Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 15132 insertions, 15514 deletions

diff --git a/56496-0.txt b/56496-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..2f36dfe
--- /dev/null
+++ b/56496-0.txt
@@ -0,0 +1,15132 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56496 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+ELIAS LÖNNROTIN MATKAT I: 1828-1839
+
+
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 98. Osa. I.
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Suomal. Kirjallis. Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö,
+1902
+
+
+
+
+
+
+      Elias Lönnrotin syntymän satavuotismuistoksi
+
+                    julkaissut
+
+          Suomalaisen kirjallisuuden Seura
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Esipuhe.
+
+ENSIMÄINEN MATKA (v. 1828).
+
+  VAELTAJA eli Muistelmia jalkamatkalta Hämeessä, Savossa ja Karjalassa
+  Hajanaisia muistiinpanoja
+  Liite: Professorinrouva Törngrenille 28.VII.28
+
+TOINEN MATKA (v. 1831).
+
+  OTE PÄIVÄKIRJASTANI
+  Tilapäisiä muistiinpanoja
+  Liite: Ritvalan Helka
+
+KOLMAS MATKA (v. 1832).
+
+  MATKAMUISTELMIA
+  Hajanaisia muistiinpanoja
+
+NELJÄS MATKA (v. 1833).
+
+  MATKAMUISTELMIA
+  Liite: 1. Maisteri Wirzénille 11.X.33 (konsepti)
+         2. Rehtori Appelgrenille (konseptia)
+         3. Tohtori Olanderille 3.XII.33 (konseptia)
+         4. Professori Linsénille 6.II.34 (konsepti)
+
+VIIDES MATKA (v. 1834).
+
+  1. Päiväkirjasta 4.I.35
+  2. Päiväkirjasta 16.I.35
+  3. Muistiinpanoja matkalta
+  Liite: 1. Lehtori Keckmanille 1.V.34 (konsepti)
+         2. Apteekkari Skogmanille 20.XI.34 (konsepti)
+         3. Lehtori Keckmanille 6.II.35 (kirjettä)
+
+KUUDES MATKA (v. 1835).
+
+  1. Lehtori Keckmanille 12.IV.35
+  2. Päiväkirjasta 21.IV.35
+  3. Päiväkirjasta 22.IV.35
+  4. Päiväkirjasta 1.V.35
+  5. Päiväkirjasta 5.V.35
+  6. Lehtori Keckmanille 8.V.35
+  Liite: 1. Tohtori Rabbelle 25.VIII.35
+         2. Kruununvouti Wichmannille 30.VIII.35
+         3. Lehtori Keckmanille 18.IX.35
+
+SEITSEMÄS MATKA (vv. 1836-37).
+
+  1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle 8.III.38.
+  2. Tohtori Rabbelle 15.IX.36.
+  3. Lehtori Keckmanille 24.XI.36.
+  4. Luutnantti Örnhjelmille 24.XI.36.
+  5. Kruununvouti Wichmannille 25.XI.36 (konsepti).
+  6. Postinhoitaja Gosmanille 25.XI.36 (konsepti).
+  7. Tuomari Flanderille 25.XI.36 (konsepti).
+  8. Lääket. kandid. Ingmanille 25.XI.36 (konsepti).
+  9. Tohtori Rabbelle 25.XI.36 (konsepti).
+ 10. Ylioppilas Cajanille 27.XI.36 (konsepti).
+ 11. Päiväkirjasta 29.XI.36.
+ 12. Päiväkirjasta 2.XII.36.
+ 13. Päiväkirjasta 5.XII.36.
+ 14. Ylioppilas Cajanille 1.I.37.
+ 15. Päiväkirjasta 1.I.37.
+ 16. Ylioppilas Cajanille 1.I.37 (konsepti).
+ 17. Konsuli Vaseniukselle 1.I.37 (konsepti).
+ 18. Päiväkirjasta 2.I.37.
+ 19. Luutnantti Örnhjelmille 2.I.37 (konsepti).
+ 20. Tuomari Flanderille 4.I.37 (konsepti).
+ 21. Vanhemmille 12.I.37 (konsepti).
+ 22. Postinhoitaja Cosmanille 12.I.37 (konsepti).
+ 23. Kruununvouti Wichmannille 12.I.37 (konsepti).
+ 24. Tohtori Höglundille 14.I.37 (konsepti).
+ 25. Hajanaisia muistiinpanoja.
+ 26. Päiväkirjasta: Matka Majavalahdesta Heinäjärveen.
+ 27. Päiväkirjasta 28.I.37.
+ 28. Päiväkirjasta 29.I.37.
+ 29. Päiväkirjasta 1.II.37.
+ 30. Päiväkirjasta 1.II.37.
+ 31. Kolme kuukautta Venäjän Karjalan pohjois-osissa.
+ 32. Päiväkirjasta 1.II.37.
+ 33. Päiväkirjasta 2.II.37.
+ 34. Päiväkirjasta 3.II.37.
+ 35. Päiväkirjasta 6.II.37.
+ 36. Päiväkirjasta 6.II.37.
+ 37. Päiväkirjasta 13.II.37.
+ 38. Päiväkirjasta 14.II.37.
+ 39. Päiväkirjasta 15.II.37.
+ 40. Matkakirje "Mehiläiseen" 16.II.37.
+ 41. Päiväkirjasta 19.II.37.
+ 42. Tohtori Rabbelle 3.III.37.
+ 43. Arkiaterinrouva Törngrenille 3.III.37.
+ 44. Lehtori Keckmanille 4.III.37.
+ 45. Lähtö Kuolasta.
+     Matka Kuolasta Muotkaan.
+     Päivä Muotkassa.
+     Matka Muotkasta Petsamoon.
+     Petsamo. Matka sieltä Paatsjoelle.
+     Matka Paatsjoelta Näytämöön.
+     Näytämöstä Näytämönjoen rannalle Ekdahlin virkataloon.
+     Näytämönjoelta Inarin kirkolle.
+ 46. Viisi päivää Venäjän Lapissa.
+     Kuolasta Muotkaan.
+     Päivä Muotkassa.
+     Muotkasta Petsamoon.
+     Petsamosta Paatsjokeen.
+     Paatsjoesta Näytämöön.
+ 47. Lehtori Keckmanille 26.V.37.
+ 48. Arkiaterinrouva Törngrenille 26.V.37.
+ 49. Lehtori Keckmanille 2.VI.37.
+ 50. Matkakertomusta.
+ 51. Matkakertomusta.
+ 52. Matkakertomusta.
+ 53. "Matkalta".
+ 54. Lehtori Keckmanille 31.VIII, 20.X.37.
+ 55. Lehtori Keckmanille 3.IX.37.
+
+KAHDEKSAS MATKA (v. 1838).
+
+  1. Maisteri Ståhlbergille 12.X.36 (konsepti).
+  2. Tohtori Rabbelle 12.X.38.
+
+YHDEKSÄS MATKA (v. 1839).
+
+  1. Tohtori Rabbelle 6.IX.1839.
+  2. Tohtori Rabbelle 11.X.1839.
+  3. Matkakertomus; 23.X.1839.
+
+
+
+
+Esipuhe.
+
+
+Kun ei ollut toiveita saada aikaan aineen mukaista ja arvoista Elias
+Lönnrotin elämäntyön ja persoonan kuvausta siksi merkkipäiväksi,
+jona ensimäiset sata vuotta hänen syntymästänsä tulevat umpeen
+kuluneiksi, päätti Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tätä muistoa
+kunnioittaaksensa ja osaksi korvataksensa sitä puutetta, mikä
+siten yhä jää kirjallisuuteemme, koota ja julkaista kaiken,
+mitä Lönnrotin omasta kynästä on tallella hänen keräys- ja
+tutkimusmatkojansa valaisevata. Paitsi matkamuistelmia, jotka Lönnrot
+itse aikoinaan on sanomalehdissä ja aikakauskirjoissa julkaissut,
+oli sellaisen julkaisun aineksiksi tarjona käsinkirjoitettuja
+matkakertomuksien luonnoksia, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet
+painoon valmistamatta ja painattamatta, matkapäiväkirjoja ja
+-muistiinpanoja, matkoja koskevia kirjeitä ja kirjeiden konsepteja.
+Kaikki tämänlaatuinen aines, millä mainitussa suhteessa oli
+arvoa, päätettiin ajan mukaan järjestettynä saattaa julkisuuteen.
+Luonnollisena pidettiin että teos toimitettiin suomeksi, vaikka
+suurin osa aineksista onkin alkuaan ruotsiksi kirjoitettu.
+
+Kun mainituita matkoja oli verraten suuri määrä, näytti sopivimmalta
+antaa kutakin eri matkaa koskevain ainesten muodostaa oma lukunsa,
+vaikkakin luvut siten tulevat jotenkin erisuuruiset, osittain
+matkain erilaisen laajuuden, osittain julkaistavissa aineksissa
+olevien aukkojen vuoksi. Luvun alkuun on liitetty lyhyt yleiskatsaus
+koko matkaan. Missä varsinaista matkakertomusta ei ole ollut, on
+puutetta koetettu korvata otteilla päiväkirjoista, muistiinpanoista,
+kirjeistä ja niiden konsepteista. Onpa toisinaan käytetty eri
+aineksia rinnakkainkin, kun ne ovat täydentäneet toisiansa. Missä
+sekä painettu teksti että sen käsikirjoitus on säilynyt, on etusija
+annettu painetulle, mutta jos käsikirjoituksessa on jotakin
+tärkeämpää ollut, joka on puuttunut painetusta, on se lisätty
+ja lisäys puolihakasten väliin pantu. Samoin on lähetetty kirje
+julkaistu, ja konseptista, jos se on säilynyt, otettu vaan tärkeämmät
+eroavaisuudet. Parhaimmallakaan tahdolla eivät kaikki aukot enää
+ole olleet täytettävissä. Luonnollista on myöskin, että teoksen
+suunnitelman ja esitystavan eheys paikoin tuntuvastikin on kärsinyt,
+kun viimeistellyn matkakertomuksen jatkoksi tai täydennykseksi
+on rinnalle täytynyt panna kirjeiden luonnoksia ja hajanaisia
+muistiinpanoja, viimemainittuja useimmiten siinä satunnaisessa
+asussa, missä ne alkuaan ovat paperille tulleet. Esitystyylin ja
+varsinkin kielen epätasaisuutta lisää vielä sekin, että se mitä
+Lönnrot itse on suomeksi kirjoittanut joko julkisuutta varten
+tai ystävilleen tai vaan muistiinpanoihinsa -- viimemainittuihin
+usein vielä paikkakunnan murretta jäljitellen -- on painettu
+muuttamatta; ainoastaan kiireessä tehtyihin muistiinpanoihin ja
+niiden suomennoksiin on tarpeellisia välimerkkejä lisätty, koska
+lukeminen muuten olisi käynyt työlääksi. Eheyden puutetta korvannee
+kuitenkin se hyöty, joka tieteellä on näiden ennen painamattomien
+käsikirjoitusten julkaisemisesta ja lukijalla siitä, että täten
+saa aivan välittömästi seurata Lönnrotia hänen matkoillansa. Monin
+paikoin on ymmärtämistä tarvinnut helpottaa outojen sanojen y.m.
+selityksillä. Nämät ovat joko alimuistutuksina tai kokohakasten
+välissä, kuten yleensä kaikki, mikä on julkaisijain lisäämää.
+
+Kaikki teoksen ainekset, joita ei ennen ole julkaistu, säilytetään
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Ennen julkaistuista
+mainitaan joko matkain alkukatsauksissa tai alimuistutuksissa, mistä
+mikin on otettu. Mainitsematta on kuitenkin jäänyt että sivuilla
+129-135 oleva kuvaus "Ritvalan Helka" on käännetty 1832 vuoden
+"Helsingfors Morgonbladin" numeroista 41-2 ja kaikki Lönnrotin
+kirjeet rouva Törngrenille E. Nervanderin julkaisusta "Elias Lönnrots
+ungdomstid på Laukko", Helsingfors 1893.
+
+Lönnrotin matkojen tarkoitusta huomioon ottamalla on matkamuistelmat
+jaettu kahteen osaan siten, että nyt ilmestyvä ensimäinen
+osa käsittää etupäässä runonkeruumatkoja, toinen läheisessä
+tulevaisuudessa valmistuva osa taas matkoja, joilla kielentutkimus
+oli Lönnrotilla pääasiana.
+
+Teoksen alkuun liitetty Lönnrotin kuva on jäljennös eräästä vankasta
+kivipiirroksesta, jonka originaalin pietarilainen taiteilija G.
+Budkowski v. 1845 on tehnyt.
+
+Teoksen toiseen osaan on aikomus liittää Suomen kartta ja erityinen
+niiden seutujen kartta, joilla Lönnrot näillä matkoilla enimmäkseen
+liikkui, sekä luettelo tärkeimmistä matkakertomuksissa esiintyvistä
+henkilöistä.
+
+Suomennostyön on tehnyt t:ri J. Halii. Suomennosta on kielen puolesta
+tarkastanut maist. E. A. Tunkelo samalla kiinnittäen huomiotansa
+kieli- ja kansatieteellisiin seikkoihin. Ainekset on allekirjoittanut
+koonnut, joka myös on kirjoittanut edellä mainitut katsaukset
+matkoihin ja Lönnrotin runokokoelmista etsinyt tekstissä tavattavat
+ruotsinnoksia vastaavat tai vaan viittaamalla merkityt vanhat runot,
+jotka on kieliasua Kalevalan malliin tasoittamalla julkaistu. Seuran
+valitsemina ovat t:ri K. Grotenfelt ja prof. K. Krohn toimitusta
+koskevissa asioissa olleet toimittajilla avullisina.
+
+Helsingissä huhtikuulla 1902.
+
+_Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteeri_.
+
+
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN MATKA v. 1828.
+
+
+
+
+VAELTAJA eli Muistelmia jalkamatkalta Hämeessä, Savossa ja Karjalassa
+
+Kirjoittanut
+
+E. L.
+
+
+[Lähtö Sammatista 20 p. huhtikuuta. -- Matka Hämeenlinnan, Heinolan,
+Mikkelin, Kerimäen, Sortavalan, Ilomantsin, Pielisjärven kautta
+Nurmekseen. Paluu Kuopion, Rautalammin ja Laukaan kautta Vesilahden
+Laukkoon, jonne Lönnrot saapui 4 p. syyskuuta.]
+
+                                 Hämeenlinna, toukokuun 3 p:nä 1828.
+
+Kahden viikon mietintäajan kuluttua, jonka olen erottuamme viettänyt
+kotona vanhempieni ja sukulaisteni parissa, olen vihdoinkin saapunut
+tänne. Olet kaiketi itse kokenut, mitenkä arkaillaan kun lähtee
+kotoa matkalle. Jos lopulta onkin onnistunut haihduttaa vanhempien
+usein sangen tuntuva ja aiheeton huolehtiminen sen menestymisestä,
+niin on kyllä vielä tätejä, kummeja ja muita, jotka joutuisivat
+tunnonvaivoihin, jos päästäisivät rauhassa lähtemään. Joku heistä
+pelkää minun saavan surmani veteen hukkumalla ja toistelee
+vanhoja juttuja kaikennäköisistä hukkuneista henkilöistä aina
+vedenpaisumuksen ajoilta, jotta muka olisin varovaisempi. Tämän
+jälkeen toinen tuo esiin unen, jonka hän on nähnyt edellisenä yönä
+tai useampia öitä aikaisemmin ja joka välttämättömästi on sovitettava
+minuun. Milloin minut muka ryöstetään, milloin suistun surman
+suuhun matkalla, milloin taas karhut ja sudet minut syövät, j.n.e.
+Lopuksi kuulee tusinoittain juttuja eräästä, joka matkusti itään ja
+toisesta, joka matkusti länteen ja vielä toisista, jotka matkustivat
+muille ilmansuunnille ja joista ei yhtäkään omaisten sanomattomaksi
+suruksi ja kaihoksi koskaan sen jälkeen ollut näkynyt kotiseudullaan.
+Minä puolestani olen jotenkin vihainen kaikille unille ja annan
+isä Homeroksen pitää luulonsa omana varanaan. Isä Homeros, joka
+sanoo, että "unetkin lähtevät Jumalasta", on epäilemättä tässä
+väitteessään suuresti erehtynyt, sillä se ei suinkaan voine olla
+Jumalan tarkoitus, että matkustaja tai joku muu kristitty ihminen
+ikäkulun tädin levottoman unen takia on joutuva jonkun tapaturman
+alaiseksi. -- Mutta onpa aika heittää laukku selkään ja antaa tämän
+hellämielisen neuvoskunnan päättää mitä tahansa halajaa.
+
+Läksin kotoa huhtikuun viimeisen edellisenä päivänä. Minun kai
+pitäisi tavallisuuden mukaan mainita, miten majesteetillisen auringon
+laita oli lähtiessäni, mutta tuskin sitä enää muistankaan. Tätä
+saattaa näet meidän päivinämme pitää tarpeettomana, sittenkuin
+ilmahuomioita kaikkialla on ruvettu tarkemmin ja innokkaammin
+merkitsemään. Mutta ennen muinoin se oli hyödyllisempää, kuten itse
+helposti ymmärrät, koska huomiontekijöitä oli vähän tai ei ollut
+ollenkaan. Sentähden pidettiin silloin hyvin tärkeänä jokaisessa
+nimipäivä- ja muunlaatuisessa onnittelussa omistaa ensimäiset rivit
+säteillään kaikkea elvyttävälle auringolle, ja luotettavin lähde,
+jota voitaisiin käyttää sen ajan ilmatietoluettelojen laatimiseen,
+olisi varmaankin täydellinen kokoelma kaikennäköisiä silloin
+kyhättyjä onnentoivotuksia sekä muutamia matkakertomuksia. -- Mutta
+tällä tavoin taidat pian väsyä minua seuraamaan, sillä en vielä ole
+ehtinyt tätä pitemmälle. Kauan minua ympäröivät vuoret ja metsät,
+joissa lapsena milloin kävin paimenessa, milloin toisten lasten
+kanssa poimin mansikoita ja muita marjoja tai asetin loukkuja ja
+viritin ansoja metsälinnuille. Vielä näen ympärilläni järviä ja
+lampia, joista päivät pitkät vanhassa ruuhessa istuen ongin kaloja,
+voidakseni illoin kotiväelle tarita pienen kalakimpun. Kuinka
+voisinkaan katsella siellä täällä olevia jyrkkiä mäkiä, joita myöten
+ennen niin monasti laskiaisena iltaan asti "laskin pitkiä pellavia,
+suuria herneitä ja lihavia nauriita" koko pitäjän tarpeiksi, ilman
+että vielä kerran ajatuksissani kuppuroitsen niitä alas. Vielä
+minusta tuntuu kuin ilmassa kaikuisivat suosionhuudot, joita hilpeät
+toverit runsaasti jakelivat sille, jonka kelkka saavutti etäisimmän
+päämäärän tai jonka sukset ensimäisinä olivat sujahtaneet alas
+mäestä. Kuinka tyhjä on toki maailma verrattuna siihen ahtaaseen
+piiriin, missä lapsuutemme päivät ovat kuluneet! Ja kuitenkin ihminen
+niin kevytmielisesti rientää pois tästä rauhan templistä, ja mitä
+hän etsii! Tavoitteleeko hän nimeä ja kunniaa? Kenties. Mutta onko
+aikaansaamamme hyvä silloin parempi, kun tuhannet sen tuntevat,
+kuin silloin, kun yksi ainoa sen tuntee tai milloin ei ainoakaan
+siitä tiedä? Ehkäpä hän havittelee rikkautta ja kultaa? Miten
+lyhytnäköistä! Jokainen kotiseudun kivi on tyhjentymätön kultakaivos,
+kun sitävastoin Perun kuuluisat kultakätköt näyttävät alastomilta
+kallioilta. --
+
+Suo anteeksi, että näin kauan sinua viivyttelen, mutta en saata
+toisin tehdä. Ethän vaatine, että minun pitää kiitäen kulkea kautta
+seutujen, missä joka puu ja pensas, joka kivi, joka mäki, missä
+lammet, järvet, vuoret ja notkot puhuvat minulle kieltä, mitä niin
+hyvin ymmärrän. Sanotaan muiston lapsuuden ajasta seuraavan ihmistä
+hänen elämänsä kululla, mutta siinä erehdytään. Tämä muisto, ei
+niin suuresti seuraa häntä maailmaan, vaan jää ja juurtuu, enemmän
+niihin paikkoihin, missä hän vietti lapsuutensa ajan. Sillä mistä
+olisi muuten johdettavissa ne entispäivien muistokuva-parvet, mitkä
+niillä seuduin, joissa ne ovat syntyneet, täyttävät koko sielumme,
+ellei siitä, että itse muistot, jotka vuosien kuluessa ovat näillä
+seuduilla säilyneet tallessa, nyt ohimennen tulevat kotvan, ajaksi
+meitä, tervehtimään. Monet nimet, monet seikkailut, jotka poissa
+kotoa kokonaan olen unhottanut, muistan äkkiä ikäänkuin taika-iskun
+vaikutuksesta.
+
+Ennenkuin jätän taakseni kotimetsät, täytyy minun vielä lisätä
+muutama sana matalasta lakeasta vuoresta, jota seudulla sanotaan
+"Pahan askeleeksi". Se on sen tien vieressä, jota nyt kuljen, ja
+sen keskikohdalla on kaksi syvennystä, ikäänkuin jonkun kalliolla
+seisovan luonnottoman isot jalat olisivat hieman vajonneet siihen ja
+jättäneet nämä jäljet. Niitä kenties pidettäisiin ihmisen jälkinä,
+jos ne olisivat muodostuneet lumeen tai saveen, mutta koska ne ovat
+syntyneet kovaan kiveen, on luonnollista, että ainoastaan paholainen
+on voinut ne jättää. Tietävätpä vanhat ihmiset kertoakkin, miten
+ne ovat syntyneet. Ennen muinoin, kun ihmiset eivät vielä olleet
+niin häijyjä, vaan elivät tuttavallisessa sovussa keskenään, täytyi
+paholaisen usein käydä heitä tervehtimässä häiritäksensä heidän
+ylen suurta hupaisuuttaan. Nyt on ihmisillä täysi työ toisistaan,
+ja paholainen saa rauhassa levätä. Mutta ennen muinoin hän usein
+näyttäytyi, ja ainoastaan vanhat ihmiset sen muistavat. Silloin oli
+kylässä elänyt keski-ikäinen talonpoika vaimoineen ja lapsineen.
+Eräänä pääsiäisaamuna he matkallaan kirkkoon tapasivat jonkun
+matkan päässä kylästä korppiparven, joka kauheasti rääkyen lentää
+lekutteli heidän ylitsensä. Vaimo piti tätä onnettomuuden enteenä
+ja tahtoi kääntyä takaisin, mutta mies ei siihen suostunut. "Korpit
+ovat vaaralliset ainoastaan kuolleille", sanoi mies, "mutta ne
+eivät koskaan ole ahdistaneet elävää ihmistä", ja samassa hevonen
+sai läiskäyksen piiskasta, niin että se juoksi kahta nopeammin.
+Pian he tulivat rannalle, mistä talvitie poikkesi jäälle, mutta
+kesätie seurasi rantaa. Vaimo arveli, ettei jää ollut kyllin vahvaa
+ja pyysi miestään ajamaan maitse, mutta mies sanoi: Koska jää on
+kantanut meidät ennen, niin se kantaa nytkin. Nyt hän toistamiseen
+löi läjähytti hevosta piiskalla ja ohjasi jään poikki. He olivat
+jo lähempänä toista rantaa, kun jää murtui ja hevonen rekineen
+kuormineen vaipui avautuneeseen veteen. Miehen onnistui kuitenkin
+pian pelastautua jäänreunalle, mutta vaimo piti kiinni avannossa
+uivasta reestä. Hevonen ponnisteli viimeisillä voimillaan isäntänsä
+luokse ja pelastuikin lopulta tämän avulla. Nyt olisi ollut vuoro
+pelastaa vaimo, mutta häntä ei enää näkynyt. Siinä mies nyt seisoi
+pulmallisessa tilassa, eipä juuri niin muun vuoksi, mutta hän
+oli itsessään tuntenut omituista liikutusta, missä, siitä hän
+ei saattanut tarkemmin tehdä selkoa. Hän vaan luuli jonkun osan
+ruumistaan, jota sanoi omaksitunnoksi ja josta hän oli kuullut
+pappien puhuvan paljon ja kummallisia seikkoja, tulleen järkytetyksi.
+Muuten hän vähän välitti siitä, oliko tällä omallatunnolla sijansa
+päässä vai vatsassa vai molempien keskivälillä. Hetken ajan hän
+seisoi siinä mietteissään, ja hevonen, jota hän piti kiinni
+marhaminnasta, korskui hänen vieressään. Viimein hän keikahti
+rekeen ja ajaa hölkytteli kirkolle, jonne oli matkalla, lohduttaen
+itseään niin hyvin kuin taisi vaimonsa menettämisestä. Muutamat
+ilkeäkieliset ihmiset, jotka sittemmin kuulivat hänen kotonaan
+asiasta kertovan, tosin salavihkaa nauroivat ja sanoivat hänen pian
+tulleenkin lohdutetuksi, kun hän pitkässä puolijyrkkänä rannasta
+kohoavassa mäessä oli huomannut, että hevonen mennä hölkytti
+paljoa keveämmin vetäessään häntä yksinään, kuin sekä hänen että
+vaimonsa istuessa reessä. Olipa niitäkin, jotka väittivät hänen
+keventääkseen hevosen kuormaa, tahallansa jättäneen vaimonsa
+avantoon. Asiaa vakavasti aprikoivat arvelivat kuitenkin, ettei
+hän mitenkään olisi voinut pelastaa sekä hevosta että vaimoaan ja
+hyväksyivät sen, että hän antoi etusijan edelliselle, siitä syystä,
+että hän hevosesta oli maksanut puhdasta rahaa, mutta vaimostaan
+ei mitään. Kohta hän saattoi saada uuden vaimon ja hänen kanssaan
+uusia rahoja, niin että hänen hukkansa tältä kannalta katsoen
+muuttui todelliseksi voitoksi. Aivan niin me pojat ennen kotona
+menettelimme vaatteidemme suhteen. Kun ne kävivät liian vanhoiksi,
+ja vanhempamme kuitenkin pitivät niitä täysin kelpaavina, revimme ja
+leikkelimme ne tahallamme rikki ja saimme silloin tavallisesti uudet
+sijaan. Miten liekkään ollut Tekolan laita, -- se oli talonpojan
+nimi --- niin oli hän puolen vuoden kuluttua valmis viettämään
+häitä. Hän oli jo kolmasti kuulutettu valittunsa, kohtalaisen
+rikkaan ja kohtalaisen vanhan Kaukolasta kotoisan olevan immen
+kanssa. Häät piti vietettämän kolmannen kuulutuspäivän jälkeisenä
+maanantaina ja kaikki oli valmiina juhlaa varten. Sunnuntai-iltana
+oli Tekola muutamien ystävien kanssa, -- ja ystäviä on kyllä pitojen
+lähestyessä -- tutkinut hääoluen laatua. Sen jälkeen hän pani maata
+ja vaipui tavallisuuden mukaan hyvin sikeään uneen. Mutta puoliyön
+aikaan, luullakseni, hän äkkiä heräsi. Kuinka pimeä lokakuun yö
+liekkään, luuli hän kuitenkin eroittavansa jonkun, joka seisoi
+hänen vuoteensa ääressä. Hän tähysteli tuota henkilöä lähemmin ja
+mikäli hän vaivasi silmiään tätä tarkastaakseen, sikäli se selveni
+hänen edessään, kunnes hän lopuksi näki hukkuneen vaimonsa, mitä
+alusta pitäen oli pelännyt, ja minkä lienet jo arvannutkin. "Mutta
+haahmut tunnetaan heti" huomauttanet ehkä tähän. Tosin useimmiten
+käy niin, mutta minä en ole syypää siihen, että tämä poikkesi
+tavallisesta säännöstä. Sitäpaitsi sen pitkät hiukset olivat valuneet
+alas kaavoille ja tekivät olennon alussa tuntemattomaksi. Vettä
+valui virtoinaan sekä hiuksista että vaatteista ja näytti miltei
+tulvallaan peittävän koko huoneen. Vaimo oli vallan samanlainen
+kuin järven pohjasta ylös vedettäissä, eroa oli vaan se, että
+hän nyt oli pystyssä ja näytti elävän. Tekolaa pöyristi kun hän
+näki tämän odottamattoman vieraan, ja kylmä hiki peitti koko hänen
+ruumiinsa, niin että hänkin nyt näytti vedestä äsken vedetyltä.
+Mitä sitten tapahtui heidän välillään, en tiedä, mutta seuraavana
+päivänä, kun häävieraat kokoontuivat, oli sulhanen poissa. Juotiin
+ja odotettiin, ja odotettiin vieläkin, mutta Tekolaa vaan ei
+näkynyt. Vanhan tavan mukaan vieraat poistuivat oluen loputtua,
+toivoen pian taas kokoontuvansa, ellei sulhanen ainaiseksi ollut
+kadonnut, joka sittemmin näyttäyi olevan sangen luultavaa, kun
+ei kukaan tiennyt eikä kuullut mitään hänestä. Arvailtiin vallan
+tyhjentymättömiin, miten hän oli kadonnut, ja moni piti varmana, että
+paholainen oli hänet vienyt, sillä sentapaiset ihmisryöstöt eivät
+kuulu siihen aikaan olleen vallan tavattomia. Tämä luulo näyttäyi
+todeksi seuraavana kesänä, jolloin kylän paimenlapset näkivät
+pirun ilmielävänä seisovan äsken mainitulla vuorella ja kuulivat
+sen laulavan ilohymniä hyvin onnistuneesta Tekolalle tekemästään
+kepposesta. Lapset juoksivat pelästyneinä kotia ja kertoivat asian.
+Muutamat vanhemmat henkilöt, jotka mielestään olivat kyllin rohkeita
+katsomaan paholaista kasvoihin, riensivät paikalle. Mutta se, jota he
+etsivät, oli jo poissa, ja ainoastaan jäljet olivat painuneet vuoreen
+paimenlasten ainaiseksi kauhuksi, sillä he eivät koskaan uskalla ajaa
+karjaansa tänne. -- Lopetan juttuni lisäämällä ainoastaan, että tarun
+mukaan siinä huoneessa, mistä Tekola katosi, joka vuosi sen päivän
+jälkeisenä yönä kuuluu kauheasti kummitelleen, jonka vuoksi silloinen
+isäntä katsoi parhaaksi siirtää rakennuksen toiseen paikkaan ja
+muuttaa tilan nimen, jotta paholainen olisi eksynyt seuraavalla
+lokakuun-käynnillään.
+
+Koska olen viipynyt niin kauan kotimetsässä, pitäisi minun ajanhukan
+korvaukseksi lentää jäljellä oleva matka Hämeenlinnaan. Kuinka
+suuresti saattanetkin toivoa sellaista lentoa kirjeisiini, niin
+olisi se kuitenkin todellisuudessa ollut paljoa tervetulleempi
+minulle. Mutta koska minun huolimatta kaikesta ponnistaneestani
+lentääkseni, kuitenkin täytyy kulkea jalkapatikassa, niin en yöksi
+ehdi pitemmälle kuin mutaiseen Pusulan Kaukolaan, missä nimipastori
+Höglundin luona vietän seuraavan aamupäivänkin, jolloin lakkaamatta
+sataa. Seuraavan yön aioin viettää Vihdissä talonpoikaistilalla,
+jonka asujanten kanssa isoisäni isän sanottiin olleen niin läheistä
+sukua, että hän usein teki neljän peninkulman pituisen matkan
+Sammatista tänne ystävänä ja sukulaisena auttaakseen heitä jouluoluen
+ja lihavien liikkiöiden lopettamisessa. Koska minun osakseni täällä
+tullut vastaanotto ei ilmaissut mitään sukulaisuuden merkkejä
+ja koska minä, -- selitä tämä seikka miten tahdot -- kernaammin
+maksan illallisestani vieraalle kuin sukulaiselle, päätin vielä
+astua muutaman neljännespenikulman lisää ja tulin näin Sajaniemen
+kestikievariin. Syötyäni illalliseksi piimää ja leipää, nukuin
+täällä oikein makeasti heidän asuintuvassaan olevalle rahille,
+johon minulle tilapäisesti oli valmistettu vuode. "Eikö siis ollut
+mitään vierashuonetta?" kaiketi kysynet. Olipa kyllä, mutta sinun
+tulee muistaa, että kuljin jalan, ja että jalkamies kievarinisännän
+mielestä maalla on yhtä kuin rahaton mies ravintolanisännän
+mielestä kaupungissa. Lisäksi saan mainita tämän kievarinisännän
+puolustukseksi, joka minusta tuntui erittäin sävyisältä mieheltä,
+että samaan aikaan kuin minä tulin kievariin, toinenkin
+matkustavainen, ajaen muhkeissa lakeeratuissa kääseissä, saapui tänne
+yöksi. Hän tuli hyvin meluten tupaan, polki pitkävartisia saappaitaan
+lattiaan, ikäänkuin olisi tahtonut ravistaa pois lumen, vaikkei
+yhtään lunta enää ollut pihalla, pudisteli itseään eikä näyttänyt
+vähintäkään aikovan tervehtiä, kuten tavallista on. Tummanruskea
+nahkalakki näytti sijaitsevan niin hyvin hänen päässään, että hän
+piti vahinkona siirtää sitä sen edullisesta asemasta. Hänen sinistä
+viittaansa yhdisti leuan alla suuret hopeahakaset ja vyötäisillä
+oli punainen vyö. Kievarin-isäntä vastaanotti hänet hyvin kohteliaasti
+ja pyysi häntä menemään vierashuoneeseen. Kysyin kievarinisännältä,
+tunsiko hän tämän matkustavaisen, mutta hän sanoi, ettei ennen ollut
+häntä nähnyt. Seuraavana aamuna kysyi kievarinisäntä, osasinko
+lukea kirjoitettua, ja kun siihen myöntävästi vastasin, toi hän
+päiväkirjan ja pyysi minua ilmoittamaan, mitä äsken talosta lähteneen
+herran tekemä muistutus sisälsi. Otin päiväkirjan käteeni ja
+tavailin siitä: Rosthålar Sonen A... J... B... Tämä oli kirjoitettu
+niin harvaksi venytetyllä käsialalla, että se ulottui paitsi poikki
+toisten sarekkeiden myös sen yli, johon muistutuksia merkitään,
+jonka vuoksi kievarinisäntä pelkäsi, että siinä oli muistutus häntä
+vastaan. Rauhoitin hänet pian ja annoin hänelle tietoja tuosta
+miehestä, jonka tunsin nimeltä. Hän on niitä herroja rusthollareita
+ja rusthollarin-poikia, joita Suomen rannikkopitäjissä nykyään on
+niin viljalti. Sellaisen herran arvoon vaaditaan talvella suuret
+karhunnahkasuiset päällyssaappaat, sininen viitta tai turkit tai
+myöskin tulppi, vyö, joka saattaa olla erivärinen, karvalakki ja
+suuri merenvaha-piippu. Mutta kesällä siihen tarvitaan kiiltosaappaat
+kalosseineen tai ilman, sievät, pitkät housut, hännystakki ja liivit,
+joiden ei suinkaan tarvitse olla kotitekoiset, taskukello tai vielä
+parempi jos kaksi, pitkine vitjoineen ja upeine kelluttimineen y.m.
+Mutta ennen kaikkea muuta siihen vaaditaan, ettei suinkaan saa
+piitata mistään työstä, ettei puhu aineista, joita ymmärtää, ettei
+käy tavallisten talonpoikien tai muun työväen rinnalla, j.n.e.
+Saattaa suuresti pistää vihaksi, kun ajattelee, kuinka paljoa
+alemmalla sivistysasteella Savon ja Karjalan rahvas vielä on näihin
+nähden. Kun siellä tapaa harmaaseen sarkatakkiin puetun talonpojan
+kirkossa tai kun näkee hänen otsansa hiessä kyntävän peltoaan,
+niin tekisi mieli luulla hänen yhtä vähän kuuluvan uusmaalaiseen
+herrasrotuun kuin hottentottilainen kuuluu europpalaiseen.
+Yksinkertaisuudessaan hän tyytyy isältään perittyyn maapalstaan ja
+kätkee ne rahat, jotka häneltä voivat säästyä, isältä perittyyn
+kirstuun, kun sitävastoin Uudenmaan herras-talonpoika, vaikka hänellä
+ei olisi ropoakaan, välttämättömästi tahtoo omistaa 3 tai 4 tilaa tai
+niin monta kuin hänen aikansa sallii hänen hävitellä. Pelkään näiden
+mietteiden, joita itse saatat jatkaa mielesi mukaan, tuntuvan sinusta
+yksitoikkoisilta ja ikäviltä, jonka vuoksi en tästä asiasta tällä
+kertaa hiisku sanaakaan.
+
+Nyt saat ripein askelin seurata minua Lopen kautta, jolla seuduin
+paholaisen joku aika sitten sanotaan hyvin viihtyneen. Kovin
+raskaalta tuntuu näin kuivin suin kuljeksia vappuna, etenkin kun
+ei voi estää ajatustaan tiheään retkeilemästä Turkuun muinaiselle
+vappukentälle, mutta tahdonpa tänä iltana ehtiä Hämeenlinnaan. Pieni
+pysäys kuitenkin Räikälässä, viimeisessä Lopen ja Hämeenlinnan
+välisen tien varrella olevassa kestikievarissa. Täällä pyydän
+itselleni kyytihevosta, aikaisemmin saapuakseni kaupunkiin
+tai oikeammin: tullakseni sinne matkustajana enkä kisällinä.
+Kievarinisäntä vastaa minulle: "saadaan kattoa", ja tätä "saadaan
+kattoa" minä odotan runsaasti puoli tuntia ja huvitan itseäni
+katselemalla, miten emäntä rämisevällä kaiteella yhtämittaa
+lyö kudetta koreaan kankaaseensa. Aika kului jotenkin nopeaan
+keskustellessani hänen tyttäriensä kanssa, jotka talonpoikaistytöiksi
+näyttivät sangen sieviltä. Mutta lopuksi huomasin, ettei luvattua
+hevosta näkynyt. Pyysin erästä tuvassa olevaa poikaa menemään
+tämän viivytyksen syytä kysymään. "Kievarinisäntä työskentelee
+yläporstuassa, voitte itse mennä", sanoi poika kiukkuisen näköisenä.
+Menin isännän luo ja kysyin, eikö ollut yhtään hevosta kotona, vai
+miksi minun annettiin odottaa niin kauan. "On kyllä hevosiakin,
+vaikkei kisälleille anneta", vastasi isäntä äänenpainolla, joka
+olisi voinut suututtaa ketä tahansa. Rauhoituin kuitenkin, sanoin,
+etten ollut kisälli, luettelin kaikki pitkät arvonimeni, kuten civis
+academicus, philosophiæ candidatus, medicinæ studiosus, stipendiarius
+publicus (Nylandus), ja kun tämä kaikki ei näyttänyt tekevän
+häneen muuta vaikutusta kuin että hänen suunsa minun lausuessani
+jokaista uutta arvonimeä aukeni hieman enemmän, ikäänkuin hän
+siihen olisi tahtonut yhdellä kertaa koota kaikki nämä ihanuudet,
+niin minä lopuksi virkoin olevani maisteri. Tähän en saanut muuta
+vastausta kuin "sanokaa Kransille (suuri musta permannolla loikova
+koira) senlaisia, ehkä hän uskoisi ja kyydittäisi teitä..." Tämä
+ivallinen vastaus saattoi sydämeni sellaiseen epäjärjestykseen, että
+pelkäsin sen panevan mäsäksi kaikki vasemman puoliset kylkiluuni.
+Melkein vaistomaisesti oikea nyrkkini puristautui kokoon ja
+oli jo valmis ryhtymään lisätodisteluihin, kun samassa renki,
+jykeäluinen, harteva mies, sattui tulemaan sisään ja esti minua
+käyttämästä näitä tilapäisiä todistuskeinoja. Minun kävi vallan
+niinkuin yliopistollisessa väitöksessä, kun "præses" suvaitsee
+puuttua asiaan, jolloin vastaväittäjä usein menettää rohkeutensa
+ja virkkaa: "concedo" (myönnän). Enempää ryhtymättä selityksiin,
+jotka, kuten kaikesta saatoin päättää, olisivat olleet hyödyttömiä,
+menin harmissani ja vaieten asuintupaan, heitin laukun selkääni ja
+lähdin matkaan. Mennessäni sanoi sama poika, joka aikaisemmin oli
+minua suututtanut: "käydenkö magisteri lähtee?" Ja kun minä loin
+häneen pari äkäistä katsetta, huomasin selvästi, että kaikki vetivät
+suunsa nauruun. Pidin itseäni onnellisena kun pääsin tästä ikävästä
+paikasta ja häpesin enimmin sievien tyttärien edessä, joiden silmissä
+kernaasti olisin tahtonut olla pelkkää kisälliä vähän parempi mies.
+
+Päivä oli jo niin matalalla kuin ennen muinoin Turussa siihen
+aikaan, jolloin tyhjät punssitynnyrit vappukentällä kehottivat
+meitä ajattelemaan kotimatkaa, mutta minulla oli vielä puolentoista
+peninkulman matka Hämeenlinnaan. Vaikka olinkin väsynyt, kuljin
+kuitenkin pysähtymättä noin peninkulman matkan ja olisin varmaankin
+poikennut johonkin talonpoikaistaloon yöksi, ellen kievarinisännän
+vuoksi olisi ollut suuttunut jokikiseen talonpoikaan. Sitäpaitsi
+oli tulet jo sammutettu niissä paikoin, joiden ohitse tieni kulki,
+ja pelkäsin että minua olisi voitu luulla rosvoksi, jos noin yöllä
+olisin kolkuttanut heidän ovelleen. Sinun tulee muistaa, että tämän
+seudun kyliä senlaiset vieraat joskus käyvät tervehtimässä. Pitikö
+minun siis mennä kaupunkiin? Mutta kuka siellä keskellä yötä antaisi
+minulle majaa? Olinpa todella pulassa, kun onnellinen ajatus minut
+siitä pelasti. Voinhan mennä tien vieressä olevaan havumetsään
+ja siellä tehdä itselleni vuoteen kuusenhavuista, -- tuuma,
+minkä heti toteutinkin. Mutta saattoihan vilustua! Vieläpä mitä!
+Lepäsiväthän muinoin Turussa useat sankarit iloisten vappukemujen
+jälkeen paljaalla maalla ja nousivat ylös seuraavana aamuna sangen
+virkistyneinä. Muistelen erästä, joka koko yön oli nukkunut pää
+lumikinoksen laidalla ja joka seuraavana aamuna oli pahoillaan
+ainoastaan siitä, että hänen täytyi kulkea neljännespeninkulman matka
+kaupunkiin virkistämään ruumistaan rohtoryypyllä. Tämä kiireessä
+suorittamani vertaaminen, väsymys, uneliaisuus, yö saattoivat minut
+ilman suurta ajanhukkaa metsään, ja pian makasin kyynärän korkuisella
+kuusenhavuista tehdyllä vuoteelle, jolle kokosin niitä melkein yhtä
+suuren joukon peitteeksi. En vielä tiedä, näinkö unta vai mistä tuo
+lie johtunut, että yltympäri metsässä kuulin kauheata melua, eri
+ihmisääniä milloin miltäkin taholta ja koirien haukuntaa. Jos olisi
+ollut toinen vuorokauden aika, en olisi hetkeäkään epäillyt, että
+oltiin suden- tai karhunajossa. Koirat minua enimmin kauhistuttivat,
+sillä jos ne olisivat vainunneet minua ja nostaneet melua epävarman
+tyyssijani ympärillä, niin olisi minut varmaankin vangittu rosvona.
+Tätä hälinää kesti runsaasti tunnin ajan, jonka jälkeen kaikki kävi
+hiljaiseksi, ja minä joko todella vaivuin uneen tai lakkasin unta
+näkemästä. Herätessäni kello 1:n ajoissa olin edellisen päivän
+jalkamatkan jälkeen niin virkistynyt, etten mitenkään saattanut
+uudelleen nukahtaa. Jalat, kädet ja koko ruumis olivat niin
+täydelleen levottomat, että oli mahdotonta hetkeäkään pitää niitä
+liikkumattomina. Pidin tätä merkitsevänä viittauksena alottamaan
+päivän vaellusta, nousin siis ylös ja aloin astua. Mutta minne? Yö
+oli niin pimeä, etten nähnyt monta kyynärää eteeni; muuten kai olisin
+löytänyt tien, joka ei ollut varsin kaukana makuupaikastani. Kun ei
+ollenkaan tiedä minne mennä, ei ole muuta kuin kaksi menettelytapaa:
+joko paikalleen jääminen tai nenän osoittamaan suuntaan kulkeminen.
+Minä luotin nenääni ja läksin kulkemaan, mutta vaikka pidinkin sen
+opastusta varmana, se näytti minut kuitenkin väärälle tolalle.
+Metsään eksyminen ei ole mikään tavaton asia, jonka tähden en sitä
+huoli kuvailla. Lopuksi löysin tien, jota seikkaa minun täytyy
+huomauttaa, jotta et luulisi minun yhä vielä olevan metsässä. Noin
+kello 2:n ajoissa olin Hämeenlinnassa ja etsittyäni löysin sen
+apteekin, jossa ennen olin palvellut oppilaana. Portti ei ollut
+lukossa, joten esteettä pääsin apteekkioppilasten makuuhuoneen
+eteiseen ja aioin ruveta naputtamaan heidän huoneensa ovelle, kun
+tämä ovi ensi kosketuksestani heti aukeni selälleen. Jos olisin ollut
+taikauskoinen, olisin voinut luulla talon kotihaltijan tunteneen
+minut ja tehneen minulle tämän palveluksen, mutta nyt ajattelin vaan,
+ettei lukonsalpa ollut mennyt tarpeeksi sisälle pihtipielen reikään,
+vaan että se oli pysähtynyt sen suulle. Muuten en paljoa välittänyt
+siitä miten pääsin sisälle, kunhan vaan pääsin. Lääkkeenvalmistajat
+nukkuivat sikeästi eivätkä näyttäneet heräämisen merkkiäkään.
+Luulinpa melkein unenjumalan painaneen kiinnelaastari-liuskan
+poikkipuolin heidän silmäluomilleen. Otin sohvankannen, joka oli
+pystytetty konttorinovea vastaan, asetin sen kummankin pään alle
+tuolin ja valmistin itselleni tähän vuoteen konttorissa olevista
+vanhoista kauhtanoista ja muista vaatteista. Kaiken tämän tein niin
+hiljaa, ettei kukaan huoneessa olevista herännyt. Sitten panin maata
+ja nukuin kauan, aina päivänrintaan, lääkkeenvalmistajain suureksi
+hämmästykseksi, he kun eivät mitenkään voineet selittää miten ja
+mistä olin tullut. Kun heräsin ja minun piti mennä likööri-kamariin,
+minne proviisori pitäen huolta terveydestäni oli pyytänyt minua
+tippoja maistelemaan, tunsin omituista hellyyttä jalkapohjissani.
+Vedin saappaat jalasta ja tarkastelin niitä joka puolelta, mutta näin
+niiden olevan virheettömät. Taidatpa nauraa yksinkertaisuudelleni,
+kun oletin saappaissa piilevän tunnetta, mutta otappa huomioon, ettei
+varovainen lääkäri tutkiessaan vamman syitä jätä mitään tutkimatta.
+Saappaista siirryin sukkiin, jotka, lukuunottamatta pientä kannassa
+ja suurempaa varpaan kärjessä olevaa reikää, myöskin olivat hyvässä
+kunnossa. Jäljellä oli itse jalan tarkastus, ja heti ensi katseella
+sen alapinnassa huomattiin suuria rakkoja. Tämä ikävä seikka estää
+minua muutamaan päivään jatkamasta matkaani ja tarjoaa minulle
+laillisena syyn jäädä ainakin viikoksi Hämeenlinnaan. Jos vastaat
+tähän kirjeeseen, saat pian enempiä tietoja ystävältäsi -- -- --.
+
+Toukokuun 6:na päivänä läksin Hämeenlinnasta ja saavuin yöksi
+Heinäkankaan kestikievariin. -- Saatat helposti kuvitella; että
+kernaasti tahdoin tavata nuorta isäntää, kun vaan muistelet
+että noin 7 tai 8 vuotta asuessani Hämeenlinnassa usein kävin
+tässä maatalossa. Silloin ei kestikievari vielä ollut tässä vaan
+neljännespeninkulman päässä tästä eteenpäin Eteläisissä. Vaan tämä
+tila oli silloin apteekkari Bjuggin hallussa, joka sittemmin myi
+sen nykyisen isännän isälle. Sama nuori isäntä, joka silloin vielä
+oli poika, kävi usein Hämeenlinnassa, ja mitä vähäistä hän joskus
+tarvitsi apteekista annoin hänelle usein maksutta kuin oman lampuodin
+pojalle ainakin. Täten tuli hän minulle niin kiitolliseksi, että
+kun kerran hänen mukanaan tilasin Forssiuksen algebran Turusta, hän
+ei mitenkään suostunut ottamaan maksua tästä kirjasta. Ja vielä
+nytkin hän osotti minulle erityistä ystävyyttä antamalla minulle
+yömajaksi kamarin ja sijoittamalla sen edessä saliin makaamaan erään
+venäläisen upseerin ja tämän palvelijan. Illalla, josta vietin
+osan tuvassa, tapasin vanhan savolaisen rakuunan. Tämä harmaapää
+sankari oli väsyneenä taistelun telmeeseen valinnut toisen,
+rauhallisemman toimeentulokeinon. Hän oli hylännyt miekan ja sen
+sijaan tarttunut matkasauvaan, ja patruunalaukun asemessa hänellä
+nyt oli selässä ruokapussi, joka lesken öljyruukun tavoin aina pysyi
+tyhjentymättä. Hänen terävät säihkyvät silmänsä, hänen levolliset,
+älykkäät kasvonsa ja arvokas, tasainen käyntinsä ilmaisivat kohta,
+mihinkä ihmisluokkaan hän ennen oli kuulunut. Ainoastaan viikset
+olivat epäkunnossa ja tuuhean harmaan parran ympäröimät, vallan
+kuin puutarhan pensaat ja puut, jotka paremman hoidon aikana ovat
+olleet säännöllisesti leikattuina, mutta jotka laiminlyötyinä pian
+toisiinsa takertuneina kasvavat metsäksi. Hänen kookas sauvansa oli
+alapäästä huolellisesti raudalla kengitetty, ja sen yläpäässä oli
+rautakoukku, joka lähinnä vivahti hänen muinaisen miekkansa kahvaan.
+Pitkällinen harjoitus oli hankkinut hänelle niin suuren taitavuuden
+tämän aseen käyttämisessä, että hän sillä sangen helposti karkoitti
+kokonaisen koirapataljonan, joka tavallisesti kylissä karkasi hänen
+kimppuunsa vaikeuttaen hänen pääsyänsä sinne. Tämä vanha soturi piti
+kerjäämistä arvoansa alentavana, ja koska hänen kuitenkin täytyi
+elää kuolinpäiväänsä asti, oli luonnollista, että hän arvokkaammalla
+tavalla tahtoi päästä tämän murheenlaakson läpi. Senpä vuoksi hän oli
+ahkeroinut ennustustaidon harjoittamista. --
+
+En vielä ollut ehtinyt panna maata, kun venäläinen upseeri saapui
+kestikievariin ja jäi sinne yöksi. Hän oli jotenkin viluissaan
+ja tilasi itselleen hyvän valkean, jonka ääressä puhelin hänen
+kanssaan sen verran kuin taisin venättä. Sitten panin maata ja olin
+hyvin ehtinyt nukahtaa, kun joku äkkiä koputti sen huoneen ikkunaan,
+jossa upseeri makasi. Minä heräsin tähän kolkutukseen ja sain heti
+nähdä vanhan kinmaasi- ja yliopistotoverin, komministeri Martinin
+Lammilta. Hän oli käynyt Hämeenlinnassa, jossa oli kuullut minun
+lähteneen sieltä Lammin pitäjää kohti. Hän arvasi minun yöpyneen
+Heinäkuukaan kievariin ja poikkesi sentähden sinne minua tapaamaan.
+Hän pyysi minua tulemaan kotiinsa Lammille, ja minä noudatin
+mielelläni kutsua. Sillä olihan minulla huvia siitä, että sain
+tavata entistä kimnaasi- ja yli-opistotoveria ja puhella hänen
+kanssaan, ja sitäpaitsi hänen kääseissään pääsin kolme peninkulmaa
+eteenpäin. Seuraavana aamuna tulimme rovasti Appelrothin luo, missä
+Martin asui. Vietettyäni täällä pari hauskaa päivää, läksin Koskelle
+ja Hollolaan. -- Lammin pitäjä monine pyöreine kunnaineen tarjoaa
+matkustajalle kauniin näyn. Maa on muuten jotenkin tasaista, mutta
+siellä täällä näkee noita kunnaita, joista muutamat ovat melkoisen
+korkeat ja matalampien puiden ja pensaiden peittämät. Nämä ovat
+suunnattoman suurten mättäiden näköisiä ja sopisivat varsin hyvin
+moneen isoon puutarhaan. Muuten tämä Lammin pitäjä, samoin kuin
+Kosken kappeli, on Suomen paraita pellavaseutuja. Vihreä pellava,
+jota markkinoilla ostetaan, on enimmäkseen täältä kotoisin. Kysyin
+miten sitä valmistetaan, mutta valmistustavassa ei näyttänyt olevan
+mitään erinomaista, joka voisi tehdä sen niin oivalliseksi kuin sitä
+kehutaan, jos ei sitä ota lukuun, ettei pellavaa täällä liottamisen
+jälkeen kuivateta maassa, kuten muualla on tavallista, vaan että se
+sidottuna pieniin kimppuihin ripustetaan aidanseipäihin. Koskella
+minulle kerrottiin, kuinka seudun väestöä joku vuosi sitten oli
+puijattu pellavakaupassa. Muutamat arkangelilaiset talonpojat, jotka
+usein ennen olivat ostaneet heiltä suuria pellavamääriä, olivat
+taas ilmestyneet seudulle, mutta ilman rahoja. Heidän antamastaan
+velkakirjasta olivat useat kuitenkin antaneet heille pellavia, mutta
+sittemmin ei heitä ole täällä näkynyt. -- Kulkiessani Koskella
+kasvoi tieni varrella paljon näsiäispensaita (Daphne Mesereum),
+jotka nyt (toukokuun 9 p.) olivat täydessä kukassa. Tuo Daphnen
+nimi johti muistooni tarun Apollon rakkaudesta Daphne keijukaiseen.
+Liekköhän auringonjumala todella rakastunut johonkin toiseen
+keijukaiseen, ajattelin. Onhan tämä kyllin kaunis ja tarpeeksi tuon
+rakkauden arvoinen! Ainakin sillä siihen vielä muiden rinnalla on
+etuoikeutensa, eikä se myöskään näy olevan niin nurjamielinen kuin
+runo väittää. Johan se on morsiuspuvussaan, vaikka auringonjumala
+vasta pikimältään käy sitä tervehtimässä ja jotenkin harvoin luo
+katseensa sen purppuranpunaisiin kasvoihin. Minä puolestani en usko
+runoa, joka kertoo Daphnen tylyydestä; kuinka se voisikaan yhtyä
+sellaiseen kauneuteen? -- --
+
+Illalla tulin Hollolan pappilaan. Täällä tapasin vanhan
+tutkintotoverini maisteri Langin, jonka kanssa melkein kokonaista
+kuusi viime vuotta olen asunut yhdessä. Vaikka ei ollut täyttä
+vuotta kulunut siitä kuin erosin hänestä Turussa, oli se kuitenkin
+tarpeeksi pitkä aika, jotta toistemme kohtaaminen täällä meissä
+herätti mitä miellyttävimpiä tunteita. Seuraavana päivänä kuljimme
+hänen vanhempiensa talolle, joka oli näpeän peninkulman päässä
+pappilasta. Mutta koska jää hiljan oli lähtenyt ja vielä ajelehti
+ympäri Vesijärveä, jonka yli meidän piti soutaa, oli meillä paljon
+vaikeuksia ennenkuin löysimme maallenousupaikan. Viimein tulimme
+kuitenkin niemelle, joka oli vapaana ajojäästä. Vielä meidän oli
+jalkaisin kiertäminen eräs lahti tullaksemme Kaitaan, niin että
+olimme hieman väsyneinä, kun saavuimme perille. Vietettyämme täällä
+kaksi sangen hupaisaa vuorokautta, palasimme taas pappilaan. Vielä
+ajojää esti meitä kulkemasta veneellä koko matkaa, jonka vuoksi
+vene oli vedettävä kaidan kannaksen poikki, jolla upoten polvien
+yläpuolelle kahlasimme savessa. Kun meillä sitäpaitsi Parinpellon
+rannasta, jolle nousimme maihin, oli astuttavana savisia ja mutaisia
+kujasia ennenkuin pääsimme pappilaan, ei ollut kummallista, että
+olimme kahden muurarinkisällin näköiset. Koska oli sunnuntai, täytyi
+Langin virkansa tähden lähteä kirkkoon, mutta minä pidin parempana
+jäädä pappilaan. Seuraavana päivänä minulla kuitenkin oli tilaisuus
+katsella Hollolan kirkkoa sisältäkin. Alttarin läheisen permannon
+muodostavat suureksi osaksi lukuisat hautakivet, joihin piirretyt
+kirjoitukset olivat jotenkin epäselvät, niin ettei niitä voinut
+lukea. Näin kuitenkin vuosiluvuista, että muutamat niistä olivat
+noin 200:n vuoden ikäisiä, toiset nuorempia, ja ne kätkivät allansa
+muutamien seurakunnan huomatumpien sotilashenkilöiden ja pappien
+maallisia jäännöksiä. Tämä kirkko on muuten kivestä ja on viimeinen
+kivikirkko, jonka matkallani Savon ja Karjalan halki näin. Toukokuun
+13:ntena päivänä läksin täältä. Lang sekä muut täkäläiset ystävät
+saattoivat minua kolmenneljännespeninkulman matkaa Hertsanalan
+kylään; sieltä minun piti vesitse lähteä näpeän peninkulman päässä
+olevaan Paimelaan. Hertsanalaan saavuimme kello yhden aikaan
+iltapäivällä. Täällä panimme toimeen jäähyväispäivälliset, jonka
+jälkeen neljän aikaan läksin sieltä. Vielä kauvan viipyivät ystäväni
+erään vuoren kukkulalla. Matka kului, ja näin heitä enää vaan
+epäselvästi; viittasin heille vielä kerran "hyvästi" ja olin nyt taas
+yhtä yksin kuin kaksi viikkoa sitten, erottuani kotiväestä. Eronhetki
+ja ero on yleensä sangen tukalaa. En tiedä mistä raskasmielisyys
+silloin niin voimakkaana tulee. Unhotamme kaiken muun, ja ajatus
+kiintyy kokonaan niihin, joista olemme eronneet. Usein tahdomme
+palata ja senkautta pidentää tätä haikeata hetkeä. Ehkä tämä
+eronhetki, joka meihin tekee niin syvän vaikutuksen, on aavistusta
+viimeisestä meitä odottavasta eronhetkestä, tai ehkä me noiden
+edellisten kautta totumme taipumaan siihen ajatukseen, että viimeinen
+meitä odottaa. -- --
+
+Puolentoista tunnin soutumatkan jälkeen olin Paimelan rannassa.
+Kysyin soutajapojalta, mitä hän tahtoi vaivastaan. Hän virkkoi:
+"antakaa iteh kunniastasi mitä arvaatte", mutta koska nämät
+kunnianmukaiset maksut eivät aina ole paraita, vaadin häntä itseään
+määräämään. Silloin hän sanoi olevan tavallista, että maksettiin
+kaksinkertaiset kyytirahat järvien yli kuljettaessa, ja minun
+täytyi siis antaa hänelle 44 killinkiä, sillä minulla ei sattunut
+olemaan pienempiä pankkiseteleitä. Tällaiset vesimatkat, ajattelin
+muuten, pian tyhjentäisivät kukkaroni, jonka vuoksi päätin joko
+kokonaan välttää niitä tai edeltäkäsin sopia soutajan kanssa
+kyytirahasta. Täältä läksin Paimelan kylän kautta Heinolaa kohti.
+Nimi Paimela palauttaa matkustajan mieleen sen kauniin lahnalajin,
+jota ennen täällä pyydettiin. On omituista, ettei, vaikka Vesijärvi
+on maamme suurempia järviä, useammissa paikoin sitä saada tätä
+oivallista lahnaa. Ennen sitä pyydettiin pääasiallisesti Paimelassa,
+mistä se on saanut nimensä, mutta viime aikoina tapahtuneen
+veden laskemisen jälkeen on Vesijärven lahna hylännyt entiset
+olopaikkansa. Paimelaiset saavat nyt varsin vähän tai eivät saa
+juuri ollenkaan tätä puheenaolevaa kalaa, jotavastoin toiset kylät,
+joihin kuuluvissa kalavesissä se ennen ei näyttäynyt, nyt pyytävät
+sitä niin runsaasti, että niiltä sitä riittää myytäväksikin. Tätä
+kalaa sanotaan kuitenkin vielä "Paimelanlahnaksi". Nimismies Langin
+luona Kaidassa sain tilaisuuden syödä tätä lahnaa sekä tuoreena
+että suolattuna. Koska jo ennen olen syönyt Kokemäen siikaa,
+luulen sananparren: "Paimelanlahnalla, Kokemäensiialla konsanansa,
+Maailmassa ei ole vertaistansa" todella olevan oikeassa. --
+Täältä tulin yöksi Asikkalan nimismiehen, mainitun Langin veljen
+luo. Toisena päivänä läksin sieltä Heinolaan. Pitkin koko laajaa
+hietakangasta, joka on Urajärven ja Heinolan välillä, kasvoi
+sormivuokkoja (anemone pulsatilla), jotka saattoivat tuon karun
+kanervaisen kankaankin miellyttävän näköiseksi. Ensimäinen seikka,
+johon Hämeenlinnasta päin Heinolaan tulleen matkustajan huomio
+kääntyy, on muhkea äsken rakennettu puusilta. Se on kaksiosainen,
+ollen molemmin puolin siinä joessa olevaa saarta, joka yhdistää
+Päijänteen Konninveteen, ja jota muutamat, tosin vähällä perusteella,
+pitävät Kymijoen alkuna. Kymijoki näet oikeastaan alkaa Koskenniskan
+putouksen ja Konninveden jälkeen Iitin pitäjässä. Sillan lyhyempi
+osa, jota myöten ensin tulee mainittuun saareen, on noin 40:n
+askeleen pituinen ja on kummallekin rannalle rakennetun kiviarkun
+kannatuksella, joista tukihaaroja lähtee kannattamaan keskikohtaa.
+Sillan suurempi osa, noin 150 askeleen pituinen, on neljän hyvin
+asetetun arkun varassa, lukuunottamatta kahta itse rannan yhteydessä
+olevaa. Keskelle siltaa on kummallekin puolelle asetettu penkkejä
+niitä varten, jotka haluavat istua, ja toisen yläpuolelle taulu,
+jossa on luettavana rakennusmestari Lillkvistin ja rakennustöiden
+päällysmiehen, kruununvouti Grenmanin nimet sekä niiden päivätöiden
+lukumäärä, jotka oli tarvittu sillan kuntoonpanemiseen ja joita
+oli ollut 8000. Kaipasin vaan koko yrityksen kustannussummaa,
+joka myös olisi pitänyt mainita taulussa ja joka, kuten kuulin
+kerrottavan, taisi nousta noin 24 tuhanteen ruplaan. Itse saarella
+kaavaa muutamia ikivanhoja honkia, ja rannalle on äsken istutettu
+puita saaren enempää kaunistamista varten tulevaisuudessa. Kun
+on tullut sillan yli, huomaa joen rannan oikealla kädellä olevan
+sangen jyrkän, ja se kohoaa melkoisen korkeana muodostaen niin
+sanotun Myllymäen, joka on saanut nimensä yhdestä ainoasta sen
+huipulla kohoavasta tuulimyllystä. Tältä mäeltä on laaja näköala yli
+kaupungin, joka puutarhoineen ja leveine suorine katuineen sijaitsee
+vallan sen juurella. Kaupunki on rakennettu kohtalaisen hyvin.
+Maaherran-virkatalo, sairashuone, y.m. yleiset rakennukset eivät
+missään suhteessa ole huomattavia. Kaupungissa ei ole ainoatakaan
+kivirakennusta, kirkkokin on puusta. Helatuorstaina olin tässä
+kirkossa läsnä jumalanpalveluksessa. Saarnatuoli on rakennettu
+kiinni sakariston seinään, seikka, jota en muualla ole nähnyt, ja
+pappi nousee saarnatuoliin suorastaan sakaristosta, tarvitsematta
+kulkea kirkon kautta. Enpä tiedä liekkö johtunut tavattomuudesta.
+vai mikä lie tehnyt, että erittäin pidin tällaisesta saarnatuolin
+sijoittamisesta. Vastapäätä kirkon isoa ovea ja käytävää seisoi
+saarnaaja siinä alttarin yläpuolella yhtä kaukana, tai oikeammin
+yhtä lähellä kumpaakin puolta, ja julisti ylhäältä sanaa. Kirkko on
+muuten hakattu kahdeksankulmaiseksi, ja jos kohta se on pieni, on se
+sangen sievä sisältä. Jotta samaa voisi sanoa sen ulkomuodostakin,
+olisi se maalattava. Lähellä kirkkoa on kaupungin alkeiskoulu, jossa
+oli sisäänkirjoitettuna noin 40 oppilasta, osaksi kaupungista, osaksi
+naapuripitäjistä. Poikia opetetaan täällä lukemaan katkismustaan ja
+uskonnonhistoriaa, kirjoittamaan ja laskemaan neljää luvunlaskun
+alkutoimitusta. Täkäläinen koulunopettaja, ylioppilas G. Hahl,
+on kuitenkin sitäpaitsi tarjonnut halukkaille pojille opetusta
+historiassa, maantiedossa, matematiikissa ja latinassa. Tämä hänen
+menettelytapansa ansaitsee vielä suurempaa kiitosta, koska hän
+tarjoten tätä opetustaan yksityisopetuksen nimellä, ei vaivastaan
+useinkin varattomanpuolisilta pojilta vaatinut mitään erityistä
+maksua. Sairashuone- ja hulluinhuonerakennukset ovat kaupungin
+laidalla ja näyttävät olevan riittävän suuret niille vähälukuisille
+sairaille, jotka näissä seudun laitoksissa saavat hoitoa. Tällöin
+siellä oli 40-50 sairasta, enimmäkseen kuppatautisia. Sairashuoneiden
+lattiat, vuoteet y.m. todistivat hyvää järjestystä ja huolellista
+hoitoa. Mitä sairaiden ruokaan tulee, tarjottiin sitä 28 1/2
+kopeekkaan pankkiseteleitä vuorokaudessa kutakin henkilöä kohden.
+Kaupungissa on kaksi ravintolaa, joilla se näyttääkin tulevan hyvin
+toimeen. Suuret puutarhat, kaupungin ulkopuolella virtaava joki
+ja vastapäätä vallan lähellä oleva havumetsä varmaankin saattavat
+Heinolan miellyttäväksi kesäolopaikaksi. Mutta kivittämättömät
+kadut ovat sangen vaivaloiset kävelijöille, sillä ne ovat hienon
+hiedan peittämät, ja tämä kohoaa tuulisäällä ilmaan lennellen sinne
+tänne. Täytyy ylipäänsä tunnustaa, että pienemmillä kaupungeilla
+on oma omituinen hauskuutensa, jota kaipaa suuremmissa. Matkustaja
+kokee tätä aina ja kieltämättä sen tunnustaakin -- tulemmehan
+suurempaan kaupunkiin aivan tuntemattomina. Tosin silmä täällä
+kiintyy useihin uusiin esineisiin. Merkillisyyksiä esiintyy, joista
+osaksi on kuullut puhuttavan ja joiden näkeminen nyt tuottaa iloa;
+toisiakin tapaa, joista ei ennen ole kuullut edes puhuttavan. Kaikki
+tämä vaikuttaa sen, että aluksi olet mielissäsi, mutta kun olet
+ehtinyt katsella näitä merkillisyyksiä tai kun olet kyllästynyt
+niiden katselemiseen, tulet kortteeriisi. Huomaamattomana ja
+kokematta kenenkään puolelta suurempaa tuttavallisuutta tai lähempää
+ystävällisyyttä ja osanottoa olet kävellyt ympäri kaupunkia. Nyt
+olet yksin; koska kaipaat seuraa ja varsinaista tointa käy aika
+pitkäksi, valmistaudut matkalle ja matkustat pois -- kylmänä
+ja välinpitämättömänä. Pienemmissä kaupungeissa on asianlaita
+päinvastainen. Pian olet nähnyt sen merkillisyydet. Käveltyäsi
+muutaman tunnin, tunnet ainakin nimeltä joka kadun, joka kulman,
+huomattavimmat talot. Kuljet kuin kotiseudullasi. Kaikkialla sinua
+kohdellaan ystävällisesti ja tuttavallisesti, ikäänkuin olisit
+kauan oleskellut seudulla. Jopa unhotat olevasi vieraalla seudulla,
+ja kun vihdoin matkustat pois, on vaikeata jättää uudet ystävät,
+joiden hyvyyttä, suopeutta ja kohteliaisuutta saat kiittää niin
+paljosta; Heinolasta läksin 15:ntenä päivänä ja saavuin seuraavaksi
+yöksi vanhan tutun ja yliopistotoverin, komministeri G. Hahlin
+luo. Muuta lukuunottamatta olen hänelle kiitollinen siitä, että hän
+lahjoitti minulle Porthanin teokset "Dissert. de poësi fennica",
+"de bircarlis", "de antiqua gente fennorum", ja Lencqvistin
+teoksen "De superstitione veter. fennorum", jotka puuttuivat
+matkakirjastostani. Seuraavana päivänä läksin täältä. Kuljettuani
+viiden neljännespeninkulman matkan tulin Paason taloon, joka on Savon
+rajalla, jos Savoon tahtoo lukea koko Mäntyharjun pitäjän. Tätä
+niiden kylien asukkaat, joissa ensin kävin, eivät kuitenkaan itse
+näyttäneet tekevän. Paason lähistössä näkee molemmin puolin maantietä
+muutaman tuhannen kyynärän pituisen, hyvin tehdyn kiviaidan, joka
+kiinnitti huomioni, koska en ennen ollut nähnyt näin suurta kiviaidan
+paljoutta. Ajattelin itsekseni, kuinka tavattomasti vaivaa, kuinka
+monta päivätyötä tämä on maksanutkaan maatilan omistajalle, vaikkapa
+se sitten pitkiksi ajoiksi vapauttaakin jälkeentulevat uudesta
+aidanteontyöstä. En vielä huomannut, kuten sittemmin tapahtui, kun
+Savossa näin useita rahvaan hallussa olevia peltoliuskoja kiviaidan
+ympäröiminä, että täällä on paljon helpompi aikaansaada kiviaitaa
+kuin eteläisemmissä maakunnissa. Saan pian tilaisuuden esittää syyn
+tähän väitökseeni. Nyt, ennenkuin astun Savon rajojen sisälle, tahdon
+tehdä Hämeen suhteen muutamia huomautuksia, jotka tähän asti olen
+jättänyt mainitsematta. Kaikkialla Hämeessä huomaa halukkaisuutta
+pääasiallisesti maanviljelyksen harjoittamiseen. Kaskenviljelystä
+tosin ei ole unhotettu, jopa sitä paikoittain harjoitetaan
+melkoisesti, mutta sen sijaan, että ennen pääasiallisesti luotettiin
+kaskien tuottamaan epävarmaan ja säiden mukaan vaihtelemaan satoon,
+turvaudutaan tätä nykyä peltojen tasaiseen ja varmaan viljavuuteen.
+Kaskenviljelys on siis nykyään sivuelinkeino, esi-isiltä peritty
+ammatti, josta vastenmielisesti kokonaan tahdotaan luopua. Joskus
+sattuva hyvä sato, jonka kaskimaat tuottavat, luultavasti myös
+houkuttelee useita koettamaan onneansa, ja kokemus, joka osottaa,
+että niiden viljelys sangen usein onnistuu huonosti ja tuskin
+palkitsee työtä, ei ole opettavainen. Täälläkin, kuten kaikkialla
+muualla maassa, on viime aikoina ruvettu viljelemään soita. Siitä
+on heti silmäänpistäviä etuja, nimittäin rikas sato, niittymaan
+lisääntyminen y.m., ja rahvaskin on varma siitä, että tämän kautta
+maalle koituu melkoinen voitto. Kevättouvot, jotka halla ennen
+monessa seuduin pani, kypsyvät nyt usein hallan vahingoittamatta.
+Tämän he lukevat suoviljelyksensä ansioksi. Myöskin viime aikoina
+sattuneet lauhkeammat talvet he johtavat samasta syystä. Siitä
+syytöksestä, joka liian usein on tehty hämäläisiä vastaan, etteivät
+taloudessaan ole tarpeeksi siistejä, ei näinäkään aikoina juuri
+saata heitä vapauttaa. Tosin näkee talonpoikaispirttejä, joissa
+pöydät, rahit, tuolit, ruoka-astiat y.m. ovat sangen siistit ja
+puhtaat, mutta nämä paikat ovat liian harvat, voidakseen kumota
+yleistä arvostelua. Lautaikkunaisia pirttejä käytetään paljon ja
+joskus tapaa kokonaisia kyliä, missä ei ole mitään parempaa asuntoa.
+Toisissa paikoin näkee kuitenkin täälläkin siirtymisasteita parempaan
+rakennustapaan. Tapaa talonpoikia, jotka ovat rakentaneet itselleen
+salin ja kamareita, maalauttaneet punaisiksi rakennuksensa, joilla
+on lasi-ikkunat asuintuvissaan y.m. Hämäläinen talonpoika on
+yleensä hitaampi sielun ja ruumiin puolesta kuin rahvas muualla
+maassa. Ennenkuin sivistys ja siivous täällä pääsevät vallalle, ja
+ennenkuin vanha raakuus ja haluttomuus häviävät, täytyy valistuksen
+joka taholta tänne kohdistaa säteensä, tullaksensa tehoisaksi. On
+muuten vaikeata löytää syytä siihen, miksi hämäläiset sivistyksessä
+ovat jääneet jäljelle syvemmällä maassa asuvista savolaisista,
+karjalaisista ja ennen kaikkea pohjalaisista. Jotakin epäilemättä
+on vaikuttanut itse heidän kansallisluonteensa, mutta ulkonaisista
+syistä näyttävät juuri ne, joiden pitäisi levittää valistusta, olleen
+sille esteenä. Molemmilla merenrannikoilla olevat kaupungit eivät
+ole varsin kaukana heistä, ja niissä on enimmäkseen ruotsalaisia
+asukkaita. Pian hämäläiset ovat tehneet kaupunkimatkansa, myyneet
+liikenevät tavaransa ja tehneet tarpeelliset ostoksensa, sitten he
+palaavat ja tuntevat itsensä onnellisiksi ja tyytyväisiksi isiltään
+perityissä mökeissään. Suurempia vesistöjä ja purjehdukseen kelpaavia
+jokia, jotka kesällä vilkastuttaisivat sisämaan liikettä, ei täällä
+ole niin runsaasti kuin muilla seuduin. Kesän he siis enimmästi
+viettävät kotona viljellen maatansa, ja muutaman neljännespeninkulman
+kirkkomatkoja pidetään jo pitkinä ja vaivalloisina. Toisin on
+savolaisen ja karjalaisen laita. Saimaan vesistöt, Orihvesi,
+Kallavesi, Pielisjärvi ja lukuisat muut järvet tekevät hänestä maan
+sydämessä taitavan merimiehen. Kauan arvelematta lähtee hän 40, 50
+jopa 60:n peninkulman pituisille matkoille, kesällä veneessään ja
+talvella reessään. Tällöin esiintyy usein seikkoja, jotka kysyvät
+koko hänen sielunsa toimintaa, jos hän tahtoo tulla toimeen. Tottumus
+matkaansaa, että hän sitten vähemmän pulmallisissa tiloissa pian
+tointuu ja arvostelee järkevästi. Matkoiltaan, jotka vievät suuren
+osan hänen talveaan, hän palaa kotia tuoden mukanaan kokemusta ja
+tuntien asioita ja tapoja laajalta ympäristöltä. Jotenkin sama on
+pohjalaisen laita. Tosin vielä laihahko maa on pakottanut häntä
+harjoittamaan useita sivuelinkeinoja, joita rahvas muilla seuduin
+ei ole harrastanut. Pohjalaisen suhteen toteutuu varsin hyvin vanha
+sananlasku: "Kyllä vatsa lappalaisen laulamaan opettaa." -- --
+
+Vaikka taikausko Hämeessä ei suinkaan ole vähempi kuin pohjoisemmissa
+seuduin, ovat vanhat runot täällä melkein kokonaan unhotuksiin
+joutuneet. Syy lienee pikemmin hämäläisen suuremman hitauden,
+sekä mitä uusien runojen tekemiseen, että vanhempien muistissa
+pitämiseen tulee. Enpä saata ainakaan omien tietojeni mukaan mainita
+Hämeestä ainoatakaan luonnonrunoilijaa. Ainoa todiste hämäläisten
+nerokkaisuudesta tässä suhteessa on se, että he silloin tällöin
+parsivat uusmuotoisia ruotsinvoittoisia lauluja muutamalla puoleksi
+typistetyllä säkeistöllä, joka usein paljastaa tekijän mauttomuuden
+ja parempain aatteiden puutteen. Näitä täten varustettuja lauluja
+lauletaan jotenkin yleisesti, ja ne ovat malleina ensi kertaa
+esiintyvälle runoilijalle, kun hän viehättyneenä jostakin aiheesta
+aikoo siitä ruveta laulamaan. Vaikka näillä lauluilla typistetyn
+kielensä tähden, joka saattaa runomitan teeskennellyksi, sekä
+etsiskeltyjen loppusointujensa vuoksi ei ole mitään erityistä
+arvoa, ovat ne kuitenkin merkillisiä kansallisten sävelmiensä
+puolesta. Uudet tämäntapaiset laulut saavat usein ennen vallan
+tuntemattomia sävelmiä, jotka runoilija luo yhdessä sanojen kanssa,
+ja jotka useimmiten ovat hyvin tuntehikkaita, korvaten sanojen
+puutteellisuutta. Muuan Uudellamaalla ja Hämeessä hyvin tavallinen,
+jopa Savossa ja Karjalassakin jo tunnettu laulu päättyy näillä
+sanoilla: "Ei tällä laulull' ol' yhtäkään isää, Kuin joku taitaa,
+niin pankoon vaan lisää". Onpa erityisesti pantu mieleen nämä
+sanat. Mitä erilaatuisimpia seikkoja käsitellään eri säkeistöissä,
+samaa ajatusta ei kauan seurata. Koska harvoin kuulee näitä lauluja
+laulettavan muuten kuin typistettyinä ja turmeltuina, on vaikeata
+antaa niistä näytettä. Tahdon kuitenkin tähän liittää näytteeksi pari
+kappaletta. -- -- -- [Runoja, joita varmasti voitaisiin katsoa niiksi,
+mitä Lönnrot tässä tarkoittaa, ei ole voitu kokoelmista löytää.]
+
+Toisenlaisia runoja on viime aikoina ruvettu täällä sepittämään,
+tarkoitan hengellisiä runoelmia. Jo useita vuosia on Hämeessäkin
+ollut niinkutsuttuja "heränneitä" eli "kääntyneitä". Eipä saata sanoa
+näiden muodostavan erityistä lahkoa, jos sanalla "lahko" tarkoittaa
+tavallista käsitettä. He eivät eroa yleisestä jumalanpalveluksesta,
+eivät vetäydy pois lukukinkereistä tai ehtoollisen nautitsemisesta
+j.n.e. Seikka, jossa he eroavat muusta joukosta, on se, että he
+joutohetkillään, etenkin pyhäpäivinä, usein kokoontuvat pitämään
+rukouksia ja harjoittamaan muunlaista hartautta. Useita sellaisia
+on olemassa, jotka raamatun ja muiden hartauskirjain ahkeralla
+lukemisella ovat saavuttaneet tavattoman, niissä esiintyvän sana- ja
+puheenparsi-rikkauden. Nämä henkilöt ovat mainituissa kokouksissa
+usein valmiit ilman vähintäkään valmistusta esiintymään, pitäen
+rukouksia ja saarnoja; tällöin he mainitsevat raamatun kohtia, joihin
+perustavat puheensa. Kotona he ahkerasti lueskelevat hengellisiä
+kirjoja, joku on oppinut kirjoitustaidon. Viimemainittua ei
+kuitenkaan saa lukea yksinomaan heidän kunniakseen, koska yleensä
+on kiitoksella mainittava suomalaisesta rahvaasta, että moni on
+oppinut tämän taidon. Muutamat näistä "heränneistä" kulkevat
+toisiin seurakuntiin, kuitenkin, kuten syystä luulen, vähemmin
+siinä tarkoituksessa, että käännyttäisivät ihmisiä oppiinsa, kuin
+siinä, että elättäisivät itseään ilman ankarampaa tointa. He
+pidättäytyvät kaikista huvituksista, kuten tanssista, korttipelistä,
+leikeistä, y.m. Ainakin paikoittain he ovat tehneet säännökseen käydä
+kotikutoisissa vaatteissa, karttaa punaisten kankaiden käyttämistä
+ja muita turhia koristeita. Jumalan nimeä he eivät mainitse
+jokapäiväisessä puheessa. Kun heitä esim. tervehtii sanomalla "hyvää
+päivää", he eivät kernaasti vastaa, kuten on tavallista, "Jumal'
+antakoon", vaan: "teille myöskin", tai jotakin sentapaista. Heitä
+syytetään jonkunmoisesta itserakkaudesta; se johtuu henkisestä
+ylpeydestä, jonka he, mielestään oikean elintapansa ja vastaheränneen
+uskonsa vuoksi, kernaasti itselleen omistavat. Koska suomalaisella
+melkein on tarve laulaa, ja koska nämä "heränneet" eivät kernaasti
+laula maallisia lauluja, niin sepitetään siellä täällä heidän
+keskuudessaan hengellisiä runoja, jotta niitä vaihtelun vuoksi
+laulettaisiin varsinaisten virsien ohella. Laulaessaan he usein
+joutuvat jonkunmoiseen haltiotilaan, laulu keskeytyy, ja heidän
+kuulee sen sijaan puhuvan vierailla kielillä. Ne, joilla on ollut
+tilaisuus tällöin tarkastaa heitä, vakuuttavat etteivät he tässä
+tilassa ollessaan tiedä mistään, mitä heidän ympärillään tapahtuu.
+Turhaan on koetettu herättää heitä palavilla päreillä, jotka on
+viety niin lähelle heitä, että kuumuuden nähtävästi olisi pitänyt
+käydä sietämättömäksi, mutta he eivät siitä ole tietäneet mitään
+eivätkä ole näyttäneet vähintäkään kivunmerkkiä. Toinnuttuansa tästä
+tilasta näyttävät he noloilta ja ikäänkuin häpeävät, joka seikka
+myös näyttää todistavan, että he ovat olleet kokonaan haltioissaan.
+Mitä itse kieleen tulee, jota he silloin puhuvat, niin siinä
+kuuluu olevan oikeita kielellisiä äänteitä, mutta se kuuluu olevan
+ympäröiville ymmärtämätöntä. Ymmärtävätkö toisiaan useiden langetessa
+tähän haltiotilaan, kuten joskus tapahtuu, en tiedä. Muutamat
+väärinkäsitetyt raamatunkohdat, kuten esim. I Korint. 14 luk. ovat
+varmaankin tämän kielen kielioppina ja sanakirjana. He ovat hyvin
+valmiit luulemaan olevansa välittömien korkeampien mielijohteiden
+ohjaamina. Eräästä pojasta kerrottiin, ettei hän rippikoulussa ollut
+osannut lukea jotakin paikkaa, ja että hän sentähden oli saanut
+papilta "reput" ynnä sen varoituksen, että hän vastedes paremmin
+harrastaisi lukutaitoa. Kotimatkalla hän muka oli kertonut kovan
+kohtalonsa eräälle vastaan tulleelle miehelle, jolta oli kysynyt,
+miten piti menetellä. Tämä oli neuvonut häntä menemään yksin
+metsään ja rukoilemaan Jumalaa. Tämän hän oli tehnytkin sellaisella
+menestyksellä, että hänestä heti tuli paraita lukijoita. Eräästä
+tytöstä kerrottiin, että hän ilman vähintäkään opetusta oli oppinut
+kirjoittamaankin ja että hän nyt sepittää hyvin suuressa arvossa
+pidettyjä hengellisiä runoja. Muuan mies, joka lapsuudesta alkaen on
+ollut sokea, kuuluu raamatusta ja virsikirjasta aukaisevan kohtia,
+jotka hänelle mainitaan. Tämä on tosiseikka, jonka olen kuullut
+luotettavilta miehiltä. Hän kuuluu tällöin tarkasti tunnustelevan
+sormillaan ja melkein aina jotenkin varmasti onnistuvan. Kuinka
+uskomattomassa määrin siis saattaa tuntoa kehittää!
+
+Paikoittain Hämeessä naiset kehräävät kaikki lankansa niin sanotuilla
+"puntturitalkoilla", jotka tapahtuvat seuraavasti: Kylän ämmät ja
+tytöt kokoontuvat jonkun naapurin luo ja kehräävät päivässä tai
+korkeintain kahdessa kaikki vuoden kehruut. Sitten mennään toisen
+luo, ja siten kylän joka taloon samalla tavoin. Muutamissa paikoin
+käytetään näissä tilaisuuksissa kahvia vieraiden kestitsemiseen,
+toisissa paikoin on nauriiden paistaminen vielä käytännössä. Nämät
+talkoot tapahtuvat talvella. Kaikki, eivät ainoastaan kylän vaan
+myöskin koko pitäjän asiat otetaan täällä tarkastuksen ja pohdinnan
+alaisiksi. Toiset kertovat satuja, toiset laulavat ja toisilla on
+muuta hauskaa ajanvietettä. Poikia kokoontuu usein kujeilemaan
+monella tavoin, tai ainakin uutisia kuulemaan. Toisia töitä,
+jotka myös usein suoritetaan talkoilla, ovat rukiinleikkuu sekä
+talvella tapahtuva hirrenveto. Niitä pidetään pieninä juhlina.
+Parhaat saatavissa olevat ruuat kannetaan esille ja olutta ja
+viinaa nautitaan runsaasti. Häissä on useita menoja, jotka
+kuitenkin suuresti vaihtelevat eri pitäjissä. Omituisena seikkana
+pidin Heinolan kappelissa kuulemaani tapaa, että sulhasella usein
+kuuluu olevan noin 10 puhemiestä. Tuntuu siltä, kuin kaunottaret
+täällä olisivat liian kovasydämisiä verrattuina muihin seutuihin,
+missä sama asia suoritetaan yhden puhemiehen avulla, usein vallan
+ilman puhemiestä. -- Noitumistaidossa hämäläiset ovat yhtä paljon
+jäljellä savolaisista kuin nämä mainitussa ammatissa ovat jäljellä
+karjalaisista ja etenkin pohjalaisista. Kuitenkin Hämeessäkin kuuluu
+olevan muutamia vanhojen noitalukujen ja loihtujen jäännöksiä.
+Tuo vanha tapa että kiristuorstaina, helluntai- ja juhannusyönä
+mennään metsään ja siellä poltetaan suuria loimuavia kokkotulia,
+on vielä monessa kohdin Hämettä pysynyt. Voisin vielä jatkaa näitä
+huomautuksia, sekä mitä muuhun että niiden seutujen murteisiin
+tulee, joiden kautta olen kulkenut, mutta katson sitä jotenkin
+tarpeettomaksi, koska niitä osaksi on ennen kosketeltu toisissa
+kirjoitelmissa, ja koska ne osaksi koskevat ainoastaan jotakin
+erityistä seutua ollen siis ilman yleismerkitystä. Puhuakseni esim.
+kielestä, niin ei täällä sanota, kuten Uudellamaalla ja Turun
+läänissä: _tulee, menee kotia_ j.n.e., eikä kuten Savossa _tuloo,
+mänöö kotiin_, vaan: _tullee, mennee kotio_. Ei myöskään sanota:
+_vedes, kodas_, eikä _veessä, koossa_, vaan: _velessä, kolassa_.
+
+Toukokuun 16 päivänä tulin siis Mäntyharjuun, Suomen entiseen
+raakalaisseutuun. Osaksi kokeakseni, mitä vielä saattoi olla
+jäljellä muinaisesta kuuluisasta raakuudesta, osaksi toivoen
+veneellä pääseväni Mäntyharjun kirkolle, läksin maantieltä pitäjän
+sydänosiin. Poikkesin oikealle mennäkseni Anettuun, joka sijaitsee
+järven rannalla. Kuvittelin metsäkylissä olevan pelkkiä kurjia
+savupirttejä pienine reppänän tapaisine ikkunoineen. Mutta suuresti
+hämmästyin Kuhalaan tullessani, kun tuvassa oli suuret lasi-ikkunat,
+ja kun itse rakennus sitäpaitsi oli sangen korkea. Ensin luulin
+siellä asuvan jotakin herrasväkeä, mutta tämänkin luulon huomasin
+vääräksi, sillä mentyäni sisälle näin emännän kerivän lankaa ja
+piikojen pesevän pöytää leipomisen jälkeen. Kysyin tietä Anettuun
+ja minulle osotettiin pieni polku, jonka sanottiin johtavan taloon,
+mistä voin saada lähempää opastusta. Saavuttuani sinne, kyselin
+edelleen; minut neuvottiin taas polulle, mutta annettiin muuten
+vähän toivoa kirkkoveneeseen pääsemisestä, sillä joko se heidän
+luulonsa mukaan oli lähtenyt matkaan tai jäi kokonaan lähtemättä.
+Kerrottiin lisäksi, että Höltästä varmemmin saatoin päästä perille,
+sillä siellä oli morsiuspari, jonka piti lähteä pois vasta seuraavan
+päivän aamuna, sillä morsiusparit lähtevät näillä seuduin kotoa
+saman sunnuntain aamuna, jolloin heidät päivällä vihitään, vaikkapa
+kirkkotie olisi vielä pitempi kuin se täällä oli. Läksin siis
+Hölttään. Jos kohta minua perinpohjin oli neuvottu poikkeamaan
+milloin toiselle, milloin toiselle polulle, oli minun kuitenkin
+hyvin vaikeata osata perille. Viimein tulin auringonlaskun aikaan
+Höltän kievariin, missä kysyin, aikoiko morsiuspari lähteä veneellä.
+Vastattiin heidän lähtevän hevosella, minkä vuoksi luovuin koko
+aiotusta kirkkomatkastani. Täälläkin oli hyvät rakennukset, avara
+tupa, sali ynnä kamari. Kievarinisäntä toi minulle illallisen,
+jonka olin tilannut, mutta aamulla sain tilaamatta kupin kahvia.
+Lähtiessäni kysyin häneltä, mitä olin velkaa, mutta hän ei tahtonut
+ottaa mitään maksua ja pyysi lisäksi, että jäisin aamiaiselle, joksi
+hän sanoi keittävänsä tuoretta kalaa. Mutta kun tämä kala vielä oli
+järvessä, en saattanut odottaa sitä, vaan läksin matkaan. Muutaman
+virstan kuljettuani tulin torppaan, jossa pojan sanottiin osaavan
+jonkun runon Mäntyharjun kirkonrakennuksesta. Tapasin hänet ja panin
+paperille sekä tämän että pari muuta runoa. Hänen velivainajansa
+oli ne sepittänyt, minkä vuoksi hän suuresti näytti haluavan, että
+ainakin ensinmainittu runo olisi painettu vainajan muistoksi.
+Täältä ohjasin suuntani Hirvensalmen kappeliin, jossa ennen kaikkea
+tahdoin tavata vanhan tuttavan, komministeri Hoffrénin. Ilman muuta
+keskeytystä tulin Karikkamäelle. Koska minulla sieltä maitse olisi
+ollut 1 3/4 peninkulmaa Toivolaan, tilasin itselleni soutajan, sillä
+matka oli ainoastaan näpeän peninkulman pituinen. Lupasin miehelle
+75 kopeekkaa, johon hän ensiksi näyttikin olevan tyytyväinen.
+Mutta hieman mietittyään sanoi hän, ettei voinut suostua tehtävään
+niin pienestä palkasta, varsinkin koska kova vastatuuli oli tekevä
+melkein mahdottomaksi hänen soutaa yksin. Enemmän tehdäkseni pilaa
+hänen merimiesrohkeudestaan kuin toden takaa, lupasin hänelle
+50 kopeekkaa ja otin itse soutaakseni perille. Tähän ehtoon hän
+kernaasti suostui, etenkin kun huomautin hänelle, että tuuli kyllä
+oli ajeleva hänet takaisin kotirantaan, ilman että hänen rahtuakaan
+tarvitsi vaivata itseään soutamisella. Läksimme siis matkaan, minä
+sousin ja saattomies istui peränpitäjänä ja teki soutamiseni johdosta
+monta kertaa sen johtopäätöksen, että minunkin syntymäseudullani
+oli järviä. Soudettuani vähän matkaa rannasta, tuuli asettui
+vähitellen, kunnes lopulta tuli melkein tyven. Yhtä paljon kuin
+minulla oli syytä iloita siitä, yhtä suuresti se näytti pettävän
+miehen toiveita. Hän virkkoi, että, jos olisi tietänyt tuulen
+näin asettuvan, olisi itse mielellään soutanut, ja saavuttuamme
+vastaiselle raanalle hän pyysi pari killinkiä lisää siitä, ettei
+hänellä paluumatkalla ollut myötätuulta. Toivolasta minulla vielä
+oli l 3/4 peninkulmaa Hirvensalmen pappilaan, ja tie sinne oli mitä
+miellyttävin. Lehdet olivat puhkeamiskaudessaan ja metsä pukeutui
+paraikaa vihreään kevätpukuunsa. Näki vielä, miten talvi ja kevät
+taistelivat keskenään ja samalla huomasi, että voitto oli kevään.
+Lähiseudun paimenet soittivat torviansa, ja nuo ihanat kansansävelmät
+kaikuivat ylt'ympäri metsistä ja vuorilta. Hiivin huomaamattomana
+vallan lähelle muutamia paimenia, jotka, karjansa ollessa laitumella
+syömässä, itse istuivat metsän rinteessä ja puhaltelivat torviinsa.
+Minä otin esille huilun ja rupesin soittamaan laulua "Ei ole ajat
+enää niinkuin olit ennen" j.n.e. Torvet vaikenivat äkkiä ja paimenet,
+tottumattomina huilun ääneen, eivät tarkoin tietäneet, pitikö
+heidän juosta pois, vai etsiä se paikka, mistä ääni kuului. Koirat
+ennättivät kuitenkin heidän edelleen, löysivät minut vainullaan
+nopeasti ja alkoivat haukkua. Menin sitten paimenlasten luo; he
+kohtelivat minua perin tuttavallisesti koko ajan, jonka viivyin
+heidän luonansa. Vielä samana iltana saavuin Hirvensalmen pappilaan.
+Täällä vietin seuraavankin päivän ja tiistaina Toukokuun 26 päivänä
+menin tai oikeammin ratsastin Hoffrénin luo, sillä kirkkoherra
+Sirelius tahtoi, säälien jalkojani, että minun piti ratsastaa.
+Hoffrénin tykönä vävyin perjantaihin saakka. Lähtöni edellisen
+päivän olin sudenajossa, joka pantiin toimeen tällä niemimaalla.
+Näimme kyllä 5 tai 6 sutta, mutta ei ainoatakaan saatu kaadetuksi.
+Täällä minulla oli tilaisuus käydä useassa talonpoikaistalossa, jotka
+kaikkialla ovat huonosti rakennettuja. Naisilla on täällä, kuten
+jo Mäntyharjussa, oma omituinen päähineensä. Pitkät hiuksensa he
+ensin molemmin käsin nostavat suoraan ylöspäin, sitten tarttuvat
+siihen vasemmalla kädellä läheltä päätä ja käärivät sen oikealla
+kädellä päälaelle kiehkuraksi. Tämän päälle köytetään sitten
+eräänlainen hattu, johon palmikko täsmälleen mahtuu, ja joka
+kurenauhoilla kiinnitetään sen ympärille. Täällä, kuten myös
+muutamissa naapuripitäjissä vihitään kaikki morsiusparit kernaimmiten
+neljäntenä adventtisunnuntaina, Tapaninpäivänä tai helluntaina. Koska
+seurakunnat ovat suuria, kuuluu usein tapahtuvan, että pappi yhdellä
+kertaa vihkii noin 20 paria. Nämä asettuvat alttarinkehän ympärille
+kaikki samalla kertaa. Kun pappi vastaanottaa vihkisormukset, kuuluu
+hänellä olevan aika suuri vaikeus osata oikein antaa ne takaisin
+kukin omistajalleen. Tavallisimmin hän panee ne siihen järjestykseen,
+johon morsiusparit ovat asettuneet alttarinkehän ääreen, tai myöskin
+hän panee ne järjestyksessä omiin sormiinsa, jolloin koko hänen
+kätensä lopuksi on kauniisti hopeasormusten kaunistama. "Arpa" sekä
+muut taikauskoiset tavat ovat täällä vallan yleisiä. Arvanheitto
+toimitetaan täällä seuraavalla tavalla: seulan sisälaidalle pannaan
+rautapalanen, hiiltä ja vähä suolaa sekä virsikirja; vastaisen laidan
+ulkopuolelle kiinnitetään sakset, joihin kaksi henkilöä tarttuu,
+kumpikin silmukkaansa nimettömällä sormellaan. Näin pidetään seulaa
+vähän nostettuna maasta riippuvassa asennossa. Senjälkeen tehdään
+useita kysymyksiä, jotka kaikki asetetaan niin, että vastaus saattaa
+olla joko myöntävä tai kieltävä. Jos seula pysyy liikkumattomana,
+merkitsee se kieltävää vastausta, mutta jos seula jotakin kysymystä
+tehtäessä kääntyy, mikä lopulta välttämättömästi tapahtuu, koska
+seulaa kannattavien sormet väsyvät, niin pidetään myöntävää vastausta
+järkähtämättömän varmana. Niin esim: jos joltakulta on varastettu
+jotakin, ja jos tavaransa menettänyt "arvan" kautta tahtoisi saada
+varkaan selville, pitäisi hänen äskenmainittujen valmistavien
+temppujen jälkeen kysyä: "Jos A. on kysymyksessä oleva henkilö,
+niin käänny, seula!" Mutta jos nyt sattuu, ettei seula käänny,
+niin ajatellaan heti toista henkilöä ja asetetaan kysymys häntä
+tarkoittavaksi, kunnes seula viimein jotakin kysymystä tehtäessä
+liikahtaa, jolloin sillä kertaa kysymyksessä olevaa henkilöä pidetään
+varkaana. Toiset taas kiinnittävät huomionsa siihen, kääntyykö
+seula myötä- vai vastapäivään. Tässä tapauksessa edellistä pidetään
+myöntävänä, jälkimäistä kieltävänä vastauksena.
+
+23:ntenä päivänä läksin kulkemaan Mikkeliä kohti. Hoffrén seurasi
+minua Istrualan kylään asti, joka täältäpäin lähtien on mainitun
+pitäjän ensimäinen. Sen tilan isäntä, jolle saavuimme, oli kuuluisa
+siitä, että loihtujen avulla taisi parantaa tauteja. Toivoen voivani
+houkutella häntä ilmaisemaan jotakin viisaudestaan päätin jäädä
+tänne yöksi. Mutta koska ukko joko ei tahtonut ilmaista mitään, tai
+koska hänellä ehkä ei ollut enempää, niin sain ainoastaan kappaleen
+käärmeensynty-runoa. Hänen parannuskeinonsa, ennustuksensa ja
+muu viisautensa perustui hänen oman vakuutuksensa mukaan öisiin
+näkyihin, joihin hän näytti suuresti luottavan. Hän valitti vaan,
+ettei hänellä joka yö ollut näitä näkyjä, vaan että hänen joskus
+täytyi jotenkin kauan niitä odottaa. Loihtuihin hän ei niin suuresti
+luottanut, koska ne usein olivat hänet pettäneet, lukuunottamatta
+sitä käärmeenpisto-lukua, joka minulla oli kunnia saada häneltä ja
+jonka piti olla vallan luotettava. Täältä läksin kirkkoväen kanssa
+Mikkelin kirkonkylään. Vaikka vähän sain odottaa, en kuitenkaan
+tahtonut lähteä yksin edellä, sillä on sangen vaikeata osata perille
+täällä, kun ei ole mitään kunnollisia kyläteitä, vaan ainoastaan
+pieniä polkuja, jotka alituisesti haaraantuvat ja käyvät ristiin.
+Vielä toinenkin vaikeus on tottumattomalla, nimittäin väestön
+opastuksien ymmärtämisessä. Sillä sen sijaan, että muilla seuduin
+neuvotaan poikkeamaan oikean tai vasemman käden tielle, määrätään
+Savossa kaikki ilmansuuntien mukaan. Tällainen tien neuvominen tuntui
+minusta kovin kummalliselta. Muuan talonpoika opasti minua jotenkin
+seuraavaan tapaan: Ensin menette tätä polkua pitkin eteenpäin,
+sitten poikkeatte ensi tiehaarassa itään, seuraavassa pohjoiseen,
+sitten kaakkoon ja sitten lounaaseen -- j. n. e. Vaivoin saatoin
+pidättäytyä naurusta ja läksin matkaan melkein kokonaan ajattelematta
+hänen ilmansuuntiansa, jotka enemmän vaan sekoittivat minua kuin
+olivat opastuksena. Matkalla Mikkelin kirkolle puhelin Istrualan
+talonpojan kanssa kaikenlaisista asioista niin perinpohjaisesti,
+että varmasti näin hänen kasvoistaan, että hän todella uskoi olevani
+ylioppilas, jonka olin arvokseni ilmaissut. Tällä matkalla oikaisimme
+erään niityn poikki, missä muuan maamittari keppineen istui polun
+laidalla. Näin selvästi, että talonpoika odotti minun puhuttelevan
+maamittaria ruotsiksi, mutta tämä ei pälkähtänyt päähäni. Tämä antoi
+talonpojalle aihetta vähentää minusta saamaansa hyvää ajatusta,
+niin ettei hän tämän jälkeen enää näyttänyt olevan yhtä halukas
+tiedustelemaan viisauttani kaikenlaisissa aineissa, koska taisi
+pitää sitä jotenkin epäluotettavana. Mutta arvoni sai varmaankin
+korvauksen vahingostaan, jos hän toisena helluntaipäivänä näki minun
+toinen takki yllä pappilan kotiopettajan kanssa menevän kirkkoon.
+-- Vielä minun on mainitseminen Hirvensalmesta, mistä äsken tulin,
+että se ennen kuului olleen kreivi Brahen läänityksenä. Muistotaru
+kertoo hänen aikoneen tänne rakentaa linnoituksen voidakseen sodan
+aikana puolustaa seutua vihollista vastaan. Eräs vuori tai oikeammin
+ylänkö, noin neljännespeninkulman päässä kirkolta, onkin nimeltään
+Tornialan mäki, jolle mainittu linnoitus piti rakennettaman ja jolle
+jo sen perustus oli laskettu. Sitä niemimaata ympäröivä järvi, jolla
+kirkko sekä muutamat kylät sijaitsevat, on nimeltään Puulavesi.
+Ennen sitä kuuluttiin sanotun Puolanvedeksi, puolalaisten muistoksi,
+joiden tarujen mukaan, sanotaan tänne saakka ajaneen takaa pakenevia
+lappalaisia, mutta täällä kohdattuaan mainitun järven pakosta
+peräytyneen.
+
+Iltapnolella 24:ttä päivää tulin Mikkelin pappilaan, jossa rovasti
+Brunon otti minut hyvin vastaan. Täällä vietin helluntaipäivän, ja
+minulla oli tilaisuus nähdä talonpoikais-morsiuspari hääpuvussaan,
+joka oli sangen yksinkertainen. Mikkeliläinen luulee muuten
+olevansa hieman sivistyneempi naapuripitäjien rahvasta, mutta
+tämä sivistys on kovin epäiltävää laatua. Onpa merkillistä ja
+samalla hyvin lamauttavaa sille, joka on hiukankin isänmaallismielinen,
+kokea että Suomalaisen rahvaan sivistys melkein kaikkialla saapi
+nurinpäisen suunnan. Puheiden ja tapojen vaatimattomuuden sijaan astuu
+omavaltainen vapaus tai oikeammin sanottuna julkeus ja hävyttömyys.
+Vieraanvaraisuus katoaa ja sen sijaan tulee ynseä ja välinpitämätön
+vieraiden kohtelu. Kortit tunkevat syrjään viattomat leikit, perheet
+riitaantuvat ja käräjöivät, ja pyyhkeillään naurettavan näköisiksi
+tekevillä vaatteilla, jotka eivät sovi rahvaalle. -- Koska täällä
+Mikkelin seuduissa maanteitä käy ristiin, saattaa kesällä useista
+kylistä päästä rattailla kulkemaan. Onpa usealla talonpojalla muhkeat
+kääsit, joilla hän komeilee kirkkomäellä. Tämän pitäjän väen murteessa
+on omituista, että sanotaan esim. _vissa, kassoa, tarvissoo, vassa,
+messä_ j.n.e., kun sitävastoin muualla Savossa sanotaan: _vihta, kahtoa,
+tarvihtoo, vahta, mehtä_, j.n.e. Kirkko on puusta ja tilava. Muutamia
+balsamoituja ruumiita, joita säilytetään edellisessä kirkossa, ei
+minulla ollut tilaisuutta nähdä. Pappila, jossa asuin, sijaitsee
+saaressa; siinä on paitsi kartanonpaikkoja tilaa pelloille ja varsin
+vähäiselle määrälle niittyä. Täällä uin ensi kerran 26:ntena päivänä,
+jolloin vesi oli täälläkin tarpeeksi lämmintä. Tulee huomata, että
+jäänlähtö muutamina vuosina täällä tapahtuu vasta toukokuun
+keskivaiheilla. Kuopion seuduilla, jotka eivät ole niin paljoa
+pohjoisemmassa, kuulin kerrottavan, että siellä joskus ajetaan
+jäitä myöten vielä toukokuun keskipaikoilla. 27:ntenä päivänä
+yövyin erääseen kievariin. Aloin kirjoittaa muutamia lauluja, joita
+useat kyytimiehet ja kylän tytöt minulle lauloivat. Katsomatta
+kelloa kirjoitin niin kauan kuin voin nähdä päivänvalolla. Viimein
+tuli jotenkin hämärä, ja koska lisäksi laulajani tahtoivat poistua,
+lopetin ja huomasin, että kello oli vähän yli yhdentoista. Niin
+valoisat ovat yöt täällä jo tähän vuodenaikaan. -- Seuraavana päivänä
+tulin Juvalle. Eivätpä ainoastaan kauniit lehtimetsät, siellä täällä
+jylhemmän havumetsän keskeyttäminä, tehneet miellyttävää vaikutusta
+minuun, joka jalkamatkallani Hirvensalmella ja Mikkelissä näin
+melkein yksinomaan aukeita mäkiä ja kaskeksi poltettuja lakeuksia,
+vaan myöskin kansaa tulee minun mainita kiittävämmin. Koska tiesin
+ylioppilas Gottlundin jo koonneen runot täältä, en edes kysellyt
+niitä. Sen sijaan huvikseni kokoilin kasveja, mitä satuin löytämään,
+ja kyselin taloissa niiden suomalaisia nimiä. Keräelmä kasvien ja
+muiden luonnonesineiden suomalaisia nimiä mielestäni melkoisesti
+edistäisi sen kysymyksen ratkaisemista, missä suomalaisten muinainen
+koti oli. Tiedetään näiden nimien suuresti vaihtelevan eri seuduilla,
+mutta siitä huolimatta on useita kasvien, lintujen, kalojen ja
+muiden eläinten sekä kivennäisten y.m. nimiä, jotka yli koko Suomen
+ovat samat. Jonkunmoisella varmuudella saattaisi siis olettaa,
+että suomalaiset jo ennen tänne tuloansa ovat ne tunteneet, kun
+sitävastoin useimmat niistä esineistä, joilla eri maakunnissa on eri
+nimensä, luultavasti vasta heidän maahantulonsa jälkeen ovat tulleet
+tunnetuiksi. Edellisten johdolla saattaisi lähemmin määrätä seudun,
+jossa sellaisia eläimiä ja sellaisia luonnontuotteita on, ja tämä
+seutu siis olisi ollut suomalaisten muinainen asuinpaikka.
+
+29:nnen päivän vietin Juvan pappilassa. On helppoa kuvitella, miten
+mieluista oli täällä tavata vanhaa opettajaani, kontrahtirovasti
+Nykoppia sekä hänen vaimoansa, joka on kotoisin Uudeltamaalta.
+Rovasti kertoi että hänellä yliopiston apulaisena Turussa usein oli
+ollut kipua rinnassa, mutta että hän nyt enemmän ruumiinliikkeen ja
+etenkin saarnaamisen avulla melkoisesti oli parantanut terveyttään.
+Ollessani Turussa kuulin useiden toverieni mainitsevan pelkäävänsä
+papinuraa, koska heillä oli heikonlainen rinta. Mutta tämä pelko
+tuntuu olevan aiheeton, jos sillä kiivaammalla liikkeellä, joka
+saarnatessa näyttää tapahtuvan puhujan keuhkoissa, yleensä on
+yhtä edullinen seuraus. Tosin tiedän, että useat entisistä
+yliopistotovereistani, jotka nyt ovat pappeina, ovat kokeneet samaa
+hyvää vaikutusta saarnaamisesta, jopa muutamat ovat väittäneet siten
+parantaneensa varman keuhkotaudin, mutta koska välistä myös kuuluu
+käyneen päinvastoin, en tiedä, voitaneenko tätä parannuskeinoa
+pitää yleisesti auttavana. Ruustinna valitti uudella kotiseudullaan
+kaipaavansa kevään paraita koristuksia, sini- ja valkovuokkoja. Nämä
+kukat eivät enää näy viihtyvän Savossa, en ainakaan missään täällä
+ole niitä tavannut. -- Juvalta tulin Rantasalmelle. Yön 30:ttä päivää
+vasten vietin herrastuomari Matti Hukkasen luona. Tämä mies lienee
+jo ennestään tunnettu suomalaisista runoistaan, joista muutamia
+on painettu Turun Viikko Sanomiin. Nyt olivat toiset suomalaisen
+kirjallisuuden ystävät riistäneet häneltä kaikki hänen edelliset
+runolliset tuotteensa. Yhden ainoan, aiottua kirkonrakennusta
+käsittelevän runon kopioitsin hänen luonaan. Sitäpaitsi hän lupasi
+vastedes antaa minulle useampia. -- Perjantaina 30:ntenä päivänä
+tulin Rantasalmen pappilaan. Täällä tapasin taas entisen tuttavan,
+komministeri Siljanderin, rovasti ja ritari Cleven apulaisen.
+Sunnuntaina minulla oli tilaisuus nähdä kansaa juhlapuvussa. Olin
+jo ennen kuullut kerrottavan, että Rantasalmen rahvas oli Savon
+sivistyneintä, jonka vuoksi tahdoin nähdä sen kirkkovaatteissaan.
+Miehillä oli yllänsä pitkät harmaat sarkanutut, osaksi myös
+lyhyet takit. Naisillakaan ei ollut mitään erityisiä koristeita.
+Heidän röijynsä olivat kuitenkin jotenkin aistikkaasti leikatut
+ja niiden liepeet lyhyemmät kuin muilla seuduin olin nähnyt. Eräs
+ruumissaatto veti huomioni puoleensa. Kaikki kantajat olivat
+valkeissa vaatteissa, heillä oli nimittäin yllä pitkät valkeat
+sarkatakit ja vyö miehustalla. En saata kieltää, että tämä saatto
+minusta tuntui kauniimmalta kuin ne, joita olin tottunut näkemään
+Hämeessä ja Uudellamaalla, missä kaikki kantajat ovat mustiin
+puettuina. Muuan morsiuspari vihittiin iltapäivällä pappilassa.
+Sulhanen oli puettu pitkään harmaaseen takkiin ynnä vyöhön; morsian
+vallan yksinkertaisesti valkean ja punaisen viiruiseen hameeseen ja
+esiliinaan ja tavalliseen sarssiröijyyn. Päässäkään ei ollut muita
+koristeita kuin punainen, kaksin kerroin käännetty huivi, joka
+ohimoiden kohdalta oli kierretty pään ympäri ja edestä sidottu kokoon
+ruusun-solmulle; se näytti kannattavan hiuksia, jotka olivat sen alle
+ja päälaelle yhteenpalmikoituina. -- Maanantaina läksin mainitun
+Siljanderin seurassa Rouhialaan, jonne on 3/4 peninkulmaa pappilasta.
+Tämän maatilan omistaja on eräs Aminoff, jonka veljet myöskin nyt
+kesällä oleskelivat täällä. Täällä vietimme iltaa palloa lyömällä
+ja jäimme tänne yöksi. Seuraavana päivänä olin aikonut käydä erään
+räätälin luona, jonka sanottiin osaavan paljon lauluja ja runoja.
+Siljanderin neuvosta seurasin kuitenkin häntä takaisin pappilaan,
+etenkin koska hän lupasi kopioida räätälin runot ja vastedes lähettää
+ne minulle. Seuraavana päivänä, kesäk. 4:ntenä, kävin Siljanderin
+kanssa majuri Stenrothia tervehtimässä, ja siellä olimme iltapäivän.
+Illalla palasimme ja torstaina läksin viimeinkin matkaan. Harvoissa
+paikoissa niin hyvin viihtyisin kuin Rantasalmen pappilassa. Sillä
+lyhyellä ajalla, jonka täällä vietin, tulin jo kuin kotiutuneeksi
+tänne. Muutamissa ihmisissä on luonteenomaista, että he lyhyemmänkin
+tuttavuuden aikana siihen määrin herättävät mieltymystämme, ettemme
+levollisesti saata odottaa eronhetkeä. Ruustinna Cleven käytöstavan
+ja olennon vaatimattomuus ja teeskentelemättömyys sekä rovastin
+vakava ja ystävällinen kohtelu saattavat minut kauan muistelemaan
+Rantasalmella viettämääni viikkoa. Koko perheen onnentoivotusten
+seuraamana läksin mainittuna päivänä matkaan. Kuljettuani peninkulman
+saavuin Haukiveden rannalla sijaitsevaan Mustalaan. Koska minua
+tällä jalkamatkallani ei erityisesti huvittanut käydä maamme
+kaupungeissa, valitsin Kerimäelle tullakseni matkan Haukiveden
+poikki, hyläten toisen ja tätä nykyä enimmin käytetyn, 4 peninkulmaa
+pitkän tien, joka kulkee Savonlinnan kautta. Tultuani mainittuun
+kylään, hain itselleni soutajaa. Matka järven yli vastakkaiselle
+rannalle oli 1 1/4 peninkulmaa, ja talon molemmat miniät suostuivat
+rupeamaan soutajikseni 1:stä ruplasta 75:stä kopeekasta. Matkalla
+toinen soutajattarista, joka oli jotenkin puhelias, kertoi että hän
+usein Ruotsin vallan aikana oli soutanut järven yli matkustavaisia
+hevosineen ja ajokaluineen. Täytyi näet Savonlinnan ollessa Venäjän
+vallan alaisena, välttääkseen hankaluuksia passien näyttämisessä
+sekä muita esteitä, joita matkustaja vieraassa valtakunnassa
+kohtaa, kulkea 1 1/2 peninkulmaa Haukiveden yli matkustaessaan
+Kerimäelle ja kauempana oleviin silloisiin Ruotsin alle kuuluviin
+karjalaisiin pitäjiin. Soutajattareni kertoi minulle lisäksi
+eräästä matkastaan Kesälahdelle, eikä antanut minulle mitään
+hyviä ajatuksia karjalaisista, joita hän kuvaili yhtä raaoiksi ja
+säädyttömiksi, kuin heitä syntymäseudullani tavallisesti luullaan.
+Kävisi liian pitkäksi puhua tämän hänen matkansa aiheesta ja
+siihen yhtyneistä seikkaluista, joita hän minun ratokseni kertoi
+melkein koko ajan, minkä olimme järvellä. Tahdon ainoastaan
+mainita, että hän alussa sanoi: "Ei kukaan ihminen uskoisi, että
+nainen, joka minä olen, rohkenisi lähteä niin pitkälle matkalle."
+Tästä tein sen johtopäätöksen, että Savon ja Karjalan naisten
+arvatenkin on pysyminen yhtä kauniisti kotoisissa askareissaan
+kuin miehet laajalti matkustelevat. Toisella rannalla asui muuan
+Olsoni niminen maatilanomistaja, jonka luo poikkesin. Hän tarjosi
+minulle kahvia ja sen jälkeen kahviryypyn. Täällä tapasin myös
+erään luutnantti ------ kotoisin Jämssästä Hämeestä; hän oli
+tullut tervehtimään sukulaistaan, mainittua Olsonia. Minulla oli
+kuitenkin syytä ensin pitää häntä Olsonin kotiopettajana, sillä hän
+korjasi hyvin halukkaasti hänen ruotsiansa, joka oli vähän enemmän
+suomenvoittoista kuin mitä Suomessa on tavallista. Täältä läksin
+vielä samana iltana ja tulin yöksi 3/4 peninkulman päässä olevaan
+taloon. Se oli jo Kerimäkeä, kun sitävastoin ne kaksi kylää, joiden
+kautta ensin kuljin, olivat Sääminkiä. Muuan kultasepänsälli, joka
+vaeltaessaan Savonlinnasta Ouluun oli jäänyt tänne valmistamaan
+isännälle muutamia hopeansekaisia lusikoita, jotka kuitenkin
+kävivät tavallisesta hopeasta, luuli minua heti samanlaiseksi
+vaeltavaksi kisälliksi kuin hän itse oli, ja iloitsi suuresti siitä,
+että talonpoikaiskylässäkin tapasi jonkun, jonka kanssa saattoi
+puhella ammattiasetuksesta ja -asioista. Hän näytti kuitenkin pian
+huomaavan erehdyksensä, vaikken minä suuresti koettanutkaan sitä
+korjata. Hänen puheistaan saatoin päättää, että hän piti seudun
+talonpoikaisväkeä sangen tyhmänä, kun eivät puheesta saattaneet
+huomata, mitä mies oli. Kunkin eri säätyluokan ihmisissä on
+jotakin omituista, joka ei helposti jää huomaamatta niiltä, jotka
+ovat tottuneet näkemään erisäätyisiä ihmisiä. Vaikka olin puettu
+talonpojaksi ja sanoin olevani talonpoika, joka muka olin matkalla
+Karjalaan sukulaisiani tervehtimään, eivät monet talonpojatkaan sitä
+ole uskoneet, kun kauemman aikaa olen ollut heidän parissaan. Ja
+kuitenkin pitäisi minun, joka polveudun talonpojista ja suurimman
+osan ikääni olen elänyt heidän keskuudessaan, onnistua paremmin
+kuin monen muun käydä talonpojasta. -- Täältä läksin varhain
+seuraavana aamuna matkaan. Varsin miellyttävän vaikutuksen teki
+minuun tämä vanha, nyt kauttaaltaan nurmen peittämä maantie, tiheät
+lehtimetsät kummallakin puolen. Jo edellisenä iltana olin niin
+tyytyväisenä kulkenut sitä pitkin, että tuskin muistin ajatella
+yömajan hankkimista. Yhtä valtaavaa oli nyt aamulla astuessani
+kuulla lintujen läheisissä metsissä kaiuttavan laulujansa, ja
+sadat eri sävelet houkuttelivat minua usein pysähtymään. --
+Viidenvuotias lapsi kysyi minulta Rantasalmella: "Onko teilläkin
+maassanne yhtä hauskaa kuin meillä täällä?" -- "Miksi mielestäsi
+täällä on niin hauskaa?" kysäsin minä. "Onhan meillä", hän vastasi,
+"niin kauniita metsiä vallan lähellä ja siellä on pieniä lintusia,
+jotka laulelevat, ja kukkia siellä on ja marjoja ja kaikkea."
+Monet monituiset kerrat tämä pojan kuvaus kauneista metsistään
+johtui mieleeni ja yhtä monasti ajattelin: kuinka olit oikeassa!
+-- Vähää ennen päivällistä saavuin talonpoikaiskylään, jossa muuan
+mies nähdessään napinlävestä riippuvan huiluni kysyi, mitä sillä
+tein. Kuultuaan, että se oli puhallussoitin, pyysi hän minua sitä
+soittelemaan. Vaikka olenkin kovin harjaantumaton sitä käyttämään,
+kokoontui ennen pitkää ympärilleni lukuisa parvi lapsia, tyttöjä,
+täysikasvuisia ja vanhanpuolisia henkilöitä. Tämä ei tosin ollut
+mitään uutta, sillä jo ennen olin monta kertaa kokenut samaa
+huiluni aikaansaamaa vaikutusta. Suomalaisten kansanlaulujen
+sävelmät ja yleinen runosävelmä ovat omiansa heitä erityisesti
+viehättämään. Usein, melkeinpä joka päivä seison suurilukuisen
+kuulija- ja ihailijaparven ympäröimänä. Tämä huvittaa minua, en voi
+sitä kieltää, ja tyydyttää suuresti itserakkauttani. Sellaisissa
+tilaisuuksissa olen aina kuvitellut itseäni toiseksi Orfeukseksi
+tai, puhuakseni isänmaallisemmin, uudeksi Väinämöiseksi. Sellainen
+kylänväen rientäminen saapuville on toisessa suhteessa minulle
+varsin hyödyllinen. Kansan ollessa koolla saan helpommin tietää,
+kutka kyläläisistä osaavat lauluja ja runoja. Täten minulle nytkin
+kerrottiin tytöstä, joka, ollen erittäin hyvämuistinen, osasi koko
+joukon Karjalan naisten lauluja ja useita vanhan kansan runoja,
+jotka viimemainitut erittäin halukkaasti panin paperille. Pian äiti
+kuitenkin muistutti tytärtään, että tämän tuli muun väen kanssa
+lähteä kaskelle, joka nyt oli poltettava. -- Koska aion erityisesti,
+julkaista sekä nämä että toisia runoja, en ole tahtonut niitä tähän
+ottaa. Mutta koska muutamat lukijoista kenties haluavat tässäkin
+nähdä muutamia niistä, tahdon tähän liittää pari pätkää runosta
+"Ylpeä tyttö":
+
+    Ei täy'y tätä tytärtä
+    renkimiehien rekehen,
+    kasakoien kainaloihin.
+    Vielä tälle tyttärelle,
+    vielä kauniillen kanalle,                    5
+    tuoahan Turusta sormus,
+    risti Riian kaupungista.
+    Vielä tälle tyttärelle,
+    vielä kauniillen kanalle,
+    tuoahan tuhannen ruuna,                     10
+    sa'an maksava satula.
+    Vielä tälle tyttärelle,
+    vielä kauniillen kanalle
+    luokit värjätyt väijävät,
+    kirjakorjat kiiättävät.                     15
+    Vielä tästä neitosesta
+    tästä kauniista kanasta,
+    suku juopi suuren tuopin,
+    kaaso kannun kallistavi,
+    heimo hempeän pikarin.                      20
+
+    Kuka tiesi kuulun piian,
+    kenkä kenstin morsiamen,
+    kynsivän kylän väliä?
+    Kuka tiesi, kenkä luuli,
+    mennä vuonna täll' ajalla                   25
+    sukivan suruista päätä,
+    harjoavan huolellista!
+
+Käytyäni usean talonpojan luona ja kirjoitettuani muistoon
+muutamia runoja kahdelta tien vieressä lampaitaan kaitsevalta
+paimentytöltä, tulin Ylä-Kuonan kestikievariin, jonne jäin yöksi.
+Yöllä, en saata tarkalleen sanoa mihin aikaan, tänne tuli kaksi
+herrasnaista. Olin pahemmassa kuin pulassa, mitä minun piti tehdä,
+jäädäkkö vuoteeseen, johon olin paneutunut, vai tarjotakko se
+äsken saapuneille matkustajille. Mutta koska muistui mieleeni,
+että toinen vuode oli vapaa, sittenkuin isäntä, joka illalla oli
+pannut maata siihen, oli noussut vieraita vastaanottamaan, pidin
+paikkani. Arvelin kuitenkin kohteliaisuuden vaativan, että minä,
+heidän ja erään heidän seurassaan olevan herran syödessä sekä
+sittemmin naisten valmistautuessa makuulle, olin nukkuvinani, jonka
+teinkin. Kuinka seuratapojakin täytyy noudattaa asianhaarojen mukaan,
+ajattelin itsekseni, naisten nopeasti pannessa maata ja nähtävästi
+vielä nopeammin vaipuessa uneen. Herrasmies, joka ei saanut tilaa
+kamarissa, meni tupaan nukkumaan. Helposti ymmärrettävistä syistä
+nousin varhain seuraavana aamuna ja jätin naiset yksikseen;
+kuitenkaan en tahtonut lähteä matkaan ennenkuin he nousivat ylös,
+sillä tahdoin tietää, keitä olivat. Puhuin sitten heidän kanssaan
+ja tunsin toisen, joka oli neiti ------ Turusta, nyt matkalla
+sukulaisensa, nimituomari ------ luo Karjalaan. Muistelin taaskin
+onnetonta Turkua, mutta se hyvä vaikutus, jonka minuun teki sieltä
+tulleen naisen kohtaaminen tällä vieraalla seudulla, haihdutti pian
+sen alakuloisuuden, jonka Turun muistot herättävät sen entisissä
+asukkaissa. Matkustava seurue läksi tiehensä, ja minäkin alotin kohta
+senjälkeen vaellukseni. Päivällisaikaan pysähdyin kylään, jonka
+nimen nyt jo olen unhottanut. Minua neuvottiin erään talonpojan
+pojan luo, jonka sanottiin osaavan useita runoja, mutta joka juuri
+oli tervaa polttamassa metsässä. Väen opastuksen mukaan menin
+häntä sieltä etsimään, mutta koska juuri löydettyäni hänet rupesi
+satamaan, oli minun vaikea täällä taivasalla panna muistiin mitään
+hänen lauluistaan. Sitäpaitsi hän virkkoi, että saatoin toivoa
+saavani rikkaamman sadon eräältä suutarilta, joka muka osasi kaikki
+hänen runonsa ja vielä paljon muita. Läksin hänen asunnolleen, joka
+ei ollut varsin etäällä täältä, mutta en tavannut häntä kotona.
+Hänen vaimonsa ja poikansa, jotka tapasin, kertoivat hänen noin
+neljännespeninkulman päässä tieltä olevalla metsätilalla olevan
+"kyntötalkoossa". Heidän neuvonsa mukaan poikkesin tieltä oikealle
+ja seurasin kaitaa polkua, joka alussa oli jotenkin selvää, mutta
+joka näytti häviämistään häviävän metsään. Muutamat tielläni olevat
+kaskimaat eksyttivät minua tämän lisäksi, niin että lopuksi kuljin
+melkein ilman mitään polkua. Sitten saavuin taas paremmalle polulle,
+jota seurasin ja tulin vihdoin viimeinkin suureksi ilokseni taloon,
+joka juuri olikin etsimäni. Suutari sekä muu talkooväki tulivat
+illalla kotia äsken raivatulta suolta, jonka olivat kyntäneet.
+Toiveeni runojen suhteen petti suureksi osaksi, sillä ne olivat
+pääasiallisesti hengellisiä sisällykseltään ja siis ennen painettuja.
+Kuitenkin oli minulla huvi viettää täällä ilta talkoojuhlassa ja
+ottaa osaa keskusteluihin, jotka sellaisissa tilaisuuksissa aina ovat
+tavallista hauskemmat. Illallisruokina oli suolakalaa, paistettua
+lihaa suolakastikkeessa, rokkaa ja "kokkeli-piiroo". Täälläkin
+tunnetaan kalaryyppy, ja sananparsi "Ei kala kuivassa elä" oli sen
+ilmoitusmerkkinä. Olut ei likimainkaan vetänyt vertoja turkulaiselle
+ja hämäläiselle oluelle.
+
+Pitkät kylien väliset matkat ja muutamien suokasvien kokoaminen
+veivät suurimman osan päivääni. Lisäksi rankkasade pakotti minut
+iltapäivällä jonkun aikaa pysymään harvaoksaisen suohongan juurella,
+missä kuitenkin lopulta kastuin läpimäräksi. Yöksi saavuin kulkien
+sateessa taloon, johon yövyin. Se oli jotenkin Savon ja Karjalan
+rajalla, jonka vuoksi ennen lähtöäni uuteen maakuntaan hieman
+pysähdyn tänne, tehdäkseni muutamia Savoa koskevia lisähuomautuksia,
+jotka tähän asti olen jättänyt mainitsematta. Mitä Savon nimeen tulee
+(vrt. Rühs, Finl. och d. innevån. 2:nen painos II, s. 127) kertoi
+rovasti Brunou Mikkelissä minulle seuraavaa. Muinaistarun mukaan,
+jota vielä meidän päivinämme kertoellaan, ensimäiset suomalaiset
+saapuivat tänne vesitse. Kauan he olivat turhaan koettaneet löytää
+jotakin mökkiä, luultavasti anastaakseen sen, ensin karkoitettuaan
+sen omistajan. Viimein he näkivät savun nousevan kalastajamökistä,
+jonka omistaja muuan lappalainen oli ollut. Ihastuneina tästä
+he olivat moneen kertaan iloissansa huutaneet: "Savu, savu!"
+Tämän muistoksi he antoivat sille niemelle, missä mökki oli,
+"Pirttiniemen" nimen ja sille lahdelle, johon tämä niemi pistäytyy
+Mikkelin kirkkolahden pohjukasta, nimen "Savulahti", jota sittemmin
+käytettiin lahden lähiseutujen nimenä, mistä lopulta muodostui
+koko maakunnan nimi (Savolax). Tämän nimensynnyn aiheen tukena on
+vielä se, että Mikkeliä ennen yksin on sanottu Suur-Savoksi, jota
+saattaa olettaa v. 1608 tapahtuneen Upsalan kokouksen päätösten
+allekirjoituksien nojalla. Näissä näet esiintyvät ainoastaan erään
+Andreaksen nimi, joka on merkinnyt itsensä Suur-Savon pastoriksi ja
+praepositukseksi sekä Pieksämäen, Rantasalmen, Kuopion, Säämingin,
+Juvan ja vankan Suomen pastorien nimet. On luultavaa, että Mikkelin
+seurakunta muuten on vanhin Savossa ja että maakunnalla täällä on
+ollut ensimäinen kirkkonsa. Tätä luuloa puolustavat jo mainitut
+seikat ja vielä lisäksi toinenkin seikka, joka johtuu mieleen, kun
+tarkastaa paikallisuutta. On tunnettua, että jokaisen valloituksen
+jälkeen ensimäinen olojen järjestely tapahtuu rajaseuduilla. Koska
+Mikkeli rajoittuu Kymin pitäjiin, on se ruotsalaisten samotessa
+Savoon epäilemättä ollut ensimäinen seurakunta, mutta luultavasti
+ensiksi jonkun aikaa paljoa laveampi alaltaan, tai oikeammin
+vailla määrättyjä rajoja, jotka siirrettiin sen mukaan kuin onni
+suosi käännytystyötä. -- Näin pitkälle ulottuvat rovasti Brunoun
+huomautukset, joita en tahdo lisätä uusilla arvauksilla tämän
+maakunnannimen suhteen.
+
+Tämän maakunnan tilat sijaitsevat vielä, kuten ne alkujaan
+olivat, hyvin erillään toisistaan. -- Se johtui siitä, että kukin
+viljelijä, joka oli ruvennut perkaamaan uutta viljelysmaata,
+asettui tämän ääreen asumaan. Vallan toisin on asianlaita Hämeessä
+ja rannikkoseuduilla, missä talot ovat rakennetut tiheään lähelle
+toisiaan. Savossa ja Karjalassa on useita kyliä, joissa talonpojalla
+on useiden neljännespeninkulmien matka toiseen saman kylän taloon.
+On savolaisessa ja karjalaisessa luonteenomaista asua erillään
+ja melkoisessa yksinäisyydessä. Sen näkee siitäkin, että moni,
+joka ennen on asunut jotenkin lähellä naapureitaan, uudestaan
+rakentaessaan huoneensa, usein siirtää ne kauemmaksi. -- --
+Rakennustapa on hyvin yksinkertainen: pirtti, jossa on savureikä
+katossa sekä tavallisesti suuret lasi-ikkunat, useampia luvultaan.
+Pirtin kiuas on kuutiomainen, ja siinä on leivinuuni, jota myös
+käytetään asunnon lämmittämiseen. Uunin edessä on penkinmuotoinen
+ulkoneva muurin osa, pankko, joka on päällystetty laudoilla, paitsi
+ylintä osaa ("liesi"), jonka täytyy olla kivestä, jotta se voisi
+vastaanottaa tuliset hiilet "pesästä". Kiukaan tupaan päin olevassa
+kulmassa kohoaa "patsas" (tai Savon murteen mukaan "pahas"), josta
+kulkee orsi kumpaankin kiukaasta erillään olevaan seinään. Usein
+puuttuu tämä "pahas", etenkin niillä seuduin, jotka ovat Pohjanmaan
+rajalla. Vielä tulee ottaa huomioon, että muutamissa viime vuosina
+rakennetuissa tuvissa on käytetty samanlaista uuninrakennusta, kuin
+näkee rahvaan tuvissa Etelä-Suomessa, nimittäin sellaisia uuneja,
+joista savutorvi kohoaa pystysuoraan itse kiukaasta. Syynä siihen,
+etteivät ne ole saavuttaneet yleisempää suosiota on se, etteivät
+ne lämmitä tupaa yhtä hyvin kuin vanhat kansalliset uunit. Muuten
+kiukaalla ei ole mitään yhteyttä katon kanssa. Kun uunia lämmitetään,
+leviää savu ensin runsaana yli koko pirtin, niin että tottumattoman,
+istuvassakin asennossa, jolloin hänen silmänsä kuitenkin ovat
+lähempänä savusta vapaata lattiaa, on vaikea sitä kärsiä. Mutta tätä
+kestää ainoastaan vähän aikaa; kohta savu nousee uunista patsaan
+tavoin suoraan katossa olevaan reikään, josta se poistuu ulos, eikä
+se enää laskeudu niin alas. Katto ja seinien yläosa ovat vallan
+mustat savun synnyttämästä noesta. Usein ne ovat mustankiiltävät ja
+näyttävät siltä, kuin ne olisivat mustalla vernissalla sivellyt.
+Seinän alaosa on sitävastoin miehen korkeuteen lattiasta tai juuri
+ylemmän ikkunapielen tasalle vallan valkea. Niin pian kuin siihen
+tarttuu vähänkin nokea, höylätään se varta vasten tehdyllä aseella
+(vuolimella). Lattia on jaettu kahteen osastoon. Sitä osaa, joka jää
+uunin puolelle viivasta, jonka ajatellaan kulkevan uuninpatsaasta
+"peräseinään", sanotaan "karsinaksi", toisen ja suuremman puolen
+nimenä on "silta" tai yleisesti "latti, lattia". Muinoin erotti
+väliaita nämä toisistaan, ja vielä näkee paikoittain hirren, joka
+kulkee lattiapalkkien suuntaan, täyttävän samaa tehtävää. Enimmiten
+kuitenkin nykyään käytetään sileätä lattiaa, niin ettei mitään
+näkyvää merkkiä ole karsinan ja sillan välillä, vaikka vanhat nimet
+on säilytetty. Kun astuu sisälle pirttiin, on kiuas ja karsina
+vasemmalla, silta ja kangaspuut oikealla. Pirteissä ei näe mitään
+muita huonekaluja kuin pöydän ja muutamia tuoleja. Kaapit, kirstut,
+hyllyt, padat, sängyt j.n.e. eivät vähennä tilaa usein sangen
+lukuisalta perheeltä. Perhe nukkuu kesällä ulkohuoneissaan (etisissä,
+aitoissa), talvella pirtissä. Levitetään silloin miehille sillalle
+olkikupo, sille pannaan villaraiti tai sarkapeite sekä päänalus;
+peitteenä miehet käyttävät pitkiä sarkavaippojaan tai muita samaan
+tarkoitukseen kelpaavia peitteitä (hursteja). Naiset tekevät
+itselleen samalla tavalla vuoteen karsinaan. Huomattava on, että
+naiset päivälläkin paraiten viihtyvät karsinassaan värttinöineen
+ja rukkeineen tai muine talousaskareineen, kun sitävastoin tuvan
+muu osa on miesten huostassa. Eräänlaisen sänkylaitoksen, jota
+ennen yleisemmin käytettiin, näkee vielä muutamissa paikoin.
+Tämä on tavallinen sänky, jonka yläpuolella on neliskulmainen
+liinateltta; tämä on tarkalleen kiinni vuoteen laidoissa, estäen
+kärpäsiä ja hyttysiä vaivaamasta nukkuvaa. Neljästä kulmastaan
+se riippuu katosta. Tämä makuulaitos on nimeltään "uudin" ja
+on varsin mukava kesällä, koska se ei päästä luokse hyttysiä,
+joita täällä tavallisesti on runsaammin kuin Etelä-Suomessa. --
+Vastapäätä pirttiä, porstuan toisella puolella, näkee usein maitoa
+säilytettävän, pidetäänpä pieniä määriä ruokatavaroitakin, jotta ne
+aterialle ruvettaessa olisivat pian käsillä. Aittoja on jokaisella
+tilalla useampia, niin että kullakin pojalla, etenkin jos hän on
+nainut, on oma aittansa. Näissä he säilyttävät vaatteitaan ja muuta
+irtainta omaisuuttaan sekä nukkuvat niissä kesäaikaan yöllä. Monessa
+paikoin lämmitetään sauna joka päivä, mutta toiset tyytyvät kylpemään
+pari tai kolme kertaa viikossa. Rühs erehtyy mainitessaan, että
+miehet ja naiset kylpevät yhdessä. En ole missään nähnyt, että niin
+tapahtuisi. Ollen itse saunan ystävä olen usein talonpoikaistaloissa
+viipyessäni kylpenyt, ja miehet ovat aina ensin kylpeneet, ja naiset
+vasta silloin menneet lauteille, kun miehet ovat tulleet niiltä
+alas. Kyökit eli kodat ovat kiuasta vailla. Niihin tehdään tuli
+paljaalle maalle, sillä niissä ei ole mitään lautapermantoa, ja pata
+riippuu tulen kohdalla hahloissa. Monet talonpojat ovat viime aikoina
+rakentaneet itselleen kaksi pirttiä. Tämä oli ensin mielestäni
+omituista, että heillä näin oli kaksi huonetta, vaikka eivät
+kuitenkaan asuneet toisessa. Kysyin syytä siihen ja sain kuulla,
+että torakat olivat heidät siihen pakottaneet. Torakat eli russakat
+(blatta germanica) ovat eräänlaisia hyönteisiä, jotka ovat saaneet
+nimensä venäläisistä ja näiden mukana tulleet maahan. Ne ovat ruskeat
+väriltään ja puolen tuuman pituiset, ja niillä on kuperat siivet,
+joita ne kuitenkin sangen harvoin käyttävät. Uskomattoman nopeasti
+ne juoksevat kaikkialla seinillä, katossa, pöydillä, lattialla
+ja astioissa. Koska ne sitäpaitsi lyhyessä ajassa lisääntyvät
+melkoisesti, on selvää, että kansa suuresti saa kärsiä tästä
+majoituksesta. Se ei tiedä mitään muuta keinoa niiden hävittämiseksi,
+kuin kylmän. Senpä tähden rakennetaan kaksi tupaa, jotta voidaan
+muuttaa toiseen, kun torakat ovat liiaksi lisääntyneet toisessa.
+Koska olen kuullut useiden kertovan, että ne yhtä helposti kuolevat
+juoman kuin lämmön puutteeseen, niin sopisi koettaa, eikö koko tätä
+kiusallista sukua saisi hävitetyksi sukupuuttoon sekoittamalla
+jotakin myrkkyä juomaan, jota ne suuresti himoitsevat.
+
+Savolaiset tilat ovat useissa paikoin jaetut useampiin osiin.
+Joskus tapaa kahdes-, jopa kuudestoistaosankin tiloja. On pelätty,
+että sellaisesta jakamisesta voisi olla vahingollisia seurauksia
+maan varallisuuteen nähden, mutta täytyy kuitenkin toiselta puolen
+myöntää, että maa juuri sen kautta tulee paremmin viljellyksi.
+Perheen, jolla on kuudestoistaosan tila tai veromaa, täytyy näet,
+ennenkuin nääntyy nälkään, etsiä kaikki paikat, joista on vähäkin
+pellon tai niityn toivoa. Suot perataan viljelysmaiksi, kalastusta
+harjoitetaan innokkaammin. -- Vaikka maa onkin Savossa kovin kivistä,
+on se kuitenkin uskomattoman hedelmällistä. Useissa paikoin saadaan
+rukiista 30 jyvää, 20:ttä jyvää pidetään jo katovuoden merkkinä.
+Saattaisi luulla Hämettä ja muita maakuntia, missä keskimääräinen
+kasvu on 7:s ja 8:s jyvä, varsin huono-osaisiksi, mutta niin ei
+kuitenkaan ole asian laita. Savolainen saa voittonsa ainoastaan
+kylvönsä eikä maansa viljavuuden nojalla. Samankokoinen peltokaistale
+antaa tosin Hämeessä saman sadon kuin Savossa, mutta ero on siinä,
+että Savossa kylvetään tavattoman harvaan. Peltotilkkuun, johon
+muissa maakunnissa pannaan tynnyri siementä, kylvetään täällä
+7-8 kappaa. Tattarista saadaan joskus 60:s jyvä, mutta muutamina
+vuosina se kokonaan menee hukkaan. Tästä on syntynyt sananlasku:
+"Tattari talon tuottaa, tattari talottomaksi." Kuitenkin tattaria
+viljellään melkoisesti. Kaskenpoltto on vielä suuresti käytännössä.
+Eipä yksikään talonpoika kylväne kaskipeltoihinsa vähempää kuin
+8-4 tynnyriä, Usein tapaa isäntiä, joiden kaskimaihin mahtuu 6,
+jopa 10 tynnyriä siementä. Kun niistä on saatu yksi tai joskus
+pari ruissatoa, kylvetään niihin tavallisesti kauraa ja sitten
+tattaria. Sitten annetaan niiden taas kasvaa metsää. Kun on
+kulunut 13-17 vuotta, voi metsän taas kaataa ja polttaa kaskeksi.
+Perunanviljelys on näinä viime vuosina suuresti lisääntynyt. Kansa
+viljelee tätä kasvia useimmilla seuduin niin runsaasti, että sitä
+riittää pitkälle seuraavaan kesään. Maaperä on kaikkialla Savossa
+hyvin kivistä. Tavattomasti täytyy maanviljelijän raataa saadakseen
+peltonsa kivistä vapaiksi. Moni on pellosta kokoamistaan kivistä
+rakentanut peltotilkkujensa ympärille kiviaidan, ja kuitenkin niissä
+vielä näkee koko joukon kiviä jäljellä. Toiset taas eivät pidä
+kiviä vahingollisina, vaan luulevat niiden päinvastoin edistävän
+viljavuutta. Totta on, että kivet kuivana vuodenaikana kauimmin
+säilyttävät kosteutta läheisyydessään.
+
+Savon maanviljelyskalut eroavat hieman Uudellamaalla ja Hämeessä
+käytännössä olevista. Viimemainituissa maakunnissa on kahdenlaisia
+auroja, nimittäin peltoaura, jossa on yksi ainoa kolmionmuotoinen
+kyntörauta, ja kaksikärkinen kaskiaura eli "sahra". Savolaisilla
+on ainoastaan jälkimäisenlaisia auroja, joita käytetään niin hyvin
+peltojen kuin kaskien kyntämiseen. He sanovat sitä kuitenkin
+"auraksi" tai omalla murteellaan "atraksi". Mullan hienontamiseen
+he käyttävät eräänlaista puukarhia. Se on tehty yhteenliitetyistä
+hyvin oksaisista kuusenpätkistä, jotka yhdistetään toisiinsa,
+oksat samanne päin siten, että ylempi, oksaton puoli on tavallisen
+puuhäkin näköinen. Sellainen karhi on 2-3 kyynärää pitkä ja
+1 1/2--2 kyynärää leveä. Sirpitkin ovat omituista tekoa; ne ovat
+hämäläisiä sirppejä lyhyemmät ja vartta lähellä oleva terän osa
+on kaarevampi ja varustettu hienoilla hampailla. Leikatessa ei
+niillä lyödä, vaan pikemmin reväistään oljet poikki. Viikatteissa
+taas on liian lyhyet terät, niin ettei työ voi sujua yhtä ripeästi
+kuin muissa osissa maata, missä viikatteenterät ovat ainakin kahta
+vertaa pitemmät. Useimmissa paikoin ovat kuitenkin niityt niin
+kiviset, että niitä ei kävisikään niittäminen pitkäteräisillä
+viikatteilla. -- Ruokajärjestys oli kaikkialla hyvin yksinkertainen.
+Harvoin näin muuta ruokaa kuin leipää ja kalaa sekä piimää.
+Kuitenkin näkee usein voitakin rahvaan pöydällä. Huttua ja rokkaa
+nautitaan jotenkin harvoin kesällä, mutta syksystä jouluun sitä
+useammin. Tähän aikaan talonpoika syö enimmät herkkunsa, jotka
+syksy ja teurastus hänelle tarjoavat. Hän tuumii: "Lopusta hyvä
+laata" ja tyytyy talven jälkipuoliskolla kehnompaan ruokaan.
+Samaa ei saata sanoa keväästä ja kesästä, sillä rahvaalla on hyvä
+kalastustaito, josta enemmän kauempana. -- Vanha hyvän oluen
+panotaito näyttää unhottuneen. Mitä rahvaan nykyiseen olueeseen
+tulee, jää se hyvyytensä puolesta melkoisesti jäljelle hämäläisten
+ja molemmin puolen heitä rannikolla asuvien tekemästä. Kuitenkin
+olisi jouluaikana sopivin oppia tuntemaan savolaisten oluenpano
+taitoa, jonka vuoksi en niiden näytteiden nojalla, joihin minulla
+oli tilaisuus tutustua, saata sanoa siitä yleistä arvostelua. Viinaa
+valmistetaan kaikkialla, vaikkei rahvas sitä nauti niin liiallisesti
+kuin rannikkoväestö tekee. Kahvi on myös paikoittain hyvin tunnettu
+talonpoikien keskuudessa. Muutamat seudut, kuten esim. Rantasalmi
+ja Kerimäki, vievät tässä suhteessa voiton muilta. Useimmilla näiden
+seutujen talonpojilla oli kahvipannunsa. Kerimäellä ihmettelin, että
+hyvin monella talonpojalla oli oma tuulimyllynsä. Joku on täällä
+saavuttanut niin suuren taidon rakennustaiteessa, että itse on
+voinut rakentaa sen. Savolaisen talonpojan luonne esiintyy suuresti
+edukseen: hän on itsenäinen, olematta julkea, kohtelias, olematta
+mateleva; hän tuntee oman arvonsa ja on tyytyväinen säätyynsä; hän
+punnitsee ja arvostelee järkevästi kuhunkin tilaisuuteen yhtyviä
+asianhaaroja. Savossa vallalla olevaa suomen kielen murretta on
+viime aikoina ruvettu pitämään paraana, ja se ansaitseekin minun
+ymmärtääkseni tämän etusijan. Ollen korvaan kauniisti kajahtavaa,
+sanarikasta, lauseparsiltaan voimakasta ja muuten puhtainta vieraista
+lainoista, olisi sen jo kauan sitten pitänyt saada se. Muuten se on
+hyvin erilaista eri pitäjissä. Muutamilla seuduin (kuten Mikkelissä)
+sanotaan: _kassoa, messä, tarvissoo_, kun sitä vastoin toisaalla
+sanotaan: _kahtoa, mehtä, tarvihtoo_. Muutamilla seuduin, esim.
+Kerimäellä, on kerakkeen kaksistuminen hyvin tavallinen. Siellä
+sanotaan _kyssyy, tulloo, männöö, kennen_, ja toiset savolaiset
+taas sanovat _kysyy, tuloo, mänöö, kenen_. Senkaltaisia
+erilaisuuksia saattaisi koota kosolta, kun näet joka pitäjällä on
+omituisuutensa sekä mitä ääntämiseen että useisiin esineiden nimiin
+tulee. Eräs savolainen talonpoika kerran vastasi, kysyttyäni miksi
+he sanoivat alankopaikkaa, jossa juuri kuljimme: "Meidän kylässä
+me sanomme sitä 'noroksi', mutta toisessa kylässä, joka on 3/4:n
+peninkulman päässä meidän kylästä, sanotaan 'notko', toisaalla taas
+naapurikylässämme 'alanko', eli 'alainen maa', ja muutamat sanovat
+sitä 'aroksi'." Kysyin edelleen, eikö heidän siis joskus ollut
+vaikeata ymmärtää toisiaan, kun sanat näin vaihtelevat. Hän vastasi,
+että jokikinen lapsikin hyvin tunsi toiset nimet, vaikka säilytti
+ja käytti omiaan. Se hyvä palvelus, jonka muutamat savolaiset
+(esim. ylioppilas Gottlund) ovat luulleet tekevänsä kansalaisilleen
+kirjoittamalla pitkän a- ja ö-äänteen _ua:lla ja iä:llä_ on itse
+teossa huono palvelus. On kyllä totta, että osa lounais-savolaisia
+ääntää ne jotenkin niin, mutta pohjoisemmassa asuvien sekä
+pohjoiskarjalaisten kuulee sen sijaan ääntävän _oa ja eä_, jota
+siis olisi sopivampi pitää yleisenä savolaisena ääntämisenä. Mutta
+joko siitä syystä, etteivät nämä u- (o-) tai i- (e-)äänteet kuulu
+puhtaina ääntiöinä, vaan pikemmin jonkunmoisina esiäänteinä tai
+siitä, että savolaiset jo ovat tarpeeksi tottuneet käytännössä
+olevaan kirjakieleen, tapahtuu että he jäävät tavailemaan ryhtyessään
+lukemaan sellaista kirjoitusta, joka sanotaan olevan kirjoitettu
+heidän murteellaan, ollen sitävastoin enimmästi jotenkin valmiit
+lukemaan toisia kirjoja. Minulla oli mukanani Gottlundin kokoelma
+"Pieniä runoja" sekä Topeliuksen kokoelma "Suomen kansan vanhoja
+runoja ynnä myös nykyisempiä Lauluja". Näitä viimemainittuja, jotka
+ovat painetut likimmiten tavallisen kirjakielen asuun, he lukivat
+helposti ja sujuvasti; mutta samat henkilöt takertuivat Gottlundin
+runoihin. Muistan vielä erään savolaisen, joka kauan tavaili säettä
+"Käynkö mä viikon villapiänä?" Kysyin mikä häntä siinä hidastutti,
+koska hän sitä ennen oli lukenut sujuvasti. Hän osotti sormella
+viimeistä sanaa _piänä_ ja vastasi: "Tuo _i_ tuossa minua kammottoo."
+Mainitsin, että o- (u-) ja e- (i-) pikemmin ovat pidettävät
+esiäänteinä kuin varsinaisina ääntiöinä, sillä tämä on minun
+vakaumukseni. Sellaisia sanoja, jotka kirjakielessä kirjoitetaan
+aa:lla ja ää:llä, esim. _maata, näätä_, eivät savolaiset
+äännä selvästi _moata (muata)_ eivätkä _neätä (niätä)_, vaan
+pikemmin _môa:ta, neä:tä (muata, niätä)_, ja sellaiselle lyhyelle
+ääntiölle, joka ei koskaan yksin voi muodostaa tavuuta ja joka ei
+myöskään seuraavan ääntiön kanssa voine muodostaa diftongia, en saata
+antaa sopivampaa nimeä kuin esiäänne. Mutta jääköön jo tämä asia!
+
+Kesäkuun 8:ntena päivänä, sunnuntaina, tulin Kesälahdelle, joka jo
+luetaan Karjalaan kuuluvaksi. Muutamien torppien kohdalla, josta
+tieni kävi ohi, olivat pojat huvikseen kiekkoa lyömässä. Pysähdyin
+katselemaan heidän leikkiänsä, jota he läsnäolostani häiriytymättä
+jatkoivat. Hetken kuluttua tänne tuli muutamia miehiä, joista muuan
+sanoi osaavansa moniaita runoja. Poikkesimme yhteen torpista, jossa
+kirjoitin ne muistiin. Toisia sain samassa paikassa toisilta miehiltä
+ja tytöiltä, joita oli kokoontunut ympärilleni. Sain myöskin tiedon
+seudun etevimmistä "runoniekoista", joiden luona sitten kävin. Paras
+näistä asui kolmen neljännespeninkulman päässä täältä Humuvaaran
+kylässä, jonne illalla saavuin melkein läpimärkänä rankanpuolisesta
+sadekuurosta. Kainulainen, se oli minulle osotetun laulajan nimi, ei
+ollut kotona. Hän oli paraillaan uittamassa tukkilauttaa Puhoksen
+sahalle, jolta häntä kuitenkin odotettiin seuraavana päivänä kotia
+tulevaksi. Koska hänen kotona olevat veljensä vakuuttivat minulle
+hänellä olevan paljo runoja muistissaan, päätin odottaa hänen
+paluutaan. Maanantai-ilta teki jo tuloaan, eikä Kainulaista kuulunut.
+Talon kaunis asema metsän laidassa sekä vanhan emännän, Kainulaisen
+äidin, ja muiden perheenjäsenten minulle osottama ystävällisyys
+saattoi odotukseni vähemmän ikäväksi kuin mitä odotus tavallisesti
+on. Päinvastoin huvitti minua selittämättömällä tavalla siinä
+metsässä käveleminen, jossa Kainulaisen isävainaja niin monasti oli
+lukenut rukouksiaan metsän jumalille ja jumalattarille ja jossa
+"Mehtolan neiot" entisaikoina olivat näyttäyneet suosikeilleen.
+On muistaminen, että vanha Kainulainen aikoinaan oli ollut seudun
+parhaita metsämiehiä ja että hänen metsästäjä-onnensa suureksi osaksi
+ajan taikauskoisen luulon mukaan riippui metsänjumalien suosiosta,
+joiden mielen hän muita paremmin osasi lauluillaan liikuttaa. Nämä
+laulut olivat nyt menneet ikäänkuin perintönä hänen vanhimmalle
+pojalleen, vaikkei tämä tosin ajan valistuksen vaikutuksesta enää
+pitänyt niitä yhtä tehoisina kuin hänen esi-isänsä. Hän näytti
+pikemmin pitävän niitä isän jättäminä pyhinä peruina, jotka paraiten
+palauttivat hänen mieleensä lapsuudenajat, jolloin ne kaikki olivat
+painuneet hänen muistiinsa. Antaakseni lukijalle käsitystä siitä,
+miten suomalaiset metsämiehet rukoilevat metsän jumalia, tahdon tähän
+liittää muutamia mainitun Kainulaisen metsärukouksista.
+
+
+
+Peuraa pyytäissä.
+
+
+    Typeryyttä itki tyhjä,
+    vajouttansa valitti:
+    missä antaja asuvi,
+    elävi hyvä emäntä,
+    puhas muori puuhoavi?                        5
+    Tuolla antaja asuvi,
+    elävi hyvä emäntä,
+    puhas muori puuhoavi
+    sakaroilla sarvilinnan,
+    metsänlinnan liepehillä.                    10
+    Mitä tuo tekevi tuolla?
+    luista linnoa tekevi,
+    kynsistä kyhäelevi.
+    Annikka avainpiika,
+    Eva piika pikkarainen,                      15
+    soitellos metinen pilli,
+    simapilli piiparoita
+    korvalla ehon emännän!
+    Et emäntä lienekkähän,
+    jos et piikoa pitäne,                       20
+    sata piikoa pitäne,
+    tuhat muuta käskyläistä,
+    pihtipuolisen pitäjää,
+    karjan kaiken hallitsijaa,
+    villan kaiken vallitsiaa,                   25
+    piteliää pitkän karjan,
+    suuren juonen juohteliaa.
+    Laske laapilampahasi,
+    minun pyytöpaikoilleni,
+    käytävillen keinoilleni.                    30
+    Lummiki tytär Tapion!
+    luikuta lumikkiasi
+    tämän ilman kannen alle,
+    kohti miestä pyytävöä,
+    kohti konstia uroota,                       35
+    vasten vaimon kannettua.
+    Anna juosta joutuisasti
+    vikevästi viiletellä,
+    kuin ei täy'y tännempöä,
+    niin tuo maalta tuonnempoa,                 40
+    yli pyytävän yheksän,
+    pyytömiehen puolen kymmenettä,
+    minun pyytöpaikoilleni,
+    käytävillen keinoilleni,
+    takoa Tanikan linnan,                       45
+    Pohjan penkereen perältä,
+    paikoilta papittomilta,
+    mailta ristimättömiltä,
+    nimen tietämättömiltä,
+    kirkon seitsemän seliltä;                   50
+    anna juosta joutuisasti,
+    vikevästi viiletellä.
+    Hiien poika pikkarainen,
+    hyppäjä hyvän selän!
+    Ota kultakannuksesi                         55
+    hopeaisen orren päästä,
+    kultaisesta lippahasta,
+    vaskisesta vakkasesta,
+    sillä kutkuta kuvetta,
+    sekä kaiva kainaloita,                      60
+    anna juosta joutuisasti,
+    vikevästi viiletellä
+    kohti miestä pyytävöä,
+    kohti konstia uroota,
+    vasten vaimon kannettua,                    65
+    vaskisissa valjahissa,
+    kultaisissa kahlehissa.
+    Tästä tänne tie menevi,
+    rata uusi urkenevi!
+    mennä suuren, mennä pienen,                 70
+    täst' on sillat silkin pantu,
+    palttinoin pahimmat paikat,
+    pahat paikat palttinalla,
+    pantu Saksan palttinalla,
+    veran äärillä ve'etty,                      75
+    kohti miestä pyytävöä.
+    Ukkoinen isä ylinen,
+    mies on vanha taivahinen!
+    ota kultainen kurikka
+    hopeaisen orren päästä,                     80
+    komauta konkeloa,
+    säväytä säikälettä;
+    pane luut lotajamahan,
+    sääret säikälehtämähän.
+    Metsän armias antimuori,                    85
+    metsän piika pikkarainen!
+    milloin vilja virtoavi,
+    kuin hän katsovi ylitse,
+    silloin aitoa ylennä,
+    milloin katsovi alatse,                     90
+    silloin aitoa alenna,
+    kuin ei vilja vieremillä,
+    silloin aita annollahan.
+    Anna juosta joutuisasti,
+    vikevästi viiletellä,                       95
+    tälle maalle tultuasi,
+    punalanka portahaksi
+    päällitse tulisen kosken;
+    täst' on sillat silkin pantu,
+    sillat silkin, suot sametin,               100
+    pahat paikat palttinalla,
+    pantu Saksan palttinalla,
+    veran äärellä ve'etty;
+    pane pursto purjeheksi,
+    seipo seiliksi rapaja,                     105
+    anna juosta joutuisasti,
+    vikevästi viiletellä
+    ilman päien vierimättä,
+    siuloin sivuamatta,
+    Utu tyttö, neito terho,                    110
+    Luonnotar tytär Tapion!
+    seulo seulalla utuja,
+    uron tuuhun tuntematta,
+    miehen vainun vainumatta.
+    Utu silmillen sivalla,                     115
+    terhen korvillen karista,
+    lehtisilmä, haahen lanka,
+    pyy'ys kahtia jakoa;
+    jonka saatan saalihiksi.
+    Suuta silkillä sitaise,                    120
+    väännä päätä väärällehen,
+    jott' ei pieksä pellavoita,
+    eikä liinoja levitä.
+    Pistä pellavapivosi
+    sekä kultakuontalosi                       125
+    hopeaisen orren alle
+    tuona yönä ensimäissä,
+    toissa yönä keskimäissä,
+    viikon päässä viimestäin.
+    Tuoppas tuota tuulillain,                  130
+    tuulillain, tuiskuillain,
+    ja säilläin, sateillain
+    kohti miestä pyytävätä,
+    kohti konstia uroota,
+    vasten vaimon kannettua.                   135
+    Minun kultani kuluvi.
+    Ota vitsa viiakosta,
+    koivu korpinotkelmasta;
+    jok' ei virkku juoksemahan,
+    sitä siimalla sivauta,                     140
+    nahkaruoskalla napauta,
+    kiiätä kivein mujuilla,
+    papelolla paa perästä.
+    Ota vitsa viittä syltää,
+    koivu kolmea tapaja,                       145
+    joll' on vitsoit viljoasi,
+    karkottelet karjoasi.
+    Eipä miesten muienkahan
+    sinisemmät silmäripset,
+    jalan heitto hempeämpi,                    150
+    koreammat kulmakarvat,
+    kuin on miesten meijän.
+    Lyöppä Ukko uutta puuta,
+    säväytä säikälettä,
+    komauta konkeloa,                          155
+    viljan syntymäsioilla,
+    rahankarvan kasvimaalla.
+    Metsän ehtoisa emäntä,
+    metsän armias altinmuori,
+    tule nyt kullat ottamahan,                 160
+    hopeat valitsemahan,
+    lempiliinasi levitä
+    Alle minun kultieni,
+    kullan maahan tippumatta,
+    hopean rivestymättä,                       165
+    Minull' on kullat kuun-ikuiset,
+    toiset päivän selkeimmät,
+    kolmannet ijän-ikuiset,
+    isäni so'asta saamat,
+    vetämät Venäeheltä,                        170
+    taluttamat tappelusta,
+    alta Riian riitelemät.
+    Minun kultani kuluvat,
+    hopeani hoikkenovat;
+    sinun on kullat karvaisemmat,              175
+    minun on kullat kirkkaimmat.
+
+
+
+Repoa pyytäissä.
+
+
+    Ahon ainoinen emäntä,
+    ahon vippo valkoparta,
+    ylös nouse nostatate;
+    itseäsi huuetahan,
+    väkeäsi tarvitahan.                          5
+    Nykäise nyherviäsi,
+    visko villahänteäsi,
+    katko karvapalliasi,
+    kohti miestä pyytävöä,
+    kohti konstia uroota,                       10
+    vasten vaimon kannettua.
+    Tuuritteli neito ennen
+    rahaisiksi rantojani,
+    viljaisiksi vieriäni,
+    punaisiksi puoliani.                        15
+    Mies puhas punakypärä,
+    siniviitta valkoparta!
+    Ota kynsinen kypärä,
+    kylvä kynttä pienemmäistä,
+    kylvä kynttä suuremmaista                   20
+    minun pyytöpaikoilleni,
+    käytävillen keinoilleni.
+    Päistäryys pätövä neito!
+    päristele päistäriäsi,
+    karistele kaapujasi,                        25
+    minun pyytöpaikoilleni,
+    käytävillen keinoilleni.
+    Mimerkki metsän isäntä,
+    havuhattu, naavaparta!
+    Mimerkki metsän emäntä,                     30
+    tinatuppi vyö hopea!
+    Rammikko rahojen vanhin,
+    Louhi Pohjolan emäntä,
+    raskuta rahaista kättä,
+    kättä kirjaa kiimoittele,                   35
+    tuona yönä ensimmäissä,
+    toissa yönä keskimmäissä,
+    viikon päässä viimeistään.
+    Kuin ei täy'y tännempöä,
+    tuoppas maasta tuonempoa,                   40
+    yli pyytävän yheksän,
+    läpi katsovan kaheksan,
+    pyytömiehen puolikymmenettä,
+    minun pyytöpaikoilleni,
+    käytävillen keinoilleni,                    45
+    suki mustii muikovia,
+    konstin koiven kantavia.
+    Kuin ei täy'y tännempöä,
+    tuoppas maalta tuonempoa
+    Pohjan pengertä piellen.                    50
+    Lapin kantta kallistellen,
+    anna juosta joutusasti,
+    vikevästi viiletellä,
+    mailta ristimättömiltä,
+    nimen tietämättömiltä,                      55
+    paikoilta papittomilta.
+    Ota vitsa viittä syltä j.n.e.
+
+
+
+Jänistä pyytäissä.
+
+
+    Ukkoinen isä ylinen,
+    mies on vanha taivahinen!
+    nosta pilvi luotehelta,
+    toinen lännestä lähetä,
+    kolmas kohota koilta;                        5
+    syrjin yhtehen syseä,
+    lomatusten leukaluita,
+    sa'appa mettä varvuilleni
+    metisestä taivahasta,
+    simaa pilvestä pirota                       10
+    varvuilleni keskimäisiin;
+    muut täss' on vihavat varvut,
+    vaan yks' on metinen varpu,
+    jok' on latvoin laskettuna,
+    latvoin laskettu lumehen,                   15
+    tyvi on käätty taivosehen,
+    latva pihtiä pitävi,
+    tyvi jousta jännittävi.
+    Eilen mie kävin metsässä,
+    kolm' on linnoa metsässä:                   20
+    yks' on puinen, toinen luinen,
+    kolmas on kivinen linna,
+    se linna evestin linna.
+    Kuus' on kultaikkunoa,
+    kunni linnan kulmanteella,                  25
+    mie katson sisähän noista,
+    siellä antajat asuvat,
+    ja viruvat viljan eukot,
+    käet on kultakäärehillä.
+    Annikka avainpiika,                         30
+    Eva piika pikkarainen!
+    mene aittahan mäellä,
+    laske laapilampahasi,
+    Lupiluppa-korvasesi,
+    Anna juosta joutuisasti,                    35
+    vikevästi viiletellä
+    muien siuloin sivuitse,
+    muien ansoin alatse,
+    minun pyytöpaikoilleni,
+    käytävillen keinoilleni,                    40
+    kohti miestä pyytävöä,
+    vasten vaimon kannettua.
+    Kuk' ei virkku juoksemahan,
+    sitä virkuta vitsalla;
+    lyöppä virkuksi vitsalla,                   45
+    nopeaksi nuoran päällä;
+    joka tieltä pois mennevi,
+    tiellen korvasta kohenna,
+    nahkaruoskalla napauta,
+    kiiätä kivein mujuilla,                     50
+    papeloilla paa perästä.
+
+Mutta asiaan, jonka keskeytin. Odotin mainittua laulajaa koko
+maanantain, ja kun häntä ei kuulunut, päätin odottaa vielä kauemmin.
+Päivällisaikaan seuraavana päivänä hän vihdoin tuli, mutta ollen
+matkasta hieman väsynyt hän tahtoi ensin levätä. Illalla hän
+kuitenkin lauloi minulle vähän, ja lopettaessaan vakuutti, etten
+koko päivässä ehtisi panemaan kirjaan kaikkia niitä lauluja,
+jotka hän osasi ja jotka vielä olivat kirjoittamatta. Seuraavana
+aamuna pyysin häntä taas alottamaan laulamistaan. Hän vastasi,
+ettei hän, vaikka olikin vanhin poika, saattanut jäädä pois
+perheen yhteisestä työstä, sillä sen kautta olisi voinut syntyä
+epäsopua ja tyytymättömyyttä hänen muissa veljissään, ja sitä hän
+kaikin tavoin tahtoi välttää. Hän ei sanonut voivansa jäädä pois
+työstä muuten, paitsi jos minä saatoin hankkia hänelle sijaisen.
+Tiedustelin päivämiestä, mutta en voinut saada ainoatakaan, koska
+kaikki tähän kiireiseen työaikaan olivat kiinni omissa töissään
+tai muilla palkkalaisina. Minun täytyi siis suostua, vaikkakin
+vastenmielisesti, siihen, että Kainulainen muiden mukana läksi
+ulkotyöhön. Nyt koetin sinä päivänä hankkia edes seuraavaksi päiväksi
+palkkalaista, mutta en onnistunut yrityksessäni. Illalla Kainulainen
+palasi veljineen metsästä. Kerroin heille, että minun oli ollut
+mahdoton hankkia päivämiestä, ja koetin taivuttaa muita suostumaan
+siihen, että annoin heille yhteisesti palkkalaisen päivärahat,
+joilla he tilaisuuden tarjoutuessa saattoivat palkata miehen nyt
+poisjäävän veljen työtä korvaamaan. He lupasivat ottaa asiata
+punnitakseen ja seuraavana aamuna he suostuivat tähän ehtoon. Nyt
+siis laulaja oli käsissäni. Hän oli sangen tyytyväinen tähän lomaansa
+ja mainitsi moneen kertaan iloisena, ettei hänellä vielä koskaan
+ollut ollut niin suurta hyötyä lauluistaan kuin nyt. Iltapäivällä
+arveli häh olevan vielä enemmän syytä tähän tyytyväisyyteen, kun
+satoi hieman rankemmin ja hän nyt oli katon suojassa. Kirjoittelin
+muistiin hänen laulujansa aamusta alkaen myöhäiseen iltaan muitta
+keskeytyksittä kuin mitä ateriat aiheuttivat, ja lukuunottamatta
+puolta tuntia, joksi päästin hänet kahvia keittämään. Tätä hän
+itse ehdotti osottaakseen suurta mielihyväänsä siitä vapaudesta,
+joka hänellä sinä päivänä oli raskaammasta työstä. Rahvas näillä
+seuduin ei muuten ole tottunut kahviin, vaikka tämä Kainulainen oli
+hankkinut itselleen kahvipannun ja oppinut kahvinkeittämis-taidon.
+On huomioon ottaminen, että hän on kirkonmies, ja lienee tämän
+arvonsa johdosta tahtonut hankkia itselleen tuon korukalun. Kun
+illalla kysyin, osasiko hän vielä runoja, hän vastasi, että niitä
+vielä saattoi olla jäljellä sen verta kuin panin kirjaan yhdessä
+päivässä, mutta lisäsi samalla, että hänen oli vaikea palauttaa ne
+kaikki mieleensä. Tahdoin siis samoilla ehdoilla vielä seuraavaksi
+päiväksi saada hänet esilaulajakseni, mutta hän neuvoi minua olemaan
+hukkaamatta niin paljoa rahaa hänen tähtensä. "Huomenna", hän sanoi,
+"meillä kaikilla on kotityötä, ja jollei teistä tunnu epämukavalta,
+voitte silloin panna kirjaan loput, sillä minä voin varsin hyvin
+tehdä työtä ja laulaa samalla kertaa." Suostuin tähän ja kirjoitin
+seuraavana päivänä hänen vieressään lyijykynällä sen, minkä hän
+saneli. Täten tulin viipyneeksi tässä talossa useita päiviä. Koko
+ajan vanha emäntä ja muu väki kohteli minua sangen hyvin. Tahdon
+mainita vaan yhden esimerkin siitä, miten heidän hyväntahtoisuutensa
+oli yhtä suuri kuin heidän älykkäisyytensä. Keskiviikkoiltana
+menin kylpemään toisten kanssa. Palattuani tupaan saunasta, muutin
+kuivat liinavaatteet ylleni ja ripustin saunahöyryjen kokonaan
+kastelemat alusvaatteeni kuivamaan. Seuraavana aamuna en niitä
+enää nähnyt enkä tietänyt, minne ne olivat joutuneet, ennenkuin
+vasta torstaina illan suussa, jolloin näin ne puhtaaksi pestyinä ja
+mankeloituina samassa paikassa. Kiitin emäntää, mutta hän kieltäytyi
+kaikista kiitoksista ja sanoi, ettei ollut tehnyt muuta kuin mitä
+on velkapää tekemään vieraalle, tuumien: "Mitäs ihmisestä olisi
+joll'ei sitä hyvää toiselle tekisi." Hän lisäsi vielä: "Ehkä teillä
+olisi ollut muutakin pestävää, minun olisi pitänyt kysyä teiltä,
+mutta vanha ihminen ei muista kaikkea." Vastasin, että minulla
+tosin oli pestäviä vaatteita vähän enemmän, mutta en kuitenkaan
+tahtonut niiden pesemisellä vaivata häntä. Kuultuansa tämän hän ei
+rauhoittunut, ennenkuin sai nämä muutkin vaatteet pesuun, ja hän
+vakuutti, että ne kyllä ehtivät kuivaa kunnes läksin. Jätin silloin
+hänelle yhdet kesähousut, jotka todella tahdoin saada pestyiksi,
+koska aioin Kiteellä käydä muutamissa herrasperheissä. Lähtiessäni
+tahdoin jollakin tavoin antaa emännälle korvausta niin hyvin usean
+päivän elatuksesta kuin hänen muusta vaivastaan. Tarjosin hänelle
+ruplaa, mutta hän sangen itsepäisesti kieltäytyi vastaanottamasta.
+Minä puolestani olin päättänyt olla sitä takaisin ottamatta, jonka
+vuoksi hän lopulta otti sen vastaan. Laulajalle annoin juomarahaksi
+75 kopeekkaa, sillä hänen päivärahansa olin jo aikaisemmin maksanut,
+Hänkin kieltäytyi sitä vastaanottamasta, jos kohta ei niin uutterasti
+kuin hänen vanha äitinsä. Eräs laulajan veljistä, joka oli seppä,
+oli antanut minulle muutamia sepänrunoja, joista yksi esim. kertoi,
+miten Ilmarinen opetti ensimäisen sepän juottamaan kiinni rautaa.
+Viimemainittu oli näet pajassaan takonut kirveitä ja kauvan turhaan
+koettanut juottaa kiinni kirveensilmää. Ilmarinen kulki sattumalta
+lähistössä ja kuuli hänen palkeidensa puhkuvan. Hän tuli ovelle ja
+kysyi: "Kuinka monta kirvestä olet jo tänään saanut valmiiksi?"
+Seppä, ollen vielä suuttuneempi huomatessaan, että muutkin tiesivät
+hänen epäonnistuneista kokeistaan, vastasi: "Kymmenettä paraikaa
+valmistan." Ilmarinen kääntyi pois, mutta sanoi mennessään sepälle
+pari valaisevaa sanaa. Hän virkkoi: "Eipä edes sellaisillakaan
+sepillä ole tähän aikaan päivästä yhdeksää kirvestä valmiina, jotka,
+kuumennettuaan rautaansa hiiloksessa, viskaavat siihen hietaa." Seppä
+meni heti etsimään hietaa, heitti sitä kiehuvalle raudalle, ja hänen
+suureksi ilokseen se heti meni umpeen. Siitä tämä sepänkeksintö.
+Näemme siis, kuinka sellaisetkin keksinnöt, jotka jokainen seppä
+tätä nykyä tuntee ja joita sen tähden pidetään vähäarvoisina, ovat
+alussa olleet niin tärkeät, että itse jumalat ovat neuvoneet niitä
+esi-isillemme.
+
+Ken haluaa saada koko runon, voi lukea sen tästä:
+
+    Eilän ennen rauta kiehui
+    alla ahjon Ilmarisen,
+    miks' ei siis minulla kiehu,
+    alla ahjoni aseta?
+    Mie olen ollunna opissa,                     5
+    seissyt seppien pajassa
+    seitsemänsatoa vuotta,
+    Viisikymmentä keseä;
+    paaet kasvoit kantapäihin,
+    syli syttä hartioille,                      10
+    kyynärä kyventä päähän,
+    kortteli kovaa nokea.
+    Nuin on ennen seppä lauloi,
+    kuivakulkku kuikutteli
+    armaan astuissa pajahan,                    15
+    Itse seppä Ilmarisen.
+    Takoja ijän-ikuinen,
+    kysytteli, lausutteli,
+    sanan uksesta saneli,
+    yli kynnyksen kysyvi:                       20
+    "Joko on kalu moneski?"
+    Seppä vastai viekkahasti:
+    "Jop' on kalu kymmenes."
+    Itse seppä Ilmarinen
+    sanan uksesta sanovi:                       25
+    "Eipä niillä'än sepillä
+    liene kalu kymmenes,
+    jotka tunkevat tulehen,
+    rauan kourille koville,
+    hietaa heittävät sekahan."                  30
+    Tuosta otti opiksensa,
+    seppä neuvoksi osasi,
+    tunki rautansa tulehen,
+    heitti hietoa sekahan,
+    niin on keitti kirvehensä,                  35
+    vasaransa valmisteli.
+
+Tästä sekä muutamista muista runoista, jotka seppä Kainulainen saneli
+minulle, tarjosin hänelle lähtiessäni 20 kopeekkaa. Hän oli tähän
+erittäin tyytyväinen ja katsoi maksua hyvin hyväksi, jonka saatoin
+päättää hänen sanoistaan: "Virsiä tästälähin pitää alottaa takomaan."
+Kysyin luuliko hän voivansa saada kokoon kunnollisen runon. Hän
+vastasi:
+
+    Eilän ennen nuit' on tehty,
+    Laulettuna lasten luona,
+    päivät pitkät paimenessa,
+    illat kultaiset kujissa.
+
+Juuri lähtiessäni täältä vanha emäntä tuli rupla kädessään ja
+ilmoitti, ettei hän saattanut sitä pitää. Tarvitseehan teidän,
+ennenkuin pääsette takaisin vanhempienne luo, ostaa melkoisesti
+jalkineita, kuinka minä saattaisin ottaa vastaan rahoja Teiltä.
+Pyysin häntä luopumaan mainitsemastaan huolesta jalkineiden suhteen
+ja virkoin, että minulla siihen tarpeeseen vielä oli jäljellä rahoja.
+Näin erosin tästä hauskasta paikasta. Muori lateli minulle siunauksia
+koko matkani varaksi ja toivoi että kerran vahingoittumattomana
+saisin jälleen nähdä kotiseutuni. -- Olen hieman laveasti kertonut
+olostani Kainulaisen luona, en sattumalta, vaan siinä tarkoituksessa,
+että lukijalle antaisin jonkunmoisen kuvan Karjalan rahvaan elämästä.
+Valitsin kuvaukseni esineeksi pääasiallisesti tämän paikan, koska
+täällä oleskelin kauemmin kuin minulla muuten oli tapana, ja
+koska siis täällä opin oloja paremmin tuntemaan. Karjalaisten
+vieraanvaraisuudesta saattaisin joka sivulla mainita todistuksia,
+mutta koska se aiheuttaisi yksitoikkoisuutta, olen pikemmin jättänyt
+sen tekemättä, kuin että ikävystyttäisin lukijaa, jota seikkaa en
+aina ole voinut välttää. Useita karjalaisia emäntiä tapaa, joiden
+omatunto ei salli ottaa maksua ruuasta. Etenkin metsäkylissä
+sellaisia tapaa. Maantien varsilla ollaan hieman tottuneempia
+ottamaan maksua, vaikka sielläkin, kysyessäni, mitä ruoka maksoi,
+vastaus tavallisesti kuului: "On tuota ruokaa maksottakin vieraille
+annettuna." Ja kun sitten toistamiseen halusin, että he määräisivät
+maksun, he sanoivat tavallisesti: "Jos teillä nyt sattuu olemaan
+joku ropo antaa lapsille." Samanlaista hyväntahtoisuutta ja
+auttavaisuutta, joka ei kysynyt omaa etua, koin joskus kulkiessani
+kaidanpuoleisten salmien ja järvien yli, jolloin soutajat eivät
+tahtoneet ottaa maksua vaivastaan. Ellei rahvas, kuten moni lausui,
+olisi tietänyt, etten omalla kustannuksellani tehnyt tätä jalkamatkaa
+ja etten omasta kukkarostani maksanut rahoja, niin en varmaankaan
+missään olisi saanut heitä ottamaan maksua. -- 13:ntena päivänä
+läksin Humuvaarasta. Ilman sanottavaa keskeytystä saavuin illalla
+Puhoksen maatilalle, jonka nykyinen omistaja on maisteri Fabritius.
+Yön kuten myös seuraavan päivän olin täällä, ja minulla oli siis
+tilaisuus lähemmin katsella näitä seutuja. Tällä maatilalla on
+mitä kaunein asema Pyhäjärven ja Oriveden välillä, jotka täällä
+yhdistää Puhoksen virta; tämän varrelle on rakennettu hyvä saha.
+Orivedessä on Puhoksen kohdalla runsaasti pieniä saaria, joissa
+melkein kaikissa kasvaa lehtimetsää ja jotka tarjoavat katsojalle
+mitä ihanimman näyn. Orivedellä näin myös muutamia purjeveneitä,
+ollen tämäkin minulle uusi kokemus Karjalassa. Pyhäjärvi, joka on
+toisella puolella, ei tarjoa samaa miellyttävää näkyä. Maatilan
+nykyinen omistaja puuhaili innokkaasti paikan kauneuden lisäämistä,
+mikäli tämä saattoi tapahtua taiteen avulla. Muutamat hänen viime
+vuosina puutarhaan istuttamansa omenapuut antoivat runsaita toiveita
+pikaisesta hedelmäntuotannosta. Eipä ilmanalakaan taida olla niin
+vallan epäsuotuisaa tässä suhteessa, sillä on esimerkkejä siitä,
+että Suomen pohjoisemmissakin osissa omenapuut joskus ovat kantaneet
+hedelmiä. Sahalaitos on hyvän vedensaannin vuoksi paremmanpuolisia.
+Sangen terveellinen se on lähiseudun rahvaalle, kuten sellaiset
+laitokset aina ovat. Sen kautta rahvas oppii panemaan arvoa metsäänsä
+paremmin kuin minkään muun ohjauksen avulla. Talonpoika, jolla on
+tilaisuus vaihtaa tukkinsa selvään rahaan, pitää aina huolta siitä,
+ettei tämä rahalähde tulevaisuudessa häneltä kuivu. Se taaskin,
+jolla ei ole tätä tilaisuutta, ei pidä metsää minkään arvoisena eikä
+tunne, huolimatta kaikista ohjeista ja säännöistä, metsänhoitoa,
+sillä hän pitää niitä kaikkia pelkkänä loruna ja tyhjänä puheena,
+eikä usko metsänsä kelpaavan muuksi kuin kaskeksi polttaa. Näin on
+rahvas Hirvensalmessa, Mikkelissä ja useilla toisilla seuduilla
+tehnyt. Näiden seutujen talonpojan täytyy monen peninkulman päästä
+hankkia itselleen kelvollisia hirsiä; jopa muutamat hankkivat
+polttopuunsakkin ulompaa. Sellaisilla seuduilla taas, missä jollakin
+lailla voi ansaita metsällään, talonpoikain näkee vuosittain myyvän
+melkoisesti metsäänsä, ja kuitenkin se on parempi kuin edellisten.
+Muutamilta Puhoksen lähellä asuvilta talonpojilta, jotka äsken olivat
+vieneet tukkilauttansa sahalle, kysyin kuinka suuren summan arvon he
+tänä vuonna olivat voineet myydä metsäänsä. Kuulin ihmetellen heidän
+saaneen tukeistaan noin 80 ruplaa ja kysyin edelleen: "Montako vuotta
+luulette metsäänne riittävän, kun vuosittain sitä näin karsitte?"
+He eivät pelänneet mitään pikaista loppua. "Hakkaamme tulevana
+vuonna", he vastasivat, "toisesta paikasta ja samoin seuraavina
+vuosina, kunnes tukit ovat taas ehtineet kasvaa siinä paikassa,
+mistä niitä otimme tänä vuonna, ja sitten menettelemme taas samassa
+järjestyksessä." -- Puhoksesta ajoin komissiooni-maanmittari Telénin
+seurassa "Lepolahti" nimiselle maatilalle, jonka omistaja on hänen
+veljensä. Jotenkin lähellä Puhosta olevalta korkealta mäeltä, jonka
+yli kuljimme, oli mitä kaunein näköala Orivedelle. Jos olisin ollut
+maisemamaalaaja, olisin arvelematta kernaasti noussut kääseistä ja
+kuvannut tämän ihanan näyn paperille, mutta koska minulla ei tätä
+lahjaa ollut, ajoin yhä eteenpäin. Lepolahden maatilalla vietin
+monta hauskaa päivää. Vihdoin läksin sieltä 17:ntenä päivänä ja
+kuljin muutamia neljännespeninkulmia takaisinpäin samaa tietä, jota
+Puhoksesta olin tullut, Niinikummulle, tavatakseni vanhaa talonpoikaa
+Makkoista, joka oli seudun kuuluisin "loihtija". Kotvan aikaa sateen
+jälkeen, joka tiellä oli yllättänyt minut, tulin Niinikummulle, ollen
+kahden vaiheilla, pitikö minun ensin poiketa Makkoiselle vai erääseen
+herraskartanoon, joka oli vallan lähellä Makkoisen tilaa. Valitsin
+edellisen ajatellen, että hän mieluummin ilmaisisi minulle tietonsa,
+kun piti minua omaan säätyynsä kuuluvana, kuin jos herraskartanosta
+tullen olisin poikennut hänen luoksensa. Ukko, jolla oli valkea
+pitkä parta, näytti minusta aika oudolta, ollen vähän todellisen
+noidan näköinen. Tervehdittyäni häntä ja puhuttuani muutaman sanan,
+huomasin hänen vieressään hänen käyrän nuuskasarvensa, josta päätin,
+että hän oli tottunut nuuskaaja. Otin siis esille nuuskarasiani ja
+tarjosin hänelle näpillisen nuuskaa. Ehkä epäillen että tässä piili
+jokin taika, ei ukko mitenkään suostunut ottamaan tarjoamaani,
+ennenkuin itse ensin olin ottanut ensimäisen hyppysellisen. Sitten
+hän rupesi enemmän luottamaan nuuskarasiaani ja minuun itseeni ja
+kertoi kaikennäköistä ihmeparannuksistaan. Paras hänen mielestään
+oli se, jota hän kauan aikaa sitten oli käyttänyt erään Vaasan
+kauppiaan vaimoa varten. Makkoinen oli näet ollut käymässä tässä
+kaupungissa ja oli asunut erään kauppiaan luona. Tämän rouva sairasti
+vaikean-puolista tautia, josta ei yksikään kaupungin lääkäreistä
+ollut voinut häntä pelastaa. Makkoinen, joka oli kuullut puhuttavan
+tästä, sanoo kauppamiehelle: "Mihin kelpaavat teidän monet lääkärit,
+he eivät monessa kuukaudessa kaikki yhdessä voi parantaa kipeätä
+ihmisparkaa, jonka karjalainen talonpoika, jos suvaitsette, on tekevä
+terveeksi lyhyessä ajassa." Kauppias oli heti kaikin tavoin pyytänyt
+Makkoista käyttämään parannuskeinoaan ja oli kysynyt, tarvitsiko hän
+sitä varten apteekista jotakin, joka heti oli hankittava. "Kourallinen
+suoloja", vastasi Makkoinen, "on kaikki, mitä tarvitsen." Sen
+sanottuaan hän meni vajaan, ollakseen häiritsemättä, kuten hän
+itse sanoi, luki suoloihin loihtunsa ja käski antamaan ne rouvalle
+juoda veden seassa. Tämä tapahtui, ja seuraus oli se, että rouva
+heti tunsi itsensä paremmaksi ja ennen pitkää oli vallan terve.
+Lääkärit olivat sitten hyvin uutterasti koettaneet saada tietää hänen
+parannuskeinonsa, mutta hän ei ilmaissut heille salaisuuttaan.
+Jätän laveammin kertomatta, miten kauppias sekä tällä kertaa, että
+Makkoisen sen jälkeen käydessä Vaasassa, kohteli häntä niin hyvin
+kuin suinkin saattaa ajatella. Nyt kuului olevan jo kaksitoista
+vuotta kulunut siitä, ja Makkoinen pyysi minua hakemaan samaa
+kauppiasta; hän selitti minulle kadun ja kulman, missä hän muka asui,
+eikä epäillyt, ettei minut mitä paraiten otettaisi vastaan, jos
+toisin terveisiä vanhalta Makkoiselta Karjalasta. -- -- Tällaisiin
+juttuihin, joita usein kuulee suomalaisten viisaiden kertovan,
+saattaa olla kolmenlainen syy. 1. Joku tekee heistä pilaa, tekeytyy
+sairaaksi ja antaa loihtijan parantaa itsensä, jolloin parannuskeino
+tavallisesti onnistuu ja vahvistaa loihtijassa sitä vakaumusta, että
+tämä on hänen voimakkaiden sanojensa vaikutusta. 2. Joku todella
+sairas vetoaa loihtijan apuun ja paranee, josta voisi mainita useita
+esimerkkejä. Tämä kuuluisi uskomattomalta, ellei tiedettäisi,
+miten potilaan mielikuvitus voi vaikuttaa taudin lakkaamiseen.
+Muuan vallassäätyläinen Karjalassa kertoi, kuinka loihtija oli
+onnellisesti parantanut hänen silmänsä. Häntä olivat kipeät silmät
+kauan vaivanneet, liekkö hänellä ollut kaihi vai muu silmätauti,
+sitä en nyt muista. Pitäen luonnollisestikkin tarkkaa huolta näkönsä
+säilyttämisestä, joka jo siihen määrään oli heikontunut, ettei hän
+voinut lukea kirjaa, hän oli käynyt Kuopion lääkäreissä, jotka
+eivät olleet voineet antaa hänelle vähintäkään toivoa, vaan olivat
+selittäneet, että hän välttämättömästi ennen pitkää oli menettävä
+senkin vähäisen silmien valon, joka hänellä oli vielä jäljellä.
+Saatuaan tämän ankaran lausunnon hän oli lähtenyt Savonlinnaan
+ja kysynyt neuvoa sikäläiseltä lääkäriltä, joka oli vahvistanut
+edellisten lausunnon. Palattuaan kotia nämä synkät toiveet muassaan,
+hän oli tavannut loihtijan, joka oli vakuuttanut, että hän oli
+parantuva yhdessä ainoassa yössä. Kuitenkin jo hylättynä kohtalonsa
+nojaan oli hän ajatellut: "Jos minun kuitenkin välttämättömästi
+täytyy menettää näköni niin voi olla yhdentekevää, jos se tapahtuu
+viikkoa aikaisemmin tämän loihtijan toimesta." Hän alistui siis
+tämän parannusyrityksiin. Illalla hänen maata pannessaan oli loihtija
+sitonut hänen silmilleen jonkunlaista haudetta, jolle hän ensin oli
+lukenut loihtulukunsa. Sairaan täytyi sitä ennen sulkea silmäluomet
+ja nimenomaan luvata olla avaamatta niitä ennenkuin loihtija tuli
+hänen luokseen, joka oli tapahtuva seuraavana aamuna noin keho 3:n
+aikaan. Jos hän sillävälin vähänkin aukaisisi silmiään, oli loihtija
+vakuuttanut, että hän heti paikalla tulisi umpisokeaksi, ja ettei
+häntä koskaan senjälkeen voisi parantaa. Potilas lupaa järkähtämättä
+noudattaa tätä määräystä ja odottaa, vähääkään liikuttamatta
+silmiään, levottomasti aamua. Vihdoin tuli sovittu aika, ja loihtija
+astuu sisälle, mutisee ensin muutamia loihturunoja ja menee sitten
+sairaan luo. Sitten hän ottaa pois siteen, pesee silmäluomet ja
+käskee potilaan avata silmänsä. Parasta kaikesta oli, että tämä heti
+oli nähnyt sangen hyvin, ja vielä tänä päivänä hänellä on hyvä näkö.
+Ei oltu saatu tietää, mistä se puuro oli tehty, jolla hänen silmiään
+oli haudottu. Sillä oli ollut inhoittavan löyhkäävä haju, sen hän
+vaan tiesi. Useita sellaisia parannustapauksia voisin mainita,
+jotka täten vakaannuttavat loihtijan maineen ja vetävät hänen
+luokseen apua tarvitsevia. -- Vielä on 3:s syy rahvaan kummallisiin
+kertomuksiin loihtijoista, nimittäin se, että nämä itse keksivät
+ja luulottelevat kansalle kaikennäköistä, vetääkseen sen huomion
+suuremmassa määrin puoleensa. Näin saattoi olla äsken mainitun
+Makkoisenkin parannusjutun laita, sillä kuuluu juuri asiaan, että
+kertomuksen todistajiksi etsitään kaukaisilla seuduilla asuvia,
+kuten esim. vaasalaisia, kun loihtija itse asuu Karjalassa, sillä
+niitä ei kukaan saata niin helposti kuulustella ja siten saada
+vakaumusta päinvastaisesta asianlaidasta. Mutta palaan Makkoiseen.
+Kuunneltuani useita hänen kertomuksiaan ja vastineeksi kerrottuani
+hänelle jotenkin samanlaisia, pyysin häntä lausumaan minulle
+muutamia loihturunojaan. Hän vastasi ensin vältellen, että hän jo
+oli suurimmaksi osaksi unhottanut ne, mutta kun toistamiseen olin
+häntä pyytänyt ja lukenut hänelle muutamia ennen kokoamiani, hän
+siihen suostui. (Luin hänelle suomalaisia sananlaskuja ja muiden
+muassa seuraavan: "Paha mies on parratoinen, paha pitkän parran
+kanssa." Kuultuaan tämän sanoi ukko: "Leikata toki pitäisi minunkin
+partani.") Hän halusi kuitenkin, vähän koeteltuaan runojaan lausua,
+muistinsa virkistykseksi kaikkein ensiksi saada muutaman ryypyn
+viinaa. Hän sanoi vallan mahdottomaksi ilman tätä valmistusta muistaa
+mitään asiallista. Ostin hänelle nuorelta emännältä viinaa, mutta
+menetin siten kokonaan pelin. Sillä vaikka vanhus viinaa nautittuaan
+tuli avomielisemmäksi, oli siitä se epäedullinen vaikutus hänen
+puheeseensa, joka jo luonnostaan oli hieman epäselvää, että se tuli
+vielä paljo sekavammaksi. Suurimmalla vaikeudella voin erottaa sanat
+toisistaan, ja jos erotinkin ne, ei ukko koskaan malttanut levätä
+sen vertaa, että olisin ehtinyt kirjoittaa ne muistiin. Juuri kun
+minun piti kirjoittaa jotakin riviä, oli hän jo ehtinyt runon toisiin
+osiin, niin ettei tästä voinut tulla mitään yhtenäistä. Ainoat,
+mitkä voin panna kirjaan, olivat muutamat mytologiset nimet ja
+paikat, jotka hänen sanellessaan runoja painuivat mieleeni, ja jotka
+kirjoitin muistiin. Näin ollen olisin kauempaa viipymättä lähtenyt
+pois täältä, ellei minulle olisi kerrottu, että pitäjän räätäliä
+Kinnusta odotettiin tänne samana iltana. Paitsi että sellaiset miehet
+usein osaavat lauluja ja runoja, joiden oppimiseen heillä on parempi
+tilaisuus kuin muilla, ollessaan työssä pitäjällä, tai jotka he
+itse joutohetkillään sepittävät, olin tästä Kinnusesta erityisesti
+kuullut, että hän asiasta tiesi jotakin. Päätin siis jäädä tänne
+yöksi. Kinnunen tulikin eikä edes kieltäytynyt ilmaisemasta minulle
+mitä tiesi. Oli vaan vahinko, ettei hän tietänyt niin paljoa kuin
+olin odottanut. Sadut huvittivat häntä enemmän, ja niitä hän lupasi
+huvikseni kertoella vaikka kolme päivää läpeensä, kuten hän itse
+mainitsi. Minun ei kuitenkaan tehnyt mieli, kestitä häntä viinalla,
+kolmea päivää; huomasin näet että tämä oli välttämätön korvaus hänen
+vaivoistaan. Tämän vuoksi olisin seuraavana aamuna lähtenyt matkaan,
+ellei jatkuva sade olisi pidätellyt minua melkein iltaan saakka.
+Kuuntelin siis sen päivän Kinnusen satuja, ja suurella mielihyvällä
+(en saata sitä kieltää). Itse sadut tosin usein herättivät jotenkin
+vähäisen mielenkiintoa, mutta kertojan suuri taito lystillisesti
+esittää ne korvasi täydelleen niiden puutteellisuuden. Kinnusen
+luontainen taipumus sekä käsienliikkeillä että puheellaan matkimaan
+asiaa tai esinettä sekä tekemään se ilmieläväksi ja havainnolliseksi,
+olisi varmaankin koristanut teatteria paremmin kuin monen muun taito,
+joka on antautunut tähän ammattiin, Kinnusella vaan olisi pitänyt
+olla lasinen kuiskuttaja jotenkin kannunvetoisen pullon näköä, jotta
+hän joskus olisi saanut turvautua sen neuvoihin.
+
+Ennenkuin lähden Niinikummun talosta, tulee minun mainita eräs
+seikka, jota ehkä olisi paras olla mainitsematta. Kohta tultuani
+Makkoiselle tuli tänne eräs vanha mamselli edellä mainitusta
+herrastalosta. En tiedä tuliko hän sattumalta vai oliko Makkoisen
+väkeä, joka helposti oli saattanut ruveta minua epäilemään, ollut
+häntä noutamassa. Hän teki minulle kaikenlaisia kysymyksiä, muiden
+muassa osasinko ruotsia, jota kuitenkin juuri puhuin hänen kanssaan,
+ja sitten, osasinko saksaa, joihin molempiin kysymyksiin vastasin
+myöntävästi, lisäten kuitenkin saksankielen taitoon nähden, että
+osasin sitä sen verran kuin kotimaassa oli ollut tilaisuutta sitä
+oppia, kun en ollut voinut matkustella Saksassa. En tiedä, oliko hän
+jossakin suhteessa voinut väärinkäsittää vastaustani, vai miksi hän
+minulta mitään enempää kysymättä taas meni tiehensä. Olin odottanut,
+että hän ensiksi olisi kysynyt, kuka olin, mutta sen hän kokonaan
+unhotti. Kysyin hänen mentyänsä, kuka hän oli, ja sain tietää, että
+hän oli kartanon herran sisar. Hetken kuluttua joku talon väestä,
+joka oli käynyt herraskartanossa, sanoi, että minua haluttiin nähdä
+siellä. Meninkin sinne ja tapasin siellä taas mainitun naisen.
+Herrakin itse tuli kohta jäljestä sivuovesta saliin ja teki minulle
+muutamia kysymyksiä, joihin vastasin. Pyytämättä minua edes istumaan
+hän taas katosi kiireisesti. Odotin hetken, sillä tahdoin ainakin
+sanoa hyvästi herralle, mutta häntä ei kuulunut, jonka vuoksi taas
+menin Makkoisen taloon, jossa minua kohdeltiin erittäin hyvin ja
+vieraanvaraisesti. Sittemmin sain kuulla, ettei tällä herralla,
+omasta mielestään pahaksi onneksi, ollut väkeänsä saapuvilla, jotta
+olisi voinut vangituttaa minut. Mutta miksi hän ei tehnyt sitä
+seuraavana päivänä, koska hän kuitenkin varmasti tiesi, että yhä olin
+hänen naapurinsa luona? Tämä epäedullinen poikkeus karjalaisesta
+vieraanvaraisuudesta johtui, kuten lukija helposti huomaa,
+väärinkäsityksestä. Ja sen sijaan, että ihmettelisin tätä, pidän
+pikemmin omituisena, etten koko matkaltani voi mainita ainoatakaan
+toista esimerkkiä sellaisesta poikkeuksesta.
+
+18:ntena päivänä tulin Kiteen pappilaan, jossa kirkkoherransijaisen
+Steniuksen luona olin kaksi vuorokautta. Jaaman kylässä asuvan Pentti
+Hirvosen luona, jolla, ollen itse kirjoitustaitoinen, muutamien
+talonpoikien vakuutuksien mukaan oli koko joukko kirjoitettuja
+runoja, en voinut käydä, koska Jaaman kylä oli jotenkin syrjässä
+tieltäni. Menin sen sijaan tapaamaan Olli Halttusta Ruppovaaraan,
+joka ei ollut niin syrjässä. Tultuani Ruppovaaraan, tapasin ensin
+mainitun Halttusen serkun, jolla oli kylän paras tila. Hän otti
+minut sangen kohteliaasti vastaan, pyysi minua käymään sisälle ja
+lupasi lähettää noutamaan Ollia. Oltuani täällä hetken, tuleekin
+Olli, joka täällä yleisesti on tunnettu "maisterin" nimellä, minkä
+hän luultavasti on saanut siitä, että osaa kirjoittaa jotenkin
+selvää käsialaa. Käännyin hänen puoleensa ja kysyin, osasiko
+hän paljon runoja, johon hän vastasi myöntävästi, mutta kohta
+senjälkeen hän viittasi isäntää tulemaan kanssaan ulos. Siellä
+hän luultavasti tuumi ja punniskeli toisen kanssa, oliko hyvä
+ilmaista niitä. Sillä suomalaisista runolaulajista ei vielä ole
+se pelko kadonnut, että heidän runonsa mahdollisesti ovat sitä
+laatua, että he niistä joutuvat edesvastuuseen. Tällaiseksi olen
+asianlaidan melkein kaikkialla huomannut. Vähitellen ja huomiota
+herättämättä he koettavat saada varmuutta siitä, että asianlaita on
+päinvastainen. Niin esim., kun ennen keräämistäni loihturunoista
+olen lausunut jonkun voimakkaamman manauksen pahaa vastaan, on
+minulta monta kertaa kysytty, mistä olen saanut nämä runot.
+Helposti huomaa, minnepäin kysymys kallistuu, ja sen vuoksi olen
+tällöin aina sanonut unhottaneeni sen henkilönnimen, joka on ne
+minulle antanut. -- Kotvasen kuluttua Olli taas tuli sisään ja
+aikoi ruveta lausumaan runojansa, mutta "maisterin" kävi, kuten
+monen muun, ettei oikein tahtonut päästä alkuun. Hänen muistinsa
+helpottamiseksi en pitänyt tehottomana hänen muistielintensä
+voitelemista viinaryypyllä, ja siinä onnistuinkin paremmin kuin
+Makkoisen suhteen. Viipyessäni tässä talossa, isäntä näytti minulle
+kirjastonsa, joka talonpojan kirjastoksi oli sangen hyvä. Paitsi
+lukuisia hartauskirjoja oli siinä myös "Eläinten tautikirja"
+Gananderilta sekä muutamia Juteinin kirjoitelmia. 21:ntenä päivänä
+läksin täältä Potoskavaaraan, josta minulla myös oli tiedossa
+runonlaulaja Juhana Kattilus. Kuljettuani maitse neljännespeninkulman
+matkan tulin pitkälle ja kaidalle, Kiteen järveen pistävälle
+niemelle, jolla oli muutamia taloja. Täältä minun piti saada soutaja
+lahden poikki, jonka toisella puolella Potoskavaara oli jonkun matkan
+päässä rannasta kohoavalla ylängöllä. Toisella rannalla minulle
+tapahtui se onnettomuus, että pyssyni, jonka olin asettanut puuta
+vasten pystyyn, auttaessani soutajaa veneen vedossa rannalle, kaatui
+kiveä vastaan, ja haulit valuivat siitä ulos. Lohdutin itseäni
+niin hyvin kuin voin tämän onnettomuuden suhteen ja kuljin miehen
+opastusta seuraten ylös kylään. Vaikkei hänen puheensa mukaan olisi
+pitänyt olla enempää kuin näpeä neljännespeninkulma Kattiluksen
+tilalle, astuin vähintäin yli puolen peninkulman, monta mutkaa kun
+sain tehdä, sillä ei edes rannasta johtanut mitään polkua, jota
+olisi voinut seurata. Tapasin sitten niityllä lähellä erästä taloa
+tyttöjä, jotka pesivät vaatteita. Kysyin, oliko talo Kattiluksen,
+mutta siihen he vastasivat kieltävästi ja neuvoivat minua muuten
+taloon, josta voin saada opastusta Kattiluksen luo. Sisällä tapasin
+miehen, joka osotti minulle polun. Kuljettuani sitä saavuin viimein
+etsimääni taloon. Emäntä otti minut hyvin vastaan, ja koska oli
+päivällisaika, hän laittoi minulle päivällistä, ilman että minun edes
+tarvitsi pyytää ruokaa. Vanhin poika, Juhana, oli paraikaa kalassa
+ja tuli vasta iltapäivällä kotia. Ollenkaan estelemättä hän antoi
+minulle runot tai oikeammin laulut, mitä osasi. Tämä Juhana oli
+merkillinen mies siitä, että hän vähemmässä kuin puolessa vuodessa
+oli ilman kenenkään johtoa oppinut kirjoittamaan jotenkin selvää
+käsialaa. Hän oli edellisenä talvena ollut potilaana ja silloin
+ajanvietteeksi harjoitellut kirjoittamista. Nyt hän jo kirjoitti
+aika hyvin ja, mikä harvinaisempaa on talonpoikaiskirjoittajissa,
+kirjoitti sanat oikein raamatunkielen mukaisesti. Talon tytär,
+tämän Juhanan sisar, innostui niin lukemaan Topeliuksen runoja ja
+muutamia muita suomalaisia kirjoja, joita minulla oli mukanani, että
+kokonaan oli unhottaa häät, joihin hänen illalla piti lähteä. Olisin
+muuten vielä samana päivänä lähtenyt täältä, elleivät seuraavana
+päivänä vietettävät naapurin pojan häät olisi houkutelleet minua
+jäämään. Hänen valittu kaunokaisensa oli toisesta kylästä, jonne
+häävieraat jo päivää ennen olivat lähteneet. Minä puolestani pidin
+parempana viettää häitä ainoastaan jälkimäisessä paikassa. Odotin
+siis Kattauksella seuraavan päivän iltaan saakka, jolloin Juhana
+Kattiluksen seurassa, joka niinikään oli jäänyt kotia, läksin yli
+puolen neljännespeninkulman päässä olevaan häätaloon. Jos kohta
+olin kuokkavieras, otti talonväki minut sangen hyvin vastaan,
+etenkin huilu teki minut vielä enemmän tervetulleeksi. Kotvan aikaa
+odotettuani ja pantuani odotusaikana muutamilta tänne kokoontuneilta
+miehiltä runoja kirjaani, saapui morsiuspari useiden muiden seurassa
+morsiamen kodista. Heitä tervehdittiin muutamilla pyssynlaukauksilla;
+minullakin oli haulipyssyni mukana. Lisäksi heille tulijaisiksi
+tarjottiin viinaa, jota isäntä kantoi heille jo pihalle vastaan;
+emäntä taas (tai joku joka häntä edusti) vastaanotti heidät olutkannu
+kädessä. Puhemies, joka johti jonoa, sai vasta useiden menojen
+jälkeen viedä seurueen sisälle. Hänen tervehdittyänsä kysyttiin,
+kuten Karjalassa ja Savossa on tavallista: "Mitä vieraalle kuuluu?",
+johon hän myös tavallisuuden mukaan vastasi: "Rauhassa vaan ollaan
+kaikki." Sitten häneltä kysyttiin, kuka hän oli, mistä kotoisin
+ja millä asioilla liikkuva. Tähän hän vastasi kuvalauseilla.
+Tehtävästään hän esim. kertoi löytäneensä ja ottaneensa kiinni
+kookkaan kotkan, joka oli riehunut hänen kananpesässään; kana ei
+ollut luopunut kotkasta, vaikka olisi voinut vapautua sen kynsistä.
+Oli luultu sitä lumotuksi ja koska kerta oli saatu kotka kiinni,
+niin tahdottiin urkkia selville, mistä se oli kotoisin, ja kun se
+nyt oli lentänyt tänne, arveltiin sen mahdollisesti olevan kotoperin
+täältä, ja se tahdottiin nyt tietää. Isäntä, joka kysymykset
+teki, sanoi, ettei hän voinut ruveta pitempiin puheisiin heidän
+kanssansa, elleivät he näyttäneet passiansa, niin että tiesi,
+olivatko rehellistä väkeä. Puhemies vastasi siihen olevansa yhtä
+halukas kuin velvollinenkin, mutta sanoi ensin tahtovansa istua,
+väsynyt kun oli pitkästä matkastaan. Pyydettiin siis heitä kaikkia
+istumaan pöytään, jolle jo aikaisemmin oli ruuat valmiiksi kannettu.
+Morsian "kaason" ja "rytkän" kanssa istui pöydän takana sulhasen
+vieressä, jonka viereen myös "kosiomies" asettui. Molemmin puolin
+tätä ryhmää istuivat äsken vihityn parin lähimmät sukulaiset, ja
+muuten istuttiin, miten vaan oli sattunut. Ensin viina kiersi pöytää
+ja kosiomiehen ottaessa ruokaryypyn isäntä selitti, ettei hänen
+tarvinnut antaa muuta passia, koska jo tästä kyllä saattoi nähdä,
+että he olivat rehellistä väkeä. Kylläpä, ajattelin, ravintoloissamme
+vilisee kymmenen kertaa rehellisempää väkeä! Tarjotut ruuat eivät
+olleet eriskummaisesti valmistettuja eivätkä varsin monet. Leipää ja
+voita, kalaa (tuoretta ja suolattua), rokkaa, piimää ja piiraita --
+siinä kaikki. Oluthaarikka kierteli jotenkin uutterasti. Kuitenkaan
+ei mitenkään saata ylistellä oluen hyvyyttä; sitä ei likimainkaan
+voinut verrata hämäläiseen ja uusmaalaiseen olueeseen; se tuskin oli
+tavallista kaljaa parempaa. Ensi syömävuorolla morsian ei syönyt
+mitään, vasta toisella vuorolla hän sen teki. En tiedä mistä tämä
+tapa on johtunut, ehkäpä siitä, että hän tahtoi osottaa yhtä suurta
+kohteliaisuutta sekä ensi että toisen pöydän vieraille. Sen hän teki
+ainoastaan siten, että hän edellisten syödessä, joilla muuten oli
+etuoikeus istua, oli pelkkänä katsojana, ja jälkimäisten syödessä
+otti osaa ruokain nautitsemiseen. Sen kautta syntyi jonkunmoinen
+tasapaino, eikä kummatkaan voineet pitää itseään halveksittuina.
+Tästä näkee miten talonpojat pulmallisissa tiloissa, jommoinen esim.
+kysymys arvoluokasta aina on ollut, osaavat käyttäytyä luontevasti.
+Minulla oli todellinen huvi kuunnella pöytäkeskusteluja. Vaikkei
+ainoatakaan herrasmiestä, ei pappia eikä nimismiestä ollut läsnä --
+minua näet pidettiin vertaisena, jota ei tarvinnut haikailla -- niin
+ei täällä tapahtunut mitään, joka olisi loukannut säädyllisyyttä.
+En nyt, enkä myöhemmin, nähnyt yhtään juopunutta, joka olisi voinut
+tehdä pahennusta seurassa. Tämä kuuluu uskomattomalta niistä, joilla
+ei ole ollut tilaisuutta oppia tuntemaan suomalaista rahvasta muualla
+kuin lähempänä rannikkoa sijaitsevilla seuduilla, missä usein
+vallassäätyläistenkin läsnäollessa näkee kaikenmoista vallattomuutta
+harjoitettavan. Mutta ne, jotka ovat matkustelleet Karjalassa tai
+ainakin muutamissa seuduin Savoa, varmaankin helpommin käsittävät
+ja myöntävät tämän mahdolliseksi. Sittenkuin ilta-ateria oli ohi
+ja ruuat korjattu pöydältä, tanssi nuoriso sekä pirtissä että
+porstuassa ja pihalla. Soittajaa tosin ei ollut, mutta sen sijaan
+laulettiin. Väliin minä autoin soittamalla huiluani, ja siihen he
+olivat erittäin tyytyväiset, huomauttaen, ettei heillä koskaan ollut
+ollut sellaista soittoa häätilaisuuksissaan. Vanhimmat istuivat
+jutellen keskenään milloin talousasioista, milloin uskonnosta ja
+kaikenlaisista aineista, jotka heitä huvittivat. Muutamat kertoivat
+satuja ja hauskoja pilajuttuja, toiset lauloivat lauluja ja runoja,
+toiset taas ottivat osaa nuorison leikkeihin. Myöhään illalla nuori
+pari meni morsiussänkyyn, joka oli valmistettu aittaan. Vieraat
+saattoivat heidät sinne ja otettuaan keiltä jäähyväiset, palasivat
+huvitteluihinsa. Toiset menivät levolle, mutta monet valvoivat koko
+yön. Varhain seuraavana aamuna, noin 3:n ja 4:n välillä istuttiin
+taas pöytään, ja noin 8:n ja 9:n välillä toistamiseen. Morsiamella
+tai oikeammin nuorella emännällä eli miniällä, oli nyt jonkunmoinen
+alkajaistoimitus, se nim., että hän tarjosi viinaa ja olutta
+kaikille vieraille, joiden hänen omasta kädestään tuli ottaa lasi.
+Sen jälkeen hän jakoi lahjoja appivanhemmilleen, langoilleen ja
+kälyilleen, lähemmille sukulaisilleen sekä kosiomiehelle, kaasolle
+ja rytkälle. Niinä oli paitoja, kintaita, vöitä, nenäliinoja, sukkia
+y.m. Kuului asiaan, että hänen itse piti pukea anopille aiottu paita
+tämän ylle, mutta -- se huomattakoon -- muiden vaatteiden päälle.
+Anoppi oli sitten jonkun aikaa tässä paidassa, ja se näytti hyvin
+hullunkuriselta; vieras ei olisi voinut luulla muuta, kuin että
+hän paitasillaan vietti poikansa häitä. Saman kunnian nuori emäntä
+osotti kosiomiehellekin. Sitten alkoi täkäläisissä häissä esiintyvä
+tapa, nimittäin rahojen kokoaminen morsiamelle. Oli niitä, jotka
+antoivat 75 kopeekkaa, toisia jotka antoivat 50; väliin määrä oli
+20 kopeekkaa. Monet antoivat ruplan ja enemmänkin. Kun nämä rahat
+oli koottu sekä lisäksi vähän pitäjän köyhille, pantiin toimeen
+morsiamen hyväksi toinen keräys. Se tehtiin "kirkko-avisionin"
+nimellä. Jokaisen, joka tahtoi lunastaa kirkon, tuli panna pöydälle
+joku kolikko tai myös, jos niin tahtoi, setelirahaa. Viimeksi
+antanut sai omakseen kirkon, kunnes joku taas hänen jälkeensä pani
+kolikkonsa. Särjin itselleni noin ruplan verran pieniä rahoja ja
+lunastin ainakin 50 kertaa kirkon Hämeeseen, mutta oli aina niitä,
+jotka myöhemmin lunastivat kirkon sille kylälle tai talolle, josta
+olivat kotoisin. Tätä kilpailua kesti kauan ja se tuotti morsiamelle
+paljon rahaa. Edellinen ja tämä jälkimäinen keräys tuottivat yhteensä
+vähän päälle 40 pankkoruplaa. Sitten nuori emäntä rupesi ottamaan
+osaa talousaskareihin, auttoi päivällispöydän kattamisessa ja ruokien
+korjaamisessa aterian jälkeen sekä muissakin tehtävissä. Kaduin
+sittemmin, etten ollut käynyt morsiamenkin kodissa näkemässä, miten
+häitä siellä vietettiin. Tosin Kattilus minulle siitä kertoi, mutta
+kysymällä ei kuitenkaan koskaan asiasta saa samaa käsitystä, kuin
+milloin omin silmin sen näkee. Sulhasen tullessa sinne seurueensa
+kanssa kuului sielläkin olleen jotenkin samoja juhlamenoja kuin ne,
+joilla äsken kerroin hääjoukkoa vastaanotetun morsiusparin sekä muun
+seurueen saapuessa sulhasen kotiin. Kosiomies silloin tavallisesti,
+niin kerrottin, tekaisee itselleen nimen ja asian, sanoen jotenkin
+tähän tai tämänkaltaiseen tapaan, että hän esim. on Ananias suuren
+poika (raamatussa esiintyvä nimi), että hänen herrallansa on hyvällä
+ja kauniilla paikalla ihana yrttitarha, missä kaikki muut puut,
+paitsi zittimpuuta (raamatullinen nimi) hyvin menestyvät, että hän
+nyt täydennyksen vuoksi halusi istuttaa tämänkin puun ja että hän
+oli lähettänyt palvelijansa etsimään jotakin sen tainta. He olivat
+kuulleet, että täällä (morsiamen isän talossa) piti olla tuollainen
+puu ja olivat senvuoksi tulleet tänne, toivoen saavansa siitä
+jonkun vesan, itse runkoa eivät aikoneet mitenkään vahingoittaa. He
+vakuuttivat samalla, että tämä vesa sen hoidon alaisena, joka heidän
+herransa puolelta alati tuli tämän yrttitarhan osaksi, oli hyvin
+viihtyvä ja ennen pitkää kantava hedelmiä. Kerrottiin senjälkeen
+meneteltävän samoin kuin sulhasen kodissa, lukuunottamatta että, kun
+hääjoukko lähtee sieltä, kosiomies kysyy, ovatko morsiamen isä ja
+äiti elossa ja sen jälkeen, mitä he tahtovat antaa omaisuudestaan
+poislähtevälle tyttärelleen. Muutamat antavat silloin lehmän,
+lampaan, tai jonkun vaatekappaleen; mutta välttämättömästi tulee
+tällöin aina luvata tyttärelle viikate, sirppi ja kassara.
+
+Vielä tänä päivänä näkee Karjalassa joskus muutamia muita tapoja
+esiintyvän häissä. Ne ovat kuitenkin erilaiset eri pitäjissä, eikä
+niitä siis voi koota yksien ainoiden häämenojen kuvaukseen. Sillä
+on aina oleva vaikeaa ratkaista, ovatko nämä eri juhlamenot ennen
+muinoin yleisesti olleet käytännössä häissä. Monet temput, jotka
+vielä ovat käytännössä, lienevät ikivanhat, mutta toiset johtunevat
+taas uudemmilta ajoilta. Olisi suotavaa, että joku, jolla olisi
+tilaisuus itse olla läsnä useissa suomalaisissa häissä, pitäisi
+silmällä niissä esiintyviä tapoja ja vertaisi niitä keskenään.
+Helpommin kuin mitä millään muulla keinoin on mahdollista,
+saataisiin täten selville mikä niissä on muinaisaikaista, ja
+valmistettaisiin tietä täydellisempään tietoon itse häistä sekä
+jossakin määrin muista niistä riippuvista seikoista. Toivoen
+asiantuntevien vastedes antavan lisätietoja, luulen olevani
+velvollinen kuvaamaan muinaissuomalaisten naimatapoja tai oikeammin
+mainitsemaan niistä muutamia hajanaisia piirteitä. Naimiset olivat
+tärkeimpiä tapauksia heidän perhe-elämässään. Kosiomiehen täytyi
+olla kokeneimpia miehiä. Kaikkia seikkailuja, esteitä, vaaroja
+ja vahinkoja tuli hänen, niin sanoakseni, mennä miekka kädessä
+vastustamaan. Kaikkea pahaa, minkä kadehtijat, noidat, velhot,
+tietäjät y.m. loivat hänen ja hänen seurueensa eteen, täytyi hänen
+osata vastustaa ja torjua. Mutta tämä oli vaan ikäänkuin valmistusta
+tiellä, sillä toiset ja vaikeammat asianhaarat kohtasivat pian
+morsiamen vanhempain kodissa. Saavuttuaan tänne onnellisesti,
+kosiomies lasketteli ylistyspuheita kosijasta, tai kuten joskus
+näyttää tapahtuneen, viimemainittu teki sen itse. Täällä asetettiin
+kosijalle useita ehtoja, kokeita, jotka hänen tuli suorittaa, ne
+kaikki tavattoman vaikeita ja vaarallisia. Tavallista näyttää olleen,
+että hänen täytyi suostua kolmeen kokeeseen. Nämä eivät useinkaan
+olleet helpompia ehtoja kuin ne, jotka Akilles määräsi Jasonille, kun
+tämä kosi kultaista taljaa, Kosijan viimein suoriuduttua kolmannesta
+eli viimeisestä kokeesta, tapahtuu kuitenkin, että viimeinen häneltä
+kielletään, jos kohta hän silloin kuitenkin useimmiten saattaa pitää
+morsianta omanaan. Pitikö kosijan silloin hänestä päällepäätteeksi
+maksaa jotakin, eli toisin sanoin, myivätkö vanhemmat tyttärensä,
+on seikka, josta on ollut erimielisyyttä. Muutamat ovat väittäneet,
+että näin oli asianlaita, mutta en oikeastaan tiedä, minkä nojalla.
+Vanha runo, joka käännöksenä esiintyy muun muassa Rühs'in teoksessa
+"Finland och dess innevånare" (Suomi ja sen asukkaat) sivulla
+13, muka on aiheena tähän väitökseen. Mutta tarvitsee vaan lukea
+sen viimeiset säkeet, niin voi tehdä yhtähyvin päinvastaisen
+johtopäätöksen. Kosija on näet edellä kertonut kaunokaiselleen,
+mitä on antanut tai oikeammin lahjoittanut hänen vanhemmilleen ja
+lähimmille sukulaisilleen (saadakseen heidät suostumaan morsianta
+kosijalle antamaan), jolloin morsian nimen omaan sanoo:
+
+    Vähänpäs hyvästä annoit,
+    Pikkuruisen kaunihista;
+    En huoli minä sinusta.
+
+Tämän kautta tyttö yhtä selvästi selittää olevan hänen omassa
+vallassaan, tahtooko hän ottaa vai hylätä kysymyksessä olevan miehen.
+Hallussani on toinen hämäläinen runo, jossa kerrotaan, että Klaus
+Kurki, joka monta vuosisataa sitten oli Vesilahdella sijaitsevan
+Laukon tilan omistajana, tultuaan lemmittynsä vanhempien kotiin oli
+kysynyt: "Onkos teillä neittä myydä?" Tämäkin antaisi jotakin aihetta
+edelliseen väitökseen, jos vaan tyytyisi näihin sanoihin, ottamatta
+huomioon mitä seuraavassa sanotaan:
+
+    "Kukas hullu muu kuin piika,
+    Jos ei hullu, niin on himmi,
+    Otti kihlat, anto kättä."
+
+Tästä päättäen täytyy siis tunnustaa, että tytöllä oli toiminnan
+vapaus. Samalla tavoin voinee toisiakin paikkoja selittää, jotka
+näyttävät tukevan edellistä käsitystä (esim. Topelius II. 8, I.
+23, j.n.e.). Mutta kukapa voinee kieltää, ettei suomalaisillakin
+joku mahtisana vanhempien puolelta, sekä muinoin että nykyään,
+saata pakottaa tytärtä vastoin tahtoansakkin valitsemaan tuleva
+kohtalonsa. Onhan Europan valistuneiden kansojen sivistyneissäkin
+luokissa tuhansia esimerkkejä samasta kaikkivaltiaasta pakkokäskystä
+milloin isän, milloin äidin tai muun naittajan puolelta. Sielläkin
+tapahtuu, että tytär myydään, olkoonpa vaan, ettei käytetä tätä
+sanaa, mutta itse menettelyä ei voi peittää, vaikka nimikin
+muutetaan. Kuitenkin näemme, miten itse Väinämöinenkään, vaikka hän
+oli ylen mahtava, ei tahtonut käyttää valtaansa rajoittaaksensa
+kaunokaisen vapaata toiminta- ja valintavaltaa. Hän näet kosiessaan
+Tuuletarta (Tuulikkia) uutterasti anoi hänen suostumustansa, ensin
+kääntymättä isän tai äidin puoleen, näin jättäen meille arvokkaan
+esikuvan seurattavaksi. Mutta olkoon tämän asian laita miten tahansa;
+minä palaan alkuperäiseen kysymykseeni, josta tämä sivuseikka johti
+minut pois. Saatuaan vanhemmilta suostumuksen, ja usein pelkkä
+äidin suostumus lienee ollut riittävä, näyttää kosija heille sekä
+muille läheisimmille sukulaisille, jotka nämät uudet siteet hänelle
+tuottivat, antaneen muutamia lahjoja. Syystä voitaneen väittää,
+ettei morsiantakaan näissä tilaisuuksissa unhotettu, sillä muutamat
+vanhat laulut viittaavat selvästi siihen. Niitä temppuja, jotka
+nyt mahdollisesti seurasivat, ei tarkoin tunneta. Näyttää siltä,
+kuin morsian tällöin olisi puettu jollakin erityisellä tavalla.
+Sillä henkilöllä, joka tämän pukemisen toimitti, on oma suomalainen
+nimensä "kaaso". Luultavasti silloin myös nuori pari vieraidemniesten
+läsnäollessa teki jonkunmoisen keskinäisen lupauksen. Sulhanen otti
+sitten kaunokaisensa rekeen tai hevosen selkään, ja seurue läksi
+sulhasen kotiin. Kaaso monesti täällä vielä kehotti sulhasta säveästi
+kohtelemaan valloittamaansa morsianta sekä elämään hänen kanssaan
+sovussa. -- Tämä matka oli taas vaarallinen. Kosiomies ei koskaan
+tarpeeksi voinut varustautua pahansuopien ja kateellisten vehkeitä
+vastaan. Tämänpä vuoksi hän todellisissa rukouksissa kääntyi niiden
+voimakkaimpien jumaluusvoimien puoleen, joiden apua hän luuli
+tarvitsevansa noita vehkeitä torjuakseen. Heidän saavuttuaan sulhasen
+kotiin, appivanhemmat ja lähimmät sukulaiset olivat siellä heitä
+vastassa sekä onnittelivat nuorta paria, etenkin morsianta. Koko
+tämän juhlallisuuden kuluessa kosiomies ja kaaso lähinnä sulhoa
+ja morsianta nauttivat suurinta kunnioitusta. Useita kilpailuja
+näyttää heidän keskenään tapahtuneen, varsinkin sen johdosta, että
+kumpikin tahtoi omaa puolustettavaansa ylistellä. Ainakin esiintyy
+sellaisia kilpailuja ja ylistyksiä parissa vanhassa runossa, jotka
+vielä välistä esitetään Karjalassa. Koska en tunne ennen painettuja
+runoja, joihin kohta kohdalta voisin vedota äsken antamani kuvauksen
+tueksi, olen katsonut sopivaksi tähän liittää muutamia, jotka minulla
+on käsikirjoituksena. Niin esim. kosiomies lukee lähteissään kosijan
+kanssa matkaan:
+
+    Kave eukko luonnotar,
+    kave kultainen korea,
+    kuos mulle kultakangas,
+    valas mulle vaskivaippa,
+    jonka alla yöt lepäjän,                      5
+    päivät päälläni pitelen;
+    jott'ei poika pois tulisi.
+    emon tuoma erkaneisi,
+    eksyisi emon tekemä,
+    hivus himmen lankiaisi.                     10
+    Kave eukko luonnotar,
+    kave kultainen korea!
+    lähes tietä neuvomahan,
+    ratoa ojentamahan,
+    minne neittä naitanehen,                    15
+    morsianta juohetahan.
+    Hako vastahan tulevi,
+    sekin katkaise kaheksi,
+    siitä syrjähän sysäjä,
+    mennä suuren, mennä pienen,                 20
+    kulkea vähäväkisen,
+    mennä pitkän perkelehen.
+    Ukkoni isä ylinen,
+    mies on vanha taivahinen!
+    pistä aita pihlajainen,                     25
+    aita rautainen rapaja,
+    ympäri minun väkeni,
+    kahen puolen kansastani;
+    vitsastele maan maoilla,
+    käännä kyillä, kärmehillä,                  30
+    pää ulos, sisähän häntä,
+    kita kirrin laulamahan,
+    pään puoli päräjämähän
+    etisellä ilmallani,
+    takaisella puolellani,                      35
+    kupe'ella kummallani.
+    Onkos vanhoa väkeä,
+    iankaiken istunutta
+    kanssani kavehtimahan,
+    kerallani keikkumahan,                      40
+    jott'ei poika pois tulisi,
+    emän tuoma erkaneisi,
+    eksyisi emän tekemä,
+    vaimon kannettu katoisi!
+    Sata miestä miekatonta,                     45
+    tuhat miestä miekallista,
+    kateita kaatamahan,
+    vastuksia voittamahan!
+    Kateilta silmä kaiva,
+    noialta nenä repäise,                       50
+    valehelta vatsa viillä,
+    jotta hiiet himmastuisit,
+    perkeletkin peljästyisit,
+    karkuais maan katehet.
+
+Maan jumaluuksia avuksihuudetaan. Kosiomies asettuu itse kellariin
+tai muuhun kuoppaan ja rukoilee seuraavasti:
+
+    Nouse nyt maasta mannun eukko,
+    pellosta peri-isäntä,
+    poian ainoan avuksi,
+    miehen kuulun kumppaniksi,
+    kanssani kavehtimahan,                       5
+    kerahani keikkumahan,
+    etisellä ilmallani,
+    takaisella puolellani,
+    kupeilla kummallani.
+    Ei ne oo vasten itseäni,                    10
+    eikä vasten joukkoa,
+    vaan on vasten vastuksia,
+    vasten vaivoja pahoja.
+    Lähes tuonne sie keralla
+    vetämähän vempeleestä,                      15
+    aisasta avittamahan,
+    luokista lutistamahan.
+
+Kalmaa rukoillaan seuraavalla tavalla. Kosiomiehen täytyy silloin
+joko torstai-iltana tai sunnuntai-aamuna mennä kalmistoon ja lausua:
+
+    Onko vanhoa väkeä,
+    iänkaiken istunutta,
+    jok' on viikon maassa maannut,
+    kauvan lieossa levännyt?
+    Noskaat maasta miekkamiehet,
+    hiekasta hevosväki,
+    pojan ainoan avuksi,
+    miehen kuulun kumppaniksi,
+    kanssani kavehtimahan.
+
+Veden neitoset saavat seuraavan rukouksen osakseen (kosiomiehen
+tuli sitä lukiessaan asettua kummulle);
+
+    Nouse neitonen norosta,
+    hienohelma hettehestä,
+    neito lämmin lähtehestä,
+    muori mustasta muasta,
+    kanssani kavehtimahan,
+    kerallani keikkumahan,
+    etisellä ilmallani,
+    takaisella puolellani,
+    kupehella kummallani,
+    kateita kaatamahan,
+    vastuksia voittamahan,
+    Ei tuo vaston itseäni,
+    eikä vaston joukkojani,
+    vaan on vaston vastuksia,
+    vasten vaivoja pahoja.
+
+Kosiomies lukee edelleen hevosta turvatakseen:
+
+    Otan mä Hiiestä hevosen,
+    vuoresta valitun varsan,
+    Hiien ruunan ruskeimman,
+    joll' on rautaset kapiot,
+    tulitukka, rautaharja.                       5
+    Itse seppä Ilmarinen,
+    takoja iänikuinen
+    kesät kengitti hevosta,
+    talvet tallikonkaria,
+    minun kosihin mennäkseni                    10
+    Hiien linnan neitosia,
+    Kakkovuoren orpanoita,
+    jonk' ei kynnet kilpistele
+    ilmankahan iljenneillä,
+    kalmankahan kalliolla.                      15
+    Ukkoni tulinen miekka
+    tyvin tippui taivosesta,
+    päin pilvestä putosi
+    käteheni oikeahan;
+    jonka päivä päästä paistoi                  20
+    kuu västistä välötti,
+    jolla hurttia hutelen,
+    poijes kalmat karkottelen
+    etiseltä ilmaltani,
+    takaselta puoleltani,                       25
+    kupehelta kummaltani.
+
+Täten kuvattuani muinaisaikaisia häämenoja palaan olooni
+Potoskavaaran talossa. Vieraat hajaantuivat nyt kaikki juhlamenojen
+päätyttyä ja matkustivat jälleen koteihinsa. Kumppanini Kattilus
+ja minä jäimme kuitenkin isännän kehoituksesta taloon iltaan ja
+vielä seuraavaan päiväänkin asti. Oli nyt juhannusaatto, jota
+täällä, kuten kaikkialla muuallakin Suomessa, vietetään useita
+juhlamenoja noudattamalla, jos kohta nämä menot ovat erilaiset eri
+seuduilla. Karjalassa, kuten myös Savossa on tapana silloin polttaa
+kokkoa, johon toimeen täälläkin illan lähestyessä valmistauduttiin.
+Vanhoja karheja, hajallisia veneitä y.m. pidettiin hyvin tärkeänä
+polttoainesten osana. Tämän huomasin siitä, että sellaisia etäämmältä
+hevosella suorastaan kuljetettiin tänne, vaikka polttopuita kyllä
+oli likempänä. Tämän johdosta kysyin, oliko arveluni oikea, ja
+siihen vastattiin myöntäen. Nämä polttoainekset ladottiin nyt läjään
+päälletysten ja ympärille asetettiin pitkiä kuivia puita, joiden
+latvat yhdistettiin niin, että koko laitos oli suunnattoman suuren
+keilan muotoinen. Vähän aikaa auringonlaskun jälkeen sytytettiin tämä
+korkealle mäelle rakennettu kokko. Jo ennenkuin meidän "kokkomme"
+oli ehtinyt kohota maasta leimuavilla siivillään, nähtiin toisia
+sellaisia muualla. Sittemmin rupesi vielä useampia näkymään, sillä
+melkein joka talolla on oma kokkonsa, jos kohta myös usein kaksi tai
+useampia taloja, etenkin kun ne eivät sijaitse etäällä toisistaan,
+yhdistynein voimin rakentaa yhden ainoan kokon. Tämä siellä täällä
+leimuavien korkeiden tulien näky kiinnitti alussa koko minun
+huomioni siihen määrään, että tuskin näin mitä muuten tapahtui
+meidän kokollamme. Näytti siltä kuin taivas kaikkine tähtineen
+olisi siirtynyt alas maan päälle. Kuitenkin näin, että joukko
+lapsia ja poikia tanssi sen ympärillä ja että muutamat vanhemmatkin
+ihmiset ottivat tanssiin osaa. Vanhemmat henkilöt lauloivat runoja
+ja muutamat huvittelivat itseään ampumalla laukauksia ilmaan.
+Oli niitäkin, jotka olivat ottaneet mukaansa viinapullon, jaellen
+täällä sen sisällystä, toiset taas kohentelivat kokkotulta. Täten
+vietettiin suurin osa tätä yötä. Palatessamme kotia, odotin saavani
+nähdä muita temppuja, mutta koska ne näyttivät olevan lopussa, ja kun
+minä sitäpaitsi valvottuani edellisinä öinä olin jotenkin väsynyt,
+laskeuduin mielelläni vuoteelle, jossa vasta myöhään seuraavana
+päivänä heräsin. Mieleeni muistui kulunut juhlallinen ilta ja halusin
+kernaasti tietää syytä kokon polttamisen tapaan. En kuitenkaan
+tahtonut saada siitä oikeata selitystä, sillä tarkoitus, jopa
+pelkkä merkityskin, näyttävät unhottuneen nykyisiltä suomalaisilta,
+vaikka itse tapa on pysynyt. Mikäli kuitenkin puoleksi arvaamalla
+voin saada selville, näyttää ensimäinen aihe kokon polttamiseen
+esi-isillämme olleen uhri useille jumaluuksille, esim. sille, joka
+edisti viljankasvua sekä niille, jotka antoivat heille onnea vesillä
+eikä vähempää niille, jotka suosivat metsästysretkiä. Ennen muinoin
+näet kannettiin kokkoon vanhoja jousia ja nuolia, ja vielä nytkin
+joskus, kun sattuu olemaan rikkinäisiä pyssynvarsia, nekin tuodaan
+sinne. Nämä annettiin silloin "kokolle" (kotkalle), joka tulisiivin
+leijaili korkeutta kohti vieden saamansa esineet kiitollisesti
+takaisin taivaallisille suojelijoille. Suomalaiset luulevat kokon
+kaikista linnuista lentävän korkeimmalle taivasta kohti. "Ei yksikään
+lintu niin korkialle lennä, kuin lentää se kotka (kokko) poikineen",
+lauletaan laulussa, ja siitä tämä kuvallinen nimi luultavasti on
+saanut alkunsa. Mitä sitten tulee siihen aikaan, jolloin muinaiset
+esi-isämme polttivat kokkotulia, on vaikea tietää, tapahtuiko se
+yksinomaan juhannusyönä vai myöskin muina aikoina vuotta. Minun
+kotiseudullani, Karjalohjalla, kuuluu kokkoa poltetun muinoin
+jotenkin samoja temppuja noudattamalla helluntai-yönä, mutta tämä
+tapa kuuluu sittemmin jonkun esivallan kiellon johdosta hävinneen,
+niin etteivät nuoremmat enää ollenkaan sitä muista. Ainoastaan
+vanhat ihmiset voivat vielä muistella sitä aikaa, jolloin näitä
+tulia, täällä "helavalkiain" nimisinä, poltettiin. Samoin kuin
+myöhäisemmillä suomalaisilla kokon viettämisaika oli epämääräinen,
+näyttää siltä, kuin ei esi-isillämmekään olisi ollut mitään sitä
+varten määrättyä aikaa. Jos se sen lisäksi alkuperäisestä oli
+heillä uhritemppuna, kuten on syytä olettaa, on hyvin luultavaa,
+että muinaissuomalaiset paimentolaiselintapoineen varsin usein
+saivat tilaisuutta kokon polttamiseen. Jos he lähtivät liikkeelle
+jostakin paikasta, missä kesäkylvöihin oli käytetty jotakin karhia,
+jota eivät huolineet kuljettaa uuteen paikkaan, koska metsä
+kaikkialla helposti antoi heille siihen ainesta, niin he uhrasivat
+sen jumalille. Samoiten, jos joku jousi katkesi, niin ei sitäkään
+muuten voitu kunniakkaammin käyttää, ja lähtiessään pois joen tai
+järven rannoilta, eivät he ehkä viitsineet viedä mukaansa veneitä,
+vaan antoivat kokon viedä ne taivaan jumalille, joiden luona sen
+korkeilla lentoretkillään luultiin käyvän. Jotenkin näin olen
+kuvitellut kokkotulen alkuperää, ja syitä tähän olettamukseen on
+kyllä olemassa, kuten äsken osotin. Mutta kukapa nykyolojen nojalla
+voikaan tunkea muinaisajan pimeyteen ja sanoa: Minä olen löytänyt
+tien. Olisin toivonut vaan, että juhannusaatto-iltana olisin voinut
+olla läsnä useammassa paikassa edes nähdäkseni kaikki tänä iltana
+isänmaassani esiintyvät tavat. Lienee kaikille tunnettua, miten
+ne vaihtelevat eri seuduilla. Minun syntymäseudullani esim. on
+nykyään tapana juhannusyönä ennustella tulevia tapahtumia. Siinä
+tarkoituksessa, mennään jonkun kolmasti siirretyn talon katolle tai
+myöskin kivelle, jota ei koskaan ole liikutettu paikaltaan; näin
+luullaan yleensä suurten kivien laidan olevan (jättiläiskiviä lukuun
+ottamatta). Siinä istutaan liikahtamatta ja odotetaan näkyjä, jotka
+muka selittävät tärkeimmät tulevat tapahtumat. Tytöt odottavat
+tavallisesti täällä ensi kerran näkevänsä tulevan sulhasensa, ja
+mitähän tyttö saattaisi hartaammin sydämestään toivoa! Vanhat
+naiset haluavat kernaasti tietää, miten lehmät ja muut eläimet
+seuraavana vuonna jaksavat. Toiset odottavat muita tapauksia. Mutta
+jotta oltaisiin varmat siitä, ettei ehkä joku noita tai paha henki,
+kuten joskus on tapahtunut, tule väliin, käydään edellisenä iltana
+virsikirja kädessä yhdeksän kertaa talon tai kiven ympäri ja
+nimenomaan vastapäivään. Lapsena istuin näin tuona yönä usein muiden
+kanssa, ollen vahvasti vakuutettuna siitä, että näin oli mahdollista
+saada selville tulevaisuuteni tähti, ja menetettyäni poikana jonkun
+verran tätä vakaumustani, ruveten melkoisesti epäilemään näkyjen
+todellisuutta, istuin mukana pääasiallisesti nähdäkseni kylänpoikien
+ilveilyjä, joilla he huviksensa säikyttelivät katolla istuvia.
+Valepukuisina he usein tulivat etenkin sellaisiin paikkoihin, joihin
+tyttöjä oli kokoontunut, ja tekivät heille kaikenlaisia kepposia.
+Usein nämä pojat tekeytyivät aaveiksi ja onnistuivat siinä niin
+hyvin, että tytöt todella luulivat nähneensä näkyjä ja tekivät
+johtopäätöksiä kaikenlaisten toivorikkaiden tulevien tapausten
+suhteen. Kaikenlainen noituminen onnistui myös tänä yönä hyvin. Samoin
+kuin pääsiäisyö tässä suhteessa oli sovelias noita-akoille, heidän
+noituessaan karjaa, juhannusyö soveltui miehille, jotka juuri silloin
+luulivat voivansa siirtää runsaan sadon toisen pellolta omallensa.
+Siinä tarkoituksessa he kulkivat sen pellon halki, jolta tahtoivat
+viedä pois onnen, tavoittelivat sylillään tähkäpäitä, joita heidän ei
+kuitenkaan tarvinnut nyhtää irti, menivät sitten omalle pellolleen ja
+kylvivät sylistään näkymätöntä viljaonnea. Jätän mainitsematta monet
+muut taikauskoiset tavat, jotka kotiseudullani juhannusyönä olivat
+käytännössä.
+
+Sittenkuin häät, kokkojuhla y.m. olivat ohitse ja levättyäni
+häätalossa yöni, läksin juhannuspäivän aamuna yhdessä matkakumppanini
+Kattiluksen kanssa hänen taloonsa, johon olin jättänyt laukkuni
+ja muut tavarani. Nyt vasta Kattilus kertoi hupaisan tapahtuman.
+Mainitsin Potoskavaaralle tullessani ensin poikenneeni toiseen taloon
+kysymään tietä Kattilukselle, Siellä minua oli luultu karkulaiseksi
+ja oli kuviteltu, että minulla muka oli mukanani suurempi seurue,
+joka yöllä oli tuleva Kattiluksen taloa ryöstämään, sillä tiedettiin,
+että hänellä oli hieman varoja. Sattui vielä niin hullusti, että
+minä koivikossa tien vieressä, joka johti Kattiluksen taloon, istuin
+ja puhalsin hetken huiluani. Tämä oli vielä vahvistanut heidän
+aikaisemmin saamaansa ajatusta minusta, he näet kuvittelivat, että
+minä täten annoin merkin muulle joukkiolleni. He olivat pitäneet
+varmana, ettei seuraavana aamuna Kattiluksella nähtäisi muuta kuin
+tyhjät seinät. Tätä peläten mainitun talon isäntä seuraavana aamuna
+tuli Kattilukselle, lähemmin saadakseen asiasta varmuutta. Mutta
+kuinka hän liekkään nolostunut nähdessään minun paperini ja kirjani
+pöydällä ja minun itse aivan hiljaisena istuvan aamiaispöydässä
+talonväen kanssa. Tämä kertomus huvitti minua, jos kohta toiselta
+puolen se ajatus, että täten mahdollisesti olin pelästyttänyt useita
+ennen ja että vastedeskin saatoin muita pelästyttää, minua hieman
+pahoitti. Nautittuani vieraanvaraista kohtelua Potoskavaaralla
+läksin sieltä juhannuspäivänä Tohmajärven pappilaan. Peläten, että
+tänä kesän suurimpana juhlapäivänä herättäisin kansassa saman
+epäedullisen ajatuksen itsestäni, kuin minkä Potoskavaaran mies
+oli saanut, ja että siten häiritsisin tuota sävyisää väkeä sen
+maalaisrauhassa ja huvituksissa, en tahtonut poiketa varsin moneen
+paikkaan, ja niissä taloissa, joihin kuitenkin poikkesin, noudatin
+sitä varovaisuutta, että jätin pyssyni porstuaan. Rahvaalla ei
+täällä näyttänyt olevan samaa tapaa kuin minun kotiseudullani,
+nimittäin että tänä päivänä olisi koristanut tupiaan lehtioksilla,
+kuten esim. pihlajalla, tuomella, koivulla, j.n.e. En ainakaan nähnyt
+merkkiäkään siitä siellä, missä kävin. Matkalla Jouhkolaan sattui
+minulle omituisen ikävä tapaus. Niityllä, jonka halki kuljin, oli
+pyöreitä puita pantu niityn läpi juoksevan puron yli. Kulkiessani
+näitä myöten, luiskahti toinen jalkani puulta ja minä upposin polvea
+myöten mutaan. Tämä ei muuten olisi merkinnyt mitään, ellen vähää
+ennen olisi pukenut ylleni parempia housujani, sillä aioinpa näin
+puettuna käydä rovastia tervehtimässä. Minulla ei ollut muuta neuvoa
+kuin itse keskellä kirkkoaikaa ruveta pesemään housujani. Kaikeksi
+onneksi rovastinrouva Cleve Rantasalmella oli antanut minulle niin
+runsaasti saippuaa, että minulla vielä siitä oli melkoinen määrä
+jäljellä, ja se tuli nyt tässä hyvään tarpeeseen. Ryhdyin siis työhön
+muistellen, että varsin hyvin soveltui pyhäpäivänä "auttaa härkää
+kaivosta". Parin tunnin kuluttua housuni taas olivat kuivat, ja minä
+saatoin siis taas jatkaa matkaani. Iltapäivällä tulin kahvinjuonnin
+aikaan Jouhkolaan, jossa minua kohdeltiin sillä hyväntahtoisuudella,
+mikä Karjalassa kaikkialla on tavallista. Samoin kuin matkustaja,
+tavatessaan vieraassa maassa odottamatta jonkun maalaisensa, kaiketi
+joutuu äkillisen ilon valtoihin, niin on melkein sen laita, joka
+ollessaan kaukaisilla seuduilla omassa isänmaassaan tapaa jonkun,
+johon hän jollakin tavalla on lähemmässä suhteessa. Näin kävi
+minun, kun täällä näin ylioppilas Ahlstuhben, joka oli rovasti
+Valleniuksella kotiopettajana. Vaikka Turussa tuskin tunsin hänet
+ulkonäöltä, tuntui minusta nyt, kuin olisin ollut hänen vanha
+tuttavansa; näin tilapäinen hetki saattaa vaikuttaa tenhoavasti,
+tehden heikonkin siteen vahvaksi. Niinä kahtena vuorokautena, jotka
+olin Jouhkolassa, kirjoittelin kirjeitä tuttavilleni. Sillä aioin
+Tohmajärveltä suoraa päätä lähteä Arkangelin lääniin, jonka vuoksi
+täkäläisen postikonttorin kautta tahdoin antaa kotiväelleni tietoja
+itsestäni. Tulin sittemmin valinneeksi toisen matkasuunnan, nimittäin
+Sortavalaan. -- Jouhkolan maatila on kauniilla paikalla Tohmajärven
+rannalla, josta sen erottaa ainoastaan peltotilkku ja lähempänä
+rantaa oleva, iäkkäitä puita kasvava lehto. Järven toisella rannalla,
+ei varsin kaukana, on kirkko.
+
+Kesäkuun 26:ntena päivänä läksin Tohmajärveltä ja tulin vielä saman
+päivän iltana Pälkjärven pappilaan. Rovasti Hultin istui syrjärahilla
+portaiden laidalla, ja hänen vieressään istui hänen apulaisensa
+komministeri Reilander. Tavallisuuden mukaan minä esitin itseni
+ja minut otettiin, kuten tavallista, hyvin vastaan. Mainittua
+komministeri Reilanderia pidin täällä jotenkin pitäjäläisenäni,
+kuultuani, että hän oli kotoisin Raumalta, vaikkapa Raumalle
+Karjalohjalta onkin kokonaista 20 peninkulmaa. On ihmeellistä ja
+samalla vaikeaa selittää, mikä salainen ilo valtaa mielemme, kun
+kaukana kotoa tapaamme jonkun, joka on kotoisin synnyinseutumme
+lähitienoilta. Tutunomaisesti avaamme hänelle sydämemme ja pidämme
+häntä ikäänkuin lähimpään sukulaispiiriimme kuuluvana. Luulenpa,
+että erotuksetta pitäisin veljenäni jokaista suomalaista, jonka
+tapaisin Saksassa, ja samoin jokaista europpalaista, jonka näkisin
+Afrikan-matkalla. -- Rovasti Hultin oli minua kohtaan niin
+ystävällinen, että hän kutsutti erään runoja taitavan torpparinsa
+niitä minulle lukemaan. Tämä näytti kyllä osaavan niitä muutamia,
+mutta papin, mainitun Reilanderin, läsnäollessa hän hyvin
+vastenmielisesti tahtoi niitä lukea julki. Täältä Sortavalaan päin
+tuntui kotimainen runotaito, mikäli saatoin huomata, yhä enemmän
+häviävän, ja mikäli kerrottiin, sitä tuskin tunnettiin Aunuksen
+kuvernementissa. Ettei taikausko siellä uskollisesti seuraa häviävää
+runotaitoa, kuten muutamat ovat kuvitelleet, näkee muun muassa
+täällä esiintyvästä tavasta uhrata kirkkomailla rahoja ja ruokaa.
+Pälkjärven suntio kuuluu vielä usein löytävän lantteja, jotka
+on uhrattu kirkkomaalla, ja jotka hän, ennakkoluuloista vapaana
+miehenä, arvelematta uudelleen uhraa muutamaan viinaryyppyyn. Lähellä
+Pälkjärven kirkkoa on kolme melkoisen suurta herrastaloa, nimittäin
+Ylähovi, Alahovi ja Rantahovi. Ensinmainitussa, jonka omistaa
+nimituomari Olsoni, olin kaksi vuorokautta. Kesäkuun 28:ntena päivänä
+söin ensi kerran Karjalassa mansikoita. Minusta tuntui omituiselta,
+että ne täällä kypsyvät samaan aikaan kuin Uudellamaalla; sielläkään
+näet ei saa mansikoita ennen kuin muutama päivä juhannuksen jälkeen.
+Kysyin, kypsyivätkö ne joka vuosi yhtä aikaisin, vai oliko nyt
+poikkeustapaus, mutta vastattiin, että usein viime vuosina oli saatu
+mansikoita jo juhannukseksi, ja että tänä vuonna päinvastoin marjat
+sateisen kevään vuoksi olivat kypsyneet tavallista myöhemmin. Noin
+viisikymmentä vuotta takaperin oli tavallisesti saatu mansikoita
+vasta heinäkuun keskivaiheilla, siis kokonaista kolmea viikkoa
+myöhemmin. Niin paljon on ilmanala täällä näin lyhyessä ajassa
+lauhtunut. -- Isoisäni veli, joka aikoja sitten seppänä oli muuttanut
+Uudeltamaalta ja asettunut Pälkjärvelle, ei enää ollut elossa.
+Minulla oli kuitenkin huvi tavata täällä eräs hänen pojistaan sekä
+nähdä hänen entinen pajansa ja asumapaikkansa, jotka nyt olivat
+vieraan hallussa.
+
+Kesäkuun 30:ntenä päivänä läksin Pälkjärveltä ja aloin kulkea
+Sortavalaa kohti. Astuttuani noin peninkulman matkan, saavutti minut
+muuan talonpoika, joka myös oli matkalla Sortavalaan. Koska hänellä
+näytti olevan hyvä hevonen, pyysin saada ajaa hänen kanssaan jäljellä
+olevan matkan, johon pyyntööni hän suostui. Pian tulimme Ruskealan
+marmorilouhokselle tai oikeammin sille paikalle, missä louhoksen
+palveluksessa olevat virkamiehet asuvat. Itse louhos näet on täältä
+runsaan venäjän-virstan päässä. Talonpojan puhalluttaessa täällä
+hevostaan, menin minä itse louhokselle. Siellä en nähnyt mitään
+erinomaista, näin ainoastaan muutamia lohkaistuja marmorimöhkäleitä.
+Itse louhos oli melkoisen syvä, neliskulmainen, ja lohkomattoman
+vuoren seinät kohosivat kohtisuorina. Täältä lohkaistu marmori on
+suurimmaksi osaksi harmaankirjavaa; vähemmin saadaan mustaa sekä niin
+sanottua vihreätä marmoria. Vilahdukselta katseltuani tätä, läksin
+taas pois. Olin jättänyt laukkuni kaikkine tavaroineni talonpojan
+rattaille; ei siis ollut kummallista, että kiiruhdin, koska
+jalkamatkani jatkaminen riippui nimeltäänkin tuntemattoman talonpojan
+rehellisyydestä. Tapasin kuitenkin talonpojan samasta paikasta, kuten
+olin toivonutkin. Koska rahvas kaikkialla on tunnettu rehelliseksi,
+olen monta kertaa samoin jättänyt laukkuni heidän huostaansa, ilman
+että minulla siitä on ollut mitään ikävyyksiä. Usein olen mennessäni
+kylpemään jättänyt takin ja sen taskussa olevat rahat pirttiin,
+eikä minulta koskaan tällöin ole ropoakaan kadonnut. -- Palattuani
+marmorilouhokselta istuuduin taas talonpojan rattaille ja läksin
+matkaan. Illan suussa saavuimme Sortavalan kaupunkiin, jossa
+yövyin kestikievariin. Seuraavana aamuna menin piirilääkäri Lilljan
+luo, joka tietääkseni oli ainoa syntymäseutuni lähitienoilta
+tänne muuttanut henkilö. Tavallisella hyväntahtoisuudellaan hän
+vastaanotti minut ja kohteli minua hyvin sielläoloni aikana, vaikka
+olin hänelle vallan tuntematon. Senlisäksi hän suositti minua
+muutamille täkäläisille herrasperheille, ja tämä teki oloni paljoa
+miellyttävämmäksi kuin mitä se muuten olisi voinut olla. Eräänä
+aamupäivänä kävin hänen kanssaan hänen potilaidensa luona, ja näille
+hän esitti minut muka turkulaisena lääkärinä. Jos kohta tästä
+olinkin sangen hyvilläni, niin olisin voinut joutua pulmalliseen
+tilaan, ellen mukavasti olisi selviytynyt asiasta. Näiden potilaiden
+joukossa oli näet venäläinen kauppias, jonka vaimo seuraavina päivinä
+tavatessaan minut itsepäisesti pyysi minua määräämään jotakin
+lääkettä sairaalle miehelleen. Tuskin tiesin, mitä minun piti sanoa,
+sillä tämä oli minulle niin odottamatonta. En kernaasti tahtonut
+luopua kerran omistamastani tohtorinarvosta, ja toiselta puolen minun
+oli vallan mahdotonta kirjoittaa reseptiä hänen miehelleen. Pidin
+siis soveliaimpana kaikin tavoin herättää hänessä toiveita miehensä
+paranemisesta ja latelin muuten ylistyksiä heidän lääkäristään
+Lilljasta, jonka sanoin kaikin puolin olevan minua taitavamman ja
+tässä asiassa tekevän kaikki, mitä tehtävissä oli. Täten suoriuduin
+tästä pulmallisesta kysymyksestä ja estin häntä itseäni enempää
+kiusaamasta.
+
+Oltuani neljä päivää Sortavalassa sain vihdoin heinäkuun 4:ntenä
+päivänä tilaisuuden lähteä Valamon luostariin. Pari sieltä
+Sortavalaan tullutta munkkia, joiden nyt piti palata täältä,
+lupasi ottaa minut veneeseensä. Meidän oli määrä lähteä
+perjantai-iltana. Noin 9:n aikaan menin munkkien majapaikkaan, jossa
+istuin odottamassa kello 11:en, sillä sitä ennen he eivät olleet
+valmiit. Odotusaikana he kohtelivat minua hyvin, jopa pyysivät minua
+ottamaan osaa illalliseensakkin, jota heidän ystävällisyyttään en
+kuitenkaan voinut hyväkseni käyttää, koska vähää ennen olin syönyt
+kievarissa. Itse he söivät ja tekivät senjälkeen ristinmerkit
+rintoihinsa Marian-kuvan edessä, joka oli seinässä pienessä
+lasikaapissa. Vihdoin viimeinkin 11:n ajoissa he olivat valmiit
+lähtemään. Toisen munkin astuessa alas rannalta laiturille johtavia
+portaita, tapahtui hänelle se vahinko, että jalkansa luiskahti, ja
+hänen koettaessaan itse säilyttää tasapainoaan, putosi kompassi hänen
+kainalostaan ja vieri portaita alas. Jokapäiväinen ihminen olisi
+tällaisessa tapauksessa ehdottomasti ruvennut kiroilemaan; mitä
+munkki teki, en tosin tiedä, koska en ymmärtänyt niitä sanoja, jotka
+hän silloin lausui. Etsimme kompassia, mutta turhaan. Löysimme
+tosin itse kotelon, vaikkakin kappaleina, mutta maneittineulaa
+oli vallan mahdoton löytää. Tämä tapaus olisi voinut käydä meille
+sangen ikäväksi, ellei yö olisi ollut jotenkin valoisa ja kokonaan
+sumuton. Munkit kävivät veneeseen ja soutajat ryhtyivät airoihin,
+sillä purje ei ollenkaan hyödyttänyt, koska myrsky, joka edellisinä
+päivinä lakkaamatta oli raivonnut, nyt oli asettunut yöksi. Sadekkin
+oli lakannut, niin ettei ilman puolesta saattanut toivoa kauniimpaa
+yötä. Minäkin asetuin soutajien joukkoon, ja siihen munkit varsin
+kernaasti suostuivat, antoivatpa minun sitten esteettömästi aina
+Valamon saarelle asti, koko 40:n virstan pituisen matkan, pitää
+hyvänäni tätä käsivartteni lihasten harjoitusta. Ennenkuin Sortavala
+katosi näköpiiristämme, ottivat munkit jäähyväiset kaupungilta ja
+ristivät rintansa. Noin 15:n virstan matkan soudimme Sortavalan
+saariston läpi ja vasta silloin tulimme aavalle vedelle, missä ei
+yhtään kalliota eikä saarta ollut nähtävissä ennenkuin saavuimme
+Valamon rantaan. Mainitun saariston viimeisellä saarella on Valamon
+luostarilla maallenousupaikka ja siihen se on rakennuttanut
+mökin, missä joskus levätään. Munkit tervehtivät tätä paikkaa
+ja tekivät ristimerkin. Oli siis vielä matkastamme jäljellä 25
+virstaa. Selällä kohtasimme Valamosta tulevan veneen; siinä oli
+pari munkkia, jotka olivat matkalla Impilahdelle kutsumaan muutamia
+vieraita Pietarin-juhlaan. Nämä munkit tulivat meidät kohdatessaan
+sangen iloisiksi. -- -- -- Vaikka emme nähneet Valamon maata,
+suoriutui perämies kuitenkin sangen hyvin ollen kokenut ja tottunut
+arvailemaan, ja näin tuli saari viimein näkyviimme. Kun en koskaan
+ennen ollut nähnyt luostaria, ei ollut kummallista, että sangen
+uteliaasti loin katseeni saarta kohti. Ennenkuin tulimme itse
+pääsaarelle, soudimme pienemmän saaren ohi, joka meistä jäi oikealle.
+Sillä kohoaa luostariin kuuluva kirkko, jota munkit hyvin hartaasti
+kunnioittivat kumarruksilla ja ristinmerkeillä. Tämä kirkko oli
+siksi pieni, etten saattanut luulla vielä sitä itse luostariksi,
+kuten ensi katseella olin tekemäisilläni. Pian näin, että tässä oli
+erityinen saari, ja kohta senjälkeen saavuimme luostarinrantaan,
+jota pitkin soudimme vähän matkaa tullaksemme maallenousupaikkaan.
+Kauan katselin linnan monien tornien hopeoituja kupukattoja.
+Näin täällä muutamia suurehkoja veneitä ja muhkean purjeveneen.
+Sittemmin sain kuulla, että vielä suurempi pursi oli lähtenyt
+Pietariin noutamaan sieltä Pietarin-juhlaan kutsuttuja vieraita.
+Luostarin juurella oleva ranta on äkkijyrkkä ja kohoaa melkoisesti
+järvenpinnasta. Näyttää siltä kuin Laatokan vesi ennen olisi ollut
+monta syltä ylempänä ja ylettynyt korkeampaan pengerrykseen, sillä
+rantakallioissa on niitä oikeastaan kaksi. Alempi on monta kyynärää
+ylemmän alapuolella ja lienee muinoisina aikoina ollut Laatokan
+aaltojen huuhdeltavana, kunnes vesi aleni ja asettui nykyisen
+pintansa tasalle. Tultuamme venesatamaan, nousimme maihin ja
+kuljimme portaita ylös luostariin. Kello oli 10:n paikkeilla kun
+saavuimme luostariin. Munkit, joiden kanssa olin venematkani tehnyt,
+neuvoivat minua menemään tervehdykselle taloudenhoitajan luo, sillä
+luostarinjohtaja oli pahoinvoipa. Hän vastaanotti minut sangen
+hyvin ja sanoi minut tervetulleeksi venäjänkielellä, jota juuri
+senverran ymmärsin, vaikka minun muuten oli vaikea tulla toimeen.
+Sitten hän pyysi opastani viemään minut osottamaansa huoneeseen.
+Tähän aikaan syödään luostarissa aamiaista, jota nautitsemaan
+minunkin tuli mennä, huolimatta suuresta uteliaisuudestani nähdä
+ympäristöä. Tuntui siltä kuin oltaisiin katsottu omantunnon asiaksi
+pitää huolta siitä, ettei kukaan vieraista jäänyt ilman ateriaa,
+sillä niin hellittämättä ja melkein vasten tahtoani minut vietiin
+aamiaispöytään. Avarassa salissa oli molemmin puolin katettu pöytiä
+yksinkertaisilla ruuilla. Oikealla olevan pöydän ääreen kokoontuivat
+munkit, vasemman ääreen luostariveljet ja työmiehet istuutuivat
+ottamatta huomioon erityisiä paikkoja; jälkimäisen ääreen myös
+läsnäolevat vieraat asettuivat. Aterian alkamismerkki annettiin
+soittamalla lähelläolevaa ruokakelloa, jota myös käytettiin
+merkinantamiseen tarjoaville palvelijoille, kun joku uusi ruokalaji
+oli tuotava pöydälle. Jo alussa oli muuan esilukija asettunut melkein
+keskelle huonetta molempien pöytien väliin ja erityisen tarkoitusta
+varten laaditun vietto-pöydän ääreen. Siinä hän seisovillaan luki
+kappaleita, kuten luulin erottavani, slavonilaisesta pipliasta. Hän
+jatkoi lukemistaan koko aterian ajan. Pöydälle oli pantu pyöreitä
+puulautasia, joille oli asetettu neliskulmaisia puolen tuuman
+paksuisia pehmeitä leipäviipaleita, viipale kullekin lautaselle.
+Veitsiä ja haarukoita ei pöydällä nähnyt ollenkaan, mutta puulusikka
+oli pantu jokaisen eteen. Heti kellonsoiton jälkeen tuli joukko
+tarjoilijoita esille kantaen pöydälle vieraiden eteen puuvateja
+niin tiheään, että ainoastaan neljä henkilöä söi samasta vadista.
+Nyt ruokavieraat tekivät ristinmerkin ja alkoivat syödä. Muuan
+heistä riputteli suolaa ruokaan ja hämmensi sitä veitsellään.
+Tämä näytti olevan sääntönä, sillä ei koskaan unhotettu ripoittaa
+suoloja ruokaan, oli ruoka mikä tahansa. Muutaman minuutin kuluttua
+soitettiin taas kelloa, jolloin tämä ruokalaji vaihdettiin toiseen,
+ja näin meneteltiin, kunnes viisi ruokalajia oli syöty, jonka
+jälkeen ateria, noin puolen tunnin kuluttua, oli lopussa. Joka
+uuden ruokalajin ilmestyessä, syöjät siunailivat itseään ja tekivät
+ristinmerkin, samoin myös juodessaan. Juoma oli jotenkin meikäläisen
+sahdin kaltaista ja sitä oli tuotu pöytään suurissa läkkipeltisissä
+maljoissa. Joka kuudennen henkilön eteen pantiin tällainen malja,
+ja se oli ainoa metalliastia, jonka näin koko pöydässä, jos en ota
+lukuun näissä maljoissa olevia kauhoja, joista joimme, sillä laseja
+ei ollenkaan ollut tähän tarkoitukseen käytettävinä. Tarjottujen
+ruokalajien selittäminen kävisi vaikeaksi. Mitä monenlaisimmin
+hienonnettuja ja hakattuja ruoka-aineita oli käytetty näihin Valamon
+ruokalajeihin. Punajuurikkaita, pasternakkoja, kurkkuja, retiisejä,
+sinappia, pinaattia, retikoita ja mitä vaan kyökkitarhat tähän
+vuodenaikaan tarjoavat, näytti olevan niihin käytetty, ja erilaiset
+kokoonpanot näyttivät muodostavan eri ruokalajeja. Muutamissa näistä
+näki hienoksi hakattua kalaakin, jopa niin hienoksi, että oli
+vaikea erottaa sitä kalaksi muuten kuin maun avulla. Eräänlaista
+ryynipuuroa tuotiin myös pöytään aterian lopussa. Tämä puuro oli
+vedessä ja öljyssä keitettyä, ja sitä syötiin ilman särvintä; maitoa
+ei luostarissa käytetä ja samoin taitaa olla viinin laita. Voita ei
+myöskään käytetty pöydässä. Jotenkin tällaiset olivat ruokalajit, ja
+minun on suorastaan mahdotonta lähemmin tehdä niistä selkoa, minkä
+vuoksi jätän erityisesti puhumatta päivällisruuista, vaikka jossakin
+määrin erosivat aamiaisella käytetyistä, kuitenkin pääasiallisesti
+ollen niiden kaltaisia. Aamiaisen jälkeen on luostarissa tapana
+levätä muutama tunti. Eräs luostariveljistä saattoi minut huoneeseeni
+ja sanoi, että nyt voin paneutua pitkäkseni, lisäten että niin on
+tapana, miten kukin suvaitsee. Minä en kuitenkaan luonnollisesti
+malttanut sitä tehdä, sillä vielä tyydyttämätön uteliaisuuteni
+katsella luostaria karkoitti kokonaan unen. Läksin siis ulos,
+katselin luostarin ulkopuolta sekä pyhäinkuvia, joita oli siellä
+täällä eteisissä ja porttiholveissa. Itse luostarinmuuri muodostaa
+ulkoapäin suunnattoman suuren nelikulmion, jonka sisäpuolelle jäisi
+suhteellisesti pienempi linnanpiha, ellei sen sisäpuolella olisi
+pienempi ulkomuurin muotoon laadittu rakennus, ja tämänkin sisällä
+melkoinen linnanpiha. Ulko- ja sisärakennusten väliin siis jää
+ainoastaan leveä katu. Sisemmässä rakennusryhmässä ovat luostarin
+kuusi kirkkoa sekä ne huoneet, joissa luostarinjohtaja asuu. Munkkien
+kammiot ja vierashuoneet taas ovat kaikki ulommassa rakennusryhmässä.
+Nykyinen rakennus ei kuulu olevan erittäin vanha. Muutamat kertoivat,
+ettei sillä ollut ikää 50 vuotta enempää. Menin sitten luostarin
+hautausmaalle, missä muiden muassa näin Ruotsin kuninkaan Maunon
+haudan. Koetin saada selvää kiveen, tai oikeammin hänen hautaansa
+peittävään lautakanteen laaditusta kirjoituksesta, mutta en
+päässyt pitkälle, se kun oli kirjoitettu slavonian kielellä. Kaksi
+vuosilukua, joista luulin toisen ilmaisevan hänen tuloaan Valamoon
+ja toisen hänen kuolinvuottaan, eroitin kuitenkin sangen hyvin.
+Edellinen näistä oli, ellei muistini minua kokonaan petä, v. 1330,
+mutta jälkimäistä en ollenkaan voi muistaa. Erästä luostariveljeä,
+jonka tapasin ja joka osasi suomea, pyysin minulle selittämään
+hautakirjoitusta. "Kah, onpa kaikille tuttu asia", hän vastasi, "että
+Ruotsin kuningas Mauno monta sataa vuotta sitten tahtoi valloittaa
+luostarimme ja kenties kokonaan hävittää sen. Suuri laivasto
+mukanaan hän purjehti Sortavalasta ja jopa kuvitteli ylimielisenä
+sangen helposti saavansa luostarin asukkaineen valtoihinsa." "No,
+saiko hän sitten?" kysyin, huomaten, ettei munkki niin pian pääsisi
+kertomuksensa pääseikkaan. "Ei hän eikä kukaan muu koskaan voi saada
+valtoihinsa Valamon luostaria. Mitä häneen tulee, oltiin luostarissa
+edeltä saatu tietoa hänen aiotusta maallenousustaan, jonka jälkeen
+kaikki olivat yhtyneet rukoilemaan Jumalaa, anoen, että hän tyhjäksi
+tekisi kuninkaan rohkeat tuumat. Silloin kellot olivat soineet
+lakkaamatta yöt päivät, ja suru ja pelko oli lamauttanut kaikkien
+mielet, vaikka kyllä toivo ja luottamus Jumalaan antoi heille
+tyyneyttä vaaran hetkellä. Kohta saatiin suopea merkki siitä, että
+rukous oli kuultu. Kauhea myrsky oli noussut. Kuninkaan koko laivasto
+hukkui, hän yksin oli irtitemmatun laudan varassa ajelehtinut
+Valamon rantaan, missä oli pelastunut maihin, mennyt luostariin ja
+kertonut kohtaloaan. Senjälkeen hän kastatti itsensä kreikkalaisen
+kirkon oppiin, rupesi luostariveljeksi, munkiksi, ja kuoli muutaman
+kymmenen vuoden kuluttua luostaripappina. Hänen hautaansa varjostaa
+suuri tuuhea puu. Puulevy, joka peittää haudan, ei voi olla 15-20
+vuotta vanhempi, sillä se on vielä sangen hyvin säilynyt ja siihen
+siveltimellä kirjoitetut kirjaimet eivät ole ollenkaan kuluneet."
+Munkin lopetettua kertomuksensa kysyin, luulivatko he yhä vielä
+olevansa yhtä turvatut vihollisilta yllätyksiltä. Vastaus kuului,
+niinkuin saattoi arvata, että Jumala kaiketi ennen muita oli
+suojeleva niitä, jotka yöt päivät niin uutterasti häntä palvelevat.
+Minulla ei ollut tähän mitään sanottavaa, jonka vuoksi päätin jättää
+sekä Maunon että munkin rauhaan ja läksin edelleen katsomaan muita
+esineitä, joita täällä tarjoutui joukoittain, minne vaan tuli. Pieni
+luostarimuurin toisella puolella oleva marmoripyramiidi veti ensin
+huomioni puoleensa. Siinä luin ensin Aleksanterin sekä suuriruhtinas
+Mikaelin nimet. Kysyin taas eräältä suomea taitavalta kirjoituksen
+merkitystä. Hän kertoi silloin, että tämä pyramiidi oli pystytetty
+säilyttämään muistoa Aleksanterin käynnistä Valamossa. Hallitsija oli
+varta vasten luostarista häntä noutamaan lähetetyssä purjeveneessä
+matkustanut Sortavalasta Valamoon. Hän oli eronnut koko seurueestaan
+ja yksin munkkien seurassa astunut alukseen. Matkalla hän oli yhtynyt
+tuttavallisiin puheisiin heidän kanssaan ja monta kertaa sanonut,
+etteivät he ollenkaan antaisi hänen läsnäolonsa häiritä heitä, vaan
+että pitäisivät häntä ystäviensä veroisena, jonka kanssa saattoivat
+seurustella yhtä vapaasti, kuin heidän muulloinkin oli tapana.
+Luostarinjohtaja, joka odottaen hallitsijaa oli valvonut edellisen
+yön, oli aamulla Aleksanterin saapuessa ollut nukkumassa. Keisari,
+joka oli odottanut, että luostarinjohtaja olisi vastaanottanut
+hänet, oli kysynyt, eikö luostarilla ollutkaan johtajaa. -- Hän oli
+ollut luostarissa pari vuorokautta ja oli "ottanut osaa luostarin
+köyhyyteen ja liturgiaan", kuten kiveen hakattu kirjoitus sanoi.
+Aleksanteri oli vielä kuolinvuoteellaan osottanut suurta suosiotansa
+Valamoa kohtaan, sillä hän oli määrännyt sen patjan, jolla hänen
+kuoleva päänsä lepäsi, Valamossa säilytettäväksi. Mitä suuriruhtinas
+Mikaelin käyntiin tulee, en saanut kuulla mitään enempää, kuin että
+hän Pietarista oli saapunut Valamoon ja muutaman päivän siellä
+oltuaan palannut Pietariin. Päivä oli kulunut puolisesta ohi, kun
+olin saanut katselleeksi näitä muistopatsaita sekä vilahdukselta
+silmäilleeksi muita merkillisyyksiä. Uni, joka minun edellisenä
+yönä oli täytynyt vaihtaa soutamiseen, näytti nyt tahtovan kostaa
+sitä välinpitämättömyyttä, jota siihen asti olin sille osottanut.
+Kohta muistuivat mieleeni munkin sanat, joka kertoi olevan tapana
+luostarissa levätä aamiaisen jälkeen. Läksin siis etsimään sitä
+huonetta, jonka taloudenhoitaja oli määrännyt majakseni. Mutta
+monien käytävien, porstuoiden ja portaiden eksyttämänä en mitenkään
+voinut sitä löytää, koska en tullessani tarkemmin ollut kiinnittänyt
+huomiotani siihen. Katsoin sisään muutamiin huoneisiin, joita luulin
+minulle määrätyksi, mutta huomasin heti erehtyneeni, koska niissä
+jo asui muita. Viimein muuan luostariveli huomasi pulani ja kysyi,
+etsinkö huonettani. Vastasin myöntävästi, jonka jälkeen hän sangen
+hyväntahtoisesti heti johti minut sinne. Huoneessani paneuduin
+pitkäkseni matrassille, joka tähän tarpeeseen oli sijoitettu
+sinne, kuten kaikkiin muihinkin huoneisiin, ja joka oli pantu
+kolmen kyynärän pituiselle tuolille. Täällä ei ollenkaan käytetä
+peitteitä, vaan ne, jotka sitä haluavat, voivat peittää itsensä
+omilla vaatteillaan. Matrassi oli verhottu pumpulikankaalla, mutta
+en voi sanoa, millä se oli täytetty; luultavasti sen sisällä ei
+kuitenkaan ollut sen arvokkaampaa tavaraa kuin olkia tai heiniä. Tämä
+matrassi sekä pieni päänalus samaa tekoa muodostivat koko vuoteen.
+Pari tuntia nukuttuani heräsin ja läksin taas ulos. Iltapäivän
+jumalanpalvelus oli nyt alkanut ja minä menin kirkkoon. Ihmetykseni
+ei ollut vähäinen, kun näin kaiken täällä äkkiä eteen aukeavan
+komeuden. Seinät olivat kauttaaltaan taulujen peittämät, joilla oli
+kullatut ja hopeoidut kehykset. Samoin olivat pylväät ja kaarikatto
+hopeoidut ja kullatut. Siellä täällä kimmelteli jalokiviä kulta- ja
+hopeakiinnoksissa. Minne vaan silmänsä käänsi, näki pelkkää kultaa ja
+hopeaa sekä mainitut maalaukset, jotka kuvasivat tapahtumia vanhasta
+ja uudesta testamentista sekä esittivät kuuluisien pyhimysten y.m.
+kuvia. Luostarin perustajia Sergiusta ja Hermannia on erityisesti
+muistettu. Milloin näkee heidän kiviliuskalla purjehtivan Valamon
+aalloilla, milloin paraillaan perustavan luostaria, milloin taas
+toimittavan jumalanpalvelusta ja jakavan siunauksia ympärillensä.
+Mutta tässä minun tulee vähän munkkien tiedonantojen mukaan kertoa
+heistä. Sergius ja Herman olivat, syystä, jota en tiedä, lähteneet
+liikkeelle Laatokan itäiseltä rannalta seisten irtonaisella
+kivipaadella, joka aalloilla kelluen oli kantanut heidät Valamon
+rannalle. Tuntuu siltä kuin joku vihollisten äkillinen tulo olisi
+karkoittanut heidät mannermaalta, ja että heidän paetessaan oli
+täytynyt käyttää moista alusta. Olkoon tämän asian laita miten
+tahansa, kävi, kuten sanottiin, että he pelastuivat Valamoon. Täällä
+he olivat herättäneet toisten huomion sekä monilla tekemillään
+ihmeillä, joista he useisiin heitä kuvaaviin maalauksiin ovat saaneet
+nimen "ihmeidentekijät", että myös vakavalla jumalisuudellaan.
+Joukko hurskaita ihmisiä kävi heidän luonansa, ja useita oli, jotka
+päättivät hylätä kotiseutunsa ja heidän tykönänsä ansaita taivaan
+valtakunnan. Tämä oli luostarin alku. Jo itse perustajat toimivat
+silloin melkoisesti, antoivat sille sääntöjä ja määräyksiä, joita
+muiden luultavasti myöhemmin syntyneiden ohella vielä noudatetaan.
+Nämä Sergius ja Herman ovat monessa paikassa kuvattuina. Heidän
+kuvansa lepäävät hopeakirstussa, joka on asetettu kuoriin, minne
+pääsee kulkemalla luostarin suurimman kirkon läpi. Toinnuttuani ensi
+hämmästyksestä, jonka kirkon loisto oli minussa herättänyt, jäin
+vielä joksikin aikaa jumalanpalvelusta seuraamaan; se oli jotenkin
+samanlainen kuin mitä näkee kaikkialla venäläis-kreikkalaisissa
+kirkoissa. Sitten poistuin kirkosta, ja koska kuulin kerrottavan,
+että eräällä saarella oli vielä toinen luostari, kysyin sinne
+vievää tietä. Muuan työmies näytti minulle polun, joka kiemurteli
+niittyjen ja metsien halki järven muodostaman lahden rantaa pitkin.
+Kuljin sitä pitkin ja tulin noin virstan matkan jälkeen purolle,
+jonka yli oli rakennettu silta. Jo aikaisemmin oli suloinen ja
+rehevä kasvullisuus, jota maa täällä kaikkialla tuottaa, minut
+ihastuttanut. Suuresti ihmettelin, että tällä pienellä saarella
+tapasin puronkin. Menin sillan yli ja kuljin vielä pari virstaa, kun
+toinen luostari äkkiä esiintyi katseilleni juuri, kun olin keskellä
+suurta metsää ja luullen eksyneeni olin kääntymäisilläni takaisin.
+Menin sisälle kirkkoon, jossa paraillaan pidettiin jumalanpalvelusta.
+Tämän luostarin rakennusta ei mitenkään voinut verrata suurempaan
+luostariin, kuten myös tämän luostarin munkkien luku oli varsin
+vähäinen edelliseen nähden. Seisottuani täällä hetken, istuuduin
+ovenviereisen seinän luona olevalle rahille. Mutta kauan en saanut
+istua rauhassa ennenkuin eräs munkeista jotenkin ankaralla äänellä
+huusi minulle "stoite" (s.o. nouskaa seisomaan). Katsoin parhaaksi
+totella häntä ja nousin seisomaan. Kohta senjälkeen menin takaisin
+suurempaan luostariin, jossa jo oli alettu iltajumalanpalvelus. Tätä
+kesti myöhäiseen yöhön. Seuraavana aamuna en herännyt ennenkuin kello
+6. Kysyin eräältä henkilöltä, jonka tapasin, oliko jumalanpalvelus
+jo alkanut. Hän alkoi nauraa ja vastasi, että se joka aamu alkaa
+kello 2 ja että se nyt pian oli loppuva. Menin kuitenkin kirkkoon
+edes nähdäkseni aamu-jumalanpalveluksen loppua. Se loppuu joka päivä
+kello 7, jolloin munkit alkavat teenjuontinsa, jota kestää tunnin
+ajan; senjälkeen mennään taas kirkkoon. Minä puolestani olisin
+nyt kernaasti palannut mannermaalle, mutta tilaisuutta siihen ei
+tarjoutunut. Viereisessä huoneessa näin olevan herrasväkeä, jota en
+edellisenä päivänä ollut nähnyt. Nämä henkilöt olivat yöllä saapuneet
+luostarinpurressa Pietarista ollakseen läsnä Pietarin-juhlassa,
+joka oli vietettävä seuraavana perjantaina. -- Kuljin ajan kuluksi
+milloin sinne milloin tänne, sillä aika tuntui joka hetkellä
+käyvän pitemmäksi. Milloin kiipesin ylös kellotapuliin, josta taas
+tulin alas; milloin menin metsään, kävelin puutarhoissa (nämä
+todistivat hyvää hoitoa; omenapuut viihtyivät hyvin, istutettuina
+eri pengerryksille), toiste taas viljavainioilla. Satamarantaa ja
+purjeveneitä kävin usein katsomassa päästäkseni ensimäisessä matkaan
+lähtevässä veneessä mannermaalle, kulkipa se sitten mihin rantaan
+tahansa. Kellotapulissa laskin olevan 17 kelloa, jotka melkein kaikki
+olivat eri kokoa. Suurin niistä oli runsaasti puolitoista syltä
+läpimitaltaan suusta. Mutta oli joukossa toisia hyvinkin pieniä.
+Kun nämä kaikki samalla kertaa joutuvat liikkeeseen, ajattelin
+itsekseni, kuten sanottiin olevan tavallista suurempina juhlapäivinä,
+niin mikähän soitto siitä syntyykään! Venäläisten kellonsoittajien
+täytyy olla hyvin harjaantuneita taidossaan voidakseen säännöllisessä
+tahdissa soittaa noita monia kelloja yhtä haavaa.
+
+Saarella kuuluvat käärmeet lisääntyneen uskomattomasti; ne näet
+ovat täällä rauhoitettuja, koska ei koko saarella saa tappaa yhtään
+elävää olentoa. Minut ne kuitenkin jättivät rauhaan. Paneuduin
+nukkumaan nurmikolle, tosin niitä peläten, vaikka minulla oli
+hallussani koko Karjalan loihtutaito, jonka avulla ne voi huumata tai
+tehdä niiden pureman tehottomaksi tai niiden myrkyn vaarattomaksi.
+Kerran menin läheiselle mäelle ja rupesin piirustamaan luostaria
+paperille, mutta tottumaton piirustaja kun olin, ei siitä tahtonut
+tulla mitään. Kyllästyin siihenkin, kuljin hyvän matkan eteenpäin
+metsään, heittäydyin loikomaan nurmikolle, otin esille kirjan,
+jonka sattumalta Sortavalassa olin unhottanut taskuuni ja aloin
+lukea. Aurinko oli korkealla ja sen säteiden synnyttämä kuumuus oli
+melkein tuskastuttava. Hain itselleni toisen paikan puun siimeksessä
+ja nukuin siihen pian. En tiedä, kauanko olin nukkunut, kun minut
+herätti muuan ohikulkeva henkilö, sanoen minulle venäjäksi jotakin,
+jota en kuitenkaan ymmärtänyt. Käännyin toiselle kyljelle ja nukuin
+miehen mentyä uudelleen. Taas herättyäni menin luostariin, ja koska
+paraillaan pidettiin jumalanpalvelusta, astuin sisälle kirkkoon.
+Paitsi sitä, mitä jo ennen olin kirkossa nähnyt, huomasin siellä
+muutamia yöllä saapuneita pietarilaisia. He ristivät ahkerasti
+rintojaan, kumartuivat syvään ja heittäysivät joskus alas silmilleen
+lattiaa suutelemaan. Eivätpä edes naisetkaan mitä kalleimmissa
+hameissaan karttaneet tomua ja likaa, jota oli jäänyt permannolle
+kirkossa kävijäin jaloista. Huolimatta upeista silkkihameistaan,
+he usein kumartuivat maahan asti ja suutelivat hartaina lattiaa.
+Tavattoman kaunis nuori nainen, joka seisoi vanhemman naisen,
+luullakseni äitinsä vieressä, oli matkan päässä minusta. Hänen
+uuttera ristielemisensä olisi varmaankin herättänyt huomioni,
+ellei hänen nuoruutensa ja kauneutensa jo aikaisemmin olisi sitä
+tehnyt. Hänen suudellessaan maata, minä ajattelin, eivätköhän
+nämä ruusunpunaiset huulet joskus ole levänneet nuoren rakastavan
+huulilla. Mutta hartaus, joka ympäröivien esineiden komeuden
+kohottamana oli painanut leimansa hänen otsaansa, karkotti heti
+sielustani kaikki maalliset ajatukset. Tällä kertaa olin entistä
+kauemmin jumalanpalveluksessa läsnä. Tähän asti olin sekä
+tällä kerralla kuten edellisilläkin seisonut siellä jotenkin
+huomaamattomana, mutta sattuma käänsi nyt äkkiä kaikkien
+ympärilläolevien katseet minuun. Kun pappi messusi jotakin, jota
+minä en ymmärtänyt, kumartuivat kaikki yhdellä haavaa lattiaan asti.
+Olin hetken ajan kahden vaiheilla, mitä minun tuli tehdä, pitikö
+noudattaa toisten esimerkkiä vai edelleen jäädä seisomaan. Valitsin
+jälkimäisen, koska en huomannut mitään syytä edelliseen. Yksin olin
+pystyssä tässä suurilukuisessa joukossa kuni puu, jonka talonpoika
+joskus säästää, hakatessaan metsät kaskeksi. Kernaasti olisin mennyt
+ulos, jotta en olisi ollut täällä "Saulina profeettain joukossa",
+mutta tämäkin oli mahdotonta, sillä paikka minusta alkaen ovelle
+saakka oli täynnä ihmisiä, kaikki maahan asti kumartuneina lattialla.
+Minun täytyi siis seisoa paikallani kunnes ympärillä olevat nousivat
+ylös. Kaikki katsoivat nyt yhtä haavaa minuun, mutta siinä olikin
+kaikki. Kotvan kuluttua menin kirkosta tiedustelemaan tilaisuutta
+päästäkseni pois saarelta. Mutta eipä sitä vielä tarjoutunut.
+Muuan Sortavalan pitäjän talonpoika, joka muutaman päivän oli
+loikonut sairaana, lupasi sitten seuraavana päivänä ottavansa
+minut veneeseensä. Varotin häntä toistamiseen ilmoittamaan minulle
+milloin hän lähtee, vaikka se tapahtuisi kuinkakin aikaisin; sitten
+palasin luostariin. Ollakseni milloin tahansa valmis lähtemään,
+menin heti taloudenhoitajan luo häntä kiittämään. Puhuttelin häntä
+latinaksi. Hän ei näyttänyt olevan oikein perehtynyt siihen, jonka
+vuoksi hän vieressä seisovalle munkille sanoi jotakin. Tämä kysyi
+minulta saksaksi, mitä halusin. Vastasin vaan tahtovani kiittää
+taloudenhoitajaa hänen minulle osottamastaan hyvyydestä, ja munkki
+tulkitsi tämän hänelle. Taloudenhoitaja pyysi häntä toivottamaan
+minulle onnea matkalle, ja sitten minä sanoin hyvästi. Sinä iltana,
+kun kävelin edes takaisin ja kävin useita huoneita katselemassa,
+tulin sattumalta erään suomalaisen räätälin huoneeseen; hän
+osasi useita uudempia runoja, jotka panin kirjaan. En vielä ollut
+lopettanut kirjoittamistani, kun muuan mies noin 10:n aikaan
+illalla tuli kertomaan, että talonpoika oli päättänyt lähteä
+jo sinä iltana. Heti riensin talonpojan luo, ja sitten läksimme
+soutamaan noin kello 1/2 11 illalla. Meitä oli kuusi henkeä, jotka
+astuimme vallan liian pieneen veneeseen, tavalliseen pienenlaiseen
+kalaveneeseen. Kysyin talonpojalta, kuinka hän saattoi uskoa
+itsensä ja mukaansa ottamat henkilöt niin mitättömän aluksen varaan.
+"Jos järvi pysyy tyynenä", hän sanoi, "ei meillä ole mitään vaaraa,
+muuten Jumala saa auttaa meidät perille, kuten hän usein ennenkin
+on tehnyt." Sittemmin jälkimäinen tulikin kysymykseen. Soutaessamme
+parin virstan matkan pitkin Valamon rantaa sumu, jota lähtiessämme
+ei nähnyt ollenkaan, lisääntyi huomattavasti. Hetken neuvoteltuamme
+keskenämme päätimme ensiksi yhä edelleen jatkaa soutamistamme. Pian
+huomasimme kuitenkin tarpeelliseksi ajoissa palata Valamon rantaan,
+koska sumu yhä sakenemistaan sakeni, niin ettemme voineet nähdä
+monta kyynärää eteemme. Pitkänluisu kalliopaasi lähellä rantaa oli
+vuoteenamme. Yön viileys häiritsi unta, ja lukematon hyttysparvi
+vielä lisäsi tätä pahaa. Poistaaksemme nämä molemmat yölepomme
+esteet, menimme ylös metsään, kokosimme joutuisasti kuivia kaatuneita
+puita ja viritimme hyvän valkean, jonka ympärille asetuimme. Tuli
+kyllä pitikin toisen kyljen lämpimänä, mutta hyttyset pysyivät
+yksipintaisesti kauan ympärillämme. Siirryin niin lähelle tulta
+kuin suinkin saatoin tehdä, jos mielin olla polttamatta itseäni.
+Siihen nukuin viimein, enkä herännyt ennenkuin kova, vasemmassa
+polvessa tuntuva pisto äkkiä minut havautti. Löin siihen kohtaan
+kiivaasti, arvellen että hyttyset, joiden luulin olevan syynä tähän,
+joko poistuisivat tai kuolisivat lyönnistä. Mutta tämä hyttynen
+oli tavallista pahempaa lajia, se näet oli pieni hehkuva hiili,
+joka oli räiskähtänyt ulos tulesta ja polttanut melkoisen reiän
+alusvaatteisiini. Sumu ei vielä ollut ollenkaan harventunut, vaan
+pikemmin lisääntynyt. Meidän täytyi siis vielä odottaa, vaikka se
+olikin tukalaa, etenkin kun nyt sade tuli edellisen pahan lisäksi.
+Minä kuitenkin keksin keinon, joka suojeli minua sekä sateelta
+ja hyttysiltä että osaksi myös kylmältä. Kääriydyin purjeeseen,
+vaivuin taas pian uneen ja nukuin kalliolla monta tuntia. Noin 6:n
+aikaan aamulla ryömin taas esiin kapaloistani, mutta sumua oli
+yhä vielä kuten ennenkin. Odotimme vielä monta tuntia, mutta ei
+sen parempia kotimatkan toiveita ilmautunut. Jopa muutamat sitten
+neuvoivat, että olisimme palanneet luostariin ja muut näyttivät
+siihen suostuvan. Koska minulla oli syytä uskoa että he, jos
+olisivat palanneet, olisivat jääneet koko päiväksi luostariin, koetin
+kaikin tavoin taivuttaa heitä siitä aikeesta luopumaan. Vihdoinkin
+yhdeksän aikaan aurinko pilkoitti esiin sakeasta sumusta. Tämä
+antoi meille toivoa sumun pikaisesta haihtumisesta, jonka vuoksi
+yksimielisesti päätimme lähteä rannasta ja vastaiseksi pitää aurinkoa
+kompassinamme. Mutta emme olleet soutaneet puolta peninkulmaa
+pitemmälle, kun pilvet taas peittivät auringon. Nyt olimme aavalla
+vedellä näkemättä monta kyynärää eteemme ja melkein neuvottomina
+siitä, mitä oli tekeminen. Minä kehotin perämiestä ohjaamaan venettä
+samaan suuntaan aaltoihin nähden, kuin se oli kulkenut auringon
+ollessa näkyvissä. Näin hän teki, ja me soudimme entistä enemmän
+ponnistaen, sillä pelkäsimme, että ukkonen, joka kuului kaukana,
+helposti olisi saattanut nostaa myrskyn, ja että tämä olisi tehnyt
+lopun koko matkastamme. On tunnettu asia, että tuuli ukonilmalla on
+tiheämpien muutosten alaisena kuin tavallisesti, emmekä me siis
+varmasti enää voineet luottaa edes aaltojen suuntaan, tuohon
+seikkailurikkaan matkamme ainoaan johtotähteen. Mutta koska meillä
+ei ollut muuta, tyydyimme seuraamaan tätäkin opasta, kunnes senkin
+menetimme ja järvi oli vallan tyynenä. Nyt huomasimme soutamisen
+turhaksi, luovuimme airoista ja odotimme kärsimättöminä kunnes
+joko aurinko taas oli näyttäytyvä tai sumu häviävä, sillä joskin
+tuuli nyt uudelleen olisi ruvennut nostamaan aaltoja, olisi se ollut
+epäluotettavampi. Emme näet voineet ajatella muuta kuin että se
+tyvenen aikana oli muuttuva. Vähäisen ajan kuluttua alkoi sataa ja
+tuuli puhalsi kovemmin kuin ennen sadetta; kuitenkaan ei myrskynnyt.
+Jos kohta olimme epävarmat siitä, oliko tuuli vielä sama kuin edellä,
+käänsimme veneen siihen nähden samaan suuntaan kuin äsken ja
+levitimme purjeen. Perämies arveli, että saattoi olla yhdentekevää
+minne jouduimme, ja että ainakin oli parempi, ettemme aavalla
+ulapalla odottaneet myrskyä, joka varmaankin olisi tuottanut meille
+tuhon. Purjehdimme kauan puolella laitatuulella ja huomasimme viimein
+iloiten, että sumu oli vähenemässä. Kohta senjälkeen näimme maan
+haamoittavan vähän matkan päässä. Ohjasimme veneen sinne ja nousimme
+iloisina maihin. Muuan miehistä sanoi, että se oli Haapasaari,
+mutta toiset purskahtivat remakkaan nauruun tämän kuullessaan.
+Kysyin syytä heidän nauruunsa, jolloin he sanoivat, että olisi ollut
+ihme, jos olisimme Haapasaarella, joka oli vallan lähellä heidän
+kotiaan ja siis oikean suunnan varressa. Kauan seisoimme siinä, ja
+talonpojat tuumivat, mitä maata se mahtoi olla. Muutamat luulivat
+sitä Impilahteen kuuluvaksi niemeksi, toiset taas arvelivat toista.
+Toiset sanoivat tuntevansa sen ja sen vuoren ja toiset mainitsivat
+niiden nimet. Koska he kaikki tottuneina kalastajina tunsivat oman
+saaristonsa saaret, niemet ja lahdet, ihmettelin, että he niin
+kauan seisoivat siinä tuntematta paikkaa. Kaikki mainitsivat eri
+paikkoja, joiksi luulivat tätä maata, ja sen olisi pitänyt olla
+ainakin peninkulman verta syrjässä meidän oikeasta suunnastamme,
+voidakseen saavuttaa uskottavaisuutta toisissa. Viimein miehet
+menivät kauemmaksi saaren ylängölle sitä lähemmin tarkastamaan.
+Kukin palasi taholtaan ja vakuutti, että oltiin Haapasaarella, jota
+nyt enää eivät voineet epäilläkkään seutua lähemmin tutkittuaan.
+Talonpoikien ilo ei ollut kuvattavissa, enkä tiedä, mitä tekivät
+enemmän, iloitsivatko vai ihmettelivät, että sattuma näin
+onnellisesti vei meidät perille. Meillä oli jäljellä soudettavana
+vaan lyhyt matka, kunnes tulimme mannermaalle. Erosin perille
+tultuamme seuralaisistani, lukuunottamatta erästä, joka seurasi minua
+hyvän matkaa melkein Otsioisten kylään, joka on maantien varrella
+3/4 peninkulman matkan päässä Sortavalan kaupungista. Täältä kävelin
+vielä samana iltapäivänä Sortavalaan. Kantaen kädessäni suurehkoa
+mansikkatuokkosta, jonka olin muutamasta kolikosta ostanut
+paimentytöltä, tulin sisälle kaupunkiin vähää ennen auringonlaskua.
+Seuraavana päivänä kirjoittelin kirjeitä ja sen jälkeisenä olin
+valmis lähtemään kaupungista. Paria päivää myöhemmin sattuville
+markkinoille en tahtonut jäädä, osaksi, koska jo ennen niitä olin
+saanut kaikki mitä tarvitsin, osaksi, koska asuntoni vuokra ja muut
+kulunkini niiden aikana olisivat melkoisesti lisääntyneet. Juuri
+kun aioin kiinnittää laukun selkääni, astui mieshenkilö kievarin
+saliin; katsahdin häneen muistamatta, mistä hän oli kotoisin ja
+mikä hänen nimensä oli. Viimein kysyin kievarinisännältä hänen
+nimeään, ja hämmästyin aika lailla, kun kuulin hänen mainitsevan
+luutnantti Fryxell'iä. Olin edellisenä keväänä tavannut hänet hänen
+asuinkaupungissaan Hämeenlinnassa. Oli koko hauskaa nähdä täällä
+hänet jälleen. Hetken kuluttua läksin kuitenkin kaupungista,
+kuten olin päättänyt. Muuan Pälkjärveltä kotoisin oleva talonpoika,
+jonka vähää ennen olin tavannut apteekissa, lupasi kyydittää minut
+kotiseudulleen saakka. Hän odotti jo minua pihassa, ja viipymättä
+istuimme kääseihin. Tiellä kohtasimme paljon markkinoille matkustavaa
+väkeä. Hyvin monella oli suuret voitynnyrit rattaillaan. Etenkin
+kaikki ilomantsilaiset kuljettivat voita markkinoille. Ruskealaan
+pysähdyimme hevosta syöttämään. Suuri joukko markkinaväkeä oli myös
+samassa tarkoituksessa pysähtynyt sinne. Useat kiteeläiset, jotka
+olivat tavanneet minut Potoskavaaran häissä ja jotka nyt tunsivat
+minut, tervehtivät minua. Muiden muassa näin täällä talollisen
+Halttusen Ruppovaaralta; hän oli sen Olli Halttusen veljenpoika,
+josta aikaisemmin olen kertonut. Hän oli äsken parantunut ja oli
+matkalla markkinoille. Hän kysyi, oliko minulla vielä tallella sama
+pilli (huilu), jonka hän minulla näki ollessani yötä hänen luonaan.
+Vastasin, että se kyllä oli taskussa, mutta etten nyt mielelläni
+soittanut sitä näin suuren kansanjoukon edessä. Hän vakuutti minulle,
+että täällä helposti saatoin ansaita melkoisesti rahoja, jos vaan
+puhaltaisin huiluani, vaikkapa kukin antaisi vaan kolme kopeekkaa.
+Kiitin häntä hänen hyväntahtoisesta ehdotuksestaan ja tuumin
+miten vielä perustelisin estelyäni, kun kyyditsijäni vapautti minut
+siitä ilmoittamalla, että hevonen jo kyllä oli syönyt tarpeeksi, ja
+että meidän jo täytyi lähteä matkaan, jos mielimme ehtiä perille
+Pälkjärvelle. Sanoin hyvästi Halttuselle, istuin kääseihin ja
+läksin matkaan. Noin 10:n aikaan tulimme tienristeykseen, missä
+hänen tiensä erosi maantieltä. Maksoin talonpojalle viiden
+peninkulman matkasta ruplan ja 50 kopeekkaa; sitten nousin pois
+kääseistä, ja hän ajoi toista tietä kotia. Oli jo jotenkin myöhä
+illalla, kun saavuin Pälkjärven kirkolle, jonka vuoksi en tahtonut
+poiketa pappilaan enkä muihin lähelläoleviin herrasperheisiin, vaan
+astuin yhä edelleen vielä muutaman neljännespeninkulman matkan.
+Yön lepäsin metsässä laukku päänalaisena ja kuusenhavuja allani sekä
+peitteenäni. Mutta vaikka miten olisi peittänyt itseään niillä, oli
+vaikeata päästä rauhaan hyttysiltä. Panin piippuuni ja sytytin sen
+sekä ladoin uudelleen kuusenoksat päälleni. Savu piti nyt hyttysiä
+matkan päässä, vaivuin uneen ja nukuin sangen levollisesti kunnes
+joku aamulla rupesi penkaamaan havuläjääni. Nousin ylös vartijoitani
+katselemaan. Karjalauma, joka sattumalta oli tullut paikalle,
+seisoi ympärilläni tuijottaen minuun, ikäänkuin olisi tahtonut
+hyökätä kimppuuni. Mutta minun kohotessani pystyyn se pelästyi
+ja pötki pakoon. Aurinko oli jo korkealla taivaalla, ja minä aloin
+kulkea eteenpäin. Vielä tänäkin päivänä kohtasin markkinoille
+matkustavia talonpoikia. Monissa ruohoisissa paikoin he olivat riisuneet
+hevosensa ja päästäneet ne ruokailemaan, sillä välin kuin itse loikoivat
+valkean ympärillä. Kysyin, oliko heillä ollut tapana matkoilleen
+ottaa mukaansa rehua hevosta varten. He vastasivat siihen kieltävästi
+ja tuumivat, että se olisi suurinta hulluutta, koska ruohoa
+tapaa kaikkialta tien vierestä. "Entä kaupungissa?" -- "Se, joka
+aikoo viipyä kauemmin kaupungissa, niittää viimeisestä syöttöpaikasta
+riittävän määrän ruohoa ja vie sen rattaillaan kaupunkiin." -- "Entä
+jos hevosenne karkaisivat syödessään noin itsekseen valtoimina
+metsässä?" -- "Siihen ne ovat liian viisaat ja ovat olleet pienistä
+varsoista, kun ne emänsä perässä ensi kerran juoksivat irrallaan
+matkalla." Minulla ei ollut enempää heiltä kysyttävää. Muutamat,
+joilta kysyin osasivatko runoja, pyysivät minua käymään luonansa
+kotonaan kulkiessani niiden pitäjien läpi, joissa he asuivat; sen
+lisäksi he neuvoivat minulle useita tuttuja runoniekkojaan. Tein
+sen huomion, ettei yksikään näistä talonpojista ollut juovuksissa.
+Hiljaa he kulkivat tietänsä edelleen, meluamatta ja huutamatta niin
+kuin useissa paikoin muualla, etenkin rannikkoväestön ja hämäläisten
+kesken, on tavallista: Täten tämä päivä kului sangen miellyttävästi.
+Mansikat olivat nyt täysin kypsyneet, jonka vuoksi usein poikkesin
+tieltä niitä syömään. Tohmajärvellä söin samana päivänä ensi kerran
+mesimarjoja, joita siellä täällä tien varsilla kasvoi runsaasti,
+kuten myös suomuuramia, jotka löysin maantien viereisiltä soilta.
+Iltapäivällä tulin Vatalan kievariin, jonne päätin jäädä pariksi
+päiväksi, sillä näin, että heillä oli kaunis kamari, joka Karjalan
+rahvaalta jopa kestikievareistakin useimmiten puuttuu. Emäntä,
+joka oli vanhanpuoleinen, oli melkein yksin kotona, kun hänen
+miehensä oli lähtenyt markkinoille. Hän näytti ensin olevan hieman
+epäluuloinen minun suhteeni; kuitenkaan hän ei tehnyt mitään
+esteitä, kun pyysin saada jäädä yöksi heidän vierashuoneeseensa.
+Istuuduin kirjoittamaan iltaan asti, myöskin seuraavan päivän
+käytin kirjoittamiseen. Emäntä, kun näki minun niin uutterasti
+kirjoittavan, kysyi mitä kirjoittelin. Vastasin hänelle kirjottavani
+muistiin kaikenlaista, mitä täällä Karjalassa olin nähnyt, voidakseni
+sitten kotiseudullani siitä kertoa. "Ehkäpä panette kirjaan tämänkin,
+minkä nyt kanssanne puhun", virkkoi emäntä. Jotta hän ei suotta
+olisi tullut varovaiseksi minun suhteeni, vastasin kernaimmiten
+panevani kirjaan vanhoja runoja ja lauluja ja kysyin, osasiko hän
+niitä. Häh vastasi lapsuudessaan kyllä niitä osanneensa paljonkin,
+mutta nyt jo enimmäkseen unhottaneensa ne. Näytin nyt hänelle kaikki
+ennen kirjoittamani runot ja kerroin laajasta jalkamatkastani. Sen
+ohella luin hänelle useita sellaisia laulurunoja, joita Karjalan
+naiset etupäässä laulavat. Useat hän sanoi ennen osanneensa ja
+toisia kuullessaan hän huomautti, että hänen äitinsä tai tätinsä oli
+laulanut samoja lauluja vähän toisin. On omituista nähdä, kuinka
+tenhoavasti vanhat laulut vielä usein vaikuttavat suomalaisiin
+mieliin. Useissa paikoin olen huomannut, miten ne, jotka niitä ovat
+laulaneet tai jotka ovat kuulleet muiden niitä laulavan, omituisella
+tavalla ovat niistä heltyneet. Yhden ainoan runopätkän kuultuaan he
+usein muuttuvat minulle tuttavallisemmiksi kuin kuultuaan pitkiä
+kertomuksia asioista, joiden olen luullut enemmän huvittavan heitä.
+Emäntä tuli myös yhä avomielisemmäksi minua kohtaan ja kertoi
+minulle elämänsä tapauksia. Hänen ensimäinen miehensä oli jättänyt
+hänet jälkeensä ilman perillisiä. Nykyisen miehensä kanssa hän
+oli omituisella tavalla joutunut naimisiin. Tämä mies oli ennen
+asunut lähellä heitä ja oli entisen isännän kuoltua jonkun aikaa
+tehnyt talon työt ja hoitanut sen asioita. Kun hän sitten ilmaisi
+aikomuksensa naida emäntälesken, oli tämä huomauttanut hänelle,
+kuinka epäsuhtainen sellainen aviopari olisi ja kertoi sanoneensa:
+"Saattaisinpa varsin hyvin ikäni puolesta olla äitisi, kuinka siis
+voit naida niin vanhan naisen ja sittemmin naituasi tyytyväisenä
+elää niin vanhan vaimon kanssa! Ei toki, hae itsellesi vaimo mielesi
+mukaan muualta, talon saat kuitenkin minun kuoltuani. Minä en
+enää ole naimahaluinen, vaan voin varsin hyvin olla lopun ikääni
+naimatonna." Mies tai oikeammin silloin 18-20 vuoden ikäinen
+poika ei kuitenkaan tämän johdosta luopunut aikeestaan, vaan oli
+vakuuttanut, ettei hän mistään voinut saada parempaa vaimoa, ja
+niin oli kosiminen ratkaistu. Kysyttyäni, miten hän oli tyytyväinen
+nuoreen mieheensä, hän vastasi eläneensä hänen kanssaan hyvin
+onnellisena ne vuodet, jotka olivat olleet naimisissa. Huolimatta
+tästä emännän suuresta avomielisyydestä hän taisi kuitenkin joskus
+olla huolissaan siitä, kuka minä olin sekä siitä, mitä alituinen
+kirjoittamiseni merkitsi. Hän ei kuitenkaan koskaan lähempää
+tiedustellut sitä minulta, eikä hän myöskään suorastaan tahtonut
+kysyä, oliko minulla matkapassia vai ei. Kuitenkin hän kautta rantain
+ilmaisi minulle halunsa saada se tietää. Tämä kävi selville, kun
+hän kerran kysyi minulta, enkö koko matkallani ollut joutunut
+tekemisiin ilkeiden ihmisten kanssa. Vastasin, että jos sellaisia
+olisi ollut, niin he kyllä olisivat varoneet minua, kun olisivat
+nähneet, että minulla oli pyssy. "Enpä tarkoita varkaita ja rosvoja",
+sanoi hän, "sillä niitä ei Jumalan kiitos ollenkaan ole tarvinnut
+pelätä meidän tienoillamme; vaan ajattelin, eiköhän rahvas, jonka
+luona olette käynyt, joskus ole epäillyt teitä joksikin toiseksi ja
+tuottanut teille kaikenlaisia hankaluuksia?" Tajusin helposti hänen
+ajatuksensa ja vapautin hänet huolistaan minun suhteeni noutamalla
+passini ja huomauttamalla, että se minua näissä asioissa suojeli. Nyt
+hän tuli vielä tyytyväisemmäksi ja pyysi minua vaan jäämään heille
+niin kauaksi, kuin työtäni kesti. Jäinkin sinne seuraavaan päivään
+asti. Seuraavana aamupäivänä sattui rovasti Vallenius matkustamaan
+Kiihtelysvaaran kappeliin. Hänen tiensä kulki tästä ohi, jonka vuoksi
+hän poikkesi kievariin. Hän tunsi minut ja viipyi siellä jonkun
+aikaa kysellen retkiäni, mitä olin tehnyt Jouhkolasta erottuani.
+Hänen lähdettyään matkaan, emäntä tuli luokseni ja näytti siltä kuin
+hän olisi tahtonut kertoa minulle jotakin hyvin tärkeätä. "Niin
+vähän ihminen täällä tietää!" hän virkkoi kaikkein ensiksi. "No,
+mitä teille nyt on mahtanut tapahtua?" -- "Eipä mitään", hän vastasi,
+"mutta tehän olette maisteri, ja minä luulin teitä vaan talonpojan
+pojaksi, kuten itse sanoitte." Vastasin, että olinkin talonpojan
+poika, kuten olin hänelle sanonutkin, ja kysyin, mistä hän nyt
+oli saanut tietää, että olin maisteri. "Kuulin kyllä", hän vastasi,
+"että rovasti teitä siksi kutsui, vaikken ymmärräkkään ruotsia."
+Jos olisin kauemmin tullut viipyneeksi täällä, olisin pikemmin
+menettänyt kuin voittanut tämän emännän mielestä niin tärkeän
+huomion kautta. Sillä sen sijaan, että ennen olin ollut täällä kuin
+kotonani, piti emäntä nyt velvollisuutenaan kohdella minua kuin
+ylhäisempää vierasta ainakin, ja tämä tuottaa aina hankaluuksia
+sekä isännälle että vieraalle. Vähää ennen päivällistä hän kysyi
+minulta, olinko syönyt "Karjalan herkkua". Vastasin, etten ennen
+ollut kuullut edes tätä nimeä ja kysyin, mistä sitä valmistettiin.
+Hän lupasi heti laittaa sitä, niin että saisin syödä. Se ei ollut
+muuta kuin tavallista viilipiimää (kokkelia), johon oli sekoitettu
+rieskamaitoa ja joka tuntui vähän nuoren maidon sekaiselta
+kohopiimältä. Sepä vasta herkkua! taitanet ajatella, hyvä lukijani,
+mutta vakuutan sinulle omasta kokemuksesta, että tämä yksinkertainen
+ruokalaji maistuu sangen hyvältä, kunhan vaan ei syö sitä vatsan
+ollessa täynnä. -- Myöhemmin iltapäivällä läksin täältä ja kuljin
+kokonaista 5/4 peninkulmaa erääseen taloon, johon sitten yövyin.
+Seuraavana aamuna läksin sieltä ja kuljin edelleen pysähtymättä
+pitempää kuin useissa paikoin syömään mansikoita ja maamuuramia.
+Olin jo täten vaeltanut noin kolme peninkulmaa, kun päivällisaikaan
+rupesin lepäämään nurmikolle tien laitaan. Muutamia talonpoikia tuli
+ajaen jäljessäni samaan paikkaan ja he tunsivat minut kohta, sillä
+olivat nähneet minut matkallansa Sortavalaan, josta nyt palasivat.
+Kaupunkiin viemästään voista he olivat saaneet 8 ruplaa puudalta,
+joka hinta heidän mielestään oli vallan liian pieni. Aioin ensin
+heidän rattaillaan ajaa Ilomantsin kirkolle, mutta tultuamme lähelle
+Konnunniemen (Huosiovaaran) kylää, sanottiin minulle, että jos
+tahdoin kirjoittaa muistiin runoja, niin siellä oli muuan talollinen
+Rautiainen, jonka tiedettiin niitä osaavan. Jäin siis pois heidän
+seurastaan ja poikkesin kylään, joka oli virstan päässä maantieltä.
+Oltiin talossa äsken syöty päivällistä. Rautiainen kysyi minulta,
+olinko jo syönyt ja kun siihen vastasin kieltävästi, pyysi hän minua
+istumaan ruualle. Sen jälkeen hän tarjosi minulle kypsiä suomuuramia,
+sellaisia, joita täällä sanotaan "lakoiksi" eroitukseksi vähemmän
+kypsistä ja vielä kovista "muuramista". Hänen kanssaan tyhjensin
+suuren ropeellisen näitä hyvänmakuisia marjoja. Hänen pienelle
+tyttärelleen, joka oli poiminut ne, annoin sitten muutaman lantin,
+jotka minulla sattui olemaan, ja sen jälkeen Rautiainen käski hänen
+tuoda esille vielä toisen ropeen. En kuitenkaan jaksanut syödä
+enempää, vaan kiitin ja käänsin sitten puheeni runoihin. Vaikka
+Rautiainen muuten näyttäysikin anteliaaksi ja vieraanvaraiseksi, ei
+hän kuitenkaan antanut minulle mitään toiveita runojen saannista.
+Hyvin halukkaasti hän kuunteli niitä runoja, jotka hänelle luin,
+mutta hän sanoi aina lopulla: "Onhan teillä kaikki runot ennestään,
+mitä minä enää voin teille antaa?" Lukuunottamatta muutamia
+perin mitättömiä toisintoja, en saanutkaan häneltä mitään. Muutamat
+nuoremmat henkilöt lauloivat kuitenkin minulle pari uudempaa runoa,
+jotka panin kirjaan. Samalla he neuvoivat minut erään Ollukka
+Parvisen luo, jonka sanoivat sekä osaavan muiden sepittämiä runoja
+että itse olevan onnistunut runoniekka. Muutamat nuoremmista
+henkilöistä saattoivat minut Ollukan kotiin. Hän sattui,
+tullessamme itse olemaan pihalla; tervehdin häntä, tietämättä että
+hän juuri oli etsimäni mies, ja menin tupaan. Minua saattaneet
+miehet jäivät jälkeeni pihalle, kuten luulin, kertomaan asiaani.
+Hetken kuluttua hekin tulivat tupaan ja minä kysyin, olivatko nähneet
+Ollukkaa. "Hänhän se oli, jota tervehditte pihalla", sanoivat he,
+"mutta mainittuamme, että te olitte tullut kirjoittamaan hänen
+runojaan, hän juoksi pois, emmekä sen koommin ole häntä nähneet."
+Kysyin, eivätkö olleet nähneet, minnepäin hän oli juossut, ja he
+arvelivat hänen lähteneen vähän matkan päässä olevaan toiseen taloon.
+Menimme sinne häntä etsimään, mutta ei häntä sielläkään näkynyt.
+En kuitenkaan turhaan nähnyt vaivaa, sillä tämän talon emäntä
+lauloi minulle useita vanhoja lauluja, jotka kirjoitin kirjaan
+mikäli hän niistä aina muisti jonkun pätkän. Hänkin virkkoi, minkä
+monet muut ennen olivat sanoneet, etten kahdessa kolmessa päivässä
+olisi voinut kirjoittaa kaikkia niitä runoja, jotka hän tyttönä
+oli osannut. Hän valitti, että muistinsa nyt oli niin heikontunut,
+ettei hän muistanut paljoa niistä. "Kuitenkin muistan vieläkin
+useita", hän jatkoi, "ja saatan itsekseni usein laulella tuntikaudet
+perätysten, paraiten kun olen pahoillani jostakin tai kun mieleni
+muuten on täynnä huolia. Silloin ei minulta suinkaan lauluja puutu,
+eikä minun edes tarvitse niitä tuumia, vaan laulelen monta laulua,
+joita nyt en suinkaan voi muistaa." -- Ollukkaa odotettiin tänne
+illalla, sillä hänen piti seuraavana päivänä ottaa osaa heinäntekoon.
+Hän tulikin viimein myöhään illalla, mutta ei mitenkään suostunut
+laulamaan runoja. Kysymykseeni, miksi hän päivällä oli paennut
+minua, hän ei vastannut mitään, vaan puolusteli itseään ainoastaan
+sillä, että kaikki runot, jotka hän osasi, sekä omat tekemänsä
+että muiden sepittämät, olivat niin huonot, ettei niitä maksanut
+panna kirjaan. Pyytämällä pyydettyäni hän kuitenkin lupasi
+seuraavana aamuna laulaa parhaat runot, jotka osasi. Mutta se, mitä
+olin pelännyt, tapahtuikin, nimittäin että Ollukka jo oli mennyt
+pois ennenkuin heräsin. Emäntä, joka yhä vielä oli kotona, muisteli
+vielä, mitä edellisenä päivänä oli jättänyt lauluistaan laulamatta,
+ja minä toivoin vielä saavani häneltä paljon muita lauluja,
+kun hänen miehensä sekaantui asiaan ja käski emännän laulaa ennemmin
+jonkun jumalisen virren kuin vanhoja "remputuksia". Huoneentaulu
+muistui mieleeni, enkä siis enää tahtonut pyytää emäntää vastoin
+miehensä tahtoa laulamaan minulle laulujansa. Mainitun päivän aamuna,
+nimittäin 14:ntenä, läksin Huosiovaaralta enkä paljoa pysähtynyt
+ennenkuin Koverossa. Olin aikonut pysähtymättä vielä samana
+päivänä kulkea Maukolaan saakka, missä lääninviskaali Falck asui.
+Olin kuullut, että hän oli suuri suomalaisten runojen ystävä.
+Muuan tienristeys Koveron tienoissa eksytti minut. Sen sijaan että
+olisin poikennut oikeanpuoliselle tielle, joka vie Ilomantsin
+kirkolle, menin vasemmanpuolista tietä, joka pian päättyi venäläiseen
+rukoushuoneeseen. Minun täytyi kääntyä takaisin ja poikkesin erääseen
+taloon. Tämän kylän asujamet kuuluvat suureksi osaksi kreikkalaiseen
+uskoon, ja niin oli myös sen talon väen laita, johon tulin. Tytär
+kysyi nähtyänsä huiluni, mikä keppi se oli. Vastasin silloin hänelle,
+että se oli puhallus-soitin ja rupesin samassa todistamaan mitä
+olin sanonut. Hän oli vähällä joutua suunniltaan ihastuksesta ja
+tiesi tuskin, pitikö hänen astua vai tanssia. Lopetettuani pyysin
+häntä vuorostaan laulamaan jotakin minulle. "En enää jouda", hän
+vastasi, "veljeni odottavat minua heinäniityllä, mutta äitini jää
+kotia ja hän osaa kyllä lauluja." Samassa hän otti viikatteensa ja
+meni pois. Kotia jäänyt äiti ei kuitenkaan ollut niin altis tuomaan
+esiin runojaan. "Lauloinpa viimeksi", hän virkkoi, "häissä ja sain
+siellä sukat (tai kintaat; en oikein muista kumman hän sanoi); enkä
+nyt tässä tahdo laulaa ilmaiseksi." Otin esille 5 kopeekan hopearahan
+ja lupasin sen hänelle, jospa hän vaan tahtoi laulaa minulle pari tai
+kolme runoistaan. Nyt hän alkoi ja toisti ne vielä kun aloin panna
+niitä kirjaan. Sitten tahdoin antaa hänelle maksun, mutta hänpä ei
+ottanutkaan vastaan rahoja. Ihmettelin sitä ja kysyin, kuinka hän
+ensin ei ollenkaan tahtonut laulaa maksutta ja kuinka hän sitten
+laulettuaan ei huolinutkaan maksusta. Hän virkkoi silloin, että
+hän kernaimmiten kokonaan olisi tahtonut olla laulamatta, mutta
+ettei myöskään ollut voinut kauempaa kieltää, kun huomasi, miten
+kärkkäästi halusin sellaisia joutavia lauluja. Tarjosin hänelle
+vielä kerran mainittua rahaa, ja lopulta hän suostui ottamaan sen,
+kuitenkin pannen ehdoksi, että minun samasta maksusta piti syödä
+päivällistä. Muori kantoi pöytään voita, maitoa ja täkäläisen rahvaan
+piirakkaa. Ruuan jälkeen menin muorin neuvon mukaan tien vieressä
+olevaan torppaan, jonka emännän hän sanoi osaavan paljon runoja.
+Tupa oli sinne tullessani aivan tyhjä. Odotin hetkisen, mutta ei
+ketään kuulunut, jonka vuoksi taas läksin matkaan. Vaikka torppa
+oli maantien varrella, ei ovessa ollut mitään lukkoa, joka seikka
+on todiste siitä, että yleinen turvallisuus täällä vielä on sangen
+hyvä. "Karsinan" ja "sillan" välillä oli täällä vanhan tavan mukaan
+väliaita rajana.
+
+Näiltä viivytteiltä en ehtinyt tarpeeksi aikaisin illalla Maukolaan,
+jonka vuoksi päätin yöpyä lähellä olevaan taloon. Seuraavana
+aamuna saavuin sinne varhain. Lääninviskaalilla, joka myös oli
+pitäjänmakasiinin hoitaja, oli sinä viikkona toimena jakaa
+viljaa lainaajille. Hän asui sen ajan pappilassa, minne minäkin
+päivällisen jälkeen menin. Siitäperin kuin erosin Sortavalasta,
+olin oleskellut rahvaan parissa, jonka vuoksi nyt kernaasti lepäsin
+täällä kokonaista kuusi päivää. Hyvä ja ystävällinen kohtelu, joka
+täällä tuli osakseni, hauskuutti suuresti tämän ajan. Runokokoelmani
+suureni melkoisesti niistä lisistä, jotka herra lääninviskaali
+hyväntahtoisesti antoi minulle, ja myös muutamista muista. Vähää
+ennen kuin erosin täältä suntio toi minulle tukun ennen paperille
+pantuja runoja; ne kopioin lukuunottamatta muutamia, jotka
+pääasiallisesti olivat jo hallussani olevien kaltaisia. Erään
+entisen koulumestarin käsikirjoituksen sama mies antoi minulle.
+En kuitenkaan voinut sitä käyttää, vaikka se tosin oli useita
+hartauskirjoituksiamme etevämpi, ja vaikka sillä oli se etu niihin
+nähden, että se oli alkuperäinen, kun sitävastoin kaikki muut ovat
+huonoja käännöksiä. -- Erään kuuluisan runoniekan, Pietari Kettusen
+luona, joka asui Kuolisman kylässä, neljän peninkulman päässä
+Ilomantsin kirkolta, minun täytyi jättää käymättä; tosin ei matkan
+pituus, vaan sen muut vaikeudet pelottivat minut siitä. Oli näet
+kulkeminen sinne monen järven yli. -- Ne Ilomantsin suomalaiset
+asukkaat, jotka ovat venäjänuskoisia, muodostavat noin kolmanneksen
+pitäjän asujamista. Huolimatta uskonnonmuutoksesta ovat useimmat
+heistä itse harjoittaneet lukutaitoa. Monella on pieni kokoelma
+suomalaisia kirjoja, ja näitä he luterilaisten veljiensä tavoin,
+joiden kanssa elävät hyvässä sovussa, ahkerasti lueskelevat.
+Luulenpa tuskin, että koskaan kummallakaan puolella on tapahtunut
+sellaista toisen uskon tuomitsemista ja oman uskon ylistelyä kuin se,
+joka usein jokapäiväisenä riidan aiheena esiintyy etelä-Europassa
+niissä paikoin, missä kahteen eri uskontunnustukseen kuuluvaa kansaa
+asuu lähellä toisiaan tai sekaisin. Päinvastoin luterilaiset
+suomalaiset täällä joka sunnuntai menevät kreikanuskoiseen
+jumalanpalvelukseen, joka alkaa jotakuta tuntia aikaisemmin kuin
+heidän oma jumalanpalveluksensa, ja kreikanuskoiset kulkevat taas
+omasta kirkostaan, pappi etunenässä, luterilaiseen kirkkoon.
+Ruotsin ajalla oli tietysti lupa venäjänuskoisen kääntyä
+luterilaiseen oppiin, mutta ei päinvastoin. Nyt on asianlaita
+päinvastainen. Lasten tulee tunnustaa samaa oppia kuin vanhempien.
+Venäjänuskoiset miehet eivät pukunsa puolesta huomattavasti eroa
+luterilaisista, mutta naisilla on omituisenlainen päähine sekä
+väljä röijy, joka useimmiten on punaista kangasta. Ilomantsissa asuu
+toisenlahkoisiakin kreikanuskoisia, niin sanottuja "raskolnikkejä".
+Heillä on täällä kaksi luostaria, joissa en voinut käydä, koska
+ne olivat niin etäällä. -- 21:ntenä päivänä läksin Ilomantsista
+kulkemaan Enontaipaleeseen. Rokottaja Vinter, jonka Ilomantsissa
+olin tavannut, matkusteli samaan aikaan virkatoimissaan tämän tien
+varsilla olevissa kylissä. Matkustin hänen seurassaan noin pari
+peninkulmaa, mutta seuraavana aamuna erosin hänestä ja jatkoin
+matkaani yksin. Iltapäivällä tulin Enon(taipaleen) pappilaan, missä
+nukuin seuraavan yön. Aamulla kävin loihtija Hassisen luona, joka
+asui Nesterinsaarella, näpeän neljännespeninkulman matkan päässä
+mainitusta pappilasta. Niistä lukuisista vanhoista loihturunoista,
+jotka hänen sanottiin osaavan, kuten hän myös itse myönsi, sain
+ainoastaan pari kappaletta. Hän ei millään muotoa suostunut
+lukemaan niitä, tai jos hän sen tekikin, niin ei antanut minun
+kirjoittaa niitä muistiin. Lukiessani hänelle ennen keräämiäni
+runoja, hän aina kysyi, keltä ne olin saanut. Jotta en olisi
+vahvistanut sitä hänen luuloansa, että täten muka kokosin luetteloa
+maan noitien nimistä ja että sitten vetäisin heidät edesvastuuseen,
+virkoin aina, että muka olin unhottanut niiden henkilöiden nimet,
+jotka olivat laulaneet ne minulle. Mutta tämä ei ollenkaan ollut
+omansa herättämään hänessä suurempaa luottamusta. Hänen tavallinen
+vastauksensa kuului, ettei hän lohen pyynniltä ehtinyt lausua
+runojaan. Muuten hän kohteli minua sangen hyvin. Hän tarjosi minulle
+kahvia ja keitätti aterioiksi vasta pyytämäänsä tuoretta lohta.
+Talon vanha emäntä oli sairaana ja poikansa kysymyksessä olevan
+loihtijan hoidon alaisena. Hänen molemmat miniänsä olivat keskenään
+tehneet sen sopimuksen, että he hoitaisivat vuoroin karja- ja vuoroin
+muun talouden askareita vuoden ajan erästään kumpiakin. Se miniä,
+joka tänä kesänä hoiti karjaa, oli karjan kanssa ulkolaitumella
+viipyen siellä syksyyn asti ja pitkän matkan vuoksi ajamatta
+karjaa illoin kotia. Heidän karjassaan oli lähes 30 lypsävää lehmää.
+Kuulin sittemmin hullunkurisen jutun siitä, miten nuorempi Hassinen
+oli nainut kotona olevan emännän. Tämä oli nuorena ollut kuuluisa
+suuresta kauneudestaan. Useat kosijat olivat saaneet rukkaset.
+Hassinenkin ilmestyi puhemiehensä seurassa. "Mene helvettiin!" oli
+tytön vastaus ollut. Hassinen astuu esiin ja sanoo: "Muistakaa,
+että se, minkä sanoitte hänelle, oikeastaan kohtaa minua." "Mene
+sinne ja sinne", tyttö vastasi hänellekin. Kun Hassisen piti lähemmin
+selvittää tunteitaan, tyttö nousi seisovilleen ja juoksi riiheen,
+johon Hassinen häntä seurasi. Tytöllä oli sirppi kädessä ja hän
+uhkasi sillä lyödä kosijaa, ellei tämä suostuisi poistumaan, mutta
+tämä sai käteensä seipään ja löi sirpin hänen kädestään, mutta sattui
+samalla koskettamaan puulla hänen käsivarttaan. Tyttö rupesi itkemään
+ja sanoi: "Vianalaiseksi minun piekset", johon kosija virkkoi:
+"Kyllä minä sinun vianalaisenakin elätän." Tyttö itki yhä vaan,
+mutta seurasi kuitenkin Hassista äitinsä luo. Äiti kysyi kuultuaan
+Hassisen selityksen: "Tahdotko, tyttäreni, häntä mieheksesi?" "Enhän
+minä muillekaan vianalaisena kelpaa."
+
+Omituista karjalaisten perhe-elämässä on muuten, että pojista
+usein kukin ottaa emännän itselleen kotiin. Sopivin veljistä
+rupeaa ensimäiseksi isännäksi, mutta toisetkin kernaasti pitävät
+itseään isäntinä. Ei aina käy niin, että ylimmän isännän vaimo myös
+olisi ylin emäntä, sillä tämä arvo riippuu heidän keskuudessaan
+taitavuudesta, joka toisten suostumuksella tai vallananastajan
+vaikutuksesta helposti pääsee oikeuksiinsa. -- Torstaina, 24:ntenä
+päivänä, kuljin taas Hesterinsaarelta takaisin Enon(taipaleen)
+pappilaan. Koska siinä saaren rannassa ei sattunut olemaan venettä,
+niin oppaanani oleva mies vei minut kaidan salmen rannalle, jonka yli
+virran vuoksi olisi ollut mahdoton päästä, ellei sen poikki olisi
+ollut pantuna pyöreitä puita kiville; niitä myöten ryömimme yli,
+ollen vaarassa luiskahtaa virtaan. Onnellisesti pääsimme kuitenkin
+molemmat salmen yli, ja todellisella mielihyvällä minä jatkoin
+matkaani Enon(taipaleen) pappilaan, jossa olin yötä. Seuraavana
+päivänä läksin sieltä aamiaisen jälkeen. Tunnin ajan kuljettuani
+saavuin Kaltimonniskan salmelle, jonka yli tätä tietä matkustavien
+täytyy lautalla kuljetuttaa itsensä. Tultuani toiselle rannalle
+istuin panemaan piippuuni ja pyysin lauttamiestä tekemään samoin
+sekä ojensin hänelle tupakkakukkaroni. Tuskin hän oli ehtinyt
+noudattaa kehotustani, kun alkoi puhua paikan merkillisyydestä.
+"Kaksikymmentä vuotta sitten ette olisi istunut yhtä turvallisena
+tuossa paikassa kuin nyt", hän sanoi minulle. "Miksi en", minä
+kysyin. "Koska", hän jatkoi, "venäläinen silloin pian olisi
+voinut ampua teidät kuoliaaksi." Sitten hän alkoi kertoa, miten
+venäläiset olivat sijoittaneet leirinsä vastaiselle rannalle,
+jolta juuri olimme tulleet, ja miten joukko karjalaisia talonpoikia
+oli estänyt heitä kulkemasta salmen poikki; nämä talonpojat olivat
+tänne kokoontuneet Tiaisen johdolla estämään vihollisen etenemistä.
+Tiainen, vaikka oli itsekkin ainoastaan talonpoika, oli erittäin
+kekseliäästi ja rohkeasti johtanut toisia. Hän oli varustanut
+paikan jotenkin korkealla vallituksella, jonka hän oli käskenyt
+luoda mullasta ja turpeista suurten petäjähirsien muodostamalle
+perustalle. -- Kuoppa, joka oli syntynyt mullan otosta, oli vielä
+nähtävissä ja oli melkoisen suuri. -- Tämän varustuksen suojelemina
+talonpojat olivat monta viikkoa estäneet vihollisen pääsemästä
+salmen yli. Useat tämän tekemät yritykset olivat talonpojat
+ampuma-aseineen onnellisesti torjuneet. Vihollinen ei myöskään ollut
+jättänyt kanuunainsa tulta suuntaamatta talonpoikien varustusta
+vastaan, mutta se oli ylipäänsä vähän vahingoittanut heitä, sillä
+tavallisesti olivat vihollisten kuulat lentäneet ylempään suuntaan
+lähelläolevalle vuorelle, jolta olivat kaataneet koko metsän.
+Vaikka tämä tosin ei tehnyt erityistä vahinkoa talonpojille, he
+eivät kuitenkaan mielellään nähneet, että hyvä tukkimetsä sai
+syyttömänä kaatua tantereelle. Mutta tämä paha ei ollut muuten
+poistettavissa kuin vihollisen karkoittamisella, ja sitä varten
+Tiainen keksi seuraavan juonen. Hän teetti vallituksen seinään useita
+pyöreitä lovia, joihin pantiin suuria petäjähirsiä; nämä oli sitä
+ennen koverrettu ontoiksi ja päästä tervattu, niin että tulisivat
+kanuunain kaltaisiksi. Tuskin oli tämä saatu kuntoon, kun huomattiin
+levotonta liikettä vihollisessa, joka piti varmana, että talonpojat
+pian lähettävät heidän sekaansa kuulasateen. Vihollinen vetäytyikin
+takaisin, ollen varma siitä, että tätä tietä oli mahdoton tunkea
+eteenpäin. Talonpojat jäivät vielä tähän hyvin varustettuun leiriinsä
+ja odottivat, yrittäisikö vihollinen vielä vastedes siitä paikasta
+ylitse. Mutta tämän sijaan vihollinen tekikin kierroksen Liperin
+kautta ja lähestyi suoraa päätä talonpoikien leiriä, kun nämä siitä
+saivat tiedon. Huomaten mahdottomaksi puolustautua avonaisella
+kentällä, talonpojat pakenivat minkä ennättivät, jättäen jälkeensä
+äsken mainitut kanuunansa. En tiedä mitä vihollinen ajatteli lähemmin
+tarkastellessaan näitä kanuunoita, jotka vähää ennen hänessä olivat
+herättäneet kauhua. Mutta nyt loppui piippuni, kuten myös talonpojan
+kertomus. Läksimme pois Tiaisen linnasta, joksi paikkaa nyt sanotaan
+ja erosimme, hän mennen kotiinsa ja minä kulkien tietä edelleen,
+kunnes tien vieressä tapasin suuren hongan, jota vihollisen kuulat
+olivat säästäneet ja joka hyvin suojeli minua auringon paahteelta.
+Sen siimekseen istahdin ja panin paperille talonpojan kertomuksen.
+Päivällisaikaan tulin kylään, jossa poikkesin Ihalaisen tilalle.
+Kotona olevat naiset lauloivat minulle moniaita runoja, varsinkin
+muuan vanhempi nainen, jota Hassinen oli minun neuvonut hakemaan.
+Tuskinpa luulen kenenkään runolaulajistani olleen niin auliin
+muistelemaan ja laulamaan kaikenlaisia runoja, kuin tämä muori oli.
+Syynä siihen oli se, että hän poltti tupakkaa, ja minä tarjoilin sitä
+hänelle koko ajan kuin viivyin talossa. Palkinnoksi hänen runoistaan
+annoin hänelle vielä lähtiessäni runsaan kahmalollisen kartuusia,
+josta hän loppumattomiin minua kiitteli ja toivotti alituista
+menestystä. Tavallisuuden mukaan kysyin uusien runolaulajien
+osotteita, mutta en saanut ainoatakaan. Minulle sanottiin, että
+kyllä joku vuosi sitten eräästä pappilasta olisin voinut saada
+paljon runoja, mutta että se nyt oli myöhäistä, sillä koko talo
+oli tullut heränneeksi. Nämä heränneet pitävät suurena syntinä
+maallisten laulujen laulamista ja luulevat jo edistyneensä pitkälle
+hurskaudessa, jos heidän on onnistunut unhottaa ne viattomat laulut
+ja runot, joita lapsuudessaan ovat kuulleet vanhempiensa ja muiden
+laulavan. Puhumattakaan lauluista, he kammoksuvat kaikkea soittoakin,
+jonka katsovat olevan tästä maailmasta. Saman talon tyttäret olivat
+ennen olleet seudun taitavimpia kanteleensoittajia, mutta uuden
+opin levittyä eivät olleet koskettaneetkaan kantelettaan. Omituista
+oppia! Muuan näistä heränneistä oli Kukkoselta (Renqvistiltä) ostanut
+hengellisiä kirjoja noin 50 ruplalla; tämä seikka antoi minulle
+hieman aihetta epäillä tämän laajalti kuuluisan apostolin pyhyyttä.
+Tämä seikka näytti ainakin todistavan, ettei hän ollut kammonnut
+kaupan tekoa, joka ei kuitenkaan ole pyhimysten tunnusmerkkejä. --
+Mutta tapahtuihan se hurskaasta innosta hankkia uskonveljilleen
+hengellistä lukemista -- olkoon menneeksi, mutta kernaasti olisin
+tahtonut nähdä talonpojan kirjaston, sillä 50 ruplasta pitäisi saada
+melkoisen paljo hengellisiä kirjoja, jotka tavallisesti myydään
+polkuhintaan. Läksin Ihalaisen talosta, käymättä muualla kylässä,
+sillä eipä mikään ole ikävämpää kuin joutua tekemisiin näiden
+uskonkiihkoisten heränneiden kanssa. Poikkeamatta muualle kuin
+vanhaan rappeutuneeseen myllyyn, joka oli tien varressa, ja jossa
+sen alla porisevan veden vaikutuksesta olin vähällä nukahtaa, tulin
+illalla Ahvenuksen salmelle, jonka yli matkustajat taas viedään
+lautalla.
+
+
+
+
+Hajanaisia muistiinpanoja.
+
+
+    [Kertomus keskeytyy tähän. Käsikirjoituksen yhteydessä on
+    säilyneenä seuraava, aiottua jatkoa varten nähtävästi
+    kiireessä kyhätty suunnitelma, joka sisältää katsauksen
+    matkan loppuvaiheisiin sekä hajanaisia huomioita Karjalan
+    rahvaan elämästä, kielimurteesta y.m. -- Sen jälkeen liitämme
+    tähän vielä erään kirjeen, jonka Lönnrot Sortavalasta lähetti
+    professorinrouva Törngrenille Laukkoon, ja joka kuvaa sekin
+    Lönnrotin mielialaa matkallaan (Alkukielellä painettuna
+    E. Nervanderin julkaisussa "Elias Lönnrots ungdomstid på
+    Laukko". Helsingfors 1893, ss. 33-38.).]
+
+Seuraava lauttauspaikka Ahvenuksen salmella. -- Ehrokkalan ukko. --
+Yötä metsässä. Seuraavana päivänä kävin useassa talonpoikaistalossa
+-- ammuin siipeen kahta sorsaa -- seudut erinomaisen kauniit. --
+Iltapäivällä sadetta. -- Yövyin viimeiseen Pielisjärven kirkolle
+vievän tien varrella olevaan kestikievariin. -- Sieltä seuraavana
+aamuna, 29:ntenä p:nä, erään Pielisjärven lahden poikki kirkolle.
+Kohtaus kirkonrannalla nimismies Steniuksen kanssa. Vanhoja
+jäännöksiä muinaisesta kaupungista -- Pogosta. Sieltä Mustolaiselle,
+missä vietin kirkkoajan. Kohtausinsinööri Markströmin ja viskaali
+Jurvelinin kanssa. Iltapäivä komministeri Bonsdorffin seurassa.
+Käynti Sarkkilassa. Vesimatka Pankakosken malminsulatoille. Matka
+Juuvan kappeliin. Viivyntä siellä. Sikäläinen malmiaihe, jota
+Rinman ei mainitse. -- Paluumatka nimismies Studdin seurassa
+Sarkkilaan. Saarna Lieksassa 10:ntenä p:nä elokuuta. Päivällinen
+kappalaisella Heleniuksella. Lähtö Lieksasta 13:ntena p:nä. Yötä
+talonpoikaistalossa. -- Seuraavana päivänä päivällisaikaan Nurmeksen
+kirkonkylään. Viipyminen siellä. Mustalaisten tappelu. -- Käynti
+kirkkoherran-sijaisen Höckertin ja nimismies Krogeruksen luona.
+Hautausmaa mäntymetsää. Lähtö Nurmeksesta yöllä 16:ntena p:nä.
+Kajaanin tienhaara. Jatkoin vaellusta 17:nnen ja 18:nnen päivän.
+Uusi maantie. Kestikievarit. Yötä Säyneisissä. Tiistaina 19:ntenä
+p:nä Juvankoskelle. Viivyin 23:nteen [?] päivään siellä. -- Nilsiän
+heränneet. Leikkuutalkoo. -- Vesimatkaa sieltä Kuopion kaupunkiin
+luutnantti Dahlströmin ja neitien ------ seurassa. Tulo kaupunkiin.
+Uusi hirsirakennus, sairaala, koulu, kirkko, näköala tornista, Puijo;
+koko kaupunki hyvin rakennettu kauniine puutaloineen ja säännöllisine
+katuineen. Lähtö Kuopiosta 22:ntenä p:nä. Yötä Hendricsnäsissä.
+Kohtaus hovioikeudenauskultantti v. Fieandtin kanssa. Tulo
+Rautalammin pappilaan 23:ntena p:nä. Lyytinen, Toholahti. Matka
+Sonkarinsaarelle keskiviikkona 28:ntena p:nä. Yötä eräässä talossa.
+"Karjalan puukko hävynnä." -- Vihta-Paavo l. Korhoinen. Souto
+Räntylään, Kuopniemelle. -- "Anna palaa, tulen syntypä nyt on
+käessäsi." -- Kotiapaluu. Laukaan kirkon ohi 31:ntenä p:nä elokuuta.
+Yötä Jyväskylässä. Seuraava yö Korpilahdella. 2:sena p:nä syyskuuta
+Tampereelle ja sieltä 4:ntenä p:nä Laukkoon.
+
+Maamuuramia Pielisessä. -- Niittomiesten lyömä veto. -- Rahvasta
+syytetään käräjöimishalusta ja kostonhimosta. -- Lohenpyynti
+Pielisessä, Taipaleessa, j.n.e. -- Kantele joka talon seinällä.
+-- Sortavalan murteesta. Jo net mentiin, j.n.e. -- Piiraita ja
+muita laitteita; -- Kalakukko. Usein minulta kysytään, eikö meillä
+ole käärmeitä y.m. Karjalassa uhrataan Kekrille puuropata. --
+Puute käsityöläisistä. -- Ainoastaan Venäjän raha käypää. --
+Sananlaskuja, vanhojen laulurunojen pätkiä. -- Ritvalan lauluja
+Sääksmäellä pääsiäisestä juhannukseen. Niiden laiminlyöminen
+tuottaisi kylälle paljon pahaa. Maailman loppu. Kansaa kokoontuu
+usein joukoittain kulkuetta katsomaan. -- Rahvas opinhaluista.
+Karjalan rahvaan luonne. Morsiuspari ensi talvensa ulkohuoneissa.
+Kaskeaminen. -- Männöö, tulloo, kyssyy, kennen, j.n.e. -- Ei mitään
+muistopatsaita Valamossa. Evästä. -- Karjalassa rahvas on siistimpää,
+kuin monin muin seuduin Suomessa; penkit, pöydät ja tuolit pestään
+kerta viikossa, lattia ja seinät kahdesti vuodessa; ottavat useammin
+kuin hämäläiset ylleen puhtaat paidat, y.m. Muuan suomalainen tautien
+parannustapa: Parantaja: Pohtaan, pohtaan. Sairas: Mitäs pohtaat?
+P.: Pohtaan maata. S.: Jos olet maasta tullut, niin männös maahan
+-- pohtaan, pohtaan, mitäs pohtaat? Pohtaan tuulta, tulta, vettä,
+jos oot j.n.e. -- Jälkiä suomalaisten vanhoista uhritavoista vielä
+Karjalassa. Kun on saatu kaadetuksi riistaa, on uhrattava hopeaa
+metsänjumalille, y.m. -- Maksaisi vaivaa tutkia, eivätkö karjalaiset,
+savolaiset ja hämäläisten eteläpuolella asuvat suomalaiset ole
+alkuperäisesti olleet samaa heimoa. Koko joukko sanoja, joita
+rannikkosuomalaiset ja karjalaiset (sekä savolaiset) käyttävät, mutta
+joiden sijassa hämäläisillä on omat nimityksensä, näyttää viittaavan
+siihen; sellaisia on: _tupa, suoja; pelto, vainio: mie, sie, mä,
+sä; kuhilas; akkuna, ikkuna_. -- Käytetään pieleksiä, eikä latoja.
+Hyttysiä on niin runsaasti, että niitä savulla täytyy karkoittaa
+karjan lepopaikoilta. -- Piimää talveksi. Kesällä on rahvaan ruokana
+enimmäkseen leipä, voi, kala ja piimä -- rokkaa silloin tällöin,
+huttua samoin.
+
+Muita huomioita:
+
+Karjalainen rakennustapa. -- Kaskenviljelys. -- Taloustapoja.
+Asuintupien sisustus. -- Vuoteet. Naimatapoja. Karjalassa tyttäret
+lähtiessään miehelään kotoa vievät mukaansa viikatteen ja kassaran.
+Savossa on vallalla se tapa, että nuori parikunta ensi talvena nukkuu
+lämmittämättömässä huoneessa. -- Matkat -- Leikit ja huvitukset.
+
+
+
+
+Liite.
+
+
+                             Sortavala, 28 p:nä heinäkuuta 1828.
+
+Arvoisa Professorinrouva! [Professorinrouva Törngren.]
+
+Minun on vaikea selittää, kuinka kärsimättömänä olen odottanut
+tilaisuutta antaakseni Teidän perheellenne muutamin rivein tietoa
+vaelluksestani. Viimein tulin Sortavalaan, mutta en kuitenkaan
+tahtonut kirjoittaa, ennenkuin olin käynyt Valamon luostarissa,
+voidakseni samalla kertaa kertoa tästä paikasta. Nyt olen palannut
+sieltä, ja kuinka iloisena istuuduin kirjoittamaan kirjettä! Minusta
+tuntuu, kuin olisin Laatokan rannoilta kiireisesti rientänyt halki
+koko Suomen -- Saimaan, Päijänteen ja kaikkien muiden järvien yli --
+hyvään Laukkoon. Mutta kuinka pian tämä ilo taas on ohi; lopetettuani
+kirjeeni, olen taas täällä vähän yksin. Teidän ei siis pidä
+ihmetellä, että kirjoitan niin pitkän kirjeen, kuin paperi sallii,
+vaan suokaa se minulle anteeksi. Perinpohjaisella kertomuksella,
+miten ja mitä teitä yli yhdeksän viikon kestäneen vaelluksen jälkeen
+viimein olen saapunut tänne, en kuitenkaan rohkene vaivata Teitä.
+Sanon Teille vaan terveisiä muutamilta herrasperheiltä, joiden
+luona matkallani olen käynyt. Minulla on sitä suurempi syy siihen,
+kun minulla sekä näissä, että muissa perheissä, joiden luona olen
+vaelluksellani käynyt, on ollut mitä paras suositus siitä, että olen
+ollut kotiopettajana professori Törngrenillä.
+
+Rovasti Nykopp'ilta saan ensiksi sanoa terveisiä. Sekä rovasti että
+ruustinna voivat hyvin. Sitten on minun sanottava terveisiä vanhalta
+vesilahtelaiselta, Kiteellä asuvalta assessorinrouva Fabritiukselta.
+Hän oli maaherra Walleniuksen sisar ja oli ensin ollut naimisissa
+erään Wegeliuksen kanssa, joka jonkun aikaa oli ollut Vesilahden
+kappalaisena ja asunut Janussa. Sittemmin mainittu Wegelius oli
+tullut Porvoon hiippakuntaan ja kuollut Kiteen kirkkoherrana. Leski
+oli mennyt uusiin naimisiin assessori Fabritiuksen kanssa, joka
+jo on kuollut hänkin. Vielä on minun lausuminen terveiset eräältä
+Relanderilta, Pälkjärven papilta. Hänen isänsä oli ollut kauppias
+Raumalla, ja lienette Te siis tuntenut hänetkin.
+
+Matkani on tähän asti kokonaisuudessaan ollut onnistunut. Rahvas on
+Savossa ja Karjalassa, kuten myös näissä venäläisissä pitäjissä,
+hyvin vieraanvaraista. Usein siitä tuntuu vallan kummalliselta,
+että kysytään, mitä ruoka maksaa. Karjalassa olevassa Kesälahden
+pitäjässä viivyin joku aika sitten talonpoikaistalossa neljän
+päivän ajan, sillä isäntä ja useat muut siellä osasivat paljon
+runoja, jotka sain panna kirjaan. Eräänä iltana saunasta tultuani
+muutin kuivat alusvaatteet päälleni ja jätin entiset kuivamaan
+kangaspuille. Seuraavana päivänä en niitä enää nähnyt ja ajattelin,
+mitä ajattelinkaan; mutta eipä pälkähtänyt päähäni ajatella emäntää
+niin ymmärtäväiseksi ja ystävälliseksi, että hän ehkä oli toimittanut
+ne pestäviksi. Huomasin kuitenkin niin olevan, kun näet taas illalla
+näin ne puhtaaksi pestyinä samassa paikassa. Lähtiessäni sitten pois
+sieltä, tarjosin hänelle maksua, mutta hän ei mitenkään tahtonut
+suostua sitä vastaanottamaan, vaikka olin neljä päivää syönyt hänen
+talossaan. Viimein vastaanottaessaan maksun, hän korvaukseksi
+siunaili minua niin ylenmäärin, että minulle siunauksia riittänee
+koko vuodeksi. Useita muita esimerkkejä voisin mainita karjalaisten
+vieraanvaraisuudesta, etenkin sellaisista seuduista, jotka eivät
+ole lähellä valtateitä. Rahvas täällä näyttää myös olevan paljoa
+raittiimpaa kuin useimmissa seuduin Hämettä ja Uuttamaata. Sekä
+heidän häissään että muissa pidoissaan ja kokouksissaan näkee,
+ettei heillä vielä ole mitään tarvetta ylenmäärin nauttia viinaa.
+Heidän häämenoistaan olen kirjoittanut eri lehdelle. [Kuvaus, joka
+pääsisällykseltään on samanlainen kuin Lönnrotin matkakertomuksessaan
+ylempänä antama, on painettuna E. Nervanderin julkaisussa "Elias
+Lönnrots ungdomstid på Laukko" (Helsingfors 1893; ss. 39-46).] Tässä
+tahdon, mikäli tila myöntää, kertoa matkastani Valamon luostariin.
+
+Valamon saari on 4 peninkulman päässä täältä Laatokassa. Muutamien
+kaupungissa käyneiden munkkien seurassa matkustin neljä päivää
+sitten sinne. Menomatka oli sangen onnistunut, jos kohta meidän
+kaikkien täytyi soutaa, sillä järvi oli vallan tyyni. Luostarin
+rikkaus ja komeus oli suurempi, kuin mitä ikinä olin voinut odottaa.
+Kaipaan sanoja kuvaillakseni vaan yhtä ainoata ruutua tai seinä- ja
+pilarimaalausta. Kuinka sitten rohkenisin antaa kuvauksen
+koko seinistä, koko kirkoista, missä pelkkiä sellaisia ruutuja
+ja maalauksia kulta- ja hopeakehyksineen, jalokivineen ja muine
+kalleuksineen koreilee. Huolimatta kaikesta tästä, joka täällä
+miellyttää silmää, olivat nuo kaksi Valamossa viettämääni päivää
+pisimmät ja ikävimmät koko matkallani. Hyvin halukkaasti käytin ensi
+tilaisuutta päästäkseni sieltä pois.
+
+Nyt olen taas täällä ja kiitin Jumalaa siitä, sillä paluumatka oli
+sangen synkkä ja arveluttava ulapalla syntyneen myrskyn tähden.
+
+Täältä aion lähteä Arkangelin lääniin ja sieltä Pohjanmaan
+kautta takaisin. Syyskuulla aion taas olla Laukossa. -- Pyydän
+sanomaan terveisiä Eevalle ja Kallelle. Olen edelleen, arvoisa
+professorinrouva, Teidän nöyrin palvelijanne.
+
+                                           Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+
+
+TOINEN MATKA v. 1831.
+
+
+
+
+[Lönnrot läksi Helsingistä 28 p:nä toukokuuta ja aikoi pohjoista
+tietä Vienan lääniin, kulkien Rautalammin, Pielaveden ja Iisalmen
+kautta Kajaanin kihlakuntaan, josta hän sydänmaiden poikki Vuosangan,
+Mikitän ja Härmäjärven kylien kautta samoiltuansa saapui Kuusamoon
+Venäjän rajalle, jossa matka keskeytyi. Elokuun 6 p:nä hänet tapasi
+täällä lääkintöhallituksen kirje, jossa käskettiin runonkerääjää
+palaamaan takaisin Etelä-Suomeen vastustamaan äsken maahan
+ilmaantunutta koleraruttoa. Elok. 22 p:nä oli Lönnrot taas Helsingissä.
+Paitsi tähän otettua "Helsingfors Morgonblad'issa" v. 1832 N:oissa
+62-43 olevaa matkakertomuksen katkelmaa, on Suomal. Kirjall. Seuran
+arkistossa vaan muutamia hajanaisia muistiinpanoja. -- Jouduttuansa
+koleralääkäriksi syksyllä v. 1831 Lönnrot kävi muun muassa 20:ntenä
+p:nä marraskuuta Sääksmäellä tutkimassa kuuluisaa Ritvalan
+Helka-juhlaa. Tällöin muistiinpani Lönnrot n.s. Ritvalan Helkavirret,
+ja seuraavana vuonna hän "Helsingfors Morgonblad'issa" (n:oissa 41-42)
+julkaisi tähän liitetyn kuvauksen juhlanvietosta.]
+
+
+
+
+Ote päiväkirjastani.
+
+
+-- -- -- Oltuani koko edellisen viikon vapaana vilutaudin
+kohtauksista, läksin sunnuntaina kesäkuun 19 p:nä Rautalammilta
+Pielavedelle. Kirkossa minulla oli tilaisuus katsella kansaa
+juhlapuvuissaan, jotka eivät juuri ollenkaan eroa rannikkoasukkaiden
+käyttämistä juhlapuvuista. Miehillä on lyhyet takit, joissa on
+kaksinkertainen kaulus tai myös yksinkertainen, n.s. pystykaulus.
+Nämä takit ovat enimmästi harmaata sarkaa; hyvin harvoilla ne on
+siniseksi värjätyt. Housut ovat pitkät, tehdyt samasta sarasta tai
+myöskin karkeasta värjäämättömästä palttinasta. Jalkineet ovat
+samanlaiset kuin kaikkialla Savossa ja Karjalassa käytännössä olevat,
+n.s. pieksut. Eivät edes vallasihmiset katso näiden jalkineiden
+rumentavan jalkojaan. Useimmilla on hatut; lakit eivät ole yhtä
+yleiset; kaulahuiveja käytetään yleisesti. Taskukellot, joita
+Etelä-Suomessa pidetään niin tärkeinä tarvekaluina, että jokaisella
+rengillä täytyy olla ainakin yksi sellainen, ovat täällä sangen
+harvinaiset. Tässä asussa nähdään miehet kirkkomäellä. Naisilla on
+pitkät hameet ja lyhytliepeiset röijyt, joita pidetään erittäin
+somina. Muutamilla varakkaammilla on silkkihameetkin. Ennen muinoin
+liepeet olivat pitkät ja hameet lyhemmät, mutta nämä ovat nyt
+vanhanaikuisia. Sitä omituista _tanu_ nimistä päähinettä, jota
+naidut vaimot käyttävät muutamissa Savon pitäjissä (Mäntyharjulla,
+Hirvensalmella, Mikkelissä y.m.), ei täällä tapaa missään. Naiset
+näet pitävät päässään täällä myssyjä tai huiveja.
+
+Jumalanpalveluksen loputtua ja syötyäni päivällisen astuin veneeseen.
+Tämä, jota soudettiin seitsemällä airoparilla, oli suunnattoman
+pitkä, mutta ei varsin leveä. Meitä oli siinä noin 50 henkeä, jota
+määrää pidettiin sangen riittävänä alukseemme nähden, mutta
+joka pian olisi käynyt liian suureksi, jos tuuli olisi suvainnut
+puhaltaa ankarammin. Ympärillämme souti useita muita veneitä,
+ainakin kymmenen, niin että tämä oli pienen laivaston näköinen. Eri
+veneiden soutajat kilpailivat keskenään siitä, mikä vene toisten
+edelle pääsisi, ja tämä lapsellisuus nähtävästi pani monen tytön
+ja pojan hikoilemaan. Minä säälin kaikkein enimmin tyttö parkoja,
+joista moni souti melkein koko matkan vuorottelematta, kun miehet
+sitä vastoin keskenään vuorottelivat. Minäkin tarjouduin soutamaan,
+mutta katsottiin sen sotivan kaikkea luonnon järjestystä vastaan,
+että minä, maisteri, olisin koskenut airoihin. "Jo on joukko
+joutavassa, kun on pappi soutamassa" -- minun täytyi siis istua
+joutilaana. Pari koskea, joita oli kuljettava ylös, hidastutti
+hieman matkaamme. Ensimäinen niistä, Tyyrinkoski, on noin l/8
+peninkulman pituinen, mutta ei ole niin vuolas kuin toinen,
+"Nokinen", joka taas on lyhyempi. Kuljimme niistä molemmista ylös
+sauvoimien avulla, joilla pohjasta työntäen annettiin veneelle
+vauhtia. Pelkällä soutamisella ei olisi päästy pitkälle. Oli sekä
+kaunista että kammottavaa katsella koskea ylös, missä toiset veneet
+edellämme ponnistelivat ylöspäin.
+
+Ne olivat meitä melkoisesti korkeammalla, ja usein tuntui siltä
+kuin ne olisivat syöksymäisillään takaisin meidän päällemme. Nämä
+kosket, joissa on kiviä, vaativat erittäin taitavaa perämiestä.
+Jos vene tarttuisi kivelle, olisi vaikeata saada sitä irti; vaara
+olisi kuitenkin paljoa suurempi näitä koskia alas laskettaessa.
+Päästyämme koskesta ylös, pantiin sauvoimet niitä varten veneen
+oikeaan laitaan tehdyille kannattimille, korttelia ylemmäksi
+aironhankoja. Kaikki katselivat jonkunmoisella tyydytyksellä niitä
+veneitä, jotka vielä ponnistelivat koskessa, ja näyttivät kokonaan
+unhottaneen, että juuri äsken itse olivat siinä vallan samassa
+tilassa kuin nuo toiset, joista pilasanoja lasketeltiin joukosta. --
+Rannoilla kasvavat kauniit lehtimetsät, jotka yltympäri reunustivat
+järveä, monet saaret, tyyni ilma ja rahvaan hilpeys tekivät tämän
+matkan hyvin miellyttäväksi. Tuskin olin huomannut, että jo
+olimme jonkun aikaa olleet vesillä, ennenkuin olimme jo kulkeneet
+kolme peninkulmaa ja astuimme maihin erääseen saareen, nimeltään
+Kuninkaansalo. Tämän valtateistä etäiseen seutuun nähden tavattoman
+nimen sanottiin johtuvan seuraavasta tapauksesta. Kuningas Eerik
+oli muka ennen muinoin, tarkastaessaan maata, soudattanut itsensä
+tähän saareen ja siellä laitattanut itselleen aterian; tällöin oli
+suuri, tasapäällystäinen kivi ollut hänen pöytänään. Kiveä, jonka
+sanottiin olevan hyvän matkan päässä rannasta, en voinut nähdä.
+Kuunnellessani tätä kertomusta väki oli tuohikonteistaan ottanut
+esille viinaa ja ruokaa välipalaksi. Minuakin pyydettiin syömään
+ja tarjottiin lasi viinaa, jonka tyhjensin äsken mainitun kuningas
+Eerikin muistoksi. Syödessämme joku huomautti meille ääretöntä
+hyttysjoukkoa, joka lenteli yläpuolella meitä, jotenkin korkealla
+maasta. Niitä oli kokoontunut monta isoa parvea, jotka olivat kuin
+mustia pilviä nähdä, niin tiheässä niitä siinä vilisi. En koskaan
+ole nähnyt niitä näin paljoa, vaikka ne monasti ovat minua enemmän
+häirinneet; nyt ne näet jättivät meidät rauhaan. -- Täältä meillä
+vielä oli 7/4 peninkulmaa matkamme päämäärään, Joutiniemen kylään.
+Sinne saavuimme vähää ennen puoltayötä. Yö oli niin valoisa, että
+matkakumppanini esteettömästi hakivat alkusanat raamatusta ja
+lukivat ne ääneen. Minäkin koetin lukea ja huomasin, etteivät silmät
+siitä ollenkaan rasittuneet, ja miten se voisi olla mahdollistakaan,
+kun yö ainoastaan siinä eroaa päivästä, ettei aurinko paista. Vaan
+jonkunlaista hämärää kestää hetken aikaa. Ennenkuin totuin näihin
+valoisiin öihin, luulin kellon olevan 10 tai 1/2 11, kun sanottiin,
+että auringonnousu oli vallan lähellä. -- Talossa, johon yövyin,
+minulle laitettiin illallista. Jos kohta yötä jo oli näin pitkälle
+kulunut, emäntä itsepäisesti pysyi päätöksessään keittää minulle
+jotakin; sillä illallista, josta puuttui lämmin ruoka, hän ei pitänyt
+oikeana illallisena. Minun onnistui kuitenkin lopulta saada hänet
+uskomaan, että olin vallan tyytyväinen piimään ja leipään; hän kantoi
+kuitenkin paitsi näitä eteeni vielä lihaa ja voita. Seuraavana aamuna
+minulle laitettiin aamiainen, eikä tästä kaikesta tahdottu ottaa
+mitään maksua. Täältä minulla oli 6/4 peninkulman matka Jokijärvelle,
+jonne saatoin kulkea joko maitse tai vesitietä. Valitsin edellisen ja
+otin aluksi oppaakseni erään vanhan tilallisen, nimeltä Jääskiläinen;
+teiden näet sanottiin olevan hyvin eksyttäviä. Kulkiessamme oppaani
+kertoi minulle kotiseutunsa häämenoista. Sittenkuin morsiuspari on
+vihitty sunnuntaina, se menee morsiamen kotiin, jonne myös tulevat
+morsiamen puolelta kutsutut häävieraat. Sieltä lähdetään seuraavana
+päivänä sulhasen kotiin, niin että illaksi saavutaan perille. Olin
+vähällä unhottaa erään seikan: matkalla morsiamen kodista sulhasen
+kotiin on puhemiehen omalla kustannuksellaan tarjottava viinaa ja
+ruokaa koko joukkiolle; Puhemies johtaa seuruetta ja pyytää yömajaa
+ja ruokaa maksua vastaan. Heidät vastaanotetaan sulhasen kodissa,
+ja aterian jälkeen saatetaan morsiuspari levolle. Muuan tytöistä
+valitaan heitä palvelemaan, ja hänen ehdoton velvollisuutensa on
+aamulla viedä pesuvettä morsiusparille. Tämä passarinainen on
+nimeltään _saajas_. Aamulla, morsiusparin noustua ja pukeuduttua,
+pannaan toimeen temppu, jonka tarkoituksena on rahojen ja muiden
+tarpeiden kokoaminen heidän uuden kotinsa perustamista varten. Kaaso
+astuu esiin oluthaarikka kädessä; siitä vieraat juovat ja sitoutuvat
+samalla lahjoittamaan morsiusparille mitä minkin varat sallivat
+ja mitä mikin hyväksi näkee. Toiset antavat rahaa, toiset yhden tai
+useamman lampaan, toiset vasikan, j.n.e. On selvää, että sukulaiset
+tällöin ennen muita kunnostavat itseään. Osa tämän keräyksen
+tuloksista tulee kaason hyväksi. Tämän toimituksen nimenä on
+_tuoppiset_. Sitten esitetään pieni kiista naineiden ja naimattomien
+miesten välillä. Edelliset pyrkivät sulkemaan sulhasen piiriinsä,
+jälkimäiset eivät tahdo antaa hänen erota nuorten miesten joukosta.
+Tällöin raastetaan ja tempoillaan sulhasparkaa. Milloin toinen
+milloin taas toinen puolue voittaa. Hän on vallan kuin Lützenin
+kentällä haudan reunalla olevat kanuunat, jotka ruotsalaiset monta
+kertaa valloittivat, mutta jotka keisarilliset taas valloittivat
+takaisin. Viimein tehdään rauha, jolloin nuoret miehet jättävät
+sulhasen naineiden miesten huostaan; sitten juodaan. Tätä
+sovinnonjuontia sanotaan _harjallisiksi_. Nyt kiistelevät naidut
+vaimot ja tytöt samoin morsiamesta, ja tässä menetellään samoin kuin
+äsken. Kun puhemies on taitava ja kokenut, näin kertoi oppaani,
+ei koskaan puutu kaikenlaisia ilveitä, joita kestää koko päivä.
+Seuraavana aamuna morsian jakelee pienet lahjansa äsken saamilleen
+sukulaisille. Anoppi saa paidan, mutta varakkaammat morsiamet pukevat
+nykyään hänen ylleen kaikki vaatetarpeet kiireestä kantapäähän.
+Paitoja, kintaita, vöitä, j.n.e. lahjoitetaan muille. Jo ennen
+vihkiäisiä annetaan papille paitapalttinaa ja sukkia.
+
+Kuljettuani 3/4 peninkulmaa saavuin Äyskoskelle, josta soudatin
+itseni yli. Koskessa on kaksi myllyä sekä saranvanutuslaitos. Kosken
+toiselta rannalta tieni kääntyi toisen myllärin pihan poikki; siinä
+kaksi ämmää riiteli keskenään niin ankarasti, ettei minun tuloni
+ollenkaan heitä häirinnyt. Riita oli syntynyt siitä, kumpi ensin
+saisi jauhattaa jyvänsä, enkä saata ymmärtää, miten niin kiivas
+riita oli voinut syntyä näin vähäpätöisestä aiheesta. Lautturini,
+joka saattoi minua jonkun matkaa, arveli heitä molempia juopuneiksi.
+Äyskoskelta tie kulki useiden yksinäisten talojen ja pienten torppain
+ohitse Jokijärvelle, joka oli 1/4 peninkulman päässä. Poikkesin
+muutamiin taloihin, ja huomasin joka paikassa, että rahvaan asunnot
+täällä ovat puhtaat ja siistit. Heidän juomahaarikkansa, joita
+erittäin kuuman päivän vuoksi usein tulin käyttäneeksi, olivat sangen
+puhtaat. Pirttien seinät ovat Savon ja Karjalan yleisen tavan mukaan
+valkeiksi höylätyt hieman yli miehen pituuden lattiasta. On minun
+myös mainitseminen, että näistä lakeisella varustetuista pirteistä
+vähitellen ruvetaan luopumaan. Useimmat, jotka rakentavat itselleen
+uuden asuintuvan, tekevät siihen savutorven, joka johtaa savun ulos,
+niin ettei se tunge sisälle tupaan.
+
+Jokijärveltä palkkasin soutajat Kemilänniemelle, joka on sieltä
+peninkulman matkan päässä. Isäntä ja 14--15-vuotias tyttö olivat
+soutajinani tai oikeammin kumppaneinani, sillä soudin itse melkein
+koko matkan. Soutaessani kyselin heiltä kaikennäköisten eteen
+sattuvien esineiden suomalaisia nimiä. Tyttö, vaikka olikin nuori,
+antoi minulle aina hyvin näppäriä vastauksia. Jos matka olisi ollut
+pitempi, luulen, että hänestä olisi tullut täydellinen filologi
+äidinkielemme alalle. Miksi sitä ja sitä sanotaan teidän puolessa?
+näin hän lakkaamatta kyseli minulta ja rikastutti minua täten useilla
+uusilla murteensa sanoilla. Perillä kysyin, paljoko minun tuli
+maksaa soutopalkkaa. Mies pyysi ainoastaan 20 kopeekkaa, mutta minun
+täytyi antaa hänelle 16 killinkiä, kun minulla ei ollut pienempää
+seteliä. Ei tämä muuten ollut kallista, sillä kyytirahoihin oli
+luettu maksu päivällisestäkin, jonka olin Jokijärvellä syönyt.
+Tämä maksu suoritetaan täällä tavallisesti sanomalla "paljon
+kiitoksia", Karjalassa sanomalla "kost' Jumala". Nyt erosin
+matkakumppaneistani ja kuljin Kemilänniemen taloon, joka on sangen
+miellyttävällä paikalla eräällä niemellä. Täällä minut vastaanotti
+hyvin ystävällisesti vanhin tytär, joka samalla oli emäntänä,
+sittenkuin hänen äitinsä noin puolitoista vuotta sitten oli kuollut.
+Siinä lyhyessä ajassa, jonka viivyin täällä, hän kertoi minulle
+paljon talostaan, jota hän nyt veljiensä ja sisartensa kanssa hoiti.
+Hän kehotti minua syömään, jota minun ei kuitenkaan nyt tarvinnut
+tehdä, kun näet maito ja vesi, tavallinen kesäjuoma näillä seuduin,
+kuivalle kurkulleni oli paljo tervetulleempaa. Sitäpaitsi hän
+kertoi kestitykseksi minulle unen, jonka, jos oikein muistan, hänen
+äitinsä äiti ainakin sata vuotta sitten oli nähnyt. Pielavedellä
+oli näet siihen aikaan ollut kappalaisena muuan Neovius, joka oli
+kuollut. Vainaja oli sitten unissa ilmestynyt emännän isoäidille.
+Tämä oli silloin kysynyt, tuleeko hän taas pian heille papiksi. Kun
+te hankitte kirkkoonne paremman saarnatuolin, oli vastaus ollut.
+Tämä uni on nyt saanut selityksensä. Pielavedestä näet on tullut
+oma pitäjä ja sen ensimäiseksi kirkkoherraksi A.F. Neovius, äsken
+mainitun Neoviuksen pojanpoika. -- Kemilänniemeltä emäntä souti
+minut kapeahkon lahden poikki. En tiedä, juorujako välttääkseen
+vai miksi hän otti 7--8-vuotiaan pojan mukaan veneeseen. Täältä
+minulla oli noin puoli neljännespeninkulmaa Kotaniemeen, missä olin
+yötä, aikoen seuraavana aamuna muutamien miesten seurassa, jotka
+menivät työhön kirkkoherra Neoviukselle, vesitse lähteä saman
+kirkkoherran luo. Minut herätettiin siis sangen varhain seuraavana
+aamuna soutamaan tuota suunnattoman pitkää peninkulman-matkaa täältä
+pappilaan. Noin 6:n aikaan saavuimme perille.
+
+
+
+
+Tilapäisiä muistiinpanoja.
+
+
+[Tästä eteenpäin voidaan matkaa seurata vaan seuraavista tilapäisistä
+muistiinpanoista.]
+
+Yötä Kotaniemessä. -- Sieltä seuraavana aamuna auringon noustessa
+pappilaan kirkkoherra Neoviukselle (nim. tiistaina). Seuraavana
+päivänä polttamassa suota ja kaskea. Punamultaa (raudansekaista?)
+suossa. Muistui mieleeni: _Kuin sie suosta sotkettihin._ Uin
+täällä, -- Toht. Maconi. Vilutaudin väristyksiä illalla. Seur.
+päivänä aatelisneiti Stenfäldt. Kirkonniemi, jossa kirkko aina
+yöllä hajoitettiin. -- Juhanuspäivä Lyran luona, missä vilutus taas
+alkoi ruokapöydässä istuessani; sitä jatkui seuraavaan torstaihin.
+-- Juhannuspäivänä oli luonani laulaja, mutta en vilutaudilta
+voinut kirjoittaa kuin muutamia minuutteja erältänsä, jonka jälkeen
+minun taas täytyi paneutua pitkäkseni. Laulaja tyytyväinen tähän,
+sai näet hyvän kestityksen kirkkoherra Lyralta, jonka nimi oli
+Johannes. -- Seuraavana keskiviikkona Pietarin päivä. Matkustin jo
+päivää ennen. Pielaveden väki = Rautalammin puvun ja hiuksenkasvun
+puolesta. Tämä murre kahdentaa usein kerakkeen pitkän ääntiön
+edessä: _kätteen, männöö, tulloo, rahhoo, sijjoo, puttoo, näkköö,
+ei kettään, venneitä, venneen_. Muuten; _mettä, metän, juua, saaha,
+lyyä_ j.n.e. -- Pirteissä enimmästi "lakeinen", [seinät?] höylätyt
+oven korkeudelta. -- Kiukaat kummalla puolella ovea kulloinkin.
+-- Karjanhoito melkoinen. -- Talonpoikia, joilla on 20-30 lehmää.
+Jos laskee hyvässä taloudessa 2 leiviskää voita lehmältä, saadaan
+60 leiv. s.o. 400 pankkorupl. -- Halla tekee usein tuhojaan. --
+Pettua. -- Kerjäläisiä. -- Ruumiit kesällä ja talvella; riepu. --
+Karsikkopuut sen tien varrella, jota myöten ruumiita saatetaan;
+[niihin] nimi ja vuosiluku. -- Lehmän savu. Suoloja illoin lehmille.
+-- Susia ja karhuja ei ole. -- Sain esiintyä lääkärinä -- Sintu
+-- Ruotivaivasia. -- Heränneet kokouksissa -- kuolevat enimmiten
+nuoret vaimot; luopuvat uudenmuotisista vaatteista, elämänonnesta;
+lyhyet hameet, pitkät "körtit"; pitävät rukoushetkiä aamuin illoin,
+kammoavat maallisia huvituksia, leikkejä; lähtevät tuvasta, jos
+puhaltaa huilua, laulaa runoja, lapsetkin; eivät vastaa: "Jumal'
+antakoon". Jotkut heräävät 3-4 kertaa -- Kato -- Juhana Väisäinen --
+Metsät polttavat talojakin -- heinäsuovia j.n.e. -- Ojia -- Kesä [?]
+Vilhelmsdalissa -- Lakkoja.
+
+Alve, -peen _tænia_ (K:mäki). Kuolleen, t. tuulen koura _Filix mas_
+(K:vesi), Harakan otra (K:mäki) t. Kuren ruis (K:vesi) _polytrichum_.
+Lillukka (K:vesi), linnukka (K:mäki). Niverä (K:vesi), visa.
+Juolukka. Liippa = kovasin. Harkko = tahko.
+
+Yötä perjantaita vastaan tireht. Jernefeltillä Iisalmessa Vanhan
+Testamentin aikuisten henkilöiden ympäröimänä, jotka öljymaalauksina
+oli kuvattu seinäpapereille. Tahdonpa uudenaikaisen taiteentuomarin
+tavoin tarkastaa niitä, a) Oven oikealla puolen Jaakoppi painii
+Jumalan kanssa. Ei hullumpi. Mutta liian lähellä on suunnattoman
+suuri palmupuu; pelkään että jompikumpi ruhjoo päänsä sitä vastaan,
+jos kohta sädekehä kyllä suojelee Herran, mutta Jaakoppi parka!
+Luulin ensin, tämän taulun esittävän jotakin vallan toista, sillä
+Herralla oli Vanhassa Testamentissa hame ja Jaakoppia näkyy niin
+vähän hänen takaansa, ettei vallan tarkoin näe hänen hamettaan ja
+miehenkasvojaan, b) Nainen lapsensa kera ratsastaa aasin selässä,
+toinen astuu jäljessä kirves olalla. Enpä tiedä, mistä nämät ovat
+kotoisin, c). Faaraon taivaallisen ihana tytär ottaa Mooseksen
+Niilissä kelluvasta kaislakopasta, d) Simson ja Delila tai jotakin
+muuta. Mies loikoo maassa saviastia pään vieressä, nainen pitää häntä
+kiinni olkapäistä, e) Pitkäpartainen ukko polvistuneena katsoo suu
+auki taivasta kohti ja näyttää odottavan sieltä jotakin, sillä kädet
+ovat kuroitettuina ylöspäin vastaanottavaan asentoon, f) Seinäkello,
+joka ei koskaan ole käynyt eikä koskaan tule käymään, g) Abraham,
+joka pitää poikaansa tukasta, hänet teurastaakseen.
+
+Perjantaina vilukuumetta Iisalmen pappilan läheisessä metsässä klo
+10-4 j.pp., vaikka ennen olin nauttinut kiniiniä. Ainakin sadan
+katajapensaan juurella hakemassa viileyttä varjosta. Paitahihasillani
+ja paita kumminkin märkänä, vaikka tuuli jokseenkin kovasti. Ilta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sipo Lemetti Vieksiltä [Kuhmonientä]. Pekka Heikkinen Ypykänvaarassa
+Lentierassa. Tapani Kilponen Mikitällä (Hyrynsalmea). Perttu Tiikka
+[Lienevät ennakolta tiedusteltuja ja muistiinpantuja runoniekkoja.
+Seur. kappaleessa on, nähtävästi myös ennakolta muistiinpantuina,
+Kuhmoniemen Vieksin ja Hyrynsalmen Moisseinvaaran välisten
+kyläin nimiä ja välimatkain määriä. Tätä seuraavassa kappaleessa
+Kuhmoniemeltä paikkainnimiä, minkä vuoksi mainittu, vaikea sanoa.] --
+_Viilettää_ -- Keula [?].
+
+Vieksi -- Vuosanka 3/4 [pnk.] -- Kuusamo 1 [pnk.?] Virtanen [?]
+1 pnk. Härmäjärvi -- Mikittä.
+
+Lentua Mertaperän lahti. Kaihlajoki. Kaihlajärvi. -- _Kolon koloa_.
+_Löttöön_ kolme, _virsuun_ viisi tuohisorkoa.
+
+On jotakin joessa: hakojakin, haukiakin. _Kapahauki_.
+
+Rokottanut Lehtovaarassa, Jaakkolan Rannassa l. Vuosangassa ja
+Mikitän[pään] Mäntyvaarassa -- hukannut lyijykynän -- eksynyt.
+-- Moisseinvaara -- Honkajärvi -- Valkiainen -- Ruokkonen --
+Jumalisjärvi -- Matero -- Vuokinniemi -- Haukiperä -- Lassi Kinnunen,
+runoniekka -- Kokkojärvi -- Martti Kinnunen, Kiannan kylä. -- Kalpa:
+puusta tehty veitsi, jolla naiset lyömällä puhdistavat hamppua ja
+pellavaa tappuroista.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kajaanista Alaskylään 7/4 [penink.] 2 [rpl.] 10 [kop.], Haapovaaraan
+3/4 [pnk.] 45 [kop.], Hatulaan 3/4 45, Sukeukseen 6/4 90,
+Venäänjärveen 4/4 60, Niinimäkeen 4/4 60, Ryhälänmäkeen 4/4 60.
+
+Metsää käytetään täällä vain poltettavaksi, melkein tahallaan.
+
+Taitava maanmittari. Ylängöt olleet hänelle eduksi suunnan
+määräämisessä.
+
+Iisalmesta Taipaleeseen 13 1/6 virstaa 79 kop., Savojärveen 15 90,
+Pajujärveen 12 1/2 75, Pöljään 13 1/4 82.
+
+Kuinka toisenlaiset olivat tunteeni nyt kuin metsässä palellessani.
+
+Jännevirran yli lautataan. Isoon lauttaan mahtuu 10 hevosta,
+4 kuormaa. --
+
+Sinitauti: eikö liene muuan laji koleraa; tavaton kuivuus?
+
+Kelloniemi 14 p:nä elokuuta. Täällä v. 1828 viivyin pari päivää. --
+Broberg ei enää ollut täällä -- oli tullut onnettomaksi. Vankilan [?]
+vahtimestari. --
+
+Sellainen kunnia harvinainen. Hevosia -- ruskeita ja punaisia. --
+En minä sinun kanssas riitele näet että herra -- -- Noh, noh.
+
+Pentti Lyytinen, kirkonmies. -- Runo entisestä Rautalammin
+nimismiehestä.
+
+Kuopiosta ei pääse vuorokaudessa ja silloin on hutikassa.
+-- -- Pistämme, pistätet, pistäksen; Pistetäimme, pistätette
+[?] pistäivät. Ateria 16 p:nä Suonenjoen kestikievarissa --
+Kommissioni-maanmitt. Aminoff. -- Kaivo. -- Rikinmaku. -- Karjapihan
+ja pihan välillä aita. -- Kyökit. -- Tupakkia viljellään, naisetkin
+polttavat. -- Viimeinen väli Kuopioon matkustaessa jotenkin mäkistä.
+-- Soita viljellään jo Kuopion pitäjässä. -- Tien varressa männyistä
+kuorittu pettu leipään sekotettavaksi. -- "Senlaista mestä että
+näpisti sylillä ympärite saa."
+
+
+
+
+Liite.
+
+Ritvalan Helka (Kansanjuhla).
+
+
+Kaikissa kansanjuhlissa on jotakin selittämättömän miellyttävää
+ja kunnioitusta herättävää; tämän vaikutuksen varmaankin jokainen,
+joka on ollut sellaisissa läsnä, on huomannut saaneensa. Itse juhla,
+jolla on juurensa muinaisajan tavoissa ja oloissa, ei esiinny meille
+kuolleena muistomerkkinä, vaan entisaikojen elävänä kuvana.
+Etenkin kansanjuhlassa muinaisaika ilmenee elävänä ja toimivana
+keskellä nykyaikaa; ainakin on vaikea löytää toista muotoa, jossa
+menneisyys selvempänä esiintyisi sielullemme. Joku tosin saattaisi
+luulla, että esim. teatterissa esitetty muinaisajan kuvaus olisi
+täydellisempi, mutta niin ei kuitenkaan ole asian laita. Tosin tämä
+juuri mainittu muoto on monipuolisempi, mutta se ei likimainkaan ole
+yhtä totuudenmukainen. Se on nykyajan pyrkimystä kuvata menneitä
+aikoja, sen lähtökohtana on siis etupäässä nykyaika ja se siirtää
+yhtä suuressa määrin nykyisyyttä menneisyyteen kuin menneisyyttä
+nykyisyyteen. Kansanjuhla sitä vastoin ei samassa määrin sekoita
+toisiinsa eri aikoja, vaan siinä itse muinaisaika on nykyajan
+vieraana, ikäänkuin iäkäs isä käy tervehtimässä lapsuudenkodistaan
+erillään asuvaa poikaansa. Myönnettäköön kyllä, että ne aikakaudet,
+joiden halki juhla on meille periytynyt, ovat siihen liittäneet
+jotakin, joka ei alkuperäisesti siihen kuulunut; hankkiihan usein
+matkustajakin itselleen vaatteet sen seudun tapojen mukaan, jolla
+matkustaa, ja puhuu sen kieltä, mutta siitä huolimatta hän pysyy
+vieraana.
+
+Sitä juhlaa, josta tässä tässä olen aikonut kirjoittaa, vietetään
+Sääksmäen pitäjässä ja Ritvalan kylässä, jonka mukaan sitä sanotaankin
+_Ritvalan Helaksi_. Mainittu kylä ei ole kaukana ison Sääksmäen-selän
+rannasta. Eräs Maanselän haaroista kulkee tästä ohi ja kapenee
+melkoisesti kuta enemmän se lähenee Huittulaa, toista kylää,
+joka Ritvalasta on näpeän neljännespeninkulman päässä. Huittulan
+kohdalla tämä harjanne on ainoastaan muutaman sylen levyinen ja
+kummaltakin puoleltaan sangen jyrkkärinteinen. Maantie kulkee
+harjanteen vieritse, mutta sen olisi varsin hyvin, ilman melkoisia
+lisäkustannuksia voinut rakentaa itse harjanteelle. Se kaunis,
+laaja näköala, joka sieltä avautuu, etenkin järven puolelle, olisi
+monin kerroin korvannut sen työn, jonka tien rakentaminen harjulle
+mahdollisesti olisi vaatinut sen lisäksi, millä tie nykyiseen
+paikkaansa tuli tehdyksi. Mutta moinen haluttomuus ja välinpitämättömyys
+sitä kohtaan, mikä on kaunista, kuului siihen aikaan, jolloin tien
+suunta viitottiin, ja sitä näkee vielä kaikkialla meidän maassa. Kunhan
+vaan päästään muutaman päivän työstä, uhrataan kernaasti sellaiset
+edut, jotka yksistään silmää miellyttävät.
+
+Harjun juurella, mainitulla puolella, on suunnaton vainioalue ja
+sen takana suuri Sääksmäen-selkä, jonka toisella rannalla muutamia
+herrastaloja ja kyliä sijaitsee. Nämä vainiot ovat laveudestaan
+tunnetut muillakin seuduilla, ja niitä mainitaan usein sananparressa,
+kun tahdotaan viitata johonkin hyvin suureen. Harjun toisella
+puolella näkee osaksi viljeltyjä maita, osaksi metsää, vuoria ja
+notkoja.
+
+Samoin kuin puut viihtyvät paremmin toisissa paikoin kuin toisissa,
+ja kukat samoin toisissa paikoin saavat iloisemman ja vilkkaamman
+ulkonäön, niin paikallisuuden luonne vaikuttaa ihmiselämänkin
+ulkonaiseen muotoon, antaen sille joko iloisemman tai surullisemman
+sävyn. Synkänpuoleinen on luonto siellä, missä laajoja metsiä,
+alastomia hietakankaita ja veteliä soita on viljalti| ihminenkin,
+joka viettää elämänsä sellaisilla seuduilla, on surullinen,
+totinen ja harvapuheinen. Kuta vähemmän esineiden moninaisuus
+herättää hänen huomiotansa, sitä enemmän hänen ajatuksensa, mikäli
+leipähuolet myöntävät lomaa, pohtivat metafysillisiä ja uskonnollisia
+ongelmia. Ratkaisemattomat arvoitukset ijäisyydestä ja käsittämättömästä
+tyhjyydestä, joka alkaa siinä, missä kaikki muu lakkaa olemasta,
+kysymykset ihmisen alkuperästä ennen ja hänen tilastaan jälkeen tämän
+elämän, Jumalan käsittämättömästä olemuksesta j.n.e. ovat aina hänen
+mielessään, saattaen hänet rauhattomaksi. Missä luonto on iloisempi,
+esineet moninaisemmat ja vaihtelevat, siellä taas ihmisen mielialakin
+on iloisempi. Tämä ilmenee niin selvästi sekä hänen sanoissaan että
+toimissaan, ettei se mitenkään saata jäädä huomaamatta. Kaikenlaiset
+huvitukset, leikit ja juhlain vietot ovat aina tavallisemmat
+sellaisilla seuduilla.
+
+Edellisellä olen tahtonut viitata siihen, miksi kansa puheena
+olevalla seudulla on halukkaampi huvittelemiseen kuin meidän maassa
+on tavallista. Nyt aion lyhykäisesti puhua Ritvalan Helasta. Tätä
+juhlaa vietetään joka pyhän iltapäivänä, alkaen helatuorstaista
+aina Pietarin päivään eli kesäkuun loppuun. Tällöin esiintyvät
+seuraavat menot: Ritvalan kylän toiseen päähän kokoontuvat tytöt
+ja tarttuvat toistensa käsiin. Sitten he kulkevat hitaasti, neljä
+tai viisi rivissä, pitkin tietä, joka kulkee kylän läpi. Jo tämän
+kulun alussa ja sitten koko aika sen kestäessä lauletaan muutamia
+ikivanhoja runoja, joista alempana tarjoan luettavaksi muutamia.
+Viimein kulkue pysähtyy matkan päähän kylästä ylhäiseen tasaiseen
+paikkaan, nimeltä Helkavuori. Siellä tytöt muodostavat piirin
+ja tanssivat hitaasti laulaen mainittuja runoja. [Ennen muinoin
+tytöt näyttävät ottaneen mukaansa vakkoja, joihin Helkavuorelta
+kokosivat kukkia; vieden nämä mukanaan he kulkivat, kuten laulun
+sanat mainitsevat, "puhtaiden jumalien luo", ehkä toimittaakseen
+uhria. Lisäksi laulussa vielä mainitaan sininen silta ja punainen
+laituri, joiden yli jonon oli kulkeminen. En tiedä, mitä sillä
+oikeastaan tarkoitetaan.] Sittenkuin tätä joku aika on jatkettu,
+kuljetaan takaisin samalla tavalla kuin on tultu, yhä laulaen ja
+noudattaen samaa hidasta käyntiä. Päivän ilta vietetään sitten
+kylässä monenlaisissa huvitteluissa ja leikeissä, mistä suurehkon
+kansanjoukon ollessa koolla, joka ei tiedä eikä huoli kaikista
+etiketin siteistä, harvoin on puutetta. Juhlanviettoon kuuluu,
+ettei yksikään mieshenkilö tai naitu vaimo saa ottaa osaa äsken
+mainittuun kulkueeseen. Kuitenkin he saavat seurata sitä äänettöminä
+katselijoina tai kuuntelijoina. Näille ei liene niin vaikeata
+sietää, että heidät näin suljetaan pois laulusta ja kulkueesta, kun
+se näet ei heissä herätä mitään vastenmielisiä muistoja tai
+tunnonsoimauksia. Toisin on niiden tyttöjen laita, jotka jonkun
+hairahduksen kautta ovat menettäneet tämän nimensä. Heidänkin on
+kielletty ottamasta osaa juhlan viettoon, jota pidetään pyhänä ja
+joka on yksinomaan kunniallisten, hyveellisten neitosten oikeus.
+
+Mikä tarkoitus ja ensimäinen aihe tällä juhlalla alkujaan on ollut,
+lienee vaikeata nyt enää saada selville. Voipa luulla sen syntyneen
+jo ennen kristinopin tuloa maahan, kun näet muutamissa lauluissa
+"jumala" sana esiintyy monikossa; tämä ei arvatenkaan mainitun
+ajan jälkeen olisi tullut kysymykseen. Jonkunmoista aihetta olen
+sitä paitsi samasta laulusta luullut saaneeni siihen luuloon,
+että tämä juhla alkuperäisesti on ollut uhrijuhla, mutta mitä
+tarkoitusta varten vietetty, hyvän vuoden tulon vai muun vuoksi, ei
+saata mainitusta laulusta päättää. Muut laulut antavat taas aihetta
+toisiin arveluihin juhlan synnystä ja alkuperäisestä merkityksestä,
+Eräässä niistä mainitaan neitosta, joka viimeiseen asti pysyi
+sulhaselleen uskollisena, ja jota ei mitenkään voitu taivuttaa
+menemään vihille toisen kanssa, vaikka hänelle kerrottiin sulhonsa
+jo kuolleen ulkomailla. Viimein sulho palasi, ja neitonen lähetti
+nuoren veljensä häntä vastaan. Sulhasen kysymykseen, miten Inkeri
+-- se oli tytön nimi jaksoi, tuli poika jotenkin ajattelemattomasti
+vastanneeksi: "Kyllä hän hyvin jaksaa, koko viikko on vietetty
+hänen häitänsä, j.n.e.", jonka jälkeen sulhanen (runo tosin päättyy
+tähän ja on luultavasti typistetty) arvatenkin ymmärsi nämä sanat
+puustavin mukaan ja kenties teki jonkin epätoivoisen teon, ennenkuin
+sai tiedon oikeasta asianlaidasta. Ja kun on vallan luonnollista,
+että tyttö joko itki silmänsä piloille surusta ja murheesta tai
+päätti päivänsä jollakin epätoivon aiheuttamalla tavalla, niin tämä
+tapaus varmaankin herätti suurta huomiota, ja se saattoi siis myös
+antaa aihetta muistojuhlan viettämiseen hänen kunniakseen. Tätä nyt
+annettua selitystä puolustaa se seikka, että juhlaa vietettäessä
+ainoastaan kunnialliset tytöt tulevat kysymykseen. Toisessa laulussa
+taas puhutaan neitsyt Matalenasta, joka on tehnyt itsensä
+kolminkertaisesti arvottomaksi kantamaan neidon nimeä. Tunnustan
+suoraan, etten käsitä, millä tavoin hän olisi voinut antaa aihetta
+juhlan viettoon, kun näet siinä tapauksessa tuhansia muita tyttöjä
+voisi pitää saman kunnioittavan muiston veroisina.
+
+Antaakseni lukijalle itselle tilaisuuden nähdä, miten riittämättömät
+mainitut laulut ovat selittämään juhlan syntyä ja tarkoitusperää,
+liitän tähän pari ensinmainittua laulua.
+
+
+
+Inkerin virsi.
+
+
+      Lalmanti iso ritari
+    varas se vakuun neidon,
+    anto kättä kätkyelle,
+    isoin kimpuin kihlaeli,
+    suurin sormuksin lunasti.                    5
+
+ [Lalmanti iso ritari matkusti vieraille maille,
+ jonne häntä sota kutsui.] (Lönnrotin lisäys.)
+
+      "Kokotteles vuotta viisi,
+    vuotta viisi, vuotta kuusi,
+    kanssa kahdeksan keseä,
+    ynnä yhdeksän suvea,
+    vuosikausi kymmennettä.                     10
+    Kun sa kuulet kuolleheni,
+    kaiketi kadonneheni,
+    ottakos uro parempi,
+    älkösä parempatani,
+    älkösä pahempatani,                         15
+    ota muuton muotohittes."
+      Eerikki vähä ritari
+    valhekirjat kannatteli,
+    valhekirjat kiiruhulta:
+    "Lalmanti se on sodissa voittu,             20
+    pantu maahan paineloissa."
+      Väen kihlat annettihin,
+    väen vietiin vihintupahan,
+    väen ei vihille saatu,
+    eikä miehin, eikä miekoin,                  25
+    eikä uljasten urosten,
+    eikä vaimojen valiten,
+    eikä neitsen kauneuden.
+      Inkeri se ihana neito
+    istu se lutin solassa                       30
+    sekä istu että itki,
+    katso itään, katso länteen,
+    katso poikki pohjasehen,
+    näki kykkären merellä.
+    "Jos sa lienet lintuparvi,                  35
+    niin sä lähde lentämähän;
+    jos sa lienet kalaparvi,
+    niin sä vaipunet merehen;
+    jos sä lienet Lalmantini
+    laske purtes valkamahan."                   40
+      "Mistäs tunnet Lalmantikses?"
+      "Tulennasta tunnen purren,
+    kahden airon laskemasta;
+    toinen puoli uutta purtta,
+    toinen silkkiä sinistä,                     45
+    silkki Inkerin kutoma,
+    kauan neidon kaidehtima.
+    Minun nuori veljykäisen,
+    ota ohrilta orisi,
+    idulta ikälihani,                           50
+    maatajalka maltahilta,
+    aja vasta Lalmantia."
+      "Terve nuori näädämiehen,
+    kuinka Inkeri elääpi?"
+      "Hyvin Inkeri elääpi.                     55
+    viikkokausi häitä juotu,
+    toinen lahjoja ladeltu,
+    kolmas annettu antimia."
+
+
+
+Matalenan virsi.
+
+
+    Matalena neito nuori
+    kauan se kotona kasvoi,
+    kauan kasvoi, kauas kuului,
+    tykönä hyvän isänsä,
+    kanssa armahan emonsa.                       5
+    -- -- -- -- -- -- -- --
+      Matalena neito nuori
+    meni vettä lähteheltä
+    kultakiulunen kädessä,
+    kultakorva laulusessa,
+    katseli kuvasiansa:                         10
+    "Ohoh minua neito parka,
+    pois on muoto muuttununna,
+    kaunis karvani kadonnut:
+    eipä kiillä rintakisko,
+    eikä hohda päähopea."                       15
+      Jeesus paimenna pajussa,
+    karjalaisna kaskimaissa
+    anoi vettä juodaksensa.
+    "Ei ol' mulla astiata,
+    ei ol' kannuni kotona,                      20
+    pikarit pinoina vieri,
+    kannut halkoina kalisi."
+
+ [Eikö sulla ole kultakiulua, kultakorva-kiulua?]
+ (Lönnrotin lisäys.)
+
+      "Mitäs puhut, Suomen sulha,
+    Suomen sulha, maiden orja,
+    isäni ikäinen paimen,                       25
+    Ruotsin ruodoilla elänyt,
+    kalanpäillä kasvatettu."
+      "Siis mä lienen Suomen sulha,
+    Suomen sulha, maiden orja,
+    isäsi ikäinen paimen,                       30
+    Ruotsin ruodoilla elänyt,
+    kalanpäillä kasvatettu,
+    ellen mä elkiäs sanelle."
+      "Sano kaikki mitäs tiedät."
+      "Kussa kolme poikalastas?                 35
+    Yhden tuiskasit tulehen,
+    toisen vetkasit vetehen,
+    kolmannen kaivoit karkeesehen.
+    Sen kuin tuiskasit tulehen,
+    siit' olis' Ruotsissa ritari,               40
+    sen kuin vetkasit vetehen,
+    siit' olis' herra tällä maalla,
+    sen kuin kaivoit karkeesehen,
+    siit' olis' pappi paras tullut."
+      Matalena neito nuori                      45
+    rupes' vasta itkemähän,
+    itki vettä kiulun täysi,
+    pesi Jeesuksen jalahat,
+    hiuksillansa kuivaeli.
+    "Itsepä lienet Herra Jeesus,                50
+    kuin mun elkeni sanelit!
+    Pane minua Herra Jeesus,
+    pane minua minkäs tahdot,
+    soihin, maihin portahiksi,
+    jaloin päällen käytäväksi,                  55
+    joka tuulen turjotella,
+    laajan lainehen ladella."
+
+Näiden laulujen kunkin säkeen välillä laulettiin ennen: "Jumala on
+kauniissa joukossa." Nyt on sana Jumala jätetty pois sen vuoksi, että
+tämä, kuten kerrottiin, loukkasi papistoa, kun se sai niin usein
+kuulla Jumalan nimeä mainittavan.
+
+Etenkin helluntain pyhinä Helka-juhlaa juhlallisesti vietetään.
+Silloin nuoriso useista naapuripitäjistä kokoontuu Ritvalaan juhlassa
+läsnäolemaan. Kuullessani kerrottavan tuosta suuresta kansanjoukosta,
+joka silloin täällä on koolla, tuntui minusta kuin olisin kuullut
+kuvausta muinoisista olympialaisista leikeistä, se vaan eroa, ettei
+mitään kilpailuja tule kysymykseen paitsi laulussa, jossa tytöt
+luonnollisesti tahtovat saada kuuluviin äänensä miellyttävän kaiun,
+sekä itse kulkueessa että etenkin jäljestäpäin kotona. Kokoontunut
+nuoriso näet viipyy täällä koko yön, jolloin leikkejä, tansseja ja
+laulua ei puutu. En tiedä, oltaisiinko joskus tällöin menty
+säädyllisyyden rajojen yli vai mikä lie antanut aihetta siihen, että
+paikkakunnan nimismies joku aika sitten kielsi Helka-juhlan viettämisen.
+Kansa tosin napisi siitä, varsinkin, kun seudulla liikkuu vanha taru,
+että muka maailman loppu on tuleva, jos Helka-juhla laiminlyödään.
+Sanotaan näet: Jo sitte mailmakin loppuu, kuin Ritvalan Helka ja
+Huittulan vainio. Sinä vuonna ei vietetty Helkaa, ja sattumalta seutua
+sen jälkeen kohtasi kato. Tätä pidettiin taivaan rangaistuksena
+Helka-juhlan laiminlyömisen vuoksi, ja sitten vietettiin sitä taas
+kuten ennenkin. Jos kruununpalvelijat olisivat koettaneet sitä estää,
+luulen että rahvaan kiihtymys varmaan olisi kuohahtanut yli rajainsa.
+Siitäperin on juhlaa joka vuosi vietetty kaikessa rauhassa, samoin
+kuin sitä varmaankin tänäkin vuonna pian tullaan viettämään.
+
+                                                       E. L.
+
+
+
+
+
+
+KOLMAS MATKA v. 1832.
+
+
+
+
+MATKAMUISTELMIA.
+
+
+[Kolmannelle keräysmatkalleen läksi L. Laukosta 13 p:nä heinäkuuta
+ja oli hänellä alkumatkalla melkein rajalle saakka kaksi
+yliopisto-toveria seurana, joiden kanssa hän kulki Tampereen,
+Jyväskylän, Kuopion, Kaavin ja Nilsiän kautta Nurmekseen. Vasta
+viimemainitussa pitäjässä, jossa L. 25 p:nä elok. erosi tovereistaan,
+alkoi varsinainen runonkeräys. Nurmeksen koillisesta kolkasta
+Saunajärveltä suuntasi L. kulkunsa rajan toiselle puolelle
+Kolvasjärvelle, josta kiiruhti Repolan kirkonkylän, Kaskiniemen,
+Roukkulan ja Miinoan kylien kautta Akonlahteen. Kauemmaksi pohjoiseen
+ei L. joutunut, vaan palasi nopeasti Lentiiran, Kajaanin, Kuopion
+ja Porvoon kautta Helsinkiin, jonne saapui 17 p:nä syyskuuta.
+Matkakertomus on ruotsiksi painettu Helsingfors Morgonbladiin vuonna
+1833 (n:oihin 44-47); tässä julkaistuun suomennokseen lisätyt
+muistiinpanot säilytetään Suom. Kirj. Seuran arkistossa.]
+
+Halusit viime syksynä, että antaisin sinulle muutamia tietoja
+viime kesänä Aunuksen ja Arkangelin kuvernementeissa tekemästäni
+vaelluksesta, ja tämänhän lupasinkin, vaikken tähän asti mitenkään
+ole voinut, ja nytkin ainoastaan osaksi voin täyttää lupaustani.
+Aioin Pohjois-Karjalassa olevasta Nurmeksen pitäjästä kulkea yli rajan
+Aunuksen kuvernementissa sijaitsevaan Repolan pitäjään ja sieltä ylös
+Vuokkiniemeen ja muihin Arkangelin kuvernementin pitäjiin, jos aikani
+ja muut asianhaarat olisivat sen sallineet. Nurmeksen kirkolta on
+ainakin 6 peninkulmaa Jonkerin kylään, joka on Nurmeksen äärimäisessä
+sopukassa, Repola toisella ja Kuhmon kappeli toisella puolellaan.
+Huonot polut johtavat vaihdellen milloin soiden, milloin matalien
+ylänköjen yli, jotka yhdessä muodostavat äärettömän, jylhän erämaan.
+Puolitiehen asti tapaa kuitenkin siellä täällä jonkun metsätalon,
+mutta matkan jälkitaipaleella ei ollut, lukuun ottamatta erästä huonoa
+torppaa, ainoatakaan asuttua paikkaa. Meillä oli alussa oppaana
+muuan Pekka Viiliäinen, joka oli koko nero. Lapsuudestaan alkaen
+hänellä oli ollut suuret tuumat ja laajat yritykset, jotka vielä
+siihen määrään kummittelivat hänen aivoissaan, että olivat ainakin
+puoleksi karkoittaneet niistä niin sanotun tavallisen selvän järjen.
+Paitsi useissa Suomen kaupungeissa hän oli moneen kertaan käynyt
+Pietarissa ja Tukholmassa. Joku aika sen jälkeen kuin Suomi
+oli yhdistetty Venäjään, oli hänellä ollut se armo, että sai
+korkeanautuaalle Keisari Aleksanterille näyttää omituiset sotavaunut,
+jotka itse oli keksinyt, sekä ojentaa esiin kaikkeinalamaisimman
+anomuskirjeen, jossa pyysi että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa
+armoissa suvaitsisi solmia ikuisen rauhan kaikkien kristittyjen
+valtojen kanssa sekä yhdessä niiden kanssa rangaista Suur-Turkkia
+sen jumalattomuuden vuoksi. Että hänen sotavaununsa, mitä
+jälkimäiseen kohtaan tuli, erittäin soveltuivat Hänen Keisarilliselle
+Majesteetilleen, sen hän itse paraiten ymmärsi, ja juuri sen tähden
+hän oli vaivannut itseään niiden keksimisellä. Kaikki tämä kerrotaan
+lähemmin hänen äskenmainitussa anomuskirjeessään; siitä sain kunnian
+ottaa kopion, joka nyt kuitenkin muutamien muiden muistiinpanojeni
+seassa on Helsingissä. Tämän kirjeen alkuperäistä alustelmaa sekä itse
+vaunujen piirustusta Viiliäinen alati säilyttää luonansa. Jos oikein
+muistan, hänen sanotaan määränneen että nämä tärkeät asiapaperit hänen
+kuoltuaan olivat suljettavat hänen mukaansa hautaan. Vaikka siis
+luultavasti tulee olemaan sangen vaikeata jonkun ajan kuluttua saada
+niitä käsiinsä, laiminlöin, paha kyllä, itse piirustuksen kopioimisen.
+Mikäli minulle siitä selveni, se kuvasi parihevosten vedettäviä vaunuja,
+jotka molemmat, sekä vaunut että hevoset, olivat rautapeltisen,
+linnanmuotoisen katoksen alla. Tämä peitti ne joka taholta ja oli
+ainoastaan maata kohden avoin. Se oli edestä suippo, mutta
+takaa jotenkin leveä, niin että se oli kärjestään poikkileikatun
+tasakylkisen kolmion näköinen. Muutamia pieniä aukkoja oli edessä
+ja sivuilla, mutta ne eivät kuitenkaan olleet suuremmat kuin oli
+tarpeellista, jotta joltisestikkin niistä saattoi nähdä ja ampua.
+Etuosassa ja sivuissa oli teräviä rautoja, jotka olivat kiinnitetyt
+niihin pitkittäin ja olivat hieman leveämmät tavallista viikatetta.
+Jokainen saattaa nyt helposti kuvitella, mitä kauheata tuhoa nämä
+vaunut saattoivat aikaansaada Suur-Turkin riveissä, jos istuen niissä
+suvaitsi karauttaa keskelle vihollista ja ajaa siellä muutaman
+kierroksen, minkä kyllä saattoi tehdä ajanvietteekseen tai vallan
+kuten tavallisen ajeluretken, ajaja kun itse peltilinnassaan oli
+suojassa kaikelta vaaralta. Jos joku pelastuisi leikkautumasta kahtia
+terävien viikatteiden iskuista, niin saattoi pienistä aukoista
+helposti ampua pakolaisen kuoliaaksi. Tämä verraton mestariteos
+inhimillisen neron tuottamien keksintöjen joukossa lienee erittäin
+suuresti huvittanut Keisari Aleksanteria, koska hän lienee määrännyt
+keksijälle, tuolle kunnon Viiliäiselle, 500 ruplan palkkion. Ei
+ollut kummallista, että Viiliäinen näin loistavan menestyksen ja
+rohkaisun jälkeen sekä hereillä ollen että nukkuessaan tuumi uusia
+keksintöjä. On vaikeata tietää, kuinka pitkälle hän olisi voinut
+edistyä; ehkäpä hän lopuksi olisi löytänyt tien ainakin kuuhun,
+jos ei juuri muihin kiertotähtiin, ellei hän onnettomuudekseen
+olisi tullut hieman mielenvikaiseksi. Tämän perin ikävän sattuman
+jälkeen hän ei enää voinut ryhtyä niin rohkeisiin yrityksiin,
+kuin esim. kuuhun pyrkimiseen, sillä hän tietää, ettei pidä lentää
+korkeammalle kuin siivet kantavat. Kuitenkin hänellä sittemmin
+alati on ollut pienempiä tuumia ja yleishyvän edistämispyrkimyksiä.
+Näistä voin mainita, että hän omalla kustannuksellaan ja omin
+käsin oli Nurmeksessa Ylikylän ja Saramon välillä kasvavaan metsään
+hakannut uuden tien, koska vanha, jota hänen usein täytyi kulkea,
+kulki monessa mutkassa eikä siis sopinut niin suurituumaiselle
+miehelle. Tässä kohdin häntä kuitenkin kohtasi esteitä, joita hän
+hyvän ja epäitsekkään tarkoituksensa vuoksi ei suinkaan olisi
+ansainnut. Vanha polku, jota Viiliäisen isä ja isoisä sekä heidän
+esivanhempansa ammoisista ajoista olivat käyttäneet, oli tarpeeksi
+kova ja tasainen, mutta uusi sitävastoin, vaikka olikin suora, oli
+nurmen, sammalen ja kivien peittämä, jonka vuoksi saramolaiset yhä
+edelleen käyttivät vanhaa polkua, jokikinen heistä, paitsi Viiliäinen
+itse, joka tietysti kulki omaa tietänsä. Luonnollisesti häntä
+harmitti, että kaikki muut hänen työtänsä, johon hän kuitenkin
+oli käyttänyt suurimman osan kesää, niin ylenkatsoivat, etteivät
+edes panneet jalkaansakkaan hänen polulleen. Tämän oikeutetun
+harminsa kiihottamana hän eräänä päivänä kuljetti kaikki lähistössä
+saatavilla olevat puut vanhan polun suulle, siten tukkiaksensa
+sen. Tämän olisi luullut nyt auttavan; mutta miten kävikään?
+Eräänä lauantaina, jolloin saramolaiset olivat kirkolle menossa,
+he näkivät korkean puupinon tiensä sulkuna. Jos heillä olisi ollut
+vähänkin arvostelukykyä, heidän olisi pitänyt huomata, mitä se
+merkitsi, nimittäin että heidän tuli tottua uuteen polkuun. Mutta
+kaikkea muuta! He raivasivat pois puut ja mikä ikävämpää oli,
+tulivat sattumalta viskanneeksi ne Viiliäisen tielle. Kuka tahansa
+saattaa asettua Viiliäisen kannalle ja arvata, minkä närkästyksen
+tämä tahallinen solvaus, sillä muuna Viiliäinen ei voinut sitä
+pitää, hänessä kaiketi herätti. Mutta sellaisen palkan ansiokkaat
+teot yleensä saavat. Hän näytti nyt jo olevan niin tottunut
+sentapaisiin nöyryytyksiin, että ilmaisematta mitään närkästystä
+suostui seuraamaan meitä vanhalle polulle, jonka, armottomasti
+kyllä, valitsimme hyläten hänen hakkaamansa uuden tien. Matkalla hän
+kertoi, mitä minulla juuri on ollut kunnia kertoa, mutta hän ei ikinä
+tahtonut uskoa, että saramolaiset olivat sattumalta viskanneet ne
+puut, joilla hän oli tukkinut heidän tiensä, hänen omalle tiellensä,
+vaan luuli että he sen olivat tahallansa tehneet ivatakseen häntä ja
+hänen tietänsä.
+
+Paraikaa Viiliäinen hautoi mielessään kahta suurta tuumaa, jotka
+lakkaamatta pitivät hänen järkensä jäännöksiä pyörteisessä
+liikkeessä. Toinen koski muutamia malmivuoria, joista ottamiaan
+useita näytepalasia hän antoi katseltavaksemme. Niitä hän alati
+kantoi toisessa taskussaan, toisessa taas yllämainittuja asiapapereita.
+Hän aikoi mitä pikimmin lähteä Pietariin esittääkseen ne Keisari
+Nikolaille. Hänellä oli myös suomeksi tehty kirjoitus, jossa
+kaikkein alamaisimmin anoo, ettei Keisari koskaan sallisi sotajoukkojen
+törmätä yhteen näillä vuorilla. Todisteena Viiliäisen suuresta
+epäitsekkäisyydestä saatan mainita, että hän, vaikka hänellä
+löytämistään rikassuonisista malmivuorista oli odotettavissa varma
+ja melkoinen palkinto, kuitenkin 50 pankkoruplasta olisi luovuttanut
+minulle omistusoikeuden kaikkeen, huostassaan olevat näytepalaset
+siihen luettuina. Tilapäinen rahapula esti minua käyttämästä edukseni
+hänen jalomielistä tarjoustaan, ja kun asiaa lähemmin ajattelin, olin
+siihen sangen tyytyväinen, sillä olisin vastedes voinut saada
+tunnonvaivoja siitä, että toisen kustannuksella olisin rikastunut.
+
+Viiliäisen toinen tuuma ei tarkoituksiltaan ollut valtiota vähemmin
+hyödyttävä. Se näet tarkoitti vapaakaupungin-oikeuksien hankkimista
+Oululle. Kauan, niin hän väitti, rahvas näillä seuduin oli valittanut
+sitä, että heidän täytyi Oulussa myydä tavaransa, etenkin terva,
+polkuhintaan. He selittävät tämän johtuvan sopimuksesta sikäläisten
+kauppiasten kesken, joiden sanottiin edeltä asettavan talonpoikien
+tavaroille määrähinnan, mitä korkeampaa ei kukaan saanut tarjota.
+Poistaakseen tämän epäkohdan Viiliäinen oli hankkinut Sotkamon,
+Hyrynsalmen, Paltamon, Nurmeksen ja Pielisjärven pitäjäläisten
+allekirjoitukset; he näet kaikki toivoivat muutoksen tapahtuvan tässä
+asiassa. Yhdessä näistä pitäjistä pitäjänkirjuri kuitenkin oli
+kirjoittanut seuraavasti: "Pitäjäläisten mielipiteet kysymyksessä olevan
+asian suhteen näyttävät olevan yhtä sekavat, kuin esityksentekijänkin,
+minkä vuoksi niistä ei ole voinut saada mitään lopullista
+kokonaiskäsitystä." Nämä allekirjoitukset muassaan Viiliäinen aikoi
+lähteä Pietariin, mutta sitävarten hän luuli tarvitsevansa Ruotsin ja
+kenties myös Englannin kuninkaan puumerkit, joita hän ei vielä ollut
+ehtinyt hankkia. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei se ollut välttämätöntä,
+mutta hän oli kerran saanut sen päähänsä eikä siitä luopunut. Hänen
+tuumansa mainittujen vapaakaupungin-oikeuksien suhteen oli muuten
+seuraava: Kerta vuodessa, joka syksy, oli Oulun kaupungille myönnettävä
+3-4 viikkoa kestävät vapaat-markkinat, joiden aikana talonpojalla oli
+oikeus myydä ulkomaalaisille tavaroitaan kädestä käteen. Näin hän luuli
+koko asian olevan autetun, eikä hän muuta aikonutkaan anoa Keisarilta.
+
+Kuten minulla on ollut kunnia aikaisemmin mainita, oli oikeus ja
+yleishyvän edistäminen jo nuoruudessa Viiliäisen lempiharrastuksia.
+Ei siinä kylliksi, että hän itse pidättäytyi tekemästä toisille
+pienintäkään vääryyttä, hän vaati samaa muiltakin, silloinkin,
+kun asia ei vähääkään liikuttanut häntä. Senkaltaisesta asiasta
+hän oli aiheutunut asianomaisille ilmiantamaan erään sotakomisariuksen
+eli tavaranhankkijan, jonka oli kuullut kruunulta kiskoneen liikoja
+rahoja siten, että tilinteoissa oli kruunulta kantanut maksua muutaman
+sadan sotamiehen elatuksesta, joita ei ollenkaan ollut olemassa, vaan
+jotka koreilivat ainoastaan hänen toimikirjoissaan ja laskuissaan.
+Kukapa nyt ihmettelisi, että rehellinen Viiliäinen, jolle huhu moista
+kertoi, siitä kovasti suuttui ja että hän rauhoittaakseen herkän
+omantuntonsa mitä pikimmin ilmoitti asian tutkittavaksi! Tämän kautta
+hän kuitenkin tuotti niskoilleen vallan odottamattoman ja kovin ikävän
+jutun, josta ei mitenkään voinut vetäytyä pois. Hänet näet velvoitettiin
+todistamaan ilmiantonsa ja väitteensä. Hän todisteli todistelemistaan
+monta vuotta perätysten, kunnes hänen tilansa, joka ennen oli ollut
+sangen hyvässä kunnossa, joutui rappiolle ja oli luovutettava toiselle.
+Viimein asia ratkaistiin siten, että oikeus määräsi Viiliäisen maksamaan
+melkoiset sakkorahat ja oikeuskulut sille, jota oli syyttänyt, ja tämä
+saattoi hänet kokonaan vararikkoon. Yllämainitulla 500 ruplan
+rahapalkkiolla hänen olisi pitänyt voida jossakin määrin korjata
+huonoja raha-asioitaan. Hän olikin lujasti päättänyt tehdä
+sen ja palkkasi sitä varten joukon miehiä, joiden avulla kaatoi ison
+metsän kaskeksi. Seuraavana vuonna hän jäljellä olevilla rahoillaan
+osti rukiita, jotka kylvi kaskeen. Kaikki onnistui tähän asti
+hyvin, ja hän aikoi perustaa uutisasunnon siihen paikkaan, johon
+kaski oli kaadettu, mutta pieni seikka muutti vähässä ajassa kaikki
+ja petti häntä sangen pahasti laskuissaan. Hän oli huomaamattaan
+tullut kaataneeksi kasken toisen maalle, joka seikka vähää ennen
+elonleikkuu-aikaa hänen suureksi hämmästyksekseen tuli ilmi. Se,
+jonka maalla kaski oli, korjasi koko melkoisen sadon, ja muutenkin
+kovaonninen Viiliäinen vielä sakotettiin päälle päätteeksi. Vaikka
+hän olikin alati tyyni ja itseään hillitsevä, ei hän voinut muistella
+tätä tapausta ilman että se karvaasti kävi hänen mielelleen. Tämän
+kasken ainaiseksi muistoksi hän kutsui maata, johon sen oli kaatanut,
+Riikinahoksi. Tällä nimellä hän luultavasti tarkoitti sen syntyneen
+hänen yllämainittujen valtion hyödyksi keksimäinsä sotavaunujen
+johdosta. Jos kohta Viiliäinen nyt eli huonoissa oloissa, hän ei ollut
+vielä heittänyt kaikkea toivoa. Paitsi suuria tuumiaan hänellä oli
+useampia vähemmän tärkeitä. Hän oli esim. huomannut kotiseutunsa
+viidenkymmenen vuoden kuluessa siten muuttuneen, että siellä, missä
+maanmittari ennen oli löytänyt järviä, soita ja vuoria, jotka
+tietysti olivat arvotonta aluetta, nyt oli oivallisia metsiä ja että
+siis tarjoutui tilaisuutta niityn ja yleensä viljelykseen kelpaavan
+maan perkaamiseen. Tätä havaintoaan hän kerran aikoi käyttää
+hyväkseen ja, ensin selvitettyään tärkeämmät asiat, uudelleen yrittää
+uutisasunnon perustamista.
+
+Jos Viiliäinen olisi saanut pitää kaiken järkensä loukkaamattomana,
+hän epäilemättä olisi aikaansaanut suuria maailmassa. Järkensä
+jätteilläkin hän ajatteli ja puheli usein paljoa järkevämmin kuin
+monet, joilla on koko järkensä tallella. Mainitsenpa tästäkin esimerkin.
+Rahvas pelkäsi näinä aikoina kaikkialla, että Merkurius-tähden
+yhteentörmäys auringon kanssa, jonka piti tapahtua Aasiassa ja almanakan
+mukaan sattua toukokuun 5 päiväksi, jonkun tärkeän esiytyneen esteen
+johdosta oli lykkäytynyt toistaiseksi, ja että, kun se kerta oli
+toteutuva, oli pelättävä, jos ei juuri auringon täydellistä häviötä,
+niin ainakin muita suuria muutoksia. Moni luuli todella, että Merkurius
+saattoi räjähyttää rikki auringon, joka sitten voi sadella alas pieninä
+sirpaleina ja polttaa poroksi koko maapallon. Kysyin mitä Viiliäinen
+tästä asiasta arveli, ja hänellä oli heti selvillä, että koska aurinko
+ei ollut suvainnut näyttäytyä sinä päivänä, Merkurius kaiketi ei ollut
+niin pian voinut sitä löytää, vaan mennyt tiehensä, sillä kun ei ollut
+paljoa aikaa hukata. Hän piti siis kaikkea pelkoa tämän asian suhteen
+nyt enää vallan aiheettomana. Muuten hän arveli, ettei hänellä ollut
+mitään tekemistä auringon eikä Merkuriuksen kanssa, kunhan ne vaan eivät
+ruvenneet estämään hänen tuumiansa, jota eivät siihen asti vielä
+koskaan olleet tehneet.
+
+Kaiketi arvelet, että liiaksi kauan olen puhunut ystävästämme
+Viiliäisestä, mutta nyt jätänkin hänet, ja tuossa tuokiossa olemme
+Jonkerissa, jonne meillä on ollut kuljettava 6 peninkulmaa erämaan
+halki; Jonkeristahan muutama kymmenkunta vuotta sitten lapsia tuli
+hiihtäen Nurmeksen kirkolle itseään kastattamaan. Viivyimme yön
+eräässä talossa, sitten kuljimme ylemmäksi Saunajärvelle, missä
+erosin vaellus-kumppaneistani, heillä kun ei ollut aikomusta
+lähteä Venäjän puolelle. Tunnin matkan jälkeen, jonka suoritin
+ensin vesitse sitten maitse, saavuin Niskavaaraan, niin läpimärkänä
+kovasta rankkasateesta kuin jos olisin koko päivän loikonut vedessä.
+Täältä minun piti lähteä Ukonvaaraan, jonka sanottiin olevan
+kolmen virstan päässä. Pieni, korkeintain viisi- tai kuusivuotias
+poika -- kaikki vanhemmat ihmiset näet olivat poissa -- opasti
+minua vähän matkaa polkua pitkin ja neuvoi minulle, että tuli
+poiketa milloin oikealle, milloin vasemmalle, jonka jälkeen hän
+jätti minut. Seurasin tarkoin hänen neuvoansa, mitä tuli oikealle
+ja vasemmalle poikkeamiseen, mutta milloin millekin puolelle piti
+poiketa, sitä en ollenkaan tietänyt. Viimein tulin kauan astuttuani
+tilalle, jota sanottiin Losolaksi tai Losonvaaraksi. Sieltä minulla
+vielä oli kaksi virstaa Ukonvaaraan ja viimemainitusta paikasta
+kuusi virstaa Kuusjärvelle, jonne saavuin sangen myöhään illalla.
+Seuraavana aamuna läksin täältä ja paikkasin miehen opastamaan
+itseäni Kolvasjärvelle, ensimäiseen Venäjänpuolella olevaan kylään,
+jonne oli runsas kahden peninkulman matka. Kuljimme enimmäkseen
+kuivia mäntyharjanteita, jotka parhaasta päästä ovat hyvin kaidat
+ja kulkevat yhdensuuntaisesti, suomaita välillään. Saattaa paraiten
+muodostaa itselleen käsityksen näiden seutujen ulkonäöstä,
+jos kuvittelee niiden ennen olleen jonkun vetelän ainejoukon
+peittämänä, joka on joutunut liikkumaan suunnattoman suurina
+aaltoina, mutta sitten äkkiä jäykistynyt ja jähmettynyt aaltojen
+muotoon. Aaltojen harjoista olisivat silloin tulleet mainitut
+harjanteet, aallonpohjista suot. Mutta hirvittäväksi täytyy
+tuo raivonnut myrsky kuvitella, jotta se on voinut aikaansaada
+tällaisia aaltoja, joihin verrattuina tavallisissa merihätä- ja
+haaksirikko-kertomuksissa kuvatut, katselkoonpa niitä millaisten
+suurennuslasien lävitse tahansa, kuitenkin ovat vallan mitättömät.
+Muuten astuin nyt kuivin jaloin ja ilman vähintäkään vaaraa
+harjuja pitkin. Pitkiä ja kapeita soita keskeytti siellä täällä joku
+metsälampi; mutta nekin lukuun otettuina, ei kokonaisuus tarjonnut
+mitään miellyttävää näköalaa. Jos olisimme kulkeneet poikittain
+siihen suuntaan nähden, johon nyt kuljimme, olisi meidän lakkaamatta
+täytynyt nousta harjanteelle, kulkea sen rinnettä alas toiselle
+puolelle, sitten kahlata suon poikki, j.n.e.
+
+Astuttuamme noin kolmetoista virstaa, tulimme Osmajärven rannalle.
+Se toivomme, että täällä olisimme löytäneet jonkun veneen, millä
+jatkaa matkaa, petti kokonaan. Aloimme sen tähden kulkea rantaa
+pitkin, jättäen järven vasemmalle ja saavuimme neljä virstaa
+astuttuamme salmelle, joka yhdistää Osmajärven Kolvasjärveen.
+Täällä huusimme, minkä suinkin jaksoimme: venettä! venettä! mutta
+venettä vaan ei näkynyt. Eipä huutomme myöskään hevin saattanut
+kuulua Kolvasjärven kylään, joka oli runsaan kolmen virstan päässä
+salmen toisella puolella. Järven yli meidän kuitenkin täytyi päästä,
+sillä emme voineet kiertää sen ympäri, se kun oli niin laaja, ja
+vaikka olisimme koettaneetkin tehdä niin, olisimme järven päässä
+tulleet leveän ojan rannalle, jonka yli olisi ollut yhtä vaikea
+päästä. Meillä ei siis ollut muu neuvona kuin tilaisuutta varten
+tekaista oma alus ylipääsöä varten. Vähäisen matkan päässä rannasta
+oli joukko mäntyjä, joista Kolvasjärveläiset edellisenä kesänä olivat
+kuorineet kaarnan pois, siitä valmistaakseen piirakoita, kuten
+oppaani suvaitsi lausua. Kreikanuskoiset suomalaiset käyttävät näet
+paljon piirakoita sekä pyhänä että arkena, ja nyt, kun viljan puute
+heilläkin oli tuntuva, oli pettu niiden pääasiallisena aineksena.
+Näistä kesällä kuivuneista männyistä hakkasi oppaani kolmen ja
+puolen kirvesvarren pituisia pölkkyjä; ne sitten kannoimme rannalle
+ja kyhäsimme niistä lautan. Kuusi sellaista pölkkyä riitti meitä
+kantamaan. Kahteen hakattiin uurrokset kumpaankin päähän, jotka
+sitten liitettiin yhteen poikkipölkyillä niin etäälle toisistaan,
+että muut neljä pölkkyä mahtuivat niiden väliin. Nämä pantiin vallan
+irtonaisina poikkipölkkyjen alle, ja ainoastaan pieni kolo piti
+niitä näissä sen verran kiinni, etteivät ne päässeet luistamaan pois.
+Jos vähänkin olisi polkenut niitä, ne olisivat uponneet ja joutuneet
+epäjärjestykseen. Meidän painomme täytyi siis levätä sivupölkyillä,
+joita taas välipölkyt mainittujen poikkipuiden avulla kannattivat.
+Senpä vuoksi panimme poikittain päälle vielä muutamia irtonaisia
+puita tuhdoiksemme. Sellainen oli se alus, joka kyhättynä tunnin
+ajassa onnellisesti, joskin hitaasti kantoi meidät puolen virstan
+levyisen salmen yli. Mies kertoi monta kertaa ennen kulkeneensa siitä
+yli samalla tavalla ja sanoi, että hänellä ennen oli ollut vaan yksi
+poikkipölkky sivutukkien välillä, vaan että hän nyt minun tähteni oli
+tahtonut varustaa sen kahdella.
+
+Tultuani Kolvasjärven kylään, poikkesin Huotarin taloon. Vanha
+isäntä vei minut erityiseen kamariin ja teki minulle useita matkani
+tarkoitusta koskevia kysymyksiä. Vastasin niihin kaikkiin totuuden
+mukaisesti ja kysyin lopulta vuorostani, saattoiko tuntea itsensä
+turvalliseksi matkustaessaan heidän maassaan. "Ainakin kymmenen
+kertaa turvallisemmaksi kuin teillä", hän vastasi, "missä lyödään
+ihmisiä kuoliaaksi." Oli näet tapahtunut, että vähää ennen muuan
+rikas tilallisen poika heidän pitäjästään oli Suomesta ostanut miehen
+lähettääkseen hänet sijastaan sotapalvelukseen, mutta oli tämän
+kädestä saanut surmansa. Pian sentään tulimme yksimielisyyteen siitä,
+että muutamat värvääjistä olivatkin moisen kohtalon ansainneet,
+ja huomautettuani hänelle, miten heikäläiset koko pitkän talven
+meillä harjoittavat kulkukauppaansa, ilman että heitä kohtaa mitään
+pahaa, hänkin myönsi, että yleensä meidänkin maassa saattoi tuntea
+itsensä sangen turvalliseksi. "Mutta", hän jatkoi, "turvallisempana
+saatatte sittenkin kulkea meillä, ja takaan kaikella, mitä minulla
+omaa on, ettei kukaan ole koskeva hiuskarvaannekaan, lähdette minne
+tahansa." Hänen lausuessaan näitä viimeisiä sanoja tuli hänen
+poikansa sisälle ja keskeytti hänet äkkiä näillä sanoilla: "Isä!
+älä mene takaukseen siitä, mitä voi tapahtua." Sitten hän kertoi
+useista karanneista sotamiehistä, joita piileskeli siellä täällä
+sekä metsissä että kylissä, ja joiden päähän saattoi pälkähtää ruveta
+tutkimaan ihmisten taskuja ja auttaa ahdistamaansa henkilöä pois
+tästä maailmasta, paremmin saadakseen koko asiata peittoon.
+
+Täältä läksin Repolan kirkolle, jonne minulla oli 15 virstan
+jalkamatka. Lähtöhetkellä Huotarissa tapahtunut keskustelu oli
+painunut mieleeni, niin että muutaman kerran poikkesin tieltä,
+antaakseni, jos joku veijareista ajaisi minua takaa, hänelle täten
+tilaisuuden kaikessa hiljaisuudessa kulkea ohitseni. Varovaisuuteni
+taisi kuitenkin olla turhaa, sillä eivät silloin eivätkä myöhempää
+minua tämänkaltaiset ikävyydet kohdanneet. -- Repolan kirkonkylässä
+eli pogostassa asuu rikas talonpoika, nimeltä Törhöinen, jonka
+luona kävin. Hän kysyi passiani, jonka hänelle myös näytin. Hän
+luki jotenkin sujuvasti sen venäjänkielisen käännöksen ja kysyi
+toistamiseen, kuinka pitkä aika sitten olin lähtenyt Kuopiosta.
+Passini oli näet sikäläisen maaherran antama. Vähän enemmän kuin
+kolme viikkoa sitten, minä vastasin. "Mutta passinne ei edes ole
+kahta viikkoa vanha, mitenkä tämä on selitettävissä?" Tarkastelin
+itse passia ja huomasin sen päivätyksi elokuun 2 p:nä meidän
+ajanlaskumme mukaan, mikä päivämäärä myös oli venäläisen käännöksen
+alla, vaikka olisi pitänyt olla heinäkuun 21 päivä, joka vanhassa
+luvussa vastaa uuden luvun elokuun 2:ta päivää. Törhöinen hyvin
+ymmärsi erehdyksen, sittenkun olin hänelle sitä huomauttanut.
+Sitten hän kertoi minulle kahden kesken ollessamme alussa luulleensa
+minua lähetetyksi heidän kaivojansa myrkyttämään; sen vuoksi hän
+niin ankarasti oli kysynyt passiani. Muuten hän sanoi, ettei minun
+ollenkaan pitänyt panna pahakseni, jos moni muu vastedes luulisi
+minua sellaiseksi. "Sillä", hän sanoi, "Salmissa tapahtui, j.n.e."
+Tämän jälkeen hän lyhyesti kertoi koko Salmissa kolera-ajan kestäessä
+tapahtuneen metelin. "Uskotteko siis", minä kysyin, "kaikkia tuollaisia
+vääriä huhuja kaivojen myrkytyksestä, joka muka olisi ollut ainoana
+syynä pelättyyn koleraan?" -- "Vaikkapa minä en uskoisikaan sellaista",
+hän vastasi, "niin muut sen uskovat, älkääkä edes koettako saattaa
+heitä muuhun vakaumukseen." Join sitten useita kuppeja teetä ja söin
+välipalaa hänen luonaan ja läksin kolmen talonpojan seurassa järven yli
+Virran kylään, johon yövyin. Seuraavana aamuna -- -- -- mutta taitaapa
+sinusta tuntua jotenkin ikävältä seurata minua näin askel askeleelta
+ja välistä odottaa sillävälin kun juttelen talonpoikien kanssa, syön
+välipalaa, j.n.e.; jätänpä siis kaikki nämä seikat lähemmin
+mainitsematta. Yksi seikka on minun kuitenkin mainitseminen.
+Jalkamatkalleni Kaskiniemeltä Koukkulaan en ottanut opasta, vaikka tämä
+väli oli 20 virstan pituinen eikä tien varrella ollut yhtään taloa eikä
+torppaa. Eksyin lopulta syrjäpolulle; se vei minut erään järven rannalle,
+jonka toisella rannalla huomasin muutamia peltotilkkuja. Vaikka en
+niiden läheisyydessä nähnyt mitään rakennusta, tein kuitenkin sen
+johtopäätöksen, ettei sellaiset voineet olla pitkän matkan päässä
+pelloista. Päätin sen tähden kiertää järven ympäri, joka yritys ei
+ollut niinkään helppoa, koska minun täytyi kahlata vetelien soiden
+poikki, joihin upposin polvien yläpuolelle asti. Tämän lisäksi en
+ollenkaan tietänyt, kummalta puolen pikemmin pääsi järven ympäri,
+koska en kummaltakaan puolelta nähnyt sen päätä. Rupesin astumaan
+vasemmalle, järvi kun täten sai kunnian olla oikealla puolellani ja
+tästä huomionosotuksesta kernaammin saattoi suosia yritystäni.
+Viimein tulin järven päähän, mutta samassa huomasin edessäni leveän
+ojan. Kuljin sen rantaa pitkin hyvän matkaa ylöspäin, mutta eipä vaan
+näkynyt siltaa, jota myöten olisin päässyt ojan yli. Kaipasin nyt
+suuresti samaa alusta, jolla olin kulkenut Osman ja Kolvaan välisen
+salmen poikki, mutta se oli jo jäänyt yli 60 virstan matkan päähän
+jälkeeni. Viimein juolahti mieleeni jakaa tavarani pieniin myttyihin
+ja viskata ne ojan yli. Ensiksi viskasin saappaani, kummankin
+erikseen, ja antaakseni niille paremman vauhdin, panin sisälle kiven.
+Minun onnistui oivallisen hyvin saada ne yli, ne näet lensivät vielä
+hyvän matkaa vastaiselle rantamalle. Kaikki muu kävi yhtä hyvin,
+lukuunottamatta takkia, joka ilmassa kehittäysi auki solmuistaan
+ja putosi ojaan kuin siipeen ammuttu sorsa. Mutta silloinpa olin jo
+itse valmis uimaan yli ja toin takin, joka ei ollut ehtinyt upota,
+mukanani toiselle rannalle. Näin olin päässyt ojan yli kaikkine
+kamsuineni, jotka nyt olivat hajallaan maassa. Poimiessani niitä
+ylös tuli kaksi naista, jotka matkan päässä olivat katselleet koko
+ylipääsöhommaani, lähemmäksi rantaa ja sanoi: "Tuolla olisi ollut
+silta, jos olisitte huomannut mennä vähän ylemmäksi. Aioimme huutaa
+teille, mutta nähdessämme teidät olitte jo vedessä." "Eipä tässä ole
+mitään menetetty", minä ajattelin ja kysyin, oliko kylä lähellä.
+"Puolentoista virstan päässä täältä", he vastasivat. Se olikin juuri
+sama kylä, jota olin lähtenyt etsimään.
+
+Nyt lienee paikallaan vähän puhua näistä suomalaisista ylipäänsä,
+jotka ammoisista ajoista ovat olleet Venäjän alamaisia ja luultavasti
+Vladimir Suuren ajoilta alkaen kreikanuskoisia. He sanovat itse
+itseään venäläisiksi, joka nimi ennen muinoin luultavasti oli
+yksinomaan näillä suomalaisilla, jos kohta sillä nykyään Suomessa
+ymmärretään koko Venäjän kansaa. He sanovat Suomen puolella rajaa
+asuvia suomalaisia ruotsalaisiksi ja koko maatamme Ruotsiksi
+tai Ruotsin maaksi. Muutamassa suhteessa pidin enemmän heidän
+tavoistaan ja menoistaan kuin niistä, joita meidän rahvaallamme,
+näkee. Siisteyttä esim. noudatetaan ja hoidetaan heillä paremmin
+kuin monissa seuduin meidän maata. Näillä suomalaisilla tuskin
+lienee niin huonoa asumusta, ettei pirtin lattia aina olisi
+pestynä; monin paikoin se oli niin puhdas ja valkea kuin missä
+meikäläisessä herraspaikassa tahansa. Pirtit ovat muuten savolaisten
+pirttien kaltaiset; niissä on reppänä katossa, ja ne eroavat
+Savon pirteistä ainoastaan siinä, että ikkunoita on useampia,
+tavallisesti 8-10, joista toisissa on lasiruudut, toiset taas ovat
+ilman. Savon pirteissä niitä taas on harvemmassa, 4-6 ikkunaa, jotka
+kuitenkin ovat paljoa suuremmat. Lisäksi näiden Venäjällä asuvien
+suomalaisten pirtit ovat rakennetut korkeammalle maasta, niin että
+käsimyllyn ja muiden taloustarpeiden säilytyshuone melkein aina
+on sen alla. Nämä huoneet ovat aina yhteydessä navettarakennuksen
+kanssa, joka muodostaa toisen osan talonpoikaistilan päärakennusta
+ja jota pirtistä erottaa porstua; tästä johtavat portaat suoraan
+alas navetta-osastoon. Kaikki tämä tosin ei ole omansa kohottamaan
+ajatusta heidän pirteissään vallitsevasta siisteydestä, jota äsken
+ylistelin; mutta se taitaa juuri tämän ihmisten ja elukoiden
+läheisen kosketuksen vuoksi olla kahta tärkeämpi. Sitävastoin meidän
+rahvas saattaa huoleti hutiloida tässä suhteessa, koska sen omat
+asuinhuoneet aina ovat erillään navettarakennuksista.
+
+Toinen kiitettävä tapa on näillä Venäjän suomalaisilla, nimittäin
+se, että jokainen kylä hautaa vainajansa erityiseen kotitiluksille
+varattuun hautausmaahan. Meillä taikausko matkaansaa sen, että
+usein kuljetetaan vainajia neljän tai viiden peninkulman päästä
+haudattaviksi kirkon läheisyyteen. Saattaa helposti huomata, mitä
+ikävyyksiä tämä aiheuttaa, vaikka jättääkin lukuunottamatta,
+että se on epäluontevaa ja siistitöntä. Kulkutautien aikana on
+tämän seikan tuottama epäkohta erittäin tuntuva. Kun puolitoista
+vuotta sitten koleraa varten laadittiin erityisiä hautausmaita,
+oli eräissä paikoin syntymäisillään meteli rahvaassa, joka ei
+kärsinyt, että muutamat sen vainajista jäivät huonompi-osaisiksi
+vihityn maan menettämisen kautta, kun toiset taas saivat nauttia sen
+tarjoamia etuja. Jos meillä, kuten kreikanuskoisilla suomalaisilla,
+jokaisella kylällä olisi ollut oma hautausmaansa, olisi päästy koko
+kolera-hautausmaan hommasta, muita etuja mainitsematta.
+
+Vieraanvaraisuutta nämä suomalaiset pitävät hyveenä, ehkäpä
+uskonnollisena velvollisuutenakin, jos kohta sen harjoittamista
+sentapaiset taikauskot kuin ettei syödä samasta vadista, joka joskus
+on ollut muunuskoisen edessä, ikävästi ehkäisevät. On sen tähden
+parasta ottaa mukaansa matkalleen oma kuppinsa, jonka sitten voi
+viskata pois. Muutamissa paikoin on kuitenkin erityiset kupit ja vadit,
+joita säilytetään muunuskoisia varten, ja sellaisissa paikoissa aina
+helposti saa ruokaa. En ollut tahtonut hankkia omaa kuppia, vaan
+koetin tulla toimeen niin hyvin kuin saatoin. Törhöisellä söin itseni
+kylläiseksi, kuten ylempänä jo olen kertonut. Tämä tuotti paljon huolta
+eräälle etempänä asuvalle talonpoikais-emännälle, joka kernaasti olisi
+antanut minulle ruokaa, mutta jolla ei ollut mitään "mieronkuppia".
+"Ettekö ollut Törhöisellä?" hän kysyi. "Olin kyllä." "Antoiko hän
+teille ruokaa?" "Antoi, ja miksipä ei olisi antanut?" "Ja hän kai
+antoi teidän syödä omista vadeistaan?" "Antoi kuin antoikin", minä
+vastasin, vaikka en ollut vallan varma siitä. "Niin! niin!" muori alkoi
+valitella, "sellainen hän on kuin kaikki muutkin. Mitähän lopulta
+tulleekaan tästä maailmasta, kun ihmiset eivät huoli mistään!" Muori
+kuului varmaankin raskolnikien lahkoon; näitä on näillä seuduilla vielä
+useita ja he eivät aina saata sallia muunuskoisen syödä luonansa
+eivätkä edes kärsi reformeerattuja kreikanuskoisia. Taikausko tässä
+suhteessa menee muuten niin pitkälle, että kun meidän talonpojat
+matkustavat Kemiin, eivät edes näiden hevoset saa juoda samasta
+avannosta, joista heidän omia eläimiään juotetaan. Jos joku tulee
+rikkoneeksi tämän kiellon, ympäröi hänet heti joukko naisia, jotka
+täyttä kulkkua huutavat: "Pakanoitseevi auvantomme!" Mielestäni
+muuan meidän talonpoika sellaisessa tilaisuudessa vastasi sangen
+sattuvasti. Kun naiset huusivat tapansa mukaan: pakanoitsee,
+pakanoitsee, ja tahtoivat ajaa hänet pois, hän virkkoi: "Anna
+hevosen juoa, yksi usko meiän hevosilla on kun teiänki." Jotenkin
+samoin muistelen erään Kuusamon talonpojan ennen vastanneen eräälle
+meidän maan papille, nimeltä Forbus, joka kaikin voimin ja joka
+tilaisuudessa oli vastustanut tupakanpolttoa, kunnes hänestä
+itsestään tuli seudun kovimpia polttajia. Tapahtuipa, että siihen
+aikaan hänen elämässään, jolloin hän ei vielä itse polttanut, muuan
+talonpoika tahtoi antaa hänelle lahjaksi metson. Mutta kun Forbus oli
+huomannut, että talonpoika käytti tupakkaa, hän viskasi vihastuneena
+metson antajaa vastaan ja moitti häntä tupakan käyttämisestä.
+Talonpoika oli sen jälkeen vallan tyynesti nostanut metson lattialta
+ja uudelleen tarjonnut sitä Forbukselle sanoen: "Ota sinä metso, ei
+metso tupakoitse."
+
+Ei katsota suopein silmin sitä, että joku näistä kreikanuskoisista
+suomalaisista polttaa tupakkaa. Heillä on sellainen ennakkoluulo
+tupakkaa vastaan, ettei edes toinen saa polttaa heidän pilteissään.
+Minä pyysin lupaa siihen; toisissa paikoin se kokonaan kiellettiin,
+toisissa taas isäntä antoi minulle luvan polttaa. Mutta niin pian
+kuin olin pannut piippuun ja sytyttänyt sen, naiset enimmästi
+poistuivat huoneesta.
+
+Viinaa ja muita väkeviä ei kammoksuta niin kuin tupakkaa. On
+kuitenkin jotenkin harvinaista, että tätä ainetta saisi niin suuren
+määrän, että siitä voisi juopua. Jokapäiväiseen tarpeeseen sitä
+ei ollenkaan ole käytettävissä. Luulenpa, että he vielä vähemmin
+tuntisivat tätä turmion lähdettä, ellei olisi niin hyvää tilaisuutta
+salaa kuljetuttua sitä läheisimmistä Suomen puolisista pitäjistä.
+Useissa paikoin kysyttiin, eikö minulla ollut viinaa laukussani.
+Vastasin, että sellaisen kuljettaminen rajan yli mitä ankarimman
+sakon uhalla oli kielletty. He arvelivat, ettei se ollut ollenkaan
+vaarallista, ja asian laita lieneekin niin. Täällä ei ole joka
+nurkassa virkamiehiä, jotka, jolleivät voisikaan kieltää salakuljetusta,
+ainakin voisivat sitä verottaa. Joka pitäjässä on tosin starostansa,
+joka jotenkin vastaa meidän nimismiestä, ja joka itse on talonpoika,
+pitäjän vuodeksi valitsema. Hän ei kuitenkaan ole mikään erityisesti
+vaikutusvaltainen henkilö, ja vaikka hänellä olisikin halua sekaantua
+asioihin, ei hän aina rohkene riitaantua talonpoikien kanssa. Täytyypä
+hänen esimerkiksi kärsiä, että useat karanneet sotilaat oleskelevat
+seudulla ja että he tekevät kaikkea mitä sellaiselta roskajoukolta voi
+odottaa, joka ei rohkene näyttäytyä julkisesti. Jos hän rupeaisi heitä
+vastustamaan, hän ei päivääkään olisi varma hengestään. Sotaväen otossa
+on starosta kuitenkin sangen huomattava mies ja voi laskea melkoisia
+lisätuloja sotilasluettelojen tekemisestä. Otetaan näet huomioon,
+kuinka monta poikaa talossa on. Kaksi jätetään kernaasti taloon,
+ja vaan hätätilassa otetaan näistä toinen. Mutta koska jotenkin
+tavallisesti kolmekkin poikaa jätetään tilalle, ja toisilta tiloilta
+taas kolmas tästä lukumäärästä on sotapalvelukseen otettava, riippuu
+tietysti paljon starostasta, ketä hän tahtoo suosia.
+
+Paitsi starostaa on tavallisesti yksi pappi kussakin pitäjässä.
+Kuitenkin muutamat pitäjät useita vuosia saattavat olla papitta,
+kuten esimerkiksi tätä nykyä on Vuokkiniemen laita, jonne Paanajärven
+pappi matkustaa jonkun kerran vuodessa. Pappien virantoimitus näyttää
+heillä olevan helpompi kuin meillä. Pari kertaa vuodessa hän kiertää
+pitäjällä, ja silloin kastetaan, vihitään ja haudataan kaikki puolen
+vuoden varalta. Lukutaitoa on aniharvalla talonpoikaishenkilöllä, ei
+edes yhdellä sadasta. Heidän onkin vaikeata siinä edistyä, koska
+kokonaan ovat kirjoja vailla. Halukkaat oppimaan he ehdottomasti
+olisivat. Jos joskus arveltaisiin heillä tästä seikasta olevan hyötyä,
+saattaisi sitä helpoimmiten edistää noutamalla heille opettajia
+Karjalassa olevista, Ilomantsin ja Liperin kreikkalaissuomalaisista
+seurakunnista. Molemmissa näissä seurakunnissa talonpojat hyvin lukevat
+sisältä suomalaisia kirjoja ja voisivat suuremmitta vaikeuksitta opettaa
+samaa taitoa rajan toisella puolen asuville uskolaisilleen. Paitsi
+katkismusta ja muita tärkeimpiä hengellisiä kirjoja, suomalaisia sekä
+hartaus- että muunsisällyksisiä kirjoja luullakseni varsin hyvin
+voitaisiin kärsiä muissakin kreikanuskoisissa seurakunnissa kuin
+Ilomantsissa ja Liperissä. Eipä muuten meidän hartauskirjoituksissa
+suureksi osaksi ole paljoa tarjottavaa, sen jokainen varsin hyvin tietää.
+Mutta unhotan kokonaan aineeni, joka äsken kosketteli kreikanuskoisten
+suomalaisten sisälukua. Tämä tuottaisi, jos sitä jollakin tavalla
+voisi edistää, ainakin sen hyödyn, ettei näiden suomalaisten
+tarvitsisi kuten tähän asti, monen peninkulman päästä tulla meidän
+puolella rajaa asuvan rahvaan luo ottamaan selkoa, minkälaista
+ilmaa almanakka osottaa. Joku saattaa epäillä tätä, mutta, muistan
+selvästi, miten eräs, heidän ollessaan viime kesänä pitkällisen
+poudan vuoksi huolissaan pelloistaan, aivan tosissaan sanoi: "Eikä
+oo käytynä Ruotsin puolella tietämässä alnakkaa, minlaisen syksynkään
+Jumala antanoo!" Lähimpään Suomen kylään oli sieltä kokonaista
+kolme peninkulmaa, kieltämättä melkoinen matka almanakan tiedonantoja
+haluavalle. Valitettavasti ei minulla ollut almanakkaa mukanani,
+vaikka se olisi monessa paikoin ollut minulle hyvänä suosituksena;
+tarkkatuntoisuuteni näet kielsi minua umpimähkään valehtelemasta
+Jumalan ilmojen ja säiden suhteen.
+
+Kolmas ja huomattavin virkamies näillä suomalaisilla on ispravnikka,
+joka vastaa meidän tuomaria ja voutia. Rajapitäjistä, kuten Repolasta
+ja Vuokkiniemestä, hän asuu lähes 30 peninkulman matkan päässä.
+Hänkin matkustaa pari kertaa vuodessa piirinsä läpi, ratkaisee
+silloin rahvaan riidat ja kantaa veromaksut, jos oikein muistan.
+Tilat ovat täällä verotetut miesten luvun mukaan. Kun henkikirja on
+toimitettu, se on muistaakseni muuttumattomana voimassa kokonaista
+20 vuotta. Henkikirjaa tehtäessä otetaan lukuun kaikki miespuoliset
+henkilöt, olkootpa sitten kuinka nuoret tahansa. Näistä tila maksaa
+vuosittain kolmattakymmentä ruplaa pankkiseteleitä kustakin. Asia
+ei ollenkaan muutu, jos joku heistä kuolee, henkirahat otetaan
+hänestä vainajanakin siksi, kunnes uusi henkikirja laaditaan,
+ja tämä tapahtuu, kuten äsken mainitsin, aina noin 20 vuoden
+kuluttua. Sitävastoin kaikki ne, jotka tällä ajalla syntyvät, ovat
+vapaat kaikista veromaksuista ja moni niistä ehtii tulla lähes
+20-vuotiaaksi, ennenkuin tarvitsee suorittaa mitään maksuja. Naisista
+ei makseta mitään, olkoonpa heitä kuinka monta tahansa. Paraan
+ispravnikkansa he sanoivat olleen Suomesta kotoisin. Hän oli ollut
+Venäjälle vangiksi joutunut suomalainen upseeri, josta monien
+kohtalonvaiheiden jälkeen oli tullut ispravnikka Kemiin. Hänen
+aikaansa mainittiin näillä seuduin melkein kuin Saturnuksen aikaa
+Latiumissa. Hän näyttääkin olleen merkillinen mies, ja kun kysyin,
+oliko hän kääntynyt heidän uskoonsa, kun häntä niin kiittivät,
+minulle vastattiin: "Sillä oli molemmatki uskot."
+
+Kaikki virkamiehet muuten elävät matkoillaan talonpojan
+kustannuksella. Talonpojan täytyy kyyditä heitä ja heidän seuruettaan,
+olkoonpa se kuinka suuri tahansa, ilman että hänelle siitä maksetaan
+ropoakaan. Jos vastedes saisin aikaa ja tilaisuutta liikkua
+näillä seuduin, menisin ensin ispravnikan luo ja matkustelisin
+hänen seurassaan, kun hän lähtisi matkoilleen. Tästä olisi monta
+etua, joita minun ei tässä tarvitse lähemmin mainita. Rahvas muuten
+lausui hieman tyytymättömyyttään tähän virkamiesten -- lailliseenko
+vai laittomaan, sitä en tiedä -- menettelyyn, ja kadehti meidän
+rahvaan tässäkin suhteessa edullisempaa asemaa, kun sen näet ei
+tarvitse maksutta elättää ja kyyditä herrojaan. Kiitettiin suuresti
+meidän herroja, jotka viime rajanjärjestämisessä olivat oleskelleet
+heidän luonaan yhdessä heidän herrojen kanssa.
+
+Rahvas täällä on sangen uskonnollista, ei kuitenkaan siten, että se
+halveksisi meidän uskontoamme. Kun meidän papit rajakylissä pitävät
+lukukokouksiaan ja raamatunselityksiään, ei ole tavatonta, että useat
+talonpojat lähimmistä venäläisistä kylistä varta vasten tulevat heitä
+kuulemaan. Kuulin myös monen heistä sanovan, että pitivät enemmän
+meidän pappien jumalansanan selittämisestä kuin omien pappiensa.
+Neljästi vuodessa vietetään yleisiä juhlallisuuksia, jotka
+kestävät viikon tai kaksi erällään. Jonkunmoinen kestiystävyys on
+niissä tullut tavaksi, ja sen harjoittaminen siirtyy vuoroonsa
+talosta toiseen niiden talojen kesken, jotka kestiystävyyteen
+kuuluvat. Erityisistä taloista ja kylistä silloin kokoontuu
+väkeä, niin lukuisasti kuin mahdollista on, jonkun luo, jonka vuoro
+ja velvollisuus silloin on kestitä vieraitaan niin kauan kuin
+juhlallisuuksia kestää. [Varsin kalliiksi se ei kuitenkaan taida käydä
+kestitsijälle, koska rahvas tavallisesti paastoaa näiden juhlien
+aikana.]
+
+Maanviljelys näyttää täällä olevan vielä enemmän laiminlyötynä
+kuin meidän suomalaisilla. Pellot ovat tavallisesti pienet ja
+riittämättömät, eivätkä niitytkään ole hyvät. Useimmilla tiloilla,
+ehkäpä kaikillakin, on karja sen vuoksi pieni; siihen kuuluu kaksi
+tai kolme lehmää, ja lisäksi on joku hevonen. Maito ei olekkaan
+heidän taloudessaan yhtä tärkeä ruoka-aines kuin meillä. He
+näet eivät kolmena viikon päivänä syö maitoruokia, nimittäin
+sunnuntaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, joina päivinä pidetään
+jonkunmoista paastoa. Mieleeni muistuu eräs tapaus, joka osottaa
+kuinka ikävää tällainen paastoaminen välistä lienee. Muuan
+kreikanuskoinen talonpoika Akonlahdesta saattoi minua paluumatkallani
+ensimäiseen Suomen-puoliseen kylään. Tulimme Lehtovaaraan, ja emäntä
+kantoi ruokaa eteemme. Mutta silloin oli perjantai, eikä seuralaiseni
+katsonut voivansa syödä voita eikä maitoa, jotka paitsi leipää olivat
+ainoina ruokalajeina. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei se meidän
+puolella ollut mitään syntiä, mutta hän vastasi sangen järkevästi:
+"Teille se ei ole syntiä, mutta meille se on synti, tulemmepa missä
+tahansa poikenneeksi opistamme." Hyvän voin valmistamis-taidossa
+nämä suomalaiset ovat kovin jäljessä meidän rahvaasta. Enpä
+missään heillä nähnyt edes välttävän hyvää voita. Koska täällä
+on tiheään melkoisia järviä, harjoitetaan kalastusta hyvällä
+menestyksellä. Kala onkin ruokaa, jonka ei arvella edes paastopäivinä
+saastuttavan ihmisten vatsoja. Yleensä on varallisuus suurempi
+näillä suomalaisilla kuin meidän rahvaalla lähimmissä rajapitäjissä.
+Tämän luulen johtuvan siitä, ettei loisia eikä mäkitupalaisia, jotka
+meidän maassa monin paikoin ovat todellisena maanvaivana, täällä
+ole melkein ollenkaan. Toinen syy heidän varallisuuteensa lienee
+se, että he käyttävät rukiinsa leivän muodossa vatsansa hyväksi,
+kun sitä vastoin meidän rahvas antaa niiden voiman nousta päähänsä,
+jolloin vatsa jää tyhjäksi ja ruumis siitä saa kärsiä. Suurempi
+vilkkaus ja huolenpito lienee myös aiheena tähän. Heidän suuremman
+vilkkautensa ja liikkuvaisuutensa joka suhteessa huomaa sangen
+pian, kun meidän suomalaisten parista tulee heidän puolelleen. Meidän
+rahvas osottaa tavallisesti niin hyvin puheessa kuin toiminnassaan
+liian suurta hitautta ja vitkallisuutta. Jos esim. tulee suomalaiseen
+taloon ja tervehtii: hyvää päivää! niin talonpoika kyllä ilman varsin
+pitkää miettimistä vastaa: Jumal' antakoon! Tämä vastatervehdys näet
+lähtee tottumuksesta ikäänkuin ehdottomasti heidän suustaan, ilman
+ajatuksen tai tietoisuuden osanottoa; mutta hän panee kyllä kovalle
+toisen kärsivällisyyden ennenkuin virkkaa sanaakaan sen lisäksi.
+Koska tämän tervehdyksen ja vastatervehdyksen jälkeen on rahvaan
+tapojen mukaista, että isäntä tai joku muu talon huomattavista
+henkilöistä kysyy, mitä vieraalle kuuluu, tämä kysymys, niin
+yksinkertaiselta ja yksitoikkoiselta kuin se tuntuukin, usein tuottaa
+talonpojalle sanomatonta vaivaa, ennenkuin hän sen saa tehdyksi.
+Olen joskus nähnyt, että hänen kokonaista kolme kertaa täytyy kynsiä
+korvallistaan, josta paikasta talonpoika on tottunut etsimään
+ajatuksiaan. Jos sitten tarvitsen jotakin, esim. soutajaa järven
+yli ja jos esitän pyyntöni, niin, vaikkapa sitä tosin harvoin ja
+ainoastaan pätevillä syillä kielletään, talonpojan täytyy kuitenkin
+läpikäydä kaksi laajaa lukua, ennenkuin on valmis lähtemään.
+Ensimäiseen kuuluu pitkä neuvottelu, jonka avulla ratkaistaan, kenen
+tulee ottaa tämä tehtävä toimekseen. Tätä pidetään niin tärkeänä,
+ettei siitä luovuta silloinkaan, kun yksi ainoa henkilö on kotona,
+ja milloin ei siis mikään valitseminen saata tulla kysymykseen.
+Toiseen kuuluu hidas aterioiminen, jonka jälkeen sekä sittenkuin
+on huomioon otettu toisia, vähemmän tärkeitä sivuseikkoja, soutaja
+saattaa olla valmis lähtemään. Toisin on kreikanuskoisen suomalaisen
+laita. Heti vieraan astuessa sisälle hän tekee useita kysymyksiä,
+ja kun hän sitten rupeaa juttelemaan, ei hänen ollenkaan tarvitse
+ajatella jokaista sanaa erikseen, vaan sanoja tahtoo usein
+tulvia yhdellä haavaa runsaammin hänen huuliltaan, kuin mitä
+olisi tarpeellista. En kuitenkaan suinkaan tahdo kieltää, ettei
+poikkeuksia tästä ole olemassa, ja ettei joskus kreikanuskoisessa
+suomalaisessa tapaa aito suomalaista hidasluontoisuutta, kuten
+myös meidän talonpojassa tavallista suurempaa vilkkautta ja
+yritteliäisyyttä. Olen vaan tahtonut viitata tavallisiin ilmiöihin.
+
+Luonnollinen taipumus kaupan harjoittamiseen on näillä suomalaisilla
+yhteistä koko Venäjän kansan kanssa. Olisin taipuvainen luulemaan heitä
+muinaisten permalaisten eli n.s. "bjarmien" jälkeläisiksi, joista aina
+on ollut niin paljo päänvaivaa, ja että heidän kauppaintonsa siis olisi
+perintö heidän esi-isiltään. Mutta äsken luin "Sanan Saattaja Viipurista"
+nimisestä lehdestä, ettei asianlaita ole niin. Ehkäpä siis saa näille
+kreikanuskoisille suomalaisille suoda kunnian polveutua siitä kansasta,
+jonka maan kautta permalaisten karavaanit kulkivat heidän harjoittaessaan
+kauppaa norjalaisten kanssa. Kotona eivät he tosin toistensa kanssa
+harjoita mitään huomattavaa kauppaa, mutta sitä enemmän Suomessa,
+Inkerissä, Virossa j.n.e., missä huiveillaan ja muilla pienillä
+kauppatavaroilla kokoavat melkoisesti rahoja. Lokakuusta alkaen
+tätä kulkukauppaa harjoitetaan aina seuraavaan kevääseen asti,
+jolloin he palaavat joko kotia hoitamaan maanviljelystään tai
+matkoille Pietariin, Moskovaan ja muihin paikkoihin, mistä ostavat
+suurimman osan niitä tavaroita, joita sitten talven kuluessa
+myyvät. "Hirvenhiihtäjissä" esiintyy kuvaus sellaisesta meidän
+maassa liikkuvasta arkangelilaisesta kauppiaasta. Ne, jotka meillä
+kiertelevät laukunkantajina, ovat enimmästi kotoisin Vuokkiniemeltä,
+vähemmän Repolasta, Paanajärveltä ja Korpiseliltä.
+
+Näiden suomalaisten puku on yleensä venäläisen rahvaan vaatetuksen
+kaltainen, mikäli olen niitä voinut verrata. Enimmin pidetään
+punaisesta väristä, keltainen näyttää myös olevan suosittu väri, ja
+sitten seuraa järjestyksessä sininen.
+
+Vielä saattaisi olla paljo lisättävää, mutta se voi jäädä toiseen
+kertaan, koska minun nyt täytyy lähteä maalle, joten en ehdi
+kirjoittaa enempää. Tahdon nyt vaan huomauttaa, että jos joku aikoo
+käydä näiden suomalaisten luona kokoamassa suomalaisia runoja,
+hänellä on rikas sato odotettavissa. Etenkin häälauluja, jommoisia
+on Kanteleen toisessa vihossa, on olemassa runsaasti ja monet
+niistä ovat erittäin kauniita. Rahvas ottaa hyvin kernaasti maksua
+laulamis-vaivastaan, sillä lauluakin pidetään kauppatavarana, ja
+onkin sangen hyvä, että heiltä rahalla voi saada, mitä meidän
+rahvaalta useinkaan ei saada rahalla eikä ilmaiseksi. Papisto
+lienee täälläkin vastustanut näitä lauluja, koska useat pitivät
+niiden viljelemistä syntinä (räähkänä), ei kuitenkaan sitä suurempana
+kuin että se vähäisellä ripillä varsin hyvin oli sovitettavissa.
+Jos joku olisi halukas sellaista matkaa tekemään, kehottaisin häntä
+panemaan sen toimeen talvella. Hän näet silloin saisi mukavammin
+perille tarpeelliset matkatavaransa, koska hänellä voisi olla oma
+hevonen ja reki; sen lisäksi hän sinä vuodenaikana paremmin tapaisi
+väkeä kotona ja työstä vapaampana sekä matkustelisi turvallisempana
+kuin kesällä, jolloin ylempänä mainittuja karanneita sotamiehiä
+liikkuu näillä seuduilla.
+
+Näiden suomalaisten murre on suuresti Savon ja Karjalan murteen
+kaltaista. Sen omituisuuksia: _ia_- tai _ea_-pääte muuttuvat usein
+_ie_:ksi, esim. _vaikie, sokie, polvieen_, muotojen _vaikia,
+sokia, polviaan_ asemesta. _K_ ja _t_ katoavat useasti _s_:n ja
+_t_:n jäljestä, kun ne alkavat lyhyen tavuun, esim. _sääsä_ (säässä),
+_käse_ (kässe), _matalla_ j.n.e., muotojen _säästä, käske,
+matkalla_ asemesta. Karitiivissa äännetään kaksi _t_:tä, kuten
+Oulun tienoilla. Datiivia ja ulkoista lokativus-sijaa sekoitetaan
+usein, niin että kuulee sanottavan: vetääpi veneensä _maalla_, (ei
+_maalle_), aivan kuten Turun-suomessa tapaa saman sijan käyttämisestä
+esimerkkejä, joita Turun Viikko Sanomat viime vuosikerroissaan, niin
+hyvin suorasanaisessa kielessä kuin runoudessa, uutterasti tarjoavat.
+Monikon kolmas persona aktiivi-verbeistä muodostetaan passiivisilla
+päätteillä _-aan, -ään_, joka sama seikka esiintyy Savon murteessa
+monikon ensimäisessä personassa. Senpä vuoksi sanotaan runossa:
+"Vanhat miekkoa _hivotaan_, puraksia _terästetään_"; ja toisessa
+kohdassa: "Pirulaiset _piinatahan_, paholaiset _painatahan_" (ei:
+_hiovat, terästävät, piinaavat_ j.n.e.). Gottlund oli tavannut
+sellaisia muotoja Mateuksen Evankeliumin käännöksessä, josta on
+puhuttu hänen "Otavassaan", mutta hän ei ollut tietänyt, miten se oli
+selitettävä. Aktiivin _-nut, -nyt_ päätteiset partisipit jättävät
+usein pois w:n ja supistavat yhteen ääntiöt, esim. ei _otat_,
+ei _itket_ eli _itet_, ei _kosket_ eli _koset_ (ei: _ottanut,
+itkenyt, koskenut_); tämä näyttää kuitenkin tapahtuvan ainoastaan
+_ei_-kieltosanan jäljessä.
+
+Jos joku seikka näissä harvoissa muistiinpanoissa olisi väärin,
+ei pidä ihmetellä sitä, koska ne kolme lähdettä, joista ne on
+ammennettu, nimittäin talonpoikien kertomukset, oma muistini ja
+käsityskykyni, varsin helposti saattavat pettää, kuten olen
+kokemuksesta havainnut.
+
+
+
+
+Hajanaisia muistiinpanoja.
+
+
+[Hajanaisia muistiinpanoja Suom. Kirjall. Seuran arkiston tallessa
+olevissa papereissa.]
+
+Tiedä ties, muista murus, katto kalus. -- Kyllä kova kenkä jalan
+sylkyttää. -- Tuota tähtiä kohten ajatta enisi neljännyksen matkan
+ja siitä käännätte tuota toista tähtiä päin, niin sitte löyätte
+kylän. -- Ei oo tyhjässä tytyä, ei vajassa varan täyttä. -- Surkee
+surma silmin nähen, kuolema käsin piellen. -- Syö susi luetunki
+(lampaan), viepi varas mitatunki (kankaan). -- Nimi _Kemi_ sanoista
+_Ge mig_, jotka suomalaiset kalastajat sanoivat joen toisella rannalla
+asuville ruotsalaisille kalastajille, kun huonon kalaonnen sattuessa
+pyysivät (kaloja) näiltä. -- Hullun eväs ensimäiseks, viimeiseksi
+viisaan syöään. -- Koivusta ruoan, silmistänsä juoman (kovan
+vanhemman lapset). Pää poikki hakataan, sisälmykset ulos otetaan,
+vielä sittekin palvelee kuningasta ja ruunuu, piispaa ja teiniä,
+kenraalia ja kemeiniä? -- Pellava. -- Koivun oksa konnan palkka,
+nuora pettäjän perintö. -- Karhunajo sopiva keino saada toinen
+hengiltä. -- Karanneita vankeja, jotka uhkasivat murhapoltolla.
+-- Polttoa varkaiden piiloittajatkin. -- Nimismies varkaiden
+johtajana. Toholahdessa seinäkellossa seuraava kirjoitus: "Kello
+lyö, ijankaikkisuus lähenee, mitäs sanot ihminen, oletko valmis?"
+Tavo, tavo, kultaseppä (Kuopion lähellä portinaukaisijalta).
+Laskoksia repun kannessa ja suuremmissa taskuissa. -- Pisavuori
+runoissa, Kypäräisen vuori Pisan läheisyydessä. -- Taneli Sirviö
+Nurmeksen Haapajärvellä ja Olli Kilpeläinen Nurmeksen Ylikylässä
+runolaulajia. -- Hämäläinen esim. ei koskaan muista säätyhenkilöiden
+nimiä. Pietari Viiliäinen Saramojärveltä, sotavaunujen piirustuksen
+Keisari Aleksanterille, saanut siitä 500:n ruplan suuruisen palkkion.
+Hänellä oli nyt viiden pitäjän valtakirjat, jotta hommaisi Oululle
+vapaamarkkinain oikeudet kolmeksi viikoksi kunakin syksynä. Sen
+vuoksi aikeissa matkustaa Ruotsiin ja Pietariin. Vaskimalmia
+Kaarle XIII:nnelle. Käsitys Antikristuksesta, joka muka on ottava
+hengiltä jokaisen, joka ei kiellä Kristusta. Merkurius tähti, jonka
+luultiin Amerikassa menneen aurinkoon ja vasta Afrikassa tulleen
+siitä ulos, on tuottanut rahvaalle paljon puheenaihetta. Syynä
+edellisen talven lauhkeaan ilmaan kaukana meressä oleva kallio,
+joka on syttynyt palamaan. -- Huhu, että Puolassa ja Virossa kansa
+muka on kuollut sukupuuttoon, on viekoitellut useat pohjoisemmilla
+seuduilla myymään talonsa ja lähtemään sinnepäin matkaamaan. --
+Niittysuolaheinä hätäleivän ainesta. Kanttori Matti Saxbergilla
+Keuruulla Helleenin kautta saatuja runoja. -- _Ihoankuiveluhtuu_ --
+jyvät _näivehtyy_, kun halla panoo.
+
+       *       *       *       *       *
+
+36 kill[inkiä] Hanhussa ruuasta. -- 18 kill. soudusta sieltä Honkoon
+Huopiolahdelle. -- 12 kill. soudusta Vilppulasta Melaseen. --
+16 kill. Puttolassa ruuasta. -- 2 rupl. V[irzén'i]lle Nenoisissa
+kyytirahoiksi. -- 12 kill. soudusta Laukaan kirkolta Taipaleeseen.
+-- 24 kill. Kutamaisen autiossa (l. Hintikassa) ruuasta, -- 13
+rupl. V:lle Rautalammin pappilassa, -- 2 riksiä. 8 kill, samalle
+Tampereella tupakasta y.m:sta. -- 3 riksiä 16 kill, samalle
+Kuopiossa samasta. -- 4 riksiä 32 kill. Törngrenille Kuopiossa
+samoin. -- 5 rupl. V:lle Kuopiossa. 20 kop. T:lle Riistavedellä. --
+20 kop. samalle Palomäessä. -- 18 kill. soutu Ylikylästä Vickmanin
+luo. -- 6 riksiä pelivoittoa siirretty Vickmanin maksettavaksi. --
+2 riksiä samoin T:n maksettavaksi. -- 6 rup. 20 kop., jotka Venell
+siirsi V:lle tai T:lle. -- Joutovaarassa 1 rupl. 18 kop. ruuasta
+y.m:sta. -- Murtomäessä T:lle 40 kop. -- Iisalmessa samalle 3
+pankkoriksiä.
+
+24 kill. Bergrothilla -- 16 kill. Schildtillä -- 36 kil. Rautalammilla
+-- 24 kill. Hagelinilla -- 50 kop. Riistavedellä (sauna) -- 24 kill.
+Juvankoskella -- 18 kill. Säyneisissä -- 18 kill. Venellillä --
+2 riksiä Vickmanilla -- 36 kill. Roosilla Kajaanissa -- 24 kill.
+Iisalmessa.
+
+
+
+
+
+
+NELJÄS MATKA v. 1833.
+
+
+
+
+MATKAMUISTELMIA.
+
+
+[Tämän Kalevalan kokoonpanoon nähden epäilemättä tärkeimmän
+runonkeruumatkan L. alkoi 9 p:nä ja lopetti 28 p:nä syyskuuta
+kulkien Kajaanista ensin tavallista vesitietä Suomussalmen kirkolle
+ja sieltä Vuokin, Hyryn ja Viiangin kautta Kivijärveen, ensimäiseen
+rajantakaiseen karjalaiseen kylään. Käytyänsä Vuonnisessa ja
+Vuokkiniemessä L. palasi Tsenaniemen, Kivijärven, Akonlahden ja
+Kuhmon kautta kotiin. -- Tähän suomennetut "matkamuistelmansa" L. on
+marrask. 18 p:nä samana syksynä lähettänyt ystävänsä, silloisen
+dosentti Runebergin lehteen "Helsingfors Morgonbladiin", jossa ne
+julkaistiin seuraavana vuonna, n:oissa 54, 56-60. Suomennosta on
+paikoin täydennetty L:n käsikirjoituksesta, joka on, kuten eräät
+samaa matkaa koskevat L:n kirjekonseptitkin, jotka tässä julkaistaan
+suomennettuina, Suom. Kirjall. Seuran arkistossa.]
+
+Toivoen että sinua ja kenties osaa "Morgonblad'in" lukijoista
+huvittaisi saada tietoja tästä Suomen rajaseudusta, lähetän sinulle
+nämä matkamuistelmat, jotka syntyivät viime syyskuulla laajan
+tarkastusmatkan kuluessa, jonka silloin tein tässä läänissä.
+
+Kruununvouti Vickmannin seurassa läksin illalla 9 p:nä syyskuuta
+Paltamosta ensin poikki Oulujärven [koillis]osan Kiehimänsuun
+kestikievariin, jossa olimme yötä. Huomenis jatkettiin matkaa
+koskia ylös Ristijärvelle ja seuraavina päivinä Hyrynsalmen ja
+Kiannan seurakuntiin. Koko tämä matka kuljetaan veneellä, mutta
+se käy useiden suurten ja pienten koskien vuoksi hankalahkoksi ja
+pitkälliseksi. Yleensä tähän vuodenaikaan ei voi kulkea enempää
+päivässä kuin 3-4 peninkulmaa, ja silloinkin täytyy varhaisesta aamusta
+myöhäiseen iltaan olla liikkeellä. Jätän tahallani mainitsematta näiden
+koskien nimet, sillä luullakseni ei ketään erityisesti huvittaisi
+kuulla lueteltavan muutamia tusinoita nimiä. Monet niistä ovat sekä
+vuolaat että pitkät, toiset taas heikommat ja lyhyemmät. Joka vuosi
+tapahtuu vahinkoja tervaveneille, jotka laskevat niitä alas, eikä tämä
+ole kummallista, jos ottaa huomioon, että useimmissa näistä koskista
+on vaan yksi ainoa kaita ura venettä varten. Tämäkin ura on monessa
+kohdin niin mutkainen, että perämiehen sangen usein täytyy kääntää
+vene kohtisuoraan sitä suuntaa vastaan, johon se juuri on kulkenut,
+jos mielii estää venettä särkymästä kiviin. Niillä koskilla, joita
+pidetään vaarallisimpina, on omat laskumiehensä, jotka asuvat niiden
+varsilla ja ovat velvolliset määrätystä maksusta ohjaamaan veneen
+koskesta alas sekä vahingon sattuessa antamaan siitä korvauksen.
+Tällaisen perämiehen kasvojen ilmeestä huomaa selvästi miten tärkeä
+yritys on, kun hän siinä nojaa melaansa, joka vahvalla koivuvaulalla
+varta vasten on kiinnitetty peräkeulaan. Niiden paikkojen varalle,
+joissa tavallista voimakkaampi ja nopeampi käännös on tehtävä, hän jo
+kosken niskalta ottaa veneeseen apumiehen, jonka tehtävä on koko
+ruumiinsa painolla käännöksessä painaa perämelaa. Ihmisen silmät ja
+korvat eivät koskaan tarkkaavammin voi kiintyä tarkattavaansa kuin
+näiden laskuperämiesten huomio on kiintyneenä koskeen sitä alas
+laskettaessa. Useinkaan ei ole varaa poiketa edes puolta korttelia
+määräsuunnasta. Monet talonpojat laskevat kuitenkin itse alas näistä
+koskista. On mahdotonta, että he tuntisivat niitä joka kiveä myöten,
+kuten varsinaiset laskumiehet. Mutta heillä on ihmeteltävän
+harjaantunut ja tarkka silmä jo matkan päästä havaitsemaan syvälläkin
+vedenpinnan alla olevia kiviä. Siinä, missä tottumaton ei näe
+muuta kuin vedenpinnan, joka ei ollenkaan näy eroavan tavallisesta
+virrasta, he voivat jo melkoisen matkan päästä sanoa kiven olevan,
+jopa osapuilleen kuinka syvällä vedenpinnan alla se on. Sellaisissakin
+koskissa, joita eivät koskaan ennen ole laskeneet, he suoriutuvat
+tämän taidon avulla tehtävästään, elleivät ne ole kovin vaikeakulkuiset.
+Kuitenkaan ei joka mies kykene tätä taitavuutta saavuttamaan. Useimpien
+täytyy vuodet läpeensä käyttää erityistä perämiestä, rohkenematta
+koskaan omin päin lähteä matkaan. Toiset, jotka uskaltavat sen tehdä,
+saavat joskus kalliisti maksaa huimapäisyytensä. Juuri kulkiessamme
+virtaa ylöspäin kohtasimme Iikosken alapuolella Ristijärven kirkon
+kohdalla tervaveneen, joka vähää ennen koskea laskiessaan oli särkynyt
+kiveen. Tervatynnyrit uiskentelivat jo matkan päässä vastaamme virran
+mukana; niiden keveys näet kaikeksi onneksi estää niitä uppoamasta.
+Venäjän puolella sijaitsevan Vuokkiniemen pitäjän suomalaiset ottavat
+harvoin laskumiestä mukaansa, ja kuitenkin heitä, etenkin syksyisin,
+sadoittain kulkee lastatuin venein näitä koskia alas. Muistin
+helpoittamiseksi he ovat koettaneet tavallisten runosäkeiden
+muodossa mainita kunkin kosken laadun. Hyrynsalmen kirkon kohdalla
+olevasta Siitti-koskesta sanotaan: Siitti on niskalta siliä, vaan on
+alla ampiaiset, (kiviä verrataan ampiaisiin). Muutamista muista
+koskista sanotaan: _Auta Jumala Junkkosessa, katso Kalliokosessa,
+itse lasen Leppikosen_. -- Kerrotaan kuitenkin, että Jumalan apu
+Leppikoskessakin joskus on ollut tarpeen.
+
+Kun hyvin ja onnellisesti on päästy alas koskesta, niin on
+tavallista, että otetaan ryyppy. Muutamilla koskilla on niin
+suuri maine, että ne vaativat useamman ryypyn, ja etenkin sanotaan
+osoitettavan tätä kunniaa ensimäiselle koskelle, josta matkan kuluessa
+lasketaan. Sillä luullaan, että sille kunniaa osoittamalla
+kunnioitetaan kaikkia seuraavia koskia, joita sen varsin hyvin
+saattaakin sanoa edustavan, koska se on sekä ensimäinen että ylin
+niistä kaikista. Tapahtuipa joku aika sitten, että sangen arvossa
+pidetty ja toimekas talonpoika oli kosken kunniaksi ottanut niin
+monta ryyppyä, että hänen jalkansa kieltäytyivät muuta ruumista
+kannattamasta. Pahaksi onneksi seurakunnan pappi sattui tulemaan
+paikalle, ja talonpoika piti velvollisuutenaan vanhan tavan mukaan
+tervehtiä häntä kädenlyönnillä. Saatuansa tovereiltaan tiedon papin
+tulosta hän sanoi heille, varsin paljoa tilastaan välittämättä: "No,
+veljet ja toverit, nostakaa nyt minut pystyyn ja tukekaa minua, että
+minäkin voin antaa kättä maisterille." Kaksi kumppaneista tarttui nyt
+mieheen käsiksi kummaltakin puolelta ja piti häntä pystyssä niin
+kauan, että hän sai kunnianosoituksensa papille suoritetuksi.
+
+Matkustettuani syyskuun 14 päivään saakka yllämainitun
+matkakumppanini seurassa, erosin hänestä Kiannan kirkolla, joka
+oli noin 12 peninkulman päässä pohjoiseen Kajaanista. Pappien
+mukana, joiden seuraavana päivänä oli määrä pitää kinkereitä (saatavien
+kantoa ja lukusia) Vuohissa, läksin tähän kylään. Tämä on lähes
+kolmen peninkulman päässä Kiannan kirkolta, ja tämä matka suoritettiin
+vesitse. Sunnuntai, syyskuun 14 päivä, vietettiin täällä. Papit
+kuulustelivat rahvaalta sen tietoja kristinopista, minä taas lausuin
+suomalaisia sananlaskuja muutamille toisessa tuvassa oleville
+talonpojille, ja panin kirjaan runoja, joita muutamat heistä osasivat.
+Kinkeripaikkaan näet kokoontuu läheisistä kylistä henkilöitä, joilla
+ei ole mitään papin kanssa tekemistä. Sellaista väkeä kuului minun
+seurakuntaani.
+
+Vaikeaa on sanoa, kuinka suureksi täydellinen suomalaisten
+sananlaskujen kokoelma paisuisi; mutta että siitä tulisi aika suuri,
+saatan päättää siitä, että joka paikassa, missä kansaa on ollut
+koolla ja missä olen lukenut ääneen ennen kokoamani sananlaskut,
+olen aina runsaasti saanut kirjoittaa muistiin uusia. Ei tarvitse
+lukea niitä useampia kuin kolme tai neljä, jolloin suuremmassa
+kansanjoukossa aina on joku, joka muistaa uuden sananlaskun ja
+kysyy, onko se jo ennestään kirjassa. Usein kuulee eri tahoilta niin
+monta, ettei mitenkään ehdi panna niitä kirjaan, ennenkuin muutamat
+ovat unhottuneet. Sama on arvoitusten laita, joiden luku niinikään
+näyttää nousevan äärettömiin ja jotka, samoin kuin sananlaskut, eri
+paikkakunnilla ovat hyvin erilaiset. Useimmat sekä arvoitukset että
+sananlaskut ovat laaditut tavalliseen runomuotoon, jälkimäisistä
+kuitenkin useat ovat suorasanaisia, jopa muutamat arvoituksetkin.
+Niiden kieli on omituisen lyhyen säntillistä ja niissä ilmenevä
+esitystapa ei siedä muutosta. Usea on finiittiverbiä vailla, ja jos
+se lisätään, koko kieli usein menettää luontevuutensa. Mainitsenpa
+tästä muutamia esimerkkejä: _pitkä yö kylässä; kyllä vanhalla
+vikoja; äitin tavat tyttärellä; laps' on lapsi kuninkaanki;
+leikki siansa, koira kotonsa; opiksi koiralle kylmä sauna; kyllä
+laiskalla pyhiä; ei sodat sanomitta, pahat matkat mainioitta;
+ei savua, jos ei tulta; ei saunasta kastumatta; ei päältä
+tähteitä; köyhä sahdin sammakolta, oravalta orja olven; ei niin
+hyvä, ettei parempata_, y.m. -- Jos ryhtyy parantelemaan näitä
+sananlaskuja, lisäämällä finiitti-verbin, kuten esim.: pitkä yö
+kylässä _on_, kyllä vanhalla vikoja _on_, ei _siitä_ savu _nouse_,
+joss' ei tulta _ole_, köyhä _saa_ sammakolta sahtia, oravalta olutta,
+ei saunasta kastumatta _päästä_, _ei saa_ päältä tähteitä _tehdä_,
+j.n.e., niin ei itse teossa ole parannellut, vaan huonontanut niitä.
+
+Jokaisella kansalla on sananlaskunsa, ja niitä on pitäminen
+mittakaavana, jonka mukaan kansa arvostelee elämän yleisiä olosuhteita.
+Suomalaisella rahvaalla ei ainoastaan ole hyvin paljo, vaan myöskin
+oivallisia sananlaskuja, joita alati sovitetaan puheeseen ja jotka
+sangen usein osottavat ajattelevaa mieltä. Mainitsisin tässä useita,
+joita ei liene ennen painettu. Mutta peläten, etteivät ne kaikkia voisi
+yhtä suuresti miellyttää, mainitsen ainoastaan muutamia. Köyhä mies
+lohduttaa itseään onnettomuuden kohdattua sanomalla: _en minä korkialta
+kaadu, luudan päältä lattialle_. Kuviteltakoon tuollaista kovaosaista
+makaavana lattialla luuta päänaluksena, ja totisesti täytyy myöntää,
+ettei putous siitä ole niskaa taittava. Kun soimataan itseä tai toisia
+siitä, että liiaksi turvaudutaan muiden apuun, sanotaan: _silloin on
+mieli melkiässä, kun on toisen miehen päässä, väki väljässä tilassa,
+kun on toisen hartioissa_. Jotenkin samassa merkityksessä sanotaan:
+_silloin toimi toisialla, kun on toisessa talossa_. -- _Äiä on työtä
+orjuudessa, isännyydessä enempi_; samoin: _jolla on kello kaulassa,
+sen on pää painossa_ -- näitä kahta sananlaskua mainitaan usein, kun on
+kysymys korkeampien säätyjen eduista. Vaikka rahvas joskus köyhyydessään
+pitää lapsia taivaan rangaistuksena, se kuitenkin usein osaa panna
+niihin arvoa, ja moni lapseton valittaa katkerasti, sanoen: _yksin
+pojiton pinolla, tyttäretön huhmarella_. -- _Vaski kulta vaivasella,
+tina köyhällä hopia_, näin sanotaan, kun tahdotaan huomauttaa,
+ettei köyhällä saa olla ylenmääräisiä mielihaluja. -- _Suopi miehen
+vertaseksi, poikansa paremmaksiki_. -- Yleishyödyllisesti sanotaan:
+_soisin Suomeni hyväksi, kartanoni kaunihiksi, komehimmaksi kotoni_.
+Seuraava sananlasku ilmaisee sitä sääliä, jota on osotettava
+köyhälle: _sikai neuo poikoansa, aidan viertä astuessa, ellös
+mene poikaseni köyhän miehen kynnökselle, elä vaivasen vaolle_.
+Sananlasku: _päätä juttu vaatii, ei pitkää partaa_ palauttaa mieleen
+parrattoman lähettilään vastauksen paaville. Kun kaksi henkilöä elää
+epäsovussa ja kun tahdotaan lykätä toisen niskoille koko eripuraisuuden
+syy, sanotaan: _ei yksi kivi jauha_. -- _On sitä naidessa eloa,
+humalassa rikkautta_, on sananlasku, joka lausuttuna sopivassa
+tilaisuudessa on tukkinut suun monelta kosijalta sekä henkilöltä,
+joka juovuspäissään on kerskannut rikkaudestaan. Lörpöttelevälle
+kerskaajalle, turhantuumittelijalle muuten sanotaan: _ei saa siltoa
+sanoista, puita siihen tarvitahan_. Ihmisten keskinäisestä
+avuntarpeesta sanotaan: _ei niin köyhää, jok' ei toista auta, ei niin
+rikasta jottei apua tarvitse_. Liiallista kiitosta tai moitetta
+keskeytetään usein sananlaskulla: _ei kenkään niin hyvä, kun
+kiitetään, eikä niin paha, kun pannaan_.
+
+Ja nyt kirjoittaessani tätä, muuan mies tuli sisään ja sanoi:
+Ainaphan teiltäkin riittää tuota kirjoittamista. Kun olin vastannut
+kirjoittavani heidän omia sananlaskujaan, hän virkkoi: Niinpä
+saattanee ollaki, sillä sanotaanki _noista viisas virren laulo,
+tuhman tyhjistä puheista, mielettömän lausunnoista_.
+
+Rahvaan joukossa on monella toinen puoli puhetta sananlaskuja.
+Heidän itsensä ei tarvitse lisätä juuri muuta kuin: niin sanotaanki,
+tai jotakin senkaltaista, ilmaistakseen, että sananlasku on
+puhkeamaisillaan ilmoille. Kun kaksi sellaista sananlasku-mestaria
+tapaa toisensa, he saattavat ruveta varsin kohteliaasti kiistelemään
+sananlaskuilla, tai he sovittavat muuten puheensa sananlaskujen
+muotoon. Jos esimerkiksi joku seppä kerskaten itseensä sovelluttaisi
+vanhan sananlaskun: _seppä syöpi selvän leivän, takoja palan
+paraimman_, niin hänen vaimonsa saattaa, jos keskenään kinailevat,
+virkkaa: _seppä syöpi selvän leivän, selvemmän sepän emäntä_, tai joku
+muu hänen vastustajistaan sanoo: _seppä syöpi sammakonki, kun ei saa
+sianlihoa_. Tällaiset tilapäiset sananlaskut tekaistaan ja unhotetaan
+yhtä pian; ainoastaan silloin, kun niissä piilee oiva sukkeluus tai
+totuus, toiset niitä toistavat, ja vähitellen ne liittyvät yleiseen
+sananlaskujen joukkoon.
+
+Sunnuntai-iltana läksin Vuokista muutamien talonpoikien veneessä,
+jotka lähinnä Venäjän rajaa olevista taloista, noin 4 peninkulman
+päästä, olivat tulleet kinkeri-paikalle. Muuan mies nimeltä Kinnunen,
+joka jo täällä oli minulle laulanut muutamia runoja, seurasi
+kehotuksestani minua 3/4 peninkulman matkan Kinnulanniemeen, minne
+yövyimme. Venematkalla kirjoitin muistiin lyijykynällä hänen runojaan
+ja jatkoin kirjoittamistani pärevalkean ääressä Kinnulanniemessä.
+Toivoin alussa ehtiväni kirjoittaa hänen etevimmät runonsa; mutta kun
+yötä jo oli pitkältä kulunut ja mies vakuutti, että hän yhtä mittaa
+saattoi laulaa koko huomisen päivän ja vielä sitä seuraavan yönkin,
+jos vaan silloin tällöin sai ryypyn välillä (toivomus, jota en nyt
+viinan puutteessa voinut hänen mieliksensä täyttää), niin minulta
+katosi halu valvoa kauemmin. Sovin kuitenkin hänen kanssaan, että
+palatessani matkaltani Arkangelin kuvernementista saisin tavata hänet
+Lentiirassa, johon ehdotukseen hän suostuikin, kuitenkaan sitten
+pitämättä lupaustaan.
+
+Seuraavana päivänä en voinut kirjoittaa riviäkään, sillä hän oli
+palkattu soutamaan papit kotia, jota hän ennenkin asioiden vuoksi
+innokkaasti toivoi.
+
+Pirtti, jossa nukuin, oli tungokseen asti täynnä väkeä, joka oli
+tullut kinkereistä ja pannut maata permannolle. Minä paneuduin
+levolle eräälle penkille, missä pian vaivuin uneen. Yöllä minun
+tuli jano, mutta minun oli mahdoton lattialla nukkuvien ihmisten
+yli päästä 3 tai 4 kyynärän päähän pöydän luo, jolla tiesin olevan
+ison maidonharmaalla täytetyn kiulun. Siinä minun täytyi tuntea
+Tantaluksen tuskia, kunnes uudelleen nukuin. Seuraavana aamuna
+jatkoin matkaani Hyryn kylään, missä muutamissa henkilöissä oli
+hermostumisesta johtuvia ihottumia. Hyry on 2 1/2 peninkulman päässä
+Kinnulanniemeltä, ja koko tämän matkan saattaa kulkea veneellä.
+Vesiväylät kapenevat kuitenkin kapenemistaan kuta lähemmäksi Hyryä
+tulee. Monet kosket olivat niin kapeat, että vähänkin leveämpi vene
+tuskin olisi päässyt niistä kulkemaan. Hyrystä kuljin eteenpäin 1 1/2
+peninkulmaa Viiankiin, joka on viimeinen talo Suomen puolella. Täältä
+jatkoin jalkamatkaani Kivijärvelle, ensimäiseen Venäjän puoliseen
+kylään. Tässä kylässä on viisitoista taloa, jotka on rakennettu
+lähelle toisiaan, kuten näillä suomalaisilla on tavallista. Näiden
+kahden rajakylän väli lasketaan puoleksi peninkulmaksi. Sitä
+taivaltaessaan täytyy kulkea Maanselän suon poikki, josta vedet
+virtaavat kahteen suuntaan, nimittäin Kiannan ja Hyrynsalmen kautta
+Oulujärveen, sekä Arkangelin-puolisiin vesistöihin. Keskellä suota
+näkyi uoma, jota myöten talonpojat suurella vaivalla laahaavat
+veneitään. Tätä suon kohtaa ei kuulu olevan enempää kuin puolen
+virstan pituudelta, sitten on vettä kummallakin puolen. Tämän jälkeen
+seuraa kaitoja, tiheiden viidakkojen ja pensaiden peittämiä ojia
+(nivoja), joita pitkin ei juuri ole helpompi saada venettä liikkumaan
+kuin itse suolla.
+
+Kivijärvessä satuin poikkeamaan taloon, jonka ainoana asujamena
+tilapäisesti oli sairas emäntä. Hän poti ankaraa sydänalanvaivaa,
+voihki lakkaamatta, eikä kuitenkaan tahtonut päästää minua hakemaan
+yömajaa rauhallisemmasta paikasta. Hän kysyi, tiesinkö jotakin
+lääkettä hänen tautiinsa. Ilmaisematta, että olin lääkäri, annoin
+hänelle muutamia lääkkeitä, joita hän rohkeni nautita, ensin
+kysyttyään, veisivätkö ne häneltä hengen. -- Moni taitaa ihmetellä,
+miksi pidin salassa, että olin lääkäri, vaikka juuri ilmaisemalla
+tämän ammattini olisin voinut päästä mitä paraimpaan huutoon.
+Mutta se johtui siitä, että muuten kaikki kylän eukot olisivat
+pian ympäröineet minut kysyen apua mikä mihinkin vaivaan. Niin
+tyydytystä tuottavaa kuin olisikin jossakin ratkaisevassa tapauksessa
+voida tarjota apuaan, yhtä sietämätöntä on yhtäkkiä joutua useiden
+piirittämäksi, jotka kaikennäköisiin pitkällisiin, usein huonon,
+vaan auttamattoman ruokajärjestyksensä aiheuttamiin tauteihinsa
+vaativat pikaista ja varmaa parannusta. Tätä ikävää seikkaa
+välttääkseni, kuljen ammattiani ilmoittamatta, missä se vaan käy
+päinsä. -- Mutta palaanpa sairaaseen emäntääni. Annettuani hänelle
+lääkkeet, saapui taloon hetken kuluttua pari miestä Akonlahdesta
+ja jäi siihen yöksi. Akonlahden kylä on kolmen peninkulman päässä
+tästä. Eukko, johon lääkkeet eivät vielä olleet ehtineet vaikuttaa,
+vaikeroitsi lakkaamatta ja häiritsi untamme. Lopuksi toinen
+miehistä nousi penkiltä, jolla oli loikonut, ja juoksi raivostuneen
+tavoin muorin permannolla olevan vuoteen ääreen, tarttui rajusti
+hänen käsivarsiinsa ja riuhtoili häntä niin, että epäilin hänen
+aikovan ottaa hänet hengiltä. Useita minuutteja hän piteli eukkoa
+tällä tavoin, mutta pian hän rupesi lukemaan muutamia hajanaisia
+loitsurunoja, noituen niin armottomasti, että väristys kävi koko
+olemukseni läpi. Jatkettuaan tätä hetken aikaa, hän palasi taas
+vallan levollisena ja rupesi penkille nukkumaan. Eukkokin nyt sai
+unta, joko se lie johtunut loihtimisesta, vai vähää ennen nautituista
+lääkkeistä. Kuulinpa hänen seuraavana aamuna kiittävän loihtijaa;
+mutta minun lääkkeeni hän kokonaan oli unhottanut.
+
+Kivijärvestä otin ratsuhevosen Vuokkiniemen kylään, joka on kolmen
+peninkulman päässä, ja johon kuuluu noin 70 yhdessä ryhmässä olevaa
+taloa. Kyytimieheni osaksi juoksi, osaksi käveli jäljessäni, ja
+oli vielä päällepäätteeksi niin kohtelias, että kantoi laukkuani,
+jottei se olisi ollut minulla rasituksena ratsastaessani. Tosin
+palkitsin tämän kohteliaisuuden siten, että keskellä matkaa annoin
+hänen nousta hevosen selkään ja rupesin itse astumaan; mainitsen
+sen, koska meidän talonpojilta näillä seuduin turhaan odottaisi
+sellaista kohteliaisuutta. Ja jotta ei kukaan luulisi, että pyysin
+häntä niin tekemään, saan lisätä, että päinvastoin en tahtonut luopua
+laukustani, vaan tein sen ainoastaan hänen hartaasta pyynnöstään.
+Noin puolen peninkulman matkan jälkeen tulimme taloon, missä
+meitä levähtäessämme kestitettiin suurimmilla nauriilla, mitä
+eläessäni olen nähnyt. Saimme nauriin kumpanenkin; mutta minä en
+mitenkään jaksanut syödä edes puoltakaan nauriistani. Kuljettuamme
+kaikkiaan noin kaksi peninkulmaa Kivijärvestä, tulimme erään
+Köynäs-nimisen järven rannalle. Siellä tapasimme kansanjoukon,
+jossa muutamat ääneensä itkivät, toiset hiljaa nyyhkyttivät ja
+toisilla kuvastui suru muunmuotoisena kasvoista. Siinä oli
+joukko Vuokkiniemen kylän talojen poikia sekä heidän saattajiaan.
+Edelliset olivat, tavaralaukut selässä, matkalla rajan yli Suomeen;
+heidän sukulaistensa taas, jotka olivat saattaneet heitä tähän asti,
+piti palata kotia. Siinä oli edessä ero, jospa ei ainaiseksi, niin
+ainakin koko talveksi. Äidit itkivät poikiaan, vaimot miehiään,
+tytöt veljiään, ehkäpä joku sulhastaankin. Monet vastoinkäymiset,
+suuret onnettomuudet saattoivat kohdata heitä ennenkuin puolen vuoden
+kuluttua taas olivat palanneet tähän samaan paikkaan. Lisäksi
+olivat Suomesta viimeksi kotia palanneet kertoneet, että kuolettavat
+ruttotaudit rasittivat useita seutuja; saattoivatpa he itsekkin
+sairastua, ja kuka sitten hoitaisi heitä. Ja miten elää seuraavana
+vuotena, millä suorittaa ulostekonsa, jos reput ja tavarat
+joutuivat jonkun nimismiehen tai viskaalin kynsiin. Jotenkin tähän
+tapaan keskusteltiin rannalla ennen eroamista. Heidän erotessaan
+toisistaan päätin vesitse, tänne tulleiden naisten veneessä lähteä
+Vuokkiniemeen, jonka vuoksi luovuin kyytimiehestäni ja maksoin
+hänelle kyytirahan. Hyvien ja avuliaiden ihmisten käy aina hyvin;
+niinpä kyytimieheni paluumatkaltakin sai kyytirahaa; hän näet sai
+hevosensa selkään kuljetettavaksi koko kuorman reppuja, ja kustakin
+repusta noin 10 kopeekkaa kuljetusrahaa.
+
+Kivijärven ja Köynäsjärven välisellä tiellä tuskin ollenkaan
+voisi kulkea tavallisilla pyöräajopeleillä, minkä vuoksi on tehty
+toisenlaiset ajokalut; näissä on kaksi 5-6 kyynärän pituista
+yhdensuuntaisesti toistensa kanssa välipuilla kiinnitettyä tankoa,
+jotka kannattavat koria. Ainoastaan jäljempänä olevat päät laahaavat
+maata pitkin, mutta kori ja muu osa ovat kohollaan maasta. Olimme
+kohdanneet useita sellaisia kuormia äsken kulkemallamme tiellä. Niiden
+omistajat olivat Uhtuesta, eräästä suuresta ja varakkaasta kylästä,
+joka on neljää peninkulmaa pohjoisempana Vuokkiniemen kirkkoa. Laskin
+miehiä olevan noin viisikymmentä; mutta kuormia ei ollut enempää kuin
+kymmenen, koska useat olivat saman kuorman osakkaina, ja toiset
+kantoivat laukkujaan selässä. Sinä syksynä piti 400 miehen yksistään
+Vuokkiniemen pitäjästä lähteä Suomeen kulkukauppaa harjoittamaan.
+Koska ei yksikään heistä palaa tuomatta mukanaan ainakin 100 ruplan
+voittoa, mutta monet voittavat kaksituhattakin ruplaa, saattaa olettaa,
+että he yhtenä ainoana talvena Suomesta vievät pois rahoja ainakin
+100,000:n pankkoruplan verran. Monet heistä harjoittavat kuitenkin
+vaihtokauppaa, vaihtaen tavaransa turkiksiin, liinakankaaseen,
+raitaviin naisten hameisiin y.m. Turkiksensa he myövät enimmäkseen
+Kajaanin markkinoilla, mutta liinakankaat, hameet y.m. Arkangelissa.
+
+Jouduin veneeseen, jossa vanhanpuoleinen nainen koko matkan itki
+äsken rannalle jäänyttä ainoata poikaansa, jota hän ei ennen tulevaa
+kevättä, jospa edes silloinkaan, tiennyt saavansa nähdä. Lohdutin
+häntä niin hyvin kuin voin, ja minun onnistui vihdoin puoleksi
+vakuuttaa hänelle, että poika kyllä vahingoittumattomana oli
+palaava takaisin, jos hän vaan voisi varoa nimismiehiä ja rosvoja.
+Puoli peninkulmaa Vuokkiniemen kylästä, poikkesin pienenlaiseen,
+nelitaloiseen Tsenaniemen kylään. Huomattavimmassa näistä
+taloista emäntä oli kotoisin Suomesta, nim. Kiimingin pitäjästä
+Pohjanmaalta. Hänen miesvainajansa oli monta vuotta oleskellut
+Suomessa ommellen talonpojille vällyjä ja lammasnahkaturkkeja
+sekä muita vaatteita. Kun hän sittemmin täältä oli nainut, oli hän
+palannut kotia ja saattanut sangen hyvään kuntoon erään tilan, jonka
+isännäksi pääsi. Hän oli kuollut noin 3-4 vuotta sitten ja paitsi
+leskeä jättänyt jälkeensä neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.
+Koska hän päälle päätteeksi oli seudun etevimpiä runoilijoita, en
+malta olla tähän liittämättä runoa, jossa hän kuvaa osaa elämätään
+ja kosintaansa.
+
+    -- -- -- -- --
+    -- -- -- -- --
+
+Runosta, joka tästä on jätetty pois, on muuan toisinto julkaistuna
+kokoelmassa "Kahdeksantoista runoniekkaa" [Suomal. Kirj. Seuran
+"Toimituksien" 71 osa, ss. 175-181.]
+
+Kuten tämä runo osottaa, on Kettusella ollut erittäin hyvät
+runolahjat. Hänestähän muutamat arkangelilaiset talonpojat noin 5-6
+vuotta sitten sanoivatkin, että hän olisi voinut laulaa ainakin
+kaksi viikkoa, tarvitsematta keskeyttää muun vuoksi kuin syöntiä ja
+nukkumista varten. Hallussani on toinenkin hänen sepittämänsä runo,
+jossa hän on kuvannut, miten muuan mies kosi hänen tytärtään ja sai
+rukkaset. Kuvattuaan kosijaa mitä sattuvimmin, runoilija antaa hänen
+toimittaa kosintansa. Hänen äitinsä sanoo:
+
+    Mieleni minun tekisi
+    saaha nuorta miniätä
+    pojalleni puolisoa,
+
+jonka jälkeen Kettunen itse tyttärensä puolesta vastaa:
+
+    Minun on piika pikkarainen,
+    matalainen mamman alku.
+
+Kosijan äiti, Natalia, joka oli poikansa Ortjon mukana, ymmärsi
+tästä, ettei Kettunen tahtonut antaa tytärtään, ja sanoi,
+pelästymättä vastahakoisuudesta:
+
+    En saa parkin survojaksi,
+    enkä pehkun pieksijäksi,
+    veisin vehnätaikinalle,
+    paksun leivän paltahille,
+    ruuille rukihisille.                         5
+
+Kettunen panee yhä edelleen vastaan, kuitenkin sangen kohteliaasti,
+puolustellen itseään sillä, että hänen tyttärensä oli liian nuori ja
+pieni. Hän lisäsi:
+
+    Joka korttelin kohottais,
+    vaaksan varrelle lisäisi,
+    pitentäisi piikoani,
+    sille saan salpoaisin,
+    tunkisin tuhannet markat.                    5
+
+Kosija ja hänen äitinsä hylkäsivät silloin koko homman, ja läksivät
+talosta koettaakseen toteuttaa tuumansa paremmalla menestyksellä
+muualla.
+
+Samoin kuin itämaalaiset laulajat kernaasti mainitsevat itseään
+runoissaan, menettelevät meidänkin luonnonrunoilijat useimmiten.
+Niinpä Kettunenkin lopettaa mainitun runonsa sanoilla:
+
+    Ku on laulun laatinunna,
+    virren pienen veisannunna?
+    Tuo kettu kepiä poika
+    lyhyt tukka, lysti poika,
+    matkatessa maaselällä                        5
+    pimiällä pilvisäällä,
+    saetilmalla isolla.
+
+Vielä kuolinvuoteellaan hänen sanotaan puhutelleen vaimoansa
+runomitalla ja muun muassa surkutelleen häntä, sanoen:
+
+    Maria mahoksi jääpi,
+    murehille Ruotsin muori,
+    minun mentyä manalle,
+    matattua näiltä mailta.
+
+Sama Mari, josta runossa puhutaan, eli vielä viime kesänä
+Tsenaniemessä, leskenä. Heti naimisiin jouduttuaan hän oli siirtynyt
+venäläiseen kirkkoon ja muutenkin omistanut täkäläiset elämän tavat,
+niin että ei enää olisi voinut aavistaakkaan hänen olleen kotoisin
+toisesta maasta ja toisista oloista. Mielihyväni ei ollut vähäinen
+kuullessani häntä kaikkialla kiitettävän kunnollisten emäntien
+esikuvaksi. Työtaidon hän oli vienyt mukanaan kotiseudustaan ja
+täällä hän oli oppinut naapuristonsa naisten siisteyden ja puhtauden.
+Muuan sanoi hänestä puheen ollen: "Onnistuupa toisinaan hyvinkin
+Suomesta nainti, mutta toisten varmaan käy hullustikkin." Sitten
+hän luetteli useoita muita Suomesta tuotuja emäntiä, joita hän
+moitti, että eivät muka voi tottua elämään siististi ja puhtaasti
+huoneissaan. Jos kaikki saisivat, hän arveli, teidän puolelta
+yhtäläisen vaimon kuin Kettunen, niin varmaankin meidän omat naiset
+usein jäisivät naimatta.
+
+Tsenaniemestä kuljin vielä samana päivänä Ponkalahteen, joka on sieltä
+peninkulman päässä. Ponkalahti on pieni kylä, johon kuulun 4 tai 5
+taloa. En nyt suoraa päätä lähtenyt Vuokkiniemeen, kuten ensin olin
+aikonut, vaan päätin mennä Vuonniseen, missä sanottiin olevan useita
+hyviä laulajia, ja tämän vuoksi kuljin tätä tietä. Sain, kuten olin
+pyytänyt, oppaaksi erään talonpojan pojan; tein viisaasti siinä,
+etten omin päin lähtenyt tälle sydänmaan taipaleelle, vaikkapa se
+ei ollutkaan peninkulmaa pitempi. Kuljimme melkein linnuntietä,
+sillä useimmista paikoista ei voinut huomata, että kukaan ihminen
+ennen olisi täällä liikkunut, Noin puolitiessä huomasimme vasta
+hakatussa kaskessa ristin, jossa oli kaksi poikkipuuta. Mieleeni
+muistuivat ne ristit, joita matkustaja useissa katolisissa maissa
+kuuluu näkevän teiden varrella ja jotka osottavat, että murha on
+tehty siinä paikassa. Kerroin tämän oppaalleni, joka ihmetteli,
+että saatoin ajatella sellaista heidän maastaan, lisäten: "niin
+myö elämmä kun lintuset metsässä." Sitten hän kertoi minulle, että
+edellisenä vuonna metsää tältä kohdalta kaadettaessa kaskeksi
+muuan mies oli ruhjoutunut kaatuvan puun alle ja kuollut siihen
+paikkaan. Koska oli ollut vaikeaa saada ruumis pois sieltä, oli
+pyydetty pappia hautaamaan hänet siihen, ja tämä risti oli sen
+merkkinä. Jonkunmoisella närkästyksellä muistelin nyt, kuinka meidän
+rahvas sellaisessa tapauksessa olisi menetellyt. Vaikka olisi
+ollut mitä kiireisin heinäaika, olisi ennemmin kutsuttu koko kylän
+väki noutamaan vainajaa kirkkomaahan kuin suostuttu hautaamaan
+kuolinpaikkaan.
+
+Myöhään illalla tulin Ponkalahteen, ja talon isäntäväki kysyi
+heti, tahdoinko kylpeä. Luulin saunaa aikaisemmin lämmitetyn
+ja hämmästyin suuresti huomatessani, että sitä nyt vasta minua
+varten ruvettiin lämmittämään. Näin ystävällinen on rahvas täällä
+kaikkialla. Heidän tavalliseen kestitykseensä kuuluu ruoka, sauna
+sekä puolukat, joita viimemainittuja ei kuitenkaan riittäne kaikiksi
+vuodenajoiksi.
+
+Seuraavana aamuna läksin edelleen Vuonniseen. Tämä kylä on kahden
+peninkulman päässä Ponkalahdesta, ja sinne kuljetaan vesitse
+Yläkuitin kautta. Sain soutajikseni kaksi poikaa, joista toinen oli
+15:n ja 20:n, toinen 7:n ja 8:n vuoden välillä. Heiltä sain tietää,
+että edellisenä iltana Ponkalahdessa olin tehnyt tyhmyyden. Olin
+näet siinä talossa, jossa olin yötä, lukenut ääneen erään Kettusen
+runoista, jossa erästä läsnäolevaa henkilöä pahasti morkattiin ja
+tehtiin naurettavaksi. "Ettekö huomannut, että nainen suuttui
+ja läksi ulos?" kysyi vanhempi pojista. Sellaista en kuitenkaan
+ollut huomannut, olin vaan nähnyt useiden vetävän suutaan nauruun
+ja samalla katsovan toisiinsa; mutta ei kukaan ollut sanonut
+minulle mitään. Sittenkuin vanhempi pojista ensin oli ilmaissut
+suurta ihmetystään siitä, että mokoman seikan vuoksi, nimittäin
+vanhoja runoja kerätäkseni, olin lähtenyt tälle matkalle, hän itse
+alkoi laulaa muutamia vanhempia kohtia Väinämöisen, Joukahaisen ja
+Lemminkäisen y.m. runoista. Huomattuani, että ne monessa suhteessa
+erosivat ennen tunnetuista, aloin lyijykynällä kirjoittaa niitä
+muistiin. Kysyttyäni, mistä hän oli oppinut nämä runot, hän vastasi,
+että kuka tahansa osasi laulaa sen verran, jos vaan viitsi. Tätä
+minun kuitenkin on vaikea uskoa, vaikka onkin totta, että tuskin on
+ketään muita paitsi pieniä lapsia, jotka eivät muistaisi hajanaisia
+kohtia vanhoista runoista jopa uudemmistakin lauluista, niin että
+usein voivat täydentää laulua, joka heille luetaan. Lupaamalla 20
+kopeekkaa yli ennen sovitun soutopalkan sain vanhemman pojan
+viitsimään niin kauan kuin matkaa kesti. Nuorempi veli, joka tahtoi
+jotakin ansaita hänkin, kysyi, enkö tahtonut antaa hänelle "rossaa"
+(kahdenkopeekan lantti, jossa on ratsumiehen kuva) sadusta, jonka
+sanoi olevansa halukas kertomaan. Lupasin hänelle kaksi, kunhan vaan
+malttoi odottaa, kunnes olin ehtinyt panna kirjaan kaikki vanhemman
+veljen runot. Siihen hän alussa suostuikin; mutta tultuamme
+neljännespeninkulman päähän Vuonnisen rannasta, ja kun minä yhä
+vaan kirjoittelin vanhemman veljen runoja, hän alkoi itkeä. Minun
+täytyi siis keskeyttää runojen kirjoittaminen ja käydä käsiksi hänen
+satuunsa. Koska tuuli ajoi venettämme rantaa kohti, käskin heidän
+lakata soutamasta, jotta minulla olisi enempi aikaa. Ensin annoin
+pojan yhteen jaksoon kertoa satunsa nähdäkseni, maksoiko vaivaa panna
+sitä kirjaan, varsinkin, kun en ollut varannut mukaan enempää kuin
+puoli kirjaa paperia, joka täten olisi voinut täyttyä kirjoituksella,
+niin etten olisi voinut merkitä parempia runoja. Sitten kirjoitin sen
+muistiin ja liittäisin sen tähän kokonaisenaan lukijan nähtäväksi,
+ellei se olisi liian pitkä. Ehkä minulle toiste tarjoutuu tilaisuus
+siihen. Se oli syöjättären tyttärestä, joka vietteli erään pojan.
+Panin sen kirjaan pojan sanelun mukaan näin: Oli ennen akka. Siitä
+saatih poika. Akka kuoli. Läksi poika metsälle. Tuli meren niemeh.
+Syöjätär tyttärensä väkisih myötä työnti. Lenti joutsenena meren
+niemeh. Poika vaatteet päältäh. Uimah läksi. Varastettih vaatteet.
+Niin etsi vaattehiah. Tuli vassokkaah Syöjättären tytär. Arveli poika
+jos miksi, niin siksi. Jos veikoksi, niin veikoksi; jos sisareksi,
+niin sisareksi; jos isäksi, niin isäksi; jos emoksi, niin emoksi; jos
+morsioksi, niin morsioksi. Tuli morsioksi. Aamulla tultih kolmella
+karapilla käymäh. Ajettih uninieklat pojan korvih ja kannettih
+karappi karapilta. Niin sano Syöjättären tytär maamolleh. -- Olen
+tahtonut mainita tämän alun, näyttääkseni, millainen näiden satujen
+tyyli on. Sanojen lopussa esiintyvä h lausutaan vahvalla henkäyksellä
+ja olisi oikeastaan kirjoitettava kaksinkertaiseksi. Eräässä
+sadun kohdassa, missä poika tahtoi kuvata, miten lintu lensi yhä
+korkeammalle ja korkeammalle, kunnes sitä lopuksi ei enää näkynyt,
+hän sen teki seuraavalla tavalla: nousi, nousi, nousi, nousi, nousi,
+nousi, nousi, ja lenti, lenti, lenti, lenti, lenti, lenti, lenti.
+Tätä sanoessaan hän hiljensi ääntään ensimäisistä nousi ja lenti
+sanoista vähitellen niin, että hänen lausuessaan viimeiset näistä
+sanoista oli yhtä vaikea kuulla hänen puhettaan kuin nähdä lintua
+niin korkealta kuin hän tahtoi kuvata sen lentäneen.
+
+Tämänkaltaisia satuja on useita; ne ovat mytologisia sisällykseltään
+ja ansaitsisivat kyllä sen, että ne koottaisiin. Kadun, etten ennemmin,
+ylioppilasajallani, kesiksi asettunut asumaan näiden suomalaisten
+pariin sen sijaan, että olen usein asettunut saaristoon. Silloin ei
+olisi puuttunut tilaisuutta useiden sekä runojen että satujen
+keräämiseen, ja kielellisessä suhteessa olisi lisäksi voinut tehdä
+monta huomiota.
+
+Minua oli Tsenaniemessä neuvottu poikkeamaan Vuonnisessa Miinan
+taloon, joka oli matkan päässä ylöspäin rannasta, uloinna vasemmalla.
+Tämän talon sanottiin olevan paraiten rakennetun sekä muuten muita
+varakkaamman. Tosin kerrottiin talonpoikien olevan hieman äreitä
+tai vakavia (vai miten lienee sana jyry oikein käsitettävä?)
+mutta muuten kuuluivat olevan kunnon miehiä. Etevimmän laulajan,
+Ontrein, sanottiin asuvan vähäisen matkan päässä siitä, niinikään
+toisen suuren laulajan, Vaassilan. Menin siis Miinan taloon, jossa
+tapasin kotona molemmat äsken mainitut pojat. Toinen heistä
+korjaili suurta nuottaa, toinen valmisti itselleen saappaita
+kauppamatkaa varten, jonka pian aikoi tehdä Suomeen. Heidän vanha
+äitinsäkkin, joka oli kotoisin lähellä Kivijärveä olevasta
+Latvajärven kylästä, eli vielä. Paitsi häntä siellä oli kaksi nuorta
+emäntää, nimittäin molempien poikien vaimot. Toinen heistä, kaikesta
+päättäen vaikutusvaltaisin, oli aikaisemmin mainitun Kettusen tytär
+Tsenaniemestä, ja juuri sama, jota myös ennen mainittu Ortjo turhaan
+oli kosinut. Hän piti minua puoleksi sukulaisena, kun itse äidin
+puolelta polveutui suomalaisista. Nuorempi sisarensa oli myös naitu
+Vuonniseen; hänen miehensä oli naapuritalon isännän, laulaja Ontrein
+poika. Vaikka Miinan pirtti, jonka ikkunat olivat isot ja permanto
+pesty j.n.e., olikin siisti ja hauska, tahdottiin kuitenkin, että
+minun piti asua porstuan toisella puolen olevassa kamarissa.
+Tämäkin oli siisti huone, valkeine seinineen, pöytineen, penkkeineen
+ja lattioineen ja seinillä riippuvina pyhimysten kuvineen.
+Noudatin siis kernaasti heidän tahtoaan. Seuraavan päivän aamupuolella
+laulatin Ontreita. Iltapäivänkin olisin kernaasti suonut hänen viipyvän
+luonani; mutta häntä tarvittiin välttämättömästi nuotan vedossa, niin
+ettei hän voinut jäädä. Toivotin hänelle hyvää saalista, sovittuani
+sitä ennen hänen kanssaan, että hän, jos saisivat määrätyn joukon
+kaloja, sitoutuisi laulamaan koko seuraavan päivän; tähän hän
+suostuikin. Saalis ei ollut niin runsas kuin olin toivonut; kuitenkin
+sain seuraavana päivänä hänen sanelunsa mukaan panna kirjaan useita
+runoja. Mutta illalla, Ontrein mentyä nuottaa vetämään, menin Vaassilan
+luo, joka asui kapean salmen toisella puolella. Tämä Vaassila, joka
+etupäässä oli perehtynyt loitsurunoihin, oli vanha ukko. Hänen
+muistinsa oli kuitenkin viime vuosina niin heikontunut, ettei hän enää
+osannut sitä, mitä ennen. Väinämöisestä ja muutamista muista
+mytologisista henkilöistä hän kuitenkin kertoi monta seikkaa, joita
+ennen en ollut tietänyt. Ja kun sattui niin, että hän oli unhottanut
+jonkun seikan, jonka minä ennestään tunsin, kyselin sitä häneltä
+tarkemmin. Silloin hän taas muisti sen, ja niin sain tietää kaikki
+Väinämöisen urostyöt yhdessä jaksossa, ja sen mukaan olen sitten
+järjestänyt Väinämöisestä runot, jotka tunnetaan.
+
+Seuraavana päivänä minua pyydettiin toiseen taloon aamiaiselle.
+Isäntä tarjosi minulle, paitsi aamiaista, muutamia uudempia
+runoja. Tämän jälkeen hän kertoi, miten hän noin 5 tai 6 vuotta
+sitten, ollessaan Suomessa laukkukaupoillaan, oli eräässä Hämeen
+herraskartanossa toverinsa kanssa laulanut koko yön. Kysyin,
+muistiko hän herraskartanon nimen, ja hän mainitsi Vesilahden
+Laukon. Saatuaan sitten tietää, että juuri sama henkilö, joka nyt
+oli hänen edessään, sinä yönä oli pannut kirjaan hänen runojaan,
+hän hämmästyi yhtä suuresti tavatessaan tuttavan kuin minä,
+kuullessani hänen mainitsevan paikan nimen. Puhellessamme tästä
+vanhasta tuttavuudestamme, syöksyi muuan pieni mies vallan
+hengästyneenä esiin, tarttui rajusti isännän käteen ja alkoi vetää
+häntä mukaansa. En tietänyt, mitä tämä kaikki merkitsi, ennenkuin
+kuulin, että hänellä oli riita-asia naapurinsa kanssa, jonka hevonen
+oli käynyt hänen pellollaan. Tämän asian tähden hän nyt tahtoi saada
+kylänoikeuden kokoon kutsutuksi syyllistä tuomitsemaan. Siksi hän
+väkisin tahtoi viedä isännän mukaansa. "Ota vahva keppi mukaasi",
+hän sanoi, "sillä luultavasti sitä nyt, jos koskaan, tarvitaan."
+Hänen mielestään olisi näet oikeuden ensin pitänyt tuomita hänen
+riitaveljensä selkäsaunaan ja sitten heti panna rangaistus toimeen,
+kuten sellaisissa tilaisuuksissa täällä lienee tavallista. Isäntä
+kieltäytyi kuitenkin menemästä, puolustaen itseään sillä, että
+hänellä oli vieras. Saattoihan mies mennä toisiin taloihin ja
+niistä noutaa riidanratkaisijoita. Näin siis isäntä jäi kotia,
+käräjöitsijän melkoiseksi närkästykseksi; tämä näet uhaten ilmaista
+asian ispravnikalle koetti taivuttaa häntä tulemaan mukaansa. Isännän
+laulettua minulle koko aamupäivän, tarjottiin minulle päivällistä,
+jota hyvin tukalasti sain syödyksi; sillä hampaani olivat paljosta
+puolukkojen syömisestä -- viimeksi tässä talossa -- vuolettuneet
+niin, että tuskin kykenin pureskelemaan ja syömään. Tarjosin hänelle
+rahoja sekä laulamisesta että ruuasta, mutta hän kieltäytyi kokonaan
+siitä ottamasta maksua, kuten minulla oli ollut syytä jo edeltäkäsin
+aavistaa. Kuitenkin saatoin toisella tavalla antaa hänelle korvausta.
+Hän näet tarjosi minulle kaupaksi vyötä sekä muutamia muita pikku
+tavaroita, ja ostin ne, ollenkaan tinkimättä. Tämäkin talo oli varsin
+siisti, lattia pesty, pöydät, penkit ja tuolit puhtaiksi huosioidut.
+
+Joka talossa on muutamia pyhimysten kuvia seinässä. Tullessaan sisään
+vieras ristii silmänsä niiden edessä. Näin tehdään myös ateriaa
+alettaessa tai lopetettaessa sekä myöskin lähdettäessä ulkotöihin,
+joissa viivytään monta tuntia, ja niistä kotia palattaessa. Erään
+Miinan kamarissa olevan kuvaryhmän edessä oli kynttiläteline
+vahakynttilöineen. Kuvien vieressä oli suitsutusaineita, joita
+ei kuitenkaan siellä ollessani kertaakaan käytetty. Ontreilla
+oli kantelekkin, jossa oli viisi vaskikieltä. Sekä hän, että hänen
+molemmat poikansa soittelivat sitä varsin kätevästi.
+
+Tavalliset ruuat, joita söin Miinan talossa, olivat voi, leipä ja
+rieskamaidon sekainen viilipiimä. Sitä paitsi oli joko perunoita,
+kalaa, lihaa tai lientä. Emäntä kehotti minua melkein aina, sanoen:
+"syö, syö kaikki", eikä näyttänyt olevan oikein tyytyväinen, jos
+jotakin jäi jäljelle. Maksua ei tahdottu ottaa niistä 4 tai 5
+vuorokaudesta, jotka täällä vietin; kuitenkaan ei varsin itsepäisesti
+pantu vastaan, kun toistamiseen tarjosin sitä. -- Vuonnisesta on
+pelkkää vesimatkaa Vuokkiniemeen, ja tämä väli luetaan neljäksi
+peninkulmaksi eli 40 virstaksi.
+
+Tässä tahdon lyhyesti mainita, miten matkan pituutta lasketaan,
+sillä se tuntui minusta alussa hyvin kummalliselta. Suomen puolella
+käytetään, Kiannalla ja Kuhmossa, matkain mittoina tavallisesti
+vanhoja neljänneksiä, jotka ovat noin virstan pituiset, mutta
+joita nykyään jonkunlaisen tasauksen kautta luetaan kaksi uuteen
+neljännekseen eli Ruotsin neljännespeninkulmaan. Samoiten luetaan
+uudetkin peninkulmat, jotka ovat Ruotsin peninkulman pituiset,
+kahta vertaa pitemmiksi vanhoja. Sitä paitsi kuulee meidän rahvaan
+lähinnä rajaa usein käyttävän virstalukua. Suomen puolella rajaa
+asuva väestö näyttää siis olevan tottunut etupäässä venäläiseen
+laskutapaan, jota suuremmalla syyllä odottaisi Venäjän puolella
+asuvilta. Mutta kun näiltä kysyin jonkun tien pituutta, mainittiin se
+tavallisesti Ruotsin peninkulmissa, niin että alussa luulin heidän
+aina käyttävän niitä määrätessään matkojen pituutta. Mutta syynä
+oli vaan se, etteivät luulleet minun tietävän, kuinka pitkä virsta
+oli, ja sen tähden he puhuessaan kanssani välttivät tämän mitan
+mainitsemista.
+
+Ontrein talon vanha emäntä sekä hänen miniänsä ja tyttärensä
+suostuivat soutamaan minut pieneen, Mölkkä-nimiseen kylään, joka
+on 2 peninkulman päässä Vuonnisesta. Soutopalkaksi määrättiin yksi
+riksi. Ruotsin paperiraha on täällä kaikkialla käypää. Minulle
+pantiin eväiksi peuranlihaa ja ohraleipää, vaikka en ollut muistanut
+sitä pyytää enkä siitä juuri olisi välittänytkään, kun matka ei ollut
+sitä pitempi. Järvessä oli monta saarta ja ulospistävää nientä;
+toisista soudimme ohitse, toisiin nousimme maihin syömään puolukoita.
+Emäntä, joka oli soutajanani, osotti ohi kuljettaissa suurehkoa
+metsäistä saarta ja virkkoi: "Tuonne teidän vastedes pitää tulla
+meitä tervehtimään." Ajattelin ensin, että saaressa oli hautausmaa,
+ja että hän näillä sanoilla viittasi siihen, etten enää koskaan
+heidän eläessään tulisi heidän seudulleen. Mutta hän selvitti
+minulle pian oikean tarkoituksensa kertomalla heidän seuraavana
+kesänä aikovan muuttaa pois isosta kylästä ja asettua tänne.
+Muuton syyksi hän mainitsi, että heidän nykyiset peltonsa olivat
+hallalle alttiina, ja tätä hän ei luullut tässä saaressa voivan
+tapahtua. Tämä saari oli kokonaisen peninkulman päässä Vuonnisesta.
+Monissa muissakin paikoin on samoin muutettu pois isosta kylästä,
+ja vastaisuudessa täälläkin asutus muuttunee harvemmaksi, kuten
+Savossa, Karjalassa ja osassa Pohjanmaata. -- Kuljettuamme kahden
+peninkulman pituisen matkamme, emäntä kysyi, olinko tyytyväinen
+heidän soutoonsa. Kun minulla ei ollut mitään muistuttamista sitä
+vastaan, pyysi hän saada soutaa minut nuo jäljellä olevat kaksi
+peninkulmaa Vuokkiniemeen. Tosin olisin vaihtamalla soutajia
+voinut päästä nopeammin perille; mutta soin kuitenkin kernaasti
+edellisille saattajilleni sen raha-ansion, jota toivoivat. On aina
+tavallansa hauskaa nähdä ihmisten rehellisellä tavalla ja työllään
+etsivän jotakin ansiota, semminkin kun Suomen puolella usein
+kauan saa kerjätä ja pyytää, ennenkuin lupaamalla puolta suuremman
+soutopalkan saa samat henkilöt soutamaan edes kaksi peninkulmaa.
+Emme kuitenkaan yhtä päätä tulleet Vuokkiniemeen; sillä eräässä
+pienessä kylässä, nimeltä Pirttilahti, kohtasimme veneen, joka
+kuljetti myllykalua Köynäskosken myllylle. Pyysin päästä samaan
+veneeseen ja luovuin täällä soutajistani. Mutta kun oli ilta ja
+matkasta Vuokkiniemeen vielä oli jäljellä 1/2 peninkulmaa, päätimme
+yöpyä erääseen Pirttilahden taloon. Talon emännällä oli se tapa,
+että hän ainakin joka kolmannen sanansa jälkeen kirosi. Muuten
+hän oli hyvin hyväntahtoinen, mutta kiroileminen oli käynyt
+hänelle tavaksi. Myöskin hän toisinaan teki ristimerkin ja kirosi
+kohta päälle, välistä kasvoja ristiessäänkin. Hän risti itseään
+iltaisinkin, ainakin neljännestunnin jopa puolenkin tunnin ajan.
+Luultavasti se oli merkkinä jostakin katumuksen teosta. Minulle
+oli kerrottu isännän olevan erinomainen laulaja, mutta hänpä ei
+ollenkaan suostunut laulamaan. Varhain seuraavana aamuna kuljin
+myllylle aikovan väen veneessä Vuokkiniemen kylään. Poikkesin
+Laurisen taloon siitä syystä, että tämän talon nuori emäntä, jonka
+olin tavannut Köynäsjärven rannalla ennen mainitussa itkevässä
+seurueessa, oli kehottanut minua kaikin mokomin poikkeamaan juuri
+heille, eikä mihinkään muualle. Heti lähetettiin kylästä noutamaan
+kahta naista laulamaan minulle häälauluja. Olin ennen, toisissa
+paikoissa, saanut useita niiden toisintoja, mutta en kuitenkaan
+koskaan näin täydellisiä. Paljon sanottiin sellaisia lauluja vielä
+olevan, mutta en vielä ole voinut niitä saada. Niillä viidellä, jotka
+minulla tätä nykyä on jotenkin täydellisinä, on seuraavat nimet:
+1. Alkuvirsi, 2. Vävyn virsi, 3. Kutsuvirsi, 4. Lähtövirsi ja 5.
+Tulovirsi. Sallittakoon minun tähän liittää näytteitä. Alkuvirsi
+kuuluu seuraavasti: [Niitä ruotsinnettuja häävirsien näytteitä, jotka
+alkuperäisessä tekstissä tavataan, vastaavat seuraavat "Naimakansan
+virsistä" ja "Runokokous Väinämöisestä" nimisestä kokoelmasta otetut
+runot ja ovat ne siis osaksi Lönnrotin kokoonpanoa.]
+
+    Lenti kokko koilta ilman,
+    yltä ilman, alta taivon,
+    siipi taivoa siveli,
+    koprat merta kuopraeli;
+    katselekse, kääntelekse,                     5
+    liitelekse, loatelekse,
+    liiti miesten linnan päälle,
+    nokalla kolistelevi;
+    miesten linna rautakatto,
+    ei siihen sisälle päässyt.                  10
+      Lenti kokko koilta ilman,
+    yltä ilman, alta taivon,
+    siipi taivoa siveli,
+    koprat merta kuopraeli;
+    katselekse, kääntelekse,                    15
+    liitelekse, laatelekse,
+    liiti naisten linnan päälle;
+    naisten linna vaskikatto,
+    ei siihen sisälle päässyt.
+      Lenti kokko koilta ilman,                 20
+    yltä ilman, alta taivon,
+    siipi taivoa siveli,
+    koprat merta kuopraeli;
+    katselekse, kääntelekse.
+    liitelekse, laatelekse,                     25
+    liiti noitten linnan päälle,
+    nokalla kolisteleepi;
+    neitien linna liinakatto,
+    jo siihen sisälle pääsi,
+    liiti linnan ikkunalle,                     30
+    seinälle selinäsulka,
+    satasulka salvamalle.
+    Katso parvesta parahan,
+    tukkapäistä turpehimman,
+    somahimman sormuskäistä.                    35
+      Ken on hienoin höyheniltä,
+    kenpä sulilta sulovin,
+    senpä kokko kopristavi,
+    kynsi pitkä piirrältävi,
+    jok' on kaunis kasvannolta,                 40
+    sekä varrelta valittu.
+      "Jo sanoin tämän sykysyn,
+    keskutin tämän kevään,
+    salvatessa piilopirtin,
+    pielet piiloikkunaisen,                     45
+    missä neittä piiletellä,
+    päätä kassa kasvatella:
+    pah' on neitonen salata,
+    hivus pitkä piiletellä,
+    helpompi hepo salata,                       50
+    sorajouhi suojualla."
+      "Ja mistä tiesit teltamoinen,
+    kuulit kultani omena,
+    tämän neion syntyväksi,
+    impyen yleneväksi?"                         55
+    "Siitä tiesin teltamoinen,
+    kuulin kultani omena:
+    noki nousi nuorasesta,
+    savu paksusta pakeni,
+    neion kuulusta koista.                      60
+    Aion ammo aamusilla
+    mäkähti kevätkaritsa
+    aika vihkon antajoa."
+
+Tämä oli siis alkuvirsi. Kotka tarkoittaa joko puhemiestä tai itse
+sulhasta, joka tähystelee pitkähöyhenisintä pikkulintua (morsianta)
+ja iskee kiinni siihen. Viimeiset säkeet ovat puhemiehen tai
+sulhasen.
+
+Vävyn virressä kuvataan ensin vävyn ja hänen seuralaisensa tulo, joka
+tapahtuu sellaisella jyryllä kuin tuulispää lähestyisi tai korkea
+halkopino lakoaisi maahan:
+
+    Mi on mäiskinä mäellä,
+    mi kumu kujaisten suissa?
+    Luulin tuulen tuulleheksi,
+    pinon pystyn viereväksi,
+    someren karehtivaksi.                        5
+    Eipä tuuli tuullutkana,
+    pino pysty vierrytkänä,
+    someret karehtinunna;
+    vävyni väki tulevi,
+    väki tuleva tukulla,                        10
+    saoin kaksin kääntelevä.
+
+Sitten seuraa useita läsnäoleville tehtyjä kehotuksia, että pitäisivät
+huolta vävyn mustasta oriista, jonka hyvät ominaisuudet perinpohjin
+kuvataan, ja jota muun muassa verrataan lentävään korppiin ja
+tanssivaan vuonaan. Silkkisuitsista se on talutettava piehtaroimaan
+kultaisella peitteellä ja sitten vietävä juomaan maitolähteestä.
+Sittenkuin se on paraassa pilttuussa sidottu tammipatsaaseen, on se
+peitettävä hunajaruoholla ja syötettävä keitetyillä ohrilla ja
+kauroilla. Kun hevonen niin huolellisesti vastaanotetaan, saattaa
+helposti kuvitella, ettei vävyä itseään unhoteta. Kun hän suurella
+vaivalla on saatu tupaan, häntä näet kuvitellaan niin suureksi ja
+pitkäksi, ettei hän tahdo mahtua sisään tavallisesta ovesta, anoppi
+alkaa häntä lähemmin tarkastaa ja virkkaa:
+
+    Kylän naiset kyyhkyläiset!
+    tuokaa tulta tuohisella,
+    vahasella valkeata,
+    tempoote tervaksilla;
+    tuli on tuohinen rämäkkä,                    5
+    savu musta tervaksinen,
+    mustuttaa vävyni silmät.
+      Kylän naiset kyyhkyläiset!
+    tuokaa tulta kynttilällä,
+    vahasella valkeata,                         10
+    näkisin vävyni silmät,
+    sinisetkö vai punaiset,
+    vai on vaatevalkeuiset.
+    Ei siniset, ei punaiset,
+    eikä vaatevalkeuiset,                       15
+    meren vaahen on valkeuiset,
+    meren ruo'on ruskeuiset,
+    meren kaislan kauneuiset.
+
+Jotten väsyttäisi lukijaa, jätän tällä kertaa mainitsematta vieraiden
+virren, ja kaiken sen kestityksen, joka tulee heidän osakseen; mutta
+lähtövirrestä seuraavat säkeet saakoot tässä sijansa. Anoppi puhuttelee
+ensin sulhasta seuraavasti:
+
+    Mit' istut isosen poika,
+    veljes vanhin valvastelet?
+    Et istu ison hyvyyttä
+    et emännän armautta,
+    etkä pirtin valkeutta;                       5
+    istut impien hyvyyttä,
+    kanamarjan kauneutta,
+    valvattisi valkeutta.
+      Sulho viljon veljyeni!
+    vuotit viikon, vuota vielä,                 10
+    ei oo valmis valvattisi,
+    valmis valvateltavasi,
+    suorinut ikisopusi;
+    puol' on päätä palmikoittu,
+    puoli palmikoitsematta.                     15
+      Sulho viljon veljyeni!
+    vuotit viikon, vuota vielä;
+    vast' on helma hiemotettu,
+    puoli hiemoteltavana.
+      Sulho viljon veljyeni!                    20
+    vuotit viikon, vuota vielä;
+    vast' on jalka kengitetty,
+    toinen kengitettävänä.
+      Sulho viljon veljyeni!
+    vuotit viikon, vuota vielä;                 25
+    vast' on käsi kinnastettu,
+    toinen kinnastettavana.
+
+Kun sulhasen kärsivällisyyttä täten on koeteltu, morsian viimein on
+valmis, ja anoppi sanoo:
+
+      Sulho viljon veljyeni!
+    jo on valmis valvattisi,
+    valmis valvateltavasi,                      30
+    suorinut ikisopusi.
+
+Ja sitten hän sanoo tyttärelleen, morsiamelle:
+
+      Mene myöten myöty neiti,
+    kanssa kaupattu kananen,
+    kun olit rakas rahalle,
+    käpäs kättä antamahan,                      35
+    kievas kihlan otantahan.
+    Etpä äiän nuori neiti
+    yli pääsi ymmärtänyt,
+    kun lait kautun kaupan;
+    Etpä kuuksi lähtenytkä,                     40
+    puoleksi poikeltanutka,
+    jo etkä päiväksi käennyt.
+    Jopa läksit viikommaksi,
+    polveksi on pois erisit,
+    ijäksi ison koista,                         45
+    ik' on kaikki itkeminen,
+    vuosi voikerehtaminen,
+    kun läksit isän koista,
+    oman emosi elolta,
+    kantajasi kartanosta.                       50
+      Toivoit kuuksi lähteväsi,
+    puoleksi poikeltavasi,
+    päiväksi käkeäväsi.
+    elinajaksi emosi.
+      Aselt' on piha pitempi,                   55
+    kynnys hirttä korkeampi,
+    silta lautoa leveempi,
+    kerran toisen kertoessa.
+
+On luonnollista, että tämä puhe vaikuttaa morsiameen, jonka
+mieleen nyt äkkiä johtuu, miten paljon hän menettää erotessaan
+syntymäkodistaan, sekä epävarma tulevaisuus. Hän puhkee itse puhumaan:
+
+    "Noinpa tiesin, noinpa luulin,
+    arvelin ikäni kaiken,
+    noinpa polonen pakisin:
+    Et sä neito ollekkana
+    oman vanhemman varoissa,                     5
+    kantajasi kainaloissa;
+    äskenpä olisit neito
+    luot' emosi lähtiessä,
+    mieholahan mennessäsi,
+    jalka toinen kynnyksellä,                   10
+    toinen korjassa kosian;
+    oisit päätäsi pitempi,
+    korvallista korkeampi.
+      Jo nyt on lähtöni lähemmä,
+    toivoni toeksi saanut,                      15
+    jalka toinen kynnyksellä,
+    toinen korjassa kosian.
+    Emp' ilolla lähtenekkää,
+    enkä riemulla erinne,
+    tästä kullasta koista,                      20
+    iän nuoren istumasta.
+    Lähen hoikka huolissani,
+    ikävissäni eriän,
+    syksyisen yön sylihin,
+    keväisen kierän päälle,                     25
+    jott'ei jälki jäällä tunnu,
+    jalan isku iljangolla,
+    hangella hamosen toimi;
+    eikä äiti ääntä kuule,
+    eikä iso itkuani.                           30
+      Ja mitä liekkään mieli naisten,
+    mieli muien morsianten?
+    Niin on mieli miekkosien,
+    kun keväinen päivän nousu.
+    Minun on mieleni polosen,                   35
+    kun on myötävän hevosen,
+    tahi tamman kaupittavan,
+    tahi ostetun orihin.
+    Niin on mieleni polosen,
+    kun syksynen yö pimeä,                      40
+    talvinen on päivä musta."
+
+Äiti, joka rupeaa häntä säälimään, latelee nyt lohdutuksiaan sanoen:
+
+    Niin sano emo tytölle,
+    lausu vanha lapsellensa;
+    "Elä o'o neiti milläkänä,
+    emon tuoma tuollakana;                      45
+    sait miehen mitä paraimman,
+    uroita uhkeimman.
+      Sait miehen metsän käviän,
+    uron korven kolkuttajan,
+    ei sen koirat koissa maata,                 50
+    pennut pehkussa levätä.
+    Kolmatsi tänä keväänä
+    noussut nuotiotulelta,
+    havannut havusialta;
+    kolmatsi tänä keväänä                       55
+    havu pään on harjaillut,
+    varpa vartalon sukaillut."
+      El' oo neiti milläkänä,
+    emon tuoma tuollakana;
+    ompa meiän sulhollamme                      60
+    sata sarven kantajata,
+    tuhat tuojata utaren.
+    Ompa meiän sulhollamme
+    purnonen joka purolla,
+    aumanen joka aholla,                        65
+    lepikköiset leipämaana,
+    vesakkoiset vehnämaina,
+    kaikki rauniot rahana,
+    kivet pienet penninkinä,
+    telat on täynnä tynnyriä,                   70
+    tynnyrit olutta täynnä.
+      Ja elä oo neiti milläkänä,
+    emon tuoma tuollakana;
+    ompa meiän sulhollamme
+    pyyhyöt pyräjämässä,                        75
+    vempeleellä vieremässä,
+    kuusi kullaista käkeä
+    lekkumassa länkilöillä,
+    rahkehella laulamassa.
+
+Sitten äiti jatkaa yhä puhuen tyttärelleen:
+
+      Vielä neuvon neitoani,                    80
+    orpolasta opastan:
+    Morsian sisarueni,
+    kapolehti kantamani;
+    kuulestamma kun sanelen,
+    vaimo vanha lausuelen.                      85
+    Tulet toisehen talohon,
+    pereheseen vierahaseen,
+    toisehen emän alahan;
+    toisin toisessa talossa,
+    toisessa emän alassa,                       90
+    muiten muissa vierahissa,
+    ei niinkun emon koissa,
+    oman vanhemman varassa.
+    Jos talo epätapanen,
+    talo tapoja kysyvi;                         95
+    Jos mies epäpätönen,
+    mies on mieltä koittelevi.
+      Kuule neiti kun sanelen,
+    vaimo vanha lausuelen.
+    Jos ukko susi supussa,                     100
+    akka karhu karsinassa,
+    sama armo antaminen,
+    alemma kumartaminen,
+    kun ennen emon koissa,
+    vanhemmallesi omalle;                      105
+    kytypä kyinä kynnyksellä,
+    nato nakloina ovella,
+    sama arvo antaminen,
+    alemma kumartaminen,
+    kun ennen emon koissa,                     110
+    veljellesi vanhemmalle,
+    sisarellesi omalle.
+      Kuule neiti kun sanelen,
+    vaimo vanha lausuelen;
+    nisät nuoret notkuttele,                   115
+    kaula pesty kaarruttele,
+    niinkun tuores tuomen latva,
+    vasta kasvava kataja.
+      Kuule vielä kun sanelen,
+    vaimo vanha lausuelen;                     120
+    elä suihka sutsunatta,
+    eläkä räämä rätsinättä,
+    elä kengättä kehäjä.
+      Pese penkit illoin, aamuin,
+    pöyät keskipäivälläki,                     125
+    lattia joka pyhäksi.
+      Piä lusikat luvussa,
+    astiasi arvelussa,
+    jott'ei kasit kanneltaisi,
+    linnut liiat peiteltäisi;                  130
+    pyhät on pihlajat pihalla,
+    pyhät oksat pihlajassa,
+    marjaiset sitäin pyhemmät.
+
+Tulovirsi alkaa näillä sanoilla:
+
+    Kylä vuotti uutta kuuta,
+    miero nuorta morsianta,
+    telat tervaista venettä,
+    minä vuotin poikoani,
+    poikoani, miniöäni.                          5
+
+Erityisiä selityksiä mainitut kaksi runoa eivät kaivanne. Olen aina
+hyvin halukkaasti niitä kokoellut ja luulen niiden antavan meille
+useita tietoja esi-isiemme koti-elämästä ja monesta muusta seikasta,
+joita nyt olisi vaikea saada selville. Jätän koskettelematta niiden
+omaa runollista arvoa. Vanhojen runojen sekä niiden tietojen
+avulla, jotka itse kieli tarjoaa, pitäisi monen seikan selvitä. Kieli
+esim. osottaa, että suomalaisilla, heidän muodostaessaan yhden
+ainoan heimon, oli käsitys yhdestä Jumalasta, ja tämä nimi on sen
+tähden yhteinen nyt hajalla olevilla suomensukuisilla heimoilla.
+Monijumalaisuus on varmaankin myöhemmin syntynyt; sillä muuten eri
+heimoilla ei olisi eri jumaluusolentojen nimiä, kuten asian laita
+kuitenkin näyttää olevan. En sentään luule suomalaisten olleen
+monijumalaisuuden tunnustajia; päinvastoin lienee liika aikaista
+tehdä pitkiä luetteloita jumalista, joita he muka ovat palvelleet.
+Ne nimet, joita suomalaisten luullaan jumalallisella kunnioituksella
+palvelleen, tarkoittavat, minun tietääkseni mytologisia
+henkilöitä, mitkä arvoltaan olivat kreikkalaisten puolijumalien tai
+kristinuskon enkelien ja pyhimysten veroisia. Mutta sillä, että
+jumalallista voimaa omistetaan muutamille henkilöille suuremmassa
+määrin, ei jumaluuden yhteyttä kielletä. Vai lakkaako aurinko
+olemasta yksi siltä, että se kuvastuu järveen, ja selvemmin tyyneen
+kuin myrskyn myllertämään veteen? -- Lisäksi saa kieltä tutkimalla
+sen tiedon, että suomalaiset jo ennen jakautumistaan eri heimoihin,
+harjoittivat karjanhoitoa, kalastusta ja raudan valmistusta, kuin
+myös osaksi maanviljelystä. Näitä elinkeinoja osottavat sanat ovat
+suureksi osaksi yhteisiä eri heimoilla, ainakin Suomessa ja sen
+rajoilla asuvilla. Sitä vastoin he vasta hajaannuttuaan näyttävät
+oppineen täydellisempää kehruu- ja kutomataitoa, sillä näitä toimia
+vastaavat eri seuduilla erilaiset tehtävien ja työaseiden nimet
+(_pirta, kaide; sarka, verka; levet, kielamusta; suppula, syöstäin
+eli syöstävä; palttina, liina_, j.n.e). Millaisia vaatteita
+suomalaiset alkujaan ovat käyttäneet ja mitkä sittemmin kunkin heimon
+erityisen kehityskannan johdosta ovat tulleet käytäntöön, saattaisi
+myös osaksi tulla selville. Lisäksi, mitä eläimiä, kaloja, lintuja,
+kasveja, j.n.e. oli siinä maassa, joka oli heidän alkuperäinen
+asuinpaikkansa; sillä voipa olettaa, että he säilyttivät nämä
+nimet samoihin esineisiin kuuluvina missä hajautumisensa jälkeen
+tapasivat ne muuttumattomina; mutta niille esineille ja asioille,
+joita eivät ennestään tunteneet, heidän täytyi keksiä uudet nimet.
+Puut, joita ei tavata Suomen pohjoisseuduissa, mutta joiden nimi
+on yleinen, kuten esim. omenapuu, tammi, pähkinäpuu, samoiten
+eläimet, joita ei ole missään maassamme, kuten esim. tarvas, otava
+y.m. välttämättömästi viittaavat alkuperäiseen asuinmaahan, joissa
+suomalaiset ovat tunteneet noiden nimitysten esineet ja josta ovat
+perintönä tuoneet ainoastaan nimet. Monet kukat, kuten esim. horsma
+(epilob. angustif.), joilla on yhteinen nimi koko maassa, lienevät
+todenmukaisesti olleet suomalaisille tuttuja ennen hajaantumista.
+Toisia sitä vastoin, joilla nyt on eri nimet, vaikka niistä onkin
+joltinenkin hyöty taloudessa, luultavasti on vasta myöhemmin tavattu.
+
+[Tästä lauseesta loppuun otettu L:n käsikirjoituksesta.] Vakaumukseni
+että tutustumalla eri suomalaisten heimojen murteisiin saataisiin
+tietoja monista nykyään tutkimattomista seikoista, olen täten lausunut.
+Varmasti tämä tutkimus suuressa määrin edistyisi, jos kustakin heimosta
+otettaisiin pari tai kolme nuorukaista, joille jossakin meidän
+oppikoulussa valmistettaisiin tieteellinen kasvatus. (Matkustajalla,
+joka ryhtyy näihin tutkimuksiin, on liian avara ala, voidakseen
+menetellä tarkasti). Nämä nuorukaiset saattaisivat sitten ilmaista,
+mitä heiltä kysymyksessä olevista asioista tahdottaisiin tietää.
+
+Jätän nyt nämä mietteet, tai miksi niitä sanottaneen, samoin myös
+Vuokkiniemen laulajat. Vuokkiniemestä tulin taas Tsenaniemeen.
+Tänne oli muuan Kivijärven mies vähää ennen hevosineen saapunut
+noutaakseen kauppakuormaa. Mutta kuultuaan, että odottamansa
+henkilö oli saapuva vasta seuraavan päivän iltana, hän tarjosi
+hevostaan minun käytettäväkseni. Otin vastaan hänen tarjoomuksensa;
+säkki täytettiin puoleksi heinillä ja sidottiin kiinni hevosen
+selkään. Minun tuli sääli tuota eläin parkaa, sillä nuora vedettiin
+hyvin kireälle sen ruumiin ympärille, jotta säkki olisi pysynyt
+paikoillaan. Varmaankin tämä satula oli hyvin epämukava hevoselle,
+mutta ehkä sentään vähemmin epämukava kuin mitä luulisi. Teen
+tämän johtopäätöksen siitä, etteivät talonpojat, jotka tavallisesti
+pitävät hevosestaan ja varsin tarkasti tietävät, mikä on sille
+terveellistä, mikä epäterveellistä, käyttäisi sellaisia satuloita,
+joista hevoset jollakin tavoin kärsivät. Koska nyt oli ilta ja pimeä,
+poikkesimme yömajaan 1/2:n peninkulman päässä Tsenaniemestä. Sen
+talon isäntä oli kotoisin Siikajoelta Suomesta ja oli ottanut tilan
+uutisasutuksena viljeltäväkseen. Koko talon sisustus oli kuitenkin
+sellainen kuin muilla näiden seutujen suomalaisilla, ja talon tavat
+olivat vallan samat kuin muualla täällä. Hänen tyttärensäkkin olivat
+puetut maan tavoin. Seuraavana aamuna läksimme täältä aikaisin
+liikkeelle ja matkustimme kuutamossa; päivän valjetessa olimme
+perillä Kivijärvessä, ja olimme siis kulkeneet kolmatta peninkulmaa.
+Sama mies, joka Vuokkiniemestä oli kyydittänyt minut tänne, tarjoutui
+viemään minut Salmijärveen, jonne saavuimme päivällisaikaan. Olin
+tosin aikonut ensin käydä Latvajärven kylässä, joka on vallan
+päinvastaisella ilmansuunnalla, mutta kuultuani, ettei laulaja
+Arhippa ollut kotona, hylkäsin tämän matkan. Salmijärvessä jakelin
+lääkkeitä; kävin myös erään sairaan luona ja tein hänelle lääkkeen.
+-- Voi, jota muualla olin syönyt, ei edes vivahtanut tuoreeseen
+voihin. Omituiselta minusta sen tähden tuntui, kun täällä sain syödä
+mitä parasta voita. Kysyin syytä siihen, ja minulle sanottiin sen
+johtuvan suoloista. (Venäjän suomalaiset ostavat suolansa Kemistä, ja
+se on hyvin likaista, minkä vuoksi voikin saa likaisen värin. Mutta
+rajakyläläiset saavat välistä Suomen puolelta parempia suoloja,
+kuten nyt esim. täällä oli tapahtunut. Tässä näet on vallan lähellä
+suomalainen kylä, jopa vaan muutaman askeleen päässä.) Täältä läksin
+Akonlahteen, missä jo syksyllä v. 1831 olin käynyt. Muuan tyttö,
+joka sieltä yksityisillä asioillaan oli tullut Salmijärveen, tuli
+opastajakseni, kuitenkin vasta pitkään tuumittuaan; hän näet arveli
+maineensa kärsivän siitä, että kahden kesken vieraan miehen kanssa
+kulkisi tuon puolentoista peninkulman pitkän tien. Sovimme matkalla
+erittäin hyvin, eikä tyttö malttanut olla perillä kiittämättä hyvää
+käyttäymistäni. Aina Vuokkiniemeltä alkaen tänne johtavat tiet
+olivat niin hyvässä kunnossa, että kaikkialla olisi voinut kulkea
+ratsain, jopa hätätilassa rattaillakin. Soilla ja rämeillä oli
+kapulasiltoja, jotka oli tehty jo 1788:n vuoden sodan aikana. Vaikkei
+niitä siitäperin oltu korjattu, ne kuitenkin vielä olivat jotenkin
+hyvät. Siitä näkee, miten kauan puu kestää vedessä. Akonlahdessa
+poikkesin Trohkimon taloon, missä minut vanhana tuttavana
+ystävällisesti vastaanotettiin. Sauna pantiin heti lämpiämään,
+huolimatta siitä, että jo oli sangen myöhäinen hetki; olin näet
+sinä päivänä kulkenut 5 peninkulmaa, 2 ratsain ja 3 jalan. Talo,
+joka edellisellä käynnilläni oli ollut köyhissä oloissa, oli tänä
+vuonna kaskimaistaan saanut paljon rukiita ja teki nyt kahta
+varakkaamman ja hauskemman vaikutuksen. Seuraavana aamuna läksin
+täältä Juortanalle Suomen puolelle. Vanha Trohkimon isäntä tuli
+oppaakseni ja näytti minulle matkalla lähteen, nimeltä Kultakallio.
+Se oli vähän matkan päässä polulta suon laidassa, josta Trohkimon
+kertomuksen mukaan vettä virtaa kahdelle eri taholle. Tämä lähde
+oli nyt miltei kokonaan sammalen peitossa, eikä siinä näyttänyt
+olevan muuta merkillistä kuin nimi, jota Ganander taisi pitää vielä
+merkillisempänä, kun on ottanut sen teokseensa "Mythol. Fennica".
+Ainoa, minkä oppaani siitä tiesi oli, ettei se koskaan jäädy ja
+että se aina sulattaa ympärilleen keräytyvän lumen. -- Juortanalla
+aion lopettaa tämän matkakertomuksen, ja minulla on siihen sitä
+suurempi syy, kun sinne saavuttuani saappaani oli vallan anturatta.
+
+                                                    E. L.
+
+
+
+
+Liite.
+
+
+
+1.
+
+Maisteri Wirzénille Kasanissa.
+
+(Kirjekonsepti.)
+
+
+                                        11 p:nä lokakuuta 1833.
+
+Kiitos viime kirjeestäsi syyskuun 2:selta päivältä kuin myös siitä
+ehdotuksesta, että joka kuun ensimäisenä postipäivänä tahdot
+kirjoittaa tänne sillä ehdolla, että minä sinulle teen samoin.
+Tämä ehdotus oli minulle erittäin tervetullut, vaikka pelkään sinun
+melkoisesti siinä häviävän, kun näet minun kirjeeni täältä
+erämaan keskustasta eivät saata sinusta tuntua muulta kuin perin
+yksitoikkoisilta ja sisällykseltään köyhiltä, kun sitävastoin
+sinun kirjeidesi jokainen rivi minussa herättää monipuolista
+mielenkiintoa. Mutta sopimus on tehty, kuten sanottu, ja se, joka
+laiminlyö noudatettavaksi ottamansa velvollisuuden, häntä kuritetaan
+velttoudestaan siten, että hänen tulee kirjoittaa kaksi kirjettä
+siinä kuussa, jossa laiminlyöminen on tapahtunut. Jospa usein
+laiminlöisit ja saisit maksaa sakkoa! Syynä siihen, ettei tämä kirje
+lähde Kajaanista lokakuun _ensimäisenä_ vaan _toisena_ postipäivänä
+on eräs läänissä tekemäni tarkastusmatka, johon minulta on kulunut
+lähes kuukauden aika. -- Läksin näet Kajaanista syyskuun 8:ntena
+päivänä ja jatkoin matkaani kruununvouti Vichmannin seurassa
+(kelpo mies näihin seutuihin nähden) Kiannalle, missä 14:ntenä
+päivänä erosin hänestä lähteäkseni Kuhmoon noin 15:n peninkulman
+pituisen sydänmaan läpi. Mutta päähäni pälkähti matkustaa Kiannalta
+Kuhmoon Arkangelin läänin ja Vuokkiniemen pitäjän kautta, ja tämän
+tuuman toteutinkin. Siellä viivyin syyskuun 24:nteen päivään, ja
+tällä matkalla kokosin koko joukon runoja vanhasta Väinämöisestä,
+Lemminkäisestä ja muista. Näillä seuduin asuva kreikanuskoinen
+suomalainen väestö eroaa mielestäni sangen edullisesti Kajaanin
+läänin rahvaasta. Ollen erittäin vieraanvarainen ja palvelukseen
+altis se lisäksi noudattaa asuinhuoneissaan suurempaa siisteyttä,
+kuin rahvas mainituissa Suomen puolisissa seuduissa. Pirtin lattia
+pestään joka lauantai, pöydät, penkit ja tuolit melkein joka päivä.
+Lisäksi tämä väestö on niin vilkasta puheessaan ja liikkeissään,
+että melkein luulisi sen olevan vallan toista kansanrotua kuin
+suomalaista. Vaatteet eroavat melkoisesti suomalaisen rahvaan
+vaateparresta. Miehillä on paidan päällä eräänlainen mekko eli lyhyt
+paita, joka tavallisesti on tehty sinisestä kankaasta, ja sitten
+vielä tämän päällä sarkakauhtana, jota kuitenkin käytetään ainoastaan
+matkoilla. Naisilla on omituinen puku, johon kuuluu alusliivi ja
+hame; se pannaan kiinni edestä pitkin hameen pituutta ja hyvin
+tiheään lähellä toisiaan olevilla napeilla. Liikkuessaan ulkona
+heillä on yllään röijy, joka on melkein paljaina hihoina. Päähineenä
+heillä on kämmenen levyinen punainen käärenauha, jonka ylälaidassa
+on kultakuteinen raita; tämä nauha kääritään koko pään ympärille ja
+köytetään takaa kiinni nyöreillä. Naitujen vaimojen päähine eroaa
+naimattomien päähineestä siinä, että sitä peittää eräänlainen myssy,
+kun sitä vastoin tyttöjen; on avoin. Millainen on rahvaan puku niillä
+seuduin? -- Tytöt naitetaan täällä tavallisesti hyvin nuorina,
+usein 13 tai 14 vuoden ikäisinä, ja siitä on seurauksena, että he
+usein ennen aikojaan tulevat vanhan näköisiksi. Mutta nyt keskeytän
+jo tämän ja tarjoisin sinulle kernaasti uutisia, jos vaan niitä
+tietäisin. Kun ensi kirjeestäsi saan tietää, onko siellä suomalaisia
+lehtiä, koetan sovittaa antamani tiedot sen mukaan. Ellei siellä
+niitä ole ollenkaan, olen joka kerta, kun luen meidän lehtiä, niistä
+kirjoittava muistiin sellaista, minkä luulen huvittavan teitä ja
+täyttävä sillä kirjeeni, sillä vieraassa maassa on sentään sangen
+hauskaa saada tietoja kotiseudulta. -- -- -- -- -- --
+
+
+
+2.
+
+Rehtori Appelgrenille.
+
+(Ote kirjekonseptista.)
+
+
+    Kiitä häntä [Appelgreniä] kirjastansa,
+    Rustamastansa runosta,
+    Jonka hehki tapasin
+    Tultuani tuonempata,
+    Kuhmossa kulettuani,
+    Kanssa kirkolla Kiannan,
+    Vieläpä etempänäki
+    Yli raukkojen rajojen,
+    Wuokkiniemen pitäjässä,
+    Laulupaikassa paraassa,
+    Maalla mahtavan Venäjän,
+    Josta laukun lastattuna
+    Toin runoja tullessani,
+    Kirjoitettuja kylissä,
+    Talosissa tavatuita,
+    Venehissä veisatuita,
+    Laulajoilla laulatuita;
+    Pannakseni paperille
+    Joko vanhan Väinämöisen
+    Virren töistä viisaista,
+    Joko nuoren Joukahaisen
+    Jouto juonittelemista,
+    Kanssa kauniin Kaukomielen
+    Lieto pojan Lemminkäisen
+    Ainosista askareista,
+    Elikkä seppo Ilmarisen,
+    Takojan ijän ikuisen
+    Sykysyisistä sysistä,
+    Taonnoistansa talvisista,
+    Paahtamistansa pajassa.
+
+
+
+3.
+
+Tohtori Cajanderille.
+
+(Kirjekonsepti.)
+
+
+                                          3 p:nä joulukuuta 1833.
+
+-- -- -- Tarkastusmatkallani poikkesin Arkangelin kuvernementtiin,
+missä j.n.e., jotka nyt olen järjestänyt. Yksistään Väinämöisen
+runoja minulla on noin 5-6 tuhatta säettä, josta voit päättää, että
+tästä paisuu aimo kokoelma. Aion kuitenkin talvella taas pistäytyä
+Arkangelin kuvernementissä, enkä ennen lakkaa runoja keräilemästä,
+kuin niistä saan kokoelman, joka vastaa puolta Homerosta. Hallussani
+olevat runot ovat sisällykseltään kaikki samaa jaksoa, sen mukaan
+mitä muuan ukko minulle osaksi lauloi ja osaksi muuten kertoi
+Väinämöisestä. Niitä runoja on kokonaista 16. Omituinen on
+Väinämöisen runojen loppu. Se kuuluu seuraavasti.
+
+[Seuraa runo Marjatasta ruotsiksi käännettynä.]
+
+Vaikka tämä runo onkin sekava, jopa puutteellinenkin, huomaa
+kuitenkin sen viittaavan kristinopin leviämiseen, ja että runossa
+mainittu poika luultavasti oli itse Vapahtaja, ja että Marjatta oli
+Neitsyt Maria.
+
+
+
+4.
+
+Professori Linsénille.
+
+(Kirjekonsepti.)
+
+
+                                      6 p:nä helmikuuta 1834.
+
+Herra Professorin arvoisan kirjeen kuluneen tammikuun 10:nneltä
+päivältä ynnä siihen liitetyn Kööpenhaminan Kuninkaallisen
+Muinaiskirjallisuuden Seuran (Kongl. Fornskrifts Sällskapet) kirjeen
+vastaanotin viime kuun 28:ntena päivänä. -- Varsin kernaasti olen
+jättävä hallussani olevat runot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
+käytettäväksi; olisin jo aikaisemmin sen tehnyt, ellei toivo saada
+etenkin vanhempia runoja uusien lisien kautta täydennetyiksi olisi
+minua siitä pidättänyt. Tämä toivo on osaksi toteutunutkin, sittenkuin
+viime syksynä Arkangelin kuvernementissä onnistuin saamaan melkoisen
+keräelmän ennen painamattomia mytologisia runoja. Verratessani niitä
+ennestään tunnettuihin, heräsi minussa halu järjestää ne yksijaksoiseksi
+kokonaisuudeksi, aikaansaadakseni siten suomalaisessa mytologiassa
+jotakin iislantilaista Eddaa vastaavata. Ryhdyinkin heti työhön ja
+jatkoin sitä usean viikon jopa kuukauden kuluessa aina jouluun asti,
+jolloin minulla oli valmiina aimo nidos Väinämöisen runoja, siten
+järjestettyinä, kuin olin ajatellut. Kiinnitin huomioni etenkin niiden
+urostekojen ajanjärjestykseen, joista runoissa kerrotaan. Tätä tosin
+alussa näytti olevan jotenkin vaikeata huomata, mutta se kävi itse työn
+kuluessa melkoisesti helpommaksi. Lisäksi moniaat suorasanaiset
+kertomukset, joita Arkangelin kuvernementissä kuulin satuina vanhoilta
+ihmisiltä ja jotka käsittelivät samoja urostekoja, tarjosivat minulle
+jonkunmoista johtoa. Olettaen, ettei herra Professori pane pahaksensa,
+mainitsen tässä lyhyesti kunkin sellaisen runon sisällyksen, jota
+varten on ollut käytettävänä täydellisiä runoaineksia. Teen tämän
+siinä järjestyksessä, jota yllämainitussa kokoelmassa olen noudattanut.
+
+_Ensimäinen runo_. Väinämöisen tapaa hänen retkillään muuan
+lappalainen, joka pitkät ajat on kantanut vihaa häntä vastaan.
+Lappalainen ampui nuolen häneen, hänen ratsastaessaan vuolaan kosken
+partaalla. Nuoli osui kuitenkin ainoastaan hänen hevoseensa, joka
+kompastui ja veti kaatuessaan Väinämöisen mukaansa koskeen. Virta
+vei hänet mereen, missä hän kauan aikaa ajelehti aaltojen varassa,
+voimatta päästä maihin ja näkemättä muuta kuin vettä taivaanrantoja
+myöten.
+
+Tähän kokoelmaan kuuluu nyt 16 runoa, joissa on yhteensä vähä yli
+8,000 säkeen. Vaikka sen nyt suuremmalla syyllä kuin ennen koottuja
+katkelmia, voisi toimittaa painoon, luulen kuitenkin parhaaksi
+lykätä sen ensi kevääksi. Olen näet tänä talvena aikonut tehdä
+uuden matkan Arkangelin kuvernementtiin kirjoittaakseni muistoon
+runoja useilta kuuluisilta laulajilta, joista viime syksynä
+kuulin puhuttavan, mutta joita en tavannut kotona. Siten saan
+epäilemättä monta lisää kokoelmaan, ja hätiköimistä olisi siis, jos
+nyt jouduttaisi nykyistä kokoelmaa painoon. En kuitenkaan tiedä,
+onko runokatkelmien [Tämän sanan yläpuolelle on konseptiin kirjoitettu:
+"mytologisten runojen".] järjestäminen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi
+yhden vai eikö pikemmin useiden tehtävä, koska jälkeentulevaisemme
+mahdollisesti tulevat pitämään sitä yhtä suuressa arvossa kuin
+göthiläiset kansat Eddaa ja kreikkalaiset ja roomalaiset, ellei
+juuri Homerosta, niin ainakin Hesiodosta. Senpä vuoksi olenkin
+aikonut Kirjallisuuden Seuralle jättää käsikirjoitukseni pelkkänä
+ehdotuksena, siellä tarkastettavaksi.
+
+Nyt paraikaa järjestelen kokoomiani uudenaikaisempia suomalaisia
+runoja. Koska tämä työ pääasiallisesti on puhtaaksikirjoitusta,
+toivon pian saavani sen valmiiksi ja olen sitten lähettävä ne
+Kirjallisuuden Seuralle.
+
+Sitten on aikomukseni ryhtyä painatusta varten järjestämään
+loitsurunoja. Olen huomannut tavan, jolla melkoisesti vähennetyssä
+nidoksessa saan ne painetuiksi. Jokaisessa sellaisessa loitsurunossa
+on useita osia, joista muutamat kuuluvat yhteen ainoaan loitsuun;
+toiset taas ovat yleisiä eli kaikissa loitsuissa yhteisiä. Erityisesti
+jokaiseen loitsuun kuuluva on selitys sen pahan synnystä, joka on
+loihdittava pois; yleisiä eli yhteisiä osia ovat taas sellaiset kuin
+esim. useiden jumaluusolentojen puoleen kohotetut rukoukset, mehiläisen
+ja löylyn sanat y.m. Ellei tee tätä eroitusta, tulee kussakin
+loitsurunossa maininneeksi nuo yleiset seikat, joten alituisia
+toisteluja esiintyy ja runot paisuvat liian pitkiksi. Ei Topelius
+eivätkä muut ole ottaneet huomioon tätä, minkä vuoksi on tapahtunut,
+että useita yleisiä lukuja mainitaan jokaisessa runossa joko
+samanlaisina tai hieman muuttelemalla sanoja, ja tavallisesti jokainen
+niistä puutteellisena. Vahvistusta siihen loihtia sanan johtoon, jonka
+olen esittänyt väitöskirjassani Suomalaisten parantamisista loitsimisen
+kautta, olen nyt saanut siitä, että loitsuruno Arkangelin murteessa
+kutsutaan _luoe_, eikä kuten Savossa _loihto_; ja loitsia on siellä
+_luoa_ ei _loihtia_.
+
+Ollen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen rohkenen tässä
+ilmaista sen toivomuksen, että Seura jollakin tavoin osoittaisi
+huomaavaisuuttaan etevimpiä suomalaisia luonnonrunoilijoita
+kohtaan. Ehkä sopivinta olisi tilata heille jompikumpi tai molemmat
+maan suomalaisista sanomalehdistä. Täten samalla kertaa heitä
+rohkaistaisiin, ja Seuran pyrkimystä levittämään hyödyllistä
+valistusta rahvaaseen edistettäisiin. Ei olisi vaikeata mainita
+muutamia etevimmistä luonnonrunoilijoista, mutta enpä tunne yhtäkään
+toista, joka enemmän kuin Rautalammilla asuva Korhonen ansaitsisi
+sellaista huomiota.
+
+Kööpenhaminan Kuninkaallisen Muinaiskirjallisuuden Seuran erittäin
+kunnioittavaan kirjeeseen olen jo aikaisemmin vastannut.
+
+Useita vanhoja suomalaisia kirjoja olen täällä koonnut, ja olen
+sopivassa tilaisuudessa jättävä ne Seuran huostaan.
+
+
+
+
+
+
+VIIDES MATKA v. 1834.
+
+
+
+
+[Tällä matkalla, jonka Lönnrot teki huhtikuun jälkimäisellä
+puoliskolla, oli lisäainesten kerääminen jo valmiina olevaan
+"Runokokoukseen Väinämöisestä" päätarkoituksena. Venäjän Karjalaan
+Lönnrot meni Kiannan kautta ja palasi samaa tietä takaisin käytyään
+rajan takana seuraavissa kylissä: Lonkassa, Vuonnisessa, Jyvälahdessa,
+Uhtuessa, Vuokkiniemessä, Tsenassa, Kivijärvessä ja Latvajärvessä.
+Suuren merkityksen sai tämä kun Lönnrot tällöin tapasi Vienan läänin
+paraimman runonlaulajan Arhippa Perttusen. Varsinainen matkakertomus on
+käännetty vuoden 1835 Helsingfors Morgonbladin numeroista 56-60; Alkuun
+on lisätty pari päiväkirjan-otetta, jotka on kirjoitettu vasta v. 1835,
+loppuun taas on liitetty matkaa koskevia kirjeitä ja sitäpaitsi pari
+otetta kirjeistä, jotka koskevat erästä Lönnrotin käyntiä Repolassa
+syksyllä 1834, josta ei ole sen tarkempia tietoja.]
+
+
+
+
+1.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+
+                                 4 Tammista, Sunnuntai [v. 1835].
+
+Kiantaa pelätään samati kun muitaki erakko seurakuntia ikäväksi
+asuksella. Mitä lienee kun varsin asuisi, sit' en tieä sanoa, vaan
+huvaksi näyttää minusta elämä siellä. Eikä myös nykynen Apulainen
+ikävätä valittanut. Hän oli kätevä mies, laati viuluja ja muita
+veistöjä, leikkasi nimiä teräkseen sigilleiksi, piti koulua, jossa
+oli 3 lasta. Lapset pian yhtäikäset lukevat, veistelevät jousia,
+joilla ampuilevat, luistasivat j.n.e. jotta oli justin kaunis
+heidän menoansa katsella.
+
+Kiannalta matkasin ylös Kuusamoa päin noin 5 tahi 6 penikuormaa ja
+olin monessaki talossa matkalla. Pian jokasessa talossa on usiampia
+kirjoja, joita säilytetään päretvasussa pöyällä eli penkillä.
+Tavallisimmat kirjat ovat Raamattu, Virsikirja, Gezeliuksen Katekismus
+ja muita hengellisiä kirjoja, kanssa Vegeliuksen Postilla. Jos
+heränneiten ilveistä emme puhu, niin on Jumalan palvellus
+talonpoikasessa kansassa aivan kaunis ja syämmellinen. Muutamassa
+talossa, 3 penikuormaa kirkosta, olin minä kerran sunnuntaina eillä
+puolisen. Kun talosta ei ollut ketänä, vielä kelinki kehnouelta,
+kirkkoon joutunut, niin piettiin kotona jumalan palvellus. Pirtti oli
+avara ja peretki isonen. Väki asettautu peräpenkkiä pitkin istumaan
+pöyästä alkain esinnä miehet sitte vaimot ja lapset. Aluksi veisattiin
+kauniilla ei ylen kovalla äänellä muutamia virsiä, Evangeliumin virret.
+Virsikirjoja riitti hyvästi, ettei kaikin paikoin tarvinnut kahtakana
+yhestä veisata. Veisun jälkeen luki pöyän takoa talon vaari saman
+päiväsen saarnan Vegeliuksen Postillasta ynnä Epistolan, Evangeliumin
+ja rukouksia. Siitä veisattiin päätökseksi moniahta virsi. Ennen
+Jumalan palvellusta olin minä ottanut kirjoitustyötä käsille, vaan sen
+heitin minä ja olisin mielelläni, jos kaikeksi päiväksi, heittänyt niin
+kaunista Jumalan palvellusta kuullakseni.
+
+Kylmäsalmessa päätalossa makasin minä yötä. Siinä näytettiin minulle
+poika, joka lapsuuesta alkain oli mykkä ja kuuro. Hän taisi nyt olla
+16 vanha ja näytti terveeltä ja sukkelalta. Kaikenlaisia töitä kuuluu
+hän muien jälkeen osoitelevan ja hyvästiki tekevän. Asian mukaan
+minulta ei ollut hänelle apua.
+
+Talon muori jutteli minulle illalla Kontion peiahista hänen
+nuoruuessansa. Niitä oli oluella ja viinalla päivät rupiamiseen
+pietty. Kontion kaaettua toimitettiin kaksi miestä tuojaksi, toista
+kaksi vastaanottajaksi. Näillä välillänsä oli kaiken laisia asian
+mukaisia kyselmiä ja vastaelmia, esinnä pihalla, sitte pirtissä ja
+taas viimmen pääkalloa viejessä pihalla. Ei niistä päivässä loppua
+tullut, sano muori usiamman kerran kertoessansa. Hän ei kuitenkana
+enää muistanut kun muutamia runoja, sillä runoilla piettiin kaikki
+puheet. Vaan niistä ja muista, joita toisilta laulettiin, olen
+saanut seuraavat, jotka paremmin kuin muu kirjoitus näyttäköön ja
+selvittäköön miten karhun peiaita piettiin.
+
+    -- -- -- -- -- --
+    -- -- -- -- -- --
+
+(Karhunpyyntirunon katkelmat jätetty tästä pois.)
+
+
+
+
+2.
+
+
+                                    16 Tammista, Perjantai, 1835.
+
+Kylmäsalmen Päätalosta matkustin Tormualle, viimeiseen rajalla
+olevaan taloon. Tämä näytti olevan köyhä paikka, sillä aamiaiseksi
+oli pantu esille pelkkää pettuleipää. Täällä oli lisäksi lavantauti
+esiintynyt ankarampana kuin tietääkseni missään muualla. Koko talon
+väestä, 13:sta hengestä, oli ainoastaan muuan lapsi jäänyt eloon,
+kaikki muut oli kulkutauti tuhonnut. Nykyiset asujamet olivat
+sittemmin tähän muuttaneet. Täällä kerrottiin, että Kuusamossa
+paraikaa liikkui tauteja, ja talonväki piti itseään onnellisena
+siitä, että oli niistä onnellisesti päässyt. Äsken oltiin molemmin
+puolin rajaa valitettu poronvarkaudesta, jonka rajan toisella
+puolella asu- vien venäläisten väitettiin tehneen.
+
+
+
+
+3.
+
+Muistiinpanoja matkalta.
+
+
+-- -- Tormualta oli tehtävä vaikeanpuolinen matka Lonkkaan,
+ensimäiseen Venäjän puolella olevaan kylään. Tosin väliä ei ollut
+enempää kuin 1/2 peninkulmaa, mutta se oli melkein kokonaan
+ummessa. Saavuin sinne vähää ennen iltaa ja poikkesin Martin eli
+Martiskan luo, joksi häntä nimensä diminutiivi- (vähennys-) muotoa
+käyttäen sanottiin. Jo paljoa aikaisemmin oli häntä minulle mainittu
+oivallisena runonlaulajana. Eikä mieheltä puuttunukkaan sanoja,
+vahinko vaan, etteivät ne hänellä olleet paremmassa järjestyksessä.
+Enimmästi hän siirtyi toisesta runosta toiseen, niin että se, minkä
+häneltä panin muistiin, tosin kelpasi täydentämään ennen keräämiäni,
+mutta ei tarjonnut mitään täydellisiä runoja. Rommipulloni, jonka
+sisällystä hän ahkerasti maisteli, kuten sanoi, vahvistaakseen
+muistiansa, yhä vaan sekoitti hänen ajatuksiaan. Tästä huolimatta
+hän lauloi minulle loppupuolen tätä sekä kaksi seuraavaa päivää.
+Etenkin viimeisenä päivänä laulaminen sujui huononpuoleisesti. Hänen
+näet oli vaikea muistaa uusia runoja; sen sijaan hän usein alkoi
+laulaa samaa, mitä edellisenä päivänä olin häneltä kirjaan pannut.
+
+Tämä Martiska oli itsekkin runontekijä. Joku aika sitten hän oli
+istunut vankeudessa, osaksi Kajaanissa, osaksi Oulun vankilassa,
+ja oli ollut syytettynä poronvarkaudesta, seikka, joka täällä
+rajaseudulla tiheään saattaa rajanaapurit tekemisiin toistensa
+kanssa. Nyt paraikaa valitettiin yleisesti meidän puolella rajaa,
+että heti kun porot vaan vähänkin pistävät päätään rajan yli tai
+ainoastaan tulevat lähelle sitä, ollaan Venäjän puolella valmiita
+pyytämään tai ampumaan ne. Nyt oli vähää ennen rahvaan valitus
+tullut hallituksenkin korviin, minkä johdosta joku (talonpoikien
+kertomuksen mukaan "ensimäinen mies keisarista") Keisarillisesta
+Senaatista oli määrätty tutkimaan tätä asianlaitaa. Sillä aikaa,
+ja niinkauan kuin tuomio asiassa oli langettamatta tai ei ollut
+vielä tullut tunnetuksi, harjoitettiin tätä poron varkautta entistä
+hurjemmin. Nähdessäni eräässä Lonkan talossa muuanna iltana taaskin
+tuotavan kotia kahta pyydettyä poroa, kysyin, kuinka he rohkenivat
+jatkaa tämän ammatin harjoittamista, kun paraillaan entisistä
+varkauksistaan olivat syytteen alaisina. Nyt on kaikkein paras aika,
+vastattiin, mies se, ken jotain saa käsiinsä, sillä kaikki käy nyt
+entisten kustannuksella, ja entisistä ei tule mitään. --
+
+Näissä rajaseudun poronvarkauksissa on ikävää se asianhaara, että
+meidän puolella rahvaalla on poroja, mutta Venäjän puolella ei.
+Juuri tämä seikka herättää toisen puolen rahvaassa kahta suuremman
+halun katsomaan lähelle rajaa tai sen yli eksyneitä porolaumoja
+omistajaa kaipaavaksi saaliiksi. Sen näet ei tarvitse pelätä
+kostoa meidän rahvaan puolelta, ja nostetuista käräjäjutuista ei
+tavallisesti monien lakimutkien vuoksi tule mitään, kuten Lonkan
+mies sanoi, tai jos joskus tulisikin, ei oikeudenhakijan voitto
+korvaa käräjäkuluja. Ylempänä rajaseuduilla on asianlaita toisin;
+siellä on kummallakin puolen rajaa asuvilla poronsa, ja kunkin täytyy
+pitää huolta siitä, ettei lähimmäiselleen tee sellaista, jota ei
+soisi toisen hänelle itselleen tekevän. Lonkan tienoilla tosin
+jokunen suomalainen talonpoika on koettanut estää noita kuuluisia
+poronvarkauksia siten, että on poronhoito-kumppanikseen ottanut
+venäläisen talonpojan. Tämä saattaa paremmin pitää silmällä, etteivät
+naapurikyläläiset tuhoa poroja, mutta tämä ei kuitenkaan voi estää
+mainittuja varkauksia.
+
+Mutta palaan Martiskaan. Istuessaan syytettynä poronvarkaudesta
+linnassa, hän teki runon tästä asiasta. Hän itse lauloi minulle
+tämän runon, vaikka se, kuten hän sanoi ja kuten muutenkin saattaa
+nähdä, on puutteellinen, hän kun näet ei enää muistanut kaikkea,
+minkä sepittämiseen hänellä silloin oli ollut niin runsaasti
+joutoaikaa. Se minkä runosta, sekä itse tekijän että muiden kautta,
+jotka ovat muistaneet hajanaisia kohtia, tähän asti olen saanut
+muistiinpanna, on jotenkin seuraavaa:
+
+    Poron synty on Pohjolasta,
+    Petra laulettu Lapista,
+    Tätä riikki riitelevi,
+    Raja raivoissa elävi.
+      Sykysyllä seikka synty,                    5
+    Talven tullessa tapahtu,
+    Ruotsi tungeksen tukulle,
+    Koko Kuusamon pitäjäs.
+      Paljo maita matkustavat,
+    Kyllä kyytiä tekevät,                       10
+    Hyvin hiihto Hossalainen,
+    Hiihto Huttu huikiasti,
+    Oikarinen oivalailla.
+      Lauttolammille tulevat,
+    Siitä metsähän menevät,                     15
+    "Mitäpä tässä?" -- "ei mitänä".
+    "Jälet tässä", -- "ei jälistä",
+    "Siat tässä", -- "ei sioista".
+    Ylös korpehen kohoovat.
+      Tuossa kumma keksitähän,                  20
+    Petran vasa vaipununna
+    Kahen kallion lomahan.
+      Päivä päätä väännetähän,
+    Sorkkia soristetahan,
+    Turpoakin tuuvitahan                        25
+    Kahen kallion lomasta.
+      Siitä Huttu huuon nosti,
+    Kela toinen kerkiävi,
+    Mit' on kummat kuulumassa,
+    Mitkä ilmoset imehet.                       30
+    Silmät on entiset elolla,
+    Korvat vanhat valmihina,
+    Vielä kello kelvollinen,
+    Yht' on pikkuista vajella,
+    Henkeä poro polonen.                        35
+    "Tuoppas täll' on tuuli henki,
+    Pane paarmuot ahava".
+    Kela kellon soittajaksi,
+    Kulkusen kolistajaksi:
+    Kuulu kello Kuusamolle,                     40
+    Kuusivaarahan kulina,
+    Kiannalle kielen lyönti.
+      Siit' on Hutun huima Antti,
+    Vähämielinen Mikittä
+    Vuonisehen päästyänsä                       45
+    Katsellahan kaikki paikat.
+      Huttu katso kaikki paikat,
+    Nuuski nurkkajen taukset,
+    Mit on akkaset ajettu,
+    Tiiron piiat pirskutettu.                   50
+      Kaikki laukkuhun latovi,
+    Mitä missäkin näkevi,
+    Eväs on tarves taipaleella,
+    Moni matkassa tulevi,
+    Tapahtuvi taipaleella.                      55
+      Huttu huimaksi rupesi,
+    Mielettömäksi Mikittä,
+    Kaikkiaan kaheksan miestä,
+    Yhen miehen ympärillä,
+    Sito yöllä yksinäisen,                      60
+    Kesken yötä kehkimättä,
+    Väänti Martin väkkyrälle.
+    "Lähes nyt Martti matkan päälle
+    Kulkemahan Kuusamohon,
+    Oulun linnahan lujahan,                     65
+    Kuss' ei konsa päivyt paista,
+    Eikä kuuhuet kumota."
+      Sano kainu karjalainen,
+    Yhä puoltansa puhuvi,
+    Yhä virkko vierestänsä:                     70
+    "Kuule Kurvilan isäntä,
+    Jo mie sen sanon toeksi,
+    Kun tuo härkä ammonevi,
+    Jok' on kuollut mennä syyssä,
+    Mennä talvena tapettu,                      75
+    Kun on kuollut Hoiluvalla,
+    Liha syöty, luu jätetty,
+    Talja Sunkuhun sulettu,
+    Laapat kaikki kaupunkihin."
+      Jyrki viinoa vetävi,                      80
+    Rajan poikki raukiata,
+    Yöllä viinoa vetävi,
+    Kulettavi kuutamella,
+    Luoksi viinan vierahia.
+      Tuossa tuuma tuumatahan,                  85
+    Annill' on hyvä heponen,
+    Saaha Martti matkan päälle.
+      Jyrki ajo antamahan,
+    Anni riisu rinnuksia,
+    Hevoista on lasettelevi.                    90
+      Ottivat omin lupinen,
+    Martin matkahan panevat,
+    Poron syöjän polkusehen.
+      Jo Ruotsi hyvin elävi,
+    Koko Kuusamo ihastu,                        95
+    Kun on Martti matkan päällä,
+    Poron syöjä polkusessa,
+    Kaikki on naiset naurusuussa,
+    Isännät iloissa mielin.
+      Niin on Martti matkan päällä, 100
+    Karjalainen koilamassa,
+    Kuuksi päiväksi kululla,
+    Iäksi on ilman alla.
+      Kulettavat Kuusamohon,
+    Tuonne tuomarin tupahan,                   105
+    Esivaltojen etehen.
+      Koko Kuusamo kokoutu,
+    Lautamies lakitta seiso
+    Tuolla tuomarin tuvassa.
+    Esivaltojen eessä.                         110
+      Vast' on Martti matkan päällä,
+    Kun on rautohin rakettu,
+    Kokonansa kolmet rauat
+    Yhen miehen ympärillä.
+    Kulkemass' on Kuusamosta,                  115
+    Oulun linnahan lujahan,
+    Enarihin ilkiähän,
+    Joss' ei puuttune porohkat,
+    Ampuvärkit ei vähene.
+      Ain' yhtä ajattelevi,                    120
+    Tämä on kasvanut kaloilla,
+    Veen kaloilla venynyt,
+    Atrioinut ahvenilla,
+    Ei siitä sinä ikänä
+    Kuletettu Kuusamohon.                      125
+      Huttu huimaksi rupesi
+    Lähimmäinen miulla ranni;
+    Tuli vihat viikolliset,
+    Kaukasot ylenkatsannot,
+    Vaikk' oli ennen ystäväni.                 130
+      En minä huolinna hyviä,
+    Jos olen ottanna urakan,
+    Nukuttanut nuoren petran;
+    Sinulle sikiät jäävi,
+    Kaksin vaatimet vasovi,                    135
+    Porot toisen toimittavi.
+      Tuliko surma suutimaton,
+    Kesken yötä kenkimätön,
+    Sian tieän kussa synnyin,
+    Paikan kaiken kussa kasvoin,               140
+    En tieä sitä sioa
+    Kussa kuolo kohtanevi
+    Näillä ouoilla ovilla,
+    Teillä tietämättömillä.
+      Ain' yhtä ajattelevi                     145
+    Luojan luotuja sanoja,
+    Pyhän synnyn säätämiä.
+    Kuu keritä, päivyt päästä,
+    Otava yhä opeta
+    Näiltä mailta vierahilta,                  150
+    Yhä ouoilta ovilta.
+      Jopa tuomari tulevi,
+    Kemin herra kerkiävi,
+    Päästi Martin matkan päältä.
+      Ruotsi nyt tuli tuholle                  155
+    Veionen Venähen voitti.
+    Huttu kulki huikiasti,
+    Alle pöytänsä ajakse,
+    Päähän penkin peittelekse,
+    Itsekseen itettelekse,                     160
+    Parempi olisi ollut,
+    Maata koissa korkiassa.
+    Vähä nyt tulee väkeä,
+    Pieni arvo aartelia,
+    Saatu on saalis suurempiki,                165
+    Vähemmälläki väellä.
+
+Lonkasta on neljä peninkulmaa matkaa Vuonniseen. Tällä välillä ei ole
+ainoatakaan asuttua paikkaa. Martiska itse tuli minua kyyditsemään,
+ja meidän seuraamme tuli kaksi muuta miestä, joiden oli yksityisten
+asiain vuoksi kulkeminen samaa tietä. Läksimme liikkeelle varhain
+aamulla ja saavuimme hyvissä ajoin perille. Keskelle kyytiväliä
+on rakennettu metsäsauna tulisijoineen matkustajia sekä kalastajia
+varten, jotka viimemainitut lähellä olevassa järvessä vetävät
+nuottaa. Viivyimme täällä noin tunnin ajan syöttääksemme hevosia.
+Saunaan tehtiin tuli, ja me asetuimme niin hyvin kuin taisimme,
+valkean ympärille. Pian savu täytti huoneen, eikä siihen paljoa
+tarvittukaan, sillä se oli sekä matala että muuten pieni. Suorana
+ei siinä ollenkaan voinut seisoa, vaikka savultakin olisi voinut,
+joka kuitenkin sekin olisi estänyt pystyyn kohoamasta. Siinä söimme
+päivällistä, ja sen jälkeen panin vielä paperille jonkun Martiskan
+runopätkän, joka nyt vasta johtui hänen mieleensä. Kuta kauemmaksi
+sitten tultiin, sitä vähemmän lunta oli tiellä: Lonkassa, josta
+olimme lähteneet, oli sitä vielä puolen kyynärän vahvuiselta maassa,
+mutta Vuonnisessa maa oli vallan paljaana. Syy siihen on se, että
+Vuonninen on Yläkuitin järven rannalla, Lonkka sitä vastoin
+Maanselän harjanteella. Poikkesin Miinan taloon eli Teppanaan, joksi
+sitä myöskin ja tavallisemmin sanotaan. Täällä kaipasin ennen
+mainittua emäntää. [Neljännellä matkalla, ks. edellä.] Puoli vuotta
+sitten kuolema oli temmannut hänet pois vaikeasta lapsivuoteesta.
+Mies, joka kertoi hänen kuolemastaan, itki, ja minunkin täytyi
+itkeä. Tämä oli toistettava Tsenaniemessä, kun äiti vielä kerran
+perinpohjin kertoi tyttärensä kuoleman. Hän kertoi, miten sama
+tytär-vainajansa, Teppanan nuori emäntä, kuluneena kesänä oli ollut
+pahasti sairaana, niin että kaikki epäilivät hänen paranemistaan.
+Potiessaan hän oli nähnyt unta, jossa kirjava jänis oli näyttäytynyt
+hänelle, muka koko taudin aiheuttajana. Hän oli silloin kysynyt
+jänikseltä, eikö se aikonut jättää häntä rauhaan, ja vastaus oli
+kuulunut: Heittänenki nyt, vaan varote toiste tullessani. Tämän
+unen hän oli kertonut äidilleen, joka heti oli selittänyt sen siten
+kuin nyt oli käynyt, nimittäin että seuraava tauti oli vienyt hänen
+tyttärensä manalle. -- Syötyäni Teppanassa välipalaa, jonka isäntä
+itse nyt kantoi pöytään, ja jona oli voita, leipää ja suolattua
+lihaa, ilmoittautui muuan vanha naiseläjä laulamaan muutamia
+runoja. Niitä ei kuitenkaan ollut useampia kuin että 2 tai 3 tunnin
+ajassa ehdin panna ne kaikki kirjaan. Sitten kävin Antrein talossa ja
+läksin sitten yöksi tai yön selkään, kuten täällä sanottiin, kylästä
+matkaan. Lisääntyvä kelirikko pakotti minutkin kiiruhtamaan. Sain
+kyyditsijäkseni keski-ikäisen miehen; hevonen tuntui minusta olevan
+keski-ikäistä vanhempikin. Matkan päämääränä oli Jyvälahden kylä,
+ja sinne kuljimme Yläkuitin jään poikki, joka nyt oli kieränä, kun
+kaikki lumi edellisinä päivänpaisteisina päivinä oli sulanut pois.
+Jyvälahti on 4:n peninkulman päässä Vuonnisesta. Läksimme matkaan
+vähää ennen auringonlaskua. Ensin olimme kumpikin jonkun aikaa
+hereillä, ja mies kertoi muun muassa, miten Teppanan isäntä vaimonsa
+kuoltua noin kuukauden ajan oli ollut vallan kuin järjiltään.
+Vaikkei hän ennen koskaan ollut maistellut viinaa eikä rommia, oli
+hän äkkiä ruvennut kumpaakin nauttimaan niin runsain määrin kuin
+ikinä kykeni, lisäksi tuskin oli puhunut sanaakaan kenenkään toisen
+kanssa sekä syönyt ja nukkunut sangen vähän. Vasta 3-4 viikon
+kuluttua hän oli ehtinyt tointua ja oli silloin palannut entiseen
+raittiiseen elintapaansa. Puhellessamme aurinko laski; näky oli
+erittäin kaunis, koko läntinen taivas kun oli punainen, ja avara,
+sileä jää sen alla kuvasti taivaan hohdetta, ilman että järven pintaa
+tarvitsi pelätä minkään tuulen rikkovan. Siellä täällä etäisyydessä
+haamoittavat kuusia kasvavat saaret vaan lisäsivät tämän taulun
+kauneutta ja ylensivät sitä vaikutusta, jonka kokonaisuus minuun
+teki. Muutamissa tilaisuuksissa luonnon kauneudet erityisesti meidät
+lumoavat ja vakaavat sielumme, ja tämä tapahtuu tavallisesti
+äkkiarvaamatta. Kun varta vasten olen päättänyt nauttia niistä, olen
+harvoin täydelleen voinut sitä tehdä, en ainakaan niin kuin niiden
+tarjoutuessa itsestään. Kun sitten aurinko oli mennyt mailleen,
+ja taivaan purppura oli kadonnut tai vaihtunut yön pimeään, jonkun
+tähden siellä täällä tuikahtaessa esiin, kävi niin, että me molemmat,
+sekä kyytimieheni että minä itse, nukahdimme. Vuode ei ollut kaikkein
+mukavimpia, mutta uni ei aina kysy paikan mukavuutta. Olen nähnyt
+henkilöitä, jotka ovat nukahtaneet satulassa istuessaan ja nukkuen
+jatkaneet matkaansa suistumatta alas. Näin uneen vaivuttuamme, oli
+hevosemme ainoa valveilla oleva koko seurassa. Enpä tiedä mikä lie
+ollut syynä, sekö, ettei hevonen ymmärtänyt tähtien mukaan ohjata
+kulkuaan oikein, vai se, että sekin tahtoi päästä nukkumaan ja sen
+tähden halusi päästä kotiin. Oli miten oli, mutta ympäri se vaan
+oli kääntynyt ja oli herätessämme verkallensa kulussa takaisin
+Vuonniseen, sen sijaan, että olisi mennyt Jyvälahtea kohti. Heti
+herättyään mies tuuppasi minua kylkeen ja kysyi: "missä nyt ollaan?"
+Omituinen minulle tehty kysymys, sillä kaikkein vähimmin olin nyt
+valmis vastaamaan siihen muuten kuin että luultavasti olimme
+Yläkuittijärven jäällä, sillä huomasinhan heti, ettemme olleet sen
+alla. -- Mutta on luonnollista, että se, joka yhdessä seikassa luulee
+olevansa toista huonompi, usein sellaisessakin seikassa, jonka
+paremmin tietää, kysyy toiselta neuvoa. -- Hänen neuvottomuuttaan
+ei kuitenkaan kestänyt kauan. Käännyttyään moneen kertaan ja
+useilta tahoilta tarkasteltuaan tunnettuja tähtiä hän huomasi hevosen
+tuumat ja käänsi sen toiseen suuntaan. Sen jälkeen hän ei enää
+nukahtanut, vaikka minä taas taisinkin uudestaan torkahtaa. Puoliyön
+aikaan tai vähäistä myöhemmin tulimme perille Jyvälahteen, kolkutimme
+erään talon ovelle ja pääsimme sisälle. Kiireesti meille siellä
+sitten laitettiin makuusijat lattialle. Tämän seudun rahvas
+ei tee makuusijojaan, meidän rahvaan tavoin, oljista, jotka joka
+ilta kannetaan sisään, vaan poronnahoista ja muista vaatteista,
+eikä niihin tavallisesti panna peitettä. Pidän kuitenkin enemmän
+meidän rahvaan olkivuoteista, sillä onpa, kun tavallisesti joka
+ilta tuodaan sisään puhtaat, kuivat oljet, ja niiden yli levitetään
+puhdas hursti, etenkin väsyneenä ollen sangen miellyttävää
+paneutua siihen nukkumaan. Paraassa untuvavuoteessa ei voisi nukkua
+pahemmin. Oljet pannaan useaan eri paikkaan, niin että kullakin
+pariskunnalla, joita varakkaassa talossa monasti on useampia, on
+oma makuupaikkansa; sitäpaitsi on naimattomilla miehillä omansa,
+niin naimattomilla naisillakin. Vähän arvokkaammalle vieraalle
+tehdään niinikään erityinen tila pitkän pöydän ääreen; huonommat
+vieraat, etenkin kerjäläiset, saavat tyytyä tuvan ovensuun puoleen.
+Vaikka saattaakin olla mukavaa että on, kuten Etelä-Suomessa,
+muutamia pylväsosastoja kattoon asti päällekkäin ladottuja sänkyjä
+kunkin perheen jäsenen tarpeeseen, pidän kuitenkin enemmän näistä
+lattialle joka kerta uudestaan laadituista olkivuoteista. Ne ovat
+itsessään siistimmät, ja päivällä on koko tupa hauskemman näköinen,
+kun ei siinä näe mitään huonosti kohennettuja tai aivan kohentamatta
+jätettyjä vuoteita. Aamulla näet, kun kaikki ovat nousseet, oljet
+kannetaan heti pois ja lattia lakaistaan puhtaaksi. On merkillinen
+ero etelä- ja pohjois-suomalaisten asuintupien sisustuksen välillä.
+Edelliseen kuuluu, paitsi jo mainittuja sänkylaitoksia, useita
+kaappeja, kirstuja, vesikorvoja, sankoja, kiuluja, pyttyjä y.m.
+siellä täällä hajallaan huoneessa. Lattia on usein lian peittämänä,
+kuten käy, kun sitä ei koskaan puhdisteta vedellä. Pöydällä on yhtä
+haavaa jätteitä aamiaisesta, päivällisestä ja illallisesta, siinä
+on huolimattomasti jätettyjä leipäpalasia, lautasia, kalakuppeja,
+j.n.e., jonka ohella itse pöytä harvoin on puhdas. Liedellä on
+kiehumassa ja paistumassa ruokia seuraavaa ateriaa varten. Savossa,
+Pohjois-Suomessa, mutta etenkin Pohjois-Karjalassa ovat tuvat vapaat
+kaikesta sellaisesta romusta, lattia on sitä paitsi jotenkin puhdas,
+pöydät ja penkit valkeat. Eivät mitkään likaiset kaapit, kirstut,
+korvot, pytyt y.m. häiritse katsetta, sillä kaikilla sellaisilla
+esineillä on erityinen säilytyshuoneensa (eteinen), jonne ne
+käyttämisen jälkeen viedään. Erityinen huone (kota) on olemassa
+keittämistä varten. Näin ollen pitäisi luulla, että asian laita
+olisi päinvastoin, kun näet etelä-suomalaiset, jotka ehdottomasti
+ovat varakkaammat, myös kotielämässään voisivat paremmin noudattaa
+puhtautta.
+
+Jyvälahdesta läksin seuraavana aamuna Uhtueen. Tässä kylässä, joka
+on seudun varakkain, on 80 suurimmaksi osaksi hyvin rakennettua
+taloa. Nimi johtuu Uhutjoesta, joka virtaa kylän läpi. Jyvälahdesta
+lasketaan tänne matkaa kolme peninkulmaa Keskikuitin järven poikki.
+Kylä jakautuu oikeastaan neljään osaan, jotka ovat _Lammin pohja,
+Mitkala, Ryhjä ja Likopää_, ja puolet siitä on Vuokkiniemen,
+toinen puoli Paanajärven pitäjää, Uhutjoki näet täällä on mainittujen
+pitäjien rajana. Tässä kylässä viivyin koko viikon, enimmäkseen
+uutterasti kirjoitellen muistiin runoja ja lauluja, joita kylän
+sekä miehet että naiset lauloivat. Muuan leski, nimeltä Matro,
+kunnosti itseään ennen muita. Sittenkuin hän puolentoista päivää
+oli laulanut, sukankudin kädessään, astui hänen sijaansa toisia,
+jotka lauloivat osaksi hänen laulamiensa runojen toisintoja,
+osaksi toisia, uusia. Jo ennemmin, mutta etenkin kolmantena
+päivänä, suorittelin sen ohella tuon tuostakin lääkärin tehtäviä,
+niin että mukaan ottamaani lääkevarastoa oli lähtiessäni sangen
+vähän jäljellä. Tahdoinpa itsekkin tästä lääkärintoimesta saada
+jotakin hyötyä, ja minun onnistuikin monesta lääkejauheannoksesta
+saada vaihteena joku pitkän- tai lyhyenpuoleinen runo. Muunlaista
+maksua en ottanut, minkä vuoksi ne, jotka eivät osanneet runoja,
+saivat lääkkeensä ilmaiseksi. Mutta tästä syystä olin vaarassa
+syödä itseni kuoliaaksi, sillä minne vaan tulin, kannettiin
+eteeni ruokaa, ja syödä täytyi joka paikassa, sillä muuten olisi
+pantu pahaksi. Vaikka paraillaan oli paasto, ja vaikkei silloin
+muunuskoisillekaan kernaasti anneta muuta kuin paastoruokaa, ei
+nyt, harvoja paikkoja lukuunottamatta, oltu niin ankaroita eri
+ruokalajien suhteen, minkä vuoksi muun muassa sain voita, lihaa ja
+maitoa syödäkseni. Paastonaikana säilytetään maitoa erityisellä
+tavalla seuraavaan lihan- ja maidonsyönti-aikaan (arkeen). Annetaan
+sen ensin muuttua taalepiimäksi, josta kerma kuoritaan ja tehdään
+voiksi. Mutta sittenkuin kerma on otettu pois, jäljelle jäänyt osa
+eroaa sakeammaksi ja ohuemmaksi aineeksi. Jälkimäisen annetaan juosta
+pois, minkä jälkeen sakeampi osa kaadetaan saviruukkuihin, jotka
+pannaan kohtalaisen kuumaan uuniin. Siinä se muuttuu jonkunlaiseksi
+juustoksi, ja sitä sanotaan sen jälkeen _rahkamaidoksi_. Viiden tai
+kuuden tunnin kuluttua se otetaan pois uunista, ja sitä kuulutaan
+nyt voitavan säilyttää vaikka puoli vuotta sen pahenematta.
+Sellainen rahkamaito on sangen hyvänmakuista, jonka vuoksi olisi
+suotavaa, että meidänkin rahvas tutustuisi sen valmistamiseen.
+
+Mutta palaan lääkäri-praktiikkaani. Ne taudit, joihin etsittiin
+parannusta, olivat paitsi ainaisia pitkällisiä sydänalanvaivoja
+(reväisimiä), joita kaikkialla, minne vaan tulee, on tarpeeksi,
+tiheitä _ophtalmia_- (silmätauti-) tapauksia, sekä muutamia muita
+tauteja, jotka tosin esiintyivät harvemmin. Eräälle 10-vuotiaalle
+tytölle, jonka oikea silmä oli niin pahasti kasvanut, että silmämuna
+kananmunan suuruiseksi tai hieman suuremmaksikin paisuneena oli
+pullistunut ulos kuopastaan, täytyi minun toimittaa extirpatio oculi
+s.o. ottaa pois koko silmä. Omituista, että muuan seudun vanha
+puoskarikin oli päättänyt ryhtyä tähän leikkaukseen, johon tytön äiti
+ei kuitenkaan ollut voinut suostua. Epäilemättä äiti siinä menetteli
+viisaasti, sillä kun puoskari olisi toimittanut leikkauksensa
+tavallisella puukolla, olisi tulos varmaankin ollut vähemmän tyydyttävä.
+Partaveitsiä, joita meidän rahvas tavallisesti leikkauksiin
+käyttää, ei täällä ole, kun näet ei kukaan aja partaansa. Minäkin,
+vaikka minulla olikin vähän paremmat leikkausaseet lääkelaukussani,
+ryhdyin leikkaukseen vasta pitkän miettimisen jälkeen, kun minun
+seuraavana päivänä täytyi lähteä paikkakunnalta ja jättää potilas
+oman onnensa nojaan. Sittemmin olen kuitenkin kotona Kajaanissa
+uhtuelaisilta kuullut, että tyttö on parantunut, ja kun sitäpaitsi
+kaikki, mitä lähtiessäni olin sanonut seuraavasta tulehduksesta,
+märilletulosta y.m., tarkalleen oli tapahtunut, on varmaa, että
+minulla ensi kerran käydessäni tällä paikkakunnalla, on oleva vielä
+paljoa enemmän potilaita. Nyt, kun olin leikannut pois silmän, äiti
+lankesi kasvoilleen jalkojeni juureen ja ilmaisi iloaan sanoen:
+"Jumala te oletki, kun nyt minut tästä murehesta päässittä".
+Sellaista kunnianosotusta ei vielä koskaan ole tullut osakseni,
+minkä vuoksi tämä ylennys minusta tuntui vallan oudolta. Kuitenkin
+on minun mainitseminen seikka, joka vähentää tämän kunnianosotuksen
+arvoa, nimittäin se, että tavallisille kylänloihtijoillekkin ja
+tietäjille välistä omistetaan arvonimi _puolijumala_ ja _puujumala_.
+-- Ikävä tapa, kenties itämaalaista syntyperää on täällä tuo, että
+rahvas lankeaa kasvoilleen maahan tahtoessaan oikein kunnioittaa
+jotakuta. Minä en koskaan, minulle sellaista kunniaa osotettaessa,
+ole malttanut olla huomauttamatta heille, miten arvotonta ihmisen
+on täten alentua, mutta huomautusteni ei ole onnistunut ehkäistä
+noita kunnianosotuksia. Tämänvuotisten talvimarkkinoiden aikana sain
+viimeksi hävetä erään vuokkiniemeläisen miehen takia, joka juuri
+täten oli langennut kasvoilleen, ilman että vielä olin ehtinyt saada
+hänet nousemaan ylös, ennenkuin muutamat tuttavani astuivat sisälle
+ja saivat siitä aihetta pilaan.
+
+Paitsi runoja, ruokaa ja jumalallista kunnioitusta, jotka
+parantamisillani ja lääkkeilläni Uhtuessa ansaitsin, sain vielä lisäksi
+lahjoina messinkisormuksia ja muita samanlaisia esineitä, jotka
+minulla vieläkin ovat tallella. Tapasin noin 30-vuotiaan vaimon, joka
+oli kotoisin Rautalammin pitäjästä Suomesta. Hänen nimensä oli Anni
+ja hän oli jo yhdeksän vuotta sitten tullut tähän kylään, missä nyt
+perinpohjin kertoi minulle elämänsä vaiheet, jotka antaisivat aihetta
+vaikka koko romaaniin. Koetanpa, kertomustani venyttämättä, kuvata
+niitä. Hän oli piikana palvellut eräässä talossa Rautalammilla,
+kun kaksi uhtuelaista kulkukauppiasta siitä oli kulkenut maan
+eteläisiin osiin. Toinen näistä miehistä oli silloin tarkkaavaisesti
+katsellut häntä, mutta oli mitään sanomatta seuraavana aamuna taas
+lähtenyt matkaan. Palatessaan keväällä rannikkoseuduilta hän oli
+sovittanut matkansa saman kylän kautta, ja heti kun oli astunut
+tupaan ja huomannut hänet istumassa rukkinsa ääressä kiukaan luona,
+oli kavahtanut hänen kaulaansa ja sanonut: "Nyt meistä ei enää
+tule eroa milloinkaan. Aina viime syksystä, kun läksin täältä, en
+ole sinun tähtesi saanut untakaan silmiini." Sitten hän oli kehottanut
+häntä tulemaan mukaansa Venäjälle, siellä antaakseen vihkiä
+itsensä hänen kanssaan. Tyttö sanoi alussa olleensa sangen vähän
+taipuvainen sellaiseen askeleeseen, mutta kun mies oli uhannut,
+ettei ennen lähtisi pois talosta, tyttö viimein oli suostunut.
+Muutamat kulkukauppiaan antamat pienet lahjat olivat saattaneet tytön
+sukulaiset asiaan taipumaan. Näin hän oli seurannut miestä.
+"Ensi työksemme rajan yli tultuamme", hän kertoi, "menimme papin
+luo, joka minut uudestaan kastoi ja vihki yhteen hänen kanssaan."
+Nyt hän haki esille upeasti kirjaillun punaisen pumasenki-hameen,
+jonka mies tätä tilaisuutta varten oli hänelle lahjoittanut. Mutta
+kuten sittemmin pian sain kuulla -- näin hän jatkoi -- oli mieheni
+täällä kotona ennestään kihloissa toisen kanssa -- hän mainitsi
+naisen nimen -- joka myöskin asui tässä kylässä, ja jonka edellisenä
+päivänä olin nähnyt. Tämä koetti kaikin tavoin houkutella miestäni
+minulta pois, mutta pitkään aikaan se ei onnistunut. Mutta lopulta
+tuo nainen sai hänet lumotuksi, ettei hän rahtuakaan huolinut
+minusta, vaan seurusteli hänen kanssaan. Kun ei mitään muutosta
+parempaan ollut odotettavissa, matkustin viimein Kemiin ja ilmaisin
+asian ispravnikalle. Seuraus siitä oli tutkistelu, joka päättyi
+niin, että mieheni vietiin sotamieheksi, niin ettei kumpikaan meistä
+saanut häntä pitää. Hänen kohtalonsa tuntui minusta liikuttavalta,
+ehkä vielä enemmän sen vuoksi, että hän itse oli kotoisin tutulta
+suomalaiselta seudulta. Nyt hänellä oli kaksi lasta, poika ja
+tytär, joista edellistä, Venäjällä syntynyttä, hän ei voinut ottaa
+mukaansa Suomeen; muuten hän sanoi olevansa hyvin halukas palaamaan
+syntymäseudulleen. Tämä Anni oli kielensä ja kaiken muunkin puolesta
+siihen määrään muiden seudun naisten kaltainen, etten, erityisesti
+asiasta tietoa saamatta, mitenkään olisi voinut aavistaa hänen olevan
+muukalaisen seudulla.
+
+Ennenkuin jätän Uhtuen, tahdon vielä mainita, että tämä nykyään
+varakas, suuri kylä ison vihan aikana Kaarle XII:nnen hallitessa oli
+niin perinpohjin hävitetty, ettei jäänyt ainoatakaan taloa. Tätä
+sotaa sanotaan seudulla _sarkasodaksi_ ja myös _varastussodaksi_.
+Edellinen nimi johtuu siitä, että silloinen Kajaanin viskaali oli
+ottanut takavarikkoon venäläistä sarkaa, mikä tapaus juuri aiheutti
+tämän kauhean sodan puhkeamisen näillä rajaseuduilla. Siihen asti
+oli eletty ja seurusteltu toistensa kanssa hyvässä naapurisovussa,
+vaikka sota riehui muissa osissa maata; mutta tuon onnettoman
+tavarain-kiinnioton jälkeen muuttuivat olot täälläkin toisiksi.
+Jälkimäinen nimi kaiketi viittaa ryöstöihin, joiden takia tämä
+sissisota tuli niin kuuluisaksi. Olemme tottuneet yksipuolisesti
+arvostelemaan ja kauhusta värähtämään lukiessamme niitä hävityksiä,
+jotka vihollinen silloin meidän puolella toimeenpani, mutta unhotamme
+silloin enimmästi, ettei meidän väki hiukkaakaan paremmin ja
+inhimillisemmin menetellyt, tultuaan rajan yli vihollisen maahan.
+Samoja kertomuksia kehdossaan kuoliaaksi pistetyistä lapsista,
+raiskatuista naisista, elävältä poltetuista ja toisella tavoin
+hengiltä kidutetuista ihmisistä, joita vanhat ihmiset tietävät
+kertoa vihollisen kauheasta elämöimisestä meillä tänä onnettomana
+aikana, kuulee täällä vanhempien henkilöiden kertovan meidän omista
+kansalaisista. Muuan joukkio suomalaisia talonpoikia oli silloin
+lähtenyt rajan yli, ryöstänyt ja polttanut kaikkialla Vuokkiniemessä
+ja muissa naapuripitäjissä ja oli silloin hävittänyt Uhtuenkin.
+Kylän sanottiin sitten olleen autiona, ja ensimäinen asujan kuuluu
+sittemmin tulleen Kiannan kappelista täältä Kajaanin läänistä. Tämä
+viimemainittu seikka, jos on tosi, olkoon myös todisteena siitä,
+miten maa tämän sodan jälkeen lienee ollut autiona asujamista, kun
+ennen viljavat seudut, pellot ja niityt, sijaiten suuren kalarikkaan
+järven rannalla -- mihin täällä kiinnitetään paljo huomiota
+asuinpaikkaa valittaessa -- eivät voineet saada asukasta lähempää
+kuin Kiannalta, jonne täältä on ainakin kaksitoista peninkulmaa. En
+ole saanut selville, mikä tämän partioretken suomalaisen päällikön
+nimi oli. Kuhmossa ja Repolassa muistetaan vielä ne päälliköt, jotka
+siellä sarkasodan aikana olivat kuuluisimmat. Suomalaisten puolella
+oli muuan Olli Kähkönen ja venäläisten puolella eräs Iso-Petri
+niminen mies etevin. Heidän urotöistään tiedetään vielä niin paljon
+kertoa, että kokonaan jätän tämän seikan toiseen kertaan, pitäen
+parempana jatkaa matkaani. -- Uhtuesta tulin jälleen Jyvälahteen,
+missä oleskelin ainoastaan lyhemmän aikaa, kun minun ei täällä
+onnistunut saada kuin yksi ainoa runonlaulaja, sekin huononpuoleinen.
+Rikkaan talollisen Dmitroin luona en nyt voinut käydä, sillä hän
+asuu peninkulman päässä syrjässä kylästä, Enonsuun kosken partaalla,
+joka erottaa toisistaan molemmat Kuittijärvet. Tämä Dmitrei on
+epäilemättä rikkain talonpoika Vuokkiniemen pitäjässä. Hänen
+omaisuuttaan kuulin arvioitavan 10 tuhanneksi ruplaksi, jopa toiset
+arvioivat sen 100 tuhanneksi. Sellainen talonpoika ei enää mielellään
+itse lähde kauppamatkoille, vaan saattaa rahansa toisella tavoin
+korkoa kantamaan. Hän hankkii itselleen monenlaisia tavaroita,
+jotka hän kotiseutunsa vähävaraisille osaksi myy puhtaasta rahasta,
+osaksi lainailee. Sitäpaitsi hän käy markkinoilla, ostelee suuria
+tavaravarastoja yhdeltä seudulta, kuljettaa ne toiselle seudulle ja
+myy. Lisäksi hän lainaa rahoja vasta-alkajille suurta korkoa vastaan.
+Tätä korkoa kuulin maksettavan 25-30:neen sadalta, riippuen
+lainanottajan luotettavaisuuden määrästä. Dmitrein suuren rikkauden
+alkuna eli perustuksena kuului olleen kalakauppa. Hän näet asuu
+hyvin kalarikkaalla seudulla ja kuului vuosittain saaneen aika
+kalansaaliin.
+
+Jyvälahdesta läksin Vuokkiniemen kirkonkylään, missä poikkesin
+Lipposelle, jonka pojat ennestään tunsin. Täällä minulle heti
+tarjottiin 5-6 kuppia "tsaajua" (teetä) illalla ja samoin seuraavana
+aamuna. Seuraavana päivänä kävin monessa lähitalossa ja panin
+kirjaan runoja niin paljon kuin vain sain. Oppaani vei minut muun
+muassa erääseen ulkoa päättäen köyhään paikkaan, minkä emäntä, hänen
+vakuutuksensa mukaan, osasi koko joukon hyviä runoja. Mutta olipa
+mahdotonta nyt saada häntä laulamaan; hän esteli huomauttamalla,
+että nyt oli paastonaika, jolloin hän ei saattanut ryhtyä niin
+turhamaiseen toimeen. Tultuamme sieltä ulos oppaani virkkoi jo heti
+alusta pitäen pelänneensä, ettei vaimo suostuisi laulamaan, sillä hän
+oli toista uskoa. Kysyin, mitä toista uskoa. "Omp' on", hän vastasi,
+"kun teillä köyrötyläiset, meilläki senlaisia, jotka pitävät itsiänsä
+muita pyhempinä." Mies kertoi edelleen, että sellaisia lahkoja oli
+kolmea tai neljää eri lajia. Kysyin, mitä eri mielipiteitä heillä
+uskonasioista saattoi olla, mutta en saanut siihen häneltä, kuten
+olin toivonut, selvitystä. Jotakin hän kuitenkin tiesi, nimittäin,
+että toiset pitävät yksinkertaisia ristejä tarpeeksi pyhinä, toisia
+taas ne kauhistuttavat, sillä he uskovat ainoastaan kahdella
+poikkipuulla varustettuihin risteihin. Samoin toiset pitävät
+tavallista kirkonkellojen soittamista oikeauskoisuuden mukaisena,
+toiset taas eivät. Muutamat syövät kalaa paastonkin aikana, kun sitä
+vastoin toiset katsovat sitä paaston ajalla perin epäterveelliseksi
+vatsalle. Hyvin tärkeä seikka tällaisten erivierolaisten mielestä,
+joiksi heitä täällä sanotaan, on, etteivät ristimerkkiä tehdessään
+pane peukaloaan etu- ja keskisormea vastaan, kuten papit ja "papin
+vierolaiset" tekevät, vaan nimetöntä ja pikkusormea vasten. Tätä
+kolmen sormen toisiinsa liittämistä pidetään muuten kolminaisuuden
+vertauskuvana. Ei yksikään erivierolainen mene kirkkoon papin ollessa
+siellä, mutta hänen mentyään pois he siellä kyllä käyvät. Joku heistä
+esiintyy silloin pappina ja toimittaa jumalanpalveluksen. Eivät he
+myöskään anna pappien kastaa lapsia, vihkiä morsiusparia ja haudata
+kuolleita, vaan kaiken tämän heidän omat pappinsa toimittavat.
+Kuitenkin he siitä suorittavat maksun papille, joka silloin merkitsee
+kirjoihin ja hyväksyy nämä heidän toimituksensa. Tuoppajärvellä on
+kokonainen luostari, jonka kaikki munkit ovat erivierolaisia. Nämä
+retkeilevät joskus pitäjissä, ja he varsinaisesti näillä seuduilla
+ylläpitävät vanhaa uskoa estäen sitä kokonaan häviämästä. Ei yksikään
+erivierolainen suostu syömään samasta vadista kuin sellainen,
+joka lukee itsensä kuuluvaksi yleiseen kirkkoon. Samassa talossa
+tapasi joskus erivieroisia henkilöitä, joiden siis aina on pakko
+syödä erillään. Eräässä katettiin muulle talon väelle erityinen
+pöytä, minulle ja yhdelle ainoalle toiselle miehelle toinen. Kysyin
+mieheltä, miksi hän söi minun pöydässäni eikä muiden kanssa, ja
+siihen hän vastasi, ettei katsonut maksavan vaivaa "ruveta heidän
+ilvehinsä" (s.o. kääntyä heidän uskoonsa).
+
+Lipposelta tulin "tsaajulla", ranskalaisella viinillä ja muilla talon
+hyvillä varoilla kestittynä Tsenaniemeen, missä tapasin jo ennen
+mainitun vanhan Mari-muorin terveenä ja hyvinvoipana. Täälläkin oli
+"tsaajua" yllin kyllin. Teetä juotaessa on yleinen tapa, ettei, kuten
+meillä, sekoiteta sokeria kuppiin, vaan sitä nautitaan erityisesti,
+kuten meillä on tavallista kahvia juotaessa. Korppuja ei ollenkaan
+käytetä, eikä rahvas itseään varten paastonaikana käytä kermaa,
+vaikka nyt minua varten tuotiin pöydälle kerma-astiakin. Muutamissa
+paikoin oltiin vielä niin tunnollisia, ettei edes käytetty sokeria,
+kun tiedettiin sitä puhdistetun verellä, eikä mitään, mikä vaan on
+ollut kosketuksessa veren ja lihan kanssa, sovi käyttää paaston
+aikana. Käytettiin hunajaa sokerin asemesta.
+
+Tsenaniemessä olin yötä ja panin kirjaan naapurinisännältä Jyrki
+Kettuselta useita runoja, kirjoittaen myöhäiseen yöhön. Seuraavana
+aamuna jatkoin samaa työtä. En ollut edellisellä matkallani tavannut
+häntä kotona, muuten olisin jo silloin toimittanut tämän työn. Tämä
+Jyrki oli Uudessa Kaarlepyyssä tohtori Topelius vainajalle laulanut,
+kuten kertoi, kokonaista kolme päivää. Minua siis suuresti ihmetytti,
+etten Topeliuksen kokoelmasta löytänyt niitäkin, jotka hän nyt lauloi.
+Hän selitti minulle kuitenkin asian sanomalla: "Kuuluupa ne jo teillä
+olevan ennestään petsatoittuna, a miksi niitä uuelleen laulaisin."
+Hänen laulaessaan serkkunsa Pietari Kettusen tekemää, osalle tämän
+lehden lukijoista kenties jo tuttua laulua, oli saman Pietarin leski,
+Mari, läsnä huoneessa ja kuunteli sitä. Kysyin oliko se runon kohta,
+joka koski häntä, totta. Vaikka hän oli vanha, hän tällöin punastui
+silminnähtävästi ja vastasi: "Niin totta se on kuin sellaiset seikat
+lauluissa tavallisesti ovat", joilla sanoilla hän ei runoille yleensä
+näyttänyt omistavan täyttä historiallista totuutta. "Mutta", hän
+jatkoi, "paraat runon kohdat Jyrki kuitenkin on unohtanut, ja niitä
+ette saa keneltäkään muulta kuin minulta." Sanoin, että tuota laulua
+vielä osataan, jopa hänen syntymäseudullaan Kiimingissäkin, missä
+todellakin kerran olin kuullut erään kyytimiehen sitä laulavan.
+Silloin hänellä oli paljo kyselemistä minulta syntymäseudustaan,
+josta kuitenkin tiesin sangen vähän. Hän valitti, etteivät hänen
+sukulaisensa moneen vuoteen olleet käyneet häntä tervehtimässä,
+itse hän jo oli liian vanha sinne lähtemään. Hän oli vähällä saada
+kyyneleet silmiinsä, kun virkkoi, ettei nyt enää varmaankaan
+koskaan saisi nähdä syntymäseutuaan. On kuitenkin mahdotonta,
+että kukaan kokonaan unhottaisi näitä seutuja, missä ensin on
+nähnyt päivänvalon, kuullut ensimäisen käen keväällä ja metsässä
+poiminut ensimäiset marjat. Vaikka hän oli ollut täällä 40 vuotta,
+syntymäseudun muisto vaikutti häneen niin syvästi, että hän muutamaksi
+hetkeksi näytti kokonaan siirtyneen sinne. Mutta puhuttuamme taas
+muista seikoista, sain hänet itsensä laulamaan ne runon kohdat, jotka
+Jyrki, kuten hän sanoi, oli unhottanut. Ensin hän ei tahtonut siihen
+suostua, mutta teki sen kuitenkin lopulta, kun pojatkin häntä olivat
+pyytäneet. Nämä kohdat puuttuvat vielä siitä runosta, joka on
+painatettuna tämän lehden viime vuosikerrassa.
+
+Tsenaniemestä tulin, siellä päivän viivyttyäni, Kivijärveen,
+joka on 2 1/2 peninkulman päässä. Nyt kävi päinvastoin kuin
+matkustaessani Lonkasta Vuonniseen. Tähän asti olivat kaikki paikat
+olleet lumesta melkein paljaat, mutta kuta lähemmäksi tulin Kivijärveä,
+sitä paremmaksi kävi keli. Herkesin kokonaan pelkäämästä kelirikkoa,
+ja kaduin, etten ollut malttanut viipyä kauempaa Uhtuessa,
+Jyvälahdessa ja Vuokkiniemessä. Lunta oli Kivijärvellä vielä
+puoltakyynärää vahvalta. Oltuani lyhyen ajan tässä kylässä, läksin
+täältä peninkulman matkan päähän syrjään Latvajärveen, missä asuvaa
+talonisäntää Arhippaa kiitettiin hyväksi runonlaulajaksi. Tämä vanhus
+oli nyt 80-vuotias, mutta oli ihmeteltävässä määrässä säilyttänyt
+muistinsa. Kokonaista kaksi päivää, jopa hieman kolmatta, hän piti
+minua runonkirjoitustyössä. Runot hän lauloi hyvässä järjestyksessä,
+jättämättä huomattavia aukkoja, ja useimmat niistä olivat sellaisia,
+joita en ennen muilta ole saanut; epäilen, olisiko niitä enää muualta
+saatavissa. Hyvin tyytyväinen olin siis päätökseeni käydä hänen
+luonansa. Kuka tietää, olisinko enää toiste tavannut ukkoa elossa, ja
+jos hän olisi ehtinyt kuolla, olisi melkoinen osa ikivanhoja runojamme
+hänen kanssaan mennyt hautaan. Ukko innostui, kun välistä tuli
+puhuneeksi lapsuudestaan ja monta vuotta sitten kuolleesta isästään,
+jolta hän oli saanut perinnöksi runonsa. "Kun silloin", hän sanoi,
+"Lapukan rannalla nuotalla ollessamme lepäsimme nuotion ääressä, kas
+siinä teidän olisi pitänyt olla. Meillä oli apurina muuan lapukkalainen,
+kelpo laulaja hänkin, mutta ei kuitenkaan isävainajani vertainen.
+Yökaudet he usein lauloivat käsitysten valkean ääressä, eikä samaa
+runoa koskaan kahdesti laulettu. Olin silloin pieni poika ja kuuntelin
+heitä, joten vähitellen opin parhaat laulut. Mutta paljon olen jo
+unhottanut: Pojistani ei tule yhtäkään laulajaa minun kuoltuani, kuten
+minusta isäni jälkeen. Ei enää pidetä vanhoista lauluista niinkuin
+minun lapsuudessani, jolloin niillä oli etusija, tehtiinpä työtä tai
+kokoonnuttiin joutohetkinä kylässä. Tosin kuulin vielä jonkun
+kokouksissa niitä laulavan, etenkin kun on hieman ryypätty, mutta
+harvoin sellaisia, joilla olisi jotakin arvoa. Sen sijaan nuori väki
+nyt laulelee omia rivoja laulujaan, joilla en edes tahtoisi huuliani
+saastuttaa. Jospa silloin joku, kuten nyt, olisi etsinyt runoja, ei
+hän kahdessa viikossa olisi ehtinyt panna kirjaan edes sitä, minkä
+isäni yksinänsä osasi." Näin puhuessaan ukko heltyi niin, että
+oli kyyneliin puhkeamaisillaan; minunkin oli vaikea liikutuksetta
+kuunnella hänen kertomustaan noista vanhoista hyvistä ajoista,
+vaikka kyllä, kuten sellaisissa on tavallista, suuri osa ukon jakamaa
+kiitosta perustui yksinomaan hänen mielikuvitukseensa. Ei myöskään
+vielä ole puute vanhoista runoista niin suuri kuin hän arveli, jos
+kohta onkin totta, että ne vähitellen häviämistään häviävät. Vielä
+meidän päivinämme niitä kuulee, ja ehkäpä vielä muutamia sukupolvia
+jälkeemme. Eikä niitä myöskään niin peräti halveksita; päinvastoin
+nuoret ja vanhat niitä kuuntelemat, kun niitä lauletaan. Vaikka
+Arhipan talo olikin köyhä, tuntui se minusta hauskemmalta kuin
+moni varakkaampi. Itse ukko Arhippaa koko talo kunnioitti kuin
+muinaisaikaista patriarkkaa ainakin, ja sellainen hän oli minunkin
+silmissäni. Sen ohella hän oli vapaa monesta ennakkoluulosta,
+jotka muualla täällä ovat vallitsevina. Hän ja koko talonväki söi
+minun kanssani saman pöydän ääressä, samalla kertaa ja samoista
+astioista, mitä harvassa muussa paikassa on tapahtunut. Mitäpä
+siis merkitsikään se pieni kömpelyys, jota ukko syödessään osotti!
+Hän esim. otti käsin kalan vadista ja pani sen minun lautaselleni.
+Kuinka oudolta tämä vanhuksen tarjoamistapa näyttäneekin, ymmärsin
+kuitenkin panna arvoa hänen hyväntahtoisuuteensa. Ruokahalu ei
+siitä ollenkaan kärsinyt, sillä täällä, kuten myös muissa tämän
+seudun taloissa, pidetään hyvin tarkkaa huolta käsien pesemisestä
+ennen ateriaa; tämä peseminen toistetaan aterian jälkeen. Tähän
+tarpeeseen on joka talossa oma pesuastia, joka riippuu orresta tuvan
+ovensuun puolessa, ja lähellä pesuastiaa on enimmästi pyyhinliina.
+Pesuastian alla on suurehko vesisäiliö estämässä lattiaa kastumasta.
+Nämä pesuastiat ovat jotakin metallia; puuta, tuohta, j.n.e. talon
+varallisuuden mukaan.
+
+Ehkä jotakuta huvittaa tietää, miten hyvä laulaja käyttäytyy
+laulaessaan. Kun ei ole toista laulajaa saapuvilla, hän laulaa yksinkin,
+mutta jos laulajia on kaksi, kuten juhlallisempi runonlaulanta vaatii,
+niin he istuvat vastatusten tai vieretysten, tarttuvat toistensa käsiin,
+joko vaan toisella tai molemmin käsin yhtaikaa ja alkavat laulamisen.
+Ruumis on laulun kestäessä edes takaisin huojuvassa liikkeessä, niin
+että näyttää siltä kuin kumpikin vuoroin vetäisi toisen luoksensa.
+Toinen laulaa silloin ensin yksin runosäkeen, jonka viime tahtiin toinen
+yhtyy, toistaen sitten uudelleen koko säkeen. Tämän toistamisen kuluessa
+toisella on hyvää aikaa ajatella seuraavaa säettä, ja näin laulaminen
+jatkuu, jokopa sitten lauletaan jo valmista runoa tai ollaan juuri
+tekemässä vallan uutta. Hyvissä kemuissa, missä on useita laulajia
+saapuvilla, syntyy usein kilpailu heidän välillään. Heidän tuttavansa
+ja ystävänsä molemmin puolin lyövät keskenään vetoa siitä, että toinen
+ja toinen on voittava vastapuolueen sankarin. Arhippa kertoi
+kyläläistensä täten usein asettaneen hänet kilpailuun eikä muistanut
+koskaan tulleensa voitetuksi. Mutta kuinka täällä kilpaillaan
+runonlaulannassa? -- Ei siten kuin tavallisissa kaunotaiteiden
+akatemioissa; palkintoa tai voittoa ei myönnetä sille tulevaksi, joka
+laulaa paraat laulut, vaan sille, joka kauimmin jaksaa laulaa. Ensin
+toinen laulaa jonkun runon, sitten hän antaa toiselle aikaa vastata
+siihen jotenkin yhtä pitkällä. Tämän jälkeen edellinen taas laulaa,
+ja näin jatketaan vuoroitellen. Jos toiselta runovarasto loppuu,
+toisen vielä muistaessa runoja, katsotaan edellinen voitetuksi.
+Jos laulajat ovat huononpuoleisia, saa kerrassaan nauraa heidän
+ponnistuksilleen saada viimeinen sana. Kilpailu on silloin hyvinkin
+kahden kanan tappelun kaltaista; se luulee olevansa voittaja, joka
+kaakottaa kauimmin. Täällä ovat myös parhaat laulut jo aikoja
+sitten unhotuksiin joutuneet; muistetaan ainoastaan hajanaisia
+seikkoja ja sanoja, joiden avulla koetetaan päästä voittajaksi.
+Toinen on hyvien laulajien laita. Se, mitä runossa sanotaan: "Laulo
+päivät pääksytysten. Yhytysten yöt saneli", tapahtuu täällä todella,
+ja uni lopettaa kilpailun, niin ettei kumpaakaan pidetä, tai että
+kumpaakin pidetään voittajana. Hyvä runonlaulaja alkaa tavallisesti
+jotenkin seuraavasti: [Ruotsalainen käännös vastaa jotenkin tarkoin
+Vanhan Kalevalan alussa olevaa laulajan alkuvirttä, joten se on
+tähän otettu.]
+
+    Mieleni minun tekevi,
+    Aivoni ajattelevi,
+    Mieli ruveta runoille,
+    Laatiua laulamahan.
+      Veli kulta veikkoseni,                     5
+    Kaunis kielikumppalini!
+    Harvoin yhtehen yhymmä,
+    Saanemma sanelemahan,
+    Näillä raukoilla rajoilla,
+    Polosilla Pohjan mailla;                    10
+    Pannos nyt käsi kätehen,
+    Haka toisehen hakahan.
+    Lauloaksemme hyviä,
+    Parahia pannaksemme;
+    Kuulla noien kultasien,                     15
+    Tietä mielitehtosien,
+    Nuorisossa nousevassa,
+    Kansassa kasuavassa:
+    Noita saatuja sanoja,
+    Virsiä vetelemiä,                           20
+    Vyöltä vanhan Väinämöisen,
+    Alta ahjon Ilmarisen,
+    Päästä kalvan Kaukomielen,
+    Joukahaisen jousen tiestä,
+    Pohjan peltojen periltä,                    25
+    Kalevalan kankahilta.
+      Niit' ennen isoni laulo,
+    Kirvesvartta vuollessansa.
+    Niitä äitini opetti,
+    Niitä eukko neuotteli,                      30
+    Keträvartta kiertessänsä,
+    Väätessänsä värttinätä.
+      Viel' on muitaki sanoja.
+    Ongelmoita oppimia,
+    Tievieristä tempomia,                       35
+    Kanervoista katkomia,
+    Risukoista riipomia.
+    Vesoista vetelemiä.
+    Paimenessa käyessäni,
+    Lassa karjan katsannossa.                   40
+    Metisillä mättähillä.
+    Kultasilla kunnahilla
+    Mustan Muurikin jälessä
+    Kimmon kirjavan keralla.
+      Sieltä sain sa'an sanoja.                 45
+    Tuhat virren tutkelmoita;
+    Ne virret kerälle käärin.
+    Sovittelin sommelolle:
+    Kerän pistin kelkkahani,
+    Sommelon rekoseheni.                        50
+    Viikon on virteni vilussa,
+    Kanan kaihossa siasnut:
+    tuonen vilusta virret.
+    Laulut kaikki pakkasesta,
+    Rahin rautasen nenähän.                     55
+    Petäjäisen pienan päähän.
+    Alle kuulan kurkihirren,
+    Alle kaunihin katoksen,
+    Keritellen pään kerältä,
+    Saahen solmun sommelolta.                   60
+      Niin laulan hyvänki virren,
+    Kaunihinki kalkuttelen,
+    Ruualta rukihiselta,
+    Oluelta otraselta.
+    Kun ei oo olutta luona,                     65
+    Tahi taaria tähellä;
+    Laulan suulta laihemmalta,
+    Vetoselta vierettelen,
+    Kuulun iltani kuluksi,
+    Vähän päivän päätteheksi;                   70
+    Vaiko aamun alkeheksi,
+    Huomeneni huopeheksi?
+
+Tullessani Arhipalle, muuan talon pikkulapsista oli viimeisillään.
+Niinhyvin minä kuin hekin pitivät kaikkea lääkkeiden nauttimista jo
+turhana. Minulta kysyttiin, miksi luulin tautia, _Jumalanko taudiksi_
+vai _poiken luomaksi_ (ilkeiden ihmisten noitumisen aikaansaamaksi).
+Sanoin luulevani sitä edelliseksi, ja siihen luuloon he itsekkin
+näyttivät kallistuvan. Illalla me muut panimme maata, mutta äiti jäi
+valvomaan lapsen vuoteen ääreen. Nukuttuani vähän aikaa minut herätti
+kimakka, syvästi liikuttava ja korvia vihlova itkulaulu, jonka äiti
+viritti lapsen heitettyä henkensä. Unta ei enää voinut ajatellakkaan,
+vaan sen sijaan, miten saattoi pelastaa korvakalvonsa. Niin kauan tämä
+vielä kävi laatuun, kun äiti yksin lauloi ja itki; mutta ei kestänyt
+kauan, ennenkuin naapuritalosta noudettiin varta vasten tilattu
+itkijä-nainen, jonka ääni kimakkuudessa seitsemin kerroin voitti äidin
+äänen. Äiti ja tämä nainen pitelivät nyt toisiaan kiinni kaulasta, ja
+täten syleillen toisiaan he lauloivat minkä jaksoivat. Viimein ruumis
+pestiin haalealla vedellä, pyyhittiin koivunlehvillä ja pantiin
+sitten puhtaaseen liinavaatteeseen. Suu peitettiin puhtaalla
+palttinatilkulla ja jalat niinikään samanlaisilla. Vyötäisille
+sidottiin nyöri, muka vyöksi, sillä on tavallista, että lyhemmillekin
+retkille lähdettäessä kuin ikäisyyteen, vyö sidotaan miehustalle.
+Koko tämä aika kaiutettiin yhä toistamiseen tuota tuskallista
+itkulaulua, jolloin äiti ja muut itkijättäret (päivällä niitä näet
+oli useampia) aina halasivat jotakin henkilöä, joko toinen toistaan,
+Arhippa-vanhusta tai jotakin muuta perheen jäsentä. Ainoastaan minua
+säästettiin näistä halailuista. Ukko Arhippa kehotti moneen kertaan
+äitiä herkeämään, mutta turhaan. Koko päivän kesti tätä itkulaulua.
+Tällaista surun ilmaisemista sanotaan täällä _virren itkemiseksi_,
+ja itse laulu on nimeltään _itkuvirsi_. -- Mutta virsien sisällys
+minun täytyy jättää toiseen kertaan.
+
+
+
+
+Liite.
+
+
+
+1.
+
+Lehtori Keckmanille.
+
+(Kirjekonsepti; alk. suomeksi.)
+
+
+                                           1 p:nä toukokuuta 1834.
+
+Myöhistynytpä kyllä on Helsinkiin lähtöni. Vaan en ole vielä tähän
+astik saattanut lähtiä moninaisten syiden tähden. Ensimmäisnä syynä
+oli että Virkani vahvistus kirjan Huhtikuun alussa saatuani piti
+valanteolla Oulussa käydä. Kun itse tietänet, niin siitä kaupungista
+ei tule paluuta noin 2:n viikon sisässä. Sitte olin epätuumanen, joko
+heti lähtiä Helsinkiin tahi ensin Arkangelin lääniin uusia runoja
+kokoelemaan. Jälkimmäinen tuuma näytti paremmaksi, enkä kadukkaan,
+jotta niin näytti. 13:na päivänä Huhtikuuta läksin täältä sinne
+matkaamaan, 15:nä olin Kiannan pappilassa, 17:nätoista tulin
+ensimmäiseen Venähen kylään rajan taaksi. Tässä kylässä, Lonkka
+nimeltänsä, kirjottelin runoja puolen kolmatta päivää. 20:na läksin
+siitä Vuoniseen 40:tä virstaa pitkää taivalta vaeltamaan. Vuonisessa
+iltapäivällä kirjottelin moniaita runoja ja vielä samana päivänä
+menin 30 virstaa eillen Jyvälahden kylään, joka on 30 virstaa
+ylempänä Vuokkiniemen kirkkoa. Yön siinä maattuani läksin toisella
+päivällä varahin Uhtuvan kylään, johonka vielä samana päivänä
+21:nä Huhtikuuta peräytyin. Uhtuvan kylä on kooltansa paljoa
+suurempi Kajanin kaupunkia. Siinä kirjottelin lauluja 3:me päivää,
+sekä mies- että naisväeltä ja läksin 23:na p. jälille Jyvälahden
+kautta Vuokkiniemen kylään. Samana päivänä kirjotin muutaman laulun
+Jyvälahdesta, joka myös on suurenlainen kylä. Illalla myöhään
+Vuokkiniemeen tultuani siinä lepäsin yön. Aamulla jälestä kävelin
+kylässä ja kirjottelin lauluja mitä sain. Iltapuolella 24:tenä läksin
+siitä Tsenaan, josta vielä samana päivänä (ja toisen aamulla) aina
+iltaan asti kirjotin runoja. Seuraavalla aamulla varakin läksin
+siitä Kivijärveen, jossa vaan muutin hevoista ja peräytyäkseni
+Latvajärveen. Sinne tulin 25:nä p. Huuhtik. ja kirjottelin siinä sinä
+ja toisena päivänä aivan yheltä (mieheltä) 80:n vuoden vanhalta
+ukolta kaikenlaisia runoja. 27:nä päivänä, joka oli Sunnuntai,
+laitin sanan kylään kokoutumaan akkaväen kirjotuksillani. Tupa
+tulikin pian täytetyksi ja ison kattilan theevettä keitettyäni josta
+sai, jolla suinki suu oli, laulettiin siinä aina iltapuoliksi.
+Tästä palautuin minä, rajan poikitse Suomeen, vietin 28:n päivän
+Kiannan pappilassa, Saksan luonna ja tulin siitä kyllä vaikialla
+kelillä (säiden liihen) parahana säiden liiheen aikana Kajaaniin,
+aivin eiläispäivänä. Nyt olet kyllä kuullut vaelluksistani, vaan
+mitäs siitä? -- ei mitääkään. Kun tietänet että kaikissa Venäjän
+kylissä asutaan tukulta, Uhtuvassa esimerkiksi päälle 80:n talossa
+yksillä pelloilla, samon Vuokkiniemessä ja Jyvälahdessaki etc. niin
+arvannet että mahto näillä matkoilla runoja keräytyä. Väinämöisestä
+on äiä kaikenlaisia uusia ja parannuksia vanhoi. Aivan hyvä oli
+ettei niitä entisiä ennen tullut präntätyksi. Naisväeltä kirjotin
+monia _Vaikertoja_ tahi miksikä kutsuisit niitä lauluja joita muissa
+kielissä Balladeiksi sanotaan -- saat kyllä nähä ne hetiki. Ylehensä
+kirjotin tällä tiellä 2 kirjaa paperia täyteen. Kaikilla matkoillani
+en ole tavannut parempata laulajata kun 1828 Johana Kainulaista
+Kesälahdessa ja tällä reisulla Arhippa Latvajärvessä. Eillisellen
+annon minä sillon varani mukaan 1 Ruplan ja jälkimmäiselle nyt 3 1/2
+Riksiä Pankkoossa, vaan jos olisin varakkaampi, vielä mä heille
+antaisin kunnia palkinnoksi vaikka 20 Ruplata kummallenki. Nyt
+olen minä myös luvan saanut Helsinkiin tullakseni, vaan nyt ei ole
+lähdennöstä ennenkun tulevan viikon loppupuolella. Jos lähtisin
+ennen niin olis varattava että saisin vuottaa Toivolassa Kuopion
+tällä puolella viikkokauden, koska 5:n virstainen salmi, jota sieltä
+Kelloniemeen yli kuletaan ei vielä taida olla sula, eikä enää
+hevosellakaan ajettava. Sentähden olen aikonut lähtiä, noin 9:nä oli
+10:nä päivänä täältä ja taidan Helsingissä olla keskellä Toukokuuta.
+Jos sinulla itsellä niin lienee siaa että siinä asuisin olisi ainaki
+kaikista paras sihen tulla, vaan muuten olisi aivan hyvä jos tulisin
+asumaan likellä sinua. Hyvä olisi se sen tähden että saataisi yhdessä
+suorita Väinämöisen runoja yhteen, jossa ainaki näitä vasta
+saatuja niihin entisiin liittäissä menne 2:si viikkoa. Myös taidan
+Helsinkissä kirjottaa kaikki muutki runot selväksi präntättää.
+
+
+
+
+2.
+
+Apteekkari Skogmanille.
+
+(Kirjekonsepti.)
+
+
+                                        20 p:nä marraskuuta 1834.
+
+Kiitos kirjeestäsi, jonka palatessani Kuhmon ja Repolan pitäjistä
+Venäjän puolelta vastaanotin. Matkustin mainituille seuduille jo
+viime avoveden aikana ja tarkastelin paitsi rokotusta kaikenlaista
+muuta, niin että jäät ehtivät sekä vahvistua että tulla lumen
+peittämiksi. Koska matkani alku sattui kekrin aikaan, niin saatat
+arvata, etten kärsinyt mitään puutetta ja enpä totisesti ole nähnyt
+tätä maata niin varakkaana ennen, kuin tällä kerralla. Rahvaan
+kekriolut ei kuitenkaan ollut kiitosta ansaitsevaa, siitä näet
+yleensä puuttui humalaa. Minä puolestani pääsin asiasta siten, etten
+juonut, mutta toisin oli tsaajun (teen) laita Repolan pappilassa.
+Saatat tästä luotettavasta viime päivänä tapahtunutta teenjuontia
+kuvaavasta kertomuksesta päättää, missä määrin sitä edellisinä
+päivinä harjoitettiin: aamulla 6 kuppia teetä, 4 kuppia kahvia
+pappilassa (aamupäivällä); aamiaisen jälkeen pyydetty talollisen
+Tahvosen luo, missä join 4 kuppia teetä, 8 kuppia kahvia; heti
+päivällisien jälkeen (jäähyväisien edellä) taaskin 6 kuppia teetä,
+taaskin pappilassa. Herra tietää, mitä vielä olisi voinut nauttia
+illalla, ellen olisi sitä ennen lähtenyt pois vieden mukaani
+sen kokemuksen, että kaikkia se vatsa parka saakin kestää. --
+Enemmän toiste, kun minulla parin viikon päästä on kunnia omassa
+persoonassani tulla kunniatervehdykselle. Mitä tulee maksettavaksi
+määrättyihin rahoihin, niin anna niiden olla siellä, kunnes palaan,
+ellet mahdollisesti jo ole jättänyt niitä Wichmannin asiamiehelle;
+ennen matkaani näet otin vähän rahoja Wichmannilta ja pyysin häntä
+ottamaan korvausta rahatoimikamarista, jos siellä on minulle
+maksettavaksi määrättyjä rahoja. Tervehdi nyt ennen muita perin
+miellyttävää perhettäsi ja sitä lähinnä -- -- --
+
+
+
+3.
+
+Lehtori Keckmanille.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+
+                                        [Kajaani,] 6 Helmistä 1835.
+
+-- -- -- -- -- -- --
+
+Kerta sitte Helsingistä tultuani käpäsin taas tänä syyssä Venäjänki
+puolella Repolan pitäjässä lisännyksiä [nim. runoja] saamassa, josta
+jo ehkä ennen lienen kirjottanut.
+
+-- -- -- -- -- -- --
+
+
+
+
+
+
+KUUDES MATKA v. 1835.
+
+
+
+
+[Kalevalan valmiiksi saatuansa ei Lönnrot joutanut lepäämään,
+päinvastoin hän entistä suuremmalla innolla jatkoi tehtäväänsä, jonka
+merkityksen yhä selvemmin alkoi ymmärtää. Huhtikuussa v. 1835 hän
+teki sen laajan kiertomatkan, josta seuraavilla lehdillä kerrotaan,
+venäjän-karjalaisen asutuksen itärajalle, kulkien Kuhmosta Repolan
+kautta Rukajärveen, sieltä pitkin Tsirkkakemiä Jyskyjärveen, Uhtueen,
+Jyvälahteen, Vuokkiniemeen ja vihdoin Kiannan kautta kotiin. --
+Liitteeksi on pantu muutamia otteita kirjeistä, joista näkyy, että
+Lönnrot elokuun lopussa 1835 käväisi Lapukassa Venäjän puolella.]
+
+
+
+
+1.
+
+Lehtori Keckmanille.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+
+                                   Kuhmosta, 12 Huhtikuuta 1835.
+
+R. Y. Jo viikon eellä lähin Kajaanista aikomisella keliliiheeksi
+Venäjän puolelle päästä. Rospuutta on kyllä joutumassa, vaan
+matkani ei ole vielä Kuhmon pappilasta etemmä joutunna. Enkä varsin
+hitaisuuttanikan sihen syytä, koska olen heikon sairaan tähen
+viipynyt moniahan päivän ja ilman sitä tuoretta rokkoeste-ainetta
+täällä vaksinoitusta lapsista Venäjälle vieäkseni uotellut, jota
+Repolan pappi millon sanallisesti, kullon kirjallisesti on minun
+sinne laittamaan pyytänyt. Ja eipä täällä juuri ikävässä ole
+elettykänä. Esinnä alkuviikosta kulin pappien matkoa kinkerillä
+pitkin rajakyliä Venäjätä vastoin. Siellä satuin muutamia runoja
+saamaan Venäjän miehiltä, jotka heiän puolelta olivat kinkerille
+tulleet. Loppuviikon olen hartaasti Kuhmon pappilassa korttia
+lyönyt kolmen papin, Sotkamon Nimismiehen, Pitäjän kirjottajan ja
+muien kanssa. Vaan loppu hyvistäki häistä ja nyt puolisen jälkeen
+täytyy lähteä matkalle Repolaan. Keli on kylläki kehno, tiet vieläi
+kehnommat, matka 7 penik. Repolan kirkolle, jonne kuitenki aion
+päästä jos hiihtomalla kulkisin. Ja hiihtoa sitä pitäneeki, sillä
+hevoista kuuluu joka askelessa puottelevan. Nyt vaan eillä kirjotan
+Sinulle tervehyksiä, koska Sotk. Nimismiehen paluumatkassa saan
+kirjani hyvin Kajaaniin ja sieltä Sinulle kulkemaan. Viimmen en
+tainnut muistaa pyytää Sinua ennen pränttäämistä tarkoin joka Runon
+päälliskirjotusta parantamaan, jotka kyllä parannusta tarvitsevat.
+Jos, mitä Esipuheen tapasessa Runo-opista on kirjotettu, tahottaisi
+täyellisemmästi, niin olisin senki vasta tekevä. Aion esinnä
+mainitusta opista Helsingf. Morgonbladiin ruotsiksi kirjottua, eikä
+olisi tainnut haitatakkana, vaan kuluupa se aika ilmanki kaikkiin
+ennättämätä. Mutta kirjotappa Sinä, sillä meiän Herrasrunojat,
+itse Juteiniki, ovat paljo syrjäytyneet oikiasta runolaausta ja
+tarvitsisivat muistutettaa. -- Mitäs Sinusta on nimi Kalevala?
+Saatta, jos tahtonetta, toisenki antaa. Ouolta taitaa kirjotus laatu
+_vempelen, kantelessa_ näyttää, mutta minusta senlaisia sanoja
+taivutetaan 2:hellaki tavalla: 1:ksi _vempele, -leen, -leelle_, 2:ksi
+_vemmel (vempeli), -len, -lelle_. Senlaisia sanoja kun _taivas_
+lienee alusta alkain sanottu: _taivahi, taivahen_ (contr. _taivaan_),
+taivahehen (taivahesen, taivasehen, taivaaseen j.n.e.). --
+Arkiiviin tulevia alkukirjotuksia en tainut kaikkia lähettää, sillä
+monia vanhoja runoja oli uuempien kanssa yksille paperilehille
+kirjotettu, enkä tainnut niitä jälkimmäisiä vielä käsistäni antaa.
+
+Empä nyt enemmän ennätäkkänä, vaan pyyän Sinun tervehtämään muitaki
+ja kirjottamaan minulle, niin Venäjän puolelta kotiin tultuani tahon
+vastata. Veljellisesti ja ystävällisesti
+
+                                                  Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+2.
+
+[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
+
+
+                                     Rukajärvellä 21 Huhtik. 1835.
+                                          Pääsiäistiistaina.
+
+-- Patvaskoita pitää sen eisti [häämenoissa], jotta ei pahat inehmiset
+rikottaisi vihkiparin väliä. He mahillaan se estetään.
+
+Vasta eräs vuosi jälillä on pappiloilla Venähellä annettu maita
+viljeltää. Heissä vaan harvoin on itsessä viljeliätä, sillä
+palkkaväki on kallis. Maksetak 100 ruplaa vuoessa miehelle. Sen
+eisti vuokratah he maa toisille, saavat tavallisesti 3:annen osan
+tulosta. Maita pappiloille pantaessa otettih parahat pellot, parahat
+niittynurmet kylästä, kysymättä ken heitä ennen viljeli. Erähissä
+paikoissa tuli sillä moni ennen maista rikas talonpoika köyhäksi.
+Vaan vääryyttä heille osotetuksi he eivät voi valittaa, sillä kaikki
+maa on Keisarin, heillä vaan viljellys-, ei omistus-oikeus.
+
+Täällä Rukajärvessä noustah vuotehelta k. 5:en eli 6:en rajoilla.
+Laaitah tuli pätsih. Sinne jo laatiessa työnnetäh suuria ympyriälöisiä
+kiviä kuumistumaan, niin niillä kivitetäh lehmän hauetvesi.
+Kaikenlainen keittäminen mahto ennen vanhaan semmoisella kivittämisellä
+tapahtua. Ja tästä lienee sana _keittää_ syntynyt, joka alusta mahto
+olla _kivittää_. Sitte näyttää liitteillä kupusioilla kivillä
+keitetyksi, josta sana _pata_ on rotinut, koska _paaella_ keit[ettii]n.
+Samati on myös sana _paistaa_ paaesta tullut (paaista).
+
+Pirtin lämmitä pantua leivotah kalikoita, sultsinoita, piiroita,
+kakkaroita j.n.e. päiväksi syöä. Kalikat leivota[a]n noin 2 linian
+paksuiksi kuoriloiksi, joihin sitte pannaan otrasuurimoista ja
+maiosta laaittu puuro syämehen. Kuoren ääret taivutetaan ylös ja
+niin pannaan uuniin. Sultsinat taputetaan vielä mohuemiksi, jos 1/2
+linian paksuiksi, ja paistetaan. Ne ovat vehnäistä. Kaikki leipomiset
+uunista otettua kastellaan kvaasilla [Venäläiseen tapaan laitettua
+kaljaa], ja kalikkoihin pannah vielä maitovoietta keselle. Sultsinat
+ennen syötöä taivutetaan toinen puoli toisen päällä ja keselle
+pannah suurimoista, vehnästä ja maiosta keitettyä (paksunlaista)
+puuroa. Ilman näitä teoksia laitetah rokkaa (liha- eli kalarokkaa),
+maitokeittoa, kalaa, lihaa, siroa, voita murkkinaksi. Sitte lakeisen
+sulettua laitetaan kahvet ja tsaajut, josta juoah usiammat kupit
+perätysten. Sitte murkkina. Koko päivänä sittä ei nautittu mitänä
+ennen k. 6 iltoa, jona taasen juoah tsoajua, ja sen jälkiin
+iltaista. Pirtin lämmitysaika on kyllä vaivaloinen, sillä heiän
+pienet pertit täytyvät savulla, jotta ovi pitää aukaista ja huone
+vilustua. Vasta viimmen 3 eli 4 tiiman jälestä soahan läheinen
+kiinni. Erivierolaiset pitäis kieltä[ä] unelleen rupiamasta, jos mitä
+ennen on saisi suatakkin. Nyt justin tapahtu, että pappi kylästä
+vähän vesselässä (= iloisella tuulella) tultuaan teki ristin erähän
+erivierolaisen kasvoilla sormet hänen tavalla pannen. Mies suuttu
+tästä, jotta vähän oli tappelo tulla.
+
+Nyt vasta tulin tansista eli täällä niin nimitetystä _kisasta_.
+Pieni pirtti oli vuokrattu 2:hella krossalla itsekultaki mieheltä.
+Se pian täyty. Venäjän pajahusten laulamiseen kisattiin minun
+viipyessäni jo 3:llaki tavalla. 1. Sinä nimellistä, jossa parittaan
+kun katrilliin oli väki ensin asettaunut. 2 ja 2 paria oli aina yhtä
+haavaa liikkeellä. Vuoroin he lattian toiselta puolelta etenivät
+toiselle puolelle, pujoittautuen toistensa ohi; tällöin naiset
+kulkivat keskeltä, ja miehet oikeata puolta naisensa ohi. Tämä tehtiin
+useita kertoja, ja sillä aikaa kukin mies tanssia käännähteli
+omaa naistansa vastaan, joka mikäli mahdollista oli, pysyi liikkumatta
+paikallaan. Lopuksi pyörähyteltiin hänen kanssaan, kaksi muuta
+vastakkaista paria astui äsken tanssineiden sijaan, ja näin
+jatkettiin pitkin tanssijapiiriä niinkuin purpurissa. [Tämän kisan
+kuvaus kirjoitettu ruotsiksi paitsi ensi lausetta.] 2. Käsivetellystä,
+jota samati pajahtamiseen kisattiin. Siinä vaan yksi pari erittäin
+tuli lattialle vastatusten lähelle toinen toistaan. Ensin otti
+kavaljeri oikialla käellään naisen vasemen, vei häntä erähän
+askelen vasemella puolella naista kävellen, muutti sittä puuttuen
+itse vasemella naisen oikiaan käteen viejen häntä jälelle oikialla
+puolella naista astuellen ja niin usiammat kerrat, siksi kun heitti.
+3. _Kruga_ nimellistä, jossa ensin asettauttiin tarhaksi. Siitä
+muuttautettih monella tavalla. Yhestä puolesta alettih esinnä, tultih
+toiselle puolelle, mentih nostettuin kätten alatse ulkopuolella,
+tultih välistit selin sisälle seisomaan, välistä erottih, pari mentih
+ulkopuolelta toisia ja tultih taasen yhteen. Terävään näitä ei
+kisattu, jos ei ensimäistä, jossa välistä kyllä ohta ortehen kolahti
+jos ei pää lakehen päässyt. Koko kisa tahto saaha kyllä surullisen
+lopun. Akka koukulla tuli kotihin. Mitä rasboinikoita (rosvoja)
+tänne on huonehesen saanut. Hänen tietämättä oli mies huoneen
+vuokrannut. Hän taluttiin ulos ja kisattiin uuelleen, kun esinnä
+naiset ennättivät jällen kokouta, jotka ensi häässä juostih ulos.
+Välistä otti nainen miehen, välistä mies naisen kisaan. Lempisanoja
+viskaeltiin sinne tänne parien välillä kun paremmissaki. Minulla
+oli fleiti muassa, jolla minäki soittelin lauluja. Eikä näyttänyt
+sillä suurta erotusta olevan mitä soitti, kaikkien laulujenki mukaan
+kisattik. Muitaki kisoja sanottik vielä äiä olevan, vaan niitä nyt
+ei kisattu. Polskia, kontria j.n.e., joita meiän rahvas kisaa täällä
+ei. Naiset oltili kaikki paitahiemoisillah, joko sitte paiat punaset
+eli valkoiset. Paian päällä oli hamet liivin kera yhteen ommeltu
+eli leikattuki, vaikka liiviksi sitä ei hyvästi taitaisi sanoakkana
+koska hamehesta voan kävi kun muutki kannattimet eli viilekkeet kaksi
+tuuman eli paremman levyistä rihmaa olkien ylitse. Pää oli jokaisella
+palmikoilla ja palmikosta heilu selkeä myöten 1/2 kyynärän pituinen
+ja l 1/2 tuuman levyinen silkkinen rihma alas. Muuten oli pään ympäri
+kaikilla siottu huivi sillä tavalla että se ensin oli 3/4 korttelin
+levyiseksi laskettu ikäskun miehet kaulahuivinsa laskevat. Sellaisna
+oli se otsapuolelta alkaen siottu pään ympäri, taka puolelta
+palmikon juurelta yhellä puolisolmulla helposti kiinnitetty. Jos
+ken tahansa olisi nämät kisanaiset nähnyt, ei olisi hän luultavasti
+muuta virkkaa tainnut, kun että olivat koriat vaatteissansa. Eikä he
+naamoa myötenkän olleet rumat katsella, sillä jos toiset olivatki
+rokonarpiset, niin oli toisia kylläki kaunehia. Kun vielä siivosti
+käyttivät, niin oli siinä kyllä iloksi tänä päivänä. Miesten vaatehus
+erottih en äiän toinen toisistaan. Pitkät kengän varret housujen
+päällä, sukan suu toisilla kirjainen kääritty kengän varren päälle,
+paita punanen eli sininen housujen päällä, paian päällä toisilla
+kauhtana, toisilla turkki. Toisilla huivi, toiset huivittomat. Ainoa
+oli poika mies sortukilla ja seki tanssasi pian yhät papin tyttären
+kera.
+
+
+
+
+3.
+
+[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
+
+
+                                          Rukajärvessä 22 Huhtik.
+                                               Keskiviikko.
+
+Nyt olen, kun vaan erähältä suonen aukasen, valmis lähtemään isosta
+kylästä enkä ole vielä sanoakan saanut, enkä puoltana sanoa.
+Lähen kun muinen Tuonelasta Väinämöinen, voan missäpä on se Antero
+Vipuinen, jonka luoksi lähtisin. Matkoja en kovin surisi jos naisten
+nieklojen neniäki kulettaa. Vaan vieläpä on naiselta itkuvirsi
+kirjotettava, jos lähtenee, kun pelkää pahaa siitä itselleen tulevan.
+
+
+
+
+4.
+
+[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
+
+
+                            Kiannon Pappilassa 1 Toukok. 1835.
+                                      Perjantaina.
+
+Huhtikuun 22 päivänä, joka oli keskiviikko, läksin Rukavaaran
+Pappilasta, kylläki kauan hyvin piäntöä siellä muistellen. Muuten
+runojen vuoksi olentoni siellä oli tyhjä. Vasta viimmesellä
+päivällä onnistu saahakseni akoilta erähiä itkuvirsiä, ei nekän
+suuriarvoset. Itkuvirsiä olen yrittänyt jo ennenki muilta kirjottaa,
+vaan mikä lienee, siitä ei tule tolkkua. Näyttää kun ne olisivat
+ikivanhaa laatua, sillä niissä on kamaloita sanoja, joita ei
+ymmärrä, eikä malta yhellä eli kahelia sanomisella. Niitä taas
+kertoen kysyessä, miten oli seki sana, unohtuvat puolet pois sekä
+sanojalta jotta kirjottajalta, eikä tule täyttä kullonkana. Häissä
+itketään talosta lähtevälle tytölle, peiahissa kuoleelle, j.n.e.
+
+Rukavaarasta 13 v. Jekon taloon Tiiksin kyleä, siitä 20 Kellovoaran,
+7 Sirkkemiin, 43 Jyskyjärveen, 40 Nurmilahteen, 10 Luusalmeen,
+30 Uhtuvaan, 15 Jyvälahteen, 30 Vuokkiniemeen, 5 Tsenaniemeen,
+25 Kivijärveen, 6 Viiankiin, 4 Hyryyn, 10 Pussilaan, 50 Kiannan
+pappilaan. -- Sirkkemiä mainittiin myös Sirkkakemiksiki, Jekossa
+makasin yötä, niin siitä [kuljettuani] 23 [virstaa] tulin esinnä
+Kellovaara[a]n, jossa vankalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta,
+kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen päin matkaan
+Kemijokea myöten. Jäätä varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti
+2 miestä saattamaan, äsken nimitetyn akan poika setänensä (djädo).
+Yöllä makasimma vähän aikaa metsäpertissä ja muun aian matkasimme,
+minä nukkuen reessä. Siinä kerran laululla heräsin kylläki somasti.
+Toisessa metsäpertissä akan pojalta Simanalta kirjottelin 2 tiimaa
+lauluja, ja iltapuolella tulimma Jyskyjärveen.
+
+
+
+
+5.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                              Kajaani, 5 p:nä toukokuuta 1835.
+
+(Muistiinpanoja, tehdyt Rukajärvessä, 21 p:nä huhtikuuta 1835.)
+
+Muutama vuosi sitten on parannettu pappien palkkaedut. Paitsi
+puhdasta rahaa, noin 600 ruplaa pankkiseteleitä, on heille annettu
+paraat kunkin seudun tilat. Kun näitä tiluksia heille jaettiin, tosin
+muutamat talonpojat joutuivat kärsimään, sillä ottamatta lukuun,
+kenen oma pelto ja niitty ennen oli ollut, valittiin niistä paraat
+papille. Vielä nytkin moni talonpoika valitti, että häneltä täten oli
+riistetty paraat tiluksensa; kuitenkaan eivät he voineet valittaa
+tapahtunutta vääryyttä, sillä täällä on kaikki maa oikeastaan kruunun
+omaa, talonpojalla on ainoastaan viljelemisoikeus. Monet papit
+eivät kuitenkaan tätä nykyä voi harrastaa maanviljelystä, kun näet
+he itse ovat siihen tottumattomat, ja työväki on kallispalkkaista.
+Miehelle maksetaan 60-100 [ruplaa] pankkiseteleitä vuodessa. Senpä
+vuoksi papit paikoittain ovat antaneet maan arennille talonpojille.
+Mutta vastaisuudessa saattanee odottaa pappienkin täällä rupeavan
+maanviljelijöiksi, ja he saattavat varmaankin ottamalla käytäntöön
+parempia metodeja ulkopuolella omiakin maitaan tuottaa hyötyä.
+Näinpä Repolassa papin olevan ainoan, joka oli viljellyt perunoita
+koko vuoden tarpeisiin. Vähitellen on tämän perin hyödyllisen
+ravintokasvin tuottama etu hänen esimerkkinsä kautta selviävä
+lähelläasuvillekin, kuten jo osaksi on käynytkin. Kuitenkin perunaa
+vielä näillä seuduin viljellään sangen niukasti; etempänä rajasta
+sitä ei viljellä melkein ollenkaan. Se perunain määrä, jonka rahvas
+kylvää, riittää muutamaksi viikoksi korjuun jälkeen; siemeneksi harva
+niitä säästää. Tätä he hankkivat markkina- ja muilla matkoillaan,
+tavallisesti Suomesta, ja kuulin mainittavan etenkin kolmea Kuhmossa
+olevaa tilaa, jotka tavallisesti olivat harjoittaneet perunanviljelystä
+siinä määrin, että saivat siitä paitsi omat tarpeensa vielä
+kevätpuoleen muille siemeneksi myötävää. En tiedä, onko heitä
+Talousseuralle mainittu rohkaisua ansaitsevina, mutta suotavaa olisi,
+että se tapahtuisi.
+
+
+
+
+6.
+
+Lehtori Keckmanille.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+
+                                 Kajaani, 8 p:nä toukokuuta 1835.
+
+R. Y. Sitte Kuhmosta noin kuukauen eellä kirjan Sinulle lähetettyä
+olen pian kaiken ajan ollut Venäehen puolella rajoa. Esinnä Kuhmosta
+7 penik. Repolan kirkolle, siitä 12 d:o Rukajärveen, siitä 8
+Jyskyjärveen, siitä 8 Uhtuvaan, siitä 1 1/2 Jyvälahteen, siitä 8
+Vuokkiniemeen, siitä 3 Kivijärveen, josta viimmen pääsin omalle
+puolelle rajoa. Ilman jo nimitetyitä paikkoja kävin monta pienempätä
+kyleä tien varsilla, matkaten ylehensä 80 penik. 5 viikon sisässä.
+Runoja kirjottelin siellä täällä kokonaisen paperikirjan täyteen.
+Kyllä niistä taasen lähtisi Kalevalaanki lisäyksiä ja parannuksia,
+vaan en ole ennättänyt erotella kuta kuhunki paikkaan. Ja paras
+taitaa ollakki vaan siltään präntätä mitä nyt sinne on saanut ja
+vasta aikaa voittaen kerralla lisätä, mitä tästäki lähin tullee
+sihen sopivia. Sillä jos niitä nyt vähitellen rupeaisi kohentelemaan,
+se vaan viivyttäisi entisten valmiiksi saantoa. Mitä aina olen
+ajatellut, ulompana rajasta runoja olovammalta löytyvän, näin
+nyt tyhjäksi. Rukajärvessä, joka Bogosta lienee noin 10 penik.
+Valkian meren rannalta, runoja ylen vähä laulettiin ja siitä mereen
+asti kuuluu ne sitäi enemmin hävinneheksi. Venäehen pajahusvirret
+ovat näillä seuin suomal. laulun sortaneet. Rukajärvestä Kemijokea
+myöten Jyskyjärveen kulkeissa laulettiin muutamissa kylissä usiampia
+runoja ja Jyskyjärvessä samati. Uhtuvassa tapasin ennen tuntemattoman
+Jamala nimisen miehen, joka esinnä lupasi 5:estä rupilasta kaiken
+päivän, aamusta ruveten iltaan saakka laulaa, vaan sitte nähtyä, jotta
+kynä taisi terävämmin käessäni pyörähellä, kun uskokana, yhtyy toiseen
+kauppaan. Tätä myöten otti hän lauloakseen 20 pitempätä runoa
+sanotulla maksolla ja, mitä muistaisi, päällisiksi. Niin kirjotinki
+kaiken päivän häneltä. Pieni poika istu lähellä ja veisti joka runolta
+pykälen puuhun. Pimiän tullen tuli määrätty lukuki täyteen ja toisella
+päivällä kirjotin luvatuita pienempiä runoja markkina päiviin asti.
+Vaan sitte hänestä päästyä keräyty tyttöjä kylästä, jotka kyllä
+pienensivät poveni 20 kopeikan seeleistä. Näin sain sekä tästä että
+muistaki kylistä taasen kyllä runoja. Nyt aikaa saahen lähtisin
+kernaasti rajoa myöten esinnä aina Lappiin asti, vaikk' en taia
+päästäkkänä, ennen kun tulevana vuonna, jos sillonkana. Sen jälkeen
+tekisi mieleni toiselle suunnalle rajoa seuraten vaikka Laatokan
+meren asti. Rajapaikat ovat kuitenki parahimmat lauluilta.
+
+Mitä viimmen kirjotin, Akademian kustannuksella jos pitemmällenki
+matkalle toivovani ja josta kehotat minua Kanslerille anomuskirjan
+kirjottamaan, sen taian, tarkemmin asiata tutkistellen, semmmoseksi
+heittää. Ei sen eistä, etten mitä hyövytystä senlaiselta matkalta
+toivoisi, vaan jos toivon ja vähän ehkä muka saavuttaisinki,
+niin epäilen kuitenki jaksannostani kuluja vasten mitänä voivani.
+Ja jos en voisi, tulisin vaan puheen alaseksi toisten varoja
+ilman hävittäneeni. Nyt omilla yrittelevä, jos välistä tyhjäänki
+menisi, niin siitä ei kenkään minua moiti. Olen siis aikonut heittää
+mielestäni koko sen tuuman, vaan toivova, jos ken toinen sillä
+toimella matkautettaisi. Tarpeellinen se ainaki Suomen euksi olisi.
+
+Kiitoksia lupauksestasi Kongl. Nord. Oldskrift Sellskab:ille
+sisäänotto-rahat laittaa. Vähin makso taitaa tapahtua 70 Riksd.
+Ruots. Bankossa, jota siis pyyän Sinun sinne laittamaan Venäehen
+General Konsuli v. Gerschau:lle, taikka Seuralle suorastaan. --
+Sanoista, joita kysyt, taitaa _varuriikit_ yhteisesti merkitä jos
+mitä ylellisyyttä eli kalleutta, Ruotsalaisista sanoista _vara_ och
+_rik_ kammellettu. _Holoppa_ Ven. sanasta _holonj_ (orja, palkollinen)
+merk. yhteisesti kehno, huono, epäkelpo j.n.e. ja taitaa alkuaan olla
+yksi sama kun meiän tavallisessa kielessä _halpa_.
+
+Kun muistaisin enemmänki Venäehen puolelta nyt saatuja sanoja
+niin panisin tähän, vaan kun ovat hajalla Leksikossa, niin panen
+mitä muistostani saanen vähä lehen täytteeksi: -- _mitys_ Genit.
+_mittyen_ Infin. _mityttä_ yksi merkitykseltään kun _minkälainen_ --
+_kaikenjytys, -yen, -yttä_ s.o. kaikenlainen -- _sikäläinen ja
+täkäläinen_ samanlaiset kun _meikäläinen, teikäläinen_. -- Läksi
+_valmistamaatse_ s.o. valmistamaan itsensä. -- _Heitetäätse_ s.o.
+heitetään (heittävät) itsensä -- _muutamaatse, laitamatse_ s.o.
+muutan, laitan itseni -- _Vaattehut, Ropehut_ diminutiv. sanoista
+_vaatet, rovet_ -- _Veto_ yksi kun meillä _vero_ -- Vet adverb.
+s.o. _Vet sanoo, vet tulee_: meillä: sanoopa, [tuleep]a -- _Orko_
+Genit. _Oron_ = noro, alanko, aro j.n.e. siitä runossa "usein
+oronen koivu" -- _Venakko, Ruotsakko_ Venäehen (Ruotsin) mies eli
+akka.
+
+Vaan nyt täytyyki minun lähteä Appelgreniin kortille etten ennätä
+enempätä. Löytyvät ne vasta Leksikossa. -- Mitäs näyttää Sinulle
+siitä selvittämisestä, joka nyt minulle _Sammosta_ annettiin,
+merkittävän _Sammolla_ koko meiän maata, joka, tähtiensä vuoksi
+taivaalla, Sammon toisella nimellä kirjokanneksi sanotaan. Ei
+näytä minusta aivan typeräksi, jos liiatenki muistamme sen entistä
+nimeä Lappalaisten luona _Sabme_, josta Suomalaisessa suussa pian
+_Sampo_ saatiin. Kaikki Sammon soat tarkoittaisivat sitä myöten
+Suomalaisten ensimmäistä maanottoa Lappalaisilta. -- Tervehyksiä
+kaikille tuttaville! Rabbelle aion pian kirjottaa Bankkivelastani
+ja sen muistamisesta, menet hän tuota Sinä vieläki takuusen, sillä
+nythän en saa jos viiennen osan maksetuksi.
+
+Kajanista 8 Toukoista 1835.
+
+                                                 Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+Liite.
+
+
+
+1.
+
+Tohtori Rabbelle.
+
+(Kirjekonsepti.)
+
+
+                               Kiannalta 25 p:nä elokuuta 1835.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Lähden nyt viimeisiin rajakyliin Venäjän puolella, jossa en viivy
+kuin viikon tai puolentoista. -- -- --
+
+
+
+2.
+
+Kruununvouti Wichmannille.
+
+(Kirjekonsepti.)
+
+
+                                 Kiannolta 30 p:nä elokuuta 1835.
+
+Sittenkun viimeksi kirjoitin Sinulle olen ollut matkalla Venäjän
+rajalle ja käynyt yli rajan Lapukan kylässä venäläisellä alueella.
+Melkein ilman poikkeusta oli pakkanen niin kokonaan vahingoittanut
+vuodentulon että ohra esim. niitettiin viikatteella eikä sitä edes
+riihitetä. Kun sitäpaitsi kasket, vaikka ne paikoin vähän säilyneet,
+enimmäkseen ovat niin harvoja, etteivät edes tuota siementä, niin
+näyttää tuleva vuosi sangen surulliselta. Jospa siellä olisi
+parempaa. Tämän viikon liikun vielä lukukinkereillä pappien kanssa,
+mutta palaan sitte viipymättä Puolangan kautta. Huomisesta viikko
+eteenpäin lähtenen täältä.
+
+
+
+3.
+
+Lehtori Keckmanille.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+
+                                      Kajanasta, 18 Syysk. 1835.
+
+Rakastettu Veljeni!
+
+Äsken kotiin tultua Kiannalta, Puolangalta, Hyrynsalmesta, Venäjän
+puolelta ja muualta, joissa vaelsin lähes 6 viikkoa ja yhtehensä
+60 penikuormaa varsin ennätäkkänä muuta kun kiittämään Sinua kolmestaki
+tänne sillä ajalla tulleesta kirjastasi. Niitä sanoja, joita Kalevalassa
+pyydät selvittämään, olen katsellut ja vaikka pikasuudessaki kokenut
+saada jollaki tavalla tässä postissa lähetettäviksi. Laita vasta
+lupaustasi myöten enemmän, niin minä kyllä selvittelen mitä itse
+tiedän. Sananlaskuja on minulla taas viimmesellä matkalla kokoutunut
+muutama sata uusia ja samati arvutuksia. Kun ne saan Sinunki kirjaasi
+lisätyksi, niin laitan taikka kohdastansa sinne, eli veljellesi
+Oulussa. Arvutuksia olen kokenut paremmin järjestyttää, kun ennen
+Gananderissa; uusia olen saanut puolentoista sataa niitä, ilman mitä
+vanhoja on tullut somemmasti saaduksi. Sano tervehyksiä kaikille
+tuttaville, jotka taiat tavata. Jos vastaki Kalevalan runoja viittisit
+tänne lähettää sitä myöten, kun niitä präntistä lähtee, niin hyväpä
+tuo olisi.
+
+                                           Veljesi ja ystäväsi
+                                              Elias Lönnrot.
+
+P.S. Kenpä tiesi vaikka Joulun aikana taasen tulisin Helsinkiin.
+Olen vähä sinneppäin tuumaillut.
+
+
+
+
+
+
+SEITSEMÄS MATKA vv. 1836-1837.
+
+
+
+
+[Jo v. 1835 Lönnrot ajatteli matkaa, joka käsittäisi koko sen alueen,
+missä suomen kieltä puhuttiin, ja aikoi pyytää sitävarten apua
+yliopistolta, mutta luopui tuurnastansa. Vasta syksyllä 1836 hän
+saattoi lähteä tämmöiselle matkalle saatuansa Suomalaisen
+Kirjallisuuden Seuralta matkarahoja. Tämä matka, joka oli pidempi kuin
+yksikään edellisistä, jakaantui kahteen osaan: pohjoiseen ja
+eteläiseen. Pohjoinen kävi Uhtuen, Kuusamon, Kieretin, Koudan,
+Kannanlahden, Kuolan, Inarin, Sodankylän, Kuolajärven, Kuusamon ja
+Kiannan kautta Kajaaniin ja päättyi toukokuussa 1837. Eteläiselle läksi
+L. heti kotiin tultuansa ja matkusti Vuokkiniemen ja Repolan kautta
+Suomen-Karjalaan, jossa kulki myöhään syksyyn ristiin rastiin, kuten
+alkuun liitetty matkakertomus tarkemmin osottaa.]
+
+
+
+
+1.
+
+Kajaani, 8 p:nä maaliskuuta 1838.
+
+
+                         Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle.
+
+Kirjelmässä 28:nnelta päivältä helmikuuta 1836 Suomalaisen
+Kirjallisuuden Seura kehotti minua lähtemään matkalle etsimään
+sellaisia suomalaisia runoja y.m., joita suusta suuhun kulkevan
+muistotiedon säilyttäminä vielä saattoi elää, ja joita ei siihen asti
+oltu kirjaanpantu. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Seura oli
+myöntänyt tuhannen ruplaa pankkiseteleitä. Sittenkuin vielä minulle
+armossa oli myönnetty vuoden kestävä virkavapaus, tehtiin se
+matkasuunnitelma, että ensin oli käytävä niillä seuduin asuvien
+suomalaisten luona, jotka ovat lähinnä valtakunnan rajaa täältä
+pohjoiseen päin, ja että matka sitten oli ulotettava täältä kaakkoon,
+osaksi Venäjän, osaksi Suomen alueelle.
+
+Tämän suunnitelman mukaisesti matka alettiin syyskuulla mainittuna
+vuonna. Vaellus suunnattiin ensin Arkangelin kuvernementissä oleviin
+Lonkan, Vuonnisen, Jyvälahden ja Uhtuen kyliin. Ylioppilas, herra
+_Johan Fredrik Cajan_, joka tähän saakka oli matkakumppanina minua
+seurannut, palasi nyt Suomeen ja minä läksin pohjoiseen Tuoppajärven ja
+Kuusamon pitäjän välisille seuduille, missä lähelle joulua oleskelin
+Ohdan, Pistojärven, Suvannon, Makarin, Tuhkalan, Katoslammin, Akkalan,
+Käpälin, Suurenjärven, Vaarakylän, Skhiitan ja Pyhänsaaren kylissä.
+Itse joulunpyhät vietin Kuusamossa. Sieltä käännyin Pääjärven ja
+Kantajärven tienoille, missä suomalainen asutus Venäjän puolella rajaa
+lakkaa, siis näillä seuduin 20-30 peninkulmaa etelämpänä kuin Suomen
+puolella rajaa; maanviljelys, hevoset, lehmät ja suomalainen asutus
+ulottuvat näet viimemainitulla alueella Inarin järven eteläpäässä
+olevaan Kyrön kylään asti. Elleivät monet seikat, joista minun Kuolassa
+piti saada lähempiä tietoja, olisi tiukkaan vaatineet, että minun sinne
+saakka oli jatkaminen matkaani pohjoiseen, olisin Pääjärven lähikylistä
+suorinta tietä lähtenyt Kemijärvelle, Sodankylään ja Kuolajärvelle.
+Siten olisin voittanut lähes kahden kuukauden ajan, joka nyt
+varsinaiselta matkan tarkoitukselta meni melkein hukkaan
+matkustellessani venäläisten ja lappalaisten keskellä. Mutta siitä,
+miten pohjoiseen suomalainen kansanheimo ulottuu Venäjän puolella, olin
+kotoa lähtiessäni niin tietämätön, että luulin tapaavani suomalaisia
+Kannanlahdenkin tienoilla, jopa pohjoisempanakin. Pohjoisimmat
+suomalaiskylät ovat Kuva ja Tumtsa, jotka sijaitsevat lähellä
+Pääjärveä. Melkoisen suuren Koutajärven rannalla ei nyt enää ole
+ainoatakaan ihmisasuntoa, eikä suomalaisia asu mainitun järven
+pohjoispuolella. Sentähden matkustin Pääjärven tienoilta kaakkoon
+Vienanmeren rannalla olevaan Kierettiin Majavalahden, Heinäjärven,
+Jäletjärven ja Uudenkylän kylien kautta, jotka kaikki ovat Koutajärven
+eteläpuolella, ja joissa on suomalainen asutus. Kieretissä taas, joka
+on melkoinen kauppala, asuu venäläisiä. Sieltä luetaan 12 peninkulmaa
+Kannanlahteen, nimittäin 4 Mustanjoen kylään, 2 Koudan kauppalaan, 8
+Knäsoin kylään ja 3 Kannanlahden kauppalaan. Kaikissa näissä kylissä
+puhutaan venäjän kieltä. Kannanlahdesta luetaan 22 peninkulmaa Kuolan
+kaupunkiin, nimittäin 3 Imandran järvelle, 11 sen rantaa pitkin ja
+sitten 8 Kuolaan. Koko matka suoritetaan poroilla. Säännöllisiä
+postiasemia on tien varressa, 3-4:n peninkulman päässä toisistaan.
+Näillä asemilla olevat lappalaiset puhuivat kaikki välttävästi venättä.
+Kuola on mitätön kaupunki, 4:n peninkulman pituisen Kuolanlahden
+päässä, joka lahti nyt, kuten useampina muinakin talvina, oli sulana.
+Kaupunkia ympäröivät joka taholta ylängöt. Enimmät polttopuut
+kuljetetaan kotia koirilla, kuten tapa myös oli Koudassa ja
+Kannanlahdessa. Suurimmat koivut, joita käytettiin polttopuiksi, eivät
+läpimitaten olleet juuri yli 2 tuuman, ja niitä noudettiin lähes
+peninkulman päästä Tuulomajokea pitkin. -- Kuolasta läksin maaliskuun
+alussa lappalaiskylien Muotkan, Petsamon, Paatsjoen ja Näytämön kautta
+Näytämönjoelle, joka on Norjan-Lapin rajalla, 15 peninkulmaa pohjoiseen
+Inarin kirkolta. Koko matka sanotaan 30 peninkulmaksi. Nämä kylät, ovat
+vaan 3 tai 4 peninkulmaa etäällä Jäämerestä, ja niissä on kussakin noin
+10 perhekuntaa, jotka asuvat yhtä monessa hirsistä kyhätyssä mökissä.
+Venäjän kieltä puhuivat tai ainakin ymmärsivät useimmat miehet. Nämä
+Venäjän lappalaiset eivät elä paimentolaisina, eipä heidän sanottu edes
+voivankaan niin elää, he kun paastoajoiksi hankkivat itselleen
+kalaruokaa, ollen sen vuoksi pakotetut luopumaan laveammanpuolisesta
+poronhoidosta. Näytämönjoelta luetaan 10 peninkulmaa Inarin järven
+pohjoispäähän, sieltä 5 peninkulmaa Inarin kirkolle, sieltä vielä 5
+peninkulmaa Kyrön kylään, missä taas tapasi suomalaisia, savupirttejä,
+saunoja y.m. Inarin seurakuntaan kuuluvat lappalaiset puhuvat, paitsi
+äidinkieltään, murtamalla suomea, jättämällä pois muutamia
+loppuääntiöitä, melkein kuin Suomen eteläosissa, jonka ohella d usein
+äännetään epäselvänä r:nä. Jumalanpalvelus pidetään suomeksi, ja
+ainoastaan suomalaisia kirjoja näin heidän mökeissään. Varsin moni
+kuitenkin sanoi naapureitaan, Norjan lappalaisia, onnellisiksi, heillä
+kun oli jumalanpalvelus ja kirjat äidinkieliset. Inarin lapin murteen
+sanottiin siilien määrään eroavan sekä Venäjän että Utsjoen ja Norjan
+lappalaisten murteista, että näitä murteita puhuvat vaivoin ymmärtävät
+toisiaan. Minusta tuntui kuin Venäjän lappalaisten kieli olisi ollut,
+jos ei juuri puhtahinta, ainakin enimmin suomen kielen kaltaista. Tämä
+lausunto älköön kuitenkaan vastaiseksi käykö muusta kuin minun
+yksityisestä arvelustani. -- Kyröstä luetaan 12 peninkulmaa Sodankylän
+kirkolle. Kuljettuamme Sompiotunturien yli, tapasimme paljoa
+paksummalti lunta Sodankylän puolella kuin Lapissa. Kyytimies kertoi,
+että Lapissa aina on vähemmän lunta kuin Sodankylässä ja niissä
+pitäjissä, jotka ovat siitä etelään. Jos tämä on totta, on meillä
+tästä, kuten myös monesta muusta seikasta, esim. luulotellusta Lapissa
+vallitsevasta polttopuiden puutteesta, vallan väärä käsitys, joka on
+syntynyt siitä, että matkustajat ja muut ylen määrin ovat suurentaneet
+todellisia ja kuviteltuja lappalaisten parissa kokemiaan vastuksia.
+Minä puolestani en tahtoisi yhtyä heidän valitusvirsiinsä, vaan luulen,
+että ihminen Lapissa elää vallan yhtä onnellista elämää kuin muualla,
+seikka, jonka muun muassa lappalaisten iloiset kasvot ja hilpeys joka
+tilaisuudessa todistavat. -- Sodankylästä kuljin 12 peninkulman matkan
+tai hieman yli Kuusamoon ja edelleen 25 peninkulman matkan Kajaaniin,
+jonne saavuin toukokuussa.
+
+Siten oli pohjoinen osa matkaa suoritettu, ja siihen meni 8 kuukautta.
+Eteläpuolisen aloin kesäkuun ensi päivinä, matkustin taas
+Vuokkiniemeen, sieltä Repolaan, Pieliseen, Ilomantsin Enon kappeliin,
+Liperiin, Rääkkylään, Tohmajärvelle, Kiteelle, Ruskealaan, Sortavalaan,
+Jaakkimaan, muutamiin Kurkijoen kyliin, Parikkalaan, Rautjärven
+kappeliin, Ruokolahdelle, Joutsenoon, Lappeelle, Lappeenrantaan,
+Lemiin, Savitaipaleeseen, Taipalsaareen, Ruokolahdelle (toisen kerran),
+Sääminkiin, Kerimäelle, Liperiin (uudestaan), Kontiolahden kappeliin,
+Juuan kappeliin, Nurmekseen ja Kajaaniin. Tähän matkan osaan kului
+minulta lähes 6 kuukautta. Käymättä jäivät etenkin ne Venäjän-Karjalan
+seudut, jotka ovat etelään Repolan pitäjän rajalta, ja joihin aion
+vastedes erityisesti matkustaa.
+
+Mitä tulee matkani tuloksiin, olen ainakin itse niihin tyytyväinen.
+Olen kerännyt seuraavaa:
+
+1) _Mytologis-historiallisia runoja_. Suurin osa näitä on Kalevalan
+lisiä ja toisintoja.
+
+2) _Loitsurunoja_. Topeliuksen aikaisemmin keräämien ynnä muiden kanssa
+kaikki yhteensä painettuina saattavat paisua 500 sivuksi tai sen
+ylikin, kahdeksataitteista kokoa.
+
+3) _Idyllisiä runoja_ (sisällykseltään lyyrillisiä lauluja, romansseja,
+ballaadeja j.n.e.). Aloin niiden järjestämisen jo matkalla ja olen
+jatkanut sitä kotona. Jo olen järjestänyt 274 runoa, toiset lyhempiä,
+seuraaviin ryhmiin: Lasten lauluja 9, Poikien lauluja 12, Paimenlauluja
+10, Neitojen lauluja 62, Häälauluja (sulholle, morsiamelle, kaasolle,
+kosiomiehelle, juohtokansalle j.n.e.) 32, Soutulauluja (kätkyt- eli
+kehtolauluja) 14, Miniäin lauluja 24, Miesten lauluja 7, Orjain lauluja
+8, Virsiä eli virrelmiä (romansseja, ballaadeja) 16, Pieniä lauluja 34.
+Tämä kokoelma tulee lisättäväksi runoilla, jotka ennen ovat painettuina
+Gottlundin "Pieniä runoja" nimisen kokoelman 2:ssa vihossa, "Kanteleen"
+toisessa osassa, useissa Mehiläisen vihoissa, muutamissa Mnemosynen
+numeroissa sekä muilla käsikirjoituksena olevilla runoilla, jotka
+osaksi kuuluvat ylempänä mainittuihin ryhmiin, osaksi toisiin, kuten
+Metsänkäviän lauluja, Jauhorunoja, Laulajan runoja y.m. Koko kokoelma
+paisuu kaiketi 5 tai 6 sadan sivun suuruiseksi kahdeksataitteiseksi
+nidokseksi.
+
+4) _Myöhäisempien aikojen runoja_. Kuten tunnetaan on tällaisia sekä
+tavallisen runomitan muotoisina että myös monen muunlaisen runomitan
+muodossa. 7-jalkaisia runosäkeitä sisältäviä lauluja lauletaan nykyään
+hyvin yleisesti ympäri koko maata, jopa osaksi Venäjän-Karjalassakin.
+Kieli näyttää soveltuvan niihin yhtä hyvin kuin tavallisiin runoihin,
+jotka niiden vuoksi näyttävät yhä enemmän joutuvan unhotuksiin.
+Sisäiseltä rakenteeltaan ne eroavat tavallisista runoista siinä, että
+kukin niiden runojalka enimmästi alkaa korollisella tavulla. Jokainen
+runojalka on säännöllisesti trokee, jonka kanssa tribrachys tai
+daktyyli joskus vaihtelee. Ensimäiseen ja viidenteen runojalkaan sopii
+myöskin varsin hyvin pyrrhichius, ja neljännen runojalan muodostaa
+joskus ylsi ainoa tavu. Kaksi kokonaista säettä on keskenään
+loppusoinnullisia ja päättää lauseen. Tämä runomitan laji näyttää
+olevan kotimainen eikä ulkoa lainattu. Sävelet vaihtelevat suuresti eri
+seuduilla. Seuraava tytön valitus poissa olevasta lemmitystään olkoon
+näytteenä mainitusta runomitasta:
+
+         Mull' on huolta montakin, ja se on suurin huoli:
+    Kun en tieä kullastani, elikö vai kuoli.
+         Muut ne käyvät kultansa kanssa, käyvät käsityksin.
+    Minä raukka vanhenen ja olen aina yksin.
+         Alahall' on aurinko, ja ilta on jo lässä,
+    Kultani on kulkemassa viien virstan päässä.
+         Kulkemass' on kultani ja kauas taisi mennä,
+    Jost' ei vielä viikon päästä lintunenkan lennä.
+         Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi,
+    Suru menis mielestäni, parempi mun oisi.
+         Lennä, lennä, lintu rukka, puhu kuullakseni:
+    Kävitkö sä kullan maalla, näitkö kultaseni?
+         Puhu, kuinka kullan maalla aamu armas koitti,
+    Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti?
+         Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki,
+    Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki?
+         Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta,
+    Ettei tulis turha'an se ikä nuori multa.
+
+Näiden uudempien runojen kokoelma näyttää, vaikka kaikki huonommat
+jätetäänkin pois, paisuvan melkoisesti suuremmaksi kuin mikään
+edellämainituista.
+
+5) _Suomen kansan sananlaskuja_ (sananparsia, vertauksia j.n.e.).
+Keräelmässä niitä on useita tuhansia. Aikomukseni on ryhtyä niitä
+järjestämään päästyäni vapaaksi idyllisistä runoista. Suotavaa olisi
+että samalla kertaa voitaisiin julkaista mitä muutkin ovat keränneet,
+ja tämän Seura voinee aikaansaada julkaisemalla sanomissa pyynnön, että
+sellaisia keräelmiä mainittua tarkoitusta varten Seuralle
+lähetettäisiin. Ne saattaisi sitten helposti sovittaa siihen
+käsikirjoitukseen, jonka täältä Seuralle lähetän, tai myöskin voisi
+sovittaa minun keräämäni runot niihin.
+
+6) _Suomen kansan arvoituksia_. Näitä on kerättyinä hieman yli
+tuhannen.
+
+7) N.s. _tarinoita_ (kaskuja, saarnoja). Sellaisia olen pannut kirjaan
+lähes kahdeksankymmentä.
+
+8) _Uusia suomalaisia sanoja, puhetapoja, murteishuomautuksia_ y.m.
+
+Sananlaskuja, arvoituksia ja satuja oli kaikkialla, satuja
+kuitenkin etupäässä Venäjän-Karjalassa ja Sortavalan lähipitäjissä.
+venäjän-Karjalan pitäjät Vuokkiniemi ja Paanajärvi ovat
+mytologis-historiallisten runojen olemassaolon keskustana. Kuta enemmän
+mainituilta paikkakunnilta poistuu mihin suuntaan tahansa, sitä
+harvinaisemmiksi tulevat tämänlaiset runot, mikäli osaksi itse olen
+kokenut, osaksi varmasti kuullut muiden mainitsevan. Tuoppajärven ja
+Pääjärven tienoilla, Sodankylässä ja Kuolajärvellä niitä oli sangen
+vähän; hieman paremmin niitä muistetaan vielä Kajaanin läänissä ja
+Repolassa. Savossa ja Suomen-Karjalassa ne ovat enimmäkseen unhotuksiin
+joutuneet, ja Venäjän-Karjalassa niillä seuduin, jotka ovat itä- ja
+eteläpuolella äsken mainittuja, lauletaan parhaasta päästä venäläisten
+laulujen sokerruksia. Nämä alkavat myöskin Vuokkiniemessä,
+Paanajärvellä ja Repolassa saavuttaa suurempaa suosiota kuin
+alkuperäiset suomalaiset laulut. Idylliset runot elävät yhä vielä
+Sortavalan, Jaakkiman, Kurkijoen, Kesälahden, Kiteen, Ruskealan,
+Pälkjärven, Tohmajärven, Ilomantsin, Liperin ja Pielisjärven pitäjissä.
+Lappeenrannan lähipitäjissä ne olivat melkein kokonaan tuntemattomat,
+ja niin sanottiin asian laidan olevan myös Kurkijoen eteläpuolisissa
+seuduissa. Koko Savossa niitä on sangen vähän, Venäjän-Karjalassa
+hieman enemmän. --
+
+Turha oli toivoni saada tällä matkalla edes Karjalan rahvaalta
+suomalaisen runouden tuotteet, sananlaskut, arvoitukset y.m.
+jotakuinkin täydellisesti kerätyiksi. Ainakin puolet niistä elänee enää
+vaan kansan muistissa, kunnes ne vastedes ehditään kirjaanpanna tai
+kunnes ne ainaiseksi häviävät. Ei ole niin suurta vaaraa sananlaskujen,
+arvoitusten ja satujen kuin vanhojen runojen unhottumisesta; sillä
+edellisten sijaan muisti ei ulkoapäin saa sellaista korvausta kuin
+jälkimäisten, joita syrjäyttämistään syrjäyttävät puolivenäläiset,
+puoliruotsalaiset tai muut uudemmat laulut. Sen tähden olisi suotavaa,
+että Seura vastedeskin pitäisi huolta niiden keräämisestä, mikä
+lieneekin helpompaa sittenkuin on ehditty järjestää ja painosta
+julkaista aikaisemmin muistiin pannut. Muuten se, joka harrastaisi
+asiaa ja olisi halukas tekemään vaelluksia, saattaisi vähillä kuluilla
+tehdä sellaisia keräyksiä. Vuonna 1828 vaelsin, matkarahoinani vajaa
+100 ruplaa pankkiseteleitä, vapunpäivästä syyskuun keskivaiheille, ja
+tämän suven vaelluksiin kuuden kuukauden ajalla ei mennyt enempää kuin
+200 ruplaa. Näistä rahoista olisivat kyllä puoletkin riittäneet ja
+matkan tarkoitus olisi saavutettu, jos nyt, kuten silloin, olisin
+liikkunut talonpoikaisvaatteisiin puettuna. Monessa suhteessa kesänaika
+on talvea sopivampi sellaisten matkustuksien toimeenpanemiseen.
+
+                                                   Elias Lönnrot.
+
+
+
+2.
+
+Kamreeri Rabbelle.
+
+
+                                   Kajaani, 15 p:nä syyskuuta 1836.
+
+Rakas Veli!
+
+Muut tervehtivät sisään astuessaan, mutta minun on ensi sanoikseni
+sanottava: Jää hyvästi! Hyvästi siis muutamiksi kuukausiksi tai koko
+vuodeksi tai (theon en gounasi keitai) [= se on jumalten vallassa]
+ainaiseksi! Huomenna, tai ylihuomenna lähden matkaan ja olisin, jo pari
+viikkoa sitten lähtenyt liikkeelle, ellei punatautia olisi ilmestynyt
+muutamiin paikkoihin, ja ellen minä olisi pitänyt syntinä noin heti
+jättää kajaanilaisia tuon häijyn vihollisen käsiin, edes urkkimatta sen
+voimaa ja hyökkäystapaa, jotta sen jälkeen ennen lähtöäni olisin voinut
+järjestää puolustuksen. Minkä nyt maaherran tahdosta olen tullut
+hukanneeksi virkavapaus-ajastani, sen aion ensi syksynä korkoineen
+ottaa takaisin. Onpa tämä viipymiseni muuten ollut sangen
+tarpeellinenkin, kun Mehiläinen surinallaan on tuottanut minulle yllin
+kyllin työtä, niin ettei minun sitten matkalla tarvitse pitää huolta
+siitä. Mehiläisen, meidän linnun, laita on nyt niin, kuin huomaat
+myötäliitetystä ilmoituksesta, jota pyydän sinun toimittamaan
+julkaistavaksi "Finlands Allmänna Tidningissä", mahdollisesti myös
+Morgonbladissa ja H[elsing]fors Tidningen'issä. Pyydä myös puolestani
+postitoimen johtokunnalta -- jos pyyntö joka vuosi välttämättä on
+uudistettava -- että se alaisilleen postinhoitajille antaa määräyksen
+tilauksien vastaanottamisesta. Tilausmaksut voivat postilaitoksen
+johtokunnasta lähettää tavallista tietä Mehiläisen toimitukselle
+Ouluun, s.o. Barokille, jonka olen valtuuttanut niitä siellä
+vastaanottamaan ja käyttämään. Sen tekevät postilaitoksen johtokunnassa
+itsestäänkin, joten siitä ei tarvitse mitään puhua.
+
+Jos matkallani saisin Sinulta kirjeen Kuolassa, jonne saavun helmikuun
+lopulla, tai Arkangelissa, jonne tulen toukokuun alussa, niin se minua
+äärettömästi ilahuttaisi.
+
+                                            Rehellinen ystäväsi
+                                              Elias Lönnrot.
+
+[Yllämainittu "Mehiläisen" tilausilmoitus.]
+
+
+
+
+3.
+
+Lehtori Keckmanille.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+                                 Uhutkylästä 24 marrask. 1836.
+
+Rakas Veljeni!
+
+Kajaanista lähtiissäni oli Mehiläisen ja muien kera niin äiä
+toimittamista, etten ennättänyt matkalle päästä, kun vasta 16
+Syyskuuta. Aikomukseni oli Kiannan pappilasta Sinulle kirjottaa, vaan
+hupenipa se aika siinä niin, ettei saanut tolkkuun. Nyt vasta täältä
+Uhtuen kylästä saan toivoni täytetyksi ja samassa vähin kertoa matkani
+ensi alkeista, kun jo olenki pian kaksi kuukautta Venäjän puolella
+ollut. Tässä kylässä yksin olen jo lähes 3 viikkoa viipynyt ja
+kirjotellut, mitä on sattunut runoja, lauluja, tarinoita, sanalaskuja,
+arvuutuksia, outoja sanoja ja muita senlaisia. Taitaispa jos vielä
+kaheksi kuukaueksi olla kirjottamista tässä kylässä, erittäinki
+tarinoissa eli saarnoissa, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan ja
+joista ei näytä loppua heti saavan; vaan kuitenki olen päättänyt lähteä
+tänäpänä muitaki kyliä katsomaan. Sanalaskuja ja arvuutuksia on jo niin
+keräytynyt, että uusille enää ei saa siaa entisissä kirjoissa, jonka
+tähen pitää ruveta entisiä vähitellen selvään kirjottamaan. Kalevalaan
+on myös tullut montaki lisäystä. Tästä lähen nyt esinnä Tuoppajärven
+kylilöihin, siitä Pääjärven, Kantalahen ja Imantran seutuloille.
+Helmikuussa arvattavasti olen Kuolan kaupungissa, josta taasen lähen
+jälelle etsimään kyliä ja paikkoja, jotka mennessä jäivät käymättä.
+Lopulla Huhtikuuta taian tulla Kemin kaupunkiin Vienameren rannalla ja
+siitä lähen poikki meren Vienan eli Arkangelin kaupunkiin. Sitä vähä
+kuuluu yhtäläiseen kulettavan, ettei siinä pitkää aikaa menne'kän,
+ennenkun taasen olen tällä puolen merta ja alotan kulkea halkimaisin
+Nurmeksen pitäjän rajoille. Niin siitä sitte alan astua pitkin rajaa
+Laatokan meren rannoille ja vähin Aunuksen Läänissäki käytyäni, lähteä
+Suomen Karjalan ja Viipurin läänin halki Helsinkiin, johon taian
+Lokakuun aikoina tulevana syyssä päästä. Sillä tavalla olen aikonut
+matkata, enkä ulommaksi yritellä, kun missä selvää suomea puhutaan.
+
+Mutta nyt mitä en ni muista, josta tällä kerralla kirjottaisin, kuin
+että viimmesessä kirjotuksessasi pyysit minunki sanomaan, miltä hoti
+näyttäisi aviisissa Hels[ing]fors Morgonblad luettava ruotsal. kääntö
+Kalevalan 15:nestä runosta. Hyvinpä näyttää onnistuneen ja toivotettava
+asia olisi, saaha kaikki runot niin somasti käännetyksi. Muutamia
+erehyksiä siinä taisi olla, vaan ei monta. Niin esim. v. 19 sana
+_valvatti_ ei ollut juuri oikein käätty, sillä se merkitsee sitä, ketä
+uotetaan, oikein unta saamatta eli _valvomalla_ uotetaan (morsianta);
+v. 22 _viikon_ merkitsee _yhteisesti pitempää aikaa_, uskottavasti
+venäläisestä sanasta _vekj_ suomeen tullut; v. 82 _polvemmaksi_,
+pitkäksi, epätietoseksi ajaksi; v. 86 _laklut_, diminut. sanasta
+_lakla_, sorsan, sotkan eli allinsukuinen vesilintu; v. 228 _Karsina
+uunipuolus_ pirtistä ja myös kellarihuone pirtin lattian alla, johon
+ovi muurin vierestä käypi. Viimmeisen arkin lähetetyistä ouvommista
+sanoista, panen tätä kirjotusta seuraavaksi. Stud. Cajanilta, joka
+tähän asti tämän syksyn on minua Venäjän puolella matkatessani
+seurannut ja hartaasti kysellyt kaikkia outoja sanoja, taiat tulevana
+vuonna Hels[ingi]ssä soaha joitakuita selvityksiä Kalevalassa ja
+hyvinpä minultaki, jos Kuolaan taikka Vienaan kirjotat. Mehiläisestä
+kirjotin jo viimmen, jotta sihen toivoisin Sinulta jotai apua. Ennen
+lähtöäni Kajaanista laitin sihen kirjotusta hyväsesti noin puoleksi
+vuoeksi ja Kuolasta taian soaha jotai lisäksi lähettää, vaan en
+tahtoisi'kan sillä aikoani kovin viivytellä. Voi hyvin. -- Veljellinen
+ystäväsi
+
+                                                   Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+4.
+
+Luutnantti Örnhjelmille.
+
+(Konsepti.)
+
+
+                                      Uhut, 24 p:nä marraskuuta 1836.
+
+Nyt olen tullut lähemmä 10 peninkulman päähän Suomen rajalta ja aion
+huomenna matkustaa edelleen. Sitä ennen tahdon ylioppilas Cajanin
+mukana, joka huomenna alkaa paluumatkansa Kajaaniin, lähettää terveisiä
+Sinulle ja vaimollesi, koska en kuitenkaan pitkään aikaan toiste voine
+sitä tehdä. Miten on nykyä Kajaanin yhteiskunnallisten olojen laita?
+Melkoisesti huolissani läksin sieltä kuultuani, että tuo jo muutenkin
+pieni seuraelämäpiiri oli välien rikkoutumisesta hajaantunut. --
+Suokoon Jumala kuitenkin meille kaikille edelleen terveyttä. Hyvin
+köyhää maa kuuluu olevan täällä pohjoiseen; en kuitenkaan luule nälkään
+kuolevani, sillä aina toisen pitää voida elää siinä, missä toisenkin.
+-- Eräällä tehtävällä minun täytyy vaivata Sinua; pyydän nimittäin
+Sinua ostamaan kopallisen hyviä heiniä ja säilyttämään ne Kajaanin
+talvimarkkinoihin sekä silloin antamaan ne Enonsuusta kotoisin olevalle
+venäläiselle talonpojalle Dmitreille. Minä ynnä Cajan näet asuimme
+hänen talossaan viikon päivät, eikä hän ottanut siitä maksua, vaan teki
+sen sopimuksen, että talvimarkkinoilla saisi pienehkön kopan hyviä
+heiniä. Neuvoin häntä menemään sinun luoksesi, minkä vuoksi minun nyt,
+suorittaakseni tämän kunniavelan, täytyy vaivata Sinua. Voudilta saat
+siihen rahoja. Ellei heiniä missään olisi saatavissa, niin pyydä
+sitten, että Polvilasta annetaan. Jää hyvästi.
+
+
+
+
+5.
+
+Kruununvouti Wichmannille.
+
+(Konsepti.)
+
+
+                                    Uhut, 25 p:nä marraskuuta. 1836.
+
+Viimeisenä hetkenä, ennenkuin täältä lähden pohjoisemmille seuduille,
+on hauskaa lähettää Sinulle ja vaimollesi tervehdys. En voine pitkään
+aikaan vastedes sitä tehdä, ellen joulukuun lopulla käy pistäymässä
+Kuusamon markkinoilla. Mutta se matka riippuu silloisesta
+olopaikastani; voin näet silloin jo olla kauempana rajalta. Nyt olen
+ruvennut keräämään suomalaisia satuja ja olen jo pannut paperille niitä
+1/4 sadan verran. Luultavasti niiden luku kasvaa moneksi sadaksi,
+ennenkuin taas olen Kajaanissa. Olen näet aikonut vaelluksillani käydä,
+paitsi täällä asuvien suomalaisten luona, myös ennen paluutani
+Suomen-Karjalassa ja Viipurin läänissä. Silloin luulen voivani kestitä
+lapsiasi saduilla vaikka monta päivää perätysten. Voi hyvin.
+
+
+
+
+6.
+
+Postinhoitaja Gosmanille.
+
+(Konsepti.)
+
+
+                                     Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836.
+
+Koska olen varma siitä, että Sinä taloudellisten ja muiden tarpeiden
+esiintyessä olet vanhemmilleni avullinen, olen sen asian suhteen
+vähemmin levoton kuin lähtiessäni Kajaanista. Muistuta heitä, että
+talvimarkkinoilla ostavat pellavia ja hamppuja, ettei niistä vuoden
+kuluessa tule puutetta, sekä ruokatavaroita, lihaa ja muuta sellaista.
+Voudilla kaiketi silloin on niin paljo rahoja, että hän voi antaa, mitä
+tarvitaan. -- Matkani on tähän asti ollut koko hauska; millainen se
+tämän jälkeen on oleva, sitä en niin tarkoin tiedä. Lähdettyäni
+Kajaanista, tulin ensin Säräisniemelle, missä viivyin pari kolme
+päivää, kuljin sitten salomaiden kautta Puolangalle, viivyin siellä
+pappilassa pari päivää, tulin sitten Hyrynsalmelle ja asustin rovastin
+luona kolme päivää; sieltä Kiannalle lokakuun alussa. Saman kuun
+8:ntena päivänä tulivat Akseli ja vasta 16:ntenä [yläpuolelle
+kirjoitettu: 17] 1 p:nä matkustin pois sieltä, ensin vesitse viisi
+peninkulmaa Venäjän rajalle. 20:ntena päivänä lienee kuljettu rajan
+yli, ja siitäperin olen oleskellut näissä kylissä tehden keräyksiä.
+Olen kyllä viihtynyt tähän asti, mutta en rohkene toivoa, että minulla
+vastedes olisi yhtä hauskaa, kun jään vallan yksikseni, sillä Cajan,
+joka tähän asti on ollut matkakumppanini, eroaa nyt minusta ja lähtee
+paluumatkalle teidän luoksenne; minun taas täytyy lähteä kauemmaksi
+vaan. Toiste enemmän. Voi siihen saakka hyvästi.
+
+
+
+
+7.
+
+Tuomari Flanderille.
+
+(Konsepti.)
+
+
+                                      Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836.
+
+Näillä riveillä saan ensi kerran tervehtää Sinua ja muita --
+"Nygårdilaisia" ["Nygård" oli tuomari F:n koti Paltamossa]; vasta en
+voine sitä tehdä ennenkuin Kuolasta helmikuussa. Kelirikko on tähän
+asti minua viivytellyt, niin etten ole päässyt etemmäksi kuin noin 10
+peninkulmaa rajalta, mutta tänään aion lähteä liikkeelle viivyttyäni
+kolme viikkoa tässä kylässä. Ylioppilas Cajanin kanssa olen asunut
+vallan oivallisessa kamarissa eli kornitsassa, joksi sitä täällä
+sanotaan, ja olen joka päivä laulattanut sekä tyttöjä, akkoja että
+miehiä ja poikia tai antanut heidän kertoa satuja, niin että kyllä on
+ollut täysi työ, ja ettei ikäväkään ole vaivannut. Täältä nyt vaellan
+pohjoisemmille seuduille, tulen muun muassa pian käymään Skiitan
+nunnaluostarissa, joka täältä on vajaan 10 peninkulman päässä. -- Voi
+hyvin.
+
+
+
+
+8.
+
+Lääketiet. kand. Ingmanille.
+
+(Konsepti, suomeksi.)
+
+
+                                  Uhutkylästä 25 Marrask. 1836.
+
+Vasta nyt jälle lähetän kirjan _Pieniä runoja Gottlundilta_, jonka
+kamaristasi jo kesällä 1834 omin lupineni otin. Senlaisesta lainasta jo
+vaan pitäisi paremmin ja mahtavammin kiittää, kun osaankana. Pian 2
+kuukautta olen nyt ollut Venäjän puolella, vaan edl. [tässä kuten
+seuraavissakin kirjoituksissa edl. (= edelleen) merkitsee j.n.e.].
+Paitsi runoja, virsiä (itkuvirsiä), lauluja, hoiunnoita, sanalaskuja ja
+arvuutuksia olen myös ruvennut keräämään suomalaisia tarinoita eli
+saarnoja, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan. 25 on jo sana
+sanalta kirjassa, ja näyttää niitä saavan, jos kuinka paljo. Jos
+jolloin jouat, niin kirjota jotakuta Mehiläiseen ja laita
+Kirjapränttääjä Barckille Ouluun. Voi hyvin.
+
+
+
+
+9.
+
+Tohtori Rabbelle. (Konsepti.)
+
+
+                                    Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836.
+
+Nyt olen jo kolmatta kuukautta ollut poissa Kajaanista ja olen siis
+alkanut saada koko joukon keräelmiä. Tähän asti minulla on ollut
+ylioppilas Cajan seurana, mutta tänään minun täytyy erota hänestä, kun
+hän lähtee paluumatkalle, ja minun täytyy matkustaa etemmäksi, nyt kun
+Herra viimeinkin on tehnyt kelin hyväksi; tähän asti se näet on ollut
+huononpuoleinen. Kuolasta kaiketi saan uudestaan tervehtää sinua ja
+kertoa, miltä pohjantähti näyttää, kun tulee lähemmäksi sen alle. Voi
+siihen asti hyvin.
+
+
+
+
+10.
+
+Yliopp. Cajanille.
+
+(Konsepti, suomeksi.)
+
+
+                                       Pistojärvi, 27 Marrask. 1836.
+
+Et voi arvata'kan, kuinka Uhtuesta lähettyäni oli ikävä, sitä ei voi
+sanalla sanoa, eikä virsissä veteä, niin oli mieleni apia. Olen usein
+ennenki ollut Venäjän puolellaki, vaan niin ikävää minulla ei vielä ole
+konsa ollut. Usein tulivat vedet silmääni ja tulevatpa vieläki. Voi kun
+mielelläni kääntyisin kotia, jos en pelkäisi häpiätä, ei täyttää, mitä
+olen toivotellut ja empä taitais niin siitäkän huolia, jos ei toisella
+puolella tievustelemuksen haluki vetäisi minua ulommaksi. Ainaki pitää
+niillä seuvuilla kerta käyä, puuttuu mi puuttuu runoja ja lauluja.
+Tässä kylässä, jossa nyt olen, ei ni ole mitä kirjottamista, ei runoa,
+laulua eikä tarinata, jotta sanoa saamatta huomenna taasen lähen.
+
+
+
+
+11.
+
+[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
+
+
+                                     Makarista, 29 Marraskuuta 1836.
+
+Perjantaina 25 Marraskuuta läksin Uhtuesta Ohtakylään. Matka luetaan
+olevan 45 virstaa kylätöntä taivalta. Keli ei ollut kiitettävä, jos ei
+varsin kehnokana. Muutamassa paikassa uppo hevonen rinnuksista saati
+suohon, jotta oli kylläi vaikia jälle ylös päästä. Samaan paikkaan sano
+kyytimies hevosia toisinaan jääneenki. Ei muuallakan kantaneet suot
+varsin hyvästi. Ilman kulettiin vaihetellen soita, lampia ja kankaita,
+jota laatua ovat kaikkiki maat näillä pohjasilla seuduilla. 20 virstaa
+kylästä tultuamme oli sauna, johon eräs mies Uhtuesta oli asettaunut
+lähellisessä lammissa kalastamaan. Siinä istui hän meidän tullessa
+valkian ohessa poikansa kera. Oli myös vähä ennen meitä tullut Koljolan
+kylästä eräs ukko akkane ja tyttärenensä. Hänellä oli mieli lähteä
+parempoa elopaikkoa etsimään Venäjän maalla, lähteä pääelolle, kuin hän
+sano, taikka kerjäämään eli kysymään, sillä kerjäämistä täällä sanotaan
+kysymiseksi. Sitä varten oli hän varustaunut hevosella, padalla,
+kuppiloilla (_staltsoilla_) ja pussiloilla (värtsilöillä). Tässä oli
+tämä kulkeva perekunta kalastajalta saanut kaloja keitokseksi, isoja,
+lähes puolentoista korttelin pituisia, valkosia muiehia (muikkuja),
+joita vaan hyvistä lampiloista saahaan ja jotka kuulu vasta jään alla
+kutevan. Niistä keitti akka rokkoa ja jäi vielä meistäki keittämään,
+sillä kyyttimieheni vet ei syöttänytkän kauan hevostansa. Ukko
+sanottiin Koljolan kylän parahaksi laulajaksi, vaan tässä ei nyt
+käyttänyt häneltä lauluja kirjottaa, sillä jos polvet pöytänä maassa
+savun seassa vähin olisinki kirjotellut, niin ukko ei niin heti
+myöstynytkän laulamaan, eikä sanonut oikein laulumahtiinsa pääsevän,
+ennenkun saisi ryypin eli kaksi suuhunsa. Sanottiin häntä myös koko
+paikkakunnan parahimmaksi tietäjäksi ja kertopa itseki, jotta häntä
+usein oli etähellä'ki kuletettu ihmisiä pahoista päästämään. Kerran oli
+Petrosavotskassa herra mielirikkouksiin tullut ja sinne'ki oli häntä,
+käyty. "No voitko päästä hänen jälle mielihinsä?" kysäsin minä.
+"Mintäpä tuonne ilman olisin lähtenythän", vastasi ukko. Niin tarkat
+toki ei kaikki tohtorit ole. Vielä kysyin ukolta, paljonko hänellä
+siitä päästöstä maksettiin. Hän sano itsensä ei konsa suuren
+palkoillansa olleen, vaan vähempään tyytyneen. Niin sillonki oli
+hänelle tunkemalla tungettu tukku valkosia pumakoita (25 ruplan
+setelilöitä) käteen, vaan hän ei ollut ottanut, kun yhen sinikön (5
+ruplan) ja mitä vähä ruokavärkkiä keralla. Ukko ei ollut kun jos
+korttelin päällä kahen kyynärän, jonkatähen hän kyllä nuorempana
+mahtoki, kuten sanottiin, rattaan tavalla maassa pyöriä ja ilmassa
+oravan tavalla puusta puuhun lentää. Sekä Ohdassa, Pistojärvessä,
+Suvannolla ovat miehet myös lyhyitä, tuskin puolen kolmatta kyynärää,
+jotta kyllä luulenki heiän Lappalaisista alkunsa saaneen. En tieä,
+miten lienevät näistä seuvuin pohjaseen päin. Ohassa nukuin yötä, ja
+läksin siitä toissa pänä (26) Pistojärveen 15 virstan päässä. Siinä
+vietin sen päivän ja seuraavanki, joka oli sunnuntai. Isäntä arveli
+minun kyllä hyvästi vielä maanantainaki Suvantoon kerkiävän, koska
+siilon hänellä itsellä sinne oli hevosen kera lähteminen. Niin jäinki
+ja kyselin laulajoita, joita ei kuitenkan ollut tässä kylässä, eikä
+muutakan kirjalle pantavata. Maanantai aamuna lähti hän Kierettiin elon
+noudantaan ja otti minun Suvannolle saati rekehensä. Minä siitä en
+luullut hänen hoti kysyvän, jos 5 riunaa palkkaa korkeinta, kuitenki
+kysy hän perille päästyä kokonaista ruplaa. Vähä ouostuen sanon: "eikö
+tuo vet kaheksalla riunalla vättäisi [? välttäisi] maksetuksi" ja
+sihempä jäiki. Suvannolta tänäpänä oli kahapäinki mieleni, taikka
+Kuusamon kirkolle taikka Pyhään saareen. Ikävöitsinpä taas hoti vähäksi
+ajaksi Suomen puolelle päästä, vaan toisin puolin katsoin sopivaksi,
+sitä ennen käyä Tuoppajärven kylissä kuulustelemassa ja keralla pyhäin
+miesten ja naisten asuntoa silmäämässä. Sillä matkalla ei toki
+menne'kän jos korkeimmaksi 3 viikkoa ja niin toivottavasti pääsen
+joulua Kuusamossa pitämään. Niin läksin iltapuolella Suvannolta ja
+tulin 6 virstaa tänne Makariin eli Multimakariin, jolla nimellä tätä
+paikkaa myös kuuluu mainittavan. Kaikki ylen köyhiä. (Talossa, jossa
+kirjottelen, akka Skiitasta. Mies poissa; akka vasta pääsi tähkiä
+olesta veitsellä leikkaamasta, josta rokkaa keitettiin. Lapsista vielä
+toinen oli sairas -- -- --) Tässä kylässä ei nouse, kun kaikkinansa 3
+savua, niistäki yhen talon asukas mennä kesänä Kuusamosta Suomen
+puolelta tullut. Siinä kävin vastikänä ja oliki ilahuttava nähä siinä
+meiän tapaan elettävän, vaikka oliki siinä eräs rosvonnäkönen
+venäläinen yötymässä, jolta hyvä, jos huomena pääsen rauhassa
+kulkemaan. Talossa, jossa nyt kirjottelen muun väen nukkuessa, vasta
+kerrottiin, hänellä parahillaanki rosvottu takki päällä olevan. Häneltä
+kuitenki vaihoin itselleni hyvän puukon, josta annoin kaksi kouraa
+tupakkaa. Isännältä kuulin seuraavan hirviän tapauksen, joka Kuusamolla
+hänen nuorra ollessa oli sattunut. Oli renki talossa 10-kunta vuotta
+palvellut ja antanut palkkansa olla isännällä ottamatta. Niin isäntä
+hänen kera kerran lähti oravametsälle ja saunassa metsässä ollen rengin
+nukkuneena löi pyssyn krassin korvasta puhki. Jätti kuitenki rengin
+vähin elämään, vaan leikkasi kielen poikki ja tunki ison tupakkatukun
+suuhun, jotta ei saisi ni mitä ilmotetuksi. Lähti siitä kotiinsa ja
+sano rengin korvansa kannon oksaan puhki langenneen. Väki siitä tuli
+katsomaan, renki veettiin ahkiossa kotiin yhä hengissä. Niin isäntä
+siellä rupesi arkkua laatimaan ja muien ei nähessä luultavasti pani
+hänen elävänä arkkuun. Lääkärin katselossa vasta nähtiin, miten miehen
+kera oli menetetty ja isäntä lyötiin rautohin. Jonkun ajan linnassa
+oltuaan ja keräjissä käytettyään tuomittiin häntä iän päiväksi
+Viaporiin vietäväksi. Vietäissä teeksentelihen sairaaksi, monena
+päivänä ei ni syönyt mitä, vaan yhä valitteli jo kohta kuolevansa.
+Kulettaja ei ni varannut hänen semmoisen karkaavan, heittihen
+huolettomammaksi ja anto hänelle tilan pakoon päästä. Hään ni siitä
+tekeyty kuohariksi, eleli sillä viralla jonkun ajan maakunnassa ja
+kotia viimmen tultuansa piilehteli kellarissa pirtin alla. Sieltä häntä
+haettiin, ei saatu, vaan poikia sakotettiin, kumpastaki 8:lla
+tuhannella. Hään itse sitte eli Venäjän puolella ja kuoli viimmen
+punatautiin matkalla, kun oli lähtenyt Venäjän puolelta kotonansa
+käpäsemään. Siitä häntä metsään hauattiin.
+
+Vaikiampata yötä en ni konsa muista viettäneeni, kun mennehen yön tätä
+30:ttä vastaan Makarissa. Pirtti jossa ensin kirjottelin oli vilu,
+ettei arveltavasta ollut nukkumaan rupiamistana. Sentä ni menin toisen
+taloon Suomen eläkkään luoksi, jossa tiesin vähä lämpimämmän olevan.
+Siellä kyllä sain pienen taljan allani, vaan peitettä ei ni mitä.
+Omalla haljakallani koin peitellämätse, vaan ei tahtonut riittää. Vähä
+siinä kyllä nukuttiin koko pitkässä yössä. Ja kaiken yön puhu tuuli
+kovasti ikkunoihin paahtamalla. Ei millä ole nämät Venäjän pirtit meiän
+pirtelöihin verrattavat. Esinnä on heissä paljo ikkunoita ja likellä
+toinen toistaan, ettei tuulen liikkumatonta paikkaa lahitsoilla. Myös
+on lattia korkialla maasta ja siitä käy yhtäläiseen tuulen henki.
+
+
+
+
+12.
+
+[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
+
+
+                                       Vaarakylässä 2 Joulukuuta 1836.
+
+Makarista hiihin esinnä 5 virstaa Tuhkalaan ja siitä samana päivänä 3
+v. Iljalaan, johon yövyin. Iljalasta Suureenjärveen tie esinnä 3 v.
+Akkalaan, siitä 20 Käpäliin, siitä 15 Suureenjärveen. Niin tavallinen
+tie. Kuultuani suoraa syänmaan halki ei olevan, kun 30 virstaa, päätin
+hiihtää, vaikkei ollutkan jälkeä ennistä. Oppaaksi lähti eräs mies
+kylästä ruplan palkalla, jota en kieltänytkän, koska hän kuitenki
+viipyi lähes 2 päivää matkalla, yhen mennessä, palatessa toisen. Sainpa
+jo kylliksiki mitä toivoin jalotella sillä taipalella. Umpi pian koko
+taipalen ja vielä päälliseksi jäätäjä keli. Vaan kuitenki päästiin
+illaksi kylään, jossa ottima majan Tuhkaispapin Homan talossa.
+
+Näillä seuvuin minun tieostani ollaan kolmea vieroa [= uskoa], jotka ei
+kenkän sovi yksistä astioista syömään. Oikia papinviero, jota myös
+mieroksi sanotaan ja sen tunnustajia _mierolaisiksi_, on ylen pieni ja
+yhtäläiseen vähenemässä. Sitä vaston levenee _Tuhkasen viero_, minkä
+voipi. Tämän jälkimmäisen pappi ja levittäjä kuuluu asuvan Karkalahen
+kylässä Kieretin ja Kemin välillä meren rannalla. Vaan kuin onki ylen
+suuri hänen lääninsä, niin onki pitänyt hänen asetella eri pappia,
+jotka pienemmissä lääneissään käyvät lapsia kastamassa, ventsäämässä
+[= vihkimässä], kuolleita hautaamassa ja muissa toimituksissa. Itse
+kuuluu hän noin kerran vuoessa ympäri suuren lääninsä kulkevan ja
+toimittelevan, mitä sattuu. Niin häntä, kuin hänen asetettuja
+aluspappia pitää kylien (Tuhkalaisten) kyyittää ja ruokkia kulkunsa
+ajan. En varmon tieä liekkö heillä muuta palkkaa, kun mitä kuki
+ehostaan antaa; eipä taia olla, koska siitä ei ni mitä ole virketty.
+Paljopa tulisiki maakunnalle rasitusta, jos heillä vielä maksaa
+pitäisi, sillä oikioille laillisille papeille pitää kaikista
+papillisista toimituksista, joita nämät erivierolaiset tarvitsevat
+omilta papeiltaan, maksaa, minkä hän määrää, vaikk'ei hän ni mitä tee
+muuta, kun salassa pitää asian. Useinki olen Tuhkalaisilta kysynyt,
+missä heiän uskonsa mierolaisista erotaksen, vaan siitä en ni vielä ole
+mitä selvitystä saanut, eivätkä näytä itsekän tietävän. Sitä vaan
+sanovat, että papinviero molii toisilla sormilla, kun J[uma]la on
+käskenyt ja vieläpä mainivat muutamat kirotun (proklat) olevan, joka
+molii papin tavalla.
+
+
+
+
+13.
+
+[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
+
+
+                              Tuoppajärven Saaressa 5 Jouluk. 1836.
+
+Eilen hiihin Vaarakylästä esinnä 12 v. Skiittaan, siitä 8 v. Pyhään
+saareen(!). Edellinen taival metsänen, soinen, 4 lampia tahi järviä
+taipaleella: Vaarajärvi, Haapajärvi, Neitijärvi ja Pamojärvi. Skiitta
+on kun muinenki Hämeen kylä, ei juuri nurkka nurkassa, ei paljo väliä,
+huonukset tahi talot ilman järjestyksettä, lahta pitkin Tuoppajärven
+rannalla. Jumalan palveloa pietään joka päivä kylässä olevassa
+kirikössä. Vaan ei miehiltä, yksin naisväeltä, jotapa vaan Skiitassa
+asukseleeki, vähin miehiä. Mitä näillä naisilla lie muutai työtä, kun
+kirikössä käyä, en ni voi sanoa; taitaa hoti olla ommelluksia ja muita
+senlaisia. On myös kylistä ympärillä tuotu tänne tyttölapsia opastettaa
+kirjalukuun, lauluun ja kirjotukseen. Nuoremmat naisista asuvat lukon
+varassa, eivätkä laske heti luoksensa tuntematonta, niin erähät
+vanhemmatki. Matka Skiitasta Saareen on järveä ja tullah muutaman
+pienemmän saarenki poikki kulkemaan, ennen isoon saareen tultua. Tämä
+iso saari kuuluu olevan noin 10 virstaa pitkä, usiammalta pienemmältä
+piiritetty. En tieä mikä minussa mieli, niin muinen Valamon
+monasterissa käyessäni, niin nykyäni tässäki. Tuskin olin tullut
+huomisten ta kirikön näkyville, ni jo taasen teki mieleni kääntyä
+jälelle. En ni kuitenkan kääntynyt, vaan menin kylään. Pimiä oli minun
+jo jäällä hiihtäissäni yllättänyt, jonka tähen kyllä katselinki, mihin
+tässä kylässä mennä. Eräältä mieheltä kysäsin, kussa bolsij Starets
+(Polsakka Startsa) asui ja häneltä juohatettima päällysmiehen luoksi.
+Tämä ei kovin vanha, yksisilmä ukko asu kahessa pienessä huoneessa,
+kumpasetki noin 4 tahi 4 l/2 kyynär. suuruiset ja eipä vielä niitänä
+yksin viljellen, vaan toisen toveritsan kera, joka pöyän äärellä istu
+sisämmäisessä ja näytti kirjaa lukevan. Sisään tulleelta tuli Pols. St.
+kysymään minulta, mitä lie kysynyt Ven. kielellä. Kun sitä en
+malttanutkan niin vastasin: Ja nie govoriu po ruski a po niemetski,
+svetski, latinski, korelski. [= En puhu venättä, vaan saksaa, ruotsia,
+latinaa, karjalata.] Sai hän siitä sitte erään talonpojan tulkiksi,
+jonka kautta selvitti minulle, että hänen piti mennä kirikköön, vaan
+miehen käski hän juohattaa minua matkamiesten majaan, jossa yön
+lepäsin, häntä enää näkemättä, vaikka kiriköstä --
+
+
+
+
+14.
+
+Yliopp. Cajanille.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+
+                                      Kuusamosta, 1 Tammikuuta 1837.
+
+Rakas Veljeni!
+
+Tuskin uskotkaan, kuinka Uhtuvasta lähettyäni maailma minusta näytti
+kamalalta. Sitä ikävätäni en voi "sanoilla sanoa, enkä virsissä veteä".
+Olen usein ennenki Venäjän puolella ollut, vaan niin apialla mielellä
+en konsa vielä. Usein tulivat vielä toisella ja kolmannellaki päivällä
+veet silmihini. Voi kuinka mielelläni olisin jälkeesi kotiin kääntynyt,
+jos olisin kehannut ja jos toisella puolella ei himoni olisi vetänyt
+minua ulommaksi tievustelemaan, mitä voisi löytyä. Ainaki pitää niillä
+seuvuin kerta käyä, saa min saapi, ajattelin ma, ja ehkä toisten en
+enää pääsisikän. -- Niin läksin ja olen sitte Sinusta erottuani
+osittain jalan, osittain hiihtämällä, osittain hevosella matkannut
+päälle 300 virstan, Tuoppajärven kylissä enimmiten, jotka kuitenki
+olivat hyvin köyhiä, niin ruualta, kuin runoilta. Muutamassa Makari
+nimellisessä kylässä ostin kaksi hyvää asetta, suuren Venäjän puukon ja
+sukset. Vaan kumpastaan ei ole minulla enää koska Pyhässä Saaressa
+vaihon puukkoni vielä suurempaan ja mielestäni parempaan, sukset taasen
+unohtuvat jälkeeni. Sitä ennen niillä kuitenki hiihin ylehensä 60
+virstaa, jotta jousivatpa unohtuaki. Katoslammin kylästä Suureen
+järveen hiihtäessäni oli 30 virstaa aivan umpea ja vähällä olin sillä
+taipaleella uupua. Ilman oppaatta en kyllä lähtenytkän, vaan hänki,
+eräs karkulainen, täällä piilossa elävä mies, ei ollut suuresti itseäni
+parempi. Illaksi toki pääsimä kylään ja majautuma Tuhkaispapin Homan
+taloon. Jos muistat Jaakkosen Jyvälahessa, niin jopa kyllä helposti
+arvaat, mimmoinen mies tämä Homa oli. Esiksi ni hän ei suannut minua
+itsensä ja muien kera kylyyn, vaikka oppaani, pahapäivänen karkuri
+kyllä pääsi, sitte kumartaa ilvehteli hän puolen iltaa ja viimmeksi
+väitti vanhat homeiset, savustuneet Slavonskankieliset kirjansa olevan
+Gretjseskan kieltä. Skiitassa tapasin äskenmainitun Jaakkosenki
+veljentyttäret, jotka vaativat minun sekä Venäjän kirjoja lukemaan,
+että laulamaan Karjalan lauluja ja valminna soittamaan. Heiän
+opettajansa eli hoitajansa oli aivan ummikko Venäläisakka riepu, jos
+lieneeki alkuansa jotai herrasrotua ollut. Koko nais pyhitys Skiitta
+näköänsä ei ole parempi, kun muinenkan Venäjänpuolinen kylä, jotta
+pettymään kyllä tulinki, kun luulin siinä tavallisen naisten monasterin
+löytäväni. Pyhä saari, jossa miehet Jumalaa palvelevat, taikka ovat
+palvelevanansa, on Skiitasta 8 virstaa pohjaseen päin. Ei äyriä parempi
+kun Skiitta ollut se minusta. Kirkossa kyllä kävin jo kaksiki kertaa ja
+kyllä näin, että siellä oli muutamia tomuttuneita kuvia, vaan en ni,
+mitä niien olisi pitänyt kuvailla. Päällysmiehen, jonka nimi oli Ilja,
+sanottiin koko maailman kielet osaavan, vaan nähtävästi Karjala,
+Ruotsi, Saksa ja Latina näihin koko maailman kieliin ei kuulunut, sillä
+niitä myöten en saanut sanaakan häneltä. Yhen yön ainoasti viivyin
+tässä, enemmin rosvopesältä, kun monasterilta näyttävässä
+rakennuksessa. Siitä tulin taas Skiittaan ja vielä samana päivänä
+Vaarakylään, vaikka kyllä vaaittiin minua Skiittaan yöksi jäämään.
+Kuinka sieltä olen tänne Kuusamoon joutunut, sillä nyt en ni
+kirjotustani pitkittele. Täällä olen Arvuutukset selväksi kirjottanut
+ja uuen laukun kaheksalla erisialla teettänyt. Nyt lähen Pääjärven
+kylihin ja Vienasta, jos sinne minulle kirjan laitat Helsingistä,
+taasen Toukokuun lopulla kirjotan enemmin. Unohtu minulta Vaseniukselle
+viimmen kirjottaa käännöstyöstä. Tässä nyt on kirja hänelle siitä
+asiasta, jos luulet tarvitsevasi, niin vie käteen. Leikkaa myös erille
+seuraava tietoanto Mehiläisestä ja pyyä Kamreeri Rabben toimittamaan se
+Suomen Yht. aviisiin, taikka paneta itse, muistamalla minun puolestani,
+jälkimmäisessä tapauksessa, panna pränttäyskuluki. Niitä tietoja
+myöten, joita täältä ja matkaltani tätä ennen olen saanut, Suomen tahi
+Karjalan kieli loppuu heti Pääjärven pohjaspuolella ta lappi alkaa.
+Niin ollen kyllä tuleeki minulle tuumaamista joko Suomen tahi Venäjän
+puolitse ylös Kuolaan mennä. Taitaapa pitää Suomen puolelle tulla,
+sillä Lappalaisten kanssa minun ei ni ole mitänä tekemistä ja
+toimittamista. Sano terveisiä muillenki ja Keckmannille, jolle minulla
+ei nyt ole mitän erittäin kirjottamista, ennen kun Kuolasta tahi
+Kemistä, jos sieltä kirja kulkisi.
+
+                                                    Ystäväsi
+                                                 Elias Lönnrot.
+
+Jos Waseniuksella ei olisi käännettävää antaa, niin käy Frenckellissä
+eli pyyä Keckmannin puolestasi käymään ja toimittamaan.
+
+
+
+
+15.
+
+[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
+
+
+                                       Törmäsessä, 1 Tammikuuta 1837.
+
+Majahuone Saaren pustiinassa (eli monasterissa) ei juuri pieni tupa,
+vaan läpikäytävä eräältä keittäjältä, joka sisämmäisessä huoneessa
+usiamman kerran päivässä keitti ruokaa ja siellä yönki makasi. Minulle
+levitettiin porontalja yöksi alleni lavitsalle, jossa nukuin laukkuni
+tyynyksi saatua. Muita majamiehiä makasi kolme eli neljä lattialla ja
+kuuluu pian yhtäläiseen, niin kesällä kun talvella vieraita paikalla
+kuleskelevan. Muutaman näiten kanssa Kiisjoesta kotosin vaihon puukkoa,
+kun ei ollu'kan mitänä parempata tehtävätä. Miehet täällä, kun meidänki
+puolella usiammissa paikoin käyvät semminki matkoilla aina puukko
+vyöllä. Vaan pitävät sen oikialla puolella, ei, kun meidän miehillä on
+tapana, vasemella. Puukot heidän ovat suuremmat meidän laatua ja kären
+puolelta hamaraa vasten väärät. Terä on noin korttelin pituinen, pää
+neljän tuuman.
+
+Edellä mainittu ukko Koljolasta, tavallisesti Koljasu nimitetty, kuuluu
+aikoinansa olleen viekkahimpia porovarkaita näillä rajaseuduilla.
+Enimmästi oli Ruotsin (Kuusamon ja Kiannon) poroja varastanut, josta
+häntä emme kuitenkan voi erittäin moittia, sillä Venäjän puolella ei
+ilmankan näillä seuduin ole poroja. Muutamanki kerran puikahti ulos
+metsästä, leikkasi paimenten havatsematta poron raidosta ja lähti
+kotiinsa kulettamaan. Vaan penkoen pian poroa kaivattavan ja jälkiä
+myöten hakemaan tultavan otti kengät omista jaloistaan ja puki peuran
+takajalat (kengitti), terät taas, kannan puolen eteenpäin sitoen. Poro
+takajaloillaan astuu juuri etujalan jälkeen, jonka tähen ei jää'kän
+näkymään kun takasten jalkain jälet, Niin laadittua talutti kauniisti
+poron kotiinsa sukkajalassa itse edellä astuen, löi lihoiksi ja söi
+suuhunsa. Poropaimenet kyllä olivat havanneet poron raidosta kaonneen,
+vaan eivät tienneet minne lähtiä hakemaan, kun jälkiä ei minne näkynyt
+menevän.
+
+Toisen kerran juuri kotirannalle varastetun poron kera päästyä, näki
+poromiehiä luoksensa hiihtävän. Kun olisi lähtenyt vielä ylös rannalta
+poroa taluttamaan, niin toki olisivatki havanneet; sentähden keksi
+paremman neuon, työnsi aventoon jään alle poronsa ja lähti itse
+suksilla poromiehiä vastaan, kuni muinenki oikia mies. Poromiehet
+kysäsivät, jos ei olisi poroja missä nähnyt? -- "Vastikään mentiin
+tuonne". -- poromiehet sinne, kunne sano menneen, hän aventoon poroansa
+jälle ylös saamaan ja niin kotiin lihoiksi lyömään.
+
+Kolmannen kerran oli hevosella metsässä käynyt, poron ampunut,
+rekehensä köntännyt, kotihinsa lähtenyt. Eräälle lammille tultuansa
+näki suksimiehiä jälestä hiihtävän. "Mikäpä nyt esiksi", arveli,
+"ainaki nuo minun yllättävät", kun oliki hevosella vaikia kulku,
+suksimiehillä kevyt. Niin kuitenki pääsi rannalle ennen suksimiehiä.
+Vähä pois näkyvistä tultua, otti omat suksensa reestä, löi kopsahutti
+ruoskalla hevosta, itse paikalle jääden. Suksimiestenki heti jälestä
+tultua alko surkialla äänellä voivotella, "äkisti kohtauksen tulleen
+(ruton ampuman), hevoselta jääneensä, ei minnekään pääsevänsä". Miesten
+tuli armo, ensin aikovat selässä häntä kotiin kantaa, vaan vaikiaksi
+tullen, laittavat hänen suksille makaamaan, niin vetivät. Koljolaan
+tultua, johon paikalta ei ollutkan kun eräs virsta, poroa ei ni enä
+ollut näkyvissä, sillä sen jo oliki akka korjannut ynnä hevosen
+riisunut. Suksimiehet olivat Koljasun luoksi yöksi jääneet, vasta
+toisella aamulla jällen lähteneet. Sen aikaa oli Koljasuki runtukalla
+maata jorotellen voivotellut, vaan heti suksimiesten sintsistä ulottua
+hypännyt lattialle sanoen: "a perkelehet jo kerta mentiin, missä poro,
+akka?"
+
+Monta semmoista tarinaa kuulin Koljasun porovarkaudesta, vaan joilla en
+tahdo kirjotustani pitkittää, koska jo lieneeki näissä kerraksi.
+
+
+
+
+16.
+
+Yliopp. Cajanille.
+
+(Konsepti; suomeksi.)
+
+
+                                   Törmänen, 1 Tammikuussa, 1837.
+
+Tuskin uskotkan edl. -- Siitä erottuani matkasin esinnä Ohtaan 48
+virstaa -- Pistojärvelle 15 -- Suvannolle 20 -- Makariin 6 -- Tuhkalaan
+6 -- Katoslammille 8 -- Akkalaan 8 -- Suureen järveen 30 -- Vaarakylään
+10 -- Skiittaan 12 -- Pyhään saareen t. Monasteriin 8, sieltä taasen
+Skiittaan 8 -- Vaarakylään 12 -- Käpäliin 25 -- Suvannolle 32 --
+Närhilään 10 -- Multijärveen 15 -- Kuusamon kirkolle 40. Niin olen
+päälle 300 virstan (303) sitte erottuamme matkannut, osittain
+hevosella, osittain jalan, osittain hiihtämällä. Makarista nimittäin
+ostin kaksi hyvää asetta: sukset ta puukon, vaikkei ni kumpaa enää ole
+minulla. Sillä puukon vaihon Pyhässä Saaressa parempaan ja sukset
+unohin erähään taloon rajan poikki Kuusamoon päästyäni. Sitä ennen
+niillä kuitenki hiihin ylehensä 60 virstaa, jotta joutivatpa unohtuaki.
+Katoslammilta Suureen järveen hiihtäessäni oli 30 v. aivan umpea ja
+vähällä olin sillä taipaleella väsyä. Ilman oppaatta en kyllä
+lähtenytkän, vaan hänki, eräs sotapalvelosta karannut, täällä piilossa
+elelevä mies, ei ollut suuresti parempi minua. Illaksi pääsimä toki
+kylään ja yövyimä Tuhkaispapin Homan luoksi. Jos muistat Jaakkosen
+Jyvälahessa, niin jopa kyllä arvaatki helposti, mimmoinen mies tämä
+pappi Homa oli. Esiksi ni hän ei laskenut minua kylyyn, ennen muien
+kylvettyä, vaikka oppaani, pahapäivänen karkuri, kyllä pääsi toisten
+kera. Sitte kumarteli hän kummikseni puolen iltaa ja viimmeksi sano,
+että hänen vanhat savustuneet Slavonskan kieliset kirjat olivat
+Gretjseskan [= kreikan] kieltä. Skiitassa tapasin äskenmainitun
+Jaakkosenki veljentyttäret, jotka vaativat minua sekä Venäjän kirjoja
+lukemaan, että Karjalan lauluja laulamaan tai pilliä soittamaan. Heiän
+opettajansa eli hoitajansa oli aivan ummikko Venäläisakka vai liekö
+alkuansa ollutki jotai herrasväen laatua. Koko Skiitta näköänsä ei ole
+parempi kun muukan Venäjän puolinen kylä pitkin erästä Tuoppajärven
+lahta. Kirkko ei millän merkillinen. Pyhä saari pian samalainen.
+Päällysmiehen sanottiin kaiken maailman kielet osaavan, Vaan Suomen,
+Ruotsin, Saksan ja Latinan kieli vet ei taia näihin kaiken maailman
+kieliin kuulua, sillä ne olivat eli ainaki näkyivät olevan hänelle
+tuntemattomia. Yhen yön vaan olinki koko Saaressa, joka minusta enemmin
+oli rosvonpesän, kun monasterin muotonen. Heti tultuani oli miehiä
+ympärilläni, jotka kysyivät, jos minulla ei olisi viinaa myödä, johon
+kuuluvat kovin ahnaita olevan. Sitte oli moniaalla, kun kuuli
+tohtariksi, samaa asiata kanssani toimitettava kuin Vasken kamarissa
+Paanajärven piissarilla. Hän vei minun kotihinsa, näytteli siellä
+näytettävänsä ja anto palkaksi kaksi luukkoa (sipulia). Kirkossa kävin
+kahestiki, vaan siitä ei ni ole mitä erinomaista sanottavaa. Pimiä esti
+ikoniaki [= pyhäin kuvia] näkemästä, vähä niitä olisi ollutki
+katseltavaa. Vaarakylässä mennessäni olin kaksi päivää Joukkosen
+talossa. Talo oli vähä parempi ja eläjämpi muita taloja näillä seuduin,
+jonka tähden siinä taasen söin tarpeeni. Sekä ukko että akka itset
+elivät vielä, vaan liiatenki akka usein erikamarissa, jossa taisi
+aikansa molimalla [= rukouksissa] viettää. Minä koko kornitsassa en ni
+käyny. Heillä oli neljä poikaa, jokanen naisella ja naiset elossa.
+Kolme pojista nykyjään olivat laukkukaupalla Ruotsissa, neljäs vanhin
+kotona. Vasta oli talosta Kieretissä (elonmyönti paikassa Vienameren
+rannalla) käyty; kai niitä jauhoja, joita sieltä oli tuotu, myötiin
+yhtäläiseen toisille kylässä 3 ruplaan 6 riunaan puuta. Ukkoa piti
+minnain [= miniäin] palvella kuni muinenki patriarkhaa, jalat jaksaa
+[= riisua] iltasilla, aamusilla sukat, kengät ta muut vaatteet hänelle
+kantaa. Vähä ennen minua lähti hän uuelleen Kierettiin ja oli oikein
+lysti katsoa minunki, kuinka häntä matkalle varustettiin, rekeen
+katettiin edl., josta kaikesta minnöillä oli paljonki työtä.
+Nuorimmalla pojalla oli esinnä ollut Hämeestä tuuma naia, vaan kuinka
+sitte lie asia kääntynyt, kuitenki kotimaastaan nainut. Kumma asia että
+tytöt Suomesta lähtisivät tänne ouoille maille, eikö heiän ainaki hoti
+olisi parempi kotimaalla. _Ei Turkuun mene, joka kotona naiaan_ taikka:
+_laiska lappihin menevi, veltto vettä soutamahan_.
+
+Vaarakylästä otin hevosen Käpäliin, huononen kylä, noin kymmen talonen.
+Siinä talossa, jota parahimmaksi kehuttiin, en tahtonut saaha ni mitä
+ruokaa. Kalarokkaa kyllä keitettiin kyytimiehelleni, vaan kun pyysin
+minäi siitä maksoa vastaan vähä kuppihini saaha, vastasi emäntä: "anna
+vieras esinnä syö, jos mitä jää". Sitte syötyämme meni kyytimieheni
+kylään ja akka, joka yksin oli koissa, toimitteli ilta askareitaan.
+Niin yksin pirtissä oleva pistin tupakkaa piippuun ja aion huvikseni
+vetää muutamia savuja. Mutta siitäpä olin koko yömajani menettää.
+Emäntä sisääntultua, vaikka kyllä ennätinki piipun suustani saaha,
+tunsi savun ja sano: "ettekö ole tupakkaa juoneet? jos vaan tupakkaa
+juotta, niin kyllä sitte emme kauan sovi yhessä pirtissä olemaan".
+Olisinki mennyt toiseen taloon, vaan ne eivät olleet sitä paremmat.
+Muutamassa jo kävinki katsomassa, vaan siinä oli surkia elämä; ei ni
+mitä syöä paitsi tähkiä ja kalalientä. Akka siitä lupasiki lähtiä
+Skiittaan sanoen: "eikö hoti saaren vieroon minua otettaisi!" Skiitassa
+nimittäin saavat naiset Saaresta miilostia (elatusta) 25 ruplaa
+vuoessa, jota kuitenki moittivat vähäksi, eikä riittäväksi. Oli sinne
+muuan akka Suomestaki tullut ja Saaren vieroon ruvennut. Hänellä oli
+poika Saaressa raatajamiehenä. -- Koko Käpälin kylä ilman kuuluu
+poronvarkaita täynnä olevan. Toinen toisensa porot ovat jo niin tuiki
+syöneet, ettei kuulu enää ni mitä syötävätä niistä olevan. Ei sanottu
+päälle kahen talon koko kylässä olevan, joissa matkamieskän saisi
+omansa liikuttamatta pitää. Ei paljoa paremmaksi sanottu Tuhkalankan
+kylää, johon sitte tulin. Erähällä talonpojalla, Kuisma nimeltään, oli
+siinä kasakkapaimen kesän yli ollut. Syksyllä oli tämä kerran vähä
+sairaaksi tullut. Kuisma rupesi tohtariksi, anto keittää vettä ja valo
+kiehuvata vettä ratin läpi kurkkuun. Siitä mies paikalla kuoli
+arvattavasti ja sitäpä Kuisma toivoki, koska sillä tavalla pääsi
+hänelle kesän palkkaa maksamasta. Saman Kuisman satun minäi näkemään,
+sulokielinen, liukas mies eli ukko. -- Makarissa eli eräs Kuusamonki
+mies akkanensa ja kolmine lapsinensa. Hän oli tänne muuttaunut täällä
+paremmin rauhassa saaha poroja varastella ja syöä. -- Suvannolla on
+Roton talo rikas leivältä. Kuuluu vanhoja jyviä olevan aitta täynnä
+liikuttamatta. Vaan niitä ei liikuta'kan, ostaa uutta Kieretistä sekä
+syöäkseen, että myöäkseen. Alkua näiden rikkauteen en ni ole kuullut,
+jos li[e]nevät kunniallisesti rikastuneet, vaan usiammista muista
+kuuluu toisin. Sanotaan siitä ensin elämään päässeen, että ampuvat
+kaksi karkulaista Venäjän maasta, joilla oli paljo rahaa ollut. Nämät
+olivat ensin jolle kulle vaaralle kylästä paenneet ja kun luulivatki jo
+kaukana kylistä itsensä olevan, tulen tehneet, siihen nukkuneet. Niin
+näkivät Roton 3 veljestä tulen, tulivat edl. Niin sanotaan Larin
+veljesten sillä tavaransa saaneen että osiksi pettivät Moskovan
+porvareita, joilta ottivat suuria velkoja ja heittivät maksamatta,
+osiksi jonkun palon aikana Vienan kaupungissa varastelivat, mitä käsiin
+sattu. Äsken mainitun Joukkosen myös sanotaan Suomen talonpoikia
+pettäneen, velkoja maksamatta heittäneen ja sillä rikastuneen. Oli
+niistä keräjiäki käyty, vaan Venäjän laki ei kuulu ni mitä voivan siinä
+asiassa. Viimmeinen päätös Vienasta oli tullut semmoinen, että
+Joukkosen pitäisi maksaa viisi ruplaa vuosittain veloistaan, vaan joka
+ei tee täyttä kasvuakan; kuinkapa pääsumman ompi? Muien rikkauesta olen
+myös paljo kuullut, ei hyvää paljon, koska pettäjän tavalla aina ovat
+alun saaneet ja maakunnan vääryttämällä eli rasittamalla enentäneet.
+Suvannolta kyyitsi eräs akka minua esinnä Närhiin ja siitä meiän
+puolelle rajoa Mullijärveen. Akan kanssa tielläni piin paljoki pakinata
+erinomattain vieroon koskevista, joissa hän oli hyvin typerä. Ei ni
+tiennyt J[uma]lan 10:stä käskystään mitä. Kun toinen elo kohtasi minua
+taas rajan poikki päästyäni. Olinpa kun kotona. Täällä olen nyt asunut
+viisi neljännystä kirkolta eräässä talossa, jonka vanha muori aikonansa
+on mamsellista talon emännäksi ruvennut. Voi jos niin useinki
+rupiaisivat! Ainaki olen havannut semmoisten taloin paremmin kun muien
+voivan. Ja vielä siitä lähtisi talonpoikain hyväksi aina enemmin oppia
+kun muulla tavalla herrasväeltä ottavat. Tämäki mainittu muori kehu
+heillä ei ruunulle ei muille velkaa olevan. Tässä olen nyt kolmatta
+viikkoa selvään kirjotellut arvuutteita ja muita kirjotuksiani.
+Seuraavassa kirjassa on touustettu [= toteutettu], mitä meillä oli
+Uhtuossa puheena. Vie se itse Vaseniukselle.
+
+
+
+
+17.
+
+Konsuli Vaseniukselle.
+
+(Konsepti)
+
+
+                                   Törmänen, 1 p:nä tammikuitta 1837.
+
+Ylioppilas J. Fr. Cajan, joka juuri itse tuonee perille tämän kirjeen,
+pyysi että Herra Konsulille suosittaisin häntä saamaan jonkinlaista
+muista kielistä suomeen suoritettavaa käännöstyötä. Tämän suosituksen
+saatan, jos Herra Konsoli muuten suvaitsee ottaa sitä huomioon, mitä
+suurimmalla mielihyvällä hänelle antaa. Ollen syntynyt suomalaisella
+seudulla, missä kieltä puhtaasti puhutaan, hän on sitäpaitsi opiskelun
+kautta saavuttanut perinpohjaisen ja laajemman kielentaidon sekä
+harjoituksen kautta helppouden käyttää sitä kirjallisesti. Jos siis
+Herra Konsulin tarvitsisi jotain suomeksi käännättää, niin sellaista
+vallan varmasti saattaa uskoa mainitulle ylioppilas Cajanille.
+Niukkojen varojensa vuoksi ja voidakseen oleskella Helsingissä hän
+sanoo olevan pakon uhrata päivästään muutamia tunteja joko
+puhtaaksikirjoittamiseen tai j.n.e.
+
+
+
+
+18.
+
+[Päiväkirjasta; suomeksi.]
+
+
+                                           Törmäsestä, 2 Tammik. 1837.
+
+Pistojärvi itse saapi vetensä Kuusamosta Muojärvestä Pistojokea myöten,
+jonka rannoilla sekä Multijärvi, että Närhilä ta Suvanto ovat.
+Pistojärvestä taasen vesi lankiaa Kuittijärveen, esinnä 5 virstaa, niin
+Lusmakoski, siitä virstanpituinen Lusmajärvi, siitä 3-virstanen
+Seitsenoikia, koski, siitä v:n Seitsenoikian lampi, siitä kaksi
+Kotakoskea, siitä 3 virstanen Maejärvi, siitä 1/2 virst. Kurkikoski
+(tulenpalava), siitä Kananen, Jyrkkä, Leviö, Piiksi koskia ja 3
+virstanen Hämejärvi, jonka pohjaspuolella Hämeen kylä, siitä eelle
+Ruottinen, Jyrkkä, Pitkävirta, Väärä, Harjuskoski, Pällinkorva,
+Luvanen, 5 virstaa suvantoa, eelle kaksi Imisystä (ensimmäinen
+tulenpalava), kaksi Lohikoskea, Voivia, Puolivilla, Hirvikoski, 3 v.
+suvantoa, 5 v. Kortejärvi, siitä Korpikoski, Tappara, Päälä (iso),
+Sumppulampi, Päälän lampi 1 v., Ristikoski, Toraisjärvi, Aparainen
+(virta), Alanen järvi 1 v., Pistonkoski, Pistonsuu Kuittajärvessä.
+
+Lonkanjärvestä seuraava veenkulku: Lonkka, Latvajärvi, Pirttijärvi,
+Mätöjärvi, Kuisma, Niskakoski, Umpikoski, Harmasen suvanto, Pikkuvirta,
+Suvanto, Jyrkät, Hynkeet, Pajulampi (5 v.), Kaalakoski, Pikkukoski,
+Kuurnakoski, Tuhkakoski (iso), Jämsä, Majajoki, Hirvikoski,
+Kalliokoski, Veärä, Sahi, Vuonislahti.
+
+Vuonisesta Hämeenkylään 30 v. (Puoliöiseen), siitä Pistojärveen 20 (al.
+30 pohjas.), siitä 15 (18) Suvannolle edl.
+
+Vuonisesta Koljoseen 60 v. (Pluo); Ponkkalahteen 20 v. (Etel.); siitä
+Venejärveen 10 v., siitä Lapukkaan 25 v. Suvannolta Tukkalaan 12 v.
+(Itäpohj.).
+
+
+
+
+19.
+
+Luutnantti Örnhjelmille.
+
+(Konsepti.)
+
+
+                                       Törmänen, 2 p:nä tammik. 1837.
+
+Kuusamon markkinoilla kuulin Dmitrein pojalta, että hän oli tunkenut
+hamppunsa vai mitä tavaraa lie tunkenutkin sinun aittaasi
+talvimarkkinoiksi. Hän on mahdollisesti sanonut, että minä olen häntä
+siihen kehottanut, mutta sitä en ole tehnyt enkä ole voinut tehdä.
+Tosin hän viime syksynä pyysi minulta huonetta siihen tarpeeseen, ja
+tähän minä vastasin, että sinä olit vuokrannut kaikki huoneet, ja ettei
+minulla siis ollut mitään vuokrattavaa. Nyt hän kuitenkin täällä tuli
+kiittämään minuakin huoneesta, seikka, joka minua oikein harmitti,
+ikäänkuin minä olisin antanut hänelle siihen lupaa. Ota häneltä maksua
+tuosta epämukavuudesta sen verta kuin haluat, sillä se velikulta kyllä
+on varoissa, kun siällä on rahoja yli 100 tuhannen ruplan. -- Y.m.
+
+
+
+
+20.
+
+Tuomari Flanderille.
+
+(Konsepti.)
+
+
+                                       Kuusamo, 4 p:nä tammikuuta 1837.
+
+Arvoisin Veli!
+
+Jo Uhtuesta kirjoitin kuluneen joulukuun alussa Sinulle, mutta kirje
+jäi, en enää muista minkä sattuman johdosta, lähettämättä. Nyt saan
+siis toistaa sen sisällyksen ja ensiksi toivottaa Sinulle hyvää uuden
+vuoden jatkoa, vuoden joka arvatenkin on viimeinen, minkä vietät
+naimattomana miehenä! Matkastani tahdon nyt ainoastaan lyhykäisesti
+kertoa, että ensin muutaman viikon ylioppilas Cajanin kanssa vaelsin
+muutamissa tutuissa venäläisissä kylissä ja että sen jälkeen asetuin
+Uhtueen, missä asuin lähes kuukauden ajan, koko ajan pannen kirjaan
+runoja, arvoituksia, sananlaskuja, satuja y.m., mitä kylässä kuulin.
+Siellä asuin hyvinkin muhkeasti erityisessä kamarissa, mutta sitten oli
+asunnon laita taas huonompi, ennenkuin tulin tänne Kuusamoon. Pahinta,
+mihin yksikään kristitty sielu voi joutua, on se, jos on pakko
+talvisaamuina oleskella noissa kirotuissa venäläisissä pirteissä.
+Ensinnäkin ne ovat pienet, noin 1/4 meidän talonpoikaispirteistä, ja
+sitten on, paitsi kattoaukkoa, ovi selkoselällään koko pitkän aamun
+kello 2:sta kello 6:en, jonka ajan kuluessa leivotaan, keitetään,
+tehdään haudetta lehmille y.m. sellaista, niin että pirtissä sillä
+aikaa on kylmempi kuin pihalla. Usein ovat hampaat kovasti kalisseet
+suussani, mutta toivon kuitenkin, että taas kerran tulee kesä. Eräässä
+Tuoppajärven tienoilla olevassa nunnaluostarissa olin kolme viikkoa
+takaperin ja siellä minun täytyi sekä laulaa että soittaa huilua
+nunnille. Lisäksi minua pyydettiin jäämään yöksi, jota pyyntöä en
+kuitenkaan voinut noudattaa, kun näet, jos olisin antanut kyytimieheni
+lähteä pois, en koko seudulla olisi voinut saada hevosta. Luostari on
+ainoastaan noin 15 peninkulman päässä Kuusamon kirkolta, niin että kuka
+tahansa teistä ensi kesänä voisi käväistä siellä. Kahdeksan virstaa
+samasta nunnaluostarista on munkkiluostari eräässä Tuoppajärven
+saaressa; siinä olin myös yhden yön. --
+
+Mitä muuta voisin kertoa matkasta, ei erityisesti ansaitse
+mainitsemista. Välistä minulla on ollut hauska, toiste taas, jopa
+useamminkin, hyvin ikävä; milloin olen nähnyt nälkää, milloin taas
+syönyt itseni kahta kylläisemmäksi, osan matkasta ajanut, toisen osan
+astunut ja välillä taas hiihtänyt, kerranki kolme peninkulmaa yhtä
+päätä ilman minkäänlaista vanhaa latua. Tosin minulla silloin oli opas
+mukanani, mutta kun illan suussa tuli "takkalakeli", olimme molemmat
+vähällä väsyä. Voi nyt hyvin ja sano terveisiä Adolphille ja äidillesi,
+joille molemmille täten myös saan toivottaa onnellista uutta vuotta,
+vaikka toivotukseni kylläki myöhään ehtinee perille.
+
+                                                      Veljesi
+                                                   Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+21.
+
+Vanhemmille.
+
+(Konsepti; suomeksi.)
+
+
+                                         Törmäsestä, 12 Tammik. 1837.
+
+Tähän asti olen ollut terve ja toivon että te kanssa oletta terveenä
+eläneet. Mitään ei minulla nyt ole'kan erittäin kirjottamista, koska
+olen jo ennen kirjottanut. Jos karjanruoka ei näytä piisaavan, niin
+toimittakaa jo aikanansa ostetuksi, sillä keväällä on se aina
+tyyreempi. Parempi se myös olisi markkinan aikana rukutakin ostaa, mitä
+näkee tulevaan syksyyn asti tarvitsevan. Voudilta kyllä rahaa saatta
+niihin ja muihin tarpeisiin. Perunan siemeniä tarvitsisi taas samalla
+tavalla kun mennä vuonnaki idättää 4 taikka 5 viikkoa ennen kun
+istutetaan. Taidan minä Kesäkuun alussa kotiaki tulla viikoksi taikka
+kahdeksi.
+
+
+
+
+22.
+
+Postinhoitaja Gosmanille.
+
+(Konsepti.)
+
+
+                                 Törmänen, 12 p:nä tammikuuta 1837.
+
+Onnellista uutta vuotta! Vaellusten y.m. jälkeen olen tullut tänne,
+osaksi j.n.e. ja hankkiakseni itselleni uuden laukun, sillä entinen
+laukkuni, jonka nyt muutamine tarpeettomine kirjoineen ja papereineen
+lähetän kotia, oli jo kelpaamaton. Nyt on minulla uusi, joka tosin
+maksoi 12 ruplaa, mutta jossa sitten onkin 8 eri osastoa kaikkia
+kamssujani varten. Erityistä ikävää en vielä ole tuntenut, tai ainakin
+hyvin harvoin, vaikka kyllä kernaasti antaisin 15-20 ruplaa, jos edes
+päivänkin saisin olla siellä kotona. Tähän asti olen tullut toimeen
+ilman turkkeja tai kauhtanaa, ja luultavasti tulen niin toimeen koko
+talven, ellei se tule kovin kylmä. Mutta uusi pitkä lievetakki kaiketi
+minun pian on tilattava, kun näet nykyinen, johon puettuna minulla on
+kunnia kirjoittaa näitä rivejä, jo alkaa käydä liian kuluneeksi.
+Saappaita minulla jo on kolmas pari jalassani siitä kun sieltä kotoa
+läksin. Täältä lähden nyt Pääjärven ja Koutajärven tienoille, sieltä
+rajaa pitkin luultavasti Utsjoelle saakka, sieltä Kuolaan ja sitten
+taas alas Kemiin ja Arkangeliin. Ehkäpä kesän alusta viikoksi tai
+niille paikkein tulen kotia. Pyysin vanhempiani alussa ostamaan rehua,
+jos sitä alkaa puuttua, sekä ruista -- -- muistutappa sinäkin, että sen
+tekevät.
+
+
+
+
+23.
+
+Kruununvouti Wichmannille.
+
+(Konsepti.)
+
+
+                                  Tihkuinen, 12 p:nä tammikuuta 1837.
+
+Hyvää uuden vuoden jatkoa. Tänne Kuusamoon tulin jo ennen markkinoita
+ja lähden nyt taas matkaan. Maaherran sekä asessori Bergbomin tapasin
+täällä ennen joulua ja Maaherra pyysi, että kulkutaudin sattuessa
+tulisin kotia sillä ehdolla että saisin vastaavan virkalomani
+pidennyksen. Sen lupasin tehdä ja sanoin, että Sinä kyllä tietäisit
+kirjeessä kutsua minua tulemaan. Mutta ilman kulkutautiakin ja
+kirjallista kutsua taidan ensi kesän alussa, kun tulen kulkemaan Kuhmon
+rajoilla, pikimmiltään poiketa tieltä tervehtääkseni Teitä siellä. Nyt
+lähden j.n.e. Hieman ikävältä tahtoo tuntua nyt taas erota tästä
+seudusta, missä muutaman viikon olen hyvin viihtynyt ja missä minun
+olisi vielä hauskempi, ellei minulla olisi ollut niin hemmetin kiire
+kirjoituksineni, minkä vuoksi en ole rohjennut majoittua mihinkään
+pitäjän herrastaloon, vaan olen asunut talonpoikaistalossa ja sieltä
+joskus käynyt herroja tervehtimässä. Tervehdi kirkkoherraa ja
+sano -- -- --
+
+
+
+
+24.
+
+Tohtori Höglundille.
+
+(Konsepti.)
+
+
+                                   Törmänen, 14 p:nä tammikuuta 1837.
+
+Viimein, joku päivä sitten, kirjoitin Sinulle muutaman rivin ja tahdon
+nyt viime hetkessä jatkaa. Lähden näet nyt täältä liikkeelle
+kulkeakseni taas Venäjän puolelle. Ensin suuntaan kulkuni Pääjärven
+pohjoispäähän, missä jo lapin kielen sanotaan vallitsevan. Aikomukseni
+on sieltä pitäin kiertää tuon 9 tai 10 peninkulman pituisen ja melkein
+yhtä leveän järven ympäri käydäkseni kaikissa sen rannoilla olevissa
+kylissä. Näin saavun viimein taas pohjoispäähän ja tulen luultavasti 4
+tai 5 viikon päästä Kuolajärven alueelle Kemijärven pitäjään; sieltä
+sitten aion rajaa pitkin kulkea pohjoiseen vaikkapa Utsjoelle saakka,
+jos vaan on mahdollista. Venäjän puolella samaa rajaa pitkin pohjoiseen
+kuuluu asuvan pelkkiä lappalaisia, joiden kanssa minulla ei enää ole
+mitään tekemistä.
+
+Tässä lähetän Sinulle mytyn joutavia kirjoja ja papereita, joita pyydän
+Sinua Gosmanin kirjeen kanssa, vaikkapa ei aikaisemmin, niin ainakin
+Kajaanin markkinoiden aikana, lähettämään Kajaaniin. Samalla pyydän
+Sinua olemaan niin hyvä, että toimitat tähän liitetyn kirjeen
+ylioppilas Cajanille Helsinkiin. Postikulut kaiketi sitten muistan,
+mutta nyt olen vallan vailla pikkuseteleitä, lukuunottamatta hopeaa.
+
+
+
+
+25.
+
+[Hajanaisia muistiinpanoja, y.m.; alk. suomeksi.]
+
+
+Kaikki ristit: _selkä koilliseen, rinta keväpäivänlaskuun, kokka toinen
+suveen, toinen pohjoiseen_.
+
+_Sepään -- sevätä_ = halata. "Montako Jumalata?" -- "Ken heille luvun
+anto; kun kerranki oli 7 kuormaa Moskovasta Piiterih tuotu."
+
+"A mitä räähkää sii Ivana uot laatinut?" -- "A kävin mie hepoon." Pappi
+siitä itkemään. "Kovinpa sivulla, henkiisä kormelitsa se hepo sääliksi
+kävi" [Ehkä luettava: K. siulla, henki-isä, k., s. h. s. k.] (sääli
+siitä hevosta tuli). (_hepo_ = tamma; _-ponen_, comm. generis ---).
+
+Heikkilässä.
+
+Kolmatta polvea mie hänestä olen. Hän esiisäni oli Sotkamosta ja
+ensimmäisiä, ku tänne talon rakenti. Kotalappi sillon vielä ympärillä
+eleli. -- Hyö ei suvattu lantalaisia [= suomalaisia]. Taioillaan
+vastusta tehtiin. Koskentalossa (paikalla) sillon eli lappalaisia.
+Kerranki isoisäni oli kaskea leikannut. Oli hänellä kasakka, joka näki,
+mitä muut ei nähneet. Niin jäätä myöten näki paljo väkeä koskelta
+tulemaan. Hän siitä outti, kunne'ka olivat rannalta maalle nosta, siitä
+vastustamaan. Niin karkotti kaikki paniainsa päälle. Siitä koko
+lappalaispere kuoli -- Isäntä itse heti jälkeen matkalla.
+
+Sinkka -- Kävelys -- Kinttaset --- Tjsesterka -- Ristinen -- Paikkaset
+-- Koroli -- Käsivetelys -- Naittajaiset. [= Kisain nimiä.]
+
+-- Mieronpirtti -- Sjotjska (Staarosta) -- Tuli mies, kannettiin poroja
+syöneen, kaksi miestä ampuneen. Siitä hänellä rangastukseksi jalkohin
+kumarrella.
+
+Heikkilässä. Niin J[umal]a laati, jotta minä kuitenki isäin maalle
+pääsin. Olin tässä jo kasakkana Törmäisellä, vaimoni entisellä
+miehellä. Siitä hän kuoli, niin 4 vuotta vielä olin sitte, hän minua
+rupesi tahtomaan. Niin tulin. Kolme kertaa hengenvaarassa. Kerran
+patvesta (puusta) maahan, lehmiä kävin etsimässä. Pää eellä miun. Kiviä
+toinen puoli, portahani toisella puolella jo ajattelin mennessäni: hyvä
+tulisi, kun tästä putoaisi. Siinä minkä lien maannut, jo havasin. Näin
+päivän nousemillansa. Mieli täyellään, vaan en voinut jäsentä
+liikuttaa. Koettelin enkö voisi varvastahan liikuttaa; jo vähän liikku.
+Siitä vasemessa jalassa, jo vasenta kättäi edl., viimmen vedimme
+karjatielle mahallani. Siitä pääsin kotiin. Oli pyörtyä vaimoni kun
+näki minun niin hankaloitsevan. Toisen kerran savea kävin tytärteni
+kera veneellä. Savikorvolla istuin, he ni soutivat, Ankara tuuli.
+Ajattelin eikö hoti kerran pohjaaki tule. Tuli viimmen. -- Kolmannen
+kerran metsässä venelaitoja veistämässä, kirveellä jalkaani löin.
+Vetäysin palveelle. Siinä yön. Aamulla tultiin hakemaan.
+
+Venäjän Karjalassa. Starovertsat itsensä ventsäävät. Ei siinä tarvitse
+Tuhkais-pappiakan, eikä multaankan pannessa, jonka myös itse
+toimittavat. Ristimässä vaan pappi pitää olla.
+
+Heikkilässä. Kivekkäät kun kävivät, niin kerranki olivat miehen
+itsiänsä soutamaan tai toiseen kylään opastamaan pakottaneet. Itse
+soutivat toisia veneitä. Mies opas, souti eellä, kunne'ka tulivat
+suuren saaren rannalle. Lähti siitä heitä eellään soutamaan ta souti
+saaren ympäri. Tuli iltapimiä niin kysyivät: kunne nyt meitä juohatat,
+jo luulis kylänki tulevan. Hään ei sanonut. Noustiin maalle. Siinä
+uinottiin. Hän uinuessa kaikki venehet työnti rannasta, itse
+jälkimmäiseen. A Laurukainen kulta, tuo vene. -- Kun toisit, suolesi
+honkaan ripustettaisi. -- Itsen ripustettiin. -- Uitiin jälkeen --
+airoilla sormiin.
+
+Lappalaiset vähenivät, kuolivat yleisesti kuin kulkutautiin, kun
+suomalaiset tulivat [Tämä lause käsikirj:ssa ruotsiksi]. --
+
+-- Poronlihoja myötiin 1.80 k[op], à Puuta. Lintuja, metsikana 10-20-25
+kope[e]kkaa, siika 3, 4 RubL Puuta. -- Tuohenterva, kannu. 80 kop. --
+tali -- voi 20 kp. lb. -- Pian kylmin päivä talvessa Pääjärveä
+matkatessani. Hyö ollah antikristus (keisari, herrat ta papit). Vielä
+pahempia hyö meistä ovat kun työ Ruotsalaiset. Näet sä, teillä tuolla
+näpillä vannotaan, kun myö molimma, vaan hyö tuolla. Prorokoista
+kirjutettu, jotta tusats sesstsott semdesät [= v. 1670] Antikristus
+nousoo. Kai sentäh hyö sitä [sotaa] ei lopeteta, jotta varatah maailman
+loppu tulevan. Ennen kun staroveroi oli maassa, ka silloh sotia ei
+käyty, oli rauha maassa. Kolme kertaa sai Ruotsi ampuu, sitte vasta
+kerta vastaan ammuttiin. Nyt kun Antikristos, itsestään toisten päällä
+mennään.
+
+-- _Allas, altaan_, jonkun esineen alla pidettävä laatikko.
+
+-- Virkamiehet ovat: --
+
+Rahvas on kauniimpaa kuin Suomen puolella Savossa ja Karjalassa. --
+Naisten hiustenpito -- pääkoristus -- silmän väri -- vaatteet --
+hiusten pituus -- miesten vaatteet -- parta -- tukka -- ikä --
+lapsivuodevaimot --- vaikeita synnytyksiä. [Tämä ja kaksi seur.
+kappaletta ruotsiksi käsikirj:ssa.]
+
+-- Karja päästetään ulos -- kuljetaan ympäri viikate kädessä, myötä ja
+vastapäivään, lyödään. Pihlajakeppi lasketaan veräjän eteen. Tuli
+sytytetään puunlastuihin, jotka on otettu kolmesta kannosta, kolme
+kustakin, veräjälle ja tulen yli ajetaan naudat. Emäntä lukee: yksi
+Tuorstikki, toinen Punikki, j.n.e. Ei ni yhtänä. Juoksee sitten vielä
+kerran viikate kädessä ympäri ja kätkee sitten viikatteen, niin ettei
+siihen saa kajota. --
+
+Turkin sulttaanin sisar lähettää kolme leiviskää nauriinsiemeniä
+Venäjän keisarille. Niin paljo väkeä pitää kuolla. Hän on erään
+linnoituksen komentaja. Kenraali lahjotaan. 3 ankkuria kultaa. Sarkaa
+pannaan sillaksi joen poikki. 20 miestä tarvittiin tuota naista
+vangitsemaan. Rinta painoi 3 puutaa. Nosti 7 miestä ja nousi itse
+pystyyn. Tämä nainen kertoo että 2000 miestä lähetettiin -- -- --
+[-- -- Skickades att muuran kera (?) kira]. Keisari päästi hänet
+vapaaksi, pidettyään häntä kiinni 14 päivää ja annettuaan kaikkien
+kenraaliensa häntä katsella. Yhden ainoan hän vaan oli antanut maata
+vieressään. -- Arkangelissa löydettiin yksi heistä ja upotettiin
+jokeen, jonka jälkeen koko kolera äkkiä lakkasi. Se oli houkutellut
+pieniä poikia kylvämään myrkkyainetta ja antanut heille 50 ruplaa.
+Pietarissa näitä löydettiin koko seura. Ilmiantaja meni keisarin luo,
+lyötiin viidellä rautaisella puolirenkaalla, joista yksi kaulaan j.n.e.
+seinään kiinni, kunnes tarkastus oli tapahtunut. Tähän valittiin 3
+kenraalia, 3 arhhiereita ja 3 kuptsaa. Kenraalit tutkivat, avasivat
+kassan, siinä oli kultaa, mutta he eivät ilmaisseet, luulivat saavansa
+sen, vasta kuptsa sen ilmaisi. Kenraalit ja arhhiereit Siperiaan,
+kuptsa ylennettiin kenraaliksi.
+
+Puhemiehet ilman sulhasetta 2 kertaa käyään. Siitä 3:s kerta sulhasen
+keralla. Kun mieltyy tytär, kaataa viinaa kahteen stokanaan molemmille
+kosjojoille. Sulhasen puolesta kosjojat kaasi 2 stokanaan tyttären
+emälle tai isälle. Siitä tyttären emä sulhaselle kaataa ryypin viinaa
+ta silkkihuivin antaa. Sulhanen siitä antaa hopiamanietan tyttärelle.
+Pannaan stola, syötetään. Siitä isetään käsi tyttären isä ta kosjomies,
+sanotaan: "kuulkaa kaikki ristikansa, nyt on Anna Petrin tytär ta Ivana
+-- kaupan laatineet, ken tämän kaupan erottanee, sata sakkoa,
+kuusikymmentä kuuliaista". Kuuliko tämän assan [asian] ken? Vast.:
+"Kuultih". No kun kuultih, ken tämän assan purkanee, päältäh isäntä ei
+ole. (Häpään, -vätä). 3 henkeä sulhasen puolesta, 6 henkeä tyttären
+isän puolesta, lauletah, kahelia stolalla syöäh, juoah, pritonaa
+luvatah lammas, 2 lehmä, poroja, eloa edl. Morsian itkee vieraille
+kaulassa. Vuoheelle vieään, kosjojat viikatteella kierretäh 3 kertaa
+ympäri sängyn, jottei rikottaisi. Sulhanen panee rahoa pahkiloihinsa.
+Morsiamen sisaret jaksetah jalat, saavat pitää rahan kun lattialle
+helistetäh. Aamulla kun noustahhe (morsiamen sisaret, naot) vettä ta
+valkia paikka, joka jääpi sulhaselle olemah. Sulhanen panee rahaa
+maatessaan morsiamen yskään. Morsian kun aamulla tulee sulh[ase]n
+jälessä pirttih, ne rahat kynnyksen alla heittää pirttih. Naot tullah,
+ne siitä kerätäh ta saapka otetah sulhasen päästä ja pannah sihe
+sulkkuvyö sulhaselle. Sitte saatrokalle ruvetah. Anoppi muori päästyä
+ruoalta kantaa valk. paikan vihkiparille ja sisaret toisen paikan
+antavat samalla kerralla. Juohtokansa kun tullaan sulhasen kotia,
+siellä morsian tsarkkaa juoaan 4 pikaria luvalla, ne morsian
+Saajannaisen kera vie ympäri ja kumartavat. Ensimmäisestä ei anneta
+rahaa, toisesta tsarkasta pannaan riuna tahi kaksi tarelkalle, 1:n
+kostintsaksi lähti.
+
+Anoppi sulhaselle, lähtiessään valk. liinapaian, jota vastaan sulhanen
+2 riksiä rahaa hänelle, -- Morsian akalle rätsinän ta sukat, isälle
+valk. liinapaian, puksut ta kintahat, veljille ruskian huivin ta
+liinapaian valk., sisarille rusk. huivin ta valk. rätsinän, lapsille
+kinttahaiset.
+
+Kulki kaksi venäläistä jokia myöten, nukkuvat rekeen kumpanenki.
+Hevonen viimmen joutu jäätöytäälle, joka irtautu ja virtaa myöten
+koskessa meni alas. A kuinka nyt velle hepo seiso ta metsä juoksoo.
+
+Metsäpirtissä maattiin pieni venäläispoika suuremman vellensä kera. Ei
+Petri -- Mi tuli? -- Hammas kirpoi -- Luo(ti) menemään -- Taasen vähä
+aikaa uinottua: Ei Petri vellen! -- Mi tuli? -- Toinen kirpoi --
+Menemään luo -- Vähän ajan päästä taasen: Ei P[etri]. -- No mi siulla?
+-- Kolmas kirpoi (lohkei) hammas. Hiisikö sillä sialla on maannut,
+siirrälläte toiselle sialle. Hämeessä ennen tallinsa sentähen
+muutalti. --
+
+Tiesaarassa istutaan Vieritsänä sekä miehet että naiset ta tieustellaan
+tulevaisia onnia. Kolme kertaa ennen pitää viikatteen raualla ympäri
+paikan käyä.
+
+Unen vuoen aikana valetaan (sulatetaan) tinaa ja siitä tieustell[aan].
+
+
+
+
+28.
+
+Matka Majavalahdesta Heinäjärveen.
+
+(Päiväkirjasta.)
+
+
+Matkan ensimäinen puoli kuljettiin tiheän metsän läpi, niin ettei
+puoleen aikaan nähnyt muuta kuin puita ympärillään ja lumen taivuttamia
+haaroja ja oksia päänsä yläpuolella. Aina kun vemmel sattui niihin ja
+karisti joukoittain lunta kyyditsijänaisen päälle, hän iloitsi siitä,
+että seuraavana vuotena oli tuleva hyvä vuosi, kun oli niin paljo
+_huuetta_ metsässä. Vasemmalla näkyi Majavaara, joka kaukaa näytti
+hyvinkin muhkealta, mutta jota lähemmäksi tultua ei enää voinut nähdä.
+Niin käy monien suuruuksien, jotka läheltä katsoen menettävät arvoansa.
+-- Matkan jälkiosalla oli 3 lampea (Ruokojärvi, Hirvasjärvi ja
+Viksijärvi), ja niiden välillä metsää.
+
+Kalmikkoa pelätään niin Ven[äjän] kun meiänki puolella ja muutamat
+luulevat kuolleiten jälle käyvän. Kalmikkoin päällä heitetään mettä
+kasvamaan. [Nämä kaksi lausetta alk. suomeksi.] -- Mutta uskovatko
+joihinkin haltijoihin, en tiedä. Eikä niitä tarvittanekkaan, kun
+messinkijumalat tekevät saman palveluksen, ja kun vielä on se etu
+näistä, että voi sylkeä niitä kasvoihin ja ruoskia niitä, kuten välistä
+kuuluu tapahtuvan. "Sie pakana vet miulla et ni mitä hyvää laai, mie
+siua molin."
+
+Riimusauat, Paalakat, useissa paikoin.
+
+Kivekkäät [tämä ja seur. kappale alk. suomeksi] kerta olivat Venäjän
+puolella Pääjärveä soutaneet. Heiän (soutajansa) oppaansa johdatti
+heiät Kuntujoen niskalle, joka järven koillispäästä juoksoo
+Koutajärveen ja mereen. Alemmaksi tultua tulee Kumakoski vastaan, suuri
+palava, jota ni kons' ei veneillä laseta. Opas heiät sihen vei [:]
+tästä nyt matka. Itse eelle laski, veneestä tietylle kalliolle hyppäsi,
+vene meni ja kaikki Kivekkäät supi jälkeen.
+
+Ärmäkkä [tämän rivin ja sanan kohdalle reunaan kirjoitettu päällekkäin
+sanat: Votnuka ja Palahka] sillä kauhtanasta erotaksen, että
+kauhtanassa on verkoa (verkaa, hepeiten kertavuus), ärmäkkä on veraton
+(yhtä suora). (Heinäjärvi.)
+
+Pääjärven tienoilla olevat pirtit tavallisesti 4 kyynärän korkuiset, 7,
+8-9 kyynärää pitkät ja leveät. Ovesta tultaissa jommallakummalla puolen
+oleva uuni 3-4 kyynärää kunnakkin. Sillä puolella, missä ei ole pesää,
+on 3 kyynärän pituinen, 1 1/2 tai 2 kyynärän korkuinen ja noin 3/4
+kyynärän levyinen kaappi, joka on asetettu pitkin kiukaan muuria ja
+siihen kiinnitetty. Tämä kooltaan astiakaapin suuruinen huonekalu on
+nimeltään _kolpitsa, kolppi tai runtukka_. Sen toinen kylki on tietysti
+kiinni seinässä, toinen tupaan päin. Tämän kanssa kiuas, jonka kuve
+tavallisesti 1/2 on kyynärää pitempi, muodostaa suoran kulman. Samaa
+kolpitsan viereistä kiukaan kylkeä myöten kohoaa lähes kolmen kyynärän
+pituinen patsas, jona on 1/2 kyynärän levyinen ja 1/2 korttelin
+paksuinen lankku. Patsaan yläpäästä lähtee suorakulmaisesti toisiaan
+vastaan ja yhdensuuntaisesti seinien kanssa kaksi kuuden kyynärän
+pituista ortta, jotka ovat jotenkin samanlaista, tai hieman kapeampaa,
+mutta paksumpaa lankkua kuin patsas. Tavallisesti nämä orret ovat niin
+matalalla, että kohtalaisen pitkän miehen niiden vuoksi täytyy käydä
+kumarassa. Usein on leveät lauteet kiinnitetty toisesta orresta
+seinään. Näitä lauteita sanotaan _palatiksi_; siinä lämmitellään
+päivällä ja maataan yöllä. Samaan tarkoitukseen käytetään runtukan
+päällystää, jopa itse kiukoatakin; viimemainittuja, kuten myös orsia
+käytetään useisiin muihinkin tarpeisiin, kuten esim. taikina-altaiden,
+tavaroiden [?], jauhotuokkosten säilyttämispaikkana, kenkien,
+saappaiden ja sukkien kuivaamiseen, ja mitä häneen milloinkin satutaan
+laskemaan. Sukkien kuivaamista varten on kuitenkin kiukaan laidassa
+runtukan yläpuolella useita erityisiä koloja, joita sanotaan
+_petslukoiksi_. Tulisijan yläpuolelle on asetettu 1/2 tai 3/4 kyynärän
+välille toisistaan kaksi yhdensuuntaista puuta, jotka ulottuvat
+toisesta orresta seinään. Näitä sanotaan _halko-orsiksi_, kun näet
+halot, jotka illalla kannetaan sisään, yöksi ladotaan niille kuivamaan.
+Pesänpuolinen osa uunia ei ulotu lattiaan asti, vaan on lieden ja
+hinkalon (hiilihinkalon) välissä aukko, mihin rikkoja päivällä
+lakaistaan. Tätä aukkoa sanotaan hinkalon alustaksi. -- Pervähkä [h:n
+yläpuolelle on tähän sanaan kirjoitettu: 'ja'; h erityisesti
+alleviivattu.] = päärihma.
+
+Ensikki, Toivikki (Toistikki), Serkko, Niekko, Pääkkö (Päätkö, Päättö),
+Suopo, Pyhikki, Rostukki, Äiikki, Matrokki (mahon nimellä
+kasvatettava), Outikki, Iivakki, Joutsikki, Mustikki, Hoikka, Pitkä
+edl.
+
+Uuninkulman vastassa olevaan pirtin nurkkaan kulkee toisesta pääorresta
+kaksi yhdensuuntaista puuta (päret orret), joilla pyssyjäkin
+tavallisesti säilytetään. Ympäri koko pirttiä kulkevat lavitsat, 1/2
+kyynärän levyiset ja 4 tuuman paksuiset. -- Paria kyynärää ylempänä
+lavitsoja ovat seiniä pitkin _laavasnikat_, joille pannaan kaikenlaisia
+tavaroita, samoin kuin orsillekin, ja näiden kaltaiset ne myös ovat;
+ovipielessä on lautoja, joilla pidetään vateja y.m. _Laki_ on milloin
+laudoista, milloin pyöreistä puista ja lepää neljän hirren varassa,
+jotka ovat nimeltään _maatitsat_; näistä kulkee kaksi oviseinää ja
+tämän vastaista seinää pitkin, kaksi muuta niiden välillä poikittain
+tuvan yli. Silta (lätti, lattia, late) on aina tehty höylätyistä
+laudoista ja sitä voipi pestä. Ikkunoita on 6, 3 päätyseinässä, ja
+näistä keskimäinen on 1/2 kyynärän korkuinen, toiset pienemmät, 2
+toisessa uunista vapaassa seinässä, 1 [kolmannessa seinässä]. --
+Tavallisesti niissä on pienet, 4 tai 2 tuuman levyiset ruudut, lasia tai
+kissankultaa (slotu). Monia niistä saattaa avata. Pöytä on parin
+kyynärän pituinen, kyynärän levyinen ja on vapaana jalustalla, jossa
+samalla säilytetään kuppeja, vateja, lusikoita y.m. Se on aina asetettu
+toinen pää päätyseinän keski-ikkunaa kohti suoraviivaisesti sen ja oven
+välille. Samalla se on rajamerkkinä miesten ja naisten pirttialueen
+välillä (urosten puoli, naisten puoli). (Lissavakka). Tuoleja ei
+tavallisesti ole ollenkaan, vaan sen sijaan 2 l/2 kyynärän pituisia
+penkkejä (kammit), joilla molemmilla, tai ainakin toisella, on vaan
+kaksi jalkaa toisessa päässä; toinen pää pannaan lavitsan varaan. --
+Päiviksi nämä penkit usein nostetaan orsille, mutta asetetaan yöksi
+lavitsan viereen vuoteeksi. Patsaan vieressä tai myöskin oven ja
+kiukaan välisessä nurkassa on joka talossa käsiastia, tavallisesti
+kuparinen, välistä tuohinenkin. Saman käsiastian alla on toinen
+suurempi astia, nimeltään _strigona tai jalokas_, mihin vesi käsiä
+pestäessä saa valua. Pyyhinliinoina käytetään usein verkonpalasia,
+mutta tavallisesti on parempiakin liinoja. Käsiastian yläpuolella on
+kaksikitainen pärepihti, ja usein on irtonainenkin pihti -- mutta
+tällaisista pikkuesineistä ja lisäksi vaarnoista ja seinissä olevista
+veitsenpitimistä en käy tässä lähemmin selkoa tekemään ja mainitsen
+ainoastaan mitä muuta näin kuvailluissa pirteissä on. Nuottia,
+verkkoja, kuosali, 2-3 kirstua, pyttyjä, vesikorvoja, sankoja,
+taikinatiinu, pärepuita, vaatteita, vöitä, valjaita, lakkeja, reuhkoja,
+patoja, tinaamattomia kattiloita, kintaita, puntari, kirveitä, pyssyjä,
+saappaita, sukkia, kenkiä, pluokkana, 2-3 tsotkat, pari jumalankuvaa
+y.m. sellaista, usein kangaspuutkin. -- (Otjska, silmälasit). --
+Huolimatta tästä kaikesta sellaisessa pirtissä usein asuu
+kolmattakymmentä henkeä yhdessä.
+
+(_Taltta_ -- puras; _puras_, jolla jäätä jyskätään, = tuura. _Sapra_
+= suova.)
+
+Runtukan vieressä on ovi (karsinan ovi), jolta portaat johtavat
+karsinaan eli pirtin lattian alla olevaan huoneeseen; tässä ei ole
+lattiaa, seinät ovat 2 kyynärän korkuiset tai korkeammatkin. -- Siinä
+säilytetään käsikiveä, huhmarta sekä kaikenlaisia talouskapineita.
+Pirtistä tullaan eteiseen (_sintsiin_), joka usein on pimeä, mutta
+myös ikkunoilla varustettu; siitä johtavat portaat tanhualle,
+navettapihalle, jota käytetään tallina, ja jolla on kattona osaksi
+sintsin, osaksi aittojen ja _sarajan_ (ylisen) lattiat, ja johon on
+mentävä sintsistä. Mutta sintsistä johtaa ovi porstuaan, josta portaat,
+_vajo_ nimeltään, vievät pihalle. Tällä vajolla on tuohikatos.
+Tanhualta navettaan -- mutta sinne en tahdo pysähtyä, minkä vuoksi
+vielä kannattanee mennä yläilmoihin. Pirtin sisä- ja ulkokaton välillä
+on kolmionmuotoinen (_pälkkiä_ hirsiä -- piiluta) _viilo_ (= ullakko)
+ja sen yläpuolella ulkokatto, joka on kalteva _kurkiaisesta räystäille_
+päin. Vesikatto ulkonee noin kyynärän verran seinästä. -- Pirttien ja
+muiden huoneiden hirret jätetään veistämättä (pälkkimättömät)
+
+Paitsi pirttirakennusta ja sen yhteyteen rakennettuja aittoja, sarajaa,
+tanhuaa, läävää y.m. ei talonpojalla ole muita rakennuksia kuin riihi
+ja sauna, korkeintain lisäksi joku erityinen aitta. Saunassa ovat
+lauteet paljon alempana kuin mitä Suomessa on tavallista, nimittäin
+1 1/2 tai 2 kyynärän korkeudella lattiasta. Riihissä ei ole luuvaa,
+mutta niissä on joskus eteinen tai porstua.
+
+
+
+
+27.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+                                   Jäletjärvi, 28 p:nä tammikuuta 1837.
+
+Kuusamon kirkolta 12 virstaa Kantoniemeen, 18 Heikkilään, 10 Härmilään,
+15 Koutaniemeen (Koukalaan), 25 Pääjärven rannalla olevaan Oulungan
+suuhun, 40 Majavalahteen, 20 Heinäjärveen, 8 Jäletjärveen. Koutalan ja
+Oulungan suun välillä oleva ylänne, Nuoruinen, on huomattavimpia,
+sitäpaitsi on lähellä Oulungan suuta Kivakka sekä useita muita. Yleensä
+on paljo korkeita paikkoja Pääjärven ympärillä. Muuan saarista,
+Lupsinki, on niinikään ylänköä ja sen vuoksi melkein kokonaan kaskettu.
+Järven eteläpäässä asuvat kyläläiset kutsuvat pohjoispään asukkaita
+lappalaisiksi, vaikka nämä ovat yhtä hyviä suomalaisia kuin he itse,
+asuvatkin samoin j.n.e. -- Ainoastaan kaksi kylää, Kuva ja Tumtsa,
+jotka ovat hieman pohjaiseen Pääjärvestä, ollen samalla äärimäiset
+suomalaiset kylät Venäjän puolella, kenties muodostaa vähäisen
+poikkeuksen, koska niillä vallan vähissä määrin, tuskin ollenkaan, on
+maanviljelystä, ne kun elävät poronhoidolla. Näistä kylistä alkaa
+kotalappi, joka seikka ei kuitenkaan ole siten käsitettävä, että
+lappalaiset kodissaan asuisivat lähistössä.
+
+Jo edeltä minua oli pelotettu jäletjärveläisten suhteen, heitä kun
+sanottiin hyvin raaistuneiksi, ja kun eivät kuten muiden kylien
+asukkaat, matkustele Suomessa. Muun muassa sanottiin heidän olevan
+varkaita kaikki tyynni, niin ettei, vaikkapa usein kyselinkin asiaa,
+voitu mainita ainoatakaan taloa, joka tässä suhteessa olisi tehnyt
+poikkeusta. Kaiken tämän johdosta minua neuvottiin sekä Majavalahdessa
+että Heinäjärvellä ottamaan kyyti sieltä suoraan Kierettiin, joka on
+suuri kylä tai kauppala Vienanmeren rannalla. Mutta kun siihenastinen
+runosaaliini oli niukanpuoleinen, en tahtonut kulkea yhdenkään kylän
+ohi, ja sitäpaitsi ajattelin, ehkäpä tässä rosvoinpesässä, tässä
+metsäkylässä on jotakin, kukaties sellaista, mitä ei muissa kylissä
+edes ole saatavissa. Toimitin siis niin että Majavalahdesta tultaisiin
+paria päivää myöhemmin ottamaan minut Jäletjärvestä sekä kyyditsemään
+edelleen Kierettiin päin; nuo kaksi päivää aioin viipyä kylässä. Tuskin
+olin perille tultuani ehtinyt saada vyöni irroitetuksi, kun 5 tai 6
+miestä tunkeutui Kontrattakin talon pieneen pirttiin kysyen, eikö
+minulla ollut viinaa. Kun sitä ei saatu eikä ollutkaan, alkoi
+tavallinen kyseleminen siitä, mitä minä kuljin kaupitsemassa. Pian oli
+siihen kysymykseen täällä, kuten muuallakin, vastattu, mutta sitä
+vaikeampi on selvitellä näille raakalaisille, missä toimissa liikkuu.
+Jos heille sanoo kymmenesti asian niinkuin se on, niin he osaksi eivät
+ymmärrä, osaksi eivät usko sanaakaan, vaan tulevat kahta uteliaammiksi
+saamaan tietää. Joskus olen suoriutunut asiasta keksimällä jotakin
+toista, esim. että minulla on sukulaisia siellä, minne matkustan, tai
+kuljen oppiakseni venättä tai kuulustellakseni merimiehen paikkaa
+j.n.e. Mutta osaksi on vastenmielistä puhua muuta kuin totta, osaksi ei
+sitäkään uskota. Täällä Jäletjärvessä he olivat itsestään päässeet
+asiani perille. Minut muka oli lähetetty edeltä tutkimaan maan
+varallisuutta, jonka jälkeen Ruotsi oli tuleva sotimaan näille
+seuduille. Niin vähän he vielä tietävät, että luulevat Suomen olevan
+Ruotsin vallan alaisena, eivätkä uskoneet saman keisarin hallitsevan
+sekä Suomea että Venäjää. -- Talon emäntä ilmoitti minulle tämän ennen
+miesten tuloa ja toinen nainen sanoi: mitä tekisit, jos tulisivat
+tappamaan sinut? Vastasin, että siihen varmaankin tarvittaisiin kaikki
+kylän miehet, ja jos se sitten onnistuisi heille, olisi kyllä niitä,
+jotka tiedustelisivat jälkiäni. Kuitenkin ajattelin olevan parasta olla
+liikkumatta kylässä, ja odottaa talossa kunnes ne tulivat, joiden piti
+kyyditä minut Kierettiin. Olinkin koko seuraavan päivän kotona,
+varsinkin kun talossa, missä asuin, oli lapsia ja vanhempia henkilöitä,
+jotka kertoivat satuja ja lauloivat muutamia runontoisintoja
+Iltahämärässä tuli taas useita miehiä pirttiin ja alkoi kysellä
+matkaani Kierettiin. Sanoin heidän jo kuulleen kaiken moneen kertaan,
+ja ettei minun siis tarvinnut toistaa sitä. Silloin muuan heistä sanoi:
+entä jos matkustatte valmistaaksenne sotaa maalle. Näin heti, ettei
+hänestä helpolla voinut saada hänen vakaumustaan, jonka vuoksi olin
+suuttuvinani, ehkäpä todella suutuinkin, ja käskin hänen heti pitämään
+suunsa kiinni tuon sotansa suhteen, ellei tahtonut tulla ulosheitetyksi
+pirtistä. Uhkaus oli vähällä toteutua, sillä hän ei näyttänyt huolivan
+ensimäisestä uhkauksesta; vasta vähitellen hän kuitenkin alkoi vaieta.
+Sen jälkeen joku toisista miehistä kysyi, enkö tahtonut ottaa kyytiä
+Kierettiin tai Uuteenkylään, joka on 40 virstan päässä Jäletjärvestä
+eli puolitiessä. Sanoin jo tilanneeni kyydin Majavalahdesta. Mutta
+silloin hän poikkesi venäläisen lainopin alalle ja sanoi, että kyytiä
+ei saanut tilata toisesta kylästä, vaan että se täytyi ottaa siitä
+kylästä, missä oli. Hänkin oli uhkauksilla saatava vaikenemaan. Sanoin,
+etten yhdenkään sen kylän miehen kanssa tahtonut matkustaa askeltakaan,
+vaikka haluaisivat ilmaiseksikin kyyditä minua, jota vastoin muille
+antaisin vaikkapa kaksinkertaiset kyytirahat. Enpä olisikaan toisin
+menetellyt. Sen jälkeen he rupesivat puhumaan venättä keskenään,
+kuitenkin hiljaa, sillä pelkäsivät, että mahdollisesti saatoin
+ymmärtää. Sitten lisäksi pari miestä meni kotvaksi ulos,
+neuvottelemaan, kuten arvelin. Muuan naisista sanoi minulle sillä
+aikaa, ettei minun pitänyt pelätä, sillä heidän pirtissään he eivät
+rohkenisi mitään tehdä. Käskin hänen tyyntyä ja lisäsin, että vaikka
+koko pirtti olisi täynnä miehiä, en sittenkään pelkäisi. Mitään sen
+enempää ei siitä tullut. Miehet tulivat jälleen sisälle, ja minua
+pyydettiin, tai kysyttiin, halusinko mennä kylpemään. Saunaan en
+kuitenkaan sillä kerralla mennyt, sillä pidin turvallisimpana pirttiin
+jäämistä. Onhan kuultu useita kertomuksia tämänkaltaisista ihmisistä,
+että he ovat saunoissa joko kuristaneet kuoliaaksi tai tukehuttaneet
+useat matkustajat, joilla arveltiin olevan rahoja mukanaan. Vähää ennen
+kuulin kerrottavan Heinäjärvessä, miten erään karanneen sotilaan ja
+erään talonpojan epäiltiin 15 ruplan tähden yhdessä kuristaneen tai
+tukehuttaneen kuoliaaksi erään Kuusamosta kotoisin olleen vanhan ukon.
+Vainaja oli haudattu Heinäjärvelle. Kysyin, eikö näin epäiltävän
+tapauksen johdosta oltu pantu toimeen lääkärintarkastusta, ja tähän
+vastattiin: kukapa rohkenee saattaa heitä ilmi, sillä jos ei saataisi
+mitään todistuksia epäiltyä murhamiestä vastaan, täytyisi koko kylän
+maksaa sakkoa ja sen lisäksi kyyditä ja elättää lääkäri hänen
+tarkastusmatkallaan. Lainsäätäjä, joka on määrännyt yhteisen
+rangaistuksen koko kyläkunnalle niissä tapauksissa, jolloin murhamiestä
+ei saada ilmi, on epäilemättä tarkoittanut parasta, mutta myöskin
+kysymyksessä oleva tapaus osottaa, minne se on johtanut. Välistä näet
+sattuu, että sillä on vallan päinvastainen vaikutus. Myöskin kysymys
+maksuttoman kyyditsemisvelvollisuuden poistamisesta, mikä rahvaalla on,
+kun tehtävä matka koskee rahvaan asioita, vaatinee lähempää punnintaa.
+Sillä paitsi sitä vahinkoa, jonka se tämänlaatuisissa tapauksissa voi
+matkaansaada olen kuullut pääsyyksi karkulaisienkin sietämiseen
+mainittavan, että kukaan ei tahdo maksutta kyyditä heitä Kemiin tai
+Kuolaan, vaan antaa heidän kernaammin oleskella paikkakunnalla. Harvoja
+esimerkkejä lieneekin siitä, että yhtäkään karkulaista olisi vangittu
+ilman erityistä haetuttamista. Kuinka lukuisasti näitä on Tuoppajärven
+tienoilla rosvoinpesän turvissa, siitä toiste, mutta muuallakin kuin
+Tuoppajärveliä on harvoja kyliä joissa ei olisi useita karanneita
+sotilaita.
+
+Majavalahdessa oli muuan talonpoika viime syksynä ottanut itselleen
+vaimon Heinäjärvestä. Vaimo, joka vasten kaikkien neuvoja oli ottanut
+tämän miehen, oli pian huomannut erehdyksensä ja eli nyt puolta vuotta
+myöhemmin tosin yhdessä hänen kanssaan, mutta ei parhaissa väleissä.
+Puhuttiin, että hän aikoi hylätä miehensä ja matkustaa takaisin kotia.
+Kysyttyäni, voisiko se käydä päinsä, vastattiin: "miksikä ei, sillä
+eihän mies ole tehnyt häntä sen huonommaksi, varsinkaan kun hän ei edes
+ole viime aikoina käyttänyt samaa vuodetta miehensä kanssa". Lisäksi
+vielä sanottiin, että vaimo vielä kyllä voi saada paremman miehen, kun
+hänellä oli edullinen ulkonäkö, ja kun hän ei vielä ollut tullut
+siunattuun tilaan.
+
+Erään Heinäjärven talon vanha emäntä oli kotoisin Kargopolista eikä
+vielä osannut puhua karjalan kieltä, vaikka hän oli ollut 7-8 vuotta
+täällä ja seurustellut suomalaisten kanssa. Tosin hän ymmärsi kaikki
+tai ainakin sanoi ymmärtävänsä. Hän oli karannut miehensä luota, niin
+sanottiin, oli päässyt ensin Skiitan nunnien moskajoukkoon, mutta
+luultavasti taas ruvennut kaipaamaan avioliittoa ja siten tarttunut
+tänne.
+
+Samassa Heinäjärven kylässä, joka muuten oli hyvin köyhä, eli muuan
+leski ja hänen kaksi lastansa kurjimmassa tilassa, missä ihmisen voi
+kuvitella elävän. Hän kysyi minulta osasinko ennustaa kädestä;
+kysyttyäni mitä asiata hän tahtoi saada selville, hän vastasi
+haluavansa edeltäkäsin tietää, oliko hän ennen kevättä kuoleva nälkään.
+Hän asui omassa pirtissään, jossa ei ollut ainoatakaan huonekalua,
+sillä kaikki hän oli kantanut kylään saadakseen ruokaa. Nyt hän joka
+aamu ja ilta kävi 7-8 taloa, kiertäen talosta taloon, ja kerjäsi
+Jumalan sanaan. Olin monasti saapuvilla, kun hänelle annettiin jotakin,
+milloin poikkileikatuita, jyvättömiä tai hallan panemia tähkäpäitä,
+milloin tähkäjauhoja, milloin pettu- tai olkijauhoja. Poltto- ja
+pärepuutkin hänen täytyi kerjätä. Lapsilla ei ollut paitaa eikä muita
+vaatteita, minkä vuoksi he aina loikoivat uunilla, kun minä olin
+siellä. Kysyin, miksi hän ei mennyt lastensa kanssa kerjäämään
+parempiin kyliin, ja hän vastasi, ettei voinut viedä alastomia lapsia
+ulos talvipakkaseen. Hän kertoi muuten olevansa syntyisin Kuusamosta,
+mutta oli jo nelivuotisena tullut tänne ja kastettu toiseen uskoon.
+Hänen isänsä oli ollut se mies, joka sanottiin pari vuotta sitten 15
+ruplan tautta kuristetun kuoliaaksi tai tukehdutetun saunaan.
+
+
+
+
+28.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                 Jäletjärvi, 29 p:nä tammikuuta 1837.
+
+Tansseja sanotaan _kisoiksi, kisasiksi_; niitä on monenlaisia ja ne
+ovat yleisesti käytännössä. Paitsi sitä, että _yökesrät_ tavallisesti
+päättyvät kisoihin, nuoriso kokoontuu melkein joka sunnuntaina
+paastojen välillä tanssimaan. Ensimäinen ja suurin huoli on siinä,
+mistä saadaan tätä varten huone (kisapirtti), sillä kisoja pidetään
+syntisinä, minkä vuoksi vanhat ihmiset, joiden vallassa huoneen
+myöntäminen tavallisesti on, eivät aina tahdo niihin suostua. Jos
+sitten pirtti on saatu, muodostetaan piiri sitä lukuunottamatta, onko
+tanssivissa kumpaakin sukupuolta yhtä monta. Joku joukosta ottaa
+kintaan ja viskaa sillä jotakuta, poika tyttöä ja päinvastoin. Sen,
+jota kintaalla on heitetty, tulee nyt ruveta ympäri piiriä ajamaan
+takaa viskaajaa. Juostuaan milloin myötä-, milloin vastapäivää, ilman
+järjestystä, tehdään usein kokokäännös, j.n.e.; pääasia on, että
+takaa-ajaja ei pääse kintaalla lyömään; mutta jos tämä ennemmin tai
+myöhemmin tapahtuu, niin se, joka saavutettiin, liittyy piiriin, ja
+äskeinen takaa-ajaja viskaa kintaalla jotakuta piirijonossa kulkevaa,
+jolloin tätä vuorostaan kehään jäänyt rupee takaa-ajamaan. Tätä tanssia
+sanotaan _kintahisiksi, kintahisilla olemiseksi_, ja se alkaa usein
+muiden kisojen sarjan.
+
+Toinen leikki on _naitantakisa_, jota myös välistä sanotaan
+_ventsakisaksi tai naittajaisiksi, naittajaisilla olemiseksi myös
+paikkasilla olemiseksi tai paikkakisaksi_. Nämä jälkimäiset leikin
+nimitykset johtuvat siitä, että siinä aina täytyy olla kaulahuivi
+(paikka). Kokoonnutaan parittain ja muodostetaan piiri. Naiset pyytävät
+kavaljeerejään tanssiin tavallisesti siten, että yksi heistä johtaa
+toiset yksitellen kunkin valitun luo. Johtaja-nainen ja johdettava
+tarttuvat toistensa käteen ja kumartavat molemmat syvään sen edessä,
+jota tanssimaan pyydetään. Kumarrus toistetaan moneen kertaan, ja
+kumarruksien välillä kumarteleva pari aina astuu 2-3 askelta
+taaksepäin, taas tämän välimatkan päästä palatakseen kavaljeerin eteen
+kumartamaan. -- Kun täten yksi on tanssiin pyydetty, johtaja-nainen
+samoin jonkun toisen kanssa astuu toisen kavaljeerin eteen, ja näin
+jatketaan, kunnes tarpeellinen lukumäärä pareja on saatu. Toinen
+tanssiin-pyytämistapa on se, että kaikki naiset tarttuvat toistensa
+käsiin ja astuvat näin miesten eteen, jotka tavallisesti istuvat
+rivissä toistensa vieressä penkillä, ja pyytävät kukin sitä, jonka
+eteen kohtalo hänet täten vie. Sittenkuin tanssiin-pyytäminen on
+tapahtunut joko jollakin äsken mainitulla tavalla, tai myöskin ilman
+erityisiä menoja, mikä sekin on tavallista, muodostetaan piiri, johon
+kukin pari liittyy siten, että mies ojentaa naiselle oikean kätensä.
+Sitten yksi pari astuu kehään, mies pitää kiinni huivin toisesta päästä
+ja nainen toisesta. Täten edellinen seisoo liikkumattomana samassa
+paikassa ja nainen kulkee kerran hänen ympärinsä ja kumartaa sitten
+syvään hänen edessään. Sitten hän kerran tekee kierroksen piirissä ja
+kumartaa jonkun ympäröivässä piirissä olevan edessä, kiertää taas
+kerran kehän sisällä, kumartaa seuraavalle, ja niin edespäin pitkin
+koko piiriä, sekä naisten että miesten edessä. Viimeiseksi hän taas
+kumartaa omalle kavaljeerilleen, ja sitten kumpikin yhtyy piirikulkuun,
+jonka jälkeen myötäpäivään päin lähin pari lähtee kiertämään samalla
+tavalla, sitten kaikki muut parit järjestänsä loppuun asti. Nyt taas
+ensimäinen pari lähtee, mies viskaa huivin johonkuhun kehäpiirissä
+olevaan, ja nainen ottaa sen pois, antaen sen takaisin miehelle. Tämä
+viskaa sen sitten taas johonkuhun toiseen, ja nainen tuo sen takaisin
+hänelle, lopuksi syvästi kumartaen hänen edessään, jonka jälkeen hän
+panee sen naisen olalle. Mutta nyt on naisen vuoro olla huivista
+välittämättä, hän näet viskaa sen milloin yhteen, milloin taas toiseen,
+mistä miehen vuorostaan tulee ottaa se pois ja aina panna naisen
+olalle. Lopuksi mies pyytää häntä tai jos tahtoo olla oikein kohtelias,
+kumartaa hieman ja pyytää, laskien huivin hänen olalleen, häntä
+antamaan sen jollekin toiselle parille. Sitten nainen antaa sen pois ja
+yhtyy kavaljeerinsa kanssa taas piiriin. Kaikkien parien tulee
+vuoroonsa tehdä samoin. Kun se on tapahtunut, on vielä jäljellä
+pyörähdystanssi, joka toimitetaan siten, että yksi pari erällänsä menee
+sisälle piiriin, mies tarttuu oikealla kädellään naisen oikeaan
+käsivarteen, pyörähyttää häntä kerran, päästää hänet sitten irti ja
+tarttuu sitten vasemmalla kädellään jonkun piirissä olevan vasempaan
+käsivarteen, pyörähytellen häntäkin, sitten taas omaa naistaan, joka
+koko ajan seisoo piirin sisällä, sitten seuraavan piirissä olevan
+j.n.e. Kun tämäkin on loppuun suoritettu, on tämä tanssi päättynyt.
+
+_Tsinkka_ on nimeltään tanssi, johon kukin nainen pyytää miehen
+mainitulla tavalla, ja parit asettuvat kuin tavalliseen neljäiseen eli
+katrilliin. Vastaisten puolten parit astuvat nyt toisiaan vastaan, niin
+että miehet hylkäävät naisensa ja juoksevat toistensa ohi, pyörähtävät
+sitten toiselle puolelle jääneen naisen ympäri, jolloin naisetkin
+rupeavat vallan samalla tavalla juoksemaan, kukin muodostaen lattialle
+suuren 8:nmerkin muotoisen kuvion. Kun kahden puolen parit näin kahteen
+kertaan ovat juosseet, he taas pysähtyvät paikoilleen ja päästävät
+sivulla olevat vastakkaisparit lattialle toistensa ohi samoin
+pujoittelemaan. Näidenkin tanssittua kuten juuri on selitetty, alkavat
+miehet juosta piirissä myötäpäivään, ja naiset vastapäivään, ja miehet
+tarttuvat ensin oikealla käsivarrella omaan naiseensa, sitä seuraavaan
+vasemmalla käsivarrella, ja näin eteenpäin vuoroitellem. Kun kukin taas
+on saanut oman naisensa, alkaa vastahyppely uudestaan, j.n.e.
+
+_Kävelykisaksi_ sanotaan hidasta tanssia, jossa parit ensin seisovat
+perätysten oven seuduissa. Etumainen pari astuu ensin esiin ja sitten
+järjestänsä muut parit huoneen toiseen päähän, kääntyvät siitä
+kummallekin puolelle ja kulkevat takaisin etenevien parien sivuitse.
+Näin syntyy 4 liikkeellä olevaa jonoa, kaksi keskeä kulkevaa, jotka
+astuvat eteenpäin, ja kaksi sivulla kulkevaa, jotka astuvat
+takaisinpäin [s.o. oveen päin], mutta liikkuen niin yhtämittaisesti,
+ettei näe mitään keskeytystä, sillä samassa kun pari on saapunut
+lähtöpaikkaan, toinen tarttuu toisen käteen ja kulkee eteenpäin.
+
+_Juoksentakisa_ on hieman edellisen kaltainen, mutta eroaa siitä siinä,
+että juosten kuljetaan eteenpäin, ja ensin miehet juoksevat toisessa,
+naiset toisessa jonossa, sitten he kääntyvät jäljessä juoksevain
+ulkopuolitse ja sitten taas perässä tulevien ulkopuolitse, minkä
+jälkeen lopuksi taas joudutaan juoksemaan keskimäisissä riveissä,
+vaikka vastakkaiseen suuntaan kuin alussa.
+
+_Käsivetelys_ on yksinkertaisempi ja tapahtuu siten, että nainen ja
+mies pitävät -- -- --
+
+_Rämsy_ y.m. ovat toisia tansseja.
+
+Tavallisesti leikitään _korolia_ viimeiseksi; siinä leikkijät istuvat
+piirissä; yksi panee kätensä alimmaksi, muut sitten järjestänsä hänen
+kätensä päälle, alimmat kädet siirtyvät vuoroonsa muiden päälle, ja
+tätä jatketaan 14 kertaa. Se, jonka käsi 14:nnellä kerralla jää
+ylimäiseksi, on koroli (kuningas), ja hän määrää, mitä muiden on
+tekeminen. Tälläisiä hänen säätämiään tehtäviä on, että tulee; syleillä
+jotakuta henkilöä, kumartaa jonkun edessä j.n.e.
+
+Tanssin ohella muuten lauletaan; vilkkaampien tanssien ohella, joissa
+juostaan, ovat laulujen sanat venäjänmongerrusta, hitaammissa sekä
+venättä että suomea (karjalaa); Joskus, kun kaikki ovat hoilottaneet
+tai laulaneet äänensä käheäksi, ennenkuin jalat vielä ovat tarpeeksi
+väsyneet, tanssitaan vallan ilman laulua tai soittoa.
+
+
+
+
+25.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                     Kieretti, 1 p:nä helmikuuta 1837.
+
+_Pallokisa_: suurta nahkapalloa potkitaan; se, joka saa potkituksi
+rajan yli, voittaa.
+
+_Kaposilla_. [Tästä muistiinpanon loppuun kirjoitettu suomeksi, paitsi
+mitä seur. alimuistutuksessa erotetaan.] Seiväs maassa, kapoja sidottu
+juurelle. Yksi vartiona. Potkia pitää varkaita. Jos ken pääsee ilman
+potkutta lähelle, hän on kapojen herra; ja uusia varkaita.
+
+_Kiippisillä_ -- -- --
+
+Räähkä ajetusta parrasta, leikkaamattomista hivuksista, aivan tyyni
+päälaki keritty Pääjärvellä, Kieretissä; tupakasta; jos toisesta
+kerrasta jäänyttä keitosta syö; jos veren eläviltä ruoaksi tekee tahi
+toisen tehdä antaa; jos maksan ja sisälmykset ottaa j.n.e. Karjaa
+teurastettaessa ei verta oteta talteen, se kun pidetään saastaisena.
+Lihakin on tarkoin pestävä puhtaaksi ja liotettava avannossa.
+
+_Jaara_, peurannahkainen päällyssaapas; _pääkkö_, puolisukka (syylinkä,
+nenänen), peuran päänahkaa. [Tämä kappale ja edellisen kaksi viimeistä
+lausetta, jotka on edellä olevien kisankuvausten seasta tähän
+sovitettu, on alkuaan ruotsiksi kirjoitettu.]
+
+_Nuotio_. Sen piusta kaksi honkaa, miten väkeä. Päällitystin.
+Päällimäinen koholla pietään vivulla kummastai päästä, sillä tavalla,
+että nalkki lyöään kumpaan päähän ja sihen vipuvitja kiinnitetään. Lumi
+luoaan kun seinä makaajia vasten toisella puolella.
+
+Kattilat matkoissa heinätielläki.
+
+Tyttäret usein karkaavat miehillä [= miehille, s.o. miehelään]. --
+Vanhempia pidetään usein pahasti lapsiltansa -- Lapsia vähin koista
+autetaan -- Veli veljensä naista pitää sekaluutta -- Huoruutta jos
+nainut mies naimattoman tytön kera, ei suurena räähkänä henkii[n]sä --
+
+Kaukanako on Suomi Kajaanin paikalta?
+
+
+
+
+30.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                    Kieretti, 1 p:nä helmikuuta 1837.
+
+Hänninen huomautti Huotilan äijälle, kuka minä olin; heti tuotiin
+esille voita, ja äijä pyysi anteeksi. -- Hänninen maksoi 30 kopeekkaa
+puudan kuljetuksesta Kieretistä Kuusamoon, jota matkaa on 188 virstaa;
+joskus saa 25:stäkin kopeekasta kuljetetuksi. -- Tämä kuljetus on
+vaarallista, sillä kerran oltiin Jäletjärvessä vähällä ryöstää pois
+kaikki. Mihkali ukko tapasi koko joukkion ja ajoi sen pakoon. -- Viinaa
+kysyttiin ainakin seitsemän kertaa Jäletjärvessä, vaikka usein on
+ryöstetty pois viina niiltä, jotka sitä ovat tuoneet. Tämän tiesin ja
+sanoin: eihän kuulu olevan luvallista j.n.e.
+
+Seuraavana sunnuntaina pantiin toimeen tanssit pirtissä. Minua
+pyydettiin puhaltamaan huiluani, mutta ollen hieman närkästynyt heidän
+eilisestä loruilemisestaan, en siihen suostunut. Vielä maanantaina tuli
+luokseni muuan mies, joka tarjoutui minua kyyditsemään. Sanoin, etten
+huolinut kyydistä. Aikomukseni oli, ellei Mihkalia sinä päivänä olisi
+kuulunut, seuraavana yönä joko lähteä takaisin Heinäjärveen tai ottaa
+talon vanhin poika, joka näytti olevan hieman parempi mies, oppaaksi,
+ja ollenkaan aikeistani ilmaisematta jalan kulkea neljän peninkulman
+taival Uuteenkylään. Tätä minun ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, sillä
+Mihkali tuli maanantaina; -- mutta kun kieltäydyin ottamasta tarjottua
+kyytiä, äskeinen mies pyysi talon poikaa kanssaan ulos ja neuvotteli
+siellä kauan, mistä, sitä en saanut tietää, mutta minulla on syytä
+luulla hänen neuvotelleen siitä, että minut ainakin ryöstettäisiin;
+niin luulen sitä suuremmalla syyllä, kun eräs talon naisista piti
+tärkeänä mennä heidän puhettaan kuuntelemaan. Ainoa, minkä poika
+lähtiessäni virkkoi, oli: "Milma [minua] jo hätäytellä alettiin, kun
+teitä tässä viikon [kauan] pi'in ja käskettiin pois ajamaan." Kovin
+kernaasti läksin kolmannen päivän aamuna tästä sekä tapojen että
+ravinnon puolesta kurjasta kylästä. Mutta enpä vielä päässyt rauhaan
+tästä roskajoukosta. Muuan miehistä, Mihkali Sergein poika, oli yhdessä
+toisen hyvän toverin, Kirilä Hilipän pojan kanssa Särkiniemestä
+lähtenyt vähää jälkeen Kierettiin matkustamaan samaa tietä, jota minun
+oli kulkeminen. Jäletjärven ja Uudenkylän välillä on puolitiessä, 20
+virstan päässä kummastakin paikasta, mökki, jonka luona matkustajat
+syöttävät hevosiaan, ja jossa itse syövät. Siinä he meidät saavuttivat.
+Alettiin taas puhua passistani. Sanoin, että enhän ollut millään
+karkulaismatkalla, kun matkustin Kierettiin, missä passi kyllä oli
+näytettävä. Sen jälkeen he syytivät muutamia haukkumasanoja Mihkalille,
+joka kehtasi kyyditä sellaista henkilöä. Koko ajan he täällä
+ahdistelivat minua, ja huomasin, ettei minulta puhetta riittänyt heidän
+sanojensa vastimeksi. Sitten matkustettiin Uuteenkylään. Siellä
+satuimme suureksi ilokseni poikkeamaan eri taloihin. Seuraavana päivänä
+taas satuimme yhteen eräässä mökissä, joka oli 20 virstan päässä
+Uudestakylästä. Siellä alkoi taas sadella entisiä haukkumasanoja.
+Uhattiin panna minut köysiin, kun tullaan Kierettiin. "Tehkääpä se nyt
+tässä paikassa, jos luulette olevanne siihen oikeutetut." Mitä muuta he
+minusta sanoivat, en tässä tahdo kerrata, mutta seuraavalla tavalla
+minun onnistui saada toinen miehistä vaikenemaan. Olin näet hänestä,
+Mihkali Sergein pojasta, kuullut, että hän oli tuppautunut asumaan
+erääseen Särkiniemen taloon, ja että hän siellä eli hyvissä väleissä
+emännän kanssa ("piti pyhävellenään"). Mies, joka tietystikkään ei
+tähän ollut kovin tyytyväinen, oli koettanut ajaa hänet pois, mutta ei
+siinä mitenkään ollut onnistunut, sillä tungettelija oli roteva mies.
+Kerran isäntä tosin kylän miesten avulla oli sitonut hänet ja
+kuljetuttanut Jäletjärvelle, mutta sekään ei auttanut. Mies palasi pian
+taas takaisin. Toisen kerran olivat Särkiniemen miehet uhanneet
+hukuttaa hänet ja siinä määrin panneet uhkauksensa täytäntöön, että
+olivat vieneet hänet järvelle ja kastaneet veteen, mutta sitten
+päästäneet hänet irti. Täten kuitenkin voitettiin vielä vähempi, sillä
+Sergein poika oli uhannut kannella herroille, että he olivat tahtoneet
+hänet hukuttaa, ja tällä uhkauksellaan pakottanut heidät antamaan
+sovintolunnaat. Yhä edelleen hän enimmäkseen asuu mainitussa talossa,
+elää ja käskee kuin toinen isäntä ainakin. Mies ei kuulunut sanoilla
+eikä kurituksella, jos hän sitä uskalsi käyttää, mitään voineen
+aikaansaada vaimonsa oikaisemiseksi, joka yhä vaan edelleen -- --.
+Kuultuani tämän kertomuksen, kysyin kertojalta, miksi rahvas ei ollut
+ilmiantanut tätä väkivallantekijää, jolloin hänet luultavasti olisi
+viety sotaväkeen. Jos tiedettäisiin, että näin kävisi, vastasi hän,
+niin oltaisiin jo aikoja sitten niin tehty. Mutta jos hän saa jäädä
+kotia, hän polttaa koko kylän ja lyö kaikki asujamet kuoliaaksi. Nyt
+tämä sama mies, joka Jäletjärvessä oli muiden kanssa väittänyt, ettei
+laki sallinut ottaa kyytiä toisesta kylästä, taas rupesi ahdistelemaan
+minua. Juuri kun hän oli päässyt hyvään vauhtiin, minä sanoin: sinä
+selvittelit toissapäivänä minulle lakia, että en muka saisi ottaa
+kyyditsijätä [toisesta kylästä], mutta tiedätkös myös, mitä laki määrää
+sille, joka valtaa toisen talon ja vaimon? Minun tekee mieli tultuani
+Kemiin kysyä herroilta sen asian laitaa. Jäletjärvi näet on Kemin
+piiriä, mutta Särkiniemi Kuolan piiriä (ujesd). "A siitä laki ei sano
+ni mitä, se ni meillä tapa" j.n.e. useat huusivat yhtä kulkkua, jopa
+kyytimieheni, 80-vuotias Mihkali yhtyi siihen. Mutta mies, jota asia
+koski, punastui peräti, astui pari askelta lähemmäksi minua ja mutisi
+ensin muutamia sanoja vihapäissään, mutta hillitsi itsensä pian. Hänen
+toverinsa, toinen Särkiniemen mies, ei juuri pitänyt siitä, että paras
+heistä näin joutui hämilleen, minkä vuoksi hän yllytti häntä sanoen:
+"ja siinä sinä töllistelet, lyö kirves kulkkuun tahi vie pirttiin ja
+ripusta sinne jaloista kattoon savun sekaan". Keitettiin näet paraikaa
+mökissä, joka oli lattiata myöten täynnä savua, vallan kuin sauna, kun
+sitä lämmitetään, sillä näissä ei ole muuta savureikää kuin ovi. Tämä
+hänen kehotuksensa kajahti kuitenkin kuulemattomiin korviin, sillä mies
+muutti tämän jälkeen kokonaan puheensa, ja hänestä melkein tuli nöyrin
+palvelijani. Mitä minä kaiken tämän kuluessa lienenkään lörpötellyt, en
+oikein tiedä, mutta huomasin, ettei edes Vanha Mihkali enää varmasti
+tietänyt, mitä minusta ajatella. Lieneekö hän luullut, että aioin
+karata matkalla, kun hän, ennenkuin läksimme viimeiselle 20 virstan
+taipaleelle, muistutti, että minun piti maksaa kyytirahat. Tämä
+muistuttaminen tuntui minusta perin naurettavalta, minkä vuoksi en
+täyttänytkään hänen pyyntöänsä, vaan kysyin, mihin hän nyt matkalla
+tarvitsisi rahoja. Hän virkkoi, ettei tosin matkalla tarvinnut, mutta
+kylläkin Kieretissä. No, siellä kyllä saat minulta kyytirahat, minä
+vastasin, ja ettei sinun tarvitse pelätä minun karkaavan pois, siitä
+sinulla on kylliksi takeina laukkuni (tämän hän oli jo aamulla ottanut
+omaan rekeensä, vaikka itse ajoi minun reessäni); johan itse nahan arvo
+nousee melkein kyytimaksun suuruiseksi, ja onhan nahan sisälläkin vielä
+sitä paitsi jotakin. Siihen asia jäi. Olisin kyllä jo silloin voinut
+maksaa, mutta pelkäsin, että jos nuo puolivillit miehet olisivat
+saaneet nähdä rahaa, heissä sen himo olisi voinut käydä liian
+voimakkaaksi.
+
+Tie Jäletjärveltä. Ensin kuljettiin muutama virsta Jäletjärven rantaa
+pitkin, sitten seurasi vaihdellen metsää, soita ja pieniä lampia,
+kunnes tulee kymmenen virstan päähän kylästä. Siitä alkaa Merijoki,
+joka kyllä on niin kaita kuin leveähkö maantie, mutta joka on saanut
+komean nimensä siitä, että laskee mereen. Tätä Merijokea seurataan,
+lukuunottamatta koskia, Uuteenkylään saakka, siellä poiketaan siitä
+pois ja kuljetaan milloin maata, milloin pieniä sisäjärviä. Viimein
+saavutaan suurelle Luovuskajärvelle, missä huomioni erityisesti kiintyi
+useihin korkeihin saariin. Ne eivät muuten näyttäneet alaltaan olevan
+suuret, mutta kohosivat monessa kohdin jyrkkinä kallioseinineen, joiden
+alapuolella oli metsää. Tämän järven päässä, josta on 10 virstaa
+Kierettiin, käännytään isolle maantielle, joka tulee Kemistä, ja
+ihmetellen näin tämän tien järvellä olevan viitoitetun. Maalle-nousun
+kohdalla oli metsää kaadettu molemmin puolin tietä maantien leveydeltä,
+mutta pienet siellä täällä vallan raiteen vieressä esiin pistävät vesat
+todistivat, ettei siinä kesällä ole muuta kuin tavallinen polku, ja
+niin onkin asian laita.
+
+[Päiväkirjanote on tähän katkaistu seuraavan yhtenäisen matkamuistelman
+vuoksi, joka sisällyksensä puolesta näytti parhaiten sopivan tähän, ja
+jatkuu katkaisukohdastaan etempänä 32:ntenä n:rona.]
+
+
+
+
+31.
+
+Kolme kuukautta Venäjän Karjalan pohjois-osissa.
+
+
+[Juhlalehdestä "Per Brahes minne" (12.IX.1880); alk. suomeksi.]
+
+Vaikka vuonna 1836 jo olin useampia kertoja käynyt Venäjän Karjalassa
+runoja, satuja ja muuta senlaista keräämässä, niin sen pohjaispuolisia
+seutuja ei kukaan vielä ollut siinä tarkotuksessa tutkinut. Kun siis
+oli aivan tietämätöntä, mitä runovaroja niillä paikoin voisi löytyä,
+niin päätin, virkavapausluvan esivallalta ja matkarahoja Suomen
+Kirjallisuuden Seuralta sitä varten saatuani, syksyllä vasta mainittuna
+vuonna lähteä tarkastamaan, kuinka kauvas pohjan puolelle Suomen
+runotar olisi paennut siinä turvattomuuden tilassa, josta se sitten
+lauloi:
+
+    "Piennä jäin minä emosta,
+    Matalana maammostani,
+    Vaimon Tierahan varahan.
+    Ehtohon emintimaisen;
+    Se mun kaikotti katalan.
+    Ajoi lapsen armottoman.
+    Tuulipuolelle tupa'a,
+    Pohjoispuolelle kotia,
+    Vilussa värisemähän,
+    Pakkasessa parkumahan.
+    Joka tuulen tuntemahan,
+    Ärjynnän älyämähän."
+
+Matkoistani Vuokkiniemeen, Uhtuvaan ja muihin syrjäkyliin olen tietoja
+antanut muissa kirjotuksissa kuin myöskin nykyisen matkan loppupuolelta
+Kuolan kaupungista alkain Lapinmaan kautta kotiseuduilleni Kajaanissa.
+Niistä siis ei sen enempätä, vaan lähdetään Uhtuvasta suoraan kylihin
+Tuoppajärven ja Pääjärven ympäristöille. -- Matka kulkee vaihetellen
+soita, lampia, korpia ja kankaita; keli huononpuoleinen ja suot eivät
+kannata paremmin kuin että muutamassaki paikassa hevonen rinnuksista
+asti vajosi suohon, josta töin tuskin saatiin ylös autetuksi. Saatiin
+kuitenki, mutta kyyditsijä tiesi kertoa samaan paikkaan hevosia
+toisinaan jääneenki. Pari penikulmaa kuljettuamme tulimme
+metsäsaunalle, jossa eräs Uhtuvan mies, joka oli tullut lähellisestä
+lammista kaloja pyytämään, poikansa kanssa istui valkean ääressä. Oli
+siihen myös vähä aikaa ennen meitä tullut Koljolan kylästä ukko
+vaimonsa ja tyttärensä kanssa, joilla oli mielessä lähteä "pääelolle"
+s.o. kerjäämällä itsiänsä paremmilla ruokapaikoilla elättämään. Sitä
+varten kulkivat vanhalla hevoskaakilla, reessä pata, kuppiloita ja
+pussiloita. Tässä olivat kalastajalta saaneet kaloja keitokseksi, isoja
+lähes puolentoista korttelin pituisia valkoisia muikkuja, joita
+muutamissa harvoissa lampiloissa tavataan, ja jotka sanottiin myöhään
+syksyllä jään alla kutevan. Niistä ukko nyt keitti rokkaa, jota jäi
+vielä meidän lähtiessämmeki keittämään. Kuultuani ukkoa kiitettävän
+hyväksi laulajaksi pyysin häntä laulamaan runojansa, johon hän ei
+kuitenkaan myöntynyt, kun sanoi kielensä ei kääntyvän laulamaan, ennen
+kuin saisi ryypyn tahi kaksi suuhunsa, jota tarvetta en ollut
+tilaisuudessa täyttämään. Vaikeata olisi ilmanki ollut ruveta savun
+seassa polvet pöytänä kirjottamaan. Sanottiin häntä myös paikkakunnan
+parhaaksi loitsiaksi, ja itseki kerskasi hän siitä taidostansa. Oli
+häntä kerranki, lausui hän, kuljetettu päälle viidenkymmenen penikulman
+aina Petroskoille asti Äänisjärven rannalla parantamaan suurta herraa,
+joka oli mielenrikkoukseen tullut. Kun sitten kysyin, no voitko päästää
+hänen mielenrikkouksestaan täyteen järkeensä, vastasi ukko: mintähdenpä
+tuonne ilman olisin lähtenytkään. Uudelleen kysyttyäni, mitä palkaksi
+sai, sanoi ukko itsensä ei koskaan suuren palkoillansa olleen, ja niin
+silloinki ei ottaneensa kuin yhden sinikön (5 ruplaa), vaikka oli
+tarjottu tukku valkoisia punakoita (25:den ruplan seteliä). Ukko ei
+ollut pidempi kuin jos korttelin kolmatta kyynärää, jonka tähden hän
+kyllä, niinkuin kyytimieheni kertoi, nuorempana lieneeki taitanut kädet
+ja jalat haralla rattaan tavalla maassa pyöriä ja kuin orava puusta
+puuhun hypätä. Lähikylissä miehet myös olivat tavallista lyhemmät
+kasvultansa, jos lienevätki lappalaista alkuperää vai muutenko.
+
+Kylät Ohta, Pistojärvi, Suvanto, Makari, Tuhkala ja Iljala, joiden
+kautta sitten matkani kulki, olivat perin köyhiä niin runoin kuin
+kaiken muunki puolesta. Millä elänevätki, en tiedä, mutta paikoin en
+nähnyt muuta ruoka-ainetta, kuin ohran tähkistä keitettyä velliä.
+Täytenä totena kerrottiin muutamalla vanhalla miehellä olleen tapana
+syystalvesta mennä metsään, ja siellä karhun tavoin talven elettyänsä,
+keväällä jälleen ihmisten sekaan ilmautuneen, jota en kuitenkaan voinut
+enkä voi todeksi uskoa.
+
+Olen Lapissa öitä maannut sekä ulko-ilmassa lumella että sisällä
+lapintuvissa ja matkasaunoissa, mutta niin vaikeata ja levotonta yötä
+en muista missään viettäneeni kuin Makarin kylässä 30:tä marraskuun
+päivää vastaan. Sain tosin makuusijakseni laattialle levitetyn
+peurantaljan, mutta ei minkäänlaista peitteentapaista, joksi omasta
+kevyestä takistanikaan ei ollut paljon apua, kun tuuli alinomaa paasasi
+ovesta, akkunoista ja laattianki raoista sisälle, ja tupa jo päivälläki
+oli niin kylmä, että kynä kirjottaissani tuskin pysyi hyppysissäni.
+
+Matka Iljalasta Suurjärveen sanottiin kulkevan Akkalan ja Käpälin
+kylien kautta, mutta olevan lähes penikulman pidempi, kuin jos lähtisi
+suoraan sydänmaan halki, jota ei tulisi päälle kolmen penikulman, vaan
+joka oli aivan umpea suksilla hiihdettävää. Päätinki lähteä sydänmaan
+halki, jos vaan saisin jonkun taitavan oppaan, joka tuntisi matkan
+suunnan. Siksi tarjousikin eräs läsnä-olijoista, jonka sittemmin kuulin
+olevan sotapalveluksesta karanneen, täällä piilossa elelevän miehen.
+Ruplan palkasta hän lupasi kantaa laukkuni ja hiihtää jäljen eteeni,
+jonka tekikin, kunnes puolimatkassa väsyi niin, että ensin piti laukku
+omaan selkääni ottaa ja lopulta edellä hiihtäjäksiki ruveta, vaikka
+kyllä jo itseki olin väsymäisilläni. Illaksi pääsimme kuitenki perille
+ja yövyimme tuhkaispapin Homan taloon. Sauna oli juuri valmis
+kylpemistä varten, ja väsyksissä kun olin, teki mieleni muiden kanssa
+mennä saunaan, mutta sitäpä pappi ei suvainnut, vaan käski minun
+odottamaan, kunnes hän itse, oppaani ja kaikki muut olivat kylpeneet.
+Vähän suutuksissani semmoisesta ylenkatseesta en sitten huolinut
+toisten perästäkään saunaan mennä. Aamulla jälkeen havaitsin akkunan
+päällisellä savustuneella laudalla muutamia yhtä mustaksi savustuneita
+kirjoja. Otin yhden niistä alas katsellakseni, se oli vanha hengellinen
+slavonilaisilla puustaveilla painettu kirja. Homa pappi kysyi,
+ymmärsinkö minä kirjaa lukea, johon vastasin kirjasta kyllä ymmärtäväni
+venäjänki kieltä, ja puheeni todistukseksi käänsin siitä muutaman
+paikan karjalaksi. Vähän parempaan arvoon tulin siitä Homan silmissä,
+vaikka väittiki kirjan ei olevan venäjän vaan gretsjeskan (s.o.
+kreikan) kieltä.
+
+Näillä seuduin ollaan kolmea eri uskontoa eli _vieroa_, joksi uskontoa
+täällä sanotaan. Ne ovat oikea papinviero, johon kuuluu hyvin pieni
+vähemmistö, toinen vanha viero, starovertsat, johon enin osa kansasta
+kuuluu ja kolmas Saaren monasterin eli luostarin viero, jota vaan
+muutamat harvalukuiset seuraavat. Jos Tuhkasen viero jollain tavalla
+eroaisi vanhasta vierosta, niin tulisi vielä neljäski viero eli
+uskonto, mutta minusta nähden se näyttää yhtä vanhan vieron kanssa
+olevan, vaikka sitä täällä eri nimellä Tuhkasen vieroksi sanottiin. Sen
+ylipappi sanottiin asuvan Karkalahden kylässä meren rannalla Kieretin
+kauppalan ja Kemin kaupungin välillä. Mutta kun hänellä on ylen suuri
+lääni aliansa, on hänen täytynyt asetella alapappeja, jotka pienemmissä
+piireissä käyvät lapsia kastamassa, pariskuntia vihkimässä ja ruumiita
+hautaamassa. Niin häntä kuin hänen asettamia apupappejansa pitää
+maakunnan (Tuhkalaisten) maksutta ruokkia ja kyydittää heidän
+virkamatkoillansa; muuta palkkaa heille ei lienekkään, jos ei joku
+vapaehtoisesti tahtoisi heille jotaki vaivanpalkkioksi antaa.
+Paljoksihan tulisi kahdenkertaiset papit palkata, sillä varsinaiselle
+esivallan asettamalle papille, joka tuhkaispapin ristimät, vihkimät ja
+hautaamat kirkonkirjaan ottaa, pitää myös jotakin hänen vaivoistansa
+maksaa. Usein olen tuhkalaisilta kysynyt, missä heidän uskonsa eroaa
+papin uskosta, vaan siitä en muuta selvitystä saanut, kuin että papin
+uskolaiset molivat s.o. ristitsivät itsensä toisilla sormilla kuin
+millä Jumala on käskenyt. Muutamat vielä lisäävät siihen, että se on
+proklatoi (kirottu), joka molii papin tavalla.
+
+Suurjärvestä hiihdin Vaarakylään, jossa Joukkosen talossa viivyin kaksi
+päivää. Talo oli vähän parempi ja varakkaampi muita taloja näillä
+seuduin, ukko ja akka olivat vielä kumpainenki elossa ja heillä neljä
+poikaa sekä neljä miniätä. Oli vasta käyty Kieretin kauppalassa Vienan
+meren rannalla ja sieltä tuotu jauhoja, joita yhtäläiseen tarvitseville
+myytiin kolmesta ruplasta ja 60:stä kopekasta puuta. Ukkoa piti miniäin
+palvella kuin patriarkkaa muinenki, iltasilla riisua kengät ja sukat
+jalasta, aamusilla ne ja muut pukimet hänelle kantaa ja päälle pukiessa
+apuna olla. Oikein lystikseni katselin, kuinka häntä miniät, kun hän
+toisena päivänä uudelleen läksi eloa Kieretistä noutamaan, varustivat
+matkalle, saattivat ja peittivät rekeen, josta heillä oli paljonki
+työtä ja hommaa. Päivällä jälkeen minäki astuin suksilleni ja hiihdin
+Vaarakylästä Skiittaan, jota matkaa sanottiin 12 venäjän virstaksi.
+Skiitassa olin kuullut jonkunlaisen naisten luostarin olevan, jota
+mieleni teki nähdä, mutta paikalle tultuani ei silmäni mitään semmoista
+erottanut. Olihan koko Skiitta vaan Tuoppajärven lounaisrannalla kuin
+moni muukin järjestyksettä rakennettu venäjänpuolinen kylä näillä
+seuduin, huoneet siki soki, ei juuri nurkka nurkasta toisissaan kiinni,
+ei paljon vähäkään, ja pieni kirkonmuotoinen kylässä. Siinä kirkossa
+naiset joka päivä toimittivat jumalanpalvelustansa, ja heidän sanottiin
+itsekunki Tuoppajärven luostarista "Pyhästä Saaresta" miilostia
+(elatusta) 25 ruplaa vuoteensa saavan, jota kuitenki moittivat
+vähäksi. Mitä näillä "pyhillä naisilla" muutaki työtä, paitsi
+jumalanpalvelustansa lienee, sitä en tiedä, jos eivät opettane muutamia
+tyttölapsia, joita sitä varten niiden vanhemmat olivat tänne tuoneet.
+Niin tapasin täällä Jaakkosenki tyttäriä Jyvälahdesta, jotka vaativat
+minua sekä venäjän kirjoja lukemaan että Karjalan lauluja laulamaan.
+Heidän opettajansa oli ummikko venäläisakka, lieneekö alkuansa ollutki
+herrasväen sukua. Nuoremmat "pyhät naiset", joiksi Jaakkosen tyttäret
+ei vielä suinkaan olleet koronneet, asuskelevat lukon varassa, eivätkä
+laske tuntemattomia puheillensa; niin muutamat vanhemman ikäisetki.
+Miehen puolia Skiitassa en paljon nähnytkään.
+
+Vielä samana päivänä, kuin tulinki, läksin Skiitasta ja hiihdin 8
+venäjän virstaa Pyhään Saareen, joksi Tuoppajärven saarella olevaa
+monasteria eli luostaria tavallisesti nimitetään. Matkalla, joka on
+järveä, tulin muutaman pienemmänki saaren poikki kulkemaan, ennen isoon
+saareen tultua. Tämä iso saari sanottiin olevan noin penikulman
+pituinen, ja sen ympärillä useampia pieniä saariloita. Ilta pimeä oli
+minun jo jäällä yllättänyt, jotta kylään tultuani kyllä arvelutti,
+mihin yöksi menisin. Eräältä mieheltä, jonka tapasin, kysyin, missä
+täällä voisi yömajan saada ja hän johdatti minun luostarin
+päällysmiehen luoksi, jota kutsui polsakka startsaksi, ja jonka
+kysyttyäni, ymmärsikö Karjalan kieltä, sanoi kaiken maailman kielet
+osaavan. Tämä polsakka startsa, ei erittäin vanha, silmäpuoli mies,
+asui kahdessa pienessä huoneessa, eikä vielä niitäkään yksinänsä
+viljellen, vaan jonkun toisen toverinsa kanssa, joka sisämäisessä
+kammarissa istui ja luki jotaki kirjaa pöydän ääressä. Sisään tultuani
+pian havaitsin, ett'ei suomi, ruotsi, saksa eikä latinakaan kuulunut
+niihin kaiken maailman kieliin, joita hänen piti osaaman, vaan
+venäjänkielellä sanoi hän, että hänen tuli lähteä iltakirkkoon, ja
+käski saattomieheni viemään minua matkamiesten majaan, jossa sitten yön
+lepäsin, enkä koko polsakka startsaa sen enempää nähnyt, vaikka
+seuraavana päivänä pari kertaa kirkossaki kävin. Jos, niinkuin muutamat
+olivat tietävinänsä, hän oli Venäjänmaalta tullut pakolainen, joka
+kaksintaistelussa oli toisen silmänsä menettänyt, niin kyllä oliki
+syytä peljätä minua vaaralliseksi tiedusteliaksi, jota oli parempi
+karttaa kuin kohdella.
+
+Majahuoneen perässä oli toinen vähän pienempi huone, jossa ruokia
+keitettiin ja valmistettiin ja jossa niiden kokki, joka usein kävi edes
+takaisin vierasmajan läpi, yönsäki vietti. Minulle levitettiin
+etuhuoneessa peurantalja lavitsalle vuoteeksi, jossa nukuin laukkuni
+päänalaisena, muita matkamiehiä makasi laattialla, ja sanottiinki
+alinomaa vieraita kesät talvet paikalla kuljeksivan. Kirkko kuin kaikki
+muutki rakennukset olivat niin kehnoja ja vähä arvoisia, ett'ei
+tarvinnekkaan niistä sen enempätä lausua. Kun myös en tiedä, kuinka
+monta munkkia luostariin kuului, jotka enimmät aikansa kuljeskelevatki
+Venäjänmaalla tarpeellisia toimeentulovaroja keräämässä, niin kyllä jo
+lieneeki aika jättää koko Pyhä Saari luostarinensa oman onnensa nojaan.
+
+Pyhästä Saaresta lähdettyäni ja muutamissa kylissä Tuoppajärven
+ympäristöllä käytyäni päätin joulunpyhiksi lähteä Suomen puolelle
+Kuusamon pitäjään, ja niin lähdinki. Sieltä uuden vuoden jälkeen
+palattuani matkustelin Pääjärven ympäristöllä, kunnes viimein saavuin
+Heinäjärven kylään, johon asetuin muutamiksi päiviksi parempaan
+järjestykseen saattamaan eripaikoissa hätäisesti kirjotettuja
+muistoonpanojani. Kun kylät ja niiden asukkaat näillä seuduilla
+näyttivät olevan hyvinkin epätaattavia ja varottavia, niin olin
+edeltäpäin kysellyt, mihin taloon Heinäjärvessä olisi parasta majautua
+ja vastaukseksi saanut, ett'ei sen taloista toinen ollut paljon toista
+parempi, ja erittäinki olivat varottaneet minua mihinkään keskuuksiin
+rupeamasta erään miehen kanssa, jonka sanoivat päärosvoksi, ja josta
+ilman rosvoamisiansaki tiesivät kaikenlaista pahaa kertoa. Kun muutamat
+kuitenki olivat arvelleet Kontratilan talon vähän toisia paremmaksi,
+niin siihen nyt poikkesinki. Sama mies, jota minun oli karttamaan
+neuvottu, pian tuliki ja kysyi, minne olin matkalla ja koska lähtisin,
+niin lupasi kyyditsemään tulla. Katsoin parhaaksi en ruveta hänelle
+selittelemään, en minne menisin enkä koska lähtisin, josta en
+talonväellenkään ollut sen parempaa selkoa antanut, sillä jo edeltäpäin
+kuultuani kylää niin pahamaineiseksi, olin pyytänyt erään taatun
+talonisännän Majavanlahden kylästä tulemaan kahden päivän päästä ja
+kyyditsemään minua Heinäjärveltä Kierettiin. Toisena päivänä, joka oli
+pyhäpäivä, kokousi nuorta kansaa Kontratilaan tanssimaan, mainittu
+rosvomainen mies heidän seurassansa. Minuaki tahdottiin kaikella
+tavalla tanssiin, jonka tähden, kun penkillä istuessani en saanut
+rauhaa, enkä tietänyt, mitä lopulta tekisivät, pakenin ylös palatille
+(venäjän pirteissä tavalliselle liki kattoa olevalle makauslavalle)
+varastettuna vastarintaan, jos joku yrittäisi perästä tulla. Sinne ei
+kuitenkaan kukaan tullut, vaikka kyllä sain herjaussanoja tarpeekseni
+kuulla.
+
+Määrättyyn aikaan tuli Majavalahden mies saattamaan minua Kierettiin,
+jonne Heinäjärveltä oli noin 6 penikulmaa melkein kylätöntä matkaa.
+Puolivälissä oli matkasauna, jonka luona kyytimies rupesi hevostansa
+syöttämään. Vähän ajan päästä saapui siihen myös ennen nimitetty
+Heinäjärven rosvo hevosellaan ja rupesi ensin sättimään minua, kun olin
+vieraan kylän miehen enkä häntä saattajakseni ottanut. Kääntyi sitten
+kyytimieheni puoleen sanoen: "ja sinäki mitä ajattelit kun läksit
+tuommoista Ruotsin biegloa (karkuria) kyyditsemään, parempi olisi,
+tekisit silmukan nuoran päähän ja vetäisit hänen ylös tuonne kattoon.
+Saat nähdä, kun Kierettiin tullaan, pannaan tyrmään (vankihuoneesen)
+niin hän kuin sinä itseki." Kun sitten vielä mökisi ja sanoi olevan
+vastoin Venäjän lakia, ottaa kyytimiestä toisesta kylästä kuin siitä,
+mistä lähtiki, niin en voinut kauvemmin häntä kuunnella, vaan
+keskeyttäin hänen puheensa kysyin, mitä Venäjän laki siitä ja siitäki
+määrää, luetellen toinen toisensa perästä kaiken pahan, mitä hänestä
+olin kuullut, muiden seassa senki, että kun kerran talvisella yöllä oli
+havaittu jossaki toisessa kylässä luvatonta työtä harjottamassa, olivat
+kylän miehet saaneet hänen kiinni, sitoneet seljälleen rekeen,
+kääntäneet hevosen hänen kotiinsa päin, lyöneet ruoskalla selkään ja
+niin lähettäneet hänen Heinäjärvelle takaisin. Näistä kysymyksistä mies
+tuli äänettömäksi, kun hyvin huomasiki, ketä tarkotin. Hän sen perästä
+ei virkkanut sanaakaan nuoran silmukasta eikä muutakaan, vaan seurasi
+meitä hiljaisesti Kierettiin, jossa kyytimieheni puheen jälkeen olisi
+kelpo selkäsaunan polisilta saanut, kun olivat kuulleet, kuinka hän oli
+matkalla käyttänyt itsensä ja minun passistani, jota kohta perille
+päästyämme tultiin kysymään, nähneet ett'en ollut mikään "Ruotsin
+biegloi".
+
+Tähän nyt päättyköönki kertomukseni siitä matkasta, jolla 44 vuotta
+sitten olin Venäjän Karjalan pohjoisimmissa osissa, ja joka, vaikka
+vastoin toivoani ei tuottanutkaan mitään sanottavaa lisäystä entisille
+runokokouksilleni, kuitenki oli tarpeellinen tehtävä, kun ilman oli
+mahdotonta tietää, mitä uusia runoja sieltä ehkä voisi saada uuden
+Kalevalalaitoksen parannukseksi, jota jo silloinki rupesin miettimään.
+Näiden seutujen yleisestä, surkuteltavasta köyhyydestä mainitsin jo
+ennen; oli kuitenki varallisempia taloja myös paikoin tavattavana, ehkä
+neki, paha kyllä harvoin olivat siihen tilaan rehellisellä työllä ja
+toimella, vaan petoksilla ja muulla vääryydellä pääsneet, jos muuten
+oli syrjäisten puheita uskominen. Muutamista paikoista oli täältäki
+miehiä laukkukaupalle Suomeen lähtenyt. Peuroja eli poroja kävivät
+Kuusamon rajoilta varastelemassa, kun niitä ei enää sipienkään
+tarpeesen omalla puolella löytynyt. Muuten niin porovarkautta ei
+pidettykään häpeällisenä työnä, se enemmin ylensi miehen arvoa, jos oli
+siinä toimessa hyvin onnistunut. Niin edellä mainitusta Koljolanki
+ukosta kerskattiin, kuinka älykkäästi hän oli porovarkautta
+harjotellut. Muutamanki kerran oli hiljaa hiipinyt kuusamolaisen
+porokarjan lähelle ja sitten paimenen havaitsematta puikahtanut ulos
+metsästä, leikannut poron raidosta irti ja lähtenyt kotiinsa
+kuljettamaan. Mutta kun pelkäsi poroa pian kaivattavan ja jälkiä myöten
+hakemaan tultavan, riisui kengät jalastansa ja sitoi ne poron
+takajalkoihin terät taas -- ja kannat eteenpäin; niin talutti, itse
+sukkajalassa tallustaen, poron häirimättä kotiinsa, sillä poro kun
+astuu takajaloillansa aivan etujalkain jälkiin, ja niissä nyt oli
+kengät edestakaisin sidottuna, niin poronjälkiä ei nähty minnekkään
+päin kauvas syöttöpaikasta ulkoutuvan, joita myöten olisi arvattu
+hakemaan lähteä.
+
+Erään toisen kerran oli juuri kotirannalle varastetun poron kanssa
+päästyänsä nähnyt ulompana järvellä miehiä luoksensa hiihtävän, joita
+kohta päätti poron omistajiksi. Jos olisi lähtenyt poroa rannalta ylös
+taluttamaan, niin miehet kyllä olisivat poronsa havainneet. Mikäpä nyt
+neuvoksi? Ei mikään muu kuin hetimmiten ranta-avennosta työntää poro
+sarvineen sorkkineen jään alle. Sen tehtyä astui itse suksille ja läksi
+poromiehiä vastaan hiihtämään. Likelle tultua poromiehet kysyivät, eikö
+olisi poroa missään nähnyt. Vastikään näin muutaman tuolla rannalla,
+vastasi ukko ja osotti miehet peräti toiselle suunnalle. Sitten vähän
+ajan päästä itse takaisin tultuansa otti poronsa avennosta ja vei
+kotiinsa. Kolmannen kerran oli hevosella metsässä käynyt, poron
+ampunut, rekehensä köntännyt, kotiinsa lähtenyt. Eräälle lammille
+tultuansa näki suksimiehiä jälestä hiihtävän, jotka tiettävästi olivat
+poron omistajia ja pian olisivat hänen yllättäneet, kun rekikeli oli
+huono mutta hyvä lipu suksilla. Ennätti kuitenki rantaan ja siitä vähän
+matkaa maalle pois näkyvistä päästyä otti omat suksensa reestä, käänsi
+ne rantaan päin, löi hevosta selkään, että juoksisi kotiin, johon
+pitkää matkaa ei enää ollutkaan, ja jäi itse paikalle. Sitten miesten
+lähelle saapuessa heittäytyi pitkälleen maahan, alkoi surkeasti
+voivotella ja valitti äkillisen kohtauksen tulleen, ett'ei pääsnyt
+paikasta liikkumaan. Miesten tuli sääli häntä ja ottivat ukko
+köpelyksen selkäänsä häntä niin kotiin kantaaksensa, mutta kun tämä ei
+laannut voivottelemasta, niin kiinnittivät hänen suksensa vieretysten
+yhteen, laskivat hänen seljällensä niille ja vetivät perässänsä. Ennen
+kuin sitten kerkesivät ukon kotiin, oli akka siellä ennättänyt sekä
+hevosen riisua että poron reestä näkymättömiin korjata. Myöhäinen kun
+oli, jäivät miehet yöksiki paikalle, jonka tähden ukon täytyi
+runtukalla maatessansa halki yön tekotaudissansa voihkaella. Vaan
+aamulla jälkeen, kun miehet olivat menneet, kyllä ukkoki pian putkahti
+jaloillensa ja sanoi: "jo sen vietävät viimeinki läksivät, akka, mihin
+poron kätkit?"
+
+Kun tämmöisiä seikkoja porovarkauksista kerrottiin ennemmin
+ylistykseksi niiden harjoittajille kuin miksikään paheksimiseksi, niin
+porovarkautta näillä seuduin ei näytä suurempana rikoksena pidettävän
+kuin meillä tavallisesti metsänvarkautta pidetään. Voisipa melkein
+porovarkaat täällä verrata naurismaan varkaihin Suomen puolella, joita
+vanha sananlasku päättää ei hirtettävän.
+
+                                                   Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+32.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                     Kieretti, 1 p:nä helmikuuta 1837.
+
+Kieretti on kauppala, johon kuuluu toista sataa taloa ja kirkko. Siinä
+on yksi ainoa katu, joka pohjoispäässä jakautuu kahtia, ja molemmin
+puolin sitä ovat talot, jotka enimmäkseen ovat kaksikerroksisia.
+Kyytimieheni poikkesi ensimäiseen taloon, ja siihen kannoin minäkin
+vastaiseksi laukkuni. Menin sitten viina-arentiherran luo, jonka
+sanottiin puhuvan saksaa. Hänen luonaan tapasin pastorin perheensä
+naishenkilöiden kanssa, jotka pelasivat korttia ja joivat kahvia.
+Minäkin olin tervetullut vieras; minua kestitettiin ensin kahvilla,
+kahvinjuonnin välillä viinaryypyllä, ja viimeksi tarjottiin totia. Otin
+käteeni venäläisen kirjan ja rupesin sitä selailemaan. Kysyttiin,
+osasinko lukea venättä. Sanoin osaavani ja annoin siitä näytteen,
+millainenhan sitten lie ollutkin. Yritinpä suoraa päätä kääntääkkin
+hieman saksaksi talon isännälle, jonka jälkeen kaikki ihmettelivät,
+että osasin lukea niin hyvin (?) ja että ymmärsin venäläistä kirjaa,
+ymmärtämättä, mitä puhuttiin, ja osaamatta itse puhua tätä kieltä.
+Sanoin osaavani muitakin kieliä samalla tavalla, nimittäin niin, etten
+osannut puhua, paitsi saksaa auttavasti ja hieman latinaa, jota pastori
+ei kuitenkaan sanonut osaavansa. Sitävastoin hän näytti minulle
+kultarahaa, joka hänellä oli rinnassaan ja jonka toisella puolella oli
+kirjoitus _za spasenija tshelatshestva_ [? za spasenie tshelatshestva?
+ihmissielujen pelastamisesta?] toisella puolella keisarin rintakuva ja
+nimi. -- Viinaherralta kysyin, mistä voin saada kortteeria. Hän vei
+minut ensin erääseen taloon, ja kun minä en siitä pitänyt, koska isäntä
+ja emäntä öisin tahtoivat nukkua minun huoneessani, osotti hän minut
+toiseen taloon, missä vuokrasin kamarin, josta ynnä sen lämmityksestä
+vaadittiin 5 ruplaa viikolta. Miten hän liekkään asiani puhunut, mutta
+mielipahakseni olen saanut kokea, että täälläkin isäntä vaimonsa kera
+yöksi majoittui minun huoneeseeni. Vähän sen jälkeen kun olin asettunut
+tähän taloon, isäntä tuli luokseni tulkin ja kolmannen miehen seurassa,
+jonka sanottiin olevan sossedaateli [oikeuden jäsen], ja joka tahtoi
+nähdä passini. Näytin sen hänelle, mutta se ei ollut oikein hänen
+mielensä mukainen, kun siinä ei ollut Kuolassa saatua allekirjoitusta.
+Sanoin, ettei se ollut tarpeen, ennenkuin muuten saavuin Kuolaan,
+jolloin se kyllä allekirjoitettaisiin, jos sitä siellä pidettäisiin
+tarpeellisena. Siihen asti minun oli lupa matkustella ja oleskella
+maassa, ilman että minun ensin täytyi matkustaa sinne. Hän väitti
+päinvastaista, ja vähäinen kiista syntyi, jossa minun täytyi ottaa
+avuksi venäjäni, se vähä minkä osasin. Asia päättyi siten, että pyysin
+tulkkia sanomaan herra sossedaatelille, että minulla paraikaa oli
+tärkeätä kirjoittamista, minkä vuoksi hän saattoi mennä ulos
+ja siellä tuumia asiaa miten tahtoi, minua se ei liikuttanut. Ulkona
+hän vielä oli sanonut, ettei minun ollut lupa viipyä kylässä
+vuorokautta kauempaa, jota varten kyläoikeus seuraavana päivänä oli
+kokoonkutsuttava asiaa lähemmin pohtimaan. Mikä päätös siinä lienee
+tehty, en vielä tiedä, mutta sossedaateli ei enää ole tullut näkyviini,
+seikka, jota olinkin tulkin kautta häneltä pyytänyt. -- Ei ole muuta
+johtunut mieleeni kuin että ei ole koskaan tai ainakin ani harvoin
+ennen nähty passitettua henkilöä.
+
+    Onni se vei katalan kauas kotimaaltahan poies
+         Toisia tutkimahan paikkoja vierahien.
+    Toisin toinen maa, niin ei mitänä kuni koissa,
+         Tuttua ei ketänä kelle sanan sanoa.
+    Vieras kieli ja outo eläntä ja muut tavat ouot,
+         Kaikki kovat kokea, kaikki nähä kamalat,
+    Muistan muinoiset, kuni koiss' elelin minä ennen,
+         Niin menivät päivät, kun savunen katoaa,
+    Niin menivät päivät, eik' ollut yökänä pitkä.
+         Pitkä on päiväni nyt, pitkäpä päivä ja yö
+    Kun auringon konsa näen jopa aattelen aina:
+         Voi jos koissani nyt paistelevan näkisin,
+    Tai otavan kuni nään minä yöllä ja muut tähet armaat,
+         Heitäki mielemmin katselisin kotona.
+    Ei kauniit ole niin aurinkokaan eik' otavaiset
+         Eikä tähetkänä myös, koissa ne kun olivat.
+    Vaan kun tuuli puhuu pohjasta ma toivotan aina
+         Saahani siipiähän lenteä taas kotihin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jo Jäletjärvessä olin pitänyt lieveätä paastoa, sillä minulla oli
+mukanani ainoastaan leipää, eikä edes sitä riittävästi. Talosta, jossa
+asuin, ei saanut juuri muuta kuin vesivelliä, johon puoleksi oli
+sekoitettu pettujauhoja. Autiossa mökissä, missä syötimme hevosia,
+söimme itsekkin. Minulla oli yksi ainoa leipäpala jäljellä
+ruokavaroistani, Mihkalilla ja hänen rengillään taas oli mukanaan
+kalaa, lihaa ja vähän jauhoja. Renki keitti kalakeittoa, jota söivät
+ilman leipää, minä taas söin pelkkää leipää, ilman mitään muuta ruokaa.
+Suomalainen sananlasku: _millon lientä leivätöntä, millon leipeä
+lihatta_, toteutui täällä molempiin osiinsa nähden. Kernaasti olisin
+maksusta pyytänyt itselleni vähän Mihkalin rokasta, mutta luulin
+hänellä itselläänkin olevan sitä liian niukalti. Kuultuani sitten, että
+hän vei kaloja Kierettiin kaupaksi, käskin häntä toisissa
+pysäyspaikoissa keittämään minullekin.
+
+Kuusamossa lueteltiin seudun tavallisimpina leikkeinä _majasilla,
+nuorasilla, leskisillä, kuurosilla, sokkosilla, polttosilla oleminen_
+sekä sotaleikki _lyöä pitkää pallia_. Majasilla ollaan kenties yli koko
+maan käytännössä olevalla tavalla, nimittäin että muuan seurasta ottaa
+sauvan käteensä, ja muut istuutuvat seinämille. Se, jolla on sauva
+kädessä, kulkee toisesta toiseen, nojaa sauvalla lattiaan ja kysyy:
+saako (annetaanko, joutaako) majaa? Se, jolta kysytään, vastaa: mee
+toiseh taloh, siellä kissan päätä keitetään. Tämän lyhyen keskustelun
+aikana toiset koettavat vaihtaa paikkoja; kuta pitemmän välin pääsee
+siirtymään ja kuta useammin, sitä parempi. Jos nyt majan etsijä ehtii
+tällaisten vaihtojen tapahtuessa istuutua johonkin paikkaan ennen
+paikkojen vaihtajia, niin hän on vapaa kulkemasta ympäri sauva kädessä,
+ja sen, joka jää ilman paikkaa, täytyy astua hänen sijaansa. Tätä
+leikkiä sanotaan monessa paikassa _natthelperiksi_ (nattherberge) ja
+lienee se saatu ruotsalaisilta.
+
+_Leskisillä_ oleminen on myös tavallinen yli koko maan; sitä ei
+tarvinne selittää, sillä varmaankin se jo jossakin on selitettynä.
+
+Samoin _kuurosilla_ oleminen, joka on tunnettu, jospa ei juuri
+kaikkialla, niin ainakin suurimmassa osassa maata, vaikkapa
+toisennimisenä. Minun kotiseudullani sanotaan, samaa leikkiä
+tarkoittaen, oltavan _lymysillä_ ja muutamilla muilla seuduilla sitä
+taidetaan sanoa _piilosilla tai peittosilla_ olemiseksi. Kuusamossa
+sekä sen lähiseuduilla sitä leikitään seuraavalla tavalla [tästä
+seuraavan kappaleen loppuun suomeksi muistiinpantu]: yheltä siotaan
+silmät taikka meneepi hän johonkuhun paikkaan, josta ei voi toisia
+nähdä, jotka kaikki lymyävät, paitsi yhtä, jota sanotaan vartiaksi.
+Koska kaikki muut ovat piilossa huutaa vartija: "kurluikkis! kuuro
+heräjä!" Samassa ottaa kuuro peitteen silmiltänsä taikka uloutuupi
+loukosta ja rupeaa etsimään piilossa olevia. Kun kerran löytää,
+juoksevat kumpasetki kilvan johonkuhun määrättyyn paikkaan, kumpi
+ennättäisi sihen ensin sylkeä. Jos piilossa ollut ehättää, niin häntä
+vaan ei millään eholla piä kuuroksi tehtää seuraavalla kerralla, vaan
+jos etsiä eli kuuro ennättää hänen, on piilossa ollut velvotettu
+seuraavalla kerralla kuurona olemaan, ellei ketään hänen jälestä
+löyetä, joka ei ennen kuuroa ennätä määräpaikkaan päästä. Vaan jos hän
+yksin olisi kuurolta ennäitetty, ja toinen häntä jälkemmin, niin pitää
+tämän jälkimmäisen jäähä kuuroksi, hänen vartiaksi. Ja jos kuuro olisi
+ylen montaki ennättänyt, tulevat aina ne kaksi jälkimmäistä
+nimitettyhin virkohin pantaviksi. Konsa niin tapahtuisi, että kaikki
+löyetyt olisivat ennen kuuroa määräpaikkaan ennättäneet, tulevat
+entiset kuuro ja vartia siallansa olemaan.
+
+_Olla nuorasilla_. Otetaan pitkä nuora (köysi) ja siotaan päästä
+yhteen. Yksi pannaan sisään, ja kaikki muut seisovat nuorasta käsillä
+pitäen ringissä ympärillä. Sisällä oleva tavottelee kosketella yhtä ja
+toista, ketä katsoo, vaan tämä jos ennättää ennen nuoran käsistään
+heittää ja ulommaksi juosta, on hänestä vapa ja voipi uuelleen nuoraan
+tarttua. Ellei ennätä, pitää hänen astua sisään, ja sitä ennen siellä
+ollut käypi ulkopuolelle muiden tavalla nuorasta pitämään.
+
+_Sokkosilla_ oleminen on kyllä yleisesti tunnettu.
+
+_Polttosilla_ olo lienee myöskin tunnettu leikki ja se esiintyy
+ruotsalaisella nimellä _leka brännboll tai bränna boll_. Kuitenkin
+katson erityisestä syystä olevan aihetta antaa siitä kuvaus. Kaivetaan
+juuri yhtä monta kuoppaa kuin on leikkiin osanottajia. Yksi kuopista
+tehdään suurempi ja kaivetaan keskelle muita, pienempiä. Sitten kukin
+ottaa sauvan käteensä, ja kaikki muut asettuvat ympärillä olevien
+kuoppien ääreen, mutta yksi, polttaja, jää ilman kuoppaa, sillä hänen
+tehtävänsä on tavalla tai toisella saada sauvallansa survaistuksi
+palloa siten, että se sattuu johonkuhun kuopan ääressä seisovaan.
+Ainoastaan siinä tapauksessa, että pallo on kierinyt määrätyn matkan,
+tavallisesti 50 tai 100 askeleen päähän, on hänen lupa viskaamalla
+tähdätä pallo johonkuhun muista leikkijöistä; muuten hän ei saa kädellä
+kosketella palloa. Hänen koetellessaan saada joku poltetuksi, s.o.
+pallolla kosketelluksi, koettavat muut, sekä se, johon -- -- --
+
+Erivaraisia porvareita tai oikeammin talonpoikia on Kieretissä.
+Muutamien varojen sanotaan nousevan 100,000:en ruplaan, jopa
+enempäänkin. Heidän kaupankäyntinsä on pääasiallisesti siinä, että
+j.n.e. ja viljaa, jota venäläinen talonpoika tosin ei ole oikeutettu
+kaupittelemaan, kun hänen näet vaan on lupa omasta puolestaan ostaa sen
+verta kuin voi ja tarvitsee. Nämä talonpojat eivät sitä kaupitsekkaan,
+sillä toiset talonpojat ovat pyytäneet heitä heidän nimessään ostamaan
+viljaa, ja näin he ostavat kuinka monta tuhatta tynnyriä tahansa. Mutta
+talonpojat, jotka ovat antaneet jollekin toimeksi ostaa, tosin välistä
+laiminlyövät rahojen hankkimisen viljan lunastamista varten, ja kukapa
+siis saattaisi moittia tätä yleistä viljan tukku-ostajaa siitä, että
+hän myy viljansa kelle voi ja siitä hinnasta, jonka mahdollisesti voi
+saada.
+
+Tästä muistan, miten naapurit olivat kehottaneet erästä venäläistä
+talonpoikaa viemään heidän pellaviaan Suomen-puolisille markkinoille.
+Hän tulikin sinne mukanaan 3-4 kuormaa, jotka kaupungin viskaali
+suvaitsi ottaa takavarikkoon. Alkoi käräjöiminen, joka kuten
+tällaisissa asioissa tavallisesti käy, venyi sangen pitkälle, kunnes
+talonpoika asianajajansa kehotuksesta ehti saada naapureiltaan
+todistukset, joiden mukaan yksi oli uskonut hänelle 1 leiviskän, toinen
+2, kolmas 3 j.n.e., kunnes kaikkien kuormien sisältämä pellavamäärä oli
+saatu täyteen. Tämän todistuksen avulla myyjä ei ainoastaan saanut
+takaisin pellaviaan, vaan niiden takavarikkoon-ottaja lisäksi alemmassa
+oikeudessa tuomittiin maksamaan hänelle melkoiset oikeuskulut ynnä
+monet matka- ja muut niistä aiheutuneet kustannukset. Miten muuten
+oikeusjutuissa asiat hyvinkin usein kääntyvät milloin toiselle, milloin
+toiselle tolalle, riippuu useimmiten pelkästä sattumasta. Jos
+takavarikkoon-ottaja olisi tiennyt tai tahtonut hankkia itselleen
+vastatodistuksia siitä, etteivät samat talonpojat, jotka olivat
+antaneet markkinamiehelle toimeksi myydä heidän valmistamiansa
+pellavia, koskaan olleet viljelleet pellavaa, jopa kenties, ettei
+pellavaa niillä seuduin kasvakkaan, tai ettei sitä ainakaan viljellä 30
+peninkulmaa lähempänä, niin miten silloin olisi käynyt? Sellainen
+menettelytapa esiintyy usein oikeudenkäynneissä, jotka aiheutuvat
+kulkukauppiaiden laukkujen ja tavaroiden takavarikkoon-ottamisesta. He
+ottavat passinsa Kemistä mennäkseen milloin puoleksi, milloin koko
+vuodeksi Suomeen etsimään työansiota. Tämä on siinä, kuten tiedetään,
+että he suomalaisten kauppiasten vahingoksi kaikennäköisillä huonoilla
+huiveilla, nauhoilla, sormuksilla, neuloilla, naskaleilla, kammoilla,
+napeilla, kanvertilla, arsenikilla y.m. maasta viekottelevat itselleen
+vuosittain useita satoja tuhansia ruplia. Täksi summaksi näet heidän
+raha-ansionsa välttämättömästi on arvioitava, kun Vuokkiniemeltä
+nykyään 5-6 sataa miestä vuosittain lähtee liikkeelle, ja kun toisista
+pitäjistä kuten Paanajärveltä, Tuoppajärveltä, Pääjärveltä,
+Kiimasjärveltä, Repolasta y.m. yhteensä ainakin yhtäsuuri lukumäärä
+ryömii esille. Tasaluvuin oletettakoon siis, että noin tuhatkunta
+miestä täten joka syksy lähtee Suomeen keinottelemaan. Kullakin näistä
+täytyy olla ainakin 200 ruplan voitto, ja jos muutamat saavat vähemmän
+tai jos eivät saa mitään, niin muut sitä vastoin saavat monta vertaa
+enemmän. Mutta jos lasketaan 200 ruplaa miestä kohden, niin nousee maan
+heille suorittama verotus vuosittain 200,000 ruplaksi, joka ei siis ole
+mikään mitätön summa. Sitäpaitsi he rasittavat maata toisessa suhteessa
+ja tuottavat sille vaivaa yhtä paljon, jopa enemmänkin kuin yhtä suuri
+kerjäläisjoukko, sillä harvoin he maksavat ruuastaan, vaan ovat
+taitavat viekkaasti hankkimaan sitä itselleen monella tavoin.
+
+Ehkä jollakulla on edullisempi ajatus tästä kaupasta. Hän tarkastakoon
+maan tilaa, maanviljelystä, karjanhoitoa, käsitöiden tilaa näillä
+seuduin ja lisäksi verratkoon jonkun täkäläisen maa-alueen väestölukua
+yhtä suuren alan väestölukuun Suomessa. Hän on varmaankin myöntävä,
+että olen oikeassa, kun väitän, että talonpojan oikeastaan pitäisi
+pysyä maantyössä eikä tottua metsään ja kauppaan. Ainoa tapaus, joka
+voisi tehdä hänestä puoleksi kauppiaan, on se, että hän ostaisi
+naapuriensa tavaroita, myisi ne ja toisi palatessaan kaupungista, mitä
+he enimmin tarvitsevat. Mutta tämäkin helposti johtaa siihen, että kun
+joku sen kautta joskus joutuu jonkunlaiseen varallisuuteen, noudattavat
+monet sadat hänen esimerkkiään, kaikki tahtovat ostaa, ei kelläkään ole
+mitään myytävää, ja tämä tuottaa välttämättömästi köyhyyttä koko
+seudulle y.m.
+
+Ainoa todellinen hyöty, jonka Vuokkiniemen ja muiden seutujen miehet
+saavat matkoistaan Suomessa, on jonkunmoinen sivistys, jota kaipaa
+muilla lähiseuduilla. Lisääntyköön se, mutta hylättäköön kauppa, ja
+viihtykööt maanviljelys, karjanhoito sekä käsityöt paremmin!
+
+
+
+
+33.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                       Kieretti, 2 p:nä helmikuut 1837.
+
+En ole vielä kuullut, mikä päätös on tehty passini suhteen. Mutta eilen
+olin ainoan täkäläisen herrasmiehen, herra Baitramin, luona, jolla on
+valvontansa alaisena kruunun viina Kieretissä, Koudassa, Kannanlahdessa
+ja Umbassa. Häneltä kuulin, että yleisesti pelättiin kauempaa
+majoittaa minua kylässä, ja ettei tiedetty, mitä pahaa vielä voin
+heille tehdä. Minä kuitenkin levollisesti odottaisin heidän päätöstään,
+jos olisin saanut paremman kortteerin, mutta harmikseni olen
+huomannut, että talonväki vaan yhä enemmän tahtoo päivilläkin asustaa
+minun huoneessani, missä tekevät kauppasopimuksensa, ja naiset
+päällepäätteeksi ompelevat päivät läpeensä. Senpä vuoksi taidan lähteä
+matkaan aikaisemmin kuin ensin ajattelin, sillä käy kuitenkin
+mahdottomaksi rauhassa tehdä työtä tässä paikassa. -- Suureksi ilokseni
+ja hämmästyksekseni huomasin eilen, että Baitramin rouva, joka on
+kotoisin Arkangelista, puhui selvää suomea, sellaista, jota puhutaan
+Viipurin läänissä. Kysyin häneltä, miksei hän edellisellä kerralla
+ollut ilmaissut osaavansa meidän kieltä, ja tähän hän vastasi, ettei
+ollut luullut minun osaavani puhua sitä suomea, hänen kun näet oli
+vaikea ymmärtää sellaista suomea, jota näille seuduille matkustavat
+talonpojat puhuivat. -- Missä hän oli oppinut Suomen suomea? -- Hänen
+äitinsä oli ollut kotoisin Viipurin läänistä, josta hän äitinsä ja
+isänsä mukana kolmivuotiaana oli muuttanut Arkangeliin. Tämä äiti oli
+sekä hänen että muiden lastensa kanssa useimmiten puhunut suomea, kun
+ei yhtä hyvin ollut osannut saksaa eikä alussa venättä juuri ollenkaan.
+Siitä Baitramin vaimolla nyt oli tämä minulle sangen tervetullut
+kielitaito. Mainitun Baitramin isä oli 1788:n vuoden sodan aikana ollut
+luutnantti Venäjän palveluksessa, oli ollut mukana Suursaaren
+meritappelussa ja siinä tai myöhemmin joutunut ruotsalaisten
+sotavangiksi, minkä näin hänen poikansa hallussa olevasta sukukirjasta.
+Päästyään vapaaksi vankeudesta hänestä oli sittemmin tullut
+karanteenintarkastaja Arkangeliin. Muuten poika kertoi hänen olleen
+kotoisin Viipurista. Että hän oli ollut kielitaitoinen mies, huomasin,
+paitsi pojan kertomuksesta, mainitusta sukukirjasta, jonka sadat
+sydämelliset runopätkät ja nimikirjoitukset eräänä iltana läpikävin.
+Runot olivat kirjoitetut milloin saksaksi, ruotsiksi, ranskaksi,
+venäjäksi, hollanniksi, englanniksi, latinaksi ja tanskaksi. Poika
+sanoi hänen sitäpaitsi puhuneen juutalaisten kieltä jopa suomeakin,
+mutta näillä kielillä ei ollut kirjoitettuna yhtään runoa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Harvoissa paikoissa on seppää, ainakaan ei kunnollista. -- Sepät
+suomalaiset. -- Pöydät ja tuolit Arkangelista. -- Naisväen kaikki
+vaatteet ostettuja. Voin valmistus huonoa. -- Kaikki pellava ja hamppu
+ostetaan. -- Ikkunalasia ei ole. -- Juustonvalmistus tuntematonta. --
+Perunoiden viljelys puuttuu kokonaan tai on vallan mitätön. --
+Verrattakoon nyt siis Venäjän-puolista varallisuutta Suomen puolella
+esiintyvään. -- On Venäjän puolella niitä, jotka eivät vähääkään tiedä,
+mitä he seuraavana päivänä saavat.
+
+Hospodi, kun pellit avataan. -- Tuhkaispapille [tästä kappaleen loppuun
+alk. suomeksi] kuolleista 10-25 ruplaa, jotta molisi taikka palkkaa
+toisia molimaan, kun itse ei kerkiä -- oikialle papille 5 ruplaa, jotta
+kirjaan panee.
+
+
+
+
+34.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                Kieretti, 3 p:nä helmikuuta 1837.
+
+Rahvaan pääasiallinen elinkeino Kieretissä on kalastus.
+Paremmanpuolisilla taloilla 300-1,000 botskaa [= tynnyriä] silliä,
+jotka myydään Arkangelissa 1:stä ruplasta tai enemmästäkin kappale.
+Nämä ovat näet pienet. Sitä paitsi he kulkevat aluksillaan
+kalastuspaikoille Vienanmeren rannoille, ostavat siellä kaloja
+halvemmalla ja vievät sinne ruokatavaroita sekä muita tarpeita, kuten
+esim. viinaa y.m.
+
+Maalla pannaan maata kello 5 tai 6, ja noustaan kello 2, oikeastaan
+tyhjää toimittamaan. Koko pitkän aamun miehet vetelehtivät runtukalla
+tai palatilla tai käyvät välistä ennen aamiaista noutamassa puita tai
+heiniä kuormallisen. Naiset taas puuhaavat hauteen keitossa lehmilleen,
+leipovat -- toimi, jonka välttämättömästi täytyy tapahtua joka aamu --,
+keittävät aamiaiseksi rokkaa tinaamattomissa kuparikattiloissaan,
+survovat tai jauhavat. On täten hommattu paras osa päivää, jotta
+aamiainen saataisiin valmiiksi. --
+
+Eilen ispravnikka tuli Kierettiin, ja minua käskettiin näyttämään
+hänelle passiani. Vähän sen jälkeen isäntä tuli luokseni ja virkkoi,
+että ispravnikka oli pyytänyt kysyä, enkö voinut luovuttaa hänelle yhtä
+tai puolta kartuusia ruotsalaista tupakkia (datskoi). Minun täytyi
+vastata kieltävästi. Sitten menin hänen luokseen keho 2 j.pp., mutta
+silloin hän paraikaa oli kylpemässä ja paria tuntia myöhemmin hän
+lepäsi sen jälkeen. Nyt aamuhetkellä olin siellä ja näytin passini,
+joka huomattiin oikeaksi.
+
+
+
+
+35.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                    Kieretti, 6 p:nä helmikuuta 1837.
+
+Kirkossa kerrotaan säilytettävän jonkun Varlam (Bartholom) nimisen
+miehen muumiaa, jonka arkku kuuluu olevan katosta riippumassa. En ole
+tullut itse menneeksi sinne sitä katsomaan, kirjoitan vaan, mitä maalla
+kuulin. Tästä Varlamista kerrottiin, että hän tehtyään jonkun törkeän
+synnin, murhan, ryöstön tai jonkun senkaltaisen teon, oli tullut
+jumaliseksi ja viimein saanut pyhimyksen maineen. Elämänsä viimeisinä
+vuosina hän oli rakennellut ristejä ja kappeleita kaikille Kieretin
+läheisille niemille ja siitä kauemmaksikin. Tässä toimessa hän kuuluu
+olleen niin uuttera, ettei koskaan ollut pannut maata katon suojaan;
+miten lie ollut talvella, sitä en erityisesti tullut kysyneeksi. Sillä
+ajalla hän ei kuulunut syöneen lihaa eikä muuta sellaista. Mikäli minä
+kertomukset käsitin, hän ensin oli vääryydellä hankkinut itselleen
+suurehkon omaisuuden, oli sitten saanut tunnonvaivoja ja yllämainitulla
+tavalla koettanut sovittaa omantuntonsa ja rikoksensa, s.o. oli
+hankkinut itselleen vaivaa ja työtä, siis vallan päinvastaista kuin
+mitä kaiketi ensin teollaan oli tavoitellut. Nyt hän on niin suuri
+pyhimys, että kun Arkangelin arhhierei kolme vuotta sitten tahtoi hänen
+muumiataan nähdä, oli hän siitä saanut sellaisen hengellisen
+järkytyksen, että oli hoiperrellut taaksepäin ja ollut vähällä pyörtyä.
+-- Mutta itse muisto vaikuttaa siveellisesti pahoin.
+
+
+
+
+36.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                    Kieretti, 6 p:nä helmikuuta 1837.
+
+Toukokuun keskivaiheilta loppuun täällä on alituinen matkustavien
+tulva. Kemin seuduilta, Sumasta, Sungusta j.n.e. matkustaa väkeä, niin
+sanottuja murmanskoita, Kannanlahteen ja sieltä Pohjanmerelle
+[tarkoittaa tietysti pohjoista Jäämerta] kalastamaan. Niin pitkältä
+kuin tietä riittää, näkee hevosta hevosen jäljessä, ja tätä kestää
+kokonaista kaksi viikkoa. Aina 100:n, jopa 200:n virstan päästä tulee
+talonpoikia hevosillaan ja poroillaan kyyditsemään. Sellaisen
+kalastajan sanotaan voivan ansaita 100, 200 ruplaa, jopa enemmänkin
+kesässä. He kalastavat joko omasta puolestaan tai ovat jonkun Kieretin,
+Koudan, Kannanlahden, Umban, Kuolan tai muun seudun talonpojan
+palkkamiehinä, jolloin heidän isännät tavallisesti hankkivat heille
+ruuan, aluksen (nokka) sekä kalastusneuvot; he saavat tällöin
+kolmanneksen saaliista. Omituinen on venäläisen talonpojan halu
+petkutukseen. Olen jo Vuokkiniemen talonpojasta tätä huomauttanut. Nämä
+taas ikävöivät kalastusaikoja. Palattuaan kalaretkeltään syksyllä,
+eivät edes silloin jää kotia. Kauppamatkat, markkinareisut ja muut
+matkat vievät heiltä siihen määrään ajan että viettävät korkeintaan
+harvat, luetut viikot kotona.
+
+
+
+
+37.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                       Kuola, 13 p:nä helmikuuta 1837.
+
+Perveni huc tandem, (nobis ubi defuit orbis) mihi quo jam defuit orbis.
+
+[Läksin] Kieretistä helmikuun 6:ntena p:nä iltapäivällä. Kortteeri
+maksoi 6:lta päivältä 10 ruplaa, siihen luettuna vähä leipää, maitoa ja
+teetä (huonoa). Paha onni saattoi jamstjikaksi [= kyytimieheksi] erään
+Heinäjärven miehen, joka itsekkin matkusti Koutaan. Olin hänen tähtensä
+kahta levottomampi, kun hän oli kotoisin likeltä mainittua Jäletjärveä,
+ja kun joku majatalossani lähdettäessä oli sanonut: "kun ei vaan oltais
+rasboinikkain kera tuumailtu." En rohjennut nukkua, vaikka matkustimme
+pitkin yötä; kuitenkin hieman rauhoituin päästyämme ensimäiset 10
+virstaa kylästä. Puoliyön aikaan tulimme Mustanjoen kylään, joka on
+ensimäinen Kieretistä pohjoiseen päin tultaissa, viimemainitusta 40
+virstan päässä. Tämä kylä on melkoinen, siinä on 50-60 taloa molemmin
+puolin Mustanjokea. Asukkaat elävät kalastuksella ja ovat enimmäkseen
+köyhiä, toiset tosin hieman varakkaampia, eivät kuitenkaan siinä
+määrin, että voisivat harjoittaa mainittavaa kauppaa. En nähnyt yhtään
+mastolaivaa, lukuunottamatta muuatta vanhaa. Talossa, johon jamstjikka
+minut vei, nukuin seuraavaan aamuun kello 8:aan, söin aamiaista ja
+kävin sitte muissa taloissa kysymässä, oliko karjalaisia lauluja
+saatavissa. Näitä ei kuitenkaan ollut, olipa vaan ruskia päsni
+[= venäläisiä lauluja], minkä vuoksi noin kello 2 i.p. läksin edelleen
+matkustamaan Koutaa kohti. Saavuin sinne kuljettuani 2 peninkulmaa 3:n
+tunnin ajassa. Heinäjärven mies oli seurassani, mutta minulla oli
+talosta toinen jamstjikka. Tämä pysyttelihe enimmän aikaa edellisen
+reessä, ja välistä taas molemmat tulivat istumaan minun rekeeni,
+puhellen ja neuvotellen keskenään venäjäksi, jota puhetta en
+ymmärtänyt. Suuri osa heidän uutteraa neuvotteluaan lienee koskenut
+kysymystä, miten voisivat kiristää minulta juomarahoja, ainakin
+kumpikin rupesi puolitiessä kiusaamaan minua, että lupaisin heille
+perille saavuttua antaa 40 kopeekkaa "viinarahoiksi". Sillä he eivät
+kuitenkaan voittaneet mitään, sillä minä vakuutin, etten aikonut antaa
+kopeekkaakaan, ja niin kävikin. Pelkoni olin suurimmaksi osaksi
+voittanut ja olin valmis panemaan väkivallan väkivaltaa vastaan, jos se
+olisi tarpeellista. Niin ei kuitenkaan ollut, vaikka nytkin olin
+varuillani. Tämä pelko tuntuu ehkä monestakin naurettavalta, jopa
+itsestänikin siltä tuntuu, kun nyt ajattelen, että melkein oli
+mahdotonta valtatiellä käydä minuun käsiksi. Kuitenkin se kiusasi minua
+Koutaan ja osaksi Kannanlahteen saakka ja oli seuraus Jäletjärvellä
+saavuttamistani kokemuksista. En voinut niin hallita itseäni, että
+olisin saattanut vapautua siitä, vaikkapa kovasti koetinkin ja lisäksi
+jo pelkäsin, että siitä olisi voinut syntyä häijy kiusanhenki,
+nimeltään piintynyt päähänpisto (idea fixa), joka monimuotoinen haamu
+aika kauan olisi voinut minua vaivata; (se näet tavallisesti rupeaa sen
+seurakumppaniksi, joka on tarjonnut sille majaa).
+
+Illalla saavuin Koutaan, joka on melkoinen, pohjoispuolella Koutajokea
+ja -koskea sijaitseva kylä eli kauppala. Tänne poikkesin yöksi ja
+tiedustelin tavallisuuden mukaan runoja, joita täällä oli yhtä vähä
+kuin Kieretissä ja Mustassajoessa sekä seuraavissa kylissä, Knäsoissa
+ja Kannanlahdessa. Suomalaisia tapasin kyllä; he olivat enimmäkseen
+muuttaneet tänne karjalaisista kylistä tai lähimmiltä Suomen-puolisilta
+rajaseuduilta. Näitä tapaa toisissakin äsken mainituissa kylissä,
+vähemmin kuitenkin Kieretissä kuin muissa. Tapasin m.m. kaksi tällaista
+suomalaista perhettä, jotka olivat kotoisin Kemijärven pitäjästä; he
+elelivät pienissä kurjissa saunoissaan, kun heidän ei ollut onnistunut
+saada parempia asuntoja. Toista näistä perheistä kävin usein
+katsomassa; siinä oli 70-vuotias ukko, hänen 60-vuotias vaimonsa ja
+kaksi lastansa. Ukko sanoi kesinä paimentavansa kauppalan karjaa,
+yhteensä noin 70 tai 80 lypsylehmää, siis 1/3 vähemmän luvultaan kuin
+taloja. Kustakin lehmästä hänelle maksettiin 80 kopeekkaa koko kesältä,
+niin että hänen tulonsa nousivat hieman yli 50 ruplan. Talvisin hän
+teki länkiä, kelkkoja ("vetureita") lapsille y.m. Paraikaa hän korjaili
+lapsenkelkkaa. Se oli kaikinpuolin tavallisen poronpulkan (ahkion)
+näköinen, nimittäin kuin pitkin pituuttaan keskeltä halkileikattu,
+hieman kupera, ontelo särmäkartio, jonka alle oli kiinnitetty 3-4
+tuuman levyinen jalas. Se ei kuitenkaan ollut 5 korttelia pitempi, kun
+ahkiot taas tavallisesti ovat 2 1/2-3 kyynärän pituiset. Kysyttyäni
+miten selkänoja sellaiseen kelkkaan oli laitettava, hän vastasi että se
+tehdään puoliympyrän muotoisesta laudasta siten, että tämän kehäpuoli
+liitetään pohjaan ja halkaisija asetetaan ylöspäin. "Sillä", hän sanoi,
+"tämä kelkka on tuleva rikkaimman isännän, Merikkäisen tytölle;
+vähempivaraisille kiinnitetään vaan vitsa selkänojaksi." Tämä
+vähäpätöinen etu, joka rikkaiden lapsilla on kelkkoihinsakkin nähden,
+lienee sydämellisesti huvittanut ukkoa, sillä hän nauroi sille moneen
+kertaan. Muuten ukko ei kiitellyt elantoansa täällä ja sanoi ensi
+kesänä muuttavansa takaisin, vaikka, kuten virkkoi, köyhyys ei parane,
+tulipa minne tahansa, mutta saisivathan ainakin hänen luunsa siten
+kristillisen hautauksen. Kysymykseeni eikö hänellä ollut halua useiden
+muiden tavoin, jotka ovat tulleet Suomesta muuttaneeksi näihin kyliin,
+kääntyä kreikanuskoon, hän vastasi kieltävästi eikä näyttänyt pitävän
+koko asiasta. Sitten hän alkoi valittaa, että virsikirjansa oli vallan
+piloille kulunut, ja ettei hänellä ollut mitään toiveita saada uutta.
+
+Kouta on Kierettiä hieman pienempi kauppala, mutta vähän paremmin
+rakennettu, kuten minusta tuntui. Puolet taloista ovat kahdenkertaisia,
+kuten Kieretissä, s.o. pirtti tai kaksi alhaalla ja niiden yläpuolella
+kaksi. Näitä pirttejä saattaa kuitenkin yhtä suurella syyllä sanoa
+kamareiksi, sillä paitsi että ne aina ovat puhtaiksi pestyt, niissä on
+useita ikkunoita, tavallisesti 6 kolmen korttelin korkuista ja
+suhteellisesti leveätä lasi-ikkunaa. Kaikissa taloissa on savupiiput,
+vaikka uuni muuten on muodottoman suuri ja niin laitettu, että siinä
+voi keittääkkin. Laivoja, s.o. kolmimastoisia lotjia, sanottiin olevan
+6-7; ne olivat jo mainitun Merikkäisen ja toisen yhtä rikkaan
+talonpojan, Klementsjoffin ynnä muiden omaisuutta. Nämä talonpojat ovat
+rikastuneet oikeastaan viljan myynnillä ja muulla kaupalla. --
+
+Koudasta saavuin aamupäivällä Knäsoihin, pienen puoleiseen kylään,
+jossa oli 30 taloa. -- Samana päivänä iltapuolella tulin perille
+Kannanlahteen. Muuan Kuusamossa syntynyt, venäjänuskoon kääntynyt,
+täällä kirjoissa oleva talonpoika kuului olevan joltisestikkin varakas,
+muut olivat köyhiä. Kun hevosia ei ollut kylässä, käytettiin
+tilaisuutta hyväksi ja kiskottiin minulta tavallista suurempi
+kyytimaksu. Tavallisesti maksetaan 5 kopeekkaa virstalta. Täälläkin
+kuten Koudassa, minun täytyi näyttää passiani, josta eivät näyttäneet
+viisastuvan, sillä toistamiseen kysyivät, kuka olin ja millä asioilla
+liikuin.
+
+
+
+
+38.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                      Kuola, 14 p:nä helmikuuta 1837.
+
+Päivää ennen kuin matkustin pois Kieretistä, minulle kerrottiin, että
+sossedaateli, sama joka oli ollut niin innokas passiani tarkastamaan,
+oli antanut Jäletjärven miehelle muutamia kelpo korvapuusteja siitä,
+että hän oli hätyytellyt minua matkalla, josta sossedaatelin sanottiin
+saaneen vihiä, vaikken minä sitä ollut kenellekään kertonut. Mistä hän
+nyt oli saanut moisen innon minun hyväkseni, kysyin talonmieheltä, joka
+oli kertonut minulle asian, kun kuitenkin äskettäin ajoin hänet ulos
+luotani? Hän luultavasti pelkää, että te tulette kertomaan
+ispravnikalle, miten hän tahtoi estää teitä jäämästä muutamaksi
+päiväksi Kierettiin, oli vastaus; luultavasti hän silloinkaan ei
+tarkoittanut muuta kuin että olisi saanut houkutelluksi teiltä muutaman
+ruplan, mutta kun ette antanut vetää itseänne nenästä, niin hän
+tietysti on peloissaan.
+
+Kello 2:n ja 3:n välillä läksin Knäsoista 3:n peninkulman pituiselle
+kyytivälille Kannanlahteen päin. Alkaen Kieretistä tie oli silloin
+tällöin kulkenut muutamien kapeiden, maahan pistävien merenlahtien
+poikki, mutta täältä lähtien täytyi ajaa muutamien suurempien, jopa
+yhden 8:n virstan levyisen yli. Näiden lahtien jäällä on tukalaa
+matkustaa, kun merivirta tulvii niiden yli, ja kun suolaveden ja lumen
+muodostama sohjo hidastuttaa jalasten kulkua. Tätä sohjoa sanotaan myös
+_pihaksi_: "Paljo pihkaa tiellä." -- Aikaisemmin ei kulku näiden
+lahtien jäillä minusta ollut tuntunut niin hankalalta, ne kun näet
+osaksi olivat kapeammat, ja kun toisekseen ilma oli tyyni. Mutta nyt
+tuuli ja pyrytti tai satoi lunta niin ankarasti, ettei voinut nähdä
+monta kyynärää eteensä. Monta kertaa muistelin sananlaskua: _Turkki
+tuulella_ j.n.e. ja olisin kovin halunnut turkkeja, joita vailla minun
+kuitenkin täytyi olla. Suurin huoleni oli kuitenkin se, ettei ämmä,
+joka oli ajajanani, eksyisi pois tieltä. Tämä tosin oli "viehkotettu",
+mutta viehkat olivat lyhyet, kumoon ajetut ja niin pitkän matkan päässä
+toisistaan, ettei niitä nyt ainakaan voinut nähdä. Tämän lisäksi muori
+ei pyryilmalta voinut istua kasvot menosuuntaan päin, vaan käänsi selän
+reen keulaan päin ja paneutui loikomaan. Menköön sitten Jumalan nimeen,
+minä ajattelin ja toivoin, että, jos hevonen poikkesikin tieltä, se
+ainakin kääntyisi rannanpuolelle. Ulompana näet jää niemien kohdalla on
+niin heikkoa, ettei se kanna, ja ulapalla meri on avoin. Onpa joskus
+tapahtunut, että hevonen on poikennut tieltä ja hukkunut. Niinpä muuan
+Mustanjoen mies kosioretkellään Kieretissä hyvin asiat toimitettuaan
+oli pannut maata rekeensä ja nukkunut. Eräällä merenlahdella tie
+polveilee rantaa pitkin, koska jään heikkoudelta ei ole mahdollista
+ajaa suoraan lahden poikki. Mutta ohjaajatta kulkeva hevonen ei ollut
+niin tarkoin laskenut jään heikkoutta kuin sitä etua, joka oli suoraan
+vastakkaiselle rannalle, maallenousupaikkaan, kulkemisesta. Ennenkuin
+se saapui sinne, jää murtui, ja hevonen, reki ja mies joutuivat veteen.
+Mies pelastui kuitenkin jäälle, mutta oli vähällä paleltua kuoliaaksi,
+kun tuiki kohmettuneena ei voinut liikahtaa paikaltaan. Toiset
+matkustajat, jotka sattumalta tulivat paikalle, pelastivat hänet,
+muuten hänkin olisi kuollut eikä olisi kaikista ponnistuksistaan
+huolimatta voittanut hevoselleen muuta etua, kuin että se olisi kuollut
+jään alle, ja hän itse jäälle. -- (Pilajuttu: Ta kuinka nyt pyhä velli
+hepo seisoo ta metsä juoksee.) -- Asioiden näin ollen jäällä Knäsoin ja
+Kannanlahden välillä, ei mikään saattanut olla minulle mieluisempaa
+kuin kuulla postin saavuttavan meidät. Pelkoni eksymisestä katosi, ja
+akan hevonen alkoi hieman juosta hölkyttää postihevosen jäljessä. Kello
+10:n ja 11:n välillä saavuimme Kannanlahteen, missä sekä posti että
+minun jamstjikkani ajoivat ensimäisen talon pihaan, seikka, joka sekin
+oli minulle tervetullut, kun en mitään halukkaammin toivonut kuin taas
+pääsöä lämpimään huoneeseen. Pääsinkin ensiksi postiljonin tai
+postiherran luo. Kumpi hän lie ollut, en tiedä, mutta ensi katseelta
+hyvin kummallisen näköinen mies hän vaan oli. Hän oli lyhyt varreltaan,
+tukka pikimusta, kasvot laihat ja nenä suunnattoman suuri; yllään pitkä
+univormutakki. En tullut kysyneeksi, oliko hän synnyltään venäläinen.
+Myöhemmin, kuten pian olen kertova, oudoksuin vähemmin hänen
+ulkomuotoaan, mutta ensi hetkellä toivoin pääseväni jonnekkin muualle
+yöksi. Tämä toive muuten toteutuikin, sillä kohta sain sanan tulla
+alapirttiin, jossa talonväki loikoi täyttäen lattian. Näin tämä päivä
+päättyi. Kun seuraavana aamuna oltiin kuultu, että olin suomalainen
+lääkäri, minut pyydettiin teetä juomaan postiherran luo, joka näytti
+minulle napatyrän vaivaamaa lastansa ja selitti, mitä henkilöitä
+seinillä riippuvat vanhat pyhimysten kuvat esittävät, niin hyvin kuin
+osasi tehdä itsensä ymmärretyksi venäjänkielellään. Sitten kävin
+kahdessa suomalaisessa perheessä, jotka asuivat samassa pirtissä. Ne
+olivat molemmat kotoisin Kuolajärveltä (Sallasta), vasta erotetusta
+Kemijärven seurakunnan kappelista. Kumpikin perhe eli osaksi
+kerjäämisellä, osaksi työansiolla, kumpikin ylisteli kotiseutuaan ja
+moitti sitä seutua, missä paraikaa asuivat. Mieleeni muistui täällä
+mitä ennen usein olin kokenut Turussa ja Helsingissä. Huononpuoleinen
+Ruotsista sinne tullut väki ei ollenkaan lakkaa ylistelemästä Ruotsia,
+synnyinseutuaan, ja alentamasta Suomen arvoa. Miksikä näin ollen eivät
+jää tuolle paremmalle seudulle, eihän kukaan kehota heitä tai pyydä
+tulemaan huonompaan maahan? _Oma maa mansikka, muu maa mustikka_. --
+Toinen miehistä tuli jotenkin hyvin toimeen venäjänkielen puhumisessa
+ja luuli osaavansa sitä vielä paremmin kuin osasikaan. Ainakin hän
+monta kertaa kerskasi 6:ssa viikossa oppineensa puhumaan venättä
+paremmin kuin moni venäläinen itse puhuu. Jopa hän olisi ottanut
+opettaakseen minullekin venättä ja sanoi, että kun osasin kirjoittaa,
+sen voisi suorittaa parissa tai kolmessa päivässä. Niinpä hän oli
+opettanut erään Kemijärven miehen, joka niinikään oli osannut
+kirjoittaa, vähässä ajassa puhumaan venättä. Aluksi hän antoi minulle
+sen ohjeen, että kieli oli asetettava paljon jäykemmäksi, tai kuten
+hänen omat sanansa kuuluivat: kielen pitää olla paljo kovempana.
+Vaikkapa tilaisuus olisikin ollut kovin houkutteleva, kun näin lyhyessä
+ajassa olisi saavuttanut taidon puhua venättä, en kuitenkaan voinut
+käyttää sitä hyväkseni, jos kohta huomasin, että hänen metodinsa olisi
+ollut helpompi kuin tavallinen. Monia s-äänteitä varten hän ei
+tarvinnut muuta kuin meidän tavallisen suomalaisen s:n, ja koko
+substantiivien taivutus oli sillä suoritettu, että tunsi yhden yksikön
+ja samoin yhden monikon sijan, kummastakin sen, jonka pääte enimmin
+vivahti johonkin suomalaiseen päätteeseen. Koko Gretsch'in
+konjugatsioni-kaavaa ei tarvittu, sillä tarvitsi vaan tuntea verbin
+infinitiivi tai joku sellainen preesensin tai perfektin persoona, joka
+paraiten soveltui suomalaisen kielen äännettäväksi; sitä sai käyttää
+kaikkialla. Sellainen hänen opetustapansa olisi ollut, ja sellaisella
+kielen käyttämisellä hän hyvin tuli toimeen venäläisten parissa, samoin
+kuin karjalaiset yleensä eivät puhu kieltä paremmin, mutta vaikeudetta
+suoriutuvat kaikissa asioissaan. En tiedä, johtuneeko tästä, että koko
+ruumis on liikkeessä, eikä vaan, kuten muuten, kieli. Mies pyysi minua
+illalliselle luokseen, jota hänen kutsuansa noudatin. Vanha tynnyri
+pantiin pohjalleen seisomaan penkin eteen, ja sitä käytettiin pöytänä;
+muuta pöytää ei ollut. Sille kannettiin sitten kookas vati täynnä
+poron- ja lampaanlihaa, joka nauriiden kanssa oli keitetty
+lihakeitoksi; tämä ruokalaji oli sangen hyvänmakuista. Itse keitoksen
+ohut osa (liemi) oli kaadettu toiseen puukuppiin, jonka isäntäni minua
+varten oli veitsellä vuollut ulkoa ja sisästä, niin että se näytti
+äsken tehdyltä. Enemmän kuin itse ruokalajit minua kuitenkin ilahutti,
+että hän rehellisellä tavalla oli ne hankkinut, seikka, jota ensin
+hieman epäilin hänen kerjäläis-elantonsa vuoksi. Hän oli näet vähää
+ennen tehnyt pitkänpuolisen retken lappalaisten alueelle ja oli sieltä
+paitsi poronlihaa saanut koko lampaan. Hän kertoi kuljettaneensa
+kokonaista 31 [? numerot epäselvät] puutaa ahkiossa. Lappalaiset eivät
+hänen kertomuksensa mukaan itse syö lampaanlihaa. Mies oli sen verran
+kääntynyt venäjänuskoon, että oli ahtanut parran kasvaa, jota tekemään
+kehotti toveriansakkin. Tämä näet pyysi minulta lainaksi partaveistä
+ajaakseen pois partansa, mutta Kurtti -- se oli mainitun kielimestarin
+nimi -- kehotti häntä luopumaan tästä parranajo-aikeesta, koska häntä
+parrattomana ei seuraavana kesänä otettaisi jamstjikaksi Kannanlahden
+ja Kuolan väliselle postitielle, johonka toimeen kumpikin aikoi
+pestautua. Seuraavana aamuna kävin taas Kurttia katsomassa, ja minua
+kestitettiin aamiaiseksi samanlaisella ruokalajilla kuin edellisenä
+iltana illalliseksi. Hänen asuintoverinsa, entinen lautamies (jota
+venäläiset nyt ivalla sanoivat "sossedaateliksi") oli tullut erotetuksi
+ja lisäksi tuomittu 28:ksi päiväksi vedelle ja leivälle, minkä vuoksi
+nyt juuri oli paennut ja tahtoi vaan tietää, kuinka kauan hänen tuli
+olla täällä karkulaisena, siksi kuin rangaistusaika oli umpeen mennyt.
+Minä en ollut niin lakiin perehtynyt, että olisin varmasti voinut sitä
+sanoa, mutta oman laintuntemuksensa nojalla hän oli muistelevinansa,
+että tuo aika vuoden ja yön kuluttua oli lopussa. Minun syödessäni
+aamiaista, läksi hänen vaimonsa kaksi lastansa mukanaan ulos kerjäämään
+almuja (milosti). Täällä ei kerjätä samalla tavalla kuin Suomessa vaan
+kerjääjät pysähtyvät kuppi kädessään ikkunan alle ja huutavat tai
+oikeammin laulavat: _milosti, milosti, milosti_ -- -- -- kunnes ikkuna
+avataan ja siitä pannaan jotakin kuppiin. Kieretissä ja sitä
+pohjoisemmissa seuduin ensin huomasin tämän kerjäämistavan.
+Karjalaisissa kylissä, missä suomalaisia asui, kerjäläiset menivät
+pirttiin ja seisoivat oven suussa useinkaan mitään sanomatta, tai myös
+sanoen: (antakaa) Jumalan nimeen (sanaan) milostia. Kumpi tapa lie
+parempi, on vaikeata sanoa. Edellinen taitaa olla parempi antajalle,
+jälkimäinen kerjäläiselle. Kyläkerjäläiset, s.o. sellaiset, jotka
+samoilematta eri seuduilla, oleskelevat yhdessä ainoassa kylässä,
+kiertävät muuten säännöllisesti kylää kaksi kertaa päivässä, aamulla
+aamiaisen (murkkinan) aikaan ja iltapäivällä hämärässä, tähän vuoden
+aikaan silloin, kun on tapana syödä toinen ateria.
+
+Yön kuluessa tai jo edellisenä päivänä huhu oli levittänyt sen tiedon,
+että olin lääkäri. Sen tähden luonani kävi useita potilaita, joita
+taitoni mukaan autoin lääkkeillä tai pelkillä neuvoilla. Kurtti oli
+kaikkialla tulkkinani. Kun laitoin napasidettä yllä mainitun
+postiherran lapselle, postiherra sattui näkemään kelloni, jonka tahtoi
+välttämättömästi vaihtaa omaansa; tällä oli näet se paha tapa, että
+usein seisattui. Kun en yleensä pidä sellaisesta vaihtokaupasta enkä
+muista koskaan ennen tosissani vaihtaneeni mitään, en nyt tahtonut
+tähän suostua. Mutta hän kuvasi miten suuresti hän tarvitsi käypää
+kelloa, hänen kun aina minuutilleen täytyi merkitä kirjaan, milloin
+posti kävi Kannanlahdessa, jotta keisari sen tietäisi. Ottaen huomioon
+tämän hänen suuren tarpeensa ja sen seikan, että itse mahdollisesti
+voin joutua rahoja tarvitsemaan, suostuin nyt vaihtokauppaan. Välirahat
+määrättiin 40:ksi ruplaksi, jotka hän maksoi minulle puhtaalla
+hopearahalla. Mutta pahaksi onneksi unhotin neuvoa hänelle, miten
+kelloni oli vedettävä. Jos hän samalla tavalla myötäpäivään rupeaa sitä
+kiertämään kuin omaansa ennen, niin luulen, että siitä jo on ponnin
+poikki. Siinä suhteessa hän kumminkin lie hävinnyt tässä kaupassa, että
+hänen kellonsa helposti oli korjattu, niin että se nyt käy yhtä hyvin
+kuin minun entinen kelloni. Saatuani tämän toisen kellon, tein
+itselleni jonkunlaisen puhallusputken ja puhalsin sillä rattaiden
+väliin, jonka jälkeen kello on käynyt hyvin. En rohjennut ryhtyä sitä
+korjaamaan purkamalla koneistoa, kun näet sellainen yritys kesällä v.
+1828 Suomen-Karjalassa onnistui niin peräti huonosti, etten mitenkään
+enää voinut saada kaikkea jälleen paikoilleen, ja että siis huonosti
+käyvän kellon asemesta sain kellon, joka ei käynyt ollenkaan. --
+Harjakaisiksi juotiin tsaajua ja viinaryyppy. -- Sitten kävin taas
+parin potilaan luona, ja varustauduin matkalle, kuljettuani vielä
+kerran kylää katselemassa. Rakennustavaltaan se on Koudan kaltainen,
+mutta paljoa huonompi. Se sijaitsee Kannanlahden koillisella rannalla
+likellä lahden pohjukkaa [;] idästä laskeva, ei varsin leveä oja
+muodostaa mainittua lahtea vastaan niemen, mille suurin osa kylää on
+rakennettu; muutamia taloja on ojan toisella rannalla. Mastollisia
+laivoja luin kolme, eikä tätä nykyä kuulu useampia olevankaan. Mutta
+paljaita lumituntureita laskin pohjoisessa, luoteessa ja koillisessa
+olevan kokonaisen tusinan. Tällaisia vallan metsättömiä tuntureita en
+ennen ollut nähnyt, tästä alkaen taas niitä kyllä näin. -- Kirkkoja on
+kaksi, yksi kummallakin rannalla. Eteläpuolisella, joka sijaitsee
+kunnaalla, on varsin sievä asema, mutta se on vanhentunut eikä enää
+käytännössä. Maanviljelystä on täällä yhtä vähä kuin muissa kylissä,
+Kierettikin lukuunotettuna. Ainoa viljelyskasvi, joka täällä on
+saatavissa, on jokunen määrä naurista, ja pienten vihannestarhojen
+näköisiä, aidattuja naurismaita on useita. Ei ole epäilystäkään, että
+eivät ohra ja ruiskin täällä menestyisi, mutta kalastuksen ollessa
+pääelinkeinona ei ryhdytä tähän aikaa vetävään työhön.
+
+Iltapäivällä olin matkaan valmis ja istuuduin Kannanlahdessa ensi
+kerran poronpulkkaan. Minulta kysyttiin, olinko ennen ajanut porolla;
+en tahtonut vastata kieltäen, vaan sanoin varmaa vastausta vältellen,
+että kyllä luulin siitä hyvin suoriutuvani. Tämän laita oli kuitenkin
+niin ja näin, sillä parin virstan päässä poro vei minut pois tieltä
+metsään, kaatoi pulkan ja minut, joka varmaan olisin jäänyt siihen,
+ellen varovaisuuden vuoksi olisi lähtiessäni köyttänyt ohjan päätä
+vyöhöni. Kohta sen jälkeen tuli suuri alamäki, ja siinä olin vielä
+pahemmassa pulassa. Pulkka kaatui taas ja poro laahasi minua perässään
+ulkopuolella pulkkaa pitkää mäkeä puoliväliin alas. Sitten alkoi mennä
+paremmin, ja 10 virstan matkan jälkeen saavuimme Imandran järven
+eteläpäähän, missä tasaisella jäällä ei enää ollut mitään hätää.
+Imandran jäätä ajettiin sitten vielä 20 virstaa ensimäiseen
+postiasemaan, Sassegaan. Olin sopinut Kannanlahdesta lähteneen
+kyytimieheni kanssa, että hän veisi minut vielä 16 virstaa eteenpäin
+erään lappalaisen luo, joka asui syrjässä postitiestä, Kemiönniemessä,
+mistä luulin saavani halvemman kyydin kuin muuten. Olen näet aina
+edeltäkäsin tahtonut laskea, miten halvimmalla pääsee perille; tämä
+onkin välttämätöntä pitemmillä matkoilla, sillä sellaisia tilaisuuksia,
+jolloin saa maksaa kalliit rahat, tulee kuitenkin odottamattakkin.
+Sitäpaitsi halusin kernaasti nähdä lappalaisia muuallakin, kun tien
+varsilla asuvien sanottiin jo olevan siihen määrään venäläistyneitä,
+että kaikki, vaimot ja lapsetkin, paitsi omaa kieltänsä, puhuvat
+venättäkin.
+
+
+
+
+39.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                       Kuola, 15 p:nä helmikuuta 1837.
+
+Olenpa joutunut keskelle todellista kieltensekoitusta, melkein
+samanlaiseen kuin se, joksi saattaa kuvitella Baabelin tornin
+jälkeistä. Jo Kieretissä oli mielestäni liikaa, että noin yks kaks tuli
+tekemisiin venäläisten ja saksalaisten kanssa. Kuitenkin se vielä
+jotakuinkin meni mukiin, kun en vielä puhunut edellisten kieltä ja
+joltisestikin muistin saksalaisia sanoja siitä, mitä olin lukenut tätä
+kieltä kirjoista, sillä enpä sitä sanottavasti ollut ennen puhunut.
+Kannanlahdesta alkaen tulin tekemisiin lappalaisten kanssa, joiden
+kanssa tulin toimeen samoin kuin venäläisten kanssa Kieretissä,
+nimittäin siten, etten puhunut heidän kanssaan. Tärkeimmät sanat hain
+venäläisestä tulkkikirjasta ja suoriuduin siten. Mutta täällä Kuolassa
+olen nyt alkanut puhua venättä, puhun toiste saksaa kaupunginpäällikön
+rouvan kanssa, toiste taas latinaa tohtorin kanssa, joka, häpeä
+tunnustaa, puhuu tätä kieltä paremmin ja sujuvammin kuin minä, toiste
+suomea talonpoikien kanssa. Mutta ruotsia, joka on melkein toinen
+äidinkieleni, en saa käyttää missään, jos en ota lukuun muutamia
+tapauksia, jolloin sitä puhun isäntäni kanssa; tämä näet Vuoreijassa on
+oppinut muutamia norjalaisia sanoja, joita hän joskus keskustelussa
+käyttää. Mutta jos siis ruotsikin voidaan ottaa lukuun, olen yhtä
+haavaa tekemisissä viiden kielen kanssa, ja onhan siinä jo kylliksi.
+Älköön kukaan luulko minun mainitsevan tätä kerskatakseni; niin ei
+suinkaan ole asian laita, sillä päinvastoin minun on tunnustaminen,
+etten tunne ainoatakaan niistä oikein hyvin, sillä onhan suuri ero, jos
+välttävästi puheessa ja kirjoituksessa osaa käyttää jotakin kieltä, ja
+jos osaa sen täydellisesti. Että sellaisessa kieltensekoituksessa
+välistä täytyy syntyä naurettavia erehdyksiä, varsinkin kun äskettäin
+olen ruvennut puhumaan venättä ja saksaa, on vallan luonnollista. Niin
+esim. isäntäni eräänä päivänä kysyi minulta venäjäksi, oliko minulla
+vaimoa. Liekkö hän tahtonut, että paremmin olisin häntä ymmärtänyt, vai
+liekkö hänen käyttämänsä sana muuten tavallinen paikkakunnalla, oli
+miten oli, hänpä tuli käyttäneeksi norjalaista tai tanskalaista sanaa
+_kona_, joka hänen venäläisellä ääntämisellään kuului konj tai koni,
+niin että minä ymmärsin kysymyksen, ikäänkuin hän olisi tahtonut
+tietää, oliko minulla kotonani hevosta. Vastasin, että minulla oli
+kaksi, ja tämä vastaus pani emännän ensi suurin silmin katsomaan minuun
+ja erehdyksen tultua ilmi oikein makeasti nauramaan. Tämä seikka, että
+emäntäkin ymmärsi sanan tanskalaisen merkityksen, antaa minulle aihetta
+uskoa, että _kona_ sanaa Kuolassa käytetään _zhena, zhenjka_ sanojen
+asemesta. Monta tällaista nurinkurista vastausta on sattunut, mutta en
+nyt huoli niitä mainita. Paitsi mainittuja kieliä minulla vielä olisi
+tilaisuus puhua ranskaa ispravnikan rouvan kanssa, jos olisin siihen
+paremmin perehtynyt, ja lisäksi lappia useiden kanssa, siis kaikkiaan 7
+kieltä, siinä jo tarpeeksi näin vähäisellä seudulla.
+
+Venäjän-puolinen rahvas (jopa Kuolan asujamet) alkavat ateriansa
+rokalla ja sitten siirrytään kalaan tai lihaan ynnä muihin
+ruokalajeihin. Kuolassa kannettiin eteeni pöytään ensin _sonkaa_
+(ruots. songa) ja lohta perätysten, sitten lihaa ja lopuksi maitoa, ja
+tätä ruokajärjestystä noudatettiin sitten joka kerta ilman muutosta.
+Ruokaryyppyä eivät he näyttäneet tuntevan. Mutta teetä juotiin kahdesti
+päivässä. Koko ruokajärjestys oli seuraava: kello 8 aamulla 4-5 suurta
+kuppia teetä, aamiaista kello 11, teetä kello 5, illallista kello (7
+tai) 8.
+
+
+
+
+40.
+
+[Matkakirje.]
+
+["Mehiläisessä" v. 1837, toukok.]
+
+
+                               Kuolasta, 16 p:nä helmikuuta 1837.
+
+    Post varios casus, varia et discrimina rerum
+    Stetimus hic tandem -- -- --
+
+Muusta matkastani tällä kertaa en huoli'kan mainita, vaan ainoasti
+muutamilla sanoilla kirjottaa Suomalaisten ja Lappalaisten
+asuinpaikoista ja rajoista näillä seuduin. Kotoa matkaan antautuessani
+luulin suomalaisia kyliä löytyvän sillä saarennollaki, jonka rajottaa
+pohjaspuolelta Jäämeri, itäpuolelta Valkiameri, etelätse Vienameri ja
+Kantalahti, lännetse vastamainittu lahti, Imantrajärvi, Kuolajärvi,
+Kuolajoki ja niiden välimanteret. Vielä luulin Petsoran maallaki,
+Vienan kaupungista itäänpäin, Suomalaisia paikoitse asukselevan, koska
+kartasta katsoen siellä löytyy suomalaisia nimiä, esimerkiksi
+Kylmajoki, Elmajoki, Usajoki, Jeletsjoki, Kolvajoki j.n.e., jotka
+näyttää tavallisista suomalaisista nimistä Kylmäjoki, Ilmajoki,
+Uusijoki, Jäletjoki, Kolvajoki tulleen. Vaan täällä ja matkallani
+ylöspäin tarkemmin asiata tiedusteltuani, edellämainitulla saarennolla
+ei asu, kun harvakselta Lappalaisia ja Petsoran maalla ei muuta, kun
+Samojeetalaisia. Heitä siis en ni kehtaa'kan paikalla katselemaan
+lähteä, jolla toimeni, Suomen runoja ja muita sellaisia kerätä, tulisi
+kehnosti täytetyksi, vaan sen siasta lähden täältä Suomen puolelle
+Inarin seuduille ja siitä rajaa myöten eteläksi Pääjärven paikoille,
+josta taasen käännyn Venäjän Karjalaan Tuoppajärven ja Alakuittijärven
+itärantoja Kemin linnaan saati seuraten. Niin sieltä taasen lähden
+Suomen rajoja kohti ja tulen Toukokuun alussa viikoksi eli kahdeksi
+Kajaaniin, kesävaatteisiin muuttaumaan. Siitä sitten matkaun rajaa
+myöten Sortavalan kaupunkiin saati ja luultavasti edelle Aunuksen
+maalle. Sillä tavoin Vienassa eli Arkankelissa en tule'kan käymään,
+vaikka esinnä aion. Se matka vaan suotta veisi minulta kaksi eli kolme
+viikkoa, ettei siitä olisi muuta hyötyä, kun vähäsen itselleni, jos
+voisin oppia paremmin Venäjän kieltä sillä ajalla puhumaan. Täällä ja
+kylissä Kannanlahden rannalla olen mainittua kieltä viikkokauden
+lukenut ja kirjottanut, jotta puhe jo alkaa jotensa'ki käydä, vaan
+peräti toisin, kun tavallisesti tapahtuu. Muut oppivat esinnä
+ymmärtämään, siitä puhumaan outoa kieltä, vaan itse olen oppinut ennen
+puhumaan, kun oikein ymmärtämään, mitä toiset puhuvat. Sentähdenpä
+isäntäni, kun muuten en saa tolkkua, välistä kirjottaa sanat paperille,
+josta paremmin älyän. Ilman on minulla ollut kyllin kielien kanssa
+näinä aikoina tekemistä. Kylissä Kannanlahden länsirannalla puhuttiin
+enimmäksi Venäjän kieltä, harvat Suomen eli Karjalan kieltä,
+Kannanlahden päästä pohjaseen tuli Lappi vastaan ja Kuolassa puhutaan
+Venäjätä, paitsi mitä kaksi eli kolme miestä, jotka ovat tänne Karjalan
+kylistä muuttauneet, vähin puhuvat suomeaki. Tohtori taasen puhuu
+latinata ja Kommentantin roua saksaa. Niin on minulla välistä neljän
+eli viiden kielen kanssa yhtaikaa tekemistä. Jotta sillätavoin
+toisinaan naurattavia sekannuksia ja erhetyksiä tapahtuu, on kyllä
+arvattava asia. Niin kysyi muutamana päivänä isäntäni minulta
+Venäjästi, jos minulla oli vaimoa. Vaan kun hän paremmin älytäkseni,
+eli muutenko, ei käyttänyt venäläistä sanaa zhena, vaimoa merkitsemään,
+vaan juutilaisen eli ruiaiaisen sana _kona_, niin älysinki kysymyksen,
+kun olisi hevosia (konj) vaarantanut ja sanoin kaksiki itselläni
+kodissa olevan. Roua, joka myös oli huoneessa, silmäili esinnä pitkältä
+minua ja sitte, asiasta oikian tolkun saatua, rupesi nauramaan, jotta
+ei tahtonut loppua tulla.
+
+Vaan näistä ja muista mainitessani, jopa peräti unohdan asian, josta
+esinnä rupesin kirjottamaan. Niin on siis viimmenen Suomalainen kylä
+Venäjän puolella rajaa, Tumtsa, Pääjärven pohjaspäässä Suomen pitäjän,
+Kuusamon, pohjaspäätä kohti. Siitä, jos suoraan lähdet Kannanlahden
+päähän, ei ole yhtäkän kylää välillä, eikä pohjaspuolella sitä liniata
+ollenkan suomalaisia kyliä, harvassa likimmäisillä seuduilla
+eteläpuolellaki. Tavalliset taipalet kylien välillä ovat 2, 3 ja 4
+penikuormaa. Kantakylissä Vienamerta vasten puhutaan kaikissa Venäjän
+kieltä, harvat malttavat karjalata eli suomea. Semmoisia kyliä
+mainitulla rannalla löytyy 1. Kieretti, siitä 40 virstaa luoteesenpäin
+2. Mustajoki (Venäj. Tjsernarieka), 20 virstan päässä yhtä suuntaa 3.
+Kouta, siitä pohjaseen 30 virstan matkalla 4. Knäsoi ja viimmeseksi
+koillista suuntaa 5. Kannanlaksi, taasen 30 virstaa matkattua. Niin
+tällä 120 virstan pituudella ja itsellä meren rannalla ei ole, kun
+viisi kylää, vaikka kyllä Kieretti ja Kouta ovatki suuria, kun Kajaanin
+kaupunki. Vähän pienempi on Kannanlaksi ja Mustajoki ja Knäsoi vielä
+pienempiä, noin 30 eli 40 talosia. Mitä vähä ulompana meren rannasta
+pienoisia kyliä löytyy, niissä kaikissa paajitaan (puhutaan)
+karjalaksi, vaikkei ole'kan niissä sitä miestä, tuskin pientä
+poikanalikkaakan, joka ei keralla sökertelisi Venäjänki kieltä.
+Karjalan runot ovat niissä pian kokonansa hävinneet ja Venäjän
+tavalliset pajahdusvirret niiden siaan tulleet. -- -- -- -- --
+
+
+
+
+41.
+
+[Päiväkirjasta.]
+
+
+                                     Kuola, 19 pnä helmikuuta 1837.
+
+Sittenkuin viime rivit kirjoitin minulla on ollut ankara katarri ja
+rinnankipu, joka nyt kuitenkin on parempi. Sain 15 p:nä kirjeen
+Kajaanista ja Oulusta, lähetin mainittuihin kaupunkeihin kirjeitä 18
+p:nä aamupäivällä; 17 p:nä minut oli kutsuttu _uzhina'an_
+[illalliselle], joka alkoi kello 12, ja 18 p:nä häihin.
+
+Jo Koudasta alkaen, Knäsoissa, Kannanlahdessa ja lappalaisilla Kuolassa
+kuljetetaan puita (heiniä) j.n.e. koirillakin. Sellaiset koirat ovat
+enimmäkseen ruskeat, tai valkeatäpläiset, muutamat jotenkin suuret, ja
+niitä sanotaan _hurtiksi_. Näiden valjaat kiinnitetään täytettyyn
+kaulapaatsaan, mistä kaksi hihnaa, yksi kummallakin puolella, kulkee
+veturiin eli ahkioon, niin että koira kulkee hihnojen välissä, kuten
+hevonen aisoissa. Ohjia käytetään yksi ainoa, selän yli heitettävä,
+kuten poroilla. -- Sellainen koira vetää tiellä sangen helposti miehen,
+mutta on joskus, kun sitä on liiaksi rasitettu tai kun se on eksynyt
+tieltä, ollut hyvinkin kallispalkkainen kyyditsijä, kun on näet
+vaivoistaan syönyt suuhunsa ajajan. Jotta se estettäisiin puremasta,
+kun vihastuu, käytetään sen vuoksi usein nauhaa kuonon ympärillä. Siitä
+on tullut sananparsi: _Pane panta pihlajainen ympäri nenän nykerän_
+j.n.e.
+
+Tiemme kulki ensimäisen kievaripaikan, Sasseegan ohi. Tultuamme sinne
+katsoimme parhaaksi antaa porojen hieman levätä, niiden juostua 30
+virstaa, ja ennenkuin taas lähdettiin kulkemaan jäljellä olevaa 15
+virstan pituista taipaletta. Tuvasta vielä loisti meitä vastaan kirkas
+takkavalkea, joka vielä enemmän houkutteli meitä poikkeamaan sisälle
+lämmittelemään, vaikkei vilu meitä suuresti vaivannutkaan. Mutta
+sattuma oli tuonut muutaman talonpojan tai sentapaisen tänne
+Kannanlahdesta, ja hänkin matkusti Kuolaan. Nyt hänelle oli edullista
+matkustaa minun kanssani perille, kun hänen muuten olisi ollut pakko
+maksaa enempi kuin jos kaksi käytti samaa jamstjikkaa. Sitä paitsi
+hänen tarkoituksensa jo silloin lienee ollut kehottaa jamstjikoita
+minulta, oudolta ja muka varakkaalta mieheltä, vaatimaan koko
+kyytimaksu molemmista kyydeistä, niin että hän olisi päässyt
+korkeintain tarjoamalla muutamia viinaryyppyjä. Nämä tuumat mielessään
+hän kuiskasi jotakin kievarinisännälle ja minun Kannanlahdesta
+lähteneelle jamstjikalleni, minkä jälkeen edellinen selitti minulle,
+ettei minulla ollut oikeutta ajaa ennen vuokratulla porolla tästä
+kievarista eteenpäin, vaan että minun asetusten mukaan sieltä oli
+ottaminen uusi poro. Toista lappalaista, joka sokerteli suomea,
+käytettiin tulkkina. Tähänastinen jamstjikkani myös sanoi, että hänen
+nyt täytyi jättää minut, minkä vuoksi maksoin hänelle 30 kopeekkaa
+vähemmän. Sitten isäntä ja tulkki pyysivät minua iskemään heiltä
+suonta, minkä teinkin, ja siitä maksoivat 40 kopeekkaa kumpikin. Kaiken
+tämän jälkeen lähdettiin matkaan uuden kumppanin seurassa. --
+Ensimäisen kyytivälin maksu oli sovittu 1 ruplaksi 20 kopeekaksi, mikä
+kyllä riitti yhdestä porosta, sillä muut kuuluvat pääsevän 80
+kopeekallakin -- mutta luullen näin kaikkialla pääseväni 40 kopeekalla
+peninkulman, en edeltä tehnyt mitään sopimusta seuraavan, 48 virstaa
+pitkän Jogostrovan ja Rasnovologan välin suhteen, jotka ajettiin
+samoilla poroilla, vaikka 33 virstan päässä oli kievaripaikka, nimeltä
+Rikkataival. Tämä ja edellinen kyytiväli oli kuljettava suurimmaksi
+osaksi Imandran jäitä, joskus poikki suurehkojen tai pienten nienten ja
+saarten. Saaria näet on paljo tässä järvessä. Suuret paljaat ylängöt
+olivat siihen määrään valkeiden pilvien kaltaiset, etten aina varmasti
+tietänyt, olivatko pilviä vai vuoria. Matkalla kumppanini usein ajoi
+poronsa edellä ajavan jamstjikan poron rinnalle ja neuvotteli kauan
+uutterasti hänen kassaan. Arvasin jo, että neuvottelu koski minua, ja
+että aiottiin kiskoa minulta tavallista runsaammat kyytirahat. Näin
+olikin asian laita. Tultuamme Rasnovologaan kysyin, mitä olin velkaa.
+Kyytimies näytti ikäänkuin tuumivan tai vielä lähemmin asiaa
+ajattelevan, minkä ajan käytin hyväkseni sanoen: onko 1,50 tai 1,60
+tarpeeksi? "Tshto, toljko poltora rubli; net, tri rubli" [Kuinka!
+Ainoastaan puolitoista ruplaa! Eipä toki: kolme ruplaa!] Mutta tähän
+minäkin vastasin nietu, ja sanoin: tuossa saat kaksi ruplaa; jos et
+huoli, niin ole ilman, sillä et saa kopeekkaakaan enempää. Turhaan
+muutamaan kertaan sanottuaan pribavi [lisää], ilman että se auttoi,
+otti hän rahat. Mutta mirabile visu [ihmeellistä nähdä], nyt hän meni
+matkakumppanini luo ja alkoi pribavoida häntä, vaikka tuo mies
+aikaisemmin oli antanut hänelle jotakin, jota me muut pirtissä olijat
+tosin emme olleet nähneet, mutta jonka muka piti olla kyytirahaa. Se
+lienee kuitenkin korkeintain ollut joku 40 kopeekan kolikko, sillä muu
+oli sopimuksen mukaan kiskottava minulta. Kun se nyt ei onnistunut,
+niin täytyi hänen, homman alkuunpanijan, maksaa oma kyytinsä. En
+kuitenkaan luule että hänen maksettavakseen tuli enempää kuin rupla,
+tai korkeintaan 1,20, kun minä maksoin 2 ruplaa. -- Jos tällä kertaa
+olisin maksanut vaaditut 8 ruplaa, niin olisin ehdottomasti joka
+seuraavalla taipaleella saanut maksaa suhteellisesti yhtä paljon tai
+enemmänkin. Ehkäpä kunnon matkakumppanini vielä olisi voinut keksiä sen
+sukkelan kepposen, että olisi kehottanut kyytimiestä ottamaan minulta
+yli molempien kyytimaksujen; nimittäin heille kummallekin vähän
+juomarahoja. Kun nyt ensimäinen tuuma täten meni myttyyn, lienee
+matkakumppanini pitänyt turhana toisilla taipaleilla antaa ohjeitaan
+kyytimiehille, sillä kaikkialla he olivat perin tyytyväiset 40
+kopeekkaan peninkulmalta. Tämä kuuluukin olevan enemmän kuin mitä
+tavallisesti maksetaan avoimesta ahkiosta, sillä Kannanlahdessa
+sanottiin, että hyvin pääsee 30 kopeekalla, jopa vähemmälläkin
+peninkulman. Niiden, jotka ajavat kuomipulkalla, täytyy maksaa paljoa
+enempi, nimittäin 1 rupla peninkulmalta. Mutta he tarvitsevatkin,
+paitsi jamstjikkaa, toisen miehen, joka suksilla seisten liukuu pulkan
+jäljessä pitäen siitä kiinni, ettei se saa kaatua. Sitä paitsi
+tällaisella kyydillä ajettaissa täytyy olla muassa varaporo tai kaksi.
+Tällä tavoin matkustaminen tosin on mukavampaa, mutta näköala menee
+hukkaan ja lisäksi kyytirahoja. Rikkataival-nimisessä kievaripaikassa,
+joka sijaitsee Jogostrovan ja Rasnovologan välillä, syötettiin poroja.
+Matkatoverini tarjosi lappalaiselle 3-4 ryyppyä viinaa, jota
+korvatakseen tämä keitti teetä ja tarjosi minullekin. Ruokaakin
+keitettiin joka paikassa, minne poikettiin, lihaa tai kalaa, josta ei
+tahdottu ottaa mitään maksua; oltiin hyvin tyytyväisiä, kun
+tavallisesti annoin 10, 15 tai 20 kopeekkaa. Muissa paikoissa asui
+ainoastaan yksinäisiä lappalaisperhekuntia pienissä pirteissä, joissa
+oli avoin kiuas ja 2-3 suurehkoa lasi-ikkunaa ynnä puulattia.
+
+Maaselässä, ensimäisessä kievaripaikassa Rasnovologasta 85 virstaa
+eteenpäin, oli kokonainen kylä sellaisia lappalaistupia sekä myös muuan
+säässynä eli kirkko ynnä kello, jota uutteraan soitettiin, sillä oli
+sunnuntai. Tämä kello ei kuitenkaan ääneltään ollut suurta lehmänkelloa
+juuri parempi. Tässä kylässä ostin itselleni koipikintaat ja jaarat
+niihin kiinnitettyine housuineen. Edellisistä maksoin 1 ruplan,
+jälkimäisistä 5 ruplaa. Poromekkoa (petjskiä) minulle niinikään
+tarjottiin ja pyydettiin siitä 10 ruplaa, mutta kun sitä piti pukea
+ylleen niin tyhmällä ja epämukavalla tavalla, en siitä huolinut.
+Rasnovologassa, missä riideltyäni lappalaisen kanssa kyytirahoista,
+olin lainannut talosta petjskin, olin sitä ylleni pukiessani satuttanut
+silmäni, ja minulla olisi ollut täysi syy olettaa, että lappalainen oli
+niin noitunut, jos olisin ollut taikauskoisempi. Koetin kuitenkin
+vapautua siitä luulosta, hyvin tietäen, että silmä siitä todella olisi
+voinut tulla kipeäksi ja noidutuksi, sillä se oli jo muutenkin
+kolmatta vuorokautta kipeänä. -- Maaselästä on seuraavaan asemaan,
+Hangaskorvaan, 18 virstaa, mutta siellä ei vaihdettu poroja, vaan
+matkustimme samoilla vielä eteenpäin 20 virstaa Kiitsaan, jonne
+saavuimme myöhään illalla, vaikka 10:n aikaan olimme lähteneet
+Maaselästä. Sama matkatoveri, joka aikaisemmin oli neuvonut kyytimiehiä
+minulta liikoja kiskomaan, tuli nyt, maksaessani kyydin, 1 rupl. 20
+kop., luokseni ja sanoi, ettei minun ollenkaan olisi pitänyt maksaa
+tästä kyytivälistä, kun porot olivat niin huonot, Luultavasti hän
+itsekkin olisi tehnyt samoin, mutta maksoi hänkin, kun minä en
+välittänyt hänen joko tosissaan tai leikillä lausumastaan kehotuksesta.
+Kiitsassa panimme maata vähäksi aikaa ja läksimme sitten matkaan niin
+varhain, että päivän valjetessa seuraavana aamuna saavuimme Kuolaan,
+minne täältä vielä luettiin matkaa 30 virstaa. Näin siis olin saapunut
+Kuolaan ja samalla päässyt rasittavasta matkatoveristani, joka seikka
+olikin ollut yhtä hartaana toiveenani. Sitä miestä yhä vieläkin
+harmilla muistelen. Jokaisessa kievaripaikassa hän kerrassaan kärvensi
+itseään valkean ääressä tavalla, jota en saata mainita säädyllisyyttä
+loukkaamatta, ja jommoista en ennen ole nähnyt kellään, kuinka raakoja
+ja sivistymättömiä lienevätkin olleet. Huomasinpa että kievaripaikoissa
+olevat lappalaisetkin pitivät sitä säädyttömänä.
+
+-- Metsät ovat Kannanlahdesta alkaen Maaselkään ja etemmäksikin
+kohtalaisen hyvät ja tuottavat seudulle hirsiä ja muuta tarpeellista
+puuainesta. Lähempänä Kuolaa ne huononevat, hirret ovat uitettavat
+Kuolaan Tuulomajokea pitkin aina 10:n peninkulman takaa. Polttopuita,
+petäjää ja koivua saadaan kuitenkin verraten läheltä, nimittäin puolen
+tai yhden peninkulman päästä. -- Imandran järvi täyttää melkein puolet
+Kannanlahden ja Kuolan väliä, vaikkei sitä kuitenkaan tule kulkemaan
+päästä päähän. Sen pisin perä, joka antaa koilliseen, jää tiestä
+sivulle. Suuria selkiä ei ollut varsin monta, kuten olin luullut, vaan
+leveät tai kaidat niemet katkaisivat ne usein. Tällä kertaa ei myöskään
+sattunut pyryilmaa, joka joskus kuuluu tuottavan paljon vaikeutta. Kun
+on vastatuuli, kuuluvat porot usein sellaisella pyryilmalla sanovan
+itsensä irti kontrahdista, kääntyvän päin ahkiota ja töllistelevän
+ajajata kasvoihin, ilman että niitä mitenkään saa eteenpäin kulkemaan.
+Meidän porot tosin välistä tekivät niin, mutta taipuivat kuitenkin taas
+sävyisästi jatkamaan matkaa. Muuten tämä poron tapa kääntyä sarvineen
+ahkioon päin ja töllistellä on ikävintä, mitä porokyydillä ajaen olen
+kokenut. Aina vaaditaan aikaa, ennenkuin sen saa jälleen liikkeelle,
+usein täytyy ajajan nousta ahkiosta ja ensin ohjasta taluttaa sitä joku
+matka, ennenkuin se suostuu jatkamaan. Kesällä matka Kuolaan kuitenkin
+kuuluu olevan paljoa tukalampi. Imandralla sattuva myrsky ja vastatuuli
+kuuluvat usein monta vuorokautta tai koko viikon viivyttävän matkaa, ja
+muuten kuuluu polkuakin haittaavan vuoret, kivet ja suot.
+
+Näin siis olin tullut Kuolaan saamatta matkalla tai sen jälkeen muuta
+ikävyyttä, kuin kovan katarrin, joka oli niin ankaraa laatua, että
+muutamaksi päiväksi kiinnitti minut vuoteeseen rasittaen minua
+päänsäryllä, korvainsuhinalla ja muilla katarrin tukalilla
+seuralaisilla.
+
+
+
+
+42.
+
+Tohtori Rabbelle.
+
+
+                                        Kuola, 3 p:nä maaliskuuta 1837.
+
+Rakkahin Veli!
+
+Juuri kun otan esille tarpeelliset kirjoitusvehkeet muuten
+tervehtiäkseni Sinua täältä Pohjolan ylimmästä kaupungista, sain
+tavattoman tervetulleen kirjeesi. Jokikinen kotimaasta tullut kirjain
+minua tavattomasti ilahuttaa talla vieraalla seudulla, missä minulla
+nyt kahden viikon aika on ollut oikein ikävää. Isäntäväkeni ei puhu
+muita kieliä kuin venättä, johon en vielä ole oikein perehtynyt. Muista
+kaupunkilaisista ainoastaan tohtori, kunnon mies, puhuu latinaa, ja
+komendantin rouva, kotoisin Riiasta, puhuu saksaa. Ilman heitä kenties
+jo olisin menehtynyt pelkkään ikävään. Varsinkin tohtorin luona olen
+usein käynyt ja heittänyt hiiteen raittiusseuran, jonka jätin Kajaaniin
+paluuseeni säilytettäväksi. Saatat kuitenkin tästä kirjeestä päättää,
+etten ole tehnyt kovin suurta poikkeusta, sillä hetki sitten palasin
+hänen luotaan. Mutta kun hänen kanssaan laverran latinata, tapahtuu
+joskus, että sama kieli tuppaa tunkeutumaan venäjäänkin, jota minun on
+pakko puhua kortteerissani. Niinpä olen jo useammin kuin kerran emännän
+kanssa alkanut puhua latinaa. Tämä ei kuitenkaan ole mitään verrattuna
+hullunkurisiin erehdyksiin, jotka tämä kieltensekoitus on aiheuttanut.
+Niinpä isäntäni joku päivä sitten kysyi minulta, oliko minulla vaimoa.
+Mutta kun hän joskus on käynyt norjalaisessa Vargön kauppalassa ja
+kuullut vaimoa siellä sanottavan _konaksi_, niin hän sovitti saman
+sanan venäläiseen kysymykseensä, joka koski vaimoa. Mutta minä käsitin
+kysymyksen kuin olisi se koskenut hevosia, kun hevonen on venäjäksi
+konj. Sen tähden vastasin, että minulla oli kokonaista kaksi --
+"konia", mikä ensin pani hänet ja muut läsnäolijat suuresti
+hämmästymään, ja sitten, kun asia lähemmin selveni, nosti yleisen
+naurun. Täällä oloni ensi päivinä alotin venäjän kielen opiskelua,
+mutta kyllästyin siihen sitten niin täydellisesti, etten viikkoon ole
+aukaissut ainoatakaan venäläistä kirjaa. -- Tähänastisesta matkastani
+saan kertoa, että se enimmäkseen on ollut ikävä, mutta tästä lähin
+toivon sen käyvän hauskemmaksi. Osaksi olen kulkenut jalan, osaksi
+hiihtänyt, osaksi ajanut hevosilla tai poroilla. Koirilla en vielä ole
+tullut ajaneeksi, vaikka Kannanlahden rantakylissä, joiden kautta
+matkustin, yleisesti ajettiin niillä. Niinpä täällä Kuolassa kaikki
+puutkin kuljetetaan metsästä kotia koirilla, joita joko yksi tai pari
+valjastetaan eteen. Halkometsää ei kuitenkaan ole peninkulmaa
+likempänä. Hevoset ovat harvinaiset, eikä muutamia vuosia takaperin
+ollut niitä koko kaupungissa muuta kuin yksi; nyt kuitenkin on 4-5,
+joilla ajaen välistä pidetään hemmetin-moista melua kaduilla, vaikka
+kyllä useimmat huviretket tehdään poroilla. Vallashenkilöitä täällä on
+tusinan vaiheille: Komendantti, ispravnikka, sudja [tuomari], kaksi
+sossedaatelia, tohtori, postinhoitaja, jauhomakasiinin hoitaja,
+suolamakasiinin hoitaja, viinaherra, tullinhoitaja, kaksi pappia,
+kirjuri y.m. Itse kaupunki on niemellä Kuolan- ja Tuulomajokien
+välissä. Ne yhtyvät heti kaupungin alapuolella ja muodostavat alun
+neljän peninkulman pituiseen Kuolanlahteen, joka tosin on Jäämerta,
+mutta jota ei siksi luulisi, kun se tuskin koskaan jäätyy talvella.
+Taloja on ehkä vähä toista sataa, 5-6 hieman paremmin rakennettua. Yksi
+pääkatu, muut mitättömiä kujia. Kirkkoja kaksi, toinen suuri
+puukolossi, toinen kivestä ja oikein hyvin rakennettu. Rahastorakennus
+niinikään kivestä tehty, mutta mitätön. Joka taholla kaupungin
+ympärillä alastomia korkeita vuoria ja melkein alituinen myrsky niiden
+välisellä alangolla. Enempää ei minulla tällä kertaa ole Kuolasta
+sanottavaa. Ensi syksynä tullessani Helsinkiin kerron lisää. Lähden nyt
+Inariin ja sieltä kuljen Suomen puolta rajaa pitkin; toukokuussa tulen
+Kajaaniin kirjoittamaan reseptejä Malmgrenille ja tilaamaan Uudet
+vaatteet. En näet ollut arvannut, että vaatteet puolessa vuodessa niin
+kokonaan voisivat kulua, kuin nyt alkaa olla laita. Kajaanista lähden
+sitten rajaa pitkin Sortavalaan, poiketen sekä Venäjän että Suomen
+puolelle; Sortavalasta Viipurin läänin kautta Helsinkiin. -- Kyhäystäni
+rokotuksista saatte kernaasti muuttaa, niin ettei sen tarvitse
+vaikuttaa minun paluuseeni. Hyvä, jos siitä korjaamallakaan voi jotain
+tulla.
+
+Jää hyvästi!
+
+                                                     E. Lönnrot.
+
+J.K. Olinpa vähällä unhottaa pyytää Sinua tervehtimään ensin, joskin
+minulle tuntematonta, suuresti kunnioitettua rouvaasi, ja sitten muita
+sikäläisiä tuttavia! Jumala pitäköön teidät kaikki terveinä! Huomenna
+tai ylihuomenna lähden matkaan. Lappalaisia saapui tänään siltä puolen,
+mistä olen tilannut itselleni kyyditsijöitä Suomen rajalle. Tähän asti
+olen ollut vailla sekä kauhtanaa että turkkeja, mutta nyt minun kait
+talven jäljellä oleviksi viikoiksi on hankkiminen turkit tai
+poromekko, kun en muuten uskalla lähteä 20 peninkulman pituiselle
+erämaan-matkalle. Jos vastedes tahdot ilahuttaa minua muutamilla
+riveillä, niin lähetä ne toukokuuksi Kajaaniin. Jätän tällä kertaa
+Arkangelin matkan kokonaan sikseen, kun se on turha tarkoituksilleni.
+
+
+
+
+43.
+
+Arkiaterinrouva Törngrenille.
+
+
+                                     Kuola, 3 p:nä maaliskuuta 1837.
+
+Korkeasti kunnioitettu, jalosukuinen arkiaterinrouva!
+
+Tuota perin miellyttävää lupaa, jonka kerran annoitte minulle, että
+välistä saisin kirjoittaa sinne Teille jonkun rivin, pelkäämättä siten
+häiritseväni, tahdon nyt kahta kernaammin käyttää hyväkseni, kun sen
+kautta tältä vieraalta ja minulle hieman ikävältä seudulta ainakin
+hetkeksi saan siirtää ajatukseni hauskemmille seuduille ja rakkaampiin
+esineisiin. Harras toivoni on, että nämä rivit, kuten toisetkin
+vastedes, tapaavat Teidät täydellistä terveyttä nauttivana. Herra
+arkiaterin viime kesänä lähettämästä kirjeestä huomasin, ettei
+terveytenne silloin ollut hyvä, mikä seikka suuresti minua huolestutti,
+vaikkei siihen ollutkaan syytä.
+
+Teidän luvallanne saan nyt kertoa hieman siitä matkasta, jolla paraikaa
+olen. -- Jo syyskuussa viime vuonna läksin Kajaanista ja kuljin ensin
+noin 30 peninkulmaa jalan. Sittemmin olen, kun lunta tuli tarpeeksi,
+jatkanut matkaa osaksi hiihtäen, osaksi hevosella tai poroilla ajaen.
+Viimemainittuun matkustamistapaan sain tutustua etenkin matkallani
+Kannanlahdesta tänne. Tätä taipaletta luetaan olevan hieman
+kolmattakymmentä peninkulmaa, eikä sillä asu muita kuin lappalaisia
+poroineen. Täältä on minun vielä matkustaminen ainakin neljäkymmentä
+peninkulmaa poroilla, nimittäin toinen puoli siitä Inariin ja toinen
+Sodankylään, miltä jälkimäiseltä seudulta vasta pääsee jatkamaan
+hevosilla. Täällä Kuolassa näkee enimmäkseen ajettavan koirilla, joita
+on joko yksi tai kaksi reen (ahkion) edessä. Täten kuljetetaan kotia
+melkein kaikki puut metsästä, ja niitä noudetaan tavallisesti
+peninkulman päästä, sillä lähempänä on ainoastaan alastomia tai
+mitättömän risumetsän peittämiä vuoria. Samoin näin jo Kannanlahdessa
+ja muissa tämän saman Vienanmeren rannalla sijaitsevissa kylissä
+ajettavan koirilla, vaikka siellä oli hevosiakin. Täällä Kuolassa olen
+ollut noin pari viikkoa ja sillä ajalla todenteolla koettanut ja
+kokenut, mitä ikävä merkitsee. Isäntäväkeni ei ymmärrä sanaakaan muita
+kieliä kuin venättä, jota en vielä hyvin ymmärrä ja vielä huonommin
+puhun. Ainoastaan tohtori puhuu latinaa, ja komendantin rouva, joka on
+kotoisin Riiasta, puhuu saksaa. Ilman heitä luultavasti jo olisin
+puolikuollut ikävästä. Etenkin tohtorilla olen usein käynyt.
+
+Hieman lopuksi Kuolan kaupungista: se on niemellä kahden joen välissä,
+jotka kaupungin alapuolella yhtyvät ja yhdessä muodostavat Kuolanlahden
+alun, joka, vaikka onkin Jäämerta, koko talven on sulana. Avoimeen eli
+suureen Jäämereen täältä vielä luetaan neljä peninkulmaa. Joka taholta
+tätä kaupunkia ympäröivät korkeat, alastomat vuoret, joiden väliin
+tuuli niin sulloutuu yhteen, että melkein lakkaamatta on myrskynnyt.
+
+On yksi ainoa pääkatu, muut ovat vaan ahtaita kujia; taloja on lukuaan
+sata, hyvin harvat niistä ovat paremmin rakennettuja. Kirkkoja on
+kaksi; toinen kivestä ja jotenkin kaunis. Mutta minun täytyy keskeyttää
+tässä saadakseni tilaa kunnioittavasti tervehtiä herra arkiateria, ja
+pyydän myös, että suvaitsette Atelle ja Kallelle minulta sanoa mitä
+sulimmat terveiset. Ensi syksynä tulen Helsinkiin ja saan silloin kauan
+toivomani tilaisuuden tavata Teidän perhettänne joko siellä tai
+Laukossa. Minun on kunnia alati olla, arvoisa arkiaterinrouva, Teidän
+nöyrin palvelijanne
+
+                                                  Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+33.
+
+Lehtori Keckmanille.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+
+                     Kuolasta 4 (Posti lähtee 6 päivä) Maalisk. 1837.
+
+Rakas Veljeni!
+
+Nyt olen jo kohta menettänyt ensimmäisen puolen lupa-ajastani ja tullut
+tänne Kuolaan, josta vähitellen aion jälelle kääntyä eteläisiä puolia
+katselemaan. Köyhät runoista kyllä ovatki tähän saati nämät pohjaset
+maailmat olleet, paljo köyhemmät, kun päältä ajatellen toivoin.
+Kehutuista Pääjärven kylistä en voinut saada suuresti mitänä, paitsi
+muutamia joiuntavirsiä Lapin tapaan, ei suuresta arvosta. Mitä kylissä
+ennen kerätyistä vanhoista runoista luin, näytti [heil]le enimmiten
+outoa olevan, jotta paljo en luule'kan erehtyväni jos päätän, niistä ei
+vastakan mitänä mainittavata apua Kalevalaan taikka muuhun Suomen
+Runostoon saatavan. Ovatki kylät pienosia ja harvassa, 3 eli 4
+penikuormaa toisistaan erillä ja semmoisissa ei konsa runoja lauleta,
+kun missä tukummin asutaan. Ilman sitä on niissä Venäjän kieli niin
+vallan saanut, ettei löydy täysikasvuista miestä, tuskin pientä
+poikanalikkaakan, joka ei sokertele Venäjän puhetta ja pajahda Venäjän
+virsiä, semmoisia ulvomisia, kun toisinaan Helsingissä kuulet
+soltattain ääntelevän. Pääjärven pohjaspäässä on äärimmäinen
+Suomalainen tahi Karjalainen kylä, Tumtsa nimeltä ja siitä alkaa
+Venäjän puolella rajaa Kotalappi elellä. Mainitun Tumtsan ja
+Kannanlahden välillä ei ole kun karuja metsiä, soita ja järviä, asuttua
+paikkaa ei ni ollenkaan, eikä pohjaspuolella tätä liniata muita kun
+lappalaisia asukkaita. Niin juokseeki Venäjän puolella rajaa Lapin
+kansa paljo etelämmäksi, kun Suomen puolella, jossa vielä Inarin järven
+länsirannalla kuuluu vähäinen suomenpuheellinen kylä löytyvän. Sinne
+aionki nyt täältä lähteä ja siitä rajaa myöten Suomen puoletse eteläksi
+Kuusamon pitäjän pohjaspäähän saati, josta taasen käännyn Pääjärven
+poikki ja Tuoppajärven itärannoitse Kemin linnaan asti. Saarennolla,
+joka jääpi Kannanlahden, Vienameren ja Jäämeren välisiaan, minun
+kuitenkan ei ole mitänä tekemistä, koska sillä ei asu muita kun
+Lappalaisia harvakselta. Sen siaan on Kemijärven kirkolta länneksi
+rajaa myöten paljo suomalaisia kyliä Kuolajärven eli Sallan Lapin
+nimellä, joilla tähän asti ei ole ollut ni kirkkoa, eikä pappia,
+paitsi mitä Kemijärven eli Kuusamon kirkossa kahdeksan ja kymmenen
+penikuorman päästä harvakselta ovat käyneet. Sinne kehotti minua eräs
+Kannanlahdessa asuva, sieltä kotoperänen mies, runoetsintään lähtemään
+ja niin nyt olen lähteväki sekä sinne, että esinnä Kemijärven ja
+Sodankylän muihinki rajavaiheellisiin kyliin, jotka sekä von Bekkeriltä
+että Sjögreniltä näyttää käymättä jääneen. En kyllä voi'kan päältä
+arvata, jos maksanevat käyntivaivan, mutta kuitenki on heissä käytävä,
+koska onki aikomukseni kaikki paikat tällä kerralla kulkea, josta vaan
+olisi mahdollinenki uusia runoja eli vanhoja täydellisempänä saada.
+Nykystä päätöstäni myöten en Kemistä lähde'kän Vienaan eli Arkangeliin,
+vaan käännyn Oniegan linnan puoleen ja sieltä Vuigujärven ja Oniegan
+meren pohjaspään tienoitse Repolan pitäjätä kohti, johon arvattavasti
+tulen noin keskellä Toukokuuta. Vienan matka minulta vaan suotta
+anastaisi kaksi, kolme eli usiampaaki viikkoa ilman minkänlaista
+hyödytystä muille, kun itselleni, jos voisin paremmaksi Venäläiseksi
+sillä ajalla opastua. Elä siis kirjaa minulle Vienaan lähetä, vaan sen
+siasta Kajaaniin, johon Repolasta pistäyn noin viikon ajaksi
+kesävaatteisiin muuttaumaan. Kajaanista sitte taasen Toukokuun lopulla
+lähden esinnä Nurmeksen pitäjään ja siitä pitkin rajaa sekä Venäjän,
+että Suomen kylitse Sortavalaan ja Aunuksen maahan. Vaan sopiiki niistä
+vasta tarkempi tieto antaa. Kirjallisuuden Seuralle en nyt mitänä
+erittäin kirjota; jos luulet tarvitsevan ja sopivan, niin sano, että
+olen kyllä kokenut täyttää velvollisuuteni ja niin yritän vastapäinki.
+Matkani lopulla on niistä kuitenki kerrassaan tili tehtävä. -- Tänne
+tultuani luekselin ensimmäisinä päivinä Venäjän kieltä, vaan kyllästyin
+sitte taasen, rupesin Suomen Lausukkasanoista (de Verbis fennic.)
+aikani huviksi kirjottamaan. Siitä on minulla ollut täysi tekeminen
+koko viikon aika, enkä ole vielä valmiiksi saanut. Von Bekkerin
+kieliopissa on mielestäni Lausukkaoppi paljo puuttuvainen. Ensiksi on
+peräti osottamatta jäänyt, kuinka kaikkein kielessä löytyväin
+erityisten Lausukkain käytelmät (conjugationes) seuraavat yhteistä
+lakia s.t.s. kuinka samaa lakia myöten, kun Lausukasta _nostan_
+Lausuntatavassa (Mod. Infinitiv.) tulee _nostaa'_. Lausukoista _arvaan,
+kuulen, taritsen_ edl. tulevat _arvata', kuulla', tarita'_ edl.,
+_arvannen, kuullen, tarinnen_ myös samate kun _nostanen_. Toiseksi hän
+ei ole malttanut, että _nostan, arvaan, kuulen_ edl., Aikansa (Tempus)
+vuoksi niin hyvin ovat Tulevata kun Nykyistäki Aikaa. Suomen
+Lausukoissa ei eroteta kun kaksi Aikaa: Mennyt (Praeteritum) ja Menevä
+(Praesens et Futurum). Tavoissa (Modi) on hän vielä enemmin erehtynyt.
+Niitä Suomen Lausukoilla pidän olevan kahdeksan: Sanonta-, Kerronta-,
+Arvelo-, Ehdonta-, Toivonta-, Käskentä-, Lausunta- ja Maininta-Tapa
+(Modus Indicativus, Historicus, Consessiv., Conjunctiv., Optativ.,
+Imperativ., Infinitiv., Participialis). Kullaki näillä on mainitut
+kaksi Aikaa: _nostan, olen nostanut; nostin, olin n.; nostanen, ollen
+(lienen) n.; nostaisin, olisin n.; nostaon, ollen n.; (nostakan, olkan
+n._;) [yläpuolelle kirjoitettu: nosta', ole' n.] _nostaa!, olla! n.;
+nostava, nostanut_. Kuinka esimerk. taitaisi _nostaisin_ olla
+Imperfektum (Praeteritum), joka ei koskaan merkitse mennyttä, vaan
+menevätä Aikaa, ehkä toisella Tavalla, kun käytös: _nostan, nostanen_
+edl. Kolmanneksi Bekkeri suotta on laittanut Verba anomala et defectiva
+Suomen kieleen joita ei juuri löydy'kän. Neljänneksi on hän usiammassa
+muussa paikassa erehdyttävä; katso esim. sivu 100. 4., jossa hän
+nimittää vaan kolme Lausukkaa: _auttaa, saattaa, kaataa_, joilla
+Kerrontatavassa olisi sekä oi että i semmoisista kaksitavuisista
+Lausukoista tätä Käytelmää, joilla edellisessä tavuessa on a. Minne
+jäävät siis Lausukat: _kaartaa, haastaa, vaihtaa, maistaa, paistaa,
+laittaa, naittaa, taittaa, malttaa, karttaa, kastaa, kattaa_ edl., vai
+eikö niistäki sanota sekä: _kaarti (kaarsi), haasti, vaihti, maisti_
+edl., että _kaarto, haasto, vaihto, maisto, paisto, laitti_. Ylehensä
+on oi sekä i päätteenä kaikissa semmoisissa Lausukoissa, joiden
+päätteenä on taa ja edellisessä tavuessa a seurattuna joltai toiselta
+kirjaimelta paitsi l, n, r. Monta muuta puutosta sekä erehdystä olen
+tullut havatsemaan, vaan joista nyt en tahdo mainita. Mieleni on
+sentähden saada Lausukkaoppi sihen tapaan perustetuksi, ettei jäisi
+mitänä epäilyksiin ja luulenki jo hyvällä tiellä olevani, vaikka kyllä
+vielä menee toinen ja kolmaski viikko, ennenkun saan kaikki valmiiksi,
+ynnä mitä jo kotona Kajaanissaki sitä varten usein miettielin. Forma
+Activa ja Passiva olen nimittänyt Tehtävä ja Suattava Muoto ja jakanut
+Tehtävän Muodon Lausukat kolmeen Lajiin (Genus), jotka nimitän
+seuraavasti: Muunnehtuva, Itsehtyvä ja Oleutava Laji (G. Activ.,
+Reflexiv., et Neutrum). Itsehtyvän Lajin olen taasen kahteen Rotuun eli
+Syntyyn (Species) jakanut, jotka ovat Johderotu ja Liiterotu (Sp.
+derivatum et compos.). Liiterotua Itsehtyvän Lajin Lausukoista ovat
+semmoiset, kun esimerk. _annoksen, te'eksen_, vaan Johderotua: _antauu,
+antautuu, antauntuu; tekeyy, tekeytyy, tekeyntyy_, jonka tähden
+Johderodun Itsehtyvät Lausukat jakauvat kolmeen Pukuun (Varietas).
+Suattavan Muodon Lausukat taasen olen erottanut vaan kahteen Lajiin:
+Kohdallinen ja Otollinen Laji (Gen. personale et impersonale).
+Latinaiselle: Persona olen antanut Suom. nimen: Kohta ja erottanut:
+Omakohdan, Kerakohdan ja Varsikohdan (1. 2. 3.. Pers.). Varsikohdan
+nimen otin siitä, että Lausukan Varsi (Radix), jonka kanssa minun
+on ollut paljo toimittamista, Yksikön kolmannessa Kohdassa,
+Sanontatavassa, useimmiten tavataan selvänä eli vähemmin kun muualla
+muutettuna. Tämmöisellä kirjotuksella olen nyt kirjani, Sinulle
+lähetettävän, pidentänyt, koska tiedän, semmoisia Sinulta mieluisesti
+luettavan. Kirjota suotta Toukokuuksi Kajaaniin, mitä tästä vähästä
+Lausukkaoppini osotuksesta päätät koko saman opin suhten ja erittäinki
+uusista nimilaitoksista. Terveisiä ystäville! Voi hyvin toivottaa
+
+                                                       Veljesi
+                                                    Elias Lönnrot.
+
+P.S. Kirjaa Sinulta tahi muilta Helsingissä en ole saanut, paitsi
+Rabbelta. Enkä jouda enä odottamaan, vaan täytyy huomena eli ylihuomena
+lähteä [tuol]le pitkälle taipalelle, jossa 3 yötä saan lumikinoksessa
+maata.
+
+P.S. N:o 2. Vastikän pääsin Lappalaisten kera Venäjän, Lapin ja Suomen
+kielellä yhtaikaa riitelemästä. Heillä oli mielessä ottaa
+kahdenkertanen kyytipalkka minulta, vaan jota eivät saaneet täysiin
+määriin. Niin siitä toimesta päästyäni rupesin kirjoja kiinnittämään ja
+havatsin, että taasen tulen vaivamaan Sinua muillaki kirjoilla, kun
+omallasi. Törngrenin rouan on Tamperiin ja Laukkoon lähetettävä, jos ei
+asuisi Helsingissä (taikka jos itse Törngreni on siellä, anna hänelle).
+
+
+
+
+45.
+
+[Lähtö Kuolasta.]
+
+
+[Seuraava matkamuistelma-sarja on Suom. Kirj. Seuran arkistossa,
+Lönnrotin muistiinpanoissa, nidoksessa R. 185-200. -- Alkusivun
+yläreunassa lisäksi seuraava muistiinpano: "Laulu Kuolan kaduilla.
+Tansseja vuoroin. Tsajua j.n.e. Kildinanmatkat."]
+
+Kuolasta matkustimme, nimismies Ekdahl ja minä, 9:ntenä p:nä
+maaliskuuta (1837). Aikomuksemme oli ollut jo edellisenä päivänä lähteä
+matkaan, mutta Muotkan lappalaiset, joiden oli määrä kyyditä meitä,
+juhlivat kukin eri tahollaan kaupungissa eikä heitä voinut saada
+koolle. Tosin joskus saimme heitä kolme tai neljä yhtaikaa kokoon,
+mutta kun he kaikki olivat melkoisesti hutikassa, emme katsoneet
+sopivaksi lähteä matkaan heidän kanssaan, jos heidät olisikin saanut
+taivutetuiksi lähtemään ja jättämään sinne toverinsa seuraavaksi
+päiväksi makaamaan pois humalansa. On näet Kuolasta ensin matkustaminen
+puoli peninkulmaa Kuolajoen rantaa pitkin ylös päästäkseen joen yli,
+sillä alempana se on koskinen ja enimmäkseen sulana. Vaikka porot
+ovatkin keveät, on kuitenkin joskus sattunut, että ylimenopaikalla on
+ajettu sulaan, ja tämä olisi vallan hyvin voinut tapahtua meillekin,
+jos iltapimeällä olisimme lähteneet matkaan juopuneen väen seurassa.
+Kaiken tämän vuoksi päätimme odottaa seuraavaan päivään. Varhain
+seuraavana aamuna lähetimme erään sotamiehen lappalaisten majapaikkaan
+kehottamaan heitä matkalle lähtemään, ennenkuin taas olisivat ehtineet
+juopua. Tämä sotamies, joka oli syntynyt Kemin pitäjässä Oulun lääniä,
+sanoi nimensä olevan Heikki Naakkula, mutta häntä sanottiin Kuolassa
+Grigoriksi, koska hän luultavasti oli kääntynyt kreikanuskoon ja
+silloin ottanut tämän nimen. Itse hän kielsi muuttaneensa uskoa, mutta
+kun sangen usein huomasin että hän valehteli, en voinut luottaa tähän
+hänen kieltoonsa, varsinkaan, kun hän siten luuli kohoavansa minun
+silmissäni. Totta ei liene ollut sekään, mitä hän kertoi menostaan tai
+joutumisestaan sotapalvelukseen. Hän sanoi jonakin katovuonna
+tahtoneensa etsiä työansiota Venäjältä ja siten tulleensa Kierettiin,
+Vienanmeren rannalla olevaan kauppalaan, josta ennen olen puhunut.
+Siellä oli vähän hänen tulonsa jälkeen tapahtunut sotamiesten otto,
+mihin kauppala oli käyttänyt hänet, niin että hän, ennenkuin hän itse
+oli tietänyt asiasta mitään, huomasi olevansa kirjoitettu
+sotilasluetteloihin. Tosin hänellä ei ollut passia, mutta tuskinpa
+saattaa uskoa, että hän näin vasten tahtoaan ja tietoaan olisi joutunut
+sotapalvelukseen. Hän syytti sitä, ettei hän silloin osannut
+venättä, jotta olisi tällä kielellä voinut herroille selittää
+oikean asianlaidan. Kun hän vihdoin sitä oppi, oli liian myöhäistä
+saada aikaan mitään tilansa muutosta. Muuten hän ei valittanut
+palvelusaikaansa, joka seuraavana talvena oli menevä umpeen, jolloin
+sanoi tahtovansa palata Suomeen. Minä sain nyt toimekseni kirjeen
+kautta, joka oli osotettu hänen sisarelleen, ilmoittaa tälle ja muille
+sukulaisille, millä kannalla asiat olivat. Annettuani hänen kertoa,
+mitä toivoi saavansa kirjoitetuksi, istahdin kirjettä kirjoittamaan.
+Luin sen sitten hänelle, ja se oli niin hänelle mieleen, että sanoi,
+ettei itse olisi voinut sitä paremmin kirjoittaa, arvostelu, jonka
+muuten harvoin kuulee arvostelijan suusta. En katsonut haitalliseksi
+kiinnittää hänen huomiotaan siihen, että pikkuseikoissakin tulee
+punnita sanojaan, ja kysäisin sen vuoksi, osasiko hän ollenkaan
+kirjoittaa. Hän huomasi heti erehdyksensä ja sanoi, että hänen
+tarkoituksensa ei suinkaan ollut ollut verrata itseänsä minuun, vaan
+että oli tahtonut sanoa kirjeen olleen hänen mielestään niin hyvän,
+ettei parempaa voinut toivoa, seikka, jonka kyllä muutenkin ymmärsin.
+Tätä samaa sotamiestä Ekdahl oli käyttänyt tulkkinaan, ja oli tämä
+toimessaan osannut omistaa itselleen sellaisen mahtipontisuuden, että
+tottumaton olisi luullut häntä herraksi ja Ekdahlia hänen
+palvelijakseen. -- Mutta olkoon jo kylliksi sanottu hänestä ja hänen
+jutuistaan, joilla muuten voisi täyttää useat lehdet. Kuten jo sanoin,
+lähetimme hänet varhain aamulla liikkeelle kutsumaan lappalaisia
+koolle. Viivyttyään jonkun aikaa tai pari tuntia tällä asialla, hän
+palasi 8:n aikaan ja kertoi lappalaisten taas olevan uudestaan
+päihtymäisillään viinasta, ja hänen omakin tuntuva humalansa ainakin
+puoleksi todisti tämän hänen väitteensä. Meidän täytyi siis muilla
+henkilöillä kutsuttaa heidät koolle, mikä viimein onnistuikin kello 9:n
+aikaan, tai hieman yli. Mutta kun lähtömme on lykkäytynyt näin
+pitkälle, ei minua moitittane siitä, että myös venytän kuvauksen siitä
+yhtä pitkäveteiseksi. Kun sitten tulemme tuntureille, missä porot ilman
+estettä ja pysähdystä rientävät eteenpäin laajoja lumiaukeita pitkin,
+on kertomuksenikin saava enemmän vauhtia. Tarkoitan tällä, että minun
+pitäisi lisätä tähän muutama sana lappalaisten matkoista Kuolaan.
+Erityisistä lähikylistä, joita ovat lännessä: Muotka 8:n peninkulman
+päässä, Nuottajärvi (Notozepo), samoin 8:n peninkulman päässä,
+Suonikylä (Sonjdela) vähän kauempana, molemmat Muotkan eteläpuolella,
+Hirvaskylä vielä etelämpänä, Petsamo, Paatsjoki ja Näytämö länteen
+Muotkasta, Kildina itäpohjaan 3:n peninkulman päässä, Maaselkä etelään
+7:n peninkulman päässä -- kaikista näistä sekä niemimaalla Kuolan
+itäpuolella olevista kylistä, joita en edes tunne nimeltä, tekevät
+lappalaiset 3-4 matkaa talvessa Kuolaan. Raitoahkioissaan
+(kuormapulkissaan) he kuljettavat myytäviä tavaroitaan, kuten
+poronlihaa, poronnahkoja, sarvia, poronkoipia eli sanalla sanoen
+kaikkea, mitä poro tuottaa. Sitäpaitsi vähän lintuja, revonnahkoja,
+majavannahkoja, majavanhaustaa y.m. Koko kylä, tai oikeammin sanottuna
+mies tai pari kustakin kodasta, matkustaa yhdessä seurassa, sillä tien
+vuoksi, jonka pian taas pyryttää umpeen, on parempi, että seurue on
+niin suuri kuin mahdollista. Täytyy näet usein vaihtaa etumaisia
+poroja, joiden on kulkeminen tukkiutunutta jälkeä. Heidän saavuttuaan
+perille kukin eroaa majataloonsa kaupungille, varakkaampien porvareiden
+luo, antaen isäntäväelle lahjoja, milloin jonkun revonnahan, milloin
+muuta. Isäntä koettaa kaikin tavoin pitää vierastaan hyvänä, tarjoten
+hänelle ruokaa ja viinaa, niin paljon kuin tämä jaksaa nauttia, sillä
+siitä riippuu seuraavan kerran lahja, ja täten myös kauppa, jonka hän
+tekee lappalaisen tavaroista, taitaa tulla edullisempi. Näin
+lappalainen jo majapaikassaan tulee tarpeeksi ryypänneeksi, ja missä
+vaan hän liikkuu kaupungilla, sama kestitys tulee hänen osakseen, ja
+vaikka se annetaan ilmaiseksi, odotetaan, että lappalainen ymmärtää
+toisella tavalla maksaa kekkerit, ja sen hän tekeekin. Hänellä näet on
+jonkunmoinen kunniantunto tässä suhteessa. Vielä lähtiessään
+lappalaiset saavat eväiksi viinaa, piirakoita ja senkaltaista. Sotamies
+Grigor, joka tiesi tämän, sanoi, kun pyysin häntä ostamaan evästä
+minulle: "Ei teidän tarvitse hankkia evästä, sillä sekä kortteeristanne
+että muista paikoista pannaan teille sitä niin runsaasti, että teidän
+tulee olemaan vaikeata saada perille kaikkea." -- Osaksi hän olikin
+oikeassa, sillä esikuntalääkäri käski todella emännöitsijänsä kantamaan
+minulle evästä ja oli lisäksi kieltänyt häntä ottamasta juomarahoja.
+Mutta mitä Grigor väitti yleisen tavan vaativan että matkaan lähtevä
+vieras muka majatalosta evästettäisiin, ei suinkaan toteutunut minun
+suhteeni, ja kukapa sitä edes olisi odottanut. Vieraanvaraisuudella on
+sivutarkoituksensa, auliilla anteliaisuudella niitä on vielä
+enemmänkin, ja suomalainen sananlasku sanoo: _vuoroin vieraissa
+käydään_. -- -- -- -- --
+
+
+Matka Kuolasta Muotkaan.
+
+Lappalaisten kokoonnuttua kello 9:n ajoissa aamulla, lähdimme vähää
+myöhemmin matkaan. Koska useammat tulomatkallaan Kuolaan eivät olleet
+tehneet kierrosta Kuolajoen koskien yläpuolitse, vaan olivat kulkeneet
+joen poikki veneellä, olivat heidän pulkkansa ja osa poroista kosken
+toisella puolella metsässä. Kaupunkiin oli tuotu ainoastaan niin monta
+poroa kuin meitä oli henkilöitä, mutta pulkkia ei ollut riittämään
+asti. Minulle oli hankittu kaupungista lainapulkka, mutta se oli niin
+vapera, että mitä suurimmalla vaivalla ja laahaten molemmilla käsilläni
+hankea pitkin sain ajetuksi ensimäiset 3/4 peninkulmaa, kunnes sitten
+sain paremman. Sen liitämistä Kuolan katujen kalteisilla iljanteilla en
+voi verrata mihinkään muuhun kuin siihen matkaan, jolta eräänä
+aamuhetkenä saavuin samaan kaupunkiin unisena ja peräti viluissani.
+Sitten tosin sain paremman pulkan, mutta kun sen selkänoja ensimäisen
+peninkulman päässä murtui liitteestään, oli edessäni taas surkea
+viippuminen jäljellä olevien kuuden peninkulman matkalla. Jokainen
+tietänee hieman, miten tukalaa on istua rattailla, joissa ei ole
+selkälautaa; pulkassa on vielä vaikeampi, kun jalkojen siinä täytyy
+olla yhdensuuntaisina itse istumasijan kanssa. Mutta se ajatus, että
+matka kuitenkin sujui, sekä tieto, että se illalla oli loppuva, pitivät
+minun sekä yhtä huono-osaisen Ekdahlin rohkeutta yllä. -- Olin
+lappalaisten -- ja miksen itsenikin -- varalle Kuolasta ennen lähtöä
+ostanut pari kannua viinaa, ja jokikisellä lappalaisellakin oli oma
+nassakkansa tai pullonsa. Näiden sisällystä maisteltiin ahkerasti
+matkalla, ehkä ahkerammin kuin mitä minun tottumattomuuteni vuoksi
+olisi ollut sopivaa. Ainakin minun yhteen kotvaan oli vaikea kävellä,
+minkä vuoksi niissä paikoissa, joissa poroja puhallutettiin, jäin
+istumaan pulkkaan, jotta en olisi antanut lappalaisille aihetta
+hilpeyteen, ja mietiskelin siinä syvästi Kajaaniin koko vuodeksi
+jättämääni raittiusseuraa. Illalla 10:n aikaan saavuimme perille
+Muotkaan, jossa kylässä on yksitoista lappalaisperhekuntaa. Tie oli
+enimmäkseen kulkenut vähäisten metsien läpi ja lampien yli; tuntureille
+ei vielä oltu päästy. Kun lappalaisten matkan varrella osottama
+vieraanvaraisuus ja oma ajattelemattomuus pitivät minut suurimman osan
+päivää tilassa, jota ei suinkaan voi sanoa raittiiksi, tiesin varsin
+hyvin, että ainoastaan kaitselmuksen huoltapitävä käsi oli saattanut
+minut vahingoittumattomana perille. Vielä muistan selvästi, miten
+eräässä jyrkässä mäessä, jossa oli puita molemmin puolin ajouraa, poron
+juostessa täyttä vauhtia pulkkineni päivineni kaaduin, ja miten poro
+laahasi minua täten suurimman osan mäkeä alas, kunnes väsyi minua täten
+vetämään.
+
+
+Päivä Muotkassa.
+
+Seuraavana aamuna heräsin penkillä täysissä vaatteissani, kuten
+edellisenä iltana olin siihen paneutunut. Saatuamme luvan polttaa,
+sillä eivät ainoastaan Venäjän karjalaiset, vaan myöskin Venäjällä
+asuvat lappalaiset pitävät tupakan polttoa syntinä, sytytimme aluksi
+piippumme ja tutkistelimme sen jälkeen lekkeriämme. Sitten keitettiin
+teetä, juotiin sitä ja tarjottiin lappalaisille. Mutta sokeri ja
+vehnäleipä eivät heille kelvanneet, kun sokerinvalmistuksessa on
+käytetty verta, ja kun leipää oli ennen paistamista voideltu voilla, ja
+tätä he tarkoin tutkivat, kun sitä heille tarjottiin. He joivat teetä
+siis ilman näitä lisäaineita, emmekä me tietysti panneet sitä vastaan;
+itse meidän täytyi juoda tee maidotta. Kun tämän jälkeen vielä olimme
+syöneet aamiaista, olisimme itse halukkaasti lähteneet liikkeelle
+päästäksemme taas illaksi yhtä kylänväliä etemmäksi. Mutta silloin
+lappalaiset taas olivat täydessä touhussa viinanassakoineen ja sanoivat
+olevansa kaikkein tyytyväisimmät siihen, että saivat jäädä kotia niin
+kauaksi kuin viinaa riitti. Emme erityisesti panneet vastaan, mutta
+teimme sen sopimuksen, että ainakin seuraavana aamuna varhain
+pääsisimme matkaan, ja he vakuuttivat, että tämä toivomuksemme oli
+täyttyvä. Viivyimme siis kylässä vielä tämän päivän, joka aamusta
+alkaen myöhäiseen iltaan vietettiin kemuillen vuoroin joka mökissä,
+joita oli 11 lukuaan. Usein saimme useat kutsut samalla kertaa, eikä
+suinkaan riittänyt, että kukin isäntä kerran oli meitä kestinnyt, vaan
+meidät kutsuttiin uudelleen, useimpien luo kokonaista kolme kertaa.
+Eikä päässyt vähemmällä kuin että ainakin kolmasti oli nostanut
+viinalasin huulilleen kullakin käynnillä. Vaikka siis lujasti olin
+päättänyt, etten, kuten edellisenä päivänä, antaisi pettää itseäni, ei
+tämä minua oikein tahtonut auttaa ainakaan iltapuoleen, sillä, kuten
+sananlasku mainitsee, käytiin kimppuun liian tiheään. Lappalaiset itse
+joivat, isä, äiti, poika ja tytär erotuksetta, mutta suuresti
+ihmettelin, ettei nähnyt monta pahasti juopunutta. Sellaisessa tilassa
+oli kuitenkin muuan muuten kauniskin tyttö, joka oli nauttinut niin
+paljon liikaa, ettei voinut kävellä, seisoa, eikä edes istua. Sen
+vuoksi hän loikoi penkillä, ja toiset pitivät vuoroin kiinni hänen
+käsiään, sillä tässä tilassa hän oli rajulla päällä ja koetti
+lakkaamatta päästä pystyyn tehdäkseen tiesi mitä urostöitä. Luultavasti
+hän kuitenkaan ei olisi voinut tulla paria askelta etemmäksi lattialla
+ja olisi silloin kaatunut kumoon, mutta olisi silti voinut rikkoa
+ikkunan tai tehdä itselleen tai muille jotakin vahinkoa. Miehet
+kuiskasivat meille juottaneensa tahallansa tytöllä näin paljo liikaa,
+hankkiakseen itselleen ja meille naurun aihetta. Ei kuitenkaan yhtään
+tehnyt mieli nauraa, kun näki muuten siivon tytön, punaposkisen kuten
+lappalaistytöt yleensä ovat, puettuna puhtaisiin liinavaatteisiin ja
+muuten hyvään vaatetukseen, näin alentuneessa tilassa. Jos tahtoo nähdä
+naista alennuksen tilassa, niin on hän nähtävä juopuneena -- vaikka
+tosin ei voi kieltää, että hän toisessa alennuksen tilassa on vielä
+surkuteltavampi. -- Tästä näytelmästä kohtalo johti meidät naapurin
+mökkiin läsnäolemaan toisessa. Siellä makasi penkillä nuori poika niin
+viinassa, että vaivoin voi itse kääntyä sen verran kuin tarvitsi,
+saadakseen päänsä siihen asentoon, että voi purkaa sisältään liiallisen
+viinamäärän samaa tietä, mitä se oli sisälle mennyt. Äiti oli hänelle
+tässä toimessa avullisena sekä kääntämässä häntä että pitämässä kiinni
+hänen päästään. Paitsi näitä kahta ei näkynyt yhtään pahasti
+juopunutta. Kaikki tosin olivat iloiset, mutta iloisia lappalaiset ovat
+viinattakkin. Illalla huomasimme iloksemme, että kaikki nassakat olivat
+miltei tyhjät, niihin luettuna omammekin. Oivallinen illallinen, jossa
+merikampelo oli tärkeinnä tarjottavana, seurasi kemuja. Tälle
+illalliselle meidät kutsui rikkain lappalaisista, joka sanoi olevansa
+erittäin tyytyväinen Kuolan-matkaansa. Hän oli näet -- toisten
+kyläläisten suostumuksella -- luvannut eräälle Kuolan porvarille, että
+tämä kesällä oli saava pyytää lohta heidän joestaan, ja siitä hän oli
+saanut ainakin muutaman kannun viinaa; muutamat sanoivat hänen saaneen
+100 ruplaa rahaakin, mitä hän tietysti ei myöntänyt, peläten, että
+täytyisi jakaa tuo summa muiden kanssa. -- Tähän tämä luku hyvin voisi
+loppua, ellei olisi syytä pelätä, että joku, tuntematta lappalaisten
+elämää, sen kertomuksen johdosta, joka on annettu tämän-päivän
+kemuilemisesta, luulisi heidän yleensä liiaksi nauttivan väkeviä,
+varsinkin kun se, mitä ennen on luettu ja kerrottu heistä, pikemmin
+puolustaa kuin vastustaa tätä luuloa. Tämän väärän luulon eksyttämänä
+saattaisi moni, joka vuodessa nauttii sataa kertaa enemmän väkeviä kuin
+lappalainen, kuitenkin arvella itse elävänsä raittiina ja panna
+lappalaisen juoppojen kirjoihin, mikä olisi mitä räikeintä vääryyttä.
+Lappalaisen liikaan huutoon joutuneen juoppouden laita onkin itse
+teossa se, että kun hän muutaman kerran vuodessa sattuu paikoille,
+missä viinaa myödään, hän, tottumaton kun on, helposti päihtyy
+vähemmästäkin määrästä viinaa, jota sellaisissa tilaisuuksissa harvoin
+suostuu kokonaan jättämään maistamatta. Ja kukapa siitä häntä moittii..
+Miksi olisikaan sallittu muiden ihmisten joka päivä ylenmäärin hankkia
+itselleen nautintoja ja soimata lappalaista siitä, että hän edes
+muutaman kerran vuodessa vaihtaa jokapäiväisen yksitoikkoisuutensa
+johonkin muuhun, jota ainakin hän pitää nautintona. Tyventä kiitellään
+enimmin myrskyn lakattua ja terveyttä taudista parannuttua, ja
+lappalainen panee tuollaisen yhteisen kaupparetken jälkeen entistä
+suurempaa arvoa kotielämäänsä. Jos hän saa seurata omaa tahtoaan, hän
+harvoin tai ei koskaan ota koko ryyppyä ja varoo päihtymistä; Muotkassa
+näimmekin vaan erään pojan ja mainitsemani tytön juopuneina. Ainoastaan
+silloin kun itsekkäisyys kietoo hänen yksinkertaisuutensa paulaansa,
+hän todella päihtyy, kuten samain Muotkan miesten laita oli Kuolassa,
+harvoja lukuunottamatta. Kun Muotkan lappalaiselta kysyttiin, miksi hän
+ei kernaammin säästänyt viinaansa, jolloin hänelle sitä olisi riittänyt
+pitemmäksi aikaa, jos olisi ollut vähemmän vieraanvarainen ja
+noudattanut suurempaa kohtuutta, hän vastasi: "Tiedämme, että viina on
+jotakin pahaa, ja meistä on parasta kerralla tehdä loppu tästä pahasta.
+Muuten eivät tavat salli että viinaa pidetään kotona, vaan kun sitä
+saadaan, on sitä nautittava niin kauan kuin on tippakin jäljellä." Tämä
+lappalainen tuntui jokaisessa muussa asiassa olevan kylän järkevin
+mies; lukija päättäköön, kuinka järkevä tämä hänen vastauksensa oli.
+Hänen vastauksensa muuten palauttaa mieleeni toisen, vieläpä vallan
+läheltä kotiseutuani. Muuan mies, joka joka päivä joi totilasinsa, otti
+ruokaryyppynsä sekä aamuisin rohtoryyppynsä -- anteeksi, että olen
+noudattanut takaperoista järjestystä -- sama mies moitti naapuriaan
+siitä, että tämä joskus otti liikaa. On otettava huomioon, että tämä
+naapuri oli noita "köyhiä raukkoja", jotka joskus voivat saada irti
+kaksitoista killinkiä, mutta jotka muuten kärsivät puutetta. Nämä
+kohtalon hankkimat kaksitoista killinkiään hän joskus käytti viinaan ja
+päihtyi; sitten hän taas oli viikko-, ehkä kuukausiakin ollenkaan
+nauttimatta väkeviä. Mutta kun rikas naapuri, joka joka päivä nautti
+tavallisen määränsä, moitti toista, tämä vastasi puolustellen itseään:
+"Minä tosin ansaitsen moitetta epäsäännöllisyydestä, kun varani eivät
+salli minun saattaa juoppouttani kunnolliseksi järjestelmäksi, kuten te
+muut voitte tehdä." Eiköhän sama suhde vallinne lappalaisen ja hänen
+varakkaampien eteläisien naapuriensa välillä? --
+
+
+Matka Muotkasta Petsamoon.
+
+(7 1/2 penink.)
+
+Edellisen päivän kemuilemisen jälkeen heräsimme seuraavana aamuna ja
+tutkistelimme nassakkaamme, jonka vielä huomattiin sisältävän
+täsmälleen neljä ryyppyä; näistä otimme itse ensin kaksi ja annoimme
+toiset kaksi isännälle ja emännälle. Kohta sen jälkeen saimme kutsut
+toiseen paikkaan, missä sattumalta myös oli jäänyt joku ryyppy
+nassakkaan, mutta tämä olikin kemujen viimeinen. Siihen päättyi ja oli
+jo aikakin päättyä tämän yltäkylläisyyden, ja vielä pikemmin on aika
+lopettaa sen kertominen. -- Muuan vanhanpuoleinen naishenkilö, joka
+edellisenä päivänä oli tullut Muotkaan, liittyi meihin seurassamme
+matkustaakseen Petsamoon. Hänellä oli mukanaan Kuolasta kuomi-pulkka,
+joka suuresti harmitti lappalaisia. Vastenmielisesti he näet
+valjastivat poron sen eteen, varsinkin kun itse henkilö pussineen,
+patjoineen ja vällyineen jo painoi melkoisesti. Sellaisessa katetussa
+pulkassa istuva henkilö ei voi ohjata poroaan, minkä vuoksi toisessa
+pulkassa istuvan lappalaisen alituisesti täytyy sitä hoitaa. Ja mäkien
+takia täytyy sitoa toinen poro tällaisen pulkan taakse, jotta se
+vastaan pitämällä edes vähän hiljentäisi pulkan liian kiivasta vauhtia.
+Sellaisen pulkan kuomi on tavallisesti tehty purjekankaasta, joskus
+nahasta. Tilaa siinä on niin vähä, ettei voi istua, minkä tähden
+matkustajan täytyy loikoa ja tässä asennossa ollen matkustaa. Kuolassa
+ja Kemin kihlakunnassa asuvat venäläiset vallasihmiset ajavat reissäkin
+maaten. Usein he vedättävät saappaat jalastaan ja antavat peittää
+itsensä kuin vuoteeseen ainakin. Kullakin on oma makunsa ja
+mielihalunsa. Näin peiteltiin mainittu naishenkilökin pulkkaan; tällöin
+lappalaiset eivät voineet olla tekemättä huomautuksiaan. "Tuolla tavoin
+meitä rasitetaan, kun täytyy maksutta kuljettaa omia herroja, ja te,
+jotka olette toisista maista kotoisin, vaikka olettekin herroja,
+maksatte ja ajatte kuin mekin." Karavaaniimme liittyi vielä nuori,
+ainoastaan 16-vuotias poika, joka aikoi Petsamoon katsomaan itselleen
+vaimoa. Sitäpaitsi vielä muutamia vanhempia miehiä. Koko seurueessa oli
+kolmattakymmentä poroa, muutamat niistä irtonaisina. Sillä eipä
+kernaasti lähdetä pitemmälle matkalle ilman varaporoja. Tie oli
+jossakin määrin auki ajettua, mutta ei suinkaan ollut niin hyvää kuin
+olimme toivoneet, sillä edellisinä päivinä oli satanut lunta ja
+pyryttänyt. Toinen puoli matkaa oli autioita tuntureita, joilla ei
+nähnyt ainoatakaan kasvavaa puuta, korkeintain muutaman tunturikoivun.
+Nämä ovat jotenkin sellaisten leikattujen puiden näköisiä, joita näkee
+puutarhoissa; ne eivät kasva 3-4 kyynärää korkeammiksi, ja runko voi
+tyvestä olla 3-4 tuumaa läpimitaten. Runko ei ole sileä eikä suora,
+vaan enimmäkseen sammalen peittämä ja mutkikas. Vaivaiskoivut ovat
+vallan toista lajia kuin tämä tunturikoivu, jota luonnontutkijat
+kenties pitävät vaan meidän tavallisen koivun muunnoksena.
+Uskollisemmin kuin mänty se muuten kohoaa pohjoiseen, sillä vaikka
+mänty onkin kovin kestävä, ei se kuitenkaan vaivaa itseään kiipeämällä
+tuntureille. Tätä tunturikoivua nähtiin Kuolassa yleensä käytettävän
+polttopuina, joita koirilla vedätettiin metsästä, -- toimi, jolla
+seudun köyhät asukkaat talvisaikaan enimmäkseen ansaitsevat elantonsa.
+Meren rannikolla kuuluu sellaistakin polttoainesta olevan niukalta,
+niin että se on hankittava 2-3 peninkulman päästä. Muutamissa paikoin,
+kuten pohjoislappalaisen niemimaan itärannalla sijaitsevassa
+norjalaisessa Vesisaaren (Vadsöen) kauppalassa, poltetaan enimmäkseen
+turpeita. Nämä kaivetaan ylös lapioilla, leikellään tiilinmuotoisiin
+paloihin, kuivataan ja poltetaan. Sellaista turvetta kuitenkin saadaan
+ainoastaan muutamissa paikoin mainittua niemimaata, mutta sitä
+kuulutaan voitavan ottaa samassa paikassa useasta päällekkäin olevasta
+kerroksesta, niin ettei ainakaan pian turpeen puutetta tarvinne pelätä.
+
+Myöhään illalla saavuimme Petsamoon, valitsimme yöpaikan, keitimme
+kaloja, söimme ja panimme maata.
+
+
+Petsamo. Matka sieltä Paatsjoelle.
+
+(6 penink.)
+
+Petsamo oli samanlainen kylä kuin Muotka; se oli rakennettu männikköön
+ja siinä oli 8-9 perhekuntaa, jotka asuivat kukin erityisessä mökissä.
+Kaikki lappalaiskylät, joiden kautta kuljimme, olivat täten metsään
+sijoitetut, kuitenkin siten, että metsä luonnollisesti oli harventunut.
+-- Sittenkuin meille tavallisuuden mukaan oli keitetty kaloja, panimme
+maata ja läksimme taas seuraavana aamuna matkaan. Matkuettamme oli noin
+20 poroa, joista useimmat juoksivat vapaina. Muuan naishenkilö, joka
+kylässä oli suuresti moittinut tupakkapiippujamme, oli myös
+seurassamme. Matkallakin hän näytti kärsivän tupakansavusta, sillä joka
+kerta kun näki meidän polttavan, hän aina matki meitä huulten
+liikkeillä y.m. Annoimme hänelle varsin monta tilaisuutta muistutuksien
+tekemiseen. -- Koska pakkanen oli kova, täytyi usein turvautua
+vilkkaampaan ruumiinliikkeeseen kuin pulkassa istuen voi saada.
+Hevosella matkustettaessa saattaa asian parantaa juoksemalla jonkun
+aikaa reen jäljessä, jolloin mitä kovimmallakin pakkasella pian voi
+lämmetä. Mutta jos lumi ei ole tarpeeksi kovassa, niin jalat kuitenkin
+voivat palella, ja moni on jo palelluttanut jalkansa, vaikka on
+juossutkin, kun tie ei ole ollut kovaa. Porotiellä, jonka lumi
+tavallisesti on löysää, ei auta jäljessä juokseminen. Lappalainen on
+sen tähden keksinyt edullisen keinon, hän näet vähäksi aikaa köyttää
+poron kiinni tai käyttää hyväkseen aikaa, jolloin sitä syötetään, ja
+painiskelee toveriensa kanssa lumessa. Miehet ja naiset, miten vaan
+sattuu, tuuppivat toisiansa kumoon, Tien ollen tukossa pyryn jälkeen,
+matkamme kesti pimeään asti. Ei yksikään seuralaisistamme ollut käynyt
+Paatsjoen nykyisessä paikassa. Tämä kylä oli näet joku aika sitten
+muutettu pois entisestä paikastaan. Nimismies Ekdahl tosin oli siellä
+käynyt, mutta miten saattoikaan kohtuudella vaatia, että hänen, joka
+oli kulkenut sen läpi, lähemmin panematta huomioonsa kylän asemaa, nyt
+paluumatkalla piti se muistaa. Tähän kyytimiehemme kuitenkin luottivat,
+ja yllä mainittu akka sanoi moneen kertaan, kun eksyimme: "Hyi, hyi! On
+ollut kylässä eikä toista kertaa osaa sinne takaisin!" Ajettuamme
+jonkun peninkulman harhaan, osaksi vanhaa tolaa, osaksi ilman
+sellaista, ja kun moni tällä ajalla oli ehtinyt muistella kuulleensa,
+että kylä entisestä paikasta oli siirretty siihen tai siihen suuntaan,
+satuimme viimein tolalle, joka onneksi johti meidät kylään. Kun siellä
+tuli tunnetuksi, että olimme sitä etsineet, kaikki ahdistivat Paavalia
+(Ekdahlia) nauraen hänellä pahanpäiväisesti, kun ei kylää löytänyt,
+vaikka kerran ennen oli siinä käynyt. Minä puolestani en suinkaan
+pitänyt asiaa kummallisena, omituisempaa minusta oli, kun vaadittiin,
+että oudon henkilön, joka matkallaan Kuolaan ensi kerran oli kulkenut
+kylän läpi, paluumatkalla olisi pitänyt muistaa, missä kylä sijaitsi.
+
+
+Matka Paatsjoelta Näytämöön.
+
+(50 virst.)
+
+Tämä matka oli yleensä edellisten kaltainen, lukuunottamatta tuntureja,
+jotka nyt olivat pienemmät. Kun edellisenä päivänä oli satanut lunta,
+tie taas oli enimmäkseen ummessa; saavuimmekin vasta myöhään illalla
+perille. Näytämö (Näätäjoki) on viimeinen venäläinen lappalaiskylä, ja
+tästä alkaa norjalainen alue, joka, luonnottomasti kyllä, ulottuu aina
+Venäjän alueeseen asti sulkien Suomen lappalaiset erilleen Jäämerestä,
+jonne kuitenkin kaikki heidän kauppansa liikkuu. Kun lappalaisten on
+mahdoton Pohjanmaalta noutaa tarvetavaroitaan, ja kun lisäksi lienee
+kielletty käymästä kauppaa muukalaisen kanssa, en tiedä, miten Suomen
+lappalainen oikeastaan saisi sellaisia tarvetavaroita kuin jauhot,
+suolat y.m. nykyään ovat, jos hän tarkoin noudattaisi asetuksia. Hänen
+on pakko rikkoa ne. Tämän seudun kautta Suomi mukavimmin pääsisi
+yhteyteen meren kanssa, ja jos niin olisi asian laita, syntyisi tähän
+helposti suomalais-lappalainen kauppala. Tänne Inarin vedet j.n.e.
+Rajaa määrättäessä sanotaan norjalaisen rajaherran lahjomisella saaneen
+hyvän maakaistaleen. Venäläisen herran kerrotaan saaneen viisi mustaa
+revonnahkaa ja joka merimiehen saaneen hopearuplan.
+
+_Venäjän-lappalaisen puku_. Naisten päähine on kuten
+Venäjän-Karjalassa; siinä on paljo koristeita ja ylhäällä viuhkan
+tavoin esiinpistävä kampa. Hame, röijy, kehto, kangat [sana on
+tällaisenaan ruotsinkielisessä alkukirj:ssa], korvarenkaat. Hameet
+raitavat, punaiset; vyö.
+
+Lattiat pestyt. Tukkimetsää useimmissa paikoin -- leveitä, yhdestä
+ainoasta puusta tehtyjä pöytiä. Liha muutamissa paikoin tympeätä (verta
+juoksuttamatta teurastettua). -- Kala on Venäjän lappalaisella
+paastoruokanakin. Muutamat tekevät kuitenkin poikkeuksen. -- Pappi:
+Jumala antakoon syntinne anteeksi! -- Tupakansavu karkoitettiin
+katajanoksilla. Syy: kaikki on saastaista, mikä lähtee ihmisestä ulos.
+--- Naiset tavallisesti kauniita, punaposkisia -- puhtaat paidat --
+punaiset myssyt. -- Värttinä -- jännesäikeitä -- miehillä jaarat,
+joissa paljo heiniä, usein ilman sukkia, ylettyvät lonkkain
+yläpuolelle. Paita, poromekko, kintaat.
+
+
+Näytämöstä Näytämönjoen rannalle Ekdahlin virkataloon.
+
+(3 penink.)
+
+Matkaa kesti iltaan asti huonon kelin vuoksi. Asunto Ekdahlilla, muuan
+paja ilman pöytää tai penkkiä. Kahvia, viinaa y.m. ei ollut, tuskin
+leipää; lihaa joka ateriaksi kolmasti päivässä. Halot joka päivä
+noudettavat metsästä. Tsaajua. Sokeripöytä lapsille, jotka
+nuoleskelivat. [Lause kuuluu alkuaan: "Sokerbord för barnen, som
+slickade".] Leivonta. Rasvaa lihan kastikkeena. Ydintä. Tupakkaa,
+Virginian lehtiä. Vesinuuska. Kauppapaikkoja lähellä Ekdahlin
+virkataloa: Vesisaari, Mårtensnäs, Vardöe, Karlsbotten, Byggöen,
+Gullholen y.m. Vesisaaressa yhdeksän kauppiasta ja niistä muutamat
+oikein rikkaita. Pian tästä paikasta paisunee melkoinen kaupunki, sillä
+kuuluu jo olevan monta muhkeata taloa, ja uusia yhä on kohoamassa.
+Varakkaammat polttavat puita, köyhemmät turvetta, jota on paksuin,
+kerroksin Nordkapin niemen itäpuolella. Meren rannalla lappalaiset
+asuvat puoleksi maanpäällisissä, puoleksi maanalaisissa majoissa,
+joissa on ikkunat katossa. Siellä navetatkin maanalaiset. On useita
+salakäytäviä sellaisiin aittoihin y.m. Norjalaiset sanovat Inarin
+asukkaita "Injager"-suomalaisiksi, myöskin kveeneiksi. Porolappalaisten
+rikkaus: 6-10 tuhanteen poroon. "Miten porosi ovat voineet tänä
+vuonna?" -- "Varsin hyvin." -- "Eikö edes vasikoita ole mennyt
+hukkaan?" -- "Eipä pahasti, ainoastaan noin 500." Sellaisia porolaumoja
+seuraavat sudet alituisesti. Joka yö suistuu poro niiden petojen
+suuhun. Lentelevät korpit seuraavana aamuna ilmaisevat surman
+tapahtuneen, ja silloin lappalainen lähtee ottamaan pois, mitä sudet
+eivät ole voineet syödä, ja käyttää sen itse ruuaksi. Muuan
+porolappalainen oli kehunut, että susi oli teurastanut hänelle koko
+talven ajan, niin ettei hänen itse ollut tarvinnut nähdä vaivaa.
+
+Käärmeitä ei ole pohjoispuolella Sompiotunturia, kurkia ei Inaria
+pohjoisempana; variksia on Kuolassa ja Reisivuomassa (Byggefjorden),
+harakkoja ei Inaria pohjoisempana. Lappalainen sanoo kaikkia suuria
+jokia Tenoksi esim. Paatsjokea.
+
+
+Naytämönjoelta Inarin kirkolle.
+
+(15 penink.)
+
+Turhaan olin toivonut pääseväni Utsjoelle, minne oli 13 peninkulmaa.
+Paljo lunta. Ekdahlin veli 1/2 viikkoa [sitten lähtenyt] suoloja
+noutamaan merenrannalta. Puolessatoista vuorokaudessa 3 peninkulmaa. --
+Ensin 10 peninkulmaa Inarinjärvelle ja sieltä järven jäätä pitkin ja
+muutamien niemien poikki pääsiäisaikaan kirkolle. Inari on kylä, johon
+kuuluu 60 majaa; näissä ei asu ketään paitsi kokoontumisaikoina. -- Ohu
+vaski, paksuvaski, paksu kun patonen vaski, kasarivasken paksuus.
+Merimateen maksa, kuivan kuusen oksa. [Tämä ja edell. lause suomeksi
+muistoon kirjoitettu.]
+
+Inarissa Sammutvaara ja Sammvutjärvi.
+
+Muuan lappalainen, sodankyläläinen ja torniolainen (Ahon Junni) ja pari
+norjalaista jäivät Huippuvuorille talveksi. Söivät karhuja, palvatuita
+mursunnahkoja [nämä kaksi sanaa suomeksi muistoon kirjoitettu],
+lintuja. Yksi heistä, Laurin Lassi Sodankylästä, valittiin isännäksi.
+Ainoastaan lappalainen kuoli.
+
+_Rovaniemi_ s.o. Paloniemi: _rova_ = palo. -- Ukonsaaressa ja
+Ukonvaaralla Inarinjärvessä sanotaan "ukkojen" ennen muinoin pitäneen
+pakanallista jumalanpalvelusta. Akuvaara Inarinjärven ja Ukonjärven
+välillä; siellä naiset pitivät jumalanpalvelusta.
+
+Laurukainen oli kerran vihollisen oppaana ja sanoi: tuolla on varakas
+paikka; kun alan juosta päresoihtu kädessä, rientäkää silloin jälkeeni.
+Hän tuli jyrkälle ylängölle, viskasi alas soihdun, vihollinen perässä;
+opas meni aamulla katsomaan ja huomasi kaikki kuolleiksi. -- Sodankylän
+[tästä tämän kappaleen loppuun alkuaan suomeksi] lukkari kettuja pyysi,
+teki ihmisen, sitä kumarteli. Sai ketun, lähti kotian, huuto jälestä:
+Paavo, elä mene, jo tääll' on toinen. Vei kettunsa aventoon, p--nsi
+päälle, poltti J:lan kuvansa. Lapinvaimot säikähyksissään menevät
+mielettömiksi, rupeavat aivastamaan ja sitte tulevat entiselleen.
+Utsojoki. Yksi akka suen sai, lenti sitte riekko (metsänkana), siitä
+säikähti, juoksi, juoksi, luuli suen itsiänsä ajavan, siksi kun repi
+nahkan pieniksi palasiksi. --
+
+8 päivää sangen hauskaa Ekdahlin luona. Eväitä mukaani. Ja yhtä paljo
+taisi ruokavaroja jäädä jäljelle, niin sanoi kyyti-lappalainen.
+Kyytirahat. Puolet Inariin vievää tietä lampia; soita ei kuulu olevan.
+Sitarin pirtissä olimme yötä. Poroja syötetään neljännestunti aina 2:n
+tai 3:n peninkulman matkan jälkeen. Lappalainen tuntee syöttöpaikat
+yhtä hyvin kuin poro. Kalastaja-lappalaisten mökkejä. Talviasuntoja
+erityisesti metsässä. Kesäpaikkoja usein saarissa, järvien rannoilla
+y.m. Aitat rakennettu neljälle patsaalle ahmojen takia. Ovi niissä on
+niin pieni ja matala, että täytyy ryömiä sisälle. Köyhillä ei usein
+talvella ole kalaa, eikä edes lihaa, sillä useimmiten heillä on
+lainatut porot. Lampaita on 10, 15-20; ne syövät heiniä ja
+poronjäkäliä. Lihaa hankitaan porolappalaisilta, ja se on kallista
+rahalla ostaa, vaaditaan 2-3 hopearuplaa porohärästä. Viinalla saa
+helpommin, porohärkä kannusta. -- Hame sarkaa, harmaa, vihreä, sininen.
+Kaulukseen ommeltu kaksi pituuden suuntaista, tuuman tai puolen
+levyistä, keltaista tai sinistä liuskaletta. Monta poikki-liuskaletta
+niiden välillä ja toisia hihan liitekohdassa, hihoista kaulukseen ja
+selkäsaumaan, pitkin selkää puolentoista korttelin pituinen kaistale,
+rinta-aukon reunoilla, ranteen ja helmojen kohdalla. Sen yllä petska.
+Paraat tehdään vuoden vanhojen, huonommat vanhempien porojen nahoista,
+jotka karvataan lepänkuorilla. Vyössä on soljet tai napit ja suuri
+puukko. Jalkineet. Naisten myssyt katkaistun särmäkartion muotoiset ja
+kengänkoron tavoin eteenpäin kallistuvat. "Sarvipäitä." Sarven sisässä
+puukehä. Malli taitaa todella olla otettu poron sarvista. Pääjärven
+seudulla käytettiin kahta pientä sarvea otsassa. Kirkossa-käynti.
+Lehmänkellolla soitetaan ihmisiä aamu- ja iltarukoukseen erityiseen
+rukoushuoneeseen. "Onko se rikas?" -- "On se kyllä raharikas, vaan
+poroja ei ole." [Kysymys kuten vastauskin suomeksi muistiinpantu.] Eroa
+petskojen välillä Venäjän ja Suomen puolella. Muutamilla keikareilla
+oli huivi puoleksi levitettynä hartioille. Miesten lakit ylhäältä
+neliskulmaiset ja eriväriset. -- Neljät suuret "markkinat", joulun,
+käräjäin (Matinpäivän), pääsiäisen aikana sekä kaksi viikkoa
+juhannuksen jälkeen, jolloin palataan mereltä, jos kohta muutamat ovat
+jo aikaisemmin palanneet. Merelle lähtee suuri osa ollen palkkalaisina
+kalastuspaikoilla. Kyrön kylän väki oli puettu aliseudun tapaan. Jos
+kohta lappalaiset yleisesti puhuvat suomea, he eivät osaa panna
+sanoihin oikeata korkoa. Heti erotti Kyrön asukkaan puheesta.
+Kieltämättä Inarin väestöllä olisi suurempi hyöty lapinkielisestä
+jumalanpalveluksesta. Mutta sen vuoksi, ettei yksi tahdo nähdä vaivaa
+oppia lapinkieltä, täytyy kaikkien oppia suomea. Toisin on laita
+Norjassa. Utsjoen lappalaiset kuuluvat puhuvan parempaa suomea. Lukkari
+toimitti jumalanpalveluksen. Muuan nelivuotias poika, joka seisoi minun
+edessäni olevassa penkissä, lyykisti polviaan joka kerta kun Jeesusta
+mainittiin. Ei näkynyt ainoatakaan juopunutta tai edes liikutettua,
+vaikka viinaa sanottiin olevan. Oltiin närkästyneitä Stenbäckille
+siitä, että kovisteli juoppouden harjoittajia. -- "Mistä tieät
+päivänpuolella?" "Maailmasta". Luppaa (naavaa) porolle. Sompion tuolla
+puolen vähä lunta, Sodankylän puolella kahta paksummalta, -- "Kun
+hiihti, ei perkele viti rikkautunut." Ensimäinen kuusi Ivalojoen
+rannalla ja sitten Sompion tienoilla. Nuotio: "perkka" hirsien välillä.
+-- "Ken ennen on viien sylisiä nuotioita nähnyt." Poronpyynti
+Sompiossa. Sudenjälkiä. Psi, psi porolle. Tiedä (tiedrä) Inarissa;
+tullekhan Sodankylässä. Lappalaisia murteita. Kyyti Inarista;
+lampaanjuusto, petsäliemi. Lihaliemi, jota söin yhdessä lukkarin veljen
+kanssa Inarissa. Influentsa. _Juovua_ porosta. _Ihollaan laskea_
+sanotaan nuotiosta. Lyijykynällä piirustetut kuvat Inarin ja Korvan
+välillä olevien saunojen seinillä. Kenkäheinät, niiden tuottama vaiva,
+puolet kesää. Joku vuosi sitten oli kuuromykkä kenraali matkustanut
+Lapinmaan kautta. -- Karhuksi mies metsään ruoan puutteessa talveksi
+mäni. -- _Nuotion alku_. Yksi laiska poisajettiin halkotulelta,
+kaatuneita honkia löysi, nosti päällityksin, pisti tulen rakoon. Nousun
+niemi Sallassa. Nouse pois nokinen poika j.n.e. [Sanoista: Karhuksi
+mies j.n.e. tähän asti suomeksi muistiinpantu.] Pororuttoa Sallassa ja
+ympäristössä. _Pankka; hihna_, ohja; _vuottaraippa_, vetonuora;
+_käsäys_, kaulapaita; _ahkio_, pulkka; _suopunki_, silmukka, jolla poro
+pyydetään kiinni. Porokelkat. "Peuranpyyntö" Sallassa; "se on mettäsä"
+s.o. peuroja pyytämässä. [Sanasta "Pankka" tähän asti suomeksi
+muistiinpantu.] Karjarutto v. 1834 kesällä, jolloin poroja, lehmiä,
+hevosia ja lampaita kuoli. Hirvaksen [? Hirvaan] ja Nuottajärven
+lappalaiset muuttavat talveksi yhteen asumaan, 20 kattilakuntaa.
+Suonikylä, Akkala, Maaselkä. Kemijärvessä keväällä v. 1837 vaimo
+kuolleista virkonut, sanonut: "Ei sitä pitäis olkileipää pöhkelöksi
+nimittää ja muilla nimillä haukkua, J:lan antama sekin on. Vielä tulee
+vuosia ja tänäkin vuonna, vaan ei silloin ole syöpiä." Sitte kuoli
+uudelleen. -- Ikimieli Lapp. Venäläisten käsistä aittaan pakeni.
+"Tule'pa alas!" -- "Jo tulenki", miehen rungon laatinut, sen visko;
+Venäl. tappamaan. Hän itse samassa suksilla pois pakoon. -- Christopher
+Kuolan linnan piiritti. Aina hevosensa yli kaivoksen hypällytti. Viimen
+seinän alta sai päänsä sisään, sieltä akka rautalakin läpi nuolen
+laski. -- "Jos noita olis vähemmin lapsia, paljo enemmin tekisivät, nyt
+aika toruessa mänöö." [Sanoista: "Ei sitä pitäisi j.n.e." tähän asti
+suomeksi muistiinpantu.] -- Viirejä ei ole Karjalassa eikä Lapissa.
+Saunoja ei ole lappalaisilla. "Niin myö täällä eläisimmä kun kuninkaat
+heitä suhteen, kun vuoet tulisi", sanoi eräs Venäjän karjalainen.
+
+Inarin lappalainen syö pääasiallisesti yhden kerran päivässä, nimittäin
+illalla, mutta silloin koko vahvasti; sitten myös seuraavana aamuna,
+jos nimittäin jotain ilta-ateriasta on jäänyt jäljelle, muuten on
+ilman. Kuusamossa ja Karjalassa taas syödään neljästi päivässä.
+
+
+
+
+46.
+
+Viisi päivää Venäjän Lapissa.1
+
+
+[Otettu lehdestä "Kanava, Sanansaattaja Viipurista", v. 1847, 51 n:o.
+Tämä matkakuvaus, jos kohta suureksi osaksi kertoo samaa kuin edellinen
+matkakertomus, on kuitenkin liitetty tähän, koska on Lönnrotin
+alkuperäisiä suomenkielisiä kirjoituksia ja edellistä ehyempi ja
+sujuvampi.]
+
+Lapinmaassa harvat meikäläiset kulkevat, vielä harvemmat Kuolassa.
+Alanimitettyä on asiansa vaatinut jo kahdestikin niillä seuduilla
+käymään, ensimäisen kerran Vienan meren rannoitse Kantalahteen, sieltä
+Kuolan kaupunkiin ja Inarin kirkolle, toisen kerran perin vastahakaan
+Inarista Kuolaan j.n.e. Kumpainenkin matkustus tapahtui talvis aikana,
+eikä niitä teitä kesällä hyväisesti kuleta'kaan. Talvella sitä vastoin
+ovat kyllä hauskat ja hupasat kulkea, peräti toisin, kuin ennen Lapissa
+käytyäni ajattelin. Ihmiset Lapissa ovat hyväntahtoiset, raittiit ja
+iloiset, peurat juoksevat ilman perkeleittä ja ruoskatta, pakkaset
+eivät ole paljo kovemmat kuin meilläkin, jota vastoin vaate varustus on
+paljo lämpimämpi, ettei kyllä kenenkään tarvitse vilua kärsiä enemmän,
+kuin muuallakin vielä paljo Suomeakin eteläisemmissä maissa.
+
+Mainituista Lapin matkoistani nyt en huoli kertoa kuin jonkun osan,
+nimittäin Kuolasta Norjan Lapin rajoille, etten liialla lorulla
+menettäisi turhaan omaa ja lukian aikaa. Muutamia päiviä ennen
+tapahtuvaa lähtöäni Kuolasta tuli sinne Suomen-alaisen Lapin silloinen
+nimismies, Paul Ekdahl, joka oli minulle varsin otollinen sattuma,
+koska hänestä sain hyvän matkatoverin, jonka seurassa kulin aina Inarin
+Lapin rajoille. Kun hän oli asiansa suorittanut, piti meidän lähteä
+matkalle samain Lappalaisten kanssa, jotka olivat häntä Kuolaan
+tuoneet. Ne olivat Muotkan kylästä, johon luetaan kahdeksan penikuormaa
+Kuolasta. Aamulla varhain piti lähdettämän -- niin oli suostuttu
+lappalaisten ja meidän välillä -- mutta jo varhemmin olivat
+saattomiehemme päässeet viinan makuun ettei heitä saatu koskaan
+yhtaikaa kokoon. Välistä kyllä saimma heitä kolmin neljin käsiimme,
+mutta toisia hakiessa katoisivat entisetkin. Viimein päätimmä antaa
+lappalaisten ryyppiä rauhassa ja vasta aamulla jälkeen lähteä, koska
+emme sinä päivänä kuitenkaan olisi enää Muotkaan ennättäneet. Toinen
+syy tähän päätökseen oli pelkomme, että saattajat viinapäissänsä
+milteivät hukuttaisi itsiänsä ja meitä Kuolajokeen, sillä kaupungin
+likellä on joki koskinen, ja vielä puolen penikuormaa ylempänäkin,
+josta tie kulkee sen poikki, niin virtasa että välistä ajavat
+sisäänkin. Peurat vietiin siis yöksi metsään ja Lappalaisia
+varoitettiin kovasti ne aamulla varhain sieltä jällensä noutamaan ja
+itsensäkin kokoutumaan ennenkun viina olisi saanut heitä minnekään
+eksytetyksi.
+
+Yön levättyämme lähetimmä varhain aamulla jälestä muutaman saltakan eli
+sotamiehen Lappalaisia majapaikoistansa keräämään. Tiiman paikoilla
+viivyttyänsä tuli hän ypö yksinään takaisin ja sanoi ei voivansa saada
+Lappalaisia kokoon koska jo taas olivat humaltumassa, toiset jo
+hyvästikin humaltuneet. Sanansa todisti puoliksi sillä, että itsekin
+oli saanut päänsä täyden. Laitoimma siis toisia hakioita, joiden avulla
+viimeinkin saimma Lappalaiset kello 9:n ajaksi kokoon, monen jo
+kylläkin hoipertavaisilla jaloilla.
+
+Aivan lähtöjalkeella saanemma luvan ennen matkalle jouduttua muutaman
+sanan hyvästi-jättäisiksi Kuolasta virkkoa. Se on pieni, isomman Hämeen
+kylän kokoinen kaupunki ei kaukana Jäämeren rannalta. Taloja siinä
+luetaan olevan 136, mutta nekin eivät ole rakennukseltaan paljo Hämeen
+taloja suuremmat. Asukasten luku sanottiin olevan puolen-kahdeksatta
+sadan paikoilla. Paras elatuskeinonsa on kalastus ja Lapinkauppa,
+muutamilla käsityö. Lappalaisia elää usiammissa kylissä ympärillä,
+nimittäin Muotkassa, 8 penikuormaa länteenpäin; Petsamossa, Paatsjoessa
+ja Näytämössä, vielä etempänä länne alla; Nuottajärvessä, Suonikylässä
+ja Hirvaskylässä, eteläänpäin niistä ennen nimitetyistä; Kiltinassa
+Kuolanlahden rannalla 3 penikuormaa koillista ilmaa kaupungista;
+Maaselässä, 7 penikuormaa eteläänpäin ja muissa. Kaikista näistä
+Venäjän Lappiin kuuluvista kylistä matkustavat Lappalaiset kolme eli
+neljä kertaa talvessa Kuolaan, kaupaksi vieden sinne peuran lihaa,
+taljoja, sarvia, koipia, koipikenkiä, lapinturkkia eli peskiä, lintuja,
+revon ja majavan nahkoja, majavanhajua ja kaikkia, mitä heillä löytyy.
+Koko kyläjäs, taikka tarkemmin sanoen mies eli pari kustakin perehestä
+laittauvat yhteen matkuehen, sillä teiden vuoksi, jotka tavallisesti
+ovat ummessa, on parempi matkuessa kulkea kuin yksitellen. Umpitietä
+astuessa uupuu peura, ellei saa toista vuorostansa edellä kulkemaan.
+Jos tavaroita riittää siksi, niin on kullakin miehellä kymmenkuntaa
+peuraa hallittavana. Ensimmäisen reessä eli pulkassa istuu itse, ja
+toiset, kukin hihnasta edellisensä rekeen sidottuna, seuraavat peräkkää
+kuormarekilöitä eli ahkioita vetäen. Kymmentä sillä tavoin toisihinsa
+kiinnitettyä peuraa ahkionensa sanotaan raidoksi.
+
+Päästyänsä perille eroaa kukin ennen tuttuun majataloonsa ja antaa
+tuliaisiksi majan isännälle jonkun revonnahkan taikka muun pienemmän
+lahjuksen. Isäntä taasen puoleltansa syöttää, juottaa ja apattaa
+Lappalaista yltäkylläisesti, sen saadun lahjan hyvästä, ken
+vasta saatavan toivossa, ken kauppansa parantamiseksi, ken
+hyväntahtoisuudesta eli muusta syystä. Koko olo aikansa juotetaan
+Lappalaista niin majapaikassansa, kuin muuallakin missä liikkuu,
+odottaessa että hän jollain tavalla palkitsisi suuhunsa tungetun
+viinan, jonka toinen älynsä ja kunniansa osoitukseksi tavallisesti
+tekeekin, jos ei sillä kerralla, niin toiste käydessänsä. Vielä lähtö
+evääksikin pannaan Lappalaiselle majapaikastansa viinanassakka mukaan,
+jolla paluu matkansa ajan ja muutaman päivän kotiinkin tultuansa
+pitkittää Kuolassa aletun viina juhlansa.
+
+
+Kuolasta Muotkaan.
+
+Heti Lappalaisten koottua istuimma pulkkihin ja läksimmä matkalle.
+Enimmät peuransa ja pulkkansa olivat Lappalaisilla metsässä kolmen
+neljänneksen päässä, jonne asti minulle piti kaupungista pulkka
+lainata. Se sovistui niin teräpohjainen ja vapera, että töin tuskin
+pääsin perille, koko matkan käsillä ja jaloilla ulkona pulkasta
+varoessani, ettei pääsisi kumoon. Sitte sain vähä vakavamman, mutta
+senkin selkälaudattoman. Pahapa on istua kärryissäkin, joissa ei ole
+mitään tuetta selkää vastaan, mutta semmoisessa pulkassa ajaminen on
+kahta katkerampi sentähden, että siinä täytyy pitää jalat suorana
+pitkin pohjalautaa, jolla istutaankin. Mutta ollaan päivä onnettakin,
+ja yöksi tiesimmä mekin vaivamme loppuvan, joka vahvisti
+kärsiväisyyttäinme. Nassakat myös, joita melkein yhtenään pidettiin
+käsillä, saattoivat ruumiin noriammaksi ja jäsenet notkiammiksi.
+
+Joka Lappalaiselle oli porvaristansa matka evääksi annettu kannun eli
+kahden vetävä viinanassakka, joista jonkun virstan ajettua
+pulputtelivat omaan suuhunsa ja pakkasivat meillenkin koko matkan ajan.
+Ensimäisistä tarjouksista pääsin sillä, että sanoin en saattavani
+nassakan suusta ryypätä, ellei heillä olisi jotain sarkkaa, jota heillä
+ei ollut. Mutta pianpa keksivät keinon siihenki: peuran kaulasta
+otettiin tiuku, jota sitte pidettiin sarkan asemesta, ja josta minunkin
+kun kerran saivat maistaneeksi, piti maistaa joka kerta heidän
+itsensäkin ryypätessä. Vähintäin kaksikymmentä kertaa piti näillä
+kahdeksalla penikuormalla käyttää tätä tiukua suuhuni. Koin kyllä
+välistä vastustaa silläkin, että itseni jo entisistä maistumista
+jalattomana olevan, mutta mitästä se autti, kun Lappalaiset vakasivat
+minun terveenä Muotkaan saattavansa, vaikk'en pääsisi paikasta
+liikkumaan omin voimini. Vahingosta ja loukkauksista varjeltuna
+tulimmakin illalla kello 10 aikana Muotkaan, kömpeimmä taloon, johon
+meitä neuvottiin, ja nakkausimma nukkumaan. Vuodetta Lapissa harvoin
+laitetaan vieraallekaan, vaan kukin könttäytyy tavallisesti täydessä
+puvussaan penkille eli lattialle, mihin sattuu.
+
+
+Päivä Muotkassa.
+
+Aamulla herättyämme keitimmä ensityöksi teetä ja kutsuimma Lappalaiset
+myös juomaan. Oli meillä hyviä korppujakin, mutta ne eivät kelvanneet
+Lappalaisille, kun pelkäsivät niitä maidolla leivotuksi, jota nyt
+paaston aikana ei saisi maistaa. Sokerista myös hokivat kuulleensa,
+sitä tehtäissänsä verellä puhdistettavan, jonka tähden eivät huolineet
+siitäkään, vaan joivat kuuman teen siltänsä ryyppyjen väliin, joita
+vielä eileisistä nassakoista saatiin. Mielemme teki nyt lähteä
+seuraavalle taipaleelle, mutta Lappalaiset päättivät heti, silitä ei
+virkkamistakaan olevan, ennenkun saivat viinansa viimeiseen tilkkaan
+asti loppuun, ja siihen päätökseen piti meidän tyytyä. Nyt alettiin
+meitä kutsua juominkiin talo talolta, jota tehtiin myöhään iltaan.
+Kyllä kolmekin kertaa kävimmä joka talon sinä päivänä; onneksemme niitä
+ei kuitenkaan ollut usiampaa kuin yksitoista koko kylässä. Mihin vaan
+päänsä pisti, kuului yhtäläinen rähinä vastaan. Miehet, vaimot, pojat,
+tyttäret, kaikki auttoivat yksin tuumin nassakoita tyhjiksi. Muutamassa
+tuvassa näin nuoren, näöltänsä kauniin tytön telmivän pitkänään
+penkillä vaahti ulkona suusta. Kaksi miehenpuolta pitivät häntä
+paikallaan, koska pelkäsivät, että jos olisi liikkeelle päässyt, miltei
+olisi loukannut itsiänsä eli muita. "Tämän olemina", sanoivat he,
+"juuri sitä varten näin raivohon juottaneet, että saisitta nauraa."
+Mutta vähänpä siinä mieli nauramaan teki. Toisessa tuvassa tapasimma
+kymmenvuotisen pojan niin viinalta voitettuna, ettei omin voimin
+kyennyt värjähtämäänkään; muita emme nähneet juuri pahoin päihtyneenä.
+Kysyttyäni muutamalta Lappalaiselta, mikseivät ennemmin säästäneet
+toisiksikin ajoiksi viinaansa, sain vastaukseksi: "viina on pahaa
+ainetta ja pahasta pitää sen parempi mitä pikemmin loppu tekemän".
+Onneksemme saivatkin vielä samana päivänä lopun siitä, ettei
+seuraavaksi aamuksi jäänyt kun korttelin verta kaikkinansa, josta ei
+jokainen olisi päänparannusryyppyäkään saanut, ellemme olisi lisäksi
+antaneet, mitä omassa nassakassamme vielä löytyi.
+
+Asian mukaisesti olemma nyt kertoneet, mitenkä Lappalaiset Kuolassa,
+matkalla ja yhden päivän kotonansa elivät. Siitä ei kuitenkaan pidä
+heitä isoiksi juomareiksi päättää. Moni, jota ei olla iässänsä
+humalassa nähty, kuluttaa ehkä kymmenen sen verran väkeviä juomia
+vuodessa, kun Lappalainen, joka tavallisesti monena kuukautena ei
+maista märkääkään. Itsemme alin-omati moninaisten nautintoin orjana
+ohessa suokame Lappalaisellenkin joku kerta vuodessa jotain muutosta
+elämänsä yksi muotoisuudessa. Myrskyjen jälestä kiitetään tyyntä, ja
+vasta taudin jälestä saapi terveys oikian arvon; niin myös Lappalainen
+pohmelosta selvittyänsä suostuu sitä paremmin kotoiseen yksinäisyytensä
+ja aina yhdennäköisiin kinoksiinsa.
+
+
+Muotkasta Petsamoon.
+
+Muotkasta saimma muutaman Kuolalaisen emännän, joka päivää ennen meitä
+oli sinne tullut, yhteen matkaan kanssamme Petsamoon, johon sanottiin
+olevan puolenkahdeksatta penikuormaa. Vaimonpuolella oli oma katettu
+pulkkansa, jossa peitetten ja polstarien varassa kulki kyllä sievästi.
+Muuten Lappalaiset ei sitä paljo kiitelleet, sillä katetusta pulkasta
+on heillä erityönsä varoessa, ettei kaatuisi; avonaisessa tulee
+vähänkään tottunut matkustaja heidän avuttansa toimeen. Vielä pitää
+semmoisen katetun pulkan perään toinen peura hihnasta sitoa, joka
+pidättäisi sitä mäissä luistamasta. "Näin meitä täällä vaivataan --
+sanoivat Lappalaiset -- kulettamaan herrojamme, ja mitä muita roistoja
+monikin heistä usein lienee, ilman maksotta; mutta kun teidän maasta
+eli Norjasta joku tulee, niin maksaa hän rehellisesti saattopalkan ja
+ajaa ihmisten tavalla avonaisessa pulkassa." Pieni vartaloinen,
+kuudentoista vuoden vanha poika läksi myös matkaamme Petsamosta
+morsianta itsellensä katsomaan. Pilkkailivat häntä toiset ja arvelivat,
+kun olisi Kuolalaista vaimonpuolta kylässä puhutellut, niin ehkä olisi
+siitä morsiamen saanut ja molemmat taitaneet Muotkaan jäädä. Vielä
+lisäksi läksi muutamia miehiä asian alkain kylässä käymään, jolla
+tavalla matkuehen keräytyi kolmattakymmentä peuraa. Toinen puoli tästä
+luvusta kuitenki juoksi tyhjillään, sillä pitemmille matkoille
+Lappalainen ei lähde varapeuroitta, jotka, jos väsyisivät, toiset
+taidetaan valjaisin pistää ja tavallisesti pistetään jo ennenkin.
+
+Matkamme tähän asti oli kulkenut enimmäksi osaksi harvapuisessa
+metsikössä, mutta nyt tuli autioita tuntureita, joilla ei nähnyt muuta
+kun siliän hangen ja hyvin harvassa siellä täällä jonkun
+vaivaiskasvuisen tunturikoivun. Semmoisia koivuja ynnä petäjiä kasvaa
+Lapinmaan pohjoisemmissakin äärissä, joissa kuusta taikka muita meillä
+tavallisia puita ei nähdä.
+
+Illalla myöhään tulimma Petsamoon, joka samate kuin Muotka ja muutkin
+Lapin kylät oli harvaan petäjikköön asetettu yhdeksällä eri
+perekunnalla ja tuvalla.
+
+
+Petsamosta Paatsjokeen.
+
+Yön levättyämme läksimmä seuraavana aamuna kuuden penikuorman
+taipaleelle Paatsjokeen. Matkuehen pantiin kahdenkymmenen peuran
+paikoilla, joista enimmät juoksivat joutilasna. Edellisinä päivinä oli
+ollut lauhkiampi ilma, vaan nyt oli luja pakkanen. Lämmintä saadaksensa
+telmäsivät Lappalaiset syöttöpaikoissa välillänsä ja meidän kanssamme,
+pukkasivat ja väännältivät, kenen saivat, lumeen, Tämä olikin varsin
+hyvä keino, joka pian saattoi ruumiin lämpimäksi. Meidän tavallisilla
+talviteillämme saattaa re'en jälessä astua eli juosta ruumiinsa
+lämpimäksi, mutta Lapissa se ei käy laatuun, jossa tiet ovat pehmiät ja
+upottavat syvään. Oli eräs nuori vaimonpuolikin matkassa, joka
+varsinkin mahtoi lämpimänsä saada, sillä tuskin ennätti jaloilleen
+nousta, kun jo taas pukattiin lumeen. Eikä Ekdahlin ja itsenikään juuri
+tullut sääli häntä, koska väliajat jätkytteli meidän tupakin
+polttamista, joka oli hänelle outo näkö, kun Lappalaiset täällä eivät
+ruukkaa tupakkia.
+
+Kelin kehnouden tähden, koska entistä jälkeä harvassa paikassa näkyi,
+viivyimmä pimiään iltaan matkalla. Eikä olisi se mitään haitannut,
+mutta pahempi oli se asia, kun saattajistamme ei kukaan ollut ennen
+käynyt Paatsjoen kylässä sillä paikalla, missä se nykyään seisoi. Kylä
+oli nimittäin syystalvesta tullut muutetuksi uuteen, parempaan
+jäkäläpaikkaan. Koko seurastamme oli ainoastansa Ekdahli Kuolaan
+mennessä käynyt paikalla, mutta taisiko sitä odottaakaan, että hän joka
+ei ennen siitä ollut näillä tienoilla kulkenut, piti paikan löytämään,
+semminkin iltapimiässä? Sitä olivat Lappalaiset kuitenkin odottaneet ja
+tekivät nyt aika lailla pilkkaa hänestä, kun ei ollut muita viisaampi.
+"Hyi! on kerran kylässä käynyt ja ei löydä toiste sinne", kuuluivat
+sanat usiammanki suusta. Pari tiimaa sinne tänne ajeltuamme tulimma tok
+viimein verekselle tolalle eli peuratielle, joka suureksi iloksi vei
+meidät kylään. Vielä kylässäkin nauroivat Lappalaiset Paavali paralle,
+kun oli heitä ristin rastin iltakauden metsässä kulettanut. Paavaliksi
+kutsuivat Ekdahlia ristintänimestänsä. Omaa typeryyttänsä, kun kylästä
+tietämättä kuitenkin läksivät saattomiehiksi, eivät ollenkaan katsoneet
+naurun asiaksi. Niin meistäkin moni usein nauraa toiselle siinä, jossa
+kyllä saisi itsellensä nauraa.
+
+
+Paatsjoesta Näytämöön.
+
+Kulkumme tällä viisi penikuormaa pitkällä taipaleella oli edellisten
+kaltainen; maat kuitenkin olivat metsäisemmät. Tiet olivat nytkin niin
+umpeen juosseet, että viivyimmä iltaan asti.
+
+Näytämö eli Näätäjoki on viimeinen Venäjän Lapin kylä ja siitä alkaa
+Norjan Lappi. Suomen Lapille ei ole annettu pienintä suikalettakaan
+Jäämereen asti. Meidän Lappalaiset luulivat siinä väärin tehdyksi
+heille ja arvelivat, kun Venäjän ja Norjan Lapilla on koko pitkä meren
+ranta moninaisilla kylillä, kauppa- ja kalastuspaikoilla hallussansa,
+heilien tok olisi pitänyt antaa yksikään kylä samalla rannalla. Ennen
+viimeistä rajan määräämistä sanoivat olleen paremman, sillä siihen asti
+oli Venäjän ja Norjan Lapin välillä ollut pitkältä rantaa ja rantamaata
+joka ei kuulunut erittäin kummankaan alle, ja jota siitä syystä
+kutsuttiin yhteistilaksi (Fällesdistrict). Rajaa käydessä oli koko tämä
+ala määrätty Norjalaisille, arvattavasti siitä syystä, että Norjalaiset
+olivat yhteisajalla ennättäneet asettua siihen.
+
+Venäjän Lappalaiset elävät jotenkin siististi. Tuvissaan pesevät ei
+ainoastaan pöydät ja penkit, vaan monessa paikassa lattiankin.
+Vaimoväellä on melkein samanlainen puku, kun Venäjän Karjalassakin,
+lyhyt körtitön röijy, rantuinen eli punainen hame, renkaat korvissa
+j.n.e. Kasvoiltansa ovat enimmiten kauniin näköisiä, jos rumempiakin.
+Rukkia emme vielä nähneet missään, vaan kaikki kehrääminen
+toimitettiin värttinöillä. Miehenpuolilla on Venäjänkin Lapissa oma
+Lappalais-pukunsa, joka kuitenkin on vähä eri tyyliä siitä, kun Suomen
+ja Norjan puolella pidetään. Suurin eroitus on siinä, että kengät ja
+housut Venäjän Lappalaisilla ovat yhdessä, toisilla erittäin.
+
+Lihaa nyt paaston aikana ei löytynyt missään, mutta kalaa
+yltäkylläisesti. Kaikiksi talviksi ei kuitenkaan saada kalaa siihen
+määrään, että hyvästi riittäisi yli koko paaston ajan ja silloin
+Lappalaisen Venäjän puolella täytyy taikka nälkää nähdä taikka syödä
+lihaa, jota papitkaan eivät ole taitaneet kieltää heiltä semmoisina
+onnettomuuden aikoina.
+
+Vaikka kylät, joita Näytämöön asti Kuolasta kulimma, eivät olleet
+kaukana Jäämeren rannoilta, niin löytyi niissä kuitenkin metsää
+ympärillä, josta saatiin sekä polttopuuta että avullisia hirsiäkin.
+Pöytänsäkin olivat Lappalaisilla yhdestä ainoasta puun tyvestä,
+Samatekun Inarin Lapissa asuvat Venäjän Lappalaiset koko talven
+vakinaisilla paikoilla, kesäksi Jäämeren rannoille eli muille
+kalastuspaikoillensa muuttauen. Niin enin osa Norjan ja Uutsjoenki
+Lappalaisista, joista tok muutamien, joilla on isommat, monituhantiset
+peurakarjat, täytyy talvenkin ajalla muuttaa majansa uuteen paikkaan,
+koska jäkälää eli sammalta ei enää löydy entisen vaiheella.
+
+Vielä olisi kerrottavana, miten Näytämöstä kulin toverini Ekdahlin
+kotipaikkaan, siitä Inarin Lapin kirkolle, sieltä Sodankylään,
+Kemijärveen, Kuusamoon, Kiannalle, Hyrynsalmeen, Paltamoon, ja viimein
+Kajaaniin, mutta kun siinä, mitä jo kerroimma, on kyllä kerraksensa,
+niin loppukoon tarinani tähän.
+
+                                                      E. L--t.
+
+
+
+
+47.
+
+Lehtori Keckmanille.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+
+                                      Kajaanista 26 Toukokuuta 1837.
+
+Hyvä Veljeni!
+
+Täällä olen jo kolmatta viikkoa outtanut jäien lähtöä, vaan nytpä
+ovatki irtanaisna. Nyt lähen taasen Wuokkiniemeen ja sieltä kiertelen
+kaakossuuntaa Valkian meren ja Suomen rajojen väliä niin loitoksi, kun
+Suomen kieltä kestää. En taia ennen kun Elokuun alussa päästä
+Sortavalaan, johonka pyyän Sinun sanomia Helsingistä lähettämään. Saapi
+nähä miten tuolla käypi vaelto kesäsaikana, ei kuulu juuri taattava
+kaikin paikoin olevan. Kuvernööriltä sain viimme-postissa oikein
+täydellisen kartan niistä seuduista (niin täyd. nimittäin, kun niistä
+saada voidaan). -- Kysyt minua "hengenvaarasta" Jäletjärven kylässä. Se
+ei ollut suurempi, kun että kuulin muutamien miesten tuumailevan, miten
+saada minua tiellä rosvotuksi, vaan josta tuumasta ei syntynyt mitänä,
+kun en ottanutkan heitä, eikä muita siitä kylästä kyyditsemään itsiäni.
+Oli siinä vähä enemmänki seikkoja, vaan jolla nyt en kehtaa tätä
+kirjotustani kasvattaa, koska vielä on kertomatta seki, kuten Kuolasta
+tänne palasin. Sieltä kuljin esiksi neljän Venäjän kylän läpi Ruian
+rajalle (Norjaa kutsutaan siellä Ruiaksi ja Jäämerta Ruian mereksi) 30
+penik. Näätäjoen (Nejdelfven) suulle, siitä 15 d:o Inarin kirkolle,
+siitä 22 Sodankylään, siitä 10 Kuolajärveen, siitä kolmatta kymmentä
+Kajaanin rajoille, ylehensä poroilla ajettuani 130 penik. Kuolajärven
+paikoilta vähä kirjottelin runoja, enimmiten syntyjä, ei tarinarunoja.
+Samote sanalaskuja ja arvuutuksia ja saarnoja. Ei sieltä näytä paljo
+olevan kerättävää. Parahimmat paikat tähän asti kyllä ovat olleet jo
+ennen usiasti käydyt likimmäiset rajapaikat Venäjän puolella. Niinkö
+lieneeki, että olen lähtenyt ulompata etsimään, mitä parahite saapi
+kotipaikan seuduilla? -- Sopivasti ja vilpittä, kun pitääki, nuhtelet
+minua, jos viimmesessä kirjassani, Suomen Lausukkoihin koskevasti,
+tulin mitäkuta v. Beckeriä vastaan sanomaan ja jota min en tarkon
+muista, enkä koskaan muulla mielellä sanonutkan, kun sillä
+osottaakseni, ettei sama Lausukkaoppi häneltä vielä ole niin
+täydelliseksi saatu, jotta olisivat joutavat ja tarpeettomat kaikki
+kokeetki sitä parannella. Sitä nyt kyllä ei kukaan kiellä'känä, että
+hänen ansionsa Suomen Kieliopissa on suurempi, kun yhdeltä mieheltä ja
+semmoisilla edelläkäyvillä voisi odottaa'kan. Imperfectum Oonjunctivi
+koskevasti, niin osiksi kyllä on tosi, että se monessa muussaki
+kielessä on samanlainen kun Suomessaki merkityksensä puolesta. Mutta
+kuitenki on joku erotus latinaisella esimerk. ja suomalaisella. Cum
+curreret, ne ire qvidem potuit: ei taida koskaan suomeksi käättää
+seuraavaan tapaan: kun _juoksisi_, ei voinut käydä'kän, jossa, jos niin
+kävisi laatuun sanoa, sanalla _juoksisi_ taitais olla jonkunlainen
+merkitys menneestäki ajasta. Vaan en ole voinut miettiä minkänlaista
+sananpartta, jossa sillä olisi ees tämänlainen menneen ajan näkönenkän
+merkitys, eli mikän muu, kun myötänsä menevän ajan laatu (praesens l.
+futur). Mutta kun käyttääki menevätä aikaa toisella tavalla kun sanat:
+_juoksen, juossen, juoskoni_, edl. (edelle; eille on Ven. Suomalaisten
+tavall. sana merkitsevä etc., j.n.e.), niin kaiketi'ki pitää sitä
+eritavaksi lukea. Samoin lukisin Imperf. Indicat., vaikka vähemmästä
+syystä, eritavaksi. Seki merkitsee menevätä aikaa, vaan menevätä, joka
+jo on taaksi jäänyt esim. väki _odotti_ rannalla, ja katsoi kun laiva
+purjehti. _Odotti ja purjehti_ olivat odottamisen ja purjehtimisen
+aikana meneviä (ei menneitä) tapahtumia. Mitä niiden yhtäläiseen
+tuntomerkkiin i koskee, niin kyllä saavat olla yhtäläisiä. Yksi i on
+myös tuntomerkkinä Nimukkain Monikkosioilla, paitsi Nimennässä. Näissä
+taisi se seuraavalla tavalla syntyä: kun esimerk. esinnä tahdottiin
+lausua usiammasta halosta, Monikkoa ei vielä eritysten ollen, sanottiin
+_halko ja halko ja halko_, josta sitte syntyi eli sievistyi Monikon
+_halkoja_, joka näyttä[ä] pääsia siinä luvussa olevan -- siitä tuli i
+Monikkoon. Kun taasen kerrottiin jostakusta entisestä tapahtumasta
+taittiin välikkö jo pantaa sanan jälkeen; niin saatiin _astui_ sanoista
+_astu jo_ -- siitä tuli i kerrontatapaan. Vielä kun mainittiin jotakuta
+vasta eespäin tapahtuvan, niinkuin Ehdontatavalla vielä nykyäänki
+enimmiten semmoisia tapahtumia merkitään, niin pantiin sana _esi_ (ees,
+eespäin) eli joku muu semmoinen Lausuntatavan jälkeen; niin synty
+_voisi_ sanoista _voi esi_ ja vieläpä Turussa ja muualla siellä nytkin
+sanotaan _vojesi, vojeisi, voesi, voeisi_. Syntaksin luulisin
+kaiketi'ki paljo selvemmäksi tulevan, jos tapoja ja aikoja ei
+seotettasi Suomenkielessä Latinan kielen j[älkeen] ja mitäpä sihen on
+pakkokan. Onko Hebraean kielen Grammatika Latinan jälkeen tehty? Vaan
+näistä galimathiaksista et taida selvää saada'kan, jonka tähden ne
+mielelläni lopetan ja pyydän Sinua tervehtimään Ilmonia ja muita.
+
+Voi hyvin toivottaa totinen ystäväsi
+
+                                                    El. Lönnrot.
+
+
+
+
+33.
+
+Arkiaterinrouva Törngrenille.
+
+
+                                     Kajaani, 26 pnä toukokuuta 1837.
+
+Korkeasti kunnioitettu, jalosukuinen arkiaterinrouva!
+
+Minulla oli kunnia ja ilo palatessani Kajaaniin vastaanottaa Teidän
+arvoisa kirjeenne toukokuun 5:nneltä päivältä. Kun samalla kertaa sain
+kirjeen Atte ystävältäni ja kun Kalle sitä paitsi on muistanut minua
+lähettäen kirjeen Upsalasta, niin oli minulla melkein liiaksi iloa
+yhdellä haavaa. Ennen kaikkea minua kuitenkin ilahuttaa se tieto, että
+Teidän terveytenne taas on vakaantunut. Sillä täytyyhän olla
+huolissaan, kun kuulee jonkun todellisen ystävänsä terveyden olevan
+heikon -- sillä kuinka helposti he jättävät meidät ainaiseksi tässä
+elämässä! Hieman toisin oli asian laita lapsuudessa -- minäkin jo olen
+poistunut siitä aimo askeleen --- silloin oli tai ainakin luuli olevan
+melkoisen joukon ystäviä, ja oli helppoa saavuttaa uusia. Mutta tästä
+suuresta lukumäärästä kukin kuluva vuosi korjaa osansa, niin että piiri
+lakkaamatta pienenee, ja uusien tulo on niin vähäinen, että sitä tuskin
+voi ottaa lukuun. Viimeksi tohtori Hedbergin kuolema minua suuresti
+masensi. Rohkenen Teiltä kysyä neuvoa asian suhteen, joka koskee häntä.
+Minulla on syytä uskoa, että hän kuollessaan jätti jälkeensä muutamia,
+vaikkakin pienemmänlaatuisia velkoja, jotka ovat syntyneet hänen
+opiskeluaikanaan yliopistossa. Eiköhän ainakin meidän nuorempien
+lääkärien, jotka olemme hänen joko koulu- tai yliopistotovereitaan,
+tai, kuten minä, molempia, tulisi pitää huolta niiden maksamisesta?
+Olisihan ikävää hänen iäkkäälle äidilleen äsken menettämänsä pojan
+jälkeisessä tavallisessa konkurssissa kuulla, että joku vainajan takia
+tulia kärsimään. Jos Te tästä asiasta olette samaa mieltä, luulen
+Teidän hyväntahtoisesti siitä nostavan kysymystä, jos niin sopii
+juhannusaikaan Laukossa tai jo sitä ennen neuvottelevan tohtori
+Sjömanin tai Rabben kanssa, jotka molemmat, kuten minäkin, äsken
+manalle mennyttä jo koulusta asti pidimme vilpittömänä ystävänä ja
+toverina.
+
+Matkani suhteen saan lisätä, että maaliskuun alkupäivinä läksin
+Kuolasta, kuljin 30:n peninkulman matkalla neljän venäläisen
+lappalaiskylän läpi, saavuin sitten Suomen-Lappiin, nimismiehen
+virkataloon, missä viikon päivät oleskelin. Mainittu talo ei kuitenkaan
+ollut tavallista lappalais-mökkiä parempi, siinä kun oli paljas maa
+permantona ja tulisijan yläpuolella aukko, jota ei edes yöksi suljettu.
+Pöydistä ja tuoleista ei ollut merkkiäkään, vaan oli istuttava
+porontaljalla, joka oli levitetty lattialle (s.o. maahan), ja
+kirjoittaessaan sai käyttää vanhaa kirstua, jolle ateriatkin katettiin.
+Muutenkin köyhyys oli niin suuri, ettei meillä kahdella viimeisellä
+aterialla ollut suolaa, jota kuitenkaan ei tarvinnut noutaa kauempaa
+kuin kolmen peninkulman päästä. -- Mutta monesta varakkaammasta talosta
+olen eronnut vähempää kaihoa tuntien kuin tästä. Asujanten tyytyväisyys
+tässä yksinäisyydessä, pakkasessa ja köyhyydessä oli todella
+kadehdittava, ja ikäänkuin tarttuman kautta sama tyytyväisyyden tunne
+siirtyi minuunkin. Sieltä matkustin ensin 15 peninkulmaa Inarin
+kirkolle ja Inarista 22 peninkulmaa Sodankylään. Kun vielä sieltä
+eteenpäin aina Kajaanin rajoille tulin matkustaneeksi poroilla, niin
+laskin, että koko matka, jonka olin poroilla ajanut, yhteensä teki noin
+130 peninkulmaa. Muutaman päivän kuluttua taas lähden rajan yli
+Venäjän-puolisiin suomalais-pitäjiin ja luulen elokuun alussa voivani
+olla Sortavalassa, mistä sitten jatkan vaellustani Suomen rajojen
+sisällä aina Helsinkiin saakka, minne minun ainakin ennen joulua
+pitäisi ehtiä perille. -- -- -- -- --
+
+Syvimmästi kunnioittaen, Teidän nöyrin palvelijanne
+
+                                             Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+49.
+
+Lehtori Keckmanille.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+
+                                       Kajaani, 2 p:nä kesäkuuta 1837.
+
+Rakas Veljeni!
+
+-- -- -- -- --
+Tähän asti koottuja runoja ja muita kirjotuksia en nyt ota'kan matkaan,
+vaan olen kaikki kerännyt yhteen tukkuun, seilannut lokalla ja
+kirjottanut sinun nimesi ulkopuolelle. Sen olen sitä varten tehnyt,
+että tulevat joksiki hyväksi, jos mikä onnettomuus minua kesämatkallani
+Venäjän Karjalassa kohtaisi, etten pääsisikän itse perimään.
+
+Vaan kuitenki koska toivon Jumalan avulla Elokuun alussa Sortavalassa
+olevani, niin pyydän Sinua sinne vastaus minulle -- -- -- lähettämään.
+Nyt juuri olen lähtemilläni. Veljesi ja ystäväsi
+
+                                                  Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+50.
+
+Matkakertomusta.
+
+
+Erosin monenlaisia kyyneleitä vuodattaen Polvilasta iltapäivällä
+6:ntena päivänä kesäkuuta. Vesitse 3/4 [penink.] Kuluntalahteen, sieltä
+l/2 Jormuanlahteen, sieltä 1/8 ja maamatkaa 2/4 Mieslahteen, sieltä yli
+1/4:n, maamatkaa 2/4 erääseen Mieslahden Lumimäen kulmakuntaan
+kuuluvaan köyhään talo-pahaiseen. Nukuin kapealle penkille laukku
+päänalaisena; ei kukaan edes koettanut laittaa parempaa vuodetta, eikä
+siihen liene ollut neuvojakaan. Olin pannut maata illallisetta ja aloin
+taas aamiaista syömättä vaellukseni Kariniemelle 1 2/4, kuljin
+eksyksissä tai kompassin mukaan, saavuin viimein paikalle kello 10,
+hyvin nälkäisenä. Viivyin siellä sateen vuoksi koko päivän ja seuraavan
+yön. Kertomus Spoofin muutosta. Sadetta kesti vielä seuraavanakin
+päivänä, mutta läksin kuitenkin matkaan aamiaisen jälkeen. Mutta
+unhotan tuon kirotun minän vuoksi, että minulla koko tällä matkalla oli
+matkatoveri, ja senpä tähden tästälähin puhun monikossa. Tulimme
+jotenkin onnellisesti ensi neljänneksen Putkonsalmeen, missä nimismies
+Elfving asustaa. Mies on mieleltään vialla, hänen oma mielikuvittelunsa
+siitä; se lieneekin asian todellinen laita. Noituutta. Mukosen taloon.
+Mellin. Mikkoselta soutumatkaa Seipilään 2/4. Sadetta matkalla.
+Vaatteiden kuivaaminen talossa; siitä 1/4 maamatkaa Lehtovaaraan, missä
+Hyrynsalmen varalukkari asuu. Söimme päivällistä ja läksimme kulkemaan
+Oravivaaran kylään, 4/4. Sadetta matkalla. Jalat läpimärät, sillä
+toisessa saappaassa reikä ja toisen antura ohut. Tämä oli harmillista,
+eikä harmi suinkaan lopen sulaanut sen kautta, että Karpinvaaran
+paimen, ensin meitä kyllikseen tähysteltyään, kysyi: "ette taia
+mustilaissukua olla?" -- Vastaus: "ei justin sitänä sukua". Ennen iltaa
+Oravivaaraan, kirkkoväärtin taloon. Joutessani aloin lukea kirjaa, joka
+oli käsillä ja joka oli syntynyt siten, että useita pieniä
+lentokirjasia oli sovitettu samojen kansien väliin. Näissä oli useita
+arkin tai puolen arkin kokoisia hengellisiä, muutamia maallisiakin
+lauluja. Evankelisen Seuran. Sen johdosta vanhan muorin kanssa
+keskustelu uudesta syntymisestä. Se vastaus, jonka sanoi saaneensa
+edelliseltä papilta. Virsienlaulaja, hänen suuri lääninsä, laiskuutensa
+ja monet seikkailunsa. Mikkosen kilpailija, rukouksien pitäjä,
+saarnamies. Oravivaarasta Lietejoelle 4/4, venematka lukkarin ja
+rovasti Vegeliuksen luo. Näin ensi kerran uusia virsiä, jotka minusta
+suurimmaksi osaksi tuntuivat hyviltä. Lauantai-iltapäivänä Riihivaaran,
+taloon 4/4. Sieltä seur. p:nä Pyykkölään 5/4. Puolitietä hieman
+kauempana Korpijoki, jonka yli uin lauttaa noutaakseni. Pyykkölään
+pyydettiin jäämään seuraavaan päivään, mutta ei ollut aikaa, vaan
+kuljin illalla 2/4 Suovaaraan, 2/4 Isoonvaaraan, 1/4 Alanteen taloon ja
+2/4 pappilaan. Iloinen vastaanotto ja kohtelu, joka oli kahta
+suurempiarvoista, kun tännekkin köyhyys oli tunkeutunut, niin että
+pettuun täytyi turvautua. Mutta sen kautta että herrasluokankin väki
+ottaa osaa hädän kärsimiseen, se tulee hieman siedettävämmäksi
+rahvaalle. Ihminen pitää seurasta; harvoja poikkeuksia. Maanantaina
+lukkarin tilalle; pettua, kahvia. -- Köyhyys papilla ja lukkarilla,
+sillä viiteen vuoteen eivät enää ole saaneet palkkojaan muuta kuin
+osaksi. Sitäpaitsi heitä ylenmäärin rasittavat kerjäläiset, ja mitä
+sanottaneenkin, on yleensä kiittäminen tapaa, jolla meidän papisto
+kohtelee köyhiä. Kaikki jaetaan pois niin pitkältä kuin riittää, jopa
+pitemmältäkin; niin täytyy sanoa meneteltävän, kun toisille annetaan ja
+samassa itse tarvittaisiin apua.
+
+Samana päivänä taas pappilaan, ja seuraavana Alanteelle. Tytär, noin
+20-vuotias älykäs ja jumalaapelkääväinen tyttö, souti minua yksin siitä
+Vuokinjokea ylös 3/4 penink. Neljää viikkoa aikaisemmin sama henkilö
+kyyditsi minua Kerälään 7/4 penink. Kun joskus aloin puhua hieman
+leikillisemmin, hän ei vastannut mitään, mutta kun puhuin vakavammista
+asioista, hänellä oli sangen järkevät vastaukset. Hiljainen, tyyni
+jumalanpelko tuottaa ihmiselle arvonsa. -- Niipaskoski 2/4 peninkulman
+päässä Alanteelta, ainoa koski Vuokinjoessa. -- Vuokinniemen talo.
+Venäläiset olivat keväällä pahoin pidelleet emäntää, lyöneet häntä
+päähän, niin että oli maannut monta päivää sairaana; kaikki vaan sen
+tähden, ettei hän ollut voinut antaa heille ruokaa. Köyhyys tuo
+mukanansa muita kärsimyksiä. Muutamien venäläisten menettelytapa
+täällä. Useat miehet tulevat keihäineen sisään, meluavat, vaativat
+ruokaa itselleen ja heiniä hevosilleen, tosin maksusta, mutta
+komentavasti, pistelevät keihäillään seiniä, pöytiä ja lattiata y.m.
+Maksavat joskus väärillä seteleillä, jotka on ensin heille petkutettu
+heidän vaelluksillaan ja joista eivät vielä muualla ole päässeet eroon.
+Niinpä mainittu emäntä oli saanut väärän 3 ruplasen, josta oli antanut
+oikean 3 ruplasen takaisin, siis tämän rahasumman, ruuan, heinät y.m.
+ilmaiseksi.
+
+Alajärven mies edellisenä kesänä. Oli ollut muutaman varakkaanpuoleisen
+talonpojan palkkaamana laukunkantajana, myynyt tavarat, tuhlannut
+rahat, ei sitten ollut näyttäytynyt, oli viimein palannut kotia, ja kun
+ei hänellä ollut mitään ruoka- eikä kyytirahoja, oli keksinyt sen
+keinon, että sanoi olevansa keisarin lähettämä tutkimaan maan tilaa,
+kruununpalvelijoita ja etenkin veronkantajien menettelyä. -- Talojen
+asiakirjat, veronmaksukuitit, kaikki oli käskenyt tuoda eteensä. Oli
+sanonut: "Tuossa hän (vouti) taas on kiskonut liikaa." Oli uhannut pian
+panna viralta, jopa hirtättää jokikisen. Keisari muka oli asettava
+uudet virkamiehet ja vähentävä verot ja oli jo lähettänyt viljaa
+Hyrynsalmen kirkolle, mistä kaikki takauksetta saisivat sitä niin
+paljon kuin halusivat. Suuri osa Vuokin ja toisten seutujen talonpoikia
+oli todella lähtenyt matkaan, mutta olivat kääntyneet takaisin
+Alanteelta, kun siellä ei asiasta mitään tiedetty. Häntä palveltiin,
+viinaa tuotiin kylästä, olkialustat laitettiin veneeseen. Risaisten
+vaatteidensa vuoksi hän tosin joskus oli ollut häpeissään, mutta oli
+sanonut, ettei ollut voinut ottaa parempia vaatteitaan näille
+erämaanmatkoille, ne kyllä olivat laukussa. Hänen hopeahelainen
+piippunsa oli etupäässä pettänyt talonpoikia, sillä Venäjän-Karjalan
+asukkaat eivät polta tupakkaa. Pussilan miehet pitivät häntä
+laukkuvenäläisenä, mutta tultuaan sieltä 3/4 Murtovaaraan, hän taas
+alkoi näytellä vanhaa osaansa, kunnes isäntä, joka oli palannut kotia,
+oli tuntenut hänet, ja mies läksi tiehensä sellaista kyytiä, että
+piippukin jäi jälkeen. Hukkui sitten veteen syksyllä.
+
+Vuokinniemestä Jumaliseen 3/4; ennen rikas talo; nyt syötiin pettua,
+vieraille kuitenkin annettiin sekoittamatonta leipää. Pojan naiminen
+pitkistynyt, kun ei ollut varoja häitä pitää. Jumalisesta Mäkelään 1/2,
+sieltä Materoon 1/2; tämä oli kurjimpia pesiä, mitä pitkiin aikoihin
+olin nähnyt. Talo se on olevinaan, köyhä, likainen, rappiolla; ainoa
+hevonen kuollut, itsekuolleen lehmän raato mäellä, pellot nurmena.
+Miehet palasivat Oulusta tuoden viljaa, joka 3:sta tynnyristä oli
+matkalla kutistunut 1 1/2:ksi tynnyriksi. -- Ei kummallakaan tahtonut
+olla jäljellä voimia soutaa minua 1/4 penink. matka järven yli -- --.
+Sieltä l/4 Vuokin Isoonkylään, missä söin Härkölässä, ja läksin
+edelleen Kikkoon, Rämeeseen, Vängänvaaraan. Kuljin lopulla eksyksissä
+1/2 peninkulmaa aina rantaan asti. -- Vängästä Salmijärveen sieltä
+Pussilaan 1/2. Lukkari, lastenopettaja, Mikkonen. Saappaani pohjattiin.
+Köyhyys. Lautamiehen vaimo otti kalaretkellekin pieniä arkkivirsiä
+mukaansa. Täältä Hyryyn 4/4, Viiankiin 4 virstaa, Kivijärvelle 6
+virstaa. Viimeisellä taipaleella taas eksyin ja tulin lammelta
+toiselle. Lampia paljo. --
+
+Profeetta M--n Vuokissa. Jo alussa vuotta M--n oli lähtenyt tähän
+Kiannan seurakuntaan kuuluvaan laajaan kylään kääntääkseen ihmisiä
+uuteen oppiinsa. Jonkinlaista puoltoa saadaksensa hän oli, viisaasti
+kyllä, ensin mennyt kappalaisen Saxan luo ja sanonut aikovansa lähteä
+joksikuksi ajaksi Vuokkiin opettamaan pikku lapsille sisälukua ja, jos
+tarvetta oli, myöskin vanhemmille ihmisille kristillisyyttä. Saxalla ei
+ollut ollut mitään sitä vastaan; kuitenkin hän ensinnä halusi
+kuulustella hänen oman kristillisyytensä perusteita. Kuulustelussa hän
+oli vastaillut kristinuskon totuuksien ja asian mukaisesti kaikkiin
+kysymyksiin. Sitten hän läksi opettajatoimeensa, jonka alotti
+luulottelemalla kansalle Saxan lähettäneen hänet tähän kaukaiseen
+kulmakuntaan, kertoen sen ohessa Jumalan useasti puhuneen hänen
+kanssaan (unessa) ja pyytäneen häntä kansaa kääntämään, jota varten
+Jumala oli varustanut hänet omilla lahjoillaan. Kerran Jumala oli
+hänelle näyttänyt tämän maailman päämiehen, joka oli heittänyt ulos
+suuren verkon, mikä täyttyi kaloilla. Hän kysynyt, mitä kaloja ne
+olivat, ja saanut vastaukseksi, että ne olivat ihmisiä. Jumala sitten
+antanut hänelle oman verkkonsa ja pyytänyt häntä sillä pyydystämään
+takaisin ne, jotka olivat suureen verkkoon takertuneet. Siten saatua
+verkkoaan hän toisinaan kuuluu nimittävän leiviskäkseenkin, sillä se
+painanee leiviskän. "Jos kaivaisin tämän leiviskäni maahan, tekisin
+mitä suurimman synnin." Siksi hän sitä ei kätkekkään maahan, vaan
+käyttää sitä, yöt päivät saarnaten oppiansa ihmisille. Näiden saarnain
+tekstinä on Siionin virsiä ynnä muita hengellisiä kirjoja,
+pääasiallisesti kuitenkin Siionin virsiä. Lauletaan ensin muutamia
+värsyjä tai koko virsi. Sitten M--n alkaa selittää näitä saarnassaan,
+ahkerasti lyöden käsiään pöytään innoissaan ja ottaen kauhistuttavan
+asennon ("kauhtuen"). Saarnat kuuluvat olevan enimmäkseen samoja sanoja
+ja lauseparsia, joista seuraavaa kuuluu useimmin käyttävän: "Jumala
+antakoon Pyhän Hengen rautavasarallaan lyödä teidän syntiset sydämenne
+ja kaksiteräisellä miekalla läpitse pistää ne pohjasta saati." Hänen
+kauhistuttavat kuvauksensa paholaisen mellastuksista ihmisen kanssa
+kuuluvat tavallisesti saavan jonkun mielen sellaisissa kokouksissa
+liikutetuksi pois suunniltaan, niin että hän lankeaa jonkinlaisessa
+tyrmistystilassa maahan, eli hänen sanoillaan: "tulee lyödyksi",
+arvattavasti jo mainitulla Pyhän Hengen rautavasaralla. Joskus kuuluu
+(yhdellä haavaa) saman saarnan aikana 6-7:nkin henkeä siten lankeavan.
+Mutta jos hänen kauan saarnattuaan, pöytään lyötyään ja kaikin tavoin
+säikytettyään kuulijoitaan, kuitenkaan ei ketään lankea maahan, kuuluu
+saarna tavallisesti loppuvan sanoihin: "Niinkö nyt on perkele vallan
+saanut, ettei yhtään sielua päässyt tällä kerralla hänen verkostansa."
+
+Laulun aikana kuuluu hänellä olevan kaulassaan riippumassa usein puoli
+tusinaa naisia, jotka siten liikkuvat hänen kanssaan, minne hän
+liikahtaa. Jotenkin selvään, vaikkakin kuvilla, hänen kerrotaan
+antavan tietää, että hän esittää Kristusta, esim. usein sanovan
+jumalanpalveluksensa alussa: "Nyt taasen on Kristus teidän sekahanne
+astunut." Sen vuoksi hän ottaa kuulijoiltaan vastaan jumalalle tulevaa
+palvelua ja kunnioitusta, niin että hän kertomuksen mukaan antaa halata
+itseään polvista, langeta eteensä polvilleen j.n.e. Tavallisesta
+virsikirjastamme hän kuuluu kieltelevän laulamasta, koska sen kautta
+kukaan ei tule herätykseen, ja sama varmaan koskisi Raamattuakin, sillä
+sekään ei voi saada ketään herätetyksi, niin kuin hän tahtoo. Mutta en
+ole kuullut hänen selvään kieltäneen ketään Raamattua lukemasta; hän
+jättänee asian silleen, että ei suosita sitä, kuten Siionin virsiä,
+Huutavan ääntä, Arndtin Totista kristillisyyttä y.m. Monin paikoin tämä
+Mikkonen kuuluu oleskelevan useita viikkoja jopa kuukausia. Silloin
+hänen syödä tuodaan parasta; mitä saadaan, eikä yleinen hätä saa tulla
+kuuluviin. Hyvin vähän tämä M. kuuluu nukkuvan; kuuluu sanovan, että
+öinen aika vaikuttaa paremmin herätystä -- ja silloin useampia
+kuuluukin tulevan lyödyiksi ja vaipuvan maahan. Pappeja kohtaan hän
+toisinaan kuuluu olevan säälimättömämpi kuin oikealta kristityltä
+odottaisi.
+
+
+
+
+51.
+
+Matkakertomusta.
+
+
+Kivijärvi. Yötä Vaskan luona; varakas talo. Kolme tytärtä; nuorempi
+päivää ennen kihlattu, mutta kihlakalut vietiin takaisin samana yönä,
+jona minä siellä olin. Tyttöä pidettiin liian nuorena, ja muuan hänen
+tätinsä pani parastaan, saadakseen kaupan purkaumaan. Muistinpäivä,
+troitsavieritsä.
+
+_Muistinpäivä_. [Tämä kappale tämmöisenään muistiinpanoissa.] Niitä 4
+vuodessa, Vieritsäpäivänä, Troitsasuovattana, Lihanlaskun eellä [s.o.
+loppiaisena (oik. vieristä), helluntailauantaina, viimeisenä talvisen
+paastonajan edellissunnuntaina], syksyllä. Laatanat [pyhää savua]
+laitetaan ja putroa keitetään. Sitte lähtee väki kustaki talosta
+kuolleita omasiansa, heimolaisiansa muistelemaan kalmalla. Ottivat
+mennessään koivun varpoja ja kuusen oksia. Edellisillä pyyhkivät
+grobnitsat (hautain päälle tehyt huonukaiset) ja jälkisiä panivat
+grobnitsain katteelle. Toisten tätä toimittaissa kävi muutamat
+laatanalla savuttamassa (kaattimassa) grobnitsoita. Tähän tarpeeseen
+oli ulkokylään naitu tytär muutamasta talosta työntänyt laatanaa
+ta[a]ttovainajansa grobnitsan kaattimiseksi ja käskenyt loput
+laatanoista grobnitsan syämeen luoa, joka myös niin tapahtu. Myös oli
+sama tytär työntänyt palasen palttinata sidottavaksi toatonsa ristiin,
+joka myös niin tapahtu. Nämät tehtyä pantiin putrostaltsat
+grobnitsoille ja alettiin syödä, kukin noin 2, 3 eli usiampaa lusikkaa.
+Minua varten oli myös lusikka tuotu ja käskettiin minuaki syömään.
+Putro oli otrasista suurimoista keitetty ja voilla sulattu. Miespuoli
+(lapsia) kaiken ajan seiso lakitta, niin minäi.
+
+Lähdin sieltä luulossa ettei häistä tulisi mitään, vaikka jotkut
+vakuuttivat, että tytär siitä huolimatta otettaisiin. Hääväkeä tulikin
+Vuokkiniemestä vastaani. Häätapoja: kihlaajaislahjat. Häissä antilaalta
+kysytään lupaa päästä sisään. Sulhanen lahjoittaa sukulaisille peilejä,
+kampoja j.n.e. Antilas (morsian) kumartaa kolmasti sulhaselle, tämä --
+[Muistiinpano jäänyt kesken, vaan seuraavassa, myöhemmässä, asia
+kerrotaan tarkemmin.]
+
+
+
+
+52.
+
+Matkakertomusta.
+
+
+Sulhanen istuu koko hääajan korkea samettilakki päässä arvonsa
+merkkinä. Morsian itkee kullekin sukulaiselleen ja tuttavalleen, jotka
+antavat hänelle muutamia lahjoja, enimmäkseen 4-8 griunaa hopeaa, mutta
+myöskin kolikoita. Tätä itkua kestää koko päivän, muuttaen hääilon
+eronhetken suruksi. Kun nuori pari illalla panee maata, morsian vetää
+saappaat sulhasen jalasta ja saa ne rahat, jotka sulhanen niihin sitä
+ennen on pannut; morsian riisuu häneltä muitakin vaatteita. _Pridanie_
+[myötäjäiset] määrätään, ellei tätä jo aikaisemmin ole tapahtunut.
+Lähdetään morsiamen kodista (antiaisista), ja lauletaan eri
+tilaisuuksissa tavallisia lauluja. Patvaskan tehtävä on pitää huolta
+siitä, ettei mitään rikkeitä. Heidät vastaanotetaan sulhasen kodissa
+häälauluilla, ja niin kauan täytyy morsiamen pitää peite kasvoillaan
+(pään yli heitetty huivi). Täten verhottuna hän lakkaamatta kumartelee
+päätään syvälle. Kun laulu on lopetettu, hän ottaa peitteen
+kasvoiltaan, ja sulhanen vie hänet appivanhempien luo, joiden edessä
+hän kumartaa alas jalkoihin (ensimäinen tervehdys); sulhanenkin
+kumartaa. Syödään. Sulhanen ja morsian syövät muiden jälkeen
+erityisessä huoneessa. Morsiansarkka juodaan kahdesta pikarista, rahoja
+lahjoitetaan 20, 40-80 kopeekkaa. Koko ensimäisen viikon aika ja
+kauemmankin tulee morsiamen kumartaa syvään jokaiselle, jonka kohtaa,
+jopa lisäksi aina moneen kertaan hänen joka ilta tulee langeta
+appivanhempiensa jalkojen juureen ja pyytää heitä herättämään hänet ja
+hänen miehensä, jotta eivät nuku liian kauan, ja pukeuduttuaan hänen
+tulee tästä palveluksesta taas kumartua alas heitä kiittämään.
+
+Kivijärvestä lähtien kauniita lehtimetsiä ynnä monta lampea; 4:n
+virstan päässä Pahkomivaara, 3 taloa; siitä 15 virstan päässä
+Aionlahden ja Karkujärven talot, jonka viimemainitun isäntä oli
+kotoisin Muhoksesta, vaikka nyt enää oli vaikeata erottaa häntä
+todellisesta Venäjän-karjalaisesta muuten kuin puheesta. Siitä Tsenaan
+10 virstaa, siitä Akankosken taloon 1 1/2 virstaa vesi- ja maamatkaa,
+siitä maamatkaa Vuokkiniemeen 4 virstaa. Karkujärvessä viivyin
+sateen takia yötä, Tsenassa kaksi yötä, sieltä Troitsa-päivänä
+[helluntai] Vuokkiniemeen; missä tsaajua tarjottiin kolmessa paikassa
+ja viinaa vielä useammassa.
+
+Leikki paaskoilla. Kukin asetti kiviä riviin, menivät sitten matkan
+päähän ja heittivät niitä vuoroonsa kivellä. Kukin sai pitää kaikki ne
+kivet, jotka sai heitollaan nurin, ja jos ensi vuorolta vielä jäi
+jäljelle, hän sai heittää päinvastaiselta taholta siitä paikasta, mihin
+kunkin kivi oli jäänyt, ja joka sen tähden aina pantiin merkille.
+Ei kukaan tietysti voinut hävitä enempää kuin panoksensa. --
+Natalia, vanha huora, jolla on kaksi poikaa, on kaikkien vihaama, ei
+kenenkään rakastama, mutta pelätty ja sen tähden jonkunlaista arvoa
+nauttiva. Hän on viinan kaupustelija, parantelee veneerisiä tauteja
+sinnoberi-savustuksella ja valmistaa tällaisille potilaille juomaa
+salpietarista, ruudista, salmiakista ja vaskenruosteesta; paljon
+veneerisiä potilaita tässä kylässä, niin että pelko heräsi kauempaa
+siellä oleskella; lääkäriä harvoin hankittaneen. Silmätaudit hyvin
+yleisiä ja enemmäkseen veneeristä laatua. -- "Ennen käytiin kun
+muinenki kummaa toisiin kylihinki katsomaan, kun kuultiin jonkun sokian
+olevan; nyt niitä näkeo joka talossa." [Tämä lause suomeksi
+muistiinpantu.] "Joka talossa": liioittelua. Viivyin Vuokkiniemessä
+neljä vuorokautta; sain runoja useilta. Minua varoitettiin Natalian
+suhteen, ettei hän juottaisi minulle jotakin taikajuomaa, sillä niin
+hän oli, väitettiin, toisille tehnyt. -- Pappi oli poissa, rouva
+nuorimman tyttären (10-vuotiaan) kanssa kotona. Olivat noin kolme
+vuotta sitten tulleet tänne, eivätkä vielä osanneet suomea,
+lukuunottamatta mainittua nuorinta lasta. Viimeiset tulevat
+ensimäisiksi. Suuresti pelättiin, että kaupankäynti Suomessa
+kiellettäisiin. "Silloin tämä maa joutuu perikatoon."
+
+Kylän asema kaunis kesällä, sijaiten Kuitti- ja Lammasjärven välillä,
+jotka yhtyvät ja muodostavat niemen. Jotenkin korkea särkkä erottaa
+kylän kahteen osaan, niin että toista niistä ei toiselta paikalta näe.
+Livojoki kylän itäpuolella muodostaa niemen, jolla on vaan yksi talo.
+Tämän Livojoen takana useiden talojen laitumet. Sinne soudetaan joka
+ilta kiulut mukana, lypsetään, viritetään savu, jäädään paikalle
+seuraavaan aamuun asti, lypsetään uudestaan, päästetään lehmät
+laitumelle ja soudetaan kotia päiväksi.
+
+Tällaiseen lypsäjäseurueeseen liityin lähtiessäni kylästä 10 virstan
+päässä olevaan Kostamukseen. Lehmien lypsinpaikalle kyllä oli seuraa,
+mutta sieltä oli kulkeminen vallan yksin yön selkään. Vähää ennen
+puoliyötä saavuin puolitiehen, missä oli sauna heinäväkeä varten
+kesällä. Olin väsynyt, mutta lapsellisesti pelkäsin siihen panna maata,
+kun ajattelin, että joku olisi voinut arvata minun siihen jääneen ja
+mahdollisesti olisi seurannut minua ja ryöstänyt. Kuljin siis edelleen,
+poikkesin metsään ja koetin nukkua sammalille. Mahdotonta hyttysten
+vuoksi. Niitä oli niin kosolta, että kaikki ympärillä oli aivan mustana
+ja että joka henkäyksellä oli saada niitä suunsa täyteen. Alotin taas
+vaellukseni ja kuljin noin kymmenen virstaa eteenpäin, jolloin
+väsyksissä ja unisena koetin taas nukkua. Leikkasin oksia ison kasan,
+paneuduin pitkäkseni, peitin itseni oksilla mikäli voin, sidoin huivin
+päähäni ja luulin nyt olevani turvissa hyttysiltä. Kaikki turhaa.
+Nytkin ne pääsivät kimppuuni, vaikka kuinkakin usein olisin koettanut
+parannella linnaani. Täällä kaipasin ensi kerran Kajaaniin kesäksi
+jättämääni tupakkipiippua. Tuli tosin olisi auttanut, mutta en tahtonut
+sitä virittää, kun siitä minut olisi huomattu. Koko matka kävi
+enimmästi kaskettujen maiden, lehtimetsien halki, siitä tuo suunnaton
+hyttysten paljous. Monta vertaa kernaammin olisin ollut mitä kovimmassa
+talvipakkasessa, sillä näin tukalaa ei ollut koko talvena Lapissa
+paljaalla lumella maatessani. Aamulla saavuin Kostamukseen, joka on
+samannimisen järven rannalla. Siinä oli kymmenen taloa, joista monet
+hyvin rakennettuja ja kaksi varakasta. Toisessa, Jakon talossa,
+sanottiin toisen miehistä olevan veneerisestä tartunnasta sairaana,
+minkä vuoksi valitsin toisen, Mikittä nimisen, majapaikakseni. Sieltä
+minua seuraavana päivänä pyydettiin tulemaan toiseen teelle ja
+sittemmin useita kertoja. Samovaara. -- Runoja, satuja, sananlaskuja
+j.n.e. neljänä päivänä. -- Vesireitti sieltä Kuittijärveen, Alajärveen
+ja Kemiin. -- Mikitän vaara sen johdosta, että oli antanut erään
+karkurin hakata huonettaan. Tämä oli uudestaan vangiksi jouduttuaan
+antanut asian ilmi Kemissä. Nimet ikkunanpielissä. Laitettu uudet,
+vanhat korjattu pois. 500 ruplaa lahjoiksi. Karkuri tuomittu Siperiaan
+siitä että oli -- [Keskeytynyt.]
+
+Kertomus uskon muuttamisesta. Keisari Aleksein isä oli nähnyt unta,
+että usko sinä ja sinä hetkenä oli muutettava. Huomatessaan viimeisen
+hetkensä lähestyvän, hän kutsui poikansa luokseen ja käski siksi
+hetkeksi asettamaan kolme vartijaa ja määräämään, etteivät päästäisi
+ketään sisälle, vaan että pää oli iskettävä poikki siltä, joka yritti
+sisälle päästä. Vähää ennen tuota hetkeä piru tuli valepukuisena
+arhhierein Niikkalan luo ja viekoitteli hänet muuttamaan muutamia
+vanhan uskon sanoja. Muutaman varsin harvan sanan he lisäsivät ja
+ottivat pois muutamia muita. Useita päiviä ja öitä he työskentelivät
+yhdessä. Yhdeksi yöksi tuli matkustajia, jotka pyysivät yömajaa, mikä
+heille myönnettiinkin. Kun luultiin heidän vaipuneen uneen, alettiin
+työ uudelleen. Mutta entä jos nämä kuuntelevat ja ilmaisevat, sanoi
+Niikkala, johon piru kuului vastanneen, että oli parasta koettaa,
+olivatko todella nukkuneet, nimittäin pistämällä heitä neulalla
+kantapäähän. Nämä rukoilivat Jumalaa, että voisivat koetuksen kestää,
+ja sen he kestivätkin. Täten kuuntelivat koko yön. Sittenkuin kaikki
+oli muutettu paholaisen mielen mukaan, kaivettiin kirjat maahan monta
+syltä syvälle, ja piru kasvatti siihen paikkaan suuria puita, koivuja,
+kuusia ja mäntyjä. Sitten Niikkala näinä aikoina meni tsaarin luo.
+Tsaari piti hänestä paljon, ja hän oli silloin oppinein mies koko
+Venäjällä, Sen tähden ei ensimäinen, eivätkä muut vartijat rohjenneet
+lyödä hänen päätänsä poikki, kuten oli käsketty. Hän tuli tsaarin luo
+ja kertoi nähneensä unta, ettei silloin voimassa oleva usko ollut
+oikea, vaan että se oli väärennetty vanhasta oikeasta uskosta, joka oli
+eräässä paikassa säilyneenä vanhoissa kirjoissa, joiden yli oli
+karttunut maata ja kasvanut puita; niin vanhoja ne olivat. Mentiin
+tutkimaan, oliko uni tosi, ja löydettiin maahan kaivetut kirjat. Tsaari
+luuli Jumalan näin säätäneen ja vaati, että kaikki omistivat täten
+muutetun uskon. Näin tapahtui. Mutta kirottu on jokainen, joka ottaa
+pois tai lisää kirjaimenkin. Monet pysyivät kuitenkin vanhassa uskossa,
+ja heidän tähtensä Jumala vielä ylläpitää maailmaa, muuten kaikki
+aikoja sitten olisi ollut mennyttä. -- Tämän kertomuksen kuultuani oli
+minun puolestani tekeminen selkoa siitä, missä meidän uskomme erosi
+heidän uskostaan, minkä tein niin hyvin kuin taisin, nimittäin että me
+Vapahtajan ansion vuoksi turvaudumme Jumalan armoon, mutta että he
+ansiokkaiden ihmistenkin nojalla Häntä avuksi huutavat, kun me taas
+emme usko heidän voivan mitään aikaansaada, ei edes itse Bogoroditsan
+[= Jumalan äidin, Neitsyt Marian.] Mutta usein -- sanoi vastaväittäjäni
+-- herra tekee sen, mitä hänen lempipalvelijansa pyytää häntä muille
+tekemään, ja niin Jumalakin tekee. Arvelin, ettei minun ollut sopivaa
+väitellä tästä hänen kanssaan. Sitten puhuttiin rinnan ristimisestä,
+paastosta y.m. sellaisesta.
+
+
+
+
+53.
+
+"Matkalta."
+
+Kostamus. Mikitän tytärtä ensin kosi Dmitrein nuorin poika, sitten
+Vaskon. Haittarikas. Dmitrei: "Meillä et näe muuta romua huoneissa kuin
+laskutauluja." Minulta kysyttiin, kummalle puolestani annoin etusijan.
+Annoin välttelevän vastauksen, kiitin kuitenkin Vaskon poikaa,
+moittimatta Dmitrein poikaa. Mutta hän on niin poikamainen, tekee
+kaikennäköisiä kepposia matkoillaan, sanoi isäukko. "Poikalapsi
+pillomusna, raivona ori parempi (tytär tyynenä parempi)." -- Ei
+tahdottu ottaa maksua ruuasta ja asunnosta. "En tieä pitäisikö siitä
+mitänä ottaa."
+
+15 virstaa Kontokkiin, jonne johti hyvä polku, kuljin yksin. Poikkesin
+Sallisen luo, jolla oli yksi veljistään Suomessa Tornion seuduilla.
+Itsekkin hän jonkun aikaa oli ollut luteerilainen. Nyt oli taas
+siirtynyt kreikanuskoon. Oli karannut sotapalveluksesta Persian
+rajalta. Kaksi miestä ollut. Oli ajettu takaa, mutta muuan akka ratsain
+tullut vastaan ja antanut hevosensa. Toisen kerran olivat poikenneet
+taloon, missä aiottiin murhata. Kangasta kutova tytär oli merkeillä
+ilmaissut sen. Heidän mentyään pois iltapimeässä isäntä oli palkatun
+murhaajan seurassa tullut pihalla vastaan ja oli sitten kauan
+päresoihtu kädessä etsinyt nurkissa. -- Kauhea tapaus kerrottiin
+eräästä, joka murhasi oman poikansa Äänisjärven tai Laatokan tienoilla.
+Poika yhdeksän vuotta poissa oltuaan lomalle. Tapaa sisarensa naituna
+muutamaan taloon, josta oli kymmenen virstaa vanhempien luo. Ei ilmoita
+itseään heti vanhemmilleen, ja murhataan yöllä. Sisar tulee kahta
+päivää myöhemmin ja kysyy, missä Okahvana on. Vanhemmat eivät ole
+tietävinään j.n.e. -- Pojat olivat tehneet pesänjaon, asuivat kahdessa
+uudessa pirtissä. Kontokissa kuusi taloa. -- Siellä yötä. Viisitoista
+virstaa Luvajärveen. Matkan päässä lauttapaikka. Lautta kaikeksi
+onneksi minun puolellani. Homa Sirkeisen luo. Sirkeisiä 3 veljestä.
+Äsken pesänjaon tehneet nuorimman veljen tautta [poismuuton vuoksi?]
+Vanhin heistä, Iivana, oli jo yli kuudenkymmenen ja harmaapää. Talo
+näihin asti kiinnittämätön [?]. [Ruotsiksi merkitty: "H:net hittils
+oikt."] Veljekset olivat luulleet yhteisen kassan nousevan 5-6
+tuhanteen ruplaan, mutta jakoa toimeenpantaessa huomattiin, että olikin
+vaan kolme tuhatta. Vaikea oli heidän eronsa. Vanhempi Homa polvillaan
+nuoremman veljensä edessä: "Ota minä kasakaksesi, naiseni piiaksesi."
+[Lause on tällaisenaan suomeksi muistiinpanoissa.] -- Tämä kysyy
+kamarissa nuorelta vaimoltaan, Törhösen tyttäreltä, neuvoa. Tämä:
+"Ennen kivi haletkoon, kun enää yhessä elämmä." [Lause on tällaisenaan
+suomeksi muistiinpanoissa.] -- Tsaajua. Rästien tutkimus. Kymmenen
+vuoden kuitit. "Kylän vanhin" ympäri. Kutsutti kaikki miehet kokoon
+paraana heinäaikana. Jokainen saattoi minua 20 virstaa Miinoaan. Osan
+matkaa ratsastin, osan kävelin. -- Tuohilakki. "Ei tule tuohesta
+lakkia, vanhasta pappia." Miinoassa yötä. "Tuossa se aitain kohentaja
+on." Sama aitain kohentaja tuli useiden muiden miesten kanssa meidän
+seurassamme Repolaan. Roukkulaan 50 virstaa, 12 virstan päässä kylästä
+tie kääntyy Viiksimön sillalle, joka on Suomen puolella. Suuri mänty,
+jonka kaarnaan on leikattu nimismies Cajanin nimi. Viiksimön asukkaat
+kaatavat kaskea Venäjänkin puolella. Pelättiin, ettei Lylypäässä
+tavattaisi venettä. Olipa niitä kaksikin. Huudettiin tuomaan ne meille.
+Iivana Sirkeinen teki selkoa staarosta-ajastaan. Rehellinen mies.
+Istoisen luo Roukkulaan. Istoisen akka läksi seuraamme Miinoasta. Hänen
+nuorin poikansa oli ryöstänyt erään starovieroi-munkin Tuoppasaarelta.
+Veli oli pakottanut hänet lähettämään rahat takaisin. Istoisesta 30
+virstaa järvimatkaa Repolaan; 20 virstaa Omeliaan, mihin yövyimme.
+Siellä keitettiin tsaajua jollekulle seurueestamme, ei kuitenkaan
+kaikille. Eipä minullekaan tarjottu. Sen sijaan annettiin ruokaa, jonka
+kuitenkin maksoin. Sunnuntaina Repolaan. "Kostitsjat" [tuomiset]
+tyttäreltä Törhöselle. Kahvia, voita ja maitoa papin luona.
+Rästientutkija-herra. Äsken saanut tupakkaa Pielisestä, mutta ei
+rommia. Törhösen viekkaus. Viljan jakaminen. Oltiin vähällä muuttaa
+pappi täältä pois, kun ei ollut saanut starovieroja liittymään yleiseen
+kirkkoon. Oli tullut käsky, että hänen piti jäädä paikoilleen.
+Kivijärveen 30 virstaa, sieltä Koroppiin 15 virstaa, Lusmajärveen 10
+virstaa vesimatkaa. Kuljettiin veneessä. Kova tuuli. Perillä ensi
+kertaa taas voita ja maitoa, kuitenkin jo papinkin luona.
+
+Sieltä Ruunamäkeen 10 v., sieltä Pankakoskelle ja Lieksaan.
+Kirkonpolttaja. Matka Juukaan. Sikäläinen kappalaisen vaali. Puvut:
+ämmät ilman röijyä, paidan yläosa pussimaisena. Paluumatka. Kalakemut
+saaressa. Vuonislahti. Nuhaa. Enontaipaleella ajoin maanmittari von
+Fieandtin kanssa. Joensuussa t:ri Roos. Edeltäjä Modin. Viikon
+[viivyin] paikalla. Huviretki Utran sahalle; kalakemut (lohta). Roosin
+seurassa Liperiin. Vaellus Tutjunniemelle. Kuohari Niiranen, joka kysyi
+passia. Tuli maalarinkisälli. "Kun minä sanon, niin ette taia
+kumpainenkaan oikioita miehiä olla." [Lause on suomeksi muistiinpantu.]
+Kotiaresti seuraukseksi. "Miksikä sitä teiän naistanne kutsutaan?"
+[Lause on suomeksi muistiinpantu.] "Miksipä muuksi, jos ei armoksi."
+[Lause on suomeksi muistiinpantu.] Sieltä Rääkkylän kirkolle. Se oli
+edellisenä sunnuntaina palanut poroksi tapulineen päivineen. "Mistäpä
+sen maion olisi saanut?" [Lause on suomeksi muistiinpantu.]
+Nuhdesaarna. Yleisenä luulona, että se oli palanut kansan syntien
+tähden.
+
+Kuljin Onkamoon. Varoitettiin Salmin suhteen, missä muutamia henkilöitä
+oli ryöstetty. Sama varoitus Riikolan suhteen. Ukko Immosen luo, joka
+ei laulanut. Herrastuomari Simonen. Simosen talon isäntä ja emäntä
+olivat äsken palanneet Taipaleesta, joka on Kaavin pitäjän rajalla.
+Siellä asuu laajalti kuuluisa noita Räsänen, jonka luona olivat käyneet
+emännän reväisimelle (cardialgie) parannusta hakemassa. Emäntä ei
+luullut tästä matkasta saaneensa mitään apua, ja isäntä oli sen
+kuluessa saanut itsepäisen vatsataudin, joka jo kolme päivää oli häntä
+vaivannut ja jota vastaan hänelle annoin neuvoja. Useita potilaita oli
+ollut Räsäsellä, muiden muassa pari kaatuvatautista tyttöä, joiden hän
+oli selittänyt olevan paholaisen riivaamia. "Paha pieksää." Immosta
+minua kehotettiin varomaan, hänellä kun sanottiin olevan veneerinen
+tauti. Vähässä ajassa tämä tauti oli levinnyt pitkin Tohmajärven
+pitäjätä.
+
+Liperin kreikanuskoiset. He siirtyisivät kaikki, väitetään,
+luteerilaiseen kirkkoon, jos asetukset sen sallisivat. Kreikanuskoinen
+pappi: "Hän tulee kun hukka minun lampaisiin." [Tämä ja muut
+lainausmerkkien väliset lauseet tämän kappaleen loppuun asti
+tällaisinaan muistiinpanoissa.] -- "A minä en tule sinun lampahiin,
+vaan lampahat kun hyö ei tunne oman paimenensa ääntä; tulevat vieraan
+luoksi." Nykyään ei Taipaleen pappi kuulu ymmärtävän sanaakaan suomea,
+vielä vähemmän osaavan sitä puhua. Kuitenkin hänellä Synoodissa kuuluu
+olleen suomalaiselta opettajalta todistus että hän osasi. Vähä
+seurakunnalla siis on hänestä hyötyä, vaikkapa olisi raitiskin, mikä ei
+kuulu olevan laita. Kreikanuskoon kääntyneistä on ainoana esimerkkinä
+muuan tyttö. Hänen sisarensa oli naimisissa erään kreikanuskoisen
+kanssa, ja hän itse joutui toisen veljen kanssa kihloihin. Mutta
+kreikkalaisen kirkon sääntöjen mukaan häntä ei voitu vihkiä. Sitä ei
+sallittu, koska pappi oli ajoissa saanut ilmoituksen luteerilaiselta
+papilta. Majuri Nilsson houkutteli hänet kääntymään kreikanuskoon,
+jonka hän tekikin toivossa, että pappi asianlaitaa tuntematta heidät
+vihkisi. Mutta kreikanuskoisen papin, joka sai tiedon heimolaisuudesta,
+oli nyt varsin mahdoton sitä tehdä. Nyt tyttö kuuluu kauheasti katuvan
+tekoaan. -- Monet kreikanuskoiset kuuluvat tahtovan viekkaudellakin
+kastattaa lapsensa luteerilaiseen oppiin, niin että pappein on tarkoin
+oltava varuillaan. Olisipa, jos asiata raha-asiana katselisi, joku,
+vaikkapa vähäpätöinen voittokin päästää nämä kreikanuskoiset siirtymään
+luteerilaiseen taikka vapaasti valitsemaan kreikkalainen tai
+luteerilainen tunnustus. Moniaasta kreikanuskoisesta talonpojasta
+oli tullut "herännyt". Papille valitettiin hänen valattaneen
+pyhimystenkuvansa ("jumalaisensa") lehmänkelloksi. Pappi tulee hänen
+huoneeseensa, menee ristinmerkin teolle ja huomaa kuvan. "Piessat, kun
+valeheltiin." -- "Kumarrate!" -- "Kyllä kun näytättä Pipliasta sen
+paikan, missä käsketään." -- "Onko sinulla pipliita?" -- "Saan lainaksi
+naapurista." Pappi ei laskenut lainaksi ottam[aan]. Lupais toiste
+koissaan näyttää, vaan ajo pois talonpojan kun mäni kysymään. "Eikö se
+ole hupelo, joka heittää oman peltose, ja menee vieraalle työhön?" --
+"On." -- "Ei, kun oma on laiha eikä kasva mitän edl."
+
+
+
+
+54.
+
+Lehtori Keckmanille.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+
+                                       Sortavalassa 31 Elokuuta 1837.
+
+Oiva Veljeni!
+
+Kirjasi tänne tultuani käsitin. Kiitän Sinua toimistasi niissä
+asioissa, joilla jälkimmäinen Kajaanista keväillä työtty kirjani tuli
+Sinua vaivaamaan. Niin kyllä taitaa olla, ettei Mehiläiselle saa
+kahdeksi vuodeksi välitoimittajata, jonka tähden, jos ei ketä saisi,
+taidan itse kokea, vaikka tulevatki muut toimeni sen kautta jälkeen
+jäämään. Vähettyä ottajain lukua en justin pelkää, koska jo heti työhön
+ryhtyessäni päätin omista varoistani panna noin korkeinta 200 ruplaa
+pränttikulujen avuksi, jos muuten eivät tulisi täyteen. Ja sillä
+summalla hoti pääsenki selväksi, jos tulevana vuonna en pränttäytä
+usiampaa kappaletta, kun mitä suorastaan ottajille menee. -- Ilahuttava
+asia oli kirjassasi lukea, jo Sophokliai suomeksi käätyn. Kolmesta
+näytteeksi pannustasi värsystä on kolmas. "Rukoiliain oliivalehviä
+kantaen" -- minusta somimmin kuuluva, toisissa pidän vikana, että
+_siitelmä, riennätte_ ovat loppulyhyitä, kun minusta pitäisi olla
+keskilyhyitä eli alkupitkiä, jotta kuuluisivat esim. näin: "Oi! lapset
+muinas Kadmon uusi siittämä (siittelö, kantama), mit' ootta istuimille
+näille rientävät (rientäneet, joutuvat, -neet, kokoutuneet edl.)."
+Mitat tässä värsylajissa Greekalaisilla, jos oikein muistelen, olivat:
+x | -- x | -- kolme kertaa perätysten pantuna eli: x | -- x | -- x |
+-- x | -- x | x johon tahtiin Roomalaiset monellaki tavalla
+sommittelivat sanojansa ja samate taidettaisi ehkä meidänki kielessä
+tehdä, jotta kuten kullonki tulisivat juoksemaan. Niin olisi avara tila
+suomen sanoilla tässä värsylajissa eikä tulisi värsy niinkään
+poikkeamaan alkuluonnostaan, kun Latinalaisilla Terentiolla, Plautolla,
+Phaedralla edl. -- Renvallin kirjan sain Prof. Linseeniltä lähetettynä.
+Jopa näyttää joutaviin ruvenneen, Savolaisten ja Karjalaisten
+kielitapaa moittimaan, jota ei hyväsesti taida tuntea'kan. Sillä
+missäpä koko Suomessa sanotaan _mähtä, mätsä_ (s. 7 ja 9), missä: _myö
+tulloon, olioon_ (s. 9), missä, missä _isähän_, isään pro isänsä
+(isäsä, isäse') s. 9. -- Siv. 8, r. 1-11 selittää hän peräti omalla
+tavallaan, minkä tähden Savon ja Karjalan kieli olisi länsisuomea
+kehnompi, eikä muista että justin Länsisuomi oli Ruotsin, Viron ja
+Saksanki vaiheilla, joista helposti puuttui vieraita aineita, jota
+vaston Itäsuomella meidän maan Savossa ja Karjalassa oli toisella
+puolella Hämeen Suomi ja toisella laajat Venäjän Karjalan, Aunuksen ja
+Inkerin maat, joissa vieläki puhutaan semmoista kieltä, että erähät
+pitävät yhtä selvänä ja hyvänä kun Hämeenki kielen. Siv. 9, r. 8
+_lanka_ on villoista, _rihma_ pellavista eli hampuista kehrätty;
+_viitsiä'_ taas on Hämeen sana, joka kyllä yli koko maan ymmärretään ja
+toisinaan käytetäänki, ehkä usiammasti: _kehata'. Kehata_ merkitsee:
+_olla hidas työssä eli liikunnassa_ ja _kehno_, hidas, joka sanan
+alkumieli sitte on kahtia eronnut, jotta Häm. _en kehtaa_ jag täcks
+icke, _kehno_, blyg; Karj. _en kehtaa_, jag ides ej, _kehno_ dålig;
+vaan sillä mielellä, kun Hämeessä sanotaan _en kehtaa_ (jäg täcks
+icke), sanovat Karjalassa: _en julkia'_ (julkea, julkii', julkee'),
+eikä millonkaan (?) samalla mielellä _en viitsi_ (viiti, viihi), joka
+aina(?) on = _en kehtaa_. Renvallista näyttää, kun en _viitsi_, karj.
+merkitsisi; jag täcks icke. -- Siv. 20, r. 6-3 alalta. En tiedä, jos
+siinä luettava soimuu sopii Grottlundiinkan, joka kuitenki enimmästä on
+Savon kielestä huolta pideksellyt, mitä eritteessä (noten) vielä
+samasta asiasta lausuu, koskee kaikitse'ki enimmästi itseen lausujaan,
+-- S. 21, r. 19. Ensimmäinen selvä ja suora Kielioppi saatiin Suomessa
+von Bekkeriltä, joka ei seurannut erittäin Hämeen eli Karjalan kieltä,
+vaan rinnakkaa kumpaaki, vaikka hänki muutamissa kohti on tainnut
+erehtyä, esimerk. selvityksessään koskevasta Caritavus casus, jossa
+rupiaa Lapin kielen avulla näyttämään, että sitä tulee kirjottaa
+yhdellä Teellä t ei kahdella tt -- _luvata_ ei _luvatta_. Minkäpä
+tähden siis sanotaan _luvattoman, luvattomalla_ edl. kahdella Teellä,
+jos ei Caritiv. alkusesti olisi ollut luvatta? Nykynen usiammissa
+paikoissa käyvä _luvata_ näyttää sillä tavoin syntyneen, että
+alkuperäistä _luvatta_ on ruvettu itsepäällänsä käyttämään
+(tekliineeraamaan), josta sitte Muutuntasiassa (Lokat. formal.) on
+saatu _luvataksi, luvatak_ samate kun _edemmäksi, edernmä', taemmaksi,
+taemma'_ edl. Niin on myös Lausukkain Käskentätavassa (Imperativ)
+Hämeen tapaan seottanut Käskentä- ja Toivontatavan, vaan niistäpä ei
+nyt ollutkan virkettava, jonka tähden taas ryhdyn Renvallin
+kirjottamaan. Siv. 23, r. 1-3 mitä hän tuosta mixtum compositumista
+Bekkeri miettinee, itse Mehiläisen ja muiden kirjotusteni suhteen kyllä
+sen voinki kärsiä, koska en aina ole'kan tullut yhdellä tavalla yhtä
+sanaa eripaikoissa kirjottamaan, vaikka, mitä s. 23, r. 12, 13 R. siitä
+asiasta lausuu, useinki tulee siitä syystä, että on eri kirjottajilta
+kirjotettu _tuloo, tulee, vuoen, vuoden_ ja runossa _härän_, muissa
+_härjän_ edl,, jonka kyllä hänki olis voinut älytä, kun muuten olis
+tahtonut. -- S. 26, r. 8 edl. alalta lukien. Renvalli ei näytä vähää
+hyvänä pitävän, kun ei kohta saa kaikkia, ei huoli yhdestä eli kahdesta
+talosta, kun ei samassa saa koko kylää. Vaan mintäpä pitkitän kirjani
+näillä lauseilla, koska itse paremmin näät Renvallin uuden kirjan
+mielen, laadun ja luonnon. Mitä III:ssa jaossa erittäin minua vastaan
+kirjottaa, niin siitä saan sanoa vanhan sanaparren: adhuc sub judice
+lis est (ratkaistu ei viel ole riita). Samalla tavalla kun
+Heksametrosta saapi: "minlai nensuku lehtilö jensepon ihmisi enki" saa
+hän, jos tahtoo, tavallisista nelimittarunoistaki esimerk. "Suoja |
+rahti | maata | rähti, kangas | vasta | hanka | lahti" sen laisia
+katkaistuja sanoja. Niihin sopii myös s. 32, r. 16 tehty kysymyksensä:
+"Ovatko Suomea?" Mitä s. 32, r. 21-26 inttää, ei taida niin toden tosi
+olla, kun R. luulee. Jos puhuisi kaikista niistä kielistä, joiden
+pitkäarvoset tavuet myös ovat korolliset, niin sitte olisi tosi
+lauseensa, ei kyllä muuten.
+
+                                     Savonlinnasta 20 Lokakuussa 1837.
+
+Edelliset kirjotin Sordavalasta, vaikka jäivät lähettämättä. Sitte olen
+lukenut R:n kirjasta erityisen tutkinnon H:forsin Avisassa, joka kyllä
+ei suuresti armahda R:ia. Vaan mitäpä niistä. -- Sortavalasta vaelsin
+esinnä Jaakkiman pitäjään, siitä Kurkijokeen (Kronoborg), Parikkalaan,
+jossa Majuri Lagervallin luona viivyin kokonaisen viikon ja teetin
+uudet saappaat. Parikkalasta kuljin Ruokolahteen, Joutsenoon,
+Lappeesen, Lemiin, Savitaipaleen, Taipalsaareen; jälle Ruokolahteen
+Säämikään ja vihdoin tänne Savonlinnaan toissa päivänä. Täältä nyt
+lähden Kerimäen pitäjän halki Heinäveteen, Taipaleen, Juukaan,
+Nurmekseen ja Kajaniin. Niin olenki jo kauan ylimäärän matkallani
+viipynyt, etten tohdi'kan Helsinkiin tulla, joka vielä viikomman
+viivyttäisi kotiinpäästöäni. Ja ompa toinenki syy, joka kieltää
+tulemasta: kaikki pukimeni ovat jo niin hajanaiset, että tuskin pääsen
+niillä kotiini. Runokokoukseni on tänä kesänä jotenki kasvanut sekä
+vanhoilla että nykyisemmillä runoilla. Semmoisia vanhoja lauluja, kun
+Kantel. 2 osassa olen saanut joksikin runsaasti. Kohta syntyy niistä
+yksinään kaunis kirja. Sanalaskuja on monta tuhatta ja välilehdet
+Juteinin Sanalaskukirjassa niin täpi täyteen semmoisilla kirjotetut,
+että harvassa kohti enää saapi siaa. En ole lukenut montako tuhatta
+niitä on, vaan arvoituksia on 1,200. Tulee niistä kylläki tulevaksi
+talveksi työtä, enkä tiedä, kuinka ennätän, jos Mehiläiselle ei saa
+toista toimittajaa. Kirjotan kyllä nyt Pehr Tickleinin luoksi kysyen,
+jos tahtois tulevanaki vuonna Historiaosan toimittaa, vaan en tiedä
+mitä vastannee. Kolmen viikon päästä aion olla kotona Kajanissa ja
+pyydän Sinua sinne siksi kirjottamaan. Haglundille panen tässä kirjan,
+vaan kosk' en tiedä'kän, jos hän on Helsingissä asuva, niin pyydän,
+ettäs lähettäisit sen hänelle, jos olisi muuallaki. Sano terveisiä
+kaikille tuttaville.
+
+                                                    Ystäväsi
+                                                  Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+55.
+
+Lehtori Keckmanille.
+
+(Alk. suomeksi.)
+
+
+                                    Sortavalasta 3 Syyskuvia 1837.
+
+Oiva Weljeni!
+
+Toissa päivänä kirjotin pitkänki kirjan Sinulle, joka ei vielä
+täysivalmisna on asuntopaikassani 4 virstaa Sortavalasta, Karmalan
+kylässä. Siinä oli muutamia sanoja Renvallin nykysimmästä
+kirjotuksesta, jonka Prof. Linseeni lähetti minulle tänne. Ne nyt
+saavat jäähä. Myös kirjotin Törnuddin käännöksestä. Esimerkiksi
+pannustasi kolmesta värsystä näyttää hänen siinä paikassa, jossa ovat
+sanat _siitelmä, riennätte_ loppulyhyitä suanneen. Minusta se ei ole
+somasti kuuluva, vaan pitäisi sanojen olla, joko alkupitkien eli
+somimmasti keskilyhyitten, jotta tulisivat kuulumaan esim. näin:
+
+    "Oi lapset muinas Kadmon uusi siittelö (siittämys, kantama).
+    Mit' ootta istuimille näille rientäneet (rientävät, lähteneet edl.)
+    Rukoiliain oliivalehviä kantaen."
+
+Veljesi, Piispan, runokäännöksestä en kyllä sovi mitänä lausumaan. Jos
+runoja kirjotetaan luettavaksi (ei laulettavaksi), niin ovat kyllä
+sillä tavoin, kun sanoo, käännettävät. Vaan jos kääntäjän mieli on
+saaha niitä käättynäkin laulettavaksi, niin pitäisi kaikitse'ki
+laitettaa, että tulisivat käymään neljämittasesti, ei kolmella mitalla.
+
+Jos Mehiläiselle ei saisi toista välitoimittajata, niin pitää itseni
+kokea toisten tointen ohessa saaha sihenki aikaa. Ottajaluvun
+vähenemisestä en ni suuresti huoli, koska jo alkaessaniki tiesin
+työtäni ei monelle mieluiseksi ja sentähen päätinki noin korkeinta 200
+ruplaa vuoelta omista varoistani lisätä. Tänä vuonna kyllä menee
+enemmän, koska präntätään 500 kappaletta, vaan tulevana vuonna enpä
+anna'kan päälle 200 präntätä. Aunuksen paikkakunta jäi tällä kerralla
+käymättä ynnä muitaki paikkoja, vaan enkö niihin päässe vasta. Täältä
+lähen nyt Lappeenrannan seuvuille, Viipurin tienoille, Savon Linnan
+ympäristölle j.n.e.
+
+En tieä, kuinka tullen kiertelemään, jonka tähen elä huoli'kan,
+kuhunkaan niistä paikoista kirjottaa, koska ennen kirjasi tuloa jo
+olisin tainnut käyä.
+
+Voi hyvin rakas Weljeni.
+
+                                  Ystävällisimmästi ja nöyrimmästi
+                                            Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+
+
+KAHDEKSAS MATKA v. 1838.
+
+
+
+
+[Vuonna 1838 tehdystä lyhyestä matkasta, jolloin L:lla oli alkupuolella
+seuralaisena ystävänsä, maist. K.H. Ståhlberg, ei ole paljon tietoja.
+Matkalle sanoo L. eräässä Rabbelle 24 p. elok. kirjoitetussa kirjeessä
+kohta lähtevänsä ja syyskuun lopulla hän oli jo taas kotona. Sen
+lisäksi mitä tähän otetuista kirjeistä selviää, mainittakoon että
+Lönnrot Koiteren järveltä suuntasi kulkunsa Pielisjärvelle ja sieltä
+kotiin.]
+
+
+
+
+1.
+
+Maisteri Ståhlbergille.
+
+(Konsepti; alk. suomeksi.)
+
+                                              12 p:nä lokakuuta 1838.
+
+Kiitoksia kirjastasi, jonka viime viikolla käsitin. Sama kiitos
+lupauksestasi vastaki kirjotella. Sinusta Honkavaarassa [?] erottuani
+oli kylläki ikävä ensiaikoina. Yötä piin Kihtelysvaaran Kestikivarissa
+ja siitä toisena päivänä tulin Koveraan. Siinä kirjottelin runoja 3
+päiveä, ehken paljon vanhoja. Olisin suonut Sinunki siellä olevan,
+sillä ensiksi oli siinä enempi kirjottamista kun yhelle kolmessa
+päivässä ja toiseksi olisit, jota toivoit, kylläki saanut kuulla
+kanteleen soittajia ja sopeuttajia (stammare). Kanteleita siinä oli
+joka talossa, jossa tulin käymään. Siitä menin Ilomantsin kirkolle,
+jossa ja kylissä ympärillä tulin puolentoista viikkoa viipymään. Oli
+niissäki laulajia, ehken ennättänyt puoliakaan etsiä, joita neuottiin.
+Oikian laulajan tapasin kuitenki vasta jälkeenpäin Materi Kuivalattaren
+Koiteren rannalla Ilomantsin kirkolta neljättä penik. pohjaseen päin 3
+neljännestä Huhuksen kylältä. Siltä yksinään kirjottelin vanhoja
+lauluja 2 päivää. Sitte piti kerkeämiseen kotiin rientää, johon pääsin
+syyskuun loppupäivillä. Täällä kohtasi uusi ikävä Sinun ja Elfvinginki
+perään, jonka tähden vaan elä unehutakaan tänne tulevana kesänä tulla
+ja sitä ennen usein kirjoittaa. Sukulaisesi voivat hyvin ja muuttavat
+tänä päivänä Kajaniin. Muut voivat myös hyvin. Potakoita, nauriita ja
+muuta riistaa on tullut hyvin ihmisille.
+
+
+
+
+2.
+
+Tohtori Rabbelle.
+
+
+                                      Kajaani, 12 p:nä lokakuuta 1838.
+
+Rakas Veli!
+
+Hyvin tervetulleen kirjeesi olen vastaanottanut ja saan sydämellisesti
+kiittää Sinua kaikesta siitä suuresta vaivasta, jonka minun tähteni
+olet nähnyt ja jota vielä saat nähdä auttaessasi Mehiläistä taas hyvään
+kuntoon. Ei liene vielä tullut vastausta tai päätöstä Senaatista, mutta
+ehtineehän myöhemminkin tulla. Ståhlbergiä myöten lähetin Seuralle 20
+kappaletta Mehiläistä, muut 80 saapuvat ensi kelillä, jolloin vanha
+uusmaalainen renkini palaa vaimonsa luo ja ottaa ne mukaansa. Viime
+matkallani, jonka yhdessä Ståhlbergin kanssa tänä syksynä tein
+Karjalaan, sain taas sellaisen joukon suomalaisia lyyrillisiä runoja,
+osaksi uusia, osaksi vanhojen toisintoja, että niiden vertaaminen ja
+sovittaminen entisten joukkoon luultavasti vaikuttaa sen, että kaikkien
+sellaisten runojen painoon toimittaminen, joka jo ilman tätä on ylen
+kauan viipynyt, lykkäytyy kuukautta tuonnemmaksi. -- Saapa nähdä,
+kenestä nyt tulee Keckmanin jälkeinen, Ståhlbergista vai Gottlundista.
+Arvelen edellisestä tulevan.
+
+Voi hyvin.
+
+                                                     Tuus
+                                                 Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+
+
+YHDEKSÄS MATKA v. 1839.
+
+
+
+
+[Niistä matkoista, joista seuraavilla lehdillä kerrotaan, ensimäinen
+epäilemättä osaksi oli tavallinen virkamatka, niin ettemme ole sitä
+varsinaiseksi runonkeruumatkaksi lukeneet. Matkalla Helsinkiin sitä
+vastoin näkyy L. Suomen-Karjalassa runoja keränneen saadaksensa
+täydennyksiä silloin paraikaa tekeillä olevaan Kantelettareeseen, sillä
+Kantelettaren esipuheessa hän sanoo vv. 1838 ja 1839 käyneensä
+runonkeruumatkalla Karjalassa, "josta myös kummallaki kertaa saimma
+paljo lisäyksiä ja toisinnoita ennen koottuihin". Valitettavasti ei
+tältä matkalta ole säilynyt täydellisempää matkakertomusta. Joulukuun
+alussa L. jo oli Helsingissä.]
+
+
+
+
+1.
+
+Tohtori Rabbelle.
+
+
+                                   Kajaani. 6 p:nä syyskuuta 1839.
+
+Rakas Veli!
+
+Yhdessä Ståhlbergin kanssa koko päivän kuljettuani ulkona Iisalmen
+rovastin seurana, joka perheineen on matkustanut tänne tervehtimään
+sukulaistaan, asessori Wichmannia, ja kun lisäksi postituntia jo kotvan
+aikaa on kestänyt, en jouda pitää pitkiä puheita. -- Kuvernööriltä
+kuulun saaneen virkavapautta kuudeksi viikoksi s.o. syyskuun
+keskivaiheilta lokakuun loppuun, mutta lupa ei vielä ole tänne
+saapunut. Mutta ennenkuin voin olla matkalle valmis, minun täytyy
+tarkastuksen vuoksi, jotta se tulisi loppuun suoritetuksi, matkustaa
+Kiannalle sekä muutamille muille seuduille, joilla tänä kesänä on
+jäänyt käymättä. Huomenna lähden tälle matkalle Ståhlbergin seurassa,
+joka on lupautunut kumppanikseni koko tälle matkalle. Sieltä tulen
+kotia vasta tämän kuun loppupuolella, ja kun sen jälkeen kotona kuluu
+ainakin joku viikko, ennenkuin pääsen täältä eroon, toivon sitä ennen
+Sinulta saavani tietoa siitä, voinko varmasti saada pyydetyn koko
+vuotisen virkavapauden, jotta sen mukaan voisin varustautua koko
+vuodeksi. Mitä tulee huoneisiin, joita tarjosit minulle, saan ensiksi
+kiittää Sinua; mutta kun Ståhlberg on pyytänyt minua kanssaan asumaan
+Jahnssonin talossa oleviin huoneisiinsa, ja kun koko vuoden ajan tulen
+tutkimaan ja järjestelemään suomenkielisiä aineksia, missä työssä hän
+usein saattaa minua auttaa, pidän sopivimpana asettua sinne, etenkin
+kun ennen olen asunut samoissa huoneissa. -- Ståhlbergin terveys on
+päivä päivältä parantunut, ja luulenpa, että hän kolmekkin viikkoa
+vaellettuansa tämän läänin erämaissa, on koko Herkules. -- Tahtoisitko,
+koska asia nyt tuli mieleeni, katsoa tilikirjoista, onko kirjoittamani
+lasku siellä hyväksytty maksettavaksi ja lähetetty Ouluun. Se koski
+erästä Kajaanista viiden peninkulman päässä olevaan Vuolijoen kylään
+tehtyä veneeristen tautien tarkastusmatkaa, jonka tein Kuvernöörin
+määräyksestä viime tammikuun loppupuolella. Sen jälkeen tavallisuuden
+mukaan lähetin laskun, joka ei vielä kuulu saapuneen Ouluun, vaikka
+myöhemmin kirjoitettuja laskuja on saapunut. -- Voi nyt hyvin! Pian
+kaiketi saan sinut itsesi nähdä. -- Uskollinen ystäväsi
+
+                                                  Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+2.
+
+Tohtori Rabbelle.
+
+
+                                    Kajaani, 11 pnä lokakuuta 1839.
+
+Rakas Veli!
+
+Ståhlbergin kanssa onnellisesti päätettyäni neljä viikkoa kestäneen
+tarkastusmatkan Hyrynsalmella, Kiannalla, osassa Arkangelin
+kuvernementtiä y.m., olen nyt heti päättänyt lähteä täältä Helsinkiin
+matkaamaan. Mutta matkani tulee kulkemaan Karjalan kautta, missä tulen
+viipymään ainakin kuukauden, saadakseni perin tärkeitä täydennyksiä
+suomalaisiin lyyrillisiin runoihin. Kun itse matka sitäpaitsi vie
+jonkun aikaa, en luule saapuvani perille sinne ennen marraskuun loppua.
+Kajaanilais-parat eivät ota uskoakseen, että saavat jonkun sijaani;
+laita siis, rakas veli, niin, että he niin pian kuin suinkin selvän
+todisteen kautta saavat toisen käsityksen. Tosin tänä syksynä ei mitään
+kulkutauteja ole liikkunut seuduillamme, mutta muutamat yksityiset
+potilaat, joiden tila ei kuitenkaan ole vaarallinen, ovat vetäneet
+valitusvirsiään.
+
+Ståhlberg lähettää terveisiä. Hänen terveytensä on päivä päivältä
+parantunut, niin että hän pian kenen kanssa tahansa voi siinä suhteessa
+kilpailla.
+
+                                             Uskollinen ystäväsi
+                                                Elias Lönnrot.
+
+
+
+
+3.
+
+[Matkakertomusta.]
+
+
+                                              23 p:nä lokakuuta 1839.
+
+Viime sunnuntai-iltapäivänä läksin Polvilasta aikoen koko vuoden olla
+kotoa poissa. Hinc illae lacrimae vanhemmille. Seurassani olivat
+Turunkorvaan asti maisteri Ståhlberg ja sihteeri Elfving. He seurasivat
+minua vielä 1/4 peninkulman matkan Tahkosaareen, missä erosimme
+toisistamme. Tultiin sieltä 1/2 peninkulman päähän Muurahaissaareen,
+vähäiseen korkeaan, ahontapaiseen Nuasselän saareen. Sinne noustiin ja
+syötiin puolukoita, joista tänä syksynä on ollut puute vallan vastoin
+yleistä luuloa, että hyvää vuotta seuraa runsas marjansaanti.
+Muurahaissaaren sanottiin muinoin olleen hautausmaana; siitä näkyi
+vielä muutamia merkkejä. "Ettekös pelkää kalman tarttuvan?" kysyi
+toinen kyytimiehistä, kun mielihalulla söin puolukoita. Siitä
+huolimatta hän noudatti esimerkkiäni syöden itsekkin. Monessa paikoin
+saarta oli jälkiä kaivamisista, jotka olivat aiheutuneet tarusta, että
+sinne oli kätketty aarteita. Siitä Kärnälään. "Matkustatteko nyt
+Helsinkiin?" "Se on aikomukseni." "Olkaa siis niin hyvä ja kuulostakaa
+niitä rahoja, joita olemme tahtoneet lainata pankista ja kysykää, miksi
+ne eivät tule. Olemme jo tähän hommaan käyttäneet lähes 70 ruplaa,
+emmekä vielä ole mitään saaneet." Heidän matkansa Kajaaniin ja
+ajanhukkansa varmaankin maksavat toiset 70 ruplaa. Sieltä 1 3/4
+peninkulmaa Juurikkalahteen, missä oltiin yötä. Sieltä Saviahoon 1 1/2
+peninkulmaa ja edelleen lyhyt peninkulma Maanselkään. Tämä kylä on
+osaksi Sotkamoa, osaksi, ja suuremmaksi osaksi Nurmeksen pitäjää.
+Edelleen Rumolampeen peninkulma ja sieltä Haapajärvelle 2 peninkulmaa.
+Vasta Rumolammessa voitiin saada istuimella varustetut rattaat, siihen
+asti oltiin oltu ilman. Sillä kuvernörin käskyä, että kestikievarien
+sakon uhalla piti hankkia itselleen istuimella varustetut rattaat, ei
+vielä oltu ehditty noudattaa. Nurmeksen puolelle Kajaanista tullen pian
+huomaa, mikä etu on maanjaosta, eikä malta olla toivomatta, että
+Kajaaninläänissäkin isojako pian pantaisiin toimeen.
+
+Vallan toisin oli tien laita. Nurmeksen rajapyykille saakka se oli
+hyvää, tosin virstapatsaita vailla, siitä alkaen huonoa, vaikka oli
+virstapatsaat, jopa kaksinkertaisetkin, joista toinen oli kumossa
+maassa, toinen osaksi kumossa, osaksi pystyssä. "Kuka on laitattanut
+nämä?" "Täällä oli nimismies, joka ensin laitatti kumossa olevat,
+seuraavana vuonna toiset ja olisi kaiketi kolmantena vuotena
+laitattanut kolmannet, mutta ei ehtinyt, sillä hän itse siirrettiin
+täältä pois." -- Kaikki tämä tapahtuu talonpojan kustannuksella, ja
+usein hänet pannaan ryöstön alaiseksi. Mutta syy ei ollut nimismiehen.
+
+Haapajärveltä Jokikylään 1 1/2 peninkulmaa. Kuljettiin Karhunpään kylän
+ohi, jonka seudut ovat kauniimpia maassa lampineen, lahtineen,
+niemineen, kannaksineen ja metsineen. Puolen neljännespeninkulman
+päässä Jokikylästä on Kuokkaisten koski. Siihen asti on karjalainen
+sahajärjestelmä levinnyt. Laudat viedään Lappeenrantaan ja Viipuriin.
+Sahan ympärille pian kohoaa pieni kauppala. Niistä on monenlaista
+hyötyä maalle. Ne antavat vauhtia metsänhoidolle ja maanviljelykselle
+sekä muulle yritteliäisyydelle. Sitävastoin Pohjanmaan tervan valmistus
+on todellinen maan syöpä. Se tekee kerrassaan lopun metsistä, ehkäisee
+maanviljelystä ja karjanhoitoa, ylläpitää rahvaan laiskuutta ja
+pidättää sitä kaikenlaisesta muusta teollisuuden harjoittamisesta.
+Päähäni on pälkähtänyt se ajatus, että sama tervanvalmistus, jota
+pohjalaiset merikaupungit nykyään niin innokkaasti rahvaalle
+saarnaavat ja jota kaikilla mahdollisilla keinoilla ylläpidetään,
+kerran on tuottava niille perikadon. Ja siinä piilee rangaistus
+yksipuolisuudesta, rangaistus, joka Raamatun mukaan vasta esiintyy
+kolmannessa ja neljännessä polvessa. Omanvoiton pyynti sokaisee heidät
+niin, etteivät ajattele lähintä päivää. Nyt jo on melkein kaikki muu
+kauppa, voi-, liha- y.m. kauppa ruvennut kulkemaan itäiseen suuntaan,
+kun sitä lyhyt aika sitten vielä harjoitettiin pohjalaisissa
+merikaupungeissa. Ja jos asettuu maan kannalle, ei voi paheksua sitä,
+ettei maakauppaa koskevia asetuksia tarkemmin noudateta.
+
+25:ntenä p:nä Nurmeksesta Juukaan; 26:ntena p:nä Juuasta
+Pielisjärvelle, Rompalan kestikievariin.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839, by 
+Elias Lönnrot
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56496 ***
diff --git a/56496-8.txt b/56496-8.txt
deleted file mode 100644
index bcedc09..0000000
--- a/56496-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,15514 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839, by Elias Lönnrot
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839
-
-Author: Elias Lönnrot
-
-Translator: J. Hahl
-
-Release Date: February 4, 2018 [EBook #56496]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELIAS LÖNNROTIN MATKAT I: ***
-
-
-
-
-Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-ELIAS LÖNNROTIN MATKAT I: 1828-1839
-
-
-
-Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 98. Osa. I.
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Suomal. Kirjallis. Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö,
-1902
-
-
-
-
-
-
-      Elias Lönnrotin syntymän satavuotismuistoksi
-
-                    julkaissut
-
-          Suomalaisen kirjallisuuden Seura
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Esipuhe.
-
-ENSIMÄINEN MATKA (v. 1828).
-
-  VAELTAJA eli Muistelmia jalkamatkalta Hämeessä, Savossa ja Karjalassa
-  Hajanaisia muistiinpanoja
-  Liite: Professorinrouva Törngrenille 28.VII.28
-
-TOINEN MATKA (v. 1831).
-
-  OTE PÄIVÄKIRJASTANI
-  Tilapäisiä muistiinpanoja
-  Liite: Ritvalan Helka
-
-KOLMAS MATKA (v. 1832).
-
-  MATKAMUISTELMIA
-  Hajanaisia muistiinpanoja
-
-NELJÄS MATKA (v. 1833).
-
-  MATKAMUISTELMIA
-  Liite: 1. Maisteri Wirzénille 11.X.33 (konsepti)
-         2. Rehtori Appelgrenille (konseptia)
-         3. Tohtori Olanderille 3.XII.33 (konseptia)
-         4. Professori Linsénille 6.II.34 (konsepti)
-
-VIIDES MATKA (v. 1834).
-
-  1. Päiväkirjasta 4.I.35
-  2. Päiväkirjasta 16.I.35
-  3. Muistiinpanoja matkalta
-  Liite: 1. Lehtori Keckmanille 1.V.34 (konsepti)
-         2. Apteekkari Skogmanille 20.XI.34 (konsepti)
-         3. Lehtori Keckmanille 6.II.35 (kirjettä)
-
-KUUDES MATKA (v. 1835).
-
-  1. Lehtori Keckmanille 12.IV.35
-  2. Päiväkirjasta 21.IV.35
-  3. Päiväkirjasta 22.IV.35
-  4. Päiväkirjasta 1.V.35
-  5. Päiväkirjasta 5.V.35
-  6. Lehtori Keckmanille 8.V.35
-  Liite: 1. Tohtori Rabbelle 25.VIII.35
-         2. Kruununvouti Wichmannille 30.VIII.35
-         3. Lehtori Keckmanille 18.IX.35
-
-SEITSEMÄS MATKA (vv. 1836-37).
-
-  1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle 8.III.38.
-  2. Tohtori Rabbelle 15.IX.36.
-  3. Lehtori Keckmanille 24.XI.36.
-  4. Luutnantti Örnhjelmille 24.XI.36.
-  5. Kruununvouti Wichmannille 25.XI.36 (konsepti).
-  6. Postinhoitaja Gosmanille 25.XI.36 (konsepti).
-  7. Tuomari Flanderille 25.XI.36 (konsepti).
-  8. Lääket. kandid. Ingmanille 25.XI.36 (konsepti).
-  9. Tohtori Rabbelle 25.XI.36 (konsepti).
- 10. Ylioppilas Cajanille 27.XI.36 (konsepti).
- 11. Päiväkirjasta 29.XI.36.
- 12. Päiväkirjasta 2.XII.36.
- 13. Päiväkirjasta 5.XII.36.
- 14. Ylioppilas Cajanille 1.I.37.
- 15. Päiväkirjasta 1.I.37.
- 16. Ylioppilas Cajanille 1.I.37 (konsepti).
- 17. Konsuli Vaseniukselle 1.I.37 (konsepti).
- 18. Päiväkirjasta 2.I.37.
- 19. Luutnantti Örnhjelmille 2.I.37 (konsepti).
- 20. Tuomari Flanderille 4.I.37 (konsepti).
- 21. Vanhemmille 12.I.37 (konsepti).
- 22. Postinhoitaja Cosmanille 12.I.37 (konsepti).
- 23. Kruununvouti Wichmannille 12.I.37 (konsepti).
- 24. Tohtori Höglundille 14.I.37 (konsepti).
- 25. Hajanaisia muistiinpanoja.
- 26. Päiväkirjasta: Matka Majavalahdesta Heinäjärveen.
- 27. Päiväkirjasta 28.I.37.
- 28. Päiväkirjasta 29.I.37.
- 29. Päiväkirjasta 1.II.37.
- 30. Päiväkirjasta 1.II.37.
- 31. Kolme kuukautta Venäjän Karjalan pohjois-osissa.
- 32. Päiväkirjasta 1.II.37.
- 33. Päiväkirjasta 2.II.37.
- 34. Päiväkirjasta 3.II.37.
- 35. Päiväkirjasta 6.II.37.
- 36. Päiväkirjasta 6.II.37.
- 37. Päiväkirjasta 13.II.37.
- 38. Päiväkirjasta 14.II.37.
- 39. Päiväkirjasta 15.II.37.
- 40. Matkakirje "Mehiläiseen" 16.II.37.
- 41. Päiväkirjasta 19.II.37.
- 42. Tohtori Rabbelle 3.III.37.
- 43. Arkiaterinrouva Törngrenille 3.III.37.
- 44. Lehtori Keckmanille 4.III.37.
- 45. Lähtö Kuolasta.
-     Matka Kuolasta Muotkaan.
-     Päivä Muotkassa.
-     Matka Muotkasta Petsamoon.
-     Petsamo. Matka sieltä Paatsjoelle.
-     Matka Paatsjoelta Näytämöön.
-     Näytämöstä Näytämönjoen rannalle Ekdahlin virkataloon.
-     Näytämönjoelta Inarin kirkolle.
- 46. Viisi päivää Venäjän Lapissa.
-     Kuolasta Muotkaan.
-     Päivä Muotkassa.
-     Muotkasta Petsamoon.
-     Petsamosta Paatsjokeen.
-     Paatsjoesta Näytämöön.
- 47. Lehtori Keckmanille 26.V.37.
- 48. Arkiaterinrouva Törngrenille 26.V.37.
- 49. Lehtori Keckmanille 2.VI.37.
- 50. Matkakertomusta.
- 51. Matkakertomusta.
- 52. Matkakertomusta.
- 53. "Matkalta".
- 54. Lehtori Keckmanille 31.VIII, 20.X.37.
- 55. Lehtori Keckmanille 3.IX.37.
-
-KAHDEKSAS MATKA (v. 1838).
-
-  1. Maisteri Ståhlbergille 12.X.36 (konsepti).
-  2. Tohtori Rabbelle 12.X.38.
-
-YHDEKSÄS MATKA (v. 1839).
-
-  1. Tohtori Rabbelle 6.IX.1839.
-  2. Tohtori Rabbelle 11.X.1839.
-  3. Matkakertomus; 23.X.1839.
-
-
-
-
-Esipuhe.
-
-
-Kun ei ollut toiveita saada aikaan aineen mukaista ja arvoista Elias
-Lönnrotin elämäntyön ja persoonan kuvausta siksi merkkipäiväksi,
-jona ensimäiset sata vuotta hänen syntymästänsä tulevat umpeen
-kuluneiksi, päätti Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tätä muistoa
-kunnioittaaksensa ja osaksi korvataksensa sitä puutetta, mikä
-siten yhä jää kirjallisuuteemme, koota ja julkaista kaiken,
-mitä Lönnrotin omasta kynästä on tallella hänen keräys- ja
-tutkimusmatkojansa valaisevata. Paitsi matkamuistelmia, jotka Lönnrot
-itse aikoinaan on sanomalehdissä ja aikakauskirjoissa julkaissut,
-oli sellaisen julkaisun aineksiksi tarjona käsinkirjoitettuja
-matkakertomuksien luonnoksia, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet
-painoon valmistamatta ja painattamatta, matkapäiväkirjoja ja
--muistiinpanoja, matkoja koskevia kirjeitä ja kirjeiden konsepteja.
-Kaikki tämänlaatuinen aines, millä mainitussa suhteessa oli
-arvoa, päätettiin ajan mukaan järjestettynä saattaa julkisuuteen.
-Luonnollisena pidettiin että teos toimitettiin suomeksi, vaikka
-suurin osa aineksista onkin alkuaan ruotsiksi kirjoitettu.
-
-Kun mainituita matkoja oli verraten suuri määrä, näytti sopivimmalta
-antaa kutakin eri matkaa koskevain ainesten muodostaa oma lukunsa,
-vaikkakin luvut siten tulevat jotenkin erisuuruiset, osittain
-matkain erilaisen laajuuden, osittain julkaistavissa aineksissa
-olevien aukkojen vuoksi. Luvun alkuun on liitetty lyhyt yleiskatsaus
-koko matkaan. Missä varsinaista matkakertomusta ei ole ollut, on
-puutetta koetettu korvata otteilla päiväkirjoista, muistiinpanoista,
-kirjeistä ja niiden konsepteista. Onpa toisinaan käytetty eri
-aineksia rinnakkainkin, kun ne ovat täydentäneet toisiansa. Missä
-sekä painettu teksti että sen käsikirjoitus on säilynyt, on etusija
-annettu painetulle, mutta jos käsikirjoituksessa on jotakin
-tärkeämpää ollut, joka on puuttunut painetusta, on se lisätty
-ja lisäys puolihakasten väliin pantu. Samoin on lähetetty kirje
-julkaistu, ja konseptista, jos se on säilynyt, otettu vaan tärkeämmät
-eroavaisuudet. Parhaimmallakaan tahdolla eivät kaikki aukot enää
-ole olleet täytettävissä. Luonnollista on myöskin, että teoksen
-suunnitelman ja esitystavan eheys paikoin tuntuvastikin on kärsinyt,
-kun viimeistellyn matkakertomuksen jatkoksi tai täydennykseksi
-on rinnalle täytynyt panna kirjeiden luonnoksia ja hajanaisia
-muistiinpanoja, viimemainittuja useimmiten siinä satunnaisessa
-asussa, missä ne alkuaan ovat paperille tulleet. Esitystyylin ja
-varsinkin kielen epätasaisuutta lisää vielä sekin, että se mitä
-Lönnrot itse on suomeksi kirjoittanut joko julkisuutta varten
-tai ystävilleen tai vaan muistiinpanoihinsa -- viimemainittuihin
-usein vielä paikkakunnan murretta jäljitellen -- on painettu
-muuttamatta; ainoastaan kiireessä tehtyihin muistiinpanoihin ja
-niiden suomennoksiin on tarpeellisia välimerkkejä lisätty, koska
-lukeminen muuten olisi käynyt työlääksi. Eheyden puutetta korvannee
-kuitenkin se hyöty, joka tieteellä on näiden ennen painamattomien
-käsikirjoitusten julkaisemisesta ja lukijalla siitä, että täten
-saa aivan välittömästi seurata Lönnrotia hänen matkoillansa. Monin
-paikoin on ymmärtämistä tarvinnut helpottaa outojen sanojen y.m.
-selityksillä. Nämät ovat joko alimuistutuksina tai kokohakasten
-välissä, kuten yleensä kaikki, mikä on julkaisijain lisäämää.
-
-Kaikki teoksen ainekset, joita ei ennen ole julkaistu, säilytetään
-Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Ennen julkaistuista
-mainitaan joko matkain alkukatsauksissa tai alimuistutuksissa, mistä
-mikin on otettu. Mainitsematta on kuitenkin jäänyt että sivuilla
-129-135 oleva kuvaus "Ritvalan Helka" on käännetty 1832 vuoden
-"Helsingfors Morgonbladin" numeroista 41-2 ja kaikki Lönnrotin
-kirjeet rouva Törngrenille E. Nervanderin julkaisusta "Elias Lönnrots
-ungdomstid på Laukko", Helsingfors 1893.
-
-Lönnrotin matkojen tarkoitusta huomioon ottamalla on matkamuistelmat
-jaettu kahteen osaan siten, että nyt ilmestyvä ensimäinen
-osa käsittää etupäässä runonkeruumatkoja, toinen läheisessä
-tulevaisuudessa valmistuva osa taas matkoja, joilla kielentutkimus
-oli Lönnrotilla pääasiana.
-
-Teoksen alkuun liitetty Lönnrotin kuva on jäljennös eräästä vankasta
-kivipiirroksesta, jonka originaalin pietarilainen taiteilija G.
-Budkowski v. 1845 on tehnyt.
-
-Teoksen toiseen osaan on aikomus liittää Suomen kartta ja erityinen
-niiden seutujen kartta, joilla Lönnrot näillä matkoilla enimmäkseen
-liikkui, sekä luettelo tärkeimmistä matkakertomuksissa esiintyvistä
-henkilöistä.
-
-Suomennostyön on tehnyt t:ri J. Halii. Suomennosta on kielen puolesta
-tarkastanut maist. E. A. Tunkelo samalla kiinnittäen huomiotansa
-kieli- ja kansatieteellisiin seikkoihin. Ainekset on allekirjoittanut
-koonnut, joka myös on kirjoittanut edellä mainitut katsaukset
-matkoihin ja Lönnrotin runokokoelmista etsinyt tekstissä tavattavat
-ruotsinnoksia vastaavat tai vaan viittaamalla merkityt vanhat runot,
-jotka on kieliasua Kalevalan malliin tasoittamalla julkaistu. Seuran
-valitsemina ovat t:ri K. Grotenfelt ja prof. K. Krohn toimitusta
-koskevissa asioissa olleet toimittajilla avullisina.
-
-Helsingissä huhtikuulla 1902.
-
-_Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteeri_.
-
-
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN MATKA v. 1828.
-
-
-
-
-VAELTAJA eli Muistelmia jalkamatkalta Hämeessä, Savossa ja Karjalassa
-
-Kirjoittanut
-
-E. L.
-
-
-[Lähtö Sammatista 20 p. huhtikuuta. -- Matka Hämeenlinnan, Heinolan,
-Mikkelin, Kerimäen, Sortavalan, Ilomantsin, Pielisjärven kautta
-Nurmekseen. Paluu Kuopion, Rautalammin ja Laukaan kautta Vesilahden
-Laukkoon, jonne Lönnrot saapui 4 p. syyskuuta.]
-
-                                 Hämeenlinna, toukokuun 3 p:nä 1828.
-
-Kahden viikon mietintäajan kuluttua, jonka olen erottuamme viettänyt
-kotona vanhempieni ja sukulaisteni parissa, olen vihdoinkin saapunut
-tänne. Olet kaiketi itse kokenut, mitenkä arkaillaan kun lähtee
-kotoa matkalle. Jos lopulta onkin onnistunut haihduttaa vanhempien
-usein sangen tuntuva ja aiheeton huolehtiminen sen menestymisestä,
-niin on kyllä vielä tätejä, kummeja ja muita, jotka joutuisivat
-tunnonvaivoihin, jos päästäisivät rauhassa lähtemään. Joku heistä
-pelkää minun saavan surmani veteen hukkumalla ja toistelee
-vanhoja juttuja kaikennäköisistä hukkuneista henkilöistä aina
-vedenpaisumuksen ajoilta, jotta muka olisin varovaisempi. Tämän
-jälkeen toinen tuo esiin unen, jonka hän on nähnyt edellisenä yönä
-tai useampia öitä aikaisemmin ja joka välttämättömästi on sovitettava
-minuun. Milloin minut muka ryöstetään, milloin suistun surman
-suuhun matkalla, milloin taas karhut ja sudet minut syövät, j.n.e.
-Lopuksi kuulee tusinoittain juttuja eräästä, joka matkusti itään ja
-toisesta, joka matkusti länteen ja vielä toisista, jotka matkustivat
-muille ilmansuunnille ja joista ei yhtäkään omaisten sanomattomaksi
-suruksi ja kaihoksi koskaan sen jälkeen ollut näkynyt kotiseudullaan.
-Minä puolestani olen jotenkin vihainen kaikille unille ja annan
-isä Homeroksen pitää luulonsa omana varanaan. Isä Homeros, joka
-sanoo, että "unetkin lähtevät Jumalasta", on epäilemättä tässä
-väitteessään suuresti erehtynyt, sillä se ei suinkaan voine olla
-Jumalan tarkoitus, että matkustaja tai joku muu kristitty ihminen
-ikäkulun tädin levottoman unen takia on joutuva jonkun tapaturman
-alaiseksi. -- Mutta onpa aika heittää laukku selkään ja antaa tämän
-hellämielisen neuvoskunnan päättää mitä tahansa halajaa.
-
-Läksin kotoa huhtikuun viimeisen edellisenä päivänä. Minun kai
-pitäisi tavallisuuden mukaan mainita, miten majesteetillisen auringon
-laita oli lähtiessäni, mutta tuskin sitä enää muistankaan. Tätä
-saattaa näet meidän päivinämme pitää tarpeettomana, sittenkuin
-ilmahuomioita kaikkialla on ruvettu tarkemmin ja innokkaammin
-merkitsemään. Mutta ennen muinoin se oli hyödyllisempää, kuten itse
-helposti ymmärrät, koska huomiontekijöitä oli vähän tai ei ollut
-ollenkaan. Sentähden pidettiin silloin hyvin tärkeänä jokaisessa
-nimipäivä- ja muunlaatuisessa onnittelussa omistaa ensimäiset rivit
-säteillään kaikkea elvyttävälle auringolle, ja luotettavin lähde,
-jota voitaisiin käyttää sen ajan ilmatietoluettelojen laatimiseen,
-olisi varmaankin täydellinen kokoelma kaikennäköisiä silloin
-kyhättyjä onnentoivotuksia sekä muutamia matkakertomuksia. -- Mutta
-tällä tavoin taidat pian väsyä minua seuraamaan, sillä en vielä ole
-ehtinyt tätä pitemmälle. Kauan minua ympäröivät vuoret ja metsät,
-joissa lapsena milloin kävin paimenessa, milloin toisten lasten
-kanssa poimin mansikoita ja muita marjoja tai asetin loukkuja ja
-viritin ansoja metsälinnuille. Vielä näen ympärilläni järviä ja
-lampia, joista päivät pitkät vanhassa ruuhessa istuen ongin kaloja,
-voidakseni illoin kotiväelle tarita pienen kalakimpun. Kuinka
-voisinkaan katsella siellä täällä olevia jyrkkiä mäkiä, joita myöten
-ennen niin monasti laskiaisena iltaan asti "laskin pitkiä pellavia,
-suuria herneitä ja lihavia nauriita" koko pitäjän tarpeiksi, ilman
-että vielä kerran ajatuksissani kuppuroitsen niitä alas. Vielä
-minusta tuntuu kuin ilmassa kaikuisivat suosionhuudot, joita hilpeät
-toverit runsaasti jakelivat sille, jonka kelkka saavutti etäisimmän
-päämäärän tai jonka sukset ensimäisinä olivat sujahtaneet alas
-mäestä. Kuinka tyhjä on toki maailma verrattuna siihen ahtaaseen
-piiriin, missä lapsuutemme päivät ovat kuluneet! Ja kuitenkin ihminen
-niin kevytmielisesti rientää pois tästä rauhan templistä, ja mitä
-hän etsii! Tavoitteleeko hän nimeä ja kunniaa? Kenties. Mutta onko
-aikaansaamamme hyvä silloin parempi, kun tuhannet sen tuntevat,
-kuin silloin, kun yksi ainoa sen tuntee tai milloin ei ainoakaan
-siitä tiedä? Ehkäpä hän havittelee rikkautta ja kultaa? Miten
-lyhytnäköistä! Jokainen kotiseudun kivi on tyhjentymätön kultakaivos,
-kun sitävastoin Perun kuuluisat kultakätköt näyttävät alastomilta
-kallioilta. --
-
-Suo anteeksi, että näin kauan sinua viivyttelen, mutta en saata
-toisin tehdä. Ethän vaatine, että minun pitää kiitäen kulkea kautta
-seutujen, missä joka puu ja pensas, joka kivi, joka mäki, missä
-lammet, järvet, vuoret ja notkot puhuvat minulle kieltä, mitä niin
-hyvin ymmärrän. Sanotaan muiston lapsuuden ajasta seuraavan ihmistä
-hänen elämänsä kululla, mutta siinä erehdytään. Tämä muisto, ei
-niin suuresti seuraa häntä maailmaan, vaan jää ja juurtuu, enemmän
-niihin paikkoihin, missä hän vietti lapsuutensa ajan. Sillä mistä
-olisi muuten johdettavissa ne entispäivien muistokuva-parvet, mitkä
-niillä seuduin, joissa ne ovat syntyneet, täyttävät koko sielumme,
-ellei siitä, että itse muistot, jotka vuosien kuluessa ovat näillä
-seuduilla säilyneet tallessa, nyt ohimennen tulevat kotvan, ajaksi
-meitä, tervehtimään. Monet nimet, monet seikkailut, jotka poissa
-kotoa kokonaan olen unhottanut, muistan äkkiä ikäänkuin taika-iskun
-vaikutuksesta.
-
-Ennenkuin jätän taakseni kotimetsät, täytyy minun vielä lisätä
-muutama sana matalasta lakeasta vuoresta, jota seudulla sanotaan
-"Pahan askeleeksi". Se on sen tien vieressä, jota nyt kuljen, ja
-sen keskikohdalla on kaksi syvennystä, ikäänkuin jonkun kalliolla
-seisovan luonnottoman isot jalat olisivat hieman vajonneet siihen ja
-jättäneet nämä jäljet. Niitä kenties pidettäisiin ihmisen jälkinä,
-jos ne olisivat muodostuneet lumeen tai saveen, mutta koska ne ovat
-syntyneet kovaan kiveen, on luonnollista, että ainoastaan paholainen
-on voinut ne jättää. Tietävätpä vanhat ihmiset kertoakkin, miten
-ne ovat syntyneet. Ennen muinoin, kun ihmiset eivät vielä olleet
-niin häijyjä, vaan elivät tuttavallisessa sovussa keskenään, täytyi
-paholaisen usein käydä heitä tervehtimässä häiritäksensä heidän
-ylen suurta hupaisuuttaan. Nyt on ihmisillä täysi työ toisistaan,
-ja paholainen saa rauhassa levätä. Mutta ennen muinoin hän usein
-näyttäytyi, ja ainoastaan vanhat ihmiset sen muistavat. Silloin oli
-kylässä elänyt keski-ikäinen talonpoika vaimoineen ja lapsineen.
-Eräänä pääsiäisaamuna he matkallaan kirkkoon tapasivat jonkun
-matkan päässä kylästä korppiparven, joka kauheasti rääkyen lentää
-lekutteli heidän ylitsensä. Vaimo piti tätä onnettomuuden enteenä
-ja tahtoi kääntyä takaisin, mutta mies ei siihen suostunut. "Korpit
-ovat vaaralliset ainoastaan kuolleille", sanoi mies, "mutta ne
-eivät koskaan ole ahdistaneet elävää ihmistä", ja samassa hevonen
-sai läiskäyksen piiskasta, niin että se juoksi kahta nopeammin.
-Pian he tulivat rannalle, mistä talvitie poikkesi jäälle, mutta
-kesätie seurasi rantaa. Vaimo arveli, ettei jää ollut kyllin vahvaa
-ja pyysi miestään ajamaan maitse, mutta mies sanoi: Koska jää on
-kantanut meidät ennen, niin se kantaa nytkin. Nyt hän toistamiseen
-löi läjähytti hevosta piiskalla ja ohjasi jään poikki. He olivat
-jo lähempänä toista rantaa, kun jää murtui ja hevonen rekineen
-kuormineen vaipui avautuneeseen veteen. Miehen onnistui kuitenkin
-pian pelastautua jäänreunalle, mutta vaimo piti kiinni avannossa
-uivasta reestä. Hevonen ponnisteli viimeisillä voimillaan isäntänsä
-luokse ja pelastuikin lopulta tämän avulla. Nyt olisi ollut vuoro
-pelastaa vaimo, mutta häntä ei enää näkynyt. Siinä mies nyt seisoi
-pulmallisessa tilassa, eipä juuri niin muun vuoksi, mutta hän
-oli itsessään tuntenut omituista liikutusta, missä, siitä hän
-ei saattanut tarkemmin tehdä selkoa. Hän vaan luuli jonkun osan
-ruumistaan, jota sanoi omaksitunnoksi ja josta hän oli kuullut
-pappien puhuvan paljon ja kummallisia seikkoja, tulleen järkytetyksi.
-Muuten hän vähän välitti siitä, oliko tällä omallatunnolla sijansa
-päässä vai vatsassa vai molempien keskivälillä. Hetken ajan hän
-seisoi siinä mietteissään, ja hevonen, jota hän piti kiinni
-marhaminnasta, korskui hänen vieressään. Viimein hän keikahti
-rekeen ja ajaa hölkytteli kirkolle, jonne oli matkalla, lohduttaen
-itseään niin hyvin kuin taisi vaimonsa menettämisestä. Muutamat
-ilkeäkieliset ihmiset, jotka sittemmin kuulivat hänen kotonaan
-asiasta kertovan, tosin salavihkaa nauroivat ja sanoivat hänen pian
-tulleenkin lohdutetuksi, kun hän pitkässä puolijyrkkänä rannasta
-kohoavassa mäessä oli huomannut, että hevonen mennä hölkytti
-paljoa keveämmin vetäessään häntä yksinään, kuin sekä hänen että
-vaimonsa istuessa reessä. Olipa niitäkin, jotka väittivät hänen
-keventääkseen hevosen kuormaa, tahallansa jättäneen vaimonsa
-avantoon. Asiaa vakavasti aprikoivat arvelivat kuitenkin, ettei
-hän mitenkään olisi voinut pelastaa sekä hevosta että vaimoaan ja
-hyväksyivät sen, että hän antoi etusijan edelliselle, siitä syystä,
-että hän hevosesta oli maksanut puhdasta rahaa, mutta vaimostaan
-ei mitään. Kohta hän saattoi saada uuden vaimon ja hänen kanssaan
-uusia rahoja, niin että hänen hukkansa tältä kannalta katsoen
-muuttui todelliseksi voitoksi. Aivan niin me pojat ennen kotona
-menettelimme vaatteidemme suhteen. Kun ne kävivät liian vanhoiksi,
-ja vanhempamme kuitenkin pitivät niitä täysin kelpaavina, revimme ja
-leikkelimme ne tahallamme rikki ja saimme silloin tavallisesti uudet
-sijaan. Miten liekkään ollut Tekolan laita, -- se oli talonpojan
-nimi --- niin oli hän puolen vuoden kuluttua valmis viettämään
-häitä. Hän oli jo kolmasti kuulutettu valittunsa, kohtalaisen
-rikkaan ja kohtalaisen vanhan Kaukolasta kotoisan olevan immen
-kanssa. Häät piti vietettämän kolmannen kuulutuspäivän jälkeisenä
-maanantaina ja kaikki oli valmiina juhlaa varten. Sunnuntai-iltana
-oli Tekola muutamien ystävien kanssa, -- ja ystäviä on kyllä pitojen
-lähestyessä -- tutkinut hääoluen laatua. Sen jälkeen hän pani maata
-ja vaipui tavallisuuden mukaan hyvin sikeään uneen. Mutta puoliyön
-aikaan, luullakseni, hän äkkiä heräsi. Kuinka pimeä lokakuun yö
-liekkään, luuli hän kuitenkin eroittavansa jonkun, joka seisoi
-hänen vuoteensa ääressä. Hän tähysteli tuota henkilöä lähemmin ja
-mikäli hän vaivasi silmiään tätä tarkastaakseen, sikäli se selveni
-hänen edessään, kunnes hän lopuksi näki hukkuneen vaimonsa, mitä
-alusta pitäen oli pelännyt, ja minkä lienet jo arvannutkin. "Mutta
-haahmut tunnetaan heti" huomauttanet ehkä tähän. Tosin useimmiten
-käy niin, mutta minä en ole syypää siihen, että tämä poikkesi
-tavallisesta säännöstä. Sitäpaitsi sen pitkät hiukset olivat valuneet
-alas kaavoille ja tekivät olennon alussa tuntemattomaksi. Vettä
-valui virtoinaan sekä hiuksista että vaatteista ja näytti miltei
-tulvallaan peittävän koko huoneen. Vaimo oli vallan samanlainen
-kuin järven pohjasta ylös vedettäissä, eroa oli vaan se, että
-hän nyt oli pystyssä ja näytti elävän. Tekolaa pöyristi kun hän
-näki tämän odottamattoman vieraan, ja kylmä hiki peitti koko hänen
-ruumiinsa, niin että hänkin nyt näytti vedestä äsken vedetyltä.
-Mitä sitten tapahtui heidän välillään, en tiedä, mutta seuraavana
-päivänä, kun häävieraat kokoontuivat, oli sulhanen poissa. Juotiin
-ja odotettiin, ja odotettiin vieläkin, mutta Tekolaa vaan ei
-näkynyt. Vanhan tavan mukaan vieraat poistuivat oluen loputtua,
-toivoen pian taas kokoontuvansa, ellei sulhanen ainaiseksi ollut
-kadonnut, joka sittemmin näyttäyi olevan sangen luultavaa, kun
-ei kukaan tiennyt eikä kuullut mitään hänestä. Arvailtiin vallan
-tyhjentymättömiin, miten hän oli kadonnut, ja moni piti varmana, että
-paholainen oli hänet vienyt, sillä sentapaiset ihmisryöstöt eivät
-kuulu siihen aikaan olleen vallan tavattomia. Tämä luulo näyttäyi
-todeksi seuraavana kesänä, jolloin kylän paimenlapset näkivät
-pirun ilmielävänä seisovan äsken mainitulla vuorella ja kuulivat
-sen laulavan ilohymniä hyvin onnistuneesta Tekolalle tekemästään
-kepposesta. Lapset juoksivat pelästyneinä kotia ja kertoivat asian.
-Muutamat vanhemmat henkilöt, jotka mielestään olivat kyllin rohkeita
-katsomaan paholaista kasvoihin, riensivät paikalle. Mutta se, jota he
-etsivät, oli jo poissa, ja ainoastaan jäljet olivat painuneet vuoreen
-paimenlasten ainaiseksi kauhuksi, sillä he eivät koskaan uskalla ajaa
-karjaansa tänne. -- Lopetan juttuni lisäämällä ainoastaan, että tarun
-mukaan siinä huoneessa, mistä Tekola katosi, joka vuosi sen päivän
-jälkeisenä yönä kuuluu kauheasti kummitelleen, jonka vuoksi silloinen
-isäntä katsoi parhaaksi siirtää rakennuksen toiseen paikkaan ja
-muuttaa tilan nimen, jotta paholainen olisi eksynyt seuraavalla
-lokakuun-käynnillään.
-
-Koska olen viipynyt niin kauan kotimetsässä, pitäisi minun ajanhukan
-korvaukseksi lentää jäljellä oleva matka Hämeenlinnaan. Kuinka
-suuresti saattanetkin toivoa sellaista lentoa kirjeisiini, niin
-olisi se kuitenkin todellisuudessa ollut paljoa tervetulleempi
-minulle. Mutta koska minun huolimatta kaikesta ponnistaneestani
-lentääkseni, kuitenkin täytyy kulkea jalkapatikassa, niin en yöksi
-ehdi pitemmälle kuin mutaiseen Pusulan Kaukolaan, missä nimipastori
-Höglundin luona vietän seuraavan aamupäivänkin, jolloin lakkaamatta
-sataa. Seuraavan yön aioin viettää Vihdissä talonpoikaistilalla,
-jonka asujanten kanssa isoisäni isän sanottiin olleen niin läheistä
-sukua, että hän usein teki neljän peninkulman pituisen matkan
-Sammatista tänne ystävänä ja sukulaisena auttaakseen heitä jouluoluen
-ja lihavien liikkiöiden lopettamisessa. Koska minun osakseni täällä
-tullut vastaanotto ei ilmaissut mitään sukulaisuuden merkkejä
-ja koska minä, -- selitä tämä seikka miten tahdot -- kernaammin
-maksan illallisestani vieraalle kuin sukulaiselle, päätin vielä
-astua muutaman neljännespenikulman lisää ja tulin näin Sajaniemen
-kestikievariin. Syötyäni illalliseksi piimää ja leipää, nukuin
-täällä oikein makeasti heidän asuintuvassaan olevalle rahille,
-johon minulle tilapäisesti oli valmistettu vuode. "Eikö siis ollut
-mitään vierashuonetta?" kaiketi kysynet. Olipa kyllä, mutta sinun
-tulee muistaa, että kuljin jalan, ja että jalkamies kievarinisännän
-mielestä maalla on yhtä kuin rahaton mies ravintolanisännän
-mielestä kaupungissa. Lisäksi saan mainita tämän kievarinisännän
-puolustukseksi, joka minusta tuntui erittäin sävyisältä mieheltä,
-että samaan aikaan kuin minä tulin kievariin, toinenkin
-matkustavainen, ajaen muhkeissa lakeeratuissa kääseissä, saapui tänne
-yöksi. Hän tuli hyvin meluten tupaan, polki pitkävartisia saappaitaan
-lattiaan, ikäänkuin olisi tahtonut ravistaa pois lumen, vaikkei
-yhtään lunta enää ollut pihalla, pudisteli itseään eikä näyttänyt
-vähintäkään aikovan tervehtiä, kuten tavallista on. Tummanruskea
-nahkalakki näytti sijaitsevan niin hyvin hänen päässään, että hän
-piti vahinkona siirtää sitä sen edullisesta asemasta. Hänen sinistä
-viittaansa yhdisti leuan alla suuret hopeahakaset ja vyötäisillä
-oli punainen vyö. Kievarin-isäntä vastaanotti hänet hyvin kohteliaasti
-ja pyysi häntä menemään vierashuoneeseen. Kysyin kievarinisännältä,
-tunsiko hän tämän matkustavaisen, mutta hän sanoi, ettei ennen ollut
-häntä nähnyt. Seuraavana aamuna kysyi kievarinisäntä, osasinko
-lukea kirjoitettua, ja kun siihen myöntävästi vastasin, toi hän
-päiväkirjan ja pyysi minua ilmoittamaan, mitä äsken talosta lähteneen
-herran tekemä muistutus sisälsi. Otin päiväkirjan käteeni ja
-tavailin siitä: Rosthålar Sonen A... J... B... Tämä oli kirjoitettu
-niin harvaksi venytetyllä käsialalla, että se ulottui paitsi poikki
-toisten sarekkeiden myös sen yli, johon muistutuksia merkitään,
-jonka vuoksi kievarinisäntä pelkäsi, että siinä oli muistutus häntä
-vastaan. Rauhoitin hänet pian ja annoin hänelle tietoja tuosta
-miehestä, jonka tunsin nimeltä. Hän on niitä herroja rusthollareita
-ja rusthollarin-poikia, joita Suomen rannikkopitäjissä nykyään on
-niin viljalti. Sellaisen herran arvoon vaaditaan talvella suuret
-karhunnahkasuiset päällyssaappaat, sininen viitta tai turkit tai
-myöskin tulppi, vyö, joka saattaa olla erivärinen, karvalakki ja
-suuri merenvaha-piippu. Mutta kesällä siihen tarvitaan kiiltosaappaat
-kalosseineen tai ilman, sievät, pitkät housut, hännystakki ja liivit,
-joiden ei suinkaan tarvitse olla kotitekoiset, taskukello tai vielä
-parempi jos kaksi, pitkine vitjoineen ja upeine kelluttimineen y.m.
-Mutta ennen kaikkea muuta siihen vaaditaan, ettei suinkaan saa
-piitata mistään työstä, ettei puhu aineista, joita ymmärtää, ettei
-käy tavallisten talonpoikien tai muun työväen rinnalla, j.n.e.
-Saattaa suuresti pistää vihaksi, kun ajattelee, kuinka paljoa
-alemmalla sivistysasteella Savon ja Karjalan rahvas vielä on näihin
-nähden. Kun siellä tapaa harmaaseen sarkatakkiin puetun talonpojan
-kirkossa tai kun näkee hänen otsansa hiessä kyntävän peltoaan,
-niin tekisi mieli luulla hänen yhtä vähän kuuluvan uusmaalaiseen
-herrasrotuun kuin hottentottilainen kuuluu europpalaiseen.
-Yksinkertaisuudessaan hän tyytyy isältään perittyyn maapalstaan ja
-kätkee ne rahat, jotka häneltä voivat säästyä, isältä perittyyn
-kirstuun, kun sitävastoin Uudenmaan herras-talonpoika, vaikka hänellä
-ei olisi ropoakaan, välttämättömästi tahtoo omistaa 3 tai 4 tilaa tai
-niin monta kuin hänen aikansa sallii hänen hävitellä. Pelkään näiden
-mietteiden, joita itse saatat jatkaa mielesi mukaan, tuntuvan sinusta
-yksitoikkoisilta ja ikäviltä, jonka vuoksi en tästä asiasta tällä
-kertaa hiisku sanaakaan.
-
-Nyt saat ripein askelin seurata minua Lopen kautta, jolla seuduin
-paholaisen joku aika sitten sanotaan hyvin viihtyneen. Kovin
-raskaalta tuntuu näin kuivin suin kuljeksia vappuna, etenkin kun
-ei voi estää ajatustaan tiheään retkeilemästä Turkuun muinaiselle
-vappukentälle, mutta tahdonpa tänä iltana ehtiä Hämeenlinnaan. Pieni
-pysäys kuitenkin Räikälässä, viimeisessä Lopen ja Hämeenlinnan
-välisen tien varrella olevassa kestikievarissa. Täällä pyydän
-itselleni kyytihevosta, aikaisemmin saapuakseni kaupunkiin
-tai oikeammin: tullakseni sinne matkustajana enkä kisällinä.
-Kievarinisäntä vastaa minulle: "saadaan kattoa", ja tätä "saadaan
-kattoa" minä odotan runsaasti puoli tuntia ja huvitan itseäni
-katselemalla, miten emäntä rämisevällä kaiteella yhtämittaa
-lyö kudetta koreaan kankaaseensa. Aika kului jotenkin nopeaan
-keskustellessani hänen tyttäriensä kanssa, jotka talonpoikaistytöiksi
-näyttivät sangen sieviltä. Mutta lopuksi huomasin, ettei luvattua
-hevosta näkynyt. Pyysin erästä tuvassa olevaa poikaa menemään
-tämän viivytyksen syytä kysymään. "Kievarinisäntä työskentelee
-yläporstuassa, voitte itse mennä", sanoi poika kiukkuisen näköisenä.
-Menin isännän luo ja kysyin, eikö ollut yhtään hevosta kotona, vai
-miksi minun annettiin odottaa niin kauan. "On kyllä hevosiakin,
-vaikkei kisälleille anneta", vastasi isäntä äänenpainolla, joka
-olisi voinut suututtaa ketä tahansa. Rauhoituin kuitenkin, sanoin,
-etten ollut kisälli, luettelin kaikki pitkät arvonimeni, kuten civis
-academicus, philosophiæ candidatus, medicinæ studiosus, stipendiarius
-publicus (Nylandus), ja kun tämä kaikki ei näyttänyt tekevän
-häneen muuta vaikutusta kuin että hänen suunsa minun lausuessani
-jokaista uutta arvonimeä aukeni hieman enemmän, ikäänkuin hän
-siihen olisi tahtonut yhdellä kertaa koota kaikki nämä ihanuudet,
-niin minä lopuksi virkoin olevani maisteri. Tähän en saanut muuta
-vastausta kuin "sanokaa Kransille (suuri musta permannolla loikova
-koira) senlaisia, ehkä hän uskoisi ja kyydittäisi teitä..." Tämä
-ivallinen vastaus saattoi sydämeni sellaiseen epäjärjestykseen, että
-pelkäsin sen panevan mäsäksi kaikki vasemman puoliset kylkiluuni.
-Melkein vaistomaisesti oikea nyrkkini puristautui kokoon ja
-oli jo valmis ryhtymään lisätodisteluihin, kun samassa renki,
-jykeäluinen, harteva mies, sattui tulemaan sisään ja esti minua
-käyttämästä näitä tilapäisiä todistuskeinoja. Minun kävi vallan
-niinkuin yliopistollisessa väitöksessä, kun "præses" suvaitsee
-puuttua asiaan, jolloin vastaväittäjä usein menettää rohkeutensa
-ja virkkaa: "concedo" (myönnän). Enempää ryhtymättä selityksiin,
-jotka, kuten kaikesta saatoin päättää, olisivat olleet hyödyttömiä,
-menin harmissani ja vaieten asuintupaan, heitin laukun selkääni ja
-lähdin matkaan. Mennessäni sanoi sama poika, joka aikaisemmin oli
-minua suututtanut: "käydenkö magisteri lähtee?" Ja kun minä loin
-häneen pari äkäistä katsetta, huomasin selvästi, että kaikki vetivät
-suunsa nauruun. Pidin itseäni onnellisena kun pääsin tästä ikävästä
-paikasta ja häpesin enimmin sievien tyttärien edessä, joiden silmissä
-kernaasti olisin tahtonut olla pelkkää kisälliä vähän parempi mies.
-
-Päivä oli jo niin matalalla kuin ennen muinoin Turussa siihen
-aikaan, jolloin tyhjät punssitynnyrit vappukentällä kehottivat
-meitä ajattelemaan kotimatkaa, mutta minulla oli vielä puolentoista
-peninkulman matka Hämeenlinnaan. Vaikka olinkin väsynyt, kuljin
-kuitenkin pysähtymättä noin peninkulman matkan ja olisin varmaankin
-poikennut johonkin talonpoikaistaloon yöksi, ellen kievarinisännän
-vuoksi olisi ollut suuttunut jokikiseen talonpoikaan. Sitäpaitsi
-oli tulet jo sammutettu niissä paikoin, joiden ohitse tieni kulki,
-ja pelkäsin että minua olisi voitu luulla rosvoksi, jos noin yöllä
-olisin kolkuttanut heidän ovelleen. Sinun tulee muistaa, että tämän
-seudun kyliä senlaiset vieraat joskus käyvät tervehtimässä. Pitikö
-minun siis mennä kaupunkiin? Mutta kuka siellä keskellä yötä antaisi
-minulle majaa? Olinpa todella pulassa, kun onnellinen ajatus minut
-siitä pelasti. Voinhan mennä tien vieressä olevaan havumetsään
-ja siellä tehdä itselleni vuoteen kuusenhavuista, -- tuuma,
-minkä heti toteutinkin. Mutta saattoihan vilustua! Vieläpä mitä!
-Lepäsiväthän muinoin Turussa useat sankarit iloisten vappukemujen
-jälkeen paljaalla maalla ja nousivat ylös seuraavana aamuna sangen
-virkistyneinä. Muistelen erästä, joka koko yön oli nukkunut pää
-lumikinoksen laidalla ja joka seuraavana aamuna oli pahoillaan
-ainoastaan siitä, että hänen täytyi kulkea neljännespeninkulman matka
-kaupunkiin virkistämään ruumistaan rohtoryypyllä. Tämä kiireessä
-suorittamani vertaaminen, väsymys, uneliaisuus, yö saattoivat minut
-ilman suurta ajanhukkaa metsään, ja pian makasin kyynärän korkuisella
-kuusenhavuista tehdyllä vuoteelle, jolle kokosin niitä melkein yhtä
-suuren joukon peitteeksi. En vielä tiedä, näinkö unta vai mistä tuo
-lie johtunut, että yltympäri metsässä kuulin kauheata melua, eri
-ihmisääniä milloin miltäkin taholta ja koirien haukuntaa. Jos olisi
-ollut toinen vuorokauden aika, en olisi hetkeäkään epäillyt, että
-oltiin suden- tai karhunajossa. Koirat minua enimmin kauhistuttivat,
-sillä jos ne olisivat vainunneet minua ja nostaneet melua epävarman
-tyyssijani ympärillä, niin olisi minut varmaankin vangittu rosvona.
-Tätä hälinää kesti runsaasti tunnin ajan, jonka jälkeen kaikki kävi
-hiljaiseksi, ja minä joko todella vaivuin uneen tai lakkasin unta
-näkemästä. Herätessäni kello 1:n ajoissa olin edellisen päivän
-jalkamatkan jälkeen niin virkistynyt, etten mitenkään saattanut
-uudelleen nukahtaa. Jalat, kädet ja koko ruumis olivat niin
-täydelleen levottomat, että oli mahdotonta hetkeäkään pitää niitä
-liikkumattomina. Pidin tätä merkitsevänä viittauksena alottamaan
-päivän vaellusta, nousin siis ylös ja aloin astua. Mutta minne? Yö
-oli niin pimeä, etten nähnyt monta kyynärää eteeni; muuten kai olisin
-löytänyt tien, joka ei ollut varsin kaukana makuupaikastani. Kun ei
-ollenkaan tiedä minne mennä, ei ole muuta kuin kaksi menettelytapaa:
-joko paikalleen jääminen tai nenän osoittamaan suuntaan kulkeminen.
-Minä luotin nenääni ja läksin kulkemaan, mutta vaikka pidinkin sen
-opastusta varmana, se näytti minut kuitenkin väärälle tolalle.
-Metsään eksyminen ei ole mikään tavaton asia, jonka tähden en sitä
-huoli kuvailla. Lopuksi löysin tien, jota seikkaa minun täytyy
-huomauttaa, jotta et luulisi minun yhä vielä olevan metsässä. Noin
-kello 2:n ajoissa olin Hämeenlinnassa ja etsittyäni löysin sen
-apteekin, jossa ennen olin palvellut oppilaana. Portti ei ollut
-lukossa, joten esteettä pääsin apteekkioppilasten makuuhuoneen
-eteiseen ja aioin ruveta naputtamaan heidän huoneensa ovelle, kun
-tämä ovi ensi kosketuksestani heti aukeni selälleen. Jos olisin ollut
-taikauskoinen, olisin voinut luulla talon kotihaltijan tunteneen
-minut ja tehneen minulle tämän palveluksen, mutta nyt ajattelin vaan,
-ettei lukonsalpa ollut mennyt tarpeeksi sisälle pihtipielen reikään,
-vaan että se oli pysähtynyt sen suulle. Muuten en paljoa välittänyt
-siitä miten pääsin sisälle, kunhan vaan pääsin. Lääkkeenvalmistajat
-nukkuivat sikeästi eivätkä näyttäneet heräämisen merkkiäkään.
-Luulinpa melkein unenjumalan painaneen kiinnelaastari-liuskan
-poikkipuolin heidän silmäluomilleen. Otin sohvankannen, joka oli
-pystytetty konttorinovea vastaan, asetin sen kummankin pään alle
-tuolin ja valmistin itselleni tähän vuoteen konttorissa olevista
-vanhoista kauhtanoista ja muista vaatteista. Kaiken tämän tein niin
-hiljaa, ettei kukaan huoneessa olevista herännyt. Sitten panin maata
-ja nukuin kauan, aina päivänrintaan, lääkkeenvalmistajain suureksi
-hämmästykseksi, he kun eivät mitenkään voineet selittää miten ja
-mistä olin tullut. Kun heräsin ja minun piti mennä likööri-kamariin,
-minne proviisori pitäen huolta terveydestäni oli pyytänyt minua
-tippoja maistelemaan, tunsin omituista hellyyttä jalkapohjissani.
-Vedin saappaat jalasta ja tarkastelin niitä joka puolelta, mutta näin
-niiden olevan virheettömät. Taidatpa nauraa yksinkertaisuudelleni,
-kun oletin saappaissa piilevän tunnetta, mutta otappa huomioon, ettei
-varovainen lääkäri tutkiessaan vamman syitä jätä mitään tutkimatta.
-Saappaista siirryin sukkiin, jotka, lukuunottamatta pientä kannassa
-ja suurempaa varpaan kärjessä olevaa reikää, myöskin olivat hyvässä
-kunnossa. Jäljellä oli itse jalan tarkastus, ja heti ensi katseella
-sen alapinnassa huomattiin suuria rakkoja. Tämä ikävä seikka estää
-minua muutamaan päivään jatkamasta matkaani ja tarjoaa minulle
-laillisena syyn jäädä ainakin viikoksi Hämeenlinnaan. Jos vastaat
-tähän kirjeeseen, saat pian enempiä tietoja ystävältäsi -- -- --.
-
-Toukokuun 6:na päivänä läksin Hämeenlinnasta ja saavuin yöksi
-Heinäkankaan kestikievariin. -- Saatat helposti kuvitella; että
-kernaasti tahdoin tavata nuorta isäntää, kun vaan muistelet
-että noin 7 tai 8 vuotta asuessani Hämeenlinnassa usein kävin
-tässä maatalossa. Silloin ei kestikievari vielä ollut tässä vaan
-neljännespeninkulman päässä tästä eteenpäin Eteläisissä. Vaan tämä
-tila oli silloin apteekkari Bjuggin hallussa, joka sittemmin myi
-sen nykyisen isännän isälle. Sama nuori isäntä, joka silloin vielä
-oli poika, kävi usein Hämeenlinnassa, ja mitä vähäistä hän joskus
-tarvitsi apteekista annoin hänelle usein maksutta kuin oman lampuodin
-pojalle ainakin. Täten tuli hän minulle niin kiitolliseksi, että
-kun kerran hänen mukanaan tilasin Forssiuksen algebran Turusta, hän
-ei mitenkään suostunut ottamaan maksua tästä kirjasta. Ja vielä
-nytkin hän osotti minulle erityistä ystävyyttä antamalla minulle
-yömajaksi kamarin ja sijoittamalla sen edessä saliin makaamaan erään
-venäläisen upseerin ja tämän palvelijan. Illalla, josta vietin
-osan tuvassa, tapasin vanhan savolaisen rakuunan. Tämä harmaapää
-sankari oli väsyneenä taistelun telmeeseen valinnut toisen,
-rauhallisemman toimeentulokeinon. Hän oli hylännyt miekan ja sen
-sijaan tarttunut matkasauvaan, ja patruunalaukun asemessa hänellä
-nyt oli selässä ruokapussi, joka lesken öljyruukun tavoin aina pysyi
-tyhjentymättä. Hänen terävät säihkyvät silmänsä, hänen levolliset,
-älykkäät kasvonsa ja arvokas, tasainen käyntinsä ilmaisivat kohta,
-mihinkä ihmisluokkaan hän ennen oli kuulunut. Ainoastaan viikset
-olivat epäkunnossa ja tuuhean harmaan parran ympäröimät, vallan
-kuin puutarhan pensaat ja puut, jotka paremman hoidon aikana ovat
-olleet säännöllisesti leikattuina, mutta jotka laiminlyötyinä pian
-toisiinsa takertuneina kasvavat metsäksi. Hänen kookas sauvansa oli
-alapäästä huolellisesti raudalla kengitetty, ja sen yläpäässä oli
-rautakoukku, joka lähinnä vivahti hänen muinaisen miekkansa kahvaan.
-Pitkällinen harjoitus oli hankkinut hänelle niin suuren taitavuuden
-tämän aseen käyttämisessä, että hän sillä sangen helposti karkoitti
-kokonaisen koirapataljonan, joka tavallisesti kylissä karkasi hänen
-kimppuunsa vaikeuttaen hänen pääsyänsä sinne. Tämä vanha soturi piti
-kerjäämistä arvoansa alentavana, ja koska hänen kuitenkin täytyi
-elää kuolinpäiväänsä asti, oli luonnollista, että hän arvokkaammalla
-tavalla tahtoi päästä tämän murheenlaakson läpi. Senpä vuoksi hän oli
-ahkeroinut ennustustaidon harjoittamista. --
-
-En vielä ollut ehtinyt panna maata, kun venäläinen upseeri saapui
-kestikievariin ja jäi sinne yöksi. Hän oli jotenkin viluissaan
-ja tilasi itselleen hyvän valkean, jonka ääressä puhelin hänen
-kanssaan sen verran kuin taisin venättä. Sitten panin maata ja olin
-hyvin ehtinyt nukahtaa, kun joku äkkiä koputti sen huoneen ikkunaan,
-jossa upseeri makasi. Minä heräsin tähän kolkutukseen ja sain heti
-nähdä vanhan kinmaasi- ja yliopistotoverin, komministeri Martinin
-Lammilta. Hän oli käynyt Hämeenlinnassa, jossa oli kuullut minun
-lähteneen sieltä Lammin pitäjää kohti. Hän arvasi minun yöpyneen
-Heinäkuukaan kievariin ja poikkesi sentähden sinne minua tapaamaan.
-Hän pyysi minua tulemaan kotiinsa Lammille, ja minä noudatin
-mielelläni kutsua. Sillä olihan minulla huvia siitä, että sain
-tavata entistä kimnaasi- ja yli-opistotoveria ja puhella hänen
-kanssaan, ja sitäpaitsi hänen kääseissään pääsin kolme peninkulmaa
-eteenpäin. Seuraavana aamuna tulimme rovasti Appelrothin luo, missä
-Martin asui. Vietettyäni täällä pari hauskaa päivää, läksin Koskelle
-ja Hollolaan. -- Lammin pitäjä monine pyöreine kunnaineen tarjoaa
-matkustajalle kauniin näyn. Maa on muuten jotenkin tasaista, mutta
-siellä täällä näkee noita kunnaita, joista muutamat ovat melkoisen
-korkeat ja matalampien puiden ja pensaiden peittämät. Nämä ovat
-suunnattoman suurten mättäiden näköisiä ja sopisivat varsin hyvin
-moneen isoon puutarhaan. Muuten tämä Lammin pitäjä, samoin kuin
-Kosken kappeli, on Suomen paraita pellavaseutuja. Vihreä pellava,
-jota markkinoilla ostetaan, on enimmäkseen täältä kotoisin. Kysyin
-miten sitä valmistetaan, mutta valmistustavassa ei näyttänyt olevan
-mitään erinomaista, joka voisi tehdä sen niin oivalliseksi kuin sitä
-kehutaan, jos ei sitä ota lukuun, ettei pellavaa täällä liottamisen
-jälkeen kuivateta maassa, kuten muualla on tavallista, vaan että se
-sidottuna pieniin kimppuihin ripustetaan aidanseipäihin. Koskella
-minulle kerrottiin, kuinka seudun väestöä joku vuosi sitten oli
-puijattu pellavakaupassa. Muutamat arkangelilaiset talonpojat, jotka
-usein ennen olivat ostaneet heiltä suuria pellavamääriä, olivat
-taas ilmestyneet seudulle, mutta ilman rahoja. Heidän antamastaan
-velkakirjasta olivat useat kuitenkin antaneet heille pellavia, mutta
-sittemmin ei heitä ole täällä näkynyt. -- Kulkiessani Koskella
-kasvoi tieni varrella paljon näsiäispensaita (Daphne Mesereum),
-jotka nyt (toukokuun 9 p.) olivat täydessä kukassa. Tuo Daphnen
-nimi johti muistooni tarun Apollon rakkaudesta Daphne keijukaiseen.
-Liekköhän auringonjumala todella rakastunut johonkin toiseen
-keijukaiseen, ajattelin. Onhan tämä kyllin kaunis ja tarpeeksi tuon
-rakkauden arvoinen! Ainakin sillä siihen vielä muiden rinnalla on
-etuoikeutensa, eikä se myöskään näy olevan niin nurjamielinen kuin
-runo väittää. Johan se on morsiuspuvussaan, vaikka auringonjumala
-vasta pikimältään käy sitä tervehtimässä ja jotenkin harvoin luo
-katseensa sen purppuranpunaisiin kasvoihin. Minä puolestani en usko
-runoa, joka kertoo Daphnen tylyydestä; kuinka se voisikaan yhtyä
-sellaiseen kauneuteen? -- --
-
-Illalla tulin Hollolan pappilaan. Täällä tapasin vanhan
-tutkintotoverini maisteri Langin, jonka kanssa melkein kokonaista
-kuusi viime vuotta olen asunut yhdessä. Vaikka ei ollut täyttä
-vuotta kulunut siitä kuin erosin hänestä Turussa, oli se kuitenkin
-tarpeeksi pitkä aika, jotta toistemme kohtaaminen täällä meissä
-herätti mitä miellyttävimpiä tunteita. Seuraavana päivänä kuljimme
-hänen vanhempiensa talolle, joka oli näpeän peninkulman päässä
-pappilasta. Mutta koska jää hiljan oli lähtenyt ja vielä ajelehti
-ympäri Vesijärveä, jonka yli meidän piti soutaa, oli meillä paljon
-vaikeuksia ennenkuin löysimme maallenousupaikan. Viimein tulimme
-kuitenkin niemelle, joka oli vapaana ajojäästä. Vielä meidän oli
-jalkaisin kiertäminen eräs lahti tullaksemme Kaitaan, niin että
-olimme hieman väsyneinä, kun saavuimme perille. Vietettyämme täällä
-kaksi sangen hupaisaa vuorokautta, palasimme taas pappilaan. Vielä
-ajojää esti meitä kulkemasta veneellä koko matkaa, jonka vuoksi
-vene oli vedettävä kaidan kannaksen poikki, jolla upoten polvien
-yläpuolelle kahlasimme savessa. Kun meillä sitäpaitsi Parinpellon
-rannasta, jolle nousimme maihin, oli astuttavana savisia ja mutaisia
-kujasia ennenkuin pääsimme pappilaan, ei ollut kummallista, että
-olimme kahden muurarinkisällin näköiset. Koska oli sunnuntai, täytyi
-Langin virkansa tähden lähteä kirkkoon, mutta minä pidin parempana
-jäädä pappilaan. Seuraavana päivänä minulla kuitenkin oli tilaisuus
-katsella Hollolan kirkkoa sisältäkin. Alttarin läheisen permannon
-muodostavat suureksi osaksi lukuisat hautakivet, joihin piirretyt
-kirjoitukset olivat jotenkin epäselvät, niin ettei niitä voinut
-lukea. Näin kuitenkin vuosiluvuista, että muutamat niistä olivat
-noin 200:n vuoden ikäisiä, toiset nuorempia, ja ne kätkivät allansa
-muutamien seurakunnan huomatumpien sotilashenkilöiden ja pappien
-maallisia jäännöksiä. Tämä kirkko on muuten kivestä ja on viimeinen
-kivikirkko, jonka matkallani Savon ja Karjalan halki näin. Toukokuun
-13:ntena päivänä läksin täältä. Lang sekä muut täkäläiset ystävät
-saattoivat minua kolmenneljännespeninkulman matkaa Hertsanalan
-kylään; sieltä minun piti vesitse lähteä näpeän peninkulman päässä
-olevaan Paimelaan. Hertsanalaan saavuimme kello yhden aikaan
-iltapäivällä. Täällä panimme toimeen jäähyväispäivälliset, jonka
-jälkeen neljän aikaan läksin sieltä. Vielä kauvan viipyivät ystäväni
-erään vuoren kukkulalla. Matka kului, ja näin heitä enää vaan
-epäselvästi; viittasin heille vielä kerran "hyvästi" ja olin nyt taas
-yhtä yksin kuin kaksi viikkoa sitten, erottuani kotiväestä. Eronhetki
-ja ero on yleensä sangen tukalaa. En tiedä mistä raskasmielisyys
-silloin niin voimakkaana tulee. Unhotamme kaiken muun, ja ajatus
-kiintyy kokonaan niihin, joista olemme eronneet. Usein tahdomme
-palata ja senkautta pidentää tätä haikeata hetkeä. Ehkä tämä
-eronhetki, joka meihin tekee niin syvän vaikutuksen, on aavistusta
-viimeisestä meitä odottavasta eronhetkestä, tai ehkä me noiden
-edellisten kautta totumme taipumaan siihen ajatukseen, että viimeinen
-meitä odottaa. -- --
-
-Puolentoista tunnin soutumatkan jälkeen olin Paimelan rannassa.
-Kysyin soutajapojalta, mitä hän tahtoi vaivastaan. Hän virkkoi:
-"antakaa iteh kunniastasi mitä arvaatte", mutta koska nämät
-kunnianmukaiset maksut eivät aina ole paraita, vaadin häntä itseään
-määräämään. Silloin hän sanoi olevan tavallista, että maksettiin
-kaksinkertaiset kyytirahat järvien yli kuljettaessa, ja minun
-täytyi siis antaa hänelle 44 killinkiä, sillä minulla ei sattunut
-olemaan pienempiä pankkiseteleitä. Tällaiset vesimatkat, ajattelin
-muuten, pian tyhjentäisivät kukkaroni, jonka vuoksi päätin joko
-kokonaan välttää niitä tai edeltäkäsin sopia soutajan kanssa
-kyytirahasta. Täältä läksin Paimelan kylän kautta Heinolaa kohti.
-Nimi Paimela palauttaa matkustajan mieleen sen kauniin lahnalajin,
-jota ennen täällä pyydettiin. On omituista, ettei, vaikka Vesijärvi
-on maamme suurempia järviä, useammissa paikoin sitä saada tätä
-oivallista lahnaa. Ennen sitä pyydettiin pääasiallisesti Paimelassa,
-mistä se on saanut nimensä, mutta viime aikoina tapahtuneen
-veden laskemisen jälkeen on Vesijärven lahna hylännyt entiset
-olopaikkansa. Paimelaiset saavat nyt varsin vähän tai eivät saa
-juuri ollenkaan tätä puheenaolevaa kalaa, jotavastoin toiset kylät,
-joihin kuuluvissa kalavesissä se ennen ei näyttäynyt, nyt pyytävät
-sitä niin runsaasti, että niiltä sitä riittää myytäväksikin. Tätä
-kalaa sanotaan kuitenkin vielä "Paimelanlahnaksi". Nimismies Langin
-luona Kaidassa sain tilaisuuden syödä tätä lahnaa sekä tuoreena
-että suolattuna. Koska jo ennen olen syönyt Kokemäen siikaa,
-luulen sananparren: "Paimelanlahnalla, Kokemäensiialla konsanansa,
-Maailmassa ei ole vertaistansa" todella olevan oikeassa. --
-Täältä tulin yöksi Asikkalan nimismiehen, mainitun Langin veljen
-luo. Toisena päivänä läksin sieltä Heinolaan. Pitkin koko laajaa
-hietakangasta, joka on Urajärven ja Heinolan välillä, kasvoi
-sormivuokkoja (anemone pulsatilla), jotka saattoivat tuon karun
-kanervaisen kankaankin miellyttävän näköiseksi. Ensimäinen seikka,
-johon Hämeenlinnasta päin Heinolaan tulleen matkustajan huomio
-kääntyy, on muhkea äsken rakennettu puusilta. Se on kaksiosainen,
-ollen molemmin puolin siinä joessa olevaa saarta, joka yhdistää
-Päijänteen Konninveteen, ja jota muutamat, tosin vähällä perusteella,
-pitävät Kymijoen alkuna. Kymijoki näet oikeastaan alkaa Koskenniskan
-putouksen ja Konninveden jälkeen Iitin pitäjässä. Sillan lyhyempi
-osa, jota myöten ensin tulee mainittuun saareen, on noin 40:n
-askeleen pituinen ja on kummallekin rannalle rakennetun kiviarkun
-kannatuksella, joista tukihaaroja lähtee kannattamaan keskikohtaa.
-Sillan suurempi osa, noin 150 askeleen pituinen, on neljän hyvin
-asetetun arkun varassa, lukuunottamatta kahta itse rannan yhteydessä
-olevaa. Keskelle siltaa on kummallekin puolelle asetettu penkkejä
-niitä varten, jotka haluavat istua, ja toisen yläpuolelle taulu,
-jossa on luettavana rakennusmestari Lillkvistin ja rakennustöiden
-päällysmiehen, kruununvouti Grenmanin nimet sekä niiden päivätöiden
-lukumäärä, jotka oli tarvittu sillan kuntoonpanemiseen ja joita
-oli ollut 8000. Kaipasin vaan koko yrityksen kustannussummaa,
-joka myös olisi pitänyt mainita taulussa ja joka, kuten kuulin
-kerrottavan, taisi nousta noin 24 tuhanteen ruplaan. Itse saarella
-kaavaa muutamia ikivanhoja honkia, ja rannalle on äsken istutettu
-puita saaren enempää kaunistamista varten tulevaisuudessa. Kun
-on tullut sillan yli, huomaa joen rannan oikealla kädellä olevan
-sangen jyrkän, ja se kohoaa melkoisen korkeana muodostaen niin
-sanotun Myllymäen, joka on saanut nimensä yhdestä ainoasta sen
-huipulla kohoavasta tuulimyllystä. Tältä mäeltä on laaja näköala yli
-kaupungin, joka puutarhoineen ja leveine suorine katuineen sijaitsee
-vallan sen juurella. Kaupunki on rakennettu kohtalaisen hyvin.
-Maaherran-virkatalo, sairashuone, y.m. yleiset rakennukset eivät
-missään suhteessa ole huomattavia. Kaupungissa ei ole ainoatakaan
-kivirakennusta, kirkkokin on puusta. Helatuorstaina olin tässä
-kirkossa läsnä jumalanpalveluksessa. Saarnatuoli on rakennettu
-kiinni sakariston seinään, seikka, jota en muualla ole nähnyt, ja
-pappi nousee saarnatuoliin suorastaan sakaristosta, tarvitsematta
-kulkea kirkon kautta. Enpä tiedä liekkö johtunut tavattomuudesta.
-vai mikä lie tehnyt, että erittäin pidin tällaisesta saarnatuolin
-sijoittamisesta. Vastapäätä kirkon isoa ovea ja käytävää seisoi
-saarnaaja siinä alttarin yläpuolella yhtä kaukana, tai oikeammin
-yhtä lähellä kumpaakin puolta, ja julisti ylhäältä sanaa. Kirkko on
-muuten hakattu kahdeksankulmaiseksi, ja jos kohta se on pieni, on se
-sangen sievä sisältä. Jotta samaa voisi sanoa sen ulkomuodostakin,
-olisi se maalattava. Lähellä kirkkoa on kaupungin alkeiskoulu, jossa
-oli sisäänkirjoitettuna noin 40 oppilasta, osaksi kaupungista, osaksi
-naapuripitäjistä. Poikia opetetaan täällä lukemaan katkismustaan ja
-uskonnonhistoriaa, kirjoittamaan ja laskemaan neljää luvunlaskun
-alkutoimitusta. Täkäläinen koulunopettaja, ylioppilas G. Hahl,
-on kuitenkin sitäpaitsi tarjonnut halukkaille pojille opetusta
-historiassa, maantiedossa, matematiikissa ja latinassa. Tämä hänen
-menettelytapansa ansaitsee vielä suurempaa kiitosta, koska hän
-tarjoten tätä opetustaan yksityisopetuksen nimellä, ei vaivastaan
-useinkin varattomanpuolisilta pojilta vaatinut mitään erityistä
-maksua. Sairashuone- ja hulluinhuonerakennukset ovat kaupungin
-laidalla ja näyttävät olevan riittävän suuret niille vähälukuisille
-sairaille, jotka näissä seudun laitoksissa saavat hoitoa. Tällöin
-siellä oli 40-50 sairasta, enimmäkseen kuppatautisia. Sairashuoneiden
-lattiat, vuoteet y.m. todistivat hyvää järjestystä ja huolellista
-hoitoa. Mitä sairaiden ruokaan tulee, tarjottiin sitä 28 1/2
-kopeekkaan pankkiseteleitä vuorokaudessa kutakin henkilöä kohden.
-Kaupungissa on kaksi ravintolaa, joilla se näyttääkin tulevan hyvin
-toimeen. Suuret puutarhat, kaupungin ulkopuolella virtaava joki
-ja vastapäätä vallan lähellä oleva havumetsä varmaankin saattavat
-Heinolan miellyttäväksi kesäolopaikaksi. Mutta kivittämättömät
-kadut ovat sangen vaivaloiset kävelijöille, sillä ne ovat hienon
-hiedan peittämät, ja tämä kohoaa tuulisäällä ilmaan lennellen sinne
-tänne. Täytyy ylipäänsä tunnustaa, että pienemmillä kaupungeilla
-on oma omituinen hauskuutensa, jota kaipaa suuremmissa. Matkustaja
-kokee tätä aina ja kieltämättä sen tunnustaakin -- tulemmehan
-suurempaan kaupunkiin aivan tuntemattomina. Tosin silmä täällä
-kiintyy useihin uusiin esineisiin. Merkillisyyksiä esiintyy, joista
-osaksi on kuullut puhuttavan ja joiden näkeminen nyt tuottaa iloa;
-toisiakin tapaa, joista ei ennen ole kuullut edes puhuttavan. Kaikki
-tämä vaikuttaa sen, että aluksi olet mielissäsi, mutta kun olet
-ehtinyt katsella näitä merkillisyyksiä tai kun olet kyllästynyt
-niiden katselemiseen, tulet kortteeriisi. Huomaamattomana ja
-kokematta kenenkään puolelta suurempaa tuttavallisuutta tai lähempää
-ystävällisyyttä ja osanottoa olet kävellyt ympäri kaupunkia. Nyt
-olet yksin; koska kaipaat seuraa ja varsinaista tointa käy aika
-pitkäksi, valmistaudut matkalle ja matkustat pois -- kylmänä
-ja välinpitämättömänä. Pienemmissä kaupungeissa on asianlaita
-päinvastainen. Pian olet nähnyt sen merkillisyydet. Käveltyäsi
-muutaman tunnin, tunnet ainakin nimeltä joka kadun, joka kulman,
-huomattavimmat talot. Kuljet kuin kotiseudullasi. Kaikkialla sinua
-kohdellaan ystävällisesti ja tuttavallisesti, ikäänkuin olisit
-kauan oleskellut seudulla. Jopa unhotat olevasi vieraalla seudulla,
-ja kun vihdoin matkustat pois, on vaikeata jättää uudet ystävät,
-joiden hyvyyttä, suopeutta ja kohteliaisuutta saat kiittää niin
-paljosta; Heinolasta läksin 15:ntenä päivänä ja saavuin seuraavaksi
-yöksi vanhan tutun ja yliopistotoverin, komministeri G. Hahlin
-luo. Muuta lukuunottamatta olen hänelle kiitollinen siitä, että hän
-lahjoitti minulle Porthanin teokset "Dissert. de poësi fennica",
-"de bircarlis", "de antiqua gente fennorum", ja Lencqvistin
-teoksen "De superstitione veter. fennorum", jotka puuttuivat
-matkakirjastostani. Seuraavana päivänä läksin täältä. Kuljettuani
-viiden neljännespeninkulman matkan tulin Paason taloon, joka on Savon
-rajalla, jos Savoon tahtoo lukea koko Mäntyharjun pitäjän. Tätä
-niiden kylien asukkaat, joissa ensin kävin, eivät kuitenkaan itse
-näyttäneet tekevän. Paason lähistössä näkee molemmin puolin maantietä
-muutaman tuhannen kyynärän pituisen, hyvin tehdyn kiviaidan, joka
-kiinnitti huomioni, koska en ennen ollut nähnyt näin suurta kiviaidan
-paljoutta. Ajattelin itsekseni, kuinka tavattomasti vaivaa, kuinka
-monta päivätyötä tämä on maksanutkaan maatilan omistajalle, vaikkapa
-se sitten pitkiksi ajoiksi vapauttaakin jälkeentulevat uudesta
-aidanteontyöstä. En vielä huomannut, kuten sittemmin tapahtui, kun
-Savossa näin useita rahvaan hallussa olevia peltoliuskoja kiviaidan
-ympäröiminä, että täällä on paljon helpompi aikaansaada kiviaitaa
-kuin eteläisemmissä maakunnissa. Saan pian tilaisuuden esittää syyn
-tähän väitökseeni. Nyt, ennenkuin astun Savon rajojen sisälle, tahdon
-tehdä Hämeen suhteen muutamia huomautuksia, jotka tähän asti olen
-jättänyt mainitsematta. Kaikkialla Hämeessä huomaa halukkaisuutta
-pääasiallisesti maanviljelyksen harjoittamiseen. Kaskenviljelystä
-tosin ei ole unhotettu, jopa sitä paikoittain harjoitetaan
-melkoisesti, mutta sen sijaan, että ennen pääasiallisesti luotettiin
-kaskien tuottamaan epävarmaan ja säiden mukaan vaihtelemaan satoon,
-turvaudutaan tätä nykyä peltojen tasaiseen ja varmaan viljavuuteen.
-Kaskenviljelys on siis nykyään sivuelinkeino, esi-isiltä peritty
-ammatti, josta vastenmielisesti kokonaan tahdotaan luopua. Joskus
-sattuva hyvä sato, jonka kaskimaat tuottavat, luultavasti myös
-houkuttelee useita koettamaan onneansa, ja kokemus, joka osottaa,
-että niiden viljelys sangen usein onnistuu huonosti ja tuskin
-palkitsee työtä, ei ole opettavainen. Täälläkin, kuten kaikkialla
-muualla maassa, on viime aikoina ruvettu viljelemään soita. Siitä
-on heti silmäänpistäviä etuja, nimittäin rikas sato, niittymaan
-lisääntyminen y.m., ja rahvaskin on varma siitä, että tämän kautta
-maalle koituu melkoinen voitto. Kevättouvot, jotka halla ennen
-monessa seuduin pani, kypsyvät nyt usein hallan vahingoittamatta.
-Tämän he lukevat suoviljelyksensä ansioksi. Myöskin viime aikoina
-sattuneet lauhkeammat talvet he johtavat samasta syystä. Siitä
-syytöksestä, joka liian usein on tehty hämäläisiä vastaan, etteivät
-taloudessaan ole tarpeeksi siistejä, ei näinäkään aikoina juuri
-saata heitä vapauttaa. Tosin näkee talonpoikaispirttejä, joissa
-pöydät, rahit, tuolit, ruoka-astiat y.m. ovat sangen siistit ja
-puhtaat, mutta nämä paikat ovat liian harvat, voidakseen kumota
-yleistä arvostelua. Lautaikkunaisia pirttejä käytetään paljon ja
-joskus tapaa kokonaisia kyliä, missä ei ole mitään parempaa asuntoa.
-Toisissa paikoin näkee kuitenkin täälläkin siirtymisasteita parempaan
-rakennustapaan. Tapaa talonpoikia, jotka ovat rakentaneet itselleen
-salin ja kamareita, maalauttaneet punaisiksi rakennuksensa, joilla
-on lasi-ikkunat asuintuvissaan y.m. Hämäläinen talonpoika on
-yleensä hitaampi sielun ja ruumiin puolesta kuin rahvas muualla
-maassa. Ennenkuin sivistys ja siivous täällä pääsevät vallalle, ja
-ennenkuin vanha raakuus ja haluttomuus häviävät, täytyy valistuksen
-joka taholta tänne kohdistaa säteensä, tullaksensa tehoisaksi. On
-muuten vaikeata löytää syytä siihen, miksi hämäläiset sivistyksessä
-ovat jääneet jäljelle syvemmällä maassa asuvista savolaisista,
-karjalaisista ja ennen kaikkea pohjalaisista. Jotakin epäilemättä
-on vaikuttanut itse heidän kansallisluonteensa, mutta ulkonaisista
-syistä näyttävät juuri ne, joiden pitäisi levittää valistusta, olleen
-sille esteenä. Molemmilla merenrannikoilla olevat kaupungit eivät
-ole varsin kaukana heistä, ja niissä on enimmäkseen ruotsalaisia
-asukkaita. Pian hämäläiset ovat tehneet kaupunkimatkansa, myyneet
-liikenevät tavaransa ja tehneet tarpeelliset ostoksensa, sitten he
-palaavat ja tuntevat itsensä onnellisiksi ja tyytyväisiksi isiltään
-perityissä mökeissään. Suurempia vesistöjä ja purjehdukseen kelpaavia
-jokia, jotka kesällä vilkastuttaisivat sisämaan liikettä, ei täällä
-ole niin runsaasti kuin muilla seuduin. Kesän he siis enimmästi
-viettävät kotona viljellen maatansa, ja muutaman neljännespeninkulman
-kirkkomatkoja pidetään jo pitkinä ja vaivalloisina. Toisin on
-savolaisen ja karjalaisen laita. Saimaan vesistöt, Orihvesi,
-Kallavesi, Pielisjärvi ja lukuisat muut järvet tekevät hänestä maan
-sydämessä taitavan merimiehen. Kauan arvelematta lähtee hän 40, 50
-jopa 60:n peninkulman pituisille matkoille, kesällä veneessään ja
-talvella reessään. Tällöin esiintyy usein seikkoja, jotka kysyvät
-koko hänen sielunsa toimintaa, jos hän tahtoo tulla toimeen. Tottumus
-matkaansaa, että hän sitten vähemmän pulmallisissa tiloissa pian
-tointuu ja arvostelee järkevästi. Matkoiltaan, jotka vievät suuren
-osan hänen talveaan, hän palaa kotia tuoden mukanaan kokemusta ja
-tuntien asioita ja tapoja laajalta ympäristöltä. Jotenkin sama on
-pohjalaisen laita. Tosin vielä laihahko maa on pakottanut häntä
-harjoittamaan useita sivuelinkeinoja, joita rahvas muilla seuduin
-ei ole harrastanut. Pohjalaisen suhteen toteutuu varsin hyvin vanha
-sananlasku: "Kyllä vatsa lappalaisen laulamaan opettaa." -- --
-
-Vaikka taikausko Hämeessä ei suinkaan ole vähempi kuin pohjoisemmissa
-seuduin, ovat vanhat runot täällä melkein kokonaan unhotuksiin
-joutuneet. Syy lienee pikemmin hämäläisen suuremman hitauden,
-sekä mitä uusien runojen tekemiseen, että vanhempien muistissa
-pitämiseen tulee. Enpä saata ainakaan omien tietojeni mukaan mainita
-Hämeestä ainoatakaan luonnonrunoilijaa. Ainoa todiste hämäläisten
-nerokkaisuudesta tässä suhteessa on se, että he silloin tällöin
-parsivat uusmuotoisia ruotsinvoittoisia lauluja muutamalla puoleksi
-typistetyllä säkeistöllä, joka usein paljastaa tekijän mauttomuuden
-ja parempain aatteiden puutteen. Näitä täten varustettuja lauluja
-lauletaan jotenkin yleisesti, ja ne ovat malleina ensi kertaa
-esiintyvälle runoilijalle, kun hän viehättyneenä jostakin aiheesta
-aikoo siitä ruveta laulamaan. Vaikka näillä lauluilla typistetyn
-kielensä tähden, joka saattaa runomitan teeskennellyksi, sekä
-etsiskeltyjen loppusointujensa vuoksi ei ole mitään erityistä
-arvoa, ovat ne kuitenkin merkillisiä kansallisten sävelmiensä
-puolesta. Uudet tämäntapaiset laulut saavat usein ennen vallan
-tuntemattomia sävelmiä, jotka runoilija luo yhdessä sanojen kanssa,
-ja jotka useimmiten ovat hyvin tuntehikkaita, korvaten sanojen
-puutteellisuutta. Muuan Uudellamaalla ja Hämeessä hyvin tavallinen,
-jopa Savossa ja Karjalassakin jo tunnettu laulu päättyy näillä
-sanoilla: "Ei tällä laulull' ol' yhtäkään isää, Kuin joku taitaa,
-niin pankoon vaan lisää". Onpa erityisesti pantu mieleen nämä
-sanat. Mitä erilaatuisimpia seikkoja käsitellään eri säkeistöissä,
-samaa ajatusta ei kauan seurata. Koska harvoin kuulee näitä lauluja
-laulettavan muuten kuin typistettyinä ja turmeltuina, on vaikeata
-antaa niistä näytettä. Tahdon kuitenkin tähän liittää näytteeksi pari
-kappaletta. -- -- -- [Runoja, joita varmasti voitaisiin katsoa niiksi,
-mitä Lönnrot tässä tarkoittaa, ei ole voitu kokoelmista löytää.]
-
-Toisenlaisia runoja on viime aikoina ruvettu täällä sepittämään,
-tarkoitan hengellisiä runoelmia. Jo useita vuosia on Hämeessäkin
-ollut niinkutsuttuja "heränneitä" eli "kääntyneitä". Eipä saata sanoa
-näiden muodostavan erityistä lahkoa, jos sanalla "lahko" tarkoittaa
-tavallista käsitettä. He eivät eroa yleisestä jumalanpalveluksesta,
-eivät vetäydy pois lukukinkereistä tai ehtoollisen nautitsemisesta
-j.n.e. Seikka, jossa he eroavat muusta joukosta, on se, että he
-joutohetkillään, etenkin pyhäpäivinä, usein kokoontuvat pitämään
-rukouksia ja harjoittamaan muunlaista hartautta. Useita sellaisia
-on olemassa, jotka raamatun ja muiden hartauskirjain ahkeralla
-lukemisella ovat saavuttaneet tavattoman, niissä esiintyvän sana- ja
-puheenparsi-rikkauden. Nämä henkilöt ovat mainituissa kokouksissa
-usein valmiit ilman vähintäkään valmistusta esiintymään, pitäen
-rukouksia ja saarnoja; tällöin he mainitsevat raamatun kohtia, joihin
-perustavat puheensa. Kotona he ahkerasti lueskelevat hengellisiä
-kirjoja, joku on oppinut kirjoitustaidon. Viimemainittua ei
-kuitenkaan saa lukea yksinomaan heidän kunniakseen, koska yleensä
-on kiitoksella mainittava suomalaisesta rahvaasta, että moni on
-oppinut tämän taidon. Muutamat näistä "heränneistä" kulkevat
-toisiin seurakuntiin, kuitenkin, kuten syystä luulen, vähemmin
-siinä tarkoituksessa, että käännyttäisivät ihmisiä oppiinsa, kuin
-siinä, että elättäisivät itseään ilman ankarampaa tointa. He
-pidättäytyvät kaikista huvituksista, kuten tanssista, korttipelistä,
-leikeistä, y.m. Ainakin paikoittain he ovat tehneet säännökseen käydä
-kotikutoisissa vaatteissa, karttaa punaisten kankaiden käyttämistä
-ja muita turhia koristeita. Jumalan nimeä he eivät mainitse
-jokapäiväisessä puheessa. Kun heitä esim. tervehtii sanomalla "hyvää
-päivää", he eivät kernaasti vastaa, kuten on tavallista, "Jumal'
-antakoon", vaan: "teille myöskin", tai jotakin sentapaista. Heitä
-syytetään jonkunmoisesta itserakkaudesta; se johtuu henkisestä
-ylpeydestä, jonka he, mielestään oikean elintapansa ja vastaheränneen
-uskonsa vuoksi, kernaasti itselleen omistavat. Koska suomalaisella
-melkein on tarve laulaa, ja koska nämä "heränneet" eivät kernaasti
-laula maallisia lauluja, niin sepitetään siellä täällä heidän
-keskuudessaan hengellisiä runoja, jotta niitä vaihtelun vuoksi
-laulettaisiin varsinaisten virsien ohella. Laulaessaan he usein
-joutuvat jonkunmoiseen haltiotilaan, laulu keskeytyy, ja heidän
-kuulee sen sijaan puhuvan vierailla kielillä. Ne, joilla on ollut
-tilaisuus tällöin tarkastaa heitä, vakuuttavat etteivät he tässä
-tilassa ollessaan tiedä mistään, mitä heidän ympärillään tapahtuu.
-Turhaan on koetettu herättää heitä palavilla päreillä, jotka on
-viety niin lähelle heitä, että kuumuuden nähtävästi olisi pitänyt
-käydä sietämättömäksi, mutta he eivät siitä ole tietäneet mitään
-eivätkä ole näyttäneet vähintäkään kivunmerkkiä. Toinnuttuansa tästä
-tilasta näyttävät he noloilta ja ikäänkuin häpeävät, joka seikka
-myös näyttää todistavan, että he ovat olleet kokonaan haltioissaan.
-Mitä itse kieleen tulee, jota he silloin puhuvat, niin siinä
-kuuluu olevan oikeita kielellisiä äänteitä, mutta se kuuluu olevan
-ympäröiville ymmärtämätöntä. Ymmärtävätkö toisiaan useiden langetessa
-tähän haltiotilaan, kuten joskus tapahtuu, en tiedä. Muutamat
-väärinkäsitetyt raamatunkohdat, kuten esim. I Korint. 14 luk. ovat
-varmaankin tämän kielen kielioppina ja sanakirjana. He ovat hyvin
-valmiit luulemaan olevansa välittömien korkeampien mielijohteiden
-ohjaamina. Eräästä pojasta kerrottiin, ettei hän rippikoulussa ollut
-osannut lukea jotakin paikkaa, ja että hän sentähden oli saanut
-papilta "reput" ynnä sen varoituksen, että hän vastedes paremmin
-harrastaisi lukutaitoa. Kotimatkalla hän muka oli kertonut kovan
-kohtalonsa eräälle vastaan tulleelle miehelle, jolta oli kysynyt,
-miten piti menetellä. Tämä oli neuvonut häntä menemään yksin
-metsään ja rukoilemaan Jumalaa. Tämän hän oli tehnytkin sellaisella
-menestyksellä, että hänestä heti tuli paraita lukijoita. Eräästä
-tytöstä kerrottiin, että hän ilman vähintäkään opetusta oli oppinut
-kirjoittamaankin ja että hän nyt sepittää hyvin suuressa arvossa
-pidettyjä hengellisiä runoja. Muuan mies, joka lapsuudesta alkaen on
-ollut sokea, kuuluu raamatusta ja virsikirjasta aukaisevan kohtia,
-jotka hänelle mainitaan. Tämä on tosiseikka, jonka olen kuullut
-luotettavilta miehiltä. Hän kuuluu tällöin tarkasti tunnustelevan
-sormillaan ja melkein aina jotenkin varmasti onnistuvan. Kuinka
-uskomattomassa määrin siis saattaa tuntoa kehittää!
-
-Paikoittain Hämeessä naiset kehräävät kaikki lankansa niin sanotuilla
-"puntturitalkoilla", jotka tapahtuvat seuraavasti: Kylän ämmät ja
-tytöt kokoontuvat jonkun naapurin luo ja kehräävät päivässä tai
-korkeintain kahdessa kaikki vuoden kehruut. Sitten mennään toisen
-luo, ja siten kylän joka taloon samalla tavoin. Muutamissa paikoin
-käytetään näissä tilaisuuksissa kahvia vieraiden kestitsemiseen,
-toisissa paikoin on nauriiden paistaminen vielä käytännössä. Nämät
-talkoot tapahtuvat talvella. Kaikki, eivät ainoastaan kylän vaan
-myöskin koko pitäjän asiat otetaan täällä tarkastuksen ja pohdinnan
-alaisiksi. Toiset kertovat satuja, toiset laulavat ja toisilla on
-muuta hauskaa ajanvietettä. Poikia kokoontuu usein kujeilemaan
-monella tavoin, tai ainakin uutisia kuulemaan. Toisia töitä,
-jotka myös usein suoritetaan talkoilla, ovat rukiinleikkuu sekä
-talvella tapahtuva hirrenveto. Niitä pidetään pieninä juhlina.
-Parhaat saatavissa olevat ruuat kannetaan esille ja olutta ja
-viinaa nautitaan runsaasti. Häissä on useita menoja, jotka
-kuitenkin suuresti vaihtelevat eri pitäjissä. Omituisena seikkana
-pidin Heinolan kappelissa kuulemaani tapaa, että sulhasella usein
-kuuluu olevan noin 10 puhemiestä. Tuntuu siltä, kuin kaunottaret
-täällä olisivat liian kovasydämisiä verrattuina muihin seutuihin,
-missä sama asia suoritetaan yhden puhemiehen avulla, usein vallan
-ilman puhemiestä. -- Noitumistaidossa hämäläiset ovat yhtä paljon
-jäljellä savolaisista kuin nämä mainitussa ammatissa ovat jäljellä
-karjalaisista ja etenkin pohjalaisista. Kuitenkin Hämeessäkin kuuluu
-olevan muutamia vanhojen noitalukujen ja loihtujen jäännöksiä.
-Tuo vanha tapa että kiristuorstaina, helluntai- ja juhannusyönä
-mennään metsään ja siellä poltetaan suuria loimuavia kokkotulia,
-on vielä monessa kohdin Hämettä pysynyt. Voisin vielä jatkaa näitä
-huomautuksia, sekä mitä muuhun että niiden seutujen murteisiin
-tulee, joiden kautta olen kulkenut, mutta katson sitä jotenkin
-tarpeettomaksi, koska niitä osaksi on ennen kosketeltu toisissa
-kirjoitelmissa, ja koska ne osaksi koskevat ainoastaan jotakin
-erityistä seutua ollen siis ilman yleismerkitystä. Puhuakseni esim.
-kielestä, niin ei täällä sanota, kuten Uudellamaalla ja Turun
-läänissä: _tulee, menee kotia_ j.n.e., eikä kuten Savossa _tuloo,
-mänöö kotiin_, vaan: _tullee, mennee kotio_. Ei myöskään sanota:
-_vedes, kodas_, eikä _veessä, koossa_, vaan: _velessä, kolassa_.
-
-Toukokuun 16 päivänä tulin siis Mäntyharjuun, Suomen entiseen
-raakalaisseutuun. Osaksi kokeakseni, mitä vielä saattoi olla
-jäljellä muinaisesta kuuluisasta raakuudesta, osaksi toivoen
-veneellä pääseväni Mäntyharjun kirkolle, läksin maantieltä pitäjän
-sydänosiin. Poikkesin oikealle mennäkseni Anettuun, joka sijaitsee
-järven rannalla. Kuvittelin metsäkylissä olevan pelkkiä kurjia
-savupirttejä pienine reppänän tapaisine ikkunoineen. Mutta suuresti
-hämmästyin Kuhalaan tullessani, kun tuvassa oli suuret lasi-ikkunat,
-ja kun itse rakennus sitäpaitsi oli sangen korkea. Ensin luulin
-siellä asuvan jotakin herrasväkeä, mutta tämänkin luulon huomasin
-vääräksi, sillä mentyäni sisälle näin emännän kerivän lankaa ja
-piikojen pesevän pöytää leipomisen jälkeen. Kysyin tietä Anettuun
-ja minulle osotettiin pieni polku, jonka sanottiin johtavan taloon,
-mistä voin saada lähempää opastusta. Saavuttuani sinne, kyselin
-edelleen; minut neuvottiin taas polulle, mutta annettiin muuten
-vähän toivoa kirkkoveneeseen pääsemisestä, sillä joko se heidän
-luulonsa mukaan oli lähtenyt matkaan tai jäi kokonaan lähtemättä.
-Kerrottiin lisäksi, että Höltästä varmemmin saatoin päästä perille,
-sillä siellä oli morsiuspari, jonka piti lähteä pois vasta seuraavan
-päivän aamuna, sillä morsiusparit lähtevät näillä seuduin kotoa
-saman sunnuntain aamuna, jolloin heidät päivällä vihitään, vaikkapa
-kirkkotie olisi vielä pitempi kuin se täällä oli. Läksin siis
-Hölttään. Jos kohta minua perinpohjin oli neuvottu poikkeamaan
-milloin toiselle, milloin toiselle polulle, oli minun kuitenkin
-hyvin vaikeata osata perille. Viimein tulin auringonlaskun aikaan
-Höltän kievariin, missä kysyin, aikoiko morsiuspari lähteä veneellä.
-Vastattiin heidän lähtevän hevosella, minkä vuoksi luovuin koko
-aiotusta kirkkomatkastani. Täälläkin oli hyvät rakennukset, avara
-tupa, sali ynnä kamari. Kievarinisäntä toi minulle illallisen,
-jonka olin tilannut, mutta aamulla sain tilaamatta kupin kahvia.
-Lähtiessäni kysyin häneltä, mitä olin velkaa, mutta hän ei tahtonut
-ottaa mitään maksua ja pyysi lisäksi, että jäisin aamiaiselle, joksi
-hän sanoi keittävänsä tuoretta kalaa. Mutta kun tämä kala vielä oli
-järvessä, en saattanut odottaa sitä, vaan läksin matkaan. Muutaman
-virstan kuljettuani tulin torppaan, jossa pojan sanottiin osaavan
-jonkun runon Mäntyharjun kirkonrakennuksesta. Tapasin hänet ja panin
-paperille sekä tämän että pari muuta runoa. Hänen velivainajansa
-oli ne sepittänyt, minkä vuoksi hän suuresti näytti haluavan, että
-ainakin ensinmainittu runo olisi painettu vainajan muistoksi.
-Täältä ohjasin suuntani Hirvensalmen kappeliin, jossa ennen kaikkea
-tahdoin tavata vanhan tuttavan, komministeri Hoffrénin. Ilman muuta
-keskeytystä tulin Karikkamäelle. Koska minulla sieltä maitse olisi
-ollut 1 3/4 peninkulmaa Toivolaan, tilasin itselleni soutajan, sillä
-matka oli ainoastaan näpeän peninkulman pituinen. Lupasin miehelle
-75 kopeekkaa, johon hän ensiksi näyttikin olevan tyytyväinen.
-Mutta hieman mietittyään sanoi hän, ettei voinut suostua tehtävään
-niin pienestä palkasta, varsinkin koska kova vastatuuli oli tekevä
-melkein mahdottomaksi hänen soutaa yksin. Enemmän tehdäkseni pilaa
-hänen merimiesrohkeudestaan kuin toden takaa, lupasin hänelle
-50 kopeekkaa ja otin itse soutaakseni perille. Tähän ehtoon hän
-kernaasti suostui, etenkin kun huomautin hänelle, että tuuli kyllä
-oli ajeleva hänet takaisin kotirantaan, ilman että hänen rahtuakaan
-tarvitsi vaivata itseään soutamisella. Läksimme siis matkaan, minä
-sousin ja saattomies istui peränpitäjänä ja teki soutamiseni johdosta
-monta kertaa sen johtopäätöksen, että minunkin syntymäseudullani
-oli järviä. Soudettuani vähän matkaa rannasta, tuuli asettui
-vähitellen, kunnes lopulta tuli melkein tyven. Yhtä paljon kuin
-minulla oli syytä iloita siitä, yhtä suuresti se näytti pettävän
-miehen toiveita. Hän virkkoi, että, jos olisi tietänyt tuulen
-näin asettuvan, olisi itse mielellään soutanut, ja saavuttuamme
-vastaiselle raanalle hän pyysi pari killinkiä lisää siitä, ettei
-hänellä paluumatkalla ollut myötätuulta. Toivolasta minulla vielä
-oli l 3/4 peninkulmaa Hirvensalmen pappilaan, ja tie sinne oli mitä
-miellyttävin. Lehdet olivat puhkeamiskaudessaan ja metsä pukeutui
-paraikaa vihreään kevätpukuunsa. Näki vielä, miten talvi ja kevät
-taistelivat keskenään ja samalla huomasi, että voitto oli kevään.
-Lähiseudun paimenet soittivat torviansa, ja nuo ihanat kansansävelmät
-kaikuivat ylt'ympäri metsistä ja vuorilta. Hiivin huomaamattomana
-vallan lähelle muutamia paimenia, jotka, karjansa ollessa laitumella
-syömässä, itse istuivat metsän rinteessä ja puhaltelivat torviinsa.
-Minä otin esille huilun ja rupesin soittamaan laulua "Ei ole ajat
-enää niinkuin olit ennen" j.n.e. Torvet vaikenivat äkkiä ja paimenet,
-tottumattomina huilun ääneen, eivät tarkoin tietäneet, pitikö
-heidän juosta pois, vai etsiä se paikka, mistä ääni kuului. Koirat
-ennättivät kuitenkin heidän edelleen, löysivät minut vainullaan
-nopeasti ja alkoivat haukkua. Menin sitten paimenlasten luo; he
-kohtelivat minua perin tuttavallisesti koko ajan, jonka viivyin
-heidän luonansa. Vielä samana iltana saavuin Hirvensalmen pappilaan.
-Täällä vietin seuraavankin päivän ja tiistaina Toukokuun 26 päivänä
-menin tai oikeammin ratsastin Hoffrénin luo, sillä kirkkoherra
-Sirelius tahtoi, säälien jalkojani, että minun piti ratsastaa.
-Hoffrénin tykönä vävyin perjantaihin saakka. Lähtöni edellisen
-päivän olin sudenajossa, joka pantiin toimeen tällä niemimaalla.
-Näimme kyllä 5 tai 6 sutta, mutta ei ainoatakaan saatu kaadetuksi.
-Täällä minulla oli tilaisuus käydä useassa talonpoikaistalossa, jotka
-kaikkialla ovat huonosti rakennettuja. Naisilla on täällä, kuten
-jo Mäntyharjussa, oma omituinen päähineensä. Pitkät hiuksensa he
-ensin molemmin käsin nostavat suoraan ylöspäin, sitten tarttuvat
-siihen vasemmalla kädellä läheltä päätä ja käärivät sen oikealla
-kädellä päälaelle kiehkuraksi. Tämän päälle köytetään sitten
-eräänlainen hattu, johon palmikko täsmälleen mahtuu, ja joka
-kurenauhoilla kiinnitetään sen ympärille. Täällä, kuten myös
-muutamissa naapuripitäjissä vihitään kaikki morsiusparit kernaimmiten
-neljäntenä adventtisunnuntaina, Tapaninpäivänä tai helluntaina. Koska
-seurakunnat ovat suuria, kuuluu usein tapahtuvan, että pappi yhdellä
-kertaa vihkii noin 20 paria. Nämä asettuvat alttarinkehän ympärille
-kaikki samalla kertaa. Kun pappi vastaanottaa vihkisormukset, kuuluu
-hänellä olevan aika suuri vaikeus osata oikein antaa ne takaisin
-kukin omistajalleen. Tavallisimmin hän panee ne siihen järjestykseen,
-johon morsiusparit ovat asettuneet alttarinkehän ääreen, tai myöskin
-hän panee ne järjestyksessä omiin sormiinsa, jolloin koko hänen
-kätensä lopuksi on kauniisti hopeasormusten kaunistama. "Arpa" sekä
-muut taikauskoiset tavat ovat täällä vallan yleisiä. Arvanheitto
-toimitetaan täällä seuraavalla tavalla: seulan sisälaidalle pannaan
-rautapalanen, hiiltä ja vähä suolaa sekä virsikirja; vastaisen laidan
-ulkopuolelle kiinnitetään sakset, joihin kaksi henkilöä tarttuu,
-kumpikin silmukkaansa nimettömällä sormellaan. Näin pidetään seulaa
-vähän nostettuna maasta riippuvassa asennossa. Senjälkeen tehdään
-useita kysymyksiä, jotka kaikki asetetaan niin, että vastaus saattaa
-olla joko myöntävä tai kieltävä. Jos seula pysyy liikkumattomana,
-merkitsee se kieltävää vastausta, mutta jos seula jotakin kysymystä
-tehtäessä kääntyy, mikä lopulta välttämättömästi tapahtuu, koska
-seulaa kannattavien sormet väsyvät, niin pidetään myöntävää vastausta
-järkähtämättömän varmana. Niin esim: jos joltakulta on varastettu
-jotakin, ja jos tavaransa menettänyt "arvan" kautta tahtoisi saada
-varkaan selville, pitäisi hänen äskenmainittujen valmistavien
-temppujen jälkeen kysyä: "Jos A. on kysymyksessä oleva henkilö,
-niin käänny, seula!" Mutta jos nyt sattuu, ettei seula käänny,
-niin ajatellaan heti toista henkilöä ja asetetaan kysymys häntä
-tarkoittavaksi, kunnes seula viimein jotakin kysymystä tehtäessä
-liikahtaa, jolloin sillä kertaa kysymyksessä olevaa henkilöä pidetään
-varkaana. Toiset taas kiinnittävät huomionsa siihen, kääntyykö
-seula myötä- vai vastapäivään. Tässä tapauksessa edellistä pidetään
-myöntävänä, jälkimäistä kieltävänä vastauksena.
-
-23:ntenä päivänä läksin kulkemaan Mikkeliä kohti. Hoffrén seurasi
-minua Istrualan kylään asti, joka täältäpäin lähtien on mainitun
-pitäjän ensimäinen. Sen tilan isäntä, jolle saavuimme, oli kuuluisa
-siitä, että loihtujen avulla taisi parantaa tauteja. Toivoen voivani
-houkutella häntä ilmaisemaan jotakin viisaudestaan päätin jäädä
-tänne yöksi. Mutta koska ukko joko ei tahtonut ilmaista mitään, tai
-koska hänellä ehkä ei ollut enempää, niin sain ainoastaan kappaleen
-käärmeensynty-runoa. Hänen parannuskeinonsa, ennustuksensa ja
-muu viisautensa perustui hänen oman vakuutuksensa mukaan öisiin
-näkyihin, joihin hän näytti suuresti luottavan. Hän valitti vaan,
-ettei hänellä joka yö ollut näitä näkyjä, vaan että hänen joskus
-täytyi jotenkin kauan niitä odottaa. Loihtuihin hän ei niin suuresti
-luottanut, koska ne usein olivat hänet pettäneet, lukuunottamatta
-sitä käärmeenpisto-lukua, joka minulla oli kunnia saada häneltä ja
-jonka piti olla vallan luotettava. Täältä läksin kirkkoväen kanssa
-Mikkelin kirkonkylään. Vaikka vähän sain odottaa, en kuitenkaan
-tahtonut lähteä yksin edellä, sillä on sangen vaikeata osata perille
-täällä, kun ei ole mitään kunnollisia kyläteitä, vaan ainoastaan
-pieniä polkuja, jotka alituisesti haaraantuvat ja käyvät ristiin.
-Vielä toinenkin vaikeus on tottumattomalla, nimittäin väestön
-opastuksien ymmärtämisessä. Sillä sen sijaan, että muilla seuduin
-neuvotaan poikkeamaan oikean tai vasemman käden tielle, määrätään
-Savossa kaikki ilmansuuntien mukaan. Tällainen tien neuvominen tuntui
-minusta kovin kummalliselta. Muuan talonpoika opasti minua jotenkin
-seuraavaan tapaan: Ensin menette tätä polkua pitkin eteenpäin,
-sitten poikkeatte ensi tiehaarassa itään, seuraavassa pohjoiseen,
-sitten kaakkoon ja sitten lounaaseen -- j. n. e. Vaivoin saatoin
-pidättäytyä naurusta ja läksin matkaan melkein kokonaan ajattelematta
-hänen ilmansuuntiansa, jotka enemmän vaan sekoittivat minua kuin
-olivat opastuksena. Matkalla Mikkelin kirkolle puhelin Istrualan
-talonpojan kanssa kaikenlaisista asioista niin perinpohjaisesti,
-että varmasti näin hänen kasvoistaan, että hän todella uskoi olevani
-ylioppilas, jonka olin arvokseni ilmaissut. Tällä matkalla oikaisimme
-erään niityn poikki, missä muuan maamittari keppineen istui polun
-laidalla. Näin selvästi, että talonpoika odotti minun puhuttelevan
-maamittaria ruotsiksi, mutta tämä ei pälkähtänyt päähäni. Tämä antoi
-talonpojalle aihetta vähentää minusta saamaansa hyvää ajatusta,
-niin ettei hän tämän jälkeen enää näyttänyt olevan yhtä halukas
-tiedustelemaan viisauttani kaikenlaisissa aineissa, koska taisi
-pitää sitä jotenkin epäluotettavana. Mutta arvoni sai varmaankin
-korvauksen vahingostaan, jos hän toisena helluntaipäivänä näki minun
-toinen takki yllä pappilan kotiopettajan kanssa menevän kirkkoon.
--- Vielä minun on mainitseminen Hirvensalmesta, mistä äsken tulin,
-että se ennen kuului olleen kreivi Brahen läänityksenä. Muistotaru
-kertoo hänen aikoneen tänne rakentaa linnoituksen voidakseen sodan
-aikana puolustaa seutua vihollista vastaan. Eräs vuori tai oikeammin
-ylänkö, noin neljännespeninkulman päässä kirkolta, onkin nimeltään
-Tornialan mäki, jolle mainittu linnoitus piti rakennettaman ja jolle
-jo sen perustus oli laskettu. Sitä niemimaata ympäröivä järvi, jolla
-kirkko sekä muutamat kylät sijaitsevat, on nimeltään Puulavesi.
-Ennen sitä kuuluttiin sanotun Puolanvedeksi, puolalaisten muistoksi,
-joiden tarujen mukaan, sanotaan tänne saakka ajaneen takaa pakenevia
-lappalaisia, mutta täällä kohdattuaan mainitun järven pakosta
-peräytyneen.
-
-Iltapnolella 24:ttä päivää tulin Mikkelin pappilaan, jossa rovasti
-Brunon otti minut hyvin vastaan. Täällä vietin helluntaipäivän, ja
-minulla oli tilaisuus nähdä talonpoikais-morsiuspari hääpuvussaan,
-joka oli sangen yksinkertainen. Mikkeliläinen luulee muuten
-olevansa hieman sivistyneempi naapuripitäjien rahvasta, mutta
-tämä sivistys on kovin epäiltävää laatua. Onpa merkillistä ja
-samalla hyvin lamauttavaa sille, joka on hiukankin isänmaallismielinen,
-kokea että Suomalaisen rahvaan sivistys melkein kaikkialla saapi
-nurinpäisen suunnan. Puheiden ja tapojen vaatimattomuuden sijaan astuu
-omavaltainen vapaus tai oikeammin sanottuna julkeus ja hävyttömyys.
-Vieraanvaraisuus katoaa ja sen sijaan tulee ynseä ja välinpitämätön
-vieraiden kohtelu. Kortit tunkevat syrjään viattomat leikit, perheet
-riitaantuvat ja käräjöivät, ja pyyhkeillään naurettavan näköisiksi
-tekevillä vaatteilla, jotka eivät sovi rahvaalle. -- Koska täällä
-Mikkelin seuduissa maanteitä käy ristiin, saattaa kesällä useista
-kylistä päästä rattailla kulkemaan. Onpa usealla talonpojalla muhkeat
-kääsit, joilla hän komeilee kirkkomäellä. Tämän pitäjän väen murteessa
-on omituista, että sanotaan esim. _vissa, kassoa, tarvissoo, vassa,
-messä_ j.n.e., kun sitävastoin muualla Savossa sanotaan: _vihta, kahtoa,
-tarvihtoo, vahta, mehtä_, j.n.e. Kirkko on puusta ja tilava. Muutamia
-balsamoituja ruumiita, joita säilytetään edellisessä kirkossa, ei
-minulla ollut tilaisuutta nähdä. Pappila, jossa asuin, sijaitsee
-saaressa; siinä on paitsi kartanonpaikkoja tilaa pelloille ja varsin
-vähäiselle määrälle niittyä. Täällä uin ensi kerran 26:ntena päivänä,
-jolloin vesi oli täälläkin tarpeeksi lämmintä. Tulee huomata, että
-jäänlähtö muutamina vuosina täällä tapahtuu vasta toukokuun
-keskivaiheilla. Kuopion seuduilla, jotka eivät ole niin paljoa
-pohjoisemmassa, kuulin kerrottavan, että siellä joskus ajetaan
-jäitä myöten vielä toukokuun keskipaikoilla. 27:ntenä päivänä
-yövyin erääseen kievariin. Aloin kirjoittaa muutamia lauluja, joita
-useat kyytimiehet ja kylän tytöt minulle lauloivat. Katsomatta
-kelloa kirjoitin niin kauan kuin voin nähdä päivänvalolla. Viimein
-tuli jotenkin hämärä, ja koska lisäksi laulajani tahtoivat poistua,
-lopetin ja huomasin, että kello oli vähän yli yhdentoista. Niin
-valoisat ovat yöt täällä jo tähän vuodenaikaan. -- Seuraavana päivänä
-tulin Juvalle. Eivätpä ainoastaan kauniit lehtimetsät, siellä täällä
-jylhemmän havumetsän keskeyttäminä, tehneet miellyttävää vaikutusta
-minuun, joka jalkamatkallani Hirvensalmella ja Mikkelissä näin
-melkein yksinomaan aukeita mäkiä ja kaskeksi poltettuja lakeuksia,
-vaan myöskin kansaa tulee minun mainita kiittävämmin. Koska tiesin
-ylioppilas Gottlundin jo koonneen runot täältä, en edes kysellyt
-niitä. Sen sijaan huvikseni kokoilin kasveja, mitä satuin löytämään,
-ja kyselin taloissa niiden suomalaisia nimiä. Keräelmä kasvien ja
-muiden luonnonesineiden suomalaisia nimiä mielestäni melkoisesti
-edistäisi sen kysymyksen ratkaisemista, missä suomalaisten muinainen
-koti oli. Tiedetään näiden nimien suuresti vaihtelevan eri seuduilla,
-mutta siitä huolimatta on useita kasvien, lintujen, kalojen ja
-muiden eläinten sekä kivennäisten y.m. nimiä, jotka yli koko Suomen
-ovat samat. Jonkunmoisella varmuudella saattaisi siis olettaa,
-että suomalaiset jo ennen tänne tuloansa ovat ne tunteneet, kun
-sitävastoin useimmat niistä esineistä, joilla eri maakunnissa on eri
-nimensä, luultavasti vasta heidän maahantulonsa jälkeen ovat tulleet
-tunnetuiksi. Edellisten johdolla saattaisi lähemmin määrätä seudun,
-jossa sellaisia eläimiä ja sellaisia luonnontuotteita on, ja tämä
-seutu siis olisi ollut suomalaisten muinainen asuinpaikka.
-
-29:nnen päivän vietin Juvan pappilassa. On helppoa kuvitella, miten
-mieluista oli täällä tavata vanhaa opettajaani, kontrahtirovasti
-Nykoppia sekä hänen vaimoansa, joka on kotoisin Uudeltamaalta.
-Rovasti kertoi että hänellä yliopiston apulaisena Turussa usein oli
-ollut kipua rinnassa, mutta että hän nyt enemmän ruumiinliikkeen ja
-etenkin saarnaamisen avulla melkoisesti oli parantanut terveyttään.
-Ollessani Turussa kuulin useiden toverieni mainitsevan pelkäävänsä
-papinuraa, koska heillä oli heikonlainen rinta. Mutta tämä pelko
-tuntuu olevan aiheeton, jos sillä kiivaammalla liikkeellä, joka
-saarnatessa näyttää tapahtuvan puhujan keuhkoissa, yleensä on
-yhtä edullinen seuraus. Tosin tiedän, että useat entisistä
-yliopistotovereistani, jotka nyt ovat pappeina, ovat kokeneet samaa
-hyvää vaikutusta saarnaamisesta, jopa muutamat ovat väittäneet siten
-parantaneensa varman keuhkotaudin, mutta koska välistä myös kuuluu
-käyneen päinvastoin, en tiedä, voitaneenko tätä parannuskeinoa
-pitää yleisesti auttavana. Ruustinna valitti uudella kotiseudullaan
-kaipaavansa kevään paraita koristuksia, sini- ja valkovuokkoja. Nämä
-kukat eivät enää näy viihtyvän Savossa, en ainakaan missään täällä
-ole niitä tavannut. -- Juvalta tulin Rantasalmelle. Yön 30:ttä päivää
-vasten vietin herrastuomari Matti Hukkasen luona. Tämä mies lienee
-jo ennestään tunnettu suomalaisista runoistaan, joista muutamia
-on painettu Turun Viikko Sanomiin. Nyt olivat toiset suomalaisen
-kirjallisuuden ystävät riistäneet häneltä kaikki hänen edelliset
-runolliset tuotteensa. Yhden ainoan, aiottua kirkonrakennusta
-käsittelevän runon kopioitsin hänen luonaan. Sitäpaitsi hän lupasi
-vastedes antaa minulle useampia. -- Perjantaina 30:ntenä päivänä
-tulin Rantasalmen pappilaan. Täällä tapasin taas entisen tuttavan,
-komministeri Siljanderin, rovasti ja ritari Cleven apulaisen.
-Sunnuntaina minulla oli tilaisuus nähdä kansaa juhlapuvussa. Olin
-jo ennen kuullut kerrottavan, että Rantasalmen rahvas oli Savon
-sivistyneintä, jonka vuoksi tahdoin nähdä sen kirkkovaatteissaan.
-Miehillä oli yllänsä pitkät harmaat sarkanutut, osaksi myös
-lyhyet takit. Naisillakaan ei ollut mitään erityisiä koristeita.
-Heidän röijynsä olivat kuitenkin jotenkin aistikkaasti leikatut
-ja niiden liepeet lyhyemmät kuin muilla seuduin olin nähnyt. Eräs
-ruumissaatto veti huomioni puoleensa. Kaikki kantajat olivat
-valkeissa vaatteissa, heillä oli nimittäin yllä pitkät valkeat
-sarkatakit ja vyö miehustalla. En saata kieltää, että tämä saatto
-minusta tuntui kauniimmalta kuin ne, joita olin tottunut näkemään
-Hämeessä ja Uudellamaalla, missä kaikki kantajat ovat mustiin
-puettuina. Muuan morsiuspari vihittiin iltapäivällä pappilassa.
-Sulhanen oli puettu pitkään harmaaseen takkiin ynnä vyöhön; morsian
-vallan yksinkertaisesti valkean ja punaisen viiruiseen hameeseen ja
-esiliinaan ja tavalliseen sarssiröijyyn. Päässäkään ei ollut muita
-koristeita kuin punainen, kaksin kerroin käännetty huivi, joka
-ohimoiden kohdalta oli kierretty pään ympäri ja edestä sidottu kokoon
-ruusun-solmulle; se näytti kannattavan hiuksia, jotka olivat sen alle
-ja päälaelle yhteenpalmikoituina. -- Maanantaina läksin mainitun
-Siljanderin seurassa Rouhialaan, jonne on 3/4 peninkulmaa pappilasta.
-Tämän maatilan omistaja on eräs Aminoff, jonka veljet myöskin nyt
-kesällä oleskelivat täällä. Täällä vietimme iltaa palloa lyömällä
-ja jäimme tänne yöksi. Seuraavana päivänä olin aikonut käydä erään
-räätälin luona, jonka sanottiin osaavan paljon lauluja ja runoja.
-Siljanderin neuvosta seurasin kuitenkin häntä takaisin pappilaan,
-etenkin koska hän lupasi kopioida räätälin runot ja vastedes lähettää
-ne minulle. Seuraavana päivänä, kesäk. 4:ntenä, kävin Siljanderin
-kanssa majuri Stenrothia tervehtimässä, ja siellä olimme iltapäivän.
-Illalla palasimme ja torstaina läksin viimeinkin matkaan. Harvoissa
-paikoissa niin hyvin viihtyisin kuin Rantasalmen pappilassa. Sillä
-lyhyellä ajalla, jonka täällä vietin, tulin jo kuin kotiutuneeksi
-tänne. Muutamissa ihmisissä on luonteenomaista, että he lyhyemmänkin
-tuttavuuden aikana siihen määrin herättävät mieltymystämme, ettemme
-levollisesti saata odottaa eronhetkeä. Ruustinna Cleven käytöstavan
-ja olennon vaatimattomuus ja teeskentelemättömyys sekä rovastin
-vakava ja ystävällinen kohtelu saattavat minut kauan muistelemaan
-Rantasalmella viettämääni viikkoa. Koko perheen onnentoivotusten
-seuraamana läksin mainittuna päivänä matkaan. Kuljettuani peninkulman
-saavuin Haukiveden rannalla sijaitsevaan Mustalaan. Koska minua
-tällä jalkamatkallani ei erityisesti huvittanut käydä maamme
-kaupungeissa, valitsin Kerimäelle tullakseni matkan Haukiveden
-poikki, hyläten toisen ja tätä nykyä enimmin käytetyn, 4 peninkulmaa
-pitkän tien, joka kulkee Savonlinnan kautta. Tultuani mainittuun
-kylään, hain itselleni soutajaa. Matka järven yli vastakkaiselle
-rannalle oli 1 1/4 peninkulmaa, ja talon molemmat miniät suostuivat
-rupeamaan soutajikseni 1:stä ruplasta 75:stä kopeekasta. Matkalla
-toinen soutajattarista, joka oli jotenkin puhelias, kertoi että hän
-usein Ruotsin vallan aikana oli soutanut järven yli matkustavaisia
-hevosineen ja ajokaluineen. Täytyi näet Savonlinnan ollessa Venäjän
-vallan alaisena, välttääkseen hankaluuksia passien näyttämisessä
-sekä muita esteitä, joita matkustaja vieraassa valtakunnassa
-kohtaa, kulkea 1 1/2 peninkulmaa Haukiveden yli matkustaessaan
-Kerimäelle ja kauempana oleviin silloisiin Ruotsin alle kuuluviin
-karjalaisiin pitäjiin. Soutajattareni kertoi minulle lisäksi
-eräästä matkastaan Kesälahdelle, eikä antanut minulle mitään
-hyviä ajatuksia karjalaisista, joita hän kuvaili yhtä raaoiksi ja
-säädyttömiksi, kuin heitä syntymäseudullani tavallisesti luullaan.
-Kävisi liian pitkäksi puhua tämän hänen matkansa aiheesta ja
-siihen yhtyneistä seikkaluista, joita hän minun ratokseni kertoi
-melkein koko ajan, minkä olimme järvellä. Tahdon ainoastaan
-mainita, että hän alussa sanoi: "Ei kukaan ihminen uskoisi, että
-nainen, joka minä olen, rohkenisi lähteä niin pitkälle matkalle."
-Tästä tein sen johtopäätöksen, että Savon ja Karjalan naisten
-arvatenkin on pysyminen yhtä kauniisti kotoisissa askareissaan
-kuin miehet laajalti matkustelevat. Toisella rannalla asui muuan
-Olsoni niminen maatilanomistaja, jonka luo poikkesin. Hän tarjosi
-minulle kahvia ja sen jälkeen kahviryypyn. Täällä tapasin myös
-erään luutnantti ------ kotoisin Jämssästä Hämeestä; hän oli
-tullut tervehtimään sukulaistaan, mainittua Olsonia. Minulla oli
-kuitenkin syytä ensin pitää häntä Olsonin kotiopettajana, sillä hän
-korjasi hyvin halukkaasti hänen ruotsiansa, joka oli vähän enemmän
-suomenvoittoista kuin mitä Suomessa on tavallista. Täältä läksin
-vielä samana iltana ja tulin yöksi 3/4 peninkulman päässä olevaan
-taloon. Se oli jo Kerimäkeä, kun sitävastoin ne kaksi kylää, joiden
-kautta ensin kuljin, olivat Sääminkiä. Muuan kultasepänsälli, joka
-vaeltaessaan Savonlinnasta Ouluun oli jäänyt tänne valmistamaan
-isännälle muutamia hopeansekaisia lusikoita, jotka kuitenkin
-kävivät tavallisesta hopeasta, luuli minua heti samanlaiseksi
-vaeltavaksi kisälliksi kuin hän itse oli, ja iloitsi suuresti siitä,
-että talonpoikaiskylässäkin tapasi jonkun, jonka kanssa saattoi
-puhella ammattiasetuksesta ja -asioista. Hän näytti kuitenkin pian
-huomaavan erehdyksensä, vaikken minä suuresti koettanutkaan sitä
-korjata. Hänen puheistaan saatoin päättää, että hän piti seudun
-talonpoikaisväkeä sangen tyhmänä, kun eivät puheesta saattaneet
-huomata, mitä mies oli. Kunkin eri säätyluokan ihmisissä on
-jotakin omituista, joka ei helposti jää huomaamatta niiltä, jotka
-ovat tottuneet näkemään erisäätyisiä ihmisiä. Vaikka olin puettu
-talonpojaksi ja sanoin olevani talonpoika, joka muka olin matkalla
-Karjalaan sukulaisiani tervehtimään, eivät monet talonpojatkaan sitä
-ole uskoneet, kun kauemman aikaa olen ollut heidän parissaan. Ja
-kuitenkin pitäisi minun, joka polveudun talonpojista ja suurimman
-osan ikääni olen elänyt heidän keskuudessaan, onnistua paremmin
-kuin monen muun käydä talonpojasta. -- Täältä läksin varhain
-seuraavana aamuna matkaan. Varsin miellyttävän vaikutuksen teki
-minuun tämä vanha, nyt kauttaaltaan nurmen peittämä maantie, tiheät
-lehtimetsät kummallakin puolen. Jo edellisenä iltana olin niin
-tyytyväisenä kulkenut sitä pitkin, että tuskin muistin ajatella
-yömajan hankkimista. Yhtä valtaavaa oli nyt aamulla astuessani
-kuulla lintujen läheisissä metsissä kaiuttavan laulujansa, ja
-sadat eri sävelet houkuttelivat minua usein pysähtymään. --
-Viidenvuotias lapsi kysyi minulta Rantasalmella: "Onko teilläkin
-maassanne yhtä hauskaa kuin meillä täällä?" -- "Miksi mielestäsi
-täällä on niin hauskaa?" kysäsin minä. "Onhan meillä", hän vastasi,
-"niin kauniita metsiä vallan lähellä ja siellä on pieniä lintusia,
-jotka laulelevat, ja kukkia siellä on ja marjoja ja kaikkea."
-Monet monituiset kerrat tämä pojan kuvaus kauneista metsistään
-johtui mieleeni ja yhtä monasti ajattelin: kuinka olit oikeassa!
--- Vähää ennen päivällistä saavuin talonpoikaiskylään, jossa muuan
-mies nähdessään napinlävestä riippuvan huiluni kysyi, mitä sillä
-tein. Kuultuaan, että se oli puhallussoitin, pyysi hän minua sitä
-soittelemaan. Vaikka olenkin kovin harjaantumaton sitä käyttämään,
-kokoontui ennen pitkää ympärilleni lukuisa parvi lapsia, tyttöjä,
-täysikasvuisia ja vanhanpuolisia henkilöitä. Tämä ei tosin ollut
-mitään uutta, sillä jo ennen olin monta kertaa kokenut samaa
-huiluni aikaansaamaa vaikutusta. Suomalaisten kansanlaulujen
-sävelmät ja yleinen runosävelmä ovat omiansa heitä erityisesti
-viehättämään. Usein, melkeinpä joka päivä seison suurilukuisen
-kuulija- ja ihailijaparven ympäröimänä. Tämä huvittaa minua, en voi
-sitä kieltää, ja tyydyttää suuresti itserakkauttani. Sellaisissa
-tilaisuuksissa olen aina kuvitellut itseäni toiseksi Orfeukseksi
-tai, puhuakseni isänmaallisemmin, uudeksi Väinämöiseksi. Sellainen
-kylänväen rientäminen saapuville on toisessa suhteessa minulle
-varsin hyödyllinen. Kansan ollessa koolla saan helpommin tietää,
-kutka kyläläisistä osaavat lauluja ja runoja. Täten minulle nytkin
-kerrottiin tytöstä, joka, ollen erittäin hyvämuistinen, osasi koko
-joukon Karjalan naisten lauluja ja useita vanhan kansan runoja,
-jotka viimemainitut erittäin halukkaasti panin paperille. Pian äiti
-kuitenkin muistutti tytärtään, että tämän tuli muun väen kanssa
-lähteä kaskelle, joka nyt oli poltettava. -- Koska aion erityisesti,
-julkaista sekä nämä että toisia runoja, en ole tahtonut niitä tähän
-ottaa. Mutta koska muutamat lukijoista kenties haluavat tässäkin
-nähdä muutamia niistä, tahdon tähän liittää pari pätkää runosta
-"Ylpeä tyttö":
-
-    Ei täy'y tätä tytärtä
-    renkimiehien rekehen,
-    kasakoien kainaloihin.
-    Vielä tälle tyttärelle,
-    vielä kauniillen kanalle,                    5
-    tuoahan Turusta sormus,
-    risti Riian kaupungista.
-    Vielä tälle tyttärelle,
-    vielä kauniillen kanalle,
-    tuoahan tuhannen ruuna,                     10
-    sa'an maksava satula.
-    Vielä tälle tyttärelle,
-    vielä kauniillen kanalle
-    luokit värjätyt väijävät,
-    kirjakorjat kiiättävät.                     15
-    Vielä tästä neitosesta
-    tästä kauniista kanasta,
-    suku juopi suuren tuopin,
-    kaaso kannun kallistavi,
-    heimo hempeän pikarin.                      20
-
-    Kuka tiesi kuulun piian,
-    kenkä kenstin morsiamen,
-    kynsivän kylän väliä?
-    Kuka tiesi, kenkä luuli,
-    mennä vuonna täll' ajalla                   25
-    sukivan suruista päätä,
-    harjoavan huolellista!
-
-Käytyäni usean talonpojan luona ja kirjoitettuani muistoon
-muutamia runoja kahdelta tien vieressä lampaitaan kaitsevalta
-paimentytöltä, tulin Ylä-Kuonan kestikievariin, jonne jäin yöksi.
-Yöllä, en saata tarkalleen sanoa mihin aikaan, tänne tuli kaksi
-herrasnaista. Olin pahemmassa kuin pulassa, mitä minun piti tehdä,
-jäädäkkö vuoteeseen, johon olin paneutunut, vai tarjotakko se
-äsken saapuneille matkustajille. Mutta koska muistui mieleeni,
-että toinen vuode oli vapaa, sittenkuin isäntä, joka illalla oli
-pannut maata siihen, oli noussut vieraita vastaanottamaan, pidin
-paikkani. Arvelin kuitenkin kohteliaisuuden vaativan, että minä,
-heidän ja erään heidän seurassaan olevan herran syödessä sekä
-sittemmin naisten valmistautuessa makuulle, olin nukkuvinani, jonka
-teinkin. Kuinka seuratapojakin täytyy noudattaa asianhaarojen mukaan,
-ajattelin itsekseni, naisten nopeasti pannessa maata ja nähtävästi
-vielä nopeammin vaipuessa uneen. Herrasmies, joka ei saanut tilaa
-kamarissa, meni tupaan nukkumaan. Helposti ymmärrettävistä syistä
-nousin varhain seuraavana aamuna ja jätin naiset yksikseen;
-kuitenkaan en tahtonut lähteä matkaan ennenkuin he nousivat ylös,
-sillä tahdoin tietää, keitä olivat. Puhuin sitten heidän kanssaan
-ja tunsin toisen, joka oli neiti ------ Turusta, nyt matkalla
-sukulaisensa, nimituomari ------ luo Karjalaan. Muistelin taaskin
-onnetonta Turkua, mutta se hyvä vaikutus, jonka minuun teki sieltä
-tulleen naisen kohtaaminen tällä vieraalla seudulla, haihdutti pian
-sen alakuloisuuden, jonka Turun muistot herättävät sen entisissä
-asukkaissa. Matkustava seurue läksi tiehensä, ja minäkin alotin kohta
-senjälkeen vaellukseni. Päivällisaikaan pysähdyin kylään, jonka
-nimen nyt jo olen unhottanut. Minua neuvottiin erään talonpojan
-pojan luo, jonka sanottiin osaavan useita runoja, mutta joka juuri
-oli tervaa polttamassa metsässä. Väen opastuksen mukaan menin
-häntä sieltä etsimään, mutta koska juuri löydettyäni hänet rupesi
-satamaan, oli minun vaikea täällä taivasalla panna muistiin mitään
-hänen lauluistaan. Sitäpaitsi hän virkkoi, että saatoin toivoa
-saavani rikkaamman sadon eräältä suutarilta, joka muka osasi kaikki
-hänen runonsa ja vielä paljon muita. Läksin hänen asunnolleen, joka
-ei ollut varsin etäällä täältä, mutta en tavannut häntä kotona.
-Hänen vaimonsa ja poikansa, jotka tapasin, kertoivat hänen noin
-neljännespeninkulman päässä tieltä olevalla metsätilalla olevan
-"kyntötalkoossa". Heidän neuvonsa mukaan poikkesin tieltä oikealle
-ja seurasin kaitaa polkua, joka alussa oli jotenkin selvää, mutta
-joka näytti häviämistään häviävän metsään. Muutamat tielläni olevat
-kaskimaat eksyttivät minua tämän lisäksi, niin että lopuksi kuljin
-melkein ilman mitään polkua. Sitten saavuin taas paremmalle polulle,
-jota seurasin ja tulin vihdoin viimeinkin suureksi ilokseni taloon,
-joka juuri olikin etsimäni. Suutari sekä muu talkooväki tulivat
-illalla kotia äsken raivatulta suolta, jonka olivat kyntäneet.
-Toiveeni runojen suhteen petti suureksi osaksi, sillä ne olivat
-pääasiallisesti hengellisiä sisällykseltään ja siis ennen painettuja.
-Kuitenkin oli minulla huvi viettää täällä ilta talkoojuhlassa ja
-ottaa osaa keskusteluihin, jotka sellaisissa tilaisuuksissa aina ovat
-tavallista hauskemmat. Illallisruokina oli suolakalaa, paistettua
-lihaa suolakastikkeessa, rokkaa ja "kokkeli-piiroo". Täälläkin
-tunnetaan kalaryyppy, ja sananparsi "Ei kala kuivassa elä" oli sen
-ilmoitusmerkkinä. Olut ei likimainkaan vetänyt vertoja turkulaiselle
-ja hämäläiselle oluelle.
-
-Pitkät kylien väliset matkat ja muutamien suokasvien kokoaminen
-veivät suurimman osan päivääni. Lisäksi rankkasade pakotti minut
-iltapäivällä jonkun aikaa pysymään harvaoksaisen suohongan juurella,
-missä kuitenkin lopulta kastuin läpimäräksi. Yöksi saavuin kulkien
-sateessa taloon, johon yövyin. Se oli jotenkin Savon ja Karjalan
-rajalla, jonka vuoksi ennen lähtöäni uuteen maakuntaan hieman
-pysähdyn tänne, tehdäkseni muutamia Savoa koskevia lisähuomautuksia,
-jotka tähän asti olen jättänyt mainitsematta. Mitä Savon nimeen tulee
-(vrt. Rühs, Finl. och d. innevån. 2:nen painos II, s. 127) kertoi
-rovasti Brunou Mikkelissä minulle seuraavaa. Muinaistarun mukaan,
-jota vielä meidän päivinämme kertoellaan, ensimäiset suomalaiset
-saapuivat tänne vesitse. Kauan he olivat turhaan koettaneet löytää
-jotakin mökkiä, luultavasti anastaakseen sen, ensin karkoitettuaan
-sen omistajan. Viimein he näkivät savun nousevan kalastajamökistä,
-jonka omistaja muuan lappalainen oli ollut. Ihastuneina tästä
-he olivat moneen kertaan iloissansa huutaneet: "Savu, savu!"
-Tämän muistoksi he antoivat sille niemelle, missä mökki oli,
-"Pirttiniemen" nimen ja sille lahdelle, johon tämä niemi pistäytyy
-Mikkelin kirkkolahden pohjukasta, nimen "Savulahti", jota sittemmin
-käytettiin lahden lähiseutujen nimenä, mistä lopulta muodostui
-koko maakunnan nimi (Savolax). Tämän nimensynnyn aiheen tukena on
-vielä se, että Mikkeliä ennen yksin on sanottu Suur-Savoksi, jota
-saattaa olettaa v. 1608 tapahtuneen Upsalan kokouksen päätösten
-allekirjoituksien nojalla. Näissä näet esiintyvät ainoastaan erään
-Andreaksen nimi, joka on merkinnyt itsensä Suur-Savon pastoriksi ja
-praepositukseksi sekä Pieksämäen, Rantasalmen, Kuopion, Säämingin,
-Juvan ja vankan Suomen pastorien nimet. On luultavaa, että Mikkelin
-seurakunta muuten on vanhin Savossa ja että maakunnalla täällä on
-ollut ensimäinen kirkkonsa. Tätä luuloa puolustavat jo mainitut
-seikat ja vielä lisäksi toinenkin seikka, joka johtuu mieleen, kun
-tarkastaa paikallisuutta. On tunnettua, että jokaisen valloituksen
-jälkeen ensimäinen olojen järjestely tapahtuu rajaseuduilla. Koska
-Mikkeli rajoittuu Kymin pitäjiin, on se ruotsalaisten samotessa
-Savoon epäilemättä ollut ensimäinen seurakunta, mutta luultavasti
-ensiksi jonkun aikaa paljoa laveampi alaltaan, tai oikeammin
-vailla määrättyjä rajoja, jotka siirrettiin sen mukaan kuin onni
-suosi käännytystyötä. -- Näin pitkälle ulottuvat rovasti Brunoun
-huomautukset, joita en tahdo lisätä uusilla arvauksilla tämän
-maakunnannimen suhteen.
-
-Tämän maakunnan tilat sijaitsevat vielä, kuten ne alkujaan
-olivat, hyvin erillään toisistaan. -- Se johtui siitä, että kukin
-viljelijä, joka oli ruvennut perkaamaan uutta viljelysmaata,
-asettui tämän ääreen asumaan. Vallan toisin on asianlaita Hämeessä
-ja rannikkoseuduilla, missä talot ovat rakennetut tiheään lähelle
-toisiaan. Savossa ja Karjalassa on useita kyliä, joissa talonpojalla
-on useiden neljännespeninkulmien matka toiseen saman kylän taloon.
-On savolaisessa ja karjalaisessa luonteenomaista asua erillään
-ja melkoisessa yksinäisyydessä. Sen näkee siitäkin, että moni,
-joka ennen on asunut jotenkin lähellä naapureitaan, uudestaan
-rakentaessaan huoneensa, usein siirtää ne kauemmaksi. -- --
-Rakennustapa on hyvin yksinkertainen: pirtti, jossa on savureikä
-katossa sekä tavallisesti suuret lasi-ikkunat, useampia luvultaan.
-Pirtin kiuas on kuutiomainen, ja siinä on leivinuuni, jota myös
-käytetään asunnon lämmittämiseen. Uunin edessä on penkinmuotoinen
-ulkoneva muurin osa, pankko, joka on päällystetty laudoilla, paitsi
-ylintä osaa ("liesi"), jonka täytyy olla kivestä, jotta se voisi
-vastaanottaa tuliset hiilet "pesästä". Kiukaan tupaan päin olevassa
-kulmassa kohoaa "patsas" (tai Savon murteen mukaan "pahas"), josta
-kulkee orsi kumpaankin kiukaasta erillään olevaan seinään. Usein
-puuttuu tämä "pahas", etenkin niillä seuduin, jotka ovat Pohjanmaan
-rajalla. Vielä tulee ottaa huomioon, että muutamissa viime vuosina
-rakennetuissa tuvissa on käytetty samanlaista uuninrakennusta, kuin
-näkee rahvaan tuvissa Etelä-Suomessa, nimittäin sellaisia uuneja,
-joista savutorvi kohoaa pystysuoraan itse kiukaasta. Syynä siihen,
-etteivät ne ole saavuttaneet yleisempää suosiota on se, etteivät
-ne lämmitä tupaa yhtä hyvin kuin vanhat kansalliset uunit. Muuten
-kiukaalla ei ole mitään yhteyttä katon kanssa. Kun uunia lämmitetään,
-leviää savu ensin runsaana yli koko pirtin, niin että tottumattoman,
-istuvassakin asennossa, jolloin hänen silmänsä kuitenkin ovat
-lähempänä savusta vapaata lattiaa, on vaikea sitä kärsiä. Mutta tätä
-kestää ainoastaan vähän aikaa; kohta savu nousee uunista patsaan
-tavoin suoraan katossa olevaan reikään, josta se poistuu ulos, eikä
-se enää laskeudu niin alas. Katto ja seinien yläosa ovat vallan
-mustat savun synnyttämästä noesta. Usein ne ovat mustankiiltävät ja
-näyttävät siltä, kuin ne olisivat mustalla vernissalla sivellyt.
-Seinän alaosa on sitävastoin miehen korkeuteen lattiasta tai juuri
-ylemmän ikkunapielen tasalle vallan valkea. Niin pian kuin siihen
-tarttuu vähänkin nokea, höylätään se varta vasten tehdyllä aseella
-(vuolimella). Lattia on jaettu kahteen osastoon. Sitä osaa, joka jää
-uunin puolelle viivasta, jonka ajatellaan kulkevan uuninpatsaasta
-"peräseinään", sanotaan "karsinaksi", toisen ja suuremman puolen
-nimenä on "silta" tai yleisesti "latti, lattia". Muinoin erotti
-väliaita nämä toisistaan, ja vielä näkee paikoittain hirren, joka
-kulkee lattiapalkkien suuntaan, täyttävän samaa tehtävää. Enimmiten
-kuitenkin nykyään käytetään sileätä lattiaa, niin ettei mitään
-näkyvää merkkiä ole karsinan ja sillan välillä, vaikka vanhat nimet
-on säilytetty. Kun astuu sisälle pirttiin, on kiuas ja karsina
-vasemmalla, silta ja kangaspuut oikealla. Pirteissä ei näe mitään
-muita huonekaluja kuin pöydän ja muutamia tuoleja. Kaapit, kirstut,
-hyllyt, padat, sängyt j.n.e. eivät vähennä tilaa usein sangen
-lukuisalta perheeltä. Perhe nukkuu kesällä ulkohuoneissaan (etisissä,
-aitoissa), talvella pirtissä. Levitetään silloin miehille sillalle
-olkikupo, sille pannaan villaraiti tai sarkapeite sekä päänalus;
-peitteenä miehet käyttävät pitkiä sarkavaippojaan tai muita samaan
-tarkoitukseen kelpaavia peitteitä (hursteja). Naiset tekevät
-itselleen samalla tavalla vuoteen karsinaan. Huomattava on, että
-naiset päivälläkin paraiten viihtyvät karsinassaan värttinöineen
-ja rukkeineen tai muine talousaskareineen, kun sitävastoin tuvan
-muu osa on miesten huostassa. Eräänlaisen sänkylaitoksen, jota
-ennen yleisemmin käytettiin, näkee vielä muutamissa paikoin.
-Tämä on tavallinen sänky, jonka yläpuolella on neliskulmainen
-liinateltta; tämä on tarkalleen kiinni vuoteen laidoissa, estäen
-kärpäsiä ja hyttysiä vaivaamasta nukkuvaa. Neljästä kulmastaan
-se riippuu katosta. Tämä makuulaitos on nimeltään "uudin" ja
-on varsin mukava kesällä, koska se ei päästä luokse hyttysiä,
-joita täällä tavallisesti on runsaammin kuin Etelä-Suomessa. --
-Vastapäätä pirttiä, porstuan toisella puolella, näkee usein maitoa
-säilytettävän, pidetäänpä pieniä määriä ruokatavaroitakin, jotta ne
-aterialle ruvettaessa olisivat pian käsillä. Aittoja on jokaisella
-tilalla useampia, niin että kullakin pojalla, etenkin jos hän on
-nainut, on oma aittansa. Näissä he säilyttävät vaatteitaan ja muuta
-irtainta omaisuuttaan sekä nukkuvat niissä kesäaikaan yöllä. Monessa
-paikoin lämmitetään sauna joka päivä, mutta toiset tyytyvät kylpemään
-pari tai kolme kertaa viikossa. Rühs erehtyy mainitessaan, että
-miehet ja naiset kylpevät yhdessä. En ole missään nähnyt, että niin
-tapahtuisi. Ollen itse saunan ystävä olen usein talonpoikaistaloissa
-viipyessäni kylpenyt, ja miehet ovat aina ensin kylpeneet, ja naiset
-vasta silloin menneet lauteille, kun miehet ovat tulleet niiltä
-alas. Kyökit eli kodat ovat kiuasta vailla. Niihin tehdään tuli
-paljaalle maalle, sillä niissä ei ole mitään lautapermantoa, ja pata
-riippuu tulen kohdalla hahloissa. Monet talonpojat ovat viime aikoina
-rakentaneet itselleen kaksi pirttiä. Tämä oli ensin mielestäni
-omituista, että heillä näin oli kaksi huonetta, vaikka eivät
-kuitenkaan asuneet toisessa. Kysyin syytä siihen ja sain kuulla,
-että torakat olivat heidät siihen pakottaneet. Torakat eli russakat
-(blatta germanica) ovat eräänlaisia hyönteisiä, jotka ovat saaneet
-nimensä venäläisistä ja näiden mukana tulleet maahan. Ne ovat ruskeat
-väriltään ja puolen tuuman pituiset, ja niillä on kuperat siivet,
-joita ne kuitenkin sangen harvoin käyttävät. Uskomattoman nopeasti
-ne juoksevat kaikkialla seinillä, katossa, pöydillä, lattialla
-ja astioissa. Koska ne sitäpaitsi lyhyessä ajassa lisääntyvät
-melkoisesti, on selvää, että kansa suuresti saa kärsiä tästä
-majoituksesta. Se ei tiedä mitään muuta keinoa niiden hävittämiseksi,
-kuin kylmän. Senpä tähden rakennetaan kaksi tupaa, jotta voidaan
-muuttaa toiseen, kun torakat ovat liiaksi lisääntyneet toisessa.
-Koska olen kuullut useiden kertovan, että ne yhtä helposti kuolevat
-juoman kuin lämmön puutteeseen, niin sopisi koettaa, eikö koko tätä
-kiusallista sukua saisi hävitetyksi sukupuuttoon sekoittamalla
-jotakin myrkkyä juomaan, jota ne suuresti himoitsevat.
-
-Savolaiset tilat ovat useissa paikoin jaetut useampiin osiin.
-Joskus tapaa kahdes-, jopa kuudestoistaosankin tiloja. On pelätty,
-että sellaisesta jakamisesta voisi olla vahingollisia seurauksia
-maan varallisuuteen nähden, mutta täytyy kuitenkin toiselta puolen
-myöntää, että maa juuri sen kautta tulee paremmin viljellyksi.
-Perheen, jolla on kuudestoistaosan tila tai veromaa, täytyy näet,
-ennenkuin nääntyy nälkään, etsiä kaikki paikat, joista on vähäkin
-pellon tai niityn toivoa. Suot perataan viljelysmaiksi, kalastusta
-harjoitetaan innokkaammin. -- Vaikka maa onkin Savossa kovin kivistä,
-on se kuitenkin uskomattoman hedelmällistä. Useissa paikoin saadaan
-rukiista 30 jyvää, 20:ttä jyvää pidetään jo katovuoden merkkinä.
-Saattaisi luulla Hämettä ja muita maakuntia, missä keskimääräinen
-kasvu on 7:s ja 8:s jyvä, varsin huono-osaisiksi, mutta niin ei
-kuitenkaan ole asian laita. Savolainen saa voittonsa ainoastaan
-kylvönsä eikä maansa viljavuuden nojalla. Samankokoinen peltokaistale
-antaa tosin Hämeessä saman sadon kuin Savossa, mutta ero on siinä,
-että Savossa kylvetään tavattoman harvaan. Peltotilkkuun, johon
-muissa maakunnissa pannaan tynnyri siementä, kylvetään täällä
-7-8 kappaa. Tattarista saadaan joskus 60:s jyvä, mutta muutamina
-vuosina se kokonaan menee hukkaan. Tästä on syntynyt sananlasku:
-"Tattari talon tuottaa, tattari talottomaksi." Kuitenkin tattaria
-viljellään melkoisesti. Kaskenpoltto on vielä suuresti käytännössä.
-Eipä yksikään talonpoika kylväne kaskipeltoihinsa vähempää kuin
-8-4 tynnyriä, Usein tapaa isäntiä, joiden kaskimaihin mahtuu 6,
-jopa 10 tynnyriä siementä. Kun niistä on saatu yksi tai joskus
-pari ruissatoa, kylvetään niihin tavallisesti kauraa ja sitten
-tattaria. Sitten annetaan niiden taas kasvaa metsää. Kun on
-kulunut 13-17 vuotta, voi metsän taas kaataa ja polttaa kaskeksi.
-Perunanviljelys on näinä viime vuosina suuresti lisääntynyt. Kansa
-viljelee tätä kasvia useimmilla seuduin niin runsaasti, että sitä
-riittää pitkälle seuraavaan kesään. Maaperä on kaikkialla Savossa
-hyvin kivistä. Tavattomasti täytyy maanviljelijän raataa saadakseen
-peltonsa kivistä vapaiksi. Moni on pellosta kokoamistaan kivistä
-rakentanut peltotilkkujensa ympärille kiviaidan, ja kuitenkin niissä
-vielä näkee koko joukon kiviä jäljellä. Toiset taas eivät pidä
-kiviä vahingollisina, vaan luulevat niiden päinvastoin edistävän
-viljavuutta. Totta on, että kivet kuivana vuodenaikana kauimmin
-säilyttävät kosteutta läheisyydessään.
-
-Savon maanviljelyskalut eroavat hieman Uudellamaalla ja Hämeessä
-käytännössä olevista. Viimemainituissa maakunnissa on kahdenlaisia
-auroja, nimittäin peltoaura, jossa on yksi ainoa kolmionmuotoinen
-kyntörauta, ja kaksikärkinen kaskiaura eli "sahra". Savolaisilla
-on ainoastaan jälkimäisenlaisia auroja, joita käytetään niin hyvin
-peltojen kuin kaskien kyntämiseen. He sanovat sitä kuitenkin
-"auraksi" tai omalla murteellaan "atraksi". Mullan hienontamiseen
-he käyttävät eräänlaista puukarhia. Se on tehty yhteenliitetyistä
-hyvin oksaisista kuusenpätkistä, jotka yhdistetään toisiinsa,
-oksat samanne päin siten, että ylempi, oksaton puoli on tavallisen
-puuhäkin näköinen. Sellainen karhi on 2-3 kyynärää pitkä ja
-1 1/2--2 kyynärää leveä. Sirpitkin ovat omituista tekoa; ne ovat
-hämäläisiä sirppejä lyhyemmät ja vartta lähellä oleva terän osa
-on kaarevampi ja varustettu hienoilla hampailla. Leikatessa ei
-niillä lyödä, vaan pikemmin reväistään oljet poikki. Viikatteissa
-taas on liian lyhyet terät, niin ettei työ voi sujua yhtä ripeästi
-kuin muissa osissa maata, missä viikatteenterät ovat ainakin kahta
-vertaa pitemmät. Useimmissa paikoin ovat kuitenkin niityt niin
-kiviset, että niitä ei kävisikään niittäminen pitkäteräisillä
-viikatteilla. -- Ruokajärjestys oli kaikkialla hyvin yksinkertainen.
-Harvoin näin muuta ruokaa kuin leipää ja kalaa sekä piimää.
-Kuitenkin näkee usein voitakin rahvaan pöydällä. Huttua ja rokkaa
-nautitaan jotenkin harvoin kesällä, mutta syksystä jouluun sitä
-useammin. Tähän aikaan talonpoika syö enimmät herkkunsa, jotka
-syksy ja teurastus hänelle tarjoavat. Hän tuumii: "Lopusta hyvä
-laata" ja tyytyy talven jälkipuoliskolla kehnompaan ruokaan.
-Samaa ei saata sanoa keväästä ja kesästä, sillä rahvaalla on hyvä
-kalastustaito, josta enemmän kauempana. -- Vanha hyvän oluen
-panotaito näyttää unhottuneen. Mitä rahvaan nykyiseen olueeseen
-tulee, jää se hyvyytensä puolesta melkoisesti jäljelle hämäläisten
-ja molemmin puolen heitä rannikolla asuvien tekemästä. Kuitenkin
-olisi jouluaikana sopivin oppia tuntemaan savolaisten oluenpano
-taitoa, jonka vuoksi en niiden näytteiden nojalla, joihin minulla
-oli tilaisuus tutustua, saata sanoa siitä yleistä arvostelua. Viinaa
-valmistetaan kaikkialla, vaikkei rahvas sitä nauti niin liiallisesti
-kuin rannikkoväestö tekee. Kahvi on myös paikoittain hyvin tunnettu
-talonpoikien keskuudessa. Muutamat seudut, kuten esim. Rantasalmi
-ja Kerimäki, vievät tässä suhteessa voiton muilta. Useimmilla näiden
-seutujen talonpojilla oli kahvipannunsa. Kerimäellä ihmettelin, että
-hyvin monella talonpojalla oli oma tuulimyllynsä. Joku on täällä
-saavuttanut niin suuren taidon rakennustaiteessa, että itse on
-voinut rakentaa sen. Savolaisen talonpojan luonne esiintyy suuresti
-edukseen: hän on itsenäinen, olematta julkea, kohtelias, olematta
-mateleva; hän tuntee oman arvonsa ja on tyytyväinen säätyynsä; hän
-punnitsee ja arvostelee järkevästi kuhunkin tilaisuuteen yhtyviä
-asianhaaroja. Savossa vallalla olevaa suomen kielen murretta on
-viime aikoina ruvettu pitämään paraana, ja se ansaitseekin minun
-ymmärtääkseni tämän etusijan. Ollen korvaan kauniisti kajahtavaa,
-sanarikasta, lauseparsiltaan voimakasta ja muuten puhtainta vieraista
-lainoista, olisi sen jo kauan sitten pitänyt saada se. Muuten se on
-hyvin erilaista eri pitäjissä. Muutamilla seuduin (kuten Mikkelissä)
-sanotaan: _kassoa, messä, tarvissoo_, kun sitä vastoin toisaalla
-sanotaan: _kahtoa, mehtä, tarvihtoo_. Muutamilla seuduin, esim.
-Kerimäellä, on kerakkeen kaksistuminen hyvin tavallinen. Siellä
-sanotaan _kyssyy, tulloo, männöö, kennen_, ja toiset savolaiset
-taas sanovat _kysyy, tuloo, mänöö, kenen_. Senkaltaisia
-erilaisuuksia saattaisi koota kosolta, kun näet joka pitäjällä on
-omituisuutensa sekä mitä ääntämiseen että useisiin esineiden nimiin
-tulee. Eräs savolainen talonpoika kerran vastasi, kysyttyäni miksi
-he sanoivat alankopaikkaa, jossa juuri kuljimme: "Meidän kylässä
-me sanomme sitä 'noroksi', mutta toisessa kylässä, joka on 3/4:n
-peninkulman päässä meidän kylästä, sanotaan 'notko', toisaalla taas
-naapurikylässämme 'alanko', eli 'alainen maa', ja muutamat sanovat
-sitä 'aroksi'." Kysyin edelleen, eikö heidän siis joskus ollut
-vaikeata ymmärtää toisiaan, kun sanat näin vaihtelevat. Hän vastasi,
-että jokikinen lapsikin hyvin tunsi toiset nimet, vaikka säilytti
-ja käytti omiaan. Se hyvä palvelus, jonka muutamat savolaiset
-(esim. ylioppilas Gottlund) ovat luulleet tekevänsä kansalaisilleen
-kirjoittamalla pitkän a- ja ö-äänteen _ua:lla ja iä:llä_ on itse
-teossa huono palvelus. On kyllä totta, että osa lounais-savolaisia
-ääntää ne jotenkin niin, mutta pohjoisemmassa asuvien sekä
-pohjoiskarjalaisten kuulee sen sijaan ääntävän _oa ja eä_, jota
-siis olisi sopivampi pitää yleisenä savolaisena ääntämisenä. Mutta
-joko siitä syystä, etteivät nämä u- (o-) tai i- (e-)äänteet kuulu
-puhtaina ääntiöinä, vaan pikemmin jonkunmoisina esiäänteinä tai
-siitä, että savolaiset jo ovat tarpeeksi tottuneet käytännössä
-olevaan kirjakieleen, tapahtuu että he jäävät tavailemaan ryhtyessään
-lukemaan sellaista kirjoitusta, joka sanotaan olevan kirjoitettu
-heidän murteellaan, ollen sitävastoin enimmästi jotenkin valmiit
-lukemaan toisia kirjoja. Minulla oli mukanani Gottlundin kokoelma
-"Pieniä runoja" sekä Topeliuksen kokoelma "Suomen kansan vanhoja
-runoja ynnä myös nykyisempiä Lauluja". Näitä viimemainittuja, jotka
-ovat painetut likimmiten tavallisen kirjakielen asuun, he lukivat
-helposti ja sujuvasti; mutta samat henkilöt takertuivat Gottlundin
-runoihin. Muistan vielä erään savolaisen, joka kauan tavaili säettä
-"Käynkö mä viikon villapiänä?" Kysyin mikä häntä siinä hidastutti,
-koska hän sitä ennen oli lukenut sujuvasti. Hän osotti sormella
-viimeistä sanaa _piänä_ ja vastasi: "Tuo _i_ tuossa minua kammottoo."
-Mainitsin, että o- (u-) ja e- (i-) pikemmin ovat pidettävät
-esiäänteinä kuin varsinaisina ääntiöinä, sillä tämä on minun
-vakaumukseni. Sellaisia sanoja, jotka kirjakielessä kirjoitetaan
-aa:lla ja ää:llä, esim. _maata, näätä_, eivät savolaiset
-äännä selvästi _moata (muata)_ eivätkä _neätä (niätä)_, vaan
-pikemmin _môa:ta, neä:tä (muata, niätä)_, ja sellaiselle lyhyelle
-ääntiölle, joka ei koskaan yksin voi muodostaa tavuuta ja joka ei
-myöskään seuraavan ääntiön kanssa voine muodostaa diftongia, en saata
-antaa sopivampaa nimeä kuin esiäänne. Mutta jääköön jo tämä asia!
-
-Kesäkuun 8:ntena päivänä, sunnuntaina, tulin Kesälahdelle, joka jo
-luetaan Karjalaan kuuluvaksi. Muutamien torppien kohdalla, josta
-tieni kävi ohi, olivat pojat huvikseen kiekkoa lyömässä. Pysähdyin
-katselemaan heidän leikkiänsä, jota he läsnäolostani häiriytymättä
-jatkoivat. Hetken kuluttua tänne tuli muutamia miehiä, joista muuan
-sanoi osaavansa moniaita runoja. Poikkesimme yhteen torpista, jossa
-kirjoitin ne muistiin. Toisia sain samassa paikassa toisilta miehiltä
-ja tytöiltä, joita oli kokoontunut ympärilleni. Sain myöskin tiedon
-seudun etevimmistä "runoniekoista", joiden luona sitten kävin. Paras
-näistä asui kolmen neljännespeninkulman päässä täältä Humuvaaran
-kylässä, jonne illalla saavuin melkein läpimärkänä rankanpuolisesta
-sadekuurosta. Kainulainen, se oli minulle osotetun laulajan nimi, ei
-ollut kotona. Hän oli paraillaan uittamassa tukkilauttaa Puhoksen
-sahalle, jolta häntä kuitenkin odotettiin seuraavana päivänä kotia
-tulevaksi. Koska hänen kotona olevat veljensä vakuuttivat minulle
-hänellä olevan paljo runoja muistissaan, päätin odottaa hänen
-paluutaan. Maanantai-ilta teki jo tuloaan, eikä Kainulaista kuulunut.
-Talon kaunis asema metsän laidassa sekä vanhan emännän, Kainulaisen
-äidin, ja muiden perheenjäsenten minulle osottama ystävällisyys
-saattoi odotukseni vähemmän ikäväksi kuin mitä odotus tavallisesti
-on. Päinvastoin huvitti minua selittämättömällä tavalla siinä
-metsässä käveleminen, jossa Kainulaisen isävainaja niin monasti oli
-lukenut rukouksiaan metsän jumalille ja jumalattarille ja jossa
-"Mehtolan neiot" entisaikoina olivat näyttäyneet suosikeilleen.
-On muistaminen, että vanha Kainulainen aikoinaan oli ollut seudun
-parhaita metsämiehiä ja että hänen metsästäjä-onnensa suureksi osaksi
-ajan taikauskoisen luulon mukaan riippui metsänjumalien suosiosta,
-joiden mielen hän muita paremmin osasi lauluillaan liikuttaa. Nämä
-laulut olivat nyt menneet ikäänkuin perintönä hänen vanhimmalle
-pojalleen, vaikkei tämä tosin ajan valistuksen vaikutuksesta enää
-pitänyt niitä yhtä tehoisina kuin hänen esi-isänsä. Hän näytti
-pikemmin pitävän niitä isän jättäminä pyhinä peruina, jotka paraiten
-palauttivat hänen mieleensä lapsuudenajat, jolloin ne kaikki olivat
-painuneet hänen muistiinsa. Antaakseni lukijalle käsitystä siitä,
-miten suomalaiset metsämiehet rukoilevat metsän jumalia, tahdon tähän
-liittää muutamia mainitun Kainulaisen metsärukouksista.
-
-
-
-Peuraa pyytäissä.
-
-
-    Typeryyttä itki tyhjä,
-    vajouttansa valitti:
-    missä antaja asuvi,
-    elävi hyvä emäntä,
-    puhas muori puuhoavi?                        5
-    Tuolla antaja asuvi,
-    elävi hyvä emäntä,
-    puhas muori puuhoavi
-    sakaroilla sarvilinnan,
-    metsänlinnan liepehillä.                    10
-    Mitä tuo tekevi tuolla?
-    luista linnoa tekevi,
-    kynsistä kyhäelevi.
-    Annikka avainpiika,
-    Eva piika pikkarainen,                      15
-    soitellos metinen pilli,
-    simapilli piiparoita
-    korvalla ehon emännän!
-    Et emäntä lienekkähän,
-    jos et piikoa pitäne,                       20
-    sata piikoa pitäne,
-    tuhat muuta käskyläistä,
-    pihtipuolisen pitäjää,
-    karjan kaiken hallitsijaa,
-    villan kaiken vallitsiaa,                   25
-    piteliää pitkän karjan,
-    suuren juonen juohteliaa.
-    Laske laapilampahasi,
-    minun pyytöpaikoilleni,
-    käytävillen keinoilleni.                    30
-    Lummiki tytär Tapion!
-    luikuta lumikkiasi
-    tämän ilman kannen alle,
-    kohti miestä pyytävöä,
-    kohti konstia uroota,                       35
-    vasten vaimon kannettua.
-    Anna juosta joutuisasti
-    vikevästi viiletellä,
-    kuin ei täy'y tännempöä,
-    niin tuo maalta tuonnempoa,                 40
-    yli pyytävän yheksän,
-    pyytömiehen puolen kymmenettä,
-    minun pyytöpaikoilleni,
-    käytävillen keinoilleni,
-    takoa Tanikan linnan,                       45
-    Pohjan penkereen perältä,
-    paikoilta papittomilta,
-    mailta ristimättömiltä,
-    nimen tietämättömiltä,
-    kirkon seitsemän seliltä;                   50
-    anna juosta joutuisasti,
-    vikevästi viiletellä.
-    Hiien poika pikkarainen,
-    hyppäjä hyvän selän!
-    Ota kultakannuksesi                         55
-    hopeaisen orren päästä,
-    kultaisesta lippahasta,
-    vaskisesta vakkasesta,
-    sillä kutkuta kuvetta,
-    sekä kaiva kainaloita,                      60
-    anna juosta joutuisasti,
-    vikevästi viiletellä
-    kohti miestä pyytävöä,
-    kohti konstia uroota,
-    vasten vaimon kannettua,                    65
-    vaskisissa valjahissa,
-    kultaisissa kahlehissa.
-    Tästä tänne tie menevi,
-    rata uusi urkenevi!
-    mennä suuren, mennä pienen,                 70
-    täst' on sillat silkin pantu,
-    palttinoin pahimmat paikat,
-    pahat paikat palttinalla,
-    pantu Saksan palttinalla,
-    veran äärillä ve'etty,                      75
-    kohti miestä pyytävöä.
-    Ukkoinen isä ylinen,
-    mies on vanha taivahinen!
-    ota kultainen kurikka
-    hopeaisen orren päästä,                     80
-    komauta konkeloa,
-    säväytä säikälettä;
-    pane luut lotajamahan,
-    sääret säikälehtämähän.
-    Metsän armias antimuori,                    85
-    metsän piika pikkarainen!
-    milloin vilja virtoavi,
-    kuin hän katsovi ylitse,
-    silloin aitoa ylennä,
-    milloin katsovi alatse,                     90
-    silloin aitoa alenna,
-    kuin ei vilja vieremillä,
-    silloin aita annollahan.
-    Anna juosta joutuisasti,
-    vikevästi viiletellä,                       95
-    tälle maalle tultuasi,
-    punalanka portahaksi
-    päällitse tulisen kosken;
-    täst' on sillat silkin pantu,
-    sillat silkin, suot sametin,               100
-    pahat paikat palttinalla,
-    pantu Saksan palttinalla,
-    veran äärellä ve'etty;
-    pane pursto purjeheksi,
-    seipo seiliksi rapaja,                     105
-    anna juosta joutuisasti,
-    vikevästi viiletellä
-    ilman päien vierimättä,
-    siuloin sivuamatta,
-    Utu tyttö, neito terho,                    110
-    Luonnotar tytär Tapion!
-    seulo seulalla utuja,
-    uron tuuhun tuntematta,
-    miehen vainun vainumatta.
-    Utu silmillen sivalla,                     115
-    terhen korvillen karista,
-    lehtisilmä, haahen lanka,
-    pyy'ys kahtia jakoa;
-    jonka saatan saalihiksi.
-    Suuta silkillä sitaise,                    120
-    väännä päätä väärällehen,
-    jott' ei pieksä pellavoita,
-    eikä liinoja levitä.
-    Pistä pellavapivosi
-    sekä kultakuontalosi                       125
-    hopeaisen orren alle
-    tuona yönä ensimäissä,
-    toissa yönä keskimäissä,
-    viikon päässä viimestäin.
-    Tuoppas tuota tuulillain,                  130
-    tuulillain, tuiskuillain,
-    ja säilläin, sateillain
-    kohti miestä pyytävätä,
-    kohti konstia uroota,
-    vasten vaimon kannettua.                   135
-    Minun kultani kuluvi.
-    Ota vitsa viiakosta,
-    koivu korpinotkelmasta;
-    jok' ei virkku juoksemahan,
-    sitä siimalla sivauta,                     140
-    nahkaruoskalla napauta,
-    kiiätä kivein mujuilla,
-    papelolla paa perästä.
-    Ota vitsa viittä syltää,
-    koivu kolmea tapaja,                       145
-    joll' on vitsoit viljoasi,
-    karkottelet karjoasi.
-    Eipä miesten muienkahan
-    sinisemmät silmäripset,
-    jalan heitto hempeämpi,                    150
-    koreammat kulmakarvat,
-    kuin on miesten meijän.
-    Lyöppä Ukko uutta puuta,
-    säväytä säikälettä,
-    komauta konkeloa,                          155
-    viljan syntymäsioilla,
-    rahankarvan kasvimaalla.
-    Metsän ehtoisa emäntä,
-    metsän armias altinmuori,
-    tule nyt kullat ottamahan,                 160
-    hopeat valitsemahan,
-    lempiliinasi levitä
-    Alle minun kultieni,
-    kullan maahan tippumatta,
-    hopean rivestymättä,                       165
-    Minull' on kullat kuun-ikuiset,
-    toiset päivän selkeimmät,
-    kolmannet ijän-ikuiset,
-    isäni so'asta saamat,
-    vetämät Venäeheltä,                        170
-    taluttamat tappelusta,
-    alta Riian riitelemät.
-    Minun kultani kuluvat,
-    hopeani hoikkenovat;
-    sinun on kullat karvaisemmat,              175
-    minun on kullat kirkkaimmat.
-
-
-
-Repoa pyytäissä.
-
-
-    Ahon ainoinen emäntä,
-    ahon vippo valkoparta,
-    ylös nouse nostatate;
-    itseäsi huuetahan,
-    väkeäsi tarvitahan.                          5
-    Nykäise nyherviäsi,
-    visko villahänteäsi,
-    katko karvapalliasi,
-    kohti miestä pyytävöä,
-    kohti konstia uroota,                       10
-    vasten vaimon kannettua.
-    Tuuritteli neito ennen
-    rahaisiksi rantojani,
-    viljaisiksi vieriäni,
-    punaisiksi puoliani.                        15
-    Mies puhas punakypärä,
-    siniviitta valkoparta!
-    Ota kynsinen kypärä,
-    kylvä kynttä pienemmäistä,
-    kylvä kynttä suuremmaista                   20
-    minun pyytöpaikoilleni,
-    käytävillen keinoilleni.
-    Päistäryys pätövä neito!
-    päristele päistäriäsi,
-    karistele kaapujasi,                        25
-    minun pyytöpaikoilleni,
-    käytävillen keinoilleni.
-    Mimerkki metsän isäntä,
-    havuhattu, naavaparta!
-    Mimerkki metsän emäntä,                     30
-    tinatuppi vyö hopea!
-    Rammikko rahojen vanhin,
-    Louhi Pohjolan emäntä,
-    raskuta rahaista kättä,
-    kättä kirjaa kiimoittele,                   35
-    tuona yönä ensimmäissä,
-    toissa yönä keskimmäissä,
-    viikon päässä viimeistään.
-    Kuin ei täy'y tännempöä,
-    tuoppas maasta tuonempoa,                   40
-    yli pyytävän yheksän,
-    läpi katsovan kaheksan,
-    pyytömiehen puolikymmenettä,
-    minun pyytöpaikoilleni,
-    käytävillen keinoilleni,                    45
-    suki mustii muikovia,
-    konstin koiven kantavia.
-    Kuin ei täy'y tännempöä,
-    tuoppas maalta tuonempoa
-    Pohjan pengertä piellen.                    50
-    Lapin kantta kallistellen,
-    anna juosta joutusasti,
-    vikevästi viiletellä,
-    mailta ristimättömiltä,
-    nimen tietämättömiltä,                      55
-    paikoilta papittomilta.
-    Ota vitsa viittä syltä j.n.e.
-
-
-
-Jänistä pyytäissä.
-
-
-    Ukkoinen isä ylinen,
-    mies on vanha taivahinen!
-    nosta pilvi luotehelta,
-    toinen lännestä lähetä,
-    kolmas kohota koilta;                        5
-    syrjin yhtehen syseä,
-    lomatusten leukaluita,
-    sa'appa mettä varvuilleni
-    metisestä taivahasta,
-    simaa pilvestä pirota                       10
-    varvuilleni keskimäisiin;
-    muut täss' on vihavat varvut,
-    vaan yks' on metinen varpu,
-    jok' on latvoin laskettuna,
-    latvoin laskettu lumehen,                   15
-    tyvi on käätty taivosehen,
-    latva pihtiä pitävi,
-    tyvi jousta jännittävi.
-    Eilen mie kävin metsässä,
-    kolm' on linnoa metsässä:                   20
-    yks' on puinen, toinen luinen,
-    kolmas on kivinen linna,
-    se linna evestin linna.
-    Kuus' on kultaikkunoa,
-    kunni linnan kulmanteella,                  25
-    mie katson sisähän noista,
-    siellä antajat asuvat,
-    ja viruvat viljan eukot,
-    käet on kultakäärehillä.
-    Annikka avainpiika,                         30
-    Eva piika pikkarainen!
-    mene aittahan mäellä,
-    laske laapilampahasi,
-    Lupiluppa-korvasesi,
-    Anna juosta joutuisasti,                    35
-    vikevästi viiletellä
-    muien siuloin sivuitse,
-    muien ansoin alatse,
-    minun pyytöpaikoilleni,
-    käytävillen keinoilleni,                    40
-    kohti miestä pyytävöä,
-    vasten vaimon kannettua.
-    Kuk' ei virkku juoksemahan,
-    sitä virkuta vitsalla;
-    lyöppä virkuksi vitsalla,                   45
-    nopeaksi nuoran päällä;
-    joka tieltä pois mennevi,
-    tiellen korvasta kohenna,
-    nahkaruoskalla napauta,
-    kiiätä kivein mujuilla,                     50
-    papeloilla paa perästä.
-
-Mutta asiaan, jonka keskeytin. Odotin mainittua laulajaa koko
-maanantain, ja kun häntä ei kuulunut, päätin odottaa vielä kauemmin.
-Päivällisaikaan seuraavana päivänä hän vihdoin tuli, mutta ollen
-matkasta hieman väsynyt hän tahtoi ensin levätä. Illalla hän
-kuitenkin lauloi minulle vähän, ja lopettaessaan vakuutti, etten
-koko päivässä ehtisi panemaan kirjaan kaikkia niitä lauluja,
-jotka hän osasi ja jotka vielä olivat kirjoittamatta. Seuraavana
-aamuna pyysin häntä taas alottamaan laulamistaan. Hän vastasi,
-ettei hän, vaikka olikin vanhin poika, saattanut jäädä pois
-perheen yhteisestä työstä, sillä sen kautta olisi voinut syntyä
-epäsopua ja tyytymättömyyttä hänen muissa veljissään, ja sitä hän
-kaikin tavoin tahtoi välttää. Hän ei sanonut voivansa jäädä pois
-työstä muuten, paitsi jos minä saatoin hankkia hänelle sijaisen.
-Tiedustelin päivämiestä, mutta en voinut saada ainoatakaan, koska
-kaikki tähän kiireiseen työaikaan olivat kiinni omissa töissään
-tai muilla palkkalaisina. Minun täytyi siis suostua, vaikkakin
-vastenmielisesti, siihen, että Kainulainen muiden mukana läksi
-ulkotyöhön. Nyt koetin sinä päivänä hankkia edes seuraavaksi päiväksi
-palkkalaista, mutta en onnistunut yrityksessäni. Illalla Kainulainen
-palasi veljineen metsästä. Kerroin heille, että minun oli ollut
-mahdoton hankkia päivämiestä, ja koetin taivuttaa muita suostumaan
-siihen, että annoin heille yhteisesti palkkalaisen päivärahat,
-joilla he tilaisuuden tarjoutuessa saattoivat palkata miehen nyt
-poisjäävän veljen työtä korvaamaan. He lupasivat ottaa asiata
-punnitakseen ja seuraavana aamuna he suostuivat tähän ehtoon. Nyt
-siis laulaja oli käsissäni. Hän oli sangen tyytyväinen tähän lomaansa
-ja mainitsi moneen kertaan iloisena, ettei hänellä vielä koskaan
-ollut ollut niin suurta hyötyä lauluistaan kuin nyt. Iltapäivällä
-arveli häh olevan vielä enemmän syytä tähän tyytyväisyyteen, kun
-satoi hieman rankemmin ja hän nyt oli katon suojassa. Kirjoittelin
-muistiin hänen laulujansa aamusta alkaen myöhäiseen iltaan muitta
-keskeytyksittä kuin mitä ateriat aiheuttivat, ja lukuunottamatta
-puolta tuntia, joksi päästin hänet kahvia keittämään. Tätä hän
-itse ehdotti osottaakseen suurta mielihyväänsä siitä vapaudesta,
-joka hänellä sinä päivänä oli raskaammasta työstä. Rahvas näillä
-seuduin ei muuten ole tottunut kahviin, vaikka tämä Kainulainen oli
-hankkinut itselleen kahvipannun ja oppinut kahvinkeittämis-taidon.
-On huomioon ottaminen, että hän on kirkonmies, ja lienee tämän
-arvonsa johdosta tahtonut hankkia itselleen tuon korukalun. Kun
-illalla kysyin, osasiko hän vielä runoja, hän vastasi, että niitä
-vielä saattoi olla jäljellä sen verta kuin panin kirjaan yhdessä
-päivässä, mutta lisäsi samalla, että hänen oli vaikea palauttaa ne
-kaikki mieleensä. Tahdoin siis samoilla ehdoilla vielä seuraavaksi
-päiväksi saada hänet esilaulajakseni, mutta hän neuvoi minua olemaan
-hukkaamatta niin paljoa rahaa hänen tähtensä. "Huomenna", hän sanoi,
-"meillä kaikilla on kotityötä, ja jollei teistä tunnu epämukavalta,
-voitte silloin panna kirjaan loput, sillä minä voin varsin hyvin
-tehdä työtä ja laulaa samalla kertaa." Suostuin tähän ja kirjoitin
-seuraavana päivänä hänen vieressään lyijykynällä sen, minkä hän
-saneli. Täten tulin viipyneeksi tässä talossa useita päiviä. Koko
-ajan vanha emäntä ja muu väki kohteli minua sangen hyvin. Tahdon
-mainita vaan yhden esimerkin siitä, miten heidän hyväntahtoisuutensa
-oli yhtä suuri kuin heidän älykkäisyytensä. Keskiviikkoiltana
-menin kylpemään toisten kanssa. Palattuani tupaan saunasta, muutin
-kuivat liinavaatteet ylleni ja ripustin saunahöyryjen kokonaan
-kastelemat alusvaatteeni kuivamaan. Seuraavana aamuna en niitä
-enää nähnyt enkä tietänyt, minne ne olivat joutuneet, ennenkuin
-vasta torstaina illan suussa, jolloin näin ne puhtaaksi pestyinä ja
-mankeloituina samassa paikassa. Kiitin emäntää, mutta hän kieltäytyi
-kaikista kiitoksista ja sanoi, ettei ollut tehnyt muuta kuin mitä
-on velkapää tekemään vieraalle, tuumien: "Mitäs ihmisestä olisi
-joll'ei sitä hyvää toiselle tekisi." Hän lisäsi vielä: "Ehkä teillä
-olisi ollut muutakin pestävää, minun olisi pitänyt kysyä teiltä,
-mutta vanha ihminen ei muista kaikkea." Vastasin, että minulla
-tosin oli pestäviä vaatteita vähän enemmän, mutta en kuitenkaan
-tahtonut niiden pesemisellä vaivata häntä. Kuultuansa tämän hän ei
-rauhoittunut, ennenkuin sai nämä muutkin vaatteet pesuun, ja hän
-vakuutti, että ne kyllä ehtivät kuivaa kunnes läksin. Jätin silloin
-hänelle yhdet kesähousut, jotka todella tahdoin saada pestyiksi,
-koska aioin Kiteellä käydä muutamissa herrasperheissä. Lähtiessäni
-tahdoin jollakin tavoin antaa emännälle korvausta niin hyvin usean
-päivän elatuksesta kuin hänen muusta vaivastaan. Tarjosin hänelle
-ruplaa, mutta hän sangen itsepäisesti kieltäytyi vastaanottamasta.
-Minä puolestani olin päättänyt olla sitä takaisin ottamatta, jonka
-vuoksi hän lopulta otti sen vastaan. Laulajalle annoin juomarahaksi
-75 kopeekkaa, sillä hänen päivärahansa olin jo aikaisemmin maksanut,
-Hänkin kieltäytyi sitä vastaanottamasta, jos kohta ei niin uutterasti
-kuin hänen vanha äitinsä. Eräs laulajan veljistä, joka oli seppä,
-oli antanut minulle muutamia sepänrunoja, joista yksi esim. kertoi,
-miten Ilmarinen opetti ensimäisen sepän juottamaan kiinni rautaa.
-Viimemainittu oli näet pajassaan takonut kirveitä ja kauvan turhaan
-koettanut juottaa kiinni kirveensilmää. Ilmarinen kulki sattumalta
-lähistössä ja kuuli hänen palkeidensa puhkuvan. Hän tuli ovelle ja
-kysyi: "Kuinka monta kirvestä olet jo tänään saanut valmiiksi?"
-Seppä, ollen vielä suuttuneempi huomatessaan, että muutkin tiesivät
-hänen epäonnistuneista kokeistaan, vastasi: "Kymmenettä paraikaa
-valmistan." Ilmarinen kääntyi pois, mutta sanoi mennessään sepälle
-pari valaisevaa sanaa. Hän virkkoi: "Eipä edes sellaisillakaan
-sepillä ole tähän aikaan päivästä yhdeksää kirvestä valmiina, jotka,
-kuumennettuaan rautaansa hiiloksessa, viskaavat siihen hietaa." Seppä
-meni heti etsimään hietaa, heitti sitä kiehuvalle raudalle, ja hänen
-suureksi ilokseen se heti meni umpeen. Siitä tämä sepänkeksintö.
-Näemme siis, kuinka sellaisetkin keksinnöt, jotka jokainen seppä
-tätä nykyä tuntee ja joita sen tähden pidetään vähäarvoisina, ovat
-alussa olleet niin tärkeät, että itse jumalat ovat neuvoneet niitä
-esi-isillemme.
-
-Ken haluaa saada koko runon, voi lukea sen tästä:
-
-    Eilän ennen rauta kiehui
-    alla ahjon Ilmarisen,
-    miks' ei siis minulla kiehu,
-    alla ahjoni aseta?
-    Mie olen ollunna opissa,                     5
-    seissyt seppien pajassa
-    seitsemänsatoa vuotta,
-    Viisikymmentä keseä;
-    paaet kasvoit kantapäihin,
-    syli syttä hartioille,                      10
-    kyynärä kyventä päähän,
-    kortteli kovaa nokea.
-    Nuin on ennen seppä lauloi,
-    kuivakulkku kuikutteli
-    armaan astuissa pajahan,                    15
-    Itse seppä Ilmarisen.
-    Takoja ijän-ikuinen,
-    kysytteli, lausutteli,
-    sanan uksesta saneli,
-    yli kynnyksen kysyvi:                       20
-    "Joko on kalu moneski?"
-    Seppä vastai viekkahasti:
-    "Jop' on kalu kymmenes."
-    Itse seppä Ilmarinen
-    sanan uksesta sanovi:                       25
-    "Eipä niillä'än sepillä
-    liene kalu kymmenes,
-    jotka tunkevat tulehen,
-    rauan kourille koville,
-    hietaa heittävät sekahan."                  30
-    Tuosta otti opiksensa,
-    seppä neuvoksi osasi,
-    tunki rautansa tulehen,
-    heitti hietoa sekahan,
-    niin on keitti kirvehensä,                  35
-    vasaransa valmisteli.
-
-Tästä sekä muutamista muista runoista, jotka seppä Kainulainen saneli
-minulle, tarjosin hänelle lähtiessäni 20 kopeekkaa. Hän oli tähän
-erittäin tyytyväinen ja katsoi maksua hyvin hyväksi, jonka saatoin
-päättää hänen sanoistaan: "Virsiä tästälähin pitää alottaa takomaan."
-Kysyin luuliko hän voivansa saada kokoon kunnollisen runon. Hän
-vastasi:
-
-    Eilän ennen nuit' on tehty,
-    Laulettuna lasten luona,
-    päivät pitkät paimenessa,
-    illat kultaiset kujissa.
-
-Juuri lähtiessäni täältä vanha emäntä tuli rupla kädessään ja
-ilmoitti, ettei hän saattanut sitä pitää. Tarvitseehan teidän,
-ennenkuin pääsette takaisin vanhempienne luo, ostaa melkoisesti
-jalkineita, kuinka minä saattaisin ottaa vastaan rahoja Teiltä.
-Pyysin häntä luopumaan mainitsemastaan huolesta jalkineiden suhteen
-ja virkoin, että minulla siihen tarpeeseen vielä oli jäljellä rahoja.
-Näin erosin tästä hauskasta paikasta. Muori lateli minulle siunauksia
-koko matkani varaksi ja toivoi että kerran vahingoittumattomana
-saisin jälleen nähdä kotiseutuni. -- Olen hieman laveasti kertonut
-olostani Kainulaisen luona, en sattumalta, vaan siinä tarkoituksessa,
-että lukijalle antaisin jonkunmoisen kuvan Karjalan rahvaan elämästä.
-Valitsin kuvaukseni esineeksi pääasiallisesti tämän paikan, koska
-täällä oleskelin kauemmin kuin minulla muuten oli tapana, ja
-koska siis täällä opin oloja paremmin tuntemaan. Karjalaisten
-vieraanvaraisuudesta saattaisin joka sivulla mainita todistuksia,
-mutta koska se aiheuttaisi yksitoikkoisuutta, olen pikemmin jättänyt
-sen tekemättä, kuin että ikävystyttäisin lukijaa, jota seikkaa en
-aina ole voinut välttää. Useita karjalaisia emäntiä tapaa, joiden
-omatunto ei salli ottaa maksua ruuasta. Etenkin metsäkylissä
-sellaisia tapaa. Maantien varsilla ollaan hieman tottuneempia
-ottamaan maksua, vaikka sielläkin, kysyessäni, mitä ruoka maksoi,
-vastaus tavallisesti kuului: "On tuota ruokaa maksottakin vieraille
-annettuna." Ja kun sitten toistamiseen halusin, että he määräisivät
-maksun, he sanoivat tavallisesti: "Jos teillä nyt sattuu olemaan
-joku ropo antaa lapsille." Samanlaista hyväntahtoisuutta ja
-auttavaisuutta, joka ei kysynyt omaa etua, koin joskus kulkiessani
-kaidanpuoleisten salmien ja järvien yli, jolloin soutajat eivät
-tahtoneet ottaa maksua vaivastaan. Ellei rahvas, kuten moni lausui,
-olisi tietänyt, etten omalla kustannuksellani tehnyt tätä jalkamatkaa
-ja etten omasta kukkarostani maksanut rahoja, niin en varmaankaan
-missään olisi saanut heitä ottamaan maksua. -- 13:ntena päivänä
-läksin Humuvaarasta. Ilman sanottavaa keskeytystä saavuin illalla
-Puhoksen maatilalle, jonka nykyinen omistaja on maisteri Fabritius.
-Yön kuten myös seuraavan päivän olin täällä, ja minulla oli siis
-tilaisuus lähemmin katsella näitä seutuja. Tällä maatilalla on
-mitä kaunein asema Pyhäjärven ja Oriveden välillä, jotka täällä
-yhdistää Puhoksen virta; tämän varrelle on rakennettu hyvä saha.
-Orivedessä on Puhoksen kohdalla runsaasti pieniä saaria, joissa
-melkein kaikissa kasvaa lehtimetsää ja jotka tarjoavat katsojalle
-mitä ihanimman näyn. Orivedellä näin myös muutamia purjeveneitä,
-ollen tämäkin minulle uusi kokemus Karjalassa. Pyhäjärvi, joka on
-toisella puolella, ei tarjoa samaa miellyttävää näkyä. Maatilan
-nykyinen omistaja puuhaili innokkaasti paikan kauneuden lisäämistä,
-mikäli tämä saattoi tapahtua taiteen avulla. Muutamat hänen viime
-vuosina puutarhaan istuttamansa omenapuut antoivat runsaita toiveita
-pikaisesta hedelmäntuotannosta. Eipä ilmanalakaan taida olla niin
-vallan epäsuotuisaa tässä suhteessa, sillä on esimerkkejä siitä,
-että Suomen pohjoisemmissakin osissa omenapuut joskus ovat kantaneet
-hedelmiä. Sahalaitos on hyvän vedensaannin vuoksi paremmanpuolisia.
-Sangen terveellinen se on lähiseudun rahvaalle, kuten sellaiset
-laitokset aina ovat. Sen kautta rahvas oppii panemaan arvoa metsäänsä
-paremmin kuin minkään muun ohjauksen avulla. Talonpoika, jolla on
-tilaisuus vaihtaa tukkinsa selvään rahaan, pitää aina huolta siitä,
-ettei tämä rahalähde tulevaisuudessa häneltä kuivu. Se taaskin,
-jolla ei ole tätä tilaisuutta, ei pidä metsää minkään arvoisena eikä
-tunne, huolimatta kaikista ohjeista ja säännöistä, metsänhoitoa,
-sillä hän pitää niitä kaikkia pelkkänä loruna ja tyhjänä puheena,
-eikä usko metsänsä kelpaavan muuksi kuin kaskeksi polttaa. Näin on
-rahvas Hirvensalmessa, Mikkelissä ja useilla toisilla seuduilla
-tehnyt. Näiden seutujen talonpojan täytyy monen peninkulman päästä
-hankkia itselleen kelvollisia hirsiä; jopa muutamat hankkivat
-polttopuunsakkin ulompaa. Sellaisilla seuduilla taas, missä jollakin
-lailla voi ansaita metsällään, talonpoikain näkee vuosittain myyvän
-melkoisesti metsäänsä, ja kuitenkin se on parempi kuin edellisten.
-Muutamilta Puhoksen lähellä asuvilta talonpojilta, jotka äsken olivat
-vieneet tukkilauttansa sahalle, kysyin kuinka suuren summan arvon he
-tänä vuonna olivat voineet myydä metsäänsä. Kuulin ihmetellen heidän
-saaneen tukeistaan noin 80 ruplaa ja kysyin edelleen: "Montako vuotta
-luulette metsäänne riittävän, kun vuosittain sitä näin karsitte?"
-He eivät pelänneet mitään pikaista loppua. "Hakkaamme tulevana
-vuonna", he vastasivat, "toisesta paikasta ja samoin seuraavina
-vuosina, kunnes tukit ovat taas ehtineet kasvaa siinä paikassa,
-mistä niitä otimme tänä vuonna, ja sitten menettelemme taas samassa
-järjestyksessä." -- Puhoksesta ajoin komissiooni-maanmittari Telénin
-seurassa "Lepolahti" nimiselle maatilalle, jonka omistaja on hänen
-veljensä. Jotenkin lähellä Puhosta olevalta korkealta mäeltä, jonka
-yli kuljimme, oli mitä kaunein näköala Orivedelle. Jos olisin ollut
-maisemamaalaaja, olisin arvelematta kernaasti noussut kääseistä ja
-kuvannut tämän ihanan näyn paperille, mutta koska minulla ei tätä
-lahjaa ollut, ajoin yhä eteenpäin. Lepolahden maatilalla vietin
-monta hauskaa päivää. Vihdoin läksin sieltä 17:ntenä päivänä ja
-kuljin muutamia neljännespeninkulmia takaisinpäin samaa tietä, jota
-Puhoksesta olin tullut, Niinikummulle, tavatakseni vanhaa talonpoikaa
-Makkoista, joka oli seudun kuuluisin "loihtija". Kotvan aikaa sateen
-jälkeen, joka tiellä oli yllättänyt minut, tulin Niinikummulle, ollen
-kahden vaiheilla, pitikö minun ensin poiketa Makkoiselle vai erääseen
-herraskartanoon, joka oli vallan lähellä Makkoisen tilaa. Valitsin
-edellisen ajatellen, että hän mieluummin ilmaisisi minulle tietonsa,
-kun piti minua omaan säätyynsä kuuluvana, kuin jos herraskartanosta
-tullen olisin poikennut hänen luoksensa. Ukko, jolla oli valkea
-pitkä parta, näytti minusta aika oudolta, ollen vähän todellisen
-noidan näköinen. Tervehdittyäni häntä ja puhuttuani muutaman sanan,
-huomasin hänen vieressään hänen käyrän nuuskasarvensa, josta päätin,
-että hän oli tottunut nuuskaaja. Otin siis esille nuuskarasiani ja
-tarjosin hänelle näpillisen nuuskaa. Ehkä epäillen että tässä piili
-jokin taika, ei ukko mitenkään suostunut ottamaan tarjoamaani,
-ennenkuin itse ensin olin ottanut ensimäisen hyppysellisen. Sitten
-hän rupesi enemmän luottamaan nuuskarasiaani ja minuun itseeni ja
-kertoi kaikennäköistä ihmeparannuksistaan. Paras hänen mielestään
-oli se, jota hän kauan aikaa sitten oli käyttänyt erään Vaasan
-kauppiaan vaimoa varten. Makkoinen oli näet ollut käymässä tässä
-kaupungissa ja oli asunut erään kauppiaan luona. Tämän rouva sairasti
-vaikean-puolista tautia, josta ei yksikään kaupungin lääkäreistä
-ollut voinut häntä pelastaa. Makkoinen, joka oli kuullut puhuttavan
-tästä, sanoo kauppamiehelle: "Mihin kelpaavat teidän monet lääkärit,
-he eivät monessa kuukaudessa kaikki yhdessä voi parantaa kipeätä
-ihmisparkaa, jonka karjalainen talonpoika, jos suvaitsette, on tekevä
-terveeksi lyhyessä ajassa." Kauppias oli heti kaikin tavoin pyytänyt
-Makkoista käyttämään parannuskeinoaan ja oli kysynyt, tarvitsiko hän
-sitä varten apteekista jotakin, joka heti oli hankittava. "Kourallinen
-suoloja", vastasi Makkoinen, "on kaikki, mitä tarvitsen." Sen
-sanottuaan hän meni vajaan, ollakseen häiritsemättä, kuten hän
-itse sanoi, luki suoloihin loihtunsa ja käski antamaan ne rouvalle
-juoda veden seassa. Tämä tapahtui, ja seuraus oli se, että rouva
-heti tunsi itsensä paremmaksi ja ennen pitkää oli vallan terve.
-Lääkärit olivat sitten hyvin uutterasti koettaneet saada tietää hänen
-parannuskeinonsa, mutta hän ei ilmaissut heille salaisuuttaan.
-Jätän laveammin kertomatta, miten kauppias sekä tällä kertaa, että
-Makkoisen sen jälkeen käydessä Vaasassa, kohteli häntä niin hyvin
-kuin suinkin saattaa ajatella. Nyt kuului olevan jo kaksitoista
-vuotta kulunut siitä, ja Makkoinen pyysi minua hakemaan samaa
-kauppiasta; hän selitti minulle kadun ja kulman, missä hän muka asui,
-eikä epäillyt, ettei minut mitä paraiten otettaisi vastaan, jos
-toisin terveisiä vanhalta Makkoiselta Karjalasta. -- -- Tällaisiin
-juttuihin, joita usein kuulee suomalaisten viisaiden kertovan,
-saattaa olla kolmenlainen syy. 1. Joku tekee heistä pilaa, tekeytyy
-sairaaksi ja antaa loihtijan parantaa itsensä, jolloin parannuskeino
-tavallisesti onnistuu ja vahvistaa loihtijassa sitä vakaumusta, että
-tämä on hänen voimakkaiden sanojensa vaikutusta. 2. Joku todella
-sairas vetoaa loihtijan apuun ja paranee, josta voisi mainita useita
-esimerkkejä. Tämä kuuluisi uskomattomalta, ellei tiedettäisi,
-miten potilaan mielikuvitus voi vaikuttaa taudin lakkaamiseen.
-Muuan vallassäätyläinen Karjalassa kertoi, kuinka loihtija oli
-onnellisesti parantanut hänen silmänsä. Häntä olivat kipeät silmät
-kauan vaivanneet, liekkö hänellä ollut kaihi vai muu silmätauti,
-sitä en nyt muista. Pitäen luonnollisestikkin tarkkaa huolta näkönsä
-säilyttämisestä, joka jo siihen määrään oli heikontunut, ettei hän
-voinut lukea kirjaa, hän oli käynyt Kuopion lääkäreissä, jotka
-eivät olleet voineet antaa hänelle vähintäkään toivoa, vaan olivat
-selittäneet, että hän välttämättömästi ennen pitkää oli menettävä
-senkin vähäisen silmien valon, joka hänellä oli vielä jäljellä.
-Saatuaan tämän ankaran lausunnon hän oli lähtenyt Savonlinnaan
-ja kysynyt neuvoa sikäläiseltä lääkäriltä, joka oli vahvistanut
-edellisten lausunnon. Palattuaan kotia nämä synkät toiveet muassaan,
-hän oli tavannut loihtijan, joka oli vakuuttanut, että hän oli
-parantuva yhdessä ainoassa yössä. Kuitenkin jo hylättynä kohtalonsa
-nojaan oli hän ajatellut: "Jos minun kuitenkin välttämättömästi
-täytyy menettää näköni niin voi olla yhdentekevää, jos se tapahtuu
-viikkoa aikaisemmin tämän loihtijan toimesta." Hän alistui siis
-tämän parannusyrityksiin. Illalla hänen maata pannessaan oli loihtija
-sitonut hänen silmilleen jonkunlaista haudetta, jolle hän ensin oli
-lukenut loihtulukunsa. Sairaan täytyi sitä ennen sulkea silmäluomet
-ja nimenomaan luvata olla avaamatta niitä ennenkuin loihtija tuli
-hänen luokseen, joka oli tapahtuva seuraavana aamuna noin keho 3:n
-aikaan. Jos hän sillävälin vähänkin aukaisisi silmiään, oli loihtija
-vakuuttanut, että hän heti paikalla tulisi umpisokeaksi, ja ettei
-häntä koskaan senjälkeen voisi parantaa. Potilas lupaa järkähtämättä
-noudattaa tätä määräystä ja odottaa, vähääkään liikuttamatta
-silmiään, levottomasti aamua. Vihdoin tuli sovittu aika, ja loihtija
-astuu sisälle, mutisee ensin muutamia loihturunoja ja menee sitten
-sairaan luo. Sitten hän ottaa pois siteen, pesee silmäluomet ja
-käskee potilaan avata silmänsä. Parasta kaikesta oli, että tämä heti
-oli nähnyt sangen hyvin, ja vielä tänä päivänä hänellä on hyvä näkö.
-Ei oltu saatu tietää, mistä se puuro oli tehty, jolla hänen silmiään
-oli haudottu. Sillä oli ollut inhoittavan löyhkäävä haju, sen hän
-vaan tiesi. Useita sellaisia parannustapauksia voisin mainita,
-jotka täten vakaannuttavat loihtijan maineen ja vetävät hänen
-luokseen apua tarvitsevia. -- Vielä on 3:s syy rahvaan kummallisiin
-kertomuksiin loihtijoista, nimittäin se, että nämä itse keksivät
-ja luulottelevat kansalle kaikennäköistä, vetääkseen sen huomion
-suuremmassa määrin puoleensa. Näin saattoi olla äsken mainitun
-Makkoisenkin parannusjutun laita, sillä kuuluu juuri asiaan, että
-kertomuksen todistajiksi etsitään kaukaisilla seuduilla asuvia,
-kuten esim. vaasalaisia, kun loihtija itse asuu Karjalassa, sillä
-niitä ei kukaan saata niin helposti kuulustella ja siten saada
-vakaumusta päinvastaisesta asianlaidasta. Mutta palaan Makkoiseen.
-Kuunneltuani useita hänen kertomuksiaan ja vastineeksi kerrottuani
-hänelle jotenkin samanlaisia, pyysin häntä lausumaan minulle
-muutamia loihturunojaan. Hän vastasi ensin vältellen, että hän jo
-oli suurimmaksi osaksi unhottanut ne, mutta kun toistamiseen olin
-häntä pyytänyt ja lukenut hänelle muutamia ennen kokoamiani, hän
-siihen suostui. (Luin hänelle suomalaisia sananlaskuja ja muiden
-muassa seuraavan: "Paha mies on parratoinen, paha pitkän parran
-kanssa." Kuultuaan tämän sanoi ukko: "Leikata toki pitäisi minunkin
-partani.") Hän halusi kuitenkin, vähän koeteltuaan runojaan lausua,
-muistinsa virkistykseksi kaikkein ensiksi saada muutaman ryypyn
-viinaa. Hän sanoi vallan mahdottomaksi ilman tätä valmistusta muistaa
-mitään asiallista. Ostin hänelle nuorelta emännältä viinaa, mutta
-menetin siten kokonaan pelin. Sillä vaikka vanhus viinaa nautittuaan
-tuli avomielisemmäksi, oli siitä se epäedullinen vaikutus hänen
-puheeseensa, joka jo luonnostaan oli hieman epäselvää, että se tuli
-vielä paljo sekavammaksi. Suurimmalla vaikeudella voin erottaa sanat
-toisistaan, ja jos erotinkin ne, ei ukko koskaan malttanut levätä
-sen vertaa, että olisin ehtinyt kirjoittaa ne muistiin. Juuri kun
-minun piti kirjoittaa jotakin riviä, oli hän jo ehtinyt runon toisiin
-osiin, niin ettei tästä voinut tulla mitään yhtenäistä. Ainoat,
-mitkä voin panna kirjaan, olivat muutamat mytologiset nimet ja
-paikat, jotka hänen sanellessaan runoja painuivat mieleeni, ja jotka
-kirjoitin muistiin. Näin ollen olisin kauempaa viipymättä lähtenyt
-pois täältä, ellei minulle olisi kerrottu, että pitäjän räätäliä
-Kinnusta odotettiin tänne samana iltana. Paitsi että sellaiset miehet
-usein osaavat lauluja ja runoja, joiden oppimiseen heillä on parempi
-tilaisuus kuin muilla, ollessaan työssä pitäjällä, tai jotka he
-itse joutohetkillään sepittävät, olin tästä Kinnusesta erityisesti
-kuullut, että hän asiasta tiesi jotakin. Päätin siis jäädä tänne
-yöksi. Kinnunen tulikin eikä edes kieltäytynyt ilmaisemasta minulle
-mitä tiesi. Oli vaan vahinko, ettei hän tietänyt niin paljoa kuin
-olin odottanut. Sadut huvittivat häntä enemmän, ja niitä hän lupasi
-huvikseni kertoella vaikka kolme päivää läpeensä, kuten hän itse
-mainitsi. Minun ei kuitenkaan tehnyt mieli, kestitä häntä viinalla,
-kolmea päivää; huomasin näet että tämä oli välttämätön korvaus hänen
-vaivoistaan. Tämän vuoksi olisin seuraavana aamuna lähtenyt matkaan,
-ellei jatkuva sade olisi pidätellyt minua melkein iltaan saakka.
-Kuuntelin siis sen päivän Kinnusen satuja, ja suurella mielihyvällä
-(en saata sitä kieltää). Itse sadut tosin usein herättivät jotenkin
-vähäisen mielenkiintoa, mutta kertojan suuri taito lystillisesti
-esittää ne korvasi täydelleen niiden puutteellisuuden. Kinnusen
-luontainen taipumus sekä käsienliikkeillä että puheellaan matkimaan
-asiaa tai esinettä sekä tekemään se ilmieläväksi ja havainnolliseksi,
-olisi varmaankin koristanut teatteria paremmin kuin monen muun taito,
-joka on antautunut tähän ammattiin, Kinnusella vaan olisi pitänyt
-olla lasinen kuiskuttaja jotenkin kannunvetoisen pullon näköä, jotta
-hän joskus olisi saanut turvautua sen neuvoihin.
-
-Ennenkuin lähden Niinikummun talosta, tulee minun mainita eräs
-seikka, jota ehkä olisi paras olla mainitsematta. Kohta tultuani
-Makkoiselle tuli tänne eräs vanha mamselli edellä mainitusta
-herrastalosta. En tiedä tuliko hän sattumalta vai oliko Makkoisen
-väkeä, joka helposti oli saattanut ruveta minua epäilemään, ollut
-häntä noutamassa. Hän teki minulle kaikenlaisia kysymyksiä, muiden
-muassa osasinko ruotsia, jota kuitenkin juuri puhuin hänen kanssaan,
-ja sitten, osasinko saksaa, joihin molempiin kysymyksiin vastasin
-myöntävästi, lisäten kuitenkin saksankielen taitoon nähden, että
-osasin sitä sen verran kuin kotimaassa oli ollut tilaisuutta sitä
-oppia, kun en ollut voinut matkustella Saksassa. En tiedä, oliko hän
-jossakin suhteessa voinut väärinkäsittää vastaustani, vai miksi hän
-minulta mitään enempää kysymättä taas meni tiehensä. Olin odottanut,
-että hän ensiksi olisi kysynyt, kuka olin, mutta sen hän kokonaan
-unhotti. Kysyin hänen mentyänsä, kuka hän oli, ja sain tietää, että
-hän oli kartanon herran sisar. Hetken kuluttua joku talon väestä,
-joka oli käynyt herraskartanossa, sanoi, että minua haluttiin nähdä
-siellä. Meninkin sinne ja tapasin siellä taas mainitun naisen.
-Herrakin itse tuli kohta jäljestä sivuovesta saliin ja teki minulle
-muutamia kysymyksiä, joihin vastasin. Pyytämättä minua edes istumaan
-hän taas katosi kiireisesti. Odotin hetken, sillä tahdoin ainakin
-sanoa hyvästi herralle, mutta häntä ei kuulunut, jonka vuoksi taas
-menin Makkoisen taloon, jossa minua kohdeltiin erittäin hyvin ja
-vieraanvaraisesti. Sittemmin sain kuulla, ettei tällä herralla,
-omasta mielestään pahaksi onneksi, ollut väkeänsä saapuvilla, jotta
-olisi voinut vangituttaa minut. Mutta miksi hän ei tehnyt sitä
-seuraavana päivänä, koska hän kuitenkin varmasti tiesi, että yhä olin
-hänen naapurinsa luona? Tämä epäedullinen poikkeus karjalaisesta
-vieraanvaraisuudesta johtui, kuten lukija helposti huomaa,
-väärinkäsityksestä. Ja sen sijaan, että ihmettelisin tätä, pidän
-pikemmin omituisena, etten koko matkaltani voi mainita ainoatakaan
-toista esimerkkiä sellaisesta poikkeuksesta.
-
-18:ntena päivänä tulin Kiteen pappilaan, jossa kirkkoherransijaisen
-Steniuksen luona olin kaksi vuorokautta. Jaaman kylässä asuvan Pentti
-Hirvosen luona, jolla, ollen itse kirjoitustaitoinen, muutamien
-talonpoikien vakuutuksien mukaan oli koko joukko kirjoitettuja
-runoja, en voinut käydä, koska Jaaman kylä oli jotenkin syrjässä
-tieltäni. Menin sen sijaan tapaamaan Olli Halttusta Ruppovaaraan,
-joka ei ollut niin syrjässä. Tultuani Ruppovaaraan, tapasin ensin
-mainitun Halttusen serkun, jolla oli kylän paras tila. Hän otti
-minut sangen kohteliaasti vastaan, pyysi minua käymään sisälle ja
-lupasi lähettää noutamaan Ollia. Oltuani täällä hetken, tuleekin
-Olli, joka täällä yleisesti on tunnettu "maisterin" nimellä, minkä
-hän luultavasti on saanut siitä, että osaa kirjoittaa jotenkin
-selvää käsialaa. Käännyin hänen puoleensa ja kysyin, osasiko
-hän paljon runoja, johon hän vastasi myöntävästi, mutta kohta
-senjälkeen hän viittasi isäntää tulemaan kanssaan ulos. Siellä
-hän luultavasti tuumi ja punniskeli toisen kanssa, oliko hyvä
-ilmaista niitä. Sillä suomalaisista runolaulajista ei vielä ole
-se pelko kadonnut, että heidän runonsa mahdollisesti ovat sitä
-laatua, että he niistä joutuvat edesvastuuseen. Tällaiseksi olen
-asianlaidan melkein kaikkialla huomannut. Vähitellen ja huomiota
-herättämättä he koettavat saada varmuutta siitä, että asianlaita on
-päinvastainen. Niin esim., kun ennen keräämistäni loihturunoista
-olen lausunut jonkun voimakkaamman manauksen pahaa vastaan, on
-minulta monta kertaa kysytty, mistä olen saanut nämä runot.
-Helposti huomaa, minnepäin kysymys kallistuu, ja sen vuoksi olen
-tällöin aina sanonut unhottaneeni sen henkilönnimen, joka on ne
-minulle antanut. -- Kotvasen kuluttua Olli taas tuli sisään ja
-aikoi ruveta lausumaan runojansa, mutta "maisterin" kävi, kuten
-monen muun, ettei oikein tahtonut päästä alkuun. Hänen muistinsa
-helpottamiseksi en pitänyt tehottomana hänen muistielintensä
-voitelemista viinaryypyllä, ja siinä onnistuinkin paremmin kuin
-Makkoisen suhteen. Viipyessäni tässä talossa, isäntä näytti minulle
-kirjastonsa, joka talonpojan kirjastoksi oli sangen hyvä. Paitsi
-lukuisia hartauskirjoja oli siinä myös "Eläinten tautikirja"
-Gananderilta sekä muutamia Juteinin kirjoitelmia. 21:ntenä päivänä
-läksin täältä Potoskavaaraan, josta minulla myös oli tiedossa
-runonlaulaja Juhana Kattilus. Kuljettuani maitse neljännespeninkulman
-matkan tulin pitkälle ja kaidalle, Kiteen järveen pistävälle
-niemelle, jolla oli muutamia taloja. Täältä minun piti saada soutaja
-lahden poikki, jonka toisella puolella Potoskavaara oli jonkun matkan
-päässä rannasta kohoavalla ylängöllä. Toisella rannalla minulle
-tapahtui se onnettomuus, että pyssyni, jonka olin asettanut puuta
-vasten pystyyn, auttaessani soutajaa veneen vedossa rannalle, kaatui
-kiveä vastaan, ja haulit valuivat siitä ulos. Lohdutin itseäni
-niin hyvin kuin voin tämän onnettomuuden suhteen ja kuljin miehen
-opastusta seuraten ylös kylään. Vaikkei hänen puheensa mukaan olisi
-pitänyt olla enempää kuin näpeä neljännespeninkulma Kattiluksen
-tilalle, astuin vähintäin yli puolen peninkulman, monta mutkaa kun
-sain tehdä, sillä ei edes rannasta johtanut mitään polkua, jota
-olisi voinut seurata. Tapasin sitten niityllä lähellä erästä taloa
-tyttöjä, jotka pesivät vaatteita. Kysyin, oliko talo Kattiluksen,
-mutta siihen he vastasivat kieltävästi ja neuvoivat minua muuten
-taloon, josta voin saada opastusta Kattiluksen luo. Sisällä tapasin
-miehen, joka osotti minulle polun. Kuljettuani sitä saavuin viimein
-etsimääni taloon. Emäntä otti minut hyvin vastaan, ja koska oli
-päivällisaika, hän laittoi minulle päivällistä, ilman että minun edes
-tarvitsi pyytää ruokaa. Vanhin poika, Juhana, oli paraikaa kalassa
-ja tuli vasta iltapäivällä kotia. Ollenkaan estelemättä hän antoi
-minulle runot tai oikeammin laulut, mitä osasi. Tämä Juhana oli
-merkillinen mies siitä, että hän vähemmässä kuin puolessa vuodessa
-oli ilman kenenkään johtoa oppinut kirjoittamaan jotenkin selvää
-käsialaa. Hän oli edellisenä talvena ollut potilaana ja silloin
-ajanvietteeksi harjoitellut kirjoittamista. Nyt hän jo kirjoitti
-aika hyvin ja, mikä harvinaisempaa on talonpoikaiskirjoittajissa,
-kirjoitti sanat oikein raamatunkielen mukaisesti. Talon tytär,
-tämän Juhanan sisar, innostui niin lukemaan Topeliuksen runoja ja
-muutamia muita suomalaisia kirjoja, joita minulla oli mukanani, että
-kokonaan oli unhottaa häät, joihin hänen illalla piti lähteä. Olisin
-muuten vielä samana päivänä lähtenyt täältä, elleivät seuraavana
-päivänä vietettävät naapurin pojan häät olisi houkutelleet minua
-jäämään. Hänen valittu kaunokaisensa oli toisesta kylästä, jonne
-häävieraat jo päivää ennen olivat lähteneet. Minä puolestani pidin
-parempana viettää häitä ainoastaan jälkimäisessä paikassa. Odotin
-siis Kattauksella seuraavan päivän iltaan saakka, jolloin Juhana
-Kattiluksen seurassa, joka niinikään oli jäänyt kotia, läksin yli
-puolen neljännespeninkulman päässä olevaan häätaloon. Jos kohta
-olin kuokkavieras, otti talonväki minut sangen hyvin vastaan,
-etenkin huilu teki minut vielä enemmän tervetulleeksi. Kotvan aikaa
-odotettuani ja pantuani odotusaikana muutamilta tänne kokoontuneilta
-miehiltä runoja kirjaani, saapui morsiuspari useiden muiden seurassa
-morsiamen kodista. Heitä tervehdittiin muutamilla pyssynlaukauksilla;
-minullakin oli haulipyssyni mukana. Lisäksi heille tulijaisiksi
-tarjottiin viinaa, jota isäntä kantoi heille jo pihalle vastaan;
-emäntä taas (tai joku joka häntä edusti) vastaanotti heidät olutkannu
-kädessä. Puhemies, joka johti jonoa, sai vasta useiden menojen
-jälkeen viedä seurueen sisälle. Hänen tervehdittyänsä kysyttiin,
-kuten Karjalassa ja Savossa on tavallista: "Mitä vieraalle kuuluu?",
-johon hän myös tavallisuuden mukaan vastasi: "Rauhassa vaan ollaan
-kaikki." Sitten häneltä kysyttiin, kuka hän oli, mistä kotoisin
-ja millä asioilla liikkuva. Tähän hän vastasi kuvalauseilla.
-Tehtävästään hän esim. kertoi löytäneensä ja ottaneensa kiinni
-kookkaan kotkan, joka oli riehunut hänen kananpesässään; kana ei
-ollut luopunut kotkasta, vaikka olisi voinut vapautua sen kynsistä.
-Oli luultu sitä lumotuksi ja koska kerta oli saatu kotka kiinni,
-niin tahdottiin urkkia selville, mistä se oli kotoisin, ja kun se
-nyt oli lentänyt tänne, arveltiin sen mahdollisesti olevan kotoperin
-täältä, ja se tahdottiin nyt tietää. Isäntä, joka kysymykset
-teki, sanoi, ettei hän voinut ruveta pitempiin puheisiin heidän
-kanssansa, elleivät he näyttäneet passiansa, niin että tiesi,
-olivatko rehellistä väkeä. Puhemies vastasi siihen olevansa yhtä
-halukas kuin velvollinenkin, mutta sanoi ensin tahtovansa istua,
-väsynyt kun oli pitkästä matkastaan. Pyydettiin siis heitä kaikkia
-istumaan pöytään, jolle jo aikaisemmin oli ruuat valmiiksi kannettu.
-Morsian "kaason" ja "rytkän" kanssa istui pöydän takana sulhasen
-vieressä, jonka viereen myös "kosiomies" asettui. Molemmin puolin
-tätä ryhmää istuivat äsken vihityn parin lähimmät sukulaiset, ja
-muuten istuttiin, miten vaan oli sattunut. Ensin viina kiersi pöytää
-ja kosiomiehen ottaessa ruokaryypyn isäntä selitti, ettei hänen
-tarvinnut antaa muuta passia, koska jo tästä kyllä saattoi nähdä,
-että he olivat rehellistä väkeä. Kylläpä, ajattelin, ravintoloissamme
-vilisee kymmenen kertaa rehellisempää väkeä! Tarjotut ruuat eivät
-olleet eriskummaisesti valmistettuja eivätkä varsin monet. Leipää ja
-voita, kalaa (tuoretta ja suolattua), rokkaa, piimää ja piiraita --
-siinä kaikki. Oluthaarikka kierteli jotenkin uutterasti. Kuitenkaan
-ei mitenkään saata ylistellä oluen hyvyyttä; sitä ei likimainkaan
-voinut verrata hämäläiseen ja uusmaalaiseen olueeseen; se tuskin oli
-tavallista kaljaa parempaa. Ensi syömävuorolla morsian ei syönyt
-mitään, vasta toisella vuorolla hän sen teki. En tiedä mistä tämä
-tapa on johtunut, ehkäpä siitä, että hän tahtoi osottaa yhtä suurta
-kohteliaisuutta sekä ensi että toisen pöydän vieraille. Sen hän teki
-ainoastaan siten, että hän edellisten syödessä, joilla muuten oli
-etuoikeus istua, oli pelkkänä katsojana, ja jälkimäisten syödessä
-otti osaa ruokain nautitsemiseen. Sen kautta syntyi jonkunmoinen
-tasapaino, eikä kummatkaan voineet pitää itseään halveksittuina.
-Tästä näkee miten talonpojat pulmallisissa tiloissa, jommoinen esim.
-kysymys arvoluokasta aina on ollut, osaavat käyttäytyä luontevasti.
-Minulla oli todellinen huvi kuunnella pöytäkeskusteluja. Vaikkei
-ainoatakaan herrasmiestä, ei pappia eikä nimismiestä ollut läsnä --
-minua näet pidettiin vertaisena, jota ei tarvinnut haikailla -- niin
-ei täällä tapahtunut mitään, joka olisi loukannut säädyllisyyttä.
-En nyt, enkä myöhemmin, nähnyt yhtään juopunutta, joka olisi voinut
-tehdä pahennusta seurassa. Tämä kuuluu uskomattomalta niistä, joilla
-ei ole ollut tilaisuutta oppia tuntemaan suomalaista rahvasta muualla
-kuin lähempänä rannikkoa sijaitsevilla seuduilla, missä usein
-vallassäätyläistenkin läsnäollessa näkee kaikenmoista vallattomuutta
-harjoitettavan. Mutta ne, jotka ovat matkustelleet Karjalassa tai
-ainakin muutamissa seuduin Savoa, varmaankin helpommin käsittävät
-ja myöntävät tämän mahdolliseksi. Sittenkuin ilta-ateria oli ohi
-ja ruuat korjattu pöydältä, tanssi nuoriso sekä pirtissä että
-porstuassa ja pihalla. Soittajaa tosin ei ollut, mutta sen sijaan
-laulettiin. Väliin minä autoin soittamalla huiluani, ja siihen he
-olivat erittäin tyytyväiset, huomauttaen, ettei heillä koskaan ollut
-ollut sellaista soittoa häätilaisuuksissaan. Vanhimmat istuivat
-jutellen keskenään milloin talousasioista, milloin uskonnosta ja
-kaikenlaisista aineista, jotka heitä huvittivat. Muutamat kertoivat
-satuja ja hauskoja pilajuttuja, toiset lauloivat lauluja ja runoja,
-toiset taas ottivat osaa nuorison leikkeihin. Myöhään illalla nuori
-pari meni morsiussänkyyn, joka oli valmistettu aittaan. Vieraat
-saattoivat heidät sinne ja otettuaan keiltä jäähyväiset, palasivat
-huvitteluihinsa. Toiset menivät levolle, mutta monet valvoivat koko
-yön. Varhain seuraavana aamuna, noin 3:n ja 4:n välillä istuttiin
-taas pöytään, ja noin 8:n ja 9:n välillä toistamiseen. Morsiamella
-tai oikeammin nuorella emännällä eli miniällä, oli nyt jonkunmoinen
-alkajaistoimitus, se nim., että hän tarjosi viinaa ja olutta
-kaikille vieraille, joiden hänen omasta kädestään tuli ottaa lasi.
-Sen jälkeen hän jakoi lahjoja appivanhemmilleen, langoilleen ja
-kälyilleen, lähemmille sukulaisilleen sekä kosiomiehelle, kaasolle
-ja rytkälle. Niinä oli paitoja, kintaita, vöitä, nenäliinoja, sukkia
-y.m. Kuului asiaan, että hänen itse piti pukea anopille aiottu paita
-tämän ylle, mutta -- se huomattakoon -- muiden vaatteiden päälle.
-Anoppi oli sitten jonkun aikaa tässä paidassa, ja se näytti hyvin
-hullunkuriselta; vieras ei olisi voinut luulla muuta, kuin että
-hän paitasillaan vietti poikansa häitä. Saman kunnian nuori emäntä
-osotti kosiomiehellekin. Sitten alkoi täkäläisissä häissä esiintyvä
-tapa, nimittäin rahojen kokoaminen morsiamelle. Oli niitä, jotka
-antoivat 75 kopeekkaa, toisia jotka antoivat 50; väliin määrä oli
-20 kopeekkaa. Monet antoivat ruplan ja enemmänkin. Kun nämä rahat
-oli koottu sekä lisäksi vähän pitäjän köyhille, pantiin toimeen
-morsiamen hyväksi toinen keräys. Se tehtiin "kirkko-avisionin"
-nimellä. Jokaisen, joka tahtoi lunastaa kirkon, tuli panna pöydälle
-joku kolikko tai myös, jos niin tahtoi, setelirahaa. Viimeksi
-antanut sai omakseen kirkon, kunnes joku taas hänen jälkeensä pani
-kolikkonsa. Särjin itselleni noin ruplan verran pieniä rahoja ja
-lunastin ainakin 50 kertaa kirkon Hämeeseen, mutta oli aina niitä,
-jotka myöhemmin lunastivat kirkon sille kylälle tai talolle, josta
-olivat kotoisin. Tätä kilpailua kesti kauan ja se tuotti morsiamelle
-paljon rahaa. Edellinen ja tämä jälkimäinen keräys tuottivat yhteensä
-vähän päälle 40 pankkoruplaa. Sitten nuori emäntä rupesi ottamaan
-osaa talousaskareihin, auttoi päivällispöydän kattamisessa ja ruokien
-korjaamisessa aterian jälkeen sekä muissakin tehtävissä. Kaduin
-sittemmin, etten ollut käynyt morsiamenkin kodissa näkemässä, miten
-häitä siellä vietettiin. Tosin Kattilus minulle siitä kertoi, mutta
-kysymällä ei kuitenkaan koskaan asiasta saa samaa käsitystä, kuin
-milloin omin silmin sen näkee. Sulhasen tullessa sinne seurueensa
-kanssa kuului sielläkin olleen jotenkin samoja juhlamenoja kuin ne,
-joilla äsken kerroin hääjoukkoa vastaanotetun morsiusparin sekä muun
-seurueen saapuessa sulhasen kotiin. Kosiomies silloin tavallisesti,
-niin kerrottin, tekaisee itselleen nimen ja asian, sanoen jotenkin
-tähän tai tämänkaltaiseen tapaan, että hän esim. on Ananias suuren
-poika (raamatussa esiintyvä nimi), että hänen herrallansa on hyvällä
-ja kauniilla paikalla ihana yrttitarha, missä kaikki muut puut,
-paitsi zittimpuuta (raamatullinen nimi) hyvin menestyvät, että hän
-nyt täydennyksen vuoksi halusi istuttaa tämänkin puun ja että hän
-oli lähettänyt palvelijansa etsimään jotakin sen tainta. He olivat
-kuulleet, että täällä (morsiamen isän talossa) piti olla tuollainen
-puu ja olivat senvuoksi tulleet tänne, toivoen saavansa siitä
-jonkun vesan, itse runkoa eivät aikoneet mitenkään vahingoittaa. He
-vakuuttivat samalla, että tämä vesa sen hoidon alaisena, joka heidän
-herransa puolelta alati tuli tämän yrttitarhan osaksi, oli hyvin
-viihtyvä ja ennen pitkää kantava hedelmiä. Kerrottiin senjälkeen
-meneteltävän samoin kuin sulhasen kodissa, lukuunottamatta että, kun
-hääjoukko lähtee sieltä, kosiomies kysyy, ovatko morsiamen isä ja
-äiti elossa ja sen jälkeen, mitä he tahtovat antaa omaisuudestaan
-poislähtevälle tyttärelleen. Muutamat antavat silloin lehmän,
-lampaan, tai jonkun vaatekappaleen; mutta välttämättömästi tulee
-tällöin aina luvata tyttärelle viikate, sirppi ja kassara.
-
-Vielä tänä päivänä näkee Karjalassa joskus muutamia muita tapoja
-esiintyvän häissä. Ne ovat kuitenkin erilaiset eri pitäjissä, eikä
-niitä siis voi koota yksien ainoiden häämenojen kuvaukseen. Sillä
-on aina oleva vaikeaa ratkaista, ovatko nämä eri juhlamenot ennen
-muinoin yleisesti olleet käytännössä häissä. Monet temput, jotka
-vielä ovat käytännössä, lienevät ikivanhat, mutta toiset johtunevat
-taas uudemmilta ajoilta. Olisi suotavaa, että joku, jolla olisi
-tilaisuus itse olla läsnä useissa suomalaisissa häissä, pitäisi
-silmällä niissä esiintyviä tapoja ja vertaisi niitä keskenään.
-Helpommin kuin mitä millään muulla keinoin on mahdollista,
-saataisiin täten selville mikä niissä on muinaisaikaista, ja
-valmistettaisiin tietä täydellisempään tietoon itse häistä sekä
-jossakin määrin muista niistä riippuvista seikoista. Toivoen
-asiantuntevien vastedes antavan lisätietoja, luulen olevani
-velvollinen kuvaamaan muinaissuomalaisten naimatapoja tai oikeammin
-mainitsemaan niistä muutamia hajanaisia piirteitä. Naimiset olivat
-tärkeimpiä tapauksia heidän perhe-elämässään. Kosiomiehen täytyi
-olla kokeneimpia miehiä. Kaikkia seikkailuja, esteitä, vaaroja
-ja vahinkoja tuli hänen, niin sanoakseni, mennä miekka kädessä
-vastustamaan. Kaikkea pahaa, minkä kadehtijat, noidat, velhot,
-tietäjät y.m. loivat hänen ja hänen seurueensa eteen, täytyi hänen
-osata vastustaa ja torjua. Mutta tämä oli vaan ikäänkuin valmistusta
-tiellä, sillä toiset ja vaikeammat asianhaarat kohtasivat pian
-morsiamen vanhempain kodissa. Saavuttuaan tänne onnellisesti,
-kosiomies lasketteli ylistyspuheita kosijasta, tai kuten joskus
-näyttää tapahtuneen, viimemainittu teki sen itse. Täällä asetettiin
-kosijalle useita ehtoja, kokeita, jotka hänen tuli suorittaa, ne
-kaikki tavattoman vaikeita ja vaarallisia. Tavallista näyttää olleen,
-että hänen täytyi suostua kolmeen kokeeseen. Nämä eivät useinkaan
-olleet helpompia ehtoja kuin ne, jotka Akilles määräsi Jasonille, kun
-tämä kosi kultaista taljaa, Kosijan viimein suoriuduttua kolmannesta
-eli viimeisestä kokeesta, tapahtuu kuitenkin, että viimeinen häneltä
-kielletään, jos kohta hän silloin kuitenkin useimmiten saattaa pitää
-morsianta omanaan. Pitikö kosijan silloin hänestä päällepäätteeksi
-maksaa jotakin, eli toisin sanoin, myivätkö vanhemmat tyttärensä,
-on seikka, josta on ollut erimielisyyttä. Muutamat ovat väittäneet,
-että näin oli asianlaita, mutta en oikeastaan tiedä, minkä nojalla.
-Vanha runo, joka käännöksenä esiintyy muun muassa Rühs'in teoksessa
-"Finland och dess innevånare" (Suomi ja sen asukkaat) sivulla
-13, muka on aiheena tähän väitökseen. Mutta tarvitsee vaan lukea
-sen viimeiset säkeet, niin voi tehdä yhtähyvin päinvastaisen
-johtopäätöksen. Kosija on näet edellä kertonut kaunokaiselleen,
-mitä on antanut tai oikeammin lahjoittanut hänen vanhemmilleen ja
-lähimmille sukulaisilleen (saadakseen heidät suostumaan morsianta
-kosijalle antamaan), jolloin morsian nimen omaan sanoo:
-
-    Vähänpäs hyvästä annoit,
-    Pikkuruisen kaunihista;
-    En huoli minä sinusta.
-
-Tämän kautta tyttö yhtä selvästi selittää olevan hänen omassa
-vallassaan, tahtooko hän ottaa vai hylätä kysymyksessä olevan miehen.
-Hallussani on toinen hämäläinen runo, jossa kerrotaan, että Klaus
-Kurki, joka monta vuosisataa sitten oli Vesilahdella sijaitsevan
-Laukon tilan omistajana, tultuaan lemmittynsä vanhempien kotiin oli
-kysynyt: "Onkos teillä neittä myydä?" Tämäkin antaisi jotakin aihetta
-edelliseen väitökseen, jos vaan tyytyisi näihin sanoihin, ottamatta
-huomioon mitä seuraavassa sanotaan:
-
-    "Kukas hullu muu kuin piika,
-    Jos ei hullu, niin on himmi,
-    Otti kihlat, anto kättä."
-
-Tästä päättäen täytyy siis tunnustaa, että tytöllä oli toiminnan
-vapaus. Samalla tavoin voinee toisiakin paikkoja selittää, jotka
-näyttävät tukevan edellistä käsitystä (esim. Topelius II. 8, I.
-23, j.n.e.). Mutta kukapa voinee kieltää, ettei suomalaisillakin
-joku mahtisana vanhempien puolelta, sekä muinoin että nykyään,
-saata pakottaa tytärtä vastoin tahtoansakkin valitsemaan tuleva
-kohtalonsa. Onhan Europan valistuneiden kansojen sivistyneissäkin
-luokissa tuhansia esimerkkejä samasta kaikkivaltiaasta pakkokäskystä
-milloin isän, milloin äidin tai muun naittajan puolelta. Sielläkin
-tapahtuu, että tytär myydään, olkoonpa vaan, ettei käytetä tätä
-sanaa, mutta itse menettelyä ei voi peittää, vaikka nimikin
-muutetaan. Kuitenkin näemme, miten itse Väinämöinenkään, vaikka hän
-oli ylen mahtava, ei tahtonut käyttää valtaansa rajoittaaksensa
-kaunokaisen vapaata toiminta- ja valintavaltaa. Hän näet kosiessaan
-Tuuletarta (Tuulikkia) uutterasti anoi hänen suostumustansa, ensin
-kääntymättä isän tai äidin puoleen, näin jättäen meille arvokkaan
-esikuvan seurattavaksi. Mutta olkoon tämän asian laita miten tahansa;
-minä palaan alkuperäiseen kysymykseeni, josta tämä sivuseikka johti
-minut pois. Saatuaan vanhemmilta suostumuksen, ja usein pelkkä
-äidin suostumus lienee ollut riittävä, näyttää kosija heille sekä
-muille läheisimmille sukulaisille, jotka nämät uudet siteet hänelle
-tuottivat, antaneen muutamia lahjoja. Syystä voitaneen väittää,
-ettei morsiantakaan näissä tilaisuuksissa unhotettu, sillä muutamat
-vanhat laulut viittaavat selvästi siihen. Niitä temppuja, jotka
-nyt mahdollisesti seurasivat, ei tarkoin tunneta. Näyttää siltä,
-kuin morsian tällöin olisi puettu jollakin erityisellä tavalla.
-Sillä henkilöllä, joka tämän pukemisen toimitti, on oma suomalainen
-nimensä "kaaso". Luultavasti silloin myös nuori pari vieraidemniesten
-läsnäollessa teki jonkunmoisen keskinäisen lupauksen. Sulhanen otti
-sitten kaunokaisensa rekeen tai hevosen selkään, ja seurue läksi
-sulhasen kotiin. Kaaso monesti täällä vielä kehotti sulhasta säveästi
-kohtelemaan valloittamaansa morsianta sekä elämään hänen kanssaan
-sovussa. -- Tämä matka oli taas vaarallinen. Kosiomies ei koskaan
-tarpeeksi voinut varustautua pahansuopien ja kateellisten vehkeitä
-vastaan. Tämänpä vuoksi hän todellisissa rukouksissa kääntyi niiden
-voimakkaimpien jumaluusvoimien puoleen, joiden apua hän luuli
-tarvitsevansa noita vehkeitä torjuakseen. Heidän saavuttuaan sulhasen
-kotiin, appivanhemmat ja lähimmät sukulaiset olivat siellä heitä
-vastassa sekä onnittelivat nuorta paria, etenkin morsianta. Koko
-tämän juhlallisuuden kuluessa kosiomies ja kaaso lähinnä sulhoa
-ja morsianta nauttivat suurinta kunnioitusta. Useita kilpailuja
-näyttää heidän keskenään tapahtuneen, varsinkin sen johdosta, että
-kumpikin tahtoi omaa puolustettavaansa ylistellä. Ainakin esiintyy
-sellaisia kilpailuja ja ylistyksiä parissa vanhassa runossa, jotka
-vielä välistä esitetään Karjalassa. Koska en tunne ennen painettuja
-runoja, joihin kohta kohdalta voisin vedota äsken antamani kuvauksen
-tueksi, olen katsonut sopivaksi tähän liittää muutamia, jotka minulla
-on käsikirjoituksena. Niin esim. kosiomies lukee lähteissään kosijan
-kanssa matkaan:
-
-    Kave eukko luonnotar,
-    kave kultainen korea,
-    kuos mulle kultakangas,
-    valas mulle vaskivaippa,
-    jonka alla yöt lepäjän,                      5
-    päivät päälläni pitelen;
-    jott'ei poika pois tulisi.
-    emon tuoma erkaneisi,
-    eksyisi emon tekemä,
-    hivus himmen lankiaisi.                     10
-    Kave eukko luonnotar,
-    kave kultainen korea!
-    lähes tietä neuvomahan,
-    ratoa ojentamahan,
-    minne neittä naitanehen,                    15
-    morsianta juohetahan.
-    Hako vastahan tulevi,
-    sekin katkaise kaheksi,
-    siitä syrjähän sysäjä,
-    mennä suuren, mennä pienen,                 20
-    kulkea vähäväkisen,
-    mennä pitkän perkelehen.
-    Ukkoni isä ylinen,
-    mies on vanha taivahinen!
-    pistä aita pihlajainen,                     25
-    aita rautainen rapaja,
-    ympäri minun väkeni,
-    kahen puolen kansastani;
-    vitsastele maan maoilla,
-    käännä kyillä, kärmehillä,                  30
-    pää ulos, sisähän häntä,
-    kita kirrin laulamahan,
-    pään puoli päräjämähän
-    etisellä ilmallani,
-    takaisella puolellani,                      35
-    kupe'ella kummallani.
-    Onkos vanhoa väkeä,
-    iankaiken istunutta
-    kanssani kavehtimahan,
-    kerallani keikkumahan,                      40
-    jott'ei poika pois tulisi,
-    emän tuoma erkaneisi,
-    eksyisi emän tekemä,
-    vaimon kannettu katoisi!
-    Sata miestä miekatonta,                     45
-    tuhat miestä miekallista,
-    kateita kaatamahan,
-    vastuksia voittamahan!
-    Kateilta silmä kaiva,
-    noialta nenä repäise,                       50
-    valehelta vatsa viillä,
-    jotta hiiet himmastuisit,
-    perkeletkin peljästyisit,
-    karkuais maan katehet.
-
-Maan jumaluuksia avuksihuudetaan. Kosiomies asettuu itse kellariin
-tai muuhun kuoppaan ja rukoilee seuraavasti:
-
-    Nouse nyt maasta mannun eukko,
-    pellosta peri-isäntä,
-    poian ainoan avuksi,
-    miehen kuulun kumppaniksi,
-    kanssani kavehtimahan,                       5
-    kerahani keikkumahan,
-    etisellä ilmallani,
-    takaisella puolellani,
-    kupeilla kummallani.
-    Ei ne oo vasten itseäni,                    10
-    eikä vasten joukkoa,
-    vaan on vasten vastuksia,
-    vasten vaivoja pahoja.
-    Lähes tuonne sie keralla
-    vetämähän vempeleestä,                      15
-    aisasta avittamahan,
-    luokista lutistamahan.
-
-Kalmaa rukoillaan seuraavalla tavalla. Kosiomiehen täytyy silloin
-joko torstai-iltana tai sunnuntai-aamuna mennä kalmistoon ja lausua:
-
-    Onko vanhoa väkeä,
-    iänkaiken istunutta,
-    jok' on viikon maassa maannut,
-    kauvan lieossa levännyt?
-    Noskaat maasta miekkamiehet,
-    hiekasta hevosväki,
-    pojan ainoan avuksi,
-    miehen kuulun kumppaniksi,
-    kanssani kavehtimahan.
-
-Veden neitoset saavat seuraavan rukouksen osakseen (kosiomiehen
-tuli sitä lukiessaan asettua kummulle);
-
-    Nouse neitonen norosta,
-    hienohelma hettehestä,
-    neito lämmin lähtehestä,
-    muori mustasta muasta,
-    kanssani kavehtimahan,
-    kerallani keikkumahan,
-    etisellä ilmallani,
-    takaisella puolellani,
-    kupehella kummallani,
-    kateita kaatamahan,
-    vastuksia voittamahan,
-    Ei tuo vaston itseäni,
-    eikä vaston joukkojani,
-    vaan on vaston vastuksia,
-    vasten vaivoja pahoja.
-
-Kosiomies lukee edelleen hevosta turvatakseen:
-
-    Otan mä Hiiestä hevosen,
-    vuoresta valitun varsan,
-    Hiien ruunan ruskeimman,
-    joll' on rautaset kapiot,
-    tulitukka, rautaharja.                       5
-    Itse seppä Ilmarinen,
-    takoja iänikuinen
-    kesät kengitti hevosta,
-    talvet tallikonkaria,
-    minun kosihin mennäkseni                    10
-    Hiien linnan neitosia,
-    Kakkovuoren orpanoita,
-    jonk' ei kynnet kilpistele
-    ilmankahan iljenneillä,
-    kalmankahan kalliolla.                      15
-    Ukkoni tulinen miekka
-    tyvin tippui taivosesta,
-    päin pilvestä putosi
-    käteheni oikeahan;
-    jonka päivä päästä paistoi                  20
-    kuu västistä välötti,
-    jolla hurttia hutelen,
-    poijes kalmat karkottelen
-    etiseltä ilmaltani,
-    takaselta puoleltani,                       25
-    kupehelta kummaltani.
-
-Täten kuvattuani muinaisaikaisia häämenoja palaan olooni
-Potoskavaaran talossa. Vieraat hajaantuivat nyt kaikki juhlamenojen
-päätyttyä ja matkustivat jälleen koteihinsa. Kumppanini Kattilus
-ja minä jäimme kuitenkin isännän kehoituksesta taloon iltaan ja
-vielä seuraavaan päiväänkin asti. Oli nyt juhannusaatto, jota
-täällä, kuten kaikkialla muuallakin Suomessa, vietetään useita
-juhlamenoja noudattamalla, jos kohta nämä menot ovat erilaiset eri
-seuduilla. Karjalassa, kuten myös Savossa on tapana silloin polttaa
-kokkoa, johon toimeen täälläkin illan lähestyessä valmistauduttiin.
-Vanhoja karheja, hajallisia veneitä y.m. pidettiin hyvin tärkeänä
-polttoainesten osana. Tämän huomasin siitä, että sellaisia etäämmältä
-hevosella suorastaan kuljetettiin tänne, vaikka polttopuita kyllä
-oli likempänä. Tämän johdosta kysyin, oliko arveluni oikea, ja
-siihen vastattiin myöntäen. Nämä polttoainekset ladottiin nyt läjään
-päälletysten ja ympärille asetettiin pitkiä kuivia puita, joiden
-latvat yhdistettiin niin, että koko laitos oli suunnattoman suuren
-keilan muotoinen. Vähän aikaa auringonlaskun jälkeen sytytettiin tämä
-korkealle mäelle rakennettu kokko. Jo ennenkuin meidän "kokkomme"
-oli ehtinyt kohota maasta leimuavilla siivillään, nähtiin toisia
-sellaisia muualla. Sittemmin rupesi vielä useampia näkymään, sillä
-melkein joka talolla on oma kokkonsa, jos kohta myös usein kaksi tai
-useampia taloja, etenkin kun ne eivät sijaitse etäällä toisistaan,
-yhdistynein voimin rakentaa yhden ainoan kokon. Tämä siellä täällä
-leimuavien korkeiden tulien näky kiinnitti alussa koko minun
-huomioni siihen määrään, että tuskin näin mitä muuten tapahtui
-meidän kokollamme. Näytti siltä kuin taivas kaikkine tähtineen
-olisi siirtynyt alas maan päälle. Kuitenkin näin, että joukko
-lapsia ja poikia tanssi sen ympärillä ja että muutamat vanhemmatkin
-ihmiset ottivat tanssiin osaa. Vanhemmat henkilöt lauloivat runoja
-ja muutamat huvittelivat itseään ampumalla laukauksia ilmaan.
-Oli niitäkin, jotka olivat ottaneet mukaansa viinapullon, jaellen
-täällä sen sisällystä, toiset taas kohentelivat kokkotulta. Täten
-vietettiin suurin osa tätä yötä. Palatessamme kotia, odotin saavani
-nähdä muita temppuja, mutta koska ne näyttivät olevan lopussa, ja kun
-minä sitäpaitsi valvottuani edellisinä öinä olin jotenkin väsynyt,
-laskeuduin mielelläni vuoteelle, jossa vasta myöhään seuraavana
-päivänä heräsin. Mieleeni muistui kulunut juhlallinen ilta ja halusin
-kernaasti tietää syytä kokon polttamisen tapaan. En kuitenkaan
-tahtonut saada siitä oikeata selitystä, sillä tarkoitus, jopa
-pelkkä merkityskin, näyttävät unhottuneen nykyisiltä suomalaisilta,
-vaikka itse tapa on pysynyt. Mikäli kuitenkin puoleksi arvaamalla
-voin saada selville, näyttää ensimäinen aihe kokon polttamiseen
-esi-isillämme olleen uhri useille jumaluuksille, esim. sille, joka
-edisti viljankasvua sekä niille, jotka antoivat heille onnea vesillä
-eikä vähempää niille, jotka suosivat metsästysretkiä. Ennen muinoin
-näet kannettiin kokkoon vanhoja jousia ja nuolia, ja vielä nytkin
-joskus, kun sattuu olemaan rikkinäisiä pyssynvarsia, nekin tuodaan
-sinne. Nämä annettiin silloin "kokolle" (kotkalle), joka tulisiivin
-leijaili korkeutta kohti vieden saamansa esineet kiitollisesti
-takaisin taivaallisille suojelijoille. Suomalaiset luulevat kokon
-kaikista linnuista lentävän korkeimmalle taivasta kohti. "Ei yksikään
-lintu niin korkialle lennä, kuin lentää se kotka (kokko) poikineen",
-lauletaan laulussa, ja siitä tämä kuvallinen nimi luultavasti on
-saanut alkunsa. Mitä sitten tulee siihen aikaan, jolloin muinaiset
-esi-isämme polttivat kokkotulia, on vaikea tietää, tapahtuiko se
-yksinomaan juhannusyönä vai myöskin muina aikoina vuotta. Minun
-kotiseudullani, Karjalohjalla, kuuluu kokkoa poltetun muinoin
-jotenkin samoja temppuja noudattamalla helluntai-yönä, mutta tämä
-tapa kuuluu sittemmin jonkun esivallan kiellon johdosta hävinneen,
-niin etteivät nuoremmat enää ollenkaan sitä muista. Ainoastaan
-vanhat ihmiset voivat vielä muistella sitä aikaa, jolloin näitä
-tulia, täällä "helavalkiain" nimisinä, poltettiin. Samoin kuin
-myöhäisemmillä suomalaisilla kokon viettämisaika oli epämääräinen,
-näyttää siltä, kuin ei esi-isillämmekään olisi ollut mitään sitä
-varten määrättyä aikaa. Jos se sen lisäksi alkuperäisestä oli
-heillä uhritemppuna, kuten on syytä olettaa, on hyvin luultavaa,
-että muinaissuomalaiset paimentolaiselintapoineen varsin usein
-saivat tilaisuutta kokon polttamiseen. Jos he lähtivät liikkeelle
-jostakin paikasta, missä kesäkylvöihin oli käytetty jotakin karhia,
-jota eivät huolineet kuljettaa uuteen paikkaan, koska metsä
-kaikkialla helposti antoi heille siihen ainesta, niin he uhrasivat
-sen jumalille. Samoiten, jos joku jousi katkesi, niin ei sitäkään
-muuten voitu kunniakkaammin käyttää, ja lähtiessään pois joen tai
-järven rannoilta, eivät he ehkä viitsineet viedä mukaansa veneitä,
-vaan antoivat kokon viedä ne taivaan jumalille, joiden luona sen
-korkeilla lentoretkillään luultiin käyvän. Jotenkin näin olen
-kuvitellut kokkotulen alkuperää, ja syitä tähän olettamukseen on
-kyllä olemassa, kuten äsken osotin. Mutta kukapa nykyolojen nojalla
-voikaan tunkea muinaisajan pimeyteen ja sanoa: Minä olen löytänyt
-tien. Olisin toivonut vaan, että juhannusaatto-iltana olisin voinut
-olla läsnä useammassa paikassa edes nähdäkseni kaikki tänä iltana
-isänmaassani esiintyvät tavat. Lienee kaikille tunnettua, miten
-ne vaihtelevat eri seuduilla. Minun syntymäseudullani esim. on
-nykyään tapana juhannusyönä ennustella tulevia tapahtumia. Siinä
-tarkoituksessa, mennään jonkun kolmasti siirretyn talon katolle tai
-myöskin kivelle, jota ei koskaan ole liikutettu paikaltaan; näin
-luullaan yleensä suurten kivien laidan olevan (jättiläiskiviä lukuun
-ottamatta). Siinä istutaan liikahtamatta ja odotetaan näkyjä, jotka
-muka selittävät tärkeimmät tulevat tapahtumat. Tytöt odottavat
-tavallisesti täällä ensi kerran näkevänsä tulevan sulhasensa, ja
-mitähän tyttö saattaisi hartaammin sydämestään toivoa! Vanhat
-naiset haluavat kernaasti tietää, miten lehmät ja muut eläimet
-seuraavana vuonna jaksavat. Toiset odottavat muita tapauksia. Mutta
-jotta oltaisiin varmat siitä, ettei ehkä joku noita tai paha henki,
-kuten joskus on tapahtunut, tule väliin, käydään edellisenä iltana
-virsikirja kädessä yhdeksän kertaa talon tai kiven ympäri ja
-nimenomaan vastapäivään. Lapsena istuin näin tuona yönä usein muiden
-kanssa, ollen vahvasti vakuutettuna siitä, että näin oli mahdollista
-saada selville tulevaisuuteni tähti, ja menetettyäni poikana jonkun
-verran tätä vakaumustani, ruveten melkoisesti epäilemään näkyjen
-todellisuutta, istuin mukana pääasiallisesti nähdäkseni kylänpoikien
-ilveilyjä, joilla he huviksensa säikyttelivät katolla istuvia.
-Valepukuisina he usein tulivat etenkin sellaisiin paikkoihin, joihin
-tyttöjä oli kokoontunut, ja tekivät heille kaikenlaisia kepposia.
-Usein nämä pojat tekeytyivät aaveiksi ja onnistuivat siinä niin
-hyvin, että tytöt todella luulivat nähneensä näkyjä ja tekivät
-johtopäätöksiä kaikenlaisten toivorikkaiden tulevien tapausten
-suhteen. Kaikenlainen noituminen onnistui myös tänä yönä hyvin. Samoin
-kuin pääsiäisyö tässä suhteessa oli sovelias noita-akoille, heidän
-noituessaan karjaa, juhannusyö soveltui miehille, jotka juuri silloin
-luulivat voivansa siirtää runsaan sadon toisen pellolta omallensa.
-Siinä tarkoituksessa he kulkivat sen pellon halki, jolta tahtoivat
-viedä pois onnen, tavoittelivat sylillään tähkäpäitä, joita heidän ei
-kuitenkaan tarvinnut nyhtää irti, menivät sitten omalle pellolleen ja
-kylvivät sylistään näkymätöntä viljaonnea. Jätän mainitsematta monet
-muut taikauskoiset tavat, jotka kotiseudullani juhannusyönä olivat
-käytännössä.
-
-Sittenkuin häät, kokkojuhla y.m. olivat ohitse ja levättyäni
-häätalossa yöni, läksin juhannuspäivän aamuna yhdessä matkakumppanini
-Kattiluksen kanssa hänen taloonsa, johon olin jättänyt laukkuni
-ja muut tavarani. Nyt vasta Kattilus kertoi hupaisan tapahtuman.
-Mainitsin Potoskavaaralle tullessani ensin poikenneeni toiseen taloon
-kysymään tietä Kattilukselle, Siellä minua oli luultu karkulaiseksi
-ja oli kuviteltu, että minulla muka oli mukanani suurempi seurue,
-joka yöllä oli tuleva Kattiluksen taloa ryöstämään, sillä tiedettiin,
-että hänellä oli hieman varoja. Sattui vielä niin hullusti, että
-minä koivikossa tien vieressä, joka johti Kattiluksen taloon, istuin
-ja puhalsin hetken huiluani. Tämä oli vielä vahvistanut heidän
-aikaisemmin saamaansa ajatusta minusta, he näet kuvittelivat, että
-minä täten annoin merkin muulle joukkiolleni. He olivat pitäneet
-varmana, ettei seuraavana aamuna Kattiluksella nähtäisi muuta kuin
-tyhjät seinät. Tätä peläten mainitun talon isäntä seuraavana aamuna
-tuli Kattilukselle, lähemmin saadakseen asiasta varmuutta. Mutta
-kuinka hän liekkään nolostunut nähdessään minun paperini ja kirjani
-pöydällä ja minun itse aivan hiljaisena istuvan aamiaispöydässä
-talonväen kanssa. Tämä kertomus huvitti minua, jos kohta toiselta
-puolen se ajatus, että täten mahdollisesti olin pelästyttänyt useita
-ennen ja että vastedeskin saatoin muita pelästyttää, minua hieman
-pahoitti. Nautittuani vieraanvaraista kohtelua Potoskavaaralla
-läksin sieltä juhannuspäivänä Tohmajärven pappilaan. Peläten, että
-tänä kesän suurimpana juhlapäivänä herättäisin kansassa saman
-epäedullisen ajatuksen itsestäni, kuin minkä Potoskavaaran mies
-oli saanut, ja että siten häiritsisin tuota sävyisää väkeä sen
-maalaisrauhassa ja huvituksissa, en tahtonut poiketa varsin moneen
-paikkaan, ja niissä taloissa, joihin kuitenkin poikkesin, noudatin
-sitä varovaisuutta, että jätin pyssyni porstuaan. Rahvaalla ei
-täällä näyttänyt olevan samaa tapaa kuin minun kotiseudullani,
-nimittäin että tänä päivänä olisi koristanut tupiaan lehtioksilla,
-kuten esim. pihlajalla, tuomella, koivulla, j.n.e. En ainakaan nähnyt
-merkkiäkään siitä siellä, missä kävin. Matkalla Jouhkolaan sattui
-minulle omituisen ikävä tapaus. Niityllä, jonka halki kuljin, oli
-pyöreitä puita pantu niityn läpi juoksevan puron yli. Kulkiessani
-näitä myöten, luiskahti toinen jalkani puulta ja minä upposin polvea
-myöten mutaan. Tämä ei muuten olisi merkinnyt mitään, ellen vähää
-ennen olisi pukenut ylleni parempia housujani, sillä aioinpa näin
-puettuna käydä rovastia tervehtimässä. Minulla ei ollut muuta neuvoa
-kuin itse keskellä kirkkoaikaa ruveta pesemään housujani. Kaikeksi
-onneksi rovastinrouva Cleve Rantasalmella oli antanut minulle niin
-runsaasti saippuaa, että minulla vielä siitä oli melkoinen määrä
-jäljellä, ja se tuli nyt tässä hyvään tarpeeseen. Ryhdyin siis työhön
-muistellen, että varsin hyvin soveltui pyhäpäivänä "auttaa härkää
-kaivosta". Parin tunnin kuluttua housuni taas olivat kuivat, ja minä
-saatoin siis taas jatkaa matkaani. Iltapäivällä tulin kahvinjuonnin
-aikaan Jouhkolaan, jossa minua kohdeltiin sillä hyväntahtoisuudella,
-mikä Karjalassa kaikkialla on tavallista. Samoin kuin matkustaja,
-tavatessaan vieraassa maassa odottamatta jonkun maalaisensa, kaiketi
-joutuu äkillisen ilon valtoihin, niin on melkein sen laita, joka
-ollessaan kaukaisilla seuduilla omassa isänmaassaan tapaa jonkun,
-johon hän jollakin tavalla on lähemmässä suhteessa. Näin kävi
-minun, kun täällä näin ylioppilas Ahlstuhben, joka oli rovasti
-Valleniuksella kotiopettajana. Vaikka Turussa tuskin tunsin hänet
-ulkonäöltä, tuntui minusta nyt, kuin olisin ollut hänen vanha
-tuttavansa; näin tilapäinen hetki saattaa vaikuttaa tenhoavasti,
-tehden heikonkin siteen vahvaksi. Niinä kahtena vuorokautena, jotka
-olin Jouhkolassa, kirjoittelin kirjeitä tuttavilleni. Sillä aioin
-Tohmajärveltä suoraa päätä lähteä Arkangelin lääniin, jonka vuoksi
-täkäläisen postikonttorin kautta tahdoin antaa kotiväelleni tietoja
-itsestäni. Tulin sittemmin valinneeksi toisen matkasuunnan, nimittäin
-Sortavalaan. -- Jouhkolan maatila on kauniilla paikalla Tohmajärven
-rannalla, josta sen erottaa ainoastaan peltotilkku ja lähempänä
-rantaa oleva, iäkkäitä puita kasvava lehto. Järven toisella rannalla,
-ei varsin kaukana, on kirkko.
-
-Kesäkuun 26:ntena päivänä läksin Tohmajärveltä ja tulin vielä saman
-päivän iltana Pälkjärven pappilaan. Rovasti Hultin istui syrjärahilla
-portaiden laidalla, ja hänen vieressään istui hänen apulaisensa
-komministeri Reilander. Tavallisuuden mukaan minä esitin itseni
-ja minut otettiin, kuten tavallista, hyvin vastaan. Mainittua
-komministeri Reilanderia pidin täällä jotenkin pitäjäläisenäni,
-kuultuani, että hän oli kotoisin Raumalta, vaikkapa Raumalle
-Karjalohjalta onkin kokonaista 20 peninkulmaa. On ihmeellistä ja
-samalla vaikeaa selittää, mikä salainen ilo valtaa mielemme, kun
-kaukana kotoa tapaamme jonkun, joka on kotoisin synnyinseutumme
-lähitienoilta. Tutunomaisesti avaamme hänelle sydämemme ja pidämme
-häntä ikäänkuin lähimpään sukulaispiiriimme kuuluvana. Luulenpa,
-että erotuksetta pitäisin veljenäni jokaista suomalaista, jonka
-tapaisin Saksassa, ja samoin jokaista europpalaista, jonka näkisin
-Afrikan-matkalla. -- Rovasti Hultin oli minua kohtaan niin
-ystävällinen, että hän kutsutti erään runoja taitavan torpparinsa
-niitä minulle lukemaan. Tämä näytti kyllä osaavan niitä muutamia,
-mutta papin, mainitun Reilanderin, läsnäollessa hän hyvin
-vastenmielisesti tahtoi niitä lukea julki. Täältä Sortavalaan päin
-tuntui kotimainen runotaito, mikäli saatoin huomata, yhä enemmän
-häviävän, ja mikäli kerrottiin, sitä tuskin tunnettiin Aunuksen
-kuvernementissa. Ettei taikausko siellä uskollisesti seuraa häviävää
-runotaitoa, kuten muutamat ovat kuvitelleet, näkee muun muassa
-täällä esiintyvästä tavasta uhrata kirkkomailla rahoja ja ruokaa.
-Pälkjärven suntio kuuluu vielä usein löytävän lantteja, jotka
-on uhrattu kirkkomaalla, ja jotka hän, ennakkoluuloista vapaana
-miehenä, arvelematta uudelleen uhraa muutamaan viinaryyppyyn. Lähellä
-Pälkjärven kirkkoa on kolme melkoisen suurta herrastaloa, nimittäin
-Ylähovi, Alahovi ja Rantahovi. Ensinmainitussa, jonka omistaa
-nimituomari Olsoni, olin kaksi vuorokautta. Kesäkuun 28:ntena päivänä
-söin ensi kerran Karjalassa mansikoita. Minusta tuntui omituiselta,
-että ne täällä kypsyvät samaan aikaan kuin Uudellamaalla; sielläkään
-näet ei saa mansikoita ennen kuin muutama päivä juhannuksen jälkeen.
-Kysyin, kypsyivätkö ne joka vuosi yhtä aikaisin, vai oliko nyt
-poikkeustapaus, mutta vastattiin, että usein viime vuosina oli saatu
-mansikoita jo juhannukseksi, ja että tänä vuonna päinvastoin marjat
-sateisen kevään vuoksi olivat kypsyneet tavallista myöhemmin. Noin
-viisikymmentä vuotta takaperin oli tavallisesti saatu mansikoita
-vasta heinäkuun keskivaiheilla, siis kokonaista kolmea viikkoa
-myöhemmin. Niin paljon on ilmanala täällä näin lyhyessä ajassa
-lauhtunut. -- Isoisäni veli, joka aikoja sitten seppänä oli muuttanut
-Uudeltamaalta ja asettunut Pälkjärvelle, ei enää ollut elossa.
-Minulla oli kuitenkin huvi tavata täällä eräs hänen pojistaan sekä
-nähdä hänen entinen pajansa ja asumapaikkansa, jotka nyt olivat
-vieraan hallussa.
-
-Kesäkuun 30:ntenä päivänä läksin Pälkjärveltä ja aloin kulkea
-Sortavalaa kohti. Astuttuani noin peninkulman matkan, saavutti minut
-muuan talonpoika, joka myös oli matkalla Sortavalaan. Koska hänellä
-näytti olevan hyvä hevonen, pyysin saada ajaa hänen kanssaan jäljellä
-olevan matkan, johon pyyntööni hän suostui. Pian tulimme Ruskealan
-marmorilouhokselle tai oikeammin sille paikalle, missä louhoksen
-palveluksessa olevat virkamiehet asuvat. Itse louhos näet on täältä
-runsaan venäjän-virstan päässä. Talonpojan puhalluttaessa täällä
-hevostaan, menin minä itse louhokselle. Siellä en nähnyt mitään
-erinomaista, näin ainoastaan muutamia lohkaistuja marmorimöhkäleitä.
-Itse louhos oli melkoisen syvä, neliskulmainen, ja lohkomattoman
-vuoren seinät kohosivat kohtisuorina. Täältä lohkaistu marmori on
-suurimmaksi osaksi harmaankirjavaa; vähemmin saadaan mustaa sekä niin
-sanottua vihreätä marmoria. Vilahdukselta katseltuani tätä, läksin
-taas pois. Olin jättänyt laukkuni kaikkine tavaroineni talonpojan
-rattaille; ei siis ollut kummallista, että kiiruhdin, koska
-jalkamatkani jatkaminen riippui nimeltäänkin tuntemattoman talonpojan
-rehellisyydestä. Tapasin kuitenkin talonpojan samasta paikasta, kuten
-olin toivonutkin. Koska rahvas kaikkialla on tunnettu rehelliseksi,
-olen monta kertaa samoin jättänyt laukkuni heidän huostaansa, ilman
-että minulla siitä on ollut mitään ikävyyksiä. Usein olen mennessäni
-kylpemään jättänyt takin ja sen taskussa olevat rahat pirttiin,
-eikä minulta koskaan tällöin ole ropoakaan kadonnut. -- Palattuani
-marmorilouhokselta istuuduin taas talonpojan rattaille ja läksin
-matkaan. Illan suussa saavuimme Sortavalan kaupunkiin, jossa
-yövyin kestikievariin. Seuraavana aamuna menin piirilääkäri Lilljan
-luo, joka tietääkseni oli ainoa syntymäseutuni lähitienoilta
-tänne muuttanut henkilö. Tavallisella hyväntahtoisuudellaan hän
-vastaanotti minut ja kohteli minua hyvin sielläoloni aikana, vaikka
-olin hänelle vallan tuntematon. Senlisäksi hän suositti minua
-muutamille täkäläisille herrasperheille, ja tämä teki oloni paljoa
-miellyttävämmäksi kuin mitä se muuten olisi voinut olla. Eräänä
-aamupäivänä kävin hänen kanssaan hänen potilaidensa luona, ja näille
-hän esitti minut muka turkulaisena lääkärinä. Jos kohta tästä
-olinkin sangen hyvilläni, niin olisin voinut joutua pulmalliseen
-tilaan, ellen mukavasti olisi selviytynyt asiasta. Näiden potilaiden
-joukossa oli näet venäläinen kauppias, jonka vaimo seuraavina päivinä
-tavatessaan minut itsepäisesti pyysi minua määräämään jotakin
-lääkettä sairaalle miehelleen. Tuskin tiesin, mitä minun piti sanoa,
-sillä tämä oli minulle niin odottamatonta. En kernaasti tahtonut
-luopua kerran omistamastani tohtorinarvosta, ja toiselta puolen minun
-oli vallan mahdotonta kirjoittaa reseptiä hänen miehelleen. Pidin
-siis soveliaimpana kaikin tavoin herättää hänessä toiveita miehensä
-paranemisesta ja latelin muuten ylistyksiä heidän lääkäristään
-Lilljasta, jonka sanoin kaikin puolin olevan minua taitavamman ja
-tässä asiassa tekevän kaikki, mitä tehtävissä oli. Täten suoriuduin
-tästä pulmallisesta kysymyksestä ja estin häntä itseäni enempää
-kiusaamasta.
-
-Oltuani neljä päivää Sortavalassa sain vihdoin heinäkuun 4:ntenä
-päivänä tilaisuuden lähteä Valamon luostariin. Pari sieltä
-Sortavalaan tullutta munkkia, joiden nyt piti palata täältä,
-lupasi ottaa minut veneeseensä. Meidän oli määrä lähteä
-perjantai-iltana. Noin 9:n aikaan menin munkkien majapaikkaan, jossa
-istuin odottamassa kello 11:en, sillä sitä ennen he eivät olleet
-valmiit. Odotusaikana he kohtelivat minua hyvin, jopa pyysivät minua
-ottamaan osaa illalliseensakkin, jota heidän ystävällisyyttään en
-kuitenkaan voinut hyväkseni käyttää, koska vähää ennen olin syönyt
-kievarissa. Itse he söivät ja tekivät senjälkeen ristinmerkit
-rintoihinsa Marian-kuvan edessä, joka oli seinässä pienessä
-lasikaapissa. Vihdoin viimeinkin 11:n ajoissa he olivat valmiit
-lähtemään. Toisen munkin astuessa alas rannalta laiturille johtavia
-portaita, tapahtui hänelle se vahinko, että jalkansa luiskahti, ja
-hänen koettaessaan itse säilyttää tasapainoaan, putosi kompassi hänen
-kainalostaan ja vieri portaita alas. Jokapäiväinen ihminen olisi
-tällaisessa tapauksessa ehdottomasti ruvennut kiroilemaan; mitä
-munkki teki, en tosin tiedä, koska en ymmärtänyt niitä sanoja, jotka
-hän silloin lausui. Etsimme kompassia, mutta turhaan. Löysimme
-tosin itse kotelon, vaikkakin kappaleina, mutta maneittineulaa
-oli vallan mahdoton löytää. Tämä tapaus olisi voinut käydä meille
-sangen ikäväksi, ellei yö olisi ollut jotenkin valoisa ja kokonaan
-sumuton. Munkit kävivät veneeseen ja soutajat ryhtyivät airoihin,
-sillä purje ei ollenkaan hyödyttänyt, koska myrsky, joka edellisinä
-päivinä lakkaamatta oli raivonnut, nyt oli asettunut yöksi. Sadekkin
-oli lakannut, niin ettei ilman puolesta saattanut toivoa kauniimpaa
-yötä. Minäkin asetuin soutajien joukkoon, ja siihen munkit varsin
-kernaasti suostuivat, antoivatpa minun sitten esteettömästi aina
-Valamon saarelle asti, koko 40:n virstan pituisen matkan, pitää
-hyvänäni tätä käsivartteni lihasten harjoitusta. Ennenkuin Sortavala
-katosi näköpiiristämme, ottivat munkit jäähyväiset kaupungilta ja
-ristivät rintansa. Noin 15:n virstan matkan soudimme Sortavalan
-saariston läpi ja vasta silloin tulimme aavalle vedelle, missä ei
-yhtään kalliota eikä saarta ollut nähtävissä ennenkuin saavuimme
-Valamon rantaan. Mainitun saariston viimeisellä saarella on Valamon
-luostarilla maallenousupaikka ja siihen se on rakennuttanut
-mökin, missä joskus levätään. Munkit tervehtivät tätä paikkaa
-ja tekivät ristimerkin. Oli siis vielä matkastamme jäljellä 25
-virstaa. Selällä kohtasimme Valamosta tulevan veneen; siinä oli
-pari munkkia, jotka olivat matkalla Impilahdelle kutsumaan muutamia
-vieraita Pietarin-juhlaan. Nämä munkit tulivat meidät kohdatessaan
-sangen iloisiksi. -- -- -- Vaikka emme nähneet Valamon maata,
-suoriutui perämies kuitenkin sangen hyvin ollen kokenut ja tottunut
-arvailemaan, ja näin tuli saari viimein näkyviimme. Kun en koskaan
-ennen ollut nähnyt luostaria, ei ollut kummallista, että sangen
-uteliaasti loin katseeni saarta kohti. Ennenkuin tulimme itse
-pääsaarelle, soudimme pienemmän saaren ohi, joka meistä jäi oikealle.
-Sillä kohoaa luostariin kuuluva kirkko, jota munkit hyvin hartaasti
-kunnioittivat kumarruksilla ja ristinmerkeillä. Tämä kirkko oli
-siksi pieni, etten saattanut luulla vielä sitä itse luostariksi,
-kuten ensi katseella olin tekemäisilläni. Pian näin, että tässä oli
-erityinen saari, ja kohta senjälkeen saavuimme luostarinrantaan,
-jota pitkin soudimme vähän matkaa tullaksemme maallenousupaikkaan.
-Kauan katselin linnan monien tornien hopeoituja kupukattoja.
-Näin täällä muutamia suurehkoja veneitä ja muhkean purjeveneen.
-Sittemmin sain kuulla, että vielä suurempi pursi oli lähtenyt
-Pietariin noutamaan sieltä Pietarin-juhlaan kutsuttuja vieraita.
-Luostarin juurella oleva ranta on äkkijyrkkä ja kohoaa melkoisesti
-järvenpinnasta. Näyttää siltä kuin Laatokan vesi ennen olisi ollut
-monta syltä ylempänä ja ylettynyt korkeampaan pengerrykseen, sillä
-rantakallioissa on niitä oikeastaan kaksi. Alempi on monta kyynärää
-ylemmän alapuolella ja lienee muinoisina aikoina ollut Laatokan
-aaltojen huuhdeltavana, kunnes vesi aleni ja asettui nykyisen
-pintansa tasalle. Tultuamme venesatamaan, nousimme maihin ja
-kuljimme portaita ylös luostariin. Kello oli 10:n paikkeilla kun
-saavuimme luostariin. Munkit, joiden kanssa olin venematkani tehnyt,
-neuvoivat minua menemään tervehdykselle taloudenhoitajan luo, sillä
-luostarinjohtaja oli pahoinvoipa. Hän vastaanotti minut sangen
-hyvin ja sanoi minut tervetulleeksi venäjänkielellä, jota juuri
-senverran ymmärsin, vaikka minun muuten oli vaikea tulla toimeen.
-Sitten hän pyysi opastani viemään minut osottamaansa huoneeseen.
-Tähän aikaan syödään luostarissa aamiaista, jota nautitsemaan
-minunkin tuli mennä, huolimatta suuresta uteliaisuudestani nähdä
-ympäristöä. Tuntui siltä kuin oltaisiin katsottu omantunnon asiaksi
-pitää huolta siitä, ettei kukaan vieraista jäänyt ilman ateriaa,
-sillä niin hellittämättä ja melkein vasten tahtoani minut vietiin
-aamiaispöytään. Avarassa salissa oli molemmin puolin katettu pöytiä
-yksinkertaisilla ruuilla. Oikealla olevan pöydän ääreen kokoontuivat
-munkit, vasemman ääreen luostariveljet ja työmiehet istuutuivat
-ottamatta huomioon erityisiä paikkoja; jälkimäisen ääreen myös
-läsnäolevat vieraat asettuivat. Aterian alkamismerkki annettiin
-soittamalla lähelläolevaa ruokakelloa, jota myös käytettiin
-merkinantamiseen tarjoaville palvelijoille, kun joku uusi ruokalaji
-oli tuotava pöydälle. Jo alussa oli muuan esilukija asettunut melkein
-keskelle huonetta molempien pöytien väliin ja erityisen tarkoitusta
-varten laaditun vietto-pöydän ääreen. Siinä hän seisovillaan luki
-kappaleita, kuten luulin erottavani, slavonilaisesta pipliasta. Hän
-jatkoi lukemistaan koko aterian ajan. Pöydälle oli pantu pyöreitä
-puulautasia, joille oli asetettu neliskulmaisia puolen tuuman
-paksuisia pehmeitä leipäviipaleita, viipale kullekin lautaselle.
-Veitsiä ja haarukoita ei pöydällä nähnyt ollenkaan, mutta puulusikka
-oli pantu jokaisen eteen. Heti kellonsoiton jälkeen tuli joukko
-tarjoilijoita esille kantaen pöydälle vieraiden eteen puuvateja
-niin tiheään, että ainoastaan neljä henkilöä söi samasta vadista.
-Nyt ruokavieraat tekivät ristinmerkin ja alkoivat syödä. Muuan
-heistä riputteli suolaa ruokaan ja hämmensi sitä veitsellään.
-Tämä näytti olevan sääntönä, sillä ei koskaan unhotettu ripoittaa
-suoloja ruokaan, oli ruoka mikä tahansa. Muutaman minuutin kuluttua
-soitettiin taas kelloa, jolloin tämä ruokalaji vaihdettiin toiseen,
-ja näin meneteltiin, kunnes viisi ruokalajia oli syöty, jonka
-jälkeen ateria, noin puolen tunnin kuluttua, oli lopussa. Joka
-uuden ruokalajin ilmestyessä, syöjät siunailivat itseään ja tekivät
-ristinmerkin, samoin myös juodessaan. Juoma oli jotenkin meikäläisen
-sahdin kaltaista ja sitä oli tuotu pöytään suurissa läkkipeltisissä
-maljoissa. Joka kuudennen henkilön eteen pantiin tällainen malja,
-ja se oli ainoa metalliastia, jonka näin koko pöydässä, jos en ota
-lukuun näissä maljoissa olevia kauhoja, joista joimme, sillä laseja
-ei ollenkaan ollut tähän tarkoitukseen käytettävinä. Tarjottujen
-ruokalajien selittäminen kävisi vaikeaksi. Mitä monenlaisimmin
-hienonnettuja ja hakattuja ruoka-aineita oli käytetty näihin Valamon
-ruokalajeihin. Punajuurikkaita, pasternakkoja, kurkkuja, retiisejä,
-sinappia, pinaattia, retikoita ja mitä vaan kyökkitarhat tähän
-vuodenaikaan tarjoavat, näytti olevan niihin käytetty, ja erilaiset
-kokoonpanot näyttivät muodostavan eri ruokalajeja. Muutamissa näistä
-näki hienoksi hakattua kalaakin, jopa niin hienoksi, että oli
-vaikea erottaa sitä kalaksi muuten kuin maun avulla. Eräänlaista
-ryynipuuroa tuotiin myös pöytään aterian lopussa. Tämä puuro oli
-vedessä ja öljyssä keitettyä, ja sitä syötiin ilman särvintä; maitoa
-ei luostarissa käytetä ja samoin taitaa olla viinin laita. Voita ei
-myöskään käytetty pöydässä. Jotenkin tällaiset olivat ruokalajit, ja
-minun on suorastaan mahdotonta lähemmin tehdä niistä selkoa, minkä
-vuoksi jätän erityisesti puhumatta päivällisruuista, vaikka jossakin
-määrin erosivat aamiaisella käytetyistä, kuitenkin pääasiallisesti
-ollen niiden kaltaisia. Aamiaisen jälkeen on luostarissa tapana
-levätä muutama tunti. Eräs luostariveljistä saattoi minut huoneeseeni
-ja sanoi, että nyt voin paneutua pitkäkseni, lisäten että niin on
-tapana, miten kukin suvaitsee. Minä en kuitenkaan luonnollisesti
-malttanut sitä tehdä, sillä vielä tyydyttämätön uteliaisuuteni
-katsella luostaria karkoitti kokonaan unen. Läksin siis ulos,
-katselin luostarin ulkopuolta sekä pyhäinkuvia, joita oli siellä
-täällä eteisissä ja porttiholveissa. Itse luostarinmuuri muodostaa
-ulkoapäin suunnattoman suuren nelikulmion, jonka sisäpuolelle jäisi
-suhteellisesti pienempi linnanpiha, ellei sen sisäpuolella olisi
-pienempi ulkomuurin muotoon laadittu rakennus, ja tämänkin sisällä
-melkoinen linnanpiha. Ulko- ja sisärakennusten väliin siis jää
-ainoastaan leveä katu. Sisemmässä rakennusryhmässä ovat luostarin
-kuusi kirkkoa sekä ne huoneet, joissa luostarinjohtaja asuu. Munkkien
-kammiot ja vierashuoneet taas ovat kaikki ulommassa rakennusryhmässä.
-Nykyinen rakennus ei kuulu olevan erittäin vanha. Muutamat kertoivat,
-ettei sillä ollut ikää 50 vuotta enempää. Menin sitten luostarin
-hautausmaalle, missä muiden muassa näin Ruotsin kuninkaan Maunon
-haudan. Koetin saada selvää kiveen, tai oikeammin hänen hautaansa
-peittävään lautakanteen laaditusta kirjoituksesta, mutta en
-päässyt pitkälle, se kun oli kirjoitettu slavonian kielellä. Kaksi
-vuosilukua, joista luulin toisen ilmaisevan hänen tuloaan Valamoon
-ja toisen hänen kuolinvuottaan, eroitin kuitenkin sangen hyvin.
-Edellinen näistä oli, ellei muistini minua kokonaan petä, v. 1330,
-mutta jälkimäistä en ollenkaan voi muistaa. Erästä luostariveljeä,
-jonka tapasin ja joka osasi suomea, pyysin minulle selittämään
-hautakirjoitusta. "Kah, onpa kaikille tuttu asia", hän vastasi, "että
-Ruotsin kuningas Mauno monta sataa vuotta sitten tahtoi valloittaa
-luostarimme ja kenties kokonaan hävittää sen. Suuri laivasto
-mukanaan hän purjehti Sortavalasta ja jopa kuvitteli ylimielisenä
-sangen helposti saavansa luostarin asukkaineen valtoihinsa." "No,
-saiko hän sitten?" kysyin, huomaten, ettei munkki niin pian pääsisi
-kertomuksensa pääseikkaan. "Ei hän eikä kukaan muu koskaan voi saada
-valtoihinsa Valamon luostaria. Mitä häneen tulee, oltiin luostarissa
-edeltä saatu tietoa hänen aiotusta maallenousustaan, jonka jälkeen
-kaikki olivat yhtyneet rukoilemaan Jumalaa, anoen, että hän tyhjäksi
-tekisi kuninkaan rohkeat tuumat. Silloin kellot olivat soineet
-lakkaamatta yöt päivät, ja suru ja pelko oli lamauttanut kaikkien
-mielet, vaikka kyllä toivo ja luottamus Jumalaan antoi heille
-tyyneyttä vaaran hetkellä. Kohta saatiin suopea merkki siitä, että
-rukous oli kuultu. Kauhea myrsky oli noussut. Kuninkaan koko laivasto
-hukkui, hän yksin oli irtitemmatun laudan varassa ajelehtinut
-Valamon rantaan, missä oli pelastunut maihin, mennyt luostariin ja
-kertonut kohtaloaan. Senjälkeen hän kastatti itsensä kreikkalaisen
-kirkon oppiin, rupesi luostariveljeksi, munkiksi, ja kuoli muutaman
-kymmenen vuoden kuluttua luostaripappina. Hänen hautaansa varjostaa
-suuri tuuhea puu. Puulevy, joka peittää haudan, ei voi olla 15-20
-vuotta vanhempi, sillä se on vielä sangen hyvin säilynyt ja siihen
-siveltimellä kirjoitetut kirjaimet eivät ole ollenkaan kuluneet."
-Munkin lopetettua kertomuksensa kysyin, luulivatko he yhä vielä
-olevansa yhtä turvatut vihollisilta yllätyksiltä. Vastaus kuului,
-niinkuin saattoi arvata, että Jumala kaiketi ennen muita oli
-suojeleva niitä, jotka yöt päivät niin uutterasti häntä palvelevat.
-Minulla ei ollut tähän mitään sanottavaa, jonka vuoksi päätin jättää
-sekä Maunon että munkin rauhaan ja läksin edelleen katsomaan muita
-esineitä, joita täällä tarjoutui joukoittain, minne vaan tuli. Pieni
-luostarimuurin toisella puolella oleva marmoripyramiidi veti ensin
-huomioni puoleensa. Siinä luin ensin Aleksanterin sekä suuriruhtinas
-Mikaelin nimet. Kysyin taas eräältä suomea taitavalta kirjoituksen
-merkitystä. Hän kertoi silloin, että tämä pyramiidi oli pystytetty
-säilyttämään muistoa Aleksanterin käynnistä Valamossa. Hallitsija oli
-varta vasten luostarista häntä noutamaan lähetetyssä purjeveneessä
-matkustanut Sortavalasta Valamoon. Hän oli eronnut koko seurueestaan
-ja yksin munkkien seurassa astunut alukseen. Matkalla hän oli yhtynyt
-tuttavallisiin puheisiin heidän kanssaan ja monta kertaa sanonut,
-etteivät he ollenkaan antaisi hänen läsnäolonsa häiritä heitä, vaan
-että pitäisivät häntä ystäviensä veroisena, jonka kanssa saattoivat
-seurustella yhtä vapaasti, kuin heidän muulloinkin oli tapana.
-Luostarinjohtaja, joka odottaen hallitsijaa oli valvonut edellisen
-yön, oli aamulla Aleksanterin saapuessa ollut nukkumassa. Keisari,
-joka oli odottanut, että luostarinjohtaja olisi vastaanottanut
-hänet, oli kysynyt, eikö luostarilla ollutkaan johtajaa. -- Hän oli
-ollut luostarissa pari vuorokautta ja oli "ottanut osaa luostarin
-köyhyyteen ja liturgiaan", kuten kiveen hakattu kirjoitus sanoi.
-Aleksanteri oli vielä kuolinvuoteellaan osottanut suurta suosiotansa
-Valamoa kohtaan, sillä hän oli määrännyt sen patjan, jolla hänen
-kuoleva päänsä lepäsi, Valamossa säilytettäväksi. Mitä suuriruhtinas
-Mikaelin käyntiin tulee, en saanut kuulla mitään enempää, kuin että
-hän Pietarista oli saapunut Valamoon ja muutaman päivän siellä
-oltuaan palannut Pietariin. Päivä oli kulunut puolisesta ohi, kun
-olin saanut katselleeksi näitä muistopatsaita sekä vilahdukselta
-silmäilleeksi muita merkillisyyksiä. Uni, joka minun edellisenä
-yönä oli täytynyt vaihtaa soutamiseen, näytti nyt tahtovan kostaa
-sitä välinpitämättömyyttä, jota siihen asti olin sille osottanut.
-Kohta muistuivat mieleeni munkin sanat, joka kertoi olevan tapana
-luostarissa levätä aamiaisen jälkeen. Läksin siis etsimään sitä
-huonetta, jonka taloudenhoitaja oli määrännyt majakseni. Mutta
-monien käytävien, porstuoiden ja portaiden eksyttämänä en mitenkään
-voinut sitä löytää, koska en tullessani tarkemmin ollut kiinnittänyt
-huomiotani siihen. Katsoin sisään muutamiin huoneisiin, joita luulin
-minulle määrätyksi, mutta huomasin heti erehtyneeni, koska niissä
-jo asui muita. Viimein muuan luostariveli huomasi pulani ja kysyi,
-etsinkö huonettani. Vastasin myöntävästi, jonka jälkeen hän sangen
-hyväntahtoisesti heti johti minut sinne. Huoneessani paneuduin
-pitkäkseni matrassille, joka tähän tarpeeseen oli sijoitettu
-sinne, kuten kaikkiin muihinkin huoneisiin, ja joka oli pantu
-kolmen kyynärän pituiselle tuolille. Täällä ei ollenkaan käytetä
-peitteitä, vaan ne, jotka sitä haluavat, voivat peittää itsensä
-omilla vaatteillaan. Matrassi oli verhottu pumpulikankaalla, mutta
-en voi sanoa, millä se oli täytetty; luultavasti sen sisällä ei
-kuitenkaan ollut sen arvokkaampaa tavaraa kuin olkia tai heiniä. Tämä
-matrassi sekä pieni päänalus samaa tekoa muodostivat koko vuoteen.
-Pari tuntia nukuttuani heräsin ja läksin taas ulos. Iltapäivän
-jumalanpalvelus oli nyt alkanut ja minä menin kirkkoon. Ihmetykseni
-ei ollut vähäinen, kun näin kaiken täällä äkkiä eteen aukeavan
-komeuden. Seinät olivat kauttaaltaan taulujen peittämät, joilla oli
-kullatut ja hopeoidut kehykset. Samoin olivat pylväät ja kaarikatto
-hopeoidut ja kullatut. Siellä täällä kimmelteli jalokiviä kulta- ja
-hopeakiinnoksissa. Minne vaan silmänsä käänsi, näki pelkkää kultaa ja
-hopeaa sekä mainitut maalaukset, jotka kuvasivat tapahtumia vanhasta
-ja uudesta testamentista sekä esittivät kuuluisien pyhimysten y.m.
-kuvia. Luostarin perustajia Sergiusta ja Hermannia on erityisesti
-muistettu. Milloin näkee heidän kiviliuskalla purjehtivan Valamon
-aalloilla, milloin paraillaan perustavan luostaria, milloin taas
-toimittavan jumalanpalvelusta ja jakavan siunauksia ympärillensä.
-Mutta tässä minun tulee vähän munkkien tiedonantojen mukaan kertoa
-heistä. Sergius ja Herman olivat, syystä, jota en tiedä, lähteneet
-liikkeelle Laatokan itäiseltä rannalta seisten irtonaisella
-kivipaadella, joka aalloilla kelluen oli kantanut heidät Valamon
-rannalle. Tuntuu siltä kuin joku vihollisten äkillinen tulo olisi
-karkoittanut heidät mannermaalta, ja että heidän paetessaan oli
-täytynyt käyttää moista alusta. Olkoon tämän asian laita miten
-tahansa, kävi, kuten sanottiin, että he pelastuivat Valamoon. Täällä
-he olivat herättäneet toisten huomion sekä monilla tekemillään
-ihmeillä, joista he useisiin heitä kuvaaviin maalauksiin ovat saaneet
-nimen "ihmeidentekijät", että myös vakavalla jumalisuudellaan.
-Joukko hurskaita ihmisiä kävi heidän luonansa, ja useita oli, jotka
-päättivät hylätä kotiseutunsa ja heidän tykönänsä ansaita taivaan
-valtakunnan. Tämä oli luostarin alku. Jo itse perustajat toimivat
-silloin melkoisesti, antoivat sille sääntöjä ja määräyksiä, joita
-muiden luultavasti myöhemmin syntyneiden ohella vielä noudatetaan.
-Nämä Sergius ja Herman ovat monessa paikassa kuvattuina. Heidän
-kuvansa lepäävät hopeakirstussa, joka on asetettu kuoriin, minne
-pääsee kulkemalla luostarin suurimman kirkon läpi. Toinnuttuani ensi
-hämmästyksestä, jonka kirkon loisto oli minussa herättänyt, jäin
-vielä joksikin aikaa jumalanpalvelusta seuraamaan; se oli jotenkin
-samanlainen kuin mitä näkee kaikkialla venäläis-kreikkalaisissa
-kirkoissa. Sitten poistuin kirkosta, ja koska kuulin kerrottavan,
-että eräällä saarella oli vielä toinen luostari, kysyin sinne
-vievää tietä. Muuan työmies näytti minulle polun, joka kiemurteli
-niittyjen ja metsien halki järven muodostaman lahden rantaa pitkin.
-Kuljin sitä pitkin ja tulin noin virstan matkan jälkeen purolle,
-jonka yli oli rakennettu silta. Jo aikaisemmin oli suloinen ja
-rehevä kasvullisuus, jota maa täällä kaikkialla tuottaa, minut
-ihastuttanut. Suuresti ihmettelin, että tällä pienellä saarella
-tapasin puronkin. Menin sillan yli ja kuljin vielä pari virstaa, kun
-toinen luostari äkkiä esiintyi katseilleni juuri, kun olin keskellä
-suurta metsää ja luullen eksyneeni olin kääntymäisilläni takaisin.
-Menin sisälle kirkkoon, jossa paraillaan pidettiin jumalanpalvelusta.
-Tämän luostarin rakennusta ei mitenkään voinut verrata suurempaan
-luostariin, kuten myös tämän luostarin munkkien luku oli varsin
-vähäinen edelliseen nähden. Seisottuani täällä hetken, istuuduin
-ovenviereisen seinän luona olevalle rahille. Mutta kauan en saanut
-istua rauhassa ennenkuin eräs munkeista jotenkin ankaralla äänellä
-huusi minulle "stoite" (s.o. nouskaa seisomaan). Katsoin parhaaksi
-totella häntä ja nousin seisomaan. Kohta senjälkeen menin takaisin
-suurempaan luostariin, jossa jo oli alettu iltajumalanpalvelus. Tätä
-kesti myöhäiseen yöhön. Seuraavana aamuna en herännyt ennenkuin kello
-6. Kysyin eräältä henkilöltä, jonka tapasin, oliko jumalanpalvelus
-jo alkanut. Hän alkoi nauraa ja vastasi, että se joka aamu alkaa
-kello 2 ja että se nyt pian oli loppuva. Menin kuitenkin kirkkoon
-edes nähdäkseni aamu-jumalanpalveluksen loppua. Se loppuu joka päivä
-kello 7, jolloin munkit alkavat teenjuontinsa, jota kestää tunnin
-ajan; senjälkeen mennään taas kirkkoon. Minä puolestani olisin
-nyt kernaasti palannut mannermaalle, mutta tilaisuutta siihen ei
-tarjoutunut. Viereisessä huoneessa näin olevan herrasväkeä, jota en
-edellisenä päivänä ollut nähnyt. Nämä henkilöt olivat yöllä saapuneet
-luostarinpurressa Pietarista ollakseen läsnä Pietarin-juhlassa,
-joka oli vietettävä seuraavana perjantaina. -- Kuljin ajan kuluksi
-milloin sinne milloin tänne, sillä aika tuntui joka hetkellä
-käyvän pitemmäksi. Milloin kiipesin ylös kellotapuliin, josta taas
-tulin alas; milloin menin metsään, kävelin puutarhoissa (nämä
-todistivat hyvää hoitoa; omenapuut viihtyivät hyvin, istutettuina
-eri pengerryksille), toiste taas viljavainioilla. Satamarantaa ja
-purjeveneitä kävin usein katsomassa päästäkseni ensimäisessä matkaan
-lähtevässä veneessä mannermaalle, kulkipa se sitten mihin rantaan
-tahansa. Kellotapulissa laskin olevan 17 kelloa, jotka melkein kaikki
-olivat eri kokoa. Suurin niistä oli runsaasti puolitoista syltä
-läpimitaltaan suusta. Mutta oli joukossa toisia hyvinkin pieniä.
-Kun nämä kaikki samalla kertaa joutuvat liikkeeseen, ajattelin
-itsekseni, kuten sanottiin olevan tavallista suurempina juhlapäivinä,
-niin mikähän soitto siitä syntyykään! Venäläisten kellonsoittajien
-täytyy olla hyvin harjaantuneita taidossaan voidakseen säännöllisessä
-tahdissa soittaa noita monia kelloja yhtä haavaa.
-
-Saarella kuuluvat käärmeet lisääntyneen uskomattomasti; ne näet
-ovat täällä rauhoitettuja, koska ei koko saarella saa tappaa yhtään
-elävää olentoa. Minut ne kuitenkin jättivät rauhaan. Paneuduin
-nukkumaan nurmikolle, tosin niitä peläten, vaikka minulla oli
-hallussani koko Karjalan loihtutaito, jonka avulla ne voi huumata tai
-tehdä niiden pureman tehottomaksi tai niiden myrkyn vaarattomaksi.
-Kerran menin läheiselle mäelle ja rupesin piirustamaan luostaria
-paperille, mutta tottumaton piirustaja kun olin, ei siitä tahtonut
-tulla mitään. Kyllästyin siihenkin, kuljin hyvän matkan eteenpäin
-metsään, heittäydyin loikomaan nurmikolle, otin esille kirjan,
-jonka sattumalta Sortavalassa olin unhottanut taskuuni ja aloin
-lukea. Aurinko oli korkealla ja sen säteiden synnyttämä kuumuus oli
-melkein tuskastuttava. Hain itselleni toisen paikan puun siimeksessä
-ja nukuin siihen pian. En tiedä, kauanko olin nukkunut, kun minut
-herätti muuan ohikulkeva henkilö, sanoen minulle venäjäksi jotakin,
-jota en kuitenkaan ymmärtänyt. Käännyin toiselle kyljelle ja nukuin
-miehen mentyä uudelleen. Taas herättyäni menin luostariin, ja koska
-paraillaan pidettiin jumalanpalvelusta, astuin sisälle kirkkoon.
-Paitsi sitä, mitä jo ennen olin kirkossa nähnyt, huomasin siellä
-muutamia yöllä saapuneita pietarilaisia. He ristivät ahkerasti
-rintojaan, kumartuivat syvään ja heittäysivät joskus alas silmilleen
-lattiaa suutelemaan. Eivätpä edes naisetkaan mitä kalleimmissa
-hameissaan karttaneet tomua ja likaa, jota oli jäänyt permannolle
-kirkossa kävijäin jaloista. Huolimatta upeista silkkihameistaan,
-he usein kumartuivat maahan asti ja suutelivat hartaina lattiaa.
-Tavattoman kaunis nuori nainen, joka seisoi vanhemman naisen,
-luullakseni äitinsä vieressä, oli matkan päässä minusta. Hänen
-uuttera ristielemisensä olisi varmaankin herättänyt huomioni,
-ellei hänen nuoruutensa ja kauneutensa jo aikaisemmin olisi sitä
-tehnyt. Hänen suudellessaan maata, minä ajattelin, eivätköhän
-nämä ruusunpunaiset huulet joskus ole levänneet nuoren rakastavan
-huulilla. Mutta hartaus, joka ympäröivien esineiden komeuden
-kohottamana oli painanut leimansa hänen otsaansa, karkotti heti
-sielustani kaikki maalliset ajatukset. Tällä kertaa olin entistä
-kauemmin jumalanpalveluksessa läsnä. Tähän asti olin sekä
-tällä kerralla kuten edellisilläkin seisonut siellä jotenkin
-huomaamattomana, mutta sattuma käänsi nyt äkkiä kaikkien
-ympärilläolevien katseet minuun. Kun pappi messusi jotakin, jota
-minä en ymmärtänyt, kumartuivat kaikki yhdellä haavaa lattiaan asti.
-Olin hetken ajan kahden vaiheilla, mitä minun tuli tehdä, pitikö
-noudattaa toisten esimerkkiä vai edelleen jäädä seisomaan. Valitsin
-jälkimäisen, koska en huomannut mitään syytä edelliseen. Yksin olin
-pystyssä tässä suurilukuisessa joukossa kuni puu, jonka talonpoika
-joskus säästää, hakatessaan metsät kaskeksi. Kernaasti olisin mennyt
-ulos, jotta en olisi ollut täällä "Saulina profeettain joukossa",
-mutta tämäkin oli mahdotonta, sillä paikka minusta alkaen ovelle
-saakka oli täynnä ihmisiä, kaikki maahan asti kumartuneina lattialla.
-Minun täytyi siis seisoa paikallani kunnes ympärillä olevat nousivat
-ylös. Kaikki katsoivat nyt yhtä haavaa minuun, mutta siinä olikin
-kaikki. Kotvan kuluttua menin kirkosta tiedustelemaan tilaisuutta
-päästäkseni pois saarelta. Mutta eipä sitä vielä tarjoutunut.
-Muuan Sortavalan pitäjän talonpoika, joka muutaman päivän oli
-loikonut sairaana, lupasi sitten seuraavana päivänä ottavansa
-minut veneeseensä. Varotin häntä toistamiseen ilmoittamaan minulle
-milloin hän lähtee, vaikka se tapahtuisi kuinkakin aikaisin; sitten
-palasin luostariin. Ollakseni milloin tahansa valmis lähtemään,
-menin heti taloudenhoitajan luo häntä kiittämään. Puhuttelin häntä
-latinaksi. Hän ei näyttänyt olevan oikein perehtynyt siihen, jonka
-vuoksi hän vieressä seisovalle munkille sanoi jotakin. Tämä kysyi
-minulta saksaksi, mitä halusin. Vastasin vaan tahtovani kiittää
-taloudenhoitajaa hänen minulle osottamastaan hyvyydestä, ja munkki
-tulkitsi tämän hänelle. Taloudenhoitaja pyysi häntä toivottamaan
-minulle onnea matkalle, ja sitten minä sanoin hyvästi. Sinä iltana,
-kun kävelin edes takaisin ja kävin useita huoneita katselemassa,
-tulin sattumalta erään suomalaisen räätälin huoneeseen; hän
-osasi useita uudempia runoja, jotka panin kirjaan. En vielä ollut
-lopettanut kirjoittamistani, kun muuan mies noin 10:n aikaan
-illalla tuli kertomaan, että talonpoika oli päättänyt lähteä
-jo sinä iltana. Heti riensin talonpojan luo, ja sitten läksimme
-soutamaan noin kello 1/2 11 illalla. Meitä oli kuusi henkeä, jotka
-astuimme vallan liian pieneen veneeseen, tavalliseen pienenlaiseen
-kalaveneeseen. Kysyin talonpojalta, kuinka hän saattoi uskoa
-itsensä ja mukaansa ottamat henkilöt niin mitättömän aluksen varaan.
-"Jos järvi pysyy tyynenä", hän sanoi, "ei meillä ole mitään vaaraa,
-muuten Jumala saa auttaa meidät perille, kuten hän usein ennenkin
-on tehnyt." Sittemmin jälkimäinen tulikin kysymykseen. Soutaessamme
-parin virstan matkan pitkin Valamon rantaa sumu, jota lähtiessämme
-ei nähnyt ollenkaan, lisääntyi huomattavasti. Hetken neuvoteltuamme
-keskenämme päätimme ensiksi yhä edelleen jatkaa soutamistamme. Pian
-huomasimme kuitenkin tarpeelliseksi ajoissa palata Valamon rantaan,
-koska sumu yhä sakenemistaan sakeni, niin ettemme voineet nähdä
-monta kyynärää eteemme. Pitkänluisu kalliopaasi lähellä rantaa oli
-vuoteenamme. Yön viileys häiritsi unta, ja lukematon hyttysparvi
-vielä lisäsi tätä pahaa. Poistaaksemme nämä molemmat yölepomme
-esteet, menimme ylös metsään, kokosimme joutuisasti kuivia kaatuneita
-puita ja viritimme hyvän valkean, jonka ympärille asetuimme. Tuli
-kyllä pitikin toisen kyljen lämpimänä, mutta hyttyset pysyivät
-yksipintaisesti kauan ympärillämme. Siirryin niin lähelle tulta
-kuin suinkin saatoin tehdä, jos mielin olla polttamatta itseäni.
-Siihen nukuin viimein, enkä herännyt ennenkuin kova, vasemmassa
-polvessa tuntuva pisto äkkiä minut havautti. Löin siihen kohtaan
-kiivaasti, arvellen että hyttyset, joiden luulin olevan syynä tähän,
-joko poistuisivat tai kuolisivat lyönnistä. Mutta tämä hyttynen
-oli tavallista pahempaa lajia, se näet oli pieni hehkuva hiili,
-joka oli räiskähtänyt ulos tulesta ja polttanut melkoisen reiän
-alusvaatteisiini. Sumu ei vielä ollut ollenkaan harventunut, vaan
-pikemmin lisääntynyt. Meidän täytyi siis vielä odottaa, vaikka se
-olikin tukalaa, etenkin kun nyt sade tuli edellisen pahan lisäksi.
-Minä kuitenkin keksin keinon, joka suojeli minua sekä sateelta
-ja hyttysiltä että osaksi myös kylmältä. Kääriydyin purjeeseen,
-vaivuin taas pian uneen ja nukuin kalliolla monta tuntia. Noin 6:n
-aikaan aamulla ryömin taas esiin kapaloistani, mutta sumua oli
-yhä vielä kuten ennenkin. Odotimme vielä monta tuntia, mutta ei
-sen parempia kotimatkan toiveita ilmautunut. Jopa muutamat sitten
-neuvoivat, että olisimme palanneet luostariin ja muut näyttivät
-siihen suostuvan. Koska minulla oli syytä uskoa että he, jos
-olisivat palanneet, olisivat jääneet koko päiväksi luostariin, koetin
-kaikin tavoin taivuttaa heitä siitä aikeesta luopumaan. Vihdoinkin
-yhdeksän aikaan aurinko pilkoitti esiin sakeasta sumusta. Tämä
-antoi meille toivoa sumun pikaisesta haihtumisesta, jonka vuoksi
-yksimielisesti päätimme lähteä rannasta ja vastaiseksi pitää aurinkoa
-kompassinamme. Mutta emme olleet soutaneet puolta peninkulmaa
-pitemmälle, kun pilvet taas peittivät auringon. Nyt olimme aavalla
-vedellä näkemättä monta kyynärää eteemme ja melkein neuvottomina
-siitä, mitä oli tekeminen. Minä kehotin perämiestä ohjaamaan venettä
-samaan suuntaan aaltoihin nähden, kuin se oli kulkenut auringon
-ollessa näkyvissä. Näin hän teki, ja me soudimme entistä enemmän
-ponnistaen, sillä pelkäsimme, että ukkonen, joka kuului kaukana,
-helposti olisi saattanut nostaa myrskyn, ja että tämä olisi tehnyt
-lopun koko matkastamme. On tunnettu asia, että tuuli ukonilmalla on
-tiheämpien muutosten alaisena kuin tavallisesti, emmekä me siis
-varmasti enää voineet luottaa edes aaltojen suuntaan, tuohon
-seikkailurikkaan matkamme ainoaan johtotähteen. Mutta koska meillä
-ei ollut muuta, tyydyimme seuraamaan tätäkin opasta, kunnes senkin
-menetimme ja järvi oli vallan tyynenä. Nyt huomasimme soutamisen
-turhaksi, luovuimme airoista ja odotimme kärsimättöminä kunnes
-joko aurinko taas oli näyttäytyvä tai sumu häviävä, sillä joskin
-tuuli nyt uudelleen olisi ruvennut nostamaan aaltoja, olisi se ollut
-epäluotettavampi. Emme näet voineet ajatella muuta kuin että se
-tyvenen aikana oli muuttuva. Vähäisen ajan kuluttua alkoi sataa ja
-tuuli puhalsi kovemmin kuin ennen sadetta; kuitenkaan ei myrskynnyt.
-Jos kohta olimme epävarmat siitä, oliko tuuli vielä sama kuin edellä,
-käänsimme veneen siihen nähden samaan suuntaan kuin äsken ja
-levitimme purjeen. Perämies arveli, että saattoi olla yhdentekevää
-minne jouduimme, ja että ainakin oli parempi, ettemme aavalla
-ulapalla odottaneet myrskyä, joka varmaankin olisi tuottanut meille
-tuhon. Purjehdimme kauan puolella laitatuulella ja huomasimme viimein
-iloiten, että sumu oli vähenemässä. Kohta senjälkeen näimme maan
-haamoittavan vähän matkan päässä. Ohjasimme veneen sinne ja nousimme
-iloisina maihin. Muuan miehistä sanoi, että se oli Haapasaari,
-mutta toiset purskahtivat remakkaan nauruun tämän kuullessaan.
-Kysyin syytä heidän nauruunsa, jolloin he sanoivat, että olisi ollut
-ihme, jos olisimme Haapasaarella, joka oli vallan lähellä heidän
-kotiaan ja siis oikean suunnan varressa. Kauan seisoimme siinä, ja
-talonpojat tuumivat, mitä maata se mahtoi olla. Muutamat luulivat
-sitä Impilahteen kuuluvaksi niemeksi, toiset taas arvelivat toista.
-Toiset sanoivat tuntevansa sen ja sen vuoren ja toiset mainitsivat
-niiden nimet. Koska he kaikki tottuneina kalastajina tunsivat oman
-saaristonsa saaret, niemet ja lahdet, ihmettelin, että he niin
-kauan seisoivat siinä tuntematta paikkaa. Kaikki mainitsivat eri
-paikkoja, joiksi luulivat tätä maata, ja sen olisi pitänyt olla
-ainakin peninkulman verta syrjässä meidän oikeasta suunnastamme,
-voidakseen saavuttaa uskottavaisuutta toisissa. Viimein miehet
-menivät kauemmaksi saaren ylängölle sitä lähemmin tarkastamaan.
-Kukin palasi taholtaan ja vakuutti, että oltiin Haapasaarella, jota
-nyt enää eivät voineet epäilläkkään seutua lähemmin tutkittuaan.
-Talonpoikien ilo ei ollut kuvattavissa, enkä tiedä, mitä tekivät
-enemmän, iloitsivatko vai ihmettelivät, että sattuma näin
-onnellisesti vei meidät perille. Meillä oli jäljellä soudettavana
-vaan lyhyt matka, kunnes tulimme mannermaalle. Erosin perille
-tultuamme seuralaisistani, lukuunottamatta erästä, joka seurasi minua
-hyvän matkaa melkein Otsioisten kylään, joka on maantien varrella
-3/4 peninkulman matkan päässä Sortavalan kaupungista. Täältä kävelin
-vielä samana iltapäivänä Sortavalaan. Kantaen kädessäni suurehkoa
-mansikkatuokkosta, jonka olin muutamasta kolikosta ostanut
-paimentytöltä, tulin sisälle kaupunkiin vähää ennen auringonlaskua.
-Seuraavana päivänä kirjoittelin kirjeitä ja sen jälkeisenä olin
-valmis lähtemään kaupungista. Paria päivää myöhemmin sattuville
-markkinoille en tahtonut jäädä, osaksi, koska jo ennen niitä olin
-saanut kaikki mitä tarvitsin, osaksi, koska asuntoni vuokra ja muut
-kulunkini niiden aikana olisivat melkoisesti lisääntyneet. Juuri
-kun aioin kiinnittää laukun selkääni, astui mieshenkilö kievarin
-saliin; katsahdin häneen muistamatta, mistä hän oli kotoisin ja
-mikä hänen nimensä oli. Viimein kysyin kievarinisännältä hänen
-nimeään, ja hämmästyin aika lailla, kun kuulin hänen mainitsevan
-luutnantti Fryxell'iä. Olin edellisenä keväänä tavannut hänet hänen
-asuinkaupungissaan Hämeenlinnassa. Oli koko hauskaa nähdä täällä
-hänet jälleen. Hetken kuluttua läksin kuitenkin kaupungista,
-kuten olin päättänyt. Muuan Pälkjärveltä kotoisin oleva talonpoika,
-jonka vähää ennen olin tavannut apteekissa, lupasi kyydittää minut
-kotiseudulleen saakka. Hän odotti jo minua pihassa, ja viipymättä
-istuimme kääseihin. Tiellä kohtasimme paljon markkinoille matkustavaa
-väkeä. Hyvin monella oli suuret voitynnyrit rattaillaan. Etenkin
-kaikki ilomantsilaiset kuljettivat voita markkinoille. Ruskealaan
-pysähdyimme hevosta syöttämään. Suuri joukko markkinaväkeä oli myös
-samassa tarkoituksessa pysähtynyt sinne. Useat kiteeläiset, jotka
-olivat tavanneet minut Potoskavaaran häissä ja jotka nyt tunsivat
-minut, tervehtivät minua. Muiden muassa näin täällä talollisen
-Halttusen Ruppovaaralta; hän oli sen Olli Halttusen veljenpoika,
-josta aikaisemmin olen kertonut. Hän oli äsken parantunut ja oli
-matkalla markkinoille. Hän kysyi, oliko minulla vielä tallella sama
-pilli (huilu), jonka hän minulla näki ollessani yötä hänen luonaan.
-Vastasin, että se kyllä oli taskussa, mutta etten nyt mielelläni
-soittanut sitä näin suuren kansanjoukon edessä. Hän vakuutti minulle,
-että täällä helposti saatoin ansaita melkoisesti rahoja, jos vaan
-puhaltaisin huiluani, vaikkapa kukin antaisi vaan kolme kopeekkaa.
-Kiitin häntä hänen hyväntahtoisesta ehdotuksestaan ja tuumin
-miten vielä perustelisin estelyäni, kun kyyditsijäni vapautti minut
-siitä ilmoittamalla, että hevonen jo kyllä oli syönyt tarpeeksi, ja
-että meidän jo täytyi lähteä matkaan, jos mielimme ehtiä perille
-Pälkjärvelle. Sanoin hyvästi Halttuselle, istuin kääseihin ja
-läksin matkaan. Noin 10:n aikaan tulimme tienristeykseen, missä
-hänen tiensä erosi maantieltä. Maksoin talonpojalle viiden
-peninkulman matkasta ruplan ja 50 kopeekkaa; sitten nousin pois
-kääseistä, ja hän ajoi toista tietä kotia. Oli jo jotenkin myöhä
-illalla, kun saavuin Pälkjärven kirkolle, jonka vuoksi en tahtonut
-poiketa pappilaan enkä muihin lähelläoleviin herrasperheisiin, vaan
-astuin yhä edelleen vielä muutaman neljännespeninkulman matkan.
-Yön lepäsin metsässä laukku päänalaisena ja kuusenhavuja allani sekä
-peitteenäni. Mutta vaikka miten olisi peittänyt itseään niillä, oli
-vaikeata päästä rauhaan hyttysiltä. Panin piippuuni ja sytytin sen
-sekä ladoin uudelleen kuusenoksat päälleni. Savu piti nyt hyttysiä
-matkan päässä, vaivuin uneen ja nukuin sangen levollisesti kunnes
-joku aamulla rupesi penkaamaan havuläjääni. Nousin ylös vartijoitani
-katselemaan. Karjalauma, joka sattumalta oli tullut paikalle,
-seisoi ympärilläni tuijottaen minuun, ikäänkuin olisi tahtonut
-hyökätä kimppuuni. Mutta minun kohotessani pystyyn se pelästyi
-ja pötki pakoon. Aurinko oli jo korkealla taivaalla, ja minä aloin
-kulkea eteenpäin. Vielä tänäkin päivänä kohtasin markkinoille
-matkustavia talonpoikia. Monissa ruohoisissa paikoin he olivat riisuneet
-hevosensa ja päästäneet ne ruokailemaan, sillä välin kuin itse loikoivat
-valkean ympärillä. Kysyin, oliko heillä ollut tapana matkoilleen
-ottaa mukaansa rehua hevosta varten. He vastasivat siihen kieltävästi
-ja tuumivat, että se olisi suurinta hulluutta, koska ruohoa
-tapaa kaikkialta tien vierestä. "Entä kaupungissa?" -- "Se, joka
-aikoo viipyä kauemmin kaupungissa, niittää viimeisestä syöttöpaikasta
-riittävän määrän ruohoa ja vie sen rattaillaan kaupunkiin." -- "Entä
-jos hevosenne karkaisivat syödessään noin itsekseen valtoimina
-metsässä?" -- "Siihen ne ovat liian viisaat ja ovat olleet pienistä
-varsoista, kun ne emänsä perässä ensi kerran juoksivat irrallaan
-matkalla." Minulla ei ollut enempää heiltä kysyttävää. Muutamat,
-joilta kysyin osasivatko runoja, pyysivät minua käymään luonansa
-kotonaan kulkiessani niiden pitäjien läpi, joissa he asuivat; sen
-lisäksi he neuvoivat minulle useita tuttuja runoniekkojaan. Tein
-sen huomion, ettei yksikään näistä talonpojista ollut juovuksissa.
-Hiljaa he kulkivat tietänsä edelleen, meluamatta ja huutamatta niin
-kuin useissa paikoin muualla, etenkin rannikkoväestön ja hämäläisten
-kesken, on tavallista: Täten tämä päivä kului sangen miellyttävästi.
-Mansikat olivat nyt täysin kypsyneet, jonka vuoksi usein poikkesin
-tieltä niitä syömään. Tohmajärvellä söin samana päivänä ensi kerran
-mesimarjoja, joita siellä täällä tien varsilla kasvoi runsaasti,
-kuten myös suomuuramia, jotka löysin maantien viereisiltä soilta.
-Iltapäivällä tulin Vatalan kievariin, jonne päätin jäädä pariksi
-päiväksi, sillä näin, että heillä oli kaunis kamari, joka Karjalan
-rahvaalta jopa kestikievareistakin useimmiten puuttuu. Emäntä,
-joka oli vanhanpuoleinen, oli melkein yksin kotona, kun hänen
-miehensä oli lähtenyt markkinoille. Hän näytti ensin olevan hieman
-epäluuloinen minun suhteeni; kuitenkaan hän ei tehnyt mitään
-esteitä, kun pyysin saada jäädä yöksi heidän vierashuoneeseensa.
-Istuuduin kirjoittamaan iltaan asti, myöskin seuraavan päivän
-käytin kirjoittamiseen. Emäntä, kun näki minun niin uutterasti
-kirjoittavan, kysyi mitä kirjoittelin. Vastasin hänelle kirjottavani
-muistiin kaikenlaista, mitä täällä Karjalassa olin nähnyt, voidakseni
-sitten kotiseudullani siitä kertoa. "Ehkäpä panette kirjaan tämänkin,
-minkä nyt kanssanne puhun", virkkoi emäntä. Jotta hän ei suotta
-olisi tullut varovaiseksi minun suhteeni, vastasin kernaimmiten
-panevani kirjaan vanhoja runoja ja lauluja ja kysyin, osasiko hän
-niitä. Häh vastasi lapsuudessaan kyllä niitä osanneensa paljonkin,
-mutta nyt jo enimmäkseen unhottaneensa ne. Näytin nyt hänelle kaikki
-ennen kirjoittamani runot ja kerroin laajasta jalkamatkastani. Sen
-ohella luin hänelle useita sellaisia laulurunoja, joita Karjalan
-naiset etupäässä laulavat. Useat hän sanoi ennen osanneensa ja
-toisia kuullessaan hän huomautti, että hänen äitinsä tai tätinsä oli
-laulanut samoja lauluja vähän toisin. On omituista nähdä, kuinka
-tenhoavasti vanhat laulut vielä usein vaikuttavat suomalaisiin
-mieliin. Useissa paikoin olen huomannut, miten ne, jotka niitä ovat
-laulaneet tai jotka ovat kuulleet muiden niitä laulavan, omituisella
-tavalla ovat niistä heltyneet. Yhden ainoan runopätkän kuultuaan he
-usein muuttuvat minulle tuttavallisemmiksi kuin kuultuaan pitkiä
-kertomuksia asioista, joiden olen luullut enemmän huvittavan heitä.
-Emäntä tuli myös yhä avomielisemmäksi minua kohtaan ja kertoi
-minulle elämänsä tapauksia. Hänen ensimäinen miehensä oli jättänyt
-hänet jälkeensä ilman perillisiä. Nykyisen miehensä kanssa hän
-oli omituisella tavalla joutunut naimisiin. Tämä mies oli ennen
-asunut lähellä heitä ja oli entisen isännän kuoltua jonkun aikaa
-tehnyt talon työt ja hoitanut sen asioita. Kun hän sitten ilmaisi
-aikomuksensa naida emäntälesken, oli tämä huomauttanut hänelle,
-kuinka epäsuhtainen sellainen aviopari olisi ja kertoi sanoneensa:
-"Saattaisinpa varsin hyvin ikäni puolesta olla äitisi, kuinka siis
-voit naida niin vanhan naisen ja sittemmin naituasi tyytyväisenä
-elää niin vanhan vaimon kanssa! Ei toki, hae itsellesi vaimo mielesi
-mukaan muualta, talon saat kuitenkin minun kuoltuani. Minä en
-enää ole naimahaluinen, vaan voin varsin hyvin olla lopun ikääni
-naimatonna." Mies tai oikeammin silloin 18-20 vuoden ikäinen
-poika ei kuitenkaan tämän johdosta luopunut aikeestaan, vaan oli
-vakuuttanut, ettei hän mistään voinut saada parempaa vaimoa, ja
-niin oli kosiminen ratkaistu. Kysyttyäni, miten hän oli tyytyväinen
-nuoreen mieheensä, hän vastasi eläneensä hänen kanssaan hyvin
-onnellisena ne vuodet, jotka olivat olleet naimisissa. Huolimatta
-tästä emännän suuresta avomielisyydestä hän taisi kuitenkin joskus
-olla huolissaan siitä, kuka minä olin sekä siitä, mitä alituinen
-kirjoittamiseni merkitsi. Hän ei kuitenkaan koskaan lähempää
-tiedustellut sitä minulta, eikä hän myöskään suorastaan tahtonut
-kysyä, oliko minulla matkapassia vai ei. Kuitenkin hän kautta rantain
-ilmaisi minulle halunsa saada se tietää. Tämä kävi selville, kun
-hän kerran kysyi minulta, enkö koko matkallani ollut joutunut
-tekemisiin ilkeiden ihmisten kanssa. Vastasin, että jos sellaisia
-olisi ollut, niin he kyllä olisivat varoneet minua, kun olisivat
-nähneet, että minulla oli pyssy. "Enpä tarkoita varkaita ja rosvoja",
-sanoi hän, "sillä niitä ei Jumalan kiitos ollenkaan ole tarvinnut
-pelätä meidän tienoillamme; vaan ajattelin, eiköhän rahvas, jonka
-luona olette käynyt, joskus ole epäillyt teitä joksikin toiseksi ja
-tuottanut teille kaikenlaisia hankaluuksia?" Tajusin helposti hänen
-ajatuksensa ja vapautin hänet huolistaan minun suhteeni noutamalla
-passini ja huomauttamalla, että se minua näissä asioissa suojeli. Nyt
-hän tuli vielä tyytyväisemmäksi ja pyysi minua vaan jäämään heille
-niin kauaksi, kuin työtäni kesti. Jäinkin sinne seuraavaan päivään
-asti. Seuraavana aamupäivänä sattui rovasti Vallenius matkustamaan
-Kiihtelysvaaran kappeliin. Hänen tiensä kulki tästä ohi, jonka vuoksi
-hän poikkesi kievariin. Hän tunsi minut ja viipyi siellä jonkun
-aikaa kysellen retkiäni, mitä olin tehnyt Jouhkolasta erottuani.
-Hänen lähdettyään matkaan, emäntä tuli luokseni ja näytti siltä kuin
-hän olisi tahtonut kertoa minulle jotakin hyvin tärkeätä. "Niin
-vähän ihminen täällä tietää!" hän virkkoi kaikkein ensiksi. "No,
-mitä teille nyt on mahtanut tapahtua?" -- "Eipä mitään", hän vastasi,
-"mutta tehän olette maisteri, ja minä luulin teitä vaan talonpojan
-pojaksi, kuten itse sanoitte." Vastasin, että olinkin talonpojan
-poika, kuten olin hänelle sanonutkin, ja kysyin, mistä hän nyt
-oli saanut tietää, että olin maisteri. "Kuulin kyllä", hän vastasi,
-"että rovasti teitä siksi kutsui, vaikken ymmärräkkään ruotsia."
-Jos olisin kauemmin tullut viipyneeksi täällä, olisin pikemmin
-menettänyt kuin voittanut tämän emännän mielestä niin tärkeän
-huomion kautta. Sillä sen sijaan, että ennen olin ollut täällä kuin
-kotonani, piti emäntä nyt velvollisuutenaan kohdella minua kuin
-ylhäisempää vierasta ainakin, ja tämä tuottaa aina hankaluuksia
-sekä isännälle että vieraalle. Vähää ennen päivällistä hän kysyi
-minulta, olinko syönyt "Karjalan herkkua". Vastasin, etten ennen
-ollut kuullut edes tätä nimeä ja kysyin, mistä sitä valmistettiin.
-Hän lupasi heti laittaa sitä, niin että saisin syödä. Se ei ollut
-muuta kuin tavallista viilipiimää (kokkelia), johon oli sekoitettu
-rieskamaitoa ja joka tuntui vähän nuoren maidon sekaiselta
-kohopiimältä. Sepä vasta herkkua! taitanet ajatella, hyvä lukijani,
-mutta vakuutan sinulle omasta kokemuksesta, että tämä yksinkertainen
-ruokalaji maistuu sangen hyvältä, kunhan vaan ei syö sitä vatsan
-ollessa täynnä. -- Myöhemmin iltapäivällä läksin täältä ja kuljin
-kokonaista 5/4 peninkulmaa erääseen taloon, johon sitten yövyin.
-Seuraavana aamuna läksin sieltä ja kuljin edelleen pysähtymättä
-pitempää kuin useissa paikoin syömään mansikoita ja maamuuramia.
-Olin jo täten vaeltanut noin kolme peninkulmaa, kun päivällisaikaan
-rupesin lepäämään nurmikolle tien laitaan. Muutamia talonpoikia tuli
-ajaen jäljessäni samaan paikkaan ja he tunsivat minut kohta, sillä
-olivat nähneet minut matkallansa Sortavalaan, josta nyt palasivat.
-Kaupunkiin viemästään voista he olivat saaneet 8 ruplaa puudalta,
-joka hinta heidän mielestään oli vallan liian pieni. Aioin ensin
-heidän rattaillaan ajaa Ilomantsin kirkolle, mutta tultuamme lähelle
-Konnunniemen (Huosiovaaran) kylää, sanottiin minulle, että jos
-tahdoin kirjoittaa muistiin runoja, niin siellä oli muuan talollinen
-Rautiainen, jonka tiedettiin niitä osaavan. Jäin siis pois heidän
-seurastaan ja poikkesin kylään, joka oli virstan päässä maantieltä.
-Oltiin talossa äsken syöty päivällistä. Rautiainen kysyi minulta,
-olinko jo syönyt ja kun siihen vastasin kieltävästi, pyysi hän minua
-istumaan ruualle. Sen jälkeen hän tarjosi minulle kypsiä suomuuramia,
-sellaisia, joita täällä sanotaan "lakoiksi" eroitukseksi vähemmän
-kypsistä ja vielä kovista "muuramista". Hänen kanssaan tyhjensin
-suuren ropeellisen näitä hyvänmakuisia marjoja. Hänen pienelle
-tyttärelleen, joka oli poiminut ne, annoin sitten muutaman lantin,
-jotka minulla sattui olemaan, ja sen jälkeen Rautiainen käski hänen
-tuoda esille vielä toisen ropeen. En kuitenkaan jaksanut syödä
-enempää, vaan kiitin ja käänsin sitten puheeni runoihin. Vaikka
-Rautiainen muuten näyttäysikin anteliaaksi ja vieraanvaraiseksi, ei
-hän kuitenkaan antanut minulle mitään toiveita runojen saannista.
-Hyvin halukkaasti hän kuunteli niitä runoja, jotka hänelle luin,
-mutta hän sanoi aina lopulla: "Onhan teillä kaikki runot ennestään,
-mitä minä enää voin teille antaa?" Lukuunottamatta muutamia
-perin mitättömiä toisintoja, en saanutkaan häneltä mitään. Muutamat
-nuoremmat henkilöt lauloivat kuitenkin minulle pari uudempaa runoa,
-jotka panin kirjaan. Samalla he neuvoivat minut erään Ollukka
-Parvisen luo, jonka sanoivat sekä osaavan muiden sepittämiä runoja
-että itse olevan onnistunut runoniekka. Muutamat nuoremmista
-henkilöistä saattoivat minut Ollukan kotiin. Hän sattui,
-tullessamme itse olemaan pihalla; tervehdin häntä, tietämättä että
-hän juuri oli etsimäni mies, ja menin tupaan. Minua saattaneet
-miehet jäivät jälkeeni pihalle, kuten luulin, kertomaan asiaani.
-Hetken kuluttua hekin tulivat tupaan ja minä kysyin, olivatko nähneet
-Ollukkaa. "Hänhän se oli, jota tervehditte pihalla", sanoivat he,
-"mutta mainittuamme, että te olitte tullut kirjoittamaan hänen
-runojaan, hän juoksi pois, emmekä sen koommin ole häntä nähneet."
-Kysyin, eivätkö olleet nähneet, minnepäin hän oli juossut, ja he
-arvelivat hänen lähteneen vähän matkan päässä olevaan toiseen taloon.
-Menimme sinne häntä etsimään, mutta ei häntä sielläkään näkynyt.
-En kuitenkaan turhaan nähnyt vaivaa, sillä tämän talon emäntä
-lauloi minulle useita vanhoja lauluja, jotka kirjoitin kirjaan
-mikäli hän niistä aina muisti jonkun pätkän. Hänkin virkkoi, minkä
-monet muut ennen olivat sanoneet, etten kahdessa kolmessa päivässä
-olisi voinut kirjoittaa kaikkia niitä runoja, jotka hän tyttönä
-oli osannut. Hän valitti, että muistinsa nyt oli niin heikontunut,
-ettei hän muistanut paljoa niistä. "Kuitenkin muistan vieläkin
-useita", hän jatkoi, "ja saatan itsekseni usein laulella tuntikaudet
-perätysten, paraiten kun olen pahoillani jostakin tai kun mieleni
-muuten on täynnä huolia. Silloin ei minulta suinkaan lauluja puutu,
-eikä minun edes tarvitse niitä tuumia, vaan laulelen monta laulua,
-joita nyt en suinkaan voi muistaa." -- Ollukkaa odotettiin tänne
-illalla, sillä hänen piti seuraavana päivänä ottaa osaa heinäntekoon.
-Hän tulikin viimein myöhään illalla, mutta ei mitenkään suostunut
-laulamaan runoja. Kysymykseeni, miksi hän päivällä oli paennut
-minua, hän ei vastannut mitään, vaan puolusteli itseään ainoastaan
-sillä, että kaikki runot, jotka hän osasi, sekä omat tekemänsä
-että muiden sepittämät, olivat niin huonot, ettei niitä maksanut
-panna kirjaan. Pyytämällä pyydettyäni hän kuitenkin lupasi
-seuraavana aamuna laulaa parhaat runot, jotka osasi. Mutta se, mitä
-olin pelännyt, tapahtuikin, nimittäin että Ollukka jo oli mennyt
-pois ennenkuin heräsin. Emäntä, joka yhä vielä oli kotona, muisteli
-vielä, mitä edellisenä päivänä oli jättänyt lauluistaan laulamatta,
-ja minä toivoin vielä saavani häneltä paljon muita lauluja,
-kun hänen miehensä sekaantui asiaan ja käski emännän laulaa ennemmin
-jonkun jumalisen virren kuin vanhoja "remputuksia". Huoneentaulu
-muistui mieleeni, enkä siis enää tahtonut pyytää emäntää vastoin
-miehensä tahtoa laulamaan minulle laulujansa. Mainitun päivän aamuna,
-nimittäin 14:ntenä, läksin Huosiovaaralta enkä paljoa pysähtynyt
-ennenkuin Koverossa. Olin aikonut pysähtymättä vielä samana
-päivänä kulkea Maukolaan saakka, missä lääninviskaali Falck asui.
-Olin kuullut, että hän oli suuri suomalaisten runojen ystävä.
-Muuan tienristeys Koveron tienoissa eksytti minut. Sen sijaan että
-olisin poikennut oikeanpuoliselle tielle, joka vie Ilomantsin
-kirkolle, menin vasemmanpuolista tietä, joka pian päättyi venäläiseen
-rukoushuoneeseen. Minun täytyi kääntyä takaisin ja poikkesin erääseen
-taloon. Tämän kylän asujamet kuuluvat suureksi osaksi kreikkalaiseen
-uskoon, ja niin oli myös sen talon väen laita, johon tulin. Tytär
-kysyi nähtyänsä huiluni, mikä keppi se oli. Vastasin silloin hänelle,
-että se oli puhallus-soitin ja rupesin samassa todistamaan mitä
-olin sanonut. Hän oli vähällä joutua suunniltaan ihastuksesta ja
-tiesi tuskin, pitikö hänen astua vai tanssia. Lopetettuani pyysin
-häntä vuorostaan laulamaan jotakin minulle. "En enää jouda", hän
-vastasi, "veljeni odottavat minua heinäniityllä, mutta äitini jää
-kotia ja hän osaa kyllä lauluja." Samassa hän otti viikatteensa ja
-meni pois. Kotia jäänyt äiti ei kuitenkaan ollut niin altis tuomaan
-esiin runojaan. "Lauloinpa viimeksi", hän virkkoi, "häissä ja sain
-siellä sukat (tai kintaat; en oikein muista kumman hän sanoi); enkä
-nyt tässä tahdo laulaa ilmaiseksi." Otin esille 5 kopeekan hopearahan
-ja lupasin sen hänelle, jospa hän vaan tahtoi laulaa minulle pari tai
-kolme runoistaan. Nyt hän alkoi ja toisti ne vielä kun aloin panna
-niitä kirjaan. Sitten tahdoin antaa hänelle maksun, mutta hänpä ei
-ottanutkaan vastaan rahoja. Ihmettelin sitä ja kysyin, kuinka hän
-ensin ei ollenkaan tahtonut laulaa maksutta ja kuinka hän sitten
-laulettuaan ei huolinutkaan maksusta. Hän virkkoi silloin, että
-hän kernaimmiten kokonaan olisi tahtonut olla laulamatta, mutta
-ettei myöskään ollut voinut kauempaa kieltää, kun huomasi, miten
-kärkkäästi halusin sellaisia joutavia lauluja. Tarjosin hänelle
-vielä kerran mainittua rahaa, ja lopulta hän suostui ottamaan sen,
-kuitenkin pannen ehdoksi, että minun samasta maksusta piti syödä
-päivällistä. Muori kantoi pöytään voita, maitoa ja täkäläisen rahvaan
-piirakkaa. Ruuan jälkeen menin muorin neuvon mukaan tien vieressä
-olevaan torppaan, jonka emännän hän sanoi osaavan paljon runoja.
-Tupa oli sinne tullessani aivan tyhjä. Odotin hetkisen, mutta ei
-ketään kuulunut, jonka vuoksi taas läksin matkaan. Vaikka torppa
-oli maantien varrella, ei ovessa ollut mitään lukkoa, joka seikka
-on todiste siitä, että yleinen turvallisuus täällä vielä on sangen
-hyvä. "Karsinan" ja "sillan" välillä oli täällä vanhan tavan mukaan
-väliaita rajana.
-
-Näiltä viivytteiltä en ehtinyt tarpeeksi aikaisin illalla Maukolaan,
-jonka vuoksi päätin yöpyä lähellä olevaan taloon. Seuraavana
-aamuna saavuin sinne varhain. Lääninviskaalilla, joka myös oli
-pitäjänmakasiinin hoitaja, oli sinä viikkona toimena jakaa
-viljaa lainaajille. Hän asui sen ajan pappilassa, minne minäkin
-päivällisen jälkeen menin. Siitäperin kuin erosin Sortavalasta,
-olin oleskellut rahvaan parissa, jonka vuoksi nyt kernaasti lepäsin
-täällä kokonaista kuusi päivää. Hyvä ja ystävällinen kohtelu, joka
-täällä tuli osakseni, hauskuutti suuresti tämän ajan. Runokokoelmani
-suureni melkoisesti niistä lisistä, jotka herra lääninviskaali
-hyväntahtoisesti antoi minulle, ja myös muutamista muista. Vähää
-ennen kuin erosin täältä suntio toi minulle tukun ennen paperille
-pantuja runoja; ne kopioin lukuunottamatta muutamia, jotka
-pääasiallisesti olivat jo hallussani olevien kaltaisia. Erään
-entisen koulumestarin käsikirjoituksen sama mies antoi minulle.
-En kuitenkaan voinut sitä käyttää, vaikka se tosin oli useita
-hartauskirjoituksiamme etevämpi, ja vaikka sillä oli se etu niihin
-nähden, että se oli alkuperäinen, kun sitävastoin kaikki muut ovat
-huonoja käännöksiä. -- Erään kuuluisan runoniekan, Pietari Kettusen
-luona, joka asui Kuolisman kylässä, neljän peninkulman päässä
-Ilomantsin kirkolta, minun täytyi jättää käymättä; tosin ei matkan
-pituus, vaan sen muut vaikeudet pelottivat minut siitä. Oli näet
-kulkeminen sinne monen järven yli. -- Ne Ilomantsin suomalaiset
-asukkaat, jotka ovat venäjänuskoisia, muodostavat noin kolmanneksen
-pitäjän asujamista. Huolimatta uskonnonmuutoksesta ovat useimmat
-heistä itse harjoittaneet lukutaitoa. Monella on pieni kokoelma
-suomalaisia kirjoja, ja näitä he luterilaisten veljiensä tavoin,
-joiden kanssa elävät hyvässä sovussa, ahkerasti lueskelevat.
-Luulenpa tuskin, että koskaan kummallakaan puolella on tapahtunut
-sellaista toisen uskon tuomitsemista ja oman uskon ylistelyä kuin se,
-joka usein jokapäiväisenä riidan aiheena esiintyy etelä-Europassa
-niissä paikoin, missä kahteen eri uskontunnustukseen kuuluvaa kansaa
-asuu lähellä toisiaan tai sekaisin. Päinvastoin luterilaiset
-suomalaiset täällä joka sunnuntai menevät kreikanuskoiseen
-jumalanpalvelukseen, joka alkaa jotakuta tuntia aikaisemmin kuin
-heidän oma jumalanpalveluksensa, ja kreikanuskoiset kulkevat taas
-omasta kirkostaan, pappi etunenässä, luterilaiseen kirkkoon.
-Ruotsin ajalla oli tietysti lupa venäjänuskoisen kääntyä
-luterilaiseen oppiin, mutta ei päinvastoin. Nyt on asianlaita
-päinvastainen. Lasten tulee tunnustaa samaa oppia kuin vanhempien.
-Venäjänuskoiset miehet eivät pukunsa puolesta huomattavasti eroa
-luterilaisista, mutta naisilla on omituisenlainen päähine sekä
-väljä röijy, joka useimmiten on punaista kangasta. Ilomantsissa asuu
-toisenlahkoisiakin kreikanuskoisia, niin sanottuja "raskolnikkejä".
-Heillä on täällä kaksi luostaria, joissa en voinut käydä, koska
-ne olivat niin etäällä. -- 21:ntenä päivänä läksin Ilomantsista
-kulkemaan Enontaipaleeseen. Rokottaja Vinter, jonka Ilomantsissa
-olin tavannut, matkusteli samaan aikaan virkatoimissaan tämän tien
-varsilla olevissa kylissä. Matkustin hänen seurassaan noin pari
-peninkulmaa, mutta seuraavana aamuna erosin hänestä ja jatkoin
-matkaani yksin. Iltapäivällä tulin Enon(taipaleen) pappilaan, missä
-nukuin seuraavan yön. Aamulla kävin loihtija Hassisen luona, joka
-asui Nesterinsaarella, näpeän neljännespeninkulman matkan päässä
-mainitusta pappilasta. Niistä lukuisista vanhoista loihturunoista,
-jotka hänen sanottiin osaavan, kuten hän myös itse myönsi, sain
-ainoastaan pari kappaletta. Hän ei millään muotoa suostunut
-lukemaan niitä, tai jos hän sen tekikin, niin ei antanut minun
-kirjoittaa niitä muistiin. Lukiessani hänelle ennen keräämiäni
-runoja, hän aina kysyi, keltä ne olin saanut. Jotta en olisi
-vahvistanut sitä hänen luuloansa, että täten muka kokosin luetteloa
-maan noitien nimistä ja että sitten vetäisin heidät edesvastuuseen,
-virkoin aina, että muka olin unhottanut niiden henkilöiden nimet,
-jotka olivat laulaneet ne minulle. Mutta tämä ei ollenkaan ollut
-omansa herättämään hänessä suurempaa luottamusta. Hänen tavallinen
-vastauksensa kuului, ettei hän lohen pyynniltä ehtinyt lausua
-runojaan. Muuten hän kohteli minua sangen hyvin. Hän tarjosi minulle
-kahvia ja keitätti aterioiksi vasta pyytämäänsä tuoretta lohta.
-Talon vanha emäntä oli sairaana ja poikansa kysymyksessä olevan
-loihtijan hoidon alaisena. Hänen molemmat miniänsä olivat keskenään
-tehneet sen sopimuksen, että he hoitaisivat vuoroin karja- ja vuoroin
-muun talouden askareita vuoden ajan erästään kumpiakin. Se miniä,
-joka tänä kesänä hoiti karjaa, oli karjan kanssa ulkolaitumella
-viipyen siellä syksyyn asti ja pitkän matkan vuoksi ajamatta
-karjaa illoin kotia. Heidän karjassaan oli lähes 30 lypsävää lehmää.
-Kuulin sittemmin hullunkurisen jutun siitä, miten nuorempi Hassinen
-oli nainut kotona olevan emännän. Tämä oli nuorena ollut kuuluisa
-suuresta kauneudestaan. Useat kosijat olivat saaneet rukkaset.
-Hassinenkin ilmestyi puhemiehensä seurassa. "Mene helvettiin!" oli
-tytön vastaus ollut. Hassinen astuu esiin ja sanoo: "Muistakaa,
-että se, minkä sanoitte hänelle, oikeastaan kohtaa minua." "Mene
-sinne ja sinne", tyttö vastasi hänellekin. Kun Hassisen piti lähemmin
-selvittää tunteitaan, tyttö nousi seisovilleen ja juoksi riiheen,
-johon Hassinen häntä seurasi. Tytöllä oli sirppi kädessä ja hän
-uhkasi sillä lyödä kosijaa, ellei tämä suostuisi poistumaan, mutta
-tämä sai käteensä seipään ja löi sirpin hänen kädestään, mutta sattui
-samalla koskettamaan puulla hänen käsivarttaan. Tyttö rupesi itkemään
-ja sanoi: "Vianalaiseksi minun piekset", johon kosija virkkoi:
-"Kyllä minä sinun vianalaisenakin elätän." Tyttö itki yhä vaan,
-mutta seurasi kuitenkin Hassista äitinsä luo. Äiti kysyi kuultuaan
-Hassisen selityksen: "Tahdotko, tyttäreni, häntä mieheksesi?" "Enhän
-minä muillekaan vianalaisena kelpaa."
-
-Omituista karjalaisten perhe-elämässä on muuten, että pojista
-usein kukin ottaa emännän itselleen kotiin. Sopivin veljistä
-rupeaa ensimäiseksi isännäksi, mutta toisetkin kernaasti pitävät
-itseään isäntinä. Ei aina käy niin, että ylimmän isännän vaimo myös
-olisi ylin emäntä, sillä tämä arvo riippuu heidän keskuudessaan
-taitavuudesta, joka toisten suostumuksella tai vallananastajan
-vaikutuksesta helposti pääsee oikeuksiinsa. -- Torstaina, 24:ntenä
-päivänä, kuljin taas Hesterinsaarelta takaisin Enon(taipaleen)
-pappilaan. Koska siinä saaren rannassa ei sattunut olemaan venettä,
-niin oppaanani oleva mies vei minut kaidan salmen rannalle, jonka yli
-virran vuoksi olisi ollut mahdoton päästä, ellei sen poikki olisi
-ollut pantuna pyöreitä puita kiville; niitä myöten ryömimme yli,
-ollen vaarassa luiskahtaa virtaan. Onnellisesti pääsimme kuitenkin
-molemmat salmen yli, ja todellisella mielihyvällä minä jatkoin
-matkaani Enon(taipaleen) pappilaan, jossa olin yötä. Seuraavana
-päivänä läksin sieltä aamiaisen jälkeen. Tunnin ajan kuljettuani
-saavuin Kaltimonniskan salmelle, jonka yli tätä tietä matkustavien
-täytyy lautalla kuljetuttaa itsensä. Tultuani toiselle rannalle
-istuin panemaan piippuuni ja pyysin lauttamiestä tekemään samoin
-sekä ojensin hänelle tupakkakukkaroni. Tuskin hän oli ehtinyt
-noudattaa kehotustani, kun alkoi puhua paikan merkillisyydestä.
-"Kaksikymmentä vuotta sitten ette olisi istunut yhtä turvallisena
-tuossa paikassa kuin nyt", hän sanoi minulle. "Miksi en", minä
-kysyin. "Koska", hän jatkoi, "venäläinen silloin pian olisi
-voinut ampua teidät kuoliaaksi." Sitten hän alkoi kertoa, miten
-venäläiset olivat sijoittaneet leirinsä vastaiselle rannalle,
-jolta juuri olimme tulleet, ja miten joukko karjalaisia talonpoikia
-oli estänyt heitä kulkemasta salmen poikki; nämä talonpojat olivat
-tänne kokoontuneet Tiaisen johdolla estämään vihollisen etenemistä.
-Tiainen, vaikka oli itsekkin ainoastaan talonpoika, oli erittäin
-kekseliäästi ja rohkeasti johtanut toisia. Hän oli varustanut
-paikan jotenkin korkealla vallituksella, jonka hän oli käskenyt
-luoda mullasta ja turpeista suurten petäjähirsien muodostamalle
-perustalle. -- Kuoppa, joka oli syntynyt mullan otosta, oli vielä
-nähtävissä ja oli melkoisen suuri. -- Tämän varustuksen suojelemina
-talonpojat olivat monta viikkoa estäneet vihollisen pääsemästä
-salmen yli. Useat tämän tekemät yritykset olivat talonpojat
-ampuma-aseineen onnellisesti torjuneet. Vihollinen ei myöskään ollut
-jättänyt kanuunainsa tulta suuntaamatta talonpoikien varustusta
-vastaan, mutta se oli ylipäänsä vähän vahingoittanut heitä, sillä
-tavallisesti olivat vihollisten kuulat lentäneet ylempään suuntaan
-lähelläolevalle vuorelle, jolta olivat kaataneet koko metsän.
-Vaikka tämä tosin ei tehnyt erityistä vahinkoa talonpojille, he
-eivät kuitenkaan mielellään nähneet, että hyvä tukkimetsä sai
-syyttömänä kaatua tantereelle. Mutta tämä paha ei ollut muuten
-poistettavissa kuin vihollisen karkoittamisella, ja sitä varten
-Tiainen keksi seuraavan juonen. Hän teetti vallituksen seinään useita
-pyöreitä lovia, joihin pantiin suuria petäjähirsiä; nämä oli sitä
-ennen koverrettu ontoiksi ja päästä tervattu, niin että tulisivat
-kanuunain kaltaisiksi. Tuskin oli tämä saatu kuntoon, kun huomattiin
-levotonta liikettä vihollisessa, joka piti varmana, että talonpojat
-pian lähettävät heidän sekaansa kuulasateen. Vihollinen vetäytyikin
-takaisin, ollen varma siitä, että tätä tietä oli mahdoton tunkea
-eteenpäin. Talonpojat jäivät vielä tähän hyvin varustettuun leiriinsä
-ja odottivat, yrittäisikö vihollinen vielä vastedes siitä paikasta
-ylitse. Mutta tämän sijaan vihollinen tekikin kierroksen Liperin
-kautta ja lähestyi suoraa päätä talonpoikien leiriä, kun nämä siitä
-saivat tiedon. Huomaten mahdottomaksi puolustautua avonaisella
-kentällä, talonpojat pakenivat minkä ennättivät, jättäen jälkeensä
-äsken mainitut kanuunansa. En tiedä mitä vihollinen ajatteli lähemmin
-tarkastellessaan näitä kanuunoita, jotka vähää ennen hänessä olivat
-herättäneet kauhua. Mutta nyt loppui piippuni, kuten myös talonpojan
-kertomus. Läksimme pois Tiaisen linnasta, joksi paikkaa nyt sanotaan
-ja erosimme, hän mennen kotiinsa ja minä kulkien tietä edelleen,
-kunnes tien vieressä tapasin suuren hongan, jota vihollisen kuulat
-olivat säästäneet ja joka hyvin suojeli minua auringon paahteelta.
-Sen siimekseen istahdin ja panin paperille talonpojan kertomuksen.
-Päivällisaikaan tulin kylään, jossa poikkesin Ihalaisen tilalle.
-Kotona olevat naiset lauloivat minulle moniaita runoja, varsinkin
-muuan vanhempi nainen, jota Hassinen oli minun neuvonut hakemaan.
-Tuskinpa luulen kenenkään runolaulajistani olleen niin auliin
-muistelemaan ja laulamaan kaikenlaisia runoja, kuin tämä muori oli.
-Syynä siihen oli se, että hän poltti tupakkaa, ja minä tarjoilin sitä
-hänelle koko ajan kuin viivyin talossa. Palkinnoksi hänen runoistaan
-annoin hänelle vielä lähtiessäni runsaan kahmalollisen kartuusia,
-josta hän loppumattomiin minua kiitteli ja toivotti alituista
-menestystä. Tavallisuuden mukaan kysyin uusien runolaulajien
-osotteita, mutta en saanut ainoatakaan. Minulle sanottiin, että
-kyllä joku vuosi sitten eräästä pappilasta olisin voinut saada
-paljon runoja, mutta että se nyt oli myöhäistä, sillä koko talo
-oli tullut heränneeksi. Nämä heränneet pitävät suurena syntinä
-maallisten laulujen laulamista ja luulevat jo edistyneensä pitkälle
-hurskaudessa, jos heidän on onnistunut unhottaa ne viattomat laulut
-ja runot, joita lapsuudessaan ovat kuulleet vanhempiensa ja muiden
-laulavan. Puhumattakaan lauluista, he kammoksuvat kaikkea soittoakin,
-jonka katsovat olevan tästä maailmasta. Saman talon tyttäret olivat
-ennen olleet seudun taitavimpia kanteleensoittajia, mutta uuden
-opin levittyä eivät olleet koskettaneetkaan kantelettaan. Omituista
-oppia! Muuan näistä heränneistä oli Kukkoselta (Renqvistiltä) ostanut
-hengellisiä kirjoja noin 50 ruplalla; tämä seikka antoi minulle
-hieman aihetta epäillä tämän laajalti kuuluisan apostolin pyhyyttä.
-Tämä seikka näytti ainakin todistavan, ettei hän ollut kammonnut
-kaupan tekoa, joka ei kuitenkaan ole pyhimysten tunnusmerkkejä. --
-Mutta tapahtuihan se hurskaasta innosta hankkia uskonveljilleen
-hengellistä lukemista -- olkoon menneeksi, mutta kernaasti olisin
-tahtonut nähdä talonpojan kirjaston, sillä 50 ruplasta pitäisi saada
-melkoisen paljo hengellisiä kirjoja, jotka tavallisesti myydään
-polkuhintaan. Läksin Ihalaisen talosta, käymättä muualla kylässä,
-sillä eipä mikään ole ikävämpää kuin joutua tekemisiin näiden
-uskonkiihkoisten heränneiden kanssa. Poikkeamatta muualle kuin
-vanhaan rappeutuneeseen myllyyn, joka oli tien varressa, ja jossa
-sen alla porisevan veden vaikutuksesta olin vähällä nukahtaa, tulin
-illalla Ahvenuksen salmelle, jonka yli matkustajat taas viedään
-lautalla.
-
-
-
-
-Hajanaisia muistiinpanoja.
-
-
-    [Kertomus keskeytyy tähän. Käsikirjoituksen yhteydessä on
-    säilyneenä seuraava, aiottua jatkoa varten nähtävästi
-    kiireessä kyhätty suunnitelma, joka sisältää katsauksen
-    matkan loppuvaiheisiin sekä hajanaisia huomioita Karjalan
-    rahvaan elämästä, kielimurteesta y.m. -- Sen jälkeen liitämme
-    tähän vielä erään kirjeen, jonka Lönnrot Sortavalasta lähetti
-    professorinrouva Törngrenille Laukkoon, ja joka kuvaa sekin
-    Lönnrotin mielialaa matkallaan (Alkukielellä painettuna
-    E. Nervanderin julkaisussa "Elias Lönnrots ungdomstid på
-    Laukko". Helsingfors 1893, ss. 33-38.).]
-
-Seuraava lauttauspaikka Ahvenuksen salmella. -- Ehrokkalan ukko. --
-Yötä metsässä. Seuraavana päivänä kävin useassa talonpoikaistalossa
--- ammuin siipeen kahta sorsaa -- seudut erinomaisen kauniit. --
-Iltapäivällä sadetta. -- Yövyin viimeiseen Pielisjärven kirkolle
-vievän tien varrella olevaan kestikievariin. -- Sieltä seuraavana
-aamuna, 29:ntenä p:nä, erään Pielisjärven lahden poikki kirkolle.
-Kohtaus kirkonrannalla nimismies Steniuksen kanssa. Vanhoja
-jäännöksiä muinaisesta kaupungista -- Pogosta. Sieltä Mustolaiselle,
-missä vietin kirkkoajan. Kohtausinsinööri Markströmin ja viskaali
-Jurvelinin kanssa. Iltapäivä komministeri Bonsdorffin seurassa.
-Käynti Sarkkilassa. Vesimatka Pankakosken malminsulatoille. Matka
-Juuvan kappeliin. Viivyntä siellä. Sikäläinen malmiaihe, jota
-Rinman ei mainitse. -- Paluumatka nimismies Studdin seurassa
-Sarkkilaan. Saarna Lieksassa 10:ntenä p:nä elokuuta. Päivällinen
-kappalaisella Heleniuksella. Lähtö Lieksasta 13:ntena p:nä. Yötä
-talonpoikaistalossa. -- Seuraavana päivänä päivällisaikaan Nurmeksen
-kirkonkylään. Viipyminen siellä. Mustalaisten tappelu. -- Käynti
-kirkkoherran-sijaisen Höckertin ja nimismies Krogeruksen luona.
-Hautausmaa mäntymetsää. Lähtö Nurmeksesta yöllä 16:ntena p:nä.
-Kajaanin tienhaara. Jatkoin vaellusta 17:nnen ja 18:nnen päivän.
-Uusi maantie. Kestikievarit. Yötä Säyneisissä. Tiistaina 19:ntenä
-p:nä Juvankoskelle. Viivyin 23:nteen [?] päivään siellä. -- Nilsiän
-heränneet. Leikkuutalkoo. -- Vesimatkaa sieltä Kuopion kaupunkiin
-luutnantti Dahlströmin ja neitien ------ seurassa. Tulo kaupunkiin.
-Uusi hirsirakennus, sairaala, koulu, kirkko, näköala tornista, Puijo;
-koko kaupunki hyvin rakennettu kauniine puutaloineen ja säännöllisine
-katuineen. Lähtö Kuopiosta 22:ntenä p:nä. Yötä Hendricsnäsissä.
-Kohtaus hovioikeudenauskultantti v. Fieandtin kanssa. Tulo
-Rautalammin pappilaan 23:ntena p:nä. Lyytinen, Toholahti. Matka
-Sonkarinsaarelle keskiviikkona 28:ntena p:nä. Yötä eräässä talossa.
-"Karjalan puukko hävynnä." -- Vihta-Paavo l. Korhoinen. Souto
-Räntylään, Kuopniemelle. -- "Anna palaa, tulen syntypä nyt on
-käessäsi." -- Kotiapaluu. Laukaan kirkon ohi 31:ntenä p:nä elokuuta.
-Yötä Jyväskylässä. Seuraava yö Korpilahdella. 2:sena p:nä syyskuuta
-Tampereelle ja sieltä 4:ntenä p:nä Laukkoon.
-
-Maamuuramia Pielisessä. -- Niittomiesten lyömä veto. -- Rahvasta
-syytetään käräjöimishalusta ja kostonhimosta. -- Lohenpyynti
-Pielisessä, Taipaleessa, j.n.e. -- Kantele joka talon seinällä.
--- Sortavalan murteesta. Jo net mentiin, j.n.e. -- Piiraita ja
-muita laitteita; -- Kalakukko. Usein minulta kysytään, eikö meillä
-ole käärmeitä y.m. Karjalassa uhrataan Kekrille puuropata. --
-Puute käsityöläisistä. -- Ainoastaan Venäjän raha käypää. --
-Sananlaskuja, vanhojen laulurunojen pätkiä. -- Ritvalan lauluja
-Sääksmäellä pääsiäisestä juhannukseen. Niiden laiminlyöminen
-tuottaisi kylälle paljon pahaa. Maailman loppu. Kansaa kokoontuu
-usein joukoittain kulkuetta katsomaan. -- Rahvas opinhaluista.
-Karjalan rahvaan luonne. Morsiuspari ensi talvensa ulkohuoneissa.
-Kaskeaminen. -- Männöö, tulloo, kyssyy, kennen, j.n.e. -- Ei mitään
-muistopatsaita Valamossa. Evästä. -- Karjalassa rahvas on siistimpää,
-kuin monin muin seuduin Suomessa; penkit, pöydät ja tuolit pestään
-kerta viikossa, lattia ja seinät kahdesti vuodessa; ottavat useammin
-kuin hämäläiset ylleen puhtaat paidat, y.m. Muuan suomalainen tautien
-parannustapa: Parantaja: Pohtaan, pohtaan. Sairas: Mitäs pohtaat?
-P.: Pohtaan maata. S.: Jos olet maasta tullut, niin männös maahan
--- pohtaan, pohtaan, mitäs pohtaat? Pohtaan tuulta, tulta, vettä,
-jos oot j.n.e. -- Jälkiä suomalaisten vanhoista uhritavoista vielä
-Karjalassa. Kun on saatu kaadetuksi riistaa, on uhrattava hopeaa
-metsänjumalille, y.m. -- Maksaisi vaivaa tutkia, eivätkö karjalaiset,
-savolaiset ja hämäläisten eteläpuolella asuvat suomalaiset ole
-alkuperäisesti olleet samaa heimoa. Koko joukko sanoja, joita
-rannikkosuomalaiset ja karjalaiset (sekä savolaiset) käyttävät, mutta
-joiden sijassa hämäläisillä on omat nimityksensä, näyttää viittaavan
-siihen; sellaisia on: _tupa, suoja; pelto, vainio: mie, sie, mä,
-sä; kuhilas; akkuna, ikkuna_. -- Käytetään pieleksiä, eikä latoja.
-Hyttysiä on niin runsaasti, että niitä savulla täytyy karkoittaa
-karjan lepopaikoilta. -- Piimää talveksi. Kesällä on rahvaan ruokana
-enimmäkseen leipä, voi, kala ja piimä -- rokkaa silloin tällöin,
-huttua samoin.
-
-Muita huomioita:
-
-Karjalainen rakennustapa. -- Kaskenviljelys. -- Taloustapoja.
-Asuintupien sisustus. -- Vuoteet. Naimatapoja. Karjalassa tyttäret
-lähtiessään miehelään kotoa vievät mukaansa viikatteen ja kassaran.
-Savossa on vallalla se tapa, että nuori parikunta ensi talvena nukkuu
-lämmittämättömässä huoneessa. -- Matkat -- Leikit ja huvitukset.
-
-
-
-
-Liite.
-
-
-                             Sortavala, 28 p:nä heinäkuuta 1828.
-
-Arvoisa Professorinrouva! [Professorinrouva Törngren.]
-
-Minun on vaikea selittää, kuinka kärsimättömänä olen odottanut
-tilaisuutta antaakseni Teidän perheellenne muutamin rivein tietoa
-vaelluksestani. Viimein tulin Sortavalaan, mutta en kuitenkaan
-tahtonut kirjoittaa, ennenkuin olin käynyt Valamon luostarissa,
-voidakseni samalla kertaa kertoa tästä paikasta. Nyt olen palannut
-sieltä, ja kuinka iloisena istuuduin kirjoittamaan kirjettä! Minusta
-tuntuu, kuin olisin Laatokan rannoilta kiireisesti rientänyt halki
-koko Suomen -- Saimaan, Päijänteen ja kaikkien muiden järvien yli --
-hyvään Laukkoon. Mutta kuinka pian tämä ilo taas on ohi; lopetettuani
-kirjeeni, olen taas täällä vähän yksin. Teidän ei siis pidä
-ihmetellä, että kirjoitan niin pitkän kirjeen, kuin paperi sallii,
-vaan suokaa se minulle anteeksi. Perinpohjaisella kertomuksella,
-miten ja mitä teitä yli yhdeksän viikon kestäneen vaelluksen jälkeen
-viimein olen saapunut tänne, en kuitenkaan rohkene vaivata Teitä.
-Sanon Teille vaan terveisiä muutamilta herrasperheiltä, joiden
-luona matkallani olen käynyt. Minulla on sitä suurempi syy siihen,
-kun minulla sekä näissä, että muissa perheissä, joiden luona olen
-vaelluksellani käynyt, on ollut mitä paras suositus siitä, että olen
-ollut kotiopettajana professori Törngrenillä.
-
-Rovasti Nykopp'ilta saan ensiksi sanoa terveisiä. Sekä rovasti että
-ruustinna voivat hyvin. Sitten on minun sanottava terveisiä vanhalta
-vesilahtelaiselta, Kiteellä asuvalta assessorinrouva Fabritiukselta.
-Hän oli maaherra Walleniuksen sisar ja oli ensin ollut naimisissa
-erään Wegeliuksen kanssa, joka jonkun aikaa oli ollut Vesilahden
-kappalaisena ja asunut Janussa. Sittemmin mainittu Wegelius oli
-tullut Porvoon hiippakuntaan ja kuollut Kiteen kirkkoherrana. Leski
-oli mennyt uusiin naimisiin assessori Fabritiuksen kanssa, joka
-jo on kuollut hänkin. Vielä on minun lausuminen terveiset eräältä
-Relanderilta, Pälkjärven papilta. Hänen isänsä oli ollut kauppias
-Raumalla, ja lienette Te siis tuntenut hänetkin.
-
-Matkani on tähän asti kokonaisuudessaan ollut onnistunut. Rahvas on
-Savossa ja Karjalassa, kuten myös näissä venäläisissä pitäjissä,
-hyvin vieraanvaraista. Usein siitä tuntuu vallan kummalliselta,
-että kysytään, mitä ruoka maksaa. Karjalassa olevassa Kesälahden
-pitäjässä viivyin joku aika sitten talonpoikaistalossa neljän
-päivän ajan, sillä isäntä ja useat muut siellä osasivat paljon
-runoja, jotka sain panna kirjaan. Eräänä iltana saunasta tultuani
-muutin kuivat alusvaatteet päälleni ja jätin entiset kuivamaan
-kangaspuille. Seuraavana päivänä en niitä enää nähnyt ja ajattelin,
-mitä ajattelinkaan; mutta eipä pälkähtänyt päähäni ajatella emäntää
-niin ymmärtäväiseksi ja ystävälliseksi, että hän ehkä oli toimittanut
-ne pestäviksi. Huomasin kuitenkin niin olevan, kun näet taas illalla
-näin ne puhtaaksi pestyinä samassa paikassa. Lähtiessäni sitten pois
-sieltä, tarjosin hänelle maksua, mutta hän ei mitenkään tahtonut
-suostua sitä vastaanottamaan, vaikka olin neljä päivää syönyt hänen
-talossaan. Viimein vastaanottaessaan maksun, hän korvaukseksi
-siunaili minua niin ylenmäärin, että minulle siunauksia riittänee
-koko vuodeksi. Useita muita esimerkkejä voisin mainita karjalaisten
-vieraanvaraisuudesta, etenkin sellaisista seuduista, jotka eivät
-ole lähellä valtateitä. Rahvas täällä näyttää myös olevan paljoa
-raittiimpaa kuin useimmissa seuduin Hämettä ja Uuttamaata. Sekä
-heidän häissään että muissa pidoissaan ja kokouksissaan näkee,
-ettei heillä vielä ole mitään tarvetta ylenmäärin nauttia viinaa.
-Heidän häämenoistaan olen kirjoittanut eri lehdelle. [Kuvaus, joka
-pääsisällykseltään on samanlainen kuin Lönnrotin matkakertomuksessaan
-ylempänä antama, on painettuna E. Nervanderin julkaisussa "Elias
-Lönnrots ungdomstid på Laukko" (Helsingfors 1893; ss. 39-46).] Tässä
-tahdon, mikäli tila myöntää, kertoa matkastani Valamon luostariin.
-
-Valamon saari on 4 peninkulman päässä täältä Laatokassa. Muutamien
-kaupungissa käyneiden munkkien seurassa matkustin neljä päivää
-sitten sinne. Menomatka oli sangen onnistunut, jos kohta meidän
-kaikkien täytyi soutaa, sillä järvi oli vallan tyyni. Luostarin
-rikkaus ja komeus oli suurempi, kuin mitä ikinä olin voinut odottaa.
-Kaipaan sanoja kuvaillakseni vaan yhtä ainoata ruutua tai seinä- ja
-pilarimaalausta. Kuinka sitten rohkenisin antaa kuvauksen
-koko seinistä, koko kirkoista, missä pelkkiä sellaisia ruutuja
-ja maalauksia kulta- ja hopeakehyksineen, jalokivineen ja muine
-kalleuksineen koreilee. Huolimatta kaikesta tästä, joka täällä
-miellyttää silmää, olivat nuo kaksi Valamossa viettämääni päivää
-pisimmät ja ikävimmät koko matkallani. Hyvin halukkaasti käytin ensi
-tilaisuutta päästäkseni sieltä pois.
-
-Nyt olen taas täällä ja kiitin Jumalaa siitä, sillä paluumatka oli
-sangen synkkä ja arveluttava ulapalla syntyneen myrskyn tähden.
-
-Täältä aion lähteä Arkangelin lääniin ja sieltä Pohjanmaan
-kautta takaisin. Syyskuulla aion taas olla Laukossa. -- Pyydän
-sanomaan terveisiä Eevalle ja Kallelle. Olen edelleen, arvoisa
-professorinrouva, Teidän nöyrin palvelijanne.
-
-                                           Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-
-
-TOINEN MATKA v. 1831.
-
-
-
-
-[Lönnrot läksi Helsingistä 28 p:nä toukokuuta ja aikoi pohjoista
-tietä Vienan lääniin, kulkien Rautalammin, Pielaveden ja Iisalmen
-kautta Kajaanin kihlakuntaan, josta hän sydänmaiden poikki Vuosangan,
-Mikitän ja Härmäjärven kylien kautta samoiltuansa saapui Kuusamoon
-Venäjän rajalle, jossa matka keskeytyi. Elokuun 6 p:nä hänet tapasi
-täällä lääkintöhallituksen kirje, jossa käskettiin runonkerääjää
-palaamaan takaisin Etelä-Suomeen vastustamaan äsken maahan
-ilmaantunutta koleraruttoa. Elok. 22 p:nä oli Lönnrot taas Helsingissä.
-Paitsi tähän otettua "Helsingfors Morgonblad'issa" v. 1832 N:oissa
-62-43 olevaa matkakertomuksen katkelmaa, on Suomal. Kirjall. Seuran
-arkistossa vaan muutamia hajanaisia muistiinpanoja. -- Jouduttuansa
-koleralääkäriksi syksyllä v. 1831 Lönnrot kävi muun muassa 20:ntenä
-p:nä marraskuuta Sääksmäellä tutkimassa kuuluisaa Ritvalan
-Helka-juhlaa. Tällöin muistiinpani Lönnrot n.s. Ritvalan Helkavirret,
-ja seuraavana vuonna hän "Helsingfors Morgonblad'issa" (n:oissa 41-42)
-julkaisi tähän liitetyn kuvauksen juhlanvietosta.]
-
-
-
-
-Ote päiväkirjastani.
-
-
--- -- -- Oltuani koko edellisen viikon vapaana vilutaudin
-kohtauksista, läksin sunnuntaina kesäkuun 19 p:nä Rautalammilta
-Pielavedelle. Kirkossa minulla oli tilaisuus katsella kansaa
-juhlapuvuissaan, jotka eivät juuri ollenkaan eroa rannikkoasukkaiden
-käyttämistä juhlapuvuista. Miehillä on lyhyet takit, joissa on
-kaksinkertainen kaulus tai myös yksinkertainen, n.s. pystykaulus.
-Nämä takit ovat enimmästi harmaata sarkaa; hyvin harvoilla ne on
-siniseksi värjätyt. Housut ovat pitkät, tehdyt samasta sarasta tai
-myöskin karkeasta värjäämättömästä palttinasta. Jalkineet ovat
-samanlaiset kuin kaikkialla Savossa ja Karjalassa käytännössä olevat,
-n.s. pieksut. Eivät edes vallasihmiset katso näiden jalkineiden
-rumentavan jalkojaan. Useimmilla on hatut; lakit eivät ole yhtä
-yleiset; kaulahuiveja käytetään yleisesti. Taskukellot, joita
-Etelä-Suomessa pidetään niin tärkeinä tarvekaluina, että jokaisella
-rengillä täytyy olla ainakin yksi sellainen, ovat täällä sangen
-harvinaiset. Tässä asussa nähdään miehet kirkkomäellä. Naisilla on
-pitkät hameet ja lyhytliepeiset röijyt, joita pidetään erittäin
-somina. Muutamilla varakkaammilla on silkkihameetkin. Ennen muinoin
-liepeet olivat pitkät ja hameet lyhemmät, mutta nämä ovat nyt
-vanhanaikuisia. Sitä omituista _tanu_ nimistä päähinettä, jota
-naidut vaimot käyttävät muutamissa Savon pitäjissä (Mäntyharjulla,
-Hirvensalmella, Mikkelissä y.m.), ei täällä tapaa missään. Naiset
-näet pitävät päässään täällä myssyjä tai huiveja.
-
-Jumalanpalveluksen loputtua ja syötyäni päivällisen astuin veneeseen.
-Tämä, jota soudettiin seitsemällä airoparilla, oli suunnattoman
-pitkä, mutta ei varsin leveä. Meitä oli siinä noin 50 henkeä, jota
-määrää pidettiin sangen riittävänä alukseemme nähden, mutta
-joka pian olisi käynyt liian suureksi, jos tuuli olisi suvainnut
-puhaltaa ankarammin. Ympärillämme souti useita muita veneitä,
-ainakin kymmenen, niin että tämä oli pienen laivaston näköinen. Eri
-veneiden soutajat kilpailivat keskenään siitä, mikä vene toisten
-edelle pääsisi, ja tämä lapsellisuus nähtävästi pani monen tytön
-ja pojan hikoilemaan. Minä säälin kaikkein enimmin tyttö parkoja,
-joista moni souti melkein koko matkan vuorottelematta, kun miehet
-sitä vastoin keskenään vuorottelivat. Minäkin tarjouduin soutamaan,
-mutta katsottiin sen sotivan kaikkea luonnon järjestystä vastaan,
-että minä, maisteri, olisin koskenut airoihin. "Jo on joukko
-joutavassa, kun on pappi soutamassa" -- minun täytyi siis istua
-joutilaana. Pari koskea, joita oli kuljettava ylös, hidastutti
-hieman matkaamme. Ensimäinen niistä, Tyyrinkoski, on noin l/8
-peninkulman pituinen, mutta ei ole niin vuolas kuin toinen,
-"Nokinen", joka taas on lyhyempi. Kuljimme niistä molemmista ylös
-sauvoimien avulla, joilla pohjasta työntäen annettiin veneelle
-vauhtia. Pelkällä soutamisella ei olisi päästy pitkälle. Oli sekä
-kaunista että kammottavaa katsella koskea ylös, missä toiset veneet
-edellämme ponnistelivat ylöspäin.
-
-Ne olivat meitä melkoisesti korkeammalla, ja usein tuntui siltä
-kuin ne olisivat syöksymäisillään takaisin meidän päällemme. Nämä
-kosket, joissa on kiviä, vaativat erittäin taitavaa perämiestä.
-Jos vene tarttuisi kivelle, olisi vaikeata saada sitä irti; vaara
-olisi kuitenkin paljoa suurempi näitä koskia alas laskettaessa.
-Päästyämme koskesta ylös, pantiin sauvoimet niitä varten veneen
-oikeaan laitaan tehdyille kannattimille, korttelia ylemmäksi
-aironhankoja. Kaikki katselivat jonkunmoisella tyydytyksellä niitä
-veneitä, jotka vielä ponnistelivat koskessa, ja näyttivät kokonaan
-unhottaneen, että juuri äsken itse olivat siinä vallan samassa
-tilassa kuin nuo toiset, joista pilasanoja lasketeltiin joukosta. --
-Rannoilla kasvavat kauniit lehtimetsät, jotka yltympäri reunustivat
-järveä, monet saaret, tyyni ilma ja rahvaan hilpeys tekivät tämän
-matkan hyvin miellyttäväksi. Tuskin olin huomannut, että jo
-olimme jonkun aikaa olleet vesillä, ennenkuin olimme jo kulkeneet
-kolme peninkulmaa ja astuimme maihin erääseen saareen, nimeltään
-Kuninkaansalo. Tämän valtateistä etäiseen seutuun nähden tavattoman
-nimen sanottiin johtuvan seuraavasta tapauksesta. Kuningas Eerik
-oli muka ennen muinoin, tarkastaessaan maata, soudattanut itsensä
-tähän saareen ja siellä laitattanut itselleen aterian; tällöin oli
-suuri, tasapäällystäinen kivi ollut hänen pöytänään. Kiveä, jonka
-sanottiin olevan hyvän matkan päässä rannasta, en voinut nähdä.
-Kuunnellessani tätä kertomusta väki oli tuohikonteistaan ottanut
-esille viinaa ja ruokaa välipalaksi. Minuakin pyydettiin syömään
-ja tarjottiin lasi viinaa, jonka tyhjensin äsken mainitun kuningas
-Eerikin muistoksi. Syödessämme joku huomautti meille ääretöntä
-hyttysjoukkoa, joka lenteli yläpuolella meitä, jotenkin korkealla
-maasta. Niitä oli kokoontunut monta isoa parvea, jotka olivat kuin
-mustia pilviä nähdä, niin tiheässä niitä siinä vilisi. En koskaan
-ole nähnyt niitä näin paljoa, vaikka ne monasti ovat minua enemmän
-häirinneet; nyt ne näet jättivät meidät rauhaan. -- Täältä meillä
-vielä oli 7/4 peninkulmaa matkamme päämäärään, Joutiniemen kylään.
-Sinne saavuimme vähää ennen puoltayötä. Yö oli niin valoisa, että
-matkakumppanini esteettömästi hakivat alkusanat raamatusta ja
-lukivat ne ääneen. Minäkin koetin lukea ja huomasin, etteivät silmät
-siitä ollenkaan rasittuneet, ja miten se voisi olla mahdollistakaan,
-kun yö ainoastaan siinä eroaa päivästä, ettei aurinko paista. Vaan
-jonkunlaista hämärää kestää hetken aikaa. Ennenkuin totuin näihin
-valoisiin öihin, luulin kellon olevan 10 tai 1/2 11, kun sanottiin,
-että auringonnousu oli vallan lähellä. -- Talossa, johon yövyin,
-minulle laitettiin illallista. Jos kohta yötä jo oli näin pitkälle
-kulunut, emäntä itsepäisesti pysyi päätöksessään keittää minulle
-jotakin; sillä illallista, josta puuttui lämmin ruoka, hän ei pitänyt
-oikeana illallisena. Minun onnistui kuitenkin lopulta saada hänet
-uskomaan, että olin vallan tyytyväinen piimään ja leipään; hän kantoi
-kuitenkin paitsi näitä eteeni vielä lihaa ja voita. Seuraavana aamuna
-minulle laitettiin aamiainen, eikä tästä kaikesta tahdottu ottaa
-mitään maksua. Täältä minulla oli 6/4 peninkulman matka Jokijärvelle,
-jonne saatoin kulkea joko maitse tai vesitietä. Valitsin edellisen ja
-otin aluksi oppaakseni erään vanhan tilallisen, nimeltä Jääskiläinen;
-teiden näet sanottiin olevan hyvin eksyttäviä. Kulkiessamme oppaani
-kertoi minulle kotiseutunsa häämenoista. Sittenkuin morsiuspari on
-vihitty sunnuntaina, se menee morsiamen kotiin, jonne myös tulevat
-morsiamen puolelta kutsutut häävieraat. Sieltä lähdetään seuraavana
-päivänä sulhasen kotiin, niin että illaksi saavutaan perille. Olin
-vähällä unhottaa erään seikan: matkalla morsiamen kodista sulhasen
-kotiin on puhemiehen omalla kustannuksellaan tarjottava viinaa ja
-ruokaa koko joukkiolle; Puhemies johtaa seuruetta ja pyytää yömajaa
-ja ruokaa maksua vastaan. Heidät vastaanotetaan sulhasen kodissa,
-ja aterian jälkeen saatetaan morsiuspari levolle. Muuan tytöistä
-valitaan heitä palvelemaan, ja hänen ehdoton velvollisuutensa on
-aamulla viedä pesuvettä morsiusparille. Tämä passarinainen on
-nimeltään _saajas_. Aamulla, morsiusparin noustua ja pukeuduttua,
-pannaan toimeen temppu, jonka tarkoituksena on rahojen ja muiden
-tarpeiden kokoaminen heidän uuden kotinsa perustamista varten. Kaaso
-astuu esiin oluthaarikka kädessä; siitä vieraat juovat ja sitoutuvat
-samalla lahjoittamaan morsiusparille mitä minkin varat sallivat
-ja mitä mikin hyväksi näkee. Toiset antavat rahaa, toiset yhden tai
-useamman lampaan, toiset vasikan, j.n.e. On selvää, että sukulaiset
-tällöin ennen muita kunnostavat itseään. Osa tämän keräyksen
-tuloksista tulee kaason hyväksi. Tämän toimituksen nimenä on
-_tuoppiset_. Sitten esitetään pieni kiista naineiden ja naimattomien
-miesten välillä. Edelliset pyrkivät sulkemaan sulhasen piiriinsä,
-jälkimäiset eivät tahdo antaa hänen erota nuorten miesten joukosta.
-Tällöin raastetaan ja tempoillaan sulhasparkaa. Milloin toinen
-milloin taas toinen puolue voittaa. Hän on vallan kuin Lützenin
-kentällä haudan reunalla olevat kanuunat, jotka ruotsalaiset monta
-kertaa valloittivat, mutta jotka keisarilliset taas valloittivat
-takaisin. Viimein tehdään rauha, jolloin nuoret miehet jättävät
-sulhasen naineiden miesten huostaan; sitten juodaan. Tätä
-sovinnonjuontia sanotaan _harjallisiksi_. Nyt kiistelevät naidut
-vaimot ja tytöt samoin morsiamesta, ja tässä menetellään samoin kuin
-äsken. Kun puhemies on taitava ja kokenut, näin kertoi oppaani,
-ei koskaan puutu kaikenlaisia ilveitä, joita kestää koko päivä.
-Seuraavana aamuna morsian jakelee pienet lahjansa äsken saamilleen
-sukulaisille. Anoppi saa paidan, mutta varakkaammat morsiamet pukevat
-nykyään hänen ylleen kaikki vaatetarpeet kiireestä kantapäähän.
-Paitoja, kintaita, vöitä, j.n.e. lahjoitetaan muille. Jo ennen
-vihkiäisiä annetaan papille paitapalttinaa ja sukkia.
-
-Kuljettuani 3/4 peninkulmaa saavuin Äyskoskelle, josta soudatin
-itseni yli. Koskessa on kaksi myllyä sekä saranvanutuslaitos. Kosken
-toiselta rannalta tieni kääntyi toisen myllärin pihan poikki; siinä
-kaksi ämmää riiteli keskenään niin ankarasti, ettei minun tuloni
-ollenkaan heitä häirinnyt. Riita oli syntynyt siitä, kumpi ensin
-saisi jauhattaa jyvänsä, enkä saata ymmärtää, miten niin kiivas
-riita oli voinut syntyä näin vähäpätöisestä aiheesta. Lautturini,
-joka saattoi minua jonkun matkaa, arveli heitä molempia juopuneiksi.
-Äyskoskelta tie kulki useiden yksinäisten talojen ja pienten torppain
-ohitse Jokijärvelle, joka oli 1/4 peninkulman päässä. Poikkesin
-muutamiin taloihin, ja huomasin joka paikassa, että rahvaan asunnot
-täällä ovat puhtaat ja siistit. Heidän juomahaarikkansa, joita
-erittäin kuuman päivän vuoksi usein tulin käyttäneeksi, olivat sangen
-puhtaat. Pirttien seinät ovat Savon ja Karjalan yleisen tavan mukaan
-valkeiksi höylätyt hieman yli miehen pituuden lattiasta. On minun
-myös mainitseminen, että näistä lakeisella varustetuista pirteistä
-vähitellen ruvetaan luopumaan. Useimmat, jotka rakentavat itselleen
-uuden asuintuvan, tekevät siihen savutorven, joka johtaa savun ulos,
-niin ettei se tunge sisälle tupaan.
-
-Jokijärveltä palkkasin soutajat Kemilänniemelle, joka on sieltä
-peninkulman matkan päässä. Isäntä ja 14--15-vuotias tyttö olivat
-soutajinani tai oikeammin kumppaneinani, sillä soudin itse melkein
-koko matkan. Soutaessani kyselin heiltä kaikennäköisten eteen
-sattuvien esineiden suomalaisia nimiä. Tyttö, vaikka olikin nuori,
-antoi minulle aina hyvin näppäriä vastauksia. Jos matka olisi ollut
-pitempi, luulen, että hänestä olisi tullut täydellinen filologi
-äidinkielemme alalle. Miksi sitä ja sitä sanotaan teidän puolessa?
-näin hän lakkaamatta kyseli minulta ja rikastutti minua täten useilla
-uusilla murteensa sanoilla. Perillä kysyin, paljoko minun tuli
-maksaa soutopalkkaa. Mies pyysi ainoastaan 20 kopeekkaa, mutta minun
-täytyi antaa hänelle 16 killinkiä, kun minulla ei ollut pienempää
-seteliä. Ei tämä muuten ollut kallista, sillä kyytirahoihin oli
-luettu maksu päivällisestäkin, jonka olin Jokijärvellä syönyt.
-Tämä maksu suoritetaan täällä tavallisesti sanomalla "paljon
-kiitoksia", Karjalassa sanomalla "kost' Jumala". Nyt erosin
-matkakumppaneistani ja kuljin Kemilänniemen taloon, joka on sangen
-miellyttävällä paikalla eräällä niemellä. Täällä minut vastaanotti
-hyvin ystävällisesti vanhin tytär, joka samalla oli emäntänä,
-sittenkuin hänen äitinsä noin puolitoista vuotta sitten oli kuollut.
-Siinä lyhyessä ajassa, jonka viivyin täällä, hän kertoi minulle
-paljon talostaan, jota hän nyt veljiensä ja sisartensa kanssa hoiti.
-Hän kehotti minua syömään, jota minun ei kuitenkaan nyt tarvinnut
-tehdä, kun näet maito ja vesi, tavallinen kesäjuoma näillä seuduin,
-kuivalle kurkulleni oli paljo tervetulleempaa. Sitäpaitsi hän
-kertoi kestitykseksi minulle unen, jonka, jos oikein muistan, hänen
-äitinsä äiti ainakin sata vuotta sitten oli nähnyt. Pielavedellä
-oli näet siihen aikaan ollut kappalaisena muuan Neovius, joka oli
-kuollut. Vainaja oli sitten unissa ilmestynyt emännän isoäidille.
-Tämä oli silloin kysynyt, tuleeko hän taas pian heille papiksi. Kun
-te hankitte kirkkoonne paremman saarnatuolin, oli vastaus ollut.
-Tämä uni on nyt saanut selityksensä. Pielavedestä näet on tullut
-oma pitäjä ja sen ensimäiseksi kirkkoherraksi A.F. Neovius, äsken
-mainitun Neoviuksen pojanpoika. -- Kemilänniemeltä emäntä souti
-minut kapeahkon lahden poikki. En tiedä, juorujako välttääkseen
-vai miksi hän otti 7--8-vuotiaan pojan mukaan veneeseen. Täältä
-minulla oli noin puoli neljännespeninkulmaa Kotaniemeen, missä olin
-yötä, aikoen seuraavana aamuna muutamien miesten seurassa, jotka
-menivät työhön kirkkoherra Neoviukselle, vesitse lähteä saman
-kirkkoherran luo. Minut herätettiin siis sangen varhain seuraavana
-aamuna soutamaan tuota suunnattoman pitkää peninkulman-matkaa täältä
-pappilaan. Noin 6:n aikaan saavuimme perille.
-
-
-
-
-Tilapäisiä muistiinpanoja.
-
-
-[Tästä eteenpäin voidaan matkaa seurata vaan seuraavista tilapäisistä
-muistiinpanoista.]
-
-Yötä Kotaniemessä. -- Sieltä seuraavana aamuna auringon noustessa
-pappilaan kirkkoherra Neoviukselle (nim. tiistaina). Seuraavana
-päivänä polttamassa suota ja kaskea. Punamultaa (raudansekaista?)
-suossa. Muistui mieleeni: _Kuin sie suosta sotkettihin._ Uin
-täällä, -- Toht. Maconi. Vilutaudin väristyksiä illalla. Seur.
-päivänä aatelisneiti Stenfäldt. Kirkonniemi, jossa kirkko aina
-yöllä hajoitettiin. -- Juhanuspäivä Lyran luona, missä vilutus taas
-alkoi ruokapöydässä istuessani; sitä jatkui seuraavaan torstaihin.
--- Juhannuspäivänä oli luonani laulaja, mutta en vilutaudilta
-voinut kirjoittaa kuin muutamia minuutteja erältänsä, jonka jälkeen
-minun taas täytyi paneutua pitkäkseni. Laulaja tyytyväinen tähän,
-sai näet hyvän kestityksen kirkkoherra Lyralta, jonka nimi oli
-Johannes. -- Seuraavana keskiviikkona Pietarin päivä. Matkustin jo
-päivää ennen. Pielaveden väki = Rautalammin puvun ja hiuksenkasvun
-puolesta. Tämä murre kahdentaa usein kerakkeen pitkän ääntiön
-edessä: _kätteen, männöö, tulloo, rahhoo, sijjoo, puttoo, näkköö,
-ei kettään, venneitä, venneen_. Muuten; _mettä, metän, juua, saaha,
-lyyä_ j.n.e. -- Pirteissä enimmästi "lakeinen", [seinät?] höylätyt
-oven korkeudelta. -- Kiukaat kummalla puolella ovea kulloinkin.
--- Karjanhoito melkoinen. -- Talonpoikia, joilla on 20-30 lehmää.
-Jos laskee hyvässä taloudessa 2 leiviskää voita lehmältä, saadaan
-60 leiv. s.o. 400 pankkorupl. -- Halla tekee usein tuhojaan. --
-Pettua. -- Kerjäläisiä. -- Ruumiit kesällä ja talvella; riepu. --
-Karsikkopuut sen tien varrella, jota myöten ruumiita saatetaan;
-[niihin] nimi ja vuosiluku. -- Lehmän savu. Suoloja illoin lehmille.
--- Susia ja karhuja ei ole. -- Sain esiintyä lääkärinä -- Sintu
--- Ruotivaivasia. -- Heränneet kokouksissa -- kuolevat enimmiten
-nuoret vaimot; luopuvat uudenmuotisista vaatteista, elämänonnesta;
-lyhyet hameet, pitkät "körtit"; pitävät rukoushetkiä aamuin illoin,
-kammoavat maallisia huvituksia, leikkejä; lähtevät tuvasta, jos
-puhaltaa huilua, laulaa runoja, lapsetkin; eivät vastaa: "Jumal'
-antakoon". Jotkut heräävät 3-4 kertaa -- Kato -- Juhana Väisäinen --
-Metsät polttavat talojakin -- heinäsuovia j.n.e. -- Ojia -- Kesä [?]
-Vilhelmsdalissa -- Lakkoja.
-
-Alve, -peen _tænia_ (K:mäki). Kuolleen, t. tuulen koura _Filix mas_
-(K:vesi), Harakan otra (K:mäki) t. Kuren ruis (K:vesi) _polytrichum_.
-Lillukka (K:vesi), linnukka (K:mäki). Niverä (K:vesi), visa.
-Juolukka. Liippa = kovasin. Harkko = tahko.
-
-Yötä perjantaita vastaan tireht. Jernefeltillä Iisalmessa Vanhan
-Testamentin aikuisten henkilöiden ympäröimänä, jotka öljymaalauksina
-oli kuvattu seinäpapereille. Tahdonpa uudenaikaisen taiteentuomarin
-tavoin tarkastaa niitä, a) Oven oikealla puolen Jaakoppi painii
-Jumalan kanssa. Ei hullumpi. Mutta liian lähellä on suunnattoman
-suuri palmupuu; pelkään että jompikumpi ruhjoo päänsä sitä vastaan,
-jos kohta sädekehä kyllä suojelee Herran, mutta Jaakoppi parka!
-Luulin ensin, tämän taulun esittävän jotakin vallan toista, sillä
-Herralla oli Vanhassa Testamentissa hame ja Jaakoppia näkyy niin
-vähän hänen takaansa, ettei vallan tarkoin näe hänen hamettaan ja
-miehenkasvojaan, b) Nainen lapsensa kera ratsastaa aasin selässä,
-toinen astuu jäljessä kirves olalla. Enpä tiedä, mistä nämät ovat
-kotoisin, c). Faaraon taivaallisen ihana tytär ottaa Mooseksen
-Niilissä kelluvasta kaislakopasta, d) Simson ja Delila tai jotakin
-muuta. Mies loikoo maassa saviastia pään vieressä, nainen pitää häntä
-kiinni olkapäistä, e) Pitkäpartainen ukko polvistuneena katsoo suu
-auki taivasta kohti ja näyttää odottavan sieltä jotakin, sillä kädet
-ovat kuroitettuina ylöspäin vastaanottavaan asentoon, f) Seinäkello,
-joka ei koskaan ole käynyt eikä koskaan tule käymään, g) Abraham,
-joka pitää poikaansa tukasta, hänet teurastaakseen.
-
-Perjantaina vilukuumetta Iisalmen pappilan läheisessä metsässä klo
-10-4 j.pp., vaikka ennen olin nauttinut kiniiniä. Ainakin sadan
-katajapensaan juurella hakemassa viileyttä varjosta. Paitahihasillani
-ja paita kumminkin märkänä, vaikka tuuli jokseenkin kovasti. Ilta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sipo Lemetti Vieksiltä [Kuhmonientä]. Pekka Heikkinen Ypykänvaarassa
-Lentierassa. Tapani Kilponen Mikitällä (Hyrynsalmea). Perttu Tiikka
-[Lienevät ennakolta tiedusteltuja ja muistiinpantuja runoniekkoja.
-Seur. kappaleessa on, nähtävästi myös ennakolta muistiinpantuina,
-Kuhmoniemen Vieksin ja Hyrynsalmen Moisseinvaaran välisten
-kyläin nimiä ja välimatkain määriä. Tätä seuraavassa kappaleessa
-Kuhmoniemeltä paikkainnimiä, minkä vuoksi mainittu, vaikea sanoa.] --
-_Viilettää_ -- Keula [?].
-
-Vieksi -- Vuosanka 3/4 [pnk.] -- Kuusamo 1 [pnk.?] Virtanen [?]
-1 pnk. Härmäjärvi -- Mikittä.
-
-Lentua Mertaperän lahti. Kaihlajoki. Kaihlajärvi. -- _Kolon koloa_.
-_Löttöön_ kolme, _virsuun_ viisi tuohisorkoa.
-
-On jotakin joessa: hakojakin, haukiakin. _Kapahauki_.
-
-Rokottanut Lehtovaarassa, Jaakkolan Rannassa l. Vuosangassa ja
-Mikitän[pään] Mäntyvaarassa -- hukannut lyijykynän -- eksynyt.
--- Moisseinvaara -- Honkajärvi -- Valkiainen -- Ruokkonen --
-Jumalisjärvi -- Matero -- Vuokinniemi -- Haukiperä -- Lassi Kinnunen,
-runoniekka -- Kokkojärvi -- Martti Kinnunen, Kiannan kylä. -- Kalpa:
-puusta tehty veitsi, jolla naiset lyömällä puhdistavat hamppua ja
-pellavaa tappuroista.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kajaanista Alaskylään 7/4 [penink.] 2 [rpl.] 10 [kop.], Haapovaaraan
-3/4 [pnk.] 45 [kop.], Hatulaan 3/4 45, Sukeukseen 6/4 90,
-Venäänjärveen 4/4 60, Niinimäkeen 4/4 60, Ryhälänmäkeen 4/4 60.
-
-Metsää käytetään täällä vain poltettavaksi, melkein tahallaan.
-
-Taitava maanmittari. Ylängöt olleet hänelle eduksi suunnan
-määräämisessä.
-
-Iisalmesta Taipaleeseen 13 1/6 virstaa 79 kop., Savojärveen 15 90,
-Pajujärveen 12 1/2 75, Pöljään 13 1/4 82.
-
-Kuinka toisenlaiset olivat tunteeni nyt kuin metsässä palellessani.
-
-Jännevirran yli lautataan. Isoon lauttaan mahtuu 10 hevosta,
-4 kuormaa. --
-
-Sinitauti: eikö liene muuan laji koleraa; tavaton kuivuus?
-
-Kelloniemi 14 p:nä elokuuta. Täällä v. 1828 viivyin pari päivää. --
-Broberg ei enää ollut täällä -- oli tullut onnettomaksi. Vankilan [?]
-vahtimestari. --
-
-Sellainen kunnia harvinainen. Hevosia -- ruskeita ja punaisia. --
-En minä sinun kanssas riitele näet että herra -- -- Noh, noh.
-
-Pentti Lyytinen, kirkonmies. -- Runo entisestä Rautalammin
-nimismiehestä.
-
-Kuopiosta ei pääse vuorokaudessa ja silloin on hutikassa.
--- -- Pistämme, pistätet, pistäksen; Pistetäimme, pistätette
-[?] pistäivät. Ateria 16 p:nä Suonenjoen kestikievarissa --
-Kommissioni-maanmitt. Aminoff. -- Kaivo. -- Rikinmaku. -- Karjapihan
-ja pihan välillä aita. -- Kyökit. -- Tupakkia viljellään, naisetkin
-polttavat. -- Viimeinen väli Kuopioon matkustaessa jotenkin mäkistä.
--- Soita viljellään jo Kuopion pitäjässä. -- Tien varressa männyistä
-kuorittu pettu leipään sekotettavaksi. -- "Senlaista mestä että
-näpisti sylillä ympärite saa."
-
-
-
-
-Liite.
-
-Ritvalan Helka (Kansanjuhla).
-
-
-Kaikissa kansanjuhlissa on jotakin selittämättömän miellyttävää
-ja kunnioitusta herättävää; tämän vaikutuksen varmaankin jokainen,
-joka on ollut sellaisissa läsnä, on huomannut saaneensa. Itse juhla,
-jolla on juurensa muinaisajan tavoissa ja oloissa, ei esiinny meille
-kuolleena muistomerkkinä, vaan entisaikojen elävänä kuvana.
-Etenkin kansanjuhlassa muinaisaika ilmenee elävänä ja toimivana
-keskellä nykyaikaa; ainakin on vaikea löytää toista muotoa, jossa
-menneisyys selvempänä esiintyisi sielullemme. Joku tosin saattaisi
-luulla, että esim. teatterissa esitetty muinaisajan kuvaus olisi
-täydellisempi, mutta niin ei kuitenkaan ole asian laita. Tosin tämä
-juuri mainittu muoto on monipuolisempi, mutta se ei likimainkaan ole
-yhtä totuudenmukainen. Se on nykyajan pyrkimystä kuvata menneitä
-aikoja, sen lähtökohtana on siis etupäässä nykyaika ja se siirtää
-yhtä suuressa määrin nykyisyyttä menneisyyteen kuin menneisyyttä
-nykyisyyteen. Kansanjuhla sitä vastoin ei samassa määrin sekoita
-toisiinsa eri aikoja, vaan siinä itse muinaisaika on nykyajan
-vieraana, ikäänkuin iäkäs isä käy tervehtimässä lapsuudenkodistaan
-erillään asuvaa poikaansa. Myönnettäköön kyllä, että ne aikakaudet,
-joiden halki juhla on meille periytynyt, ovat siihen liittäneet
-jotakin, joka ei alkuperäisesti siihen kuulunut; hankkiihan usein
-matkustajakin itselleen vaatteet sen seudun tapojen mukaan, jolla
-matkustaa, ja puhuu sen kieltä, mutta siitä huolimatta hän pysyy
-vieraana.
-
-Sitä juhlaa, josta tässä tässä olen aikonut kirjoittaa, vietetään
-Sääksmäen pitäjässä ja Ritvalan kylässä, jonka mukaan sitä sanotaankin
-_Ritvalan Helaksi_. Mainittu kylä ei ole kaukana ison Sääksmäen-selän
-rannasta. Eräs Maanselän haaroista kulkee tästä ohi ja kapenee
-melkoisesti kuta enemmän se lähenee Huittulaa, toista kylää,
-joka Ritvalasta on näpeän neljännespeninkulman päässä. Huittulan
-kohdalla tämä harjanne on ainoastaan muutaman sylen levyinen ja
-kummaltakin puoleltaan sangen jyrkkärinteinen. Maantie kulkee
-harjanteen vieritse, mutta sen olisi varsin hyvin, ilman melkoisia
-lisäkustannuksia voinut rakentaa itse harjanteelle. Se kaunis,
-laaja näköala, joka sieltä avautuu, etenkin järven puolelle, olisi
-monin kerroin korvannut sen työn, jonka tien rakentaminen harjulle
-mahdollisesti olisi vaatinut sen lisäksi, millä tie nykyiseen
-paikkaansa tuli tehdyksi. Mutta moinen haluttomuus ja välinpitämättömyys
-sitä kohtaan, mikä on kaunista, kuului siihen aikaan, jolloin tien
-suunta viitottiin, ja sitä näkee vielä kaikkialla meidän maassa. Kunhan
-vaan päästään muutaman päivän työstä, uhrataan kernaasti sellaiset
-edut, jotka yksistään silmää miellyttävät.
-
-Harjun juurella, mainitulla puolella, on suunnaton vainioalue ja
-sen takana suuri Sääksmäen-selkä, jonka toisella rannalla muutamia
-herrastaloja ja kyliä sijaitsee. Nämä vainiot ovat laveudestaan
-tunnetut muillakin seuduilla, ja niitä mainitaan usein sananparressa,
-kun tahdotaan viitata johonkin hyvin suureen. Harjun toisella
-puolella näkee osaksi viljeltyjä maita, osaksi metsää, vuoria ja
-notkoja.
-
-Samoin kuin puut viihtyvät paremmin toisissa paikoin kuin toisissa,
-ja kukat samoin toisissa paikoin saavat iloisemman ja vilkkaamman
-ulkonäön, niin paikallisuuden luonne vaikuttaa ihmiselämänkin
-ulkonaiseen muotoon, antaen sille joko iloisemman tai surullisemman
-sävyn. Synkänpuoleinen on luonto siellä, missä laajoja metsiä,
-alastomia hietakankaita ja veteliä soita on viljalti| ihminenkin,
-joka viettää elämänsä sellaisilla seuduilla, on surullinen,
-totinen ja harvapuheinen. Kuta vähemmän esineiden moninaisuus
-herättää hänen huomiotansa, sitä enemmän hänen ajatuksensa, mikäli
-leipähuolet myöntävät lomaa, pohtivat metafysillisiä ja uskonnollisia
-ongelmia. Ratkaisemattomat arvoitukset ijäisyydestä ja käsittämättömästä
-tyhjyydestä, joka alkaa siinä, missä kaikki muu lakkaa olemasta,
-kysymykset ihmisen alkuperästä ennen ja hänen tilastaan jälkeen tämän
-elämän, Jumalan käsittämättömästä olemuksesta j.n.e. ovat aina hänen
-mielessään, saattaen hänet rauhattomaksi. Missä luonto on iloisempi,
-esineet moninaisemmat ja vaihtelevat, siellä taas ihmisen mielialakin
-on iloisempi. Tämä ilmenee niin selvästi sekä hänen sanoissaan että
-toimissaan, ettei se mitenkään saata jäädä huomaamatta. Kaikenlaiset
-huvitukset, leikit ja juhlain vietot ovat aina tavallisemmat
-sellaisilla seuduilla.
-
-Edellisellä olen tahtonut viitata siihen, miksi kansa puheena
-olevalla seudulla on halukkaampi huvittelemiseen kuin meidän maassa
-on tavallista. Nyt aion lyhykäisesti puhua Ritvalan Helasta. Tätä
-juhlaa vietetään joka pyhän iltapäivänä, alkaen helatuorstaista
-aina Pietarin päivään eli kesäkuun loppuun. Tällöin esiintyvät
-seuraavat menot: Ritvalan kylän toiseen päähän kokoontuvat tytöt
-ja tarttuvat toistensa käsiin. Sitten he kulkevat hitaasti, neljä
-tai viisi rivissä, pitkin tietä, joka kulkee kylän läpi. Jo tämän
-kulun alussa ja sitten koko aika sen kestäessä lauletaan muutamia
-ikivanhoja runoja, joista alempana tarjoan luettavaksi muutamia.
-Viimein kulkue pysähtyy matkan päähän kylästä ylhäiseen tasaiseen
-paikkaan, nimeltä Helkavuori. Siellä tytöt muodostavat piirin
-ja tanssivat hitaasti laulaen mainittuja runoja. [Ennen muinoin
-tytöt näyttävät ottaneen mukaansa vakkoja, joihin Helkavuorelta
-kokosivat kukkia; vieden nämä mukanaan he kulkivat, kuten laulun
-sanat mainitsevat, "puhtaiden jumalien luo", ehkä toimittaakseen
-uhria. Lisäksi laulussa vielä mainitaan sininen silta ja punainen
-laituri, joiden yli jonon oli kulkeminen. En tiedä, mitä sillä
-oikeastaan tarkoitetaan.] Sittenkuin tätä joku aika on jatkettu,
-kuljetaan takaisin samalla tavalla kuin on tultu, yhä laulaen ja
-noudattaen samaa hidasta käyntiä. Päivän ilta vietetään sitten
-kylässä monenlaisissa huvitteluissa ja leikeissä, mistä suurehkon
-kansanjoukon ollessa koolla, joka ei tiedä eikä huoli kaikista
-etiketin siteistä, harvoin on puutetta. Juhlanviettoon kuuluu,
-ettei yksikään mieshenkilö tai naitu vaimo saa ottaa osaa äsken
-mainittuun kulkueeseen. Kuitenkin he saavat seurata sitä äänettöminä
-katselijoina tai kuuntelijoina. Näille ei liene niin vaikeata
-sietää, että heidät näin suljetaan pois laulusta ja kulkueesta, kun
-se näet ei heissä herätä mitään vastenmielisiä muistoja tai
-tunnonsoimauksia. Toisin on niiden tyttöjen laita, jotka jonkun
-hairahduksen kautta ovat menettäneet tämän nimensä. Heidänkin on
-kielletty ottamasta osaa juhlan viettoon, jota pidetään pyhänä ja
-joka on yksinomaan kunniallisten, hyveellisten neitosten oikeus.
-
-Mikä tarkoitus ja ensimäinen aihe tällä juhlalla alkujaan on ollut,
-lienee vaikeata nyt enää saada selville. Voipa luulla sen syntyneen
-jo ennen kristinopin tuloa maahan, kun näet muutamissa lauluissa
-"jumala" sana esiintyy monikossa; tämä ei arvatenkaan mainitun
-ajan jälkeen olisi tullut kysymykseen. Jonkunmoista aihetta olen
-sitä paitsi samasta laulusta luullut saaneeni siihen luuloon,
-että tämä juhla alkuperäisesti on ollut uhrijuhla, mutta mitä
-tarkoitusta varten vietetty, hyvän vuoden tulon vai muun vuoksi, ei
-saata mainitusta laulusta päättää. Muut laulut antavat taas aihetta
-toisiin arveluihin juhlan synnystä ja alkuperäisestä merkityksestä,
-Eräässä niistä mainitaan neitosta, joka viimeiseen asti pysyi
-sulhaselleen uskollisena, ja jota ei mitenkään voitu taivuttaa
-menemään vihille toisen kanssa, vaikka hänelle kerrottiin sulhonsa
-jo kuolleen ulkomailla. Viimein sulho palasi, ja neitonen lähetti
-nuoren veljensä häntä vastaan. Sulhasen kysymykseen, miten Inkeri
--- se oli tytön nimi jaksoi, tuli poika jotenkin ajattelemattomasti
-vastanneeksi: "Kyllä hän hyvin jaksaa, koko viikko on vietetty
-hänen häitänsä, j.n.e.", jonka jälkeen sulhanen (runo tosin päättyy
-tähän ja on luultavasti typistetty) arvatenkin ymmärsi nämä sanat
-puustavin mukaan ja kenties teki jonkin epätoivoisen teon, ennenkuin
-sai tiedon oikeasta asianlaidasta. Ja kun on vallan luonnollista,
-että tyttö joko itki silmänsä piloille surusta ja murheesta tai
-päätti päivänsä jollakin epätoivon aiheuttamalla tavalla, niin tämä
-tapaus varmaankin herätti suurta huomiota, ja se saattoi siis myös
-antaa aihetta muistojuhlan viettämiseen hänen kunniakseen. Tätä nyt
-annettua selitystä puolustaa se seikka, että juhlaa vietettäessä
-ainoastaan kunnialliset tytöt tulevat kysymykseen. Toisessa laulussa
-taas puhutaan neitsyt Matalenasta, joka on tehnyt itsensä
-kolminkertaisesti arvottomaksi kantamaan neidon nimeä. Tunnustan
-suoraan, etten käsitä, millä tavoin hän olisi voinut antaa aihetta
-juhlan viettoon, kun näet siinä tapauksessa tuhansia muita tyttöjä
-voisi pitää saman kunnioittavan muiston veroisina.
-
-Antaakseni lukijalle itselle tilaisuuden nähdä, miten riittämättömät
-mainitut laulut ovat selittämään juhlan syntyä ja tarkoitusperää,
-liitän tähän pari ensinmainittua laulua.
-
-
-
-Inkerin virsi.
-
-
-      Lalmanti iso ritari
-    varas se vakuun neidon,
-    anto kättä kätkyelle,
-    isoin kimpuin kihlaeli,
-    suurin sormuksin lunasti.                    5
-
- [Lalmanti iso ritari matkusti vieraille maille,
- jonne häntä sota kutsui.] (Lönnrotin lisäys.)
-
-      "Kokotteles vuotta viisi,
-    vuotta viisi, vuotta kuusi,
-    kanssa kahdeksan keseä,
-    ynnä yhdeksän suvea,
-    vuosikausi kymmennettä.                     10
-    Kun sa kuulet kuolleheni,
-    kaiketi kadonneheni,
-    ottakos uro parempi,
-    älkösä parempatani,
-    älkösä pahempatani,                         15
-    ota muuton muotohittes."
-      Eerikki vähä ritari
-    valhekirjat kannatteli,
-    valhekirjat kiiruhulta:
-    "Lalmanti se on sodissa voittu,             20
-    pantu maahan paineloissa."
-      Väen kihlat annettihin,
-    väen vietiin vihintupahan,
-    väen ei vihille saatu,
-    eikä miehin, eikä miekoin,                  25
-    eikä uljasten urosten,
-    eikä vaimojen valiten,
-    eikä neitsen kauneuden.
-      Inkeri se ihana neito
-    istu se lutin solassa                       30
-    sekä istu että itki,
-    katso itään, katso länteen,
-    katso poikki pohjasehen,
-    näki kykkären merellä.
-    "Jos sa lienet lintuparvi,                  35
-    niin sä lähde lentämähän;
-    jos sa lienet kalaparvi,
-    niin sä vaipunet merehen;
-    jos sä lienet Lalmantini
-    laske purtes valkamahan."                   40
-      "Mistäs tunnet Lalmantikses?"
-      "Tulennasta tunnen purren,
-    kahden airon laskemasta;
-    toinen puoli uutta purtta,
-    toinen silkkiä sinistä,                     45
-    silkki Inkerin kutoma,
-    kauan neidon kaidehtima.
-    Minun nuori veljykäisen,
-    ota ohrilta orisi,
-    idulta ikälihani,                           50
-    maatajalka maltahilta,
-    aja vasta Lalmantia."
-      "Terve nuori näädämiehen,
-    kuinka Inkeri elääpi?"
-      "Hyvin Inkeri elääpi.                     55
-    viikkokausi häitä juotu,
-    toinen lahjoja ladeltu,
-    kolmas annettu antimia."
-
-
-
-Matalenan virsi.
-
-
-    Matalena neito nuori
-    kauan se kotona kasvoi,
-    kauan kasvoi, kauas kuului,
-    tykönä hyvän isänsä,
-    kanssa armahan emonsa.                       5
-    -- -- -- -- -- -- -- --
-      Matalena neito nuori
-    meni vettä lähteheltä
-    kultakiulunen kädessä,
-    kultakorva laulusessa,
-    katseli kuvasiansa:                         10
-    "Ohoh minua neito parka,
-    pois on muoto muuttununna,
-    kaunis karvani kadonnut:
-    eipä kiillä rintakisko,
-    eikä hohda päähopea."                       15
-      Jeesus paimenna pajussa,
-    karjalaisna kaskimaissa
-    anoi vettä juodaksensa.
-    "Ei ol' mulla astiata,
-    ei ol' kannuni kotona,                      20
-    pikarit pinoina vieri,
-    kannut halkoina kalisi."
-
- [Eikö sulla ole kultakiulua, kultakorva-kiulua?]
- (Lönnrotin lisäys.)
-
-      "Mitäs puhut, Suomen sulha,
-    Suomen sulha, maiden orja,
-    isäni ikäinen paimen,                       25
-    Ruotsin ruodoilla elänyt,
-    kalanpäillä kasvatettu."
-      "Siis mä lienen Suomen sulha,
-    Suomen sulha, maiden orja,
-    isäsi ikäinen paimen,                       30
-    Ruotsin ruodoilla elänyt,
-    kalanpäillä kasvatettu,
-    ellen mä elkiäs sanelle."
-      "Sano kaikki mitäs tiedät."
-      "Kussa kolme poikalastas?                 35
-    Yhden tuiskasit tulehen,
-    toisen vetkasit vetehen,
-    kolmannen kaivoit karkeesehen.
-    Sen kuin tuiskasit tulehen,
-    siit' olis' Ruotsissa ritari,               40
-    sen kuin vetkasit vetehen,
-    siit' olis' herra tällä maalla,
-    sen kuin kaivoit karkeesehen,
-    siit' olis' pappi paras tullut."
-      Matalena neito nuori                      45
-    rupes' vasta itkemähän,
-    itki vettä kiulun täysi,
-    pesi Jeesuksen jalahat,
-    hiuksillansa kuivaeli.
-    "Itsepä lienet Herra Jeesus,                50
-    kuin mun elkeni sanelit!
-    Pane minua Herra Jeesus,
-    pane minua minkäs tahdot,
-    soihin, maihin portahiksi,
-    jaloin päällen käytäväksi,                  55
-    joka tuulen turjotella,
-    laajan lainehen ladella."
-
-Näiden laulujen kunkin säkeen välillä laulettiin ennen: "Jumala on
-kauniissa joukossa." Nyt on sana Jumala jätetty pois sen vuoksi, että
-tämä, kuten kerrottiin, loukkasi papistoa, kun se sai niin usein
-kuulla Jumalan nimeä mainittavan.
-
-Etenkin helluntain pyhinä Helka-juhlaa juhlallisesti vietetään.
-Silloin nuoriso useista naapuripitäjistä kokoontuu Ritvalaan juhlassa
-läsnäolemaan. Kuullessani kerrottavan tuosta suuresta kansanjoukosta,
-joka silloin täällä on koolla, tuntui minusta kuin olisin kuullut
-kuvausta muinoisista olympialaisista leikeistä, se vaan eroa, ettei
-mitään kilpailuja tule kysymykseen paitsi laulussa, jossa tytöt
-luonnollisesti tahtovat saada kuuluviin äänensä miellyttävän kaiun,
-sekä itse kulkueessa että etenkin jäljestäpäin kotona. Kokoontunut
-nuoriso näet viipyy täällä koko yön, jolloin leikkejä, tansseja ja
-laulua ei puutu. En tiedä, oltaisiinko joskus tällöin menty
-säädyllisyyden rajojen yli vai mikä lie antanut aihetta siihen, että
-paikkakunnan nimismies joku aika sitten kielsi Helka-juhlan viettämisen.
-Kansa tosin napisi siitä, varsinkin, kun seudulla liikkuu vanha taru,
-että muka maailman loppu on tuleva, jos Helka-juhla laiminlyödään.
-Sanotaan näet: Jo sitte mailmakin loppuu, kuin Ritvalan Helka ja
-Huittulan vainio. Sinä vuonna ei vietetty Helkaa, ja sattumalta seutua
-sen jälkeen kohtasi kato. Tätä pidettiin taivaan rangaistuksena
-Helka-juhlan laiminlyömisen vuoksi, ja sitten vietettiin sitä taas
-kuten ennenkin. Jos kruununpalvelijat olisivat koettaneet sitä estää,
-luulen että rahvaan kiihtymys varmaan olisi kuohahtanut yli rajainsa.
-Siitäperin on juhlaa joka vuosi vietetty kaikessa rauhassa, samoin
-kuin sitä varmaankin tänäkin vuonna pian tullaan viettämään.
-
-                                                       E. L.
-
-
-
-
-
-
-KOLMAS MATKA v. 1832.
-
-
-
-
-MATKAMUISTELMIA.
-
-
-[Kolmannelle keräysmatkalleen läksi L. Laukosta 13 p:nä heinäkuuta
-ja oli hänellä alkumatkalla melkein rajalle saakka kaksi
-yliopisto-toveria seurana, joiden kanssa hän kulki Tampereen,
-Jyväskylän, Kuopion, Kaavin ja Nilsiän kautta Nurmekseen. Vasta
-viimemainitussa pitäjässä, jossa L. 25 p:nä elok. erosi tovereistaan,
-alkoi varsinainen runonkeräys. Nurmeksen koillisesta kolkasta
-Saunajärveltä suuntasi L. kulkunsa rajan toiselle puolelle
-Kolvasjärvelle, josta kiiruhti Repolan kirkonkylän, Kaskiniemen,
-Roukkulan ja Miinoan kylien kautta Akonlahteen. Kauemmaksi pohjoiseen
-ei L. joutunut, vaan palasi nopeasti Lentiiran, Kajaanin, Kuopion
-ja Porvoon kautta Helsinkiin, jonne saapui 17 p:nä syyskuuta.
-Matkakertomus on ruotsiksi painettu Helsingfors Morgonbladiin vuonna
-1833 (n:oihin 44-47); tässä julkaistuun suomennokseen lisätyt
-muistiinpanot säilytetään Suom. Kirj. Seuran arkistossa.]
-
-Halusit viime syksynä, että antaisin sinulle muutamia tietoja
-viime kesänä Aunuksen ja Arkangelin kuvernementeissa tekemästäni
-vaelluksesta, ja tämänhän lupasinkin, vaikken tähän asti mitenkään
-ole voinut, ja nytkin ainoastaan osaksi voin täyttää lupaustani.
-Aioin Pohjois-Karjalassa olevasta Nurmeksen pitäjästä kulkea yli rajan
-Aunuksen kuvernementissa sijaitsevaan Repolan pitäjään ja sieltä ylös
-Vuokkiniemeen ja muihin Arkangelin kuvernementin pitäjiin, jos aikani
-ja muut asianhaarat olisivat sen sallineet. Nurmeksen kirkolta on
-ainakin 6 peninkulmaa Jonkerin kylään, joka on Nurmeksen äärimäisessä
-sopukassa, Repola toisella ja Kuhmon kappeli toisella puolellaan.
-Huonot polut johtavat vaihdellen milloin soiden, milloin matalien
-ylänköjen yli, jotka yhdessä muodostavat äärettömän, jylhän erämaan.
-Puolitiehen asti tapaa kuitenkin siellä täällä jonkun metsätalon,
-mutta matkan jälkitaipaleella ei ollut, lukuun ottamatta erästä huonoa
-torppaa, ainoatakaan asuttua paikkaa. Meillä oli alussa oppaana
-muuan Pekka Viiliäinen, joka oli koko nero. Lapsuudestaan alkaen
-hänellä oli ollut suuret tuumat ja laajat yritykset, jotka vielä
-siihen määrään kummittelivat hänen aivoissaan, että olivat ainakin
-puoleksi karkoittaneet niistä niin sanotun tavallisen selvän järjen.
-Paitsi useissa Suomen kaupungeissa hän oli moneen kertaan käynyt
-Pietarissa ja Tukholmassa. Joku aika sen jälkeen kuin Suomi
-oli yhdistetty Venäjään, oli hänellä ollut se armo, että sai
-korkeanautuaalle Keisari Aleksanterille näyttää omituiset sotavaunut,
-jotka itse oli keksinyt, sekä ojentaa esiin kaikkeinalamaisimman
-anomuskirjeen, jossa pyysi että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa
-armoissa suvaitsisi solmia ikuisen rauhan kaikkien kristittyjen
-valtojen kanssa sekä yhdessä niiden kanssa rangaista Suur-Turkkia
-sen jumalattomuuden vuoksi. Että hänen sotavaununsa, mitä
-jälkimäiseen kohtaan tuli, erittäin soveltuivat Hänen Keisarilliselle
-Majesteetilleen, sen hän itse paraiten ymmärsi, ja juuri sen tähden
-hän oli vaivannut itseään niiden keksimisellä. Kaikki tämä kerrotaan
-lähemmin hänen äskenmainitussa anomuskirjeessään; siitä sain kunnian
-ottaa kopion, joka nyt kuitenkin muutamien muiden muistiinpanojeni
-seassa on Helsingissä. Tämän kirjeen alkuperäistä alustelmaa sekä itse
-vaunujen piirustusta Viiliäinen alati säilyttää luonansa. Jos oikein
-muistan, hänen sanotaan määränneen että nämä tärkeät asiapaperit hänen
-kuoltuaan olivat suljettavat hänen mukaansa hautaan. Vaikka siis
-luultavasti tulee olemaan sangen vaikeata jonkun ajan kuluttua saada
-niitä käsiinsä, laiminlöin, paha kyllä, itse piirustuksen kopioimisen.
-Mikäli minulle siitä selveni, se kuvasi parihevosten vedettäviä vaunuja,
-jotka molemmat, sekä vaunut että hevoset, olivat rautapeltisen,
-linnanmuotoisen katoksen alla. Tämä peitti ne joka taholta ja oli
-ainoastaan maata kohden avoin. Se oli edestä suippo, mutta
-takaa jotenkin leveä, niin että se oli kärjestään poikkileikatun
-tasakylkisen kolmion näköinen. Muutamia pieniä aukkoja oli edessä
-ja sivuilla, mutta ne eivät kuitenkaan olleet suuremmat kuin oli
-tarpeellista, jotta joltisestikkin niistä saattoi nähdä ja ampua.
-Etuosassa ja sivuissa oli teräviä rautoja, jotka olivat kiinnitetyt
-niihin pitkittäin ja olivat hieman leveämmät tavallista viikatetta.
-Jokainen saattaa nyt helposti kuvitella, mitä kauheata tuhoa nämä
-vaunut saattoivat aikaansaada Suur-Turkin riveissä, jos istuen niissä
-suvaitsi karauttaa keskelle vihollista ja ajaa siellä muutaman
-kierroksen, minkä kyllä saattoi tehdä ajanvietteekseen tai vallan
-kuten tavallisen ajeluretken, ajaja kun itse peltilinnassaan oli
-suojassa kaikelta vaaralta. Jos joku pelastuisi leikkautumasta kahtia
-terävien viikatteiden iskuista, niin saattoi pienistä aukoista
-helposti ampua pakolaisen kuoliaaksi. Tämä verraton mestariteos
-inhimillisen neron tuottamien keksintöjen joukossa lienee erittäin
-suuresti huvittanut Keisari Aleksanteria, koska hän lienee määrännyt
-keksijälle, tuolle kunnon Viiliäiselle, 500 ruplan palkkion. Ei
-ollut kummallista, että Viiliäinen näin loistavan menestyksen ja
-rohkaisun jälkeen sekä hereillä ollen että nukkuessaan tuumi uusia
-keksintöjä. On vaikeata tietää, kuinka pitkälle hän olisi voinut
-edistyä; ehkäpä hän lopuksi olisi löytänyt tien ainakin kuuhun,
-jos ei juuri muihin kiertotähtiin, ellei hän onnettomuudekseen
-olisi tullut hieman mielenvikaiseksi. Tämän perin ikävän sattuman
-jälkeen hän ei enää voinut ryhtyä niin rohkeisiin yrityksiin,
-kuin esim. kuuhun pyrkimiseen, sillä hän tietää, ettei pidä lentää
-korkeammalle kuin siivet kantavat. Kuitenkin hänellä sittemmin
-alati on ollut pienempiä tuumia ja yleishyvän edistämispyrkimyksiä.
-Näistä voin mainita, että hän omalla kustannuksellaan ja omin
-käsin oli Nurmeksessa Ylikylän ja Saramon välillä kasvavaan metsään
-hakannut uuden tien, koska vanha, jota hänen usein täytyi kulkea,
-kulki monessa mutkassa eikä siis sopinut niin suurituumaiselle
-miehelle. Tässä kohdin häntä kuitenkin kohtasi esteitä, joita hän
-hyvän ja epäitsekkään tarkoituksensa vuoksi ei suinkaan olisi
-ansainnut. Vanha polku, jota Viiliäisen isä ja isoisä sekä heidän
-esivanhempansa ammoisista ajoista olivat käyttäneet, oli tarpeeksi
-kova ja tasainen, mutta uusi sitävastoin, vaikka olikin suora, oli
-nurmen, sammalen ja kivien peittämä, jonka vuoksi saramolaiset yhä
-edelleen käyttivät vanhaa polkua, jokikinen heistä, paitsi Viiliäinen
-itse, joka tietysti kulki omaa tietänsä. Luonnollisesti häntä
-harmitti, että kaikki muut hänen työtänsä, johon hän kuitenkin
-oli käyttänyt suurimman osan kesää, niin ylenkatsoivat, etteivät
-edes panneet jalkaansakkaan hänen polulleen. Tämän oikeutetun
-harminsa kiihottamana hän eräänä päivänä kuljetti kaikki lähistössä
-saatavilla olevat puut vanhan polun suulle, siten tukkiaksensa
-sen. Tämän olisi luullut nyt auttavan; mutta miten kävikään?
-Eräänä lauantaina, jolloin saramolaiset olivat kirkolle menossa,
-he näkivät korkean puupinon tiensä sulkuna. Jos heillä olisi ollut
-vähänkin arvostelukykyä, heidän olisi pitänyt huomata, mitä se
-merkitsi, nimittäin että heidän tuli tottua uuteen polkuun. Mutta
-kaikkea muuta! He raivasivat pois puut ja mikä ikävämpää oli,
-tulivat sattumalta viskanneeksi ne Viiliäisen tielle. Kuka tahansa
-saattaa asettua Viiliäisen kannalle ja arvata, minkä närkästyksen
-tämä tahallinen solvaus, sillä muuna Viiliäinen ei voinut sitä
-pitää, hänessä kaiketi herätti. Mutta sellaisen palkan ansiokkaat
-teot yleensä saavat. Hän näytti nyt jo olevan niin tottunut
-sentapaisiin nöyryytyksiin, että ilmaisematta mitään närkästystä
-suostui seuraamaan meitä vanhalle polulle, jonka, armottomasti
-kyllä, valitsimme hyläten hänen hakkaamansa uuden tien. Matkalla hän
-kertoi, mitä minulla juuri on ollut kunnia kertoa, mutta hän ei ikinä
-tahtonut uskoa, että saramolaiset olivat sattumalta viskanneet ne
-puut, joilla hän oli tukkinut heidän tiensä, hänen omalle tiellensä,
-vaan luuli että he sen olivat tahallansa tehneet ivatakseen häntä ja
-hänen tietänsä.
-
-Paraikaa Viiliäinen hautoi mielessään kahta suurta tuumaa, jotka
-lakkaamatta pitivät hänen järkensä jäännöksiä pyörteisessä
-liikkeessä. Toinen koski muutamia malmivuoria, joista ottamiaan
-useita näytepalasia hän antoi katseltavaksemme. Niitä hän alati
-kantoi toisessa taskussaan, toisessa taas yllämainittuja asiapapereita.
-Hän aikoi mitä pikimmin lähteä Pietariin esittääkseen ne Keisari
-Nikolaille. Hänellä oli myös suomeksi tehty kirjoitus, jossa
-kaikkein alamaisimmin anoo, ettei Keisari koskaan sallisi sotajoukkojen
-törmätä yhteen näillä vuorilla. Todisteena Viiliäisen suuresta
-epäitsekkäisyydestä saatan mainita, että hän, vaikka hänellä
-löytämistään rikassuonisista malmivuorista oli odotettavissa varma
-ja melkoinen palkinto, kuitenkin 50 pankkoruplasta olisi luovuttanut
-minulle omistusoikeuden kaikkeen, huostassaan olevat näytepalaset
-siihen luettuina. Tilapäinen rahapula esti minua käyttämästä edukseni
-hänen jalomielistä tarjoustaan, ja kun asiaa lähemmin ajattelin, olin
-siihen sangen tyytyväinen, sillä olisin vastedes voinut saada
-tunnonvaivoja siitä, että toisen kustannuksella olisin rikastunut.
-
-Viiliäisen toinen tuuma ei tarkoituksiltaan ollut valtiota vähemmin
-hyödyttävä. Se näet tarkoitti vapaakaupungin-oikeuksien hankkimista
-Oululle. Kauan, niin hän väitti, rahvas näillä seuduin oli valittanut
-sitä, että heidän täytyi Oulussa myydä tavaransa, etenkin terva,
-polkuhintaan. He selittävät tämän johtuvan sopimuksesta sikäläisten
-kauppiasten kesken, joiden sanottiin edeltä asettavan talonpoikien
-tavaroille määrähinnan, mitä korkeampaa ei kukaan saanut tarjota.
-Poistaakseen tämän epäkohdan Viiliäinen oli hankkinut Sotkamon,
-Hyrynsalmen, Paltamon, Nurmeksen ja Pielisjärven pitäjäläisten
-allekirjoitukset; he näet kaikki toivoivat muutoksen tapahtuvan tässä
-asiassa. Yhdessä näistä pitäjistä pitäjänkirjuri kuitenkin oli
-kirjoittanut seuraavasti: "Pitäjäläisten mielipiteet kysymyksessä olevan
-asian suhteen näyttävät olevan yhtä sekavat, kuin esityksentekijänkin,
-minkä vuoksi niistä ei ole voinut saada mitään lopullista
-kokonaiskäsitystä." Nämä allekirjoitukset muassaan Viiliäinen aikoi
-lähteä Pietariin, mutta sitävarten hän luuli tarvitsevansa Ruotsin ja
-kenties myös Englannin kuninkaan puumerkit, joita hän ei vielä ollut
-ehtinyt hankkia. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei se ollut välttämätöntä,
-mutta hän oli kerran saanut sen päähänsä eikä siitä luopunut. Hänen
-tuumansa mainittujen vapaakaupungin-oikeuksien suhteen oli muuten
-seuraava: Kerta vuodessa, joka syksy, oli Oulun kaupungille myönnettävä
-3-4 viikkoa kestävät vapaat-markkinat, joiden aikana talonpojalla oli
-oikeus myydä ulkomaalaisille tavaroitaan kädestä käteen. Näin hän luuli
-koko asian olevan autetun, eikä hän muuta aikonutkaan anoa Keisarilta.
-
-Kuten minulla on ollut kunnia aikaisemmin mainita, oli oikeus ja
-yleishyvän edistäminen jo nuoruudessa Viiliäisen lempiharrastuksia.
-Ei siinä kylliksi, että hän itse pidättäytyi tekemästä toisille
-pienintäkään vääryyttä, hän vaati samaa muiltakin, silloinkin,
-kun asia ei vähääkään liikuttanut häntä. Senkaltaisesta asiasta
-hän oli aiheutunut asianomaisille ilmiantamaan erään sotakomisariuksen
-eli tavaranhankkijan, jonka oli kuullut kruunulta kiskoneen liikoja
-rahoja siten, että tilinteoissa oli kruunulta kantanut maksua muutaman
-sadan sotamiehen elatuksesta, joita ei ollenkaan ollut olemassa, vaan
-jotka koreilivat ainoastaan hänen toimikirjoissaan ja laskuissaan.
-Kukapa nyt ihmettelisi, että rehellinen Viiliäinen, jolle huhu moista
-kertoi, siitä kovasti suuttui ja että hän rauhoittaakseen herkän
-omantuntonsa mitä pikimmin ilmoitti asian tutkittavaksi! Tämän kautta
-hän kuitenkin tuotti niskoilleen vallan odottamattoman ja kovin ikävän
-jutun, josta ei mitenkään voinut vetäytyä pois. Hänet näet velvoitettiin
-todistamaan ilmiantonsa ja väitteensä. Hän todisteli todistelemistaan
-monta vuotta perätysten, kunnes hänen tilansa, joka ennen oli ollut
-sangen hyvässä kunnossa, joutui rappiolle ja oli luovutettava toiselle.
-Viimein asia ratkaistiin siten, että oikeus määräsi Viiliäisen maksamaan
-melkoiset sakkorahat ja oikeuskulut sille, jota oli syyttänyt, ja tämä
-saattoi hänet kokonaan vararikkoon. Yllämainitulla 500 ruplan
-rahapalkkiolla hänen olisi pitänyt voida jossakin määrin korjata
-huonoja raha-asioitaan. Hän olikin lujasti päättänyt tehdä
-sen ja palkkasi sitä varten joukon miehiä, joiden avulla kaatoi ison
-metsän kaskeksi. Seuraavana vuonna hän jäljellä olevilla rahoillaan
-osti rukiita, jotka kylvi kaskeen. Kaikki onnistui tähän asti
-hyvin, ja hän aikoi perustaa uutisasunnon siihen paikkaan, johon
-kaski oli kaadettu, mutta pieni seikka muutti vähässä ajassa kaikki
-ja petti häntä sangen pahasti laskuissaan. Hän oli huomaamattaan
-tullut kaataneeksi kasken toisen maalle, joka seikka vähää ennen
-elonleikkuu-aikaa hänen suureksi hämmästyksekseen tuli ilmi. Se,
-jonka maalla kaski oli, korjasi koko melkoisen sadon, ja muutenkin
-kovaonninen Viiliäinen vielä sakotettiin päälle päätteeksi. Vaikka
-hän olikin alati tyyni ja itseään hillitsevä, ei hän voinut muistella
-tätä tapausta ilman että se karvaasti kävi hänen mielelleen. Tämän
-kasken ainaiseksi muistoksi hän kutsui maata, johon sen oli kaatanut,
-Riikinahoksi. Tällä nimellä hän luultavasti tarkoitti sen syntyneen
-hänen yllämainittujen valtion hyödyksi keksimäinsä sotavaunujen
-johdosta. Jos kohta Viiliäinen nyt eli huonoissa oloissa, hän ei ollut
-vielä heittänyt kaikkea toivoa. Paitsi suuria tuumiaan hänellä oli
-useampia vähemmän tärkeitä. Hän oli esim. huomannut kotiseutunsa
-viidenkymmenen vuoden kuluessa siten muuttuneen, että siellä, missä
-maanmittari ennen oli löytänyt järviä, soita ja vuoria, jotka
-tietysti olivat arvotonta aluetta, nyt oli oivallisia metsiä ja että
-siis tarjoutui tilaisuutta niityn ja yleensä viljelykseen kelpaavan
-maan perkaamiseen. Tätä havaintoaan hän kerran aikoi käyttää
-hyväkseen ja, ensin selvitettyään tärkeämmät asiat, uudelleen yrittää
-uutisasunnon perustamista.
-
-Jos Viiliäinen olisi saanut pitää kaiken järkensä loukkaamattomana,
-hän epäilemättä olisi aikaansaanut suuria maailmassa. Järkensä
-jätteilläkin hän ajatteli ja puheli usein paljoa järkevämmin kuin
-monet, joilla on koko järkensä tallella. Mainitsenpa tästäkin esimerkin.
-Rahvas pelkäsi näinä aikoina kaikkialla, että Merkurius-tähden
-yhteentörmäys auringon kanssa, jonka piti tapahtua Aasiassa ja almanakan
-mukaan sattua toukokuun 5 päiväksi, jonkun tärkeän esiytyneen esteen
-johdosta oli lykkäytynyt toistaiseksi, ja että, kun se kerta oli
-toteutuva, oli pelättävä, jos ei juuri auringon täydellistä häviötä,
-niin ainakin muita suuria muutoksia. Moni luuli todella, että Merkurius
-saattoi räjähyttää rikki auringon, joka sitten voi sadella alas pieninä
-sirpaleina ja polttaa poroksi koko maapallon. Kysyin mitä Viiliäinen
-tästä asiasta arveli, ja hänellä oli heti selvillä, että koska aurinko
-ei ollut suvainnut näyttäytyä sinä päivänä, Merkurius kaiketi ei ollut
-niin pian voinut sitä löytää, vaan mennyt tiehensä, sillä kun ei ollut
-paljoa aikaa hukata. Hän piti siis kaikkea pelkoa tämän asian suhteen
-nyt enää vallan aiheettomana. Muuten hän arveli, ettei hänellä ollut
-mitään tekemistä auringon eikä Merkuriuksen kanssa, kunhan ne vaan eivät
-ruvenneet estämään hänen tuumiansa, jota eivät siihen asti vielä
-koskaan olleet tehneet.
-
-Kaiketi arvelet, että liiaksi kauan olen puhunut ystävästämme
-Viiliäisestä, mutta nyt jätänkin hänet, ja tuossa tuokiossa olemme
-Jonkerissa, jonne meillä on ollut kuljettava 6 peninkulmaa erämaan
-halki; Jonkeristahan muutama kymmenkunta vuotta sitten lapsia tuli
-hiihtäen Nurmeksen kirkolle itseään kastattamaan. Viivyimme yön
-eräässä talossa, sitten kuljimme ylemmäksi Saunajärvelle, missä
-erosin vaellus-kumppaneistani, heillä kun ei ollut aikomusta
-lähteä Venäjän puolelle. Tunnin matkan jälkeen, jonka suoritin
-ensin vesitse sitten maitse, saavuin Niskavaaraan, niin läpimärkänä
-kovasta rankkasateesta kuin jos olisin koko päivän loikonut vedessä.
-Täältä minun piti lähteä Ukonvaaraan, jonka sanottiin olevan
-kolmen virstan päässä. Pieni, korkeintain viisi- tai kuusivuotias
-poika -- kaikki vanhemmat ihmiset näet olivat poissa -- opasti
-minua vähän matkaa polkua pitkin ja neuvoi minulle, että tuli
-poiketa milloin oikealle, milloin vasemmalle, jonka jälkeen hän
-jätti minut. Seurasin tarkoin hänen neuvoansa, mitä tuli oikealle
-ja vasemmalle poikkeamiseen, mutta milloin millekin puolelle piti
-poiketa, sitä en ollenkaan tietänyt. Viimein tulin kauan astuttuani
-tilalle, jota sanottiin Losolaksi tai Losonvaaraksi. Sieltä minulla
-vielä oli kaksi virstaa Ukonvaaraan ja viimemainitusta paikasta
-kuusi virstaa Kuusjärvelle, jonne saavuin sangen myöhään illalla.
-Seuraavana aamuna läksin täältä ja paikkasin miehen opastamaan
-itseäni Kolvasjärvelle, ensimäiseen Venäjänpuolella olevaan kylään,
-jonne oli runsas kahden peninkulman matka. Kuljimme enimmäkseen
-kuivia mäntyharjanteita, jotka parhaasta päästä ovat hyvin kaidat
-ja kulkevat yhdensuuntaisesti, suomaita välillään. Saattaa paraiten
-muodostaa itselleen käsityksen näiden seutujen ulkonäöstä,
-jos kuvittelee niiden ennen olleen jonkun vetelän ainejoukon
-peittämänä, joka on joutunut liikkumaan suunnattoman suurina
-aaltoina, mutta sitten äkkiä jäykistynyt ja jähmettynyt aaltojen
-muotoon. Aaltojen harjoista olisivat silloin tulleet mainitut
-harjanteet, aallonpohjista suot. Mutta hirvittäväksi täytyy
-tuo raivonnut myrsky kuvitella, jotta se on voinut aikaansaada
-tällaisia aaltoja, joihin verrattuina tavallisissa merihätä- ja
-haaksirikko-kertomuksissa kuvatut, katselkoonpa niitä millaisten
-suurennuslasien lävitse tahansa, kuitenkin ovat vallan mitättömät.
-Muuten astuin nyt kuivin jaloin ja ilman vähintäkään vaaraa
-harjuja pitkin. Pitkiä ja kapeita soita keskeytti siellä täällä joku
-metsälampi; mutta nekin lukuun otettuina, ei kokonaisuus tarjonnut
-mitään miellyttävää näköalaa. Jos olisimme kulkeneet poikittain
-siihen suuntaan nähden, johon nyt kuljimme, olisi meidän lakkaamatta
-täytynyt nousta harjanteelle, kulkea sen rinnettä alas toiselle
-puolelle, sitten kahlata suon poikki, j.n.e.
-
-Astuttuamme noin kolmetoista virstaa, tulimme Osmajärven rannalle.
-Se toivomme, että täällä olisimme löytäneet jonkun veneen, millä
-jatkaa matkaa, petti kokonaan. Aloimme sen tähden kulkea rantaa
-pitkin, jättäen järven vasemmalle ja saavuimme neljä virstaa
-astuttuamme salmelle, joka yhdistää Osmajärven Kolvasjärveen.
-Täällä huusimme, minkä suinkin jaksoimme: venettä! venettä! mutta
-venettä vaan ei näkynyt. Eipä huutomme myöskään hevin saattanut
-kuulua Kolvasjärven kylään, joka oli runsaan kolmen virstan päässä
-salmen toisella puolella. Järven yli meidän kuitenkin täytyi päästä,
-sillä emme voineet kiertää sen ympäri, se kun oli niin laaja, ja
-vaikka olisimme koettaneetkin tehdä niin, olisimme järven päässä
-tulleet leveän ojan rannalle, jonka yli olisi ollut yhtä vaikea
-päästä. Meillä ei siis ollut muu neuvona kuin tilaisuutta varten
-tekaista oma alus ylipääsöä varten. Vähäisen matkan päässä rannasta
-oli joukko mäntyjä, joista Kolvasjärveläiset edellisenä kesänä olivat
-kuorineet kaarnan pois, siitä valmistaakseen piirakoita, kuten
-oppaani suvaitsi lausua. Kreikanuskoiset suomalaiset käyttävät näet
-paljon piirakoita sekä pyhänä että arkena, ja nyt, kun viljan puute
-heilläkin oli tuntuva, oli pettu niiden pääasiallisena aineksena.
-Näistä kesällä kuivuneista männyistä hakkasi oppaani kolmen ja
-puolen kirvesvarren pituisia pölkkyjä; ne sitten kannoimme rannalle
-ja kyhäsimme niistä lautan. Kuusi sellaista pölkkyä riitti meitä
-kantamaan. Kahteen hakattiin uurrokset kumpaankin päähän, jotka
-sitten liitettiin yhteen poikkipölkyillä niin etäälle toisistaan,
-että muut neljä pölkkyä mahtuivat niiden väliin. Nämä pantiin vallan
-irtonaisina poikkipölkkyjen alle, ja ainoastaan pieni kolo piti
-niitä näissä sen verran kiinni, etteivät ne päässeet luistamaan pois.
-Jos vähänkin olisi polkenut niitä, ne olisivat uponneet ja joutuneet
-epäjärjestykseen. Meidän painomme täytyi siis levätä sivupölkyillä,
-joita taas välipölkyt mainittujen poikkipuiden avulla kannattivat.
-Senpä vuoksi panimme poikittain päälle vielä muutamia irtonaisia
-puita tuhdoiksemme. Sellainen oli se alus, joka kyhättynä tunnin
-ajassa onnellisesti, joskin hitaasti kantoi meidät puolen virstan
-levyisen salmen yli. Mies kertoi monta kertaa ennen kulkeneensa siitä
-yli samalla tavalla ja sanoi, että hänellä ennen oli ollut vaan yksi
-poikkipölkky sivutukkien välillä, vaan että hän nyt minun tähteni oli
-tahtonut varustaa sen kahdella.
-
-Tultuani Kolvasjärven kylään, poikkesin Huotarin taloon. Vanha
-isäntä vei minut erityiseen kamariin ja teki minulle useita matkani
-tarkoitusta koskevia kysymyksiä. Vastasin niihin kaikkiin totuuden
-mukaisesti ja kysyin lopulta vuorostani, saattoiko tuntea itsensä
-turvalliseksi matkustaessaan heidän maassaan. "Ainakin kymmenen
-kertaa turvallisemmaksi kuin teillä", hän vastasi, "missä lyödään
-ihmisiä kuoliaaksi." Oli näet tapahtunut, että vähää ennen muuan
-rikas tilallisen poika heidän pitäjästään oli Suomesta ostanut miehen
-lähettääkseen hänet sijastaan sotapalvelukseen, mutta oli tämän
-kädestä saanut surmansa. Pian sentään tulimme yksimielisyyteen siitä,
-että muutamat värvääjistä olivatkin moisen kohtalon ansainneet,
-ja huomautettuani hänelle, miten heikäläiset koko pitkän talven
-meillä harjoittavat kulkukauppaansa, ilman että heitä kohtaa mitään
-pahaa, hänkin myönsi, että yleensä meidänkin maassa saattoi tuntea
-itsensä sangen turvalliseksi. "Mutta", hän jatkoi, "turvallisempana
-saatatte sittenkin kulkea meillä, ja takaan kaikella, mitä minulla
-omaa on, ettei kukaan ole koskeva hiuskarvaannekaan, lähdette minne
-tahansa." Hänen lausuessaan näitä viimeisiä sanoja tuli hänen
-poikansa sisälle ja keskeytti hänet äkkiä näillä sanoilla: "Isä!
-älä mene takaukseen siitä, mitä voi tapahtua." Sitten hän kertoi
-useista karanneista sotamiehistä, joita piileskeli siellä täällä
-sekä metsissä että kylissä, ja joiden päähän saattoi pälkähtää ruveta
-tutkimaan ihmisten taskuja ja auttaa ahdistamaansa henkilöä pois
-tästä maailmasta, paremmin saadakseen koko asiata peittoon.
-
-Täältä läksin Repolan kirkolle, jonne minulla oli 15 virstan
-jalkamatka. Lähtöhetkellä Huotarissa tapahtunut keskustelu oli
-painunut mieleeni, niin että muutaman kerran poikkesin tieltä,
-antaakseni, jos joku veijareista ajaisi minua takaa, hänelle täten
-tilaisuuden kaikessa hiljaisuudessa kulkea ohitseni. Varovaisuuteni
-taisi kuitenkin olla turhaa, sillä eivät silloin eivätkä myöhempää
-minua tämänkaltaiset ikävyydet kohdanneet. -- Repolan kirkonkylässä
-eli pogostassa asuu rikas talonpoika, nimeltä Törhöinen, jonka
-luona kävin. Hän kysyi passiani, jonka hänelle myös näytin. Hän
-luki jotenkin sujuvasti sen venäjänkielisen käännöksen ja kysyi
-toistamiseen, kuinka pitkä aika sitten olin lähtenyt Kuopiosta.
-Passini oli näet sikäläisen maaherran antama. Vähän enemmän kuin
-kolme viikkoa sitten, minä vastasin. "Mutta passinne ei edes ole
-kahta viikkoa vanha, mitenkä tämä on selitettävissä?" Tarkastelin
-itse passia ja huomasin sen päivätyksi elokuun 2 p:nä meidän
-ajanlaskumme mukaan, mikä päivämäärä myös oli venäläisen käännöksen
-alla, vaikka olisi pitänyt olla heinäkuun 21 päivä, joka vanhassa
-luvussa vastaa uuden luvun elokuun 2:ta päivää. Törhöinen hyvin
-ymmärsi erehdyksen, sittenkun olin hänelle sitä huomauttanut.
-Sitten hän kertoi minulle kahden kesken ollessamme alussa luulleensa
-minua lähetetyksi heidän kaivojansa myrkyttämään; sen vuoksi hän
-niin ankarasti oli kysynyt passiani. Muuten hän sanoi, ettei minun
-ollenkaan pitänyt panna pahakseni, jos moni muu vastedes luulisi
-minua sellaiseksi. "Sillä", hän sanoi, "Salmissa tapahtui, j.n.e."
-Tämän jälkeen hän lyhyesti kertoi koko Salmissa kolera-ajan kestäessä
-tapahtuneen metelin. "Uskotteko siis", minä kysyin, "kaikkia tuollaisia
-vääriä huhuja kaivojen myrkytyksestä, joka muka olisi ollut ainoana
-syynä pelättyyn koleraan?" -- "Vaikkapa minä en uskoisikaan sellaista",
-hän vastasi, "niin muut sen uskovat, älkääkä edes koettako saattaa
-heitä muuhun vakaumukseen." Join sitten useita kuppeja teetä ja söin
-välipalaa hänen luonaan ja läksin kolmen talonpojan seurassa järven yli
-Virran kylään, johon yövyin. Seuraavana aamuna -- -- -- mutta taitaapa
-sinusta tuntua jotenkin ikävältä seurata minua näin askel askeleelta
-ja välistä odottaa sillävälin kun juttelen talonpoikien kanssa, syön
-välipalaa, j.n.e.; jätänpä siis kaikki nämä seikat lähemmin
-mainitsematta. Yksi seikka on minun kuitenkin mainitseminen.
-Jalkamatkalleni Kaskiniemeltä Koukkulaan en ottanut opasta, vaikka tämä
-väli oli 20 virstan pituinen eikä tien varrella ollut yhtään taloa eikä
-torppaa. Eksyin lopulta syrjäpolulle; se vei minut erään järven rannalle,
-jonka toisella rannalla huomasin muutamia peltotilkkuja. Vaikka en
-niiden läheisyydessä nähnyt mitään rakennusta, tein kuitenkin sen
-johtopäätöksen, ettei sellaiset voineet olla pitkän matkan päässä
-pelloista. Päätin sen tähden kiertää järven ympäri, joka yritys ei
-ollut niinkään helppoa, koska minun täytyi kahlata vetelien soiden
-poikki, joihin upposin polvien yläpuolelle asti. Tämän lisäksi en
-ollenkaan tietänyt, kummalta puolen pikemmin pääsi järven ympäri,
-koska en kummaltakaan puolelta nähnyt sen päätä. Rupesin astumaan
-vasemmalle, järvi kun täten sai kunnian olla oikealla puolellani ja
-tästä huomionosotuksesta kernaammin saattoi suosia yritystäni.
-Viimein tulin järven päähän, mutta samassa huomasin edessäni leveän
-ojan. Kuljin sen rantaa pitkin hyvän matkaa ylöspäin, mutta eipä vaan
-näkynyt siltaa, jota myöten olisin päässyt ojan yli. Kaipasin nyt
-suuresti samaa alusta, jolla olin kulkenut Osman ja Kolvaan välisen
-salmen poikki, mutta se oli jo jäänyt yli 60 virstan matkan päähän
-jälkeeni. Viimein juolahti mieleeni jakaa tavarani pieniin myttyihin
-ja viskata ne ojan yli. Ensiksi viskasin saappaani, kummankin
-erikseen, ja antaakseni niille paremman vauhdin, panin sisälle kiven.
-Minun onnistui oivallisen hyvin saada ne yli, ne näet lensivät vielä
-hyvän matkaa vastaiselle rantamalle. Kaikki muu kävi yhtä hyvin,
-lukuunottamatta takkia, joka ilmassa kehittäysi auki solmuistaan
-ja putosi ojaan kuin siipeen ammuttu sorsa. Mutta silloinpa olin jo
-itse valmis uimaan yli ja toin takin, joka ei ollut ehtinyt upota,
-mukanani toiselle rannalle. Näin olin päässyt ojan yli kaikkine
-kamsuineni, jotka nyt olivat hajallaan maassa. Poimiessani niitä
-ylös tuli kaksi naista, jotka matkan päässä olivat katselleet koko
-ylipääsöhommaani, lähemmäksi rantaa ja sanoi: "Tuolla olisi ollut
-silta, jos olisitte huomannut mennä vähän ylemmäksi. Aioimme huutaa
-teille, mutta nähdessämme teidät olitte jo vedessä." "Eipä tässä ole
-mitään menetetty", minä ajattelin ja kysyin, oliko kylä lähellä.
-"Puolentoista virstan päässä täältä", he vastasivat. Se olikin juuri
-sama kylä, jota olin lähtenyt etsimään.
-
-Nyt lienee paikallaan vähän puhua näistä suomalaisista ylipäänsä,
-jotka ammoisista ajoista ovat olleet Venäjän alamaisia ja luultavasti
-Vladimir Suuren ajoilta alkaen kreikanuskoisia. He sanovat itse
-itseään venäläisiksi, joka nimi ennen muinoin luultavasti oli
-yksinomaan näillä suomalaisilla, jos kohta sillä nykyään Suomessa
-ymmärretään koko Venäjän kansaa. He sanovat Suomen puolella rajaa
-asuvia suomalaisia ruotsalaisiksi ja koko maatamme Ruotsiksi
-tai Ruotsin maaksi. Muutamassa suhteessa pidin enemmän heidän
-tavoistaan ja menoistaan kuin niistä, joita meidän rahvaallamme,
-näkee. Siisteyttä esim. noudatetaan ja hoidetaan heillä paremmin
-kuin monissa seuduin meidän maata. Näillä suomalaisilla tuskin
-lienee niin huonoa asumusta, ettei pirtin lattia aina olisi
-pestynä; monin paikoin se oli niin puhdas ja valkea kuin missä
-meikäläisessä herraspaikassa tahansa. Pirtit ovat muuten savolaisten
-pirttien kaltaiset; niissä on reppänä katossa, ja ne eroavat
-Savon pirteistä ainoastaan siinä, että ikkunoita on useampia,
-tavallisesti 8-10, joista toisissa on lasiruudut, toiset taas ovat
-ilman. Savon pirteissä niitä taas on harvemmassa, 4-6 ikkunaa, jotka
-kuitenkin ovat paljoa suuremmat. Lisäksi näiden Venäjällä asuvien
-suomalaisten pirtit ovat rakennetut korkeammalle maasta, niin että
-käsimyllyn ja muiden taloustarpeiden säilytyshuone melkein aina
-on sen alla. Nämä huoneet ovat aina yhteydessä navettarakennuksen
-kanssa, joka muodostaa toisen osan talonpoikaistilan päärakennusta
-ja jota pirtistä erottaa porstua; tästä johtavat portaat suoraan
-alas navetta-osastoon. Kaikki tämä tosin ei ole omansa kohottamaan
-ajatusta heidän pirteissään vallitsevasta siisteydestä, jota äsken
-ylistelin; mutta se taitaa juuri tämän ihmisten ja elukoiden
-läheisen kosketuksen vuoksi olla kahta tärkeämpi. Sitävastoin meidän
-rahvas saattaa huoleti hutiloida tässä suhteessa, koska sen omat
-asuinhuoneet aina ovat erillään navettarakennuksista.
-
-Toinen kiitettävä tapa on näillä Venäjän suomalaisilla, nimittäin
-se, että jokainen kylä hautaa vainajansa erityiseen kotitiluksille
-varattuun hautausmaahan. Meillä taikausko matkaansaa sen, että
-usein kuljetetaan vainajia neljän tai viiden peninkulman päästä
-haudattaviksi kirkon läheisyyteen. Saattaa helposti huomata, mitä
-ikävyyksiä tämä aiheuttaa, vaikka jättääkin lukuunottamatta,
-että se on epäluontevaa ja siistitöntä. Kulkutautien aikana on
-tämän seikan tuottama epäkohta erittäin tuntuva. Kun puolitoista
-vuotta sitten koleraa varten laadittiin erityisiä hautausmaita,
-oli eräissä paikoin syntymäisillään meteli rahvaassa, joka ei
-kärsinyt, että muutamat sen vainajista jäivät huonompi-osaisiksi
-vihityn maan menettämisen kautta, kun toiset taas saivat nauttia sen
-tarjoamia etuja. Jos meillä, kuten kreikanuskoisilla suomalaisilla,
-jokaisella kylällä olisi ollut oma hautausmaansa, olisi päästy koko
-kolera-hautausmaan hommasta, muita etuja mainitsematta.
-
-Vieraanvaraisuutta nämä suomalaiset pitävät hyveenä, ehkäpä
-uskonnollisena velvollisuutenakin, jos kohta sen harjoittamista
-sentapaiset taikauskot kuin ettei syödä samasta vadista, joka joskus
-on ollut muunuskoisen edessä, ikävästi ehkäisevät. On sen tähden
-parasta ottaa mukaansa matkalleen oma kuppinsa, jonka sitten voi
-viskata pois. Muutamissa paikoin on kuitenkin erityiset kupit ja vadit,
-joita säilytetään muunuskoisia varten, ja sellaisissa paikoissa aina
-helposti saa ruokaa. En ollut tahtonut hankkia omaa kuppia, vaan
-koetin tulla toimeen niin hyvin kuin saatoin. Törhöisellä söin itseni
-kylläiseksi, kuten ylempänä jo olen kertonut. Tämä tuotti paljon huolta
-eräälle etempänä asuvalle talonpoikais-emännälle, joka kernaasti olisi
-antanut minulle ruokaa, mutta jolla ei ollut mitään "mieronkuppia".
-"Ettekö ollut Törhöisellä?" hän kysyi. "Olin kyllä." "Antoiko hän
-teille ruokaa?" "Antoi, ja miksipä ei olisi antanut?" "Ja hän kai
-antoi teidän syödä omista vadeistaan?" "Antoi kuin antoikin", minä
-vastasin, vaikka en ollut vallan varma siitä. "Niin! niin!" muori alkoi
-valitella, "sellainen hän on kuin kaikki muutkin. Mitähän lopulta
-tulleekaan tästä maailmasta, kun ihmiset eivät huoli mistään!" Muori
-kuului varmaankin raskolnikien lahkoon; näitä on näillä seuduilla vielä
-useita ja he eivät aina saata sallia muunuskoisen syödä luonansa
-eivätkä edes kärsi reformeerattuja kreikanuskoisia. Taikausko tässä
-suhteessa menee muuten niin pitkälle, että kun meidän talonpojat
-matkustavat Kemiin, eivät edes näiden hevoset saa juoda samasta
-avannosta, joista heidän omia eläimiään juotetaan. Jos joku tulee
-rikkoneeksi tämän kiellon, ympäröi hänet heti joukko naisia, jotka
-täyttä kulkkua huutavat: "Pakanoitseevi auvantomme!" Mielestäni
-muuan meidän talonpoika sellaisessa tilaisuudessa vastasi sangen
-sattuvasti. Kun naiset huusivat tapansa mukaan: pakanoitsee,
-pakanoitsee, ja tahtoivat ajaa hänet pois, hän virkkoi: "Anna
-hevosen juoa, yksi usko meiän hevosilla on kun teiänki." Jotenkin
-samoin muistelen erään Kuusamon talonpojan ennen vastanneen eräälle
-meidän maan papille, nimeltä Forbus, joka kaikin voimin ja joka
-tilaisuudessa oli vastustanut tupakanpolttoa, kunnes hänestä
-itsestään tuli seudun kovimpia polttajia. Tapahtuipa, että siihen
-aikaan hänen elämässään, jolloin hän ei vielä itse polttanut, muuan
-talonpoika tahtoi antaa hänelle lahjaksi metson. Mutta kun Forbus oli
-huomannut, että talonpoika käytti tupakkaa, hän viskasi vihastuneena
-metson antajaa vastaan ja moitti häntä tupakan käyttämisestä.
-Talonpoika oli sen jälkeen vallan tyynesti nostanut metson lattialta
-ja uudelleen tarjonnut sitä Forbukselle sanoen: "Ota sinä metso, ei
-metso tupakoitse."
-
-Ei katsota suopein silmin sitä, että joku näistä kreikanuskoisista
-suomalaisista polttaa tupakkaa. Heillä on sellainen ennakkoluulo
-tupakkaa vastaan, ettei edes toinen saa polttaa heidän pilteissään.
-Minä pyysin lupaa siihen; toisissa paikoin se kokonaan kiellettiin,
-toisissa taas isäntä antoi minulle luvan polttaa. Mutta niin pian
-kuin olin pannut piippuun ja sytyttänyt sen, naiset enimmästi
-poistuivat huoneesta.
-
-Viinaa ja muita väkeviä ei kammoksuta niin kuin tupakkaa. On
-kuitenkin jotenkin harvinaista, että tätä ainetta saisi niin suuren
-määrän, että siitä voisi juopua. Jokapäiväiseen tarpeeseen sitä
-ei ollenkaan ole käytettävissä. Luulenpa, että he vielä vähemmin
-tuntisivat tätä turmion lähdettä, ellei olisi niin hyvää tilaisuutta
-salaa kuljetuttua sitä läheisimmistä Suomen puolisista pitäjistä.
-Useissa paikoin kysyttiin, eikö minulla ollut viinaa laukussani.
-Vastasin, että sellaisen kuljettaminen rajan yli mitä ankarimman
-sakon uhalla oli kielletty. He arvelivat, ettei se ollut ollenkaan
-vaarallista, ja asian laita lieneekin niin. Täällä ei ole joka
-nurkassa virkamiehiä, jotka, jolleivät voisikaan kieltää salakuljetusta,
-ainakin voisivat sitä verottaa. Joka pitäjässä on tosin starostansa,
-joka jotenkin vastaa meidän nimismiestä, ja joka itse on talonpoika,
-pitäjän vuodeksi valitsema. Hän ei kuitenkaan ole mikään erityisesti
-vaikutusvaltainen henkilö, ja vaikka hänellä olisikin halua sekaantua
-asioihin, ei hän aina rohkene riitaantua talonpoikien kanssa. Täytyypä
-hänen esimerkiksi kärsiä, että useat karanneet sotilaat oleskelevat
-seudulla ja että he tekevät kaikkea mitä sellaiselta roskajoukolta voi
-odottaa, joka ei rohkene näyttäytyä julkisesti. Jos hän rupeaisi heitä
-vastustamaan, hän ei päivääkään olisi varma hengestään. Sotaväen otossa
-on starosta kuitenkin sangen huomattava mies ja voi laskea melkoisia
-lisätuloja sotilasluettelojen tekemisestä. Otetaan näet huomioon,
-kuinka monta poikaa talossa on. Kaksi jätetään kernaasti taloon,
-ja vaan hätätilassa otetaan näistä toinen. Mutta koska jotenkin
-tavallisesti kolmekkin poikaa jätetään tilalle, ja toisilta tiloilta
-taas kolmas tästä lukumäärästä on sotapalvelukseen otettava, riippuu
-tietysti paljon starostasta, ketä hän tahtoo suosia.
-
-Paitsi starostaa on tavallisesti yksi pappi kussakin pitäjässä.
-Kuitenkin muutamat pitäjät useita vuosia saattavat olla papitta,
-kuten esimerkiksi tätä nykyä on Vuokkiniemen laita, jonne Paanajärven
-pappi matkustaa jonkun kerran vuodessa. Pappien virantoimitus näyttää
-heillä olevan helpompi kuin meillä. Pari kertaa vuodessa hän kiertää
-pitäjällä, ja silloin kastetaan, vihitään ja haudataan kaikki puolen
-vuoden varalta. Lukutaitoa on aniharvalla talonpoikaishenkilöllä, ei
-edes yhdellä sadasta. Heidän onkin vaikeata siinä edistyä, koska
-kokonaan ovat kirjoja vailla. Halukkaat oppimaan he ehdottomasti
-olisivat. Jos joskus arveltaisiin heillä tästä seikasta olevan hyötyä,
-saattaisi sitä helpoimmiten edistää noutamalla heille opettajia
-Karjalassa olevista, Ilomantsin ja Liperin kreikkalaissuomalaisista
-seurakunnista. Molemmissa näissä seurakunnissa talonpojat hyvin lukevat
-sisältä suomalaisia kirjoja ja voisivat suuremmitta vaikeuksitta opettaa
-samaa taitoa rajan toisella puolen asuville uskolaisilleen. Paitsi
-katkismusta ja muita tärkeimpiä hengellisiä kirjoja, suomalaisia sekä
-hartaus- että muunsisällyksisiä kirjoja luullakseni varsin hyvin
-voitaisiin kärsiä muissakin kreikanuskoisissa seurakunnissa kuin
-Ilomantsissa ja Liperissä. Eipä muuten meidän hartauskirjoituksissa
-suureksi osaksi ole paljoa tarjottavaa, sen jokainen varsin hyvin tietää.
-Mutta unhotan kokonaan aineeni, joka äsken kosketteli kreikanuskoisten
-suomalaisten sisälukua. Tämä tuottaisi, jos sitä jollakin tavalla
-voisi edistää, ainakin sen hyödyn, ettei näiden suomalaisten
-tarvitsisi kuten tähän asti, monen peninkulman päästä tulla meidän
-puolella rajaa asuvan rahvaan luo ottamaan selkoa, minkälaista
-ilmaa almanakka osottaa. Joku saattaa epäillä tätä, mutta, muistan
-selvästi, miten eräs, heidän ollessaan viime kesänä pitkällisen
-poudan vuoksi huolissaan pelloistaan, aivan tosissaan sanoi: "Eikä
-oo käytynä Ruotsin puolella tietämässä alnakkaa, minlaisen syksynkään
-Jumala antanoo!" Lähimpään Suomen kylään oli sieltä kokonaista
-kolme peninkulmaa, kieltämättä melkoinen matka almanakan tiedonantoja
-haluavalle. Valitettavasti ei minulla ollut almanakkaa mukanani,
-vaikka se olisi monessa paikoin ollut minulle hyvänä suosituksena;
-tarkkatuntoisuuteni näet kielsi minua umpimähkään valehtelemasta
-Jumalan ilmojen ja säiden suhteen.
-
-Kolmas ja huomattavin virkamies näillä suomalaisilla on ispravnikka,
-joka vastaa meidän tuomaria ja voutia. Rajapitäjistä, kuten Repolasta
-ja Vuokkiniemestä, hän asuu lähes 30 peninkulman matkan päässä.
-Hänkin matkustaa pari kertaa vuodessa piirinsä läpi, ratkaisee
-silloin rahvaan riidat ja kantaa veromaksut, jos oikein muistan.
-Tilat ovat täällä verotetut miesten luvun mukaan. Kun henkikirja on
-toimitettu, se on muistaakseni muuttumattomana voimassa kokonaista
-20 vuotta. Henkikirjaa tehtäessä otetaan lukuun kaikki miespuoliset
-henkilöt, olkootpa sitten kuinka nuoret tahansa. Näistä tila maksaa
-vuosittain kolmattakymmentä ruplaa pankkiseteleitä kustakin. Asia
-ei ollenkaan muutu, jos joku heistä kuolee, henkirahat otetaan
-hänestä vainajanakin siksi, kunnes uusi henkikirja laaditaan,
-ja tämä tapahtuu, kuten äsken mainitsin, aina noin 20 vuoden
-kuluttua. Sitävastoin kaikki ne, jotka tällä ajalla syntyvät, ovat
-vapaat kaikista veromaksuista ja moni niistä ehtii tulla lähes
-20-vuotiaaksi, ennenkuin tarvitsee suorittaa mitään maksuja. Naisista
-ei makseta mitään, olkoonpa heitä kuinka monta tahansa. Paraan
-ispravnikkansa he sanoivat olleen Suomesta kotoisin. Hän oli ollut
-Venäjälle vangiksi joutunut suomalainen upseeri, josta monien
-kohtalonvaiheiden jälkeen oli tullut ispravnikka Kemiin. Hänen
-aikaansa mainittiin näillä seuduin melkein kuin Saturnuksen aikaa
-Latiumissa. Hän näyttääkin olleen merkillinen mies, ja kun kysyin,
-oliko hän kääntynyt heidän uskoonsa, kun häntä niin kiittivät,
-minulle vastattiin: "Sillä oli molemmatki uskot."
-
-Kaikki virkamiehet muuten elävät matkoillaan talonpojan
-kustannuksella. Talonpojan täytyy kyyditä heitä ja heidän seuruettaan,
-olkoonpa se kuinka suuri tahansa, ilman että hänelle siitä maksetaan
-ropoakaan. Jos vastedes saisin aikaa ja tilaisuutta liikkua
-näillä seuduin, menisin ensin ispravnikan luo ja matkustelisin
-hänen seurassaan, kun hän lähtisi matkoilleen. Tästä olisi monta
-etua, joita minun ei tässä tarvitse lähemmin mainita. Rahvas muuten
-lausui hieman tyytymättömyyttään tähän virkamiesten -- lailliseenko
-vai laittomaan, sitä en tiedä -- menettelyyn, ja kadehti meidän
-rahvaan tässäkin suhteessa edullisempaa asemaa, kun sen näet ei
-tarvitse maksutta elättää ja kyyditä herrojaan. Kiitettiin suuresti
-meidän herroja, jotka viime rajanjärjestämisessä olivat oleskelleet
-heidän luonaan yhdessä heidän herrojen kanssa.
-
-Rahvas täällä on sangen uskonnollista, ei kuitenkaan siten, että se
-halveksisi meidän uskontoamme. Kun meidän papit rajakylissä pitävät
-lukukokouksiaan ja raamatunselityksiään, ei ole tavatonta, että useat
-talonpojat lähimmistä venäläisistä kylistä varta vasten tulevat heitä
-kuulemaan. Kuulin myös monen heistä sanovan, että pitivät enemmän
-meidän pappien jumalansanan selittämisestä kuin omien pappiensa.
-Neljästi vuodessa vietetään yleisiä juhlallisuuksia, jotka
-kestävät viikon tai kaksi erällään. Jonkunmoinen kestiystävyys on
-niissä tullut tavaksi, ja sen harjoittaminen siirtyy vuoroonsa
-talosta toiseen niiden talojen kesken, jotka kestiystävyyteen
-kuuluvat. Erityisistä taloista ja kylistä silloin kokoontuu
-väkeä, niin lukuisasti kuin mahdollista on, jonkun luo, jonka vuoro
-ja velvollisuus silloin on kestitä vieraitaan niin kauan kuin
-juhlallisuuksia kestää. [Varsin kalliiksi se ei kuitenkaan taida käydä
-kestitsijälle, koska rahvas tavallisesti paastoaa näiden juhlien
-aikana.]
-
-Maanviljelys näyttää täällä olevan vielä enemmän laiminlyötynä
-kuin meidän suomalaisilla. Pellot ovat tavallisesti pienet ja
-riittämättömät, eivätkä niitytkään ole hyvät. Useimmilla tiloilla,
-ehkäpä kaikillakin, on karja sen vuoksi pieni; siihen kuuluu kaksi
-tai kolme lehmää, ja lisäksi on joku hevonen. Maito ei olekkaan
-heidän taloudessaan yhtä tärkeä ruoka-aines kuin meillä. He
-näet eivät kolmena viikon päivänä syö maitoruokia, nimittäin
-sunnuntaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, joina päivinä pidetään
-jonkunmoista paastoa. Mieleeni muistuu eräs tapaus, joka osottaa
-kuinka ikävää tällainen paastoaminen välistä lienee. Muuan
-kreikanuskoinen talonpoika Akonlahdesta saattoi minua paluumatkallani
-ensimäiseen Suomen-puoliseen kylään. Tulimme Lehtovaaraan, ja emäntä
-kantoi ruokaa eteemme. Mutta silloin oli perjantai, eikä seuralaiseni
-katsonut voivansa syödä voita eikä maitoa, jotka paitsi leipää olivat
-ainoina ruokalajeina. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei se meidän
-puolella ollut mitään syntiä, mutta hän vastasi sangen järkevästi:
-"Teille se ei ole syntiä, mutta meille se on synti, tulemmepa missä
-tahansa poikenneeksi opistamme." Hyvän voin valmistamis-taidossa
-nämä suomalaiset ovat kovin jäljessä meidän rahvaasta. Enpä
-missään heillä nähnyt edes välttävän hyvää voita. Koska täällä
-on tiheään melkoisia järviä, harjoitetaan kalastusta hyvällä
-menestyksellä. Kala onkin ruokaa, jonka ei arvella edes paastopäivinä
-saastuttavan ihmisten vatsoja. Yleensä on varallisuus suurempi
-näillä suomalaisilla kuin meidän rahvaalla lähimmissä rajapitäjissä.
-Tämän luulen johtuvan siitä, ettei loisia eikä mäkitupalaisia, jotka
-meidän maassa monin paikoin ovat todellisena maanvaivana, täällä
-ole melkein ollenkaan. Toinen syy heidän varallisuuteensa lienee
-se, että he käyttävät rukiinsa leivän muodossa vatsansa hyväksi,
-kun sitä vastoin meidän rahvas antaa niiden voiman nousta päähänsä,
-jolloin vatsa jää tyhjäksi ja ruumis siitä saa kärsiä. Suurempi
-vilkkaus ja huolenpito lienee myös aiheena tähän. Heidän suuremman
-vilkkautensa ja liikkuvaisuutensa joka suhteessa huomaa sangen
-pian, kun meidän suomalaisten parista tulee heidän puolelleen. Meidän
-rahvas osottaa tavallisesti niin hyvin puheessa kuin toiminnassaan
-liian suurta hitautta ja vitkallisuutta. Jos esim. tulee suomalaiseen
-taloon ja tervehtii: hyvää päivää! niin talonpoika kyllä ilman varsin
-pitkää miettimistä vastaa: Jumal' antakoon! Tämä vastatervehdys näet
-lähtee tottumuksesta ikäänkuin ehdottomasti heidän suustaan, ilman
-ajatuksen tai tietoisuuden osanottoa; mutta hän panee kyllä kovalle
-toisen kärsivällisyyden ennenkuin virkkaa sanaakaan sen lisäksi.
-Koska tämän tervehdyksen ja vastatervehdyksen jälkeen on rahvaan
-tapojen mukaista, että isäntä tai joku muu talon huomattavista
-henkilöistä kysyy, mitä vieraalle kuuluu, tämä kysymys, niin
-yksinkertaiselta ja yksitoikkoiselta kuin se tuntuukin, usein tuottaa
-talonpojalle sanomatonta vaivaa, ennenkuin hän sen saa tehdyksi.
-Olen joskus nähnyt, että hänen kokonaista kolme kertaa täytyy kynsiä
-korvallistaan, josta paikasta talonpoika on tottunut etsimään
-ajatuksiaan. Jos sitten tarvitsen jotakin, esim. soutajaa järven
-yli ja jos esitän pyyntöni, niin, vaikkapa sitä tosin harvoin ja
-ainoastaan pätevillä syillä kielletään, talonpojan täytyy kuitenkin
-läpikäydä kaksi laajaa lukua, ennenkuin on valmis lähtemään.
-Ensimäiseen kuuluu pitkä neuvottelu, jonka avulla ratkaistaan, kenen
-tulee ottaa tämä tehtävä toimekseen. Tätä pidetään niin tärkeänä,
-ettei siitä luovuta silloinkaan, kun yksi ainoa henkilö on kotona,
-ja milloin ei siis mikään valitseminen saata tulla kysymykseen.
-Toiseen kuuluu hidas aterioiminen, jonka jälkeen sekä sittenkuin
-on huomioon otettu toisia, vähemmän tärkeitä sivuseikkoja, soutaja
-saattaa olla valmis lähtemään. Toisin on kreikanuskoisen suomalaisen
-laita. Heti vieraan astuessa sisälle hän tekee useita kysymyksiä,
-ja kun hän sitten rupeaa juttelemaan, ei hänen ollenkaan tarvitse
-ajatella jokaista sanaa erikseen, vaan sanoja tahtoo usein
-tulvia yhdellä haavaa runsaammin hänen huuliltaan, kuin mitä
-olisi tarpeellista. En kuitenkaan suinkaan tahdo kieltää, ettei
-poikkeuksia tästä ole olemassa, ja ettei joskus kreikanuskoisessa
-suomalaisessa tapaa aito suomalaista hidasluontoisuutta, kuten
-myös meidän talonpojassa tavallista suurempaa vilkkautta ja
-yritteliäisyyttä. Olen vaan tahtonut viitata tavallisiin ilmiöihin.
-
-Luonnollinen taipumus kaupan harjoittamiseen on näillä suomalaisilla
-yhteistä koko Venäjän kansan kanssa. Olisin taipuvainen luulemaan heitä
-muinaisten permalaisten eli n.s. "bjarmien" jälkeläisiksi, joista aina
-on ollut niin paljo päänvaivaa, ja että heidän kauppaintonsa siis olisi
-perintö heidän esi-isiltään. Mutta äsken luin "Sanan Saattaja Viipurista"
-nimisestä lehdestä, ettei asianlaita ole niin. Ehkäpä siis saa näille
-kreikanuskoisille suomalaisille suoda kunnian polveutua siitä kansasta,
-jonka maan kautta permalaisten karavaanit kulkivat heidän harjoittaessaan
-kauppaa norjalaisten kanssa. Kotona eivät he tosin toistensa kanssa
-harjoita mitään huomattavaa kauppaa, mutta sitä enemmän Suomessa,
-Inkerissä, Virossa j.n.e., missä huiveillaan ja muilla pienillä
-kauppatavaroilla kokoavat melkoisesti rahoja. Lokakuusta alkaen
-tätä kulkukauppaa harjoitetaan aina seuraavaan kevääseen asti,
-jolloin he palaavat joko kotia hoitamaan maanviljelystään tai
-matkoille Pietariin, Moskovaan ja muihin paikkoihin, mistä ostavat
-suurimman osan niitä tavaroita, joita sitten talven kuluessa
-myyvät. "Hirvenhiihtäjissä" esiintyy kuvaus sellaisesta meidän
-maassa liikkuvasta arkangelilaisesta kauppiaasta. Ne, jotka meillä
-kiertelevät laukunkantajina, ovat enimmästi kotoisin Vuokkiniemeltä,
-vähemmän Repolasta, Paanajärveltä ja Korpiseliltä.
-
-Näiden suomalaisten puku on yleensä venäläisen rahvaan vaatetuksen
-kaltainen, mikäli olen niitä voinut verrata. Enimmin pidetään
-punaisesta väristä, keltainen näyttää myös olevan suosittu väri, ja
-sitten seuraa järjestyksessä sininen.
-
-Vielä saattaisi olla paljo lisättävää, mutta se voi jäädä toiseen
-kertaan, koska minun nyt täytyy lähteä maalle, joten en ehdi
-kirjoittaa enempää. Tahdon nyt vaan huomauttaa, että jos joku aikoo
-käydä näiden suomalaisten luona kokoamassa suomalaisia runoja,
-hänellä on rikas sato odotettavissa. Etenkin häälauluja, jommoisia
-on Kanteleen toisessa vihossa, on olemassa runsaasti ja monet
-niistä ovat erittäin kauniita. Rahvas ottaa hyvin kernaasti maksua
-laulamis-vaivastaan, sillä lauluakin pidetään kauppatavarana, ja
-onkin sangen hyvä, että heiltä rahalla voi saada, mitä meidän
-rahvaalta useinkaan ei saada rahalla eikä ilmaiseksi. Papisto
-lienee täälläkin vastustanut näitä lauluja, koska useat pitivät
-niiden viljelemistä syntinä (räähkänä), ei kuitenkaan sitä suurempana
-kuin että se vähäisellä ripillä varsin hyvin oli sovitettavissa.
-Jos joku olisi halukas sellaista matkaa tekemään, kehottaisin häntä
-panemaan sen toimeen talvella. Hän näet silloin saisi mukavammin
-perille tarpeelliset matkatavaransa, koska hänellä voisi olla oma
-hevonen ja reki; sen lisäksi hän sinä vuodenaikana paremmin tapaisi
-väkeä kotona ja työstä vapaampana sekä matkustelisi turvallisempana
-kuin kesällä, jolloin ylempänä mainittuja karanneita sotamiehiä
-liikkuu näillä seuduilla.
-
-Näiden suomalaisten murre on suuresti Savon ja Karjalan murteen
-kaltaista. Sen omituisuuksia: _ia_- tai _ea_-pääte muuttuvat usein
-_ie_:ksi, esim. _vaikie, sokie, polvieen_, muotojen _vaikia,
-sokia, polviaan_ asemesta. _K_ ja _t_ katoavat useasti _s_:n ja
-_t_:n jäljestä, kun ne alkavat lyhyen tavuun, esim. _sääsä_ (säässä),
-_käse_ (kässe), _matalla_ j.n.e., muotojen _säästä, käske,
-matkalla_ asemesta. Karitiivissa äännetään kaksi _t_:tä, kuten
-Oulun tienoilla. Datiivia ja ulkoista lokativus-sijaa sekoitetaan
-usein, niin että kuulee sanottavan: vetääpi veneensä _maalla_, (ei
-_maalle_), aivan kuten Turun-suomessa tapaa saman sijan käyttämisestä
-esimerkkejä, joita Turun Viikko Sanomat viime vuosikerroissaan, niin
-hyvin suorasanaisessa kielessä kuin runoudessa, uutterasti tarjoavat.
-Monikon kolmas persona aktiivi-verbeistä muodostetaan passiivisilla
-päätteillä _-aan, -ään_, joka sama seikka esiintyy Savon murteessa
-monikon ensimäisessä personassa. Senpä vuoksi sanotaan runossa:
-"Vanhat miekkoa _hivotaan_, puraksia _terästetään_"; ja toisessa
-kohdassa: "Pirulaiset _piinatahan_, paholaiset _painatahan_" (ei:
-_hiovat, terästävät, piinaavat_ j.n.e.). Gottlund oli tavannut
-sellaisia muotoja Mateuksen Evankeliumin käännöksessä, josta on
-puhuttu hänen "Otavassaan", mutta hän ei ollut tietänyt, miten se oli
-selitettävä. Aktiivin _-nut, -nyt_ päätteiset partisipit jättävät
-usein pois w:n ja supistavat yhteen ääntiöt, esim. ei _otat_,
-ei _itket_ eli _itet_, ei _kosket_ eli _koset_ (ei: _ottanut,
-itkenyt, koskenut_); tämä näyttää kuitenkin tapahtuvan ainoastaan
-_ei_-kieltosanan jäljessä.
-
-Jos joku seikka näissä harvoissa muistiinpanoissa olisi väärin,
-ei pidä ihmetellä sitä, koska ne kolme lähdettä, joista ne on
-ammennettu, nimittäin talonpoikien kertomukset, oma muistini ja
-käsityskykyni, varsin helposti saattavat pettää, kuten olen
-kokemuksesta havainnut.
-
-
-
-
-Hajanaisia muistiinpanoja.
-
-
-[Hajanaisia muistiinpanoja Suom. Kirjall. Seuran arkiston tallessa
-olevissa papereissa.]
-
-Tiedä ties, muista murus, katto kalus. -- Kyllä kova kenkä jalan
-sylkyttää. -- Tuota tähtiä kohten ajatta enisi neljännyksen matkan
-ja siitä käännätte tuota toista tähtiä päin, niin sitte löyätte
-kylän. -- Ei oo tyhjässä tytyä, ei vajassa varan täyttä. -- Surkee
-surma silmin nähen, kuolema käsin piellen. -- Syö susi luetunki
-(lampaan), viepi varas mitatunki (kankaan). -- Nimi _Kemi_ sanoista
-_Ge mig_, jotka suomalaiset kalastajat sanoivat joen toisella rannalla
-asuville ruotsalaisille kalastajille, kun huonon kalaonnen sattuessa
-pyysivät (kaloja) näiltä. -- Hullun eväs ensimäiseks, viimeiseksi
-viisaan syöään. -- Koivusta ruoan, silmistänsä juoman (kovan
-vanhemman lapset). Pää poikki hakataan, sisälmykset ulos otetaan,
-vielä sittekin palvelee kuningasta ja ruunuu, piispaa ja teiniä,
-kenraalia ja kemeiniä? -- Pellava. -- Koivun oksa konnan palkka,
-nuora pettäjän perintö. -- Karhunajo sopiva keino saada toinen
-hengiltä. -- Karanneita vankeja, jotka uhkasivat murhapoltolla.
--- Polttoa varkaiden piiloittajatkin. -- Nimismies varkaiden
-johtajana. Toholahdessa seinäkellossa seuraava kirjoitus: "Kello
-lyö, ijankaikkisuus lähenee, mitäs sanot ihminen, oletko valmis?"
-Tavo, tavo, kultaseppä (Kuopion lähellä portinaukaisijalta).
-Laskoksia repun kannessa ja suuremmissa taskuissa. -- Pisavuori
-runoissa, Kypäräisen vuori Pisan läheisyydessä. -- Taneli Sirviö
-Nurmeksen Haapajärvellä ja Olli Kilpeläinen Nurmeksen Ylikylässä
-runolaulajia. -- Hämäläinen esim. ei koskaan muista säätyhenkilöiden
-nimiä. Pietari Viiliäinen Saramojärveltä, sotavaunujen piirustuksen
-Keisari Aleksanterille, saanut siitä 500:n ruplan suuruisen palkkion.
-Hänellä oli nyt viiden pitäjän valtakirjat, jotta hommaisi Oululle
-vapaamarkkinain oikeudet kolmeksi viikoksi kunakin syksynä. Sen
-vuoksi aikeissa matkustaa Ruotsiin ja Pietariin. Vaskimalmia
-Kaarle XIII:nnelle. Käsitys Antikristuksesta, joka muka on ottava
-hengiltä jokaisen, joka ei kiellä Kristusta. Merkurius tähti, jonka
-luultiin Amerikassa menneen aurinkoon ja vasta Afrikassa tulleen
-siitä ulos, on tuottanut rahvaalle paljon puheenaihetta. Syynä
-edellisen talven lauhkeaan ilmaan kaukana meressä oleva kallio,
-joka on syttynyt palamaan. -- Huhu, että Puolassa ja Virossa kansa
-muka on kuollut sukupuuttoon, on viekoitellut useat pohjoisemmilla
-seuduilla myymään talonsa ja lähtemään sinnepäin matkaamaan. --
-Niittysuolaheinä hätäleivän ainesta. Kanttori Matti Saxbergilla
-Keuruulla Helleenin kautta saatuja runoja. -- _Ihoankuiveluhtuu_ --
-jyvät _näivehtyy_, kun halla panoo.
-
-       *       *       *       *       *
-
-36 kill[inkiä] Hanhussa ruuasta. -- 18 kill. soudusta sieltä Honkoon
-Huopiolahdelle. -- 12 kill. soudusta Vilppulasta Melaseen. --
-16 kill. Puttolassa ruuasta. -- 2 rupl. V[irzén'i]lle Nenoisissa
-kyytirahoiksi. -- 12 kill. soudusta Laukaan kirkolta Taipaleeseen.
--- 24 kill. Kutamaisen autiossa (l. Hintikassa) ruuasta, -- 13
-rupl. V:lle Rautalammin pappilassa, -- 2 riksiä. 8 kill, samalle
-Tampereella tupakasta y.m:sta. -- 3 riksiä 16 kill, samalle
-Kuopiossa samasta. -- 4 riksiä 32 kill. Törngrenille Kuopiossa
-samoin. -- 5 rupl. V:lle Kuopiossa. 20 kop. T:lle Riistavedellä. --
-20 kop. samalle Palomäessä. -- 18 kill. soutu Ylikylästä Vickmanin
-luo. -- 6 riksiä pelivoittoa siirretty Vickmanin maksettavaksi. --
-2 riksiä samoin T:n maksettavaksi. -- 6 rup. 20 kop., jotka Venell
-siirsi V:lle tai T:lle. -- Joutovaarassa 1 rupl. 18 kop. ruuasta
-y.m:sta. -- Murtomäessä T:lle 40 kop. -- Iisalmessa samalle 3
-pankkoriksiä.
-
-24 kill. Bergrothilla -- 16 kill. Schildtillä -- 36 kil. Rautalammilla
--- 24 kill. Hagelinilla -- 50 kop. Riistavedellä (sauna) -- 24 kill.
-Juvankoskella -- 18 kill. Säyneisissä -- 18 kill. Venellillä --
-2 riksiä Vickmanilla -- 36 kill. Roosilla Kajaanissa -- 24 kill.
-Iisalmessa.
-
-
-
-
-
-
-NELJÄS MATKA v. 1833.
-
-
-
-
-MATKAMUISTELMIA.
-
-
-[Tämän Kalevalan kokoonpanoon nähden epäilemättä tärkeimmän
-runonkeruumatkan L. alkoi 9 p:nä ja lopetti 28 p:nä syyskuuta
-kulkien Kajaanista ensin tavallista vesitietä Suomussalmen kirkolle
-ja sieltä Vuokin, Hyryn ja Viiangin kautta Kivijärveen, ensimäiseen
-rajantakaiseen karjalaiseen kylään. Käytyänsä Vuonnisessa ja
-Vuokkiniemessä L. palasi Tsenaniemen, Kivijärven, Akonlahden ja
-Kuhmon kautta kotiin. -- Tähän suomennetut "matkamuistelmansa" L. on
-marrask. 18 p:nä samana syksynä lähettänyt ystävänsä, silloisen
-dosentti Runebergin lehteen "Helsingfors Morgonbladiin", jossa ne
-julkaistiin seuraavana vuonna, n:oissa 54, 56-60. Suomennosta on
-paikoin täydennetty L:n käsikirjoituksesta, joka on, kuten eräät
-samaa matkaa koskevat L:n kirjekonseptitkin, jotka tässä julkaistaan
-suomennettuina, Suom. Kirjall. Seuran arkistossa.]
-
-Toivoen että sinua ja kenties osaa "Morgonblad'in" lukijoista
-huvittaisi saada tietoja tästä Suomen rajaseudusta, lähetän sinulle
-nämä matkamuistelmat, jotka syntyivät viime syyskuulla laajan
-tarkastusmatkan kuluessa, jonka silloin tein tässä läänissä.
-
-Kruununvouti Vickmannin seurassa läksin illalla 9 p:nä syyskuuta
-Paltamosta ensin poikki Oulujärven [koillis]osan Kiehimänsuun
-kestikievariin, jossa olimme yötä. Huomenis jatkettiin matkaa
-koskia ylös Ristijärvelle ja seuraavina päivinä Hyrynsalmen ja
-Kiannan seurakuntiin. Koko tämä matka kuljetaan veneellä, mutta
-se käy useiden suurten ja pienten koskien vuoksi hankalahkoksi ja
-pitkälliseksi. Yleensä tähän vuodenaikaan ei voi kulkea enempää
-päivässä kuin 3-4 peninkulmaa, ja silloinkin täytyy varhaisesta aamusta
-myöhäiseen iltaan olla liikkeellä. Jätän tahallani mainitsematta näiden
-koskien nimet, sillä luullakseni ei ketään erityisesti huvittaisi
-kuulla lueteltavan muutamia tusinoita nimiä. Monet niistä ovat sekä
-vuolaat että pitkät, toiset taas heikommat ja lyhyemmät. Joka vuosi
-tapahtuu vahinkoja tervaveneille, jotka laskevat niitä alas, eikä tämä
-ole kummallista, jos ottaa huomioon, että useimmissa näistä koskista
-on vaan yksi ainoa kaita ura venettä varten. Tämäkin ura on monessa
-kohdin niin mutkainen, että perämiehen sangen usein täytyy kääntää
-vene kohtisuoraan sitä suuntaa vastaan, johon se juuri on kulkenut,
-jos mielii estää venettä särkymästä kiviin. Niillä koskilla, joita
-pidetään vaarallisimpina, on omat laskumiehensä, jotka asuvat niiden
-varsilla ja ovat velvolliset määrätystä maksusta ohjaamaan veneen
-koskesta alas sekä vahingon sattuessa antamaan siitä korvauksen.
-Tällaisen perämiehen kasvojen ilmeestä huomaa selvästi miten tärkeä
-yritys on, kun hän siinä nojaa melaansa, joka vahvalla koivuvaulalla
-varta vasten on kiinnitetty peräkeulaan. Niiden paikkojen varalle,
-joissa tavallista voimakkaampi ja nopeampi käännös on tehtävä, hän jo
-kosken niskalta ottaa veneeseen apumiehen, jonka tehtävä on koko
-ruumiinsa painolla käännöksessä painaa perämelaa. Ihmisen silmät ja
-korvat eivät koskaan tarkkaavammin voi kiintyä tarkattavaansa kuin
-näiden laskuperämiesten huomio on kiintyneenä koskeen sitä alas
-laskettaessa. Useinkaan ei ole varaa poiketa edes puolta korttelia
-määräsuunnasta. Monet talonpojat laskevat kuitenkin itse alas näistä
-koskista. On mahdotonta, että he tuntisivat niitä joka kiveä myöten,
-kuten varsinaiset laskumiehet. Mutta heillä on ihmeteltävän
-harjaantunut ja tarkka silmä jo matkan päästä havaitsemaan syvälläkin
-vedenpinnan alla olevia kiviä. Siinä, missä tottumaton ei näe
-muuta kuin vedenpinnan, joka ei ollenkaan näy eroavan tavallisesta
-virrasta, he voivat jo melkoisen matkan päästä sanoa kiven olevan,
-jopa osapuilleen kuinka syvällä vedenpinnan alla se on. Sellaisissakin
-koskissa, joita eivät koskaan ennen ole laskeneet, he suoriutuvat
-tämän taidon avulla tehtävästään, elleivät ne ole kovin vaikeakulkuiset.
-Kuitenkaan ei joka mies kykene tätä taitavuutta saavuttamaan. Useimpien
-täytyy vuodet läpeensä käyttää erityistä perämiestä, rohkenematta
-koskaan omin päin lähteä matkaan. Toiset, jotka uskaltavat sen tehdä,
-saavat joskus kalliisti maksaa huimapäisyytensä. Juuri kulkiessamme
-virtaa ylöspäin kohtasimme Iikosken alapuolella Ristijärven kirkon
-kohdalla tervaveneen, joka vähää ennen koskea laskiessaan oli särkynyt
-kiveen. Tervatynnyrit uiskentelivat jo matkan päässä vastaamme virran
-mukana; niiden keveys näet kaikeksi onneksi estää niitä uppoamasta.
-Venäjän puolella sijaitsevan Vuokkiniemen pitäjän suomalaiset ottavat
-harvoin laskumiestä mukaansa, ja kuitenkin heitä, etenkin syksyisin,
-sadoittain kulkee lastatuin venein näitä koskia alas. Muistin
-helpoittamiseksi he ovat koettaneet tavallisten runosäkeiden
-muodossa mainita kunkin kosken laadun. Hyrynsalmen kirkon kohdalla
-olevasta Siitti-koskesta sanotaan: Siitti on niskalta siliä, vaan on
-alla ampiaiset, (kiviä verrataan ampiaisiin). Muutamista muista
-koskista sanotaan: _Auta Jumala Junkkosessa, katso Kalliokosessa,
-itse lasen Leppikosen_. -- Kerrotaan kuitenkin, että Jumalan apu
-Leppikoskessakin joskus on ollut tarpeen.
-
-Kun hyvin ja onnellisesti on päästy alas koskesta, niin on
-tavallista, että otetaan ryyppy. Muutamilla koskilla on niin
-suuri maine, että ne vaativat useamman ryypyn, ja etenkin sanotaan
-osoitettavan tätä kunniaa ensimäiselle koskelle, josta matkan kuluessa
-lasketaan. Sillä luullaan, että sille kunniaa osoittamalla
-kunnioitetaan kaikkia seuraavia koskia, joita sen varsin hyvin
-saattaakin sanoa edustavan, koska se on sekä ensimäinen että ylin
-niistä kaikista. Tapahtuipa joku aika sitten, että sangen arvossa
-pidetty ja toimekas talonpoika oli kosken kunniaksi ottanut niin
-monta ryyppyä, että hänen jalkansa kieltäytyivät muuta ruumista
-kannattamasta. Pahaksi onneksi seurakunnan pappi sattui tulemaan
-paikalle, ja talonpoika piti velvollisuutenaan vanhan tavan mukaan
-tervehtiä häntä kädenlyönnillä. Saatuansa tovereiltaan tiedon papin
-tulosta hän sanoi heille, varsin paljoa tilastaan välittämättä: "No,
-veljet ja toverit, nostakaa nyt minut pystyyn ja tukekaa minua, että
-minäkin voin antaa kättä maisterille." Kaksi kumppaneista tarttui nyt
-mieheen käsiksi kummaltakin puolelta ja piti häntä pystyssä niin
-kauan, että hän sai kunnianosoituksensa papille suoritetuksi.
-
-Matkustettuani syyskuun 14 päivään saakka yllämainitun
-matkakumppanini seurassa, erosin hänestä Kiannan kirkolla, joka
-oli noin 12 peninkulman päässä pohjoiseen Kajaanista. Pappien
-mukana, joiden seuraavana päivänä oli määrä pitää kinkereitä (saatavien
-kantoa ja lukusia) Vuohissa, läksin tähän kylään. Tämä on lähes
-kolmen peninkulman päässä Kiannan kirkolta, ja tämä matka suoritettiin
-vesitse. Sunnuntai, syyskuun 14 päivä, vietettiin täällä. Papit
-kuulustelivat rahvaalta sen tietoja kristinopista, minä taas lausuin
-suomalaisia sananlaskuja muutamille toisessa tuvassa oleville
-talonpojille, ja panin kirjaan runoja, joita muutamat heistä osasivat.
-Kinkeripaikkaan näet kokoontuu läheisistä kylistä henkilöitä, joilla
-ei ole mitään papin kanssa tekemistä. Sellaista väkeä kuului minun
-seurakuntaani.
-
-Vaikeaa on sanoa, kuinka suureksi täydellinen suomalaisten
-sananlaskujen kokoelma paisuisi; mutta että siitä tulisi aika suuri,
-saatan päättää siitä, että joka paikassa, missä kansaa on ollut
-koolla ja missä olen lukenut ääneen ennen kokoamani sananlaskut,
-olen aina runsaasti saanut kirjoittaa muistiin uusia. Ei tarvitse
-lukea niitä useampia kuin kolme tai neljä, jolloin suuremmassa
-kansanjoukossa aina on joku, joka muistaa uuden sananlaskun ja
-kysyy, onko se jo ennestään kirjassa. Usein kuulee eri tahoilta niin
-monta, ettei mitenkään ehdi panna niitä kirjaan, ennenkuin muutamat
-ovat unhottuneet. Sama on arvoitusten laita, joiden luku niinikään
-näyttää nousevan äärettömiin ja jotka, samoin kuin sananlaskut, eri
-paikkakunnilla ovat hyvin erilaiset. Useimmat sekä arvoitukset että
-sananlaskut ovat laaditut tavalliseen runomuotoon, jälkimäisistä
-kuitenkin useat ovat suorasanaisia, jopa muutamat arvoituksetkin.
-Niiden kieli on omituisen lyhyen säntillistä ja niissä ilmenevä
-esitystapa ei siedä muutosta. Usea on finiittiverbiä vailla, ja jos
-se lisätään, koko kieli usein menettää luontevuutensa. Mainitsenpa
-tästä muutamia esimerkkejä: _pitkä yö kylässä; kyllä vanhalla
-vikoja; äitin tavat tyttärellä; laps' on lapsi kuninkaanki;
-leikki siansa, koira kotonsa; opiksi koiralle kylmä sauna; kyllä
-laiskalla pyhiä; ei sodat sanomitta, pahat matkat mainioitta;
-ei savua, jos ei tulta; ei saunasta kastumatta; ei päältä
-tähteitä; köyhä sahdin sammakolta, oravalta orja olven; ei niin
-hyvä, ettei parempata_, y.m. -- Jos ryhtyy parantelemaan näitä
-sananlaskuja, lisäämällä finiitti-verbin, kuten esim.: pitkä yö
-kylässä _on_, kyllä vanhalla vikoja _on_, ei _siitä_ savu _nouse_,
-joss' ei tulta _ole_, köyhä _saa_ sammakolta sahtia, oravalta olutta,
-ei saunasta kastumatta _päästä_, _ei saa_ päältä tähteitä _tehdä_,
-j.n.e., niin ei itse teossa ole parannellut, vaan huonontanut niitä.
-
-Jokaisella kansalla on sananlaskunsa, ja niitä on pitäminen
-mittakaavana, jonka mukaan kansa arvostelee elämän yleisiä olosuhteita.
-Suomalaisella rahvaalla ei ainoastaan ole hyvin paljo, vaan myöskin
-oivallisia sananlaskuja, joita alati sovitetaan puheeseen ja jotka
-sangen usein osottavat ajattelevaa mieltä. Mainitsisin tässä useita,
-joita ei liene ennen painettu. Mutta peläten, etteivät ne kaikkia voisi
-yhtä suuresti miellyttää, mainitsen ainoastaan muutamia. Köyhä mies
-lohduttaa itseään onnettomuuden kohdattua sanomalla: _en minä korkialta
-kaadu, luudan päältä lattialle_. Kuviteltakoon tuollaista kovaosaista
-makaavana lattialla luuta päänaluksena, ja totisesti täytyy myöntää,
-ettei putous siitä ole niskaa taittava. Kun soimataan itseä tai toisia
-siitä, että liiaksi turvaudutaan muiden apuun, sanotaan: _silloin on
-mieli melkiässä, kun on toisen miehen päässä, väki väljässä tilassa,
-kun on toisen hartioissa_. Jotenkin samassa merkityksessä sanotaan:
-_silloin toimi toisialla, kun on toisessa talossa_. -- _Äiä on työtä
-orjuudessa, isännyydessä enempi_; samoin: _jolla on kello kaulassa,
-sen on pää painossa_ -- näitä kahta sananlaskua mainitaan usein, kun on
-kysymys korkeampien säätyjen eduista. Vaikka rahvas joskus köyhyydessään
-pitää lapsia taivaan rangaistuksena, se kuitenkin usein osaa panna
-niihin arvoa, ja moni lapseton valittaa katkerasti, sanoen: _yksin
-pojiton pinolla, tyttäretön huhmarella_. -- _Vaski kulta vaivasella,
-tina köyhällä hopia_, näin sanotaan, kun tahdotaan huomauttaa,
-ettei köyhällä saa olla ylenmääräisiä mielihaluja. -- _Suopi miehen
-vertaseksi, poikansa paremmaksiki_. -- Yleishyödyllisesti sanotaan:
-_soisin Suomeni hyväksi, kartanoni kaunihiksi, komehimmaksi kotoni_.
-Seuraava sananlasku ilmaisee sitä sääliä, jota on osotettava
-köyhälle: _sikai neuo poikoansa, aidan viertä astuessa, ellös
-mene poikaseni köyhän miehen kynnökselle, elä vaivasen vaolle_.
-Sananlasku: _päätä juttu vaatii, ei pitkää partaa_ palauttaa mieleen
-parrattoman lähettilään vastauksen paaville. Kun kaksi henkilöä elää
-epäsovussa ja kun tahdotaan lykätä toisen niskoille koko eripuraisuuden
-syy, sanotaan: _ei yksi kivi jauha_. -- _On sitä naidessa eloa,
-humalassa rikkautta_, on sananlasku, joka lausuttuna sopivassa
-tilaisuudessa on tukkinut suun monelta kosijalta sekä henkilöltä,
-joka juovuspäissään on kerskannut rikkaudestaan. Lörpöttelevälle
-kerskaajalle, turhantuumittelijalle muuten sanotaan: _ei saa siltoa
-sanoista, puita siihen tarvitahan_. Ihmisten keskinäisestä
-avuntarpeesta sanotaan: _ei niin köyhää, jok' ei toista auta, ei niin
-rikasta jottei apua tarvitse_. Liiallista kiitosta tai moitetta
-keskeytetään usein sananlaskulla: _ei kenkään niin hyvä, kun
-kiitetään, eikä niin paha, kun pannaan_.
-
-Ja nyt kirjoittaessani tätä, muuan mies tuli sisään ja sanoi:
-Ainaphan teiltäkin riittää tuota kirjoittamista. Kun olin vastannut
-kirjoittavani heidän omia sananlaskujaan, hän virkkoi: Niinpä
-saattanee ollaki, sillä sanotaanki _noista viisas virren laulo,
-tuhman tyhjistä puheista, mielettömän lausunnoista_.
-
-Rahvaan joukossa on monella toinen puoli puhetta sananlaskuja.
-Heidän itsensä ei tarvitse lisätä juuri muuta kuin: niin sanotaanki,
-tai jotakin senkaltaista, ilmaistakseen, että sananlasku on
-puhkeamaisillaan ilmoille. Kun kaksi sellaista sananlasku-mestaria
-tapaa toisensa, he saattavat ruveta varsin kohteliaasti kiistelemään
-sananlaskuilla, tai he sovittavat muuten puheensa sananlaskujen
-muotoon. Jos esimerkiksi joku seppä kerskaten itseensä sovelluttaisi
-vanhan sananlaskun: _seppä syöpi selvän leivän, takoja palan
-paraimman_, niin hänen vaimonsa saattaa, jos keskenään kinailevat,
-virkkaa: _seppä syöpi selvän leivän, selvemmän sepän emäntä_, tai joku
-muu hänen vastustajistaan sanoo: _seppä syöpi sammakonki, kun ei saa
-sianlihoa_. Tällaiset tilapäiset sananlaskut tekaistaan ja unhotetaan
-yhtä pian; ainoastaan silloin, kun niissä piilee oiva sukkeluus tai
-totuus, toiset niitä toistavat, ja vähitellen ne liittyvät yleiseen
-sananlaskujen joukkoon.
-
-Sunnuntai-iltana läksin Vuokista muutamien talonpoikien veneessä,
-jotka lähinnä Venäjän rajaa olevista taloista, noin 4 peninkulman
-päästä, olivat tulleet kinkeri-paikalle. Muuan mies nimeltä Kinnunen,
-joka jo täällä oli minulle laulanut muutamia runoja, seurasi
-kehotuksestani minua 3/4 peninkulman matkan Kinnulanniemeen, minne
-yövyimme. Venematkalla kirjoitin muistiin lyijykynällä hänen runojaan
-ja jatkoin kirjoittamistani pärevalkean ääressä Kinnulanniemessä.
-Toivoin alussa ehtiväni kirjoittaa hänen etevimmät runonsa; mutta kun
-yötä jo oli pitkältä kulunut ja mies vakuutti, että hän yhtä mittaa
-saattoi laulaa koko huomisen päivän ja vielä sitä seuraavan yönkin,
-jos vaan silloin tällöin sai ryypyn välillä (toivomus, jota en nyt
-viinan puutteessa voinut hänen mieliksensä täyttää), niin minulta
-katosi halu valvoa kauemmin. Sovin kuitenkin hänen kanssaan, että
-palatessani matkaltani Arkangelin kuvernementista saisin tavata hänet
-Lentiirassa, johon ehdotukseen hän suostuikin, kuitenkaan sitten
-pitämättä lupaustaan.
-
-Seuraavana päivänä en voinut kirjoittaa riviäkään, sillä hän oli
-palkattu soutamaan papit kotia, jota hän ennenkin asioiden vuoksi
-innokkaasti toivoi.
-
-Pirtti, jossa nukuin, oli tungokseen asti täynnä väkeä, joka oli
-tullut kinkereistä ja pannut maata permannolle. Minä paneuduin
-levolle eräälle penkille, missä pian vaivuin uneen. Yöllä minun
-tuli jano, mutta minun oli mahdoton lattialla nukkuvien ihmisten
-yli päästä 3 tai 4 kyynärän päähän pöydän luo, jolla tiesin olevan
-ison maidonharmaalla täytetyn kiulun. Siinä minun täytyi tuntea
-Tantaluksen tuskia, kunnes uudelleen nukuin. Seuraavana aamuna
-jatkoin matkaani Hyryn kylään, missä muutamissa henkilöissä oli
-hermostumisesta johtuvia ihottumia. Hyry on 2 1/2 peninkulman päässä
-Kinnulanniemeltä, ja koko tämän matkan saattaa kulkea veneellä.
-Vesiväylät kapenevat kuitenkin kapenemistaan kuta lähemmäksi Hyryä
-tulee. Monet kosket olivat niin kapeat, että vähänkin leveämpi vene
-tuskin olisi päässyt niistä kulkemaan. Hyrystä kuljin eteenpäin 1 1/2
-peninkulmaa Viiankiin, joka on viimeinen talo Suomen puolella. Täältä
-jatkoin jalkamatkaani Kivijärvelle, ensimäiseen Venäjän puoliseen
-kylään. Tässä kylässä on viisitoista taloa, jotka on rakennettu
-lähelle toisiaan, kuten näillä suomalaisilla on tavallista. Näiden
-kahden rajakylän väli lasketaan puoleksi peninkulmaksi. Sitä
-taivaltaessaan täytyy kulkea Maanselän suon poikki, josta vedet
-virtaavat kahteen suuntaan, nimittäin Kiannan ja Hyrynsalmen kautta
-Oulujärveen, sekä Arkangelin-puolisiin vesistöihin. Keskellä suota
-näkyi uoma, jota myöten talonpojat suurella vaivalla laahaavat
-veneitään. Tätä suon kohtaa ei kuulu olevan enempää kuin puolen
-virstan pituudelta, sitten on vettä kummallakin puolen. Tämän jälkeen
-seuraa kaitoja, tiheiden viidakkojen ja pensaiden peittämiä ojia
-(nivoja), joita pitkin ei juuri ole helpompi saada venettä liikkumaan
-kuin itse suolla.
-
-Kivijärvessä satuin poikkeamaan taloon, jonka ainoana asujamena
-tilapäisesti oli sairas emäntä. Hän poti ankaraa sydänalanvaivaa,
-voihki lakkaamatta, eikä kuitenkaan tahtonut päästää minua hakemaan
-yömajaa rauhallisemmasta paikasta. Hän kysyi, tiesinkö jotakin
-lääkettä hänen tautiinsa. Ilmaisematta, että olin lääkäri, annoin
-hänelle muutamia lääkkeitä, joita hän rohkeni nautita, ensin
-kysyttyään, veisivätkö ne häneltä hengen. -- Moni taitaa ihmetellä,
-miksi pidin salassa, että olin lääkäri, vaikka juuri ilmaisemalla
-tämän ammattini olisin voinut päästä mitä paraimpaan huutoon.
-Mutta se johtui siitä, että muuten kaikki kylän eukot olisivat
-pian ympäröineet minut kysyen apua mikä mihinkin vaivaan. Niin
-tyydytystä tuottavaa kuin olisikin jossakin ratkaisevassa tapauksessa
-voida tarjota apuaan, yhtä sietämätöntä on yhtäkkiä joutua useiden
-piirittämäksi, jotka kaikennäköisiin pitkällisiin, usein huonon,
-vaan auttamattoman ruokajärjestyksensä aiheuttamiin tauteihinsa
-vaativat pikaista ja varmaa parannusta. Tätä ikävää seikkaa
-välttääkseni, kuljen ammattiani ilmoittamatta, missä se vaan käy
-päinsä. -- Mutta palaanpa sairaaseen emäntääni. Annettuani hänelle
-lääkkeet, saapui taloon hetken kuluttua pari miestä Akonlahdesta
-ja jäi siihen yöksi. Akonlahden kylä on kolmen peninkulman päässä
-tästä. Eukko, johon lääkkeet eivät vielä olleet ehtineet vaikuttaa,
-vaikeroitsi lakkaamatta ja häiritsi untamme. Lopuksi toinen
-miehistä nousi penkiltä, jolla oli loikonut, ja juoksi raivostuneen
-tavoin muorin permannolla olevan vuoteen ääreen, tarttui rajusti
-hänen käsivarsiinsa ja riuhtoili häntä niin, että epäilin hänen
-aikovan ottaa hänet hengiltä. Useita minuutteja hän piteli eukkoa
-tällä tavoin, mutta pian hän rupesi lukemaan muutamia hajanaisia
-loitsurunoja, noituen niin armottomasti, että väristys kävi koko
-olemukseni läpi. Jatkettuaan tätä hetken aikaa, hän palasi taas
-vallan levollisena ja rupesi penkille nukkumaan. Eukkokin nyt sai
-unta, joko se lie johtunut loihtimisesta, vai vähää ennen nautituista
-lääkkeistä. Kuulinpa hänen seuraavana aamuna kiittävän loihtijaa;
-mutta minun lääkkeeni hän kokonaan oli unhottanut.
-
-Kivijärvestä otin ratsuhevosen Vuokkiniemen kylään, joka on kolmen
-peninkulman päässä, ja johon kuuluu noin 70 yhdessä ryhmässä olevaa
-taloa. Kyytimieheni osaksi juoksi, osaksi käveli jäljessäni, ja
-oli vielä päällepäätteeksi niin kohtelias, että kantoi laukkuani,
-jottei se olisi ollut minulla rasituksena ratsastaessani. Tosin
-palkitsin tämän kohteliaisuuden siten, että keskellä matkaa annoin
-hänen nousta hevosen selkään ja rupesin itse astumaan; mainitsen
-sen, koska meidän talonpojilta näillä seuduin turhaan odottaisi
-sellaista kohteliaisuutta. Ja jotta ei kukaan luulisi, että pyysin
-häntä niin tekemään, saan lisätä, että päinvastoin en tahtonut luopua
-laukustani, vaan tein sen ainoastaan hänen hartaasta pyynnöstään.
-Noin puolen peninkulman matkan jälkeen tulimme taloon, missä
-meitä levähtäessämme kestitettiin suurimmilla nauriilla, mitä
-eläessäni olen nähnyt. Saimme nauriin kumpanenkin; mutta minä en
-mitenkään jaksanut syödä edes puoltakaan nauriistani. Kuljettuamme
-kaikkiaan noin kaksi peninkulmaa Kivijärvestä, tulimme erään
-Köynäs-nimisen järven rannalle. Siellä tapasimme kansanjoukon,
-jossa muutamat ääneensä itkivät, toiset hiljaa nyyhkyttivät ja
-toisilla kuvastui suru muunmuotoisena kasvoista. Siinä oli
-joukko Vuokkiniemen kylän talojen poikia sekä heidän saattajiaan.
-Edelliset olivat, tavaralaukut selässä, matkalla rajan yli Suomeen;
-heidän sukulaistensa taas, jotka olivat saattaneet heitä tähän asti,
-piti palata kotia. Siinä oli edessä ero, jospa ei ainaiseksi, niin
-ainakin koko talveksi. Äidit itkivät poikiaan, vaimot miehiään,
-tytöt veljiään, ehkäpä joku sulhastaankin. Monet vastoinkäymiset,
-suuret onnettomuudet saattoivat kohdata heitä ennenkuin puolen vuoden
-kuluttua taas olivat palanneet tähän samaan paikkaan. Lisäksi
-olivat Suomesta viimeksi kotia palanneet kertoneet, että kuolettavat
-ruttotaudit rasittivat useita seutuja; saattoivatpa he itsekkin
-sairastua, ja kuka sitten hoitaisi heitä. Ja miten elää seuraavana
-vuotena, millä suorittaa ulostekonsa, jos reput ja tavarat
-joutuivat jonkun nimismiehen tai viskaalin kynsiin. Jotenkin tähän
-tapaan keskusteltiin rannalla ennen eroamista. Heidän erotessaan
-toisistaan päätin vesitse, tänne tulleiden naisten veneessä lähteä
-Vuokkiniemeen, jonka vuoksi luovuin kyytimiehestäni ja maksoin
-hänelle kyytirahan. Hyvien ja avuliaiden ihmisten käy aina hyvin;
-niinpä kyytimieheni paluumatkaltakin sai kyytirahaa; hän näet sai
-hevosensa selkään kuljetettavaksi koko kuorman reppuja, ja kustakin
-repusta noin 10 kopeekkaa kuljetusrahaa.
-
-Kivijärven ja Köynäsjärven välisellä tiellä tuskin ollenkaan
-voisi kulkea tavallisilla pyöräajopeleillä, minkä vuoksi on tehty
-toisenlaiset ajokalut; näissä on kaksi 5-6 kyynärän pituista
-yhdensuuntaisesti toistensa kanssa välipuilla kiinnitettyä tankoa,
-jotka kannattavat koria. Ainoastaan jäljempänä olevat päät laahaavat
-maata pitkin, mutta kori ja muu osa ovat kohollaan maasta. Olimme
-kohdanneet useita sellaisia kuormia äsken kulkemallamme tiellä. Niiden
-omistajat olivat Uhtuesta, eräästä suuresta ja varakkaasta kylästä,
-joka on neljää peninkulmaa pohjoisempana Vuokkiniemen kirkkoa. Laskin
-miehiä olevan noin viisikymmentä; mutta kuormia ei ollut enempää kuin
-kymmenen, koska useat olivat saman kuorman osakkaina, ja toiset
-kantoivat laukkujaan selässä. Sinä syksynä piti 400 miehen yksistään
-Vuokkiniemen pitäjästä lähteä Suomeen kulkukauppaa harjoittamaan.
-Koska ei yksikään heistä palaa tuomatta mukanaan ainakin 100 ruplan
-voittoa, mutta monet voittavat kaksituhattakin ruplaa, saattaa olettaa,
-että he yhtenä ainoana talvena Suomesta vievät pois rahoja ainakin
-100,000:n pankkoruplan verran. Monet heistä harjoittavat kuitenkin
-vaihtokauppaa, vaihtaen tavaransa turkiksiin, liinakankaaseen,
-raitaviin naisten hameisiin y.m. Turkiksensa he myövät enimmäkseen
-Kajaanin markkinoilla, mutta liinakankaat, hameet y.m. Arkangelissa.
-
-Jouduin veneeseen, jossa vanhanpuoleinen nainen koko matkan itki
-äsken rannalle jäänyttä ainoata poikaansa, jota hän ei ennen tulevaa
-kevättä, jospa edes silloinkaan, tiennyt saavansa nähdä. Lohdutin
-häntä niin hyvin kuin voin, ja minun onnistui vihdoin puoleksi
-vakuuttaa hänelle, että poika kyllä vahingoittumattomana oli
-palaava takaisin, jos hän vaan voisi varoa nimismiehiä ja rosvoja.
-Puoli peninkulmaa Vuokkiniemen kylästä, poikkesin pienenlaiseen,
-nelitaloiseen Tsenaniemen kylään. Huomattavimmassa näistä
-taloista emäntä oli kotoisin Suomesta, nim. Kiimingin pitäjästä
-Pohjanmaalta. Hänen miesvainajansa oli monta vuotta oleskellut
-Suomessa ommellen talonpojille vällyjä ja lammasnahkaturkkeja
-sekä muita vaatteita. Kun hän sittemmin täältä oli nainut, oli hän
-palannut kotia ja saattanut sangen hyvään kuntoon erään tilan, jonka
-isännäksi pääsi. Hän oli kuollut noin 3-4 vuotta sitten ja paitsi
-leskeä jättänyt jälkeensä neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.
-Koska hän päälle päätteeksi oli seudun etevimpiä runoilijoita, en
-malta olla tähän liittämättä runoa, jossa hän kuvaa osaa elämätään
-ja kosintaansa.
-
-    -- -- -- -- --
-    -- -- -- -- --
-
-Runosta, joka tästä on jätetty pois, on muuan toisinto julkaistuna
-kokoelmassa "Kahdeksantoista runoniekkaa" [Suomal. Kirj. Seuran
-"Toimituksien" 71 osa, ss. 175-181.]
-
-Kuten tämä runo osottaa, on Kettusella ollut erittäin hyvät
-runolahjat. Hänestähän muutamat arkangelilaiset talonpojat noin 5-6
-vuotta sitten sanoivatkin, että hän olisi voinut laulaa ainakin
-kaksi viikkoa, tarvitsematta keskeyttää muun vuoksi kuin syöntiä ja
-nukkumista varten. Hallussani on toinenkin hänen sepittämänsä runo,
-jossa hän on kuvannut, miten muuan mies kosi hänen tytärtään ja sai
-rukkaset. Kuvattuaan kosijaa mitä sattuvimmin, runoilija antaa hänen
-toimittaa kosintansa. Hänen äitinsä sanoo:
-
-    Mieleni minun tekisi
-    saaha nuorta miniätä
-    pojalleni puolisoa,
-
-jonka jälkeen Kettunen itse tyttärensä puolesta vastaa:
-
-    Minun on piika pikkarainen,
-    matalainen mamman alku.
-
-Kosijan äiti, Natalia, joka oli poikansa Ortjon mukana, ymmärsi
-tästä, ettei Kettunen tahtonut antaa tytärtään, ja sanoi,
-pelästymättä vastahakoisuudesta:
-
-    En saa parkin survojaksi,
-    enkä pehkun pieksijäksi,
-    veisin vehnätaikinalle,
-    paksun leivän paltahille,
-    ruuille rukihisille.                         5
-
-Kettunen panee yhä edelleen vastaan, kuitenkin sangen kohteliaasti,
-puolustellen itseään sillä, että hänen tyttärensä oli liian nuori ja
-pieni. Hän lisäsi:
-
-    Joka korttelin kohottais,
-    vaaksan varrelle lisäisi,
-    pitentäisi piikoani,
-    sille saan salpoaisin,
-    tunkisin tuhannet markat.                    5
-
-Kosija ja hänen äitinsä hylkäsivät silloin koko homman, ja läksivät
-talosta koettaakseen toteuttaa tuumansa paremmalla menestyksellä
-muualla.
-
-Samoin kuin itämaalaiset laulajat kernaasti mainitsevat itseään
-runoissaan, menettelevät meidänkin luonnonrunoilijat useimmiten.
-Niinpä Kettunenkin lopettaa mainitun runonsa sanoilla:
-
-    Ku on laulun laatinunna,
-    virren pienen veisannunna?
-    Tuo kettu kepiä poika
-    lyhyt tukka, lysti poika,
-    matkatessa maaselällä                        5
-    pimiällä pilvisäällä,
-    saetilmalla isolla.
-
-Vielä kuolinvuoteellaan hänen sanotaan puhutelleen vaimoansa
-runomitalla ja muun muassa surkutelleen häntä, sanoen:
-
-    Maria mahoksi jääpi,
-    murehille Ruotsin muori,
-    minun mentyä manalle,
-    matattua näiltä mailta.
-
-Sama Mari, josta runossa puhutaan, eli vielä viime kesänä
-Tsenaniemessä, leskenä. Heti naimisiin jouduttuaan hän oli siirtynyt
-venäläiseen kirkkoon ja muutenkin omistanut täkäläiset elämän tavat,
-niin että ei enää olisi voinut aavistaakkaan hänen olleen kotoisin
-toisesta maasta ja toisista oloista. Mielihyväni ei ollut vähäinen
-kuullessani häntä kaikkialla kiitettävän kunnollisten emäntien
-esikuvaksi. Työtaidon hän oli vienyt mukanaan kotiseudustaan ja
-täällä hän oli oppinut naapuristonsa naisten siisteyden ja puhtauden.
-Muuan sanoi hänestä puheen ollen: "Onnistuupa toisinaan hyvinkin
-Suomesta nainti, mutta toisten varmaan käy hullustikkin." Sitten
-hän luetteli useoita muita Suomesta tuotuja emäntiä, joita hän
-moitti, että eivät muka voi tottua elämään siististi ja puhtaasti
-huoneissaan. Jos kaikki saisivat, hän arveli, teidän puolelta
-yhtäläisen vaimon kuin Kettunen, niin varmaankin meidän omat naiset
-usein jäisivät naimatta.
-
-Tsenaniemestä kuljin vielä samana päivänä Ponkalahteen, joka on sieltä
-peninkulman päässä. Ponkalahti on pieni kylä, johon kuulun 4 tai 5
-taloa. En nyt suoraa päätä lähtenyt Vuokkiniemeen, kuten ensin olin
-aikonut, vaan päätin mennä Vuonniseen, missä sanottiin olevan useita
-hyviä laulajia, ja tämän vuoksi kuljin tätä tietä. Sain, kuten olin
-pyytänyt, oppaaksi erään talonpojan pojan; tein viisaasti siinä,
-etten omin päin lähtenyt tälle sydänmaan taipaleelle, vaikkapa se
-ei ollutkaan peninkulmaa pitempi. Kuljimme melkein linnuntietä,
-sillä useimmista paikoista ei voinut huomata, että kukaan ihminen
-ennen olisi täällä liikkunut, Noin puolitiessä huomasimme vasta
-hakatussa kaskessa ristin, jossa oli kaksi poikkipuuta. Mieleeni
-muistuivat ne ristit, joita matkustaja useissa katolisissa maissa
-kuuluu näkevän teiden varrella ja jotka osottavat, että murha on
-tehty siinä paikassa. Kerroin tämän oppaalleni, joka ihmetteli,
-että saatoin ajatella sellaista heidän maastaan, lisäten: "niin
-myö elämmä kun lintuset metsässä." Sitten hän kertoi minulle, että
-edellisenä vuonna metsää tältä kohdalta kaadettaessa kaskeksi
-muuan mies oli ruhjoutunut kaatuvan puun alle ja kuollut siihen
-paikkaan. Koska oli ollut vaikeaa saada ruumis pois sieltä, oli
-pyydetty pappia hautaamaan hänet siihen, ja tämä risti oli sen
-merkkinä. Jonkunmoisella närkästyksellä muistelin nyt, kuinka meidän
-rahvas sellaisessa tapauksessa olisi menetellyt. Vaikka olisi
-ollut mitä kiireisin heinäaika, olisi ennemmin kutsuttu koko kylän
-väki noutamaan vainajaa kirkkomaahan kuin suostuttu hautaamaan
-kuolinpaikkaan.
-
-Myöhään illalla tulin Ponkalahteen, ja talon isäntäväki kysyi
-heti, tahdoinko kylpeä. Luulin saunaa aikaisemmin lämmitetyn
-ja hämmästyin suuresti huomatessani, että sitä nyt vasta minua
-varten ruvettiin lämmittämään. Näin ystävällinen on rahvas täällä
-kaikkialla. Heidän tavalliseen kestitykseensä kuuluu ruoka, sauna
-sekä puolukat, joita viimemainittuja ei kuitenkaan riittäne kaikiksi
-vuodenajoiksi.
-
-Seuraavana aamuna läksin edelleen Vuonniseen. Tämä kylä on kahden
-peninkulman päässä Ponkalahdesta, ja sinne kuljetaan vesitse
-Yläkuitin kautta. Sain soutajikseni kaksi poikaa, joista toinen oli
-15:n ja 20:n, toinen 7:n ja 8:n vuoden välillä. Heiltä sain tietää,
-että edellisenä iltana Ponkalahdessa olin tehnyt tyhmyyden. Olin
-näet siinä talossa, jossa olin yötä, lukenut ääneen erään Kettusen
-runoista, jossa erästä läsnäolevaa henkilöä pahasti morkattiin ja
-tehtiin naurettavaksi. "Ettekö huomannut, että nainen suuttui
-ja läksi ulos?" kysyi vanhempi pojista. Sellaista en kuitenkaan
-ollut huomannut, olin vaan nähnyt useiden vetävän suutaan nauruun
-ja samalla katsovan toisiinsa; mutta ei kukaan ollut sanonut
-minulle mitään. Sittenkuin vanhempi pojista ensin oli ilmaissut
-suurta ihmetystään siitä, että mokoman seikan vuoksi, nimittäin
-vanhoja runoja kerätäkseni, olin lähtenyt tälle matkalle, hän itse
-alkoi laulaa muutamia vanhempia kohtia Väinämöisen, Joukahaisen ja
-Lemminkäisen y.m. runoista. Huomattuani, että ne monessa suhteessa
-erosivat ennen tunnetuista, aloin lyijykynällä kirjoittaa niitä
-muistiin. Kysyttyäni, mistä hän oli oppinut nämä runot, hän vastasi,
-että kuka tahansa osasi laulaa sen verran, jos vaan viitsi. Tätä
-minun kuitenkin on vaikea uskoa, vaikka onkin totta, että tuskin on
-ketään muita paitsi pieniä lapsia, jotka eivät muistaisi hajanaisia
-kohtia vanhoista runoista jopa uudemmistakin lauluista, niin että
-usein voivat täydentää laulua, joka heille luetaan. Lupaamalla 20
-kopeekkaa yli ennen sovitun soutopalkan sain vanhemman pojan
-viitsimään niin kauan kuin matkaa kesti. Nuorempi veli, joka tahtoi
-jotakin ansaita hänkin, kysyi, enkö tahtonut antaa hänelle "rossaa"
-(kahdenkopeekan lantti, jossa on ratsumiehen kuva) sadusta, jonka
-sanoi olevansa halukas kertomaan. Lupasin hänelle kaksi, kunhan vaan
-malttoi odottaa, kunnes olin ehtinyt panna kirjaan kaikki vanhemman
-veljen runot. Siihen hän alussa suostuikin; mutta tultuamme
-neljännespeninkulman päähän Vuonnisen rannasta, ja kun minä yhä
-vaan kirjoittelin vanhemman veljen runoja, hän alkoi itkeä. Minun
-täytyi siis keskeyttää runojen kirjoittaminen ja käydä käsiksi hänen
-satuunsa. Koska tuuli ajoi venettämme rantaa kohti, käskin heidän
-lakata soutamasta, jotta minulla olisi enempi aikaa. Ensin annoin
-pojan yhteen jaksoon kertoa satunsa nähdäkseni, maksoiko vaivaa panna
-sitä kirjaan, varsinkin, kun en ollut varannut mukaan enempää kuin
-puoli kirjaa paperia, joka täten olisi voinut täyttyä kirjoituksella,
-niin etten olisi voinut merkitä parempia runoja. Sitten kirjoitin sen
-muistiin ja liittäisin sen tähän kokonaisenaan lukijan nähtäväksi,
-ellei se olisi liian pitkä. Ehkä minulle toiste tarjoutuu tilaisuus
-siihen. Se oli syöjättären tyttärestä, joka vietteli erään pojan.
-Panin sen kirjaan pojan sanelun mukaan näin: Oli ennen akka. Siitä
-saatih poika. Akka kuoli. Läksi poika metsälle. Tuli meren niemeh.
-Syöjätär tyttärensä väkisih myötä työnti. Lenti joutsenena meren
-niemeh. Poika vaatteet päältäh. Uimah läksi. Varastettih vaatteet.
-Niin etsi vaattehiah. Tuli vassokkaah Syöjättären tytär. Arveli poika
-jos miksi, niin siksi. Jos veikoksi, niin veikoksi; jos sisareksi,
-niin sisareksi; jos isäksi, niin isäksi; jos emoksi, niin emoksi; jos
-morsioksi, niin morsioksi. Tuli morsioksi. Aamulla tultih kolmella
-karapilla käymäh. Ajettih uninieklat pojan korvih ja kannettih
-karappi karapilta. Niin sano Syöjättären tytär maamolleh. -- Olen
-tahtonut mainita tämän alun, näyttääkseni, millainen näiden satujen
-tyyli on. Sanojen lopussa esiintyvä h lausutaan vahvalla henkäyksellä
-ja olisi oikeastaan kirjoitettava kaksinkertaiseksi. Eräässä
-sadun kohdassa, missä poika tahtoi kuvata, miten lintu lensi yhä
-korkeammalle ja korkeammalle, kunnes sitä lopuksi ei enää näkynyt,
-hän sen teki seuraavalla tavalla: nousi, nousi, nousi, nousi, nousi,
-nousi, nousi, ja lenti, lenti, lenti, lenti, lenti, lenti, lenti.
-Tätä sanoessaan hän hiljensi ääntään ensimäisistä nousi ja lenti
-sanoista vähitellen niin, että hänen lausuessaan viimeiset näistä
-sanoista oli yhtä vaikea kuulla hänen puhettaan kuin nähdä lintua
-niin korkealta kuin hän tahtoi kuvata sen lentäneen.
-
-Tämänkaltaisia satuja on useita; ne ovat mytologisia sisällykseltään
-ja ansaitsisivat kyllä sen, että ne koottaisiin. Kadun, etten ennemmin,
-ylioppilasajallani, kesiksi asettunut asumaan näiden suomalaisten
-pariin sen sijaan, että olen usein asettunut saaristoon. Silloin ei
-olisi puuttunut tilaisuutta useiden sekä runojen että satujen
-keräämiseen, ja kielellisessä suhteessa olisi lisäksi voinut tehdä
-monta huomiota.
-
-Minua oli Tsenaniemessä neuvottu poikkeamaan Vuonnisessa Miinan
-taloon, joka oli matkan päässä ylöspäin rannasta, uloinna vasemmalla.
-Tämän talon sanottiin olevan paraiten rakennetun sekä muuten muita
-varakkaamman. Tosin kerrottiin talonpoikien olevan hieman äreitä
-tai vakavia (vai miten lienee sana jyry oikein käsitettävä?)
-mutta muuten kuuluivat olevan kunnon miehiä. Etevimmän laulajan,
-Ontrein, sanottiin asuvan vähäisen matkan päässä siitä, niinikään
-toisen suuren laulajan, Vaassilan. Menin siis Miinan taloon, jossa
-tapasin kotona molemmat äsken mainitut pojat. Toinen heistä
-korjaili suurta nuottaa, toinen valmisti itselleen saappaita
-kauppamatkaa varten, jonka pian aikoi tehdä Suomeen. Heidän vanha
-äitinsäkkin, joka oli kotoisin lähellä Kivijärveä olevasta
-Latvajärven kylästä, eli vielä. Paitsi häntä siellä oli kaksi nuorta
-emäntää, nimittäin molempien poikien vaimot. Toinen heistä, kaikesta
-päättäen vaikutusvaltaisin, oli aikaisemmin mainitun Kettusen tytär
-Tsenaniemestä, ja juuri sama, jota myös ennen mainittu Ortjo turhaan
-oli kosinut. Hän piti minua puoleksi sukulaisena, kun itse äidin
-puolelta polveutui suomalaisista. Nuorempi sisarensa oli myös naitu
-Vuonniseen; hänen miehensä oli naapuritalon isännän, laulaja Ontrein
-poika. Vaikka Miinan pirtti, jonka ikkunat olivat isot ja permanto
-pesty j.n.e., olikin siisti ja hauska, tahdottiin kuitenkin, että
-minun piti asua porstuan toisella puolen olevassa kamarissa.
-Tämäkin oli siisti huone, valkeine seinineen, pöytineen, penkkeineen
-ja lattioineen ja seinillä riippuvina pyhimysten kuvineen.
-Noudatin siis kernaasti heidän tahtoaan. Seuraavan päivän aamupuolella
-laulatin Ontreita. Iltapäivänkin olisin kernaasti suonut hänen viipyvän
-luonani; mutta häntä tarvittiin välttämättömästi nuotan vedossa, niin
-ettei hän voinut jäädä. Toivotin hänelle hyvää saalista, sovittuani
-sitä ennen hänen kanssaan, että hän, jos saisivat määrätyn joukon
-kaloja, sitoutuisi laulamaan koko seuraavan päivän; tähän hän
-suostuikin. Saalis ei ollut niin runsas kuin olin toivonut; kuitenkin
-sain seuraavana päivänä hänen sanelunsa mukaan panna kirjaan useita
-runoja. Mutta illalla, Ontrein mentyä nuottaa vetämään, menin Vaassilan
-luo, joka asui kapean salmen toisella puolella. Tämä Vaassila, joka
-etupäässä oli perehtynyt loitsurunoihin, oli vanha ukko. Hänen
-muistinsa oli kuitenkin viime vuosina niin heikontunut, ettei hän enää
-osannut sitä, mitä ennen. Väinämöisestä ja muutamista muista
-mytologisista henkilöistä hän kuitenkin kertoi monta seikkaa, joita
-ennen en ollut tietänyt. Ja kun sattui niin, että hän oli unhottanut
-jonkun seikan, jonka minä ennestään tunsin, kyselin sitä häneltä
-tarkemmin. Silloin hän taas muisti sen, ja niin sain tietää kaikki
-Väinämöisen urostyöt yhdessä jaksossa, ja sen mukaan olen sitten
-järjestänyt Väinämöisestä runot, jotka tunnetaan.
-
-Seuraavana päivänä minua pyydettiin toiseen taloon aamiaiselle.
-Isäntä tarjosi minulle, paitsi aamiaista, muutamia uudempia
-runoja. Tämän jälkeen hän kertoi, miten hän noin 5 tai 6 vuotta
-sitten, ollessaan Suomessa laukkukaupoillaan, oli eräässä Hämeen
-herraskartanossa toverinsa kanssa laulanut koko yön. Kysyin,
-muistiko hän herraskartanon nimen, ja hän mainitsi Vesilahden
-Laukon. Saatuaan sitten tietää, että juuri sama henkilö, joka nyt
-oli hänen edessään, sinä yönä oli pannut kirjaan hänen runojaan,
-hän hämmästyi yhtä suuresti tavatessaan tuttavan kuin minä,
-kuullessani hänen mainitsevan paikan nimen. Puhellessamme tästä
-vanhasta tuttavuudestamme, syöksyi muuan pieni mies vallan
-hengästyneenä esiin, tarttui rajusti isännän käteen ja alkoi vetää
-häntä mukaansa. En tietänyt, mitä tämä kaikki merkitsi, ennenkuin
-kuulin, että hänellä oli riita-asia naapurinsa kanssa, jonka hevonen
-oli käynyt hänen pellollaan. Tämän asian tähden hän nyt tahtoi saada
-kylänoikeuden kokoon kutsutuksi syyllistä tuomitsemaan. Siksi hän
-väkisin tahtoi viedä isännän mukaansa. "Ota vahva keppi mukaasi",
-hän sanoi, "sillä luultavasti sitä nyt, jos koskaan, tarvitaan."
-Hänen mielestään olisi näet oikeuden ensin pitänyt tuomita hänen
-riitaveljensä selkäsaunaan ja sitten heti panna rangaistus toimeen,
-kuten sellaisissa tilaisuuksissa täällä lienee tavallista. Isäntä
-kieltäytyi kuitenkin menemästä, puolustaen itseään sillä, että
-hänellä oli vieras. Saattoihan mies mennä toisiin taloihin ja
-niistä noutaa riidanratkaisijoita. Näin siis isäntä jäi kotia,
-käräjöitsijän melkoiseksi närkästykseksi; tämä näet uhaten ilmaista
-asian ispravnikalle koetti taivuttaa häntä tulemaan mukaansa. Isännän
-laulettua minulle koko aamupäivän, tarjottiin minulle päivällistä,
-jota hyvin tukalasti sain syödyksi; sillä hampaani olivat paljosta
-puolukkojen syömisestä -- viimeksi tässä talossa -- vuolettuneet
-niin, että tuskin kykenin pureskelemaan ja syömään. Tarjosin hänelle
-rahoja sekä laulamisesta että ruuasta, mutta hän kieltäytyi kokonaan
-siitä ottamasta maksua, kuten minulla oli ollut syytä jo edeltäkäsin
-aavistaa. Kuitenkin saatoin toisella tavalla antaa hänelle korvausta.
-Hän näet tarjosi minulle kaupaksi vyötä sekä muutamia muita pikku
-tavaroita, ja ostin ne, ollenkaan tinkimättä. Tämäkin talo oli varsin
-siisti, lattia pesty, pöydät, penkit ja tuolit puhtaiksi huosioidut.
-
-Joka talossa on muutamia pyhimysten kuvia seinässä. Tullessaan sisään
-vieras ristii silmänsä niiden edessä. Näin tehdään myös ateriaa
-alettaessa tai lopetettaessa sekä myöskin lähdettäessä ulkotöihin,
-joissa viivytään monta tuntia, ja niistä kotia palattaessa. Erään
-Miinan kamarissa olevan kuvaryhmän edessä oli kynttiläteline
-vahakynttilöineen. Kuvien vieressä oli suitsutusaineita, joita
-ei kuitenkaan siellä ollessani kertaakaan käytetty. Ontreilla
-oli kantelekkin, jossa oli viisi vaskikieltä. Sekä hän, että hänen
-molemmat poikansa soittelivat sitä varsin kätevästi.
-
-Tavalliset ruuat, joita söin Miinan talossa, olivat voi, leipä ja
-rieskamaidon sekainen viilipiimä. Sitä paitsi oli joko perunoita,
-kalaa, lihaa tai lientä. Emäntä kehotti minua melkein aina, sanoen:
-"syö, syö kaikki", eikä näyttänyt olevan oikein tyytyväinen, jos
-jotakin jäi jäljelle. Maksua ei tahdottu ottaa niistä 4 tai 5
-vuorokaudesta, jotka täällä vietin; kuitenkaan ei varsin itsepäisesti
-pantu vastaan, kun toistamiseen tarjosin sitä. -- Vuonnisesta on
-pelkkää vesimatkaa Vuokkiniemeen, ja tämä väli luetaan neljäksi
-peninkulmaksi eli 40 virstaksi.
-
-Tässä tahdon lyhyesti mainita, miten matkan pituutta lasketaan,
-sillä se tuntui minusta alussa hyvin kummalliselta. Suomen puolella
-käytetään, Kiannalla ja Kuhmossa, matkain mittoina tavallisesti
-vanhoja neljänneksiä, jotka ovat noin virstan pituiset, mutta
-joita nykyään jonkunlaisen tasauksen kautta luetaan kaksi uuteen
-neljännekseen eli Ruotsin neljännespeninkulmaan. Samoiten luetaan
-uudetkin peninkulmat, jotka ovat Ruotsin peninkulman pituiset,
-kahta vertaa pitemmiksi vanhoja. Sitä paitsi kuulee meidän rahvaan
-lähinnä rajaa usein käyttävän virstalukua. Suomen puolella rajaa
-asuva väestö näyttää siis olevan tottunut etupäässä venäläiseen
-laskutapaan, jota suuremmalla syyllä odottaisi Venäjän puolella
-asuvilta. Mutta kun näiltä kysyin jonkun tien pituutta, mainittiin se
-tavallisesti Ruotsin peninkulmissa, niin että alussa luulin heidän
-aina käyttävän niitä määrätessään matkojen pituutta. Mutta syynä
-oli vaan se, etteivät luulleet minun tietävän, kuinka pitkä virsta
-oli, ja sen tähden he puhuessaan kanssani välttivät tämän mitan
-mainitsemista.
-
-Ontrein talon vanha emäntä sekä hänen miniänsä ja tyttärensä
-suostuivat soutamaan minut pieneen, Mölkkä-nimiseen kylään, joka
-on 2 peninkulman päässä Vuonnisesta. Soutopalkaksi määrättiin yksi
-riksi. Ruotsin paperiraha on täällä kaikkialla käypää. Minulle
-pantiin eväiksi peuranlihaa ja ohraleipää, vaikka en ollut muistanut
-sitä pyytää enkä siitä juuri olisi välittänytkään, kun matka ei ollut
-sitä pitempi. Järvessä oli monta saarta ja ulospistävää nientä;
-toisista soudimme ohitse, toisiin nousimme maihin syömään puolukoita.
-Emäntä, joka oli soutajanani, osotti ohi kuljettaissa suurehkoa
-metsäistä saarta ja virkkoi: "Tuonne teidän vastedes pitää tulla
-meitä tervehtimään." Ajattelin ensin, että saaressa oli hautausmaa,
-ja että hän näillä sanoilla viittasi siihen, etten enää koskaan
-heidän eläessään tulisi heidän seudulleen. Mutta hän selvitti
-minulle pian oikean tarkoituksensa kertomalla heidän seuraavana
-kesänä aikovan muuttaa pois isosta kylästä ja asettua tänne.
-Muuton syyksi hän mainitsi, että heidän nykyiset peltonsa olivat
-hallalle alttiina, ja tätä hän ei luullut tässä saaressa voivan
-tapahtua. Tämä saari oli kokonaisen peninkulman päässä Vuonnisesta.
-Monissa muissakin paikoin on samoin muutettu pois isosta kylästä,
-ja vastaisuudessa täälläkin asutus muuttunee harvemmaksi, kuten
-Savossa, Karjalassa ja osassa Pohjanmaata. -- Kuljettuamme kahden
-peninkulman pituisen matkamme, emäntä kysyi, olinko tyytyväinen
-heidän soutoonsa. Kun minulla ei ollut mitään muistuttamista sitä
-vastaan, pyysi hän saada soutaa minut nuo jäljellä olevat kaksi
-peninkulmaa Vuokkiniemeen. Tosin olisin vaihtamalla soutajia
-voinut päästä nopeammin perille; mutta soin kuitenkin kernaasti
-edellisille saattajilleni sen raha-ansion, jota toivoivat. On aina
-tavallansa hauskaa nähdä ihmisten rehellisellä tavalla ja työllään
-etsivän jotakin ansiota, semminkin kun Suomen puolella usein
-kauan saa kerjätä ja pyytää, ennenkuin lupaamalla puolta suuremman
-soutopalkan saa samat henkilöt soutamaan edes kaksi peninkulmaa.
-Emme kuitenkaan yhtä päätä tulleet Vuokkiniemeen; sillä eräässä
-pienessä kylässä, nimeltä Pirttilahti, kohtasimme veneen, joka
-kuljetti myllykalua Köynäskosken myllylle. Pyysin päästä samaan
-veneeseen ja luovuin täällä soutajistani. Mutta kun oli ilta ja
-matkasta Vuokkiniemeen vielä oli jäljellä 1/2 peninkulmaa, päätimme
-yöpyä erääseen Pirttilahden taloon. Talon emännällä oli se tapa,
-että hän ainakin joka kolmannen sanansa jälkeen kirosi. Muuten
-hän oli hyvin hyväntahtoinen, mutta kiroileminen oli käynyt
-hänelle tavaksi. Myöskin hän toisinaan teki ristimerkin ja kirosi
-kohta päälle, välistä kasvoja ristiessäänkin. Hän risti itseään
-iltaisinkin, ainakin neljännestunnin jopa puolenkin tunnin ajan.
-Luultavasti se oli merkkinä jostakin katumuksen teosta. Minulle
-oli kerrottu isännän olevan erinomainen laulaja, mutta hänpä ei
-ollenkaan suostunut laulamaan. Varhain seuraavana aamuna kuljin
-myllylle aikovan väen veneessä Vuokkiniemen kylään. Poikkesin
-Laurisen taloon siitä syystä, että tämän talon nuori emäntä, jonka
-olin tavannut Köynäsjärven rannalla ennen mainitussa itkevässä
-seurueessa, oli kehottanut minua kaikin mokomin poikkeamaan juuri
-heille, eikä mihinkään muualle. Heti lähetettiin kylästä noutamaan
-kahta naista laulamaan minulle häälauluja. Olin ennen, toisissa
-paikoissa, saanut useita niiden toisintoja, mutta en kuitenkaan
-koskaan näin täydellisiä. Paljon sanottiin sellaisia lauluja vielä
-olevan, mutta en vielä ole voinut niitä saada. Niillä viidellä, jotka
-minulla tätä nykyä on jotenkin täydellisinä, on seuraavat nimet:
-1. Alkuvirsi, 2. Vävyn virsi, 3. Kutsuvirsi, 4. Lähtövirsi ja 5.
-Tulovirsi. Sallittakoon minun tähän liittää näytteitä. Alkuvirsi
-kuuluu seuraavasti: [Niitä ruotsinnettuja häävirsien näytteitä, jotka
-alkuperäisessä tekstissä tavataan, vastaavat seuraavat "Naimakansan
-virsistä" ja "Runokokous Väinämöisestä" nimisestä kokoelmasta otetut
-runot ja ovat ne siis osaksi Lönnrotin kokoonpanoa.]
-
-    Lenti kokko koilta ilman,
-    yltä ilman, alta taivon,
-    siipi taivoa siveli,
-    koprat merta kuopraeli;
-    katselekse, kääntelekse,                     5
-    liitelekse, loatelekse,
-    liiti miesten linnan päälle,
-    nokalla kolistelevi;
-    miesten linna rautakatto,
-    ei siihen sisälle päässyt.                  10
-      Lenti kokko koilta ilman,
-    yltä ilman, alta taivon,
-    siipi taivoa siveli,
-    koprat merta kuopraeli;
-    katselekse, kääntelekse,                    15
-    liitelekse, laatelekse,
-    liiti naisten linnan päälle;
-    naisten linna vaskikatto,
-    ei siihen sisälle päässyt.
-      Lenti kokko koilta ilman,                 20
-    yltä ilman, alta taivon,
-    siipi taivoa siveli,
-    koprat merta kuopraeli;
-    katselekse, kääntelekse.
-    liitelekse, laatelekse,                     25
-    liiti noitten linnan päälle,
-    nokalla kolisteleepi;
-    neitien linna liinakatto,
-    jo siihen sisälle pääsi,
-    liiti linnan ikkunalle,                     30
-    seinälle selinäsulka,
-    satasulka salvamalle.
-    Katso parvesta parahan,
-    tukkapäistä turpehimman,
-    somahimman sormuskäistä.                    35
-      Ken on hienoin höyheniltä,
-    kenpä sulilta sulovin,
-    senpä kokko kopristavi,
-    kynsi pitkä piirrältävi,
-    jok' on kaunis kasvannolta,                 40
-    sekä varrelta valittu.
-      "Jo sanoin tämän sykysyn,
-    keskutin tämän kevään,
-    salvatessa piilopirtin,
-    pielet piiloikkunaisen,                     45
-    missä neittä piiletellä,
-    päätä kassa kasvatella:
-    pah' on neitonen salata,
-    hivus pitkä piiletellä,
-    helpompi hepo salata,                       50
-    sorajouhi suojualla."
-      "Ja mistä tiesit teltamoinen,
-    kuulit kultani omena,
-    tämän neion syntyväksi,
-    impyen yleneväksi?"                         55
-    "Siitä tiesin teltamoinen,
-    kuulin kultani omena:
-    noki nousi nuorasesta,
-    savu paksusta pakeni,
-    neion kuulusta koista.                      60
-    Aion ammo aamusilla
-    mäkähti kevätkaritsa
-    aika vihkon antajoa."
-
-Tämä oli siis alkuvirsi. Kotka tarkoittaa joko puhemiestä tai itse
-sulhasta, joka tähystelee pitkähöyhenisintä pikkulintua (morsianta)
-ja iskee kiinni siihen. Viimeiset säkeet ovat puhemiehen tai
-sulhasen.
-
-Vävyn virressä kuvataan ensin vävyn ja hänen seuralaisensa tulo, joka
-tapahtuu sellaisella jyryllä kuin tuulispää lähestyisi tai korkea
-halkopino lakoaisi maahan:
-
-    Mi on mäiskinä mäellä,
-    mi kumu kujaisten suissa?
-    Luulin tuulen tuulleheksi,
-    pinon pystyn viereväksi,
-    someren karehtivaksi.                        5
-    Eipä tuuli tuullutkana,
-    pino pysty vierrytkänä,
-    someret karehtinunna;
-    vävyni väki tulevi,
-    väki tuleva tukulla,                        10
-    saoin kaksin kääntelevä.
-
-Sitten seuraa useita läsnäoleville tehtyjä kehotuksia, että pitäisivät
-huolta vävyn mustasta oriista, jonka hyvät ominaisuudet perinpohjin
-kuvataan, ja jota muun muassa verrataan lentävään korppiin ja
-tanssivaan vuonaan. Silkkisuitsista se on talutettava piehtaroimaan
-kultaisella peitteellä ja sitten vietävä juomaan maitolähteestä.
-Sittenkuin se on paraassa pilttuussa sidottu tammipatsaaseen, on se
-peitettävä hunajaruoholla ja syötettävä keitetyillä ohrilla ja
-kauroilla. Kun hevonen niin huolellisesti vastaanotetaan, saattaa
-helposti kuvitella, ettei vävyä itseään unhoteta. Kun hän suurella
-vaivalla on saatu tupaan, häntä näet kuvitellaan niin suureksi ja
-pitkäksi, ettei hän tahdo mahtua sisään tavallisesta ovesta, anoppi
-alkaa häntä lähemmin tarkastaa ja virkkaa:
-
-    Kylän naiset kyyhkyläiset!
-    tuokaa tulta tuohisella,
-    vahasella valkeata,
-    tempoote tervaksilla;
-    tuli on tuohinen rämäkkä,                    5
-    savu musta tervaksinen,
-    mustuttaa vävyni silmät.
-      Kylän naiset kyyhkyläiset!
-    tuokaa tulta kynttilällä,
-    vahasella valkeata,                         10
-    näkisin vävyni silmät,
-    sinisetkö vai punaiset,
-    vai on vaatevalkeuiset.
-    Ei siniset, ei punaiset,
-    eikä vaatevalkeuiset,                       15
-    meren vaahen on valkeuiset,
-    meren ruo'on ruskeuiset,
-    meren kaislan kauneuiset.
-
-Jotten väsyttäisi lukijaa, jätän tällä kertaa mainitsematta vieraiden
-virren, ja kaiken sen kestityksen, joka tulee heidän osakseen; mutta
-lähtövirrestä seuraavat säkeet saakoot tässä sijansa. Anoppi puhuttelee
-ensin sulhasta seuraavasti:
-
-    Mit' istut isosen poika,
-    veljes vanhin valvastelet?
-    Et istu ison hyvyyttä
-    et emännän armautta,
-    etkä pirtin valkeutta;                       5
-    istut impien hyvyyttä,
-    kanamarjan kauneutta,
-    valvattisi valkeutta.
-      Sulho viljon veljyeni!
-    vuotit viikon, vuota vielä,                 10
-    ei oo valmis valvattisi,
-    valmis valvateltavasi,
-    suorinut ikisopusi;
-    puol' on päätä palmikoittu,
-    puoli palmikoitsematta.                     15
-      Sulho viljon veljyeni!
-    vuotit viikon, vuota vielä;
-    vast' on helma hiemotettu,
-    puoli hiemoteltavana.
-      Sulho viljon veljyeni!                    20
-    vuotit viikon, vuota vielä;
-    vast' on jalka kengitetty,
-    toinen kengitettävänä.
-      Sulho viljon veljyeni!
-    vuotit viikon, vuota vielä;                 25
-    vast' on käsi kinnastettu,
-    toinen kinnastettavana.
-
-Kun sulhasen kärsivällisyyttä täten on koeteltu, morsian viimein on
-valmis, ja anoppi sanoo:
-
-      Sulho viljon veljyeni!
-    jo on valmis valvattisi,
-    valmis valvateltavasi,                      30
-    suorinut ikisopusi.
-
-Ja sitten hän sanoo tyttärelleen, morsiamelle:
-
-      Mene myöten myöty neiti,
-    kanssa kaupattu kananen,
-    kun olit rakas rahalle,
-    käpäs kättä antamahan,                      35
-    kievas kihlan otantahan.
-    Etpä äiän nuori neiti
-    yli pääsi ymmärtänyt,
-    kun lait kautun kaupan;
-    Etpä kuuksi lähtenytkä,                     40
-    puoleksi poikeltanutka,
-    jo etkä päiväksi käennyt.
-    Jopa läksit viikommaksi,
-    polveksi on pois erisit,
-    ijäksi ison koista,                         45
-    ik' on kaikki itkeminen,
-    vuosi voikerehtaminen,
-    kun läksit isän koista,
-    oman emosi elolta,
-    kantajasi kartanosta.                       50
-      Toivoit kuuksi lähteväsi,
-    puoleksi poikeltavasi,
-    päiväksi käkeäväsi.
-    elinajaksi emosi.
-      Aselt' on piha pitempi,                   55
-    kynnys hirttä korkeampi,
-    silta lautoa leveempi,
-    kerran toisen kertoessa.
-
-On luonnollista, että tämä puhe vaikuttaa morsiameen, jonka
-mieleen nyt äkkiä johtuu, miten paljon hän menettää erotessaan
-syntymäkodistaan, sekä epävarma tulevaisuus. Hän puhkee itse puhumaan:
-
-    "Noinpa tiesin, noinpa luulin,
-    arvelin ikäni kaiken,
-    noinpa polonen pakisin:
-    Et sä neito ollekkana
-    oman vanhemman varoissa,                     5
-    kantajasi kainaloissa;
-    äskenpä olisit neito
-    luot' emosi lähtiessä,
-    mieholahan mennessäsi,
-    jalka toinen kynnyksellä,                   10
-    toinen korjassa kosian;
-    oisit päätäsi pitempi,
-    korvallista korkeampi.
-      Jo nyt on lähtöni lähemmä,
-    toivoni toeksi saanut,                      15
-    jalka toinen kynnyksellä,
-    toinen korjassa kosian.
-    Emp' ilolla lähtenekkää,
-    enkä riemulla erinne,
-    tästä kullasta koista,                      20
-    iän nuoren istumasta.
-    Lähen hoikka huolissani,
-    ikävissäni eriän,
-    syksyisen yön sylihin,
-    keväisen kierän päälle,                     25
-    jott'ei jälki jäällä tunnu,
-    jalan isku iljangolla,
-    hangella hamosen toimi;
-    eikä äiti ääntä kuule,
-    eikä iso itkuani.                           30
-      Ja mitä liekkään mieli naisten,
-    mieli muien morsianten?
-    Niin on mieli miekkosien,
-    kun keväinen päivän nousu.
-    Minun on mieleni polosen,                   35
-    kun on myötävän hevosen,
-    tahi tamman kaupittavan,
-    tahi ostetun orihin.
-    Niin on mieleni polosen,
-    kun syksynen yö pimeä,                      40
-    talvinen on päivä musta."
-
-Äiti, joka rupeaa häntä säälimään, latelee nyt lohdutuksiaan sanoen:
-
-    Niin sano emo tytölle,
-    lausu vanha lapsellensa;
-    "Elä o'o neiti milläkänä,
-    emon tuoma tuollakana;                      45
-    sait miehen mitä paraimman,
-    uroita uhkeimman.
-      Sait miehen metsän käviän,
-    uron korven kolkuttajan,
-    ei sen koirat koissa maata,                 50
-    pennut pehkussa levätä.
-    Kolmatsi tänä keväänä
-    noussut nuotiotulelta,
-    havannut havusialta;
-    kolmatsi tänä keväänä                       55
-    havu pään on harjaillut,
-    varpa vartalon sukaillut."
-      El' oo neiti milläkänä,
-    emon tuoma tuollakana;
-    ompa meiän sulhollamme                      60
-    sata sarven kantajata,
-    tuhat tuojata utaren.
-    Ompa meiän sulhollamme
-    purnonen joka purolla,
-    aumanen joka aholla,                        65
-    lepikköiset leipämaana,
-    vesakkoiset vehnämaina,
-    kaikki rauniot rahana,
-    kivet pienet penninkinä,
-    telat on täynnä tynnyriä,                   70
-    tynnyrit olutta täynnä.
-      Ja elä oo neiti milläkänä,
-    emon tuoma tuollakana;
-    ompa meiän sulhollamme
-    pyyhyöt pyräjämässä,                        75
-    vempeleellä vieremässä,
-    kuusi kullaista käkeä
-    lekkumassa länkilöillä,
-    rahkehella laulamassa.
-
-Sitten äiti jatkaa yhä puhuen tyttärelleen:
-
-      Vielä neuvon neitoani,                    80
-    orpolasta opastan:
-    Morsian sisarueni,
-    kapolehti kantamani;
-    kuulestamma kun sanelen,
-    vaimo vanha lausuelen.                      85
-    Tulet toisehen talohon,
-    pereheseen vierahaseen,
-    toisehen emän alahan;
-    toisin toisessa talossa,
-    toisessa emän alassa,                       90
-    muiten muissa vierahissa,
-    ei niinkun emon koissa,
-    oman vanhemman varassa.
-    Jos talo epätapanen,
-    talo tapoja kysyvi;                         95
-    Jos mies epäpätönen,
-    mies on mieltä koittelevi.
-      Kuule neiti kun sanelen,
-    vaimo vanha lausuelen.
-    Jos ukko susi supussa,                     100
-    akka karhu karsinassa,
-    sama armo antaminen,
-    alemma kumartaminen,
-    kun ennen emon koissa,
-    vanhemmallesi omalle;                      105
-    kytypä kyinä kynnyksellä,
-    nato nakloina ovella,
-    sama arvo antaminen,
-    alemma kumartaminen,
-    kun ennen emon koissa,                     110
-    veljellesi vanhemmalle,
-    sisarellesi omalle.
-      Kuule neiti kun sanelen,
-    vaimo vanha lausuelen;
-    nisät nuoret notkuttele,                   115
-    kaula pesty kaarruttele,
-    niinkun tuores tuomen latva,
-    vasta kasvava kataja.
-      Kuule vielä kun sanelen,
-    vaimo vanha lausuelen;                     120
-    elä suihka sutsunatta,
-    eläkä räämä rätsinättä,
-    elä kengättä kehäjä.
-      Pese penkit illoin, aamuin,
-    pöyät keskipäivälläki,                     125
-    lattia joka pyhäksi.
-      Piä lusikat luvussa,
-    astiasi arvelussa,
-    jott'ei kasit kanneltaisi,
-    linnut liiat peiteltäisi;                  130
-    pyhät on pihlajat pihalla,
-    pyhät oksat pihlajassa,
-    marjaiset sitäin pyhemmät.
-
-Tulovirsi alkaa näillä sanoilla:
-
-    Kylä vuotti uutta kuuta,
-    miero nuorta morsianta,
-    telat tervaista venettä,
-    minä vuotin poikoani,
-    poikoani, miniöäni.                          5
-
-Erityisiä selityksiä mainitut kaksi runoa eivät kaivanne. Olen aina
-hyvin halukkaasti niitä kokoellut ja luulen niiden antavan meille
-useita tietoja esi-isiemme koti-elämästä ja monesta muusta seikasta,
-joita nyt olisi vaikea saada selville. Jätän koskettelematta niiden
-omaa runollista arvoa. Vanhojen runojen sekä niiden tietojen
-avulla, jotka itse kieli tarjoaa, pitäisi monen seikan selvitä. Kieli
-esim. osottaa, että suomalaisilla, heidän muodostaessaan yhden
-ainoan heimon, oli käsitys yhdestä Jumalasta, ja tämä nimi on sen
-tähden yhteinen nyt hajalla olevilla suomensukuisilla heimoilla.
-Monijumalaisuus on varmaankin myöhemmin syntynyt; sillä muuten eri
-heimoilla ei olisi eri jumaluusolentojen nimiä, kuten asian laita
-kuitenkin näyttää olevan. En sentään luule suomalaisten olleen
-monijumalaisuuden tunnustajia; päinvastoin lienee liika aikaista
-tehdä pitkiä luetteloita jumalista, joita he muka ovat palvelleet.
-Ne nimet, joita suomalaisten luullaan jumalallisella kunnioituksella
-palvelleen, tarkoittavat, minun tietääkseni mytologisia
-henkilöitä, mitkä arvoltaan olivat kreikkalaisten puolijumalien tai
-kristinuskon enkelien ja pyhimysten veroisia. Mutta sillä, että
-jumalallista voimaa omistetaan muutamille henkilöille suuremmassa
-määrin, ei jumaluuden yhteyttä kielletä. Vai lakkaako aurinko
-olemasta yksi siltä, että se kuvastuu järveen, ja selvemmin tyyneen
-kuin myrskyn myllertämään veteen? -- Lisäksi saa kieltä tutkimalla
-sen tiedon, että suomalaiset jo ennen jakautumistaan eri heimoihin,
-harjoittivat karjanhoitoa, kalastusta ja raudan valmistusta, kuin
-myös osaksi maanviljelystä. Näitä elinkeinoja osottavat sanat ovat
-suureksi osaksi yhteisiä eri heimoilla, ainakin Suomessa ja sen
-rajoilla asuvilla. Sitä vastoin he vasta hajaannuttuaan näyttävät
-oppineen täydellisempää kehruu- ja kutomataitoa, sillä näitä toimia
-vastaavat eri seuduilla erilaiset tehtävien ja työaseiden nimet
-(_pirta, kaide; sarka, verka; levet, kielamusta; suppula, syöstäin
-eli syöstävä; palttina, liina_, j.n.e). Millaisia vaatteita
-suomalaiset alkujaan ovat käyttäneet ja mitkä sittemmin kunkin heimon
-erityisen kehityskannan johdosta ovat tulleet käytäntöön, saattaisi
-myös osaksi tulla selville. Lisäksi, mitä eläimiä, kaloja, lintuja,
-kasveja, j.n.e. oli siinä maassa, joka oli heidän alkuperäinen
-asuinpaikkansa; sillä voipa olettaa, että he säilyttivät nämä
-nimet samoihin esineisiin kuuluvina missä hajautumisensa jälkeen
-tapasivat ne muuttumattomina; mutta niille esineille ja asioille,
-joita eivät ennestään tunteneet, heidän täytyi keksiä uudet nimet.
-Puut, joita ei tavata Suomen pohjoisseuduissa, mutta joiden nimi
-on yleinen, kuten esim. omenapuu, tammi, pähkinäpuu, samoiten
-eläimet, joita ei ole missään maassamme, kuten esim. tarvas, otava
-y.m. välttämättömästi viittaavat alkuperäiseen asuinmaahan, joissa
-suomalaiset ovat tunteneet noiden nimitysten esineet ja josta ovat
-perintönä tuoneet ainoastaan nimet. Monet kukat, kuten esim. horsma
-(epilob. angustif.), joilla on yhteinen nimi koko maassa, lienevät
-todenmukaisesti olleet suomalaisille tuttuja ennen hajaantumista.
-Toisia sitä vastoin, joilla nyt on eri nimet, vaikka niistä onkin
-joltinenkin hyöty taloudessa, luultavasti on vasta myöhemmin tavattu.
-
-[Tästä lauseesta loppuun otettu L:n käsikirjoituksesta.] Vakaumukseni
-että tutustumalla eri suomalaisten heimojen murteisiin saataisiin
-tietoja monista nykyään tutkimattomista seikoista, olen täten lausunut.
-Varmasti tämä tutkimus suuressa määrin edistyisi, jos kustakin heimosta
-otettaisiin pari tai kolme nuorukaista, joille jossakin meidän
-oppikoulussa valmistettaisiin tieteellinen kasvatus. (Matkustajalla,
-joka ryhtyy näihin tutkimuksiin, on liian avara ala, voidakseen
-menetellä tarkasti). Nämä nuorukaiset saattaisivat sitten ilmaista,
-mitä heiltä kysymyksessä olevista asioista tahdottaisiin tietää.
-
-Jätän nyt nämä mietteet, tai miksi niitä sanottaneen, samoin myös
-Vuokkiniemen laulajat. Vuokkiniemestä tulin taas Tsenaniemeen.
-Tänne oli muuan Kivijärven mies vähää ennen hevosineen saapunut
-noutaakseen kauppakuormaa. Mutta kuultuaan, että odottamansa
-henkilö oli saapuva vasta seuraavan päivän iltana, hän tarjosi
-hevostaan minun käytettäväkseni. Otin vastaan hänen tarjoomuksensa;
-säkki täytettiin puoleksi heinillä ja sidottiin kiinni hevosen
-selkään. Minun tuli sääli tuota eläin parkaa, sillä nuora vedettiin
-hyvin kireälle sen ruumiin ympärille, jotta säkki olisi pysynyt
-paikoillaan. Varmaankin tämä satula oli hyvin epämukava hevoselle,
-mutta ehkä sentään vähemmin epämukava kuin mitä luulisi. Teen
-tämän johtopäätöksen siitä, etteivät talonpojat, jotka tavallisesti
-pitävät hevosestaan ja varsin tarkasti tietävät, mikä on sille
-terveellistä, mikä epäterveellistä, käyttäisi sellaisia satuloita,
-joista hevoset jollakin tavoin kärsivät. Koska nyt oli ilta ja pimeä,
-poikkesimme yömajaan 1/2:n peninkulman päässä Tsenaniemestä. Sen
-talon isäntä oli kotoisin Siikajoelta Suomesta ja oli ottanut tilan
-uutisasutuksena viljeltäväkseen. Koko talon sisustus oli kuitenkin
-sellainen kuin muilla näiden seutujen suomalaisilla, ja talon tavat
-olivat vallan samat kuin muualla täällä. Hänen tyttärensäkkin olivat
-puetut maan tavoin. Seuraavana aamuna läksimme täältä aikaisin
-liikkeelle ja matkustimme kuutamossa; päivän valjetessa olimme
-perillä Kivijärvessä, ja olimme siis kulkeneet kolmatta peninkulmaa.
-Sama mies, joka Vuokkiniemestä oli kyydittänyt minut tänne, tarjoutui
-viemään minut Salmijärveen, jonne saavuimme päivällisaikaan. Olin
-tosin aikonut ensin käydä Latvajärven kylässä, joka on vallan
-päinvastaisella ilmansuunnalla, mutta kuultuani, ettei laulaja
-Arhippa ollut kotona, hylkäsin tämän matkan. Salmijärvessä jakelin
-lääkkeitä; kävin myös erään sairaan luona ja tein hänelle lääkkeen.
--- Voi, jota muualla olin syönyt, ei edes vivahtanut tuoreeseen
-voihin. Omituiselta minusta sen tähden tuntui, kun täällä sain syödä
-mitä parasta voita. Kysyin syytä siihen, ja minulle sanottiin sen
-johtuvan suoloista. (Venäjän suomalaiset ostavat suolansa Kemistä, ja
-se on hyvin likaista, minkä vuoksi voikin saa likaisen värin. Mutta
-rajakyläläiset saavat välistä Suomen puolelta parempia suoloja,
-kuten nyt esim. täällä oli tapahtunut. Tässä näet on vallan lähellä
-suomalainen kylä, jopa vaan muutaman askeleen päässä.) Täältä läksin
-Akonlahteen, missä jo syksyllä v. 1831 olin käynyt. Muuan tyttö,
-joka sieltä yksityisillä asioillaan oli tullut Salmijärveen, tuli
-opastajakseni, kuitenkin vasta pitkään tuumittuaan; hän näet arveli
-maineensa kärsivän siitä, että kahden kesken vieraan miehen kanssa
-kulkisi tuon puolentoista peninkulman pitkän tien. Sovimme matkalla
-erittäin hyvin, eikä tyttö malttanut olla perillä kiittämättä hyvää
-käyttäymistäni. Aina Vuokkiniemeltä alkaen tänne johtavat tiet
-olivat niin hyvässä kunnossa, että kaikkialla olisi voinut kulkea
-ratsain, jopa hätätilassa rattaillakin. Soilla ja rämeillä oli
-kapulasiltoja, jotka oli tehty jo 1788:n vuoden sodan aikana. Vaikkei
-niitä siitäperin oltu korjattu, ne kuitenkin vielä olivat jotenkin
-hyvät. Siitä näkee, miten kauan puu kestää vedessä. Akonlahdessa
-poikkesin Trohkimon taloon, missä minut vanhana tuttavana
-ystävällisesti vastaanotettiin. Sauna pantiin heti lämpiämään,
-huolimatta siitä, että jo oli sangen myöhäinen hetki; olin näet
-sinä päivänä kulkenut 5 peninkulmaa, 2 ratsain ja 3 jalan. Talo,
-joka edellisellä käynnilläni oli ollut köyhissä oloissa, oli tänä
-vuonna kaskimaistaan saanut paljon rukiita ja teki nyt kahta
-varakkaamman ja hauskemman vaikutuksen. Seuraavana aamuna läksin
-täältä Juortanalle Suomen puolelle. Vanha Trohkimon isäntä tuli
-oppaakseni ja näytti minulle matkalla lähteen, nimeltä Kultakallio.
-Se oli vähän matkan päässä polulta suon laidassa, josta Trohkimon
-kertomuksen mukaan vettä virtaa kahdelle eri taholle. Tämä lähde
-oli nyt miltei kokonaan sammalen peitossa, eikä siinä näyttänyt
-olevan muuta merkillistä kuin nimi, jota Ganander taisi pitää vielä
-merkillisempänä, kun on ottanut sen teokseensa "Mythol. Fennica".
-Ainoa, minkä oppaani siitä tiesi oli, ettei se koskaan jäädy ja
-että se aina sulattaa ympärilleen keräytyvän lumen. -- Juortanalla
-aion lopettaa tämän matkakertomuksen, ja minulla on siihen sitä
-suurempi syy, kun sinne saavuttuani saappaani oli vallan anturatta.
-
-                                                    E. L.
-
-
-
-
-Liite.
-
-
-
-1.
-
-Maisteri Wirzénille Kasanissa.
-
-(Kirjekonsepti.)
-
-
-                                        11 p:nä lokakuuta 1833.
-
-Kiitos viime kirjeestäsi syyskuun 2:selta päivältä kuin myös siitä
-ehdotuksesta, että joka kuun ensimäisenä postipäivänä tahdot
-kirjoittaa tänne sillä ehdolla, että minä sinulle teen samoin.
-Tämä ehdotus oli minulle erittäin tervetullut, vaikka pelkään sinun
-melkoisesti siinä häviävän, kun näet minun kirjeeni täältä
-erämaan keskustasta eivät saata sinusta tuntua muulta kuin perin
-yksitoikkoisilta ja sisällykseltään köyhiltä, kun sitävastoin
-sinun kirjeidesi jokainen rivi minussa herättää monipuolista
-mielenkiintoa. Mutta sopimus on tehty, kuten sanottu, ja se, joka
-laiminlyö noudatettavaksi ottamansa velvollisuuden, häntä kuritetaan
-velttoudestaan siten, että hänen tulee kirjoittaa kaksi kirjettä
-siinä kuussa, jossa laiminlyöminen on tapahtunut. Jospa usein
-laiminlöisit ja saisit maksaa sakkoa! Syynä siihen, ettei tämä kirje
-lähde Kajaanista lokakuun _ensimäisenä_ vaan _toisena_ postipäivänä
-on eräs läänissä tekemäni tarkastusmatka, johon minulta on kulunut
-lähes kuukauden aika. -- Läksin näet Kajaanista syyskuun 8:ntena
-päivänä ja jatkoin matkaani kruununvouti Vichmannin seurassa
-(kelpo mies näihin seutuihin nähden) Kiannalle, missä 14:ntenä
-päivänä erosin hänestä lähteäkseni Kuhmoon noin 15:n peninkulman
-pituisen sydänmaan läpi. Mutta päähäni pälkähti matkustaa Kiannalta
-Kuhmoon Arkangelin läänin ja Vuokkiniemen pitäjän kautta, ja tämän
-tuuman toteutinkin. Siellä viivyin syyskuun 24:nteen päivään, ja
-tällä matkalla kokosin koko joukon runoja vanhasta Väinämöisestä,
-Lemminkäisestä ja muista. Näillä seuduin asuva kreikanuskoinen
-suomalainen väestö eroaa mielestäni sangen edullisesti Kajaanin
-läänin rahvaasta. Ollen erittäin vieraanvarainen ja palvelukseen
-altis se lisäksi noudattaa asuinhuoneissaan suurempaa siisteyttä,
-kuin rahvas mainituissa Suomen puolisissa seuduissa. Pirtin lattia
-pestään joka lauantai, pöydät, penkit ja tuolit melkein joka päivä.
-Lisäksi tämä väestö on niin vilkasta puheessaan ja liikkeissään,
-että melkein luulisi sen olevan vallan toista kansanrotua kuin
-suomalaista. Vaatteet eroavat melkoisesti suomalaisen rahvaan
-vaateparresta. Miehillä on paidan päällä eräänlainen mekko eli lyhyt
-paita, joka tavallisesti on tehty sinisestä kankaasta, ja sitten
-vielä tämän päällä sarkakauhtana, jota kuitenkin käytetään ainoastaan
-matkoilla. Naisilla on omituinen puku, johon kuuluu alusliivi ja
-hame; se pannaan kiinni edestä pitkin hameen pituutta ja hyvin
-tiheään lähellä toisiaan olevilla napeilla. Liikkuessaan ulkona
-heillä on yllään röijy, joka on melkein paljaina hihoina. Päähineenä
-heillä on kämmenen levyinen punainen käärenauha, jonka ylälaidassa
-on kultakuteinen raita; tämä nauha kääritään koko pään ympärille ja
-köytetään takaa kiinni nyöreillä. Naitujen vaimojen päähine eroaa
-naimattomien päähineestä siinä, että sitä peittää eräänlainen myssy,
-kun sitä vastoin tyttöjen; on avoin. Millainen on rahvaan puku niillä
-seuduin? -- Tytöt naitetaan täällä tavallisesti hyvin nuorina,
-usein 13 tai 14 vuoden ikäisinä, ja siitä on seurauksena, että he
-usein ennen aikojaan tulevat vanhan näköisiksi. Mutta nyt keskeytän
-jo tämän ja tarjoisin sinulle kernaasti uutisia, jos vaan niitä
-tietäisin. Kun ensi kirjeestäsi saan tietää, onko siellä suomalaisia
-lehtiä, koetan sovittaa antamani tiedot sen mukaan. Ellei siellä
-niitä ole ollenkaan, olen joka kerta, kun luen meidän lehtiä, niistä
-kirjoittava muistiin sellaista, minkä luulen huvittavan teitä ja
-täyttävä sillä kirjeeni, sillä vieraassa maassa on sentään sangen
-hauskaa saada tietoja kotiseudulta. -- -- -- -- -- --
-
-
-
-2.
-
-Rehtori Appelgrenille.
-
-(Ote kirjekonseptista.)
-
-
-    Kiitä häntä [Appelgreniä] kirjastansa,
-    Rustamastansa runosta,
-    Jonka hehki tapasin
-    Tultuani tuonempata,
-    Kuhmossa kulettuani,
-    Kanssa kirkolla Kiannan,
-    Vieläpä etempänäki
-    Yli raukkojen rajojen,
-    Wuokkiniemen pitäjässä,
-    Laulupaikassa paraassa,
-    Maalla mahtavan Venäjän,
-    Josta laukun lastattuna
-    Toin runoja tullessani,
-    Kirjoitettuja kylissä,
-    Talosissa tavatuita,
-    Venehissä veisatuita,
-    Laulajoilla laulatuita;
-    Pannakseni paperille
-    Joko vanhan Väinämöisen
-    Virren töistä viisaista,
-    Joko nuoren Joukahaisen
-    Jouto juonittelemista,
-    Kanssa kauniin Kaukomielen
-    Lieto pojan Lemminkäisen
-    Ainosista askareista,
-    Elikkä seppo Ilmarisen,
-    Takojan ijän ikuisen
-    Sykysyisistä sysistä,
-    Taonnoistansa talvisista,
-    Paahtamistansa pajassa.
-
-
-
-3.
-
-Tohtori Cajanderille.
-
-(Kirjekonsepti.)
-
-
-                                          3 p:nä joulukuuta 1833.
-
--- -- -- Tarkastusmatkallani poikkesin Arkangelin kuvernementtiin,
-missä j.n.e., jotka nyt olen järjestänyt. Yksistään Väinämöisen
-runoja minulla on noin 5-6 tuhatta säettä, josta voit päättää, että
-tästä paisuu aimo kokoelma. Aion kuitenkin talvella taas pistäytyä
-Arkangelin kuvernementissä, enkä ennen lakkaa runoja keräilemästä,
-kuin niistä saan kokoelman, joka vastaa puolta Homerosta. Hallussani
-olevat runot ovat sisällykseltään kaikki samaa jaksoa, sen mukaan
-mitä muuan ukko minulle osaksi lauloi ja osaksi muuten kertoi
-Väinämöisestä. Niitä runoja on kokonaista 16. Omituinen on
-Väinämöisen runojen loppu. Se kuuluu seuraavasti.
-
-[Seuraa runo Marjatasta ruotsiksi käännettynä.]
-
-Vaikka tämä runo onkin sekava, jopa puutteellinenkin, huomaa
-kuitenkin sen viittaavan kristinopin leviämiseen, ja että runossa
-mainittu poika luultavasti oli itse Vapahtaja, ja että Marjatta oli
-Neitsyt Maria.
-
-
-
-4.
-
-Professori Linsénille.
-
-(Kirjekonsepti.)
-
-
-                                      6 p:nä helmikuuta 1834.
-
-Herra Professorin arvoisan kirjeen kuluneen tammikuun 10:nneltä
-päivältä ynnä siihen liitetyn Kööpenhaminan Kuninkaallisen
-Muinaiskirjallisuuden Seuran (Kongl. Fornskrifts Sällskapet) kirjeen
-vastaanotin viime kuun 28:ntena päivänä. -- Varsin kernaasti olen
-jättävä hallussani olevat runot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
-käytettäväksi; olisin jo aikaisemmin sen tehnyt, ellei toivo saada
-etenkin vanhempia runoja uusien lisien kautta täydennetyiksi olisi
-minua siitä pidättänyt. Tämä toivo on osaksi toteutunutkin, sittenkuin
-viime syksynä Arkangelin kuvernementissä onnistuin saamaan melkoisen
-keräelmän ennen painamattomia mytologisia runoja. Verratessani niitä
-ennestään tunnettuihin, heräsi minussa halu järjestää ne yksijaksoiseksi
-kokonaisuudeksi, aikaansaadakseni siten suomalaisessa mytologiassa
-jotakin iislantilaista Eddaa vastaavata. Ryhdyinkin heti työhön ja
-jatkoin sitä usean viikon jopa kuukauden kuluessa aina jouluun asti,
-jolloin minulla oli valmiina aimo nidos Väinämöisen runoja, siten
-järjestettyinä, kuin olin ajatellut. Kiinnitin huomioni etenkin niiden
-urostekojen ajanjärjestykseen, joista runoissa kerrotaan. Tätä tosin
-alussa näytti olevan jotenkin vaikeata huomata, mutta se kävi itse työn
-kuluessa melkoisesti helpommaksi. Lisäksi moniaat suorasanaiset
-kertomukset, joita Arkangelin kuvernementissä kuulin satuina vanhoilta
-ihmisiltä ja jotka käsittelivät samoja urostekoja, tarjosivat minulle
-jonkunmoista johtoa. Olettaen, ettei herra Professori pane pahaksensa,
-mainitsen tässä lyhyesti kunkin sellaisen runon sisällyksen, jota
-varten on ollut käytettävänä täydellisiä runoaineksia. Teen tämän
-siinä järjestyksessä, jota yllämainitussa kokoelmassa olen noudattanut.
-
-_Ensimäinen runo_. Väinämöisen tapaa hänen retkillään muuan
-lappalainen, joka pitkät ajat on kantanut vihaa häntä vastaan.
-Lappalainen ampui nuolen häneen, hänen ratsastaessaan vuolaan kosken
-partaalla. Nuoli osui kuitenkin ainoastaan hänen hevoseensa, joka
-kompastui ja veti kaatuessaan Väinämöisen mukaansa koskeen. Virta
-vei hänet mereen, missä hän kauan aikaa ajelehti aaltojen varassa,
-voimatta päästä maihin ja näkemättä muuta kuin vettä taivaanrantoja
-myöten.
-
-Tähän kokoelmaan kuuluu nyt 16 runoa, joissa on yhteensä vähä yli
-8,000 säkeen. Vaikka sen nyt suuremmalla syyllä kuin ennen koottuja
-katkelmia, voisi toimittaa painoon, luulen kuitenkin parhaaksi
-lykätä sen ensi kevääksi. Olen näet tänä talvena aikonut tehdä
-uuden matkan Arkangelin kuvernementtiin kirjoittaakseni muistoon
-runoja useilta kuuluisilta laulajilta, joista viime syksynä
-kuulin puhuttavan, mutta joita en tavannut kotona. Siten saan
-epäilemättä monta lisää kokoelmaan, ja hätiköimistä olisi siis, jos
-nyt jouduttaisi nykyistä kokoelmaa painoon. En kuitenkaan tiedä,
-onko runokatkelmien [Tämän sanan yläpuolelle on konseptiin kirjoitettu:
-"mytologisten runojen".] järjestäminen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi
-yhden vai eikö pikemmin useiden tehtävä, koska jälkeentulevaisemme
-mahdollisesti tulevat pitämään sitä yhtä suuressa arvossa kuin
-göthiläiset kansat Eddaa ja kreikkalaiset ja roomalaiset, ellei
-juuri Homerosta, niin ainakin Hesiodosta. Senpä vuoksi olenkin
-aikonut Kirjallisuuden Seuralle jättää käsikirjoitukseni pelkkänä
-ehdotuksena, siellä tarkastettavaksi.
-
-Nyt paraikaa järjestelen kokoomiani uudenaikaisempia suomalaisia
-runoja. Koska tämä työ pääasiallisesti on puhtaaksikirjoitusta,
-toivon pian saavani sen valmiiksi ja olen sitten lähettävä ne
-Kirjallisuuden Seuralle.
-
-Sitten on aikomukseni ryhtyä painatusta varten järjestämään
-loitsurunoja. Olen huomannut tavan, jolla melkoisesti vähennetyssä
-nidoksessa saan ne painetuiksi. Jokaisessa sellaisessa loitsurunossa
-on useita osia, joista muutamat kuuluvat yhteen ainoaan loitsuun;
-toiset taas ovat yleisiä eli kaikissa loitsuissa yhteisiä. Erityisesti
-jokaiseen loitsuun kuuluva on selitys sen pahan synnystä, joka on
-loihdittava pois; yleisiä eli yhteisiä osia ovat taas sellaiset kuin
-esim. useiden jumaluusolentojen puoleen kohotetut rukoukset, mehiläisen
-ja löylyn sanat y.m. Ellei tee tätä eroitusta, tulee kussakin
-loitsurunossa maininneeksi nuo yleiset seikat, joten alituisia
-toisteluja esiintyy ja runot paisuvat liian pitkiksi. Ei Topelius
-eivätkä muut ole ottaneet huomioon tätä, minkä vuoksi on tapahtunut,
-että useita yleisiä lukuja mainitaan jokaisessa runossa joko
-samanlaisina tai hieman muuttelemalla sanoja, ja tavallisesti jokainen
-niistä puutteellisena. Vahvistusta siihen loihtia sanan johtoon, jonka
-olen esittänyt väitöskirjassani Suomalaisten parantamisista loitsimisen
-kautta, olen nyt saanut siitä, että loitsuruno Arkangelin murteessa
-kutsutaan _luoe_, eikä kuten Savossa _loihto_; ja loitsia on siellä
-_luoa_ ei _loihtia_.
-
-Ollen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen rohkenen tässä
-ilmaista sen toivomuksen, että Seura jollakin tavoin osoittaisi
-huomaavaisuuttaan etevimpiä suomalaisia luonnonrunoilijoita
-kohtaan. Ehkä sopivinta olisi tilata heille jompikumpi tai molemmat
-maan suomalaisista sanomalehdistä. Täten samalla kertaa heitä
-rohkaistaisiin, ja Seuran pyrkimystä levittämään hyödyllistä
-valistusta rahvaaseen edistettäisiin. Ei olisi vaikeata mainita
-muutamia etevimmistä luonnonrunoilijoista, mutta enpä tunne yhtäkään
-toista, joka enemmän kuin Rautalammilla asuva Korhonen ansaitsisi
-sellaista huomiota.
-
-Kööpenhaminan Kuninkaallisen Muinaiskirjallisuuden Seuran erittäin
-kunnioittavaan kirjeeseen olen jo aikaisemmin vastannut.
-
-Useita vanhoja suomalaisia kirjoja olen täällä koonnut, ja olen
-sopivassa tilaisuudessa jättävä ne Seuran huostaan.
-
-
-
-
-
-
-VIIDES MATKA v. 1834.
-
-
-
-
-[Tällä matkalla, jonka Lönnrot teki huhtikuun jälkimäisellä
-puoliskolla, oli lisäainesten kerääminen jo valmiina olevaan
-"Runokokoukseen Väinämöisestä" päätarkoituksena. Venäjän Karjalaan
-Lönnrot meni Kiannan kautta ja palasi samaa tietä takaisin käytyään
-rajan takana seuraavissa kylissä: Lonkassa, Vuonnisessa, Jyvälahdessa,
-Uhtuessa, Vuokkiniemessä, Tsenassa, Kivijärvessä ja Latvajärvessä.
-Suuren merkityksen sai tämä kun Lönnrot tällöin tapasi Vienan läänin
-paraimman runonlaulajan Arhippa Perttusen. Varsinainen matkakertomus on
-käännetty vuoden 1835 Helsingfors Morgonbladin numeroista 56-60; Alkuun
-on lisätty pari päiväkirjan-otetta, jotka on kirjoitettu vasta v. 1835,
-loppuun taas on liitetty matkaa koskevia kirjeitä ja sitäpaitsi pari
-otetta kirjeistä, jotka koskevat erästä Lönnrotin käyntiä Repolassa
-syksyllä 1834, josta ei ole sen tarkempia tietoja.]
-
-
-
-
-1.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-
-                                 4 Tammista, Sunnuntai [v. 1835].
-
-Kiantaa pelätään samati kun muitaki erakko seurakuntia ikäväksi
-asuksella. Mitä lienee kun varsin asuisi, sit' en tieä sanoa, vaan
-huvaksi näyttää minusta elämä siellä. Eikä myös nykynen Apulainen
-ikävätä valittanut. Hän oli kätevä mies, laati viuluja ja muita
-veistöjä, leikkasi nimiä teräkseen sigilleiksi, piti koulua, jossa
-oli 3 lasta. Lapset pian yhtäikäset lukevat, veistelevät jousia,
-joilla ampuilevat, luistasivat j.n.e. jotta oli justin kaunis
-heidän menoansa katsella.
-
-Kiannalta matkasin ylös Kuusamoa päin noin 5 tahi 6 penikuormaa ja
-olin monessaki talossa matkalla. Pian jokasessa talossa on usiampia
-kirjoja, joita säilytetään päretvasussa pöyällä eli penkillä.
-Tavallisimmat kirjat ovat Raamattu, Virsikirja, Gezeliuksen Katekismus
-ja muita hengellisiä kirjoja, kanssa Vegeliuksen Postilla. Jos
-heränneiten ilveistä emme puhu, niin on Jumalan palvellus
-talonpoikasessa kansassa aivan kaunis ja syämmellinen. Muutamassa
-talossa, 3 penikuormaa kirkosta, olin minä kerran sunnuntaina eillä
-puolisen. Kun talosta ei ollut ketänä, vielä kelinki kehnouelta,
-kirkkoon joutunut, niin piettiin kotona jumalan palvellus. Pirtti oli
-avara ja peretki isonen. Väki asettautu peräpenkkiä pitkin istumaan
-pöyästä alkain esinnä miehet sitte vaimot ja lapset. Aluksi veisattiin
-kauniilla ei ylen kovalla äänellä muutamia virsiä, Evangeliumin virret.
-Virsikirjoja riitti hyvästi, ettei kaikin paikoin tarvinnut kahtakana
-yhestä veisata. Veisun jälkeen luki pöyän takoa talon vaari saman
-päiväsen saarnan Vegeliuksen Postillasta ynnä Epistolan, Evangeliumin
-ja rukouksia. Siitä veisattiin päätökseksi moniahta virsi. Ennen
-Jumalan palvellusta olin minä ottanut kirjoitustyötä käsille, vaan sen
-heitin minä ja olisin mielelläni, jos kaikeksi päiväksi, heittänyt niin
-kaunista Jumalan palvellusta kuullakseni.
-
-Kylmäsalmessa päätalossa makasin minä yötä. Siinä näytettiin minulle
-poika, joka lapsuuesta alkain oli mykkä ja kuuro. Hän taisi nyt olla
-16 vanha ja näytti terveeltä ja sukkelalta. Kaikenlaisia töitä kuuluu
-hän muien jälkeen osoitelevan ja hyvästiki tekevän. Asian mukaan
-minulta ei ollut hänelle apua.
-
-Talon muori jutteli minulle illalla Kontion peiahista hänen
-nuoruuessansa. Niitä oli oluella ja viinalla päivät rupiamiseen
-pietty. Kontion kaaettua toimitettiin kaksi miestä tuojaksi, toista
-kaksi vastaanottajaksi. Näillä välillänsä oli kaiken laisia asian
-mukaisia kyselmiä ja vastaelmia, esinnä pihalla, sitte pirtissä ja
-taas viimmen pääkalloa viejessä pihalla. Ei niistä päivässä loppua
-tullut, sano muori usiamman kerran kertoessansa. Hän ei kuitenkana
-enää muistanut kun muutamia runoja, sillä runoilla piettiin kaikki
-puheet. Vaan niistä ja muista, joita toisilta laulettiin, olen
-saanut seuraavat, jotka paremmin kuin muu kirjoitus näyttäköön ja
-selvittäköön miten karhun peiaita piettiin.
-
-    -- -- -- -- -- --
-    -- -- -- -- -- --
-
-(Karhunpyyntirunon katkelmat jätetty tästä pois.)
-
-
-
-
-2.
-
-
-                                    16 Tammista, Perjantai, 1835.
-
-Kylmäsalmen Päätalosta matkustin Tormualle, viimeiseen rajalla
-olevaan taloon. Tämä näytti olevan köyhä paikka, sillä aamiaiseksi
-oli pantu esille pelkkää pettuleipää. Täällä oli lisäksi lavantauti
-esiintynyt ankarampana kuin tietääkseni missään muualla. Koko talon
-väestä, 13:sta hengestä, oli ainoastaan muuan lapsi jäänyt eloon,
-kaikki muut oli kulkutauti tuhonnut. Nykyiset asujamet olivat
-sittemmin tähän muuttaneet. Täällä kerrottiin, että Kuusamossa
-paraikaa liikkui tauteja, ja talonväki piti itseään onnellisena
-siitä, että oli niistä onnellisesti päässyt. Äsken oltiin molemmin
-puolin rajaa valitettu poronvarkaudesta, jonka rajan toisella
-puolella asu- vien venäläisten väitettiin tehneen.
-
-
-
-
-3.
-
-Muistiinpanoja matkalta.
-
-
--- -- Tormualta oli tehtävä vaikeanpuolinen matka Lonkkaan,
-ensimäiseen Venäjän puolella olevaan kylään. Tosin väliä ei ollut
-enempää kuin 1/2 peninkulmaa, mutta se oli melkein kokonaan
-ummessa. Saavuin sinne vähää ennen iltaa ja poikkesin Martin eli
-Martiskan luo, joksi häntä nimensä diminutiivi- (vähennys-) muotoa
-käyttäen sanottiin. Jo paljoa aikaisemmin oli häntä minulle mainittu
-oivallisena runonlaulajana. Eikä mieheltä puuttunukkaan sanoja,
-vahinko vaan, etteivät ne hänellä olleet paremmassa järjestyksessä.
-Enimmästi hän siirtyi toisesta runosta toiseen, niin että se, minkä
-häneltä panin muistiin, tosin kelpasi täydentämään ennen keräämiäni,
-mutta ei tarjonnut mitään täydellisiä runoja. Rommipulloni, jonka
-sisällystä hän ahkerasti maisteli, kuten sanoi, vahvistaakseen
-muistiansa, yhä vaan sekoitti hänen ajatuksiaan. Tästä huolimatta
-hän lauloi minulle loppupuolen tätä sekä kaksi seuraavaa päivää.
-Etenkin viimeisenä päivänä laulaminen sujui huononpuoleisesti. Hänen
-näet oli vaikea muistaa uusia runoja; sen sijaan hän usein alkoi
-laulaa samaa, mitä edellisenä päivänä olin häneltä kirjaan pannut.
-
-Tämä Martiska oli itsekkin runontekijä. Joku aika sitten hän oli
-istunut vankeudessa, osaksi Kajaanissa, osaksi Oulun vankilassa,
-ja oli ollut syytettynä poronvarkaudesta, seikka, joka täällä
-rajaseudulla tiheään saattaa rajanaapurit tekemisiin toistensa
-kanssa. Nyt paraikaa valitettiin yleisesti meidän puolella rajaa,
-että heti kun porot vaan vähänkin pistävät päätään rajan yli tai
-ainoastaan tulevat lähelle sitä, ollaan Venäjän puolella valmiita
-pyytämään tai ampumaan ne. Nyt oli vähää ennen rahvaan valitus
-tullut hallituksenkin korviin, minkä johdosta joku (talonpoikien
-kertomuksen mukaan "ensimäinen mies keisarista") Keisarillisesta
-Senaatista oli määrätty tutkimaan tätä asianlaitaa. Sillä aikaa,
-ja niinkauan kuin tuomio asiassa oli langettamatta tai ei ollut
-vielä tullut tunnetuksi, harjoitettiin tätä poron varkautta entistä
-hurjemmin. Nähdessäni eräässä Lonkan talossa muuanna iltana taaskin
-tuotavan kotia kahta pyydettyä poroa, kysyin, kuinka he rohkenivat
-jatkaa tämän ammatin harjoittamista, kun paraillaan entisistä
-varkauksistaan olivat syytteen alaisina. Nyt on kaikkein paras aika,
-vastattiin, mies se, ken jotain saa käsiinsä, sillä kaikki käy nyt
-entisten kustannuksella, ja entisistä ei tule mitään. --
-
-Näissä rajaseudun poronvarkauksissa on ikävää se asianhaara, että
-meidän puolella rahvaalla on poroja, mutta Venäjän puolella ei.
-Juuri tämä seikka herättää toisen puolen rahvaassa kahta suuremman
-halun katsomaan lähelle rajaa tai sen yli eksyneitä porolaumoja
-omistajaa kaipaavaksi saaliiksi. Sen näet ei tarvitse pelätä
-kostoa meidän rahvaan puolelta, ja nostetuista käräjäjutuista ei
-tavallisesti monien lakimutkien vuoksi tule mitään, kuten Lonkan
-mies sanoi, tai jos joskus tulisikin, ei oikeudenhakijan voitto
-korvaa käräjäkuluja. Ylempänä rajaseuduilla on asianlaita toisin;
-siellä on kummallakin puolen rajaa asuvilla poronsa, ja kunkin täytyy
-pitää huolta siitä, ettei lähimmäiselleen tee sellaista, jota ei
-soisi toisen hänelle itselleen tekevän. Lonkan tienoilla tosin
-jokunen suomalainen talonpoika on koettanut estää noita kuuluisia
-poronvarkauksia siten, että on poronhoito-kumppanikseen ottanut
-venäläisen talonpojan. Tämä saattaa paremmin pitää silmällä, etteivät
-naapurikyläläiset tuhoa poroja, mutta tämä ei kuitenkaan voi estää
-mainittuja varkauksia.
-
-Mutta palaan Martiskaan. Istuessaan syytettynä poronvarkaudesta
-linnassa, hän teki runon tästä asiasta. Hän itse lauloi minulle
-tämän runon, vaikka se, kuten hän sanoi ja kuten muutenkin saattaa
-nähdä, on puutteellinen, hän kun näet ei enää muistanut kaikkea,
-minkä sepittämiseen hänellä silloin oli ollut niin runsaasti
-joutoaikaa. Se minkä runosta, sekä itse tekijän että muiden kautta,
-jotka ovat muistaneet hajanaisia kohtia, tähän asti olen saanut
-muistiinpanna, on jotenkin seuraavaa:
-
-    Poron synty on Pohjolasta,
-    Petra laulettu Lapista,
-    Tätä riikki riitelevi,
-    Raja raivoissa elävi.
-      Sykysyllä seikka synty,                    5
-    Talven tullessa tapahtu,
-    Ruotsi tungeksen tukulle,
-    Koko Kuusamon pitäjäs.
-      Paljo maita matkustavat,
-    Kyllä kyytiä tekevät,                       10
-    Hyvin hiihto Hossalainen,
-    Hiihto Huttu huikiasti,
-    Oikarinen oivalailla.
-      Lauttolammille tulevat,
-    Siitä metsähän menevät,                     15
-    "Mitäpä tässä?" -- "ei mitänä".
-    "Jälet tässä", -- "ei jälistä",
-    "Siat tässä", -- "ei sioista".
-    Ylös korpehen kohoovat.
-      Tuossa kumma keksitähän,                  20
-    Petran vasa vaipununna
-    Kahen kallion lomahan.
-      Päivä päätä väännetähän,
-    Sorkkia soristetahan,
-    Turpoakin tuuvitahan                        25
-    Kahen kallion lomasta.
-      Siitä Huttu huuon nosti,
-    Kela toinen kerkiävi,
-    Mit' on kummat kuulumassa,
-    Mitkä ilmoset imehet.                       30
-    Silmät on entiset elolla,
-    Korvat vanhat valmihina,
-    Vielä kello kelvollinen,
-    Yht' on pikkuista vajella,
-    Henkeä poro polonen.                        35
-    "Tuoppas täll' on tuuli henki,
-    Pane paarmuot ahava".
-    Kela kellon soittajaksi,
-    Kulkusen kolistajaksi:
-    Kuulu kello Kuusamolle,                     40
-    Kuusivaarahan kulina,
-    Kiannalle kielen lyönti.
-      Siit' on Hutun huima Antti,
-    Vähämielinen Mikittä
-    Vuonisehen päästyänsä                       45
-    Katsellahan kaikki paikat.
-      Huttu katso kaikki paikat,
-    Nuuski nurkkajen taukset,
-    Mit on akkaset ajettu,
-    Tiiron piiat pirskutettu.                   50
-      Kaikki laukkuhun latovi,
-    Mitä missäkin näkevi,
-    Eväs on tarves taipaleella,
-    Moni matkassa tulevi,
-    Tapahtuvi taipaleella.                      55
-      Huttu huimaksi rupesi,
-    Mielettömäksi Mikittä,
-    Kaikkiaan kaheksan miestä,
-    Yhen miehen ympärillä,
-    Sito yöllä yksinäisen,                      60
-    Kesken yötä kehkimättä,
-    Väänti Martin väkkyrälle.
-    "Lähes nyt Martti matkan päälle
-    Kulkemahan Kuusamohon,
-    Oulun linnahan lujahan,                     65
-    Kuss' ei konsa päivyt paista,
-    Eikä kuuhuet kumota."
-      Sano kainu karjalainen,
-    Yhä puoltansa puhuvi,
-    Yhä virkko vierestänsä:                     70
-    "Kuule Kurvilan isäntä,
-    Jo mie sen sanon toeksi,
-    Kun tuo härkä ammonevi,
-    Jok' on kuollut mennä syyssä,
-    Mennä talvena tapettu,                      75
-    Kun on kuollut Hoiluvalla,
-    Liha syöty, luu jätetty,
-    Talja Sunkuhun sulettu,
-    Laapat kaikki kaupunkihin."
-      Jyrki viinoa vetävi,                      80
-    Rajan poikki raukiata,
-    Yöllä viinoa vetävi,
-    Kulettavi kuutamella,
-    Luoksi viinan vierahia.
-      Tuossa tuuma tuumatahan,                  85
-    Annill' on hyvä heponen,
-    Saaha Martti matkan päälle.
-      Jyrki ajo antamahan,
-    Anni riisu rinnuksia,
-    Hevoista on lasettelevi.                    90
-      Ottivat omin lupinen,
-    Martin matkahan panevat,
-    Poron syöjän polkusehen.
-      Jo Ruotsi hyvin elävi,
-    Koko Kuusamo ihastu,                        95
-    Kun on Martti matkan päällä,
-    Poron syöjä polkusessa,
-    Kaikki on naiset naurusuussa,
-    Isännät iloissa mielin.
-      Niin on Martti matkan päällä, 100
-    Karjalainen koilamassa,
-    Kuuksi päiväksi kululla,
-    Iäksi on ilman alla.
-      Kulettavat Kuusamohon,
-    Tuonne tuomarin tupahan,                   105
-    Esivaltojen etehen.
-      Koko Kuusamo kokoutu,
-    Lautamies lakitta seiso
-    Tuolla tuomarin tuvassa.
-    Esivaltojen eessä.                         110
-      Vast' on Martti matkan päällä,
-    Kun on rautohin rakettu,
-    Kokonansa kolmet rauat
-    Yhen miehen ympärillä.
-    Kulkemass' on Kuusamosta,                  115
-    Oulun linnahan lujahan,
-    Enarihin ilkiähän,
-    Joss' ei puuttune porohkat,
-    Ampuvärkit ei vähene.
-      Ain' yhtä ajattelevi,                    120
-    Tämä on kasvanut kaloilla,
-    Veen kaloilla venynyt,
-    Atrioinut ahvenilla,
-    Ei siitä sinä ikänä
-    Kuletettu Kuusamohon.                      125
-      Huttu huimaksi rupesi
-    Lähimmäinen miulla ranni;
-    Tuli vihat viikolliset,
-    Kaukasot ylenkatsannot,
-    Vaikk' oli ennen ystäväni.                 130
-      En minä huolinna hyviä,
-    Jos olen ottanna urakan,
-    Nukuttanut nuoren petran;
-    Sinulle sikiät jäävi,
-    Kaksin vaatimet vasovi,                    135
-    Porot toisen toimittavi.
-      Tuliko surma suutimaton,
-    Kesken yötä kenkimätön,
-    Sian tieän kussa synnyin,
-    Paikan kaiken kussa kasvoin,               140
-    En tieä sitä sioa
-    Kussa kuolo kohtanevi
-    Näillä ouoilla ovilla,
-    Teillä tietämättömillä.
-      Ain' yhtä ajattelevi                     145
-    Luojan luotuja sanoja,
-    Pyhän synnyn säätämiä.
-    Kuu keritä, päivyt päästä,
-    Otava yhä opeta
-    Näiltä mailta vierahilta,                  150
-    Yhä ouoilta ovilta.
-      Jopa tuomari tulevi,
-    Kemin herra kerkiävi,
-    Päästi Martin matkan päältä.
-      Ruotsi nyt tuli tuholle                  155
-    Veionen Venähen voitti.
-    Huttu kulki huikiasti,
-    Alle pöytänsä ajakse,
-    Päähän penkin peittelekse,
-    Itsekseen itettelekse,                     160
-    Parempi olisi ollut,
-    Maata koissa korkiassa.
-    Vähä nyt tulee väkeä,
-    Pieni arvo aartelia,
-    Saatu on saalis suurempiki,                165
-    Vähemmälläki väellä.
-
-Lonkasta on neljä peninkulmaa matkaa Vuonniseen. Tällä välillä ei ole
-ainoatakaan asuttua paikkaa. Martiska itse tuli minua kyyditsemään,
-ja meidän seuraamme tuli kaksi muuta miestä, joiden oli yksityisten
-asiain vuoksi kulkeminen samaa tietä. Läksimme liikkeelle varhain
-aamulla ja saavuimme hyvissä ajoin perille. Keskelle kyytiväliä
-on rakennettu metsäsauna tulisijoineen matkustajia sekä kalastajia
-varten, jotka viimemainitut lähellä olevassa järvessä vetävät
-nuottaa. Viivyimme täällä noin tunnin ajan syöttääksemme hevosia.
-Saunaan tehtiin tuli, ja me asetuimme niin hyvin kuin taisimme,
-valkean ympärille. Pian savu täytti huoneen, eikä siihen paljoa
-tarvittukaan, sillä se oli sekä matala että muuten pieni. Suorana
-ei siinä ollenkaan voinut seisoa, vaikka savultakin olisi voinut,
-joka kuitenkin sekin olisi estänyt pystyyn kohoamasta. Siinä söimme
-päivällistä, ja sen jälkeen panin vielä paperille jonkun Martiskan
-runopätkän, joka nyt vasta johtui hänen mieleensä. Kuta kauemmaksi
-sitten tultiin, sitä vähemmän lunta oli tiellä: Lonkassa, josta
-olimme lähteneet, oli sitä vielä puolen kyynärän vahvuiselta maassa,
-mutta Vuonnisessa maa oli vallan paljaana. Syy siihen on se, että
-Vuonninen on Yläkuitin järven rannalla, Lonkka sitä vastoin
-Maanselän harjanteella. Poikkesin Miinan taloon eli Teppanaan, joksi
-sitä myöskin ja tavallisemmin sanotaan. Täällä kaipasin ennen
-mainittua emäntää. [Neljännellä matkalla, ks. edellä.] Puoli vuotta
-sitten kuolema oli temmannut hänet pois vaikeasta lapsivuoteesta.
-Mies, joka kertoi hänen kuolemastaan, itki, ja minunkin täytyi
-itkeä. Tämä oli toistettava Tsenaniemessä, kun äiti vielä kerran
-perinpohjin kertoi tyttärensä kuoleman. Hän kertoi, miten sama
-tytär-vainajansa, Teppanan nuori emäntä, kuluneena kesänä oli ollut
-pahasti sairaana, niin että kaikki epäilivät hänen paranemistaan.
-Potiessaan hän oli nähnyt unta, jossa kirjava jänis oli näyttäytynyt
-hänelle, muka koko taudin aiheuttajana. Hän oli silloin kysynyt
-jänikseltä, eikö se aikonut jättää häntä rauhaan, ja vastaus oli
-kuulunut: Heittänenki nyt, vaan varote toiste tullessani. Tämän
-unen hän oli kertonut äidilleen, joka heti oli selittänyt sen siten
-kuin nyt oli käynyt, nimittäin että seuraava tauti oli vienyt hänen
-tyttärensä manalle. -- Syötyäni Teppanassa välipalaa, jonka isäntä
-itse nyt kantoi pöytään, ja jona oli voita, leipää ja suolattua
-lihaa, ilmoittautui muuan vanha naiseläjä laulamaan muutamia
-runoja. Niitä ei kuitenkaan ollut useampia kuin että 2 tai 3 tunnin
-ajassa ehdin panna ne kaikki kirjaan. Sitten kävin Antrein talossa ja
-läksin sitten yöksi tai yön selkään, kuten täällä sanottiin, kylästä
-matkaan. Lisääntyvä kelirikko pakotti minutkin kiiruhtamaan. Sain
-kyyditsijäkseni keski-ikäisen miehen; hevonen tuntui minusta olevan
-keski-ikäistä vanhempikin. Matkan päämääränä oli Jyvälahden kylä,
-ja sinne kuljimme Yläkuitin jään poikki, joka nyt oli kieränä, kun
-kaikki lumi edellisinä päivänpaisteisina päivinä oli sulanut pois.
-Jyvälahti on 4:n peninkulman päässä Vuonnisesta. Läksimme matkaan
-vähää ennen auringonlaskua. Ensin olimme kumpikin jonkun aikaa
-hereillä, ja mies kertoi muun muassa, miten Teppanan isäntä vaimonsa
-kuoltua noin kuukauden ajan oli ollut vallan kuin järjiltään.
-Vaikkei hän ennen koskaan ollut maistellut viinaa eikä rommia, oli
-hän äkkiä ruvennut kumpaakin nauttimaan niin runsain määrin kuin
-ikinä kykeni, lisäksi tuskin oli puhunut sanaakaan kenenkään toisen
-kanssa sekä syönyt ja nukkunut sangen vähän. Vasta 3-4 viikon
-kuluttua hän oli ehtinyt tointua ja oli silloin palannut entiseen
-raittiiseen elintapaansa. Puhellessamme aurinko laski; näky oli
-erittäin kaunis, koko läntinen taivas kun oli punainen, ja avara,
-sileä jää sen alla kuvasti taivaan hohdetta, ilman että järven pintaa
-tarvitsi pelätä minkään tuulen rikkovan. Siellä täällä etäisyydessä
-haamoittavat kuusia kasvavat saaret vaan lisäsivät tämän taulun
-kauneutta ja ylensivät sitä vaikutusta, jonka kokonaisuus minuun
-teki. Muutamissa tilaisuuksissa luonnon kauneudet erityisesti meidät
-lumoavat ja vakaavat sielumme, ja tämä tapahtuu tavallisesti
-äkkiarvaamatta. Kun varta vasten olen päättänyt nauttia niistä, olen
-harvoin täydelleen voinut sitä tehdä, en ainakaan niin kuin niiden
-tarjoutuessa itsestään. Kun sitten aurinko oli mennyt mailleen,
-ja taivaan purppura oli kadonnut tai vaihtunut yön pimeään, jonkun
-tähden siellä täällä tuikahtaessa esiin, kävi niin, että me molemmat,
-sekä kyytimieheni että minä itse, nukahdimme. Vuode ei ollut kaikkein
-mukavimpia, mutta uni ei aina kysy paikan mukavuutta. Olen nähnyt
-henkilöitä, jotka ovat nukahtaneet satulassa istuessaan ja nukkuen
-jatkaneet matkaansa suistumatta alas. Näin uneen vaivuttuamme, oli
-hevosemme ainoa valveilla oleva koko seurassa. Enpä tiedä mikä lie
-ollut syynä, sekö, ettei hevonen ymmärtänyt tähtien mukaan ohjata
-kulkuaan oikein, vai se, että sekin tahtoi päästä nukkumaan ja sen
-tähden halusi päästä kotiin. Oli miten oli, mutta ympäri se vaan
-oli kääntynyt ja oli herätessämme verkallensa kulussa takaisin
-Vuonniseen, sen sijaan, että olisi mennyt Jyvälahtea kohti. Heti
-herättyään mies tuuppasi minua kylkeen ja kysyi: "missä nyt ollaan?"
-Omituinen minulle tehty kysymys, sillä kaikkein vähimmin olin nyt
-valmis vastaamaan siihen muuten kuin että luultavasti olimme
-Yläkuittijärven jäällä, sillä huomasinhan heti, ettemme olleet sen
-alla. -- Mutta on luonnollista, että se, joka yhdessä seikassa luulee
-olevansa toista huonompi, usein sellaisessakin seikassa, jonka
-paremmin tietää, kysyy toiselta neuvoa. -- Hänen neuvottomuuttaan
-ei kuitenkaan kestänyt kauan. Käännyttyään moneen kertaan ja
-useilta tahoilta tarkasteltuaan tunnettuja tähtiä hän huomasi hevosen
-tuumat ja käänsi sen toiseen suuntaan. Sen jälkeen hän ei enää
-nukahtanut, vaikka minä taas taisinkin uudestaan torkahtaa. Puoliyön
-aikaan tai vähäistä myöhemmin tulimme perille Jyvälahteen, kolkutimme
-erään talon ovelle ja pääsimme sisälle. Kiireesti meille siellä
-sitten laitettiin makuusijat lattialle. Tämän seudun rahvas
-ei tee makuusijojaan, meidän rahvaan tavoin, oljista, jotka joka
-ilta kannetaan sisään, vaan poronnahoista ja muista vaatteista,
-eikä niihin tavallisesti panna peitettä. Pidän kuitenkin enemmän
-meidän rahvaan olkivuoteista, sillä onpa, kun tavallisesti joka
-ilta tuodaan sisään puhtaat, kuivat oljet, ja niiden yli levitetään
-puhdas hursti, etenkin väsyneenä ollen sangen miellyttävää
-paneutua siihen nukkumaan. Paraassa untuvavuoteessa ei voisi nukkua
-pahemmin. Oljet pannaan useaan eri paikkaan, niin että kullakin
-pariskunnalla, joita varakkaassa talossa monasti on useampia, on
-oma makuupaikkansa; sitäpaitsi on naimattomilla miehillä omansa,
-niin naimattomilla naisillakin. Vähän arvokkaammalle vieraalle
-tehdään niinikään erityinen tila pitkän pöydän ääreen; huonommat
-vieraat, etenkin kerjäläiset, saavat tyytyä tuvan ovensuun puoleen.
-Vaikka saattaakin olla mukavaa että on, kuten Etelä-Suomessa,
-muutamia pylväsosastoja kattoon asti päällekkäin ladottuja sänkyjä
-kunkin perheen jäsenen tarpeeseen, pidän kuitenkin enemmän näistä
-lattialle joka kerta uudestaan laadituista olkivuoteista. Ne ovat
-itsessään siistimmät, ja päivällä on koko tupa hauskemman näköinen,
-kun ei siinä näe mitään huonosti kohennettuja tai aivan kohentamatta
-jätettyjä vuoteita. Aamulla näet, kun kaikki ovat nousseet, oljet
-kannetaan heti pois ja lattia lakaistaan puhtaaksi. On merkillinen
-ero etelä- ja pohjois-suomalaisten asuintupien sisustuksen välillä.
-Edelliseen kuuluu, paitsi jo mainittuja sänkylaitoksia, useita
-kaappeja, kirstuja, vesikorvoja, sankoja, kiuluja, pyttyjä y.m.
-siellä täällä hajallaan huoneessa. Lattia on usein lian peittämänä,
-kuten käy, kun sitä ei koskaan puhdisteta vedellä. Pöydällä on yhtä
-haavaa jätteitä aamiaisesta, päivällisestä ja illallisesta, siinä
-on huolimattomasti jätettyjä leipäpalasia, lautasia, kalakuppeja,
-j.n.e., jonka ohella itse pöytä harvoin on puhdas. Liedellä on
-kiehumassa ja paistumassa ruokia seuraavaa ateriaa varten. Savossa,
-Pohjois-Suomessa, mutta etenkin Pohjois-Karjalassa ovat tuvat vapaat
-kaikesta sellaisesta romusta, lattia on sitä paitsi jotenkin puhdas,
-pöydät ja penkit valkeat. Eivät mitkään likaiset kaapit, kirstut,
-korvot, pytyt y.m. häiritse katsetta, sillä kaikilla sellaisilla
-esineillä on erityinen säilytyshuoneensa (eteinen), jonne ne
-käyttämisen jälkeen viedään. Erityinen huone (kota) on olemassa
-keittämistä varten. Näin ollen pitäisi luulla, että asian laita
-olisi päinvastoin, kun näet etelä-suomalaiset, jotka ehdottomasti
-ovat varakkaammat, myös kotielämässään voisivat paremmin noudattaa
-puhtautta.
-
-Jyvälahdesta läksin seuraavana aamuna Uhtueen. Tässä kylässä, joka
-on seudun varakkain, on 80 suurimmaksi osaksi hyvin rakennettua
-taloa. Nimi johtuu Uhutjoesta, joka virtaa kylän läpi. Jyvälahdesta
-lasketaan tänne matkaa kolme peninkulmaa Keskikuitin järven poikki.
-Kylä jakautuu oikeastaan neljään osaan, jotka ovat _Lammin pohja,
-Mitkala, Ryhjä ja Likopää_, ja puolet siitä on Vuokkiniemen,
-toinen puoli Paanajärven pitäjää, Uhutjoki näet täällä on mainittujen
-pitäjien rajana. Tässä kylässä viivyin koko viikon, enimmäkseen
-uutterasti kirjoitellen muistiin runoja ja lauluja, joita kylän
-sekä miehet että naiset lauloivat. Muuan leski, nimeltä Matro,
-kunnosti itseään ennen muita. Sittenkuin hän puolentoista päivää
-oli laulanut, sukankudin kädessään, astui hänen sijaansa toisia,
-jotka lauloivat osaksi hänen laulamiensa runojen toisintoja,
-osaksi toisia, uusia. Jo ennemmin, mutta etenkin kolmantena
-päivänä, suorittelin sen ohella tuon tuostakin lääkärin tehtäviä,
-niin että mukaan ottamaani lääkevarastoa oli lähtiessäni sangen
-vähän jäljellä. Tahdoinpa itsekkin tästä lääkärintoimesta saada
-jotakin hyötyä, ja minun onnistuikin monesta lääkejauheannoksesta
-saada vaihteena joku pitkän- tai lyhyenpuoleinen runo. Muunlaista
-maksua en ottanut, minkä vuoksi ne, jotka eivät osanneet runoja,
-saivat lääkkeensä ilmaiseksi. Mutta tästä syystä olin vaarassa
-syödä itseni kuoliaaksi, sillä minne vaan tulin, kannettiin
-eteeni ruokaa, ja syödä täytyi joka paikassa, sillä muuten olisi
-pantu pahaksi. Vaikka paraillaan oli paasto, ja vaikkei silloin
-muunuskoisillekaan kernaasti anneta muuta kuin paastoruokaa, ei
-nyt, harvoja paikkoja lukuunottamatta, oltu niin ankaroita eri
-ruokalajien suhteen, minkä vuoksi muun muassa sain voita, lihaa ja
-maitoa syödäkseni. Paastonaikana säilytetään maitoa erityisellä
-tavalla seuraavaan lihan- ja maidonsyönti-aikaan (arkeen). Annetaan
-sen ensin muuttua taalepiimäksi, josta kerma kuoritaan ja tehdään
-voiksi. Mutta sittenkuin kerma on otettu pois, jäljelle jäänyt osa
-eroaa sakeammaksi ja ohuemmaksi aineeksi. Jälkimäisen annetaan juosta
-pois, minkä jälkeen sakeampi osa kaadetaan saviruukkuihin, jotka
-pannaan kohtalaisen kuumaan uuniin. Siinä se muuttuu jonkunlaiseksi
-juustoksi, ja sitä sanotaan sen jälkeen _rahkamaidoksi_. Viiden tai
-kuuden tunnin kuluttua se otetaan pois uunista, ja sitä kuulutaan
-nyt voitavan säilyttää vaikka puoli vuotta sen pahenematta.
-Sellainen rahkamaito on sangen hyvänmakuista, jonka vuoksi olisi
-suotavaa, että meidänkin rahvas tutustuisi sen valmistamiseen.
-
-Mutta palaan lääkäri-praktiikkaani. Ne taudit, joihin etsittiin
-parannusta, olivat paitsi ainaisia pitkällisiä sydänalanvaivoja
-(reväisimiä), joita kaikkialla, minne vaan tulee, on tarpeeksi,
-tiheitä _ophtalmia_- (silmätauti-) tapauksia, sekä muutamia muita
-tauteja, jotka tosin esiintyivät harvemmin. Eräälle 10-vuotiaalle
-tytölle, jonka oikea silmä oli niin pahasti kasvanut, että silmämuna
-kananmunan suuruiseksi tai hieman suuremmaksikin paisuneena oli
-pullistunut ulos kuopastaan, täytyi minun toimittaa extirpatio oculi
-s.o. ottaa pois koko silmä. Omituista, että muuan seudun vanha
-puoskarikin oli päättänyt ryhtyä tähän leikkaukseen, johon tytön äiti
-ei kuitenkaan ollut voinut suostua. Epäilemättä äiti siinä menetteli
-viisaasti, sillä kun puoskari olisi toimittanut leikkauksensa
-tavallisella puukolla, olisi tulos varmaankin ollut vähemmän tyydyttävä.
-Partaveitsiä, joita meidän rahvas tavallisesti leikkauksiin
-käyttää, ei täällä ole, kun näet ei kukaan aja partaansa. Minäkin,
-vaikka minulla olikin vähän paremmat leikkausaseet lääkelaukussani,
-ryhdyin leikkaukseen vasta pitkän miettimisen jälkeen, kun minun
-seuraavana päivänä täytyi lähteä paikkakunnalta ja jättää potilas
-oman onnensa nojaan. Sittemmin olen kuitenkin kotona Kajaanissa
-uhtuelaisilta kuullut, että tyttö on parantunut, ja kun sitäpaitsi
-kaikki, mitä lähtiessäni olin sanonut seuraavasta tulehduksesta,
-märilletulosta y.m., tarkalleen oli tapahtunut, on varmaa, että
-minulla ensi kerran käydessäni tällä paikkakunnalla, on oleva vielä
-paljoa enemmän potilaita. Nyt, kun olin leikannut pois silmän, äiti
-lankesi kasvoilleen jalkojeni juureen ja ilmaisi iloaan sanoen:
-"Jumala te oletki, kun nyt minut tästä murehesta päässittä".
-Sellaista kunnianosotusta ei vielä koskaan ole tullut osakseni,
-minkä vuoksi tämä ylennys minusta tuntui vallan oudolta. Kuitenkin
-on minun mainitseminen seikka, joka vähentää tämän kunnianosotuksen
-arvoa, nimittäin se, että tavallisille kylänloihtijoillekkin ja
-tietäjille välistä omistetaan arvonimi _puolijumala_ ja _puujumala_.
--- Ikävä tapa, kenties itämaalaista syntyperää on täällä tuo, että
-rahvas lankeaa kasvoilleen maahan tahtoessaan oikein kunnioittaa
-jotakuta. Minä en koskaan, minulle sellaista kunniaa osotettaessa,
-ole malttanut olla huomauttamatta heille, miten arvotonta ihmisen
-on täten alentua, mutta huomautusteni ei ole onnistunut ehkäistä
-noita kunnianosotuksia. Tämänvuotisten talvimarkkinoiden aikana sain
-viimeksi hävetä erään vuokkiniemeläisen miehen takia, joka juuri
-täten oli langennut kasvoilleen, ilman että vielä olin ehtinyt saada
-hänet nousemaan ylös, ennenkuin muutamat tuttavani astuivat sisälle
-ja saivat siitä aihetta pilaan.
-
-Paitsi runoja, ruokaa ja jumalallista kunnioitusta, jotka
-parantamisillani ja lääkkeilläni Uhtuessa ansaitsin, sain vielä lisäksi
-lahjoina messinkisormuksia ja muita samanlaisia esineitä, jotka
-minulla vieläkin ovat tallella. Tapasin noin 30-vuotiaan vaimon, joka
-oli kotoisin Rautalammin pitäjästä Suomesta. Hänen nimensä oli Anni
-ja hän oli jo yhdeksän vuotta sitten tullut tähän kylään, missä nyt
-perinpohjin kertoi minulle elämänsä vaiheet, jotka antaisivat aihetta
-vaikka koko romaaniin. Koetanpa, kertomustani venyttämättä, kuvata
-niitä. Hän oli piikana palvellut eräässä talossa Rautalammilla,
-kun kaksi uhtuelaista kulkukauppiasta siitä oli kulkenut maan
-eteläisiin osiin. Toinen näistä miehistä oli silloin tarkkaavaisesti
-katsellut häntä, mutta oli mitään sanomatta seuraavana aamuna taas
-lähtenyt matkaan. Palatessaan keväällä rannikkoseuduilta hän oli
-sovittanut matkansa saman kylän kautta, ja heti kun oli astunut
-tupaan ja huomannut hänet istumassa rukkinsa ääressä kiukaan luona,
-oli kavahtanut hänen kaulaansa ja sanonut: "Nyt meistä ei enää
-tule eroa milloinkaan. Aina viime syksystä, kun läksin täältä, en
-ole sinun tähtesi saanut untakaan silmiini." Sitten hän oli kehottanut
-häntä tulemaan mukaansa Venäjälle, siellä antaakseen vihkiä
-itsensä hänen kanssaan. Tyttö sanoi alussa olleensa sangen vähän
-taipuvainen sellaiseen askeleeseen, mutta kun mies oli uhannut,
-ettei ennen lähtisi pois talosta, tyttö viimein oli suostunut.
-Muutamat kulkukauppiaan antamat pienet lahjat olivat saattaneet tytön
-sukulaiset asiaan taipumaan. Näin hän oli seurannut miestä.
-"Ensi työksemme rajan yli tultuamme", hän kertoi, "menimme papin
-luo, joka minut uudestaan kastoi ja vihki yhteen hänen kanssaan."
-Nyt hän haki esille upeasti kirjaillun punaisen pumasenki-hameen,
-jonka mies tätä tilaisuutta varten oli hänelle lahjoittanut. Mutta
-kuten sittemmin pian sain kuulla -- näin hän jatkoi -- oli mieheni
-täällä kotona ennestään kihloissa toisen kanssa -- hän mainitsi
-naisen nimen -- joka myöskin asui tässä kylässä, ja jonka edellisenä
-päivänä olin nähnyt. Tämä koetti kaikin tavoin houkutella miestäni
-minulta pois, mutta pitkään aikaan se ei onnistunut. Mutta lopulta
-tuo nainen sai hänet lumotuksi, ettei hän rahtuakaan huolinut
-minusta, vaan seurusteli hänen kanssaan. Kun ei mitään muutosta
-parempaan ollut odotettavissa, matkustin viimein Kemiin ja ilmaisin
-asian ispravnikalle. Seuraus siitä oli tutkistelu, joka päättyi
-niin, että mieheni vietiin sotamieheksi, niin ettei kumpikaan meistä
-saanut häntä pitää. Hänen kohtalonsa tuntui minusta liikuttavalta,
-ehkä vielä enemmän sen vuoksi, että hän itse oli kotoisin tutulta
-suomalaiselta seudulta. Nyt hänellä oli kaksi lasta, poika ja
-tytär, joista edellistä, Venäjällä syntynyttä, hän ei voinut ottaa
-mukaansa Suomeen; muuten hän sanoi olevansa hyvin halukas palaamaan
-syntymäseudulleen. Tämä Anni oli kielensä ja kaiken muunkin puolesta
-siihen määrään muiden seudun naisten kaltainen, etten, erityisesti
-asiasta tietoa saamatta, mitenkään olisi voinut aavistaa hänen olevan
-muukalaisen seudulla.
-
-Ennenkuin jätän Uhtuen, tahdon vielä mainita, että tämä nykyään
-varakas, suuri kylä ison vihan aikana Kaarle XII:nnen hallitessa oli
-niin perinpohjin hävitetty, ettei jäänyt ainoatakaan taloa. Tätä
-sotaa sanotaan seudulla _sarkasodaksi_ ja myös _varastussodaksi_.
-Edellinen nimi johtuu siitä, että silloinen Kajaanin viskaali oli
-ottanut takavarikkoon venäläistä sarkaa, mikä tapaus juuri aiheutti
-tämän kauhean sodan puhkeamisen näillä rajaseuduilla. Siihen asti
-oli eletty ja seurusteltu toistensa kanssa hyvässä naapurisovussa,
-vaikka sota riehui muissa osissa maata; mutta tuon onnettoman
-tavarain-kiinnioton jälkeen muuttuivat olot täälläkin toisiksi.
-Jälkimäinen nimi kaiketi viittaa ryöstöihin, joiden takia tämä
-sissisota tuli niin kuuluisaksi. Olemme tottuneet yksipuolisesti
-arvostelemaan ja kauhusta värähtämään lukiessamme niitä hävityksiä,
-jotka vihollinen silloin meidän puolella toimeenpani, mutta unhotamme
-silloin enimmästi, ettei meidän väki hiukkaakaan paremmin ja
-inhimillisemmin menetellyt, tultuaan rajan yli vihollisen maahan.
-Samoja kertomuksia kehdossaan kuoliaaksi pistetyistä lapsista,
-raiskatuista naisista, elävältä poltetuista ja toisella tavoin
-hengiltä kidutetuista ihmisistä, joita vanhat ihmiset tietävät
-kertoa vihollisen kauheasta elämöimisestä meillä tänä onnettomana
-aikana, kuulee täällä vanhempien henkilöiden kertovan meidän omista
-kansalaisista. Muuan joukkio suomalaisia talonpoikia oli silloin
-lähtenyt rajan yli, ryöstänyt ja polttanut kaikkialla Vuokkiniemessä
-ja muissa naapuripitäjissä ja oli silloin hävittänyt Uhtuenkin.
-Kylän sanottiin sitten olleen autiona, ja ensimäinen asujan kuuluu
-sittemmin tulleen Kiannan kappelista täältä Kajaanin läänistä. Tämä
-viimemainittu seikka, jos on tosi, olkoon myös todisteena siitä,
-miten maa tämän sodan jälkeen lienee ollut autiona asujamista, kun
-ennen viljavat seudut, pellot ja niityt, sijaiten suuren kalarikkaan
-järven rannalla -- mihin täällä kiinnitetään paljo huomiota
-asuinpaikkaa valittaessa -- eivät voineet saada asukasta lähempää
-kuin Kiannalta, jonne täältä on ainakin kaksitoista peninkulmaa. En
-ole saanut selville, mikä tämän partioretken suomalaisen päällikön
-nimi oli. Kuhmossa ja Repolassa muistetaan vielä ne päälliköt, jotka
-siellä sarkasodan aikana olivat kuuluisimmat. Suomalaisten puolella
-oli muuan Olli Kähkönen ja venäläisten puolella eräs Iso-Petri
-niminen mies etevin. Heidän urotöistään tiedetään vielä niin paljon
-kertoa, että kokonaan jätän tämän seikan toiseen kertaan, pitäen
-parempana jatkaa matkaani. -- Uhtuesta tulin jälleen Jyvälahteen,
-missä oleskelin ainoastaan lyhemmän aikaa, kun minun ei täällä
-onnistunut saada kuin yksi ainoa runonlaulaja, sekin huononpuoleinen.
-Rikkaan talollisen Dmitroin luona en nyt voinut käydä, sillä hän
-asuu peninkulman päässä syrjässä kylästä, Enonsuun kosken partaalla,
-joka erottaa toisistaan molemmat Kuittijärvet. Tämä Dmitrei on
-epäilemättä rikkain talonpoika Vuokkiniemen pitäjässä. Hänen
-omaisuuttaan kuulin arvioitavan 10 tuhanneksi ruplaksi, jopa toiset
-arvioivat sen 100 tuhanneksi. Sellainen talonpoika ei enää mielellään
-itse lähde kauppamatkoille, vaan saattaa rahansa toisella tavoin
-korkoa kantamaan. Hän hankkii itselleen monenlaisia tavaroita,
-jotka hän kotiseutunsa vähävaraisille osaksi myy puhtaasta rahasta,
-osaksi lainailee. Sitäpaitsi hän käy markkinoilla, ostelee suuria
-tavaravarastoja yhdeltä seudulta, kuljettaa ne toiselle seudulle ja
-myy. Lisäksi hän lainaa rahoja vasta-alkajille suurta korkoa vastaan.
-Tätä korkoa kuulin maksettavan 25-30:neen sadalta, riippuen
-lainanottajan luotettavaisuuden määrästä. Dmitrein suuren rikkauden
-alkuna eli perustuksena kuului olleen kalakauppa. Hän näet asuu
-hyvin kalarikkaalla seudulla ja kuului vuosittain saaneen aika
-kalansaaliin.
-
-Jyvälahdesta läksin Vuokkiniemen kirkonkylään, missä poikkesin
-Lipposelle, jonka pojat ennestään tunsin. Täällä minulle heti
-tarjottiin 5-6 kuppia "tsaajua" (teetä) illalla ja samoin seuraavana
-aamuna. Seuraavana päivänä kävin monessa lähitalossa ja panin
-kirjaan runoja niin paljon kuin vain sain. Oppaani vei minut muun
-muassa erääseen ulkoa päättäen köyhään paikkaan, minkä emäntä, hänen
-vakuutuksensa mukaan, osasi koko joukon hyviä runoja. Mutta olipa
-mahdotonta nyt saada häntä laulamaan; hän esteli huomauttamalla,
-että nyt oli paastonaika, jolloin hän ei saattanut ryhtyä niin
-turhamaiseen toimeen. Tultuamme sieltä ulos oppaani virkkoi jo heti
-alusta pitäen pelänneensä, ettei vaimo suostuisi laulamaan, sillä hän
-oli toista uskoa. Kysyin, mitä toista uskoa. "Omp' on", hän vastasi,
-"kun teillä köyrötyläiset, meilläki senlaisia, jotka pitävät itsiänsä
-muita pyhempinä." Mies kertoi edelleen, että sellaisia lahkoja oli
-kolmea tai neljää eri lajia. Kysyin, mitä eri mielipiteitä heillä
-uskonasioista saattoi olla, mutta en saanut siihen häneltä, kuten
-olin toivonut, selvitystä. Jotakin hän kuitenkin tiesi, nimittäin,
-että toiset pitävät yksinkertaisia ristejä tarpeeksi pyhinä, toisia
-taas ne kauhistuttavat, sillä he uskovat ainoastaan kahdella
-poikkipuulla varustettuihin risteihin. Samoin toiset pitävät
-tavallista kirkonkellojen soittamista oikeauskoisuuden mukaisena,
-toiset taas eivät. Muutamat syövät kalaa paastonkin aikana, kun sitä
-vastoin toiset katsovat sitä paaston ajalla perin epäterveelliseksi
-vatsalle. Hyvin tärkeä seikka tällaisten erivierolaisten mielestä,
-joiksi heitä täällä sanotaan, on, etteivät ristimerkkiä tehdessään
-pane peukaloaan etu- ja keskisormea vastaan, kuten papit ja "papin
-vierolaiset" tekevät, vaan nimetöntä ja pikkusormea vasten. Tätä
-kolmen sormen toisiinsa liittämistä pidetään muuten kolminaisuuden
-vertauskuvana. Ei yksikään erivierolainen mene kirkkoon papin ollessa
-siellä, mutta hänen mentyään pois he siellä kyllä käyvät. Joku heistä
-esiintyy silloin pappina ja toimittaa jumalanpalveluksen. Eivät he
-myöskään anna pappien kastaa lapsia, vihkiä morsiusparia ja haudata
-kuolleita, vaan kaiken tämän heidän omat pappinsa toimittavat.
-Kuitenkin he siitä suorittavat maksun papille, joka silloin merkitsee
-kirjoihin ja hyväksyy nämä heidän toimituksensa. Tuoppajärvellä on
-kokonainen luostari, jonka kaikki munkit ovat erivierolaisia. Nämä
-retkeilevät joskus pitäjissä, ja he varsinaisesti näillä seuduilla
-ylläpitävät vanhaa uskoa estäen sitä kokonaan häviämästä. Ei yksikään
-erivierolainen suostu syömään samasta vadista kuin sellainen,
-joka lukee itsensä kuuluvaksi yleiseen kirkkoon. Samassa talossa
-tapasi joskus erivieroisia henkilöitä, joiden siis aina on pakko
-syödä erillään. Eräässä katettiin muulle talon väelle erityinen
-pöytä, minulle ja yhdelle ainoalle toiselle miehelle toinen. Kysyin
-mieheltä, miksi hän söi minun pöydässäni eikä muiden kanssa, ja
-siihen hän vastasi, ettei katsonut maksavan vaivaa "ruveta heidän
-ilvehinsä" (s.o. kääntyä heidän uskoonsa).
-
-Lipposelta tulin "tsaajulla", ranskalaisella viinillä ja muilla talon
-hyvillä varoilla kestittynä Tsenaniemeen, missä tapasin jo ennen
-mainitun vanhan Mari-muorin terveenä ja hyvinvoipana. Täälläkin oli
-"tsaajua" yllin kyllin. Teetä juotaessa on yleinen tapa, ettei, kuten
-meillä, sekoiteta sokeria kuppiin, vaan sitä nautitaan erityisesti,
-kuten meillä on tavallista kahvia juotaessa. Korppuja ei ollenkaan
-käytetä, eikä rahvas itseään varten paastonaikana käytä kermaa,
-vaikka nyt minua varten tuotiin pöydälle kerma-astiakin. Muutamissa
-paikoin oltiin vielä niin tunnollisia, ettei edes käytetty sokeria,
-kun tiedettiin sitä puhdistetun verellä, eikä mitään, mikä vaan on
-ollut kosketuksessa veren ja lihan kanssa, sovi käyttää paaston
-aikana. Käytettiin hunajaa sokerin asemesta.
-
-Tsenaniemessä olin yötä ja panin kirjaan naapurinisännältä Jyrki
-Kettuselta useita runoja, kirjoittaen myöhäiseen yöhön. Seuraavana
-aamuna jatkoin samaa työtä. En ollut edellisellä matkallani tavannut
-häntä kotona, muuten olisin jo silloin toimittanut tämän työn. Tämä
-Jyrki oli Uudessa Kaarlepyyssä tohtori Topelius vainajalle laulanut,
-kuten kertoi, kokonaista kolme päivää. Minua siis suuresti ihmetytti,
-etten Topeliuksen kokoelmasta löytänyt niitäkin, jotka hän nyt lauloi.
-Hän selitti minulle kuitenkin asian sanomalla: "Kuuluupa ne jo teillä
-olevan ennestään petsatoittuna, a miksi niitä uuelleen laulaisin."
-Hänen laulaessaan serkkunsa Pietari Kettusen tekemää, osalle tämän
-lehden lukijoista kenties jo tuttua laulua, oli saman Pietarin leski,
-Mari, läsnä huoneessa ja kuunteli sitä. Kysyin oliko se runon kohta,
-joka koski häntä, totta. Vaikka hän oli vanha, hän tällöin punastui
-silminnähtävästi ja vastasi: "Niin totta se on kuin sellaiset seikat
-lauluissa tavallisesti ovat", joilla sanoilla hän ei runoille yleensä
-näyttänyt omistavan täyttä historiallista totuutta. "Mutta", hän
-jatkoi, "paraat runon kohdat Jyrki kuitenkin on unohtanut, ja niitä
-ette saa keneltäkään muulta kuin minulta." Sanoin, että tuota laulua
-vielä osataan, jopa hänen syntymäseudullaan Kiimingissäkin, missä
-todellakin kerran olin kuullut erään kyytimiehen sitä laulavan.
-Silloin hänellä oli paljo kyselemistä minulta syntymäseudustaan,
-josta kuitenkin tiesin sangen vähän. Hän valitti, etteivät hänen
-sukulaisensa moneen vuoteen olleet käyneet häntä tervehtimässä,
-itse hän jo oli liian vanha sinne lähtemään. Hän oli vähällä saada
-kyyneleet silmiinsä, kun virkkoi, ettei nyt enää varmaankaan
-koskaan saisi nähdä syntymäseutuaan. On kuitenkin mahdotonta,
-että kukaan kokonaan unhottaisi näitä seutuja, missä ensin on
-nähnyt päivänvalon, kuullut ensimäisen käen keväällä ja metsässä
-poiminut ensimäiset marjat. Vaikka hän oli ollut täällä 40 vuotta,
-syntymäseudun muisto vaikutti häneen niin syvästi, että hän muutamaksi
-hetkeksi näytti kokonaan siirtyneen sinne. Mutta puhuttuamme taas
-muista seikoista, sain hänet itsensä laulamaan ne runon kohdat, jotka
-Jyrki, kuten hän sanoi, oli unhottanut. Ensin hän ei tahtonut siihen
-suostua, mutta teki sen kuitenkin lopulta, kun pojatkin häntä olivat
-pyytäneet. Nämä kohdat puuttuvat vielä siitä runosta, joka on
-painatettuna tämän lehden viime vuosikerrassa.
-
-Tsenaniemestä tulin, siellä päivän viivyttyäni, Kivijärveen,
-joka on 2 1/2 peninkulman päässä. Nyt kävi päinvastoin kuin
-matkustaessani Lonkasta Vuonniseen. Tähän asti olivat kaikki paikat
-olleet lumesta melkein paljaat, mutta kuta lähemmäksi tulin Kivijärveä,
-sitä paremmaksi kävi keli. Herkesin kokonaan pelkäämästä kelirikkoa,
-ja kaduin, etten ollut malttanut viipyä kauempaa Uhtuessa,
-Jyvälahdessa ja Vuokkiniemessä. Lunta oli Kivijärvellä vielä
-puoltakyynärää vahvalta. Oltuani lyhyen ajan tässä kylässä, läksin
-täältä peninkulman matkan päähän syrjään Latvajärveen, missä asuvaa
-talonisäntää Arhippaa kiitettiin hyväksi runonlaulajaksi. Tämä vanhus
-oli nyt 80-vuotias, mutta oli ihmeteltävässä määrässä säilyttänyt
-muistinsa. Kokonaista kaksi päivää, jopa hieman kolmatta, hän piti
-minua runonkirjoitustyössä. Runot hän lauloi hyvässä järjestyksessä,
-jättämättä huomattavia aukkoja, ja useimmat niistä olivat sellaisia,
-joita en ennen muilta ole saanut; epäilen, olisiko niitä enää muualta
-saatavissa. Hyvin tyytyväinen olin siis päätökseeni käydä hänen
-luonansa. Kuka tietää, olisinko enää toiste tavannut ukkoa elossa, ja
-jos hän olisi ehtinyt kuolla, olisi melkoinen osa ikivanhoja runojamme
-hänen kanssaan mennyt hautaan. Ukko innostui, kun välistä tuli
-puhuneeksi lapsuudestaan ja monta vuotta sitten kuolleesta isästään,
-jolta hän oli saanut perinnöksi runonsa. "Kun silloin", hän sanoi,
-"Lapukan rannalla nuotalla ollessamme lepäsimme nuotion ääressä, kas
-siinä teidän olisi pitänyt olla. Meillä oli apurina muuan lapukkalainen,
-kelpo laulaja hänkin, mutta ei kuitenkaan isävainajani vertainen.
-Yökaudet he usein lauloivat käsitysten valkean ääressä, eikä samaa
-runoa koskaan kahdesti laulettu. Olin silloin pieni poika ja kuuntelin
-heitä, joten vähitellen opin parhaat laulut. Mutta paljon olen jo
-unhottanut: Pojistani ei tule yhtäkään laulajaa minun kuoltuani, kuten
-minusta isäni jälkeen. Ei enää pidetä vanhoista lauluista niinkuin
-minun lapsuudessani, jolloin niillä oli etusija, tehtiinpä työtä tai
-kokoonnuttiin joutohetkinä kylässä. Tosin kuulin vielä jonkun
-kokouksissa niitä laulavan, etenkin kun on hieman ryypätty, mutta
-harvoin sellaisia, joilla olisi jotakin arvoa. Sen sijaan nuori väki
-nyt laulelee omia rivoja laulujaan, joilla en edes tahtoisi huuliani
-saastuttaa. Jospa silloin joku, kuten nyt, olisi etsinyt runoja, ei
-hän kahdessa viikossa olisi ehtinyt panna kirjaan edes sitä, minkä
-isäni yksinänsä osasi." Näin puhuessaan ukko heltyi niin, että
-oli kyyneliin puhkeamaisillaan; minunkin oli vaikea liikutuksetta
-kuunnella hänen kertomustaan noista vanhoista hyvistä ajoista,
-vaikka kyllä, kuten sellaisissa on tavallista, suuri osa ukon jakamaa
-kiitosta perustui yksinomaan hänen mielikuvitukseensa. Ei myöskään
-vielä ole puute vanhoista runoista niin suuri kuin hän arveli, jos
-kohta onkin totta, että ne vähitellen häviämistään häviävät. Vielä
-meidän päivinämme niitä kuulee, ja ehkäpä vielä muutamia sukupolvia
-jälkeemme. Eikä niitä myöskään niin peräti halveksita; päinvastoin
-nuoret ja vanhat niitä kuuntelemat, kun niitä lauletaan. Vaikka
-Arhipan talo olikin köyhä, tuntui se minusta hauskemmalta kuin
-moni varakkaampi. Itse ukko Arhippaa koko talo kunnioitti kuin
-muinaisaikaista patriarkkaa ainakin, ja sellainen hän oli minunkin
-silmissäni. Sen ohella hän oli vapaa monesta ennakkoluulosta,
-jotka muualla täällä ovat vallitsevina. Hän ja koko talonväki söi
-minun kanssani saman pöydän ääressä, samalla kertaa ja samoista
-astioista, mitä harvassa muussa paikassa on tapahtunut. Mitäpä
-siis merkitsikään se pieni kömpelyys, jota ukko syödessään osotti!
-Hän esim. otti käsin kalan vadista ja pani sen minun lautaselleni.
-Kuinka oudolta tämä vanhuksen tarjoamistapa näyttäneekin, ymmärsin
-kuitenkin panna arvoa hänen hyväntahtoisuuteensa. Ruokahalu ei
-siitä ollenkaan kärsinyt, sillä täällä, kuten myös muissa tämän
-seudun taloissa, pidetään hyvin tarkkaa huolta käsien pesemisestä
-ennen ateriaa; tämä peseminen toistetaan aterian jälkeen. Tähän
-tarpeeseen on joka talossa oma pesuastia, joka riippuu orresta tuvan
-ovensuun puolessa, ja lähellä pesuastiaa on enimmästi pyyhinliina.
-Pesuastian alla on suurehko vesisäiliö estämässä lattiaa kastumasta.
-Nämä pesuastiat ovat jotakin metallia; puuta, tuohta, j.n.e. talon
-varallisuuden mukaan.
-
-Ehkä jotakuta huvittaa tietää, miten hyvä laulaja käyttäytyy
-laulaessaan. Kun ei ole toista laulajaa saapuvilla, hän laulaa yksinkin,
-mutta jos laulajia on kaksi, kuten juhlallisempi runonlaulanta vaatii,
-niin he istuvat vastatusten tai vieretysten, tarttuvat toistensa käsiin,
-joko vaan toisella tai molemmin käsin yhtaikaa ja alkavat laulamisen.
-Ruumis on laulun kestäessä edes takaisin huojuvassa liikkeessä, niin
-että näyttää siltä kuin kumpikin vuoroin vetäisi toisen luoksensa.
-Toinen laulaa silloin ensin yksin runosäkeen, jonka viime tahtiin toinen
-yhtyy, toistaen sitten uudelleen koko säkeen. Tämän toistamisen kuluessa
-toisella on hyvää aikaa ajatella seuraavaa säettä, ja näin laulaminen
-jatkuu, jokopa sitten lauletaan jo valmista runoa tai ollaan juuri
-tekemässä vallan uutta. Hyvissä kemuissa, missä on useita laulajia
-saapuvilla, syntyy usein kilpailu heidän välillään. Heidän tuttavansa
-ja ystävänsä molemmin puolin lyövät keskenään vetoa siitä, että toinen
-ja toinen on voittava vastapuolueen sankarin. Arhippa kertoi
-kyläläistensä täten usein asettaneen hänet kilpailuun eikä muistanut
-koskaan tulleensa voitetuksi. Mutta kuinka täällä kilpaillaan
-runonlaulannassa? -- Ei siten kuin tavallisissa kaunotaiteiden
-akatemioissa; palkintoa tai voittoa ei myönnetä sille tulevaksi, joka
-laulaa paraat laulut, vaan sille, joka kauimmin jaksaa laulaa. Ensin
-toinen laulaa jonkun runon, sitten hän antaa toiselle aikaa vastata
-siihen jotenkin yhtä pitkällä. Tämän jälkeen edellinen taas laulaa,
-ja näin jatketaan vuoroitellen. Jos toiselta runovarasto loppuu,
-toisen vielä muistaessa runoja, katsotaan edellinen voitetuksi.
-Jos laulajat ovat huononpuoleisia, saa kerrassaan nauraa heidän
-ponnistuksilleen saada viimeinen sana. Kilpailu on silloin hyvinkin
-kahden kanan tappelun kaltaista; se luulee olevansa voittaja, joka
-kaakottaa kauimmin. Täällä ovat myös parhaat laulut jo aikoja
-sitten unhotuksiin joutuneet; muistetaan ainoastaan hajanaisia
-seikkoja ja sanoja, joiden avulla koetetaan päästä voittajaksi.
-Toinen on hyvien laulajien laita. Se, mitä runossa sanotaan: "Laulo
-päivät pääksytysten. Yhytysten yöt saneli", tapahtuu täällä todella,
-ja uni lopettaa kilpailun, niin ettei kumpaakaan pidetä, tai että
-kumpaakin pidetään voittajana. Hyvä runonlaulaja alkaa tavallisesti
-jotenkin seuraavasti: [Ruotsalainen käännös vastaa jotenkin tarkoin
-Vanhan Kalevalan alussa olevaa laulajan alkuvirttä, joten se on
-tähän otettu.]
-
-    Mieleni minun tekevi,
-    Aivoni ajattelevi,
-    Mieli ruveta runoille,
-    Laatiua laulamahan.
-      Veli kulta veikkoseni,                     5
-    Kaunis kielikumppalini!
-    Harvoin yhtehen yhymmä,
-    Saanemma sanelemahan,
-    Näillä raukoilla rajoilla,
-    Polosilla Pohjan mailla;                    10
-    Pannos nyt käsi kätehen,
-    Haka toisehen hakahan.
-    Lauloaksemme hyviä,
-    Parahia pannaksemme;
-    Kuulla noien kultasien,                     15
-    Tietä mielitehtosien,
-    Nuorisossa nousevassa,
-    Kansassa kasuavassa:
-    Noita saatuja sanoja,
-    Virsiä vetelemiä,                           20
-    Vyöltä vanhan Väinämöisen,
-    Alta ahjon Ilmarisen,
-    Päästä kalvan Kaukomielen,
-    Joukahaisen jousen tiestä,
-    Pohjan peltojen periltä,                    25
-    Kalevalan kankahilta.
-      Niit' ennen isoni laulo,
-    Kirvesvartta vuollessansa.
-    Niitä äitini opetti,
-    Niitä eukko neuotteli,                      30
-    Keträvartta kiertessänsä,
-    Väätessänsä värttinätä.
-      Viel' on muitaki sanoja.
-    Ongelmoita oppimia,
-    Tievieristä tempomia,                       35
-    Kanervoista katkomia,
-    Risukoista riipomia.
-    Vesoista vetelemiä.
-    Paimenessa käyessäni,
-    Lassa karjan katsannossa.                   40
-    Metisillä mättähillä.
-    Kultasilla kunnahilla
-    Mustan Muurikin jälessä
-    Kimmon kirjavan keralla.
-      Sieltä sain sa'an sanoja.                 45
-    Tuhat virren tutkelmoita;
-    Ne virret kerälle käärin.
-    Sovittelin sommelolle:
-    Kerän pistin kelkkahani,
-    Sommelon rekoseheni.                        50
-    Viikon on virteni vilussa,
-    Kanan kaihossa siasnut:
-    tuonen vilusta virret.
-    Laulut kaikki pakkasesta,
-    Rahin rautasen nenähän.                     55
-    Petäjäisen pienan päähän.
-    Alle kuulan kurkihirren,
-    Alle kaunihin katoksen,
-    Keritellen pään kerältä,
-    Saahen solmun sommelolta.                   60
-      Niin laulan hyvänki virren,
-    Kaunihinki kalkuttelen,
-    Ruualta rukihiselta,
-    Oluelta otraselta.
-    Kun ei oo olutta luona,                     65
-    Tahi taaria tähellä;
-    Laulan suulta laihemmalta,
-    Vetoselta vierettelen,
-    Kuulun iltani kuluksi,
-    Vähän päivän päätteheksi;                   70
-    Vaiko aamun alkeheksi,
-    Huomeneni huopeheksi?
-
-Tullessani Arhipalle, muuan talon pikkulapsista oli viimeisillään.
-Niinhyvin minä kuin hekin pitivät kaikkea lääkkeiden nauttimista jo
-turhana. Minulta kysyttiin, miksi luulin tautia, _Jumalanko taudiksi_
-vai _poiken luomaksi_ (ilkeiden ihmisten noitumisen aikaansaamaksi).
-Sanoin luulevani sitä edelliseksi, ja siihen luuloon he itsekkin
-näyttivät kallistuvan. Illalla me muut panimme maata, mutta äiti jäi
-valvomaan lapsen vuoteen ääreen. Nukuttuani vähän aikaa minut herätti
-kimakka, syvästi liikuttava ja korvia vihlova itkulaulu, jonka äiti
-viritti lapsen heitettyä henkensä. Unta ei enää voinut ajatellakkaan,
-vaan sen sijaan, miten saattoi pelastaa korvakalvonsa. Niin kauan tämä
-vielä kävi laatuun, kun äiti yksin lauloi ja itki; mutta ei kestänyt
-kauan, ennenkuin naapuritalosta noudettiin varta vasten tilattu
-itkijä-nainen, jonka ääni kimakkuudessa seitsemin kerroin voitti äidin
-äänen. Äiti ja tämä nainen pitelivät nyt toisiaan kiinni kaulasta, ja
-täten syleillen toisiaan he lauloivat minkä jaksoivat. Viimein ruumis
-pestiin haalealla vedellä, pyyhittiin koivunlehvillä ja pantiin
-sitten puhtaaseen liinavaatteeseen. Suu peitettiin puhtaalla
-palttinatilkulla ja jalat niinikään samanlaisilla. Vyötäisille
-sidottiin nyöri, muka vyöksi, sillä on tavallista, että lyhemmillekin
-retkille lähdettäessä kuin ikäisyyteen, vyö sidotaan miehustalle.
-Koko tämä aika kaiutettiin yhä toistamiseen tuota tuskallista
-itkulaulua, jolloin äiti ja muut itkijättäret (päivällä niitä näet
-oli useampia) aina halasivat jotakin henkilöä, joko toinen toistaan,
-Arhippa-vanhusta tai jotakin muuta perheen jäsentä. Ainoastaan minua
-säästettiin näistä halailuista. Ukko Arhippa kehotti moneen kertaan
-äitiä herkeämään, mutta turhaan. Koko päivän kesti tätä itkulaulua.
-Tällaista surun ilmaisemista sanotaan täällä _virren itkemiseksi_,
-ja itse laulu on nimeltään _itkuvirsi_. -- Mutta virsien sisällys
-minun täytyy jättää toiseen kertaan.
-
-
-
-
-Liite.
-
-
-
-1.
-
-Lehtori Keckmanille.
-
-(Kirjekonsepti; alk. suomeksi.)
-
-
-                                           1 p:nä toukokuuta 1834.
-
-Myöhistynytpä kyllä on Helsinkiin lähtöni. Vaan en ole vielä tähän
-astik saattanut lähtiä moninaisten syiden tähden. Ensimmäisnä syynä
-oli että Virkani vahvistus kirjan Huhtikuun alussa saatuani piti
-valanteolla Oulussa käydä. Kun itse tietänet, niin siitä kaupungista
-ei tule paluuta noin 2:n viikon sisässä. Sitte olin epätuumanen, joko
-heti lähtiä Helsinkiin tahi ensin Arkangelin lääniin uusia runoja
-kokoelemaan. Jälkimmäinen tuuma näytti paremmaksi, enkä kadukkaan,
-jotta niin näytti. 13:na päivänä Huhtikuuta läksin täältä sinne
-matkaamaan, 15:nä olin Kiannan pappilassa, 17:nätoista tulin
-ensimmäiseen Venähen kylään rajan taaksi. Tässä kylässä, Lonkka
-nimeltänsä, kirjottelin runoja puolen kolmatta päivää. 20:na läksin
-siitä Vuoniseen 40:tä virstaa pitkää taivalta vaeltamaan. Vuonisessa
-iltapäivällä kirjottelin moniaita runoja ja vielä samana päivänä
-menin 30 virstaa eillen Jyvälahden kylään, joka on 30 virstaa
-ylempänä Vuokkiniemen kirkkoa. Yön siinä maattuani läksin toisella
-päivällä varahin Uhtuvan kylään, johonka vielä samana päivänä
-21:nä Huhtikuuta peräytyin. Uhtuvan kylä on kooltansa paljoa
-suurempi Kajanin kaupunkia. Siinä kirjottelin lauluja 3:me päivää,
-sekä mies- että naisväeltä ja läksin 23:na p. jälille Jyvälahden
-kautta Vuokkiniemen kylään. Samana päivänä kirjotin muutaman laulun
-Jyvälahdesta, joka myös on suurenlainen kylä. Illalla myöhään
-Vuokkiniemeen tultuani siinä lepäsin yön. Aamulla jälestä kävelin
-kylässä ja kirjottelin lauluja mitä sain. Iltapuolella 24:tenä läksin
-siitä Tsenaan, josta vielä samana päivänä (ja toisen aamulla) aina
-iltaan asti kirjotin runoja. Seuraavalla aamulla varakin läksin
-siitä Kivijärveen, jossa vaan muutin hevoista ja peräytyäkseni
-Latvajärveen. Sinne tulin 25:nä p. Huuhtik. ja kirjottelin siinä sinä
-ja toisena päivänä aivan yheltä (mieheltä) 80:n vuoden vanhalta
-ukolta kaikenlaisia runoja. 27:nä päivänä, joka oli Sunnuntai,
-laitin sanan kylään kokoutumaan akkaväen kirjotuksillani. Tupa
-tulikin pian täytetyksi ja ison kattilan theevettä keitettyäni josta
-sai, jolla suinki suu oli, laulettiin siinä aina iltapuoliksi.
-Tästä palautuin minä, rajan poikitse Suomeen, vietin 28:n päivän
-Kiannan pappilassa, Saksan luonna ja tulin siitä kyllä vaikialla
-kelillä (säiden liihen) parahana säiden liiheen aikana Kajaaniin,
-aivin eiläispäivänä. Nyt olet kyllä kuullut vaelluksistani, vaan
-mitäs siitä? -- ei mitääkään. Kun tietänet että kaikissa Venäjän
-kylissä asutaan tukulta, Uhtuvassa esimerkiksi päälle 80:n talossa
-yksillä pelloilla, samon Vuokkiniemessä ja Jyvälahdessaki etc. niin
-arvannet että mahto näillä matkoilla runoja keräytyä. Väinämöisestä
-on äiä kaikenlaisia uusia ja parannuksia vanhoi. Aivan hyvä oli
-ettei niitä entisiä ennen tullut präntätyksi. Naisväeltä kirjotin
-monia _Vaikertoja_ tahi miksikä kutsuisit niitä lauluja joita muissa
-kielissä Balladeiksi sanotaan -- saat kyllä nähä ne hetiki. Ylehensä
-kirjotin tällä tiellä 2 kirjaa paperia täyteen. Kaikilla matkoillani
-en ole tavannut parempata laulajata kun 1828 Johana Kainulaista
-Kesälahdessa ja tällä reisulla Arhippa Latvajärvessä. Eillisellen
-annon minä sillon varani mukaan 1 Ruplan ja jälkimmäiselle nyt 3 1/2
-Riksiä Pankkoossa, vaan jos olisin varakkaampi, vielä mä heille
-antaisin kunnia palkinnoksi vaikka 20 Ruplata kummallenki. Nyt
-olen minä myös luvan saanut Helsinkiin tullakseni, vaan nyt ei ole
-lähdennöstä ennenkun tulevan viikon loppupuolella. Jos lähtisin
-ennen niin olis varattava että saisin vuottaa Toivolassa Kuopion
-tällä puolella viikkokauden, koska 5:n virstainen salmi, jota sieltä
-Kelloniemeen yli kuletaan ei vielä taida olla sula, eikä enää
-hevosellakaan ajettava. Sentähden olen aikonut lähtiä, noin 9:nä oli
-10:nä päivänä täältä ja taidan Helsingissä olla keskellä Toukokuuta.
-Jos sinulla itsellä niin lienee siaa että siinä asuisin olisi ainaki
-kaikista paras sihen tulla, vaan muuten olisi aivan hyvä jos tulisin
-asumaan likellä sinua. Hyvä olisi se sen tähden että saataisi yhdessä
-suorita Väinämöisen runoja yhteen, jossa ainaki näitä vasta
-saatuja niihin entisiin liittäissä menne 2:si viikkoa. Myös taidan
-Helsinkissä kirjottaa kaikki muutki runot selväksi präntättää.
-
-
-
-
-2.
-
-Apteekkari Skogmanille.
-
-(Kirjekonsepti.)
-
-
-                                        20 p:nä marraskuuta 1834.
-
-Kiitos kirjeestäsi, jonka palatessani Kuhmon ja Repolan pitäjistä
-Venäjän puolelta vastaanotin. Matkustin mainituille seuduille jo
-viime avoveden aikana ja tarkastelin paitsi rokotusta kaikenlaista
-muuta, niin että jäät ehtivät sekä vahvistua että tulla lumen
-peittämiksi. Koska matkani alku sattui kekrin aikaan, niin saatat
-arvata, etten kärsinyt mitään puutetta ja enpä totisesti ole nähnyt
-tätä maata niin varakkaana ennen, kuin tällä kerralla. Rahvaan
-kekriolut ei kuitenkaan ollut kiitosta ansaitsevaa, siitä näet
-yleensä puuttui humalaa. Minä puolestani pääsin asiasta siten, etten
-juonut, mutta toisin oli tsaajun (teen) laita Repolan pappilassa.
-Saatat tästä luotettavasta viime päivänä tapahtunutta teenjuontia
-kuvaavasta kertomuksesta päättää, missä määrin sitä edellisinä
-päivinä harjoitettiin: aamulla 6 kuppia teetä, 4 kuppia kahvia
-pappilassa (aamupäivällä); aamiaisen jälkeen pyydetty talollisen
-Tahvosen luo, missä join 4 kuppia teetä, 8 kuppia kahvia; heti
-päivällisien jälkeen (jäähyväisien edellä) taaskin 6 kuppia teetä,
-taaskin pappilassa. Herra tietää, mitä vielä olisi voinut nauttia
-illalla, ellen olisi sitä ennen lähtenyt pois vieden mukaani
-sen kokemuksen, että kaikkia se vatsa parka saakin kestää. --
-Enemmän toiste, kun minulla parin viikon päästä on kunnia omassa
-persoonassani tulla kunniatervehdykselle. Mitä tulee maksettavaksi
-määrättyihin rahoihin, niin anna niiden olla siellä, kunnes palaan,
-ellet mahdollisesti jo ole jättänyt niitä Wichmannin asiamiehelle;
-ennen matkaani näet otin vähän rahoja Wichmannilta ja pyysin häntä
-ottamaan korvausta rahatoimikamarista, jos siellä on minulle
-maksettavaksi määrättyjä rahoja. Tervehdi nyt ennen muita perin
-miellyttävää perhettäsi ja sitä lähinnä -- -- --
-
-
-
-3.
-
-Lehtori Keckmanille.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-
-                                        [Kajaani,] 6 Helmistä 1835.
-
--- -- -- -- -- -- --
-
-Kerta sitte Helsingistä tultuani käpäsin taas tänä syyssä Venäjänki
-puolella Repolan pitäjässä lisännyksiä [nim. runoja] saamassa, josta
-jo ehkä ennen lienen kirjottanut.
-
--- -- -- -- -- -- --
-
-
-
-
-
-
-KUUDES MATKA v. 1835.
-
-
-
-
-[Kalevalan valmiiksi saatuansa ei Lönnrot joutanut lepäämään,
-päinvastoin hän entistä suuremmalla innolla jatkoi tehtäväänsä, jonka
-merkityksen yhä selvemmin alkoi ymmärtää. Huhtikuussa v. 1835 hän
-teki sen laajan kiertomatkan, josta seuraavilla lehdillä kerrotaan,
-venäjän-karjalaisen asutuksen itärajalle, kulkien Kuhmosta Repolan
-kautta Rukajärveen, sieltä pitkin Tsirkkakemiä Jyskyjärveen, Uhtueen,
-Jyvälahteen, Vuokkiniemeen ja vihdoin Kiannan kautta kotiin. --
-Liitteeksi on pantu muutamia otteita kirjeistä, joista näkyy, että
-Lönnrot elokuun lopussa 1835 käväisi Lapukassa Venäjän puolella.]
-
-
-
-
-1.
-
-Lehtori Keckmanille.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-
-                                   Kuhmosta, 12 Huhtikuuta 1835.
-
-R. Y. Jo viikon eellä lähin Kajaanista aikomisella keliliiheeksi
-Venäjän puolelle päästä. Rospuutta on kyllä joutumassa, vaan
-matkani ei ole vielä Kuhmon pappilasta etemmä joutunna. Enkä varsin
-hitaisuuttanikan sihen syytä, koska olen heikon sairaan tähen
-viipynyt moniahan päivän ja ilman sitä tuoretta rokkoeste-ainetta
-täällä vaksinoitusta lapsista Venäjälle vieäkseni uotellut, jota
-Repolan pappi millon sanallisesti, kullon kirjallisesti on minun
-sinne laittamaan pyytänyt. Ja eipä täällä juuri ikävässä ole
-elettykänä. Esinnä alkuviikosta kulin pappien matkoa kinkerillä
-pitkin rajakyliä Venäjätä vastoin. Siellä satuin muutamia runoja
-saamaan Venäjän miehiltä, jotka heiän puolelta olivat kinkerille
-tulleet. Loppuviikon olen hartaasti Kuhmon pappilassa korttia
-lyönyt kolmen papin, Sotkamon Nimismiehen, Pitäjän kirjottajan ja
-muien kanssa. Vaan loppu hyvistäki häistä ja nyt puolisen jälkeen
-täytyy lähteä matkalle Repolaan. Keli on kylläki kehno, tiet vieläi
-kehnommat, matka 7 penik. Repolan kirkolle, jonne kuitenki aion
-päästä jos hiihtomalla kulkisin. Ja hiihtoa sitä pitäneeki, sillä
-hevoista kuuluu joka askelessa puottelevan. Nyt vaan eillä kirjotan
-Sinulle tervehyksiä, koska Sotk. Nimismiehen paluumatkassa saan
-kirjani hyvin Kajaaniin ja sieltä Sinulle kulkemaan. Viimmen en
-tainnut muistaa pyytää Sinua ennen pränttäämistä tarkoin joka Runon
-päälliskirjotusta parantamaan, jotka kyllä parannusta tarvitsevat.
-Jos, mitä Esipuheen tapasessa Runo-opista on kirjotettu, tahottaisi
-täyellisemmästi, niin olisin senki vasta tekevä. Aion esinnä
-mainitusta opista Helsingf. Morgonbladiin ruotsiksi kirjottua, eikä
-olisi tainnut haitatakkana, vaan kuluupa se aika ilmanki kaikkiin
-ennättämätä. Mutta kirjotappa Sinä, sillä meiän Herrasrunojat,
-itse Juteiniki, ovat paljo syrjäytyneet oikiasta runolaausta ja
-tarvitsisivat muistutettaa. -- Mitäs Sinusta on nimi Kalevala?
-Saatta, jos tahtonetta, toisenki antaa. Ouolta taitaa kirjotus laatu
-_vempelen, kantelessa_ näyttää, mutta minusta senlaisia sanoja
-taivutetaan 2:hellaki tavalla: 1:ksi _vempele, -leen, -leelle_, 2:ksi
-_vemmel (vempeli), -len, -lelle_. Senlaisia sanoja kun _taivas_
-lienee alusta alkain sanottu: _taivahi, taivahen_ (contr. _taivaan_),
-taivahehen (taivahesen, taivasehen, taivaaseen j.n.e.). --
-Arkiiviin tulevia alkukirjotuksia en tainut kaikkia lähettää, sillä
-monia vanhoja runoja oli uuempien kanssa yksille paperilehille
-kirjotettu, enkä tainnut niitä jälkimmäisiä vielä käsistäni antaa.
-
-Empä nyt enemmän ennätäkkänä, vaan pyyän Sinun tervehtämään muitaki
-ja kirjottamaan minulle, niin Venäjän puolelta kotiin tultuani tahon
-vastata. Veljellisesti ja ystävällisesti
-
-                                                  Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-2.
-
-[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
-
-
-                                     Rukajärvellä 21 Huhtik. 1835.
-                                          Pääsiäistiistaina.
-
--- Patvaskoita pitää sen eisti [häämenoissa], jotta ei pahat inehmiset
-rikottaisi vihkiparin väliä. He mahillaan se estetään.
-
-Vasta eräs vuosi jälillä on pappiloilla Venähellä annettu maita
-viljeltää. Heissä vaan harvoin on itsessä viljeliätä, sillä
-palkkaväki on kallis. Maksetak 100 ruplaa vuoessa miehelle. Sen
-eisti vuokratah he maa toisille, saavat tavallisesti 3:annen osan
-tulosta. Maita pappiloille pantaessa otettih parahat pellot, parahat
-niittynurmet kylästä, kysymättä ken heitä ennen viljeli. Erähissä
-paikoissa tuli sillä moni ennen maista rikas talonpoika köyhäksi.
-Vaan vääryyttä heille osotetuksi he eivät voi valittaa, sillä kaikki
-maa on Keisarin, heillä vaan viljellys-, ei omistus-oikeus.
-
-Täällä Rukajärvessä noustah vuotehelta k. 5:en eli 6:en rajoilla.
-Laaitah tuli pätsih. Sinne jo laatiessa työnnetäh suuria ympyriälöisiä
-kiviä kuumistumaan, niin niillä kivitetäh lehmän hauetvesi.
-Kaikenlainen keittäminen mahto ennen vanhaan semmoisella kivittämisellä
-tapahtua. Ja tästä lienee sana _keittää_ syntynyt, joka alusta mahto
-olla _kivittää_. Sitte näyttää liitteillä kupusioilla kivillä
-keitetyksi, josta sana _pata_ on rotinut, koska _paaella_ keit[ettii]n.
-Samati on myös sana _paistaa_ paaesta tullut (paaista).
-
-Pirtin lämmitä pantua leivotah kalikoita, sultsinoita, piiroita,
-kakkaroita j.n.e. päiväksi syöä. Kalikat leivota[a]n noin 2 linian
-paksuiksi kuoriloiksi, joihin sitte pannaan otrasuurimoista ja
-maiosta laaittu puuro syämehen. Kuoren ääret taivutetaan ylös ja
-niin pannaan uuniin. Sultsinat taputetaan vielä mohuemiksi, jos 1/2
-linian paksuiksi, ja paistetaan. Ne ovat vehnäistä. Kaikki leipomiset
-uunista otettua kastellaan kvaasilla [Venäläiseen tapaan laitettua
-kaljaa], ja kalikkoihin pannah vielä maitovoietta keselle. Sultsinat
-ennen syötöä taivutetaan toinen puoli toisen päällä ja keselle
-pannah suurimoista, vehnästä ja maiosta keitettyä (paksunlaista)
-puuroa. Ilman näitä teoksia laitetah rokkaa (liha- eli kalarokkaa),
-maitokeittoa, kalaa, lihaa, siroa, voita murkkinaksi. Sitte lakeisen
-sulettua laitetaan kahvet ja tsaajut, josta juoah usiammat kupit
-perätysten. Sitte murkkina. Koko päivänä sittä ei nautittu mitänä
-ennen k. 6 iltoa, jona taasen juoah tsoajua, ja sen jälkiin
-iltaista. Pirtin lämmitysaika on kyllä vaivaloinen, sillä heiän
-pienet pertit täytyvät savulla, jotta ovi pitää aukaista ja huone
-vilustua. Vasta viimmen 3 eli 4 tiiman jälestä soahan läheinen
-kiinni. Erivierolaiset pitäis kieltä[ä] unelleen rupiamasta, jos mitä
-ennen on saisi suatakkin. Nyt justin tapahtu, että pappi kylästä
-vähän vesselässä (= iloisella tuulella) tultuaan teki ristin erähän
-erivierolaisen kasvoilla sormet hänen tavalla pannen. Mies suuttu
-tästä, jotta vähän oli tappelo tulla.
-
-Nyt vasta tulin tansista eli täällä niin nimitetystä _kisasta_.
-Pieni pirtti oli vuokrattu 2:hella krossalla itsekultaki mieheltä.
-Se pian täyty. Venäjän pajahusten laulamiseen kisattiin minun
-viipyessäni jo 3:llaki tavalla. 1. Sinä nimellistä, jossa parittaan
-kun katrilliin oli väki ensin asettaunut. 2 ja 2 paria oli aina yhtä
-haavaa liikkeellä. Vuoroin he lattian toiselta puolelta etenivät
-toiselle puolelle, pujoittautuen toistensa ohi; tällöin naiset
-kulkivat keskeltä, ja miehet oikeata puolta naisensa ohi. Tämä tehtiin
-useita kertoja, ja sillä aikaa kukin mies tanssia käännähteli
-omaa naistansa vastaan, joka mikäli mahdollista oli, pysyi liikkumatta
-paikallaan. Lopuksi pyörähyteltiin hänen kanssaan, kaksi muuta
-vastakkaista paria astui äsken tanssineiden sijaan, ja näin
-jatkettiin pitkin tanssijapiiriä niinkuin purpurissa. [Tämän kisan
-kuvaus kirjoitettu ruotsiksi paitsi ensi lausetta.] 2. Käsivetellystä,
-jota samati pajahtamiseen kisattiin. Siinä vaan yksi pari erittäin
-tuli lattialle vastatusten lähelle toinen toistaan. Ensin otti
-kavaljeri oikialla käellään naisen vasemen, vei häntä erähän
-askelen vasemella puolella naista kävellen, muutti sittä puuttuen
-itse vasemella naisen oikiaan käteen viejen häntä jälelle oikialla
-puolella naista astuellen ja niin usiammat kerrat, siksi kun heitti.
-3. _Kruga_ nimellistä, jossa ensin asettauttiin tarhaksi. Siitä
-muuttautettih monella tavalla. Yhestä puolesta alettih esinnä, tultih
-toiselle puolelle, mentih nostettuin kätten alatse ulkopuolella,
-tultih välistit selin sisälle seisomaan, välistä erottih, pari mentih
-ulkopuolelta toisia ja tultih taasen yhteen. Terävään näitä ei
-kisattu, jos ei ensimäistä, jossa välistä kyllä ohta ortehen kolahti
-jos ei pää lakehen päässyt. Koko kisa tahto saaha kyllä surullisen
-lopun. Akka koukulla tuli kotihin. Mitä rasboinikoita (rosvoja)
-tänne on huonehesen saanut. Hänen tietämättä oli mies huoneen
-vuokrannut. Hän taluttiin ulos ja kisattiin uuelleen, kun esinnä
-naiset ennättivät jällen kokouta, jotka ensi häässä juostih ulos.
-Välistä otti nainen miehen, välistä mies naisen kisaan. Lempisanoja
-viskaeltiin sinne tänne parien välillä kun paremmissaki. Minulla
-oli fleiti muassa, jolla minäki soittelin lauluja. Eikä näyttänyt
-sillä suurta erotusta olevan mitä soitti, kaikkien laulujenki mukaan
-kisattik. Muitaki kisoja sanottik vielä äiä olevan, vaan niitä nyt
-ei kisattu. Polskia, kontria j.n.e., joita meiän rahvas kisaa täällä
-ei. Naiset oltili kaikki paitahiemoisillah, joko sitte paiat punaset
-eli valkoiset. Paian päällä oli hamet liivin kera yhteen ommeltu
-eli leikattuki, vaikka liiviksi sitä ei hyvästi taitaisi sanoakkana
-koska hamehesta voan kävi kun muutki kannattimet eli viilekkeet kaksi
-tuuman eli paremman levyistä rihmaa olkien ylitse. Pää oli jokaisella
-palmikoilla ja palmikosta heilu selkeä myöten 1/2 kyynärän pituinen
-ja l 1/2 tuuman levyinen silkkinen rihma alas. Muuten oli pään ympäri
-kaikilla siottu huivi sillä tavalla että se ensin oli 3/4 korttelin
-levyiseksi laskettu ikäskun miehet kaulahuivinsa laskevat. Sellaisna
-oli se otsapuolelta alkaen siottu pään ympäri, taka puolelta
-palmikon juurelta yhellä puolisolmulla helposti kiinnitetty. Jos
-ken tahansa olisi nämät kisanaiset nähnyt, ei olisi hän luultavasti
-muuta virkkaa tainnut, kun että olivat koriat vaatteissansa. Eikä he
-naamoa myötenkän olleet rumat katsella, sillä jos toiset olivatki
-rokonarpiset, niin oli toisia kylläki kaunehia. Kun vielä siivosti
-käyttivät, niin oli siinä kyllä iloksi tänä päivänä. Miesten vaatehus
-erottih en äiän toinen toisistaan. Pitkät kengän varret housujen
-päällä, sukan suu toisilla kirjainen kääritty kengän varren päälle,
-paita punanen eli sininen housujen päällä, paian päällä toisilla
-kauhtana, toisilla turkki. Toisilla huivi, toiset huivittomat. Ainoa
-oli poika mies sortukilla ja seki tanssasi pian yhät papin tyttären
-kera.
-
-
-
-
-3.
-
-[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
-
-
-                                          Rukajärvessä 22 Huhtik.
-                                               Keskiviikko.
-
-Nyt olen, kun vaan erähältä suonen aukasen, valmis lähtemään isosta
-kylästä enkä ole vielä sanoakan saanut, enkä puoltana sanoa.
-Lähen kun muinen Tuonelasta Väinämöinen, voan missäpä on se Antero
-Vipuinen, jonka luoksi lähtisin. Matkoja en kovin surisi jos naisten
-nieklojen neniäki kulettaa. Vaan vieläpä on naiselta itkuvirsi
-kirjotettava, jos lähtenee, kun pelkää pahaa siitä itselleen tulevan.
-
-
-
-
-4.
-
-[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
-
-
-                            Kiannon Pappilassa 1 Toukok. 1835.
-                                      Perjantaina.
-
-Huhtikuun 22 päivänä, joka oli keskiviikko, läksin Rukavaaran
-Pappilasta, kylläki kauan hyvin piäntöä siellä muistellen. Muuten
-runojen vuoksi olentoni siellä oli tyhjä. Vasta viimmesellä
-päivällä onnistu saahakseni akoilta erähiä itkuvirsiä, ei nekän
-suuriarvoset. Itkuvirsiä olen yrittänyt jo ennenki muilta kirjottaa,
-vaan mikä lienee, siitä ei tule tolkkua. Näyttää kun ne olisivat
-ikivanhaa laatua, sillä niissä on kamaloita sanoja, joita ei
-ymmärrä, eikä malta yhellä eli kahelia sanomisella. Niitä taas
-kertoen kysyessä, miten oli seki sana, unohtuvat puolet pois sekä
-sanojalta jotta kirjottajalta, eikä tule täyttä kullonkana. Häissä
-itketään talosta lähtevälle tytölle, peiahissa kuoleelle, j.n.e.
-
-Rukavaarasta 13 v. Jekon taloon Tiiksin kyleä, siitä 20 Kellovoaran,
-7 Sirkkemiin, 43 Jyskyjärveen, 40 Nurmilahteen, 10 Luusalmeen,
-30 Uhtuvaan, 15 Jyvälahteen, 30 Vuokkiniemeen, 5 Tsenaniemeen,
-25 Kivijärveen, 6 Viiankiin, 4 Hyryyn, 10 Pussilaan, 50 Kiannan
-pappilaan. -- Sirkkemiä mainittiin myös Sirkkakemiksiki, Jekossa
-makasin yötä, niin siitä [kuljettuani] 23 [virstaa] tulin esinnä
-Kellovaara[a]n, jossa vankalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta,
-kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen päin matkaan
-Kemijokea myöten. Jäätä varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti
-2 miestä saattamaan, äsken nimitetyn akan poika setänensä (djädo).
-Yöllä makasimma vähän aikaa metsäpertissä ja muun aian matkasimme,
-minä nukkuen reessä. Siinä kerran laululla heräsin kylläki somasti.
-Toisessa metsäpertissä akan pojalta Simanalta kirjottelin 2 tiimaa
-lauluja, ja iltapuolella tulimma Jyskyjärveen.
-
-
-
-
-5.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                              Kajaani, 5 p:nä toukokuuta 1835.
-
-(Muistiinpanoja, tehdyt Rukajärvessä, 21 p:nä huhtikuuta 1835.)
-
-Muutama vuosi sitten on parannettu pappien palkkaedut. Paitsi
-puhdasta rahaa, noin 600 ruplaa pankkiseteleitä, on heille annettu
-paraat kunkin seudun tilat. Kun näitä tiluksia heille jaettiin, tosin
-muutamat talonpojat joutuivat kärsimään, sillä ottamatta lukuun,
-kenen oma pelto ja niitty ennen oli ollut, valittiin niistä paraat
-papille. Vielä nytkin moni talonpoika valitti, että häneltä täten oli
-riistetty paraat tiluksensa; kuitenkaan eivät he voineet valittaa
-tapahtunutta vääryyttä, sillä täällä on kaikki maa oikeastaan kruunun
-omaa, talonpojalla on ainoastaan viljelemisoikeus. Monet papit
-eivät kuitenkaan tätä nykyä voi harrastaa maanviljelystä, kun näet
-he itse ovat siihen tottumattomat, ja työväki on kallispalkkaista.
-Miehelle maksetaan 60-100 [ruplaa] pankkiseteleitä vuodessa. Senpä
-vuoksi papit paikoittain ovat antaneet maan arennille talonpojille.
-Mutta vastaisuudessa saattanee odottaa pappienkin täällä rupeavan
-maanviljelijöiksi, ja he saattavat varmaankin ottamalla käytäntöön
-parempia metodeja ulkopuolella omiakin maitaan tuottaa hyötyä.
-Näinpä Repolassa papin olevan ainoan, joka oli viljellyt perunoita
-koko vuoden tarpeisiin. Vähitellen on tämän perin hyödyllisen
-ravintokasvin tuottama etu hänen esimerkkinsä kautta selviävä
-lähelläasuvillekin, kuten jo osaksi on käynytkin. Kuitenkin perunaa
-vielä näillä seuduin viljellään sangen niukasti; etempänä rajasta
-sitä ei viljellä melkein ollenkaan. Se perunain määrä, jonka rahvas
-kylvää, riittää muutamaksi viikoksi korjuun jälkeen; siemeneksi harva
-niitä säästää. Tätä he hankkivat markkina- ja muilla matkoillaan,
-tavallisesti Suomesta, ja kuulin mainittavan etenkin kolmea Kuhmossa
-olevaa tilaa, jotka tavallisesti olivat harjoittaneet perunanviljelystä
-siinä määrin, että saivat siitä paitsi omat tarpeensa vielä
-kevätpuoleen muille siemeneksi myötävää. En tiedä, onko heitä
-Talousseuralle mainittu rohkaisua ansaitsevina, mutta suotavaa olisi,
-että se tapahtuisi.
-
-
-
-
-6.
-
-Lehtori Keckmanille.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-
-                                 Kajaani, 8 p:nä toukokuuta 1835.
-
-R. Y. Sitte Kuhmosta noin kuukauen eellä kirjan Sinulle lähetettyä
-olen pian kaiken ajan ollut Venäehen puolella rajoa. Esinnä Kuhmosta
-7 penik. Repolan kirkolle, siitä 12 d:o Rukajärveen, siitä 8
-Jyskyjärveen, siitä 8 Uhtuvaan, siitä 1 1/2 Jyvälahteen, siitä 8
-Vuokkiniemeen, siitä 3 Kivijärveen, josta viimmen pääsin omalle
-puolelle rajoa. Ilman jo nimitetyitä paikkoja kävin monta pienempätä
-kyleä tien varsilla, matkaten ylehensä 80 penik. 5 viikon sisässä.
-Runoja kirjottelin siellä täällä kokonaisen paperikirjan täyteen.
-Kyllä niistä taasen lähtisi Kalevalaanki lisäyksiä ja parannuksia,
-vaan en ole ennättänyt erotella kuta kuhunki paikkaan. Ja paras
-taitaa ollakki vaan siltään präntätä mitä nyt sinne on saanut ja
-vasta aikaa voittaen kerralla lisätä, mitä tästäki lähin tullee
-sihen sopivia. Sillä jos niitä nyt vähitellen rupeaisi kohentelemaan,
-se vaan viivyttäisi entisten valmiiksi saantoa. Mitä aina olen
-ajatellut, ulompana rajasta runoja olovammalta löytyvän, näin
-nyt tyhjäksi. Rukajärvessä, joka Bogosta lienee noin 10 penik.
-Valkian meren rannalta, runoja ylen vähä laulettiin ja siitä mereen
-asti kuuluu ne sitäi enemmin hävinneheksi. Venäehen pajahusvirret
-ovat näillä seuin suomal. laulun sortaneet. Rukajärvestä Kemijokea
-myöten Jyskyjärveen kulkeissa laulettiin muutamissa kylissä usiampia
-runoja ja Jyskyjärvessä samati. Uhtuvassa tapasin ennen tuntemattoman
-Jamala nimisen miehen, joka esinnä lupasi 5:estä rupilasta kaiken
-päivän, aamusta ruveten iltaan saakka laulaa, vaan sitte nähtyä, jotta
-kynä taisi terävämmin käessäni pyörähellä, kun uskokana, yhtyy toiseen
-kauppaan. Tätä myöten otti hän lauloakseen 20 pitempätä runoa
-sanotulla maksolla ja, mitä muistaisi, päällisiksi. Niin kirjotinki
-kaiken päivän häneltä. Pieni poika istu lähellä ja veisti joka runolta
-pykälen puuhun. Pimiän tullen tuli määrätty lukuki täyteen ja toisella
-päivällä kirjotin luvatuita pienempiä runoja markkina päiviin asti.
-Vaan sitte hänestä päästyä keräyty tyttöjä kylästä, jotka kyllä
-pienensivät poveni 20 kopeikan seeleistä. Näin sain sekä tästä että
-muistaki kylistä taasen kyllä runoja. Nyt aikaa saahen lähtisin
-kernaasti rajoa myöten esinnä aina Lappiin asti, vaikk' en taia
-päästäkkänä, ennen kun tulevana vuonna, jos sillonkana. Sen jälkeen
-tekisi mieleni toiselle suunnalle rajoa seuraten vaikka Laatokan
-meren asti. Rajapaikat ovat kuitenki parahimmat lauluilta.
-
-Mitä viimmen kirjotin, Akademian kustannuksella jos pitemmällenki
-matkalle toivovani ja josta kehotat minua Kanslerille anomuskirjan
-kirjottamaan, sen taian, tarkemmin asiata tutkistellen, semmmoseksi
-heittää. Ei sen eistä, etten mitä hyövytystä senlaiselta matkalta
-toivoisi, vaan jos toivon ja vähän ehkä muka saavuttaisinki,
-niin epäilen kuitenki jaksannostani kuluja vasten mitänä voivani.
-Ja jos en voisi, tulisin vaan puheen alaseksi toisten varoja
-ilman hävittäneeni. Nyt omilla yrittelevä, jos välistä tyhjäänki
-menisi, niin siitä ei kenkään minua moiti. Olen siis aikonut heittää
-mielestäni koko sen tuuman, vaan toivova, jos ken toinen sillä
-toimella matkautettaisi. Tarpeellinen se ainaki Suomen euksi olisi.
-
-Kiitoksia lupauksestasi Kongl. Nord. Oldskrift Sellskab:ille
-sisäänotto-rahat laittaa. Vähin makso taitaa tapahtua 70 Riksd.
-Ruots. Bankossa, jota siis pyyän Sinun sinne laittamaan Venäehen
-General Konsuli v. Gerschau:lle, taikka Seuralle suorastaan. --
-Sanoista, joita kysyt, taitaa _varuriikit_ yhteisesti merkitä jos
-mitä ylellisyyttä eli kalleutta, Ruotsalaisista sanoista _vara_ och
-_rik_ kammellettu. _Holoppa_ Ven. sanasta _holonj_ (orja, palkollinen)
-merk. yhteisesti kehno, huono, epäkelpo j.n.e. ja taitaa alkuaan olla
-yksi sama kun meiän tavallisessa kielessä _halpa_.
-
-Kun muistaisin enemmänki Venäehen puolelta nyt saatuja sanoja
-niin panisin tähän, vaan kun ovat hajalla Leksikossa, niin panen
-mitä muistostani saanen vähä lehen täytteeksi: -- _mitys_ Genit.
-_mittyen_ Infin. _mityttä_ yksi merkitykseltään kun _minkälainen_ --
-_kaikenjytys, -yen, -yttä_ s.o. kaikenlainen -- _sikäläinen ja
-täkäläinen_ samanlaiset kun _meikäläinen, teikäläinen_. -- Läksi
-_valmistamaatse_ s.o. valmistamaan itsensä. -- _Heitetäätse_ s.o.
-heitetään (heittävät) itsensä -- _muutamaatse, laitamatse_ s.o.
-muutan, laitan itseni -- _Vaattehut, Ropehut_ diminutiv. sanoista
-_vaatet, rovet_ -- _Veto_ yksi kun meillä _vero_ -- Vet adverb.
-s.o. _Vet sanoo, vet tulee_: meillä: sanoopa, [tuleep]a -- _Orko_
-Genit. _Oron_ = noro, alanko, aro j.n.e. siitä runossa "usein
-oronen koivu" -- _Venakko, Ruotsakko_ Venäehen (Ruotsin) mies eli
-akka.
-
-Vaan nyt täytyyki minun lähteä Appelgreniin kortille etten ennätä
-enempätä. Löytyvät ne vasta Leksikossa. -- Mitäs näyttää Sinulle
-siitä selvittämisestä, joka nyt minulle _Sammosta_ annettiin,
-merkittävän _Sammolla_ koko meiän maata, joka, tähtiensä vuoksi
-taivaalla, Sammon toisella nimellä kirjokanneksi sanotaan. Ei
-näytä minusta aivan typeräksi, jos liiatenki muistamme sen entistä
-nimeä Lappalaisten luona _Sabme_, josta Suomalaisessa suussa pian
-_Sampo_ saatiin. Kaikki Sammon soat tarkoittaisivat sitä myöten
-Suomalaisten ensimmäistä maanottoa Lappalaisilta. -- Tervehyksiä
-kaikille tuttaville! Rabbelle aion pian kirjottaa Bankkivelastani
-ja sen muistamisesta, menet hän tuota Sinä vieläki takuusen, sillä
-nythän en saa jos viiennen osan maksetuksi.
-
-Kajanista 8 Toukoista 1835.
-
-                                                 Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-Liite.
-
-
-
-1.
-
-Tohtori Rabbelle.
-
-(Kirjekonsepti.)
-
-
-                               Kiannalta 25 p:nä elokuuta 1835.
-
--- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
-
-Lähden nyt viimeisiin rajakyliin Venäjän puolella, jossa en viivy
-kuin viikon tai puolentoista. -- -- --
-
-
-
-2.
-
-Kruununvouti Wichmannille.
-
-(Kirjekonsepti.)
-
-
-                                 Kiannolta 30 p:nä elokuuta 1835.
-
-Sittenkun viimeksi kirjoitin Sinulle olen ollut matkalla Venäjän
-rajalle ja käynyt yli rajan Lapukan kylässä venäläisellä alueella.
-Melkein ilman poikkeusta oli pakkanen niin kokonaan vahingoittanut
-vuodentulon että ohra esim. niitettiin viikatteella eikä sitä edes
-riihitetä. Kun sitäpaitsi kasket, vaikka ne paikoin vähän säilyneet,
-enimmäkseen ovat niin harvoja, etteivät edes tuota siementä, niin
-näyttää tuleva vuosi sangen surulliselta. Jospa siellä olisi
-parempaa. Tämän viikon liikun vielä lukukinkereillä pappien kanssa,
-mutta palaan sitte viipymättä Puolangan kautta. Huomisesta viikko
-eteenpäin lähtenen täältä.
-
-
-
-3.
-
-Lehtori Keckmanille.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-
-                                      Kajanasta, 18 Syysk. 1835.
-
-Rakastettu Veljeni!
-
-Äsken kotiin tultua Kiannalta, Puolangalta, Hyrynsalmesta, Venäjän
-puolelta ja muualta, joissa vaelsin lähes 6 viikkoa ja yhtehensä
-60 penikuormaa varsin ennätäkkänä muuta kun kiittämään Sinua kolmestaki
-tänne sillä ajalla tulleesta kirjastasi. Niitä sanoja, joita Kalevalassa
-pyydät selvittämään, olen katsellut ja vaikka pikasuudessaki kokenut
-saada jollaki tavalla tässä postissa lähetettäviksi. Laita vasta
-lupaustasi myöten enemmän, niin minä kyllä selvittelen mitä itse
-tiedän. Sananlaskuja on minulla taas viimmesellä matkalla kokoutunut
-muutama sata uusia ja samati arvutuksia. Kun ne saan Sinunki kirjaasi
-lisätyksi, niin laitan taikka kohdastansa sinne, eli veljellesi
-Oulussa. Arvutuksia olen kokenut paremmin järjestyttää, kun ennen
-Gananderissa; uusia olen saanut puolentoista sataa niitä, ilman mitä
-vanhoja on tullut somemmasti saaduksi. Sano tervehyksiä kaikille
-tuttaville, jotka taiat tavata. Jos vastaki Kalevalan runoja viittisit
-tänne lähettää sitä myöten, kun niitä präntistä lähtee, niin hyväpä
-tuo olisi.
-
-                                           Veljesi ja ystäväsi
-                                              Elias Lönnrot.
-
-P.S. Kenpä tiesi vaikka Joulun aikana taasen tulisin Helsinkiin.
-Olen vähä sinneppäin tuumaillut.
-
-
-
-
-
-
-SEITSEMÄS MATKA vv. 1836-1837.
-
-
-
-
-[Jo v. 1835 Lönnrot ajatteli matkaa, joka käsittäisi koko sen alueen,
-missä suomen kieltä puhuttiin, ja aikoi pyytää sitävarten apua
-yliopistolta, mutta luopui tuurnastansa. Vasta syksyllä 1836 hän
-saattoi lähteä tämmöiselle matkalle saatuansa Suomalaisen
-Kirjallisuuden Seuralta matkarahoja. Tämä matka, joka oli pidempi kuin
-yksikään edellisistä, jakaantui kahteen osaan: pohjoiseen ja
-eteläiseen. Pohjoinen kävi Uhtuen, Kuusamon, Kieretin, Koudan,
-Kannanlahden, Kuolan, Inarin, Sodankylän, Kuolajärven, Kuusamon ja
-Kiannan kautta Kajaaniin ja päättyi toukokuussa 1837. Eteläiselle läksi
-L. heti kotiin tultuansa ja matkusti Vuokkiniemen ja Repolan kautta
-Suomen-Karjalaan, jossa kulki myöhään syksyyn ristiin rastiin, kuten
-alkuun liitetty matkakertomus tarkemmin osottaa.]
-
-
-
-
-1.
-
-Kajaani, 8 p:nä maaliskuuta 1838.
-
-
-                         Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle.
-
-Kirjelmässä 28:nnelta päivältä helmikuuta 1836 Suomalaisen
-Kirjallisuuden Seura kehotti minua lähtemään matkalle etsimään
-sellaisia suomalaisia runoja y.m., joita suusta suuhun kulkevan
-muistotiedon säilyttäminä vielä saattoi elää, ja joita ei siihen asti
-oltu kirjaanpantu. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Seura oli
-myöntänyt tuhannen ruplaa pankkiseteleitä. Sittenkuin vielä minulle
-armossa oli myönnetty vuoden kestävä virkavapaus, tehtiin se
-matkasuunnitelma, että ensin oli käytävä niillä seuduin asuvien
-suomalaisten luona, jotka ovat lähinnä valtakunnan rajaa täältä
-pohjoiseen päin, ja että matka sitten oli ulotettava täältä kaakkoon,
-osaksi Venäjän, osaksi Suomen alueelle.
-
-Tämän suunnitelman mukaisesti matka alettiin syyskuulla mainittuna
-vuonna. Vaellus suunnattiin ensin Arkangelin kuvernementissä oleviin
-Lonkan, Vuonnisen, Jyvälahden ja Uhtuen kyliin. Ylioppilas, herra
-_Johan Fredrik Cajan_, joka tähän saakka oli matkakumppanina minua
-seurannut, palasi nyt Suomeen ja minä läksin pohjoiseen Tuoppajärven ja
-Kuusamon pitäjän välisille seuduille, missä lähelle joulua oleskelin
-Ohdan, Pistojärven, Suvannon, Makarin, Tuhkalan, Katoslammin, Akkalan,
-Käpälin, Suurenjärven, Vaarakylän, Skhiitan ja Pyhänsaaren kylissä.
-Itse joulunpyhät vietin Kuusamossa. Sieltä käännyin Pääjärven ja
-Kantajärven tienoille, missä suomalainen asutus Venäjän puolella rajaa
-lakkaa, siis näillä seuduin 20-30 peninkulmaa etelämpänä kuin Suomen
-puolella rajaa; maanviljelys, hevoset, lehmät ja suomalainen asutus
-ulottuvat näet viimemainitulla alueella Inarin järven eteläpäässä
-olevaan Kyrön kylään asti. Elleivät monet seikat, joista minun Kuolassa
-piti saada lähempiä tietoja, olisi tiukkaan vaatineet, että minun sinne
-saakka oli jatkaminen matkaani pohjoiseen, olisin Pääjärven lähikylistä
-suorinta tietä lähtenyt Kemijärvelle, Sodankylään ja Kuolajärvelle.
-Siten olisin voittanut lähes kahden kuukauden ajan, joka nyt
-varsinaiselta matkan tarkoitukselta meni melkein hukkaan
-matkustellessani venäläisten ja lappalaisten keskellä. Mutta siitä,
-miten pohjoiseen suomalainen kansanheimo ulottuu Venäjän puolella, olin
-kotoa lähtiessäni niin tietämätön, että luulin tapaavani suomalaisia
-Kannanlahdenkin tienoilla, jopa pohjoisempanakin. Pohjoisimmat
-suomalaiskylät ovat Kuva ja Tumtsa, jotka sijaitsevat lähellä
-Pääjärveä. Melkoisen suuren Koutajärven rannalla ei nyt enää ole
-ainoatakaan ihmisasuntoa, eikä suomalaisia asu mainitun järven
-pohjoispuolella. Sentähden matkustin Pääjärven tienoilta kaakkoon
-Vienanmeren rannalla olevaan Kierettiin Majavalahden, Heinäjärven,
-Jäletjärven ja Uudenkylän kylien kautta, jotka kaikki ovat Koutajärven
-eteläpuolella, ja joissa on suomalainen asutus. Kieretissä taas, joka
-on melkoinen kauppala, asuu venäläisiä. Sieltä luetaan 12 peninkulmaa
-Kannanlahteen, nimittäin 4 Mustanjoen kylään, 2 Koudan kauppalaan, 8
-Knäsoin kylään ja 3 Kannanlahden kauppalaan. Kaikissa näissä kylissä
-puhutaan venäjän kieltä. Kannanlahdesta luetaan 22 peninkulmaa Kuolan
-kaupunkiin, nimittäin 3 Imandran järvelle, 11 sen rantaa pitkin ja
-sitten 8 Kuolaan. Koko matka suoritetaan poroilla. Säännöllisiä
-postiasemia on tien varressa, 3-4:n peninkulman päässä toisistaan.
-Näillä asemilla olevat lappalaiset puhuivat kaikki välttävästi venättä.
-Kuola on mitätön kaupunki, 4:n peninkulman pituisen Kuolanlahden
-päässä, joka lahti nyt, kuten useampina muinakin talvina, oli sulana.
-Kaupunkia ympäröivät joka taholta ylängöt. Enimmät polttopuut
-kuljetetaan kotia koirilla, kuten tapa myös oli Koudassa ja
-Kannanlahdessa. Suurimmat koivut, joita käytettiin polttopuiksi, eivät
-läpimitaten olleet juuri yli 2 tuuman, ja niitä noudettiin lähes
-peninkulman päästä Tuulomajokea pitkin. -- Kuolasta läksin maaliskuun
-alussa lappalaiskylien Muotkan, Petsamon, Paatsjoen ja Näytämön kautta
-Näytämönjoelle, joka on Norjan-Lapin rajalla, 15 peninkulmaa pohjoiseen
-Inarin kirkolta. Koko matka sanotaan 30 peninkulmaksi. Nämä kylät, ovat
-vaan 3 tai 4 peninkulmaa etäällä Jäämerestä, ja niissä on kussakin noin
-10 perhekuntaa, jotka asuvat yhtä monessa hirsistä kyhätyssä mökissä.
-Venäjän kieltä puhuivat tai ainakin ymmärsivät useimmat miehet. Nämä
-Venäjän lappalaiset eivät elä paimentolaisina, eipä heidän sanottu edes
-voivankaan niin elää, he kun paastoajoiksi hankkivat itselleen
-kalaruokaa, ollen sen vuoksi pakotetut luopumaan laveammanpuolisesta
-poronhoidosta. Näytämönjoelta luetaan 10 peninkulmaa Inarin järven
-pohjoispäähän, sieltä 5 peninkulmaa Inarin kirkolle, sieltä vielä 5
-peninkulmaa Kyrön kylään, missä taas tapasi suomalaisia, savupirttejä,
-saunoja y.m. Inarin seurakuntaan kuuluvat lappalaiset puhuvat, paitsi
-äidinkieltään, murtamalla suomea, jättämällä pois muutamia
-loppuääntiöitä, melkein kuin Suomen eteläosissa, jonka ohella d usein
-äännetään epäselvänä r:nä. Jumalanpalvelus pidetään suomeksi, ja
-ainoastaan suomalaisia kirjoja näin heidän mökeissään. Varsin moni
-kuitenkin sanoi naapureitaan, Norjan lappalaisia, onnellisiksi, heillä
-kun oli jumalanpalvelus ja kirjat äidinkieliset. Inarin lapin murteen
-sanottiin siilien määrään eroavan sekä Venäjän että Utsjoen ja Norjan
-lappalaisten murteista, että näitä murteita puhuvat vaivoin ymmärtävät
-toisiaan. Minusta tuntui kuin Venäjän lappalaisten kieli olisi ollut,
-jos ei juuri puhtahinta, ainakin enimmin suomen kielen kaltaista. Tämä
-lausunto älköön kuitenkaan vastaiseksi käykö muusta kuin minun
-yksityisestä arvelustani. -- Kyröstä luetaan 12 peninkulmaa Sodankylän
-kirkolle. Kuljettuamme Sompiotunturien yli, tapasimme paljoa
-paksummalti lunta Sodankylän puolella kuin Lapissa. Kyytimies kertoi,
-että Lapissa aina on vähemmän lunta kuin Sodankylässä ja niissä
-pitäjissä, jotka ovat siitä etelään. Jos tämä on totta, on meillä
-tästä, kuten myös monesta muusta seikasta, esim. luulotellusta Lapissa
-vallitsevasta polttopuiden puutteesta, vallan väärä käsitys, joka on
-syntynyt siitä, että matkustajat ja muut ylen määrin ovat suurentaneet
-todellisia ja kuviteltuja lappalaisten parissa kokemiaan vastuksia.
-Minä puolestani en tahtoisi yhtyä heidän valitusvirsiinsä, vaan luulen,
-että ihminen Lapissa elää vallan yhtä onnellista elämää kuin muualla,
-seikka, jonka muun muassa lappalaisten iloiset kasvot ja hilpeys joka
-tilaisuudessa todistavat. -- Sodankylästä kuljin 12 peninkulman matkan
-tai hieman yli Kuusamoon ja edelleen 25 peninkulman matkan Kajaaniin,
-jonne saavuin toukokuussa.
-
-Siten oli pohjoinen osa matkaa suoritettu, ja siihen meni 8 kuukautta.
-Eteläpuolisen aloin kesäkuun ensi päivinä, matkustin taas
-Vuokkiniemeen, sieltä Repolaan, Pieliseen, Ilomantsin Enon kappeliin,
-Liperiin, Rääkkylään, Tohmajärvelle, Kiteelle, Ruskealaan, Sortavalaan,
-Jaakkimaan, muutamiin Kurkijoen kyliin, Parikkalaan, Rautjärven
-kappeliin, Ruokolahdelle, Joutsenoon, Lappeelle, Lappeenrantaan,
-Lemiin, Savitaipaleeseen, Taipalsaareen, Ruokolahdelle (toisen kerran),
-Sääminkiin, Kerimäelle, Liperiin (uudestaan), Kontiolahden kappeliin,
-Juuan kappeliin, Nurmekseen ja Kajaaniin. Tähän matkan osaan kului
-minulta lähes 6 kuukautta. Käymättä jäivät etenkin ne Venäjän-Karjalan
-seudut, jotka ovat etelään Repolan pitäjän rajalta, ja joihin aion
-vastedes erityisesti matkustaa.
-
-Mitä tulee matkani tuloksiin, olen ainakin itse niihin tyytyväinen.
-Olen kerännyt seuraavaa:
-
-1) _Mytologis-historiallisia runoja_. Suurin osa näitä on Kalevalan
-lisiä ja toisintoja.
-
-2) _Loitsurunoja_. Topeliuksen aikaisemmin keräämien ynnä muiden kanssa
-kaikki yhteensä painettuina saattavat paisua 500 sivuksi tai sen
-ylikin, kahdeksataitteista kokoa.
-
-3) _Idyllisiä runoja_ (sisällykseltään lyyrillisiä lauluja, romansseja,
-ballaadeja j.n.e.). Aloin niiden järjestämisen jo matkalla ja olen
-jatkanut sitä kotona. Jo olen järjestänyt 274 runoa, toiset lyhempiä,
-seuraaviin ryhmiin: Lasten lauluja 9, Poikien lauluja 12, Paimenlauluja
-10, Neitojen lauluja 62, Häälauluja (sulholle, morsiamelle, kaasolle,
-kosiomiehelle, juohtokansalle j.n.e.) 32, Soutulauluja (kätkyt- eli
-kehtolauluja) 14, Miniäin lauluja 24, Miesten lauluja 7, Orjain lauluja
-8, Virsiä eli virrelmiä (romansseja, ballaadeja) 16, Pieniä lauluja 34.
-Tämä kokoelma tulee lisättäväksi runoilla, jotka ennen ovat painettuina
-Gottlundin "Pieniä runoja" nimisen kokoelman 2:ssa vihossa, "Kanteleen"
-toisessa osassa, useissa Mehiläisen vihoissa, muutamissa Mnemosynen
-numeroissa sekä muilla käsikirjoituksena olevilla runoilla, jotka
-osaksi kuuluvat ylempänä mainittuihin ryhmiin, osaksi toisiin, kuten
-Metsänkäviän lauluja, Jauhorunoja, Laulajan runoja y.m. Koko kokoelma
-paisuu kaiketi 5 tai 6 sadan sivun suuruiseksi kahdeksataitteiseksi
-nidokseksi.
-
-4) _Myöhäisempien aikojen runoja_. Kuten tunnetaan on tällaisia sekä
-tavallisen runomitan muotoisina että myös monen muunlaisen runomitan
-muodossa. 7-jalkaisia runosäkeitä sisältäviä lauluja lauletaan nykyään
-hyvin yleisesti ympäri koko maata, jopa osaksi Venäjän-Karjalassakin.
-Kieli näyttää soveltuvan niihin yhtä hyvin kuin tavallisiin runoihin,
-jotka niiden vuoksi näyttävät yhä enemmän joutuvan unhotuksiin.
-Sisäiseltä rakenteeltaan ne eroavat tavallisista runoista siinä, että
-kukin niiden runojalka enimmästi alkaa korollisella tavulla. Jokainen
-runojalka on säännöllisesti trokee, jonka kanssa tribrachys tai
-daktyyli joskus vaihtelee. Ensimäiseen ja viidenteen runojalkaan sopii
-myöskin varsin hyvin pyrrhichius, ja neljännen runojalan muodostaa
-joskus ylsi ainoa tavu. Kaksi kokonaista säettä on keskenään
-loppusoinnullisia ja päättää lauseen. Tämä runomitan laji näyttää
-olevan kotimainen eikä ulkoa lainattu. Sävelet vaihtelevat suuresti eri
-seuduilla. Seuraava tytön valitus poissa olevasta lemmitystään olkoon
-näytteenä mainitusta runomitasta:
-
-         Mull' on huolta montakin, ja se on suurin huoli:
-    Kun en tieä kullastani, elikö vai kuoli.
-         Muut ne käyvät kultansa kanssa, käyvät käsityksin.
-    Minä raukka vanhenen ja olen aina yksin.
-         Alahall' on aurinko, ja ilta on jo lässä,
-    Kultani on kulkemassa viien virstan päässä.
-         Kulkemass' on kultani ja kauas taisi mennä,
-    Jost' ei vielä viikon päästä lintunenkan lennä.
-         Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi,
-    Suru menis mielestäni, parempi mun oisi.
-         Lennä, lennä, lintu rukka, puhu kuullakseni:
-    Kävitkö sä kullan maalla, näitkö kultaseni?
-         Puhu, kuinka kullan maalla aamu armas koitti,
-    Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti?
-         Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki,
-    Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki?
-         Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta,
-    Ettei tulis turha'an se ikä nuori multa.
-
-Näiden uudempien runojen kokoelma näyttää, vaikka kaikki huonommat
-jätetäänkin pois, paisuvan melkoisesti suuremmaksi kuin mikään
-edellämainituista.
-
-5) _Suomen kansan sananlaskuja_ (sananparsia, vertauksia j.n.e.).
-Keräelmässä niitä on useita tuhansia. Aikomukseni on ryhtyä niitä
-järjestämään päästyäni vapaaksi idyllisistä runoista. Suotavaa olisi
-että samalla kertaa voitaisiin julkaista mitä muutkin ovat keränneet,
-ja tämän Seura voinee aikaansaada julkaisemalla sanomissa pyynnön, että
-sellaisia keräelmiä mainittua tarkoitusta varten Seuralle
-lähetettäisiin. Ne saattaisi sitten helposti sovittaa siihen
-käsikirjoitukseen, jonka täältä Seuralle lähetän, tai myöskin voisi
-sovittaa minun keräämäni runot niihin.
-
-6) _Suomen kansan arvoituksia_. Näitä on kerättyinä hieman yli
-tuhannen.
-
-7) N.s. _tarinoita_ (kaskuja, saarnoja). Sellaisia olen pannut kirjaan
-lähes kahdeksankymmentä.
-
-8) _Uusia suomalaisia sanoja, puhetapoja, murteishuomautuksia_ y.m.
-
-Sananlaskuja, arvoituksia ja satuja oli kaikkialla, satuja
-kuitenkin etupäässä Venäjän-Karjalassa ja Sortavalan lähipitäjissä.
-venäjän-Karjalan pitäjät Vuokkiniemi ja Paanajärvi ovat
-mytologis-historiallisten runojen olemassaolon keskustana. Kuta enemmän
-mainituilta paikkakunnilta poistuu mihin suuntaan tahansa, sitä
-harvinaisemmiksi tulevat tämänlaiset runot, mikäli osaksi itse olen
-kokenut, osaksi varmasti kuullut muiden mainitsevan. Tuoppajärven ja
-Pääjärven tienoilla, Sodankylässä ja Kuolajärvellä niitä oli sangen
-vähän; hieman paremmin niitä muistetaan vielä Kajaanin läänissä ja
-Repolassa. Savossa ja Suomen-Karjalassa ne ovat enimmäkseen unhotuksiin
-joutuneet, ja Venäjän-Karjalassa niillä seuduin, jotka ovat itä- ja
-eteläpuolella äsken mainittuja, lauletaan parhaasta päästä venäläisten
-laulujen sokerruksia. Nämä alkavat myöskin Vuokkiniemessä,
-Paanajärvellä ja Repolassa saavuttaa suurempaa suosiota kuin
-alkuperäiset suomalaiset laulut. Idylliset runot elävät yhä vielä
-Sortavalan, Jaakkiman, Kurkijoen, Kesälahden, Kiteen, Ruskealan,
-Pälkjärven, Tohmajärven, Ilomantsin, Liperin ja Pielisjärven pitäjissä.
-Lappeenrannan lähipitäjissä ne olivat melkein kokonaan tuntemattomat,
-ja niin sanottiin asian laidan olevan myös Kurkijoen eteläpuolisissa
-seuduissa. Koko Savossa niitä on sangen vähän, Venäjän-Karjalassa
-hieman enemmän. --
-
-Turha oli toivoni saada tällä matkalla edes Karjalan rahvaalta
-suomalaisen runouden tuotteet, sananlaskut, arvoitukset y.m.
-jotakuinkin täydellisesti kerätyiksi. Ainakin puolet niistä elänee enää
-vaan kansan muistissa, kunnes ne vastedes ehditään kirjaanpanna tai
-kunnes ne ainaiseksi häviävät. Ei ole niin suurta vaaraa sananlaskujen,
-arvoitusten ja satujen kuin vanhojen runojen unhottumisesta; sillä
-edellisten sijaan muisti ei ulkoapäin saa sellaista korvausta kuin
-jälkimäisten, joita syrjäyttämistään syrjäyttävät puolivenäläiset,
-puoliruotsalaiset tai muut uudemmat laulut. Sen tähden olisi suotavaa,
-että Seura vastedeskin pitäisi huolta niiden keräämisestä, mikä
-lieneekin helpompaa sittenkuin on ehditty järjestää ja painosta
-julkaista aikaisemmin muistiin pannut. Muuten se, joka harrastaisi
-asiaa ja olisi halukas tekemään vaelluksia, saattaisi vähillä kuluilla
-tehdä sellaisia keräyksiä. Vuonna 1828 vaelsin, matkarahoinani vajaa
-100 ruplaa pankkiseteleitä, vapunpäivästä syyskuun keskivaiheille, ja
-tämän suven vaelluksiin kuuden kuukauden ajalla ei mennyt enempää kuin
-200 ruplaa. Näistä rahoista olisivat kyllä puoletkin riittäneet ja
-matkan tarkoitus olisi saavutettu, jos nyt, kuten silloin, olisin
-liikkunut talonpoikaisvaatteisiin puettuna. Monessa suhteessa kesänaika
-on talvea sopivampi sellaisten matkustuksien toimeenpanemiseen.
-
-                                                   Elias Lönnrot.
-
-
-
-2.
-
-Kamreeri Rabbelle.
-
-
-                                   Kajaani, 15 p:nä syyskuuta 1836.
-
-Rakas Veli!
-
-Muut tervehtivät sisään astuessaan, mutta minun on ensi sanoikseni
-sanottava: Jää hyvästi! Hyvästi siis muutamiksi kuukausiksi tai koko
-vuodeksi tai (theon en gounasi keitai) [= se on jumalten vallassa]
-ainaiseksi! Huomenna, tai ylihuomenna lähden matkaan ja olisin, jo pari
-viikkoa sitten lähtenyt liikkeelle, ellei punatautia olisi ilmestynyt
-muutamiin paikkoihin, ja ellen minä olisi pitänyt syntinä noin heti
-jättää kajaanilaisia tuon häijyn vihollisen käsiin, edes urkkimatta sen
-voimaa ja hyökkäystapaa, jotta sen jälkeen ennen lähtöäni olisin voinut
-järjestää puolustuksen. Minkä nyt maaherran tahdosta olen tullut
-hukanneeksi virkavapaus-ajastani, sen aion ensi syksynä korkoineen
-ottaa takaisin. Onpa tämä viipymiseni muuten ollut sangen
-tarpeellinenkin, kun Mehiläinen surinallaan on tuottanut minulle yllin
-kyllin työtä, niin ettei minun sitten matkalla tarvitse pitää huolta
-siitä. Mehiläisen, meidän linnun, laita on nyt niin, kuin huomaat
-myötäliitetystä ilmoituksesta, jota pyydän sinun toimittamaan
-julkaistavaksi "Finlands Allmänna Tidningissä", mahdollisesti myös
-Morgonbladissa ja H[elsing]fors Tidningen'issä. Pyydä myös puolestani
-postitoimen johtokunnalta -- jos pyyntö joka vuosi välttämättä on
-uudistettava -- että se alaisilleen postinhoitajille antaa määräyksen
-tilauksien vastaanottamisesta. Tilausmaksut voivat postilaitoksen
-johtokunnasta lähettää tavallista tietä Mehiläisen toimitukselle
-Ouluun, s.o. Barokille, jonka olen valtuuttanut niitä siellä
-vastaanottamaan ja käyttämään. Sen tekevät postilaitoksen johtokunnassa
-itsestäänkin, joten siitä ei tarvitse mitään puhua.
-
-Jos matkallani saisin Sinulta kirjeen Kuolassa, jonne saavun helmikuun
-lopulla, tai Arkangelissa, jonne tulen toukokuun alussa, niin se minua
-äärettömästi ilahuttaisi.
-
-                                            Rehellinen ystäväsi
-                                              Elias Lönnrot.
-
-[Yllämainittu "Mehiläisen" tilausilmoitus.]
-
-
-
-
-3.
-
-Lehtori Keckmanille.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-                                 Uhutkylästä 24 marrask. 1836.
-
-Rakas Veljeni!
-
-Kajaanista lähtiissäni oli Mehiläisen ja muien kera niin äiä
-toimittamista, etten ennättänyt matkalle päästä, kun vasta 16
-Syyskuuta. Aikomukseni oli Kiannan pappilasta Sinulle kirjottaa, vaan
-hupenipa se aika siinä niin, ettei saanut tolkkuun. Nyt vasta täältä
-Uhtuen kylästä saan toivoni täytetyksi ja samassa vähin kertoa matkani
-ensi alkeista, kun jo olenki pian kaksi kuukautta Venäjän puolella
-ollut. Tässä kylässä yksin olen jo lähes 3 viikkoa viipynyt ja
-kirjotellut, mitä on sattunut runoja, lauluja, tarinoita, sanalaskuja,
-arvuutuksia, outoja sanoja ja muita senlaisia. Taitaispa jos vielä
-kaheksi kuukaueksi olla kirjottamista tässä kylässä, erittäinki
-tarinoissa eli saarnoissa, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan ja
-joista ei näytä loppua heti saavan; vaan kuitenki olen päättänyt lähteä
-tänäpänä muitaki kyliä katsomaan. Sanalaskuja ja arvuutuksia on jo niin
-keräytynyt, että uusille enää ei saa siaa entisissä kirjoissa, jonka
-tähen pitää ruveta entisiä vähitellen selvään kirjottamaan. Kalevalaan
-on myös tullut montaki lisäystä. Tästä lähen nyt esinnä Tuoppajärven
-kylilöihin, siitä Pääjärven, Kantalahen ja Imantran seutuloille.
-Helmikuussa arvattavasti olen Kuolan kaupungissa, josta taasen lähen
-jälelle etsimään kyliä ja paikkoja, jotka mennessä jäivät käymättä.
-Lopulla Huhtikuuta taian tulla Kemin kaupunkiin Vienameren rannalla ja
-siitä lähen poikki meren Vienan eli Arkangelin kaupunkiin. Sitä vähä
-kuuluu yhtäläiseen kulettavan, ettei siinä pitkää aikaa menne'kän,
-ennenkun taasen olen tällä puolen merta ja alotan kulkea halkimaisin
-Nurmeksen pitäjän rajoille. Niin siitä sitte alan astua pitkin rajaa
-Laatokan meren rannoille ja vähin Aunuksen Läänissäki käytyäni, lähteä
-Suomen Karjalan ja Viipurin läänin halki Helsinkiin, johon taian
-Lokakuun aikoina tulevana syyssä päästä. Sillä tavalla olen aikonut
-matkata, enkä ulommaksi yritellä, kun missä selvää suomea puhutaan.
-
-Mutta nyt mitä en ni muista, josta tällä kerralla kirjottaisin, kuin
-että viimmesessä kirjotuksessasi pyysit minunki sanomaan, miltä hoti
-näyttäisi aviisissa Hels[ing]fors Morgonblad luettava ruotsal. kääntö
-Kalevalan 15:nestä runosta. Hyvinpä näyttää onnistuneen ja toivotettava
-asia olisi, saaha kaikki runot niin somasti käännetyksi. Muutamia
-erehyksiä siinä taisi olla, vaan ei monta. Niin esim. v. 19 sana
-_valvatti_ ei ollut juuri oikein käätty, sillä se merkitsee sitä, ketä
-uotetaan, oikein unta saamatta eli _valvomalla_ uotetaan (morsianta);
-v. 22 _viikon_ merkitsee _yhteisesti pitempää aikaa_, uskottavasti
-venäläisestä sanasta _vekj_ suomeen tullut; v. 82 _polvemmaksi_,
-pitkäksi, epätietoseksi ajaksi; v. 86 _laklut_, diminut. sanasta
-_lakla_, sorsan, sotkan eli allinsukuinen vesilintu; v. 228 _Karsina
-uunipuolus_ pirtistä ja myös kellarihuone pirtin lattian alla, johon
-ovi muurin vierestä käypi. Viimmeisen arkin lähetetyistä ouvommista
-sanoista, panen tätä kirjotusta seuraavaksi. Stud. Cajanilta, joka
-tähän asti tämän syksyn on minua Venäjän puolella matkatessani
-seurannut ja hartaasti kysellyt kaikkia outoja sanoja, taiat tulevana
-vuonna Hels[ingi]ssä soaha joitakuita selvityksiä Kalevalassa ja
-hyvinpä minultaki, jos Kuolaan taikka Vienaan kirjotat. Mehiläisestä
-kirjotin jo viimmen, jotta sihen toivoisin Sinulta jotai apua. Ennen
-lähtöäni Kajaanista laitin sihen kirjotusta hyväsesti noin puoleksi
-vuoeksi ja Kuolasta taian soaha jotai lisäksi lähettää, vaan en
-tahtoisi'kan sillä aikoani kovin viivytellä. Voi hyvin. -- Veljellinen
-ystäväsi
-
-                                                   Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-4.
-
-Luutnantti Örnhjelmille.
-
-(Konsepti.)
-
-
-                                      Uhut, 24 p:nä marraskuuta 1836.
-
-Nyt olen tullut lähemmä 10 peninkulman päähän Suomen rajalta ja aion
-huomenna matkustaa edelleen. Sitä ennen tahdon ylioppilas Cajanin
-mukana, joka huomenna alkaa paluumatkansa Kajaaniin, lähettää terveisiä
-Sinulle ja vaimollesi, koska en kuitenkaan pitkään aikaan toiste voine
-sitä tehdä. Miten on nykyä Kajaanin yhteiskunnallisten olojen laita?
-Melkoisesti huolissani läksin sieltä kuultuani, että tuo jo muutenkin
-pieni seuraelämäpiiri oli välien rikkoutumisesta hajaantunut. --
-Suokoon Jumala kuitenkin meille kaikille edelleen terveyttä. Hyvin
-köyhää maa kuuluu olevan täällä pohjoiseen; en kuitenkaan luule nälkään
-kuolevani, sillä aina toisen pitää voida elää siinä, missä toisenkin.
--- Eräällä tehtävällä minun täytyy vaivata Sinua; pyydän nimittäin
-Sinua ostamaan kopallisen hyviä heiniä ja säilyttämään ne Kajaanin
-talvimarkkinoihin sekä silloin antamaan ne Enonsuusta kotoisin olevalle
-venäläiselle talonpojalle Dmitreille. Minä ynnä Cajan näet asuimme
-hänen talossaan viikon päivät, eikä hän ottanut siitä maksua, vaan teki
-sen sopimuksen, että talvimarkkinoilla saisi pienehkön kopan hyviä
-heiniä. Neuvoin häntä menemään sinun luoksesi, minkä vuoksi minun nyt,
-suorittaakseni tämän kunniavelan, täytyy vaivata Sinua. Voudilta saat
-siihen rahoja. Ellei heiniä missään olisi saatavissa, niin pyydä
-sitten, että Polvilasta annetaan. Jää hyvästi.
-
-
-
-
-5.
-
-Kruununvouti Wichmannille.
-
-(Konsepti.)
-
-
-                                    Uhut, 25 p:nä marraskuuta. 1836.
-
-Viimeisenä hetkenä, ennenkuin täältä lähden pohjoisemmille seuduille,
-on hauskaa lähettää Sinulle ja vaimollesi tervehdys. En voine pitkään
-aikaan vastedes sitä tehdä, ellen joulukuun lopulla käy pistäymässä
-Kuusamon markkinoilla. Mutta se matka riippuu silloisesta
-olopaikastani; voin näet silloin jo olla kauempana rajalta. Nyt olen
-ruvennut keräämään suomalaisia satuja ja olen jo pannut paperille niitä
-1/4 sadan verran. Luultavasti niiden luku kasvaa moneksi sadaksi,
-ennenkuin taas olen Kajaanissa. Olen näet aikonut vaelluksillani käydä,
-paitsi täällä asuvien suomalaisten luona, myös ennen paluutani
-Suomen-Karjalassa ja Viipurin läänissä. Silloin luulen voivani kestitä
-lapsiasi saduilla vaikka monta päivää perätysten. Voi hyvin.
-
-
-
-
-6.
-
-Postinhoitaja Gosmanille.
-
-(Konsepti.)
-
-
-                                     Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836.
-
-Koska olen varma siitä, että Sinä taloudellisten ja muiden tarpeiden
-esiintyessä olet vanhemmilleni avullinen, olen sen asian suhteen
-vähemmin levoton kuin lähtiessäni Kajaanista. Muistuta heitä, että
-talvimarkkinoilla ostavat pellavia ja hamppuja, ettei niistä vuoden
-kuluessa tule puutetta, sekä ruokatavaroita, lihaa ja muuta sellaista.
-Voudilla kaiketi silloin on niin paljo rahoja, että hän voi antaa, mitä
-tarvitaan. -- Matkani on tähän asti ollut koko hauska; millainen se
-tämän jälkeen on oleva, sitä en niin tarkoin tiedä. Lähdettyäni
-Kajaanista, tulin ensin Säräisniemelle, missä viivyin pari kolme
-päivää, kuljin sitten salomaiden kautta Puolangalle, viivyin siellä
-pappilassa pari päivää, tulin sitten Hyrynsalmelle ja asustin rovastin
-luona kolme päivää; sieltä Kiannalle lokakuun alussa. Saman kuun
-8:ntena päivänä tulivat Akseli ja vasta 16:ntenä [yläpuolelle
-kirjoitettu: 17] 1 p:nä matkustin pois sieltä, ensin vesitse viisi
-peninkulmaa Venäjän rajalle. 20:ntena päivänä lienee kuljettu rajan
-yli, ja siitäperin olen oleskellut näissä kylissä tehden keräyksiä.
-Olen kyllä viihtynyt tähän asti, mutta en rohkene toivoa, että minulla
-vastedes olisi yhtä hauskaa, kun jään vallan yksikseni, sillä Cajan,
-joka tähän asti on ollut matkakumppanini, eroaa nyt minusta ja lähtee
-paluumatkalle teidän luoksenne; minun taas täytyy lähteä kauemmaksi
-vaan. Toiste enemmän. Voi siihen saakka hyvästi.
-
-
-
-
-7.
-
-Tuomari Flanderille.
-
-(Konsepti.)
-
-
-                                      Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836.
-
-Näillä riveillä saan ensi kerran tervehtää Sinua ja muita --
-"Nygårdilaisia" ["Nygård" oli tuomari F:n koti Paltamossa]; vasta en
-voine sitä tehdä ennenkuin Kuolasta helmikuussa. Kelirikko on tähän
-asti minua viivytellyt, niin etten ole päässyt etemmäksi kuin noin 10
-peninkulmaa rajalta, mutta tänään aion lähteä liikkeelle viivyttyäni
-kolme viikkoa tässä kylässä. Ylioppilas Cajanin kanssa olen asunut
-vallan oivallisessa kamarissa eli kornitsassa, joksi sitä täällä
-sanotaan, ja olen joka päivä laulattanut sekä tyttöjä, akkoja että
-miehiä ja poikia tai antanut heidän kertoa satuja, niin että kyllä on
-ollut täysi työ, ja ettei ikäväkään ole vaivannut. Täältä nyt vaellan
-pohjoisemmille seuduille, tulen muun muassa pian käymään Skiitan
-nunnaluostarissa, joka täältä on vajaan 10 peninkulman päässä. -- Voi
-hyvin.
-
-
-
-
-8.
-
-Lääketiet. kand. Ingmanille.
-
-(Konsepti, suomeksi.)
-
-
-                                  Uhutkylästä 25 Marrask. 1836.
-
-Vasta nyt jälle lähetän kirjan _Pieniä runoja Gottlundilta_, jonka
-kamaristasi jo kesällä 1834 omin lupineni otin. Senlaisesta lainasta jo
-vaan pitäisi paremmin ja mahtavammin kiittää, kun osaankana. Pian 2
-kuukautta olen nyt ollut Venäjän puolella, vaan edl. [tässä kuten
-seuraavissakin kirjoituksissa edl. (= edelleen) merkitsee j.n.e.].
-Paitsi runoja, virsiä (itkuvirsiä), lauluja, hoiunnoita, sanalaskuja ja
-arvuutuksia olen myös ruvennut keräämään suomalaisia tarinoita eli
-saarnoja, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan. 25 on jo sana
-sanalta kirjassa, ja näyttää niitä saavan, jos kuinka paljo. Jos
-jolloin jouat, niin kirjota jotakuta Mehiläiseen ja laita
-Kirjapränttääjä Barckille Ouluun. Voi hyvin.
-
-
-
-
-9.
-
-Tohtori Rabbelle. (Konsepti.)
-
-
-                                    Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836.
-
-Nyt olen jo kolmatta kuukautta ollut poissa Kajaanista ja olen siis
-alkanut saada koko joukon keräelmiä. Tähän asti minulla on ollut
-ylioppilas Cajan seurana, mutta tänään minun täytyy erota hänestä, kun
-hän lähtee paluumatkalle, ja minun täytyy matkustaa etemmäksi, nyt kun
-Herra viimeinkin on tehnyt kelin hyväksi; tähän asti se näet on ollut
-huononpuoleinen. Kuolasta kaiketi saan uudestaan tervehtää sinua ja
-kertoa, miltä pohjantähti näyttää, kun tulee lähemmäksi sen alle. Voi
-siihen asti hyvin.
-
-
-
-
-10.
-
-Yliopp. Cajanille.
-
-(Konsepti, suomeksi.)
-
-
-                                       Pistojärvi, 27 Marrask. 1836.
-
-Et voi arvata'kan, kuinka Uhtuesta lähettyäni oli ikävä, sitä ei voi
-sanalla sanoa, eikä virsissä veteä, niin oli mieleni apia. Olen usein
-ennenki ollut Venäjän puolellaki, vaan niin ikävää minulla ei vielä ole
-konsa ollut. Usein tulivat vedet silmääni ja tulevatpa vieläki. Voi kun
-mielelläni kääntyisin kotia, jos en pelkäisi häpiätä, ei täyttää, mitä
-olen toivotellut ja empä taitais niin siitäkän huolia, jos ei toisella
-puolella tievustelemuksen haluki vetäisi minua ulommaksi. Ainaki pitää
-niillä seuvuilla kerta käyä, puuttuu mi puuttuu runoja ja lauluja.
-Tässä kylässä, jossa nyt olen, ei ni ole mitä kirjottamista, ei runoa,
-laulua eikä tarinata, jotta sanoa saamatta huomenna taasen lähen.
-
-
-
-
-11.
-
-[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
-
-
-                                     Makarista, 29 Marraskuuta 1836.
-
-Perjantaina 25 Marraskuuta läksin Uhtuesta Ohtakylään. Matka luetaan
-olevan 45 virstaa kylätöntä taivalta. Keli ei ollut kiitettävä, jos ei
-varsin kehnokana. Muutamassa paikassa uppo hevonen rinnuksista saati
-suohon, jotta oli kylläi vaikia jälle ylös päästä. Samaan paikkaan sano
-kyytimies hevosia toisinaan jääneenki. Ei muuallakan kantaneet suot
-varsin hyvästi. Ilman kulettiin vaihetellen soita, lampia ja kankaita,
-jota laatua ovat kaikkiki maat näillä pohjasilla seuduilla. 20 virstaa
-kylästä tultuamme oli sauna, johon eräs mies Uhtuesta oli asettaunut
-lähellisessä lammissa kalastamaan. Siinä istui hän meidän tullessa
-valkian ohessa poikansa kera. Oli myös vähä ennen meitä tullut Koljolan
-kylästä eräs ukko akkane ja tyttärenensä. Hänellä oli mieli lähteä
-parempoa elopaikkoa etsimään Venäjän maalla, lähteä pääelolle, kuin hän
-sano, taikka kerjäämään eli kysymään, sillä kerjäämistä täällä sanotaan
-kysymiseksi. Sitä varten oli hän varustaunut hevosella, padalla,
-kuppiloilla (_staltsoilla_) ja pussiloilla (värtsilöillä). Tässä oli
-tämä kulkeva perekunta kalastajalta saanut kaloja keitokseksi, isoja,
-lähes puolentoista korttelin pituisia, valkosia muiehia (muikkuja),
-joita vaan hyvistä lampiloista saahaan ja jotka kuulu vasta jään alla
-kutevan. Niistä keitti akka rokkoa ja jäi vielä meistäki keittämään,
-sillä kyyttimieheni vet ei syöttänytkän kauan hevostansa. Ukko
-sanottiin Koljolan kylän parahaksi laulajaksi, vaan tässä ei nyt
-käyttänyt häneltä lauluja kirjottaa, sillä jos polvet pöytänä maassa
-savun seassa vähin olisinki kirjotellut, niin ukko ei niin heti
-myöstynytkän laulamaan, eikä sanonut oikein laulumahtiinsa pääsevän,
-ennenkun saisi ryypin eli kaksi suuhunsa. Sanottiin häntä myös koko
-paikkakunnan parahimmaksi tietäjäksi ja kertopa itseki, jotta häntä
-usein oli etähellä'ki kuletettu ihmisiä pahoista päästämään. Kerran oli
-Petrosavotskassa herra mielirikkouksiin tullut ja sinne'ki oli häntä,
-käyty. "No voitko päästä hänen jälle mielihinsä?" kysäsin minä.
-"Mintäpä tuonne ilman olisin lähtenythän", vastasi ukko. Niin tarkat
-toki ei kaikki tohtorit ole. Vielä kysyin ukolta, paljonko hänellä
-siitä päästöstä maksettiin. Hän sano itsensä ei konsa suuren
-palkoillansa olleen, vaan vähempään tyytyneen. Niin sillonki oli
-hänelle tunkemalla tungettu tukku valkosia pumakoita (25 ruplan
-setelilöitä) käteen, vaan hän ei ollut ottanut, kun yhen sinikön (5
-ruplan) ja mitä vähä ruokavärkkiä keralla. Ukko ei ollut kun jos
-korttelin päällä kahen kyynärän, jonkatähen hän kyllä nuorempana
-mahtoki, kuten sanottiin, rattaan tavalla maassa pyöriä ja ilmassa
-oravan tavalla puusta puuhun lentää. Sekä Ohdassa, Pistojärvessä,
-Suvannolla ovat miehet myös lyhyitä, tuskin puolen kolmatta kyynärää,
-jotta kyllä luulenki heiän Lappalaisista alkunsa saaneen. En tieä,
-miten lienevät näistä seuvuin pohjaseen päin. Ohassa nukuin yötä, ja
-läksin siitä toissa pänä (26) Pistojärveen 15 virstan päässä. Siinä
-vietin sen päivän ja seuraavanki, joka oli sunnuntai. Isäntä arveli
-minun kyllä hyvästi vielä maanantainaki Suvantoon kerkiävän, koska
-siilon hänellä itsellä sinne oli hevosen kera lähteminen. Niin jäinki
-ja kyselin laulajoita, joita ei kuitenkan ollut tässä kylässä, eikä
-muutakan kirjalle pantavata. Maanantai aamuna lähti hän Kierettiin elon
-noudantaan ja otti minun Suvannolle saati rekehensä. Minä siitä en
-luullut hänen hoti kysyvän, jos 5 riunaa palkkaa korkeinta, kuitenki
-kysy hän perille päästyä kokonaista ruplaa. Vähä ouostuen sanon: "eikö
-tuo vet kaheksalla riunalla vättäisi [? välttäisi] maksetuksi" ja
-sihempä jäiki. Suvannolta tänäpänä oli kahapäinki mieleni, taikka
-Kuusamon kirkolle taikka Pyhään saareen. Ikävöitsinpä taas hoti vähäksi
-ajaksi Suomen puolelle päästä, vaan toisin puolin katsoin sopivaksi,
-sitä ennen käyä Tuoppajärven kylissä kuulustelemassa ja keralla pyhäin
-miesten ja naisten asuntoa silmäämässä. Sillä matkalla ei toki
-menne'kän jos korkeimmaksi 3 viikkoa ja niin toivottavasti pääsen
-joulua Kuusamossa pitämään. Niin läksin iltapuolella Suvannolta ja
-tulin 6 virstaa tänne Makariin eli Multimakariin, jolla nimellä tätä
-paikkaa myös kuuluu mainittavan. Kaikki ylen köyhiä. (Talossa, jossa
-kirjottelen, akka Skiitasta. Mies poissa; akka vasta pääsi tähkiä
-olesta veitsellä leikkaamasta, josta rokkaa keitettiin. Lapsista vielä
-toinen oli sairas -- -- --) Tässä kylässä ei nouse, kun kaikkinansa 3
-savua, niistäki yhen talon asukas mennä kesänä Kuusamosta Suomen
-puolelta tullut. Siinä kävin vastikänä ja oliki ilahuttava nähä siinä
-meiän tapaan elettävän, vaikka oliki siinä eräs rosvonnäkönen
-venäläinen yötymässä, jolta hyvä, jos huomena pääsen rauhassa
-kulkemaan. Talossa, jossa nyt kirjottelen muun väen nukkuessa, vasta
-kerrottiin, hänellä parahillaanki rosvottu takki päällä olevan. Häneltä
-kuitenki vaihoin itselleni hyvän puukon, josta annoin kaksi kouraa
-tupakkaa. Isännältä kuulin seuraavan hirviän tapauksen, joka Kuusamolla
-hänen nuorra ollessa oli sattunut. Oli renki talossa 10-kunta vuotta
-palvellut ja antanut palkkansa olla isännällä ottamatta. Niin isäntä
-hänen kera kerran lähti oravametsälle ja saunassa metsässä ollen rengin
-nukkuneena löi pyssyn krassin korvasta puhki. Jätti kuitenki rengin
-vähin elämään, vaan leikkasi kielen poikki ja tunki ison tupakkatukun
-suuhun, jotta ei saisi ni mitä ilmotetuksi. Lähti siitä kotiinsa ja
-sano rengin korvansa kannon oksaan puhki langenneen. Väki siitä tuli
-katsomaan, renki veettiin ahkiossa kotiin yhä hengissä. Niin isäntä
-siellä rupesi arkkua laatimaan ja muien ei nähessä luultavasti pani
-hänen elävänä arkkuun. Lääkärin katselossa vasta nähtiin, miten miehen
-kera oli menetetty ja isäntä lyötiin rautohin. Jonkun ajan linnassa
-oltuaan ja keräjissä käytettyään tuomittiin häntä iän päiväksi
-Viaporiin vietäväksi. Vietäissä teeksentelihen sairaaksi, monena
-päivänä ei ni syönyt mitä, vaan yhä valitteli jo kohta kuolevansa.
-Kulettaja ei ni varannut hänen semmoisen karkaavan, heittihen
-huolettomammaksi ja anto hänelle tilan pakoon päästä. Hään ni siitä
-tekeyty kuohariksi, eleli sillä viralla jonkun ajan maakunnassa ja
-kotia viimmen tultuansa piilehteli kellarissa pirtin alla. Sieltä häntä
-haettiin, ei saatu, vaan poikia sakotettiin, kumpastaki 8:lla
-tuhannella. Hään itse sitte eli Venäjän puolella ja kuoli viimmen
-punatautiin matkalla, kun oli lähtenyt Venäjän puolelta kotonansa
-käpäsemään. Siitä häntä metsään hauattiin.
-
-Vaikiampata yötä en ni konsa muista viettäneeni, kun mennehen yön tätä
-30:ttä vastaan Makarissa. Pirtti jossa ensin kirjottelin oli vilu,
-ettei arveltavasta ollut nukkumaan rupiamistana. Sentä ni menin toisen
-taloon Suomen eläkkään luoksi, jossa tiesin vähä lämpimämmän olevan.
-Siellä kyllä sain pienen taljan allani, vaan peitettä ei ni mitä.
-Omalla haljakallani koin peitellämätse, vaan ei tahtonut riittää. Vähä
-siinä kyllä nukuttiin koko pitkässä yössä. Ja kaiken yön puhu tuuli
-kovasti ikkunoihin paahtamalla. Ei millä ole nämät Venäjän pirtit meiän
-pirtelöihin verrattavat. Esinnä on heissä paljo ikkunoita ja likellä
-toinen toistaan, ettei tuulen liikkumatonta paikkaa lahitsoilla. Myös
-on lattia korkialla maasta ja siitä käy yhtäläiseen tuulen henki.
-
-
-
-
-12.
-
-[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
-
-
-                                       Vaarakylässä 2 Joulukuuta 1836.
-
-Makarista hiihin esinnä 5 virstaa Tuhkalaan ja siitä samana päivänä 3
-v. Iljalaan, johon yövyin. Iljalasta Suureenjärveen tie esinnä 3 v.
-Akkalaan, siitä 20 Käpäliin, siitä 15 Suureenjärveen. Niin tavallinen
-tie. Kuultuani suoraa syänmaan halki ei olevan, kun 30 virstaa, päätin
-hiihtää, vaikkei ollutkan jälkeä ennistä. Oppaaksi lähti eräs mies
-kylästä ruplan palkalla, jota en kieltänytkän, koska hän kuitenki
-viipyi lähes 2 päivää matkalla, yhen mennessä, palatessa toisen. Sainpa
-jo kylliksiki mitä toivoin jalotella sillä taipalella. Umpi pian koko
-taipalen ja vielä päälliseksi jäätäjä keli. Vaan kuitenki päästiin
-illaksi kylään, jossa ottima majan Tuhkaispapin Homan talossa.
-
-Näillä seuvuin minun tieostani ollaan kolmea vieroa [= uskoa], jotka ei
-kenkän sovi yksistä astioista syömään. Oikia papinviero, jota myös
-mieroksi sanotaan ja sen tunnustajia _mierolaisiksi_, on ylen pieni ja
-yhtäläiseen vähenemässä. Sitä vaston levenee _Tuhkasen viero_, minkä
-voipi. Tämän jälkimmäisen pappi ja levittäjä kuuluu asuvan Karkalahen
-kylässä Kieretin ja Kemin välillä meren rannalla. Vaan kuin onki ylen
-suuri hänen lääninsä, niin onki pitänyt hänen asetella eri pappia,
-jotka pienemmissä lääneissään käyvät lapsia kastamassa, ventsäämässä
-[= vihkimässä], kuolleita hautaamassa ja muissa toimituksissa. Itse
-kuuluu hän noin kerran vuoessa ympäri suuren lääninsä kulkevan ja
-toimittelevan, mitä sattuu. Niin häntä, kuin hänen asetettuja
-aluspappia pitää kylien (Tuhkalaisten) kyyittää ja ruokkia kulkunsa
-ajan. En varmon tieä liekkö heillä muuta palkkaa, kun mitä kuki
-ehostaan antaa; eipä taia olla, koska siitä ei ni mitä ole virketty.
-Paljopa tulisiki maakunnalle rasitusta, jos heillä vielä maksaa
-pitäisi, sillä oikioille laillisille papeille pitää kaikista
-papillisista toimituksista, joita nämät erivierolaiset tarvitsevat
-omilta papeiltaan, maksaa, minkä hän määrää, vaikk'ei hän ni mitä tee
-muuta, kun salassa pitää asian. Useinki olen Tuhkalaisilta kysynyt,
-missä heiän uskonsa mierolaisista erotaksen, vaan siitä en ni vielä ole
-mitä selvitystä saanut, eivätkä näytä itsekän tietävän. Sitä vaan
-sanovat, että papinviero molii toisilla sormilla, kun J[uma]la on
-käskenyt ja vieläpä mainivat muutamat kirotun (proklat) olevan, joka
-molii papin tavalla.
-
-
-
-
-13.
-
-[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
-
-
-                              Tuoppajärven Saaressa 5 Jouluk. 1836.
-
-Eilen hiihin Vaarakylästä esinnä 12 v. Skiittaan, siitä 8 v. Pyhään
-saareen(!). Edellinen taival metsänen, soinen, 4 lampia tahi järviä
-taipaleella: Vaarajärvi, Haapajärvi, Neitijärvi ja Pamojärvi. Skiitta
-on kun muinenki Hämeen kylä, ei juuri nurkka nurkassa, ei paljo väliä,
-huonukset tahi talot ilman järjestyksettä, lahta pitkin Tuoppajärven
-rannalla. Jumalan palveloa pietään joka päivä kylässä olevassa
-kirikössä. Vaan ei miehiltä, yksin naisväeltä, jotapa vaan Skiitassa
-asukseleeki, vähin miehiä. Mitä näillä naisilla lie muutai työtä, kun
-kirikössä käyä, en ni voi sanoa; taitaa hoti olla ommelluksia ja muita
-senlaisia. On myös kylistä ympärillä tuotu tänne tyttölapsia opastettaa
-kirjalukuun, lauluun ja kirjotukseen. Nuoremmat naisista asuvat lukon
-varassa, eivätkä laske heti luoksensa tuntematonta, niin erähät
-vanhemmatki. Matka Skiitasta Saareen on järveä ja tullah muutaman
-pienemmän saarenki poikki kulkemaan, ennen isoon saareen tultua. Tämä
-iso saari kuuluu olevan noin 10 virstaa pitkä, usiammalta pienemmältä
-piiritetty. En tieä mikä minussa mieli, niin muinen Valamon
-monasterissa käyessäni, niin nykyäni tässäki. Tuskin olin tullut
-huomisten ta kirikön näkyville, ni jo taasen teki mieleni kääntyä
-jälelle. En ni kuitenkan kääntynyt, vaan menin kylään. Pimiä oli minun
-jo jäällä hiihtäissäni yllättänyt, jonka tähen kyllä katselinki, mihin
-tässä kylässä mennä. Eräältä mieheltä kysäsin, kussa bolsij Starets
-(Polsakka Startsa) asui ja häneltä juohatettima päällysmiehen luoksi.
-Tämä ei kovin vanha, yksisilmä ukko asu kahessa pienessä huoneessa,
-kumpasetki noin 4 tahi 4 l/2 kyynär. suuruiset ja eipä vielä niitänä
-yksin viljellen, vaan toisen toveritsan kera, joka pöyän äärellä istu
-sisämmäisessä ja näytti kirjaa lukevan. Sisään tulleelta tuli Pols. St.
-kysymään minulta, mitä lie kysynyt Ven. kielellä. Kun sitä en
-malttanutkan niin vastasin: Ja nie govoriu po ruski a po niemetski,
-svetski, latinski, korelski. [= En puhu venättä, vaan saksaa, ruotsia,
-latinaa, karjalata.] Sai hän siitä sitte erään talonpojan tulkiksi,
-jonka kautta selvitti minulle, että hänen piti mennä kirikköön, vaan
-miehen käski hän juohattaa minua matkamiesten majaan, jossa yön
-lepäsin, häntä enää näkemättä, vaikka kiriköstä --
-
-
-
-
-14.
-
-Yliopp. Cajanille.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-
-                                      Kuusamosta, 1 Tammikuuta 1837.
-
-Rakas Veljeni!
-
-Tuskin uskotkaan, kuinka Uhtuvasta lähettyäni maailma minusta näytti
-kamalalta. Sitä ikävätäni en voi "sanoilla sanoa, enkä virsissä veteä".
-Olen usein ennenki Venäjän puolella ollut, vaan niin apialla mielellä
-en konsa vielä. Usein tulivat vielä toisella ja kolmannellaki päivällä
-veet silmihini. Voi kuinka mielelläni olisin jälkeesi kotiin kääntynyt,
-jos olisin kehannut ja jos toisella puolella ei himoni olisi vetänyt
-minua ulommaksi tievustelemaan, mitä voisi löytyä. Ainaki pitää niillä
-seuvuin kerta käyä, saa min saapi, ajattelin ma, ja ehkä toisten en
-enää pääsisikän. -- Niin läksin ja olen sitte Sinusta erottuani
-osittain jalan, osittain hiihtämällä, osittain hevosella matkannut
-päälle 300 virstan, Tuoppajärven kylissä enimmiten, jotka kuitenki
-olivat hyvin köyhiä, niin ruualta, kuin runoilta. Muutamassa Makari
-nimellisessä kylässä ostin kaksi hyvää asetta, suuren Venäjän puukon ja
-sukset. Vaan kumpastaan ei ole minulla enää koska Pyhässä Saaressa
-vaihon puukkoni vielä suurempaan ja mielestäni parempaan, sukset taasen
-unohtuvat jälkeeni. Sitä ennen niillä kuitenki hiihin ylehensä 60
-virstaa, jotta jousivatpa unohtuaki. Katoslammin kylästä Suureen
-järveen hiihtäessäni oli 30 virstaa aivan umpea ja vähällä olin sillä
-taipaleella uupua. Ilman oppaatta en kyllä lähtenytkän, vaan hänki,
-eräs karkulainen, täällä piilossa elävä mies, ei ollut suuresti itseäni
-parempi. Illaksi toki pääsimä kylään ja majautuma Tuhkaispapin Homan
-taloon. Jos muistat Jaakkosen Jyvälahessa, niin jopa kyllä helposti
-arvaat, mimmoinen mies tämä Homa oli. Esiksi ni hän ei suannut minua
-itsensä ja muien kera kylyyn, vaikka oppaani, pahapäivänen karkuri
-kyllä pääsi, sitte kumartaa ilvehteli hän puolen iltaa ja viimmeksi
-väitti vanhat homeiset, savustuneet Slavonskankieliset kirjansa olevan
-Gretjseskan kieltä. Skiitassa tapasin äskenmainitun Jaakkosenki
-veljentyttäret, jotka vaativat minun sekä Venäjän kirjoja lukemaan,
-että laulamaan Karjalan lauluja ja valminna soittamaan. Heiän
-opettajansa eli hoitajansa oli aivan ummikko Venäläisakka riepu, jos
-lieneeki alkuansa jotai herrasrotua ollut. Koko nais pyhitys Skiitta
-näköänsä ei ole parempi, kun muinenkan Venäjänpuolinen kylä, jotta
-pettymään kyllä tulinki, kun luulin siinä tavallisen naisten monasterin
-löytäväni. Pyhä saari, jossa miehet Jumalaa palvelevat, taikka ovat
-palvelevanansa, on Skiitasta 8 virstaa pohjaseen päin. Ei äyriä parempi
-kun Skiitta ollut se minusta. Kirkossa kyllä kävin jo kaksiki kertaa ja
-kyllä näin, että siellä oli muutamia tomuttuneita kuvia, vaan en ni,
-mitä niien olisi pitänyt kuvailla. Päällysmiehen, jonka nimi oli Ilja,
-sanottiin koko maailman kielet osaavan, vaan nähtävästi Karjala,
-Ruotsi, Saksa ja Latina näihin koko maailman kieliin ei kuulunut, sillä
-niitä myöten en saanut sanaakan häneltä. Yhen yön ainoasti viivyin
-tässä, enemmin rosvopesältä, kun monasterilta näyttävässä
-rakennuksessa. Siitä tulin taas Skiittaan ja vielä samana päivänä
-Vaarakylään, vaikka kyllä vaaittiin minua Skiittaan yöksi jäämään.
-Kuinka sieltä olen tänne Kuusamoon joutunut, sillä nyt en ni
-kirjotustani pitkittele. Täällä olen Arvuutukset selväksi kirjottanut
-ja uuen laukun kaheksalla erisialla teettänyt. Nyt lähen Pääjärven
-kylihin ja Vienasta, jos sinne minulle kirjan laitat Helsingistä,
-taasen Toukokuun lopulla kirjotan enemmin. Unohtu minulta Vaseniukselle
-viimmen kirjottaa käännöstyöstä. Tässä nyt on kirja hänelle siitä
-asiasta, jos luulet tarvitsevasi, niin vie käteen. Leikkaa myös erille
-seuraava tietoanto Mehiläisestä ja pyyä Kamreeri Rabben toimittamaan se
-Suomen Yht. aviisiin, taikka paneta itse, muistamalla minun puolestani,
-jälkimmäisessä tapauksessa, panna pränttäyskuluki. Niitä tietoja
-myöten, joita täältä ja matkaltani tätä ennen olen saanut, Suomen tahi
-Karjalan kieli loppuu heti Pääjärven pohjaspuolella ta lappi alkaa.
-Niin ollen kyllä tuleeki minulle tuumaamista joko Suomen tahi Venäjän
-puolitse ylös Kuolaan mennä. Taitaapa pitää Suomen puolelle tulla,
-sillä Lappalaisten kanssa minun ei ni ole mitänä tekemistä ja
-toimittamista. Sano terveisiä muillenki ja Keckmannille, jolle minulla
-ei nyt ole mitän erittäin kirjottamista, ennen kun Kuolasta tahi
-Kemistä, jos sieltä kirja kulkisi.
-
-                                                    Ystäväsi
-                                                 Elias Lönnrot.
-
-Jos Waseniuksella ei olisi käännettävää antaa, niin käy Frenckellissä
-eli pyyä Keckmannin puolestasi käymään ja toimittamaan.
-
-
-
-
-15.
-
-[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
-
-
-                                       Törmäsessä, 1 Tammikuuta 1837.
-
-Majahuone Saaren pustiinassa (eli monasterissa) ei juuri pieni tupa,
-vaan läpikäytävä eräältä keittäjältä, joka sisämmäisessä huoneessa
-usiamman kerran päivässä keitti ruokaa ja siellä yönki makasi. Minulle
-levitettiin porontalja yöksi alleni lavitsalle, jossa nukuin laukkuni
-tyynyksi saatua. Muita majamiehiä makasi kolme eli neljä lattialla ja
-kuuluu pian yhtäläiseen, niin kesällä kun talvella vieraita paikalla
-kuleskelevan. Muutaman näiten kanssa Kiisjoesta kotosin vaihon puukkoa,
-kun ei ollu'kan mitänä parempata tehtävätä. Miehet täällä, kun meidänki
-puolella usiammissa paikoin käyvät semminki matkoilla aina puukko
-vyöllä. Vaan pitävät sen oikialla puolella, ei, kun meidän miehillä on
-tapana, vasemella. Puukot heidän ovat suuremmat meidän laatua ja kären
-puolelta hamaraa vasten väärät. Terä on noin korttelin pituinen, pää
-neljän tuuman.
-
-Edellä mainittu ukko Koljolasta, tavallisesti Koljasu nimitetty, kuuluu
-aikoinansa olleen viekkahimpia porovarkaita näillä rajaseuduilla.
-Enimmästi oli Ruotsin (Kuusamon ja Kiannon) poroja varastanut, josta
-häntä emme kuitenkan voi erittäin moittia, sillä Venäjän puolella ei
-ilmankan näillä seuduin ole poroja. Muutamanki kerran puikahti ulos
-metsästä, leikkasi paimenten havatsematta poron raidosta ja lähti
-kotiinsa kulettamaan. Vaan penkoen pian poroa kaivattavan ja jälkiä
-myöten hakemaan tultavan otti kengät omista jaloistaan ja puki peuran
-takajalat (kengitti), terät taas, kannan puolen eteenpäin sitoen. Poro
-takajaloillaan astuu juuri etujalan jälkeen, jonka tähen ei jää'kän
-näkymään kun takasten jalkain jälet, Niin laadittua talutti kauniisti
-poron kotiinsa sukkajalassa itse edellä astuen, löi lihoiksi ja söi
-suuhunsa. Poropaimenet kyllä olivat havanneet poron raidosta kaonneen,
-vaan eivät tienneet minne lähtiä hakemaan, kun jälkiä ei minne näkynyt
-menevän.
-
-Toisen kerran juuri kotirannalle varastetun poron kera päästyä, näki
-poromiehiä luoksensa hiihtävän. Kun olisi lähtenyt vielä ylös rannalta
-poroa taluttamaan, niin toki olisivatki havanneet; sentähden keksi
-paremman neuon, työnsi aventoon jään alle poronsa ja lähti itse
-suksilla poromiehiä vastaan, kuni muinenki oikia mies. Poromiehet
-kysäsivät, jos ei olisi poroja missä nähnyt? -- "Vastikään mentiin
-tuonne". -- poromiehet sinne, kunne sano menneen, hän aventoon poroansa
-jälle ylös saamaan ja niin kotiin lihoiksi lyömään.
-
-Kolmannen kerran oli hevosella metsässä käynyt, poron ampunut,
-rekehensä köntännyt, kotihinsa lähtenyt. Eräälle lammille tultuansa
-näki suksimiehiä jälestä hiihtävän. "Mikäpä nyt esiksi", arveli,
-"ainaki nuo minun yllättävät", kun oliki hevosella vaikia kulku,
-suksimiehillä kevyt. Niin kuitenki pääsi rannalle ennen suksimiehiä.
-Vähä pois näkyvistä tultua, otti omat suksensa reestä, löi kopsahutti
-ruoskalla hevosta, itse paikalle jääden. Suksimiestenki heti jälestä
-tultua alko surkialla äänellä voivotella, "äkisti kohtauksen tulleen
-(ruton ampuman), hevoselta jääneensä, ei minnekään pääsevänsä". Miesten
-tuli armo, ensin aikovat selässä häntä kotiin kantaa, vaan vaikiaksi
-tullen, laittavat hänen suksille makaamaan, niin vetivät. Koljolaan
-tultua, johon paikalta ei ollutkan kun eräs virsta, poroa ei ni enä
-ollut näkyvissä, sillä sen jo oliki akka korjannut ynnä hevosen
-riisunut. Suksimiehet olivat Koljasun luoksi yöksi jääneet, vasta
-toisella aamulla jällen lähteneet. Sen aikaa oli Koljasuki runtukalla
-maata jorotellen voivotellut, vaan heti suksimiesten sintsistä ulottua
-hypännyt lattialle sanoen: "a perkelehet jo kerta mentiin, missä poro,
-akka?"
-
-Monta semmoista tarinaa kuulin Koljasun porovarkaudesta, vaan joilla en
-tahdo kirjotustani pitkittää, koska jo lieneeki näissä kerraksi.
-
-
-
-
-16.
-
-Yliopp. Cajanille.
-
-(Konsepti; suomeksi.)
-
-
-                                   Törmänen, 1 Tammikuussa, 1837.
-
-Tuskin uskotkan edl. -- Siitä erottuani matkasin esinnä Ohtaan 48
-virstaa -- Pistojärvelle 15 -- Suvannolle 20 -- Makariin 6 -- Tuhkalaan
-6 -- Katoslammille 8 -- Akkalaan 8 -- Suureen järveen 30 -- Vaarakylään
-10 -- Skiittaan 12 -- Pyhään saareen t. Monasteriin 8, sieltä taasen
-Skiittaan 8 -- Vaarakylään 12 -- Käpäliin 25 -- Suvannolle 32 --
-Närhilään 10 -- Multijärveen 15 -- Kuusamon kirkolle 40. Niin olen
-päälle 300 virstan (303) sitte erottuamme matkannut, osittain
-hevosella, osittain jalan, osittain hiihtämällä. Makarista nimittäin
-ostin kaksi hyvää asetta: sukset ta puukon, vaikkei ni kumpaa enää ole
-minulla. Sillä puukon vaihon Pyhässä Saaressa parempaan ja sukset
-unohin erähään taloon rajan poikki Kuusamoon päästyäni. Sitä ennen
-niillä kuitenki hiihin ylehensä 60 virstaa, jotta joutivatpa unohtuaki.
-Katoslammilta Suureen järveen hiihtäessäni oli 30 v. aivan umpea ja
-vähällä olin sillä taipaleella väsyä. Ilman oppaatta en kyllä
-lähtenytkän, vaan hänki, eräs sotapalvelosta karannut, täällä piilossa
-elelevä mies, ei ollut suuresti parempi minua. Illaksi pääsimä toki
-kylään ja yövyimä Tuhkaispapin Homan luoksi. Jos muistat Jaakkosen
-Jyvälahessa, niin jopa kyllä arvaatki helposti, mimmoinen mies tämä
-pappi Homa oli. Esiksi ni hän ei laskenut minua kylyyn, ennen muien
-kylvettyä, vaikka oppaani, pahapäivänen karkuri, kyllä pääsi toisten
-kera. Sitte kumarteli hän kummikseni puolen iltaa ja viimmeksi sano,
-että hänen vanhat savustuneet Slavonskan kieliset kirjat olivat
-Gretjseskan [= kreikan] kieltä. Skiitassa tapasin äskenmainitun
-Jaakkosenki veljentyttäret, jotka vaativat minua sekä Venäjän kirjoja
-lukemaan, että Karjalan lauluja laulamaan tai pilliä soittamaan. Heiän
-opettajansa eli hoitajansa oli aivan ummikko Venäläisakka vai liekö
-alkuansa ollutki jotai herrasväen laatua. Koko Skiitta näköänsä ei ole
-parempi kun muukan Venäjän puolinen kylä pitkin erästä Tuoppajärven
-lahta. Kirkko ei millän merkillinen. Pyhä saari pian samalainen.
-Päällysmiehen sanottiin kaiken maailman kielet osaavan, Vaan Suomen,
-Ruotsin, Saksan ja Latinan kieli vet ei taia näihin kaiken maailman
-kieliin kuulua, sillä ne olivat eli ainaki näkyivät olevan hänelle
-tuntemattomia. Yhen yön vaan olinki koko Saaressa, joka minusta enemmin
-oli rosvonpesän, kun monasterin muotonen. Heti tultuani oli miehiä
-ympärilläni, jotka kysyivät, jos minulla ei olisi viinaa myödä, johon
-kuuluvat kovin ahnaita olevan. Sitte oli moniaalla, kun kuuli
-tohtariksi, samaa asiata kanssani toimitettava kuin Vasken kamarissa
-Paanajärven piissarilla. Hän vei minun kotihinsa, näytteli siellä
-näytettävänsä ja anto palkaksi kaksi luukkoa (sipulia). Kirkossa kävin
-kahestiki, vaan siitä ei ni ole mitä erinomaista sanottavaa. Pimiä esti
-ikoniaki [= pyhäin kuvia] näkemästä, vähä niitä olisi ollutki
-katseltavaa. Vaarakylässä mennessäni olin kaksi päivää Joukkosen
-talossa. Talo oli vähä parempi ja eläjämpi muita taloja näillä seuduin,
-jonka tähden siinä taasen söin tarpeeni. Sekä ukko että akka itset
-elivät vielä, vaan liiatenki akka usein erikamarissa, jossa taisi
-aikansa molimalla [= rukouksissa] viettää. Minä koko kornitsassa en ni
-käyny. Heillä oli neljä poikaa, jokanen naisella ja naiset elossa.
-Kolme pojista nykyjään olivat laukkukaupalla Ruotsissa, neljäs vanhin
-kotona. Vasta oli talosta Kieretissä (elonmyönti paikassa Vienameren
-rannalla) käyty; kai niitä jauhoja, joita sieltä oli tuotu, myötiin
-yhtäläiseen toisille kylässä 3 ruplaan 6 riunaan puuta. Ukkoa piti
-minnain [= miniäin] palvella kuni muinenki patriarkhaa, jalat jaksaa
-[= riisua] iltasilla, aamusilla sukat, kengät ta muut vaatteet hänelle
-kantaa. Vähä ennen minua lähti hän uuelleen Kierettiin ja oli oikein
-lysti katsoa minunki, kuinka häntä matkalle varustettiin, rekeen
-katettiin edl., josta kaikesta minnöillä oli paljonki työtä.
-Nuorimmalla pojalla oli esinnä ollut Hämeestä tuuma naia, vaan kuinka
-sitte lie asia kääntynyt, kuitenki kotimaastaan nainut. Kumma asia että
-tytöt Suomesta lähtisivät tänne ouoille maille, eikö heiän ainaki hoti
-olisi parempi kotimaalla. _Ei Turkuun mene, joka kotona naiaan_ taikka:
-_laiska lappihin menevi, veltto vettä soutamahan_.
-
-Vaarakylästä otin hevosen Käpäliin, huononen kylä, noin kymmen talonen.
-Siinä talossa, jota parahimmaksi kehuttiin, en tahtonut saaha ni mitä
-ruokaa. Kalarokkaa kyllä keitettiin kyytimiehelleni, vaan kun pyysin
-minäi siitä maksoa vastaan vähä kuppihini saaha, vastasi emäntä: "anna
-vieras esinnä syö, jos mitä jää". Sitte syötyämme meni kyytimieheni
-kylään ja akka, joka yksin oli koissa, toimitteli ilta askareitaan.
-Niin yksin pirtissä oleva pistin tupakkaa piippuun ja aion huvikseni
-vetää muutamia savuja. Mutta siitäpä olin koko yömajani menettää.
-Emäntä sisääntultua, vaikka kyllä ennätinki piipun suustani saaha,
-tunsi savun ja sano: "ettekö ole tupakkaa juoneet? jos vaan tupakkaa
-juotta, niin kyllä sitte emme kauan sovi yhessä pirtissä olemaan".
-Olisinki mennyt toiseen taloon, vaan ne eivät olleet sitä paremmat.
-Muutamassa jo kävinki katsomassa, vaan siinä oli surkia elämä; ei ni
-mitä syöä paitsi tähkiä ja kalalientä. Akka siitä lupasiki lähtiä
-Skiittaan sanoen: "eikö hoti saaren vieroon minua otettaisi!" Skiitassa
-nimittäin saavat naiset Saaresta miilostia (elatusta) 25 ruplaa
-vuoessa, jota kuitenki moittivat vähäksi, eikä riittäväksi. Oli sinne
-muuan akka Suomestaki tullut ja Saaren vieroon ruvennut. Hänellä oli
-poika Saaressa raatajamiehenä. -- Koko Käpälin kylä ilman kuuluu
-poronvarkaita täynnä olevan. Toinen toisensa porot ovat jo niin tuiki
-syöneet, ettei kuulu enää ni mitä syötävätä niistä olevan. Ei sanottu
-päälle kahen talon koko kylässä olevan, joissa matkamieskän saisi
-omansa liikuttamatta pitää. Ei paljoa paremmaksi sanottu Tuhkalankan
-kylää, johon sitte tulin. Erähällä talonpojalla, Kuisma nimeltään, oli
-siinä kasakkapaimen kesän yli ollut. Syksyllä oli tämä kerran vähä
-sairaaksi tullut. Kuisma rupesi tohtariksi, anto keittää vettä ja valo
-kiehuvata vettä ratin läpi kurkkuun. Siitä mies paikalla kuoli
-arvattavasti ja sitäpä Kuisma toivoki, koska sillä tavalla pääsi
-hänelle kesän palkkaa maksamasta. Saman Kuisman satun minäi näkemään,
-sulokielinen, liukas mies eli ukko. -- Makarissa eli eräs Kuusamonki
-mies akkanensa ja kolmine lapsinensa. Hän oli tänne muuttaunut täällä
-paremmin rauhassa saaha poroja varastella ja syöä. -- Suvannolla on
-Roton talo rikas leivältä. Kuuluu vanhoja jyviä olevan aitta täynnä
-liikuttamatta. Vaan niitä ei liikuta'kan, ostaa uutta Kieretistä sekä
-syöäkseen, että myöäkseen. Alkua näiden rikkauteen en ni ole kuullut,
-jos li[e]nevät kunniallisesti rikastuneet, vaan usiammista muista
-kuuluu toisin. Sanotaan siitä ensin elämään päässeen, että ampuvat
-kaksi karkulaista Venäjän maasta, joilla oli paljo rahaa ollut. Nämät
-olivat ensin jolle kulle vaaralle kylästä paenneet ja kun luulivatki jo
-kaukana kylistä itsensä olevan, tulen tehneet, siihen nukkuneet. Niin
-näkivät Roton 3 veljestä tulen, tulivat edl. Niin sanotaan Larin
-veljesten sillä tavaransa saaneen että osiksi pettivät Moskovan
-porvareita, joilta ottivat suuria velkoja ja heittivät maksamatta,
-osiksi jonkun palon aikana Vienan kaupungissa varastelivat, mitä käsiin
-sattu. Äsken mainitun Joukkosen myös sanotaan Suomen talonpoikia
-pettäneen, velkoja maksamatta heittäneen ja sillä rikastuneen. Oli
-niistä keräjiäki käyty, vaan Venäjän laki ei kuulu ni mitä voivan siinä
-asiassa. Viimmeinen päätös Vienasta oli tullut semmoinen, että
-Joukkosen pitäisi maksaa viisi ruplaa vuosittain veloistaan, vaan joka
-ei tee täyttä kasvuakan; kuinkapa pääsumman ompi? Muien rikkauesta olen
-myös paljo kuullut, ei hyvää paljon, koska pettäjän tavalla aina ovat
-alun saaneet ja maakunnan vääryttämällä eli rasittamalla enentäneet.
-Suvannolta kyyitsi eräs akka minua esinnä Närhiin ja siitä meiän
-puolelle rajoa Mullijärveen. Akan kanssa tielläni piin paljoki pakinata
-erinomattain vieroon koskevista, joissa hän oli hyvin typerä. Ei ni
-tiennyt J[uma]lan 10:stä käskystään mitä. Kun toinen elo kohtasi minua
-taas rajan poikki päästyäni. Olinpa kun kotona. Täällä olen nyt asunut
-viisi neljännystä kirkolta eräässä talossa, jonka vanha muori aikonansa
-on mamsellista talon emännäksi ruvennut. Voi jos niin useinki
-rupiaisivat! Ainaki olen havannut semmoisten taloin paremmin kun muien
-voivan. Ja vielä siitä lähtisi talonpoikain hyväksi aina enemmin oppia
-kun muulla tavalla herrasväeltä ottavat. Tämäki mainittu muori kehu
-heillä ei ruunulle ei muille velkaa olevan. Tässä olen nyt kolmatta
-viikkoa selvään kirjotellut arvuutteita ja muita kirjotuksiani.
-Seuraavassa kirjassa on touustettu [= toteutettu], mitä meillä oli
-Uhtuossa puheena. Vie se itse Vaseniukselle.
-
-
-
-
-17.
-
-Konsuli Vaseniukselle.
-
-(Konsepti)
-
-
-                                   Törmänen, 1 p:nä tammikuitta 1837.
-
-Ylioppilas J. Fr. Cajan, joka juuri itse tuonee perille tämän kirjeen,
-pyysi että Herra Konsulille suosittaisin häntä saamaan jonkinlaista
-muista kielistä suomeen suoritettavaa käännöstyötä. Tämän suosituksen
-saatan, jos Herra Konsoli muuten suvaitsee ottaa sitä huomioon, mitä
-suurimmalla mielihyvällä hänelle antaa. Ollen syntynyt suomalaisella
-seudulla, missä kieltä puhtaasti puhutaan, hän on sitäpaitsi opiskelun
-kautta saavuttanut perinpohjaisen ja laajemman kielentaidon sekä
-harjoituksen kautta helppouden käyttää sitä kirjallisesti. Jos siis
-Herra Konsulin tarvitsisi jotain suomeksi käännättää, niin sellaista
-vallan varmasti saattaa uskoa mainitulle ylioppilas Cajanille.
-Niukkojen varojensa vuoksi ja voidakseen oleskella Helsingissä hän
-sanoo olevan pakon uhrata päivästään muutamia tunteja joko
-puhtaaksikirjoittamiseen tai j.n.e.
-
-
-
-
-18.
-
-[Päiväkirjasta; suomeksi.]
-
-
-                                           Törmäsestä, 2 Tammik. 1837.
-
-Pistojärvi itse saapi vetensä Kuusamosta Muojärvestä Pistojokea myöten,
-jonka rannoilla sekä Multijärvi, että Närhilä ta Suvanto ovat.
-Pistojärvestä taasen vesi lankiaa Kuittijärveen, esinnä 5 virstaa, niin
-Lusmakoski, siitä virstanpituinen Lusmajärvi, siitä 3-virstanen
-Seitsenoikia, koski, siitä v:n Seitsenoikian lampi, siitä kaksi
-Kotakoskea, siitä 3 virstanen Maejärvi, siitä 1/2 virst. Kurkikoski
-(tulenpalava), siitä Kananen, Jyrkkä, Leviö, Piiksi koskia ja 3
-virstanen Hämejärvi, jonka pohjaspuolella Hämeen kylä, siitä eelle
-Ruottinen, Jyrkkä, Pitkävirta, Väärä, Harjuskoski, Pällinkorva,
-Luvanen, 5 virstaa suvantoa, eelle kaksi Imisystä (ensimmäinen
-tulenpalava), kaksi Lohikoskea, Voivia, Puolivilla, Hirvikoski, 3 v.
-suvantoa, 5 v. Kortejärvi, siitä Korpikoski, Tappara, Päälä (iso),
-Sumppulampi, Päälän lampi 1 v., Ristikoski, Toraisjärvi, Aparainen
-(virta), Alanen järvi 1 v., Pistonkoski, Pistonsuu Kuittajärvessä.
-
-Lonkanjärvestä seuraava veenkulku: Lonkka, Latvajärvi, Pirttijärvi,
-Mätöjärvi, Kuisma, Niskakoski, Umpikoski, Harmasen suvanto, Pikkuvirta,
-Suvanto, Jyrkät, Hynkeet, Pajulampi (5 v.), Kaalakoski, Pikkukoski,
-Kuurnakoski, Tuhkakoski (iso), Jämsä, Majajoki, Hirvikoski,
-Kalliokoski, Veärä, Sahi, Vuonislahti.
-
-Vuonisesta Hämeenkylään 30 v. (Puoliöiseen), siitä Pistojärveen 20 (al.
-30 pohjas.), siitä 15 (18) Suvannolle edl.
-
-Vuonisesta Koljoseen 60 v. (Pluo); Ponkkalahteen 20 v. (Etel.); siitä
-Venejärveen 10 v., siitä Lapukkaan 25 v. Suvannolta Tukkalaan 12 v.
-(Itäpohj.).
-
-
-
-
-19.
-
-Luutnantti Örnhjelmille.
-
-(Konsepti.)
-
-
-                                       Törmänen, 2 p:nä tammik. 1837.
-
-Kuusamon markkinoilla kuulin Dmitrein pojalta, että hän oli tunkenut
-hamppunsa vai mitä tavaraa lie tunkenutkin sinun aittaasi
-talvimarkkinoiksi. Hän on mahdollisesti sanonut, että minä olen häntä
-siihen kehottanut, mutta sitä en ole tehnyt enkä ole voinut tehdä.
-Tosin hän viime syksynä pyysi minulta huonetta siihen tarpeeseen, ja
-tähän minä vastasin, että sinä olit vuokrannut kaikki huoneet, ja ettei
-minulla siis ollut mitään vuokrattavaa. Nyt hän kuitenkin täällä tuli
-kiittämään minuakin huoneesta, seikka, joka minua oikein harmitti,
-ikäänkuin minä olisin antanut hänelle siihen lupaa. Ota häneltä maksua
-tuosta epämukavuudesta sen verta kuin haluat, sillä se velikulta kyllä
-on varoissa, kun siällä on rahoja yli 100 tuhannen ruplan. -- Y.m.
-
-
-
-
-20.
-
-Tuomari Flanderille.
-
-(Konsepti.)
-
-
-                                       Kuusamo, 4 p:nä tammikuuta 1837.
-
-Arvoisin Veli!
-
-Jo Uhtuesta kirjoitin kuluneen joulukuun alussa Sinulle, mutta kirje
-jäi, en enää muista minkä sattuman johdosta, lähettämättä. Nyt saan
-siis toistaa sen sisällyksen ja ensiksi toivottaa Sinulle hyvää uuden
-vuoden jatkoa, vuoden joka arvatenkin on viimeinen, minkä vietät
-naimattomana miehenä! Matkastani tahdon nyt ainoastaan lyhykäisesti
-kertoa, että ensin muutaman viikon ylioppilas Cajanin kanssa vaelsin
-muutamissa tutuissa venäläisissä kylissä ja että sen jälkeen asetuin
-Uhtueen, missä asuin lähes kuukauden ajan, koko ajan pannen kirjaan
-runoja, arvoituksia, sananlaskuja, satuja y.m., mitä kylässä kuulin.
-Siellä asuin hyvinkin muhkeasti erityisessä kamarissa, mutta sitten oli
-asunnon laita taas huonompi, ennenkuin tulin tänne Kuusamoon. Pahinta,
-mihin yksikään kristitty sielu voi joutua, on se, jos on pakko
-talvisaamuina oleskella noissa kirotuissa venäläisissä pirteissä.
-Ensinnäkin ne ovat pienet, noin 1/4 meidän talonpoikaispirteistä, ja
-sitten on, paitsi kattoaukkoa, ovi selkoselällään koko pitkän aamun
-kello 2:sta kello 6:en, jonka ajan kuluessa leivotaan, keitetään,
-tehdään haudetta lehmille y.m. sellaista, niin että pirtissä sillä
-aikaa on kylmempi kuin pihalla. Usein ovat hampaat kovasti kalisseet
-suussani, mutta toivon kuitenkin, että taas kerran tulee kesä. Eräässä
-Tuoppajärven tienoilla olevassa nunnaluostarissa olin kolme viikkoa
-takaperin ja siellä minun täytyi sekä laulaa että soittaa huilua
-nunnille. Lisäksi minua pyydettiin jäämään yöksi, jota pyyntöä en
-kuitenkaan voinut noudattaa, kun näet, jos olisin antanut kyytimieheni
-lähteä pois, en koko seudulla olisi voinut saada hevosta. Luostari on
-ainoastaan noin 15 peninkulman päässä Kuusamon kirkolta, niin että kuka
-tahansa teistä ensi kesänä voisi käväistä siellä. Kahdeksan virstaa
-samasta nunnaluostarista on munkkiluostari eräässä Tuoppajärven
-saaressa; siinä olin myös yhden yön. --
-
-Mitä muuta voisin kertoa matkasta, ei erityisesti ansaitse
-mainitsemista. Välistä minulla on ollut hauska, toiste taas, jopa
-useamminkin, hyvin ikävä; milloin olen nähnyt nälkää, milloin taas
-syönyt itseni kahta kylläisemmäksi, osan matkasta ajanut, toisen osan
-astunut ja välillä taas hiihtänyt, kerranki kolme peninkulmaa yhtä
-päätä ilman minkäänlaista vanhaa latua. Tosin minulla silloin oli opas
-mukanani, mutta kun illan suussa tuli "takkalakeli", olimme molemmat
-vähällä väsyä. Voi nyt hyvin ja sano terveisiä Adolphille ja äidillesi,
-joille molemmille täten myös saan toivottaa onnellista uutta vuotta,
-vaikka toivotukseni kylläki myöhään ehtinee perille.
-
-                                                      Veljesi
-                                                   Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-21.
-
-Vanhemmille.
-
-(Konsepti; suomeksi.)
-
-
-                                         Törmäsestä, 12 Tammik. 1837.
-
-Tähän asti olen ollut terve ja toivon että te kanssa oletta terveenä
-eläneet. Mitään ei minulla nyt ole'kan erittäin kirjottamista, koska
-olen jo ennen kirjottanut. Jos karjanruoka ei näytä piisaavan, niin
-toimittakaa jo aikanansa ostetuksi, sillä keväällä on se aina
-tyyreempi. Parempi se myös olisi markkinan aikana rukutakin ostaa, mitä
-näkee tulevaan syksyyn asti tarvitsevan. Voudilta kyllä rahaa saatta
-niihin ja muihin tarpeisiin. Perunan siemeniä tarvitsisi taas samalla
-tavalla kun mennä vuonnaki idättää 4 taikka 5 viikkoa ennen kun
-istutetaan. Taidan minä Kesäkuun alussa kotiaki tulla viikoksi taikka
-kahdeksi.
-
-
-
-
-22.
-
-Postinhoitaja Gosmanille.
-
-(Konsepti.)
-
-
-                                 Törmänen, 12 p:nä tammikuuta 1837.
-
-Onnellista uutta vuotta! Vaellusten y.m. jälkeen olen tullut tänne,
-osaksi j.n.e. ja hankkiakseni itselleni uuden laukun, sillä entinen
-laukkuni, jonka nyt muutamine tarpeettomine kirjoineen ja papereineen
-lähetän kotia, oli jo kelpaamaton. Nyt on minulla uusi, joka tosin
-maksoi 12 ruplaa, mutta jossa sitten onkin 8 eri osastoa kaikkia
-kamssujani varten. Erityistä ikävää en vielä ole tuntenut, tai ainakin
-hyvin harvoin, vaikka kyllä kernaasti antaisin 15-20 ruplaa, jos edes
-päivänkin saisin olla siellä kotona. Tähän asti olen tullut toimeen
-ilman turkkeja tai kauhtanaa, ja luultavasti tulen niin toimeen koko
-talven, ellei se tule kovin kylmä. Mutta uusi pitkä lievetakki kaiketi
-minun pian on tilattava, kun näet nykyinen, johon puettuna minulla on
-kunnia kirjoittaa näitä rivejä, jo alkaa käydä liian kuluneeksi.
-Saappaita minulla jo on kolmas pari jalassani siitä kun sieltä kotoa
-läksin. Täältä lähden nyt Pääjärven ja Koutajärven tienoille, sieltä
-rajaa pitkin luultavasti Utsjoelle saakka, sieltä Kuolaan ja sitten
-taas alas Kemiin ja Arkangeliin. Ehkäpä kesän alusta viikoksi tai
-niille paikkein tulen kotia. Pyysin vanhempiani alussa ostamaan rehua,
-jos sitä alkaa puuttua, sekä ruista -- -- muistutappa sinäkin, että sen
-tekevät.
-
-
-
-
-23.
-
-Kruununvouti Wichmannille.
-
-(Konsepti.)
-
-
-                                  Tihkuinen, 12 p:nä tammikuuta 1837.
-
-Hyvää uuden vuoden jatkoa. Tänne Kuusamoon tulin jo ennen markkinoita
-ja lähden nyt taas matkaan. Maaherran sekä asessori Bergbomin tapasin
-täällä ennen joulua ja Maaherra pyysi, että kulkutaudin sattuessa
-tulisin kotia sillä ehdolla että saisin vastaavan virkalomani
-pidennyksen. Sen lupasin tehdä ja sanoin, että Sinä kyllä tietäisit
-kirjeessä kutsua minua tulemaan. Mutta ilman kulkutautiakin ja
-kirjallista kutsua taidan ensi kesän alussa, kun tulen kulkemaan Kuhmon
-rajoilla, pikimmiltään poiketa tieltä tervehtääkseni Teitä siellä. Nyt
-lähden j.n.e. Hieman ikävältä tahtoo tuntua nyt taas erota tästä
-seudusta, missä muutaman viikon olen hyvin viihtynyt ja missä minun
-olisi vielä hauskempi, ellei minulla olisi ollut niin hemmetin kiire
-kirjoituksineni, minkä vuoksi en ole rohjennut majoittua mihinkään
-pitäjän herrastaloon, vaan olen asunut talonpoikaistalossa ja sieltä
-joskus käynyt herroja tervehtimässä. Tervehdi kirkkoherraa ja
-sano -- -- --
-
-
-
-
-24.
-
-Tohtori Höglundille.
-
-(Konsepti.)
-
-
-                                   Törmänen, 14 p:nä tammikuuta 1837.
-
-Viimein, joku päivä sitten, kirjoitin Sinulle muutaman rivin ja tahdon
-nyt viime hetkessä jatkaa. Lähden näet nyt täältä liikkeelle
-kulkeakseni taas Venäjän puolelle. Ensin suuntaan kulkuni Pääjärven
-pohjoispäähän, missä jo lapin kielen sanotaan vallitsevan. Aikomukseni
-on sieltä pitäin kiertää tuon 9 tai 10 peninkulman pituisen ja melkein
-yhtä leveän järven ympäri käydäkseni kaikissa sen rannoilla olevissa
-kylissä. Näin saavun viimein taas pohjoispäähän ja tulen luultavasti 4
-tai 5 viikon päästä Kuolajärven alueelle Kemijärven pitäjään; sieltä
-sitten aion rajaa pitkin kulkea pohjoiseen vaikkapa Utsjoelle saakka,
-jos vaan on mahdollista. Venäjän puolella samaa rajaa pitkin pohjoiseen
-kuuluu asuvan pelkkiä lappalaisia, joiden kanssa minulla ei enää ole
-mitään tekemistä.
-
-Tässä lähetän Sinulle mytyn joutavia kirjoja ja papereita, joita pyydän
-Sinua Gosmanin kirjeen kanssa, vaikkapa ei aikaisemmin, niin ainakin
-Kajaanin markkinoiden aikana, lähettämään Kajaaniin. Samalla pyydän
-Sinua olemaan niin hyvä, että toimitat tähän liitetyn kirjeen
-ylioppilas Cajanille Helsinkiin. Postikulut kaiketi sitten muistan,
-mutta nyt olen vallan vailla pikkuseteleitä, lukuunottamatta hopeaa.
-
-
-
-
-25.
-
-[Hajanaisia muistiinpanoja, y.m.; alk. suomeksi.]
-
-
-Kaikki ristit: _selkä koilliseen, rinta keväpäivänlaskuun, kokka toinen
-suveen, toinen pohjoiseen_.
-
-_Sepään -- sevätä_ = halata. "Montako Jumalata?" -- "Ken heille luvun
-anto; kun kerranki oli 7 kuormaa Moskovasta Piiterih tuotu."
-
-"A mitä räähkää sii Ivana uot laatinut?" -- "A kävin mie hepoon." Pappi
-siitä itkemään. "Kovinpa sivulla, henkiisä kormelitsa se hepo sääliksi
-kävi" [Ehkä luettava: K. siulla, henki-isä, k., s. h. s. k.] (sääli
-siitä hevosta tuli). (_hepo_ = tamma; _-ponen_, comm. generis ---).
-
-Heikkilässä.
-
-Kolmatta polvea mie hänestä olen. Hän esiisäni oli Sotkamosta ja
-ensimmäisiä, ku tänne talon rakenti. Kotalappi sillon vielä ympärillä
-eleli. -- Hyö ei suvattu lantalaisia [= suomalaisia]. Taioillaan
-vastusta tehtiin. Koskentalossa (paikalla) sillon eli lappalaisia.
-Kerranki isoisäni oli kaskea leikannut. Oli hänellä kasakka, joka näki,
-mitä muut ei nähneet. Niin jäätä myöten näki paljo väkeä koskelta
-tulemaan. Hän siitä outti, kunne'ka olivat rannalta maalle nosta, siitä
-vastustamaan. Niin karkotti kaikki paniainsa päälle. Siitä koko
-lappalaispere kuoli -- Isäntä itse heti jälkeen matkalla.
-
-Sinkka -- Kävelys -- Kinttaset --- Tjsesterka -- Ristinen -- Paikkaset
--- Koroli -- Käsivetelys -- Naittajaiset. [= Kisain nimiä.]
-
--- Mieronpirtti -- Sjotjska (Staarosta) -- Tuli mies, kannettiin poroja
-syöneen, kaksi miestä ampuneen. Siitä hänellä rangastukseksi jalkohin
-kumarrella.
-
-Heikkilässä. Niin J[umal]a laati, jotta minä kuitenki isäin maalle
-pääsin. Olin tässä jo kasakkana Törmäisellä, vaimoni entisellä
-miehellä. Siitä hän kuoli, niin 4 vuotta vielä olin sitte, hän minua
-rupesi tahtomaan. Niin tulin. Kolme kertaa hengenvaarassa. Kerran
-patvesta (puusta) maahan, lehmiä kävin etsimässä. Pää eellä miun. Kiviä
-toinen puoli, portahani toisella puolella jo ajattelin mennessäni: hyvä
-tulisi, kun tästä putoaisi. Siinä minkä lien maannut, jo havasin. Näin
-päivän nousemillansa. Mieli täyellään, vaan en voinut jäsentä
-liikuttaa. Koettelin enkö voisi varvastahan liikuttaa; jo vähän liikku.
-Siitä vasemessa jalassa, jo vasenta kättäi edl., viimmen vedimme
-karjatielle mahallani. Siitä pääsin kotiin. Oli pyörtyä vaimoni kun
-näki minun niin hankaloitsevan. Toisen kerran savea kävin tytärteni
-kera veneellä. Savikorvolla istuin, he ni soutivat, Ankara tuuli.
-Ajattelin eikö hoti kerran pohjaaki tule. Tuli viimmen. -- Kolmannen
-kerran metsässä venelaitoja veistämässä, kirveellä jalkaani löin.
-Vetäysin palveelle. Siinä yön. Aamulla tultiin hakemaan.
-
-Venäjän Karjalassa. Starovertsat itsensä ventsäävät. Ei siinä tarvitse
-Tuhkais-pappiakan, eikä multaankan pannessa, jonka myös itse
-toimittavat. Ristimässä vaan pappi pitää olla.
-
-Heikkilässä. Kivekkäät kun kävivät, niin kerranki olivat miehen
-itsiänsä soutamaan tai toiseen kylään opastamaan pakottaneet. Itse
-soutivat toisia veneitä. Mies opas, souti eellä, kunne'ka tulivat
-suuren saaren rannalle. Lähti siitä heitä eellään soutamaan ta souti
-saaren ympäri. Tuli iltapimiä niin kysyivät: kunne nyt meitä juohatat,
-jo luulis kylänki tulevan. Hään ei sanonut. Noustiin maalle. Siinä
-uinottiin. Hän uinuessa kaikki venehet työnti rannasta, itse
-jälkimmäiseen. A Laurukainen kulta, tuo vene. -- Kun toisit, suolesi
-honkaan ripustettaisi. -- Itsen ripustettiin. -- Uitiin jälkeen --
-airoilla sormiin.
-
-Lappalaiset vähenivät, kuolivat yleisesti kuin kulkutautiin, kun
-suomalaiset tulivat [Tämä lause käsikirj:ssa ruotsiksi]. --
-
--- Poronlihoja myötiin 1.80 k[op], à Puuta. Lintuja, metsikana 10-20-25
-kope[e]kkaa, siika 3, 4 RubL Puuta. -- Tuohenterva, kannu. 80 kop. --
-tali -- voi 20 kp. lb. -- Pian kylmin päivä talvessa Pääjärveä
-matkatessani. Hyö ollah antikristus (keisari, herrat ta papit). Vielä
-pahempia hyö meistä ovat kun työ Ruotsalaiset. Näet sä, teillä tuolla
-näpillä vannotaan, kun myö molimma, vaan hyö tuolla. Prorokoista
-kirjutettu, jotta tusats sesstsott semdesät [= v. 1670] Antikristus
-nousoo. Kai sentäh hyö sitä [sotaa] ei lopeteta, jotta varatah maailman
-loppu tulevan. Ennen kun staroveroi oli maassa, ka silloh sotia ei
-käyty, oli rauha maassa. Kolme kertaa sai Ruotsi ampuu, sitte vasta
-kerta vastaan ammuttiin. Nyt kun Antikristos, itsestään toisten päällä
-mennään.
-
--- _Allas, altaan_, jonkun esineen alla pidettävä laatikko.
-
--- Virkamiehet ovat: --
-
-Rahvas on kauniimpaa kuin Suomen puolella Savossa ja Karjalassa. --
-Naisten hiustenpito -- pääkoristus -- silmän väri -- vaatteet --
-hiusten pituus -- miesten vaatteet -- parta -- tukka -- ikä --
-lapsivuodevaimot --- vaikeita synnytyksiä. [Tämä ja kaksi seur.
-kappaletta ruotsiksi käsikirj:ssa.]
-
--- Karja päästetään ulos -- kuljetaan ympäri viikate kädessä, myötä ja
-vastapäivään, lyödään. Pihlajakeppi lasketaan veräjän eteen. Tuli
-sytytetään puunlastuihin, jotka on otettu kolmesta kannosta, kolme
-kustakin, veräjälle ja tulen yli ajetaan naudat. Emäntä lukee: yksi
-Tuorstikki, toinen Punikki, j.n.e. Ei ni yhtänä. Juoksee sitten vielä
-kerran viikate kädessä ympäri ja kätkee sitten viikatteen, niin ettei
-siihen saa kajota. --
-
-Turkin sulttaanin sisar lähettää kolme leiviskää nauriinsiemeniä
-Venäjän keisarille. Niin paljo väkeä pitää kuolla. Hän on erään
-linnoituksen komentaja. Kenraali lahjotaan. 3 ankkuria kultaa. Sarkaa
-pannaan sillaksi joen poikki. 20 miestä tarvittiin tuota naista
-vangitsemaan. Rinta painoi 3 puutaa. Nosti 7 miestä ja nousi itse
-pystyyn. Tämä nainen kertoo että 2000 miestä lähetettiin -- -- --
-[-- -- Skickades att muuran kera (?) kira]. Keisari päästi hänet
-vapaaksi, pidettyään häntä kiinni 14 päivää ja annettuaan kaikkien
-kenraaliensa häntä katsella. Yhden ainoan hän vaan oli antanut maata
-vieressään. -- Arkangelissa löydettiin yksi heistä ja upotettiin
-jokeen, jonka jälkeen koko kolera äkkiä lakkasi. Se oli houkutellut
-pieniä poikia kylvämään myrkkyainetta ja antanut heille 50 ruplaa.
-Pietarissa näitä löydettiin koko seura. Ilmiantaja meni keisarin luo,
-lyötiin viidellä rautaisella puolirenkaalla, joista yksi kaulaan j.n.e.
-seinään kiinni, kunnes tarkastus oli tapahtunut. Tähän valittiin 3
-kenraalia, 3 arhhiereita ja 3 kuptsaa. Kenraalit tutkivat, avasivat
-kassan, siinä oli kultaa, mutta he eivät ilmaisseet, luulivat saavansa
-sen, vasta kuptsa sen ilmaisi. Kenraalit ja arhhiereit Siperiaan,
-kuptsa ylennettiin kenraaliksi.
-
-Puhemiehet ilman sulhasetta 2 kertaa käyään. Siitä 3:s kerta sulhasen
-keralla. Kun mieltyy tytär, kaataa viinaa kahteen stokanaan molemmille
-kosjojoille. Sulhasen puolesta kosjojat kaasi 2 stokanaan tyttären
-emälle tai isälle. Siitä tyttären emä sulhaselle kaataa ryypin viinaa
-ta silkkihuivin antaa. Sulhanen siitä antaa hopiamanietan tyttärelle.
-Pannaan stola, syötetään. Siitä isetään käsi tyttären isä ta kosjomies,
-sanotaan: "kuulkaa kaikki ristikansa, nyt on Anna Petrin tytär ta Ivana
--- kaupan laatineet, ken tämän kaupan erottanee, sata sakkoa,
-kuusikymmentä kuuliaista". Kuuliko tämän assan [asian] ken? Vast.:
-"Kuultih". No kun kuultih, ken tämän assan purkanee, päältäh isäntä ei
-ole. (Häpään, -vätä). 3 henkeä sulhasen puolesta, 6 henkeä tyttären
-isän puolesta, lauletah, kahelia stolalla syöäh, juoah, pritonaa
-luvatah lammas, 2 lehmä, poroja, eloa edl. Morsian itkee vieraille
-kaulassa. Vuoheelle vieään, kosjojat viikatteella kierretäh 3 kertaa
-ympäri sängyn, jottei rikottaisi. Sulhanen panee rahoa pahkiloihinsa.
-Morsiamen sisaret jaksetah jalat, saavat pitää rahan kun lattialle
-helistetäh. Aamulla kun noustahhe (morsiamen sisaret, naot) vettä ta
-valkia paikka, joka jääpi sulhaselle olemah. Sulhanen panee rahaa
-maatessaan morsiamen yskään. Morsian kun aamulla tulee sulh[ase]n
-jälessä pirttih, ne rahat kynnyksen alla heittää pirttih. Naot tullah,
-ne siitä kerätäh ta saapka otetah sulhasen päästä ja pannah sihe
-sulkkuvyö sulhaselle. Sitte saatrokalle ruvetah. Anoppi muori päästyä
-ruoalta kantaa valk. paikan vihkiparille ja sisaret toisen paikan
-antavat samalla kerralla. Juohtokansa kun tullaan sulhasen kotia,
-siellä morsian tsarkkaa juoaan 4 pikaria luvalla, ne morsian
-Saajannaisen kera vie ympäri ja kumartavat. Ensimmäisestä ei anneta
-rahaa, toisesta tsarkasta pannaan riuna tahi kaksi tarelkalle, 1:n
-kostintsaksi lähti.
-
-Anoppi sulhaselle, lähtiessään valk. liinapaian, jota vastaan sulhanen
-2 riksiä rahaa hänelle, -- Morsian akalle rätsinän ta sukat, isälle
-valk. liinapaian, puksut ta kintahat, veljille ruskian huivin ta
-liinapaian valk., sisarille rusk. huivin ta valk. rätsinän, lapsille
-kinttahaiset.
-
-Kulki kaksi venäläistä jokia myöten, nukkuvat rekeen kumpanenki.
-Hevonen viimmen joutu jäätöytäälle, joka irtautu ja virtaa myöten
-koskessa meni alas. A kuinka nyt velle hepo seiso ta metsä juoksoo.
-
-Metsäpirtissä maattiin pieni venäläispoika suuremman vellensä kera. Ei
-Petri -- Mi tuli? -- Hammas kirpoi -- Luo(ti) menemään -- Taasen vähä
-aikaa uinottua: Ei Petri vellen! -- Mi tuli? -- Toinen kirpoi --
-Menemään luo -- Vähän ajan päästä taasen: Ei P[etri]. -- No mi siulla?
--- Kolmas kirpoi (lohkei) hammas. Hiisikö sillä sialla on maannut,
-siirrälläte toiselle sialle. Hämeessä ennen tallinsa sentähen
-muutalti. --
-
-Tiesaarassa istutaan Vieritsänä sekä miehet että naiset ta tieustellaan
-tulevaisia onnia. Kolme kertaa ennen pitää viikatteen raualla ympäri
-paikan käyä.
-
-Unen vuoen aikana valetaan (sulatetaan) tinaa ja siitä tieustell[aan].
-
-
-
-
-28.
-
-Matka Majavalahdesta Heinäjärveen.
-
-(Päiväkirjasta.)
-
-
-Matkan ensimäinen puoli kuljettiin tiheän metsän läpi, niin ettei
-puoleen aikaan nähnyt muuta kuin puita ympärillään ja lumen taivuttamia
-haaroja ja oksia päänsä yläpuolella. Aina kun vemmel sattui niihin ja
-karisti joukoittain lunta kyyditsijänaisen päälle, hän iloitsi siitä,
-että seuraavana vuotena oli tuleva hyvä vuosi, kun oli niin paljo
-_huuetta_ metsässä. Vasemmalla näkyi Majavaara, joka kaukaa näytti
-hyvinkin muhkealta, mutta jota lähemmäksi tultua ei enää voinut nähdä.
-Niin käy monien suuruuksien, jotka läheltä katsoen menettävät arvoansa.
--- Matkan jälkiosalla oli 3 lampea (Ruokojärvi, Hirvasjärvi ja
-Viksijärvi), ja niiden välillä metsää.
-
-Kalmikkoa pelätään niin Ven[äjän] kun meiänki puolella ja muutamat
-luulevat kuolleiten jälle käyvän. Kalmikkoin päällä heitetään mettä
-kasvamaan. [Nämä kaksi lausetta alk. suomeksi.] -- Mutta uskovatko
-joihinkin haltijoihin, en tiedä. Eikä niitä tarvittanekkaan, kun
-messinkijumalat tekevät saman palveluksen, ja kun vielä on se etu
-näistä, että voi sylkeä niitä kasvoihin ja ruoskia niitä, kuten välistä
-kuuluu tapahtuvan. "Sie pakana vet miulla et ni mitä hyvää laai, mie
-siua molin."
-
-Riimusauat, Paalakat, useissa paikoin.
-
-Kivekkäät [tämä ja seur. kappale alk. suomeksi] kerta olivat Venäjän
-puolella Pääjärveä soutaneet. Heiän (soutajansa) oppaansa johdatti
-heiät Kuntujoen niskalle, joka järven koillispäästä juoksoo
-Koutajärveen ja mereen. Alemmaksi tultua tulee Kumakoski vastaan, suuri
-palava, jota ni kons' ei veneillä laseta. Opas heiät sihen vei [:]
-tästä nyt matka. Itse eelle laski, veneestä tietylle kalliolle hyppäsi,
-vene meni ja kaikki Kivekkäät supi jälkeen.
-
-Ärmäkkä [tämän rivin ja sanan kohdalle reunaan kirjoitettu päällekkäin
-sanat: Votnuka ja Palahka] sillä kauhtanasta erotaksen, että
-kauhtanassa on verkoa (verkaa, hepeiten kertavuus), ärmäkkä on veraton
-(yhtä suora). (Heinäjärvi.)
-
-Pääjärven tienoilla olevat pirtit tavallisesti 4 kyynärän korkuiset, 7,
-8-9 kyynärää pitkät ja leveät. Ovesta tultaissa jommallakummalla puolen
-oleva uuni 3-4 kyynärää kunnakkin. Sillä puolella, missä ei ole pesää,
-on 3 kyynärän pituinen, 1 1/2 tai 2 kyynärän korkuinen ja noin 3/4
-kyynärän levyinen kaappi, joka on asetettu pitkin kiukaan muuria ja
-siihen kiinnitetty. Tämä kooltaan astiakaapin suuruinen huonekalu on
-nimeltään _kolpitsa, kolppi tai runtukka_. Sen toinen kylki on tietysti
-kiinni seinässä, toinen tupaan päin. Tämän kanssa kiuas, jonka kuve
-tavallisesti 1/2 on kyynärää pitempi, muodostaa suoran kulman. Samaa
-kolpitsan viereistä kiukaan kylkeä myöten kohoaa lähes kolmen kyynärän
-pituinen patsas, jona on 1/2 kyynärän levyinen ja 1/2 korttelin
-paksuinen lankku. Patsaan yläpäästä lähtee suorakulmaisesti toisiaan
-vastaan ja yhdensuuntaisesti seinien kanssa kaksi kuuden kyynärän
-pituista ortta, jotka ovat jotenkin samanlaista, tai hieman kapeampaa,
-mutta paksumpaa lankkua kuin patsas. Tavallisesti nämä orret ovat niin
-matalalla, että kohtalaisen pitkän miehen niiden vuoksi täytyy käydä
-kumarassa. Usein on leveät lauteet kiinnitetty toisesta orresta
-seinään. Näitä lauteita sanotaan _palatiksi_; siinä lämmitellään
-päivällä ja maataan yöllä. Samaan tarkoitukseen käytetään runtukan
-päällystää, jopa itse kiukoatakin; viimemainittuja, kuten myös orsia
-käytetään useisiin muihinkin tarpeisiin, kuten esim. taikina-altaiden,
-tavaroiden [?], jauhotuokkosten säilyttämispaikkana, kenkien,
-saappaiden ja sukkien kuivaamiseen, ja mitä häneen milloinkin satutaan
-laskemaan. Sukkien kuivaamista varten on kuitenkin kiukaan laidassa
-runtukan yläpuolella useita erityisiä koloja, joita sanotaan
-_petslukoiksi_. Tulisijan yläpuolelle on asetettu 1/2 tai 3/4 kyynärän
-välille toisistaan kaksi yhdensuuntaista puuta, jotka ulottuvat
-toisesta orresta seinään. Näitä sanotaan _halko-orsiksi_, kun näet
-halot, jotka illalla kannetaan sisään, yöksi ladotaan niille kuivamaan.
-Pesänpuolinen osa uunia ei ulotu lattiaan asti, vaan on lieden ja
-hinkalon (hiilihinkalon) välissä aukko, mihin rikkoja päivällä
-lakaistaan. Tätä aukkoa sanotaan hinkalon alustaksi. -- Pervähkä [h:n
-yläpuolelle on tähän sanaan kirjoitettu: 'ja'; h erityisesti
-alleviivattu.] = päärihma.
-
-Ensikki, Toivikki (Toistikki), Serkko, Niekko, Pääkkö (Päätkö, Päättö),
-Suopo, Pyhikki, Rostukki, Äiikki, Matrokki (mahon nimellä
-kasvatettava), Outikki, Iivakki, Joutsikki, Mustikki, Hoikka, Pitkä
-edl.
-
-Uuninkulman vastassa olevaan pirtin nurkkaan kulkee toisesta pääorresta
-kaksi yhdensuuntaista puuta (päret orret), joilla pyssyjäkin
-tavallisesti säilytetään. Ympäri koko pirttiä kulkevat lavitsat, 1/2
-kyynärän levyiset ja 4 tuuman paksuiset. -- Paria kyynärää ylempänä
-lavitsoja ovat seiniä pitkin _laavasnikat_, joille pannaan kaikenlaisia
-tavaroita, samoin kuin orsillekin, ja näiden kaltaiset ne myös ovat;
-ovipielessä on lautoja, joilla pidetään vateja y.m. _Laki_ on milloin
-laudoista, milloin pyöreistä puista ja lepää neljän hirren varassa,
-jotka ovat nimeltään _maatitsat_; näistä kulkee kaksi oviseinää ja
-tämän vastaista seinää pitkin, kaksi muuta niiden välillä poikittain
-tuvan yli. Silta (lätti, lattia, late) on aina tehty höylätyistä
-laudoista ja sitä voipi pestä. Ikkunoita on 6, 3 päätyseinässä, ja
-näistä keskimäinen on 1/2 kyynärän korkuinen, toiset pienemmät, 2
-toisessa uunista vapaassa seinässä, 1 [kolmannessa seinässä]. --
-Tavallisesti niissä on pienet, 4 tai 2 tuuman levyiset ruudut, lasia tai
-kissankultaa (slotu). Monia niistä saattaa avata. Pöytä on parin
-kyynärän pituinen, kyynärän levyinen ja on vapaana jalustalla, jossa
-samalla säilytetään kuppeja, vateja, lusikoita y.m. Se on aina asetettu
-toinen pää päätyseinän keski-ikkunaa kohti suoraviivaisesti sen ja oven
-välille. Samalla se on rajamerkkinä miesten ja naisten pirttialueen
-välillä (urosten puoli, naisten puoli). (Lissavakka). Tuoleja ei
-tavallisesti ole ollenkaan, vaan sen sijaan 2 l/2 kyynärän pituisia
-penkkejä (kammit), joilla molemmilla, tai ainakin toisella, on vaan
-kaksi jalkaa toisessa päässä; toinen pää pannaan lavitsan varaan. --
-Päiviksi nämä penkit usein nostetaan orsille, mutta asetetaan yöksi
-lavitsan viereen vuoteeksi. Patsaan vieressä tai myöskin oven ja
-kiukaan välisessä nurkassa on joka talossa käsiastia, tavallisesti
-kuparinen, välistä tuohinenkin. Saman käsiastian alla on toinen
-suurempi astia, nimeltään _strigona tai jalokas_, mihin vesi käsiä
-pestäessä saa valua. Pyyhinliinoina käytetään usein verkonpalasia,
-mutta tavallisesti on parempiakin liinoja. Käsiastian yläpuolella on
-kaksikitainen pärepihti, ja usein on irtonainenkin pihti -- mutta
-tällaisista pikkuesineistä ja lisäksi vaarnoista ja seinissä olevista
-veitsenpitimistä en käy tässä lähemmin selkoa tekemään ja mainitsen
-ainoastaan mitä muuta näin kuvailluissa pirteissä on. Nuottia,
-verkkoja, kuosali, 2-3 kirstua, pyttyjä, vesikorvoja, sankoja,
-taikinatiinu, pärepuita, vaatteita, vöitä, valjaita, lakkeja, reuhkoja,
-patoja, tinaamattomia kattiloita, kintaita, puntari, kirveitä, pyssyjä,
-saappaita, sukkia, kenkiä, pluokkana, 2-3 tsotkat, pari jumalankuvaa
-y.m. sellaista, usein kangaspuutkin. -- (Otjska, silmälasit). --
-Huolimatta tästä kaikesta sellaisessa pirtissä usein asuu
-kolmattakymmentä henkeä yhdessä.
-
-(_Taltta_ -- puras; _puras_, jolla jäätä jyskätään, = tuura. _Sapra_
-= suova.)
-
-Runtukan vieressä on ovi (karsinan ovi), jolta portaat johtavat
-karsinaan eli pirtin lattian alla olevaan huoneeseen; tässä ei ole
-lattiaa, seinät ovat 2 kyynärän korkuiset tai korkeammatkin. -- Siinä
-säilytetään käsikiveä, huhmarta sekä kaikenlaisia talouskapineita.
-Pirtistä tullaan eteiseen (_sintsiin_), joka usein on pimeä, mutta
-myös ikkunoilla varustettu; siitä johtavat portaat tanhualle,
-navettapihalle, jota käytetään tallina, ja jolla on kattona osaksi
-sintsin, osaksi aittojen ja _sarajan_ (ylisen) lattiat, ja johon on
-mentävä sintsistä. Mutta sintsistä johtaa ovi porstuaan, josta portaat,
-_vajo_ nimeltään, vievät pihalle. Tällä vajolla on tuohikatos.
-Tanhualta navettaan -- mutta sinne en tahdo pysähtyä, minkä vuoksi
-vielä kannattanee mennä yläilmoihin. Pirtin sisä- ja ulkokaton välillä
-on kolmionmuotoinen (_pälkkiä_ hirsiä -- piiluta) _viilo_ (= ullakko)
-ja sen yläpuolella ulkokatto, joka on kalteva _kurkiaisesta räystäille_
-päin. Vesikatto ulkonee noin kyynärän verran seinästä. -- Pirttien ja
-muiden huoneiden hirret jätetään veistämättä (pälkkimättömät)
-
-Paitsi pirttirakennusta ja sen yhteyteen rakennettuja aittoja, sarajaa,
-tanhuaa, läävää y.m. ei talonpojalla ole muita rakennuksia kuin riihi
-ja sauna, korkeintain lisäksi joku erityinen aitta. Saunassa ovat
-lauteet paljon alempana kuin mitä Suomessa on tavallista, nimittäin
-1 1/2 tai 2 kyynärän korkeudella lattiasta. Riihissä ei ole luuvaa,
-mutta niissä on joskus eteinen tai porstua.
-
-
-
-
-27.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-                                   Jäletjärvi, 28 p:nä tammikuuta 1837.
-
-Kuusamon kirkolta 12 virstaa Kantoniemeen, 18 Heikkilään, 10 Härmilään,
-15 Koutaniemeen (Koukalaan), 25 Pääjärven rannalla olevaan Oulungan
-suuhun, 40 Majavalahteen, 20 Heinäjärveen, 8 Jäletjärveen. Koutalan ja
-Oulungan suun välillä oleva ylänne, Nuoruinen, on huomattavimpia,
-sitäpaitsi on lähellä Oulungan suuta Kivakka sekä useita muita. Yleensä
-on paljo korkeita paikkoja Pääjärven ympärillä. Muuan saarista,
-Lupsinki, on niinikään ylänköä ja sen vuoksi melkein kokonaan kaskettu.
-Järven eteläpäässä asuvat kyläläiset kutsuvat pohjoispään asukkaita
-lappalaisiksi, vaikka nämä ovat yhtä hyviä suomalaisia kuin he itse,
-asuvatkin samoin j.n.e. -- Ainoastaan kaksi kylää, Kuva ja Tumtsa,
-jotka ovat hieman pohjaiseen Pääjärvestä, ollen samalla äärimäiset
-suomalaiset kylät Venäjän puolella, kenties muodostaa vähäisen
-poikkeuksen, koska niillä vallan vähissä määrin, tuskin ollenkaan, on
-maanviljelystä, ne kun elävät poronhoidolla. Näistä kylistä alkaa
-kotalappi, joka seikka ei kuitenkaan ole siten käsitettävä, että
-lappalaiset kodissaan asuisivat lähistössä.
-
-Jo edeltä minua oli pelotettu jäletjärveläisten suhteen, heitä kun
-sanottiin hyvin raaistuneiksi, ja kun eivät kuten muiden kylien
-asukkaat, matkustele Suomessa. Muun muassa sanottiin heidän olevan
-varkaita kaikki tyynni, niin ettei, vaikkapa usein kyselinkin asiaa,
-voitu mainita ainoatakaan taloa, joka tässä suhteessa olisi tehnyt
-poikkeusta. Kaiken tämän johdosta minua neuvottiin sekä Majavalahdessa
-että Heinäjärvellä ottamaan kyyti sieltä suoraan Kierettiin, joka on
-suuri kylä tai kauppala Vienanmeren rannalla. Mutta kun siihenastinen
-runosaaliini oli niukanpuoleinen, en tahtonut kulkea yhdenkään kylän
-ohi, ja sitäpaitsi ajattelin, ehkäpä tässä rosvoinpesässä, tässä
-metsäkylässä on jotakin, kukaties sellaista, mitä ei muissa kylissä
-edes ole saatavissa. Toimitin siis niin että Majavalahdesta tultaisiin
-paria päivää myöhemmin ottamaan minut Jäletjärvestä sekä kyyditsemään
-edelleen Kierettiin päin; nuo kaksi päivää aioin viipyä kylässä. Tuskin
-olin perille tultuani ehtinyt saada vyöni irroitetuksi, kun 5 tai 6
-miestä tunkeutui Kontrattakin talon pieneen pirttiin kysyen, eikö
-minulla ollut viinaa. Kun sitä ei saatu eikä ollutkaan, alkoi
-tavallinen kyseleminen siitä, mitä minä kuljin kaupitsemassa. Pian oli
-siihen kysymykseen täällä, kuten muuallakin, vastattu, mutta sitä
-vaikeampi on selvitellä näille raakalaisille, missä toimissa liikkuu.
-Jos heille sanoo kymmenesti asian niinkuin se on, niin he osaksi eivät
-ymmärrä, osaksi eivät usko sanaakaan, vaan tulevat kahta uteliaammiksi
-saamaan tietää. Joskus olen suoriutunut asiasta keksimällä jotakin
-toista, esim. että minulla on sukulaisia siellä, minne matkustan, tai
-kuljen oppiakseni venättä tai kuulustellakseni merimiehen paikkaa
-j.n.e. Mutta osaksi on vastenmielistä puhua muuta kuin totta, osaksi ei
-sitäkään uskota. Täällä Jäletjärvessä he olivat itsestään päässeet
-asiani perille. Minut muka oli lähetetty edeltä tutkimaan maan
-varallisuutta, jonka jälkeen Ruotsi oli tuleva sotimaan näille
-seuduille. Niin vähän he vielä tietävät, että luulevat Suomen olevan
-Ruotsin vallan alaisena, eivätkä uskoneet saman keisarin hallitsevan
-sekä Suomea että Venäjää. -- Talon emäntä ilmoitti minulle tämän ennen
-miesten tuloa ja toinen nainen sanoi: mitä tekisit, jos tulisivat
-tappamaan sinut? Vastasin, että siihen varmaankin tarvittaisiin kaikki
-kylän miehet, ja jos se sitten onnistuisi heille, olisi kyllä niitä,
-jotka tiedustelisivat jälkiäni. Kuitenkin ajattelin olevan parasta olla
-liikkumatta kylässä, ja odottaa talossa kunnes ne tulivat, joiden piti
-kyyditä minut Kierettiin. Olinkin koko seuraavan päivän kotona,
-varsinkin kun talossa, missä asuin, oli lapsia ja vanhempia henkilöitä,
-jotka kertoivat satuja ja lauloivat muutamia runontoisintoja
-Iltahämärässä tuli taas useita miehiä pirttiin ja alkoi kysellä
-matkaani Kierettiin. Sanoin heidän jo kuulleen kaiken moneen kertaan,
-ja ettei minun siis tarvinnut toistaa sitä. Silloin muuan heistä sanoi:
-entä jos matkustatte valmistaaksenne sotaa maalle. Näin heti, ettei
-hänestä helpolla voinut saada hänen vakaumustaan, jonka vuoksi olin
-suuttuvinani, ehkäpä todella suutuinkin, ja käskin hänen heti pitämään
-suunsa kiinni tuon sotansa suhteen, ellei tahtonut tulla ulosheitetyksi
-pirtistä. Uhkaus oli vähällä toteutua, sillä hän ei näyttänyt huolivan
-ensimäisestä uhkauksesta; vasta vähitellen hän kuitenkin alkoi vaieta.
-Sen jälkeen joku toisista miehistä kysyi, enkö tahtonut ottaa kyytiä
-Kierettiin tai Uuteenkylään, joka on 40 virstan päässä Jäletjärvestä
-eli puolitiessä. Sanoin jo tilanneeni kyydin Majavalahdesta. Mutta
-silloin hän poikkesi venäläisen lainopin alalle ja sanoi, että kyytiä
-ei saanut tilata toisesta kylästä, vaan että se täytyi ottaa siitä
-kylästä, missä oli. Hänkin oli uhkauksilla saatava vaikenemaan. Sanoin,
-etten yhdenkään sen kylän miehen kanssa tahtonut matkustaa askeltakaan,
-vaikka haluaisivat ilmaiseksikin kyyditä minua, jota vastoin muille
-antaisin vaikkapa kaksinkertaiset kyytirahat. Enpä olisikaan toisin
-menetellyt. Sen jälkeen he rupesivat puhumaan venättä keskenään,
-kuitenkin hiljaa, sillä pelkäsivät, että mahdollisesti saatoin
-ymmärtää. Sitten lisäksi pari miestä meni kotvaksi ulos,
-neuvottelemaan, kuten arvelin. Muuan naisista sanoi minulle sillä
-aikaa, ettei minun pitänyt pelätä, sillä heidän pirtissään he eivät
-rohkenisi mitään tehdä. Käskin hänen tyyntyä ja lisäsin, että vaikka
-koko pirtti olisi täynnä miehiä, en sittenkään pelkäisi. Mitään sen
-enempää ei siitä tullut. Miehet tulivat jälleen sisälle, ja minua
-pyydettiin, tai kysyttiin, halusinko mennä kylpemään. Saunaan en
-kuitenkaan sillä kerralla mennyt, sillä pidin turvallisimpana pirttiin
-jäämistä. Onhan kuultu useita kertomuksia tämänkaltaisista ihmisistä,
-että he ovat saunoissa joko kuristaneet kuoliaaksi tai tukehuttaneet
-useat matkustajat, joilla arveltiin olevan rahoja mukanaan. Vähää ennen
-kuulin kerrottavan Heinäjärvessä, miten erään karanneen sotilaan ja
-erään talonpojan epäiltiin 15 ruplan tähden yhdessä kuristaneen tai
-tukehuttaneen kuoliaaksi erään Kuusamosta kotoisin olleen vanhan ukon.
-Vainaja oli haudattu Heinäjärvelle. Kysyin, eikö näin epäiltävän
-tapauksen johdosta oltu pantu toimeen lääkärintarkastusta, ja tähän
-vastattiin: kukapa rohkenee saattaa heitä ilmi, sillä jos ei saataisi
-mitään todistuksia epäiltyä murhamiestä vastaan, täytyisi koko kylän
-maksaa sakkoa ja sen lisäksi kyyditä ja elättää lääkäri hänen
-tarkastusmatkallaan. Lainsäätäjä, joka on määrännyt yhteisen
-rangaistuksen koko kyläkunnalle niissä tapauksissa, jolloin murhamiestä
-ei saada ilmi, on epäilemättä tarkoittanut parasta, mutta myöskin
-kysymyksessä oleva tapaus osottaa, minne se on johtanut. Välistä näet
-sattuu, että sillä on vallan päinvastainen vaikutus. Myöskin kysymys
-maksuttoman kyyditsemisvelvollisuuden poistamisesta, mikä rahvaalla on,
-kun tehtävä matka koskee rahvaan asioita, vaatinee lähempää punnintaa.
-Sillä paitsi sitä vahinkoa, jonka se tämänlaatuisissa tapauksissa voi
-matkaansaada olen kuullut pääsyyksi karkulaisienkin sietämiseen
-mainittavan, että kukaan ei tahdo maksutta kyyditä heitä Kemiin tai
-Kuolaan, vaan antaa heidän kernaammin oleskella paikkakunnalla. Harvoja
-esimerkkejä lieneekin siitä, että yhtäkään karkulaista olisi vangittu
-ilman erityistä haetuttamista. Kuinka lukuisasti näitä on Tuoppajärven
-tienoilla rosvoinpesän turvissa, siitä toiste, mutta muuallakin kuin
-Tuoppajärveliä on harvoja kyliä joissa ei olisi useita karanneita
-sotilaita.
-
-Majavalahdessa oli muuan talonpoika viime syksynä ottanut itselleen
-vaimon Heinäjärvestä. Vaimo, joka vasten kaikkien neuvoja oli ottanut
-tämän miehen, oli pian huomannut erehdyksensä ja eli nyt puolta vuotta
-myöhemmin tosin yhdessä hänen kanssaan, mutta ei parhaissa väleissä.
-Puhuttiin, että hän aikoi hylätä miehensä ja matkustaa takaisin kotia.
-Kysyttyäni, voisiko se käydä päinsä, vastattiin: "miksikä ei, sillä
-eihän mies ole tehnyt häntä sen huonommaksi, varsinkaan kun hän ei edes
-ole viime aikoina käyttänyt samaa vuodetta miehensä kanssa". Lisäksi
-vielä sanottiin, että vaimo vielä kyllä voi saada paremman miehen, kun
-hänellä oli edullinen ulkonäkö, ja kun hän ei vielä ollut tullut
-siunattuun tilaan.
-
-Erään Heinäjärven talon vanha emäntä oli kotoisin Kargopolista eikä
-vielä osannut puhua karjalan kieltä, vaikka hän oli ollut 7-8 vuotta
-täällä ja seurustellut suomalaisten kanssa. Tosin hän ymmärsi kaikki
-tai ainakin sanoi ymmärtävänsä. Hän oli karannut miehensä luota, niin
-sanottiin, oli päässyt ensin Skiitan nunnien moskajoukkoon, mutta
-luultavasti taas ruvennut kaipaamaan avioliittoa ja siten tarttunut
-tänne.
-
-Samassa Heinäjärven kylässä, joka muuten oli hyvin köyhä, eli muuan
-leski ja hänen kaksi lastansa kurjimmassa tilassa, missä ihmisen voi
-kuvitella elävän. Hän kysyi minulta osasinko ennustaa kädestä;
-kysyttyäni mitä asiata hän tahtoi saada selville, hän vastasi
-haluavansa edeltäkäsin tietää, oliko hän ennen kevättä kuoleva nälkään.
-Hän asui omassa pirtissään, jossa ei ollut ainoatakaan huonekalua,
-sillä kaikki hän oli kantanut kylään saadakseen ruokaa. Nyt hän joka
-aamu ja ilta kävi 7-8 taloa, kiertäen talosta taloon, ja kerjäsi
-Jumalan sanaan. Olin monasti saapuvilla, kun hänelle annettiin jotakin,
-milloin poikkileikatuita, jyvättömiä tai hallan panemia tähkäpäitä,
-milloin tähkäjauhoja, milloin pettu- tai olkijauhoja. Poltto- ja
-pärepuutkin hänen täytyi kerjätä. Lapsilla ei ollut paitaa eikä muita
-vaatteita, minkä vuoksi he aina loikoivat uunilla, kun minä olin
-siellä. Kysyin, miksi hän ei mennyt lastensa kanssa kerjäämään
-parempiin kyliin, ja hän vastasi, ettei voinut viedä alastomia lapsia
-ulos talvipakkaseen. Hän kertoi muuten olevansa syntyisin Kuusamosta,
-mutta oli jo nelivuotisena tullut tänne ja kastettu toiseen uskoon.
-Hänen isänsä oli ollut se mies, joka sanottiin pari vuotta sitten 15
-ruplan tautta kuristetun kuoliaaksi tai tukehdutetun saunaan.
-
-
-
-
-28.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                 Jäletjärvi, 29 p:nä tammikuuta 1837.
-
-Tansseja sanotaan _kisoiksi, kisasiksi_; niitä on monenlaisia ja ne
-ovat yleisesti käytännössä. Paitsi sitä, että _yökesrät_ tavallisesti
-päättyvät kisoihin, nuoriso kokoontuu melkein joka sunnuntaina
-paastojen välillä tanssimaan. Ensimäinen ja suurin huoli on siinä,
-mistä saadaan tätä varten huone (kisapirtti), sillä kisoja pidetään
-syntisinä, minkä vuoksi vanhat ihmiset, joiden vallassa huoneen
-myöntäminen tavallisesti on, eivät aina tahdo niihin suostua. Jos
-sitten pirtti on saatu, muodostetaan piiri sitä lukuunottamatta, onko
-tanssivissa kumpaakin sukupuolta yhtä monta. Joku joukosta ottaa
-kintaan ja viskaa sillä jotakuta, poika tyttöä ja päinvastoin. Sen,
-jota kintaalla on heitetty, tulee nyt ruveta ympäri piiriä ajamaan
-takaa viskaajaa. Juostuaan milloin myötä-, milloin vastapäivää, ilman
-järjestystä, tehdään usein kokokäännös, j.n.e.; pääasia on, että
-takaa-ajaja ei pääse kintaalla lyömään; mutta jos tämä ennemmin tai
-myöhemmin tapahtuu, niin se, joka saavutettiin, liittyy piiriin, ja
-äskeinen takaa-ajaja viskaa kintaalla jotakuta piirijonossa kulkevaa,
-jolloin tätä vuorostaan kehään jäänyt rupee takaa-ajamaan. Tätä tanssia
-sanotaan _kintahisiksi, kintahisilla olemiseksi_, ja se alkaa usein
-muiden kisojen sarjan.
-
-Toinen leikki on _naitantakisa_, jota myös välistä sanotaan
-_ventsakisaksi tai naittajaisiksi, naittajaisilla olemiseksi myös
-paikkasilla olemiseksi tai paikkakisaksi_. Nämä jälkimäiset leikin
-nimitykset johtuvat siitä, että siinä aina täytyy olla kaulahuivi
-(paikka). Kokoonnutaan parittain ja muodostetaan piiri. Naiset pyytävät
-kavaljeerejään tanssiin tavallisesti siten, että yksi heistä johtaa
-toiset yksitellen kunkin valitun luo. Johtaja-nainen ja johdettava
-tarttuvat toistensa käteen ja kumartavat molemmat syvään sen edessä,
-jota tanssimaan pyydetään. Kumarrus toistetaan moneen kertaan, ja
-kumarruksien välillä kumarteleva pari aina astuu 2-3 askelta
-taaksepäin, taas tämän välimatkan päästä palatakseen kavaljeerin eteen
-kumartamaan. -- Kun täten yksi on tanssiin pyydetty, johtaja-nainen
-samoin jonkun toisen kanssa astuu toisen kavaljeerin eteen, ja näin
-jatketaan, kunnes tarpeellinen lukumäärä pareja on saatu. Toinen
-tanssiin-pyytämistapa on se, että kaikki naiset tarttuvat toistensa
-käsiin ja astuvat näin miesten eteen, jotka tavallisesti istuvat
-rivissä toistensa vieressä penkillä, ja pyytävät kukin sitä, jonka
-eteen kohtalo hänet täten vie. Sittenkuin tanssiin-pyytäminen on
-tapahtunut joko jollakin äsken mainitulla tavalla, tai myöskin ilman
-erityisiä menoja, mikä sekin on tavallista, muodostetaan piiri, johon
-kukin pari liittyy siten, että mies ojentaa naiselle oikean kätensä.
-Sitten yksi pari astuu kehään, mies pitää kiinni huivin toisesta päästä
-ja nainen toisesta. Täten edellinen seisoo liikkumattomana samassa
-paikassa ja nainen kulkee kerran hänen ympärinsä ja kumartaa sitten
-syvään hänen edessään. Sitten hän kerran tekee kierroksen piirissä ja
-kumartaa jonkun ympäröivässä piirissä olevan edessä, kiertää taas
-kerran kehän sisällä, kumartaa seuraavalle, ja niin edespäin pitkin
-koko piiriä, sekä naisten että miesten edessä. Viimeiseksi hän taas
-kumartaa omalle kavaljeerilleen, ja sitten kumpikin yhtyy piirikulkuun,
-jonka jälkeen myötäpäivään päin lähin pari lähtee kiertämään samalla
-tavalla, sitten kaikki muut parit järjestänsä loppuun asti. Nyt taas
-ensimäinen pari lähtee, mies viskaa huivin johonkuhun kehäpiirissä
-olevaan, ja nainen ottaa sen pois, antaen sen takaisin miehelle. Tämä
-viskaa sen sitten taas johonkuhun toiseen, ja nainen tuo sen takaisin
-hänelle, lopuksi syvästi kumartaen hänen edessään, jonka jälkeen hän
-panee sen naisen olalle. Mutta nyt on naisen vuoro olla huivista
-välittämättä, hän näet viskaa sen milloin yhteen, milloin taas toiseen,
-mistä miehen vuorostaan tulee ottaa se pois ja aina panna naisen
-olalle. Lopuksi mies pyytää häntä tai jos tahtoo olla oikein kohtelias,
-kumartaa hieman ja pyytää, laskien huivin hänen olalleen, häntä
-antamaan sen jollekin toiselle parille. Sitten nainen antaa sen pois ja
-yhtyy kavaljeerinsa kanssa taas piiriin. Kaikkien parien tulee
-vuoroonsa tehdä samoin. Kun se on tapahtunut, on vielä jäljellä
-pyörähdystanssi, joka toimitetaan siten, että yksi pari erällänsä menee
-sisälle piiriin, mies tarttuu oikealla kädellään naisen oikeaan
-käsivarteen, pyörähyttää häntä kerran, päästää hänet sitten irti ja
-tarttuu sitten vasemmalla kädellään jonkun piirissä olevan vasempaan
-käsivarteen, pyörähytellen häntäkin, sitten taas omaa naistaan, joka
-koko ajan seisoo piirin sisällä, sitten seuraavan piirissä olevan
-j.n.e. Kun tämäkin on loppuun suoritettu, on tämä tanssi päättynyt.
-
-_Tsinkka_ on nimeltään tanssi, johon kukin nainen pyytää miehen
-mainitulla tavalla, ja parit asettuvat kuin tavalliseen neljäiseen eli
-katrilliin. Vastaisten puolten parit astuvat nyt toisiaan vastaan, niin
-että miehet hylkäävät naisensa ja juoksevat toistensa ohi, pyörähtävät
-sitten toiselle puolelle jääneen naisen ympäri, jolloin naisetkin
-rupeavat vallan samalla tavalla juoksemaan, kukin muodostaen lattialle
-suuren 8:nmerkin muotoisen kuvion. Kun kahden puolen parit näin kahteen
-kertaan ovat juosseet, he taas pysähtyvät paikoilleen ja päästävät
-sivulla olevat vastakkaisparit lattialle toistensa ohi samoin
-pujoittelemaan. Näidenkin tanssittua kuten juuri on selitetty, alkavat
-miehet juosta piirissä myötäpäivään, ja naiset vastapäivään, ja miehet
-tarttuvat ensin oikealla käsivarrella omaan naiseensa, sitä seuraavaan
-vasemmalla käsivarrella, ja näin eteenpäin vuoroitellem. Kun kukin taas
-on saanut oman naisensa, alkaa vastahyppely uudestaan, j.n.e.
-
-_Kävelykisaksi_ sanotaan hidasta tanssia, jossa parit ensin seisovat
-perätysten oven seuduissa. Etumainen pari astuu ensin esiin ja sitten
-järjestänsä muut parit huoneen toiseen päähän, kääntyvät siitä
-kummallekin puolelle ja kulkevat takaisin etenevien parien sivuitse.
-Näin syntyy 4 liikkeellä olevaa jonoa, kaksi keskeä kulkevaa, jotka
-astuvat eteenpäin, ja kaksi sivulla kulkevaa, jotka astuvat
-takaisinpäin [s.o. oveen päin], mutta liikkuen niin yhtämittaisesti,
-ettei näe mitään keskeytystä, sillä samassa kun pari on saapunut
-lähtöpaikkaan, toinen tarttuu toisen käteen ja kulkee eteenpäin.
-
-_Juoksentakisa_ on hieman edellisen kaltainen, mutta eroaa siitä siinä,
-että juosten kuljetaan eteenpäin, ja ensin miehet juoksevat toisessa,
-naiset toisessa jonossa, sitten he kääntyvät jäljessä juoksevain
-ulkopuolitse ja sitten taas perässä tulevien ulkopuolitse, minkä
-jälkeen lopuksi taas joudutaan juoksemaan keskimäisissä riveissä,
-vaikka vastakkaiseen suuntaan kuin alussa.
-
-_Käsivetelys_ on yksinkertaisempi ja tapahtuu siten, että nainen ja
-mies pitävät -- -- --
-
-_Rämsy_ y.m. ovat toisia tansseja.
-
-Tavallisesti leikitään _korolia_ viimeiseksi; siinä leikkijät istuvat
-piirissä; yksi panee kätensä alimmaksi, muut sitten järjestänsä hänen
-kätensä päälle, alimmat kädet siirtyvät vuoroonsa muiden päälle, ja
-tätä jatketaan 14 kertaa. Se, jonka käsi 14:nnellä kerralla jää
-ylimäiseksi, on koroli (kuningas), ja hän määrää, mitä muiden on
-tekeminen. Tälläisiä hänen säätämiään tehtäviä on, että tulee; syleillä
-jotakuta henkilöä, kumartaa jonkun edessä j.n.e.
-
-Tanssin ohella muuten lauletaan; vilkkaampien tanssien ohella, joissa
-juostaan, ovat laulujen sanat venäjänmongerrusta, hitaammissa sekä
-venättä että suomea (karjalaa); Joskus, kun kaikki ovat hoilottaneet
-tai laulaneet äänensä käheäksi, ennenkuin jalat vielä ovat tarpeeksi
-väsyneet, tanssitaan vallan ilman laulua tai soittoa.
-
-
-
-
-25.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                     Kieretti, 1 p:nä helmikuuta 1837.
-
-_Pallokisa_: suurta nahkapalloa potkitaan; se, joka saa potkituksi
-rajan yli, voittaa.
-
-_Kaposilla_. [Tästä muistiinpanon loppuun kirjoitettu suomeksi, paitsi
-mitä seur. alimuistutuksessa erotetaan.] Seiväs maassa, kapoja sidottu
-juurelle. Yksi vartiona. Potkia pitää varkaita. Jos ken pääsee ilman
-potkutta lähelle, hän on kapojen herra; ja uusia varkaita.
-
-_Kiippisillä_ -- -- --
-
-Räähkä ajetusta parrasta, leikkaamattomista hivuksista, aivan tyyni
-päälaki keritty Pääjärvellä, Kieretissä; tupakasta; jos toisesta
-kerrasta jäänyttä keitosta syö; jos veren eläviltä ruoaksi tekee tahi
-toisen tehdä antaa; jos maksan ja sisälmykset ottaa j.n.e. Karjaa
-teurastettaessa ei verta oteta talteen, se kun pidetään saastaisena.
-Lihakin on tarkoin pestävä puhtaaksi ja liotettava avannossa.
-
-_Jaara_, peurannahkainen päällyssaapas; _pääkkö_, puolisukka (syylinkä,
-nenänen), peuran päänahkaa. [Tämä kappale ja edellisen kaksi viimeistä
-lausetta, jotka on edellä olevien kisankuvausten seasta tähän
-sovitettu, on alkuaan ruotsiksi kirjoitettu.]
-
-_Nuotio_. Sen piusta kaksi honkaa, miten väkeä. Päällitystin.
-Päällimäinen koholla pietään vivulla kummastai päästä, sillä tavalla,
-että nalkki lyöään kumpaan päähän ja sihen vipuvitja kiinnitetään. Lumi
-luoaan kun seinä makaajia vasten toisella puolella.
-
-Kattilat matkoissa heinätielläki.
-
-Tyttäret usein karkaavat miehillä [= miehille, s.o. miehelään]. --
-Vanhempia pidetään usein pahasti lapsiltansa -- Lapsia vähin koista
-autetaan -- Veli veljensä naista pitää sekaluutta -- Huoruutta jos
-nainut mies naimattoman tytön kera, ei suurena räähkänä henkii[n]sä --
-
-Kaukanako on Suomi Kajaanin paikalta?
-
-
-
-
-30.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                    Kieretti, 1 p:nä helmikuuta 1837.
-
-Hänninen huomautti Huotilan äijälle, kuka minä olin; heti tuotiin
-esille voita, ja äijä pyysi anteeksi. -- Hänninen maksoi 30 kopeekkaa
-puudan kuljetuksesta Kieretistä Kuusamoon, jota matkaa on 188 virstaa;
-joskus saa 25:stäkin kopeekasta kuljetetuksi. -- Tämä kuljetus on
-vaarallista, sillä kerran oltiin Jäletjärvessä vähällä ryöstää pois
-kaikki. Mihkali ukko tapasi koko joukkion ja ajoi sen pakoon. -- Viinaa
-kysyttiin ainakin seitsemän kertaa Jäletjärvessä, vaikka usein on
-ryöstetty pois viina niiltä, jotka sitä ovat tuoneet. Tämän tiesin ja
-sanoin: eihän kuulu olevan luvallista j.n.e.
-
-Seuraavana sunnuntaina pantiin toimeen tanssit pirtissä. Minua
-pyydettiin puhaltamaan huiluani, mutta ollen hieman närkästynyt heidän
-eilisestä loruilemisestaan, en siihen suostunut. Vielä maanantaina tuli
-luokseni muuan mies, joka tarjoutui minua kyyditsemään. Sanoin, etten
-huolinut kyydistä. Aikomukseni oli, ellei Mihkalia sinä päivänä olisi
-kuulunut, seuraavana yönä joko lähteä takaisin Heinäjärveen tai ottaa
-talon vanhin poika, joka näytti olevan hieman parempi mies, oppaaksi,
-ja ollenkaan aikeistani ilmaisematta jalan kulkea neljän peninkulman
-taival Uuteenkylään. Tätä minun ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, sillä
-Mihkali tuli maanantaina; -- mutta kun kieltäydyin ottamasta tarjottua
-kyytiä, äskeinen mies pyysi talon poikaa kanssaan ulos ja neuvotteli
-siellä kauan, mistä, sitä en saanut tietää, mutta minulla on syytä
-luulla hänen neuvotelleen siitä, että minut ainakin ryöstettäisiin;
-niin luulen sitä suuremmalla syyllä, kun eräs talon naisista piti
-tärkeänä mennä heidän puhettaan kuuntelemaan. Ainoa, minkä poika
-lähtiessäni virkkoi, oli: "Milma [minua] jo hätäytellä alettiin, kun
-teitä tässä viikon [kauan] pi'in ja käskettiin pois ajamaan." Kovin
-kernaasti läksin kolmannen päivän aamuna tästä sekä tapojen että
-ravinnon puolesta kurjasta kylästä. Mutta enpä vielä päässyt rauhaan
-tästä roskajoukosta. Muuan miehistä, Mihkali Sergein poika, oli yhdessä
-toisen hyvän toverin, Kirilä Hilipän pojan kanssa Särkiniemestä
-lähtenyt vähää jälkeen Kierettiin matkustamaan samaa tietä, jota minun
-oli kulkeminen. Jäletjärven ja Uudenkylän välillä on puolitiessä, 20
-virstan päässä kummastakin paikasta, mökki, jonka luona matkustajat
-syöttävät hevosiaan, ja jossa itse syövät. Siinä he meidät saavuttivat.
-Alettiin taas puhua passistani. Sanoin, että enhän ollut millään
-karkulaismatkalla, kun matkustin Kierettiin, missä passi kyllä oli
-näytettävä. Sen jälkeen he syytivät muutamia haukkumasanoja Mihkalille,
-joka kehtasi kyyditä sellaista henkilöä. Koko ajan he täällä
-ahdistelivat minua, ja huomasin, ettei minulta puhetta riittänyt heidän
-sanojensa vastimeksi. Sitten matkustettiin Uuteenkylään. Siellä
-satuimme suureksi ilokseni poikkeamaan eri taloihin. Seuraavana päivänä
-taas satuimme yhteen eräässä mökissä, joka oli 20 virstan päässä
-Uudestakylästä. Siellä alkoi taas sadella entisiä haukkumasanoja.
-Uhattiin panna minut köysiin, kun tullaan Kierettiin. "Tehkääpä se nyt
-tässä paikassa, jos luulette olevanne siihen oikeutetut." Mitä muuta he
-minusta sanoivat, en tässä tahdo kerrata, mutta seuraavalla tavalla
-minun onnistui saada toinen miehistä vaikenemaan. Olin näet hänestä,
-Mihkali Sergein pojasta, kuullut, että hän oli tuppautunut asumaan
-erääseen Särkiniemen taloon, ja että hän siellä eli hyvissä väleissä
-emännän kanssa ("piti pyhävellenään"). Mies, joka tietystikkään ei
-tähän ollut kovin tyytyväinen, oli koettanut ajaa hänet pois, mutta ei
-siinä mitenkään ollut onnistunut, sillä tungettelija oli roteva mies.
-Kerran isäntä tosin kylän miesten avulla oli sitonut hänet ja
-kuljetuttanut Jäletjärvelle, mutta sekään ei auttanut. Mies palasi pian
-taas takaisin. Toisen kerran olivat Särkiniemen miehet uhanneet
-hukuttaa hänet ja siinä määrin panneet uhkauksensa täytäntöön, että
-olivat vieneet hänet järvelle ja kastaneet veteen, mutta sitten
-päästäneet hänet irti. Täten kuitenkin voitettiin vielä vähempi, sillä
-Sergein poika oli uhannut kannella herroille, että he olivat tahtoneet
-hänet hukuttaa, ja tällä uhkauksellaan pakottanut heidät antamaan
-sovintolunnaat. Yhä edelleen hän enimmäkseen asuu mainitussa talossa,
-elää ja käskee kuin toinen isäntä ainakin. Mies ei kuulunut sanoilla
-eikä kurituksella, jos hän sitä uskalsi käyttää, mitään voineen
-aikaansaada vaimonsa oikaisemiseksi, joka yhä vaan edelleen -- --.
-Kuultuani tämän kertomuksen, kysyin kertojalta, miksi rahvas ei ollut
-ilmiantanut tätä väkivallantekijää, jolloin hänet luultavasti olisi
-viety sotaväkeen. Jos tiedettäisiin, että näin kävisi, vastasi hän,
-niin oltaisiin jo aikoja sitten niin tehty. Mutta jos hän saa jäädä
-kotia, hän polttaa koko kylän ja lyö kaikki asujamet kuoliaaksi. Nyt
-tämä sama mies, joka Jäletjärvessä oli muiden kanssa väittänyt, ettei
-laki sallinut ottaa kyytiä toisesta kylästä, taas rupesi ahdistelemaan
-minua. Juuri kun hän oli päässyt hyvään vauhtiin, minä sanoin: sinä
-selvittelit toissapäivänä minulle lakia, että en muka saisi ottaa
-kyyditsijätä [toisesta kylästä], mutta tiedätkös myös, mitä laki määrää
-sille, joka valtaa toisen talon ja vaimon? Minun tekee mieli tultuani
-Kemiin kysyä herroilta sen asian laitaa. Jäletjärvi näet on Kemin
-piiriä, mutta Särkiniemi Kuolan piiriä (ujesd). "A siitä laki ei sano
-ni mitä, se ni meillä tapa" j.n.e. useat huusivat yhtä kulkkua, jopa
-kyytimieheni, 80-vuotias Mihkali yhtyi siihen. Mutta mies, jota asia
-koski, punastui peräti, astui pari askelta lähemmäksi minua ja mutisi
-ensin muutamia sanoja vihapäissään, mutta hillitsi itsensä pian. Hänen
-toverinsa, toinen Särkiniemen mies, ei juuri pitänyt siitä, että paras
-heistä näin joutui hämilleen, minkä vuoksi hän yllytti häntä sanoen:
-"ja siinä sinä töllistelet, lyö kirves kulkkuun tahi vie pirttiin ja
-ripusta sinne jaloista kattoon savun sekaan". Keitettiin näet paraikaa
-mökissä, joka oli lattiata myöten täynnä savua, vallan kuin sauna, kun
-sitä lämmitetään, sillä näissä ei ole muuta savureikää kuin ovi. Tämä
-hänen kehotuksensa kajahti kuitenkin kuulemattomiin korviin, sillä mies
-muutti tämän jälkeen kokonaan puheensa, ja hänestä melkein tuli nöyrin
-palvelijani. Mitä minä kaiken tämän kuluessa lienenkään lörpötellyt, en
-oikein tiedä, mutta huomasin, ettei edes Vanha Mihkali enää varmasti
-tietänyt, mitä minusta ajatella. Lieneekö hän luullut, että aioin
-karata matkalla, kun hän, ennenkuin läksimme viimeiselle 20 virstan
-taipaleelle, muistutti, että minun piti maksaa kyytirahat. Tämä
-muistuttaminen tuntui minusta perin naurettavalta, minkä vuoksi en
-täyttänytkään hänen pyyntöänsä, vaan kysyin, mihin hän nyt matkalla
-tarvitsisi rahoja. Hän virkkoi, ettei tosin matkalla tarvinnut, mutta
-kylläkin Kieretissä. No, siellä kyllä saat minulta kyytirahat, minä
-vastasin, ja ettei sinun tarvitse pelätä minun karkaavan pois, siitä
-sinulla on kylliksi takeina laukkuni (tämän hän oli jo aamulla ottanut
-omaan rekeensä, vaikka itse ajoi minun reessäni); johan itse nahan arvo
-nousee melkein kyytimaksun suuruiseksi, ja onhan nahan sisälläkin vielä
-sitä paitsi jotakin. Siihen asia jäi. Olisin kyllä jo silloin voinut
-maksaa, mutta pelkäsin, että jos nuo puolivillit miehet olisivat
-saaneet nähdä rahaa, heissä sen himo olisi voinut käydä liian
-voimakkaaksi.
-
-Tie Jäletjärveltä. Ensin kuljettiin muutama virsta Jäletjärven rantaa
-pitkin, sitten seurasi vaihdellen metsää, soita ja pieniä lampia,
-kunnes tulee kymmenen virstan päähän kylästä. Siitä alkaa Merijoki,
-joka kyllä on niin kaita kuin leveähkö maantie, mutta joka on saanut
-komean nimensä siitä, että laskee mereen. Tätä Merijokea seurataan,
-lukuunottamatta koskia, Uuteenkylään saakka, siellä poiketaan siitä
-pois ja kuljetaan milloin maata, milloin pieniä sisäjärviä. Viimein
-saavutaan suurelle Luovuskajärvelle, missä huomioni erityisesti kiintyi
-useihin korkeihin saariin. Ne eivät muuten näyttäneet alaltaan olevan
-suuret, mutta kohosivat monessa kohdin jyrkkinä kallioseinineen, joiden
-alapuolella oli metsää. Tämän järven päässä, josta on 10 virstaa
-Kierettiin, käännytään isolle maantielle, joka tulee Kemistä, ja
-ihmetellen näin tämän tien järvellä olevan viitoitetun. Maalle-nousun
-kohdalla oli metsää kaadettu molemmin puolin tietä maantien leveydeltä,
-mutta pienet siellä täällä vallan raiteen vieressä esiin pistävät vesat
-todistivat, ettei siinä kesällä ole muuta kuin tavallinen polku, ja
-niin onkin asian laita.
-
-[Päiväkirjanote on tähän katkaistu seuraavan yhtenäisen matkamuistelman
-vuoksi, joka sisällyksensä puolesta näytti parhaiten sopivan tähän, ja
-jatkuu katkaisukohdastaan etempänä 32:ntenä n:rona.]
-
-
-
-
-31.
-
-Kolme kuukautta Venäjän Karjalan pohjois-osissa.
-
-
-[Juhlalehdestä "Per Brahes minne" (12.IX.1880); alk. suomeksi.]
-
-Vaikka vuonna 1836 jo olin useampia kertoja käynyt Venäjän Karjalassa
-runoja, satuja ja muuta senlaista keräämässä, niin sen pohjaispuolisia
-seutuja ei kukaan vielä ollut siinä tarkotuksessa tutkinut. Kun siis
-oli aivan tietämätöntä, mitä runovaroja niillä paikoin voisi löytyä,
-niin päätin, virkavapausluvan esivallalta ja matkarahoja Suomen
-Kirjallisuuden Seuralta sitä varten saatuani, syksyllä vasta mainittuna
-vuonna lähteä tarkastamaan, kuinka kauvas pohjan puolelle Suomen
-runotar olisi paennut siinä turvattomuuden tilassa, josta se sitten
-lauloi:
-
-    "Piennä jäin minä emosta,
-    Matalana maammostani,
-    Vaimon Tierahan varahan.
-    Ehtohon emintimaisen;
-    Se mun kaikotti katalan.
-    Ajoi lapsen armottoman.
-    Tuulipuolelle tupa'a,
-    Pohjoispuolelle kotia,
-    Vilussa värisemähän,
-    Pakkasessa parkumahan.
-    Joka tuulen tuntemahan,
-    Ärjynnän älyämähän."
-
-Matkoistani Vuokkiniemeen, Uhtuvaan ja muihin syrjäkyliin olen tietoja
-antanut muissa kirjotuksissa kuin myöskin nykyisen matkan loppupuolelta
-Kuolan kaupungista alkain Lapinmaan kautta kotiseuduilleni Kajaanissa.
-Niistä siis ei sen enempätä, vaan lähdetään Uhtuvasta suoraan kylihin
-Tuoppajärven ja Pääjärven ympäristöille. -- Matka kulkee vaihetellen
-soita, lampia, korpia ja kankaita; keli huononpuoleinen ja suot eivät
-kannata paremmin kuin että muutamassaki paikassa hevonen rinnuksista
-asti vajosi suohon, josta töin tuskin saatiin ylös autetuksi. Saatiin
-kuitenki, mutta kyyditsijä tiesi kertoa samaan paikkaan hevosia
-toisinaan jääneenki. Pari penikulmaa kuljettuamme tulimme
-metsäsaunalle, jossa eräs Uhtuvan mies, joka oli tullut lähellisestä
-lammista kaloja pyytämään, poikansa kanssa istui valkean ääressä. Oli
-siihen myös vähä aikaa ennen meitä tullut Koljolan kylästä ukko
-vaimonsa ja tyttärensä kanssa, joilla oli mielessä lähteä "pääelolle"
-s.o. kerjäämällä itsiänsä paremmilla ruokapaikoilla elättämään. Sitä
-varten kulkivat vanhalla hevoskaakilla, reessä pata, kuppiloita ja
-pussiloita. Tässä olivat kalastajalta saaneet kaloja keitokseksi, isoja
-lähes puolentoista korttelin pituisia valkoisia muikkuja, joita
-muutamissa harvoissa lampiloissa tavataan, ja jotka sanottiin myöhään
-syksyllä jään alla kutevan. Niistä ukko nyt keitti rokkaa, jota jäi
-vielä meidän lähtiessämmeki keittämään. Kuultuani ukkoa kiitettävän
-hyväksi laulajaksi pyysin häntä laulamaan runojansa, johon hän ei
-kuitenkaan myöntynyt, kun sanoi kielensä ei kääntyvän laulamaan, ennen
-kuin saisi ryypyn tahi kaksi suuhunsa, jota tarvetta en ollut
-tilaisuudessa täyttämään. Vaikeata olisi ilmanki ollut ruveta savun
-seassa polvet pöytänä kirjottamaan. Sanottiin häntä myös paikkakunnan
-parhaaksi loitsiaksi, ja itseki kerskasi hän siitä taidostansa. Oli
-häntä kerranki, lausui hän, kuljetettu päälle viidenkymmenen penikulman
-aina Petroskoille asti Äänisjärven rannalla parantamaan suurta herraa,
-joka oli mielenrikkoukseen tullut. Kun sitten kysyin, no voitko päästää
-hänen mielenrikkouksestaan täyteen järkeensä, vastasi ukko: mintähdenpä
-tuonne ilman olisin lähtenytkään. Uudelleen kysyttyäni, mitä palkaksi
-sai, sanoi ukko itsensä ei koskaan suuren palkoillansa olleen, ja niin
-silloinki ei ottaneensa kuin yhden sinikön (5 ruplaa), vaikka oli
-tarjottu tukku valkoisia punakoita (25:den ruplan seteliä). Ukko ei
-ollut pidempi kuin jos korttelin kolmatta kyynärää, jonka tähden hän
-kyllä, niinkuin kyytimieheni kertoi, nuorempana lieneeki taitanut kädet
-ja jalat haralla rattaan tavalla maassa pyöriä ja kuin orava puusta
-puuhun hypätä. Lähikylissä miehet myös olivat tavallista lyhemmät
-kasvultansa, jos lienevätki lappalaista alkuperää vai muutenko.
-
-Kylät Ohta, Pistojärvi, Suvanto, Makari, Tuhkala ja Iljala, joiden
-kautta sitten matkani kulki, olivat perin köyhiä niin runoin kuin
-kaiken muunki puolesta. Millä elänevätki, en tiedä, mutta paikoin en
-nähnyt muuta ruoka-ainetta, kuin ohran tähkistä keitettyä velliä.
-Täytenä totena kerrottiin muutamalla vanhalla miehellä olleen tapana
-syystalvesta mennä metsään, ja siellä karhun tavoin talven elettyänsä,
-keväällä jälleen ihmisten sekaan ilmautuneen, jota en kuitenkaan voinut
-enkä voi todeksi uskoa.
-
-Olen Lapissa öitä maannut sekä ulko-ilmassa lumella että sisällä
-lapintuvissa ja matkasaunoissa, mutta niin vaikeata ja levotonta yötä
-en muista missään viettäneeni kuin Makarin kylässä 30:tä marraskuun
-päivää vastaan. Sain tosin makuusijakseni laattialle levitetyn
-peurantaljan, mutta ei minkäänlaista peitteentapaista, joksi omasta
-kevyestä takistanikaan ei ollut paljon apua, kun tuuli alinomaa paasasi
-ovesta, akkunoista ja laattianki raoista sisälle, ja tupa jo päivälläki
-oli niin kylmä, että kynä kirjottaissani tuskin pysyi hyppysissäni.
-
-Matka Iljalasta Suurjärveen sanottiin kulkevan Akkalan ja Käpälin
-kylien kautta, mutta olevan lähes penikulman pidempi, kuin jos lähtisi
-suoraan sydänmaan halki, jota ei tulisi päälle kolmen penikulman, vaan
-joka oli aivan umpea suksilla hiihdettävää. Päätinki lähteä sydänmaan
-halki, jos vaan saisin jonkun taitavan oppaan, joka tuntisi matkan
-suunnan. Siksi tarjousikin eräs läsnä-olijoista, jonka sittemmin kuulin
-olevan sotapalveluksesta karanneen, täällä piilossa elelevän miehen.
-Ruplan palkasta hän lupasi kantaa laukkuni ja hiihtää jäljen eteeni,
-jonka tekikin, kunnes puolimatkassa väsyi niin, että ensin piti laukku
-omaan selkääni ottaa ja lopulta edellä hiihtäjäksiki ruveta, vaikka
-kyllä jo itseki olin väsymäisilläni. Illaksi pääsimme kuitenki perille
-ja yövyimme tuhkaispapin Homan taloon. Sauna oli juuri valmis
-kylpemistä varten, ja väsyksissä kun olin, teki mieleni muiden kanssa
-mennä saunaan, mutta sitäpä pappi ei suvainnut, vaan käski minun
-odottamaan, kunnes hän itse, oppaani ja kaikki muut olivat kylpeneet.
-Vähän suutuksissani semmoisesta ylenkatseesta en sitten huolinut
-toisten perästäkään saunaan mennä. Aamulla jälkeen havaitsin akkunan
-päällisellä savustuneella laudalla muutamia yhtä mustaksi savustuneita
-kirjoja. Otin yhden niistä alas katsellakseni, se oli vanha hengellinen
-slavonilaisilla puustaveilla painettu kirja. Homa pappi kysyi,
-ymmärsinkö minä kirjaa lukea, johon vastasin kirjasta kyllä ymmärtäväni
-venäjänki kieltä, ja puheeni todistukseksi käänsin siitä muutaman
-paikan karjalaksi. Vähän parempaan arvoon tulin siitä Homan silmissä,
-vaikka väittiki kirjan ei olevan venäjän vaan gretsjeskan (s.o.
-kreikan) kieltä.
-
-Näillä seuduin ollaan kolmea eri uskontoa eli _vieroa_, joksi uskontoa
-täällä sanotaan. Ne ovat oikea papinviero, johon kuuluu hyvin pieni
-vähemmistö, toinen vanha viero, starovertsat, johon enin osa kansasta
-kuuluu ja kolmas Saaren monasterin eli luostarin viero, jota vaan
-muutamat harvalukuiset seuraavat. Jos Tuhkasen viero jollain tavalla
-eroaisi vanhasta vierosta, niin tulisi vielä neljäski viero eli
-uskonto, mutta minusta nähden se näyttää yhtä vanhan vieron kanssa
-olevan, vaikka sitä täällä eri nimellä Tuhkasen vieroksi sanottiin. Sen
-ylipappi sanottiin asuvan Karkalahden kylässä meren rannalla Kieretin
-kauppalan ja Kemin kaupungin välillä. Mutta kun hänellä on ylen suuri
-lääni aliansa, on hänen täytynyt asetella alapappeja, jotka pienemmissä
-piireissä käyvät lapsia kastamassa, pariskuntia vihkimässä ja ruumiita
-hautaamassa. Niin häntä kuin hänen asettamia apupappejansa pitää
-maakunnan (Tuhkalaisten) maksutta ruokkia ja kyydittää heidän
-virkamatkoillansa; muuta palkkaa heille ei lienekkään, jos ei joku
-vapaehtoisesti tahtoisi heille jotaki vaivanpalkkioksi antaa.
-Paljoksihan tulisi kahdenkertaiset papit palkata, sillä varsinaiselle
-esivallan asettamalle papille, joka tuhkaispapin ristimät, vihkimät ja
-hautaamat kirkonkirjaan ottaa, pitää myös jotakin hänen vaivoistansa
-maksaa. Usein olen tuhkalaisilta kysynyt, missä heidän uskonsa eroaa
-papin uskosta, vaan siitä en muuta selvitystä saanut, kuin että papin
-uskolaiset molivat s.o. ristitsivät itsensä toisilla sormilla kuin
-millä Jumala on käskenyt. Muutamat vielä lisäävät siihen, että se on
-proklatoi (kirottu), joka molii papin tavalla.
-
-Suurjärvestä hiihdin Vaarakylään, jossa Joukkosen talossa viivyin kaksi
-päivää. Talo oli vähän parempi ja varakkaampi muita taloja näillä
-seuduin, ukko ja akka olivat vielä kumpainenki elossa ja heillä neljä
-poikaa sekä neljä miniätä. Oli vasta käyty Kieretin kauppalassa Vienan
-meren rannalla ja sieltä tuotu jauhoja, joita yhtäläiseen tarvitseville
-myytiin kolmesta ruplasta ja 60:stä kopekasta puuta. Ukkoa piti miniäin
-palvella kuin patriarkkaa muinenki, iltasilla riisua kengät ja sukat
-jalasta, aamusilla ne ja muut pukimet hänelle kantaa ja päälle pukiessa
-apuna olla. Oikein lystikseni katselin, kuinka häntä miniät, kun hän
-toisena päivänä uudelleen läksi eloa Kieretistä noutamaan, varustivat
-matkalle, saattivat ja peittivät rekeen, josta heillä oli paljonki
-työtä ja hommaa. Päivällä jälkeen minäki astuin suksilleni ja hiihdin
-Vaarakylästä Skiittaan, jota matkaa sanottiin 12 venäjän virstaksi.
-Skiitassa olin kuullut jonkunlaisen naisten luostarin olevan, jota
-mieleni teki nähdä, mutta paikalle tultuani ei silmäni mitään semmoista
-erottanut. Olihan koko Skiitta vaan Tuoppajärven lounaisrannalla kuin
-moni muukin järjestyksettä rakennettu venäjänpuolinen kylä näillä
-seuduin, huoneet siki soki, ei juuri nurkka nurkasta toisissaan kiinni,
-ei paljon vähäkään, ja pieni kirkonmuotoinen kylässä. Siinä kirkossa
-naiset joka päivä toimittivat jumalanpalvelustansa, ja heidän sanottiin
-itsekunki Tuoppajärven luostarista "Pyhästä Saaresta" miilostia
-(elatusta) 25 ruplaa vuoteensa saavan, jota kuitenki moittivat
-vähäksi. Mitä näillä "pyhillä naisilla" muutaki työtä, paitsi
-jumalanpalvelustansa lienee, sitä en tiedä, jos eivät opettane muutamia
-tyttölapsia, joita sitä varten niiden vanhemmat olivat tänne tuoneet.
-Niin tapasin täällä Jaakkosenki tyttäriä Jyvälahdesta, jotka vaativat
-minua sekä venäjän kirjoja lukemaan että Karjalan lauluja laulamaan.
-Heidän opettajansa oli ummikko venäläisakka, lieneekö alkuansa ollutki
-herrasväen sukua. Nuoremmat "pyhät naiset", joiksi Jaakkosen tyttäret
-ei vielä suinkaan olleet koronneet, asuskelevat lukon varassa, eivätkä
-laske tuntemattomia puheillensa; niin muutamat vanhemman ikäisetki.
-Miehen puolia Skiitassa en paljon nähnytkään.
-
-Vielä samana päivänä, kuin tulinki, läksin Skiitasta ja hiihdin 8
-venäjän virstaa Pyhään Saareen, joksi Tuoppajärven saarella olevaa
-monasteria eli luostaria tavallisesti nimitetään. Matkalla, joka on
-järveä, tulin muutaman pienemmänki saaren poikki kulkemaan, ennen isoon
-saareen tultua. Tämä iso saari sanottiin olevan noin penikulman
-pituinen, ja sen ympärillä useampia pieniä saariloita. Ilta pimeä oli
-minun jo jäällä yllättänyt, jotta kylään tultuani kyllä arvelutti,
-mihin yöksi menisin. Eräältä mieheltä, jonka tapasin, kysyin, missä
-täällä voisi yömajan saada ja hän johdatti minun luostarin
-päällysmiehen luoksi, jota kutsui polsakka startsaksi, ja jonka
-kysyttyäni, ymmärsikö Karjalan kieltä, sanoi kaiken maailman kielet
-osaavan. Tämä polsakka startsa, ei erittäin vanha, silmäpuoli mies,
-asui kahdessa pienessä huoneessa, eikä vielä niitäkään yksinänsä
-viljellen, vaan jonkun toisen toverinsa kanssa, joka sisämäisessä
-kammarissa istui ja luki jotaki kirjaa pöydän ääressä. Sisään tultuani
-pian havaitsin, ett'ei suomi, ruotsi, saksa eikä latinakaan kuulunut
-niihin kaiken maailman kieliin, joita hänen piti osaaman, vaan
-venäjänkielellä sanoi hän, että hänen tuli lähteä iltakirkkoon, ja
-käski saattomieheni viemään minua matkamiesten majaan, jossa sitten yön
-lepäsin, enkä koko polsakka startsaa sen enempää nähnyt, vaikka
-seuraavana päivänä pari kertaa kirkossaki kävin. Jos, niinkuin muutamat
-olivat tietävinänsä, hän oli Venäjänmaalta tullut pakolainen, joka
-kaksintaistelussa oli toisen silmänsä menettänyt, niin kyllä oliki
-syytä peljätä minua vaaralliseksi tiedusteliaksi, jota oli parempi
-karttaa kuin kohdella.
-
-Majahuoneen perässä oli toinen vähän pienempi huone, jossa ruokia
-keitettiin ja valmistettiin ja jossa niiden kokki, joka usein kävi edes
-takaisin vierasmajan läpi, yönsäki vietti. Minulle levitettiin
-etuhuoneessa peurantalja lavitsalle vuoteeksi, jossa nukuin laukkuni
-päänalaisena, muita matkamiehiä makasi laattialla, ja sanottiinki
-alinomaa vieraita kesät talvet paikalla kuljeksivan. Kirkko kuin kaikki
-muutki rakennukset olivat niin kehnoja ja vähä arvoisia, ett'ei
-tarvinnekkaan niistä sen enempätä lausua. Kun myös en tiedä, kuinka
-monta munkkia luostariin kuului, jotka enimmät aikansa kuljeskelevatki
-Venäjänmaalla tarpeellisia toimeentulovaroja keräämässä, niin kyllä jo
-lieneeki aika jättää koko Pyhä Saari luostarinensa oman onnensa nojaan.
-
-Pyhästä Saaresta lähdettyäni ja muutamissa kylissä Tuoppajärven
-ympäristöllä käytyäni päätin joulunpyhiksi lähteä Suomen puolelle
-Kuusamon pitäjään, ja niin lähdinki. Sieltä uuden vuoden jälkeen
-palattuani matkustelin Pääjärven ympäristöllä, kunnes viimein saavuin
-Heinäjärven kylään, johon asetuin muutamiksi päiviksi parempaan
-järjestykseen saattamaan eripaikoissa hätäisesti kirjotettuja
-muistoonpanojani. Kun kylät ja niiden asukkaat näillä seuduilla
-näyttivät olevan hyvinkin epätaattavia ja varottavia, niin olin
-edeltäpäin kysellyt, mihin taloon Heinäjärvessä olisi parasta majautua
-ja vastaukseksi saanut, ett'ei sen taloista toinen ollut paljon toista
-parempi, ja erittäinki olivat varottaneet minua mihinkään keskuuksiin
-rupeamasta erään miehen kanssa, jonka sanoivat päärosvoksi, ja josta
-ilman rosvoamisiansaki tiesivät kaikenlaista pahaa kertoa. Kun muutamat
-kuitenki olivat arvelleet Kontratilan talon vähän toisia paremmaksi,
-niin siihen nyt poikkesinki. Sama mies, jota minun oli karttamaan
-neuvottu, pian tuliki ja kysyi, minne olin matkalla ja koska lähtisin,
-niin lupasi kyyditsemään tulla. Katsoin parhaaksi en ruveta hänelle
-selittelemään, en minne menisin enkä koska lähtisin, josta en
-talonväellenkään ollut sen parempaa selkoa antanut, sillä jo edeltäpäin
-kuultuani kylää niin pahamaineiseksi, olin pyytänyt erään taatun
-talonisännän Majavanlahden kylästä tulemaan kahden päivän päästä ja
-kyyditsemään minua Heinäjärveltä Kierettiin. Toisena päivänä, joka oli
-pyhäpäivä, kokousi nuorta kansaa Kontratilaan tanssimaan, mainittu
-rosvomainen mies heidän seurassansa. Minuaki tahdottiin kaikella
-tavalla tanssiin, jonka tähden, kun penkillä istuessani en saanut
-rauhaa, enkä tietänyt, mitä lopulta tekisivät, pakenin ylös palatille
-(venäjän pirteissä tavalliselle liki kattoa olevalle makauslavalle)
-varastettuna vastarintaan, jos joku yrittäisi perästä tulla. Sinne ei
-kuitenkaan kukaan tullut, vaikka kyllä sain herjaussanoja tarpeekseni
-kuulla.
-
-Määrättyyn aikaan tuli Majavalahden mies saattamaan minua Kierettiin,
-jonne Heinäjärveltä oli noin 6 penikulmaa melkein kylätöntä matkaa.
-Puolivälissä oli matkasauna, jonka luona kyytimies rupesi hevostansa
-syöttämään. Vähän ajan päästä saapui siihen myös ennen nimitetty
-Heinäjärven rosvo hevosellaan ja rupesi ensin sättimään minua, kun olin
-vieraan kylän miehen enkä häntä saattajakseni ottanut. Kääntyi sitten
-kyytimieheni puoleen sanoen: "ja sinäki mitä ajattelit kun läksit
-tuommoista Ruotsin biegloa (karkuria) kyyditsemään, parempi olisi,
-tekisit silmukan nuoran päähän ja vetäisit hänen ylös tuonne kattoon.
-Saat nähdä, kun Kierettiin tullaan, pannaan tyrmään (vankihuoneesen)
-niin hän kuin sinä itseki." Kun sitten vielä mökisi ja sanoi olevan
-vastoin Venäjän lakia, ottaa kyytimiestä toisesta kylästä kuin siitä,
-mistä lähtiki, niin en voinut kauvemmin häntä kuunnella, vaan
-keskeyttäin hänen puheensa kysyin, mitä Venäjän laki siitä ja siitäki
-määrää, luetellen toinen toisensa perästä kaiken pahan, mitä hänestä
-olin kuullut, muiden seassa senki, että kun kerran talvisella yöllä oli
-havaittu jossaki toisessa kylässä luvatonta työtä harjottamassa, olivat
-kylän miehet saaneet hänen kiinni, sitoneet seljälleen rekeen,
-kääntäneet hevosen hänen kotiinsa päin, lyöneet ruoskalla selkään ja
-niin lähettäneet hänen Heinäjärvelle takaisin. Näistä kysymyksistä mies
-tuli äänettömäksi, kun hyvin huomasiki, ketä tarkotin. Hän sen perästä
-ei virkkanut sanaakaan nuoran silmukasta eikä muutakaan, vaan seurasi
-meitä hiljaisesti Kierettiin, jossa kyytimieheni puheen jälkeen olisi
-kelpo selkäsaunan polisilta saanut, kun olivat kuulleet, kuinka hän oli
-matkalla käyttänyt itsensä ja minun passistani, jota kohta perille
-päästyämme tultiin kysymään, nähneet ett'en ollut mikään "Ruotsin
-biegloi".
-
-Tähän nyt päättyköönki kertomukseni siitä matkasta, jolla 44 vuotta
-sitten olin Venäjän Karjalan pohjoisimmissa osissa, ja joka, vaikka
-vastoin toivoani ei tuottanutkaan mitään sanottavaa lisäystä entisille
-runokokouksilleni, kuitenki oli tarpeellinen tehtävä, kun ilman oli
-mahdotonta tietää, mitä uusia runoja sieltä ehkä voisi saada uuden
-Kalevalalaitoksen parannukseksi, jota jo silloinki rupesin miettimään.
-Näiden seutujen yleisestä, surkuteltavasta köyhyydestä mainitsin jo
-ennen; oli kuitenki varallisempia taloja myös paikoin tavattavana, ehkä
-neki, paha kyllä harvoin olivat siihen tilaan rehellisellä työllä ja
-toimella, vaan petoksilla ja muulla vääryydellä pääsneet, jos muuten
-oli syrjäisten puheita uskominen. Muutamista paikoista oli täältäki
-miehiä laukkukaupalle Suomeen lähtenyt. Peuroja eli poroja kävivät
-Kuusamon rajoilta varastelemassa, kun niitä ei enää sipienkään
-tarpeesen omalla puolella löytynyt. Muuten niin porovarkautta ei
-pidettykään häpeällisenä työnä, se enemmin ylensi miehen arvoa, jos oli
-siinä toimessa hyvin onnistunut. Niin edellä mainitusta Koljolanki
-ukosta kerskattiin, kuinka älykkäästi hän oli porovarkautta
-harjotellut. Muutamanki kerran oli hiljaa hiipinyt kuusamolaisen
-porokarjan lähelle ja sitten paimenen havaitsematta puikahtanut ulos
-metsästä, leikannut poron raidosta irti ja lähtenyt kotiinsa
-kuljettamaan. Mutta kun pelkäsi poroa pian kaivattavan ja jälkiä myöten
-hakemaan tultavan, riisui kengät jalastansa ja sitoi ne poron
-takajalkoihin terät taas -- ja kannat eteenpäin; niin talutti, itse
-sukkajalassa tallustaen, poron häirimättä kotiinsa, sillä poro kun
-astuu takajaloillansa aivan etujalkain jälkiin, ja niissä nyt oli
-kengät edestakaisin sidottuna, niin poronjälkiä ei nähty minnekkään
-päin kauvas syöttöpaikasta ulkoutuvan, joita myöten olisi arvattu
-hakemaan lähteä.
-
-Erään toisen kerran oli juuri kotirannalle varastetun poron kanssa
-päästyänsä nähnyt ulompana järvellä miehiä luoksensa hiihtävän, joita
-kohta päätti poron omistajiksi. Jos olisi lähtenyt poroa rannalta ylös
-taluttamaan, niin miehet kyllä olisivat poronsa havainneet. Mikäpä nyt
-neuvoksi? Ei mikään muu kuin hetimmiten ranta-avennosta työntää poro
-sarvineen sorkkineen jään alle. Sen tehtyä astui itse suksille ja läksi
-poromiehiä vastaan hiihtämään. Likelle tultua poromiehet kysyivät, eikö
-olisi poroa missään nähnyt. Vastikään näin muutaman tuolla rannalla,
-vastasi ukko ja osotti miehet peräti toiselle suunnalle. Sitten vähän
-ajan päästä itse takaisin tultuansa otti poronsa avennosta ja vei
-kotiinsa. Kolmannen kerran oli hevosella metsässä käynyt, poron
-ampunut, rekehensä köntännyt, kotiinsa lähtenyt. Eräälle lammille
-tultuansa näki suksimiehiä jälestä hiihtävän, jotka tiettävästi olivat
-poron omistajia ja pian olisivat hänen yllättäneet, kun rekikeli oli
-huono mutta hyvä lipu suksilla. Ennätti kuitenki rantaan ja siitä vähän
-matkaa maalle pois näkyvistä päästyä otti omat suksensa reestä, käänsi
-ne rantaan päin, löi hevosta selkään, että juoksisi kotiin, johon
-pitkää matkaa ei enää ollutkaan, ja jäi itse paikalle. Sitten miesten
-lähelle saapuessa heittäytyi pitkälleen maahan, alkoi surkeasti
-voivotella ja valitti äkillisen kohtauksen tulleen, ett'ei pääsnyt
-paikasta liikkumaan. Miesten tuli sääli häntä ja ottivat ukko
-köpelyksen selkäänsä häntä niin kotiin kantaaksensa, mutta kun tämä ei
-laannut voivottelemasta, niin kiinnittivät hänen suksensa vieretysten
-yhteen, laskivat hänen seljällensä niille ja vetivät perässänsä. Ennen
-kuin sitten kerkesivät ukon kotiin, oli akka siellä ennättänyt sekä
-hevosen riisua että poron reestä näkymättömiin korjata. Myöhäinen kun
-oli, jäivät miehet yöksiki paikalle, jonka tähden ukon täytyi
-runtukalla maatessansa halki yön tekotaudissansa voihkaella. Vaan
-aamulla jälkeen, kun miehet olivat menneet, kyllä ukkoki pian putkahti
-jaloillensa ja sanoi: "jo sen vietävät viimeinki läksivät, akka, mihin
-poron kätkit?"
-
-Kun tämmöisiä seikkoja porovarkauksista kerrottiin ennemmin
-ylistykseksi niiden harjoittajille kuin miksikään paheksimiseksi, niin
-porovarkautta näillä seuduin ei näytä suurempana rikoksena pidettävän
-kuin meillä tavallisesti metsänvarkautta pidetään. Voisipa melkein
-porovarkaat täällä verrata naurismaan varkaihin Suomen puolella, joita
-vanha sananlasku päättää ei hirtettävän.
-
-                                                   Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-32.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                     Kieretti, 1 p:nä helmikuuta 1837.
-
-Kieretti on kauppala, johon kuuluu toista sataa taloa ja kirkko. Siinä
-on yksi ainoa katu, joka pohjoispäässä jakautuu kahtia, ja molemmin
-puolin sitä ovat talot, jotka enimmäkseen ovat kaksikerroksisia.
-Kyytimieheni poikkesi ensimäiseen taloon, ja siihen kannoin minäkin
-vastaiseksi laukkuni. Menin sitten viina-arentiherran luo, jonka
-sanottiin puhuvan saksaa. Hänen luonaan tapasin pastorin perheensä
-naishenkilöiden kanssa, jotka pelasivat korttia ja joivat kahvia.
-Minäkin olin tervetullut vieras; minua kestitettiin ensin kahvilla,
-kahvinjuonnin välillä viinaryypyllä, ja viimeksi tarjottiin totia. Otin
-käteeni venäläisen kirjan ja rupesin sitä selailemaan. Kysyttiin,
-osasinko lukea venättä. Sanoin osaavani ja annoin siitä näytteen,
-millainenhan sitten lie ollutkin. Yritinpä suoraa päätä kääntääkkin
-hieman saksaksi talon isännälle, jonka jälkeen kaikki ihmettelivät,
-että osasin lukea niin hyvin (?) ja että ymmärsin venäläistä kirjaa,
-ymmärtämättä, mitä puhuttiin, ja osaamatta itse puhua tätä kieltä.
-Sanoin osaavani muitakin kieliä samalla tavalla, nimittäin niin, etten
-osannut puhua, paitsi saksaa auttavasti ja hieman latinaa, jota pastori
-ei kuitenkaan sanonut osaavansa. Sitävastoin hän näytti minulle
-kultarahaa, joka hänellä oli rinnassaan ja jonka toisella puolella oli
-kirjoitus _za spasenija tshelatshestva_ [? za spasenie tshelatshestva?
-ihmissielujen pelastamisesta?] toisella puolella keisarin rintakuva ja
-nimi. -- Viinaherralta kysyin, mistä voin saada kortteeria. Hän vei
-minut ensin erääseen taloon, ja kun minä en siitä pitänyt, koska isäntä
-ja emäntä öisin tahtoivat nukkua minun huoneessani, osotti hän minut
-toiseen taloon, missä vuokrasin kamarin, josta ynnä sen lämmityksestä
-vaadittiin 5 ruplaa viikolta. Miten hän liekkään asiani puhunut, mutta
-mielipahakseni olen saanut kokea, että täälläkin isäntä vaimonsa kera
-yöksi majoittui minun huoneeseeni. Vähän sen jälkeen kun olin asettunut
-tähän taloon, isäntä tuli luokseni tulkin ja kolmannen miehen seurassa,
-jonka sanottiin olevan sossedaateli [oikeuden jäsen], ja joka tahtoi
-nähdä passini. Näytin sen hänelle, mutta se ei ollut oikein hänen
-mielensä mukainen, kun siinä ei ollut Kuolassa saatua allekirjoitusta.
-Sanoin, ettei se ollut tarpeen, ennenkuin muuten saavuin Kuolaan,
-jolloin se kyllä allekirjoitettaisiin, jos sitä siellä pidettäisiin
-tarpeellisena. Siihen asti minun oli lupa matkustella ja oleskella
-maassa, ilman että minun ensin täytyi matkustaa sinne. Hän väitti
-päinvastaista, ja vähäinen kiista syntyi, jossa minun täytyi ottaa
-avuksi venäjäni, se vähä minkä osasin. Asia päättyi siten, että pyysin
-tulkkia sanomaan herra sossedaatelille, että minulla paraikaa oli
-tärkeätä kirjoittamista, minkä vuoksi hän saattoi mennä ulos
-ja siellä tuumia asiaa miten tahtoi, minua se ei liikuttanut. Ulkona
-hän vielä oli sanonut, ettei minun ollut lupa viipyä kylässä
-vuorokautta kauempaa, jota varten kyläoikeus seuraavana päivänä oli
-kokoonkutsuttava asiaa lähemmin pohtimaan. Mikä päätös siinä lienee
-tehty, en vielä tiedä, mutta sossedaateli ei enää ole tullut näkyviini,
-seikka, jota olinkin tulkin kautta häneltä pyytänyt. -- Ei ole muuta
-johtunut mieleeni kuin että ei ole koskaan tai ainakin ani harvoin
-ennen nähty passitettua henkilöä.
-
-    Onni se vei katalan kauas kotimaaltahan poies
-         Toisia tutkimahan paikkoja vierahien.
-    Toisin toinen maa, niin ei mitänä kuni koissa,
-         Tuttua ei ketänä kelle sanan sanoa.
-    Vieras kieli ja outo eläntä ja muut tavat ouot,
-         Kaikki kovat kokea, kaikki nähä kamalat,
-    Muistan muinoiset, kuni koiss' elelin minä ennen,
-         Niin menivät päivät, kun savunen katoaa,
-    Niin menivät päivät, eik' ollut yökänä pitkä.
-         Pitkä on päiväni nyt, pitkäpä päivä ja yö
-    Kun auringon konsa näen jopa aattelen aina:
-         Voi jos koissani nyt paistelevan näkisin,
-    Tai otavan kuni nään minä yöllä ja muut tähet armaat,
-         Heitäki mielemmin katselisin kotona.
-    Ei kauniit ole niin aurinkokaan eik' otavaiset
-         Eikä tähetkänä myös, koissa ne kun olivat.
-    Vaan kun tuuli puhuu pohjasta ma toivotan aina
-         Saahani siipiähän lenteä taas kotihin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jo Jäletjärvessä olin pitänyt lieveätä paastoa, sillä minulla oli
-mukanani ainoastaan leipää, eikä edes sitä riittävästi. Talosta, jossa
-asuin, ei saanut juuri muuta kuin vesivelliä, johon puoleksi oli
-sekoitettu pettujauhoja. Autiossa mökissä, missä syötimme hevosia,
-söimme itsekkin. Minulla oli yksi ainoa leipäpala jäljellä
-ruokavaroistani, Mihkalilla ja hänen rengillään taas oli mukanaan
-kalaa, lihaa ja vähän jauhoja. Renki keitti kalakeittoa, jota söivät
-ilman leipää, minä taas söin pelkkää leipää, ilman mitään muuta ruokaa.
-Suomalainen sananlasku: _millon lientä leivätöntä, millon leipeä
-lihatta_, toteutui täällä molempiin osiinsa nähden. Kernaasti olisin
-maksusta pyytänyt itselleni vähän Mihkalin rokasta, mutta luulin
-hänellä itselläänkin olevan sitä liian niukalti. Kuultuani sitten, että
-hän vei kaloja Kierettiin kaupaksi, käskin häntä toisissa
-pysäyspaikoissa keittämään minullekin.
-
-Kuusamossa lueteltiin seudun tavallisimpina leikkeinä _majasilla,
-nuorasilla, leskisillä, kuurosilla, sokkosilla, polttosilla oleminen_
-sekä sotaleikki _lyöä pitkää pallia_. Majasilla ollaan kenties yli koko
-maan käytännössä olevalla tavalla, nimittäin että muuan seurasta ottaa
-sauvan käteensä, ja muut istuutuvat seinämille. Se, jolla on sauva
-kädessä, kulkee toisesta toiseen, nojaa sauvalla lattiaan ja kysyy:
-saako (annetaanko, joutaako) majaa? Se, jolta kysytään, vastaa: mee
-toiseh taloh, siellä kissan päätä keitetään. Tämän lyhyen keskustelun
-aikana toiset koettavat vaihtaa paikkoja; kuta pitemmän välin pääsee
-siirtymään ja kuta useammin, sitä parempi. Jos nyt majan etsijä ehtii
-tällaisten vaihtojen tapahtuessa istuutua johonkin paikkaan ennen
-paikkojen vaihtajia, niin hän on vapaa kulkemasta ympäri sauva kädessä,
-ja sen, joka jää ilman paikkaa, täytyy astua hänen sijaansa. Tätä
-leikkiä sanotaan monessa paikassa _natthelperiksi_ (nattherberge) ja
-lienee se saatu ruotsalaisilta.
-
-_Leskisillä_ oleminen on myös tavallinen yli koko maan; sitä ei
-tarvinne selittää, sillä varmaankin se jo jossakin on selitettynä.
-
-Samoin _kuurosilla_ oleminen, joka on tunnettu, jospa ei juuri
-kaikkialla, niin ainakin suurimmassa osassa maata, vaikkapa
-toisennimisenä. Minun kotiseudullani sanotaan, samaa leikkiä
-tarkoittaen, oltavan _lymysillä_ ja muutamilla muilla seuduilla sitä
-taidetaan sanoa _piilosilla tai peittosilla_ olemiseksi. Kuusamossa
-sekä sen lähiseuduilla sitä leikitään seuraavalla tavalla [tästä
-seuraavan kappaleen loppuun suomeksi muistiinpantu]: yheltä siotaan
-silmät taikka meneepi hän johonkuhun paikkaan, josta ei voi toisia
-nähdä, jotka kaikki lymyävät, paitsi yhtä, jota sanotaan vartiaksi.
-Koska kaikki muut ovat piilossa huutaa vartija: "kurluikkis! kuuro
-heräjä!" Samassa ottaa kuuro peitteen silmiltänsä taikka uloutuupi
-loukosta ja rupeaa etsimään piilossa olevia. Kun kerran löytää,
-juoksevat kumpasetki kilvan johonkuhun määrättyyn paikkaan, kumpi
-ennättäisi sihen ensin sylkeä. Jos piilossa ollut ehättää, niin häntä
-vaan ei millään eholla piä kuuroksi tehtää seuraavalla kerralla, vaan
-jos etsiä eli kuuro ennättää hänen, on piilossa ollut velvotettu
-seuraavalla kerralla kuurona olemaan, ellei ketään hänen jälestä
-löyetä, joka ei ennen kuuroa ennätä määräpaikkaan päästä. Vaan jos hän
-yksin olisi kuurolta ennäitetty, ja toinen häntä jälkemmin, niin pitää
-tämän jälkimmäisen jäähä kuuroksi, hänen vartiaksi. Ja jos kuuro olisi
-ylen montaki ennättänyt, tulevat aina ne kaksi jälkimmäistä
-nimitettyhin virkohin pantaviksi. Konsa niin tapahtuisi, että kaikki
-löyetyt olisivat ennen kuuroa määräpaikkaan ennättäneet, tulevat
-entiset kuuro ja vartia siallansa olemaan.
-
-_Olla nuorasilla_. Otetaan pitkä nuora (köysi) ja siotaan päästä
-yhteen. Yksi pannaan sisään, ja kaikki muut seisovat nuorasta käsillä
-pitäen ringissä ympärillä. Sisällä oleva tavottelee kosketella yhtä ja
-toista, ketä katsoo, vaan tämä jos ennättää ennen nuoran käsistään
-heittää ja ulommaksi juosta, on hänestä vapa ja voipi uuelleen nuoraan
-tarttua. Ellei ennätä, pitää hänen astua sisään, ja sitä ennen siellä
-ollut käypi ulkopuolelle muiden tavalla nuorasta pitämään.
-
-_Sokkosilla_ oleminen on kyllä yleisesti tunnettu.
-
-_Polttosilla_ olo lienee myöskin tunnettu leikki ja se esiintyy
-ruotsalaisella nimellä _leka brännboll tai bränna boll_. Kuitenkin
-katson erityisestä syystä olevan aihetta antaa siitä kuvaus. Kaivetaan
-juuri yhtä monta kuoppaa kuin on leikkiin osanottajia. Yksi kuopista
-tehdään suurempi ja kaivetaan keskelle muita, pienempiä. Sitten kukin
-ottaa sauvan käteensä, ja kaikki muut asettuvat ympärillä olevien
-kuoppien ääreen, mutta yksi, polttaja, jää ilman kuoppaa, sillä hänen
-tehtävänsä on tavalla tai toisella saada sauvallansa survaistuksi
-palloa siten, että se sattuu johonkuhun kuopan ääressä seisovaan.
-Ainoastaan siinä tapauksessa, että pallo on kierinyt määrätyn matkan,
-tavallisesti 50 tai 100 askeleen päähän, on hänen lupa viskaamalla
-tähdätä pallo johonkuhun muista leikkijöistä; muuten hän ei saa kädellä
-kosketella palloa. Hänen koetellessaan saada joku poltetuksi, s.o.
-pallolla kosketelluksi, koettavat muut, sekä se, johon -- -- --
-
-Erivaraisia porvareita tai oikeammin talonpoikia on Kieretissä.
-Muutamien varojen sanotaan nousevan 100,000:en ruplaan, jopa
-enempäänkin. Heidän kaupankäyntinsä on pääasiallisesti siinä, että
-j.n.e. ja viljaa, jota venäläinen talonpoika tosin ei ole oikeutettu
-kaupittelemaan, kun hänen näet vaan on lupa omasta puolestaan ostaa sen
-verta kuin voi ja tarvitsee. Nämä talonpojat eivät sitä kaupitsekkaan,
-sillä toiset talonpojat ovat pyytäneet heitä heidän nimessään ostamaan
-viljaa, ja näin he ostavat kuinka monta tuhatta tynnyriä tahansa. Mutta
-talonpojat, jotka ovat antaneet jollekin toimeksi ostaa, tosin välistä
-laiminlyövät rahojen hankkimisen viljan lunastamista varten, ja kukapa
-siis saattaisi moittia tätä yleistä viljan tukku-ostajaa siitä, että
-hän myy viljansa kelle voi ja siitä hinnasta, jonka mahdollisesti voi
-saada.
-
-Tästä muistan, miten naapurit olivat kehottaneet erästä venäläistä
-talonpoikaa viemään heidän pellaviaan Suomen-puolisille markkinoille.
-Hän tulikin sinne mukanaan 3-4 kuormaa, jotka kaupungin viskaali
-suvaitsi ottaa takavarikkoon. Alkoi käräjöiminen, joka kuten
-tällaisissa asioissa tavallisesti käy, venyi sangen pitkälle, kunnes
-talonpoika asianajajansa kehotuksesta ehti saada naapureiltaan
-todistukset, joiden mukaan yksi oli uskonut hänelle 1 leiviskän, toinen
-2, kolmas 3 j.n.e., kunnes kaikkien kuormien sisältämä pellavamäärä oli
-saatu täyteen. Tämän todistuksen avulla myyjä ei ainoastaan saanut
-takaisin pellaviaan, vaan niiden takavarikkoon-ottaja lisäksi alemmassa
-oikeudessa tuomittiin maksamaan hänelle melkoiset oikeuskulut ynnä
-monet matka- ja muut niistä aiheutuneet kustannukset. Miten muuten
-oikeusjutuissa asiat hyvinkin usein kääntyvät milloin toiselle, milloin
-toiselle tolalle, riippuu useimmiten pelkästä sattumasta. Jos
-takavarikkoon-ottaja olisi tiennyt tai tahtonut hankkia itselleen
-vastatodistuksia siitä, etteivät samat talonpojat, jotka olivat
-antaneet markkinamiehelle toimeksi myydä heidän valmistamiansa
-pellavia, koskaan olleet viljelleet pellavaa, jopa kenties, ettei
-pellavaa niillä seuduin kasvakkaan, tai ettei sitä ainakaan viljellä 30
-peninkulmaa lähempänä, niin miten silloin olisi käynyt? Sellainen
-menettelytapa esiintyy usein oikeudenkäynneissä, jotka aiheutuvat
-kulkukauppiaiden laukkujen ja tavaroiden takavarikkoon-ottamisesta. He
-ottavat passinsa Kemistä mennäkseen milloin puoleksi, milloin koko
-vuodeksi Suomeen etsimään työansiota. Tämä on siinä, kuten tiedetään,
-että he suomalaisten kauppiasten vahingoksi kaikennäköisillä huonoilla
-huiveilla, nauhoilla, sormuksilla, neuloilla, naskaleilla, kammoilla,
-napeilla, kanvertilla, arsenikilla y.m. maasta viekottelevat itselleen
-vuosittain useita satoja tuhansia ruplia. Täksi summaksi näet heidän
-raha-ansionsa välttämättömästi on arvioitava, kun Vuokkiniemeltä
-nykyään 5-6 sataa miestä vuosittain lähtee liikkeelle, ja kun toisista
-pitäjistä kuten Paanajärveltä, Tuoppajärveltä, Pääjärveltä,
-Kiimasjärveltä, Repolasta y.m. yhteensä ainakin yhtäsuuri lukumäärä
-ryömii esille. Tasaluvuin oletettakoon siis, että noin tuhatkunta
-miestä täten joka syksy lähtee Suomeen keinottelemaan. Kullakin näistä
-täytyy olla ainakin 200 ruplan voitto, ja jos muutamat saavat vähemmän
-tai jos eivät saa mitään, niin muut sitä vastoin saavat monta vertaa
-enemmän. Mutta jos lasketaan 200 ruplaa miestä kohden, niin nousee maan
-heille suorittama verotus vuosittain 200,000 ruplaksi, joka ei siis ole
-mikään mitätön summa. Sitäpaitsi he rasittavat maata toisessa suhteessa
-ja tuottavat sille vaivaa yhtä paljon, jopa enemmänkin kuin yhtä suuri
-kerjäläisjoukko, sillä harvoin he maksavat ruuastaan, vaan ovat
-taitavat viekkaasti hankkimaan sitä itselleen monella tavoin.
-
-Ehkä jollakulla on edullisempi ajatus tästä kaupasta. Hän tarkastakoon
-maan tilaa, maanviljelystä, karjanhoitoa, käsitöiden tilaa näillä
-seuduin ja lisäksi verratkoon jonkun täkäläisen maa-alueen väestölukua
-yhtä suuren alan väestölukuun Suomessa. Hän on varmaankin myöntävä,
-että olen oikeassa, kun väitän, että talonpojan oikeastaan pitäisi
-pysyä maantyössä eikä tottua metsään ja kauppaan. Ainoa tapaus, joka
-voisi tehdä hänestä puoleksi kauppiaan, on se, että hän ostaisi
-naapuriensa tavaroita, myisi ne ja toisi palatessaan kaupungista, mitä
-he enimmin tarvitsevat. Mutta tämäkin helposti johtaa siihen, että kun
-joku sen kautta joskus joutuu jonkunlaiseen varallisuuteen, noudattavat
-monet sadat hänen esimerkkiään, kaikki tahtovat ostaa, ei kelläkään ole
-mitään myytävää, ja tämä tuottaa välttämättömästi köyhyyttä koko
-seudulle y.m.
-
-Ainoa todellinen hyöty, jonka Vuokkiniemen ja muiden seutujen miehet
-saavat matkoistaan Suomessa, on jonkunmoinen sivistys, jota kaipaa
-muilla lähiseuduilla. Lisääntyköön se, mutta hylättäköön kauppa, ja
-viihtykööt maanviljelys, karjanhoito sekä käsityöt paremmin!
-
-
-
-
-33.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                       Kieretti, 2 p:nä helmikuut 1837.
-
-En ole vielä kuullut, mikä päätös on tehty passini suhteen. Mutta eilen
-olin ainoan täkäläisen herrasmiehen, herra Baitramin, luona, jolla on
-valvontansa alaisena kruunun viina Kieretissä, Koudassa, Kannanlahdessa
-ja Umbassa. Häneltä kuulin, että yleisesti pelättiin kauempaa
-majoittaa minua kylässä, ja ettei tiedetty, mitä pahaa vielä voin
-heille tehdä. Minä kuitenkin levollisesti odottaisin heidän päätöstään,
-jos olisin saanut paremman kortteerin, mutta harmikseni olen
-huomannut, että talonväki vaan yhä enemmän tahtoo päivilläkin asustaa
-minun huoneessani, missä tekevät kauppasopimuksensa, ja naiset
-päällepäätteeksi ompelevat päivät läpeensä. Senpä vuoksi taidan lähteä
-matkaan aikaisemmin kuin ensin ajattelin, sillä käy kuitenkin
-mahdottomaksi rauhassa tehdä työtä tässä paikassa. -- Suureksi ilokseni
-ja hämmästyksekseni huomasin eilen, että Baitramin rouva, joka on
-kotoisin Arkangelista, puhui selvää suomea, sellaista, jota puhutaan
-Viipurin läänissä. Kysyin häneltä, miksei hän edellisellä kerralla
-ollut ilmaissut osaavansa meidän kieltä, ja tähän hän vastasi, ettei
-ollut luullut minun osaavani puhua sitä suomea, hänen kun näet oli
-vaikea ymmärtää sellaista suomea, jota näille seuduille matkustavat
-talonpojat puhuivat. -- Missä hän oli oppinut Suomen suomea? -- Hänen
-äitinsä oli ollut kotoisin Viipurin läänistä, josta hän äitinsä ja
-isänsä mukana kolmivuotiaana oli muuttanut Arkangeliin. Tämä äiti oli
-sekä hänen että muiden lastensa kanssa useimmiten puhunut suomea, kun
-ei yhtä hyvin ollut osannut saksaa eikä alussa venättä juuri ollenkaan.
-Siitä Baitramin vaimolla nyt oli tämä minulle sangen tervetullut
-kielitaito. Mainitun Baitramin isä oli 1788:n vuoden sodan aikana ollut
-luutnantti Venäjän palveluksessa, oli ollut mukana Suursaaren
-meritappelussa ja siinä tai myöhemmin joutunut ruotsalaisten
-sotavangiksi, minkä näin hänen poikansa hallussa olevasta sukukirjasta.
-Päästyään vapaaksi vankeudesta hänestä oli sittemmin tullut
-karanteenintarkastaja Arkangeliin. Muuten poika kertoi hänen olleen
-kotoisin Viipurista. Että hän oli ollut kielitaitoinen mies, huomasin,
-paitsi pojan kertomuksesta, mainitusta sukukirjasta, jonka sadat
-sydämelliset runopätkät ja nimikirjoitukset eräänä iltana läpikävin.
-Runot olivat kirjoitetut milloin saksaksi, ruotsiksi, ranskaksi,
-venäjäksi, hollanniksi, englanniksi, latinaksi ja tanskaksi. Poika
-sanoi hänen sitäpaitsi puhuneen juutalaisten kieltä jopa suomeakin,
-mutta näillä kielillä ei ollut kirjoitettuna yhtään runoa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Harvoissa paikoissa on seppää, ainakaan ei kunnollista. -- Sepät
-suomalaiset. -- Pöydät ja tuolit Arkangelista. -- Naisväen kaikki
-vaatteet ostettuja. Voin valmistus huonoa. -- Kaikki pellava ja hamppu
-ostetaan. -- Ikkunalasia ei ole. -- Juustonvalmistus tuntematonta. --
-Perunoiden viljelys puuttuu kokonaan tai on vallan mitätön. --
-Verrattakoon nyt siis Venäjän-puolista varallisuutta Suomen puolella
-esiintyvään. -- On Venäjän puolella niitä, jotka eivät vähääkään tiedä,
-mitä he seuraavana päivänä saavat.
-
-Hospodi, kun pellit avataan. -- Tuhkaispapille [tästä kappaleen loppuun
-alk. suomeksi] kuolleista 10-25 ruplaa, jotta molisi taikka palkkaa
-toisia molimaan, kun itse ei kerkiä -- oikialle papille 5 ruplaa, jotta
-kirjaan panee.
-
-
-
-
-34.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                Kieretti, 3 p:nä helmikuuta 1837.
-
-Rahvaan pääasiallinen elinkeino Kieretissä on kalastus.
-Paremmanpuolisilla taloilla 300-1,000 botskaa [= tynnyriä] silliä,
-jotka myydään Arkangelissa 1:stä ruplasta tai enemmästäkin kappale.
-Nämä ovat näet pienet. Sitä paitsi he kulkevat aluksillaan
-kalastuspaikoille Vienanmeren rannoille, ostavat siellä kaloja
-halvemmalla ja vievät sinne ruokatavaroita sekä muita tarpeita, kuten
-esim. viinaa y.m.
-
-Maalla pannaan maata kello 5 tai 6, ja noustaan kello 2, oikeastaan
-tyhjää toimittamaan. Koko pitkän aamun miehet vetelehtivät runtukalla
-tai palatilla tai käyvät välistä ennen aamiaista noutamassa puita tai
-heiniä kuormallisen. Naiset taas puuhaavat hauteen keitossa lehmilleen,
-leipovat -- toimi, jonka välttämättömästi täytyy tapahtua joka aamu --,
-keittävät aamiaiseksi rokkaa tinaamattomissa kuparikattiloissaan,
-survovat tai jauhavat. On täten hommattu paras osa päivää, jotta
-aamiainen saataisiin valmiiksi. --
-
-Eilen ispravnikka tuli Kierettiin, ja minua käskettiin näyttämään
-hänelle passiani. Vähän sen jälkeen isäntä tuli luokseni ja virkkoi,
-että ispravnikka oli pyytänyt kysyä, enkö voinut luovuttaa hänelle yhtä
-tai puolta kartuusia ruotsalaista tupakkia (datskoi). Minun täytyi
-vastata kieltävästi. Sitten menin hänen luokseen keho 2 j.pp., mutta
-silloin hän paraikaa oli kylpemässä ja paria tuntia myöhemmin hän
-lepäsi sen jälkeen. Nyt aamuhetkellä olin siellä ja näytin passini,
-joka huomattiin oikeaksi.
-
-
-
-
-35.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                    Kieretti, 6 p:nä helmikuuta 1837.
-
-Kirkossa kerrotaan säilytettävän jonkun Varlam (Bartholom) nimisen
-miehen muumiaa, jonka arkku kuuluu olevan katosta riippumassa. En ole
-tullut itse menneeksi sinne sitä katsomaan, kirjoitan vaan, mitä maalla
-kuulin. Tästä Varlamista kerrottiin, että hän tehtyään jonkun törkeän
-synnin, murhan, ryöstön tai jonkun senkaltaisen teon, oli tullut
-jumaliseksi ja viimein saanut pyhimyksen maineen. Elämänsä viimeisinä
-vuosina hän oli rakennellut ristejä ja kappeleita kaikille Kieretin
-läheisille niemille ja siitä kauemmaksikin. Tässä toimessa hän kuuluu
-olleen niin uuttera, ettei koskaan ollut pannut maata katon suojaan;
-miten lie ollut talvella, sitä en erityisesti tullut kysyneeksi. Sillä
-ajalla hän ei kuulunut syöneen lihaa eikä muuta sellaista. Mikäli minä
-kertomukset käsitin, hän ensin oli vääryydellä hankkinut itselleen
-suurehkon omaisuuden, oli sitten saanut tunnonvaivoja ja yllämainitulla
-tavalla koettanut sovittaa omantuntonsa ja rikoksensa, s.o. oli
-hankkinut itselleen vaivaa ja työtä, siis vallan päinvastaista kuin
-mitä kaiketi ensin teollaan oli tavoitellut. Nyt hän on niin suuri
-pyhimys, että kun Arkangelin arhhierei kolme vuotta sitten tahtoi hänen
-muumiataan nähdä, oli hän siitä saanut sellaisen hengellisen
-järkytyksen, että oli hoiperrellut taaksepäin ja ollut vähällä pyörtyä.
--- Mutta itse muisto vaikuttaa siveellisesti pahoin.
-
-
-
-
-36.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                    Kieretti, 6 p:nä helmikuuta 1837.
-
-Toukokuun keskivaiheilta loppuun täällä on alituinen matkustavien
-tulva. Kemin seuduilta, Sumasta, Sungusta j.n.e. matkustaa väkeä, niin
-sanottuja murmanskoita, Kannanlahteen ja sieltä Pohjanmerelle
-[tarkoittaa tietysti pohjoista Jäämerta] kalastamaan. Niin pitkältä
-kuin tietä riittää, näkee hevosta hevosen jäljessä, ja tätä kestää
-kokonaista kaksi viikkoa. Aina 100:n, jopa 200:n virstan päästä tulee
-talonpoikia hevosillaan ja poroillaan kyyditsemään. Sellaisen
-kalastajan sanotaan voivan ansaita 100, 200 ruplaa, jopa enemmänkin
-kesässä. He kalastavat joko omasta puolestaan tai ovat jonkun Kieretin,
-Koudan, Kannanlahden, Umban, Kuolan tai muun seudun talonpojan
-palkkamiehinä, jolloin heidän isännät tavallisesti hankkivat heille
-ruuan, aluksen (nokka) sekä kalastusneuvot; he saavat tällöin
-kolmanneksen saaliista. Omituinen on venäläisen talonpojan halu
-petkutukseen. Olen jo Vuokkiniemen talonpojasta tätä huomauttanut. Nämä
-taas ikävöivät kalastusaikoja. Palattuaan kalaretkeltään syksyllä,
-eivät edes silloin jää kotia. Kauppamatkat, markkinareisut ja muut
-matkat vievät heiltä siihen määrään ajan että viettävät korkeintaan
-harvat, luetut viikot kotona.
-
-
-
-
-37.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                       Kuola, 13 p:nä helmikuuta 1837.
-
-Perveni huc tandem, (nobis ubi defuit orbis) mihi quo jam defuit orbis.
-
-[Läksin] Kieretistä helmikuun 6:ntena p:nä iltapäivällä. Kortteeri
-maksoi 6:lta päivältä 10 ruplaa, siihen luettuna vähä leipää, maitoa ja
-teetä (huonoa). Paha onni saattoi jamstjikaksi [= kyytimieheksi] erään
-Heinäjärven miehen, joka itsekkin matkusti Koutaan. Olin hänen tähtensä
-kahta levottomampi, kun hän oli kotoisin likeltä mainittua Jäletjärveä,
-ja kun joku majatalossani lähdettäessä oli sanonut: "kun ei vaan oltais
-rasboinikkain kera tuumailtu." En rohjennut nukkua, vaikka matkustimme
-pitkin yötä; kuitenkin hieman rauhoituin päästyämme ensimäiset 10
-virstaa kylästä. Puoliyön aikaan tulimme Mustanjoen kylään, joka on
-ensimäinen Kieretistä pohjoiseen päin tultaissa, viimemainitusta 40
-virstan päässä. Tämä kylä on melkoinen, siinä on 50-60 taloa molemmin
-puolin Mustanjokea. Asukkaat elävät kalastuksella ja ovat enimmäkseen
-köyhiä, toiset tosin hieman varakkaampia, eivät kuitenkaan siinä
-määrin, että voisivat harjoittaa mainittavaa kauppaa. En nähnyt yhtään
-mastolaivaa, lukuunottamatta muuatta vanhaa. Talossa, johon jamstjikka
-minut vei, nukuin seuraavaan aamuun kello 8:aan, söin aamiaista ja
-kävin sitte muissa taloissa kysymässä, oliko karjalaisia lauluja
-saatavissa. Näitä ei kuitenkaan ollut, olipa vaan ruskia päsni
-[= venäläisiä lauluja], minkä vuoksi noin kello 2 i.p. läksin edelleen
-matkustamaan Koutaa kohti. Saavuin sinne kuljettuani 2 peninkulmaa 3:n
-tunnin ajassa. Heinäjärven mies oli seurassani, mutta minulla oli
-talosta toinen jamstjikka. Tämä pysyttelihe enimmän aikaa edellisen
-reessä, ja välistä taas molemmat tulivat istumaan minun rekeeni,
-puhellen ja neuvotellen keskenään venäjäksi, jota puhetta en
-ymmärtänyt. Suuri osa heidän uutteraa neuvotteluaan lienee koskenut
-kysymystä, miten voisivat kiristää minulta juomarahoja, ainakin
-kumpikin rupesi puolitiessä kiusaamaan minua, että lupaisin heille
-perille saavuttua antaa 40 kopeekkaa "viinarahoiksi". Sillä he eivät
-kuitenkaan voittaneet mitään, sillä minä vakuutin, etten aikonut antaa
-kopeekkaakaan, ja niin kävikin. Pelkoni olin suurimmaksi osaksi
-voittanut ja olin valmis panemaan väkivallan väkivaltaa vastaan, jos se
-olisi tarpeellista. Niin ei kuitenkaan ollut, vaikka nytkin olin
-varuillani. Tämä pelko tuntuu ehkä monestakin naurettavalta, jopa
-itsestänikin siltä tuntuu, kun nyt ajattelen, että melkein oli
-mahdotonta valtatiellä käydä minuun käsiksi. Kuitenkin se kiusasi minua
-Koutaan ja osaksi Kannanlahteen saakka ja oli seuraus Jäletjärvellä
-saavuttamistani kokemuksista. En voinut niin hallita itseäni, että
-olisin saattanut vapautua siitä, vaikkapa kovasti koetinkin ja lisäksi
-jo pelkäsin, että siitä olisi voinut syntyä häijy kiusanhenki,
-nimeltään piintynyt päähänpisto (idea fixa), joka monimuotoinen haamu
-aika kauan olisi voinut minua vaivata; (se näet tavallisesti rupeaa sen
-seurakumppaniksi, joka on tarjonnut sille majaa).
-
-Illalla saavuin Koutaan, joka on melkoinen, pohjoispuolella Koutajokea
-ja -koskea sijaitseva kylä eli kauppala. Tänne poikkesin yöksi ja
-tiedustelin tavallisuuden mukaan runoja, joita täällä oli yhtä vähä
-kuin Kieretissä ja Mustassajoessa sekä seuraavissa kylissä, Knäsoissa
-ja Kannanlahdessa. Suomalaisia tapasin kyllä; he olivat enimmäkseen
-muuttaneet tänne karjalaisista kylistä tai lähimmiltä Suomen-puolisilta
-rajaseuduilta. Näitä tapaa toisissakin äsken mainituissa kylissä,
-vähemmin kuitenkin Kieretissä kuin muissa. Tapasin m.m. kaksi tällaista
-suomalaista perhettä, jotka olivat kotoisin Kemijärven pitäjästä; he
-elelivät pienissä kurjissa saunoissaan, kun heidän ei ollut onnistunut
-saada parempia asuntoja. Toista näistä perheistä kävin usein
-katsomassa; siinä oli 70-vuotias ukko, hänen 60-vuotias vaimonsa ja
-kaksi lastansa. Ukko sanoi kesinä paimentavansa kauppalan karjaa,
-yhteensä noin 70 tai 80 lypsylehmää, siis 1/3 vähemmän luvultaan kuin
-taloja. Kustakin lehmästä hänelle maksettiin 80 kopeekkaa koko kesältä,
-niin että hänen tulonsa nousivat hieman yli 50 ruplan. Talvisin hän
-teki länkiä, kelkkoja ("vetureita") lapsille y.m. Paraikaa hän korjaili
-lapsenkelkkaa. Se oli kaikinpuolin tavallisen poronpulkan (ahkion)
-näköinen, nimittäin kuin pitkin pituuttaan keskeltä halkileikattu,
-hieman kupera, ontelo särmäkartio, jonka alle oli kiinnitetty 3-4
-tuuman levyinen jalas. Se ei kuitenkaan ollut 5 korttelia pitempi, kun
-ahkiot taas tavallisesti ovat 2 1/2-3 kyynärän pituiset. Kysyttyäni
-miten selkänoja sellaiseen kelkkaan oli laitettava, hän vastasi että se
-tehdään puoliympyrän muotoisesta laudasta siten, että tämän kehäpuoli
-liitetään pohjaan ja halkaisija asetetaan ylöspäin. "Sillä", hän sanoi,
-"tämä kelkka on tuleva rikkaimman isännän, Merikkäisen tytölle;
-vähempivaraisille kiinnitetään vaan vitsa selkänojaksi." Tämä
-vähäpätöinen etu, joka rikkaiden lapsilla on kelkkoihinsakkin nähden,
-lienee sydämellisesti huvittanut ukkoa, sillä hän nauroi sille moneen
-kertaan. Muuten ukko ei kiitellyt elantoansa täällä ja sanoi ensi
-kesänä muuttavansa takaisin, vaikka, kuten virkkoi, köyhyys ei parane,
-tulipa minne tahansa, mutta saisivathan ainakin hänen luunsa siten
-kristillisen hautauksen. Kysymykseeni eikö hänellä ollut halua useiden
-muiden tavoin, jotka ovat tulleet Suomesta muuttaneeksi näihin kyliin,
-kääntyä kreikanuskoon, hän vastasi kieltävästi eikä näyttänyt pitävän
-koko asiasta. Sitten hän alkoi valittaa, että virsikirjansa oli vallan
-piloille kulunut, ja ettei hänellä ollut mitään toiveita saada uutta.
-
-Kouta on Kierettiä hieman pienempi kauppala, mutta vähän paremmin
-rakennettu, kuten minusta tuntui. Puolet taloista ovat kahdenkertaisia,
-kuten Kieretissä, s.o. pirtti tai kaksi alhaalla ja niiden yläpuolella
-kaksi. Näitä pirttejä saattaa kuitenkin yhtä suurella syyllä sanoa
-kamareiksi, sillä paitsi että ne aina ovat puhtaiksi pestyt, niissä on
-useita ikkunoita, tavallisesti 6 kolmen korttelin korkuista ja
-suhteellisesti leveätä lasi-ikkunaa. Kaikissa taloissa on savupiiput,
-vaikka uuni muuten on muodottoman suuri ja niin laitettu, että siinä
-voi keittääkkin. Laivoja, s.o. kolmimastoisia lotjia, sanottiin olevan
-6-7; ne olivat jo mainitun Merikkäisen ja toisen yhtä rikkaan
-talonpojan, Klementsjoffin ynnä muiden omaisuutta. Nämä talonpojat ovat
-rikastuneet oikeastaan viljan myynnillä ja muulla kaupalla. --
-
-Koudasta saavuin aamupäivällä Knäsoihin, pienen puoleiseen kylään,
-jossa oli 30 taloa. -- Samana päivänä iltapuolella tulin perille
-Kannanlahteen. Muuan Kuusamossa syntynyt, venäjänuskoon kääntynyt,
-täällä kirjoissa oleva talonpoika kuului olevan joltisestikkin varakas,
-muut olivat köyhiä. Kun hevosia ei ollut kylässä, käytettiin
-tilaisuutta hyväksi ja kiskottiin minulta tavallista suurempi
-kyytimaksu. Tavallisesti maksetaan 5 kopeekkaa virstalta. Täälläkin
-kuten Koudassa, minun täytyi näyttää passiani, josta eivät näyttäneet
-viisastuvan, sillä toistamiseen kysyivät, kuka olin ja millä asioilla
-liikuin.
-
-
-
-
-38.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                      Kuola, 14 p:nä helmikuuta 1837.
-
-Päivää ennen kuin matkustin pois Kieretistä, minulle kerrottiin, että
-sossedaateli, sama joka oli ollut niin innokas passiani tarkastamaan,
-oli antanut Jäletjärven miehelle muutamia kelpo korvapuusteja siitä,
-että hän oli hätyytellyt minua matkalla, josta sossedaatelin sanottiin
-saaneen vihiä, vaikken minä sitä ollut kenellekään kertonut. Mistä hän
-nyt oli saanut moisen innon minun hyväkseni, kysyin talonmieheltä, joka
-oli kertonut minulle asian, kun kuitenkin äskettäin ajoin hänet ulos
-luotani? Hän luultavasti pelkää, että te tulette kertomaan
-ispravnikalle, miten hän tahtoi estää teitä jäämästä muutamaksi
-päiväksi Kierettiin, oli vastaus; luultavasti hän silloinkaan ei
-tarkoittanut muuta kuin että olisi saanut houkutelluksi teiltä muutaman
-ruplan, mutta kun ette antanut vetää itseänne nenästä, niin hän
-tietysti on peloissaan.
-
-Kello 2:n ja 3:n välillä läksin Knäsoista 3:n peninkulman pituiselle
-kyytivälille Kannanlahteen päin. Alkaen Kieretistä tie oli silloin
-tällöin kulkenut muutamien kapeiden, maahan pistävien merenlahtien
-poikki, mutta täältä lähtien täytyi ajaa muutamien suurempien, jopa
-yhden 8:n virstan levyisen yli. Näiden lahtien jäällä on tukalaa
-matkustaa, kun merivirta tulvii niiden yli, ja kun suolaveden ja lumen
-muodostama sohjo hidastuttaa jalasten kulkua. Tätä sohjoa sanotaan myös
-_pihaksi_: "Paljo pihkaa tiellä." -- Aikaisemmin ei kulku näiden
-lahtien jäillä minusta ollut tuntunut niin hankalalta, ne kun näet
-osaksi olivat kapeammat, ja kun toisekseen ilma oli tyyni. Mutta nyt
-tuuli ja pyrytti tai satoi lunta niin ankarasti, ettei voinut nähdä
-monta kyynärää eteensä. Monta kertaa muistelin sananlaskua: _Turkki
-tuulella_ j.n.e. ja olisin kovin halunnut turkkeja, joita vailla minun
-kuitenkin täytyi olla. Suurin huoleni oli kuitenkin se, ettei ämmä,
-joka oli ajajanani, eksyisi pois tieltä. Tämä tosin oli "viehkotettu",
-mutta viehkat olivat lyhyet, kumoon ajetut ja niin pitkän matkan päässä
-toisistaan, ettei niitä nyt ainakaan voinut nähdä. Tämän lisäksi muori
-ei pyryilmalta voinut istua kasvot menosuuntaan päin, vaan käänsi selän
-reen keulaan päin ja paneutui loikomaan. Menköön sitten Jumalan nimeen,
-minä ajattelin ja toivoin, että, jos hevonen poikkesikin tieltä, se
-ainakin kääntyisi rannanpuolelle. Ulompana näet jää niemien kohdalla on
-niin heikkoa, ettei se kanna, ja ulapalla meri on avoin. Onpa joskus
-tapahtunut, että hevonen on poikennut tieltä ja hukkunut. Niinpä muuan
-Mustanjoen mies kosioretkellään Kieretissä hyvin asiat toimitettuaan
-oli pannut maata rekeensä ja nukkunut. Eräällä merenlahdella tie
-polveilee rantaa pitkin, koska jään heikkoudelta ei ole mahdollista
-ajaa suoraan lahden poikki. Mutta ohjaajatta kulkeva hevonen ei ollut
-niin tarkoin laskenut jään heikkoutta kuin sitä etua, joka oli suoraan
-vastakkaiselle rannalle, maallenousupaikkaan, kulkemisesta. Ennenkuin
-se saapui sinne, jää murtui, ja hevonen, reki ja mies joutuivat veteen.
-Mies pelastui kuitenkin jäälle, mutta oli vähällä paleltua kuoliaaksi,
-kun tuiki kohmettuneena ei voinut liikahtaa paikaltaan. Toiset
-matkustajat, jotka sattumalta tulivat paikalle, pelastivat hänet,
-muuten hänkin olisi kuollut eikä olisi kaikista ponnistuksistaan
-huolimatta voittanut hevoselleen muuta etua, kuin että se olisi kuollut
-jään alle, ja hän itse jäälle. -- (Pilajuttu: Ta kuinka nyt pyhä velli
-hepo seisoo ta metsä juoksee.) -- Asioiden näin ollen jäällä Knäsoin ja
-Kannanlahden välillä, ei mikään saattanut olla minulle mieluisempaa
-kuin kuulla postin saavuttavan meidät. Pelkoni eksymisestä katosi, ja
-akan hevonen alkoi hieman juosta hölkyttää postihevosen jäljessä. Kello
-10:n ja 11:n välillä saavuimme Kannanlahteen, missä sekä posti että
-minun jamstjikkani ajoivat ensimäisen talon pihaan, seikka, joka sekin
-oli minulle tervetullut, kun en mitään halukkaammin toivonut kuin taas
-pääsöä lämpimään huoneeseen. Pääsinkin ensiksi postiljonin tai
-postiherran luo. Kumpi hän lie ollut, en tiedä, mutta ensi katseelta
-hyvin kummallisen näköinen mies hän vaan oli. Hän oli lyhyt varreltaan,
-tukka pikimusta, kasvot laihat ja nenä suunnattoman suuri; yllään pitkä
-univormutakki. En tullut kysyneeksi, oliko hän synnyltään venäläinen.
-Myöhemmin, kuten pian olen kertova, oudoksuin vähemmin hänen
-ulkomuotoaan, mutta ensi hetkellä toivoin pääseväni jonnekkin muualle
-yöksi. Tämä toive muuten toteutuikin, sillä kohta sain sanan tulla
-alapirttiin, jossa talonväki loikoi täyttäen lattian. Näin tämä päivä
-päättyi. Kun seuraavana aamuna oltiin kuultu, että olin suomalainen
-lääkäri, minut pyydettiin teetä juomaan postiherran luo, joka näytti
-minulle napatyrän vaivaamaa lastansa ja selitti, mitä henkilöitä
-seinillä riippuvat vanhat pyhimysten kuvat esittävät, niin hyvin kuin
-osasi tehdä itsensä ymmärretyksi venäjänkielellään. Sitten kävin
-kahdessa suomalaisessa perheessä, jotka asuivat samassa pirtissä. Ne
-olivat molemmat kotoisin Kuolajärveltä (Sallasta), vasta erotetusta
-Kemijärven seurakunnan kappelista. Kumpikin perhe eli osaksi
-kerjäämisellä, osaksi työansiolla, kumpikin ylisteli kotiseutuaan ja
-moitti sitä seutua, missä paraikaa asuivat. Mieleeni muistui täällä
-mitä ennen usein olin kokenut Turussa ja Helsingissä. Huononpuoleinen
-Ruotsista sinne tullut väki ei ollenkaan lakkaa ylistelemästä Ruotsia,
-synnyinseutuaan, ja alentamasta Suomen arvoa. Miksikä näin ollen eivät
-jää tuolle paremmalle seudulle, eihän kukaan kehota heitä tai pyydä
-tulemaan huonompaan maahan? _Oma maa mansikka, muu maa mustikka_. --
-Toinen miehistä tuli jotenkin hyvin toimeen venäjänkielen puhumisessa
-ja luuli osaavansa sitä vielä paremmin kuin osasikaan. Ainakin hän
-monta kertaa kerskasi 6:ssa viikossa oppineensa puhumaan venättä
-paremmin kuin moni venäläinen itse puhuu. Jopa hän olisi ottanut
-opettaakseen minullekin venättä ja sanoi, että kun osasin kirjoittaa,
-sen voisi suorittaa parissa tai kolmessa päivässä. Niinpä hän oli
-opettanut erään Kemijärven miehen, joka niinikään oli osannut
-kirjoittaa, vähässä ajassa puhumaan venättä. Aluksi hän antoi minulle
-sen ohjeen, että kieli oli asetettava paljon jäykemmäksi, tai kuten
-hänen omat sanansa kuuluivat: kielen pitää olla paljo kovempana.
-Vaikkapa tilaisuus olisikin ollut kovin houkutteleva, kun näin lyhyessä
-ajassa olisi saavuttanut taidon puhua venättä, en kuitenkaan voinut
-käyttää sitä hyväkseni, jos kohta huomasin, että hänen metodinsa olisi
-ollut helpompi kuin tavallinen. Monia s-äänteitä varten hän ei
-tarvinnut muuta kuin meidän tavallisen suomalaisen s:n, ja koko
-substantiivien taivutus oli sillä suoritettu, että tunsi yhden yksikön
-ja samoin yhden monikon sijan, kummastakin sen, jonka pääte enimmin
-vivahti johonkin suomalaiseen päätteeseen. Koko Gretsch'in
-konjugatsioni-kaavaa ei tarvittu, sillä tarvitsi vaan tuntea verbin
-infinitiivi tai joku sellainen preesensin tai perfektin persoona, joka
-paraiten soveltui suomalaisen kielen äännettäväksi; sitä sai käyttää
-kaikkialla. Sellainen hänen opetustapansa olisi ollut, ja sellaisella
-kielen käyttämisellä hän hyvin tuli toimeen venäläisten parissa, samoin
-kuin karjalaiset yleensä eivät puhu kieltä paremmin, mutta vaikeudetta
-suoriutuvat kaikissa asioissaan. En tiedä, johtuneeko tästä, että koko
-ruumis on liikkeessä, eikä vaan, kuten muuten, kieli. Mies pyysi minua
-illalliselle luokseen, jota hänen kutsuansa noudatin. Vanha tynnyri
-pantiin pohjalleen seisomaan penkin eteen, ja sitä käytettiin pöytänä;
-muuta pöytää ei ollut. Sille kannettiin sitten kookas vati täynnä
-poron- ja lampaanlihaa, joka nauriiden kanssa oli keitetty
-lihakeitoksi; tämä ruokalaji oli sangen hyvänmakuista. Itse keitoksen
-ohut osa (liemi) oli kaadettu toiseen puukuppiin, jonka isäntäni minua
-varten oli veitsellä vuollut ulkoa ja sisästä, niin että se näytti
-äsken tehdyltä. Enemmän kuin itse ruokalajit minua kuitenkin ilahutti,
-että hän rehellisellä tavalla oli ne hankkinut, seikka, jota ensin
-hieman epäilin hänen kerjäläis-elantonsa vuoksi. Hän oli näet vähää
-ennen tehnyt pitkänpuolisen retken lappalaisten alueelle ja oli sieltä
-paitsi poronlihaa saanut koko lampaan. Hän kertoi kuljettaneensa
-kokonaista 31 [? numerot epäselvät] puutaa ahkiossa. Lappalaiset eivät
-hänen kertomuksensa mukaan itse syö lampaanlihaa. Mies oli sen verran
-kääntynyt venäjänuskoon, että oli ahtanut parran kasvaa, jota tekemään
-kehotti toveriansakkin. Tämä näet pyysi minulta lainaksi partaveistä
-ajaakseen pois partansa, mutta Kurtti -- se oli mainitun kielimestarin
-nimi -- kehotti häntä luopumaan tästä parranajo-aikeesta, koska häntä
-parrattomana ei seuraavana kesänä otettaisi jamstjikaksi Kannanlahden
-ja Kuolan väliselle postitielle, johonka toimeen kumpikin aikoi
-pestautua. Seuraavana aamuna kävin taas Kurttia katsomassa, ja minua
-kestitettiin aamiaiseksi samanlaisella ruokalajilla kuin edellisenä
-iltana illalliseksi. Hänen asuintoverinsa, entinen lautamies (jota
-venäläiset nyt ivalla sanoivat "sossedaateliksi") oli tullut erotetuksi
-ja lisäksi tuomittu 28:ksi päiväksi vedelle ja leivälle, minkä vuoksi
-nyt juuri oli paennut ja tahtoi vaan tietää, kuinka kauan hänen tuli
-olla täällä karkulaisena, siksi kuin rangaistusaika oli umpeen mennyt.
-Minä en ollut niin lakiin perehtynyt, että olisin varmasti voinut sitä
-sanoa, mutta oman laintuntemuksensa nojalla hän oli muistelevinansa,
-että tuo aika vuoden ja yön kuluttua oli lopussa. Minun syödessäni
-aamiaista, läksi hänen vaimonsa kaksi lastansa mukanaan ulos kerjäämään
-almuja (milosti). Täällä ei kerjätä samalla tavalla kuin Suomessa vaan
-kerjääjät pysähtyvät kuppi kädessään ikkunan alle ja huutavat tai
-oikeammin laulavat: _milosti, milosti, milosti_ -- -- -- kunnes ikkuna
-avataan ja siitä pannaan jotakin kuppiin. Kieretissä ja sitä
-pohjoisemmissa seuduin ensin huomasin tämän kerjäämistavan.
-Karjalaisissa kylissä, missä suomalaisia asui, kerjäläiset menivät
-pirttiin ja seisoivat oven suussa useinkaan mitään sanomatta, tai myös
-sanoen: (antakaa) Jumalan nimeen (sanaan) milostia. Kumpi tapa lie
-parempi, on vaikeata sanoa. Edellinen taitaa olla parempi antajalle,
-jälkimäinen kerjäläiselle. Kyläkerjäläiset, s.o. sellaiset, jotka
-samoilematta eri seuduilla, oleskelevat yhdessä ainoassa kylässä,
-kiertävät muuten säännöllisesti kylää kaksi kertaa päivässä, aamulla
-aamiaisen (murkkinan) aikaan ja iltapäivällä hämärässä, tähän vuoden
-aikaan silloin, kun on tapana syödä toinen ateria.
-
-Yön kuluessa tai jo edellisenä päivänä huhu oli levittänyt sen tiedon,
-että olin lääkäri. Sen tähden luonani kävi useita potilaita, joita
-taitoni mukaan autoin lääkkeillä tai pelkillä neuvoilla. Kurtti oli
-kaikkialla tulkkinani. Kun laitoin napasidettä yllä mainitun
-postiherran lapselle, postiherra sattui näkemään kelloni, jonka tahtoi
-välttämättömästi vaihtaa omaansa; tällä oli näet se paha tapa, että
-usein seisattui. Kun en yleensä pidä sellaisesta vaihtokaupasta enkä
-muista koskaan ennen tosissani vaihtaneeni mitään, en nyt tahtonut
-tähän suostua. Mutta hän kuvasi miten suuresti hän tarvitsi käypää
-kelloa, hänen kun aina minuutilleen täytyi merkitä kirjaan, milloin
-posti kävi Kannanlahdessa, jotta keisari sen tietäisi. Ottaen huomioon
-tämän hänen suuren tarpeensa ja sen seikan, että itse mahdollisesti
-voin joutua rahoja tarvitsemaan, suostuin nyt vaihtokauppaan. Välirahat
-määrättiin 40:ksi ruplaksi, jotka hän maksoi minulle puhtaalla
-hopearahalla. Mutta pahaksi onneksi unhotin neuvoa hänelle, miten
-kelloni oli vedettävä. Jos hän samalla tavalla myötäpäivään rupeaa sitä
-kiertämään kuin omaansa ennen, niin luulen, että siitä jo on ponnin
-poikki. Siinä suhteessa hän kumminkin lie hävinnyt tässä kaupassa, että
-hänen kellonsa helposti oli korjattu, niin että se nyt käy yhtä hyvin
-kuin minun entinen kelloni. Saatuani tämän toisen kellon, tein
-itselleni jonkunlaisen puhallusputken ja puhalsin sillä rattaiden
-väliin, jonka jälkeen kello on käynyt hyvin. En rohjennut ryhtyä sitä
-korjaamaan purkamalla koneistoa, kun näet sellainen yritys kesällä v.
-1828 Suomen-Karjalassa onnistui niin peräti huonosti, etten mitenkään
-enää voinut saada kaikkea jälleen paikoilleen, ja että siis huonosti
-käyvän kellon asemesta sain kellon, joka ei käynyt ollenkaan. --
-Harjakaisiksi juotiin tsaajua ja viinaryyppy. -- Sitten kävin taas
-parin potilaan luona, ja varustauduin matkalle, kuljettuani vielä
-kerran kylää katselemassa. Rakennustavaltaan se on Koudan kaltainen,
-mutta paljoa huonompi. Se sijaitsee Kannanlahden koillisella rannalla
-likellä lahden pohjukkaa [;] idästä laskeva, ei varsin leveä oja
-muodostaa mainittua lahtea vastaan niemen, mille suurin osa kylää on
-rakennettu; muutamia taloja on ojan toisella rannalla. Mastollisia
-laivoja luin kolme, eikä tätä nykyä kuulu useampia olevankaan. Mutta
-paljaita lumituntureita laskin pohjoisessa, luoteessa ja koillisessa
-olevan kokonaisen tusinan. Tällaisia vallan metsättömiä tuntureita en
-ennen ollut nähnyt, tästä alkaen taas niitä kyllä näin. -- Kirkkoja on
-kaksi, yksi kummallakin rannalla. Eteläpuolisella, joka sijaitsee
-kunnaalla, on varsin sievä asema, mutta se on vanhentunut eikä enää
-käytännössä. Maanviljelystä on täällä yhtä vähä kuin muissa kylissä,
-Kierettikin lukuunotettuna. Ainoa viljelyskasvi, joka täällä on
-saatavissa, on jokunen määrä naurista, ja pienten vihannestarhojen
-näköisiä, aidattuja naurismaita on useita. Ei ole epäilystäkään, että
-eivät ohra ja ruiskin täällä menestyisi, mutta kalastuksen ollessa
-pääelinkeinona ei ryhdytä tähän aikaa vetävään työhön.
-
-Iltapäivällä olin matkaan valmis ja istuuduin Kannanlahdessa ensi
-kerran poronpulkkaan. Minulta kysyttiin, olinko ennen ajanut porolla;
-en tahtonut vastata kieltäen, vaan sanoin varmaa vastausta vältellen,
-että kyllä luulin siitä hyvin suoriutuvani. Tämän laita oli kuitenkin
-niin ja näin, sillä parin virstan päässä poro vei minut pois tieltä
-metsään, kaatoi pulkan ja minut, joka varmaan olisin jäänyt siihen,
-ellen varovaisuuden vuoksi olisi lähtiessäni köyttänyt ohjan päätä
-vyöhöni. Kohta sen jälkeen tuli suuri alamäki, ja siinä olin vielä
-pahemmassa pulassa. Pulkka kaatui taas ja poro laahasi minua perässään
-ulkopuolella pulkkaa pitkää mäkeä puoliväliin alas. Sitten alkoi mennä
-paremmin, ja 10 virstan matkan jälkeen saavuimme Imandran järven
-eteläpäähän, missä tasaisella jäällä ei enää ollut mitään hätää.
-Imandran jäätä ajettiin sitten vielä 20 virstaa ensimäiseen
-postiasemaan, Sassegaan. Olin sopinut Kannanlahdesta lähteneen
-kyytimieheni kanssa, että hän veisi minut vielä 16 virstaa eteenpäin
-erään lappalaisen luo, joka asui syrjässä postitiestä, Kemiönniemessä,
-mistä luulin saavani halvemman kyydin kuin muuten. Olen näet aina
-edeltäkäsin tahtonut laskea, miten halvimmalla pääsee perille; tämä
-onkin välttämätöntä pitemmillä matkoilla, sillä sellaisia tilaisuuksia,
-jolloin saa maksaa kalliit rahat, tulee kuitenkin odottamattakkin.
-Sitäpaitsi halusin kernaasti nähdä lappalaisia muuallakin, kun tien
-varsilla asuvien sanottiin jo olevan siihen määrään venäläistyneitä,
-että kaikki, vaimot ja lapsetkin, paitsi omaa kieltänsä, puhuvat
-venättäkin.
-
-
-
-
-39.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                       Kuola, 15 p:nä helmikuuta 1837.
-
-Olenpa joutunut keskelle todellista kieltensekoitusta, melkein
-samanlaiseen kuin se, joksi saattaa kuvitella Baabelin tornin
-jälkeistä. Jo Kieretissä oli mielestäni liikaa, että noin yks kaks tuli
-tekemisiin venäläisten ja saksalaisten kanssa. Kuitenkin se vielä
-jotakuinkin meni mukiin, kun en vielä puhunut edellisten kieltä ja
-joltisestikin muistin saksalaisia sanoja siitä, mitä olin lukenut tätä
-kieltä kirjoista, sillä enpä sitä sanottavasti ollut ennen puhunut.
-Kannanlahdesta alkaen tulin tekemisiin lappalaisten kanssa, joiden
-kanssa tulin toimeen samoin kuin venäläisten kanssa Kieretissä,
-nimittäin siten, etten puhunut heidän kanssaan. Tärkeimmät sanat hain
-venäläisestä tulkkikirjasta ja suoriuduin siten. Mutta täällä Kuolassa
-olen nyt alkanut puhua venättä, puhun toiste saksaa kaupunginpäällikön
-rouvan kanssa, toiste taas latinaa tohtorin kanssa, joka, häpeä
-tunnustaa, puhuu tätä kieltä paremmin ja sujuvammin kuin minä, toiste
-suomea talonpoikien kanssa. Mutta ruotsia, joka on melkein toinen
-äidinkieleni, en saa käyttää missään, jos en ota lukuun muutamia
-tapauksia, jolloin sitä puhun isäntäni kanssa; tämä näet Vuoreijassa on
-oppinut muutamia norjalaisia sanoja, joita hän joskus keskustelussa
-käyttää. Mutta jos siis ruotsikin voidaan ottaa lukuun, olen yhtä
-haavaa tekemisissä viiden kielen kanssa, ja onhan siinä jo kylliksi.
-Älköön kukaan luulko minun mainitsevan tätä kerskatakseni; niin ei
-suinkaan ole asian laita, sillä päinvastoin minun on tunnustaminen,
-etten tunne ainoatakaan niistä oikein hyvin, sillä onhan suuri ero, jos
-välttävästi puheessa ja kirjoituksessa osaa käyttää jotakin kieltä, ja
-jos osaa sen täydellisesti. Että sellaisessa kieltensekoituksessa
-välistä täytyy syntyä naurettavia erehdyksiä, varsinkin kun äskettäin
-olen ruvennut puhumaan venättä ja saksaa, on vallan luonnollista. Niin
-esim. isäntäni eräänä päivänä kysyi minulta venäjäksi, oliko minulla
-vaimoa. Liekkö hän tahtonut, että paremmin olisin häntä ymmärtänyt, vai
-liekkö hänen käyttämänsä sana muuten tavallinen paikkakunnalla, oli
-miten oli, hänpä tuli käyttäneeksi norjalaista tai tanskalaista sanaa
-_kona_, joka hänen venäläisellä ääntämisellään kuului konj tai koni,
-niin että minä ymmärsin kysymyksen, ikäänkuin hän olisi tahtonut
-tietää, oliko minulla kotonani hevosta. Vastasin, että minulla oli
-kaksi, ja tämä vastaus pani emännän ensi suurin silmin katsomaan minuun
-ja erehdyksen tultua ilmi oikein makeasti nauramaan. Tämä seikka, että
-emäntäkin ymmärsi sanan tanskalaisen merkityksen, antaa minulle aihetta
-uskoa, että _kona_ sanaa Kuolassa käytetään _zhena, zhenjka_ sanojen
-asemesta. Monta tällaista nurinkurista vastausta on sattunut, mutta en
-nyt huoli niitä mainita. Paitsi mainittuja kieliä minulla vielä olisi
-tilaisuus puhua ranskaa ispravnikan rouvan kanssa, jos olisin siihen
-paremmin perehtynyt, ja lisäksi lappia useiden kanssa, siis kaikkiaan 7
-kieltä, siinä jo tarpeeksi näin vähäisellä seudulla.
-
-Venäjän-puolinen rahvas (jopa Kuolan asujamet) alkavat ateriansa
-rokalla ja sitten siirrytään kalaan tai lihaan ynnä muihin
-ruokalajeihin. Kuolassa kannettiin eteeni pöytään ensin _sonkaa_
-(ruots. songa) ja lohta perätysten, sitten lihaa ja lopuksi maitoa, ja
-tätä ruokajärjestystä noudatettiin sitten joka kerta ilman muutosta.
-Ruokaryyppyä eivät he näyttäneet tuntevan. Mutta teetä juotiin kahdesti
-päivässä. Koko ruokajärjestys oli seuraava: kello 8 aamulla 4-5 suurta
-kuppia teetä, aamiaista kello 11, teetä kello 5, illallista kello (7
-tai) 8.
-
-
-
-
-40.
-
-[Matkakirje.]
-
-["Mehiläisessä" v. 1837, toukok.]
-
-
-                               Kuolasta, 16 p:nä helmikuuta 1837.
-
-    Post varios casus, varia et discrimina rerum
-    Stetimus hic tandem -- -- --
-
-Muusta matkastani tällä kertaa en huoli'kan mainita, vaan ainoasti
-muutamilla sanoilla kirjottaa Suomalaisten ja Lappalaisten
-asuinpaikoista ja rajoista näillä seuduin. Kotoa matkaan antautuessani
-luulin suomalaisia kyliä löytyvän sillä saarennollaki, jonka rajottaa
-pohjaspuolelta Jäämeri, itäpuolelta Valkiameri, etelätse Vienameri ja
-Kantalahti, lännetse vastamainittu lahti, Imantrajärvi, Kuolajärvi,
-Kuolajoki ja niiden välimanteret. Vielä luulin Petsoran maallaki,
-Vienan kaupungista itäänpäin, Suomalaisia paikoitse asukselevan, koska
-kartasta katsoen siellä löytyy suomalaisia nimiä, esimerkiksi
-Kylmajoki, Elmajoki, Usajoki, Jeletsjoki, Kolvajoki j.n.e., jotka
-näyttää tavallisista suomalaisista nimistä Kylmäjoki, Ilmajoki,
-Uusijoki, Jäletjoki, Kolvajoki tulleen. Vaan täällä ja matkallani
-ylöspäin tarkemmin asiata tiedusteltuani, edellämainitulla saarennolla
-ei asu, kun harvakselta Lappalaisia ja Petsoran maalla ei muuta, kun
-Samojeetalaisia. Heitä siis en ni kehtaa'kan paikalla katselemaan
-lähteä, jolla toimeni, Suomen runoja ja muita sellaisia kerätä, tulisi
-kehnosti täytetyksi, vaan sen siasta lähden täältä Suomen puolelle
-Inarin seuduille ja siitä rajaa myöten eteläksi Pääjärven paikoille,
-josta taasen käännyn Venäjän Karjalaan Tuoppajärven ja Alakuittijärven
-itärantoja Kemin linnaan saati seuraten. Niin sieltä taasen lähden
-Suomen rajoja kohti ja tulen Toukokuun alussa viikoksi eli kahdeksi
-Kajaaniin, kesävaatteisiin muuttaumaan. Siitä sitten matkaun rajaa
-myöten Sortavalan kaupunkiin saati ja luultavasti edelle Aunuksen
-maalle. Sillä tavoin Vienassa eli Arkankelissa en tule'kan käymään,
-vaikka esinnä aion. Se matka vaan suotta veisi minulta kaksi eli kolme
-viikkoa, ettei siitä olisi muuta hyötyä, kun vähäsen itselleni, jos
-voisin oppia paremmin Venäjän kieltä sillä ajalla puhumaan. Täällä ja
-kylissä Kannanlahden rannalla olen mainittua kieltä viikkokauden
-lukenut ja kirjottanut, jotta puhe jo alkaa jotensa'ki käydä, vaan
-peräti toisin, kun tavallisesti tapahtuu. Muut oppivat esinnä
-ymmärtämään, siitä puhumaan outoa kieltä, vaan itse olen oppinut ennen
-puhumaan, kun oikein ymmärtämään, mitä toiset puhuvat. Sentähdenpä
-isäntäni, kun muuten en saa tolkkua, välistä kirjottaa sanat paperille,
-josta paremmin älyän. Ilman on minulla ollut kyllin kielien kanssa
-näinä aikoina tekemistä. Kylissä Kannanlahden länsirannalla puhuttiin
-enimmäksi Venäjän kieltä, harvat Suomen eli Karjalan kieltä,
-Kannanlahden päästä pohjaseen tuli Lappi vastaan ja Kuolassa puhutaan
-Venäjätä, paitsi mitä kaksi eli kolme miestä, jotka ovat tänne Karjalan
-kylistä muuttauneet, vähin puhuvat suomeaki. Tohtori taasen puhuu
-latinata ja Kommentantin roua saksaa. Niin on minulla välistä neljän
-eli viiden kielen kanssa yhtaikaa tekemistä. Jotta sillätavoin
-toisinaan naurattavia sekannuksia ja erhetyksiä tapahtuu, on kyllä
-arvattava asia. Niin kysyi muutamana päivänä isäntäni minulta
-Venäjästi, jos minulla oli vaimoa. Vaan kun hän paremmin älytäkseni,
-eli muutenko, ei käyttänyt venäläistä sanaa zhena, vaimoa merkitsemään,
-vaan juutilaisen eli ruiaiaisen sana _kona_, niin älysinki kysymyksen,
-kun olisi hevosia (konj) vaarantanut ja sanoin kaksiki itselläni
-kodissa olevan. Roua, joka myös oli huoneessa, silmäili esinnä pitkältä
-minua ja sitte, asiasta oikian tolkun saatua, rupesi nauramaan, jotta
-ei tahtonut loppua tulla.
-
-Vaan näistä ja muista mainitessani, jopa peräti unohdan asian, josta
-esinnä rupesin kirjottamaan. Niin on siis viimmenen Suomalainen kylä
-Venäjän puolella rajaa, Tumtsa, Pääjärven pohjaspäässä Suomen pitäjän,
-Kuusamon, pohjaspäätä kohti. Siitä, jos suoraan lähdet Kannanlahden
-päähän, ei ole yhtäkän kylää välillä, eikä pohjaspuolella sitä liniata
-ollenkan suomalaisia kyliä, harvassa likimmäisillä seuduilla
-eteläpuolellaki. Tavalliset taipalet kylien välillä ovat 2, 3 ja 4
-penikuormaa. Kantakylissä Vienamerta vasten puhutaan kaikissa Venäjän
-kieltä, harvat malttavat karjalata eli suomea. Semmoisia kyliä
-mainitulla rannalla löytyy 1. Kieretti, siitä 40 virstaa luoteesenpäin
-2. Mustajoki (Venäj. Tjsernarieka), 20 virstan päässä yhtä suuntaa 3.
-Kouta, siitä pohjaseen 30 virstan matkalla 4. Knäsoi ja viimmeseksi
-koillista suuntaa 5. Kannanlaksi, taasen 30 virstaa matkattua. Niin
-tällä 120 virstan pituudella ja itsellä meren rannalla ei ole, kun
-viisi kylää, vaikka kyllä Kieretti ja Kouta ovatki suuria, kun Kajaanin
-kaupunki. Vähän pienempi on Kannanlaksi ja Mustajoki ja Knäsoi vielä
-pienempiä, noin 30 eli 40 talosia. Mitä vähä ulompana meren rannasta
-pienoisia kyliä löytyy, niissä kaikissa paajitaan (puhutaan)
-karjalaksi, vaikkei ole'kan niissä sitä miestä, tuskin pientä
-poikanalikkaakan, joka ei keralla sökertelisi Venäjänki kieltä.
-Karjalan runot ovat niissä pian kokonansa hävinneet ja Venäjän
-tavalliset pajahdusvirret niiden siaan tulleet. -- -- -- -- --
-
-
-
-
-41.
-
-[Päiväkirjasta.]
-
-
-                                     Kuola, 19 pnä helmikuuta 1837.
-
-Sittenkuin viime rivit kirjoitin minulla on ollut ankara katarri ja
-rinnankipu, joka nyt kuitenkin on parempi. Sain 15 p:nä kirjeen
-Kajaanista ja Oulusta, lähetin mainittuihin kaupunkeihin kirjeitä 18
-p:nä aamupäivällä; 17 p:nä minut oli kutsuttu _uzhina'an_
-[illalliselle], joka alkoi kello 12, ja 18 p:nä häihin.
-
-Jo Koudasta alkaen, Knäsoissa, Kannanlahdessa ja lappalaisilla Kuolassa
-kuljetetaan puita (heiniä) j.n.e. koirillakin. Sellaiset koirat ovat
-enimmäkseen ruskeat, tai valkeatäpläiset, muutamat jotenkin suuret, ja
-niitä sanotaan _hurtiksi_. Näiden valjaat kiinnitetään täytettyyn
-kaulapaatsaan, mistä kaksi hihnaa, yksi kummallakin puolella, kulkee
-veturiin eli ahkioon, niin että koira kulkee hihnojen välissä, kuten
-hevonen aisoissa. Ohjia käytetään yksi ainoa, selän yli heitettävä,
-kuten poroilla. -- Sellainen koira vetää tiellä sangen helposti miehen,
-mutta on joskus, kun sitä on liiaksi rasitettu tai kun se on eksynyt
-tieltä, ollut hyvinkin kallispalkkainen kyyditsijä, kun on näet
-vaivoistaan syönyt suuhunsa ajajan. Jotta se estettäisiin puremasta,
-kun vihastuu, käytetään sen vuoksi usein nauhaa kuonon ympärillä. Siitä
-on tullut sananparsi: _Pane panta pihlajainen ympäri nenän nykerän_
-j.n.e.
-
-Tiemme kulki ensimäisen kievaripaikan, Sasseegan ohi. Tultuamme sinne
-katsoimme parhaaksi antaa porojen hieman levätä, niiden juostua 30
-virstaa, ja ennenkuin taas lähdettiin kulkemaan jäljellä olevaa 15
-virstan pituista taipaletta. Tuvasta vielä loisti meitä vastaan kirkas
-takkavalkea, joka vielä enemmän houkutteli meitä poikkeamaan sisälle
-lämmittelemään, vaikkei vilu meitä suuresti vaivannutkaan. Mutta
-sattuma oli tuonut muutaman talonpojan tai sentapaisen tänne
-Kannanlahdesta, ja hänkin matkusti Kuolaan. Nyt hänelle oli edullista
-matkustaa minun kanssani perille, kun hänen muuten olisi ollut pakko
-maksaa enempi kuin jos kaksi käytti samaa jamstjikkaa. Sitä paitsi
-hänen tarkoituksensa jo silloin lienee ollut kehottaa jamstjikoita
-minulta, oudolta ja muka varakkaalta mieheltä, vaatimaan koko
-kyytimaksu molemmista kyydeistä, niin että hän olisi päässyt
-korkeintain tarjoamalla muutamia viinaryyppyjä. Nämä tuumat mielessään
-hän kuiskasi jotakin kievarinisännälle ja minun Kannanlahdesta
-lähteneelle jamstjikalleni, minkä jälkeen edellinen selitti minulle,
-ettei minulla ollut oikeutta ajaa ennen vuokratulla porolla tästä
-kievarista eteenpäin, vaan että minun asetusten mukaan sieltä oli
-ottaminen uusi poro. Toista lappalaista, joka sokerteli suomea,
-käytettiin tulkkina. Tähänastinen jamstjikkani myös sanoi, että hänen
-nyt täytyi jättää minut, minkä vuoksi maksoin hänelle 30 kopeekkaa
-vähemmän. Sitten isäntä ja tulkki pyysivät minua iskemään heiltä
-suonta, minkä teinkin, ja siitä maksoivat 40 kopeekkaa kumpikin. Kaiken
-tämän jälkeen lähdettiin matkaan uuden kumppanin seurassa. --
-Ensimäisen kyytivälin maksu oli sovittu 1 ruplaksi 20 kopeekaksi, mikä
-kyllä riitti yhdestä porosta, sillä muut kuuluvat pääsevän 80
-kopeekallakin -- mutta luullen näin kaikkialla pääseväni 40 kopeekalla
-peninkulman, en edeltä tehnyt mitään sopimusta seuraavan, 48 virstaa
-pitkän Jogostrovan ja Rasnovologan välin suhteen, jotka ajettiin
-samoilla poroilla, vaikka 33 virstan päässä oli kievaripaikka, nimeltä
-Rikkataival. Tämä ja edellinen kyytiväli oli kuljettava suurimmaksi
-osaksi Imandran jäitä, joskus poikki suurehkojen tai pienten nienten ja
-saarten. Saaria näet on paljo tässä järvessä. Suuret paljaat ylängöt
-olivat siihen määrään valkeiden pilvien kaltaiset, etten aina varmasti
-tietänyt, olivatko pilviä vai vuoria. Matkalla kumppanini usein ajoi
-poronsa edellä ajavan jamstjikan poron rinnalle ja neuvotteli kauan
-uutterasti hänen kassaan. Arvasin jo, että neuvottelu koski minua, ja
-että aiottiin kiskoa minulta tavallista runsaammat kyytirahat. Näin
-olikin asian laita. Tultuamme Rasnovologaan kysyin, mitä olin velkaa.
-Kyytimies näytti ikäänkuin tuumivan tai vielä lähemmin asiaa
-ajattelevan, minkä ajan käytin hyväkseni sanoen: onko 1,50 tai 1,60
-tarpeeksi? "Tshto, toljko poltora rubli; net, tri rubli" [Kuinka!
-Ainoastaan puolitoista ruplaa! Eipä toki: kolme ruplaa!] Mutta tähän
-minäkin vastasin nietu, ja sanoin: tuossa saat kaksi ruplaa; jos et
-huoli, niin ole ilman, sillä et saa kopeekkaakaan enempää. Turhaan
-muutamaan kertaan sanottuaan pribavi [lisää], ilman että se auttoi,
-otti hän rahat. Mutta mirabile visu [ihmeellistä nähdä], nyt hän meni
-matkakumppanini luo ja alkoi pribavoida häntä, vaikka tuo mies
-aikaisemmin oli antanut hänelle jotakin, jota me muut pirtissä olijat
-tosin emme olleet nähneet, mutta jonka muka piti olla kyytirahaa. Se
-lienee kuitenkin korkeintain ollut joku 40 kopeekan kolikko, sillä muu
-oli sopimuksen mukaan kiskottava minulta. Kun se nyt ei onnistunut,
-niin täytyi hänen, homman alkuunpanijan, maksaa oma kyytinsä. En
-kuitenkaan luule että hänen maksettavakseen tuli enempää kuin rupla,
-tai korkeintaan 1,20, kun minä maksoin 2 ruplaa. -- Jos tällä kertaa
-olisin maksanut vaaditut 8 ruplaa, niin olisin ehdottomasti joka
-seuraavalla taipaleella saanut maksaa suhteellisesti yhtä paljon tai
-enemmänkin. Ehkäpä kunnon matkakumppanini vielä olisi voinut keksiä sen
-sukkelan kepposen, että olisi kehottanut kyytimiestä ottamaan minulta
-yli molempien kyytimaksujen; nimittäin heille kummallekin vähän
-juomarahoja. Kun nyt ensimäinen tuuma täten meni myttyyn, lienee
-matkakumppanini pitänyt turhana toisilla taipaleilla antaa ohjeitaan
-kyytimiehille, sillä kaikkialla he olivat perin tyytyväiset 40
-kopeekkaan peninkulmalta. Tämä kuuluukin olevan enemmän kuin mitä
-tavallisesti maksetaan avoimesta ahkiosta, sillä Kannanlahdessa
-sanottiin, että hyvin pääsee 30 kopeekalla, jopa vähemmälläkin
-peninkulman. Niiden, jotka ajavat kuomipulkalla, täytyy maksaa paljoa
-enempi, nimittäin 1 rupla peninkulmalta. Mutta he tarvitsevatkin,
-paitsi jamstjikkaa, toisen miehen, joka suksilla seisten liukuu pulkan
-jäljessä pitäen siitä kiinni, ettei se saa kaatua. Sitä paitsi
-tällaisella kyydillä ajettaissa täytyy olla muassa varaporo tai kaksi.
-Tällä tavoin matkustaminen tosin on mukavampaa, mutta näköala menee
-hukkaan ja lisäksi kyytirahoja. Rikkataival-nimisessä kievaripaikassa,
-joka sijaitsee Jogostrovan ja Rasnovologan välillä, syötettiin poroja.
-Matkatoverini tarjosi lappalaiselle 3-4 ryyppyä viinaa, jota
-korvatakseen tämä keitti teetä ja tarjosi minullekin. Ruokaakin
-keitettiin joka paikassa, minne poikettiin, lihaa tai kalaa, josta ei
-tahdottu ottaa mitään maksua; oltiin hyvin tyytyväisiä, kun
-tavallisesti annoin 10, 15 tai 20 kopeekkaa. Muissa paikoissa asui
-ainoastaan yksinäisiä lappalaisperhekuntia pienissä pirteissä, joissa
-oli avoin kiuas ja 2-3 suurehkoa lasi-ikkunaa ynnä puulattia.
-
-Maaselässä, ensimäisessä kievaripaikassa Rasnovologasta 85 virstaa
-eteenpäin, oli kokonainen kylä sellaisia lappalaistupia sekä myös muuan
-säässynä eli kirkko ynnä kello, jota uutteraan soitettiin, sillä oli
-sunnuntai. Tämä kello ei kuitenkaan ääneltään ollut suurta lehmänkelloa
-juuri parempi. Tässä kylässä ostin itselleni koipikintaat ja jaarat
-niihin kiinnitettyine housuineen. Edellisistä maksoin 1 ruplan,
-jälkimäisistä 5 ruplaa. Poromekkoa (petjskiä) minulle niinikään
-tarjottiin ja pyydettiin siitä 10 ruplaa, mutta kun sitä piti pukea
-ylleen niin tyhmällä ja epämukavalla tavalla, en siitä huolinut.
-Rasnovologassa, missä riideltyäni lappalaisen kanssa kyytirahoista,
-olin lainannut talosta petjskin, olin sitä ylleni pukiessani satuttanut
-silmäni, ja minulla olisi ollut täysi syy olettaa, että lappalainen oli
-niin noitunut, jos olisin ollut taikauskoisempi. Koetin kuitenkin
-vapautua siitä luulosta, hyvin tietäen, että silmä siitä todella olisi
-voinut tulla kipeäksi ja noidutuksi, sillä se oli jo muutenkin
-kolmatta vuorokautta kipeänä. -- Maaselästä on seuraavaan asemaan,
-Hangaskorvaan, 18 virstaa, mutta siellä ei vaihdettu poroja, vaan
-matkustimme samoilla vielä eteenpäin 20 virstaa Kiitsaan, jonne
-saavuimme myöhään illalla, vaikka 10:n aikaan olimme lähteneet
-Maaselästä. Sama matkatoveri, joka aikaisemmin oli neuvonut kyytimiehiä
-minulta liikoja kiskomaan, tuli nyt, maksaessani kyydin, 1 rupl. 20
-kop., luokseni ja sanoi, ettei minun ollenkaan olisi pitänyt maksaa
-tästä kyytivälistä, kun porot olivat niin huonot, Luultavasti hän
-itsekkin olisi tehnyt samoin, mutta maksoi hänkin, kun minä en
-välittänyt hänen joko tosissaan tai leikillä lausumastaan kehotuksesta.
-Kiitsassa panimme maata vähäksi aikaa ja läksimme sitten matkaan niin
-varhain, että päivän valjetessa seuraavana aamuna saavuimme Kuolaan,
-minne täältä vielä luettiin matkaa 30 virstaa. Näin siis olin saapunut
-Kuolaan ja samalla päässyt rasittavasta matkatoveristani, joka seikka
-olikin ollut yhtä hartaana toiveenani. Sitä miestä yhä vieläkin
-harmilla muistelen. Jokaisessa kievaripaikassa hän kerrassaan kärvensi
-itseään valkean ääressä tavalla, jota en saata mainita säädyllisyyttä
-loukkaamatta, ja jommoista en ennen ole nähnyt kellään, kuinka raakoja
-ja sivistymättömiä lienevätkin olleet. Huomasinpa että kievaripaikoissa
-olevat lappalaisetkin pitivät sitä säädyttömänä.
-
--- Metsät ovat Kannanlahdesta alkaen Maaselkään ja etemmäksikin
-kohtalaisen hyvät ja tuottavat seudulle hirsiä ja muuta tarpeellista
-puuainesta. Lähempänä Kuolaa ne huononevat, hirret ovat uitettavat
-Kuolaan Tuulomajokea pitkin aina 10:n peninkulman takaa. Polttopuita,
-petäjää ja koivua saadaan kuitenkin verraten läheltä, nimittäin puolen
-tai yhden peninkulman päästä. -- Imandran järvi täyttää melkein puolet
-Kannanlahden ja Kuolan väliä, vaikkei sitä kuitenkaan tule kulkemaan
-päästä päähän. Sen pisin perä, joka antaa koilliseen, jää tiestä
-sivulle. Suuria selkiä ei ollut varsin monta, kuten olin luullut, vaan
-leveät tai kaidat niemet katkaisivat ne usein. Tällä kertaa ei myöskään
-sattunut pyryilmaa, joka joskus kuuluu tuottavan paljon vaikeutta. Kun
-on vastatuuli, kuuluvat porot usein sellaisella pyryilmalla sanovan
-itsensä irti kontrahdista, kääntyvän päin ahkiota ja töllistelevän
-ajajata kasvoihin, ilman että niitä mitenkään saa eteenpäin kulkemaan.
-Meidän porot tosin välistä tekivät niin, mutta taipuivat kuitenkin taas
-sävyisästi jatkamaan matkaa. Muuten tämä poron tapa kääntyä sarvineen
-ahkioon päin ja töllistellä on ikävintä, mitä porokyydillä ajaen olen
-kokenut. Aina vaaditaan aikaa, ennenkuin sen saa jälleen liikkeelle,
-usein täytyy ajajan nousta ahkiosta ja ensin ohjasta taluttaa sitä joku
-matka, ennenkuin se suostuu jatkamaan. Kesällä matka Kuolaan kuitenkin
-kuuluu olevan paljoa tukalampi. Imandralla sattuva myrsky ja vastatuuli
-kuuluvat usein monta vuorokautta tai koko viikon viivyttävän matkaa, ja
-muuten kuuluu polkuakin haittaavan vuoret, kivet ja suot.
-
-Näin siis olin tullut Kuolaan saamatta matkalla tai sen jälkeen muuta
-ikävyyttä, kuin kovan katarrin, joka oli niin ankaraa laatua, että
-muutamaksi päiväksi kiinnitti minut vuoteeseen rasittaen minua
-päänsäryllä, korvainsuhinalla ja muilla katarrin tukalilla
-seuralaisilla.
-
-
-
-
-42.
-
-Tohtori Rabbelle.
-
-
-                                        Kuola, 3 p:nä maaliskuuta 1837.
-
-Rakkahin Veli!
-
-Juuri kun otan esille tarpeelliset kirjoitusvehkeet muuten
-tervehtiäkseni Sinua täältä Pohjolan ylimmästä kaupungista, sain
-tavattoman tervetulleen kirjeesi. Jokikinen kotimaasta tullut kirjain
-minua tavattomasti ilahuttaa talla vieraalla seudulla, missä minulla
-nyt kahden viikon aika on ollut oikein ikävää. Isäntäväkeni ei puhu
-muita kieliä kuin venättä, johon en vielä ole oikein perehtynyt. Muista
-kaupunkilaisista ainoastaan tohtori, kunnon mies, puhuu latinaa, ja
-komendantin rouva, kotoisin Riiasta, puhuu saksaa. Ilman heitä kenties
-jo olisin menehtynyt pelkkään ikävään. Varsinkin tohtorin luona olen
-usein käynyt ja heittänyt hiiteen raittiusseuran, jonka jätin Kajaaniin
-paluuseeni säilytettäväksi. Saatat kuitenkin tästä kirjeestä päättää,
-etten ole tehnyt kovin suurta poikkeusta, sillä hetki sitten palasin
-hänen luotaan. Mutta kun hänen kanssaan laverran latinata, tapahtuu
-joskus, että sama kieli tuppaa tunkeutumaan venäjäänkin, jota minun on
-pakko puhua kortteerissani. Niinpä olen jo useammin kuin kerran emännän
-kanssa alkanut puhua latinaa. Tämä ei kuitenkaan ole mitään verrattuna
-hullunkurisiin erehdyksiin, jotka tämä kieltensekoitus on aiheuttanut.
-Niinpä isäntäni joku päivä sitten kysyi minulta, oliko minulla vaimoa.
-Mutta kun hän joskus on käynyt norjalaisessa Vargön kauppalassa ja
-kuullut vaimoa siellä sanottavan _konaksi_, niin hän sovitti saman
-sanan venäläiseen kysymykseensä, joka koski vaimoa. Mutta minä käsitin
-kysymyksen kuin olisi se koskenut hevosia, kun hevonen on venäjäksi
-konj. Sen tähden vastasin, että minulla oli kokonaista kaksi --
-"konia", mikä ensin pani hänet ja muut läsnäolijat suuresti
-hämmästymään, ja sitten, kun asia lähemmin selveni, nosti yleisen
-naurun. Täällä oloni ensi päivinä alotin venäjän kielen opiskelua,
-mutta kyllästyin siihen sitten niin täydellisesti, etten viikkoon ole
-aukaissut ainoatakaan venäläistä kirjaa. -- Tähänastisesta matkastani
-saan kertoa, että se enimmäkseen on ollut ikävä, mutta tästä lähin
-toivon sen käyvän hauskemmaksi. Osaksi olen kulkenut jalan, osaksi
-hiihtänyt, osaksi ajanut hevosilla tai poroilla. Koirilla en vielä ole
-tullut ajaneeksi, vaikka Kannanlahden rantakylissä, joiden kautta
-matkustin, yleisesti ajettiin niillä. Niinpä täällä Kuolassa kaikki
-puutkin kuljetetaan metsästä kotia koirilla, joita joko yksi tai pari
-valjastetaan eteen. Halkometsää ei kuitenkaan ole peninkulmaa
-likempänä. Hevoset ovat harvinaiset, eikä muutamia vuosia takaperin
-ollut niitä koko kaupungissa muuta kuin yksi; nyt kuitenkin on 4-5,
-joilla ajaen välistä pidetään hemmetin-moista melua kaduilla, vaikka
-kyllä useimmat huviretket tehdään poroilla. Vallashenkilöitä täällä on
-tusinan vaiheille: Komendantti, ispravnikka, sudja [tuomari], kaksi
-sossedaatelia, tohtori, postinhoitaja, jauhomakasiinin hoitaja,
-suolamakasiinin hoitaja, viinaherra, tullinhoitaja, kaksi pappia,
-kirjuri y.m. Itse kaupunki on niemellä Kuolan- ja Tuulomajokien
-välissä. Ne yhtyvät heti kaupungin alapuolella ja muodostavat alun
-neljän peninkulman pituiseen Kuolanlahteen, joka tosin on Jäämerta,
-mutta jota ei siksi luulisi, kun se tuskin koskaan jäätyy talvella.
-Taloja on ehkä vähä toista sataa, 5-6 hieman paremmin rakennettua. Yksi
-pääkatu, muut mitättömiä kujia. Kirkkoja kaksi, toinen suuri
-puukolossi, toinen kivestä ja oikein hyvin rakennettu. Rahastorakennus
-niinikään kivestä tehty, mutta mitätön. Joka taholla kaupungin
-ympärillä alastomia korkeita vuoria ja melkein alituinen myrsky niiden
-välisellä alangolla. Enempää ei minulla tällä kertaa ole Kuolasta
-sanottavaa. Ensi syksynä tullessani Helsinkiin kerron lisää. Lähden nyt
-Inariin ja sieltä kuljen Suomen puolta rajaa pitkin; toukokuussa tulen
-Kajaaniin kirjoittamaan reseptejä Malmgrenille ja tilaamaan Uudet
-vaatteet. En näet ollut arvannut, että vaatteet puolessa vuodessa niin
-kokonaan voisivat kulua, kuin nyt alkaa olla laita. Kajaanista lähden
-sitten rajaa pitkin Sortavalaan, poiketen sekä Venäjän että Suomen
-puolelle; Sortavalasta Viipurin läänin kautta Helsinkiin. -- Kyhäystäni
-rokotuksista saatte kernaasti muuttaa, niin ettei sen tarvitse
-vaikuttaa minun paluuseeni. Hyvä, jos siitä korjaamallakaan voi jotain
-tulla.
-
-Jää hyvästi!
-
-                                                     E. Lönnrot.
-
-J.K. Olinpa vähällä unhottaa pyytää Sinua tervehtimään ensin, joskin
-minulle tuntematonta, suuresti kunnioitettua rouvaasi, ja sitten muita
-sikäläisiä tuttavia! Jumala pitäköön teidät kaikki terveinä! Huomenna
-tai ylihuomenna lähden matkaan. Lappalaisia saapui tänään siltä puolen,
-mistä olen tilannut itselleni kyyditsijöitä Suomen rajalle. Tähän asti
-olen ollut vailla sekä kauhtanaa että turkkeja, mutta nyt minun kait
-talven jäljellä oleviksi viikoiksi on hankkiminen turkit tai
-poromekko, kun en muuten uskalla lähteä 20 peninkulman pituiselle
-erämaan-matkalle. Jos vastedes tahdot ilahuttaa minua muutamilla
-riveillä, niin lähetä ne toukokuuksi Kajaaniin. Jätän tällä kertaa
-Arkangelin matkan kokonaan sikseen, kun se on turha tarkoituksilleni.
-
-
-
-
-43.
-
-Arkiaterinrouva Törngrenille.
-
-
-                                     Kuola, 3 p:nä maaliskuuta 1837.
-
-Korkeasti kunnioitettu, jalosukuinen arkiaterinrouva!
-
-Tuota perin miellyttävää lupaa, jonka kerran annoitte minulle, että
-välistä saisin kirjoittaa sinne Teille jonkun rivin, pelkäämättä siten
-häiritseväni, tahdon nyt kahta kernaammin käyttää hyväkseni, kun sen
-kautta tältä vieraalta ja minulle hieman ikävältä seudulta ainakin
-hetkeksi saan siirtää ajatukseni hauskemmille seuduille ja rakkaampiin
-esineisiin. Harras toivoni on, että nämä rivit, kuten toisetkin
-vastedes, tapaavat Teidät täydellistä terveyttä nauttivana. Herra
-arkiaterin viime kesänä lähettämästä kirjeestä huomasin, ettei
-terveytenne silloin ollut hyvä, mikä seikka suuresti minua huolestutti,
-vaikkei siihen ollutkaan syytä.
-
-Teidän luvallanne saan nyt kertoa hieman siitä matkasta, jolla paraikaa
-olen. -- Jo syyskuussa viime vuonna läksin Kajaanista ja kuljin ensin
-noin 30 peninkulmaa jalan. Sittemmin olen, kun lunta tuli tarpeeksi,
-jatkanut matkaa osaksi hiihtäen, osaksi hevosella tai poroilla ajaen.
-Viimemainittuun matkustamistapaan sain tutustua etenkin matkallani
-Kannanlahdesta tänne. Tätä taipaletta luetaan olevan hieman
-kolmattakymmentä peninkulmaa, eikä sillä asu muita kuin lappalaisia
-poroineen. Täältä on minun vielä matkustaminen ainakin neljäkymmentä
-peninkulmaa poroilla, nimittäin toinen puoli siitä Inariin ja toinen
-Sodankylään, miltä jälkimäiseltä seudulta vasta pääsee jatkamaan
-hevosilla. Täällä Kuolassa näkee enimmäkseen ajettavan koirilla, joita
-on joko yksi tai kaksi reen (ahkion) edessä. Täten kuljetetaan kotia
-melkein kaikki puut metsästä, ja niitä noudetaan tavallisesti
-peninkulman päästä, sillä lähempänä on ainoastaan alastomia tai
-mitättömän risumetsän peittämiä vuoria. Samoin näin jo Kannanlahdessa
-ja muissa tämän saman Vienanmeren rannalla sijaitsevissa kylissä
-ajettavan koirilla, vaikka siellä oli hevosiakin. Täällä Kuolassa olen
-ollut noin pari viikkoa ja sillä ajalla todenteolla koettanut ja
-kokenut, mitä ikävä merkitsee. Isäntäväkeni ei ymmärrä sanaakaan muita
-kieliä kuin venättä, jota en vielä hyvin ymmärrä ja vielä huonommin
-puhun. Ainoastaan tohtori puhuu latinaa, ja komendantin rouva, joka on
-kotoisin Riiasta, puhuu saksaa. Ilman heitä luultavasti jo olisin
-puolikuollut ikävästä. Etenkin tohtorilla olen usein käynyt.
-
-Hieman lopuksi Kuolan kaupungista: se on niemellä kahden joen välissä,
-jotka kaupungin alapuolella yhtyvät ja yhdessä muodostavat Kuolanlahden
-alun, joka, vaikka onkin Jäämerta, koko talven on sulana. Avoimeen eli
-suureen Jäämereen täältä vielä luetaan neljä peninkulmaa. Joka taholta
-tätä kaupunkia ympäröivät korkeat, alastomat vuoret, joiden väliin
-tuuli niin sulloutuu yhteen, että melkein lakkaamatta on myrskynnyt.
-
-On yksi ainoa pääkatu, muut ovat vaan ahtaita kujia; taloja on lukuaan
-sata, hyvin harvat niistä ovat paremmin rakennettuja. Kirkkoja on
-kaksi; toinen kivestä ja jotenkin kaunis. Mutta minun täytyy keskeyttää
-tässä saadakseni tilaa kunnioittavasti tervehtiä herra arkiateria, ja
-pyydän myös, että suvaitsette Atelle ja Kallelle minulta sanoa mitä
-sulimmat terveiset. Ensi syksynä tulen Helsinkiin ja saan silloin kauan
-toivomani tilaisuuden tavata Teidän perhettänne joko siellä tai
-Laukossa. Minun on kunnia alati olla, arvoisa arkiaterinrouva, Teidän
-nöyrin palvelijanne
-
-                                                  Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-33.
-
-Lehtori Keckmanille.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-
-                     Kuolasta 4 (Posti lähtee 6 päivä) Maalisk. 1837.
-
-Rakas Veljeni!
-
-Nyt olen jo kohta menettänyt ensimmäisen puolen lupa-ajastani ja tullut
-tänne Kuolaan, josta vähitellen aion jälelle kääntyä eteläisiä puolia
-katselemaan. Köyhät runoista kyllä ovatki tähän saati nämät pohjaset
-maailmat olleet, paljo köyhemmät, kun päältä ajatellen toivoin.
-Kehutuista Pääjärven kylistä en voinut saada suuresti mitänä, paitsi
-muutamia joiuntavirsiä Lapin tapaan, ei suuresta arvosta. Mitä kylissä
-ennen kerätyistä vanhoista runoista luin, näytti [heil]le enimmiten
-outoa olevan, jotta paljo en luule'kan erehtyväni jos päätän, niistä ei
-vastakan mitänä mainittavata apua Kalevalaan taikka muuhun Suomen
-Runostoon saatavan. Ovatki kylät pienosia ja harvassa, 3 eli 4
-penikuormaa toisistaan erillä ja semmoisissa ei konsa runoja lauleta,
-kun missä tukummin asutaan. Ilman sitä on niissä Venäjän kieli niin
-vallan saanut, ettei löydy täysikasvuista miestä, tuskin pientä
-poikanalikkaakan, joka ei sokertele Venäjän puhetta ja pajahda Venäjän
-virsiä, semmoisia ulvomisia, kun toisinaan Helsingissä kuulet
-soltattain ääntelevän. Pääjärven pohjaspäässä on äärimmäinen
-Suomalainen tahi Karjalainen kylä, Tumtsa nimeltä ja siitä alkaa
-Venäjän puolella rajaa Kotalappi elellä. Mainitun Tumtsan ja
-Kannanlahden välillä ei ole kun karuja metsiä, soita ja järviä, asuttua
-paikkaa ei ni ollenkaan, eikä pohjaspuolella tätä liniata muita kun
-lappalaisia asukkaita. Niin juokseeki Venäjän puolella rajaa Lapin
-kansa paljo etelämmäksi, kun Suomen puolella, jossa vielä Inarin järven
-länsirannalla kuuluu vähäinen suomenpuheellinen kylä löytyvän. Sinne
-aionki nyt täältä lähteä ja siitä rajaa myöten Suomen puoletse eteläksi
-Kuusamon pitäjän pohjaspäähän saati, josta taasen käännyn Pääjärven
-poikki ja Tuoppajärven itärannoitse Kemin linnaan asti. Saarennolla,
-joka jääpi Kannanlahden, Vienameren ja Jäämeren välisiaan, minun
-kuitenkan ei ole mitänä tekemistä, koska sillä ei asu muita kun
-Lappalaisia harvakselta. Sen siaan on Kemijärven kirkolta länneksi
-rajaa myöten paljo suomalaisia kyliä Kuolajärven eli Sallan Lapin
-nimellä, joilla tähän asti ei ole ollut ni kirkkoa, eikä pappia,
-paitsi mitä Kemijärven eli Kuusamon kirkossa kahdeksan ja kymmenen
-penikuorman päästä harvakselta ovat käyneet. Sinne kehotti minua eräs
-Kannanlahdessa asuva, sieltä kotoperänen mies, runoetsintään lähtemään
-ja niin nyt olen lähteväki sekä sinne, että esinnä Kemijärven ja
-Sodankylän muihinki rajavaiheellisiin kyliin, jotka sekä von Bekkeriltä
-että Sjögreniltä näyttää käymättä jääneen. En kyllä voi'kan päältä
-arvata, jos maksanevat käyntivaivan, mutta kuitenki on heissä käytävä,
-koska onki aikomukseni kaikki paikat tällä kerralla kulkea, josta vaan
-olisi mahdollinenki uusia runoja eli vanhoja täydellisempänä saada.
-Nykystä päätöstäni myöten en Kemistä lähde'kän Vienaan eli Arkangeliin,
-vaan käännyn Oniegan linnan puoleen ja sieltä Vuigujärven ja Oniegan
-meren pohjaspään tienoitse Repolan pitäjätä kohti, johon arvattavasti
-tulen noin keskellä Toukokuuta. Vienan matka minulta vaan suotta
-anastaisi kaksi, kolme eli usiampaaki viikkoa ilman minkänlaista
-hyödytystä muille, kun itselleni, jos voisin paremmaksi Venäläiseksi
-sillä ajalla opastua. Elä siis kirjaa minulle Vienaan lähetä, vaan sen
-siasta Kajaaniin, johon Repolasta pistäyn noin viikon ajaksi
-kesävaatteisiin muuttaumaan. Kajaanista sitte taasen Toukokuun lopulla
-lähden esinnä Nurmeksen pitäjään ja siitä pitkin rajaa sekä Venäjän,
-että Suomen kylitse Sortavalaan ja Aunuksen maahan. Vaan sopiiki niistä
-vasta tarkempi tieto antaa. Kirjallisuuden Seuralle en nyt mitänä
-erittäin kirjota; jos luulet tarvitsevan ja sopivan, niin sano, että
-olen kyllä kokenut täyttää velvollisuuteni ja niin yritän vastapäinki.
-Matkani lopulla on niistä kuitenki kerrassaan tili tehtävä. -- Tänne
-tultuani luekselin ensimmäisinä päivinä Venäjän kieltä, vaan kyllästyin
-sitte taasen, rupesin Suomen Lausukkasanoista (de Verbis fennic.)
-aikani huviksi kirjottamaan. Siitä on minulla ollut täysi tekeminen
-koko viikon aika, enkä ole vielä valmiiksi saanut. Von Bekkerin
-kieliopissa on mielestäni Lausukkaoppi paljo puuttuvainen. Ensiksi on
-peräti osottamatta jäänyt, kuinka kaikkein kielessä löytyväin
-erityisten Lausukkain käytelmät (conjugationes) seuraavat yhteistä
-lakia s.t.s. kuinka samaa lakia myöten, kun Lausukasta _nostan_
-Lausuntatavassa (Mod. Infinitiv.) tulee _nostaa'_. Lausukoista _arvaan,
-kuulen, taritsen_ edl. tulevat _arvata', kuulla', tarita'_ edl.,
-_arvannen, kuullen, tarinnen_ myös samate kun _nostanen_. Toiseksi hän
-ei ole malttanut, että _nostan, arvaan, kuulen_ edl., Aikansa (Tempus)
-vuoksi niin hyvin ovat Tulevata kun Nykyistäki Aikaa. Suomen
-Lausukoissa ei eroteta kun kaksi Aikaa: Mennyt (Praeteritum) ja Menevä
-(Praesens et Futurum). Tavoissa (Modi) on hän vielä enemmin erehtynyt.
-Niitä Suomen Lausukoilla pidän olevan kahdeksan: Sanonta-, Kerronta-,
-Arvelo-, Ehdonta-, Toivonta-, Käskentä-, Lausunta- ja Maininta-Tapa
-(Modus Indicativus, Historicus, Consessiv., Conjunctiv., Optativ.,
-Imperativ., Infinitiv., Participialis). Kullaki näillä on mainitut
-kaksi Aikaa: _nostan, olen nostanut; nostin, olin n.; nostanen, ollen
-(lienen) n.; nostaisin, olisin n.; nostaon, ollen n.; (nostakan, olkan
-n._;) [yläpuolelle kirjoitettu: nosta', ole' n.] _nostaa!, olla! n.;
-nostava, nostanut_. Kuinka esimerk. taitaisi _nostaisin_ olla
-Imperfektum (Praeteritum), joka ei koskaan merkitse mennyttä, vaan
-menevätä Aikaa, ehkä toisella Tavalla, kun käytös: _nostan, nostanen_
-edl. Kolmanneksi Bekkeri suotta on laittanut Verba anomala et defectiva
-Suomen kieleen joita ei juuri löydy'kän. Neljänneksi on hän usiammassa
-muussa paikassa erehdyttävä; katso esim. sivu 100. 4., jossa hän
-nimittää vaan kolme Lausukkaa: _auttaa, saattaa, kaataa_, joilla
-Kerrontatavassa olisi sekä oi että i semmoisista kaksitavuisista
-Lausukoista tätä Käytelmää, joilla edellisessä tavuessa on a. Minne
-jäävät siis Lausukat: _kaartaa, haastaa, vaihtaa, maistaa, paistaa,
-laittaa, naittaa, taittaa, malttaa, karttaa, kastaa, kattaa_ edl., vai
-eikö niistäki sanota sekä: _kaarti (kaarsi), haasti, vaihti, maisti_
-edl., että _kaarto, haasto, vaihto, maisto, paisto, laitti_. Ylehensä
-on oi sekä i päätteenä kaikissa semmoisissa Lausukoissa, joiden
-päätteenä on taa ja edellisessä tavuessa a seurattuna joltai toiselta
-kirjaimelta paitsi l, n, r. Monta muuta puutosta sekä erehdystä olen
-tullut havatsemaan, vaan joista nyt en tahdo mainita. Mieleni on
-sentähden saada Lausukkaoppi sihen tapaan perustetuksi, ettei jäisi
-mitänä epäilyksiin ja luulenki jo hyvällä tiellä olevani, vaikka kyllä
-vielä menee toinen ja kolmaski viikko, ennenkun saan kaikki valmiiksi,
-ynnä mitä jo kotona Kajaanissaki sitä varten usein miettielin. Forma
-Activa ja Passiva olen nimittänyt Tehtävä ja Suattava Muoto ja jakanut
-Tehtävän Muodon Lausukat kolmeen Lajiin (Genus), jotka nimitän
-seuraavasti: Muunnehtuva, Itsehtyvä ja Oleutava Laji (G. Activ.,
-Reflexiv., et Neutrum). Itsehtyvän Lajin olen taasen kahteen Rotuun eli
-Syntyyn (Species) jakanut, jotka ovat Johderotu ja Liiterotu (Sp.
-derivatum et compos.). Liiterotua Itsehtyvän Lajin Lausukoista ovat
-semmoiset, kun esimerk. _annoksen, te'eksen_, vaan Johderotua: _antauu,
-antautuu, antauntuu; tekeyy, tekeytyy, tekeyntyy_, jonka tähden
-Johderodun Itsehtyvät Lausukat jakauvat kolmeen Pukuun (Varietas).
-Suattavan Muodon Lausukat taasen olen erottanut vaan kahteen Lajiin:
-Kohdallinen ja Otollinen Laji (Gen. personale et impersonale).
-Latinaiselle: Persona olen antanut Suom. nimen: Kohta ja erottanut:
-Omakohdan, Kerakohdan ja Varsikohdan (1. 2. 3.. Pers.). Varsikohdan
-nimen otin siitä, että Lausukan Varsi (Radix), jonka kanssa minun
-on ollut paljo toimittamista, Yksikön kolmannessa Kohdassa,
-Sanontatavassa, useimmiten tavataan selvänä eli vähemmin kun muualla
-muutettuna. Tämmöisellä kirjotuksella olen nyt kirjani, Sinulle
-lähetettävän, pidentänyt, koska tiedän, semmoisia Sinulta mieluisesti
-luettavan. Kirjota suotta Toukokuuksi Kajaaniin, mitä tästä vähästä
-Lausukkaoppini osotuksesta päätät koko saman opin suhten ja erittäinki
-uusista nimilaitoksista. Terveisiä ystäville! Voi hyvin toivottaa
-
-                                                       Veljesi
-                                                    Elias Lönnrot.
-
-P.S. Kirjaa Sinulta tahi muilta Helsingissä en ole saanut, paitsi
-Rabbelta. Enkä jouda enä odottamaan, vaan täytyy huomena eli ylihuomena
-lähteä [tuol]le pitkälle taipalelle, jossa 3 yötä saan lumikinoksessa
-maata.
-
-P.S. N:o 2. Vastikän pääsin Lappalaisten kera Venäjän, Lapin ja Suomen
-kielellä yhtaikaa riitelemästä. Heillä oli mielessä ottaa
-kahdenkertanen kyytipalkka minulta, vaan jota eivät saaneet täysiin
-määriin. Niin siitä toimesta päästyäni rupesin kirjoja kiinnittämään ja
-havatsin, että taasen tulen vaivamaan Sinua muillaki kirjoilla, kun
-omallasi. Törngrenin rouan on Tamperiin ja Laukkoon lähetettävä, jos ei
-asuisi Helsingissä (taikka jos itse Törngreni on siellä, anna hänelle).
-
-
-
-
-45.
-
-[Lähtö Kuolasta.]
-
-
-[Seuraava matkamuistelma-sarja on Suom. Kirj. Seuran arkistossa,
-Lönnrotin muistiinpanoissa, nidoksessa R. 185-200. -- Alkusivun
-yläreunassa lisäksi seuraava muistiinpano: "Laulu Kuolan kaduilla.
-Tansseja vuoroin. Tsajua j.n.e. Kildinanmatkat."]
-
-Kuolasta matkustimme, nimismies Ekdahl ja minä, 9:ntenä p:nä
-maaliskuuta (1837). Aikomuksemme oli ollut jo edellisenä päivänä lähteä
-matkaan, mutta Muotkan lappalaiset, joiden oli määrä kyyditä meitä,
-juhlivat kukin eri tahollaan kaupungissa eikä heitä voinut saada
-koolle. Tosin joskus saimme heitä kolme tai neljä yhtaikaa kokoon,
-mutta kun he kaikki olivat melkoisesti hutikassa, emme katsoneet
-sopivaksi lähteä matkaan heidän kanssaan, jos heidät olisikin saanut
-taivutetuiksi lähtemään ja jättämään sinne toverinsa seuraavaksi
-päiväksi makaamaan pois humalansa. On näet Kuolasta ensin matkustaminen
-puoli peninkulmaa Kuolajoen rantaa pitkin ylös päästäkseen joen yli,
-sillä alempana se on koskinen ja enimmäkseen sulana. Vaikka porot
-ovatkin keveät, on kuitenkin joskus sattunut, että ylimenopaikalla on
-ajettu sulaan, ja tämä olisi vallan hyvin voinut tapahtua meillekin,
-jos iltapimeällä olisimme lähteneet matkaan juopuneen väen seurassa.
-Kaiken tämän vuoksi päätimme odottaa seuraavaan päivään. Varhain
-seuraavana aamuna lähetimme erään sotamiehen lappalaisten majapaikkaan
-kehottamaan heitä matkalle lähtemään, ennenkuin taas olisivat ehtineet
-juopua. Tämä sotamies, joka oli syntynyt Kemin pitäjässä Oulun lääniä,
-sanoi nimensä olevan Heikki Naakkula, mutta häntä sanottiin Kuolassa
-Grigoriksi, koska hän luultavasti oli kääntynyt kreikanuskoon ja
-silloin ottanut tämän nimen. Itse hän kielsi muuttaneensa uskoa, mutta
-kun sangen usein huomasin että hän valehteli, en voinut luottaa tähän
-hänen kieltoonsa, varsinkaan, kun hän siten luuli kohoavansa minun
-silmissäni. Totta ei liene ollut sekään, mitä hän kertoi menostaan tai
-joutumisestaan sotapalvelukseen. Hän sanoi jonakin katovuonna
-tahtoneensa etsiä työansiota Venäjältä ja siten tulleensa Kierettiin,
-Vienanmeren rannalla olevaan kauppalaan, josta ennen olen puhunut.
-Siellä oli vähän hänen tulonsa jälkeen tapahtunut sotamiesten otto,
-mihin kauppala oli käyttänyt hänet, niin että hän, ennenkuin hän itse
-oli tietänyt asiasta mitään, huomasi olevansa kirjoitettu
-sotilasluetteloihin. Tosin hänellä ei ollut passia, mutta tuskinpa
-saattaa uskoa, että hän näin vasten tahtoaan ja tietoaan olisi joutunut
-sotapalvelukseen. Hän syytti sitä, ettei hän silloin osannut
-venättä, jotta olisi tällä kielellä voinut herroille selittää
-oikean asianlaidan. Kun hän vihdoin sitä oppi, oli liian myöhäistä
-saada aikaan mitään tilansa muutosta. Muuten hän ei valittanut
-palvelusaikaansa, joka seuraavana talvena oli menevä umpeen, jolloin
-sanoi tahtovansa palata Suomeen. Minä sain nyt toimekseni kirjeen
-kautta, joka oli osotettu hänen sisarelleen, ilmoittaa tälle ja muille
-sukulaisille, millä kannalla asiat olivat. Annettuani hänen kertoa,
-mitä toivoi saavansa kirjoitetuksi, istahdin kirjettä kirjoittamaan.
-Luin sen sitten hänelle, ja se oli niin hänelle mieleen, että sanoi,
-ettei itse olisi voinut sitä paremmin kirjoittaa, arvostelu, jonka
-muuten harvoin kuulee arvostelijan suusta. En katsonut haitalliseksi
-kiinnittää hänen huomiotaan siihen, että pikkuseikoissakin tulee
-punnita sanojaan, ja kysäisin sen vuoksi, osasiko hän ollenkaan
-kirjoittaa. Hän huomasi heti erehdyksensä ja sanoi, että hänen
-tarkoituksensa ei suinkaan ollut ollut verrata itseänsä minuun, vaan
-että oli tahtonut sanoa kirjeen olleen hänen mielestään niin hyvän,
-ettei parempaa voinut toivoa, seikka, jonka kyllä muutenkin ymmärsin.
-Tätä samaa sotamiestä Ekdahl oli käyttänyt tulkkinaan, ja oli tämä
-toimessaan osannut omistaa itselleen sellaisen mahtipontisuuden, että
-tottumaton olisi luullut häntä herraksi ja Ekdahlia hänen
-palvelijakseen. -- Mutta olkoon jo kylliksi sanottu hänestä ja hänen
-jutuistaan, joilla muuten voisi täyttää useat lehdet. Kuten jo sanoin,
-lähetimme hänet varhain aamulla liikkeelle kutsumaan lappalaisia
-koolle. Viivyttyään jonkun aikaa tai pari tuntia tällä asialla, hän
-palasi 8:n aikaan ja kertoi lappalaisten taas olevan uudestaan
-päihtymäisillään viinasta, ja hänen omakin tuntuva humalansa ainakin
-puoleksi todisti tämän hänen väitteensä. Meidän täytyi siis muilla
-henkilöillä kutsuttaa heidät koolle, mikä viimein onnistuikin kello 9:n
-aikaan, tai hieman yli. Mutta kun lähtömme on lykkäytynyt näin
-pitkälle, ei minua moitittane siitä, että myös venytän kuvauksen siitä
-yhtä pitkäveteiseksi. Kun sitten tulemme tuntureille, missä porot ilman
-estettä ja pysähdystä rientävät eteenpäin laajoja lumiaukeita pitkin,
-on kertomuksenikin saava enemmän vauhtia. Tarkoitan tällä, että minun
-pitäisi lisätä tähän muutama sana lappalaisten matkoista Kuolaan.
-Erityisistä lähikylistä, joita ovat lännessä: Muotka 8:n peninkulman
-päässä, Nuottajärvi (Notozepo), samoin 8:n peninkulman päässä,
-Suonikylä (Sonjdela) vähän kauempana, molemmat Muotkan eteläpuolella,
-Hirvaskylä vielä etelämpänä, Petsamo, Paatsjoki ja Näytämö länteen
-Muotkasta, Kildina itäpohjaan 3:n peninkulman päässä, Maaselkä etelään
-7:n peninkulman päässä -- kaikista näistä sekä niemimaalla Kuolan
-itäpuolella olevista kylistä, joita en edes tunne nimeltä, tekevät
-lappalaiset 3-4 matkaa talvessa Kuolaan. Raitoahkioissaan
-(kuormapulkissaan) he kuljettavat myytäviä tavaroitaan, kuten
-poronlihaa, poronnahkoja, sarvia, poronkoipia eli sanalla sanoen
-kaikkea, mitä poro tuottaa. Sitäpaitsi vähän lintuja, revonnahkoja,
-majavannahkoja, majavanhaustaa y.m. Koko kylä, tai oikeammin sanottuna
-mies tai pari kustakin kodasta, matkustaa yhdessä seurassa, sillä tien
-vuoksi, jonka pian taas pyryttää umpeen, on parempi, että seurue on
-niin suuri kuin mahdollista. Täytyy näet usein vaihtaa etumaisia
-poroja, joiden on kulkeminen tukkiutunutta jälkeä. Heidän saavuttuaan
-perille kukin eroaa majataloonsa kaupungille, varakkaampien porvareiden
-luo, antaen isäntäväelle lahjoja, milloin jonkun revonnahan, milloin
-muuta. Isäntä koettaa kaikin tavoin pitää vierastaan hyvänä, tarjoten
-hänelle ruokaa ja viinaa, niin paljon kuin tämä jaksaa nauttia, sillä
-siitä riippuu seuraavan kerran lahja, ja täten myös kauppa, jonka hän
-tekee lappalaisen tavaroista, taitaa tulla edullisempi. Näin
-lappalainen jo majapaikassaan tulee tarpeeksi ryypänneeksi, ja missä
-vaan hän liikkuu kaupungilla, sama kestitys tulee hänen osakseen, ja
-vaikka se annetaan ilmaiseksi, odotetaan, että lappalainen ymmärtää
-toisella tavalla maksaa kekkerit, ja sen hän tekeekin. Hänellä näet on
-jonkunmoinen kunniantunto tässä suhteessa. Vielä lähtiessään
-lappalaiset saavat eväiksi viinaa, piirakoita ja senkaltaista. Sotamies
-Grigor, joka tiesi tämän, sanoi, kun pyysin häntä ostamaan evästä
-minulle: "Ei teidän tarvitse hankkia evästä, sillä sekä kortteeristanne
-että muista paikoista pannaan teille sitä niin runsaasti, että teidän
-tulee olemaan vaikeata saada perille kaikkea." -- Osaksi hän olikin
-oikeassa, sillä esikuntalääkäri käski todella emännöitsijänsä kantamaan
-minulle evästä ja oli lisäksi kieltänyt häntä ottamasta juomarahoja.
-Mutta mitä Grigor väitti yleisen tavan vaativan että matkaan lähtevä
-vieras muka majatalosta evästettäisiin, ei suinkaan toteutunut minun
-suhteeni, ja kukapa sitä edes olisi odottanut. Vieraanvaraisuudella on
-sivutarkoituksensa, auliilla anteliaisuudella niitä on vielä
-enemmänkin, ja suomalainen sananlasku sanoo: _vuoroin vieraissa
-käydään_. -- -- -- -- --
-
-
-Matka Kuolasta Muotkaan.
-
-Lappalaisten kokoonnuttua kello 9:n ajoissa aamulla, lähdimme vähää
-myöhemmin matkaan. Koska useammat tulomatkallaan Kuolaan eivät olleet
-tehneet kierrosta Kuolajoen koskien yläpuolitse, vaan olivat kulkeneet
-joen poikki veneellä, olivat heidän pulkkansa ja osa poroista kosken
-toisella puolella metsässä. Kaupunkiin oli tuotu ainoastaan niin monta
-poroa kuin meitä oli henkilöitä, mutta pulkkia ei ollut riittämään
-asti. Minulle oli hankittu kaupungista lainapulkka, mutta se oli niin
-vapera, että mitä suurimmalla vaivalla ja laahaten molemmilla käsilläni
-hankea pitkin sain ajetuksi ensimäiset 3/4 peninkulmaa, kunnes sitten
-sain paremman. Sen liitämistä Kuolan katujen kalteisilla iljanteilla en
-voi verrata mihinkään muuhun kuin siihen matkaan, jolta eräänä
-aamuhetkenä saavuin samaan kaupunkiin unisena ja peräti viluissani.
-Sitten tosin sain paremman pulkan, mutta kun sen selkänoja ensimäisen
-peninkulman päässä murtui liitteestään, oli edessäni taas surkea
-viippuminen jäljellä olevien kuuden peninkulman matkalla. Jokainen
-tietänee hieman, miten tukalaa on istua rattailla, joissa ei ole
-selkälautaa; pulkassa on vielä vaikeampi, kun jalkojen siinä täytyy
-olla yhdensuuntaisina itse istumasijan kanssa. Mutta se ajatus, että
-matka kuitenkin sujui, sekä tieto, että se illalla oli loppuva, pitivät
-minun sekä yhtä huono-osaisen Ekdahlin rohkeutta yllä. -- Olin
-lappalaisten -- ja miksen itsenikin -- varalle Kuolasta ennen lähtöä
-ostanut pari kannua viinaa, ja jokikisellä lappalaisellakin oli oma
-nassakkansa tai pullonsa. Näiden sisällystä maisteltiin ahkerasti
-matkalla, ehkä ahkerammin kuin mitä minun tottumattomuuteni vuoksi
-olisi ollut sopivaa. Ainakin minun yhteen kotvaan oli vaikea kävellä,
-minkä vuoksi niissä paikoissa, joissa poroja puhallutettiin, jäin
-istumaan pulkkaan, jotta en olisi antanut lappalaisille aihetta
-hilpeyteen, ja mietiskelin siinä syvästi Kajaaniin koko vuodeksi
-jättämääni raittiusseuraa. Illalla 10:n aikaan saavuimme perille
-Muotkaan, jossa kylässä on yksitoista lappalaisperhekuntaa. Tie oli
-enimmäkseen kulkenut vähäisten metsien läpi ja lampien yli; tuntureille
-ei vielä oltu päästy. Kun lappalaisten matkan varrella osottama
-vieraanvaraisuus ja oma ajattelemattomuus pitivät minut suurimman osan
-päivää tilassa, jota ei suinkaan voi sanoa raittiiksi, tiesin varsin
-hyvin, että ainoastaan kaitselmuksen huoltapitävä käsi oli saattanut
-minut vahingoittumattomana perille. Vielä muistan selvästi, miten
-eräässä jyrkässä mäessä, jossa oli puita molemmin puolin ajouraa, poron
-juostessa täyttä vauhtia pulkkineni päivineni kaaduin, ja miten poro
-laahasi minua täten suurimman osan mäkeä alas, kunnes väsyi minua täten
-vetämään.
-
-
-Päivä Muotkassa.
-
-Seuraavana aamuna heräsin penkillä täysissä vaatteissani, kuten
-edellisenä iltana olin siihen paneutunut. Saatuamme luvan polttaa,
-sillä eivät ainoastaan Venäjän karjalaiset, vaan myöskin Venäjällä
-asuvat lappalaiset pitävät tupakan polttoa syntinä, sytytimme aluksi
-piippumme ja tutkistelimme sen jälkeen lekkeriämme. Sitten keitettiin
-teetä, juotiin sitä ja tarjottiin lappalaisille. Mutta sokeri ja
-vehnäleipä eivät heille kelvanneet, kun sokerinvalmistuksessa on
-käytetty verta, ja kun leipää oli ennen paistamista voideltu voilla, ja
-tätä he tarkoin tutkivat, kun sitä heille tarjottiin. He joivat teetä
-siis ilman näitä lisäaineita, emmekä me tietysti panneet sitä vastaan;
-itse meidän täytyi juoda tee maidotta. Kun tämän jälkeen vielä olimme
-syöneet aamiaista, olisimme itse halukkaasti lähteneet liikkeelle
-päästäksemme taas illaksi yhtä kylänväliä etemmäksi. Mutta silloin
-lappalaiset taas olivat täydessä touhussa viinanassakoineen ja sanoivat
-olevansa kaikkein tyytyväisimmät siihen, että saivat jäädä kotia niin
-kauaksi kuin viinaa riitti. Emme erityisesti panneet vastaan, mutta
-teimme sen sopimuksen, että ainakin seuraavana aamuna varhain
-pääsisimme matkaan, ja he vakuuttivat, että tämä toivomuksemme oli
-täyttyvä. Viivyimme siis kylässä vielä tämän päivän, joka aamusta
-alkaen myöhäiseen iltaan vietettiin kemuillen vuoroin joka mökissä,
-joita oli 11 lukuaan. Usein saimme useat kutsut samalla kertaa, eikä
-suinkaan riittänyt, että kukin isäntä kerran oli meitä kestinnyt, vaan
-meidät kutsuttiin uudelleen, useimpien luo kokonaista kolme kertaa.
-Eikä päässyt vähemmällä kuin että ainakin kolmasti oli nostanut
-viinalasin huulilleen kullakin käynnillä. Vaikka siis lujasti olin
-päättänyt, etten, kuten edellisenä päivänä, antaisi pettää itseäni, ei
-tämä minua oikein tahtonut auttaa ainakaan iltapuoleen, sillä, kuten
-sananlasku mainitsee, käytiin kimppuun liian tiheään. Lappalaiset itse
-joivat, isä, äiti, poika ja tytär erotuksetta, mutta suuresti
-ihmettelin, ettei nähnyt monta pahasti juopunutta. Sellaisessa tilassa
-oli kuitenkin muuan muuten kauniskin tyttö, joka oli nauttinut niin
-paljon liikaa, ettei voinut kävellä, seisoa, eikä edes istua. Sen
-vuoksi hän loikoi penkillä, ja toiset pitivät vuoroin kiinni hänen
-käsiään, sillä tässä tilassa hän oli rajulla päällä ja koetti
-lakkaamatta päästä pystyyn tehdäkseen tiesi mitä urostöitä. Luultavasti
-hän kuitenkaan ei olisi voinut tulla paria askelta etemmäksi lattialla
-ja olisi silloin kaatunut kumoon, mutta olisi silti voinut rikkoa
-ikkunan tai tehdä itselleen tai muille jotakin vahinkoa. Miehet
-kuiskasivat meille juottaneensa tahallansa tytöllä näin paljo liikaa,
-hankkiakseen itselleen ja meille naurun aihetta. Ei kuitenkaan yhtään
-tehnyt mieli nauraa, kun näki muuten siivon tytön, punaposkisen kuten
-lappalaistytöt yleensä ovat, puettuna puhtaisiin liinavaatteisiin ja
-muuten hyvään vaatetukseen, näin alentuneessa tilassa. Jos tahtoo nähdä
-naista alennuksen tilassa, niin on hän nähtävä juopuneena -- vaikka
-tosin ei voi kieltää, että hän toisessa alennuksen tilassa on vielä
-surkuteltavampi. -- Tästä näytelmästä kohtalo johti meidät naapurin
-mökkiin läsnäolemaan toisessa. Siellä makasi penkillä nuori poika niin
-viinassa, että vaivoin voi itse kääntyä sen verran kuin tarvitsi,
-saadakseen päänsä siihen asentoon, että voi purkaa sisältään liiallisen
-viinamäärän samaa tietä, mitä se oli sisälle mennyt. Äiti oli hänelle
-tässä toimessa avullisena sekä kääntämässä häntä että pitämässä kiinni
-hänen päästään. Paitsi näitä kahta ei näkynyt yhtään pahasti
-juopunutta. Kaikki tosin olivat iloiset, mutta iloisia lappalaiset ovat
-viinattakkin. Illalla huomasimme iloksemme, että kaikki nassakat olivat
-miltei tyhjät, niihin luettuna omammekin. Oivallinen illallinen, jossa
-merikampelo oli tärkeinnä tarjottavana, seurasi kemuja. Tälle
-illalliselle meidät kutsui rikkain lappalaisista, joka sanoi olevansa
-erittäin tyytyväinen Kuolan-matkaansa. Hän oli näet -- toisten
-kyläläisten suostumuksella -- luvannut eräälle Kuolan porvarille, että
-tämä kesällä oli saava pyytää lohta heidän joestaan, ja siitä hän oli
-saanut ainakin muutaman kannun viinaa; muutamat sanoivat hänen saaneen
-100 ruplaa rahaakin, mitä hän tietysti ei myöntänyt, peläten, että
-täytyisi jakaa tuo summa muiden kanssa. -- Tähän tämä luku hyvin voisi
-loppua, ellei olisi syytä pelätä, että joku, tuntematta lappalaisten
-elämää, sen kertomuksen johdosta, joka on annettu tämän-päivän
-kemuilemisesta, luulisi heidän yleensä liiaksi nauttivan väkeviä,
-varsinkin kun se, mitä ennen on luettu ja kerrottu heistä, pikemmin
-puolustaa kuin vastustaa tätä luuloa. Tämän väärän luulon eksyttämänä
-saattaisi moni, joka vuodessa nauttii sataa kertaa enemmän väkeviä kuin
-lappalainen, kuitenkin arvella itse elävänsä raittiina ja panna
-lappalaisen juoppojen kirjoihin, mikä olisi mitä räikeintä vääryyttä.
-Lappalaisen liikaan huutoon joutuneen juoppouden laita onkin itse
-teossa se, että kun hän muutaman kerran vuodessa sattuu paikoille,
-missä viinaa myödään, hän, tottumaton kun on, helposti päihtyy
-vähemmästäkin määrästä viinaa, jota sellaisissa tilaisuuksissa harvoin
-suostuu kokonaan jättämään maistamatta. Ja kukapa siitä häntä moittii..
-Miksi olisikaan sallittu muiden ihmisten joka päivä ylenmäärin hankkia
-itselleen nautintoja ja soimata lappalaista siitä, että hän edes
-muutaman kerran vuodessa vaihtaa jokapäiväisen yksitoikkoisuutensa
-johonkin muuhun, jota ainakin hän pitää nautintona. Tyventä kiitellään
-enimmin myrskyn lakattua ja terveyttä taudista parannuttua, ja
-lappalainen panee tuollaisen yhteisen kaupparetken jälkeen entistä
-suurempaa arvoa kotielämäänsä. Jos hän saa seurata omaa tahtoaan, hän
-harvoin tai ei koskaan ota koko ryyppyä ja varoo päihtymistä; Muotkassa
-näimmekin vaan erään pojan ja mainitsemani tytön juopuneina. Ainoastaan
-silloin kun itsekkäisyys kietoo hänen yksinkertaisuutensa paulaansa,
-hän todella päihtyy, kuten samain Muotkan miesten laita oli Kuolassa,
-harvoja lukuunottamatta. Kun Muotkan lappalaiselta kysyttiin, miksi hän
-ei kernaammin säästänyt viinaansa, jolloin hänelle sitä olisi riittänyt
-pitemmäksi aikaa, jos olisi ollut vähemmän vieraanvarainen ja
-noudattanut suurempaa kohtuutta, hän vastasi: "Tiedämme, että viina on
-jotakin pahaa, ja meistä on parasta kerralla tehdä loppu tästä pahasta.
-Muuten eivät tavat salli että viinaa pidetään kotona, vaan kun sitä
-saadaan, on sitä nautittava niin kauan kuin on tippakin jäljellä." Tämä
-lappalainen tuntui jokaisessa muussa asiassa olevan kylän järkevin
-mies; lukija päättäköön, kuinka järkevä tämä hänen vastauksensa oli.
-Hänen vastauksensa muuten palauttaa mieleeni toisen, vieläpä vallan
-läheltä kotiseutuani. Muuan mies, joka joka päivä joi totilasinsa, otti
-ruokaryyppynsä sekä aamuisin rohtoryyppynsä -- anteeksi, että olen
-noudattanut takaperoista järjestystä -- sama mies moitti naapuriaan
-siitä, että tämä joskus otti liikaa. On otettava huomioon, että tämä
-naapuri oli noita "köyhiä raukkoja", jotka joskus voivat saada irti
-kaksitoista killinkiä, mutta jotka muuten kärsivät puutetta. Nämä
-kohtalon hankkimat kaksitoista killinkiään hän joskus käytti viinaan ja
-päihtyi; sitten hän taas oli viikko-, ehkä kuukausiakin ollenkaan
-nauttimatta väkeviä. Mutta kun rikas naapuri, joka joka päivä nautti
-tavallisen määränsä, moitti toista, tämä vastasi puolustellen itseään:
-"Minä tosin ansaitsen moitetta epäsäännöllisyydestä, kun varani eivät
-salli minun saattaa juoppouttani kunnolliseksi järjestelmäksi, kuten te
-muut voitte tehdä." Eiköhän sama suhde vallinne lappalaisen ja hänen
-varakkaampien eteläisien naapuriensa välillä? --
-
-
-Matka Muotkasta Petsamoon.
-
-(7 1/2 penink.)
-
-Edellisen päivän kemuilemisen jälkeen heräsimme seuraavana aamuna ja
-tutkistelimme nassakkaamme, jonka vielä huomattiin sisältävän
-täsmälleen neljä ryyppyä; näistä otimme itse ensin kaksi ja annoimme
-toiset kaksi isännälle ja emännälle. Kohta sen jälkeen saimme kutsut
-toiseen paikkaan, missä sattumalta myös oli jäänyt joku ryyppy
-nassakkaan, mutta tämä olikin kemujen viimeinen. Siihen päättyi ja oli
-jo aikakin päättyä tämän yltäkylläisyyden, ja vielä pikemmin on aika
-lopettaa sen kertominen. -- Muuan vanhanpuoleinen naishenkilö, joka
-edellisenä päivänä oli tullut Muotkaan, liittyi meihin seurassamme
-matkustaakseen Petsamoon. Hänellä oli mukanaan Kuolasta kuomi-pulkka,
-joka suuresti harmitti lappalaisia. Vastenmielisesti he näet
-valjastivat poron sen eteen, varsinkin kun itse henkilö pussineen,
-patjoineen ja vällyineen jo painoi melkoisesti. Sellaisessa katetussa
-pulkassa istuva henkilö ei voi ohjata poroaan, minkä vuoksi toisessa
-pulkassa istuvan lappalaisen alituisesti täytyy sitä hoitaa. Ja mäkien
-takia täytyy sitoa toinen poro tällaisen pulkan taakse, jotta se
-vastaan pitämällä edes vähän hiljentäisi pulkan liian kiivasta vauhtia.
-Sellaisen pulkan kuomi on tavallisesti tehty purjekankaasta, joskus
-nahasta. Tilaa siinä on niin vähä, ettei voi istua, minkä tähden
-matkustajan täytyy loikoa ja tässä asennossa ollen matkustaa. Kuolassa
-ja Kemin kihlakunnassa asuvat venäläiset vallasihmiset ajavat reissäkin
-maaten. Usein he vedättävät saappaat jalastaan ja antavat peittää
-itsensä kuin vuoteeseen ainakin. Kullakin on oma makunsa ja
-mielihalunsa. Näin peiteltiin mainittu naishenkilökin pulkkaan; tällöin
-lappalaiset eivät voineet olla tekemättä huomautuksiaan. "Tuolla tavoin
-meitä rasitetaan, kun täytyy maksutta kuljettaa omia herroja, ja te,
-jotka olette toisista maista kotoisin, vaikka olettekin herroja,
-maksatte ja ajatte kuin mekin." Karavaaniimme liittyi vielä nuori,
-ainoastaan 16-vuotias poika, joka aikoi Petsamoon katsomaan itselleen
-vaimoa. Sitäpaitsi vielä muutamia vanhempia miehiä. Koko seurueessa oli
-kolmattakymmentä poroa, muutamat niistä irtonaisina. Sillä eipä
-kernaasti lähdetä pitemmälle matkalle ilman varaporoja. Tie oli
-jossakin määrin auki ajettua, mutta ei suinkaan ollut niin hyvää kuin
-olimme toivoneet, sillä edellisinä päivinä oli satanut lunta ja
-pyryttänyt. Toinen puoli matkaa oli autioita tuntureita, joilla ei
-nähnyt ainoatakaan kasvavaa puuta, korkeintain muutaman tunturikoivun.
-Nämä ovat jotenkin sellaisten leikattujen puiden näköisiä, joita näkee
-puutarhoissa; ne eivät kasva 3-4 kyynärää korkeammiksi, ja runko voi
-tyvestä olla 3-4 tuumaa läpimitaten. Runko ei ole sileä eikä suora,
-vaan enimmäkseen sammalen peittämä ja mutkikas. Vaivaiskoivut ovat
-vallan toista lajia kuin tämä tunturikoivu, jota luonnontutkijat
-kenties pitävät vaan meidän tavallisen koivun muunnoksena.
-Uskollisemmin kuin mänty se muuten kohoaa pohjoiseen, sillä vaikka
-mänty onkin kovin kestävä, ei se kuitenkaan vaivaa itseään kiipeämällä
-tuntureille. Tätä tunturikoivua nähtiin Kuolassa yleensä käytettävän
-polttopuina, joita koirilla vedätettiin metsästä, -- toimi, jolla
-seudun köyhät asukkaat talvisaikaan enimmäkseen ansaitsevat elantonsa.
-Meren rannikolla kuuluu sellaistakin polttoainesta olevan niukalta,
-niin että se on hankittava 2-3 peninkulman päästä. Muutamissa paikoin,
-kuten pohjoislappalaisen niemimaan itärannalla sijaitsevassa
-norjalaisessa Vesisaaren (Vadsöen) kauppalassa, poltetaan enimmäkseen
-turpeita. Nämä kaivetaan ylös lapioilla, leikellään tiilinmuotoisiin
-paloihin, kuivataan ja poltetaan. Sellaista turvetta kuitenkin saadaan
-ainoastaan muutamissa paikoin mainittua niemimaata, mutta sitä
-kuulutaan voitavan ottaa samassa paikassa useasta päällekkäin olevasta
-kerroksesta, niin ettei ainakaan pian turpeen puutetta tarvinne pelätä.
-
-Myöhään illalla saavuimme Petsamoon, valitsimme yöpaikan, keitimme
-kaloja, söimme ja panimme maata.
-
-
-Petsamo. Matka sieltä Paatsjoelle.
-
-(6 penink.)
-
-Petsamo oli samanlainen kylä kuin Muotka; se oli rakennettu männikköön
-ja siinä oli 8-9 perhekuntaa, jotka asuivat kukin erityisessä mökissä.
-Kaikki lappalaiskylät, joiden kautta kuljimme, olivat täten metsään
-sijoitetut, kuitenkin siten, että metsä luonnollisesti oli harventunut.
--- Sittenkuin meille tavallisuuden mukaan oli keitetty kaloja, panimme
-maata ja läksimme taas seuraavana aamuna matkaan. Matkuettamme oli noin
-20 poroa, joista useimmat juoksivat vapaina. Muuan naishenkilö, joka
-kylässä oli suuresti moittinut tupakkapiippujamme, oli myös
-seurassamme. Matkallakin hän näytti kärsivän tupakansavusta, sillä joka
-kerta kun näki meidän polttavan, hän aina matki meitä huulten
-liikkeillä y.m. Annoimme hänelle varsin monta tilaisuutta muistutuksien
-tekemiseen. -- Koska pakkanen oli kova, täytyi usein turvautua
-vilkkaampaan ruumiinliikkeeseen kuin pulkassa istuen voi saada.
-Hevosella matkustettaessa saattaa asian parantaa juoksemalla jonkun
-aikaa reen jäljessä, jolloin mitä kovimmallakin pakkasella pian voi
-lämmetä. Mutta jos lumi ei ole tarpeeksi kovassa, niin jalat kuitenkin
-voivat palella, ja moni on jo palelluttanut jalkansa, vaikka on
-juossutkin, kun tie ei ole ollut kovaa. Porotiellä, jonka lumi
-tavallisesti on löysää, ei auta jäljessä juokseminen. Lappalainen on
-sen tähden keksinyt edullisen keinon, hän näet vähäksi aikaa köyttää
-poron kiinni tai käyttää hyväkseen aikaa, jolloin sitä syötetään, ja
-painiskelee toveriensa kanssa lumessa. Miehet ja naiset, miten vaan
-sattuu, tuuppivat toisiansa kumoon, Tien ollen tukossa pyryn jälkeen,
-matkamme kesti pimeään asti. Ei yksikään seuralaisistamme ollut käynyt
-Paatsjoen nykyisessä paikassa. Tämä kylä oli näet joku aika sitten
-muutettu pois entisestä paikastaan. Nimismies Ekdahl tosin oli siellä
-käynyt, mutta miten saattoikaan kohtuudella vaatia, että hänen, joka
-oli kulkenut sen läpi, lähemmin panematta huomioonsa kylän asemaa, nyt
-paluumatkalla piti se muistaa. Tähän kyytimiehemme kuitenkin luottivat,
-ja yllä mainittu akka sanoi moneen kertaan, kun eksyimme: "Hyi, hyi! On
-ollut kylässä eikä toista kertaa osaa sinne takaisin!" Ajettuamme
-jonkun peninkulman harhaan, osaksi vanhaa tolaa, osaksi ilman
-sellaista, ja kun moni tällä ajalla oli ehtinyt muistella kuulleensa,
-että kylä entisestä paikasta oli siirretty siihen tai siihen suuntaan,
-satuimme viimein tolalle, joka onneksi johti meidät kylään. Kun siellä
-tuli tunnetuksi, että olimme sitä etsineet, kaikki ahdistivat Paavalia
-(Ekdahlia) nauraen hänellä pahanpäiväisesti, kun ei kylää löytänyt,
-vaikka kerran ennen oli siinä käynyt. Minä puolestani en suinkaan
-pitänyt asiaa kummallisena, omituisempaa minusta oli, kun vaadittiin,
-että oudon henkilön, joka matkallaan Kuolaan ensi kerran oli kulkenut
-kylän läpi, paluumatkalla olisi pitänyt muistaa, missä kylä sijaitsi.
-
-
-Matka Paatsjoelta Näytämöön.
-
-(50 virst.)
-
-Tämä matka oli yleensä edellisten kaltainen, lukuunottamatta tuntureja,
-jotka nyt olivat pienemmät. Kun edellisenä päivänä oli satanut lunta,
-tie taas oli enimmäkseen ummessa; saavuimmekin vasta myöhään illalla
-perille. Näytämö (Näätäjoki) on viimeinen venäläinen lappalaiskylä, ja
-tästä alkaa norjalainen alue, joka, luonnottomasti kyllä, ulottuu aina
-Venäjän alueeseen asti sulkien Suomen lappalaiset erilleen Jäämerestä,
-jonne kuitenkin kaikki heidän kauppansa liikkuu. Kun lappalaisten on
-mahdoton Pohjanmaalta noutaa tarvetavaroitaan, ja kun lisäksi lienee
-kielletty käymästä kauppaa muukalaisen kanssa, en tiedä, miten Suomen
-lappalainen oikeastaan saisi sellaisia tarvetavaroita kuin jauhot,
-suolat y.m. nykyään ovat, jos hän tarkoin noudattaisi asetuksia. Hänen
-on pakko rikkoa ne. Tämän seudun kautta Suomi mukavimmin pääsisi
-yhteyteen meren kanssa, ja jos niin olisi asian laita, syntyisi tähän
-helposti suomalais-lappalainen kauppala. Tänne Inarin vedet j.n.e.
-Rajaa määrättäessä sanotaan norjalaisen rajaherran lahjomisella saaneen
-hyvän maakaistaleen. Venäläisen herran kerrotaan saaneen viisi mustaa
-revonnahkaa ja joka merimiehen saaneen hopearuplan.
-
-_Venäjän-lappalaisen puku_. Naisten päähine on kuten
-Venäjän-Karjalassa; siinä on paljo koristeita ja ylhäällä viuhkan
-tavoin esiinpistävä kampa. Hame, röijy, kehto, kangat [sana on
-tällaisenaan ruotsinkielisessä alkukirj:ssa], korvarenkaat. Hameet
-raitavat, punaiset; vyö.
-
-Lattiat pestyt. Tukkimetsää useimmissa paikoin -- leveitä, yhdestä
-ainoasta puusta tehtyjä pöytiä. Liha muutamissa paikoin tympeätä (verta
-juoksuttamatta teurastettua). -- Kala on Venäjän lappalaisella
-paastoruokanakin. Muutamat tekevät kuitenkin poikkeuksen. -- Pappi:
-Jumala antakoon syntinne anteeksi! -- Tupakansavu karkoitettiin
-katajanoksilla. Syy: kaikki on saastaista, mikä lähtee ihmisestä ulos.
---- Naiset tavallisesti kauniita, punaposkisia -- puhtaat paidat --
-punaiset myssyt. -- Värttinä -- jännesäikeitä -- miehillä jaarat,
-joissa paljo heiniä, usein ilman sukkia, ylettyvät lonkkain
-yläpuolelle. Paita, poromekko, kintaat.
-
-
-Näytämöstä Näytämönjoen rannalle Ekdahlin virkataloon.
-
-(3 penink.)
-
-Matkaa kesti iltaan asti huonon kelin vuoksi. Asunto Ekdahlilla, muuan
-paja ilman pöytää tai penkkiä. Kahvia, viinaa y.m. ei ollut, tuskin
-leipää; lihaa joka ateriaksi kolmasti päivässä. Halot joka päivä
-noudettavat metsästä. Tsaajua. Sokeripöytä lapsille, jotka
-nuoleskelivat. [Lause kuuluu alkuaan: "Sokerbord för barnen, som
-slickade".] Leivonta. Rasvaa lihan kastikkeena. Ydintä. Tupakkaa,
-Virginian lehtiä. Vesinuuska. Kauppapaikkoja lähellä Ekdahlin
-virkataloa: Vesisaari, Mårtensnäs, Vardöe, Karlsbotten, Byggöen,
-Gullholen y.m. Vesisaaressa yhdeksän kauppiasta ja niistä muutamat
-oikein rikkaita. Pian tästä paikasta paisunee melkoinen kaupunki, sillä
-kuuluu jo olevan monta muhkeata taloa, ja uusia yhä on kohoamassa.
-Varakkaammat polttavat puita, köyhemmät turvetta, jota on paksuin,
-kerroksin Nordkapin niemen itäpuolella. Meren rannalla lappalaiset
-asuvat puoleksi maanpäällisissä, puoleksi maanalaisissa majoissa,
-joissa on ikkunat katossa. Siellä navetatkin maanalaiset. On useita
-salakäytäviä sellaisiin aittoihin y.m. Norjalaiset sanovat Inarin
-asukkaita "Injager"-suomalaisiksi, myöskin kveeneiksi. Porolappalaisten
-rikkaus: 6-10 tuhanteen poroon. "Miten porosi ovat voineet tänä
-vuonna?" -- "Varsin hyvin." -- "Eikö edes vasikoita ole mennyt
-hukkaan?" -- "Eipä pahasti, ainoastaan noin 500." Sellaisia porolaumoja
-seuraavat sudet alituisesti. Joka yö suistuu poro niiden petojen
-suuhun. Lentelevät korpit seuraavana aamuna ilmaisevat surman
-tapahtuneen, ja silloin lappalainen lähtee ottamaan pois, mitä sudet
-eivät ole voineet syödä, ja käyttää sen itse ruuaksi. Muuan
-porolappalainen oli kehunut, että susi oli teurastanut hänelle koko
-talven ajan, niin ettei hänen itse ollut tarvinnut nähdä vaivaa.
-
-Käärmeitä ei ole pohjoispuolella Sompiotunturia, kurkia ei Inaria
-pohjoisempana; variksia on Kuolassa ja Reisivuomassa (Byggefjorden),
-harakkoja ei Inaria pohjoisempana. Lappalainen sanoo kaikkia suuria
-jokia Tenoksi esim. Paatsjokea.
-
-
-Naytämönjoelta Inarin kirkolle.
-
-(15 penink.)
-
-Turhaan olin toivonut pääseväni Utsjoelle, minne oli 13 peninkulmaa.
-Paljo lunta. Ekdahlin veli 1/2 viikkoa [sitten lähtenyt] suoloja
-noutamaan merenrannalta. Puolessatoista vuorokaudessa 3 peninkulmaa. --
-Ensin 10 peninkulmaa Inarinjärvelle ja sieltä järven jäätä pitkin ja
-muutamien niemien poikki pääsiäisaikaan kirkolle. Inari on kylä, johon
-kuuluu 60 majaa; näissä ei asu ketään paitsi kokoontumisaikoina. -- Ohu
-vaski, paksuvaski, paksu kun patonen vaski, kasarivasken paksuus.
-Merimateen maksa, kuivan kuusen oksa. [Tämä ja edell. lause suomeksi
-muistoon kirjoitettu.]
-
-Inarissa Sammutvaara ja Sammvutjärvi.
-
-Muuan lappalainen, sodankyläläinen ja torniolainen (Ahon Junni) ja pari
-norjalaista jäivät Huippuvuorille talveksi. Söivät karhuja, palvatuita
-mursunnahkoja [nämä kaksi sanaa suomeksi muistoon kirjoitettu],
-lintuja. Yksi heistä, Laurin Lassi Sodankylästä, valittiin isännäksi.
-Ainoastaan lappalainen kuoli.
-
-_Rovaniemi_ s.o. Paloniemi: _rova_ = palo. -- Ukonsaaressa ja
-Ukonvaaralla Inarinjärvessä sanotaan "ukkojen" ennen muinoin pitäneen
-pakanallista jumalanpalvelusta. Akuvaara Inarinjärven ja Ukonjärven
-välillä; siellä naiset pitivät jumalanpalvelusta.
-
-Laurukainen oli kerran vihollisen oppaana ja sanoi: tuolla on varakas
-paikka; kun alan juosta päresoihtu kädessä, rientäkää silloin jälkeeni.
-Hän tuli jyrkälle ylängölle, viskasi alas soihdun, vihollinen perässä;
-opas meni aamulla katsomaan ja huomasi kaikki kuolleiksi. -- Sodankylän
-[tästä tämän kappaleen loppuun alkuaan suomeksi] lukkari kettuja pyysi,
-teki ihmisen, sitä kumarteli. Sai ketun, lähti kotian, huuto jälestä:
-Paavo, elä mene, jo tääll' on toinen. Vei kettunsa aventoon, p--nsi
-päälle, poltti J:lan kuvansa. Lapinvaimot säikähyksissään menevät
-mielettömiksi, rupeavat aivastamaan ja sitte tulevat entiselleen.
-Utsojoki. Yksi akka suen sai, lenti sitte riekko (metsänkana), siitä
-säikähti, juoksi, juoksi, luuli suen itsiänsä ajavan, siksi kun repi
-nahkan pieniksi palasiksi. --
-
-8 päivää sangen hauskaa Ekdahlin luona. Eväitä mukaani. Ja yhtä paljo
-taisi ruokavaroja jäädä jäljelle, niin sanoi kyyti-lappalainen.
-Kyytirahat. Puolet Inariin vievää tietä lampia; soita ei kuulu olevan.
-Sitarin pirtissä olimme yötä. Poroja syötetään neljännestunti aina 2:n
-tai 3:n peninkulman matkan jälkeen. Lappalainen tuntee syöttöpaikat
-yhtä hyvin kuin poro. Kalastaja-lappalaisten mökkejä. Talviasuntoja
-erityisesti metsässä. Kesäpaikkoja usein saarissa, järvien rannoilla
-y.m. Aitat rakennettu neljälle patsaalle ahmojen takia. Ovi niissä on
-niin pieni ja matala, että täytyy ryömiä sisälle. Köyhillä ei usein
-talvella ole kalaa, eikä edes lihaa, sillä useimmiten heillä on
-lainatut porot. Lampaita on 10, 15-20; ne syövät heiniä ja
-poronjäkäliä. Lihaa hankitaan porolappalaisilta, ja se on kallista
-rahalla ostaa, vaaditaan 2-3 hopearuplaa porohärästä. Viinalla saa
-helpommin, porohärkä kannusta. -- Hame sarkaa, harmaa, vihreä, sininen.
-Kaulukseen ommeltu kaksi pituuden suuntaista, tuuman tai puolen
-levyistä, keltaista tai sinistä liuskaletta. Monta poikki-liuskaletta
-niiden välillä ja toisia hihan liitekohdassa, hihoista kaulukseen ja
-selkäsaumaan, pitkin selkää puolentoista korttelin pituinen kaistale,
-rinta-aukon reunoilla, ranteen ja helmojen kohdalla. Sen yllä petska.
-Paraat tehdään vuoden vanhojen, huonommat vanhempien porojen nahoista,
-jotka karvataan lepänkuorilla. Vyössä on soljet tai napit ja suuri
-puukko. Jalkineet. Naisten myssyt katkaistun särmäkartion muotoiset ja
-kengänkoron tavoin eteenpäin kallistuvat. "Sarvipäitä." Sarven sisässä
-puukehä. Malli taitaa todella olla otettu poron sarvista. Pääjärven
-seudulla käytettiin kahta pientä sarvea otsassa. Kirkossa-käynti.
-Lehmänkellolla soitetaan ihmisiä aamu- ja iltarukoukseen erityiseen
-rukoushuoneeseen. "Onko se rikas?" -- "On se kyllä raharikas, vaan
-poroja ei ole." [Kysymys kuten vastauskin suomeksi muistiinpantu.] Eroa
-petskojen välillä Venäjän ja Suomen puolella. Muutamilla keikareilla
-oli huivi puoleksi levitettynä hartioille. Miesten lakit ylhäältä
-neliskulmaiset ja eriväriset. -- Neljät suuret "markkinat", joulun,
-käräjäin (Matinpäivän), pääsiäisen aikana sekä kaksi viikkoa
-juhannuksen jälkeen, jolloin palataan mereltä, jos kohta muutamat ovat
-jo aikaisemmin palanneet. Merelle lähtee suuri osa ollen palkkalaisina
-kalastuspaikoilla. Kyrön kylän väki oli puettu aliseudun tapaan. Jos
-kohta lappalaiset yleisesti puhuvat suomea, he eivät osaa panna
-sanoihin oikeata korkoa. Heti erotti Kyrön asukkaan puheesta.
-Kieltämättä Inarin väestöllä olisi suurempi hyöty lapinkielisestä
-jumalanpalveluksesta. Mutta sen vuoksi, ettei yksi tahdo nähdä vaivaa
-oppia lapinkieltä, täytyy kaikkien oppia suomea. Toisin on laita
-Norjassa. Utsjoen lappalaiset kuuluvat puhuvan parempaa suomea. Lukkari
-toimitti jumalanpalveluksen. Muuan nelivuotias poika, joka seisoi minun
-edessäni olevassa penkissä, lyykisti polviaan joka kerta kun Jeesusta
-mainittiin. Ei näkynyt ainoatakaan juopunutta tai edes liikutettua,
-vaikka viinaa sanottiin olevan. Oltiin närkästyneitä Stenbäckille
-siitä, että kovisteli juoppouden harjoittajia. -- "Mistä tieät
-päivänpuolella?" "Maailmasta". Luppaa (naavaa) porolle. Sompion tuolla
-puolen vähä lunta, Sodankylän puolella kahta paksummalta, -- "Kun
-hiihti, ei perkele viti rikkautunut." Ensimäinen kuusi Ivalojoen
-rannalla ja sitten Sompion tienoilla. Nuotio: "perkka" hirsien välillä.
--- "Ken ennen on viien sylisiä nuotioita nähnyt." Poronpyynti
-Sompiossa. Sudenjälkiä. Psi, psi porolle. Tiedä (tiedrä) Inarissa;
-tullekhan Sodankylässä. Lappalaisia murteita. Kyyti Inarista;
-lampaanjuusto, petsäliemi. Lihaliemi, jota söin yhdessä lukkarin veljen
-kanssa Inarissa. Influentsa. _Juovua_ porosta. _Ihollaan laskea_
-sanotaan nuotiosta. Lyijykynällä piirustetut kuvat Inarin ja Korvan
-välillä olevien saunojen seinillä. Kenkäheinät, niiden tuottama vaiva,
-puolet kesää. Joku vuosi sitten oli kuuromykkä kenraali matkustanut
-Lapinmaan kautta. -- Karhuksi mies metsään ruoan puutteessa talveksi
-mäni. -- _Nuotion alku_. Yksi laiska poisajettiin halkotulelta,
-kaatuneita honkia löysi, nosti päällityksin, pisti tulen rakoon. Nousun
-niemi Sallassa. Nouse pois nokinen poika j.n.e. [Sanoista: Karhuksi
-mies j.n.e. tähän asti suomeksi muistiinpantu.] Pororuttoa Sallassa ja
-ympäristössä. _Pankka; hihna_, ohja; _vuottaraippa_, vetonuora;
-_käsäys_, kaulapaita; _ahkio_, pulkka; _suopunki_, silmukka, jolla poro
-pyydetään kiinni. Porokelkat. "Peuranpyyntö" Sallassa; "se on mettäsä"
-s.o. peuroja pyytämässä. [Sanasta "Pankka" tähän asti suomeksi
-muistiinpantu.] Karjarutto v. 1834 kesällä, jolloin poroja, lehmiä,
-hevosia ja lampaita kuoli. Hirvaksen [? Hirvaan] ja Nuottajärven
-lappalaiset muuttavat talveksi yhteen asumaan, 20 kattilakuntaa.
-Suonikylä, Akkala, Maaselkä. Kemijärvessä keväällä v. 1837 vaimo
-kuolleista virkonut, sanonut: "Ei sitä pitäis olkileipää pöhkelöksi
-nimittää ja muilla nimillä haukkua, J:lan antama sekin on. Vielä tulee
-vuosia ja tänäkin vuonna, vaan ei silloin ole syöpiä." Sitte kuoli
-uudelleen. -- Ikimieli Lapp. Venäläisten käsistä aittaan pakeni.
-"Tule'pa alas!" -- "Jo tulenki", miehen rungon laatinut, sen visko;
-Venäl. tappamaan. Hän itse samassa suksilla pois pakoon. -- Christopher
-Kuolan linnan piiritti. Aina hevosensa yli kaivoksen hypällytti. Viimen
-seinän alta sai päänsä sisään, sieltä akka rautalakin läpi nuolen
-laski. -- "Jos noita olis vähemmin lapsia, paljo enemmin tekisivät, nyt
-aika toruessa mänöö." [Sanoista: "Ei sitä pitäisi j.n.e." tähän asti
-suomeksi muistiinpantu.] -- Viirejä ei ole Karjalassa eikä Lapissa.
-Saunoja ei ole lappalaisilla. "Niin myö täällä eläisimmä kun kuninkaat
-heitä suhteen, kun vuoet tulisi", sanoi eräs Venäjän karjalainen.
-
-Inarin lappalainen syö pääasiallisesti yhden kerran päivässä, nimittäin
-illalla, mutta silloin koko vahvasti; sitten myös seuraavana aamuna,
-jos nimittäin jotain ilta-ateriasta on jäänyt jäljelle, muuten on
-ilman. Kuusamossa ja Karjalassa taas syödään neljästi päivässä.
-
-
-
-
-46.
-
-Viisi päivää Venäjän Lapissa.1
-
-
-[Otettu lehdestä "Kanava, Sanansaattaja Viipurista", v. 1847, 51 n:o.
-Tämä matkakuvaus, jos kohta suureksi osaksi kertoo samaa kuin edellinen
-matkakertomus, on kuitenkin liitetty tähän, koska on Lönnrotin
-alkuperäisiä suomenkielisiä kirjoituksia ja edellistä ehyempi ja
-sujuvampi.]
-
-Lapinmaassa harvat meikäläiset kulkevat, vielä harvemmat Kuolassa.
-Alanimitettyä on asiansa vaatinut jo kahdestikin niillä seuduilla
-käymään, ensimäisen kerran Vienan meren rannoitse Kantalahteen, sieltä
-Kuolan kaupunkiin ja Inarin kirkolle, toisen kerran perin vastahakaan
-Inarista Kuolaan j.n.e. Kumpainenkin matkustus tapahtui talvis aikana,
-eikä niitä teitä kesällä hyväisesti kuleta'kaan. Talvella sitä vastoin
-ovat kyllä hauskat ja hupasat kulkea, peräti toisin, kuin ennen Lapissa
-käytyäni ajattelin. Ihmiset Lapissa ovat hyväntahtoiset, raittiit ja
-iloiset, peurat juoksevat ilman perkeleittä ja ruoskatta, pakkaset
-eivät ole paljo kovemmat kuin meilläkin, jota vastoin vaate varustus on
-paljo lämpimämpi, ettei kyllä kenenkään tarvitse vilua kärsiä enemmän,
-kuin muuallakin vielä paljo Suomeakin eteläisemmissä maissa.
-
-Mainituista Lapin matkoistani nyt en huoli kertoa kuin jonkun osan,
-nimittäin Kuolasta Norjan Lapin rajoille, etten liialla lorulla
-menettäisi turhaan omaa ja lukian aikaa. Muutamia päiviä ennen
-tapahtuvaa lähtöäni Kuolasta tuli sinne Suomen-alaisen Lapin silloinen
-nimismies, Paul Ekdahl, joka oli minulle varsin otollinen sattuma,
-koska hänestä sain hyvän matkatoverin, jonka seurassa kulin aina Inarin
-Lapin rajoille. Kun hän oli asiansa suorittanut, piti meidän lähteä
-matkalle samain Lappalaisten kanssa, jotka olivat häntä Kuolaan
-tuoneet. Ne olivat Muotkan kylästä, johon luetaan kahdeksan penikuormaa
-Kuolasta. Aamulla varhain piti lähdettämän -- niin oli suostuttu
-lappalaisten ja meidän välillä -- mutta jo varhemmin olivat
-saattomiehemme päässeet viinan makuun ettei heitä saatu koskaan
-yhtaikaa kokoon. Välistä kyllä saimma heitä kolmin neljin käsiimme,
-mutta toisia hakiessa katoisivat entisetkin. Viimein päätimmä antaa
-lappalaisten ryyppiä rauhassa ja vasta aamulla jälkeen lähteä, koska
-emme sinä päivänä kuitenkaan olisi enää Muotkaan ennättäneet. Toinen
-syy tähän päätökseen oli pelkomme, että saattajat viinapäissänsä
-milteivät hukuttaisi itsiänsä ja meitä Kuolajokeen, sillä kaupungin
-likellä on joki koskinen, ja vielä puolen penikuormaa ylempänäkin,
-josta tie kulkee sen poikki, niin virtasa että välistä ajavat
-sisäänkin. Peurat vietiin siis yöksi metsään ja Lappalaisia
-varoitettiin kovasti ne aamulla varhain sieltä jällensä noutamaan ja
-itsensäkin kokoutumaan ennenkun viina olisi saanut heitä minnekään
-eksytetyksi.
-
-Yön levättyämme lähetimmä varhain aamulla jälestä muutaman saltakan eli
-sotamiehen Lappalaisia majapaikoistansa keräämään. Tiiman paikoilla
-viivyttyänsä tuli hän ypö yksinään takaisin ja sanoi ei voivansa saada
-Lappalaisia kokoon koska jo taas olivat humaltumassa, toiset jo
-hyvästikin humaltuneet. Sanansa todisti puoliksi sillä, että itsekin
-oli saanut päänsä täyden. Laitoimma siis toisia hakioita, joiden avulla
-viimeinkin saimma Lappalaiset kello 9:n ajaksi kokoon, monen jo
-kylläkin hoipertavaisilla jaloilla.
-
-Aivan lähtöjalkeella saanemma luvan ennen matkalle jouduttua muutaman
-sanan hyvästi-jättäisiksi Kuolasta virkkoa. Se on pieni, isomman Hämeen
-kylän kokoinen kaupunki ei kaukana Jäämeren rannalta. Taloja siinä
-luetaan olevan 136, mutta nekin eivät ole rakennukseltaan paljo Hämeen
-taloja suuremmat. Asukasten luku sanottiin olevan puolen-kahdeksatta
-sadan paikoilla. Paras elatuskeinonsa on kalastus ja Lapinkauppa,
-muutamilla käsityö. Lappalaisia elää usiammissa kylissä ympärillä,
-nimittäin Muotkassa, 8 penikuormaa länteenpäin; Petsamossa, Paatsjoessa
-ja Näytämössä, vielä etempänä länne alla; Nuottajärvessä, Suonikylässä
-ja Hirvaskylässä, eteläänpäin niistä ennen nimitetyistä; Kiltinassa
-Kuolanlahden rannalla 3 penikuormaa koillista ilmaa kaupungista;
-Maaselässä, 7 penikuormaa eteläänpäin ja muissa. Kaikista näistä
-Venäjän Lappiin kuuluvista kylistä matkustavat Lappalaiset kolme eli
-neljä kertaa talvessa Kuolaan, kaupaksi vieden sinne peuran lihaa,
-taljoja, sarvia, koipia, koipikenkiä, lapinturkkia eli peskiä, lintuja,
-revon ja majavan nahkoja, majavanhajua ja kaikkia, mitä heillä löytyy.
-Koko kyläjäs, taikka tarkemmin sanoen mies eli pari kustakin perehestä
-laittauvat yhteen matkuehen, sillä teiden vuoksi, jotka tavallisesti
-ovat ummessa, on parempi matkuessa kulkea kuin yksitellen. Umpitietä
-astuessa uupuu peura, ellei saa toista vuorostansa edellä kulkemaan.
-Jos tavaroita riittää siksi, niin on kullakin miehellä kymmenkuntaa
-peuraa hallittavana. Ensimmäisen reessä eli pulkassa istuu itse, ja
-toiset, kukin hihnasta edellisensä rekeen sidottuna, seuraavat peräkkää
-kuormarekilöitä eli ahkioita vetäen. Kymmentä sillä tavoin toisihinsa
-kiinnitettyä peuraa ahkionensa sanotaan raidoksi.
-
-Päästyänsä perille eroaa kukin ennen tuttuun majataloonsa ja antaa
-tuliaisiksi majan isännälle jonkun revonnahkan taikka muun pienemmän
-lahjuksen. Isäntä taasen puoleltansa syöttää, juottaa ja apattaa
-Lappalaista yltäkylläisesti, sen saadun lahjan hyvästä, ken
-vasta saatavan toivossa, ken kauppansa parantamiseksi, ken
-hyväntahtoisuudesta eli muusta syystä. Koko olo aikansa juotetaan
-Lappalaista niin majapaikassansa, kuin muuallakin missä liikkuu,
-odottaessa että hän jollain tavalla palkitsisi suuhunsa tungetun
-viinan, jonka toinen älynsä ja kunniansa osoitukseksi tavallisesti
-tekeekin, jos ei sillä kerralla, niin toiste käydessänsä. Vielä lähtö
-evääksikin pannaan Lappalaiselle majapaikastansa viinanassakka mukaan,
-jolla paluu matkansa ajan ja muutaman päivän kotiinkin tultuansa
-pitkittää Kuolassa aletun viina juhlansa.
-
-
-Kuolasta Muotkaan.
-
-Heti Lappalaisten koottua istuimma pulkkihin ja läksimmä matkalle.
-Enimmät peuransa ja pulkkansa olivat Lappalaisilla metsässä kolmen
-neljänneksen päässä, jonne asti minulle piti kaupungista pulkka
-lainata. Se sovistui niin teräpohjainen ja vapera, että töin tuskin
-pääsin perille, koko matkan käsillä ja jaloilla ulkona pulkasta
-varoessani, ettei pääsisi kumoon. Sitte sain vähä vakavamman, mutta
-senkin selkälaudattoman. Pahapa on istua kärryissäkin, joissa ei ole
-mitään tuetta selkää vastaan, mutta semmoisessa pulkassa ajaminen on
-kahta katkerampi sentähden, että siinä täytyy pitää jalat suorana
-pitkin pohjalautaa, jolla istutaankin. Mutta ollaan päivä onnettakin,
-ja yöksi tiesimmä mekin vaivamme loppuvan, joka vahvisti
-kärsiväisyyttäinme. Nassakat myös, joita melkein yhtenään pidettiin
-käsillä, saattoivat ruumiin noriammaksi ja jäsenet notkiammiksi.
-
-Joka Lappalaiselle oli porvaristansa matka evääksi annettu kannun eli
-kahden vetävä viinanassakka, joista jonkun virstan ajettua
-pulputtelivat omaan suuhunsa ja pakkasivat meillenkin koko matkan ajan.
-Ensimäisistä tarjouksista pääsin sillä, että sanoin en saattavani
-nassakan suusta ryypätä, ellei heillä olisi jotain sarkkaa, jota heillä
-ei ollut. Mutta pianpa keksivät keinon siihenki: peuran kaulasta
-otettiin tiuku, jota sitte pidettiin sarkan asemesta, ja josta minunkin
-kun kerran saivat maistaneeksi, piti maistaa joka kerta heidän
-itsensäkin ryypätessä. Vähintäin kaksikymmentä kertaa piti näillä
-kahdeksalla penikuormalla käyttää tätä tiukua suuhuni. Koin kyllä
-välistä vastustaa silläkin, että itseni jo entisistä maistumista
-jalattomana olevan, mutta mitästä se autti, kun Lappalaiset vakasivat
-minun terveenä Muotkaan saattavansa, vaikk'en pääsisi paikasta
-liikkumaan omin voimini. Vahingosta ja loukkauksista varjeltuna
-tulimmakin illalla kello 10 aikana Muotkaan, kömpeimmä taloon, johon
-meitä neuvottiin, ja nakkausimma nukkumaan. Vuodetta Lapissa harvoin
-laitetaan vieraallekaan, vaan kukin könttäytyy tavallisesti täydessä
-puvussaan penkille eli lattialle, mihin sattuu.
-
-
-Päivä Muotkassa.
-
-Aamulla herättyämme keitimmä ensityöksi teetä ja kutsuimma Lappalaiset
-myös juomaan. Oli meillä hyviä korppujakin, mutta ne eivät kelvanneet
-Lappalaisille, kun pelkäsivät niitä maidolla leivotuksi, jota nyt
-paaston aikana ei saisi maistaa. Sokerista myös hokivat kuulleensa,
-sitä tehtäissänsä verellä puhdistettavan, jonka tähden eivät huolineet
-siitäkään, vaan joivat kuuman teen siltänsä ryyppyjen väliin, joita
-vielä eileisistä nassakoista saatiin. Mielemme teki nyt lähteä
-seuraavalle taipaleelle, mutta Lappalaiset päättivät heti, silitä ei
-virkkamistakaan olevan, ennenkun saivat viinansa viimeiseen tilkkaan
-asti loppuun, ja siihen päätökseen piti meidän tyytyä. Nyt alettiin
-meitä kutsua juominkiin talo talolta, jota tehtiin myöhään iltaan.
-Kyllä kolmekin kertaa kävimmä joka talon sinä päivänä; onneksemme niitä
-ei kuitenkaan ollut usiampaa kuin yksitoista koko kylässä. Mihin vaan
-päänsä pisti, kuului yhtäläinen rähinä vastaan. Miehet, vaimot, pojat,
-tyttäret, kaikki auttoivat yksin tuumin nassakoita tyhjiksi. Muutamassa
-tuvassa näin nuoren, näöltänsä kauniin tytön telmivän pitkänään
-penkillä vaahti ulkona suusta. Kaksi miehenpuolta pitivät häntä
-paikallaan, koska pelkäsivät, että jos olisi liikkeelle päässyt, miltei
-olisi loukannut itsiänsä eli muita. "Tämän olemina", sanoivat he,
-"juuri sitä varten näin raivohon juottaneet, että saisitta nauraa."
-Mutta vähänpä siinä mieli nauramaan teki. Toisessa tuvassa tapasimma
-kymmenvuotisen pojan niin viinalta voitettuna, ettei omin voimin
-kyennyt värjähtämäänkään; muita emme nähneet juuri pahoin päihtyneenä.
-Kysyttyäni muutamalta Lappalaiselta, mikseivät ennemmin säästäneet
-toisiksikin ajoiksi viinaansa, sain vastaukseksi: "viina on pahaa
-ainetta ja pahasta pitää sen parempi mitä pikemmin loppu tekemän".
-Onneksemme saivatkin vielä samana päivänä lopun siitä, ettei
-seuraavaksi aamuksi jäänyt kun korttelin verta kaikkinansa, josta ei
-jokainen olisi päänparannusryyppyäkään saanut, ellemme olisi lisäksi
-antaneet, mitä omassa nassakassamme vielä löytyi.
-
-Asian mukaisesti olemma nyt kertoneet, mitenkä Lappalaiset Kuolassa,
-matkalla ja yhden päivän kotonansa elivät. Siitä ei kuitenkaan pidä
-heitä isoiksi juomareiksi päättää. Moni, jota ei olla iässänsä
-humalassa nähty, kuluttaa ehkä kymmenen sen verran väkeviä juomia
-vuodessa, kun Lappalainen, joka tavallisesti monena kuukautena ei
-maista märkääkään. Itsemme alin-omati moninaisten nautintoin orjana
-ohessa suokame Lappalaisellenkin joku kerta vuodessa jotain muutosta
-elämänsä yksi muotoisuudessa. Myrskyjen jälestä kiitetään tyyntä, ja
-vasta taudin jälestä saapi terveys oikian arvon; niin myös Lappalainen
-pohmelosta selvittyänsä suostuu sitä paremmin kotoiseen yksinäisyytensä
-ja aina yhdennäköisiin kinoksiinsa.
-
-
-Muotkasta Petsamoon.
-
-Muotkasta saimma muutaman Kuolalaisen emännän, joka päivää ennen meitä
-oli sinne tullut, yhteen matkaan kanssamme Petsamoon, johon sanottiin
-olevan puolenkahdeksatta penikuormaa. Vaimonpuolella oli oma katettu
-pulkkansa, jossa peitetten ja polstarien varassa kulki kyllä sievästi.
-Muuten Lappalaiset ei sitä paljo kiitelleet, sillä katetusta pulkasta
-on heillä erityönsä varoessa, ettei kaatuisi; avonaisessa tulee
-vähänkään tottunut matkustaja heidän avuttansa toimeen. Vielä pitää
-semmoisen katetun pulkan perään toinen peura hihnasta sitoa, joka
-pidättäisi sitä mäissä luistamasta. "Näin meitä täällä vaivataan --
-sanoivat Lappalaiset -- kulettamaan herrojamme, ja mitä muita roistoja
-monikin heistä usein lienee, ilman maksotta; mutta kun teidän maasta
-eli Norjasta joku tulee, niin maksaa hän rehellisesti saattopalkan ja
-ajaa ihmisten tavalla avonaisessa pulkassa." Pieni vartaloinen,
-kuudentoista vuoden vanha poika läksi myös matkaamme Petsamosta
-morsianta itsellensä katsomaan. Pilkkailivat häntä toiset ja arvelivat,
-kun olisi Kuolalaista vaimonpuolta kylässä puhutellut, niin ehkä olisi
-siitä morsiamen saanut ja molemmat taitaneet Muotkaan jäädä. Vielä
-lisäksi läksi muutamia miehiä asian alkain kylässä käymään, jolla
-tavalla matkuehen keräytyi kolmattakymmentä peuraa. Toinen puoli tästä
-luvusta kuitenki juoksi tyhjillään, sillä pitemmille matkoille
-Lappalainen ei lähde varapeuroitta, jotka, jos väsyisivät, toiset
-taidetaan valjaisin pistää ja tavallisesti pistetään jo ennenkin.
-
-Matkamme tähän asti oli kulkenut enimmäksi osaksi harvapuisessa
-metsikössä, mutta nyt tuli autioita tuntureita, joilla ei nähnyt muuta
-kun siliän hangen ja hyvin harvassa siellä täällä jonkun
-vaivaiskasvuisen tunturikoivun. Semmoisia koivuja ynnä petäjiä kasvaa
-Lapinmaan pohjoisemmissakin äärissä, joissa kuusta taikka muita meillä
-tavallisia puita ei nähdä.
-
-Illalla myöhään tulimma Petsamoon, joka samate kuin Muotka ja muutkin
-Lapin kylät oli harvaan petäjikköön asetettu yhdeksällä eri
-perekunnalla ja tuvalla.
-
-
-Petsamosta Paatsjokeen.
-
-Yön levättyämme läksimmä seuraavana aamuna kuuden penikuorman
-taipaleelle Paatsjokeen. Matkuehen pantiin kahdenkymmenen peuran
-paikoilla, joista enimmät juoksivat joutilasna. Edellisinä päivinä oli
-ollut lauhkiampi ilma, vaan nyt oli luja pakkanen. Lämmintä saadaksensa
-telmäsivät Lappalaiset syöttöpaikoissa välillänsä ja meidän kanssamme,
-pukkasivat ja väännältivät, kenen saivat, lumeen, Tämä olikin varsin
-hyvä keino, joka pian saattoi ruumiin lämpimäksi. Meidän tavallisilla
-talviteillämme saattaa re'en jälessä astua eli juosta ruumiinsa
-lämpimäksi, mutta Lapissa se ei käy laatuun, jossa tiet ovat pehmiät ja
-upottavat syvään. Oli eräs nuori vaimonpuolikin matkassa, joka
-varsinkin mahtoi lämpimänsä saada, sillä tuskin ennätti jaloilleen
-nousta, kun jo taas pukattiin lumeen. Eikä Ekdahlin ja itsenikään juuri
-tullut sääli häntä, koska väliajat jätkytteli meidän tupakin
-polttamista, joka oli hänelle outo näkö, kun Lappalaiset täällä eivät
-ruukkaa tupakkia.
-
-Kelin kehnouden tähden, koska entistä jälkeä harvassa paikassa näkyi,
-viivyimmä pimiään iltaan matkalla. Eikä olisi se mitään haitannut,
-mutta pahempi oli se asia, kun saattajistamme ei kukaan ollut ennen
-käynyt Paatsjoen kylässä sillä paikalla, missä se nykyään seisoi. Kylä
-oli nimittäin syystalvesta tullut muutetuksi uuteen, parempaan
-jäkäläpaikkaan. Koko seurastamme oli ainoastansa Ekdahli Kuolaan
-mennessä käynyt paikalla, mutta taisiko sitä odottaakaan, että hän joka
-ei ennen siitä ollut näillä tienoilla kulkenut, piti paikan löytämään,
-semminkin iltapimiässä? Sitä olivat Lappalaiset kuitenkin odottaneet ja
-tekivät nyt aika lailla pilkkaa hänestä, kun ei ollut muita viisaampi.
-"Hyi! on kerran kylässä käynyt ja ei löydä toiste sinne", kuuluivat
-sanat usiammanki suusta. Pari tiimaa sinne tänne ajeltuamme tulimma tok
-viimein verekselle tolalle eli peuratielle, joka suureksi iloksi vei
-meidät kylään. Vielä kylässäkin nauroivat Lappalaiset Paavali paralle,
-kun oli heitä ristin rastin iltakauden metsässä kulettanut. Paavaliksi
-kutsuivat Ekdahlia ristintänimestänsä. Omaa typeryyttänsä, kun kylästä
-tietämättä kuitenkin läksivät saattomiehiksi, eivät ollenkaan katsoneet
-naurun asiaksi. Niin meistäkin moni usein nauraa toiselle siinä, jossa
-kyllä saisi itsellensä nauraa.
-
-
-Paatsjoesta Näytämöön.
-
-Kulkumme tällä viisi penikuormaa pitkällä taipaleella oli edellisten
-kaltainen; maat kuitenkin olivat metsäisemmät. Tiet olivat nytkin niin
-umpeen juosseet, että viivyimmä iltaan asti.
-
-Näytämö eli Näätäjoki on viimeinen Venäjän Lapin kylä ja siitä alkaa
-Norjan Lappi. Suomen Lapille ei ole annettu pienintä suikalettakaan
-Jäämereen asti. Meidän Lappalaiset luulivat siinä väärin tehdyksi
-heille ja arvelivat, kun Venäjän ja Norjan Lapilla on koko pitkä meren
-ranta moninaisilla kylillä, kauppa- ja kalastuspaikoilla hallussansa,
-heilien tok olisi pitänyt antaa yksikään kylä samalla rannalla. Ennen
-viimeistä rajan määräämistä sanoivat olleen paremman, sillä siihen asti
-oli Venäjän ja Norjan Lapin välillä ollut pitkältä rantaa ja rantamaata
-joka ei kuulunut erittäin kummankaan alle, ja jota siitä syystä
-kutsuttiin yhteistilaksi (Fällesdistrict). Rajaa käydessä oli koko tämä
-ala määrätty Norjalaisille, arvattavasti siitä syystä, että Norjalaiset
-olivat yhteisajalla ennättäneet asettua siihen.
-
-Venäjän Lappalaiset elävät jotenkin siististi. Tuvissaan pesevät ei
-ainoastaan pöydät ja penkit, vaan monessa paikassa lattiankin.
-Vaimoväellä on melkein samanlainen puku, kun Venäjän Karjalassakin,
-lyhyt körtitön röijy, rantuinen eli punainen hame, renkaat korvissa
-j.n.e. Kasvoiltansa ovat enimmiten kauniin näköisiä, jos rumempiakin.
-Rukkia emme vielä nähneet missään, vaan kaikki kehrääminen
-toimitettiin värttinöillä. Miehenpuolilla on Venäjänkin Lapissa oma
-Lappalais-pukunsa, joka kuitenkin on vähä eri tyyliä siitä, kun Suomen
-ja Norjan puolella pidetään. Suurin eroitus on siinä, että kengät ja
-housut Venäjän Lappalaisilla ovat yhdessä, toisilla erittäin.
-
-Lihaa nyt paaston aikana ei löytynyt missään, mutta kalaa
-yltäkylläisesti. Kaikiksi talviksi ei kuitenkaan saada kalaa siihen
-määrään, että hyvästi riittäisi yli koko paaston ajan ja silloin
-Lappalaisen Venäjän puolella täytyy taikka nälkää nähdä taikka syödä
-lihaa, jota papitkaan eivät ole taitaneet kieltää heiltä semmoisina
-onnettomuuden aikoina.
-
-Vaikka kylät, joita Näytämöön asti Kuolasta kulimma, eivät olleet
-kaukana Jäämeren rannoilta, niin löytyi niissä kuitenkin metsää
-ympärillä, josta saatiin sekä polttopuuta että avullisia hirsiäkin.
-Pöytänsäkin olivat Lappalaisilla yhdestä ainoasta puun tyvestä,
-Samatekun Inarin Lapissa asuvat Venäjän Lappalaiset koko talven
-vakinaisilla paikoilla, kesäksi Jäämeren rannoille eli muille
-kalastuspaikoillensa muuttauen. Niin enin osa Norjan ja Uutsjoenki
-Lappalaisista, joista tok muutamien, joilla on isommat, monituhantiset
-peurakarjat, täytyy talvenkin ajalla muuttaa majansa uuteen paikkaan,
-koska jäkälää eli sammalta ei enää löydy entisen vaiheella.
-
-Vielä olisi kerrottavana, miten Näytämöstä kulin toverini Ekdahlin
-kotipaikkaan, siitä Inarin Lapin kirkolle, sieltä Sodankylään,
-Kemijärveen, Kuusamoon, Kiannalle, Hyrynsalmeen, Paltamoon, ja viimein
-Kajaaniin, mutta kun siinä, mitä jo kerroimma, on kyllä kerraksensa,
-niin loppukoon tarinani tähän.
-
-                                                      E. L--t.
-
-
-
-
-47.
-
-Lehtori Keckmanille.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-
-                                      Kajaanista 26 Toukokuuta 1837.
-
-Hyvä Veljeni!
-
-Täällä olen jo kolmatta viikkoa outtanut jäien lähtöä, vaan nytpä
-ovatki irtanaisna. Nyt lähen taasen Wuokkiniemeen ja sieltä kiertelen
-kaakossuuntaa Valkian meren ja Suomen rajojen väliä niin loitoksi, kun
-Suomen kieltä kestää. En taia ennen kun Elokuun alussa päästä
-Sortavalaan, johonka pyyän Sinun sanomia Helsingistä lähettämään. Saapi
-nähä miten tuolla käypi vaelto kesäsaikana, ei kuulu juuri taattava
-kaikin paikoin olevan. Kuvernööriltä sain viimme-postissa oikein
-täydellisen kartan niistä seuduista (niin täyd. nimittäin, kun niistä
-saada voidaan). -- Kysyt minua "hengenvaarasta" Jäletjärven kylässä. Se
-ei ollut suurempi, kun että kuulin muutamien miesten tuumailevan, miten
-saada minua tiellä rosvotuksi, vaan josta tuumasta ei syntynyt mitänä,
-kun en ottanutkan heitä, eikä muita siitä kylästä kyyditsemään itsiäni.
-Oli siinä vähä enemmänki seikkoja, vaan jolla nyt en kehtaa tätä
-kirjotustani kasvattaa, koska vielä on kertomatta seki, kuten Kuolasta
-tänne palasin. Sieltä kuljin esiksi neljän Venäjän kylän läpi Ruian
-rajalle (Norjaa kutsutaan siellä Ruiaksi ja Jäämerta Ruian mereksi) 30
-penik. Näätäjoen (Nejdelfven) suulle, siitä 15 d:o Inarin kirkolle,
-siitä 22 Sodankylään, siitä 10 Kuolajärveen, siitä kolmatta kymmentä
-Kajaanin rajoille, ylehensä poroilla ajettuani 130 penik. Kuolajärven
-paikoilta vähä kirjottelin runoja, enimmiten syntyjä, ei tarinarunoja.
-Samote sanalaskuja ja arvuutuksia ja saarnoja. Ei sieltä näytä paljo
-olevan kerättävää. Parahimmat paikat tähän asti kyllä ovat olleet jo
-ennen usiasti käydyt likimmäiset rajapaikat Venäjän puolella. Niinkö
-lieneeki, että olen lähtenyt ulompata etsimään, mitä parahite saapi
-kotipaikan seuduilla? -- Sopivasti ja vilpittä, kun pitääki, nuhtelet
-minua, jos viimmesessä kirjassani, Suomen Lausukkoihin koskevasti,
-tulin mitäkuta v. Beckeriä vastaan sanomaan ja jota min en tarkon
-muista, enkä koskaan muulla mielellä sanonutkan, kun sillä
-osottaakseni, ettei sama Lausukkaoppi häneltä vielä ole niin
-täydelliseksi saatu, jotta olisivat joutavat ja tarpeettomat kaikki
-kokeetki sitä parannella. Sitä nyt kyllä ei kukaan kiellä'känä, että
-hänen ansionsa Suomen Kieliopissa on suurempi, kun yhdeltä mieheltä ja
-semmoisilla edelläkäyvillä voisi odottaa'kan. Imperfectum Oonjunctivi
-koskevasti, niin osiksi kyllä on tosi, että se monessa muussaki
-kielessä on samanlainen kun Suomessaki merkityksensä puolesta. Mutta
-kuitenki on joku erotus latinaisella esimerk. ja suomalaisella. Cum
-curreret, ne ire qvidem potuit: ei taida koskaan suomeksi käättää
-seuraavaan tapaan: kun _juoksisi_, ei voinut käydä'kän, jossa, jos niin
-kävisi laatuun sanoa, sanalla _juoksisi_ taitais olla jonkunlainen
-merkitys menneestäki ajasta. Vaan en ole voinut miettiä minkänlaista
-sananpartta, jossa sillä olisi ees tämänlainen menneen ajan näkönenkän
-merkitys, eli mikän muu, kun myötänsä menevän ajan laatu (praesens l.
-futur). Mutta kun käyttääki menevätä aikaa toisella tavalla kun sanat:
-_juoksen, juossen, juoskoni_, edl. (edelle; eille on Ven. Suomalaisten
-tavall. sana merkitsevä etc., j.n.e.), niin kaiketi'ki pitää sitä
-eritavaksi lukea. Samoin lukisin Imperf. Indicat., vaikka vähemmästä
-syystä, eritavaksi. Seki merkitsee menevätä aikaa, vaan menevätä, joka
-jo on taaksi jäänyt esim. väki _odotti_ rannalla, ja katsoi kun laiva
-purjehti. _Odotti ja purjehti_ olivat odottamisen ja purjehtimisen
-aikana meneviä (ei menneitä) tapahtumia. Mitä niiden yhtäläiseen
-tuntomerkkiin i koskee, niin kyllä saavat olla yhtäläisiä. Yksi i on
-myös tuntomerkkinä Nimukkain Monikkosioilla, paitsi Nimennässä. Näissä
-taisi se seuraavalla tavalla syntyä: kun esimerk. esinnä tahdottiin
-lausua usiammasta halosta, Monikkoa ei vielä eritysten ollen, sanottiin
-_halko ja halko ja halko_, josta sitte syntyi eli sievistyi Monikon
-_halkoja_, joka näyttä[ä] pääsia siinä luvussa olevan -- siitä tuli i
-Monikkoon. Kun taasen kerrottiin jostakusta entisestä tapahtumasta
-taittiin välikkö jo pantaa sanan jälkeen; niin saatiin _astui_ sanoista
-_astu jo_ -- siitä tuli i kerrontatapaan. Vielä kun mainittiin jotakuta
-vasta eespäin tapahtuvan, niinkuin Ehdontatavalla vielä nykyäänki
-enimmiten semmoisia tapahtumia merkitään, niin pantiin sana _esi_ (ees,
-eespäin) eli joku muu semmoinen Lausuntatavan jälkeen; niin synty
-_voisi_ sanoista _voi esi_ ja vieläpä Turussa ja muualla siellä nytkin
-sanotaan _vojesi, vojeisi, voesi, voeisi_. Syntaksin luulisin
-kaiketi'ki paljo selvemmäksi tulevan, jos tapoja ja aikoja ei
-seotettasi Suomenkielessä Latinan kielen j[älkeen] ja mitäpä sihen on
-pakkokan. Onko Hebraean kielen Grammatika Latinan jälkeen tehty? Vaan
-näistä galimathiaksista et taida selvää saada'kan, jonka tähden ne
-mielelläni lopetan ja pyydän Sinua tervehtimään Ilmonia ja muita.
-
-Voi hyvin toivottaa totinen ystäväsi
-
-                                                    El. Lönnrot.
-
-
-
-
-33.
-
-Arkiaterinrouva Törngrenille.
-
-
-                                     Kajaani, 26 pnä toukokuuta 1837.
-
-Korkeasti kunnioitettu, jalosukuinen arkiaterinrouva!
-
-Minulla oli kunnia ja ilo palatessani Kajaaniin vastaanottaa Teidän
-arvoisa kirjeenne toukokuun 5:nneltä päivältä. Kun samalla kertaa sain
-kirjeen Atte ystävältäni ja kun Kalle sitä paitsi on muistanut minua
-lähettäen kirjeen Upsalasta, niin oli minulla melkein liiaksi iloa
-yhdellä haavaa. Ennen kaikkea minua kuitenkin ilahuttaa se tieto, että
-Teidän terveytenne taas on vakaantunut. Sillä täytyyhän olla
-huolissaan, kun kuulee jonkun todellisen ystävänsä terveyden olevan
-heikon -- sillä kuinka helposti he jättävät meidät ainaiseksi tässä
-elämässä! Hieman toisin oli asian laita lapsuudessa -- minäkin jo olen
-poistunut siitä aimo askeleen --- silloin oli tai ainakin luuli olevan
-melkoisen joukon ystäviä, ja oli helppoa saavuttaa uusia. Mutta tästä
-suuresta lukumäärästä kukin kuluva vuosi korjaa osansa, niin että piiri
-lakkaamatta pienenee, ja uusien tulo on niin vähäinen, että sitä tuskin
-voi ottaa lukuun. Viimeksi tohtori Hedbergin kuolema minua suuresti
-masensi. Rohkenen Teiltä kysyä neuvoa asian suhteen, joka koskee häntä.
-Minulla on syytä uskoa, että hän kuollessaan jätti jälkeensä muutamia,
-vaikkakin pienemmänlaatuisia velkoja, jotka ovat syntyneet hänen
-opiskeluaikanaan yliopistossa. Eiköhän ainakin meidän nuorempien
-lääkärien, jotka olemme hänen joko koulu- tai yliopistotovereitaan,
-tai, kuten minä, molempia, tulisi pitää huolta niiden maksamisesta?
-Olisihan ikävää hänen iäkkäälle äidilleen äsken menettämänsä pojan
-jälkeisessä tavallisessa konkurssissa kuulla, että joku vainajan takia
-tulia kärsimään. Jos Te tästä asiasta olette samaa mieltä, luulen
-Teidän hyväntahtoisesti siitä nostavan kysymystä, jos niin sopii
-juhannusaikaan Laukossa tai jo sitä ennen neuvottelevan tohtori
-Sjömanin tai Rabben kanssa, jotka molemmat, kuten minäkin, äsken
-manalle mennyttä jo koulusta asti pidimme vilpittömänä ystävänä ja
-toverina.
-
-Matkani suhteen saan lisätä, että maaliskuun alkupäivinä läksin
-Kuolasta, kuljin 30:n peninkulman matkalla neljän venäläisen
-lappalaiskylän läpi, saavuin sitten Suomen-Lappiin, nimismiehen
-virkataloon, missä viikon päivät oleskelin. Mainittu talo ei kuitenkaan
-ollut tavallista lappalais-mökkiä parempi, siinä kun oli paljas maa
-permantona ja tulisijan yläpuolella aukko, jota ei edes yöksi suljettu.
-Pöydistä ja tuoleista ei ollut merkkiäkään, vaan oli istuttava
-porontaljalla, joka oli levitetty lattialle (s.o. maahan), ja
-kirjoittaessaan sai käyttää vanhaa kirstua, jolle ateriatkin katettiin.
-Muutenkin köyhyys oli niin suuri, ettei meillä kahdella viimeisellä
-aterialla ollut suolaa, jota kuitenkaan ei tarvinnut noutaa kauempaa
-kuin kolmen peninkulman päästä. -- Mutta monesta varakkaammasta talosta
-olen eronnut vähempää kaihoa tuntien kuin tästä. Asujanten tyytyväisyys
-tässä yksinäisyydessä, pakkasessa ja köyhyydessä oli todella
-kadehdittava, ja ikäänkuin tarttuman kautta sama tyytyväisyyden tunne
-siirtyi minuunkin. Sieltä matkustin ensin 15 peninkulmaa Inarin
-kirkolle ja Inarista 22 peninkulmaa Sodankylään. Kun vielä sieltä
-eteenpäin aina Kajaanin rajoille tulin matkustaneeksi poroilla, niin
-laskin, että koko matka, jonka olin poroilla ajanut, yhteensä teki noin
-130 peninkulmaa. Muutaman päivän kuluttua taas lähden rajan yli
-Venäjän-puolisiin suomalais-pitäjiin ja luulen elokuun alussa voivani
-olla Sortavalassa, mistä sitten jatkan vaellustani Suomen rajojen
-sisällä aina Helsinkiin saakka, minne minun ainakin ennen joulua
-pitäisi ehtiä perille. -- -- -- -- --
-
-Syvimmästi kunnioittaen, Teidän nöyrin palvelijanne
-
-                                             Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-49.
-
-Lehtori Keckmanille.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-
-                                       Kajaani, 2 p:nä kesäkuuta 1837.
-
-Rakas Veljeni!
-
--- -- -- -- --
-Tähän asti koottuja runoja ja muita kirjotuksia en nyt ota'kan matkaan,
-vaan olen kaikki kerännyt yhteen tukkuun, seilannut lokalla ja
-kirjottanut sinun nimesi ulkopuolelle. Sen olen sitä varten tehnyt,
-että tulevat joksiki hyväksi, jos mikä onnettomuus minua kesämatkallani
-Venäjän Karjalassa kohtaisi, etten pääsisikän itse perimään.
-
-Vaan kuitenki koska toivon Jumalan avulla Elokuun alussa Sortavalassa
-olevani, niin pyydän Sinua sinne vastaus minulle -- -- -- lähettämään.
-Nyt juuri olen lähtemilläni. Veljesi ja ystäväsi
-
-                                                  Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-50.
-
-Matkakertomusta.
-
-
-Erosin monenlaisia kyyneleitä vuodattaen Polvilasta iltapäivällä
-6:ntena päivänä kesäkuuta. Vesitse 3/4 [penink.] Kuluntalahteen, sieltä
-l/2 Jormuanlahteen, sieltä 1/8 ja maamatkaa 2/4 Mieslahteen, sieltä yli
-1/4:n, maamatkaa 2/4 erääseen Mieslahden Lumimäen kulmakuntaan
-kuuluvaan köyhään talo-pahaiseen. Nukuin kapealle penkille laukku
-päänalaisena; ei kukaan edes koettanut laittaa parempaa vuodetta, eikä
-siihen liene ollut neuvojakaan. Olin pannut maata illallisetta ja aloin
-taas aamiaista syömättä vaellukseni Kariniemelle 1 2/4, kuljin
-eksyksissä tai kompassin mukaan, saavuin viimein paikalle kello 10,
-hyvin nälkäisenä. Viivyin siellä sateen vuoksi koko päivän ja seuraavan
-yön. Kertomus Spoofin muutosta. Sadetta kesti vielä seuraavanakin
-päivänä, mutta läksin kuitenkin matkaan aamiaisen jälkeen. Mutta
-unhotan tuon kirotun minän vuoksi, että minulla koko tällä matkalla oli
-matkatoveri, ja senpä tähden tästälähin puhun monikossa. Tulimme
-jotenkin onnellisesti ensi neljänneksen Putkonsalmeen, missä nimismies
-Elfving asustaa. Mies on mieleltään vialla, hänen oma mielikuvittelunsa
-siitä; se lieneekin asian todellinen laita. Noituutta. Mukosen taloon.
-Mellin. Mikkoselta soutumatkaa Seipilään 2/4. Sadetta matkalla.
-Vaatteiden kuivaaminen talossa; siitä 1/4 maamatkaa Lehtovaaraan, missä
-Hyrynsalmen varalukkari asuu. Söimme päivällistä ja läksimme kulkemaan
-Oravivaaran kylään, 4/4. Sadetta matkalla. Jalat läpimärät, sillä
-toisessa saappaassa reikä ja toisen antura ohut. Tämä oli harmillista,
-eikä harmi suinkaan lopen sulaanut sen kautta, että Karpinvaaran
-paimen, ensin meitä kyllikseen tähysteltyään, kysyi: "ette taia
-mustilaissukua olla?" -- Vastaus: "ei justin sitänä sukua". Ennen iltaa
-Oravivaaraan, kirkkoväärtin taloon. Joutessani aloin lukea kirjaa, joka
-oli käsillä ja joka oli syntynyt siten, että useita pieniä
-lentokirjasia oli sovitettu samojen kansien väliin. Näissä oli useita
-arkin tai puolen arkin kokoisia hengellisiä, muutamia maallisiakin
-lauluja. Evankelisen Seuran. Sen johdosta vanhan muorin kanssa
-keskustelu uudesta syntymisestä. Se vastaus, jonka sanoi saaneensa
-edelliseltä papilta. Virsienlaulaja, hänen suuri lääninsä, laiskuutensa
-ja monet seikkailunsa. Mikkosen kilpailija, rukouksien pitäjä,
-saarnamies. Oravivaarasta Lietejoelle 4/4, venematka lukkarin ja
-rovasti Vegeliuksen luo. Näin ensi kerran uusia virsiä, jotka minusta
-suurimmaksi osaksi tuntuivat hyviltä. Lauantai-iltapäivänä Riihivaaran,
-taloon 4/4. Sieltä seur. p:nä Pyykkölään 5/4. Puolitietä hieman
-kauempana Korpijoki, jonka yli uin lauttaa noutaakseni. Pyykkölään
-pyydettiin jäämään seuraavaan päivään, mutta ei ollut aikaa, vaan
-kuljin illalla 2/4 Suovaaraan, 2/4 Isoonvaaraan, 1/4 Alanteen taloon ja
-2/4 pappilaan. Iloinen vastaanotto ja kohtelu, joka oli kahta
-suurempiarvoista, kun tännekkin köyhyys oli tunkeutunut, niin että
-pettuun täytyi turvautua. Mutta sen kautta että herrasluokankin väki
-ottaa osaa hädän kärsimiseen, se tulee hieman siedettävämmäksi
-rahvaalle. Ihminen pitää seurasta; harvoja poikkeuksia. Maanantaina
-lukkarin tilalle; pettua, kahvia. -- Köyhyys papilla ja lukkarilla,
-sillä viiteen vuoteen eivät enää ole saaneet palkkojaan muuta kuin
-osaksi. Sitäpaitsi heitä ylenmäärin rasittavat kerjäläiset, ja mitä
-sanottaneenkin, on yleensä kiittäminen tapaa, jolla meidän papisto
-kohtelee köyhiä. Kaikki jaetaan pois niin pitkältä kuin riittää, jopa
-pitemmältäkin; niin täytyy sanoa meneteltävän, kun toisille annetaan ja
-samassa itse tarvittaisiin apua.
-
-Samana päivänä taas pappilaan, ja seuraavana Alanteelle. Tytär, noin
-20-vuotias älykäs ja jumalaapelkääväinen tyttö, souti minua yksin siitä
-Vuokinjokea ylös 3/4 penink. Neljää viikkoa aikaisemmin sama henkilö
-kyyditsi minua Kerälään 7/4 penink. Kun joskus aloin puhua hieman
-leikillisemmin, hän ei vastannut mitään, mutta kun puhuin vakavammista
-asioista, hänellä oli sangen järkevät vastaukset. Hiljainen, tyyni
-jumalanpelko tuottaa ihmiselle arvonsa. -- Niipaskoski 2/4 peninkulman
-päässä Alanteelta, ainoa koski Vuokinjoessa. -- Vuokinniemen talo.
-Venäläiset olivat keväällä pahoin pidelleet emäntää, lyöneet häntä
-päähän, niin että oli maannut monta päivää sairaana; kaikki vaan sen
-tähden, ettei hän ollut voinut antaa heille ruokaa. Köyhyys tuo
-mukanansa muita kärsimyksiä. Muutamien venäläisten menettelytapa
-täällä. Useat miehet tulevat keihäineen sisään, meluavat, vaativat
-ruokaa itselleen ja heiniä hevosilleen, tosin maksusta, mutta
-komentavasti, pistelevät keihäillään seiniä, pöytiä ja lattiata y.m.
-Maksavat joskus väärillä seteleillä, jotka on ensin heille petkutettu
-heidän vaelluksillaan ja joista eivät vielä muualla ole päässeet eroon.
-Niinpä mainittu emäntä oli saanut väärän 3 ruplasen, josta oli antanut
-oikean 3 ruplasen takaisin, siis tämän rahasumman, ruuan, heinät y.m.
-ilmaiseksi.
-
-Alajärven mies edellisenä kesänä. Oli ollut muutaman varakkaanpuoleisen
-talonpojan palkkaamana laukunkantajana, myynyt tavarat, tuhlannut
-rahat, ei sitten ollut näyttäytynyt, oli viimein palannut kotia, ja kun
-ei hänellä ollut mitään ruoka- eikä kyytirahoja, oli keksinyt sen
-keinon, että sanoi olevansa keisarin lähettämä tutkimaan maan tilaa,
-kruununpalvelijoita ja etenkin veronkantajien menettelyä. -- Talojen
-asiakirjat, veronmaksukuitit, kaikki oli käskenyt tuoda eteensä. Oli
-sanonut: "Tuossa hän (vouti) taas on kiskonut liikaa." Oli uhannut pian
-panna viralta, jopa hirtättää jokikisen. Keisari muka oli asettava
-uudet virkamiehet ja vähentävä verot ja oli jo lähettänyt viljaa
-Hyrynsalmen kirkolle, mistä kaikki takauksetta saisivat sitä niin
-paljon kuin halusivat. Suuri osa Vuokin ja toisten seutujen talonpoikia
-oli todella lähtenyt matkaan, mutta olivat kääntyneet takaisin
-Alanteelta, kun siellä ei asiasta mitään tiedetty. Häntä palveltiin,
-viinaa tuotiin kylästä, olkialustat laitettiin veneeseen. Risaisten
-vaatteidensa vuoksi hän tosin joskus oli ollut häpeissään, mutta oli
-sanonut, ettei ollut voinut ottaa parempia vaatteitaan näille
-erämaanmatkoille, ne kyllä olivat laukussa. Hänen hopeahelainen
-piippunsa oli etupäässä pettänyt talonpoikia, sillä Venäjän-Karjalan
-asukkaat eivät polta tupakkaa. Pussilan miehet pitivät häntä
-laukkuvenäläisenä, mutta tultuaan sieltä 3/4 Murtovaaraan, hän taas
-alkoi näytellä vanhaa osaansa, kunnes isäntä, joka oli palannut kotia,
-oli tuntenut hänet, ja mies läksi tiehensä sellaista kyytiä, että
-piippukin jäi jälkeen. Hukkui sitten veteen syksyllä.
-
-Vuokinniemestä Jumaliseen 3/4; ennen rikas talo; nyt syötiin pettua,
-vieraille kuitenkin annettiin sekoittamatonta leipää. Pojan naiminen
-pitkistynyt, kun ei ollut varoja häitä pitää. Jumalisesta Mäkelään 1/2,
-sieltä Materoon 1/2; tämä oli kurjimpia pesiä, mitä pitkiin aikoihin
-olin nähnyt. Talo se on olevinaan, köyhä, likainen, rappiolla; ainoa
-hevonen kuollut, itsekuolleen lehmän raato mäellä, pellot nurmena.
-Miehet palasivat Oulusta tuoden viljaa, joka 3:sta tynnyristä oli
-matkalla kutistunut 1 1/2:ksi tynnyriksi. -- Ei kummallakaan tahtonut
-olla jäljellä voimia soutaa minua 1/4 penink. matka järven yli -- --.
-Sieltä l/4 Vuokin Isoonkylään, missä söin Härkölässä, ja läksin
-edelleen Kikkoon, Rämeeseen, Vängänvaaraan. Kuljin lopulla eksyksissä
-1/2 peninkulmaa aina rantaan asti. -- Vängästä Salmijärveen sieltä
-Pussilaan 1/2. Lukkari, lastenopettaja, Mikkonen. Saappaani pohjattiin.
-Köyhyys. Lautamiehen vaimo otti kalaretkellekin pieniä arkkivirsiä
-mukaansa. Täältä Hyryyn 4/4, Viiankiin 4 virstaa, Kivijärvelle 6
-virstaa. Viimeisellä taipaleella taas eksyin ja tulin lammelta
-toiselle. Lampia paljo. --
-
-Profeetta M--n Vuokissa. Jo alussa vuotta M--n oli lähtenyt tähän
-Kiannan seurakuntaan kuuluvaan laajaan kylään kääntääkseen ihmisiä
-uuteen oppiinsa. Jonkinlaista puoltoa saadaksensa hän oli, viisaasti
-kyllä, ensin mennyt kappalaisen Saxan luo ja sanonut aikovansa lähteä
-joksikuksi ajaksi Vuokkiin opettamaan pikku lapsille sisälukua ja, jos
-tarvetta oli, myöskin vanhemmille ihmisille kristillisyyttä. Saxalla ei
-ollut ollut mitään sitä vastaan; kuitenkin hän ensinnä halusi
-kuulustella hänen oman kristillisyytensä perusteita. Kuulustelussa hän
-oli vastaillut kristinuskon totuuksien ja asian mukaisesti kaikkiin
-kysymyksiin. Sitten hän läksi opettajatoimeensa, jonka alotti
-luulottelemalla kansalle Saxan lähettäneen hänet tähän kaukaiseen
-kulmakuntaan, kertoen sen ohessa Jumalan useasti puhuneen hänen
-kanssaan (unessa) ja pyytäneen häntä kansaa kääntämään, jota varten
-Jumala oli varustanut hänet omilla lahjoillaan. Kerran Jumala oli
-hänelle näyttänyt tämän maailman päämiehen, joka oli heittänyt ulos
-suuren verkon, mikä täyttyi kaloilla. Hän kysynyt, mitä kaloja ne
-olivat, ja saanut vastaukseksi, että ne olivat ihmisiä. Jumala sitten
-antanut hänelle oman verkkonsa ja pyytänyt häntä sillä pyydystämään
-takaisin ne, jotka olivat suureen verkkoon takertuneet. Siten saatua
-verkkoaan hän toisinaan kuuluu nimittävän leiviskäkseenkin, sillä se
-painanee leiviskän. "Jos kaivaisin tämän leiviskäni maahan, tekisin
-mitä suurimman synnin." Siksi hän sitä ei kätkekkään maahan, vaan
-käyttää sitä, yöt päivät saarnaten oppiansa ihmisille. Näiden saarnain
-tekstinä on Siionin virsiä ynnä muita hengellisiä kirjoja,
-pääasiallisesti kuitenkin Siionin virsiä. Lauletaan ensin muutamia
-värsyjä tai koko virsi. Sitten M--n alkaa selittää näitä saarnassaan,
-ahkerasti lyöden käsiään pöytään innoissaan ja ottaen kauhistuttavan
-asennon ("kauhtuen"). Saarnat kuuluvat olevan enimmäkseen samoja sanoja
-ja lauseparsia, joista seuraavaa kuuluu useimmin käyttävän: "Jumala
-antakoon Pyhän Hengen rautavasarallaan lyödä teidän syntiset sydämenne
-ja kaksiteräisellä miekalla läpitse pistää ne pohjasta saati." Hänen
-kauhistuttavat kuvauksensa paholaisen mellastuksista ihmisen kanssa
-kuuluvat tavallisesti saavan jonkun mielen sellaisissa kokouksissa
-liikutetuksi pois suunniltaan, niin että hän lankeaa jonkinlaisessa
-tyrmistystilassa maahan, eli hänen sanoillaan: "tulee lyödyksi",
-arvattavasti jo mainitulla Pyhän Hengen rautavasaralla. Joskus kuuluu
-(yhdellä haavaa) saman saarnan aikana 6-7:nkin henkeä siten lankeavan.
-Mutta jos hänen kauan saarnattuaan, pöytään lyötyään ja kaikin tavoin
-säikytettyään kuulijoitaan, kuitenkaan ei ketään lankea maahan, kuuluu
-saarna tavallisesti loppuvan sanoihin: "Niinkö nyt on perkele vallan
-saanut, ettei yhtään sielua päässyt tällä kerralla hänen verkostansa."
-
-Laulun aikana kuuluu hänellä olevan kaulassaan riippumassa usein puoli
-tusinaa naisia, jotka siten liikkuvat hänen kanssaan, minne hän
-liikahtaa. Jotenkin selvään, vaikkakin kuvilla, hänen kerrotaan
-antavan tietää, että hän esittää Kristusta, esim. usein sanovan
-jumalanpalveluksensa alussa: "Nyt taasen on Kristus teidän sekahanne
-astunut." Sen vuoksi hän ottaa kuulijoiltaan vastaan jumalalle tulevaa
-palvelua ja kunnioitusta, niin että hän kertomuksen mukaan antaa halata
-itseään polvista, langeta eteensä polvilleen j.n.e. Tavallisesta
-virsikirjastamme hän kuuluu kieltelevän laulamasta, koska sen kautta
-kukaan ei tule herätykseen, ja sama varmaan koskisi Raamattuakin, sillä
-sekään ei voi saada ketään herätetyksi, niin kuin hän tahtoo. Mutta en
-ole kuullut hänen selvään kieltäneen ketään Raamattua lukemasta; hän
-jättänee asian silleen, että ei suosita sitä, kuten Siionin virsiä,
-Huutavan ääntä, Arndtin Totista kristillisyyttä y.m. Monin paikoin tämä
-Mikkonen kuuluu oleskelevan useita viikkoja jopa kuukausia. Silloin
-hänen syödä tuodaan parasta; mitä saadaan, eikä yleinen hätä saa tulla
-kuuluviin. Hyvin vähän tämä M. kuuluu nukkuvan; kuuluu sanovan, että
-öinen aika vaikuttaa paremmin herätystä -- ja silloin useampia
-kuuluukin tulevan lyödyiksi ja vaipuvan maahan. Pappeja kohtaan hän
-toisinaan kuuluu olevan säälimättömämpi kuin oikealta kristityltä
-odottaisi.
-
-
-
-
-51.
-
-Matkakertomusta.
-
-
-Kivijärvi. Yötä Vaskan luona; varakas talo. Kolme tytärtä; nuorempi
-päivää ennen kihlattu, mutta kihlakalut vietiin takaisin samana yönä,
-jona minä siellä olin. Tyttöä pidettiin liian nuorena, ja muuan hänen
-tätinsä pani parastaan, saadakseen kaupan purkaumaan. Muistinpäivä,
-troitsavieritsä.
-
-_Muistinpäivä_. [Tämä kappale tämmöisenään muistiinpanoissa.] Niitä 4
-vuodessa, Vieritsäpäivänä, Troitsasuovattana, Lihanlaskun eellä [s.o.
-loppiaisena (oik. vieristä), helluntailauantaina, viimeisenä talvisen
-paastonajan edellissunnuntaina], syksyllä. Laatanat [pyhää savua]
-laitetaan ja putroa keitetään. Sitte lähtee väki kustaki talosta
-kuolleita omasiansa, heimolaisiansa muistelemaan kalmalla. Ottivat
-mennessään koivun varpoja ja kuusen oksia. Edellisillä pyyhkivät
-grobnitsat (hautain päälle tehyt huonukaiset) ja jälkisiä panivat
-grobnitsain katteelle. Toisten tätä toimittaissa kävi muutamat
-laatanalla savuttamassa (kaattimassa) grobnitsoita. Tähän tarpeeseen
-oli ulkokylään naitu tytär muutamasta talosta työntänyt laatanaa
-ta[a]ttovainajansa grobnitsan kaattimiseksi ja käskenyt loput
-laatanoista grobnitsan syämeen luoa, joka myös niin tapahtu. Myös oli
-sama tytär työntänyt palasen palttinata sidottavaksi toatonsa ristiin,
-joka myös niin tapahtu. Nämät tehtyä pantiin putrostaltsat
-grobnitsoille ja alettiin syödä, kukin noin 2, 3 eli usiampaa lusikkaa.
-Minua varten oli myös lusikka tuotu ja käskettiin minuaki syömään.
-Putro oli otrasista suurimoista keitetty ja voilla sulattu. Miespuoli
-(lapsia) kaiken ajan seiso lakitta, niin minäi.
-
-Lähdin sieltä luulossa ettei häistä tulisi mitään, vaikka jotkut
-vakuuttivat, että tytär siitä huolimatta otettaisiin. Hääväkeä tulikin
-Vuokkiniemestä vastaani. Häätapoja: kihlaajaislahjat. Häissä antilaalta
-kysytään lupaa päästä sisään. Sulhanen lahjoittaa sukulaisille peilejä,
-kampoja j.n.e. Antilas (morsian) kumartaa kolmasti sulhaselle, tämä --
-[Muistiinpano jäänyt kesken, vaan seuraavassa, myöhemmässä, asia
-kerrotaan tarkemmin.]
-
-
-
-
-52.
-
-Matkakertomusta.
-
-
-Sulhanen istuu koko hääajan korkea samettilakki päässä arvonsa
-merkkinä. Morsian itkee kullekin sukulaiselleen ja tuttavalleen, jotka
-antavat hänelle muutamia lahjoja, enimmäkseen 4-8 griunaa hopeaa, mutta
-myöskin kolikoita. Tätä itkua kestää koko päivän, muuttaen hääilon
-eronhetken suruksi. Kun nuori pari illalla panee maata, morsian vetää
-saappaat sulhasen jalasta ja saa ne rahat, jotka sulhanen niihin sitä
-ennen on pannut; morsian riisuu häneltä muitakin vaatteita. _Pridanie_
-[myötäjäiset] määrätään, ellei tätä jo aikaisemmin ole tapahtunut.
-Lähdetään morsiamen kodista (antiaisista), ja lauletaan eri
-tilaisuuksissa tavallisia lauluja. Patvaskan tehtävä on pitää huolta
-siitä, ettei mitään rikkeitä. Heidät vastaanotetaan sulhasen kodissa
-häälauluilla, ja niin kauan täytyy morsiamen pitää peite kasvoillaan
-(pään yli heitetty huivi). Täten verhottuna hän lakkaamatta kumartelee
-päätään syvälle. Kun laulu on lopetettu, hän ottaa peitteen
-kasvoiltaan, ja sulhanen vie hänet appivanhempien luo, joiden edessä
-hän kumartaa alas jalkoihin (ensimäinen tervehdys); sulhanenkin
-kumartaa. Syödään. Sulhanen ja morsian syövät muiden jälkeen
-erityisessä huoneessa. Morsiansarkka juodaan kahdesta pikarista, rahoja
-lahjoitetaan 20, 40-80 kopeekkaa. Koko ensimäisen viikon aika ja
-kauemmankin tulee morsiamen kumartaa syvään jokaiselle, jonka kohtaa,
-jopa lisäksi aina moneen kertaan hänen joka ilta tulee langeta
-appivanhempiensa jalkojen juureen ja pyytää heitä herättämään hänet ja
-hänen miehensä, jotta eivät nuku liian kauan, ja pukeuduttuaan hänen
-tulee tästä palveluksesta taas kumartua alas heitä kiittämään.
-
-Kivijärvestä lähtien kauniita lehtimetsiä ynnä monta lampea; 4:n
-virstan päässä Pahkomivaara, 3 taloa; siitä 15 virstan päässä
-Aionlahden ja Karkujärven talot, jonka viimemainitun isäntä oli
-kotoisin Muhoksesta, vaikka nyt enää oli vaikeata erottaa häntä
-todellisesta Venäjän-karjalaisesta muuten kuin puheesta. Siitä Tsenaan
-10 virstaa, siitä Akankosken taloon 1 1/2 virstaa vesi- ja maamatkaa,
-siitä maamatkaa Vuokkiniemeen 4 virstaa. Karkujärvessä viivyin
-sateen takia yötä, Tsenassa kaksi yötä, sieltä Troitsa-päivänä
-[helluntai] Vuokkiniemeen; missä tsaajua tarjottiin kolmessa paikassa
-ja viinaa vielä useammassa.
-
-Leikki paaskoilla. Kukin asetti kiviä riviin, menivät sitten matkan
-päähän ja heittivät niitä vuoroonsa kivellä. Kukin sai pitää kaikki ne
-kivet, jotka sai heitollaan nurin, ja jos ensi vuorolta vielä jäi
-jäljelle, hän sai heittää päinvastaiselta taholta siitä paikasta, mihin
-kunkin kivi oli jäänyt, ja joka sen tähden aina pantiin merkille.
-Ei kukaan tietysti voinut hävitä enempää kuin panoksensa. --
-Natalia, vanha huora, jolla on kaksi poikaa, on kaikkien vihaama, ei
-kenenkään rakastama, mutta pelätty ja sen tähden jonkunlaista arvoa
-nauttiva. Hän on viinan kaupustelija, parantelee veneerisiä tauteja
-sinnoberi-savustuksella ja valmistaa tällaisille potilaille juomaa
-salpietarista, ruudista, salmiakista ja vaskenruosteesta; paljon
-veneerisiä potilaita tässä kylässä, niin että pelko heräsi kauempaa
-siellä oleskella; lääkäriä harvoin hankittaneen. Silmätaudit hyvin
-yleisiä ja enemmäkseen veneeristä laatua. -- "Ennen käytiin kun
-muinenki kummaa toisiin kylihinki katsomaan, kun kuultiin jonkun sokian
-olevan; nyt niitä näkeo joka talossa." [Tämä lause suomeksi
-muistiinpantu.] "Joka talossa": liioittelua. Viivyin Vuokkiniemessä
-neljä vuorokautta; sain runoja useilta. Minua varoitettiin Natalian
-suhteen, ettei hän juottaisi minulle jotakin taikajuomaa, sillä niin
-hän oli, väitettiin, toisille tehnyt. -- Pappi oli poissa, rouva
-nuorimman tyttären (10-vuotiaan) kanssa kotona. Olivat noin kolme
-vuotta sitten tulleet tänne, eivätkä vielä osanneet suomea,
-lukuunottamatta mainittua nuorinta lasta. Viimeiset tulevat
-ensimäisiksi. Suuresti pelättiin, että kaupankäynti Suomessa
-kiellettäisiin. "Silloin tämä maa joutuu perikatoon."
-
-Kylän asema kaunis kesällä, sijaiten Kuitti- ja Lammasjärven välillä,
-jotka yhtyvät ja muodostavat niemen. Jotenkin korkea särkkä erottaa
-kylän kahteen osaan, niin että toista niistä ei toiselta paikalta näe.
-Livojoki kylän itäpuolella muodostaa niemen, jolla on vaan yksi talo.
-Tämän Livojoen takana useiden talojen laitumet. Sinne soudetaan joka
-ilta kiulut mukana, lypsetään, viritetään savu, jäädään paikalle
-seuraavaan aamuun asti, lypsetään uudestaan, päästetään lehmät
-laitumelle ja soudetaan kotia päiväksi.
-
-Tällaiseen lypsäjäseurueeseen liityin lähtiessäni kylästä 10 virstan
-päässä olevaan Kostamukseen. Lehmien lypsinpaikalle kyllä oli seuraa,
-mutta sieltä oli kulkeminen vallan yksin yön selkään. Vähää ennen
-puoliyötä saavuin puolitiehen, missä oli sauna heinäväkeä varten
-kesällä. Olin väsynyt, mutta lapsellisesti pelkäsin siihen panna maata,
-kun ajattelin, että joku olisi voinut arvata minun siihen jääneen ja
-mahdollisesti olisi seurannut minua ja ryöstänyt. Kuljin siis edelleen,
-poikkesin metsään ja koetin nukkua sammalille. Mahdotonta hyttysten
-vuoksi. Niitä oli niin kosolta, että kaikki ympärillä oli aivan mustana
-ja että joka henkäyksellä oli saada niitä suunsa täyteen. Alotin taas
-vaellukseni ja kuljin noin kymmenen virstaa eteenpäin, jolloin
-väsyksissä ja unisena koetin taas nukkua. Leikkasin oksia ison kasan,
-paneuduin pitkäkseni, peitin itseni oksilla mikäli voin, sidoin huivin
-päähäni ja luulin nyt olevani turvissa hyttysiltä. Kaikki turhaa.
-Nytkin ne pääsivät kimppuuni, vaikka kuinkakin usein olisin koettanut
-parannella linnaani. Täällä kaipasin ensi kerran Kajaaniin kesäksi
-jättämääni tupakkipiippua. Tuli tosin olisi auttanut, mutta en tahtonut
-sitä virittää, kun siitä minut olisi huomattu. Koko matka kävi
-enimmästi kaskettujen maiden, lehtimetsien halki, siitä tuo suunnaton
-hyttysten paljous. Monta vertaa kernaammin olisin ollut mitä kovimmassa
-talvipakkasessa, sillä näin tukalaa ei ollut koko talvena Lapissa
-paljaalla lumella maatessani. Aamulla saavuin Kostamukseen, joka on
-samannimisen järven rannalla. Siinä oli kymmenen taloa, joista monet
-hyvin rakennettuja ja kaksi varakasta. Toisessa, Jakon talossa,
-sanottiin toisen miehistä olevan veneerisestä tartunnasta sairaana,
-minkä vuoksi valitsin toisen, Mikittä nimisen, majapaikakseni. Sieltä
-minua seuraavana päivänä pyydettiin tulemaan toiseen teelle ja
-sittemmin useita kertoja. Samovaara. -- Runoja, satuja, sananlaskuja
-j.n.e. neljänä päivänä. -- Vesireitti sieltä Kuittijärveen, Alajärveen
-ja Kemiin. -- Mikitän vaara sen johdosta, että oli antanut erään
-karkurin hakata huonettaan. Tämä oli uudestaan vangiksi jouduttuaan
-antanut asian ilmi Kemissä. Nimet ikkunanpielissä. Laitettu uudet,
-vanhat korjattu pois. 500 ruplaa lahjoiksi. Karkuri tuomittu Siperiaan
-siitä että oli -- [Keskeytynyt.]
-
-Kertomus uskon muuttamisesta. Keisari Aleksein isä oli nähnyt unta,
-että usko sinä ja sinä hetkenä oli muutettava. Huomatessaan viimeisen
-hetkensä lähestyvän, hän kutsui poikansa luokseen ja käski siksi
-hetkeksi asettamaan kolme vartijaa ja määräämään, etteivät päästäisi
-ketään sisälle, vaan että pää oli iskettävä poikki siltä, joka yritti
-sisälle päästä. Vähää ennen tuota hetkeä piru tuli valepukuisena
-arhhierein Niikkalan luo ja viekoitteli hänet muuttamaan muutamia
-vanhan uskon sanoja. Muutaman varsin harvan sanan he lisäsivät ja
-ottivat pois muutamia muita. Useita päiviä ja öitä he työskentelivät
-yhdessä. Yhdeksi yöksi tuli matkustajia, jotka pyysivät yömajaa, mikä
-heille myönnettiinkin. Kun luultiin heidän vaipuneen uneen, alettiin
-työ uudelleen. Mutta entä jos nämä kuuntelevat ja ilmaisevat, sanoi
-Niikkala, johon piru kuului vastanneen, että oli parasta koettaa,
-olivatko todella nukkuneet, nimittäin pistämällä heitä neulalla
-kantapäähän. Nämä rukoilivat Jumalaa, että voisivat koetuksen kestää,
-ja sen he kestivätkin. Täten kuuntelivat koko yön. Sittenkuin kaikki
-oli muutettu paholaisen mielen mukaan, kaivettiin kirjat maahan monta
-syltä syvälle, ja piru kasvatti siihen paikkaan suuria puita, koivuja,
-kuusia ja mäntyjä. Sitten Niikkala näinä aikoina meni tsaarin luo.
-Tsaari piti hänestä paljon, ja hän oli silloin oppinein mies koko
-Venäjällä, Sen tähden ei ensimäinen, eivätkä muut vartijat rohjenneet
-lyödä hänen päätänsä poikki, kuten oli käsketty. Hän tuli tsaarin luo
-ja kertoi nähneensä unta, ettei silloin voimassa oleva usko ollut
-oikea, vaan että se oli väärennetty vanhasta oikeasta uskosta, joka oli
-eräässä paikassa säilyneenä vanhoissa kirjoissa, joiden yli oli
-karttunut maata ja kasvanut puita; niin vanhoja ne olivat. Mentiin
-tutkimaan, oliko uni tosi, ja löydettiin maahan kaivetut kirjat. Tsaari
-luuli Jumalan näin säätäneen ja vaati, että kaikki omistivat täten
-muutetun uskon. Näin tapahtui. Mutta kirottu on jokainen, joka ottaa
-pois tai lisää kirjaimenkin. Monet pysyivät kuitenkin vanhassa uskossa,
-ja heidän tähtensä Jumala vielä ylläpitää maailmaa, muuten kaikki
-aikoja sitten olisi ollut mennyttä. -- Tämän kertomuksen kuultuani oli
-minun puolestani tekeminen selkoa siitä, missä meidän uskomme erosi
-heidän uskostaan, minkä tein niin hyvin kuin taisin, nimittäin että me
-Vapahtajan ansion vuoksi turvaudumme Jumalan armoon, mutta että he
-ansiokkaiden ihmistenkin nojalla Häntä avuksi huutavat, kun me taas
-emme usko heidän voivan mitään aikaansaada, ei edes itse Bogoroditsan
-[= Jumalan äidin, Neitsyt Marian.] Mutta usein -- sanoi vastaväittäjäni
--- herra tekee sen, mitä hänen lempipalvelijansa pyytää häntä muille
-tekemään, ja niin Jumalakin tekee. Arvelin, ettei minun ollut sopivaa
-väitellä tästä hänen kanssaan. Sitten puhuttiin rinnan ristimisestä,
-paastosta y.m. sellaisesta.
-
-
-
-
-53.
-
-"Matkalta."
-
-Kostamus. Mikitän tytärtä ensin kosi Dmitrein nuorin poika, sitten
-Vaskon. Haittarikas. Dmitrei: "Meillä et näe muuta romua huoneissa kuin
-laskutauluja." Minulta kysyttiin, kummalle puolestani annoin etusijan.
-Annoin välttelevän vastauksen, kiitin kuitenkin Vaskon poikaa,
-moittimatta Dmitrein poikaa. Mutta hän on niin poikamainen, tekee
-kaikennäköisiä kepposia matkoillaan, sanoi isäukko. "Poikalapsi
-pillomusna, raivona ori parempi (tytär tyynenä parempi)." -- Ei
-tahdottu ottaa maksua ruuasta ja asunnosta. "En tieä pitäisikö siitä
-mitänä ottaa."
-
-15 virstaa Kontokkiin, jonne johti hyvä polku, kuljin yksin. Poikkesin
-Sallisen luo, jolla oli yksi veljistään Suomessa Tornion seuduilla.
-Itsekkin hän jonkun aikaa oli ollut luteerilainen. Nyt oli taas
-siirtynyt kreikanuskoon. Oli karannut sotapalveluksesta Persian
-rajalta. Kaksi miestä ollut. Oli ajettu takaa, mutta muuan akka ratsain
-tullut vastaan ja antanut hevosensa. Toisen kerran olivat poikenneet
-taloon, missä aiottiin murhata. Kangasta kutova tytär oli merkeillä
-ilmaissut sen. Heidän mentyään pois iltapimeässä isäntä oli palkatun
-murhaajan seurassa tullut pihalla vastaan ja oli sitten kauan
-päresoihtu kädessä etsinyt nurkissa. -- Kauhea tapaus kerrottiin
-eräästä, joka murhasi oman poikansa Äänisjärven tai Laatokan tienoilla.
-Poika yhdeksän vuotta poissa oltuaan lomalle. Tapaa sisarensa naituna
-muutamaan taloon, josta oli kymmenen virstaa vanhempien luo. Ei ilmoita
-itseään heti vanhemmilleen, ja murhataan yöllä. Sisar tulee kahta
-päivää myöhemmin ja kysyy, missä Okahvana on. Vanhemmat eivät ole
-tietävinään j.n.e. -- Pojat olivat tehneet pesänjaon, asuivat kahdessa
-uudessa pirtissä. Kontokissa kuusi taloa. -- Siellä yötä. Viisitoista
-virstaa Luvajärveen. Matkan päässä lauttapaikka. Lautta kaikeksi
-onneksi minun puolellani. Homa Sirkeisen luo. Sirkeisiä 3 veljestä.
-Äsken pesänjaon tehneet nuorimman veljen tautta [poismuuton vuoksi?]
-Vanhin heistä, Iivana, oli jo yli kuudenkymmenen ja harmaapää. Talo
-näihin asti kiinnittämätön [?]. [Ruotsiksi merkitty: "H:net hittils
-oikt."] Veljekset olivat luulleet yhteisen kassan nousevan 5-6
-tuhanteen ruplaan, mutta jakoa toimeenpantaessa huomattiin, että olikin
-vaan kolme tuhatta. Vaikea oli heidän eronsa. Vanhempi Homa polvillaan
-nuoremman veljensä edessä: "Ota minä kasakaksesi, naiseni piiaksesi."
-[Lause on tällaisenaan suomeksi muistiinpanoissa.] -- Tämä kysyy
-kamarissa nuorelta vaimoltaan, Törhösen tyttäreltä, neuvoa. Tämä:
-"Ennen kivi haletkoon, kun enää yhessä elämmä." [Lause on tällaisenaan
-suomeksi muistiinpanoissa.] -- Tsaajua. Rästien tutkimus. Kymmenen
-vuoden kuitit. "Kylän vanhin" ympäri. Kutsutti kaikki miehet kokoon
-paraana heinäaikana. Jokainen saattoi minua 20 virstaa Miinoaan. Osan
-matkaa ratsastin, osan kävelin. -- Tuohilakki. "Ei tule tuohesta
-lakkia, vanhasta pappia." Miinoassa yötä. "Tuossa se aitain kohentaja
-on." Sama aitain kohentaja tuli useiden muiden miesten kanssa meidän
-seurassamme Repolaan. Roukkulaan 50 virstaa, 12 virstan päässä kylästä
-tie kääntyy Viiksimön sillalle, joka on Suomen puolella. Suuri mänty,
-jonka kaarnaan on leikattu nimismies Cajanin nimi. Viiksimön asukkaat
-kaatavat kaskea Venäjänkin puolella. Pelättiin, ettei Lylypäässä
-tavattaisi venettä. Olipa niitä kaksikin. Huudettiin tuomaan ne meille.
-Iivana Sirkeinen teki selkoa staarosta-ajastaan. Rehellinen mies.
-Istoisen luo Roukkulaan. Istoisen akka läksi seuraamme Miinoasta. Hänen
-nuorin poikansa oli ryöstänyt erään starovieroi-munkin Tuoppasaarelta.
-Veli oli pakottanut hänet lähettämään rahat takaisin. Istoisesta 30
-virstaa järvimatkaa Repolaan; 20 virstaa Omeliaan, mihin yövyimme.
-Siellä keitettiin tsaajua jollekulle seurueestamme, ei kuitenkaan
-kaikille. Eipä minullekaan tarjottu. Sen sijaan annettiin ruokaa, jonka
-kuitenkin maksoin. Sunnuntaina Repolaan. "Kostitsjat" [tuomiset]
-tyttäreltä Törhöselle. Kahvia, voita ja maitoa papin luona.
-Rästientutkija-herra. Äsken saanut tupakkaa Pielisestä, mutta ei
-rommia. Törhösen viekkaus. Viljan jakaminen. Oltiin vähällä muuttaa
-pappi täältä pois, kun ei ollut saanut starovieroja liittymään yleiseen
-kirkkoon. Oli tullut käsky, että hänen piti jäädä paikoilleen.
-Kivijärveen 30 virstaa, sieltä Koroppiin 15 virstaa, Lusmajärveen 10
-virstaa vesimatkaa. Kuljettiin veneessä. Kova tuuli. Perillä ensi
-kertaa taas voita ja maitoa, kuitenkin jo papinkin luona.
-
-Sieltä Ruunamäkeen 10 v., sieltä Pankakoskelle ja Lieksaan.
-Kirkonpolttaja. Matka Juukaan. Sikäläinen kappalaisen vaali. Puvut:
-ämmät ilman röijyä, paidan yläosa pussimaisena. Paluumatka. Kalakemut
-saaressa. Vuonislahti. Nuhaa. Enontaipaleella ajoin maanmittari von
-Fieandtin kanssa. Joensuussa t:ri Roos. Edeltäjä Modin. Viikon
-[viivyin] paikalla. Huviretki Utran sahalle; kalakemut (lohta). Roosin
-seurassa Liperiin. Vaellus Tutjunniemelle. Kuohari Niiranen, joka kysyi
-passia. Tuli maalarinkisälli. "Kun minä sanon, niin ette taia
-kumpainenkaan oikioita miehiä olla." [Lause on suomeksi muistiinpantu.]
-Kotiaresti seuraukseksi. "Miksikä sitä teiän naistanne kutsutaan?"
-[Lause on suomeksi muistiinpantu.] "Miksipä muuksi, jos ei armoksi."
-[Lause on suomeksi muistiinpantu.] Sieltä Rääkkylän kirkolle. Se oli
-edellisenä sunnuntaina palanut poroksi tapulineen päivineen. "Mistäpä
-sen maion olisi saanut?" [Lause on suomeksi muistiinpantu.]
-Nuhdesaarna. Yleisenä luulona, että se oli palanut kansan syntien
-tähden.
-
-Kuljin Onkamoon. Varoitettiin Salmin suhteen, missä muutamia henkilöitä
-oli ryöstetty. Sama varoitus Riikolan suhteen. Ukko Immosen luo, joka
-ei laulanut. Herrastuomari Simonen. Simosen talon isäntä ja emäntä
-olivat äsken palanneet Taipaleesta, joka on Kaavin pitäjän rajalla.
-Siellä asuu laajalti kuuluisa noita Räsänen, jonka luona olivat käyneet
-emännän reväisimelle (cardialgie) parannusta hakemassa. Emäntä ei
-luullut tästä matkasta saaneensa mitään apua, ja isäntä oli sen
-kuluessa saanut itsepäisen vatsataudin, joka jo kolme päivää oli häntä
-vaivannut ja jota vastaan hänelle annoin neuvoja. Useita potilaita oli
-ollut Räsäsellä, muiden muassa pari kaatuvatautista tyttöä, joiden hän
-oli selittänyt olevan paholaisen riivaamia. "Paha pieksää." Immosta
-minua kehotettiin varomaan, hänellä kun sanottiin olevan veneerinen
-tauti. Vähässä ajassa tämä tauti oli levinnyt pitkin Tohmajärven
-pitäjätä.
-
-Liperin kreikanuskoiset. He siirtyisivät kaikki, väitetään,
-luteerilaiseen kirkkoon, jos asetukset sen sallisivat. Kreikanuskoinen
-pappi: "Hän tulee kun hukka minun lampaisiin." [Tämä ja muut
-lainausmerkkien väliset lauseet tämän kappaleen loppuun asti
-tällaisinaan muistiinpanoissa.] -- "A minä en tule sinun lampahiin,
-vaan lampahat kun hyö ei tunne oman paimenensa ääntä; tulevat vieraan
-luoksi." Nykyään ei Taipaleen pappi kuulu ymmärtävän sanaakaan suomea,
-vielä vähemmän osaavan sitä puhua. Kuitenkin hänellä Synoodissa kuuluu
-olleen suomalaiselta opettajalta todistus että hän osasi. Vähä
-seurakunnalla siis on hänestä hyötyä, vaikkapa olisi raitiskin, mikä ei
-kuulu olevan laita. Kreikanuskoon kääntyneistä on ainoana esimerkkinä
-muuan tyttö. Hänen sisarensa oli naimisissa erään kreikanuskoisen
-kanssa, ja hän itse joutui toisen veljen kanssa kihloihin. Mutta
-kreikkalaisen kirkon sääntöjen mukaan häntä ei voitu vihkiä. Sitä ei
-sallittu, koska pappi oli ajoissa saanut ilmoituksen luteerilaiselta
-papilta. Majuri Nilsson houkutteli hänet kääntymään kreikanuskoon,
-jonka hän tekikin toivossa, että pappi asianlaitaa tuntematta heidät
-vihkisi. Mutta kreikanuskoisen papin, joka sai tiedon heimolaisuudesta,
-oli nyt varsin mahdoton sitä tehdä. Nyt tyttö kuuluu kauheasti katuvan
-tekoaan. -- Monet kreikanuskoiset kuuluvat tahtovan viekkaudellakin
-kastattaa lapsensa luteerilaiseen oppiin, niin että pappein on tarkoin
-oltava varuillaan. Olisipa, jos asiata raha-asiana katselisi, joku,
-vaikkapa vähäpätöinen voittokin päästää nämä kreikanuskoiset siirtymään
-luteerilaiseen taikka vapaasti valitsemaan kreikkalainen tai
-luteerilainen tunnustus. Moniaasta kreikanuskoisesta talonpojasta
-oli tullut "herännyt". Papille valitettiin hänen valattaneen
-pyhimystenkuvansa ("jumalaisensa") lehmänkelloksi. Pappi tulee hänen
-huoneeseensa, menee ristinmerkin teolle ja huomaa kuvan. "Piessat, kun
-valeheltiin." -- "Kumarrate!" -- "Kyllä kun näytättä Pipliasta sen
-paikan, missä käsketään." -- "Onko sinulla pipliita?" -- "Saan lainaksi
-naapurista." Pappi ei laskenut lainaksi ottam[aan]. Lupais toiste
-koissaan näyttää, vaan ajo pois talonpojan kun mäni kysymään. "Eikö se
-ole hupelo, joka heittää oman peltose, ja menee vieraalle työhön?" --
-"On." -- "Ei, kun oma on laiha eikä kasva mitän edl."
-
-
-
-
-54.
-
-Lehtori Keckmanille.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-
-                                       Sortavalassa 31 Elokuuta 1837.
-
-Oiva Veljeni!
-
-Kirjasi tänne tultuani käsitin. Kiitän Sinua toimistasi niissä
-asioissa, joilla jälkimmäinen Kajaanista keväillä työtty kirjani tuli
-Sinua vaivaamaan. Niin kyllä taitaa olla, ettei Mehiläiselle saa
-kahdeksi vuodeksi välitoimittajata, jonka tähden, jos ei ketä saisi,
-taidan itse kokea, vaikka tulevatki muut toimeni sen kautta jälkeen
-jäämään. Vähettyä ottajain lukua en justin pelkää, koska jo heti työhön
-ryhtyessäni päätin omista varoistani panna noin korkeinta 200 ruplaa
-pränttikulujen avuksi, jos muuten eivät tulisi täyteen. Ja sillä
-summalla hoti pääsenki selväksi, jos tulevana vuonna en pränttäytä
-usiampaa kappaletta, kun mitä suorastaan ottajille menee. -- Ilahuttava
-asia oli kirjassasi lukea, jo Sophokliai suomeksi käätyn. Kolmesta
-näytteeksi pannustasi värsystä on kolmas. "Rukoiliain oliivalehviä
-kantaen" -- minusta somimmin kuuluva, toisissa pidän vikana, että
-_siitelmä, riennätte_ ovat loppulyhyitä, kun minusta pitäisi olla
-keskilyhyitä eli alkupitkiä, jotta kuuluisivat esim. näin: "Oi! lapset
-muinas Kadmon uusi siittämä (siittelö, kantama), mit' ootta istuimille
-näille rientävät (rientäneet, joutuvat, -neet, kokoutuneet edl.)."
-Mitat tässä värsylajissa Greekalaisilla, jos oikein muistelen, olivat:
-x | -- x | -- kolme kertaa perätysten pantuna eli: x | -- x | -- x |
--- x | -- x | x johon tahtiin Roomalaiset monellaki tavalla
-sommittelivat sanojansa ja samate taidettaisi ehkä meidänki kielessä
-tehdä, jotta kuten kullonki tulisivat juoksemaan. Niin olisi avara tila
-suomen sanoilla tässä värsylajissa eikä tulisi värsy niinkään
-poikkeamaan alkuluonnostaan, kun Latinalaisilla Terentiolla, Plautolla,
-Phaedralla edl. -- Renvallin kirjan sain Prof. Linseeniltä lähetettynä.
-Jopa näyttää joutaviin ruvenneen, Savolaisten ja Karjalaisten
-kielitapaa moittimaan, jota ei hyväsesti taida tuntea'kan. Sillä
-missäpä koko Suomessa sanotaan _mähtä, mätsä_ (s. 7 ja 9), missä: _myö
-tulloon, olioon_ (s. 9), missä, missä _isähän_, isään pro isänsä
-(isäsä, isäse') s. 9. -- Siv. 8, r. 1-11 selittää hän peräti omalla
-tavallaan, minkä tähden Savon ja Karjalan kieli olisi länsisuomea
-kehnompi, eikä muista että justin Länsisuomi oli Ruotsin, Viron ja
-Saksanki vaiheilla, joista helposti puuttui vieraita aineita, jota
-vaston Itäsuomella meidän maan Savossa ja Karjalassa oli toisella
-puolella Hämeen Suomi ja toisella laajat Venäjän Karjalan, Aunuksen ja
-Inkerin maat, joissa vieläki puhutaan semmoista kieltä, että erähät
-pitävät yhtä selvänä ja hyvänä kun Hämeenki kielen. Siv. 9, r. 8
-_lanka_ on villoista, _rihma_ pellavista eli hampuista kehrätty;
-_viitsiä'_ taas on Hämeen sana, joka kyllä yli koko maan ymmärretään ja
-toisinaan käytetäänki, ehkä usiammasti: _kehata'. Kehata_ merkitsee:
-_olla hidas työssä eli liikunnassa_ ja _kehno_, hidas, joka sanan
-alkumieli sitte on kahtia eronnut, jotta Häm. _en kehtaa_ jag täcks
-icke, _kehno_, blyg; Karj. _en kehtaa_, jag ides ej, _kehno_ dålig;
-vaan sillä mielellä, kun Hämeessä sanotaan _en kehtaa_ (jäg täcks
-icke), sanovat Karjalassa: _en julkia'_ (julkea, julkii', julkee'),
-eikä millonkaan (?) samalla mielellä _en viitsi_ (viiti, viihi), joka
-aina(?) on = _en kehtaa_. Renvallista näyttää, kun en _viitsi_, karj.
-merkitsisi; jag täcks icke. -- Siv. 20, r. 6-3 alalta. En tiedä, jos
-siinä luettava soimuu sopii Grottlundiinkan, joka kuitenki enimmästä on
-Savon kielestä huolta pideksellyt, mitä eritteessä (noten) vielä
-samasta asiasta lausuu, koskee kaikitse'ki enimmästi itseen lausujaan,
--- S. 21, r. 19. Ensimmäinen selvä ja suora Kielioppi saatiin Suomessa
-von Bekkeriltä, joka ei seurannut erittäin Hämeen eli Karjalan kieltä,
-vaan rinnakkaa kumpaaki, vaikka hänki muutamissa kohti on tainnut
-erehtyä, esimerk. selvityksessään koskevasta Caritavus casus, jossa
-rupiaa Lapin kielen avulla näyttämään, että sitä tulee kirjottaa
-yhdellä Teellä t ei kahdella tt -- _luvata_ ei _luvatta_. Minkäpä
-tähden siis sanotaan _luvattoman, luvattomalla_ edl. kahdella Teellä,
-jos ei Caritiv. alkusesti olisi ollut luvatta? Nykynen usiammissa
-paikoissa käyvä _luvata_ näyttää sillä tavoin syntyneen, että
-alkuperäistä _luvatta_ on ruvettu itsepäällänsä käyttämään
-(tekliineeraamaan), josta sitte Muutuntasiassa (Lokat. formal.) on
-saatu _luvataksi, luvatak_ samate kun _edemmäksi, edernmä', taemmaksi,
-taemma'_ edl. Niin on myös Lausukkain Käskentätavassa (Imperativ)
-Hämeen tapaan seottanut Käskentä- ja Toivontatavan, vaan niistäpä ei
-nyt ollutkan virkettava, jonka tähden taas ryhdyn Renvallin
-kirjottamaan. Siv. 23, r. 1-3 mitä hän tuosta mixtum compositumista
-Bekkeri miettinee, itse Mehiläisen ja muiden kirjotusteni suhteen kyllä
-sen voinki kärsiä, koska en aina ole'kan tullut yhdellä tavalla yhtä
-sanaa eripaikoissa kirjottamaan, vaikka, mitä s. 23, r. 12, 13 R. siitä
-asiasta lausuu, useinki tulee siitä syystä, että on eri kirjottajilta
-kirjotettu _tuloo, tulee, vuoen, vuoden_ ja runossa _härän_, muissa
-_härjän_ edl,, jonka kyllä hänki olis voinut älytä, kun muuten olis
-tahtonut. -- S. 26, r. 8 edl. alalta lukien. Renvalli ei näytä vähää
-hyvänä pitävän, kun ei kohta saa kaikkia, ei huoli yhdestä eli kahdesta
-talosta, kun ei samassa saa koko kylää. Vaan mintäpä pitkitän kirjani
-näillä lauseilla, koska itse paremmin näät Renvallin uuden kirjan
-mielen, laadun ja luonnon. Mitä III:ssa jaossa erittäin minua vastaan
-kirjottaa, niin siitä saan sanoa vanhan sanaparren: adhuc sub judice
-lis est (ratkaistu ei viel ole riita). Samalla tavalla kun
-Heksametrosta saapi: "minlai nensuku lehtilö jensepon ihmisi enki" saa
-hän, jos tahtoo, tavallisista nelimittarunoistaki esimerk. "Suoja |
-rahti | maata | rähti, kangas | vasta | hanka | lahti" sen laisia
-katkaistuja sanoja. Niihin sopii myös s. 32, r. 16 tehty kysymyksensä:
-"Ovatko Suomea?" Mitä s. 32, r. 21-26 inttää, ei taida niin toden tosi
-olla, kun R. luulee. Jos puhuisi kaikista niistä kielistä, joiden
-pitkäarvoset tavuet myös ovat korolliset, niin sitte olisi tosi
-lauseensa, ei kyllä muuten.
-
-                                     Savonlinnasta 20 Lokakuussa 1837.
-
-Edelliset kirjotin Sordavalasta, vaikka jäivät lähettämättä. Sitte olen
-lukenut R:n kirjasta erityisen tutkinnon H:forsin Avisassa, joka kyllä
-ei suuresti armahda R:ia. Vaan mitäpä niistä. -- Sortavalasta vaelsin
-esinnä Jaakkiman pitäjään, siitä Kurkijokeen (Kronoborg), Parikkalaan,
-jossa Majuri Lagervallin luona viivyin kokonaisen viikon ja teetin
-uudet saappaat. Parikkalasta kuljin Ruokolahteen, Joutsenoon,
-Lappeesen, Lemiin, Savitaipaleen, Taipalsaareen; jälle Ruokolahteen
-Säämikään ja vihdoin tänne Savonlinnaan toissa päivänä. Täältä nyt
-lähden Kerimäen pitäjän halki Heinäveteen, Taipaleen, Juukaan,
-Nurmekseen ja Kajaniin. Niin olenki jo kauan ylimäärän matkallani
-viipynyt, etten tohdi'kan Helsinkiin tulla, joka vielä viikomman
-viivyttäisi kotiinpäästöäni. Ja ompa toinenki syy, joka kieltää
-tulemasta: kaikki pukimeni ovat jo niin hajanaiset, että tuskin pääsen
-niillä kotiini. Runokokoukseni on tänä kesänä jotenki kasvanut sekä
-vanhoilla että nykyisemmillä runoilla. Semmoisia vanhoja lauluja, kun
-Kantel. 2 osassa olen saanut joksikin runsaasti. Kohta syntyy niistä
-yksinään kaunis kirja. Sanalaskuja on monta tuhatta ja välilehdet
-Juteinin Sanalaskukirjassa niin täpi täyteen semmoisilla kirjotetut,
-että harvassa kohti enää saapi siaa. En ole lukenut montako tuhatta
-niitä on, vaan arvoituksia on 1,200. Tulee niistä kylläki tulevaksi
-talveksi työtä, enkä tiedä, kuinka ennätän, jos Mehiläiselle ei saa
-toista toimittajaa. Kirjotan kyllä nyt Pehr Tickleinin luoksi kysyen,
-jos tahtois tulevanaki vuonna Historiaosan toimittaa, vaan en tiedä
-mitä vastannee. Kolmen viikon päästä aion olla kotona Kajanissa ja
-pyydän Sinua sinne siksi kirjottamaan. Haglundille panen tässä kirjan,
-vaan kosk' en tiedä'kän, jos hän on Helsingissä asuva, niin pyydän,
-ettäs lähettäisit sen hänelle, jos olisi muuallaki. Sano terveisiä
-kaikille tuttaville.
-
-                                                    Ystäväsi
-                                                  Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-55.
-
-Lehtori Keckmanille.
-
-(Alk. suomeksi.)
-
-
-                                    Sortavalasta 3 Syyskuvia 1837.
-
-Oiva Weljeni!
-
-Toissa päivänä kirjotin pitkänki kirjan Sinulle, joka ei vielä
-täysivalmisna on asuntopaikassani 4 virstaa Sortavalasta, Karmalan
-kylässä. Siinä oli muutamia sanoja Renvallin nykysimmästä
-kirjotuksesta, jonka Prof. Linseeni lähetti minulle tänne. Ne nyt
-saavat jäähä. Myös kirjotin Törnuddin käännöksestä. Esimerkiksi
-pannustasi kolmesta värsystä näyttää hänen siinä paikassa, jossa ovat
-sanat _siitelmä, riennätte_ loppulyhyitä suanneen. Minusta se ei ole
-somasti kuuluva, vaan pitäisi sanojen olla, joko alkupitkien eli
-somimmasti keskilyhyitten, jotta tulisivat kuulumaan esim. näin:
-
-    "Oi lapset muinas Kadmon uusi siittelö (siittämys, kantama).
-    Mit' ootta istuimille näille rientäneet (rientävät, lähteneet edl.)
-    Rukoiliain oliivalehviä kantaen."
-
-Veljesi, Piispan, runokäännöksestä en kyllä sovi mitänä lausumaan. Jos
-runoja kirjotetaan luettavaksi (ei laulettavaksi), niin ovat kyllä
-sillä tavoin, kun sanoo, käännettävät. Vaan jos kääntäjän mieli on
-saaha niitä käättynäkin laulettavaksi, niin pitäisi kaikitse'ki
-laitettaa, että tulisivat käymään neljämittasesti, ei kolmella mitalla.
-
-Jos Mehiläiselle ei saisi toista välitoimittajata, niin pitää itseni
-kokea toisten tointen ohessa saaha sihenki aikaa. Ottajaluvun
-vähenemisestä en ni suuresti huoli, koska jo alkaessaniki tiesin
-työtäni ei monelle mieluiseksi ja sentähen päätinki noin korkeinta 200
-ruplaa vuoelta omista varoistani lisätä. Tänä vuonna kyllä menee
-enemmän, koska präntätään 500 kappaletta, vaan tulevana vuonna enpä
-anna'kan päälle 200 präntätä. Aunuksen paikkakunta jäi tällä kerralla
-käymättä ynnä muitaki paikkoja, vaan enkö niihin päässe vasta. Täältä
-lähen nyt Lappeenrannan seuvuille, Viipurin tienoille, Savon Linnan
-ympäristölle j.n.e.
-
-En tieä, kuinka tullen kiertelemään, jonka tähen elä huoli'kan,
-kuhunkaan niistä paikoista kirjottaa, koska ennen kirjasi tuloa jo
-olisin tainnut käyä.
-
-Voi hyvin rakas Weljeni.
-
-                                  Ystävällisimmästi ja nöyrimmästi
-                                            Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-
-
-KAHDEKSAS MATKA v. 1838.
-
-
-
-
-[Vuonna 1838 tehdystä lyhyestä matkasta, jolloin L:lla oli alkupuolella
-seuralaisena ystävänsä, maist. K.H. Ståhlberg, ei ole paljon tietoja.
-Matkalle sanoo L. eräässä Rabbelle 24 p. elok. kirjoitetussa kirjeessä
-kohta lähtevänsä ja syyskuun lopulla hän oli jo taas kotona. Sen
-lisäksi mitä tähän otetuista kirjeistä selviää, mainittakoon että
-Lönnrot Koiteren järveltä suuntasi kulkunsa Pielisjärvelle ja sieltä
-kotiin.]
-
-
-
-
-1.
-
-Maisteri Ståhlbergille.
-
-(Konsepti; alk. suomeksi.)
-
-                                              12 p:nä lokakuuta 1838.
-
-Kiitoksia kirjastasi, jonka viime viikolla käsitin. Sama kiitos
-lupauksestasi vastaki kirjotella. Sinusta Honkavaarassa [?] erottuani
-oli kylläki ikävä ensiaikoina. Yötä piin Kihtelysvaaran Kestikivarissa
-ja siitä toisena päivänä tulin Koveraan. Siinä kirjottelin runoja 3
-päiveä, ehken paljon vanhoja. Olisin suonut Sinunki siellä olevan,
-sillä ensiksi oli siinä enempi kirjottamista kun yhelle kolmessa
-päivässä ja toiseksi olisit, jota toivoit, kylläki saanut kuulla
-kanteleen soittajia ja sopeuttajia (stammare). Kanteleita siinä oli
-joka talossa, jossa tulin käymään. Siitä menin Ilomantsin kirkolle,
-jossa ja kylissä ympärillä tulin puolentoista viikkoa viipymään. Oli
-niissäki laulajia, ehken ennättänyt puoliakaan etsiä, joita neuottiin.
-Oikian laulajan tapasin kuitenki vasta jälkeenpäin Materi Kuivalattaren
-Koiteren rannalla Ilomantsin kirkolta neljättä penik. pohjaseen päin 3
-neljännestä Huhuksen kylältä. Siltä yksinään kirjottelin vanhoja
-lauluja 2 päivää. Sitte piti kerkeämiseen kotiin rientää, johon pääsin
-syyskuun loppupäivillä. Täällä kohtasi uusi ikävä Sinun ja Elfvinginki
-perään, jonka tähden vaan elä unehutakaan tänne tulevana kesänä tulla
-ja sitä ennen usein kirjoittaa. Sukulaisesi voivat hyvin ja muuttavat
-tänä päivänä Kajaniin. Muut voivat myös hyvin. Potakoita, nauriita ja
-muuta riistaa on tullut hyvin ihmisille.
-
-
-
-
-2.
-
-Tohtori Rabbelle.
-
-
-                                      Kajaani, 12 p:nä lokakuuta 1838.
-
-Rakas Veli!
-
-Hyvin tervetulleen kirjeesi olen vastaanottanut ja saan sydämellisesti
-kiittää Sinua kaikesta siitä suuresta vaivasta, jonka minun tähteni
-olet nähnyt ja jota vielä saat nähdä auttaessasi Mehiläistä taas hyvään
-kuntoon. Ei liene vielä tullut vastausta tai päätöstä Senaatista, mutta
-ehtineehän myöhemminkin tulla. Ståhlbergiä myöten lähetin Seuralle 20
-kappaletta Mehiläistä, muut 80 saapuvat ensi kelillä, jolloin vanha
-uusmaalainen renkini palaa vaimonsa luo ja ottaa ne mukaansa. Viime
-matkallani, jonka yhdessä Ståhlbergin kanssa tänä syksynä tein
-Karjalaan, sain taas sellaisen joukon suomalaisia lyyrillisiä runoja,
-osaksi uusia, osaksi vanhojen toisintoja, että niiden vertaaminen ja
-sovittaminen entisten joukkoon luultavasti vaikuttaa sen, että kaikkien
-sellaisten runojen painoon toimittaminen, joka jo ilman tätä on ylen
-kauan viipynyt, lykkäytyy kuukautta tuonnemmaksi. -- Saapa nähdä,
-kenestä nyt tulee Keckmanin jälkeinen, Ståhlbergista vai Gottlundista.
-Arvelen edellisestä tulevan.
-
-Voi hyvin.
-
-                                                     Tuus
-                                                 Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-
-
-YHDEKSÄS MATKA v. 1839.
-
-
-
-
-[Niistä matkoista, joista seuraavilla lehdillä kerrotaan, ensimäinen
-epäilemättä osaksi oli tavallinen virkamatka, niin ettemme ole sitä
-varsinaiseksi runonkeruumatkaksi lukeneet. Matkalla Helsinkiin sitä
-vastoin näkyy L. Suomen-Karjalassa runoja keränneen saadaksensa
-täydennyksiä silloin paraikaa tekeillä olevaan Kantelettareeseen, sillä
-Kantelettaren esipuheessa hän sanoo vv. 1838 ja 1839 käyneensä
-runonkeruumatkalla Karjalassa, "josta myös kummallaki kertaa saimma
-paljo lisäyksiä ja toisinnoita ennen koottuihin". Valitettavasti ei
-tältä matkalta ole säilynyt täydellisempää matkakertomusta. Joulukuun
-alussa L. jo oli Helsingissä.]
-
-
-
-
-1.
-
-Tohtori Rabbelle.
-
-
-                                   Kajaani. 6 p:nä syyskuuta 1839.
-
-Rakas Veli!
-
-Yhdessä Ståhlbergin kanssa koko päivän kuljettuani ulkona Iisalmen
-rovastin seurana, joka perheineen on matkustanut tänne tervehtimään
-sukulaistaan, asessori Wichmannia, ja kun lisäksi postituntia jo kotvan
-aikaa on kestänyt, en jouda pitää pitkiä puheita. -- Kuvernööriltä
-kuulun saaneen virkavapautta kuudeksi viikoksi s.o. syyskuun
-keskivaiheilta lokakuun loppuun, mutta lupa ei vielä ole tänne
-saapunut. Mutta ennenkuin voin olla matkalle valmis, minun täytyy
-tarkastuksen vuoksi, jotta se tulisi loppuun suoritetuksi, matkustaa
-Kiannalle sekä muutamille muille seuduille, joilla tänä kesänä on
-jäänyt käymättä. Huomenna lähden tälle matkalle Ståhlbergin seurassa,
-joka on lupautunut kumppanikseni koko tälle matkalle. Sieltä tulen
-kotia vasta tämän kuun loppupuolella, ja kun sen jälkeen kotona kuluu
-ainakin joku viikko, ennenkuin pääsen täältä eroon, toivon sitä ennen
-Sinulta saavani tietoa siitä, voinko varmasti saada pyydetyn koko
-vuotisen virkavapauden, jotta sen mukaan voisin varustautua koko
-vuodeksi. Mitä tulee huoneisiin, joita tarjosit minulle, saan ensiksi
-kiittää Sinua; mutta kun Ståhlberg on pyytänyt minua kanssaan asumaan
-Jahnssonin talossa oleviin huoneisiinsa, ja kun koko vuoden ajan tulen
-tutkimaan ja järjestelemään suomenkielisiä aineksia, missä työssä hän
-usein saattaa minua auttaa, pidän sopivimpana asettua sinne, etenkin
-kun ennen olen asunut samoissa huoneissa. -- Ståhlbergin terveys on
-päivä päivältä parantunut, ja luulenpa, että hän kolmekkin viikkoa
-vaellettuansa tämän läänin erämaissa, on koko Herkules. -- Tahtoisitko,
-koska asia nyt tuli mieleeni, katsoa tilikirjoista, onko kirjoittamani
-lasku siellä hyväksytty maksettavaksi ja lähetetty Ouluun. Se koski
-erästä Kajaanista viiden peninkulman päässä olevaan Vuolijoen kylään
-tehtyä veneeristen tautien tarkastusmatkaa, jonka tein Kuvernöörin
-määräyksestä viime tammikuun loppupuolella. Sen jälkeen tavallisuuden
-mukaan lähetin laskun, joka ei vielä kuulu saapuneen Ouluun, vaikka
-myöhemmin kirjoitettuja laskuja on saapunut. -- Voi nyt hyvin! Pian
-kaiketi saan sinut itsesi nähdä. -- Uskollinen ystäväsi
-
-                                                  Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-2.
-
-Tohtori Rabbelle.
-
-
-                                    Kajaani, 11 pnä lokakuuta 1839.
-
-Rakas Veli!
-
-Ståhlbergin kanssa onnellisesti päätettyäni neljä viikkoa kestäneen
-tarkastusmatkan Hyrynsalmella, Kiannalla, osassa Arkangelin
-kuvernementtiä y.m., olen nyt heti päättänyt lähteä täältä Helsinkiin
-matkaamaan. Mutta matkani tulee kulkemaan Karjalan kautta, missä tulen
-viipymään ainakin kuukauden, saadakseni perin tärkeitä täydennyksiä
-suomalaisiin lyyrillisiin runoihin. Kun itse matka sitäpaitsi vie
-jonkun aikaa, en luule saapuvani perille sinne ennen marraskuun loppua.
-Kajaanilais-parat eivät ota uskoakseen, että saavat jonkun sijaani;
-laita siis, rakas veli, niin, että he niin pian kuin suinkin selvän
-todisteen kautta saavat toisen käsityksen. Tosin tänä syksynä ei mitään
-kulkutauteja ole liikkunut seuduillamme, mutta muutamat yksityiset
-potilaat, joiden tila ei kuitenkaan ole vaarallinen, ovat vetäneet
-valitusvirsiään.
-
-Ståhlberg lähettää terveisiä. Hänen terveytensä on päivä päivältä
-parantunut, niin että hän pian kenen kanssa tahansa voi siinä suhteessa
-kilpailla.
-
-                                             Uskollinen ystäväsi
-                                                Elias Lönnrot.
-
-
-
-
-3.
-
-[Matkakertomusta.]
-
-
-                                              23 p:nä lokakuuta 1839.
-
-Viime sunnuntai-iltapäivänä läksin Polvilasta aikoen koko vuoden olla
-kotoa poissa. Hinc illae lacrimae vanhemmille. Seurassani olivat
-Turunkorvaan asti maisteri Ståhlberg ja sihteeri Elfving. He seurasivat
-minua vielä 1/4 peninkulman matkan Tahkosaareen, missä erosimme
-toisistamme. Tultiin sieltä 1/2 peninkulman päähän Muurahaissaareen,
-vähäiseen korkeaan, ahontapaiseen Nuasselän saareen. Sinne noustiin ja
-syötiin puolukoita, joista tänä syksynä on ollut puute vallan vastoin
-yleistä luuloa, että hyvää vuotta seuraa runsas marjansaanti.
-Muurahaissaaren sanottiin muinoin olleen hautausmaana; siitä näkyi
-vielä muutamia merkkejä. "Ettekös pelkää kalman tarttuvan?" kysyi
-toinen kyytimiehistä, kun mielihalulla söin puolukoita. Siitä
-huolimatta hän noudatti esimerkkiäni syöden itsekkin. Monessa paikoin
-saarta oli jälkiä kaivamisista, jotka olivat aiheutuneet tarusta, että
-sinne oli kätketty aarteita. Siitä Kärnälään. "Matkustatteko nyt
-Helsinkiin?" "Se on aikomukseni." "Olkaa siis niin hyvä ja kuulostakaa
-niitä rahoja, joita olemme tahtoneet lainata pankista ja kysykää, miksi
-ne eivät tule. Olemme jo tähän hommaan käyttäneet lähes 70 ruplaa,
-emmekä vielä ole mitään saaneet." Heidän matkansa Kajaaniin ja
-ajanhukkansa varmaankin maksavat toiset 70 ruplaa. Sieltä 1 3/4
-peninkulmaa Juurikkalahteen, missä oltiin yötä. Sieltä Saviahoon 1 1/2
-peninkulmaa ja edelleen lyhyt peninkulma Maanselkään. Tämä kylä on
-osaksi Sotkamoa, osaksi, ja suuremmaksi osaksi Nurmeksen pitäjää.
-Edelleen Rumolampeen peninkulma ja sieltä Haapajärvelle 2 peninkulmaa.
-Vasta Rumolammessa voitiin saada istuimella varustetut rattaat, siihen
-asti oltiin oltu ilman. Sillä kuvernörin käskyä, että kestikievarien
-sakon uhalla piti hankkia itselleen istuimella varustetut rattaat, ei
-vielä oltu ehditty noudattaa. Nurmeksen puolelle Kajaanista tullen pian
-huomaa, mikä etu on maanjaosta, eikä malta olla toivomatta, että
-Kajaaninläänissäkin isojako pian pantaisiin toimeen.
-
-Vallan toisin oli tien laita. Nurmeksen rajapyykille saakka se oli
-hyvää, tosin virstapatsaita vailla, siitä alkaen huonoa, vaikka oli
-virstapatsaat, jopa kaksinkertaisetkin, joista toinen oli kumossa
-maassa, toinen osaksi kumossa, osaksi pystyssä. "Kuka on laitattanut
-nämä?" "Täällä oli nimismies, joka ensin laitatti kumossa olevat,
-seuraavana vuonna toiset ja olisi kaiketi kolmantena vuotena
-laitattanut kolmannet, mutta ei ehtinyt, sillä hän itse siirrettiin
-täältä pois." -- Kaikki tämä tapahtuu talonpojan kustannuksella, ja
-usein hänet pannaan ryöstön alaiseksi. Mutta syy ei ollut nimismiehen.
-
-Haapajärveltä Jokikylään 1 1/2 peninkulmaa. Kuljettiin Karhunpään kylän
-ohi, jonka seudut ovat kauniimpia maassa lampineen, lahtineen,
-niemineen, kannaksineen ja metsineen. Puolen neljännespeninkulman
-päässä Jokikylästä on Kuokkaisten koski. Siihen asti on karjalainen
-sahajärjestelmä levinnyt. Laudat viedään Lappeenrantaan ja Viipuriin.
-Sahan ympärille pian kohoaa pieni kauppala. Niistä on monenlaista
-hyötyä maalle. Ne antavat vauhtia metsänhoidolle ja maanviljelykselle
-sekä muulle yritteliäisyydelle. Sitävastoin Pohjanmaan tervan valmistus
-on todellinen maan syöpä. Se tekee kerrassaan lopun metsistä, ehkäisee
-maanviljelystä ja karjanhoitoa, ylläpitää rahvaan laiskuutta ja
-pidättää sitä kaikenlaisesta muusta teollisuuden harjoittamisesta.
-Päähäni on pälkähtänyt se ajatus, että sama tervanvalmistus, jota
-pohjalaiset merikaupungit nykyään niin innokkaasti rahvaalle
-saarnaavat ja jota kaikilla mahdollisilla keinoilla ylläpidetään,
-kerran on tuottava niille perikadon. Ja siinä piilee rangaistus
-yksipuolisuudesta, rangaistus, joka Raamatun mukaan vasta esiintyy
-kolmannessa ja neljännessä polvessa. Omanvoiton pyynti sokaisee heidät
-niin, etteivät ajattele lähintä päivää. Nyt jo on melkein kaikki muu
-kauppa, voi-, liha- y.m. kauppa ruvennut kulkemaan itäiseen suuntaan,
-kun sitä lyhyt aika sitten vielä harjoitettiin pohjalaisissa
-merikaupungeissa. Ja jos asettuu maan kannalle, ei voi paheksua sitä,
-ettei maakauppaa koskevia asetuksia tarkemmin noudateta.
-
-25:ntenä p:nä Nurmeksesta Juukaan; 26:ntena p:nä Juuasta
-Pielisjärvelle, Rompalan kestikievariin.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839, by 
-Elias Lönnrot
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELIAS LÖNNROTIN MATKAT I: ***
-
-***** This file should be named 56496-8.txt or 56496-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/6/4/9/56496/
-
-Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-