, joita sanotaan jumalan tekemiksi? Eikö ihmisen
+keksimä mikroskopi ole täydellisempi kuin silmä? Tosiaankin on
+ihmisjärki suurempi kuin jumalan viisaus, edellyttäen että jumalaa
+ollenkaan on olemassa, joka ylimalkaan ei vielä ole tieteellisesti
+todistettukaan."
+
+Lausuin nämä sanat suuresti kiihtyneenä. Minua suretti, kun kuulin
+lausuttavan väitteitä, joita ei käynyt todistaminen. Jos adeptit
+puhuvat jumalan viisaudesta, ajattelin itsekseni, niin tulisi heidän
+myöskin todistaa jumalan olemassaolo.
+
+Imperaattori kuunteli rauhallisesti, kunnes sanatulvani lakkasi ja
+vastasi sitten:
+
+"Niin ajatteli perkelekin, että hänen järkensä oli suurempi, kuin
+jumalan viisaus ja sentähden lankesi hän helvettiin. Jos tiede voisi
+käsittää jumalan olemuksen, niin olisi se jumalaa suurempi, sillä vain
+korkeampi tuntee alemman ja voi sitä oikein arvostella. Jumalallisen
+hengen työt koko luomakunnassa ovat kyllin päteviä todisteita
+jumalallisen hengen olemassaolosta. Se on itsessään se laki, joka
+suurta kokonaisuutta hallitsee. Mutta ihmiset eivät käsitä hengen
+olemassaoloa sentähden, että jumalallinen henki on hävinnyt heidän
+tajunnastaan. Luonto ei ole itse jumala, se on vain jumalallisen hengen
+ilmentämisen välikappale. Jos jumalallinen tajunta läpäiseisi koko
+luonnon, niin olisi myöskin sen ilmeneminen kaikissa olioissa
+täydellinen."
+
+"Mutta missä tapaamme tämän totuuden?"
+
+"Ei ainakaan hulluudessa", kuului vastaus. "Missä olisi jumalan
+viisaus, ellei jumalassa? Missä olisi auringonvalo, ellei auringon
+valossa? Miten voisimme itsellemme todistaa totuuden olemassaolon,
+ellemme tuntemalla totuuden totuudessa? Ymmärtämättömät järki-ihmisenne
+ovat kuin luontokappaleita, jotka matelevat laaksossa katseet aina
+maahan luotuina. He näkevät kappaleiden värin ja tulevat ehkä
+vuosisatojen kuluttua siihen johtopäätökseen, että täytyy olla jokin
+yleinen valo, joka nuo värit aiheuttaa. Viisas avaa silmänsä, katselee
+ylöspäin ja näkee auringonvalon, joka tunkeutuen puiden lehtien lomitse
+värittää kaiken. Tämän havaintonsa tietämiseksi ei hän kaipaa
+todistuksia. Näin pääsee hän silmänräpäyksessä totuudentietoon, jonka
+todistamiseksi sokea järki vaivaloisia kiertoteitä pitkin
+työskentelee."
+
+Ymmärsin, että imperaattorin sanoissa piili totuus, mutta en niitä
+käsittänyt. Olin aina koettanut pitää silmäni auki, mutta en senkään
+kautta ollut koskaan vielä päässyt asioiden todelliseen perustaan
+käsiksi. Olin nyt päättänyt kerrankin päästä selvyyteen ja pyytää
+imperaattorilta avainta niihin totuuksiin, joita hän näytti minulta
+pitävän salassa. En tarvinnut pukea ajatuksiani sanoihin, sillä adepti
+vastasi niihin sanoen:
+
+"Hyvä on, jos olet päättänyt oppia tuntemaan totuuden. Avaimen voin
+kyllä sinulle antaa, mutta ovi on sinun itsesi avattava. Ulkonaisten
+asioiden tarkastaminen ei riitä niille, jotka pyrkivät jumalalliseen
+viisauteen. Sinun täytyy sitä etsiä sielusi syvyydestä, sieltä, mihin
+jumaltietoisuus heijastuu, kuin kuu lotuskukkien väliin kirkkaaseen,
+rauhalliseen metsälampeen. Maallinen tomu ei saa peittää sielusi
+peiliä, intohimon tuulahdus ei saa liikuttaa veden pintaa, muuten
+vääristyy jumalan kuva. Mutta sielu, joka on kohonnut kaikkien himojen
+yläpuolelle elää ijäisessä rauhassa ja hänen valaistussa olemuksessaan
+ilmenee todellisen tiedon valo. Siinä puhuu järjen ääni, hiljaisuuden
+ääni."
+
+Näiden sanojen aikana kävi lävitseni heikko puistatus. Oli kuin uusi
+maailma olisi avautumaisillaan eteeni, mutta minulla ei ollut
+riittävästi voimia tunkeutumaan itseäni ympäröivän sumun läpi. Tässä
+sumussa nousivat taas synkät epäilykset mieleeni. Kuinka voisin mitään
+etsiä sieluni syvyyksistä? Enhän edes varmasti tiennyt, oliko minulla
+sielua ollenkaan. Olivathan sielutieteilijät juuri viimeisen
+kongressinsa aikana todistaneet, ettei sielua ollut olemassakaan, vaan
+että kaikki niinsanotut sielunominaisuudet, ajatukset ja tunteet olivat
+määrättyjä fysiologisia toimintoja hermokeskuksissa ja aivokudoksissa.
+
+"Narrit, jotka eivät löydä omaa itseään", huudahti adepti. "Me emme ole
+kuolleita ruumiita, joilla on sielu, vaan olemme eläviä sieluja, jotka
+asumme ruumiissa. Ja samoinkuin sielu aiheuttaa ruumiin elämän, niin
+aiheuttaa jumalan henki maailmankaikkeudessa maailmansielun elämän."
+
+Lausuessaan nämä sanat oli imperaattori astunut ikkunan luo, jonne
+seurasin häntä vaistomaisesti. "Näetkö", jatkoi hän osoittaen
+sormellaan vuorille päin, "tuolla on ovi, jonka kautta tulit tänne?
+Keskitä koko huomiosi sinne ja koeta sisäisellä näkövoimallasi, joka on
+sielun näkövoima, tunkeutua vuoren läpi."
+
+Tein kuten hän käski ja seuraavassa silmänräpäyksessä näin itseni
+nukkumassa vuoren toisella puolella, paikassa, jonne olin laskeutunut
+levolle. Edessäni oli pitkällään ihmismuoto, jonka kauhukseni tunsin
+omaksi ruumiikseni. Kuin ukkosen lyömänä iski päähäni ajatus, että olin
+kuollut, mutta kuitenkaan en voinut sitä uskoa, sillä olihan minussa
+itsessäni lihaa ja verta ja minulla oli kaikki elimet samoin kuin
+tuolla kuolleella ruumiilla silmieni edessä. Olin myöskin aivan
+täydellisesti tietoinen omasta itsestäni, jota vastoin tuo edessäni
+makaava ruumis ei osoittanut elonmerkkiäkään. Hattu peitti kuolleen
+silmät ja kumarruin sitä nostamaan. Mutta olisin yhtä hyvin voinut
+koettaa käsivarsillani nostaa vuorta, sillä niissä ei ollut vähintäkään
+fyysillistä voimaa. Minut täytti inhon tunne katsellessani tuota
+karkean aineellista, eläimen näköistä, järjetöntä olentoa. Siihen
+sekoittui kuitenkin salainen ilo siitä, että olin siitä vapaa,
+vaikkakin tunsin vielä olevani tuohon ruumiiseen jollakin tavalla
+kahlehdittu. Sisäinen ääni tuntui minulle sanovan, ettei toiminnan
+aikani aineellisessa maailmassa vielä ollut loppunut. Vieläpä tunsin
+jonkinlaista sääliä tuota avutonta ruumista kohtaan ja samassa heräsi
+minussa halu koettaa uudelleen antaa sille sielu. Tunsin itseäni
+voimakkaasti vedettävän tuota ruumista kohden ja tajunta tuntui
+haihtuvan minusta. Silloin kutsui adeptin ääni minut takaisin ja
+hätkähdin kuin puoliunesta herätessä. Imperaattori seisoi vieressäni
+ikkunan luona.
+
+"Opi nyt", sanoi hän, "eroittamaan olioiden olemus, niiden sielu,
+muodoista tai välikappaleista, joissa se itseään ilmentää ja joita se
+eri olemisen tasoilla käyttää toimintaansa varten. Ensimmäinen ehto
+totuuteen pääsemiseksi on oppia ymmärtämään ero itse olemuksen ja sen
+ilmennyksen välillä.
+
+
+
+
+III.
+
+SELITYKSIÄ
+
+
+"Kuten nyt omasta kokemuksestasi tiedät", jatkoi adepti selityksiään,
+"ei ihmisen sielu ole muodoton henkäys, vaan ihminen kaikkine elimineen
+on sielu ja aineellinen ruumis on sen karkeasta aineesta rakennettu
+puku.
+
+"Sielun elimistö on välikappale, jonka kautta se vaikuttaa sisästä
+ulospäin ulkonaiseen maailmaan. Tässä voi kaikkiallinen ja jakamaton
+jumalallinen henki yksilöllisesti kehittyä, siinä alkaa se
+personallisen olemassaolonsa ja saa siitä sen ravinnon, josta se luo
+voimansa. Niinkauan kun ei ihminen tunne niitä toimintoja, jotka
+tapahtuvat hänelle itselleen näkymättömässä elimistössään, niin hänellä
+tuskin on voimaa näitä toimintoja johtamaan ja hallitsemaan. Hän on
+kuin kasvi, jonka olemassaolo on riippuvainen luonnonvoimista, tuulesta
+ja sateesta sekä muusta, mikä sattumalta häntä ympäröi. Sillä ei ole
+voimaa kasvuaan ehkäisemään eikä myöskään sitä kiiruhtamaan. Mutta kun
+ihminen on päässyt tietoiseksi oman sielunsa rakenteesta, kun hän tulee
+tietoiseksi omassa elimistössään tapahtuvista toiminnoista, voi hän
+niitä johtaa ja hallita ja siten ohjata kehityksensä oikeaan uomaan.
+
+"Hän kykenee ottamaan vastaan ja työntämään luotaan sielullisia
+vaikutuksia. Hänestä tulee oma Mestarinsa ja hän saavuttaa niin
+sanoakseni _sielullisen paikallistuntemuksen_. Tällainen ihminen nousee
+silloin yhtä korkealle yläpuolelle niiden, joilla ei ole tätä tietoa ja
+voimaa, kuin eläin on kasvin yläpuolella. Eläin voi etsiä ravintoa
+itselleen, voi sitä valita ja hyljätä mielensä mukaan, mutta kasvi on
+paikalleen kahlehdittu ja riippuvainen ympäröivistä olosuhteista.
+Tietämätön on samoin riippuvainen ympäröivistä olosuhteista, mutta
+viisas määrää ne itselleen.
+
+"Vuosisatojen aikana hallitsi niin tietämättömiä kuin oppineita eräs
+määrätty taikauskon muoto. Pidettiin ihmistä täydellisenä olentona,
+joka ei kyennyt sen suurempaan elimelliseen kehitykseen. Tosin
+ymmärrettiin, että sen elonhenki kykeni tietojaan laajentamaan ja että
+ihminen vanhempana voi oppia asioita, joita hän ei nuoruudessaan
+tiennyt. Mutta itsenäistä ajattelemista ja hengentoimintaa pidettiin
+mahdottomana. Se olisi ollut voimaa ilman ainetta, toimintaa ilman
+aineellista pohjaa, tyhjää. Ei tiedetty, minne ihminen kokosi
+voittamansa tiedot, eikä mitä hänestä kuoleman jälkeen tulisi. Ei
+tiedetty tulisiko hän kuoleman jälkeen elämään toisessa tilassa ja ehkä
+löytäisi suotuisamman tilaisuuden tietojen hankkimiseen vai voiko hän
+kuoleman jälkeen ilman ruumista ollen ensinkään mitään oppia. Ei oltu
+selvillä edes fyysillisen ruumiin tarkoituksesta.
+
+"Tiede pani arvottomina tämänlaatuiset tutkimusaiheet syrjään.
+Kannatettiin mieluummin sitä näkökantaa, joka opetti aineen täydellistä
+haihtumista, kuin että olisi myönnetty luonnossa löytyvän sellaista,
+mitä ei vielä tiedetty. Teologien levittämät selitykset eivät olleet
+sen tyydyttävämpiä kuin tiedemiestenkään, sillä he uskoivat tai olivat
+ainakin uskovinaan, että ihminen oli täydellinen olento. Hän oli
+täydellisyyden tilassa lähtenyt luojan kädestä ja oli ennen tekemiensä
+pahojen tekojen tähden kahlehdittu tälle planetalle. Oltiin sitä
+mieltä, että jos ihminen jumalattoman elämän jälkeen kääntyisi
+hurskaasen elämään, voittaisi hän syntiensä anteeksiannon sekä jumalan
+suosion. Täten tulisi hänestä kuoleman jälkeen korkeampi olento. Hän
+astuisi paratiisiin ja eläisi edelleen lakkaamattomassa ilossa.
+
+"Jokainen itsenäinen ajattelija meidän aikanamme huomaa, etteivät
+tällaiset teoriat voi tyydyttää vilpitöntä totuudenetsijää. Mutta
+tällaisia olettamuksia ei silloin voitu tosiksi todistaa ei myöskään
+vääriksi, eivätkä ihmiset yleensä siihen aikaan ajatelleetkaan.
+Siitähän he maksoivat tohtoreilleen.
+
+"'Salaisen opin' julkaisemisen jälkeen joutuivat niin hyvin
+tiedemiesten kuin teologien mielipiteet perusteitaan myöten horjumaan.
+Yhä yleisemmin ruvettiin tunnustamaan totuus, jota vanhan ajan viisaat
+kunnioittivat, vaan jonka nykyinen aikamme kokonaan oli unohtanut,
+nimittäin se, että ihminen ei ollutkaan täydellinen olento. Hän ei
+olekaan ainaisesti paikalleen jäämään kirottu, vaan on hänen ruumiinsa
+ja henkensä alituisten uudistusten ja vaihtelujen alainen.
+Tunnustettiin myöskin, että minkäänlaista uudistusta ei voi olla ilman
+ainetta, koska ei voimaa ole ilman ainetta. Tiedemiehille todistettiin,
+että tiede tuntee hyvin vähän sitä salaperäistä olentoa, jota sanomme
+ihmiseksi, että se tuntee vain häntä koskevia ulkonaisia ilmiöitä,
+hänen kuortaan, mutta ei mitään siitä elävästä voimasta, joka toimii
+fyysillisen ruumiin naamion sisäpuolella. Julkeille teologeille, jotka
+uskottelivat, että ihmisen menestys riippui heidän siunauksestaan
+tai kirouksestaan, todistettiin, että oikeus on eroittamaton
+jumalkäsitteestä ja että vain jumala on kuolematon. Järjelle
+todistettiin logiikan avulla, että jumala on jumalhengen olemus
+ihmisessä ja että se yksin voi elää eteenpäin, kun ihmisen kaikki
+alemmat ja epätäydellisemmät ainekset ovat haihtuneet. Ihminen, jossa
+ei jumala ole jumaluudentilassa ei voi ruumiin kuoleman jälkeen hypätä
+korkeampaan piiriin, -- piiriä, joka ei vastaa hänen elämänaikana
+saavuttamaansa kehitystä.
+
+"Intialaisten viisasten tuntema selitys ihmisen pääasiallisesta
+rakenteesta, jonka Theophrastus Paracelsus jo kolmesataa vuotta sitten
+esitti ja H.P. Blavatsky myöhemmin julkaisi, nöyryytti tiedemiesten
+ylpeyttä ja pappien turhamaisuutta. Kun nämä selitykset tulevat
+tutummiksi ja niitä opitaan paremmin ymmärtämään, tulevat ne
+todistamaan oppineille, kuinka vähän he tietävät ja tulevat papeille
+osoittamaan heille kuuluvan paikan siveysopettajina. 'Salainen oppi'
+todistaa, ettei ihminen vielä ole jumala, vaikka jotkut sitä itsestään
+kuvittelevat. Se todistaa, että ihminen voi olla älyn kannalta
+katsottuna jättiläinen, mutta hengen näkökannalta vain kääpiö. Se
+selittää edelleen, että laki, joka fyysillisellä tasolla johtaa
+elimistön kasvua, ei sen kautta tule kumotuksi, että se samalla toimii
+vastaavan sielullisen tason elimistön sisäpuolella. Se opettaa, ettei
+tyhjästä voi mitään syntyä, mutta jos vain itukin jostain on olemassa,
+olkoon se näkymätönkin, niin voi se versoa ja kehittyä edelleen.
+
+"Jokaisen tällaisen idun, samoin kuin jokaisen olennon kasvaminen
+riippuu, mikäli asiaa tunnemme, määrätyistä edellytyksistä. Nämä
+edellytykset voivat perustua joko olion henkiseen toimintaan itseensä,
+jos sillä on kykyä niitä itselleen hankkia, tai voivat ne riippua
+ulkonaisista syistä, joita ei olio itse saata hallita. Kasvi tai eläin
+ei voi kasvaa, ellei sillä ole sitä ravintoa tai niitä olosuhteita,
+joita se tarvitsee.
+
+"Katsele puuta, joka kasvaa yksinään aukealla paikalla tuulen ja
+tuiskujen hyökkäysten alaisena. Se on voimakas, koska se myrskyn ja
+häviön uhalla pysyy pystyssä, jota vastoin sen tiheässä metsässä
+kasvavat veljet, jotka latva latvaa vastaan seisoen toisiaan tukevat,
+epäitsenäisyytensä tähden ovat heikkoja ja sentähden helposti joutuvat
+rajuilman uhriksi.
+
+"Samoin käy älyihmisen. Hän kasvaa opettajien ja ystävien suojaamana
+koulumuurien sisäpuolella tai yliopistossa. Häntä tukee kasvattajien ja
+kirjojen auktoriteetti. Toinen viittaa aina toiseen. Mutta kun elämän
+myrskyt tulevat, tunkeutuvat uudet ja vieraat aatteet hänen mieleensä.
+Myrskyt ulvovat ja kaatavat lipun, jolle hän on uskontunnustuksensa
+kirjoittanut. Auktoriteetit syöksyvät alas ja hänen ylpeytensä niiden
+mukana.
+
+"Mutta niin ei ole asiaintila yksin fyysillisellä ja älyllisellä
+tasolla. Myöskin tunteiden valtakunnassa vallitsevat samat lait.
+
+"Se, joka tahtoo kehittää voimiaan, ei saa antaa esteitten itseään
+pelottaa. Niiden juurella kasvaa hänen voimansa. Hänen täytyy
+varustautua asettamaan mielipiteensä tuulia vastaan, eikä hän saa
+kaatua, joskin intohimon myrskyt hänessä nousevat. Hänen täytyy
+pakoittautua pitämään siitäkin kiinni, jota hänen luonnollinen makunsa
+on taipuvainen vastustamaan ja olemaan sopusoinnussa sen kanssa, mikä
+hänestä tuntuu vihamieliseltä. Todellisuudessa on juuri se hyödyllistä
+hänen voimiaan terästämään. Hänen täytyy oppia kantamaan vihaa ja
+parjauksia, kestämään pahansuopuutta ja vastustusta, tuntemaan tuskaa
+ja panemaan arvoa vain elämän todellisille arvoille. Vastustavat
+vaikutukset, jotka hänen tielleen nousevat, herättävät myrskyn
+riehumaan hänen sydämessään. Mutta saatuaan voiman myrskyä
+hallitsemaan, opittuaan intohimojensa kiihtyneille ja hurjille
+aalloille sanomaan: 'hiljene', -- silloin tunkeutuvat ensimmäiset
+nousevan rauhanauringon säteet hänen sydämeensä. Niiden lämpimän hehkun
+edestä pakenee arvostelevan ja punnitsevan järjen kylmä kuuvalo. Uusi,
+näkyväistä maailmaa suurempi, avautuu hänen sisäisen silmänsä eteen.
+Siinä hän tyytyväisenä avustaa ja löytää ne loppumattoman autuuden
+lähteet, joita eivät aistinelämän ihmiset tunne. Silloin ei hän enää
+järkeile totuudesta, sillä hän näkee sen sydämessään. Hänen ei enää
+tarvitse asettua myrskylle alttiiksi, sillä hän löytää turvan
+hiljaisuudessa, ei siksi, että myrskyjä pelkäisi, sillä ne eivät enää
+tuota hänelle tuskaa, vaan siksi, että hän tarvitsee voimansa vasta
+heränneen henkisen siemenen kehittämiseen. Hän ei enää niitä tuhlaa
+hyödyttömästi näkyväisessä maailmassa.
+
+"Tällainen hiljaisuudessa vietetty elämä tuntuu toivottavalta ja
+hyödylliseltä vasta silloin, kun ihminen on voittanut määrätyn
+kypsyydenasteen. Mutta jos hän vetäytyy pois maailmasta hänen vielä
+maailmaa tarvitessaan, koettaa hän pyrkiä taivasmaailmaan alkaen
+portaitten yläpäästä. Sallikaa niiden jäädä maailmaan, jotka sitä vielä
+tarvitsevat. Kuta suuremmat ympäröivät kiusaukset ovat, sitä
+suuremmaksi kasvavat hänen voimansa menestyksellisen vastustuksen
+kautta.
+
+"Vain se ihminen, joka oman henkisen piirinsä sisäpuolella kykenee
+voittamaan henkensä kaipaamat edellytykset, on kaikista ulkonaisista
+olosuhteista riippumaton ja aivan vapaa. Se taas, joka ei henkistä
+maailmaa voi synnyttää omaan sieluunsa, tarvitsee ulkonaista maailmaa
+sieluaan kehittämään. Henkistä kypsyyttä vailla olevat ihmiset, jotka
+vetäytyvät maailmasta pois sitä peläten, eivät ole sankareita, jotka
+ovat maailmasta kieltäytyneet. He ovat pelkureita, jotka jättävät
+paikkansa, kun taistelu elämän kanssa alkaa. Sellaiset ihmiset usein
+vetäytyvät luostareihin vain viettääkseen mukavampaa elämää ja vielä
+kaupanpäälliseksi saadakseen pääsylipun taivaaseen. He kuvittelevat
+tekevänsä jumalalle otollisen työn viettäessään hyödytöntä ja
+merkityksetöntä elämää ja tästä kuvitellusta palveluksesta odottavat he
+elämänsä loputtua palkintoa. Mutta palkintokin, jota he odottavat, jää
+heidän mielikuvakseen. Kuten aistinihminen kuluttaa aikansa
+hyödyttömissä huvituksissa, niin käyttää tällainen hurskaskin aikansa
+hyödyttömiin seremonioihin ja rukouksiin. Aistinihmistä kiihoittaa
+aistinhuvitusten halu, hurskaita taas toisen puolen ilojen toivo.
+Kumpaisetkin toivovat tyydytystä omalle personalliselle itselleen. En
+voi nähdä oleellista eroa heidän vaikutintensa ja siveellisten
+pyrkimystensä välillä.
+
+"Mutta henkisesti kehittyneen ihmisen laita on aivan toinen.
+Jumalallinen prinsiippi on ihmisessä olemassa aivan riippumatta
+suhteellisen avaruuden ja ajan rajoituksista. Se on ijäinen ja
+itsestään olevainen. Sitä ei vastustus kiihoita, siihen ei vaikuta
+vastaan toimiminen, eikä sitä viisastelut häiritse. Kun se kerran on
+ihmisessä tullut tietoiseksi omasta voimastaan, ei se tarvitse sitä
+kiihoitusta, jota aistillinen elimistö vaatii, eikä se myöskään välitä
+ulkomaailmasta tulevista aistimien vaikutuksista. Se on itse se tahto,
+joka oman aineensa sisäpuolella luo maailmoita. Se on sielun kaikkien
+eläimellisten ja alkeellisten voimien herra, ja niiden levottomuus ei
+sitä kiihoita eikä painosta. Se on jumalallinen itse ijäisessä ja
+muuttumattomassa puhtaudessaan.
+
+"Ihminen, jossa tämä jumalallinen olemuspuoli kerran on herännyt ja
+joka käytännössä on kokenut sisäistä elämää, ihminen, joka on astunut
+sisään taivaan kuningaskuntaan ja jaksaa seisoa lujana omilla
+jaloillaan, ei enää tarvitse ulkonaisen elämän riehuvien myrskyjen
+kasvattavia kokemuksia hankkiakseen vastustuksen kautta itselleen
+voimaa. Hänessä ei myöskään koskaan enää nouse halu palata takaisin
+maailman huvituksiin ja narrimaisuuksiin. Hän ei vetäytyessään
+yksinäisyyteen ole mistään kieltäytynyt, sillä emme sitä voi sanoa
+kieltäytymiseksi, että heitämme luotamme sellaista, jota pidämme vain
+paheena. Tätä ihmistä ei voi pitää askeettina, sillä hän ei alistu
+minkäänlaiseen kidutukseen tai itsensä kurittamiseen. Ei ole itsemme
+kieltämistä se, että kieltäydymme sellaisesta, mistä emme itse välitä.
+Todellinen askeetti on se, joka elää maailmassa ja jota maailman
+kiusaukset ympäröivät, -- jonka sielussa eläimelliset ainekset vielä
+ovat toiminnassa ja vaativat halujen tyydyttämistä, -- ihminen, jolla
+on käsissään tyydyttämisen keinot, mutta kuitenkin ylevän tahdon
+voimalla voittaa eläimellisen itsensä. Kun hän on noussut tuon tilan
+yläpuolelle, voi hän vetäytyä maailmasta pois ja käyttää energiansa
+itsensä laajentamiseen ja henkisten voimiensa palvelukseen. Silloin hän
+on täydellisesti onnellinen, sillä hän voi nyt hankkia kaiken
+haluamansa oman sisäisen maailmansa piiristä. Hän ei enää odota
+tulevaista palkintoa taivaissa, sillä mitä voisi taivas hänelle enempää
+tarjota kuin autuutta, joka hänellä jo on. Hän ei enää kaipaa muuta
+kuin kykyä hyvän tekemiseen maailmalle.
+
+"Jos voisitte perustaa teosofisia luostareita, joissa älyllinen ja
+henkinen kehitys kävisivät käsi kädessä, joissa opetettaisiin uutta
+maailmankaikkeuden peruslakeihin perustuvaa tiedettä ja joissa
+ihmisille samalla kertaa opetettaisiin itsensä voittamista, silloin
+tekisitte maailmalle hyvän työn. Sellainen luostari tuottaisi myöskin
+suurta hyötyä älyllisille tutkimuksille ja sellaisten oppituolien
+perustaminen kylväisi henkiselle taivaalle ensiluokan tähtiä, joiden
+säteistä virtaisi koko maailman läpäisevän älyllinen valo. Niiden
+oppilaat olisivat paljon korkeammalla kehityskannalla, kuin aikamme
+materialistiset tiedemiehet ja heidän tutkimuksilleen avautuisi paljon
+laajempi työkenttä. He tuntisivat kaikki todella korkeimmat
+auktoriteetit, saisivat käyttää kaikkien oppineitten tutkimusten
+tuloksia, mutta olisivat samalla vapaita tieteellisen oikeauskoisuuden
+rajoituksista ja voisivat siis täysin itsenäisesti ajatella. Näistä
+luostareista tulisi älyn keskuksia, jotka valaiseisivat koko maailmaa.
+Ja kun itsehillinnän voima kasvaisi samassa suhteessa, kuin
+älyntoiminta, niin voisivat niiden asujamet pian saavuttaa adeptiuden
+asteen."
+
+Adepti oli lausunut nämä sanat erikoisen suurella lämmöllä, aivan kuin
+hänen tarkoituksensa olisi ollut vedota minun myötätuntooni saadaksensa
+minut tällaisia luostareita perustamaan. Hänen silmissään oli
+myötätunnon ilme ja säälillä ajatteli hän surkean, tietämättömän
+ihmiskunnan tilaa, ihmiskunnan, jonka karmaan ei hän järjestönsä
+sääntöjen perustalla saanut sekoittua. Minäkin valitin
+kykenemättömyyttäni sellaisten luostarien perustamiseen ja toivoin
+olevani rikas voidakseni edes yrittää. Mutta heti luki imperaattori
+ajatukseni ja sanoi:
+
+"Erehdyt, ei rahojen puute tee tämän aatteen täytäntöönpanoa
+mahdottomaksi, vaan mahdotonta on löytää sopivia ihmisiä luostareihin
+asumaan, jos sellaisia perustettaisiinkin. Olisimme huonoja
+alkemisteja, jos emme kykenisi hankkimaan vaadittavia rahamääriä
+tehdäksemme ihmisille tällaisen todellisen hyvän teon. Sen voin sinulle
+täysin todistaa, jos sitä haluat. Mutta kulta on ihmisten kirous,
+emmekä tahdo sitä kirousta suurentaa. Levitä kultaa ihmisten eteen ja
+niissä herää halu saamaan enemmän. Anna heille kultaa ja muutat heidät
+perkeleiksi. Ei, emme tarvitse kultaa, vaan ihmisiä, jotka janoavat
+viisautta.
+
+"On tuhansia, jotka kaipaavat tietoa, mutta vain harvoja, jotka etsivät
+viisautta. Älyllinen kehitys, teräväpäisyys, viekkaus, oveluus ovat
+nykyään muka henkisen kehityksen merkkejä. Mutta tämä käsitys on vallan
+väärä. Eläimellinen viekkaus ei ole älyä. Teräväpäisyys ei ole
+viisautta ja oppineet ovat viimeiset, jotka totuutta kestävät kuulla.
+Ovatpa vielä monet okkultistinne ja rosenkreuziläisenne ryhtyneet
+tutkimuksiinsa vain kiihkeän uteliaisuuden tyydyttämiseksi. He ovat
+koettaneet päästä perille luonnon salaisuuksista voittaakseen tietoa,
+jota he sitten tahtoisivat käyttää pirullisten tarkoitusperien
+saavuttamiseksi. Osoittakaa meille miehiä ja naisia, jotka eivät pyydä
+muuta kuin totuutta, niin pidämme huolta heidän tarpeistaan. Kuinka
+paljon rahaa tarvitseekaan se ihminen elatuksekseen, joka ei
+mukavuudesta välitä! Kuinka paljon tarvitaankaan keittiön
+ylläpitämiseksi ihmiselle, joka ei herkkuja kaipaa! Mitä kirjastoja
+tarvitsee se, joka voi lukea luonnonkirjaa! Mitä ulkonaisia kuvateoksia
+tarvitaan häntä miellyttämään, joka on aistinelämästä luopunut ja on
+tahtonut vetäytyä vain omaan itseensä! Mitä maallisia näköaloja
+tarvitseisi tarjota niille, jotka elävät oman sielunsa paratiisissa!
+Mitä seuroja kaipaisivat ne, jotka seurustelevat oman korkeimman
+itsensä kanssa! Kuinka voimme heitä ilahduttaa, jotka elävät Jumalan
+läheisyydessä!
+
+"Niin tosiaankin, se teosofinen luostari, josta uneksin, on vielä
+ylevämpi kuin omamme. Se on korkealla tämän maan yläpuolella ja
+kuitenkin voidaan se vaivatta perustaa ja ilman kustannuksia. Sen
+munkit ja nunnat ovat kohonneet yli itse piirin. He ovat äärettömän
+laajan temppelin rakentaneet ja se on kaikkihengen läpäisemä, hengen
+joka on kaikkien yhteistä omaisuutta.
+
+"Siellä lakkaa maailmansielun jakautuminen ja yhteys on astunut
+sijalle. Siinä luostarissa ei vallitse sukupuolieroavaisuutta, ei
+erilaisia makuasioita, ei mielipiteitä, ei toivomuksia. Se on paikka,
+minne eivät paheet ulotu. Siellä ei synnytä, ei naida eikä kuolla, vaan
+eletään kuin enkelit. Jokainen jäsen on hyvän voiman keskus. Jokainen
+voi sukeltaa äärettömään valomereen, -- jokainen on itsessään kaikkea,
+mitä hän tahtoo, -- tietää kaiken, mitä hän tahtoo tietää. Hän kasvaa
+voimassa ja laajentaa olemustaan, kunnes kykenee kaikkeutta syleilemään
+ja on yhtä sen kanssa."
+
+Hetkeksi näytti siltä, kuin adeptin sielu olisi lentänyt Nirvaanan
+valtakuntaan, mistä ei meillä kuolevaisilla voi olla mitään käsitystä.
+Mutta pian palasi valo takaisin hänen silmiinsä. Hän pyysi hymyillen
+anteeksi, että oli antanut tuon aatteen ihanuuden tempaista hänet
+mukaansa. Uskalsin väittää, että luultavasti tarvittaisiin miljoonia
+ajanjaksoja, ennenkun ihmiset saavuttaisivat sen tilan.
+
+"Oi", sanoi hän, "ne vaatimukset, mitkä meidän aikamme sivistys panee
+seuraajilleen, pakoittavat useimmat ihmiset suuntaamaan melkein kaiken
+aikansa ja voimansa ulkonaisiin asioihin, sensijaan, että he
+käyttäisivät sitä sisäiseen kasvuun. Jokainen ihminen on saanut
+määrätyn energiamäärän, jota hän saattaa omakseen sanoa. Kun hän kaiken
+tämän energian tuhlaa joko aistin tyydytysten saamiseksi tai älyllisiin
+pyrkimyksiin, niin ei hänelle jää mitään jumalallisen idun
+kehittämiseksi sydämessään. Kun hän aina hajoittaa henkensä ulospäin,
+ei hänellä ole aikaa koota ajatuksiaan sisäänpäin, joka kuitenkin on
+välttämätöntä itsetuntemuksen saavuttamiseksi. Työtätekevät luokat,
+liikemiehet, tiedemiehet, lääkärit, lakimiehet ja papit, kaikki
+toimivat ulkonaisissa asioissa, eikä heille jää aikaa voimien sisäiseen
+kokoamiseen. Enemmistö on aina keskittynyt ajamaan takaa varjoja ja
+harhakuvia, jotka heille parhaimmassa tapauksessa ovat hyödyllisiä,
+niin kauan kun he elävät, mutta joiden hyödyllisyys häviää sydämen
+lakatessa lyömästä. Aikansa ja voimansa ovat he käyttäneet
+huolehtiakseen niinsanotusta elämän välttämättömyydestä ja he
+puolustavat itseään sillä, että se on heidän velvollisuutensa. Mutta
+luonto ei välitä puolustuksistamme. Syyn ja seurauksen laki on sokea,
+eikä muutu todistuksista. Ihminen, joka kiipeää vuorenhuipulle ja
+vahingossa syöksee kielekkeeltä alas, on yhtä suuressa vaarassa taittaa
+selkänsä kuin ihminen, joka vapaaehtoisesti on siitä heittäytynyt.
+Ihminen, joka ei kykene astumaan eteenpäin, jää yhtä kauas jälkeen,
+kuin se, joka ei halua edistyä. Luonto ei kuitenkaan ole niin julma,
+kuin miltä se pintapuolisesti katsottuna näyttää. Se, minkä ihminen
+elämänsä ylläpitämiseksi tarvitsee, on itse asiassa sangen vähäistä, ja
+sangen helposti voidaan hankkia. Sillä luonto on kaikista lapsistaan
+yltäkylläisesti huolehtinut. Jos ei joku voi saada itselleen tulevaa
+osaa, niin on jokin asia vakavasti poissa tolaltaan, joko hänessä
+yksilöllisesti tai kokonaisuuden yhteiskunnallisessa järjestelyssä.
+Yhteiskuntaoloissamme on epäilemättä paljon väärää, jonka auttamiseksi
+valtiomiehet ja filosofit koettavatkin toimia. Mutta heidän
+ponnistuksensa menestyvät vasta kun heidän onnistuu luoda maailmalle
+lakeja, jotka ovat sopusoinnussa luonnonlakien kanssa; ei sitä ennen.
+Ehkäpä joskus tulevaisuudessa voidaan sellaiseen asioiden tilaan
+päästä. Mutta meillä ei ole aikaa sitä odottaa. Jokaisen yksityisen
+pitää koettaa luoda sopusointua omaan yksilölliseen elimistöönsä ja
+elää luonnonlakien mukaan. Sillä tavalla saadaan sopusointua myöskin
+yhteiskunnalliseen elimistöön. Kaikki ne monet asiat, joita sanotaan
+elämän välttämättömyyksiksi, ovat vain kuviteltua välttämättömyyttä.
+Miljoonat ihmiset elivät ja olivat onnellisia, ennenkuin monet näistä
+asioista, joita meidän sivistysolomme pitävät välttämättöminä,
+ollenkaan olivat keksittyjä. Välttämättömyyden määritelmä on hyvin
+suhteellinen. Kuningas voi pitää välttämättömänä omistaa tusinan
+palatseja, aatelismies nelivaljakon. Kerjäläinen pitää yhtä
+välttämättömänä ryyppypulloaan, parooni ja ravintolanpalvelija
+frakkiansa. Näistä välttämättömyyksistä ja niiden hankkimisen
+huolehtimisesta pääseminen on lyhin ja varmin tie. On asetuttava niiden
+yläpuolelle, eikä enää saa pitää niitä välttämättömyyksinä. Täten
+vapautuisi suuri määrä energiaa, jota sitten voitaisiin käyttää todella
+välttämättömien asioiden saavuttamiseen, asioiden, jotka ovat ijäisiä
+ja alati kestäviä, eivätkä palvellen ajallisia tarkoitusperiä aikanaan
+häviä, kuten edelliset.
+
+"Tuhannet ihmiset työskentelevät päästäkseen perille ulkonaisten
+kappalten rakenteesta yksityiskohtia myöten, sekä nähdäkseen sen
+kemiallisen tai fysiologisen prosessin, joka niiden sisässä tapahtuu.
+Mutta heitä ei vähimmässäkään määrässä innostuta oman rakenteensa
+tunteminen, eivätkä siitä välitä, mikä prosessi heidän sisässään
+tapahtuu. Kuitenkin tuntuisi viimemainitun prosessin tunteminen paljon
+tärkeämmältä, kuin edellinen. Tiede väittää tahtovansa oppia tuntemaan
+luonnonlakien hienoimmatkin haaraantumat ja kuitenkaan ei se luo
+vähintäkään huomiota siihen kaikkialliseen peruslakiin, josta kaikki
+nuo haaraantumat lähtevät. Se on kuin hyönteinen, joka kiipeää
+pudonneella lehdellä ja kuvittelee siinä voivansa päästä tuntemaan itse
+puun ominaisuudet. Älyllisellä ihmisellä on todella mahdollisuus tutkia
+kaikkia luonnonlakeja ulkonaisesti. Mutta ulkonaisten asioiden
+tutkiminen on kuitenkin vain toisarvoisen tärkeätä, jos mieli päästä
+tuntemaan sisäisen itsemme voimat. Tärkeimmät voimat vaikuttavat
+sisässä. Näkyväiset vaikutukset ovat vain toisarvoisia ilmiöitä. Se,
+joka pitää toisarvoisten asioiden tietoa tärkeämpänä, kuin sisäisten
+asioiden tuntemista, hänellä on itse asiassa hyvin vähän viisauden
+tietoa."
+
+"Näitä oppeja eivät kouluoppineemme koskaan tule omaksumaan", arvelin
+minä. "He halveksivat teosofian nimeä ja pitävät ulkonaisten asioiden
+tuntemista ainoana saavutettavissa olevana tietona, ainoana, jolla on
+minkäänlaista arvoa. Tätä tiedon harhakuvaa sanovat he 'eksaktiseksi
+tieteeksi'."
+
+"Valitan heidän epätäydellisyyttään", vastasi adepti, "vaikkakin
+myönnän heidän mielipiteensä olevan oikeutettuja heidän kannaltaan. He
+vastustavat teosofiaa siksi, etteivät he tiedä sen merkitystä. Ja koska
+sitä nimeä niin usein käytetään väärin, on se kadottanut todellisen
+merkityksensä. Emme voi tietää mitään muuta kuin sen, minkä
+teosofisesti tiedämme, sillä teosofinen tieto on asioiden tuntemisen,
+näkemisen ja ymmärtämisen tulos. Heidän näkö- ja tunnekykynsä ei
+tunkeudu läpi asioiden ulkonaisen pinnan ja siis tuntevat he
+teosofisesti vain ulkonaiset ilmiöt. Sisäiset syyt johtavat he
+loppupäätelmistä, jotka usein ovat vääriä. On olemassa korkeampi aisti,
+jonka avulla adepti kykenee tunkeutumaan tietoisesti asioiden sisimpään
+hänen huomionsa käsitellessä kappaletta. Hän voi nähdä asioiden
+henkisen syyn, jonka tähden hän myöskin kykenee niitä ymmärtämään. Tätä
+eivät nykyajan oppineet käsitä. Koska he vain ovat oppineita ja heillä
+on opittu tieto, ei heillä ole viisautta, eikä itsetuntemusta."
+
+Kun adepti oli tämän lauseen lopettanut, kuului yllämme ilmassa pienen
+hopeakellon ääni. Katsahdin ylöspäin vaan en nähnyt mitään, joka olisi
+voinut tuon äänen aiheuttaa. "Tämä on sen merkki", sanoi adepti, "että
+järjestömme jäsenet ovat kokoontuneet seurusteluhuoneeseemme. Menkäämme
+ottamaan osaa heidän keskusteluunsa. Varmaankin ovat sinulle
+virvokkeetkin jo tervetulleita."
+
+
+
+
+IV.
+
+PÖYTÄKESKUSTELUA
+
+
+Astuimme eteisestä ulos puutarhaan. Ihmeellisenä vastakohtana sille
+jääkenttien ja synkkien mäntymetsien tarjoamalle lumotun romanttiselle
+näköalalle, jonka ennen tähän ihmelaaksoon tuloani olin nähnyt, sain
+täällä ihailla palmuja ja muita troopillisia kasveja. Korkeat
+fuksiapuut kilpailivat upeissa kukkaispuvuissaan ruusupensaikkojen
+kanssa. Ilman täyttivät tuoksullaan hyasintit, heliotropit ja tuhannet
+muut kasvit, joiden nimeä en muista. Tämä ei kuitenkaan ollut
+kasvihuone, sillä muuta kattoa ei ollut, kuin yläpuolella kaareutuva
+kirkas, sininen taivas. Ihmettelin, lämmitettiinkö puutarhaa millään
+tavoin maanalaisesti ja mieleeni iski ajatus, ettei näin suuri
+ylellisyys oikeastaan ollut sopusoinnussa adeptin edellä lausumien
+sanojen kanssa. Ne, jotka elävät oman sielunsa paratiisissa, eivät enää
+välitä ulkonaisista aistinautinnoista, oli hän sanonut. Mutta adepti
+näytti arvanneen ajatukseni jo ennenkuin se oli saanut määrätyn muodon
+ja sanoi:
+
+"Olemme luoneet nämä puutarhat tehdäksemme oleskelusi luonamme niin
+miellyttäväksi kuin mahdollista. Kaikki puut ja kasvit, jotka täällä
+näet, tulevat toimeen ilman puutarhuria. Ne eivät maksa meille mitään
+muuta kuin pienen mielikuvitusvoiman ponnistuksen."
+
+Menin ruusupensaan luo ja katkaisin siitä harvinaisen kauniin kukan. Se
+oli todellinen ruusu, yhtä todellinen kuin konsanaan mikään ennen
+näkemäni. Sen tuoksu oli suloinen ja lehtensä oli se sulkenut
+keskipäivän auringolta.
+
+"Varmasti ei tämä kädessäni oleva ruusu ole harhakuva, vaan aivan
+todellinen ruusu", väitin vastaan.
+
+Adepti hymyili vastaten: "Mikä on todellisuutta? Asiat näyttävät meistä
+joko todellisuuksilta tai unilta riippuen siitä tilasta, missä
+tajuntamme kulloinkin on. Muistatko unen, jonka näit muutamia öitä
+sitten? Uneksit löytäneesi rahakukkaron. Sen tehdessäsi tiesit
+uneksivasi, mutta kuitenkin näytti tuo kukkaro mielestäsi aivan
+todelliselta. Arvelit, että jos vaan voisit sen pitää käsissäsi, kunnes
+todella heräisit, niin ei se varmaankaan hupenisi käsistäsi. Heräsit
+varovaisesti ja hitaasti ja kouristuksentapaisesti pidit kiinni
+kukkarosta. Mutta kun avasit silmäsi, et pitänyt kädessäsi kukkaroa,
+vaan lakananpielusta."
+
+Hän oli oikeassa. Muistin tarkkaan uneni ja kun adepti niin monasti jo
+oli lukenut ajatukseni, en ensinkään ihmetellyt, että hän oli unenkin
+nähnyt. Mutta että ruusu olisi ollut unikuva, sitä en tahtonut ottaa
+uskoakseni, vaan väitin, ettei se suinkaan voinut olla mielikuvitukseni
+tuote.
+
+"Ei se olekaan sinun mielikuvituksesi luoma", vastasi adepti, "vaan on
+tulos luonnon mielikuvitusvoimasta, toiminnasta, jota adepti henkisellä
+tahdollaan saattaa ohjata. Koko maailmankaikkeus kiertotähtineen,
+graniittikallioineen, valtamerineen ja jokineen, koko maa moninaisine
+muotoineen, on kaikkiallisen ajatusvoiman, muotojen luojan luoma.
+Muodot eivät ole todellisuuksia, vaan aineesta luotuja harhakuvia ja
+muodosteluja. Muoto ilman ainetta on mahdottomuus, sitä ei voi olla
+olemassa. Ainoa olemus, jonka tunnustamme, on kappalten peruselementti,
+akaasha. Siihen, perustuu koko maailmankaikkeuden alkuaine. Tätä
+peruselementtiä on kaikkialla näkymättömässä muodossa. Vasta kun se on
+kiteytynyt määrättyyn tiivistyksen tilaan, kyllin suureen voidakseen
+vastustaa maallisen valon läpitunkevaa vaikutusta, joutuu se
+aistillisen havaintomme piiriin ja siitä tulee meille ulkokohtainen
+muoto. Luova tahdonvoima läpäisee kaikki kappaleet. Adeptin tajunta
+läpäisee koko ympäristön. Sentähden hänen henkinen voimansa saattaa
+ohjata luonnon tahtoa luomaan kaikkiallaolevaan aineeseen ne kappaleet,
+joita hän on mielessään kuvitellut. Hänen ajatuksensa sisältyy
+kaikkiallisen hengen piiriin, jossa hän elää ja on yhtä sen kanssa.
+Erään salatieteellisen menetelmän kautta, jota en tällä kertaa
+voi sinulle selittää, mutta joka pääasiallisesti perustuu
+tahdonponnistukseen, tiivistyvät ne muodot, jotka ovat adeptin
+ajatusaineessa luodut ja tulevat senkautta sinulle havaittaviksi ja
+todellisiksi."
+
+"Myönnän, etten tätä vielä ymmärrä. Voiko teidän aivoissanne oleva kuva
+astua ulos ja pukeutua aineelliseen muotoon?"
+
+Adeptia näytti tietämättömyyteni huvittavan ja hän vastasi nauraen:
+"Luuletko ajatuspiirin, jossa ihminen elää, rajoittuvan vain hänen
+pääkallonsa sisäpuolelle? Valittaisin siinä tapauksessa ihmisen
+olotilaa, sillä hän ei silloin kykenisi näkemään, eikä havaitsemaan
+mitään, paitsi ehkä juuri sitä mikä tapahtuu pääkalloon suljetussa
+hengen osassa. Koko maailma olisi hänelle läpipääsemätön, käsittämätön
+pimeydentila. Hän ei kykenisi näkemään aurinkoa tai mitään muuta
+ulkonaista kappaletta, sillä ihminen ei voi nähdä mitään, joka ei ole
+hänen oman henkensä sisäpuolella. Mutta onneksi ulottuu jokaisen
+ihmisen hengenpiiri aina tähtiin asti. Se ulottuu hänen
+havaintopiirinsä rajoihin asti. Hänen henkensä tulee kosketuksiin
+kaikkien siinä olevien kappalten kanssa, olkoot ne kuinka kaukana
+tahansa hänen fyysillisestä ruumiistaan. Ensiksi tulevat vaikutukset
+hänen henkeensä, sitten hänen aivoihinsa. Henkiset vaikutukset tulevat
+niinmuodoin hänen ruumiillisten aivojensa sisäpuolelle, joita meidän
+siis on pidettävä keskuksena, jonka kautta henki välittää sanomat
+personalliselle tajunnalle."
+
+"Personalliselle tajunnalle", huudahdin hämmästyneenä. "Voiko siis
+myöskin olla personatonta tajuntaa?"
+
+Tähän kysymykseen vastasi Mestari: "Se, joka vain tajuaa personallisen
+olemassaolonsa, ei ole paljoa eläintä korkeammalla. Joka taas itsessään
+tajuaa kaiken, on yhtä kaikkeuden kanssa. Hän elää kaikkena kaikessa ja
+tajuaa henkisesti oman personallisuutensa, samoin kuin kaikki muutkin
+ilmiöt. Henki on valo, personallisuus varjot. Kun viisauden aurinko
+nousee ihmissydäntä valaisemaan, kaikkoaa personallisuuden harha hänen
+tajunnastaan. Se hajoaa kuin sumu nousevan auringon tieltä."
+
+Näiden selitysten jälkeen adepti, joka nähtävästi vielä havaitsi
+mielessäni piilevät epäilykset, vei minut edessämme olevan magnoliapuun
+luo. Se oli noin 60 jalan korkuinen ja kauttaaltaan ihanien, suurten,
+valkoisten kukkien peittämä. Sitä katsellessani rupesi se näyttämään
+yhä hienommalta, vähemmän tiiviiltä. Viheriäinen lehvistö vaaleni ja
+tuli harmaaksi, joten valkoiset kukat tuskin enää erottautuivat sitä
+vastaan. Se tuli yhä varjomaisemmaksi ja läpikuultavammaksi, kunnes se
+vihdoin näytti olevan vain puun henki. Lopulta se kokonaan haihtui.
+
+"Näet siis", jatkoi adepti, "että tuo puu oli olemassa sekä sinun että
+minun henkisessä piirissä aivan todellisena. Elämme kaikki
+lähimmäistemme henkisessä piirissä. Se, joka on kehittänyt henkistä
+havaintokykyä, voi aina nähdä toisen ihmisen hengessä ilmestyvät kuvat.
+Adepti luo omat kuvansa. Tavallinen ihminen saa elää toisten ihmisten
+ja luonnon mielikuvituksen luomien kuvien ympäröimänä. Me elämme oman
+sielumme luomassa paratiisissa ja siellä löydät kaikkea, mitä täällä
+näet. Tällä valtakunnalla on kuitenkin hyvin laajat rajat. Se nousee
+korkealle yläpuolelle näkyväisen ruumiin ja laajenee, kunnes se on yhtä
+kaikkisielun kanssa.
+
+"Ihmiskunta tuntee vain sangen vähän mielikuvituksen voimaa, muussa
+tapauksessa se enemmän huolehtisi ajatuksistaan. Kun ihminen luo hyvän
+tai pahan ajatuksen, syntyy hänen henkisessä piirissään vastaava muoto,
+elementaalikuva. Tämä kuva voi tiivistyä ja saada elämän. Se voi elää
+vielä kauan luojansa ruumiillisen kuoleman jälkeen. Se seuraa hänen
+sieluaan kuoleman jälkeen, koska luodut ovat luojaansa sidotut."
+
+"Luoko siis jokainen paha ajatus tai kaikki pahan ajatteleminen jonkun
+pahan olion ja saattaa sen elämään edelleen?"
+
+"Jokainen ajatus kyllä synnyttää muodon tai voimakeskuksen", vastasi
+Mestari, "mutta ne jäävät vain silloin elämään, kun niihin tahdon
+kautta vuodatetaan elämää. Jos ei niin käy, kalpenevat ne ja haihtuvat
+vähitellen kokonaan. Muutenhan ei ihminen koskaan voisi lukea
+rikoksista elämättä henkisesti niiden mukana ja luomatta vahingollisia
+elementaaleja. Voit kyllä mielessäsi kuvitella kaikenlaatuisia pahoja
+tekoja, jos et tahdo niitä panna toimeen, sillä silloin ei myöskään ole
+mielikuvituksesi tuotteilla elämää. Mutta jos mielesi tekee niitä
+toteuttamaan ja tahtosi on niihin suunnattu, niin vaikkakin ulkonaiset
+asiat estäisivät sinua aikomuksiasi täytäntöönpanemasta, on asia yhtä
+paha, kuin jos todella olisit sen tehnyt. Luot senkautta elävän, vaikka
+näkymättömän pahan voiman. Tahto se on, joka elähyttää mielikuvat,
+sillä tahto ja elämä ovat alkujaan yhtä."
+
+Nähdessään taas epäilysten nousevan mielessäni, jatkoi hän. "Kun puhun
+tahdosta eloa-antavana voimana, niin tarkoitan sitä henkistä
+tahdonvoimaa, jonka paikka on sydämessä. Se tahdonvoima, joka vain
+lähtee mielikuvituksesta, on kuin kylmä kuuvalo. Se tosin valaisee
+ruumiin, mutta ei voi sitä lämmittää. Se elävä tahdonvoima, joka taas
+lähtee sydämestä, vaikuttaa kuin auringonsäteet. Se herättää elämän
+toimimaan kivissä, kasveissa ja eläimissä. Se, mitä ihminen sydämellään
+tahtoo, ei se, mitä hänen järkensä kuvittelee, on tosivoimaa. Tätä
+luovaa tahdonvoimaa, joka kykenee herättämään eloon ulkokohtaisia ja
+näkyväisiä mielikuvia, tapaa ihmiskunnassa onneksi hyvin vähän. Muuten
+olisi pian maailma täynnä ruumistuneita hirviöitä, jotka pian sen
+hävittäisivät. Nykyisellä sivistysasteella on useimmilla ihmisillä
+pahoja haluja kuin hyviä. Mutta heidän tahtonsa ei ole kylläksi
+henkinen, ollakseen voimakas. Se lähtee useimmin aivoista kuin
+sydämestä. Tavallisesti on se kyllin voimakas vahingoittamaan sitä,
+josta se lähti, mutta jättää muut rauhaan. Näet siis, kuinka tärkeätä
+ihmisen on hankkia henkistä voimaa, kun hän on siveellinen ja hyvä.
+Mutta tämä on salaisuus, jota ennen pidettiin hyvin tarkasti
+peitettynä. Jos tahdot siitä hyötyä, niin opi ensiksi tekemään tarkka
+ero hyvän ja pahan välillä."
+
+Astuimme nyt goottilaisen käytävän läpi suureen halliin. Valo lankesi
+neljästä korkeasta ikkunasta kahdeksankulmaiseen huoneeseen. Keskessä
+oli tuolien ympäröimä pyöreä pöytä, seiniä pitkin erilaisia
+huonekaluja. Koko joukko veljiä oli jo kokoontunut. Muistin
+nähneeni eräiden kuvat historiallisissa julkaisuissa. Mutta eniten
+hämmästyin kahden naisen läsnäolosta. Toinen oli kookas ja
+arvokkaannäköinen, toinen pienempi ja hennompi, mutta yhtä
+jalokasvoinen ja erikoisen kaunis. Minua kovasti ihmetytti tavata
+naisia kulta- ja ruusuristiveljesten keskuudessa ja kaikki tuntuivat
+huomaavan hämmästykseni. Kun minut oli esitetty läsnäoleville tai
+oikeammin sanoen heidät minulle, sillä he näkyivät kaikki tuntevan
+minut ennestään, tarttui tuo kookkaampi nainen käteeni ja vieden minut
+pöydän luo sanoi hän nauraen:
+
+"Miksi niin hämmästyt, ystäväni, nähdessäsi naisen muotoon puettuja
+adepteja tässä miesseurassa? Eihän älyllä ole mitään tekemistä ruumiin
+ja sukupuolen kanssa. Kun sukupuolivaistot lakkaavat, niin lakkaa
+myöskin sukupuoli. Tule nyt istumaan tänne luoksemme ja nauti näitä
+mainioita hedelmiä."
+
+Pöydällä oli valikoima hyvin harvinaisia hedelmiä. Useita niistä en
+koskaan ennen ollut nähnyt, koska ei niitä meidän seuduilla kasva. Koko
+tuo arvokas seurue istuutui ja kehkeytyi hyvin mielenkiintoinen
+keskustelu, johon kaikki ottivat osaa. Tunsin vain syvästi
+arvottomuuteni tässä paikassa, vaikka kukin teki parhaansa minua
+rauhoittaakseen ja saadakseen minut pitämään itseäni tasa-arvoisena.
+Veljet ja sisaret tuskin maistoivat ruokia, mutta iloitsivat
+nähdessään, että ne minulle maistuivat. Ja itse asiassa olikin
+aamukävelyni ja puhdas vuoristoilma hankkineet minulle oivan
+ruokahalun. Vieressäni istuva jalo nainen haihdutti pian ujouteni. Hän
+vastasi eräisiin salatieteellisiä ilmiöitä koskeviin kysymyksiini ja
+esitti opetustensa valaisemiseksi joitakin käytännöllisiä kokeita.
+Tässä esimerkki hänen taidostaan harhakuvien luomisessa.
+
+Olimme puhuneet pelkäämättömyydestä ja horjumattomasta rohkeudesta,
+jotka ovat välttämättömiä ominaisuuksia kaikille salatieteellisten
+tutkimusten piiriin pyrkivillä, sillä, sanoi hän, niinsanottu
+elementaalimaailma hirviöineen ja eläimellisine aineksineen vastustaa
+ihmisen henkistä edistystä. Eläimet, elementaalit, jotka elävät
+ihmismuodossa eläimellisistä aineksista, saavat ravintoa ihmisten
+elinvoimasta ja hänen eläimellisten aineittensa ytimestä. Kun
+jumalallinen henki herää ihmisen sydämessä ja sen polttavat säteet
+käyvät noihin eläimellisiin aineksiin, niin se substanssi, mistä nuo
+loiseläimet saavat ravintoa, häviää ja ne alkavat raivota kuin
+villieläimet ainakin. Ne taistelevat elämästään ja ravinnostaan ja
+sentähden ovat ne ihmisen henkisen kehityksen suurimpana esteenä ja
+vastuksena. Eläen hänen sielussaan ja ollen luonnollisissa olosuhteissa
+hänen ulkonaisille aisteilleen näkymättömiä, voivat ne määrätyissä
+olosuhteissa tulla objektiivisiksi ja havaittaviksi. Ne elävät
+perheyhdyskunnissa ja jatkavat sukuaan kuten maallisetkin eläimet. Ne
+taistelevat keskenään ja koettavat hävittää toinen toisensa. Jos
+itsekästä ihmistä hallitsee yksi ainoa suuri ja valtava intohimo, niin
+todistaa se, että äärettömän voimakas elementaali on ottanut haltuunsa
+hänen sielunsa ja ajanut pois tieltään kaikki pienemmät himot.
+
+Sanoin olevan aivan mahdotonta kuvitella ihmisen liikkuvan tuollaisena
+eläintarhana ja lausuin toivomuksen saada nähdä tuollainen elementaali
+omin silmin, jotta saisin siitä oikean kuvan. "Etkö pelkäisi, jos
+saisit nähdä tuollaisen inhottavan olion?" kysyi hän.
+
+Aloin kehua rohkeuttani ja väitin, etten pelkäisi mitään, jota
+saatoin silmilläni nähdä ja käsilläni koskettaa. Väitin pelkoa
+tietämättömyydestä johtuvaksi ja sanoin sen heti väistyvän tiedon
+tieltä.
+
+"Olet oikeassa", myönsi hän. "Ojenna minulle tuo hedelmäkori!" --
+Ojensin käteni hänen pyytämäänsä, keskellä pöytää olevaan hedelmäkoriin
+tarttuakseni ja olin juuri sen tekemäisilläni, kun huomasin
+hirveännäköisen kalkerokäärmeen kohottavan päätänsä hedelmien välistä.
+Se helskytteli renkaitaan vihaisen näköisenä. Pelosta kalveten vetäsin
+käteni pois ja väistin siten myrkyllisen pureman. Mutta vielä siihen
+tuijottaissani kääriytyi se uudelleen kokoon hedelmien väliin, sen
+kiiltelevät suomukset hävisivät koriin ja käärme oli poissa
+näkyvistäni.
+
+"Jos olisit tarttunut tuohon käärmeeseen", sanoi eräs veli, joka oli
+tapausta seurannut, "olisit havainnut sen olevan harhakuvan."
+
+"Tahto ei ole ainoastaan elähyttävä, vaan myöskin hävittävä voima",
+selitti imperaattori. "Se saattaa alkuaineen atoomit kokoontumaan
+yhteen, se ylläpitää ne siinä asennossa tai hajoittaa ne avaruuteen. Se
+on samalla Brahma, Vishnu ja Shiva, -- muotojen luoja, ylläpitäjä ja
+hävittäjä."
+
+"Nämä elementaalit hallitsevat meitä", jatkoi kaunis nainen, "jos emme
+me niitä hallitse. Kun vain käymme niitä vastaan ilman pelkoa, ovat ne
+voimattomia. Meidän tahtomme hävittää ne kokonaan."
+
+Keskustelimme aamiaisen kuluessa kaikenlaisista salatieteellisistä ja
+sentapaisista aineista. "Salatiede ja alkemia ovat", sanoi eräs veli,
+"samalla kertaa hyvin vaikeasti ja helposti käsitettäviä asioita
+Käsitämme ne todella hyvin helposti, jos vaan itse pysymme
+luonnollisina ja jos viisauden valossa tutkimme niitä luonnon
+salaisuuksia, joilla jokainen ihminen, tylsämielistä lukuunottamatta,
+on syntymästään varustettu. Mutta jos väärä kasvatus asettaa viisauden
+sijalle keinotekoisen kynttilänvalon, väärän logiikan, viisastelun ja
+turhan huolehtimisen, niin unohtaa ihminen luonnollisen tilansa ja
+muuttuu luonnottomaksi. Ikuiset totuudet heijastuivat hänen henkeensä,
+kun hän vielä oli tietämätön lapsi, jonka äly ei ollut kyllin
+kehittynyt niitä älyllisesti tajuamaan. Mutta myöhemmin, älyn
+kehittyessä tulivat nuo kuvat arvostelujen ja erehdysten kautta, joilla
+hänen henkeään ravittiin, niin vääristetyiksi ja rumennetuiksi, ettei
+niiden alkuperäistä muotoa enää saattanut tunteakaan -- Sen sijaan,
+että ihminen voisi nähdä itse totuuden, näkee hän nyt vain oman
+mielikuvituksensa luomat harhakuvat."
+
+"Tahdotko tällä väittää, että ihminen itsessään voisi päästä tietämään
+luonnon salaisuuksista enemmän, kuin mitä muut voivat hänelle opettaa?"
+
+"Kuka neuvoo lapselle, että hän äidinrinnasta saa ravintonsa", kysyi
+adepti. "Tarvitseeko eläin kasviopin oppikirjoja tietääkseen, mitkä
+ruohot ovat myrkyllisiä, mitkä hyödyllisiä. Noita keinotekoisia
+järjestelmiä, joita ihminen on suunnitellut ja jotka sentähden ovat
+luonnottomia, emme tapaa luonnonkirjassa. Päästäksemme tietämään nimen,
+jonka ihminen on jollekin asialle keksinyt, tarvitsemme ihmisten
+opetuksia. Mutta asioiden oleelliset ominaisuudet ovat kokonaan
+riippumattomia sille annetuista nimistä. Shakespeare sanoo, että ruusu
+pitää ihanan tuoksunsa annettakoon sille mikä nimi tahansa. Nykyisen
+kasvatusmenetelmän opettamina tietävät tietysti filosofit kappaleiden
+kaikki taidokkaat nimet ja niiden luokitukset, mutta hyvin vähän
+tietävät he niiden sisäisistä ominaisuuksista. Mitä tietää nykyajan
+kasvitieteilijä niistä kasvien ominaisuuksista, jotka salatieteilijälle
+heti pistävät silmään kasvin nähdessään ja joille hän sitten perustaa
+lääketieteelliset ja salaiset voimansa. Eläintieteilijän ei tarvitse
+selittää lampaalle, että sen on paettava tiikerin lähetessä. Se tietää
+vaistonsa avulla, ilman muuta todistusta, että tiikeri on sen
+vihollinen. Lampaalle on paljon tärkeämpi tietää, että tiikeri on
+petoeläin, kuin että se kuuluu Felis-sukuun. Jos lammas ihmeen kautta
+saisi suuremman älyn, saisi se oppia niin paljon tiikerin ulkonaisesta
+muodosta, sen anatomiasta, fysiologiasta ja genealogiasta, että se
+kokonaan kadottaisi näkemyksensä sen sisäisestä luonnosta ja joutuisi
+helposti sen saaliiksi. Niin mahdoton kuin tuo esimerkki onkin, niin
+esittää se kuitenkin todella asioita, mitä kouluissanne tapahtuu.
+Niissä saa nykyinen sukupolvi niinsanotun tieteellisen kasvatuksen.
+Muuten kaikki mahdolliset tiedot ihmisen ulkonaisesta muodosta,
+tavoista, millä sitä parhaiten ravitaan, puetaan ja ylläpidetään. Mutta
+kaikki tieto siitä todellisesta ihmisestä, joka tuossa muodossa
+asustaa, on hävinnyt. Sen tarpeista ei huolehdita, se saa nähdä nälkää,
+sitä pahoinpidellään ja kidutetaan ja jotkut 'suuret tieteen valot'
+ovat niinkin lyhytnäköisiä, että he kokonaan kieltävät sen
+olemassaolon."
+
+"Mutta", keskeytin minä, "eikö se juuri aseta ihmistä eläinmaailmaa
+korkeammalle, että hänellä on äly, jonka kautta hän kykenee ymmärtämään
+kappaleiden ominaisuudet, kun eläin vain tuntee ne vaistomaisesti?"
+
+"Aivan oikein", vastasi veli, "mutta ihmisen tulisi käyttää älyään
+sopusoinnussa järjen kanssa, eikä sitä vastaan. Eläimen vaisto on sama
+eläinelimistössä toimiva prinsiippi kuin se, mitä ihmisessä sanomme
+järjeksi. Se on sielunvoima, joka kykenee tuntemaan totuuden, jota
+vastoin älyn tehtävä on ymmärtää, mitä vaistomaisesti tai
+intuitiivisesti sielun kautta tunnetaan tai havaitaan. Jos äly vain
+toimisi sopusoinnussa järjen kanssa, niin eivät ihmisolennot olisi
+ainoastaan älyllisiä, vaan myöskin viisaita. Mutta tiedämmehän
+jokapäiväisen elämämme kokemuksista, ettei älyä suinkaan ehdottomasti
+seuraa viisaus. Ovelimmat ihmiset ovat usein paheellisimpia ja
+oppineimmat usein hyvinkin järjettömiä."
+
+"Ensimmäinen ja tärkein askel henkisten voimien saavuttamiseen pyrkivän
+ihmisen tiellä", jatkoi veli, "on luonnolliseksi tuleminen. Vasta kun
+hän on heittänyt luotaan kaiken luonnottomuuksien liikapainon, voi
+hänestä tulla henkisesti voimakas. Jos hänestä tulisi henkinen ennen
+luonnolliseksi tulemistaan, koituisi hänestä luonnoton henkinen hirviö.
+Tällaisia hirviöitä on ollut olemassa ja niitä on vieläkin. Ne ovat
+henkisiä pahanvoimia, jotka toimivat ihmismuodoissa. Ne ovat
+eriasteisia mustan magian adepteja, noitia ja rikoksellisia."
+
+"Onko siis otaksuttava, että suuret rikoksentekijät aina ovat
+jonkunverran maagikoita?"
+
+"Ei ehdottomasti", vastasi veli. "Useimmat rikokselliset eivät tee
+rikoksiaan rakkaudesta pahaan, vaan voittaakseen itsekkäitä
+tarkoitusperiä. Ne roistot, jotka lähtevät mustan magian tielle,
+tekevät rikoksensa sentähden, että he rakastavat pahaa samoinkuin
+todelliset adeptit toimivat rakkaudesta hyvään. Mutta tehköön ihminen
+hyvää tai pahaa, niin jatkuvat tai useimmiten, uudistuvat hänen tekonsa
+ja vihdoin tekee hän ne vaistomaisesti. Siten tulee koko hänen
+luontonsa joko hyväksi tai pahaksi. Ihminen, joka kiduttaa kärpästä
+vain sitä kiduttaakseen ja koska se häntä huvittaa, on ehkä kauempana
+pahan tiellä kuin murhaaja, joka pitää tekoaan välttämättömänä omalle
+edistykselleen."
+
+Tulin tässä ajatelleeksi, miten on suhtauduttava niiden oppineiden
+ajatuskantaan, jotka kiduttavat eläimiä tieteellisiä tarkoituksia
+varten. En tarvinnut lausua ääneen tätä kysymystä, sillä syvä liikutus
+kuvastui kaikkien läsnäolijoitten kasvoilla ja eräs adepti sanoi:
+
+"Kun joku kerran tulee kirjoittamaan historian ihmisten typeryydestä ja
+siitä johtuvista perkeleellisistä rikoksista, niin on siinä tällä,
+himomurhaajan nautinnolle perustavalla vivisektsioonilla tärkeä sija.
+Siitä ei vielä koskaan ole koitunut ihmiskunnalle sanottavaa hyötyä,
+mutta kyllä äärettömän paljon vahinkoa. Se on erehdyksestä johtunut ja
+vie erehdykseen. Ja siitä seuraa lopuksi, että ihmisten mielet
+kovettuvat ja heistä tulee perkeleitä. Jo tätä kauheutta ajatellessa
+myrkyttyy ilma."
+
+Näiden sanojen aikana olikin rajuilman kylmyys vallinnut huoneessa,
+niin että minun oli vaikea hengittää. Mutta adepti viittasi kädellään
+ja kohta oli taas kaikki entisellään.
+
+Nyt johtui keskustelu valkoiseen magiaan ja eräitten tibettiläisten
+adeptien ihmeellisiin voimiin. Eräs läsnäolijoista oli kerran
+matkustanut heidän luonaan ja antoi seikkaperäisen kuvauksen
+käynnistään siellä. Mutta, ihmeellistä kyllä ei hänen kertomansa
+mielenkiintoinen kuvaus jäänyt minulle mieleen, vaan haihtui
+muististani, vaikkakin kaikki muu keskustelu painui syvästi aivoihini.
+En muista siitä enää mitään. -- Aamiaisen syötyä jätti imperaattori
+minut naisadeptien turviin luvaten pian palata hakemaan minut
+alkemiallista laboratoriota katselemaan. Seurasin molempia
+suojelijattariani ihanaan puutarhaan.
+
+Kuljimme pitkin täydessä kukassa olevien oleanteripuiden reunustamaa
+kujaa ja tulimme pienelle kummulla sijaitsevalle pyöreälle huvimajalle.
+Sieltä oli ihana näköala koko alueelle ja kaukana etäisyydessä
+kohoaville vuorenhuipuille. Huvimajan katosta kannattivat
+marmoripylväät. Mehevä muratti kierteli pylväitä pitkin ylös, peitti
+rehevänä koko katoksen ja riippui taas aukeamien välistä alas.
+Istuuduimme huvimajaan ja hiukan aikaa vaiettuamme alkoi ystävättäreni,
+jota tahdon nimittää Leilaksi, puhumaan:
+
+"Olen vielä sinulle velkaa selityksen siihen asiaan, joka sinua niin
+näytti hämmästyttävän tullessasi luoksemme. Ihmettelit nähdessäsi
+naissuvun edustajia kulta- ja ruusuristiveljesten keskessä.
+Intuitsioonisi oli kyllä puhunut sinulle oikein. Sattuu todella
+harvoin, että yksilö saavuttaa adeptiuden naisruumiissa ollessaan. On
+kuitenkin poikkeuksia. Tiedät, ettei miehen sielunelimistö
+perusteeltaan eroa naisesta, vaan jokaisessa ihmisolennossa on
+yhtyneinä miehellisiä ja naisellisia aineksia. Naisessa toimivat
+yleensä enemmän naiselliset, miehessä miehelliset. Mutta onhan usein
+naisia, joilla on miehekäs luonne ja taas miehiä, joissa naiselliset
+ominaisuudet ovat etualalla. Täydellisessä ihmisessä ovat miehelliset
+ja naiselliset ainekset melkein yhtä voimakkaita, vaikkakin miehellinen
+aines edustaen luonnon luovaa voimaa on hiukan etualalla, naisainesten
+edustaessa muodostavaa olemuspuolta. Tämä salatieteellinen laki, jonka
+selittäminen veisi meidät tällä kertaa liian syvälle luonnon
+salaisuuksiin, selviää sinulle tutkiessasi harmonian lakeja. Huomaat
+silloin, että molliakordi on duuriakordin vastakaiku, mutta että suurin
+kauneus aina kuitenkin on duurin värinen. On paljon tällaisia
+yhdenkaltaisuuksia, mutta jätämme oman älysi tehtäväksi niiden
+löytämisen."
+
+"Kun tapaat naisen ruumiissa elävän adeptin, niin voit siitä tehdä sen
+oikean johtopäätöksen, että tämä luonnonvastainen asia riippuu niistä
+harvinaisen vaikeista olosuhteista ja kokemuksista, joissa adeptin
+viimeinen elämä oli eletty. Kasvi kasvaa nopeammin kasvihuoneen
+lämmössä, kuin jos ei siitä kukaan olisi huolehtinut. Samaten voi
+erikoisen suuri kärsimys kehittää henkisen kukan kasvua ja jouduttaa
+kehitysalaa, joka ilman tuota kärsimystä olisi saavutettu ehkä vasta
+paljon myöhemmin, jossakin tulevassa ruumistuksessa."
+
+Tämä ilmiö herätti uteliaisuuttani ja pyysin häntä kertomaan minulle
+viimeisestä ruumistuksestaan, ennen hänen tuloaan adeptiksi.
+
+"On hyvin vaikea eläytyä menneisyyden muistoihin", vastasi Leila.
+"Mutta ehkä sisaremme Helena kuvaisi omaa entistä elämäänsä."
+
+Tähän ehdotukseen vastasi Helena hymyillen: "Mielelläni teen sen
+ystävällemme, vaan minun elämäni on hyvin vähän mielenkiintoinen
+suhteessa sinun elämääsi. Mutta jos ensiksi aloittaisit kertomalla
+omastasi, jatkaisin minä sitten."
+
+"Tehkäämme siis niin", sanoi Leila. "Mutta tehdäkseni asian
+yksinkertaisemmaksi ja säästääksemme aikaa, näytän sinulle
+kuvaesityksen astraalivalossa. Katso edessäsi olevaan pöytään."
+
+Katselin huvimajan keskessä olevan pöydän kiilloitettuun marmoripintaan
+ja näin siinä elävännäköisen kuvan taistelutantereesta. Näin
+taistelevia armeijoja pistimineen ja miekkoineen. Näin paljon
+ratsastajia ja jalkaväkeä, ritareita loistavissa varustuksissa ja
+tavallisia sotamiehiä. Käytiin kiivasta taistelua, kuolleet ja
+haavoitetut peittivät maan. Vasemmalla kädellä olevat joukot
+perääntyivät, oikealla olevat taas tunkeutuivat eteenpäin. Äkkiä
+ilmestyi kaunis nainen täysissä varustuksissa. Toisessa kädessä oli
+hänellä miekka, toisessa lippu. Hänen kasvonpiirteensä muistuttivat
+naisadeptia vieressäni. Hänet huomatessaan näyttivät vasemmalla olevat
+joukot taas saavan uskallusta ja rohkeutta. Viholliset valtasi pelko.
+He pakenivat vasemmanpuolisten ajamina. Voitonhuuto kaikui ja kuva
+hävisi.
+
+Sitten ilmestyi toinen kuva pöydän pinnalle. Se näytti esittävän
+katolisen kirkon sisustaa. Sen täytti suuri joukko kirkon ja valtion
+arvohenkilöitä, ritareita, aatelismiehiä, piispoja, pappeja ja kansaa.
+Alttarin edessä polvistui täysissä varustuksissa oleva ritari. Hän
+näytti olevan kuningas ja eräs piispa virkamerkkiensä koristamana laski
+kultaisen kruunun hänen päähänsä. Kuninkaan vieressä seisoi tuo sama
+nainen voitonriemuinen hymy kasvoillaan. Juhlallinen soitto kaikuu
+kruunua laskettaessa kuninkaan päähän. Hän nousee tuhansien äänten
+tervehtimänä ja sitten haihtuu kuva.
+
+Seuraava esittää vankikoppia täyteen ahdattuna inkvisitsioonin
+aikaisilla kidutuskoneilla. Siellä oli muutamia mustiin puettuja
+miehiä, joiden silmissä paloi vihan tuli, -- toisia punaisiin puettuja,
+nähtävästi pyöveleitä. Ihmisiä tulee soihdut käsissä ja heidän
+keskessään Leila kahleisiin sidottuna. Hän katselee säälien mustiin
+puettuja miehiä. Tuomari tekee hänelle joitakin typeriä kysymyksiä,
+joihin hän kieltäytyy vastaamasta ja sitten alkavat pyövelit häntä
+kiduttamaan. Käännän pois silmäni ja kun taas katsahdan kuvaan, on se
+hävinnyt.
+
+Sen paikalle ilmestyi taas uusi. Se kuvasi polttoroviota, jonka
+keskelle oli pystytetty paalu. Siinä riippui vitjat. Kulkue lähestyy.
+Sitä johtaa roistomaisen näköiset munkit ja sotilaat ovat vartioimassa
+sitä. Munkkien ja pyövelien keskessä kulkee Leila kalpeana,
+kärsimyksistä ja kidutuksista riutuneena. Hänen kätensä ovat kahleissa
+ja nuora on kääritty kaulan ympärille. Hän nousee roviolle ja sidotaan
+paaluun. Yrittäessään puhumaan saa hän vihkivettä kasvoilleen, jota
+munkit heittävät estääkseen häntä siitä. Pyöveli tuo palavan
+tulikekäleen.
+
+Puu syttyy palamaan ja liekit nielevät tuon ihanan naisen ruumista. En
+enää jaksanut sitä katsella, vaan peitin kasvoni. Tiesin nyt kuka Leila
+oli. Kun vihdoin olin toipunut siitä vaikutuksesta, minkä tämä kauhea
+näky oli minuun tehnyt, lausuin Leilalle suurimman ihastukseni hänen
+rohkeudestaan ja kunnostaan. Olin aina ihaillut hänen luonnettaan
+historiallisena henkilönä ja olin toivonut, että joskus olisin hänet
+tuntenut. Nyt oli hän edessäni, elävänä olentona, nuorena ja
+voimakkaana, jalona ja kauniina. Kuolevaisten laskujen mukaan pitäisi
+hänen kuitenkin olla 450 vuoden vanha.
+
+Koska adeptien läsnäollessa on turha ajatuksiaan peittää, oli hän jo
+huomannut omani ja vastasi niihin.
+
+"Olen vielä paljon vanhempi kuin luuletkaan. Sinä ja minä ja me kaikki
+olemme yhtä vanhoja kuin luomakunta. Kun henki, luomisen yön kuluttua
+oli herännyt hengittämään ja lähetti keskuudestaan valon, joka sai
+maailman syntymään, elimme me jo ja tulemme elämään, kunnes valo palaa
+takaisin alkulähteeseensä. Meidän todellisella itsellämme ei ole ikää.
+Se on aina nuori ja ikuinen ja riippumaton ajallisista olosuhteista.
+Yhtä vähän voidaan ruumiitamme hävittää. Ne ovat niitä peiliä, joihin
+henki heijastaa jumalallisen kuvansa. Aine on ikuista samoin kuin
+avaruus ja aika. Niinkauan kuin on ainetta, niin kauan kuvastaa siinä
+itseään sen sisässä asuva henki. Henki tarvitsee siten omaa kuvaansa
+oppiakseen siitä itsensä tuntemista. Ihminen ei ilman peiliä voi nähdä
+omaa kuvaansa. Emme siis voi nähdä itseämme ulkokohtaisina, ellemme
+astu ulos itsestämme. Se taas on mahdottomuus, koska henki on yksi ja
+jakamaton. Sentähden heijastaa se aineessa omaa valoaan ja näkee siinä
+itsensä kuin peilikuvassa."
+
+"Mutta hävittihän tuli sinun ruumiisi", sanoin minä, "mistä siis
+johtuu, että nyt näen sinut edessäni näkyväisessä ja kosketettavassa
+muodossa?"
+
+"Se osa, mikä ruumiistani hävitettiin, oli vain karkein aineellinen
+aines fyysillisestä elimistöstäni. Silloin kun tuli hävitti karkean
+aineen, nousi astraaliruumiini ylös tulesta ja savusta. Läsnäolevien
+suuri joukko ei sitä nähnyt, koska heidän aistimensa ovat niin
+karkeita, etteivät ne havaitse muuta kuin karkeimpia aineksia. Mutta
+luonani olevat eetterimuodossa oleskelevat ystäväni näkivät sen. He
+pitivät minusta hyvää huolta ja lyhyen tajuttomuudentilan jälkeen
+heräsin taas ulkonaiseen elämään. Vähitellen tiivistyi taas ruumiini
+uudessa olotilassa vallitsevien vaikutusten voimasta ja sentähden olen
+nyt tässä edessäsi yhtä näkyväinen ja kosketeltava kuin jos vielä
+olisin karkeassa aineellisessa muodossani."
+
+"Otaksun siis, että jokaisen ihmis- ja eläinolennon astraaliruumis voi
+fyysillisen muodon jätettyään niin tiivistyä, että kuolleitten henget
+voivat näyttäytyä kosketeltavassa ja näkyväisessä muodossa?"
+
+"Se voi kyllä tapahtua ja tapahtuukin toisinaan", vastasi Leila. "Sen
+saavat alemmat nekromantiset harjoitukset aikaan. Erittäinkin saattaa
+se tapahtua niiden olentojen astraaliruumiille, jotka kuolivat
+luonnottoman kuoleman kautta ja joiden astraaliruumiissa siis vielä oli
+paljon molekyylejä koossapitävää vetovoimaa. Mutta tällaisilla
+keinotekoisesti aineillistuneilla astraaliruumiilla ei ole elämää,
+eivätkä ne ole kestäviä. Jotta astraaliruumis kykenisi elämään
+fyysillisen muodon kuoleman jälkeen täytyy sen voida elää omaa
+elämäänsä jo fyysillisen ruumiin eläessä. Olin jo aikaisempien
+ruumistusten aikana saavuttanut tuon henkisen elämäntilan ja
+sieluntietoisuuden. Olin tiellä adeptiutta kohti jo ennenkuin synnyin
+talonpojan taloon. Lapsuuteni aikana seurustelin henkisesti adeptien
+kanssa. Mutta", jatkoi hän, "kuunnelkaamme nyt sisaremme Helenan
+kertomusta."
+
+Olin jo kauan aikaa tarkastellut tuon toisen naisadeptin piirteitä ja
+tuntui, että olisin joskus ennen hänetkin nähnyt, -- ehkä unissani.
+Niin, olin kerran lapsena nähnyt näyn uni- ja valvetilan välissä.
+Enkeli tai joku muu ylimaailmallinen olento oli valkoisiin puettuna
+leijaillut ilmassa pääni päällä. Kädessä oli hänellä valkoinen lilja,
+jota hän ojensi minua kohden. Kuinka usein olinkaan sydämessäni
+toivonut, että vielä kerran näkisin tuon ihanan ilmiön ja nyt, jos en
+erehtynyt, oli edessäni sama muoto, jonka unissani olin nähnyt.
+
+Nainen oli harvinaisen kaunis. Pitkät mustat suortuvat olivat
+omituisena vastakohtana hänen yksinkertaiseen valkoiseen ja ilmavaan
+pukuunsa, joka joustavissa poimuissa peitti vartalon. Iho oli kalpea ja
+herkkä, profiili puhtaan kreikkalainen, tummat silmänsä näyttivät
+tunkeutuvan sieluni läpi ja sytyttivät siellä puhtaan rakkauden ja
+kunnioittavan ihailun tulen, jossa ei ollut intohimon tuulahdustakaan.
+
+"Minun elämäni", sanoi Helena, "ei merkinnyt paljoa. Synnyin
+Pietarissa, jossa isäni palveli keisarin armeijassa. Hän kuoli
+ollessani aivan nuori ja jätti perheensä suureen köyhyyteen. Minua ei
+maan päällä mikään kiinnittänyt paitsi äitiäni, sukulaisiani ja
+opettajiani. Henkeni avautui ja nautti ylimaallisista iloista.
+Haaveksin runoudesta ja katsellessani taivaalla leijailevia pilviä,
+näin niissä kauneuden ruumistuvan. Hengessäni seurustelin menneisyyden
+sankarien kanssa. Fyysillinen ruumiini ei kuitenkaan jaksanut pysyä
+henkeni tasalla. Kylmä, nälkä ja puute vaikuttivat pian sen
+hajaantumisen. Täytettyäni kahdeksantoista vuotta jätin kuihtuneen,
+keuhkotautisen ruumiini ja veljet ottivat minut avosylin tänne
+luokseen."
+
+Hänen hentojen, vaatimattomien kasvojensa ilme täytti sydämeni
+myötätunnolla. -- "Eikö maamiestesi joukossa olut ketään, joka olisi
+ollut kyllin älykäs huomaamaan nerollisuutesi ja antamaan sinulle
+apua?"
+
+"He pystyttivät kallisarvoisen hautapatsaan eräälle Pietarin
+hautausmaalle, kun minut ensin oli sinne haudattu", vastasi hän. "Pieni
+osa rahoista, jotka tarvittiin tuon hautapatsaan pystyttämiseen, olisi
+riittänyt hankkimaan minulle kaikista välttämättömintä, ravintoa ja
+terveyttä. Ne jotka minut tunsivat elämäni aikana ja jotka ihailivat
+runojani ja lahjojani, olivat yhtä köyhiä kuin itsekin olin. -- Mutta
+jättäkäämme nyt menneisyys ja olosuhteet, joissa ihmiset kärsivät oman
+karmansa seurauksista. Minunkin köyhyyteni ja kärsimykseni olivat omia
+ansaitsemiani. Ja minulla on nyt kyllin syytä ollakseni kohtalooni
+tyytyväinen."
+
+Hänen puhuessaan tarkastelin uudelleen hänen piirteitään. Oliko se
+todella hän, jonka olin vuosia sitten nähnyt unissani? Hänkö siunaten
+taivutti tuon liljan ylitseni? Mistä johtuu se magneetinen virta, joka
+tuon vertauskuvan kautta oli tunkeutunut sydämeni syvimpään ja oli
+siellä sytyttänyt korkeamman elämän kaipuun? Saattoiko tuo tapahtuma
+olla vain uni?
+
+Eikö se ollut täyttänyt sieluni autuudella siitä asti, kun sen näin?
+Eikö sen muisto ollut niin syvälle sydämeeni juurtunut, ettei se
+tuhansien muitten unien lailla ollut haihtunut?
+
+Helena nousi ja astui ulos pylväitten välisen aukon kautta. Hän
+katkaisi muurin vieressä kasvavan valkean liljan. Sen ojensi hän
+minulle sanoen:
+
+"Säilytä tämä kukka. Se ei haihdu kuin uni ja sitä katsellessasi
+tiedät, etten minäkään ole harhakuva."
+
+Kiitin häntä liikutettuna ja pyysin häntä myöskin tulevaisuudessa minua
+suojaamaan samoin kuin ennen. Siihen vastasi hän: "Voimme auttaa vain
+niitä, jotka itseään suojaavat. Voimme vaikuttaa vaan niihin, jotka
+ovat valmiit ottamaan vastaan vaikutuksiamme. Voimme lähestyä vain
+niitä, jotka henkisesti kohoavat meidän piiriimme. Rakkaus vaikuttaa
+molemminpuolisena vetovoimana, viha taas työntää luotaan. Puhdas
+vetäytyy puhdasta kohtaan, paha pahaa kohtaan. Antaminen synnyttää
+vastaanottamisen kyvyn.
+
+"Auringonvalo valaisee kaikkia, mutta kaikki eivät voi sitä nähdä.
+Samoin on ikuinen totuudenlähde sammumaton ja kaikkiallinen, mutta vain
+harvat avaavat auringonvalolle sydämensä. Koeta aina nousta
+eläimellisen piirin yläpuolelle ja koeta tulla kosketuksiin niiden
+kanssa, jotka ovat poistaneet itsestään eläimelliset aineksensa ja
+elävät hengessä."
+
+Kun nainen oli lopettanut, lähestyi eräs toinen adepti huvimajaa. Hän
+oli kasvultaan pieni, mutta hänen kasvoissaan oli niin henkevä ilme,
+että heti saattoi nähdä hänen olevan Mestarin. Pää oli melkein kalju ja
+muodoltaan hyvin merkillinen. Kaljun kohdan ympärillä oli harmaita
+kiharoita ja tunsin hänessä heti erään henkilön, jonka kuvan olin usein
+nähnyt ja jonka läheisyyden olin usein selvästi tuntenut. Tahdon sanoa
+häntä Teodorukseksi. Elämänsä aikana oli hän ollut rosenkreuziläinen
+mestari ja oli ollut tunnettu ihmeellisistä parantamistapauksistaan.
+
+Astuessaan huvimajaan ilmoitti hän, että imperaattori oli kutsuttu
+tehtävään, jolla oli suuri merkitys valtiollisessa elämässä. Hän kertoi
+leikkiä laskien imperaattorin menneen estämään muuatta valtiomiestä
+tekemästä suuren tyhmyyden. Jos hän ei siinä onnistuisi, voisi seurata
+suuri sota. Hän oli itse lähetetty viemään minua alkemialliseen
+laboratorioon ja selittämään minulle eräitä alkemiallisia salaisuuksia.
+
+
+
+
+V.
+
+ALKEMIALLINEN LABORATORIO
+
+
+Kuljimme pitkin kaunista käytävää, jonka seiniä koristivat
+taiteellisesti veistetyt marmorikuvapatsaat. Ne esittivät vanhan ajan
+jumalia ja jumalattaria sekä menneitten aikojen sankareita. "Nämä
+kuvapatsaat esittävät elementaarisia prinsiippejä sekä luonnonvoimia
+personoituina", huomautti oppaani. Vanhan ajan viisaat arvelivat
+niiden ominaisuuksien senkautta helpommin painautuvan ihmisten
+ymmärrykseen. Ei kukaan vanhanajan kreikkalainen tai roomalainen aivan
+tietämättömiä lukuunottamatta, pitänyt Zeusta, Plutoa, Neptunusta y.m.
+personallisuuksina, eikä heitä sellaisina palvellut. Jumalat olivat
+vain ruumiittomien luonnonlakien vertauskuvia tai ilmestymismuotoja.
+Niinpä ei ihmismuotokaan ole todellinen ihminen, vaan todellisen
+ihmisen ja hänen luonteensa vertauskuva ja ruumistuma. Tässä
+aineellisessa muodossa ovat ihmisen ajatukset saaneet ulkonaisen
+ilmennyksensä. Sen tiesivät vanhan ajan ihmiset, mutta nykyajan
+oppineet pitävät sensijaan ulkonaisia ilmennyksiä sisäisinä totuuksina.
+Nykyajan aineellinen uskonto on alentanut kaikkiallisen maailmanhengen
+rajoitetuksi olennoksi ja tehnyt ylevistä luonnonvoimista personallisia
+pyhimyksiä.
+
+Astuimme sitten kehänmuotoiseen saliin, joka teki temppelin
+vaikutuksen. Seinissä ei ollut ikkunoita, vaan valo lankesi kupukatossa
+olevan kristallilasin kautta. Laesta riippui korkealla päämme päällä
+suuri kultainen kaksoiskolmio, jota ympäröi pyrstöään pureva käärme.
+Huoneen keskellä ja aivan tuon vertauskuvan alla oli pyöreä
+marmoripintainen pöytä ja sen keskellä pienempi hopeaan valettu
+samanmuotoinen vertauskuva. Seiniä peittivät kirjahyllyt täynnä
+alkemiallista kirjallisuutta. Toisella puolella huonetta oli
+jonkinlainen alttari, jota valaisi palava lamppu. Eräällä sivupöydällä
+olevat pari sulatuskulhoa ja muutamat pullot sekä kaksi nojatuolia
+täydensivät huoneen sisustuksen.
+
+Katselin ympärilleni nähdäkseni sulatusuunin, retortteja ja muita
+laitteita, joista alkemiallisissa kirjoissa puhutaan, mutta en nähnyt
+mitään. Oppaani luki ajatukseni ja sanoi nauraen: "Luulit varmaankin
+näkeväsi täällä koko apteekin. Erehdyt, ystäväni. Koko tuo pitkä
+pullojen ja astioiden, sulatuskulhojen, uunien, retorttien, huhmarien,
+siilauslaitteitten, puristimien, tislaus- ja härmelaitteiden luettelo,
+josta alkemiallisissa teoksissa puhutaan, on vain hullutusta. Ne ovat
+keksityt vain johdattamaan harhaan itsekkäitä ja typeriä ihmisiä ja
+estämään arvottomia salaisuuksiin tunkeutumasta. Todellinen alkemisti
+ei tarvitse työssänsä aineita, joita kaupoista voitaisiin ostaa. Hän
+saa tarpeelliset ainekset omasta elimistöstään.
+
+"Niitä näkymättömiä prinsiippejä, joista ihminen on rakennettu,
+sanotaan hänen metalleikseen, sillä ne ovat lujempia ja kestävämpiä
+kuin hänen lihansa ja verensä. Metallit, jotka ovat syntyneet hänen
+ajatuksistaan ja haluistaan, jäävät elämään, kun hänen fyysillisen
+ruumiinsa katoavaiset ainekset ovat haihtuneet. Ihmisen eläimelliset
+voimat ovat niitä alempia metalleja, joista eläimellinen elimistö on
+kokoonpantu. Ne muutetaan jalommiksi siten, että ihmisen paheet
+muutetaan hyveiksi. Niiden on kuljettava kaikkien väriasteitten läpi,
+kunnes niistä on tullut puhdasta kultaa, kunnes ihminen on puhdas ja
+pyhä. Tähän tilaan päästääkseen täytyy ihmisen ehdottomasti tappaa
+ruumiinsa karkeimmat ainekset, jotta hengen valo voisi läpäistä karkean
+kuoren ja herättää sisäinen ihminen elämään."
+
+"Siis ovat kaikki alkemiallisissa kirjoissa tapaamamme selitykset
+käsitettävät kuvaannollisesti, eikä niillä niinmuodoin ole mitään
+tekemistä aineellisten substanssien kuten suolan, rikin, elohopean
+y.m.s. kanssa", kysyin minä.
+
+"Asianlaita ei ole aivan niin", vastasi adepti "Luonnonvaltakuntien
+välillä ei ole jyrkkiä rajoja ja sentähden on vaikutuksilla, jotka
+aiheutuvat määrätyistä luonnonlaeista yhdessä luonnonvaltakunnassa,
+vastaavaisuutensa toisessa. Henkisellä tasolla tapahtuvat salaiset
+asiat heijastuvat niinmuodon heti astraali- ja ainetasoilla. Ne
+sopeutuvat vain eri tasojen vaatimiin elinehtoihin. Luonto ei ole
+kokoonpantu joukosta alkujaan erilaisia kappaleita ja aineksia, vaan se
+on kokonaisuus ja kaikki tähän elimistöön kuuluva on suhteessa
+toiseensa ja toisestaan eroittamatonta. Tämän tosiasian tunnustivat jo
+vanhat alkemistit, sillä jo Zoharissa tapaamme seuraavat sanat, jotka
+kehoitan sinua kirjoittamaan muistikirjaasi, ettet niitä unohtaisi.
+'Jokaisella maan päällä ilmenevällä kappaleella on eetterinen
+vastakuvansa maan yläpuolella, s.o. sisäisellä tasolla. Maailmassa ei
+ole mitään niin mitätöntä, vaikka se siltä näyttäisikin, ettei se olisi
+korkeamman tai sisäisemmän kanssa yhteydessä. Jos siis alempi liikkuu,
+niin liikkuu vastassa oleva korkeampi sitä vastaan.' Ihmisen
+mikrokosmos on täydellinen vastakohta tai esitys luonnosta,
+makrokosmoksesta. Ihmisessä ilmenevät kaikki voimat, perusteet,
+mehusteet ja ainekset, jotka maailmankaikkeudessa esiintyvät kaikkien
+kappaleitten korkeasta ja jumalallisesta henkisestä alkulähteestä aina
+kaikkiallisen ainoan elämän karkeimpaan olotilaan, aineeseen asti.
+Jokaisessa ihmisolennossa on niitä ydinaineksia, joista kivennäiset,
+eläimet ja koko ihmismaailma rakennetaan. Jokaisessa olennossa on
+voimia, jotka saattavat hänestä jonakin päivänä kehittymään joko
+tiikerin tai lohikäärmeen, käärmeen tai sammakon, viisaan tai roiston,
+enkelin tai perkeleen. Nuo elementit, joiden tarkoituksena on kasvaa ja
+kehittyä ihmisessä, muodostavat hänen oman itsensä. Katsele pääsi
+päällä olevaa kaksoiskolmiota. Se esittää makrokosmosta kaikkine siinä
+piilevine voimineen hengen ja aineen läpäistessä toisiaan ja yhtyessä
+ikuisuuden äärettömässä kehässä. Ja katsele pienempää vertauskuvaa
+pöydällä edessäsi. Se esittää samoja aineksia ihmisrakenteessa. Kun
+sinä saat omassa itsessäsi olevan kaksoiskolmion sopusointuun
+maailmankaikkeuden kaksoiskolmion kanssa, niin tulee sinun voimistasi
+luonnonvoimia ja kykenet järkesi ja tahtosi voimalla johtamaan ja
+hallitsemaan niitä toimintoja, jotka itsetiedottomasti tapahtuvat
+luonnossa.
+
+"Kaikkiallinen voima, jonka kautta kaikki elämäntoiminnat aiheutuvat,
+on elämän olemus. Joka niin osaa elämänvoimaa johtaa ja hallita, että
+se alistuu hänen tahtoonsa, on alkemisti. Hän voi luoda uusia muotoja
+ja voi lisätä noiden muotojen ainetta. Kemisti ei luo uutta. Hän
+muodostelee vain uusia yhdistelmiä ennen olemassaolleista aineksista.
+Alkemisti vetää elementtien ainetta luonnon näkymättömästä
+varastohuoneesta ja saattaa sen lisääntymään. Kemisti käsittelee
+ainetta, jossa elämänprinsiippi on toimettomana s.o. jossa se vain
+mekaanisena tai kemiallisena voimana ilmenee. Alkemisti käsittelee
+tajuntaa ja luo eläviä muotoja. Kemisti muuttaa rikin näkymättömäksi
+ilmaksi ja saattaa taas tämän ilman muuttumaan rikiksi luomatta mitään
+uutta. Puutarhuri sitävastoin, joka pistää siemenen maahan hankkien
+sille vaadittavat olosuhteet, on alkemisti, sillä hän synnyttää jotain,
+joka ei ennen ollut olemassa ja saattaa yhdestä siemenestä hankkia
+tuhansia samanlaatuisia siemeniä."
+
+"Mutta", keskeytin minä, "sanotaan, että rosencreuziläiset kykenevät
+muuttamaan raudan hopeaksi ja elohopean kullaksi. Kuinka saattavat he
+luoda jotain, jota ei ole ennestään?"
+
+Adepti hymyili. "Nykyisen sivistyskauden tietämättömyys puhuu sinun
+suusi kautta. Se ei näe totuutta, koska se on nostanut erehdysten ja
+tieteellisten arvioimisten muurin itsensä ja totuuden välille. Salli
+minun siis kerran vielä huomauttaa, että luonto on yhtenäinen.
+Sentähden piilee jokaisessa luonnossa esiintyvässä, pienimmässäkin
+ainehiukkasessa koko luomakunnan kaikki mahdollisuudet. Jokainen
+hiukkanen voi siten suotuisien olosuhteiden vallitessa kehittyä
+maailmankaikkeudeksi, jossa kaikki luonnossa esiintyvät elementit
+voivat ilmetä. Tiedemiehenne eivät voi käsittää totuutta, koska
+perusopit aineen kokoonpanosta ja voimasta ovat vääriä. Teologianne
+dualismi on aiheuttanut sanomatonta kurjuutta, koska se herätti eloon
+ainaisen taistelun jumalan ja perkeleen välillä. Tieteellinen
+polyteisminne taas häikäisee silmät, hämmentää oppineitten
+arvostelukyvyn ja pitää heitä tietämättömyyden kahleissa. Mitä tiedätte
+perusaineen ominaisuuksista? Mitä tiedätte erosta aineen ja voiman
+välillä? Kaikki tieteenne tuntemat niinsanotut yksinkertaiset aineet
+ovat alkujaan tästä perusaineesta kehittyneet. Mutta tämä perusaine on
+yhtenäinen, se on vain _yksi_. Siitä johtuu, että jokainen perusaineen
+hiukkanen määrätyillä edellytyksillä voi muuttua kullaksi, toisissa
+olosuhteissa taas raudaksi ja vielä toisissa elohopeaksi. Sitä
+tarkoittivat vanhat viisaat sanoessaan, että kaikki seitsemän metallia
+kantavat sisässään kukin toistensa siemenen. He opettivat myöskin, että
+kun kappale on toiseksi muutettava, on tuo muutettava kappale ensin
+muutettava _prima materiaksi_.
+
+"Mutta", jatkoi hän, "näytät olevan utelias saamaan oman kokemuksesi
+perustalla nähdä tämän opin todistetuksi. Katsokaamme, onko mahdollista
+saada kultaa kasvamaan omasta idustaan?"
+
+Nousematta suuresta nojatuolista, johon hän oli istuutunut, käski
+Teodorus minua ottamaan pöydältä sulatuskulhon ja katsomaan oliko se
+tyhjä. Sitten käski hän minua panemaan sen kolmijalalle alttarilla
+palavan liekin yli. Tein kuten hän käski. Sitten sanoi hän: "Ota nyt
+muutamia taskussasi olevia hopearahoja ja heitä ne kulhoon." -- Otin
+taskustani muutaman markanrahan ja viskasin ne kulhoon. Muutaman
+minuutin kuluttua rupesivat ne sulamaan ja kun näin hopean tulleen
+juoksevaksi sulatuskulhossa, mainitsin siitä adeptille. Hän otti sitten
+taskustaan pienen pullon, jossa oli _punaista pulveria_ ja pyysi minua
+heittämään kulhoon jonkun verran siitä. Pöydällä oli pieni hopealusikka
+ja otin sillä noin kahden gramman verran punaista pulveria pullosta ja
+aijoin juuri viskata sen sulatuskulhoon, kun Teodorus esti minut siitä.
+Hän sanoi määrän olevan aivan liian suuren ja käski minun käyttää
+säästäen pulveria. Hän neuvoi minua panemaan sen takaisin pulloon ja
+kuivaamaan sitten lusikan paperilla. Sen sain sitten heittää kulhoon.
+Pulverimäärä, joka jäi lusikkaan, oli niin pieni, että sitä tuskin voi
+nähdä. Kuitenkin tein hänen neuvojensa mukaan ja viskasin paperipalasen
+juoksevan hopean joukkoon. Se paloi silmänräpäyksessä. Sulanut metalli
+rupesi nyt vaahtoamaan ja nousemaan, niin että pelkäsin sen kohoavan
+yli kulhon laidan. Mutta jokainen kupla halkesi laitaan asti tultuaan
+loistaen kaikenlaisissa kauniissa väreissä.
+
+Tätä kesti noin viidentoista minuutin ajan. Sitten lakkasi kiehuminen
+ja vaahtoava aine painui takaisin kulhon pohjalle. Kun Teodorus huomasi
+juoksevan aineen rauhoittuvan, käski hän minun ottamaan sen tulelta ja
+kaatamaan sisällön marmorilaatalle. Tein sen ja hetkessä jähmettyi
+massa puhtaimmaksi kullaksi.
+
+"Ota mukaasi tuo kulta", sanoi Teodorus. "Vie se arvioitavaksi, niin
+saat vakuutuksen siitä, ettet ole ollut hourujen vallassa."
+
+Olin aivan ihmeissäni ja ajattelin itsekseni, mitä aikalaisemme
+antaisivatkaan, jos tietäisivät punaisen pulverin salaisuuden. Teki
+mieleni kysyä adeptilta, kuinka pulveria tehtiin, mutta en uskaltanut.
+Pelkäsin, että Teodorus voisi luulla minun haluavan tietää tuon
+salaisuuden itse rikastuakseni. Adepti luki taas ajatukseni ja sanoi:
+
+"Punaisen pulverin salaisuutta ei voida ihmisille ilmoittaa, ennenkun
+he ovat tulleet henkisiksi. Se on salaisuus, jota ei teoretisesti voida
+selittää, vaan jokaisen täytyy hankkia itselleen käytännöllinen tieto
+siitä. Kuinka voisimme opettaa ihmisiä käyttämään voimia, joita ei
+heillä ole ja joiden olemassaolosta he eivät mitään tiedä. Kuitenkin
+piilee näiden voimien siemen kunkin ihmisen olemuksessa.
+
+"Olisi hullua otaksua, että kultaa saataisiin muusta aineesta kuin
+kullasta. Mutta sisältäähän jokainen aine kullan idun perusaineessaan.
+
+"Luonnon alkemiallisessa laboratoriossa tuottavat rauta ynnä muut
+aineet aikojen kuluessa kultaa, koska kullan elementti piilee niiden
+perusaineessa. Se kasvaa luonnon elämänprinsiipin vaikutuksesta ja
+kehittyy näkyväiseksi kullaksi. Tämä menetelmä, jonka aikaansaamiseksi
+tajuton luonto tarvitsee ehkä miljoonia vuosia, voi tapahtua muutamassa
+minuutissa, jos luonnon tahdonvoimaa johtaa adeptin usko ja äly. On
+yhtä mahdotonta yrittää tekemään kultaa jostain, johon ei kultaa
+sisälly, kuin saada omenapuuta kasvamaan kirsikasta. Mutta jos tahdomme
+saada omenapuun kasvamaan siemenestä, emme pistä sitä koloon, jonka
+olemme kallioon poranneet. Me haemme sille sopivan maaperän, jossa se
+lämmön ja kosteuden vaikutuksesta voi ruveta kasvamaan. Sama on
+asianlaita, jos tahdomme saada esille kultaa kullan siemenestä tai
+prinsiipistä ja meidän on siis hankittava sille sopiva maaperä.
+Tuollainen sopiva maaperä on punainen pulveri, jolla on kullan
+ilmenemiselle vaadittavat edellytykset. Tiedä siis, ettei ole mitään
+kuollutta ainetta maailmankaikkeudessa ja että kivet ja metallitkin
+elävät. Niilläkin on tajunta. Kun elämänprinsiippi alkaa toimia
+jossakin aineessa, niin ilmenee sen kautta erilaisia värejä, kuten
+sulatuskulhossa näit. Jos tuo massa olisi jähmeä ja kylmä, niin
+tunkeutuisi elämänprinsiippi metalliin hyvin hitaasti, mutta saaden
+kuitenkin aikaan muutoksen. Sulaneessa aineessa sekoittuu sitävastoin
+elämää jakava voima perusteellisesti metalliin, kiehuminen tapahtuu ja
+muutos on pian täyttynyt. Minkätähden olisi muodon kehitys ja muutos
+mahdollinen vain eläinkunnassa. Ainoa ero on vaan siinä, että muutokset
+tapahtuvat eläinkunnassa hyvin paljon lyhyemmässä ajassa, joten ihminen
+voi niitä tarkata. Kivikunnassa taas tapahtuvat muutokset hyvin
+hitaasti, niin että monet sukupolvet kuluvat, ennenkun voidaan havaita
+edistystä metallien kasvussa.
+
+"Metallien luomat siemenet piilevät metalleissa. Ei riitä, että kultaa
+vaan sulatetaan, jos mieli saada sitä kasvamaan. Se on ensin
+palautettava takaisin siihen perusaineeseen, jota alkemistit sanovat
+_prima materiaksi_. Se tapahtuu punaista pulveria lisäämällä ja melkein
+näkymätön määrä riittää aiheuttamaan suuren kultamäärän kasvamisen. Ne
+muutamat pulveriatoomit, joita käytit, olivat jo liikaa muuttamaan
+hopean kullaksi, kuten tulet näkemään tutkiessasi kultakimpaletta. Koko
+paperissa ollutta määrää ei ole käytetty."
+
+Katselin kultaa, joka ei vielä ollut kyllin jäähtynyttä, jotta voisin
+sitä koskettaa ja huomasin sen pinnalla muutamia pieniä rubininpunaisia
+helmiä. Ne näyttivät olevan punaisen pulverin hiukkasia, joita siis
+massa ei ollut kokonaan imenyt itseensä.
+
+"Mestari", huudahdin minä, "opeta minulle salaisuus. Lupaan sinulle,
+etten koskaan tule käyttämään saavuttamaani tietoa itsekkäisiin
+tarkoituksiin. Olen kyllin paljon oppinut salatiedettä ymmärtääkseni,
+ettei maallinen omaisuus ja maalliset rikkaudet hyödytä henkistä
+kehitystä. Itse asiassa ne ovat suuria esteitä niille, jotka pyrkivät
+edistyksen tielle. Tahdon totuutta totuuden itsensä tähden, enkä
+saavuttaakseni sillä minkäänlaisia etuja. Opeta minulle nuo
+salaisuudet, niin unohdan itseni ja uhraan koko elämäni ihmiskunnan
+palvelukseen."
+
+"No hyvä", vastasi adepti. "Teen kaiken voitavani osoittaakseni sinulle
+tien, jota sinun on kuljettava. Mutta se ei voi tapahtua muutamissa
+tunneissa, eikä muutamissa päivissä. Ja järjestömme sääntöjä vastaan
+olisi pidättää sinua täällä kauemmin kun auringonlaskuun asti. Teen
+sinulle kuitenkin mahdolliseksi oppia tuntemaan alkemian tiedettä.
+Annan sinulle kirjan tutkittavaksesi. Jos sydämesi on avoinna ja
+henkesi kirkkaana, olen näkymättömänä lähelläsi ja autan sinua
+ymmärtämään vertauskuvien kätkemiä salaisuuksia."
+
+Näin sanoen ojensi Teodorus minulle kirjan, jossa oli joukko
+vertauskuvilla ja merkeillä varustettuja värillisiä taulukoita. Se oli
+vanha kirja nimeltään: "_Die geheimen Figuren den Rosencreuzer des
+sechzehnten and siebzehnten Jahrhunderts_" (Kuudennen- ja
+seitsemännentoista vuosisadan rosencreuziläisten salaiset merkit).
+
+Kiitin adeptia ja tarkastelin vielä kerran tuota salaperäistä kirjaa.
+Selailin sen lehtiä lukien sivujen päällekirjoitukset. Huomasin
+sen kertovan suurimmista salaisuuksista, makrokosmoksesta ja
+mikrokosmoksesta, ajasta ja ijankaikkisuudesta, salatieteellisistä
+luvuista, neljästä elementistä, kaikkialla ilmenevästä kolmiluvusta,
+jälleensyntymisestä, alkemiasta, filosofiasta ja Kabbalasta. Itse
+asiassa oli se kaikkeustieteen kirja.
+
+"Kun ymmärrät tämän kirjan sisällön käytännöllisesti", sanoi Teodorus,
+"et tiedä ainoastaan kuinka tehdään kultaa alemmista metalleista, joka
+on meidän taitomme kaikista vähäpätöisimpiä esityksiä, vaan tulet
+tuntemaan ruusun ja ristin salaisuudet. Tulet tietämään, kuinka
+viisauden kivi on löydettävissä ja se elämänneste, joka nauttijalleen
+suo kuolemattomuuden. Tulet tietämään, kuinka elämäntoimintoja on
+ohjattava, jotta saataisiin syntymään timantteja ja kalliita kiviä ja
+tulet tietämään, kuinka eläimestä kehittyy ihminen ja ihmisestä
+taivaallinen olento, jumala. Tämä lopullinen alkemiallinen tehtävä on
+ainoa, jolla on minkäänlaista merkitystä. Suhteessa siihen ovat kaikki
+muut taidot vain leikintekoa. Mitä hyödyttää ulkonaisten asioiden
+hankkiminen, kun voimme itsessämme saavuttaa sen, mikä on ikuista ja
+todellista.
+
+"Näissä taulukoissa olevat vertauskuvat ovat kokonaan hengellä
+käsitettävät. Jotta sen ymmärtäisit, tahdon sinulle selittää, että
+jokaisella okkultisella vertauskuvalla on kolmenlainen merkitys.
+Ensimmäinen on ulkonainen ja sen ymmärtää helposti. Toinen on sisäinen
+tai salattu merkitys, jonka voi älyllisesti saada selville. Kolmas,
+syvin ja salaperäisin merkitys on henkinen ja sitä ei voi selittää,
+vaan on se käytännöllisesti koettava hengen kautta.
+
+"Kun luku kolme ilmenee yhdestä ja seitsemän kasvaa kolmesta, -- kun
+kolmesta luvusta tai kirjaimesta saadaan neljä yhdistelmää, jotka
+alkuperäisen kolmen kanssa muodostavat seitsemän, niin jokaisella
+vertauskuvalla ei ole ainoastaan kolme, vaan seitsemän eri selitystä.
+Sinua ei ensinkään hyödyttäisi, jos selittäisin sinulle näiden
+vertauskuvien erilaiset merkitykset, sillä sellaiset selitykset eivät
+olisi todellista tietoa, vaan aivojesi täyttämistä toisten tiedoilla.
+Itse on ihminen. Vain se, minkä hän omien kokemustensa kautta
+saavuttaa, on hänen omaansa, ei mikään muu.
+
+"Ollessani vielä teidän maailmanne asukas, taistelin monta kovaa
+ottelua lääketieteen ja teologian tohtoreitten kanssa. Huomasin
+tavallisesti, että kuta oppineemmat tohtorinne olivat, sitä enemmän
+olivat he kadottaneet järkensä. Täällä elän rauhassa, enkä välitä
+paljoakaan väittelyistänne ja arvosteluistanne, mutta kun sopivassa
+tilaisuudessa luon katseeni maailmaan, huomaan, ettei se vielä ole
+muuttunut parempaan päin."
+
+"Täytyyhän sinun kuitenkin myöntää", vastustin minä, "että tiede
+noitten suurten aikojen jälkeen on tehnyt suuria edistysaskeleita."
+
+"Varmaa on kyllä, että se toisissa asioissa on mennyt eteenpäin, mutta
+on taas toisissa mennyt taaksepäin", sanoi hän. "Se on tehnyt paljon
+keksintöjä lisätäkseen ruumiillista mukavuutta ja tyydyttääkseen
+ihmisten haluja. Mutta sitä mukaa kuin niitä on tyydytetty, ovat ne
+lisääntyneet ja uusia tarpeita on hankittu. Monet hyödylliset keksinnöt
+ovatkin tehty 'uskottavimpien auktoriteettien' uhalla, eikä heidän
+avullaan. Mutta mitä kaikki nämä keksinnöt merkitsevät, kun ihmisten
+henkinen hyvä on kysymyksessä? Ne edistävät fyysillisen ruumiin
+mukavuutta ja niiden hyödyllisyys lakkaa, kun tämä muoto on lakannut
+olemasta. Nämä keksinnöt olisivat kyllä sinänsä hyviä, jos eivät
+ihmiset käyttäisi kaiken aikansa niiden nauttimisessa ja sen kautta
+jättäisivät huolehtimatta metallien jalostamisesta. Niiden kestävyys on
+paljon pitempiaikainen kun ruumiin muodon.
+
+"Useimmat hyödylliset keksintönne olisivat aivan tarpeettomia, jos
+ihmiset olisivat sielultaan kehittyneempiä. Paljon paremmat keksinnöt
+olisivat tehneet ne mitättömiksi, samoin kuin ruuti ja kanuunat ajoivat
+tieltään nuolen ja jousen. Olette sangen ylpeitä rautateistänne ja
+sähkösanomalaitoksestanne, mutta mitä ne hyödyttävät ihmisiä, jotka
+ajatuksen nopeudella voivat liikkua paikasta toiseen kuinka kauas
+tahansa. Opettakaa luonnon elementtejä asettumaan tieteen vaunujen
+eteen, niin nousette ilmaan kuin kotka ja liitelette sen halki."
+
+"Olisin onnellinen, jos voisit minulle näyttää, kuinka ihminen
+ajatuksen nopeudella voi liikkua paikasta toiseen", huudahdin. "Minusta
+tuntuu ihmisruumiin paino voittamattomalta esteeltä."
+
+"Hengessä uudestisyntyneen ihmisen ei tarvitsekaan ottaa mukaansa tuota
+raskasta ruumista", vastasi Teodorus. "Mitä tai kuka on ihminen? Onko
+hän puoleksi eläimellinen elimistö, joka syö, juo ja kävelee ja joka
+käyttää melkein puolet elämästään nukkumiseen, -- tuo luiden ja
+jänteiden, veren ja herkkien hermojen massa, joka estää hengen vapaata
+liikkumista, joka on itseensä kahlehdittu tai onko ihminen tuo
+näkymätön olento, joka ajattelee, tuntee ja tietää olevansa olemassa?"
+
+"Epäilemättä on ihmisen ajatteleva minuus itse ihminen."
+
+"Jos sen myönnät, niin täytyy sinun myöskin myöntää ihmisen itsensä
+olevan siellä, missä hän ajattelee olevansa ja tekee havaintojaan,
+toisin sanoen siellä, missä hänen tajuntansa on. Ajatteleminen on
+hengen, eikä fyysillisen ruumiin omistama kyky. Kaikkialla, missä
+henkemme tätä kykyään käyttää, oleskelee todellinen itsemme. Jos ei
+fyysillinen ruumiimme olekaan mukana, niin mitä tarvitsemme siitä
+huolehtia. Ajatteleminen on hengen kyky ja henki on kaikkiallinen. --
+Kun opimme ajattelemaan fyysillisistä aivoistamme riippumatta, niin
+voimme tätä kykyämme käyttää kaikkialla maailmankaikkeudessa ottamatta
+mukaan fyysillistä ruumistamme.
+
+"Elämä, tunne ja tajunta eivät ole ruumiin ominaisuuksia, ne ovat
+näkymättömän, mutta todellisen ihmisen toimintoja ja kun hän kerran on
+oppinut tuntemaan todellisen olemuksensa ja omat voimansa, niin voi hän
+kiinnittää tajuntansa mihinkä paikkaan tahansa tällä planeetalla."
+
+"Nämä aatteet ovat niin valtavia, etten niitä vielä kylläksi käsitä,
+mutta pelkään, että tiedemiehet, jotka eivät tahdo nousta yläpuolelle
+itse luomaansa järjestelmää, eivät koskaan tule niitä tunnustamaan."
+
+"Niin on", sanoi adepti. "Nykyisen sukupolven oppineet eivät niitä
+ymmärrä ja tunnusta, mutta tulevaisuudessa tulevat ne käsitettäviksi
+kaikille, jotka eivät ole oppineita ainoastaan ruumiissa, vaan myöskin
+sydämessä. Meidän älyllisen vuosisatamme aikana ovat useimmat älylliset
+ihmiset keskittäneet tajuntansa aivojen sisäpuolelle ja elävät
+niinmuodoin vain talonsa yläkerrassa. Mutta aivot eivät muodosta
+tärkeintä osaa talossa, jossa ihminen asuu. Elämän keskus on sydän ja
+jos ei tajunta keskity elämän keskuspaikkaan, niin eroittuu se elämästä
+ja lakkaa lopulta kokonaan olemasta. Kehoittakaa niitä, jotka tahtovat
+kehittää intuitsiooniaan, ajattelemaan sydämellä, eikä vain tutkimaan
+aivoillaan. Kehoittakaa heitä päivä päivältä laskemaan ajatuskykynsä
+elämän keskukseen, sydämeen, kunnes koko heidän tajuntansa siihen
+keskittyy. Ensin näkevät he kaiken pimeytenä, mutta jos he jatkavat
+kokeitaan, tulevat he pian näkemään keskipisteessä valon, valon, joka
+hengen valaisee. Tämä sammuttamaton valo lähettää säteensä tähtiin asti
+ja siinä heijastuvat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.
+
+"Luonnon suurimpia salaisuuksia ei ensinkään ole vaikea käsittää, jos
+vain mieluummin katselemme niitä, kuin omia harhakuviamme. Korkeimmat
+aatteet ovat helppoja ymmärtää, jos vain tahdomme niitä ymmärtää,
+emmekä jää pitämään kiinni omista luomistamme. Ihmisen mieli on kuin
+peili. Siinä heijastuvat maailmanhengessä leijailevat aatteet, kuin
+hiljaisessa järvessä, joka uskollisesti kuvastaa yläpuolellaan
+leijailevia pilviä. Kun järven pintaa kosketetaan, vääristyvät kuvat.
+Ja kun vesi sekoitetaan, häviävät ne kokonaan. Mutta yhtä vähän kuin
+saituri, joka koko elämänsä ajan on aarteitaan tarkannut ja suojellut,
+niistä luopuisi, yhtä vähän voimme odottaa nykyajan tiedemiehen tai
+filosofin luopuvan omista ajatustavoistaan. Luen sydämestäsi halun
+perustaa tosijärkevä seura. Varotan sinut kuitenkin sitä varten
+kääntymästä oppineitten puoleen, sillä jos sen teet, valitset
+huonoimman keinon aatteesi toteuttamiseksi ja voit olla varma sen
+epäonnistumisesta."
+
+"Tunnustan jo asiaa ajatelleeni ja etsineeni keinoja sen
+toteuttamiseksi. Tahtoisin perustaa seuran tai koulun, jossa
+täydellisyyteen pyrkijät voisivat käyttää voimansa hyödyllisten ja
+kestävien asioiden saavuttamiseksi olematta pakoitettuja maailman
+harhakuvia seuraamaan. Olen hengessäni jo hakenut paikkaa, missä
+sellaisen seuran jäsenet voisivat elää sisäistä hengen elämää.
+Tahtoisin mielelläni perustaa teosofisen luostarin, jossa samoin kuin
+tekin, voisimme luonnon suuruuden, ylevyyden ja hiljaisuuden
+ympäröiminä pyrkiä adeptiuden tielle paeten nykyaikaisen
+yhteiskuntaelämän orjuutta. Mutta mielestäni tuntuu aivan mahdottomalta
+valita jäsenemme tietämättömien ja sivistymättömien joukosta."
+
+"Etsi niitä puhtaitten ja hyveellisten joukosta", vastasi Teodorus.
+"Valitse sellaisia, joita ei pimitä ennakkoluulot ja ennakkoarvostelut.
+Opeta heitä kehittämään henkistä havaintokykyään ja pian on ympärilläsi
+maailman valistunein seura. Se, mitä nykyään sanotaan oppineisuudeksi
+ja sivistykseksi, on vain tulosta hyödyttömästä, pintapuolisesta
+tiedosta. Ihmisten on pakko sitä hankkia, koska he eivät osaa kehittää
+henkisiä kykyjään. Jos tätä viimeksimainittua työtapaa käytettäisiin ja
+harjoitettaisiin, niin pian astuisi todellinen tieto pelkän
+oppineisuuden, varmuus epäselvyyden, vakaumus epäilyksen, todellinen
+luottamus epävarman toiveen sijalle. Jos jokainen kuvittelemasi
+luostarin asujain olisi vailla itserakkautta ja ilman omia mielikuvia,
+vaan päinvastoin jokainen olisi elävä peili, johon jumalallinen viisaus
+ilman vääristelyä voisi kuvastua, niin olisi luostarisi koko maailman
+suurin kaunistus. Sellainen henkisen älyn keskus loistaisi henkisellä
+taivaalla kuin ensiluokan aurinko. Yksi ainoa sellainen keskus
+riittäisi valaisemaan maailmaa viisaudellaan ja sen henkiset säteet
+loistaisivat kiertotähtemme äärimmäisille rajoille asti."
+
+"Mikä sitten estää perustamasta tällaista älyn keskusta", kysyin minä.
+
+"Ei muu kuin ihmisten epätäydellisyys", vastasi adepti. "On kaksi
+lähdettä, joista nämä esteet nousevat itsetuntemukseen ja
+kuolemattomuuteen pyrkivien tielle. Toiset esteet tulevat sisäisestä
+ihmisestä itsestään, toiset ulkonaisen elämän olosuhteista. Sisäiset
+esteet aiheutuvat kootuista tieteellisistä ja teologisista
+mielipiteistä ja elävistä elementaalivoimista, jotka toimivat ihmisen
+eläimellisessä olemuspuolessa. Kun ulkonaiset vaikutukset ravitsevat ja
+voimistuttavat niitä, niin rumistuvat ne mitä erilaisimmilla tavoilla.
+Ne ilmentävät eläimellisiä haluja ja älyllisiin saavutuksiin yhtyneinä
+muodostavat ne sen vaarallisen rikosten luokan, johon luetaan
+kunnianhimo, turhamaisuus, ahneus, kärsimättömyys, oman hyödyn
+etsiminen j.n.e. Kukin tällainen eläimellinen aines tai elementaali voi
+kehittyä melkein älylliseksi, vaikkakin järkeä vailla olevaksi
+olemukseksi, kunnes sellaiset lopuksi muodostavat ihmisen todellisen
+minän. Maailma on tuollaisia älyllisiä tai puoleksi älyllisiä
+ihmismuodoissa eläviä elementaaleja täynnä, -- ihmisiä, joiden järki on
+enemmän tai vähemmän kumautettu. Tapaat niitä joka päivä kadulla,
+saarnatuoleissa, tuomioistuimilla, oppisaleissa ja markkinapaikoilla.
+Ihmisen pääpyrkimyksenä tulisi olla pitää henkensä valtakunta vapaana
+moisista tunkeilijoista, jotta viisauden kuningas voisi siellä
+häiritsemättä hallita. Hänen velvollisuutensa olisi ryhtyä
+herkulestaisteluun näitä eläimiä ja älyllisiä elementaaleja vastaan,
+niin että niistä tulisi kuninkaan palvelijoita, ei hänen käskijöitään.
+Voimmeko sen tehdä, kun kaikki voimamme alati ovat suunnatut
+ulkonaiselle tasolle, kun emme koskaan ole rauhassa omassa talossamme,
+kun elämän harhakuvat meitä aina kahlehtivat? Voimmeko sen tehdä, kun
+aina kiinnymme aistinnautintojen etsimiseen tai niin sanottuihin
+älyllisiin pyrkimyksiin, jotka kohdistuvat ulkonaisten asioiden
+tietämiseen, mutta eivät välitä omaa itseä koskevan tiedon
+hankkimisesta? Voimmeko edes toivoa kykenevämme kokoamaan voimia
+sisäisimpään keskipisteeseen ja niitä sieltä käsin käyttämään, kun aina
+lähetämme ne ulos kehän ulkorajaa kohti? Voimmeko samalla kertaa
+tuhlata ja koota voimia?
+
+"Voiman, joka voisi kehittyä voimakkaaksi keskuksessa, täytyy olla
+keskukseen suunnattu, sillä vain vastustuksen kautta voidaan sitä koota
+ja voimistaa. Kuningas, joka lähtee valtakunnastaan ja jättää sen
+suojelusta vaille, löytää palatessaan toisia hallitsijan paikalla.
+Tullaksemme luonnon herroiksi, täytyy meidän taistella omat
+taistelumme, emmekä saa odottaa, että luonto taistelisi meidän
+puolestamme. Kuta enemmän sielun kanavien kautta tulevat kiusaukset
+saattavat ihmiselimistön eläimelliset ainekset elämään ja toimimaan,
+sitä kuumemmaksi käy taistelu, ja sitä voimakkaammaksi tulee myöskin
+voitokkaasti vastustavan ihmisen tahto. Tämä on se taistelu, jonka
+suuri Gautama Buddha taisteli ja voitti viisauden bodhipuun alla
+istuessaan.
+
+"Annan sinulle järkevän ja tieteellisen selityksen kehityksen
+merkityksestä ja henkisestä myötätunnosta. Ja jotta et luulisi minun
+ilmoittavan vihkimättömiltä peitettyjä salaisuuksia, kehoitan sinua
+tutustumaan suuren kreikkalaisen filosofin Plotinuksen kirjoihin,
+joissa hän esitti samoja salaisuuksia jo vuosisatoja sitten.
+
+"Plotinuksen mukaan ei mikään ilmiö ole 'todellisuus', vaan kaikki
+maailmankaikkeuden ilmiöt ovat harhakuvia, joita sisäinen todellisuus
+on toiminnan kautta luonut. Ihminen ei voi nähdä omia kasvojaan ilman
+peiliä. Yhtä vähän voi todellisuus herättyään unestaan pitkän Pralayn
+jälkeen nähdä itseään ilman peilin apua. Mutta mikään muu substanssi
+kuin se, mikä kuuluu todelliselle, ei voi olla peilinämme. Sentähden
+astuu todellinen ikäänkuin ulos omasta keskipisteestään ja katselee
+itseään. Siten syntyy älynvoima, jonka kautta todellinen näkee ne
+kuvat, mitkä heijastuvat sen omassa aineessa. Ja tämä voima, joka
+suuntautuu keskipisteestä kehään päin, sanotaan hengeksi tai tahdoksi.
+Sama toiminta tapahtuu, jos ihminen keskityksen kautta suuntaa
+ajatuksensa kohti omaa tajunnankeskustaan, joka on sydämessä ja siten
+koettaa nähdä, mitä hänen sisässään tapahtuu. Tämä keskihakuinen voima
+kohtaa vastustusta keskuksessa, palaten takaisin keskipakoisena
+voimana. Näin syntynyt keskipakoinen voima on sitten yhdyssiteenä
+keskuksen ja kehän, hengen ja aineen, luojan ja luotujen, jumalan ja
+luonnon välillä tai millä nimillä näitä asioita tahtonet merkitä.
+
+"Jos suuntaat henkesi voiman sisäänpäin keskustaa kohden, etkä keskitä
+sitä ulkonaisiin aistillisiin asioihin, niin vastustus, jonka se
+keskuksessa tapaa, aiheuttaa sysäyksen takaisin päin. Kuta voimakkaampi
+on käyttämäsi keskihakuinen voima, sitä voimakkaampi on täten
+syntynyt keskipakoinen voima, toisin sanoen, sitä voimakkaampi on
+sielusi. Sielun voimistuessa muuttuu näkymätön, mutta kuitenkin
+aineellinen substanssi, joka läpäisee näkyvän fyysillisen ruumiisi,
+korkeammanlajiseksi aineeksi. Siten sinä vähitellen voit tulla kokonaan
+sieluksi, ilman karkeata fyysillistä ruumista. Mutta jo kauan ennen sen
+ajan täyttymistä, voit sielusi voimalla vaikuttaa aineessasi."
+
+Huomautin Teodorukselle, että nämä aatteet olivat liian suuria ja liian
+uusia, jotta heti voisin ne käsittää, mutta lupasin painaa ne mieleeni.
+
+"Se on oikein", vastasi adepti. "Ja pidän siitä huolta, että ne todella
+jäävät mieleesi."
+
+"Jos Plotinuksen opit pitävät paikkansa", sanoin minä, "niin ovat
+epäilemättä useimmat henkiset ajattelijamme harhateillä, sillä he
+uhraavat koko elämänsä ulkonaisten asioitten tutkimiseen ja välittävät
+hyvin vähän siitä, mikä heissä itsessään tapahtuu."
+
+"Siksi he häviävätkin harhakuvineen", vastasi adepti. "Oppineille olisi
+ehkä parempi, jos he tietäisivät hiukan vähemmin tieteellisistä
+teorioista ja sensijaan hankkisivat enemmän käytännöllistä tietoa
+itsestään. Olisi parempi, jos heillä olisi vähemmän terävää järkeilyä
+päässään ja enemmän henkistä voimaa. Jos esimerkiksi se aika ja ne
+voimat, joita tuhlataan afrikalaisten apinoiden tapojen tutkimiseen,
+käytettäisiin henkisen selvänäköisyyden hankkimiseen, niin olisi se
+heille parempi. Jos he koettaisivat hankkia itselleen kykyä parantamaan
+sairaita käsien päälle panemisella, eivätkä myrkyttäisi ihmisiä
+ruiskuttamalla heihin vahingollisia aineksia, niin tekisivät he paljon
+hyvää ihmiskunnalle. Tuhannet ihmiset työskentelevät ahkerasti koko
+ikänsä saamatta kuitenkaan mitään hyödyllistä aikaan. Samoin tuhannet
+ihmiset työskentelevät sekä henkisesti että koneellisesti tehtävissä,
+jotka mieluummin saisivat olla suorittamatta. Paljon useammat ihmiset
+työskentelevät vahingoittaakseen ja hävittääkseen ihmisten
+terveydentilaa, kuin tauteja parantaakseen. Useammat levittävät
+harhaoppeja kuin opettavat totuutta. Useammat hakevat sellaista, mistä
+ei ole hyötyä, kuin sellaista, jolla on tosi arvoa. He elävät
+äärimmäisyyksien vallassa ja katoavat niiden kanssa. He etsivät kultaa
+ja kulta jää jälelle heidän kuollessaan.
+
+"Esteet, joita ulkomaailman olosuhteet asettavat tiellenne ovat niin
+läheisessä yhteydessä sisäisten esteitten kanssa, että niitä ei käy
+hyvin eroittaminen. Ulkonaiset kiusaukset herättävät sisäisiä haluja ja
+sisäiset halut taasen vaativat ulkonaisia keinoja tyydytystä
+saadakseen. Ihmisten joukossa on tuhansia, joilla ei ole kylläksi
+voimaa jättämään turhan seurustelun, naurettavat tottumukset ja
+narrimaiset käytöstavat, joista he sisäisesti kuitenkin ovat kasvaneet
+pois ja joita he inhoavat. He alistuvat niihin, koska ne ovat
+muotihulluuksia ja tapoja, joita vastaan sotiminen olisi sovinnaisuuden
+kannalta rikos.
+
+"En usko ihmisluonnon siveelliseen pahennukseen. Tiedän kyllä, että
+ihmisen eläimelliset olemuspuolet vaistomaisen itsesäilytysvaiston
+kiihoittamina nousevat vastustamaan hänen korkeampien olemuspuoltensa
+kehitystä. Ne tuntevat, että korkeamman syntyminen aiheuttaa alemman
+kuoleman. Mutta tiedän myöskin, että jokaisessa ihmisolennossa piilee
+hyvän voima, joka voi kehittyä, jos harkitaan sille vaadittavat
+olosuhteet. Ihmisessä on sekä korkeampia että alempia aineksia
+ja itsestämme riippuu, mitä tahdomme itsessämme kehittää.
+Kirsikansiemenestä ei voi kasvaa muuta kuin kirsikkapuu, ohdakkeen
+siemenestä vain ohdake, mutta ihminen on voimien yhtymä, josta
+kaikenlaisia siemeniä voi kasvaa. Siitä voi kasvaa sika tai tiikeri,
+enkeli tai perkele, viisas tai hullu oman mielen mukaan.
+
+"Alituinen ajometsästys kullan, mukavuuden ja huvitusten hankkimiseksi
+vaikka jo kaiken tarpeemme omistamme, on nykyisen sivistyksen
+luonteenominaisuus. Mutta se ei välttämättä merkitse, että ihmiset
+ovat ahneita ja rikoksellisia tai että he elävät siveellisessä
+alennustilassa. Kaikki tämä aiheutuu pikemmin fyysillisellä tasolla
+ilmenevistä sysäyksistä. Ihminen tietää vaistomaisesti, ettei hän,
+olkoon hän sitten kuinka rikas tai kuuluisa tahansa, ole saavuttanut
+sitä tilaa, jossa hän olisi täysin vapaa ja johonka hän tahtoisi
+pysähtyä. Hän tuntee, että hänen on johonkin pyrittävä, mutta ei tiedä
+mihin. Koska ei hän tunne korkeampaa elämää, koettaa hän hankkia
+itselleen alemman elämän tarjoamaa hyvää. Siten tuhlaa hän voimansa
+turhaan. Hän on kuin perhonen tai korento, joka on pudonnut järveen ja
+turhaan koettaa pelastua uppoamasta uimalla pois rannasta, koska hän ei
+tiedä, missä pelastus on löydettävissä. Ihmisen suurin kirous on
+tietämättömyys omasta todellisesta luonnostaan ja lopullisesta
+päämäärästään. Jokaisen ihmisen pääpyrkimyksenä siis tulisi olla tuon
+tietämättömyyden voittaminen.
+
+"Mutta on valitettavasti totta, että tietämättömyys ja itserakkaus ovat
+läheisesti toisiinsa yhdistetyt.
+
+"Jos ihminen, joka jo tietää hiukan enemmän oman luontonsa
+vaatimuksista, käyttää kaiken voimansa korkeampaan tilaan pyrkiäkseen,
+-- jos hän uskoo omaan rohkeuteensa ja riistäytyy irti tapojen
+kahleista, niin ei hän saisi rauhassa elää omassa seurakunnassaan. Ja
+jos hän muuttaisi toiseen, kohtaisi häntä siellä sama vihamielisyys.
+Hän joutuisi tekemisiin ihmisten kanssa, jotka vihaavat valoa, koska he
+ovat pimeydessä kasvaneet. He käsittäisivät häntä väärin, he
+epäilisivät hänen vaikuttimiaan ja vainoaisivat häntä. Ja voi häntä,
+jos hänellä on joitakin inhimillisiä heikkouksia, joihin
+siveyssaarnaajat voivat iskeä myrkkyhampaansa. Siellä, missä pimeys
+asuu, siellä inhotaan valoa. Sinne, minne tietämätön ihminen astuu,
+kokoontuvat hänen ympärilleen nöyrinä palvelijoina kateus, epäluulo,
+pelko ja muut paholaiset.
+
+"Mutta se, mitä ei yksi ihminen ponnistuksillaan jaksa saavuttaa,
+voidaan monen yhteisillä ponnistuksilla voittaa. Tämä laki näyttää
+vallitsevan kaikkialla luonnossa. Kun vaadittava määrä ihmisiä vain
+uskaltaisi vetäytyä pois maailman narrinäyttämöltä ja kieltäytyisivät
+sen hullutuksista elääkseen sopusoinnussa toistensa kanssa, niin
+olisivat he yhtyneinä kyllin voimakkaita vastustamaan tapahirviön
+hyökkäyksiä. Paikoilleen jäädessään he ehkä joutuisivat sen valtaan.
+
+"Samoin kuin nyt oli ennenkin ihmisiä, jotka tiesivät korkeamman ja
+sisäisemmän elämän olemassaolosta ja koettivat pyrkiä voittamaan
+kaipaamansa henkisen elämän edellytyksiä. Sellaisia ihmisiä ei ollut
+ainoastaan kristillisissä maissa, vaan myöskin pakanoiden joukossa.
+Tuhansien vuosien aikana on ollut pyhättöjä, loosheja, järjestöjä,
+luostareita, hartaushuoneita ja erakkomajoja ja niihin ovat ihmiset
+paenneet voidakseen häiritsemättä elää korkeampaa elämää turvassa
+ulkomaailman hyökkäyksiltä. Heidän alkuperäinen tarkoituksensa oli
+epäilemättä kunnioitettava. Vaikkakin monet tuollaiset yhdyskunnat
+kadottivat arvonsa ja alkuperäisen luonteensa, kun ne eivät pysyneet
+jalojen ja raskaitten toimien työpajoina, vaan tulivat laiskuuden ja
+joutilaisuuden pesäpaikoiksi, niin ei se riippunut alkuperäisestä
+periaatteesta, vaan siitä, että ihmiset olivat kadottaneet tietonsa
+ihmisen todellisesta luonnosta, hänen voimistaan ja päämäärästään.
+
+"Tällainen alennustila levisi erikoisesti Euroopassa keskiajalla
+ja sen jälkeen, jolloin luostareissa elettiin sangen paheellista ja
+ylellistä elämää. Siihen aikaan ei niissä välitetty mitään korkeamman
+elämän edellytyksistä, vaan muodostuivat ne laiskottelijoiden ja
+teeskentelijöiden pesäpaikoiksi. Niistä ei enää levinnyt siunausta
+maahan, vaan niistä tuli maan vaiva. Ne ryöstivät rikkaita ja köyhiltä
+imivät ne kuin vampyyrit viimeisen veritilkan. Niin jatkui, kunnes
+rikosten malja oli täysi.
+
+"Europassa on vielä paljon luostareita ja Amerikassa kasvaa niiden
+lukumäärä. Materialisti katselee niitä syrjäsilmällä, mutta
+ennakkoluuloton tarkastelija myöntää, että ne tekevät paljon hyvää.
+Toiset ovat perustaneet kouluja, toiset sairashuoneita ja ennen kaikkea
+ovat armeliaisuussisaret voittamattomia sairaanhoitajattaria. Monet
+palvelevat siten jaloa aatetta ja tekevät ihmiskunnalle paljon hyvää.
+Mutta niiden hyödyllisyys voisi olla tuhatkertainen, jos henkisen
+tiedon valo, pyhä henki, jota he rukoilevat, astuisi alas heidän
+luokseen.
+
+"Jos uskonnolliset yhdyskunnat kykenisivät kehittämään todellista
+henkisyyttä ja niiden joukossa olisi todella uudestisyntyneitä ihmisiä,
+niin voisimme niissä nähdä henkisten voimien vuodatusta. Harjoittavatko
+meidän luostariemme asujamet tietoisesti henkisiä voimia? Voivatko he
+tietoisesti parantaa sairaita kätten päällepanemisella? Ovatko heidän
+sisäiset aistimensa kyllin avautuneita näkemään ja kuulemaan,
+muistamaan, haistamaan ja tuntemaan asioita, jotka ovat keskitason
+ihmisen aisteille havaitsemattomia? Voivatko he varmuudella puhua
+tulevista tapahtumista paitsi loogillisten johtopäätöksien avulla? Mitä
+he itse asiassa tietävät vaatimuksista, joita tarvitaan korkeampaan
+tajunnantilaan pääsemiseksi? Mitä he tietävät keinoista, joiden avulla
+saavutetaan adeptius ja tietoinen tulevainen olotila? Mitä tietävät
+munkkimme ja nunnamme ihmissielun rakenteesta ja erittäinkin niistä
+sieluista, jotka ovat heidän huoleensa uskotut? Mitä kokemuksia heillä
+on siitä korkeasta tilasta, jota sanotaan Samadhiksi? Jos heidän
+joukossaan sattuu joku olemaan, joka voi kokea transsitilaa tai joka
+painostaan huolimatta saattaa nousta ilmaan tai jonka kautta jokin
+okkultinen ilmiö saattaa tapahtua, niin tietävätkö he silloin, mitkä
+syyt aiheuttavat mainitut tulokset tai pitävätkö he noita tapauksia
+selittämättöminä ja yliluonnollisina? Eivätkö he pidä pyhimyksinä
+ihmisiä, jotka tuollaiseen kykenevät?
+
+"Heidän ei auta luulotella, että sellaiset ihmiset voivat jakaa muille
+syntien anteeksiantoa, sillä sitä ei voida todistaa. Kun ei heillä
+itsellään ole henkisiä voimia, eivät he niitä myöskään voi toisille
+jakaa. Ja jos he sellaisia voimia ovat antavinaan toisille, niin
+missä ovat vaikutukset? Tulevatko tietämättömät viisaiksi, kun he
+ovat vedellä kastetut? Saavatko he uskon, jotka ovat kokeneet
+konfirmatsioniseremonian? Tuleeko syntinen viattomaksi, kun synnin
+taakka anteeksiannon kautta on nostettu hänen omaltatunnoltaan?
+Voivatko he ulkonaisten seremoniojen kautta saada sisäisen olemuspuolen
+kasvamaan? Tuleeko se, joka eläimenä astuu kirkkoon, myöskin eläimenä
+sieltä pois?
+
+"Nämä ovat turhia kysymyksiä, enkä tahdo, että ymmärtäisit minua väärin
+ja luulisit minun epäilevän uskonnollisten yhteiskuntiemme ja
+luostariemme asujainten vaikuttimia. Tunnen useita heistä
+personallisesti ja olen huomannut heidän olevan hyviä ja hyväntahtoisia
+ihmisiä. Mutta kaiken sen hyvän, minkä he tekevät, voisivat he tehdä
+yhtä hyvin ja paljon paremminkin, jos he olisivat tutkineet
+sieluelimistöään ja sen toimintaa. Silloin he tietoisesti kykenisivät
+kehittämään noita korkeampia kykyjä, jotka tiedottomasti ovat
+kehittyneet muutamissa jäsenissä ja jotka tuon odottamattoman ja
+luonnottoman kehityksen johdosta ovat saaneet ihmeittentekijäin tai
+pyhimysten nimen.
+
+"Kuinka sellainen ihminen voi olla henkinen johtaja, jolla ei ole
+henkisiä voimia ja joka ei edes tiedä niiden olemassaolosta? Mitä
+sanoisit kirurgista, joka ei tuntisi anatomiaa, -- mitä lääkäristä,
+joka ei potilastaan tuntisi, -- mitä sokeasta maalarista, kuurosta
+soittoniekasta, huonopäisestä matematikosta? Mitä siis on ajateltava
+sielunlääkäristä, joka ei mitään tiedä sielusta ja sen ominaisuuksista?
+Eikö meillä ole syytä sellaisen lääkärin taitoa epäillä?
+
+"Jos luostarien ja uskonnollisten yhdyskuntien jäsenet käyttäisivät
+aikansa ja voimansa hankkiakseen itsetuntemusta sekä ihmisen todellisen
+rakenteen tutkimiseen ja henkisten voimien voittamiseen, niin heidän
+käyttökelpoisuutensa kasvaisi aivan äärettömiin. Ei enää olisi
+tarpeellista hoitaa sairaita, sillä he voisivat niitä parantaa käsien
+päällepanemisella. He eivät enää tarvitseisi kastaa ihmisiä vedellä,
+sillä he voisivat vuodattaa pyhyyden henkeä heidän päälleen. He eivät
+enää tarvitseisi rippiä, sillä he voisivat syntisen ajatukset lukea.
+Eivätkö he paremmin voisi täyttää velvollisuuksiaan, jos he olisivat
+viisaita, kuin tietämättöminä ollen? Eikö olisi parempi, jos heillä
+itse olisi kykyä tehdä se, mitä he odottavat rukoustensa tuloksena
+tuntemattomalta voimalta? Kun joukko saa kuulla, että jossakin
+luostarissa on ihmeittentekijä tai pyhimys, niin eikö se kiiruhda sinne
+saamaan hänen siunaustaan? Minkälainen maine olisikaan silloin
+sellaisella yhdyskunnalla, jonka kaikki jäsenet olisivat pyhimyksiä,
+ihmeittentekijöitä, joiden voimaa ei epäiltäisi?
+
+"Mutta kuinka voivat munkit ja nunnat hankkia sellaisia kykyjä? Kuinka
+voisivat he kyetä sellaisiin tutkimuksiin? Sanotaan olevan kymmenen
+kertaa vaikeamman voittaa vanha erehdys, kuin löytää totuus ja siinä
+onkin vaikeus? Sivu, joka on täyteen kirjoitettu, on ensin pyyhittävä
+tyhjäksi, ennenkuin sille voidaan uutta kirjoittaa. Heidän täytyy tulla
+lapsiksi voidakseen astua oman sielunsa sisällä olevaan valtakuntaan.
+Ensin täytyy heidän raivata pois se kuona, joka aikojen kuluessa on
+temppelin etuhuoneeseen kokoontunut, väärä oppi ja taikausko, --
+kuolleet muodot, joista henki on kaikonnut. Pitkinä tietämättömyyden
+aikoina on tuo kuona kasaantunut ja on ajan mukana saanut arvon. Nunnat
+ja munkit polvillaan kumartavat lähetessään tuota rikkaläjää, mutta
+eivät uskalla sitä hävittää. Viisaiksi tullakseen pitäisi heidän ensin
+oppia tuntemaan omien oppiensa, vertauskuviensa ja kirjojensa
+aatteellinen merkitys, joista he nyt vain tuntevat ulkonaisen muodon ja
+kuolleet kirjaimet. Heidän olisi pakko perustaa siveysoppinsa ihmisen
+jumalalliseen olemuspuoleen eikä itsekkäisiin toivomuksiin päästä
+pyhyyden tielle rangaistuksen pelosta.
+
+"Joskus tulevaisuudessa saavuttavat ihmiset tämän tilan, mutta ei
+vielä. Vuosisatoja tulee vielä kulumaan, ennenkuin totuudenauringon
+valo pääsee läpäisemään sen tiheän harson, joka verhoaa ihmisten
+mielet. Katso jääkenttiä, jotka peninkulmittain peittävät vuorien
+seinämät. Ne leviävät laaksoon asti usein sadan jalan paksuisina
+jääkuorina, vuosisatojen kuluessa kokoontuneina. Railoja ja rotkoja on
+siellä täällä ja kun ihminen joskus putoaa tuollaiseen kuiluun, voidaan
+hänen jäännöksensä löytää vuosien kuluttua jäävuoren juurelta.
+
+"Vaihtelu, ikuinen vaihtelu saa kaiken kehityksen aikaan luonnossa.
+Jähmettyneimmissä ja puhdasoppisimmissakin uskonnonjärjestelmissä,
+pimitetyimmissä ja tietämättömimmissäkin sydämissä ja aivoissa tapahtuu
+alati jatkuva muuttuminen. Opit, joita keskiajan saarnastuoleilta ja
+oppi-istuimilta levitettiin, ovat suureksi osaksi haihtuneet. Perkeleen
+suuruus on niin kutistunut, että ihmiset tuskin ollenkaan enää häntä
+pelkäävät ja samassa määrässä kuin pappisvalta on pienennyt, on
+jumalkäsite suurentunut.
+
+"Pitääkö edistysmielisen maailman odottaa, kunnes laillisesti
+virkaanasetetut totuudenvartijat ymmärtävät sen aarteen todellisen
+arvon, jota he vartioivat? Pitääkö meidän odottaa, kunnes he ovat
+puhdistaneet jalokiven kuoresta, jonka he vuosisatoja ovat antaneet
+olla paikoillaan. Sanantuojat kaukaisesta idästä, jossa viisauden
+aurinko on noussut, ovat kantaneet meille kallisarvoisia helmiä ja
+puhdasta juoksevaa kultaa.
+
+"Miksikä pitäisi niiden, jotka näkevät aamuruskon sarastavan, peittää
+silmänsä ja odottaa, kunnes sokeat ilmoittavat auringon nousseen
+vuorten takaa? Eivätkö valaistuksen saaneet ihmiset voisi perustaa
+yhdyskuntia, joilla olisi kaikki oikeauskoisten luostarien edut, mutta
+ei niiden varjopuolia. Eivätkö he voisi perustaa puutarhaa, jossa
+viisauden jumalallinen lotuskukka kasvaisi ja voisi aukaista lehtensä
+taikauskon rikkaruohon sen kasvua ehkäisemättä? Sellaisessa paikassa
+voisi sielu hengittää puhdasta henkistä ilmaa, jota ei tietämättömyyden
+myrkkykukan tuoksu pilaisi. Se saisi kasvaa taikauskon häiritsevän
+vaikutuksen estämättä. Siellä kasvaisi elämänpuu tiedonpuun juuresta ja
+levittäisi oksiaan totuuden näkymättömään valtakuntaan. Sen hedelmät
+tekisivät kuolemattomiksi kaikki, jotka niitä maistaisivat."
+
+"Mutta sellainen laitos tarvitseisi opettajakseen adeptin", keskeytin
+minä. "Tahtoisitko sinä olla opettajana siinä?"
+
+Tähän vastasi Teodorus: "Siellä missä apua tarvitaan, on apu aina
+saatavissa, sillä _luonnossa ei ole tyhjää paikkaa_."
+
+Tällä hetkellä kuulin taas tuon näkymättömän hopeakellon äänen ilmassa.
+Adepti nousi sanoen, että hänen täytyi poistua muutamaksi minuutiksi,
+mutta että odottaisin, kunnes hän palaisi takaisin. Hän jätti
+laboratorion. -- Olin yksin ja selailin innokkaasti kirjaa, joka
+sisälsi _rosenkreuziläisten salaiset merkit_ ja huomioni kiintyi
+erikoisesti ylösalaisin käännettyyn viisikannan merkkiin, jonka alemman
+kolmion kärjet olivat ylöspäin käännetyt. Äkkiä kuulin äänen aivan
+tuolini takaa: "Tässä merkissä piilee ikuisuus ja aika, jumala ja
+ihminen, enkeli ja perkele, taivas ja helvetti, vanha ja uusi Jerusalem
+kaikkine asujamineen ja luotuineen."
+
+Käännyin hämmästyneenä katsomaan taakseni ja näin vieressäni
+munkkikaapuun puetun miehen, jolla oli erittäin älykkäät kasvot. Hän
+pyysi anteeksi, että oli keskeyttänyt ajatusjuoksuni ja sanoi minun
+olleen niin syventyneen tuon merkin tutkimiseen, etten huomannut hänen
+tuloaan huoneeseen.
+
+Avoin katse, miellyttävät piirteet, älykäs ilme vaikuttivat, että
+vieras voitti koko luottamukseni ja kysyin hänen nimeään.
+
+"Olen Teodoruksen famulus", vastasi vieras, "tai pikemmin hänen
+oppilaansa. Minua sanotaan leikillä hänen älylliseksi prinsiipikseen,
+koska minun on toimitettava työ tuon vanhan herran nukkuessa."
+
+Pidin tuota huomautusta hyvin hullunkurisena. -- Vieras tarjoutui
+näyttämään minulle laboratorion kaikkine merkillisyyksineen, jonka
+esityksen ilomielin otin vastaan. Hän näytti minulle paljon ihmeellisiä
+esineitä. Monista olin lukenut alkemiallisista teoksista, mutta jotkut
+olivat minulle aivan uusia. Lopuksi tulimme suljetun kaapin luo, joka
+herätti uteliaisuuttani ja kysyin sentähden, mitä se sisälsi.
+
+"Tämä kaappi", vastasi munkki, "sisältää eräitä suitsutuspulvereita,
+joiden avulla voidaan nähdä elementaalihenkiä."
+
+"Onko se mahdollista", huudahdin. "Oi, kuinka mielelläni tahtoisinkaan
+nähdä näitä henkiä! Olen lukenut niistä niin paljon Paracelcuksen
+kirjoissa, mutta en koskaan ole ollut tilaisuudessa niitä näkemään."
+
+"Kaikkia lajeja ei ole hauska nähdä", vastasi munkki. "Maahenget ovat
+ihmisennäköisiä, mutta voivat laajentaa ruumistaan. Vuorenhaltijat ja
+maahiset ovat tavallisesti pahankurisia ja karkeita ja parempi on
+jättää ne rauhaan. Joskus niistä kuitenkin on tullut hyviä ystäviä
+ihmisten kanssa, jolloin he ovat ihmisille näyttäneet salatuita
+kaivoksia ja aarteita. Ilmahenget tai sylfit ovat paljon kavalampia,
+emmekä voi heidän ystävyyteensä luottaa. Salamanterit, jotka elävät
+tulessa, ovat kauheita kiusanhenkiä ja paras on olla olematta
+tekemisissä heidän kanssaan. Sitävastoin ovat vedenneidot ja
+aallottaret suloisia olentoja ja ovat mielellään ihmisten kanssa
+tekemisissä."
+
+"Toivon, että kerran pääsisin näkemään noita vesihenkiä", huudahdin.
+"Luulen kuitenkin niiden kuuluvan tarujen valtakuntaan. Ennen aikaan
+kertoivat merimiehet vedenväestä ja merenneidoista, joita he olivat
+nähneet matkan päässä laivasta. He kertoivat merenväen olevan
+ihmisolentoja, joiden yläruumis oli miehen tai naisen näköinen, mutta
+alaruumis oli kalanpyrstö. He kertoivat pitkiä taruja merenneitojen
+kauneudesta, heidän hulmuavasta tukastaan, heidän ihanasta laulustaan.
+Heitä sanottiin myöskin sireeneiksi ja kerrottiin, että kuultuaan
+heidän äänensä unohti ihminen kaiken muun tuon laulun tähden, jonka
+lumoihin hän oli tullut. Kerran sattui, että tuollainen seireeni
+saatiin kiinni ja kävi ilmi, että se vain oli eräs ihmeellinen kala,
+_Halicore cetacea_. Sitä voitiin matkan päästä värinsä tähden pitää
+ihmisenä ja sanottiin sen haukkuvan kuin koiran. Ehkä nuo merenneidot
+ja aallottaret, joista puhut, myöskin vain ovat kaloja?"
+
+"Erehdytte kokonaan, rakas herraseni", vastasi munkki. "_Halicore_ on
+kala, mutta merenneidot ja aallottaret ovat luonnon elementaalihenkiä,
+jotka elävät vesielementeissä, eivätkä tavallisissa oloissa näy
+ihmissilmällä, jonkatähden niitä ei myöskään saada kiinni. Ne ovat
+melkein ihmisolentoja, mutta paljon eetterisempiä ja kauniimpia.
+Eräissä olosuhteissa voivat ne tulla ihmiselle näkyväisiksi. Vieläpä
+voivat he saada aineellisen muodon ja jäädä elämään maan päälle.
+Kerrotaan sellainen tapaus, että eräs kreivi meni naimisiin merenneidon
+eli nymfin kanssa ja eli hänen kanssaan enemmän kuin vuoden. Eräät
+teologit peloittivat hänet kuitenkin sanoessaan hänen vaimoaan
+perkeleeksi. Kreivi oli juuri niihin aikoihin rakastunut erääseen
+kauniiseen maalaistyttöön ja sentähden oli pappien sekaantuminen asiaan
+hänelle sangen tervetullut. Hän sai siten syyn ajaa laillisen vaimonsa
+luotaan, mutta tämä kosti ja kolmantena päivänä häiden jälkeen
+löydettiin kreivi kuolleena vuoteestaan. Merenneidot ovat hyvin
+kauniita, voimakkaita ja uskollisia rakkaudessaan, mutta sanotaan
+niiden olevan hyvin mustasukkaisia."
+
+Kuta enemmän munkki puhui vesinymfeistä, sitä voimakkaammaksi kasvoi
+haluni niitä nähdä. Pyysin häntä polttamaan tuota salaperäistä
+suitsutusta ja lopuksi myöntyi hän pyyntööni. Hän viskasi palasen
+kuivaa vaahterankaarnaa sekä muutamia laakeripuunlehtiä hiilikulhoon
+lisäten muutamia hiilenpalasia. Sitten sirotti hän siihen hiukkasen
+tuota salaperäistä pulveria ja heti nousi valkoinen savu ja täytti
+sumuna huoneen, levittäen samalla suloista tuoksua. Kappaleet näkyivät
+vielä jonkun aikaa sumun läpi, mutta pian katosivat ne. Huoneen seiniä
+ei enää näkynyt. Ilma oli jonkinlaisessa aaltoiluliikkeessä ja oli
+tavallista tiiviimpää. Tämä ei kuitenkaan minua painostanut, vaan
+päinvastoin tunsin siitä suurta iloa ja tyytyväisyyttä. Lopulta
+tiesinkin olevani vedessä, joka minua kannatti. Uin ja kuitenkin oli
+ruumiini niin kevyt kuin höyhen, joten en tarvinnut tukea estämään
+itseäni vajoamasta. Näytti kuin vesi aina olisi ollut oma elementtini
+ja olisin siinä syntynyt. Aivan pääni yläpuolella loisti valo, nousin
+pinnalle ja katselin ympärilleni. Olin keskellä merta ja tanssin
+aaltojen kanssa ylös ja alas. Oli hohtava kuutamoyö. Ylläni oli
+täysikuu. Se heitti säteensä veden pinnalle ja loi hopeaisen juovan
+väriseville ja vaahtoaville aalloille, joilla timantit kimaltelivat ja
+liekehtivät. Kauempana näkyi ranta ja vuorijono, joka näytti minusta
+hyvin tutulta. Vihdoin tunsin sen Ceylonin rannaksi Colombon ja Gallen
+välisine vuorenjonoineen. Varmaankaan en erehtynyt, sillä tunsinhan
+aivan selvästi Adamspeakin. -- En koskaan unohda sitä ihanaa tunnetta,
+josta nautin tässä eetterikylvyssä Indian valtameressä kuutamoyön
+valossa. Näytti kuin kiihkeimmät toivomukseni olisivat täyttyneet. Olin
+vapaa kuolevaisesta ruumiistani ja sen painosta, mutta olin kuitenkin
+oma itseni. En tuntenut eroa sen ruumiin välillä, jossa nyt olin ja sen
+välillä, jossa ennen suitsuttamista olin asunut. Tämä ruumiini oli niin
+kevyt, että mielestäni yhtä hyvin olisin voinut nousta ilmaan, kuin
+uida aalloilla.
+
+Kuule! Hiljainen ääni soi korviini ilmojen halki. Se kaikui
+ihmisääneltä. Se läheni ja nyt kuulin selvästi ihmisäänten soinnukkaan
+laulun. Käännyin suuntaan, mistä laulu kuului ja näin kolme olentoa
+uimassa aalloilla sukeltaen ylös ja alas ja lähestyen minua. Nuo
+olennot näyttivät laskevan leikkiä keskenään ja pian eroitin kolme
+kaunista naisolentoa liehuvine hiuksineen. Kauniimpana muita oli eräs,
+joka näytti kuningattarelta ja jolla oli vesiruusuista punottu seppele
+ohimoillaan. He lähestyivät yhä ja huomattuaan minut, pysähtyivät. He
+neuvottelivat keskenään, mutta uteliaisuus voitti pelon ja he tulivat
+aivan lähelle minua puhellakseen kanssani. Heidän äänensä oli
+soinnukas, heidän kielensä outo, mutta kuitenkin ymmärsin sanat.
+Huomattuaan minut kuolevaiseksi, näyttivät he yhtä kiihkeästi haluavan
+minun luokseni, kuin minä heidän seuraansa.
+
+He kutsuivat minua luokseen asuntoonsa ja kertoivat ihanasta
+linnastaan. Se oli rakennettu kauniista näkinkengistä ja sijaitsi
+koralliriuttojen välissä syvällä valtameressä. Helmet, jotka sitä
+koristivat, olivat asuurinsinisiä kuin aallot, jotka loistivat sisään
+kuultavien seinien läpi. Siitä on kerrottu monta kaunista tarinaa,
+mutta kukaan kuolevainen ei vielä ollut sitä nähnyt. Huomautin olevani
+minäkin kuolevainen ja etten voinut heidän elementissään elää, mutta
+kaunis kuningatar nousi yläruumiineen aaltojen päälle. Hän hymyili ja
+nyökäytti suloista päätään, jolloin timanttivirta näytti vuotavan hänen
+aaltokiharoistaan. "Tule", kuiskaa hän. "Mitään pahaa ei sinulle
+tapahdu, sillä minun rakkauteni suojelee sinua." -- Hän levittää
+ihananmuotoiset käsivartensa minua kohti, koskettaa olkapäihini ja
+hänen kosketuksestaan haihtuu tajuntani. Aistillisen nautinnon huuma
+käy läpi ruumiini ja haihdun vesielementtiin. Hiljaa kuulen vielä
+aaltojen kohinan hiekan yli loiskiessaan. Tunnen, että toivomukseni on
+täyttynyt. Vielä hetki, enkä enää tiedä mistään.
+
+
+
+
+VI.
+
+LOPPU
+
+
+Kertomukseeni on vain hyvin vähän enää lisättävää. Heräsin ja
+avatessani silmäni olin sammalvuoteella mahtavan petäjän varjossa,
+johon nähtävästi olin nukahtanut. Aurinko oli vielä korkealla
+läntisellä taivaalla. Korkealla ilmassa kaarteli kaksi korppikotkaa
+tehden pitkiä kierroksia ja niiden huudoissa luulin uudelleen tuntevani
+nymfikuningattaren äänen. Toisella puolen laaksoa kuohui vielä
+vesiputous vaahtoavana ja ilmaan suihkuva vesi putosi alas
+sammalpeitteeseen maahan.
+
+"Oi", huudahdin suruissani. "Oliko kaikki, minkä näin, vain unta? Oliko
+kaikki, mikä näytti niin todelliselta, vain arvojeni harhaa? Miksi en
+kuollut kuningattaren syliin, jotta siten olisin pelastunut tästä
+kauheasta heräämisen hetkestä." Noustessani lankesi katseeni
+valkoiselle liljannupulle takkini napinreijässä. Uskoin tuskin silmiäni
+ja luulin olevani aivohäiriön vallassa. Kosketin liljaa. Se ei
+hävinnyt, vaan oli yhtä todellinen kuin maa, jolla seisoin. Se kuului
+erääseen kasviluokkaan, joka ei kasva näillä kylmillä leveysasteilla,
+vaan on kotoisin lämpimimmistä maista. Muistin kullan ja pistin käteni
+taskuun. Siellä oli muutamien hopearahojen joukossa loistavan puhdas
+kultakimpale. Mutta pienet rubiinihelmet olivat karisseet pois.
+Palautin mieleeni tuon kallisarvoisen kirjan, mutta tunsin samassa
+käyttäytyneeni sangen sopimattomasti Teodoruksen mentyä pois. Olin
+ilman lupaa tarkastanut hänen laboratorionsa ja olin langennut hänen
+famuluksensa kiusauksiin.
+
+Kuljin melkein lentämällä vuorta alas kylään vievää tietä pitkin. En
+välittänyt ihanasta näköalasta, en nähnyt vuorenhuippuja, joita laskeva
+aurinko kultasi, en kuullut hiljaista virran kohinaa. Tuli pimeä ja
+täysikuu nousi yli kukkuloiden, samanlainen kuin se, jonka muutamia
+tunteja sitten olin nähnyt Indian valtameressä. Laskin aikaeron Saksan
+ja Ceylonin välillä ja huomasin, että todella olin voinut nähdä
+kuutamon Bengalin lahdessa auringon loistaessa alpeilla.
+
+Tulin O:n, enkä huomannut kylän asukasten ihmetteleviä katseita. He
+pitivät minua varmaankin mielipuolena juostessani hurjasti pitkin
+katuja. Tulin matkustajakotiin ja juoksin portaita ylös omaan
+huoneeseeni. Astuessani sinne näin pöydällä tuon arvokkaan kirjan:
+"_Kuudennen- ja seitsemännentoista vuosisadan rosenkreuziläisten
+salaiset merkit_". Ensimäiselle sivulle olivat seuraavat sanat
+lyijykynällä kirjoitetut:
+
+    'Ystäväni! Valitan, että niin äkkiä jätit meidät, enkä voi nyt
+    kutsua sinua uudelleen käymään luonamme. Sen, joka tahtoo elää
+    rauhan laaksossa, täytyy olla kyllin voimakkaan vastustamaan
+    kaikkia kiusauksia, yksin vesikuningattarenkin kuiskeita. Tutki
+    tätä kirjaa käytännöllisesti. Tee kehä neliöksi. Hävitä metallit,
+    puhdista ne kaikista huonoista aineksista. Kun tässä onnistut,
+    niin tapaamme toisemme uudelleen. Olen luonasi, kun minua
+    tarvitset.
+
+                                             Veljellisin terveisin
+                                                   Teodorus.'
+
+Voi ymmärtää, etten väsymyksestäni huolimatta malttanut mennä aikaiseen
+levolle. Kävelin vielä kauan aikaa edestakaisin huoneessani ja
+ajattelin tämän päivän merkillisiä tapahtumia. Koetin löytää rajan
+näkyväisen ja näkymättömän, ulkokohtaisen ja sisäkohtaisen, unen ja
+todellisuuden välillä ja huomasin, ettei rajoja olekaan. Kaikki
+nimitykset ovat suhteellisia, eivätkä riipu ulkokohtaisilta tai
+sisäkohtaisilta näyttävien asioiden luonnosta, vaan omasta
+luonnostamme. Toisessa olotilassa näyttävät meistä jotkut asiat
+todellisilta, toiset harhakuvilta, toisessa tilassa taas se, mikä
+mielestämme ennen oli todellista, nyt on unta. Ehkä koko maallinen
+elämämme lopuksi ei olekaan muuta kuin harhaa.
+
+Kuljeskellessani huoneen ympäri kiintyi silmäni isännän raamattuun
+seinähyllyllä. Teki mieleni avata se umpimähkään ja katsoa, mitä sillä
+oli sanottavaa. Tein sen ja silmäni kiintyivät apostoli Paavalin toisen
+Korintilaiskirjeen kahdenteentoista lukuun, jossa sanotaan:
+
+"Tunnen miehen Kristuksessa, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin
+kolmanteen taivaaseen -- oliko hän ruumiissa, en tiedä, vai poissa
+ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää. Ja minä tiedän että se sama
+mies -- oliko hän ruumiissa vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen
+tietää, -- temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita
+ihmisen ei ole lupa puhua."
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Seikkailu rosenkreuziläisten luona, by 
+Franz Hartmann
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56543 ***