diff options
Diffstat (limited to '56496-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56496-0.txt | 15132 |
1 files changed, 15132 insertions, 0 deletions
diff --git a/56496-0.txt b/56496-0.txt new file mode 100644 index 0000000..2f36dfe --- /dev/null +++ b/56496-0.txt @@ -0,0 +1,15132 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56496 *** + + + + + + + + + + + +ELIAS LÖNNROTIN MATKAT I: 1828-1839 + + + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 98. Osa. I. + + + + + +Helsingissä, +Suomal. Kirjallis. Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö, +1902 + + + + + + + Elias Lönnrotin syntymän satavuotismuistoksi + + julkaissut + + Suomalaisen kirjallisuuden Seura + + + + +SISÄLLYS: + +Esipuhe. + +ENSIMÄINEN MATKA (v. 1828). + + VAELTAJA eli Muistelmia jalkamatkalta Hämeessä, Savossa ja Karjalassa + Hajanaisia muistiinpanoja + Liite: Professorinrouva Törngrenille 28.VII.28 + +TOINEN MATKA (v. 1831). + + OTE PÄIVÄKIRJASTANI + Tilapäisiä muistiinpanoja + Liite: Ritvalan Helka + +KOLMAS MATKA (v. 1832). + + MATKAMUISTELMIA + Hajanaisia muistiinpanoja + +NELJÄS MATKA (v. 1833). + + MATKAMUISTELMIA + Liite: 1. Maisteri Wirzénille 11.X.33 (konsepti) + 2. Rehtori Appelgrenille (konseptia) + 3. Tohtori Olanderille 3.XII.33 (konseptia) + 4. Professori Linsénille 6.II.34 (konsepti) + +VIIDES MATKA (v. 1834). + + 1. Päiväkirjasta 4.I.35 + 2. Päiväkirjasta 16.I.35 + 3. Muistiinpanoja matkalta + Liite: 1. Lehtori Keckmanille 1.V.34 (konsepti) + 2. Apteekkari Skogmanille 20.XI.34 (konsepti) + 3. Lehtori Keckmanille 6.II.35 (kirjettä) + +KUUDES MATKA (v. 1835). + + 1. Lehtori Keckmanille 12.IV.35 + 2. Päiväkirjasta 21.IV.35 + 3. Päiväkirjasta 22.IV.35 + 4. Päiväkirjasta 1.V.35 + 5. Päiväkirjasta 5.V.35 + 6. Lehtori Keckmanille 8.V.35 + Liite: 1. Tohtori Rabbelle 25.VIII.35 + 2. Kruununvouti Wichmannille 30.VIII.35 + 3. Lehtori Keckmanille 18.IX.35 + +SEITSEMÄS MATKA (vv. 1836-37). + + 1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle 8.III.38. + 2. Tohtori Rabbelle 15.IX.36. + 3. Lehtori Keckmanille 24.XI.36. + 4. Luutnantti Örnhjelmille 24.XI.36. + 5. Kruununvouti Wichmannille 25.XI.36 (konsepti). + 6. Postinhoitaja Gosmanille 25.XI.36 (konsepti). + 7. Tuomari Flanderille 25.XI.36 (konsepti). + 8. Lääket. kandid. Ingmanille 25.XI.36 (konsepti). + 9. Tohtori Rabbelle 25.XI.36 (konsepti). + 10. Ylioppilas Cajanille 27.XI.36 (konsepti). + 11. Päiväkirjasta 29.XI.36. + 12. Päiväkirjasta 2.XII.36. + 13. Päiväkirjasta 5.XII.36. + 14. Ylioppilas Cajanille 1.I.37. + 15. Päiväkirjasta 1.I.37. + 16. Ylioppilas Cajanille 1.I.37 (konsepti). + 17. Konsuli Vaseniukselle 1.I.37 (konsepti). + 18. Päiväkirjasta 2.I.37. + 19. Luutnantti Örnhjelmille 2.I.37 (konsepti). + 20. Tuomari Flanderille 4.I.37 (konsepti). + 21. Vanhemmille 12.I.37 (konsepti). + 22. Postinhoitaja Cosmanille 12.I.37 (konsepti). + 23. Kruununvouti Wichmannille 12.I.37 (konsepti). + 24. Tohtori Höglundille 14.I.37 (konsepti). + 25. Hajanaisia muistiinpanoja. + 26. Päiväkirjasta: Matka Majavalahdesta Heinäjärveen. + 27. Päiväkirjasta 28.I.37. + 28. Päiväkirjasta 29.I.37. + 29. Päiväkirjasta 1.II.37. + 30. Päiväkirjasta 1.II.37. + 31. Kolme kuukautta Venäjän Karjalan pohjois-osissa. + 32. Päiväkirjasta 1.II.37. + 33. Päiväkirjasta 2.II.37. + 34. Päiväkirjasta 3.II.37. + 35. Päiväkirjasta 6.II.37. + 36. Päiväkirjasta 6.II.37. + 37. Päiväkirjasta 13.II.37. + 38. Päiväkirjasta 14.II.37. + 39. Päiväkirjasta 15.II.37. + 40. Matkakirje "Mehiläiseen" 16.II.37. + 41. Päiväkirjasta 19.II.37. + 42. Tohtori Rabbelle 3.III.37. + 43. Arkiaterinrouva Törngrenille 3.III.37. + 44. Lehtori Keckmanille 4.III.37. + 45. Lähtö Kuolasta. + Matka Kuolasta Muotkaan. + Päivä Muotkassa. + Matka Muotkasta Petsamoon. + Petsamo. Matka sieltä Paatsjoelle. + Matka Paatsjoelta Näytämöön. + Näytämöstä Näytämönjoen rannalle Ekdahlin virkataloon. + Näytämönjoelta Inarin kirkolle. + 46. Viisi päivää Venäjän Lapissa. + Kuolasta Muotkaan. + Päivä Muotkassa. + Muotkasta Petsamoon. + Petsamosta Paatsjokeen. + Paatsjoesta Näytämöön. + 47. Lehtori Keckmanille 26.V.37. + 48. Arkiaterinrouva Törngrenille 26.V.37. + 49. Lehtori Keckmanille 2.VI.37. + 50. Matkakertomusta. + 51. Matkakertomusta. + 52. Matkakertomusta. + 53. "Matkalta". + 54. Lehtori Keckmanille 31.VIII, 20.X.37. + 55. Lehtori Keckmanille 3.IX.37. + +KAHDEKSAS MATKA (v. 1838). + + 1. Maisteri Ståhlbergille 12.X.36 (konsepti). + 2. Tohtori Rabbelle 12.X.38. + +YHDEKSÄS MATKA (v. 1839). + + 1. Tohtori Rabbelle 6.IX.1839. + 2. Tohtori Rabbelle 11.X.1839. + 3. Matkakertomus; 23.X.1839. + + + + +Esipuhe. + + +Kun ei ollut toiveita saada aikaan aineen mukaista ja arvoista Elias +Lönnrotin elämäntyön ja persoonan kuvausta siksi merkkipäiväksi, +jona ensimäiset sata vuotta hänen syntymästänsä tulevat umpeen +kuluneiksi, päätti Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tätä muistoa +kunnioittaaksensa ja osaksi korvataksensa sitä puutetta, mikä +siten yhä jää kirjallisuuteemme, koota ja julkaista kaiken, +mitä Lönnrotin omasta kynästä on tallella hänen keräys- ja +tutkimusmatkojansa valaisevata. Paitsi matkamuistelmia, jotka Lönnrot +itse aikoinaan on sanomalehdissä ja aikakauskirjoissa julkaissut, +oli sellaisen julkaisun aineksiksi tarjona käsinkirjoitettuja +matkakertomuksien luonnoksia, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet +painoon valmistamatta ja painattamatta, matkapäiväkirjoja ja +-muistiinpanoja, matkoja koskevia kirjeitä ja kirjeiden konsepteja. +Kaikki tämänlaatuinen aines, millä mainitussa suhteessa oli +arvoa, päätettiin ajan mukaan järjestettynä saattaa julkisuuteen. +Luonnollisena pidettiin että teos toimitettiin suomeksi, vaikka +suurin osa aineksista onkin alkuaan ruotsiksi kirjoitettu. + +Kun mainituita matkoja oli verraten suuri määrä, näytti sopivimmalta +antaa kutakin eri matkaa koskevain ainesten muodostaa oma lukunsa, +vaikkakin luvut siten tulevat jotenkin erisuuruiset, osittain +matkain erilaisen laajuuden, osittain julkaistavissa aineksissa +olevien aukkojen vuoksi. Luvun alkuun on liitetty lyhyt yleiskatsaus +koko matkaan. Missä varsinaista matkakertomusta ei ole ollut, on +puutetta koetettu korvata otteilla päiväkirjoista, muistiinpanoista, +kirjeistä ja niiden konsepteista. Onpa toisinaan käytetty eri +aineksia rinnakkainkin, kun ne ovat täydentäneet toisiansa. Missä +sekä painettu teksti että sen käsikirjoitus on säilynyt, on etusija +annettu painetulle, mutta jos käsikirjoituksessa on jotakin +tärkeämpää ollut, joka on puuttunut painetusta, on se lisätty +ja lisäys puolihakasten väliin pantu. Samoin on lähetetty kirje +julkaistu, ja konseptista, jos se on säilynyt, otettu vaan tärkeämmät +eroavaisuudet. Parhaimmallakaan tahdolla eivät kaikki aukot enää +ole olleet täytettävissä. Luonnollista on myöskin, että teoksen +suunnitelman ja esitystavan eheys paikoin tuntuvastikin on kärsinyt, +kun viimeistellyn matkakertomuksen jatkoksi tai täydennykseksi +on rinnalle täytynyt panna kirjeiden luonnoksia ja hajanaisia +muistiinpanoja, viimemainittuja useimmiten siinä satunnaisessa +asussa, missä ne alkuaan ovat paperille tulleet. Esitystyylin ja +varsinkin kielen epätasaisuutta lisää vielä sekin, että se mitä +Lönnrot itse on suomeksi kirjoittanut joko julkisuutta varten +tai ystävilleen tai vaan muistiinpanoihinsa -- viimemainittuihin +usein vielä paikkakunnan murretta jäljitellen -- on painettu +muuttamatta; ainoastaan kiireessä tehtyihin muistiinpanoihin ja +niiden suomennoksiin on tarpeellisia välimerkkejä lisätty, koska +lukeminen muuten olisi käynyt työlääksi. Eheyden puutetta korvannee +kuitenkin se hyöty, joka tieteellä on näiden ennen painamattomien +käsikirjoitusten julkaisemisesta ja lukijalla siitä, että täten +saa aivan välittömästi seurata Lönnrotia hänen matkoillansa. Monin +paikoin on ymmärtämistä tarvinnut helpottaa outojen sanojen y.m. +selityksillä. Nämät ovat joko alimuistutuksina tai kokohakasten +välissä, kuten yleensä kaikki, mikä on julkaisijain lisäämää. + +Kaikki teoksen ainekset, joita ei ennen ole julkaistu, säilytetään +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Ennen julkaistuista +mainitaan joko matkain alkukatsauksissa tai alimuistutuksissa, mistä +mikin on otettu. Mainitsematta on kuitenkin jäänyt että sivuilla +129-135 oleva kuvaus "Ritvalan Helka" on käännetty 1832 vuoden +"Helsingfors Morgonbladin" numeroista 41-2 ja kaikki Lönnrotin +kirjeet rouva Törngrenille E. Nervanderin julkaisusta "Elias Lönnrots +ungdomstid på Laukko", Helsingfors 1893. + +Lönnrotin matkojen tarkoitusta huomioon ottamalla on matkamuistelmat +jaettu kahteen osaan siten, että nyt ilmestyvä ensimäinen +osa käsittää etupäässä runonkeruumatkoja, toinen läheisessä +tulevaisuudessa valmistuva osa taas matkoja, joilla kielentutkimus +oli Lönnrotilla pääasiana. + +Teoksen alkuun liitetty Lönnrotin kuva on jäljennös eräästä vankasta +kivipiirroksesta, jonka originaalin pietarilainen taiteilija G. +Budkowski v. 1845 on tehnyt. + +Teoksen toiseen osaan on aikomus liittää Suomen kartta ja erityinen +niiden seutujen kartta, joilla Lönnrot näillä matkoilla enimmäkseen +liikkui, sekä luettelo tärkeimmistä matkakertomuksissa esiintyvistä +henkilöistä. + +Suomennostyön on tehnyt t:ri J. Halii. Suomennosta on kielen puolesta +tarkastanut maist. E. A. Tunkelo samalla kiinnittäen huomiotansa +kieli- ja kansatieteellisiin seikkoihin. Ainekset on allekirjoittanut +koonnut, joka myös on kirjoittanut edellä mainitut katsaukset +matkoihin ja Lönnrotin runokokoelmista etsinyt tekstissä tavattavat +ruotsinnoksia vastaavat tai vaan viittaamalla merkityt vanhat runot, +jotka on kieliasua Kalevalan malliin tasoittamalla julkaistu. Seuran +valitsemina ovat t:ri K. Grotenfelt ja prof. K. Krohn toimitusta +koskevissa asioissa olleet toimittajilla avullisina. + +Helsingissä huhtikuulla 1902. + +_Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteeri_. + + + + + + +ENSIMÄINEN MATKA v. 1828. + + + + +VAELTAJA eli Muistelmia jalkamatkalta Hämeessä, Savossa ja Karjalassa + +Kirjoittanut + +E. L. + + +[Lähtö Sammatista 20 p. huhtikuuta. -- Matka Hämeenlinnan, Heinolan, +Mikkelin, Kerimäen, Sortavalan, Ilomantsin, Pielisjärven kautta +Nurmekseen. Paluu Kuopion, Rautalammin ja Laukaan kautta Vesilahden +Laukkoon, jonne Lönnrot saapui 4 p. syyskuuta.] + + Hämeenlinna, toukokuun 3 p:nä 1828. + +Kahden viikon mietintäajan kuluttua, jonka olen erottuamme viettänyt +kotona vanhempieni ja sukulaisteni parissa, olen vihdoinkin saapunut +tänne. Olet kaiketi itse kokenut, mitenkä arkaillaan kun lähtee +kotoa matkalle. Jos lopulta onkin onnistunut haihduttaa vanhempien +usein sangen tuntuva ja aiheeton huolehtiminen sen menestymisestä, +niin on kyllä vielä tätejä, kummeja ja muita, jotka joutuisivat +tunnonvaivoihin, jos päästäisivät rauhassa lähtemään. Joku heistä +pelkää minun saavan surmani veteen hukkumalla ja toistelee +vanhoja juttuja kaikennäköisistä hukkuneista henkilöistä aina +vedenpaisumuksen ajoilta, jotta muka olisin varovaisempi. Tämän +jälkeen toinen tuo esiin unen, jonka hän on nähnyt edellisenä yönä +tai useampia öitä aikaisemmin ja joka välttämättömästi on sovitettava +minuun. Milloin minut muka ryöstetään, milloin suistun surman +suuhun matkalla, milloin taas karhut ja sudet minut syövät, j.n.e. +Lopuksi kuulee tusinoittain juttuja eräästä, joka matkusti itään ja +toisesta, joka matkusti länteen ja vielä toisista, jotka matkustivat +muille ilmansuunnille ja joista ei yhtäkään omaisten sanomattomaksi +suruksi ja kaihoksi koskaan sen jälkeen ollut näkynyt kotiseudullaan. +Minä puolestani olen jotenkin vihainen kaikille unille ja annan +isä Homeroksen pitää luulonsa omana varanaan. Isä Homeros, joka +sanoo, että "unetkin lähtevät Jumalasta", on epäilemättä tässä +väitteessään suuresti erehtynyt, sillä se ei suinkaan voine olla +Jumalan tarkoitus, että matkustaja tai joku muu kristitty ihminen +ikäkulun tädin levottoman unen takia on joutuva jonkun tapaturman +alaiseksi. -- Mutta onpa aika heittää laukku selkään ja antaa tämän +hellämielisen neuvoskunnan päättää mitä tahansa halajaa. + +Läksin kotoa huhtikuun viimeisen edellisenä päivänä. Minun kai +pitäisi tavallisuuden mukaan mainita, miten majesteetillisen auringon +laita oli lähtiessäni, mutta tuskin sitä enää muistankaan. Tätä +saattaa näet meidän päivinämme pitää tarpeettomana, sittenkuin +ilmahuomioita kaikkialla on ruvettu tarkemmin ja innokkaammin +merkitsemään. Mutta ennen muinoin se oli hyödyllisempää, kuten itse +helposti ymmärrät, koska huomiontekijöitä oli vähän tai ei ollut +ollenkaan. Sentähden pidettiin silloin hyvin tärkeänä jokaisessa +nimipäivä- ja muunlaatuisessa onnittelussa omistaa ensimäiset rivit +säteillään kaikkea elvyttävälle auringolle, ja luotettavin lähde, +jota voitaisiin käyttää sen ajan ilmatietoluettelojen laatimiseen, +olisi varmaankin täydellinen kokoelma kaikennäköisiä silloin +kyhättyjä onnentoivotuksia sekä muutamia matkakertomuksia. -- Mutta +tällä tavoin taidat pian väsyä minua seuraamaan, sillä en vielä ole +ehtinyt tätä pitemmälle. Kauan minua ympäröivät vuoret ja metsät, +joissa lapsena milloin kävin paimenessa, milloin toisten lasten +kanssa poimin mansikoita ja muita marjoja tai asetin loukkuja ja +viritin ansoja metsälinnuille. Vielä näen ympärilläni järviä ja +lampia, joista päivät pitkät vanhassa ruuhessa istuen ongin kaloja, +voidakseni illoin kotiväelle tarita pienen kalakimpun. Kuinka +voisinkaan katsella siellä täällä olevia jyrkkiä mäkiä, joita myöten +ennen niin monasti laskiaisena iltaan asti "laskin pitkiä pellavia, +suuria herneitä ja lihavia nauriita" koko pitäjän tarpeiksi, ilman +että vielä kerran ajatuksissani kuppuroitsen niitä alas. Vielä +minusta tuntuu kuin ilmassa kaikuisivat suosionhuudot, joita hilpeät +toverit runsaasti jakelivat sille, jonka kelkka saavutti etäisimmän +päämäärän tai jonka sukset ensimäisinä olivat sujahtaneet alas +mäestä. Kuinka tyhjä on toki maailma verrattuna siihen ahtaaseen +piiriin, missä lapsuutemme päivät ovat kuluneet! Ja kuitenkin ihminen +niin kevytmielisesti rientää pois tästä rauhan templistä, ja mitä +hän etsii! Tavoitteleeko hän nimeä ja kunniaa? Kenties. Mutta onko +aikaansaamamme hyvä silloin parempi, kun tuhannet sen tuntevat, +kuin silloin, kun yksi ainoa sen tuntee tai milloin ei ainoakaan +siitä tiedä? Ehkäpä hän havittelee rikkautta ja kultaa? Miten +lyhytnäköistä! Jokainen kotiseudun kivi on tyhjentymätön kultakaivos, +kun sitävastoin Perun kuuluisat kultakätköt näyttävät alastomilta +kallioilta. -- + +Suo anteeksi, että näin kauan sinua viivyttelen, mutta en saata +toisin tehdä. Ethän vaatine, että minun pitää kiitäen kulkea kautta +seutujen, missä joka puu ja pensas, joka kivi, joka mäki, missä +lammet, järvet, vuoret ja notkot puhuvat minulle kieltä, mitä niin +hyvin ymmärrän. Sanotaan muiston lapsuuden ajasta seuraavan ihmistä +hänen elämänsä kululla, mutta siinä erehdytään. Tämä muisto, ei +niin suuresti seuraa häntä maailmaan, vaan jää ja juurtuu, enemmän +niihin paikkoihin, missä hän vietti lapsuutensa ajan. Sillä mistä +olisi muuten johdettavissa ne entispäivien muistokuva-parvet, mitkä +niillä seuduin, joissa ne ovat syntyneet, täyttävät koko sielumme, +ellei siitä, että itse muistot, jotka vuosien kuluessa ovat näillä +seuduilla säilyneet tallessa, nyt ohimennen tulevat kotvan, ajaksi +meitä, tervehtimään. Monet nimet, monet seikkailut, jotka poissa +kotoa kokonaan olen unhottanut, muistan äkkiä ikäänkuin taika-iskun +vaikutuksesta. + +Ennenkuin jätän taakseni kotimetsät, täytyy minun vielä lisätä +muutama sana matalasta lakeasta vuoresta, jota seudulla sanotaan +"Pahan askeleeksi". Se on sen tien vieressä, jota nyt kuljen, ja +sen keskikohdalla on kaksi syvennystä, ikäänkuin jonkun kalliolla +seisovan luonnottoman isot jalat olisivat hieman vajonneet siihen ja +jättäneet nämä jäljet. Niitä kenties pidettäisiin ihmisen jälkinä, +jos ne olisivat muodostuneet lumeen tai saveen, mutta koska ne ovat +syntyneet kovaan kiveen, on luonnollista, että ainoastaan paholainen +on voinut ne jättää. Tietävätpä vanhat ihmiset kertoakkin, miten +ne ovat syntyneet. Ennen muinoin, kun ihmiset eivät vielä olleet +niin häijyjä, vaan elivät tuttavallisessa sovussa keskenään, täytyi +paholaisen usein käydä heitä tervehtimässä häiritäksensä heidän +ylen suurta hupaisuuttaan. Nyt on ihmisillä täysi työ toisistaan, +ja paholainen saa rauhassa levätä. Mutta ennen muinoin hän usein +näyttäytyi, ja ainoastaan vanhat ihmiset sen muistavat. Silloin oli +kylässä elänyt keski-ikäinen talonpoika vaimoineen ja lapsineen. +Eräänä pääsiäisaamuna he matkallaan kirkkoon tapasivat jonkun +matkan päässä kylästä korppiparven, joka kauheasti rääkyen lentää +lekutteli heidän ylitsensä. Vaimo piti tätä onnettomuuden enteenä +ja tahtoi kääntyä takaisin, mutta mies ei siihen suostunut. "Korpit +ovat vaaralliset ainoastaan kuolleille", sanoi mies, "mutta ne +eivät koskaan ole ahdistaneet elävää ihmistä", ja samassa hevonen +sai läiskäyksen piiskasta, niin että se juoksi kahta nopeammin. +Pian he tulivat rannalle, mistä talvitie poikkesi jäälle, mutta +kesätie seurasi rantaa. Vaimo arveli, ettei jää ollut kyllin vahvaa +ja pyysi miestään ajamaan maitse, mutta mies sanoi: Koska jää on +kantanut meidät ennen, niin se kantaa nytkin. Nyt hän toistamiseen +löi läjähytti hevosta piiskalla ja ohjasi jään poikki. He olivat +jo lähempänä toista rantaa, kun jää murtui ja hevonen rekineen +kuormineen vaipui avautuneeseen veteen. Miehen onnistui kuitenkin +pian pelastautua jäänreunalle, mutta vaimo piti kiinni avannossa +uivasta reestä. Hevonen ponnisteli viimeisillä voimillaan isäntänsä +luokse ja pelastuikin lopulta tämän avulla. Nyt olisi ollut vuoro +pelastaa vaimo, mutta häntä ei enää näkynyt. Siinä mies nyt seisoi +pulmallisessa tilassa, eipä juuri niin muun vuoksi, mutta hän +oli itsessään tuntenut omituista liikutusta, missä, siitä hän +ei saattanut tarkemmin tehdä selkoa. Hän vaan luuli jonkun osan +ruumistaan, jota sanoi omaksitunnoksi ja josta hän oli kuullut +pappien puhuvan paljon ja kummallisia seikkoja, tulleen järkytetyksi. +Muuten hän vähän välitti siitä, oliko tällä omallatunnolla sijansa +päässä vai vatsassa vai molempien keskivälillä. Hetken ajan hän +seisoi siinä mietteissään, ja hevonen, jota hän piti kiinni +marhaminnasta, korskui hänen vieressään. Viimein hän keikahti +rekeen ja ajaa hölkytteli kirkolle, jonne oli matkalla, lohduttaen +itseään niin hyvin kuin taisi vaimonsa menettämisestä. Muutamat +ilkeäkieliset ihmiset, jotka sittemmin kuulivat hänen kotonaan +asiasta kertovan, tosin salavihkaa nauroivat ja sanoivat hänen pian +tulleenkin lohdutetuksi, kun hän pitkässä puolijyrkkänä rannasta +kohoavassa mäessä oli huomannut, että hevonen mennä hölkytti +paljoa keveämmin vetäessään häntä yksinään, kuin sekä hänen että +vaimonsa istuessa reessä. Olipa niitäkin, jotka väittivät hänen +keventääkseen hevosen kuormaa, tahallansa jättäneen vaimonsa +avantoon. Asiaa vakavasti aprikoivat arvelivat kuitenkin, ettei +hän mitenkään olisi voinut pelastaa sekä hevosta että vaimoaan ja +hyväksyivät sen, että hän antoi etusijan edelliselle, siitä syystä, +että hän hevosesta oli maksanut puhdasta rahaa, mutta vaimostaan +ei mitään. Kohta hän saattoi saada uuden vaimon ja hänen kanssaan +uusia rahoja, niin että hänen hukkansa tältä kannalta katsoen +muuttui todelliseksi voitoksi. Aivan niin me pojat ennen kotona +menettelimme vaatteidemme suhteen. Kun ne kävivät liian vanhoiksi, +ja vanhempamme kuitenkin pitivät niitä täysin kelpaavina, revimme ja +leikkelimme ne tahallamme rikki ja saimme silloin tavallisesti uudet +sijaan. Miten liekkään ollut Tekolan laita, -- se oli talonpojan +nimi --- niin oli hän puolen vuoden kuluttua valmis viettämään +häitä. Hän oli jo kolmasti kuulutettu valittunsa, kohtalaisen +rikkaan ja kohtalaisen vanhan Kaukolasta kotoisan olevan immen +kanssa. Häät piti vietettämän kolmannen kuulutuspäivän jälkeisenä +maanantaina ja kaikki oli valmiina juhlaa varten. Sunnuntai-iltana +oli Tekola muutamien ystävien kanssa, -- ja ystäviä on kyllä pitojen +lähestyessä -- tutkinut hääoluen laatua. Sen jälkeen hän pani maata +ja vaipui tavallisuuden mukaan hyvin sikeään uneen. Mutta puoliyön +aikaan, luullakseni, hän äkkiä heräsi. Kuinka pimeä lokakuun yö +liekkään, luuli hän kuitenkin eroittavansa jonkun, joka seisoi +hänen vuoteensa ääressä. Hän tähysteli tuota henkilöä lähemmin ja +mikäli hän vaivasi silmiään tätä tarkastaakseen, sikäli se selveni +hänen edessään, kunnes hän lopuksi näki hukkuneen vaimonsa, mitä +alusta pitäen oli pelännyt, ja minkä lienet jo arvannutkin. "Mutta +haahmut tunnetaan heti" huomauttanet ehkä tähän. Tosin useimmiten +käy niin, mutta minä en ole syypää siihen, että tämä poikkesi +tavallisesta säännöstä. Sitäpaitsi sen pitkät hiukset olivat valuneet +alas kaavoille ja tekivät olennon alussa tuntemattomaksi. Vettä +valui virtoinaan sekä hiuksista että vaatteista ja näytti miltei +tulvallaan peittävän koko huoneen. Vaimo oli vallan samanlainen +kuin järven pohjasta ylös vedettäissä, eroa oli vaan se, että +hän nyt oli pystyssä ja näytti elävän. Tekolaa pöyristi kun hän +näki tämän odottamattoman vieraan, ja kylmä hiki peitti koko hänen +ruumiinsa, niin että hänkin nyt näytti vedestä äsken vedetyltä. +Mitä sitten tapahtui heidän välillään, en tiedä, mutta seuraavana +päivänä, kun häävieraat kokoontuivat, oli sulhanen poissa. Juotiin +ja odotettiin, ja odotettiin vieläkin, mutta Tekolaa vaan ei +näkynyt. Vanhan tavan mukaan vieraat poistuivat oluen loputtua, +toivoen pian taas kokoontuvansa, ellei sulhanen ainaiseksi ollut +kadonnut, joka sittemmin näyttäyi olevan sangen luultavaa, kun +ei kukaan tiennyt eikä kuullut mitään hänestä. Arvailtiin vallan +tyhjentymättömiin, miten hän oli kadonnut, ja moni piti varmana, että +paholainen oli hänet vienyt, sillä sentapaiset ihmisryöstöt eivät +kuulu siihen aikaan olleen vallan tavattomia. Tämä luulo näyttäyi +todeksi seuraavana kesänä, jolloin kylän paimenlapset näkivät +pirun ilmielävänä seisovan äsken mainitulla vuorella ja kuulivat +sen laulavan ilohymniä hyvin onnistuneesta Tekolalle tekemästään +kepposesta. Lapset juoksivat pelästyneinä kotia ja kertoivat asian. +Muutamat vanhemmat henkilöt, jotka mielestään olivat kyllin rohkeita +katsomaan paholaista kasvoihin, riensivät paikalle. Mutta se, jota he +etsivät, oli jo poissa, ja ainoastaan jäljet olivat painuneet vuoreen +paimenlasten ainaiseksi kauhuksi, sillä he eivät koskaan uskalla ajaa +karjaansa tänne. -- Lopetan juttuni lisäämällä ainoastaan, että tarun +mukaan siinä huoneessa, mistä Tekola katosi, joka vuosi sen päivän +jälkeisenä yönä kuuluu kauheasti kummitelleen, jonka vuoksi silloinen +isäntä katsoi parhaaksi siirtää rakennuksen toiseen paikkaan ja +muuttaa tilan nimen, jotta paholainen olisi eksynyt seuraavalla +lokakuun-käynnillään. + +Koska olen viipynyt niin kauan kotimetsässä, pitäisi minun ajanhukan +korvaukseksi lentää jäljellä oleva matka Hämeenlinnaan. Kuinka +suuresti saattanetkin toivoa sellaista lentoa kirjeisiini, niin +olisi se kuitenkin todellisuudessa ollut paljoa tervetulleempi +minulle. Mutta koska minun huolimatta kaikesta ponnistaneestani +lentääkseni, kuitenkin täytyy kulkea jalkapatikassa, niin en yöksi +ehdi pitemmälle kuin mutaiseen Pusulan Kaukolaan, missä nimipastori +Höglundin luona vietän seuraavan aamupäivänkin, jolloin lakkaamatta +sataa. Seuraavan yön aioin viettää Vihdissä talonpoikaistilalla, +jonka asujanten kanssa isoisäni isän sanottiin olleen niin läheistä +sukua, että hän usein teki neljän peninkulman pituisen matkan +Sammatista tänne ystävänä ja sukulaisena auttaakseen heitä jouluoluen +ja lihavien liikkiöiden lopettamisessa. Koska minun osakseni täällä +tullut vastaanotto ei ilmaissut mitään sukulaisuuden merkkejä +ja koska minä, -- selitä tämä seikka miten tahdot -- kernaammin +maksan illallisestani vieraalle kuin sukulaiselle, päätin vielä +astua muutaman neljännespenikulman lisää ja tulin näin Sajaniemen +kestikievariin. Syötyäni illalliseksi piimää ja leipää, nukuin +täällä oikein makeasti heidän asuintuvassaan olevalle rahille, +johon minulle tilapäisesti oli valmistettu vuode. "Eikö siis ollut +mitään vierashuonetta?" kaiketi kysynet. Olipa kyllä, mutta sinun +tulee muistaa, että kuljin jalan, ja että jalkamies kievarinisännän +mielestä maalla on yhtä kuin rahaton mies ravintolanisännän +mielestä kaupungissa. Lisäksi saan mainita tämän kievarinisännän +puolustukseksi, joka minusta tuntui erittäin sävyisältä mieheltä, +että samaan aikaan kuin minä tulin kievariin, toinenkin +matkustavainen, ajaen muhkeissa lakeeratuissa kääseissä, saapui tänne +yöksi. Hän tuli hyvin meluten tupaan, polki pitkävartisia saappaitaan +lattiaan, ikäänkuin olisi tahtonut ravistaa pois lumen, vaikkei +yhtään lunta enää ollut pihalla, pudisteli itseään eikä näyttänyt +vähintäkään aikovan tervehtiä, kuten tavallista on. Tummanruskea +nahkalakki näytti sijaitsevan niin hyvin hänen päässään, että hän +piti vahinkona siirtää sitä sen edullisesta asemasta. Hänen sinistä +viittaansa yhdisti leuan alla suuret hopeahakaset ja vyötäisillä +oli punainen vyö. Kievarin-isäntä vastaanotti hänet hyvin kohteliaasti +ja pyysi häntä menemään vierashuoneeseen. Kysyin kievarinisännältä, +tunsiko hän tämän matkustavaisen, mutta hän sanoi, ettei ennen ollut +häntä nähnyt. Seuraavana aamuna kysyi kievarinisäntä, osasinko +lukea kirjoitettua, ja kun siihen myöntävästi vastasin, toi hän +päiväkirjan ja pyysi minua ilmoittamaan, mitä äsken talosta lähteneen +herran tekemä muistutus sisälsi. Otin päiväkirjan käteeni ja +tavailin siitä: Rosthålar Sonen A... J... B... Tämä oli kirjoitettu +niin harvaksi venytetyllä käsialalla, että se ulottui paitsi poikki +toisten sarekkeiden myös sen yli, johon muistutuksia merkitään, +jonka vuoksi kievarinisäntä pelkäsi, että siinä oli muistutus häntä +vastaan. Rauhoitin hänet pian ja annoin hänelle tietoja tuosta +miehestä, jonka tunsin nimeltä. Hän on niitä herroja rusthollareita +ja rusthollarin-poikia, joita Suomen rannikkopitäjissä nykyään on +niin viljalti. Sellaisen herran arvoon vaaditaan talvella suuret +karhunnahkasuiset päällyssaappaat, sininen viitta tai turkit tai +myöskin tulppi, vyö, joka saattaa olla erivärinen, karvalakki ja +suuri merenvaha-piippu. Mutta kesällä siihen tarvitaan kiiltosaappaat +kalosseineen tai ilman, sievät, pitkät housut, hännystakki ja liivit, +joiden ei suinkaan tarvitse olla kotitekoiset, taskukello tai vielä +parempi jos kaksi, pitkine vitjoineen ja upeine kelluttimineen y.m. +Mutta ennen kaikkea muuta siihen vaaditaan, ettei suinkaan saa +piitata mistään työstä, ettei puhu aineista, joita ymmärtää, ettei +käy tavallisten talonpoikien tai muun työväen rinnalla, j.n.e. +Saattaa suuresti pistää vihaksi, kun ajattelee, kuinka paljoa +alemmalla sivistysasteella Savon ja Karjalan rahvas vielä on näihin +nähden. Kun siellä tapaa harmaaseen sarkatakkiin puetun talonpojan +kirkossa tai kun näkee hänen otsansa hiessä kyntävän peltoaan, +niin tekisi mieli luulla hänen yhtä vähän kuuluvan uusmaalaiseen +herrasrotuun kuin hottentottilainen kuuluu europpalaiseen. +Yksinkertaisuudessaan hän tyytyy isältään perittyyn maapalstaan ja +kätkee ne rahat, jotka häneltä voivat säästyä, isältä perittyyn +kirstuun, kun sitävastoin Uudenmaan herras-talonpoika, vaikka hänellä +ei olisi ropoakaan, välttämättömästi tahtoo omistaa 3 tai 4 tilaa tai +niin monta kuin hänen aikansa sallii hänen hävitellä. Pelkään näiden +mietteiden, joita itse saatat jatkaa mielesi mukaan, tuntuvan sinusta +yksitoikkoisilta ja ikäviltä, jonka vuoksi en tästä asiasta tällä +kertaa hiisku sanaakaan. + +Nyt saat ripein askelin seurata minua Lopen kautta, jolla seuduin +paholaisen joku aika sitten sanotaan hyvin viihtyneen. Kovin +raskaalta tuntuu näin kuivin suin kuljeksia vappuna, etenkin kun +ei voi estää ajatustaan tiheään retkeilemästä Turkuun muinaiselle +vappukentälle, mutta tahdonpa tänä iltana ehtiä Hämeenlinnaan. Pieni +pysäys kuitenkin Räikälässä, viimeisessä Lopen ja Hämeenlinnan +välisen tien varrella olevassa kestikievarissa. Täällä pyydän +itselleni kyytihevosta, aikaisemmin saapuakseni kaupunkiin +tai oikeammin: tullakseni sinne matkustajana enkä kisällinä. +Kievarinisäntä vastaa minulle: "saadaan kattoa", ja tätä "saadaan +kattoa" minä odotan runsaasti puoli tuntia ja huvitan itseäni +katselemalla, miten emäntä rämisevällä kaiteella yhtämittaa +lyö kudetta koreaan kankaaseensa. Aika kului jotenkin nopeaan +keskustellessani hänen tyttäriensä kanssa, jotka talonpoikaistytöiksi +näyttivät sangen sieviltä. Mutta lopuksi huomasin, ettei luvattua +hevosta näkynyt. Pyysin erästä tuvassa olevaa poikaa menemään +tämän viivytyksen syytä kysymään. "Kievarinisäntä työskentelee +yläporstuassa, voitte itse mennä", sanoi poika kiukkuisen näköisenä. +Menin isännän luo ja kysyin, eikö ollut yhtään hevosta kotona, vai +miksi minun annettiin odottaa niin kauan. "On kyllä hevosiakin, +vaikkei kisälleille anneta", vastasi isäntä äänenpainolla, joka +olisi voinut suututtaa ketä tahansa. Rauhoituin kuitenkin, sanoin, +etten ollut kisälli, luettelin kaikki pitkät arvonimeni, kuten civis +academicus, philosophiæ candidatus, medicinæ studiosus, stipendiarius +publicus (Nylandus), ja kun tämä kaikki ei näyttänyt tekevän +häneen muuta vaikutusta kuin että hänen suunsa minun lausuessani +jokaista uutta arvonimeä aukeni hieman enemmän, ikäänkuin hän +siihen olisi tahtonut yhdellä kertaa koota kaikki nämä ihanuudet, +niin minä lopuksi virkoin olevani maisteri. Tähän en saanut muuta +vastausta kuin "sanokaa Kransille (suuri musta permannolla loikova +koira) senlaisia, ehkä hän uskoisi ja kyydittäisi teitä..." Tämä +ivallinen vastaus saattoi sydämeni sellaiseen epäjärjestykseen, että +pelkäsin sen panevan mäsäksi kaikki vasemman puoliset kylkiluuni. +Melkein vaistomaisesti oikea nyrkkini puristautui kokoon ja +oli jo valmis ryhtymään lisätodisteluihin, kun samassa renki, +jykeäluinen, harteva mies, sattui tulemaan sisään ja esti minua +käyttämästä näitä tilapäisiä todistuskeinoja. Minun kävi vallan +niinkuin yliopistollisessa väitöksessä, kun "præses" suvaitsee +puuttua asiaan, jolloin vastaväittäjä usein menettää rohkeutensa +ja virkkaa: "concedo" (myönnän). Enempää ryhtymättä selityksiin, +jotka, kuten kaikesta saatoin päättää, olisivat olleet hyödyttömiä, +menin harmissani ja vaieten asuintupaan, heitin laukun selkääni ja +lähdin matkaan. Mennessäni sanoi sama poika, joka aikaisemmin oli +minua suututtanut: "käydenkö magisteri lähtee?" Ja kun minä loin +häneen pari äkäistä katsetta, huomasin selvästi, että kaikki vetivät +suunsa nauruun. Pidin itseäni onnellisena kun pääsin tästä ikävästä +paikasta ja häpesin enimmin sievien tyttärien edessä, joiden silmissä +kernaasti olisin tahtonut olla pelkkää kisälliä vähän parempi mies. + +Päivä oli jo niin matalalla kuin ennen muinoin Turussa siihen +aikaan, jolloin tyhjät punssitynnyrit vappukentällä kehottivat +meitä ajattelemaan kotimatkaa, mutta minulla oli vielä puolentoista +peninkulman matka Hämeenlinnaan. Vaikka olinkin väsynyt, kuljin +kuitenkin pysähtymättä noin peninkulman matkan ja olisin varmaankin +poikennut johonkin talonpoikaistaloon yöksi, ellen kievarinisännän +vuoksi olisi ollut suuttunut jokikiseen talonpoikaan. Sitäpaitsi +oli tulet jo sammutettu niissä paikoin, joiden ohitse tieni kulki, +ja pelkäsin että minua olisi voitu luulla rosvoksi, jos noin yöllä +olisin kolkuttanut heidän ovelleen. Sinun tulee muistaa, että tämän +seudun kyliä senlaiset vieraat joskus käyvät tervehtimässä. Pitikö +minun siis mennä kaupunkiin? Mutta kuka siellä keskellä yötä antaisi +minulle majaa? Olinpa todella pulassa, kun onnellinen ajatus minut +siitä pelasti. Voinhan mennä tien vieressä olevaan havumetsään +ja siellä tehdä itselleni vuoteen kuusenhavuista, -- tuuma, +minkä heti toteutinkin. Mutta saattoihan vilustua! Vieläpä mitä! +Lepäsiväthän muinoin Turussa useat sankarit iloisten vappukemujen +jälkeen paljaalla maalla ja nousivat ylös seuraavana aamuna sangen +virkistyneinä. Muistelen erästä, joka koko yön oli nukkunut pää +lumikinoksen laidalla ja joka seuraavana aamuna oli pahoillaan +ainoastaan siitä, että hänen täytyi kulkea neljännespeninkulman matka +kaupunkiin virkistämään ruumistaan rohtoryypyllä. Tämä kiireessä +suorittamani vertaaminen, väsymys, uneliaisuus, yö saattoivat minut +ilman suurta ajanhukkaa metsään, ja pian makasin kyynärän korkuisella +kuusenhavuista tehdyllä vuoteelle, jolle kokosin niitä melkein yhtä +suuren joukon peitteeksi. En vielä tiedä, näinkö unta vai mistä tuo +lie johtunut, että yltympäri metsässä kuulin kauheata melua, eri +ihmisääniä milloin miltäkin taholta ja koirien haukuntaa. Jos olisi +ollut toinen vuorokauden aika, en olisi hetkeäkään epäillyt, että +oltiin suden- tai karhunajossa. Koirat minua enimmin kauhistuttivat, +sillä jos ne olisivat vainunneet minua ja nostaneet melua epävarman +tyyssijani ympärillä, niin olisi minut varmaankin vangittu rosvona. +Tätä hälinää kesti runsaasti tunnin ajan, jonka jälkeen kaikki kävi +hiljaiseksi, ja minä joko todella vaivuin uneen tai lakkasin unta +näkemästä. Herätessäni kello 1:n ajoissa olin edellisen päivän +jalkamatkan jälkeen niin virkistynyt, etten mitenkään saattanut +uudelleen nukahtaa. Jalat, kädet ja koko ruumis olivat niin +täydelleen levottomat, että oli mahdotonta hetkeäkään pitää niitä +liikkumattomina. Pidin tätä merkitsevänä viittauksena alottamaan +päivän vaellusta, nousin siis ylös ja aloin astua. Mutta minne? Yö +oli niin pimeä, etten nähnyt monta kyynärää eteeni; muuten kai olisin +löytänyt tien, joka ei ollut varsin kaukana makuupaikastani. Kun ei +ollenkaan tiedä minne mennä, ei ole muuta kuin kaksi menettelytapaa: +joko paikalleen jääminen tai nenän osoittamaan suuntaan kulkeminen. +Minä luotin nenääni ja läksin kulkemaan, mutta vaikka pidinkin sen +opastusta varmana, se näytti minut kuitenkin väärälle tolalle. +Metsään eksyminen ei ole mikään tavaton asia, jonka tähden en sitä +huoli kuvailla. Lopuksi löysin tien, jota seikkaa minun täytyy +huomauttaa, jotta et luulisi minun yhä vielä olevan metsässä. Noin +kello 2:n ajoissa olin Hämeenlinnassa ja etsittyäni löysin sen +apteekin, jossa ennen olin palvellut oppilaana. Portti ei ollut +lukossa, joten esteettä pääsin apteekkioppilasten makuuhuoneen +eteiseen ja aioin ruveta naputtamaan heidän huoneensa ovelle, kun +tämä ovi ensi kosketuksestani heti aukeni selälleen. Jos olisin ollut +taikauskoinen, olisin voinut luulla talon kotihaltijan tunteneen +minut ja tehneen minulle tämän palveluksen, mutta nyt ajattelin vaan, +ettei lukonsalpa ollut mennyt tarpeeksi sisälle pihtipielen reikään, +vaan että se oli pysähtynyt sen suulle. Muuten en paljoa välittänyt +siitä miten pääsin sisälle, kunhan vaan pääsin. Lääkkeenvalmistajat +nukkuivat sikeästi eivätkä näyttäneet heräämisen merkkiäkään. +Luulinpa melkein unenjumalan painaneen kiinnelaastari-liuskan +poikkipuolin heidän silmäluomilleen. Otin sohvankannen, joka oli +pystytetty konttorinovea vastaan, asetin sen kummankin pään alle +tuolin ja valmistin itselleni tähän vuoteen konttorissa olevista +vanhoista kauhtanoista ja muista vaatteista. Kaiken tämän tein niin +hiljaa, ettei kukaan huoneessa olevista herännyt. Sitten panin maata +ja nukuin kauan, aina päivänrintaan, lääkkeenvalmistajain suureksi +hämmästykseksi, he kun eivät mitenkään voineet selittää miten ja +mistä olin tullut. Kun heräsin ja minun piti mennä likööri-kamariin, +minne proviisori pitäen huolta terveydestäni oli pyytänyt minua +tippoja maistelemaan, tunsin omituista hellyyttä jalkapohjissani. +Vedin saappaat jalasta ja tarkastelin niitä joka puolelta, mutta näin +niiden olevan virheettömät. Taidatpa nauraa yksinkertaisuudelleni, +kun oletin saappaissa piilevän tunnetta, mutta otappa huomioon, ettei +varovainen lääkäri tutkiessaan vamman syitä jätä mitään tutkimatta. +Saappaista siirryin sukkiin, jotka, lukuunottamatta pientä kannassa +ja suurempaa varpaan kärjessä olevaa reikää, myöskin olivat hyvässä +kunnossa. Jäljellä oli itse jalan tarkastus, ja heti ensi katseella +sen alapinnassa huomattiin suuria rakkoja. Tämä ikävä seikka estää +minua muutamaan päivään jatkamasta matkaani ja tarjoaa minulle +laillisena syyn jäädä ainakin viikoksi Hämeenlinnaan. Jos vastaat +tähän kirjeeseen, saat pian enempiä tietoja ystävältäsi -- -- --. + +Toukokuun 6:na päivänä läksin Hämeenlinnasta ja saavuin yöksi +Heinäkankaan kestikievariin. -- Saatat helposti kuvitella; että +kernaasti tahdoin tavata nuorta isäntää, kun vaan muistelet +että noin 7 tai 8 vuotta asuessani Hämeenlinnassa usein kävin +tässä maatalossa. Silloin ei kestikievari vielä ollut tässä vaan +neljännespeninkulman päässä tästä eteenpäin Eteläisissä. Vaan tämä +tila oli silloin apteekkari Bjuggin hallussa, joka sittemmin myi +sen nykyisen isännän isälle. Sama nuori isäntä, joka silloin vielä +oli poika, kävi usein Hämeenlinnassa, ja mitä vähäistä hän joskus +tarvitsi apteekista annoin hänelle usein maksutta kuin oman lampuodin +pojalle ainakin. Täten tuli hän minulle niin kiitolliseksi, että +kun kerran hänen mukanaan tilasin Forssiuksen algebran Turusta, hän +ei mitenkään suostunut ottamaan maksua tästä kirjasta. Ja vielä +nytkin hän osotti minulle erityistä ystävyyttä antamalla minulle +yömajaksi kamarin ja sijoittamalla sen edessä saliin makaamaan erään +venäläisen upseerin ja tämän palvelijan. Illalla, josta vietin +osan tuvassa, tapasin vanhan savolaisen rakuunan. Tämä harmaapää +sankari oli väsyneenä taistelun telmeeseen valinnut toisen, +rauhallisemman toimeentulokeinon. Hän oli hylännyt miekan ja sen +sijaan tarttunut matkasauvaan, ja patruunalaukun asemessa hänellä +nyt oli selässä ruokapussi, joka lesken öljyruukun tavoin aina pysyi +tyhjentymättä. Hänen terävät säihkyvät silmänsä, hänen levolliset, +älykkäät kasvonsa ja arvokas, tasainen käyntinsä ilmaisivat kohta, +mihinkä ihmisluokkaan hän ennen oli kuulunut. Ainoastaan viikset +olivat epäkunnossa ja tuuhean harmaan parran ympäröimät, vallan +kuin puutarhan pensaat ja puut, jotka paremman hoidon aikana ovat +olleet säännöllisesti leikattuina, mutta jotka laiminlyötyinä pian +toisiinsa takertuneina kasvavat metsäksi. Hänen kookas sauvansa oli +alapäästä huolellisesti raudalla kengitetty, ja sen yläpäässä oli +rautakoukku, joka lähinnä vivahti hänen muinaisen miekkansa kahvaan. +Pitkällinen harjoitus oli hankkinut hänelle niin suuren taitavuuden +tämän aseen käyttämisessä, että hän sillä sangen helposti karkoitti +kokonaisen koirapataljonan, joka tavallisesti kylissä karkasi hänen +kimppuunsa vaikeuttaen hänen pääsyänsä sinne. Tämä vanha soturi piti +kerjäämistä arvoansa alentavana, ja koska hänen kuitenkin täytyi +elää kuolinpäiväänsä asti, oli luonnollista, että hän arvokkaammalla +tavalla tahtoi päästä tämän murheenlaakson läpi. Senpä vuoksi hän oli +ahkeroinut ennustustaidon harjoittamista. -- + +En vielä ollut ehtinyt panna maata, kun venäläinen upseeri saapui +kestikievariin ja jäi sinne yöksi. Hän oli jotenkin viluissaan +ja tilasi itselleen hyvän valkean, jonka ääressä puhelin hänen +kanssaan sen verran kuin taisin venättä. Sitten panin maata ja olin +hyvin ehtinyt nukahtaa, kun joku äkkiä koputti sen huoneen ikkunaan, +jossa upseeri makasi. Minä heräsin tähän kolkutukseen ja sain heti +nähdä vanhan kinmaasi- ja yliopistotoverin, komministeri Martinin +Lammilta. Hän oli käynyt Hämeenlinnassa, jossa oli kuullut minun +lähteneen sieltä Lammin pitäjää kohti. Hän arvasi minun yöpyneen +Heinäkuukaan kievariin ja poikkesi sentähden sinne minua tapaamaan. +Hän pyysi minua tulemaan kotiinsa Lammille, ja minä noudatin +mielelläni kutsua. Sillä olihan minulla huvia siitä, että sain +tavata entistä kimnaasi- ja yli-opistotoveria ja puhella hänen +kanssaan, ja sitäpaitsi hänen kääseissään pääsin kolme peninkulmaa +eteenpäin. Seuraavana aamuna tulimme rovasti Appelrothin luo, missä +Martin asui. Vietettyäni täällä pari hauskaa päivää, läksin Koskelle +ja Hollolaan. -- Lammin pitäjä monine pyöreine kunnaineen tarjoaa +matkustajalle kauniin näyn. Maa on muuten jotenkin tasaista, mutta +siellä täällä näkee noita kunnaita, joista muutamat ovat melkoisen +korkeat ja matalampien puiden ja pensaiden peittämät. Nämä ovat +suunnattoman suurten mättäiden näköisiä ja sopisivat varsin hyvin +moneen isoon puutarhaan. Muuten tämä Lammin pitäjä, samoin kuin +Kosken kappeli, on Suomen paraita pellavaseutuja. Vihreä pellava, +jota markkinoilla ostetaan, on enimmäkseen täältä kotoisin. Kysyin +miten sitä valmistetaan, mutta valmistustavassa ei näyttänyt olevan +mitään erinomaista, joka voisi tehdä sen niin oivalliseksi kuin sitä +kehutaan, jos ei sitä ota lukuun, ettei pellavaa täällä liottamisen +jälkeen kuivateta maassa, kuten muualla on tavallista, vaan että se +sidottuna pieniin kimppuihin ripustetaan aidanseipäihin. Koskella +minulle kerrottiin, kuinka seudun väestöä joku vuosi sitten oli +puijattu pellavakaupassa. Muutamat arkangelilaiset talonpojat, jotka +usein ennen olivat ostaneet heiltä suuria pellavamääriä, olivat +taas ilmestyneet seudulle, mutta ilman rahoja. Heidän antamastaan +velkakirjasta olivat useat kuitenkin antaneet heille pellavia, mutta +sittemmin ei heitä ole täällä näkynyt. -- Kulkiessani Koskella +kasvoi tieni varrella paljon näsiäispensaita (Daphne Mesereum), +jotka nyt (toukokuun 9 p.) olivat täydessä kukassa. Tuo Daphnen +nimi johti muistooni tarun Apollon rakkaudesta Daphne keijukaiseen. +Liekköhän auringonjumala todella rakastunut johonkin toiseen +keijukaiseen, ajattelin. Onhan tämä kyllin kaunis ja tarpeeksi tuon +rakkauden arvoinen! Ainakin sillä siihen vielä muiden rinnalla on +etuoikeutensa, eikä se myöskään näy olevan niin nurjamielinen kuin +runo väittää. Johan se on morsiuspuvussaan, vaikka auringonjumala +vasta pikimältään käy sitä tervehtimässä ja jotenkin harvoin luo +katseensa sen purppuranpunaisiin kasvoihin. Minä puolestani en usko +runoa, joka kertoo Daphnen tylyydestä; kuinka se voisikaan yhtyä +sellaiseen kauneuteen? -- -- + +Illalla tulin Hollolan pappilaan. Täällä tapasin vanhan +tutkintotoverini maisteri Langin, jonka kanssa melkein kokonaista +kuusi viime vuotta olen asunut yhdessä. Vaikka ei ollut täyttä +vuotta kulunut siitä kuin erosin hänestä Turussa, oli se kuitenkin +tarpeeksi pitkä aika, jotta toistemme kohtaaminen täällä meissä +herätti mitä miellyttävimpiä tunteita. Seuraavana päivänä kuljimme +hänen vanhempiensa talolle, joka oli näpeän peninkulman päässä +pappilasta. Mutta koska jää hiljan oli lähtenyt ja vielä ajelehti +ympäri Vesijärveä, jonka yli meidän piti soutaa, oli meillä paljon +vaikeuksia ennenkuin löysimme maallenousupaikan. Viimein tulimme +kuitenkin niemelle, joka oli vapaana ajojäästä. Vielä meidän oli +jalkaisin kiertäminen eräs lahti tullaksemme Kaitaan, niin että +olimme hieman väsyneinä, kun saavuimme perille. Vietettyämme täällä +kaksi sangen hupaisaa vuorokautta, palasimme taas pappilaan. Vielä +ajojää esti meitä kulkemasta veneellä koko matkaa, jonka vuoksi +vene oli vedettävä kaidan kannaksen poikki, jolla upoten polvien +yläpuolelle kahlasimme savessa. Kun meillä sitäpaitsi Parinpellon +rannasta, jolle nousimme maihin, oli astuttavana savisia ja mutaisia +kujasia ennenkuin pääsimme pappilaan, ei ollut kummallista, että +olimme kahden muurarinkisällin näköiset. Koska oli sunnuntai, täytyi +Langin virkansa tähden lähteä kirkkoon, mutta minä pidin parempana +jäädä pappilaan. Seuraavana päivänä minulla kuitenkin oli tilaisuus +katsella Hollolan kirkkoa sisältäkin. Alttarin läheisen permannon +muodostavat suureksi osaksi lukuisat hautakivet, joihin piirretyt +kirjoitukset olivat jotenkin epäselvät, niin ettei niitä voinut +lukea. Näin kuitenkin vuosiluvuista, että muutamat niistä olivat +noin 200:n vuoden ikäisiä, toiset nuorempia, ja ne kätkivät allansa +muutamien seurakunnan huomatumpien sotilashenkilöiden ja pappien +maallisia jäännöksiä. Tämä kirkko on muuten kivestä ja on viimeinen +kivikirkko, jonka matkallani Savon ja Karjalan halki näin. Toukokuun +13:ntena päivänä läksin täältä. Lang sekä muut täkäläiset ystävät +saattoivat minua kolmenneljännespeninkulman matkaa Hertsanalan +kylään; sieltä minun piti vesitse lähteä näpeän peninkulman päässä +olevaan Paimelaan. Hertsanalaan saavuimme kello yhden aikaan +iltapäivällä. Täällä panimme toimeen jäähyväispäivälliset, jonka +jälkeen neljän aikaan läksin sieltä. Vielä kauvan viipyivät ystäväni +erään vuoren kukkulalla. Matka kului, ja näin heitä enää vaan +epäselvästi; viittasin heille vielä kerran "hyvästi" ja olin nyt taas +yhtä yksin kuin kaksi viikkoa sitten, erottuani kotiväestä. Eronhetki +ja ero on yleensä sangen tukalaa. En tiedä mistä raskasmielisyys +silloin niin voimakkaana tulee. Unhotamme kaiken muun, ja ajatus +kiintyy kokonaan niihin, joista olemme eronneet. Usein tahdomme +palata ja senkautta pidentää tätä haikeata hetkeä. Ehkä tämä +eronhetki, joka meihin tekee niin syvän vaikutuksen, on aavistusta +viimeisestä meitä odottavasta eronhetkestä, tai ehkä me noiden +edellisten kautta totumme taipumaan siihen ajatukseen, että viimeinen +meitä odottaa. -- -- + +Puolentoista tunnin soutumatkan jälkeen olin Paimelan rannassa. +Kysyin soutajapojalta, mitä hän tahtoi vaivastaan. Hän virkkoi: +"antakaa iteh kunniastasi mitä arvaatte", mutta koska nämät +kunnianmukaiset maksut eivät aina ole paraita, vaadin häntä itseään +määräämään. Silloin hän sanoi olevan tavallista, että maksettiin +kaksinkertaiset kyytirahat järvien yli kuljettaessa, ja minun +täytyi siis antaa hänelle 44 killinkiä, sillä minulla ei sattunut +olemaan pienempiä pankkiseteleitä. Tällaiset vesimatkat, ajattelin +muuten, pian tyhjentäisivät kukkaroni, jonka vuoksi päätin joko +kokonaan välttää niitä tai edeltäkäsin sopia soutajan kanssa +kyytirahasta. Täältä läksin Paimelan kylän kautta Heinolaa kohti. +Nimi Paimela palauttaa matkustajan mieleen sen kauniin lahnalajin, +jota ennen täällä pyydettiin. On omituista, ettei, vaikka Vesijärvi +on maamme suurempia järviä, useammissa paikoin sitä saada tätä +oivallista lahnaa. Ennen sitä pyydettiin pääasiallisesti Paimelassa, +mistä se on saanut nimensä, mutta viime aikoina tapahtuneen +veden laskemisen jälkeen on Vesijärven lahna hylännyt entiset +olopaikkansa. Paimelaiset saavat nyt varsin vähän tai eivät saa +juuri ollenkaan tätä puheenaolevaa kalaa, jotavastoin toiset kylät, +joihin kuuluvissa kalavesissä se ennen ei näyttäynyt, nyt pyytävät +sitä niin runsaasti, että niiltä sitä riittää myytäväksikin. Tätä +kalaa sanotaan kuitenkin vielä "Paimelanlahnaksi". Nimismies Langin +luona Kaidassa sain tilaisuuden syödä tätä lahnaa sekä tuoreena +että suolattuna. Koska jo ennen olen syönyt Kokemäen siikaa, +luulen sananparren: "Paimelanlahnalla, Kokemäensiialla konsanansa, +Maailmassa ei ole vertaistansa" todella olevan oikeassa. -- +Täältä tulin yöksi Asikkalan nimismiehen, mainitun Langin veljen +luo. Toisena päivänä läksin sieltä Heinolaan. Pitkin koko laajaa +hietakangasta, joka on Urajärven ja Heinolan välillä, kasvoi +sormivuokkoja (anemone pulsatilla), jotka saattoivat tuon karun +kanervaisen kankaankin miellyttävän näköiseksi. Ensimäinen seikka, +johon Hämeenlinnasta päin Heinolaan tulleen matkustajan huomio +kääntyy, on muhkea äsken rakennettu puusilta. Se on kaksiosainen, +ollen molemmin puolin siinä joessa olevaa saarta, joka yhdistää +Päijänteen Konninveteen, ja jota muutamat, tosin vähällä perusteella, +pitävät Kymijoen alkuna. Kymijoki näet oikeastaan alkaa Koskenniskan +putouksen ja Konninveden jälkeen Iitin pitäjässä. Sillan lyhyempi +osa, jota myöten ensin tulee mainittuun saareen, on noin 40:n +askeleen pituinen ja on kummallekin rannalle rakennetun kiviarkun +kannatuksella, joista tukihaaroja lähtee kannattamaan keskikohtaa. +Sillan suurempi osa, noin 150 askeleen pituinen, on neljän hyvin +asetetun arkun varassa, lukuunottamatta kahta itse rannan yhteydessä +olevaa. Keskelle siltaa on kummallekin puolelle asetettu penkkejä +niitä varten, jotka haluavat istua, ja toisen yläpuolelle taulu, +jossa on luettavana rakennusmestari Lillkvistin ja rakennustöiden +päällysmiehen, kruununvouti Grenmanin nimet sekä niiden päivätöiden +lukumäärä, jotka oli tarvittu sillan kuntoonpanemiseen ja joita +oli ollut 8000. Kaipasin vaan koko yrityksen kustannussummaa, +joka myös olisi pitänyt mainita taulussa ja joka, kuten kuulin +kerrottavan, taisi nousta noin 24 tuhanteen ruplaan. Itse saarella +kaavaa muutamia ikivanhoja honkia, ja rannalle on äsken istutettu +puita saaren enempää kaunistamista varten tulevaisuudessa. Kun +on tullut sillan yli, huomaa joen rannan oikealla kädellä olevan +sangen jyrkän, ja se kohoaa melkoisen korkeana muodostaen niin +sanotun Myllymäen, joka on saanut nimensä yhdestä ainoasta sen +huipulla kohoavasta tuulimyllystä. Tältä mäeltä on laaja näköala yli +kaupungin, joka puutarhoineen ja leveine suorine katuineen sijaitsee +vallan sen juurella. Kaupunki on rakennettu kohtalaisen hyvin. +Maaherran-virkatalo, sairashuone, y.m. yleiset rakennukset eivät +missään suhteessa ole huomattavia. Kaupungissa ei ole ainoatakaan +kivirakennusta, kirkkokin on puusta. Helatuorstaina olin tässä +kirkossa läsnä jumalanpalveluksessa. Saarnatuoli on rakennettu +kiinni sakariston seinään, seikka, jota en muualla ole nähnyt, ja +pappi nousee saarnatuoliin suorastaan sakaristosta, tarvitsematta +kulkea kirkon kautta. Enpä tiedä liekkö johtunut tavattomuudesta. +vai mikä lie tehnyt, että erittäin pidin tällaisesta saarnatuolin +sijoittamisesta. Vastapäätä kirkon isoa ovea ja käytävää seisoi +saarnaaja siinä alttarin yläpuolella yhtä kaukana, tai oikeammin +yhtä lähellä kumpaakin puolta, ja julisti ylhäältä sanaa. Kirkko on +muuten hakattu kahdeksankulmaiseksi, ja jos kohta se on pieni, on se +sangen sievä sisältä. Jotta samaa voisi sanoa sen ulkomuodostakin, +olisi se maalattava. Lähellä kirkkoa on kaupungin alkeiskoulu, jossa +oli sisäänkirjoitettuna noin 40 oppilasta, osaksi kaupungista, osaksi +naapuripitäjistä. Poikia opetetaan täällä lukemaan katkismustaan ja +uskonnonhistoriaa, kirjoittamaan ja laskemaan neljää luvunlaskun +alkutoimitusta. Täkäläinen koulunopettaja, ylioppilas G. Hahl, +on kuitenkin sitäpaitsi tarjonnut halukkaille pojille opetusta +historiassa, maantiedossa, matematiikissa ja latinassa. Tämä hänen +menettelytapansa ansaitsee vielä suurempaa kiitosta, koska hän +tarjoten tätä opetustaan yksityisopetuksen nimellä, ei vaivastaan +useinkin varattomanpuolisilta pojilta vaatinut mitään erityistä +maksua. Sairashuone- ja hulluinhuonerakennukset ovat kaupungin +laidalla ja näyttävät olevan riittävän suuret niille vähälukuisille +sairaille, jotka näissä seudun laitoksissa saavat hoitoa. Tällöin +siellä oli 40-50 sairasta, enimmäkseen kuppatautisia. Sairashuoneiden +lattiat, vuoteet y.m. todistivat hyvää järjestystä ja huolellista +hoitoa. Mitä sairaiden ruokaan tulee, tarjottiin sitä 28 1/2 +kopeekkaan pankkiseteleitä vuorokaudessa kutakin henkilöä kohden. +Kaupungissa on kaksi ravintolaa, joilla se näyttääkin tulevan hyvin +toimeen. Suuret puutarhat, kaupungin ulkopuolella virtaava joki +ja vastapäätä vallan lähellä oleva havumetsä varmaankin saattavat +Heinolan miellyttäväksi kesäolopaikaksi. Mutta kivittämättömät +kadut ovat sangen vaivaloiset kävelijöille, sillä ne ovat hienon +hiedan peittämät, ja tämä kohoaa tuulisäällä ilmaan lennellen sinne +tänne. Täytyy ylipäänsä tunnustaa, että pienemmillä kaupungeilla +on oma omituinen hauskuutensa, jota kaipaa suuremmissa. Matkustaja +kokee tätä aina ja kieltämättä sen tunnustaakin -- tulemmehan +suurempaan kaupunkiin aivan tuntemattomina. Tosin silmä täällä +kiintyy useihin uusiin esineisiin. Merkillisyyksiä esiintyy, joista +osaksi on kuullut puhuttavan ja joiden näkeminen nyt tuottaa iloa; +toisiakin tapaa, joista ei ennen ole kuullut edes puhuttavan. Kaikki +tämä vaikuttaa sen, että aluksi olet mielissäsi, mutta kun olet +ehtinyt katsella näitä merkillisyyksiä tai kun olet kyllästynyt +niiden katselemiseen, tulet kortteeriisi. Huomaamattomana ja +kokematta kenenkään puolelta suurempaa tuttavallisuutta tai lähempää +ystävällisyyttä ja osanottoa olet kävellyt ympäri kaupunkia. Nyt +olet yksin; koska kaipaat seuraa ja varsinaista tointa käy aika +pitkäksi, valmistaudut matkalle ja matkustat pois -- kylmänä +ja välinpitämättömänä. Pienemmissä kaupungeissa on asianlaita +päinvastainen. Pian olet nähnyt sen merkillisyydet. Käveltyäsi +muutaman tunnin, tunnet ainakin nimeltä joka kadun, joka kulman, +huomattavimmat talot. Kuljet kuin kotiseudullasi. Kaikkialla sinua +kohdellaan ystävällisesti ja tuttavallisesti, ikäänkuin olisit +kauan oleskellut seudulla. Jopa unhotat olevasi vieraalla seudulla, +ja kun vihdoin matkustat pois, on vaikeata jättää uudet ystävät, +joiden hyvyyttä, suopeutta ja kohteliaisuutta saat kiittää niin +paljosta; Heinolasta läksin 15:ntenä päivänä ja saavuin seuraavaksi +yöksi vanhan tutun ja yliopistotoverin, komministeri G. Hahlin +luo. Muuta lukuunottamatta olen hänelle kiitollinen siitä, että hän +lahjoitti minulle Porthanin teokset "Dissert. de poësi fennica", +"de bircarlis", "de antiqua gente fennorum", ja Lencqvistin +teoksen "De superstitione veter. fennorum", jotka puuttuivat +matkakirjastostani. Seuraavana päivänä läksin täältä. Kuljettuani +viiden neljännespeninkulman matkan tulin Paason taloon, joka on Savon +rajalla, jos Savoon tahtoo lukea koko Mäntyharjun pitäjän. Tätä +niiden kylien asukkaat, joissa ensin kävin, eivät kuitenkaan itse +näyttäneet tekevän. Paason lähistössä näkee molemmin puolin maantietä +muutaman tuhannen kyynärän pituisen, hyvin tehdyn kiviaidan, joka +kiinnitti huomioni, koska en ennen ollut nähnyt näin suurta kiviaidan +paljoutta. Ajattelin itsekseni, kuinka tavattomasti vaivaa, kuinka +monta päivätyötä tämä on maksanutkaan maatilan omistajalle, vaikkapa +se sitten pitkiksi ajoiksi vapauttaakin jälkeentulevat uudesta +aidanteontyöstä. En vielä huomannut, kuten sittemmin tapahtui, kun +Savossa näin useita rahvaan hallussa olevia peltoliuskoja kiviaidan +ympäröiminä, että täällä on paljon helpompi aikaansaada kiviaitaa +kuin eteläisemmissä maakunnissa. Saan pian tilaisuuden esittää syyn +tähän väitökseeni. Nyt, ennenkuin astun Savon rajojen sisälle, tahdon +tehdä Hämeen suhteen muutamia huomautuksia, jotka tähän asti olen +jättänyt mainitsematta. Kaikkialla Hämeessä huomaa halukkaisuutta +pääasiallisesti maanviljelyksen harjoittamiseen. Kaskenviljelystä +tosin ei ole unhotettu, jopa sitä paikoittain harjoitetaan +melkoisesti, mutta sen sijaan, että ennen pääasiallisesti luotettiin +kaskien tuottamaan epävarmaan ja säiden mukaan vaihtelemaan satoon, +turvaudutaan tätä nykyä peltojen tasaiseen ja varmaan viljavuuteen. +Kaskenviljelys on siis nykyään sivuelinkeino, esi-isiltä peritty +ammatti, josta vastenmielisesti kokonaan tahdotaan luopua. Joskus +sattuva hyvä sato, jonka kaskimaat tuottavat, luultavasti myös +houkuttelee useita koettamaan onneansa, ja kokemus, joka osottaa, +että niiden viljelys sangen usein onnistuu huonosti ja tuskin +palkitsee työtä, ei ole opettavainen. Täälläkin, kuten kaikkialla +muualla maassa, on viime aikoina ruvettu viljelemään soita. Siitä +on heti silmäänpistäviä etuja, nimittäin rikas sato, niittymaan +lisääntyminen y.m., ja rahvaskin on varma siitä, että tämän kautta +maalle koituu melkoinen voitto. Kevättouvot, jotka halla ennen +monessa seuduin pani, kypsyvät nyt usein hallan vahingoittamatta. +Tämän he lukevat suoviljelyksensä ansioksi. Myöskin viime aikoina +sattuneet lauhkeammat talvet he johtavat samasta syystä. Siitä +syytöksestä, joka liian usein on tehty hämäläisiä vastaan, etteivät +taloudessaan ole tarpeeksi siistejä, ei näinäkään aikoina juuri +saata heitä vapauttaa. Tosin näkee talonpoikaispirttejä, joissa +pöydät, rahit, tuolit, ruoka-astiat y.m. ovat sangen siistit ja +puhtaat, mutta nämä paikat ovat liian harvat, voidakseen kumota +yleistä arvostelua. Lautaikkunaisia pirttejä käytetään paljon ja +joskus tapaa kokonaisia kyliä, missä ei ole mitään parempaa asuntoa. +Toisissa paikoin näkee kuitenkin täälläkin siirtymisasteita parempaan +rakennustapaan. Tapaa talonpoikia, jotka ovat rakentaneet itselleen +salin ja kamareita, maalauttaneet punaisiksi rakennuksensa, joilla +on lasi-ikkunat asuintuvissaan y.m. Hämäläinen talonpoika on +yleensä hitaampi sielun ja ruumiin puolesta kuin rahvas muualla +maassa. Ennenkuin sivistys ja siivous täällä pääsevät vallalle, ja +ennenkuin vanha raakuus ja haluttomuus häviävät, täytyy valistuksen +joka taholta tänne kohdistaa säteensä, tullaksensa tehoisaksi. On +muuten vaikeata löytää syytä siihen, miksi hämäläiset sivistyksessä +ovat jääneet jäljelle syvemmällä maassa asuvista savolaisista, +karjalaisista ja ennen kaikkea pohjalaisista. Jotakin epäilemättä +on vaikuttanut itse heidän kansallisluonteensa, mutta ulkonaisista +syistä näyttävät juuri ne, joiden pitäisi levittää valistusta, olleen +sille esteenä. Molemmilla merenrannikoilla olevat kaupungit eivät +ole varsin kaukana heistä, ja niissä on enimmäkseen ruotsalaisia +asukkaita. Pian hämäläiset ovat tehneet kaupunkimatkansa, myyneet +liikenevät tavaransa ja tehneet tarpeelliset ostoksensa, sitten he +palaavat ja tuntevat itsensä onnellisiksi ja tyytyväisiksi isiltään +perityissä mökeissään. Suurempia vesistöjä ja purjehdukseen kelpaavia +jokia, jotka kesällä vilkastuttaisivat sisämaan liikettä, ei täällä +ole niin runsaasti kuin muilla seuduin. Kesän he siis enimmästi +viettävät kotona viljellen maatansa, ja muutaman neljännespeninkulman +kirkkomatkoja pidetään jo pitkinä ja vaivalloisina. Toisin on +savolaisen ja karjalaisen laita. Saimaan vesistöt, Orihvesi, +Kallavesi, Pielisjärvi ja lukuisat muut järvet tekevät hänestä maan +sydämessä taitavan merimiehen. Kauan arvelematta lähtee hän 40, 50 +jopa 60:n peninkulman pituisille matkoille, kesällä veneessään ja +talvella reessään. Tällöin esiintyy usein seikkoja, jotka kysyvät +koko hänen sielunsa toimintaa, jos hän tahtoo tulla toimeen. Tottumus +matkaansaa, että hän sitten vähemmän pulmallisissa tiloissa pian +tointuu ja arvostelee järkevästi. Matkoiltaan, jotka vievät suuren +osan hänen talveaan, hän palaa kotia tuoden mukanaan kokemusta ja +tuntien asioita ja tapoja laajalta ympäristöltä. Jotenkin sama on +pohjalaisen laita. Tosin vielä laihahko maa on pakottanut häntä +harjoittamaan useita sivuelinkeinoja, joita rahvas muilla seuduin +ei ole harrastanut. Pohjalaisen suhteen toteutuu varsin hyvin vanha +sananlasku: "Kyllä vatsa lappalaisen laulamaan opettaa." -- -- + +Vaikka taikausko Hämeessä ei suinkaan ole vähempi kuin pohjoisemmissa +seuduin, ovat vanhat runot täällä melkein kokonaan unhotuksiin +joutuneet. Syy lienee pikemmin hämäläisen suuremman hitauden, +sekä mitä uusien runojen tekemiseen, että vanhempien muistissa +pitämiseen tulee. Enpä saata ainakaan omien tietojeni mukaan mainita +Hämeestä ainoatakaan luonnonrunoilijaa. Ainoa todiste hämäläisten +nerokkaisuudesta tässä suhteessa on se, että he silloin tällöin +parsivat uusmuotoisia ruotsinvoittoisia lauluja muutamalla puoleksi +typistetyllä säkeistöllä, joka usein paljastaa tekijän mauttomuuden +ja parempain aatteiden puutteen. Näitä täten varustettuja lauluja +lauletaan jotenkin yleisesti, ja ne ovat malleina ensi kertaa +esiintyvälle runoilijalle, kun hän viehättyneenä jostakin aiheesta +aikoo siitä ruveta laulamaan. Vaikka näillä lauluilla typistetyn +kielensä tähden, joka saattaa runomitan teeskennellyksi, sekä +etsiskeltyjen loppusointujensa vuoksi ei ole mitään erityistä +arvoa, ovat ne kuitenkin merkillisiä kansallisten sävelmiensä +puolesta. Uudet tämäntapaiset laulut saavat usein ennen vallan +tuntemattomia sävelmiä, jotka runoilija luo yhdessä sanojen kanssa, +ja jotka useimmiten ovat hyvin tuntehikkaita, korvaten sanojen +puutteellisuutta. Muuan Uudellamaalla ja Hämeessä hyvin tavallinen, +jopa Savossa ja Karjalassakin jo tunnettu laulu päättyy näillä +sanoilla: "Ei tällä laulull' ol' yhtäkään isää, Kuin joku taitaa, +niin pankoon vaan lisää". Onpa erityisesti pantu mieleen nämä +sanat. Mitä erilaatuisimpia seikkoja käsitellään eri säkeistöissä, +samaa ajatusta ei kauan seurata. Koska harvoin kuulee näitä lauluja +laulettavan muuten kuin typistettyinä ja turmeltuina, on vaikeata +antaa niistä näytettä. Tahdon kuitenkin tähän liittää näytteeksi pari +kappaletta. -- -- -- [Runoja, joita varmasti voitaisiin katsoa niiksi, +mitä Lönnrot tässä tarkoittaa, ei ole voitu kokoelmista löytää.] + +Toisenlaisia runoja on viime aikoina ruvettu täällä sepittämään, +tarkoitan hengellisiä runoelmia. Jo useita vuosia on Hämeessäkin +ollut niinkutsuttuja "heränneitä" eli "kääntyneitä". Eipä saata sanoa +näiden muodostavan erityistä lahkoa, jos sanalla "lahko" tarkoittaa +tavallista käsitettä. He eivät eroa yleisestä jumalanpalveluksesta, +eivät vetäydy pois lukukinkereistä tai ehtoollisen nautitsemisesta +j.n.e. Seikka, jossa he eroavat muusta joukosta, on se, että he +joutohetkillään, etenkin pyhäpäivinä, usein kokoontuvat pitämään +rukouksia ja harjoittamaan muunlaista hartautta. Useita sellaisia +on olemassa, jotka raamatun ja muiden hartauskirjain ahkeralla +lukemisella ovat saavuttaneet tavattoman, niissä esiintyvän sana- ja +puheenparsi-rikkauden. Nämä henkilöt ovat mainituissa kokouksissa +usein valmiit ilman vähintäkään valmistusta esiintymään, pitäen +rukouksia ja saarnoja; tällöin he mainitsevat raamatun kohtia, joihin +perustavat puheensa. Kotona he ahkerasti lueskelevat hengellisiä +kirjoja, joku on oppinut kirjoitustaidon. Viimemainittua ei +kuitenkaan saa lukea yksinomaan heidän kunniakseen, koska yleensä +on kiitoksella mainittava suomalaisesta rahvaasta, että moni on +oppinut tämän taidon. Muutamat näistä "heränneistä" kulkevat +toisiin seurakuntiin, kuitenkin, kuten syystä luulen, vähemmin +siinä tarkoituksessa, että käännyttäisivät ihmisiä oppiinsa, kuin +siinä, että elättäisivät itseään ilman ankarampaa tointa. He +pidättäytyvät kaikista huvituksista, kuten tanssista, korttipelistä, +leikeistä, y.m. Ainakin paikoittain he ovat tehneet säännökseen käydä +kotikutoisissa vaatteissa, karttaa punaisten kankaiden käyttämistä +ja muita turhia koristeita. Jumalan nimeä he eivät mainitse +jokapäiväisessä puheessa. Kun heitä esim. tervehtii sanomalla "hyvää +päivää", he eivät kernaasti vastaa, kuten on tavallista, "Jumal' +antakoon", vaan: "teille myöskin", tai jotakin sentapaista. Heitä +syytetään jonkunmoisesta itserakkaudesta; se johtuu henkisestä +ylpeydestä, jonka he, mielestään oikean elintapansa ja vastaheränneen +uskonsa vuoksi, kernaasti itselleen omistavat. Koska suomalaisella +melkein on tarve laulaa, ja koska nämä "heränneet" eivät kernaasti +laula maallisia lauluja, niin sepitetään siellä täällä heidän +keskuudessaan hengellisiä runoja, jotta niitä vaihtelun vuoksi +laulettaisiin varsinaisten virsien ohella. Laulaessaan he usein +joutuvat jonkunmoiseen haltiotilaan, laulu keskeytyy, ja heidän +kuulee sen sijaan puhuvan vierailla kielillä. Ne, joilla on ollut +tilaisuus tällöin tarkastaa heitä, vakuuttavat etteivät he tässä +tilassa ollessaan tiedä mistään, mitä heidän ympärillään tapahtuu. +Turhaan on koetettu herättää heitä palavilla päreillä, jotka on +viety niin lähelle heitä, että kuumuuden nähtävästi olisi pitänyt +käydä sietämättömäksi, mutta he eivät siitä ole tietäneet mitään +eivätkä ole näyttäneet vähintäkään kivunmerkkiä. Toinnuttuansa tästä +tilasta näyttävät he noloilta ja ikäänkuin häpeävät, joka seikka +myös näyttää todistavan, että he ovat olleet kokonaan haltioissaan. +Mitä itse kieleen tulee, jota he silloin puhuvat, niin siinä +kuuluu olevan oikeita kielellisiä äänteitä, mutta se kuuluu olevan +ympäröiville ymmärtämätöntä. Ymmärtävätkö toisiaan useiden langetessa +tähän haltiotilaan, kuten joskus tapahtuu, en tiedä. Muutamat +väärinkäsitetyt raamatunkohdat, kuten esim. I Korint. 14 luk. ovat +varmaankin tämän kielen kielioppina ja sanakirjana. He ovat hyvin +valmiit luulemaan olevansa välittömien korkeampien mielijohteiden +ohjaamina. Eräästä pojasta kerrottiin, ettei hän rippikoulussa ollut +osannut lukea jotakin paikkaa, ja että hän sentähden oli saanut +papilta "reput" ynnä sen varoituksen, että hän vastedes paremmin +harrastaisi lukutaitoa. Kotimatkalla hän muka oli kertonut kovan +kohtalonsa eräälle vastaan tulleelle miehelle, jolta oli kysynyt, +miten piti menetellä. Tämä oli neuvonut häntä menemään yksin +metsään ja rukoilemaan Jumalaa. Tämän hän oli tehnytkin sellaisella +menestyksellä, että hänestä heti tuli paraita lukijoita. Eräästä +tytöstä kerrottiin, että hän ilman vähintäkään opetusta oli oppinut +kirjoittamaankin ja että hän nyt sepittää hyvin suuressa arvossa +pidettyjä hengellisiä runoja. Muuan mies, joka lapsuudesta alkaen on +ollut sokea, kuuluu raamatusta ja virsikirjasta aukaisevan kohtia, +jotka hänelle mainitaan. Tämä on tosiseikka, jonka olen kuullut +luotettavilta miehiltä. Hän kuuluu tällöin tarkasti tunnustelevan +sormillaan ja melkein aina jotenkin varmasti onnistuvan. Kuinka +uskomattomassa määrin siis saattaa tuntoa kehittää! + +Paikoittain Hämeessä naiset kehräävät kaikki lankansa niin sanotuilla +"puntturitalkoilla", jotka tapahtuvat seuraavasti: Kylän ämmät ja +tytöt kokoontuvat jonkun naapurin luo ja kehräävät päivässä tai +korkeintain kahdessa kaikki vuoden kehruut. Sitten mennään toisen +luo, ja siten kylän joka taloon samalla tavoin. Muutamissa paikoin +käytetään näissä tilaisuuksissa kahvia vieraiden kestitsemiseen, +toisissa paikoin on nauriiden paistaminen vielä käytännössä. Nämät +talkoot tapahtuvat talvella. Kaikki, eivät ainoastaan kylän vaan +myöskin koko pitäjän asiat otetaan täällä tarkastuksen ja pohdinnan +alaisiksi. Toiset kertovat satuja, toiset laulavat ja toisilla on +muuta hauskaa ajanvietettä. Poikia kokoontuu usein kujeilemaan +monella tavoin, tai ainakin uutisia kuulemaan. Toisia töitä, +jotka myös usein suoritetaan talkoilla, ovat rukiinleikkuu sekä +talvella tapahtuva hirrenveto. Niitä pidetään pieninä juhlina. +Parhaat saatavissa olevat ruuat kannetaan esille ja olutta ja +viinaa nautitaan runsaasti. Häissä on useita menoja, jotka +kuitenkin suuresti vaihtelevat eri pitäjissä. Omituisena seikkana +pidin Heinolan kappelissa kuulemaani tapaa, että sulhasella usein +kuuluu olevan noin 10 puhemiestä. Tuntuu siltä, kuin kaunottaret +täällä olisivat liian kovasydämisiä verrattuina muihin seutuihin, +missä sama asia suoritetaan yhden puhemiehen avulla, usein vallan +ilman puhemiestä. -- Noitumistaidossa hämäläiset ovat yhtä paljon +jäljellä savolaisista kuin nämä mainitussa ammatissa ovat jäljellä +karjalaisista ja etenkin pohjalaisista. Kuitenkin Hämeessäkin kuuluu +olevan muutamia vanhojen noitalukujen ja loihtujen jäännöksiä. +Tuo vanha tapa että kiristuorstaina, helluntai- ja juhannusyönä +mennään metsään ja siellä poltetaan suuria loimuavia kokkotulia, +on vielä monessa kohdin Hämettä pysynyt. Voisin vielä jatkaa näitä +huomautuksia, sekä mitä muuhun että niiden seutujen murteisiin +tulee, joiden kautta olen kulkenut, mutta katson sitä jotenkin +tarpeettomaksi, koska niitä osaksi on ennen kosketeltu toisissa +kirjoitelmissa, ja koska ne osaksi koskevat ainoastaan jotakin +erityistä seutua ollen siis ilman yleismerkitystä. Puhuakseni esim. +kielestä, niin ei täällä sanota, kuten Uudellamaalla ja Turun +läänissä: _tulee, menee kotia_ j.n.e., eikä kuten Savossa _tuloo, +mänöö kotiin_, vaan: _tullee, mennee kotio_. Ei myöskään sanota: +_vedes, kodas_, eikä _veessä, koossa_, vaan: _velessä, kolassa_. + +Toukokuun 16 päivänä tulin siis Mäntyharjuun, Suomen entiseen +raakalaisseutuun. Osaksi kokeakseni, mitä vielä saattoi olla +jäljellä muinaisesta kuuluisasta raakuudesta, osaksi toivoen +veneellä pääseväni Mäntyharjun kirkolle, läksin maantieltä pitäjän +sydänosiin. Poikkesin oikealle mennäkseni Anettuun, joka sijaitsee +järven rannalla. Kuvittelin metsäkylissä olevan pelkkiä kurjia +savupirttejä pienine reppänän tapaisine ikkunoineen. Mutta suuresti +hämmästyin Kuhalaan tullessani, kun tuvassa oli suuret lasi-ikkunat, +ja kun itse rakennus sitäpaitsi oli sangen korkea. Ensin luulin +siellä asuvan jotakin herrasväkeä, mutta tämänkin luulon huomasin +vääräksi, sillä mentyäni sisälle näin emännän kerivän lankaa ja +piikojen pesevän pöytää leipomisen jälkeen. Kysyin tietä Anettuun +ja minulle osotettiin pieni polku, jonka sanottiin johtavan taloon, +mistä voin saada lähempää opastusta. Saavuttuani sinne, kyselin +edelleen; minut neuvottiin taas polulle, mutta annettiin muuten +vähän toivoa kirkkoveneeseen pääsemisestä, sillä joko se heidän +luulonsa mukaan oli lähtenyt matkaan tai jäi kokonaan lähtemättä. +Kerrottiin lisäksi, että Höltästä varmemmin saatoin päästä perille, +sillä siellä oli morsiuspari, jonka piti lähteä pois vasta seuraavan +päivän aamuna, sillä morsiusparit lähtevät näillä seuduin kotoa +saman sunnuntain aamuna, jolloin heidät päivällä vihitään, vaikkapa +kirkkotie olisi vielä pitempi kuin se täällä oli. Läksin siis +Hölttään. Jos kohta minua perinpohjin oli neuvottu poikkeamaan +milloin toiselle, milloin toiselle polulle, oli minun kuitenkin +hyvin vaikeata osata perille. Viimein tulin auringonlaskun aikaan +Höltän kievariin, missä kysyin, aikoiko morsiuspari lähteä veneellä. +Vastattiin heidän lähtevän hevosella, minkä vuoksi luovuin koko +aiotusta kirkkomatkastani. Täälläkin oli hyvät rakennukset, avara +tupa, sali ynnä kamari. Kievarinisäntä toi minulle illallisen, +jonka olin tilannut, mutta aamulla sain tilaamatta kupin kahvia. +Lähtiessäni kysyin häneltä, mitä olin velkaa, mutta hän ei tahtonut +ottaa mitään maksua ja pyysi lisäksi, että jäisin aamiaiselle, joksi +hän sanoi keittävänsä tuoretta kalaa. Mutta kun tämä kala vielä oli +järvessä, en saattanut odottaa sitä, vaan läksin matkaan. Muutaman +virstan kuljettuani tulin torppaan, jossa pojan sanottiin osaavan +jonkun runon Mäntyharjun kirkonrakennuksesta. Tapasin hänet ja panin +paperille sekä tämän että pari muuta runoa. Hänen velivainajansa +oli ne sepittänyt, minkä vuoksi hän suuresti näytti haluavan, että +ainakin ensinmainittu runo olisi painettu vainajan muistoksi. +Täältä ohjasin suuntani Hirvensalmen kappeliin, jossa ennen kaikkea +tahdoin tavata vanhan tuttavan, komministeri Hoffrénin. Ilman muuta +keskeytystä tulin Karikkamäelle. Koska minulla sieltä maitse olisi +ollut 1 3/4 peninkulmaa Toivolaan, tilasin itselleni soutajan, sillä +matka oli ainoastaan näpeän peninkulman pituinen. Lupasin miehelle +75 kopeekkaa, johon hän ensiksi näyttikin olevan tyytyväinen. +Mutta hieman mietittyään sanoi hän, ettei voinut suostua tehtävään +niin pienestä palkasta, varsinkin koska kova vastatuuli oli tekevä +melkein mahdottomaksi hänen soutaa yksin. Enemmän tehdäkseni pilaa +hänen merimiesrohkeudestaan kuin toden takaa, lupasin hänelle +50 kopeekkaa ja otin itse soutaakseni perille. Tähän ehtoon hän +kernaasti suostui, etenkin kun huomautin hänelle, että tuuli kyllä +oli ajeleva hänet takaisin kotirantaan, ilman että hänen rahtuakaan +tarvitsi vaivata itseään soutamisella. Läksimme siis matkaan, minä +sousin ja saattomies istui peränpitäjänä ja teki soutamiseni johdosta +monta kertaa sen johtopäätöksen, että minunkin syntymäseudullani +oli järviä. Soudettuani vähän matkaa rannasta, tuuli asettui +vähitellen, kunnes lopulta tuli melkein tyven. Yhtä paljon kuin +minulla oli syytä iloita siitä, yhtä suuresti se näytti pettävän +miehen toiveita. Hän virkkoi, että, jos olisi tietänyt tuulen +näin asettuvan, olisi itse mielellään soutanut, ja saavuttuamme +vastaiselle raanalle hän pyysi pari killinkiä lisää siitä, ettei +hänellä paluumatkalla ollut myötätuulta. Toivolasta minulla vielä +oli l 3/4 peninkulmaa Hirvensalmen pappilaan, ja tie sinne oli mitä +miellyttävin. Lehdet olivat puhkeamiskaudessaan ja metsä pukeutui +paraikaa vihreään kevätpukuunsa. Näki vielä, miten talvi ja kevät +taistelivat keskenään ja samalla huomasi, että voitto oli kevään. +Lähiseudun paimenet soittivat torviansa, ja nuo ihanat kansansävelmät +kaikuivat ylt'ympäri metsistä ja vuorilta. Hiivin huomaamattomana +vallan lähelle muutamia paimenia, jotka, karjansa ollessa laitumella +syömässä, itse istuivat metsän rinteessä ja puhaltelivat torviinsa. +Minä otin esille huilun ja rupesin soittamaan laulua "Ei ole ajat +enää niinkuin olit ennen" j.n.e. Torvet vaikenivat äkkiä ja paimenet, +tottumattomina huilun ääneen, eivät tarkoin tietäneet, pitikö +heidän juosta pois, vai etsiä se paikka, mistä ääni kuului. Koirat +ennättivät kuitenkin heidän edelleen, löysivät minut vainullaan +nopeasti ja alkoivat haukkua. Menin sitten paimenlasten luo; he +kohtelivat minua perin tuttavallisesti koko ajan, jonka viivyin +heidän luonansa. Vielä samana iltana saavuin Hirvensalmen pappilaan. +Täällä vietin seuraavankin päivän ja tiistaina Toukokuun 26 päivänä +menin tai oikeammin ratsastin Hoffrénin luo, sillä kirkkoherra +Sirelius tahtoi, säälien jalkojani, että minun piti ratsastaa. +Hoffrénin tykönä vävyin perjantaihin saakka. Lähtöni edellisen +päivän olin sudenajossa, joka pantiin toimeen tällä niemimaalla. +Näimme kyllä 5 tai 6 sutta, mutta ei ainoatakaan saatu kaadetuksi. +Täällä minulla oli tilaisuus käydä useassa talonpoikaistalossa, jotka +kaikkialla ovat huonosti rakennettuja. Naisilla on täällä, kuten +jo Mäntyharjussa, oma omituinen päähineensä. Pitkät hiuksensa he +ensin molemmin käsin nostavat suoraan ylöspäin, sitten tarttuvat +siihen vasemmalla kädellä läheltä päätä ja käärivät sen oikealla +kädellä päälaelle kiehkuraksi. Tämän päälle köytetään sitten +eräänlainen hattu, johon palmikko täsmälleen mahtuu, ja joka +kurenauhoilla kiinnitetään sen ympärille. Täällä, kuten myös +muutamissa naapuripitäjissä vihitään kaikki morsiusparit kernaimmiten +neljäntenä adventtisunnuntaina, Tapaninpäivänä tai helluntaina. Koska +seurakunnat ovat suuria, kuuluu usein tapahtuvan, että pappi yhdellä +kertaa vihkii noin 20 paria. Nämä asettuvat alttarinkehän ympärille +kaikki samalla kertaa. Kun pappi vastaanottaa vihkisormukset, kuuluu +hänellä olevan aika suuri vaikeus osata oikein antaa ne takaisin +kukin omistajalleen. Tavallisimmin hän panee ne siihen järjestykseen, +johon morsiusparit ovat asettuneet alttarinkehän ääreen, tai myöskin +hän panee ne järjestyksessä omiin sormiinsa, jolloin koko hänen +kätensä lopuksi on kauniisti hopeasormusten kaunistama. "Arpa" sekä +muut taikauskoiset tavat ovat täällä vallan yleisiä. Arvanheitto +toimitetaan täällä seuraavalla tavalla: seulan sisälaidalle pannaan +rautapalanen, hiiltä ja vähä suolaa sekä virsikirja; vastaisen laidan +ulkopuolelle kiinnitetään sakset, joihin kaksi henkilöä tarttuu, +kumpikin silmukkaansa nimettömällä sormellaan. Näin pidetään seulaa +vähän nostettuna maasta riippuvassa asennossa. Senjälkeen tehdään +useita kysymyksiä, jotka kaikki asetetaan niin, että vastaus saattaa +olla joko myöntävä tai kieltävä. Jos seula pysyy liikkumattomana, +merkitsee se kieltävää vastausta, mutta jos seula jotakin kysymystä +tehtäessä kääntyy, mikä lopulta välttämättömästi tapahtuu, koska +seulaa kannattavien sormet väsyvät, niin pidetään myöntävää vastausta +järkähtämättömän varmana. Niin esim: jos joltakulta on varastettu +jotakin, ja jos tavaransa menettänyt "arvan" kautta tahtoisi saada +varkaan selville, pitäisi hänen äskenmainittujen valmistavien +temppujen jälkeen kysyä: "Jos A. on kysymyksessä oleva henkilö, +niin käänny, seula!" Mutta jos nyt sattuu, ettei seula käänny, +niin ajatellaan heti toista henkilöä ja asetetaan kysymys häntä +tarkoittavaksi, kunnes seula viimein jotakin kysymystä tehtäessä +liikahtaa, jolloin sillä kertaa kysymyksessä olevaa henkilöä pidetään +varkaana. Toiset taas kiinnittävät huomionsa siihen, kääntyykö +seula myötä- vai vastapäivään. Tässä tapauksessa edellistä pidetään +myöntävänä, jälkimäistä kieltävänä vastauksena. + +23:ntenä päivänä läksin kulkemaan Mikkeliä kohti. Hoffrén seurasi +minua Istrualan kylään asti, joka täältäpäin lähtien on mainitun +pitäjän ensimäinen. Sen tilan isäntä, jolle saavuimme, oli kuuluisa +siitä, että loihtujen avulla taisi parantaa tauteja. Toivoen voivani +houkutella häntä ilmaisemaan jotakin viisaudestaan päätin jäädä +tänne yöksi. Mutta koska ukko joko ei tahtonut ilmaista mitään, tai +koska hänellä ehkä ei ollut enempää, niin sain ainoastaan kappaleen +käärmeensynty-runoa. Hänen parannuskeinonsa, ennustuksensa ja +muu viisautensa perustui hänen oman vakuutuksensa mukaan öisiin +näkyihin, joihin hän näytti suuresti luottavan. Hän valitti vaan, +ettei hänellä joka yö ollut näitä näkyjä, vaan että hänen joskus +täytyi jotenkin kauan niitä odottaa. Loihtuihin hän ei niin suuresti +luottanut, koska ne usein olivat hänet pettäneet, lukuunottamatta +sitä käärmeenpisto-lukua, joka minulla oli kunnia saada häneltä ja +jonka piti olla vallan luotettava. Täältä läksin kirkkoväen kanssa +Mikkelin kirkonkylään. Vaikka vähän sain odottaa, en kuitenkaan +tahtonut lähteä yksin edellä, sillä on sangen vaikeata osata perille +täällä, kun ei ole mitään kunnollisia kyläteitä, vaan ainoastaan +pieniä polkuja, jotka alituisesti haaraantuvat ja käyvät ristiin. +Vielä toinenkin vaikeus on tottumattomalla, nimittäin väestön +opastuksien ymmärtämisessä. Sillä sen sijaan, että muilla seuduin +neuvotaan poikkeamaan oikean tai vasemman käden tielle, määrätään +Savossa kaikki ilmansuuntien mukaan. Tällainen tien neuvominen tuntui +minusta kovin kummalliselta. Muuan talonpoika opasti minua jotenkin +seuraavaan tapaan: Ensin menette tätä polkua pitkin eteenpäin, +sitten poikkeatte ensi tiehaarassa itään, seuraavassa pohjoiseen, +sitten kaakkoon ja sitten lounaaseen -- j. n. e. Vaivoin saatoin +pidättäytyä naurusta ja läksin matkaan melkein kokonaan ajattelematta +hänen ilmansuuntiansa, jotka enemmän vaan sekoittivat minua kuin +olivat opastuksena. Matkalla Mikkelin kirkolle puhelin Istrualan +talonpojan kanssa kaikenlaisista asioista niin perinpohjaisesti, +että varmasti näin hänen kasvoistaan, että hän todella uskoi olevani +ylioppilas, jonka olin arvokseni ilmaissut. Tällä matkalla oikaisimme +erään niityn poikki, missä muuan maamittari keppineen istui polun +laidalla. Näin selvästi, että talonpoika odotti minun puhuttelevan +maamittaria ruotsiksi, mutta tämä ei pälkähtänyt päähäni. Tämä antoi +talonpojalle aihetta vähentää minusta saamaansa hyvää ajatusta, +niin ettei hän tämän jälkeen enää näyttänyt olevan yhtä halukas +tiedustelemaan viisauttani kaikenlaisissa aineissa, koska taisi +pitää sitä jotenkin epäluotettavana. Mutta arvoni sai varmaankin +korvauksen vahingostaan, jos hän toisena helluntaipäivänä näki minun +toinen takki yllä pappilan kotiopettajan kanssa menevän kirkkoon. +-- Vielä minun on mainitseminen Hirvensalmesta, mistä äsken tulin, +että se ennen kuului olleen kreivi Brahen läänityksenä. Muistotaru +kertoo hänen aikoneen tänne rakentaa linnoituksen voidakseen sodan +aikana puolustaa seutua vihollista vastaan. Eräs vuori tai oikeammin +ylänkö, noin neljännespeninkulman päässä kirkolta, onkin nimeltään +Tornialan mäki, jolle mainittu linnoitus piti rakennettaman ja jolle +jo sen perustus oli laskettu. Sitä niemimaata ympäröivä järvi, jolla +kirkko sekä muutamat kylät sijaitsevat, on nimeltään Puulavesi. +Ennen sitä kuuluttiin sanotun Puolanvedeksi, puolalaisten muistoksi, +joiden tarujen mukaan, sanotaan tänne saakka ajaneen takaa pakenevia +lappalaisia, mutta täällä kohdattuaan mainitun järven pakosta +peräytyneen. + +Iltapnolella 24:ttä päivää tulin Mikkelin pappilaan, jossa rovasti +Brunon otti minut hyvin vastaan. Täällä vietin helluntaipäivän, ja +minulla oli tilaisuus nähdä talonpoikais-morsiuspari hääpuvussaan, +joka oli sangen yksinkertainen. Mikkeliläinen luulee muuten +olevansa hieman sivistyneempi naapuripitäjien rahvasta, mutta +tämä sivistys on kovin epäiltävää laatua. Onpa merkillistä ja +samalla hyvin lamauttavaa sille, joka on hiukankin isänmaallismielinen, +kokea että Suomalaisen rahvaan sivistys melkein kaikkialla saapi +nurinpäisen suunnan. Puheiden ja tapojen vaatimattomuuden sijaan astuu +omavaltainen vapaus tai oikeammin sanottuna julkeus ja hävyttömyys. +Vieraanvaraisuus katoaa ja sen sijaan tulee ynseä ja välinpitämätön +vieraiden kohtelu. Kortit tunkevat syrjään viattomat leikit, perheet +riitaantuvat ja käräjöivät, ja pyyhkeillään naurettavan näköisiksi +tekevillä vaatteilla, jotka eivät sovi rahvaalle. -- Koska täällä +Mikkelin seuduissa maanteitä käy ristiin, saattaa kesällä useista +kylistä päästä rattailla kulkemaan. Onpa usealla talonpojalla muhkeat +kääsit, joilla hän komeilee kirkkomäellä. Tämän pitäjän väen murteessa +on omituista, että sanotaan esim. _vissa, kassoa, tarvissoo, vassa, +messä_ j.n.e., kun sitävastoin muualla Savossa sanotaan: _vihta, kahtoa, +tarvihtoo, vahta, mehtä_, j.n.e. Kirkko on puusta ja tilava. Muutamia +balsamoituja ruumiita, joita säilytetään edellisessä kirkossa, ei +minulla ollut tilaisuutta nähdä. Pappila, jossa asuin, sijaitsee +saaressa; siinä on paitsi kartanonpaikkoja tilaa pelloille ja varsin +vähäiselle määrälle niittyä. Täällä uin ensi kerran 26:ntena päivänä, +jolloin vesi oli täälläkin tarpeeksi lämmintä. Tulee huomata, että +jäänlähtö muutamina vuosina täällä tapahtuu vasta toukokuun +keskivaiheilla. Kuopion seuduilla, jotka eivät ole niin paljoa +pohjoisemmassa, kuulin kerrottavan, että siellä joskus ajetaan +jäitä myöten vielä toukokuun keskipaikoilla. 27:ntenä päivänä +yövyin erääseen kievariin. Aloin kirjoittaa muutamia lauluja, joita +useat kyytimiehet ja kylän tytöt minulle lauloivat. Katsomatta +kelloa kirjoitin niin kauan kuin voin nähdä päivänvalolla. Viimein +tuli jotenkin hämärä, ja koska lisäksi laulajani tahtoivat poistua, +lopetin ja huomasin, että kello oli vähän yli yhdentoista. Niin +valoisat ovat yöt täällä jo tähän vuodenaikaan. -- Seuraavana päivänä +tulin Juvalle. Eivätpä ainoastaan kauniit lehtimetsät, siellä täällä +jylhemmän havumetsän keskeyttäminä, tehneet miellyttävää vaikutusta +minuun, joka jalkamatkallani Hirvensalmella ja Mikkelissä näin +melkein yksinomaan aukeita mäkiä ja kaskeksi poltettuja lakeuksia, +vaan myöskin kansaa tulee minun mainita kiittävämmin. Koska tiesin +ylioppilas Gottlundin jo koonneen runot täältä, en edes kysellyt +niitä. Sen sijaan huvikseni kokoilin kasveja, mitä satuin löytämään, +ja kyselin taloissa niiden suomalaisia nimiä. Keräelmä kasvien ja +muiden luonnonesineiden suomalaisia nimiä mielestäni melkoisesti +edistäisi sen kysymyksen ratkaisemista, missä suomalaisten muinainen +koti oli. Tiedetään näiden nimien suuresti vaihtelevan eri seuduilla, +mutta siitä huolimatta on useita kasvien, lintujen, kalojen ja +muiden eläinten sekä kivennäisten y.m. nimiä, jotka yli koko Suomen +ovat samat. Jonkunmoisella varmuudella saattaisi siis olettaa, +että suomalaiset jo ennen tänne tuloansa ovat ne tunteneet, kun +sitävastoin useimmat niistä esineistä, joilla eri maakunnissa on eri +nimensä, luultavasti vasta heidän maahantulonsa jälkeen ovat tulleet +tunnetuiksi. Edellisten johdolla saattaisi lähemmin määrätä seudun, +jossa sellaisia eläimiä ja sellaisia luonnontuotteita on, ja tämä +seutu siis olisi ollut suomalaisten muinainen asuinpaikka. + +29:nnen päivän vietin Juvan pappilassa. On helppoa kuvitella, miten +mieluista oli täällä tavata vanhaa opettajaani, kontrahtirovasti +Nykoppia sekä hänen vaimoansa, joka on kotoisin Uudeltamaalta. +Rovasti kertoi että hänellä yliopiston apulaisena Turussa usein oli +ollut kipua rinnassa, mutta että hän nyt enemmän ruumiinliikkeen ja +etenkin saarnaamisen avulla melkoisesti oli parantanut terveyttään. +Ollessani Turussa kuulin useiden toverieni mainitsevan pelkäävänsä +papinuraa, koska heillä oli heikonlainen rinta. Mutta tämä pelko +tuntuu olevan aiheeton, jos sillä kiivaammalla liikkeellä, joka +saarnatessa näyttää tapahtuvan puhujan keuhkoissa, yleensä on +yhtä edullinen seuraus. Tosin tiedän, että useat entisistä +yliopistotovereistani, jotka nyt ovat pappeina, ovat kokeneet samaa +hyvää vaikutusta saarnaamisesta, jopa muutamat ovat väittäneet siten +parantaneensa varman keuhkotaudin, mutta koska välistä myös kuuluu +käyneen päinvastoin, en tiedä, voitaneenko tätä parannuskeinoa +pitää yleisesti auttavana. Ruustinna valitti uudella kotiseudullaan +kaipaavansa kevään paraita koristuksia, sini- ja valkovuokkoja. Nämä +kukat eivät enää näy viihtyvän Savossa, en ainakaan missään täällä +ole niitä tavannut. -- Juvalta tulin Rantasalmelle. Yön 30:ttä päivää +vasten vietin herrastuomari Matti Hukkasen luona. Tämä mies lienee +jo ennestään tunnettu suomalaisista runoistaan, joista muutamia +on painettu Turun Viikko Sanomiin. Nyt olivat toiset suomalaisen +kirjallisuuden ystävät riistäneet häneltä kaikki hänen edelliset +runolliset tuotteensa. Yhden ainoan, aiottua kirkonrakennusta +käsittelevän runon kopioitsin hänen luonaan. Sitäpaitsi hän lupasi +vastedes antaa minulle useampia. -- Perjantaina 30:ntenä päivänä +tulin Rantasalmen pappilaan. Täällä tapasin taas entisen tuttavan, +komministeri Siljanderin, rovasti ja ritari Cleven apulaisen. +Sunnuntaina minulla oli tilaisuus nähdä kansaa juhlapuvussa. Olin +jo ennen kuullut kerrottavan, että Rantasalmen rahvas oli Savon +sivistyneintä, jonka vuoksi tahdoin nähdä sen kirkkovaatteissaan. +Miehillä oli yllänsä pitkät harmaat sarkanutut, osaksi myös +lyhyet takit. Naisillakaan ei ollut mitään erityisiä koristeita. +Heidän röijynsä olivat kuitenkin jotenkin aistikkaasti leikatut +ja niiden liepeet lyhyemmät kuin muilla seuduin olin nähnyt. Eräs +ruumissaatto veti huomioni puoleensa. Kaikki kantajat olivat +valkeissa vaatteissa, heillä oli nimittäin yllä pitkät valkeat +sarkatakit ja vyö miehustalla. En saata kieltää, että tämä saatto +minusta tuntui kauniimmalta kuin ne, joita olin tottunut näkemään +Hämeessä ja Uudellamaalla, missä kaikki kantajat ovat mustiin +puettuina. Muuan morsiuspari vihittiin iltapäivällä pappilassa. +Sulhanen oli puettu pitkään harmaaseen takkiin ynnä vyöhön; morsian +vallan yksinkertaisesti valkean ja punaisen viiruiseen hameeseen ja +esiliinaan ja tavalliseen sarssiröijyyn. Päässäkään ei ollut muita +koristeita kuin punainen, kaksin kerroin käännetty huivi, joka +ohimoiden kohdalta oli kierretty pään ympäri ja edestä sidottu kokoon +ruusun-solmulle; se näytti kannattavan hiuksia, jotka olivat sen alle +ja päälaelle yhteenpalmikoituina. -- Maanantaina läksin mainitun +Siljanderin seurassa Rouhialaan, jonne on 3/4 peninkulmaa pappilasta. +Tämän maatilan omistaja on eräs Aminoff, jonka veljet myöskin nyt +kesällä oleskelivat täällä. Täällä vietimme iltaa palloa lyömällä +ja jäimme tänne yöksi. Seuraavana päivänä olin aikonut käydä erään +räätälin luona, jonka sanottiin osaavan paljon lauluja ja runoja. +Siljanderin neuvosta seurasin kuitenkin häntä takaisin pappilaan, +etenkin koska hän lupasi kopioida räätälin runot ja vastedes lähettää +ne minulle. Seuraavana päivänä, kesäk. 4:ntenä, kävin Siljanderin +kanssa majuri Stenrothia tervehtimässä, ja siellä olimme iltapäivän. +Illalla palasimme ja torstaina läksin viimeinkin matkaan. Harvoissa +paikoissa niin hyvin viihtyisin kuin Rantasalmen pappilassa. Sillä +lyhyellä ajalla, jonka täällä vietin, tulin jo kuin kotiutuneeksi +tänne. Muutamissa ihmisissä on luonteenomaista, että he lyhyemmänkin +tuttavuuden aikana siihen määrin herättävät mieltymystämme, ettemme +levollisesti saata odottaa eronhetkeä. Ruustinna Cleven käytöstavan +ja olennon vaatimattomuus ja teeskentelemättömyys sekä rovastin +vakava ja ystävällinen kohtelu saattavat minut kauan muistelemaan +Rantasalmella viettämääni viikkoa. Koko perheen onnentoivotusten +seuraamana läksin mainittuna päivänä matkaan. Kuljettuani peninkulman +saavuin Haukiveden rannalla sijaitsevaan Mustalaan. Koska minua +tällä jalkamatkallani ei erityisesti huvittanut käydä maamme +kaupungeissa, valitsin Kerimäelle tullakseni matkan Haukiveden +poikki, hyläten toisen ja tätä nykyä enimmin käytetyn, 4 peninkulmaa +pitkän tien, joka kulkee Savonlinnan kautta. Tultuani mainittuun +kylään, hain itselleni soutajaa. Matka järven yli vastakkaiselle +rannalle oli 1 1/4 peninkulmaa, ja talon molemmat miniät suostuivat +rupeamaan soutajikseni 1:stä ruplasta 75:stä kopeekasta. Matkalla +toinen soutajattarista, joka oli jotenkin puhelias, kertoi että hän +usein Ruotsin vallan aikana oli soutanut järven yli matkustavaisia +hevosineen ja ajokaluineen. Täytyi näet Savonlinnan ollessa Venäjän +vallan alaisena, välttääkseen hankaluuksia passien näyttämisessä +sekä muita esteitä, joita matkustaja vieraassa valtakunnassa +kohtaa, kulkea 1 1/2 peninkulmaa Haukiveden yli matkustaessaan +Kerimäelle ja kauempana oleviin silloisiin Ruotsin alle kuuluviin +karjalaisiin pitäjiin. Soutajattareni kertoi minulle lisäksi +eräästä matkastaan Kesälahdelle, eikä antanut minulle mitään +hyviä ajatuksia karjalaisista, joita hän kuvaili yhtä raaoiksi ja +säädyttömiksi, kuin heitä syntymäseudullani tavallisesti luullaan. +Kävisi liian pitkäksi puhua tämän hänen matkansa aiheesta ja +siihen yhtyneistä seikkaluista, joita hän minun ratokseni kertoi +melkein koko ajan, minkä olimme järvellä. Tahdon ainoastaan +mainita, että hän alussa sanoi: "Ei kukaan ihminen uskoisi, että +nainen, joka minä olen, rohkenisi lähteä niin pitkälle matkalle." +Tästä tein sen johtopäätöksen, että Savon ja Karjalan naisten +arvatenkin on pysyminen yhtä kauniisti kotoisissa askareissaan +kuin miehet laajalti matkustelevat. Toisella rannalla asui muuan +Olsoni niminen maatilanomistaja, jonka luo poikkesin. Hän tarjosi +minulle kahvia ja sen jälkeen kahviryypyn. Täällä tapasin myös +erään luutnantti ------ kotoisin Jämssästä Hämeestä; hän oli +tullut tervehtimään sukulaistaan, mainittua Olsonia. Minulla oli +kuitenkin syytä ensin pitää häntä Olsonin kotiopettajana, sillä hän +korjasi hyvin halukkaasti hänen ruotsiansa, joka oli vähän enemmän +suomenvoittoista kuin mitä Suomessa on tavallista. Täältä läksin +vielä samana iltana ja tulin yöksi 3/4 peninkulman päässä olevaan +taloon. Se oli jo Kerimäkeä, kun sitävastoin ne kaksi kylää, joiden +kautta ensin kuljin, olivat Sääminkiä. Muuan kultasepänsälli, joka +vaeltaessaan Savonlinnasta Ouluun oli jäänyt tänne valmistamaan +isännälle muutamia hopeansekaisia lusikoita, jotka kuitenkin +kävivät tavallisesta hopeasta, luuli minua heti samanlaiseksi +vaeltavaksi kisälliksi kuin hän itse oli, ja iloitsi suuresti siitä, +että talonpoikaiskylässäkin tapasi jonkun, jonka kanssa saattoi +puhella ammattiasetuksesta ja -asioista. Hän näytti kuitenkin pian +huomaavan erehdyksensä, vaikken minä suuresti koettanutkaan sitä +korjata. Hänen puheistaan saatoin päättää, että hän piti seudun +talonpoikaisväkeä sangen tyhmänä, kun eivät puheesta saattaneet +huomata, mitä mies oli. Kunkin eri säätyluokan ihmisissä on +jotakin omituista, joka ei helposti jää huomaamatta niiltä, jotka +ovat tottuneet näkemään erisäätyisiä ihmisiä. Vaikka olin puettu +talonpojaksi ja sanoin olevani talonpoika, joka muka olin matkalla +Karjalaan sukulaisiani tervehtimään, eivät monet talonpojatkaan sitä +ole uskoneet, kun kauemman aikaa olen ollut heidän parissaan. Ja +kuitenkin pitäisi minun, joka polveudun talonpojista ja suurimman +osan ikääni olen elänyt heidän keskuudessaan, onnistua paremmin +kuin monen muun käydä talonpojasta. -- Täältä läksin varhain +seuraavana aamuna matkaan. Varsin miellyttävän vaikutuksen teki +minuun tämä vanha, nyt kauttaaltaan nurmen peittämä maantie, tiheät +lehtimetsät kummallakin puolen. Jo edellisenä iltana olin niin +tyytyväisenä kulkenut sitä pitkin, että tuskin muistin ajatella +yömajan hankkimista. Yhtä valtaavaa oli nyt aamulla astuessani +kuulla lintujen läheisissä metsissä kaiuttavan laulujansa, ja +sadat eri sävelet houkuttelivat minua usein pysähtymään. -- +Viidenvuotias lapsi kysyi minulta Rantasalmella: "Onko teilläkin +maassanne yhtä hauskaa kuin meillä täällä?" -- "Miksi mielestäsi +täällä on niin hauskaa?" kysäsin minä. "Onhan meillä", hän vastasi, +"niin kauniita metsiä vallan lähellä ja siellä on pieniä lintusia, +jotka laulelevat, ja kukkia siellä on ja marjoja ja kaikkea." +Monet monituiset kerrat tämä pojan kuvaus kauneista metsistään +johtui mieleeni ja yhtä monasti ajattelin: kuinka olit oikeassa! +-- Vähää ennen päivällistä saavuin talonpoikaiskylään, jossa muuan +mies nähdessään napinlävestä riippuvan huiluni kysyi, mitä sillä +tein. Kuultuaan, että se oli puhallussoitin, pyysi hän minua sitä +soittelemaan. Vaikka olenkin kovin harjaantumaton sitä käyttämään, +kokoontui ennen pitkää ympärilleni lukuisa parvi lapsia, tyttöjä, +täysikasvuisia ja vanhanpuolisia henkilöitä. Tämä ei tosin ollut +mitään uutta, sillä jo ennen olin monta kertaa kokenut samaa +huiluni aikaansaamaa vaikutusta. Suomalaisten kansanlaulujen +sävelmät ja yleinen runosävelmä ovat omiansa heitä erityisesti +viehättämään. Usein, melkeinpä joka päivä seison suurilukuisen +kuulija- ja ihailijaparven ympäröimänä. Tämä huvittaa minua, en voi +sitä kieltää, ja tyydyttää suuresti itserakkauttani. Sellaisissa +tilaisuuksissa olen aina kuvitellut itseäni toiseksi Orfeukseksi +tai, puhuakseni isänmaallisemmin, uudeksi Väinämöiseksi. Sellainen +kylänväen rientäminen saapuville on toisessa suhteessa minulle +varsin hyödyllinen. Kansan ollessa koolla saan helpommin tietää, +kutka kyläläisistä osaavat lauluja ja runoja. Täten minulle nytkin +kerrottiin tytöstä, joka, ollen erittäin hyvämuistinen, osasi koko +joukon Karjalan naisten lauluja ja useita vanhan kansan runoja, +jotka viimemainitut erittäin halukkaasti panin paperille. Pian äiti +kuitenkin muistutti tytärtään, että tämän tuli muun väen kanssa +lähteä kaskelle, joka nyt oli poltettava. -- Koska aion erityisesti, +julkaista sekä nämä että toisia runoja, en ole tahtonut niitä tähän +ottaa. Mutta koska muutamat lukijoista kenties haluavat tässäkin +nähdä muutamia niistä, tahdon tähän liittää pari pätkää runosta +"Ylpeä tyttö": + + Ei täy'y tätä tytärtä + renkimiehien rekehen, + kasakoien kainaloihin. + Vielä tälle tyttärelle, + vielä kauniillen kanalle, 5 + tuoahan Turusta sormus, + risti Riian kaupungista. + Vielä tälle tyttärelle, + vielä kauniillen kanalle, + tuoahan tuhannen ruuna, 10 + sa'an maksava satula. + Vielä tälle tyttärelle, + vielä kauniillen kanalle + luokit värjätyt väijävät, + kirjakorjat kiiättävät. 15 + Vielä tästä neitosesta + tästä kauniista kanasta, + suku juopi suuren tuopin, + kaaso kannun kallistavi, + heimo hempeän pikarin. 20 + + Kuka tiesi kuulun piian, + kenkä kenstin morsiamen, + kynsivän kylän väliä? + Kuka tiesi, kenkä luuli, + mennä vuonna täll' ajalla 25 + sukivan suruista päätä, + harjoavan huolellista! + +Käytyäni usean talonpojan luona ja kirjoitettuani muistoon +muutamia runoja kahdelta tien vieressä lampaitaan kaitsevalta +paimentytöltä, tulin Ylä-Kuonan kestikievariin, jonne jäin yöksi. +Yöllä, en saata tarkalleen sanoa mihin aikaan, tänne tuli kaksi +herrasnaista. Olin pahemmassa kuin pulassa, mitä minun piti tehdä, +jäädäkkö vuoteeseen, johon olin paneutunut, vai tarjotakko se +äsken saapuneille matkustajille. Mutta koska muistui mieleeni, +että toinen vuode oli vapaa, sittenkuin isäntä, joka illalla oli +pannut maata siihen, oli noussut vieraita vastaanottamaan, pidin +paikkani. Arvelin kuitenkin kohteliaisuuden vaativan, että minä, +heidän ja erään heidän seurassaan olevan herran syödessä sekä +sittemmin naisten valmistautuessa makuulle, olin nukkuvinani, jonka +teinkin. Kuinka seuratapojakin täytyy noudattaa asianhaarojen mukaan, +ajattelin itsekseni, naisten nopeasti pannessa maata ja nähtävästi +vielä nopeammin vaipuessa uneen. Herrasmies, joka ei saanut tilaa +kamarissa, meni tupaan nukkumaan. Helposti ymmärrettävistä syistä +nousin varhain seuraavana aamuna ja jätin naiset yksikseen; +kuitenkaan en tahtonut lähteä matkaan ennenkuin he nousivat ylös, +sillä tahdoin tietää, keitä olivat. Puhuin sitten heidän kanssaan +ja tunsin toisen, joka oli neiti ------ Turusta, nyt matkalla +sukulaisensa, nimituomari ------ luo Karjalaan. Muistelin taaskin +onnetonta Turkua, mutta se hyvä vaikutus, jonka minuun teki sieltä +tulleen naisen kohtaaminen tällä vieraalla seudulla, haihdutti pian +sen alakuloisuuden, jonka Turun muistot herättävät sen entisissä +asukkaissa. Matkustava seurue läksi tiehensä, ja minäkin alotin kohta +senjälkeen vaellukseni. Päivällisaikaan pysähdyin kylään, jonka +nimen nyt jo olen unhottanut. Minua neuvottiin erään talonpojan +pojan luo, jonka sanottiin osaavan useita runoja, mutta joka juuri +oli tervaa polttamassa metsässä. Väen opastuksen mukaan menin +häntä sieltä etsimään, mutta koska juuri löydettyäni hänet rupesi +satamaan, oli minun vaikea täällä taivasalla panna muistiin mitään +hänen lauluistaan. Sitäpaitsi hän virkkoi, että saatoin toivoa +saavani rikkaamman sadon eräältä suutarilta, joka muka osasi kaikki +hänen runonsa ja vielä paljon muita. Läksin hänen asunnolleen, joka +ei ollut varsin etäällä täältä, mutta en tavannut häntä kotona. +Hänen vaimonsa ja poikansa, jotka tapasin, kertoivat hänen noin +neljännespeninkulman päässä tieltä olevalla metsätilalla olevan +"kyntötalkoossa". Heidän neuvonsa mukaan poikkesin tieltä oikealle +ja seurasin kaitaa polkua, joka alussa oli jotenkin selvää, mutta +joka näytti häviämistään häviävän metsään. Muutamat tielläni olevat +kaskimaat eksyttivät minua tämän lisäksi, niin että lopuksi kuljin +melkein ilman mitään polkua. Sitten saavuin taas paremmalle polulle, +jota seurasin ja tulin vihdoin viimeinkin suureksi ilokseni taloon, +joka juuri olikin etsimäni. Suutari sekä muu talkooväki tulivat +illalla kotia äsken raivatulta suolta, jonka olivat kyntäneet. +Toiveeni runojen suhteen petti suureksi osaksi, sillä ne olivat +pääasiallisesti hengellisiä sisällykseltään ja siis ennen painettuja. +Kuitenkin oli minulla huvi viettää täällä ilta talkoojuhlassa ja +ottaa osaa keskusteluihin, jotka sellaisissa tilaisuuksissa aina ovat +tavallista hauskemmat. Illallisruokina oli suolakalaa, paistettua +lihaa suolakastikkeessa, rokkaa ja "kokkeli-piiroo". Täälläkin +tunnetaan kalaryyppy, ja sananparsi "Ei kala kuivassa elä" oli sen +ilmoitusmerkkinä. Olut ei likimainkaan vetänyt vertoja turkulaiselle +ja hämäläiselle oluelle. + +Pitkät kylien väliset matkat ja muutamien suokasvien kokoaminen +veivät suurimman osan päivääni. Lisäksi rankkasade pakotti minut +iltapäivällä jonkun aikaa pysymään harvaoksaisen suohongan juurella, +missä kuitenkin lopulta kastuin läpimäräksi. Yöksi saavuin kulkien +sateessa taloon, johon yövyin. Se oli jotenkin Savon ja Karjalan +rajalla, jonka vuoksi ennen lähtöäni uuteen maakuntaan hieman +pysähdyn tänne, tehdäkseni muutamia Savoa koskevia lisähuomautuksia, +jotka tähän asti olen jättänyt mainitsematta. Mitä Savon nimeen tulee +(vrt. Rühs, Finl. och d. innevån. 2:nen painos II, s. 127) kertoi +rovasti Brunou Mikkelissä minulle seuraavaa. Muinaistarun mukaan, +jota vielä meidän päivinämme kertoellaan, ensimäiset suomalaiset +saapuivat tänne vesitse. Kauan he olivat turhaan koettaneet löytää +jotakin mökkiä, luultavasti anastaakseen sen, ensin karkoitettuaan +sen omistajan. Viimein he näkivät savun nousevan kalastajamökistä, +jonka omistaja muuan lappalainen oli ollut. Ihastuneina tästä +he olivat moneen kertaan iloissansa huutaneet: "Savu, savu!" +Tämän muistoksi he antoivat sille niemelle, missä mökki oli, +"Pirttiniemen" nimen ja sille lahdelle, johon tämä niemi pistäytyy +Mikkelin kirkkolahden pohjukasta, nimen "Savulahti", jota sittemmin +käytettiin lahden lähiseutujen nimenä, mistä lopulta muodostui +koko maakunnan nimi (Savolax). Tämän nimensynnyn aiheen tukena on +vielä se, että Mikkeliä ennen yksin on sanottu Suur-Savoksi, jota +saattaa olettaa v. 1608 tapahtuneen Upsalan kokouksen päätösten +allekirjoituksien nojalla. Näissä näet esiintyvät ainoastaan erään +Andreaksen nimi, joka on merkinnyt itsensä Suur-Savon pastoriksi ja +praepositukseksi sekä Pieksämäen, Rantasalmen, Kuopion, Säämingin, +Juvan ja vankan Suomen pastorien nimet. On luultavaa, että Mikkelin +seurakunta muuten on vanhin Savossa ja että maakunnalla täällä on +ollut ensimäinen kirkkonsa. Tätä luuloa puolustavat jo mainitut +seikat ja vielä lisäksi toinenkin seikka, joka johtuu mieleen, kun +tarkastaa paikallisuutta. On tunnettua, että jokaisen valloituksen +jälkeen ensimäinen olojen järjestely tapahtuu rajaseuduilla. Koska +Mikkeli rajoittuu Kymin pitäjiin, on se ruotsalaisten samotessa +Savoon epäilemättä ollut ensimäinen seurakunta, mutta luultavasti +ensiksi jonkun aikaa paljoa laveampi alaltaan, tai oikeammin +vailla määrättyjä rajoja, jotka siirrettiin sen mukaan kuin onni +suosi käännytystyötä. -- Näin pitkälle ulottuvat rovasti Brunoun +huomautukset, joita en tahdo lisätä uusilla arvauksilla tämän +maakunnannimen suhteen. + +Tämän maakunnan tilat sijaitsevat vielä, kuten ne alkujaan +olivat, hyvin erillään toisistaan. -- Se johtui siitä, että kukin +viljelijä, joka oli ruvennut perkaamaan uutta viljelysmaata, +asettui tämän ääreen asumaan. Vallan toisin on asianlaita Hämeessä +ja rannikkoseuduilla, missä talot ovat rakennetut tiheään lähelle +toisiaan. Savossa ja Karjalassa on useita kyliä, joissa talonpojalla +on useiden neljännespeninkulmien matka toiseen saman kylän taloon. +On savolaisessa ja karjalaisessa luonteenomaista asua erillään +ja melkoisessa yksinäisyydessä. Sen näkee siitäkin, että moni, +joka ennen on asunut jotenkin lähellä naapureitaan, uudestaan +rakentaessaan huoneensa, usein siirtää ne kauemmaksi. -- -- +Rakennustapa on hyvin yksinkertainen: pirtti, jossa on savureikä +katossa sekä tavallisesti suuret lasi-ikkunat, useampia luvultaan. +Pirtin kiuas on kuutiomainen, ja siinä on leivinuuni, jota myös +käytetään asunnon lämmittämiseen. Uunin edessä on penkinmuotoinen +ulkoneva muurin osa, pankko, joka on päällystetty laudoilla, paitsi +ylintä osaa ("liesi"), jonka täytyy olla kivestä, jotta se voisi +vastaanottaa tuliset hiilet "pesästä". Kiukaan tupaan päin olevassa +kulmassa kohoaa "patsas" (tai Savon murteen mukaan "pahas"), josta +kulkee orsi kumpaankin kiukaasta erillään olevaan seinään. Usein +puuttuu tämä "pahas", etenkin niillä seuduin, jotka ovat Pohjanmaan +rajalla. Vielä tulee ottaa huomioon, että muutamissa viime vuosina +rakennetuissa tuvissa on käytetty samanlaista uuninrakennusta, kuin +näkee rahvaan tuvissa Etelä-Suomessa, nimittäin sellaisia uuneja, +joista savutorvi kohoaa pystysuoraan itse kiukaasta. Syynä siihen, +etteivät ne ole saavuttaneet yleisempää suosiota on se, etteivät +ne lämmitä tupaa yhtä hyvin kuin vanhat kansalliset uunit. Muuten +kiukaalla ei ole mitään yhteyttä katon kanssa. Kun uunia lämmitetään, +leviää savu ensin runsaana yli koko pirtin, niin että tottumattoman, +istuvassakin asennossa, jolloin hänen silmänsä kuitenkin ovat +lähempänä savusta vapaata lattiaa, on vaikea sitä kärsiä. Mutta tätä +kestää ainoastaan vähän aikaa; kohta savu nousee uunista patsaan +tavoin suoraan katossa olevaan reikään, josta se poistuu ulos, eikä +se enää laskeudu niin alas. Katto ja seinien yläosa ovat vallan +mustat savun synnyttämästä noesta. Usein ne ovat mustankiiltävät ja +näyttävät siltä, kuin ne olisivat mustalla vernissalla sivellyt. +Seinän alaosa on sitävastoin miehen korkeuteen lattiasta tai juuri +ylemmän ikkunapielen tasalle vallan valkea. Niin pian kuin siihen +tarttuu vähänkin nokea, höylätään se varta vasten tehdyllä aseella +(vuolimella). Lattia on jaettu kahteen osastoon. Sitä osaa, joka jää +uunin puolelle viivasta, jonka ajatellaan kulkevan uuninpatsaasta +"peräseinään", sanotaan "karsinaksi", toisen ja suuremman puolen +nimenä on "silta" tai yleisesti "latti, lattia". Muinoin erotti +väliaita nämä toisistaan, ja vielä näkee paikoittain hirren, joka +kulkee lattiapalkkien suuntaan, täyttävän samaa tehtävää. Enimmiten +kuitenkin nykyään käytetään sileätä lattiaa, niin ettei mitään +näkyvää merkkiä ole karsinan ja sillan välillä, vaikka vanhat nimet +on säilytetty. Kun astuu sisälle pirttiin, on kiuas ja karsina +vasemmalla, silta ja kangaspuut oikealla. Pirteissä ei näe mitään +muita huonekaluja kuin pöydän ja muutamia tuoleja. Kaapit, kirstut, +hyllyt, padat, sängyt j.n.e. eivät vähennä tilaa usein sangen +lukuisalta perheeltä. Perhe nukkuu kesällä ulkohuoneissaan (etisissä, +aitoissa), talvella pirtissä. Levitetään silloin miehille sillalle +olkikupo, sille pannaan villaraiti tai sarkapeite sekä päänalus; +peitteenä miehet käyttävät pitkiä sarkavaippojaan tai muita samaan +tarkoitukseen kelpaavia peitteitä (hursteja). Naiset tekevät +itselleen samalla tavalla vuoteen karsinaan. Huomattava on, että +naiset päivälläkin paraiten viihtyvät karsinassaan värttinöineen +ja rukkeineen tai muine talousaskareineen, kun sitävastoin tuvan +muu osa on miesten huostassa. Eräänlaisen sänkylaitoksen, jota +ennen yleisemmin käytettiin, näkee vielä muutamissa paikoin. +Tämä on tavallinen sänky, jonka yläpuolella on neliskulmainen +liinateltta; tämä on tarkalleen kiinni vuoteen laidoissa, estäen +kärpäsiä ja hyttysiä vaivaamasta nukkuvaa. Neljästä kulmastaan +se riippuu katosta. Tämä makuulaitos on nimeltään "uudin" ja +on varsin mukava kesällä, koska se ei päästä luokse hyttysiä, +joita täällä tavallisesti on runsaammin kuin Etelä-Suomessa. -- +Vastapäätä pirttiä, porstuan toisella puolella, näkee usein maitoa +säilytettävän, pidetäänpä pieniä määriä ruokatavaroitakin, jotta ne +aterialle ruvettaessa olisivat pian käsillä. Aittoja on jokaisella +tilalla useampia, niin että kullakin pojalla, etenkin jos hän on +nainut, on oma aittansa. Näissä he säilyttävät vaatteitaan ja muuta +irtainta omaisuuttaan sekä nukkuvat niissä kesäaikaan yöllä. Monessa +paikoin lämmitetään sauna joka päivä, mutta toiset tyytyvät kylpemään +pari tai kolme kertaa viikossa. Rühs erehtyy mainitessaan, että +miehet ja naiset kylpevät yhdessä. En ole missään nähnyt, että niin +tapahtuisi. Ollen itse saunan ystävä olen usein talonpoikaistaloissa +viipyessäni kylpenyt, ja miehet ovat aina ensin kylpeneet, ja naiset +vasta silloin menneet lauteille, kun miehet ovat tulleet niiltä +alas. Kyökit eli kodat ovat kiuasta vailla. Niihin tehdään tuli +paljaalle maalle, sillä niissä ei ole mitään lautapermantoa, ja pata +riippuu tulen kohdalla hahloissa. Monet talonpojat ovat viime aikoina +rakentaneet itselleen kaksi pirttiä. Tämä oli ensin mielestäni +omituista, että heillä näin oli kaksi huonetta, vaikka eivät +kuitenkaan asuneet toisessa. Kysyin syytä siihen ja sain kuulla, +että torakat olivat heidät siihen pakottaneet. Torakat eli russakat +(blatta germanica) ovat eräänlaisia hyönteisiä, jotka ovat saaneet +nimensä venäläisistä ja näiden mukana tulleet maahan. Ne ovat ruskeat +väriltään ja puolen tuuman pituiset, ja niillä on kuperat siivet, +joita ne kuitenkin sangen harvoin käyttävät. Uskomattoman nopeasti +ne juoksevat kaikkialla seinillä, katossa, pöydillä, lattialla +ja astioissa. Koska ne sitäpaitsi lyhyessä ajassa lisääntyvät +melkoisesti, on selvää, että kansa suuresti saa kärsiä tästä +majoituksesta. Se ei tiedä mitään muuta keinoa niiden hävittämiseksi, +kuin kylmän. Senpä tähden rakennetaan kaksi tupaa, jotta voidaan +muuttaa toiseen, kun torakat ovat liiaksi lisääntyneet toisessa. +Koska olen kuullut useiden kertovan, että ne yhtä helposti kuolevat +juoman kuin lämmön puutteeseen, niin sopisi koettaa, eikö koko tätä +kiusallista sukua saisi hävitetyksi sukupuuttoon sekoittamalla +jotakin myrkkyä juomaan, jota ne suuresti himoitsevat. + +Savolaiset tilat ovat useissa paikoin jaetut useampiin osiin. +Joskus tapaa kahdes-, jopa kuudestoistaosankin tiloja. On pelätty, +että sellaisesta jakamisesta voisi olla vahingollisia seurauksia +maan varallisuuteen nähden, mutta täytyy kuitenkin toiselta puolen +myöntää, että maa juuri sen kautta tulee paremmin viljellyksi. +Perheen, jolla on kuudestoistaosan tila tai veromaa, täytyy näet, +ennenkuin nääntyy nälkään, etsiä kaikki paikat, joista on vähäkin +pellon tai niityn toivoa. Suot perataan viljelysmaiksi, kalastusta +harjoitetaan innokkaammin. -- Vaikka maa onkin Savossa kovin kivistä, +on se kuitenkin uskomattoman hedelmällistä. Useissa paikoin saadaan +rukiista 30 jyvää, 20:ttä jyvää pidetään jo katovuoden merkkinä. +Saattaisi luulla Hämettä ja muita maakuntia, missä keskimääräinen +kasvu on 7:s ja 8:s jyvä, varsin huono-osaisiksi, mutta niin ei +kuitenkaan ole asian laita. Savolainen saa voittonsa ainoastaan +kylvönsä eikä maansa viljavuuden nojalla. Samankokoinen peltokaistale +antaa tosin Hämeessä saman sadon kuin Savossa, mutta ero on siinä, +että Savossa kylvetään tavattoman harvaan. Peltotilkkuun, johon +muissa maakunnissa pannaan tynnyri siementä, kylvetään täällä +7-8 kappaa. Tattarista saadaan joskus 60:s jyvä, mutta muutamina +vuosina se kokonaan menee hukkaan. Tästä on syntynyt sananlasku: +"Tattari talon tuottaa, tattari talottomaksi." Kuitenkin tattaria +viljellään melkoisesti. Kaskenpoltto on vielä suuresti käytännössä. +Eipä yksikään talonpoika kylväne kaskipeltoihinsa vähempää kuin +8-4 tynnyriä, Usein tapaa isäntiä, joiden kaskimaihin mahtuu 6, +jopa 10 tynnyriä siementä. Kun niistä on saatu yksi tai joskus +pari ruissatoa, kylvetään niihin tavallisesti kauraa ja sitten +tattaria. Sitten annetaan niiden taas kasvaa metsää. Kun on +kulunut 13-17 vuotta, voi metsän taas kaataa ja polttaa kaskeksi. +Perunanviljelys on näinä viime vuosina suuresti lisääntynyt. Kansa +viljelee tätä kasvia useimmilla seuduin niin runsaasti, että sitä +riittää pitkälle seuraavaan kesään. Maaperä on kaikkialla Savossa +hyvin kivistä. Tavattomasti täytyy maanviljelijän raataa saadakseen +peltonsa kivistä vapaiksi. Moni on pellosta kokoamistaan kivistä +rakentanut peltotilkkujensa ympärille kiviaidan, ja kuitenkin niissä +vielä näkee koko joukon kiviä jäljellä. Toiset taas eivät pidä +kiviä vahingollisina, vaan luulevat niiden päinvastoin edistävän +viljavuutta. Totta on, että kivet kuivana vuodenaikana kauimmin +säilyttävät kosteutta läheisyydessään. + +Savon maanviljelyskalut eroavat hieman Uudellamaalla ja Hämeessä +käytännössä olevista. Viimemainituissa maakunnissa on kahdenlaisia +auroja, nimittäin peltoaura, jossa on yksi ainoa kolmionmuotoinen +kyntörauta, ja kaksikärkinen kaskiaura eli "sahra". Savolaisilla +on ainoastaan jälkimäisenlaisia auroja, joita käytetään niin hyvin +peltojen kuin kaskien kyntämiseen. He sanovat sitä kuitenkin +"auraksi" tai omalla murteellaan "atraksi". Mullan hienontamiseen +he käyttävät eräänlaista puukarhia. Se on tehty yhteenliitetyistä +hyvin oksaisista kuusenpätkistä, jotka yhdistetään toisiinsa, +oksat samanne päin siten, että ylempi, oksaton puoli on tavallisen +puuhäkin näköinen. Sellainen karhi on 2-3 kyynärää pitkä ja +1 1/2--2 kyynärää leveä. Sirpitkin ovat omituista tekoa; ne ovat +hämäläisiä sirppejä lyhyemmät ja vartta lähellä oleva terän osa +on kaarevampi ja varustettu hienoilla hampailla. Leikatessa ei +niillä lyödä, vaan pikemmin reväistään oljet poikki. Viikatteissa +taas on liian lyhyet terät, niin ettei työ voi sujua yhtä ripeästi +kuin muissa osissa maata, missä viikatteenterät ovat ainakin kahta +vertaa pitemmät. Useimmissa paikoin ovat kuitenkin niityt niin +kiviset, että niitä ei kävisikään niittäminen pitkäteräisillä +viikatteilla. -- Ruokajärjestys oli kaikkialla hyvin yksinkertainen. +Harvoin näin muuta ruokaa kuin leipää ja kalaa sekä piimää. +Kuitenkin näkee usein voitakin rahvaan pöydällä. Huttua ja rokkaa +nautitaan jotenkin harvoin kesällä, mutta syksystä jouluun sitä +useammin. Tähän aikaan talonpoika syö enimmät herkkunsa, jotka +syksy ja teurastus hänelle tarjoavat. Hän tuumii: "Lopusta hyvä +laata" ja tyytyy talven jälkipuoliskolla kehnompaan ruokaan. +Samaa ei saata sanoa keväästä ja kesästä, sillä rahvaalla on hyvä +kalastustaito, josta enemmän kauempana. -- Vanha hyvän oluen +panotaito näyttää unhottuneen. Mitä rahvaan nykyiseen olueeseen +tulee, jää se hyvyytensä puolesta melkoisesti jäljelle hämäläisten +ja molemmin puolen heitä rannikolla asuvien tekemästä. Kuitenkin +olisi jouluaikana sopivin oppia tuntemaan savolaisten oluenpano +taitoa, jonka vuoksi en niiden näytteiden nojalla, joihin minulla +oli tilaisuus tutustua, saata sanoa siitä yleistä arvostelua. Viinaa +valmistetaan kaikkialla, vaikkei rahvas sitä nauti niin liiallisesti +kuin rannikkoväestö tekee. Kahvi on myös paikoittain hyvin tunnettu +talonpoikien keskuudessa. Muutamat seudut, kuten esim. Rantasalmi +ja Kerimäki, vievät tässä suhteessa voiton muilta. Useimmilla näiden +seutujen talonpojilla oli kahvipannunsa. Kerimäellä ihmettelin, että +hyvin monella talonpojalla oli oma tuulimyllynsä. Joku on täällä +saavuttanut niin suuren taidon rakennustaiteessa, että itse on +voinut rakentaa sen. Savolaisen talonpojan luonne esiintyy suuresti +edukseen: hän on itsenäinen, olematta julkea, kohtelias, olematta +mateleva; hän tuntee oman arvonsa ja on tyytyväinen säätyynsä; hän +punnitsee ja arvostelee järkevästi kuhunkin tilaisuuteen yhtyviä +asianhaaroja. Savossa vallalla olevaa suomen kielen murretta on +viime aikoina ruvettu pitämään paraana, ja se ansaitseekin minun +ymmärtääkseni tämän etusijan. Ollen korvaan kauniisti kajahtavaa, +sanarikasta, lauseparsiltaan voimakasta ja muuten puhtainta vieraista +lainoista, olisi sen jo kauan sitten pitänyt saada se. Muuten se on +hyvin erilaista eri pitäjissä. Muutamilla seuduin (kuten Mikkelissä) +sanotaan: _kassoa, messä, tarvissoo_, kun sitä vastoin toisaalla +sanotaan: _kahtoa, mehtä, tarvihtoo_. Muutamilla seuduin, esim. +Kerimäellä, on kerakkeen kaksistuminen hyvin tavallinen. Siellä +sanotaan _kyssyy, tulloo, männöö, kennen_, ja toiset savolaiset +taas sanovat _kysyy, tuloo, mänöö, kenen_. Senkaltaisia +erilaisuuksia saattaisi koota kosolta, kun näet joka pitäjällä on +omituisuutensa sekä mitä ääntämiseen että useisiin esineiden nimiin +tulee. Eräs savolainen talonpoika kerran vastasi, kysyttyäni miksi +he sanoivat alankopaikkaa, jossa juuri kuljimme: "Meidän kylässä +me sanomme sitä 'noroksi', mutta toisessa kylässä, joka on 3/4:n +peninkulman päässä meidän kylästä, sanotaan 'notko', toisaalla taas +naapurikylässämme 'alanko', eli 'alainen maa', ja muutamat sanovat +sitä 'aroksi'." Kysyin edelleen, eikö heidän siis joskus ollut +vaikeata ymmärtää toisiaan, kun sanat näin vaihtelevat. Hän vastasi, +että jokikinen lapsikin hyvin tunsi toiset nimet, vaikka säilytti +ja käytti omiaan. Se hyvä palvelus, jonka muutamat savolaiset +(esim. ylioppilas Gottlund) ovat luulleet tekevänsä kansalaisilleen +kirjoittamalla pitkän a- ja ö-äänteen _ua:lla ja iä:llä_ on itse +teossa huono palvelus. On kyllä totta, että osa lounais-savolaisia +ääntää ne jotenkin niin, mutta pohjoisemmassa asuvien sekä +pohjoiskarjalaisten kuulee sen sijaan ääntävän _oa ja eä_, jota +siis olisi sopivampi pitää yleisenä savolaisena ääntämisenä. Mutta +joko siitä syystä, etteivät nämä u- (o-) tai i- (e-)äänteet kuulu +puhtaina ääntiöinä, vaan pikemmin jonkunmoisina esiäänteinä tai +siitä, että savolaiset jo ovat tarpeeksi tottuneet käytännössä +olevaan kirjakieleen, tapahtuu että he jäävät tavailemaan ryhtyessään +lukemaan sellaista kirjoitusta, joka sanotaan olevan kirjoitettu +heidän murteellaan, ollen sitävastoin enimmästi jotenkin valmiit +lukemaan toisia kirjoja. Minulla oli mukanani Gottlundin kokoelma +"Pieniä runoja" sekä Topeliuksen kokoelma "Suomen kansan vanhoja +runoja ynnä myös nykyisempiä Lauluja". Näitä viimemainittuja, jotka +ovat painetut likimmiten tavallisen kirjakielen asuun, he lukivat +helposti ja sujuvasti; mutta samat henkilöt takertuivat Gottlundin +runoihin. Muistan vielä erään savolaisen, joka kauan tavaili säettä +"Käynkö mä viikon villapiänä?" Kysyin mikä häntä siinä hidastutti, +koska hän sitä ennen oli lukenut sujuvasti. Hän osotti sormella +viimeistä sanaa _piänä_ ja vastasi: "Tuo _i_ tuossa minua kammottoo." +Mainitsin, että o- (u-) ja e- (i-) pikemmin ovat pidettävät +esiäänteinä kuin varsinaisina ääntiöinä, sillä tämä on minun +vakaumukseni. Sellaisia sanoja, jotka kirjakielessä kirjoitetaan +aa:lla ja ää:llä, esim. _maata, näätä_, eivät savolaiset +äännä selvästi _moata (muata)_ eivätkä _neätä (niätä)_, vaan +pikemmin _môa:ta, neä:tä (muata, niätä)_, ja sellaiselle lyhyelle +ääntiölle, joka ei koskaan yksin voi muodostaa tavuuta ja joka ei +myöskään seuraavan ääntiön kanssa voine muodostaa diftongia, en saata +antaa sopivampaa nimeä kuin esiäänne. Mutta jääköön jo tämä asia! + +Kesäkuun 8:ntena päivänä, sunnuntaina, tulin Kesälahdelle, joka jo +luetaan Karjalaan kuuluvaksi. Muutamien torppien kohdalla, josta +tieni kävi ohi, olivat pojat huvikseen kiekkoa lyömässä. Pysähdyin +katselemaan heidän leikkiänsä, jota he läsnäolostani häiriytymättä +jatkoivat. Hetken kuluttua tänne tuli muutamia miehiä, joista muuan +sanoi osaavansa moniaita runoja. Poikkesimme yhteen torpista, jossa +kirjoitin ne muistiin. Toisia sain samassa paikassa toisilta miehiltä +ja tytöiltä, joita oli kokoontunut ympärilleni. Sain myöskin tiedon +seudun etevimmistä "runoniekoista", joiden luona sitten kävin. Paras +näistä asui kolmen neljännespeninkulman päässä täältä Humuvaaran +kylässä, jonne illalla saavuin melkein läpimärkänä rankanpuolisesta +sadekuurosta. Kainulainen, se oli minulle osotetun laulajan nimi, ei +ollut kotona. Hän oli paraillaan uittamassa tukkilauttaa Puhoksen +sahalle, jolta häntä kuitenkin odotettiin seuraavana päivänä kotia +tulevaksi. Koska hänen kotona olevat veljensä vakuuttivat minulle +hänellä olevan paljo runoja muistissaan, päätin odottaa hänen +paluutaan. Maanantai-ilta teki jo tuloaan, eikä Kainulaista kuulunut. +Talon kaunis asema metsän laidassa sekä vanhan emännän, Kainulaisen +äidin, ja muiden perheenjäsenten minulle osottama ystävällisyys +saattoi odotukseni vähemmän ikäväksi kuin mitä odotus tavallisesti +on. Päinvastoin huvitti minua selittämättömällä tavalla siinä +metsässä käveleminen, jossa Kainulaisen isävainaja niin monasti oli +lukenut rukouksiaan metsän jumalille ja jumalattarille ja jossa +"Mehtolan neiot" entisaikoina olivat näyttäyneet suosikeilleen. +On muistaminen, että vanha Kainulainen aikoinaan oli ollut seudun +parhaita metsämiehiä ja että hänen metsästäjä-onnensa suureksi osaksi +ajan taikauskoisen luulon mukaan riippui metsänjumalien suosiosta, +joiden mielen hän muita paremmin osasi lauluillaan liikuttaa. Nämä +laulut olivat nyt menneet ikäänkuin perintönä hänen vanhimmalle +pojalleen, vaikkei tämä tosin ajan valistuksen vaikutuksesta enää +pitänyt niitä yhtä tehoisina kuin hänen esi-isänsä. Hän näytti +pikemmin pitävän niitä isän jättäminä pyhinä peruina, jotka paraiten +palauttivat hänen mieleensä lapsuudenajat, jolloin ne kaikki olivat +painuneet hänen muistiinsa. Antaakseni lukijalle käsitystä siitä, +miten suomalaiset metsämiehet rukoilevat metsän jumalia, tahdon tähän +liittää muutamia mainitun Kainulaisen metsärukouksista. + + + +Peuraa pyytäissä. + + + Typeryyttä itki tyhjä, + vajouttansa valitti: + missä antaja asuvi, + elävi hyvä emäntä, + puhas muori puuhoavi? 5 + Tuolla antaja asuvi, + elävi hyvä emäntä, + puhas muori puuhoavi + sakaroilla sarvilinnan, + metsänlinnan liepehillä. 10 + Mitä tuo tekevi tuolla? + luista linnoa tekevi, + kynsistä kyhäelevi. + Annikka avainpiika, + Eva piika pikkarainen, 15 + soitellos metinen pilli, + simapilli piiparoita + korvalla ehon emännän! + Et emäntä lienekkähän, + jos et piikoa pitäne, 20 + sata piikoa pitäne, + tuhat muuta käskyläistä, + pihtipuolisen pitäjää, + karjan kaiken hallitsijaa, + villan kaiken vallitsiaa, 25 + piteliää pitkän karjan, + suuren juonen juohteliaa. + Laske laapilampahasi, + minun pyytöpaikoilleni, + käytävillen keinoilleni. 30 + Lummiki tytär Tapion! + luikuta lumikkiasi + tämän ilman kannen alle, + kohti miestä pyytävöä, + kohti konstia uroota, 35 + vasten vaimon kannettua. + Anna juosta joutuisasti + vikevästi viiletellä, + kuin ei täy'y tännempöä, + niin tuo maalta tuonnempoa, 40 + yli pyytävän yheksän, + pyytömiehen puolen kymmenettä, + minun pyytöpaikoilleni, + käytävillen keinoilleni, + takoa Tanikan linnan, 45 + Pohjan penkereen perältä, + paikoilta papittomilta, + mailta ristimättömiltä, + nimen tietämättömiltä, + kirkon seitsemän seliltä; 50 + anna juosta joutuisasti, + vikevästi viiletellä. + Hiien poika pikkarainen, + hyppäjä hyvän selän! + Ota kultakannuksesi 55 + hopeaisen orren päästä, + kultaisesta lippahasta, + vaskisesta vakkasesta, + sillä kutkuta kuvetta, + sekä kaiva kainaloita, 60 + anna juosta joutuisasti, + vikevästi viiletellä + kohti miestä pyytävöä, + kohti konstia uroota, + vasten vaimon kannettua, 65 + vaskisissa valjahissa, + kultaisissa kahlehissa. + Tästä tänne tie menevi, + rata uusi urkenevi! + mennä suuren, mennä pienen, 70 + täst' on sillat silkin pantu, + palttinoin pahimmat paikat, + pahat paikat palttinalla, + pantu Saksan palttinalla, + veran äärillä ve'etty, 75 + kohti miestä pyytävöä. + Ukkoinen isä ylinen, + mies on vanha taivahinen! + ota kultainen kurikka + hopeaisen orren päästä, 80 + komauta konkeloa, + säväytä säikälettä; + pane luut lotajamahan, + sääret säikälehtämähän. + Metsän armias antimuori, 85 + metsän piika pikkarainen! + milloin vilja virtoavi, + kuin hän katsovi ylitse, + silloin aitoa ylennä, + milloin katsovi alatse, 90 + silloin aitoa alenna, + kuin ei vilja vieremillä, + silloin aita annollahan. + Anna juosta joutuisasti, + vikevästi viiletellä, 95 + tälle maalle tultuasi, + punalanka portahaksi + päällitse tulisen kosken; + täst' on sillat silkin pantu, + sillat silkin, suot sametin, 100 + pahat paikat palttinalla, + pantu Saksan palttinalla, + veran äärellä ve'etty; + pane pursto purjeheksi, + seipo seiliksi rapaja, 105 + anna juosta joutuisasti, + vikevästi viiletellä + ilman päien vierimättä, + siuloin sivuamatta, + Utu tyttö, neito terho, 110 + Luonnotar tytär Tapion! + seulo seulalla utuja, + uron tuuhun tuntematta, + miehen vainun vainumatta. + Utu silmillen sivalla, 115 + terhen korvillen karista, + lehtisilmä, haahen lanka, + pyy'ys kahtia jakoa; + jonka saatan saalihiksi. + Suuta silkillä sitaise, 120 + väännä päätä väärällehen, + jott' ei pieksä pellavoita, + eikä liinoja levitä. + Pistä pellavapivosi + sekä kultakuontalosi 125 + hopeaisen orren alle + tuona yönä ensimäissä, + toissa yönä keskimäissä, + viikon päässä viimestäin. + Tuoppas tuota tuulillain, 130 + tuulillain, tuiskuillain, + ja säilläin, sateillain + kohti miestä pyytävätä, + kohti konstia uroota, + vasten vaimon kannettua. 135 + Minun kultani kuluvi. + Ota vitsa viiakosta, + koivu korpinotkelmasta; + jok' ei virkku juoksemahan, + sitä siimalla sivauta, 140 + nahkaruoskalla napauta, + kiiätä kivein mujuilla, + papelolla paa perästä. + Ota vitsa viittä syltää, + koivu kolmea tapaja, 145 + joll' on vitsoit viljoasi, + karkottelet karjoasi. + Eipä miesten muienkahan + sinisemmät silmäripset, + jalan heitto hempeämpi, 150 + koreammat kulmakarvat, + kuin on miesten meijän. + Lyöppä Ukko uutta puuta, + säväytä säikälettä, + komauta konkeloa, 155 + viljan syntymäsioilla, + rahankarvan kasvimaalla. + Metsän ehtoisa emäntä, + metsän armias altinmuori, + tule nyt kullat ottamahan, 160 + hopeat valitsemahan, + lempiliinasi levitä + Alle minun kultieni, + kullan maahan tippumatta, + hopean rivestymättä, 165 + Minull' on kullat kuun-ikuiset, + toiset päivän selkeimmät, + kolmannet ijän-ikuiset, + isäni so'asta saamat, + vetämät Venäeheltä, 170 + taluttamat tappelusta, + alta Riian riitelemät. + Minun kultani kuluvat, + hopeani hoikkenovat; + sinun on kullat karvaisemmat, 175 + minun on kullat kirkkaimmat. + + + +Repoa pyytäissä. + + + Ahon ainoinen emäntä, + ahon vippo valkoparta, + ylös nouse nostatate; + itseäsi huuetahan, + väkeäsi tarvitahan. 5 + Nykäise nyherviäsi, + visko villahänteäsi, + katko karvapalliasi, + kohti miestä pyytävöä, + kohti konstia uroota, 10 + vasten vaimon kannettua. + Tuuritteli neito ennen + rahaisiksi rantojani, + viljaisiksi vieriäni, + punaisiksi puoliani. 15 + Mies puhas punakypärä, + siniviitta valkoparta! + Ota kynsinen kypärä, + kylvä kynttä pienemmäistä, + kylvä kynttä suuremmaista 20 + minun pyytöpaikoilleni, + käytävillen keinoilleni. + Päistäryys pätövä neito! + päristele päistäriäsi, + karistele kaapujasi, 25 + minun pyytöpaikoilleni, + käytävillen keinoilleni. + Mimerkki metsän isäntä, + havuhattu, naavaparta! + Mimerkki metsän emäntä, 30 + tinatuppi vyö hopea! + Rammikko rahojen vanhin, + Louhi Pohjolan emäntä, + raskuta rahaista kättä, + kättä kirjaa kiimoittele, 35 + tuona yönä ensimmäissä, + toissa yönä keskimmäissä, + viikon päässä viimeistään. + Kuin ei täy'y tännempöä, + tuoppas maasta tuonempoa, 40 + yli pyytävän yheksän, + läpi katsovan kaheksan, + pyytömiehen puolikymmenettä, + minun pyytöpaikoilleni, + käytävillen keinoilleni, 45 + suki mustii muikovia, + konstin koiven kantavia. + Kuin ei täy'y tännempöä, + tuoppas maalta tuonempoa + Pohjan pengertä piellen. 50 + Lapin kantta kallistellen, + anna juosta joutusasti, + vikevästi viiletellä, + mailta ristimättömiltä, + nimen tietämättömiltä, 55 + paikoilta papittomilta. + Ota vitsa viittä syltä j.n.e. + + + +Jänistä pyytäissä. + + + Ukkoinen isä ylinen, + mies on vanha taivahinen! + nosta pilvi luotehelta, + toinen lännestä lähetä, + kolmas kohota koilta; 5 + syrjin yhtehen syseä, + lomatusten leukaluita, + sa'appa mettä varvuilleni + metisestä taivahasta, + simaa pilvestä pirota 10 + varvuilleni keskimäisiin; + muut täss' on vihavat varvut, + vaan yks' on metinen varpu, + jok' on latvoin laskettuna, + latvoin laskettu lumehen, 15 + tyvi on käätty taivosehen, + latva pihtiä pitävi, + tyvi jousta jännittävi. + Eilen mie kävin metsässä, + kolm' on linnoa metsässä: 20 + yks' on puinen, toinen luinen, + kolmas on kivinen linna, + se linna evestin linna. + Kuus' on kultaikkunoa, + kunni linnan kulmanteella, 25 + mie katson sisähän noista, + siellä antajat asuvat, + ja viruvat viljan eukot, + käet on kultakäärehillä. + Annikka avainpiika, 30 + Eva piika pikkarainen! + mene aittahan mäellä, + laske laapilampahasi, + Lupiluppa-korvasesi, + Anna juosta joutuisasti, 35 + vikevästi viiletellä + muien siuloin sivuitse, + muien ansoin alatse, + minun pyytöpaikoilleni, + käytävillen keinoilleni, 40 + kohti miestä pyytävöä, + vasten vaimon kannettua. + Kuk' ei virkku juoksemahan, + sitä virkuta vitsalla; + lyöppä virkuksi vitsalla, 45 + nopeaksi nuoran päällä; + joka tieltä pois mennevi, + tiellen korvasta kohenna, + nahkaruoskalla napauta, + kiiätä kivein mujuilla, 50 + papeloilla paa perästä. + +Mutta asiaan, jonka keskeytin. Odotin mainittua laulajaa koko +maanantain, ja kun häntä ei kuulunut, päätin odottaa vielä kauemmin. +Päivällisaikaan seuraavana päivänä hän vihdoin tuli, mutta ollen +matkasta hieman väsynyt hän tahtoi ensin levätä. Illalla hän +kuitenkin lauloi minulle vähän, ja lopettaessaan vakuutti, etten +koko päivässä ehtisi panemaan kirjaan kaikkia niitä lauluja, +jotka hän osasi ja jotka vielä olivat kirjoittamatta. Seuraavana +aamuna pyysin häntä taas alottamaan laulamistaan. Hän vastasi, +ettei hän, vaikka olikin vanhin poika, saattanut jäädä pois +perheen yhteisestä työstä, sillä sen kautta olisi voinut syntyä +epäsopua ja tyytymättömyyttä hänen muissa veljissään, ja sitä hän +kaikin tavoin tahtoi välttää. Hän ei sanonut voivansa jäädä pois +työstä muuten, paitsi jos minä saatoin hankkia hänelle sijaisen. +Tiedustelin päivämiestä, mutta en voinut saada ainoatakaan, koska +kaikki tähän kiireiseen työaikaan olivat kiinni omissa töissään +tai muilla palkkalaisina. Minun täytyi siis suostua, vaikkakin +vastenmielisesti, siihen, että Kainulainen muiden mukana läksi +ulkotyöhön. Nyt koetin sinä päivänä hankkia edes seuraavaksi päiväksi +palkkalaista, mutta en onnistunut yrityksessäni. Illalla Kainulainen +palasi veljineen metsästä. Kerroin heille, että minun oli ollut +mahdoton hankkia päivämiestä, ja koetin taivuttaa muita suostumaan +siihen, että annoin heille yhteisesti palkkalaisen päivärahat, +joilla he tilaisuuden tarjoutuessa saattoivat palkata miehen nyt +poisjäävän veljen työtä korvaamaan. He lupasivat ottaa asiata +punnitakseen ja seuraavana aamuna he suostuivat tähän ehtoon. Nyt +siis laulaja oli käsissäni. Hän oli sangen tyytyväinen tähän lomaansa +ja mainitsi moneen kertaan iloisena, ettei hänellä vielä koskaan +ollut ollut niin suurta hyötyä lauluistaan kuin nyt. Iltapäivällä +arveli häh olevan vielä enemmän syytä tähän tyytyväisyyteen, kun +satoi hieman rankemmin ja hän nyt oli katon suojassa. Kirjoittelin +muistiin hänen laulujansa aamusta alkaen myöhäiseen iltaan muitta +keskeytyksittä kuin mitä ateriat aiheuttivat, ja lukuunottamatta +puolta tuntia, joksi päästin hänet kahvia keittämään. Tätä hän +itse ehdotti osottaakseen suurta mielihyväänsä siitä vapaudesta, +joka hänellä sinä päivänä oli raskaammasta työstä. Rahvas näillä +seuduin ei muuten ole tottunut kahviin, vaikka tämä Kainulainen oli +hankkinut itselleen kahvipannun ja oppinut kahvinkeittämis-taidon. +On huomioon ottaminen, että hän on kirkonmies, ja lienee tämän +arvonsa johdosta tahtonut hankkia itselleen tuon korukalun. Kun +illalla kysyin, osasiko hän vielä runoja, hän vastasi, että niitä +vielä saattoi olla jäljellä sen verta kuin panin kirjaan yhdessä +päivässä, mutta lisäsi samalla, että hänen oli vaikea palauttaa ne +kaikki mieleensä. Tahdoin siis samoilla ehdoilla vielä seuraavaksi +päiväksi saada hänet esilaulajakseni, mutta hän neuvoi minua olemaan +hukkaamatta niin paljoa rahaa hänen tähtensä. "Huomenna", hän sanoi, +"meillä kaikilla on kotityötä, ja jollei teistä tunnu epämukavalta, +voitte silloin panna kirjaan loput, sillä minä voin varsin hyvin +tehdä työtä ja laulaa samalla kertaa." Suostuin tähän ja kirjoitin +seuraavana päivänä hänen vieressään lyijykynällä sen, minkä hän +saneli. Täten tulin viipyneeksi tässä talossa useita päiviä. Koko +ajan vanha emäntä ja muu väki kohteli minua sangen hyvin. Tahdon +mainita vaan yhden esimerkin siitä, miten heidän hyväntahtoisuutensa +oli yhtä suuri kuin heidän älykkäisyytensä. Keskiviikkoiltana +menin kylpemään toisten kanssa. Palattuani tupaan saunasta, muutin +kuivat liinavaatteet ylleni ja ripustin saunahöyryjen kokonaan +kastelemat alusvaatteeni kuivamaan. Seuraavana aamuna en niitä +enää nähnyt enkä tietänyt, minne ne olivat joutuneet, ennenkuin +vasta torstaina illan suussa, jolloin näin ne puhtaaksi pestyinä ja +mankeloituina samassa paikassa. Kiitin emäntää, mutta hän kieltäytyi +kaikista kiitoksista ja sanoi, ettei ollut tehnyt muuta kuin mitä +on velkapää tekemään vieraalle, tuumien: "Mitäs ihmisestä olisi +joll'ei sitä hyvää toiselle tekisi." Hän lisäsi vielä: "Ehkä teillä +olisi ollut muutakin pestävää, minun olisi pitänyt kysyä teiltä, +mutta vanha ihminen ei muista kaikkea." Vastasin, että minulla +tosin oli pestäviä vaatteita vähän enemmän, mutta en kuitenkaan +tahtonut niiden pesemisellä vaivata häntä. Kuultuansa tämän hän ei +rauhoittunut, ennenkuin sai nämä muutkin vaatteet pesuun, ja hän +vakuutti, että ne kyllä ehtivät kuivaa kunnes läksin. Jätin silloin +hänelle yhdet kesähousut, jotka todella tahdoin saada pestyiksi, +koska aioin Kiteellä käydä muutamissa herrasperheissä. Lähtiessäni +tahdoin jollakin tavoin antaa emännälle korvausta niin hyvin usean +päivän elatuksesta kuin hänen muusta vaivastaan. Tarjosin hänelle +ruplaa, mutta hän sangen itsepäisesti kieltäytyi vastaanottamasta. +Minä puolestani olin päättänyt olla sitä takaisin ottamatta, jonka +vuoksi hän lopulta otti sen vastaan. Laulajalle annoin juomarahaksi +75 kopeekkaa, sillä hänen päivärahansa olin jo aikaisemmin maksanut, +Hänkin kieltäytyi sitä vastaanottamasta, jos kohta ei niin uutterasti +kuin hänen vanha äitinsä. Eräs laulajan veljistä, joka oli seppä, +oli antanut minulle muutamia sepänrunoja, joista yksi esim. kertoi, +miten Ilmarinen opetti ensimäisen sepän juottamaan kiinni rautaa. +Viimemainittu oli näet pajassaan takonut kirveitä ja kauvan turhaan +koettanut juottaa kiinni kirveensilmää. Ilmarinen kulki sattumalta +lähistössä ja kuuli hänen palkeidensa puhkuvan. Hän tuli ovelle ja +kysyi: "Kuinka monta kirvestä olet jo tänään saanut valmiiksi?" +Seppä, ollen vielä suuttuneempi huomatessaan, että muutkin tiesivät +hänen epäonnistuneista kokeistaan, vastasi: "Kymmenettä paraikaa +valmistan." Ilmarinen kääntyi pois, mutta sanoi mennessään sepälle +pari valaisevaa sanaa. Hän virkkoi: "Eipä edes sellaisillakaan +sepillä ole tähän aikaan päivästä yhdeksää kirvestä valmiina, jotka, +kuumennettuaan rautaansa hiiloksessa, viskaavat siihen hietaa." Seppä +meni heti etsimään hietaa, heitti sitä kiehuvalle raudalle, ja hänen +suureksi ilokseen se heti meni umpeen. Siitä tämä sepänkeksintö. +Näemme siis, kuinka sellaisetkin keksinnöt, jotka jokainen seppä +tätä nykyä tuntee ja joita sen tähden pidetään vähäarvoisina, ovat +alussa olleet niin tärkeät, että itse jumalat ovat neuvoneet niitä +esi-isillemme. + +Ken haluaa saada koko runon, voi lukea sen tästä: + + Eilän ennen rauta kiehui + alla ahjon Ilmarisen, + miks' ei siis minulla kiehu, + alla ahjoni aseta? + Mie olen ollunna opissa, 5 + seissyt seppien pajassa + seitsemänsatoa vuotta, + Viisikymmentä keseä; + paaet kasvoit kantapäihin, + syli syttä hartioille, 10 + kyynärä kyventä päähän, + kortteli kovaa nokea. + Nuin on ennen seppä lauloi, + kuivakulkku kuikutteli + armaan astuissa pajahan, 15 + Itse seppä Ilmarisen. + Takoja ijän-ikuinen, + kysytteli, lausutteli, + sanan uksesta saneli, + yli kynnyksen kysyvi: 20 + "Joko on kalu moneski?" + Seppä vastai viekkahasti: + "Jop' on kalu kymmenes." + Itse seppä Ilmarinen + sanan uksesta sanovi: 25 + "Eipä niillä'än sepillä + liene kalu kymmenes, + jotka tunkevat tulehen, + rauan kourille koville, + hietaa heittävät sekahan." 30 + Tuosta otti opiksensa, + seppä neuvoksi osasi, + tunki rautansa tulehen, + heitti hietoa sekahan, + niin on keitti kirvehensä, 35 + vasaransa valmisteli. + +Tästä sekä muutamista muista runoista, jotka seppä Kainulainen saneli +minulle, tarjosin hänelle lähtiessäni 20 kopeekkaa. Hän oli tähän +erittäin tyytyväinen ja katsoi maksua hyvin hyväksi, jonka saatoin +päättää hänen sanoistaan: "Virsiä tästälähin pitää alottaa takomaan." +Kysyin luuliko hän voivansa saada kokoon kunnollisen runon. Hän +vastasi: + + Eilän ennen nuit' on tehty, + Laulettuna lasten luona, + päivät pitkät paimenessa, + illat kultaiset kujissa. + +Juuri lähtiessäni täältä vanha emäntä tuli rupla kädessään ja +ilmoitti, ettei hän saattanut sitä pitää. Tarvitseehan teidän, +ennenkuin pääsette takaisin vanhempienne luo, ostaa melkoisesti +jalkineita, kuinka minä saattaisin ottaa vastaan rahoja Teiltä. +Pyysin häntä luopumaan mainitsemastaan huolesta jalkineiden suhteen +ja virkoin, että minulla siihen tarpeeseen vielä oli jäljellä rahoja. +Näin erosin tästä hauskasta paikasta. Muori lateli minulle siunauksia +koko matkani varaksi ja toivoi että kerran vahingoittumattomana +saisin jälleen nähdä kotiseutuni. -- Olen hieman laveasti kertonut +olostani Kainulaisen luona, en sattumalta, vaan siinä tarkoituksessa, +että lukijalle antaisin jonkunmoisen kuvan Karjalan rahvaan elämästä. +Valitsin kuvaukseni esineeksi pääasiallisesti tämän paikan, koska +täällä oleskelin kauemmin kuin minulla muuten oli tapana, ja +koska siis täällä opin oloja paremmin tuntemaan. Karjalaisten +vieraanvaraisuudesta saattaisin joka sivulla mainita todistuksia, +mutta koska se aiheuttaisi yksitoikkoisuutta, olen pikemmin jättänyt +sen tekemättä, kuin että ikävystyttäisin lukijaa, jota seikkaa en +aina ole voinut välttää. Useita karjalaisia emäntiä tapaa, joiden +omatunto ei salli ottaa maksua ruuasta. Etenkin metsäkylissä +sellaisia tapaa. Maantien varsilla ollaan hieman tottuneempia +ottamaan maksua, vaikka sielläkin, kysyessäni, mitä ruoka maksoi, +vastaus tavallisesti kuului: "On tuota ruokaa maksottakin vieraille +annettuna." Ja kun sitten toistamiseen halusin, että he määräisivät +maksun, he sanoivat tavallisesti: "Jos teillä nyt sattuu olemaan +joku ropo antaa lapsille." Samanlaista hyväntahtoisuutta ja +auttavaisuutta, joka ei kysynyt omaa etua, koin joskus kulkiessani +kaidanpuoleisten salmien ja järvien yli, jolloin soutajat eivät +tahtoneet ottaa maksua vaivastaan. Ellei rahvas, kuten moni lausui, +olisi tietänyt, etten omalla kustannuksellani tehnyt tätä jalkamatkaa +ja etten omasta kukkarostani maksanut rahoja, niin en varmaankaan +missään olisi saanut heitä ottamaan maksua. -- 13:ntena päivänä +läksin Humuvaarasta. Ilman sanottavaa keskeytystä saavuin illalla +Puhoksen maatilalle, jonka nykyinen omistaja on maisteri Fabritius. +Yön kuten myös seuraavan päivän olin täällä, ja minulla oli siis +tilaisuus lähemmin katsella näitä seutuja. Tällä maatilalla on +mitä kaunein asema Pyhäjärven ja Oriveden välillä, jotka täällä +yhdistää Puhoksen virta; tämän varrelle on rakennettu hyvä saha. +Orivedessä on Puhoksen kohdalla runsaasti pieniä saaria, joissa +melkein kaikissa kasvaa lehtimetsää ja jotka tarjoavat katsojalle +mitä ihanimman näyn. Orivedellä näin myös muutamia purjeveneitä, +ollen tämäkin minulle uusi kokemus Karjalassa. Pyhäjärvi, joka on +toisella puolella, ei tarjoa samaa miellyttävää näkyä. Maatilan +nykyinen omistaja puuhaili innokkaasti paikan kauneuden lisäämistä, +mikäli tämä saattoi tapahtua taiteen avulla. Muutamat hänen viime +vuosina puutarhaan istuttamansa omenapuut antoivat runsaita toiveita +pikaisesta hedelmäntuotannosta. Eipä ilmanalakaan taida olla niin +vallan epäsuotuisaa tässä suhteessa, sillä on esimerkkejä siitä, +että Suomen pohjoisemmissakin osissa omenapuut joskus ovat kantaneet +hedelmiä. Sahalaitos on hyvän vedensaannin vuoksi paremmanpuolisia. +Sangen terveellinen se on lähiseudun rahvaalle, kuten sellaiset +laitokset aina ovat. Sen kautta rahvas oppii panemaan arvoa metsäänsä +paremmin kuin minkään muun ohjauksen avulla. Talonpoika, jolla on +tilaisuus vaihtaa tukkinsa selvään rahaan, pitää aina huolta siitä, +ettei tämä rahalähde tulevaisuudessa häneltä kuivu. Se taaskin, +jolla ei ole tätä tilaisuutta, ei pidä metsää minkään arvoisena eikä +tunne, huolimatta kaikista ohjeista ja säännöistä, metsänhoitoa, +sillä hän pitää niitä kaikkia pelkkänä loruna ja tyhjänä puheena, +eikä usko metsänsä kelpaavan muuksi kuin kaskeksi polttaa. Näin on +rahvas Hirvensalmessa, Mikkelissä ja useilla toisilla seuduilla +tehnyt. Näiden seutujen talonpojan täytyy monen peninkulman päästä +hankkia itselleen kelvollisia hirsiä; jopa muutamat hankkivat +polttopuunsakkin ulompaa. Sellaisilla seuduilla taas, missä jollakin +lailla voi ansaita metsällään, talonpoikain näkee vuosittain myyvän +melkoisesti metsäänsä, ja kuitenkin se on parempi kuin edellisten. +Muutamilta Puhoksen lähellä asuvilta talonpojilta, jotka äsken olivat +vieneet tukkilauttansa sahalle, kysyin kuinka suuren summan arvon he +tänä vuonna olivat voineet myydä metsäänsä. Kuulin ihmetellen heidän +saaneen tukeistaan noin 80 ruplaa ja kysyin edelleen: "Montako vuotta +luulette metsäänne riittävän, kun vuosittain sitä näin karsitte?" +He eivät pelänneet mitään pikaista loppua. "Hakkaamme tulevana +vuonna", he vastasivat, "toisesta paikasta ja samoin seuraavina +vuosina, kunnes tukit ovat taas ehtineet kasvaa siinä paikassa, +mistä niitä otimme tänä vuonna, ja sitten menettelemme taas samassa +järjestyksessä." -- Puhoksesta ajoin komissiooni-maanmittari Telénin +seurassa "Lepolahti" nimiselle maatilalle, jonka omistaja on hänen +veljensä. Jotenkin lähellä Puhosta olevalta korkealta mäeltä, jonka +yli kuljimme, oli mitä kaunein näköala Orivedelle. Jos olisin ollut +maisemamaalaaja, olisin arvelematta kernaasti noussut kääseistä ja +kuvannut tämän ihanan näyn paperille, mutta koska minulla ei tätä +lahjaa ollut, ajoin yhä eteenpäin. Lepolahden maatilalla vietin +monta hauskaa päivää. Vihdoin läksin sieltä 17:ntenä päivänä ja +kuljin muutamia neljännespeninkulmia takaisinpäin samaa tietä, jota +Puhoksesta olin tullut, Niinikummulle, tavatakseni vanhaa talonpoikaa +Makkoista, joka oli seudun kuuluisin "loihtija". Kotvan aikaa sateen +jälkeen, joka tiellä oli yllättänyt minut, tulin Niinikummulle, ollen +kahden vaiheilla, pitikö minun ensin poiketa Makkoiselle vai erääseen +herraskartanoon, joka oli vallan lähellä Makkoisen tilaa. Valitsin +edellisen ajatellen, että hän mieluummin ilmaisisi minulle tietonsa, +kun piti minua omaan säätyynsä kuuluvana, kuin jos herraskartanosta +tullen olisin poikennut hänen luoksensa. Ukko, jolla oli valkea +pitkä parta, näytti minusta aika oudolta, ollen vähän todellisen +noidan näköinen. Tervehdittyäni häntä ja puhuttuani muutaman sanan, +huomasin hänen vieressään hänen käyrän nuuskasarvensa, josta päätin, +että hän oli tottunut nuuskaaja. Otin siis esille nuuskarasiani ja +tarjosin hänelle näpillisen nuuskaa. Ehkä epäillen että tässä piili +jokin taika, ei ukko mitenkään suostunut ottamaan tarjoamaani, +ennenkuin itse ensin olin ottanut ensimäisen hyppysellisen. Sitten +hän rupesi enemmän luottamaan nuuskarasiaani ja minuun itseeni ja +kertoi kaikennäköistä ihmeparannuksistaan. Paras hänen mielestään +oli se, jota hän kauan aikaa sitten oli käyttänyt erään Vaasan +kauppiaan vaimoa varten. Makkoinen oli näet ollut käymässä tässä +kaupungissa ja oli asunut erään kauppiaan luona. Tämän rouva sairasti +vaikean-puolista tautia, josta ei yksikään kaupungin lääkäreistä +ollut voinut häntä pelastaa. Makkoinen, joka oli kuullut puhuttavan +tästä, sanoo kauppamiehelle: "Mihin kelpaavat teidän monet lääkärit, +he eivät monessa kuukaudessa kaikki yhdessä voi parantaa kipeätä +ihmisparkaa, jonka karjalainen talonpoika, jos suvaitsette, on tekevä +terveeksi lyhyessä ajassa." Kauppias oli heti kaikin tavoin pyytänyt +Makkoista käyttämään parannuskeinoaan ja oli kysynyt, tarvitsiko hän +sitä varten apteekista jotakin, joka heti oli hankittava. "Kourallinen +suoloja", vastasi Makkoinen, "on kaikki, mitä tarvitsen." Sen +sanottuaan hän meni vajaan, ollakseen häiritsemättä, kuten hän +itse sanoi, luki suoloihin loihtunsa ja käski antamaan ne rouvalle +juoda veden seassa. Tämä tapahtui, ja seuraus oli se, että rouva +heti tunsi itsensä paremmaksi ja ennen pitkää oli vallan terve. +Lääkärit olivat sitten hyvin uutterasti koettaneet saada tietää hänen +parannuskeinonsa, mutta hän ei ilmaissut heille salaisuuttaan. +Jätän laveammin kertomatta, miten kauppias sekä tällä kertaa, että +Makkoisen sen jälkeen käydessä Vaasassa, kohteli häntä niin hyvin +kuin suinkin saattaa ajatella. Nyt kuului olevan jo kaksitoista +vuotta kulunut siitä, ja Makkoinen pyysi minua hakemaan samaa +kauppiasta; hän selitti minulle kadun ja kulman, missä hän muka asui, +eikä epäillyt, ettei minut mitä paraiten otettaisi vastaan, jos +toisin terveisiä vanhalta Makkoiselta Karjalasta. -- -- Tällaisiin +juttuihin, joita usein kuulee suomalaisten viisaiden kertovan, +saattaa olla kolmenlainen syy. 1. Joku tekee heistä pilaa, tekeytyy +sairaaksi ja antaa loihtijan parantaa itsensä, jolloin parannuskeino +tavallisesti onnistuu ja vahvistaa loihtijassa sitä vakaumusta, että +tämä on hänen voimakkaiden sanojensa vaikutusta. 2. Joku todella +sairas vetoaa loihtijan apuun ja paranee, josta voisi mainita useita +esimerkkejä. Tämä kuuluisi uskomattomalta, ellei tiedettäisi, +miten potilaan mielikuvitus voi vaikuttaa taudin lakkaamiseen. +Muuan vallassäätyläinen Karjalassa kertoi, kuinka loihtija oli +onnellisesti parantanut hänen silmänsä. Häntä olivat kipeät silmät +kauan vaivanneet, liekkö hänellä ollut kaihi vai muu silmätauti, +sitä en nyt muista. Pitäen luonnollisestikkin tarkkaa huolta näkönsä +säilyttämisestä, joka jo siihen määrään oli heikontunut, ettei hän +voinut lukea kirjaa, hän oli käynyt Kuopion lääkäreissä, jotka +eivät olleet voineet antaa hänelle vähintäkään toivoa, vaan olivat +selittäneet, että hän välttämättömästi ennen pitkää oli menettävä +senkin vähäisen silmien valon, joka hänellä oli vielä jäljellä. +Saatuaan tämän ankaran lausunnon hän oli lähtenyt Savonlinnaan +ja kysynyt neuvoa sikäläiseltä lääkäriltä, joka oli vahvistanut +edellisten lausunnon. Palattuaan kotia nämä synkät toiveet muassaan, +hän oli tavannut loihtijan, joka oli vakuuttanut, että hän oli +parantuva yhdessä ainoassa yössä. Kuitenkin jo hylättynä kohtalonsa +nojaan oli hän ajatellut: "Jos minun kuitenkin välttämättömästi +täytyy menettää näköni niin voi olla yhdentekevää, jos se tapahtuu +viikkoa aikaisemmin tämän loihtijan toimesta." Hän alistui siis +tämän parannusyrityksiin. Illalla hänen maata pannessaan oli loihtija +sitonut hänen silmilleen jonkunlaista haudetta, jolle hän ensin oli +lukenut loihtulukunsa. Sairaan täytyi sitä ennen sulkea silmäluomet +ja nimenomaan luvata olla avaamatta niitä ennenkuin loihtija tuli +hänen luokseen, joka oli tapahtuva seuraavana aamuna noin keho 3:n +aikaan. Jos hän sillävälin vähänkin aukaisisi silmiään, oli loihtija +vakuuttanut, että hän heti paikalla tulisi umpisokeaksi, ja ettei +häntä koskaan senjälkeen voisi parantaa. Potilas lupaa järkähtämättä +noudattaa tätä määräystä ja odottaa, vähääkään liikuttamatta +silmiään, levottomasti aamua. Vihdoin tuli sovittu aika, ja loihtija +astuu sisälle, mutisee ensin muutamia loihturunoja ja menee sitten +sairaan luo. Sitten hän ottaa pois siteen, pesee silmäluomet ja +käskee potilaan avata silmänsä. Parasta kaikesta oli, että tämä heti +oli nähnyt sangen hyvin, ja vielä tänä päivänä hänellä on hyvä näkö. +Ei oltu saatu tietää, mistä se puuro oli tehty, jolla hänen silmiään +oli haudottu. Sillä oli ollut inhoittavan löyhkäävä haju, sen hän +vaan tiesi. Useita sellaisia parannustapauksia voisin mainita, +jotka täten vakaannuttavat loihtijan maineen ja vetävät hänen +luokseen apua tarvitsevia. -- Vielä on 3:s syy rahvaan kummallisiin +kertomuksiin loihtijoista, nimittäin se, että nämä itse keksivät +ja luulottelevat kansalle kaikennäköistä, vetääkseen sen huomion +suuremmassa määrin puoleensa. Näin saattoi olla äsken mainitun +Makkoisenkin parannusjutun laita, sillä kuuluu juuri asiaan, että +kertomuksen todistajiksi etsitään kaukaisilla seuduilla asuvia, +kuten esim. vaasalaisia, kun loihtija itse asuu Karjalassa, sillä +niitä ei kukaan saata niin helposti kuulustella ja siten saada +vakaumusta päinvastaisesta asianlaidasta. Mutta palaan Makkoiseen. +Kuunneltuani useita hänen kertomuksiaan ja vastineeksi kerrottuani +hänelle jotenkin samanlaisia, pyysin häntä lausumaan minulle +muutamia loihturunojaan. Hän vastasi ensin vältellen, että hän jo +oli suurimmaksi osaksi unhottanut ne, mutta kun toistamiseen olin +häntä pyytänyt ja lukenut hänelle muutamia ennen kokoamiani, hän +siihen suostui. (Luin hänelle suomalaisia sananlaskuja ja muiden +muassa seuraavan: "Paha mies on parratoinen, paha pitkän parran +kanssa." Kuultuaan tämän sanoi ukko: "Leikata toki pitäisi minunkin +partani.") Hän halusi kuitenkin, vähän koeteltuaan runojaan lausua, +muistinsa virkistykseksi kaikkein ensiksi saada muutaman ryypyn +viinaa. Hän sanoi vallan mahdottomaksi ilman tätä valmistusta muistaa +mitään asiallista. Ostin hänelle nuorelta emännältä viinaa, mutta +menetin siten kokonaan pelin. Sillä vaikka vanhus viinaa nautittuaan +tuli avomielisemmäksi, oli siitä se epäedullinen vaikutus hänen +puheeseensa, joka jo luonnostaan oli hieman epäselvää, että se tuli +vielä paljo sekavammaksi. Suurimmalla vaikeudella voin erottaa sanat +toisistaan, ja jos erotinkin ne, ei ukko koskaan malttanut levätä +sen vertaa, että olisin ehtinyt kirjoittaa ne muistiin. Juuri kun +minun piti kirjoittaa jotakin riviä, oli hän jo ehtinyt runon toisiin +osiin, niin ettei tästä voinut tulla mitään yhtenäistä. Ainoat, +mitkä voin panna kirjaan, olivat muutamat mytologiset nimet ja +paikat, jotka hänen sanellessaan runoja painuivat mieleeni, ja jotka +kirjoitin muistiin. Näin ollen olisin kauempaa viipymättä lähtenyt +pois täältä, ellei minulle olisi kerrottu, että pitäjän räätäliä +Kinnusta odotettiin tänne samana iltana. Paitsi että sellaiset miehet +usein osaavat lauluja ja runoja, joiden oppimiseen heillä on parempi +tilaisuus kuin muilla, ollessaan työssä pitäjällä, tai jotka he +itse joutohetkillään sepittävät, olin tästä Kinnusesta erityisesti +kuullut, että hän asiasta tiesi jotakin. Päätin siis jäädä tänne +yöksi. Kinnunen tulikin eikä edes kieltäytynyt ilmaisemasta minulle +mitä tiesi. Oli vaan vahinko, ettei hän tietänyt niin paljoa kuin +olin odottanut. Sadut huvittivat häntä enemmän, ja niitä hän lupasi +huvikseni kertoella vaikka kolme päivää läpeensä, kuten hän itse +mainitsi. Minun ei kuitenkaan tehnyt mieli, kestitä häntä viinalla, +kolmea päivää; huomasin näet että tämä oli välttämätön korvaus hänen +vaivoistaan. Tämän vuoksi olisin seuraavana aamuna lähtenyt matkaan, +ellei jatkuva sade olisi pidätellyt minua melkein iltaan saakka. +Kuuntelin siis sen päivän Kinnusen satuja, ja suurella mielihyvällä +(en saata sitä kieltää). Itse sadut tosin usein herättivät jotenkin +vähäisen mielenkiintoa, mutta kertojan suuri taito lystillisesti +esittää ne korvasi täydelleen niiden puutteellisuuden. Kinnusen +luontainen taipumus sekä käsienliikkeillä että puheellaan matkimaan +asiaa tai esinettä sekä tekemään se ilmieläväksi ja havainnolliseksi, +olisi varmaankin koristanut teatteria paremmin kuin monen muun taito, +joka on antautunut tähän ammattiin, Kinnusella vaan olisi pitänyt +olla lasinen kuiskuttaja jotenkin kannunvetoisen pullon näköä, jotta +hän joskus olisi saanut turvautua sen neuvoihin. + +Ennenkuin lähden Niinikummun talosta, tulee minun mainita eräs +seikka, jota ehkä olisi paras olla mainitsematta. Kohta tultuani +Makkoiselle tuli tänne eräs vanha mamselli edellä mainitusta +herrastalosta. En tiedä tuliko hän sattumalta vai oliko Makkoisen +väkeä, joka helposti oli saattanut ruveta minua epäilemään, ollut +häntä noutamassa. Hän teki minulle kaikenlaisia kysymyksiä, muiden +muassa osasinko ruotsia, jota kuitenkin juuri puhuin hänen kanssaan, +ja sitten, osasinko saksaa, joihin molempiin kysymyksiin vastasin +myöntävästi, lisäten kuitenkin saksankielen taitoon nähden, että +osasin sitä sen verran kuin kotimaassa oli ollut tilaisuutta sitä +oppia, kun en ollut voinut matkustella Saksassa. En tiedä, oliko hän +jossakin suhteessa voinut väärinkäsittää vastaustani, vai miksi hän +minulta mitään enempää kysymättä taas meni tiehensä. Olin odottanut, +että hän ensiksi olisi kysynyt, kuka olin, mutta sen hän kokonaan +unhotti. Kysyin hänen mentyänsä, kuka hän oli, ja sain tietää, että +hän oli kartanon herran sisar. Hetken kuluttua joku talon väestä, +joka oli käynyt herraskartanossa, sanoi, että minua haluttiin nähdä +siellä. Meninkin sinne ja tapasin siellä taas mainitun naisen. +Herrakin itse tuli kohta jäljestä sivuovesta saliin ja teki minulle +muutamia kysymyksiä, joihin vastasin. Pyytämättä minua edes istumaan +hän taas katosi kiireisesti. Odotin hetken, sillä tahdoin ainakin +sanoa hyvästi herralle, mutta häntä ei kuulunut, jonka vuoksi taas +menin Makkoisen taloon, jossa minua kohdeltiin erittäin hyvin ja +vieraanvaraisesti. Sittemmin sain kuulla, ettei tällä herralla, +omasta mielestään pahaksi onneksi, ollut väkeänsä saapuvilla, jotta +olisi voinut vangituttaa minut. Mutta miksi hän ei tehnyt sitä +seuraavana päivänä, koska hän kuitenkin varmasti tiesi, että yhä olin +hänen naapurinsa luona? Tämä epäedullinen poikkeus karjalaisesta +vieraanvaraisuudesta johtui, kuten lukija helposti huomaa, +väärinkäsityksestä. Ja sen sijaan, että ihmettelisin tätä, pidän +pikemmin omituisena, etten koko matkaltani voi mainita ainoatakaan +toista esimerkkiä sellaisesta poikkeuksesta. + +18:ntena päivänä tulin Kiteen pappilaan, jossa kirkkoherransijaisen +Steniuksen luona olin kaksi vuorokautta. Jaaman kylässä asuvan Pentti +Hirvosen luona, jolla, ollen itse kirjoitustaitoinen, muutamien +talonpoikien vakuutuksien mukaan oli koko joukko kirjoitettuja +runoja, en voinut käydä, koska Jaaman kylä oli jotenkin syrjässä +tieltäni. Menin sen sijaan tapaamaan Olli Halttusta Ruppovaaraan, +joka ei ollut niin syrjässä. Tultuani Ruppovaaraan, tapasin ensin +mainitun Halttusen serkun, jolla oli kylän paras tila. Hän otti +minut sangen kohteliaasti vastaan, pyysi minua käymään sisälle ja +lupasi lähettää noutamaan Ollia. Oltuani täällä hetken, tuleekin +Olli, joka täällä yleisesti on tunnettu "maisterin" nimellä, minkä +hän luultavasti on saanut siitä, että osaa kirjoittaa jotenkin +selvää käsialaa. Käännyin hänen puoleensa ja kysyin, osasiko +hän paljon runoja, johon hän vastasi myöntävästi, mutta kohta +senjälkeen hän viittasi isäntää tulemaan kanssaan ulos. Siellä +hän luultavasti tuumi ja punniskeli toisen kanssa, oliko hyvä +ilmaista niitä. Sillä suomalaisista runolaulajista ei vielä ole +se pelko kadonnut, että heidän runonsa mahdollisesti ovat sitä +laatua, että he niistä joutuvat edesvastuuseen. Tällaiseksi olen +asianlaidan melkein kaikkialla huomannut. Vähitellen ja huomiota +herättämättä he koettavat saada varmuutta siitä, että asianlaita on +päinvastainen. Niin esim., kun ennen keräämistäni loihturunoista +olen lausunut jonkun voimakkaamman manauksen pahaa vastaan, on +minulta monta kertaa kysytty, mistä olen saanut nämä runot. +Helposti huomaa, minnepäin kysymys kallistuu, ja sen vuoksi olen +tällöin aina sanonut unhottaneeni sen henkilönnimen, joka on ne +minulle antanut. -- Kotvasen kuluttua Olli taas tuli sisään ja +aikoi ruveta lausumaan runojansa, mutta "maisterin" kävi, kuten +monen muun, ettei oikein tahtonut päästä alkuun. Hänen muistinsa +helpottamiseksi en pitänyt tehottomana hänen muistielintensä +voitelemista viinaryypyllä, ja siinä onnistuinkin paremmin kuin +Makkoisen suhteen. Viipyessäni tässä talossa, isäntä näytti minulle +kirjastonsa, joka talonpojan kirjastoksi oli sangen hyvä. Paitsi +lukuisia hartauskirjoja oli siinä myös "Eläinten tautikirja" +Gananderilta sekä muutamia Juteinin kirjoitelmia. 21:ntenä päivänä +läksin täältä Potoskavaaraan, josta minulla myös oli tiedossa +runonlaulaja Juhana Kattilus. Kuljettuani maitse neljännespeninkulman +matkan tulin pitkälle ja kaidalle, Kiteen järveen pistävälle +niemelle, jolla oli muutamia taloja. Täältä minun piti saada soutaja +lahden poikki, jonka toisella puolella Potoskavaara oli jonkun matkan +päässä rannasta kohoavalla ylängöllä. Toisella rannalla minulle +tapahtui se onnettomuus, että pyssyni, jonka olin asettanut puuta +vasten pystyyn, auttaessani soutajaa veneen vedossa rannalle, kaatui +kiveä vastaan, ja haulit valuivat siitä ulos. Lohdutin itseäni +niin hyvin kuin voin tämän onnettomuuden suhteen ja kuljin miehen +opastusta seuraten ylös kylään. Vaikkei hänen puheensa mukaan olisi +pitänyt olla enempää kuin näpeä neljännespeninkulma Kattiluksen +tilalle, astuin vähintäin yli puolen peninkulman, monta mutkaa kun +sain tehdä, sillä ei edes rannasta johtanut mitään polkua, jota +olisi voinut seurata. Tapasin sitten niityllä lähellä erästä taloa +tyttöjä, jotka pesivät vaatteita. Kysyin, oliko talo Kattiluksen, +mutta siihen he vastasivat kieltävästi ja neuvoivat minua muuten +taloon, josta voin saada opastusta Kattiluksen luo. Sisällä tapasin +miehen, joka osotti minulle polun. Kuljettuani sitä saavuin viimein +etsimääni taloon. Emäntä otti minut hyvin vastaan, ja koska oli +päivällisaika, hän laittoi minulle päivällistä, ilman että minun edes +tarvitsi pyytää ruokaa. Vanhin poika, Juhana, oli paraikaa kalassa +ja tuli vasta iltapäivällä kotia. Ollenkaan estelemättä hän antoi +minulle runot tai oikeammin laulut, mitä osasi. Tämä Juhana oli +merkillinen mies siitä, että hän vähemmässä kuin puolessa vuodessa +oli ilman kenenkään johtoa oppinut kirjoittamaan jotenkin selvää +käsialaa. Hän oli edellisenä talvena ollut potilaana ja silloin +ajanvietteeksi harjoitellut kirjoittamista. Nyt hän jo kirjoitti +aika hyvin ja, mikä harvinaisempaa on talonpoikaiskirjoittajissa, +kirjoitti sanat oikein raamatunkielen mukaisesti. Talon tytär, +tämän Juhanan sisar, innostui niin lukemaan Topeliuksen runoja ja +muutamia muita suomalaisia kirjoja, joita minulla oli mukanani, että +kokonaan oli unhottaa häät, joihin hänen illalla piti lähteä. Olisin +muuten vielä samana päivänä lähtenyt täältä, elleivät seuraavana +päivänä vietettävät naapurin pojan häät olisi houkutelleet minua +jäämään. Hänen valittu kaunokaisensa oli toisesta kylästä, jonne +häävieraat jo päivää ennen olivat lähteneet. Minä puolestani pidin +parempana viettää häitä ainoastaan jälkimäisessä paikassa. Odotin +siis Kattauksella seuraavan päivän iltaan saakka, jolloin Juhana +Kattiluksen seurassa, joka niinikään oli jäänyt kotia, läksin yli +puolen neljännespeninkulman päässä olevaan häätaloon. Jos kohta +olin kuokkavieras, otti talonväki minut sangen hyvin vastaan, +etenkin huilu teki minut vielä enemmän tervetulleeksi. Kotvan aikaa +odotettuani ja pantuani odotusaikana muutamilta tänne kokoontuneilta +miehiltä runoja kirjaani, saapui morsiuspari useiden muiden seurassa +morsiamen kodista. Heitä tervehdittiin muutamilla pyssynlaukauksilla; +minullakin oli haulipyssyni mukana. Lisäksi heille tulijaisiksi +tarjottiin viinaa, jota isäntä kantoi heille jo pihalle vastaan; +emäntä taas (tai joku joka häntä edusti) vastaanotti heidät olutkannu +kädessä. Puhemies, joka johti jonoa, sai vasta useiden menojen +jälkeen viedä seurueen sisälle. Hänen tervehdittyänsä kysyttiin, +kuten Karjalassa ja Savossa on tavallista: "Mitä vieraalle kuuluu?", +johon hän myös tavallisuuden mukaan vastasi: "Rauhassa vaan ollaan +kaikki." Sitten häneltä kysyttiin, kuka hän oli, mistä kotoisin +ja millä asioilla liikkuva. Tähän hän vastasi kuvalauseilla. +Tehtävästään hän esim. kertoi löytäneensä ja ottaneensa kiinni +kookkaan kotkan, joka oli riehunut hänen kananpesässään; kana ei +ollut luopunut kotkasta, vaikka olisi voinut vapautua sen kynsistä. +Oli luultu sitä lumotuksi ja koska kerta oli saatu kotka kiinni, +niin tahdottiin urkkia selville, mistä se oli kotoisin, ja kun se +nyt oli lentänyt tänne, arveltiin sen mahdollisesti olevan kotoperin +täältä, ja se tahdottiin nyt tietää. Isäntä, joka kysymykset +teki, sanoi, ettei hän voinut ruveta pitempiin puheisiin heidän +kanssansa, elleivät he näyttäneet passiansa, niin että tiesi, +olivatko rehellistä väkeä. Puhemies vastasi siihen olevansa yhtä +halukas kuin velvollinenkin, mutta sanoi ensin tahtovansa istua, +väsynyt kun oli pitkästä matkastaan. Pyydettiin siis heitä kaikkia +istumaan pöytään, jolle jo aikaisemmin oli ruuat valmiiksi kannettu. +Morsian "kaason" ja "rytkän" kanssa istui pöydän takana sulhasen +vieressä, jonka viereen myös "kosiomies" asettui. Molemmin puolin +tätä ryhmää istuivat äsken vihityn parin lähimmät sukulaiset, ja +muuten istuttiin, miten vaan oli sattunut. Ensin viina kiersi pöytää +ja kosiomiehen ottaessa ruokaryypyn isäntä selitti, ettei hänen +tarvinnut antaa muuta passia, koska jo tästä kyllä saattoi nähdä, +että he olivat rehellistä väkeä. Kylläpä, ajattelin, ravintoloissamme +vilisee kymmenen kertaa rehellisempää väkeä! Tarjotut ruuat eivät +olleet eriskummaisesti valmistettuja eivätkä varsin monet. Leipää ja +voita, kalaa (tuoretta ja suolattua), rokkaa, piimää ja piiraita -- +siinä kaikki. Oluthaarikka kierteli jotenkin uutterasti. Kuitenkaan +ei mitenkään saata ylistellä oluen hyvyyttä; sitä ei likimainkaan +voinut verrata hämäläiseen ja uusmaalaiseen olueeseen; se tuskin oli +tavallista kaljaa parempaa. Ensi syömävuorolla morsian ei syönyt +mitään, vasta toisella vuorolla hän sen teki. En tiedä mistä tämä +tapa on johtunut, ehkäpä siitä, että hän tahtoi osottaa yhtä suurta +kohteliaisuutta sekä ensi että toisen pöydän vieraille. Sen hän teki +ainoastaan siten, että hän edellisten syödessä, joilla muuten oli +etuoikeus istua, oli pelkkänä katsojana, ja jälkimäisten syödessä +otti osaa ruokain nautitsemiseen. Sen kautta syntyi jonkunmoinen +tasapaino, eikä kummatkaan voineet pitää itseään halveksittuina. +Tästä näkee miten talonpojat pulmallisissa tiloissa, jommoinen esim. +kysymys arvoluokasta aina on ollut, osaavat käyttäytyä luontevasti. +Minulla oli todellinen huvi kuunnella pöytäkeskusteluja. Vaikkei +ainoatakaan herrasmiestä, ei pappia eikä nimismiestä ollut läsnä -- +minua näet pidettiin vertaisena, jota ei tarvinnut haikailla -- niin +ei täällä tapahtunut mitään, joka olisi loukannut säädyllisyyttä. +En nyt, enkä myöhemmin, nähnyt yhtään juopunutta, joka olisi voinut +tehdä pahennusta seurassa. Tämä kuuluu uskomattomalta niistä, joilla +ei ole ollut tilaisuutta oppia tuntemaan suomalaista rahvasta muualla +kuin lähempänä rannikkoa sijaitsevilla seuduilla, missä usein +vallassäätyläistenkin läsnäollessa näkee kaikenmoista vallattomuutta +harjoitettavan. Mutta ne, jotka ovat matkustelleet Karjalassa tai +ainakin muutamissa seuduin Savoa, varmaankin helpommin käsittävät +ja myöntävät tämän mahdolliseksi. Sittenkuin ilta-ateria oli ohi +ja ruuat korjattu pöydältä, tanssi nuoriso sekä pirtissä että +porstuassa ja pihalla. Soittajaa tosin ei ollut, mutta sen sijaan +laulettiin. Väliin minä autoin soittamalla huiluani, ja siihen he +olivat erittäin tyytyväiset, huomauttaen, ettei heillä koskaan ollut +ollut sellaista soittoa häätilaisuuksissaan. Vanhimmat istuivat +jutellen keskenään milloin talousasioista, milloin uskonnosta ja +kaikenlaisista aineista, jotka heitä huvittivat. Muutamat kertoivat +satuja ja hauskoja pilajuttuja, toiset lauloivat lauluja ja runoja, +toiset taas ottivat osaa nuorison leikkeihin. Myöhään illalla nuori +pari meni morsiussänkyyn, joka oli valmistettu aittaan. Vieraat +saattoivat heidät sinne ja otettuaan keiltä jäähyväiset, palasivat +huvitteluihinsa. Toiset menivät levolle, mutta monet valvoivat koko +yön. Varhain seuraavana aamuna, noin 3:n ja 4:n välillä istuttiin +taas pöytään, ja noin 8:n ja 9:n välillä toistamiseen. Morsiamella +tai oikeammin nuorella emännällä eli miniällä, oli nyt jonkunmoinen +alkajaistoimitus, se nim., että hän tarjosi viinaa ja olutta +kaikille vieraille, joiden hänen omasta kädestään tuli ottaa lasi. +Sen jälkeen hän jakoi lahjoja appivanhemmilleen, langoilleen ja +kälyilleen, lähemmille sukulaisilleen sekä kosiomiehelle, kaasolle +ja rytkälle. Niinä oli paitoja, kintaita, vöitä, nenäliinoja, sukkia +y.m. Kuului asiaan, että hänen itse piti pukea anopille aiottu paita +tämän ylle, mutta -- se huomattakoon -- muiden vaatteiden päälle. +Anoppi oli sitten jonkun aikaa tässä paidassa, ja se näytti hyvin +hullunkuriselta; vieras ei olisi voinut luulla muuta, kuin että +hän paitasillaan vietti poikansa häitä. Saman kunnian nuori emäntä +osotti kosiomiehellekin. Sitten alkoi täkäläisissä häissä esiintyvä +tapa, nimittäin rahojen kokoaminen morsiamelle. Oli niitä, jotka +antoivat 75 kopeekkaa, toisia jotka antoivat 50; väliin määrä oli +20 kopeekkaa. Monet antoivat ruplan ja enemmänkin. Kun nämä rahat +oli koottu sekä lisäksi vähän pitäjän köyhille, pantiin toimeen +morsiamen hyväksi toinen keräys. Se tehtiin "kirkko-avisionin" +nimellä. Jokaisen, joka tahtoi lunastaa kirkon, tuli panna pöydälle +joku kolikko tai myös, jos niin tahtoi, setelirahaa. Viimeksi +antanut sai omakseen kirkon, kunnes joku taas hänen jälkeensä pani +kolikkonsa. Särjin itselleni noin ruplan verran pieniä rahoja ja +lunastin ainakin 50 kertaa kirkon Hämeeseen, mutta oli aina niitä, +jotka myöhemmin lunastivat kirkon sille kylälle tai talolle, josta +olivat kotoisin. Tätä kilpailua kesti kauan ja se tuotti morsiamelle +paljon rahaa. Edellinen ja tämä jälkimäinen keräys tuottivat yhteensä +vähän päälle 40 pankkoruplaa. Sitten nuori emäntä rupesi ottamaan +osaa talousaskareihin, auttoi päivällispöydän kattamisessa ja ruokien +korjaamisessa aterian jälkeen sekä muissakin tehtävissä. Kaduin +sittemmin, etten ollut käynyt morsiamenkin kodissa näkemässä, miten +häitä siellä vietettiin. Tosin Kattilus minulle siitä kertoi, mutta +kysymällä ei kuitenkaan koskaan asiasta saa samaa käsitystä, kuin +milloin omin silmin sen näkee. Sulhasen tullessa sinne seurueensa +kanssa kuului sielläkin olleen jotenkin samoja juhlamenoja kuin ne, +joilla äsken kerroin hääjoukkoa vastaanotetun morsiusparin sekä muun +seurueen saapuessa sulhasen kotiin. Kosiomies silloin tavallisesti, +niin kerrottin, tekaisee itselleen nimen ja asian, sanoen jotenkin +tähän tai tämänkaltaiseen tapaan, että hän esim. on Ananias suuren +poika (raamatussa esiintyvä nimi), että hänen herrallansa on hyvällä +ja kauniilla paikalla ihana yrttitarha, missä kaikki muut puut, +paitsi zittimpuuta (raamatullinen nimi) hyvin menestyvät, että hän +nyt täydennyksen vuoksi halusi istuttaa tämänkin puun ja että hän +oli lähettänyt palvelijansa etsimään jotakin sen tainta. He olivat +kuulleet, että täällä (morsiamen isän talossa) piti olla tuollainen +puu ja olivat senvuoksi tulleet tänne, toivoen saavansa siitä +jonkun vesan, itse runkoa eivät aikoneet mitenkään vahingoittaa. He +vakuuttivat samalla, että tämä vesa sen hoidon alaisena, joka heidän +herransa puolelta alati tuli tämän yrttitarhan osaksi, oli hyvin +viihtyvä ja ennen pitkää kantava hedelmiä. Kerrottiin senjälkeen +meneteltävän samoin kuin sulhasen kodissa, lukuunottamatta että, kun +hääjoukko lähtee sieltä, kosiomies kysyy, ovatko morsiamen isä ja +äiti elossa ja sen jälkeen, mitä he tahtovat antaa omaisuudestaan +poislähtevälle tyttärelleen. Muutamat antavat silloin lehmän, +lampaan, tai jonkun vaatekappaleen; mutta välttämättömästi tulee +tällöin aina luvata tyttärelle viikate, sirppi ja kassara. + +Vielä tänä päivänä näkee Karjalassa joskus muutamia muita tapoja +esiintyvän häissä. Ne ovat kuitenkin erilaiset eri pitäjissä, eikä +niitä siis voi koota yksien ainoiden häämenojen kuvaukseen. Sillä +on aina oleva vaikeaa ratkaista, ovatko nämä eri juhlamenot ennen +muinoin yleisesti olleet käytännössä häissä. Monet temput, jotka +vielä ovat käytännössä, lienevät ikivanhat, mutta toiset johtunevat +taas uudemmilta ajoilta. Olisi suotavaa, että joku, jolla olisi +tilaisuus itse olla läsnä useissa suomalaisissa häissä, pitäisi +silmällä niissä esiintyviä tapoja ja vertaisi niitä keskenään. +Helpommin kuin mitä millään muulla keinoin on mahdollista, +saataisiin täten selville mikä niissä on muinaisaikaista, ja +valmistettaisiin tietä täydellisempään tietoon itse häistä sekä +jossakin määrin muista niistä riippuvista seikoista. Toivoen +asiantuntevien vastedes antavan lisätietoja, luulen olevani +velvollinen kuvaamaan muinaissuomalaisten naimatapoja tai oikeammin +mainitsemaan niistä muutamia hajanaisia piirteitä. Naimiset olivat +tärkeimpiä tapauksia heidän perhe-elämässään. Kosiomiehen täytyi +olla kokeneimpia miehiä. Kaikkia seikkailuja, esteitä, vaaroja +ja vahinkoja tuli hänen, niin sanoakseni, mennä miekka kädessä +vastustamaan. Kaikkea pahaa, minkä kadehtijat, noidat, velhot, +tietäjät y.m. loivat hänen ja hänen seurueensa eteen, täytyi hänen +osata vastustaa ja torjua. Mutta tämä oli vaan ikäänkuin valmistusta +tiellä, sillä toiset ja vaikeammat asianhaarat kohtasivat pian +morsiamen vanhempain kodissa. Saavuttuaan tänne onnellisesti, +kosiomies lasketteli ylistyspuheita kosijasta, tai kuten joskus +näyttää tapahtuneen, viimemainittu teki sen itse. Täällä asetettiin +kosijalle useita ehtoja, kokeita, jotka hänen tuli suorittaa, ne +kaikki tavattoman vaikeita ja vaarallisia. Tavallista näyttää olleen, +että hänen täytyi suostua kolmeen kokeeseen. Nämä eivät useinkaan +olleet helpompia ehtoja kuin ne, jotka Akilles määräsi Jasonille, kun +tämä kosi kultaista taljaa, Kosijan viimein suoriuduttua kolmannesta +eli viimeisestä kokeesta, tapahtuu kuitenkin, että viimeinen häneltä +kielletään, jos kohta hän silloin kuitenkin useimmiten saattaa pitää +morsianta omanaan. Pitikö kosijan silloin hänestä päällepäätteeksi +maksaa jotakin, eli toisin sanoin, myivätkö vanhemmat tyttärensä, +on seikka, josta on ollut erimielisyyttä. Muutamat ovat väittäneet, +että näin oli asianlaita, mutta en oikeastaan tiedä, minkä nojalla. +Vanha runo, joka käännöksenä esiintyy muun muassa Rühs'in teoksessa +"Finland och dess innevånare" (Suomi ja sen asukkaat) sivulla +13, muka on aiheena tähän väitökseen. Mutta tarvitsee vaan lukea +sen viimeiset säkeet, niin voi tehdä yhtähyvin päinvastaisen +johtopäätöksen. Kosija on näet edellä kertonut kaunokaiselleen, +mitä on antanut tai oikeammin lahjoittanut hänen vanhemmilleen ja +lähimmille sukulaisilleen (saadakseen heidät suostumaan morsianta +kosijalle antamaan), jolloin morsian nimen omaan sanoo: + + Vähänpäs hyvästä annoit, + Pikkuruisen kaunihista; + En huoli minä sinusta. + +Tämän kautta tyttö yhtä selvästi selittää olevan hänen omassa +vallassaan, tahtooko hän ottaa vai hylätä kysymyksessä olevan miehen. +Hallussani on toinen hämäläinen runo, jossa kerrotaan, että Klaus +Kurki, joka monta vuosisataa sitten oli Vesilahdella sijaitsevan +Laukon tilan omistajana, tultuaan lemmittynsä vanhempien kotiin oli +kysynyt: "Onkos teillä neittä myydä?" Tämäkin antaisi jotakin aihetta +edelliseen väitökseen, jos vaan tyytyisi näihin sanoihin, ottamatta +huomioon mitä seuraavassa sanotaan: + + "Kukas hullu muu kuin piika, + Jos ei hullu, niin on himmi, + Otti kihlat, anto kättä." + +Tästä päättäen täytyy siis tunnustaa, että tytöllä oli toiminnan +vapaus. Samalla tavoin voinee toisiakin paikkoja selittää, jotka +näyttävät tukevan edellistä käsitystä (esim. Topelius II. 8, I. +23, j.n.e.). Mutta kukapa voinee kieltää, ettei suomalaisillakin +joku mahtisana vanhempien puolelta, sekä muinoin että nykyään, +saata pakottaa tytärtä vastoin tahtoansakkin valitsemaan tuleva +kohtalonsa. Onhan Europan valistuneiden kansojen sivistyneissäkin +luokissa tuhansia esimerkkejä samasta kaikkivaltiaasta pakkokäskystä +milloin isän, milloin äidin tai muun naittajan puolelta. Sielläkin +tapahtuu, että tytär myydään, olkoonpa vaan, ettei käytetä tätä +sanaa, mutta itse menettelyä ei voi peittää, vaikka nimikin +muutetaan. Kuitenkin näemme, miten itse Väinämöinenkään, vaikka hän +oli ylen mahtava, ei tahtonut käyttää valtaansa rajoittaaksensa +kaunokaisen vapaata toiminta- ja valintavaltaa. Hän näet kosiessaan +Tuuletarta (Tuulikkia) uutterasti anoi hänen suostumustansa, ensin +kääntymättä isän tai äidin puoleen, näin jättäen meille arvokkaan +esikuvan seurattavaksi. Mutta olkoon tämän asian laita miten tahansa; +minä palaan alkuperäiseen kysymykseeni, josta tämä sivuseikka johti +minut pois. Saatuaan vanhemmilta suostumuksen, ja usein pelkkä +äidin suostumus lienee ollut riittävä, näyttää kosija heille sekä +muille läheisimmille sukulaisille, jotka nämät uudet siteet hänelle +tuottivat, antaneen muutamia lahjoja. Syystä voitaneen väittää, +ettei morsiantakaan näissä tilaisuuksissa unhotettu, sillä muutamat +vanhat laulut viittaavat selvästi siihen. Niitä temppuja, jotka +nyt mahdollisesti seurasivat, ei tarkoin tunneta. Näyttää siltä, +kuin morsian tällöin olisi puettu jollakin erityisellä tavalla. +Sillä henkilöllä, joka tämän pukemisen toimitti, on oma suomalainen +nimensä "kaaso". Luultavasti silloin myös nuori pari vieraidemniesten +läsnäollessa teki jonkunmoisen keskinäisen lupauksen. Sulhanen otti +sitten kaunokaisensa rekeen tai hevosen selkään, ja seurue läksi +sulhasen kotiin. Kaaso monesti täällä vielä kehotti sulhasta säveästi +kohtelemaan valloittamaansa morsianta sekä elämään hänen kanssaan +sovussa. -- Tämä matka oli taas vaarallinen. Kosiomies ei koskaan +tarpeeksi voinut varustautua pahansuopien ja kateellisten vehkeitä +vastaan. Tämänpä vuoksi hän todellisissa rukouksissa kääntyi niiden +voimakkaimpien jumaluusvoimien puoleen, joiden apua hän luuli +tarvitsevansa noita vehkeitä torjuakseen. Heidän saavuttuaan sulhasen +kotiin, appivanhemmat ja lähimmät sukulaiset olivat siellä heitä +vastassa sekä onnittelivat nuorta paria, etenkin morsianta. Koko +tämän juhlallisuuden kuluessa kosiomies ja kaaso lähinnä sulhoa +ja morsianta nauttivat suurinta kunnioitusta. Useita kilpailuja +näyttää heidän keskenään tapahtuneen, varsinkin sen johdosta, että +kumpikin tahtoi omaa puolustettavaansa ylistellä. Ainakin esiintyy +sellaisia kilpailuja ja ylistyksiä parissa vanhassa runossa, jotka +vielä välistä esitetään Karjalassa. Koska en tunne ennen painettuja +runoja, joihin kohta kohdalta voisin vedota äsken antamani kuvauksen +tueksi, olen katsonut sopivaksi tähän liittää muutamia, jotka minulla +on käsikirjoituksena. Niin esim. kosiomies lukee lähteissään kosijan +kanssa matkaan: + + Kave eukko luonnotar, + kave kultainen korea, + kuos mulle kultakangas, + valas mulle vaskivaippa, + jonka alla yöt lepäjän, 5 + päivät päälläni pitelen; + jott'ei poika pois tulisi. + emon tuoma erkaneisi, + eksyisi emon tekemä, + hivus himmen lankiaisi. 10 + Kave eukko luonnotar, + kave kultainen korea! + lähes tietä neuvomahan, + ratoa ojentamahan, + minne neittä naitanehen, 15 + morsianta juohetahan. + Hako vastahan tulevi, + sekin katkaise kaheksi, + siitä syrjähän sysäjä, + mennä suuren, mennä pienen, 20 + kulkea vähäväkisen, + mennä pitkän perkelehen. + Ukkoni isä ylinen, + mies on vanha taivahinen! + pistä aita pihlajainen, 25 + aita rautainen rapaja, + ympäri minun väkeni, + kahen puolen kansastani; + vitsastele maan maoilla, + käännä kyillä, kärmehillä, 30 + pää ulos, sisähän häntä, + kita kirrin laulamahan, + pään puoli päräjämähän + etisellä ilmallani, + takaisella puolellani, 35 + kupe'ella kummallani. + Onkos vanhoa väkeä, + iankaiken istunutta + kanssani kavehtimahan, + kerallani keikkumahan, 40 + jott'ei poika pois tulisi, + emän tuoma erkaneisi, + eksyisi emän tekemä, + vaimon kannettu katoisi! + Sata miestä miekatonta, 45 + tuhat miestä miekallista, + kateita kaatamahan, + vastuksia voittamahan! + Kateilta silmä kaiva, + noialta nenä repäise, 50 + valehelta vatsa viillä, + jotta hiiet himmastuisit, + perkeletkin peljästyisit, + karkuais maan katehet. + +Maan jumaluuksia avuksihuudetaan. Kosiomies asettuu itse kellariin +tai muuhun kuoppaan ja rukoilee seuraavasti: + + Nouse nyt maasta mannun eukko, + pellosta peri-isäntä, + poian ainoan avuksi, + miehen kuulun kumppaniksi, + kanssani kavehtimahan, 5 + kerahani keikkumahan, + etisellä ilmallani, + takaisella puolellani, + kupeilla kummallani. + Ei ne oo vasten itseäni, 10 + eikä vasten joukkoa, + vaan on vasten vastuksia, + vasten vaivoja pahoja. + Lähes tuonne sie keralla + vetämähän vempeleestä, 15 + aisasta avittamahan, + luokista lutistamahan. + +Kalmaa rukoillaan seuraavalla tavalla. Kosiomiehen täytyy silloin +joko torstai-iltana tai sunnuntai-aamuna mennä kalmistoon ja lausua: + + Onko vanhoa väkeä, + iänkaiken istunutta, + jok' on viikon maassa maannut, + kauvan lieossa levännyt? + Noskaat maasta miekkamiehet, + hiekasta hevosväki, + pojan ainoan avuksi, + miehen kuulun kumppaniksi, + kanssani kavehtimahan. + +Veden neitoset saavat seuraavan rukouksen osakseen (kosiomiehen +tuli sitä lukiessaan asettua kummulle); + + Nouse neitonen norosta, + hienohelma hettehestä, + neito lämmin lähtehestä, + muori mustasta muasta, + kanssani kavehtimahan, + kerallani keikkumahan, + etisellä ilmallani, + takaisella puolellani, + kupehella kummallani, + kateita kaatamahan, + vastuksia voittamahan, + Ei tuo vaston itseäni, + eikä vaston joukkojani, + vaan on vaston vastuksia, + vasten vaivoja pahoja. + +Kosiomies lukee edelleen hevosta turvatakseen: + + Otan mä Hiiestä hevosen, + vuoresta valitun varsan, + Hiien ruunan ruskeimman, + joll' on rautaset kapiot, + tulitukka, rautaharja. 5 + Itse seppä Ilmarinen, + takoja iänikuinen + kesät kengitti hevosta, + talvet tallikonkaria, + minun kosihin mennäkseni 10 + Hiien linnan neitosia, + Kakkovuoren orpanoita, + jonk' ei kynnet kilpistele + ilmankahan iljenneillä, + kalmankahan kalliolla. 15 + Ukkoni tulinen miekka + tyvin tippui taivosesta, + päin pilvestä putosi + käteheni oikeahan; + jonka päivä päästä paistoi 20 + kuu västistä välötti, + jolla hurttia hutelen, + poijes kalmat karkottelen + etiseltä ilmaltani, + takaselta puoleltani, 25 + kupehelta kummaltani. + +Täten kuvattuani muinaisaikaisia häämenoja palaan olooni +Potoskavaaran talossa. Vieraat hajaantuivat nyt kaikki juhlamenojen +päätyttyä ja matkustivat jälleen koteihinsa. Kumppanini Kattilus +ja minä jäimme kuitenkin isännän kehoituksesta taloon iltaan ja +vielä seuraavaan päiväänkin asti. Oli nyt juhannusaatto, jota +täällä, kuten kaikkialla muuallakin Suomessa, vietetään useita +juhlamenoja noudattamalla, jos kohta nämä menot ovat erilaiset eri +seuduilla. Karjalassa, kuten myös Savossa on tapana silloin polttaa +kokkoa, johon toimeen täälläkin illan lähestyessä valmistauduttiin. +Vanhoja karheja, hajallisia veneitä y.m. pidettiin hyvin tärkeänä +polttoainesten osana. Tämän huomasin siitä, että sellaisia etäämmältä +hevosella suorastaan kuljetettiin tänne, vaikka polttopuita kyllä +oli likempänä. Tämän johdosta kysyin, oliko arveluni oikea, ja +siihen vastattiin myöntäen. Nämä polttoainekset ladottiin nyt läjään +päälletysten ja ympärille asetettiin pitkiä kuivia puita, joiden +latvat yhdistettiin niin, että koko laitos oli suunnattoman suuren +keilan muotoinen. Vähän aikaa auringonlaskun jälkeen sytytettiin tämä +korkealle mäelle rakennettu kokko. Jo ennenkuin meidän "kokkomme" +oli ehtinyt kohota maasta leimuavilla siivillään, nähtiin toisia +sellaisia muualla. Sittemmin rupesi vielä useampia näkymään, sillä +melkein joka talolla on oma kokkonsa, jos kohta myös usein kaksi tai +useampia taloja, etenkin kun ne eivät sijaitse etäällä toisistaan, +yhdistynein voimin rakentaa yhden ainoan kokon. Tämä siellä täällä +leimuavien korkeiden tulien näky kiinnitti alussa koko minun +huomioni siihen määrään, että tuskin näin mitä muuten tapahtui +meidän kokollamme. Näytti siltä kuin taivas kaikkine tähtineen +olisi siirtynyt alas maan päälle. Kuitenkin näin, että joukko +lapsia ja poikia tanssi sen ympärillä ja että muutamat vanhemmatkin +ihmiset ottivat tanssiin osaa. Vanhemmat henkilöt lauloivat runoja +ja muutamat huvittelivat itseään ampumalla laukauksia ilmaan. +Oli niitäkin, jotka olivat ottaneet mukaansa viinapullon, jaellen +täällä sen sisällystä, toiset taas kohentelivat kokkotulta. Täten +vietettiin suurin osa tätä yötä. Palatessamme kotia, odotin saavani +nähdä muita temppuja, mutta koska ne näyttivät olevan lopussa, ja kun +minä sitäpaitsi valvottuani edellisinä öinä olin jotenkin väsynyt, +laskeuduin mielelläni vuoteelle, jossa vasta myöhään seuraavana +päivänä heräsin. Mieleeni muistui kulunut juhlallinen ilta ja halusin +kernaasti tietää syytä kokon polttamisen tapaan. En kuitenkaan +tahtonut saada siitä oikeata selitystä, sillä tarkoitus, jopa +pelkkä merkityskin, näyttävät unhottuneen nykyisiltä suomalaisilta, +vaikka itse tapa on pysynyt. Mikäli kuitenkin puoleksi arvaamalla +voin saada selville, näyttää ensimäinen aihe kokon polttamiseen +esi-isillämme olleen uhri useille jumaluuksille, esim. sille, joka +edisti viljankasvua sekä niille, jotka antoivat heille onnea vesillä +eikä vähempää niille, jotka suosivat metsästysretkiä. Ennen muinoin +näet kannettiin kokkoon vanhoja jousia ja nuolia, ja vielä nytkin +joskus, kun sattuu olemaan rikkinäisiä pyssynvarsia, nekin tuodaan +sinne. Nämä annettiin silloin "kokolle" (kotkalle), joka tulisiivin +leijaili korkeutta kohti vieden saamansa esineet kiitollisesti +takaisin taivaallisille suojelijoille. Suomalaiset luulevat kokon +kaikista linnuista lentävän korkeimmalle taivasta kohti. "Ei yksikään +lintu niin korkialle lennä, kuin lentää se kotka (kokko) poikineen", +lauletaan laulussa, ja siitä tämä kuvallinen nimi luultavasti on +saanut alkunsa. Mitä sitten tulee siihen aikaan, jolloin muinaiset +esi-isämme polttivat kokkotulia, on vaikea tietää, tapahtuiko se +yksinomaan juhannusyönä vai myöskin muina aikoina vuotta. Minun +kotiseudullani, Karjalohjalla, kuuluu kokkoa poltetun muinoin +jotenkin samoja temppuja noudattamalla helluntai-yönä, mutta tämä +tapa kuuluu sittemmin jonkun esivallan kiellon johdosta hävinneen, +niin etteivät nuoremmat enää ollenkaan sitä muista. Ainoastaan +vanhat ihmiset voivat vielä muistella sitä aikaa, jolloin näitä +tulia, täällä "helavalkiain" nimisinä, poltettiin. Samoin kuin +myöhäisemmillä suomalaisilla kokon viettämisaika oli epämääräinen, +näyttää siltä, kuin ei esi-isillämmekään olisi ollut mitään sitä +varten määrättyä aikaa. Jos se sen lisäksi alkuperäisestä oli +heillä uhritemppuna, kuten on syytä olettaa, on hyvin luultavaa, +että muinaissuomalaiset paimentolaiselintapoineen varsin usein +saivat tilaisuutta kokon polttamiseen. Jos he lähtivät liikkeelle +jostakin paikasta, missä kesäkylvöihin oli käytetty jotakin karhia, +jota eivät huolineet kuljettaa uuteen paikkaan, koska metsä +kaikkialla helposti antoi heille siihen ainesta, niin he uhrasivat +sen jumalille. Samoiten, jos joku jousi katkesi, niin ei sitäkään +muuten voitu kunniakkaammin käyttää, ja lähtiessään pois joen tai +järven rannoilta, eivät he ehkä viitsineet viedä mukaansa veneitä, +vaan antoivat kokon viedä ne taivaan jumalille, joiden luona sen +korkeilla lentoretkillään luultiin käyvän. Jotenkin näin olen +kuvitellut kokkotulen alkuperää, ja syitä tähän olettamukseen on +kyllä olemassa, kuten äsken osotin. Mutta kukapa nykyolojen nojalla +voikaan tunkea muinaisajan pimeyteen ja sanoa: Minä olen löytänyt +tien. Olisin toivonut vaan, että juhannusaatto-iltana olisin voinut +olla läsnä useammassa paikassa edes nähdäkseni kaikki tänä iltana +isänmaassani esiintyvät tavat. Lienee kaikille tunnettua, miten +ne vaihtelevat eri seuduilla. Minun syntymäseudullani esim. on +nykyään tapana juhannusyönä ennustella tulevia tapahtumia. Siinä +tarkoituksessa, mennään jonkun kolmasti siirretyn talon katolle tai +myöskin kivelle, jota ei koskaan ole liikutettu paikaltaan; näin +luullaan yleensä suurten kivien laidan olevan (jättiläiskiviä lukuun +ottamatta). Siinä istutaan liikahtamatta ja odotetaan näkyjä, jotka +muka selittävät tärkeimmät tulevat tapahtumat. Tytöt odottavat +tavallisesti täällä ensi kerran näkevänsä tulevan sulhasensa, ja +mitähän tyttö saattaisi hartaammin sydämestään toivoa! Vanhat +naiset haluavat kernaasti tietää, miten lehmät ja muut eläimet +seuraavana vuonna jaksavat. Toiset odottavat muita tapauksia. Mutta +jotta oltaisiin varmat siitä, ettei ehkä joku noita tai paha henki, +kuten joskus on tapahtunut, tule väliin, käydään edellisenä iltana +virsikirja kädessä yhdeksän kertaa talon tai kiven ympäri ja +nimenomaan vastapäivään. Lapsena istuin näin tuona yönä usein muiden +kanssa, ollen vahvasti vakuutettuna siitä, että näin oli mahdollista +saada selville tulevaisuuteni tähti, ja menetettyäni poikana jonkun +verran tätä vakaumustani, ruveten melkoisesti epäilemään näkyjen +todellisuutta, istuin mukana pääasiallisesti nähdäkseni kylänpoikien +ilveilyjä, joilla he huviksensa säikyttelivät katolla istuvia. +Valepukuisina he usein tulivat etenkin sellaisiin paikkoihin, joihin +tyttöjä oli kokoontunut, ja tekivät heille kaikenlaisia kepposia. +Usein nämä pojat tekeytyivät aaveiksi ja onnistuivat siinä niin +hyvin, että tytöt todella luulivat nähneensä näkyjä ja tekivät +johtopäätöksiä kaikenlaisten toivorikkaiden tulevien tapausten +suhteen. Kaikenlainen noituminen onnistui myös tänä yönä hyvin. Samoin +kuin pääsiäisyö tässä suhteessa oli sovelias noita-akoille, heidän +noituessaan karjaa, juhannusyö soveltui miehille, jotka juuri silloin +luulivat voivansa siirtää runsaan sadon toisen pellolta omallensa. +Siinä tarkoituksessa he kulkivat sen pellon halki, jolta tahtoivat +viedä pois onnen, tavoittelivat sylillään tähkäpäitä, joita heidän ei +kuitenkaan tarvinnut nyhtää irti, menivät sitten omalle pellolleen ja +kylvivät sylistään näkymätöntä viljaonnea. Jätän mainitsematta monet +muut taikauskoiset tavat, jotka kotiseudullani juhannusyönä olivat +käytännössä. + +Sittenkuin häät, kokkojuhla y.m. olivat ohitse ja levättyäni +häätalossa yöni, läksin juhannuspäivän aamuna yhdessä matkakumppanini +Kattiluksen kanssa hänen taloonsa, johon olin jättänyt laukkuni +ja muut tavarani. Nyt vasta Kattilus kertoi hupaisan tapahtuman. +Mainitsin Potoskavaaralle tullessani ensin poikenneeni toiseen taloon +kysymään tietä Kattilukselle, Siellä minua oli luultu karkulaiseksi +ja oli kuviteltu, että minulla muka oli mukanani suurempi seurue, +joka yöllä oli tuleva Kattiluksen taloa ryöstämään, sillä tiedettiin, +että hänellä oli hieman varoja. Sattui vielä niin hullusti, että +minä koivikossa tien vieressä, joka johti Kattiluksen taloon, istuin +ja puhalsin hetken huiluani. Tämä oli vielä vahvistanut heidän +aikaisemmin saamaansa ajatusta minusta, he näet kuvittelivat, että +minä täten annoin merkin muulle joukkiolleni. He olivat pitäneet +varmana, ettei seuraavana aamuna Kattiluksella nähtäisi muuta kuin +tyhjät seinät. Tätä peläten mainitun talon isäntä seuraavana aamuna +tuli Kattilukselle, lähemmin saadakseen asiasta varmuutta. Mutta +kuinka hän liekkään nolostunut nähdessään minun paperini ja kirjani +pöydällä ja minun itse aivan hiljaisena istuvan aamiaispöydässä +talonväen kanssa. Tämä kertomus huvitti minua, jos kohta toiselta +puolen se ajatus, että täten mahdollisesti olin pelästyttänyt useita +ennen ja että vastedeskin saatoin muita pelästyttää, minua hieman +pahoitti. Nautittuani vieraanvaraista kohtelua Potoskavaaralla +läksin sieltä juhannuspäivänä Tohmajärven pappilaan. Peläten, että +tänä kesän suurimpana juhlapäivänä herättäisin kansassa saman +epäedullisen ajatuksen itsestäni, kuin minkä Potoskavaaran mies +oli saanut, ja että siten häiritsisin tuota sävyisää väkeä sen +maalaisrauhassa ja huvituksissa, en tahtonut poiketa varsin moneen +paikkaan, ja niissä taloissa, joihin kuitenkin poikkesin, noudatin +sitä varovaisuutta, että jätin pyssyni porstuaan. Rahvaalla ei +täällä näyttänyt olevan samaa tapaa kuin minun kotiseudullani, +nimittäin että tänä päivänä olisi koristanut tupiaan lehtioksilla, +kuten esim. pihlajalla, tuomella, koivulla, j.n.e. En ainakaan nähnyt +merkkiäkään siitä siellä, missä kävin. Matkalla Jouhkolaan sattui +minulle omituisen ikävä tapaus. Niityllä, jonka halki kuljin, oli +pyöreitä puita pantu niityn läpi juoksevan puron yli. Kulkiessani +näitä myöten, luiskahti toinen jalkani puulta ja minä upposin polvea +myöten mutaan. Tämä ei muuten olisi merkinnyt mitään, ellen vähää +ennen olisi pukenut ylleni parempia housujani, sillä aioinpa näin +puettuna käydä rovastia tervehtimässä. Minulla ei ollut muuta neuvoa +kuin itse keskellä kirkkoaikaa ruveta pesemään housujani. Kaikeksi +onneksi rovastinrouva Cleve Rantasalmella oli antanut minulle niin +runsaasti saippuaa, että minulla vielä siitä oli melkoinen määrä +jäljellä, ja se tuli nyt tässä hyvään tarpeeseen. Ryhdyin siis työhön +muistellen, että varsin hyvin soveltui pyhäpäivänä "auttaa härkää +kaivosta". Parin tunnin kuluttua housuni taas olivat kuivat, ja minä +saatoin siis taas jatkaa matkaani. Iltapäivällä tulin kahvinjuonnin +aikaan Jouhkolaan, jossa minua kohdeltiin sillä hyväntahtoisuudella, +mikä Karjalassa kaikkialla on tavallista. Samoin kuin matkustaja, +tavatessaan vieraassa maassa odottamatta jonkun maalaisensa, kaiketi +joutuu äkillisen ilon valtoihin, niin on melkein sen laita, joka +ollessaan kaukaisilla seuduilla omassa isänmaassaan tapaa jonkun, +johon hän jollakin tavalla on lähemmässä suhteessa. Näin kävi +minun, kun täällä näin ylioppilas Ahlstuhben, joka oli rovasti +Valleniuksella kotiopettajana. Vaikka Turussa tuskin tunsin hänet +ulkonäöltä, tuntui minusta nyt, kuin olisin ollut hänen vanha +tuttavansa; näin tilapäinen hetki saattaa vaikuttaa tenhoavasti, +tehden heikonkin siteen vahvaksi. Niinä kahtena vuorokautena, jotka +olin Jouhkolassa, kirjoittelin kirjeitä tuttavilleni. Sillä aioin +Tohmajärveltä suoraa päätä lähteä Arkangelin lääniin, jonka vuoksi +täkäläisen postikonttorin kautta tahdoin antaa kotiväelleni tietoja +itsestäni. Tulin sittemmin valinneeksi toisen matkasuunnan, nimittäin +Sortavalaan. -- Jouhkolan maatila on kauniilla paikalla Tohmajärven +rannalla, josta sen erottaa ainoastaan peltotilkku ja lähempänä +rantaa oleva, iäkkäitä puita kasvava lehto. Järven toisella rannalla, +ei varsin kaukana, on kirkko. + +Kesäkuun 26:ntena päivänä läksin Tohmajärveltä ja tulin vielä saman +päivän iltana Pälkjärven pappilaan. Rovasti Hultin istui syrjärahilla +portaiden laidalla, ja hänen vieressään istui hänen apulaisensa +komministeri Reilander. Tavallisuuden mukaan minä esitin itseni +ja minut otettiin, kuten tavallista, hyvin vastaan. Mainittua +komministeri Reilanderia pidin täällä jotenkin pitäjäläisenäni, +kuultuani, että hän oli kotoisin Raumalta, vaikkapa Raumalle +Karjalohjalta onkin kokonaista 20 peninkulmaa. On ihmeellistä ja +samalla vaikeaa selittää, mikä salainen ilo valtaa mielemme, kun +kaukana kotoa tapaamme jonkun, joka on kotoisin synnyinseutumme +lähitienoilta. Tutunomaisesti avaamme hänelle sydämemme ja pidämme +häntä ikäänkuin lähimpään sukulaispiiriimme kuuluvana. Luulenpa, +että erotuksetta pitäisin veljenäni jokaista suomalaista, jonka +tapaisin Saksassa, ja samoin jokaista europpalaista, jonka näkisin +Afrikan-matkalla. -- Rovasti Hultin oli minua kohtaan niin +ystävällinen, että hän kutsutti erään runoja taitavan torpparinsa +niitä minulle lukemaan. Tämä näytti kyllä osaavan niitä muutamia, +mutta papin, mainitun Reilanderin, läsnäollessa hän hyvin +vastenmielisesti tahtoi niitä lukea julki. Täältä Sortavalaan päin +tuntui kotimainen runotaito, mikäli saatoin huomata, yhä enemmän +häviävän, ja mikäli kerrottiin, sitä tuskin tunnettiin Aunuksen +kuvernementissa. Ettei taikausko siellä uskollisesti seuraa häviävää +runotaitoa, kuten muutamat ovat kuvitelleet, näkee muun muassa +täällä esiintyvästä tavasta uhrata kirkkomailla rahoja ja ruokaa. +Pälkjärven suntio kuuluu vielä usein löytävän lantteja, jotka +on uhrattu kirkkomaalla, ja jotka hän, ennakkoluuloista vapaana +miehenä, arvelematta uudelleen uhraa muutamaan viinaryyppyyn. Lähellä +Pälkjärven kirkkoa on kolme melkoisen suurta herrastaloa, nimittäin +Ylähovi, Alahovi ja Rantahovi. Ensinmainitussa, jonka omistaa +nimituomari Olsoni, olin kaksi vuorokautta. Kesäkuun 28:ntena päivänä +söin ensi kerran Karjalassa mansikoita. Minusta tuntui omituiselta, +että ne täällä kypsyvät samaan aikaan kuin Uudellamaalla; sielläkään +näet ei saa mansikoita ennen kuin muutama päivä juhannuksen jälkeen. +Kysyin, kypsyivätkö ne joka vuosi yhtä aikaisin, vai oliko nyt +poikkeustapaus, mutta vastattiin, että usein viime vuosina oli saatu +mansikoita jo juhannukseksi, ja että tänä vuonna päinvastoin marjat +sateisen kevään vuoksi olivat kypsyneet tavallista myöhemmin. Noin +viisikymmentä vuotta takaperin oli tavallisesti saatu mansikoita +vasta heinäkuun keskivaiheilla, siis kokonaista kolmea viikkoa +myöhemmin. Niin paljon on ilmanala täällä näin lyhyessä ajassa +lauhtunut. -- Isoisäni veli, joka aikoja sitten seppänä oli muuttanut +Uudeltamaalta ja asettunut Pälkjärvelle, ei enää ollut elossa. +Minulla oli kuitenkin huvi tavata täällä eräs hänen pojistaan sekä +nähdä hänen entinen pajansa ja asumapaikkansa, jotka nyt olivat +vieraan hallussa. + +Kesäkuun 30:ntenä päivänä läksin Pälkjärveltä ja aloin kulkea +Sortavalaa kohti. Astuttuani noin peninkulman matkan, saavutti minut +muuan talonpoika, joka myös oli matkalla Sortavalaan. Koska hänellä +näytti olevan hyvä hevonen, pyysin saada ajaa hänen kanssaan jäljellä +olevan matkan, johon pyyntööni hän suostui. Pian tulimme Ruskealan +marmorilouhokselle tai oikeammin sille paikalle, missä louhoksen +palveluksessa olevat virkamiehet asuvat. Itse louhos näet on täältä +runsaan venäjän-virstan päässä. Talonpojan puhalluttaessa täällä +hevostaan, menin minä itse louhokselle. Siellä en nähnyt mitään +erinomaista, näin ainoastaan muutamia lohkaistuja marmorimöhkäleitä. +Itse louhos oli melkoisen syvä, neliskulmainen, ja lohkomattoman +vuoren seinät kohosivat kohtisuorina. Täältä lohkaistu marmori on +suurimmaksi osaksi harmaankirjavaa; vähemmin saadaan mustaa sekä niin +sanottua vihreätä marmoria. Vilahdukselta katseltuani tätä, läksin +taas pois. Olin jättänyt laukkuni kaikkine tavaroineni talonpojan +rattaille; ei siis ollut kummallista, että kiiruhdin, koska +jalkamatkani jatkaminen riippui nimeltäänkin tuntemattoman talonpojan +rehellisyydestä. Tapasin kuitenkin talonpojan samasta paikasta, kuten +olin toivonutkin. Koska rahvas kaikkialla on tunnettu rehelliseksi, +olen monta kertaa samoin jättänyt laukkuni heidän huostaansa, ilman +että minulla siitä on ollut mitään ikävyyksiä. Usein olen mennessäni +kylpemään jättänyt takin ja sen taskussa olevat rahat pirttiin, +eikä minulta koskaan tällöin ole ropoakaan kadonnut. -- Palattuani +marmorilouhokselta istuuduin taas talonpojan rattaille ja läksin +matkaan. Illan suussa saavuimme Sortavalan kaupunkiin, jossa +yövyin kestikievariin. Seuraavana aamuna menin piirilääkäri Lilljan +luo, joka tietääkseni oli ainoa syntymäseutuni lähitienoilta +tänne muuttanut henkilö. Tavallisella hyväntahtoisuudellaan hän +vastaanotti minut ja kohteli minua hyvin sielläoloni aikana, vaikka +olin hänelle vallan tuntematon. Senlisäksi hän suositti minua +muutamille täkäläisille herrasperheille, ja tämä teki oloni paljoa +miellyttävämmäksi kuin mitä se muuten olisi voinut olla. Eräänä +aamupäivänä kävin hänen kanssaan hänen potilaidensa luona, ja näille +hän esitti minut muka turkulaisena lääkärinä. Jos kohta tästä +olinkin sangen hyvilläni, niin olisin voinut joutua pulmalliseen +tilaan, ellen mukavasti olisi selviytynyt asiasta. Näiden potilaiden +joukossa oli näet venäläinen kauppias, jonka vaimo seuraavina päivinä +tavatessaan minut itsepäisesti pyysi minua määräämään jotakin +lääkettä sairaalle miehelleen. Tuskin tiesin, mitä minun piti sanoa, +sillä tämä oli minulle niin odottamatonta. En kernaasti tahtonut +luopua kerran omistamastani tohtorinarvosta, ja toiselta puolen minun +oli vallan mahdotonta kirjoittaa reseptiä hänen miehelleen. Pidin +siis soveliaimpana kaikin tavoin herättää hänessä toiveita miehensä +paranemisesta ja latelin muuten ylistyksiä heidän lääkäristään +Lilljasta, jonka sanoin kaikin puolin olevan minua taitavamman ja +tässä asiassa tekevän kaikki, mitä tehtävissä oli. Täten suoriuduin +tästä pulmallisesta kysymyksestä ja estin häntä itseäni enempää +kiusaamasta. + +Oltuani neljä päivää Sortavalassa sain vihdoin heinäkuun 4:ntenä +päivänä tilaisuuden lähteä Valamon luostariin. Pari sieltä +Sortavalaan tullutta munkkia, joiden nyt piti palata täältä, +lupasi ottaa minut veneeseensä. Meidän oli määrä lähteä +perjantai-iltana. Noin 9:n aikaan menin munkkien majapaikkaan, jossa +istuin odottamassa kello 11:en, sillä sitä ennen he eivät olleet +valmiit. Odotusaikana he kohtelivat minua hyvin, jopa pyysivät minua +ottamaan osaa illalliseensakkin, jota heidän ystävällisyyttään en +kuitenkaan voinut hyväkseni käyttää, koska vähää ennen olin syönyt +kievarissa. Itse he söivät ja tekivät senjälkeen ristinmerkit +rintoihinsa Marian-kuvan edessä, joka oli seinässä pienessä +lasikaapissa. Vihdoin viimeinkin 11:n ajoissa he olivat valmiit +lähtemään. Toisen munkin astuessa alas rannalta laiturille johtavia +portaita, tapahtui hänelle se vahinko, että jalkansa luiskahti, ja +hänen koettaessaan itse säilyttää tasapainoaan, putosi kompassi hänen +kainalostaan ja vieri portaita alas. Jokapäiväinen ihminen olisi +tällaisessa tapauksessa ehdottomasti ruvennut kiroilemaan; mitä +munkki teki, en tosin tiedä, koska en ymmärtänyt niitä sanoja, jotka +hän silloin lausui. Etsimme kompassia, mutta turhaan. Löysimme +tosin itse kotelon, vaikkakin kappaleina, mutta maneittineulaa +oli vallan mahdoton löytää. Tämä tapaus olisi voinut käydä meille +sangen ikäväksi, ellei yö olisi ollut jotenkin valoisa ja kokonaan +sumuton. Munkit kävivät veneeseen ja soutajat ryhtyivät airoihin, +sillä purje ei ollenkaan hyödyttänyt, koska myrsky, joka edellisinä +päivinä lakkaamatta oli raivonnut, nyt oli asettunut yöksi. Sadekkin +oli lakannut, niin ettei ilman puolesta saattanut toivoa kauniimpaa +yötä. Minäkin asetuin soutajien joukkoon, ja siihen munkit varsin +kernaasti suostuivat, antoivatpa minun sitten esteettömästi aina +Valamon saarelle asti, koko 40:n virstan pituisen matkan, pitää +hyvänäni tätä käsivartteni lihasten harjoitusta. Ennenkuin Sortavala +katosi näköpiiristämme, ottivat munkit jäähyväiset kaupungilta ja +ristivät rintansa. Noin 15:n virstan matkan soudimme Sortavalan +saariston läpi ja vasta silloin tulimme aavalle vedelle, missä ei +yhtään kalliota eikä saarta ollut nähtävissä ennenkuin saavuimme +Valamon rantaan. Mainitun saariston viimeisellä saarella on Valamon +luostarilla maallenousupaikka ja siihen se on rakennuttanut +mökin, missä joskus levätään. Munkit tervehtivät tätä paikkaa +ja tekivät ristimerkin. Oli siis vielä matkastamme jäljellä 25 +virstaa. Selällä kohtasimme Valamosta tulevan veneen; siinä oli +pari munkkia, jotka olivat matkalla Impilahdelle kutsumaan muutamia +vieraita Pietarin-juhlaan. Nämä munkit tulivat meidät kohdatessaan +sangen iloisiksi. -- -- -- Vaikka emme nähneet Valamon maata, +suoriutui perämies kuitenkin sangen hyvin ollen kokenut ja tottunut +arvailemaan, ja näin tuli saari viimein näkyviimme. Kun en koskaan +ennen ollut nähnyt luostaria, ei ollut kummallista, että sangen +uteliaasti loin katseeni saarta kohti. Ennenkuin tulimme itse +pääsaarelle, soudimme pienemmän saaren ohi, joka meistä jäi oikealle. +Sillä kohoaa luostariin kuuluva kirkko, jota munkit hyvin hartaasti +kunnioittivat kumarruksilla ja ristinmerkeillä. Tämä kirkko oli +siksi pieni, etten saattanut luulla vielä sitä itse luostariksi, +kuten ensi katseella olin tekemäisilläni. Pian näin, että tässä oli +erityinen saari, ja kohta senjälkeen saavuimme luostarinrantaan, +jota pitkin soudimme vähän matkaa tullaksemme maallenousupaikkaan. +Kauan katselin linnan monien tornien hopeoituja kupukattoja. +Näin täällä muutamia suurehkoja veneitä ja muhkean purjeveneen. +Sittemmin sain kuulla, että vielä suurempi pursi oli lähtenyt +Pietariin noutamaan sieltä Pietarin-juhlaan kutsuttuja vieraita. +Luostarin juurella oleva ranta on äkkijyrkkä ja kohoaa melkoisesti +järvenpinnasta. Näyttää siltä kuin Laatokan vesi ennen olisi ollut +monta syltä ylempänä ja ylettynyt korkeampaan pengerrykseen, sillä +rantakallioissa on niitä oikeastaan kaksi. Alempi on monta kyynärää +ylemmän alapuolella ja lienee muinoisina aikoina ollut Laatokan +aaltojen huuhdeltavana, kunnes vesi aleni ja asettui nykyisen +pintansa tasalle. Tultuamme venesatamaan, nousimme maihin ja +kuljimme portaita ylös luostariin. Kello oli 10:n paikkeilla kun +saavuimme luostariin. Munkit, joiden kanssa olin venematkani tehnyt, +neuvoivat minua menemään tervehdykselle taloudenhoitajan luo, sillä +luostarinjohtaja oli pahoinvoipa. Hän vastaanotti minut sangen +hyvin ja sanoi minut tervetulleeksi venäjänkielellä, jota juuri +senverran ymmärsin, vaikka minun muuten oli vaikea tulla toimeen. +Sitten hän pyysi opastani viemään minut osottamaansa huoneeseen. +Tähän aikaan syödään luostarissa aamiaista, jota nautitsemaan +minunkin tuli mennä, huolimatta suuresta uteliaisuudestani nähdä +ympäristöä. Tuntui siltä kuin oltaisiin katsottu omantunnon asiaksi +pitää huolta siitä, ettei kukaan vieraista jäänyt ilman ateriaa, +sillä niin hellittämättä ja melkein vasten tahtoani minut vietiin +aamiaispöytään. Avarassa salissa oli molemmin puolin katettu pöytiä +yksinkertaisilla ruuilla. Oikealla olevan pöydän ääreen kokoontuivat +munkit, vasemman ääreen luostariveljet ja työmiehet istuutuivat +ottamatta huomioon erityisiä paikkoja; jälkimäisen ääreen myös +läsnäolevat vieraat asettuivat. Aterian alkamismerkki annettiin +soittamalla lähelläolevaa ruokakelloa, jota myös käytettiin +merkinantamiseen tarjoaville palvelijoille, kun joku uusi ruokalaji +oli tuotava pöydälle. Jo alussa oli muuan esilukija asettunut melkein +keskelle huonetta molempien pöytien väliin ja erityisen tarkoitusta +varten laaditun vietto-pöydän ääreen. Siinä hän seisovillaan luki +kappaleita, kuten luulin erottavani, slavonilaisesta pipliasta. Hän +jatkoi lukemistaan koko aterian ajan. Pöydälle oli pantu pyöreitä +puulautasia, joille oli asetettu neliskulmaisia puolen tuuman +paksuisia pehmeitä leipäviipaleita, viipale kullekin lautaselle. +Veitsiä ja haarukoita ei pöydällä nähnyt ollenkaan, mutta puulusikka +oli pantu jokaisen eteen. Heti kellonsoiton jälkeen tuli joukko +tarjoilijoita esille kantaen pöydälle vieraiden eteen puuvateja +niin tiheään, että ainoastaan neljä henkilöä söi samasta vadista. +Nyt ruokavieraat tekivät ristinmerkin ja alkoivat syödä. Muuan +heistä riputteli suolaa ruokaan ja hämmensi sitä veitsellään. +Tämä näytti olevan sääntönä, sillä ei koskaan unhotettu ripoittaa +suoloja ruokaan, oli ruoka mikä tahansa. Muutaman minuutin kuluttua +soitettiin taas kelloa, jolloin tämä ruokalaji vaihdettiin toiseen, +ja näin meneteltiin, kunnes viisi ruokalajia oli syöty, jonka +jälkeen ateria, noin puolen tunnin kuluttua, oli lopussa. Joka +uuden ruokalajin ilmestyessä, syöjät siunailivat itseään ja tekivät +ristinmerkin, samoin myös juodessaan. Juoma oli jotenkin meikäläisen +sahdin kaltaista ja sitä oli tuotu pöytään suurissa läkkipeltisissä +maljoissa. Joka kuudennen henkilön eteen pantiin tällainen malja, +ja se oli ainoa metalliastia, jonka näin koko pöydässä, jos en ota +lukuun näissä maljoissa olevia kauhoja, joista joimme, sillä laseja +ei ollenkaan ollut tähän tarkoitukseen käytettävinä. Tarjottujen +ruokalajien selittäminen kävisi vaikeaksi. Mitä monenlaisimmin +hienonnettuja ja hakattuja ruoka-aineita oli käytetty näihin Valamon +ruokalajeihin. Punajuurikkaita, pasternakkoja, kurkkuja, retiisejä, +sinappia, pinaattia, retikoita ja mitä vaan kyökkitarhat tähän +vuodenaikaan tarjoavat, näytti olevan niihin käytetty, ja erilaiset +kokoonpanot näyttivät muodostavan eri ruokalajeja. Muutamissa näistä +näki hienoksi hakattua kalaakin, jopa niin hienoksi, että oli +vaikea erottaa sitä kalaksi muuten kuin maun avulla. Eräänlaista +ryynipuuroa tuotiin myös pöytään aterian lopussa. Tämä puuro oli +vedessä ja öljyssä keitettyä, ja sitä syötiin ilman särvintä; maitoa +ei luostarissa käytetä ja samoin taitaa olla viinin laita. Voita ei +myöskään käytetty pöydässä. Jotenkin tällaiset olivat ruokalajit, ja +minun on suorastaan mahdotonta lähemmin tehdä niistä selkoa, minkä +vuoksi jätän erityisesti puhumatta päivällisruuista, vaikka jossakin +määrin erosivat aamiaisella käytetyistä, kuitenkin pääasiallisesti +ollen niiden kaltaisia. Aamiaisen jälkeen on luostarissa tapana +levätä muutama tunti. Eräs luostariveljistä saattoi minut huoneeseeni +ja sanoi, että nyt voin paneutua pitkäkseni, lisäten että niin on +tapana, miten kukin suvaitsee. Minä en kuitenkaan luonnollisesti +malttanut sitä tehdä, sillä vielä tyydyttämätön uteliaisuuteni +katsella luostaria karkoitti kokonaan unen. Läksin siis ulos, +katselin luostarin ulkopuolta sekä pyhäinkuvia, joita oli siellä +täällä eteisissä ja porttiholveissa. Itse luostarinmuuri muodostaa +ulkoapäin suunnattoman suuren nelikulmion, jonka sisäpuolelle jäisi +suhteellisesti pienempi linnanpiha, ellei sen sisäpuolella olisi +pienempi ulkomuurin muotoon laadittu rakennus, ja tämänkin sisällä +melkoinen linnanpiha. Ulko- ja sisärakennusten väliin siis jää +ainoastaan leveä katu. Sisemmässä rakennusryhmässä ovat luostarin +kuusi kirkkoa sekä ne huoneet, joissa luostarinjohtaja asuu. Munkkien +kammiot ja vierashuoneet taas ovat kaikki ulommassa rakennusryhmässä. +Nykyinen rakennus ei kuulu olevan erittäin vanha. Muutamat kertoivat, +ettei sillä ollut ikää 50 vuotta enempää. Menin sitten luostarin +hautausmaalle, missä muiden muassa näin Ruotsin kuninkaan Maunon +haudan. Koetin saada selvää kiveen, tai oikeammin hänen hautaansa +peittävään lautakanteen laaditusta kirjoituksesta, mutta en +päässyt pitkälle, se kun oli kirjoitettu slavonian kielellä. Kaksi +vuosilukua, joista luulin toisen ilmaisevan hänen tuloaan Valamoon +ja toisen hänen kuolinvuottaan, eroitin kuitenkin sangen hyvin. +Edellinen näistä oli, ellei muistini minua kokonaan petä, v. 1330, +mutta jälkimäistä en ollenkaan voi muistaa. Erästä luostariveljeä, +jonka tapasin ja joka osasi suomea, pyysin minulle selittämään +hautakirjoitusta. "Kah, onpa kaikille tuttu asia", hän vastasi, "että +Ruotsin kuningas Mauno monta sataa vuotta sitten tahtoi valloittaa +luostarimme ja kenties kokonaan hävittää sen. Suuri laivasto +mukanaan hän purjehti Sortavalasta ja jopa kuvitteli ylimielisenä +sangen helposti saavansa luostarin asukkaineen valtoihinsa." "No, +saiko hän sitten?" kysyin, huomaten, ettei munkki niin pian pääsisi +kertomuksensa pääseikkaan. "Ei hän eikä kukaan muu koskaan voi saada +valtoihinsa Valamon luostaria. Mitä häneen tulee, oltiin luostarissa +edeltä saatu tietoa hänen aiotusta maallenousustaan, jonka jälkeen +kaikki olivat yhtyneet rukoilemaan Jumalaa, anoen, että hän tyhjäksi +tekisi kuninkaan rohkeat tuumat. Silloin kellot olivat soineet +lakkaamatta yöt päivät, ja suru ja pelko oli lamauttanut kaikkien +mielet, vaikka kyllä toivo ja luottamus Jumalaan antoi heille +tyyneyttä vaaran hetkellä. Kohta saatiin suopea merkki siitä, että +rukous oli kuultu. Kauhea myrsky oli noussut. Kuninkaan koko laivasto +hukkui, hän yksin oli irtitemmatun laudan varassa ajelehtinut +Valamon rantaan, missä oli pelastunut maihin, mennyt luostariin ja +kertonut kohtaloaan. Senjälkeen hän kastatti itsensä kreikkalaisen +kirkon oppiin, rupesi luostariveljeksi, munkiksi, ja kuoli muutaman +kymmenen vuoden kuluttua luostaripappina. Hänen hautaansa varjostaa +suuri tuuhea puu. Puulevy, joka peittää haudan, ei voi olla 15-20 +vuotta vanhempi, sillä se on vielä sangen hyvin säilynyt ja siihen +siveltimellä kirjoitetut kirjaimet eivät ole ollenkaan kuluneet." +Munkin lopetettua kertomuksensa kysyin, luulivatko he yhä vielä +olevansa yhtä turvatut vihollisilta yllätyksiltä. Vastaus kuului, +niinkuin saattoi arvata, että Jumala kaiketi ennen muita oli +suojeleva niitä, jotka yöt päivät niin uutterasti häntä palvelevat. +Minulla ei ollut tähän mitään sanottavaa, jonka vuoksi päätin jättää +sekä Maunon että munkin rauhaan ja läksin edelleen katsomaan muita +esineitä, joita täällä tarjoutui joukoittain, minne vaan tuli. Pieni +luostarimuurin toisella puolella oleva marmoripyramiidi veti ensin +huomioni puoleensa. Siinä luin ensin Aleksanterin sekä suuriruhtinas +Mikaelin nimet. Kysyin taas eräältä suomea taitavalta kirjoituksen +merkitystä. Hän kertoi silloin, että tämä pyramiidi oli pystytetty +säilyttämään muistoa Aleksanterin käynnistä Valamossa. Hallitsija oli +varta vasten luostarista häntä noutamaan lähetetyssä purjeveneessä +matkustanut Sortavalasta Valamoon. Hän oli eronnut koko seurueestaan +ja yksin munkkien seurassa astunut alukseen. Matkalla hän oli yhtynyt +tuttavallisiin puheisiin heidän kanssaan ja monta kertaa sanonut, +etteivät he ollenkaan antaisi hänen läsnäolonsa häiritä heitä, vaan +että pitäisivät häntä ystäviensä veroisena, jonka kanssa saattoivat +seurustella yhtä vapaasti, kuin heidän muulloinkin oli tapana. +Luostarinjohtaja, joka odottaen hallitsijaa oli valvonut edellisen +yön, oli aamulla Aleksanterin saapuessa ollut nukkumassa. Keisari, +joka oli odottanut, että luostarinjohtaja olisi vastaanottanut +hänet, oli kysynyt, eikö luostarilla ollutkaan johtajaa. -- Hän oli +ollut luostarissa pari vuorokautta ja oli "ottanut osaa luostarin +köyhyyteen ja liturgiaan", kuten kiveen hakattu kirjoitus sanoi. +Aleksanteri oli vielä kuolinvuoteellaan osottanut suurta suosiotansa +Valamoa kohtaan, sillä hän oli määrännyt sen patjan, jolla hänen +kuoleva päänsä lepäsi, Valamossa säilytettäväksi. Mitä suuriruhtinas +Mikaelin käyntiin tulee, en saanut kuulla mitään enempää, kuin että +hän Pietarista oli saapunut Valamoon ja muutaman päivän siellä +oltuaan palannut Pietariin. Päivä oli kulunut puolisesta ohi, kun +olin saanut katselleeksi näitä muistopatsaita sekä vilahdukselta +silmäilleeksi muita merkillisyyksiä. Uni, joka minun edellisenä +yönä oli täytynyt vaihtaa soutamiseen, näytti nyt tahtovan kostaa +sitä välinpitämättömyyttä, jota siihen asti olin sille osottanut. +Kohta muistuivat mieleeni munkin sanat, joka kertoi olevan tapana +luostarissa levätä aamiaisen jälkeen. Läksin siis etsimään sitä +huonetta, jonka taloudenhoitaja oli määrännyt majakseni. Mutta +monien käytävien, porstuoiden ja portaiden eksyttämänä en mitenkään +voinut sitä löytää, koska en tullessani tarkemmin ollut kiinnittänyt +huomiotani siihen. Katsoin sisään muutamiin huoneisiin, joita luulin +minulle määrätyksi, mutta huomasin heti erehtyneeni, koska niissä +jo asui muita. Viimein muuan luostariveli huomasi pulani ja kysyi, +etsinkö huonettani. Vastasin myöntävästi, jonka jälkeen hän sangen +hyväntahtoisesti heti johti minut sinne. Huoneessani paneuduin +pitkäkseni matrassille, joka tähän tarpeeseen oli sijoitettu +sinne, kuten kaikkiin muihinkin huoneisiin, ja joka oli pantu +kolmen kyynärän pituiselle tuolille. Täällä ei ollenkaan käytetä +peitteitä, vaan ne, jotka sitä haluavat, voivat peittää itsensä +omilla vaatteillaan. Matrassi oli verhottu pumpulikankaalla, mutta +en voi sanoa, millä se oli täytetty; luultavasti sen sisällä ei +kuitenkaan ollut sen arvokkaampaa tavaraa kuin olkia tai heiniä. Tämä +matrassi sekä pieni päänalus samaa tekoa muodostivat koko vuoteen. +Pari tuntia nukuttuani heräsin ja läksin taas ulos. Iltapäivän +jumalanpalvelus oli nyt alkanut ja minä menin kirkkoon. Ihmetykseni +ei ollut vähäinen, kun näin kaiken täällä äkkiä eteen aukeavan +komeuden. Seinät olivat kauttaaltaan taulujen peittämät, joilla oli +kullatut ja hopeoidut kehykset. Samoin olivat pylväät ja kaarikatto +hopeoidut ja kullatut. Siellä täällä kimmelteli jalokiviä kulta- ja +hopeakiinnoksissa. Minne vaan silmänsä käänsi, näki pelkkää kultaa ja +hopeaa sekä mainitut maalaukset, jotka kuvasivat tapahtumia vanhasta +ja uudesta testamentista sekä esittivät kuuluisien pyhimysten y.m. +kuvia. Luostarin perustajia Sergiusta ja Hermannia on erityisesti +muistettu. Milloin näkee heidän kiviliuskalla purjehtivan Valamon +aalloilla, milloin paraillaan perustavan luostaria, milloin taas +toimittavan jumalanpalvelusta ja jakavan siunauksia ympärillensä. +Mutta tässä minun tulee vähän munkkien tiedonantojen mukaan kertoa +heistä. Sergius ja Herman olivat, syystä, jota en tiedä, lähteneet +liikkeelle Laatokan itäiseltä rannalta seisten irtonaisella +kivipaadella, joka aalloilla kelluen oli kantanut heidät Valamon +rannalle. Tuntuu siltä kuin joku vihollisten äkillinen tulo olisi +karkoittanut heidät mannermaalta, ja että heidän paetessaan oli +täytynyt käyttää moista alusta. Olkoon tämän asian laita miten +tahansa, kävi, kuten sanottiin, että he pelastuivat Valamoon. Täällä +he olivat herättäneet toisten huomion sekä monilla tekemillään +ihmeillä, joista he useisiin heitä kuvaaviin maalauksiin ovat saaneet +nimen "ihmeidentekijät", että myös vakavalla jumalisuudellaan. +Joukko hurskaita ihmisiä kävi heidän luonansa, ja useita oli, jotka +päättivät hylätä kotiseutunsa ja heidän tykönänsä ansaita taivaan +valtakunnan. Tämä oli luostarin alku. Jo itse perustajat toimivat +silloin melkoisesti, antoivat sille sääntöjä ja määräyksiä, joita +muiden luultavasti myöhemmin syntyneiden ohella vielä noudatetaan. +Nämä Sergius ja Herman ovat monessa paikassa kuvattuina. Heidän +kuvansa lepäävät hopeakirstussa, joka on asetettu kuoriin, minne +pääsee kulkemalla luostarin suurimman kirkon läpi. Toinnuttuani ensi +hämmästyksestä, jonka kirkon loisto oli minussa herättänyt, jäin +vielä joksikin aikaa jumalanpalvelusta seuraamaan; se oli jotenkin +samanlainen kuin mitä näkee kaikkialla venäläis-kreikkalaisissa +kirkoissa. Sitten poistuin kirkosta, ja koska kuulin kerrottavan, +että eräällä saarella oli vielä toinen luostari, kysyin sinne +vievää tietä. Muuan työmies näytti minulle polun, joka kiemurteli +niittyjen ja metsien halki järven muodostaman lahden rantaa pitkin. +Kuljin sitä pitkin ja tulin noin virstan matkan jälkeen purolle, +jonka yli oli rakennettu silta. Jo aikaisemmin oli suloinen ja +rehevä kasvullisuus, jota maa täällä kaikkialla tuottaa, minut +ihastuttanut. Suuresti ihmettelin, että tällä pienellä saarella +tapasin puronkin. Menin sillan yli ja kuljin vielä pari virstaa, kun +toinen luostari äkkiä esiintyi katseilleni juuri, kun olin keskellä +suurta metsää ja luullen eksyneeni olin kääntymäisilläni takaisin. +Menin sisälle kirkkoon, jossa paraillaan pidettiin jumalanpalvelusta. +Tämän luostarin rakennusta ei mitenkään voinut verrata suurempaan +luostariin, kuten myös tämän luostarin munkkien luku oli varsin +vähäinen edelliseen nähden. Seisottuani täällä hetken, istuuduin +ovenviereisen seinän luona olevalle rahille. Mutta kauan en saanut +istua rauhassa ennenkuin eräs munkeista jotenkin ankaralla äänellä +huusi minulle "stoite" (s.o. nouskaa seisomaan). Katsoin parhaaksi +totella häntä ja nousin seisomaan. Kohta senjälkeen menin takaisin +suurempaan luostariin, jossa jo oli alettu iltajumalanpalvelus. Tätä +kesti myöhäiseen yöhön. Seuraavana aamuna en herännyt ennenkuin kello +6. Kysyin eräältä henkilöltä, jonka tapasin, oliko jumalanpalvelus +jo alkanut. Hän alkoi nauraa ja vastasi, että se joka aamu alkaa +kello 2 ja että se nyt pian oli loppuva. Menin kuitenkin kirkkoon +edes nähdäkseni aamu-jumalanpalveluksen loppua. Se loppuu joka päivä +kello 7, jolloin munkit alkavat teenjuontinsa, jota kestää tunnin +ajan; senjälkeen mennään taas kirkkoon. Minä puolestani olisin +nyt kernaasti palannut mannermaalle, mutta tilaisuutta siihen ei +tarjoutunut. Viereisessä huoneessa näin olevan herrasväkeä, jota en +edellisenä päivänä ollut nähnyt. Nämä henkilöt olivat yöllä saapuneet +luostarinpurressa Pietarista ollakseen läsnä Pietarin-juhlassa, +joka oli vietettävä seuraavana perjantaina. -- Kuljin ajan kuluksi +milloin sinne milloin tänne, sillä aika tuntui joka hetkellä +käyvän pitemmäksi. Milloin kiipesin ylös kellotapuliin, josta taas +tulin alas; milloin menin metsään, kävelin puutarhoissa (nämä +todistivat hyvää hoitoa; omenapuut viihtyivät hyvin, istutettuina +eri pengerryksille), toiste taas viljavainioilla. Satamarantaa ja +purjeveneitä kävin usein katsomassa päästäkseni ensimäisessä matkaan +lähtevässä veneessä mannermaalle, kulkipa se sitten mihin rantaan +tahansa. Kellotapulissa laskin olevan 17 kelloa, jotka melkein kaikki +olivat eri kokoa. Suurin niistä oli runsaasti puolitoista syltä +läpimitaltaan suusta. Mutta oli joukossa toisia hyvinkin pieniä. +Kun nämä kaikki samalla kertaa joutuvat liikkeeseen, ajattelin +itsekseni, kuten sanottiin olevan tavallista suurempina juhlapäivinä, +niin mikähän soitto siitä syntyykään! Venäläisten kellonsoittajien +täytyy olla hyvin harjaantuneita taidossaan voidakseen säännöllisessä +tahdissa soittaa noita monia kelloja yhtä haavaa. + +Saarella kuuluvat käärmeet lisääntyneen uskomattomasti; ne näet +ovat täällä rauhoitettuja, koska ei koko saarella saa tappaa yhtään +elävää olentoa. Minut ne kuitenkin jättivät rauhaan. Paneuduin +nukkumaan nurmikolle, tosin niitä peläten, vaikka minulla oli +hallussani koko Karjalan loihtutaito, jonka avulla ne voi huumata tai +tehdä niiden pureman tehottomaksi tai niiden myrkyn vaarattomaksi. +Kerran menin läheiselle mäelle ja rupesin piirustamaan luostaria +paperille, mutta tottumaton piirustaja kun olin, ei siitä tahtonut +tulla mitään. Kyllästyin siihenkin, kuljin hyvän matkan eteenpäin +metsään, heittäydyin loikomaan nurmikolle, otin esille kirjan, +jonka sattumalta Sortavalassa olin unhottanut taskuuni ja aloin +lukea. Aurinko oli korkealla ja sen säteiden synnyttämä kuumuus oli +melkein tuskastuttava. Hain itselleni toisen paikan puun siimeksessä +ja nukuin siihen pian. En tiedä, kauanko olin nukkunut, kun minut +herätti muuan ohikulkeva henkilö, sanoen minulle venäjäksi jotakin, +jota en kuitenkaan ymmärtänyt. Käännyin toiselle kyljelle ja nukuin +miehen mentyä uudelleen. Taas herättyäni menin luostariin, ja koska +paraillaan pidettiin jumalanpalvelusta, astuin sisälle kirkkoon. +Paitsi sitä, mitä jo ennen olin kirkossa nähnyt, huomasin siellä +muutamia yöllä saapuneita pietarilaisia. He ristivät ahkerasti +rintojaan, kumartuivat syvään ja heittäysivät joskus alas silmilleen +lattiaa suutelemaan. Eivätpä edes naisetkaan mitä kalleimmissa +hameissaan karttaneet tomua ja likaa, jota oli jäänyt permannolle +kirkossa kävijäin jaloista. Huolimatta upeista silkkihameistaan, +he usein kumartuivat maahan asti ja suutelivat hartaina lattiaa. +Tavattoman kaunis nuori nainen, joka seisoi vanhemman naisen, +luullakseni äitinsä vieressä, oli matkan päässä minusta. Hänen +uuttera ristielemisensä olisi varmaankin herättänyt huomioni, +ellei hänen nuoruutensa ja kauneutensa jo aikaisemmin olisi sitä +tehnyt. Hänen suudellessaan maata, minä ajattelin, eivätköhän +nämä ruusunpunaiset huulet joskus ole levänneet nuoren rakastavan +huulilla. Mutta hartaus, joka ympäröivien esineiden komeuden +kohottamana oli painanut leimansa hänen otsaansa, karkotti heti +sielustani kaikki maalliset ajatukset. Tällä kertaa olin entistä +kauemmin jumalanpalveluksessa läsnä. Tähän asti olin sekä +tällä kerralla kuten edellisilläkin seisonut siellä jotenkin +huomaamattomana, mutta sattuma käänsi nyt äkkiä kaikkien +ympärilläolevien katseet minuun. Kun pappi messusi jotakin, jota +minä en ymmärtänyt, kumartuivat kaikki yhdellä haavaa lattiaan asti. +Olin hetken ajan kahden vaiheilla, mitä minun tuli tehdä, pitikö +noudattaa toisten esimerkkiä vai edelleen jäädä seisomaan. Valitsin +jälkimäisen, koska en huomannut mitään syytä edelliseen. Yksin olin +pystyssä tässä suurilukuisessa joukossa kuni puu, jonka talonpoika +joskus säästää, hakatessaan metsät kaskeksi. Kernaasti olisin mennyt +ulos, jotta en olisi ollut täällä "Saulina profeettain joukossa", +mutta tämäkin oli mahdotonta, sillä paikka minusta alkaen ovelle +saakka oli täynnä ihmisiä, kaikki maahan asti kumartuneina lattialla. +Minun täytyi siis seisoa paikallani kunnes ympärillä olevat nousivat +ylös. Kaikki katsoivat nyt yhtä haavaa minuun, mutta siinä olikin +kaikki. Kotvan kuluttua menin kirkosta tiedustelemaan tilaisuutta +päästäkseni pois saarelta. Mutta eipä sitä vielä tarjoutunut. +Muuan Sortavalan pitäjän talonpoika, joka muutaman päivän oli +loikonut sairaana, lupasi sitten seuraavana päivänä ottavansa +minut veneeseensä. Varotin häntä toistamiseen ilmoittamaan minulle +milloin hän lähtee, vaikka se tapahtuisi kuinkakin aikaisin; sitten +palasin luostariin. Ollakseni milloin tahansa valmis lähtemään, +menin heti taloudenhoitajan luo häntä kiittämään. Puhuttelin häntä +latinaksi. Hän ei näyttänyt olevan oikein perehtynyt siihen, jonka +vuoksi hän vieressä seisovalle munkille sanoi jotakin. Tämä kysyi +minulta saksaksi, mitä halusin. Vastasin vaan tahtovani kiittää +taloudenhoitajaa hänen minulle osottamastaan hyvyydestä, ja munkki +tulkitsi tämän hänelle. Taloudenhoitaja pyysi häntä toivottamaan +minulle onnea matkalle, ja sitten minä sanoin hyvästi. Sinä iltana, +kun kävelin edes takaisin ja kävin useita huoneita katselemassa, +tulin sattumalta erään suomalaisen räätälin huoneeseen; hän +osasi useita uudempia runoja, jotka panin kirjaan. En vielä ollut +lopettanut kirjoittamistani, kun muuan mies noin 10:n aikaan +illalla tuli kertomaan, että talonpoika oli päättänyt lähteä +jo sinä iltana. Heti riensin talonpojan luo, ja sitten läksimme +soutamaan noin kello 1/2 11 illalla. Meitä oli kuusi henkeä, jotka +astuimme vallan liian pieneen veneeseen, tavalliseen pienenlaiseen +kalaveneeseen. Kysyin talonpojalta, kuinka hän saattoi uskoa +itsensä ja mukaansa ottamat henkilöt niin mitättömän aluksen varaan. +"Jos järvi pysyy tyynenä", hän sanoi, "ei meillä ole mitään vaaraa, +muuten Jumala saa auttaa meidät perille, kuten hän usein ennenkin +on tehnyt." Sittemmin jälkimäinen tulikin kysymykseen. Soutaessamme +parin virstan matkan pitkin Valamon rantaa sumu, jota lähtiessämme +ei nähnyt ollenkaan, lisääntyi huomattavasti. Hetken neuvoteltuamme +keskenämme päätimme ensiksi yhä edelleen jatkaa soutamistamme. Pian +huomasimme kuitenkin tarpeelliseksi ajoissa palata Valamon rantaan, +koska sumu yhä sakenemistaan sakeni, niin ettemme voineet nähdä +monta kyynärää eteemme. Pitkänluisu kalliopaasi lähellä rantaa oli +vuoteenamme. Yön viileys häiritsi unta, ja lukematon hyttysparvi +vielä lisäsi tätä pahaa. Poistaaksemme nämä molemmat yölepomme +esteet, menimme ylös metsään, kokosimme joutuisasti kuivia kaatuneita +puita ja viritimme hyvän valkean, jonka ympärille asetuimme. Tuli +kyllä pitikin toisen kyljen lämpimänä, mutta hyttyset pysyivät +yksipintaisesti kauan ympärillämme. Siirryin niin lähelle tulta +kuin suinkin saatoin tehdä, jos mielin olla polttamatta itseäni. +Siihen nukuin viimein, enkä herännyt ennenkuin kova, vasemmassa +polvessa tuntuva pisto äkkiä minut havautti. Löin siihen kohtaan +kiivaasti, arvellen että hyttyset, joiden luulin olevan syynä tähän, +joko poistuisivat tai kuolisivat lyönnistä. Mutta tämä hyttynen +oli tavallista pahempaa lajia, se näet oli pieni hehkuva hiili, +joka oli räiskähtänyt ulos tulesta ja polttanut melkoisen reiän +alusvaatteisiini. Sumu ei vielä ollut ollenkaan harventunut, vaan +pikemmin lisääntynyt. Meidän täytyi siis vielä odottaa, vaikka se +olikin tukalaa, etenkin kun nyt sade tuli edellisen pahan lisäksi. +Minä kuitenkin keksin keinon, joka suojeli minua sekä sateelta +ja hyttysiltä että osaksi myös kylmältä. Kääriydyin purjeeseen, +vaivuin taas pian uneen ja nukuin kalliolla monta tuntia. Noin 6:n +aikaan aamulla ryömin taas esiin kapaloistani, mutta sumua oli +yhä vielä kuten ennenkin. Odotimme vielä monta tuntia, mutta ei +sen parempia kotimatkan toiveita ilmautunut. Jopa muutamat sitten +neuvoivat, että olisimme palanneet luostariin ja muut näyttivät +siihen suostuvan. Koska minulla oli syytä uskoa että he, jos +olisivat palanneet, olisivat jääneet koko päiväksi luostariin, koetin +kaikin tavoin taivuttaa heitä siitä aikeesta luopumaan. Vihdoinkin +yhdeksän aikaan aurinko pilkoitti esiin sakeasta sumusta. Tämä +antoi meille toivoa sumun pikaisesta haihtumisesta, jonka vuoksi +yksimielisesti päätimme lähteä rannasta ja vastaiseksi pitää aurinkoa +kompassinamme. Mutta emme olleet soutaneet puolta peninkulmaa +pitemmälle, kun pilvet taas peittivät auringon. Nyt olimme aavalla +vedellä näkemättä monta kyynärää eteemme ja melkein neuvottomina +siitä, mitä oli tekeminen. Minä kehotin perämiestä ohjaamaan venettä +samaan suuntaan aaltoihin nähden, kuin se oli kulkenut auringon +ollessa näkyvissä. Näin hän teki, ja me soudimme entistä enemmän +ponnistaen, sillä pelkäsimme, että ukkonen, joka kuului kaukana, +helposti olisi saattanut nostaa myrskyn, ja että tämä olisi tehnyt +lopun koko matkastamme. On tunnettu asia, että tuuli ukonilmalla on +tiheämpien muutosten alaisena kuin tavallisesti, emmekä me siis +varmasti enää voineet luottaa edes aaltojen suuntaan, tuohon +seikkailurikkaan matkamme ainoaan johtotähteen. Mutta koska meillä +ei ollut muuta, tyydyimme seuraamaan tätäkin opasta, kunnes senkin +menetimme ja järvi oli vallan tyynenä. Nyt huomasimme soutamisen +turhaksi, luovuimme airoista ja odotimme kärsimättöminä kunnes +joko aurinko taas oli näyttäytyvä tai sumu häviävä, sillä joskin +tuuli nyt uudelleen olisi ruvennut nostamaan aaltoja, olisi se ollut +epäluotettavampi. Emme näet voineet ajatella muuta kuin että se +tyvenen aikana oli muuttuva. Vähäisen ajan kuluttua alkoi sataa ja +tuuli puhalsi kovemmin kuin ennen sadetta; kuitenkaan ei myrskynnyt. +Jos kohta olimme epävarmat siitä, oliko tuuli vielä sama kuin edellä, +käänsimme veneen siihen nähden samaan suuntaan kuin äsken ja +levitimme purjeen. Perämies arveli, että saattoi olla yhdentekevää +minne jouduimme, ja että ainakin oli parempi, ettemme aavalla +ulapalla odottaneet myrskyä, joka varmaankin olisi tuottanut meille +tuhon. Purjehdimme kauan puolella laitatuulella ja huomasimme viimein +iloiten, että sumu oli vähenemässä. Kohta senjälkeen näimme maan +haamoittavan vähän matkan päässä. Ohjasimme veneen sinne ja nousimme +iloisina maihin. Muuan miehistä sanoi, että se oli Haapasaari, +mutta toiset purskahtivat remakkaan nauruun tämän kuullessaan. +Kysyin syytä heidän nauruunsa, jolloin he sanoivat, että olisi ollut +ihme, jos olisimme Haapasaarella, joka oli vallan lähellä heidän +kotiaan ja siis oikean suunnan varressa. Kauan seisoimme siinä, ja +talonpojat tuumivat, mitä maata se mahtoi olla. Muutamat luulivat +sitä Impilahteen kuuluvaksi niemeksi, toiset taas arvelivat toista. +Toiset sanoivat tuntevansa sen ja sen vuoren ja toiset mainitsivat +niiden nimet. Koska he kaikki tottuneina kalastajina tunsivat oman +saaristonsa saaret, niemet ja lahdet, ihmettelin, että he niin +kauan seisoivat siinä tuntematta paikkaa. Kaikki mainitsivat eri +paikkoja, joiksi luulivat tätä maata, ja sen olisi pitänyt olla +ainakin peninkulman verta syrjässä meidän oikeasta suunnastamme, +voidakseen saavuttaa uskottavaisuutta toisissa. Viimein miehet +menivät kauemmaksi saaren ylängölle sitä lähemmin tarkastamaan. +Kukin palasi taholtaan ja vakuutti, että oltiin Haapasaarella, jota +nyt enää eivät voineet epäilläkkään seutua lähemmin tutkittuaan. +Talonpoikien ilo ei ollut kuvattavissa, enkä tiedä, mitä tekivät +enemmän, iloitsivatko vai ihmettelivät, että sattuma näin +onnellisesti vei meidät perille. Meillä oli jäljellä soudettavana +vaan lyhyt matka, kunnes tulimme mannermaalle. Erosin perille +tultuamme seuralaisistani, lukuunottamatta erästä, joka seurasi minua +hyvän matkaa melkein Otsioisten kylään, joka on maantien varrella +3/4 peninkulman matkan päässä Sortavalan kaupungista. Täältä kävelin +vielä samana iltapäivänä Sortavalaan. Kantaen kädessäni suurehkoa +mansikkatuokkosta, jonka olin muutamasta kolikosta ostanut +paimentytöltä, tulin sisälle kaupunkiin vähää ennen auringonlaskua. +Seuraavana päivänä kirjoittelin kirjeitä ja sen jälkeisenä olin +valmis lähtemään kaupungista. Paria päivää myöhemmin sattuville +markkinoille en tahtonut jäädä, osaksi, koska jo ennen niitä olin +saanut kaikki mitä tarvitsin, osaksi, koska asuntoni vuokra ja muut +kulunkini niiden aikana olisivat melkoisesti lisääntyneet. Juuri +kun aioin kiinnittää laukun selkääni, astui mieshenkilö kievarin +saliin; katsahdin häneen muistamatta, mistä hän oli kotoisin ja +mikä hänen nimensä oli. Viimein kysyin kievarinisännältä hänen +nimeään, ja hämmästyin aika lailla, kun kuulin hänen mainitsevan +luutnantti Fryxell'iä. Olin edellisenä keväänä tavannut hänet hänen +asuinkaupungissaan Hämeenlinnassa. Oli koko hauskaa nähdä täällä +hänet jälleen. Hetken kuluttua läksin kuitenkin kaupungista, +kuten olin päättänyt. Muuan Pälkjärveltä kotoisin oleva talonpoika, +jonka vähää ennen olin tavannut apteekissa, lupasi kyydittää minut +kotiseudulleen saakka. Hän odotti jo minua pihassa, ja viipymättä +istuimme kääseihin. Tiellä kohtasimme paljon markkinoille matkustavaa +väkeä. Hyvin monella oli suuret voitynnyrit rattaillaan. Etenkin +kaikki ilomantsilaiset kuljettivat voita markkinoille. Ruskealaan +pysähdyimme hevosta syöttämään. Suuri joukko markkinaväkeä oli myös +samassa tarkoituksessa pysähtynyt sinne. Useat kiteeläiset, jotka +olivat tavanneet minut Potoskavaaran häissä ja jotka nyt tunsivat +minut, tervehtivät minua. Muiden muassa näin täällä talollisen +Halttusen Ruppovaaralta; hän oli sen Olli Halttusen veljenpoika, +josta aikaisemmin olen kertonut. Hän oli äsken parantunut ja oli +matkalla markkinoille. Hän kysyi, oliko minulla vielä tallella sama +pilli (huilu), jonka hän minulla näki ollessani yötä hänen luonaan. +Vastasin, että se kyllä oli taskussa, mutta etten nyt mielelläni +soittanut sitä näin suuren kansanjoukon edessä. Hän vakuutti minulle, +että täällä helposti saatoin ansaita melkoisesti rahoja, jos vaan +puhaltaisin huiluani, vaikkapa kukin antaisi vaan kolme kopeekkaa. +Kiitin häntä hänen hyväntahtoisesta ehdotuksestaan ja tuumin +miten vielä perustelisin estelyäni, kun kyyditsijäni vapautti minut +siitä ilmoittamalla, että hevonen jo kyllä oli syönyt tarpeeksi, ja +että meidän jo täytyi lähteä matkaan, jos mielimme ehtiä perille +Pälkjärvelle. Sanoin hyvästi Halttuselle, istuin kääseihin ja +läksin matkaan. Noin 10:n aikaan tulimme tienristeykseen, missä +hänen tiensä erosi maantieltä. Maksoin talonpojalle viiden +peninkulman matkasta ruplan ja 50 kopeekkaa; sitten nousin pois +kääseistä, ja hän ajoi toista tietä kotia. Oli jo jotenkin myöhä +illalla, kun saavuin Pälkjärven kirkolle, jonka vuoksi en tahtonut +poiketa pappilaan enkä muihin lähelläoleviin herrasperheisiin, vaan +astuin yhä edelleen vielä muutaman neljännespeninkulman matkan. +Yön lepäsin metsässä laukku päänalaisena ja kuusenhavuja allani sekä +peitteenäni. Mutta vaikka miten olisi peittänyt itseään niillä, oli +vaikeata päästä rauhaan hyttysiltä. Panin piippuuni ja sytytin sen +sekä ladoin uudelleen kuusenoksat päälleni. Savu piti nyt hyttysiä +matkan päässä, vaivuin uneen ja nukuin sangen levollisesti kunnes +joku aamulla rupesi penkaamaan havuläjääni. Nousin ylös vartijoitani +katselemaan. Karjalauma, joka sattumalta oli tullut paikalle, +seisoi ympärilläni tuijottaen minuun, ikäänkuin olisi tahtonut +hyökätä kimppuuni. Mutta minun kohotessani pystyyn se pelästyi +ja pötki pakoon. Aurinko oli jo korkealla taivaalla, ja minä aloin +kulkea eteenpäin. Vielä tänäkin päivänä kohtasin markkinoille +matkustavia talonpoikia. Monissa ruohoisissa paikoin he olivat riisuneet +hevosensa ja päästäneet ne ruokailemaan, sillä välin kuin itse loikoivat +valkean ympärillä. Kysyin, oliko heillä ollut tapana matkoilleen +ottaa mukaansa rehua hevosta varten. He vastasivat siihen kieltävästi +ja tuumivat, että se olisi suurinta hulluutta, koska ruohoa +tapaa kaikkialta tien vierestä. "Entä kaupungissa?" -- "Se, joka +aikoo viipyä kauemmin kaupungissa, niittää viimeisestä syöttöpaikasta +riittävän määrän ruohoa ja vie sen rattaillaan kaupunkiin." -- "Entä +jos hevosenne karkaisivat syödessään noin itsekseen valtoimina +metsässä?" -- "Siihen ne ovat liian viisaat ja ovat olleet pienistä +varsoista, kun ne emänsä perässä ensi kerran juoksivat irrallaan +matkalla." Minulla ei ollut enempää heiltä kysyttävää. Muutamat, +joilta kysyin osasivatko runoja, pyysivät minua käymään luonansa +kotonaan kulkiessani niiden pitäjien läpi, joissa he asuivat; sen +lisäksi he neuvoivat minulle useita tuttuja runoniekkojaan. Tein +sen huomion, ettei yksikään näistä talonpojista ollut juovuksissa. +Hiljaa he kulkivat tietänsä edelleen, meluamatta ja huutamatta niin +kuin useissa paikoin muualla, etenkin rannikkoväestön ja hämäläisten +kesken, on tavallista: Täten tämä päivä kului sangen miellyttävästi. +Mansikat olivat nyt täysin kypsyneet, jonka vuoksi usein poikkesin +tieltä niitä syömään. Tohmajärvellä söin samana päivänä ensi kerran +mesimarjoja, joita siellä täällä tien varsilla kasvoi runsaasti, +kuten myös suomuuramia, jotka löysin maantien viereisiltä soilta. +Iltapäivällä tulin Vatalan kievariin, jonne päätin jäädä pariksi +päiväksi, sillä näin, että heillä oli kaunis kamari, joka Karjalan +rahvaalta jopa kestikievareistakin useimmiten puuttuu. Emäntä, +joka oli vanhanpuoleinen, oli melkein yksin kotona, kun hänen +miehensä oli lähtenyt markkinoille. Hän näytti ensin olevan hieman +epäluuloinen minun suhteeni; kuitenkaan hän ei tehnyt mitään +esteitä, kun pyysin saada jäädä yöksi heidän vierashuoneeseensa. +Istuuduin kirjoittamaan iltaan asti, myöskin seuraavan päivän +käytin kirjoittamiseen. Emäntä, kun näki minun niin uutterasti +kirjoittavan, kysyi mitä kirjoittelin. Vastasin hänelle kirjottavani +muistiin kaikenlaista, mitä täällä Karjalassa olin nähnyt, voidakseni +sitten kotiseudullani siitä kertoa. "Ehkäpä panette kirjaan tämänkin, +minkä nyt kanssanne puhun", virkkoi emäntä. Jotta hän ei suotta +olisi tullut varovaiseksi minun suhteeni, vastasin kernaimmiten +panevani kirjaan vanhoja runoja ja lauluja ja kysyin, osasiko hän +niitä. Häh vastasi lapsuudessaan kyllä niitä osanneensa paljonkin, +mutta nyt jo enimmäkseen unhottaneensa ne. Näytin nyt hänelle kaikki +ennen kirjoittamani runot ja kerroin laajasta jalkamatkastani. Sen +ohella luin hänelle useita sellaisia laulurunoja, joita Karjalan +naiset etupäässä laulavat. Useat hän sanoi ennen osanneensa ja +toisia kuullessaan hän huomautti, että hänen äitinsä tai tätinsä oli +laulanut samoja lauluja vähän toisin. On omituista nähdä, kuinka +tenhoavasti vanhat laulut vielä usein vaikuttavat suomalaisiin +mieliin. Useissa paikoin olen huomannut, miten ne, jotka niitä ovat +laulaneet tai jotka ovat kuulleet muiden niitä laulavan, omituisella +tavalla ovat niistä heltyneet. Yhden ainoan runopätkän kuultuaan he +usein muuttuvat minulle tuttavallisemmiksi kuin kuultuaan pitkiä +kertomuksia asioista, joiden olen luullut enemmän huvittavan heitä. +Emäntä tuli myös yhä avomielisemmäksi minua kohtaan ja kertoi +minulle elämänsä tapauksia. Hänen ensimäinen miehensä oli jättänyt +hänet jälkeensä ilman perillisiä. Nykyisen miehensä kanssa hän +oli omituisella tavalla joutunut naimisiin. Tämä mies oli ennen +asunut lähellä heitä ja oli entisen isännän kuoltua jonkun aikaa +tehnyt talon työt ja hoitanut sen asioita. Kun hän sitten ilmaisi +aikomuksensa naida emäntälesken, oli tämä huomauttanut hänelle, +kuinka epäsuhtainen sellainen aviopari olisi ja kertoi sanoneensa: +"Saattaisinpa varsin hyvin ikäni puolesta olla äitisi, kuinka siis +voit naida niin vanhan naisen ja sittemmin naituasi tyytyväisenä +elää niin vanhan vaimon kanssa! Ei toki, hae itsellesi vaimo mielesi +mukaan muualta, talon saat kuitenkin minun kuoltuani. Minä en +enää ole naimahaluinen, vaan voin varsin hyvin olla lopun ikääni +naimatonna." Mies tai oikeammin silloin 18-20 vuoden ikäinen +poika ei kuitenkaan tämän johdosta luopunut aikeestaan, vaan oli +vakuuttanut, ettei hän mistään voinut saada parempaa vaimoa, ja +niin oli kosiminen ratkaistu. Kysyttyäni, miten hän oli tyytyväinen +nuoreen mieheensä, hän vastasi eläneensä hänen kanssaan hyvin +onnellisena ne vuodet, jotka olivat olleet naimisissa. Huolimatta +tästä emännän suuresta avomielisyydestä hän taisi kuitenkin joskus +olla huolissaan siitä, kuka minä olin sekä siitä, mitä alituinen +kirjoittamiseni merkitsi. Hän ei kuitenkaan koskaan lähempää +tiedustellut sitä minulta, eikä hän myöskään suorastaan tahtonut +kysyä, oliko minulla matkapassia vai ei. Kuitenkin hän kautta rantain +ilmaisi minulle halunsa saada se tietää. Tämä kävi selville, kun +hän kerran kysyi minulta, enkö koko matkallani ollut joutunut +tekemisiin ilkeiden ihmisten kanssa. Vastasin, että jos sellaisia +olisi ollut, niin he kyllä olisivat varoneet minua, kun olisivat +nähneet, että minulla oli pyssy. "Enpä tarkoita varkaita ja rosvoja", +sanoi hän, "sillä niitä ei Jumalan kiitos ollenkaan ole tarvinnut +pelätä meidän tienoillamme; vaan ajattelin, eiköhän rahvas, jonka +luona olette käynyt, joskus ole epäillyt teitä joksikin toiseksi ja +tuottanut teille kaikenlaisia hankaluuksia?" Tajusin helposti hänen +ajatuksensa ja vapautin hänet huolistaan minun suhteeni noutamalla +passini ja huomauttamalla, että se minua näissä asioissa suojeli. Nyt +hän tuli vielä tyytyväisemmäksi ja pyysi minua vaan jäämään heille +niin kauaksi, kuin työtäni kesti. Jäinkin sinne seuraavaan päivään +asti. Seuraavana aamupäivänä sattui rovasti Vallenius matkustamaan +Kiihtelysvaaran kappeliin. Hänen tiensä kulki tästä ohi, jonka vuoksi +hän poikkesi kievariin. Hän tunsi minut ja viipyi siellä jonkun +aikaa kysellen retkiäni, mitä olin tehnyt Jouhkolasta erottuani. +Hänen lähdettyään matkaan, emäntä tuli luokseni ja näytti siltä kuin +hän olisi tahtonut kertoa minulle jotakin hyvin tärkeätä. "Niin +vähän ihminen täällä tietää!" hän virkkoi kaikkein ensiksi. "No, +mitä teille nyt on mahtanut tapahtua?" -- "Eipä mitään", hän vastasi, +"mutta tehän olette maisteri, ja minä luulin teitä vaan talonpojan +pojaksi, kuten itse sanoitte." Vastasin, että olinkin talonpojan +poika, kuten olin hänelle sanonutkin, ja kysyin, mistä hän nyt +oli saanut tietää, että olin maisteri. "Kuulin kyllä", hän vastasi, +"että rovasti teitä siksi kutsui, vaikken ymmärräkkään ruotsia." +Jos olisin kauemmin tullut viipyneeksi täällä, olisin pikemmin +menettänyt kuin voittanut tämän emännän mielestä niin tärkeän +huomion kautta. Sillä sen sijaan, että ennen olin ollut täällä kuin +kotonani, piti emäntä nyt velvollisuutenaan kohdella minua kuin +ylhäisempää vierasta ainakin, ja tämä tuottaa aina hankaluuksia +sekä isännälle että vieraalle. Vähää ennen päivällistä hän kysyi +minulta, olinko syönyt "Karjalan herkkua". Vastasin, etten ennen +ollut kuullut edes tätä nimeä ja kysyin, mistä sitä valmistettiin. +Hän lupasi heti laittaa sitä, niin että saisin syödä. Se ei ollut +muuta kuin tavallista viilipiimää (kokkelia), johon oli sekoitettu +rieskamaitoa ja joka tuntui vähän nuoren maidon sekaiselta +kohopiimältä. Sepä vasta herkkua! taitanet ajatella, hyvä lukijani, +mutta vakuutan sinulle omasta kokemuksesta, että tämä yksinkertainen +ruokalaji maistuu sangen hyvältä, kunhan vaan ei syö sitä vatsan +ollessa täynnä. -- Myöhemmin iltapäivällä läksin täältä ja kuljin +kokonaista 5/4 peninkulmaa erääseen taloon, johon sitten yövyin. +Seuraavana aamuna läksin sieltä ja kuljin edelleen pysähtymättä +pitempää kuin useissa paikoin syömään mansikoita ja maamuuramia. +Olin jo täten vaeltanut noin kolme peninkulmaa, kun päivällisaikaan +rupesin lepäämään nurmikolle tien laitaan. Muutamia talonpoikia tuli +ajaen jäljessäni samaan paikkaan ja he tunsivat minut kohta, sillä +olivat nähneet minut matkallansa Sortavalaan, josta nyt palasivat. +Kaupunkiin viemästään voista he olivat saaneet 8 ruplaa puudalta, +joka hinta heidän mielestään oli vallan liian pieni. Aioin ensin +heidän rattaillaan ajaa Ilomantsin kirkolle, mutta tultuamme lähelle +Konnunniemen (Huosiovaaran) kylää, sanottiin minulle, että jos +tahdoin kirjoittaa muistiin runoja, niin siellä oli muuan talollinen +Rautiainen, jonka tiedettiin niitä osaavan. Jäin siis pois heidän +seurastaan ja poikkesin kylään, joka oli virstan päässä maantieltä. +Oltiin talossa äsken syöty päivällistä. Rautiainen kysyi minulta, +olinko jo syönyt ja kun siihen vastasin kieltävästi, pyysi hän minua +istumaan ruualle. Sen jälkeen hän tarjosi minulle kypsiä suomuuramia, +sellaisia, joita täällä sanotaan "lakoiksi" eroitukseksi vähemmän +kypsistä ja vielä kovista "muuramista". Hänen kanssaan tyhjensin +suuren ropeellisen näitä hyvänmakuisia marjoja. Hänen pienelle +tyttärelleen, joka oli poiminut ne, annoin sitten muutaman lantin, +jotka minulla sattui olemaan, ja sen jälkeen Rautiainen käski hänen +tuoda esille vielä toisen ropeen. En kuitenkaan jaksanut syödä +enempää, vaan kiitin ja käänsin sitten puheeni runoihin. Vaikka +Rautiainen muuten näyttäysikin anteliaaksi ja vieraanvaraiseksi, ei +hän kuitenkaan antanut minulle mitään toiveita runojen saannista. +Hyvin halukkaasti hän kuunteli niitä runoja, jotka hänelle luin, +mutta hän sanoi aina lopulla: "Onhan teillä kaikki runot ennestään, +mitä minä enää voin teille antaa?" Lukuunottamatta muutamia +perin mitättömiä toisintoja, en saanutkaan häneltä mitään. Muutamat +nuoremmat henkilöt lauloivat kuitenkin minulle pari uudempaa runoa, +jotka panin kirjaan. Samalla he neuvoivat minut erään Ollukka +Parvisen luo, jonka sanoivat sekä osaavan muiden sepittämiä runoja +että itse olevan onnistunut runoniekka. Muutamat nuoremmista +henkilöistä saattoivat minut Ollukan kotiin. Hän sattui, +tullessamme itse olemaan pihalla; tervehdin häntä, tietämättä että +hän juuri oli etsimäni mies, ja menin tupaan. Minua saattaneet +miehet jäivät jälkeeni pihalle, kuten luulin, kertomaan asiaani. +Hetken kuluttua hekin tulivat tupaan ja minä kysyin, olivatko nähneet +Ollukkaa. "Hänhän se oli, jota tervehditte pihalla", sanoivat he, +"mutta mainittuamme, että te olitte tullut kirjoittamaan hänen +runojaan, hän juoksi pois, emmekä sen koommin ole häntä nähneet." +Kysyin, eivätkö olleet nähneet, minnepäin hän oli juossut, ja he +arvelivat hänen lähteneen vähän matkan päässä olevaan toiseen taloon. +Menimme sinne häntä etsimään, mutta ei häntä sielläkään näkynyt. +En kuitenkaan turhaan nähnyt vaivaa, sillä tämän talon emäntä +lauloi minulle useita vanhoja lauluja, jotka kirjoitin kirjaan +mikäli hän niistä aina muisti jonkun pätkän. Hänkin virkkoi, minkä +monet muut ennen olivat sanoneet, etten kahdessa kolmessa päivässä +olisi voinut kirjoittaa kaikkia niitä runoja, jotka hän tyttönä +oli osannut. Hän valitti, että muistinsa nyt oli niin heikontunut, +ettei hän muistanut paljoa niistä. "Kuitenkin muistan vieläkin +useita", hän jatkoi, "ja saatan itsekseni usein laulella tuntikaudet +perätysten, paraiten kun olen pahoillani jostakin tai kun mieleni +muuten on täynnä huolia. Silloin ei minulta suinkaan lauluja puutu, +eikä minun edes tarvitse niitä tuumia, vaan laulelen monta laulua, +joita nyt en suinkaan voi muistaa." -- Ollukkaa odotettiin tänne +illalla, sillä hänen piti seuraavana päivänä ottaa osaa heinäntekoon. +Hän tulikin viimein myöhään illalla, mutta ei mitenkään suostunut +laulamaan runoja. Kysymykseeni, miksi hän päivällä oli paennut +minua, hän ei vastannut mitään, vaan puolusteli itseään ainoastaan +sillä, että kaikki runot, jotka hän osasi, sekä omat tekemänsä +että muiden sepittämät, olivat niin huonot, ettei niitä maksanut +panna kirjaan. Pyytämällä pyydettyäni hän kuitenkin lupasi +seuraavana aamuna laulaa parhaat runot, jotka osasi. Mutta se, mitä +olin pelännyt, tapahtuikin, nimittäin että Ollukka jo oli mennyt +pois ennenkuin heräsin. Emäntä, joka yhä vielä oli kotona, muisteli +vielä, mitä edellisenä päivänä oli jättänyt lauluistaan laulamatta, +ja minä toivoin vielä saavani häneltä paljon muita lauluja, +kun hänen miehensä sekaantui asiaan ja käski emännän laulaa ennemmin +jonkun jumalisen virren kuin vanhoja "remputuksia". Huoneentaulu +muistui mieleeni, enkä siis enää tahtonut pyytää emäntää vastoin +miehensä tahtoa laulamaan minulle laulujansa. Mainitun päivän aamuna, +nimittäin 14:ntenä, läksin Huosiovaaralta enkä paljoa pysähtynyt +ennenkuin Koverossa. Olin aikonut pysähtymättä vielä samana +päivänä kulkea Maukolaan saakka, missä lääninviskaali Falck asui. +Olin kuullut, että hän oli suuri suomalaisten runojen ystävä. +Muuan tienristeys Koveron tienoissa eksytti minut. Sen sijaan että +olisin poikennut oikeanpuoliselle tielle, joka vie Ilomantsin +kirkolle, menin vasemmanpuolista tietä, joka pian päättyi venäläiseen +rukoushuoneeseen. Minun täytyi kääntyä takaisin ja poikkesin erääseen +taloon. Tämän kylän asujamet kuuluvat suureksi osaksi kreikkalaiseen +uskoon, ja niin oli myös sen talon väen laita, johon tulin. Tytär +kysyi nähtyänsä huiluni, mikä keppi se oli. Vastasin silloin hänelle, +että se oli puhallus-soitin ja rupesin samassa todistamaan mitä +olin sanonut. Hän oli vähällä joutua suunniltaan ihastuksesta ja +tiesi tuskin, pitikö hänen astua vai tanssia. Lopetettuani pyysin +häntä vuorostaan laulamaan jotakin minulle. "En enää jouda", hän +vastasi, "veljeni odottavat minua heinäniityllä, mutta äitini jää +kotia ja hän osaa kyllä lauluja." Samassa hän otti viikatteensa ja +meni pois. Kotia jäänyt äiti ei kuitenkaan ollut niin altis tuomaan +esiin runojaan. "Lauloinpa viimeksi", hän virkkoi, "häissä ja sain +siellä sukat (tai kintaat; en oikein muista kumman hän sanoi); enkä +nyt tässä tahdo laulaa ilmaiseksi." Otin esille 5 kopeekan hopearahan +ja lupasin sen hänelle, jospa hän vaan tahtoi laulaa minulle pari tai +kolme runoistaan. Nyt hän alkoi ja toisti ne vielä kun aloin panna +niitä kirjaan. Sitten tahdoin antaa hänelle maksun, mutta hänpä ei +ottanutkaan vastaan rahoja. Ihmettelin sitä ja kysyin, kuinka hän +ensin ei ollenkaan tahtonut laulaa maksutta ja kuinka hän sitten +laulettuaan ei huolinutkaan maksusta. Hän virkkoi silloin, että +hän kernaimmiten kokonaan olisi tahtonut olla laulamatta, mutta +ettei myöskään ollut voinut kauempaa kieltää, kun huomasi, miten +kärkkäästi halusin sellaisia joutavia lauluja. Tarjosin hänelle +vielä kerran mainittua rahaa, ja lopulta hän suostui ottamaan sen, +kuitenkin pannen ehdoksi, että minun samasta maksusta piti syödä +päivällistä. Muori kantoi pöytään voita, maitoa ja täkäläisen rahvaan +piirakkaa. Ruuan jälkeen menin muorin neuvon mukaan tien vieressä +olevaan torppaan, jonka emännän hän sanoi osaavan paljon runoja. +Tupa oli sinne tullessani aivan tyhjä. Odotin hetkisen, mutta ei +ketään kuulunut, jonka vuoksi taas läksin matkaan. Vaikka torppa +oli maantien varrella, ei ovessa ollut mitään lukkoa, joka seikka +on todiste siitä, että yleinen turvallisuus täällä vielä on sangen +hyvä. "Karsinan" ja "sillan" välillä oli täällä vanhan tavan mukaan +väliaita rajana. + +Näiltä viivytteiltä en ehtinyt tarpeeksi aikaisin illalla Maukolaan, +jonka vuoksi päätin yöpyä lähellä olevaan taloon. Seuraavana +aamuna saavuin sinne varhain. Lääninviskaalilla, joka myös oli +pitäjänmakasiinin hoitaja, oli sinä viikkona toimena jakaa +viljaa lainaajille. Hän asui sen ajan pappilassa, minne minäkin +päivällisen jälkeen menin. Siitäperin kuin erosin Sortavalasta, +olin oleskellut rahvaan parissa, jonka vuoksi nyt kernaasti lepäsin +täällä kokonaista kuusi päivää. Hyvä ja ystävällinen kohtelu, joka +täällä tuli osakseni, hauskuutti suuresti tämän ajan. Runokokoelmani +suureni melkoisesti niistä lisistä, jotka herra lääninviskaali +hyväntahtoisesti antoi minulle, ja myös muutamista muista. Vähää +ennen kuin erosin täältä suntio toi minulle tukun ennen paperille +pantuja runoja; ne kopioin lukuunottamatta muutamia, jotka +pääasiallisesti olivat jo hallussani olevien kaltaisia. Erään +entisen koulumestarin käsikirjoituksen sama mies antoi minulle. +En kuitenkaan voinut sitä käyttää, vaikka se tosin oli useita +hartauskirjoituksiamme etevämpi, ja vaikka sillä oli se etu niihin +nähden, että se oli alkuperäinen, kun sitävastoin kaikki muut ovat +huonoja käännöksiä. -- Erään kuuluisan runoniekan, Pietari Kettusen +luona, joka asui Kuolisman kylässä, neljän peninkulman päässä +Ilomantsin kirkolta, minun täytyi jättää käymättä; tosin ei matkan +pituus, vaan sen muut vaikeudet pelottivat minut siitä. Oli näet +kulkeminen sinne monen järven yli. -- Ne Ilomantsin suomalaiset +asukkaat, jotka ovat venäjänuskoisia, muodostavat noin kolmanneksen +pitäjän asujamista. Huolimatta uskonnonmuutoksesta ovat useimmat +heistä itse harjoittaneet lukutaitoa. Monella on pieni kokoelma +suomalaisia kirjoja, ja näitä he luterilaisten veljiensä tavoin, +joiden kanssa elävät hyvässä sovussa, ahkerasti lueskelevat. +Luulenpa tuskin, että koskaan kummallakaan puolella on tapahtunut +sellaista toisen uskon tuomitsemista ja oman uskon ylistelyä kuin se, +joka usein jokapäiväisenä riidan aiheena esiintyy etelä-Europassa +niissä paikoin, missä kahteen eri uskontunnustukseen kuuluvaa kansaa +asuu lähellä toisiaan tai sekaisin. Päinvastoin luterilaiset +suomalaiset täällä joka sunnuntai menevät kreikanuskoiseen +jumalanpalvelukseen, joka alkaa jotakuta tuntia aikaisemmin kuin +heidän oma jumalanpalveluksensa, ja kreikanuskoiset kulkevat taas +omasta kirkostaan, pappi etunenässä, luterilaiseen kirkkoon. +Ruotsin ajalla oli tietysti lupa venäjänuskoisen kääntyä +luterilaiseen oppiin, mutta ei päinvastoin. Nyt on asianlaita +päinvastainen. Lasten tulee tunnustaa samaa oppia kuin vanhempien. +Venäjänuskoiset miehet eivät pukunsa puolesta huomattavasti eroa +luterilaisista, mutta naisilla on omituisenlainen päähine sekä +väljä röijy, joka useimmiten on punaista kangasta. Ilomantsissa asuu +toisenlahkoisiakin kreikanuskoisia, niin sanottuja "raskolnikkejä". +Heillä on täällä kaksi luostaria, joissa en voinut käydä, koska +ne olivat niin etäällä. -- 21:ntenä päivänä läksin Ilomantsista +kulkemaan Enontaipaleeseen. Rokottaja Vinter, jonka Ilomantsissa +olin tavannut, matkusteli samaan aikaan virkatoimissaan tämän tien +varsilla olevissa kylissä. Matkustin hänen seurassaan noin pari +peninkulmaa, mutta seuraavana aamuna erosin hänestä ja jatkoin +matkaani yksin. Iltapäivällä tulin Enon(taipaleen) pappilaan, missä +nukuin seuraavan yön. Aamulla kävin loihtija Hassisen luona, joka +asui Nesterinsaarella, näpeän neljännespeninkulman matkan päässä +mainitusta pappilasta. Niistä lukuisista vanhoista loihturunoista, +jotka hänen sanottiin osaavan, kuten hän myös itse myönsi, sain +ainoastaan pari kappaletta. Hän ei millään muotoa suostunut +lukemaan niitä, tai jos hän sen tekikin, niin ei antanut minun +kirjoittaa niitä muistiin. Lukiessani hänelle ennen keräämiäni +runoja, hän aina kysyi, keltä ne olin saanut. Jotta en olisi +vahvistanut sitä hänen luuloansa, että täten muka kokosin luetteloa +maan noitien nimistä ja että sitten vetäisin heidät edesvastuuseen, +virkoin aina, että muka olin unhottanut niiden henkilöiden nimet, +jotka olivat laulaneet ne minulle. Mutta tämä ei ollenkaan ollut +omansa herättämään hänessä suurempaa luottamusta. Hänen tavallinen +vastauksensa kuului, ettei hän lohen pyynniltä ehtinyt lausua +runojaan. Muuten hän kohteli minua sangen hyvin. Hän tarjosi minulle +kahvia ja keitätti aterioiksi vasta pyytämäänsä tuoretta lohta. +Talon vanha emäntä oli sairaana ja poikansa kysymyksessä olevan +loihtijan hoidon alaisena. Hänen molemmat miniänsä olivat keskenään +tehneet sen sopimuksen, että he hoitaisivat vuoroin karja- ja vuoroin +muun talouden askareita vuoden ajan erästään kumpiakin. Se miniä, +joka tänä kesänä hoiti karjaa, oli karjan kanssa ulkolaitumella +viipyen siellä syksyyn asti ja pitkän matkan vuoksi ajamatta +karjaa illoin kotia. Heidän karjassaan oli lähes 30 lypsävää lehmää. +Kuulin sittemmin hullunkurisen jutun siitä, miten nuorempi Hassinen +oli nainut kotona olevan emännän. Tämä oli nuorena ollut kuuluisa +suuresta kauneudestaan. Useat kosijat olivat saaneet rukkaset. +Hassinenkin ilmestyi puhemiehensä seurassa. "Mene helvettiin!" oli +tytön vastaus ollut. Hassinen astuu esiin ja sanoo: "Muistakaa, +että se, minkä sanoitte hänelle, oikeastaan kohtaa minua." "Mene +sinne ja sinne", tyttö vastasi hänellekin. Kun Hassisen piti lähemmin +selvittää tunteitaan, tyttö nousi seisovilleen ja juoksi riiheen, +johon Hassinen häntä seurasi. Tytöllä oli sirppi kädessä ja hän +uhkasi sillä lyödä kosijaa, ellei tämä suostuisi poistumaan, mutta +tämä sai käteensä seipään ja löi sirpin hänen kädestään, mutta sattui +samalla koskettamaan puulla hänen käsivarttaan. Tyttö rupesi itkemään +ja sanoi: "Vianalaiseksi minun piekset", johon kosija virkkoi: +"Kyllä minä sinun vianalaisenakin elätän." Tyttö itki yhä vaan, +mutta seurasi kuitenkin Hassista äitinsä luo. Äiti kysyi kuultuaan +Hassisen selityksen: "Tahdotko, tyttäreni, häntä mieheksesi?" "Enhän +minä muillekaan vianalaisena kelpaa." + +Omituista karjalaisten perhe-elämässä on muuten, että pojista +usein kukin ottaa emännän itselleen kotiin. Sopivin veljistä +rupeaa ensimäiseksi isännäksi, mutta toisetkin kernaasti pitävät +itseään isäntinä. Ei aina käy niin, että ylimmän isännän vaimo myös +olisi ylin emäntä, sillä tämä arvo riippuu heidän keskuudessaan +taitavuudesta, joka toisten suostumuksella tai vallananastajan +vaikutuksesta helposti pääsee oikeuksiinsa. -- Torstaina, 24:ntenä +päivänä, kuljin taas Hesterinsaarelta takaisin Enon(taipaleen) +pappilaan. Koska siinä saaren rannassa ei sattunut olemaan venettä, +niin oppaanani oleva mies vei minut kaidan salmen rannalle, jonka yli +virran vuoksi olisi ollut mahdoton päästä, ellei sen poikki olisi +ollut pantuna pyöreitä puita kiville; niitä myöten ryömimme yli, +ollen vaarassa luiskahtaa virtaan. Onnellisesti pääsimme kuitenkin +molemmat salmen yli, ja todellisella mielihyvällä minä jatkoin +matkaani Enon(taipaleen) pappilaan, jossa olin yötä. Seuraavana +päivänä läksin sieltä aamiaisen jälkeen. Tunnin ajan kuljettuani +saavuin Kaltimonniskan salmelle, jonka yli tätä tietä matkustavien +täytyy lautalla kuljetuttaa itsensä. Tultuani toiselle rannalle +istuin panemaan piippuuni ja pyysin lauttamiestä tekemään samoin +sekä ojensin hänelle tupakkakukkaroni. Tuskin hän oli ehtinyt +noudattaa kehotustani, kun alkoi puhua paikan merkillisyydestä. +"Kaksikymmentä vuotta sitten ette olisi istunut yhtä turvallisena +tuossa paikassa kuin nyt", hän sanoi minulle. "Miksi en", minä +kysyin. "Koska", hän jatkoi, "venäläinen silloin pian olisi +voinut ampua teidät kuoliaaksi." Sitten hän alkoi kertoa, miten +venäläiset olivat sijoittaneet leirinsä vastaiselle rannalle, +jolta juuri olimme tulleet, ja miten joukko karjalaisia talonpoikia +oli estänyt heitä kulkemasta salmen poikki; nämä talonpojat olivat +tänne kokoontuneet Tiaisen johdolla estämään vihollisen etenemistä. +Tiainen, vaikka oli itsekkin ainoastaan talonpoika, oli erittäin +kekseliäästi ja rohkeasti johtanut toisia. Hän oli varustanut +paikan jotenkin korkealla vallituksella, jonka hän oli käskenyt +luoda mullasta ja turpeista suurten petäjähirsien muodostamalle +perustalle. -- Kuoppa, joka oli syntynyt mullan otosta, oli vielä +nähtävissä ja oli melkoisen suuri. -- Tämän varustuksen suojelemina +talonpojat olivat monta viikkoa estäneet vihollisen pääsemästä +salmen yli. Useat tämän tekemät yritykset olivat talonpojat +ampuma-aseineen onnellisesti torjuneet. Vihollinen ei myöskään ollut +jättänyt kanuunainsa tulta suuntaamatta talonpoikien varustusta +vastaan, mutta se oli ylipäänsä vähän vahingoittanut heitä, sillä +tavallisesti olivat vihollisten kuulat lentäneet ylempään suuntaan +lähelläolevalle vuorelle, jolta olivat kaataneet koko metsän. +Vaikka tämä tosin ei tehnyt erityistä vahinkoa talonpojille, he +eivät kuitenkaan mielellään nähneet, että hyvä tukkimetsä sai +syyttömänä kaatua tantereelle. Mutta tämä paha ei ollut muuten +poistettavissa kuin vihollisen karkoittamisella, ja sitä varten +Tiainen keksi seuraavan juonen. Hän teetti vallituksen seinään useita +pyöreitä lovia, joihin pantiin suuria petäjähirsiä; nämä oli sitä +ennen koverrettu ontoiksi ja päästä tervattu, niin että tulisivat +kanuunain kaltaisiksi. Tuskin oli tämä saatu kuntoon, kun huomattiin +levotonta liikettä vihollisessa, joka piti varmana, että talonpojat +pian lähettävät heidän sekaansa kuulasateen. Vihollinen vetäytyikin +takaisin, ollen varma siitä, että tätä tietä oli mahdoton tunkea +eteenpäin. Talonpojat jäivät vielä tähän hyvin varustettuun leiriinsä +ja odottivat, yrittäisikö vihollinen vielä vastedes siitä paikasta +ylitse. Mutta tämän sijaan vihollinen tekikin kierroksen Liperin +kautta ja lähestyi suoraa päätä talonpoikien leiriä, kun nämä siitä +saivat tiedon. Huomaten mahdottomaksi puolustautua avonaisella +kentällä, talonpojat pakenivat minkä ennättivät, jättäen jälkeensä +äsken mainitut kanuunansa. En tiedä mitä vihollinen ajatteli lähemmin +tarkastellessaan näitä kanuunoita, jotka vähää ennen hänessä olivat +herättäneet kauhua. Mutta nyt loppui piippuni, kuten myös talonpojan +kertomus. Läksimme pois Tiaisen linnasta, joksi paikkaa nyt sanotaan +ja erosimme, hän mennen kotiinsa ja minä kulkien tietä edelleen, +kunnes tien vieressä tapasin suuren hongan, jota vihollisen kuulat +olivat säästäneet ja joka hyvin suojeli minua auringon paahteelta. +Sen siimekseen istahdin ja panin paperille talonpojan kertomuksen. +Päivällisaikaan tulin kylään, jossa poikkesin Ihalaisen tilalle. +Kotona olevat naiset lauloivat minulle moniaita runoja, varsinkin +muuan vanhempi nainen, jota Hassinen oli minun neuvonut hakemaan. +Tuskinpa luulen kenenkään runolaulajistani olleen niin auliin +muistelemaan ja laulamaan kaikenlaisia runoja, kuin tämä muori oli. +Syynä siihen oli se, että hän poltti tupakkaa, ja minä tarjoilin sitä +hänelle koko ajan kuin viivyin talossa. Palkinnoksi hänen runoistaan +annoin hänelle vielä lähtiessäni runsaan kahmalollisen kartuusia, +josta hän loppumattomiin minua kiitteli ja toivotti alituista +menestystä. Tavallisuuden mukaan kysyin uusien runolaulajien +osotteita, mutta en saanut ainoatakaan. Minulle sanottiin, että +kyllä joku vuosi sitten eräästä pappilasta olisin voinut saada +paljon runoja, mutta että se nyt oli myöhäistä, sillä koko talo +oli tullut heränneeksi. Nämä heränneet pitävät suurena syntinä +maallisten laulujen laulamista ja luulevat jo edistyneensä pitkälle +hurskaudessa, jos heidän on onnistunut unhottaa ne viattomat laulut +ja runot, joita lapsuudessaan ovat kuulleet vanhempiensa ja muiden +laulavan. Puhumattakaan lauluista, he kammoksuvat kaikkea soittoakin, +jonka katsovat olevan tästä maailmasta. Saman talon tyttäret olivat +ennen olleet seudun taitavimpia kanteleensoittajia, mutta uuden +opin levittyä eivät olleet koskettaneetkaan kantelettaan. Omituista +oppia! Muuan näistä heränneistä oli Kukkoselta (Renqvistiltä) ostanut +hengellisiä kirjoja noin 50 ruplalla; tämä seikka antoi minulle +hieman aihetta epäillä tämän laajalti kuuluisan apostolin pyhyyttä. +Tämä seikka näytti ainakin todistavan, ettei hän ollut kammonnut +kaupan tekoa, joka ei kuitenkaan ole pyhimysten tunnusmerkkejä. -- +Mutta tapahtuihan se hurskaasta innosta hankkia uskonveljilleen +hengellistä lukemista -- olkoon menneeksi, mutta kernaasti olisin +tahtonut nähdä talonpojan kirjaston, sillä 50 ruplasta pitäisi saada +melkoisen paljo hengellisiä kirjoja, jotka tavallisesti myydään +polkuhintaan. Läksin Ihalaisen talosta, käymättä muualla kylässä, +sillä eipä mikään ole ikävämpää kuin joutua tekemisiin näiden +uskonkiihkoisten heränneiden kanssa. Poikkeamatta muualle kuin +vanhaan rappeutuneeseen myllyyn, joka oli tien varressa, ja jossa +sen alla porisevan veden vaikutuksesta olin vähällä nukahtaa, tulin +illalla Ahvenuksen salmelle, jonka yli matkustajat taas viedään +lautalla. + + + + +Hajanaisia muistiinpanoja. + + + [Kertomus keskeytyy tähän. Käsikirjoituksen yhteydessä on + säilyneenä seuraava, aiottua jatkoa varten nähtävästi + kiireessä kyhätty suunnitelma, joka sisältää katsauksen + matkan loppuvaiheisiin sekä hajanaisia huomioita Karjalan + rahvaan elämästä, kielimurteesta y.m. -- Sen jälkeen liitämme + tähän vielä erään kirjeen, jonka Lönnrot Sortavalasta lähetti + professorinrouva Törngrenille Laukkoon, ja joka kuvaa sekin + Lönnrotin mielialaa matkallaan (Alkukielellä painettuna + E. Nervanderin julkaisussa "Elias Lönnrots ungdomstid på + Laukko". Helsingfors 1893, ss. 33-38.).] + +Seuraava lauttauspaikka Ahvenuksen salmella. -- Ehrokkalan ukko. -- +Yötä metsässä. Seuraavana päivänä kävin useassa talonpoikaistalossa +-- ammuin siipeen kahta sorsaa -- seudut erinomaisen kauniit. -- +Iltapäivällä sadetta. -- Yövyin viimeiseen Pielisjärven kirkolle +vievän tien varrella olevaan kestikievariin. -- Sieltä seuraavana +aamuna, 29:ntenä p:nä, erään Pielisjärven lahden poikki kirkolle. +Kohtaus kirkonrannalla nimismies Steniuksen kanssa. Vanhoja +jäännöksiä muinaisesta kaupungista -- Pogosta. Sieltä Mustolaiselle, +missä vietin kirkkoajan. Kohtausinsinööri Markströmin ja viskaali +Jurvelinin kanssa. Iltapäivä komministeri Bonsdorffin seurassa. +Käynti Sarkkilassa. Vesimatka Pankakosken malminsulatoille. Matka +Juuvan kappeliin. Viivyntä siellä. Sikäläinen malmiaihe, jota +Rinman ei mainitse. -- Paluumatka nimismies Studdin seurassa +Sarkkilaan. Saarna Lieksassa 10:ntenä p:nä elokuuta. Päivällinen +kappalaisella Heleniuksella. Lähtö Lieksasta 13:ntena p:nä. Yötä +talonpoikaistalossa. -- Seuraavana päivänä päivällisaikaan Nurmeksen +kirkonkylään. Viipyminen siellä. Mustalaisten tappelu. -- Käynti +kirkkoherran-sijaisen Höckertin ja nimismies Krogeruksen luona. +Hautausmaa mäntymetsää. Lähtö Nurmeksesta yöllä 16:ntena p:nä. +Kajaanin tienhaara. Jatkoin vaellusta 17:nnen ja 18:nnen päivän. +Uusi maantie. Kestikievarit. Yötä Säyneisissä. Tiistaina 19:ntenä +p:nä Juvankoskelle. Viivyin 23:nteen [?] päivään siellä. -- Nilsiän +heränneet. Leikkuutalkoo. -- Vesimatkaa sieltä Kuopion kaupunkiin +luutnantti Dahlströmin ja neitien ------ seurassa. Tulo kaupunkiin. +Uusi hirsirakennus, sairaala, koulu, kirkko, näköala tornista, Puijo; +koko kaupunki hyvin rakennettu kauniine puutaloineen ja säännöllisine +katuineen. Lähtö Kuopiosta 22:ntenä p:nä. Yötä Hendricsnäsissä. +Kohtaus hovioikeudenauskultantti v. Fieandtin kanssa. Tulo +Rautalammin pappilaan 23:ntena p:nä. Lyytinen, Toholahti. Matka +Sonkarinsaarelle keskiviikkona 28:ntena p:nä. Yötä eräässä talossa. +"Karjalan puukko hävynnä." -- Vihta-Paavo l. Korhoinen. Souto +Räntylään, Kuopniemelle. -- "Anna palaa, tulen syntypä nyt on +käessäsi." -- Kotiapaluu. Laukaan kirkon ohi 31:ntenä p:nä elokuuta. +Yötä Jyväskylässä. Seuraava yö Korpilahdella. 2:sena p:nä syyskuuta +Tampereelle ja sieltä 4:ntenä p:nä Laukkoon. + +Maamuuramia Pielisessä. -- Niittomiesten lyömä veto. -- Rahvasta +syytetään käräjöimishalusta ja kostonhimosta. -- Lohenpyynti +Pielisessä, Taipaleessa, j.n.e. -- Kantele joka talon seinällä. +-- Sortavalan murteesta. Jo net mentiin, j.n.e. -- Piiraita ja +muita laitteita; -- Kalakukko. Usein minulta kysytään, eikö meillä +ole käärmeitä y.m. Karjalassa uhrataan Kekrille puuropata. -- +Puute käsityöläisistä. -- Ainoastaan Venäjän raha käypää. -- +Sananlaskuja, vanhojen laulurunojen pätkiä. -- Ritvalan lauluja +Sääksmäellä pääsiäisestä juhannukseen. Niiden laiminlyöminen +tuottaisi kylälle paljon pahaa. Maailman loppu. Kansaa kokoontuu +usein joukoittain kulkuetta katsomaan. -- Rahvas opinhaluista. +Karjalan rahvaan luonne. Morsiuspari ensi talvensa ulkohuoneissa. +Kaskeaminen. -- Männöö, tulloo, kyssyy, kennen, j.n.e. -- Ei mitään +muistopatsaita Valamossa. Evästä. -- Karjalassa rahvas on siistimpää, +kuin monin muin seuduin Suomessa; penkit, pöydät ja tuolit pestään +kerta viikossa, lattia ja seinät kahdesti vuodessa; ottavat useammin +kuin hämäläiset ylleen puhtaat paidat, y.m. Muuan suomalainen tautien +parannustapa: Parantaja: Pohtaan, pohtaan. Sairas: Mitäs pohtaat? +P.: Pohtaan maata. S.: Jos olet maasta tullut, niin männös maahan +-- pohtaan, pohtaan, mitäs pohtaat? Pohtaan tuulta, tulta, vettä, +jos oot j.n.e. -- Jälkiä suomalaisten vanhoista uhritavoista vielä +Karjalassa. Kun on saatu kaadetuksi riistaa, on uhrattava hopeaa +metsänjumalille, y.m. -- Maksaisi vaivaa tutkia, eivätkö karjalaiset, +savolaiset ja hämäläisten eteläpuolella asuvat suomalaiset ole +alkuperäisesti olleet samaa heimoa. Koko joukko sanoja, joita +rannikkosuomalaiset ja karjalaiset (sekä savolaiset) käyttävät, mutta +joiden sijassa hämäläisillä on omat nimityksensä, näyttää viittaavan +siihen; sellaisia on: _tupa, suoja; pelto, vainio: mie, sie, mä, +sä; kuhilas; akkuna, ikkuna_. -- Käytetään pieleksiä, eikä latoja. +Hyttysiä on niin runsaasti, että niitä savulla täytyy karkoittaa +karjan lepopaikoilta. -- Piimää talveksi. Kesällä on rahvaan ruokana +enimmäkseen leipä, voi, kala ja piimä -- rokkaa silloin tällöin, +huttua samoin. + +Muita huomioita: + +Karjalainen rakennustapa. -- Kaskenviljelys. -- Taloustapoja. +Asuintupien sisustus. -- Vuoteet. Naimatapoja. Karjalassa tyttäret +lähtiessään miehelään kotoa vievät mukaansa viikatteen ja kassaran. +Savossa on vallalla se tapa, että nuori parikunta ensi talvena nukkuu +lämmittämättömässä huoneessa. -- Matkat -- Leikit ja huvitukset. + + + + +Liite. + + + Sortavala, 28 p:nä heinäkuuta 1828. + +Arvoisa Professorinrouva! [Professorinrouva Törngren.] + +Minun on vaikea selittää, kuinka kärsimättömänä olen odottanut +tilaisuutta antaakseni Teidän perheellenne muutamin rivein tietoa +vaelluksestani. Viimein tulin Sortavalaan, mutta en kuitenkaan +tahtonut kirjoittaa, ennenkuin olin käynyt Valamon luostarissa, +voidakseni samalla kertaa kertoa tästä paikasta. Nyt olen palannut +sieltä, ja kuinka iloisena istuuduin kirjoittamaan kirjettä! Minusta +tuntuu, kuin olisin Laatokan rannoilta kiireisesti rientänyt halki +koko Suomen -- Saimaan, Päijänteen ja kaikkien muiden järvien yli -- +hyvään Laukkoon. Mutta kuinka pian tämä ilo taas on ohi; lopetettuani +kirjeeni, olen taas täällä vähän yksin. Teidän ei siis pidä +ihmetellä, että kirjoitan niin pitkän kirjeen, kuin paperi sallii, +vaan suokaa se minulle anteeksi. Perinpohjaisella kertomuksella, +miten ja mitä teitä yli yhdeksän viikon kestäneen vaelluksen jälkeen +viimein olen saapunut tänne, en kuitenkaan rohkene vaivata Teitä. +Sanon Teille vaan terveisiä muutamilta herrasperheiltä, joiden +luona matkallani olen käynyt. Minulla on sitä suurempi syy siihen, +kun minulla sekä näissä, että muissa perheissä, joiden luona olen +vaelluksellani käynyt, on ollut mitä paras suositus siitä, että olen +ollut kotiopettajana professori Törngrenillä. + +Rovasti Nykopp'ilta saan ensiksi sanoa terveisiä. Sekä rovasti että +ruustinna voivat hyvin. Sitten on minun sanottava terveisiä vanhalta +vesilahtelaiselta, Kiteellä asuvalta assessorinrouva Fabritiukselta. +Hän oli maaherra Walleniuksen sisar ja oli ensin ollut naimisissa +erään Wegeliuksen kanssa, joka jonkun aikaa oli ollut Vesilahden +kappalaisena ja asunut Janussa. Sittemmin mainittu Wegelius oli +tullut Porvoon hiippakuntaan ja kuollut Kiteen kirkkoherrana. Leski +oli mennyt uusiin naimisiin assessori Fabritiuksen kanssa, joka +jo on kuollut hänkin. Vielä on minun lausuminen terveiset eräältä +Relanderilta, Pälkjärven papilta. Hänen isänsä oli ollut kauppias +Raumalla, ja lienette Te siis tuntenut hänetkin. + +Matkani on tähän asti kokonaisuudessaan ollut onnistunut. Rahvas on +Savossa ja Karjalassa, kuten myös näissä venäläisissä pitäjissä, +hyvin vieraanvaraista. Usein siitä tuntuu vallan kummalliselta, +että kysytään, mitä ruoka maksaa. Karjalassa olevassa Kesälahden +pitäjässä viivyin joku aika sitten talonpoikaistalossa neljän +päivän ajan, sillä isäntä ja useat muut siellä osasivat paljon +runoja, jotka sain panna kirjaan. Eräänä iltana saunasta tultuani +muutin kuivat alusvaatteet päälleni ja jätin entiset kuivamaan +kangaspuille. Seuraavana päivänä en niitä enää nähnyt ja ajattelin, +mitä ajattelinkaan; mutta eipä pälkähtänyt päähäni ajatella emäntää +niin ymmärtäväiseksi ja ystävälliseksi, että hän ehkä oli toimittanut +ne pestäviksi. Huomasin kuitenkin niin olevan, kun näet taas illalla +näin ne puhtaaksi pestyinä samassa paikassa. Lähtiessäni sitten pois +sieltä, tarjosin hänelle maksua, mutta hän ei mitenkään tahtonut +suostua sitä vastaanottamaan, vaikka olin neljä päivää syönyt hänen +talossaan. Viimein vastaanottaessaan maksun, hän korvaukseksi +siunaili minua niin ylenmäärin, että minulle siunauksia riittänee +koko vuodeksi. Useita muita esimerkkejä voisin mainita karjalaisten +vieraanvaraisuudesta, etenkin sellaisista seuduista, jotka eivät +ole lähellä valtateitä. Rahvas täällä näyttää myös olevan paljoa +raittiimpaa kuin useimmissa seuduin Hämettä ja Uuttamaata. Sekä +heidän häissään että muissa pidoissaan ja kokouksissaan näkee, +ettei heillä vielä ole mitään tarvetta ylenmäärin nauttia viinaa. +Heidän häämenoistaan olen kirjoittanut eri lehdelle. [Kuvaus, joka +pääsisällykseltään on samanlainen kuin Lönnrotin matkakertomuksessaan +ylempänä antama, on painettuna E. Nervanderin julkaisussa "Elias +Lönnrots ungdomstid på Laukko" (Helsingfors 1893; ss. 39-46).] Tässä +tahdon, mikäli tila myöntää, kertoa matkastani Valamon luostariin. + +Valamon saari on 4 peninkulman päässä täältä Laatokassa. Muutamien +kaupungissa käyneiden munkkien seurassa matkustin neljä päivää +sitten sinne. Menomatka oli sangen onnistunut, jos kohta meidän +kaikkien täytyi soutaa, sillä järvi oli vallan tyyni. Luostarin +rikkaus ja komeus oli suurempi, kuin mitä ikinä olin voinut odottaa. +Kaipaan sanoja kuvaillakseni vaan yhtä ainoata ruutua tai seinä- ja +pilarimaalausta. Kuinka sitten rohkenisin antaa kuvauksen +koko seinistä, koko kirkoista, missä pelkkiä sellaisia ruutuja +ja maalauksia kulta- ja hopeakehyksineen, jalokivineen ja muine +kalleuksineen koreilee. Huolimatta kaikesta tästä, joka täällä +miellyttää silmää, olivat nuo kaksi Valamossa viettämääni päivää +pisimmät ja ikävimmät koko matkallani. Hyvin halukkaasti käytin ensi +tilaisuutta päästäkseni sieltä pois. + +Nyt olen taas täällä ja kiitin Jumalaa siitä, sillä paluumatka oli +sangen synkkä ja arveluttava ulapalla syntyneen myrskyn tähden. + +Täältä aion lähteä Arkangelin lääniin ja sieltä Pohjanmaan +kautta takaisin. Syyskuulla aion taas olla Laukossa. -- Pyydän +sanomaan terveisiä Eevalle ja Kallelle. Olen edelleen, arvoisa +professorinrouva, Teidän nöyrin palvelijanne. + + Elias Lönnrot. + + + + + + +TOINEN MATKA v. 1831. + + + + +[Lönnrot läksi Helsingistä 28 p:nä toukokuuta ja aikoi pohjoista +tietä Vienan lääniin, kulkien Rautalammin, Pielaveden ja Iisalmen +kautta Kajaanin kihlakuntaan, josta hän sydänmaiden poikki Vuosangan, +Mikitän ja Härmäjärven kylien kautta samoiltuansa saapui Kuusamoon +Venäjän rajalle, jossa matka keskeytyi. Elokuun 6 p:nä hänet tapasi +täällä lääkintöhallituksen kirje, jossa käskettiin runonkerääjää +palaamaan takaisin Etelä-Suomeen vastustamaan äsken maahan +ilmaantunutta koleraruttoa. Elok. 22 p:nä oli Lönnrot taas Helsingissä. +Paitsi tähän otettua "Helsingfors Morgonblad'issa" v. 1832 N:oissa +62-43 olevaa matkakertomuksen katkelmaa, on Suomal. Kirjall. Seuran +arkistossa vaan muutamia hajanaisia muistiinpanoja. -- Jouduttuansa +koleralääkäriksi syksyllä v. 1831 Lönnrot kävi muun muassa 20:ntenä +p:nä marraskuuta Sääksmäellä tutkimassa kuuluisaa Ritvalan +Helka-juhlaa. Tällöin muistiinpani Lönnrot n.s. Ritvalan Helkavirret, +ja seuraavana vuonna hän "Helsingfors Morgonblad'issa" (n:oissa 41-42) +julkaisi tähän liitetyn kuvauksen juhlanvietosta.] + + + + +Ote päiväkirjastani. + + +-- -- -- Oltuani koko edellisen viikon vapaana vilutaudin +kohtauksista, läksin sunnuntaina kesäkuun 19 p:nä Rautalammilta +Pielavedelle. Kirkossa minulla oli tilaisuus katsella kansaa +juhlapuvuissaan, jotka eivät juuri ollenkaan eroa rannikkoasukkaiden +käyttämistä juhlapuvuista. Miehillä on lyhyet takit, joissa on +kaksinkertainen kaulus tai myös yksinkertainen, n.s. pystykaulus. +Nämä takit ovat enimmästi harmaata sarkaa; hyvin harvoilla ne on +siniseksi värjätyt. Housut ovat pitkät, tehdyt samasta sarasta tai +myöskin karkeasta värjäämättömästä palttinasta. Jalkineet ovat +samanlaiset kuin kaikkialla Savossa ja Karjalassa käytännössä olevat, +n.s. pieksut. Eivät edes vallasihmiset katso näiden jalkineiden +rumentavan jalkojaan. Useimmilla on hatut; lakit eivät ole yhtä +yleiset; kaulahuiveja käytetään yleisesti. Taskukellot, joita +Etelä-Suomessa pidetään niin tärkeinä tarvekaluina, että jokaisella +rengillä täytyy olla ainakin yksi sellainen, ovat täällä sangen +harvinaiset. Tässä asussa nähdään miehet kirkkomäellä. Naisilla on +pitkät hameet ja lyhytliepeiset röijyt, joita pidetään erittäin +somina. Muutamilla varakkaammilla on silkkihameetkin. Ennen muinoin +liepeet olivat pitkät ja hameet lyhemmät, mutta nämä ovat nyt +vanhanaikuisia. Sitä omituista _tanu_ nimistä päähinettä, jota +naidut vaimot käyttävät muutamissa Savon pitäjissä (Mäntyharjulla, +Hirvensalmella, Mikkelissä y.m.), ei täällä tapaa missään. Naiset +näet pitävät päässään täällä myssyjä tai huiveja. + +Jumalanpalveluksen loputtua ja syötyäni päivällisen astuin veneeseen. +Tämä, jota soudettiin seitsemällä airoparilla, oli suunnattoman +pitkä, mutta ei varsin leveä. Meitä oli siinä noin 50 henkeä, jota +määrää pidettiin sangen riittävänä alukseemme nähden, mutta +joka pian olisi käynyt liian suureksi, jos tuuli olisi suvainnut +puhaltaa ankarammin. Ympärillämme souti useita muita veneitä, +ainakin kymmenen, niin että tämä oli pienen laivaston näköinen. Eri +veneiden soutajat kilpailivat keskenään siitä, mikä vene toisten +edelle pääsisi, ja tämä lapsellisuus nähtävästi pani monen tytön +ja pojan hikoilemaan. Minä säälin kaikkein enimmin tyttö parkoja, +joista moni souti melkein koko matkan vuorottelematta, kun miehet +sitä vastoin keskenään vuorottelivat. Minäkin tarjouduin soutamaan, +mutta katsottiin sen sotivan kaikkea luonnon järjestystä vastaan, +että minä, maisteri, olisin koskenut airoihin. "Jo on joukko +joutavassa, kun on pappi soutamassa" -- minun täytyi siis istua +joutilaana. Pari koskea, joita oli kuljettava ylös, hidastutti +hieman matkaamme. Ensimäinen niistä, Tyyrinkoski, on noin l/8 +peninkulman pituinen, mutta ei ole niin vuolas kuin toinen, +"Nokinen", joka taas on lyhyempi. Kuljimme niistä molemmista ylös +sauvoimien avulla, joilla pohjasta työntäen annettiin veneelle +vauhtia. Pelkällä soutamisella ei olisi päästy pitkälle. Oli sekä +kaunista että kammottavaa katsella koskea ylös, missä toiset veneet +edellämme ponnistelivat ylöspäin. + +Ne olivat meitä melkoisesti korkeammalla, ja usein tuntui siltä +kuin ne olisivat syöksymäisillään takaisin meidän päällemme. Nämä +kosket, joissa on kiviä, vaativat erittäin taitavaa perämiestä. +Jos vene tarttuisi kivelle, olisi vaikeata saada sitä irti; vaara +olisi kuitenkin paljoa suurempi näitä koskia alas laskettaessa. +Päästyämme koskesta ylös, pantiin sauvoimet niitä varten veneen +oikeaan laitaan tehdyille kannattimille, korttelia ylemmäksi +aironhankoja. Kaikki katselivat jonkunmoisella tyydytyksellä niitä +veneitä, jotka vielä ponnistelivat koskessa, ja näyttivät kokonaan +unhottaneen, että juuri äsken itse olivat siinä vallan samassa +tilassa kuin nuo toiset, joista pilasanoja lasketeltiin joukosta. -- +Rannoilla kasvavat kauniit lehtimetsät, jotka yltympäri reunustivat +järveä, monet saaret, tyyni ilma ja rahvaan hilpeys tekivät tämän +matkan hyvin miellyttäväksi. Tuskin olin huomannut, että jo +olimme jonkun aikaa olleet vesillä, ennenkuin olimme jo kulkeneet +kolme peninkulmaa ja astuimme maihin erääseen saareen, nimeltään +Kuninkaansalo. Tämän valtateistä etäiseen seutuun nähden tavattoman +nimen sanottiin johtuvan seuraavasta tapauksesta. Kuningas Eerik +oli muka ennen muinoin, tarkastaessaan maata, soudattanut itsensä +tähän saareen ja siellä laitattanut itselleen aterian; tällöin oli +suuri, tasapäällystäinen kivi ollut hänen pöytänään. Kiveä, jonka +sanottiin olevan hyvän matkan päässä rannasta, en voinut nähdä. +Kuunnellessani tätä kertomusta väki oli tuohikonteistaan ottanut +esille viinaa ja ruokaa välipalaksi. Minuakin pyydettiin syömään +ja tarjottiin lasi viinaa, jonka tyhjensin äsken mainitun kuningas +Eerikin muistoksi. Syödessämme joku huomautti meille ääretöntä +hyttysjoukkoa, joka lenteli yläpuolella meitä, jotenkin korkealla +maasta. Niitä oli kokoontunut monta isoa parvea, jotka olivat kuin +mustia pilviä nähdä, niin tiheässä niitä siinä vilisi. En koskaan +ole nähnyt niitä näin paljoa, vaikka ne monasti ovat minua enemmän +häirinneet; nyt ne näet jättivät meidät rauhaan. -- Täältä meillä +vielä oli 7/4 peninkulmaa matkamme päämäärään, Joutiniemen kylään. +Sinne saavuimme vähää ennen puoltayötä. Yö oli niin valoisa, että +matkakumppanini esteettömästi hakivat alkusanat raamatusta ja +lukivat ne ääneen. Minäkin koetin lukea ja huomasin, etteivät silmät +siitä ollenkaan rasittuneet, ja miten se voisi olla mahdollistakaan, +kun yö ainoastaan siinä eroaa päivästä, ettei aurinko paista. Vaan +jonkunlaista hämärää kestää hetken aikaa. Ennenkuin totuin näihin +valoisiin öihin, luulin kellon olevan 10 tai 1/2 11, kun sanottiin, +että auringonnousu oli vallan lähellä. -- Talossa, johon yövyin, +minulle laitettiin illallista. Jos kohta yötä jo oli näin pitkälle +kulunut, emäntä itsepäisesti pysyi päätöksessään keittää minulle +jotakin; sillä illallista, josta puuttui lämmin ruoka, hän ei pitänyt +oikeana illallisena. Minun onnistui kuitenkin lopulta saada hänet +uskomaan, että olin vallan tyytyväinen piimään ja leipään; hän kantoi +kuitenkin paitsi näitä eteeni vielä lihaa ja voita. Seuraavana aamuna +minulle laitettiin aamiainen, eikä tästä kaikesta tahdottu ottaa +mitään maksua. Täältä minulla oli 6/4 peninkulman matka Jokijärvelle, +jonne saatoin kulkea joko maitse tai vesitietä. Valitsin edellisen ja +otin aluksi oppaakseni erään vanhan tilallisen, nimeltä Jääskiläinen; +teiden näet sanottiin olevan hyvin eksyttäviä. Kulkiessamme oppaani +kertoi minulle kotiseutunsa häämenoista. Sittenkuin morsiuspari on +vihitty sunnuntaina, se menee morsiamen kotiin, jonne myös tulevat +morsiamen puolelta kutsutut häävieraat. Sieltä lähdetään seuraavana +päivänä sulhasen kotiin, niin että illaksi saavutaan perille. Olin +vähällä unhottaa erään seikan: matkalla morsiamen kodista sulhasen +kotiin on puhemiehen omalla kustannuksellaan tarjottava viinaa ja +ruokaa koko joukkiolle; Puhemies johtaa seuruetta ja pyytää yömajaa +ja ruokaa maksua vastaan. Heidät vastaanotetaan sulhasen kodissa, +ja aterian jälkeen saatetaan morsiuspari levolle. Muuan tytöistä +valitaan heitä palvelemaan, ja hänen ehdoton velvollisuutensa on +aamulla viedä pesuvettä morsiusparille. Tämä passarinainen on +nimeltään _saajas_. Aamulla, morsiusparin noustua ja pukeuduttua, +pannaan toimeen temppu, jonka tarkoituksena on rahojen ja muiden +tarpeiden kokoaminen heidän uuden kotinsa perustamista varten. Kaaso +astuu esiin oluthaarikka kädessä; siitä vieraat juovat ja sitoutuvat +samalla lahjoittamaan morsiusparille mitä minkin varat sallivat +ja mitä mikin hyväksi näkee. Toiset antavat rahaa, toiset yhden tai +useamman lampaan, toiset vasikan, j.n.e. On selvää, että sukulaiset +tällöin ennen muita kunnostavat itseään. Osa tämän keräyksen +tuloksista tulee kaason hyväksi. Tämän toimituksen nimenä on +_tuoppiset_. Sitten esitetään pieni kiista naineiden ja naimattomien +miesten välillä. Edelliset pyrkivät sulkemaan sulhasen piiriinsä, +jälkimäiset eivät tahdo antaa hänen erota nuorten miesten joukosta. +Tällöin raastetaan ja tempoillaan sulhasparkaa. Milloin toinen +milloin taas toinen puolue voittaa. Hän on vallan kuin Lützenin +kentällä haudan reunalla olevat kanuunat, jotka ruotsalaiset monta +kertaa valloittivat, mutta jotka keisarilliset taas valloittivat +takaisin. Viimein tehdään rauha, jolloin nuoret miehet jättävät +sulhasen naineiden miesten huostaan; sitten juodaan. Tätä +sovinnonjuontia sanotaan _harjallisiksi_. Nyt kiistelevät naidut +vaimot ja tytöt samoin morsiamesta, ja tässä menetellään samoin kuin +äsken. Kun puhemies on taitava ja kokenut, näin kertoi oppaani, +ei koskaan puutu kaikenlaisia ilveitä, joita kestää koko päivä. +Seuraavana aamuna morsian jakelee pienet lahjansa äsken saamilleen +sukulaisille. Anoppi saa paidan, mutta varakkaammat morsiamet pukevat +nykyään hänen ylleen kaikki vaatetarpeet kiireestä kantapäähän. +Paitoja, kintaita, vöitä, j.n.e. lahjoitetaan muille. Jo ennen +vihkiäisiä annetaan papille paitapalttinaa ja sukkia. + +Kuljettuani 3/4 peninkulmaa saavuin Äyskoskelle, josta soudatin +itseni yli. Koskessa on kaksi myllyä sekä saranvanutuslaitos. Kosken +toiselta rannalta tieni kääntyi toisen myllärin pihan poikki; siinä +kaksi ämmää riiteli keskenään niin ankarasti, ettei minun tuloni +ollenkaan heitä häirinnyt. Riita oli syntynyt siitä, kumpi ensin +saisi jauhattaa jyvänsä, enkä saata ymmärtää, miten niin kiivas +riita oli voinut syntyä näin vähäpätöisestä aiheesta. Lautturini, +joka saattoi minua jonkun matkaa, arveli heitä molempia juopuneiksi. +Äyskoskelta tie kulki useiden yksinäisten talojen ja pienten torppain +ohitse Jokijärvelle, joka oli 1/4 peninkulman päässä. Poikkesin +muutamiin taloihin, ja huomasin joka paikassa, että rahvaan asunnot +täällä ovat puhtaat ja siistit. Heidän juomahaarikkansa, joita +erittäin kuuman päivän vuoksi usein tulin käyttäneeksi, olivat sangen +puhtaat. Pirttien seinät ovat Savon ja Karjalan yleisen tavan mukaan +valkeiksi höylätyt hieman yli miehen pituuden lattiasta. On minun +myös mainitseminen, että näistä lakeisella varustetuista pirteistä +vähitellen ruvetaan luopumaan. Useimmat, jotka rakentavat itselleen +uuden asuintuvan, tekevät siihen savutorven, joka johtaa savun ulos, +niin ettei se tunge sisälle tupaan. + +Jokijärveltä palkkasin soutajat Kemilänniemelle, joka on sieltä +peninkulman matkan päässä. Isäntä ja 14--15-vuotias tyttö olivat +soutajinani tai oikeammin kumppaneinani, sillä soudin itse melkein +koko matkan. Soutaessani kyselin heiltä kaikennäköisten eteen +sattuvien esineiden suomalaisia nimiä. Tyttö, vaikka olikin nuori, +antoi minulle aina hyvin näppäriä vastauksia. Jos matka olisi ollut +pitempi, luulen, että hänestä olisi tullut täydellinen filologi +äidinkielemme alalle. Miksi sitä ja sitä sanotaan teidän puolessa? +näin hän lakkaamatta kyseli minulta ja rikastutti minua täten useilla +uusilla murteensa sanoilla. Perillä kysyin, paljoko minun tuli +maksaa soutopalkkaa. Mies pyysi ainoastaan 20 kopeekkaa, mutta minun +täytyi antaa hänelle 16 killinkiä, kun minulla ei ollut pienempää +seteliä. Ei tämä muuten ollut kallista, sillä kyytirahoihin oli +luettu maksu päivällisestäkin, jonka olin Jokijärvellä syönyt. +Tämä maksu suoritetaan täällä tavallisesti sanomalla "paljon +kiitoksia", Karjalassa sanomalla "kost' Jumala". Nyt erosin +matkakumppaneistani ja kuljin Kemilänniemen taloon, joka on sangen +miellyttävällä paikalla eräällä niemellä. Täällä minut vastaanotti +hyvin ystävällisesti vanhin tytär, joka samalla oli emäntänä, +sittenkuin hänen äitinsä noin puolitoista vuotta sitten oli kuollut. +Siinä lyhyessä ajassa, jonka viivyin täällä, hän kertoi minulle +paljon talostaan, jota hän nyt veljiensä ja sisartensa kanssa hoiti. +Hän kehotti minua syömään, jota minun ei kuitenkaan nyt tarvinnut +tehdä, kun näet maito ja vesi, tavallinen kesäjuoma näillä seuduin, +kuivalle kurkulleni oli paljo tervetulleempaa. Sitäpaitsi hän +kertoi kestitykseksi minulle unen, jonka, jos oikein muistan, hänen +äitinsä äiti ainakin sata vuotta sitten oli nähnyt. Pielavedellä +oli näet siihen aikaan ollut kappalaisena muuan Neovius, joka oli +kuollut. Vainaja oli sitten unissa ilmestynyt emännän isoäidille. +Tämä oli silloin kysynyt, tuleeko hän taas pian heille papiksi. Kun +te hankitte kirkkoonne paremman saarnatuolin, oli vastaus ollut. +Tämä uni on nyt saanut selityksensä. Pielavedestä näet on tullut +oma pitäjä ja sen ensimäiseksi kirkkoherraksi A.F. Neovius, äsken +mainitun Neoviuksen pojanpoika. -- Kemilänniemeltä emäntä souti +minut kapeahkon lahden poikki. En tiedä, juorujako välttääkseen +vai miksi hän otti 7--8-vuotiaan pojan mukaan veneeseen. Täältä +minulla oli noin puoli neljännespeninkulmaa Kotaniemeen, missä olin +yötä, aikoen seuraavana aamuna muutamien miesten seurassa, jotka +menivät työhön kirkkoherra Neoviukselle, vesitse lähteä saman +kirkkoherran luo. Minut herätettiin siis sangen varhain seuraavana +aamuna soutamaan tuota suunnattoman pitkää peninkulman-matkaa täältä +pappilaan. Noin 6:n aikaan saavuimme perille. + + + + +Tilapäisiä muistiinpanoja. + + +[Tästä eteenpäin voidaan matkaa seurata vaan seuraavista tilapäisistä +muistiinpanoista.] + +Yötä Kotaniemessä. -- Sieltä seuraavana aamuna auringon noustessa +pappilaan kirkkoherra Neoviukselle (nim. tiistaina). Seuraavana +päivänä polttamassa suota ja kaskea. Punamultaa (raudansekaista?) +suossa. Muistui mieleeni: _Kuin sie suosta sotkettihin._ Uin +täällä, -- Toht. Maconi. Vilutaudin väristyksiä illalla. Seur. +päivänä aatelisneiti Stenfäldt. Kirkonniemi, jossa kirkko aina +yöllä hajoitettiin. -- Juhanuspäivä Lyran luona, missä vilutus taas +alkoi ruokapöydässä istuessani; sitä jatkui seuraavaan torstaihin. +-- Juhannuspäivänä oli luonani laulaja, mutta en vilutaudilta +voinut kirjoittaa kuin muutamia minuutteja erältänsä, jonka jälkeen +minun taas täytyi paneutua pitkäkseni. Laulaja tyytyväinen tähän, +sai näet hyvän kestityksen kirkkoherra Lyralta, jonka nimi oli +Johannes. -- Seuraavana keskiviikkona Pietarin päivä. Matkustin jo +päivää ennen. Pielaveden väki = Rautalammin puvun ja hiuksenkasvun +puolesta. Tämä murre kahdentaa usein kerakkeen pitkän ääntiön +edessä: _kätteen, männöö, tulloo, rahhoo, sijjoo, puttoo, näkköö, +ei kettään, venneitä, venneen_. Muuten; _mettä, metän, juua, saaha, +lyyä_ j.n.e. -- Pirteissä enimmästi "lakeinen", [seinät?] höylätyt +oven korkeudelta. -- Kiukaat kummalla puolella ovea kulloinkin. +-- Karjanhoito melkoinen. -- Talonpoikia, joilla on 20-30 lehmää. +Jos laskee hyvässä taloudessa 2 leiviskää voita lehmältä, saadaan +60 leiv. s.o. 400 pankkorupl. -- Halla tekee usein tuhojaan. -- +Pettua. -- Kerjäläisiä. -- Ruumiit kesällä ja talvella; riepu. -- +Karsikkopuut sen tien varrella, jota myöten ruumiita saatetaan; +[niihin] nimi ja vuosiluku. -- Lehmän savu. Suoloja illoin lehmille. +-- Susia ja karhuja ei ole. -- Sain esiintyä lääkärinä -- Sintu +-- Ruotivaivasia. -- Heränneet kokouksissa -- kuolevat enimmiten +nuoret vaimot; luopuvat uudenmuotisista vaatteista, elämänonnesta; +lyhyet hameet, pitkät "körtit"; pitävät rukoushetkiä aamuin illoin, +kammoavat maallisia huvituksia, leikkejä; lähtevät tuvasta, jos +puhaltaa huilua, laulaa runoja, lapsetkin; eivät vastaa: "Jumal' +antakoon". Jotkut heräävät 3-4 kertaa -- Kato -- Juhana Väisäinen -- +Metsät polttavat talojakin -- heinäsuovia j.n.e. -- Ojia -- Kesä [?] +Vilhelmsdalissa -- Lakkoja. + +Alve, -peen _tænia_ (K:mäki). Kuolleen, t. tuulen koura _Filix mas_ +(K:vesi), Harakan otra (K:mäki) t. Kuren ruis (K:vesi) _polytrichum_. +Lillukka (K:vesi), linnukka (K:mäki). Niverä (K:vesi), visa. +Juolukka. Liippa = kovasin. Harkko = tahko. + +Yötä perjantaita vastaan tireht. Jernefeltillä Iisalmessa Vanhan +Testamentin aikuisten henkilöiden ympäröimänä, jotka öljymaalauksina +oli kuvattu seinäpapereille. Tahdonpa uudenaikaisen taiteentuomarin +tavoin tarkastaa niitä, a) Oven oikealla puolen Jaakoppi painii +Jumalan kanssa. Ei hullumpi. Mutta liian lähellä on suunnattoman +suuri palmupuu; pelkään että jompikumpi ruhjoo päänsä sitä vastaan, +jos kohta sädekehä kyllä suojelee Herran, mutta Jaakoppi parka! +Luulin ensin, tämän taulun esittävän jotakin vallan toista, sillä +Herralla oli Vanhassa Testamentissa hame ja Jaakoppia näkyy niin +vähän hänen takaansa, ettei vallan tarkoin näe hänen hamettaan ja +miehenkasvojaan, b) Nainen lapsensa kera ratsastaa aasin selässä, +toinen astuu jäljessä kirves olalla. Enpä tiedä, mistä nämät ovat +kotoisin, c). Faaraon taivaallisen ihana tytär ottaa Mooseksen +Niilissä kelluvasta kaislakopasta, d) Simson ja Delila tai jotakin +muuta. Mies loikoo maassa saviastia pään vieressä, nainen pitää häntä +kiinni olkapäistä, e) Pitkäpartainen ukko polvistuneena katsoo suu +auki taivasta kohti ja näyttää odottavan sieltä jotakin, sillä kädet +ovat kuroitettuina ylöspäin vastaanottavaan asentoon, f) Seinäkello, +joka ei koskaan ole käynyt eikä koskaan tule käymään, g) Abraham, +joka pitää poikaansa tukasta, hänet teurastaakseen. + +Perjantaina vilukuumetta Iisalmen pappilan läheisessä metsässä klo +10-4 j.pp., vaikka ennen olin nauttinut kiniiniä. Ainakin sadan +katajapensaan juurella hakemassa viileyttä varjosta. Paitahihasillani +ja paita kumminkin märkänä, vaikka tuuli jokseenkin kovasti. Ilta. + + * * * * * + +Sipo Lemetti Vieksiltä [Kuhmonientä]. Pekka Heikkinen Ypykänvaarassa +Lentierassa. Tapani Kilponen Mikitällä (Hyrynsalmea). Perttu Tiikka +[Lienevät ennakolta tiedusteltuja ja muistiinpantuja runoniekkoja. +Seur. kappaleessa on, nähtävästi myös ennakolta muistiinpantuina, +Kuhmoniemen Vieksin ja Hyrynsalmen Moisseinvaaran välisten +kyläin nimiä ja välimatkain määriä. Tätä seuraavassa kappaleessa +Kuhmoniemeltä paikkainnimiä, minkä vuoksi mainittu, vaikea sanoa.] -- +_Viilettää_ -- Keula [?]. + +Vieksi -- Vuosanka 3/4 [pnk.] -- Kuusamo 1 [pnk.?] Virtanen [?] +1 pnk. Härmäjärvi -- Mikittä. + +Lentua Mertaperän lahti. Kaihlajoki. Kaihlajärvi. -- _Kolon koloa_. +_Löttöön_ kolme, _virsuun_ viisi tuohisorkoa. + +On jotakin joessa: hakojakin, haukiakin. _Kapahauki_. + +Rokottanut Lehtovaarassa, Jaakkolan Rannassa l. Vuosangassa ja +Mikitän[pään] Mäntyvaarassa -- hukannut lyijykynän -- eksynyt. +-- Moisseinvaara -- Honkajärvi -- Valkiainen -- Ruokkonen -- +Jumalisjärvi -- Matero -- Vuokinniemi -- Haukiperä -- Lassi Kinnunen, +runoniekka -- Kokkojärvi -- Martti Kinnunen, Kiannan kylä. -- Kalpa: +puusta tehty veitsi, jolla naiset lyömällä puhdistavat hamppua ja +pellavaa tappuroista. + + * * * * * + +Kajaanista Alaskylään 7/4 [penink.] 2 [rpl.] 10 [kop.], Haapovaaraan +3/4 [pnk.] 45 [kop.], Hatulaan 3/4 45, Sukeukseen 6/4 90, +Venäänjärveen 4/4 60, Niinimäkeen 4/4 60, Ryhälänmäkeen 4/4 60. + +Metsää käytetään täällä vain poltettavaksi, melkein tahallaan. + +Taitava maanmittari. Ylängöt olleet hänelle eduksi suunnan +määräämisessä. + +Iisalmesta Taipaleeseen 13 1/6 virstaa 79 kop., Savojärveen 15 90, +Pajujärveen 12 1/2 75, Pöljään 13 1/4 82. + +Kuinka toisenlaiset olivat tunteeni nyt kuin metsässä palellessani. + +Jännevirran yli lautataan. Isoon lauttaan mahtuu 10 hevosta, +4 kuormaa. -- + +Sinitauti: eikö liene muuan laji koleraa; tavaton kuivuus? + +Kelloniemi 14 p:nä elokuuta. Täällä v. 1828 viivyin pari päivää. -- +Broberg ei enää ollut täällä -- oli tullut onnettomaksi. Vankilan [?] +vahtimestari. -- + +Sellainen kunnia harvinainen. Hevosia -- ruskeita ja punaisia. -- +En minä sinun kanssas riitele näet että herra -- -- Noh, noh. + +Pentti Lyytinen, kirkonmies. -- Runo entisestä Rautalammin +nimismiehestä. + +Kuopiosta ei pääse vuorokaudessa ja silloin on hutikassa. +-- -- Pistämme, pistätet, pistäksen; Pistetäimme, pistätette +[?] pistäivät. Ateria 16 p:nä Suonenjoen kestikievarissa -- +Kommissioni-maanmitt. Aminoff. -- Kaivo. -- Rikinmaku. -- Karjapihan +ja pihan välillä aita. -- Kyökit. -- Tupakkia viljellään, naisetkin +polttavat. -- Viimeinen väli Kuopioon matkustaessa jotenkin mäkistä. +-- Soita viljellään jo Kuopion pitäjässä. -- Tien varressa männyistä +kuorittu pettu leipään sekotettavaksi. -- "Senlaista mestä että +näpisti sylillä ympärite saa." + + + + +Liite. + +Ritvalan Helka (Kansanjuhla). + + +Kaikissa kansanjuhlissa on jotakin selittämättömän miellyttävää +ja kunnioitusta herättävää; tämän vaikutuksen varmaankin jokainen, +joka on ollut sellaisissa läsnä, on huomannut saaneensa. Itse juhla, +jolla on juurensa muinaisajan tavoissa ja oloissa, ei esiinny meille +kuolleena muistomerkkinä, vaan entisaikojen elävänä kuvana. +Etenkin kansanjuhlassa muinaisaika ilmenee elävänä ja toimivana +keskellä nykyaikaa; ainakin on vaikea löytää toista muotoa, jossa +menneisyys selvempänä esiintyisi sielullemme. Joku tosin saattaisi +luulla, että esim. teatterissa esitetty muinaisajan kuvaus olisi +täydellisempi, mutta niin ei kuitenkaan ole asian laita. Tosin tämä +juuri mainittu muoto on monipuolisempi, mutta se ei likimainkaan ole +yhtä totuudenmukainen. Se on nykyajan pyrkimystä kuvata menneitä +aikoja, sen lähtökohtana on siis etupäässä nykyaika ja se siirtää +yhtä suuressa määrin nykyisyyttä menneisyyteen kuin menneisyyttä +nykyisyyteen. Kansanjuhla sitä vastoin ei samassa määrin sekoita +toisiinsa eri aikoja, vaan siinä itse muinaisaika on nykyajan +vieraana, ikäänkuin iäkäs isä käy tervehtimässä lapsuudenkodistaan +erillään asuvaa poikaansa. Myönnettäköön kyllä, että ne aikakaudet, +joiden halki juhla on meille periytynyt, ovat siihen liittäneet +jotakin, joka ei alkuperäisesti siihen kuulunut; hankkiihan usein +matkustajakin itselleen vaatteet sen seudun tapojen mukaan, jolla +matkustaa, ja puhuu sen kieltä, mutta siitä huolimatta hän pysyy +vieraana. + +Sitä juhlaa, josta tässä tässä olen aikonut kirjoittaa, vietetään +Sääksmäen pitäjässä ja Ritvalan kylässä, jonka mukaan sitä sanotaankin +_Ritvalan Helaksi_. Mainittu kylä ei ole kaukana ison Sääksmäen-selän +rannasta. Eräs Maanselän haaroista kulkee tästä ohi ja kapenee +melkoisesti kuta enemmän se lähenee Huittulaa, toista kylää, +joka Ritvalasta on näpeän neljännespeninkulman päässä. Huittulan +kohdalla tämä harjanne on ainoastaan muutaman sylen levyinen ja +kummaltakin puoleltaan sangen jyrkkärinteinen. Maantie kulkee +harjanteen vieritse, mutta sen olisi varsin hyvin, ilman melkoisia +lisäkustannuksia voinut rakentaa itse harjanteelle. Se kaunis, +laaja näköala, joka sieltä avautuu, etenkin järven puolelle, olisi +monin kerroin korvannut sen työn, jonka tien rakentaminen harjulle +mahdollisesti olisi vaatinut sen lisäksi, millä tie nykyiseen +paikkaansa tuli tehdyksi. Mutta moinen haluttomuus ja välinpitämättömyys +sitä kohtaan, mikä on kaunista, kuului siihen aikaan, jolloin tien +suunta viitottiin, ja sitä näkee vielä kaikkialla meidän maassa. Kunhan +vaan päästään muutaman päivän työstä, uhrataan kernaasti sellaiset +edut, jotka yksistään silmää miellyttävät. + +Harjun juurella, mainitulla puolella, on suunnaton vainioalue ja +sen takana suuri Sääksmäen-selkä, jonka toisella rannalla muutamia +herrastaloja ja kyliä sijaitsee. Nämä vainiot ovat laveudestaan +tunnetut muillakin seuduilla, ja niitä mainitaan usein sananparressa, +kun tahdotaan viitata johonkin hyvin suureen. Harjun toisella +puolella näkee osaksi viljeltyjä maita, osaksi metsää, vuoria ja +notkoja. + +Samoin kuin puut viihtyvät paremmin toisissa paikoin kuin toisissa, +ja kukat samoin toisissa paikoin saavat iloisemman ja vilkkaamman +ulkonäön, niin paikallisuuden luonne vaikuttaa ihmiselämänkin +ulkonaiseen muotoon, antaen sille joko iloisemman tai surullisemman +sävyn. Synkänpuoleinen on luonto siellä, missä laajoja metsiä, +alastomia hietakankaita ja veteliä soita on viljalti| ihminenkin, +joka viettää elämänsä sellaisilla seuduilla, on surullinen, +totinen ja harvapuheinen. Kuta vähemmän esineiden moninaisuus +herättää hänen huomiotansa, sitä enemmän hänen ajatuksensa, mikäli +leipähuolet myöntävät lomaa, pohtivat metafysillisiä ja uskonnollisia +ongelmia. Ratkaisemattomat arvoitukset ijäisyydestä ja käsittämättömästä +tyhjyydestä, joka alkaa siinä, missä kaikki muu lakkaa olemasta, +kysymykset ihmisen alkuperästä ennen ja hänen tilastaan jälkeen tämän +elämän, Jumalan käsittämättömästä olemuksesta j.n.e. ovat aina hänen +mielessään, saattaen hänet rauhattomaksi. Missä luonto on iloisempi, +esineet moninaisemmat ja vaihtelevat, siellä taas ihmisen mielialakin +on iloisempi. Tämä ilmenee niin selvästi sekä hänen sanoissaan että +toimissaan, ettei se mitenkään saata jäädä huomaamatta. Kaikenlaiset +huvitukset, leikit ja juhlain vietot ovat aina tavallisemmat +sellaisilla seuduilla. + +Edellisellä olen tahtonut viitata siihen, miksi kansa puheena +olevalla seudulla on halukkaampi huvittelemiseen kuin meidän maassa +on tavallista. Nyt aion lyhykäisesti puhua Ritvalan Helasta. Tätä +juhlaa vietetään joka pyhän iltapäivänä, alkaen helatuorstaista +aina Pietarin päivään eli kesäkuun loppuun. Tällöin esiintyvät +seuraavat menot: Ritvalan kylän toiseen päähän kokoontuvat tytöt +ja tarttuvat toistensa käsiin. Sitten he kulkevat hitaasti, neljä +tai viisi rivissä, pitkin tietä, joka kulkee kylän läpi. Jo tämän +kulun alussa ja sitten koko aika sen kestäessä lauletaan muutamia +ikivanhoja runoja, joista alempana tarjoan luettavaksi muutamia. +Viimein kulkue pysähtyy matkan päähän kylästä ylhäiseen tasaiseen +paikkaan, nimeltä Helkavuori. Siellä tytöt muodostavat piirin +ja tanssivat hitaasti laulaen mainittuja runoja. [Ennen muinoin +tytöt näyttävät ottaneen mukaansa vakkoja, joihin Helkavuorelta +kokosivat kukkia; vieden nämä mukanaan he kulkivat, kuten laulun +sanat mainitsevat, "puhtaiden jumalien luo", ehkä toimittaakseen +uhria. Lisäksi laulussa vielä mainitaan sininen silta ja punainen +laituri, joiden yli jonon oli kulkeminen. En tiedä, mitä sillä +oikeastaan tarkoitetaan.] Sittenkuin tätä joku aika on jatkettu, +kuljetaan takaisin samalla tavalla kuin on tultu, yhä laulaen ja +noudattaen samaa hidasta käyntiä. Päivän ilta vietetään sitten +kylässä monenlaisissa huvitteluissa ja leikeissä, mistä suurehkon +kansanjoukon ollessa koolla, joka ei tiedä eikä huoli kaikista +etiketin siteistä, harvoin on puutetta. Juhlanviettoon kuuluu, +ettei yksikään mieshenkilö tai naitu vaimo saa ottaa osaa äsken +mainittuun kulkueeseen. Kuitenkin he saavat seurata sitä äänettöminä +katselijoina tai kuuntelijoina. Näille ei liene niin vaikeata +sietää, että heidät näin suljetaan pois laulusta ja kulkueesta, kun +se näet ei heissä herätä mitään vastenmielisiä muistoja tai +tunnonsoimauksia. Toisin on niiden tyttöjen laita, jotka jonkun +hairahduksen kautta ovat menettäneet tämän nimensä. Heidänkin on +kielletty ottamasta osaa juhlan viettoon, jota pidetään pyhänä ja +joka on yksinomaan kunniallisten, hyveellisten neitosten oikeus. + +Mikä tarkoitus ja ensimäinen aihe tällä juhlalla alkujaan on ollut, +lienee vaikeata nyt enää saada selville. Voipa luulla sen syntyneen +jo ennen kristinopin tuloa maahan, kun näet muutamissa lauluissa +"jumala" sana esiintyy monikossa; tämä ei arvatenkaan mainitun +ajan jälkeen olisi tullut kysymykseen. Jonkunmoista aihetta olen +sitä paitsi samasta laulusta luullut saaneeni siihen luuloon, +että tämä juhla alkuperäisesti on ollut uhrijuhla, mutta mitä +tarkoitusta varten vietetty, hyvän vuoden tulon vai muun vuoksi, ei +saata mainitusta laulusta päättää. Muut laulut antavat taas aihetta +toisiin arveluihin juhlan synnystä ja alkuperäisestä merkityksestä, +Eräässä niistä mainitaan neitosta, joka viimeiseen asti pysyi +sulhaselleen uskollisena, ja jota ei mitenkään voitu taivuttaa +menemään vihille toisen kanssa, vaikka hänelle kerrottiin sulhonsa +jo kuolleen ulkomailla. Viimein sulho palasi, ja neitonen lähetti +nuoren veljensä häntä vastaan. Sulhasen kysymykseen, miten Inkeri +-- se oli tytön nimi jaksoi, tuli poika jotenkin ajattelemattomasti +vastanneeksi: "Kyllä hän hyvin jaksaa, koko viikko on vietetty +hänen häitänsä, j.n.e.", jonka jälkeen sulhanen (runo tosin päättyy +tähän ja on luultavasti typistetty) arvatenkin ymmärsi nämä sanat +puustavin mukaan ja kenties teki jonkin epätoivoisen teon, ennenkuin +sai tiedon oikeasta asianlaidasta. Ja kun on vallan luonnollista, +että tyttö joko itki silmänsä piloille surusta ja murheesta tai +päätti päivänsä jollakin epätoivon aiheuttamalla tavalla, niin tämä +tapaus varmaankin herätti suurta huomiota, ja se saattoi siis myös +antaa aihetta muistojuhlan viettämiseen hänen kunniakseen. Tätä nyt +annettua selitystä puolustaa se seikka, että juhlaa vietettäessä +ainoastaan kunnialliset tytöt tulevat kysymykseen. Toisessa laulussa +taas puhutaan neitsyt Matalenasta, joka on tehnyt itsensä +kolminkertaisesti arvottomaksi kantamaan neidon nimeä. Tunnustan +suoraan, etten käsitä, millä tavoin hän olisi voinut antaa aihetta +juhlan viettoon, kun näet siinä tapauksessa tuhansia muita tyttöjä +voisi pitää saman kunnioittavan muiston veroisina. + +Antaakseni lukijalle itselle tilaisuuden nähdä, miten riittämättömät +mainitut laulut ovat selittämään juhlan syntyä ja tarkoitusperää, +liitän tähän pari ensinmainittua laulua. + + + +Inkerin virsi. + + + Lalmanti iso ritari + varas se vakuun neidon, + anto kättä kätkyelle, + isoin kimpuin kihlaeli, + suurin sormuksin lunasti. 5 + + [Lalmanti iso ritari matkusti vieraille maille, + jonne häntä sota kutsui.] (Lönnrotin lisäys.) + + "Kokotteles vuotta viisi, + vuotta viisi, vuotta kuusi, + kanssa kahdeksan keseä, + ynnä yhdeksän suvea, + vuosikausi kymmennettä. 10 + Kun sa kuulet kuolleheni, + kaiketi kadonneheni, + ottakos uro parempi, + älkösä parempatani, + älkösä pahempatani, 15 + ota muuton muotohittes." + Eerikki vähä ritari + valhekirjat kannatteli, + valhekirjat kiiruhulta: + "Lalmanti se on sodissa voittu, 20 + pantu maahan paineloissa." + Väen kihlat annettihin, + väen vietiin vihintupahan, + väen ei vihille saatu, + eikä miehin, eikä miekoin, 25 + eikä uljasten urosten, + eikä vaimojen valiten, + eikä neitsen kauneuden. + Inkeri se ihana neito + istu se lutin solassa 30 + sekä istu että itki, + katso itään, katso länteen, + katso poikki pohjasehen, + näki kykkären merellä. + "Jos sa lienet lintuparvi, 35 + niin sä lähde lentämähän; + jos sa lienet kalaparvi, + niin sä vaipunet merehen; + jos sä lienet Lalmantini + laske purtes valkamahan." 40 + "Mistäs tunnet Lalmantikses?" + "Tulennasta tunnen purren, + kahden airon laskemasta; + toinen puoli uutta purtta, + toinen silkkiä sinistä, 45 + silkki Inkerin kutoma, + kauan neidon kaidehtima. + Minun nuori veljykäisen, + ota ohrilta orisi, + idulta ikälihani, 50 + maatajalka maltahilta, + aja vasta Lalmantia." + "Terve nuori näädämiehen, + kuinka Inkeri elääpi?" + "Hyvin Inkeri elääpi. 55 + viikkokausi häitä juotu, + toinen lahjoja ladeltu, + kolmas annettu antimia." + + + +Matalenan virsi. + + + Matalena neito nuori + kauan se kotona kasvoi, + kauan kasvoi, kauas kuului, + tykönä hyvän isänsä, + kanssa armahan emonsa. 5 + -- -- -- -- -- -- -- -- + Matalena neito nuori + meni vettä lähteheltä + kultakiulunen kädessä, + kultakorva laulusessa, + katseli kuvasiansa: 10 + "Ohoh minua neito parka, + pois on muoto muuttununna, + kaunis karvani kadonnut: + eipä kiillä rintakisko, + eikä hohda päähopea." 15 + Jeesus paimenna pajussa, + karjalaisna kaskimaissa + anoi vettä juodaksensa. + "Ei ol' mulla astiata, + ei ol' kannuni kotona, 20 + pikarit pinoina vieri, + kannut halkoina kalisi." + + [Eikö sulla ole kultakiulua, kultakorva-kiulua?] + (Lönnrotin lisäys.) + + "Mitäs puhut, Suomen sulha, + Suomen sulha, maiden orja, + isäni ikäinen paimen, 25 + Ruotsin ruodoilla elänyt, + kalanpäillä kasvatettu." + "Siis mä lienen Suomen sulha, + Suomen sulha, maiden orja, + isäsi ikäinen paimen, 30 + Ruotsin ruodoilla elänyt, + kalanpäillä kasvatettu, + ellen mä elkiäs sanelle." + "Sano kaikki mitäs tiedät." + "Kussa kolme poikalastas? 35 + Yhden tuiskasit tulehen, + toisen vetkasit vetehen, + kolmannen kaivoit karkeesehen. + Sen kuin tuiskasit tulehen, + siit' olis' Ruotsissa ritari, 40 + sen kuin vetkasit vetehen, + siit' olis' herra tällä maalla, + sen kuin kaivoit karkeesehen, + siit' olis' pappi paras tullut." + Matalena neito nuori 45 + rupes' vasta itkemähän, + itki vettä kiulun täysi, + pesi Jeesuksen jalahat, + hiuksillansa kuivaeli. + "Itsepä lienet Herra Jeesus, 50 + kuin mun elkeni sanelit! + Pane minua Herra Jeesus, + pane minua minkäs tahdot, + soihin, maihin portahiksi, + jaloin päällen käytäväksi, 55 + joka tuulen turjotella, + laajan lainehen ladella." + +Näiden laulujen kunkin säkeen välillä laulettiin ennen: "Jumala on +kauniissa joukossa." Nyt on sana Jumala jätetty pois sen vuoksi, että +tämä, kuten kerrottiin, loukkasi papistoa, kun se sai niin usein +kuulla Jumalan nimeä mainittavan. + +Etenkin helluntain pyhinä Helka-juhlaa juhlallisesti vietetään. +Silloin nuoriso useista naapuripitäjistä kokoontuu Ritvalaan juhlassa +läsnäolemaan. Kuullessani kerrottavan tuosta suuresta kansanjoukosta, +joka silloin täällä on koolla, tuntui minusta kuin olisin kuullut +kuvausta muinoisista olympialaisista leikeistä, se vaan eroa, ettei +mitään kilpailuja tule kysymykseen paitsi laulussa, jossa tytöt +luonnollisesti tahtovat saada kuuluviin äänensä miellyttävän kaiun, +sekä itse kulkueessa että etenkin jäljestäpäin kotona. Kokoontunut +nuoriso näet viipyy täällä koko yön, jolloin leikkejä, tansseja ja +laulua ei puutu. En tiedä, oltaisiinko joskus tällöin menty +säädyllisyyden rajojen yli vai mikä lie antanut aihetta siihen, että +paikkakunnan nimismies joku aika sitten kielsi Helka-juhlan viettämisen. +Kansa tosin napisi siitä, varsinkin, kun seudulla liikkuu vanha taru, +että muka maailman loppu on tuleva, jos Helka-juhla laiminlyödään. +Sanotaan näet: Jo sitte mailmakin loppuu, kuin Ritvalan Helka ja +Huittulan vainio. Sinä vuonna ei vietetty Helkaa, ja sattumalta seutua +sen jälkeen kohtasi kato. Tätä pidettiin taivaan rangaistuksena +Helka-juhlan laiminlyömisen vuoksi, ja sitten vietettiin sitä taas +kuten ennenkin. Jos kruununpalvelijat olisivat koettaneet sitä estää, +luulen että rahvaan kiihtymys varmaan olisi kuohahtanut yli rajainsa. +Siitäperin on juhlaa joka vuosi vietetty kaikessa rauhassa, samoin +kuin sitä varmaankin tänäkin vuonna pian tullaan viettämään. + + E. L. + + + + + + +KOLMAS MATKA v. 1832. + + + + +MATKAMUISTELMIA. + + +[Kolmannelle keräysmatkalleen läksi L. Laukosta 13 p:nä heinäkuuta +ja oli hänellä alkumatkalla melkein rajalle saakka kaksi +yliopisto-toveria seurana, joiden kanssa hän kulki Tampereen, +Jyväskylän, Kuopion, Kaavin ja Nilsiän kautta Nurmekseen. Vasta +viimemainitussa pitäjässä, jossa L. 25 p:nä elok. erosi tovereistaan, +alkoi varsinainen runonkeräys. Nurmeksen koillisesta kolkasta +Saunajärveltä suuntasi L. kulkunsa rajan toiselle puolelle +Kolvasjärvelle, josta kiiruhti Repolan kirkonkylän, Kaskiniemen, +Roukkulan ja Miinoan kylien kautta Akonlahteen. Kauemmaksi pohjoiseen +ei L. joutunut, vaan palasi nopeasti Lentiiran, Kajaanin, Kuopion +ja Porvoon kautta Helsinkiin, jonne saapui 17 p:nä syyskuuta. +Matkakertomus on ruotsiksi painettu Helsingfors Morgonbladiin vuonna +1833 (n:oihin 44-47); tässä julkaistuun suomennokseen lisätyt +muistiinpanot säilytetään Suom. Kirj. Seuran arkistossa.] + +Halusit viime syksynä, että antaisin sinulle muutamia tietoja +viime kesänä Aunuksen ja Arkangelin kuvernementeissa tekemästäni +vaelluksesta, ja tämänhän lupasinkin, vaikken tähän asti mitenkään +ole voinut, ja nytkin ainoastaan osaksi voin täyttää lupaustani. +Aioin Pohjois-Karjalassa olevasta Nurmeksen pitäjästä kulkea yli rajan +Aunuksen kuvernementissa sijaitsevaan Repolan pitäjään ja sieltä ylös +Vuokkiniemeen ja muihin Arkangelin kuvernementin pitäjiin, jos aikani +ja muut asianhaarat olisivat sen sallineet. Nurmeksen kirkolta on +ainakin 6 peninkulmaa Jonkerin kylään, joka on Nurmeksen äärimäisessä +sopukassa, Repola toisella ja Kuhmon kappeli toisella puolellaan. +Huonot polut johtavat vaihdellen milloin soiden, milloin matalien +ylänköjen yli, jotka yhdessä muodostavat äärettömän, jylhän erämaan. +Puolitiehen asti tapaa kuitenkin siellä täällä jonkun metsätalon, +mutta matkan jälkitaipaleella ei ollut, lukuun ottamatta erästä huonoa +torppaa, ainoatakaan asuttua paikkaa. Meillä oli alussa oppaana +muuan Pekka Viiliäinen, joka oli koko nero. Lapsuudestaan alkaen +hänellä oli ollut suuret tuumat ja laajat yritykset, jotka vielä +siihen määrään kummittelivat hänen aivoissaan, että olivat ainakin +puoleksi karkoittaneet niistä niin sanotun tavallisen selvän järjen. +Paitsi useissa Suomen kaupungeissa hän oli moneen kertaan käynyt +Pietarissa ja Tukholmassa. Joku aika sen jälkeen kuin Suomi +oli yhdistetty Venäjään, oli hänellä ollut se armo, että sai +korkeanautuaalle Keisari Aleksanterille näyttää omituiset sotavaunut, +jotka itse oli keksinyt, sekä ojentaa esiin kaikkeinalamaisimman +anomuskirjeen, jossa pyysi että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa +armoissa suvaitsisi solmia ikuisen rauhan kaikkien kristittyjen +valtojen kanssa sekä yhdessä niiden kanssa rangaista Suur-Turkkia +sen jumalattomuuden vuoksi. Että hänen sotavaununsa, mitä +jälkimäiseen kohtaan tuli, erittäin soveltuivat Hänen Keisarilliselle +Majesteetilleen, sen hän itse paraiten ymmärsi, ja juuri sen tähden +hän oli vaivannut itseään niiden keksimisellä. Kaikki tämä kerrotaan +lähemmin hänen äskenmainitussa anomuskirjeessään; siitä sain kunnian +ottaa kopion, joka nyt kuitenkin muutamien muiden muistiinpanojeni +seassa on Helsingissä. Tämän kirjeen alkuperäistä alustelmaa sekä itse +vaunujen piirustusta Viiliäinen alati säilyttää luonansa. Jos oikein +muistan, hänen sanotaan määränneen että nämä tärkeät asiapaperit hänen +kuoltuaan olivat suljettavat hänen mukaansa hautaan. Vaikka siis +luultavasti tulee olemaan sangen vaikeata jonkun ajan kuluttua saada +niitä käsiinsä, laiminlöin, paha kyllä, itse piirustuksen kopioimisen. +Mikäli minulle siitä selveni, se kuvasi parihevosten vedettäviä vaunuja, +jotka molemmat, sekä vaunut että hevoset, olivat rautapeltisen, +linnanmuotoisen katoksen alla. Tämä peitti ne joka taholta ja oli +ainoastaan maata kohden avoin. Se oli edestä suippo, mutta +takaa jotenkin leveä, niin että se oli kärjestään poikkileikatun +tasakylkisen kolmion näköinen. Muutamia pieniä aukkoja oli edessä +ja sivuilla, mutta ne eivät kuitenkaan olleet suuremmat kuin oli +tarpeellista, jotta joltisestikkin niistä saattoi nähdä ja ampua. +Etuosassa ja sivuissa oli teräviä rautoja, jotka olivat kiinnitetyt +niihin pitkittäin ja olivat hieman leveämmät tavallista viikatetta. +Jokainen saattaa nyt helposti kuvitella, mitä kauheata tuhoa nämä +vaunut saattoivat aikaansaada Suur-Turkin riveissä, jos istuen niissä +suvaitsi karauttaa keskelle vihollista ja ajaa siellä muutaman +kierroksen, minkä kyllä saattoi tehdä ajanvietteekseen tai vallan +kuten tavallisen ajeluretken, ajaja kun itse peltilinnassaan oli +suojassa kaikelta vaaralta. Jos joku pelastuisi leikkautumasta kahtia +terävien viikatteiden iskuista, niin saattoi pienistä aukoista +helposti ampua pakolaisen kuoliaaksi. Tämä verraton mestariteos +inhimillisen neron tuottamien keksintöjen joukossa lienee erittäin +suuresti huvittanut Keisari Aleksanteria, koska hän lienee määrännyt +keksijälle, tuolle kunnon Viiliäiselle, 500 ruplan palkkion. Ei +ollut kummallista, että Viiliäinen näin loistavan menestyksen ja +rohkaisun jälkeen sekä hereillä ollen että nukkuessaan tuumi uusia +keksintöjä. On vaikeata tietää, kuinka pitkälle hän olisi voinut +edistyä; ehkäpä hän lopuksi olisi löytänyt tien ainakin kuuhun, +jos ei juuri muihin kiertotähtiin, ellei hän onnettomuudekseen +olisi tullut hieman mielenvikaiseksi. Tämän perin ikävän sattuman +jälkeen hän ei enää voinut ryhtyä niin rohkeisiin yrityksiin, +kuin esim. kuuhun pyrkimiseen, sillä hän tietää, ettei pidä lentää +korkeammalle kuin siivet kantavat. Kuitenkin hänellä sittemmin +alati on ollut pienempiä tuumia ja yleishyvän edistämispyrkimyksiä. +Näistä voin mainita, että hän omalla kustannuksellaan ja omin +käsin oli Nurmeksessa Ylikylän ja Saramon välillä kasvavaan metsään +hakannut uuden tien, koska vanha, jota hänen usein täytyi kulkea, +kulki monessa mutkassa eikä siis sopinut niin suurituumaiselle +miehelle. Tässä kohdin häntä kuitenkin kohtasi esteitä, joita hän +hyvän ja epäitsekkään tarkoituksensa vuoksi ei suinkaan olisi +ansainnut. Vanha polku, jota Viiliäisen isä ja isoisä sekä heidän +esivanhempansa ammoisista ajoista olivat käyttäneet, oli tarpeeksi +kova ja tasainen, mutta uusi sitävastoin, vaikka olikin suora, oli +nurmen, sammalen ja kivien peittämä, jonka vuoksi saramolaiset yhä +edelleen käyttivät vanhaa polkua, jokikinen heistä, paitsi Viiliäinen +itse, joka tietysti kulki omaa tietänsä. Luonnollisesti häntä +harmitti, että kaikki muut hänen työtänsä, johon hän kuitenkin +oli käyttänyt suurimman osan kesää, niin ylenkatsoivat, etteivät +edes panneet jalkaansakkaan hänen polulleen. Tämän oikeutetun +harminsa kiihottamana hän eräänä päivänä kuljetti kaikki lähistössä +saatavilla olevat puut vanhan polun suulle, siten tukkiaksensa +sen. Tämän olisi luullut nyt auttavan; mutta miten kävikään? +Eräänä lauantaina, jolloin saramolaiset olivat kirkolle menossa, +he näkivät korkean puupinon tiensä sulkuna. Jos heillä olisi ollut +vähänkin arvostelukykyä, heidän olisi pitänyt huomata, mitä se +merkitsi, nimittäin että heidän tuli tottua uuteen polkuun. Mutta +kaikkea muuta! He raivasivat pois puut ja mikä ikävämpää oli, +tulivat sattumalta viskanneeksi ne Viiliäisen tielle. Kuka tahansa +saattaa asettua Viiliäisen kannalle ja arvata, minkä närkästyksen +tämä tahallinen solvaus, sillä muuna Viiliäinen ei voinut sitä +pitää, hänessä kaiketi herätti. Mutta sellaisen palkan ansiokkaat +teot yleensä saavat. Hän näytti nyt jo olevan niin tottunut +sentapaisiin nöyryytyksiin, että ilmaisematta mitään närkästystä +suostui seuraamaan meitä vanhalle polulle, jonka, armottomasti +kyllä, valitsimme hyläten hänen hakkaamansa uuden tien. Matkalla hän +kertoi, mitä minulla juuri on ollut kunnia kertoa, mutta hän ei ikinä +tahtonut uskoa, että saramolaiset olivat sattumalta viskanneet ne +puut, joilla hän oli tukkinut heidän tiensä, hänen omalle tiellensä, +vaan luuli että he sen olivat tahallansa tehneet ivatakseen häntä ja +hänen tietänsä. + +Paraikaa Viiliäinen hautoi mielessään kahta suurta tuumaa, jotka +lakkaamatta pitivät hänen järkensä jäännöksiä pyörteisessä +liikkeessä. Toinen koski muutamia malmivuoria, joista ottamiaan +useita näytepalasia hän antoi katseltavaksemme. Niitä hän alati +kantoi toisessa taskussaan, toisessa taas yllämainittuja asiapapereita. +Hän aikoi mitä pikimmin lähteä Pietariin esittääkseen ne Keisari +Nikolaille. Hänellä oli myös suomeksi tehty kirjoitus, jossa +kaikkein alamaisimmin anoo, ettei Keisari koskaan sallisi sotajoukkojen +törmätä yhteen näillä vuorilla. Todisteena Viiliäisen suuresta +epäitsekkäisyydestä saatan mainita, että hän, vaikka hänellä +löytämistään rikassuonisista malmivuorista oli odotettavissa varma +ja melkoinen palkinto, kuitenkin 50 pankkoruplasta olisi luovuttanut +minulle omistusoikeuden kaikkeen, huostassaan olevat näytepalaset +siihen luettuina. Tilapäinen rahapula esti minua käyttämästä edukseni +hänen jalomielistä tarjoustaan, ja kun asiaa lähemmin ajattelin, olin +siihen sangen tyytyväinen, sillä olisin vastedes voinut saada +tunnonvaivoja siitä, että toisen kustannuksella olisin rikastunut. + +Viiliäisen toinen tuuma ei tarkoituksiltaan ollut valtiota vähemmin +hyödyttävä. Se näet tarkoitti vapaakaupungin-oikeuksien hankkimista +Oululle. Kauan, niin hän väitti, rahvas näillä seuduin oli valittanut +sitä, että heidän täytyi Oulussa myydä tavaransa, etenkin terva, +polkuhintaan. He selittävät tämän johtuvan sopimuksesta sikäläisten +kauppiasten kesken, joiden sanottiin edeltä asettavan talonpoikien +tavaroille määrähinnan, mitä korkeampaa ei kukaan saanut tarjota. +Poistaakseen tämän epäkohdan Viiliäinen oli hankkinut Sotkamon, +Hyrynsalmen, Paltamon, Nurmeksen ja Pielisjärven pitäjäläisten +allekirjoitukset; he näet kaikki toivoivat muutoksen tapahtuvan tässä +asiassa. Yhdessä näistä pitäjistä pitäjänkirjuri kuitenkin oli +kirjoittanut seuraavasti: "Pitäjäläisten mielipiteet kysymyksessä olevan +asian suhteen näyttävät olevan yhtä sekavat, kuin esityksentekijänkin, +minkä vuoksi niistä ei ole voinut saada mitään lopullista +kokonaiskäsitystä." Nämä allekirjoitukset muassaan Viiliäinen aikoi +lähteä Pietariin, mutta sitävarten hän luuli tarvitsevansa Ruotsin ja +kenties myös Englannin kuninkaan puumerkit, joita hän ei vielä ollut +ehtinyt hankkia. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei se ollut välttämätöntä, +mutta hän oli kerran saanut sen päähänsä eikä siitä luopunut. Hänen +tuumansa mainittujen vapaakaupungin-oikeuksien suhteen oli muuten +seuraava: Kerta vuodessa, joka syksy, oli Oulun kaupungille myönnettävä +3-4 viikkoa kestävät vapaat-markkinat, joiden aikana talonpojalla oli +oikeus myydä ulkomaalaisille tavaroitaan kädestä käteen. Näin hän luuli +koko asian olevan autetun, eikä hän muuta aikonutkaan anoa Keisarilta. + +Kuten minulla on ollut kunnia aikaisemmin mainita, oli oikeus ja +yleishyvän edistäminen jo nuoruudessa Viiliäisen lempiharrastuksia. +Ei siinä kylliksi, että hän itse pidättäytyi tekemästä toisille +pienintäkään vääryyttä, hän vaati samaa muiltakin, silloinkin, +kun asia ei vähääkään liikuttanut häntä. Senkaltaisesta asiasta +hän oli aiheutunut asianomaisille ilmiantamaan erään sotakomisariuksen +eli tavaranhankkijan, jonka oli kuullut kruunulta kiskoneen liikoja +rahoja siten, että tilinteoissa oli kruunulta kantanut maksua muutaman +sadan sotamiehen elatuksesta, joita ei ollenkaan ollut olemassa, vaan +jotka koreilivat ainoastaan hänen toimikirjoissaan ja laskuissaan. +Kukapa nyt ihmettelisi, että rehellinen Viiliäinen, jolle huhu moista +kertoi, siitä kovasti suuttui ja että hän rauhoittaakseen herkän +omantuntonsa mitä pikimmin ilmoitti asian tutkittavaksi! Tämän kautta +hän kuitenkin tuotti niskoilleen vallan odottamattoman ja kovin ikävän +jutun, josta ei mitenkään voinut vetäytyä pois. Hänet näet velvoitettiin +todistamaan ilmiantonsa ja väitteensä. Hän todisteli todistelemistaan +monta vuotta perätysten, kunnes hänen tilansa, joka ennen oli ollut +sangen hyvässä kunnossa, joutui rappiolle ja oli luovutettava toiselle. +Viimein asia ratkaistiin siten, että oikeus määräsi Viiliäisen maksamaan +melkoiset sakkorahat ja oikeuskulut sille, jota oli syyttänyt, ja tämä +saattoi hänet kokonaan vararikkoon. Yllämainitulla 500 ruplan +rahapalkkiolla hänen olisi pitänyt voida jossakin määrin korjata +huonoja raha-asioitaan. Hän olikin lujasti päättänyt tehdä +sen ja palkkasi sitä varten joukon miehiä, joiden avulla kaatoi ison +metsän kaskeksi. Seuraavana vuonna hän jäljellä olevilla rahoillaan +osti rukiita, jotka kylvi kaskeen. Kaikki onnistui tähän asti +hyvin, ja hän aikoi perustaa uutisasunnon siihen paikkaan, johon +kaski oli kaadettu, mutta pieni seikka muutti vähässä ajassa kaikki +ja petti häntä sangen pahasti laskuissaan. Hän oli huomaamattaan +tullut kaataneeksi kasken toisen maalle, joka seikka vähää ennen +elonleikkuu-aikaa hänen suureksi hämmästyksekseen tuli ilmi. Se, +jonka maalla kaski oli, korjasi koko melkoisen sadon, ja muutenkin +kovaonninen Viiliäinen vielä sakotettiin päälle päätteeksi. Vaikka +hän olikin alati tyyni ja itseään hillitsevä, ei hän voinut muistella +tätä tapausta ilman että se karvaasti kävi hänen mielelleen. Tämän +kasken ainaiseksi muistoksi hän kutsui maata, johon sen oli kaatanut, +Riikinahoksi. Tällä nimellä hän luultavasti tarkoitti sen syntyneen +hänen yllämainittujen valtion hyödyksi keksimäinsä sotavaunujen +johdosta. Jos kohta Viiliäinen nyt eli huonoissa oloissa, hän ei ollut +vielä heittänyt kaikkea toivoa. Paitsi suuria tuumiaan hänellä oli +useampia vähemmän tärkeitä. Hän oli esim. huomannut kotiseutunsa +viidenkymmenen vuoden kuluessa siten muuttuneen, että siellä, missä +maanmittari ennen oli löytänyt järviä, soita ja vuoria, jotka +tietysti olivat arvotonta aluetta, nyt oli oivallisia metsiä ja että +siis tarjoutui tilaisuutta niityn ja yleensä viljelykseen kelpaavan +maan perkaamiseen. Tätä havaintoaan hän kerran aikoi käyttää +hyväkseen ja, ensin selvitettyään tärkeämmät asiat, uudelleen yrittää +uutisasunnon perustamista. + +Jos Viiliäinen olisi saanut pitää kaiken järkensä loukkaamattomana, +hän epäilemättä olisi aikaansaanut suuria maailmassa. Järkensä +jätteilläkin hän ajatteli ja puheli usein paljoa järkevämmin kuin +monet, joilla on koko järkensä tallella. Mainitsenpa tästäkin esimerkin. +Rahvas pelkäsi näinä aikoina kaikkialla, että Merkurius-tähden +yhteentörmäys auringon kanssa, jonka piti tapahtua Aasiassa ja almanakan +mukaan sattua toukokuun 5 päiväksi, jonkun tärkeän esiytyneen esteen +johdosta oli lykkäytynyt toistaiseksi, ja että, kun se kerta oli +toteutuva, oli pelättävä, jos ei juuri auringon täydellistä häviötä, +niin ainakin muita suuria muutoksia. Moni luuli todella, että Merkurius +saattoi räjähyttää rikki auringon, joka sitten voi sadella alas pieninä +sirpaleina ja polttaa poroksi koko maapallon. Kysyin mitä Viiliäinen +tästä asiasta arveli, ja hänellä oli heti selvillä, että koska aurinko +ei ollut suvainnut näyttäytyä sinä päivänä, Merkurius kaiketi ei ollut +niin pian voinut sitä löytää, vaan mennyt tiehensä, sillä kun ei ollut +paljoa aikaa hukata. Hän piti siis kaikkea pelkoa tämän asian suhteen +nyt enää vallan aiheettomana. Muuten hän arveli, ettei hänellä ollut +mitään tekemistä auringon eikä Merkuriuksen kanssa, kunhan ne vaan eivät +ruvenneet estämään hänen tuumiansa, jota eivät siihen asti vielä +koskaan olleet tehneet. + +Kaiketi arvelet, että liiaksi kauan olen puhunut ystävästämme +Viiliäisestä, mutta nyt jätänkin hänet, ja tuossa tuokiossa olemme +Jonkerissa, jonne meillä on ollut kuljettava 6 peninkulmaa erämaan +halki; Jonkeristahan muutama kymmenkunta vuotta sitten lapsia tuli +hiihtäen Nurmeksen kirkolle itseään kastattamaan. Viivyimme yön +eräässä talossa, sitten kuljimme ylemmäksi Saunajärvelle, missä +erosin vaellus-kumppaneistani, heillä kun ei ollut aikomusta +lähteä Venäjän puolelle. Tunnin matkan jälkeen, jonka suoritin +ensin vesitse sitten maitse, saavuin Niskavaaraan, niin läpimärkänä +kovasta rankkasateesta kuin jos olisin koko päivän loikonut vedessä. +Täältä minun piti lähteä Ukonvaaraan, jonka sanottiin olevan +kolmen virstan päässä. Pieni, korkeintain viisi- tai kuusivuotias +poika -- kaikki vanhemmat ihmiset näet olivat poissa -- opasti +minua vähän matkaa polkua pitkin ja neuvoi minulle, että tuli +poiketa milloin oikealle, milloin vasemmalle, jonka jälkeen hän +jätti minut. Seurasin tarkoin hänen neuvoansa, mitä tuli oikealle +ja vasemmalle poikkeamiseen, mutta milloin millekin puolelle piti +poiketa, sitä en ollenkaan tietänyt. Viimein tulin kauan astuttuani +tilalle, jota sanottiin Losolaksi tai Losonvaaraksi. Sieltä minulla +vielä oli kaksi virstaa Ukonvaaraan ja viimemainitusta paikasta +kuusi virstaa Kuusjärvelle, jonne saavuin sangen myöhään illalla. +Seuraavana aamuna läksin täältä ja paikkasin miehen opastamaan +itseäni Kolvasjärvelle, ensimäiseen Venäjänpuolella olevaan kylään, +jonne oli runsas kahden peninkulman matka. Kuljimme enimmäkseen +kuivia mäntyharjanteita, jotka parhaasta päästä ovat hyvin kaidat +ja kulkevat yhdensuuntaisesti, suomaita välillään. Saattaa paraiten +muodostaa itselleen käsityksen näiden seutujen ulkonäöstä, +jos kuvittelee niiden ennen olleen jonkun vetelän ainejoukon +peittämänä, joka on joutunut liikkumaan suunnattoman suurina +aaltoina, mutta sitten äkkiä jäykistynyt ja jähmettynyt aaltojen +muotoon. Aaltojen harjoista olisivat silloin tulleet mainitut +harjanteet, aallonpohjista suot. Mutta hirvittäväksi täytyy +tuo raivonnut myrsky kuvitella, jotta se on voinut aikaansaada +tällaisia aaltoja, joihin verrattuina tavallisissa merihätä- ja +haaksirikko-kertomuksissa kuvatut, katselkoonpa niitä millaisten +suurennuslasien lävitse tahansa, kuitenkin ovat vallan mitättömät. +Muuten astuin nyt kuivin jaloin ja ilman vähintäkään vaaraa +harjuja pitkin. Pitkiä ja kapeita soita keskeytti siellä täällä joku +metsälampi; mutta nekin lukuun otettuina, ei kokonaisuus tarjonnut +mitään miellyttävää näköalaa. Jos olisimme kulkeneet poikittain +siihen suuntaan nähden, johon nyt kuljimme, olisi meidän lakkaamatta +täytynyt nousta harjanteelle, kulkea sen rinnettä alas toiselle +puolelle, sitten kahlata suon poikki, j.n.e. + +Astuttuamme noin kolmetoista virstaa, tulimme Osmajärven rannalle. +Se toivomme, että täällä olisimme löytäneet jonkun veneen, millä +jatkaa matkaa, petti kokonaan. Aloimme sen tähden kulkea rantaa +pitkin, jättäen järven vasemmalle ja saavuimme neljä virstaa +astuttuamme salmelle, joka yhdistää Osmajärven Kolvasjärveen. +Täällä huusimme, minkä suinkin jaksoimme: venettä! venettä! mutta +venettä vaan ei näkynyt. Eipä huutomme myöskään hevin saattanut +kuulua Kolvasjärven kylään, joka oli runsaan kolmen virstan päässä +salmen toisella puolella. Järven yli meidän kuitenkin täytyi päästä, +sillä emme voineet kiertää sen ympäri, se kun oli niin laaja, ja +vaikka olisimme koettaneetkin tehdä niin, olisimme järven päässä +tulleet leveän ojan rannalle, jonka yli olisi ollut yhtä vaikea +päästä. Meillä ei siis ollut muu neuvona kuin tilaisuutta varten +tekaista oma alus ylipääsöä varten. Vähäisen matkan päässä rannasta +oli joukko mäntyjä, joista Kolvasjärveläiset edellisenä kesänä olivat +kuorineet kaarnan pois, siitä valmistaakseen piirakoita, kuten +oppaani suvaitsi lausua. Kreikanuskoiset suomalaiset käyttävät näet +paljon piirakoita sekä pyhänä että arkena, ja nyt, kun viljan puute +heilläkin oli tuntuva, oli pettu niiden pääasiallisena aineksena. +Näistä kesällä kuivuneista männyistä hakkasi oppaani kolmen ja +puolen kirvesvarren pituisia pölkkyjä; ne sitten kannoimme rannalle +ja kyhäsimme niistä lautan. Kuusi sellaista pölkkyä riitti meitä +kantamaan. Kahteen hakattiin uurrokset kumpaankin päähän, jotka +sitten liitettiin yhteen poikkipölkyillä niin etäälle toisistaan, +että muut neljä pölkkyä mahtuivat niiden väliin. Nämä pantiin vallan +irtonaisina poikkipölkkyjen alle, ja ainoastaan pieni kolo piti +niitä näissä sen verran kiinni, etteivät ne päässeet luistamaan pois. +Jos vähänkin olisi polkenut niitä, ne olisivat uponneet ja joutuneet +epäjärjestykseen. Meidän painomme täytyi siis levätä sivupölkyillä, +joita taas välipölkyt mainittujen poikkipuiden avulla kannattivat. +Senpä vuoksi panimme poikittain päälle vielä muutamia irtonaisia +puita tuhdoiksemme. Sellainen oli se alus, joka kyhättynä tunnin +ajassa onnellisesti, joskin hitaasti kantoi meidät puolen virstan +levyisen salmen yli. Mies kertoi monta kertaa ennen kulkeneensa siitä +yli samalla tavalla ja sanoi, että hänellä ennen oli ollut vaan yksi +poikkipölkky sivutukkien välillä, vaan että hän nyt minun tähteni oli +tahtonut varustaa sen kahdella. + +Tultuani Kolvasjärven kylään, poikkesin Huotarin taloon. Vanha +isäntä vei minut erityiseen kamariin ja teki minulle useita matkani +tarkoitusta koskevia kysymyksiä. Vastasin niihin kaikkiin totuuden +mukaisesti ja kysyin lopulta vuorostani, saattoiko tuntea itsensä +turvalliseksi matkustaessaan heidän maassaan. "Ainakin kymmenen +kertaa turvallisemmaksi kuin teillä", hän vastasi, "missä lyödään +ihmisiä kuoliaaksi." Oli näet tapahtunut, että vähää ennen muuan +rikas tilallisen poika heidän pitäjästään oli Suomesta ostanut miehen +lähettääkseen hänet sijastaan sotapalvelukseen, mutta oli tämän +kädestä saanut surmansa. Pian sentään tulimme yksimielisyyteen siitä, +että muutamat värvääjistä olivatkin moisen kohtalon ansainneet, +ja huomautettuani hänelle, miten heikäläiset koko pitkän talven +meillä harjoittavat kulkukauppaansa, ilman että heitä kohtaa mitään +pahaa, hänkin myönsi, että yleensä meidänkin maassa saattoi tuntea +itsensä sangen turvalliseksi. "Mutta", hän jatkoi, "turvallisempana +saatatte sittenkin kulkea meillä, ja takaan kaikella, mitä minulla +omaa on, ettei kukaan ole koskeva hiuskarvaannekaan, lähdette minne +tahansa." Hänen lausuessaan näitä viimeisiä sanoja tuli hänen +poikansa sisälle ja keskeytti hänet äkkiä näillä sanoilla: "Isä! +älä mene takaukseen siitä, mitä voi tapahtua." Sitten hän kertoi +useista karanneista sotamiehistä, joita piileskeli siellä täällä +sekä metsissä että kylissä, ja joiden päähän saattoi pälkähtää ruveta +tutkimaan ihmisten taskuja ja auttaa ahdistamaansa henkilöä pois +tästä maailmasta, paremmin saadakseen koko asiata peittoon. + +Täältä läksin Repolan kirkolle, jonne minulla oli 15 virstan +jalkamatka. Lähtöhetkellä Huotarissa tapahtunut keskustelu oli +painunut mieleeni, niin että muutaman kerran poikkesin tieltä, +antaakseni, jos joku veijareista ajaisi minua takaa, hänelle täten +tilaisuuden kaikessa hiljaisuudessa kulkea ohitseni. Varovaisuuteni +taisi kuitenkin olla turhaa, sillä eivät silloin eivätkä myöhempää +minua tämänkaltaiset ikävyydet kohdanneet. -- Repolan kirkonkylässä +eli pogostassa asuu rikas talonpoika, nimeltä Törhöinen, jonka +luona kävin. Hän kysyi passiani, jonka hänelle myös näytin. Hän +luki jotenkin sujuvasti sen venäjänkielisen käännöksen ja kysyi +toistamiseen, kuinka pitkä aika sitten olin lähtenyt Kuopiosta. +Passini oli näet sikäläisen maaherran antama. Vähän enemmän kuin +kolme viikkoa sitten, minä vastasin. "Mutta passinne ei edes ole +kahta viikkoa vanha, mitenkä tämä on selitettävissä?" Tarkastelin +itse passia ja huomasin sen päivätyksi elokuun 2 p:nä meidän +ajanlaskumme mukaan, mikä päivämäärä myös oli venäläisen käännöksen +alla, vaikka olisi pitänyt olla heinäkuun 21 päivä, joka vanhassa +luvussa vastaa uuden luvun elokuun 2:ta päivää. Törhöinen hyvin +ymmärsi erehdyksen, sittenkun olin hänelle sitä huomauttanut. +Sitten hän kertoi minulle kahden kesken ollessamme alussa luulleensa +minua lähetetyksi heidän kaivojansa myrkyttämään; sen vuoksi hän +niin ankarasti oli kysynyt passiani. Muuten hän sanoi, ettei minun +ollenkaan pitänyt panna pahakseni, jos moni muu vastedes luulisi +minua sellaiseksi. "Sillä", hän sanoi, "Salmissa tapahtui, j.n.e." +Tämän jälkeen hän lyhyesti kertoi koko Salmissa kolera-ajan kestäessä +tapahtuneen metelin. "Uskotteko siis", minä kysyin, "kaikkia tuollaisia +vääriä huhuja kaivojen myrkytyksestä, joka muka olisi ollut ainoana +syynä pelättyyn koleraan?" -- "Vaikkapa minä en uskoisikaan sellaista", +hän vastasi, "niin muut sen uskovat, älkääkä edes koettako saattaa +heitä muuhun vakaumukseen." Join sitten useita kuppeja teetä ja söin +välipalaa hänen luonaan ja läksin kolmen talonpojan seurassa järven yli +Virran kylään, johon yövyin. Seuraavana aamuna -- -- -- mutta taitaapa +sinusta tuntua jotenkin ikävältä seurata minua näin askel askeleelta +ja välistä odottaa sillävälin kun juttelen talonpoikien kanssa, syön +välipalaa, j.n.e.; jätänpä siis kaikki nämä seikat lähemmin +mainitsematta. Yksi seikka on minun kuitenkin mainitseminen. +Jalkamatkalleni Kaskiniemeltä Koukkulaan en ottanut opasta, vaikka tämä +väli oli 20 virstan pituinen eikä tien varrella ollut yhtään taloa eikä +torppaa. Eksyin lopulta syrjäpolulle; se vei minut erään järven rannalle, +jonka toisella rannalla huomasin muutamia peltotilkkuja. Vaikka en +niiden läheisyydessä nähnyt mitään rakennusta, tein kuitenkin sen +johtopäätöksen, ettei sellaiset voineet olla pitkän matkan päässä +pelloista. Päätin sen tähden kiertää järven ympäri, joka yritys ei +ollut niinkään helppoa, koska minun täytyi kahlata vetelien soiden +poikki, joihin upposin polvien yläpuolelle asti. Tämän lisäksi en +ollenkaan tietänyt, kummalta puolen pikemmin pääsi järven ympäri, +koska en kummaltakaan puolelta nähnyt sen päätä. Rupesin astumaan +vasemmalle, järvi kun täten sai kunnian olla oikealla puolellani ja +tästä huomionosotuksesta kernaammin saattoi suosia yritystäni. +Viimein tulin järven päähän, mutta samassa huomasin edessäni leveän +ojan. Kuljin sen rantaa pitkin hyvän matkaa ylöspäin, mutta eipä vaan +näkynyt siltaa, jota myöten olisin päässyt ojan yli. Kaipasin nyt +suuresti samaa alusta, jolla olin kulkenut Osman ja Kolvaan välisen +salmen poikki, mutta se oli jo jäänyt yli 60 virstan matkan päähän +jälkeeni. Viimein juolahti mieleeni jakaa tavarani pieniin myttyihin +ja viskata ne ojan yli. Ensiksi viskasin saappaani, kummankin +erikseen, ja antaakseni niille paremman vauhdin, panin sisälle kiven. +Minun onnistui oivallisen hyvin saada ne yli, ne näet lensivät vielä +hyvän matkaa vastaiselle rantamalle. Kaikki muu kävi yhtä hyvin, +lukuunottamatta takkia, joka ilmassa kehittäysi auki solmuistaan +ja putosi ojaan kuin siipeen ammuttu sorsa. Mutta silloinpa olin jo +itse valmis uimaan yli ja toin takin, joka ei ollut ehtinyt upota, +mukanani toiselle rannalle. Näin olin päässyt ojan yli kaikkine +kamsuineni, jotka nyt olivat hajallaan maassa. Poimiessani niitä +ylös tuli kaksi naista, jotka matkan päässä olivat katselleet koko +ylipääsöhommaani, lähemmäksi rantaa ja sanoi: "Tuolla olisi ollut +silta, jos olisitte huomannut mennä vähän ylemmäksi. Aioimme huutaa +teille, mutta nähdessämme teidät olitte jo vedessä." "Eipä tässä ole +mitään menetetty", minä ajattelin ja kysyin, oliko kylä lähellä. +"Puolentoista virstan päässä täältä", he vastasivat. Se olikin juuri +sama kylä, jota olin lähtenyt etsimään. + +Nyt lienee paikallaan vähän puhua näistä suomalaisista ylipäänsä, +jotka ammoisista ajoista ovat olleet Venäjän alamaisia ja luultavasti +Vladimir Suuren ajoilta alkaen kreikanuskoisia. He sanovat itse +itseään venäläisiksi, joka nimi ennen muinoin luultavasti oli +yksinomaan näillä suomalaisilla, jos kohta sillä nykyään Suomessa +ymmärretään koko Venäjän kansaa. He sanovat Suomen puolella rajaa +asuvia suomalaisia ruotsalaisiksi ja koko maatamme Ruotsiksi +tai Ruotsin maaksi. Muutamassa suhteessa pidin enemmän heidän +tavoistaan ja menoistaan kuin niistä, joita meidän rahvaallamme, +näkee. Siisteyttä esim. noudatetaan ja hoidetaan heillä paremmin +kuin monissa seuduin meidän maata. Näillä suomalaisilla tuskin +lienee niin huonoa asumusta, ettei pirtin lattia aina olisi +pestynä; monin paikoin se oli niin puhdas ja valkea kuin missä +meikäläisessä herraspaikassa tahansa. Pirtit ovat muuten savolaisten +pirttien kaltaiset; niissä on reppänä katossa, ja ne eroavat +Savon pirteistä ainoastaan siinä, että ikkunoita on useampia, +tavallisesti 8-10, joista toisissa on lasiruudut, toiset taas ovat +ilman. Savon pirteissä niitä taas on harvemmassa, 4-6 ikkunaa, jotka +kuitenkin ovat paljoa suuremmat. Lisäksi näiden Venäjällä asuvien +suomalaisten pirtit ovat rakennetut korkeammalle maasta, niin että +käsimyllyn ja muiden taloustarpeiden säilytyshuone melkein aina +on sen alla. Nämä huoneet ovat aina yhteydessä navettarakennuksen +kanssa, joka muodostaa toisen osan talonpoikaistilan päärakennusta +ja jota pirtistä erottaa porstua; tästä johtavat portaat suoraan +alas navetta-osastoon. Kaikki tämä tosin ei ole omansa kohottamaan +ajatusta heidän pirteissään vallitsevasta siisteydestä, jota äsken +ylistelin; mutta se taitaa juuri tämän ihmisten ja elukoiden +läheisen kosketuksen vuoksi olla kahta tärkeämpi. Sitävastoin meidän +rahvas saattaa huoleti hutiloida tässä suhteessa, koska sen omat +asuinhuoneet aina ovat erillään navettarakennuksista. + +Toinen kiitettävä tapa on näillä Venäjän suomalaisilla, nimittäin +se, että jokainen kylä hautaa vainajansa erityiseen kotitiluksille +varattuun hautausmaahan. Meillä taikausko matkaansaa sen, että +usein kuljetetaan vainajia neljän tai viiden peninkulman päästä +haudattaviksi kirkon läheisyyteen. Saattaa helposti huomata, mitä +ikävyyksiä tämä aiheuttaa, vaikka jättääkin lukuunottamatta, +että se on epäluontevaa ja siistitöntä. Kulkutautien aikana on +tämän seikan tuottama epäkohta erittäin tuntuva. Kun puolitoista +vuotta sitten koleraa varten laadittiin erityisiä hautausmaita, +oli eräissä paikoin syntymäisillään meteli rahvaassa, joka ei +kärsinyt, että muutamat sen vainajista jäivät huonompi-osaisiksi +vihityn maan menettämisen kautta, kun toiset taas saivat nauttia sen +tarjoamia etuja. Jos meillä, kuten kreikanuskoisilla suomalaisilla, +jokaisella kylällä olisi ollut oma hautausmaansa, olisi päästy koko +kolera-hautausmaan hommasta, muita etuja mainitsematta. + +Vieraanvaraisuutta nämä suomalaiset pitävät hyveenä, ehkäpä +uskonnollisena velvollisuutenakin, jos kohta sen harjoittamista +sentapaiset taikauskot kuin ettei syödä samasta vadista, joka joskus +on ollut muunuskoisen edessä, ikävästi ehkäisevät. On sen tähden +parasta ottaa mukaansa matkalleen oma kuppinsa, jonka sitten voi +viskata pois. Muutamissa paikoin on kuitenkin erityiset kupit ja vadit, +joita säilytetään muunuskoisia varten, ja sellaisissa paikoissa aina +helposti saa ruokaa. En ollut tahtonut hankkia omaa kuppia, vaan +koetin tulla toimeen niin hyvin kuin saatoin. Törhöisellä söin itseni +kylläiseksi, kuten ylempänä jo olen kertonut. Tämä tuotti paljon huolta +eräälle etempänä asuvalle talonpoikais-emännälle, joka kernaasti olisi +antanut minulle ruokaa, mutta jolla ei ollut mitään "mieronkuppia". +"Ettekö ollut Törhöisellä?" hän kysyi. "Olin kyllä." "Antoiko hän +teille ruokaa?" "Antoi, ja miksipä ei olisi antanut?" "Ja hän kai +antoi teidän syödä omista vadeistaan?" "Antoi kuin antoikin", minä +vastasin, vaikka en ollut vallan varma siitä. "Niin! niin!" muori alkoi +valitella, "sellainen hän on kuin kaikki muutkin. Mitähän lopulta +tulleekaan tästä maailmasta, kun ihmiset eivät huoli mistään!" Muori +kuului varmaankin raskolnikien lahkoon; näitä on näillä seuduilla vielä +useita ja he eivät aina saata sallia muunuskoisen syödä luonansa +eivätkä edes kärsi reformeerattuja kreikanuskoisia. Taikausko tässä +suhteessa menee muuten niin pitkälle, että kun meidän talonpojat +matkustavat Kemiin, eivät edes näiden hevoset saa juoda samasta +avannosta, joista heidän omia eläimiään juotetaan. Jos joku tulee +rikkoneeksi tämän kiellon, ympäröi hänet heti joukko naisia, jotka +täyttä kulkkua huutavat: "Pakanoitseevi auvantomme!" Mielestäni +muuan meidän talonpoika sellaisessa tilaisuudessa vastasi sangen +sattuvasti. Kun naiset huusivat tapansa mukaan: pakanoitsee, +pakanoitsee, ja tahtoivat ajaa hänet pois, hän virkkoi: "Anna +hevosen juoa, yksi usko meiän hevosilla on kun teiänki." Jotenkin +samoin muistelen erään Kuusamon talonpojan ennen vastanneen eräälle +meidän maan papille, nimeltä Forbus, joka kaikin voimin ja joka +tilaisuudessa oli vastustanut tupakanpolttoa, kunnes hänestä +itsestään tuli seudun kovimpia polttajia. Tapahtuipa, että siihen +aikaan hänen elämässään, jolloin hän ei vielä itse polttanut, muuan +talonpoika tahtoi antaa hänelle lahjaksi metson. Mutta kun Forbus oli +huomannut, että talonpoika käytti tupakkaa, hän viskasi vihastuneena +metson antajaa vastaan ja moitti häntä tupakan käyttämisestä. +Talonpoika oli sen jälkeen vallan tyynesti nostanut metson lattialta +ja uudelleen tarjonnut sitä Forbukselle sanoen: "Ota sinä metso, ei +metso tupakoitse." + +Ei katsota suopein silmin sitä, että joku näistä kreikanuskoisista +suomalaisista polttaa tupakkaa. Heillä on sellainen ennakkoluulo +tupakkaa vastaan, ettei edes toinen saa polttaa heidän pilteissään. +Minä pyysin lupaa siihen; toisissa paikoin se kokonaan kiellettiin, +toisissa taas isäntä antoi minulle luvan polttaa. Mutta niin pian +kuin olin pannut piippuun ja sytyttänyt sen, naiset enimmästi +poistuivat huoneesta. + +Viinaa ja muita väkeviä ei kammoksuta niin kuin tupakkaa. On +kuitenkin jotenkin harvinaista, että tätä ainetta saisi niin suuren +määrän, että siitä voisi juopua. Jokapäiväiseen tarpeeseen sitä +ei ollenkaan ole käytettävissä. Luulenpa, että he vielä vähemmin +tuntisivat tätä turmion lähdettä, ellei olisi niin hyvää tilaisuutta +salaa kuljetuttua sitä läheisimmistä Suomen puolisista pitäjistä. +Useissa paikoin kysyttiin, eikö minulla ollut viinaa laukussani. +Vastasin, että sellaisen kuljettaminen rajan yli mitä ankarimman +sakon uhalla oli kielletty. He arvelivat, ettei se ollut ollenkaan +vaarallista, ja asian laita lieneekin niin. Täällä ei ole joka +nurkassa virkamiehiä, jotka, jolleivät voisikaan kieltää salakuljetusta, +ainakin voisivat sitä verottaa. Joka pitäjässä on tosin starostansa, +joka jotenkin vastaa meidän nimismiestä, ja joka itse on talonpoika, +pitäjän vuodeksi valitsema. Hän ei kuitenkaan ole mikään erityisesti +vaikutusvaltainen henkilö, ja vaikka hänellä olisikin halua sekaantua +asioihin, ei hän aina rohkene riitaantua talonpoikien kanssa. Täytyypä +hänen esimerkiksi kärsiä, että useat karanneet sotilaat oleskelevat +seudulla ja että he tekevät kaikkea mitä sellaiselta roskajoukolta voi +odottaa, joka ei rohkene näyttäytyä julkisesti. Jos hän rupeaisi heitä +vastustamaan, hän ei päivääkään olisi varma hengestään. Sotaväen otossa +on starosta kuitenkin sangen huomattava mies ja voi laskea melkoisia +lisätuloja sotilasluettelojen tekemisestä. Otetaan näet huomioon, +kuinka monta poikaa talossa on. Kaksi jätetään kernaasti taloon, +ja vaan hätätilassa otetaan näistä toinen. Mutta koska jotenkin +tavallisesti kolmekkin poikaa jätetään tilalle, ja toisilta tiloilta +taas kolmas tästä lukumäärästä on sotapalvelukseen otettava, riippuu +tietysti paljon starostasta, ketä hän tahtoo suosia. + +Paitsi starostaa on tavallisesti yksi pappi kussakin pitäjässä. +Kuitenkin muutamat pitäjät useita vuosia saattavat olla papitta, +kuten esimerkiksi tätä nykyä on Vuokkiniemen laita, jonne Paanajärven +pappi matkustaa jonkun kerran vuodessa. Pappien virantoimitus näyttää +heillä olevan helpompi kuin meillä. Pari kertaa vuodessa hän kiertää +pitäjällä, ja silloin kastetaan, vihitään ja haudataan kaikki puolen +vuoden varalta. Lukutaitoa on aniharvalla talonpoikaishenkilöllä, ei +edes yhdellä sadasta. Heidän onkin vaikeata siinä edistyä, koska +kokonaan ovat kirjoja vailla. Halukkaat oppimaan he ehdottomasti +olisivat. Jos joskus arveltaisiin heillä tästä seikasta olevan hyötyä, +saattaisi sitä helpoimmiten edistää noutamalla heille opettajia +Karjalassa olevista, Ilomantsin ja Liperin kreikkalaissuomalaisista +seurakunnista. Molemmissa näissä seurakunnissa talonpojat hyvin lukevat +sisältä suomalaisia kirjoja ja voisivat suuremmitta vaikeuksitta opettaa +samaa taitoa rajan toisella puolen asuville uskolaisilleen. Paitsi +katkismusta ja muita tärkeimpiä hengellisiä kirjoja, suomalaisia sekä +hartaus- että muunsisällyksisiä kirjoja luullakseni varsin hyvin +voitaisiin kärsiä muissakin kreikanuskoisissa seurakunnissa kuin +Ilomantsissa ja Liperissä. Eipä muuten meidän hartauskirjoituksissa +suureksi osaksi ole paljoa tarjottavaa, sen jokainen varsin hyvin tietää. +Mutta unhotan kokonaan aineeni, joka äsken kosketteli kreikanuskoisten +suomalaisten sisälukua. Tämä tuottaisi, jos sitä jollakin tavalla +voisi edistää, ainakin sen hyödyn, ettei näiden suomalaisten +tarvitsisi kuten tähän asti, monen peninkulman päästä tulla meidän +puolella rajaa asuvan rahvaan luo ottamaan selkoa, minkälaista +ilmaa almanakka osottaa. Joku saattaa epäillä tätä, mutta, muistan +selvästi, miten eräs, heidän ollessaan viime kesänä pitkällisen +poudan vuoksi huolissaan pelloistaan, aivan tosissaan sanoi: "Eikä +oo käytynä Ruotsin puolella tietämässä alnakkaa, minlaisen syksynkään +Jumala antanoo!" Lähimpään Suomen kylään oli sieltä kokonaista +kolme peninkulmaa, kieltämättä melkoinen matka almanakan tiedonantoja +haluavalle. Valitettavasti ei minulla ollut almanakkaa mukanani, +vaikka se olisi monessa paikoin ollut minulle hyvänä suosituksena; +tarkkatuntoisuuteni näet kielsi minua umpimähkään valehtelemasta +Jumalan ilmojen ja säiden suhteen. + +Kolmas ja huomattavin virkamies näillä suomalaisilla on ispravnikka, +joka vastaa meidän tuomaria ja voutia. Rajapitäjistä, kuten Repolasta +ja Vuokkiniemestä, hän asuu lähes 30 peninkulman matkan päässä. +Hänkin matkustaa pari kertaa vuodessa piirinsä läpi, ratkaisee +silloin rahvaan riidat ja kantaa veromaksut, jos oikein muistan. +Tilat ovat täällä verotetut miesten luvun mukaan. Kun henkikirja on +toimitettu, se on muistaakseni muuttumattomana voimassa kokonaista +20 vuotta. Henkikirjaa tehtäessä otetaan lukuun kaikki miespuoliset +henkilöt, olkootpa sitten kuinka nuoret tahansa. Näistä tila maksaa +vuosittain kolmattakymmentä ruplaa pankkiseteleitä kustakin. Asia +ei ollenkaan muutu, jos joku heistä kuolee, henkirahat otetaan +hänestä vainajanakin siksi, kunnes uusi henkikirja laaditaan, +ja tämä tapahtuu, kuten äsken mainitsin, aina noin 20 vuoden +kuluttua. Sitävastoin kaikki ne, jotka tällä ajalla syntyvät, ovat +vapaat kaikista veromaksuista ja moni niistä ehtii tulla lähes +20-vuotiaaksi, ennenkuin tarvitsee suorittaa mitään maksuja. Naisista +ei makseta mitään, olkoonpa heitä kuinka monta tahansa. Paraan +ispravnikkansa he sanoivat olleen Suomesta kotoisin. Hän oli ollut +Venäjälle vangiksi joutunut suomalainen upseeri, josta monien +kohtalonvaiheiden jälkeen oli tullut ispravnikka Kemiin. Hänen +aikaansa mainittiin näillä seuduin melkein kuin Saturnuksen aikaa +Latiumissa. Hän näyttääkin olleen merkillinen mies, ja kun kysyin, +oliko hän kääntynyt heidän uskoonsa, kun häntä niin kiittivät, +minulle vastattiin: "Sillä oli molemmatki uskot." + +Kaikki virkamiehet muuten elävät matkoillaan talonpojan +kustannuksella. Talonpojan täytyy kyyditä heitä ja heidän seuruettaan, +olkoonpa se kuinka suuri tahansa, ilman että hänelle siitä maksetaan +ropoakaan. Jos vastedes saisin aikaa ja tilaisuutta liikkua +näillä seuduin, menisin ensin ispravnikan luo ja matkustelisin +hänen seurassaan, kun hän lähtisi matkoilleen. Tästä olisi monta +etua, joita minun ei tässä tarvitse lähemmin mainita. Rahvas muuten +lausui hieman tyytymättömyyttään tähän virkamiesten -- lailliseenko +vai laittomaan, sitä en tiedä -- menettelyyn, ja kadehti meidän +rahvaan tässäkin suhteessa edullisempaa asemaa, kun sen näet ei +tarvitse maksutta elättää ja kyyditä herrojaan. Kiitettiin suuresti +meidän herroja, jotka viime rajanjärjestämisessä olivat oleskelleet +heidän luonaan yhdessä heidän herrojen kanssa. + +Rahvas täällä on sangen uskonnollista, ei kuitenkaan siten, että se +halveksisi meidän uskontoamme. Kun meidän papit rajakylissä pitävät +lukukokouksiaan ja raamatunselityksiään, ei ole tavatonta, että useat +talonpojat lähimmistä venäläisistä kylistä varta vasten tulevat heitä +kuulemaan. Kuulin myös monen heistä sanovan, että pitivät enemmän +meidän pappien jumalansanan selittämisestä kuin omien pappiensa. +Neljästi vuodessa vietetään yleisiä juhlallisuuksia, jotka +kestävät viikon tai kaksi erällään. Jonkunmoinen kestiystävyys on +niissä tullut tavaksi, ja sen harjoittaminen siirtyy vuoroonsa +talosta toiseen niiden talojen kesken, jotka kestiystävyyteen +kuuluvat. Erityisistä taloista ja kylistä silloin kokoontuu +väkeä, niin lukuisasti kuin mahdollista on, jonkun luo, jonka vuoro +ja velvollisuus silloin on kestitä vieraitaan niin kauan kuin +juhlallisuuksia kestää. [Varsin kalliiksi se ei kuitenkaan taida käydä +kestitsijälle, koska rahvas tavallisesti paastoaa näiden juhlien +aikana.] + +Maanviljelys näyttää täällä olevan vielä enemmän laiminlyötynä +kuin meidän suomalaisilla. Pellot ovat tavallisesti pienet ja +riittämättömät, eivätkä niitytkään ole hyvät. Useimmilla tiloilla, +ehkäpä kaikillakin, on karja sen vuoksi pieni; siihen kuuluu kaksi +tai kolme lehmää, ja lisäksi on joku hevonen. Maito ei olekkaan +heidän taloudessaan yhtä tärkeä ruoka-aines kuin meillä. He +näet eivät kolmena viikon päivänä syö maitoruokia, nimittäin +sunnuntaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, joina päivinä pidetään +jonkunmoista paastoa. Mieleeni muistuu eräs tapaus, joka osottaa +kuinka ikävää tällainen paastoaminen välistä lienee. Muuan +kreikanuskoinen talonpoika Akonlahdesta saattoi minua paluumatkallani +ensimäiseen Suomen-puoliseen kylään. Tulimme Lehtovaaraan, ja emäntä +kantoi ruokaa eteemme. Mutta silloin oli perjantai, eikä seuralaiseni +katsonut voivansa syödä voita eikä maitoa, jotka paitsi leipää olivat +ainoina ruokalajeina. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei se meidän +puolella ollut mitään syntiä, mutta hän vastasi sangen järkevästi: +"Teille se ei ole syntiä, mutta meille se on synti, tulemmepa missä +tahansa poikenneeksi opistamme." Hyvän voin valmistamis-taidossa +nämä suomalaiset ovat kovin jäljessä meidän rahvaasta. Enpä +missään heillä nähnyt edes välttävän hyvää voita. Koska täällä +on tiheään melkoisia järviä, harjoitetaan kalastusta hyvällä +menestyksellä. Kala onkin ruokaa, jonka ei arvella edes paastopäivinä +saastuttavan ihmisten vatsoja. Yleensä on varallisuus suurempi +näillä suomalaisilla kuin meidän rahvaalla lähimmissä rajapitäjissä. +Tämän luulen johtuvan siitä, ettei loisia eikä mäkitupalaisia, jotka +meidän maassa monin paikoin ovat todellisena maanvaivana, täällä +ole melkein ollenkaan. Toinen syy heidän varallisuuteensa lienee +se, että he käyttävät rukiinsa leivän muodossa vatsansa hyväksi, +kun sitä vastoin meidän rahvas antaa niiden voiman nousta päähänsä, +jolloin vatsa jää tyhjäksi ja ruumis siitä saa kärsiä. Suurempi +vilkkaus ja huolenpito lienee myös aiheena tähän. Heidän suuremman +vilkkautensa ja liikkuvaisuutensa joka suhteessa huomaa sangen +pian, kun meidän suomalaisten parista tulee heidän puolelleen. Meidän +rahvas osottaa tavallisesti niin hyvin puheessa kuin toiminnassaan +liian suurta hitautta ja vitkallisuutta. Jos esim. tulee suomalaiseen +taloon ja tervehtii: hyvää päivää! niin talonpoika kyllä ilman varsin +pitkää miettimistä vastaa: Jumal' antakoon! Tämä vastatervehdys näet +lähtee tottumuksesta ikäänkuin ehdottomasti heidän suustaan, ilman +ajatuksen tai tietoisuuden osanottoa; mutta hän panee kyllä kovalle +toisen kärsivällisyyden ennenkuin virkkaa sanaakaan sen lisäksi. +Koska tämän tervehdyksen ja vastatervehdyksen jälkeen on rahvaan +tapojen mukaista, että isäntä tai joku muu talon huomattavista +henkilöistä kysyy, mitä vieraalle kuuluu, tämä kysymys, niin +yksinkertaiselta ja yksitoikkoiselta kuin se tuntuukin, usein tuottaa +talonpojalle sanomatonta vaivaa, ennenkuin hän sen saa tehdyksi. +Olen joskus nähnyt, että hänen kokonaista kolme kertaa täytyy kynsiä +korvallistaan, josta paikasta talonpoika on tottunut etsimään +ajatuksiaan. Jos sitten tarvitsen jotakin, esim. soutajaa järven +yli ja jos esitän pyyntöni, niin, vaikkapa sitä tosin harvoin ja +ainoastaan pätevillä syillä kielletään, talonpojan täytyy kuitenkin +läpikäydä kaksi laajaa lukua, ennenkuin on valmis lähtemään. +Ensimäiseen kuuluu pitkä neuvottelu, jonka avulla ratkaistaan, kenen +tulee ottaa tämä tehtävä toimekseen. Tätä pidetään niin tärkeänä, +ettei siitä luovuta silloinkaan, kun yksi ainoa henkilö on kotona, +ja milloin ei siis mikään valitseminen saata tulla kysymykseen. +Toiseen kuuluu hidas aterioiminen, jonka jälkeen sekä sittenkuin +on huomioon otettu toisia, vähemmän tärkeitä sivuseikkoja, soutaja +saattaa olla valmis lähtemään. Toisin on kreikanuskoisen suomalaisen +laita. Heti vieraan astuessa sisälle hän tekee useita kysymyksiä, +ja kun hän sitten rupeaa juttelemaan, ei hänen ollenkaan tarvitse +ajatella jokaista sanaa erikseen, vaan sanoja tahtoo usein +tulvia yhdellä haavaa runsaammin hänen huuliltaan, kuin mitä +olisi tarpeellista. En kuitenkaan suinkaan tahdo kieltää, ettei +poikkeuksia tästä ole olemassa, ja ettei joskus kreikanuskoisessa +suomalaisessa tapaa aito suomalaista hidasluontoisuutta, kuten +myös meidän talonpojassa tavallista suurempaa vilkkautta ja +yritteliäisyyttä. Olen vaan tahtonut viitata tavallisiin ilmiöihin. + +Luonnollinen taipumus kaupan harjoittamiseen on näillä suomalaisilla +yhteistä koko Venäjän kansan kanssa. Olisin taipuvainen luulemaan heitä +muinaisten permalaisten eli n.s. "bjarmien" jälkeläisiksi, joista aina +on ollut niin paljo päänvaivaa, ja että heidän kauppaintonsa siis olisi +perintö heidän esi-isiltään. Mutta äsken luin "Sanan Saattaja Viipurista" +nimisestä lehdestä, ettei asianlaita ole niin. Ehkäpä siis saa näille +kreikanuskoisille suomalaisille suoda kunnian polveutua siitä kansasta, +jonka maan kautta permalaisten karavaanit kulkivat heidän harjoittaessaan +kauppaa norjalaisten kanssa. Kotona eivät he tosin toistensa kanssa +harjoita mitään huomattavaa kauppaa, mutta sitä enemmän Suomessa, +Inkerissä, Virossa j.n.e., missä huiveillaan ja muilla pienillä +kauppatavaroilla kokoavat melkoisesti rahoja. Lokakuusta alkaen +tätä kulkukauppaa harjoitetaan aina seuraavaan kevääseen asti, +jolloin he palaavat joko kotia hoitamaan maanviljelystään tai +matkoille Pietariin, Moskovaan ja muihin paikkoihin, mistä ostavat +suurimman osan niitä tavaroita, joita sitten talven kuluessa +myyvät. "Hirvenhiihtäjissä" esiintyy kuvaus sellaisesta meidän +maassa liikkuvasta arkangelilaisesta kauppiaasta. Ne, jotka meillä +kiertelevät laukunkantajina, ovat enimmästi kotoisin Vuokkiniemeltä, +vähemmän Repolasta, Paanajärveltä ja Korpiseliltä. + +Näiden suomalaisten puku on yleensä venäläisen rahvaan vaatetuksen +kaltainen, mikäli olen niitä voinut verrata. Enimmin pidetään +punaisesta väristä, keltainen näyttää myös olevan suosittu väri, ja +sitten seuraa järjestyksessä sininen. + +Vielä saattaisi olla paljo lisättävää, mutta se voi jäädä toiseen +kertaan, koska minun nyt täytyy lähteä maalle, joten en ehdi +kirjoittaa enempää. Tahdon nyt vaan huomauttaa, että jos joku aikoo +käydä näiden suomalaisten luona kokoamassa suomalaisia runoja, +hänellä on rikas sato odotettavissa. Etenkin häälauluja, jommoisia +on Kanteleen toisessa vihossa, on olemassa runsaasti ja monet +niistä ovat erittäin kauniita. Rahvas ottaa hyvin kernaasti maksua +laulamis-vaivastaan, sillä lauluakin pidetään kauppatavarana, ja +onkin sangen hyvä, että heiltä rahalla voi saada, mitä meidän +rahvaalta useinkaan ei saada rahalla eikä ilmaiseksi. Papisto +lienee täälläkin vastustanut näitä lauluja, koska useat pitivät +niiden viljelemistä syntinä (räähkänä), ei kuitenkaan sitä suurempana +kuin että se vähäisellä ripillä varsin hyvin oli sovitettavissa. +Jos joku olisi halukas sellaista matkaa tekemään, kehottaisin häntä +panemaan sen toimeen talvella. Hän näet silloin saisi mukavammin +perille tarpeelliset matkatavaransa, koska hänellä voisi olla oma +hevonen ja reki; sen lisäksi hän sinä vuodenaikana paremmin tapaisi +väkeä kotona ja työstä vapaampana sekä matkustelisi turvallisempana +kuin kesällä, jolloin ylempänä mainittuja karanneita sotamiehiä +liikkuu näillä seuduilla. + +Näiden suomalaisten murre on suuresti Savon ja Karjalan murteen +kaltaista. Sen omituisuuksia: _ia_- tai _ea_-pääte muuttuvat usein +_ie_:ksi, esim. _vaikie, sokie, polvieen_, muotojen _vaikia, +sokia, polviaan_ asemesta. _K_ ja _t_ katoavat useasti _s_:n ja +_t_:n jäljestä, kun ne alkavat lyhyen tavuun, esim. _sääsä_ (säässä), +_käse_ (kässe), _matalla_ j.n.e., muotojen _säästä, käske, +matkalla_ asemesta. Karitiivissa äännetään kaksi _t_:tä, kuten +Oulun tienoilla. Datiivia ja ulkoista lokativus-sijaa sekoitetaan +usein, niin että kuulee sanottavan: vetääpi veneensä _maalla_, (ei +_maalle_), aivan kuten Turun-suomessa tapaa saman sijan käyttämisestä +esimerkkejä, joita Turun Viikko Sanomat viime vuosikerroissaan, niin +hyvin suorasanaisessa kielessä kuin runoudessa, uutterasti tarjoavat. +Monikon kolmas persona aktiivi-verbeistä muodostetaan passiivisilla +päätteillä _-aan, -ään_, joka sama seikka esiintyy Savon murteessa +monikon ensimäisessä personassa. Senpä vuoksi sanotaan runossa: +"Vanhat miekkoa _hivotaan_, puraksia _terästetään_"; ja toisessa +kohdassa: "Pirulaiset _piinatahan_, paholaiset _painatahan_" (ei: +_hiovat, terästävät, piinaavat_ j.n.e.). Gottlund oli tavannut +sellaisia muotoja Mateuksen Evankeliumin käännöksessä, josta on +puhuttu hänen "Otavassaan", mutta hän ei ollut tietänyt, miten se oli +selitettävä. Aktiivin _-nut, -nyt_ päätteiset partisipit jättävät +usein pois w:n ja supistavat yhteen ääntiöt, esim. ei _otat_, +ei _itket_ eli _itet_, ei _kosket_ eli _koset_ (ei: _ottanut, +itkenyt, koskenut_); tämä näyttää kuitenkin tapahtuvan ainoastaan +_ei_-kieltosanan jäljessä. + +Jos joku seikka näissä harvoissa muistiinpanoissa olisi väärin, +ei pidä ihmetellä sitä, koska ne kolme lähdettä, joista ne on +ammennettu, nimittäin talonpoikien kertomukset, oma muistini ja +käsityskykyni, varsin helposti saattavat pettää, kuten olen +kokemuksesta havainnut. + + + + +Hajanaisia muistiinpanoja. + + +[Hajanaisia muistiinpanoja Suom. Kirjall. Seuran arkiston tallessa +olevissa papereissa.] + +Tiedä ties, muista murus, katto kalus. -- Kyllä kova kenkä jalan +sylkyttää. -- Tuota tähtiä kohten ajatta enisi neljännyksen matkan +ja siitä käännätte tuota toista tähtiä päin, niin sitte löyätte +kylän. -- Ei oo tyhjässä tytyä, ei vajassa varan täyttä. -- Surkee +surma silmin nähen, kuolema käsin piellen. -- Syö susi luetunki +(lampaan), viepi varas mitatunki (kankaan). -- Nimi _Kemi_ sanoista +_Ge mig_, jotka suomalaiset kalastajat sanoivat joen toisella rannalla +asuville ruotsalaisille kalastajille, kun huonon kalaonnen sattuessa +pyysivät (kaloja) näiltä. -- Hullun eväs ensimäiseks, viimeiseksi +viisaan syöään. -- Koivusta ruoan, silmistänsä juoman (kovan +vanhemman lapset). Pää poikki hakataan, sisälmykset ulos otetaan, +vielä sittekin palvelee kuningasta ja ruunuu, piispaa ja teiniä, +kenraalia ja kemeiniä? -- Pellava. -- Koivun oksa konnan palkka, +nuora pettäjän perintö. -- Karhunajo sopiva keino saada toinen +hengiltä. -- Karanneita vankeja, jotka uhkasivat murhapoltolla. +-- Polttoa varkaiden piiloittajatkin. -- Nimismies varkaiden +johtajana. Toholahdessa seinäkellossa seuraava kirjoitus: "Kello +lyö, ijankaikkisuus lähenee, mitäs sanot ihminen, oletko valmis?" +Tavo, tavo, kultaseppä (Kuopion lähellä portinaukaisijalta). +Laskoksia repun kannessa ja suuremmissa taskuissa. -- Pisavuori +runoissa, Kypäräisen vuori Pisan läheisyydessä. -- Taneli Sirviö +Nurmeksen Haapajärvellä ja Olli Kilpeläinen Nurmeksen Ylikylässä +runolaulajia. -- Hämäläinen esim. ei koskaan muista säätyhenkilöiden +nimiä. Pietari Viiliäinen Saramojärveltä, sotavaunujen piirustuksen +Keisari Aleksanterille, saanut siitä 500:n ruplan suuruisen palkkion. +Hänellä oli nyt viiden pitäjän valtakirjat, jotta hommaisi Oululle +vapaamarkkinain oikeudet kolmeksi viikoksi kunakin syksynä. Sen +vuoksi aikeissa matkustaa Ruotsiin ja Pietariin. Vaskimalmia +Kaarle XIII:nnelle. Käsitys Antikristuksesta, joka muka on ottava +hengiltä jokaisen, joka ei kiellä Kristusta. Merkurius tähti, jonka +luultiin Amerikassa menneen aurinkoon ja vasta Afrikassa tulleen +siitä ulos, on tuottanut rahvaalle paljon puheenaihetta. Syynä +edellisen talven lauhkeaan ilmaan kaukana meressä oleva kallio, +joka on syttynyt palamaan. -- Huhu, että Puolassa ja Virossa kansa +muka on kuollut sukupuuttoon, on viekoitellut useat pohjoisemmilla +seuduilla myymään talonsa ja lähtemään sinnepäin matkaamaan. -- +Niittysuolaheinä hätäleivän ainesta. Kanttori Matti Saxbergilla +Keuruulla Helleenin kautta saatuja runoja. -- _Ihoankuiveluhtuu_ -- +jyvät _näivehtyy_, kun halla panoo. + + * * * * * + +36 kill[inkiä] Hanhussa ruuasta. -- 18 kill. soudusta sieltä Honkoon +Huopiolahdelle. -- 12 kill. soudusta Vilppulasta Melaseen. -- +16 kill. Puttolassa ruuasta. -- 2 rupl. V[irzén'i]lle Nenoisissa +kyytirahoiksi. -- 12 kill. soudusta Laukaan kirkolta Taipaleeseen. +-- 24 kill. Kutamaisen autiossa (l. Hintikassa) ruuasta, -- 13 +rupl. V:lle Rautalammin pappilassa, -- 2 riksiä. 8 kill, samalle +Tampereella tupakasta y.m:sta. -- 3 riksiä 16 kill, samalle +Kuopiossa samasta. -- 4 riksiä 32 kill. Törngrenille Kuopiossa +samoin. -- 5 rupl. V:lle Kuopiossa. 20 kop. T:lle Riistavedellä. -- +20 kop. samalle Palomäessä. -- 18 kill. soutu Ylikylästä Vickmanin +luo. -- 6 riksiä pelivoittoa siirretty Vickmanin maksettavaksi. -- +2 riksiä samoin T:n maksettavaksi. -- 6 rup. 20 kop., jotka Venell +siirsi V:lle tai T:lle. -- Joutovaarassa 1 rupl. 18 kop. ruuasta +y.m:sta. -- Murtomäessä T:lle 40 kop. -- Iisalmessa samalle 3 +pankkoriksiä. + +24 kill. Bergrothilla -- 16 kill. Schildtillä -- 36 kil. Rautalammilla +-- 24 kill. Hagelinilla -- 50 kop. Riistavedellä (sauna) -- 24 kill. +Juvankoskella -- 18 kill. Säyneisissä -- 18 kill. Venellillä -- +2 riksiä Vickmanilla -- 36 kill. Roosilla Kajaanissa -- 24 kill. +Iisalmessa. + + + + + + +NELJÄS MATKA v. 1833. + + + + +MATKAMUISTELMIA. + + +[Tämän Kalevalan kokoonpanoon nähden epäilemättä tärkeimmän +runonkeruumatkan L. alkoi 9 p:nä ja lopetti 28 p:nä syyskuuta +kulkien Kajaanista ensin tavallista vesitietä Suomussalmen kirkolle +ja sieltä Vuokin, Hyryn ja Viiangin kautta Kivijärveen, ensimäiseen +rajantakaiseen karjalaiseen kylään. Käytyänsä Vuonnisessa ja +Vuokkiniemessä L. palasi Tsenaniemen, Kivijärven, Akonlahden ja +Kuhmon kautta kotiin. -- Tähän suomennetut "matkamuistelmansa" L. on +marrask. 18 p:nä samana syksynä lähettänyt ystävänsä, silloisen +dosentti Runebergin lehteen "Helsingfors Morgonbladiin", jossa ne +julkaistiin seuraavana vuonna, n:oissa 54, 56-60. Suomennosta on +paikoin täydennetty L:n käsikirjoituksesta, joka on, kuten eräät +samaa matkaa koskevat L:n kirjekonseptitkin, jotka tässä julkaistaan +suomennettuina, Suom. Kirjall. Seuran arkistossa.] + +Toivoen että sinua ja kenties osaa "Morgonblad'in" lukijoista +huvittaisi saada tietoja tästä Suomen rajaseudusta, lähetän sinulle +nämä matkamuistelmat, jotka syntyivät viime syyskuulla laajan +tarkastusmatkan kuluessa, jonka silloin tein tässä läänissä. + +Kruununvouti Vickmannin seurassa läksin illalla 9 p:nä syyskuuta +Paltamosta ensin poikki Oulujärven [koillis]osan Kiehimänsuun +kestikievariin, jossa olimme yötä. Huomenis jatkettiin matkaa +koskia ylös Ristijärvelle ja seuraavina päivinä Hyrynsalmen ja +Kiannan seurakuntiin. Koko tämä matka kuljetaan veneellä, mutta +se käy useiden suurten ja pienten koskien vuoksi hankalahkoksi ja +pitkälliseksi. Yleensä tähän vuodenaikaan ei voi kulkea enempää +päivässä kuin 3-4 peninkulmaa, ja silloinkin täytyy varhaisesta aamusta +myöhäiseen iltaan olla liikkeellä. Jätän tahallani mainitsematta näiden +koskien nimet, sillä luullakseni ei ketään erityisesti huvittaisi +kuulla lueteltavan muutamia tusinoita nimiä. Monet niistä ovat sekä +vuolaat että pitkät, toiset taas heikommat ja lyhyemmät. Joka vuosi +tapahtuu vahinkoja tervaveneille, jotka laskevat niitä alas, eikä tämä +ole kummallista, jos ottaa huomioon, että useimmissa näistä koskista +on vaan yksi ainoa kaita ura venettä varten. Tämäkin ura on monessa +kohdin niin mutkainen, että perämiehen sangen usein täytyy kääntää +vene kohtisuoraan sitä suuntaa vastaan, johon se juuri on kulkenut, +jos mielii estää venettä särkymästä kiviin. Niillä koskilla, joita +pidetään vaarallisimpina, on omat laskumiehensä, jotka asuvat niiden +varsilla ja ovat velvolliset määrätystä maksusta ohjaamaan veneen +koskesta alas sekä vahingon sattuessa antamaan siitä korvauksen. +Tällaisen perämiehen kasvojen ilmeestä huomaa selvästi miten tärkeä +yritys on, kun hän siinä nojaa melaansa, joka vahvalla koivuvaulalla +varta vasten on kiinnitetty peräkeulaan. Niiden paikkojen varalle, +joissa tavallista voimakkaampi ja nopeampi käännös on tehtävä, hän jo +kosken niskalta ottaa veneeseen apumiehen, jonka tehtävä on koko +ruumiinsa painolla käännöksessä painaa perämelaa. Ihmisen silmät ja +korvat eivät koskaan tarkkaavammin voi kiintyä tarkattavaansa kuin +näiden laskuperämiesten huomio on kiintyneenä koskeen sitä alas +laskettaessa. Useinkaan ei ole varaa poiketa edes puolta korttelia +määräsuunnasta. Monet talonpojat laskevat kuitenkin itse alas näistä +koskista. On mahdotonta, että he tuntisivat niitä joka kiveä myöten, +kuten varsinaiset laskumiehet. Mutta heillä on ihmeteltävän +harjaantunut ja tarkka silmä jo matkan päästä havaitsemaan syvälläkin +vedenpinnan alla olevia kiviä. Siinä, missä tottumaton ei näe +muuta kuin vedenpinnan, joka ei ollenkaan näy eroavan tavallisesta +virrasta, he voivat jo melkoisen matkan päästä sanoa kiven olevan, +jopa osapuilleen kuinka syvällä vedenpinnan alla se on. Sellaisissakin +koskissa, joita eivät koskaan ennen ole laskeneet, he suoriutuvat +tämän taidon avulla tehtävästään, elleivät ne ole kovin vaikeakulkuiset. +Kuitenkaan ei joka mies kykene tätä taitavuutta saavuttamaan. Useimpien +täytyy vuodet läpeensä käyttää erityistä perämiestä, rohkenematta +koskaan omin päin lähteä matkaan. Toiset, jotka uskaltavat sen tehdä, +saavat joskus kalliisti maksaa huimapäisyytensä. Juuri kulkiessamme +virtaa ylöspäin kohtasimme Iikosken alapuolella Ristijärven kirkon +kohdalla tervaveneen, joka vähää ennen koskea laskiessaan oli särkynyt +kiveen. Tervatynnyrit uiskentelivat jo matkan päässä vastaamme virran +mukana; niiden keveys näet kaikeksi onneksi estää niitä uppoamasta. +Venäjän puolella sijaitsevan Vuokkiniemen pitäjän suomalaiset ottavat +harvoin laskumiestä mukaansa, ja kuitenkin heitä, etenkin syksyisin, +sadoittain kulkee lastatuin venein näitä koskia alas. Muistin +helpoittamiseksi he ovat koettaneet tavallisten runosäkeiden +muodossa mainita kunkin kosken laadun. Hyrynsalmen kirkon kohdalla +olevasta Siitti-koskesta sanotaan: Siitti on niskalta siliä, vaan on +alla ampiaiset, (kiviä verrataan ampiaisiin). Muutamista muista +koskista sanotaan: _Auta Jumala Junkkosessa, katso Kalliokosessa, +itse lasen Leppikosen_. -- Kerrotaan kuitenkin, että Jumalan apu +Leppikoskessakin joskus on ollut tarpeen. + +Kun hyvin ja onnellisesti on päästy alas koskesta, niin on +tavallista, että otetaan ryyppy. Muutamilla koskilla on niin +suuri maine, että ne vaativat useamman ryypyn, ja etenkin sanotaan +osoitettavan tätä kunniaa ensimäiselle koskelle, josta matkan kuluessa +lasketaan. Sillä luullaan, että sille kunniaa osoittamalla +kunnioitetaan kaikkia seuraavia koskia, joita sen varsin hyvin +saattaakin sanoa edustavan, koska se on sekä ensimäinen että ylin +niistä kaikista. Tapahtuipa joku aika sitten, että sangen arvossa +pidetty ja toimekas talonpoika oli kosken kunniaksi ottanut niin +monta ryyppyä, että hänen jalkansa kieltäytyivät muuta ruumista +kannattamasta. Pahaksi onneksi seurakunnan pappi sattui tulemaan +paikalle, ja talonpoika piti velvollisuutenaan vanhan tavan mukaan +tervehtiä häntä kädenlyönnillä. Saatuansa tovereiltaan tiedon papin +tulosta hän sanoi heille, varsin paljoa tilastaan välittämättä: "No, +veljet ja toverit, nostakaa nyt minut pystyyn ja tukekaa minua, että +minäkin voin antaa kättä maisterille." Kaksi kumppaneista tarttui nyt +mieheen käsiksi kummaltakin puolelta ja piti häntä pystyssä niin +kauan, että hän sai kunnianosoituksensa papille suoritetuksi. + +Matkustettuani syyskuun 14 päivään saakka yllämainitun +matkakumppanini seurassa, erosin hänestä Kiannan kirkolla, joka +oli noin 12 peninkulman päässä pohjoiseen Kajaanista. Pappien +mukana, joiden seuraavana päivänä oli määrä pitää kinkereitä (saatavien +kantoa ja lukusia) Vuohissa, läksin tähän kylään. Tämä on lähes +kolmen peninkulman päässä Kiannan kirkolta, ja tämä matka suoritettiin +vesitse. Sunnuntai, syyskuun 14 päivä, vietettiin täällä. Papit +kuulustelivat rahvaalta sen tietoja kristinopista, minä taas lausuin +suomalaisia sananlaskuja muutamille toisessa tuvassa oleville +talonpojille, ja panin kirjaan runoja, joita muutamat heistä osasivat. +Kinkeripaikkaan näet kokoontuu läheisistä kylistä henkilöitä, joilla +ei ole mitään papin kanssa tekemistä. Sellaista väkeä kuului minun +seurakuntaani. + +Vaikeaa on sanoa, kuinka suureksi täydellinen suomalaisten +sananlaskujen kokoelma paisuisi; mutta että siitä tulisi aika suuri, +saatan päättää siitä, että joka paikassa, missä kansaa on ollut +koolla ja missä olen lukenut ääneen ennen kokoamani sananlaskut, +olen aina runsaasti saanut kirjoittaa muistiin uusia. Ei tarvitse +lukea niitä useampia kuin kolme tai neljä, jolloin suuremmassa +kansanjoukossa aina on joku, joka muistaa uuden sananlaskun ja +kysyy, onko se jo ennestään kirjassa. Usein kuulee eri tahoilta niin +monta, ettei mitenkään ehdi panna niitä kirjaan, ennenkuin muutamat +ovat unhottuneet. Sama on arvoitusten laita, joiden luku niinikään +näyttää nousevan äärettömiin ja jotka, samoin kuin sananlaskut, eri +paikkakunnilla ovat hyvin erilaiset. Useimmat sekä arvoitukset että +sananlaskut ovat laaditut tavalliseen runomuotoon, jälkimäisistä +kuitenkin useat ovat suorasanaisia, jopa muutamat arvoituksetkin. +Niiden kieli on omituisen lyhyen säntillistä ja niissä ilmenevä +esitystapa ei siedä muutosta. Usea on finiittiverbiä vailla, ja jos +se lisätään, koko kieli usein menettää luontevuutensa. Mainitsenpa +tästä muutamia esimerkkejä: _pitkä yö kylässä; kyllä vanhalla +vikoja; äitin tavat tyttärellä; laps' on lapsi kuninkaanki; +leikki siansa, koira kotonsa; opiksi koiralle kylmä sauna; kyllä +laiskalla pyhiä; ei sodat sanomitta, pahat matkat mainioitta; +ei savua, jos ei tulta; ei saunasta kastumatta; ei päältä +tähteitä; köyhä sahdin sammakolta, oravalta orja olven; ei niin +hyvä, ettei parempata_, y.m. -- Jos ryhtyy parantelemaan näitä +sananlaskuja, lisäämällä finiitti-verbin, kuten esim.: pitkä yö +kylässä _on_, kyllä vanhalla vikoja _on_, ei _siitä_ savu _nouse_, +joss' ei tulta _ole_, köyhä _saa_ sammakolta sahtia, oravalta olutta, +ei saunasta kastumatta _päästä_, _ei saa_ päältä tähteitä _tehdä_, +j.n.e., niin ei itse teossa ole parannellut, vaan huonontanut niitä. + +Jokaisella kansalla on sananlaskunsa, ja niitä on pitäminen +mittakaavana, jonka mukaan kansa arvostelee elämän yleisiä olosuhteita. +Suomalaisella rahvaalla ei ainoastaan ole hyvin paljo, vaan myöskin +oivallisia sananlaskuja, joita alati sovitetaan puheeseen ja jotka +sangen usein osottavat ajattelevaa mieltä. Mainitsisin tässä useita, +joita ei liene ennen painettu. Mutta peläten, etteivät ne kaikkia voisi +yhtä suuresti miellyttää, mainitsen ainoastaan muutamia. Köyhä mies +lohduttaa itseään onnettomuuden kohdattua sanomalla: _en minä korkialta +kaadu, luudan päältä lattialle_. Kuviteltakoon tuollaista kovaosaista +makaavana lattialla luuta päänaluksena, ja totisesti täytyy myöntää, +ettei putous siitä ole niskaa taittava. Kun soimataan itseä tai toisia +siitä, että liiaksi turvaudutaan muiden apuun, sanotaan: _silloin on +mieli melkiässä, kun on toisen miehen päässä, väki väljässä tilassa, +kun on toisen hartioissa_. Jotenkin samassa merkityksessä sanotaan: +_silloin toimi toisialla, kun on toisessa talossa_. -- _Äiä on työtä +orjuudessa, isännyydessä enempi_; samoin: _jolla on kello kaulassa, +sen on pää painossa_ -- näitä kahta sananlaskua mainitaan usein, kun on +kysymys korkeampien säätyjen eduista. Vaikka rahvas joskus köyhyydessään +pitää lapsia taivaan rangaistuksena, se kuitenkin usein osaa panna +niihin arvoa, ja moni lapseton valittaa katkerasti, sanoen: _yksin +pojiton pinolla, tyttäretön huhmarella_. -- _Vaski kulta vaivasella, +tina köyhällä hopia_, näin sanotaan, kun tahdotaan huomauttaa, +ettei köyhällä saa olla ylenmääräisiä mielihaluja. -- _Suopi miehen +vertaseksi, poikansa paremmaksiki_. -- Yleishyödyllisesti sanotaan: +_soisin Suomeni hyväksi, kartanoni kaunihiksi, komehimmaksi kotoni_. +Seuraava sananlasku ilmaisee sitä sääliä, jota on osotettava +köyhälle: _sikai neuo poikoansa, aidan viertä astuessa, ellös +mene poikaseni köyhän miehen kynnökselle, elä vaivasen vaolle_. +Sananlasku: _päätä juttu vaatii, ei pitkää partaa_ palauttaa mieleen +parrattoman lähettilään vastauksen paaville. Kun kaksi henkilöä elää +epäsovussa ja kun tahdotaan lykätä toisen niskoille koko eripuraisuuden +syy, sanotaan: _ei yksi kivi jauha_. -- _On sitä naidessa eloa, +humalassa rikkautta_, on sananlasku, joka lausuttuna sopivassa +tilaisuudessa on tukkinut suun monelta kosijalta sekä henkilöltä, +joka juovuspäissään on kerskannut rikkaudestaan. Lörpöttelevälle +kerskaajalle, turhantuumittelijalle muuten sanotaan: _ei saa siltoa +sanoista, puita siihen tarvitahan_. Ihmisten keskinäisestä +avuntarpeesta sanotaan: _ei niin köyhää, jok' ei toista auta, ei niin +rikasta jottei apua tarvitse_. Liiallista kiitosta tai moitetta +keskeytetään usein sananlaskulla: _ei kenkään niin hyvä, kun +kiitetään, eikä niin paha, kun pannaan_. + +Ja nyt kirjoittaessani tätä, muuan mies tuli sisään ja sanoi: +Ainaphan teiltäkin riittää tuota kirjoittamista. Kun olin vastannut +kirjoittavani heidän omia sananlaskujaan, hän virkkoi: Niinpä +saattanee ollaki, sillä sanotaanki _noista viisas virren laulo, +tuhman tyhjistä puheista, mielettömän lausunnoista_. + +Rahvaan joukossa on monella toinen puoli puhetta sananlaskuja. +Heidän itsensä ei tarvitse lisätä juuri muuta kuin: niin sanotaanki, +tai jotakin senkaltaista, ilmaistakseen, että sananlasku on +puhkeamaisillaan ilmoille. Kun kaksi sellaista sananlasku-mestaria +tapaa toisensa, he saattavat ruveta varsin kohteliaasti kiistelemään +sananlaskuilla, tai he sovittavat muuten puheensa sananlaskujen +muotoon. Jos esimerkiksi joku seppä kerskaten itseensä sovelluttaisi +vanhan sananlaskun: _seppä syöpi selvän leivän, takoja palan +paraimman_, niin hänen vaimonsa saattaa, jos keskenään kinailevat, +virkkaa: _seppä syöpi selvän leivän, selvemmän sepän emäntä_, tai joku +muu hänen vastustajistaan sanoo: _seppä syöpi sammakonki, kun ei saa +sianlihoa_. Tällaiset tilapäiset sananlaskut tekaistaan ja unhotetaan +yhtä pian; ainoastaan silloin, kun niissä piilee oiva sukkeluus tai +totuus, toiset niitä toistavat, ja vähitellen ne liittyvät yleiseen +sananlaskujen joukkoon. + +Sunnuntai-iltana läksin Vuokista muutamien talonpoikien veneessä, +jotka lähinnä Venäjän rajaa olevista taloista, noin 4 peninkulman +päästä, olivat tulleet kinkeri-paikalle. Muuan mies nimeltä Kinnunen, +joka jo täällä oli minulle laulanut muutamia runoja, seurasi +kehotuksestani minua 3/4 peninkulman matkan Kinnulanniemeen, minne +yövyimme. Venematkalla kirjoitin muistiin lyijykynällä hänen runojaan +ja jatkoin kirjoittamistani pärevalkean ääressä Kinnulanniemessä. +Toivoin alussa ehtiväni kirjoittaa hänen etevimmät runonsa; mutta kun +yötä jo oli pitkältä kulunut ja mies vakuutti, että hän yhtä mittaa +saattoi laulaa koko huomisen päivän ja vielä sitä seuraavan yönkin, +jos vaan silloin tällöin sai ryypyn välillä (toivomus, jota en nyt +viinan puutteessa voinut hänen mieliksensä täyttää), niin minulta +katosi halu valvoa kauemmin. Sovin kuitenkin hänen kanssaan, että +palatessani matkaltani Arkangelin kuvernementista saisin tavata hänet +Lentiirassa, johon ehdotukseen hän suostuikin, kuitenkaan sitten +pitämättä lupaustaan. + +Seuraavana päivänä en voinut kirjoittaa riviäkään, sillä hän oli +palkattu soutamaan papit kotia, jota hän ennenkin asioiden vuoksi +innokkaasti toivoi. + +Pirtti, jossa nukuin, oli tungokseen asti täynnä väkeä, joka oli +tullut kinkereistä ja pannut maata permannolle. Minä paneuduin +levolle eräälle penkille, missä pian vaivuin uneen. Yöllä minun +tuli jano, mutta minun oli mahdoton lattialla nukkuvien ihmisten +yli päästä 3 tai 4 kyynärän päähän pöydän luo, jolla tiesin olevan +ison maidonharmaalla täytetyn kiulun. Siinä minun täytyi tuntea +Tantaluksen tuskia, kunnes uudelleen nukuin. Seuraavana aamuna +jatkoin matkaani Hyryn kylään, missä muutamissa henkilöissä oli +hermostumisesta johtuvia ihottumia. Hyry on 2 1/2 peninkulman päässä +Kinnulanniemeltä, ja koko tämän matkan saattaa kulkea veneellä. +Vesiväylät kapenevat kuitenkin kapenemistaan kuta lähemmäksi Hyryä +tulee. Monet kosket olivat niin kapeat, että vähänkin leveämpi vene +tuskin olisi päässyt niistä kulkemaan. Hyrystä kuljin eteenpäin 1 1/2 +peninkulmaa Viiankiin, joka on viimeinen talo Suomen puolella. Täältä +jatkoin jalkamatkaani Kivijärvelle, ensimäiseen Venäjän puoliseen +kylään. Tässä kylässä on viisitoista taloa, jotka on rakennettu +lähelle toisiaan, kuten näillä suomalaisilla on tavallista. Näiden +kahden rajakylän väli lasketaan puoleksi peninkulmaksi. Sitä +taivaltaessaan täytyy kulkea Maanselän suon poikki, josta vedet +virtaavat kahteen suuntaan, nimittäin Kiannan ja Hyrynsalmen kautta +Oulujärveen, sekä Arkangelin-puolisiin vesistöihin. Keskellä suota +näkyi uoma, jota myöten talonpojat suurella vaivalla laahaavat +veneitään. Tätä suon kohtaa ei kuulu olevan enempää kuin puolen +virstan pituudelta, sitten on vettä kummallakin puolen. Tämän jälkeen +seuraa kaitoja, tiheiden viidakkojen ja pensaiden peittämiä ojia +(nivoja), joita pitkin ei juuri ole helpompi saada venettä liikkumaan +kuin itse suolla. + +Kivijärvessä satuin poikkeamaan taloon, jonka ainoana asujamena +tilapäisesti oli sairas emäntä. Hän poti ankaraa sydänalanvaivaa, +voihki lakkaamatta, eikä kuitenkaan tahtonut päästää minua hakemaan +yömajaa rauhallisemmasta paikasta. Hän kysyi, tiesinkö jotakin +lääkettä hänen tautiinsa. Ilmaisematta, että olin lääkäri, annoin +hänelle muutamia lääkkeitä, joita hän rohkeni nautita, ensin +kysyttyään, veisivätkö ne häneltä hengen. -- Moni taitaa ihmetellä, +miksi pidin salassa, että olin lääkäri, vaikka juuri ilmaisemalla +tämän ammattini olisin voinut päästä mitä paraimpaan huutoon. +Mutta se johtui siitä, että muuten kaikki kylän eukot olisivat +pian ympäröineet minut kysyen apua mikä mihinkin vaivaan. Niin +tyydytystä tuottavaa kuin olisikin jossakin ratkaisevassa tapauksessa +voida tarjota apuaan, yhtä sietämätöntä on yhtäkkiä joutua useiden +piirittämäksi, jotka kaikennäköisiin pitkällisiin, usein huonon, +vaan auttamattoman ruokajärjestyksensä aiheuttamiin tauteihinsa +vaativat pikaista ja varmaa parannusta. Tätä ikävää seikkaa +välttääkseni, kuljen ammattiani ilmoittamatta, missä se vaan käy +päinsä. -- Mutta palaanpa sairaaseen emäntääni. Annettuani hänelle +lääkkeet, saapui taloon hetken kuluttua pari miestä Akonlahdesta +ja jäi siihen yöksi. Akonlahden kylä on kolmen peninkulman päässä +tästä. Eukko, johon lääkkeet eivät vielä olleet ehtineet vaikuttaa, +vaikeroitsi lakkaamatta ja häiritsi untamme. Lopuksi toinen +miehistä nousi penkiltä, jolla oli loikonut, ja juoksi raivostuneen +tavoin muorin permannolla olevan vuoteen ääreen, tarttui rajusti +hänen käsivarsiinsa ja riuhtoili häntä niin, että epäilin hänen +aikovan ottaa hänet hengiltä. Useita minuutteja hän piteli eukkoa +tällä tavoin, mutta pian hän rupesi lukemaan muutamia hajanaisia +loitsurunoja, noituen niin armottomasti, että väristys kävi koko +olemukseni läpi. Jatkettuaan tätä hetken aikaa, hän palasi taas +vallan levollisena ja rupesi penkille nukkumaan. Eukkokin nyt sai +unta, joko se lie johtunut loihtimisesta, vai vähää ennen nautituista +lääkkeistä. Kuulinpa hänen seuraavana aamuna kiittävän loihtijaa; +mutta minun lääkkeeni hän kokonaan oli unhottanut. + +Kivijärvestä otin ratsuhevosen Vuokkiniemen kylään, joka on kolmen +peninkulman päässä, ja johon kuuluu noin 70 yhdessä ryhmässä olevaa +taloa. Kyytimieheni osaksi juoksi, osaksi käveli jäljessäni, ja +oli vielä päällepäätteeksi niin kohtelias, että kantoi laukkuani, +jottei se olisi ollut minulla rasituksena ratsastaessani. Tosin +palkitsin tämän kohteliaisuuden siten, että keskellä matkaa annoin +hänen nousta hevosen selkään ja rupesin itse astumaan; mainitsen +sen, koska meidän talonpojilta näillä seuduin turhaan odottaisi +sellaista kohteliaisuutta. Ja jotta ei kukaan luulisi, että pyysin +häntä niin tekemään, saan lisätä, että päinvastoin en tahtonut luopua +laukustani, vaan tein sen ainoastaan hänen hartaasta pyynnöstään. +Noin puolen peninkulman matkan jälkeen tulimme taloon, missä +meitä levähtäessämme kestitettiin suurimmilla nauriilla, mitä +eläessäni olen nähnyt. Saimme nauriin kumpanenkin; mutta minä en +mitenkään jaksanut syödä edes puoltakaan nauriistani. Kuljettuamme +kaikkiaan noin kaksi peninkulmaa Kivijärvestä, tulimme erään +Köynäs-nimisen järven rannalle. Siellä tapasimme kansanjoukon, +jossa muutamat ääneensä itkivät, toiset hiljaa nyyhkyttivät ja +toisilla kuvastui suru muunmuotoisena kasvoista. Siinä oli +joukko Vuokkiniemen kylän talojen poikia sekä heidän saattajiaan. +Edelliset olivat, tavaralaukut selässä, matkalla rajan yli Suomeen; +heidän sukulaistensa taas, jotka olivat saattaneet heitä tähän asti, +piti palata kotia. Siinä oli edessä ero, jospa ei ainaiseksi, niin +ainakin koko talveksi. Äidit itkivät poikiaan, vaimot miehiään, +tytöt veljiään, ehkäpä joku sulhastaankin. Monet vastoinkäymiset, +suuret onnettomuudet saattoivat kohdata heitä ennenkuin puolen vuoden +kuluttua taas olivat palanneet tähän samaan paikkaan. Lisäksi +olivat Suomesta viimeksi kotia palanneet kertoneet, että kuolettavat +ruttotaudit rasittivat useita seutuja; saattoivatpa he itsekkin +sairastua, ja kuka sitten hoitaisi heitä. Ja miten elää seuraavana +vuotena, millä suorittaa ulostekonsa, jos reput ja tavarat +joutuivat jonkun nimismiehen tai viskaalin kynsiin. Jotenkin tähän +tapaan keskusteltiin rannalla ennen eroamista. Heidän erotessaan +toisistaan päätin vesitse, tänne tulleiden naisten veneessä lähteä +Vuokkiniemeen, jonka vuoksi luovuin kyytimiehestäni ja maksoin +hänelle kyytirahan. Hyvien ja avuliaiden ihmisten käy aina hyvin; +niinpä kyytimieheni paluumatkaltakin sai kyytirahaa; hän näet sai +hevosensa selkään kuljetettavaksi koko kuorman reppuja, ja kustakin +repusta noin 10 kopeekkaa kuljetusrahaa. + +Kivijärven ja Köynäsjärven välisellä tiellä tuskin ollenkaan +voisi kulkea tavallisilla pyöräajopeleillä, minkä vuoksi on tehty +toisenlaiset ajokalut; näissä on kaksi 5-6 kyynärän pituista +yhdensuuntaisesti toistensa kanssa välipuilla kiinnitettyä tankoa, +jotka kannattavat koria. Ainoastaan jäljempänä olevat päät laahaavat +maata pitkin, mutta kori ja muu osa ovat kohollaan maasta. Olimme +kohdanneet useita sellaisia kuormia äsken kulkemallamme tiellä. Niiden +omistajat olivat Uhtuesta, eräästä suuresta ja varakkaasta kylästä, +joka on neljää peninkulmaa pohjoisempana Vuokkiniemen kirkkoa. Laskin +miehiä olevan noin viisikymmentä; mutta kuormia ei ollut enempää kuin +kymmenen, koska useat olivat saman kuorman osakkaina, ja toiset +kantoivat laukkujaan selässä. Sinä syksynä piti 400 miehen yksistään +Vuokkiniemen pitäjästä lähteä Suomeen kulkukauppaa harjoittamaan. +Koska ei yksikään heistä palaa tuomatta mukanaan ainakin 100 ruplan +voittoa, mutta monet voittavat kaksituhattakin ruplaa, saattaa olettaa, +että he yhtenä ainoana talvena Suomesta vievät pois rahoja ainakin +100,000:n pankkoruplan verran. Monet heistä harjoittavat kuitenkin +vaihtokauppaa, vaihtaen tavaransa turkiksiin, liinakankaaseen, +raitaviin naisten hameisiin y.m. Turkiksensa he myövät enimmäkseen +Kajaanin markkinoilla, mutta liinakankaat, hameet y.m. Arkangelissa. + +Jouduin veneeseen, jossa vanhanpuoleinen nainen koko matkan itki +äsken rannalle jäänyttä ainoata poikaansa, jota hän ei ennen tulevaa +kevättä, jospa edes silloinkaan, tiennyt saavansa nähdä. Lohdutin +häntä niin hyvin kuin voin, ja minun onnistui vihdoin puoleksi +vakuuttaa hänelle, että poika kyllä vahingoittumattomana oli +palaava takaisin, jos hän vaan voisi varoa nimismiehiä ja rosvoja. +Puoli peninkulmaa Vuokkiniemen kylästä, poikkesin pienenlaiseen, +nelitaloiseen Tsenaniemen kylään. Huomattavimmassa näistä +taloista emäntä oli kotoisin Suomesta, nim. Kiimingin pitäjästä +Pohjanmaalta. Hänen miesvainajansa oli monta vuotta oleskellut +Suomessa ommellen talonpojille vällyjä ja lammasnahkaturkkeja +sekä muita vaatteita. Kun hän sittemmin täältä oli nainut, oli hän +palannut kotia ja saattanut sangen hyvään kuntoon erään tilan, jonka +isännäksi pääsi. Hän oli kuollut noin 3-4 vuotta sitten ja paitsi +leskeä jättänyt jälkeensä neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. +Koska hän päälle päätteeksi oli seudun etevimpiä runoilijoita, en +malta olla tähän liittämättä runoa, jossa hän kuvaa osaa elämätään +ja kosintaansa. + + -- -- -- -- -- + -- -- -- -- -- + +Runosta, joka tästä on jätetty pois, on muuan toisinto julkaistuna +kokoelmassa "Kahdeksantoista runoniekkaa" [Suomal. Kirj. Seuran +"Toimituksien" 71 osa, ss. 175-181.] + +Kuten tämä runo osottaa, on Kettusella ollut erittäin hyvät +runolahjat. Hänestähän muutamat arkangelilaiset talonpojat noin 5-6 +vuotta sitten sanoivatkin, että hän olisi voinut laulaa ainakin +kaksi viikkoa, tarvitsematta keskeyttää muun vuoksi kuin syöntiä ja +nukkumista varten. Hallussani on toinenkin hänen sepittämänsä runo, +jossa hän on kuvannut, miten muuan mies kosi hänen tytärtään ja sai +rukkaset. Kuvattuaan kosijaa mitä sattuvimmin, runoilija antaa hänen +toimittaa kosintansa. Hänen äitinsä sanoo: + + Mieleni minun tekisi + saaha nuorta miniätä + pojalleni puolisoa, + +jonka jälkeen Kettunen itse tyttärensä puolesta vastaa: + + Minun on piika pikkarainen, + matalainen mamman alku. + +Kosijan äiti, Natalia, joka oli poikansa Ortjon mukana, ymmärsi +tästä, ettei Kettunen tahtonut antaa tytärtään, ja sanoi, +pelästymättä vastahakoisuudesta: + + En saa parkin survojaksi, + enkä pehkun pieksijäksi, + veisin vehnätaikinalle, + paksun leivän paltahille, + ruuille rukihisille. 5 + +Kettunen panee yhä edelleen vastaan, kuitenkin sangen kohteliaasti, +puolustellen itseään sillä, että hänen tyttärensä oli liian nuori ja +pieni. Hän lisäsi: + + Joka korttelin kohottais, + vaaksan varrelle lisäisi, + pitentäisi piikoani, + sille saan salpoaisin, + tunkisin tuhannet markat. 5 + +Kosija ja hänen äitinsä hylkäsivät silloin koko homman, ja läksivät +talosta koettaakseen toteuttaa tuumansa paremmalla menestyksellä +muualla. + +Samoin kuin itämaalaiset laulajat kernaasti mainitsevat itseään +runoissaan, menettelevät meidänkin luonnonrunoilijat useimmiten. +Niinpä Kettunenkin lopettaa mainitun runonsa sanoilla: + + Ku on laulun laatinunna, + virren pienen veisannunna? + Tuo kettu kepiä poika + lyhyt tukka, lysti poika, + matkatessa maaselällä 5 + pimiällä pilvisäällä, + saetilmalla isolla. + +Vielä kuolinvuoteellaan hänen sanotaan puhutelleen vaimoansa +runomitalla ja muun muassa surkutelleen häntä, sanoen: + + Maria mahoksi jääpi, + murehille Ruotsin muori, + minun mentyä manalle, + matattua näiltä mailta. + +Sama Mari, josta runossa puhutaan, eli vielä viime kesänä +Tsenaniemessä, leskenä. Heti naimisiin jouduttuaan hän oli siirtynyt +venäläiseen kirkkoon ja muutenkin omistanut täkäläiset elämän tavat, +niin että ei enää olisi voinut aavistaakkaan hänen olleen kotoisin +toisesta maasta ja toisista oloista. Mielihyväni ei ollut vähäinen +kuullessani häntä kaikkialla kiitettävän kunnollisten emäntien +esikuvaksi. Työtaidon hän oli vienyt mukanaan kotiseudustaan ja +täällä hän oli oppinut naapuristonsa naisten siisteyden ja puhtauden. +Muuan sanoi hänestä puheen ollen: "Onnistuupa toisinaan hyvinkin +Suomesta nainti, mutta toisten varmaan käy hullustikkin." Sitten +hän luetteli useoita muita Suomesta tuotuja emäntiä, joita hän +moitti, että eivät muka voi tottua elämään siististi ja puhtaasti +huoneissaan. Jos kaikki saisivat, hän arveli, teidän puolelta +yhtäläisen vaimon kuin Kettunen, niin varmaankin meidän omat naiset +usein jäisivät naimatta. + +Tsenaniemestä kuljin vielä samana päivänä Ponkalahteen, joka on sieltä +peninkulman päässä. Ponkalahti on pieni kylä, johon kuulun 4 tai 5 +taloa. En nyt suoraa päätä lähtenyt Vuokkiniemeen, kuten ensin olin +aikonut, vaan päätin mennä Vuonniseen, missä sanottiin olevan useita +hyviä laulajia, ja tämän vuoksi kuljin tätä tietä. Sain, kuten olin +pyytänyt, oppaaksi erään talonpojan pojan; tein viisaasti siinä, +etten omin päin lähtenyt tälle sydänmaan taipaleelle, vaikkapa se +ei ollutkaan peninkulmaa pitempi. Kuljimme melkein linnuntietä, +sillä useimmista paikoista ei voinut huomata, että kukaan ihminen +ennen olisi täällä liikkunut, Noin puolitiessä huomasimme vasta +hakatussa kaskessa ristin, jossa oli kaksi poikkipuuta. Mieleeni +muistuivat ne ristit, joita matkustaja useissa katolisissa maissa +kuuluu näkevän teiden varrella ja jotka osottavat, että murha on +tehty siinä paikassa. Kerroin tämän oppaalleni, joka ihmetteli, +että saatoin ajatella sellaista heidän maastaan, lisäten: "niin +myö elämmä kun lintuset metsässä." Sitten hän kertoi minulle, että +edellisenä vuonna metsää tältä kohdalta kaadettaessa kaskeksi +muuan mies oli ruhjoutunut kaatuvan puun alle ja kuollut siihen +paikkaan. Koska oli ollut vaikeaa saada ruumis pois sieltä, oli +pyydetty pappia hautaamaan hänet siihen, ja tämä risti oli sen +merkkinä. Jonkunmoisella närkästyksellä muistelin nyt, kuinka meidän +rahvas sellaisessa tapauksessa olisi menetellyt. Vaikka olisi +ollut mitä kiireisin heinäaika, olisi ennemmin kutsuttu koko kylän +väki noutamaan vainajaa kirkkomaahan kuin suostuttu hautaamaan +kuolinpaikkaan. + +Myöhään illalla tulin Ponkalahteen, ja talon isäntäväki kysyi +heti, tahdoinko kylpeä. Luulin saunaa aikaisemmin lämmitetyn +ja hämmästyin suuresti huomatessani, että sitä nyt vasta minua +varten ruvettiin lämmittämään. Näin ystävällinen on rahvas täällä +kaikkialla. Heidän tavalliseen kestitykseensä kuuluu ruoka, sauna +sekä puolukat, joita viimemainittuja ei kuitenkaan riittäne kaikiksi +vuodenajoiksi. + +Seuraavana aamuna läksin edelleen Vuonniseen. Tämä kylä on kahden +peninkulman päässä Ponkalahdesta, ja sinne kuljetaan vesitse +Yläkuitin kautta. Sain soutajikseni kaksi poikaa, joista toinen oli +15:n ja 20:n, toinen 7:n ja 8:n vuoden välillä. Heiltä sain tietää, +että edellisenä iltana Ponkalahdessa olin tehnyt tyhmyyden. Olin +näet siinä talossa, jossa olin yötä, lukenut ääneen erään Kettusen +runoista, jossa erästä läsnäolevaa henkilöä pahasti morkattiin ja +tehtiin naurettavaksi. "Ettekö huomannut, että nainen suuttui +ja läksi ulos?" kysyi vanhempi pojista. Sellaista en kuitenkaan +ollut huomannut, olin vaan nähnyt useiden vetävän suutaan nauruun +ja samalla katsovan toisiinsa; mutta ei kukaan ollut sanonut +minulle mitään. Sittenkuin vanhempi pojista ensin oli ilmaissut +suurta ihmetystään siitä, että mokoman seikan vuoksi, nimittäin +vanhoja runoja kerätäkseni, olin lähtenyt tälle matkalle, hän itse +alkoi laulaa muutamia vanhempia kohtia Väinämöisen, Joukahaisen ja +Lemminkäisen y.m. runoista. Huomattuani, että ne monessa suhteessa +erosivat ennen tunnetuista, aloin lyijykynällä kirjoittaa niitä +muistiin. Kysyttyäni, mistä hän oli oppinut nämä runot, hän vastasi, +että kuka tahansa osasi laulaa sen verran, jos vaan viitsi. Tätä +minun kuitenkin on vaikea uskoa, vaikka onkin totta, että tuskin on +ketään muita paitsi pieniä lapsia, jotka eivät muistaisi hajanaisia +kohtia vanhoista runoista jopa uudemmistakin lauluista, niin että +usein voivat täydentää laulua, joka heille luetaan. Lupaamalla 20 +kopeekkaa yli ennen sovitun soutopalkan sain vanhemman pojan +viitsimään niin kauan kuin matkaa kesti. Nuorempi veli, joka tahtoi +jotakin ansaita hänkin, kysyi, enkö tahtonut antaa hänelle "rossaa" +(kahdenkopeekan lantti, jossa on ratsumiehen kuva) sadusta, jonka +sanoi olevansa halukas kertomaan. Lupasin hänelle kaksi, kunhan vaan +malttoi odottaa, kunnes olin ehtinyt panna kirjaan kaikki vanhemman +veljen runot. Siihen hän alussa suostuikin; mutta tultuamme +neljännespeninkulman päähän Vuonnisen rannasta, ja kun minä yhä +vaan kirjoittelin vanhemman veljen runoja, hän alkoi itkeä. Minun +täytyi siis keskeyttää runojen kirjoittaminen ja käydä käsiksi hänen +satuunsa. Koska tuuli ajoi venettämme rantaa kohti, käskin heidän +lakata soutamasta, jotta minulla olisi enempi aikaa. Ensin annoin +pojan yhteen jaksoon kertoa satunsa nähdäkseni, maksoiko vaivaa panna +sitä kirjaan, varsinkin, kun en ollut varannut mukaan enempää kuin +puoli kirjaa paperia, joka täten olisi voinut täyttyä kirjoituksella, +niin etten olisi voinut merkitä parempia runoja. Sitten kirjoitin sen +muistiin ja liittäisin sen tähän kokonaisenaan lukijan nähtäväksi, +ellei se olisi liian pitkä. Ehkä minulle toiste tarjoutuu tilaisuus +siihen. Se oli syöjättären tyttärestä, joka vietteli erään pojan. +Panin sen kirjaan pojan sanelun mukaan näin: Oli ennen akka. Siitä +saatih poika. Akka kuoli. Läksi poika metsälle. Tuli meren niemeh. +Syöjätär tyttärensä väkisih myötä työnti. Lenti joutsenena meren +niemeh. Poika vaatteet päältäh. Uimah läksi. Varastettih vaatteet. +Niin etsi vaattehiah. Tuli vassokkaah Syöjättären tytär. Arveli poika +jos miksi, niin siksi. Jos veikoksi, niin veikoksi; jos sisareksi, +niin sisareksi; jos isäksi, niin isäksi; jos emoksi, niin emoksi; jos +morsioksi, niin morsioksi. Tuli morsioksi. Aamulla tultih kolmella +karapilla käymäh. Ajettih uninieklat pojan korvih ja kannettih +karappi karapilta. Niin sano Syöjättären tytär maamolleh. -- Olen +tahtonut mainita tämän alun, näyttääkseni, millainen näiden satujen +tyyli on. Sanojen lopussa esiintyvä h lausutaan vahvalla henkäyksellä +ja olisi oikeastaan kirjoitettava kaksinkertaiseksi. Eräässä +sadun kohdassa, missä poika tahtoi kuvata, miten lintu lensi yhä +korkeammalle ja korkeammalle, kunnes sitä lopuksi ei enää näkynyt, +hän sen teki seuraavalla tavalla: nousi, nousi, nousi, nousi, nousi, +nousi, nousi, ja lenti, lenti, lenti, lenti, lenti, lenti, lenti. +Tätä sanoessaan hän hiljensi ääntään ensimäisistä nousi ja lenti +sanoista vähitellen niin, että hänen lausuessaan viimeiset näistä +sanoista oli yhtä vaikea kuulla hänen puhettaan kuin nähdä lintua +niin korkealta kuin hän tahtoi kuvata sen lentäneen. + +Tämänkaltaisia satuja on useita; ne ovat mytologisia sisällykseltään +ja ansaitsisivat kyllä sen, että ne koottaisiin. Kadun, etten ennemmin, +ylioppilasajallani, kesiksi asettunut asumaan näiden suomalaisten +pariin sen sijaan, että olen usein asettunut saaristoon. Silloin ei +olisi puuttunut tilaisuutta useiden sekä runojen että satujen +keräämiseen, ja kielellisessä suhteessa olisi lisäksi voinut tehdä +monta huomiota. + +Minua oli Tsenaniemessä neuvottu poikkeamaan Vuonnisessa Miinan +taloon, joka oli matkan päässä ylöspäin rannasta, uloinna vasemmalla. +Tämän talon sanottiin olevan paraiten rakennetun sekä muuten muita +varakkaamman. Tosin kerrottiin talonpoikien olevan hieman äreitä +tai vakavia (vai miten lienee sana jyry oikein käsitettävä?) +mutta muuten kuuluivat olevan kunnon miehiä. Etevimmän laulajan, +Ontrein, sanottiin asuvan vähäisen matkan päässä siitä, niinikään +toisen suuren laulajan, Vaassilan. Menin siis Miinan taloon, jossa +tapasin kotona molemmat äsken mainitut pojat. Toinen heistä +korjaili suurta nuottaa, toinen valmisti itselleen saappaita +kauppamatkaa varten, jonka pian aikoi tehdä Suomeen. Heidän vanha +äitinsäkkin, joka oli kotoisin lähellä Kivijärveä olevasta +Latvajärven kylästä, eli vielä. Paitsi häntä siellä oli kaksi nuorta +emäntää, nimittäin molempien poikien vaimot. Toinen heistä, kaikesta +päättäen vaikutusvaltaisin, oli aikaisemmin mainitun Kettusen tytär +Tsenaniemestä, ja juuri sama, jota myös ennen mainittu Ortjo turhaan +oli kosinut. Hän piti minua puoleksi sukulaisena, kun itse äidin +puolelta polveutui suomalaisista. Nuorempi sisarensa oli myös naitu +Vuonniseen; hänen miehensä oli naapuritalon isännän, laulaja Ontrein +poika. Vaikka Miinan pirtti, jonka ikkunat olivat isot ja permanto +pesty j.n.e., olikin siisti ja hauska, tahdottiin kuitenkin, että +minun piti asua porstuan toisella puolen olevassa kamarissa. +Tämäkin oli siisti huone, valkeine seinineen, pöytineen, penkkeineen +ja lattioineen ja seinillä riippuvina pyhimysten kuvineen. +Noudatin siis kernaasti heidän tahtoaan. Seuraavan päivän aamupuolella +laulatin Ontreita. Iltapäivänkin olisin kernaasti suonut hänen viipyvän +luonani; mutta häntä tarvittiin välttämättömästi nuotan vedossa, niin +ettei hän voinut jäädä. Toivotin hänelle hyvää saalista, sovittuani +sitä ennen hänen kanssaan, että hän, jos saisivat määrätyn joukon +kaloja, sitoutuisi laulamaan koko seuraavan päivän; tähän hän +suostuikin. Saalis ei ollut niin runsas kuin olin toivonut; kuitenkin +sain seuraavana päivänä hänen sanelunsa mukaan panna kirjaan useita +runoja. Mutta illalla, Ontrein mentyä nuottaa vetämään, menin Vaassilan +luo, joka asui kapean salmen toisella puolella. Tämä Vaassila, joka +etupäässä oli perehtynyt loitsurunoihin, oli vanha ukko. Hänen +muistinsa oli kuitenkin viime vuosina niin heikontunut, ettei hän enää +osannut sitä, mitä ennen. Väinämöisestä ja muutamista muista +mytologisista henkilöistä hän kuitenkin kertoi monta seikkaa, joita +ennen en ollut tietänyt. Ja kun sattui niin, että hän oli unhottanut +jonkun seikan, jonka minä ennestään tunsin, kyselin sitä häneltä +tarkemmin. Silloin hän taas muisti sen, ja niin sain tietää kaikki +Väinämöisen urostyöt yhdessä jaksossa, ja sen mukaan olen sitten +järjestänyt Väinämöisestä runot, jotka tunnetaan. + +Seuraavana päivänä minua pyydettiin toiseen taloon aamiaiselle. +Isäntä tarjosi minulle, paitsi aamiaista, muutamia uudempia +runoja. Tämän jälkeen hän kertoi, miten hän noin 5 tai 6 vuotta +sitten, ollessaan Suomessa laukkukaupoillaan, oli eräässä Hämeen +herraskartanossa toverinsa kanssa laulanut koko yön. Kysyin, +muistiko hän herraskartanon nimen, ja hän mainitsi Vesilahden +Laukon. Saatuaan sitten tietää, että juuri sama henkilö, joka nyt +oli hänen edessään, sinä yönä oli pannut kirjaan hänen runojaan, +hän hämmästyi yhtä suuresti tavatessaan tuttavan kuin minä, +kuullessani hänen mainitsevan paikan nimen. Puhellessamme tästä +vanhasta tuttavuudestamme, syöksyi muuan pieni mies vallan +hengästyneenä esiin, tarttui rajusti isännän käteen ja alkoi vetää +häntä mukaansa. En tietänyt, mitä tämä kaikki merkitsi, ennenkuin +kuulin, että hänellä oli riita-asia naapurinsa kanssa, jonka hevonen +oli käynyt hänen pellollaan. Tämän asian tähden hän nyt tahtoi saada +kylänoikeuden kokoon kutsutuksi syyllistä tuomitsemaan. Siksi hän +väkisin tahtoi viedä isännän mukaansa. "Ota vahva keppi mukaasi", +hän sanoi, "sillä luultavasti sitä nyt, jos koskaan, tarvitaan." +Hänen mielestään olisi näet oikeuden ensin pitänyt tuomita hänen +riitaveljensä selkäsaunaan ja sitten heti panna rangaistus toimeen, +kuten sellaisissa tilaisuuksissa täällä lienee tavallista. Isäntä +kieltäytyi kuitenkin menemästä, puolustaen itseään sillä, että +hänellä oli vieras. Saattoihan mies mennä toisiin taloihin ja +niistä noutaa riidanratkaisijoita. Näin siis isäntä jäi kotia, +käräjöitsijän melkoiseksi närkästykseksi; tämä näet uhaten ilmaista +asian ispravnikalle koetti taivuttaa häntä tulemaan mukaansa. Isännän +laulettua minulle koko aamupäivän, tarjottiin minulle päivällistä, +jota hyvin tukalasti sain syödyksi; sillä hampaani olivat paljosta +puolukkojen syömisestä -- viimeksi tässä talossa -- vuolettuneet +niin, että tuskin kykenin pureskelemaan ja syömään. Tarjosin hänelle +rahoja sekä laulamisesta että ruuasta, mutta hän kieltäytyi kokonaan +siitä ottamasta maksua, kuten minulla oli ollut syytä jo edeltäkäsin +aavistaa. Kuitenkin saatoin toisella tavalla antaa hänelle korvausta. +Hän näet tarjosi minulle kaupaksi vyötä sekä muutamia muita pikku +tavaroita, ja ostin ne, ollenkaan tinkimättä. Tämäkin talo oli varsin +siisti, lattia pesty, pöydät, penkit ja tuolit puhtaiksi huosioidut. + +Joka talossa on muutamia pyhimysten kuvia seinässä. Tullessaan sisään +vieras ristii silmänsä niiden edessä. Näin tehdään myös ateriaa +alettaessa tai lopetettaessa sekä myöskin lähdettäessä ulkotöihin, +joissa viivytään monta tuntia, ja niistä kotia palattaessa. Erään +Miinan kamarissa olevan kuvaryhmän edessä oli kynttiläteline +vahakynttilöineen. Kuvien vieressä oli suitsutusaineita, joita +ei kuitenkaan siellä ollessani kertaakaan käytetty. Ontreilla +oli kantelekkin, jossa oli viisi vaskikieltä. Sekä hän, että hänen +molemmat poikansa soittelivat sitä varsin kätevästi. + +Tavalliset ruuat, joita söin Miinan talossa, olivat voi, leipä ja +rieskamaidon sekainen viilipiimä. Sitä paitsi oli joko perunoita, +kalaa, lihaa tai lientä. Emäntä kehotti minua melkein aina, sanoen: +"syö, syö kaikki", eikä näyttänyt olevan oikein tyytyväinen, jos +jotakin jäi jäljelle. Maksua ei tahdottu ottaa niistä 4 tai 5 +vuorokaudesta, jotka täällä vietin; kuitenkaan ei varsin itsepäisesti +pantu vastaan, kun toistamiseen tarjosin sitä. -- Vuonnisesta on +pelkkää vesimatkaa Vuokkiniemeen, ja tämä väli luetaan neljäksi +peninkulmaksi eli 40 virstaksi. + +Tässä tahdon lyhyesti mainita, miten matkan pituutta lasketaan, +sillä se tuntui minusta alussa hyvin kummalliselta. Suomen puolella +käytetään, Kiannalla ja Kuhmossa, matkain mittoina tavallisesti +vanhoja neljänneksiä, jotka ovat noin virstan pituiset, mutta +joita nykyään jonkunlaisen tasauksen kautta luetaan kaksi uuteen +neljännekseen eli Ruotsin neljännespeninkulmaan. Samoiten luetaan +uudetkin peninkulmat, jotka ovat Ruotsin peninkulman pituiset, +kahta vertaa pitemmiksi vanhoja. Sitä paitsi kuulee meidän rahvaan +lähinnä rajaa usein käyttävän virstalukua. Suomen puolella rajaa +asuva väestö näyttää siis olevan tottunut etupäässä venäläiseen +laskutapaan, jota suuremmalla syyllä odottaisi Venäjän puolella +asuvilta. Mutta kun näiltä kysyin jonkun tien pituutta, mainittiin se +tavallisesti Ruotsin peninkulmissa, niin että alussa luulin heidän +aina käyttävän niitä määrätessään matkojen pituutta. Mutta syynä +oli vaan se, etteivät luulleet minun tietävän, kuinka pitkä virsta +oli, ja sen tähden he puhuessaan kanssani välttivät tämän mitan +mainitsemista. + +Ontrein talon vanha emäntä sekä hänen miniänsä ja tyttärensä +suostuivat soutamaan minut pieneen, Mölkkä-nimiseen kylään, joka +on 2 peninkulman päässä Vuonnisesta. Soutopalkaksi määrättiin yksi +riksi. Ruotsin paperiraha on täällä kaikkialla käypää. Minulle +pantiin eväiksi peuranlihaa ja ohraleipää, vaikka en ollut muistanut +sitä pyytää enkä siitä juuri olisi välittänytkään, kun matka ei ollut +sitä pitempi. Järvessä oli monta saarta ja ulospistävää nientä; +toisista soudimme ohitse, toisiin nousimme maihin syömään puolukoita. +Emäntä, joka oli soutajanani, osotti ohi kuljettaissa suurehkoa +metsäistä saarta ja virkkoi: "Tuonne teidän vastedes pitää tulla +meitä tervehtimään." Ajattelin ensin, että saaressa oli hautausmaa, +ja että hän näillä sanoilla viittasi siihen, etten enää koskaan +heidän eläessään tulisi heidän seudulleen. Mutta hän selvitti +minulle pian oikean tarkoituksensa kertomalla heidän seuraavana +kesänä aikovan muuttaa pois isosta kylästä ja asettua tänne. +Muuton syyksi hän mainitsi, että heidän nykyiset peltonsa olivat +hallalle alttiina, ja tätä hän ei luullut tässä saaressa voivan +tapahtua. Tämä saari oli kokonaisen peninkulman päässä Vuonnisesta. +Monissa muissakin paikoin on samoin muutettu pois isosta kylästä, +ja vastaisuudessa täälläkin asutus muuttunee harvemmaksi, kuten +Savossa, Karjalassa ja osassa Pohjanmaata. -- Kuljettuamme kahden +peninkulman pituisen matkamme, emäntä kysyi, olinko tyytyväinen +heidän soutoonsa. Kun minulla ei ollut mitään muistuttamista sitä +vastaan, pyysi hän saada soutaa minut nuo jäljellä olevat kaksi +peninkulmaa Vuokkiniemeen. Tosin olisin vaihtamalla soutajia +voinut päästä nopeammin perille; mutta soin kuitenkin kernaasti +edellisille saattajilleni sen raha-ansion, jota toivoivat. On aina +tavallansa hauskaa nähdä ihmisten rehellisellä tavalla ja työllään +etsivän jotakin ansiota, semminkin kun Suomen puolella usein +kauan saa kerjätä ja pyytää, ennenkuin lupaamalla puolta suuremman +soutopalkan saa samat henkilöt soutamaan edes kaksi peninkulmaa. +Emme kuitenkaan yhtä päätä tulleet Vuokkiniemeen; sillä eräässä +pienessä kylässä, nimeltä Pirttilahti, kohtasimme veneen, joka +kuljetti myllykalua Köynäskosken myllylle. Pyysin päästä samaan +veneeseen ja luovuin täällä soutajistani. Mutta kun oli ilta ja +matkasta Vuokkiniemeen vielä oli jäljellä 1/2 peninkulmaa, päätimme +yöpyä erääseen Pirttilahden taloon. Talon emännällä oli se tapa, +että hän ainakin joka kolmannen sanansa jälkeen kirosi. Muuten +hän oli hyvin hyväntahtoinen, mutta kiroileminen oli käynyt +hänelle tavaksi. Myöskin hän toisinaan teki ristimerkin ja kirosi +kohta päälle, välistä kasvoja ristiessäänkin. Hän risti itseään +iltaisinkin, ainakin neljännestunnin jopa puolenkin tunnin ajan. +Luultavasti se oli merkkinä jostakin katumuksen teosta. Minulle +oli kerrottu isännän olevan erinomainen laulaja, mutta hänpä ei +ollenkaan suostunut laulamaan. Varhain seuraavana aamuna kuljin +myllylle aikovan väen veneessä Vuokkiniemen kylään. Poikkesin +Laurisen taloon siitä syystä, että tämän talon nuori emäntä, jonka +olin tavannut Köynäsjärven rannalla ennen mainitussa itkevässä +seurueessa, oli kehottanut minua kaikin mokomin poikkeamaan juuri +heille, eikä mihinkään muualle. Heti lähetettiin kylästä noutamaan +kahta naista laulamaan minulle häälauluja. Olin ennen, toisissa +paikoissa, saanut useita niiden toisintoja, mutta en kuitenkaan +koskaan näin täydellisiä. Paljon sanottiin sellaisia lauluja vielä +olevan, mutta en vielä ole voinut niitä saada. Niillä viidellä, jotka +minulla tätä nykyä on jotenkin täydellisinä, on seuraavat nimet: +1. Alkuvirsi, 2. Vävyn virsi, 3. Kutsuvirsi, 4. Lähtövirsi ja 5. +Tulovirsi. Sallittakoon minun tähän liittää näytteitä. Alkuvirsi +kuuluu seuraavasti: [Niitä ruotsinnettuja häävirsien näytteitä, jotka +alkuperäisessä tekstissä tavataan, vastaavat seuraavat "Naimakansan +virsistä" ja "Runokokous Väinämöisestä" nimisestä kokoelmasta otetut +runot ja ovat ne siis osaksi Lönnrotin kokoonpanoa.] + + Lenti kokko koilta ilman, + yltä ilman, alta taivon, + siipi taivoa siveli, + koprat merta kuopraeli; + katselekse, kääntelekse, 5 + liitelekse, loatelekse, + liiti miesten linnan päälle, + nokalla kolistelevi; + miesten linna rautakatto, + ei siihen sisälle päässyt. 10 + Lenti kokko koilta ilman, + yltä ilman, alta taivon, + siipi taivoa siveli, + koprat merta kuopraeli; + katselekse, kääntelekse, 15 + liitelekse, laatelekse, + liiti naisten linnan päälle; + naisten linna vaskikatto, + ei siihen sisälle päässyt. + Lenti kokko koilta ilman, 20 + yltä ilman, alta taivon, + siipi taivoa siveli, + koprat merta kuopraeli; + katselekse, kääntelekse. + liitelekse, laatelekse, 25 + liiti noitten linnan päälle, + nokalla kolisteleepi; + neitien linna liinakatto, + jo siihen sisälle pääsi, + liiti linnan ikkunalle, 30 + seinälle selinäsulka, + satasulka salvamalle. + Katso parvesta parahan, + tukkapäistä turpehimman, + somahimman sormuskäistä. 35 + Ken on hienoin höyheniltä, + kenpä sulilta sulovin, + senpä kokko kopristavi, + kynsi pitkä piirrältävi, + jok' on kaunis kasvannolta, 40 + sekä varrelta valittu. + "Jo sanoin tämän sykysyn, + keskutin tämän kevään, + salvatessa piilopirtin, + pielet piiloikkunaisen, 45 + missä neittä piiletellä, + päätä kassa kasvatella: + pah' on neitonen salata, + hivus pitkä piiletellä, + helpompi hepo salata, 50 + sorajouhi suojualla." + "Ja mistä tiesit teltamoinen, + kuulit kultani omena, + tämän neion syntyväksi, + impyen yleneväksi?" 55 + "Siitä tiesin teltamoinen, + kuulin kultani omena: + noki nousi nuorasesta, + savu paksusta pakeni, + neion kuulusta koista. 60 + Aion ammo aamusilla + mäkähti kevätkaritsa + aika vihkon antajoa." + +Tämä oli siis alkuvirsi. Kotka tarkoittaa joko puhemiestä tai itse +sulhasta, joka tähystelee pitkähöyhenisintä pikkulintua (morsianta) +ja iskee kiinni siihen. Viimeiset säkeet ovat puhemiehen tai +sulhasen. + +Vävyn virressä kuvataan ensin vävyn ja hänen seuralaisensa tulo, joka +tapahtuu sellaisella jyryllä kuin tuulispää lähestyisi tai korkea +halkopino lakoaisi maahan: + + Mi on mäiskinä mäellä, + mi kumu kujaisten suissa? + Luulin tuulen tuulleheksi, + pinon pystyn viereväksi, + someren karehtivaksi. 5 + Eipä tuuli tuullutkana, + pino pysty vierrytkänä, + someret karehtinunna; + vävyni väki tulevi, + väki tuleva tukulla, 10 + saoin kaksin kääntelevä. + +Sitten seuraa useita läsnäoleville tehtyjä kehotuksia, että pitäisivät +huolta vävyn mustasta oriista, jonka hyvät ominaisuudet perinpohjin +kuvataan, ja jota muun muassa verrataan lentävään korppiin ja +tanssivaan vuonaan. Silkkisuitsista se on talutettava piehtaroimaan +kultaisella peitteellä ja sitten vietävä juomaan maitolähteestä. +Sittenkuin se on paraassa pilttuussa sidottu tammipatsaaseen, on se +peitettävä hunajaruoholla ja syötettävä keitetyillä ohrilla ja +kauroilla. Kun hevonen niin huolellisesti vastaanotetaan, saattaa +helposti kuvitella, ettei vävyä itseään unhoteta. Kun hän suurella +vaivalla on saatu tupaan, häntä näet kuvitellaan niin suureksi ja +pitkäksi, ettei hän tahdo mahtua sisään tavallisesta ovesta, anoppi +alkaa häntä lähemmin tarkastaa ja virkkaa: + + Kylän naiset kyyhkyläiset! + tuokaa tulta tuohisella, + vahasella valkeata, + tempoote tervaksilla; + tuli on tuohinen rämäkkä, 5 + savu musta tervaksinen, + mustuttaa vävyni silmät. + Kylän naiset kyyhkyläiset! + tuokaa tulta kynttilällä, + vahasella valkeata, 10 + näkisin vävyni silmät, + sinisetkö vai punaiset, + vai on vaatevalkeuiset. + Ei siniset, ei punaiset, + eikä vaatevalkeuiset, 15 + meren vaahen on valkeuiset, + meren ruo'on ruskeuiset, + meren kaislan kauneuiset. + +Jotten väsyttäisi lukijaa, jätän tällä kertaa mainitsematta vieraiden +virren, ja kaiken sen kestityksen, joka tulee heidän osakseen; mutta +lähtövirrestä seuraavat säkeet saakoot tässä sijansa. Anoppi puhuttelee +ensin sulhasta seuraavasti: + + Mit' istut isosen poika, + veljes vanhin valvastelet? + Et istu ison hyvyyttä + et emännän armautta, + etkä pirtin valkeutta; 5 + istut impien hyvyyttä, + kanamarjan kauneutta, + valvattisi valkeutta. + Sulho viljon veljyeni! + vuotit viikon, vuota vielä, 10 + ei oo valmis valvattisi, + valmis valvateltavasi, + suorinut ikisopusi; + puol' on päätä palmikoittu, + puoli palmikoitsematta. 15 + Sulho viljon veljyeni! + vuotit viikon, vuota vielä; + vast' on helma hiemotettu, + puoli hiemoteltavana. + Sulho viljon veljyeni! 20 + vuotit viikon, vuota vielä; + vast' on jalka kengitetty, + toinen kengitettävänä. + Sulho viljon veljyeni! + vuotit viikon, vuota vielä; 25 + vast' on käsi kinnastettu, + toinen kinnastettavana. + +Kun sulhasen kärsivällisyyttä täten on koeteltu, morsian viimein on +valmis, ja anoppi sanoo: + + Sulho viljon veljyeni! + jo on valmis valvattisi, + valmis valvateltavasi, 30 + suorinut ikisopusi. + +Ja sitten hän sanoo tyttärelleen, morsiamelle: + + Mene myöten myöty neiti, + kanssa kaupattu kananen, + kun olit rakas rahalle, + käpäs kättä antamahan, 35 + kievas kihlan otantahan. + Etpä äiän nuori neiti + yli pääsi ymmärtänyt, + kun lait kautun kaupan; + Etpä kuuksi lähtenytkä, 40 + puoleksi poikeltanutka, + jo etkä päiväksi käennyt. + Jopa läksit viikommaksi, + polveksi on pois erisit, + ijäksi ison koista, 45 + ik' on kaikki itkeminen, + vuosi voikerehtaminen, + kun läksit isän koista, + oman emosi elolta, + kantajasi kartanosta. 50 + Toivoit kuuksi lähteväsi, + puoleksi poikeltavasi, + päiväksi käkeäväsi. + elinajaksi emosi. + Aselt' on piha pitempi, 55 + kynnys hirttä korkeampi, + silta lautoa leveempi, + kerran toisen kertoessa. + +On luonnollista, että tämä puhe vaikuttaa morsiameen, jonka +mieleen nyt äkkiä johtuu, miten paljon hän menettää erotessaan +syntymäkodistaan, sekä epävarma tulevaisuus. Hän puhkee itse puhumaan: + + "Noinpa tiesin, noinpa luulin, + arvelin ikäni kaiken, + noinpa polonen pakisin: + Et sä neito ollekkana + oman vanhemman varoissa, 5 + kantajasi kainaloissa; + äskenpä olisit neito + luot' emosi lähtiessä, + mieholahan mennessäsi, + jalka toinen kynnyksellä, 10 + toinen korjassa kosian; + oisit päätäsi pitempi, + korvallista korkeampi. + Jo nyt on lähtöni lähemmä, + toivoni toeksi saanut, 15 + jalka toinen kynnyksellä, + toinen korjassa kosian. + Emp' ilolla lähtenekkää, + enkä riemulla erinne, + tästä kullasta koista, 20 + iän nuoren istumasta. + Lähen hoikka huolissani, + ikävissäni eriän, + syksyisen yön sylihin, + keväisen kierän päälle, 25 + jott'ei jälki jäällä tunnu, + jalan isku iljangolla, + hangella hamosen toimi; + eikä äiti ääntä kuule, + eikä iso itkuani. 30 + Ja mitä liekkään mieli naisten, + mieli muien morsianten? + Niin on mieli miekkosien, + kun keväinen päivän nousu. + Minun on mieleni polosen, 35 + kun on myötävän hevosen, + tahi tamman kaupittavan, + tahi ostetun orihin. + Niin on mieleni polosen, + kun syksynen yö pimeä, 40 + talvinen on päivä musta." + +Äiti, joka rupeaa häntä säälimään, latelee nyt lohdutuksiaan sanoen: + + Niin sano emo tytölle, + lausu vanha lapsellensa; + "Elä o'o neiti milläkänä, + emon tuoma tuollakana; 45 + sait miehen mitä paraimman, + uroita uhkeimman. + Sait miehen metsän käviän, + uron korven kolkuttajan, + ei sen koirat koissa maata, 50 + pennut pehkussa levätä. + Kolmatsi tänä keväänä + noussut nuotiotulelta, + havannut havusialta; + kolmatsi tänä keväänä 55 + havu pään on harjaillut, + varpa vartalon sukaillut." + El' oo neiti milläkänä, + emon tuoma tuollakana; + ompa meiän sulhollamme 60 + sata sarven kantajata, + tuhat tuojata utaren. + Ompa meiän sulhollamme + purnonen joka purolla, + aumanen joka aholla, 65 + lepikköiset leipämaana, + vesakkoiset vehnämaina, + kaikki rauniot rahana, + kivet pienet penninkinä, + telat on täynnä tynnyriä, 70 + tynnyrit olutta täynnä. + Ja elä oo neiti milläkänä, + emon tuoma tuollakana; + ompa meiän sulhollamme + pyyhyöt pyräjämässä, 75 + vempeleellä vieremässä, + kuusi kullaista käkeä + lekkumassa länkilöillä, + rahkehella laulamassa. + +Sitten äiti jatkaa yhä puhuen tyttärelleen: + + Vielä neuvon neitoani, 80 + orpolasta opastan: + Morsian sisarueni, + kapolehti kantamani; + kuulestamma kun sanelen, + vaimo vanha lausuelen. 85 + Tulet toisehen talohon, + pereheseen vierahaseen, + toisehen emän alahan; + toisin toisessa talossa, + toisessa emän alassa, 90 + muiten muissa vierahissa, + ei niinkun emon koissa, + oman vanhemman varassa. + Jos talo epätapanen, + talo tapoja kysyvi; 95 + Jos mies epäpätönen, + mies on mieltä koittelevi. + Kuule neiti kun sanelen, + vaimo vanha lausuelen. + Jos ukko susi supussa, 100 + akka karhu karsinassa, + sama armo antaminen, + alemma kumartaminen, + kun ennen emon koissa, + vanhemmallesi omalle; 105 + kytypä kyinä kynnyksellä, + nato nakloina ovella, + sama arvo antaminen, + alemma kumartaminen, + kun ennen emon koissa, 110 + veljellesi vanhemmalle, + sisarellesi omalle. + Kuule neiti kun sanelen, + vaimo vanha lausuelen; + nisät nuoret notkuttele, 115 + kaula pesty kaarruttele, + niinkun tuores tuomen latva, + vasta kasvava kataja. + Kuule vielä kun sanelen, + vaimo vanha lausuelen; 120 + elä suihka sutsunatta, + eläkä räämä rätsinättä, + elä kengättä kehäjä. + Pese penkit illoin, aamuin, + pöyät keskipäivälläki, 125 + lattia joka pyhäksi. + Piä lusikat luvussa, + astiasi arvelussa, + jott'ei kasit kanneltaisi, + linnut liiat peiteltäisi; 130 + pyhät on pihlajat pihalla, + pyhät oksat pihlajassa, + marjaiset sitäin pyhemmät. + +Tulovirsi alkaa näillä sanoilla: + + Kylä vuotti uutta kuuta, + miero nuorta morsianta, + telat tervaista venettä, + minä vuotin poikoani, + poikoani, miniöäni. 5 + +Erityisiä selityksiä mainitut kaksi runoa eivät kaivanne. Olen aina +hyvin halukkaasti niitä kokoellut ja luulen niiden antavan meille +useita tietoja esi-isiemme koti-elämästä ja monesta muusta seikasta, +joita nyt olisi vaikea saada selville. Jätän koskettelematta niiden +omaa runollista arvoa. Vanhojen runojen sekä niiden tietojen +avulla, jotka itse kieli tarjoaa, pitäisi monen seikan selvitä. Kieli +esim. osottaa, että suomalaisilla, heidän muodostaessaan yhden +ainoan heimon, oli käsitys yhdestä Jumalasta, ja tämä nimi on sen +tähden yhteinen nyt hajalla olevilla suomensukuisilla heimoilla. +Monijumalaisuus on varmaankin myöhemmin syntynyt; sillä muuten eri +heimoilla ei olisi eri jumaluusolentojen nimiä, kuten asian laita +kuitenkin näyttää olevan. En sentään luule suomalaisten olleen +monijumalaisuuden tunnustajia; päinvastoin lienee liika aikaista +tehdä pitkiä luetteloita jumalista, joita he muka ovat palvelleet. +Ne nimet, joita suomalaisten luullaan jumalallisella kunnioituksella +palvelleen, tarkoittavat, minun tietääkseni mytologisia +henkilöitä, mitkä arvoltaan olivat kreikkalaisten puolijumalien tai +kristinuskon enkelien ja pyhimysten veroisia. Mutta sillä, että +jumalallista voimaa omistetaan muutamille henkilöille suuremmassa +määrin, ei jumaluuden yhteyttä kielletä. Vai lakkaako aurinko +olemasta yksi siltä, että se kuvastuu järveen, ja selvemmin tyyneen +kuin myrskyn myllertämään veteen? -- Lisäksi saa kieltä tutkimalla +sen tiedon, että suomalaiset jo ennen jakautumistaan eri heimoihin, +harjoittivat karjanhoitoa, kalastusta ja raudan valmistusta, kuin +myös osaksi maanviljelystä. Näitä elinkeinoja osottavat sanat ovat +suureksi osaksi yhteisiä eri heimoilla, ainakin Suomessa ja sen +rajoilla asuvilla. Sitä vastoin he vasta hajaannuttuaan näyttävät +oppineen täydellisempää kehruu- ja kutomataitoa, sillä näitä toimia +vastaavat eri seuduilla erilaiset tehtävien ja työaseiden nimet +(_pirta, kaide; sarka, verka; levet, kielamusta; suppula, syöstäin +eli syöstävä; palttina, liina_, j.n.e). Millaisia vaatteita +suomalaiset alkujaan ovat käyttäneet ja mitkä sittemmin kunkin heimon +erityisen kehityskannan johdosta ovat tulleet käytäntöön, saattaisi +myös osaksi tulla selville. Lisäksi, mitä eläimiä, kaloja, lintuja, +kasveja, j.n.e. oli siinä maassa, joka oli heidän alkuperäinen +asuinpaikkansa; sillä voipa olettaa, että he säilyttivät nämä +nimet samoihin esineisiin kuuluvina missä hajautumisensa jälkeen +tapasivat ne muuttumattomina; mutta niille esineille ja asioille, +joita eivät ennestään tunteneet, heidän täytyi keksiä uudet nimet. +Puut, joita ei tavata Suomen pohjoisseuduissa, mutta joiden nimi +on yleinen, kuten esim. omenapuu, tammi, pähkinäpuu, samoiten +eläimet, joita ei ole missään maassamme, kuten esim. tarvas, otava +y.m. välttämättömästi viittaavat alkuperäiseen asuinmaahan, joissa +suomalaiset ovat tunteneet noiden nimitysten esineet ja josta ovat +perintönä tuoneet ainoastaan nimet. Monet kukat, kuten esim. horsma +(epilob. angustif.), joilla on yhteinen nimi koko maassa, lienevät +todenmukaisesti olleet suomalaisille tuttuja ennen hajaantumista. +Toisia sitä vastoin, joilla nyt on eri nimet, vaikka niistä onkin +joltinenkin hyöty taloudessa, luultavasti on vasta myöhemmin tavattu. + +[Tästä lauseesta loppuun otettu L:n käsikirjoituksesta.] Vakaumukseni +että tutustumalla eri suomalaisten heimojen murteisiin saataisiin +tietoja monista nykyään tutkimattomista seikoista, olen täten lausunut. +Varmasti tämä tutkimus suuressa määrin edistyisi, jos kustakin heimosta +otettaisiin pari tai kolme nuorukaista, joille jossakin meidän +oppikoulussa valmistettaisiin tieteellinen kasvatus. (Matkustajalla, +joka ryhtyy näihin tutkimuksiin, on liian avara ala, voidakseen +menetellä tarkasti). Nämä nuorukaiset saattaisivat sitten ilmaista, +mitä heiltä kysymyksessä olevista asioista tahdottaisiin tietää. + +Jätän nyt nämä mietteet, tai miksi niitä sanottaneen, samoin myös +Vuokkiniemen laulajat. Vuokkiniemestä tulin taas Tsenaniemeen. +Tänne oli muuan Kivijärven mies vähää ennen hevosineen saapunut +noutaakseen kauppakuormaa. Mutta kuultuaan, että odottamansa +henkilö oli saapuva vasta seuraavan päivän iltana, hän tarjosi +hevostaan minun käytettäväkseni. Otin vastaan hänen tarjoomuksensa; +säkki täytettiin puoleksi heinillä ja sidottiin kiinni hevosen +selkään. Minun tuli sääli tuota eläin parkaa, sillä nuora vedettiin +hyvin kireälle sen ruumiin ympärille, jotta säkki olisi pysynyt +paikoillaan. Varmaankin tämä satula oli hyvin epämukava hevoselle, +mutta ehkä sentään vähemmin epämukava kuin mitä luulisi. Teen +tämän johtopäätöksen siitä, etteivät talonpojat, jotka tavallisesti +pitävät hevosestaan ja varsin tarkasti tietävät, mikä on sille +terveellistä, mikä epäterveellistä, käyttäisi sellaisia satuloita, +joista hevoset jollakin tavoin kärsivät. Koska nyt oli ilta ja pimeä, +poikkesimme yömajaan 1/2:n peninkulman päässä Tsenaniemestä. Sen +talon isäntä oli kotoisin Siikajoelta Suomesta ja oli ottanut tilan +uutisasutuksena viljeltäväkseen. Koko talon sisustus oli kuitenkin +sellainen kuin muilla näiden seutujen suomalaisilla, ja talon tavat +olivat vallan samat kuin muualla täällä. Hänen tyttärensäkkin olivat +puetut maan tavoin. Seuraavana aamuna läksimme täältä aikaisin +liikkeelle ja matkustimme kuutamossa; päivän valjetessa olimme +perillä Kivijärvessä, ja olimme siis kulkeneet kolmatta peninkulmaa. +Sama mies, joka Vuokkiniemestä oli kyydittänyt minut tänne, tarjoutui +viemään minut Salmijärveen, jonne saavuimme päivällisaikaan. Olin +tosin aikonut ensin käydä Latvajärven kylässä, joka on vallan +päinvastaisella ilmansuunnalla, mutta kuultuani, ettei laulaja +Arhippa ollut kotona, hylkäsin tämän matkan. Salmijärvessä jakelin +lääkkeitä; kävin myös erään sairaan luona ja tein hänelle lääkkeen. +-- Voi, jota muualla olin syönyt, ei edes vivahtanut tuoreeseen +voihin. Omituiselta minusta sen tähden tuntui, kun täällä sain syödä +mitä parasta voita. Kysyin syytä siihen, ja minulle sanottiin sen +johtuvan suoloista. (Venäjän suomalaiset ostavat suolansa Kemistä, ja +se on hyvin likaista, minkä vuoksi voikin saa likaisen värin. Mutta +rajakyläläiset saavat välistä Suomen puolelta parempia suoloja, +kuten nyt esim. täällä oli tapahtunut. Tässä näet on vallan lähellä +suomalainen kylä, jopa vaan muutaman askeleen päässä.) Täältä läksin +Akonlahteen, missä jo syksyllä v. 1831 olin käynyt. Muuan tyttö, +joka sieltä yksityisillä asioillaan oli tullut Salmijärveen, tuli +opastajakseni, kuitenkin vasta pitkään tuumittuaan; hän näet arveli +maineensa kärsivän siitä, että kahden kesken vieraan miehen kanssa +kulkisi tuon puolentoista peninkulman pitkän tien. Sovimme matkalla +erittäin hyvin, eikä tyttö malttanut olla perillä kiittämättä hyvää +käyttäymistäni. Aina Vuokkiniemeltä alkaen tänne johtavat tiet +olivat niin hyvässä kunnossa, että kaikkialla olisi voinut kulkea +ratsain, jopa hätätilassa rattaillakin. Soilla ja rämeillä oli +kapulasiltoja, jotka oli tehty jo 1788:n vuoden sodan aikana. Vaikkei +niitä siitäperin oltu korjattu, ne kuitenkin vielä olivat jotenkin +hyvät. Siitä näkee, miten kauan puu kestää vedessä. Akonlahdessa +poikkesin Trohkimon taloon, missä minut vanhana tuttavana +ystävällisesti vastaanotettiin. Sauna pantiin heti lämpiämään, +huolimatta siitä, että jo oli sangen myöhäinen hetki; olin näet +sinä päivänä kulkenut 5 peninkulmaa, 2 ratsain ja 3 jalan. Talo, +joka edellisellä käynnilläni oli ollut köyhissä oloissa, oli tänä +vuonna kaskimaistaan saanut paljon rukiita ja teki nyt kahta +varakkaamman ja hauskemman vaikutuksen. Seuraavana aamuna läksin +täältä Juortanalle Suomen puolelle. Vanha Trohkimon isäntä tuli +oppaakseni ja näytti minulle matkalla lähteen, nimeltä Kultakallio. +Se oli vähän matkan päässä polulta suon laidassa, josta Trohkimon +kertomuksen mukaan vettä virtaa kahdelle eri taholle. Tämä lähde +oli nyt miltei kokonaan sammalen peitossa, eikä siinä näyttänyt +olevan muuta merkillistä kuin nimi, jota Ganander taisi pitää vielä +merkillisempänä, kun on ottanut sen teokseensa "Mythol. Fennica". +Ainoa, minkä oppaani siitä tiesi oli, ettei se koskaan jäädy ja +että se aina sulattaa ympärilleen keräytyvän lumen. -- Juortanalla +aion lopettaa tämän matkakertomuksen, ja minulla on siihen sitä +suurempi syy, kun sinne saavuttuani saappaani oli vallan anturatta. + + E. L. + + + + +Liite. + + + +1. + +Maisteri Wirzénille Kasanissa. + +(Kirjekonsepti.) + + + 11 p:nä lokakuuta 1833. + +Kiitos viime kirjeestäsi syyskuun 2:selta päivältä kuin myös siitä +ehdotuksesta, että joka kuun ensimäisenä postipäivänä tahdot +kirjoittaa tänne sillä ehdolla, että minä sinulle teen samoin. +Tämä ehdotus oli minulle erittäin tervetullut, vaikka pelkään sinun +melkoisesti siinä häviävän, kun näet minun kirjeeni täältä +erämaan keskustasta eivät saata sinusta tuntua muulta kuin perin +yksitoikkoisilta ja sisällykseltään köyhiltä, kun sitävastoin +sinun kirjeidesi jokainen rivi minussa herättää monipuolista +mielenkiintoa. Mutta sopimus on tehty, kuten sanottu, ja se, joka +laiminlyö noudatettavaksi ottamansa velvollisuuden, häntä kuritetaan +velttoudestaan siten, että hänen tulee kirjoittaa kaksi kirjettä +siinä kuussa, jossa laiminlyöminen on tapahtunut. Jospa usein +laiminlöisit ja saisit maksaa sakkoa! Syynä siihen, ettei tämä kirje +lähde Kajaanista lokakuun _ensimäisenä_ vaan _toisena_ postipäivänä +on eräs läänissä tekemäni tarkastusmatka, johon minulta on kulunut +lähes kuukauden aika. -- Läksin näet Kajaanista syyskuun 8:ntena +päivänä ja jatkoin matkaani kruununvouti Vichmannin seurassa +(kelpo mies näihin seutuihin nähden) Kiannalle, missä 14:ntenä +päivänä erosin hänestä lähteäkseni Kuhmoon noin 15:n peninkulman +pituisen sydänmaan läpi. Mutta päähäni pälkähti matkustaa Kiannalta +Kuhmoon Arkangelin läänin ja Vuokkiniemen pitäjän kautta, ja tämän +tuuman toteutinkin. Siellä viivyin syyskuun 24:nteen päivään, ja +tällä matkalla kokosin koko joukon runoja vanhasta Väinämöisestä, +Lemminkäisestä ja muista. Näillä seuduin asuva kreikanuskoinen +suomalainen väestö eroaa mielestäni sangen edullisesti Kajaanin +läänin rahvaasta. Ollen erittäin vieraanvarainen ja palvelukseen +altis se lisäksi noudattaa asuinhuoneissaan suurempaa siisteyttä, +kuin rahvas mainituissa Suomen puolisissa seuduissa. Pirtin lattia +pestään joka lauantai, pöydät, penkit ja tuolit melkein joka päivä. +Lisäksi tämä väestö on niin vilkasta puheessaan ja liikkeissään, +että melkein luulisi sen olevan vallan toista kansanrotua kuin +suomalaista. Vaatteet eroavat melkoisesti suomalaisen rahvaan +vaateparresta. Miehillä on paidan päällä eräänlainen mekko eli lyhyt +paita, joka tavallisesti on tehty sinisestä kankaasta, ja sitten +vielä tämän päällä sarkakauhtana, jota kuitenkin käytetään ainoastaan +matkoilla. Naisilla on omituinen puku, johon kuuluu alusliivi ja +hame; se pannaan kiinni edestä pitkin hameen pituutta ja hyvin +tiheään lähellä toisiaan olevilla napeilla. Liikkuessaan ulkona +heillä on yllään röijy, joka on melkein paljaina hihoina. Päähineenä +heillä on kämmenen levyinen punainen käärenauha, jonka ylälaidassa +on kultakuteinen raita; tämä nauha kääritään koko pään ympärille ja +köytetään takaa kiinni nyöreillä. Naitujen vaimojen päähine eroaa +naimattomien päähineestä siinä, että sitä peittää eräänlainen myssy, +kun sitä vastoin tyttöjen; on avoin. Millainen on rahvaan puku niillä +seuduin? -- Tytöt naitetaan täällä tavallisesti hyvin nuorina, +usein 13 tai 14 vuoden ikäisinä, ja siitä on seurauksena, että he +usein ennen aikojaan tulevat vanhan näköisiksi. Mutta nyt keskeytän +jo tämän ja tarjoisin sinulle kernaasti uutisia, jos vaan niitä +tietäisin. Kun ensi kirjeestäsi saan tietää, onko siellä suomalaisia +lehtiä, koetan sovittaa antamani tiedot sen mukaan. Ellei siellä +niitä ole ollenkaan, olen joka kerta, kun luen meidän lehtiä, niistä +kirjoittava muistiin sellaista, minkä luulen huvittavan teitä ja +täyttävä sillä kirjeeni, sillä vieraassa maassa on sentään sangen +hauskaa saada tietoja kotiseudulta. -- -- -- -- -- -- + + + +2. + +Rehtori Appelgrenille. + +(Ote kirjekonseptista.) + + + Kiitä häntä [Appelgreniä] kirjastansa, + Rustamastansa runosta, + Jonka hehki tapasin + Tultuani tuonempata, + Kuhmossa kulettuani, + Kanssa kirkolla Kiannan, + Vieläpä etempänäki + Yli raukkojen rajojen, + Wuokkiniemen pitäjässä, + Laulupaikassa paraassa, + Maalla mahtavan Venäjän, + Josta laukun lastattuna + Toin runoja tullessani, + Kirjoitettuja kylissä, + Talosissa tavatuita, + Venehissä veisatuita, + Laulajoilla laulatuita; + Pannakseni paperille + Joko vanhan Väinämöisen + Virren töistä viisaista, + Joko nuoren Joukahaisen + Jouto juonittelemista, + Kanssa kauniin Kaukomielen + Lieto pojan Lemminkäisen + Ainosista askareista, + Elikkä seppo Ilmarisen, + Takojan ijän ikuisen + Sykysyisistä sysistä, + Taonnoistansa talvisista, + Paahtamistansa pajassa. + + + +3. + +Tohtori Cajanderille. + +(Kirjekonsepti.) + + + 3 p:nä joulukuuta 1833. + +-- -- -- Tarkastusmatkallani poikkesin Arkangelin kuvernementtiin, +missä j.n.e., jotka nyt olen järjestänyt. Yksistään Väinämöisen +runoja minulla on noin 5-6 tuhatta säettä, josta voit päättää, että +tästä paisuu aimo kokoelma. Aion kuitenkin talvella taas pistäytyä +Arkangelin kuvernementissä, enkä ennen lakkaa runoja keräilemästä, +kuin niistä saan kokoelman, joka vastaa puolta Homerosta. Hallussani +olevat runot ovat sisällykseltään kaikki samaa jaksoa, sen mukaan +mitä muuan ukko minulle osaksi lauloi ja osaksi muuten kertoi +Väinämöisestä. Niitä runoja on kokonaista 16. Omituinen on +Väinämöisen runojen loppu. Se kuuluu seuraavasti. + +[Seuraa runo Marjatasta ruotsiksi käännettynä.] + +Vaikka tämä runo onkin sekava, jopa puutteellinenkin, huomaa +kuitenkin sen viittaavan kristinopin leviämiseen, ja että runossa +mainittu poika luultavasti oli itse Vapahtaja, ja että Marjatta oli +Neitsyt Maria. + + + +4. + +Professori Linsénille. + +(Kirjekonsepti.) + + + 6 p:nä helmikuuta 1834. + +Herra Professorin arvoisan kirjeen kuluneen tammikuun 10:nneltä +päivältä ynnä siihen liitetyn Kööpenhaminan Kuninkaallisen +Muinaiskirjallisuuden Seuran (Kongl. Fornskrifts Sällskapet) kirjeen +vastaanotin viime kuun 28:ntena päivänä. -- Varsin kernaasti olen +jättävä hallussani olevat runot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran +käytettäväksi; olisin jo aikaisemmin sen tehnyt, ellei toivo saada +etenkin vanhempia runoja uusien lisien kautta täydennetyiksi olisi +minua siitä pidättänyt. Tämä toivo on osaksi toteutunutkin, sittenkuin +viime syksynä Arkangelin kuvernementissä onnistuin saamaan melkoisen +keräelmän ennen painamattomia mytologisia runoja. Verratessani niitä +ennestään tunnettuihin, heräsi minussa halu järjestää ne yksijaksoiseksi +kokonaisuudeksi, aikaansaadakseni siten suomalaisessa mytologiassa +jotakin iislantilaista Eddaa vastaavata. Ryhdyinkin heti työhön ja +jatkoin sitä usean viikon jopa kuukauden kuluessa aina jouluun asti, +jolloin minulla oli valmiina aimo nidos Väinämöisen runoja, siten +järjestettyinä, kuin olin ajatellut. Kiinnitin huomioni etenkin niiden +urostekojen ajanjärjestykseen, joista runoissa kerrotaan. Tätä tosin +alussa näytti olevan jotenkin vaikeata huomata, mutta se kävi itse työn +kuluessa melkoisesti helpommaksi. Lisäksi moniaat suorasanaiset +kertomukset, joita Arkangelin kuvernementissä kuulin satuina vanhoilta +ihmisiltä ja jotka käsittelivät samoja urostekoja, tarjosivat minulle +jonkunmoista johtoa. Olettaen, ettei herra Professori pane pahaksensa, +mainitsen tässä lyhyesti kunkin sellaisen runon sisällyksen, jota +varten on ollut käytettävänä täydellisiä runoaineksia. Teen tämän +siinä järjestyksessä, jota yllämainitussa kokoelmassa olen noudattanut. + +_Ensimäinen runo_. Väinämöisen tapaa hänen retkillään muuan +lappalainen, joka pitkät ajat on kantanut vihaa häntä vastaan. +Lappalainen ampui nuolen häneen, hänen ratsastaessaan vuolaan kosken +partaalla. Nuoli osui kuitenkin ainoastaan hänen hevoseensa, joka +kompastui ja veti kaatuessaan Väinämöisen mukaansa koskeen. Virta +vei hänet mereen, missä hän kauan aikaa ajelehti aaltojen varassa, +voimatta päästä maihin ja näkemättä muuta kuin vettä taivaanrantoja +myöten. + +Tähän kokoelmaan kuuluu nyt 16 runoa, joissa on yhteensä vähä yli +8,000 säkeen. Vaikka sen nyt suuremmalla syyllä kuin ennen koottuja +katkelmia, voisi toimittaa painoon, luulen kuitenkin parhaaksi +lykätä sen ensi kevääksi. Olen näet tänä talvena aikonut tehdä +uuden matkan Arkangelin kuvernementtiin kirjoittaakseni muistoon +runoja useilta kuuluisilta laulajilta, joista viime syksynä +kuulin puhuttavan, mutta joita en tavannut kotona. Siten saan +epäilemättä monta lisää kokoelmaan, ja hätiköimistä olisi siis, jos +nyt jouduttaisi nykyistä kokoelmaa painoon. En kuitenkaan tiedä, +onko runokatkelmien [Tämän sanan yläpuolelle on konseptiin kirjoitettu: +"mytologisten runojen".] järjestäminen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi +yhden vai eikö pikemmin useiden tehtävä, koska jälkeentulevaisemme +mahdollisesti tulevat pitämään sitä yhtä suuressa arvossa kuin +göthiläiset kansat Eddaa ja kreikkalaiset ja roomalaiset, ellei +juuri Homerosta, niin ainakin Hesiodosta. Senpä vuoksi olenkin +aikonut Kirjallisuuden Seuralle jättää käsikirjoitukseni pelkkänä +ehdotuksena, siellä tarkastettavaksi. + +Nyt paraikaa järjestelen kokoomiani uudenaikaisempia suomalaisia +runoja. Koska tämä työ pääasiallisesti on puhtaaksikirjoitusta, +toivon pian saavani sen valmiiksi ja olen sitten lähettävä ne +Kirjallisuuden Seuralle. + +Sitten on aikomukseni ryhtyä painatusta varten järjestämään +loitsurunoja. Olen huomannut tavan, jolla melkoisesti vähennetyssä +nidoksessa saan ne painetuiksi. Jokaisessa sellaisessa loitsurunossa +on useita osia, joista muutamat kuuluvat yhteen ainoaan loitsuun; +toiset taas ovat yleisiä eli kaikissa loitsuissa yhteisiä. Erityisesti +jokaiseen loitsuun kuuluva on selitys sen pahan synnystä, joka on +loihdittava pois; yleisiä eli yhteisiä osia ovat taas sellaiset kuin +esim. useiden jumaluusolentojen puoleen kohotetut rukoukset, mehiläisen +ja löylyn sanat y.m. Ellei tee tätä eroitusta, tulee kussakin +loitsurunossa maininneeksi nuo yleiset seikat, joten alituisia +toisteluja esiintyy ja runot paisuvat liian pitkiksi. Ei Topelius +eivätkä muut ole ottaneet huomioon tätä, minkä vuoksi on tapahtunut, +että useita yleisiä lukuja mainitaan jokaisessa runossa joko +samanlaisina tai hieman muuttelemalla sanoja, ja tavallisesti jokainen +niistä puutteellisena. Vahvistusta siihen loihtia sanan johtoon, jonka +olen esittänyt väitöskirjassani Suomalaisten parantamisista loitsimisen +kautta, olen nyt saanut siitä, että loitsuruno Arkangelin murteessa +kutsutaan _luoe_, eikä kuten Savossa _loihto_; ja loitsia on siellä +_luoa_ ei _loihtia_. + +Ollen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen rohkenen tässä +ilmaista sen toivomuksen, että Seura jollakin tavoin osoittaisi +huomaavaisuuttaan etevimpiä suomalaisia luonnonrunoilijoita +kohtaan. Ehkä sopivinta olisi tilata heille jompikumpi tai molemmat +maan suomalaisista sanomalehdistä. Täten samalla kertaa heitä +rohkaistaisiin, ja Seuran pyrkimystä levittämään hyödyllistä +valistusta rahvaaseen edistettäisiin. Ei olisi vaikeata mainita +muutamia etevimmistä luonnonrunoilijoista, mutta enpä tunne yhtäkään +toista, joka enemmän kuin Rautalammilla asuva Korhonen ansaitsisi +sellaista huomiota. + +Kööpenhaminan Kuninkaallisen Muinaiskirjallisuuden Seuran erittäin +kunnioittavaan kirjeeseen olen jo aikaisemmin vastannut. + +Useita vanhoja suomalaisia kirjoja olen täällä koonnut, ja olen +sopivassa tilaisuudessa jättävä ne Seuran huostaan. + + + + + + +VIIDES MATKA v. 1834. + + + + +[Tällä matkalla, jonka Lönnrot teki huhtikuun jälkimäisellä +puoliskolla, oli lisäainesten kerääminen jo valmiina olevaan +"Runokokoukseen Väinämöisestä" päätarkoituksena. Venäjän Karjalaan +Lönnrot meni Kiannan kautta ja palasi samaa tietä takaisin käytyään +rajan takana seuraavissa kylissä: Lonkassa, Vuonnisessa, Jyvälahdessa, +Uhtuessa, Vuokkiniemessä, Tsenassa, Kivijärvessä ja Latvajärvessä. +Suuren merkityksen sai tämä kun Lönnrot tällöin tapasi Vienan läänin +paraimman runonlaulajan Arhippa Perttusen. Varsinainen matkakertomus on +käännetty vuoden 1835 Helsingfors Morgonbladin numeroista 56-60; Alkuun +on lisätty pari päiväkirjan-otetta, jotka on kirjoitettu vasta v. 1835, +loppuun taas on liitetty matkaa koskevia kirjeitä ja sitäpaitsi pari +otetta kirjeistä, jotka koskevat erästä Lönnrotin käyntiä Repolassa +syksyllä 1834, josta ei ole sen tarkempia tietoja.] + + + + +1. + +(Alk. suomeksi.) + + + 4 Tammista, Sunnuntai [v. 1835]. + +Kiantaa pelätään samati kun muitaki erakko seurakuntia ikäväksi +asuksella. Mitä lienee kun varsin asuisi, sit' en tieä sanoa, vaan +huvaksi näyttää minusta elämä siellä. Eikä myös nykynen Apulainen +ikävätä valittanut. Hän oli kätevä mies, laati viuluja ja muita +veistöjä, leikkasi nimiä teräkseen sigilleiksi, piti koulua, jossa +oli 3 lasta. Lapset pian yhtäikäset lukevat, veistelevät jousia, +joilla ampuilevat, luistasivat j.n.e. jotta oli justin kaunis +heidän menoansa katsella. + +Kiannalta matkasin ylös Kuusamoa päin noin 5 tahi 6 penikuormaa ja +olin monessaki talossa matkalla. Pian jokasessa talossa on usiampia +kirjoja, joita säilytetään päretvasussa pöyällä eli penkillä. +Tavallisimmat kirjat ovat Raamattu, Virsikirja, Gezeliuksen Katekismus +ja muita hengellisiä kirjoja, kanssa Vegeliuksen Postilla. Jos +heränneiten ilveistä emme puhu, niin on Jumalan palvellus +talonpoikasessa kansassa aivan kaunis ja syämmellinen. Muutamassa +talossa, 3 penikuormaa kirkosta, olin minä kerran sunnuntaina eillä +puolisen. Kun talosta ei ollut ketänä, vielä kelinki kehnouelta, +kirkkoon joutunut, niin piettiin kotona jumalan palvellus. Pirtti oli +avara ja peretki isonen. Väki asettautu peräpenkkiä pitkin istumaan +pöyästä alkain esinnä miehet sitte vaimot ja lapset. Aluksi veisattiin +kauniilla ei ylen kovalla äänellä muutamia virsiä, Evangeliumin virret. +Virsikirjoja riitti hyvästi, ettei kaikin paikoin tarvinnut kahtakana +yhestä veisata. Veisun jälkeen luki pöyän takoa talon vaari saman +päiväsen saarnan Vegeliuksen Postillasta ynnä Epistolan, Evangeliumin +ja rukouksia. Siitä veisattiin päätökseksi moniahta virsi. Ennen +Jumalan palvellusta olin minä ottanut kirjoitustyötä käsille, vaan sen +heitin minä ja olisin mielelläni, jos kaikeksi päiväksi, heittänyt niin +kaunista Jumalan palvellusta kuullakseni. + +Kylmäsalmessa päätalossa makasin minä yötä. Siinä näytettiin minulle +poika, joka lapsuuesta alkain oli mykkä ja kuuro. Hän taisi nyt olla +16 vanha ja näytti terveeltä ja sukkelalta. Kaikenlaisia töitä kuuluu +hän muien jälkeen osoitelevan ja hyvästiki tekevän. Asian mukaan +minulta ei ollut hänelle apua. + +Talon muori jutteli minulle illalla Kontion peiahista hänen +nuoruuessansa. Niitä oli oluella ja viinalla päivät rupiamiseen +pietty. Kontion kaaettua toimitettiin kaksi miestä tuojaksi, toista +kaksi vastaanottajaksi. Näillä välillänsä oli kaiken laisia asian +mukaisia kyselmiä ja vastaelmia, esinnä pihalla, sitte pirtissä ja +taas viimmen pääkalloa viejessä pihalla. Ei niistä päivässä loppua +tullut, sano muori usiamman kerran kertoessansa. Hän ei kuitenkana +enää muistanut kun muutamia runoja, sillä runoilla piettiin kaikki +puheet. Vaan niistä ja muista, joita toisilta laulettiin, olen +saanut seuraavat, jotka paremmin kuin muu kirjoitus näyttäköön ja +selvittäköön miten karhun peiaita piettiin. + + -- -- -- -- -- -- + -- -- -- -- -- -- + +(Karhunpyyntirunon katkelmat jätetty tästä pois.) + + + + +2. + + + 16 Tammista, Perjantai, 1835. + +Kylmäsalmen Päätalosta matkustin Tormualle, viimeiseen rajalla +olevaan taloon. Tämä näytti olevan köyhä paikka, sillä aamiaiseksi +oli pantu esille pelkkää pettuleipää. Täällä oli lisäksi lavantauti +esiintynyt ankarampana kuin tietääkseni missään muualla. Koko talon +väestä, 13:sta hengestä, oli ainoastaan muuan lapsi jäänyt eloon, +kaikki muut oli kulkutauti tuhonnut. Nykyiset asujamet olivat +sittemmin tähän muuttaneet. Täällä kerrottiin, että Kuusamossa +paraikaa liikkui tauteja, ja talonväki piti itseään onnellisena +siitä, että oli niistä onnellisesti päässyt. Äsken oltiin molemmin +puolin rajaa valitettu poronvarkaudesta, jonka rajan toisella +puolella asu- vien venäläisten väitettiin tehneen. + + + + +3. + +Muistiinpanoja matkalta. + + +-- -- Tormualta oli tehtävä vaikeanpuolinen matka Lonkkaan, +ensimäiseen Venäjän puolella olevaan kylään. Tosin väliä ei ollut +enempää kuin 1/2 peninkulmaa, mutta se oli melkein kokonaan +ummessa. Saavuin sinne vähää ennen iltaa ja poikkesin Martin eli +Martiskan luo, joksi häntä nimensä diminutiivi- (vähennys-) muotoa +käyttäen sanottiin. Jo paljoa aikaisemmin oli häntä minulle mainittu +oivallisena runonlaulajana. Eikä mieheltä puuttunukkaan sanoja, +vahinko vaan, etteivät ne hänellä olleet paremmassa järjestyksessä. +Enimmästi hän siirtyi toisesta runosta toiseen, niin että se, minkä +häneltä panin muistiin, tosin kelpasi täydentämään ennen keräämiäni, +mutta ei tarjonnut mitään täydellisiä runoja. Rommipulloni, jonka +sisällystä hän ahkerasti maisteli, kuten sanoi, vahvistaakseen +muistiansa, yhä vaan sekoitti hänen ajatuksiaan. Tästä huolimatta +hän lauloi minulle loppupuolen tätä sekä kaksi seuraavaa päivää. +Etenkin viimeisenä päivänä laulaminen sujui huononpuoleisesti. Hänen +näet oli vaikea muistaa uusia runoja; sen sijaan hän usein alkoi +laulaa samaa, mitä edellisenä päivänä olin häneltä kirjaan pannut. + +Tämä Martiska oli itsekkin runontekijä. Joku aika sitten hän oli +istunut vankeudessa, osaksi Kajaanissa, osaksi Oulun vankilassa, +ja oli ollut syytettynä poronvarkaudesta, seikka, joka täällä +rajaseudulla tiheään saattaa rajanaapurit tekemisiin toistensa +kanssa. Nyt paraikaa valitettiin yleisesti meidän puolella rajaa, +että heti kun porot vaan vähänkin pistävät päätään rajan yli tai +ainoastaan tulevat lähelle sitä, ollaan Venäjän puolella valmiita +pyytämään tai ampumaan ne. Nyt oli vähää ennen rahvaan valitus +tullut hallituksenkin korviin, minkä johdosta joku (talonpoikien +kertomuksen mukaan "ensimäinen mies keisarista") Keisarillisesta +Senaatista oli määrätty tutkimaan tätä asianlaitaa. Sillä aikaa, +ja niinkauan kuin tuomio asiassa oli langettamatta tai ei ollut +vielä tullut tunnetuksi, harjoitettiin tätä poron varkautta entistä +hurjemmin. Nähdessäni eräässä Lonkan talossa muuanna iltana taaskin +tuotavan kotia kahta pyydettyä poroa, kysyin, kuinka he rohkenivat +jatkaa tämän ammatin harjoittamista, kun paraillaan entisistä +varkauksistaan olivat syytteen alaisina. Nyt on kaikkein paras aika, +vastattiin, mies se, ken jotain saa käsiinsä, sillä kaikki käy nyt +entisten kustannuksella, ja entisistä ei tule mitään. -- + +Näissä rajaseudun poronvarkauksissa on ikävää se asianhaara, että +meidän puolella rahvaalla on poroja, mutta Venäjän puolella ei. +Juuri tämä seikka herättää toisen puolen rahvaassa kahta suuremman +halun katsomaan lähelle rajaa tai sen yli eksyneitä porolaumoja +omistajaa kaipaavaksi saaliiksi. Sen näet ei tarvitse pelätä +kostoa meidän rahvaan puolelta, ja nostetuista käräjäjutuista ei +tavallisesti monien lakimutkien vuoksi tule mitään, kuten Lonkan +mies sanoi, tai jos joskus tulisikin, ei oikeudenhakijan voitto +korvaa käräjäkuluja. Ylempänä rajaseuduilla on asianlaita toisin; +siellä on kummallakin puolen rajaa asuvilla poronsa, ja kunkin täytyy +pitää huolta siitä, ettei lähimmäiselleen tee sellaista, jota ei +soisi toisen hänelle itselleen tekevän. Lonkan tienoilla tosin +jokunen suomalainen talonpoika on koettanut estää noita kuuluisia +poronvarkauksia siten, että on poronhoito-kumppanikseen ottanut +venäläisen talonpojan. Tämä saattaa paremmin pitää silmällä, etteivät +naapurikyläläiset tuhoa poroja, mutta tämä ei kuitenkaan voi estää +mainittuja varkauksia. + +Mutta palaan Martiskaan. Istuessaan syytettynä poronvarkaudesta +linnassa, hän teki runon tästä asiasta. Hän itse lauloi minulle +tämän runon, vaikka se, kuten hän sanoi ja kuten muutenkin saattaa +nähdä, on puutteellinen, hän kun näet ei enää muistanut kaikkea, +minkä sepittämiseen hänellä silloin oli ollut niin runsaasti +joutoaikaa. Se minkä runosta, sekä itse tekijän että muiden kautta, +jotka ovat muistaneet hajanaisia kohtia, tähän asti olen saanut +muistiinpanna, on jotenkin seuraavaa: + + Poron synty on Pohjolasta, + Petra laulettu Lapista, + Tätä riikki riitelevi, + Raja raivoissa elävi. + Sykysyllä seikka synty, 5 + Talven tullessa tapahtu, + Ruotsi tungeksen tukulle, + Koko Kuusamon pitäjäs. + Paljo maita matkustavat, + Kyllä kyytiä tekevät, 10 + Hyvin hiihto Hossalainen, + Hiihto Huttu huikiasti, + Oikarinen oivalailla. + Lauttolammille tulevat, + Siitä metsähän menevät, 15 + "Mitäpä tässä?" -- "ei mitänä". + "Jälet tässä", -- "ei jälistä", + "Siat tässä", -- "ei sioista". + Ylös korpehen kohoovat. + Tuossa kumma keksitähän, 20 + Petran vasa vaipununna + Kahen kallion lomahan. + Päivä päätä väännetähän, + Sorkkia soristetahan, + Turpoakin tuuvitahan 25 + Kahen kallion lomasta. + Siitä Huttu huuon nosti, + Kela toinen kerkiävi, + Mit' on kummat kuulumassa, + Mitkä ilmoset imehet. 30 + Silmät on entiset elolla, + Korvat vanhat valmihina, + Vielä kello kelvollinen, + Yht' on pikkuista vajella, + Henkeä poro polonen. 35 + "Tuoppas täll' on tuuli henki, + Pane paarmuot ahava". + Kela kellon soittajaksi, + Kulkusen kolistajaksi: + Kuulu kello Kuusamolle, 40 + Kuusivaarahan kulina, + Kiannalle kielen lyönti. + Siit' on Hutun huima Antti, + Vähämielinen Mikittä + Vuonisehen päästyänsä 45 + Katsellahan kaikki paikat. + Huttu katso kaikki paikat, + Nuuski nurkkajen taukset, + Mit on akkaset ajettu, + Tiiron piiat pirskutettu. 50 + Kaikki laukkuhun latovi, + Mitä missäkin näkevi, + Eväs on tarves taipaleella, + Moni matkassa tulevi, + Tapahtuvi taipaleella. 55 + Huttu huimaksi rupesi, + Mielettömäksi Mikittä, + Kaikkiaan kaheksan miestä, + Yhen miehen ympärillä, + Sito yöllä yksinäisen, 60 + Kesken yötä kehkimättä, + Väänti Martin väkkyrälle. + "Lähes nyt Martti matkan päälle + Kulkemahan Kuusamohon, + Oulun linnahan lujahan, 65 + Kuss' ei konsa päivyt paista, + Eikä kuuhuet kumota." + Sano kainu karjalainen, + Yhä puoltansa puhuvi, + Yhä virkko vierestänsä: 70 + "Kuule Kurvilan isäntä, + Jo mie sen sanon toeksi, + Kun tuo härkä ammonevi, + Jok' on kuollut mennä syyssä, + Mennä talvena tapettu, 75 + Kun on kuollut Hoiluvalla, + Liha syöty, luu jätetty, + Talja Sunkuhun sulettu, + Laapat kaikki kaupunkihin." + Jyrki viinoa vetävi, 80 + Rajan poikki raukiata, + Yöllä viinoa vetävi, + Kulettavi kuutamella, + Luoksi viinan vierahia. + Tuossa tuuma tuumatahan, 85 + Annill' on hyvä heponen, + Saaha Martti matkan päälle. + Jyrki ajo antamahan, + Anni riisu rinnuksia, + Hevoista on lasettelevi. 90 + Ottivat omin lupinen, + Martin matkahan panevat, + Poron syöjän polkusehen. + Jo Ruotsi hyvin elävi, + Koko Kuusamo ihastu, 95 + Kun on Martti matkan päällä, + Poron syöjä polkusessa, + Kaikki on naiset naurusuussa, + Isännät iloissa mielin. + Niin on Martti matkan päällä, 100 + Karjalainen koilamassa, + Kuuksi päiväksi kululla, + Iäksi on ilman alla. + Kulettavat Kuusamohon, + Tuonne tuomarin tupahan, 105 + Esivaltojen etehen. + Koko Kuusamo kokoutu, + Lautamies lakitta seiso + Tuolla tuomarin tuvassa. + Esivaltojen eessä. 110 + Vast' on Martti matkan päällä, + Kun on rautohin rakettu, + Kokonansa kolmet rauat + Yhen miehen ympärillä. + Kulkemass' on Kuusamosta, 115 + Oulun linnahan lujahan, + Enarihin ilkiähän, + Joss' ei puuttune porohkat, + Ampuvärkit ei vähene. + Ain' yhtä ajattelevi, 120 + Tämä on kasvanut kaloilla, + Veen kaloilla venynyt, + Atrioinut ahvenilla, + Ei siitä sinä ikänä + Kuletettu Kuusamohon. 125 + Huttu huimaksi rupesi + Lähimmäinen miulla ranni; + Tuli vihat viikolliset, + Kaukasot ylenkatsannot, + Vaikk' oli ennen ystäväni. 130 + En minä huolinna hyviä, + Jos olen ottanna urakan, + Nukuttanut nuoren petran; + Sinulle sikiät jäävi, + Kaksin vaatimet vasovi, 135 + Porot toisen toimittavi. + Tuliko surma suutimaton, + Kesken yötä kenkimätön, + Sian tieän kussa synnyin, + Paikan kaiken kussa kasvoin, 140 + En tieä sitä sioa + Kussa kuolo kohtanevi + Näillä ouoilla ovilla, + Teillä tietämättömillä. + Ain' yhtä ajattelevi 145 + Luojan luotuja sanoja, + Pyhän synnyn säätämiä. + Kuu keritä, päivyt päästä, + Otava yhä opeta + Näiltä mailta vierahilta, 150 + Yhä ouoilta ovilta. + Jopa tuomari tulevi, + Kemin herra kerkiävi, + Päästi Martin matkan päältä. + Ruotsi nyt tuli tuholle 155 + Veionen Venähen voitti. + Huttu kulki huikiasti, + Alle pöytänsä ajakse, + Päähän penkin peittelekse, + Itsekseen itettelekse, 160 + Parempi olisi ollut, + Maata koissa korkiassa. + Vähä nyt tulee väkeä, + Pieni arvo aartelia, + Saatu on saalis suurempiki, 165 + Vähemmälläki väellä. + +Lonkasta on neljä peninkulmaa matkaa Vuonniseen. Tällä välillä ei ole +ainoatakaan asuttua paikkaa. Martiska itse tuli minua kyyditsemään, +ja meidän seuraamme tuli kaksi muuta miestä, joiden oli yksityisten +asiain vuoksi kulkeminen samaa tietä. Läksimme liikkeelle varhain +aamulla ja saavuimme hyvissä ajoin perille. Keskelle kyytiväliä +on rakennettu metsäsauna tulisijoineen matkustajia sekä kalastajia +varten, jotka viimemainitut lähellä olevassa järvessä vetävät +nuottaa. Viivyimme täällä noin tunnin ajan syöttääksemme hevosia. +Saunaan tehtiin tuli, ja me asetuimme niin hyvin kuin taisimme, +valkean ympärille. Pian savu täytti huoneen, eikä siihen paljoa +tarvittukaan, sillä se oli sekä matala että muuten pieni. Suorana +ei siinä ollenkaan voinut seisoa, vaikka savultakin olisi voinut, +joka kuitenkin sekin olisi estänyt pystyyn kohoamasta. Siinä söimme +päivällistä, ja sen jälkeen panin vielä paperille jonkun Martiskan +runopätkän, joka nyt vasta johtui hänen mieleensä. Kuta kauemmaksi +sitten tultiin, sitä vähemmän lunta oli tiellä: Lonkassa, josta +olimme lähteneet, oli sitä vielä puolen kyynärän vahvuiselta maassa, +mutta Vuonnisessa maa oli vallan paljaana. Syy siihen on se, että +Vuonninen on Yläkuitin järven rannalla, Lonkka sitä vastoin +Maanselän harjanteella. Poikkesin Miinan taloon eli Teppanaan, joksi +sitä myöskin ja tavallisemmin sanotaan. Täällä kaipasin ennen +mainittua emäntää. [Neljännellä matkalla, ks. edellä.] Puoli vuotta +sitten kuolema oli temmannut hänet pois vaikeasta lapsivuoteesta. +Mies, joka kertoi hänen kuolemastaan, itki, ja minunkin täytyi +itkeä. Tämä oli toistettava Tsenaniemessä, kun äiti vielä kerran +perinpohjin kertoi tyttärensä kuoleman. Hän kertoi, miten sama +tytär-vainajansa, Teppanan nuori emäntä, kuluneena kesänä oli ollut +pahasti sairaana, niin että kaikki epäilivät hänen paranemistaan. +Potiessaan hän oli nähnyt unta, jossa kirjava jänis oli näyttäytynyt +hänelle, muka koko taudin aiheuttajana. Hän oli silloin kysynyt +jänikseltä, eikö se aikonut jättää häntä rauhaan, ja vastaus oli +kuulunut: Heittänenki nyt, vaan varote toiste tullessani. Tämän +unen hän oli kertonut äidilleen, joka heti oli selittänyt sen siten +kuin nyt oli käynyt, nimittäin että seuraava tauti oli vienyt hänen +tyttärensä manalle. -- Syötyäni Teppanassa välipalaa, jonka isäntä +itse nyt kantoi pöytään, ja jona oli voita, leipää ja suolattua +lihaa, ilmoittautui muuan vanha naiseläjä laulamaan muutamia +runoja. Niitä ei kuitenkaan ollut useampia kuin että 2 tai 3 tunnin +ajassa ehdin panna ne kaikki kirjaan. Sitten kävin Antrein talossa ja +läksin sitten yöksi tai yön selkään, kuten täällä sanottiin, kylästä +matkaan. Lisääntyvä kelirikko pakotti minutkin kiiruhtamaan. Sain +kyyditsijäkseni keski-ikäisen miehen; hevonen tuntui minusta olevan +keski-ikäistä vanhempikin. Matkan päämääränä oli Jyvälahden kylä, +ja sinne kuljimme Yläkuitin jään poikki, joka nyt oli kieränä, kun +kaikki lumi edellisinä päivänpaisteisina päivinä oli sulanut pois. +Jyvälahti on 4:n peninkulman päässä Vuonnisesta. Läksimme matkaan +vähää ennen auringonlaskua. Ensin olimme kumpikin jonkun aikaa +hereillä, ja mies kertoi muun muassa, miten Teppanan isäntä vaimonsa +kuoltua noin kuukauden ajan oli ollut vallan kuin järjiltään. +Vaikkei hän ennen koskaan ollut maistellut viinaa eikä rommia, oli +hän äkkiä ruvennut kumpaakin nauttimaan niin runsain määrin kuin +ikinä kykeni, lisäksi tuskin oli puhunut sanaakaan kenenkään toisen +kanssa sekä syönyt ja nukkunut sangen vähän. Vasta 3-4 viikon +kuluttua hän oli ehtinyt tointua ja oli silloin palannut entiseen +raittiiseen elintapaansa. Puhellessamme aurinko laski; näky oli +erittäin kaunis, koko läntinen taivas kun oli punainen, ja avara, +sileä jää sen alla kuvasti taivaan hohdetta, ilman että järven pintaa +tarvitsi pelätä minkään tuulen rikkovan. Siellä täällä etäisyydessä +haamoittavat kuusia kasvavat saaret vaan lisäsivät tämän taulun +kauneutta ja ylensivät sitä vaikutusta, jonka kokonaisuus minuun +teki. Muutamissa tilaisuuksissa luonnon kauneudet erityisesti meidät +lumoavat ja vakaavat sielumme, ja tämä tapahtuu tavallisesti +äkkiarvaamatta. Kun varta vasten olen päättänyt nauttia niistä, olen +harvoin täydelleen voinut sitä tehdä, en ainakaan niin kuin niiden +tarjoutuessa itsestään. Kun sitten aurinko oli mennyt mailleen, +ja taivaan purppura oli kadonnut tai vaihtunut yön pimeään, jonkun +tähden siellä täällä tuikahtaessa esiin, kävi niin, että me molemmat, +sekä kyytimieheni että minä itse, nukahdimme. Vuode ei ollut kaikkein +mukavimpia, mutta uni ei aina kysy paikan mukavuutta. Olen nähnyt +henkilöitä, jotka ovat nukahtaneet satulassa istuessaan ja nukkuen +jatkaneet matkaansa suistumatta alas. Näin uneen vaivuttuamme, oli +hevosemme ainoa valveilla oleva koko seurassa. Enpä tiedä mikä lie +ollut syynä, sekö, ettei hevonen ymmärtänyt tähtien mukaan ohjata +kulkuaan oikein, vai se, että sekin tahtoi päästä nukkumaan ja sen +tähden halusi päästä kotiin. Oli miten oli, mutta ympäri se vaan +oli kääntynyt ja oli herätessämme verkallensa kulussa takaisin +Vuonniseen, sen sijaan, että olisi mennyt Jyvälahtea kohti. Heti +herättyään mies tuuppasi minua kylkeen ja kysyi: "missä nyt ollaan?" +Omituinen minulle tehty kysymys, sillä kaikkein vähimmin olin nyt +valmis vastaamaan siihen muuten kuin että luultavasti olimme +Yläkuittijärven jäällä, sillä huomasinhan heti, ettemme olleet sen +alla. -- Mutta on luonnollista, että se, joka yhdessä seikassa luulee +olevansa toista huonompi, usein sellaisessakin seikassa, jonka +paremmin tietää, kysyy toiselta neuvoa. -- Hänen neuvottomuuttaan +ei kuitenkaan kestänyt kauan. Käännyttyään moneen kertaan ja +useilta tahoilta tarkasteltuaan tunnettuja tähtiä hän huomasi hevosen +tuumat ja käänsi sen toiseen suuntaan. Sen jälkeen hän ei enää +nukahtanut, vaikka minä taas taisinkin uudestaan torkahtaa. Puoliyön +aikaan tai vähäistä myöhemmin tulimme perille Jyvälahteen, kolkutimme +erään talon ovelle ja pääsimme sisälle. Kiireesti meille siellä +sitten laitettiin makuusijat lattialle. Tämän seudun rahvas +ei tee makuusijojaan, meidän rahvaan tavoin, oljista, jotka joka +ilta kannetaan sisään, vaan poronnahoista ja muista vaatteista, +eikä niihin tavallisesti panna peitettä. Pidän kuitenkin enemmän +meidän rahvaan olkivuoteista, sillä onpa, kun tavallisesti joka +ilta tuodaan sisään puhtaat, kuivat oljet, ja niiden yli levitetään +puhdas hursti, etenkin väsyneenä ollen sangen miellyttävää +paneutua siihen nukkumaan. Paraassa untuvavuoteessa ei voisi nukkua +pahemmin. Oljet pannaan useaan eri paikkaan, niin että kullakin +pariskunnalla, joita varakkaassa talossa monasti on useampia, on +oma makuupaikkansa; sitäpaitsi on naimattomilla miehillä omansa, +niin naimattomilla naisillakin. Vähän arvokkaammalle vieraalle +tehdään niinikään erityinen tila pitkän pöydän ääreen; huonommat +vieraat, etenkin kerjäläiset, saavat tyytyä tuvan ovensuun puoleen. +Vaikka saattaakin olla mukavaa että on, kuten Etelä-Suomessa, +muutamia pylväsosastoja kattoon asti päällekkäin ladottuja sänkyjä +kunkin perheen jäsenen tarpeeseen, pidän kuitenkin enemmän näistä +lattialle joka kerta uudestaan laadituista olkivuoteista. Ne ovat +itsessään siistimmät, ja päivällä on koko tupa hauskemman näköinen, +kun ei siinä näe mitään huonosti kohennettuja tai aivan kohentamatta +jätettyjä vuoteita. Aamulla näet, kun kaikki ovat nousseet, oljet +kannetaan heti pois ja lattia lakaistaan puhtaaksi. On merkillinen +ero etelä- ja pohjois-suomalaisten asuintupien sisustuksen välillä. +Edelliseen kuuluu, paitsi jo mainittuja sänkylaitoksia, useita +kaappeja, kirstuja, vesikorvoja, sankoja, kiuluja, pyttyjä y.m. +siellä täällä hajallaan huoneessa. Lattia on usein lian peittämänä, +kuten käy, kun sitä ei koskaan puhdisteta vedellä. Pöydällä on yhtä +haavaa jätteitä aamiaisesta, päivällisestä ja illallisesta, siinä +on huolimattomasti jätettyjä leipäpalasia, lautasia, kalakuppeja, +j.n.e., jonka ohella itse pöytä harvoin on puhdas. Liedellä on +kiehumassa ja paistumassa ruokia seuraavaa ateriaa varten. Savossa, +Pohjois-Suomessa, mutta etenkin Pohjois-Karjalassa ovat tuvat vapaat +kaikesta sellaisesta romusta, lattia on sitä paitsi jotenkin puhdas, +pöydät ja penkit valkeat. Eivät mitkään likaiset kaapit, kirstut, +korvot, pytyt y.m. häiritse katsetta, sillä kaikilla sellaisilla +esineillä on erityinen säilytyshuoneensa (eteinen), jonne ne +käyttämisen jälkeen viedään. Erityinen huone (kota) on olemassa +keittämistä varten. Näin ollen pitäisi luulla, että asian laita +olisi päinvastoin, kun näet etelä-suomalaiset, jotka ehdottomasti +ovat varakkaammat, myös kotielämässään voisivat paremmin noudattaa +puhtautta. + +Jyvälahdesta läksin seuraavana aamuna Uhtueen. Tässä kylässä, joka +on seudun varakkain, on 80 suurimmaksi osaksi hyvin rakennettua +taloa. Nimi johtuu Uhutjoesta, joka virtaa kylän läpi. Jyvälahdesta +lasketaan tänne matkaa kolme peninkulmaa Keskikuitin järven poikki. +Kylä jakautuu oikeastaan neljään osaan, jotka ovat _Lammin pohja, +Mitkala, Ryhjä ja Likopää_, ja puolet siitä on Vuokkiniemen, +toinen puoli Paanajärven pitäjää, Uhutjoki näet täällä on mainittujen +pitäjien rajana. Tässä kylässä viivyin koko viikon, enimmäkseen +uutterasti kirjoitellen muistiin runoja ja lauluja, joita kylän +sekä miehet että naiset lauloivat. Muuan leski, nimeltä Matro, +kunnosti itseään ennen muita. Sittenkuin hän puolentoista päivää +oli laulanut, sukankudin kädessään, astui hänen sijaansa toisia, +jotka lauloivat osaksi hänen laulamiensa runojen toisintoja, +osaksi toisia, uusia. Jo ennemmin, mutta etenkin kolmantena +päivänä, suorittelin sen ohella tuon tuostakin lääkärin tehtäviä, +niin että mukaan ottamaani lääkevarastoa oli lähtiessäni sangen +vähän jäljellä. Tahdoinpa itsekkin tästä lääkärintoimesta saada +jotakin hyötyä, ja minun onnistuikin monesta lääkejauheannoksesta +saada vaihteena joku pitkän- tai lyhyenpuoleinen runo. Muunlaista +maksua en ottanut, minkä vuoksi ne, jotka eivät osanneet runoja, +saivat lääkkeensä ilmaiseksi. Mutta tästä syystä olin vaarassa +syödä itseni kuoliaaksi, sillä minne vaan tulin, kannettiin +eteeni ruokaa, ja syödä täytyi joka paikassa, sillä muuten olisi +pantu pahaksi. Vaikka paraillaan oli paasto, ja vaikkei silloin +muunuskoisillekaan kernaasti anneta muuta kuin paastoruokaa, ei +nyt, harvoja paikkoja lukuunottamatta, oltu niin ankaroita eri +ruokalajien suhteen, minkä vuoksi muun muassa sain voita, lihaa ja +maitoa syödäkseni. Paastonaikana säilytetään maitoa erityisellä +tavalla seuraavaan lihan- ja maidonsyönti-aikaan (arkeen). Annetaan +sen ensin muuttua taalepiimäksi, josta kerma kuoritaan ja tehdään +voiksi. Mutta sittenkuin kerma on otettu pois, jäljelle jäänyt osa +eroaa sakeammaksi ja ohuemmaksi aineeksi. Jälkimäisen annetaan juosta +pois, minkä jälkeen sakeampi osa kaadetaan saviruukkuihin, jotka +pannaan kohtalaisen kuumaan uuniin. Siinä se muuttuu jonkunlaiseksi +juustoksi, ja sitä sanotaan sen jälkeen _rahkamaidoksi_. Viiden tai +kuuden tunnin kuluttua se otetaan pois uunista, ja sitä kuulutaan +nyt voitavan säilyttää vaikka puoli vuotta sen pahenematta. +Sellainen rahkamaito on sangen hyvänmakuista, jonka vuoksi olisi +suotavaa, että meidänkin rahvas tutustuisi sen valmistamiseen. + +Mutta palaan lääkäri-praktiikkaani. Ne taudit, joihin etsittiin +parannusta, olivat paitsi ainaisia pitkällisiä sydänalanvaivoja +(reväisimiä), joita kaikkialla, minne vaan tulee, on tarpeeksi, +tiheitä _ophtalmia_- (silmätauti-) tapauksia, sekä muutamia muita +tauteja, jotka tosin esiintyivät harvemmin. Eräälle 10-vuotiaalle +tytölle, jonka oikea silmä oli niin pahasti kasvanut, että silmämuna +kananmunan suuruiseksi tai hieman suuremmaksikin paisuneena oli +pullistunut ulos kuopastaan, täytyi minun toimittaa extirpatio oculi +s.o. ottaa pois koko silmä. Omituista, että muuan seudun vanha +puoskarikin oli päättänyt ryhtyä tähän leikkaukseen, johon tytön äiti +ei kuitenkaan ollut voinut suostua. Epäilemättä äiti siinä menetteli +viisaasti, sillä kun puoskari olisi toimittanut leikkauksensa +tavallisella puukolla, olisi tulos varmaankin ollut vähemmän tyydyttävä. +Partaveitsiä, joita meidän rahvas tavallisesti leikkauksiin +käyttää, ei täällä ole, kun näet ei kukaan aja partaansa. Minäkin, +vaikka minulla olikin vähän paremmat leikkausaseet lääkelaukussani, +ryhdyin leikkaukseen vasta pitkän miettimisen jälkeen, kun minun +seuraavana päivänä täytyi lähteä paikkakunnalta ja jättää potilas +oman onnensa nojaan. Sittemmin olen kuitenkin kotona Kajaanissa +uhtuelaisilta kuullut, että tyttö on parantunut, ja kun sitäpaitsi +kaikki, mitä lähtiessäni olin sanonut seuraavasta tulehduksesta, +märilletulosta y.m., tarkalleen oli tapahtunut, on varmaa, että +minulla ensi kerran käydessäni tällä paikkakunnalla, on oleva vielä +paljoa enemmän potilaita. Nyt, kun olin leikannut pois silmän, äiti +lankesi kasvoilleen jalkojeni juureen ja ilmaisi iloaan sanoen: +"Jumala te oletki, kun nyt minut tästä murehesta päässittä". +Sellaista kunnianosotusta ei vielä koskaan ole tullut osakseni, +minkä vuoksi tämä ylennys minusta tuntui vallan oudolta. Kuitenkin +on minun mainitseminen seikka, joka vähentää tämän kunnianosotuksen +arvoa, nimittäin se, että tavallisille kylänloihtijoillekkin ja +tietäjille välistä omistetaan arvonimi _puolijumala_ ja _puujumala_. +-- Ikävä tapa, kenties itämaalaista syntyperää on täällä tuo, että +rahvas lankeaa kasvoilleen maahan tahtoessaan oikein kunnioittaa +jotakuta. Minä en koskaan, minulle sellaista kunniaa osotettaessa, +ole malttanut olla huomauttamatta heille, miten arvotonta ihmisen +on täten alentua, mutta huomautusteni ei ole onnistunut ehkäistä +noita kunnianosotuksia. Tämänvuotisten talvimarkkinoiden aikana sain +viimeksi hävetä erään vuokkiniemeläisen miehen takia, joka juuri +täten oli langennut kasvoilleen, ilman että vielä olin ehtinyt saada +hänet nousemaan ylös, ennenkuin muutamat tuttavani astuivat sisälle +ja saivat siitä aihetta pilaan. + +Paitsi runoja, ruokaa ja jumalallista kunnioitusta, jotka +parantamisillani ja lääkkeilläni Uhtuessa ansaitsin, sain vielä lisäksi +lahjoina messinkisormuksia ja muita samanlaisia esineitä, jotka +minulla vieläkin ovat tallella. Tapasin noin 30-vuotiaan vaimon, joka +oli kotoisin Rautalammin pitäjästä Suomesta. Hänen nimensä oli Anni +ja hän oli jo yhdeksän vuotta sitten tullut tähän kylään, missä nyt +perinpohjin kertoi minulle elämänsä vaiheet, jotka antaisivat aihetta +vaikka koko romaaniin. Koetanpa, kertomustani venyttämättä, kuvata +niitä. Hän oli piikana palvellut eräässä talossa Rautalammilla, +kun kaksi uhtuelaista kulkukauppiasta siitä oli kulkenut maan +eteläisiin osiin. Toinen näistä miehistä oli silloin tarkkaavaisesti +katsellut häntä, mutta oli mitään sanomatta seuraavana aamuna taas +lähtenyt matkaan. Palatessaan keväällä rannikkoseuduilta hän oli +sovittanut matkansa saman kylän kautta, ja heti kun oli astunut +tupaan ja huomannut hänet istumassa rukkinsa ääressä kiukaan luona, +oli kavahtanut hänen kaulaansa ja sanonut: "Nyt meistä ei enää +tule eroa milloinkaan. Aina viime syksystä, kun läksin täältä, en +ole sinun tähtesi saanut untakaan silmiini." Sitten hän oli kehottanut +häntä tulemaan mukaansa Venäjälle, siellä antaakseen vihkiä +itsensä hänen kanssaan. Tyttö sanoi alussa olleensa sangen vähän +taipuvainen sellaiseen askeleeseen, mutta kun mies oli uhannut, +ettei ennen lähtisi pois talosta, tyttö viimein oli suostunut. +Muutamat kulkukauppiaan antamat pienet lahjat olivat saattaneet tytön +sukulaiset asiaan taipumaan. Näin hän oli seurannut miestä. +"Ensi työksemme rajan yli tultuamme", hän kertoi, "menimme papin +luo, joka minut uudestaan kastoi ja vihki yhteen hänen kanssaan." +Nyt hän haki esille upeasti kirjaillun punaisen pumasenki-hameen, +jonka mies tätä tilaisuutta varten oli hänelle lahjoittanut. Mutta +kuten sittemmin pian sain kuulla -- näin hän jatkoi -- oli mieheni +täällä kotona ennestään kihloissa toisen kanssa -- hän mainitsi +naisen nimen -- joka myöskin asui tässä kylässä, ja jonka edellisenä +päivänä olin nähnyt. Tämä koetti kaikin tavoin houkutella miestäni +minulta pois, mutta pitkään aikaan se ei onnistunut. Mutta lopulta +tuo nainen sai hänet lumotuksi, ettei hän rahtuakaan huolinut +minusta, vaan seurusteli hänen kanssaan. Kun ei mitään muutosta +parempaan ollut odotettavissa, matkustin viimein Kemiin ja ilmaisin +asian ispravnikalle. Seuraus siitä oli tutkistelu, joka päättyi +niin, että mieheni vietiin sotamieheksi, niin ettei kumpikaan meistä +saanut häntä pitää. Hänen kohtalonsa tuntui minusta liikuttavalta, +ehkä vielä enemmän sen vuoksi, että hän itse oli kotoisin tutulta +suomalaiselta seudulta. Nyt hänellä oli kaksi lasta, poika ja +tytär, joista edellistä, Venäjällä syntynyttä, hän ei voinut ottaa +mukaansa Suomeen; muuten hän sanoi olevansa hyvin halukas palaamaan +syntymäseudulleen. Tämä Anni oli kielensä ja kaiken muunkin puolesta +siihen määrään muiden seudun naisten kaltainen, etten, erityisesti +asiasta tietoa saamatta, mitenkään olisi voinut aavistaa hänen olevan +muukalaisen seudulla. + +Ennenkuin jätän Uhtuen, tahdon vielä mainita, että tämä nykyään +varakas, suuri kylä ison vihan aikana Kaarle XII:nnen hallitessa oli +niin perinpohjin hävitetty, ettei jäänyt ainoatakaan taloa. Tätä +sotaa sanotaan seudulla _sarkasodaksi_ ja myös _varastussodaksi_. +Edellinen nimi johtuu siitä, että silloinen Kajaanin viskaali oli +ottanut takavarikkoon venäläistä sarkaa, mikä tapaus juuri aiheutti +tämän kauhean sodan puhkeamisen näillä rajaseuduilla. Siihen asti +oli eletty ja seurusteltu toistensa kanssa hyvässä naapurisovussa, +vaikka sota riehui muissa osissa maata; mutta tuon onnettoman +tavarain-kiinnioton jälkeen muuttuivat olot täälläkin toisiksi. +Jälkimäinen nimi kaiketi viittaa ryöstöihin, joiden takia tämä +sissisota tuli niin kuuluisaksi. Olemme tottuneet yksipuolisesti +arvostelemaan ja kauhusta värähtämään lukiessamme niitä hävityksiä, +jotka vihollinen silloin meidän puolella toimeenpani, mutta unhotamme +silloin enimmästi, ettei meidän väki hiukkaakaan paremmin ja +inhimillisemmin menetellyt, tultuaan rajan yli vihollisen maahan. +Samoja kertomuksia kehdossaan kuoliaaksi pistetyistä lapsista, +raiskatuista naisista, elävältä poltetuista ja toisella tavoin +hengiltä kidutetuista ihmisistä, joita vanhat ihmiset tietävät +kertoa vihollisen kauheasta elämöimisestä meillä tänä onnettomana +aikana, kuulee täällä vanhempien henkilöiden kertovan meidän omista +kansalaisista. Muuan joukkio suomalaisia talonpoikia oli silloin +lähtenyt rajan yli, ryöstänyt ja polttanut kaikkialla Vuokkiniemessä +ja muissa naapuripitäjissä ja oli silloin hävittänyt Uhtuenkin. +Kylän sanottiin sitten olleen autiona, ja ensimäinen asujan kuuluu +sittemmin tulleen Kiannan kappelista täältä Kajaanin läänistä. Tämä +viimemainittu seikka, jos on tosi, olkoon myös todisteena siitä, +miten maa tämän sodan jälkeen lienee ollut autiona asujamista, kun +ennen viljavat seudut, pellot ja niityt, sijaiten suuren kalarikkaan +järven rannalla -- mihin täällä kiinnitetään paljo huomiota +asuinpaikkaa valittaessa -- eivät voineet saada asukasta lähempää +kuin Kiannalta, jonne täältä on ainakin kaksitoista peninkulmaa. En +ole saanut selville, mikä tämän partioretken suomalaisen päällikön +nimi oli. Kuhmossa ja Repolassa muistetaan vielä ne päälliköt, jotka +siellä sarkasodan aikana olivat kuuluisimmat. Suomalaisten puolella +oli muuan Olli Kähkönen ja venäläisten puolella eräs Iso-Petri +niminen mies etevin. Heidän urotöistään tiedetään vielä niin paljon +kertoa, että kokonaan jätän tämän seikan toiseen kertaan, pitäen +parempana jatkaa matkaani. -- Uhtuesta tulin jälleen Jyvälahteen, +missä oleskelin ainoastaan lyhemmän aikaa, kun minun ei täällä +onnistunut saada kuin yksi ainoa runonlaulaja, sekin huononpuoleinen. +Rikkaan talollisen Dmitroin luona en nyt voinut käydä, sillä hän +asuu peninkulman päässä syrjässä kylästä, Enonsuun kosken partaalla, +joka erottaa toisistaan molemmat Kuittijärvet. Tämä Dmitrei on +epäilemättä rikkain talonpoika Vuokkiniemen pitäjässä. Hänen +omaisuuttaan kuulin arvioitavan 10 tuhanneksi ruplaksi, jopa toiset +arvioivat sen 100 tuhanneksi. Sellainen talonpoika ei enää mielellään +itse lähde kauppamatkoille, vaan saattaa rahansa toisella tavoin +korkoa kantamaan. Hän hankkii itselleen monenlaisia tavaroita, +jotka hän kotiseutunsa vähävaraisille osaksi myy puhtaasta rahasta, +osaksi lainailee. Sitäpaitsi hän käy markkinoilla, ostelee suuria +tavaravarastoja yhdeltä seudulta, kuljettaa ne toiselle seudulle ja +myy. Lisäksi hän lainaa rahoja vasta-alkajille suurta korkoa vastaan. +Tätä korkoa kuulin maksettavan 25-30:neen sadalta, riippuen +lainanottajan luotettavaisuuden määrästä. Dmitrein suuren rikkauden +alkuna eli perustuksena kuului olleen kalakauppa. Hän näet asuu +hyvin kalarikkaalla seudulla ja kuului vuosittain saaneen aika +kalansaaliin. + +Jyvälahdesta läksin Vuokkiniemen kirkonkylään, missä poikkesin +Lipposelle, jonka pojat ennestään tunsin. Täällä minulle heti +tarjottiin 5-6 kuppia "tsaajua" (teetä) illalla ja samoin seuraavana +aamuna. Seuraavana päivänä kävin monessa lähitalossa ja panin +kirjaan runoja niin paljon kuin vain sain. Oppaani vei minut muun +muassa erääseen ulkoa päättäen köyhään paikkaan, minkä emäntä, hänen +vakuutuksensa mukaan, osasi koko joukon hyviä runoja. Mutta olipa +mahdotonta nyt saada häntä laulamaan; hän esteli huomauttamalla, +että nyt oli paastonaika, jolloin hän ei saattanut ryhtyä niin +turhamaiseen toimeen. Tultuamme sieltä ulos oppaani virkkoi jo heti +alusta pitäen pelänneensä, ettei vaimo suostuisi laulamaan, sillä hän +oli toista uskoa. Kysyin, mitä toista uskoa. "Omp' on", hän vastasi, +"kun teillä köyrötyläiset, meilläki senlaisia, jotka pitävät itsiänsä +muita pyhempinä." Mies kertoi edelleen, että sellaisia lahkoja oli +kolmea tai neljää eri lajia. Kysyin, mitä eri mielipiteitä heillä +uskonasioista saattoi olla, mutta en saanut siihen häneltä, kuten +olin toivonut, selvitystä. Jotakin hän kuitenkin tiesi, nimittäin, +että toiset pitävät yksinkertaisia ristejä tarpeeksi pyhinä, toisia +taas ne kauhistuttavat, sillä he uskovat ainoastaan kahdella +poikkipuulla varustettuihin risteihin. Samoin toiset pitävät +tavallista kirkonkellojen soittamista oikeauskoisuuden mukaisena, +toiset taas eivät. Muutamat syövät kalaa paastonkin aikana, kun sitä +vastoin toiset katsovat sitä paaston ajalla perin epäterveelliseksi +vatsalle. Hyvin tärkeä seikka tällaisten erivierolaisten mielestä, +joiksi heitä täällä sanotaan, on, etteivät ristimerkkiä tehdessään +pane peukaloaan etu- ja keskisormea vastaan, kuten papit ja "papin +vierolaiset" tekevät, vaan nimetöntä ja pikkusormea vasten. Tätä +kolmen sormen toisiinsa liittämistä pidetään muuten kolminaisuuden +vertauskuvana. Ei yksikään erivierolainen mene kirkkoon papin ollessa +siellä, mutta hänen mentyään pois he siellä kyllä käyvät. Joku heistä +esiintyy silloin pappina ja toimittaa jumalanpalveluksen. Eivät he +myöskään anna pappien kastaa lapsia, vihkiä morsiusparia ja haudata +kuolleita, vaan kaiken tämän heidän omat pappinsa toimittavat. +Kuitenkin he siitä suorittavat maksun papille, joka silloin merkitsee +kirjoihin ja hyväksyy nämä heidän toimituksensa. Tuoppajärvellä on +kokonainen luostari, jonka kaikki munkit ovat erivierolaisia. Nämä +retkeilevät joskus pitäjissä, ja he varsinaisesti näillä seuduilla +ylläpitävät vanhaa uskoa estäen sitä kokonaan häviämästä. Ei yksikään +erivierolainen suostu syömään samasta vadista kuin sellainen, +joka lukee itsensä kuuluvaksi yleiseen kirkkoon. Samassa talossa +tapasi joskus erivieroisia henkilöitä, joiden siis aina on pakko +syödä erillään. Eräässä katettiin muulle talon väelle erityinen +pöytä, minulle ja yhdelle ainoalle toiselle miehelle toinen. Kysyin +mieheltä, miksi hän söi minun pöydässäni eikä muiden kanssa, ja +siihen hän vastasi, ettei katsonut maksavan vaivaa "ruveta heidän +ilvehinsä" (s.o. kääntyä heidän uskoonsa). + +Lipposelta tulin "tsaajulla", ranskalaisella viinillä ja muilla talon +hyvillä varoilla kestittynä Tsenaniemeen, missä tapasin jo ennen +mainitun vanhan Mari-muorin terveenä ja hyvinvoipana. Täälläkin oli +"tsaajua" yllin kyllin. Teetä juotaessa on yleinen tapa, ettei, kuten +meillä, sekoiteta sokeria kuppiin, vaan sitä nautitaan erityisesti, +kuten meillä on tavallista kahvia juotaessa. Korppuja ei ollenkaan +käytetä, eikä rahvas itseään varten paastonaikana käytä kermaa, +vaikka nyt minua varten tuotiin pöydälle kerma-astiakin. Muutamissa +paikoin oltiin vielä niin tunnollisia, ettei edes käytetty sokeria, +kun tiedettiin sitä puhdistetun verellä, eikä mitään, mikä vaan on +ollut kosketuksessa veren ja lihan kanssa, sovi käyttää paaston +aikana. Käytettiin hunajaa sokerin asemesta. + +Tsenaniemessä olin yötä ja panin kirjaan naapurinisännältä Jyrki +Kettuselta useita runoja, kirjoittaen myöhäiseen yöhön. Seuraavana +aamuna jatkoin samaa työtä. En ollut edellisellä matkallani tavannut +häntä kotona, muuten olisin jo silloin toimittanut tämän työn. Tämä +Jyrki oli Uudessa Kaarlepyyssä tohtori Topelius vainajalle laulanut, +kuten kertoi, kokonaista kolme päivää. Minua siis suuresti ihmetytti, +etten Topeliuksen kokoelmasta löytänyt niitäkin, jotka hän nyt lauloi. +Hän selitti minulle kuitenkin asian sanomalla: "Kuuluupa ne jo teillä +olevan ennestään petsatoittuna, a miksi niitä uuelleen laulaisin." +Hänen laulaessaan serkkunsa Pietari Kettusen tekemää, osalle tämän +lehden lukijoista kenties jo tuttua laulua, oli saman Pietarin leski, +Mari, läsnä huoneessa ja kuunteli sitä. Kysyin oliko se runon kohta, +joka koski häntä, totta. Vaikka hän oli vanha, hän tällöin punastui +silminnähtävästi ja vastasi: "Niin totta se on kuin sellaiset seikat +lauluissa tavallisesti ovat", joilla sanoilla hän ei runoille yleensä +näyttänyt omistavan täyttä historiallista totuutta. "Mutta", hän +jatkoi, "paraat runon kohdat Jyrki kuitenkin on unohtanut, ja niitä +ette saa keneltäkään muulta kuin minulta." Sanoin, että tuota laulua +vielä osataan, jopa hänen syntymäseudullaan Kiimingissäkin, missä +todellakin kerran olin kuullut erään kyytimiehen sitä laulavan. +Silloin hänellä oli paljo kyselemistä minulta syntymäseudustaan, +josta kuitenkin tiesin sangen vähän. Hän valitti, etteivät hänen +sukulaisensa moneen vuoteen olleet käyneet häntä tervehtimässä, +itse hän jo oli liian vanha sinne lähtemään. Hän oli vähällä saada +kyyneleet silmiinsä, kun virkkoi, ettei nyt enää varmaankaan +koskaan saisi nähdä syntymäseutuaan. On kuitenkin mahdotonta, +että kukaan kokonaan unhottaisi näitä seutuja, missä ensin on +nähnyt päivänvalon, kuullut ensimäisen käen keväällä ja metsässä +poiminut ensimäiset marjat. Vaikka hän oli ollut täällä 40 vuotta, +syntymäseudun muisto vaikutti häneen niin syvästi, että hän muutamaksi +hetkeksi näytti kokonaan siirtyneen sinne. Mutta puhuttuamme taas +muista seikoista, sain hänet itsensä laulamaan ne runon kohdat, jotka +Jyrki, kuten hän sanoi, oli unhottanut. Ensin hän ei tahtonut siihen +suostua, mutta teki sen kuitenkin lopulta, kun pojatkin häntä olivat +pyytäneet. Nämä kohdat puuttuvat vielä siitä runosta, joka on +painatettuna tämän lehden viime vuosikerrassa. + +Tsenaniemestä tulin, siellä päivän viivyttyäni, Kivijärveen, +joka on 2 1/2 peninkulman päässä. Nyt kävi päinvastoin kuin +matkustaessani Lonkasta Vuonniseen. Tähän asti olivat kaikki paikat +olleet lumesta melkein paljaat, mutta kuta lähemmäksi tulin Kivijärveä, +sitä paremmaksi kävi keli. Herkesin kokonaan pelkäämästä kelirikkoa, +ja kaduin, etten ollut malttanut viipyä kauempaa Uhtuessa, +Jyvälahdessa ja Vuokkiniemessä. Lunta oli Kivijärvellä vielä +puoltakyynärää vahvalta. Oltuani lyhyen ajan tässä kylässä, läksin +täältä peninkulman matkan päähän syrjään Latvajärveen, missä asuvaa +talonisäntää Arhippaa kiitettiin hyväksi runonlaulajaksi. Tämä vanhus +oli nyt 80-vuotias, mutta oli ihmeteltävässä määrässä säilyttänyt +muistinsa. Kokonaista kaksi päivää, jopa hieman kolmatta, hän piti +minua runonkirjoitustyössä. Runot hän lauloi hyvässä järjestyksessä, +jättämättä huomattavia aukkoja, ja useimmat niistä olivat sellaisia, +joita en ennen muilta ole saanut; epäilen, olisiko niitä enää muualta +saatavissa. Hyvin tyytyväinen olin siis päätökseeni käydä hänen +luonansa. Kuka tietää, olisinko enää toiste tavannut ukkoa elossa, ja +jos hän olisi ehtinyt kuolla, olisi melkoinen osa ikivanhoja runojamme +hänen kanssaan mennyt hautaan. Ukko innostui, kun välistä tuli +puhuneeksi lapsuudestaan ja monta vuotta sitten kuolleesta isästään, +jolta hän oli saanut perinnöksi runonsa. "Kun silloin", hän sanoi, +"Lapukan rannalla nuotalla ollessamme lepäsimme nuotion ääressä, kas +siinä teidän olisi pitänyt olla. Meillä oli apurina muuan lapukkalainen, +kelpo laulaja hänkin, mutta ei kuitenkaan isävainajani vertainen. +Yökaudet he usein lauloivat käsitysten valkean ääressä, eikä samaa +runoa koskaan kahdesti laulettu. Olin silloin pieni poika ja kuuntelin +heitä, joten vähitellen opin parhaat laulut. Mutta paljon olen jo +unhottanut: Pojistani ei tule yhtäkään laulajaa minun kuoltuani, kuten +minusta isäni jälkeen. Ei enää pidetä vanhoista lauluista niinkuin +minun lapsuudessani, jolloin niillä oli etusija, tehtiinpä työtä tai +kokoonnuttiin joutohetkinä kylässä. Tosin kuulin vielä jonkun +kokouksissa niitä laulavan, etenkin kun on hieman ryypätty, mutta +harvoin sellaisia, joilla olisi jotakin arvoa. Sen sijaan nuori väki +nyt laulelee omia rivoja laulujaan, joilla en edes tahtoisi huuliani +saastuttaa. Jospa silloin joku, kuten nyt, olisi etsinyt runoja, ei +hän kahdessa viikossa olisi ehtinyt panna kirjaan edes sitä, minkä +isäni yksinänsä osasi." Näin puhuessaan ukko heltyi niin, että +oli kyyneliin puhkeamaisillaan; minunkin oli vaikea liikutuksetta +kuunnella hänen kertomustaan noista vanhoista hyvistä ajoista, +vaikka kyllä, kuten sellaisissa on tavallista, suuri osa ukon jakamaa +kiitosta perustui yksinomaan hänen mielikuvitukseensa. Ei myöskään +vielä ole puute vanhoista runoista niin suuri kuin hän arveli, jos +kohta onkin totta, että ne vähitellen häviämistään häviävät. Vielä +meidän päivinämme niitä kuulee, ja ehkäpä vielä muutamia sukupolvia +jälkeemme. Eikä niitä myöskään niin peräti halveksita; päinvastoin +nuoret ja vanhat niitä kuuntelemat, kun niitä lauletaan. Vaikka +Arhipan talo olikin köyhä, tuntui se minusta hauskemmalta kuin +moni varakkaampi. Itse ukko Arhippaa koko talo kunnioitti kuin +muinaisaikaista patriarkkaa ainakin, ja sellainen hän oli minunkin +silmissäni. Sen ohella hän oli vapaa monesta ennakkoluulosta, +jotka muualla täällä ovat vallitsevina. Hän ja koko talonväki söi +minun kanssani saman pöydän ääressä, samalla kertaa ja samoista +astioista, mitä harvassa muussa paikassa on tapahtunut. Mitäpä +siis merkitsikään se pieni kömpelyys, jota ukko syödessään osotti! +Hän esim. otti käsin kalan vadista ja pani sen minun lautaselleni. +Kuinka oudolta tämä vanhuksen tarjoamistapa näyttäneekin, ymmärsin +kuitenkin panna arvoa hänen hyväntahtoisuuteensa. Ruokahalu ei +siitä ollenkaan kärsinyt, sillä täällä, kuten myös muissa tämän +seudun taloissa, pidetään hyvin tarkkaa huolta käsien pesemisestä +ennen ateriaa; tämä peseminen toistetaan aterian jälkeen. Tähän +tarpeeseen on joka talossa oma pesuastia, joka riippuu orresta tuvan +ovensuun puolessa, ja lähellä pesuastiaa on enimmästi pyyhinliina. +Pesuastian alla on suurehko vesisäiliö estämässä lattiaa kastumasta. +Nämä pesuastiat ovat jotakin metallia; puuta, tuohta, j.n.e. talon +varallisuuden mukaan. + +Ehkä jotakuta huvittaa tietää, miten hyvä laulaja käyttäytyy +laulaessaan. Kun ei ole toista laulajaa saapuvilla, hän laulaa yksinkin, +mutta jos laulajia on kaksi, kuten juhlallisempi runonlaulanta vaatii, +niin he istuvat vastatusten tai vieretysten, tarttuvat toistensa käsiin, +joko vaan toisella tai molemmin käsin yhtaikaa ja alkavat laulamisen. +Ruumis on laulun kestäessä edes takaisin huojuvassa liikkeessä, niin +että näyttää siltä kuin kumpikin vuoroin vetäisi toisen luoksensa. +Toinen laulaa silloin ensin yksin runosäkeen, jonka viime tahtiin toinen +yhtyy, toistaen sitten uudelleen koko säkeen. Tämän toistamisen kuluessa +toisella on hyvää aikaa ajatella seuraavaa säettä, ja näin laulaminen +jatkuu, jokopa sitten lauletaan jo valmista runoa tai ollaan juuri +tekemässä vallan uutta. Hyvissä kemuissa, missä on useita laulajia +saapuvilla, syntyy usein kilpailu heidän välillään. Heidän tuttavansa +ja ystävänsä molemmin puolin lyövät keskenään vetoa siitä, että toinen +ja toinen on voittava vastapuolueen sankarin. Arhippa kertoi +kyläläistensä täten usein asettaneen hänet kilpailuun eikä muistanut +koskaan tulleensa voitetuksi. Mutta kuinka täällä kilpaillaan +runonlaulannassa? -- Ei siten kuin tavallisissa kaunotaiteiden +akatemioissa; palkintoa tai voittoa ei myönnetä sille tulevaksi, joka +laulaa paraat laulut, vaan sille, joka kauimmin jaksaa laulaa. Ensin +toinen laulaa jonkun runon, sitten hän antaa toiselle aikaa vastata +siihen jotenkin yhtä pitkällä. Tämän jälkeen edellinen taas laulaa, +ja näin jatketaan vuoroitellen. Jos toiselta runovarasto loppuu, +toisen vielä muistaessa runoja, katsotaan edellinen voitetuksi. +Jos laulajat ovat huononpuoleisia, saa kerrassaan nauraa heidän +ponnistuksilleen saada viimeinen sana. Kilpailu on silloin hyvinkin +kahden kanan tappelun kaltaista; se luulee olevansa voittaja, joka +kaakottaa kauimmin. Täällä ovat myös parhaat laulut jo aikoja +sitten unhotuksiin joutuneet; muistetaan ainoastaan hajanaisia +seikkoja ja sanoja, joiden avulla koetetaan päästä voittajaksi. +Toinen on hyvien laulajien laita. Se, mitä runossa sanotaan: "Laulo +päivät pääksytysten. Yhytysten yöt saneli", tapahtuu täällä todella, +ja uni lopettaa kilpailun, niin ettei kumpaakaan pidetä, tai että +kumpaakin pidetään voittajana. Hyvä runonlaulaja alkaa tavallisesti +jotenkin seuraavasti: [Ruotsalainen käännös vastaa jotenkin tarkoin +Vanhan Kalevalan alussa olevaa laulajan alkuvirttä, joten se on +tähän otettu.] + + Mieleni minun tekevi, + Aivoni ajattelevi, + Mieli ruveta runoille, + Laatiua laulamahan. + Veli kulta veikkoseni, 5 + Kaunis kielikumppalini! + Harvoin yhtehen yhymmä, + Saanemma sanelemahan, + Näillä raukoilla rajoilla, + Polosilla Pohjan mailla; 10 + Pannos nyt käsi kätehen, + Haka toisehen hakahan. + Lauloaksemme hyviä, + Parahia pannaksemme; + Kuulla noien kultasien, 15 + Tietä mielitehtosien, + Nuorisossa nousevassa, + Kansassa kasuavassa: + Noita saatuja sanoja, + Virsiä vetelemiä, 20 + Vyöltä vanhan Väinämöisen, + Alta ahjon Ilmarisen, + Päästä kalvan Kaukomielen, + Joukahaisen jousen tiestä, + Pohjan peltojen periltä, 25 + Kalevalan kankahilta. + Niit' ennen isoni laulo, + Kirvesvartta vuollessansa. + Niitä äitini opetti, + Niitä eukko neuotteli, 30 + Keträvartta kiertessänsä, + Väätessänsä värttinätä. + Viel' on muitaki sanoja. + Ongelmoita oppimia, + Tievieristä tempomia, 35 + Kanervoista katkomia, + Risukoista riipomia. + Vesoista vetelemiä. + Paimenessa käyessäni, + Lassa karjan katsannossa. 40 + Metisillä mättähillä. + Kultasilla kunnahilla + Mustan Muurikin jälessä + Kimmon kirjavan keralla. + Sieltä sain sa'an sanoja. 45 + Tuhat virren tutkelmoita; + Ne virret kerälle käärin. + Sovittelin sommelolle: + Kerän pistin kelkkahani, + Sommelon rekoseheni. 50 + Viikon on virteni vilussa, + Kanan kaihossa siasnut: + tuonen vilusta virret. + Laulut kaikki pakkasesta, + Rahin rautasen nenähän. 55 + Petäjäisen pienan päähän. + Alle kuulan kurkihirren, + Alle kaunihin katoksen, + Keritellen pään kerältä, + Saahen solmun sommelolta. 60 + Niin laulan hyvänki virren, + Kaunihinki kalkuttelen, + Ruualta rukihiselta, + Oluelta otraselta. + Kun ei oo olutta luona, 65 + Tahi taaria tähellä; + Laulan suulta laihemmalta, + Vetoselta vierettelen, + Kuulun iltani kuluksi, + Vähän päivän päätteheksi; 70 + Vaiko aamun alkeheksi, + Huomeneni huopeheksi? + +Tullessani Arhipalle, muuan talon pikkulapsista oli viimeisillään. +Niinhyvin minä kuin hekin pitivät kaikkea lääkkeiden nauttimista jo +turhana. Minulta kysyttiin, miksi luulin tautia, _Jumalanko taudiksi_ +vai _poiken luomaksi_ (ilkeiden ihmisten noitumisen aikaansaamaksi). +Sanoin luulevani sitä edelliseksi, ja siihen luuloon he itsekkin +näyttivät kallistuvan. Illalla me muut panimme maata, mutta äiti jäi +valvomaan lapsen vuoteen ääreen. Nukuttuani vähän aikaa minut herätti +kimakka, syvästi liikuttava ja korvia vihlova itkulaulu, jonka äiti +viritti lapsen heitettyä henkensä. Unta ei enää voinut ajatellakkaan, +vaan sen sijaan, miten saattoi pelastaa korvakalvonsa. Niin kauan tämä +vielä kävi laatuun, kun äiti yksin lauloi ja itki; mutta ei kestänyt +kauan, ennenkuin naapuritalosta noudettiin varta vasten tilattu +itkijä-nainen, jonka ääni kimakkuudessa seitsemin kerroin voitti äidin +äänen. Äiti ja tämä nainen pitelivät nyt toisiaan kiinni kaulasta, ja +täten syleillen toisiaan he lauloivat minkä jaksoivat. Viimein ruumis +pestiin haalealla vedellä, pyyhittiin koivunlehvillä ja pantiin +sitten puhtaaseen liinavaatteeseen. Suu peitettiin puhtaalla +palttinatilkulla ja jalat niinikään samanlaisilla. Vyötäisille +sidottiin nyöri, muka vyöksi, sillä on tavallista, että lyhemmillekin +retkille lähdettäessä kuin ikäisyyteen, vyö sidotaan miehustalle. +Koko tämä aika kaiutettiin yhä toistamiseen tuota tuskallista +itkulaulua, jolloin äiti ja muut itkijättäret (päivällä niitä näet +oli useampia) aina halasivat jotakin henkilöä, joko toinen toistaan, +Arhippa-vanhusta tai jotakin muuta perheen jäsentä. Ainoastaan minua +säästettiin näistä halailuista. Ukko Arhippa kehotti moneen kertaan +äitiä herkeämään, mutta turhaan. Koko päivän kesti tätä itkulaulua. +Tällaista surun ilmaisemista sanotaan täällä _virren itkemiseksi_, +ja itse laulu on nimeltään _itkuvirsi_. -- Mutta virsien sisällys +minun täytyy jättää toiseen kertaan. + + + + +Liite. + + + +1. + +Lehtori Keckmanille. + +(Kirjekonsepti; alk. suomeksi.) + + + 1 p:nä toukokuuta 1834. + +Myöhistynytpä kyllä on Helsinkiin lähtöni. Vaan en ole vielä tähän +astik saattanut lähtiä moninaisten syiden tähden. Ensimmäisnä syynä +oli että Virkani vahvistus kirjan Huhtikuun alussa saatuani piti +valanteolla Oulussa käydä. Kun itse tietänet, niin siitä kaupungista +ei tule paluuta noin 2:n viikon sisässä. Sitte olin epätuumanen, joko +heti lähtiä Helsinkiin tahi ensin Arkangelin lääniin uusia runoja +kokoelemaan. Jälkimmäinen tuuma näytti paremmaksi, enkä kadukkaan, +jotta niin näytti. 13:na päivänä Huhtikuuta läksin täältä sinne +matkaamaan, 15:nä olin Kiannan pappilassa, 17:nätoista tulin +ensimmäiseen Venähen kylään rajan taaksi. Tässä kylässä, Lonkka +nimeltänsä, kirjottelin runoja puolen kolmatta päivää. 20:na läksin +siitä Vuoniseen 40:tä virstaa pitkää taivalta vaeltamaan. Vuonisessa +iltapäivällä kirjottelin moniaita runoja ja vielä samana päivänä +menin 30 virstaa eillen Jyvälahden kylään, joka on 30 virstaa +ylempänä Vuokkiniemen kirkkoa. Yön siinä maattuani läksin toisella +päivällä varahin Uhtuvan kylään, johonka vielä samana päivänä +21:nä Huhtikuuta peräytyin. Uhtuvan kylä on kooltansa paljoa +suurempi Kajanin kaupunkia. Siinä kirjottelin lauluja 3:me päivää, +sekä mies- että naisväeltä ja läksin 23:na p. jälille Jyvälahden +kautta Vuokkiniemen kylään. Samana päivänä kirjotin muutaman laulun +Jyvälahdesta, joka myös on suurenlainen kylä. Illalla myöhään +Vuokkiniemeen tultuani siinä lepäsin yön. Aamulla jälestä kävelin +kylässä ja kirjottelin lauluja mitä sain. Iltapuolella 24:tenä läksin +siitä Tsenaan, josta vielä samana päivänä (ja toisen aamulla) aina +iltaan asti kirjotin runoja. Seuraavalla aamulla varakin läksin +siitä Kivijärveen, jossa vaan muutin hevoista ja peräytyäkseni +Latvajärveen. Sinne tulin 25:nä p. Huuhtik. ja kirjottelin siinä sinä +ja toisena päivänä aivan yheltä (mieheltä) 80:n vuoden vanhalta +ukolta kaikenlaisia runoja. 27:nä päivänä, joka oli Sunnuntai, +laitin sanan kylään kokoutumaan akkaväen kirjotuksillani. Tupa +tulikin pian täytetyksi ja ison kattilan theevettä keitettyäni josta +sai, jolla suinki suu oli, laulettiin siinä aina iltapuoliksi. +Tästä palautuin minä, rajan poikitse Suomeen, vietin 28:n päivän +Kiannan pappilassa, Saksan luonna ja tulin siitä kyllä vaikialla +kelillä (säiden liihen) parahana säiden liiheen aikana Kajaaniin, +aivin eiläispäivänä. Nyt olet kyllä kuullut vaelluksistani, vaan +mitäs siitä? -- ei mitääkään. Kun tietänet että kaikissa Venäjän +kylissä asutaan tukulta, Uhtuvassa esimerkiksi päälle 80:n talossa +yksillä pelloilla, samon Vuokkiniemessä ja Jyvälahdessaki etc. niin +arvannet että mahto näillä matkoilla runoja keräytyä. Väinämöisestä +on äiä kaikenlaisia uusia ja parannuksia vanhoi. Aivan hyvä oli +ettei niitä entisiä ennen tullut präntätyksi. Naisväeltä kirjotin +monia _Vaikertoja_ tahi miksikä kutsuisit niitä lauluja joita muissa +kielissä Balladeiksi sanotaan -- saat kyllä nähä ne hetiki. Ylehensä +kirjotin tällä tiellä 2 kirjaa paperia täyteen. Kaikilla matkoillani +en ole tavannut parempata laulajata kun 1828 Johana Kainulaista +Kesälahdessa ja tällä reisulla Arhippa Latvajärvessä. Eillisellen +annon minä sillon varani mukaan 1 Ruplan ja jälkimmäiselle nyt 3 1/2 +Riksiä Pankkoossa, vaan jos olisin varakkaampi, vielä mä heille +antaisin kunnia palkinnoksi vaikka 20 Ruplata kummallenki. Nyt +olen minä myös luvan saanut Helsinkiin tullakseni, vaan nyt ei ole +lähdennöstä ennenkun tulevan viikon loppupuolella. Jos lähtisin +ennen niin olis varattava että saisin vuottaa Toivolassa Kuopion +tällä puolella viikkokauden, koska 5:n virstainen salmi, jota sieltä +Kelloniemeen yli kuletaan ei vielä taida olla sula, eikä enää +hevosellakaan ajettava. Sentähden olen aikonut lähtiä, noin 9:nä oli +10:nä päivänä täältä ja taidan Helsingissä olla keskellä Toukokuuta. +Jos sinulla itsellä niin lienee siaa että siinä asuisin olisi ainaki +kaikista paras sihen tulla, vaan muuten olisi aivan hyvä jos tulisin +asumaan likellä sinua. Hyvä olisi se sen tähden että saataisi yhdessä +suorita Väinämöisen runoja yhteen, jossa ainaki näitä vasta +saatuja niihin entisiin liittäissä menne 2:si viikkoa. Myös taidan +Helsinkissä kirjottaa kaikki muutki runot selväksi präntättää. + + + + +2. + +Apteekkari Skogmanille. + +(Kirjekonsepti.) + + + 20 p:nä marraskuuta 1834. + +Kiitos kirjeestäsi, jonka palatessani Kuhmon ja Repolan pitäjistä +Venäjän puolelta vastaanotin. Matkustin mainituille seuduille jo +viime avoveden aikana ja tarkastelin paitsi rokotusta kaikenlaista +muuta, niin että jäät ehtivät sekä vahvistua että tulla lumen +peittämiksi. Koska matkani alku sattui kekrin aikaan, niin saatat +arvata, etten kärsinyt mitään puutetta ja enpä totisesti ole nähnyt +tätä maata niin varakkaana ennen, kuin tällä kerralla. Rahvaan +kekriolut ei kuitenkaan ollut kiitosta ansaitsevaa, siitä näet +yleensä puuttui humalaa. Minä puolestani pääsin asiasta siten, etten +juonut, mutta toisin oli tsaajun (teen) laita Repolan pappilassa. +Saatat tästä luotettavasta viime päivänä tapahtunutta teenjuontia +kuvaavasta kertomuksesta päättää, missä määrin sitä edellisinä +päivinä harjoitettiin: aamulla 6 kuppia teetä, 4 kuppia kahvia +pappilassa (aamupäivällä); aamiaisen jälkeen pyydetty talollisen +Tahvosen luo, missä join 4 kuppia teetä, 8 kuppia kahvia; heti +päivällisien jälkeen (jäähyväisien edellä) taaskin 6 kuppia teetä, +taaskin pappilassa. Herra tietää, mitä vielä olisi voinut nauttia +illalla, ellen olisi sitä ennen lähtenyt pois vieden mukaani +sen kokemuksen, että kaikkia se vatsa parka saakin kestää. -- +Enemmän toiste, kun minulla parin viikon päästä on kunnia omassa +persoonassani tulla kunniatervehdykselle. Mitä tulee maksettavaksi +määrättyihin rahoihin, niin anna niiden olla siellä, kunnes palaan, +ellet mahdollisesti jo ole jättänyt niitä Wichmannin asiamiehelle; +ennen matkaani näet otin vähän rahoja Wichmannilta ja pyysin häntä +ottamaan korvausta rahatoimikamarista, jos siellä on minulle +maksettavaksi määrättyjä rahoja. Tervehdi nyt ennen muita perin +miellyttävää perhettäsi ja sitä lähinnä -- -- -- + + + +3. + +Lehtori Keckmanille. + +(Alk. suomeksi.) + + + [Kajaani,] 6 Helmistä 1835. + +-- -- -- -- -- -- -- + +Kerta sitte Helsingistä tultuani käpäsin taas tänä syyssä Venäjänki +puolella Repolan pitäjässä lisännyksiä [nim. runoja] saamassa, josta +jo ehkä ennen lienen kirjottanut. + +-- -- -- -- -- -- -- + + + + + + +KUUDES MATKA v. 1835. + + + + +[Kalevalan valmiiksi saatuansa ei Lönnrot joutanut lepäämään, +päinvastoin hän entistä suuremmalla innolla jatkoi tehtäväänsä, jonka +merkityksen yhä selvemmin alkoi ymmärtää. Huhtikuussa v. 1835 hän +teki sen laajan kiertomatkan, josta seuraavilla lehdillä kerrotaan, +venäjän-karjalaisen asutuksen itärajalle, kulkien Kuhmosta Repolan +kautta Rukajärveen, sieltä pitkin Tsirkkakemiä Jyskyjärveen, Uhtueen, +Jyvälahteen, Vuokkiniemeen ja vihdoin Kiannan kautta kotiin. -- +Liitteeksi on pantu muutamia otteita kirjeistä, joista näkyy, että +Lönnrot elokuun lopussa 1835 käväisi Lapukassa Venäjän puolella.] + + + + +1. + +Lehtori Keckmanille. + +(Alk. suomeksi.) + + + Kuhmosta, 12 Huhtikuuta 1835. + +R. Y. Jo viikon eellä lähin Kajaanista aikomisella keliliiheeksi +Venäjän puolelle päästä. Rospuutta on kyllä joutumassa, vaan +matkani ei ole vielä Kuhmon pappilasta etemmä joutunna. Enkä varsin +hitaisuuttanikan sihen syytä, koska olen heikon sairaan tähen +viipynyt moniahan päivän ja ilman sitä tuoretta rokkoeste-ainetta +täällä vaksinoitusta lapsista Venäjälle vieäkseni uotellut, jota +Repolan pappi millon sanallisesti, kullon kirjallisesti on minun +sinne laittamaan pyytänyt. Ja eipä täällä juuri ikävässä ole +elettykänä. Esinnä alkuviikosta kulin pappien matkoa kinkerillä +pitkin rajakyliä Venäjätä vastoin. Siellä satuin muutamia runoja +saamaan Venäjän miehiltä, jotka heiän puolelta olivat kinkerille +tulleet. Loppuviikon olen hartaasti Kuhmon pappilassa korttia +lyönyt kolmen papin, Sotkamon Nimismiehen, Pitäjän kirjottajan ja +muien kanssa. Vaan loppu hyvistäki häistä ja nyt puolisen jälkeen +täytyy lähteä matkalle Repolaan. Keli on kylläki kehno, tiet vieläi +kehnommat, matka 7 penik. Repolan kirkolle, jonne kuitenki aion +päästä jos hiihtomalla kulkisin. Ja hiihtoa sitä pitäneeki, sillä +hevoista kuuluu joka askelessa puottelevan. Nyt vaan eillä kirjotan +Sinulle tervehyksiä, koska Sotk. Nimismiehen paluumatkassa saan +kirjani hyvin Kajaaniin ja sieltä Sinulle kulkemaan. Viimmen en +tainnut muistaa pyytää Sinua ennen pränttäämistä tarkoin joka Runon +päälliskirjotusta parantamaan, jotka kyllä parannusta tarvitsevat. +Jos, mitä Esipuheen tapasessa Runo-opista on kirjotettu, tahottaisi +täyellisemmästi, niin olisin senki vasta tekevä. Aion esinnä +mainitusta opista Helsingf. Morgonbladiin ruotsiksi kirjottua, eikä +olisi tainnut haitatakkana, vaan kuluupa se aika ilmanki kaikkiin +ennättämätä. Mutta kirjotappa Sinä, sillä meiän Herrasrunojat, +itse Juteiniki, ovat paljo syrjäytyneet oikiasta runolaausta ja +tarvitsisivat muistutettaa. -- Mitäs Sinusta on nimi Kalevala? +Saatta, jos tahtonetta, toisenki antaa. Ouolta taitaa kirjotus laatu +_vempelen, kantelessa_ näyttää, mutta minusta senlaisia sanoja +taivutetaan 2:hellaki tavalla: 1:ksi _vempele, -leen, -leelle_, 2:ksi +_vemmel (vempeli), -len, -lelle_. Senlaisia sanoja kun _taivas_ +lienee alusta alkain sanottu: _taivahi, taivahen_ (contr. _taivaan_), +taivahehen (taivahesen, taivasehen, taivaaseen j.n.e.). -- +Arkiiviin tulevia alkukirjotuksia en tainut kaikkia lähettää, sillä +monia vanhoja runoja oli uuempien kanssa yksille paperilehille +kirjotettu, enkä tainnut niitä jälkimmäisiä vielä käsistäni antaa. + +Empä nyt enemmän ennätäkkänä, vaan pyyän Sinun tervehtämään muitaki +ja kirjottamaan minulle, niin Venäjän puolelta kotiin tultuani tahon +vastata. Veljellisesti ja ystävällisesti + + Elias Lönnrot. + + + + +2. + +[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.] + + + Rukajärvellä 21 Huhtik. 1835. + Pääsiäistiistaina. + +-- Patvaskoita pitää sen eisti [häämenoissa], jotta ei pahat inehmiset +rikottaisi vihkiparin väliä. He mahillaan se estetään. + +Vasta eräs vuosi jälillä on pappiloilla Venähellä annettu maita +viljeltää. Heissä vaan harvoin on itsessä viljeliätä, sillä +palkkaväki on kallis. Maksetak 100 ruplaa vuoessa miehelle. Sen +eisti vuokratah he maa toisille, saavat tavallisesti 3:annen osan +tulosta. Maita pappiloille pantaessa otettih parahat pellot, parahat +niittynurmet kylästä, kysymättä ken heitä ennen viljeli. Erähissä +paikoissa tuli sillä moni ennen maista rikas talonpoika köyhäksi. +Vaan vääryyttä heille osotetuksi he eivät voi valittaa, sillä kaikki +maa on Keisarin, heillä vaan viljellys-, ei omistus-oikeus. + +Täällä Rukajärvessä noustah vuotehelta k. 5:en eli 6:en rajoilla. +Laaitah tuli pätsih. Sinne jo laatiessa työnnetäh suuria ympyriälöisiä +kiviä kuumistumaan, niin niillä kivitetäh lehmän hauetvesi. +Kaikenlainen keittäminen mahto ennen vanhaan semmoisella kivittämisellä +tapahtua. Ja tästä lienee sana _keittää_ syntynyt, joka alusta mahto +olla _kivittää_. Sitte näyttää liitteillä kupusioilla kivillä +keitetyksi, josta sana _pata_ on rotinut, koska _paaella_ keit[ettii]n. +Samati on myös sana _paistaa_ paaesta tullut (paaista). + +Pirtin lämmitä pantua leivotah kalikoita, sultsinoita, piiroita, +kakkaroita j.n.e. päiväksi syöä. Kalikat leivota[a]n noin 2 linian +paksuiksi kuoriloiksi, joihin sitte pannaan otrasuurimoista ja +maiosta laaittu puuro syämehen. Kuoren ääret taivutetaan ylös ja +niin pannaan uuniin. Sultsinat taputetaan vielä mohuemiksi, jos 1/2 +linian paksuiksi, ja paistetaan. Ne ovat vehnäistä. Kaikki leipomiset +uunista otettua kastellaan kvaasilla [Venäläiseen tapaan laitettua +kaljaa], ja kalikkoihin pannah vielä maitovoietta keselle. Sultsinat +ennen syötöä taivutetaan toinen puoli toisen päällä ja keselle +pannah suurimoista, vehnästä ja maiosta keitettyä (paksunlaista) +puuroa. Ilman näitä teoksia laitetah rokkaa (liha- eli kalarokkaa), +maitokeittoa, kalaa, lihaa, siroa, voita murkkinaksi. Sitte lakeisen +sulettua laitetaan kahvet ja tsaajut, josta juoah usiammat kupit +perätysten. Sitte murkkina. Koko päivänä sittä ei nautittu mitänä +ennen k. 6 iltoa, jona taasen juoah tsoajua, ja sen jälkiin +iltaista. Pirtin lämmitysaika on kyllä vaivaloinen, sillä heiän +pienet pertit täytyvät savulla, jotta ovi pitää aukaista ja huone +vilustua. Vasta viimmen 3 eli 4 tiiman jälestä soahan läheinen +kiinni. Erivierolaiset pitäis kieltä[ä] unelleen rupiamasta, jos mitä +ennen on saisi suatakkin. Nyt justin tapahtu, että pappi kylästä +vähän vesselässä (= iloisella tuulella) tultuaan teki ristin erähän +erivierolaisen kasvoilla sormet hänen tavalla pannen. Mies suuttu +tästä, jotta vähän oli tappelo tulla. + +Nyt vasta tulin tansista eli täällä niin nimitetystä _kisasta_. +Pieni pirtti oli vuokrattu 2:hella krossalla itsekultaki mieheltä. +Se pian täyty. Venäjän pajahusten laulamiseen kisattiin minun +viipyessäni jo 3:llaki tavalla. 1. Sinä nimellistä, jossa parittaan +kun katrilliin oli väki ensin asettaunut. 2 ja 2 paria oli aina yhtä +haavaa liikkeellä. Vuoroin he lattian toiselta puolelta etenivät +toiselle puolelle, pujoittautuen toistensa ohi; tällöin naiset +kulkivat keskeltä, ja miehet oikeata puolta naisensa ohi. Tämä tehtiin +useita kertoja, ja sillä aikaa kukin mies tanssia käännähteli +omaa naistansa vastaan, joka mikäli mahdollista oli, pysyi liikkumatta +paikallaan. Lopuksi pyörähyteltiin hänen kanssaan, kaksi muuta +vastakkaista paria astui äsken tanssineiden sijaan, ja näin +jatkettiin pitkin tanssijapiiriä niinkuin purpurissa. [Tämän kisan +kuvaus kirjoitettu ruotsiksi paitsi ensi lausetta.] 2. Käsivetellystä, +jota samati pajahtamiseen kisattiin. Siinä vaan yksi pari erittäin +tuli lattialle vastatusten lähelle toinen toistaan. Ensin otti +kavaljeri oikialla käellään naisen vasemen, vei häntä erähän +askelen vasemella puolella naista kävellen, muutti sittä puuttuen +itse vasemella naisen oikiaan käteen viejen häntä jälelle oikialla +puolella naista astuellen ja niin usiammat kerrat, siksi kun heitti. +3. _Kruga_ nimellistä, jossa ensin asettauttiin tarhaksi. Siitä +muuttautettih monella tavalla. Yhestä puolesta alettih esinnä, tultih +toiselle puolelle, mentih nostettuin kätten alatse ulkopuolella, +tultih välistit selin sisälle seisomaan, välistä erottih, pari mentih +ulkopuolelta toisia ja tultih taasen yhteen. Terävään näitä ei +kisattu, jos ei ensimäistä, jossa välistä kyllä ohta ortehen kolahti +jos ei pää lakehen päässyt. Koko kisa tahto saaha kyllä surullisen +lopun. Akka koukulla tuli kotihin. Mitä rasboinikoita (rosvoja) +tänne on huonehesen saanut. Hänen tietämättä oli mies huoneen +vuokrannut. Hän taluttiin ulos ja kisattiin uuelleen, kun esinnä +naiset ennättivät jällen kokouta, jotka ensi häässä juostih ulos. +Välistä otti nainen miehen, välistä mies naisen kisaan. Lempisanoja +viskaeltiin sinne tänne parien välillä kun paremmissaki. Minulla +oli fleiti muassa, jolla minäki soittelin lauluja. Eikä näyttänyt +sillä suurta erotusta olevan mitä soitti, kaikkien laulujenki mukaan +kisattik. Muitaki kisoja sanottik vielä äiä olevan, vaan niitä nyt +ei kisattu. Polskia, kontria j.n.e., joita meiän rahvas kisaa täällä +ei. Naiset oltili kaikki paitahiemoisillah, joko sitte paiat punaset +eli valkoiset. Paian päällä oli hamet liivin kera yhteen ommeltu +eli leikattuki, vaikka liiviksi sitä ei hyvästi taitaisi sanoakkana +koska hamehesta voan kävi kun muutki kannattimet eli viilekkeet kaksi +tuuman eli paremman levyistä rihmaa olkien ylitse. Pää oli jokaisella +palmikoilla ja palmikosta heilu selkeä myöten 1/2 kyynärän pituinen +ja l 1/2 tuuman levyinen silkkinen rihma alas. Muuten oli pään ympäri +kaikilla siottu huivi sillä tavalla että se ensin oli 3/4 korttelin +levyiseksi laskettu ikäskun miehet kaulahuivinsa laskevat. Sellaisna +oli se otsapuolelta alkaen siottu pään ympäri, taka puolelta +palmikon juurelta yhellä puolisolmulla helposti kiinnitetty. Jos +ken tahansa olisi nämät kisanaiset nähnyt, ei olisi hän luultavasti +muuta virkkaa tainnut, kun että olivat koriat vaatteissansa. Eikä he +naamoa myötenkän olleet rumat katsella, sillä jos toiset olivatki +rokonarpiset, niin oli toisia kylläki kaunehia. Kun vielä siivosti +käyttivät, niin oli siinä kyllä iloksi tänä päivänä. Miesten vaatehus +erottih en äiän toinen toisistaan. Pitkät kengän varret housujen +päällä, sukan suu toisilla kirjainen kääritty kengän varren päälle, +paita punanen eli sininen housujen päällä, paian päällä toisilla +kauhtana, toisilla turkki. Toisilla huivi, toiset huivittomat. Ainoa +oli poika mies sortukilla ja seki tanssasi pian yhät papin tyttären +kera. + + + + +3. + +[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.] + + + Rukajärvessä 22 Huhtik. + Keskiviikko. + +Nyt olen, kun vaan erähältä suonen aukasen, valmis lähtemään isosta +kylästä enkä ole vielä sanoakan saanut, enkä puoltana sanoa. +Lähen kun muinen Tuonelasta Väinämöinen, voan missäpä on se Antero +Vipuinen, jonka luoksi lähtisin. Matkoja en kovin surisi jos naisten +nieklojen neniäki kulettaa. Vaan vieläpä on naiselta itkuvirsi +kirjotettava, jos lähtenee, kun pelkää pahaa siitä itselleen tulevan. + + + + +4. + +[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.] + + + Kiannon Pappilassa 1 Toukok. 1835. + Perjantaina. + +Huhtikuun 22 päivänä, joka oli keskiviikko, läksin Rukavaaran +Pappilasta, kylläki kauan hyvin piäntöä siellä muistellen. Muuten +runojen vuoksi olentoni siellä oli tyhjä. Vasta viimmesellä +päivällä onnistu saahakseni akoilta erähiä itkuvirsiä, ei nekän +suuriarvoset. Itkuvirsiä olen yrittänyt jo ennenki muilta kirjottaa, +vaan mikä lienee, siitä ei tule tolkkua. Näyttää kun ne olisivat +ikivanhaa laatua, sillä niissä on kamaloita sanoja, joita ei +ymmärrä, eikä malta yhellä eli kahelia sanomisella. Niitä taas +kertoen kysyessä, miten oli seki sana, unohtuvat puolet pois sekä +sanojalta jotta kirjottajalta, eikä tule täyttä kullonkana. Häissä +itketään talosta lähtevälle tytölle, peiahissa kuoleelle, j.n.e. + +Rukavaarasta 13 v. Jekon taloon Tiiksin kyleä, siitä 20 Kellovoaran, +7 Sirkkemiin, 43 Jyskyjärveen, 40 Nurmilahteen, 10 Luusalmeen, +30 Uhtuvaan, 15 Jyvälahteen, 30 Vuokkiniemeen, 5 Tsenaniemeen, +25 Kivijärveen, 6 Viiankiin, 4 Hyryyn, 10 Pussilaan, 50 Kiannan +pappilaan. -- Sirkkemiä mainittiin myös Sirkkakemiksiki, Jekossa +makasin yötä, niin siitä [kuljettuani] 23 [virstaa] tulin esinnä +Kellovaara[a]n, jossa vankalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta, +kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen päin matkaan +Kemijokea myöten. Jäätä varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti +2 miestä saattamaan, äsken nimitetyn akan poika setänensä (djädo). +Yöllä makasimma vähän aikaa metsäpertissä ja muun aian matkasimme, +minä nukkuen reessä. Siinä kerran laululla heräsin kylläki somasti. +Toisessa metsäpertissä akan pojalta Simanalta kirjottelin 2 tiimaa +lauluja, ja iltapuolella tulimma Jyskyjärveen. + + + + +5. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kajaani, 5 p:nä toukokuuta 1835. + +(Muistiinpanoja, tehdyt Rukajärvessä, 21 p:nä huhtikuuta 1835.) + +Muutama vuosi sitten on parannettu pappien palkkaedut. Paitsi +puhdasta rahaa, noin 600 ruplaa pankkiseteleitä, on heille annettu +paraat kunkin seudun tilat. Kun näitä tiluksia heille jaettiin, tosin +muutamat talonpojat joutuivat kärsimään, sillä ottamatta lukuun, +kenen oma pelto ja niitty ennen oli ollut, valittiin niistä paraat +papille. Vielä nytkin moni talonpoika valitti, että häneltä täten oli +riistetty paraat tiluksensa; kuitenkaan eivät he voineet valittaa +tapahtunutta vääryyttä, sillä täällä on kaikki maa oikeastaan kruunun +omaa, talonpojalla on ainoastaan viljelemisoikeus. Monet papit +eivät kuitenkaan tätä nykyä voi harrastaa maanviljelystä, kun näet +he itse ovat siihen tottumattomat, ja työväki on kallispalkkaista. +Miehelle maksetaan 60-100 [ruplaa] pankkiseteleitä vuodessa. Senpä +vuoksi papit paikoittain ovat antaneet maan arennille talonpojille. +Mutta vastaisuudessa saattanee odottaa pappienkin täällä rupeavan +maanviljelijöiksi, ja he saattavat varmaankin ottamalla käytäntöön +parempia metodeja ulkopuolella omiakin maitaan tuottaa hyötyä. +Näinpä Repolassa papin olevan ainoan, joka oli viljellyt perunoita +koko vuoden tarpeisiin. Vähitellen on tämän perin hyödyllisen +ravintokasvin tuottama etu hänen esimerkkinsä kautta selviävä +lähelläasuvillekin, kuten jo osaksi on käynytkin. Kuitenkin perunaa +vielä näillä seuduin viljellään sangen niukasti; etempänä rajasta +sitä ei viljellä melkein ollenkaan. Se perunain määrä, jonka rahvas +kylvää, riittää muutamaksi viikoksi korjuun jälkeen; siemeneksi harva +niitä säästää. Tätä he hankkivat markkina- ja muilla matkoillaan, +tavallisesti Suomesta, ja kuulin mainittavan etenkin kolmea Kuhmossa +olevaa tilaa, jotka tavallisesti olivat harjoittaneet perunanviljelystä +siinä määrin, että saivat siitä paitsi omat tarpeensa vielä +kevätpuoleen muille siemeneksi myötävää. En tiedä, onko heitä +Talousseuralle mainittu rohkaisua ansaitsevina, mutta suotavaa olisi, +että se tapahtuisi. + + + + +6. + +Lehtori Keckmanille. + +(Alk. suomeksi.) + + + Kajaani, 8 p:nä toukokuuta 1835. + +R. Y. Sitte Kuhmosta noin kuukauen eellä kirjan Sinulle lähetettyä +olen pian kaiken ajan ollut Venäehen puolella rajoa. Esinnä Kuhmosta +7 penik. Repolan kirkolle, siitä 12 d:o Rukajärveen, siitä 8 +Jyskyjärveen, siitä 8 Uhtuvaan, siitä 1 1/2 Jyvälahteen, siitä 8 +Vuokkiniemeen, siitä 3 Kivijärveen, josta viimmen pääsin omalle +puolelle rajoa. Ilman jo nimitetyitä paikkoja kävin monta pienempätä +kyleä tien varsilla, matkaten ylehensä 80 penik. 5 viikon sisässä. +Runoja kirjottelin siellä täällä kokonaisen paperikirjan täyteen. +Kyllä niistä taasen lähtisi Kalevalaanki lisäyksiä ja parannuksia, +vaan en ole ennättänyt erotella kuta kuhunki paikkaan. Ja paras +taitaa ollakki vaan siltään präntätä mitä nyt sinne on saanut ja +vasta aikaa voittaen kerralla lisätä, mitä tästäki lähin tullee +sihen sopivia. Sillä jos niitä nyt vähitellen rupeaisi kohentelemaan, +se vaan viivyttäisi entisten valmiiksi saantoa. Mitä aina olen +ajatellut, ulompana rajasta runoja olovammalta löytyvän, näin +nyt tyhjäksi. Rukajärvessä, joka Bogosta lienee noin 10 penik. +Valkian meren rannalta, runoja ylen vähä laulettiin ja siitä mereen +asti kuuluu ne sitäi enemmin hävinneheksi. Venäehen pajahusvirret +ovat näillä seuin suomal. laulun sortaneet. Rukajärvestä Kemijokea +myöten Jyskyjärveen kulkeissa laulettiin muutamissa kylissä usiampia +runoja ja Jyskyjärvessä samati. Uhtuvassa tapasin ennen tuntemattoman +Jamala nimisen miehen, joka esinnä lupasi 5:estä rupilasta kaiken +päivän, aamusta ruveten iltaan saakka laulaa, vaan sitte nähtyä, jotta +kynä taisi terävämmin käessäni pyörähellä, kun uskokana, yhtyy toiseen +kauppaan. Tätä myöten otti hän lauloakseen 20 pitempätä runoa +sanotulla maksolla ja, mitä muistaisi, päällisiksi. Niin kirjotinki +kaiken päivän häneltä. Pieni poika istu lähellä ja veisti joka runolta +pykälen puuhun. Pimiän tullen tuli määrätty lukuki täyteen ja toisella +päivällä kirjotin luvatuita pienempiä runoja markkina päiviin asti. +Vaan sitte hänestä päästyä keräyty tyttöjä kylästä, jotka kyllä +pienensivät poveni 20 kopeikan seeleistä. Näin sain sekä tästä että +muistaki kylistä taasen kyllä runoja. Nyt aikaa saahen lähtisin +kernaasti rajoa myöten esinnä aina Lappiin asti, vaikk' en taia +päästäkkänä, ennen kun tulevana vuonna, jos sillonkana. Sen jälkeen +tekisi mieleni toiselle suunnalle rajoa seuraten vaikka Laatokan +meren asti. Rajapaikat ovat kuitenki parahimmat lauluilta. + +Mitä viimmen kirjotin, Akademian kustannuksella jos pitemmällenki +matkalle toivovani ja josta kehotat minua Kanslerille anomuskirjan +kirjottamaan, sen taian, tarkemmin asiata tutkistellen, semmmoseksi +heittää. Ei sen eistä, etten mitä hyövytystä senlaiselta matkalta +toivoisi, vaan jos toivon ja vähän ehkä muka saavuttaisinki, +niin epäilen kuitenki jaksannostani kuluja vasten mitänä voivani. +Ja jos en voisi, tulisin vaan puheen alaseksi toisten varoja +ilman hävittäneeni. Nyt omilla yrittelevä, jos välistä tyhjäänki +menisi, niin siitä ei kenkään minua moiti. Olen siis aikonut heittää +mielestäni koko sen tuuman, vaan toivova, jos ken toinen sillä +toimella matkautettaisi. Tarpeellinen se ainaki Suomen euksi olisi. + +Kiitoksia lupauksestasi Kongl. Nord. Oldskrift Sellskab:ille +sisäänotto-rahat laittaa. Vähin makso taitaa tapahtua 70 Riksd. +Ruots. Bankossa, jota siis pyyän Sinun sinne laittamaan Venäehen +General Konsuli v. Gerschau:lle, taikka Seuralle suorastaan. -- +Sanoista, joita kysyt, taitaa _varuriikit_ yhteisesti merkitä jos +mitä ylellisyyttä eli kalleutta, Ruotsalaisista sanoista _vara_ och +_rik_ kammellettu. _Holoppa_ Ven. sanasta _holonj_ (orja, palkollinen) +merk. yhteisesti kehno, huono, epäkelpo j.n.e. ja taitaa alkuaan olla +yksi sama kun meiän tavallisessa kielessä _halpa_. + +Kun muistaisin enemmänki Venäehen puolelta nyt saatuja sanoja +niin panisin tähän, vaan kun ovat hajalla Leksikossa, niin panen +mitä muistostani saanen vähä lehen täytteeksi: -- _mitys_ Genit. +_mittyen_ Infin. _mityttä_ yksi merkitykseltään kun _minkälainen_ -- +_kaikenjytys, -yen, -yttä_ s.o. kaikenlainen -- _sikäläinen ja +täkäläinen_ samanlaiset kun _meikäläinen, teikäläinen_. -- Läksi +_valmistamaatse_ s.o. valmistamaan itsensä. -- _Heitetäätse_ s.o. +heitetään (heittävät) itsensä -- _muutamaatse, laitamatse_ s.o. +muutan, laitan itseni -- _Vaattehut, Ropehut_ diminutiv. sanoista +_vaatet, rovet_ -- _Veto_ yksi kun meillä _vero_ -- Vet adverb. +s.o. _Vet sanoo, vet tulee_: meillä: sanoopa, [tuleep]a -- _Orko_ +Genit. _Oron_ = noro, alanko, aro j.n.e. siitä runossa "usein +oronen koivu" -- _Venakko, Ruotsakko_ Venäehen (Ruotsin) mies eli +akka. + +Vaan nyt täytyyki minun lähteä Appelgreniin kortille etten ennätä +enempätä. Löytyvät ne vasta Leksikossa. -- Mitäs näyttää Sinulle +siitä selvittämisestä, joka nyt minulle _Sammosta_ annettiin, +merkittävän _Sammolla_ koko meiän maata, joka, tähtiensä vuoksi +taivaalla, Sammon toisella nimellä kirjokanneksi sanotaan. Ei +näytä minusta aivan typeräksi, jos liiatenki muistamme sen entistä +nimeä Lappalaisten luona _Sabme_, josta Suomalaisessa suussa pian +_Sampo_ saatiin. Kaikki Sammon soat tarkoittaisivat sitä myöten +Suomalaisten ensimmäistä maanottoa Lappalaisilta. -- Tervehyksiä +kaikille tuttaville! Rabbelle aion pian kirjottaa Bankkivelastani +ja sen muistamisesta, menet hän tuota Sinä vieläki takuusen, sillä +nythän en saa jos viiennen osan maksetuksi. + +Kajanista 8 Toukoista 1835. + + Elias Lönnrot. + + + + +Liite. + + + +1. + +Tohtori Rabbelle. + +(Kirjekonsepti.) + + + Kiannalta 25 p:nä elokuuta 1835. + +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- + +Lähden nyt viimeisiin rajakyliin Venäjän puolella, jossa en viivy +kuin viikon tai puolentoista. -- -- -- + + + +2. + +Kruununvouti Wichmannille. + +(Kirjekonsepti.) + + + Kiannolta 30 p:nä elokuuta 1835. + +Sittenkun viimeksi kirjoitin Sinulle olen ollut matkalla Venäjän +rajalle ja käynyt yli rajan Lapukan kylässä venäläisellä alueella. +Melkein ilman poikkeusta oli pakkanen niin kokonaan vahingoittanut +vuodentulon että ohra esim. niitettiin viikatteella eikä sitä edes +riihitetä. Kun sitäpaitsi kasket, vaikka ne paikoin vähän säilyneet, +enimmäkseen ovat niin harvoja, etteivät edes tuota siementä, niin +näyttää tuleva vuosi sangen surulliselta. Jospa siellä olisi +parempaa. Tämän viikon liikun vielä lukukinkereillä pappien kanssa, +mutta palaan sitte viipymättä Puolangan kautta. Huomisesta viikko +eteenpäin lähtenen täältä. + + + +3. + +Lehtori Keckmanille. + +(Alk. suomeksi.) + + + Kajanasta, 18 Syysk. 1835. + +Rakastettu Veljeni! + +Äsken kotiin tultua Kiannalta, Puolangalta, Hyrynsalmesta, Venäjän +puolelta ja muualta, joissa vaelsin lähes 6 viikkoa ja yhtehensä +60 penikuormaa varsin ennätäkkänä muuta kun kiittämään Sinua kolmestaki +tänne sillä ajalla tulleesta kirjastasi. Niitä sanoja, joita Kalevalassa +pyydät selvittämään, olen katsellut ja vaikka pikasuudessaki kokenut +saada jollaki tavalla tässä postissa lähetettäviksi. Laita vasta +lupaustasi myöten enemmän, niin minä kyllä selvittelen mitä itse +tiedän. Sananlaskuja on minulla taas viimmesellä matkalla kokoutunut +muutama sata uusia ja samati arvutuksia. Kun ne saan Sinunki kirjaasi +lisätyksi, niin laitan taikka kohdastansa sinne, eli veljellesi +Oulussa. Arvutuksia olen kokenut paremmin järjestyttää, kun ennen +Gananderissa; uusia olen saanut puolentoista sataa niitä, ilman mitä +vanhoja on tullut somemmasti saaduksi. Sano tervehyksiä kaikille +tuttaville, jotka taiat tavata. Jos vastaki Kalevalan runoja viittisit +tänne lähettää sitä myöten, kun niitä präntistä lähtee, niin hyväpä +tuo olisi. + + Veljesi ja ystäväsi + Elias Lönnrot. + +P.S. Kenpä tiesi vaikka Joulun aikana taasen tulisin Helsinkiin. +Olen vähä sinneppäin tuumaillut. + + + + + + +SEITSEMÄS MATKA vv. 1836-1837. + + + + +[Jo v. 1835 Lönnrot ajatteli matkaa, joka käsittäisi koko sen alueen, +missä suomen kieltä puhuttiin, ja aikoi pyytää sitävarten apua +yliopistolta, mutta luopui tuurnastansa. Vasta syksyllä 1836 hän +saattoi lähteä tämmöiselle matkalle saatuansa Suomalaisen +Kirjallisuuden Seuralta matkarahoja. Tämä matka, joka oli pidempi kuin +yksikään edellisistä, jakaantui kahteen osaan: pohjoiseen ja +eteläiseen. Pohjoinen kävi Uhtuen, Kuusamon, Kieretin, Koudan, +Kannanlahden, Kuolan, Inarin, Sodankylän, Kuolajärven, Kuusamon ja +Kiannan kautta Kajaaniin ja päättyi toukokuussa 1837. Eteläiselle läksi +L. heti kotiin tultuansa ja matkusti Vuokkiniemen ja Repolan kautta +Suomen-Karjalaan, jossa kulki myöhään syksyyn ristiin rastiin, kuten +alkuun liitetty matkakertomus tarkemmin osottaa.] + + + + +1. + +Kajaani, 8 p:nä maaliskuuta 1838. + + + Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. + +Kirjelmässä 28:nnelta päivältä helmikuuta 1836 Suomalaisen +Kirjallisuuden Seura kehotti minua lähtemään matkalle etsimään +sellaisia suomalaisia runoja y.m., joita suusta suuhun kulkevan +muistotiedon säilyttäminä vielä saattoi elää, ja joita ei siihen asti +oltu kirjaanpantu. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Seura oli +myöntänyt tuhannen ruplaa pankkiseteleitä. Sittenkuin vielä minulle +armossa oli myönnetty vuoden kestävä virkavapaus, tehtiin se +matkasuunnitelma, että ensin oli käytävä niillä seuduin asuvien +suomalaisten luona, jotka ovat lähinnä valtakunnan rajaa täältä +pohjoiseen päin, ja että matka sitten oli ulotettava täältä kaakkoon, +osaksi Venäjän, osaksi Suomen alueelle. + +Tämän suunnitelman mukaisesti matka alettiin syyskuulla mainittuna +vuonna. Vaellus suunnattiin ensin Arkangelin kuvernementissä oleviin +Lonkan, Vuonnisen, Jyvälahden ja Uhtuen kyliin. Ylioppilas, herra +_Johan Fredrik Cajan_, joka tähän saakka oli matkakumppanina minua +seurannut, palasi nyt Suomeen ja minä läksin pohjoiseen Tuoppajärven ja +Kuusamon pitäjän välisille seuduille, missä lähelle joulua oleskelin +Ohdan, Pistojärven, Suvannon, Makarin, Tuhkalan, Katoslammin, Akkalan, +Käpälin, Suurenjärven, Vaarakylän, Skhiitan ja Pyhänsaaren kylissä. +Itse joulunpyhät vietin Kuusamossa. Sieltä käännyin Pääjärven ja +Kantajärven tienoille, missä suomalainen asutus Venäjän puolella rajaa +lakkaa, siis näillä seuduin 20-30 peninkulmaa etelämpänä kuin Suomen +puolella rajaa; maanviljelys, hevoset, lehmät ja suomalainen asutus +ulottuvat näet viimemainitulla alueella Inarin järven eteläpäässä +olevaan Kyrön kylään asti. Elleivät monet seikat, joista minun Kuolassa +piti saada lähempiä tietoja, olisi tiukkaan vaatineet, että minun sinne +saakka oli jatkaminen matkaani pohjoiseen, olisin Pääjärven lähikylistä +suorinta tietä lähtenyt Kemijärvelle, Sodankylään ja Kuolajärvelle. +Siten olisin voittanut lähes kahden kuukauden ajan, joka nyt +varsinaiselta matkan tarkoitukselta meni melkein hukkaan +matkustellessani venäläisten ja lappalaisten keskellä. Mutta siitä, +miten pohjoiseen suomalainen kansanheimo ulottuu Venäjän puolella, olin +kotoa lähtiessäni niin tietämätön, että luulin tapaavani suomalaisia +Kannanlahdenkin tienoilla, jopa pohjoisempanakin. Pohjoisimmat +suomalaiskylät ovat Kuva ja Tumtsa, jotka sijaitsevat lähellä +Pääjärveä. Melkoisen suuren Koutajärven rannalla ei nyt enää ole +ainoatakaan ihmisasuntoa, eikä suomalaisia asu mainitun järven +pohjoispuolella. Sentähden matkustin Pääjärven tienoilta kaakkoon +Vienanmeren rannalla olevaan Kierettiin Majavalahden, Heinäjärven, +Jäletjärven ja Uudenkylän kylien kautta, jotka kaikki ovat Koutajärven +eteläpuolella, ja joissa on suomalainen asutus. Kieretissä taas, joka +on melkoinen kauppala, asuu venäläisiä. Sieltä luetaan 12 peninkulmaa +Kannanlahteen, nimittäin 4 Mustanjoen kylään, 2 Koudan kauppalaan, 8 +Knäsoin kylään ja 3 Kannanlahden kauppalaan. Kaikissa näissä kylissä +puhutaan venäjän kieltä. Kannanlahdesta luetaan 22 peninkulmaa Kuolan +kaupunkiin, nimittäin 3 Imandran järvelle, 11 sen rantaa pitkin ja +sitten 8 Kuolaan. Koko matka suoritetaan poroilla. Säännöllisiä +postiasemia on tien varressa, 3-4:n peninkulman päässä toisistaan. +Näillä asemilla olevat lappalaiset puhuivat kaikki välttävästi venättä. +Kuola on mitätön kaupunki, 4:n peninkulman pituisen Kuolanlahden +päässä, joka lahti nyt, kuten useampina muinakin talvina, oli sulana. +Kaupunkia ympäröivät joka taholta ylängöt. Enimmät polttopuut +kuljetetaan kotia koirilla, kuten tapa myös oli Koudassa ja +Kannanlahdessa. Suurimmat koivut, joita käytettiin polttopuiksi, eivät +läpimitaten olleet juuri yli 2 tuuman, ja niitä noudettiin lähes +peninkulman päästä Tuulomajokea pitkin. -- Kuolasta läksin maaliskuun +alussa lappalaiskylien Muotkan, Petsamon, Paatsjoen ja Näytämön kautta +Näytämönjoelle, joka on Norjan-Lapin rajalla, 15 peninkulmaa pohjoiseen +Inarin kirkolta. Koko matka sanotaan 30 peninkulmaksi. Nämä kylät, ovat +vaan 3 tai 4 peninkulmaa etäällä Jäämerestä, ja niissä on kussakin noin +10 perhekuntaa, jotka asuvat yhtä monessa hirsistä kyhätyssä mökissä. +Venäjän kieltä puhuivat tai ainakin ymmärsivät useimmat miehet. Nämä +Venäjän lappalaiset eivät elä paimentolaisina, eipä heidän sanottu edes +voivankaan niin elää, he kun paastoajoiksi hankkivat itselleen +kalaruokaa, ollen sen vuoksi pakotetut luopumaan laveammanpuolisesta +poronhoidosta. Näytämönjoelta luetaan 10 peninkulmaa Inarin järven +pohjoispäähän, sieltä 5 peninkulmaa Inarin kirkolle, sieltä vielä 5 +peninkulmaa Kyrön kylään, missä taas tapasi suomalaisia, savupirttejä, +saunoja y.m. Inarin seurakuntaan kuuluvat lappalaiset puhuvat, paitsi +äidinkieltään, murtamalla suomea, jättämällä pois muutamia +loppuääntiöitä, melkein kuin Suomen eteläosissa, jonka ohella d usein +äännetään epäselvänä r:nä. Jumalanpalvelus pidetään suomeksi, ja +ainoastaan suomalaisia kirjoja näin heidän mökeissään. Varsin moni +kuitenkin sanoi naapureitaan, Norjan lappalaisia, onnellisiksi, heillä +kun oli jumalanpalvelus ja kirjat äidinkieliset. Inarin lapin murteen +sanottiin siilien määrään eroavan sekä Venäjän että Utsjoen ja Norjan +lappalaisten murteista, että näitä murteita puhuvat vaivoin ymmärtävät +toisiaan. Minusta tuntui kuin Venäjän lappalaisten kieli olisi ollut, +jos ei juuri puhtahinta, ainakin enimmin suomen kielen kaltaista. Tämä +lausunto älköön kuitenkaan vastaiseksi käykö muusta kuin minun +yksityisestä arvelustani. -- Kyröstä luetaan 12 peninkulmaa Sodankylän +kirkolle. Kuljettuamme Sompiotunturien yli, tapasimme paljoa +paksummalti lunta Sodankylän puolella kuin Lapissa. Kyytimies kertoi, +että Lapissa aina on vähemmän lunta kuin Sodankylässä ja niissä +pitäjissä, jotka ovat siitä etelään. Jos tämä on totta, on meillä +tästä, kuten myös monesta muusta seikasta, esim. luulotellusta Lapissa +vallitsevasta polttopuiden puutteesta, vallan väärä käsitys, joka on +syntynyt siitä, että matkustajat ja muut ylen määrin ovat suurentaneet +todellisia ja kuviteltuja lappalaisten parissa kokemiaan vastuksia. +Minä puolestani en tahtoisi yhtyä heidän valitusvirsiinsä, vaan luulen, +että ihminen Lapissa elää vallan yhtä onnellista elämää kuin muualla, +seikka, jonka muun muassa lappalaisten iloiset kasvot ja hilpeys joka +tilaisuudessa todistavat. -- Sodankylästä kuljin 12 peninkulman matkan +tai hieman yli Kuusamoon ja edelleen 25 peninkulman matkan Kajaaniin, +jonne saavuin toukokuussa. + +Siten oli pohjoinen osa matkaa suoritettu, ja siihen meni 8 kuukautta. +Eteläpuolisen aloin kesäkuun ensi päivinä, matkustin taas +Vuokkiniemeen, sieltä Repolaan, Pieliseen, Ilomantsin Enon kappeliin, +Liperiin, Rääkkylään, Tohmajärvelle, Kiteelle, Ruskealaan, Sortavalaan, +Jaakkimaan, muutamiin Kurkijoen kyliin, Parikkalaan, Rautjärven +kappeliin, Ruokolahdelle, Joutsenoon, Lappeelle, Lappeenrantaan, +Lemiin, Savitaipaleeseen, Taipalsaareen, Ruokolahdelle (toisen kerran), +Sääminkiin, Kerimäelle, Liperiin (uudestaan), Kontiolahden kappeliin, +Juuan kappeliin, Nurmekseen ja Kajaaniin. Tähän matkan osaan kului +minulta lähes 6 kuukautta. Käymättä jäivät etenkin ne Venäjän-Karjalan +seudut, jotka ovat etelään Repolan pitäjän rajalta, ja joihin aion +vastedes erityisesti matkustaa. + +Mitä tulee matkani tuloksiin, olen ainakin itse niihin tyytyväinen. +Olen kerännyt seuraavaa: + +1) _Mytologis-historiallisia runoja_. Suurin osa näitä on Kalevalan +lisiä ja toisintoja. + +2) _Loitsurunoja_. Topeliuksen aikaisemmin keräämien ynnä muiden kanssa +kaikki yhteensä painettuina saattavat paisua 500 sivuksi tai sen +ylikin, kahdeksataitteista kokoa. + +3) _Idyllisiä runoja_ (sisällykseltään lyyrillisiä lauluja, romansseja, +ballaadeja j.n.e.). Aloin niiden järjestämisen jo matkalla ja olen +jatkanut sitä kotona. Jo olen järjestänyt 274 runoa, toiset lyhempiä, +seuraaviin ryhmiin: Lasten lauluja 9, Poikien lauluja 12, Paimenlauluja +10, Neitojen lauluja 62, Häälauluja (sulholle, morsiamelle, kaasolle, +kosiomiehelle, juohtokansalle j.n.e.) 32, Soutulauluja (kätkyt- eli +kehtolauluja) 14, Miniäin lauluja 24, Miesten lauluja 7, Orjain lauluja +8, Virsiä eli virrelmiä (romansseja, ballaadeja) 16, Pieniä lauluja 34. +Tämä kokoelma tulee lisättäväksi runoilla, jotka ennen ovat painettuina +Gottlundin "Pieniä runoja" nimisen kokoelman 2:ssa vihossa, "Kanteleen" +toisessa osassa, useissa Mehiläisen vihoissa, muutamissa Mnemosynen +numeroissa sekä muilla käsikirjoituksena olevilla runoilla, jotka +osaksi kuuluvat ylempänä mainittuihin ryhmiin, osaksi toisiin, kuten +Metsänkäviän lauluja, Jauhorunoja, Laulajan runoja y.m. Koko kokoelma +paisuu kaiketi 5 tai 6 sadan sivun suuruiseksi kahdeksataitteiseksi +nidokseksi. + +4) _Myöhäisempien aikojen runoja_. Kuten tunnetaan on tällaisia sekä +tavallisen runomitan muotoisina että myös monen muunlaisen runomitan +muodossa. 7-jalkaisia runosäkeitä sisältäviä lauluja lauletaan nykyään +hyvin yleisesti ympäri koko maata, jopa osaksi Venäjän-Karjalassakin. +Kieli näyttää soveltuvan niihin yhtä hyvin kuin tavallisiin runoihin, +jotka niiden vuoksi näyttävät yhä enemmän joutuvan unhotuksiin. +Sisäiseltä rakenteeltaan ne eroavat tavallisista runoista siinä, että +kukin niiden runojalka enimmästi alkaa korollisella tavulla. Jokainen +runojalka on säännöllisesti trokee, jonka kanssa tribrachys tai +daktyyli joskus vaihtelee. Ensimäiseen ja viidenteen runojalkaan sopii +myöskin varsin hyvin pyrrhichius, ja neljännen runojalan muodostaa +joskus ylsi ainoa tavu. Kaksi kokonaista säettä on keskenään +loppusoinnullisia ja päättää lauseen. Tämä runomitan laji näyttää +olevan kotimainen eikä ulkoa lainattu. Sävelet vaihtelevat suuresti eri +seuduilla. Seuraava tytön valitus poissa olevasta lemmitystään olkoon +näytteenä mainitusta runomitasta: + + Mull' on huolta montakin, ja se on suurin huoli: + Kun en tieä kullastani, elikö vai kuoli. + Muut ne käyvät kultansa kanssa, käyvät käsityksin. + Minä raukka vanhenen ja olen aina yksin. + Alahall' on aurinko, ja ilta on jo lässä, + Kultani on kulkemassa viien virstan päässä. + Kulkemass' on kultani ja kauas taisi mennä, + Jost' ei vielä viikon päästä lintunenkan lennä. + Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi, + Suru menis mielestäni, parempi mun oisi. + Lennä, lennä, lintu rukka, puhu kuullakseni: + Kävitkö sä kullan maalla, näitkö kultaseni? + Puhu, kuinka kullan maalla aamu armas koitti, + Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti? + Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki, + Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki? + Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta, + Ettei tulis turha'an se ikä nuori multa. + +Näiden uudempien runojen kokoelma näyttää, vaikka kaikki huonommat +jätetäänkin pois, paisuvan melkoisesti suuremmaksi kuin mikään +edellämainituista. + +5) _Suomen kansan sananlaskuja_ (sananparsia, vertauksia j.n.e.). +Keräelmässä niitä on useita tuhansia. Aikomukseni on ryhtyä niitä +järjestämään päästyäni vapaaksi idyllisistä runoista. Suotavaa olisi +että samalla kertaa voitaisiin julkaista mitä muutkin ovat keränneet, +ja tämän Seura voinee aikaansaada julkaisemalla sanomissa pyynnön, että +sellaisia keräelmiä mainittua tarkoitusta varten Seuralle +lähetettäisiin. Ne saattaisi sitten helposti sovittaa siihen +käsikirjoitukseen, jonka täältä Seuralle lähetän, tai myöskin voisi +sovittaa minun keräämäni runot niihin. + +6) _Suomen kansan arvoituksia_. Näitä on kerättyinä hieman yli +tuhannen. + +7) N.s. _tarinoita_ (kaskuja, saarnoja). Sellaisia olen pannut kirjaan +lähes kahdeksankymmentä. + +8) _Uusia suomalaisia sanoja, puhetapoja, murteishuomautuksia_ y.m. + +Sananlaskuja, arvoituksia ja satuja oli kaikkialla, satuja +kuitenkin etupäässä Venäjän-Karjalassa ja Sortavalan lähipitäjissä. +venäjän-Karjalan pitäjät Vuokkiniemi ja Paanajärvi ovat +mytologis-historiallisten runojen olemassaolon keskustana. Kuta enemmän +mainituilta paikkakunnilta poistuu mihin suuntaan tahansa, sitä +harvinaisemmiksi tulevat tämänlaiset runot, mikäli osaksi itse olen +kokenut, osaksi varmasti kuullut muiden mainitsevan. Tuoppajärven ja +Pääjärven tienoilla, Sodankylässä ja Kuolajärvellä niitä oli sangen +vähän; hieman paremmin niitä muistetaan vielä Kajaanin läänissä ja +Repolassa. Savossa ja Suomen-Karjalassa ne ovat enimmäkseen unhotuksiin +joutuneet, ja Venäjän-Karjalassa niillä seuduin, jotka ovat itä- ja +eteläpuolella äsken mainittuja, lauletaan parhaasta päästä venäläisten +laulujen sokerruksia. Nämä alkavat myöskin Vuokkiniemessä, +Paanajärvellä ja Repolassa saavuttaa suurempaa suosiota kuin +alkuperäiset suomalaiset laulut. Idylliset runot elävät yhä vielä +Sortavalan, Jaakkiman, Kurkijoen, Kesälahden, Kiteen, Ruskealan, +Pälkjärven, Tohmajärven, Ilomantsin, Liperin ja Pielisjärven pitäjissä. +Lappeenrannan lähipitäjissä ne olivat melkein kokonaan tuntemattomat, +ja niin sanottiin asian laidan olevan myös Kurkijoen eteläpuolisissa +seuduissa. Koko Savossa niitä on sangen vähän, Venäjän-Karjalassa +hieman enemmän. -- + +Turha oli toivoni saada tällä matkalla edes Karjalan rahvaalta +suomalaisen runouden tuotteet, sananlaskut, arvoitukset y.m. +jotakuinkin täydellisesti kerätyiksi. Ainakin puolet niistä elänee enää +vaan kansan muistissa, kunnes ne vastedes ehditään kirjaanpanna tai +kunnes ne ainaiseksi häviävät. Ei ole niin suurta vaaraa sananlaskujen, +arvoitusten ja satujen kuin vanhojen runojen unhottumisesta; sillä +edellisten sijaan muisti ei ulkoapäin saa sellaista korvausta kuin +jälkimäisten, joita syrjäyttämistään syrjäyttävät puolivenäläiset, +puoliruotsalaiset tai muut uudemmat laulut. Sen tähden olisi suotavaa, +että Seura vastedeskin pitäisi huolta niiden keräämisestä, mikä +lieneekin helpompaa sittenkuin on ehditty järjestää ja painosta +julkaista aikaisemmin muistiin pannut. Muuten se, joka harrastaisi +asiaa ja olisi halukas tekemään vaelluksia, saattaisi vähillä kuluilla +tehdä sellaisia keräyksiä. Vuonna 1828 vaelsin, matkarahoinani vajaa +100 ruplaa pankkiseteleitä, vapunpäivästä syyskuun keskivaiheille, ja +tämän suven vaelluksiin kuuden kuukauden ajalla ei mennyt enempää kuin +200 ruplaa. Näistä rahoista olisivat kyllä puoletkin riittäneet ja +matkan tarkoitus olisi saavutettu, jos nyt, kuten silloin, olisin +liikkunut talonpoikaisvaatteisiin puettuna. Monessa suhteessa kesänaika +on talvea sopivampi sellaisten matkustuksien toimeenpanemiseen. + + Elias Lönnrot. + + + +2. + +Kamreeri Rabbelle. + + + Kajaani, 15 p:nä syyskuuta 1836. + +Rakas Veli! + +Muut tervehtivät sisään astuessaan, mutta minun on ensi sanoikseni +sanottava: Jää hyvästi! Hyvästi siis muutamiksi kuukausiksi tai koko +vuodeksi tai (theon en gounasi keitai) [= se on jumalten vallassa] +ainaiseksi! Huomenna, tai ylihuomenna lähden matkaan ja olisin, jo pari +viikkoa sitten lähtenyt liikkeelle, ellei punatautia olisi ilmestynyt +muutamiin paikkoihin, ja ellen minä olisi pitänyt syntinä noin heti +jättää kajaanilaisia tuon häijyn vihollisen käsiin, edes urkkimatta sen +voimaa ja hyökkäystapaa, jotta sen jälkeen ennen lähtöäni olisin voinut +järjestää puolustuksen. Minkä nyt maaherran tahdosta olen tullut +hukanneeksi virkavapaus-ajastani, sen aion ensi syksynä korkoineen +ottaa takaisin. Onpa tämä viipymiseni muuten ollut sangen +tarpeellinenkin, kun Mehiläinen surinallaan on tuottanut minulle yllin +kyllin työtä, niin ettei minun sitten matkalla tarvitse pitää huolta +siitä. Mehiläisen, meidän linnun, laita on nyt niin, kuin huomaat +myötäliitetystä ilmoituksesta, jota pyydän sinun toimittamaan +julkaistavaksi "Finlands Allmänna Tidningissä", mahdollisesti myös +Morgonbladissa ja H[elsing]fors Tidningen'issä. Pyydä myös puolestani +postitoimen johtokunnalta -- jos pyyntö joka vuosi välttämättä on +uudistettava -- että se alaisilleen postinhoitajille antaa määräyksen +tilauksien vastaanottamisesta. Tilausmaksut voivat postilaitoksen +johtokunnasta lähettää tavallista tietä Mehiläisen toimitukselle +Ouluun, s.o. Barokille, jonka olen valtuuttanut niitä siellä +vastaanottamaan ja käyttämään. Sen tekevät postilaitoksen johtokunnassa +itsestäänkin, joten siitä ei tarvitse mitään puhua. + +Jos matkallani saisin Sinulta kirjeen Kuolassa, jonne saavun helmikuun +lopulla, tai Arkangelissa, jonne tulen toukokuun alussa, niin se minua +äärettömästi ilahuttaisi. + + Rehellinen ystäväsi + Elias Lönnrot. + +[Yllämainittu "Mehiläisen" tilausilmoitus.] + + + + +3. + +Lehtori Keckmanille. + +(Alk. suomeksi.) + + Uhutkylästä 24 marrask. 1836. + +Rakas Veljeni! + +Kajaanista lähtiissäni oli Mehiläisen ja muien kera niin äiä +toimittamista, etten ennättänyt matkalle päästä, kun vasta 16 +Syyskuuta. Aikomukseni oli Kiannan pappilasta Sinulle kirjottaa, vaan +hupenipa se aika siinä niin, ettei saanut tolkkuun. Nyt vasta täältä +Uhtuen kylästä saan toivoni täytetyksi ja samassa vähin kertoa matkani +ensi alkeista, kun jo olenki pian kaksi kuukautta Venäjän puolella +ollut. Tässä kylässä yksin olen jo lähes 3 viikkoa viipynyt ja +kirjotellut, mitä on sattunut runoja, lauluja, tarinoita, sanalaskuja, +arvuutuksia, outoja sanoja ja muita senlaisia. Taitaispa jos vielä +kaheksi kuukaueksi olla kirjottamista tässä kylässä, erittäinki +tarinoissa eli saarnoissa, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan ja +joista ei näytä loppua heti saavan; vaan kuitenki olen päättänyt lähteä +tänäpänä muitaki kyliä katsomaan. Sanalaskuja ja arvuutuksia on jo niin +keräytynyt, että uusille enää ei saa siaa entisissä kirjoissa, jonka +tähen pitää ruveta entisiä vähitellen selvään kirjottamaan. Kalevalaan +on myös tullut montaki lisäystä. Tästä lähen nyt esinnä Tuoppajärven +kylilöihin, siitä Pääjärven, Kantalahen ja Imantran seutuloille. +Helmikuussa arvattavasti olen Kuolan kaupungissa, josta taasen lähen +jälelle etsimään kyliä ja paikkoja, jotka mennessä jäivät käymättä. +Lopulla Huhtikuuta taian tulla Kemin kaupunkiin Vienameren rannalla ja +siitä lähen poikki meren Vienan eli Arkangelin kaupunkiin. Sitä vähä +kuuluu yhtäläiseen kulettavan, ettei siinä pitkää aikaa menne'kän, +ennenkun taasen olen tällä puolen merta ja alotan kulkea halkimaisin +Nurmeksen pitäjän rajoille. Niin siitä sitte alan astua pitkin rajaa +Laatokan meren rannoille ja vähin Aunuksen Läänissäki käytyäni, lähteä +Suomen Karjalan ja Viipurin läänin halki Helsinkiin, johon taian +Lokakuun aikoina tulevana syyssä päästä. Sillä tavalla olen aikonut +matkata, enkä ulommaksi yritellä, kun missä selvää suomea puhutaan. + +Mutta nyt mitä en ni muista, josta tällä kerralla kirjottaisin, kuin +että viimmesessä kirjotuksessasi pyysit minunki sanomaan, miltä hoti +näyttäisi aviisissa Hels[ing]fors Morgonblad luettava ruotsal. kääntö +Kalevalan 15:nestä runosta. Hyvinpä näyttää onnistuneen ja toivotettava +asia olisi, saaha kaikki runot niin somasti käännetyksi. Muutamia +erehyksiä siinä taisi olla, vaan ei monta. Niin esim. v. 19 sana +_valvatti_ ei ollut juuri oikein käätty, sillä se merkitsee sitä, ketä +uotetaan, oikein unta saamatta eli _valvomalla_ uotetaan (morsianta); +v. 22 _viikon_ merkitsee _yhteisesti pitempää aikaa_, uskottavasti +venäläisestä sanasta _vekj_ suomeen tullut; v. 82 _polvemmaksi_, +pitkäksi, epätietoseksi ajaksi; v. 86 _laklut_, diminut. sanasta +_lakla_, sorsan, sotkan eli allinsukuinen vesilintu; v. 228 _Karsina +uunipuolus_ pirtistä ja myös kellarihuone pirtin lattian alla, johon +ovi muurin vierestä käypi. Viimmeisen arkin lähetetyistä ouvommista +sanoista, panen tätä kirjotusta seuraavaksi. Stud. Cajanilta, joka +tähän asti tämän syksyn on minua Venäjän puolella matkatessani +seurannut ja hartaasti kysellyt kaikkia outoja sanoja, taiat tulevana +vuonna Hels[ingi]ssä soaha joitakuita selvityksiä Kalevalassa ja +hyvinpä minultaki, jos Kuolaan taikka Vienaan kirjotat. Mehiläisestä +kirjotin jo viimmen, jotta sihen toivoisin Sinulta jotai apua. Ennen +lähtöäni Kajaanista laitin sihen kirjotusta hyväsesti noin puoleksi +vuoeksi ja Kuolasta taian soaha jotai lisäksi lähettää, vaan en +tahtoisi'kan sillä aikoani kovin viivytellä. Voi hyvin. -- Veljellinen +ystäväsi + + Elias Lönnrot. + + + + +4. + +Luutnantti Örnhjelmille. + +(Konsepti.) + + + Uhut, 24 p:nä marraskuuta 1836. + +Nyt olen tullut lähemmä 10 peninkulman päähän Suomen rajalta ja aion +huomenna matkustaa edelleen. Sitä ennen tahdon ylioppilas Cajanin +mukana, joka huomenna alkaa paluumatkansa Kajaaniin, lähettää terveisiä +Sinulle ja vaimollesi, koska en kuitenkaan pitkään aikaan toiste voine +sitä tehdä. Miten on nykyä Kajaanin yhteiskunnallisten olojen laita? +Melkoisesti huolissani läksin sieltä kuultuani, että tuo jo muutenkin +pieni seuraelämäpiiri oli välien rikkoutumisesta hajaantunut. -- +Suokoon Jumala kuitenkin meille kaikille edelleen terveyttä. Hyvin +köyhää maa kuuluu olevan täällä pohjoiseen; en kuitenkaan luule nälkään +kuolevani, sillä aina toisen pitää voida elää siinä, missä toisenkin. +-- Eräällä tehtävällä minun täytyy vaivata Sinua; pyydän nimittäin +Sinua ostamaan kopallisen hyviä heiniä ja säilyttämään ne Kajaanin +talvimarkkinoihin sekä silloin antamaan ne Enonsuusta kotoisin olevalle +venäläiselle talonpojalle Dmitreille. Minä ynnä Cajan näet asuimme +hänen talossaan viikon päivät, eikä hän ottanut siitä maksua, vaan teki +sen sopimuksen, että talvimarkkinoilla saisi pienehkön kopan hyviä +heiniä. Neuvoin häntä menemään sinun luoksesi, minkä vuoksi minun nyt, +suorittaakseni tämän kunniavelan, täytyy vaivata Sinua. Voudilta saat +siihen rahoja. Ellei heiniä missään olisi saatavissa, niin pyydä +sitten, että Polvilasta annetaan. Jää hyvästi. + + + + +5. + +Kruununvouti Wichmannille. + +(Konsepti.) + + + Uhut, 25 p:nä marraskuuta. 1836. + +Viimeisenä hetkenä, ennenkuin täältä lähden pohjoisemmille seuduille, +on hauskaa lähettää Sinulle ja vaimollesi tervehdys. En voine pitkään +aikaan vastedes sitä tehdä, ellen joulukuun lopulla käy pistäymässä +Kuusamon markkinoilla. Mutta se matka riippuu silloisesta +olopaikastani; voin näet silloin jo olla kauempana rajalta. Nyt olen +ruvennut keräämään suomalaisia satuja ja olen jo pannut paperille niitä +1/4 sadan verran. Luultavasti niiden luku kasvaa moneksi sadaksi, +ennenkuin taas olen Kajaanissa. Olen näet aikonut vaelluksillani käydä, +paitsi täällä asuvien suomalaisten luona, myös ennen paluutani +Suomen-Karjalassa ja Viipurin läänissä. Silloin luulen voivani kestitä +lapsiasi saduilla vaikka monta päivää perätysten. Voi hyvin. + + + + +6. + +Postinhoitaja Gosmanille. + +(Konsepti.) + + + Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836. + +Koska olen varma siitä, että Sinä taloudellisten ja muiden tarpeiden +esiintyessä olet vanhemmilleni avullinen, olen sen asian suhteen +vähemmin levoton kuin lähtiessäni Kajaanista. Muistuta heitä, että +talvimarkkinoilla ostavat pellavia ja hamppuja, ettei niistä vuoden +kuluessa tule puutetta, sekä ruokatavaroita, lihaa ja muuta sellaista. +Voudilla kaiketi silloin on niin paljo rahoja, että hän voi antaa, mitä +tarvitaan. -- Matkani on tähän asti ollut koko hauska; millainen se +tämän jälkeen on oleva, sitä en niin tarkoin tiedä. Lähdettyäni +Kajaanista, tulin ensin Säräisniemelle, missä viivyin pari kolme +päivää, kuljin sitten salomaiden kautta Puolangalle, viivyin siellä +pappilassa pari päivää, tulin sitten Hyrynsalmelle ja asustin rovastin +luona kolme päivää; sieltä Kiannalle lokakuun alussa. Saman kuun +8:ntena päivänä tulivat Akseli ja vasta 16:ntenä [yläpuolelle +kirjoitettu: 17] 1 p:nä matkustin pois sieltä, ensin vesitse viisi +peninkulmaa Venäjän rajalle. 20:ntena päivänä lienee kuljettu rajan +yli, ja siitäperin olen oleskellut näissä kylissä tehden keräyksiä. +Olen kyllä viihtynyt tähän asti, mutta en rohkene toivoa, että minulla +vastedes olisi yhtä hauskaa, kun jään vallan yksikseni, sillä Cajan, +joka tähän asti on ollut matkakumppanini, eroaa nyt minusta ja lähtee +paluumatkalle teidän luoksenne; minun taas täytyy lähteä kauemmaksi +vaan. Toiste enemmän. Voi siihen saakka hyvästi. + + + + +7. + +Tuomari Flanderille. + +(Konsepti.) + + + Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836. + +Näillä riveillä saan ensi kerran tervehtää Sinua ja muita -- +"Nygårdilaisia" ["Nygård" oli tuomari F:n koti Paltamossa]; vasta en +voine sitä tehdä ennenkuin Kuolasta helmikuussa. Kelirikko on tähän +asti minua viivytellyt, niin etten ole päässyt etemmäksi kuin noin 10 +peninkulmaa rajalta, mutta tänään aion lähteä liikkeelle viivyttyäni +kolme viikkoa tässä kylässä. Ylioppilas Cajanin kanssa olen asunut +vallan oivallisessa kamarissa eli kornitsassa, joksi sitä täällä +sanotaan, ja olen joka päivä laulattanut sekä tyttöjä, akkoja että +miehiä ja poikia tai antanut heidän kertoa satuja, niin että kyllä on +ollut täysi työ, ja ettei ikäväkään ole vaivannut. Täältä nyt vaellan +pohjoisemmille seuduille, tulen muun muassa pian käymään Skiitan +nunnaluostarissa, joka täältä on vajaan 10 peninkulman päässä. -- Voi +hyvin. + + + + +8. + +Lääketiet. kand. Ingmanille. + +(Konsepti, suomeksi.) + + + Uhutkylästä 25 Marrask. 1836. + +Vasta nyt jälle lähetän kirjan _Pieniä runoja Gottlundilta_, jonka +kamaristasi jo kesällä 1834 omin lupineni otin. Senlaisesta lainasta jo +vaan pitäisi paremmin ja mahtavammin kiittää, kun osaankana. Pian 2 +kuukautta olen nyt ollut Venäjän puolella, vaan edl. [tässä kuten +seuraavissakin kirjoituksissa edl. (= edelleen) merkitsee j.n.e.]. +Paitsi runoja, virsiä (itkuvirsiä), lauluja, hoiunnoita, sanalaskuja ja +arvuutuksia olen myös ruvennut keräämään suomalaisia tarinoita eli +saarnoja, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan. 25 on jo sana +sanalta kirjassa, ja näyttää niitä saavan, jos kuinka paljo. Jos +jolloin jouat, niin kirjota jotakuta Mehiläiseen ja laita +Kirjapränttääjä Barckille Ouluun. Voi hyvin. + + + + +9. + +Tohtori Rabbelle. (Konsepti.) + + + Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836. + +Nyt olen jo kolmatta kuukautta ollut poissa Kajaanista ja olen siis +alkanut saada koko joukon keräelmiä. Tähän asti minulla on ollut +ylioppilas Cajan seurana, mutta tänään minun täytyy erota hänestä, kun +hän lähtee paluumatkalle, ja minun täytyy matkustaa etemmäksi, nyt kun +Herra viimeinkin on tehnyt kelin hyväksi; tähän asti se näet on ollut +huononpuoleinen. Kuolasta kaiketi saan uudestaan tervehtää sinua ja +kertoa, miltä pohjantähti näyttää, kun tulee lähemmäksi sen alle. Voi +siihen asti hyvin. + + + + +10. + +Yliopp. Cajanille. + +(Konsepti, suomeksi.) + + + Pistojärvi, 27 Marrask. 1836. + +Et voi arvata'kan, kuinka Uhtuesta lähettyäni oli ikävä, sitä ei voi +sanalla sanoa, eikä virsissä veteä, niin oli mieleni apia. Olen usein +ennenki ollut Venäjän puolellaki, vaan niin ikävää minulla ei vielä ole +konsa ollut. Usein tulivat vedet silmääni ja tulevatpa vieläki. Voi kun +mielelläni kääntyisin kotia, jos en pelkäisi häpiätä, ei täyttää, mitä +olen toivotellut ja empä taitais niin siitäkän huolia, jos ei toisella +puolella tievustelemuksen haluki vetäisi minua ulommaksi. Ainaki pitää +niillä seuvuilla kerta käyä, puuttuu mi puuttuu runoja ja lauluja. +Tässä kylässä, jossa nyt olen, ei ni ole mitä kirjottamista, ei runoa, +laulua eikä tarinata, jotta sanoa saamatta huomenna taasen lähen. + + + + +11. + +[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.] + + + Makarista, 29 Marraskuuta 1836. + +Perjantaina 25 Marraskuuta läksin Uhtuesta Ohtakylään. Matka luetaan +olevan 45 virstaa kylätöntä taivalta. Keli ei ollut kiitettävä, jos ei +varsin kehnokana. Muutamassa paikassa uppo hevonen rinnuksista saati +suohon, jotta oli kylläi vaikia jälle ylös päästä. Samaan paikkaan sano +kyytimies hevosia toisinaan jääneenki. Ei muuallakan kantaneet suot +varsin hyvästi. Ilman kulettiin vaihetellen soita, lampia ja kankaita, +jota laatua ovat kaikkiki maat näillä pohjasilla seuduilla. 20 virstaa +kylästä tultuamme oli sauna, johon eräs mies Uhtuesta oli asettaunut +lähellisessä lammissa kalastamaan. Siinä istui hän meidän tullessa +valkian ohessa poikansa kera. Oli myös vähä ennen meitä tullut Koljolan +kylästä eräs ukko akkane ja tyttärenensä. Hänellä oli mieli lähteä +parempoa elopaikkoa etsimään Venäjän maalla, lähteä pääelolle, kuin hän +sano, taikka kerjäämään eli kysymään, sillä kerjäämistä täällä sanotaan +kysymiseksi. Sitä varten oli hän varustaunut hevosella, padalla, +kuppiloilla (_staltsoilla_) ja pussiloilla (värtsilöillä). Tässä oli +tämä kulkeva perekunta kalastajalta saanut kaloja keitokseksi, isoja, +lähes puolentoista korttelin pituisia, valkosia muiehia (muikkuja), +joita vaan hyvistä lampiloista saahaan ja jotka kuulu vasta jään alla +kutevan. Niistä keitti akka rokkoa ja jäi vielä meistäki keittämään, +sillä kyyttimieheni vet ei syöttänytkän kauan hevostansa. Ukko +sanottiin Koljolan kylän parahaksi laulajaksi, vaan tässä ei nyt +käyttänyt häneltä lauluja kirjottaa, sillä jos polvet pöytänä maassa +savun seassa vähin olisinki kirjotellut, niin ukko ei niin heti +myöstynytkän laulamaan, eikä sanonut oikein laulumahtiinsa pääsevän, +ennenkun saisi ryypin eli kaksi suuhunsa. Sanottiin häntä myös koko +paikkakunnan parahimmaksi tietäjäksi ja kertopa itseki, jotta häntä +usein oli etähellä'ki kuletettu ihmisiä pahoista päästämään. Kerran oli +Petrosavotskassa herra mielirikkouksiin tullut ja sinne'ki oli häntä, +käyty. "No voitko päästä hänen jälle mielihinsä?" kysäsin minä. +"Mintäpä tuonne ilman olisin lähtenythän", vastasi ukko. Niin tarkat +toki ei kaikki tohtorit ole. Vielä kysyin ukolta, paljonko hänellä +siitä päästöstä maksettiin. Hän sano itsensä ei konsa suuren +palkoillansa olleen, vaan vähempään tyytyneen. Niin sillonki oli +hänelle tunkemalla tungettu tukku valkosia pumakoita (25 ruplan +setelilöitä) käteen, vaan hän ei ollut ottanut, kun yhen sinikön (5 +ruplan) ja mitä vähä ruokavärkkiä keralla. Ukko ei ollut kun jos +korttelin päällä kahen kyynärän, jonkatähen hän kyllä nuorempana +mahtoki, kuten sanottiin, rattaan tavalla maassa pyöriä ja ilmassa +oravan tavalla puusta puuhun lentää. Sekä Ohdassa, Pistojärvessä, +Suvannolla ovat miehet myös lyhyitä, tuskin puolen kolmatta kyynärää, +jotta kyllä luulenki heiän Lappalaisista alkunsa saaneen. En tieä, +miten lienevät näistä seuvuin pohjaseen päin. Ohassa nukuin yötä, ja +läksin siitä toissa pänä (26) Pistojärveen 15 virstan päässä. Siinä +vietin sen päivän ja seuraavanki, joka oli sunnuntai. Isäntä arveli +minun kyllä hyvästi vielä maanantainaki Suvantoon kerkiävän, koska +siilon hänellä itsellä sinne oli hevosen kera lähteminen. Niin jäinki +ja kyselin laulajoita, joita ei kuitenkan ollut tässä kylässä, eikä +muutakan kirjalle pantavata. Maanantai aamuna lähti hän Kierettiin elon +noudantaan ja otti minun Suvannolle saati rekehensä. Minä siitä en +luullut hänen hoti kysyvän, jos 5 riunaa palkkaa korkeinta, kuitenki +kysy hän perille päästyä kokonaista ruplaa. Vähä ouostuen sanon: "eikö +tuo vet kaheksalla riunalla vättäisi [? välttäisi] maksetuksi" ja +sihempä jäiki. Suvannolta tänäpänä oli kahapäinki mieleni, taikka +Kuusamon kirkolle taikka Pyhään saareen. Ikävöitsinpä taas hoti vähäksi +ajaksi Suomen puolelle päästä, vaan toisin puolin katsoin sopivaksi, +sitä ennen käyä Tuoppajärven kylissä kuulustelemassa ja keralla pyhäin +miesten ja naisten asuntoa silmäämässä. Sillä matkalla ei toki +menne'kän jos korkeimmaksi 3 viikkoa ja niin toivottavasti pääsen +joulua Kuusamossa pitämään. Niin läksin iltapuolella Suvannolta ja +tulin 6 virstaa tänne Makariin eli Multimakariin, jolla nimellä tätä +paikkaa myös kuuluu mainittavan. Kaikki ylen köyhiä. (Talossa, jossa +kirjottelen, akka Skiitasta. Mies poissa; akka vasta pääsi tähkiä +olesta veitsellä leikkaamasta, josta rokkaa keitettiin. Lapsista vielä +toinen oli sairas -- -- --) Tässä kylässä ei nouse, kun kaikkinansa 3 +savua, niistäki yhen talon asukas mennä kesänä Kuusamosta Suomen +puolelta tullut. Siinä kävin vastikänä ja oliki ilahuttava nähä siinä +meiän tapaan elettävän, vaikka oliki siinä eräs rosvonnäkönen +venäläinen yötymässä, jolta hyvä, jos huomena pääsen rauhassa +kulkemaan. Talossa, jossa nyt kirjottelen muun väen nukkuessa, vasta +kerrottiin, hänellä parahillaanki rosvottu takki päällä olevan. Häneltä +kuitenki vaihoin itselleni hyvän puukon, josta annoin kaksi kouraa +tupakkaa. Isännältä kuulin seuraavan hirviän tapauksen, joka Kuusamolla +hänen nuorra ollessa oli sattunut. Oli renki talossa 10-kunta vuotta +palvellut ja antanut palkkansa olla isännällä ottamatta. Niin isäntä +hänen kera kerran lähti oravametsälle ja saunassa metsässä ollen rengin +nukkuneena löi pyssyn krassin korvasta puhki. Jätti kuitenki rengin +vähin elämään, vaan leikkasi kielen poikki ja tunki ison tupakkatukun +suuhun, jotta ei saisi ni mitä ilmotetuksi. Lähti siitä kotiinsa ja +sano rengin korvansa kannon oksaan puhki langenneen. Väki siitä tuli +katsomaan, renki veettiin ahkiossa kotiin yhä hengissä. Niin isäntä +siellä rupesi arkkua laatimaan ja muien ei nähessä luultavasti pani +hänen elävänä arkkuun. Lääkärin katselossa vasta nähtiin, miten miehen +kera oli menetetty ja isäntä lyötiin rautohin. Jonkun ajan linnassa +oltuaan ja keräjissä käytettyään tuomittiin häntä iän päiväksi +Viaporiin vietäväksi. Vietäissä teeksentelihen sairaaksi, monena +päivänä ei ni syönyt mitä, vaan yhä valitteli jo kohta kuolevansa. +Kulettaja ei ni varannut hänen semmoisen karkaavan, heittihen +huolettomammaksi ja anto hänelle tilan pakoon päästä. Hään ni siitä +tekeyty kuohariksi, eleli sillä viralla jonkun ajan maakunnassa ja +kotia viimmen tultuansa piilehteli kellarissa pirtin alla. Sieltä häntä +haettiin, ei saatu, vaan poikia sakotettiin, kumpastaki 8:lla +tuhannella. Hään itse sitte eli Venäjän puolella ja kuoli viimmen +punatautiin matkalla, kun oli lähtenyt Venäjän puolelta kotonansa +käpäsemään. Siitä häntä metsään hauattiin. + +Vaikiampata yötä en ni konsa muista viettäneeni, kun mennehen yön tätä +30:ttä vastaan Makarissa. Pirtti jossa ensin kirjottelin oli vilu, +ettei arveltavasta ollut nukkumaan rupiamistana. Sentä ni menin toisen +taloon Suomen eläkkään luoksi, jossa tiesin vähä lämpimämmän olevan. +Siellä kyllä sain pienen taljan allani, vaan peitettä ei ni mitä. +Omalla haljakallani koin peitellämätse, vaan ei tahtonut riittää. Vähä +siinä kyllä nukuttiin koko pitkässä yössä. Ja kaiken yön puhu tuuli +kovasti ikkunoihin paahtamalla. Ei millä ole nämät Venäjän pirtit meiän +pirtelöihin verrattavat. Esinnä on heissä paljo ikkunoita ja likellä +toinen toistaan, ettei tuulen liikkumatonta paikkaa lahitsoilla. Myös +on lattia korkialla maasta ja siitä käy yhtäläiseen tuulen henki. + + + + +12. + +[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.] + + + Vaarakylässä 2 Joulukuuta 1836. + +Makarista hiihin esinnä 5 virstaa Tuhkalaan ja siitä samana päivänä 3 +v. Iljalaan, johon yövyin. Iljalasta Suureenjärveen tie esinnä 3 v. +Akkalaan, siitä 20 Käpäliin, siitä 15 Suureenjärveen. Niin tavallinen +tie. Kuultuani suoraa syänmaan halki ei olevan, kun 30 virstaa, päätin +hiihtää, vaikkei ollutkan jälkeä ennistä. Oppaaksi lähti eräs mies +kylästä ruplan palkalla, jota en kieltänytkän, koska hän kuitenki +viipyi lähes 2 päivää matkalla, yhen mennessä, palatessa toisen. Sainpa +jo kylliksiki mitä toivoin jalotella sillä taipalella. Umpi pian koko +taipalen ja vielä päälliseksi jäätäjä keli. Vaan kuitenki päästiin +illaksi kylään, jossa ottima majan Tuhkaispapin Homan talossa. + +Näillä seuvuin minun tieostani ollaan kolmea vieroa [= uskoa], jotka ei +kenkän sovi yksistä astioista syömään. Oikia papinviero, jota myös +mieroksi sanotaan ja sen tunnustajia _mierolaisiksi_, on ylen pieni ja +yhtäläiseen vähenemässä. Sitä vaston levenee _Tuhkasen viero_, minkä +voipi. Tämän jälkimmäisen pappi ja levittäjä kuuluu asuvan Karkalahen +kylässä Kieretin ja Kemin välillä meren rannalla. Vaan kuin onki ylen +suuri hänen lääninsä, niin onki pitänyt hänen asetella eri pappia, +jotka pienemmissä lääneissään käyvät lapsia kastamassa, ventsäämässä +[= vihkimässä], kuolleita hautaamassa ja muissa toimituksissa. Itse +kuuluu hän noin kerran vuoessa ympäri suuren lääninsä kulkevan ja +toimittelevan, mitä sattuu. Niin häntä, kuin hänen asetettuja +aluspappia pitää kylien (Tuhkalaisten) kyyittää ja ruokkia kulkunsa +ajan. En varmon tieä liekkö heillä muuta palkkaa, kun mitä kuki +ehostaan antaa; eipä taia olla, koska siitä ei ni mitä ole virketty. +Paljopa tulisiki maakunnalle rasitusta, jos heillä vielä maksaa +pitäisi, sillä oikioille laillisille papeille pitää kaikista +papillisista toimituksista, joita nämät erivierolaiset tarvitsevat +omilta papeiltaan, maksaa, minkä hän määrää, vaikk'ei hän ni mitä tee +muuta, kun salassa pitää asian. Useinki olen Tuhkalaisilta kysynyt, +missä heiän uskonsa mierolaisista erotaksen, vaan siitä en ni vielä ole +mitä selvitystä saanut, eivätkä näytä itsekän tietävän. Sitä vaan +sanovat, että papinviero molii toisilla sormilla, kun J[uma]la on +käskenyt ja vieläpä mainivat muutamat kirotun (proklat) olevan, joka +molii papin tavalla. + + + + +13. + +[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.] + + + Tuoppajärven Saaressa 5 Jouluk. 1836. + +Eilen hiihin Vaarakylästä esinnä 12 v. Skiittaan, siitä 8 v. Pyhään +saareen(!). Edellinen taival metsänen, soinen, 4 lampia tahi järviä +taipaleella: Vaarajärvi, Haapajärvi, Neitijärvi ja Pamojärvi. Skiitta +on kun muinenki Hämeen kylä, ei juuri nurkka nurkassa, ei paljo väliä, +huonukset tahi talot ilman järjestyksettä, lahta pitkin Tuoppajärven +rannalla. Jumalan palveloa pietään joka päivä kylässä olevassa +kirikössä. Vaan ei miehiltä, yksin naisväeltä, jotapa vaan Skiitassa +asukseleeki, vähin miehiä. Mitä näillä naisilla lie muutai työtä, kun +kirikössä käyä, en ni voi sanoa; taitaa hoti olla ommelluksia ja muita +senlaisia. On myös kylistä ympärillä tuotu tänne tyttölapsia opastettaa +kirjalukuun, lauluun ja kirjotukseen. Nuoremmat naisista asuvat lukon +varassa, eivätkä laske heti luoksensa tuntematonta, niin erähät +vanhemmatki. Matka Skiitasta Saareen on järveä ja tullah muutaman +pienemmän saarenki poikki kulkemaan, ennen isoon saareen tultua. Tämä +iso saari kuuluu olevan noin 10 virstaa pitkä, usiammalta pienemmältä +piiritetty. En tieä mikä minussa mieli, niin muinen Valamon +monasterissa käyessäni, niin nykyäni tässäki. Tuskin olin tullut +huomisten ta kirikön näkyville, ni jo taasen teki mieleni kääntyä +jälelle. En ni kuitenkan kääntynyt, vaan menin kylään. Pimiä oli minun +jo jäällä hiihtäissäni yllättänyt, jonka tähen kyllä katselinki, mihin +tässä kylässä mennä. Eräältä mieheltä kysäsin, kussa bolsij Starets +(Polsakka Startsa) asui ja häneltä juohatettima päällysmiehen luoksi. +Tämä ei kovin vanha, yksisilmä ukko asu kahessa pienessä huoneessa, +kumpasetki noin 4 tahi 4 l/2 kyynär. suuruiset ja eipä vielä niitänä +yksin viljellen, vaan toisen toveritsan kera, joka pöyän äärellä istu +sisämmäisessä ja näytti kirjaa lukevan. Sisään tulleelta tuli Pols. St. +kysymään minulta, mitä lie kysynyt Ven. kielellä. Kun sitä en +malttanutkan niin vastasin: Ja nie govoriu po ruski a po niemetski, +svetski, latinski, korelski. [= En puhu venättä, vaan saksaa, ruotsia, +latinaa, karjalata.] Sai hän siitä sitte erään talonpojan tulkiksi, +jonka kautta selvitti minulle, että hänen piti mennä kirikköön, vaan +miehen käski hän juohattaa minua matkamiesten majaan, jossa yön +lepäsin, häntä enää näkemättä, vaikka kiriköstä -- + + + + +14. + +Yliopp. Cajanille. + +(Alk. suomeksi.) + + + Kuusamosta, 1 Tammikuuta 1837. + +Rakas Veljeni! + +Tuskin uskotkaan, kuinka Uhtuvasta lähettyäni maailma minusta näytti +kamalalta. Sitä ikävätäni en voi "sanoilla sanoa, enkä virsissä veteä". +Olen usein ennenki Venäjän puolella ollut, vaan niin apialla mielellä +en konsa vielä. Usein tulivat vielä toisella ja kolmannellaki päivällä +veet silmihini. Voi kuinka mielelläni olisin jälkeesi kotiin kääntynyt, +jos olisin kehannut ja jos toisella puolella ei himoni olisi vetänyt +minua ulommaksi tievustelemaan, mitä voisi löytyä. Ainaki pitää niillä +seuvuin kerta käyä, saa min saapi, ajattelin ma, ja ehkä toisten en +enää pääsisikän. -- Niin läksin ja olen sitte Sinusta erottuani +osittain jalan, osittain hiihtämällä, osittain hevosella matkannut +päälle 300 virstan, Tuoppajärven kylissä enimmiten, jotka kuitenki +olivat hyvin köyhiä, niin ruualta, kuin runoilta. Muutamassa Makari +nimellisessä kylässä ostin kaksi hyvää asetta, suuren Venäjän puukon ja +sukset. Vaan kumpastaan ei ole minulla enää koska Pyhässä Saaressa +vaihon puukkoni vielä suurempaan ja mielestäni parempaan, sukset taasen +unohtuvat jälkeeni. Sitä ennen niillä kuitenki hiihin ylehensä 60 +virstaa, jotta jousivatpa unohtuaki. Katoslammin kylästä Suureen +järveen hiihtäessäni oli 30 virstaa aivan umpea ja vähällä olin sillä +taipaleella uupua. Ilman oppaatta en kyllä lähtenytkän, vaan hänki, +eräs karkulainen, täällä piilossa elävä mies, ei ollut suuresti itseäni +parempi. Illaksi toki pääsimä kylään ja majautuma Tuhkaispapin Homan +taloon. Jos muistat Jaakkosen Jyvälahessa, niin jopa kyllä helposti +arvaat, mimmoinen mies tämä Homa oli. Esiksi ni hän ei suannut minua +itsensä ja muien kera kylyyn, vaikka oppaani, pahapäivänen karkuri +kyllä pääsi, sitte kumartaa ilvehteli hän puolen iltaa ja viimmeksi +väitti vanhat homeiset, savustuneet Slavonskankieliset kirjansa olevan +Gretjseskan kieltä. Skiitassa tapasin äskenmainitun Jaakkosenki +veljentyttäret, jotka vaativat minun sekä Venäjän kirjoja lukemaan, +että laulamaan Karjalan lauluja ja valminna soittamaan. Heiän +opettajansa eli hoitajansa oli aivan ummikko Venäläisakka riepu, jos +lieneeki alkuansa jotai herrasrotua ollut. Koko nais pyhitys Skiitta +näköänsä ei ole parempi, kun muinenkan Venäjänpuolinen kylä, jotta +pettymään kyllä tulinki, kun luulin siinä tavallisen naisten monasterin +löytäväni. Pyhä saari, jossa miehet Jumalaa palvelevat, taikka ovat +palvelevanansa, on Skiitasta 8 virstaa pohjaseen päin. Ei äyriä parempi +kun Skiitta ollut se minusta. Kirkossa kyllä kävin jo kaksiki kertaa ja +kyllä näin, että siellä oli muutamia tomuttuneita kuvia, vaan en ni, +mitä niien olisi pitänyt kuvailla. Päällysmiehen, jonka nimi oli Ilja, +sanottiin koko maailman kielet osaavan, vaan nähtävästi Karjala, +Ruotsi, Saksa ja Latina näihin koko maailman kieliin ei kuulunut, sillä +niitä myöten en saanut sanaakan häneltä. Yhen yön ainoasti viivyin +tässä, enemmin rosvopesältä, kun monasterilta näyttävässä +rakennuksessa. Siitä tulin taas Skiittaan ja vielä samana päivänä +Vaarakylään, vaikka kyllä vaaittiin minua Skiittaan yöksi jäämään. +Kuinka sieltä olen tänne Kuusamoon joutunut, sillä nyt en ni +kirjotustani pitkittele. Täällä olen Arvuutukset selväksi kirjottanut +ja uuen laukun kaheksalla erisialla teettänyt. Nyt lähen Pääjärven +kylihin ja Vienasta, jos sinne minulle kirjan laitat Helsingistä, +taasen Toukokuun lopulla kirjotan enemmin. Unohtu minulta Vaseniukselle +viimmen kirjottaa käännöstyöstä. Tässä nyt on kirja hänelle siitä +asiasta, jos luulet tarvitsevasi, niin vie käteen. Leikkaa myös erille +seuraava tietoanto Mehiläisestä ja pyyä Kamreeri Rabben toimittamaan se +Suomen Yht. aviisiin, taikka paneta itse, muistamalla minun puolestani, +jälkimmäisessä tapauksessa, panna pränttäyskuluki. Niitä tietoja +myöten, joita täältä ja matkaltani tätä ennen olen saanut, Suomen tahi +Karjalan kieli loppuu heti Pääjärven pohjaspuolella ta lappi alkaa. +Niin ollen kyllä tuleeki minulle tuumaamista joko Suomen tahi Venäjän +puolitse ylös Kuolaan mennä. Taitaapa pitää Suomen puolelle tulla, +sillä Lappalaisten kanssa minun ei ni ole mitänä tekemistä ja +toimittamista. Sano terveisiä muillenki ja Keckmannille, jolle minulla +ei nyt ole mitän erittäin kirjottamista, ennen kun Kuolasta tahi +Kemistä, jos sieltä kirja kulkisi. + + Ystäväsi + Elias Lönnrot. + +Jos Waseniuksella ei olisi käännettävää antaa, niin käy Frenckellissä +eli pyyä Keckmannin puolestasi käymään ja toimittamaan. + + + + +15. + +[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.] + + + Törmäsessä, 1 Tammikuuta 1837. + +Majahuone Saaren pustiinassa (eli monasterissa) ei juuri pieni tupa, +vaan läpikäytävä eräältä keittäjältä, joka sisämmäisessä huoneessa +usiamman kerran päivässä keitti ruokaa ja siellä yönki makasi. Minulle +levitettiin porontalja yöksi alleni lavitsalle, jossa nukuin laukkuni +tyynyksi saatua. Muita majamiehiä makasi kolme eli neljä lattialla ja +kuuluu pian yhtäläiseen, niin kesällä kun talvella vieraita paikalla +kuleskelevan. Muutaman näiten kanssa Kiisjoesta kotosin vaihon puukkoa, +kun ei ollu'kan mitänä parempata tehtävätä. Miehet täällä, kun meidänki +puolella usiammissa paikoin käyvät semminki matkoilla aina puukko +vyöllä. Vaan pitävät sen oikialla puolella, ei, kun meidän miehillä on +tapana, vasemella. Puukot heidän ovat suuremmat meidän laatua ja kären +puolelta hamaraa vasten väärät. Terä on noin korttelin pituinen, pää +neljän tuuman. + +Edellä mainittu ukko Koljolasta, tavallisesti Koljasu nimitetty, kuuluu +aikoinansa olleen viekkahimpia porovarkaita näillä rajaseuduilla. +Enimmästi oli Ruotsin (Kuusamon ja Kiannon) poroja varastanut, josta +häntä emme kuitenkan voi erittäin moittia, sillä Venäjän puolella ei +ilmankan näillä seuduin ole poroja. Muutamanki kerran puikahti ulos +metsästä, leikkasi paimenten havatsematta poron raidosta ja lähti +kotiinsa kulettamaan. Vaan penkoen pian poroa kaivattavan ja jälkiä +myöten hakemaan tultavan otti kengät omista jaloistaan ja puki peuran +takajalat (kengitti), terät taas, kannan puolen eteenpäin sitoen. Poro +takajaloillaan astuu juuri etujalan jälkeen, jonka tähen ei jää'kän +näkymään kun takasten jalkain jälet, Niin laadittua talutti kauniisti +poron kotiinsa sukkajalassa itse edellä astuen, löi lihoiksi ja söi +suuhunsa. Poropaimenet kyllä olivat havanneet poron raidosta kaonneen, +vaan eivät tienneet minne lähtiä hakemaan, kun jälkiä ei minne näkynyt +menevän. + +Toisen kerran juuri kotirannalle varastetun poron kera päästyä, näki +poromiehiä luoksensa hiihtävän. Kun olisi lähtenyt vielä ylös rannalta +poroa taluttamaan, niin toki olisivatki havanneet; sentähden keksi +paremman neuon, työnsi aventoon jään alle poronsa ja lähti itse +suksilla poromiehiä vastaan, kuni muinenki oikia mies. Poromiehet +kysäsivät, jos ei olisi poroja missä nähnyt? -- "Vastikään mentiin +tuonne". -- poromiehet sinne, kunne sano menneen, hän aventoon poroansa +jälle ylös saamaan ja niin kotiin lihoiksi lyömään. + +Kolmannen kerran oli hevosella metsässä käynyt, poron ampunut, +rekehensä köntännyt, kotihinsa lähtenyt. Eräälle lammille tultuansa +näki suksimiehiä jälestä hiihtävän. "Mikäpä nyt esiksi", arveli, +"ainaki nuo minun yllättävät", kun oliki hevosella vaikia kulku, +suksimiehillä kevyt. Niin kuitenki pääsi rannalle ennen suksimiehiä. +Vähä pois näkyvistä tultua, otti omat suksensa reestä, löi kopsahutti +ruoskalla hevosta, itse paikalle jääden. Suksimiestenki heti jälestä +tultua alko surkialla äänellä voivotella, "äkisti kohtauksen tulleen +(ruton ampuman), hevoselta jääneensä, ei minnekään pääsevänsä". Miesten +tuli armo, ensin aikovat selässä häntä kotiin kantaa, vaan vaikiaksi +tullen, laittavat hänen suksille makaamaan, niin vetivät. Koljolaan +tultua, johon paikalta ei ollutkan kun eräs virsta, poroa ei ni enä +ollut näkyvissä, sillä sen jo oliki akka korjannut ynnä hevosen +riisunut. Suksimiehet olivat Koljasun luoksi yöksi jääneet, vasta +toisella aamulla jällen lähteneet. Sen aikaa oli Koljasuki runtukalla +maata jorotellen voivotellut, vaan heti suksimiesten sintsistä ulottua +hypännyt lattialle sanoen: "a perkelehet jo kerta mentiin, missä poro, +akka?" + +Monta semmoista tarinaa kuulin Koljasun porovarkaudesta, vaan joilla en +tahdo kirjotustani pitkittää, koska jo lieneeki näissä kerraksi. + + + + +16. + +Yliopp. Cajanille. + +(Konsepti; suomeksi.) + + + Törmänen, 1 Tammikuussa, 1837. + +Tuskin uskotkan edl. -- Siitä erottuani matkasin esinnä Ohtaan 48 +virstaa -- Pistojärvelle 15 -- Suvannolle 20 -- Makariin 6 -- Tuhkalaan +6 -- Katoslammille 8 -- Akkalaan 8 -- Suureen järveen 30 -- Vaarakylään +10 -- Skiittaan 12 -- Pyhään saareen t. Monasteriin 8, sieltä taasen +Skiittaan 8 -- Vaarakylään 12 -- Käpäliin 25 -- Suvannolle 32 -- +Närhilään 10 -- Multijärveen 15 -- Kuusamon kirkolle 40. Niin olen +päälle 300 virstan (303) sitte erottuamme matkannut, osittain +hevosella, osittain jalan, osittain hiihtämällä. Makarista nimittäin +ostin kaksi hyvää asetta: sukset ta puukon, vaikkei ni kumpaa enää ole +minulla. Sillä puukon vaihon Pyhässä Saaressa parempaan ja sukset +unohin erähään taloon rajan poikki Kuusamoon päästyäni. Sitä ennen +niillä kuitenki hiihin ylehensä 60 virstaa, jotta joutivatpa unohtuaki. +Katoslammilta Suureen järveen hiihtäessäni oli 30 v. aivan umpea ja +vähällä olin sillä taipaleella väsyä. Ilman oppaatta en kyllä +lähtenytkän, vaan hänki, eräs sotapalvelosta karannut, täällä piilossa +elelevä mies, ei ollut suuresti parempi minua. Illaksi pääsimä toki +kylään ja yövyimä Tuhkaispapin Homan luoksi. Jos muistat Jaakkosen +Jyvälahessa, niin jopa kyllä arvaatki helposti, mimmoinen mies tämä +pappi Homa oli. Esiksi ni hän ei laskenut minua kylyyn, ennen muien +kylvettyä, vaikka oppaani, pahapäivänen karkuri, kyllä pääsi toisten +kera. Sitte kumarteli hän kummikseni puolen iltaa ja viimmeksi sano, +että hänen vanhat savustuneet Slavonskan kieliset kirjat olivat +Gretjseskan [= kreikan] kieltä. Skiitassa tapasin äskenmainitun +Jaakkosenki veljentyttäret, jotka vaativat minua sekä Venäjän kirjoja +lukemaan, että Karjalan lauluja laulamaan tai pilliä soittamaan. Heiän +opettajansa eli hoitajansa oli aivan ummikko Venäläisakka vai liekö +alkuansa ollutki jotai herrasväen laatua. Koko Skiitta näköänsä ei ole +parempi kun muukan Venäjän puolinen kylä pitkin erästä Tuoppajärven +lahta. Kirkko ei millän merkillinen. Pyhä saari pian samalainen. +Päällysmiehen sanottiin kaiken maailman kielet osaavan, Vaan Suomen, +Ruotsin, Saksan ja Latinan kieli vet ei taia näihin kaiken maailman +kieliin kuulua, sillä ne olivat eli ainaki näkyivät olevan hänelle +tuntemattomia. Yhen yön vaan olinki koko Saaressa, joka minusta enemmin +oli rosvonpesän, kun monasterin muotonen. Heti tultuani oli miehiä +ympärilläni, jotka kysyivät, jos minulla ei olisi viinaa myödä, johon +kuuluvat kovin ahnaita olevan. Sitte oli moniaalla, kun kuuli +tohtariksi, samaa asiata kanssani toimitettava kuin Vasken kamarissa +Paanajärven piissarilla. Hän vei minun kotihinsa, näytteli siellä +näytettävänsä ja anto palkaksi kaksi luukkoa (sipulia). Kirkossa kävin +kahestiki, vaan siitä ei ni ole mitä erinomaista sanottavaa. Pimiä esti +ikoniaki [= pyhäin kuvia] näkemästä, vähä niitä olisi ollutki +katseltavaa. Vaarakylässä mennessäni olin kaksi päivää Joukkosen +talossa. Talo oli vähä parempi ja eläjämpi muita taloja näillä seuduin, +jonka tähden siinä taasen söin tarpeeni. Sekä ukko että akka itset +elivät vielä, vaan liiatenki akka usein erikamarissa, jossa taisi +aikansa molimalla [= rukouksissa] viettää. Minä koko kornitsassa en ni +käyny. Heillä oli neljä poikaa, jokanen naisella ja naiset elossa. +Kolme pojista nykyjään olivat laukkukaupalla Ruotsissa, neljäs vanhin +kotona. Vasta oli talosta Kieretissä (elonmyönti paikassa Vienameren +rannalla) käyty; kai niitä jauhoja, joita sieltä oli tuotu, myötiin +yhtäläiseen toisille kylässä 3 ruplaan 6 riunaan puuta. Ukkoa piti +minnain [= miniäin] palvella kuni muinenki patriarkhaa, jalat jaksaa +[= riisua] iltasilla, aamusilla sukat, kengät ta muut vaatteet hänelle +kantaa. Vähä ennen minua lähti hän uuelleen Kierettiin ja oli oikein +lysti katsoa minunki, kuinka häntä matkalle varustettiin, rekeen +katettiin edl., josta kaikesta minnöillä oli paljonki työtä. +Nuorimmalla pojalla oli esinnä ollut Hämeestä tuuma naia, vaan kuinka +sitte lie asia kääntynyt, kuitenki kotimaastaan nainut. Kumma asia että +tytöt Suomesta lähtisivät tänne ouoille maille, eikö heiän ainaki hoti +olisi parempi kotimaalla. _Ei Turkuun mene, joka kotona naiaan_ taikka: +_laiska lappihin menevi, veltto vettä soutamahan_. + +Vaarakylästä otin hevosen Käpäliin, huononen kylä, noin kymmen talonen. +Siinä talossa, jota parahimmaksi kehuttiin, en tahtonut saaha ni mitä +ruokaa. Kalarokkaa kyllä keitettiin kyytimiehelleni, vaan kun pyysin +minäi siitä maksoa vastaan vähä kuppihini saaha, vastasi emäntä: "anna +vieras esinnä syö, jos mitä jää". Sitte syötyämme meni kyytimieheni +kylään ja akka, joka yksin oli koissa, toimitteli ilta askareitaan. +Niin yksin pirtissä oleva pistin tupakkaa piippuun ja aion huvikseni +vetää muutamia savuja. Mutta siitäpä olin koko yömajani menettää. +Emäntä sisääntultua, vaikka kyllä ennätinki piipun suustani saaha, +tunsi savun ja sano: "ettekö ole tupakkaa juoneet? jos vaan tupakkaa +juotta, niin kyllä sitte emme kauan sovi yhessä pirtissä olemaan". +Olisinki mennyt toiseen taloon, vaan ne eivät olleet sitä paremmat. +Muutamassa jo kävinki katsomassa, vaan siinä oli surkia elämä; ei ni +mitä syöä paitsi tähkiä ja kalalientä. Akka siitä lupasiki lähtiä +Skiittaan sanoen: "eikö hoti saaren vieroon minua otettaisi!" Skiitassa +nimittäin saavat naiset Saaresta miilostia (elatusta) 25 ruplaa +vuoessa, jota kuitenki moittivat vähäksi, eikä riittäväksi. Oli sinne +muuan akka Suomestaki tullut ja Saaren vieroon ruvennut. Hänellä oli +poika Saaressa raatajamiehenä. -- Koko Käpälin kylä ilman kuuluu +poronvarkaita täynnä olevan. Toinen toisensa porot ovat jo niin tuiki +syöneet, ettei kuulu enää ni mitä syötävätä niistä olevan. Ei sanottu +päälle kahen talon koko kylässä olevan, joissa matkamieskän saisi +omansa liikuttamatta pitää. Ei paljoa paremmaksi sanottu Tuhkalankan +kylää, johon sitte tulin. Erähällä talonpojalla, Kuisma nimeltään, oli +siinä kasakkapaimen kesän yli ollut. Syksyllä oli tämä kerran vähä +sairaaksi tullut. Kuisma rupesi tohtariksi, anto keittää vettä ja valo +kiehuvata vettä ratin läpi kurkkuun. Siitä mies paikalla kuoli +arvattavasti ja sitäpä Kuisma toivoki, koska sillä tavalla pääsi +hänelle kesän palkkaa maksamasta. Saman Kuisman satun minäi näkemään, +sulokielinen, liukas mies eli ukko. -- Makarissa eli eräs Kuusamonki +mies akkanensa ja kolmine lapsinensa. Hän oli tänne muuttaunut täällä +paremmin rauhassa saaha poroja varastella ja syöä. -- Suvannolla on +Roton talo rikas leivältä. Kuuluu vanhoja jyviä olevan aitta täynnä +liikuttamatta. Vaan niitä ei liikuta'kan, ostaa uutta Kieretistä sekä +syöäkseen, että myöäkseen. Alkua näiden rikkauteen en ni ole kuullut, +jos li[e]nevät kunniallisesti rikastuneet, vaan usiammista muista +kuuluu toisin. Sanotaan siitä ensin elämään päässeen, että ampuvat +kaksi karkulaista Venäjän maasta, joilla oli paljo rahaa ollut. Nämät +olivat ensin jolle kulle vaaralle kylästä paenneet ja kun luulivatki jo +kaukana kylistä itsensä olevan, tulen tehneet, siihen nukkuneet. Niin +näkivät Roton 3 veljestä tulen, tulivat edl. Niin sanotaan Larin +veljesten sillä tavaransa saaneen että osiksi pettivät Moskovan +porvareita, joilta ottivat suuria velkoja ja heittivät maksamatta, +osiksi jonkun palon aikana Vienan kaupungissa varastelivat, mitä käsiin +sattu. Äsken mainitun Joukkosen myös sanotaan Suomen talonpoikia +pettäneen, velkoja maksamatta heittäneen ja sillä rikastuneen. Oli +niistä keräjiäki käyty, vaan Venäjän laki ei kuulu ni mitä voivan siinä +asiassa. Viimmeinen päätös Vienasta oli tullut semmoinen, että +Joukkosen pitäisi maksaa viisi ruplaa vuosittain veloistaan, vaan joka +ei tee täyttä kasvuakan; kuinkapa pääsumman ompi? Muien rikkauesta olen +myös paljo kuullut, ei hyvää paljon, koska pettäjän tavalla aina ovat +alun saaneet ja maakunnan vääryttämällä eli rasittamalla enentäneet. +Suvannolta kyyitsi eräs akka minua esinnä Närhiin ja siitä meiän +puolelle rajoa Mullijärveen. Akan kanssa tielläni piin paljoki pakinata +erinomattain vieroon koskevista, joissa hän oli hyvin typerä. Ei ni +tiennyt J[uma]lan 10:stä käskystään mitä. Kun toinen elo kohtasi minua +taas rajan poikki päästyäni. Olinpa kun kotona. Täällä olen nyt asunut +viisi neljännystä kirkolta eräässä talossa, jonka vanha muori aikonansa +on mamsellista talon emännäksi ruvennut. Voi jos niin useinki +rupiaisivat! Ainaki olen havannut semmoisten taloin paremmin kun muien +voivan. Ja vielä siitä lähtisi talonpoikain hyväksi aina enemmin oppia +kun muulla tavalla herrasväeltä ottavat. Tämäki mainittu muori kehu +heillä ei ruunulle ei muille velkaa olevan. Tässä olen nyt kolmatta +viikkoa selvään kirjotellut arvuutteita ja muita kirjotuksiani. +Seuraavassa kirjassa on touustettu [= toteutettu], mitä meillä oli +Uhtuossa puheena. Vie se itse Vaseniukselle. + + + + +17. + +Konsuli Vaseniukselle. + +(Konsepti) + + + Törmänen, 1 p:nä tammikuitta 1837. + +Ylioppilas J. Fr. Cajan, joka juuri itse tuonee perille tämän kirjeen, +pyysi että Herra Konsulille suosittaisin häntä saamaan jonkinlaista +muista kielistä suomeen suoritettavaa käännöstyötä. Tämän suosituksen +saatan, jos Herra Konsoli muuten suvaitsee ottaa sitä huomioon, mitä +suurimmalla mielihyvällä hänelle antaa. Ollen syntynyt suomalaisella +seudulla, missä kieltä puhtaasti puhutaan, hän on sitäpaitsi opiskelun +kautta saavuttanut perinpohjaisen ja laajemman kielentaidon sekä +harjoituksen kautta helppouden käyttää sitä kirjallisesti. Jos siis +Herra Konsulin tarvitsisi jotain suomeksi käännättää, niin sellaista +vallan varmasti saattaa uskoa mainitulle ylioppilas Cajanille. +Niukkojen varojensa vuoksi ja voidakseen oleskella Helsingissä hän +sanoo olevan pakon uhrata päivästään muutamia tunteja joko +puhtaaksikirjoittamiseen tai j.n.e. + + + + +18. + +[Päiväkirjasta; suomeksi.] + + + Törmäsestä, 2 Tammik. 1837. + +Pistojärvi itse saapi vetensä Kuusamosta Muojärvestä Pistojokea myöten, +jonka rannoilla sekä Multijärvi, että Närhilä ta Suvanto ovat. +Pistojärvestä taasen vesi lankiaa Kuittijärveen, esinnä 5 virstaa, niin +Lusmakoski, siitä virstanpituinen Lusmajärvi, siitä 3-virstanen +Seitsenoikia, koski, siitä v:n Seitsenoikian lampi, siitä kaksi +Kotakoskea, siitä 3 virstanen Maejärvi, siitä 1/2 virst. Kurkikoski +(tulenpalava), siitä Kananen, Jyrkkä, Leviö, Piiksi koskia ja 3 +virstanen Hämejärvi, jonka pohjaspuolella Hämeen kylä, siitä eelle +Ruottinen, Jyrkkä, Pitkävirta, Väärä, Harjuskoski, Pällinkorva, +Luvanen, 5 virstaa suvantoa, eelle kaksi Imisystä (ensimmäinen +tulenpalava), kaksi Lohikoskea, Voivia, Puolivilla, Hirvikoski, 3 v. +suvantoa, 5 v. Kortejärvi, siitä Korpikoski, Tappara, Päälä (iso), +Sumppulampi, Päälän lampi 1 v., Ristikoski, Toraisjärvi, Aparainen +(virta), Alanen järvi 1 v., Pistonkoski, Pistonsuu Kuittajärvessä. + +Lonkanjärvestä seuraava veenkulku: Lonkka, Latvajärvi, Pirttijärvi, +Mätöjärvi, Kuisma, Niskakoski, Umpikoski, Harmasen suvanto, Pikkuvirta, +Suvanto, Jyrkät, Hynkeet, Pajulampi (5 v.), Kaalakoski, Pikkukoski, +Kuurnakoski, Tuhkakoski (iso), Jämsä, Majajoki, Hirvikoski, +Kalliokoski, Veärä, Sahi, Vuonislahti. + +Vuonisesta Hämeenkylään 30 v. (Puoliöiseen), siitä Pistojärveen 20 (al. +30 pohjas.), siitä 15 (18) Suvannolle edl. + +Vuonisesta Koljoseen 60 v. (Pluo); Ponkkalahteen 20 v. (Etel.); siitä +Venejärveen 10 v., siitä Lapukkaan 25 v. Suvannolta Tukkalaan 12 v. +(Itäpohj.). + + + + +19. + +Luutnantti Örnhjelmille. + +(Konsepti.) + + + Törmänen, 2 p:nä tammik. 1837. + +Kuusamon markkinoilla kuulin Dmitrein pojalta, että hän oli tunkenut +hamppunsa vai mitä tavaraa lie tunkenutkin sinun aittaasi +talvimarkkinoiksi. Hän on mahdollisesti sanonut, että minä olen häntä +siihen kehottanut, mutta sitä en ole tehnyt enkä ole voinut tehdä. +Tosin hän viime syksynä pyysi minulta huonetta siihen tarpeeseen, ja +tähän minä vastasin, että sinä olit vuokrannut kaikki huoneet, ja ettei +minulla siis ollut mitään vuokrattavaa. Nyt hän kuitenkin täällä tuli +kiittämään minuakin huoneesta, seikka, joka minua oikein harmitti, +ikäänkuin minä olisin antanut hänelle siihen lupaa. Ota häneltä maksua +tuosta epämukavuudesta sen verta kuin haluat, sillä se velikulta kyllä +on varoissa, kun siällä on rahoja yli 100 tuhannen ruplan. -- Y.m. + + + + +20. + +Tuomari Flanderille. + +(Konsepti.) + + + Kuusamo, 4 p:nä tammikuuta 1837. + +Arvoisin Veli! + +Jo Uhtuesta kirjoitin kuluneen joulukuun alussa Sinulle, mutta kirje +jäi, en enää muista minkä sattuman johdosta, lähettämättä. Nyt saan +siis toistaa sen sisällyksen ja ensiksi toivottaa Sinulle hyvää uuden +vuoden jatkoa, vuoden joka arvatenkin on viimeinen, minkä vietät +naimattomana miehenä! Matkastani tahdon nyt ainoastaan lyhykäisesti +kertoa, että ensin muutaman viikon ylioppilas Cajanin kanssa vaelsin +muutamissa tutuissa venäläisissä kylissä ja että sen jälkeen asetuin +Uhtueen, missä asuin lähes kuukauden ajan, koko ajan pannen kirjaan +runoja, arvoituksia, sananlaskuja, satuja y.m., mitä kylässä kuulin. +Siellä asuin hyvinkin muhkeasti erityisessä kamarissa, mutta sitten oli +asunnon laita taas huonompi, ennenkuin tulin tänne Kuusamoon. Pahinta, +mihin yksikään kristitty sielu voi joutua, on se, jos on pakko +talvisaamuina oleskella noissa kirotuissa venäläisissä pirteissä. +Ensinnäkin ne ovat pienet, noin 1/4 meidän talonpoikaispirteistä, ja +sitten on, paitsi kattoaukkoa, ovi selkoselällään koko pitkän aamun +kello 2:sta kello 6:en, jonka ajan kuluessa leivotaan, keitetään, +tehdään haudetta lehmille y.m. sellaista, niin että pirtissä sillä +aikaa on kylmempi kuin pihalla. Usein ovat hampaat kovasti kalisseet +suussani, mutta toivon kuitenkin, että taas kerran tulee kesä. Eräässä +Tuoppajärven tienoilla olevassa nunnaluostarissa olin kolme viikkoa +takaperin ja siellä minun täytyi sekä laulaa että soittaa huilua +nunnille. Lisäksi minua pyydettiin jäämään yöksi, jota pyyntöä en +kuitenkaan voinut noudattaa, kun näet, jos olisin antanut kyytimieheni +lähteä pois, en koko seudulla olisi voinut saada hevosta. Luostari on +ainoastaan noin 15 peninkulman päässä Kuusamon kirkolta, niin että kuka +tahansa teistä ensi kesänä voisi käväistä siellä. Kahdeksan virstaa +samasta nunnaluostarista on munkkiluostari eräässä Tuoppajärven +saaressa; siinä olin myös yhden yön. -- + +Mitä muuta voisin kertoa matkasta, ei erityisesti ansaitse +mainitsemista. Välistä minulla on ollut hauska, toiste taas, jopa +useamminkin, hyvin ikävä; milloin olen nähnyt nälkää, milloin taas +syönyt itseni kahta kylläisemmäksi, osan matkasta ajanut, toisen osan +astunut ja välillä taas hiihtänyt, kerranki kolme peninkulmaa yhtä +päätä ilman minkäänlaista vanhaa latua. Tosin minulla silloin oli opas +mukanani, mutta kun illan suussa tuli "takkalakeli", olimme molemmat +vähällä väsyä. Voi nyt hyvin ja sano terveisiä Adolphille ja äidillesi, +joille molemmille täten myös saan toivottaa onnellista uutta vuotta, +vaikka toivotukseni kylläki myöhään ehtinee perille. + + Veljesi + Elias Lönnrot. + + + + +21. + +Vanhemmille. + +(Konsepti; suomeksi.) + + + Törmäsestä, 12 Tammik. 1837. + +Tähän asti olen ollut terve ja toivon että te kanssa oletta terveenä +eläneet. Mitään ei minulla nyt ole'kan erittäin kirjottamista, koska +olen jo ennen kirjottanut. Jos karjanruoka ei näytä piisaavan, niin +toimittakaa jo aikanansa ostetuksi, sillä keväällä on se aina +tyyreempi. Parempi se myös olisi markkinan aikana rukutakin ostaa, mitä +näkee tulevaan syksyyn asti tarvitsevan. Voudilta kyllä rahaa saatta +niihin ja muihin tarpeisiin. Perunan siemeniä tarvitsisi taas samalla +tavalla kun mennä vuonnaki idättää 4 taikka 5 viikkoa ennen kun +istutetaan. Taidan minä Kesäkuun alussa kotiaki tulla viikoksi taikka +kahdeksi. + + + + +22. + +Postinhoitaja Gosmanille. + +(Konsepti.) + + + Törmänen, 12 p:nä tammikuuta 1837. + +Onnellista uutta vuotta! Vaellusten y.m. jälkeen olen tullut tänne, +osaksi j.n.e. ja hankkiakseni itselleni uuden laukun, sillä entinen +laukkuni, jonka nyt muutamine tarpeettomine kirjoineen ja papereineen +lähetän kotia, oli jo kelpaamaton. Nyt on minulla uusi, joka tosin +maksoi 12 ruplaa, mutta jossa sitten onkin 8 eri osastoa kaikkia +kamssujani varten. Erityistä ikävää en vielä ole tuntenut, tai ainakin +hyvin harvoin, vaikka kyllä kernaasti antaisin 15-20 ruplaa, jos edes +päivänkin saisin olla siellä kotona. Tähän asti olen tullut toimeen +ilman turkkeja tai kauhtanaa, ja luultavasti tulen niin toimeen koko +talven, ellei se tule kovin kylmä. Mutta uusi pitkä lievetakki kaiketi +minun pian on tilattava, kun näet nykyinen, johon puettuna minulla on +kunnia kirjoittaa näitä rivejä, jo alkaa käydä liian kuluneeksi. +Saappaita minulla jo on kolmas pari jalassani siitä kun sieltä kotoa +läksin. Täältä lähden nyt Pääjärven ja Koutajärven tienoille, sieltä +rajaa pitkin luultavasti Utsjoelle saakka, sieltä Kuolaan ja sitten +taas alas Kemiin ja Arkangeliin. Ehkäpä kesän alusta viikoksi tai +niille paikkein tulen kotia. Pyysin vanhempiani alussa ostamaan rehua, +jos sitä alkaa puuttua, sekä ruista -- -- muistutappa sinäkin, että sen +tekevät. + + + + +23. + +Kruununvouti Wichmannille. + +(Konsepti.) + + + Tihkuinen, 12 p:nä tammikuuta 1837. + +Hyvää uuden vuoden jatkoa. Tänne Kuusamoon tulin jo ennen markkinoita +ja lähden nyt taas matkaan. Maaherran sekä asessori Bergbomin tapasin +täällä ennen joulua ja Maaherra pyysi, että kulkutaudin sattuessa +tulisin kotia sillä ehdolla että saisin vastaavan virkalomani +pidennyksen. Sen lupasin tehdä ja sanoin, että Sinä kyllä tietäisit +kirjeessä kutsua minua tulemaan. Mutta ilman kulkutautiakin ja +kirjallista kutsua taidan ensi kesän alussa, kun tulen kulkemaan Kuhmon +rajoilla, pikimmiltään poiketa tieltä tervehtääkseni Teitä siellä. Nyt +lähden j.n.e. Hieman ikävältä tahtoo tuntua nyt taas erota tästä +seudusta, missä muutaman viikon olen hyvin viihtynyt ja missä minun +olisi vielä hauskempi, ellei minulla olisi ollut niin hemmetin kiire +kirjoituksineni, minkä vuoksi en ole rohjennut majoittua mihinkään +pitäjän herrastaloon, vaan olen asunut talonpoikaistalossa ja sieltä +joskus käynyt herroja tervehtimässä. Tervehdi kirkkoherraa ja +sano -- -- -- + + + + +24. + +Tohtori Höglundille. + +(Konsepti.) + + + Törmänen, 14 p:nä tammikuuta 1837. + +Viimein, joku päivä sitten, kirjoitin Sinulle muutaman rivin ja tahdon +nyt viime hetkessä jatkaa. Lähden näet nyt täältä liikkeelle +kulkeakseni taas Venäjän puolelle. Ensin suuntaan kulkuni Pääjärven +pohjoispäähän, missä jo lapin kielen sanotaan vallitsevan. Aikomukseni +on sieltä pitäin kiertää tuon 9 tai 10 peninkulman pituisen ja melkein +yhtä leveän järven ympäri käydäkseni kaikissa sen rannoilla olevissa +kylissä. Näin saavun viimein taas pohjoispäähän ja tulen luultavasti 4 +tai 5 viikon päästä Kuolajärven alueelle Kemijärven pitäjään; sieltä +sitten aion rajaa pitkin kulkea pohjoiseen vaikkapa Utsjoelle saakka, +jos vaan on mahdollista. Venäjän puolella samaa rajaa pitkin pohjoiseen +kuuluu asuvan pelkkiä lappalaisia, joiden kanssa minulla ei enää ole +mitään tekemistä. + +Tässä lähetän Sinulle mytyn joutavia kirjoja ja papereita, joita pyydän +Sinua Gosmanin kirjeen kanssa, vaikkapa ei aikaisemmin, niin ainakin +Kajaanin markkinoiden aikana, lähettämään Kajaaniin. Samalla pyydän +Sinua olemaan niin hyvä, että toimitat tähän liitetyn kirjeen +ylioppilas Cajanille Helsinkiin. Postikulut kaiketi sitten muistan, +mutta nyt olen vallan vailla pikkuseteleitä, lukuunottamatta hopeaa. + + + + +25. + +[Hajanaisia muistiinpanoja, y.m.; alk. suomeksi.] + + +Kaikki ristit: _selkä koilliseen, rinta keväpäivänlaskuun, kokka toinen +suveen, toinen pohjoiseen_. + +_Sepään -- sevätä_ = halata. "Montako Jumalata?" -- "Ken heille luvun +anto; kun kerranki oli 7 kuormaa Moskovasta Piiterih tuotu." + +"A mitä räähkää sii Ivana uot laatinut?" -- "A kävin mie hepoon." Pappi +siitä itkemään. "Kovinpa sivulla, henkiisä kormelitsa se hepo sääliksi +kävi" [Ehkä luettava: K. siulla, henki-isä, k., s. h. s. k.] (sääli +siitä hevosta tuli). (_hepo_ = tamma; _-ponen_, comm. generis ---). + +Heikkilässä. + +Kolmatta polvea mie hänestä olen. Hän esiisäni oli Sotkamosta ja +ensimmäisiä, ku tänne talon rakenti. Kotalappi sillon vielä ympärillä +eleli. -- Hyö ei suvattu lantalaisia [= suomalaisia]. Taioillaan +vastusta tehtiin. Koskentalossa (paikalla) sillon eli lappalaisia. +Kerranki isoisäni oli kaskea leikannut. Oli hänellä kasakka, joka näki, +mitä muut ei nähneet. Niin jäätä myöten näki paljo väkeä koskelta +tulemaan. Hän siitä outti, kunne'ka olivat rannalta maalle nosta, siitä +vastustamaan. Niin karkotti kaikki paniainsa päälle. Siitä koko +lappalaispere kuoli -- Isäntä itse heti jälkeen matkalla. + +Sinkka -- Kävelys -- Kinttaset --- Tjsesterka -- Ristinen -- Paikkaset +-- Koroli -- Käsivetelys -- Naittajaiset. [= Kisain nimiä.] + +-- Mieronpirtti -- Sjotjska (Staarosta) -- Tuli mies, kannettiin poroja +syöneen, kaksi miestä ampuneen. Siitä hänellä rangastukseksi jalkohin +kumarrella. + +Heikkilässä. Niin J[umal]a laati, jotta minä kuitenki isäin maalle +pääsin. Olin tässä jo kasakkana Törmäisellä, vaimoni entisellä +miehellä. Siitä hän kuoli, niin 4 vuotta vielä olin sitte, hän minua +rupesi tahtomaan. Niin tulin. Kolme kertaa hengenvaarassa. Kerran +patvesta (puusta) maahan, lehmiä kävin etsimässä. Pää eellä miun. Kiviä +toinen puoli, portahani toisella puolella jo ajattelin mennessäni: hyvä +tulisi, kun tästä putoaisi. Siinä minkä lien maannut, jo havasin. Näin +päivän nousemillansa. Mieli täyellään, vaan en voinut jäsentä +liikuttaa. Koettelin enkö voisi varvastahan liikuttaa; jo vähän liikku. +Siitä vasemessa jalassa, jo vasenta kättäi edl., viimmen vedimme +karjatielle mahallani. Siitä pääsin kotiin. Oli pyörtyä vaimoni kun +näki minun niin hankaloitsevan. Toisen kerran savea kävin tytärteni +kera veneellä. Savikorvolla istuin, he ni soutivat, Ankara tuuli. +Ajattelin eikö hoti kerran pohjaaki tule. Tuli viimmen. -- Kolmannen +kerran metsässä venelaitoja veistämässä, kirveellä jalkaani löin. +Vetäysin palveelle. Siinä yön. Aamulla tultiin hakemaan. + +Venäjän Karjalassa. Starovertsat itsensä ventsäävät. Ei siinä tarvitse +Tuhkais-pappiakan, eikä multaankan pannessa, jonka myös itse +toimittavat. Ristimässä vaan pappi pitää olla. + +Heikkilässä. Kivekkäät kun kävivät, niin kerranki olivat miehen +itsiänsä soutamaan tai toiseen kylään opastamaan pakottaneet. Itse +soutivat toisia veneitä. Mies opas, souti eellä, kunne'ka tulivat +suuren saaren rannalle. Lähti siitä heitä eellään soutamaan ta souti +saaren ympäri. Tuli iltapimiä niin kysyivät: kunne nyt meitä juohatat, +jo luulis kylänki tulevan. Hään ei sanonut. Noustiin maalle. Siinä +uinottiin. Hän uinuessa kaikki venehet työnti rannasta, itse +jälkimmäiseen. A Laurukainen kulta, tuo vene. -- Kun toisit, suolesi +honkaan ripustettaisi. -- Itsen ripustettiin. -- Uitiin jälkeen -- +airoilla sormiin. + +Lappalaiset vähenivät, kuolivat yleisesti kuin kulkutautiin, kun +suomalaiset tulivat [Tämä lause käsikirj:ssa ruotsiksi]. -- + +-- Poronlihoja myötiin 1.80 k[op], à Puuta. Lintuja, metsikana 10-20-25 +kope[e]kkaa, siika 3, 4 RubL Puuta. -- Tuohenterva, kannu. 80 kop. -- +tali -- voi 20 kp. lb. -- Pian kylmin päivä talvessa Pääjärveä +matkatessani. Hyö ollah antikristus (keisari, herrat ta papit). Vielä +pahempia hyö meistä ovat kun työ Ruotsalaiset. Näet sä, teillä tuolla +näpillä vannotaan, kun myö molimma, vaan hyö tuolla. Prorokoista +kirjutettu, jotta tusats sesstsott semdesät [= v. 1670] Antikristus +nousoo. Kai sentäh hyö sitä [sotaa] ei lopeteta, jotta varatah maailman +loppu tulevan. Ennen kun staroveroi oli maassa, ka silloh sotia ei +käyty, oli rauha maassa. Kolme kertaa sai Ruotsi ampuu, sitte vasta +kerta vastaan ammuttiin. Nyt kun Antikristos, itsestään toisten päällä +mennään. + +-- _Allas, altaan_, jonkun esineen alla pidettävä laatikko. + +-- Virkamiehet ovat: -- + +Rahvas on kauniimpaa kuin Suomen puolella Savossa ja Karjalassa. -- +Naisten hiustenpito -- pääkoristus -- silmän väri -- vaatteet -- +hiusten pituus -- miesten vaatteet -- parta -- tukka -- ikä -- +lapsivuodevaimot --- vaikeita synnytyksiä. [Tämä ja kaksi seur. +kappaletta ruotsiksi käsikirj:ssa.] + +-- Karja päästetään ulos -- kuljetaan ympäri viikate kädessä, myötä ja +vastapäivään, lyödään. Pihlajakeppi lasketaan veräjän eteen. Tuli +sytytetään puunlastuihin, jotka on otettu kolmesta kannosta, kolme +kustakin, veräjälle ja tulen yli ajetaan naudat. Emäntä lukee: yksi +Tuorstikki, toinen Punikki, j.n.e. Ei ni yhtänä. Juoksee sitten vielä +kerran viikate kädessä ympäri ja kätkee sitten viikatteen, niin ettei +siihen saa kajota. -- + +Turkin sulttaanin sisar lähettää kolme leiviskää nauriinsiemeniä +Venäjän keisarille. Niin paljo väkeä pitää kuolla. Hän on erään +linnoituksen komentaja. Kenraali lahjotaan. 3 ankkuria kultaa. Sarkaa +pannaan sillaksi joen poikki. 20 miestä tarvittiin tuota naista +vangitsemaan. Rinta painoi 3 puutaa. Nosti 7 miestä ja nousi itse +pystyyn. Tämä nainen kertoo että 2000 miestä lähetettiin -- -- -- +[-- -- Skickades att muuran kera (?) kira]. Keisari päästi hänet +vapaaksi, pidettyään häntä kiinni 14 päivää ja annettuaan kaikkien +kenraaliensa häntä katsella. Yhden ainoan hän vaan oli antanut maata +vieressään. -- Arkangelissa löydettiin yksi heistä ja upotettiin +jokeen, jonka jälkeen koko kolera äkkiä lakkasi. Se oli houkutellut +pieniä poikia kylvämään myrkkyainetta ja antanut heille 50 ruplaa. +Pietarissa näitä löydettiin koko seura. Ilmiantaja meni keisarin luo, +lyötiin viidellä rautaisella puolirenkaalla, joista yksi kaulaan j.n.e. +seinään kiinni, kunnes tarkastus oli tapahtunut. Tähän valittiin 3 +kenraalia, 3 arhhiereita ja 3 kuptsaa. Kenraalit tutkivat, avasivat +kassan, siinä oli kultaa, mutta he eivät ilmaisseet, luulivat saavansa +sen, vasta kuptsa sen ilmaisi. Kenraalit ja arhhiereit Siperiaan, +kuptsa ylennettiin kenraaliksi. + +Puhemiehet ilman sulhasetta 2 kertaa käyään. Siitä 3:s kerta sulhasen +keralla. Kun mieltyy tytär, kaataa viinaa kahteen stokanaan molemmille +kosjojoille. Sulhasen puolesta kosjojat kaasi 2 stokanaan tyttären +emälle tai isälle. Siitä tyttären emä sulhaselle kaataa ryypin viinaa +ta silkkihuivin antaa. Sulhanen siitä antaa hopiamanietan tyttärelle. +Pannaan stola, syötetään. Siitä isetään käsi tyttären isä ta kosjomies, +sanotaan: "kuulkaa kaikki ristikansa, nyt on Anna Petrin tytär ta Ivana +-- kaupan laatineet, ken tämän kaupan erottanee, sata sakkoa, +kuusikymmentä kuuliaista". Kuuliko tämän assan [asian] ken? Vast.: +"Kuultih". No kun kuultih, ken tämän assan purkanee, päältäh isäntä ei +ole. (Häpään, -vätä). 3 henkeä sulhasen puolesta, 6 henkeä tyttären +isän puolesta, lauletah, kahelia stolalla syöäh, juoah, pritonaa +luvatah lammas, 2 lehmä, poroja, eloa edl. Morsian itkee vieraille +kaulassa. Vuoheelle vieään, kosjojat viikatteella kierretäh 3 kertaa +ympäri sängyn, jottei rikottaisi. Sulhanen panee rahoa pahkiloihinsa. +Morsiamen sisaret jaksetah jalat, saavat pitää rahan kun lattialle +helistetäh. Aamulla kun noustahhe (morsiamen sisaret, naot) vettä ta +valkia paikka, joka jääpi sulhaselle olemah. Sulhanen panee rahaa +maatessaan morsiamen yskään. Morsian kun aamulla tulee sulh[ase]n +jälessä pirttih, ne rahat kynnyksen alla heittää pirttih. Naot tullah, +ne siitä kerätäh ta saapka otetah sulhasen päästä ja pannah sihe +sulkkuvyö sulhaselle. Sitte saatrokalle ruvetah. Anoppi muori päästyä +ruoalta kantaa valk. paikan vihkiparille ja sisaret toisen paikan +antavat samalla kerralla. Juohtokansa kun tullaan sulhasen kotia, +siellä morsian tsarkkaa juoaan 4 pikaria luvalla, ne morsian +Saajannaisen kera vie ympäri ja kumartavat. Ensimmäisestä ei anneta +rahaa, toisesta tsarkasta pannaan riuna tahi kaksi tarelkalle, 1:n +kostintsaksi lähti. + +Anoppi sulhaselle, lähtiessään valk. liinapaian, jota vastaan sulhanen +2 riksiä rahaa hänelle, -- Morsian akalle rätsinän ta sukat, isälle +valk. liinapaian, puksut ta kintahat, veljille ruskian huivin ta +liinapaian valk., sisarille rusk. huivin ta valk. rätsinän, lapsille +kinttahaiset. + +Kulki kaksi venäläistä jokia myöten, nukkuvat rekeen kumpanenki. +Hevonen viimmen joutu jäätöytäälle, joka irtautu ja virtaa myöten +koskessa meni alas. A kuinka nyt velle hepo seiso ta metsä juoksoo. + +Metsäpirtissä maattiin pieni venäläispoika suuremman vellensä kera. Ei +Petri -- Mi tuli? -- Hammas kirpoi -- Luo(ti) menemään -- Taasen vähä +aikaa uinottua: Ei Petri vellen! -- Mi tuli? -- Toinen kirpoi -- +Menemään luo -- Vähän ajan päästä taasen: Ei P[etri]. -- No mi siulla? +-- Kolmas kirpoi (lohkei) hammas. Hiisikö sillä sialla on maannut, +siirrälläte toiselle sialle. Hämeessä ennen tallinsa sentähen +muutalti. -- + +Tiesaarassa istutaan Vieritsänä sekä miehet että naiset ta tieustellaan +tulevaisia onnia. Kolme kertaa ennen pitää viikatteen raualla ympäri +paikan käyä. + +Unen vuoen aikana valetaan (sulatetaan) tinaa ja siitä tieustell[aan]. + + + + +28. + +Matka Majavalahdesta Heinäjärveen. + +(Päiväkirjasta.) + + +Matkan ensimäinen puoli kuljettiin tiheän metsän läpi, niin ettei +puoleen aikaan nähnyt muuta kuin puita ympärillään ja lumen taivuttamia +haaroja ja oksia päänsä yläpuolella. Aina kun vemmel sattui niihin ja +karisti joukoittain lunta kyyditsijänaisen päälle, hän iloitsi siitä, +että seuraavana vuotena oli tuleva hyvä vuosi, kun oli niin paljo +_huuetta_ metsässä. Vasemmalla näkyi Majavaara, joka kaukaa näytti +hyvinkin muhkealta, mutta jota lähemmäksi tultua ei enää voinut nähdä. +Niin käy monien suuruuksien, jotka läheltä katsoen menettävät arvoansa. +-- Matkan jälkiosalla oli 3 lampea (Ruokojärvi, Hirvasjärvi ja +Viksijärvi), ja niiden välillä metsää. + +Kalmikkoa pelätään niin Ven[äjän] kun meiänki puolella ja muutamat +luulevat kuolleiten jälle käyvän. Kalmikkoin päällä heitetään mettä +kasvamaan. [Nämä kaksi lausetta alk. suomeksi.] -- Mutta uskovatko +joihinkin haltijoihin, en tiedä. Eikä niitä tarvittanekkaan, kun +messinkijumalat tekevät saman palveluksen, ja kun vielä on se etu +näistä, että voi sylkeä niitä kasvoihin ja ruoskia niitä, kuten välistä +kuuluu tapahtuvan. "Sie pakana vet miulla et ni mitä hyvää laai, mie +siua molin." + +Riimusauat, Paalakat, useissa paikoin. + +Kivekkäät [tämä ja seur. kappale alk. suomeksi] kerta olivat Venäjän +puolella Pääjärveä soutaneet. Heiän (soutajansa) oppaansa johdatti +heiät Kuntujoen niskalle, joka järven koillispäästä juoksoo +Koutajärveen ja mereen. Alemmaksi tultua tulee Kumakoski vastaan, suuri +palava, jota ni kons' ei veneillä laseta. Opas heiät sihen vei [:] +tästä nyt matka. Itse eelle laski, veneestä tietylle kalliolle hyppäsi, +vene meni ja kaikki Kivekkäät supi jälkeen. + +Ärmäkkä [tämän rivin ja sanan kohdalle reunaan kirjoitettu päällekkäin +sanat: Votnuka ja Palahka] sillä kauhtanasta erotaksen, että +kauhtanassa on verkoa (verkaa, hepeiten kertavuus), ärmäkkä on veraton +(yhtä suora). (Heinäjärvi.) + +Pääjärven tienoilla olevat pirtit tavallisesti 4 kyynärän korkuiset, 7, +8-9 kyynärää pitkät ja leveät. Ovesta tultaissa jommallakummalla puolen +oleva uuni 3-4 kyynärää kunnakkin. Sillä puolella, missä ei ole pesää, +on 3 kyynärän pituinen, 1 1/2 tai 2 kyynärän korkuinen ja noin 3/4 +kyynärän levyinen kaappi, joka on asetettu pitkin kiukaan muuria ja +siihen kiinnitetty. Tämä kooltaan astiakaapin suuruinen huonekalu on +nimeltään _kolpitsa, kolppi tai runtukka_. Sen toinen kylki on tietysti +kiinni seinässä, toinen tupaan päin. Tämän kanssa kiuas, jonka kuve +tavallisesti 1/2 on kyynärää pitempi, muodostaa suoran kulman. Samaa +kolpitsan viereistä kiukaan kylkeä myöten kohoaa lähes kolmen kyynärän +pituinen patsas, jona on 1/2 kyynärän levyinen ja 1/2 korttelin +paksuinen lankku. Patsaan yläpäästä lähtee suorakulmaisesti toisiaan +vastaan ja yhdensuuntaisesti seinien kanssa kaksi kuuden kyynärän +pituista ortta, jotka ovat jotenkin samanlaista, tai hieman kapeampaa, +mutta paksumpaa lankkua kuin patsas. Tavallisesti nämä orret ovat niin +matalalla, että kohtalaisen pitkän miehen niiden vuoksi täytyy käydä +kumarassa. Usein on leveät lauteet kiinnitetty toisesta orresta +seinään. Näitä lauteita sanotaan _palatiksi_; siinä lämmitellään +päivällä ja maataan yöllä. Samaan tarkoitukseen käytetään runtukan +päällystää, jopa itse kiukoatakin; viimemainittuja, kuten myös orsia +käytetään useisiin muihinkin tarpeisiin, kuten esim. taikina-altaiden, +tavaroiden [?], jauhotuokkosten säilyttämispaikkana, kenkien, +saappaiden ja sukkien kuivaamiseen, ja mitä häneen milloinkin satutaan +laskemaan. Sukkien kuivaamista varten on kuitenkin kiukaan laidassa +runtukan yläpuolella useita erityisiä koloja, joita sanotaan +_petslukoiksi_. Tulisijan yläpuolelle on asetettu 1/2 tai 3/4 kyynärän +välille toisistaan kaksi yhdensuuntaista puuta, jotka ulottuvat +toisesta orresta seinään. Näitä sanotaan _halko-orsiksi_, kun näet +halot, jotka illalla kannetaan sisään, yöksi ladotaan niille kuivamaan. +Pesänpuolinen osa uunia ei ulotu lattiaan asti, vaan on lieden ja +hinkalon (hiilihinkalon) välissä aukko, mihin rikkoja päivällä +lakaistaan. Tätä aukkoa sanotaan hinkalon alustaksi. -- Pervähkä [h:n +yläpuolelle on tähän sanaan kirjoitettu: 'ja'; h erityisesti +alleviivattu.] = päärihma. + +Ensikki, Toivikki (Toistikki), Serkko, Niekko, Pääkkö (Päätkö, Päättö), +Suopo, Pyhikki, Rostukki, Äiikki, Matrokki (mahon nimellä +kasvatettava), Outikki, Iivakki, Joutsikki, Mustikki, Hoikka, Pitkä +edl. + +Uuninkulman vastassa olevaan pirtin nurkkaan kulkee toisesta pääorresta +kaksi yhdensuuntaista puuta (päret orret), joilla pyssyjäkin +tavallisesti säilytetään. Ympäri koko pirttiä kulkevat lavitsat, 1/2 +kyynärän levyiset ja 4 tuuman paksuiset. -- Paria kyynärää ylempänä +lavitsoja ovat seiniä pitkin _laavasnikat_, joille pannaan kaikenlaisia +tavaroita, samoin kuin orsillekin, ja näiden kaltaiset ne myös ovat; +ovipielessä on lautoja, joilla pidetään vateja y.m. _Laki_ on milloin +laudoista, milloin pyöreistä puista ja lepää neljän hirren varassa, +jotka ovat nimeltään _maatitsat_; näistä kulkee kaksi oviseinää ja +tämän vastaista seinää pitkin, kaksi muuta niiden välillä poikittain +tuvan yli. Silta (lätti, lattia, late) on aina tehty höylätyistä +laudoista ja sitä voipi pestä. Ikkunoita on 6, 3 päätyseinässä, ja +näistä keskimäinen on 1/2 kyynärän korkuinen, toiset pienemmät, 2 +toisessa uunista vapaassa seinässä, 1 [kolmannessa seinässä]. -- +Tavallisesti niissä on pienet, 4 tai 2 tuuman levyiset ruudut, lasia tai +kissankultaa (slotu). Monia niistä saattaa avata. Pöytä on parin +kyynärän pituinen, kyynärän levyinen ja on vapaana jalustalla, jossa +samalla säilytetään kuppeja, vateja, lusikoita y.m. Se on aina asetettu +toinen pää päätyseinän keski-ikkunaa kohti suoraviivaisesti sen ja oven +välille. Samalla se on rajamerkkinä miesten ja naisten pirttialueen +välillä (urosten puoli, naisten puoli). (Lissavakka). Tuoleja ei +tavallisesti ole ollenkaan, vaan sen sijaan 2 l/2 kyynärän pituisia +penkkejä (kammit), joilla molemmilla, tai ainakin toisella, on vaan +kaksi jalkaa toisessa päässä; toinen pää pannaan lavitsan varaan. -- +Päiviksi nämä penkit usein nostetaan orsille, mutta asetetaan yöksi +lavitsan viereen vuoteeksi. Patsaan vieressä tai myöskin oven ja +kiukaan välisessä nurkassa on joka talossa käsiastia, tavallisesti +kuparinen, välistä tuohinenkin. Saman käsiastian alla on toinen +suurempi astia, nimeltään _strigona tai jalokas_, mihin vesi käsiä +pestäessä saa valua. Pyyhinliinoina käytetään usein verkonpalasia, +mutta tavallisesti on parempiakin liinoja. Käsiastian yläpuolella on +kaksikitainen pärepihti, ja usein on irtonainenkin pihti -- mutta +tällaisista pikkuesineistä ja lisäksi vaarnoista ja seinissä olevista +veitsenpitimistä en käy tässä lähemmin selkoa tekemään ja mainitsen +ainoastaan mitä muuta näin kuvailluissa pirteissä on. Nuottia, +verkkoja, kuosali, 2-3 kirstua, pyttyjä, vesikorvoja, sankoja, +taikinatiinu, pärepuita, vaatteita, vöitä, valjaita, lakkeja, reuhkoja, +patoja, tinaamattomia kattiloita, kintaita, puntari, kirveitä, pyssyjä, +saappaita, sukkia, kenkiä, pluokkana, 2-3 tsotkat, pari jumalankuvaa +y.m. sellaista, usein kangaspuutkin. -- (Otjska, silmälasit). -- +Huolimatta tästä kaikesta sellaisessa pirtissä usein asuu +kolmattakymmentä henkeä yhdessä. + +(_Taltta_ -- puras; _puras_, jolla jäätä jyskätään, = tuura. _Sapra_ += suova.) + +Runtukan vieressä on ovi (karsinan ovi), jolta portaat johtavat +karsinaan eli pirtin lattian alla olevaan huoneeseen; tässä ei ole +lattiaa, seinät ovat 2 kyynärän korkuiset tai korkeammatkin. -- Siinä +säilytetään käsikiveä, huhmarta sekä kaikenlaisia talouskapineita. +Pirtistä tullaan eteiseen (_sintsiin_), joka usein on pimeä, mutta +myös ikkunoilla varustettu; siitä johtavat portaat tanhualle, +navettapihalle, jota käytetään tallina, ja jolla on kattona osaksi +sintsin, osaksi aittojen ja _sarajan_ (ylisen) lattiat, ja johon on +mentävä sintsistä. Mutta sintsistä johtaa ovi porstuaan, josta portaat, +_vajo_ nimeltään, vievät pihalle. Tällä vajolla on tuohikatos. +Tanhualta navettaan -- mutta sinne en tahdo pysähtyä, minkä vuoksi +vielä kannattanee mennä yläilmoihin. Pirtin sisä- ja ulkokaton välillä +on kolmionmuotoinen (_pälkkiä_ hirsiä -- piiluta) _viilo_ (= ullakko) +ja sen yläpuolella ulkokatto, joka on kalteva _kurkiaisesta räystäille_ +päin. Vesikatto ulkonee noin kyynärän verran seinästä. -- Pirttien ja +muiden huoneiden hirret jätetään veistämättä (pälkkimättömät) + +Paitsi pirttirakennusta ja sen yhteyteen rakennettuja aittoja, sarajaa, +tanhuaa, läävää y.m. ei talonpojalla ole muita rakennuksia kuin riihi +ja sauna, korkeintain lisäksi joku erityinen aitta. Saunassa ovat +lauteet paljon alempana kuin mitä Suomessa on tavallista, nimittäin +1 1/2 tai 2 kyynärän korkeudella lattiasta. Riihissä ei ole luuvaa, +mutta niissä on joskus eteinen tai porstua. + + + + +27. + +[Päiväkirjasta.] + + Jäletjärvi, 28 p:nä tammikuuta 1837. + +Kuusamon kirkolta 12 virstaa Kantoniemeen, 18 Heikkilään, 10 Härmilään, +15 Koutaniemeen (Koukalaan), 25 Pääjärven rannalla olevaan Oulungan +suuhun, 40 Majavalahteen, 20 Heinäjärveen, 8 Jäletjärveen. Koutalan ja +Oulungan suun välillä oleva ylänne, Nuoruinen, on huomattavimpia, +sitäpaitsi on lähellä Oulungan suuta Kivakka sekä useita muita. Yleensä +on paljo korkeita paikkoja Pääjärven ympärillä. Muuan saarista, +Lupsinki, on niinikään ylänköä ja sen vuoksi melkein kokonaan kaskettu. +Järven eteläpäässä asuvat kyläläiset kutsuvat pohjoispään asukkaita +lappalaisiksi, vaikka nämä ovat yhtä hyviä suomalaisia kuin he itse, +asuvatkin samoin j.n.e. -- Ainoastaan kaksi kylää, Kuva ja Tumtsa, +jotka ovat hieman pohjaiseen Pääjärvestä, ollen samalla äärimäiset +suomalaiset kylät Venäjän puolella, kenties muodostaa vähäisen +poikkeuksen, koska niillä vallan vähissä määrin, tuskin ollenkaan, on +maanviljelystä, ne kun elävät poronhoidolla. Näistä kylistä alkaa +kotalappi, joka seikka ei kuitenkaan ole siten käsitettävä, että +lappalaiset kodissaan asuisivat lähistössä. + +Jo edeltä minua oli pelotettu jäletjärveläisten suhteen, heitä kun +sanottiin hyvin raaistuneiksi, ja kun eivät kuten muiden kylien +asukkaat, matkustele Suomessa. Muun muassa sanottiin heidän olevan +varkaita kaikki tyynni, niin ettei, vaikkapa usein kyselinkin asiaa, +voitu mainita ainoatakaan taloa, joka tässä suhteessa olisi tehnyt +poikkeusta. Kaiken tämän johdosta minua neuvottiin sekä Majavalahdessa +että Heinäjärvellä ottamaan kyyti sieltä suoraan Kierettiin, joka on +suuri kylä tai kauppala Vienanmeren rannalla. Mutta kun siihenastinen +runosaaliini oli niukanpuoleinen, en tahtonut kulkea yhdenkään kylän +ohi, ja sitäpaitsi ajattelin, ehkäpä tässä rosvoinpesässä, tässä +metsäkylässä on jotakin, kukaties sellaista, mitä ei muissa kylissä +edes ole saatavissa. Toimitin siis niin että Majavalahdesta tultaisiin +paria päivää myöhemmin ottamaan minut Jäletjärvestä sekä kyyditsemään +edelleen Kierettiin päin; nuo kaksi päivää aioin viipyä kylässä. Tuskin +olin perille tultuani ehtinyt saada vyöni irroitetuksi, kun 5 tai 6 +miestä tunkeutui Kontrattakin talon pieneen pirttiin kysyen, eikö +minulla ollut viinaa. Kun sitä ei saatu eikä ollutkaan, alkoi +tavallinen kyseleminen siitä, mitä minä kuljin kaupitsemassa. Pian oli +siihen kysymykseen täällä, kuten muuallakin, vastattu, mutta sitä +vaikeampi on selvitellä näille raakalaisille, missä toimissa liikkuu. +Jos heille sanoo kymmenesti asian niinkuin se on, niin he osaksi eivät +ymmärrä, osaksi eivät usko sanaakaan, vaan tulevat kahta uteliaammiksi +saamaan tietää. Joskus olen suoriutunut asiasta keksimällä jotakin +toista, esim. että minulla on sukulaisia siellä, minne matkustan, tai +kuljen oppiakseni venättä tai kuulustellakseni merimiehen paikkaa +j.n.e. Mutta osaksi on vastenmielistä puhua muuta kuin totta, osaksi ei +sitäkään uskota. Täällä Jäletjärvessä he olivat itsestään päässeet +asiani perille. Minut muka oli lähetetty edeltä tutkimaan maan +varallisuutta, jonka jälkeen Ruotsi oli tuleva sotimaan näille +seuduille. Niin vähän he vielä tietävät, että luulevat Suomen olevan +Ruotsin vallan alaisena, eivätkä uskoneet saman keisarin hallitsevan +sekä Suomea että Venäjää. -- Talon emäntä ilmoitti minulle tämän ennen +miesten tuloa ja toinen nainen sanoi: mitä tekisit, jos tulisivat +tappamaan sinut? Vastasin, että siihen varmaankin tarvittaisiin kaikki +kylän miehet, ja jos se sitten onnistuisi heille, olisi kyllä niitä, +jotka tiedustelisivat jälkiäni. Kuitenkin ajattelin olevan parasta olla +liikkumatta kylässä, ja odottaa talossa kunnes ne tulivat, joiden piti +kyyditä minut Kierettiin. Olinkin koko seuraavan päivän kotona, +varsinkin kun talossa, missä asuin, oli lapsia ja vanhempia henkilöitä, +jotka kertoivat satuja ja lauloivat muutamia runontoisintoja +Iltahämärässä tuli taas useita miehiä pirttiin ja alkoi kysellä +matkaani Kierettiin. Sanoin heidän jo kuulleen kaiken moneen kertaan, +ja ettei minun siis tarvinnut toistaa sitä. Silloin muuan heistä sanoi: +entä jos matkustatte valmistaaksenne sotaa maalle. Näin heti, ettei +hänestä helpolla voinut saada hänen vakaumustaan, jonka vuoksi olin +suuttuvinani, ehkäpä todella suutuinkin, ja käskin hänen heti pitämään +suunsa kiinni tuon sotansa suhteen, ellei tahtonut tulla ulosheitetyksi +pirtistä. Uhkaus oli vähällä toteutua, sillä hän ei näyttänyt huolivan +ensimäisestä uhkauksesta; vasta vähitellen hän kuitenkin alkoi vaieta. +Sen jälkeen joku toisista miehistä kysyi, enkö tahtonut ottaa kyytiä +Kierettiin tai Uuteenkylään, joka on 40 virstan päässä Jäletjärvestä +eli puolitiessä. Sanoin jo tilanneeni kyydin Majavalahdesta. Mutta +silloin hän poikkesi venäläisen lainopin alalle ja sanoi, että kyytiä +ei saanut tilata toisesta kylästä, vaan että se täytyi ottaa siitä +kylästä, missä oli. Hänkin oli uhkauksilla saatava vaikenemaan. Sanoin, +etten yhdenkään sen kylän miehen kanssa tahtonut matkustaa askeltakaan, +vaikka haluaisivat ilmaiseksikin kyyditä minua, jota vastoin muille +antaisin vaikkapa kaksinkertaiset kyytirahat. Enpä olisikaan toisin +menetellyt. Sen jälkeen he rupesivat puhumaan venättä keskenään, +kuitenkin hiljaa, sillä pelkäsivät, että mahdollisesti saatoin +ymmärtää. Sitten lisäksi pari miestä meni kotvaksi ulos, +neuvottelemaan, kuten arvelin. Muuan naisista sanoi minulle sillä +aikaa, ettei minun pitänyt pelätä, sillä heidän pirtissään he eivät +rohkenisi mitään tehdä. Käskin hänen tyyntyä ja lisäsin, että vaikka +koko pirtti olisi täynnä miehiä, en sittenkään pelkäisi. Mitään sen +enempää ei siitä tullut. Miehet tulivat jälleen sisälle, ja minua +pyydettiin, tai kysyttiin, halusinko mennä kylpemään. Saunaan en +kuitenkaan sillä kerralla mennyt, sillä pidin turvallisimpana pirttiin +jäämistä. Onhan kuultu useita kertomuksia tämänkaltaisista ihmisistä, +että he ovat saunoissa joko kuristaneet kuoliaaksi tai tukehuttaneet +useat matkustajat, joilla arveltiin olevan rahoja mukanaan. Vähää ennen +kuulin kerrottavan Heinäjärvessä, miten erään karanneen sotilaan ja +erään talonpojan epäiltiin 15 ruplan tähden yhdessä kuristaneen tai +tukehuttaneen kuoliaaksi erään Kuusamosta kotoisin olleen vanhan ukon. +Vainaja oli haudattu Heinäjärvelle. Kysyin, eikö näin epäiltävän +tapauksen johdosta oltu pantu toimeen lääkärintarkastusta, ja tähän +vastattiin: kukapa rohkenee saattaa heitä ilmi, sillä jos ei saataisi +mitään todistuksia epäiltyä murhamiestä vastaan, täytyisi koko kylän +maksaa sakkoa ja sen lisäksi kyyditä ja elättää lääkäri hänen +tarkastusmatkallaan. Lainsäätäjä, joka on määrännyt yhteisen +rangaistuksen koko kyläkunnalle niissä tapauksissa, jolloin murhamiestä +ei saada ilmi, on epäilemättä tarkoittanut parasta, mutta myöskin +kysymyksessä oleva tapaus osottaa, minne se on johtanut. Välistä näet +sattuu, että sillä on vallan päinvastainen vaikutus. Myöskin kysymys +maksuttoman kyyditsemisvelvollisuuden poistamisesta, mikä rahvaalla on, +kun tehtävä matka koskee rahvaan asioita, vaatinee lähempää punnintaa. +Sillä paitsi sitä vahinkoa, jonka se tämänlaatuisissa tapauksissa voi +matkaansaada olen kuullut pääsyyksi karkulaisienkin sietämiseen +mainittavan, että kukaan ei tahdo maksutta kyyditä heitä Kemiin tai +Kuolaan, vaan antaa heidän kernaammin oleskella paikkakunnalla. Harvoja +esimerkkejä lieneekin siitä, että yhtäkään karkulaista olisi vangittu +ilman erityistä haetuttamista. Kuinka lukuisasti näitä on Tuoppajärven +tienoilla rosvoinpesän turvissa, siitä toiste, mutta muuallakin kuin +Tuoppajärveliä on harvoja kyliä joissa ei olisi useita karanneita +sotilaita. + +Majavalahdessa oli muuan talonpoika viime syksynä ottanut itselleen +vaimon Heinäjärvestä. Vaimo, joka vasten kaikkien neuvoja oli ottanut +tämän miehen, oli pian huomannut erehdyksensä ja eli nyt puolta vuotta +myöhemmin tosin yhdessä hänen kanssaan, mutta ei parhaissa väleissä. +Puhuttiin, että hän aikoi hylätä miehensä ja matkustaa takaisin kotia. +Kysyttyäni, voisiko se käydä päinsä, vastattiin: "miksikä ei, sillä +eihän mies ole tehnyt häntä sen huonommaksi, varsinkaan kun hän ei edes +ole viime aikoina käyttänyt samaa vuodetta miehensä kanssa". Lisäksi +vielä sanottiin, että vaimo vielä kyllä voi saada paremman miehen, kun +hänellä oli edullinen ulkonäkö, ja kun hän ei vielä ollut tullut +siunattuun tilaan. + +Erään Heinäjärven talon vanha emäntä oli kotoisin Kargopolista eikä +vielä osannut puhua karjalan kieltä, vaikka hän oli ollut 7-8 vuotta +täällä ja seurustellut suomalaisten kanssa. Tosin hän ymmärsi kaikki +tai ainakin sanoi ymmärtävänsä. Hän oli karannut miehensä luota, niin +sanottiin, oli päässyt ensin Skiitan nunnien moskajoukkoon, mutta +luultavasti taas ruvennut kaipaamaan avioliittoa ja siten tarttunut +tänne. + +Samassa Heinäjärven kylässä, joka muuten oli hyvin köyhä, eli muuan +leski ja hänen kaksi lastansa kurjimmassa tilassa, missä ihmisen voi +kuvitella elävän. Hän kysyi minulta osasinko ennustaa kädestä; +kysyttyäni mitä asiata hän tahtoi saada selville, hän vastasi +haluavansa edeltäkäsin tietää, oliko hän ennen kevättä kuoleva nälkään. +Hän asui omassa pirtissään, jossa ei ollut ainoatakaan huonekalua, +sillä kaikki hän oli kantanut kylään saadakseen ruokaa. Nyt hän joka +aamu ja ilta kävi 7-8 taloa, kiertäen talosta taloon, ja kerjäsi +Jumalan sanaan. Olin monasti saapuvilla, kun hänelle annettiin jotakin, +milloin poikkileikatuita, jyvättömiä tai hallan panemia tähkäpäitä, +milloin tähkäjauhoja, milloin pettu- tai olkijauhoja. Poltto- ja +pärepuutkin hänen täytyi kerjätä. Lapsilla ei ollut paitaa eikä muita +vaatteita, minkä vuoksi he aina loikoivat uunilla, kun minä olin +siellä. Kysyin, miksi hän ei mennyt lastensa kanssa kerjäämään +parempiin kyliin, ja hän vastasi, ettei voinut viedä alastomia lapsia +ulos talvipakkaseen. Hän kertoi muuten olevansa syntyisin Kuusamosta, +mutta oli jo nelivuotisena tullut tänne ja kastettu toiseen uskoon. +Hänen isänsä oli ollut se mies, joka sanottiin pari vuotta sitten 15 +ruplan tautta kuristetun kuoliaaksi tai tukehdutetun saunaan. + + + + +28. + +[Päiväkirjasta.] + + + Jäletjärvi, 29 p:nä tammikuuta 1837. + +Tansseja sanotaan _kisoiksi, kisasiksi_; niitä on monenlaisia ja ne +ovat yleisesti käytännössä. Paitsi sitä, että _yökesrät_ tavallisesti +päättyvät kisoihin, nuoriso kokoontuu melkein joka sunnuntaina +paastojen välillä tanssimaan. Ensimäinen ja suurin huoli on siinä, +mistä saadaan tätä varten huone (kisapirtti), sillä kisoja pidetään +syntisinä, minkä vuoksi vanhat ihmiset, joiden vallassa huoneen +myöntäminen tavallisesti on, eivät aina tahdo niihin suostua. Jos +sitten pirtti on saatu, muodostetaan piiri sitä lukuunottamatta, onko +tanssivissa kumpaakin sukupuolta yhtä monta. Joku joukosta ottaa +kintaan ja viskaa sillä jotakuta, poika tyttöä ja päinvastoin. Sen, +jota kintaalla on heitetty, tulee nyt ruveta ympäri piiriä ajamaan +takaa viskaajaa. Juostuaan milloin myötä-, milloin vastapäivää, ilman +järjestystä, tehdään usein kokokäännös, j.n.e.; pääasia on, että +takaa-ajaja ei pääse kintaalla lyömään; mutta jos tämä ennemmin tai +myöhemmin tapahtuu, niin se, joka saavutettiin, liittyy piiriin, ja +äskeinen takaa-ajaja viskaa kintaalla jotakuta piirijonossa kulkevaa, +jolloin tätä vuorostaan kehään jäänyt rupee takaa-ajamaan. Tätä tanssia +sanotaan _kintahisiksi, kintahisilla olemiseksi_, ja se alkaa usein +muiden kisojen sarjan. + +Toinen leikki on _naitantakisa_, jota myös välistä sanotaan +_ventsakisaksi tai naittajaisiksi, naittajaisilla olemiseksi myös +paikkasilla olemiseksi tai paikkakisaksi_. Nämä jälkimäiset leikin +nimitykset johtuvat siitä, että siinä aina täytyy olla kaulahuivi +(paikka). Kokoonnutaan parittain ja muodostetaan piiri. Naiset pyytävät +kavaljeerejään tanssiin tavallisesti siten, että yksi heistä johtaa +toiset yksitellen kunkin valitun luo. Johtaja-nainen ja johdettava +tarttuvat toistensa käteen ja kumartavat molemmat syvään sen edessä, +jota tanssimaan pyydetään. Kumarrus toistetaan moneen kertaan, ja +kumarruksien välillä kumarteleva pari aina astuu 2-3 askelta +taaksepäin, taas tämän välimatkan päästä palatakseen kavaljeerin eteen +kumartamaan. -- Kun täten yksi on tanssiin pyydetty, johtaja-nainen +samoin jonkun toisen kanssa astuu toisen kavaljeerin eteen, ja näin +jatketaan, kunnes tarpeellinen lukumäärä pareja on saatu. Toinen +tanssiin-pyytämistapa on se, että kaikki naiset tarttuvat toistensa +käsiin ja astuvat näin miesten eteen, jotka tavallisesti istuvat +rivissä toistensa vieressä penkillä, ja pyytävät kukin sitä, jonka +eteen kohtalo hänet täten vie. Sittenkuin tanssiin-pyytäminen on +tapahtunut joko jollakin äsken mainitulla tavalla, tai myöskin ilman +erityisiä menoja, mikä sekin on tavallista, muodostetaan piiri, johon +kukin pari liittyy siten, että mies ojentaa naiselle oikean kätensä. +Sitten yksi pari astuu kehään, mies pitää kiinni huivin toisesta päästä +ja nainen toisesta. Täten edellinen seisoo liikkumattomana samassa +paikassa ja nainen kulkee kerran hänen ympärinsä ja kumartaa sitten +syvään hänen edessään. Sitten hän kerran tekee kierroksen piirissä ja +kumartaa jonkun ympäröivässä piirissä olevan edessä, kiertää taas +kerran kehän sisällä, kumartaa seuraavalle, ja niin edespäin pitkin +koko piiriä, sekä naisten että miesten edessä. Viimeiseksi hän taas +kumartaa omalle kavaljeerilleen, ja sitten kumpikin yhtyy piirikulkuun, +jonka jälkeen myötäpäivään päin lähin pari lähtee kiertämään samalla +tavalla, sitten kaikki muut parit järjestänsä loppuun asti. Nyt taas +ensimäinen pari lähtee, mies viskaa huivin johonkuhun kehäpiirissä +olevaan, ja nainen ottaa sen pois, antaen sen takaisin miehelle. Tämä +viskaa sen sitten taas johonkuhun toiseen, ja nainen tuo sen takaisin +hänelle, lopuksi syvästi kumartaen hänen edessään, jonka jälkeen hän +panee sen naisen olalle. Mutta nyt on naisen vuoro olla huivista +välittämättä, hän näet viskaa sen milloin yhteen, milloin taas toiseen, +mistä miehen vuorostaan tulee ottaa se pois ja aina panna naisen +olalle. Lopuksi mies pyytää häntä tai jos tahtoo olla oikein kohtelias, +kumartaa hieman ja pyytää, laskien huivin hänen olalleen, häntä +antamaan sen jollekin toiselle parille. Sitten nainen antaa sen pois ja +yhtyy kavaljeerinsa kanssa taas piiriin. Kaikkien parien tulee +vuoroonsa tehdä samoin. Kun se on tapahtunut, on vielä jäljellä +pyörähdystanssi, joka toimitetaan siten, että yksi pari erällänsä menee +sisälle piiriin, mies tarttuu oikealla kädellään naisen oikeaan +käsivarteen, pyörähyttää häntä kerran, päästää hänet sitten irti ja +tarttuu sitten vasemmalla kädellään jonkun piirissä olevan vasempaan +käsivarteen, pyörähytellen häntäkin, sitten taas omaa naistaan, joka +koko ajan seisoo piirin sisällä, sitten seuraavan piirissä olevan +j.n.e. Kun tämäkin on loppuun suoritettu, on tämä tanssi päättynyt. + +_Tsinkka_ on nimeltään tanssi, johon kukin nainen pyytää miehen +mainitulla tavalla, ja parit asettuvat kuin tavalliseen neljäiseen eli +katrilliin. Vastaisten puolten parit astuvat nyt toisiaan vastaan, niin +että miehet hylkäävät naisensa ja juoksevat toistensa ohi, pyörähtävät +sitten toiselle puolelle jääneen naisen ympäri, jolloin naisetkin +rupeavat vallan samalla tavalla juoksemaan, kukin muodostaen lattialle +suuren 8:nmerkin muotoisen kuvion. Kun kahden puolen parit näin kahteen +kertaan ovat juosseet, he taas pysähtyvät paikoilleen ja päästävät +sivulla olevat vastakkaisparit lattialle toistensa ohi samoin +pujoittelemaan. Näidenkin tanssittua kuten juuri on selitetty, alkavat +miehet juosta piirissä myötäpäivään, ja naiset vastapäivään, ja miehet +tarttuvat ensin oikealla käsivarrella omaan naiseensa, sitä seuraavaan +vasemmalla käsivarrella, ja näin eteenpäin vuoroitellem. Kun kukin taas +on saanut oman naisensa, alkaa vastahyppely uudestaan, j.n.e. + +_Kävelykisaksi_ sanotaan hidasta tanssia, jossa parit ensin seisovat +perätysten oven seuduissa. Etumainen pari astuu ensin esiin ja sitten +järjestänsä muut parit huoneen toiseen päähän, kääntyvät siitä +kummallekin puolelle ja kulkevat takaisin etenevien parien sivuitse. +Näin syntyy 4 liikkeellä olevaa jonoa, kaksi keskeä kulkevaa, jotka +astuvat eteenpäin, ja kaksi sivulla kulkevaa, jotka astuvat +takaisinpäin [s.o. oveen päin], mutta liikkuen niin yhtämittaisesti, +ettei näe mitään keskeytystä, sillä samassa kun pari on saapunut +lähtöpaikkaan, toinen tarttuu toisen käteen ja kulkee eteenpäin. + +_Juoksentakisa_ on hieman edellisen kaltainen, mutta eroaa siitä siinä, +että juosten kuljetaan eteenpäin, ja ensin miehet juoksevat toisessa, +naiset toisessa jonossa, sitten he kääntyvät jäljessä juoksevain +ulkopuolitse ja sitten taas perässä tulevien ulkopuolitse, minkä +jälkeen lopuksi taas joudutaan juoksemaan keskimäisissä riveissä, +vaikka vastakkaiseen suuntaan kuin alussa. + +_Käsivetelys_ on yksinkertaisempi ja tapahtuu siten, että nainen ja +mies pitävät -- -- -- + +_Rämsy_ y.m. ovat toisia tansseja. + +Tavallisesti leikitään _korolia_ viimeiseksi; siinä leikkijät istuvat +piirissä; yksi panee kätensä alimmaksi, muut sitten järjestänsä hänen +kätensä päälle, alimmat kädet siirtyvät vuoroonsa muiden päälle, ja +tätä jatketaan 14 kertaa. Se, jonka käsi 14:nnellä kerralla jää +ylimäiseksi, on koroli (kuningas), ja hän määrää, mitä muiden on +tekeminen. Tälläisiä hänen säätämiään tehtäviä on, että tulee; syleillä +jotakuta henkilöä, kumartaa jonkun edessä j.n.e. + +Tanssin ohella muuten lauletaan; vilkkaampien tanssien ohella, joissa +juostaan, ovat laulujen sanat venäjänmongerrusta, hitaammissa sekä +venättä että suomea (karjalaa); Joskus, kun kaikki ovat hoilottaneet +tai laulaneet äänensä käheäksi, ennenkuin jalat vielä ovat tarpeeksi +väsyneet, tanssitaan vallan ilman laulua tai soittoa. + + + + +25. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kieretti, 1 p:nä helmikuuta 1837. + +_Pallokisa_: suurta nahkapalloa potkitaan; se, joka saa potkituksi +rajan yli, voittaa. + +_Kaposilla_. [Tästä muistiinpanon loppuun kirjoitettu suomeksi, paitsi +mitä seur. alimuistutuksessa erotetaan.] Seiväs maassa, kapoja sidottu +juurelle. Yksi vartiona. Potkia pitää varkaita. Jos ken pääsee ilman +potkutta lähelle, hän on kapojen herra; ja uusia varkaita. + +_Kiippisillä_ -- -- -- + +Räähkä ajetusta parrasta, leikkaamattomista hivuksista, aivan tyyni +päälaki keritty Pääjärvellä, Kieretissä; tupakasta; jos toisesta +kerrasta jäänyttä keitosta syö; jos veren eläviltä ruoaksi tekee tahi +toisen tehdä antaa; jos maksan ja sisälmykset ottaa j.n.e. Karjaa +teurastettaessa ei verta oteta talteen, se kun pidetään saastaisena. +Lihakin on tarkoin pestävä puhtaaksi ja liotettava avannossa. + +_Jaara_, peurannahkainen päällyssaapas; _pääkkö_, puolisukka (syylinkä, +nenänen), peuran päänahkaa. [Tämä kappale ja edellisen kaksi viimeistä +lausetta, jotka on edellä olevien kisankuvausten seasta tähän +sovitettu, on alkuaan ruotsiksi kirjoitettu.] + +_Nuotio_. Sen piusta kaksi honkaa, miten väkeä. Päällitystin. +Päällimäinen koholla pietään vivulla kummastai päästä, sillä tavalla, +että nalkki lyöään kumpaan päähän ja sihen vipuvitja kiinnitetään. Lumi +luoaan kun seinä makaajia vasten toisella puolella. + +Kattilat matkoissa heinätielläki. + +Tyttäret usein karkaavat miehillä [= miehille, s.o. miehelään]. -- +Vanhempia pidetään usein pahasti lapsiltansa -- Lapsia vähin koista +autetaan -- Veli veljensä naista pitää sekaluutta -- Huoruutta jos +nainut mies naimattoman tytön kera, ei suurena räähkänä henkii[n]sä -- + +Kaukanako on Suomi Kajaanin paikalta? + + + + +30. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kieretti, 1 p:nä helmikuuta 1837. + +Hänninen huomautti Huotilan äijälle, kuka minä olin; heti tuotiin +esille voita, ja äijä pyysi anteeksi. -- Hänninen maksoi 30 kopeekkaa +puudan kuljetuksesta Kieretistä Kuusamoon, jota matkaa on 188 virstaa; +joskus saa 25:stäkin kopeekasta kuljetetuksi. -- Tämä kuljetus on +vaarallista, sillä kerran oltiin Jäletjärvessä vähällä ryöstää pois +kaikki. Mihkali ukko tapasi koko joukkion ja ajoi sen pakoon. -- Viinaa +kysyttiin ainakin seitsemän kertaa Jäletjärvessä, vaikka usein on +ryöstetty pois viina niiltä, jotka sitä ovat tuoneet. Tämän tiesin ja +sanoin: eihän kuulu olevan luvallista j.n.e. + +Seuraavana sunnuntaina pantiin toimeen tanssit pirtissä. Minua +pyydettiin puhaltamaan huiluani, mutta ollen hieman närkästynyt heidän +eilisestä loruilemisestaan, en siihen suostunut. Vielä maanantaina tuli +luokseni muuan mies, joka tarjoutui minua kyyditsemään. Sanoin, etten +huolinut kyydistä. Aikomukseni oli, ellei Mihkalia sinä päivänä olisi +kuulunut, seuraavana yönä joko lähteä takaisin Heinäjärveen tai ottaa +talon vanhin poika, joka näytti olevan hieman parempi mies, oppaaksi, +ja ollenkaan aikeistani ilmaisematta jalan kulkea neljän peninkulman +taival Uuteenkylään. Tätä minun ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, sillä +Mihkali tuli maanantaina; -- mutta kun kieltäydyin ottamasta tarjottua +kyytiä, äskeinen mies pyysi talon poikaa kanssaan ulos ja neuvotteli +siellä kauan, mistä, sitä en saanut tietää, mutta minulla on syytä +luulla hänen neuvotelleen siitä, että minut ainakin ryöstettäisiin; +niin luulen sitä suuremmalla syyllä, kun eräs talon naisista piti +tärkeänä mennä heidän puhettaan kuuntelemaan. Ainoa, minkä poika +lähtiessäni virkkoi, oli: "Milma [minua] jo hätäytellä alettiin, kun +teitä tässä viikon [kauan] pi'in ja käskettiin pois ajamaan." Kovin +kernaasti läksin kolmannen päivän aamuna tästä sekä tapojen että +ravinnon puolesta kurjasta kylästä. Mutta enpä vielä päässyt rauhaan +tästä roskajoukosta. Muuan miehistä, Mihkali Sergein poika, oli yhdessä +toisen hyvän toverin, Kirilä Hilipän pojan kanssa Särkiniemestä +lähtenyt vähää jälkeen Kierettiin matkustamaan samaa tietä, jota minun +oli kulkeminen. Jäletjärven ja Uudenkylän välillä on puolitiessä, 20 +virstan päässä kummastakin paikasta, mökki, jonka luona matkustajat +syöttävät hevosiaan, ja jossa itse syövät. Siinä he meidät saavuttivat. +Alettiin taas puhua passistani. Sanoin, että enhän ollut millään +karkulaismatkalla, kun matkustin Kierettiin, missä passi kyllä oli +näytettävä. Sen jälkeen he syytivät muutamia haukkumasanoja Mihkalille, +joka kehtasi kyyditä sellaista henkilöä. Koko ajan he täällä +ahdistelivat minua, ja huomasin, ettei minulta puhetta riittänyt heidän +sanojensa vastimeksi. Sitten matkustettiin Uuteenkylään. Siellä +satuimme suureksi ilokseni poikkeamaan eri taloihin. Seuraavana päivänä +taas satuimme yhteen eräässä mökissä, joka oli 20 virstan päässä +Uudestakylästä. Siellä alkoi taas sadella entisiä haukkumasanoja. +Uhattiin panna minut köysiin, kun tullaan Kierettiin. "Tehkääpä se nyt +tässä paikassa, jos luulette olevanne siihen oikeutetut." Mitä muuta he +minusta sanoivat, en tässä tahdo kerrata, mutta seuraavalla tavalla +minun onnistui saada toinen miehistä vaikenemaan. Olin näet hänestä, +Mihkali Sergein pojasta, kuullut, että hän oli tuppautunut asumaan +erääseen Särkiniemen taloon, ja että hän siellä eli hyvissä väleissä +emännän kanssa ("piti pyhävellenään"). Mies, joka tietystikkään ei +tähän ollut kovin tyytyväinen, oli koettanut ajaa hänet pois, mutta ei +siinä mitenkään ollut onnistunut, sillä tungettelija oli roteva mies. +Kerran isäntä tosin kylän miesten avulla oli sitonut hänet ja +kuljetuttanut Jäletjärvelle, mutta sekään ei auttanut. Mies palasi pian +taas takaisin. Toisen kerran olivat Särkiniemen miehet uhanneet +hukuttaa hänet ja siinä määrin panneet uhkauksensa täytäntöön, että +olivat vieneet hänet järvelle ja kastaneet veteen, mutta sitten +päästäneet hänet irti. Täten kuitenkin voitettiin vielä vähempi, sillä +Sergein poika oli uhannut kannella herroille, että he olivat tahtoneet +hänet hukuttaa, ja tällä uhkauksellaan pakottanut heidät antamaan +sovintolunnaat. Yhä edelleen hän enimmäkseen asuu mainitussa talossa, +elää ja käskee kuin toinen isäntä ainakin. Mies ei kuulunut sanoilla +eikä kurituksella, jos hän sitä uskalsi käyttää, mitään voineen +aikaansaada vaimonsa oikaisemiseksi, joka yhä vaan edelleen -- --. +Kuultuani tämän kertomuksen, kysyin kertojalta, miksi rahvas ei ollut +ilmiantanut tätä väkivallantekijää, jolloin hänet luultavasti olisi +viety sotaväkeen. Jos tiedettäisiin, että näin kävisi, vastasi hän, +niin oltaisiin jo aikoja sitten niin tehty. Mutta jos hän saa jäädä +kotia, hän polttaa koko kylän ja lyö kaikki asujamet kuoliaaksi. Nyt +tämä sama mies, joka Jäletjärvessä oli muiden kanssa väittänyt, ettei +laki sallinut ottaa kyytiä toisesta kylästä, taas rupesi ahdistelemaan +minua. Juuri kun hän oli päässyt hyvään vauhtiin, minä sanoin: sinä +selvittelit toissapäivänä minulle lakia, että en muka saisi ottaa +kyyditsijätä [toisesta kylästä], mutta tiedätkös myös, mitä laki määrää +sille, joka valtaa toisen talon ja vaimon? Minun tekee mieli tultuani +Kemiin kysyä herroilta sen asian laitaa. Jäletjärvi näet on Kemin +piiriä, mutta Särkiniemi Kuolan piiriä (ujesd). "A siitä laki ei sano +ni mitä, se ni meillä tapa" j.n.e. useat huusivat yhtä kulkkua, jopa +kyytimieheni, 80-vuotias Mihkali yhtyi siihen. Mutta mies, jota asia +koski, punastui peräti, astui pari askelta lähemmäksi minua ja mutisi +ensin muutamia sanoja vihapäissään, mutta hillitsi itsensä pian. Hänen +toverinsa, toinen Särkiniemen mies, ei juuri pitänyt siitä, että paras +heistä näin joutui hämilleen, minkä vuoksi hän yllytti häntä sanoen: +"ja siinä sinä töllistelet, lyö kirves kulkkuun tahi vie pirttiin ja +ripusta sinne jaloista kattoon savun sekaan". Keitettiin näet paraikaa +mökissä, joka oli lattiata myöten täynnä savua, vallan kuin sauna, kun +sitä lämmitetään, sillä näissä ei ole muuta savureikää kuin ovi. Tämä +hänen kehotuksensa kajahti kuitenkin kuulemattomiin korviin, sillä mies +muutti tämän jälkeen kokonaan puheensa, ja hänestä melkein tuli nöyrin +palvelijani. Mitä minä kaiken tämän kuluessa lienenkään lörpötellyt, en +oikein tiedä, mutta huomasin, ettei edes Vanha Mihkali enää varmasti +tietänyt, mitä minusta ajatella. Lieneekö hän luullut, että aioin +karata matkalla, kun hän, ennenkuin läksimme viimeiselle 20 virstan +taipaleelle, muistutti, että minun piti maksaa kyytirahat. Tämä +muistuttaminen tuntui minusta perin naurettavalta, minkä vuoksi en +täyttänytkään hänen pyyntöänsä, vaan kysyin, mihin hän nyt matkalla +tarvitsisi rahoja. Hän virkkoi, ettei tosin matkalla tarvinnut, mutta +kylläkin Kieretissä. No, siellä kyllä saat minulta kyytirahat, minä +vastasin, ja ettei sinun tarvitse pelätä minun karkaavan pois, siitä +sinulla on kylliksi takeina laukkuni (tämän hän oli jo aamulla ottanut +omaan rekeensä, vaikka itse ajoi minun reessäni); johan itse nahan arvo +nousee melkein kyytimaksun suuruiseksi, ja onhan nahan sisälläkin vielä +sitä paitsi jotakin. Siihen asia jäi. Olisin kyllä jo silloin voinut +maksaa, mutta pelkäsin, että jos nuo puolivillit miehet olisivat +saaneet nähdä rahaa, heissä sen himo olisi voinut käydä liian +voimakkaaksi. + +Tie Jäletjärveltä. Ensin kuljettiin muutama virsta Jäletjärven rantaa +pitkin, sitten seurasi vaihdellen metsää, soita ja pieniä lampia, +kunnes tulee kymmenen virstan päähän kylästä. Siitä alkaa Merijoki, +joka kyllä on niin kaita kuin leveähkö maantie, mutta joka on saanut +komean nimensä siitä, että laskee mereen. Tätä Merijokea seurataan, +lukuunottamatta koskia, Uuteenkylään saakka, siellä poiketaan siitä +pois ja kuljetaan milloin maata, milloin pieniä sisäjärviä. Viimein +saavutaan suurelle Luovuskajärvelle, missä huomioni erityisesti kiintyi +useihin korkeihin saariin. Ne eivät muuten näyttäneet alaltaan olevan +suuret, mutta kohosivat monessa kohdin jyrkkinä kallioseinineen, joiden +alapuolella oli metsää. Tämän järven päässä, josta on 10 virstaa +Kierettiin, käännytään isolle maantielle, joka tulee Kemistä, ja +ihmetellen näin tämän tien järvellä olevan viitoitetun. Maalle-nousun +kohdalla oli metsää kaadettu molemmin puolin tietä maantien leveydeltä, +mutta pienet siellä täällä vallan raiteen vieressä esiin pistävät vesat +todistivat, ettei siinä kesällä ole muuta kuin tavallinen polku, ja +niin onkin asian laita. + +[Päiväkirjanote on tähän katkaistu seuraavan yhtenäisen matkamuistelman +vuoksi, joka sisällyksensä puolesta näytti parhaiten sopivan tähän, ja +jatkuu katkaisukohdastaan etempänä 32:ntenä n:rona.] + + + + +31. + +Kolme kuukautta Venäjän Karjalan pohjois-osissa. + + +[Juhlalehdestä "Per Brahes minne" (12.IX.1880); alk. suomeksi.] + +Vaikka vuonna 1836 jo olin useampia kertoja käynyt Venäjän Karjalassa +runoja, satuja ja muuta senlaista keräämässä, niin sen pohjaispuolisia +seutuja ei kukaan vielä ollut siinä tarkotuksessa tutkinut. Kun siis +oli aivan tietämätöntä, mitä runovaroja niillä paikoin voisi löytyä, +niin päätin, virkavapausluvan esivallalta ja matkarahoja Suomen +Kirjallisuuden Seuralta sitä varten saatuani, syksyllä vasta mainittuna +vuonna lähteä tarkastamaan, kuinka kauvas pohjan puolelle Suomen +runotar olisi paennut siinä turvattomuuden tilassa, josta se sitten +lauloi: + + "Piennä jäin minä emosta, + Matalana maammostani, + Vaimon Tierahan varahan. + Ehtohon emintimaisen; + Se mun kaikotti katalan. + Ajoi lapsen armottoman. + Tuulipuolelle tupa'a, + Pohjoispuolelle kotia, + Vilussa värisemähän, + Pakkasessa parkumahan. + Joka tuulen tuntemahan, + Ärjynnän älyämähän." + +Matkoistani Vuokkiniemeen, Uhtuvaan ja muihin syrjäkyliin olen tietoja +antanut muissa kirjotuksissa kuin myöskin nykyisen matkan loppupuolelta +Kuolan kaupungista alkain Lapinmaan kautta kotiseuduilleni Kajaanissa. +Niistä siis ei sen enempätä, vaan lähdetään Uhtuvasta suoraan kylihin +Tuoppajärven ja Pääjärven ympäristöille. -- Matka kulkee vaihetellen +soita, lampia, korpia ja kankaita; keli huononpuoleinen ja suot eivät +kannata paremmin kuin että muutamassaki paikassa hevonen rinnuksista +asti vajosi suohon, josta töin tuskin saatiin ylös autetuksi. Saatiin +kuitenki, mutta kyyditsijä tiesi kertoa samaan paikkaan hevosia +toisinaan jääneenki. Pari penikulmaa kuljettuamme tulimme +metsäsaunalle, jossa eräs Uhtuvan mies, joka oli tullut lähellisestä +lammista kaloja pyytämään, poikansa kanssa istui valkean ääressä. Oli +siihen myös vähä aikaa ennen meitä tullut Koljolan kylästä ukko +vaimonsa ja tyttärensä kanssa, joilla oli mielessä lähteä "pääelolle" +s.o. kerjäämällä itsiänsä paremmilla ruokapaikoilla elättämään. Sitä +varten kulkivat vanhalla hevoskaakilla, reessä pata, kuppiloita ja +pussiloita. Tässä olivat kalastajalta saaneet kaloja keitokseksi, isoja +lähes puolentoista korttelin pituisia valkoisia muikkuja, joita +muutamissa harvoissa lampiloissa tavataan, ja jotka sanottiin myöhään +syksyllä jään alla kutevan. Niistä ukko nyt keitti rokkaa, jota jäi +vielä meidän lähtiessämmeki keittämään. Kuultuani ukkoa kiitettävän +hyväksi laulajaksi pyysin häntä laulamaan runojansa, johon hän ei +kuitenkaan myöntynyt, kun sanoi kielensä ei kääntyvän laulamaan, ennen +kuin saisi ryypyn tahi kaksi suuhunsa, jota tarvetta en ollut +tilaisuudessa täyttämään. Vaikeata olisi ilmanki ollut ruveta savun +seassa polvet pöytänä kirjottamaan. Sanottiin häntä myös paikkakunnan +parhaaksi loitsiaksi, ja itseki kerskasi hän siitä taidostansa. Oli +häntä kerranki, lausui hän, kuljetettu päälle viidenkymmenen penikulman +aina Petroskoille asti Äänisjärven rannalla parantamaan suurta herraa, +joka oli mielenrikkoukseen tullut. Kun sitten kysyin, no voitko päästää +hänen mielenrikkouksestaan täyteen järkeensä, vastasi ukko: mintähdenpä +tuonne ilman olisin lähtenytkään. Uudelleen kysyttyäni, mitä palkaksi +sai, sanoi ukko itsensä ei koskaan suuren palkoillansa olleen, ja niin +silloinki ei ottaneensa kuin yhden sinikön (5 ruplaa), vaikka oli +tarjottu tukku valkoisia punakoita (25:den ruplan seteliä). Ukko ei +ollut pidempi kuin jos korttelin kolmatta kyynärää, jonka tähden hän +kyllä, niinkuin kyytimieheni kertoi, nuorempana lieneeki taitanut kädet +ja jalat haralla rattaan tavalla maassa pyöriä ja kuin orava puusta +puuhun hypätä. Lähikylissä miehet myös olivat tavallista lyhemmät +kasvultansa, jos lienevätki lappalaista alkuperää vai muutenko. + +Kylät Ohta, Pistojärvi, Suvanto, Makari, Tuhkala ja Iljala, joiden +kautta sitten matkani kulki, olivat perin köyhiä niin runoin kuin +kaiken muunki puolesta. Millä elänevätki, en tiedä, mutta paikoin en +nähnyt muuta ruoka-ainetta, kuin ohran tähkistä keitettyä velliä. +Täytenä totena kerrottiin muutamalla vanhalla miehellä olleen tapana +syystalvesta mennä metsään, ja siellä karhun tavoin talven elettyänsä, +keväällä jälleen ihmisten sekaan ilmautuneen, jota en kuitenkaan voinut +enkä voi todeksi uskoa. + +Olen Lapissa öitä maannut sekä ulko-ilmassa lumella että sisällä +lapintuvissa ja matkasaunoissa, mutta niin vaikeata ja levotonta yötä +en muista missään viettäneeni kuin Makarin kylässä 30:tä marraskuun +päivää vastaan. Sain tosin makuusijakseni laattialle levitetyn +peurantaljan, mutta ei minkäänlaista peitteentapaista, joksi omasta +kevyestä takistanikaan ei ollut paljon apua, kun tuuli alinomaa paasasi +ovesta, akkunoista ja laattianki raoista sisälle, ja tupa jo päivälläki +oli niin kylmä, että kynä kirjottaissani tuskin pysyi hyppysissäni. + +Matka Iljalasta Suurjärveen sanottiin kulkevan Akkalan ja Käpälin +kylien kautta, mutta olevan lähes penikulman pidempi, kuin jos lähtisi +suoraan sydänmaan halki, jota ei tulisi päälle kolmen penikulman, vaan +joka oli aivan umpea suksilla hiihdettävää. Päätinki lähteä sydänmaan +halki, jos vaan saisin jonkun taitavan oppaan, joka tuntisi matkan +suunnan. Siksi tarjousikin eräs läsnä-olijoista, jonka sittemmin kuulin +olevan sotapalveluksesta karanneen, täällä piilossa elelevän miehen. +Ruplan palkasta hän lupasi kantaa laukkuni ja hiihtää jäljen eteeni, +jonka tekikin, kunnes puolimatkassa väsyi niin, että ensin piti laukku +omaan selkääni ottaa ja lopulta edellä hiihtäjäksiki ruveta, vaikka +kyllä jo itseki olin väsymäisilläni. Illaksi pääsimme kuitenki perille +ja yövyimme tuhkaispapin Homan taloon. Sauna oli juuri valmis +kylpemistä varten, ja väsyksissä kun olin, teki mieleni muiden kanssa +mennä saunaan, mutta sitäpä pappi ei suvainnut, vaan käski minun +odottamaan, kunnes hän itse, oppaani ja kaikki muut olivat kylpeneet. +Vähän suutuksissani semmoisesta ylenkatseesta en sitten huolinut +toisten perästäkään saunaan mennä. Aamulla jälkeen havaitsin akkunan +päällisellä savustuneella laudalla muutamia yhtä mustaksi savustuneita +kirjoja. Otin yhden niistä alas katsellakseni, se oli vanha hengellinen +slavonilaisilla puustaveilla painettu kirja. Homa pappi kysyi, +ymmärsinkö minä kirjaa lukea, johon vastasin kirjasta kyllä ymmärtäväni +venäjänki kieltä, ja puheeni todistukseksi käänsin siitä muutaman +paikan karjalaksi. Vähän parempaan arvoon tulin siitä Homan silmissä, +vaikka väittiki kirjan ei olevan venäjän vaan gretsjeskan (s.o. +kreikan) kieltä. + +Näillä seuduin ollaan kolmea eri uskontoa eli _vieroa_, joksi uskontoa +täällä sanotaan. Ne ovat oikea papinviero, johon kuuluu hyvin pieni +vähemmistö, toinen vanha viero, starovertsat, johon enin osa kansasta +kuuluu ja kolmas Saaren monasterin eli luostarin viero, jota vaan +muutamat harvalukuiset seuraavat. Jos Tuhkasen viero jollain tavalla +eroaisi vanhasta vierosta, niin tulisi vielä neljäski viero eli +uskonto, mutta minusta nähden se näyttää yhtä vanhan vieron kanssa +olevan, vaikka sitä täällä eri nimellä Tuhkasen vieroksi sanottiin. Sen +ylipappi sanottiin asuvan Karkalahden kylässä meren rannalla Kieretin +kauppalan ja Kemin kaupungin välillä. Mutta kun hänellä on ylen suuri +lääni aliansa, on hänen täytynyt asetella alapappeja, jotka pienemmissä +piireissä käyvät lapsia kastamassa, pariskuntia vihkimässä ja ruumiita +hautaamassa. Niin häntä kuin hänen asettamia apupappejansa pitää +maakunnan (Tuhkalaisten) maksutta ruokkia ja kyydittää heidän +virkamatkoillansa; muuta palkkaa heille ei lienekkään, jos ei joku +vapaehtoisesti tahtoisi heille jotaki vaivanpalkkioksi antaa. +Paljoksihan tulisi kahdenkertaiset papit palkata, sillä varsinaiselle +esivallan asettamalle papille, joka tuhkaispapin ristimät, vihkimät ja +hautaamat kirkonkirjaan ottaa, pitää myös jotakin hänen vaivoistansa +maksaa. Usein olen tuhkalaisilta kysynyt, missä heidän uskonsa eroaa +papin uskosta, vaan siitä en muuta selvitystä saanut, kuin että papin +uskolaiset molivat s.o. ristitsivät itsensä toisilla sormilla kuin +millä Jumala on käskenyt. Muutamat vielä lisäävät siihen, että se on +proklatoi (kirottu), joka molii papin tavalla. + +Suurjärvestä hiihdin Vaarakylään, jossa Joukkosen talossa viivyin kaksi +päivää. Talo oli vähän parempi ja varakkaampi muita taloja näillä +seuduin, ukko ja akka olivat vielä kumpainenki elossa ja heillä neljä +poikaa sekä neljä miniätä. Oli vasta käyty Kieretin kauppalassa Vienan +meren rannalla ja sieltä tuotu jauhoja, joita yhtäläiseen tarvitseville +myytiin kolmesta ruplasta ja 60:stä kopekasta puuta. Ukkoa piti miniäin +palvella kuin patriarkkaa muinenki, iltasilla riisua kengät ja sukat +jalasta, aamusilla ne ja muut pukimet hänelle kantaa ja päälle pukiessa +apuna olla. Oikein lystikseni katselin, kuinka häntä miniät, kun hän +toisena päivänä uudelleen läksi eloa Kieretistä noutamaan, varustivat +matkalle, saattivat ja peittivät rekeen, josta heillä oli paljonki +työtä ja hommaa. Päivällä jälkeen minäki astuin suksilleni ja hiihdin +Vaarakylästä Skiittaan, jota matkaa sanottiin 12 venäjän virstaksi. +Skiitassa olin kuullut jonkunlaisen naisten luostarin olevan, jota +mieleni teki nähdä, mutta paikalle tultuani ei silmäni mitään semmoista +erottanut. Olihan koko Skiitta vaan Tuoppajärven lounaisrannalla kuin +moni muukin järjestyksettä rakennettu venäjänpuolinen kylä näillä +seuduin, huoneet siki soki, ei juuri nurkka nurkasta toisissaan kiinni, +ei paljon vähäkään, ja pieni kirkonmuotoinen kylässä. Siinä kirkossa +naiset joka päivä toimittivat jumalanpalvelustansa, ja heidän sanottiin +itsekunki Tuoppajärven luostarista "Pyhästä Saaresta" miilostia +(elatusta) 25 ruplaa vuoteensa saavan, jota kuitenki moittivat +vähäksi. Mitä näillä "pyhillä naisilla" muutaki työtä, paitsi +jumalanpalvelustansa lienee, sitä en tiedä, jos eivät opettane muutamia +tyttölapsia, joita sitä varten niiden vanhemmat olivat tänne tuoneet. +Niin tapasin täällä Jaakkosenki tyttäriä Jyvälahdesta, jotka vaativat +minua sekä venäjän kirjoja lukemaan että Karjalan lauluja laulamaan. +Heidän opettajansa oli ummikko venäläisakka, lieneekö alkuansa ollutki +herrasväen sukua. Nuoremmat "pyhät naiset", joiksi Jaakkosen tyttäret +ei vielä suinkaan olleet koronneet, asuskelevat lukon varassa, eivätkä +laske tuntemattomia puheillensa; niin muutamat vanhemman ikäisetki. +Miehen puolia Skiitassa en paljon nähnytkään. + +Vielä samana päivänä, kuin tulinki, läksin Skiitasta ja hiihdin 8 +venäjän virstaa Pyhään Saareen, joksi Tuoppajärven saarella olevaa +monasteria eli luostaria tavallisesti nimitetään. Matkalla, joka on +järveä, tulin muutaman pienemmänki saaren poikki kulkemaan, ennen isoon +saareen tultua. Tämä iso saari sanottiin olevan noin penikulman +pituinen, ja sen ympärillä useampia pieniä saariloita. Ilta pimeä oli +minun jo jäällä yllättänyt, jotta kylään tultuani kyllä arvelutti, +mihin yöksi menisin. Eräältä mieheltä, jonka tapasin, kysyin, missä +täällä voisi yömajan saada ja hän johdatti minun luostarin +päällysmiehen luoksi, jota kutsui polsakka startsaksi, ja jonka +kysyttyäni, ymmärsikö Karjalan kieltä, sanoi kaiken maailman kielet +osaavan. Tämä polsakka startsa, ei erittäin vanha, silmäpuoli mies, +asui kahdessa pienessä huoneessa, eikä vielä niitäkään yksinänsä +viljellen, vaan jonkun toisen toverinsa kanssa, joka sisämäisessä +kammarissa istui ja luki jotaki kirjaa pöydän ääressä. Sisään tultuani +pian havaitsin, ett'ei suomi, ruotsi, saksa eikä latinakaan kuulunut +niihin kaiken maailman kieliin, joita hänen piti osaaman, vaan +venäjänkielellä sanoi hän, että hänen tuli lähteä iltakirkkoon, ja +käski saattomieheni viemään minua matkamiesten majaan, jossa sitten yön +lepäsin, enkä koko polsakka startsaa sen enempää nähnyt, vaikka +seuraavana päivänä pari kertaa kirkossaki kävin. Jos, niinkuin muutamat +olivat tietävinänsä, hän oli Venäjänmaalta tullut pakolainen, joka +kaksintaistelussa oli toisen silmänsä menettänyt, niin kyllä oliki +syytä peljätä minua vaaralliseksi tiedusteliaksi, jota oli parempi +karttaa kuin kohdella. + +Majahuoneen perässä oli toinen vähän pienempi huone, jossa ruokia +keitettiin ja valmistettiin ja jossa niiden kokki, joka usein kävi edes +takaisin vierasmajan läpi, yönsäki vietti. Minulle levitettiin +etuhuoneessa peurantalja lavitsalle vuoteeksi, jossa nukuin laukkuni +päänalaisena, muita matkamiehiä makasi laattialla, ja sanottiinki +alinomaa vieraita kesät talvet paikalla kuljeksivan. Kirkko kuin kaikki +muutki rakennukset olivat niin kehnoja ja vähä arvoisia, ett'ei +tarvinnekkaan niistä sen enempätä lausua. Kun myös en tiedä, kuinka +monta munkkia luostariin kuului, jotka enimmät aikansa kuljeskelevatki +Venäjänmaalla tarpeellisia toimeentulovaroja keräämässä, niin kyllä jo +lieneeki aika jättää koko Pyhä Saari luostarinensa oman onnensa nojaan. + +Pyhästä Saaresta lähdettyäni ja muutamissa kylissä Tuoppajärven +ympäristöllä käytyäni päätin joulunpyhiksi lähteä Suomen puolelle +Kuusamon pitäjään, ja niin lähdinki. Sieltä uuden vuoden jälkeen +palattuani matkustelin Pääjärven ympäristöllä, kunnes viimein saavuin +Heinäjärven kylään, johon asetuin muutamiksi päiviksi parempaan +järjestykseen saattamaan eripaikoissa hätäisesti kirjotettuja +muistoonpanojani. Kun kylät ja niiden asukkaat näillä seuduilla +näyttivät olevan hyvinkin epätaattavia ja varottavia, niin olin +edeltäpäin kysellyt, mihin taloon Heinäjärvessä olisi parasta majautua +ja vastaukseksi saanut, ett'ei sen taloista toinen ollut paljon toista +parempi, ja erittäinki olivat varottaneet minua mihinkään keskuuksiin +rupeamasta erään miehen kanssa, jonka sanoivat päärosvoksi, ja josta +ilman rosvoamisiansaki tiesivät kaikenlaista pahaa kertoa. Kun muutamat +kuitenki olivat arvelleet Kontratilan talon vähän toisia paremmaksi, +niin siihen nyt poikkesinki. Sama mies, jota minun oli karttamaan +neuvottu, pian tuliki ja kysyi, minne olin matkalla ja koska lähtisin, +niin lupasi kyyditsemään tulla. Katsoin parhaaksi en ruveta hänelle +selittelemään, en minne menisin enkä koska lähtisin, josta en +talonväellenkään ollut sen parempaa selkoa antanut, sillä jo edeltäpäin +kuultuani kylää niin pahamaineiseksi, olin pyytänyt erään taatun +talonisännän Majavanlahden kylästä tulemaan kahden päivän päästä ja +kyyditsemään minua Heinäjärveltä Kierettiin. Toisena päivänä, joka oli +pyhäpäivä, kokousi nuorta kansaa Kontratilaan tanssimaan, mainittu +rosvomainen mies heidän seurassansa. Minuaki tahdottiin kaikella +tavalla tanssiin, jonka tähden, kun penkillä istuessani en saanut +rauhaa, enkä tietänyt, mitä lopulta tekisivät, pakenin ylös palatille +(venäjän pirteissä tavalliselle liki kattoa olevalle makauslavalle) +varastettuna vastarintaan, jos joku yrittäisi perästä tulla. Sinne ei +kuitenkaan kukaan tullut, vaikka kyllä sain herjaussanoja tarpeekseni +kuulla. + +Määrättyyn aikaan tuli Majavalahden mies saattamaan minua Kierettiin, +jonne Heinäjärveltä oli noin 6 penikulmaa melkein kylätöntä matkaa. +Puolivälissä oli matkasauna, jonka luona kyytimies rupesi hevostansa +syöttämään. Vähän ajan päästä saapui siihen myös ennen nimitetty +Heinäjärven rosvo hevosellaan ja rupesi ensin sättimään minua, kun olin +vieraan kylän miehen enkä häntä saattajakseni ottanut. Kääntyi sitten +kyytimieheni puoleen sanoen: "ja sinäki mitä ajattelit kun läksit +tuommoista Ruotsin biegloa (karkuria) kyyditsemään, parempi olisi, +tekisit silmukan nuoran päähän ja vetäisit hänen ylös tuonne kattoon. +Saat nähdä, kun Kierettiin tullaan, pannaan tyrmään (vankihuoneesen) +niin hän kuin sinä itseki." Kun sitten vielä mökisi ja sanoi olevan +vastoin Venäjän lakia, ottaa kyytimiestä toisesta kylästä kuin siitä, +mistä lähtiki, niin en voinut kauvemmin häntä kuunnella, vaan +keskeyttäin hänen puheensa kysyin, mitä Venäjän laki siitä ja siitäki +määrää, luetellen toinen toisensa perästä kaiken pahan, mitä hänestä +olin kuullut, muiden seassa senki, että kun kerran talvisella yöllä oli +havaittu jossaki toisessa kylässä luvatonta työtä harjottamassa, olivat +kylän miehet saaneet hänen kiinni, sitoneet seljälleen rekeen, +kääntäneet hevosen hänen kotiinsa päin, lyöneet ruoskalla selkään ja +niin lähettäneet hänen Heinäjärvelle takaisin. Näistä kysymyksistä mies +tuli äänettömäksi, kun hyvin huomasiki, ketä tarkotin. Hän sen perästä +ei virkkanut sanaakaan nuoran silmukasta eikä muutakaan, vaan seurasi +meitä hiljaisesti Kierettiin, jossa kyytimieheni puheen jälkeen olisi +kelpo selkäsaunan polisilta saanut, kun olivat kuulleet, kuinka hän oli +matkalla käyttänyt itsensä ja minun passistani, jota kohta perille +päästyämme tultiin kysymään, nähneet ett'en ollut mikään "Ruotsin +biegloi". + +Tähän nyt päättyköönki kertomukseni siitä matkasta, jolla 44 vuotta +sitten olin Venäjän Karjalan pohjoisimmissa osissa, ja joka, vaikka +vastoin toivoani ei tuottanutkaan mitään sanottavaa lisäystä entisille +runokokouksilleni, kuitenki oli tarpeellinen tehtävä, kun ilman oli +mahdotonta tietää, mitä uusia runoja sieltä ehkä voisi saada uuden +Kalevalalaitoksen parannukseksi, jota jo silloinki rupesin miettimään. +Näiden seutujen yleisestä, surkuteltavasta köyhyydestä mainitsin jo +ennen; oli kuitenki varallisempia taloja myös paikoin tavattavana, ehkä +neki, paha kyllä harvoin olivat siihen tilaan rehellisellä työllä ja +toimella, vaan petoksilla ja muulla vääryydellä pääsneet, jos muuten +oli syrjäisten puheita uskominen. Muutamista paikoista oli täältäki +miehiä laukkukaupalle Suomeen lähtenyt. Peuroja eli poroja kävivät +Kuusamon rajoilta varastelemassa, kun niitä ei enää sipienkään +tarpeesen omalla puolella löytynyt. Muuten niin porovarkautta ei +pidettykään häpeällisenä työnä, se enemmin ylensi miehen arvoa, jos oli +siinä toimessa hyvin onnistunut. Niin edellä mainitusta Koljolanki +ukosta kerskattiin, kuinka älykkäästi hän oli porovarkautta +harjotellut. Muutamanki kerran oli hiljaa hiipinyt kuusamolaisen +porokarjan lähelle ja sitten paimenen havaitsematta puikahtanut ulos +metsästä, leikannut poron raidosta irti ja lähtenyt kotiinsa +kuljettamaan. Mutta kun pelkäsi poroa pian kaivattavan ja jälkiä myöten +hakemaan tultavan, riisui kengät jalastansa ja sitoi ne poron +takajalkoihin terät taas -- ja kannat eteenpäin; niin talutti, itse +sukkajalassa tallustaen, poron häirimättä kotiinsa, sillä poro kun +astuu takajaloillansa aivan etujalkain jälkiin, ja niissä nyt oli +kengät edestakaisin sidottuna, niin poronjälkiä ei nähty minnekkään +päin kauvas syöttöpaikasta ulkoutuvan, joita myöten olisi arvattu +hakemaan lähteä. + +Erään toisen kerran oli juuri kotirannalle varastetun poron kanssa +päästyänsä nähnyt ulompana järvellä miehiä luoksensa hiihtävän, joita +kohta päätti poron omistajiksi. Jos olisi lähtenyt poroa rannalta ylös +taluttamaan, niin miehet kyllä olisivat poronsa havainneet. Mikäpä nyt +neuvoksi? Ei mikään muu kuin hetimmiten ranta-avennosta työntää poro +sarvineen sorkkineen jään alle. Sen tehtyä astui itse suksille ja läksi +poromiehiä vastaan hiihtämään. Likelle tultua poromiehet kysyivät, eikö +olisi poroa missään nähnyt. Vastikään näin muutaman tuolla rannalla, +vastasi ukko ja osotti miehet peräti toiselle suunnalle. Sitten vähän +ajan päästä itse takaisin tultuansa otti poronsa avennosta ja vei +kotiinsa. Kolmannen kerran oli hevosella metsässä käynyt, poron +ampunut, rekehensä köntännyt, kotiinsa lähtenyt. Eräälle lammille +tultuansa näki suksimiehiä jälestä hiihtävän, jotka tiettävästi olivat +poron omistajia ja pian olisivat hänen yllättäneet, kun rekikeli oli +huono mutta hyvä lipu suksilla. Ennätti kuitenki rantaan ja siitä vähän +matkaa maalle pois näkyvistä päästyä otti omat suksensa reestä, käänsi +ne rantaan päin, löi hevosta selkään, että juoksisi kotiin, johon +pitkää matkaa ei enää ollutkaan, ja jäi itse paikalle. Sitten miesten +lähelle saapuessa heittäytyi pitkälleen maahan, alkoi surkeasti +voivotella ja valitti äkillisen kohtauksen tulleen, ett'ei pääsnyt +paikasta liikkumaan. Miesten tuli sääli häntä ja ottivat ukko +köpelyksen selkäänsä häntä niin kotiin kantaaksensa, mutta kun tämä ei +laannut voivottelemasta, niin kiinnittivät hänen suksensa vieretysten +yhteen, laskivat hänen seljällensä niille ja vetivät perässänsä. Ennen +kuin sitten kerkesivät ukon kotiin, oli akka siellä ennättänyt sekä +hevosen riisua että poron reestä näkymättömiin korjata. Myöhäinen kun +oli, jäivät miehet yöksiki paikalle, jonka tähden ukon täytyi +runtukalla maatessansa halki yön tekotaudissansa voihkaella. Vaan +aamulla jälkeen, kun miehet olivat menneet, kyllä ukkoki pian putkahti +jaloillensa ja sanoi: "jo sen vietävät viimeinki läksivät, akka, mihin +poron kätkit?" + +Kun tämmöisiä seikkoja porovarkauksista kerrottiin ennemmin +ylistykseksi niiden harjoittajille kuin miksikään paheksimiseksi, niin +porovarkautta näillä seuduin ei näytä suurempana rikoksena pidettävän +kuin meillä tavallisesti metsänvarkautta pidetään. Voisipa melkein +porovarkaat täällä verrata naurismaan varkaihin Suomen puolella, joita +vanha sananlasku päättää ei hirtettävän. + + Elias Lönnrot. + + + + +32. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kieretti, 1 p:nä helmikuuta 1837. + +Kieretti on kauppala, johon kuuluu toista sataa taloa ja kirkko. Siinä +on yksi ainoa katu, joka pohjoispäässä jakautuu kahtia, ja molemmin +puolin sitä ovat talot, jotka enimmäkseen ovat kaksikerroksisia. +Kyytimieheni poikkesi ensimäiseen taloon, ja siihen kannoin minäkin +vastaiseksi laukkuni. Menin sitten viina-arentiherran luo, jonka +sanottiin puhuvan saksaa. Hänen luonaan tapasin pastorin perheensä +naishenkilöiden kanssa, jotka pelasivat korttia ja joivat kahvia. +Minäkin olin tervetullut vieras; minua kestitettiin ensin kahvilla, +kahvinjuonnin välillä viinaryypyllä, ja viimeksi tarjottiin totia. Otin +käteeni venäläisen kirjan ja rupesin sitä selailemaan. Kysyttiin, +osasinko lukea venättä. Sanoin osaavani ja annoin siitä näytteen, +millainenhan sitten lie ollutkin. Yritinpä suoraa päätä kääntääkkin +hieman saksaksi talon isännälle, jonka jälkeen kaikki ihmettelivät, +että osasin lukea niin hyvin (?) ja että ymmärsin venäläistä kirjaa, +ymmärtämättä, mitä puhuttiin, ja osaamatta itse puhua tätä kieltä. +Sanoin osaavani muitakin kieliä samalla tavalla, nimittäin niin, etten +osannut puhua, paitsi saksaa auttavasti ja hieman latinaa, jota pastori +ei kuitenkaan sanonut osaavansa. Sitävastoin hän näytti minulle +kultarahaa, joka hänellä oli rinnassaan ja jonka toisella puolella oli +kirjoitus _za spasenija tshelatshestva_ [? za spasenie tshelatshestva? +ihmissielujen pelastamisesta?] toisella puolella keisarin rintakuva ja +nimi. -- Viinaherralta kysyin, mistä voin saada kortteeria. Hän vei +minut ensin erääseen taloon, ja kun minä en siitä pitänyt, koska isäntä +ja emäntä öisin tahtoivat nukkua minun huoneessani, osotti hän minut +toiseen taloon, missä vuokrasin kamarin, josta ynnä sen lämmityksestä +vaadittiin 5 ruplaa viikolta. Miten hän liekkään asiani puhunut, mutta +mielipahakseni olen saanut kokea, että täälläkin isäntä vaimonsa kera +yöksi majoittui minun huoneeseeni. Vähän sen jälkeen kun olin asettunut +tähän taloon, isäntä tuli luokseni tulkin ja kolmannen miehen seurassa, +jonka sanottiin olevan sossedaateli [oikeuden jäsen], ja joka tahtoi +nähdä passini. Näytin sen hänelle, mutta se ei ollut oikein hänen +mielensä mukainen, kun siinä ei ollut Kuolassa saatua allekirjoitusta. +Sanoin, ettei se ollut tarpeen, ennenkuin muuten saavuin Kuolaan, +jolloin se kyllä allekirjoitettaisiin, jos sitä siellä pidettäisiin +tarpeellisena. Siihen asti minun oli lupa matkustella ja oleskella +maassa, ilman että minun ensin täytyi matkustaa sinne. Hän väitti +päinvastaista, ja vähäinen kiista syntyi, jossa minun täytyi ottaa +avuksi venäjäni, se vähä minkä osasin. Asia päättyi siten, että pyysin +tulkkia sanomaan herra sossedaatelille, että minulla paraikaa oli +tärkeätä kirjoittamista, minkä vuoksi hän saattoi mennä ulos +ja siellä tuumia asiaa miten tahtoi, minua se ei liikuttanut. Ulkona +hän vielä oli sanonut, ettei minun ollut lupa viipyä kylässä +vuorokautta kauempaa, jota varten kyläoikeus seuraavana päivänä oli +kokoonkutsuttava asiaa lähemmin pohtimaan. Mikä päätös siinä lienee +tehty, en vielä tiedä, mutta sossedaateli ei enää ole tullut näkyviini, +seikka, jota olinkin tulkin kautta häneltä pyytänyt. -- Ei ole muuta +johtunut mieleeni kuin että ei ole koskaan tai ainakin ani harvoin +ennen nähty passitettua henkilöä. + + Onni se vei katalan kauas kotimaaltahan poies + Toisia tutkimahan paikkoja vierahien. + Toisin toinen maa, niin ei mitänä kuni koissa, + Tuttua ei ketänä kelle sanan sanoa. + Vieras kieli ja outo eläntä ja muut tavat ouot, + Kaikki kovat kokea, kaikki nähä kamalat, + Muistan muinoiset, kuni koiss' elelin minä ennen, + Niin menivät päivät, kun savunen katoaa, + Niin menivät päivät, eik' ollut yökänä pitkä. + Pitkä on päiväni nyt, pitkäpä päivä ja yö + Kun auringon konsa näen jopa aattelen aina: + Voi jos koissani nyt paistelevan näkisin, + Tai otavan kuni nään minä yöllä ja muut tähet armaat, + Heitäki mielemmin katselisin kotona. + Ei kauniit ole niin aurinkokaan eik' otavaiset + Eikä tähetkänä myös, koissa ne kun olivat. + Vaan kun tuuli puhuu pohjasta ma toivotan aina + Saahani siipiähän lenteä taas kotihin. + + * * * * * + +Jo Jäletjärvessä olin pitänyt lieveätä paastoa, sillä minulla oli +mukanani ainoastaan leipää, eikä edes sitä riittävästi. Talosta, jossa +asuin, ei saanut juuri muuta kuin vesivelliä, johon puoleksi oli +sekoitettu pettujauhoja. Autiossa mökissä, missä syötimme hevosia, +söimme itsekkin. Minulla oli yksi ainoa leipäpala jäljellä +ruokavaroistani, Mihkalilla ja hänen rengillään taas oli mukanaan +kalaa, lihaa ja vähän jauhoja. Renki keitti kalakeittoa, jota söivät +ilman leipää, minä taas söin pelkkää leipää, ilman mitään muuta ruokaa. +Suomalainen sananlasku: _millon lientä leivätöntä, millon leipeä +lihatta_, toteutui täällä molempiin osiinsa nähden. Kernaasti olisin +maksusta pyytänyt itselleni vähän Mihkalin rokasta, mutta luulin +hänellä itselläänkin olevan sitä liian niukalti. Kuultuani sitten, että +hän vei kaloja Kierettiin kaupaksi, käskin häntä toisissa +pysäyspaikoissa keittämään minullekin. + +Kuusamossa lueteltiin seudun tavallisimpina leikkeinä _majasilla, +nuorasilla, leskisillä, kuurosilla, sokkosilla, polttosilla oleminen_ +sekä sotaleikki _lyöä pitkää pallia_. Majasilla ollaan kenties yli koko +maan käytännössä olevalla tavalla, nimittäin että muuan seurasta ottaa +sauvan käteensä, ja muut istuutuvat seinämille. Se, jolla on sauva +kädessä, kulkee toisesta toiseen, nojaa sauvalla lattiaan ja kysyy: +saako (annetaanko, joutaako) majaa? Se, jolta kysytään, vastaa: mee +toiseh taloh, siellä kissan päätä keitetään. Tämän lyhyen keskustelun +aikana toiset koettavat vaihtaa paikkoja; kuta pitemmän välin pääsee +siirtymään ja kuta useammin, sitä parempi. Jos nyt majan etsijä ehtii +tällaisten vaihtojen tapahtuessa istuutua johonkin paikkaan ennen +paikkojen vaihtajia, niin hän on vapaa kulkemasta ympäri sauva kädessä, +ja sen, joka jää ilman paikkaa, täytyy astua hänen sijaansa. Tätä +leikkiä sanotaan monessa paikassa _natthelperiksi_ (nattherberge) ja +lienee se saatu ruotsalaisilta. + +_Leskisillä_ oleminen on myös tavallinen yli koko maan; sitä ei +tarvinne selittää, sillä varmaankin se jo jossakin on selitettynä. + +Samoin _kuurosilla_ oleminen, joka on tunnettu, jospa ei juuri +kaikkialla, niin ainakin suurimmassa osassa maata, vaikkapa +toisennimisenä. Minun kotiseudullani sanotaan, samaa leikkiä +tarkoittaen, oltavan _lymysillä_ ja muutamilla muilla seuduilla sitä +taidetaan sanoa _piilosilla tai peittosilla_ olemiseksi. Kuusamossa +sekä sen lähiseuduilla sitä leikitään seuraavalla tavalla [tästä +seuraavan kappaleen loppuun suomeksi muistiinpantu]: yheltä siotaan +silmät taikka meneepi hän johonkuhun paikkaan, josta ei voi toisia +nähdä, jotka kaikki lymyävät, paitsi yhtä, jota sanotaan vartiaksi. +Koska kaikki muut ovat piilossa huutaa vartija: "kurluikkis! kuuro +heräjä!" Samassa ottaa kuuro peitteen silmiltänsä taikka uloutuupi +loukosta ja rupeaa etsimään piilossa olevia. Kun kerran löytää, +juoksevat kumpasetki kilvan johonkuhun määrättyyn paikkaan, kumpi +ennättäisi sihen ensin sylkeä. Jos piilossa ollut ehättää, niin häntä +vaan ei millään eholla piä kuuroksi tehtää seuraavalla kerralla, vaan +jos etsiä eli kuuro ennättää hänen, on piilossa ollut velvotettu +seuraavalla kerralla kuurona olemaan, ellei ketään hänen jälestä +löyetä, joka ei ennen kuuroa ennätä määräpaikkaan päästä. Vaan jos hän +yksin olisi kuurolta ennäitetty, ja toinen häntä jälkemmin, niin pitää +tämän jälkimmäisen jäähä kuuroksi, hänen vartiaksi. Ja jos kuuro olisi +ylen montaki ennättänyt, tulevat aina ne kaksi jälkimmäistä +nimitettyhin virkohin pantaviksi. Konsa niin tapahtuisi, että kaikki +löyetyt olisivat ennen kuuroa määräpaikkaan ennättäneet, tulevat +entiset kuuro ja vartia siallansa olemaan. + +_Olla nuorasilla_. Otetaan pitkä nuora (köysi) ja siotaan päästä +yhteen. Yksi pannaan sisään, ja kaikki muut seisovat nuorasta käsillä +pitäen ringissä ympärillä. Sisällä oleva tavottelee kosketella yhtä ja +toista, ketä katsoo, vaan tämä jos ennättää ennen nuoran käsistään +heittää ja ulommaksi juosta, on hänestä vapa ja voipi uuelleen nuoraan +tarttua. Ellei ennätä, pitää hänen astua sisään, ja sitä ennen siellä +ollut käypi ulkopuolelle muiden tavalla nuorasta pitämään. + +_Sokkosilla_ oleminen on kyllä yleisesti tunnettu. + +_Polttosilla_ olo lienee myöskin tunnettu leikki ja se esiintyy +ruotsalaisella nimellä _leka brännboll tai bränna boll_. Kuitenkin +katson erityisestä syystä olevan aihetta antaa siitä kuvaus. Kaivetaan +juuri yhtä monta kuoppaa kuin on leikkiin osanottajia. Yksi kuopista +tehdään suurempi ja kaivetaan keskelle muita, pienempiä. Sitten kukin +ottaa sauvan käteensä, ja kaikki muut asettuvat ympärillä olevien +kuoppien ääreen, mutta yksi, polttaja, jää ilman kuoppaa, sillä hänen +tehtävänsä on tavalla tai toisella saada sauvallansa survaistuksi +palloa siten, että se sattuu johonkuhun kuopan ääressä seisovaan. +Ainoastaan siinä tapauksessa, että pallo on kierinyt määrätyn matkan, +tavallisesti 50 tai 100 askeleen päähän, on hänen lupa viskaamalla +tähdätä pallo johonkuhun muista leikkijöistä; muuten hän ei saa kädellä +kosketella palloa. Hänen koetellessaan saada joku poltetuksi, s.o. +pallolla kosketelluksi, koettavat muut, sekä se, johon -- -- -- + +Erivaraisia porvareita tai oikeammin talonpoikia on Kieretissä. +Muutamien varojen sanotaan nousevan 100,000:en ruplaan, jopa +enempäänkin. Heidän kaupankäyntinsä on pääasiallisesti siinä, että +j.n.e. ja viljaa, jota venäläinen talonpoika tosin ei ole oikeutettu +kaupittelemaan, kun hänen näet vaan on lupa omasta puolestaan ostaa sen +verta kuin voi ja tarvitsee. Nämä talonpojat eivät sitä kaupitsekkaan, +sillä toiset talonpojat ovat pyytäneet heitä heidän nimessään ostamaan +viljaa, ja näin he ostavat kuinka monta tuhatta tynnyriä tahansa. Mutta +talonpojat, jotka ovat antaneet jollekin toimeksi ostaa, tosin välistä +laiminlyövät rahojen hankkimisen viljan lunastamista varten, ja kukapa +siis saattaisi moittia tätä yleistä viljan tukku-ostajaa siitä, että +hän myy viljansa kelle voi ja siitä hinnasta, jonka mahdollisesti voi +saada. + +Tästä muistan, miten naapurit olivat kehottaneet erästä venäläistä +talonpoikaa viemään heidän pellaviaan Suomen-puolisille markkinoille. +Hän tulikin sinne mukanaan 3-4 kuormaa, jotka kaupungin viskaali +suvaitsi ottaa takavarikkoon. Alkoi käräjöiminen, joka kuten +tällaisissa asioissa tavallisesti käy, venyi sangen pitkälle, kunnes +talonpoika asianajajansa kehotuksesta ehti saada naapureiltaan +todistukset, joiden mukaan yksi oli uskonut hänelle 1 leiviskän, toinen +2, kolmas 3 j.n.e., kunnes kaikkien kuormien sisältämä pellavamäärä oli +saatu täyteen. Tämän todistuksen avulla myyjä ei ainoastaan saanut +takaisin pellaviaan, vaan niiden takavarikkoon-ottaja lisäksi alemmassa +oikeudessa tuomittiin maksamaan hänelle melkoiset oikeuskulut ynnä +monet matka- ja muut niistä aiheutuneet kustannukset. Miten muuten +oikeusjutuissa asiat hyvinkin usein kääntyvät milloin toiselle, milloin +toiselle tolalle, riippuu useimmiten pelkästä sattumasta. Jos +takavarikkoon-ottaja olisi tiennyt tai tahtonut hankkia itselleen +vastatodistuksia siitä, etteivät samat talonpojat, jotka olivat +antaneet markkinamiehelle toimeksi myydä heidän valmistamiansa +pellavia, koskaan olleet viljelleet pellavaa, jopa kenties, ettei +pellavaa niillä seuduin kasvakkaan, tai ettei sitä ainakaan viljellä 30 +peninkulmaa lähempänä, niin miten silloin olisi käynyt? Sellainen +menettelytapa esiintyy usein oikeudenkäynneissä, jotka aiheutuvat +kulkukauppiaiden laukkujen ja tavaroiden takavarikkoon-ottamisesta. He +ottavat passinsa Kemistä mennäkseen milloin puoleksi, milloin koko +vuodeksi Suomeen etsimään työansiota. Tämä on siinä, kuten tiedetään, +että he suomalaisten kauppiasten vahingoksi kaikennäköisillä huonoilla +huiveilla, nauhoilla, sormuksilla, neuloilla, naskaleilla, kammoilla, +napeilla, kanvertilla, arsenikilla y.m. maasta viekottelevat itselleen +vuosittain useita satoja tuhansia ruplia. Täksi summaksi näet heidän +raha-ansionsa välttämättömästi on arvioitava, kun Vuokkiniemeltä +nykyään 5-6 sataa miestä vuosittain lähtee liikkeelle, ja kun toisista +pitäjistä kuten Paanajärveltä, Tuoppajärveltä, Pääjärveltä, +Kiimasjärveltä, Repolasta y.m. yhteensä ainakin yhtäsuuri lukumäärä +ryömii esille. Tasaluvuin oletettakoon siis, että noin tuhatkunta +miestä täten joka syksy lähtee Suomeen keinottelemaan. Kullakin näistä +täytyy olla ainakin 200 ruplan voitto, ja jos muutamat saavat vähemmän +tai jos eivät saa mitään, niin muut sitä vastoin saavat monta vertaa +enemmän. Mutta jos lasketaan 200 ruplaa miestä kohden, niin nousee maan +heille suorittama verotus vuosittain 200,000 ruplaksi, joka ei siis ole +mikään mitätön summa. Sitäpaitsi he rasittavat maata toisessa suhteessa +ja tuottavat sille vaivaa yhtä paljon, jopa enemmänkin kuin yhtä suuri +kerjäläisjoukko, sillä harvoin he maksavat ruuastaan, vaan ovat +taitavat viekkaasti hankkimaan sitä itselleen monella tavoin. + +Ehkä jollakulla on edullisempi ajatus tästä kaupasta. Hän tarkastakoon +maan tilaa, maanviljelystä, karjanhoitoa, käsitöiden tilaa näillä +seuduin ja lisäksi verratkoon jonkun täkäläisen maa-alueen väestölukua +yhtä suuren alan väestölukuun Suomessa. Hän on varmaankin myöntävä, +että olen oikeassa, kun väitän, että talonpojan oikeastaan pitäisi +pysyä maantyössä eikä tottua metsään ja kauppaan. Ainoa tapaus, joka +voisi tehdä hänestä puoleksi kauppiaan, on se, että hän ostaisi +naapuriensa tavaroita, myisi ne ja toisi palatessaan kaupungista, mitä +he enimmin tarvitsevat. Mutta tämäkin helposti johtaa siihen, että kun +joku sen kautta joskus joutuu jonkunlaiseen varallisuuteen, noudattavat +monet sadat hänen esimerkkiään, kaikki tahtovat ostaa, ei kelläkään ole +mitään myytävää, ja tämä tuottaa välttämättömästi köyhyyttä koko +seudulle y.m. + +Ainoa todellinen hyöty, jonka Vuokkiniemen ja muiden seutujen miehet +saavat matkoistaan Suomessa, on jonkunmoinen sivistys, jota kaipaa +muilla lähiseuduilla. Lisääntyköön se, mutta hylättäköön kauppa, ja +viihtykööt maanviljelys, karjanhoito sekä käsityöt paremmin! + + + + +33. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kieretti, 2 p:nä helmikuut 1837. + +En ole vielä kuullut, mikä päätös on tehty passini suhteen. Mutta eilen +olin ainoan täkäläisen herrasmiehen, herra Baitramin, luona, jolla on +valvontansa alaisena kruunun viina Kieretissä, Koudassa, Kannanlahdessa +ja Umbassa. Häneltä kuulin, että yleisesti pelättiin kauempaa +majoittaa minua kylässä, ja ettei tiedetty, mitä pahaa vielä voin +heille tehdä. Minä kuitenkin levollisesti odottaisin heidän päätöstään, +jos olisin saanut paremman kortteerin, mutta harmikseni olen +huomannut, että talonväki vaan yhä enemmän tahtoo päivilläkin asustaa +minun huoneessani, missä tekevät kauppasopimuksensa, ja naiset +päällepäätteeksi ompelevat päivät läpeensä. Senpä vuoksi taidan lähteä +matkaan aikaisemmin kuin ensin ajattelin, sillä käy kuitenkin +mahdottomaksi rauhassa tehdä työtä tässä paikassa. -- Suureksi ilokseni +ja hämmästyksekseni huomasin eilen, että Baitramin rouva, joka on +kotoisin Arkangelista, puhui selvää suomea, sellaista, jota puhutaan +Viipurin läänissä. Kysyin häneltä, miksei hän edellisellä kerralla +ollut ilmaissut osaavansa meidän kieltä, ja tähän hän vastasi, ettei +ollut luullut minun osaavani puhua sitä suomea, hänen kun näet oli +vaikea ymmärtää sellaista suomea, jota näille seuduille matkustavat +talonpojat puhuivat. -- Missä hän oli oppinut Suomen suomea? -- Hänen +äitinsä oli ollut kotoisin Viipurin läänistä, josta hän äitinsä ja +isänsä mukana kolmivuotiaana oli muuttanut Arkangeliin. Tämä äiti oli +sekä hänen että muiden lastensa kanssa useimmiten puhunut suomea, kun +ei yhtä hyvin ollut osannut saksaa eikä alussa venättä juuri ollenkaan. +Siitä Baitramin vaimolla nyt oli tämä minulle sangen tervetullut +kielitaito. Mainitun Baitramin isä oli 1788:n vuoden sodan aikana ollut +luutnantti Venäjän palveluksessa, oli ollut mukana Suursaaren +meritappelussa ja siinä tai myöhemmin joutunut ruotsalaisten +sotavangiksi, minkä näin hänen poikansa hallussa olevasta sukukirjasta. +Päästyään vapaaksi vankeudesta hänestä oli sittemmin tullut +karanteenintarkastaja Arkangeliin. Muuten poika kertoi hänen olleen +kotoisin Viipurista. Että hän oli ollut kielitaitoinen mies, huomasin, +paitsi pojan kertomuksesta, mainitusta sukukirjasta, jonka sadat +sydämelliset runopätkät ja nimikirjoitukset eräänä iltana läpikävin. +Runot olivat kirjoitetut milloin saksaksi, ruotsiksi, ranskaksi, +venäjäksi, hollanniksi, englanniksi, latinaksi ja tanskaksi. Poika +sanoi hänen sitäpaitsi puhuneen juutalaisten kieltä jopa suomeakin, +mutta näillä kielillä ei ollut kirjoitettuna yhtään runoa. + + * * * * * + +Harvoissa paikoissa on seppää, ainakaan ei kunnollista. -- Sepät +suomalaiset. -- Pöydät ja tuolit Arkangelista. -- Naisväen kaikki +vaatteet ostettuja. Voin valmistus huonoa. -- Kaikki pellava ja hamppu +ostetaan. -- Ikkunalasia ei ole. -- Juustonvalmistus tuntematonta. -- +Perunoiden viljelys puuttuu kokonaan tai on vallan mitätön. -- +Verrattakoon nyt siis Venäjän-puolista varallisuutta Suomen puolella +esiintyvään. -- On Venäjän puolella niitä, jotka eivät vähääkään tiedä, +mitä he seuraavana päivänä saavat. + +Hospodi, kun pellit avataan. -- Tuhkaispapille [tästä kappaleen loppuun +alk. suomeksi] kuolleista 10-25 ruplaa, jotta molisi taikka palkkaa +toisia molimaan, kun itse ei kerkiä -- oikialle papille 5 ruplaa, jotta +kirjaan panee. + + + + +34. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kieretti, 3 p:nä helmikuuta 1837. + +Rahvaan pääasiallinen elinkeino Kieretissä on kalastus. +Paremmanpuolisilla taloilla 300-1,000 botskaa [= tynnyriä] silliä, +jotka myydään Arkangelissa 1:stä ruplasta tai enemmästäkin kappale. +Nämä ovat näet pienet. Sitä paitsi he kulkevat aluksillaan +kalastuspaikoille Vienanmeren rannoille, ostavat siellä kaloja +halvemmalla ja vievät sinne ruokatavaroita sekä muita tarpeita, kuten +esim. viinaa y.m. + +Maalla pannaan maata kello 5 tai 6, ja noustaan kello 2, oikeastaan +tyhjää toimittamaan. Koko pitkän aamun miehet vetelehtivät runtukalla +tai palatilla tai käyvät välistä ennen aamiaista noutamassa puita tai +heiniä kuormallisen. Naiset taas puuhaavat hauteen keitossa lehmilleen, +leipovat -- toimi, jonka välttämättömästi täytyy tapahtua joka aamu --, +keittävät aamiaiseksi rokkaa tinaamattomissa kuparikattiloissaan, +survovat tai jauhavat. On täten hommattu paras osa päivää, jotta +aamiainen saataisiin valmiiksi. -- + +Eilen ispravnikka tuli Kierettiin, ja minua käskettiin näyttämään +hänelle passiani. Vähän sen jälkeen isäntä tuli luokseni ja virkkoi, +että ispravnikka oli pyytänyt kysyä, enkö voinut luovuttaa hänelle yhtä +tai puolta kartuusia ruotsalaista tupakkia (datskoi). Minun täytyi +vastata kieltävästi. Sitten menin hänen luokseen keho 2 j.pp., mutta +silloin hän paraikaa oli kylpemässä ja paria tuntia myöhemmin hän +lepäsi sen jälkeen. Nyt aamuhetkellä olin siellä ja näytin passini, +joka huomattiin oikeaksi. + + + + +35. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kieretti, 6 p:nä helmikuuta 1837. + +Kirkossa kerrotaan säilytettävän jonkun Varlam (Bartholom) nimisen +miehen muumiaa, jonka arkku kuuluu olevan katosta riippumassa. En ole +tullut itse menneeksi sinne sitä katsomaan, kirjoitan vaan, mitä maalla +kuulin. Tästä Varlamista kerrottiin, että hän tehtyään jonkun törkeän +synnin, murhan, ryöstön tai jonkun senkaltaisen teon, oli tullut +jumaliseksi ja viimein saanut pyhimyksen maineen. Elämänsä viimeisinä +vuosina hän oli rakennellut ristejä ja kappeleita kaikille Kieretin +läheisille niemille ja siitä kauemmaksikin. Tässä toimessa hän kuuluu +olleen niin uuttera, ettei koskaan ollut pannut maata katon suojaan; +miten lie ollut talvella, sitä en erityisesti tullut kysyneeksi. Sillä +ajalla hän ei kuulunut syöneen lihaa eikä muuta sellaista. Mikäli minä +kertomukset käsitin, hän ensin oli vääryydellä hankkinut itselleen +suurehkon omaisuuden, oli sitten saanut tunnonvaivoja ja yllämainitulla +tavalla koettanut sovittaa omantuntonsa ja rikoksensa, s.o. oli +hankkinut itselleen vaivaa ja työtä, siis vallan päinvastaista kuin +mitä kaiketi ensin teollaan oli tavoitellut. Nyt hän on niin suuri +pyhimys, että kun Arkangelin arhhierei kolme vuotta sitten tahtoi hänen +muumiataan nähdä, oli hän siitä saanut sellaisen hengellisen +järkytyksen, että oli hoiperrellut taaksepäin ja ollut vähällä pyörtyä. +-- Mutta itse muisto vaikuttaa siveellisesti pahoin. + + + + +36. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kieretti, 6 p:nä helmikuuta 1837. + +Toukokuun keskivaiheilta loppuun täällä on alituinen matkustavien +tulva. Kemin seuduilta, Sumasta, Sungusta j.n.e. matkustaa väkeä, niin +sanottuja murmanskoita, Kannanlahteen ja sieltä Pohjanmerelle +[tarkoittaa tietysti pohjoista Jäämerta] kalastamaan. Niin pitkältä +kuin tietä riittää, näkee hevosta hevosen jäljessä, ja tätä kestää +kokonaista kaksi viikkoa. Aina 100:n, jopa 200:n virstan päästä tulee +talonpoikia hevosillaan ja poroillaan kyyditsemään. Sellaisen +kalastajan sanotaan voivan ansaita 100, 200 ruplaa, jopa enemmänkin +kesässä. He kalastavat joko omasta puolestaan tai ovat jonkun Kieretin, +Koudan, Kannanlahden, Umban, Kuolan tai muun seudun talonpojan +palkkamiehinä, jolloin heidän isännät tavallisesti hankkivat heille +ruuan, aluksen (nokka) sekä kalastusneuvot; he saavat tällöin +kolmanneksen saaliista. Omituinen on venäläisen talonpojan halu +petkutukseen. Olen jo Vuokkiniemen talonpojasta tätä huomauttanut. Nämä +taas ikävöivät kalastusaikoja. Palattuaan kalaretkeltään syksyllä, +eivät edes silloin jää kotia. Kauppamatkat, markkinareisut ja muut +matkat vievät heiltä siihen määrään ajan että viettävät korkeintaan +harvat, luetut viikot kotona. + + + + +37. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kuola, 13 p:nä helmikuuta 1837. + +Perveni huc tandem, (nobis ubi defuit orbis) mihi quo jam defuit orbis. + +[Läksin] Kieretistä helmikuun 6:ntena p:nä iltapäivällä. Kortteeri +maksoi 6:lta päivältä 10 ruplaa, siihen luettuna vähä leipää, maitoa ja +teetä (huonoa). Paha onni saattoi jamstjikaksi [= kyytimieheksi] erään +Heinäjärven miehen, joka itsekkin matkusti Koutaan. Olin hänen tähtensä +kahta levottomampi, kun hän oli kotoisin likeltä mainittua Jäletjärveä, +ja kun joku majatalossani lähdettäessä oli sanonut: "kun ei vaan oltais +rasboinikkain kera tuumailtu." En rohjennut nukkua, vaikka matkustimme +pitkin yötä; kuitenkin hieman rauhoituin päästyämme ensimäiset 10 +virstaa kylästä. Puoliyön aikaan tulimme Mustanjoen kylään, joka on +ensimäinen Kieretistä pohjoiseen päin tultaissa, viimemainitusta 40 +virstan päässä. Tämä kylä on melkoinen, siinä on 50-60 taloa molemmin +puolin Mustanjokea. Asukkaat elävät kalastuksella ja ovat enimmäkseen +köyhiä, toiset tosin hieman varakkaampia, eivät kuitenkaan siinä +määrin, että voisivat harjoittaa mainittavaa kauppaa. En nähnyt yhtään +mastolaivaa, lukuunottamatta muuatta vanhaa. Talossa, johon jamstjikka +minut vei, nukuin seuraavaan aamuun kello 8:aan, söin aamiaista ja +kävin sitte muissa taloissa kysymässä, oliko karjalaisia lauluja +saatavissa. Näitä ei kuitenkaan ollut, olipa vaan ruskia päsni +[= venäläisiä lauluja], minkä vuoksi noin kello 2 i.p. läksin edelleen +matkustamaan Koutaa kohti. Saavuin sinne kuljettuani 2 peninkulmaa 3:n +tunnin ajassa. Heinäjärven mies oli seurassani, mutta minulla oli +talosta toinen jamstjikka. Tämä pysyttelihe enimmän aikaa edellisen +reessä, ja välistä taas molemmat tulivat istumaan minun rekeeni, +puhellen ja neuvotellen keskenään venäjäksi, jota puhetta en +ymmärtänyt. Suuri osa heidän uutteraa neuvotteluaan lienee koskenut +kysymystä, miten voisivat kiristää minulta juomarahoja, ainakin +kumpikin rupesi puolitiessä kiusaamaan minua, että lupaisin heille +perille saavuttua antaa 40 kopeekkaa "viinarahoiksi". Sillä he eivät +kuitenkaan voittaneet mitään, sillä minä vakuutin, etten aikonut antaa +kopeekkaakaan, ja niin kävikin. Pelkoni olin suurimmaksi osaksi +voittanut ja olin valmis panemaan väkivallan väkivaltaa vastaan, jos se +olisi tarpeellista. Niin ei kuitenkaan ollut, vaikka nytkin olin +varuillani. Tämä pelko tuntuu ehkä monestakin naurettavalta, jopa +itsestänikin siltä tuntuu, kun nyt ajattelen, että melkein oli +mahdotonta valtatiellä käydä minuun käsiksi. Kuitenkin se kiusasi minua +Koutaan ja osaksi Kannanlahteen saakka ja oli seuraus Jäletjärvellä +saavuttamistani kokemuksista. En voinut niin hallita itseäni, että +olisin saattanut vapautua siitä, vaikkapa kovasti koetinkin ja lisäksi +jo pelkäsin, että siitä olisi voinut syntyä häijy kiusanhenki, +nimeltään piintynyt päähänpisto (idea fixa), joka monimuotoinen haamu +aika kauan olisi voinut minua vaivata; (se näet tavallisesti rupeaa sen +seurakumppaniksi, joka on tarjonnut sille majaa). + +Illalla saavuin Koutaan, joka on melkoinen, pohjoispuolella Koutajokea +ja -koskea sijaitseva kylä eli kauppala. Tänne poikkesin yöksi ja +tiedustelin tavallisuuden mukaan runoja, joita täällä oli yhtä vähä +kuin Kieretissä ja Mustassajoessa sekä seuraavissa kylissä, Knäsoissa +ja Kannanlahdessa. Suomalaisia tapasin kyllä; he olivat enimmäkseen +muuttaneet tänne karjalaisista kylistä tai lähimmiltä Suomen-puolisilta +rajaseuduilta. Näitä tapaa toisissakin äsken mainituissa kylissä, +vähemmin kuitenkin Kieretissä kuin muissa. Tapasin m.m. kaksi tällaista +suomalaista perhettä, jotka olivat kotoisin Kemijärven pitäjästä; he +elelivät pienissä kurjissa saunoissaan, kun heidän ei ollut onnistunut +saada parempia asuntoja. Toista näistä perheistä kävin usein +katsomassa; siinä oli 70-vuotias ukko, hänen 60-vuotias vaimonsa ja +kaksi lastansa. Ukko sanoi kesinä paimentavansa kauppalan karjaa, +yhteensä noin 70 tai 80 lypsylehmää, siis 1/3 vähemmän luvultaan kuin +taloja. Kustakin lehmästä hänelle maksettiin 80 kopeekkaa koko kesältä, +niin että hänen tulonsa nousivat hieman yli 50 ruplan. Talvisin hän +teki länkiä, kelkkoja ("vetureita") lapsille y.m. Paraikaa hän korjaili +lapsenkelkkaa. Se oli kaikinpuolin tavallisen poronpulkan (ahkion) +näköinen, nimittäin kuin pitkin pituuttaan keskeltä halkileikattu, +hieman kupera, ontelo särmäkartio, jonka alle oli kiinnitetty 3-4 +tuuman levyinen jalas. Se ei kuitenkaan ollut 5 korttelia pitempi, kun +ahkiot taas tavallisesti ovat 2 1/2-3 kyynärän pituiset. Kysyttyäni +miten selkänoja sellaiseen kelkkaan oli laitettava, hän vastasi että se +tehdään puoliympyrän muotoisesta laudasta siten, että tämän kehäpuoli +liitetään pohjaan ja halkaisija asetetaan ylöspäin. "Sillä", hän sanoi, +"tämä kelkka on tuleva rikkaimman isännän, Merikkäisen tytölle; +vähempivaraisille kiinnitetään vaan vitsa selkänojaksi." Tämä +vähäpätöinen etu, joka rikkaiden lapsilla on kelkkoihinsakkin nähden, +lienee sydämellisesti huvittanut ukkoa, sillä hän nauroi sille moneen +kertaan. Muuten ukko ei kiitellyt elantoansa täällä ja sanoi ensi +kesänä muuttavansa takaisin, vaikka, kuten virkkoi, köyhyys ei parane, +tulipa minne tahansa, mutta saisivathan ainakin hänen luunsa siten +kristillisen hautauksen. Kysymykseeni eikö hänellä ollut halua useiden +muiden tavoin, jotka ovat tulleet Suomesta muuttaneeksi näihin kyliin, +kääntyä kreikanuskoon, hän vastasi kieltävästi eikä näyttänyt pitävän +koko asiasta. Sitten hän alkoi valittaa, että virsikirjansa oli vallan +piloille kulunut, ja ettei hänellä ollut mitään toiveita saada uutta. + +Kouta on Kierettiä hieman pienempi kauppala, mutta vähän paremmin +rakennettu, kuten minusta tuntui. Puolet taloista ovat kahdenkertaisia, +kuten Kieretissä, s.o. pirtti tai kaksi alhaalla ja niiden yläpuolella +kaksi. Näitä pirttejä saattaa kuitenkin yhtä suurella syyllä sanoa +kamareiksi, sillä paitsi että ne aina ovat puhtaiksi pestyt, niissä on +useita ikkunoita, tavallisesti 6 kolmen korttelin korkuista ja +suhteellisesti leveätä lasi-ikkunaa. Kaikissa taloissa on savupiiput, +vaikka uuni muuten on muodottoman suuri ja niin laitettu, että siinä +voi keittääkkin. Laivoja, s.o. kolmimastoisia lotjia, sanottiin olevan +6-7; ne olivat jo mainitun Merikkäisen ja toisen yhtä rikkaan +talonpojan, Klementsjoffin ynnä muiden omaisuutta. Nämä talonpojat ovat +rikastuneet oikeastaan viljan myynnillä ja muulla kaupalla. -- + +Koudasta saavuin aamupäivällä Knäsoihin, pienen puoleiseen kylään, +jossa oli 30 taloa. -- Samana päivänä iltapuolella tulin perille +Kannanlahteen. Muuan Kuusamossa syntynyt, venäjänuskoon kääntynyt, +täällä kirjoissa oleva talonpoika kuului olevan joltisestikkin varakas, +muut olivat köyhiä. Kun hevosia ei ollut kylässä, käytettiin +tilaisuutta hyväksi ja kiskottiin minulta tavallista suurempi +kyytimaksu. Tavallisesti maksetaan 5 kopeekkaa virstalta. Täälläkin +kuten Koudassa, minun täytyi näyttää passiani, josta eivät näyttäneet +viisastuvan, sillä toistamiseen kysyivät, kuka olin ja millä asioilla +liikuin. + + + + +38. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kuola, 14 p:nä helmikuuta 1837. + +Päivää ennen kuin matkustin pois Kieretistä, minulle kerrottiin, että +sossedaateli, sama joka oli ollut niin innokas passiani tarkastamaan, +oli antanut Jäletjärven miehelle muutamia kelpo korvapuusteja siitä, +että hän oli hätyytellyt minua matkalla, josta sossedaatelin sanottiin +saaneen vihiä, vaikken minä sitä ollut kenellekään kertonut. Mistä hän +nyt oli saanut moisen innon minun hyväkseni, kysyin talonmieheltä, joka +oli kertonut minulle asian, kun kuitenkin äskettäin ajoin hänet ulos +luotani? Hän luultavasti pelkää, että te tulette kertomaan +ispravnikalle, miten hän tahtoi estää teitä jäämästä muutamaksi +päiväksi Kierettiin, oli vastaus; luultavasti hän silloinkaan ei +tarkoittanut muuta kuin että olisi saanut houkutelluksi teiltä muutaman +ruplan, mutta kun ette antanut vetää itseänne nenästä, niin hän +tietysti on peloissaan. + +Kello 2:n ja 3:n välillä läksin Knäsoista 3:n peninkulman pituiselle +kyytivälille Kannanlahteen päin. Alkaen Kieretistä tie oli silloin +tällöin kulkenut muutamien kapeiden, maahan pistävien merenlahtien +poikki, mutta täältä lähtien täytyi ajaa muutamien suurempien, jopa +yhden 8:n virstan levyisen yli. Näiden lahtien jäällä on tukalaa +matkustaa, kun merivirta tulvii niiden yli, ja kun suolaveden ja lumen +muodostama sohjo hidastuttaa jalasten kulkua. Tätä sohjoa sanotaan myös +_pihaksi_: "Paljo pihkaa tiellä." -- Aikaisemmin ei kulku näiden +lahtien jäillä minusta ollut tuntunut niin hankalalta, ne kun näet +osaksi olivat kapeammat, ja kun toisekseen ilma oli tyyni. Mutta nyt +tuuli ja pyrytti tai satoi lunta niin ankarasti, ettei voinut nähdä +monta kyynärää eteensä. Monta kertaa muistelin sananlaskua: _Turkki +tuulella_ j.n.e. ja olisin kovin halunnut turkkeja, joita vailla minun +kuitenkin täytyi olla. Suurin huoleni oli kuitenkin se, ettei ämmä, +joka oli ajajanani, eksyisi pois tieltä. Tämä tosin oli "viehkotettu", +mutta viehkat olivat lyhyet, kumoon ajetut ja niin pitkän matkan päässä +toisistaan, ettei niitä nyt ainakaan voinut nähdä. Tämän lisäksi muori +ei pyryilmalta voinut istua kasvot menosuuntaan päin, vaan käänsi selän +reen keulaan päin ja paneutui loikomaan. Menköön sitten Jumalan nimeen, +minä ajattelin ja toivoin, että, jos hevonen poikkesikin tieltä, se +ainakin kääntyisi rannanpuolelle. Ulompana näet jää niemien kohdalla on +niin heikkoa, ettei se kanna, ja ulapalla meri on avoin. Onpa joskus +tapahtunut, että hevonen on poikennut tieltä ja hukkunut. Niinpä muuan +Mustanjoen mies kosioretkellään Kieretissä hyvin asiat toimitettuaan +oli pannut maata rekeensä ja nukkunut. Eräällä merenlahdella tie +polveilee rantaa pitkin, koska jään heikkoudelta ei ole mahdollista +ajaa suoraan lahden poikki. Mutta ohjaajatta kulkeva hevonen ei ollut +niin tarkoin laskenut jään heikkoutta kuin sitä etua, joka oli suoraan +vastakkaiselle rannalle, maallenousupaikkaan, kulkemisesta. Ennenkuin +se saapui sinne, jää murtui, ja hevonen, reki ja mies joutuivat veteen. +Mies pelastui kuitenkin jäälle, mutta oli vähällä paleltua kuoliaaksi, +kun tuiki kohmettuneena ei voinut liikahtaa paikaltaan. Toiset +matkustajat, jotka sattumalta tulivat paikalle, pelastivat hänet, +muuten hänkin olisi kuollut eikä olisi kaikista ponnistuksistaan +huolimatta voittanut hevoselleen muuta etua, kuin että se olisi kuollut +jään alle, ja hän itse jäälle. -- (Pilajuttu: Ta kuinka nyt pyhä velli +hepo seisoo ta metsä juoksee.) -- Asioiden näin ollen jäällä Knäsoin ja +Kannanlahden välillä, ei mikään saattanut olla minulle mieluisempaa +kuin kuulla postin saavuttavan meidät. Pelkoni eksymisestä katosi, ja +akan hevonen alkoi hieman juosta hölkyttää postihevosen jäljessä. Kello +10:n ja 11:n välillä saavuimme Kannanlahteen, missä sekä posti että +minun jamstjikkani ajoivat ensimäisen talon pihaan, seikka, joka sekin +oli minulle tervetullut, kun en mitään halukkaammin toivonut kuin taas +pääsöä lämpimään huoneeseen. Pääsinkin ensiksi postiljonin tai +postiherran luo. Kumpi hän lie ollut, en tiedä, mutta ensi katseelta +hyvin kummallisen näköinen mies hän vaan oli. Hän oli lyhyt varreltaan, +tukka pikimusta, kasvot laihat ja nenä suunnattoman suuri; yllään pitkä +univormutakki. En tullut kysyneeksi, oliko hän synnyltään venäläinen. +Myöhemmin, kuten pian olen kertova, oudoksuin vähemmin hänen +ulkomuotoaan, mutta ensi hetkellä toivoin pääseväni jonnekkin muualle +yöksi. Tämä toive muuten toteutuikin, sillä kohta sain sanan tulla +alapirttiin, jossa talonväki loikoi täyttäen lattian. Näin tämä päivä +päättyi. Kun seuraavana aamuna oltiin kuultu, että olin suomalainen +lääkäri, minut pyydettiin teetä juomaan postiherran luo, joka näytti +minulle napatyrän vaivaamaa lastansa ja selitti, mitä henkilöitä +seinillä riippuvat vanhat pyhimysten kuvat esittävät, niin hyvin kuin +osasi tehdä itsensä ymmärretyksi venäjänkielellään. Sitten kävin +kahdessa suomalaisessa perheessä, jotka asuivat samassa pirtissä. Ne +olivat molemmat kotoisin Kuolajärveltä (Sallasta), vasta erotetusta +Kemijärven seurakunnan kappelista. Kumpikin perhe eli osaksi +kerjäämisellä, osaksi työansiolla, kumpikin ylisteli kotiseutuaan ja +moitti sitä seutua, missä paraikaa asuivat. Mieleeni muistui täällä +mitä ennen usein olin kokenut Turussa ja Helsingissä. Huononpuoleinen +Ruotsista sinne tullut väki ei ollenkaan lakkaa ylistelemästä Ruotsia, +synnyinseutuaan, ja alentamasta Suomen arvoa. Miksikä näin ollen eivät +jää tuolle paremmalle seudulle, eihän kukaan kehota heitä tai pyydä +tulemaan huonompaan maahan? _Oma maa mansikka, muu maa mustikka_. -- +Toinen miehistä tuli jotenkin hyvin toimeen venäjänkielen puhumisessa +ja luuli osaavansa sitä vielä paremmin kuin osasikaan. Ainakin hän +monta kertaa kerskasi 6:ssa viikossa oppineensa puhumaan venättä +paremmin kuin moni venäläinen itse puhuu. Jopa hän olisi ottanut +opettaakseen minullekin venättä ja sanoi, että kun osasin kirjoittaa, +sen voisi suorittaa parissa tai kolmessa päivässä. Niinpä hän oli +opettanut erään Kemijärven miehen, joka niinikään oli osannut +kirjoittaa, vähässä ajassa puhumaan venättä. Aluksi hän antoi minulle +sen ohjeen, että kieli oli asetettava paljon jäykemmäksi, tai kuten +hänen omat sanansa kuuluivat: kielen pitää olla paljo kovempana. +Vaikkapa tilaisuus olisikin ollut kovin houkutteleva, kun näin lyhyessä +ajassa olisi saavuttanut taidon puhua venättä, en kuitenkaan voinut +käyttää sitä hyväkseni, jos kohta huomasin, että hänen metodinsa olisi +ollut helpompi kuin tavallinen. Monia s-äänteitä varten hän ei +tarvinnut muuta kuin meidän tavallisen suomalaisen s:n, ja koko +substantiivien taivutus oli sillä suoritettu, että tunsi yhden yksikön +ja samoin yhden monikon sijan, kummastakin sen, jonka pääte enimmin +vivahti johonkin suomalaiseen päätteeseen. Koko Gretsch'in +konjugatsioni-kaavaa ei tarvittu, sillä tarvitsi vaan tuntea verbin +infinitiivi tai joku sellainen preesensin tai perfektin persoona, joka +paraiten soveltui suomalaisen kielen äännettäväksi; sitä sai käyttää +kaikkialla. Sellainen hänen opetustapansa olisi ollut, ja sellaisella +kielen käyttämisellä hän hyvin tuli toimeen venäläisten parissa, samoin +kuin karjalaiset yleensä eivät puhu kieltä paremmin, mutta vaikeudetta +suoriutuvat kaikissa asioissaan. En tiedä, johtuneeko tästä, että koko +ruumis on liikkeessä, eikä vaan, kuten muuten, kieli. Mies pyysi minua +illalliselle luokseen, jota hänen kutsuansa noudatin. Vanha tynnyri +pantiin pohjalleen seisomaan penkin eteen, ja sitä käytettiin pöytänä; +muuta pöytää ei ollut. Sille kannettiin sitten kookas vati täynnä +poron- ja lampaanlihaa, joka nauriiden kanssa oli keitetty +lihakeitoksi; tämä ruokalaji oli sangen hyvänmakuista. Itse keitoksen +ohut osa (liemi) oli kaadettu toiseen puukuppiin, jonka isäntäni minua +varten oli veitsellä vuollut ulkoa ja sisästä, niin että se näytti +äsken tehdyltä. Enemmän kuin itse ruokalajit minua kuitenkin ilahutti, +että hän rehellisellä tavalla oli ne hankkinut, seikka, jota ensin +hieman epäilin hänen kerjäläis-elantonsa vuoksi. Hän oli näet vähää +ennen tehnyt pitkänpuolisen retken lappalaisten alueelle ja oli sieltä +paitsi poronlihaa saanut koko lampaan. Hän kertoi kuljettaneensa +kokonaista 31 [? numerot epäselvät] puutaa ahkiossa. Lappalaiset eivät +hänen kertomuksensa mukaan itse syö lampaanlihaa. Mies oli sen verran +kääntynyt venäjänuskoon, että oli ahtanut parran kasvaa, jota tekemään +kehotti toveriansakkin. Tämä näet pyysi minulta lainaksi partaveistä +ajaakseen pois partansa, mutta Kurtti -- se oli mainitun kielimestarin +nimi -- kehotti häntä luopumaan tästä parranajo-aikeesta, koska häntä +parrattomana ei seuraavana kesänä otettaisi jamstjikaksi Kannanlahden +ja Kuolan väliselle postitielle, johonka toimeen kumpikin aikoi +pestautua. Seuraavana aamuna kävin taas Kurttia katsomassa, ja minua +kestitettiin aamiaiseksi samanlaisella ruokalajilla kuin edellisenä +iltana illalliseksi. Hänen asuintoverinsa, entinen lautamies (jota +venäläiset nyt ivalla sanoivat "sossedaateliksi") oli tullut erotetuksi +ja lisäksi tuomittu 28:ksi päiväksi vedelle ja leivälle, minkä vuoksi +nyt juuri oli paennut ja tahtoi vaan tietää, kuinka kauan hänen tuli +olla täällä karkulaisena, siksi kuin rangaistusaika oli umpeen mennyt. +Minä en ollut niin lakiin perehtynyt, että olisin varmasti voinut sitä +sanoa, mutta oman laintuntemuksensa nojalla hän oli muistelevinansa, +että tuo aika vuoden ja yön kuluttua oli lopussa. Minun syödessäni +aamiaista, läksi hänen vaimonsa kaksi lastansa mukanaan ulos kerjäämään +almuja (milosti). Täällä ei kerjätä samalla tavalla kuin Suomessa vaan +kerjääjät pysähtyvät kuppi kädessään ikkunan alle ja huutavat tai +oikeammin laulavat: _milosti, milosti, milosti_ -- -- -- kunnes ikkuna +avataan ja siitä pannaan jotakin kuppiin. Kieretissä ja sitä +pohjoisemmissa seuduin ensin huomasin tämän kerjäämistavan. +Karjalaisissa kylissä, missä suomalaisia asui, kerjäläiset menivät +pirttiin ja seisoivat oven suussa useinkaan mitään sanomatta, tai myös +sanoen: (antakaa) Jumalan nimeen (sanaan) milostia. Kumpi tapa lie +parempi, on vaikeata sanoa. Edellinen taitaa olla parempi antajalle, +jälkimäinen kerjäläiselle. Kyläkerjäläiset, s.o. sellaiset, jotka +samoilematta eri seuduilla, oleskelevat yhdessä ainoassa kylässä, +kiertävät muuten säännöllisesti kylää kaksi kertaa päivässä, aamulla +aamiaisen (murkkinan) aikaan ja iltapäivällä hämärässä, tähän vuoden +aikaan silloin, kun on tapana syödä toinen ateria. + +Yön kuluessa tai jo edellisenä päivänä huhu oli levittänyt sen tiedon, +että olin lääkäri. Sen tähden luonani kävi useita potilaita, joita +taitoni mukaan autoin lääkkeillä tai pelkillä neuvoilla. Kurtti oli +kaikkialla tulkkinani. Kun laitoin napasidettä yllä mainitun +postiherran lapselle, postiherra sattui näkemään kelloni, jonka tahtoi +välttämättömästi vaihtaa omaansa; tällä oli näet se paha tapa, että +usein seisattui. Kun en yleensä pidä sellaisesta vaihtokaupasta enkä +muista koskaan ennen tosissani vaihtaneeni mitään, en nyt tahtonut +tähän suostua. Mutta hän kuvasi miten suuresti hän tarvitsi käypää +kelloa, hänen kun aina minuutilleen täytyi merkitä kirjaan, milloin +posti kävi Kannanlahdessa, jotta keisari sen tietäisi. Ottaen huomioon +tämän hänen suuren tarpeensa ja sen seikan, että itse mahdollisesti +voin joutua rahoja tarvitsemaan, suostuin nyt vaihtokauppaan. Välirahat +määrättiin 40:ksi ruplaksi, jotka hän maksoi minulle puhtaalla +hopearahalla. Mutta pahaksi onneksi unhotin neuvoa hänelle, miten +kelloni oli vedettävä. Jos hän samalla tavalla myötäpäivään rupeaa sitä +kiertämään kuin omaansa ennen, niin luulen, että siitä jo on ponnin +poikki. Siinä suhteessa hän kumminkin lie hävinnyt tässä kaupassa, että +hänen kellonsa helposti oli korjattu, niin että se nyt käy yhtä hyvin +kuin minun entinen kelloni. Saatuani tämän toisen kellon, tein +itselleni jonkunlaisen puhallusputken ja puhalsin sillä rattaiden +väliin, jonka jälkeen kello on käynyt hyvin. En rohjennut ryhtyä sitä +korjaamaan purkamalla koneistoa, kun näet sellainen yritys kesällä v. +1828 Suomen-Karjalassa onnistui niin peräti huonosti, etten mitenkään +enää voinut saada kaikkea jälleen paikoilleen, ja että siis huonosti +käyvän kellon asemesta sain kellon, joka ei käynyt ollenkaan. -- +Harjakaisiksi juotiin tsaajua ja viinaryyppy. -- Sitten kävin taas +parin potilaan luona, ja varustauduin matkalle, kuljettuani vielä +kerran kylää katselemassa. Rakennustavaltaan se on Koudan kaltainen, +mutta paljoa huonompi. Se sijaitsee Kannanlahden koillisella rannalla +likellä lahden pohjukkaa [;] idästä laskeva, ei varsin leveä oja +muodostaa mainittua lahtea vastaan niemen, mille suurin osa kylää on +rakennettu; muutamia taloja on ojan toisella rannalla. Mastollisia +laivoja luin kolme, eikä tätä nykyä kuulu useampia olevankaan. Mutta +paljaita lumituntureita laskin pohjoisessa, luoteessa ja koillisessa +olevan kokonaisen tusinan. Tällaisia vallan metsättömiä tuntureita en +ennen ollut nähnyt, tästä alkaen taas niitä kyllä näin. -- Kirkkoja on +kaksi, yksi kummallakin rannalla. Eteläpuolisella, joka sijaitsee +kunnaalla, on varsin sievä asema, mutta se on vanhentunut eikä enää +käytännössä. Maanviljelystä on täällä yhtä vähä kuin muissa kylissä, +Kierettikin lukuunotettuna. Ainoa viljelyskasvi, joka täällä on +saatavissa, on jokunen määrä naurista, ja pienten vihannestarhojen +näköisiä, aidattuja naurismaita on useita. Ei ole epäilystäkään, että +eivät ohra ja ruiskin täällä menestyisi, mutta kalastuksen ollessa +pääelinkeinona ei ryhdytä tähän aikaa vetävään työhön. + +Iltapäivällä olin matkaan valmis ja istuuduin Kannanlahdessa ensi +kerran poronpulkkaan. Minulta kysyttiin, olinko ennen ajanut porolla; +en tahtonut vastata kieltäen, vaan sanoin varmaa vastausta vältellen, +että kyllä luulin siitä hyvin suoriutuvani. Tämän laita oli kuitenkin +niin ja näin, sillä parin virstan päässä poro vei minut pois tieltä +metsään, kaatoi pulkan ja minut, joka varmaan olisin jäänyt siihen, +ellen varovaisuuden vuoksi olisi lähtiessäni köyttänyt ohjan päätä +vyöhöni. Kohta sen jälkeen tuli suuri alamäki, ja siinä olin vielä +pahemmassa pulassa. Pulkka kaatui taas ja poro laahasi minua perässään +ulkopuolella pulkkaa pitkää mäkeä puoliväliin alas. Sitten alkoi mennä +paremmin, ja 10 virstan matkan jälkeen saavuimme Imandran järven +eteläpäähän, missä tasaisella jäällä ei enää ollut mitään hätää. +Imandran jäätä ajettiin sitten vielä 20 virstaa ensimäiseen +postiasemaan, Sassegaan. Olin sopinut Kannanlahdesta lähteneen +kyytimieheni kanssa, että hän veisi minut vielä 16 virstaa eteenpäin +erään lappalaisen luo, joka asui syrjässä postitiestä, Kemiönniemessä, +mistä luulin saavani halvemman kyydin kuin muuten. Olen näet aina +edeltäkäsin tahtonut laskea, miten halvimmalla pääsee perille; tämä +onkin välttämätöntä pitemmillä matkoilla, sillä sellaisia tilaisuuksia, +jolloin saa maksaa kalliit rahat, tulee kuitenkin odottamattakkin. +Sitäpaitsi halusin kernaasti nähdä lappalaisia muuallakin, kun tien +varsilla asuvien sanottiin jo olevan siihen määrään venäläistyneitä, +että kaikki, vaimot ja lapsetkin, paitsi omaa kieltänsä, puhuvat +venättäkin. + + + + +39. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kuola, 15 p:nä helmikuuta 1837. + +Olenpa joutunut keskelle todellista kieltensekoitusta, melkein +samanlaiseen kuin se, joksi saattaa kuvitella Baabelin tornin +jälkeistä. Jo Kieretissä oli mielestäni liikaa, että noin yks kaks tuli +tekemisiin venäläisten ja saksalaisten kanssa. Kuitenkin se vielä +jotakuinkin meni mukiin, kun en vielä puhunut edellisten kieltä ja +joltisestikin muistin saksalaisia sanoja siitä, mitä olin lukenut tätä +kieltä kirjoista, sillä enpä sitä sanottavasti ollut ennen puhunut. +Kannanlahdesta alkaen tulin tekemisiin lappalaisten kanssa, joiden +kanssa tulin toimeen samoin kuin venäläisten kanssa Kieretissä, +nimittäin siten, etten puhunut heidän kanssaan. Tärkeimmät sanat hain +venäläisestä tulkkikirjasta ja suoriuduin siten. Mutta täällä Kuolassa +olen nyt alkanut puhua venättä, puhun toiste saksaa kaupunginpäällikön +rouvan kanssa, toiste taas latinaa tohtorin kanssa, joka, häpeä +tunnustaa, puhuu tätä kieltä paremmin ja sujuvammin kuin minä, toiste +suomea talonpoikien kanssa. Mutta ruotsia, joka on melkein toinen +äidinkieleni, en saa käyttää missään, jos en ota lukuun muutamia +tapauksia, jolloin sitä puhun isäntäni kanssa; tämä näet Vuoreijassa on +oppinut muutamia norjalaisia sanoja, joita hän joskus keskustelussa +käyttää. Mutta jos siis ruotsikin voidaan ottaa lukuun, olen yhtä +haavaa tekemisissä viiden kielen kanssa, ja onhan siinä jo kylliksi. +Älköön kukaan luulko minun mainitsevan tätä kerskatakseni; niin ei +suinkaan ole asian laita, sillä päinvastoin minun on tunnustaminen, +etten tunne ainoatakaan niistä oikein hyvin, sillä onhan suuri ero, jos +välttävästi puheessa ja kirjoituksessa osaa käyttää jotakin kieltä, ja +jos osaa sen täydellisesti. Että sellaisessa kieltensekoituksessa +välistä täytyy syntyä naurettavia erehdyksiä, varsinkin kun äskettäin +olen ruvennut puhumaan venättä ja saksaa, on vallan luonnollista. Niin +esim. isäntäni eräänä päivänä kysyi minulta venäjäksi, oliko minulla +vaimoa. Liekkö hän tahtonut, että paremmin olisin häntä ymmärtänyt, vai +liekkö hänen käyttämänsä sana muuten tavallinen paikkakunnalla, oli +miten oli, hänpä tuli käyttäneeksi norjalaista tai tanskalaista sanaa +_kona_, joka hänen venäläisellä ääntämisellään kuului konj tai koni, +niin että minä ymmärsin kysymyksen, ikäänkuin hän olisi tahtonut +tietää, oliko minulla kotonani hevosta. Vastasin, että minulla oli +kaksi, ja tämä vastaus pani emännän ensi suurin silmin katsomaan minuun +ja erehdyksen tultua ilmi oikein makeasti nauramaan. Tämä seikka, että +emäntäkin ymmärsi sanan tanskalaisen merkityksen, antaa minulle aihetta +uskoa, että _kona_ sanaa Kuolassa käytetään _zhena, zhenjka_ sanojen +asemesta. Monta tällaista nurinkurista vastausta on sattunut, mutta en +nyt huoli niitä mainita. Paitsi mainittuja kieliä minulla vielä olisi +tilaisuus puhua ranskaa ispravnikan rouvan kanssa, jos olisin siihen +paremmin perehtynyt, ja lisäksi lappia useiden kanssa, siis kaikkiaan 7 +kieltä, siinä jo tarpeeksi näin vähäisellä seudulla. + +Venäjän-puolinen rahvas (jopa Kuolan asujamet) alkavat ateriansa +rokalla ja sitten siirrytään kalaan tai lihaan ynnä muihin +ruokalajeihin. Kuolassa kannettiin eteeni pöytään ensin _sonkaa_ +(ruots. songa) ja lohta perätysten, sitten lihaa ja lopuksi maitoa, ja +tätä ruokajärjestystä noudatettiin sitten joka kerta ilman muutosta. +Ruokaryyppyä eivät he näyttäneet tuntevan. Mutta teetä juotiin kahdesti +päivässä. Koko ruokajärjestys oli seuraava: kello 8 aamulla 4-5 suurta +kuppia teetä, aamiaista kello 11, teetä kello 5, illallista kello (7 +tai) 8. + + + + +40. + +[Matkakirje.] + +["Mehiläisessä" v. 1837, toukok.] + + + Kuolasta, 16 p:nä helmikuuta 1837. + + Post varios casus, varia et discrimina rerum + Stetimus hic tandem -- -- -- + +Muusta matkastani tällä kertaa en huoli'kan mainita, vaan ainoasti +muutamilla sanoilla kirjottaa Suomalaisten ja Lappalaisten +asuinpaikoista ja rajoista näillä seuduin. Kotoa matkaan antautuessani +luulin suomalaisia kyliä löytyvän sillä saarennollaki, jonka rajottaa +pohjaspuolelta Jäämeri, itäpuolelta Valkiameri, etelätse Vienameri ja +Kantalahti, lännetse vastamainittu lahti, Imantrajärvi, Kuolajärvi, +Kuolajoki ja niiden välimanteret. Vielä luulin Petsoran maallaki, +Vienan kaupungista itäänpäin, Suomalaisia paikoitse asukselevan, koska +kartasta katsoen siellä löytyy suomalaisia nimiä, esimerkiksi +Kylmajoki, Elmajoki, Usajoki, Jeletsjoki, Kolvajoki j.n.e., jotka +näyttää tavallisista suomalaisista nimistä Kylmäjoki, Ilmajoki, +Uusijoki, Jäletjoki, Kolvajoki tulleen. Vaan täällä ja matkallani +ylöspäin tarkemmin asiata tiedusteltuani, edellämainitulla saarennolla +ei asu, kun harvakselta Lappalaisia ja Petsoran maalla ei muuta, kun +Samojeetalaisia. Heitä siis en ni kehtaa'kan paikalla katselemaan +lähteä, jolla toimeni, Suomen runoja ja muita sellaisia kerätä, tulisi +kehnosti täytetyksi, vaan sen siasta lähden täältä Suomen puolelle +Inarin seuduille ja siitä rajaa myöten eteläksi Pääjärven paikoille, +josta taasen käännyn Venäjän Karjalaan Tuoppajärven ja Alakuittijärven +itärantoja Kemin linnaan saati seuraten. Niin sieltä taasen lähden +Suomen rajoja kohti ja tulen Toukokuun alussa viikoksi eli kahdeksi +Kajaaniin, kesävaatteisiin muuttaumaan. Siitä sitten matkaun rajaa +myöten Sortavalan kaupunkiin saati ja luultavasti edelle Aunuksen +maalle. Sillä tavoin Vienassa eli Arkankelissa en tule'kan käymään, +vaikka esinnä aion. Se matka vaan suotta veisi minulta kaksi eli kolme +viikkoa, ettei siitä olisi muuta hyötyä, kun vähäsen itselleni, jos +voisin oppia paremmin Venäjän kieltä sillä ajalla puhumaan. Täällä ja +kylissä Kannanlahden rannalla olen mainittua kieltä viikkokauden +lukenut ja kirjottanut, jotta puhe jo alkaa jotensa'ki käydä, vaan +peräti toisin, kun tavallisesti tapahtuu. Muut oppivat esinnä +ymmärtämään, siitä puhumaan outoa kieltä, vaan itse olen oppinut ennen +puhumaan, kun oikein ymmärtämään, mitä toiset puhuvat. Sentähdenpä +isäntäni, kun muuten en saa tolkkua, välistä kirjottaa sanat paperille, +josta paremmin älyän. Ilman on minulla ollut kyllin kielien kanssa +näinä aikoina tekemistä. Kylissä Kannanlahden länsirannalla puhuttiin +enimmäksi Venäjän kieltä, harvat Suomen eli Karjalan kieltä, +Kannanlahden päästä pohjaseen tuli Lappi vastaan ja Kuolassa puhutaan +Venäjätä, paitsi mitä kaksi eli kolme miestä, jotka ovat tänne Karjalan +kylistä muuttauneet, vähin puhuvat suomeaki. Tohtori taasen puhuu +latinata ja Kommentantin roua saksaa. Niin on minulla välistä neljän +eli viiden kielen kanssa yhtaikaa tekemistä. Jotta sillätavoin +toisinaan naurattavia sekannuksia ja erhetyksiä tapahtuu, on kyllä +arvattava asia. Niin kysyi muutamana päivänä isäntäni minulta +Venäjästi, jos minulla oli vaimoa. Vaan kun hän paremmin älytäkseni, +eli muutenko, ei käyttänyt venäläistä sanaa zhena, vaimoa merkitsemään, +vaan juutilaisen eli ruiaiaisen sana _kona_, niin älysinki kysymyksen, +kun olisi hevosia (konj) vaarantanut ja sanoin kaksiki itselläni +kodissa olevan. Roua, joka myös oli huoneessa, silmäili esinnä pitkältä +minua ja sitte, asiasta oikian tolkun saatua, rupesi nauramaan, jotta +ei tahtonut loppua tulla. + +Vaan näistä ja muista mainitessani, jopa peräti unohdan asian, josta +esinnä rupesin kirjottamaan. Niin on siis viimmenen Suomalainen kylä +Venäjän puolella rajaa, Tumtsa, Pääjärven pohjaspäässä Suomen pitäjän, +Kuusamon, pohjaspäätä kohti. Siitä, jos suoraan lähdet Kannanlahden +päähän, ei ole yhtäkän kylää välillä, eikä pohjaspuolella sitä liniata +ollenkan suomalaisia kyliä, harvassa likimmäisillä seuduilla +eteläpuolellaki. Tavalliset taipalet kylien välillä ovat 2, 3 ja 4 +penikuormaa. Kantakylissä Vienamerta vasten puhutaan kaikissa Venäjän +kieltä, harvat malttavat karjalata eli suomea. Semmoisia kyliä +mainitulla rannalla löytyy 1. Kieretti, siitä 40 virstaa luoteesenpäin +2. Mustajoki (Venäj. Tjsernarieka), 20 virstan päässä yhtä suuntaa 3. +Kouta, siitä pohjaseen 30 virstan matkalla 4. Knäsoi ja viimmeseksi +koillista suuntaa 5. Kannanlaksi, taasen 30 virstaa matkattua. Niin +tällä 120 virstan pituudella ja itsellä meren rannalla ei ole, kun +viisi kylää, vaikka kyllä Kieretti ja Kouta ovatki suuria, kun Kajaanin +kaupunki. Vähän pienempi on Kannanlaksi ja Mustajoki ja Knäsoi vielä +pienempiä, noin 30 eli 40 talosia. Mitä vähä ulompana meren rannasta +pienoisia kyliä löytyy, niissä kaikissa paajitaan (puhutaan) +karjalaksi, vaikkei ole'kan niissä sitä miestä, tuskin pientä +poikanalikkaakan, joka ei keralla sökertelisi Venäjänki kieltä. +Karjalan runot ovat niissä pian kokonansa hävinneet ja Venäjän +tavalliset pajahdusvirret niiden siaan tulleet. -- -- -- -- -- + + + + +41. + +[Päiväkirjasta.] + + + Kuola, 19 pnä helmikuuta 1837. + +Sittenkuin viime rivit kirjoitin minulla on ollut ankara katarri ja +rinnankipu, joka nyt kuitenkin on parempi. Sain 15 p:nä kirjeen +Kajaanista ja Oulusta, lähetin mainittuihin kaupunkeihin kirjeitä 18 +p:nä aamupäivällä; 17 p:nä minut oli kutsuttu _uzhina'an_ +[illalliselle], joka alkoi kello 12, ja 18 p:nä häihin. + +Jo Koudasta alkaen, Knäsoissa, Kannanlahdessa ja lappalaisilla Kuolassa +kuljetetaan puita (heiniä) j.n.e. koirillakin. Sellaiset koirat ovat +enimmäkseen ruskeat, tai valkeatäpläiset, muutamat jotenkin suuret, ja +niitä sanotaan _hurtiksi_. Näiden valjaat kiinnitetään täytettyyn +kaulapaatsaan, mistä kaksi hihnaa, yksi kummallakin puolella, kulkee +veturiin eli ahkioon, niin että koira kulkee hihnojen välissä, kuten +hevonen aisoissa. Ohjia käytetään yksi ainoa, selän yli heitettävä, +kuten poroilla. -- Sellainen koira vetää tiellä sangen helposti miehen, +mutta on joskus, kun sitä on liiaksi rasitettu tai kun se on eksynyt +tieltä, ollut hyvinkin kallispalkkainen kyyditsijä, kun on näet +vaivoistaan syönyt suuhunsa ajajan. Jotta se estettäisiin puremasta, +kun vihastuu, käytetään sen vuoksi usein nauhaa kuonon ympärillä. Siitä +on tullut sananparsi: _Pane panta pihlajainen ympäri nenän nykerän_ +j.n.e. + +Tiemme kulki ensimäisen kievaripaikan, Sasseegan ohi. Tultuamme sinne +katsoimme parhaaksi antaa porojen hieman levätä, niiden juostua 30 +virstaa, ja ennenkuin taas lähdettiin kulkemaan jäljellä olevaa 15 +virstan pituista taipaletta. Tuvasta vielä loisti meitä vastaan kirkas +takkavalkea, joka vielä enemmän houkutteli meitä poikkeamaan sisälle +lämmittelemään, vaikkei vilu meitä suuresti vaivannutkaan. Mutta +sattuma oli tuonut muutaman talonpojan tai sentapaisen tänne +Kannanlahdesta, ja hänkin matkusti Kuolaan. Nyt hänelle oli edullista +matkustaa minun kanssani perille, kun hänen muuten olisi ollut pakko +maksaa enempi kuin jos kaksi käytti samaa jamstjikkaa. Sitä paitsi +hänen tarkoituksensa jo silloin lienee ollut kehottaa jamstjikoita +minulta, oudolta ja muka varakkaalta mieheltä, vaatimaan koko +kyytimaksu molemmista kyydeistä, niin että hän olisi päässyt +korkeintain tarjoamalla muutamia viinaryyppyjä. Nämä tuumat mielessään +hän kuiskasi jotakin kievarinisännälle ja minun Kannanlahdesta +lähteneelle jamstjikalleni, minkä jälkeen edellinen selitti minulle, +ettei minulla ollut oikeutta ajaa ennen vuokratulla porolla tästä +kievarista eteenpäin, vaan että minun asetusten mukaan sieltä oli +ottaminen uusi poro. Toista lappalaista, joka sokerteli suomea, +käytettiin tulkkina. Tähänastinen jamstjikkani myös sanoi, että hänen +nyt täytyi jättää minut, minkä vuoksi maksoin hänelle 30 kopeekkaa +vähemmän. Sitten isäntä ja tulkki pyysivät minua iskemään heiltä +suonta, minkä teinkin, ja siitä maksoivat 40 kopeekkaa kumpikin. Kaiken +tämän jälkeen lähdettiin matkaan uuden kumppanin seurassa. -- +Ensimäisen kyytivälin maksu oli sovittu 1 ruplaksi 20 kopeekaksi, mikä +kyllä riitti yhdestä porosta, sillä muut kuuluvat pääsevän 80 +kopeekallakin -- mutta luullen näin kaikkialla pääseväni 40 kopeekalla +peninkulman, en edeltä tehnyt mitään sopimusta seuraavan, 48 virstaa +pitkän Jogostrovan ja Rasnovologan välin suhteen, jotka ajettiin +samoilla poroilla, vaikka 33 virstan päässä oli kievaripaikka, nimeltä +Rikkataival. Tämä ja edellinen kyytiväli oli kuljettava suurimmaksi +osaksi Imandran jäitä, joskus poikki suurehkojen tai pienten nienten ja +saarten. Saaria näet on paljo tässä järvessä. Suuret paljaat ylängöt +olivat siihen määrään valkeiden pilvien kaltaiset, etten aina varmasti +tietänyt, olivatko pilviä vai vuoria. Matkalla kumppanini usein ajoi +poronsa edellä ajavan jamstjikan poron rinnalle ja neuvotteli kauan +uutterasti hänen kassaan. Arvasin jo, että neuvottelu koski minua, ja +että aiottiin kiskoa minulta tavallista runsaammat kyytirahat. Näin +olikin asian laita. Tultuamme Rasnovologaan kysyin, mitä olin velkaa. +Kyytimies näytti ikäänkuin tuumivan tai vielä lähemmin asiaa +ajattelevan, minkä ajan käytin hyväkseni sanoen: onko 1,50 tai 1,60 +tarpeeksi? "Tshto, toljko poltora rubli; net, tri rubli" [Kuinka! +Ainoastaan puolitoista ruplaa! Eipä toki: kolme ruplaa!] Mutta tähän +minäkin vastasin nietu, ja sanoin: tuossa saat kaksi ruplaa; jos et +huoli, niin ole ilman, sillä et saa kopeekkaakaan enempää. Turhaan +muutamaan kertaan sanottuaan pribavi [lisää], ilman että se auttoi, +otti hän rahat. Mutta mirabile visu [ihmeellistä nähdä], nyt hän meni +matkakumppanini luo ja alkoi pribavoida häntä, vaikka tuo mies +aikaisemmin oli antanut hänelle jotakin, jota me muut pirtissä olijat +tosin emme olleet nähneet, mutta jonka muka piti olla kyytirahaa. Se +lienee kuitenkin korkeintain ollut joku 40 kopeekan kolikko, sillä muu +oli sopimuksen mukaan kiskottava minulta. Kun se nyt ei onnistunut, +niin täytyi hänen, homman alkuunpanijan, maksaa oma kyytinsä. En +kuitenkaan luule että hänen maksettavakseen tuli enempää kuin rupla, +tai korkeintaan 1,20, kun minä maksoin 2 ruplaa. -- Jos tällä kertaa +olisin maksanut vaaditut 8 ruplaa, niin olisin ehdottomasti joka +seuraavalla taipaleella saanut maksaa suhteellisesti yhtä paljon tai +enemmänkin. Ehkäpä kunnon matkakumppanini vielä olisi voinut keksiä sen +sukkelan kepposen, että olisi kehottanut kyytimiestä ottamaan minulta +yli molempien kyytimaksujen; nimittäin heille kummallekin vähän +juomarahoja. Kun nyt ensimäinen tuuma täten meni myttyyn, lienee +matkakumppanini pitänyt turhana toisilla taipaleilla antaa ohjeitaan +kyytimiehille, sillä kaikkialla he olivat perin tyytyväiset 40 +kopeekkaan peninkulmalta. Tämä kuuluukin olevan enemmän kuin mitä +tavallisesti maksetaan avoimesta ahkiosta, sillä Kannanlahdessa +sanottiin, että hyvin pääsee 30 kopeekalla, jopa vähemmälläkin +peninkulman. Niiden, jotka ajavat kuomipulkalla, täytyy maksaa paljoa +enempi, nimittäin 1 rupla peninkulmalta. Mutta he tarvitsevatkin, +paitsi jamstjikkaa, toisen miehen, joka suksilla seisten liukuu pulkan +jäljessä pitäen siitä kiinni, ettei se saa kaatua. Sitä paitsi +tällaisella kyydillä ajettaissa täytyy olla muassa varaporo tai kaksi. +Tällä tavoin matkustaminen tosin on mukavampaa, mutta näköala menee +hukkaan ja lisäksi kyytirahoja. Rikkataival-nimisessä kievaripaikassa, +joka sijaitsee Jogostrovan ja Rasnovologan välillä, syötettiin poroja. +Matkatoverini tarjosi lappalaiselle 3-4 ryyppyä viinaa, jota +korvatakseen tämä keitti teetä ja tarjosi minullekin. Ruokaakin +keitettiin joka paikassa, minne poikettiin, lihaa tai kalaa, josta ei +tahdottu ottaa mitään maksua; oltiin hyvin tyytyväisiä, kun +tavallisesti annoin 10, 15 tai 20 kopeekkaa. Muissa paikoissa asui +ainoastaan yksinäisiä lappalaisperhekuntia pienissä pirteissä, joissa +oli avoin kiuas ja 2-3 suurehkoa lasi-ikkunaa ynnä puulattia. + +Maaselässä, ensimäisessä kievaripaikassa Rasnovologasta 85 virstaa +eteenpäin, oli kokonainen kylä sellaisia lappalaistupia sekä myös muuan +säässynä eli kirkko ynnä kello, jota uutteraan soitettiin, sillä oli +sunnuntai. Tämä kello ei kuitenkaan ääneltään ollut suurta lehmänkelloa +juuri parempi. Tässä kylässä ostin itselleni koipikintaat ja jaarat +niihin kiinnitettyine housuineen. Edellisistä maksoin 1 ruplan, +jälkimäisistä 5 ruplaa. Poromekkoa (petjskiä) minulle niinikään +tarjottiin ja pyydettiin siitä 10 ruplaa, mutta kun sitä piti pukea +ylleen niin tyhmällä ja epämukavalla tavalla, en siitä huolinut. +Rasnovologassa, missä riideltyäni lappalaisen kanssa kyytirahoista, +olin lainannut talosta petjskin, olin sitä ylleni pukiessani satuttanut +silmäni, ja minulla olisi ollut täysi syy olettaa, että lappalainen oli +niin noitunut, jos olisin ollut taikauskoisempi. Koetin kuitenkin +vapautua siitä luulosta, hyvin tietäen, että silmä siitä todella olisi +voinut tulla kipeäksi ja noidutuksi, sillä se oli jo muutenkin +kolmatta vuorokautta kipeänä. -- Maaselästä on seuraavaan asemaan, +Hangaskorvaan, 18 virstaa, mutta siellä ei vaihdettu poroja, vaan +matkustimme samoilla vielä eteenpäin 20 virstaa Kiitsaan, jonne +saavuimme myöhään illalla, vaikka 10:n aikaan olimme lähteneet +Maaselästä. Sama matkatoveri, joka aikaisemmin oli neuvonut kyytimiehiä +minulta liikoja kiskomaan, tuli nyt, maksaessani kyydin, 1 rupl. 20 +kop., luokseni ja sanoi, ettei minun ollenkaan olisi pitänyt maksaa +tästä kyytivälistä, kun porot olivat niin huonot, Luultavasti hän +itsekkin olisi tehnyt samoin, mutta maksoi hänkin, kun minä en +välittänyt hänen joko tosissaan tai leikillä lausumastaan kehotuksesta. +Kiitsassa panimme maata vähäksi aikaa ja läksimme sitten matkaan niin +varhain, että päivän valjetessa seuraavana aamuna saavuimme Kuolaan, +minne täältä vielä luettiin matkaa 30 virstaa. Näin siis olin saapunut +Kuolaan ja samalla päässyt rasittavasta matkatoveristani, joka seikka +olikin ollut yhtä hartaana toiveenani. Sitä miestä yhä vieläkin +harmilla muistelen. Jokaisessa kievaripaikassa hän kerrassaan kärvensi +itseään valkean ääressä tavalla, jota en saata mainita säädyllisyyttä +loukkaamatta, ja jommoista en ennen ole nähnyt kellään, kuinka raakoja +ja sivistymättömiä lienevätkin olleet. Huomasinpa että kievaripaikoissa +olevat lappalaisetkin pitivät sitä säädyttömänä. + +-- Metsät ovat Kannanlahdesta alkaen Maaselkään ja etemmäksikin +kohtalaisen hyvät ja tuottavat seudulle hirsiä ja muuta tarpeellista +puuainesta. Lähempänä Kuolaa ne huononevat, hirret ovat uitettavat +Kuolaan Tuulomajokea pitkin aina 10:n peninkulman takaa. Polttopuita, +petäjää ja koivua saadaan kuitenkin verraten läheltä, nimittäin puolen +tai yhden peninkulman päästä. -- Imandran järvi täyttää melkein puolet +Kannanlahden ja Kuolan väliä, vaikkei sitä kuitenkaan tule kulkemaan +päästä päähän. Sen pisin perä, joka antaa koilliseen, jää tiestä +sivulle. Suuria selkiä ei ollut varsin monta, kuten olin luullut, vaan +leveät tai kaidat niemet katkaisivat ne usein. Tällä kertaa ei myöskään +sattunut pyryilmaa, joka joskus kuuluu tuottavan paljon vaikeutta. Kun +on vastatuuli, kuuluvat porot usein sellaisella pyryilmalla sanovan +itsensä irti kontrahdista, kääntyvän päin ahkiota ja töllistelevän +ajajata kasvoihin, ilman että niitä mitenkään saa eteenpäin kulkemaan. +Meidän porot tosin välistä tekivät niin, mutta taipuivat kuitenkin taas +sävyisästi jatkamaan matkaa. Muuten tämä poron tapa kääntyä sarvineen +ahkioon päin ja töllistellä on ikävintä, mitä porokyydillä ajaen olen +kokenut. Aina vaaditaan aikaa, ennenkuin sen saa jälleen liikkeelle, +usein täytyy ajajan nousta ahkiosta ja ensin ohjasta taluttaa sitä joku +matka, ennenkuin se suostuu jatkamaan. Kesällä matka Kuolaan kuitenkin +kuuluu olevan paljoa tukalampi. Imandralla sattuva myrsky ja vastatuuli +kuuluvat usein monta vuorokautta tai koko viikon viivyttävän matkaa, ja +muuten kuuluu polkuakin haittaavan vuoret, kivet ja suot. + +Näin siis olin tullut Kuolaan saamatta matkalla tai sen jälkeen muuta +ikävyyttä, kuin kovan katarrin, joka oli niin ankaraa laatua, että +muutamaksi päiväksi kiinnitti minut vuoteeseen rasittaen minua +päänsäryllä, korvainsuhinalla ja muilla katarrin tukalilla +seuralaisilla. + + + + +42. + +Tohtori Rabbelle. + + + Kuola, 3 p:nä maaliskuuta 1837. + +Rakkahin Veli! + +Juuri kun otan esille tarpeelliset kirjoitusvehkeet muuten +tervehtiäkseni Sinua täältä Pohjolan ylimmästä kaupungista, sain +tavattoman tervetulleen kirjeesi. Jokikinen kotimaasta tullut kirjain +minua tavattomasti ilahuttaa talla vieraalla seudulla, missä minulla +nyt kahden viikon aika on ollut oikein ikävää. Isäntäväkeni ei puhu +muita kieliä kuin venättä, johon en vielä ole oikein perehtynyt. Muista +kaupunkilaisista ainoastaan tohtori, kunnon mies, puhuu latinaa, ja +komendantin rouva, kotoisin Riiasta, puhuu saksaa. Ilman heitä kenties +jo olisin menehtynyt pelkkään ikävään. Varsinkin tohtorin luona olen +usein käynyt ja heittänyt hiiteen raittiusseuran, jonka jätin Kajaaniin +paluuseeni säilytettäväksi. Saatat kuitenkin tästä kirjeestä päättää, +etten ole tehnyt kovin suurta poikkeusta, sillä hetki sitten palasin +hänen luotaan. Mutta kun hänen kanssaan laverran latinata, tapahtuu +joskus, että sama kieli tuppaa tunkeutumaan venäjäänkin, jota minun on +pakko puhua kortteerissani. Niinpä olen jo useammin kuin kerran emännän +kanssa alkanut puhua latinaa. Tämä ei kuitenkaan ole mitään verrattuna +hullunkurisiin erehdyksiin, jotka tämä kieltensekoitus on aiheuttanut. +Niinpä isäntäni joku päivä sitten kysyi minulta, oliko minulla vaimoa. +Mutta kun hän joskus on käynyt norjalaisessa Vargön kauppalassa ja +kuullut vaimoa siellä sanottavan _konaksi_, niin hän sovitti saman +sanan venäläiseen kysymykseensä, joka koski vaimoa. Mutta minä käsitin +kysymyksen kuin olisi se koskenut hevosia, kun hevonen on venäjäksi +konj. Sen tähden vastasin, että minulla oli kokonaista kaksi -- +"konia", mikä ensin pani hänet ja muut läsnäolijat suuresti +hämmästymään, ja sitten, kun asia lähemmin selveni, nosti yleisen +naurun. Täällä oloni ensi päivinä alotin venäjän kielen opiskelua, +mutta kyllästyin siihen sitten niin täydellisesti, etten viikkoon ole +aukaissut ainoatakaan venäläistä kirjaa. -- Tähänastisesta matkastani +saan kertoa, että se enimmäkseen on ollut ikävä, mutta tästä lähin +toivon sen käyvän hauskemmaksi. Osaksi olen kulkenut jalan, osaksi +hiihtänyt, osaksi ajanut hevosilla tai poroilla. Koirilla en vielä ole +tullut ajaneeksi, vaikka Kannanlahden rantakylissä, joiden kautta +matkustin, yleisesti ajettiin niillä. Niinpä täällä Kuolassa kaikki +puutkin kuljetetaan metsästä kotia koirilla, joita joko yksi tai pari +valjastetaan eteen. Halkometsää ei kuitenkaan ole peninkulmaa +likempänä. Hevoset ovat harvinaiset, eikä muutamia vuosia takaperin +ollut niitä koko kaupungissa muuta kuin yksi; nyt kuitenkin on 4-5, +joilla ajaen välistä pidetään hemmetin-moista melua kaduilla, vaikka +kyllä useimmat huviretket tehdään poroilla. Vallashenkilöitä täällä on +tusinan vaiheille: Komendantti, ispravnikka, sudja [tuomari], kaksi +sossedaatelia, tohtori, postinhoitaja, jauhomakasiinin hoitaja, +suolamakasiinin hoitaja, viinaherra, tullinhoitaja, kaksi pappia, +kirjuri y.m. Itse kaupunki on niemellä Kuolan- ja Tuulomajokien +välissä. Ne yhtyvät heti kaupungin alapuolella ja muodostavat alun +neljän peninkulman pituiseen Kuolanlahteen, joka tosin on Jäämerta, +mutta jota ei siksi luulisi, kun se tuskin koskaan jäätyy talvella. +Taloja on ehkä vähä toista sataa, 5-6 hieman paremmin rakennettua. Yksi +pääkatu, muut mitättömiä kujia. Kirkkoja kaksi, toinen suuri +puukolossi, toinen kivestä ja oikein hyvin rakennettu. Rahastorakennus +niinikään kivestä tehty, mutta mitätön. Joka taholla kaupungin +ympärillä alastomia korkeita vuoria ja melkein alituinen myrsky niiden +välisellä alangolla. Enempää ei minulla tällä kertaa ole Kuolasta +sanottavaa. Ensi syksynä tullessani Helsinkiin kerron lisää. Lähden nyt +Inariin ja sieltä kuljen Suomen puolta rajaa pitkin; toukokuussa tulen +Kajaaniin kirjoittamaan reseptejä Malmgrenille ja tilaamaan Uudet +vaatteet. En näet ollut arvannut, että vaatteet puolessa vuodessa niin +kokonaan voisivat kulua, kuin nyt alkaa olla laita. Kajaanista lähden +sitten rajaa pitkin Sortavalaan, poiketen sekä Venäjän että Suomen +puolelle; Sortavalasta Viipurin läänin kautta Helsinkiin. -- Kyhäystäni +rokotuksista saatte kernaasti muuttaa, niin ettei sen tarvitse +vaikuttaa minun paluuseeni. Hyvä, jos siitä korjaamallakaan voi jotain +tulla. + +Jää hyvästi! + + E. Lönnrot. + +J.K. Olinpa vähällä unhottaa pyytää Sinua tervehtimään ensin, joskin +minulle tuntematonta, suuresti kunnioitettua rouvaasi, ja sitten muita +sikäläisiä tuttavia! Jumala pitäköön teidät kaikki terveinä! Huomenna +tai ylihuomenna lähden matkaan. Lappalaisia saapui tänään siltä puolen, +mistä olen tilannut itselleni kyyditsijöitä Suomen rajalle. Tähän asti +olen ollut vailla sekä kauhtanaa että turkkeja, mutta nyt minun kait +talven jäljellä oleviksi viikoiksi on hankkiminen turkit tai +poromekko, kun en muuten uskalla lähteä 20 peninkulman pituiselle +erämaan-matkalle. Jos vastedes tahdot ilahuttaa minua muutamilla +riveillä, niin lähetä ne toukokuuksi Kajaaniin. Jätän tällä kertaa +Arkangelin matkan kokonaan sikseen, kun se on turha tarkoituksilleni. + + + + +43. + +Arkiaterinrouva Törngrenille. + + + Kuola, 3 p:nä maaliskuuta 1837. + +Korkeasti kunnioitettu, jalosukuinen arkiaterinrouva! + +Tuota perin miellyttävää lupaa, jonka kerran annoitte minulle, että +välistä saisin kirjoittaa sinne Teille jonkun rivin, pelkäämättä siten +häiritseväni, tahdon nyt kahta kernaammin käyttää hyväkseni, kun sen +kautta tältä vieraalta ja minulle hieman ikävältä seudulta ainakin +hetkeksi saan siirtää ajatukseni hauskemmille seuduille ja rakkaampiin +esineisiin. Harras toivoni on, että nämä rivit, kuten toisetkin +vastedes, tapaavat Teidät täydellistä terveyttä nauttivana. Herra +arkiaterin viime kesänä lähettämästä kirjeestä huomasin, ettei +terveytenne silloin ollut hyvä, mikä seikka suuresti minua huolestutti, +vaikkei siihen ollutkaan syytä. + +Teidän luvallanne saan nyt kertoa hieman siitä matkasta, jolla paraikaa +olen. -- Jo syyskuussa viime vuonna läksin Kajaanista ja kuljin ensin +noin 30 peninkulmaa jalan. Sittemmin olen, kun lunta tuli tarpeeksi, +jatkanut matkaa osaksi hiihtäen, osaksi hevosella tai poroilla ajaen. +Viimemainittuun matkustamistapaan sain tutustua etenkin matkallani +Kannanlahdesta tänne. Tätä taipaletta luetaan olevan hieman +kolmattakymmentä peninkulmaa, eikä sillä asu muita kuin lappalaisia +poroineen. Täältä on minun vielä matkustaminen ainakin neljäkymmentä +peninkulmaa poroilla, nimittäin toinen puoli siitä Inariin ja toinen +Sodankylään, miltä jälkimäiseltä seudulta vasta pääsee jatkamaan +hevosilla. Täällä Kuolassa näkee enimmäkseen ajettavan koirilla, joita +on joko yksi tai kaksi reen (ahkion) edessä. Täten kuljetetaan kotia +melkein kaikki puut metsästä, ja niitä noudetaan tavallisesti +peninkulman päästä, sillä lähempänä on ainoastaan alastomia tai +mitättömän risumetsän peittämiä vuoria. Samoin näin jo Kannanlahdessa +ja muissa tämän saman Vienanmeren rannalla sijaitsevissa kylissä +ajettavan koirilla, vaikka siellä oli hevosiakin. Täällä Kuolassa olen +ollut noin pari viikkoa ja sillä ajalla todenteolla koettanut ja +kokenut, mitä ikävä merkitsee. Isäntäväkeni ei ymmärrä sanaakaan muita +kieliä kuin venättä, jota en vielä hyvin ymmärrä ja vielä huonommin +puhun. Ainoastaan tohtori puhuu latinaa, ja komendantin rouva, joka on +kotoisin Riiasta, puhuu saksaa. Ilman heitä luultavasti jo olisin +puolikuollut ikävästä. Etenkin tohtorilla olen usein käynyt. + +Hieman lopuksi Kuolan kaupungista: se on niemellä kahden joen välissä, +jotka kaupungin alapuolella yhtyvät ja yhdessä muodostavat Kuolanlahden +alun, joka, vaikka onkin Jäämerta, koko talven on sulana. Avoimeen eli +suureen Jäämereen täältä vielä luetaan neljä peninkulmaa. Joka taholta +tätä kaupunkia ympäröivät korkeat, alastomat vuoret, joiden väliin +tuuli niin sulloutuu yhteen, että melkein lakkaamatta on myrskynnyt. + +On yksi ainoa pääkatu, muut ovat vaan ahtaita kujia; taloja on lukuaan +sata, hyvin harvat niistä ovat paremmin rakennettuja. Kirkkoja on +kaksi; toinen kivestä ja jotenkin kaunis. Mutta minun täytyy keskeyttää +tässä saadakseni tilaa kunnioittavasti tervehtiä herra arkiateria, ja +pyydän myös, että suvaitsette Atelle ja Kallelle minulta sanoa mitä +sulimmat terveiset. Ensi syksynä tulen Helsinkiin ja saan silloin kauan +toivomani tilaisuuden tavata Teidän perhettänne joko siellä tai +Laukossa. Minun on kunnia alati olla, arvoisa arkiaterinrouva, Teidän +nöyrin palvelijanne + + Elias Lönnrot. + + + + +33. + +Lehtori Keckmanille. + +(Alk. suomeksi.) + + + Kuolasta 4 (Posti lähtee 6 päivä) Maalisk. 1837. + +Rakas Veljeni! + +Nyt olen jo kohta menettänyt ensimmäisen puolen lupa-ajastani ja tullut +tänne Kuolaan, josta vähitellen aion jälelle kääntyä eteläisiä puolia +katselemaan. Köyhät runoista kyllä ovatki tähän saati nämät pohjaset +maailmat olleet, paljo köyhemmät, kun päältä ajatellen toivoin. +Kehutuista Pääjärven kylistä en voinut saada suuresti mitänä, paitsi +muutamia joiuntavirsiä Lapin tapaan, ei suuresta arvosta. Mitä kylissä +ennen kerätyistä vanhoista runoista luin, näytti [heil]le enimmiten +outoa olevan, jotta paljo en luule'kan erehtyväni jos päätän, niistä ei +vastakan mitänä mainittavata apua Kalevalaan taikka muuhun Suomen +Runostoon saatavan. Ovatki kylät pienosia ja harvassa, 3 eli 4 +penikuormaa toisistaan erillä ja semmoisissa ei konsa runoja lauleta, +kun missä tukummin asutaan. Ilman sitä on niissä Venäjän kieli niin +vallan saanut, ettei löydy täysikasvuista miestä, tuskin pientä +poikanalikkaakan, joka ei sokertele Venäjän puhetta ja pajahda Venäjän +virsiä, semmoisia ulvomisia, kun toisinaan Helsingissä kuulet +soltattain ääntelevän. Pääjärven pohjaspäässä on äärimmäinen +Suomalainen tahi Karjalainen kylä, Tumtsa nimeltä ja siitä alkaa +Venäjän puolella rajaa Kotalappi elellä. Mainitun Tumtsan ja +Kannanlahden välillä ei ole kun karuja metsiä, soita ja järviä, asuttua +paikkaa ei ni ollenkaan, eikä pohjaspuolella tätä liniata muita kun +lappalaisia asukkaita. Niin juokseeki Venäjän puolella rajaa Lapin +kansa paljo etelämmäksi, kun Suomen puolella, jossa vielä Inarin järven +länsirannalla kuuluu vähäinen suomenpuheellinen kylä löytyvän. Sinne +aionki nyt täältä lähteä ja siitä rajaa myöten Suomen puoletse eteläksi +Kuusamon pitäjän pohjaspäähän saati, josta taasen käännyn Pääjärven +poikki ja Tuoppajärven itärannoitse Kemin linnaan asti. Saarennolla, +joka jääpi Kannanlahden, Vienameren ja Jäämeren välisiaan, minun +kuitenkan ei ole mitänä tekemistä, koska sillä ei asu muita kun +Lappalaisia harvakselta. Sen siaan on Kemijärven kirkolta länneksi +rajaa myöten paljo suomalaisia kyliä Kuolajärven eli Sallan Lapin +nimellä, joilla tähän asti ei ole ollut ni kirkkoa, eikä pappia, +paitsi mitä Kemijärven eli Kuusamon kirkossa kahdeksan ja kymmenen +penikuorman päästä harvakselta ovat käyneet. Sinne kehotti minua eräs +Kannanlahdessa asuva, sieltä kotoperänen mies, runoetsintään lähtemään +ja niin nyt olen lähteväki sekä sinne, että esinnä Kemijärven ja +Sodankylän muihinki rajavaiheellisiin kyliin, jotka sekä von Bekkeriltä +että Sjögreniltä näyttää käymättä jääneen. En kyllä voi'kan päältä +arvata, jos maksanevat käyntivaivan, mutta kuitenki on heissä käytävä, +koska onki aikomukseni kaikki paikat tällä kerralla kulkea, josta vaan +olisi mahdollinenki uusia runoja eli vanhoja täydellisempänä saada. +Nykystä päätöstäni myöten en Kemistä lähde'kän Vienaan eli Arkangeliin, +vaan käännyn Oniegan linnan puoleen ja sieltä Vuigujärven ja Oniegan +meren pohjaspään tienoitse Repolan pitäjätä kohti, johon arvattavasti +tulen noin keskellä Toukokuuta. Vienan matka minulta vaan suotta +anastaisi kaksi, kolme eli usiampaaki viikkoa ilman minkänlaista +hyödytystä muille, kun itselleni, jos voisin paremmaksi Venäläiseksi +sillä ajalla opastua. Elä siis kirjaa minulle Vienaan lähetä, vaan sen +siasta Kajaaniin, johon Repolasta pistäyn noin viikon ajaksi +kesävaatteisiin muuttaumaan. Kajaanista sitte taasen Toukokuun lopulla +lähden esinnä Nurmeksen pitäjään ja siitä pitkin rajaa sekä Venäjän, +että Suomen kylitse Sortavalaan ja Aunuksen maahan. Vaan sopiiki niistä +vasta tarkempi tieto antaa. Kirjallisuuden Seuralle en nyt mitänä +erittäin kirjota; jos luulet tarvitsevan ja sopivan, niin sano, että +olen kyllä kokenut täyttää velvollisuuteni ja niin yritän vastapäinki. +Matkani lopulla on niistä kuitenki kerrassaan tili tehtävä. -- Tänne +tultuani luekselin ensimmäisinä päivinä Venäjän kieltä, vaan kyllästyin +sitte taasen, rupesin Suomen Lausukkasanoista (de Verbis fennic.) +aikani huviksi kirjottamaan. Siitä on minulla ollut täysi tekeminen +koko viikon aika, enkä ole vielä valmiiksi saanut. Von Bekkerin +kieliopissa on mielestäni Lausukkaoppi paljo puuttuvainen. Ensiksi on +peräti osottamatta jäänyt, kuinka kaikkein kielessä löytyväin +erityisten Lausukkain käytelmät (conjugationes) seuraavat yhteistä +lakia s.t.s. kuinka samaa lakia myöten, kun Lausukasta _nostan_ +Lausuntatavassa (Mod. Infinitiv.) tulee _nostaa'_. Lausukoista _arvaan, +kuulen, taritsen_ edl. tulevat _arvata', kuulla', tarita'_ edl., +_arvannen, kuullen, tarinnen_ myös samate kun _nostanen_. Toiseksi hän +ei ole malttanut, että _nostan, arvaan, kuulen_ edl., Aikansa (Tempus) +vuoksi niin hyvin ovat Tulevata kun Nykyistäki Aikaa. Suomen +Lausukoissa ei eroteta kun kaksi Aikaa: Mennyt (Praeteritum) ja Menevä +(Praesens et Futurum). Tavoissa (Modi) on hän vielä enemmin erehtynyt. +Niitä Suomen Lausukoilla pidän olevan kahdeksan: Sanonta-, Kerronta-, +Arvelo-, Ehdonta-, Toivonta-, Käskentä-, Lausunta- ja Maininta-Tapa +(Modus Indicativus, Historicus, Consessiv., Conjunctiv., Optativ., +Imperativ., Infinitiv., Participialis). Kullaki näillä on mainitut +kaksi Aikaa: _nostan, olen nostanut; nostin, olin n.; nostanen, ollen +(lienen) n.; nostaisin, olisin n.; nostaon, ollen n.; (nostakan, olkan +n._;) [yläpuolelle kirjoitettu: nosta', ole' n.] _nostaa!, olla! n.; +nostava, nostanut_. Kuinka esimerk. taitaisi _nostaisin_ olla +Imperfektum (Praeteritum), joka ei koskaan merkitse mennyttä, vaan +menevätä Aikaa, ehkä toisella Tavalla, kun käytös: _nostan, nostanen_ +edl. Kolmanneksi Bekkeri suotta on laittanut Verba anomala et defectiva +Suomen kieleen joita ei juuri löydy'kän. Neljänneksi on hän usiammassa +muussa paikassa erehdyttävä; katso esim. sivu 100. 4., jossa hän +nimittää vaan kolme Lausukkaa: _auttaa, saattaa, kaataa_, joilla +Kerrontatavassa olisi sekä oi että i semmoisista kaksitavuisista +Lausukoista tätä Käytelmää, joilla edellisessä tavuessa on a. Minne +jäävät siis Lausukat: _kaartaa, haastaa, vaihtaa, maistaa, paistaa, +laittaa, naittaa, taittaa, malttaa, karttaa, kastaa, kattaa_ edl., vai +eikö niistäki sanota sekä: _kaarti (kaarsi), haasti, vaihti, maisti_ +edl., että _kaarto, haasto, vaihto, maisto, paisto, laitti_. Ylehensä +on oi sekä i päätteenä kaikissa semmoisissa Lausukoissa, joiden +päätteenä on taa ja edellisessä tavuessa a seurattuna joltai toiselta +kirjaimelta paitsi l, n, r. Monta muuta puutosta sekä erehdystä olen +tullut havatsemaan, vaan joista nyt en tahdo mainita. Mieleni on +sentähden saada Lausukkaoppi sihen tapaan perustetuksi, ettei jäisi +mitänä epäilyksiin ja luulenki jo hyvällä tiellä olevani, vaikka kyllä +vielä menee toinen ja kolmaski viikko, ennenkun saan kaikki valmiiksi, +ynnä mitä jo kotona Kajaanissaki sitä varten usein miettielin. Forma +Activa ja Passiva olen nimittänyt Tehtävä ja Suattava Muoto ja jakanut +Tehtävän Muodon Lausukat kolmeen Lajiin (Genus), jotka nimitän +seuraavasti: Muunnehtuva, Itsehtyvä ja Oleutava Laji (G. Activ., +Reflexiv., et Neutrum). Itsehtyvän Lajin olen taasen kahteen Rotuun eli +Syntyyn (Species) jakanut, jotka ovat Johderotu ja Liiterotu (Sp. +derivatum et compos.). Liiterotua Itsehtyvän Lajin Lausukoista ovat +semmoiset, kun esimerk. _annoksen, te'eksen_, vaan Johderotua: _antauu, +antautuu, antauntuu; tekeyy, tekeytyy, tekeyntyy_, jonka tähden +Johderodun Itsehtyvät Lausukat jakauvat kolmeen Pukuun (Varietas). +Suattavan Muodon Lausukat taasen olen erottanut vaan kahteen Lajiin: +Kohdallinen ja Otollinen Laji (Gen. personale et impersonale). +Latinaiselle: Persona olen antanut Suom. nimen: Kohta ja erottanut: +Omakohdan, Kerakohdan ja Varsikohdan (1. 2. 3.. Pers.). Varsikohdan +nimen otin siitä, että Lausukan Varsi (Radix), jonka kanssa minun +on ollut paljo toimittamista, Yksikön kolmannessa Kohdassa, +Sanontatavassa, useimmiten tavataan selvänä eli vähemmin kun muualla +muutettuna. Tämmöisellä kirjotuksella olen nyt kirjani, Sinulle +lähetettävän, pidentänyt, koska tiedän, semmoisia Sinulta mieluisesti +luettavan. Kirjota suotta Toukokuuksi Kajaaniin, mitä tästä vähästä +Lausukkaoppini osotuksesta päätät koko saman opin suhten ja erittäinki +uusista nimilaitoksista. Terveisiä ystäville! Voi hyvin toivottaa + + Veljesi + Elias Lönnrot. + +P.S. Kirjaa Sinulta tahi muilta Helsingissä en ole saanut, paitsi +Rabbelta. Enkä jouda enä odottamaan, vaan täytyy huomena eli ylihuomena +lähteä [tuol]le pitkälle taipalelle, jossa 3 yötä saan lumikinoksessa +maata. + +P.S. N:o 2. Vastikän pääsin Lappalaisten kera Venäjän, Lapin ja Suomen +kielellä yhtaikaa riitelemästä. Heillä oli mielessä ottaa +kahdenkertanen kyytipalkka minulta, vaan jota eivät saaneet täysiin +määriin. Niin siitä toimesta päästyäni rupesin kirjoja kiinnittämään ja +havatsin, että taasen tulen vaivamaan Sinua muillaki kirjoilla, kun +omallasi. Törngrenin rouan on Tamperiin ja Laukkoon lähetettävä, jos ei +asuisi Helsingissä (taikka jos itse Törngreni on siellä, anna hänelle). + + + + +45. + +[Lähtö Kuolasta.] + + +[Seuraava matkamuistelma-sarja on Suom. Kirj. Seuran arkistossa, +Lönnrotin muistiinpanoissa, nidoksessa R. 185-200. -- Alkusivun +yläreunassa lisäksi seuraava muistiinpano: "Laulu Kuolan kaduilla. +Tansseja vuoroin. Tsajua j.n.e. Kildinanmatkat."] + +Kuolasta matkustimme, nimismies Ekdahl ja minä, 9:ntenä p:nä +maaliskuuta (1837). Aikomuksemme oli ollut jo edellisenä päivänä lähteä +matkaan, mutta Muotkan lappalaiset, joiden oli määrä kyyditä meitä, +juhlivat kukin eri tahollaan kaupungissa eikä heitä voinut saada +koolle. Tosin joskus saimme heitä kolme tai neljä yhtaikaa kokoon, +mutta kun he kaikki olivat melkoisesti hutikassa, emme katsoneet +sopivaksi lähteä matkaan heidän kanssaan, jos heidät olisikin saanut +taivutetuiksi lähtemään ja jättämään sinne toverinsa seuraavaksi +päiväksi makaamaan pois humalansa. On näet Kuolasta ensin matkustaminen +puoli peninkulmaa Kuolajoen rantaa pitkin ylös päästäkseen joen yli, +sillä alempana se on koskinen ja enimmäkseen sulana. Vaikka porot +ovatkin keveät, on kuitenkin joskus sattunut, että ylimenopaikalla on +ajettu sulaan, ja tämä olisi vallan hyvin voinut tapahtua meillekin, +jos iltapimeällä olisimme lähteneet matkaan juopuneen väen seurassa. +Kaiken tämän vuoksi päätimme odottaa seuraavaan päivään. Varhain +seuraavana aamuna lähetimme erään sotamiehen lappalaisten majapaikkaan +kehottamaan heitä matkalle lähtemään, ennenkuin taas olisivat ehtineet +juopua. Tämä sotamies, joka oli syntynyt Kemin pitäjässä Oulun lääniä, +sanoi nimensä olevan Heikki Naakkula, mutta häntä sanottiin Kuolassa +Grigoriksi, koska hän luultavasti oli kääntynyt kreikanuskoon ja +silloin ottanut tämän nimen. Itse hän kielsi muuttaneensa uskoa, mutta +kun sangen usein huomasin että hän valehteli, en voinut luottaa tähän +hänen kieltoonsa, varsinkaan, kun hän siten luuli kohoavansa minun +silmissäni. Totta ei liene ollut sekään, mitä hän kertoi menostaan tai +joutumisestaan sotapalvelukseen. Hän sanoi jonakin katovuonna +tahtoneensa etsiä työansiota Venäjältä ja siten tulleensa Kierettiin, +Vienanmeren rannalla olevaan kauppalaan, josta ennen olen puhunut. +Siellä oli vähän hänen tulonsa jälkeen tapahtunut sotamiesten otto, +mihin kauppala oli käyttänyt hänet, niin että hän, ennenkuin hän itse +oli tietänyt asiasta mitään, huomasi olevansa kirjoitettu +sotilasluetteloihin. Tosin hänellä ei ollut passia, mutta tuskinpa +saattaa uskoa, että hän näin vasten tahtoaan ja tietoaan olisi joutunut +sotapalvelukseen. Hän syytti sitä, ettei hän silloin osannut +venättä, jotta olisi tällä kielellä voinut herroille selittää +oikean asianlaidan. Kun hän vihdoin sitä oppi, oli liian myöhäistä +saada aikaan mitään tilansa muutosta. Muuten hän ei valittanut +palvelusaikaansa, joka seuraavana talvena oli menevä umpeen, jolloin +sanoi tahtovansa palata Suomeen. Minä sain nyt toimekseni kirjeen +kautta, joka oli osotettu hänen sisarelleen, ilmoittaa tälle ja muille +sukulaisille, millä kannalla asiat olivat. Annettuani hänen kertoa, +mitä toivoi saavansa kirjoitetuksi, istahdin kirjettä kirjoittamaan. +Luin sen sitten hänelle, ja se oli niin hänelle mieleen, että sanoi, +ettei itse olisi voinut sitä paremmin kirjoittaa, arvostelu, jonka +muuten harvoin kuulee arvostelijan suusta. En katsonut haitalliseksi +kiinnittää hänen huomiotaan siihen, että pikkuseikoissakin tulee +punnita sanojaan, ja kysäisin sen vuoksi, osasiko hän ollenkaan +kirjoittaa. Hän huomasi heti erehdyksensä ja sanoi, että hänen +tarkoituksensa ei suinkaan ollut ollut verrata itseänsä minuun, vaan +että oli tahtonut sanoa kirjeen olleen hänen mielestään niin hyvän, +ettei parempaa voinut toivoa, seikka, jonka kyllä muutenkin ymmärsin. +Tätä samaa sotamiestä Ekdahl oli käyttänyt tulkkinaan, ja oli tämä +toimessaan osannut omistaa itselleen sellaisen mahtipontisuuden, että +tottumaton olisi luullut häntä herraksi ja Ekdahlia hänen +palvelijakseen. -- Mutta olkoon jo kylliksi sanottu hänestä ja hänen +jutuistaan, joilla muuten voisi täyttää useat lehdet. Kuten jo sanoin, +lähetimme hänet varhain aamulla liikkeelle kutsumaan lappalaisia +koolle. Viivyttyään jonkun aikaa tai pari tuntia tällä asialla, hän +palasi 8:n aikaan ja kertoi lappalaisten taas olevan uudestaan +päihtymäisillään viinasta, ja hänen omakin tuntuva humalansa ainakin +puoleksi todisti tämän hänen väitteensä. Meidän täytyi siis muilla +henkilöillä kutsuttaa heidät koolle, mikä viimein onnistuikin kello 9:n +aikaan, tai hieman yli. Mutta kun lähtömme on lykkäytynyt näin +pitkälle, ei minua moitittane siitä, että myös venytän kuvauksen siitä +yhtä pitkäveteiseksi. Kun sitten tulemme tuntureille, missä porot ilman +estettä ja pysähdystä rientävät eteenpäin laajoja lumiaukeita pitkin, +on kertomuksenikin saava enemmän vauhtia. Tarkoitan tällä, että minun +pitäisi lisätä tähän muutama sana lappalaisten matkoista Kuolaan. +Erityisistä lähikylistä, joita ovat lännessä: Muotka 8:n peninkulman +päässä, Nuottajärvi (Notozepo), samoin 8:n peninkulman päässä, +Suonikylä (Sonjdela) vähän kauempana, molemmat Muotkan eteläpuolella, +Hirvaskylä vielä etelämpänä, Petsamo, Paatsjoki ja Näytämö länteen +Muotkasta, Kildina itäpohjaan 3:n peninkulman päässä, Maaselkä etelään +7:n peninkulman päässä -- kaikista näistä sekä niemimaalla Kuolan +itäpuolella olevista kylistä, joita en edes tunne nimeltä, tekevät +lappalaiset 3-4 matkaa talvessa Kuolaan. Raitoahkioissaan +(kuormapulkissaan) he kuljettavat myytäviä tavaroitaan, kuten +poronlihaa, poronnahkoja, sarvia, poronkoipia eli sanalla sanoen +kaikkea, mitä poro tuottaa. Sitäpaitsi vähän lintuja, revonnahkoja, +majavannahkoja, majavanhaustaa y.m. Koko kylä, tai oikeammin sanottuna +mies tai pari kustakin kodasta, matkustaa yhdessä seurassa, sillä tien +vuoksi, jonka pian taas pyryttää umpeen, on parempi, että seurue on +niin suuri kuin mahdollista. Täytyy näet usein vaihtaa etumaisia +poroja, joiden on kulkeminen tukkiutunutta jälkeä. Heidän saavuttuaan +perille kukin eroaa majataloonsa kaupungille, varakkaampien porvareiden +luo, antaen isäntäväelle lahjoja, milloin jonkun revonnahan, milloin +muuta. Isäntä koettaa kaikin tavoin pitää vierastaan hyvänä, tarjoten +hänelle ruokaa ja viinaa, niin paljon kuin tämä jaksaa nauttia, sillä +siitä riippuu seuraavan kerran lahja, ja täten myös kauppa, jonka hän +tekee lappalaisen tavaroista, taitaa tulla edullisempi. Näin +lappalainen jo majapaikassaan tulee tarpeeksi ryypänneeksi, ja missä +vaan hän liikkuu kaupungilla, sama kestitys tulee hänen osakseen, ja +vaikka se annetaan ilmaiseksi, odotetaan, että lappalainen ymmärtää +toisella tavalla maksaa kekkerit, ja sen hän tekeekin. Hänellä näet on +jonkunmoinen kunniantunto tässä suhteessa. Vielä lähtiessään +lappalaiset saavat eväiksi viinaa, piirakoita ja senkaltaista. Sotamies +Grigor, joka tiesi tämän, sanoi, kun pyysin häntä ostamaan evästä +minulle: "Ei teidän tarvitse hankkia evästä, sillä sekä kortteeristanne +että muista paikoista pannaan teille sitä niin runsaasti, että teidän +tulee olemaan vaikeata saada perille kaikkea." -- Osaksi hän olikin +oikeassa, sillä esikuntalääkäri käski todella emännöitsijänsä kantamaan +minulle evästä ja oli lisäksi kieltänyt häntä ottamasta juomarahoja. +Mutta mitä Grigor väitti yleisen tavan vaativan että matkaan lähtevä +vieras muka majatalosta evästettäisiin, ei suinkaan toteutunut minun +suhteeni, ja kukapa sitä edes olisi odottanut. Vieraanvaraisuudella on +sivutarkoituksensa, auliilla anteliaisuudella niitä on vielä +enemmänkin, ja suomalainen sananlasku sanoo: _vuoroin vieraissa +käydään_. -- -- -- -- -- + + +Matka Kuolasta Muotkaan. + +Lappalaisten kokoonnuttua kello 9:n ajoissa aamulla, lähdimme vähää +myöhemmin matkaan. Koska useammat tulomatkallaan Kuolaan eivät olleet +tehneet kierrosta Kuolajoen koskien yläpuolitse, vaan olivat kulkeneet +joen poikki veneellä, olivat heidän pulkkansa ja osa poroista kosken +toisella puolella metsässä. Kaupunkiin oli tuotu ainoastaan niin monta +poroa kuin meitä oli henkilöitä, mutta pulkkia ei ollut riittämään +asti. Minulle oli hankittu kaupungista lainapulkka, mutta se oli niin +vapera, että mitä suurimmalla vaivalla ja laahaten molemmilla käsilläni +hankea pitkin sain ajetuksi ensimäiset 3/4 peninkulmaa, kunnes sitten +sain paremman. Sen liitämistä Kuolan katujen kalteisilla iljanteilla en +voi verrata mihinkään muuhun kuin siihen matkaan, jolta eräänä +aamuhetkenä saavuin samaan kaupunkiin unisena ja peräti viluissani. +Sitten tosin sain paremman pulkan, mutta kun sen selkänoja ensimäisen +peninkulman päässä murtui liitteestään, oli edessäni taas surkea +viippuminen jäljellä olevien kuuden peninkulman matkalla. Jokainen +tietänee hieman, miten tukalaa on istua rattailla, joissa ei ole +selkälautaa; pulkassa on vielä vaikeampi, kun jalkojen siinä täytyy +olla yhdensuuntaisina itse istumasijan kanssa. Mutta se ajatus, että +matka kuitenkin sujui, sekä tieto, että se illalla oli loppuva, pitivät +minun sekä yhtä huono-osaisen Ekdahlin rohkeutta yllä. -- Olin +lappalaisten -- ja miksen itsenikin -- varalle Kuolasta ennen lähtöä +ostanut pari kannua viinaa, ja jokikisellä lappalaisellakin oli oma +nassakkansa tai pullonsa. Näiden sisällystä maisteltiin ahkerasti +matkalla, ehkä ahkerammin kuin mitä minun tottumattomuuteni vuoksi +olisi ollut sopivaa. Ainakin minun yhteen kotvaan oli vaikea kävellä, +minkä vuoksi niissä paikoissa, joissa poroja puhallutettiin, jäin +istumaan pulkkaan, jotta en olisi antanut lappalaisille aihetta +hilpeyteen, ja mietiskelin siinä syvästi Kajaaniin koko vuodeksi +jättämääni raittiusseuraa. Illalla 10:n aikaan saavuimme perille +Muotkaan, jossa kylässä on yksitoista lappalaisperhekuntaa. Tie oli +enimmäkseen kulkenut vähäisten metsien läpi ja lampien yli; tuntureille +ei vielä oltu päästy. Kun lappalaisten matkan varrella osottama +vieraanvaraisuus ja oma ajattelemattomuus pitivät minut suurimman osan +päivää tilassa, jota ei suinkaan voi sanoa raittiiksi, tiesin varsin +hyvin, että ainoastaan kaitselmuksen huoltapitävä käsi oli saattanut +minut vahingoittumattomana perille. Vielä muistan selvästi, miten +eräässä jyrkässä mäessä, jossa oli puita molemmin puolin ajouraa, poron +juostessa täyttä vauhtia pulkkineni päivineni kaaduin, ja miten poro +laahasi minua täten suurimman osan mäkeä alas, kunnes väsyi minua täten +vetämään. + + +Päivä Muotkassa. + +Seuraavana aamuna heräsin penkillä täysissä vaatteissani, kuten +edellisenä iltana olin siihen paneutunut. Saatuamme luvan polttaa, +sillä eivät ainoastaan Venäjän karjalaiset, vaan myöskin Venäjällä +asuvat lappalaiset pitävät tupakan polttoa syntinä, sytytimme aluksi +piippumme ja tutkistelimme sen jälkeen lekkeriämme. Sitten keitettiin +teetä, juotiin sitä ja tarjottiin lappalaisille. Mutta sokeri ja +vehnäleipä eivät heille kelvanneet, kun sokerinvalmistuksessa on +käytetty verta, ja kun leipää oli ennen paistamista voideltu voilla, ja +tätä he tarkoin tutkivat, kun sitä heille tarjottiin. He joivat teetä +siis ilman näitä lisäaineita, emmekä me tietysti panneet sitä vastaan; +itse meidän täytyi juoda tee maidotta. Kun tämän jälkeen vielä olimme +syöneet aamiaista, olisimme itse halukkaasti lähteneet liikkeelle +päästäksemme taas illaksi yhtä kylänväliä etemmäksi. Mutta silloin +lappalaiset taas olivat täydessä touhussa viinanassakoineen ja sanoivat +olevansa kaikkein tyytyväisimmät siihen, että saivat jäädä kotia niin +kauaksi kuin viinaa riitti. Emme erityisesti panneet vastaan, mutta +teimme sen sopimuksen, että ainakin seuraavana aamuna varhain +pääsisimme matkaan, ja he vakuuttivat, että tämä toivomuksemme oli +täyttyvä. Viivyimme siis kylässä vielä tämän päivän, joka aamusta +alkaen myöhäiseen iltaan vietettiin kemuillen vuoroin joka mökissä, +joita oli 11 lukuaan. Usein saimme useat kutsut samalla kertaa, eikä +suinkaan riittänyt, että kukin isäntä kerran oli meitä kestinnyt, vaan +meidät kutsuttiin uudelleen, useimpien luo kokonaista kolme kertaa. +Eikä päässyt vähemmällä kuin että ainakin kolmasti oli nostanut +viinalasin huulilleen kullakin käynnillä. Vaikka siis lujasti olin +päättänyt, etten, kuten edellisenä päivänä, antaisi pettää itseäni, ei +tämä minua oikein tahtonut auttaa ainakaan iltapuoleen, sillä, kuten +sananlasku mainitsee, käytiin kimppuun liian tiheään. Lappalaiset itse +joivat, isä, äiti, poika ja tytär erotuksetta, mutta suuresti +ihmettelin, ettei nähnyt monta pahasti juopunutta. Sellaisessa tilassa +oli kuitenkin muuan muuten kauniskin tyttö, joka oli nauttinut niin +paljon liikaa, ettei voinut kävellä, seisoa, eikä edes istua. Sen +vuoksi hän loikoi penkillä, ja toiset pitivät vuoroin kiinni hänen +käsiään, sillä tässä tilassa hän oli rajulla päällä ja koetti +lakkaamatta päästä pystyyn tehdäkseen tiesi mitä urostöitä. Luultavasti +hän kuitenkaan ei olisi voinut tulla paria askelta etemmäksi lattialla +ja olisi silloin kaatunut kumoon, mutta olisi silti voinut rikkoa +ikkunan tai tehdä itselleen tai muille jotakin vahinkoa. Miehet +kuiskasivat meille juottaneensa tahallansa tytöllä näin paljo liikaa, +hankkiakseen itselleen ja meille naurun aihetta. Ei kuitenkaan yhtään +tehnyt mieli nauraa, kun näki muuten siivon tytön, punaposkisen kuten +lappalaistytöt yleensä ovat, puettuna puhtaisiin liinavaatteisiin ja +muuten hyvään vaatetukseen, näin alentuneessa tilassa. Jos tahtoo nähdä +naista alennuksen tilassa, niin on hän nähtävä juopuneena -- vaikka +tosin ei voi kieltää, että hän toisessa alennuksen tilassa on vielä +surkuteltavampi. -- Tästä näytelmästä kohtalo johti meidät naapurin +mökkiin läsnäolemaan toisessa. Siellä makasi penkillä nuori poika niin +viinassa, että vaivoin voi itse kääntyä sen verran kuin tarvitsi, +saadakseen päänsä siihen asentoon, että voi purkaa sisältään liiallisen +viinamäärän samaa tietä, mitä se oli sisälle mennyt. Äiti oli hänelle +tässä toimessa avullisena sekä kääntämässä häntä että pitämässä kiinni +hänen päästään. Paitsi näitä kahta ei näkynyt yhtään pahasti +juopunutta. Kaikki tosin olivat iloiset, mutta iloisia lappalaiset ovat +viinattakkin. Illalla huomasimme iloksemme, että kaikki nassakat olivat +miltei tyhjät, niihin luettuna omammekin. Oivallinen illallinen, jossa +merikampelo oli tärkeinnä tarjottavana, seurasi kemuja. Tälle +illalliselle meidät kutsui rikkain lappalaisista, joka sanoi olevansa +erittäin tyytyväinen Kuolan-matkaansa. Hän oli näet -- toisten +kyläläisten suostumuksella -- luvannut eräälle Kuolan porvarille, että +tämä kesällä oli saava pyytää lohta heidän joestaan, ja siitä hän oli +saanut ainakin muutaman kannun viinaa; muutamat sanoivat hänen saaneen +100 ruplaa rahaakin, mitä hän tietysti ei myöntänyt, peläten, että +täytyisi jakaa tuo summa muiden kanssa. -- Tähän tämä luku hyvin voisi +loppua, ellei olisi syytä pelätä, että joku, tuntematta lappalaisten +elämää, sen kertomuksen johdosta, joka on annettu tämän-päivän +kemuilemisesta, luulisi heidän yleensä liiaksi nauttivan väkeviä, +varsinkin kun se, mitä ennen on luettu ja kerrottu heistä, pikemmin +puolustaa kuin vastustaa tätä luuloa. Tämän väärän luulon eksyttämänä +saattaisi moni, joka vuodessa nauttii sataa kertaa enemmän väkeviä kuin +lappalainen, kuitenkin arvella itse elävänsä raittiina ja panna +lappalaisen juoppojen kirjoihin, mikä olisi mitä räikeintä vääryyttä. +Lappalaisen liikaan huutoon joutuneen juoppouden laita onkin itse +teossa se, että kun hän muutaman kerran vuodessa sattuu paikoille, +missä viinaa myödään, hän, tottumaton kun on, helposti päihtyy +vähemmästäkin määrästä viinaa, jota sellaisissa tilaisuuksissa harvoin +suostuu kokonaan jättämään maistamatta. Ja kukapa siitä häntä moittii.. +Miksi olisikaan sallittu muiden ihmisten joka päivä ylenmäärin hankkia +itselleen nautintoja ja soimata lappalaista siitä, että hän edes +muutaman kerran vuodessa vaihtaa jokapäiväisen yksitoikkoisuutensa +johonkin muuhun, jota ainakin hän pitää nautintona. Tyventä kiitellään +enimmin myrskyn lakattua ja terveyttä taudista parannuttua, ja +lappalainen panee tuollaisen yhteisen kaupparetken jälkeen entistä +suurempaa arvoa kotielämäänsä. Jos hän saa seurata omaa tahtoaan, hän +harvoin tai ei koskaan ota koko ryyppyä ja varoo päihtymistä; Muotkassa +näimmekin vaan erään pojan ja mainitsemani tytön juopuneina. Ainoastaan +silloin kun itsekkäisyys kietoo hänen yksinkertaisuutensa paulaansa, +hän todella päihtyy, kuten samain Muotkan miesten laita oli Kuolassa, +harvoja lukuunottamatta. Kun Muotkan lappalaiselta kysyttiin, miksi hän +ei kernaammin säästänyt viinaansa, jolloin hänelle sitä olisi riittänyt +pitemmäksi aikaa, jos olisi ollut vähemmän vieraanvarainen ja +noudattanut suurempaa kohtuutta, hän vastasi: "Tiedämme, että viina on +jotakin pahaa, ja meistä on parasta kerralla tehdä loppu tästä pahasta. +Muuten eivät tavat salli että viinaa pidetään kotona, vaan kun sitä +saadaan, on sitä nautittava niin kauan kuin on tippakin jäljellä." Tämä +lappalainen tuntui jokaisessa muussa asiassa olevan kylän järkevin +mies; lukija päättäköön, kuinka järkevä tämä hänen vastauksensa oli. +Hänen vastauksensa muuten palauttaa mieleeni toisen, vieläpä vallan +läheltä kotiseutuani. Muuan mies, joka joka päivä joi totilasinsa, otti +ruokaryyppynsä sekä aamuisin rohtoryyppynsä -- anteeksi, että olen +noudattanut takaperoista järjestystä -- sama mies moitti naapuriaan +siitä, että tämä joskus otti liikaa. On otettava huomioon, että tämä +naapuri oli noita "köyhiä raukkoja", jotka joskus voivat saada irti +kaksitoista killinkiä, mutta jotka muuten kärsivät puutetta. Nämä +kohtalon hankkimat kaksitoista killinkiään hän joskus käytti viinaan ja +päihtyi; sitten hän taas oli viikko-, ehkä kuukausiakin ollenkaan +nauttimatta väkeviä. Mutta kun rikas naapuri, joka joka päivä nautti +tavallisen määränsä, moitti toista, tämä vastasi puolustellen itseään: +"Minä tosin ansaitsen moitetta epäsäännöllisyydestä, kun varani eivät +salli minun saattaa juoppouttani kunnolliseksi järjestelmäksi, kuten te +muut voitte tehdä." Eiköhän sama suhde vallinne lappalaisen ja hänen +varakkaampien eteläisien naapuriensa välillä? -- + + +Matka Muotkasta Petsamoon. + +(7 1/2 penink.) + +Edellisen päivän kemuilemisen jälkeen heräsimme seuraavana aamuna ja +tutkistelimme nassakkaamme, jonka vielä huomattiin sisältävän +täsmälleen neljä ryyppyä; näistä otimme itse ensin kaksi ja annoimme +toiset kaksi isännälle ja emännälle. Kohta sen jälkeen saimme kutsut +toiseen paikkaan, missä sattumalta myös oli jäänyt joku ryyppy +nassakkaan, mutta tämä olikin kemujen viimeinen. Siihen päättyi ja oli +jo aikakin päättyä tämän yltäkylläisyyden, ja vielä pikemmin on aika +lopettaa sen kertominen. -- Muuan vanhanpuoleinen naishenkilö, joka +edellisenä päivänä oli tullut Muotkaan, liittyi meihin seurassamme +matkustaakseen Petsamoon. Hänellä oli mukanaan Kuolasta kuomi-pulkka, +joka suuresti harmitti lappalaisia. Vastenmielisesti he näet +valjastivat poron sen eteen, varsinkin kun itse henkilö pussineen, +patjoineen ja vällyineen jo painoi melkoisesti. Sellaisessa katetussa +pulkassa istuva henkilö ei voi ohjata poroaan, minkä vuoksi toisessa +pulkassa istuvan lappalaisen alituisesti täytyy sitä hoitaa. Ja mäkien +takia täytyy sitoa toinen poro tällaisen pulkan taakse, jotta se +vastaan pitämällä edes vähän hiljentäisi pulkan liian kiivasta vauhtia. +Sellaisen pulkan kuomi on tavallisesti tehty purjekankaasta, joskus +nahasta. Tilaa siinä on niin vähä, ettei voi istua, minkä tähden +matkustajan täytyy loikoa ja tässä asennossa ollen matkustaa. Kuolassa +ja Kemin kihlakunnassa asuvat venäläiset vallasihmiset ajavat reissäkin +maaten. Usein he vedättävät saappaat jalastaan ja antavat peittää +itsensä kuin vuoteeseen ainakin. Kullakin on oma makunsa ja +mielihalunsa. Näin peiteltiin mainittu naishenkilökin pulkkaan; tällöin +lappalaiset eivät voineet olla tekemättä huomautuksiaan. "Tuolla tavoin +meitä rasitetaan, kun täytyy maksutta kuljettaa omia herroja, ja te, +jotka olette toisista maista kotoisin, vaikka olettekin herroja, +maksatte ja ajatte kuin mekin." Karavaaniimme liittyi vielä nuori, +ainoastaan 16-vuotias poika, joka aikoi Petsamoon katsomaan itselleen +vaimoa. Sitäpaitsi vielä muutamia vanhempia miehiä. Koko seurueessa oli +kolmattakymmentä poroa, muutamat niistä irtonaisina. Sillä eipä +kernaasti lähdetä pitemmälle matkalle ilman varaporoja. Tie oli +jossakin määrin auki ajettua, mutta ei suinkaan ollut niin hyvää kuin +olimme toivoneet, sillä edellisinä päivinä oli satanut lunta ja +pyryttänyt. Toinen puoli matkaa oli autioita tuntureita, joilla ei +nähnyt ainoatakaan kasvavaa puuta, korkeintain muutaman tunturikoivun. +Nämä ovat jotenkin sellaisten leikattujen puiden näköisiä, joita näkee +puutarhoissa; ne eivät kasva 3-4 kyynärää korkeammiksi, ja runko voi +tyvestä olla 3-4 tuumaa läpimitaten. Runko ei ole sileä eikä suora, +vaan enimmäkseen sammalen peittämä ja mutkikas. Vaivaiskoivut ovat +vallan toista lajia kuin tämä tunturikoivu, jota luonnontutkijat +kenties pitävät vaan meidän tavallisen koivun muunnoksena. +Uskollisemmin kuin mänty se muuten kohoaa pohjoiseen, sillä vaikka +mänty onkin kovin kestävä, ei se kuitenkaan vaivaa itseään kiipeämällä +tuntureille. Tätä tunturikoivua nähtiin Kuolassa yleensä käytettävän +polttopuina, joita koirilla vedätettiin metsästä, -- toimi, jolla +seudun köyhät asukkaat talvisaikaan enimmäkseen ansaitsevat elantonsa. +Meren rannikolla kuuluu sellaistakin polttoainesta olevan niukalta, +niin että se on hankittava 2-3 peninkulman päästä. Muutamissa paikoin, +kuten pohjoislappalaisen niemimaan itärannalla sijaitsevassa +norjalaisessa Vesisaaren (Vadsöen) kauppalassa, poltetaan enimmäkseen +turpeita. Nämä kaivetaan ylös lapioilla, leikellään tiilinmuotoisiin +paloihin, kuivataan ja poltetaan. Sellaista turvetta kuitenkin saadaan +ainoastaan muutamissa paikoin mainittua niemimaata, mutta sitä +kuulutaan voitavan ottaa samassa paikassa useasta päällekkäin olevasta +kerroksesta, niin ettei ainakaan pian turpeen puutetta tarvinne pelätä. + +Myöhään illalla saavuimme Petsamoon, valitsimme yöpaikan, keitimme +kaloja, söimme ja panimme maata. + + +Petsamo. Matka sieltä Paatsjoelle. + +(6 penink.) + +Petsamo oli samanlainen kylä kuin Muotka; se oli rakennettu männikköön +ja siinä oli 8-9 perhekuntaa, jotka asuivat kukin erityisessä mökissä. +Kaikki lappalaiskylät, joiden kautta kuljimme, olivat täten metsään +sijoitetut, kuitenkin siten, että metsä luonnollisesti oli harventunut. +-- Sittenkuin meille tavallisuuden mukaan oli keitetty kaloja, panimme +maata ja läksimme taas seuraavana aamuna matkaan. Matkuettamme oli noin +20 poroa, joista useimmat juoksivat vapaina. Muuan naishenkilö, joka +kylässä oli suuresti moittinut tupakkapiippujamme, oli myös +seurassamme. Matkallakin hän näytti kärsivän tupakansavusta, sillä joka +kerta kun näki meidän polttavan, hän aina matki meitä huulten +liikkeillä y.m. Annoimme hänelle varsin monta tilaisuutta muistutuksien +tekemiseen. -- Koska pakkanen oli kova, täytyi usein turvautua +vilkkaampaan ruumiinliikkeeseen kuin pulkassa istuen voi saada. +Hevosella matkustettaessa saattaa asian parantaa juoksemalla jonkun +aikaa reen jäljessä, jolloin mitä kovimmallakin pakkasella pian voi +lämmetä. Mutta jos lumi ei ole tarpeeksi kovassa, niin jalat kuitenkin +voivat palella, ja moni on jo palelluttanut jalkansa, vaikka on +juossutkin, kun tie ei ole ollut kovaa. Porotiellä, jonka lumi +tavallisesti on löysää, ei auta jäljessä juokseminen. Lappalainen on +sen tähden keksinyt edullisen keinon, hän näet vähäksi aikaa köyttää +poron kiinni tai käyttää hyväkseen aikaa, jolloin sitä syötetään, ja +painiskelee toveriensa kanssa lumessa. Miehet ja naiset, miten vaan +sattuu, tuuppivat toisiansa kumoon, Tien ollen tukossa pyryn jälkeen, +matkamme kesti pimeään asti. Ei yksikään seuralaisistamme ollut käynyt +Paatsjoen nykyisessä paikassa. Tämä kylä oli näet joku aika sitten +muutettu pois entisestä paikastaan. Nimismies Ekdahl tosin oli siellä +käynyt, mutta miten saattoikaan kohtuudella vaatia, että hänen, joka +oli kulkenut sen läpi, lähemmin panematta huomioonsa kylän asemaa, nyt +paluumatkalla piti se muistaa. Tähän kyytimiehemme kuitenkin luottivat, +ja yllä mainittu akka sanoi moneen kertaan, kun eksyimme: "Hyi, hyi! On +ollut kylässä eikä toista kertaa osaa sinne takaisin!" Ajettuamme +jonkun peninkulman harhaan, osaksi vanhaa tolaa, osaksi ilman +sellaista, ja kun moni tällä ajalla oli ehtinyt muistella kuulleensa, +että kylä entisestä paikasta oli siirretty siihen tai siihen suuntaan, +satuimme viimein tolalle, joka onneksi johti meidät kylään. Kun siellä +tuli tunnetuksi, että olimme sitä etsineet, kaikki ahdistivat Paavalia +(Ekdahlia) nauraen hänellä pahanpäiväisesti, kun ei kylää löytänyt, +vaikka kerran ennen oli siinä käynyt. Minä puolestani en suinkaan +pitänyt asiaa kummallisena, omituisempaa minusta oli, kun vaadittiin, +että oudon henkilön, joka matkallaan Kuolaan ensi kerran oli kulkenut +kylän läpi, paluumatkalla olisi pitänyt muistaa, missä kylä sijaitsi. + + +Matka Paatsjoelta Näytämöön. + +(50 virst.) + +Tämä matka oli yleensä edellisten kaltainen, lukuunottamatta tuntureja, +jotka nyt olivat pienemmät. Kun edellisenä päivänä oli satanut lunta, +tie taas oli enimmäkseen ummessa; saavuimmekin vasta myöhään illalla +perille. Näytämö (Näätäjoki) on viimeinen venäläinen lappalaiskylä, ja +tästä alkaa norjalainen alue, joka, luonnottomasti kyllä, ulottuu aina +Venäjän alueeseen asti sulkien Suomen lappalaiset erilleen Jäämerestä, +jonne kuitenkin kaikki heidän kauppansa liikkuu. Kun lappalaisten on +mahdoton Pohjanmaalta noutaa tarvetavaroitaan, ja kun lisäksi lienee +kielletty käymästä kauppaa muukalaisen kanssa, en tiedä, miten Suomen +lappalainen oikeastaan saisi sellaisia tarvetavaroita kuin jauhot, +suolat y.m. nykyään ovat, jos hän tarkoin noudattaisi asetuksia. Hänen +on pakko rikkoa ne. Tämän seudun kautta Suomi mukavimmin pääsisi +yhteyteen meren kanssa, ja jos niin olisi asian laita, syntyisi tähän +helposti suomalais-lappalainen kauppala. Tänne Inarin vedet j.n.e. +Rajaa määrättäessä sanotaan norjalaisen rajaherran lahjomisella saaneen +hyvän maakaistaleen. Venäläisen herran kerrotaan saaneen viisi mustaa +revonnahkaa ja joka merimiehen saaneen hopearuplan. + +_Venäjän-lappalaisen puku_. Naisten päähine on kuten +Venäjän-Karjalassa; siinä on paljo koristeita ja ylhäällä viuhkan +tavoin esiinpistävä kampa. Hame, röijy, kehto, kangat [sana on +tällaisenaan ruotsinkielisessä alkukirj:ssa], korvarenkaat. Hameet +raitavat, punaiset; vyö. + +Lattiat pestyt. Tukkimetsää useimmissa paikoin -- leveitä, yhdestä +ainoasta puusta tehtyjä pöytiä. Liha muutamissa paikoin tympeätä (verta +juoksuttamatta teurastettua). -- Kala on Venäjän lappalaisella +paastoruokanakin. Muutamat tekevät kuitenkin poikkeuksen. -- Pappi: +Jumala antakoon syntinne anteeksi! -- Tupakansavu karkoitettiin +katajanoksilla. Syy: kaikki on saastaista, mikä lähtee ihmisestä ulos. +--- Naiset tavallisesti kauniita, punaposkisia -- puhtaat paidat -- +punaiset myssyt. -- Värttinä -- jännesäikeitä -- miehillä jaarat, +joissa paljo heiniä, usein ilman sukkia, ylettyvät lonkkain +yläpuolelle. Paita, poromekko, kintaat. + + +Näytämöstä Näytämönjoen rannalle Ekdahlin virkataloon. + +(3 penink.) + +Matkaa kesti iltaan asti huonon kelin vuoksi. Asunto Ekdahlilla, muuan +paja ilman pöytää tai penkkiä. Kahvia, viinaa y.m. ei ollut, tuskin +leipää; lihaa joka ateriaksi kolmasti päivässä. Halot joka päivä +noudettavat metsästä. Tsaajua. Sokeripöytä lapsille, jotka +nuoleskelivat. [Lause kuuluu alkuaan: "Sokerbord för barnen, som +slickade".] Leivonta. Rasvaa lihan kastikkeena. Ydintä. Tupakkaa, +Virginian lehtiä. Vesinuuska. Kauppapaikkoja lähellä Ekdahlin +virkataloa: Vesisaari, Mårtensnäs, Vardöe, Karlsbotten, Byggöen, +Gullholen y.m. Vesisaaressa yhdeksän kauppiasta ja niistä muutamat +oikein rikkaita. Pian tästä paikasta paisunee melkoinen kaupunki, sillä +kuuluu jo olevan monta muhkeata taloa, ja uusia yhä on kohoamassa. +Varakkaammat polttavat puita, köyhemmät turvetta, jota on paksuin, +kerroksin Nordkapin niemen itäpuolella. Meren rannalla lappalaiset +asuvat puoleksi maanpäällisissä, puoleksi maanalaisissa majoissa, +joissa on ikkunat katossa. Siellä navetatkin maanalaiset. On useita +salakäytäviä sellaisiin aittoihin y.m. Norjalaiset sanovat Inarin +asukkaita "Injager"-suomalaisiksi, myöskin kveeneiksi. Porolappalaisten +rikkaus: 6-10 tuhanteen poroon. "Miten porosi ovat voineet tänä +vuonna?" -- "Varsin hyvin." -- "Eikö edes vasikoita ole mennyt +hukkaan?" -- "Eipä pahasti, ainoastaan noin 500." Sellaisia porolaumoja +seuraavat sudet alituisesti. Joka yö suistuu poro niiden petojen +suuhun. Lentelevät korpit seuraavana aamuna ilmaisevat surman +tapahtuneen, ja silloin lappalainen lähtee ottamaan pois, mitä sudet +eivät ole voineet syödä, ja käyttää sen itse ruuaksi. Muuan +porolappalainen oli kehunut, että susi oli teurastanut hänelle koko +talven ajan, niin ettei hänen itse ollut tarvinnut nähdä vaivaa. + +Käärmeitä ei ole pohjoispuolella Sompiotunturia, kurkia ei Inaria +pohjoisempana; variksia on Kuolassa ja Reisivuomassa (Byggefjorden), +harakkoja ei Inaria pohjoisempana. Lappalainen sanoo kaikkia suuria +jokia Tenoksi esim. Paatsjokea. + + +Naytämönjoelta Inarin kirkolle. + +(15 penink.) + +Turhaan olin toivonut pääseväni Utsjoelle, minne oli 13 peninkulmaa. +Paljo lunta. Ekdahlin veli 1/2 viikkoa [sitten lähtenyt] suoloja +noutamaan merenrannalta. Puolessatoista vuorokaudessa 3 peninkulmaa. -- +Ensin 10 peninkulmaa Inarinjärvelle ja sieltä järven jäätä pitkin ja +muutamien niemien poikki pääsiäisaikaan kirkolle. Inari on kylä, johon +kuuluu 60 majaa; näissä ei asu ketään paitsi kokoontumisaikoina. -- Ohu +vaski, paksuvaski, paksu kun patonen vaski, kasarivasken paksuus. +Merimateen maksa, kuivan kuusen oksa. [Tämä ja edell. lause suomeksi +muistoon kirjoitettu.] + +Inarissa Sammutvaara ja Sammvutjärvi. + +Muuan lappalainen, sodankyläläinen ja torniolainen (Ahon Junni) ja pari +norjalaista jäivät Huippuvuorille talveksi. Söivät karhuja, palvatuita +mursunnahkoja [nämä kaksi sanaa suomeksi muistoon kirjoitettu], +lintuja. Yksi heistä, Laurin Lassi Sodankylästä, valittiin isännäksi. +Ainoastaan lappalainen kuoli. + +_Rovaniemi_ s.o. Paloniemi: _rova_ = palo. -- Ukonsaaressa ja +Ukonvaaralla Inarinjärvessä sanotaan "ukkojen" ennen muinoin pitäneen +pakanallista jumalanpalvelusta. Akuvaara Inarinjärven ja Ukonjärven +välillä; siellä naiset pitivät jumalanpalvelusta. + +Laurukainen oli kerran vihollisen oppaana ja sanoi: tuolla on varakas +paikka; kun alan juosta päresoihtu kädessä, rientäkää silloin jälkeeni. +Hän tuli jyrkälle ylängölle, viskasi alas soihdun, vihollinen perässä; +opas meni aamulla katsomaan ja huomasi kaikki kuolleiksi. -- Sodankylän +[tästä tämän kappaleen loppuun alkuaan suomeksi] lukkari kettuja pyysi, +teki ihmisen, sitä kumarteli. Sai ketun, lähti kotian, huuto jälestä: +Paavo, elä mene, jo tääll' on toinen. Vei kettunsa aventoon, p--nsi +päälle, poltti J:lan kuvansa. Lapinvaimot säikähyksissään menevät +mielettömiksi, rupeavat aivastamaan ja sitte tulevat entiselleen. +Utsojoki. Yksi akka suen sai, lenti sitte riekko (metsänkana), siitä +säikähti, juoksi, juoksi, luuli suen itsiänsä ajavan, siksi kun repi +nahkan pieniksi palasiksi. -- + +8 päivää sangen hauskaa Ekdahlin luona. Eväitä mukaani. Ja yhtä paljo +taisi ruokavaroja jäädä jäljelle, niin sanoi kyyti-lappalainen. +Kyytirahat. Puolet Inariin vievää tietä lampia; soita ei kuulu olevan. +Sitarin pirtissä olimme yötä. Poroja syötetään neljännestunti aina 2:n +tai 3:n peninkulman matkan jälkeen. Lappalainen tuntee syöttöpaikat +yhtä hyvin kuin poro. Kalastaja-lappalaisten mökkejä. Talviasuntoja +erityisesti metsässä. Kesäpaikkoja usein saarissa, järvien rannoilla +y.m. Aitat rakennettu neljälle patsaalle ahmojen takia. Ovi niissä on +niin pieni ja matala, että täytyy ryömiä sisälle. Köyhillä ei usein +talvella ole kalaa, eikä edes lihaa, sillä useimmiten heillä on +lainatut porot. Lampaita on 10, 15-20; ne syövät heiniä ja +poronjäkäliä. Lihaa hankitaan porolappalaisilta, ja se on kallista +rahalla ostaa, vaaditaan 2-3 hopearuplaa porohärästä. Viinalla saa +helpommin, porohärkä kannusta. -- Hame sarkaa, harmaa, vihreä, sininen. +Kaulukseen ommeltu kaksi pituuden suuntaista, tuuman tai puolen +levyistä, keltaista tai sinistä liuskaletta. Monta poikki-liuskaletta +niiden välillä ja toisia hihan liitekohdassa, hihoista kaulukseen ja +selkäsaumaan, pitkin selkää puolentoista korttelin pituinen kaistale, +rinta-aukon reunoilla, ranteen ja helmojen kohdalla. Sen yllä petska. +Paraat tehdään vuoden vanhojen, huonommat vanhempien porojen nahoista, +jotka karvataan lepänkuorilla. Vyössä on soljet tai napit ja suuri +puukko. Jalkineet. Naisten myssyt katkaistun särmäkartion muotoiset ja +kengänkoron tavoin eteenpäin kallistuvat. "Sarvipäitä." Sarven sisässä +puukehä. Malli taitaa todella olla otettu poron sarvista. Pääjärven +seudulla käytettiin kahta pientä sarvea otsassa. Kirkossa-käynti. +Lehmänkellolla soitetaan ihmisiä aamu- ja iltarukoukseen erityiseen +rukoushuoneeseen. "Onko se rikas?" -- "On se kyllä raharikas, vaan +poroja ei ole." [Kysymys kuten vastauskin suomeksi muistiinpantu.] Eroa +petskojen välillä Venäjän ja Suomen puolella. Muutamilla keikareilla +oli huivi puoleksi levitettynä hartioille. Miesten lakit ylhäältä +neliskulmaiset ja eriväriset. -- Neljät suuret "markkinat", joulun, +käräjäin (Matinpäivän), pääsiäisen aikana sekä kaksi viikkoa +juhannuksen jälkeen, jolloin palataan mereltä, jos kohta muutamat ovat +jo aikaisemmin palanneet. Merelle lähtee suuri osa ollen palkkalaisina +kalastuspaikoilla. Kyrön kylän väki oli puettu aliseudun tapaan. Jos +kohta lappalaiset yleisesti puhuvat suomea, he eivät osaa panna +sanoihin oikeata korkoa. Heti erotti Kyrön asukkaan puheesta. +Kieltämättä Inarin väestöllä olisi suurempi hyöty lapinkielisestä +jumalanpalveluksesta. Mutta sen vuoksi, ettei yksi tahdo nähdä vaivaa +oppia lapinkieltä, täytyy kaikkien oppia suomea. Toisin on laita +Norjassa. Utsjoen lappalaiset kuuluvat puhuvan parempaa suomea. Lukkari +toimitti jumalanpalveluksen. Muuan nelivuotias poika, joka seisoi minun +edessäni olevassa penkissä, lyykisti polviaan joka kerta kun Jeesusta +mainittiin. Ei näkynyt ainoatakaan juopunutta tai edes liikutettua, +vaikka viinaa sanottiin olevan. Oltiin närkästyneitä Stenbäckille +siitä, että kovisteli juoppouden harjoittajia. -- "Mistä tieät +päivänpuolella?" "Maailmasta". Luppaa (naavaa) porolle. Sompion tuolla +puolen vähä lunta, Sodankylän puolella kahta paksummalta, -- "Kun +hiihti, ei perkele viti rikkautunut." Ensimäinen kuusi Ivalojoen +rannalla ja sitten Sompion tienoilla. Nuotio: "perkka" hirsien välillä. +-- "Ken ennen on viien sylisiä nuotioita nähnyt." Poronpyynti +Sompiossa. Sudenjälkiä. Psi, psi porolle. Tiedä (tiedrä) Inarissa; +tullekhan Sodankylässä. Lappalaisia murteita. Kyyti Inarista; +lampaanjuusto, petsäliemi. Lihaliemi, jota söin yhdessä lukkarin veljen +kanssa Inarissa. Influentsa. _Juovua_ porosta. _Ihollaan laskea_ +sanotaan nuotiosta. Lyijykynällä piirustetut kuvat Inarin ja Korvan +välillä olevien saunojen seinillä. Kenkäheinät, niiden tuottama vaiva, +puolet kesää. Joku vuosi sitten oli kuuromykkä kenraali matkustanut +Lapinmaan kautta. -- Karhuksi mies metsään ruoan puutteessa talveksi +mäni. -- _Nuotion alku_. Yksi laiska poisajettiin halkotulelta, +kaatuneita honkia löysi, nosti päällityksin, pisti tulen rakoon. Nousun +niemi Sallassa. Nouse pois nokinen poika j.n.e. [Sanoista: Karhuksi +mies j.n.e. tähän asti suomeksi muistiinpantu.] Pororuttoa Sallassa ja +ympäristössä. _Pankka; hihna_, ohja; _vuottaraippa_, vetonuora; +_käsäys_, kaulapaita; _ahkio_, pulkka; _suopunki_, silmukka, jolla poro +pyydetään kiinni. Porokelkat. "Peuranpyyntö" Sallassa; "se on mettäsä" +s.o. peuroja pyytämässä. [Sanasta "Pankka" tähän asti suomeksi +muistiinpantu.] Karjarutto v. 1834 kesällä, jolloin poroja, lehmiä, +hevosia ja lampaita kuoli. Hirvaksen [? Hirvaan] ja Nuottajärven +lappalaiset muuttavat talveksi yhteen asumaan, 20 kattilakuntaa. +Suonikylä, Akkala, Maaselkä. Kemijärvessä keväällä v. 1837 vaimo +kuolleista virkonut, sanonut: "Ei sitä pitäis olkileipää pöhkelöksi +nimittää ja muilla nimillä haukkua, J:lan antama sekin on. Vielä tulee +vuosia ja tänäkin vuonna, vaan ei silloin ole syöpiä." Sitte kuoli +uudelleen. -- Ikimieli Lapp. Venäläisten käsistä aittaan pakeni. +"Tule'pa alas!" -- "Jo tulenki", miehen rungon laatinut, sen visko; +Venäl. tappamaan. Hän itse samassa suksilla pois pakoon. -- Christopher +Kuolan linnan piiritti. Aina hevosensa yli kaivoksen hypällytti. Viimen +seinän alta sai päänsä sisään, sieltä akka rautalakin läpi nuolen +laski. -- "Jos noita olis vähemmin lapsia, paljo enemmin tekisivät, nyt +aika toruessa mänöö." [Sanoista: "Ei sitä pitäisi j.n.e." tähän asti +suomeksi muistiinpantu.] -- Viirejä ei ole Karjalassa eikä Lapissa. +Saunoja ei ole lappalaisilla. "Niin myö täällä eläisimmä kun kuninkaat +heitä suhteen, kun vuoet tulisi", sanoi eräs Venäjän karjalainen. + +Inarin lappalainen syö pääasiallisesti yhden kerran päivässä, nimittäin +illalla, mutta silloin koko vahvasti; sitten myös seuraavana aamuna, +jos nimittäin jotain ilta-ateriasta on jäänyt jäljelle, muuten on +ilman. Kuusamossa ja Karjalassa taas syödään neljästi päivässä. + + + + +46. + +Viisi päivää Venäjän Lapissa.1 + + +[Otettu lehdestä "Kanava, Sanansaattaja Viipurista", v. 1847, 51 n:o. +Tämä matkakuvaus, jos kohta suureksi osaksi kertoo samaa kuin edellinen +matkakertomus, on kuitenkin liitetty tähän, koska on Lönnrotin +alkuperäisiä suomenkielisiä kirjoituksia ja edellistä ehyempi ja +sujuvampi.] + +Lapinmaassa harvat meikäläiset kulkevat, vielä harvemmat Kuolassa. +Alanimitettyä on asiansa vaatinut jo kahdestikin niillä seuduilla +käymään, ensimäisen kerran Vienan meren rannoitse Kantalahteen, sieltä +Kuolan kaupunkiin ja Inarin kirkolle, toisen kerran perin vastahakaan +Inarista Kuolaan j.n.e. Kumpainenkin matkustus tapahtui talvis aikana, +eikä niitä teitä kesällä hyväisesti kuleta'kaan. Talvella sitä vastoin +ovat kyllä hauskat ja hupasat kulkea, peräti toisin, kuin ennen Lapissa +käytyäni ajattelin. Ihmiset Lapissa ovat hyväntahtoiset, raittiit ja +iloiset, peurat juoksevat ilman perkeleittä ja ruoskatta, pakkaset +eivät ole paljo kovemmat kuin meilläkin, jota vastoin vaate varustus on +paljo lämpimämpi, ettei kyllä kenenkään tarvitse vilua kärsiä enemmän, +kuin muuallakin vielä paljo Suomeakin eteläisemmissä maissa. + +Mainituista Lapin matkoistani nyt en huoli kertoa kuin jonkun osan, +nimittäin Kuolasta Norjan Lapin rajoille, etten liialla lorulla +menettäisi turhaan omaa ja lukian aikaa. Muutamia päiviä ennen +tapahtuvaa lähtöäni Kuolasta tuli sinne Suomen-alaisen Lapin silloinen +nimismies, Paul Ekdahl, joka oli minulle varsin otollinen sattuma, +koska hänestä sain hyvän matkatoverin, jonka seurassa kulin aina Inarin +Lapin rajoille. Kun hän oli asiansa suorittanut, piti meidän lähteä +matkalle samain Lappalaisten kanssa, jotka olivat häntä Kuolaan +tuoneet. Ne olivat Muotkan kylästä, johon luetaan kahdeksan penikuormaa +Kuolasta. Aamulla varhain piti lähdettämän -- niin oli suostuttu +lappalaisten ja meidän välillä -- mutta jo varhemmin olivat +saattomiehemme päässeet viinan makuun ettei heitä saatu koskaan +yhtaikaa kokoon. Välistä kyllä saimma heitä kolmin neljin käsiimme, +mutta toisia hakiessa katoisivat entisetkin. Viimein päätimmä antaa +lappalaisten ryyppiä rauhassa ja vasta aamulla jälkeen lähteä, koska +emme sinä päivänä kuitenkaan olisi enää Muotkaan ennättäneet. Toinen +syy tähän päätökseen oli pelkomme, että saattajat viinapäissänsä +milteivät hukuttaisi itsiänsä ja meitä Kuolajokeen, sillä kaupungin +likellä on joki koskinen, ja vielä puolen penikuormaa ylempänäkin, +josta tie kulkee sen poikki, niin virtasa että välistä ajavat +sisäänkin. Peurat vietiin siis yöksi metsään ja Lappalaisia +varoitettiin kovasti ne aamulla varhain sieltä jällensä noutamaan ja +itsensäkin kokoutumaan ennenkun viina olisi saanut heitä minnekään +eksytetyksi. + +Yön levättyämme lähetimmä varhain aamulla jälestä muutaman saltakan eli +sotamiehen Lappalaisia majapaikoistansa keräämään. Tiiman paikoilla +viivyttyänsä tuli hän ypö yksinään takaisin ja sanoi ei voivansa saada +Lappalaisia kokoon koska jo taas olivat humaltumassa, toiset jo +hyvästikin humaltuneet. Sanansa todisti puoliksi sillä, että itsekin +oli saanut päänsä täyden. Laitoimma siis toisia hakioita, joiden avulla +viimeinkin saimma Lappalaiset kello 9:n ajaksi kokoon, monen jo +kylläkin hoipertavaisilla jaloilla. + +Aivan lähtöjalkeella saanemma luvan ennen matkalle jouduttua muutaman +sanan hyvästi-jättäisiksi Kuolasta virkkoa. Se on pieni, isomman Hämeen +kylän kokoinen kaupunki ei kaukana Jäämeren rannalta. Taloja siinä +luetaan olevan 136, mutta nekin eivät ole rakennukseltaan paljo Hämeen +taloja suuremmat. Asukasten luku sanottiin olevan puolen-kahdeksatta +sadan paikoilla. Paras elatuskeinonsa on kalastus ja Lapinkauppa, +muutamilla käsityö. Lappalaisia elää usiammissa kylissä ympärillä, +nimittäin Muotkassa, 8 penikuormaa länteenpäin; Petsamossa, Paatsjoessa +ja Näytämössä, vielä etempänä länne alla; Nuottajärvessä, Suonikylässä +ja Hirvaskylässä, eteläänpäin niistä ennen nimitetyistä; Kiltinassa +Kuolanlahden rannalla 3 penikuormaa koillista ilmaa kaupungista; +Maaselässä, 7 penikuormaa eteläänpäin ja muissa. Kaikista näistä +Venäjän Lappiin kuuluvista kylistä matkustavat Lappalaiset kolme eli +neljä kertaa talvessa Kuolaan, kaupaksi vieden sinne peuran lihaa, +taljoja, sarvia, koipia, koipikenkiä, lapinturkkia eli peskiä, lintuja, +revon ja majavan nahkoja, majavanhajua ja kaikkia, mitä heillä löytyy. +Koko kyläjäs, taikka tarkemmin sanoen mies eli pari kustakin perehestä +laittauvat yhteen matkuehen, sillä teiden vuoksi, jotka tavallisesti +ovat ummessa, on parempi matkuessa kulkea kuin yksitellen. Umpitietä +astuessa uupuu peura, ellei saa toista vuorostansa edellä kulkemaan. +Jos tavaroita riittää siksi, niin on kullakin miehellä kymmenkuntaa +peuraa hallittavana. Ensimmäisen reessä eli pulkassa istuu itse, ja +toiset, kukin hihnasta edellisensä rekeen sidottuna, seuraavat peräkkää +kuormarekilöitä eli ahkioita vetäen. Kymmentä sillä tavoin toisihinsa +kiinnitettyä peuraa ahkionensa sanotaan raidoksi. + +Päästyänsä perille eroaa kukin ennen tuttuun majataloonsa ja antaa +tuliaisiksi majan isännälle jonkun revonnahkan taikka muun pienemmän +lahjuksen. Isäntä taasen puoleltansa syöttää, juottaa ja apattaa +Lappalaista yltäkylläisesti, sen saadun lahjan hyvästä, ken +vasta saatavan toivossa, ken kauppansa parantamiseksi, ken +hyväntahtoisuudesta eli muusta syystä. Koko olo aikansa juotetaan +Lappalaista niin majapaikassansa, kuin muuallakin missä liikkuu, +odottaessa että hän jollain tavalla palkitsisi suuhunsa tungetun +viinan, jonka toinen älynsä ja kunniansa osoitukseksi tavallisesti +tekeekin, jos ei sillä kerralla, niin toiste käydessänsä. Vielä lähtö +evääksikin pannaan Lappalaiselle majapaikastansa viinanassakka mukaan, +jolla paluu matkansa ajan ja muutaman päivän kotiinkin tultuansa +pitkittää Kuolassa aletun viina juhlansa. + + +Kuolasta Muotkaan. + +Heti Lappalaisten koottua istuimma pulkkihin ja läksimmä matkalle. +Enimmät peuransa ja pulkkansa olivat Lappalaisilla metsässä kolmen +neljänneksen päässä, jonne asti minulle piti kaupungista pulkka +lainata. Se sovistui niin teräpohjainen ja vapera, että töin tuskin +pääsin perille, koko matkan käsillä ja jaloilla ulkona pulkasta +varoessani, ettei pääsisi kumoon. Sitte sain vähä vakavamman, mutta +senkin selkälaudattoman. Pahapa on istua kärryissäkin, joissa ei ole +mitään tuetta selkää vastaan, mutta semmoisessa pulkassa ajaminen on +kahta katkerampi sentähden, että siinä täytyy pitää jalat suorana +pitkin pohjalautaa, jolla istutaankin. Mutta ollaan päivä onnettakin, +ja yöksi tiesimmä mekin vaivamme loppuvan, joka vahvisti +kärsiväisyyttäinme. Nassakat myös, joita melkein yhtenään pidettiin +käsillä, saattoivat ruumiin noriammaksi ja jäsenet notkiammiksi. + +Joka Lappalaiselle oli porvaristansa matka evääksi annettu kannun eli +kahden vetävä viinanassakka, joista jonkun virstan ajettua +pulputtelivat omaan suuhunsa ja pakkasivat meillenkin koko matkan ajan. +Ensimäisistä tarjouksista pääsin sillä, että sanoin en saattavani +nassakan suusta ryypätä, ellei heillä olisi jotain sarkkaa, jota heillä +ei ollut. Mutta pianpa keksivät keinon siihenki: peuran kaulasta +otettiin tiuku, jota sitte pidettiin sarkan asemesta, ja josta minunkin +kun kerran saivat maistaneeksi, piti maistaa joka kerta heidän +itsensäkin ryypätessä. Vähintäin kaksikymmentä kertaa piti näillä +kahdeksalla penikuormalla käyttää tätä tiukua suuhuni. Koin kyllä +välistä vastustaa silläkin, että itseni jo entisistä maistumista +jalattomana olevan, mutta mitästä se autti, kun Lappalaiset vakasivat +minun terveenä Muotkaan saattavansa, vaikk'en pääsisi paikasta +liikkumaan omin voimini. Vahingosta ja loukkauksista varjeltuna +tulimmakin illalla kello 10 aikana Muotkaan, kömpeimmä taloon, johon +meitä neuvottiin, ja nakkausimma nukkumaan. Vuodetta Lapissa harvoin +laitetaan vieraallekaan, vaan kukin könttäytyy tavallisesti täydessä +puvussaan penkille eli lattialle, mihin sattuu. + + +Päivä Muotkassa. + +Aamulla herättyämme keitimmä ensityöksi teetä ja kutsuimma Lappalaiset +myös juomaan. Oli meillä hyviä korppujakin, mutta ne eivät kelvanneet +Lappalaisille, kun pelkäsivät niitä maidolla leivotuksi, jota nyt +paaston aikana ei saisi maistaa. Sokerista myös hokivat kuulleensa, +sitä tehtäissänsä verellä puhdistettavan, jonka tähden eivät huolineet +siitäkään, vaan joivat kuuman teen siltänsä ryyppyjen väliin, joita +vielä eileisistä nassakoista saatiin. Mielemme teki nyt lähteä +seuraavalle taipaleelle, mutta Lappalaiset päättivät heti, silitä ei +virkkamistakaan olevan, ennenkun saivat viinansa viimeiseen tilkkaan +asti loppuun, ja siihen päätökseen piti meidän tyytyä. Nyt alettiin +meitä kutsua juominkiin talo talolta, jota tehtiin myöhään iltaan. +Kyllä kolmekin kertaa kävimmä joka talon sinä päivänä; onneksemme niitä +ei kuitenkaan ollut usiampaa kuin yksitoista koko kylässä. Mihin vaan +päänsä pisti, kuului yhtäläinen rähinä vastaan. Miehet, vaimot, pojat, +tyttäret, kaikki auttoivat yksin tuumin nassakoita tyhjiksi. Muutamassa +tuvassa näin nuoren, näöltänsä kauniin tytön telmivän pitkänään +penkillä vaahti ulkona suusta. Kaksi miehenpuolta pitivät häntä +paikallaan, koska pelkäsivät, että jos olisi liikkeelle päässyt, miltei +olisi loukannut itsiänsä eli muita. "Tämän olemina", sanoivat he, +"juuri sitä varten näin raivohon juottaneet, että saisitta nauraa." +Mutta vähänpä siinä mieli nauramaan teki. Toisessa tuvassa tapasimma +kymmenvuotisen pojan niin viinalta voitettuna, ettei omin voimin +kyennyt värjähtämäänkään; muita emme nähneet juuri pahoin päihtyneenä. +Kysyttyäni muutamalta Lappalaiselta, mikseivät ennemmin säästäneet +toisiksikin ajoiksi viinaansa, sain vastaukseksi: "viina on pahaa +ainetta ja pahasta pitää sen parempi mitä pikemmin loppu tekemän". +Onneksemme saivatkin vielä samana päivänä lopun siitä, ettei +seuraavaksi aamuksi jäänyt kun korttelin verta kaikkinansa, josta ei +jokainen olisi päänparannusryyppyäkään saanut, ellemme olisi lisäksi +antaneet, mitä omassa nassakassamme vielä löytyi. + +Asian mukaisesti olemma nyt kertoneet, mitenkä Lappalaiset Kuolassa, +matkalla ja yhden päivän kotonansa elivät. Siitä ei kuitenkaan pidä +heitä isoiksi juomareiksi päättää. Moni, jota ei olla iässänsä +humalassa nähty, kuluttaa ehkä kymmenen sen verran väkeviä juomia +vuodessa, kun Lappalainen, joka tavallisesti monena kuukautena ei +maista märkääkään. Itsemme alin-omati moninaisten nautintoin orjana +ohessa suokame Lappalaisellenkin joku kerta vuodessa jotain muutosta +elämänsä yksi muotoisuudessa. Myrskyjen jälestä kiitetään tyyntä, ja +vasta taudin jälestä saapi terveys oikian arvon; niin myös Lappalainen +pohmelosta selvittyänsä suostuu sitä paremmin kotoiseen yksinäisyytensä +ja aina yhdennäköisiin kinoksiinsa. + + +Muotkasta Petsamoon. + +Muotkasta saimma muutaman Kuolalaisen emännän, joka päivää ennen meitä +oli sinne tullut, yhteen matkaan kanssamme Petsamoon, johon sanottiin +olevan puolenkahdeksatta penikuormaa. Vaimonpuolella oli oma katettu +pulkkansa, jossa peitetten ja polstarien varassa kulki kyllä sievästi. +Muuten Lappalaiset ei sitä paljo kiitelleet, sillä katetusta pulkasta +on heillä erityönsä varoessa, ettei kaatuisi; avonaisessa tulee +vähänkään tottunut matkustaja heidän avuttansa toimeen. Vielä pitää +semmoisen katetun pulkan perään toinen peura hihnasta sitoa, joka +pidättäisi sitä mäissä luistamasta. "Näin meitä täällä vaivataan -- +sanoivat Lappalaiset -- kulettamaan herrojamme, ja mitä muita roistoja +monikin heistä usein lienee, ilman maksotta; mutta kun teidän maasta +eli Norjasta joku tulee, niin maksaa hän rehellisesti saattopalkan ja +ajaa ihmisten tavalla avonaisessa pulkassa." Pieni vartaloinen, +kuudentoista vuoden vanha poika läksi myös matkaamme Petsamosta +morsianta itsellensä katsomaan. Pilkkailivat häntä toiset ja arvelivat, +kun olisi Kuolalaista vaimonpuolta kylässä puhutellut, niin ehkä olisi +siitä morsiamen saanut ja molemmat taitaneet Muotkaan jäädä. Vielä +lisäksi läksi muutamia miehiä asian alkain kylässä käymään, jolla +tavalla matkuehen keräytyi kolmattakymmentä peuraa. Toinen puoli tästä +luvusta kuitenki juoksi tyhjillään, sillä pitemmille matkoille +Lappalainen ei lähde varapeuroitta, jotka, jos väsyisivät, toiset +taidetaan valjaisin pistää ja tavallisesti pistetään jo ennenkin. + +Matkamme tähän asti oli kulkenut enimmäksi osaksi harvapuisessa +metsikössä, mutta nyt tuli autioita tuntureita, joilla ei nähnyt muuta +kun siliän hangen ja hyvin harvassa siellä täällä jonkun +vaivaiskasvuisen tunturikoivun. Semmoisia koivuja ynnä petäjiä kasvaa +Lapinmaan pohjoisemmissakin äärissä, joissa kuusta taikka muita meillä +tavallisia puita ei nähdä. + +Illalla myöhään tulimma Petsamoon, joka samate kuin Muotka ja muutkin +Lapin kylät oli harvaan petäjikköön asetettu yhdeksällä eri +perekunnalla ja tuvalla. + + +Petsamosta Paatsjokeen. + +Yön levättyämme läksimmä seuraavana aamuna kuuden penikuorman +taipaleelle Paatsjokeen. Matkuehen pantiin kahdenkymmenen peuran +paikoilla, joista enimmät juoksivat joutilasna. Edellisinä päivinä oli +ollut lauhkiampi ilma, vaan nyt oli luja pakkanen. Lämmintä saadaksensa +telmäsivät Lappalaiset syöttöpaikoissa välillänsä ja meidän kanssamme, +pukkasivat ja väännältivät, kenen saivat, lumeen, Tämä olikin varsin +hyvä keino, joka pian saattoi ruumiin lämpimäksi. Meidän tavallisilla +talviteillämme saattaa re'en jälessä astua eli juosta ruumiinsa +lämpimäksi, mutta Lapissa se ei käy laatuun, jossa tiet ovat pehmiät ja +upottavat syvään. Oli eräs nuori vaimonpuolikin matkassa, joka +varsinkin mahtoi lämpimänsä saada, sillä tuskin ennätti jaloilleen +nousta, kun jo taas pukattiin lumeen. Eikä Ekdahlin ja itsenikään juuri +tullut sääli häntä, koska väliajat jätkytteli meidän tupakin +polttamista, joka oli hänelle outo näkö, kun Lappalaiset täällä eivät +ruukkaa tupakkia. + +Kelin kehnouden tähden, koska entistä jälkeä harvassa paikassa näkyi, +viivyimmä pimiään iltaan matkalla. Eikä olisi se mitään haitannut, +mutta pahempi oli se asia, kun saattajistamme ei kukaan ollut ennen +käynyt Paatsjoen kylässä sillä paikalla, missä se nykyään seisoi. Kylä +oli nimittäin syystalvesta tullut muutetuksi uuteen, parempaan +jäkäläpaikkaan. Koko seurastamme oli ainoastansa Ekdahli Kuolaan +mennessä käynyt paikalla, mutta taisiko sitä odottaakaan, että hän joka +ei ennen siitä ollut näillä tienoilla kulkenut, piti paikan löytämään, +semminkin iltapimiässä? Sitä olivat Lappalaiset kuitenkin odottaneet ja +tekivät nyt aika lailla pilkkaa hänestä, kun ei ollut muita viisaampi. +"Hyi! on kerran kylässä käynyt ja ei löydä toiste sinne", kuuluivat +sanat usiammanki suusta. Pari tiimaa sinne tänne ajeltuamme tulimma tok +viimein verekselle tolalle eli peuratielle, joka suureksi iloksi vei +meidät kylään. Vielä kylässäkin nauroivat Lappalaiset Paavali paralle, +kun oli heitä ristin rastin iltakauden metsässä kulettanut. Paavaliksi +kutsuivat Ekdahlia ristintänimestänsä. Omaa typeryyttänsä, kun kylästä +tietämättä kuitenkin läksivät saattomiehiksi, eivät ollenkaan katsoneet +naurun asiaksi. Niin meistäkin moni usein nauraa toiselle siinä, jossa +kyllä saisi itsellensä nauraa. + + +Paatsjoesta Näytämöön. + +Kulkumme tällä viisi penikuormaa pitkällä taipaleella oli edellisten +kaltainen; maat kuitenkin olivat metsäisemmät. Tiet olivat nytkin niin +umpeen juosseet, että viivyimmä iltaan asti. + +Näytämö eli Näätäjoki on viimeinen Venäjän Lapin kylä ja siitä alkaa +Norjan Lappi. Suomen Lapille ei ole annettu pienintä suikalettakaan +Jäämereen asti. Meidän Lappalaiset luulivat siinä väärin tehdyksi +heille ja arvelivat, kun Venäjän ja Norjan Lapilla on koko pitkä meren +ranta moninaisilla kylillä, kauppa- ja kalastuspaikoilla hallussansa, +heilien tok olisi pitänyt antaa yksikään kylä samalla rannalla. Ennen +viimeistä rajan määräämistä sanoivat olleen paremman, sillä siihen asti +oli Venäjän ja Norjan Lapin välillä ollut pitkältä rantaa ja rantamaata +joka ei kuulunut erittäin kummankaan alle, ja jota siitä syystä +kutsuttiin yhteistilaksi (Fällesdistrict). Rajaa käydessä oli koko tämä +ala määrätty Norjalaisille, arvattavasti siitä syystä, että Norjalaiset +olivat yhteisajalla ennättäneet asettua siihen. + +Venäjän Lappalaiset elävät jotenkin siististi. Tuvissaan pesevät ei +ainoastaan pöydät ja penkit, vaan monessa paikassa lattiankin. +Vaimoväellä on melkein samanlainen puku, kun Venäjän Karjalassakin, +lyhyt körtitön röijy, rantuinen eli punainen hame, renkaat korvissa +j.n.e. Kasvoiltansa ovat enimmiten kauniin näköisiä, jos rumempiakin. +Rukkia emme vielä nähneet missään, vaan kaikki kehrääminen +toimitettiin värttinöillä. Miehenpuolilla on Venäjänkin Lapissa oma +Lappalais-pukunsa, joka kuitenkin on vähä eri tyyliä siitä, kun Suomen +ja Norjan puolella pidetään. Suurin eroitus on siinä, että kengät ja +housut Venäjän Lappalaisilla ovat yhdessä, toisilla erittäin. + +Lihaa nyt paaston aikana ei löytynyt missään, mutta kalaa +yltäkylläisesti. Kaikiksi talviksi ei kuitenkaan saada kalaa siihen +määrään, että hyvästi riittäisi yli koko paaston ajan ja silloin +Lappalaisen Venäjän puolella täytyy taikka nälkää nähdä taikka syödä +lihaa, jota papitkaan eivät ole taitaneet kieltää heiltä semmoisina +onnettomuuden aikoina. + +Vaikka kylät, joita Näytämöön asti Kuolasta kulimma, eivät olleet +kaukana Jäämeren rannoilta, niin löytyi niissä kuitenkin metsää +ympärillä, josta saatiin sekä polttopuuta että avullisia hirsiäkin. +Pöytänsäkin olivat Lappalaisilla yhdestä ainoasta puun tyvestä, +Samatekun Inarin Lapissa asuvat Venäjän Lappalaiset koko talven +vakinaisilla paikoilla, kesäksi Jäämeren rannoille eli muille +kalastuspaikoillensa muuttauen. Niin enin osa Norjan ja Uutsjoenki +Lappalaisista, joista tok muutamien, joilla on isommat, monituhantiset +peurakarjat, täytyy talvenkin ajalla muuttaa majansa uuteen paikkaan, +koska jäkälää eli sammalta ei enää löydy entisen vaiheella. + +Vielä olisi kerrottavana, miten Näytämöstä kulin toverini Ekdahlin +kotipaikkaan, siitä Inarin Lapin kirkolle, sieltä Sodankylään, +Kemijärveen, Kuusamoon, Kiannalle, Hyrynsalmeen, Paltamoon, ja viimein +Kajaaniin, mutta kun siinä, mitä jo kerroimma, on kyllä kerraksensa, +niin loppukoon tarinani tähän. + + E. L--t. + + + + +47. + +Lehtori Keckmanille. + +(Alk. suomeksi.) + + + Kajaanista 26 Toukokuuta 1837. + +Hyvä Veljeni! + +Täällä olen jo kolmatta viikkoa outtanut jäien lähtöä, vaan nytpä +ovatki irtanaisna. Nyt lähen taasen Wuokkiniemeen ja sieltä kiertelen +kaakossuuntaa Valkian meren ja Suomen rajojen väliä niin loitoksi, kun +Suomen kieltä kestää. En taia ennen kun Elokuun alussa päästä +Sortavalaan, johonka pyyän Sinun sanomia Helsingistä lähettämään. Saapi +nähä miten tuolla käypi vaelto kesäsaikana, ei kuulu juuri taattava +kaikin paikoin olevan. Kuvernööriltä sain viimme-postissa oikein +täydellisen kartan niistä seuduista (niin täyd. nimittäin, kun niistä +saada voidaan). -- Kysyt minua "hengenvaarasta" Jäletjärven kylässä. Se +ei ollut suurempi, kun että kuulin muutamien miesten tuumailevan, miten +saada minua tiellä rosvotuksi, vaan josta tuumasta ei syntynyt mitänä, +kun en ottanutkan heitä, eikä muita siitä kylästä kyyditsemään itsiäni. +Oli siinä vähä enemmänki seikkoja, vaan jolla nyt en kehtaa tätä +kirjotustani kasvattaa, koska vielä on kertomatta seki, kuten Kuolasta +tänne palasin. Sieltä kuljin esiksi neljän Venäjän kylän läpi Ruian +rajalle (Norjaa kutsutaan siellä Ruiaksi ja Jäämerta Ruian mereksi) 30 +penik. Näätäjoen (Nejdelfven) suulle, siitä 15 d:o Inarin kirkolle, +siitä 22 Sodankylään, siitä 10 Kuolajärveen, siitä kolmatta kymmentä +Kajaanin rajoille, ylehensä poroilla ajettuani 130 penik. Kuolajärven +paikoilta vähä kirjottelin runoja, enimmiten syntyjä, ei tarinarunoja. +Samote sanalaskuja ja arvuutuksia ja saarnoja. Ei sieltä näytä paljo +olevan kerättävää. Parahimmat paikat tähän asti kyllä ovat olleet jo +ennen usiasti käydyt likimmäiset rajapaikat Venäjän puolella. Niinkö +lieneeki, että olen lähtenyt ulompata etsimään, mitä parahite saapi +kotipaikan seuduilla? -- Sopivasti ja vilpittä, kun pitääki, nuhtelet +minua, jos viimmesessä kirjassani, Suomen Lausukkoihin koskevasti, +tulin mitäkuta v. Beckeriä vastaan sanomaan ja jota min en tarkon +muista, enkä koskaan muulla mielellä sanonutkan, kun sillä +osottaakseni, ettei sama Lausukkaoppi häneltä vielä ole niin +täydelliseksi saatu, jotta olisivat joutavat ja tarpeettomat kaikki +kokeetki sitä parannella. Sitä nyt kyllä ei kukaan kiellä'känä, että +hänen ansionsa Suomen Kieliopissa on suurempi, kun yhdeltä mieheltä ja +semmoisilla edelläkäyvillä voisi odottaa'kan. Imperfectum Oonjunctivi +koskevasti, niin osiksi kyllä on tosi, että se monessa muussaki +kielessä on samanlainen kun Suomessaki merkityksensä puolesta. Mutta +kuitenki on joku erotus latinaisella esimerk. ja suomalaisella. Cum +curreret, ne ire qvidem potuit: ei taida koskaan suomeksi käättää +seuraavaan tapaan: kun _juoksisi_, ei voinut käydä'kän, jossa, jos niin +kävisi laatuun sanoa, sanalla _juoksisi_ taitais olla jonkunlainen +merkitys menneestäki ajasta. Vaan en ole voinut miettiä minkänlaista +sananpartta, jossa sillä olisi ees tämänlainen menneen ajan näkönenkän +merkitys, eli mikän muu, kun myötänsä menevän ajan laatu (praesens l. +futur). Mutta kun käyttääki menevätä aikaa toisella tavalla kun sanat: +_juoksen, juossen, juoskoni_, edl. (edelle; eille on Ven. Suomalaisten +tavall. sana merkitsevä etc., j.n.e.), niin kaiketi'ki pitää sitä +eritavaksi lukea. Samoin lukisin Imperf. Indicat., vaikka vähemmästä +syystä, eritavaksi. Seki merkitsee menevätä aikaa, vaan menevätä, joka +jo on taaksi jäänyt esim. väki _odotti_ rannalla, ja katsoi kun laiva +purjehti. _Odotti ja purjehti_ olivat odottamisen ja purjehtimisen +aikana meneviä (ei menneitä) tapahtumia. Mitä niiden yhtäläiseen +tuntomerkkiin i koskee, niin kyllä saavat olla yhtäläisiä. Yksi i on +myös tuntomerkkinä Nimukkain Monikkosioilla, paitsi Nimennässä. Näissä +taisi se seuraavalla tavalla syntyä: kun esimerk. esinnä tahdottiin +lausua usiammasta halosta, Monikkoa ei vielä eritysten ollen, sanottiin +_halko ja halko ja halko_, josta sitte syntyi eli sievistyi Monikon +_halkoja_, joka näyttä[ä] pääsia siinä luvussa olevan -- siitä tuli i +Monikkoon. Kun taasen kerrottiin jostakusta entisestä tapahtumasta +taittiin välikkö jo pantaa sanan jälkeen; niin saatiin _astui_ sanoista +_astu jo_ -- siitä tuli i kerrontatapaan. Vielä kun mainittiin jotakuta +vasta eespäin tapahtuvan, niinkuin Ehdontatavalla vielä nykyäänki +enimmiten semmoisia tapahtumia merkitään, niin pantiin sana _esi_ (ees, +eespäin) eli joku muu semmoinen Lausuntatavan jälkeen; niin synty +_voisi_ sanoista _voi esi_ ja vieläpä Turussa ja muualla siellä nytkin +sanotaan _vojesi, vojeisi, voesi, voeisi_. Syntaksin luulisin +kaiketi'ki paljo selvemmäksi tulevan, jos tapoja ja aikoja ei +seotettasi Suomenkielessä Latinan kielen j[älkeen] ja mitäpä sihen on +pakkokan. Onko Hebraean kielen Grammatika Latinan jälkeen tehty? Vaan +näistä galimathiaksista et taida selvää saada'kan, jonka tähden ne +mielelläni lopetan ja pyydän Sinua tervehtimään Ilmonia ja muita. + +Voi hyvin toivottaa totinen ystäväsi + + El. Lönnrot. + + + + +33. + +Arkiaterinrouva Törngrenille. + + + Kajaani, 26 pnä toukokuuta 1837. + +Korkeasti kunnioitettu, jalosukuinen arkiaterinrouva! + +Minulla oli kunnia ja ilo palatessani Kajaaniin vastaanottaa Teidän +arvoisa kirjeenne toukokuun 5:nneltä päivältä. Kun samalla kertaa sain +kirjeen Atte ystävältäni ja kun Kalle sitä paitsi on muistanut minua +lähettäen kirjeen Upsalasta, niin oli minulla melkein liiaksi iloa +yhdellä haavaa. Ennen kaikkea minua kuitenkin ilahuttaa se tieto, että +Teidän terveytenne taas on vakaantunut. Sillä täytyyhän olla +huolissaan, kun kuulee jonkun todellisen ystävänsä terveyden olevan +heikon -- sillä kuinka helposti he jättävät meidät ainaiseksi tässä +elämässä! Hieman toisin oli asian laita lapsuudessa -- minäkin jo olen +poistunut siitä aimo askeleen --- silloin oli tai ainakin luuli olevan +melkoisen joukon ystäviä, ja oli helppoa saavuttaa uusia. Mutta tästä +suuresta lukumäärästä kukin kuluva vuosi korjaa osansa, niin että piiri +lakkaamatta pienenee, ja uusien tulo on niin vähäinen, että sitä tuskin +voi ottaa lukuun. Viimeksi tohtori Hedbergin kuolema minua suuresti +masensi. Rohkenen Teiltä kysyä neuvoa asian suhteen, joka koskee häntä. +Minulla on syytä uskoa, että hän kuollessaan jätti jälkeensä muutamia, +vaikkakin pienemmänlaatuisia velkoja, jotka ovat syntyneet hänen +opiskeluaikanaan yliopistossa. Eiköhän ainakin meidän nuorempien +lääkärien, jotka olemme hänen joko koulu- tai yliopistotovereitaan, +tai, kuten minä, molempia, tulisi pitää huolta niiden maksamisesta? +Olisihan ikävää hänen iäkkäälle äidilleen äsken menettämänsä pojan +jälkeisessä tavallisessa konkurssissa kuulla, että joku vainajan takia +tulia kärsimään. Jos Te tästä asiasta olette samaa mieltä, luulen +Teidän hyväntahtoisesti siitä nostavan kysymystä, jos niin sopii +juhannusaikaan Laukossa tai jo sitä ennen neuvottelevan tohtori +Sjömanin tai Rabben kanssa, jotka molemmat, kuten minäkin, äsken +manalle mennyttä jo koulusta asti pidimme vilpittömänä ystävänä ja +toverina. + +Matkani suhteen saan lisätä, että maaliskuun alkupäivinä läksin +Kuolasta, kuljin 30:n peninkulman matkalla neljän venäläisen +lappalaiskylän läpi, saavuin sitten Suomen-Lappiin, nimismiehen +virkataloon, missä viikon päivät oleskelin. Mainittu talo ei kuitenkaan +ollut tavallista lappalais-mökkiä parempi, siinä kun oli paljas maa +permantona ja tulisijan yläpuolella aukko, jota ei edes yöksi suljettu. +Pöydistä ja tuoleista ei ollut merkkiäkään, vaan oli istuttava +porontaljalla, joka oli levitetty lattialle (s.o. maahan), ja +kirjoittaessaan sai käyttää vanhaa kirstua, jolle ateriatkin katettiin. +Muutenkin köyhyys oli niin suuri, ettei meillä kahdella viimeisellä +aterialla ollut suolaa, jota kuitenkaan ei tarvinnut noutaa kauempaa +kuin kolmen peninkulman päästä. -- Mutta monesta varakkaammasta talosta +olen eronnut vähempää kaihoa tuntien kuin tästä. Asujanten tyytyväisyys +tässä yksinäisyydessä, pakkasessa ja köyhyydessä oli todella +kadehdittava, ja ikäänkuin tarttuman kautta sama tyytyväisyyden tunne +siirtyi minuunkin. Sieltä matkustin ensin 15 peninkulmaa Inarin +kirkolle ja Inarista 22 peninkulmaa Sodankylään. Kun vielä sieltä +eteenpäin aina Kajaanin rajoille tulin matkustaneeksi poroilla, niin +laskin, että koko matka, jonka olin poroilla ajanut, yhteensä teki noin +130 peninkulmaa. Muutaman päivän kuluttua taas lähden rajan yli +Venäjän-puolisiin suomalais-pitäjiin ja luulen elokuun alussa voivani +olla Sortavalassa, mistä sitten jatkan vaellustani Suomen rajojen +sisällä aina Helsinkiin saakka, minne minun ainakin ennen joulua +pitäisi ehtiä perille. -- -- -- -- -- + +Syvimmästi kunnioittaen, Teidän nöyrin palvelijanne + + Elias Lönnrot. + + + + +49. + +Lehtori Keckmanille. + +(Alk. suomeksi.) + + + Kajaani, 2 p:nä kesäkuuta 1837. + +Rakas Veljeni! + +-- -- -- -- -- +Tähän asti koottuja runoja ja muita kirjotuksia en nyt ota'kan matkaan, +vaan olen kaikki kerännyt yhteen tukkuun, seilannut lokalla ja +kirjottanut sinun nimesi ulkopuolelle. Sen olen sitä varten tehnyt, +että tulevat joksiki hyväksi, jos mikä onnettomuus minua kesämatkallani +Venäjän Karjalassa kohtaisi, etten pääsisikän itse perimään. + +Vaan kuitenki koska toivon Jumalan avulla Elokuun alussa Sortavalassa +olevani, niin pyydän Sinua sinne vastaus minulle -- -- -- lähettämään. +Nyt juuri olen lähtemilläni. Veljesi ja ystäväsi + + Elias Lönnrot. + + + + +50. + +Matkakertomusta. + + +Erosin monenlaisia kyyneleitä vuodattaen Polvilasta iltapäivällä +6:ntena päivänä kesäkuuta. Vesitse 3/4 [penink.] Kuluntalahteen, sieltä +l/2 Jormuanlahteen, sieltä 1/8 ja maamatkaa 2/4 Mieslahteen, sieltä yli +1/4:n, maamatkaa 2/4 erääseen Mieslahden Lumimäen kulmakuntaan +kuuluvaan köyhään talo-pahaiseen. Nukuin kapealle penkille laukku +päänalaisena; ei kukaan edes koettanut laittaa parempaa vuodetta, eikä +siihen liene ollut neuvojakaan. Olin pannut maata illallisetta ja aloin +taas aamiaista syömättä vaellukseni Kariniemelle 1 2/4, kuljin +eksyksissä tai kompassin mukaan, saavuin viimein paikalle kello 10, +hyvin nälkäisenä. Viivyin siellä sateen vuoksi koko päivän ja seuraavan +yön. Kertomus Spoofin muutosta. Sadetta kesti vielä seuraavanakin +päivänä, mutta läksin kuitenkin matkaan aamiaisen jälkeen. Mutta +unhotan tuon kirotun minän vuoksi, että minulla koko tällä matkalla oli +matkatoveri, ja senpä tähden tästälähin puhun monikossa. Tulimme +jotenkin onnellisesti ensi neljänneksen Putkonsalmeen, missä nimismies +Elfving asustaa. Mies on mieleltään vialla, hänen oma mielikuvittelunsa +siitä; se lieneekin asian todellinen laita. Noituutta. Mukosen taloon. +Mellin. Mikkoselta soutumatkaa Seipilään 2/4. Sadetta matkalla. +Vaatteiden kuivaaminen talossa; siitä 1/4 maamatkaa Lehtovaaraan, missä +Hyrynsalmen varalukkari asuu. Söimme päivällistä ja läksimme kulkemaan +Oravivaaran kylään, 4/4. Sadetta matkalla. Jalat läpimärät, sillä +toisessa saappaassa reikä ja toisen antura ohut. Tämä oli harmillista, +eikä harmi suinkaan lopen sulaanut sen kautta, että Karpinvaaran +paimen, ensin meitä kyllikseen tähysteltyään, kysyi: "ette taia +mustilaissukua olla?" -- Vastaus: "ei justin sitänä sukua". Ennen iltaa +Oravivaaraan, kirkkoväärtin taloon. Joutessani aloin lukea kirjaa, joka +oli käsillä ja joka oli syntynyt siten, että useita pieniä +lentokirjasia oli sovitettu samojen kansien väliin. Näissä oli useita +arkin tai puolen arkin kokoisia hengellisiä, muutamia maallisiakin +lauluja. Evankelisen Seuran. Sen johdosta vanhan muorin kanssa +keskustelu uudesta syntymisestä. Se vastaus, jonka sanoi saaneensa +edelliseltä papilta. Virsienlaulaja, hänen suuri lääninsä, laiskuutensa +ja monet seikkailunsa. Mikkosen kilpailija, rukouksien pitäjä, +saarnamies. Oravivaarasta Lietejoelle 4/4, venematka lukkarin ja +rovasti Vegeliuksen luo. Näin ensi kerran uusia virsiä, jotka minusta +suurimmaksi osaksi tuntuivat hyviltä. Lauantai-iltapäivänä Riihivaaran, +taloon 4/4. Sieltä seur. p:nä Pyykkölään 5/4. Puolitietä hieman +kauempana Korpijoki, jonka yli uin lauttaa noutaakseni. Pyykkölään +pyydettiin jäämään seuraavaan päivään, mutta ei ollut aikaa, vaan +kuljin illalla 2/4 Suovaaraan, 2/4 Isoonvaaraan, 1/4 Alanteen taloon ja +2/4 pappilaan. Iloinen vastaanotto ja kohtelu, joka oli kahta +suurempiarvoista, kun tännekkin köyhyys oli tunkeutunut, niin että +pettuun täytyi turvautua. Mutta sen kautta että herrasluokankin väki +ottaa osaa hädän kärsimiseen, se tulee hieman siedettävämmäksi +rahvaalle. Ihminen pitää seurasta; harvoja poikkeuksia. Maanantaina +lukkarin tilalle; pettua, kahvia. -- Köyhyys papilla ja lukkarilla, +sillä viiteen vuoteen eivät enää ole saaneet palkkojaan muuta kuin +osaksi. Sitäpaitsi heitä ylenmäärin rasittavat kerjäläiset, ja mitä +sanottaneenkin, on yleensä kiittäminen tapaa, jolla meidän papisto +kohtelee köyhiä. Kaikki jaetaan pois niin pitkältä kuin riittää, jopa +pitemmältäkin; niin täytyy sanoa meneteltävän, kun toisille annetaan ja +samassa itse tarvittaisiin apua. + +Samana päivänä taas pappilaan, ja seuraavana Alanteelle. Tytär, noin +20-vuotias älykäs ja jumalaapelkääväinen tyttö, souti minua yksin siitä +Vuokinjokea ylös 3/4 penink. Neljää viikkoa aikaisemmin sama henkilö +kyyditsi minua Kerälään 7/4 penink. Kun joskus aloin puhua hieman +leikillisemmin, hän ei vastannut mitään, mutta kun puhuin vakavammista +asioista, hänellä oli sangen järkevät vastaukset. Hiljainen, tyyni +jumalanpelko tuottaa ihmiselle arvonsa. -- Niipaskoski 2/4 peninkulman +päässä Alanteelta, ainoa koski Vuokinjoessa. -- Vuokinniemen talo. +Venäläiset olivat keväällä pahoin pidelleet emäntää, lyöneet häntä +päähän, niin että oli maannut monta päivää sairaana; kaikki vaan sen +tähden, ettei hän ollut voinut antaa heille ruokaa. Köyhyys tuo +mukanansa muita kärsimyksiä. Muutamien venäläisten menettelytapa +täällä. Useat miehet tulevat keihäineen sisään, meluavat, vaativat +ruokaa itselleen ja heiniä hevosilleen, tosin maksusta, mutta +komentavasti, pistelevät keihäillään seiniä, pöytiä ja lattiata y.m. +Maksavat joskus väärillä seteleillä, jotka on ensin heille petkutettu +heidän vaelluksillaan ja joista eivät vielä muualla ole päässeet eroon. +Niinpä mainittu emäntä oli saanut väärän 3 ruplasen, josta oli antanut +oikean 3 ruplasen takaisin, siis tämän rahasumman, ruuan, heinät y.m. +ilmaiseksi. + +Alajärven mies edellisenä kesänä. Oli ollut muutaman varakkaanpuoleisen +talonpojan palkkaamana laukunkantajana, myynyt tavarat, tuhlannut +rahat, ei sitten ollut näyttäytynyt, oli viimein palannut kotia, ja kun +ei hänellä ollut mitään ruoka- eikä kyytirahoja, oli keksinyt sen +keinon, että sanoi olevansa keisarin lähettämä tutkimaan maan tilaa, +kruununpalvelijoita ja etenkin veronkantajien menettelyä. -- Talojen +asiakirjat, veronmaksukuitit, kaikki oli käskenyt tuoda eteensä. Oli +sanonut: "Tuossa hän (vouti) taas on kiskonut liikaa." Oli uhannut pian +panna viralta, jopa hirtättää jokikisen. Keisari muka oli asettava +uudet virkamiehet ja vähentävä verot ja oli jo lähettänyt viljaa +Hyrynsalmen kirkolle, mistä kaikki takauksetta saisivat sitä niin +paljon kuin halusivat. Suuri osa Vuokin ja toisten seutujen talonpoikia +oli todella lähtenyt matkaan, mutta olivat kääntyneet takaisin +Alanteelta, kun siellä ei asiasta mitään tiedetty. Häntä palveltiin, +viinaa tuotiin kylästä, olkialustat laitettiin veneeseen. Risaisten +vaatteidensa vuoksi hän tosin joskus oli ollut häpeissään, mutta oli +sanonut, ettei ollut voinut ottaa parempia vaatteitaan näille +erämaanmatkoille, ne kyllä olivat laukussa. Hänen hopeahelainen +piippunsa oli etupäässä pettänyt talonpoikia, sillä Venäjän-Karjalan +asukkaat eivät polta tupakkaa. Pussilan miehet pitivät häntä +laukkuvenäläisenä, mutta tultuaan sieltä 3/4 Murtovaaraan, hän taas +alkoi näytellä vanhaa osaansa, kunnes isäntä, joka oli palannut kotia, +oli tuntenut hänet, ja mies läksi tiehensä sellaista kyytiä, että +piippukin jäi jälkeen. Hukkui sitten veteen syksyllä. + +Vuokinniemestä Jumaliseen 3/4; ennen rikas talo; nyt syötiin pettua, +vieraille kuitenkin annettiin sekoittamatonta leipää. Pojan naiminen +pitkistynyt, kun ei ollut varoja häitä pitää. Jumalisesta Mäkelään 1/2, +sieltä Materoon 1/2; tämä oli kurjimpia pesiä, mitä pitkiin aikoihin +olin nähnyt. Talo se on olevinaan, köyhä, likainen, rappiolla; ainoa +hevonen kuollut, itsekuolleen lehmän raato mäellä, pellot nurmena. +Miehet palasivat Oulusta tuoden viljaa, joka 3:sta tynnyristä oli +matkalla kutistunut 1 1/2:ksi tynnyriksi. -- Ei kummallakaan tahtonut +olla jäljellä voimia soutaa minua 1/4 penink. matka järven yli -- --. +Sieltä l/4 Vuokin Isoonkylään, missä söin Härkölässä, ja läksin +edelleen Kikkoon, Rämeeseen, Vängänvaaraan. Kuljin lopulla eksyksissä +1/2 peninkulmaa aina rantaan asti. -- Vängästä Salmijärveen sieltä +Pussilaan 1/2. Lukkari, lastenopettaja, Mikkonen. Saappaani pohjattiin. +Köyhyys. Lautamiehen vaimo otti kalaretkellekin pieniä arkkivirsiä +mukaansa. Täältä Hyryyn 4/4, Viiankiin 4 virstaa, Kivijärvelle 6 +virstaa. Viimeisellä taipaleella taas eksyin ja tulin lammelta +toiselle. Lampia paljo. -- + +Profeetta M--n Vuokissa. Jo alussa vuotta M--n oli lähtenyt tähän +Kiannan seurakuntaan kuuluvaan laajaan kylään kääntääkseen ihmisiä +uuteen oppiinsa. Jonkinlaista puoltoa saadaksensa hän oli, viisaasti +kyllä, ensin mennyt kappalaisen Saxan luo ja sanonut aikovansa lähteä +joksikuksi ajaksi Vuokkiin opettamaan pikku lapsille sisälukua ja, jos +tarvetta oli, myöskin vanhemmille ihmisille kristillisyyttä. Saxalla ei +ollut ollut mitään sitä vastaan; kuitenkin hän ensinnä halusi +kuulustella hänen oman kristillisyytensä perusteita. Kuulustelussa hän +oli vastaillut kristinuskon totuuksien ja asian mukaisesti kaikkiin +kysymyksiin. Sitten hän läksi opettajatoimeensa, jonka alotti +luulottelemalla kansalle Saxan lähettäneen hänet tähän kaukaiseen +kulmakuntaan, kertoen sen ohessa Jumalan useasti puhuneen hänen +kanssaan (unessa) ja pyytäneen häntä kansaa kääntämään, jota varten +Jumala oli varustanut hänet omilla lahjoillaan. Kerran Jumala oli +hänelle näyttänyt tämän maailman päämiehen, joka oli heittänyt ulos +suuren verkon, mikä täyttyi kaloilla. Hän kysynyt, mitä kaloja ne +olivat, ja saanut vastaukseksi, että ne olivat ihmisiä. Jumala sitten +antanut hänelle oman verkkonsa ja pyytänyt häntä sillä pyydystämään +takaisin ne, jotka olivat suureen verkkoon takertuneet. Siten saatua +verkkoaan hän toisinaan kuuluu nimittävän leiviskäkseenkin, sillä se +painanee leiviskän. "Jos kaivaisin tämän leiviskäni maahan, tekisin +mitä suurimman synnin." Siksi hän sitä ei kätkekkään maahan, vaan +käyttää sitä, yöt päivät saarnaten oppiansa ihmisille. Näiden saarnain +tekstinä on Siionin virsiä ynnä muita hengellisiä kirjoja, +pääasiallisesti kuitenkin Siionin virsiä. Lauletaan ensin muutamia +värsyjä tai koko virsi. Sitten M--n alkaa selittää näitä saarnassaan, +ahkerasti lyöden käsiään pöytään innoissaan ja ottaen kauhistuttavan +asennon ("kauhtuen"). Saarnat kuuluvat olevan enimmäkseen samoja sanoja +ja lauseparsia, joista seuraavaa kuuluu useimmin käyttävän: "Jumala +antakoon Pyhän Hengen rautavasarallaan lyödä teidän syntiset sydämenne +ja kaksiteräisellä miekalla läpitse pistää ne pohjasta saati." Hänen +kauhistuttavat kuvauksensa paholaisen mellastuksista ihmisen kanssa +kuuluvat tavallisesti saavan jonkun mielen sellaisissa kokouksissa +liikutetuksi pois suunniltaan, niin että hän lankeaa jonkinlaisessa +tyrmistystilassa maahan, eli hänen sanoillaan: "tulee lyödyksi", +arvattavasti jo mainitulla Pyhän Hengen rautavasaralla. Joskus kuuluu +(yhdellä haavaa) saman saarnan aikana 6-7:nkin henkeä siten lankeavan. +Mutta jos hänen kauan saarnattuaan, pöytään lyötyään ja kaikin tavoin +säikytettyään kuulijoitaan, kuitenkaan ei ketään lankea maahan, kuuluu +saarna tavallisesti loppuvan sanoihin: "Niinkö nyt on perkele vallan +saanut, ettei yhtään sielua päässyt tällä kerralla hänen verkostansa." + +Laulun aikana kuuluu hänellä olevan kaulassaan riippumassa usein puoli +tusinaa naisia, jotka siten liikkuvat hänen kanssaan, minne hän +liikahtaa. Jotenkin selvään, vaikkakin kuvilla, hänen kerrotaan +antavan tietää, että hän esittää Kristusta, esim. usein sanovan +jumalanpalveluksensa alussa: "Nyt taasen on Kristus teidän sekahanne +astunut." Sen vuoksi hän ottaa kuulijoiltaan vastaan jumalalle tulevaa +palvelua ja kunnioitusta, niin että hän kertomuksen mukaan antaa halata +itseään polvista, langeta eteensä polvilleen j.n.e. Tavallisesta +virsikirjastamme hän kuuluu kieltelevän laulamasta, koska sen kautta +kukaan ei tule herätykseen, ja sama varmaan koskisi Raamattuakin, sillä +sekään ei voi saada ketään herätetyksi, niin kuin hän tahtoo. Mutta en +ole kuullut hänen selvään kieltäneen ketään Raamattua lukemasta; hän +jättänee asian silleen, että ei suosita sitä, kuten Siionin virsiä, +Huutavan ääntä, Arndtin Totista kristillisyyttä y.m. Monin paikoin tämä +Mikkonen kuuluu oleskelevan useita viikkoja jopa kuukausia. Silloin +hänen syödä tuodaan parasta; mitä saadaan, eikä yleinen hätä saa tulla +kuuluviin. Hyvin vähän tämä M. kuuluu nukkuvan; kuuluu sanovan, että +öinen aika vaikuttaa paremmin herätystä -- ja silloin useampia +kuuluukin tulevan lyödyiksi ja vaipuvan maahan. Pappeja kohtaan hän +toisinaan kuuluu olevan säälimättömämpi kuin oikealta kristityltä +odottaisi. + + + + +51. + +Matkakertomusta. + + +Kivijärvi. Yötä Vaskan luona; varakas talo. Kolme tytärtä; nuorempi +päivää ennen kihlattu, mutta kihlakalut vietiin takaisin samana yönä, +jona minä siellä olin. Tyttöä pidettiin liian nuorena, ja muuan hänen +tätinsä pani parastaan, saadakseen kaupan purkaumaan. Muistinpäivä, +troitsavieritsä. + +_Muistinpäivä_. [Tämä kappale tämmöisenään muistiinpanoissa.] Niitä 4 +vuodessa, Vieritsäpäivänä, Troitsasuovattana, Lihanlaskun eellä [s.o. +loppiaisena (oik. vieristä), helluntailauantaina, viimeisenä talvisen +paastonajan edellissunnuntaina], syksyllä. Laatanat [pyhää savua] +laitetaan ja putroa keitetään. Sitte lähtee väki kustaki talosta +kuolleita omasiansa, heimolaisiansa muistelemaan kalmalla. Ottivat +mennessään koivun varpoja ja kuusen oksia. Edellisillä pyyhkivät +grobnitsat (hautain päälle tehyt huonukaiset) ja jälkisiä panivat +grobnitsain katteelle. Toisten tätä toimittaissa kävi muutamat +laatanalla savuttamassa (kaattimassa) grobnitsoita. Tähän tarpeeseen +oli ulkokylään naitu tytär muutamasta talosta työntänyt laatanaa +ta[a]ttovainajansa grobnitsan kaattimiseksi ja käskenyt loput +laatanoista grobnitsan syämeen luoa, joka myös niin tapahtu. Myös oli +sama tytär työntänyt palasen palttinata sidottavaksi toatonsa ristiin, +joka myös niin tapahtu. Nämät tehtyä pantiin putrostaltsat +grobnitsoille ja alettiin syödä, kukin noin 2, 3 eli usiampaa lusikkaa. +Minua varten oli myös lusikka tuotu ja käskettiin minuaki syömään. +Putro oli otrasista suurimoista keitetty ja voilla sulattu. Miespuoli +(lapsia) kaiken ajan seiso lakitta, niin minäi. + +Lähdin sieltä luulossa ettei häistä tulisi mitään, vaikka jotkut +vakuuttivat, että tytär siitä huolimatta otettaisiin. Hääväkeä tulikin +Vuokkiniemestä vastaani. Häätapoja: kihlaajaislahjat. Häissä antilaalta +kysytään lupaa päästä sisään. Sulhanen lahjoittaa sukulaisille peilejä, +kampoja j.n.e. Antilas (morsian) kumartaa kolmasti sulhaselle, tämä -- +[Muistiinpano jäänyt kesken, vaan seuraavassa, myöhemmässä, asia +kerrotaan tarkemmin.] + + + + +52. + +Matkakertomusta. + + +Sulhanen istuu koko hääajan korkea samettilakki päässä arvonsa +merkkinä. Morsian itkee kullekin sukulaiselleen ja tuttavalleen, jotka +antavat hänelle muutamia lahjoja, enimmäkseen 4-8 griunaa hopeaa, mutta +myöskin kolikoita. Tätä itkua kestää koko päivän, muuttaen hääilon +eronhetken suruksi. Kun nuori pari illalla panee maata, morsian vetää +saappaat sulhasen jalasta ja saa ne rahat, jotka sulhanen niihin sitä +ennen on pannut; morsian riisuu häneltä muitakin vaatteita. _Pridanie_ +[myötäjäiset] määrätään, ellei tätä jo aikaisemmin ole tapahtunut. +Lähdetään morsiamen kodista (antiaisista), ja lauletaan eri +tilaisuuksissa tavallisia lauluja. Patvaskan tehtävä on pitää huolta +siitä, ettei mitään rikkeitä. Heidät vastaanotetaan sulhasen kodissa +häälauluilla, ja niin kauan täytyy morsiamen pitää peite kasvoillaan +(pään yli heitetty huivi). Täten verhottuna hän lakkaamatta kumartelee +päätään syvälle. Kun laulu on lopetettu, hän ottaa peitteen +kasvoiltaan, ja sulhanen vie hänet appivanhempien luo, joiden edessä +hän kumartaa alas jalkoihin (ensimäinen tervehdys); sulhanenkin +kumartaa. Syödään. Sulhanen ja morsian syövät muiden jälkeen +erityisessä huoneessa. Morsiansarkka juodaan kahdesta pikarista, rahoja +lahjoitetaan 20, 40-80 kopeekkaa. Koko ensimäisen viikon aika ja +kauemmankin tulee morsiamen kumartaa syvään jokaiselle, jonka kohtaa, +jopa lisäksi aina moneen kertaan hänen joka ilta tulee langeta +appivanhempiensa jalkojen juureen ja pyytää heitä herättämään hänet ja +hänen miehensä, jotta eivät nuku liian kauan, ja pukeuduttuaan hänen +tulee tästä palveluksesta taas kumartua alas heitä kiittämään. + +Kivijärvestä lähtien kauniita lehtimetsiä ynnä monta lampea; 4:n +virstan päässä Pahkomivaara, 3 taloa; siitä 15 virstan päässä +Aionlahden ja Karkujärven talot, jonka viimemainitun isäntä oli +kotoisin Muhoksesta, vaikka nyt enää oli vaikeata erottaa häntä +todellisesta Venäjän-karjalaisesta muuten kuin puheesta. Siitä Tsenaan +10 virstaa, siitä Akankosken taloon 1 1/2 virstaa vesi- ja maamatkaa, +siitä maamatkaa Vuokkiniemeen 4 virstaa. Karkujärvessä viivyin +sateen takia yötä, Tsenassa kaksi yötä, sieltä Troitsa-päivänä +[helluntai] Vuokkiniemeen; missä tsaajua tarjottiin kolmessa paikassa +ja viinaa vielä useammassa. + +Leikki paaskoilla. Kukin asetti kiviä riviin, menivät sitten matkan +päähän ja heittivät niitä vuoroonsa kivellä. Kukin sai pitää kaikki ne +kivet, jotka sai heitollaan nurin, ja jos ensi vuorolta vielä jäi +jäljelle, hän sai heittää päinvastaiselta taholta siitä paikasta, mihin +kunkin kivi oli jäänyt, ja joka sen tähden aina pantiin merkille. +Ei kukaan tietysti voinut hävitä enempää kuin panoksensa. -- +Natalia, vanha huora, jolla on kaksi poikaa, on kaikkien vihaama, ei +kenenkään rakastama, mutta pelätty ja sen tähden jonkunlaista arvoa +nauttiva. Hän on viinan kaupustelija, parantelee veneerisiä tauteja +sinnoberi-savustuksella ja valmistaa tällaisille potilaille juomaa +salpietarista, ruudista, salmiakista ja vaskenruosteesta; paljon +veneerisiä potilaita tässä kylässä, niin että pelko heräsi kauempaa +siellä oleskella; lääkäriä harvoin hankittaneen. Silmätaudit hyvin +yleisiä ja enemmäkseen veneeristä laatua. -- "Ennen käytiin kun +muinenki kummaa toisiin kylihinki katsomaan, kun kuultiin jonkun sokian +olevan; nyt niitä näkeo joka talossa." [Tämä lause suomeksi +muistiinpantu.] "Joka talossa": liioittelua. Viivyin Vuokkiniemessä +neljä vuorokautta; sain runoja useilta. Minua varoitettiin Natalian +suhteen, ettei hän juottaisi minulle jotakin taikajuomaa, sillä niin +hän oli, väitettiin, toisille tehnyt. -- Pappi oli poissa, rouva +nuorimman tyttären (10-vuotiaan) kanssa kotona. Olivat noin kolme +vuotta sitten tulleet tänne, eivätkä vielä osanneet suomea, +lukuunottamatta mainittua nuorinta lasta. Viimeiset tulevat +ensimäisiksi. Suuresti pelättiin, että kaupankäynti Suomessa +kiellettäisiin. "Silloin tämä maa joutuu perikatoon." + +Kylän asema kaunis kesällä, sijaiten Kuitti- ja Lammasjärven välillä, +jotka yhtyvät ja muodostavat niemen. Jotenkin korkea särkkä erottaa +kylän kahteen osaan, niin että toista niistä ei toiselta paikalta näe. +Livojoki kylän itäpuolella muodostaa niemen, jolla on vaan yksi talo. +Tämän Livojoen takana useiden talojen laitumet. Sinne soudetaan joka +ilta kiulut mukana, lypsetään, viritetään savu, jäädään paikalle +seuraavaan aamuun asti, lypsetään uudestaan, päästetään lehmät +laitumelle ja soudetaan kotia päiväksi. + +Tällaiseen lypsäjäseurueeseen liityin lähtiessäni kylästä 10 virstan +päässä olevaan Kostamukseen. Lehmien lypsinpaikalle kyllä oli seuraa, +mutta sieltä oli kulkeminen vallan yksin yön selkään. Vähää ennen +puoliyötä saavuin puolitiehen, missä oli sauna heinäväkeä varten +kesällä. Olin väsynyt, mutta lapsellisesti pelkäsin siihen panna maata, +kun ajattelin, että joku olisi voinut arvata minun siihen jääneen ja +mahdollisesti olisi seurannut minua ja ryöstänyt. Kuljin siis edelleen, +poikkesin metsään ja koetin nukkua sammalille. Mahdotonta hyttysten +vuoksi. Niitä oli niin kosolta, että kaikki ympärillä oli aivan mustana +ja että joka henkäyksellä oli saada niitä suunsa täyteen. Alotin taas +vaellukseni ja kuljin noin kymmenen virstaa eteenpäin, jolloin +väsyksissä ja unisena koetin taas nukkua. Leikkasin oksia ison kasan, +paneuduin pitkäkseni, peitin itseni oksilla mikäli voin, sidoin huivin +päähäni ja luulin nyt olevani turvissa hyttysiltä. Kaikki turhaa. +Nytkin ne pääsivät kimppuuni, vaikka kuinkakin usein olisin koettanut +parannella linnaani. Täällä kaipasin ensi kerran Kajaaniin kesäksi +jättämääni tupakkipiippua. Tuli tosin olisi auttanut, mutta en tahtonut +sitä virittää, kun siitä minut olisi huomattu. Koko matka kävi +enimmästi kaskettujen maiden, lehtimetsien halki, siitä tuo suunnaton +hyttysten paljous. Monta vertaa kernaammin olisin ollut mitä kovimmassa +talvipakkasessa, sillä näin tukalaa ei ollut koko talvena Lapissa +paljaalla lumella maatessani. Aamulla saavuin Kostamukseen, joka on +samannimisen järven rannalla. Siinä oli kymmenen taloa, joista monet +hyvin rakennettuja ja kaksi varakasta. Toisessa, Jakon talossa, +sanottiin toisen miehistä olevan veneerisestä tartunnasta sairaana, +minkä vuoksi valitsin toisen, Mikittä nimisen, majapaikakseni. Sieltä +minua seuraavana päivänä pyydettiin tulemaan toiseen teelle ja +sittemmin useita kertoja. Samovaara. -- Runoja, satuja, sananlaskuja +j.n.e. neljänä päivänä. -- Vesireitti sieltä Kuittijärveen, Alajärveen +ja Kemiin. -- Mikitän vaara sen johdosta, että oli antanut erään +karkurin hakata huonettaan. Tämä oli uudestaan vangiksi jouduttuaan +antanut asian ilmi Kemissä. Nimet ikkunanpielissä. Laitettu uudet, +vanhat korjattu pois. 500 ruplaa lahjoiksi. Karkuri tuomittu Siperiaan +siitä että oli -- [Keskeytynyt.] + +Kertomus uskon muuttamisesta. Keisari Aleksein isä oli nähnyt unta, +että usko sinä ja sinä hetkenä oli muutettava. Huomatessaan viimeisen +hetkensä lähestyvän, hän kutsui poikansa luokseen ja käski siksi +hetkeksi asettamaan kolme vartijaa ja määräämään, etteivät päästäisi +ketään sisälle, vaan että pää oli iskettävä poikki siltä, joka yritti +sisälle päästä. Vähää ennen tuota hetkeä piru tuli valepukuisena +arhhierein Niikkalan luo ja viekoitteli hänet muuttamaan muutamia +vanhan uskon sanoja. Muutaman varsin harvan sanan he lisäsivät ja +ottivat pois muutamia muita. Useita päiviä ja öitä he työskentelivät +yhdessä. Yhdeksi yöksi tuli matkustajia, jotka pyysivät yömajaa, mikä +heille myönnettiinkin. Kun luultiin heidän vaipuneen uneen, alettiin +työ uudelleen. Mutta entä jos nämä kuuntelevat ja ilmaisevat, sanoi +Niikkala, johon piru kuului vastanneen, että oli parasta koettaa, +olivatko todella nukkuneet, nimittäin pistämällä heitä neulalla +kantapäähän. Nämä rukoilivat Jumalaa, että voisivat koetuksen kestää, +ja sen he kestivätkin. Täten kuuntelivat koko yön. Sittenkuin kaikki +oli muutettu paholaisen mielen mukaan, kaivettiin kirjat maahan monta +syltä syvälle, ja piru kasvatti siihen paikkaan suuria puita, koivuja, +kuusia ja mäntyjä. Sitten Niikkala näinä aikoina meni tsaarin luo. +Tsaari piti hänestä paljon, ja hän oli silloin oppinein mies koko +Venäjällä, Sen tähden ei ensimäinen, eivätkä muut vartijat rohjenneet +lyödä hänen päätänsä poikki, kuten oli käsketty. Hän tuli tsaarin luo +ja kertoi nähneensä unta, ettei silloin voimassa oleva usko ollut +oikea, vaan että se oli väärennetty vanhasta oikeasta uskosta, joka oli +eräässä paikassa säilyneenä vanhoissa kirjoissa, joiden yli oli +karttunut maata ja kasvanut puita; niin vanhoja ne olivat. Mentiin +tutkimaan, oliko uni tosi, ja löydettiin maahan kaivetut kirjat. Tsaari +luuli Jumalan näin säätäneen ja vaati, että kaikki omistivat täten +muutetun uskon. Näin tapahtui. Mutta kirottu on jokainen, joka ottaa +pois tai lisää kirjaimenkin. Monet pysyivät kuitenkin vanhassa uskossa, +ja heidän tähtensä Jumala vielä ylläpitää maailmaa, muuten kaikki +aikoja sitten olisi ollut mennyttä. -- Tämän kertomuksen kuultuani oli +minun puolestani tekeminen selkoa siitä, missä meidän uskomme erosi +heidän uskostaan, minkä tein niin hyvin kuin taisin, nimittäin että me +Vapahtajan ansion vuoksi turvaudumme Jumalan armoon, mutta että he +ansiokkaiden ihmistenkin nojalla Häntä avuksi huutavat, kun me taas +emme usko heidän voivan mitään aikaansaada, ei edes itse Bogoroditsan +[= Jumalan äidin, Neitsyt Marian.] Mutta usein -- sanoi vastaväittäjäni +-- herra tekee sen, mitä hänen lempipalvelijansa pyytää häntä muille +tekemään, ja niin Jumalakin tekee. Arvelin, ettei minun ollut sopivaa +väitellä tästä hänen kanssaan. Sitten puhuttiin rinnan ristimisestä, +paastosta y.m. sellaisesta. + + + + +53. + +"Matkalta." + +Kostamus. Mikitän tytärtä ensin kosi Dmitrein nuorin poika, sitten +Vaskon. Haittarikas. Dmitrei: "Meillä et näe muuta romua huoneissa kuin +laskutauluja." Minulta kysyttiin, kummalle puolestani annoin etusijan. +Annoin välttelevän vastauksen, kiitin kuitenkin Vaskon poikaa, +moittimatta Dmitrein poikaa. Mutta hän on niin poikamainen, tekee +kaikennäköisiä kepposia matkoillaan, sanoi isäukko. "Poikalapsi +pillomusna, raivona ori parempi (tytär tyynenä parempi)." -- Ei +tahdottu ottaa maksua ruuasta ja asunnosta. "En tieä pitäisikö siitä +mitänä ottaa." + +15 virstaa Kontokkiin, jonne johti hyvä polku, kuljin yksin. Poikkesin +Sallisen luo, jolla oli yksi veljistään Suomessa Tornion seuduilla. +Itsekkin hän jonkun aikaa oli ollut luteerilainen. Nyt oli taas +siirtynyt kreikanuskoon. Oli karannut sotapalveluksesta Persian +rajalta. Kaksi miestä ollut. Oli ajettu takaa, mutta muuan akka ratsain +tullut vastaan ja antanut hevosensa. Toisen kerran olivat poikenneet +taloon, missä aiottiin murhata. Kangasta kutova tytär oli merkeillä +ilmaissut sen. Heidän mentyään pois iltapimeässä isäntä oli palkatun +murhaajan seurassa tullut pihalla vastaan ja oli sitten kauan +päresoihtu kädessä etsinyt nurkissa. -- Kauhea tapaus kerrottiin +eräästä, joka murhasi oman poikansa Äänisjärven tai Laatokan tienoilla. +Poika yhdeksän vuotta poissa oltuaan lomalle. Tapaa sisarensa naituna +muutamaan taloon, josta oli kymmenen virstaa vanhempien luo. Ei ilmoita +itseään heti vanhemmilleen, ja murhataan yöllä. Sisar tulee kahta +päivää myöhemmin ja kysyy, missä Okahvana on. Vanhemmat eivät ole +tietävinään j.n.e. -- Pojat olivat tehneet pesänjaon, asuivat kahdessa +uudessa pirtissä. Kontokissa kuusi taloa. -- Siellä yötä. Viisitoista +virstaa Luvajärveen. Matkan päässä lauttapaikka. Lautta kaikeksi +onneksi minun puolellani. Homa Sirkeisen luo. Sirkeisiä 3 veljestä. +Äsken pesänjaon tehneet nuorimman veljen tautta [poismuuton vuoksi?] +Vanhin heistä, Iivana, oli jo yli kuudenkymmenen ja harmaapää. Talo +näihin asti kiinnittämätön [?]. [Ruotsiksi merkitty: "H:net hittils +oikt."] Veljekset olivat luulleet yhteisen kassan nousevan 5-6 +tuhanteen ruplaan, mutta jakoa toimeenpantaessa huomattiin, että olikin +vaan kolme tuhatta. Vaikea oli heidän eronsa. Vanhempi Homa polvillaan +nuoremman veljensä edessä: "Ota minä kasakaksesi, naiseni piiaksesi." +[Lause on tällaisenaan suomeksi muistiinpanoissa.] -- Tämä kysyy +kamarissa nuorelta vaimoltaan, Törhösen tyttäreltä, neuvoa. Tämä: +"Ennen kivi haletkoon, kun enää yhessä elämmä." [Lause on tällaisenaan +suomeksi muistiinpanoissa.] -- Tsaajua. Rästien tutkimus. Kymmenen +vuoden kuitit. "Kylän vanhin" ympäri. Kutsutti kaikki miehet kokoon +paraana heinäaikana. Jokainen saattoi minua 20 virstaa Miinoaan. Osan +matkaa ratsastin, osan kävelin. -- Tuohilakki. "Ei tule tuohesta +lakkia, vanhasta pappia." Miinoassa yötä. "Tuossa se aitain kohentaja +on." Sama aitain kohentaja tuli useiden muiden miesten kanssa meidän +seurassamme Repolaan. Roukkulaan 50 virstaa, 12 virstan päässä kylästä +tie kääntyy Viiksimön sillalle, joka on Suomen puolella. Suuri mänty, +jonka kaarnaan on leikattu nimismies Cajanin nimi. Viiksimön asukkaat +kaatavat kaskea Venäjänkin puolella. Pelättiin, ettei Lylypäässä +tavattaisi venettä. Olipa niitä kaksikin. Huudettiin tuomaan ne meille. +Iivana Sirkeinen teki selkoa staarosta-ajastaan. Rehellinen mies. +Istoisen luo Roukkulaan. Istoisen akka läksi seuraamme Miinoasta. Hänen +nuorin poikansa oli ryöstänyt erään starovieroi-munkin Tuoppasaarelta. +Veli oli pakottanut hänet lähettämään rahat takaisin. Istoisesta 30 +virstaa järvimatkaa Repolaan; 20 virstaa Omeliaan, mihin yövyimme. +Siellä keitettiin tsaajua jollekulle seurueestamme, ei kuitenkaan +kaikille. Eipä minullekaan tarjottu. Sen sijaan annettiin ruokaa, jonka +kuitenkin maksoin. Sunnuntaina Repolaan. "Kostitsjat" [tuomiset] +tyttäreltä Törhöselle. Kahvia, voita ja maitoa papin luona. +Rästientutkija-herra. Äsken saanut tupakkaa Pielisestä, mutta ei +rommia. Törhösen viekkaus. Viljan jakaminen. Oltiin vähällä muuttaa +pappi täältä pois, kun ei ollut saanut starovieroja liittymään yleiseen +kirkkoon. Oli tullut käsky, että hänen piti jäädä paikoilleen. +Kivijärveen 30 virstaa, sieltä Koroppiin 15 virstaa, Lusmajärveen 10 +virstaa vesimatkaa. Kuljettiin veneessä. Kova tuuli. Perillä ensi +kertaa taas voita ja maitoa, kuitenkin jo papinkin luona. + +Sieltä Ruunamäkeen 10 v., sieltä Pankakoskelle ja Lieksaan. +Kirkonpolttaja. Matka Juukaan. Sikäläinen kappalaisen vaali. Puvut: +ämmät ilman röijyä, paidan yläosa pussimaisena. Paluumatka. Kalakemut +saaressa. Vuonislahti. Nuhaa. Enontaipaleella ajoin maanmittari von +Fieandtin kanssa. Joensuussa t:ri Roos. Edeltäjä Modin. Viikon +[viivyin] paikalla. Huviretki Utran sahalle; kalakemut (lohta). Roosin +seurassa Liperiin. Vaellus Tutjunniemelle. Kuohari Niiranen, joka kysyi +passia. Tuli maalarinkisälli. "Kun minä sanon, niin ette taia +kumpainenkaan oikioita miehiä olla." [Lause on suomeksi muistiinpantu.] +Kotiaresti seuraukseksi. "Miksikä sitä teiän naistanne kutsutaan?" +[Lause on suomeksi muistiinpantu.] "Miksipä muuksi, jos ei armoksi." +[Lause on suomeksi muistiinpantu.] Sieltä Rääkkylän kirkolle. Se oli +edellisenä sunnuntaina palanut poroksi tapulineen päivineen. "Mistäpä +sen maion olisi saanut?" [Lause on suomeksi muistiinpantu.] +Nuhdesaarna. Yleisenä luulona, että se oli palanut kansan syntien +tähden. + +Kuljin Onkamoon. Varoitettiin Salmin suhteen, missä muutamia henkilöitä +oli ryöstetty. Sama varoitus Riikolan suhteen. Ukko Immosen luo, joka +ei laulanut. Herrastuomari Simonen. Simosen talon isäntä ja emäntä +olivat äsken palanneet Taipaleesta, joka on Kaavin pitäjän rajalla. +Siellä asuu laajalti kuuluisa noita Räsänen, jonka luona olivat käyneet +emännän reväisimelle (cardialgie) parannusta hakemassa. Emäntä ei +luullut tästä matkasta saaneensa mitään apua, ja isäntä oli sen +kuluessa saanut itsepäisen vatsataudin, joka jo kolme päivää oli häntä +vaivannut ja jota vastaan hänelle annoin neuvoja. Useita potilaita oli +ollut Räsäsellä, muiden muassa pari kaatuvatautista tyttöä, joiden hän +oli selittänyt olevan paholaisen riivaamia. "Paha pieksää." Immosta +minua kehotettiin varomaan, hänellä kun sanottiin olevan veneerinen +tauti. Vähässä ajassa tämä tauti oli levinnyt pitkin Tohmajärven +pitäjätä. + +Liperin kreikanuskoiset. He siirtyisivät kaikki, väitetään, +luteerilaiseen kirkkoon, jos asetukset sen sallisivat. Kreikanuskoinen +pappi: "Hän tulee kun hukka minun lampaisiin." [Tämä ja muut +lainausmerkkien väliset lauseet tämän kappaleen loppuun asti +tällaisinaan muistiinpanoissa.] -- "A minä en tule sinun lampahiin, +vaan lampahat kun hyö ei tunne oman paimenensa ääntä; tulevat vieraan +luoksi." Nykyään ei Taipaleen pappi kuulu ymmärtävän sanaakaan suomea, +vielä vähemmän osaavan sitä puhua. Kuitenkin hänellä Synoodissa kuuluu +olleen suomalaiselta opettajalta todistus että hän osasi. Vähä +seurakunnalla siis on hänestä hyötyä, vaikkapa olisi raitiskin, mikä ei +kuulu olevan laita. Kreikanuskoon kääntyneistä on ainoana esimerkkinä +muuan tyttö. Hänen sisarensa oli naimisissa erään kreikanuskoisen +kanssa, ja hän itse joutui toisen veljen kanssa kihloihin. Mutta +kreikkalaisen kirkon sääntöjen mukaan häntä ei voitu vihkiä. Sitä ei +sallittu, koska pappi oli ajoissa saanut ilmoituksen luteerilaiselta +papilta. Majuri Nilsson houkutteli hänet kääntymään kreikanuskoon, +jonka hän tekikin toivossa, että pappi asianlaitaa tuntematta heidät +vihkisi. Mutta kreikanuskoisen papin, joka sai tiedon heimolaisuudesta, +oli nyt varsin mahdoton sitä tehdä. Nyt tyttö kuuluu kauheasti katuvan +tekoaan. -- Monet kreikanuskoiset kuuluvat tahtovan viekkaudellakin +kastattaa lapsensa luteerilaiseen oppiin, niin että pappein on tarkoin +oltava varuillaan. Olisipa, jos asiata raha-asiana katselisi, joku, +vaikkapa vähäpätöinen voittokin päästää nämä kreikanuskoiset siirtymään +luteerilaiseen taikka vapaasti valitsemaan kreikkalainen tai +luteerilainen tunnustus. Moniaasta kreikanuskoisesta talonpojasta +oli tullut "herännyt". Papille valitettiin hänen valattaneen +pyhimystenkuvansa ("jumalaisensa") lehmänkelloksi. Pappi tulee hänen +huoneeseensa, menee ristinmerkin teolle ja huomaa kuvan. "Piessat, kun +valeheltiin." -- "Kumarrate!" -- "Kyllä kun näytättä Pipliasta sen +paikan, missä käsketään." -- "Onko sinulla pipliita?" -- "Saan lainaksi +naapurista." Pappi ei laskenut lainaksi ottam[aan]. Lupais toiste +koissaan näyttää, vaan ajo pois talonpojan kun mäni kysymään. "Eikö se +ole hupelo, joka heittää oman peltose, ja menee vieraalle työhön?" -- +"On." -- "Ei, kun oma on laiha eikä kasva mitän edl." + + + + +54. + +Lehtori Keckmanille. + +(Alk. suomeksi.) + + + Sortavalassa 31 Elokuuta 1837. + +Oiva Veljeni! + +Kirjasi tänne tultuani käsitin. Kiitän Sinua toimistasi niissä +asioissa, joilla jälkimmäinen Kajaanista keväillä työtty kirjani tuli +Sinua vaivaamaan. Niin kyllä taitaa olla, ettei Mehiläiselle saa +kahdeksi vuodeksi välitoimittajata, jonka tähden, jos ei ketä saisi, +taidan itse kokea, vaikka tulevatki muut toimeni sen kautta jälkeen +jäämään. Vähettyä ottajain lukua en justin pelkää, koska jo heti työhön +ryhtyessäni päätin omista varoistani panna noin korkeinta 200 ruplaa +pränttikulujen avuksi, jos muuten eivät tulisi täyteen. Ja sillä +summalla hoti pääsenki selväksi, jos tulevana vuonna en pränttäytä +usiampaa kappaletta, kun mitä suorastaan ottajille menee. -- Ilahuttava +asia oli kirjassasi lukea, jo Sophokliai suomeksi käätyn. Kolmesta +näytteeksi pannustasi värsystä on kolmas. "Rukoiliain oliivalehviä +kantaen" -- minusta somimmin kuuluva, toisissa pidän vikana, että +_siitelmä, riennätte_ ovat loppulyhyitä, kun minusta pitäisi olla +keskilyhyitä eli alkupitkiä, jotta kuuluisivat esim. näin: "Oi! lapset +muinas Kadmon uusi siittämä (siittelö, kantama), mit' ootta istuimille +näille rientävät (rientäneet, joutuvat, -neet, kokoutuneet edl.)." +Mitat tässä värsylajissa Greekalaisilla, jos oikein muistelen, olivat: +x | -- x | -- kolme kertaa perätysten pantuna eli: x | -- x | -- x | +-- x | -- x | x johon tahtiin Roomalaiset monellaki tavalla +sommittelivat sanojansa ja samate taidettaisi ehkä meidänki kielessä +tehdä, jotta kuten kullonki tulisivat juoksemaan. Niin olisi avara tila +suomen sanoilla tässä värsylajissa eikä tulisi värsy niinkään +poikkeamaan alkuluonnostaan, kun Latinalaisilla Terentiolla, Plautolla, +Phaedralla edl. -- Renvallin kirjan sain Prof. Linseeniltä lähetettynä. +Jopa näyttää joutaviin ruvenneen, Savolaisten ja Karjalaisten +kielitapaa moittimaan, jota ei hyväsesti taida tuntea'kan. Sillä +missäpä koko Suomessa sanotaan _mähtä, mätsä_ (s. 7 ja 9), missä: _myö +tulloon, olioon_ (s. 9), missä, missä _isähän_, isään pro isänsä +(isäsä, isäse') s. 9. -- Siv. 8, r. 1-11 selittää hän peräti omalla +tavallaan, minkä tähden Savon ja Karjalan kieli olisi länsisuomea +kehnompi, eikä muista että justin Länsisuomi oli Ruotsin, Viron ja +Saksanki vaiheilla, joista helposti puuttui vieraita aineita, jota +vaston Itäsuomella meidän maan Savossa ja Karjalassa oli toisella +puolella Hämeen Suomi ja toisella laajat Venäjän Karjalan, Aunuksen ja +Inkerin maat, joissa vieläki puhutaan semmoista kieltä, että erähät +pitävät yhtä selvänä ja hyvänä kun Hämeenki kielen. Siv. 9, r. 8 +_lanka_ on villoista, _rihma_ pellavista eli hampuista kehrätty; +_viitsiä'_ taas on Hämeen sana, joka kyllä yli koko maan ymmärretään ja +toisinaan käytetäänki, ehkä usiammasti: _kehata'. Kehata_ merkitsee: +_olla hidas työssä eli liikunnassa_ ja _kehno_, hidas, joka sanan +alkumieli sitte on kahtia eronnut, jotta Häm. _en kehtaa_ jag täcks +icke, _kehno_, blyg; Karj. _en kehtaa_, jag ides ej, _kehno_ dålig; +vaan sillä mielellä, kun Hämeessä sanotaan _en kehtaa_ (jäg täcks +icke), sanovat Karjalassa: _en julkia'_ (julkea, julkii', julkee'), +eikä millonkaan (?) samalla mielellä _en viitsi_ (viiti, viihi), joka +aina(?) on = _en kehtaa_. Renvallista näyttää, kun en _viitsi_, karj. +merkitsisi; jag täcks icke. -- Siv. 20, r. 6-3 alalta. En tiedä, jos +siinä luettava soimuu sopii Grottlundiinkan, joka kuitenki enimmästä on +Savon kielestä huolta pideksellyt, mitä eritteessä (noten) vielä +samasta asiasta lausuu, koskee kaikitse'ki enimmästi itseen lausujaan, +-- S. 21, r. 19. Ensimmäinen selvä ja suora Kielioppi saatiin Suomessa +von Bekkeriltä, joka ei seurannut erittäin Hämeen eli Karjalan kieltä, +vaan rinnakkaa kumpaaki, vaikka hänki muutamissa kohti on tainnut +erehtyä, esimerk. selvityksessään koskevasta Caritavus casus, jossa +rupiaa Lapin kielen avulla näyttämään, että sitä tulee kirjottaa +yhdellä Teellä t ei kahdella tt -- _luvata_ ei _luvatta_. Minkäpä +tähden siis sanotaan _luvattoman, luvattomalla_ edl. kahdella Teellä, +jos ei Caritiv. alkusesti olisi ollut luvatta? Nykynen usiammissa +paikoissa käyvä _luvata_ näyttää sillä tavoin syntyneen, että +alkuperäistä _luvatta_ on ruvettu itsepäällänsä käyttämään +(tekliineeraamaan), josta sitte Muutuntasiassa (Lokat. formal.) on +saatu _luvataksi, luvatak_ samate kun _edemmäksi, edernmä', taemmaksi, +taemma'_ edl. Niin on myös Lausukkain Käskentätavassa (Imperativ) +Hämeen tapaan seottanut Käskentä- ja Toivontatavan, vaan niistäpä ei +nyt ollutkan virkettava, jonka tähden taas ryhdyn Renvallin +kirjottamaan. Siv. 23, r. 1-3 mitä hän tuosta mixtum compositumista +Bekkeri miettinee, itse Mehiläisen ja muiden kirjotusteni suhteen kyllä +sen voinki kärsiä, koska en aina ole'kan tullut yhdellä tavalla yhtä +sanaa eripaikoissa kirjottamaan, vaikka, mitä s. 23, r. 12, 13 R. siitä +asiasta lausuu, useinki tulee siitä syystä, että on eri kirjottajilta +kirjotettu _tuloo, tulee, vuoen, vuoden_ ja runossa _härän_, muissa +_härjän_ edl,, jonka kyllä hänki olis voinut älytä, kun muuten olis +tahtonut. -- S. 26, r. 8 edl. alalta lukien. Renvalli ei näytä vähää +hyvänä pitävän, kun ei kohta saa kaikkia, ei huoli yhdestä eli kahdesta +talosta, kun ei samassa saa koko kylää. Vaan mintäpä pitkitän kirjani +näillä lauseilla, koska itse paremmin näät Renvallin uuden kirjan +mielen, laadun ja luonnon. Mitä III:ssa jaossa erittäin minua vastaan +kirjottaa, niin siitä saan sanoa vanhan sanaparren: adhuc sub judice +lis est (ratkaistu ei viel ole riita). Samalla tavalla kun +Heksametrosta saapi: "minlai nensuku lehtilö jensepon ihmisi enki" saa +hän, jos tahtoo, tavallisista nelimittarunoistaki esimerk. "Suoja | +rahti | maata | rähti, kangas | vasta | hanka | lahti" sen laisia +katkaistuja sanoja. Niihin sopii myös s. 32, r. 16 tehty kysymyksensä: +"Ovatko Suomea?" Mitä s. 32, r. 21-26 inttää, ei taida niin toden tosi +olla, kun R. luulee. Jos puhuisi kaikista niistä kielistä, joiden +pitkäarvoset tavuet myös ovat korolliset, niin sitte olisi tosi +lauseensa, ei kyllä muuten. + + Savonlinnasta 20 Lokakuussa 1837. + +Edelliset kirjotin Sordavalasta, vaikka jäivät lähettämättä. Sitte olen +lukenut R:n kirjasta erityisen tutkinnon H:forsin Avisassa, joka kyllä +ei suuresti armahda R:ia. Vaan mitäpä niistä. -- Sortavalasta vaelsin +esinnä Jaakkiman pitäjään, siitä Kurkijokeen (Kronoborg), Parikkalaan, +jossa Majuri Lagervallin luona viivyin kokonaisen viikon ja teetin +uudet saappaat. Parikkalasta kuljin Ruokolahteen, Joutsenoon, +Lappeesen, Lemiin, Savitaipaleen, Taipalsaareen; jälle Ruokolahteen +Säämikään ja vihdoin tänne Savonlinnaan toissa päivänä. Täältä nyt +lähden Kerimäen pitäjän halki Heinäveteen, Taipaleen, Juukaan, +Nurmekseen ja Kajaniin. Niin olenki jo kauan ylimäärän matkallani +viipynyt, etten tohdi'kan Helsinkiin tulla, joka vielä viikomman +viivyttäisi kotiinpäästöäni. Ja ompa toinenki syy, joka kieltää +tulemasta: kaikki pukimeni ovat jo niin hajanaiset, että tuskin pääsen +niillä kotiini. Runokokoukseni on tänä kesänä jotenki kasvanut sekä +vanhoilla että nykyisemmillä runoilla. Semmoisia vanhoja lauluja, kun +Kantel. 2 osassa olen saanut joksikin runsaasti. Kohta syntyy niistä +yksinään kaunis kirja. Sanalaskuja on monta tuhatta ja välilehdet +Juteinin Sanalaskukirjassa niin täpi täyteen semmoisilla kirjotetut, +että harvassa kohti enää saapi siaa. En ole lukenut montako tuhatta +niitä on, vaan arvoituksia on 1,200. Tulee niistä kylläki tulevaksi +talveksi työtä, enkä tiedä, kuinka ennätän, jos Mehiläiselle ei saa +toista toimittajaa. Kirjotan kyllä nyt Pehr Tickleinin luoksi kysyen, +jos tahtois tulevanaki vuonna Historiaosan toimittaa, vaan en tiedä +mitä vastannee. Kolmen viikon päästä aion olla kotona Kajanissa ja +pyydän Sinua sinne siksi kirjottamaan. Haglundille panen tässä kirjan, +vaan kosk' en tiedä'kän, jos hän on Helsingissä asuva, niin pyydän, +ettäs lähettäisit sen hänelle, jos olisi muuallaki. Sano terveisiä +kaikille tuttaville. + + Ystäväsi + Elias Lönnrot. + + + + +55. + +Lehtori Keckmanille. + +(Alk. suomeksi.) + + + Sortavalasta 3 Syyskuvia 1837. + +Oiva Weljeni! + +Toissa päivänä kirjotin pitkänki kirjan Sinulle, joka ei vielä +täysivalmisna on asuntopaikassani 4 virstaa Sortavalasta, Karmalan +kylässä. Siinä oli muutamia sanoja Renvallin nykysimmästä +kirjotuksesta, jonka Prof. Linseeni lähetti minulle tänne. Ne nyt +saavat jäähä. Myös kirjotin Törnuddin käännöksestä. Esimerkiksi +pannustasi kolmesta värsystä näyttää hänen siinä paikassa, jossa ovat +sanat _siitelmä, riennätte_ loppulyhyitä suanneen. Minusta se ei ole +somasti kuuluva, vaan pitäisi sanojen olla, joko alkupitkien eli +somimmasti keskilyhyitten, jotta tulisivat kuulumaan esim. näin: + + "Oi lapset muinas Kadmon uusi siittelö (siittämys, kantama). + Mit' ootta istuimille näille rientäneet (rientävät, lähteneet edl.) + Rukoiliain oliivalehviä kantaen." + +Veljesi, Piispan, runokäännöksestä en kyllä sovi mitänä lausumaan. Jos +runoja kirjotetaan luettavaksi (ei laulettavaksi), niin ovat kyllä +sillä tavoin, kun sanoo, käännettävät. Vaan jos kääntäjän mieli on +saaha niitä käättynäkin laulettavaksi, niin pitäisi kaikitse'ki +laitettaa, että tulisivat käymään neljämittasesti, ei kolmella mitalla. + +Jos Mehiläiselle ei saisi toista välitoimittajata, niin pitää itseni +kokea toisten tointen ohessa saaha sihenki aikaa. Ottajaluvun +vähenemisestä en ni suuresti huoli, koska jo alkaessaniki tiesin +työtäni ei monelle mieluiseksi ja sentähen päätinki noin korkeinta 200 +ruplaa vuoelta omista varoistani lisätä. Tänä vuonna kyllä menee +enemmän, koska präntätään 500 kappaletta, vaan tulevana vuonna enpä +anna'kan päälle 200 präntätä. Aunuksen paikkakunta jäi tällä kerralla +käymättä ynnä muitaki paikkoja, vaan enkö niihin päässe vasta. Täältä +lähen nyt Lappeenrannan seuvuille, Viipurin tienoille, Savon Linnan +ympäristölle j.n.e. + +En tieä, kuinka tullen kiertelemään, jonka tähen elä huoli'kan, +kuhunkaan niistä paikoista kirjottaa, koska ennen kirjasi tuloa jo +olisin tainnut käyä. + +Voi hyvin rakas Weljeni. + + Ystävällisimmästi ja nöyrimmästi + Elias Lönnrot. + + + + + + +KAHDEKSAS MATKA v. 1838. + + + + +[Vuonna 1838 tehdystä lyhyestä matkasta, jolloin L:lla oli alkupuolella +seuralaisena ystävänsä, maist. K.H. Ståhlberg, ei ole paljon tietoja. +Matkalle sanoo L. eräässä Rabbelle 24 p. elok. kirjoitetussa kirjeessä +kohta lähtevänsä ja syyskuun lopulla hän oli jo taas kotona. Sen +lisäksi mitä tähän otetuista kirjeistä selviää, mainittakoon että +Lönnrot Koiteren järveltä suuntasi kulkunsa Pielisjärvelle ja sieltä +kotiin.] + + + + +1. + +Maisteri Ståhlbergille. + +(Konsepti; alk. suomeksi.) + + 12 p:nä lokakuuta 1838. + +Kiitoksia kirjastasi, jonka viime viikolla käsitin. Sama kiitos +lupauksestasi vastaki kirjotella. Sinusta Honkavaarassa [?] erottuani +oli kylläki ikävä ensiaikoina. Yötä piin Kihtelysvaaran Kestikivarissa +ja siitä toisena päivänä tulin Koveraan. Siinä kirjottelin runoja 3 +päiveä, ehken paljon vanhoja. Olisin suonut Sinunki siellä olevan, +sillä ensiksi oli siinä enempi kirjottamista kun yhelle kolmessa +päivässä ja toiseksi olisit, jota toivoit, kylläki saanut kuulla +kanteleen soittajia ja sopeuttajia (stammare). Kanteleita siinä oli +joka talossa, jossa tulin käymään. Siitä menin Ilomantsin kirkolle, +jossa ja kylissä ympärillä tulin puolentoista viikkoa viipymään. Oli +niissäki laulajia, ehken ennättänyt puoliakaan etsiä, joita neuottiin. +Oikian laulajan tapasin kuitenki vasta jälkeenpäin Materi Kuivalattaren +Koiteren rannalla Ilomantsin kirkolta neljättä penik. pohjaseen päin 3 +neljännestä Huhuksen kylältä. Siltä yksinään kirjottelin vanhoja +lauluja 2 päivää. Sitte piti kerkeämiseen kotiin rientää, johon pääsin +syyskuun loppupäivillä. Täällä kohtasi uusi ikävä Sinun ja Elfvinginki +perään, jonka tähden vaan elä unehutakaan tänne tulevana kesänä tulla +ja sitä ennen usein kirjoittaa. Sukulaisesi voivat hyvin ja muuttavat +tänä päivänä Kajaniin. Muut voivat myös hyvin. Potakoita, nauriita ja +muuta riistaa on tullut hyvin ihmisille. + + + + +2. + +Tohtori Rabbelle. + + + Kajaani, 12 p:nä lokakuuta 1838. + +Rakas Veli! + +Hyvin tervetulleen kirjeesi olen vastaanottanut ja saan sydämellisesti +kiittää Sinua kaikesta siitä suuresta vaivasta, jonka minun tähteni +olet nähnyt ja jota vielä saat nähdä auttaessasi Mehiläistä taas hyvään +kuntoon. Ei liene vielä tullut vastausta tai päätöstä Senaatista, mutta +ehtineehän myöhemminkin tulla. Ståhlbergiä myöten lähetin Seuralle 20 +kappaletta Mehiläistä, muut 80 saapuvat ensi kelillä, jolloin vanha +uusmaalainen renkini palaa vaimonsa luo ja ottaa ne mukaansa. Viime +matkallani, jonka yhdessä Ståhlbergin kanssa tänä syksynä tein +Karjalaan, sain taas sellaisen joukon suomalaisia lyyrillisiä runoja, +osaksi uusia, osaksi vanhojen toisintoja, että niiden vertaaminen ja +sovittaminen entisten joukkoon luultavasti vaikuttaa sen, että kaikkien +sellaisten runojen painoon toimittaminen, joka jo ilman tätä on ylen +kauan viipynyt, lykkäytyy kuukautta tuonnemmaksi. -- Saapa nähdä, +kenestä nyt tulee Keckmanin jälkeinen, Ståhlbergista vai Gottlundista. +Arvelen edellisestä tulevan. + +Voi hyvin. + + Tuus + Elias Lönnrot. + + + + + + +YHDEKSÄS MATKA v. 1839. + + + + +[Niistä matkoista, joista seuraavilla lehdillä kerrotaan, ensimäinen +epäilemättä osaksi oli tavallinen virkamatka, niin ettemme ole sitä +varsinaiseksi runonkeruumatkaksi lukeneet. Matkalla Helsinkiin sitä +vastoin näkyy L. Suomen-Karjalassa runoja keränneen saadaksensa +täydennyksiä silloin paraikaa tekeillä olevaan Kantelettareeseen, sillä +Kantelettaren esipuheessa hän sanoo vv. 1838 ja 1839 käyneensä +runonkeruumatkalla Karjalassa, "josta myös kummallaki kertaa saimma +paljo lisäyksiä ja toisinnoita ennen koottuihin". Valitettavasti ei +tältä matkalta ole säilynyt täydellisempää matkakertomusta. Joulukuun +alussa L. jo oli Helsingissä.] + + + + +1. + +Tohtori Rabbelle. + + + Kajaani. 6 p:nä syyskuuta 1839. + +Rakas Veli! + +Yhdessä Ståhlbergin kanssa koko päivän kuljettuani ulkona Iisalmen +rovastin seurana, joka perheineen on matkustanut tänne tervehtimään +sukulaistaan, asessori Wichmannia, ja kun lisäksi postituntia jo kotvan +aikaa on kestänyt, en jouda pitää pitkiä puheita. -- Kuvernööriltä +kuulun saaneen virkavapautta kuudeksi viikoksi s.o. syyskuun +keskivaiheilta lokakuun loppuun, mutta lupa ei vielä ole tänne +saapunut. Mutta ennenkuin voin olla matkalle valmis, minun täytyy +tarkastuksen vuoksi, jotta se tulisi loppuun suoritetuksi, matkustaa +Kiannalle sekä muutamille muille seuduille, joilla tänä kesänä on +jäänyt käymättä. Huomenna lähden tälle matkalle Ståhlbergin seurassa, +joka on lupautunut kumppanikseni koko tälle matkalle. Sieltä tulen +kotia vasta tämän kuun loppupuolella, ja kun sen jälkeen kotona kuluu +ainakin joku viikko, ennenkuin pääsen täältä eroon, toivon sitä ennen +Sinulta saavani tietoa siitä, voinko varmasti saada pyydetyn koko +vuotisen virkavapauden, jotta sen mukaan voisin varustautua koko +vuodeksi. Mitä tulee huoneisiin, joita tarjosit minulle, saan ensiksi +kiittää Sinua; mutta kun Ståhlberg on pyytänyt minua kanssaan asumaan +Jahnssonin talossa oleviin huoneisiinsa, ja kun koko vuoden ajan tulen +tutkimaan ja järjestelemään suomenkielisiä aineksia, missä työssä hän +usein saattaa minua auttaa, pidän sopivimpana asettua sinne, etenkin +kun ennen olen asunut samoissa huoneissa. -- Ståhlbergin terveys on +päivä päivältä parantunut, ja luulenpa, että hän kolmekkin viikkoa +vaellettuansa tämän läänin erämaissa, on koko Herkules. -- Tahtoisitko, +koska asia nyt tuli mieleeni, katsoa tilikirjoista, onko kirjoittamani +lasku siellä hyväksytty maksettavaksi ja lähetetty Ouluun. Se koski +erästä Kajaanista viiden peninkulman päässä olevaan Vuolijoen kylään +tehtyä veneeristen tautien tarkastusmatkaa, jonka tein Kuvernöörin +määräyksestä viime tammikuun loppupuolella. Sen jälkeen tavallisuuden +mukaan lähetin laskun, joka ei vielä kuulu saapuneen Ouluun, vaikka +myöhemmin kirjoitettuja laskuja on saapunut. -- Voi nyt hyvin! Pian +kaiketi saan sinut itsesi nähdä. -- Uskollinen ystäväsi + + Elias Lönnrot. + + + + +2. + +Tohtori Rabbelle. + + + Kajaani, 11 pnä lokakuuta 1839. + +Rakas Veli! + +Ståhlbergin kanssa onnellisesti päätettyäni neljä viikkoa kestäneen +tarkastusmatkan Hyrynsalmella, Kiannalla, osassa Arkangelin +kuvernementtiä y.m., olen nyt heti päättänyt lähteä täältä Helsinkiin +matkaamaan. Mutta matkani tulee kulkemaan Karjalan kautta, missä tulen +viipymään ainakin kuukauden, saadakseni perin tärkeitä täydennyksiä +suomalaisiin lyyrillisiin runoihin. Kun itse matka sitäpaitsi vie +jonkun aikaa, en luule saapuvani perille sinne ennen marraskuun loppua. +Kajaanilais-parat eivät ota uskoakseen, että saavat jonkun sijaani; +laita siis, rakas veli, niin, että he niin pian kuin suinkin selvän +todisteen kautta saavat toisen käsityksen. Tosin tänä syksynä ei mitään +kulkutauteja ole liikkunut seuduillamme, mutta muutamat yksityiset +potilaat, joiden tila ei kuitenkaan ole vaarallinen, ovat vetäneet +valitusvirsiään. + +Ståhlberg lähettää terveisiä. Hänen terveytensä on päivä päivältä +parantunut, niin että hän pian kenen kanssa tahansa voi siinä suhteessa +kilpailla. + + Uskollinen ystäväsi + Elias Lönnrot. + + + + +3. + +[Matkakertomusta.] + + + 23 p:nä lokakuuta 1839. + +Viime sunnuntai-iltapäivänä läksin Polvilasta aikoen koko vuoden olla +kotoa poissa. Hinc illae lacrimae vanhemmille. Seurassani olivat +Turunkorvaan asti maisteri Ståhlberg ja sihteeri Elfving. He seurasivat +minua vielä 1/4 peninkulman matkan Tahkosaareen, missä erosimme +toisistamme. Tultiin sieltä 1/2 peninkulman päähän Muurahaissaareen, +vähäiseen korkeaan, ahontapaiseen Nuasselän saareen. Sinne noustiin ja +syötiin puolukoita, joista tänä syksynä on ollut puute vallan vastoin +yleistä luuloa, että hyvää vuotta seuraa runsas marjansaanti. +Muurahaissaaren sanottiin muinoin olleen hautausmaana; siitä näkyi +vielä muutamia merkkejä. "Ettekös pelkää kalman tarttuvan?" kysyi +toinen kyytimiehistä, kun mielihalulla söin puolukoita. Siitä +huolimatta hän noudatti esimerkkiäni syöden itsekkin. Monessa paikoin +saarta oli jälkiä kaivamisista, jotka olivat aiheutuneet tarusta, että +sinne oli kätketty aarteita. Siitä Kärnälään. "Matkustatteko nyt +Helsinkiin?" "Se on aikomukseni." "Olkaa siis niin hyvä ja kuulostakaa +niitä rahoja, joita olemme tahtoneet lainata pankista ja kysykää, miksi +ne eivät tule. Olemme jo tähän hommaan käyttäneet lähes 70 ruplaa, +emmekä vielä ole mitään saaneet." Heidän matkansa Kajaaniin ja +ajanhukkansa varmaankin maksavat toiset 70 ruplaa. Sieltä 1 3/4 +peninkulmaa Juurikkalahteen, missä oltiin yötä. Sieltä Saviahoon 1 1/2 +peninkulmaa ja edelleen lyhyt peninkulma Maanselkään. Tämä kylä on +osaksi Sotkamoa, osaksi, ja suuremmaksi osaksi Nurmeksen pitäjää. +Edelleen Rumolampeen peninkulma ja sieltä Haapajärvelle 2 peninkulmaa. +Vasta Rumolammessa voitiin saada istuimella varustetut rattaat, siihen +asti oltiin oltu ilman. Sillä kuvernörin käskyä, että kestikievarien +sakon uhalla piti hankkia itselleen istuimella varustetut rattaat, ei +vielä oltu ehditty noudattaa. Nurmeksen puolelle Kajaanista tullen pian +huomaa, mikä etu on maanjaosta, eikä malta olla toivomatta, että +Kajaaninläänissäkin isojako pian pantaisiin toimeen. + +Vallan toisin oli tien laita. Nurmeksen rajapyykille saakka se oli +hyvää, tosin virstapatsaita vailla, siitä alkaen huonoa, vaikka oli +virstapatsaat, jopa kaksinkertaisetkin, joista toinen oli kumossa +maassa, toinen osaksi kumossa, osaksi pystyssä. "Kuka on laitattanut +nämä?" "Täällä oli nimismies, joka ensin laitatti kumossa olevat, +seuraavana vuonna toiset ja olisi kaiketi kolmantena vuotena +laitattanut kolmannet, mutta ei ehtinyt, sillä hän itse siirrettiin +täältä pois." -- Kaikki tämä tapahtuu talonpojan kustannuksella, ja +usein hänet pannaan ryöstön alaiseksi. Mutta syy ei ollut nimismiehen. + +Haapajärveltä Jokikylään 1 1/2 peninkulmaa. Kuljettiin Karhunpään kylän +ohi, jonka seudut ovat kauniimpia maassa lampineen, lahtineen, +niemineen, kannaksineen ja metsineen. Puolen neljännespeninkulman +päässä Jokikylästä on Kuokkaisten koski. Siihen asti on karjalainen +sahajärjestelmä levinnyt. Laudat viedään Lappeenrantaan ja Viipuriin. +Sahan ympärille pian kohoaa pieni kauppala. Niistä on monenlaista +hyötyä maalle. Ne antavat vauhtia metsänhoidolle ja maanviljelykselle +sekä muulle yritteliäisyydelle. Sitävastoin Pohjanmaan tervan valmistus +on todellinen maan syöpä. Se tekee kerrassaan lopun metsistä, ehkäisee +maanviljelystä ja karjanhoitoa, ylläpitää rahvaan laiskuutta ja +pidättää sitä kaikenlaisesta muusta teollisuuden harjoittamisesta. +Päähäni on pälkähtänyt se ajatus, että sama tervanvalmistus, jota +pohjalaiset merikaupungit nykyään niin innokkaasti rahvaalle +saarnaavat ja jota kaikilla mahdollisilla keinoilla ylläpidetään, +kerran on tuottava niille perikadon. Ja siinä piilee rangaistus +yksipuolisuudesta, rangaistus, joka Raamatun mukaan vasta esiintyy +kolmannessa ja neljännessä polvessa. Omanvoiton pyynti sokaisee heidät +niin, etteivät ajattele lähintä päivää. Nyt jo on melkein kaikki muu +kauppa, voi-, liha- y.m. kauppa ruvennut kulkemaan itäiseen suuntaan, +kun sitä lyhyt aika sitten vielä harjoitettiin pohjalaisissa +merikaupungeissa. Ja jos asettuu maan kannalle, ei voi paheksua sitä, +ettei maakauppaa koskevia asetuksia tarkemmin noudateta. + +25:ntenä p:nä Nurmeksesta Juukaan; 26:ntena p:nä Juuasta +Pielisjärvelle, Rompalan kestikievariin. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839, by +Elias Lönnrot + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56496 *** |