As captured February 8, 2025

3 files changed, 10395 insertions, 5393 deletions

diff --git a/56115-0.txt b/56115-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..ab0c1e5
--- /dev/null
+++ b/56115-0.txt
@@ -0,0 +1,5002 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56115 ***
+
+KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 5: KESÄASKAREET
+
+Kirj.
+
+Johannes Häyhä
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,
+1897.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Touonalkajaiset
+Keväthommat
+Juhannuksen vietto
+Arkiset askareet
+Kokouspyhä
+Heinäaika
+Talkoot
+Paimenelämä
+Karhunjahti
+Syksytoimia
+
+
+
+
+Touonalkajaiset
+
+
+    Sisältö: Touonalkajaisten määräys. Paimenten taianteko. Karhun
+    luvut. Juhlamurkina. Kauran kylvö. Kylväjän luvut. Lehmäin
+    uloslaskeminen. Karjan luvut. Rukous karjan puolesta. Lammasten
+    uloslaskeminen ja loitsiminen. Rukous karjan varjeluksesta.
+    Karjan kulku ja loitsut maidon annin puolesta. Loitsu karjan
+    kaitsemisesta. Loitsu paimentamisesta. Ensimmäinen päivä
+    paimenessa. Paimenten ja kyntäjäin kasteleminen.
+
+Eräänä sunnuntaina keväällä, kun maat olivat jo sulat, kokoontuivat
+Niemelän kylän isännät lautamiehen taloon tuumimaan, milloin
+touonteko oli aloitettava. Muutamat tahtoivat sen jo aloittaa tällä
+viikolla, mutta lautamies sanoi:
+
+-- Ei, hyvät naapurit, nyt sovi alkaa touontekoa kuun pohjalla.
+Lauantaina kun syntyy uusi kuu, niin sopii ensi viikolla pitää
+touonalkajaiset minä päivänä tahansa. Ja muuten ei näy tänä vuonna
+olevan kiirutta kyntämisellä; sillä vanhasta Pietarista vanhaan
+Jyrkiin on vasta nousevalla viikolla ensimmäinen määräpäivä, niin
+kuin vanha runo siitä sanoo:
+
+    Kyntömiehen kylvöajat
+    ovat tiedossa totiset:
+    kymmenes on kydön kylvö,
+    yhdeksäs on kasken kylvö,
+    kahdeksas on pellon pano,
+    seitsemäs on pavun teko.
+    kuudes viikko, kuituviikko,
+    viides viikko, ohraviikko,
+    neljäs on tattarin teko,
+    kolmas kaalin, lantun aika:
+    toinen viikko touon päätös,
+    kun nauris on napattu maahan.
+
+Vähän aikaa neuvoteltua päätettiin touonalkajaiset pitää ensi
+viikolla maanantaina ja vuoro oli tänä vuonna syödä juhlamurkina
+lautamiehen talossa.
+
+Seuraavana sunnuntai-iltana varustivat paimenet vuoteensa viereen
+virsunsa ja hattaransa. Touonalkajaisaamuna herättivät emännät jo
+auringon nousuaikana paimenet, jotka vuoteella kenkivät, so. käärivät
+hattarat jalkainsa ympärille ja panivat uudet virsut jalkaansa.
+Näin tehtiin siitä syystä että muka jalat pysyisivät terveenä koko
+kesäajan.
+
+Vaatteet yllensä saatuaan menivät paimenet lehmäläävään (navettaan)
+ja ottivat kellon vanhimman lehmän kaulasta. Sitten he nyhtivät
+jokaisen lehmän vasemmasta kupeesta kolme karvaa, jotka he panivat
+kelloon. Kodan tiinusta pantiin vettä kello puolilleen ja jauhoja
+hämmennettiin sekaan niin paljon, että seos tuli sakeaksi. Sitten
+otettiin taikina kellosta ja pöpellettiin saunan penkillä kaakuksi.
+Sillä aikaa kun toiset paimenet puhdistivat lehmänkelloa ja veivät
+sen takaisin lehmän kaulaan, toi vanhin paimen leivotun kaakun
+tupaan, nousi uunille, jossa hän kiersi kaakun kolme kertaa ympäri
+uunin patsaan ja lausui joka kerran:
+
+-- Noin seuratkaa lehmät toisianne koko tämä kesä, niin kuin tämä
+tahdas seuraa tätä uunin patsasta.
+
+Sitten hän litisti taikinan kakkaraksi ja paistoi sen tuvan
+lämmitessä uunin leukakivellä, vei sen porstuaan jauhinkivelle
+jäähtymään ja sen jälkeen läävään. Kakkarasta hän antoi vanhimmasta
+alkain kullekin lehmälle pienen palan ja kierrettyään ensin palasen
+lehmän pään ympäri myötäpäivään sanoi palaa antaessaan:
+
+-- Pysy sunnuntaina Pietolassa Rasimäellä, maanantaina Kuotmäessä
+Lyöhdyn aholla jne., nimittäin jokaiselle lehmälle erikseen sen
+karjamaan ja paikan karjamaalla, missä minäkin viikonpäivänä oli
+vuoro käydä.
+
+Lammaspaimenet tekivät lampaankellossa taikinan samoin tempuin ja
+antoivat sen lampaille. Nämä temput piti tehtämän ennen perheen
+ylösnousua, ani varhain.
+
+Emäntä nousi jo aamuhämärissä, pisti tuvan lämmitä ja herätti
+paimenet. Sillä aikaa kun paimenet pukeusivat, otti emäntä karhun
+hampaan, meni läävään, kiersi jokaisen lehmän ympäri kolme kertaa
+karhun hampaalla myötäpäivään ja kiertäessään hän loitsi:
+
+    Metsän kultainen kuningas,
+    salon herra, maan isäntä!
+    anna rauha raavahille,
+    sorkkasäärille sovinto
+    tänä suurena suvena,
+    Luojan lämminnä kesänä.
+    Korjaele koiriasi,
+    raivaele rakkiasi
+    jottei piiloa pitäisi
+    eikä tuottaisi tuhoa.
+    Kotihisi koirat kutsu,
+    viekottele villahännät:
+    sudet laita suitset suuhun,
+    karhut rautakahlehisin.
+    Teettäös tinainen neula,
+    naula vaskinen valata,
+    jonka päästät päälakehen,
+    läpi luisten leukaluitten.
+    Jos ei tuotana totelle:
+    suden suuhun lukko laita,
+    haitta karhun hampahisen
+    takalukko leukaluihin.
+
+    Kun ei tuosta kyllin liene:
+    kätke koirasi kolohon,
+    karvaturvat kalliohon,
+    ettei koskis konnanpoika,
+    metsän rakki raateleisi;
+    tahi saata näiltä mailta,
+    kauas karjan käytäviltä
+    ylitse salon yheksän,
+    salon puolikymmenettä
+    maille tuntemattomille,
+    nimen tietämättömille,
+    johon ei kuulu karjan kellot
+    eikä paimenten pakinat.
+
+    Oi Ukko ylinen Luoja,
+    taatto taivon valtiainen,
+    jok olet onnella olija,
+    heleällä hemmoaja!
+    Tehkös kesät kaunihiksi
+    lehtovieret leppehiksi,
+    ahovieret armahiksi!
+    Laita metsät mieleviksi,
+    sinikorpi siivosaksi!
+    Vieritä vihanta pilvi
+    karjalleni katteheksi,
+    ettei surma suin pitäisi,
+    kaihi viljalta vitoisi.
+    Rakentele rauta-aita,
+    teräs seivoin seisattele
+    ympäri minun eloni,
+    kahden puolen karjaseni:
+    maasta asti aita pannos,
+    maasta asti taivosehen,
+    ettei karhu kavahtaisi
+    eikä susi yli käisi.
+    Vähänpä minulla oisi
+    surman suin pieltäviä,
+    aholle ajettavia,
+    päälle pälven pantavia.
+
+Perheen noustua menivät naiset läävään eläimiä ruokkimaan ja
+kyntömiehet laittoivat auransa ynnä muut kapineensa reilaan.
+Läävästä tultua naiset joko ompelivat tahi muuta korjailivat.
+Ukkomiehet korjailivat kalanpyydyksiä ja muita kapineita reilaan.
+Näissä toimissa kului päivä murkinoihin. Kun murkinan aika lähestyi,
+otti isäntä aitan siemensalvosta ne kolme rukiista leipää, jotka
+olivat koko joulupyhät olleet tuvan pöydällä, ja toi ne emännälle,
+joka lämpimällä vedellä pesi leivistä lian ja mahdollisesti
+joulukyntteleistä tarttuneen talin. Sitten emäntä leikkasi leivät,
+joita hän toisten naisten kanssa piippusi suupalan suuruisiksi
+möllyiksi (paloiksi) sitä varten varustettuihin vateihin. Emäntä
+keitti suurella padalla vastalypsettyä maitoa, jonka hän sitten
+kapustalla mätti möllyjen päälle vateihin.
+
+Murkinan aikana kokoontuivat kylän isännät ja emännät lautamiehen
+taloon. Kun ruoka oli kannettu pöytään, käskettiin vieraat syömään.
+Emännät istahtivat pöydän yläpäähän ja isännät sarvenille; talon
+miehet istuivat pöydän alapäässä. Talon isäntä luki juhlallisella
+äänellä ruokaluvut ja Perätalon seppä toisten kanssa veisasi:
+
+    Ann maan tääll kasvons kantaa,
+    vakons myös lioita;
+    meill tarpeet tahtoisit antaa,
+    maan, meren siunata.
+    Ann askelees tiukkuu rasvast,
+    meit ruoki sanallas,
+    suo maistam sit ain makiast,
+    niin sielu on autuas.
+
+                     (Vvk. 318:6)
+
+Sitten isäntä jakeli juhlallisesti ruokaryyppyjä, ensin naisille ja
+sen jälkeen miehille. Syödessä puheltiin sekä hyvistä että huonoista
+vuosista. Kun kaikki olivat ravitut, pani jokainen kätensä ristiin ja
+Lahtelan isäntä luki:
+
+    Muistakaam sitä aina,
+    kuin ruokaa nautitsem
+    ett Herra eineen lainaa,
+    ja kaikk kuin tarvitsem,
+    sull Jesu, kiitos olkoon,
+    ja kunnia kaikilt tulkoon,
+    kuin runsaast ruokit meit.
+
+                    (Vvk. 345:2)
+
+Ruokasiunauksen perästä veisasi Mäkelän isäntä toisten kanssa:
+
+    Vuos hyvyydelläs kaunist kanss,
+    niin kyntö, kylvö kasta maass,
+    ja laiho kauniist kasvata,
+    meit armiaast jällens iloita.
+
+                     (Vvk. 316:11)
+
+Pöydästä noustua kiittivät kaikki vieraat talon emäntää ja isäntää,
+ja toivottaen toisilleen runsasta vuodentuloa erkani kukin kotiinsa.
+
+Touontekoa alkamaan läksivät kotoa kyntäjät ensiksi. Isäntä mittasi
+kauroja kapalla aitan salvosta säkkeihin, jotka nostettiin hevosten
+selkään. Sitten isäntä istausi siemensäkin päälle hevosen selkään
+ja läksi ajamaan eellimmäisenä. Toiset kyntäjät tekivät samaten ja
+ottivat atran olkapäillensä hevosten selkään. Kartanolta lähteissä
+kohottivat miehet lakkiansa ja sanoivat:
+
+    Lähde Jumala avuksi!
+
+Metsähalmeelle päästyä laskettiin atrat ja siemensäkit hevosten
+selästä halmeen veräjälle ja valjastettiin hevoset atrain eteen.
+Toiset miehet istahtivat tupakoimaan sillä aikaa, kun isäntä meni
+kylvämään. Isäntä pani siemensäkistä kauroja kylvösäkkiin, otti säkin
+olallensa, nosti hattunsa seipään nenään ja ripsi ensin siemeniä
+itäänpäin, sitten etelään, länteen ja vihdoin pohjoiseen sanoen
+viskatessaan:
+
+    Itätuuli kesän tuopi,
+    kesä siemenen sirottaa,
+    etelä elohon saattaa,
+    kaiken kasvun kasvattaapi.
+    Länsi lämpimän lähettää,
+    lämpimä terän tekeepi,
+    pohjoinen pahurin poika!
+    pysy kylmässä kylässä
+    kekriin asti keikkumatta.
+
+Sitten isäntä alkoi kylvää ja nuorin kyntäjä sai käydä hänen
+rinnallansa ja pistellä sikkeloa. Kylväissään lausui isäntä:
+
+    Minä kylvän kyyhättelen
+    Luojan sormien lomitse,
+    käden kautta kaikkivallan
+    tälle maalle kasvavalle,
+    aholle ylenevälle.
+
+    Akka mantereen alainen,
+    manun eukko, maan emäntä!
+    Pane nyt turve tunkemahan,
+    maa väkevä vääntämähän;
+    eip on maa väkeä puutu,
+    eikä nurmi einehiä
+    sinä ilmoisna ikänä,
+    kuuna kullan valkeana,
+    kun lie armon antajista
+    lupa eineitten emistä.
+
+    Nouse maa makoamasta,
+    Luojan nurmi nukkumasta!
+    Pane korret korttumahan
+    sekä varret varttumahan:
+    tuhansin neniä nosta,
+    saoin haaroja hajota
+    kynnöstäni, kylvöstäni,
+    varsin vaivani näöstä!
+
+    Oi Ukko ylijumala,
+    tahi taatto taivahinen,
+    vallan pilvissä pitäjä,
+    hattarojen hallitsija!
+    Pidä pilvissä käräjät,
+    sätehissä neuvot selvät:
+    laadipa utuinen ilma,
+    sumuilma suunnittele;
+    idätä idästä pilvi,
+    länkä lännestä lähetä,
+    nosta lonka luotehesta,
+    etelästä ennättele:
+    vihmo vettä taivosesta,
+    mettä pilvistä pirota
+    teoksille tehtäville,
+    panoksille pantaville,
+    orahille nouseville,
+    touoille tohiseville!
+
+Kun isäntä oli halmeen yli päässyt ja kylväen tullut takaisin, niin
+alkoivat kyntäjät ajaa peräkkäin: ensimmäinen aidan vierusta myöten,
+toinen sen perästä, sitten kolmas jne. Kun kolme kertaa oli ympäri
+käyty ja tultu samaan paikkaan, josta lähdettiin, niin istahdettiin
+tupakoimaan ja viinaa maistelemaan. Sitten jatkettiin työtä
+keski-iltoihin asti, jolloin mentiin kotiin.
+
+Kyntäjäin lähdettyä kotoa otti emäntä tuuran, taltan ja kirveen,
+jotka hän kätki läävän kynnyksen viereen lantaan. Sitten hän otti
+viikatteen, sirpin ja kassaran, sitoi ne yhteen ja ripusti läävän
+oven kamanaan.
+
+Kun paimenet ja emännät olivat pukeutuneet, vei emäntä rahin,
+asetti sen läävän kynnykselle sillä tavoin että rahin jalat tulivat
+läävän sisä- ja toiset ulkopuolelle pihtipuolista vasten. Sitten
+emäntä nousi rahille seisomaan, asetti selkänsä pihtipieltä vasten
+ja nosti toisen jalkansa niin liki yläkamanaa että siitä alaitse
+lehmät mahtuivat. Emännän käly päästi lehmät kytkyestä yhden toisensa
+perästi ja loitsi:
+
+    Kun Luoja kesän tekevi,
+    Jumalan suven sukeepi,
+    suot sulavi, maat sulavi,
+    lätäkötkin lämpeävi
+    keskellä kesäsydäntä
+    Jumalan suvea suurta;
+    niin mä lehmäni lähetän,
+    laitan karjan laitumelle,
+    työnnän lehmäni leholle,
+    maidon antajat aholle,
+    hatasarvet haavikolle,
+    kourusarvet koivikolle,
+    vasikkani varvikolle,
+    kaiken karjani kedolle,
+    havulinnan liepehille,
+    kultaisille kunnahille,
+    ahomaille aukehille,
+    leheville lehtomaille,
+    korkehille koivikoille,
+    mataloille haavikoille,
+    kosteoille korpimaille,
+    hopeaisille saloille!
+    Työnnän kuuta ottamahan,
+    talia tavoittamahan
+    ahomailta aukehilta,
+    levehiltä lehtomailta,
+    kumeoilta kuusikoilta,
+    haleoilta haavikoilta,
+    kultaisilta kunnahilta,
+    koreoilta koivikoilta,
+    hopeaisilta saloilta.
+
+Sikäli kuin lehmät pääsivät kytkyestä, ne tulivat ulos läävästä
+emännän jalan alaitse. -- Vuonna 1878 tapahtui Hynnilässä, että eräs
+nuori lehmä sattui leiskahtamaan mennessään emännän jalkain alaitse,
+ja emäntä putosi lehmän selkään. Lehmä toi emännän kartanolle ja
+pudotti hänet vesilätäkköön. -- Heti ensimmäisen lehmän tultua emäntä
+alkoi rukoilla:
+
+    Itse ilmoinen Jumala,
+    taatto taivahan takainen!
+    kun mä läävästä lähetän,
+    työnnän lehmäni lehoille,
+    ajan karjan kankahalle,
+    saatan suurehen salohon
+    näiltä pieniltä pihoilta,
+    kapehilta kartanoilta
+    Jumalan pihoa myöten,
+    kaikkivallan maata myöten
+    Luojan laveille pihoille,
+    kaikkivallan kartanoille,
+    läävihin lävettömihin,
+    ilman ikkunattomihin:
+    kaitse karja kaunihisti,
+    varjele vahingon tieltä
+    tänä suurena suvena,
+    Herran hellänä kesänä,
+    ettei tuskihin tulisi,
+    häpeäihin hämmentyisi!
+    Kun katsoit katollisessa,
+    varoit alla varjolaudan,
+    niin katso katottomassa,
+    varo varjomattomassa!
+    Syöttele metisin syömin,
+    mesiheinin herkuttele,
+    jotta karja kaunistuisi,
+    eistyisi emännän vilja
+    hyvänsuovan mieltä myöten
+    pahansuovan paitsi mieltä!
+
+Kun lehmät oli laskettu, lammaspaimen otti virpovitsat läävän laesta
+ja ajoi lampaat Mari-tädin jalkain välitse, joka seisoi läävän
+kynnyksellä hajasäärin. Lammasten ohi kulkeissa loitsi Mari-täti:
+
+    Lasken laumani kedolle,
+    karitsani kunnahalle,
+    emälampaat lakealle,
+    vuonat aukeelle aholle
+    Suomehen sukeutumahan,
+    Karjalahan kasvamahan,
+    Viron maalle villomahan,
+    kotihin keritsemähän.
+    Ota villoa välillä,
+    raksi rasvaa hampahilla
+    tuorehista turpehista,
+    metisestä mättähästä,
+    heleästä heinänpäastä,
+    kultaisen kulon nenästä!
+
+Kun kaikki karja oli kartanolla ja paimenet sekä naiset olivat karjan
+ympärillä, emäntä kävi ympäri karjan kolme kertaa myötäpäivään ja
+rukoili:
+
+    Varjele vakainen Luoja,
+    kaitse kaunoinen Jumala!
+    Kaitse karjani pahoista,
+    varjele vahingon tieltä,
+    noista soista soiluvista,
+    lähtehistä läikkyvistä,
+    heiluvista hettehistä,
+    pyörehistä pyörtehistä,
+    ettei sorkka sorkahtaisi,
+    hettehesen herkähtäisi
+    ylitse Jumalan tunnin,
+    päitse aivon autuahan!
+
+    Tuo'os torvi tuonnempata
+    tuolta taivahan navalta,
+    mesitorvi taivosesta,
+    simatorvi maaemästä!
+    Puhu tuohon torvehesi,
+    kumahuta kuuluhuksi:
+    puhu kummat kukkahaksi,
+    kangasvieret kaunihiksi,
+    ahovieret armahaksi,
+    lehtovieret leppeäksi
+    suovieret sulaksi meeksi
+    hetevieret vierteheksi!
+    Siitä syötä karjoani,
+    raavahiani ravitse.
+    Syöttele simaisin syömin,
+    juottele metisin juomin,
+    syötä kultaista kuloa,
+    hopeaista heinänpäätä
+    heraisista hettehistä,
+    läikkyvistä lähtehistä,
+    koskilta kohisevilta,
+    jokiloilta juoksevilta,
+    kultaisilta kunnahilta,
+    hopeaisilta ahoilta.
+
+    Kaivo kultainen kuvoa
+    kahden puolen karjamaata,
+    josta karja vettä joisi,
+    simoa sirottelisi
+    utarihin uhkuvihin,
+    nännihin pakottavihin.
+    Saattele salosta karja,
+    aukeoilta ahomailta
+    heraisille hettehille,
+    läikkyville lähtehille,
+    koskille kohiseville,
+    Jokiloille juokseville,
+    joist ei juomat juoden puutu,
+    vedet vetäen vähene!
+
+Sen tehtyänsä emäntä meni paimenten kanssa tupaseen, josta paimenet
+ottivat evässäkit ja emäntä otti loitsitun suolapussin ja pani sen
+helmaansa. Sitten emäntä alkoi astua solasia (kujasia) myöten metsään
+päin. Lehmäpaimenet ajoivat karjan emännän perästä ja kävelivät itse
+karjansa jäljestä. Mari-täti käveli lehmäpaimenten keralla lammasten
+edellä helma käppyrässä ja luki kateen sanat. Lammaspaimenet
+kävelivät lammasten perästä, ja heitä seurasivat talon koirat.
+
+Kulkiessaan kujasia ripisteli emäntä väliin suolahiukkoja tielle ja
+loitsi:
+
+    Suvetar valio vaimo,
+    Etelätär luonnon eukko!
+    Auo maat alaisin puolin,
+    puhko pellon penkereitä,
+    juoksuta joki metinen,
+    simavirta vierettele
+    utarihin uhkuvihin,
+    vetimihin veettävihin:
+    saisi suonet soutamahan,
+    maitojoet juoksemahan,
+    joka aika antamahan,
+    joka vuoro vuotamahan,
+    juosta jokena kotihin,
+    tulla tuoreena tuville
+    vihansuovan sormen päitse,
+    hyvänsuovan suun etehen.
+
+    Paljo on niitä pahoja
+    ku maidon manalle vievät,
+    katehesen karjan annin;
+    vähän on niitä hyviä,
+    ku maidon manalta saavat,
+    piimänsä kylän pidolta,
+    tuorehensa toisialta.
+
+    Ei minun emoni ennen
+    kysynyt kylästä mieltä,
+    tointa toisesta talosta;
+    sai se maitonsa manalta
+    piimänsä pitelijältä
+    tuorehensa toisialta:
+    samaten minäkin saanen
+    maidon mieron malkkiloilta,
+    katehien kainalosta.
+    Ei maito manalle jouda,
+    lehmän vilja vierahalle
+    eikä puihin puuttumahan,
+    metsihin menehtymähän:
+    maito koissa tarvitahan,
+    ajan kaiken kaivatahan,
+    koissa vuottavi emäntä
+    katajainen rainta käessä.
+
+    Nousepas nyt viljan eukko,
+    viljan haltia havaja
+    ennen noidan nousemista,
+    katehen kavahtamista!
+    Nouse voisen vuoren päälle,
+    maitosen mäen nenälle!
+    Muuta kaikki ruohot voiksi,
+    maidoksi makeat ruuat!
+    Kovennuta maidon kuori,
+    sakennuta piimän pinta:
+    maito rasvaksi rapaise,
+    rasva voiksi ruskeaksi,
+    pieksä pieninkin pisara
+    voi hyväksi hyytymähän,
+    ettei tarvitsis emännän
+    kauan voita valmistella,
+    kinaella kirnun kanssa,
+    piestä piimää päiväkaudet.
+
+Kujasten suuhun päästyä pysäytettiin karja ja paimenet kävivät karjan
+ympärille. Emäntä kävi kolme kertaa ympäri karjan myötäpäivää,
+ripisteli loitsusuoloja karjan päälle ja loitsi:
+
+    Nyyrikki Tapion poika,
+    siniviitta viidan poika!
+    Tyvin pistä pitkät kuuset,
+    latvoin lakkapäät petäjät
+    sillaksi likasijoille,
+    paikoiksi pahoille maille,
+    suosulihin, maasulihin,
+    lätäkköihin läikkyvihin!
+    Anna käydä käyräsarven,
+    haarasorkan sorkutella,
+    saapua joka savulle,
+    joutua joka kylylle
+    viatonna, vilpitönnä,
+    virhitönnä, vammatonna,
+    ilman suohon sortumatta,
+    likahan litistymättä.
+
+    Suvetar valio vaimo,
+    Etelätär luonnon eukko!
+    Käy nyt syötä syötikkini
+    sekä juota juotikkini
+    helehistä heinänpäistä,
+    kaunihista kastikoista,
+    mairehista maaemistä,
+    metisistä mättähistä,
+    nurmelta mesinukalta,
+    maalta marjavartiselta,
+    kanervan kukattarilta,
+    heinän helpehetteriltä.
+    Heitä hienot helmuksesi,
+    esiliinasi levitä
+    karjalleni katteheksi,
+    pienilleni peitteheksi,
+    vihoin tuulen tuulematta,
+    vihoin saamatta satehen.
+
+    Nouse neitonen norosta,
+    hienohelma hettehestä!
+    Ota vettä lähtehestä,
+    jolla kastat karjoani,
+    jotta karja kaunistuisi,
+    edistyis emännän vilja,
+    ennen käymistä emännän,
+    katsomista karjapiian.
+
+Kedolle päästyä nähtiin siellä jo olevan Mäkitalon emännän karjoineen
+ja paimenineen. Emäntä kävi karjansa ympäri. Niemelän emäntä käski
+pysäyttää karjansa ja sen jälkeen hän kävi karjan ympäri kolme kertaa
+ja loitsi:
+
+    Jos lie kurjat paimeneni,
+    ylen kainut karjapiiat:
+    pajun panen paimeneksi,
+    lepän lehmäin katsojaksi,
+    pihlajan pitelijäksi,
+    tuomen tuojaksi kotihin,
+    emännäisen etsimättä,
+    muun pereheen murehtimatta.
+
+    Kun ei paju paimentane,
+    pihlaja hyvin pitäne,
+    leppä lehmiä ajane,
+    tuomi ei kotihin tuone,
+    niin panen parempiani,
+    työnnän luonnon tyttäriä,
+    minun viljan viitsijäksi,
+    katsojaksi karjan kaiken.
+
+    Mielikki metsän emäntä,
+    Suvetar valio vaimo,
+    Etelätär luonnon eukko,
+    Hongatar hyvä emäntä,
+    Katajatar kaunis vaimo,
+    Tuometar tytär Tapion,
+    Pihlajatar pieni piika
+    metsän tyttö tylleröinen!
+    katsokaatte karjoani,
+    viitsikäätte viljoani
+    kesä kaikki kaunihisti,
+    lehenaika leppeästi,
+    lehen puussa liehuessa,
+    ruohon maassa roikatessa.
+
+    Tellervo Tapion neiti,
+    utupaita, hienohelma!
+    Kaitse karja kaunihisti,
+    viitsi vilja virkeästi,
+    kaitse kaunoisin kätöisin,
+    somin sormin suorittele,
+    suin kultaisin sukios,
+    hopeaisin harjaellos;
+    sui ilveksen iholle,
+    metsän viljan viertehelle,
+    kampoa kalan eville,
+    karvalle meren kapehen,
+    metsän uuhen untualle,
+    vihreän nurmen nukalle!
+    Saata karjani kotihin,
+    hyvän emännän etehen,
+    hetä heilua selällä,
+    maitolampi lautasella.
+
+    Päivän mennessä majoille,
+    iltalinnun laulellessa
+    itse virka viljalleni,
+    sano sarvikarjalleni:
+    kotihinne kourusarvet,
+    maidon antajat majoille!
+    Koissa on hyvä ollaksenne,
+    maa imara maataksenne;
+    korpi on kolkko käydäksenne,
+    ranta raikutellaksenne.
+    Kotihinne tullessanne,
+    vaimot valkean tekevät
+    nurmelle mesinukalle,
+    maalle marjavartiselle.
+
+    Kun ei karja tuosta huoli,
+    eikä kulkene kotihin:
+    leikkoa lehosta koivu,
+    ota vitsa viidakosta,
+    pitkä piiska pihlajainen,
+    katajainen karjaruoska,
+    joilla lehmiä letität,
+    pieksät pitkähäntäisiä,
+    ajat karjan kartanolle,
+    saunan lämmintä panolle:
+    kotihin kotoinen karja,
+    metsän karja metsolahan.
+    Kun ei muista paimeniksi
+    eikä karjan kaitsijoiksi,
+    pyydän Luojan paimeneksi,
+    kaikkivallan kaitsijaksi:
+    paras on Luoja paimenista,
+    kaikkivalta kaitsijoista;
+    se tuopi joka tulelle,
+    saattavi joka savulle
+    vielä päivän paistaessa,
+    keski-illan kellertaissa;
+    tuo jonossa Jumalan karjan,
+    Herran karjan helkytellen.
+
+Nyt vihdoinkin oli kaikki luvut luettu ja kaikki temput tehty ja
+karja päästettiin syömään aholle. Vähitellen kokoontuivat sinne
+kaikki, koko kylän elukat, ja jokainen teki samat temput. Sitten
+emännät istausivat kummulle katselemaan toistensa karjaa. Siinä
+puheltiin karjasta ja miten kukin oli karjaansa vaalinut ja milloin
+mikin lehmä oli poikinut. Puhellessaan he tarjoilivat toisilleen
+punaista viinaa taskulasista ja evääksi otettua tuoresta ohraista
+leipää.
+
+Lehmäpaimenilla oli täysi työ estellessä lehmiä puskemasta. Kun
+lehmät kaiken talvea erillään oltuansa pääsivät yhteen karjaan,
+niin ne olivat outoja toisilleen, vetivät kieroa, ensin edempänä ja
+sittemmin vähä kerrallaan likennellen, vihdoin ne jämähtivät päät
+vastakkain alkaen työntää toisiaan minkä jaksoivat. Varsinkin suuret
+härät mörnivät, kuopivat ja sitten puskivat toisiaan. Siinä saivat
+paimenet olla pirteitä erotellessaan ja katsoessaan, ettei väkevämpi
+saanut heikompaa pahasti puskea. Myös joku huonosti hoidettu lehmä
+nääntyi pehmeään letkuun tahi noroon, ja se oli siitä autettava.
+Semmoisessa tapauksessa saivat emännät heittää makeat puheensa
+ja rientää avuksi. Hyvin nololta näytti se emäntä, jonka lehmä
+liejuun vääntyi (nääntyi). Hän tavallisesti syytti toisia naisia
+huolimattomiksi karjan hoitajiksi jne.
+
+Lammaspaimenilla oli vieläkin suurempi puuha kuin lehmäpaimenilla;
+sillä vuonat kun eksyivät emistänsä ja rupesivat hätäisesti
+juoksentelemaan ja määkymään, niin paimenet koettelivat niitä
+johdattaa emiensä luokse. Tiettävästi emälampaat, joilta vuonat
+olivat haihtuneet, koettivat kaihoansa määkimisellä ilmoittaa, ja
+sillä tavoin syntyi semmoinen musiikki, jota sen kuullut ei voi
+koskaan unhottaa. Se vielä lisäsi paimenille puuhaa, kun oli paljon
+yhdennäköisiä ja yhdenkokoisia vuonia, joita oli vaikea, jopa
+mahdotonkin toisistaan erottaa. Muutamat olivat varmuuden vuoksi
+ripustaneet erinäköisiä nauhoja vuonien kaulaan, joten he helposti
+tunsivat omansa.
+
+Iltapuolella kun karja ajettiin kotiin, lammaspaimenilla oli taasen
+suuri puuha saadessaan erilleen kukin omat lampaansa. Kun oli päästy
+kotiin ja korjattu eläimet navettaan, emäntä otti vettä kappaan,
+kutsui paimenet luokseen, pani kolme kertaa ensin lehmäpaimenille
+vettä päähän ja lausui:
+
+    Lehmä alas lypsämään,
+    paimen ylös kasvamaan,
+
+ja sitten samaten lammaspaimenille vettä päähän pannessaan hän lausui:
+
+    Villa alas virumaan,
+    paimen ylös kasvamaan.
+
+Kyntömiehet tultuaan pihalle ajoivat hevosensa tuvan rappusten eteen.
+Emäntä meni vastaan kapallinen vettä kädessä, ripsi vedellä ensin
+isännän hevosineen ja sitten toiset miehet ja hevoset vuoronsa perään
+kunkin kolme kertaa ja lausui:
+
+    Kasvakoon kaura,
+    onnistukoon ohra,
+    menestykööt miehet,
+    ja vauristukoot varsat!
+
+Kun miehet olivat hevosensa korjanneet talliin ja läksivät tupaan
+tulemaan, niin nuori väki -- pitämättä lukua siitä, että emäntä oli
+jo kyntäjät kastellut -- meni kyntömiehiä vastaan vesikapat kädessä
+ja viskata roikkasi vettä kyntäjäin korville, niin että he usein
+läpimärkinä pääsivät tupaan. Niitä kyntäjiä, jotka eivät mieltuten
+(mielellään) antaneet itseään kastella, ajettiin perästä siksi,
+kunnes heidät saatiin kastelluksi. Siinä oli juoksua, naurua ja
+leikkiä kauaksi aikaa. Sittemmin syödessä päivällistä, joka usein
+toimitti iltasen veron, samaten kuin myöhempään saunaa kylpiessä,
+puheltiin päivän tapauksista. Usein vielä perästäkin päin muisteltiin
+touonalkajaisia.
+
+
+
+
+Keväthommat
+
+
+    Sisältö: Tavalliset kevättyöt. Sammakko onnen ennustajana. Käen
+    kukunta nainta- ja ikävuosien ennustajana. Rippikoulu. Rukous
+    hyvän sulhasen saamiseksi. Kasken teko.
+
+Jo talvella vedettiin kotiin kaskiaitapuut (aitarikot), jotka
+kevätkorvassa hakattiin kesähaloiksi sekä tuvan että saunan luokse
+ja pantiin pinoon. Myös aita- ja seiväspuut vedettiin kevättalvella,
+särjettiin ja teroitettiin. Läävästä vedettiin pellolle liika
+lanta, joka kesän tultua hajoitettiin kesannolle. Uusia rakennuksia
+rakennettiin keväillä. Naiset taasen ompelivat keväillä kutomansa
+kankaat. Helluntailauantaina nuohdottiin ja pestiin tupa.
+
+Keväillä ennen kuin jäät järvestä sulivat kuti norssi ja sitä
+pyydettiin nuotalla. Ahvenia ja särkiä pyydettiin kutuaikana
+merroilla. Jos kuka kuuli konnan (sammakon) kurnutuksen, ennen kuin
+oli saanut tuoresta kalaa syödä, niin sitä pidettiin huonona enteenä.
+Siksi koetteli jokainen saada kalaa maistaa tavalla tahi toisella
+ennen sammakon kutua.
+
+Samaten pidettiin käen kukuntaa huonona enteenä, jos sen kuuli
+aamusella, ennen kuin oli suuruksia maistanut. Siksipä herkkäuskoiset
+ja varsinkin tytöt varustivat jo iltasilla leipäpalan päänsä pohjiin,
+josta sitten aamusilla heti havahdettuansa maistoivat jonkin suupalan
+ennen ulos menemistänsä. Käen ensimmäisestä kukunnasta lukivat
+vanhukset ikävuosiansa: kuinka monta kertaa käki kukahti, niin monta
+ikävuotta sai muka vielä elää. Samaten neitoset lukivat ensimmäisestä
+käen kukunnasta, kuinka monen vuoden perästä he joutuivat naimisiin.
+Niinpä Niemelänkin tytöt varustivat iltasilla leipäpalan päänsä
+pohjiin, josta sitten aamusilla haukkasivat heti noustuansa.
+
+Eräänä aamuna meni Anni ulos haukattuansa ensin leipää ja näki käen
+istuvan kartanolla kasvavassa koivussa. Hän alkoi heti vanhalla,
+ennen oppimallansa runolla houkutella käkeä kukkumaan lausuen:
+
+    Kuku kultainen käkönen,
+    helkyttele hopeainen,
+    kuku mulle kultavuosi,
+    helkytä hopeavuosi!
+    Kuku kultani omaksi,
+    armahaksi ainoiseksi!
+    Ikävä on yksin olla,
+    kolkko yksin köllötellä:
+    kahden oli kaunosempi,
+    kahden kaiketi parempi,
+    loppuis ikävä ijäksi,
+    miel apea ainaiseksi.
+    Oi jos mie omani saisin,
+    hyvin mie hänet pitäisin:
+    sylissäni syötteleisin,
+    polvillani pyörittäisin,
+    välin kaulahan kapuisin,
+    sekä suuta suikkajaisin.
+    Kuku, kuku kultalintu,
+    helkytä hopealintu:
+    kuku kerran, ei kahesti,
+    kuku kerran kuullakseni!
+    Jos teet mieliksi minulle,
+    saattelet ilosanoman,
+    niin mä sun hyvin pitelen,
+    linnukseni lausuelen,
+    syötän sinut suuruksella
+    tahi voilla, vehnäsellä.
+
+Ikäänkuin käki olisi ymmärtänyt Annin pyynnön, alkoi se kukkua ja
+kukkui lukemattomia kertoja, josta Anni tuli pahoille mielin. Siinä
+hän muisti, ettei Kaisa ollut vielä kuullutkaan käen kukuntaa. Hän
+meni siis nopeasti Kaisaa herättämään. Kaisa joka ei muistanutkaan
+iltasella varustaa leipää päänsä pohjiin, meni tupaseen, josta
+haukkasi leipää suuhunsa, ja sitten vasta meni ulos. Käki oli jo
+ehtinyt lopettaa kukuntansa, niin ettei Kaisa ennättänyt kuulla kuin
+yhden ainoan kukahduksen.
+
+-- Ethän sinä enää kuullutkaan mitään, sanoi Anni.
+
+-- Kuulin aivan selvään viimeisen kukahduksen, vastasi Kaisa.
+
+-- Vai niin, sinä miekkonen pääset siis jo naimisiin tänä vuonna,
+virkkoi Anni huoaten. Minulle raukalle se kukkui lukemattomia kertoja.
+
+-- Eihän sen kukunta taida mitään merkitä, vaikka sitä vain niin
+luullaan, vastasi Kaisa lohdutellen surevaa serkkuansa.
+
+Ukko-Lauri, joka ei vielä sinä keväänä ollut kuullut käen kukkumista,
+näki käen kotimäen rinteellä koivussa. Hän rupesi puhuttelemaan käkeä
+ja lausui:
+
+    Käköseni, kultaseni,
+    vanha tuttu, ennen nähty!
+    Kuku mulle, kullan kerttu,
+    ilmoittele mun ikäni,
+    laula vuoteni visusti:
+    elänenkö, ennätänkö
+    täällä vielä monta vuotta,
+    vai jo kuinka kohta kuolen,
+    katoon katala Manalle,
+    menen Tuonelan tuville,
+    maan matojen syötäväksi,
+    tuonen toukkain purtavaksi?
+
+"Väkä käkä" virkkoi käki ja lensi pois eikä kukkunutkaan. Tämä
+harmitti ukko-Lauria.
+
+Toukokuussa pidettiin rippikoulu ja Niemelän Kaisa meni kouluun.
+Sinä pyhänä, kun rippikoulu kuulutettiin, kävi lautamies rovastilta
+kysymässä kortteeria tyttärellensä pappilaan. Rovasti puhui ensin
+rouvansa kanssa ja lupasi sitten kortteerin pappilan kyökissä.
+Lautamies kiitti ja vei seuraavana sunnuntaina pappilan rouvalle
+kontillisen tuoreita kaloja. Tyttärensä eväät hän vei myöskin
+samalla. Ne rouva käski piian korjata ruokahuoneeseen.
+
+Seuraavana maanantaina kokoontuivat rippikoululapset. Kappalainen,
+jonka vuoro oli koulua pitää, kutsui lapset kirkkoon, jossa hän
+rukoukset pidettyään luetti jokaisen sisältä ja sen jälkeen
+järjesti heidät ja määräsi paikat, missä kohden kunkin tuli istua
+kirkonpenkissä. Niemelän Kaisa, koska hän oli kuuluisan miehen tytär
+ja selvälukuinen, pääsi ensimmäiseksi, sitten Vähikkälän kompromin,
+maanjako-oikeuden lautamiehen, tytär toiseksi, Vertasen kirkonmiehen
+tytär kolmanneksi jne. Ne tytöt, jotka eivät osanneet lukea sisältä,
+tulivat laiskainkouluun sakastiin koulumestarin opetettavaksi.
+
+Ensimmäisenä päivänä, kun rippikoululapset laskettiin päivälliselle
+ja Niemelän Kaisa Vähikkälän ja Vertasen tyttöjen kanssa, jotka
+myös olivat kortteeria pappilan kyökissä, tuli kortteeriinsa, niin
+tuli pappilan rouva kysymään tytöiltä, kuka oli järjestyksessä
+ensimmäinen, kuka toinen ja kolmas. Vähikkälän tytön ilmoitettua,
+että Niemelän Kaisa oli ensimmäisenä, sanoi rouva:
+
+-- Niinhän meidän herra rovasti arvelikin, että Niemelän Kaisa se
+epäilemättä tulee ensimmäiseksi.
+
+Kaisa punastui kuullessaan rouvan puheen eikä virkkanut mitään.
+
+Kun Kaisa seuraavana lauantaina tuli kotiin, oli kotoväellä
+monenlaisia kysymyksiä rippikoulun menosta ja siitä miten lapset
+osasivat vastailla ymmärryksen perästä, ja Kaisalla taas oli kyllin
+selittelemistä. Muun muassa hän kertoi, että kun kirkkoherra -- niin
+kutsuttiin kappalaista -- selitti että valat ovat kolmenlaiset:
+virkavala, todistusvala ja puhdistusvala, niin eräs tyttö, joka ei
+malttanut kuunnella kirkkoherran selitystä, vastasi:
+
+-- Valat ovat kolmenlaiset: Sortavala, Sulkavala ja Kirjavala.
+
+Tämä tietysti herätti naurua sekä rippikoulussa kuin myöskin Niemelän
+perheessä.
+
+Kaksi viikkoa rippikoulua jälkeen laskettiin lapset kotiin ja
+ilmoitettiin kutka tulevat pääsemään ripille. Ne lapset, jotka eivät
+ripille päässeet, itkivät ja porasivat. Heidän vanhempansa syyttivät
+joko lapsiansa laiskuudesta tahi kirkkoherraa vääryyden teosta, kun
+hän toisia laskee ripille ja toisia jättää; mutta itseään ei kukaan
+syyttänyt, ettei ole lapsiaan opettanut lukemaan.
+
+Seuraavana sunnuntaina ilmoitettiin saarnastuolissa että
+rippikoululapset otetaan Herran ehtoolliselle pyhän kolminaisuuden
+sunnuntaina ja jokaisen asianomaisen pitää saapua kirkkoon
+lauantai-iltapuolella.
+
+Perjantain iltana ennen kolminaisuuden sunnuntaita lämmitettiin
+Niemelässä sauna. Muun perheen kylvettyä jäi Kaisa äitinsä käskystä
+Helka-ämmän kanssa saunaan kahden kesken. Helka-ämmä kutsui Kaisan
+saunan lautasille, otti vastan, ripsi sille vettä, alkoi kylvettää
+Kaisaa ympäri ruumiin ja rukoili:
+
+    Luopas Luoja luotuhuni,
+    älä mielisuotuhuni;
+    luotu luoksensa vetävi,
+    mielisuotu surmoavi.
+
+    Tuo Jumala tuota miestä
+    jonka sormukset sopisi,
+    jonka kihlat kelpoaisi;
+    joka naida nappajaisi,
+    kotihinsa koppajaisi,
+    jok ei veisi viertämähän,
+    panisi palon tekohon.
+
+    Ällös tuhma tulkokana,
+    kävynkanta käykökänä;
+    kun ei tulle tuuhiammat,
+    koreammat kohti käyne.
+    En minä sinä ikänä,
+    kuuna kullan valkeana
+    nuku nurjuksen nutulle,
+    väsy värkin turjukselle,
+    painu paikkakukkarolle,
+    rajakengälle rakastu!
+
+    Varjele vakainen Luoja,
+    kaitse kaunoinen Jumala
+    tätä neittä joutumasta,
+    saamasta tätä tytärtä
+    viinavillin vuotehelle,
+    hurstille humalahurjan,
+    olutjuojan olkiloille,
+    piippusankarin savuille!
+
+    Varjele vakainen Luoja,
+    kaitse kaunoinen Jumala
+    joutumasta juomarille,
+    saamasta kyläratille!
+    Kävis tuo joka kapakan,
+    joka kannun kallistaisi,
+    ostaisi joka oluen,
+    joka viinan viilettäisi,
+    viinan pantiksi panisi
+    vaimoltansa vaattehetki;
+    itse vaimonsa vetäisi,
+    puolisonsa puotteleisi,
+    kylmäisi kylävälille,
+    joka tielle juohattaisi,
+    heittelisi heinätielle,
+    salotielle saatteleisi.
+
+    Tuo Jumala toinen miesi,
+    toinen miesi ja parempi,
+    jok ei virsi viinan kanssa,
+    ei tuiski tupakan kanssa,
+    huiski ei humalapäässä,
+    piippuu suussa ei pitele,
+    joka ei heitä heinätielle
+    eikä saattele salolle,
+    jokitielle juohattele,
+    kylmätä kylävälille;
+    riko ei rintasolkiani,
+    katko kaulaketjujani.
+
+Jo ajoissa lauantaina saapuivat rippilapset kirkkoon, jossa rovasti
+tutkisteli heitä ja otti heidät sunnuntaina ripille.
+
+Kesäkuun alussa poltettiin kaski. Mikä kohta jäi palamatta, se
+vierrettiin; so. pantiin puita ja risuja palamattomalle paikalle,
+sytytettiin puut tuleen, ja kun ne olivat yhdessä kohden maan
+pinnan polttaneet mustaksi, niin sitten työnnettiin palavat puut
+pitkillä kangilla toiseen kohtaan. Näin jatkettiin kaskenviertoa
+siksi, kunnes joka paikka kaskessa oli palanut. Tämä oli sangen
+vaivalloista ja raskasta työtä, kun se oli tehtävä kuumalla ilmalla.
+Kyllä siinä viertäjiltä hiki läksi otsasta ja muustakin ruumiista.
+Sitä toimitettiinkin riihikko päällä. Kun noki tarttui hikiseen
+pintaan, niin olivat viertäjät enemmän pirun kuin ihmisen näköiset,
+josta syystä heitä kutsuttiinkin kaskipiruiksi. Kaskentekoaikana
+lämmitettiin sauna joka ilta.
+
+Kun kaski oli saatu mustaksi, pantiin aita ympärille. Sitten
+poltettiin kalikot ja niin oli kaski valmis kynnettäväksi. Kasken
+tekoon ottivat osaa kaikki työllä käyvät henkilöt, niin miehet kuin
+naisetkin; ainoastaan kyntäjät olivat omissa toimissaan.
+
+
+
+
+Juhannuksen vietto
+
+
+Kokon teko. Karjan kotiintulo. Tarhapussu. Kokon poltto ja
+uhraaminen. Nuorukaisten leikit: pitkää piikaa ym. tansseja. Taian
+teot. Aarre. Kirkossa käynti. Iltapuolen vietto.
+
+Korkealle kohosi juhannusaurinko taivaslaelle ja loisti siellä
+täydellä valollaan ikään kuin ylpeillen siitä, että hän oli
+voiton saanut pakkasesta puhurin pojasta, joka kaiken luonnon oli
+kahleisiinsa kytkenyt koko talven. Heleästi laulelivat linnut
+luonnon suuressa salissa ja ilomielellä niitä ihmiset kuuntelivat
+kinastelematta ylimmäisistä istuimista ja eturiveistä. Koko luonto
+oli pukeutunut juhlapukuun ja juhlallinen oli ihmistenkin mieli;
+sillä nyt oli tulossa kesän suurin juhla, Ukon juhla, jota esi-isämme
+olivat jo ammoisista, ylimuistoisista ajoista Ukon kunniaksi
+viettäneet.
+
+Mutta kuta suurempi juhla sitä suuremmat valmistukset, joten
+ihmisillä tavallisesti suurten juhlain edellä on paljon puuhaa, työtä
+ja kiirettä, varsinkin aattopäivinä, jotta
+
+    saisi juhlan jouten syödä,
+    jouten syödä, jouten juoda,
+    huoletonna huiskaella.
+
+Myös Niemelässä, samaten kuin muissakin taloissa, oli juhannusaattona
+puuhaa ja häärimistä, kun
+
+    pirtti oli pestävänä,
+    penkit puhdistettavana,
+    sillanalus siivottava,
+    hulikoiset huuhdottavat,
+    pyhäleivät leivottavat,
+    piirakkaiset paistettavat.
+
+Jo varhain aamusella kävivät Niemelän naiset pyhäsiivoa tekemään
+jättäen ulkotyöt toiseen aikaan. Mauno-setä aukaisi tuvan lattiasta
+pari palkkia ja pari nuorempaa naista pistäysi sillan alle palavat
+päreet kädessä viskattuaan korit edellensä. Päretulen he pistivät
+multiaishirsien väliin palamaan ja itse alkoivat ajaa koreihin rojua
+ja upoa, joka oli pitkin talvea joulusta asti sinne keräytynyt ja
+säästynyt. Korit täyteen saatuaan he nostivat ne lattialle, josta
+toiset naiset veivät ne karjapihalle ja toivat taas tyhjät korit
+sillan alle täytettäviksi. Näin tehden he saivat sillanalusen
+siivotuksi, jolloin palkit pantiin paikoilleen.
+
+Sitten alkoi tuvan nuohtominen: naiset nousivat pienille pöydille,
+penkille, pöytärahille tahi muille korkopaikoille ja alkoivat laesta
+karistaa nokea ja karstaa pitkävartisilla luudilla alas, niin että
+lattia ja muut alhaalla olevat esineet tulivat vallan nokisiksi. Noki
+lakaistiin kokoon, pantiin koreihin ja kannettiin pihalle.
+
+Kun tupa oli saatu nuohotuksi, syötiin suuruspala. Sen jälkeen alkoi
+varsinainen peseminen. Kodassa varistettiin vettä suuressa padassa,
+josta sitä saavilla kannettiin tupaan. Naiset ottivat tuohivihkot
+käteensä, ripistelivät ne hiekalla, mättivät varia vettä seinille ja
+alkoivat vihkojen kanssa hangata. Pitemmät naiset nousivat penkille
+seisomaan ja pesivät niin ylhäältä kuin suinkin ylettivät. Lyhemmät
+naiset pesivät alhaalta. Sitten huuhdottiin hiekka seinistä.
+
+Emäntä, Mari-täti ja Helka-ämmä kantoivat suuren joukon puuastioita
+niin kuin kappoja, ämpäreitä, pyttyjä, saaveja, kirnuja, tyllejä,
+maitotiinuja ym. tupaan pestäväksi. Puhtaiksi saatuina ne vietiin
+ulos kuivamaan. Sitten pestiin tuvassa olevat huonekalut niin kuin
+pöydät, penkit, tuolit, rahit, jakut ja lavitsat sekä viimeiseksi
+tuvan ja porstuan lattia. Mauno-setä varusti suuren joukon
+näreenhavuja, joista osan ripisteli tuvan ja porstuan lattialle, osan
+pani oksina tuvan ja porstuan kynnyksien alle, sitten kun lattiat
+olivat kuivaneet. Märkään tupaan ei päästetty ketään sisälle. Murkina
+syötiin ulkona.
+
+Murkinan jälkeen ja levättyä menivät nuoremmat naiset järven rannalle
+pesemään pyhänä tarvittavia hienoja vaatteitaan niin kuin paitoja,
+ylisiä, huntuja, liinaviittoja, esiliinoja, rihmasukkia, kalsuja
+ynnä muita hetaleita, jotka he sitten asettivat nurmelle ja varpujen
+päälle kuivamaan. Työskennellessään tytöt lauloivat:
+
+    Kaks on kaunista kesällä,
+    kaksi ilman kannen alla:
+    lehti puussa, ruoho maassa,
+    minä kohta kolmantena:
+    minä lehti liehumassa,
+    minä kukka kuulumassa,
+    minä heinä heilumassa.
+    Omenina me olemme
+    ja kulemme kukkasina,
+    matkustamme mansikoina
+    vaellamme vaapukoina:
+    käymme parvessa parasna,
+    piikajoukossa pisinnä,
+    valkehinna vaimoloissa.
+    Mikäs meidän neitosien,
+    mikäs meidän tyttösien:
+    kun me suureksi sukeemme
+    ja kasvamme kaunihiksi,
+    kulkevi sana kylälle,
+    tieto toisehen talohon,
+    naivat sulhot naapurihin,
+    ottavat omille maille,
+    oman pellon pientarille,
+    isän ikkunan näylle.
+
+    Jos ei naida naapurihin
+    tahi taammaksi tahota,
+    olen ilmankin ikäni
+    tyttönä isän tykönä.
+    Tiivi on tyttönä eleä,
+    nätti on olla neitosena:
+    ei toruta torkunnasta,
+    makoamasta ei manata,
+    ei oo huolta huhmarelle,
+    kiirettä käsikivelle.
+    Appi ei hauku ahkioksi,
+    anoppi vesihaoksi,
+    kyty kynnysportahaksi,
+    nato naisten rynttäriksi.
+
+Sillä aikaa kun nuoremmat naiset olivat vaatteiden pesussa,
+auttelivat vanhemmat naiset emäntiä pyhäleivoksien valmistamisessa ja
+paistamisessa. Yrjön vaimo kävi jo murkinalta hameita poimuilemaan.
+Hän ratkoili sepaluksesta auki tiuhakkohelmahameensa, kasteli
+sen varissa vedessä, toi kölsän oven huoneensa lattialle ja sen
+päälle levitti hameensa. Alkoi sitten hulpilosta poimuilla lähtien
+kauluksesta suoraan alas helmaan saakka. Kymmenkunta poimua valmiiksi
+saatuaan hän pani laudan poimujen päälle ja kiven laudalle, joka
+painoi poimut tasaisiksi. Näin hän poimuili koko hameensa pisty
+pistyltä lisäten toisia lautoja ja kiviä siksi, kunnes sai hameensa
+poimuilluksi. Sitten poimuili hän tyttärensä siniset verkahelmahameet
+samalla lailla. Yöksi jätettiin hameet painumaan ja seuraavana arkena
+ne kuivattiin ja ommeltiin hulpilot taas kiinni ja puettiin ylle
+kirkkoon lähteissä.
+
+Vähää ennen päivällistä kokousivat kylän poikamiehet Kotimäen
+kalliolle kokon tekoon. He toivat pitkän riu'un, pystyttivät sen
+ja panivat vanhan tervasaavin riu'un nenään. Sitten he latoivat
+pitkiä tervaisia puita riu'un ympärille ja päällimmäiseksi ladottiin
+tuoreita havuja, ja niin saatiin vihdoin kartion muotoinen kokko
+valmiiksi. Vähän edemmä kokosta sileän kallion ympärille pystytettiin
+valkeita koivuja, joita kylän paimenet kotiin tultuaan yhdistelivät
+pitkillä, ruskeilla ihokiskoisilla tuohilla ja joita tytöt
+koristelivat tuohisälöillä, painetun langan päillä ja kirjavain
+vaatteiden tilkuilla, jotka he asettivat terttuina riippumaan. Myös
+koivujen oksille ripusteltiin tuohen sälöjä, sälpeitä ja hilpeitä,
+joten tanssilava sai juhlallisen muodon. Kokon puolelle jätettiin
+portti, jonka pihtipielisenä olevain koivujen latvat taivuteltiin
+yhteen niin, että portin yläpuoli muodostui kaarevaksi.
+
+Päivällisen perästä lakaisivat naiset huoneidenpuolisen tanhuan
+ja pojat toivat tuoreita koivuja, jotka pystyttivät rappusten
+eteen, porstuan ja tuvan nurkkiin. Illansuussa naiset joko poimivat
+hameitaan tahi kaulailivat pyhävaatteitaan tuvan pitkällä pöydällä.
+Miehet taasen korjailivat sekä omiaan että naisten kenkiä saunan
+kylpyä odotellessaan.
+
+Paimenilla metsässä oli pitkä aika iltaa odotellessa. Jo päivän
+alhaisissa puolipäiväisissä ollessa ajoivat he lehmät ja lampaat
+Sirkan pohjukkaan. Toiset paimenet vartioitsivat elukoita ja toiset
+leikkelivät vastaksia ja latoivat vastoja. Ikävissään he laulelivat:
+
+    Kule päivä, viere viikko,
+    alene Jumalan aika!
+    Kule päivä kuusikolle,
+    mene päivä männikölle,
+    viere päivä vitsikölle,
+    lennä lehmänlypsykselle!
+    Päästä paimenta kotihin
+    Ukon juhlalle jalolle,
+    taivon taaton tanhuville,
+    piirakoita piirtämähän,
+    voivatia vuolemahan,
+    lämmin kyly kylpemähän,
+    puhdas paita panemahan.
+    Sitten kehtaa keikutella,
+    leikkii lyödä lepetellä
+    kokolla kotimäellä,
+    Ukon tarhan tanhualla.
+
+Kun lehmät syöpäläisten kynsissä eivät tahtoneet kestää Sirkan
+aukeassa pohjukassa, vaan pyrkivät lehtoon, niin paimenet ajoivat
+ne Kalmasen ja Siltoin väliseen sopukkaan, jossa oli varvikkoa,
+ja odottivat siinä päivän alenemista. Jokainen paimen laittoi
+odotellessaan tuohista seppeleen, jonka sitoi vanhimman lehmän
+sarviin. Keski-iltojen aikana ajettiin karja kotiin ja hoputtiin:
+
+    Prtu kirjo, prtu karjo
+    Ukon juhlalle jalolle!
+
+Kotiin tultua ei lehmiä ajettu pihaan, vaan kesantopellolle tarhaan.
+Tarhassa olivat kakot patsaiden tahi seipäiden sijassa ja riu'ut,
+päät pistettyinä kakkojen reikiin, toimittivat aidaksien virkaa.
+
+Kun lehmät olivat tarhassa, tulivat naiset heti lypsämään. He tekivät
+aidaksenpäistä ja risuista pussun tarhaan. Kun puut alkoivat hyvästi
+palaa, niin nostettiin kuivunutta lehmän sontaa tahi ruohoa ja
+multaa valkeaan, että se paremmin laskisi savua, pusuuttasi, ja savu
+karkottaisi hyttyset, kärpäset, paarmat ja muut syöpäläiset lehmistä,
+jotteivät ne teiskuisi lypsäissä. Jos joku lehmä ei tahtonut tulla
+liki pussua, niin lapset otelivat (ajoivat pois) hyönteiset varvuilla
+tahi vastalla. Tätä tehtäessä pysyivät lehmät alallansa ja naiset
+saivat ne rauhassa lypsetyksi. Lypsetty maito kaadettiin saaviin ja
+kannettiin maitohuoneeseen, jossa emäntä siivihti maidon eli laski
+sen puusta tehdyn ratin lävitse, jonka pohjalla oli jouhinen talla,
+lepästä tehtyihin pyttyihin.
+
+Kohta lypsyn perästä tuli talon vävy Korjuksen Risto nuorikkonsa
+kanssa kulkusissa ajaen Niemelään. Vävyn tultua taloon otettiin kohta
+esille pata, johon pantiin vastalypsettyä maitoa ja puhkaistiin
+muutamia kananmunia, ja vietiin se kotaan, jossa se keitettiin
+munamaidoksi, niin kuin runo kertoo:
+
+    Vävy välähti tupahan,
+    muna muljahti patahan,
+    pata kolahti kotahan.
+
+Illalliseksi söi talon perhe muuta ruokaa, vaan vieraille annettiin
+munamaitoa. Illallisen perästä kylvettiin sauna, jossa tytöt pesivät
+selvitetyllä lipeällä ja saippualla vanhain ihmisten päät.
+
+Saunan jälkeen puettiin pyhävaatteet ylle. Paimenet ja kotilapset
+laittoivat itselleen kotimäelle pienen kokon, jota he polttivat
+erikseen. Sikäli kuin kunkin talon nuoriso joutui, he keräytyivät
+kokolle. Nuoret miehet hankkivat kuivia havuja kokon ympärille ja
+istuivat sitten odottamaan väkeä lisää. Kaikkein paikalle saavuttua
+sytytti ukko-Lauri, joka oli vanhin mies kylässä, kokon, joka kohta
+palaa roihmusi täydessä liekissä. Kyttä-Jussi oli tuonut sinne suuren
+karhupyssynsä, jolla ampui muutamia laukauksia. Kun pyssy ei hänen
+mielestään kylliksi kovasti pamahtanut, niin hän nouti kartanosta
+vanhan kirnun, jonka pohjaan hän kaivoi sellaisen reiän, johon pyssyn
+piippu mahtui. Tähän reikään hän asetti pyssynpiipun suun ja ampua
+kajahutti. Se antoi niin kovan pamauksen, että lapset ja muu heikompi
+väki pelästyi, ja maa järisi jalkain alla. Mäet ja metsä raikuivat
+vastaan ja kartano kaikui samaten. Kokon palaa roihmutessa ja pyssyn
+paukkuessa viskasi Mauno-setä kokkovalkeaan pienen erilaisista
+langoista neulotun pussin, jossa oli kaikkia siemenlajeja, mitä
+vuodessa kylvettiin, ja rukoili viskatessaan:
+
+    Oi Ukko ylinen luoja,
+    taatto taivahan jumala,
+    vallan pilvissä pitäjä,
+    hattarojen hallitsija!
+    Pidä pilvissä käräjät,
+    sätehissä neuvot selvät:
+    idätä idästä pilvi,
+    länkä lännestä lähetä,
+    nosta lonka luotehesta,
+    etelästä ennättele,
+    vihmo vettä taivosesta,
+    mettä pilvistä pirota
+    kynnölleni, kylvölleni,
+    varsin vaivani näölle.
+    Nosta korret korttumahan
+    sekä varret varttumahan:
+    yhdestä sataset saata,
+    sadasta tuhannet tuota.
+    Säästäös vihanta vilja
+    rakehilta, rajusäältä,
+    kuivuudelta, märkyydeltä,
+    kovan ilman koskennalta.
+    Tuo tänne utuinen pilvi,
+    kanna kaari karvallinen,
+    utu soille, utu maille,
+    utu peltojen perille,
+    utu kauas kankahille,
+    metsähalmeille hajoita,
+    jottei halla harmaaparta,
+    pohjoisen pahanen poika
+    veisi viljoja pilalle,
+    turmiolle tuotteleisi.
+    Anna vuosi, viljavuosi
+    näille raukoille rajoille,
+    poloisille Pohjan maille.
+    Vilja pitkäksi viruta,
+    sato saata runsahaksi,
+    iloksi imeisten lasten,
+    miesten, naisten mielhyväksi.
+
+(Tätä taikaa ei minun muistaessani ole harjoitettu, mutta isoisäni
+kertoi ennen sitä tehdyksi. Loitsija Matti Hinkkanen Parikkalasta
+uhrasi juhannuskokolla vielä vuonna 1886.)
+
+Kun paimenilla ei ollut pyssyjä, millä he olisivat ampuneet,
+niin he ottivat omasta kokostaan kovia joko koivun tahi katajan
+hiiliä, panivat yhden kerrallaan maaperäkivelle ja iskivät hiileen
+niin suurella pyöreällä kivellä, minkä vain nostaa jaksoivat. Se
+antoi kajauksen, jos ei juuri niin kovan kuin pyssy, niin ainakin
+sellaisen, että se heille vältti.
+
+Kokon palaessa istuivat vanhemmat ihmiset kokon ympärillä
+keskustellen vuodentulotoiveista, ilmoista ym. Nuori kansa katseli
+seisoallaan sekä oman että naapurikylän kokonpaloa. Aina kun joltakin
+kokolta ampuminen kuului, vastattiin Niemelän kokolta ampumalla.
+Vihdoin sanoi kyttä-Jussi:
+
+-- Nyt minä olen jo osakseni ruutia polttanut. Jos kuka tahtoo vielä
+ampua, niin maksakoon minulle ruutirahan ja ampukoon sitten vaikka
+koko yön.
+
+Pian ilmestyi halukkaita ampujia ja maksajia, jotka vuoron perään
+ampua kajahuttelivat.
+
+Niin kauan kuin kokon paloa kesti, viipyivät vanhat ja nuoret kokon
+ympärillä. Kokko palaa roihmusi ensin ala- ja sitten yläpuolelta.
+Vihdoin kahahti tuli riu'un päässä olevaan tervasaaviin, joka
+yksinään palaa lekotti, ja näytti edempää katsojalta niin kuin
+suuri tulipallo olisi loistanut vaaleassa kesäyöilmassa. Vähitellen
+heikkeni tulen liekki: saavin vanteet paloivat poikki ja hiiltyneet
+laudat tipahtelivat yksi toisensa perästä riu'un juurelle, jossa ne
+vielä vähän aikaa palaa tuikuttivat ja vihdoin sammuivat. Viimeiseksi
+kaatua rojahti kokkoriukukin, joka tuoreena oli kestänyt kovan
+kuumuuden.
+
+Vielä hetkisen aikaa ihailivat vanhemmat ihmiset kesän ihanuutta ja
+katselivat nuorten aloittamaa leikinpitoa tanssilavalla. Sen jälkeen
+he läksivät kotiinsa.
+
+Nuoret aloittivat leikkinsä vastakkaistanssilla. Sitten he tanssivat
+pitkää piikaa. Tytöt kävivät rintamaan toiselle ja pojat tyttöjen
+vastapäätä toiselle puolelle tanssilavaa. Tyttöjen puolelle
+ylimmäiseksi kävi Korjuksen Mari ja poikien puolelle Korjuksen Risto.
+Toisten laulaessa:
+
+    Mistäs piisaa, mistäs piisaa
+    pitkiä piikoja aina?
+    Hätätilass, köyhäss varass
+    pienemmätkin naidaan,
+
+otti Korjuksen Mari Mattilan Simon, joka seisoi häntä vastapäätä, ja
+tanssia pyöräytti kerran hänen kanssaan ympäriinsä; samaten tanssi
+Korjuksen Risto vastakkaisensa tytön Niemelän Annin kanssa. Sitten
+tanssi Risto Marinsa kanssa toisten laulaessa:
+
+    Hostis tostis toitima ralla,
+    siivo likka likistelee siivon pojan kanssa.
+
+Samalla tavalla tanssitti Mari seuraavan pojan ja Risto seuraavan
+tytön, aina väliin keskenänsä tanssien, kunnes koko rivit tulivat
+tanssitetuiksi. Sitten kävivät Mari ja Risto paikoilleen. Niemelän
+Anni ja Mattilan Simo kävivät sitten tanssittajiksi ja tanssittivat
+taas Anni pojat ja Simo tytöt tanssien välillä keskenään. Heidän
+käytyään paikalleen rupesivat heidän viereisensä poika ja tyttö
+tanssittajiksi. Sillä tavalla sai jokainen tyttö ja poika olla
+sekä tanssittajana että tanssijana. Sen perästä leikkivät he vielä
+muitakin leikkejä ja vasta puolen yön aikana he menivät kukin
+kotiinsa.
+
+-- Emmekös mene tuonne Luorikon puoleiselle järven kivelle istumaan
+päivän nousuun asti, niin saamme nähdä vedestä nousevat sulhastemme
+hahmot? ehdotteli Niemelän Anni toisille tytöille.
+
+-- Minä en voi mennä mihinkään äitini luvatta, vastasi Niemelän Kaisa.
+
+-- Heittäkää hyvät tytöt koko konstit pois, eivät ne kumminkaan
+toimita mitään, pyysi Korjuksen Mari.
+
+-- Hyvähän sinun on muita neuvoa, kun itse olet saanut sulhasen.
+Kunhan olisit meidän asemessamme, et suinkaan niin puhuisi, vastasi
+Sohvi.
+
+Sen pitempään sitä juttua ei enää jatkettu, vaan tultiin kotiin.
+Marin ja Kaisan maata mentyä tuumailivat Anni ja Sohvi, mitä pitäisi
+tehdä, jotta saataisiin tietää tuleva sulho. Vihdoin sanoi Anni:
+
+-- Muistatkos sinä Sohvi, kun viime talvena meillä kävi tuo
+kulkulaismuija, jota sanottiin Hynnisen Kertuksi. Hän neuvoi tyttöjä
+juhannusyönä panemaan yhden astian alle viinaa, toisen suoloja ja
+kolmannen hietaa. Jos yön aikana on viinaan kosketettu, niin saadaan
+rikas sulho, jos suoloihin, niin toimeen on tuleva, ja hietaan, niin
+on köyhä sulho.
+
+Tytöt tekivät niin ja veivät saunan penkille jo mainitut tavarat,
+jotka laittoivat erikseen puuvatien alle kumpikin. Siellä juohtui
+tytöille mieleen, että jo mainittu Kerttu oli neuvonut tyttöjä
+menemään juhannusyönä makaamaan sellaiseen huoneeseen, jossa ei
+ollut kukaan ennen maannut. Huoneen lattia oli lakaistava puhtaalla
+vastalla rikat keskelle lattiaa ja niiden rikkojen päälle tuli
+tyttöjen käydä makaamaan, niin unissaan näkivät tulevan sulhonsa.
+Tämän neuvon johdosta päättivät tytöt käydä makaamaan uuteen aittaan,
+joka ei vielä ollut kokonaan valmis. Ja sen he tekivätkin.
+
+Kokolta tultua keskustelivat Niemelän emäntä ja Mari-täti jotain
+keskenään. Sitten emäntä otti kirnusta kolmannen vanteen, meni
+kesannolle lehmätarhaan, jossa kiersi kolme kertaa myötäpäivään
+jokaisen lehmän ympäri kirnunvanteella lausuen:
+
+    Juoskohon jokena maito,
+    tänne vilja virratkohon,
+    makeainen matkatkohon,
+    maitokosket kuohukohon,
+    joka kukkasen kuvusta,
+    joka heinän helpehestä,
+    metisistä mättähistä,
+    vihannoista vierukoista,
+    tuorehista turpehista,
+    kastekorren kainalosta.
+    Kosken kuohua pitääpi,
+    maitoreiän retkahella,
+    kultaisehen kuppisehen,
+    vaskilaitaiseen vatihin.
+
+Kun emäntä oli päässyt kartanoon, tuli Mari-tätikin kotiin vesilasku
+olalla. Hän kertoi tavanneensa kotirannasta kaksi nuottavenettä,
+joihin hän pani äyskärillä vettä, ja kun vesi oli virrannut veneen
+kaarien lävitse, niin hän mätti sen äyskärillä laskuun. Mutta
+kolmannen verokunnan venettä kun puuttui, niin hänen täytyi mennä
+aina Luorikon päähän saakka ja tehdä siellä sama temppu.
+
+-- Nyt jos kuka lehmä tahtoo pidättää maitonsa, niin sinä Riitta anna
+tästä laskusta vettä niin kyllä se auttaa, neuvoi Mari-täti.
+
+Emäntä kertoi puolestansa miten hän oli tarhassa tehtävänsä
+toimittanut.
+
+-- Nyt saat olla huoletta, että kirnusi tulee voihin, jos et vaan
+laske maidonpäällisiä liiaksi lämpenemään etkä kovin kylmältä kirnua,
+vakuutti Mari-täti.
+
+Mari-tädin pakinoidessa vilkaisi emäntä silmillään pellolle ja sanoi:
+
+-- Katsos Mari-täti, minusta näyttää tuolla Sääskiniemen kainalossa
+jotain palavan.
+
+-- Se on raha-aarre, joka siellä juhannusyönä palaa, se palaa
+likuttaa niin kuin viina. Tämä yö on niin tärkeä, ettei kenenkään nyt
+pitäisi maata. Minä menen herättämään Mauno-sedän sitä katsomaan,
+virkkoi Mari-täti ja läksi sillä puheen Mauno-sedän huoneen ovea
+kolkuttamaan.
+
+Kun Mauno-setä tuli katsomaan, niin ei siellä enää mitään valkeaa
+näkynyt.
+
+-- Se suittaa olla se raha-aarre, jonka meidän entiset ukot
+sota-aikana Sääskiniemeen hautasivat. Se kuuluu olevan viinapannu
+hopearahoja täynnä. Tämä aika olisi juuri soveliain aarteen
+hakuun, mutta enpäs minä poloinen poika muistanut illalla, jotta
+olisin valvonut puoleen yöhön asti, ja saanut nähdä missä kohti se
+aarre paloi. Nyt se on myöhään. Täytyy odottaa tulevaan vuoteen
+juhannukseen asti ja sitten hakea se ylös, sanoi Mauno-setä.
+
+-- Mutta jos aarre on pantu uhrin kanssa, niin mitäpä sinä sille
+mahdat, vaikka kuinka hyvin tietäisit missä paikassa se on, virkkoi
+Mari-täti.
+
+-- Tiettävästi se uhrin kanssa on sinne pantu, mutta minun ukko
+vainajani neuvoi minulle uhrinkin. Hän sanoi, että pitää ottaa
+valkean kolmiöisen vasikan sydänmuna ja polttaa se aarteen päällä,
+niin kyllä sen sitten helposti sieltä saa, selitti Mauno-setä.
+
+Juhannusaamuna, kun vanhat ihmiset nousivat, niin he menivät tyttöjä
+herättämään, mutta näitä ei ollutkaan huoneessa. Vihdoin havahtuivat
+tytöt itsestään ja menivät heti saunaan katsomaan miten siellä
+asiat olivat. Kaikki oli siellä aivan paikallaan niin kuin he ne
+illalla sinne olivat laittaneet. Siellä panoksia korjaellessaan he
+koettelivat muistella mitä unta kumpikin oli nähnyt. Mutta kun ei
+kumpikaan muistanut untansa, niin he päättivät olla hiiskumatta koko
+asiasta kenellekään.
+
+Kun kaikki väki oli peseytynyt, kokoontuivat kaikki miehet suuren
+pöydän ympärille rukousten pitoon. Naiset seisoivat ympäri tupaa
+penkkien vieressä. Mauno-sedän esimerkkiä seuraten nousivat miehet
+seisoalleen ja Mauno-setä alkoi veisata, johon koko perhe yhdisti
+äänensä:
+
+    Jo joutui armias aika (Vvk. 318)
+
+Laulun loputtua istausivat miehet penkille, panivat kätensä ristiin
+pöydälle ja kumarsivat päänsä käsiensä päälle. Naiset taasen
+laskeusivat polvilleen penkkien viereen, panivat kätensä ristiin
+penkille ja kumarsivat päänsä.
+
+Sitten luki isäntä "Rukouksen jolla me itsiämme sabbathille eli
+juhlalle valmistamme", "Rukouksen maanhedelmästä", "Isä meidän" ja
+"Herran siunauksen". Lopuksi veisasivat kaikki seisoallaan Korjuksen
+Riston aloittaman värssyn:
+
+    Sinua myös kanssa kiittää mahtaa,
+    ja ylistää sangen suurest,
+    ett kukin aina nähdä saa,
+    maan hedelmän kantavan tuoreest:
+    siunatkoon meit Isä ja Poika,
+    siunatkoon Pyhä Henki myös!
+    Peljätköön kukin maan paikka
+    Herraa suurta ja väkevää työss;
+    sen päälle sanomme: Amen.
+
+                        (Vvk. 61:3)
+
+Murkinan jälkeen läksi rahvas kirkkoon: poikamiehet ratsain
+nuoremmilla hevosilla, joiden korvallisille suitsiin sidottiin
+kulkusia, ja vanhemmat miehet vaimoineen kärrillä. Nuoremmat naiset
+panivat kenkänsä, sukkansa ja virsikirjansa nyyttiin. Mari-täti sitoi
+uudet ihokiskoiset kirkkovirsunsa vyönsä alle. Paimenet ottivat
+kengät olallensa ja niin läksi koko nuori väki avojaloin astumaan
+kirkolle. Paimenten äidit menivät lapsiansa päästämään eli kaitsemaan
+elukoita metsään.
+
+Lepikossa kirkkotarhan ulkopuolella naiset kenkivät, silittivät
+tukkansa, asettivat korva- ja otsahiuksensa säännölliseen
+järjestykseen ja panivat silkit päähänsä. Pojat olivat jo kenkineet
+maantielle päästyänsä. Pappilan kaivon ympärille oli joukko
+janoavaisia kokoontunut janoansa sammuttamaan raikkaalla vedellä.
+Pitäjäntuvan rannassa venematkalaiset kanivat (kaunistelivat)
+itsiään. Pojan vekarat uivat tyynessä kirkkojärvessä. Uimasta
+päästyään ja saatuaan vaatteen yllensä he ottivat voileipiä, so.
+he valitsivat rannalta sileät latuskaiset kivet, joita heittelivät
+järven pintaa myöten sillä tavoin, että kivi kaapsahti välistä
+veteen kiitäissään tyynellä pinnalla. Se vasta oli koko mestari,
+joka pitemmät voileivät osasi ottaa, siis kenen kivi kauemmas kulki.
+Sitten koettiin heittää korkealle viskaamalla kiviä kilvan, ja mies
+se joka kauemmas jaksoi kiven viskata järven selälle.
+
+Kirkonmäellä, kun vanhemmat tuttavat miehet kohtasivat toisensa, he
+tarjosivat toisilleen taskumatista viinaa, jota he olivat Ukon juhlan
+kunniaksi kerallensa ottaneet. Vanhemmat naiset taasen antoivat
+tuttavilleen tuomisiksi joko lehikkaita, ohra- tai ruisleipää, mutta
+useammin piirakoita.
+
+Aamukellon soitua alkoi kansaa virrata kirkkoon, joka oli muutamilla
+koivuilla koristettu. Kirkonvaivaiset, jotka juhannusaattona
+olivat olleet kirkkoa puhdistamassa, varustausivat jo aikaiseen
+kirkonporstuan penkille istumaan ja anomaan almua hattu kourassa. Ohi
+kulkevat armeliaat ihmiset heittivät jonkin vaskirahan vaivaisten
+hattuun, josta saajat kiittivät lahjain antajaa.
+
+Kirkosta päästyä riisuivat naiset kenkänsä ja virsunsa lepikossa ja
+astuivat paljain jaloin kotiinsa. Miehet astuivat kengät jalassa niin
+kauan kuin maantietä piisasi, mutta kylätiellä hekin heittivät kengät
+jalastaan ja kävelivät loppumatkan avojaloin.
+
+Ne harvat henkilöt, jotka juhannuksena olivat kotiin jääneet, kävivät
+talosta taloon Juhaneja nostamassa. Nostopalkaksi annettiin joko
+kahvia tai sen puutteessa viinaa.
+
+Keski-iltoin aikana kokoontui kylän nuoriso Kotimäelle
+leikitteleimään. Pienemmät pojat kokoilivat havuja ja risuja kokon
+sijalle ja polttaa rätisyttivät niitä sekä ampuivat hiilillä.
+Vähitellen kokoontui vanhempiakin ihmisiä nuorten leikkejä katsomaan.
+Kotona olijat joko lukivat tahi veisailivat suvivirsiä. Nuorukaiset
+erkanivat myöhään kotiinsa, jossa illallisen jälkeen kävivät
+makaamaan päättäen juhannuksen vieton.
+
+
+
+
+Arkiset askareet
+
+
+    Sisältö: Kasken kaataminen. Vastojen teko. Lehden riipiminen.
+    Käärmeenpurema. Käärmeen vihojen loitsiminen. Tukkujen teko.
+    Papumaan kitkeminen. Nippujen teko. Pietarin päivä. Lammasten
+    pesu. Tyttöjen laulu.
+
+Juhannuksesta päästyä aloitettiin Niemelässä kasken hakkaus. Isäntä
+kävi merkitsemässä lehdon Piesossa, mikäli sitä oli hakattava.
+Naisille ja ensi kesää työllä käyville pojille teroitettiin kassarat
+(vesaimet), joilla he karsivat oksat puista ja hakkasivat vesat ja
+vitsakset poikki. Vesoessaan he kiskoivat tuohia. Niistä tehtiin
+hiplummista (hienommista) pesuvihkoja, jotka punottiin heti ja
+käärittiin vihkoiksi. Jäykemmät tuohet käärittiin käähkärölle ja
+niistä tehtiin virsuja. Kaikkein jäykimmät kerittiin kerälle ja ne
+tehtiin tohveleiksi. Mitä eivät vesojat ylettäneet maastajaloin
+kiskoa, sen he kiskoivat sitten kun koivut oli kaadettu.
+
+Kun miehet arvelivat naisten saaneen jonkun verran vesosta, he
+menivät terävillä kirveillä kaskea kaatamaan. Kasken hakkuu
+toimitettiin tavallisesti yläkuulla, jotta maa paremmin vesoittuisi
+eivätkä aitapuut niin pian mätänisi. Ainoastaan jos oli tehtävä
+raivinkia -- notkomaata raivattava heinämaaksi tahi muuta maata
+uudispelloksi -- niin silloin hakattiin puut alakuulla, jottei maa
+vesoittuisi. Kaskea alettiin hakata tuulen alta, joten kaikki puut
+kaatuivat yhtäännepäin. Paksuimmista puista kolottiin (kuorittiin)
+tyvet, jotta ne paremmin kuivuisivat ja pihkettyisivät.
+
+Kaskea kaataessaan katsoivat miehet tarkoin mitä tarvekalua mistäkin
+puusta saadaan. He ottivat kaskesta lusikka-, kapusta- (leivi-),
+karttu-, vartta-, kaplas- ja keträpuita sekä telikon (takareen)
+jalas- ja kärrinpaltsta- (palsta-)koivuja, resla- ja saahka- (ajo-)reen
+reunapuita, vemmeltuomia, aisakoivuja, saarapuita, sonta- ja
+levityshankopuita ym. tarvekalua. Nuoret pojat ottivat emännälle
+härkkimiä ja hierimiä. Muutamia lehti- ja havupuita jätettiin
+kaatamatta siemenpuiksi. Ukkomiehet kiskoivat virsu- ja tohvelituohia
+sekä kattolevyjä. Kotiin tullessa iltasilla oli jokaisella, niin
+hyvin vesojilla kuin hakkaajilla, jotain kantamista, muutamilla
+olikin täysi kannalmus. Ukko-Laurikin toi kerän ja pari käähkäröä
+tuohia, jonka nähtyään Helka-ämmä sanoi:
+
+    Hyvä on ukko huononenkin:
+    tuopi tuulellakin,
+    saapi sateellakin,
+    tuopi tuohta virsukseen,
+    pajun niintä paulakseen.
+
+Kun kaski oli vesottu ja hakattu, alkoivat miehet ajaa lantaa
+pellolle ja naiset kävivät leikkelemässä metsästä vastaksia, jotka
+he kantoivat kuormalla kotiin ja latoivat. Ladotut vastat pantiin
+kammitsalle, kaksi vastaa kullekin kammitsalle. Kolmesataa kammitsaa
+vastoja arveltiin riittävän vuoden tarpeiksi. Vastat laitettiin
+tallin luhtiin seinävierille, raavilo-orsien (päätöorsien) väliin
+ja vartaille kuivamaan. Kuivaneina ladottiin vastat tallinluhdin
+nurkkaan.
+
+Vastojen teon perästä alkoivat naiset lehden riipimisen. He ottivat
+riihikkoja tahi muita ruohtimisia paitoja, joihin riipivät haavan,
+pajun ja lepän lehtiä, jotka sitten kantoivat kotiin ja hajoittelivat
+tuvan lattialle kuivamaan. Tämä oli lapsista hauska, kun he saivat
+lehtien päällä ketturoida (piehtaroida) ja tehdä lehdistä rääniköitä.
+He käänsivät haavan lehden nelin kerroin, pureksivat hampaillaan
+kolme tai neljä viivaa vinoon lehteä ja niin oli räänikkä valmis.
+Näitä he sitten toisilleen kaupittelivat ja ottivat maksuksi puusta
+tehtyjä ympyräisiä rahoja. Kun lehdet olivat kuivaneet, ne kannettiin
+elohursteilla kölsän karsinaan ja syötettiin talvella lampaille.
+Uusia lehtiä tuotiin tupaan kuivamaan. Näin pitkitettiin lehden
+kantoa siksi, kunnes alettiin papua kitkeä ja pellonpientareita
+niitellä. Aamurupeamalla, kun metsä oli kostea, levittelivät naiset
+lantaa pellolla tahi tekivät muita kotiaskareita.
+
+Eräänä päivänä, kun Niemelän naiset olivat lehtiä riipimässä Vaitin
+kivikkomaalla, tunsi Sohvi jotain pistosta varpaassansa. Hän katsahti
+jalkoihinsa, jossa suuri mustankirjava käärme mateli. Hän pelästyi ja
+huusi toisille naisille:
+
+-- Tulkaa tappamaan, täällä on käärme!
+
+Pian leikkasivat toiset naiset itselleen leppäiset kepit ja tulivat
+tappamaan käärmettä, joka jo oli ennättänyt mataa vähän edemmäksi.
+Käärmeen luo päästyään sanelivat naiset:
+
+    Maa pidä varasi, vihollinen on päälläsi.
+
+Tämä sanottiin sitä varten, ettei käärme pääsisi maan sisään. Sitten
+he tappoivat käärmeen. Sohvi valitti, että mato taisi panna (käärme
+purra) hänen jalkansa, koska sitä tuntuu kirvelevän. Toiset naiset
+tutkivat asiaa tarkemmin ja löysivät Sohvin varpaasta pienen reiän,
+josta tuli verta. He pyyhkivät heti veren pois lehdillä, pesivät
+haavan vedellä ja voitelivat sen tapetun käärmeen verellä, käärivät
+pajun niinellä haavan kiinni ja laittoivat Sohvin kotiin, jonne Anni
+ja Kaisa myötä seurasivat häntä saattamaan.
+
+Kotiin päästyä oli jo Sohvin koko jalkaterä ajettunut. Emäntä otti
+viipulavyön, jolla sitoi kipeän jalan ketroksesta kiinni. Isäntä
+käski Eerikan mennä Riha-Heikkiä perään ratsashevosella lukemaan
+(loitsimaan) käärmeen vihoja. Parin tunnin kuluttua tulikin
+Riha-Heikki ratsastaen samalla hevosella. Eerikka oli nimittäin
+käskenyt Heikkiä joutumaan pian ja itse hän tuli perästä jalkaisin.
+Tultuaan Niemelään Heikki pyysi ja sai viinaa, meni kolme kertaa
+muutetun huoneen kynnykselle istumaan, kaasi viinan kuppiin, johon
+hän loitsi:
+
+    Mato musta maanalainen,
+    toukka Tuonen karvallinen,
+    hivusletti Hiiden immen,
+    paholaisen partakarva,
+    pirun piiska, Hiiden ruoska,
+    ruman hengen ruokosauva,
+    haamu haltian näköinen,
+    raippa raunionalainen,
+    läpi mättähän mänijä,
+    puunjuuren pujottelija!
+    Kuka sun kulosta nosti
+    heinän juuresta herätti?
+    Ken käski pahalle työlle,
+    työlle kehnolle kehotti?
+    Isosiko vai emosi
+    vaiko muu sukusi suuri?
+    Kuka käski, ken kehotti
+    päätä pystyssä piteä,
+    kaulan vartta kauheata?
+    Ken se kieltäsi kehotti,
+    kuka haiku hammastasi
+    puremahan, jyytämähän,
+    syömähän, kaluamahan?
+
+    Tiesitkös puuta purrehesi,
+    pajun juurta pannehesi,
+    närettä näpistäneesi,
+    kokeneesi koivun juurta,
+    haukanneesi haavan juurta,
+    pihlajaista pistäneesi?
+    Et sä puuta purrutkana,
+    pajun juurta pannutkana,
+    närettä näpistänynnä,
+    kokenunna koivun juurta,
+    haukannunna haavan juurta,
+    pihlajaista pistänynnä,
+    kun purit ihon imeisen,
+    turmelit emosen tuoman.
+
+    Mato musta myrkyllinen
+    tahi harmaa haikuhammas!
+    Jos olet pannut, niin paranna
+    jos sä koskit, niin kohenna!
+    Lienet hampahin hakannut
+    tahi iskenyt ikenin
+    eli kielin koskettanut
+    eli purstoin puikkaellut
+    tahi hengin huokonunna,
+    niin tule työsi tuntemahan,
+    pahasi parantamahan!
+    Ota pois omat kipusi,
+    alle haiku hammastesi.
+    Vedä myrkkysi vetenä,
+    maitona pahat panosi.
+    Vie poies vihasi tästä,
+    keltaisin keuhkoihisi,
+    muikeoihin maksoihisi,
+    saata sappesi sisälle,
+    vaskisehen vatsahasi,
+    muuta viinaksi vihasi,
+    vedeksi pahat makusi!
+
+    Jos et pahaasi paranna
+    etkä vie vihojas tästä,
+    niin minä sanon emolles,
+    valittelen vanhemmalles;
+    enemp on emolla työtä,
+    vaiva suuri vanhemmalla
+    pahoja parantaessa
+    takiota tauottaissa.
+
+    Turvotkohon tuomen juuret,
+    kohotkohon koivun juuret,
+    levetköhön lepän juuret,
+    pajun juuret paisukohon,
+    kuusen juuret kohotkohon,
+    kasvakohon kannon juuret,
+    kiven juuret kiintyköhön,
+    vaan ei iho inehmoisen,
+    emon kantaman katalan.
+    Itse turvu tuskihisi,
+    paisu pakkopäivihisi,
+    ähkyhysi ärtyele!
+    Katkea häijy kaheksi,
+    konna kolmeksi muruksi,
+    niin kuin pakkula pahanen
+    tahi leppäpökkyläinen!
+
+    Tuonen toukka, maan matonen,
+    kyy vihainen viirukkainen!
+    Viskoa vihasi tästä
+    hiiden hiililiedoksehen,
+    paholaisen pankon päähän,
+    tuonne helvetin tulehen,
+    pahan vallan valkiahan!
+    Tahi saattele salolle,
+    Kipuvuoren kukkulalle.
+    Siellä keittäös kipuja
+    pikkuisessa kattilassa,
+    yhden sormen mäntävässä,
+    peukalon mahuttavassa.
+    Tee nyt yöllä terveheksi,
+    päivällä imanteheksi,
+    alta aivan raittihiksi,
+    keskeä kivuttomaksi,
+    päältä tuntumattomaksi,
+    ehommaksi entistänsä,
+    paremmaksi muinaistansa!
+
+Loitsittuaan Heikki kaasi viinan puteliin takaisin, meni tupaan
+Sohvin luo, kaasi viinaa pulliin ja käski hänen ryyppäämään, jonka
+Sohvi tekikin. Sitten hän voiteli viinalla käärmeen pureman haavan,
+kääri tupakanlehden päälle ja sitoi sen pajun niinellä kiinni
+loitsien kääriessään:
+
+    Siteheksi Luojan silkki,
+    Luojan kaapu katteheksi
+    tälle jalalle jalolle,
+    vakaiselle varpahalle!
+    Katso nyt kaunoinen Jumala,
+    varjele vakainen Luoja
+    jottei vioille vetäisi
+    eikä tuskihin tulisi,
+    hätäpäivä päälle käisi,
+    pakko saattais parkumahan!
+
+Sitten Heikki kaivoi kuopan tanhualle. Sohvi kannettiin sinne,
+asetettiin kuopan laidalle istumaan ja kipeä jalka pantiin kuoppaan,
+jossa hän piti sitä koko sen päivän. Yöksi kannettiin hänet
+huoneeseen makaamaan. Seuraavan päivän vielä hän piti jalkaansa
+kuopassa. Sen jälkeen alkoi jalka parata.
+
+Kun Riha-Heikki oli saanut työnsä tehdyksi, häntä syötettiin ja
+juotettiin, maksettiin palkka ja kyydittiin hänet hevosella kotiinsa.
+
+Lehden riivinnän perästä naiset katkoivat lehtitukkuja (vihkoja),
+jotka he asettivat aidan seipäisiin ja puiden oksiin kuivumaan.
+Kuivuneina ladottiin tukut lehtikoppeleihin, jotka katettiin näreen
+koskosilla tahi tuohilevyillä. Syystalvella vähän lumen aikana
+vedettiin tukut kotiin ja syötettiin lampaille.
+
+Sitten tuli papumaan kitkeminen. Kitkentäheinät hajoiteltiin
+korkealla olevain huoneiden alle puille kuivumaan. Emännät korjasivat
+kitkentäheinät kuivuneina rouhekölsään. Niistä keitettiin talvella
+lehmille rouhevettä.
+
+Ennen kuin varsinainen heinänteko alkoi, niittelivät naiset
+pellonpientareet. Niitetyt heinät sidottiin nipuille, jotka
+asetettiin pellon seipäisiin kuivamaan. Kuivina koottiin niput ja
+kannettiin vitsakuormalla rouhekölsään talven varaksi.
+
+Pietarin päivä oli jonkinlainen puolipyhä, jolloin ei tavallisesti
+mitään raskaampia töitä toimiteltu. Miehet tekivät minkä mitäkin:
+korjailivat työkaluja, paikkailivat kyntökenkiä ynnä muuta sellaista.
+Naiset taasen ompelivat uusia ja laittelivat vanhoja vaatteitaan
+aamurupeamalla. Murkinan aikana ajoivat koko kyläläiset lampaansa
+Aitjärven rantaan pestäväksi. Nuoret naiset tulivat perästä lampaita
+pesemään. He riisuivat vaatteensa rannalle, pukivat jonkun vanhan
+paidan yllensä, ottivat aidan kolkkaseen ajetusta lammaslaumasta
+kiinni joko emälampaan tahi vuonan, jota taluttivat pitäen sen päätä
+ja etujalkoja kainalossaan, joten lammas käveli hyvin vastahakoisesti
+järveen. Siellä se pestiin yltä ympäriinsä, jonka jälkeen lammas
+laskettiin toisten joukkoon. Siinä oli hälyä, kiirettä ja älinää, kun
+lampaat määkivät etsien vuoniaan ja vuonat samaten etsien emäänsä.
+Paimenet huusivat akkiloidessaan lampaita, jotka eivät tahtoneet
+kestää aidan kolkassa. Akat toruivat paimenia, jotka eivät olleet
+kylliksi valppaita lampaita järjestyksessä pitämään. Tytöt nauraa
+kikattivat, kun joku lammasta järveen taluttaessaan kaatua kellahti
+joko rannalle tahi järveen.
+
+Kun kaikki lampaat oli pesty, kävivät lammasten pesijät uimaan paidat
+yllä. Ilma kun ei päässyt paidan välistä pois, niin se nosti suuren
+kuppilon naisten selkään, jolle paimenet nauroivat ja ilkamoisivat.
+Uimasta päästyään naiset pukivat tavalliset vaatteet yllensä,
+hajoittivat märät paidat pehkojen päälle kuivamaan ja kävivät
+nurmikolle istumaan. Tytöt ottivat nuorempia ja vanhempia homeheiniä
+ja asettivat niiden kannat sormiensa väliin niin, että kannat vähän
+näkyivät sormien välistä käden selkäpuolella. Sitten he käskivät
+toistensa ottaa jonkun kannan, josta arvattiin, saako tyttö vanhan
+tahi nuoren sulhon, sen jälkeen, miten otettava homeheinä oli, vanha
+tahi nuori. Se antoi taas uutta naurun aihetta koko seuruelle.
+
+Murkinalta naiset menivät metsään tuohia kiskomaan. Vanhemmat naiset
+kävivät eri joukkoihin ja tytöt erikseen. Tytöt menivät kauemmas,
+aina karjamaan perille, jossa kasvoi suuria puita, kiskomaan tuohia,
+vaan vanhemmat naiset kiskoivat likimetsistä. Kun tavattiin joku hyvä
+koivu, jossa oli jäykkä tuohi, eikä se ollut rupinen, niin siitä
+kiskottiin, mikäli vain yletettiin. Jos tuohi oli erinomaisen hyvää
+ja koivu sileä, niin he tekivät hankurat, joita myöten kiipesivät
+koivuun ja kiskoivat yläpuolelta. Kiskoessaan tytöt lauloivat:
+
+       Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka,
+    moni poika minua jo houkutteli hukkaan.
+       Ruusu ei oo kauniimpi kuin tyttö Karjalassa,
+    eikä toista tarvita, kun olen maailmassa.
+       Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkee,
+    lempi syttyy sydämeen ja mieli naida tekee.
+       Minä olen siivo tyttö, siivon nimen kannan,
+    enkä minä joka pojan halatakaan anna.
+       Pian on se tyttö raukka tullut kunnialta,
+    joka kerran heittäypi noiden poikain valtaan.
+       Pojilla ja susilla on yhtäläinen mieli,
+    susi kulkee ääneti, vaan pojill on liukas kieli.
+       Poika puhuu kaunihisti tytön sängyn eessä:
+    mesi, maito kielellä, vaan myrkky sydämessä.
+       Elä neito ilolla ja kulje kunnialla,
+    kunniaton tyttö on kuin halmehessa halla.
+
+Keski-iltoin aikana tulivat naiset tuohesta, söivät päivällisen
+ja alkoivat kääriä tuohia. Tanakammat tuohet pantiin kerälle
+tohvelituohiksi, vaan hiplummat (hienommat) tuohet käärittiin
+käähkärölle, yhden virsun tuohet kullekin käähkärölle. Hipluimmat
+punottiin pesuvihkoiksi ja korjattiin huoneeseen. Tiellä kävellessään
+ja ruoka-aikoina tekivät naiset tohveleita ja virsuja.
+
+
+
+
+Kokouspyhä
+
+
+    Sisältö: Kirkolle meno. Kaupanteko. Ryyppymiehet. Tyttöjen
+    kannattaminen. Tuomisten antaminen. Väkijoukon tulva. Kirkkojen
+    suojeluspyhät: Kirkkopyhät. Tuppijuhla. Tamppaaminen.
+    Kokoussunnuntai. Kihupyhä. Atrioitseminen. Paluumatka.
+
+Kokouspyhän edellisenä sunnuntai-iltana kokoontui Niemelän kylään,
+jossa oli paljon tyttöjä, iso joukko vieraan kylän poikia käskemään
+Niemelän tyttöjä menemään kokouspyhänä kirkkoon luvaten kannattaa
+heitä hevosensa selässä. Nuoriso olisi tainnut mielellään pistää
+tanssiksikin, jos olisi heidän valtansa ollut, mutta kun he tiesivät
+ettei kesällä ollut tapana tanssia muulloin kuin juhannuskokolla,
+niin ei auttanut muuta kuin täytyi tyytyä olemaan tanssitta ja
+mukaantua esi-isien tapoihin.
+
+Kokouspyhän lauantaina päivällisen jälkeen ei nuori väki Niemelässä
+enää mennyt ulkotöille, vaan varusteleisi juhlalle lähtemään. Tytöt
+
+    panivat päällensä parasta,
+    valkehinta varrellensa,
+
+läksivät matkaan jo keski-iltoin aikana ja pojat saunan kylvettyään
+olivat jo matkahommassa, vaikka eivät saaneet lähteneeksi ennenkuin
+vähän jälkeen puolenyön. He satuloitsivat hevosensa, panivat kalkalot
+(kulkuset) suitsiin hevosten korvallisten kohdalle ja niin läksivät
+matkaan.
+
+Tyttöjen matkueeseen yhdistyi tiellä muitakin matkalaisia. Vanhemmat
+ihmiset ja ne, joilla oli jotain kaupattavaa, ajoivat hevosilla
+ja kärryillä, vaan nuorempi väki ja tytöt varsinkin astuivat
+jalkaisin. Kymmenen virstan päähän kirkolta hävisivät tytöt yöksi
+maantienlaidassa olevaan taloon. Siinä he illan kuluessa katselivat
+etämatkaisten kulkua kirkolle, kuinka naiset astuivat selässä
+palttinaiset hurstit, joissa he pienokaisiaan kantoivat. Hurstin yli
+oli hurstut levitetty, jottei päivä päässyt paahtamaan pienokaisten
+hienoa ihoa. Hurstuesta oli myös jonkinlaista suojaa sateella. Se
+toimitti siis sekä nykyajan päivän- että sateenvarjon ammattia.
+Sydänmaalaiset, joilla ei ollut kärriteitä kotiin, kulkivat ratsain
+ja kuljettivat eväänsä ynnä muut rihkamansa satulan koljossa.
+Suurempia kapineita veti hevonen perässään ristiin asetetuilla
+seipäillä, jotka toimittivat kärrin ammattia. Nämä kaikki riensivät
+kirkolle yöksi ja ottivat yösijansa joko pitäjäntuvassa, pappilan
+perheentuvassa tahi kirkon läheisissä naapuritaloissa.
+
+Jo lauantai-iltana tehtiin kirkolla kaikenlaisia kauppoja:
+vaihdettiin, ostettiin ja myytiin hevosia, ostettiin kaikenlaisia
+käsitöitä niin kuin satuloita, piiskoja, viikatteita, sirppejä,
+keritsimiä, vöylisiä, kulkusia, lehmäin ja lammasten kelloja,
+vehnäspullia, piittinää, katajaolutta ym. tavaraa. Kirkkotarhan
+ulkopuolella oli kaupan paloviinaa, joka myöskin kulki kaupaksi.
+
+Ne jotka kirkolla olivat yötä, järjestelivät jo varhain
+sunnuntaiaamuna tavaroitaan ja sijoittelivat niitä enin huomattaville
+paikoille. Oluttynnyreitä (puolikoita) asetettiin kirkkotarhan aidan
+viereen. Rinkeli-, räänikkä- (renikka-), kauruska- ja vehnäskorit
+asetettiin niin taroisalle paikalle, että yleisö ne pian huomasi.
+Kellotapulin viereen varustausivat piittinän kauppiaat ja vähän
+ulompana oli muita rihkamakauppiaita. Ulompana lepikossa olivat
+viinan kauppiaat. Äidit ripustivat pienokaistensa hurstit kirkon
+ympärillä kasvavain puiden oksiin, jättivät lapsosensa suurempain
+veljien, sisarten tahi mummojen tuuditettavaksi ja menivät itse joko
+kaupuksiansa tekemään tahi tuttaviansa ja sukulaisiansa tapaamaan.
+
+Myös ne, jotka sunnuntaiaamuna kirkolle saapuivat, tulivat
+tavallisesti niin varhain, että ennättivät kauppoja tehdä ennen
+jumalanpalveluksen alkamista, sillä jumalanpalveluksen aikana ei
+saanut mitään kauppaa tehdä.
+
+Miehet tavattuansa sukulaisensa tahi tuttavansa tarjoilivat
+toisilleen taskumateistaan, puhelivat ilmasta, vuodentulosta,
+kesätöistä ynnä muista asioistaan sekä tekivät kaupuksensa. Ne, jotka
+olivat viinaanmenevät, hakivat viinankauppiaat, ostivat, ryyppivät
+ja viipyivät viinankauppiaan lekkerin tienoilla eivätkä muusta
+välittäneet. Vähitellen kokoontui samaan tapaan taipuvia kosolta
+yhteen, ja siinä ryyppimisen ohessa tupakoitiin ja puheltiin niitä,
+näitä ajan ratoksi. Nämä olivat tavallisesti vanhempaa miesväkeä,
+jotka viinan tykönä viipyivät, mutta nuoria ei niissä koskaan ollut;
+sillä silloin oli tapana olla
+
+    nuoret miehet naimattomat
+    vielä viinan juomattomat.
+
+Ei silloin nähty nuoria viinan villissä eivätkä vanhemmatkaan
+ryypätessään toraa ja tappelua nostaneet, vaan keskustelivat
+lystillisistä tapahtumista, joka tavallisesti herätti naurua. Suitti
+väliin niinkin tapahtua, että joku kärkkäämpi luikkasi niin ahneesti
+että täytyi levätä, ennen kuin liikkeelle pääsi, mutta useimmat
+pitivät "suussa siemenen määrän". Vaan jos joku harppasi niin ololta,
+ettei kirkkoon kyennyt tahi etteivät tolpat kannattaneet toisten
+kanssa kotia lähteä, sitä kerrottiin sitten suurena ihmeenä monet
+ajat perästä päin.
+
+Kohta sen jälkeen, kun Niemelän tytöt olivat sunnuntaiaamuna
+lähteneet yöpaikastaan ja alkaneet astua maantietä, tuli joukko
+poikia ajaen uljailla ratsuillaan. Nähtyään tytöt pojat pysäyttivät
+hevosensa vähäksi aikaa ja tuumivat kuka poika minkin tytön ottaa,
+ettei tulisi mitään häiriötä. Sitten he ajoivat tyttöjen luo, jolloin
+Lippolan Juhana pidätti hevosensa maantien puolessa olevan kiven
+kohdalle ja sanoi Niemelän Kaisalle:
+
+    Kiepsahas Kaisa kivelle,
+    käy taakseni tarakkaan,
+    sitte kulemme yhdessä
+    niin kuin pari harakkaa!
+
+Pian Kaisa nousi kivelle. Juhana pitäen toisella kädellään hevostansa
+suitsen räimistä kiinni ojensi toisen kätensä Kaisalle, johon Kaisa
+tarttui, astaisi jalkansa Juhanan jalalle ja niin nousta heilahti
+Juhanan taakse hevosen selkään, johon kävi yksipuolesti istumaan,
+kieraisi käsivartensa Juhanan vyötäisten ympäri, ja sitten alettiin
+ajaa. Samalla tavalla ottivat toiset pojat kukin sen tytön, jonka oli
+yhteisessä neuvottelussa päättänyt ottaa. Tolja, joka erinäisestä
+syystä oli jäänyt jäljelle toisten arttelista (joukosta), tuli
+myöhempään ja luuli erästä vieraan kylän tyttöä, jota hän ei
+takaapäin tuntenut, Mäkelän Liisaksi, ja käski hänen nousta kivelle.
+Tyttö seurasi käskyä ja nousi kivelle. Mutta Tolja nähtyään ettei se
+Liisa ollutkaan, vaan oli musta ja ruma kuni herneen hirvitys, sanoi:
+
+-- Jää tyttöparka kivelle, ehkä siinä valkenisit tulevan vuoden
+kokouspyhäksi, ja ajoi sillä pois jättäen tytön kivelle. Tytölle
+tietysti kävi häpeäksi moinen pilkanteko, ja nolona ajoi Toljakin
+toisten poikain luo, jossa nämä nauraa viiristelivät Toljan
+pettymykselle.
+
+Heti kun Kaisa oli istautunut Juhanan tarakkaan, kysäisi Juhana
+kuulumiset, johon Kaisa vastasi:
+
+-- Hyvinhän minulle kuuluu, vaikka eivät sentään kaikki asiat ole
+niin hyvin, kuin minä ne soisin olevan. Kuulehan rakas Juhana!
+Hamasta siitä ajasta alkain, kun minä kävin rippikoulussa, on
+meillä joka pyhäilta käynyt vieraan kylän poikia, joita minä en
+tunne puoliakaan. No niistä ei sen enempää, vaan viime sunnuntaina
+kertoi Mari-täti kirkosta tultuaan, että rikkaan Junnolan emäntä oli
+haastanut hänelle, jotta hänen poikansa aikoo tänä syksynä kosioida
+minua.
+
+-- No se ei haittaa mitään, jos hän ja vaikka vielä kaikkikin pojat
+sinua kosioisivat; onhan se sinulle sitä suurempi kunnia, mitä
+enemmän sulhasia käypi. Minunhan sinä kumminkin olet, vastasi Juhana.
+
+-- Niin kyllä, sinun minä olen, se on ollut aina minun ajatukseni
+ja siksi minä en soisi kenenkään muiden minua kosioivan, vastasi
+Kaisa. Mutta minua pelottaa, että jos se Junnolan rahjus tulee minua
+kosioimaan, ajaa isäni minut menemään väkisenkin hänelle. Isästäni
+näet on Junnolan tila paras koko seurakunnassa ja talo on rikkain
+koko paikkakunnalle.
+
+-- Ei rahalla rakkautta osteta, Kaisa kulta, lohdutti Juhana. Jos
+vain meillä on rakkautta, niin kyllä Jumalalla on rikkautta. Ja jotka
+Hän on yhteen sovittanut, niitä eivät saa ihmiset erottaa. Sinä olet
+minun ja minä olen sinun, eikä meitä erota muu kuin kuolema. Jos
+Jumala on meidän puolellamme, kuka voipi silloin meitä vastustaa?
+Tiettävästi ei kukaan. Ja paitsi sitä, niin enhän minäkään mikään
+köyhä enkä naukumaijan poika ole.
+
+-- Et kyllä olekaan, vaan et niin rikaskaan kuin Junnola on. Minä
+luotan Jumalaan ja sinuun, vastasi Kaisa surullisena.
+
+-- Saat luottaa huoletta, minä en sinua heitä, vakuutti Juhana.
+
+-- Kuulehan hyvä Juhana! Tänään se Junnolan Martti, joka ei minua
+tunne, kuuluu varustaivan minua katsoman, vaan minä aion mennä
+kirkkoon perälle parvea, ettei hän minua näe, ja niin teen hänelle
+kiusaa, sanoi Kaisa.
+
+-- Nyt et sinä Kaisa kulta älyä oikein, vastasi Juhana. Jos Martti ei
+näe sinua, niin hän ei voi kuvitella mielessään, kummoinen sinä olet.
+Mutta jos hän näkee sinun ihanat kasvosi, hän syttyy kuin tuleen ja
+sitten kun ei hän sinua saa, niin se on vasta kiusaus. Kävele vain
+kultaseni reippaasti muiden tyttöjen kanssa, ja katso suoraan Marttia
+silmiin, niin se vaikuttaa tehokkaammasti häneen.
+
+-- Olkoon niin, minä teen sinun neuvosi mukaan, virkkoi Kaisa. Oli se
+nyt sentään hyvä, että saimme yhdessä puhua. Minun sydämestäni putosi
+niin kuin kylmä kivi, kun sain vakuutuksen sinun rakkaudestasi.
+Minä puolestani en voi sinua unhottaa milloinkaan. On niin hauskaa
+kun taas saimme puhella keskenämme. Sitten perin kun viime talvena
+kylänluvuissa emme ole saaneet puhua keskenämme. -- Hyvästi nyt armas
+kultaseni! Toiset tytöt näkyvät jo laskeutuvan hevosten selästä ja
+minun täytyy joutua heidän parveensa.
+
+-- Hyvästi rakas Kaisa! sanoi Juhana, pidätti hevosensa ja laski
+hempukkansa varovasti alas maantielle. Vielä lempeä silmäys, ja Kaisa
+katosi toisten tyttöjen joukkoon.
+
+Pojat alkoivat ajaa eteenpäin täyttä ravia ja tavattuaan tuttavia
+tyttöjä he pyysivät edellä kerrotulla tavalla heitä tarakkaansa.
+Virstan tahi pari ajettuansa tytön kanssa he laskivat tytön astumaan.
+Tytöt puolestaan olivat valmiit nousemaan toisten poikain tarakkaan.
+Sitä suurempi kunnia oli tytölle, mitä useamman pojan tarakassa sai
+ratsastaa. Siitä sitten ajan pitkään puheltiin ja tehtiin toisilleen
+selkoa, kuka ja kenen poika oli kutakin tyttöä kannattanut, pitämättä
+ollenkaan lukua, oliko kannattaja mieluinen tahi ei. Mutta varsin
+ylpeydellä mainitsivat tytöt niiden poikain nimet, joista he enin
+pitivät. Halpa-arvoisten poikain kannattamisesta virkkoi pönäkkä
+tyttö tavallisesti:
+
+-- Olinhan minä laus (muka) hänen tarakassaan, tahi:
+
+-- Kannattihan sekin poika puittos minua.
+
+Kirkonmäellä tytöt, varsinkin tuttavat ja saman kylän tytöt, kävellä
+hersuivat yhdessä joukossa, ja tavallisesti oli heillä joku nuorikko
+johtajana. Heillä ei näyttänyt olevan juuri muuta tekemistä kuin
+katsella rahvaan ja varsinkin poikain liikkeitä. Samalla tavalla
+kävelivät tuttavat ja saman kylän pojatkin. Kun pojat ja tytöt
+sattuivat yhteen, niin he ensin tehtyään hyvän päivän alkoivat pyytää
+toisiltaan tuomisia. Siinä sitten tehtiin selkoa ja tingittiin,
+kumpaistenko vuoro nyt on olla antajana, joko poikain tahi tyttöjen,
+ja muisteltiin tarkoin, kumpaisetko viime vuonna olivat anojina ja
+kumpaiset antajina. Vihdoin, kun asiasta päästiin perille, antoivat
+ne, joiden vuoro oli antaa. Mutta tavallisesti kävi niin, että vaikka
+tytöt panivat alkuun namusten antamisen, niin pojat ne kumminkin
+enemmän antoivat.
+
+-- Jos te näytätte näppiänne, niin me keikautamme keppiämme, oli
+pojilla tapana sanoa ja niin se enemmiten tapahtuikin. Tyttöjen
+vähäisiin antamiin vastasivat pojat runsaalla mitalla. Tällä tavoin
+useat, varsinkin komeimmat ja varakkaampain tyttäret, saivat tuomisia
+niin paljon, että kotiin tultuaan tekivät niistä vehnäsmöllyä
+(mureketta) varistetun maidon sekaan, jota sitten suurena herkkuna
+nautittiin, vieläpä annettiin toisillekin naisille ja lapsille syödä.
+
+Junnolan Martti tuli toisten Junnolan poikain kanssa Niemelän
+tyttöjen luo ja alkoi pyytää tytöiltä tuomisia. Toiset tytöt
+antoivat, mutta Kaisa ei antanut Martille, vaikka toisille pojille
+antoi. Se harmitti Marttia. Kun Martti toisten poikain keralla
+jakeli toisille tytöille, niin Kaisa otti muilta pojilta, vaan kun
+hän huomasi, että Martti aikoo hänelle tarjota, hän kääntyi selin
+Marttiin. Martti seisoi siinä vähän aikaa nolona. Vihdoin hän nykäisi
+Kaisaa ja tarjoten tuomisia sanoi:
+
+-- Maksaako teikäläisen ottaa meikäläiseltä tuomisia?
+
+-- Enhän minä ole velkapää teiltä tuomisia ottamaan, kun en
+antanutkaan, vastasi Kaisa pönäkästi.
+
+-- Ei tässä nyt ole kysymystä velan maksamisesta eikä velaksi
+antamisesta, vaan jos lahjana tahtoisit ottaa, kun Martti niin
+halukkaasti tarjoaa, sanoi Riikosen Olli.
+
+Niemelän Sohvi, joka seisoi Kaisan vieressä, nykäisi Kaisaa, joka
+vihdoin otti Martin tuomiset, mutta ei pistänyt sitä nyyttiinsä,
+niin kuin toisten poikain antimia, mutta piti ne kädessään. Junnolan
+poikain poistuttua antoi Kaisa Martin tuomiset sivu kulkevalle
+koiralle.
+
+-- Voi sinua kunnotonta tyttöä, kun koiralle annoit Martin tuomiset.
+Olisit ne ennen antanut minulle, sanoi Sohvi nuhdellen Kaisaa.
+
+-- Sitä vajaa vielä tässä olet, että Junnolan Marttiin rakastuisit.
+Etkös tiedä, että Junnolaiset ovat suuria noitia, ja kuka tietää
+mitä konstia Martti on tehnyt; ei hän turhan vuoksi minulle niin
+tuomisiansa tyrkyttänyt, vaikka aivan selvästi näki, etten minä hänen
+tuomisistaan välitä, vastasi Kaisa.
+
+-- Etpäs sinä pelännyt Lippolan Juhanan noitumista, kun hänen
+antamansa tuomiset söit paikalla, kun vain sait näppiisi, sanoi
+Mäkelän Vappu.
+
+-- Eiväthän Lippolaiset olekaan noitia ja sen vähemmin Juhana; kyllä
+sen tietävät kaikki ihmiset, vastasi Kaisa.
+
+-- Eihän Kaisan tarvitse pelätä Lippolan Juhanan rakastuttamista;
+onhan hän ilmankin jo Juhanaan rakastunut silmittömästi. Eihän koko
+maailmassa ole Kaisan mielestä kukaan niin hyvä kuin Lippolan Juhana,
+sanoi Lahtelan Liisa vähän närkästyneenä.
+
+-- Eikä olekaan, vastasi Kaisa sellaisella äänenpainolla, josta
+leikki oli kaukana.
+
+Kirkkomäellä kihajivat ihmiset niinkuin muuraiset pesässään. Muutamat
+miehet, jotka tahtoivat loitompaa silmäillä väen kihinää, menivät
+laina-aitan kummulle katselemaan, kuinka ihmisiä juhlapuvuissa
+riensi kirkolle ja ennen tulleet joko kävelivät, tekivät kauppoja
+tahi muuten puhelivat, sillä aikaa kun uutta väkeä ajoi maantietä
+myöten kelloissa ja kulkusissa kirkolle. Niiden joukossa,
+jotka aittakummulta väkijoukkoa katselivat, oli pitäjän vanha
+koulumestarikin, joka tarinoitsi vanhain miesten kanssa.
+
+-- Eikö koulumestari tietäisi kertoa, mistä kokouspyhät ovat saaneet
+alkunsa ja minkä tähden niitä vietetään? kysyi Mustakulkkulan Jermo.
+
+-- Totta kaiketi minun tulee sen verran entisyyttä tietää, kun olen
+seurakunnan opettaja. Jos vain haluttaa teidän kuulla, niin minä
+kerron asian aivan alusta, vastasi koulumestari:
+
+Ukot siirtyivät lähemmä ja koulumestari alkoi kertoa:
+
+-- Niin kuin tiedetään, ovat useimmat meidän vanhat kirkkomme
+rakennetut katolilaisen uskon aikana, jolloin oli tapana uusi kirkko
+pyhittää jollekin entiselle pyhimykselle, jota siten pidettiin kirkon
+suojeluspyhimyksenä eli haltiana. Niinpä esim. Jääsken kirkko oli
+pyhitetty Pyhälle Pietarille, josta syystä tuonnoiseen aikaan ja
+ehkäpä vielä näinäkin aikoina jotkut vanhat kutsuivatkin Jääsken
+kirkkoa Pietarin kirkoksi. Antrean kirkko oli pyhitetty Pyhälle
+Andreakselle, josta syystä ruotsalaiset vielä nytkin sanovat Sanct
+Andrae socken. Ruokolahden ja Johanneksen kirkot oli pyhitetty
+Pyhälle Johannekselle, joista edellinen P. Johannes Kastajalle,
+vaan jälkimmäistä en varmaan tiedä, oliko se nimitetty Kastaja vai
+Apostoli Johannekselle, sen vain tiedän että sen nimi oli yhteen
+aikaan Kakki. Rautjärven kirkko oli pyhitetty Neitsyt Marialle,
+Sakkolan P. Mikaelille ja Muolaa Pyhälle ristille.
+
+Kun senaikuisen kansan uskon mukaan oli oma haltiansa metsällä,
+vedellä, karjalla, maalla, kartanolla ym., niin kansa uskoi, että
+kirkollakin oli oma haltiansa. Siis se pyhimys, jolle kirkko oli
+pyhitetty, oli kirkon haltia. Niin muodoin olivat kirkonhaltiat joko
+mies- tahi naispuolisia, sen mukaan aina, kumpainenko sukupuoli
+oli sen suojeluspyhimyksenä. -- Varmuudella en tiedä, kuka Ilmein
+kirkolla lienee ollut suojeluspyhimyksenä, mutta sen haltiana kuuluu
+olleen vanha piika. Sen on muka moni poppamies nähnyt! --
+
+Kaikkien niiden monien pyhien joukossa, joita katolinen kirkko
+vuosittain viettää, on kirkkopyhä myöskin suuressa arvossa. Sitä
+vietetään aina sinä päivänä, milloin kunkin kirkon suojeluspyhän
+nimipäivä sattuu olemaan almakkaan (almanakkaan) tahi kirkkoisien
+kirjoihin merkittynä, pitämättä lukua, sattuuko vietettävä kirkkopyhä
+sunnuntaiksi tahi arkioksi. Niin kuin jo mainitsin, ovat useimmat
+meidän vanhat kirkkomme rakennetut katolisen uskonnon aikana ja
+siitä syystä niissä vietettiin kirkkopyhiäkin. Niinpä esim. Jääsken
+kirkkopyhä oli Pietarin päivänä 29. p. kesäkuuta, Ruokolahden
+juhannuksena 24. p. samaa kuuta, Rautjärven Maarian etsikkopäivänä
+2. p. heinäkuuta ja Antrean P. Andreaksen päivänä 30. p. marraskuuta
+jne. Niissä seurakunnissa, joissa kirkkopyhää vietettiin
+kesäiseen aikaan, oli kirkko koristettu koivuilla, lehdeksillä ja
+köynnöksillä. Papit toimittivat jumalanpalveluksen juhlapuvussa.
+Kirkkopyhää pidettiin niin suurena juhlana, että sinne kokoontui
+omasta seurakunnasta ken vain kynnelle kykeni sekä vieraistakin
+seurakunnista paljon kansaa.
+
+Siihen aikaan, kun kansaa oli vähemmän, maa harvempaan asuttu ja
+tiet ja kulkuneuvot olivat huonommat, joten kansalla oli harvemmin
+tilaisuutta yhteen kokoontua, niin ne harvat tilaisuudet, jotka
+antoivat aihetta kansan kokoutumiselle, käytettiin hyväksi ja
+kirkollisen hartauden edessä toimitettiin myös maallisia asioita.
+Niinpä kirkkopyhinäkin, jos ne eivät vain sattuneet sunnuntaiksi,
+toimitettiin yhtä ja toista kaupantekoa, vaihdettiin hevosia,
+ostettiin ja myytiin maantuotteita, käsiteoksia, makeisia ym.
+
+Ettei tällaisissa tilaisuuksissa lemmen seikkojakaan unehutettu, oli
+aivan luonnollista; sillä niin hyvin meno- kuin tulomatkoilla sekä
+itse juhla-aikanakin yhtyivät pojat ja tytöt yhteen seuraan, jossa
+usein lempi nousi liehumaan, kunnia kukoistamaan.
+
+Entiseen aikaan kuuluivat kirkkopyhät olleen kosioimispyhien aika.
+-- Tarkempien tietojen mukaan on Pärttylin päivä ollut tamppaamisen
+päivä eli tuppijuhla, sillä silloin aloitettiin naimiskaupat.
+-- Silloin tyttö käveli jonkun nuorikon, kaason, kanssa ympäri
+kirkkomäkeä. Tytöllä oli vyö vyöllä, ja siinä oli selän takana tuppi.
+Kävellessä hyräili kaaso kuuluvalla äänellä:
+
+    Tyttö on tupelle tullut,
+    neito varrelle valunut:
+    ken tahtoo, niin tampatkoon.
+
+Muutamat kaasot hyräilivät:
+
+    Ken tahtoo tampata,
+    täll tytöll on tyhjä tuppi.
+
+Poikamies, joka tyttöä mieli morsiamekseen, pisti uuden tammipäisen
+veitsen tytön tyhjään tuppeen. Kaaso oli varoillaan ja katsoi kuka
+tamppaaja oli. Jos sulhanen oli mielen mukainen, niin annettiin
+veitsen olla tupessa, jos ei ollut mieleinen, niin kaaso korjasi
+veitsen, joten tuppi jäi uudelleen tyhjäksi, tampattavaksi, ja
+toinen sulho sai tampata. Kotiin päästyä pisti kaaso veitsen tuvan
+oven sisäpuoliseen kamanaan. Viikon varrella jonakin yönä kävi
+tamppaajapoika tytön oven kamaan tarkastamassa. Jos hän huomasi
+siinä veitsensä, hän otti sen sukkelaan pois ja meni kotiinsa. Jos
+taasen ei veitsi ollut oven kamanassa, niin poika tiesi asiansa
+onnistuvan ja meni siis rohkealla mielellä lemmittynsä huoneeseen,
+jossa tuumittiin asiaan kuuluvista seikoista. Tästä tamppaamisesta
+on kirkkopyhä saanut nimen tuppijuhla. Tämä suitti olla käytännössä
+kaukaisessa muinaisuudessa; sillä eivät nykyisistä ihmisistä
+vanhimmatkaan enää muista tuppijuhlaa, vaan se on ainoastaan
+historiallisena kertomuksena kulkenut polvesta polveen. Sitä siis ei
+ole tällä yhdeksännellätoista vuosisadalla vietetty.
+
+Vihdoin Lutherin opin kansaan juurruttua jätettiin kirkkopyhien
+vietto kokonaan pois. Mutta mitkä tavat kerran kansaan perehtyvät
+ja saavat niin sanotun kansallisleiman, eivät ne hevillä kansan
+muistista katoa, eikä kansa ota niistä kohta luopuakseen. Niin
+on näiden kirkkopyhienkin laita. Kun kansa ei enää arkena saanut
+juhlilla käydä, niin se alkoi kulkea kirkkopyhän jälkeisenä
+sunnuntaina, niin kuin se tänä päivänäkin tekee. Ja kun kirkkopyhää
+ei enää vietetä, näitä pyhiä kutsutaan nyt kokouspyhiksi tahi
+kokoussunnuntaiksi, jolloin kansaa kokoontuu ei ainoastaan omasta
+mutta myös naapuriseurakunnista. Ja kun he sitten yhdessä joukossa
+kihisevät, niin sanotaan myös paikoin tätä pyhää kihupyhäksi.
+
+Kun koulumestari oli tämän kertonut, alettiin läpätä. Ensimmäisen
+läppäyksen kuultuaan nostivat miehet lakkiaan, naiset lyykistivät
+(notkistivat polviaan) ja siunasivat. Maalliset touhut ja toimet
+pysäytettiin ja ostokset pantiin kasaan. Sitten kansa riensi Herran
+huoneeseen, jossa pidettiin jumalanpalvelus.
+
+Kirkosta päästyä tehtiin vielä loput kaupoista. Ennen kuin
+pitkämatkaiset lähtivät vaivalloiselle kotimatkalle, he söivät
+päivällisaterian yhdessä sukulaistensa ja ystäväinsä kanssa.
+Kirkkoaidan viereen levitettiin hurstut tai useampikin, aina sen
+mukaan miten paljon atrioitsevia oli. Hurstuen päälle asetettiin
+ruoka, jona tavallisesti oli ruis- ja ohraleipää, piirakkaita,
+lehtikakkaroita (lehekkäitä), suolaa, kalaa ja voita. Kostukkeeksi
+ostettiin kirkkomäeltä joko katajamarja- taikka mallasolutta, jota
+tuohisista ropeista nautittiin. Pöytänä samoin kuin istuimenakin oli
+viheriä nurmi. Aterialle käydessään heittivät miehet lakit päästään.
+Kun kaikki olivat istautuneet ruuan ääreen ja hiljaisuudessa
+toimittaneet ruokasiunauksensa, jakeli isäntämies tahi hänen
+sijaisensa vanhemmille miehille suurusta (ruokaryyppyjä) ja emäntä
+tarjoeli vanhemmille naisille punaista eli siirapilla sekoitettua
+viinaa. Poikamiehille ja nuoremmille naisille ei tarjottu ollenkaan
+ruokaryyppyjä. Aterian päätyttyä lähetti kukin hiljaisuudessa kädet
+ristissä kiitoksensa kaikkein lahjain antajalle. Ruualta noustua
+kiitettiin isäntää ja emäntää.
+
+Sitten jätettiin jäähyväiset sukulaisille ja tuttaville, koottiin
+kampsut ja lähdettiin taivaltamaan kotiin, ken hevosella, ken
+jalkaisin, ken veneellä, jokainen sillä tavalla kuin oli tullutkin
+tahi miten vain paraiten soveltui. Paluumatkalla pojat kannattivat
+tyttöjä tarakassaan samoin kuin kirkolle mennessäkin. Tievarsilla
+olevien kylien kotoväki varustausi katsomaan kirkkomiehiä. Heitä
+halutti nähdä kuka poika ketäkin tyttöä kannatti. Kun jahtivoudin
+emäntä näki poikansa tarakassa koulumestarin piian, hän sanoi:
+
+-- Kyllä on kaunis, mutta on halpa.
+
+Sunnuntai-iltapuoli kului kertomalla päivän tapauksia, ja mitä
+kaikkea kirkkomiehet olivat joko nähneet tahi kuulleet, sen he
+kertoivat kotoväelle.
+
+
+
+
+Heinäaika
+
+
+    Sisältö: Heinäaseiden korjaus. Heinänteko. Atrioiminen. Pieleksen
+    teko. Paimenten päästäjät. Lippolan Juhanan ja Niemelän Kaisan
+    keskustelu. Mehiläispesä. Mehiläisten lumoaminen.
+
+-- Koska ensi torstaina on apostolien jakopäivä, silloin on
+aloitettava heinänteko, niin kuin vanhuudestaan on tapana ollut,
+siksi saatte varustella siihen tarvittavat työaseet reilaan;
+ukko-Lauri käyköön kysymässä sepältä milloin hän joutaa meille
+viikatteita takomaan, sanoi Niemelän isäntä pereelleen eräänä
+maanantaiaamuna murkinaa syödessä.
+
+Heti murkinan perästä kävi ukko-Lauri sepän puheille ja sieltä
+palattuaan hän kertoi sepän luvanneen pajavuoron huomenna.
+
+Rekikatoksen orsilta ottivat pojat haravat esille ja katselivat,
+olivatko ne reilassa. Katkenneiden piitten sijaan pantiin uudet piit
+kuivatusta pihlajasta. Uusien haravain selkäimet tehtiin tuoreesta
+koivusta, johon poltinoralla kaivettiin piitten reiät. Piitten päihin
+tehtiin pienet nuput, jotka pistettiin tervassa ja sitten iskettiin
+reikään paikoilleen. Haapapuusta valmistettiin haravain varret.
+Punamulta- ja tervasekoituksella voideltiin haravain selkäimet.
+
+Seuraavana päivänä käski Mauno-setä poikia noutamaan romuhuoneen
+ylisiltä viikatteet tupaan, jossa niitä vanhemmat miehet
+tarkastelivat, mitä oli pajaan vietävä ja mitä kotona korjattava.
+Pajaan vietävät purettiin niteistään ja sidottiin tuohella yhteen.
+Paksuimmat viikatteet kallittiin (taottiin hienommaksi) ja karaistiin
+uudestaan; hienompia viikatteita joko karaistiin tahi tahkottiin.
+Uusia viikatteita tehtiin tarpeen mukaan. Jokaisessa viikatteessa
+piti olla säppi. Mauno-setä vei viikatteet pajaan ja Yrjö kantoi
+sinne sysisäkin perästä. Ruoka-aikana tuli seppä Niemelään syömään ja
+juomaan.
+
+Mauno-setä ja ukko-Lauri olivat varustaneet koko joukon uusia
+viikatteen varsia, sekä yksi- että kaksipolvisia. Niitä
+nuoremmat miehet valmistelivat ja silittelivät lasipalasilla ja
+kangaskortteilla. Tuomisilla niveillä nidottiin viikatteen terä
+varteen. Vanhemmat miehet muistuttivat nuoremmille, jotta viikatteen
+kärjen pitää oleman varren polven ja ponnen kanssa yhtä suuntaa
+ja etän pitää oleman kolmasosa terän pituudesta. -- Että-nimellä
+kutsuttiin sitä pituutta joka on viikatteen kammin ja kärjen välillä,
+kun varren ponnesta mitataan korkeutta. -- Jos että on enempi tahi
+vähempi, niin se ei ole kunnollisesti varressa. Jos että tulee
+enempi, niin viikate haukkaa liian paljon, jos taas että on liian
+vähän, niin se haukkaa liian vähän.
+
+Seuraavana aamuna läksi Niemelän työkuntoinen perhe heinäntekoon
+Kuunjoen niitylle, ainoastaan emännät, paimenet ja lapset jätettiin
+kotiin. Emännät laskivat maitoa laskut täyteen, panivat leivät,
+silakat (suolakalat) ja voiaskin säkkiin, sierat ja kovasimet pani
+Mauno-setä tuohikonttiin ja otti sen olallensa. Miehet ottivat
+maitolaskut ja naiset kantoivat eväspussia. Tytöt panivat käsityönsä
+nyytille, jotka he kantoivat käsivarressaan, ja käsissään heillä
+oli neulominen, jota he kävellessään tekivät. Toiset naiset tekivät
+joko virsua tahi tohvelia tiellä kävellessään. Ne vaimot, joilla oli
+imeviä lapsia, kantoivat niitä selässään palttinaisessa hurstissa,
+jonka yli hurstut oli levitetty. Ne miehet, joilla ei ollut eväiden
+kantamista, kantoivat työaseita.
+
+Työmaalle päästyään naiset sitoivat lastensa hurstit aidakseen,
+jonka toinen pää pistettiin heinäladon seinän rakoon ja toinen pää
+haarukkaiseen puuhun, joka kiinnitettiin maahan. Maitolaskut ja
+evässäkit laskettiin ladon pohjoispuolelle seinän viereen. Likoiksi
+tuodut lapset tuudittivat pienokaisten hursteja.
+
+Sitten istausi työväki heinäladon eteen. Mauno-setä otti hihialtaan
+ladon seinän alta ja käski Kaisan noutaa sillä vettä joesta. Sen
+saatuaan alkoivat miehet hioa viikatteita ensin sieralla ja sitten
+kovasimella. Naiset tekivät sillä aikaa käsitöitä. Oman viikatteensa
+teräväksi saatuaan kokosi Mauno-setä vasemmalla kädellään hiuksensa
+päälaellensa ja otti oikeaan käteensä viikatteen, jolla hän leikkasi
+hiuksensa poikki. Se oli merkki, että nyt oli heinän niitto
+aloitettava.
+
+Yrjö niitti eellimmäisenä halki koko suuren niityn. Kahden puolen
+hänen jälkiänsä seurasivat toiset. Mari-täti piti niittäessään
+jalkansa niin hajallaan, että hänen ylispaitansa oli pingoituksessa
+niin kuin purje. Tälle toiset nauroivat ja ilkamoivat.
+
+Ensimmäinen päivä täytyi kokonaan niittää, kun ei ollut luokoa
+vedettävänä. Iltarupeamalla vedettiin aamullinen luoko karheille ja
+tehtiin ruoille. Nuorempi väki reki rakoja, joita vanhemmat kantoivat
+ladon läheisyyteen. Kun luoko oli rukoloilla sanoi Mauno-setä:
+
+-- Mikä on raolla, se on reellä, vaan karheella on kahden jako.
+
+Ensimmäisenä heinäntekopäivänä, kun alettiin murkinalle käydä,
+kävi Mauno-setä lehdossa kiskomassa tuohilevyjä ja teki suuresta
+levystä ruokaropeen ja pienemmistä levyistä teki jokainen itselleen
+lipin. Naiset tekivät ropeeseen leipämurekkeita, möllyä, jonka
+päälle kaadettiin laskusta maitoa ja jota lipillä syötiin. Sitten
+syötiin silakka maidon kanssa ja vihdoin voileipää suilliseksi
+(päällysruuaksi). Muutamat miehistä söivät hatut päässä, ja muutamat
+paljain päin. Hatun asemesta oli toisilla tuohinauha sidottuna
+pään ympäri, jottei tuuli saanut pörhötellä hiuksia silmille.
+Ladon ovi oli syödessä pöytänä, jonka ympärillä heinäväki istui
+nurmella. Aterian päätyttyä korjattiin eväät säkkiin ja tuohiset
+astiat korjattiin siimekkeeseen, jottei auringon paiste saanut
+tuohia käpristellä. Päivänpaisteella kun syötiin maitoa ja leipää,
+viskattiin pieni leipäpala maitoastiaan, jottei "päivä laula maitoa".
+Kun syömään ruvetessa maitoa laskusta kaadettiin joko ropeeseen
+tahi kappaan, niin kierrettiin veitsellä kolme kertaa myötäpäivään
+maitoastian ympäri ja loitsittiin:
+
+    Teen, teen taikaa,
+    panen kempill aitaa,
+    ilman kempin keksimättä,
+    kampiaisen katsomatta.
+    Älä kemppi kiepsahtele,
+    hytykäinen hyppäele
+    tämän aitasen ylitse,
+    tämän aitasen alatse,
+    lennä leino lehtomaille,
+    räpäköite rahkasoille,
+    älä ropehen romahda,
+    älä kappaseen kavahda.
+
+Sitten pistettiin veitsi joko kapan vanteeseen tahi ropeen lutaan.
+
+Ne heinät, jotka eivät latoon mahtuneet, pantiin pielekseen, jonka
+pohjalle alusvaajain väliin levitettiin lehdeksiä. Jokaiseen korvaan
+(puuväliin) pantiin tavallisesti kaksikymmentä rukoa (saattoa). Tuet
+laitettiin pieleksen kupeisiin kaatumisen varalle ja tuuliaiset
+vitsakset pieleksen päälle.
+
+Eräänä kauniina päivänä, kun heinäkuun aurinko täydellä loistollaan
+paistoi viheriöitsevälle maanpinnalle, istui Niemelän heinäväki
+Kuunjoen niityllä ladon kupeella siimeksessä murkinalla. Syötyään
+he turvistuivat yksi toisensa perästä makaamaan, ken latoon, ken
+ulkopuolelle. Pojat koettelivat hiukan aikaa hauskoja juttuja
+haastella, vaan pianpa hekin vaipuivat unen suloiseen helmaan. Tytöt
+ruuan korjattuaan istausivat ladon taakse ompelemaan.
+
+-- Kaisa, kehtaatko sinä kasapaidoiksesi laittaa tekokaulukset, juuri
+kuin makkarakaulukset eivät välttäisi? kysyi Anni istuessaan.
+
+-- Minä teen kaikki aivan säntiileen; en viitsi huonoa työtä
+katsella, vastasi Kaisa.
+
+-- Tee sitten niin kuin tahdot, mutta minä käyn köllälleni, eikä
+minulla mitään kiirua ole, kun en vielä tänä syksynä toivikiksi tule,
+sanoi Anni ja kävi makaamaan.
+
+Kun Kaisa oli vähän aikaa siinä istunut, hiipi latoa lähellä olevasta
+varvikosta Lippolan Juhana esille, tuli Kaisan luoksen ja teki hyvää
+päivää kuiskaamalla. Kuiskaamalla vastasi Kaisa tervehdykseen ja
+kysäisi:
+
+-- Mistä ihmeeltä sinä tähän sirahdit?
+
+-- Minä istuin tuossa lehdikossa koko sen ajan kun te syödä letusitte
+ja odottelin siksi, kunnes teidän väki vaipui unen valtaan, ja sitten
+hiivin esille, vastasi Juhana. Kuulehan Kaisa kulta! minä kävin tällä
+viikolla Viipurissa ja toin tuomisia sinulle, vaan en tiedä missä ja
+milloin minä saisin tilaisuuden ne sinulle antaa.
+
+-- Anna nyt, pyysi Kaisa.
+
+-- En osannut ottaa niitä kerralleni, kun en varmaan tiennyt teidän
+täällä olevan, vaan tulin kumminkin ikävissäni tänne tarkastamaan,
+oletteko vielä täällä vai ette, vastasi Juhana.
+
+Saatuaan neuvon ensi sunnuntaina, kun Kaisa ja Anni aikoivat paimenia
+päästää, toinen lammas- ja toinen lehmipaimenia, tulla Hepoharjulle
+mielitiettyänsä tapaamaan Juhana poistui samalle ilmansuunnalle,
+josta oli tullutkin.
+
+Seuraavana sunnuntaiaamuna ani varhain menivät Niemelän tytöt
+paimeneen, niin kuin olivat viikon varrella luvanneet. Kaisa seurasi
+lehmäkarjaa mäkilöillä, vaan Anni oleskeli lampainensa nuorilla
+alavilla ahoilla. Kaisa poimi mäkien rinteiltä kypsiä mansikoita ison
+ropeellisen, jotka hän vei Hepoharjulle ja kätki sinne tuuhean männyn
+juurelle. Vielä hän kerkesi poimia sipullisen kotiin viedäkseen. Anni
+sai myöskin pienen supullisen suurella ahkeruudella kootuksi. Yhdessä
+sitten tultiin kotiin.
+
+-- Tuossakos sinun marjasi ovatkin kaikki, kysäisi Anni, nähdessään
+Kaisan sipun.
+
+-- Onhan näitä tässäkin, vastasi Kaisa eikä tehnyt sen enempää selkoa.
+
+-- Et usko, Kaisa hyvä, miten ikävää on lammasten paimentaminen,
+valitteli Anni. Kun kuulin lehmäpaimenien mäkilöillä huhuilevan, niin
+oikein minua tuskautti näiden läkkisilmäin orjallinen silmälläpito,
+jota vastoin hevos- ja lehmäpaimenet ovat niin kuin vapaat.
+Ikävissäni juohtui mieleeni vanha runo ja minä lauloin:
+
+    Hihoh, hohoh, hevospaimen,
+    liilon, loilon, lehmäpaimen,
+    lippo lappo lammaspaimen,
+    vaivainen vasikanpaimen,
+    lapsenlikka vaivaisempi.
+
+Murkinalta, kun eläimet menivät metsään, seurasivat paimenet perästä.
+Lammaspaimenet syöttelivät lampaitansa nuorilla ahoilla, vaan
+lehmäpaimenet oleskelivat mäillä lehmäin kellon kuuluvilla.
+
+Kaisa erkani toisista paimenista ja meni Hepoharjulle, niin kuin
+oli Lippolan Juhanalle luvannut. Siellä hän istui mättäälle, otti
+virsikirjan eväspussistaan ja alkoi ääneensä lukea päivän epistolaa
+ja evankeliumia.
+
+Juhana, joka jo aikaa ennen oli saapunut määräpaikalle, katseli salaa
+tuuhean puunjuurelta ihanaa neitoa siksi, kunnes tämä oli lopettanut
+lukunsa. Sitten hän astui esille ja teki hyvää päivää.
+
+Hauskan hetken rakastuneet tässä saivat viettää, mutta se loppui,
+kuten tällaiset tilaisuudet tavallisestikin, ennen aikojaan; he
+ennättivät kuitenkin lausua toisilleen huoliaan, kun pelkäsivät että
+Kaisan suku panisi heidän liittoansa vastaan. Mutta kun toisten
+paimenten ääni alkoi kuulua ensin edempänä ja sitten likempänä, Kaisa
+sanoi hätäisesti:
+
+-- Ai, ai, ne ovat toiset paimenet, jotka etsivät minua. Pakene hyvä
+Juhana sukkelaan, ne ovat jo kohtsillään täällä. Muista nyt minua ja
+älä unhota, mitä olet luvannut.
+
+Juhana puristi armaansa kättä jäähyväisiksi ja lausui:
+
+    En mä sua, Kaisa kulta,
+    taida koskaan unhottaa,
+    enkä toisten tyttöin päälle
+    taida koskaan katsahtaa.
+    Sinussa mun sydämeni
+    kiinni riippuu ainiaan,
+    sinuapa ainoata
+    minä aina rakastan.
+
+Sillä puhein otti Juhana marjaropeensa, jonka Kaisa oli hänelle
+varustanut, ja kiiruhti kotiinsa. Pian olivat toiset paimenet Kaisan
+luona ja sanoivat:
+
+-- Me olemme sinua etsineet niinkuin tinaa tuhkasta; ja sinä oletkin
+täällä aivan yksinäsi.
+
+-- Niin, tännehän sitä minun piti tulla, kun lehmäni tulivat tänne.
+Olisihan tuo vähän häpeätä, jos ei näin iso paimen saisi iltasella
+lehmiä kotiin, vastasi Kaisa.
+
+-- Kotiinhan mekin aiomme saada lehmämme, vaikka emme niiden hännän
+juuressa koko päivää kyki, vastasivat toiset paimenet.
+
+Siihen loppui nuhteleminen. Sitten pakinoitiin minkä mitäkin ja
+välistä huhuiltiin ja kuunneltiin lehmien kelloja.
+
+Illansuussa ajettiin karja kotiin. Kotimäen rinteellä tulivat kylän
+pojat vastaan katsomaan oliko paimenilla marjoja. Muutamilla oli
+vähän ja niistä he antoivat pojille.
+
+Eräänä päivänä, kun Niemelän heinäväki oli kotiniityllä heinää
+lyömässä (niittämässä), sattui Sohvi löytämään mehiläispesän eräästä
+mättäästä. Hän ilmoitti heti löytönsä toisille heinän tekijöille. Kun
+Mari-täti sai sen kuulla, hän sanoi:
+
+-- Älkää pöyhöttäkö mehiläispesää, ennen kuin minä joudun lumoamaan
+mehiläiset, muuten ne purevat teidät.
+
+Sen sanottuaan hän tuli ja kiersi viikatteella yhdeksän kertaa
+mehiläispesän ympäri ja loitsi:
+
+    Mehiläinen mesilintu,
+    simasiipi, suu hunaja,
+    joka kukissa kuherrat,
+    heinän päissä heiluelet:
+    anna mulle antimesi
+    pesästäsi pienoisesta.
+    Älä nyt nouse korkealle,
+    älä polvia ylemmä.
+    Tunge turpehen nenäsi,
+    paina pääsi mättähäsen.
+    Pure puuta, pure maata,
+    pistä pieniä kiviä,
+    älä ihmisen ihoa,
+    hipeätä hievahuta!
+    Heitä viitahan vihasi,
+    haon alle haikeasi,
+    kanervahan katkerasi,
+    korpehen kovat panosi,
+    suomutahan muut mujusi,
+    kaskeksehen kannuksesi.
+    Jos on tahtoa tapella,
+    aikomusta ammuskella:
+    tokkiloikaa toisianne,
+    kihlajakaa keskenänne;
+    vaan ei vaivaista minua,
+    emon kantamaa kavetta,
+    äidin tuomoa tytärtä.
+
+Sitten Mari-täti kohotti viikatteella mätästä ja veti sieltä esille
+mehiläispesän. Mehiläisistä joku lensi pois, vaan useimmat jäivät
+pesäpaikalleen surajamaan. Saaliinsa Mari-täti vei ladon luokse,
+jonne koko heinäväki kokoontui. Mari-täti jakeli naisille ja pojille
+hunajaleipää ja mesikannusia sikäli kuin niitä ylettyi. Suurella
+halulla niitä nautittiin ja ihmeteltiin Mari-tädin taitoa, joka osasi
+niin lumota mehiläiset, etteivät ne purreet, vaikka heiltä pesä pois
+otettiin.
+
+
+
+
+Talkoot
+
+
+    Sisältö: Niemeläisten lähtö talkooseen. Talkooväen tulo
+    Lippolaan. Juhanan huone. Kuhilaan teko ja sen loitsiminen.
+    Metsähalmeen leikkuu. Päivällinen. Nälän karkoittaminen.
+    Talkoonjuonti. Voimain koetus. Talkoosta lähtö. Keskustelua.
+
+Eräänä perjantaina rukiinleikkuun aikana sanoi Niemelän lautamies
+murkinaa syödessään perheellensä:
+
+-- Kun Lippolassa on vähän työväkeä, niin sanoi kirkonmies pitävänsä
+leikkuutalkoot huomenna ja kutsui minua talkooseen niin monen
+hengen kanssa, kuin vain suinkin meiltä joutaa. Olen ajatellut
+kuulla kutsumusta ja ottaa mukaani Annin ja Kaisan. Nuoret saavat
+leikata, vaan minä, jolla on jäykkä selkä, en viitsi viedä sirppiä
+kerallenikaan; teenhän kuhilaita, jos niin tarvitaan. Kirkkomurkinain
+aikana olkaa valmiit. Muistatteko?
+
+-- Muistamme kyllä, vastasi Anni.
+
+Kaisa punastui eikä puhunut mitään kenellekään.
+
+-- Ai kuin hauskaa, kun pääsemme talkooseen, sanoi Anni Kaisalle, kun
+he olivat kahden kesken. Sinä pääset omintaiten katsomaan itsellesi
+kehräpuun sijaa, vai mitäs tuumaat?
+
+-- Joshan sinä katsonet itsellesi, vastasi Kaisa. Etkö muista,
+että Junnolan pohatta on uhannut tulla minua kosioimaan; siellä
+siis lienee minun kehräpuun sijani, ja sinä saat katsoa Lippolasta
+kehräpuun sijaa itsellesi.
+
+-- Jos minä totta puhuen valita saisin, niin en minä menisi mihinkään
+niin mielelläni kuin Lippolaan. Siellä kuuluu olevan Juhanalla niin
+kaunis huonekin, ettei koko näissä paikoin ole sellaista. Ja entäs
+sulhanen itse: eihän koko Junnolan talo Martteineen ja kaikkine
+aarteineen maksa sellaista miestä kuin Juhana on, sanoi Anni
+vilkkaasti.
+
+-- Vai niin, huokasi Kaisa. Mitäs meidän tyttöriepujen auttaa
+aatteleminen niin eli näin, täytyy vain tehdä mitä käsketään; sillä
+käydä käsketyn pitää.
+
+Tätä sanoessaan koetteli Kaisa hymyillä, vaikka hänen silmänsä vettä
+kiersivät, ja hän kiiruhti huoneeseensa. Pelko että hänen pitäisi
+iäkseen luopua Juhanasta saavutti hänet niin, että hänen täytyi itkeä
+kylliksensä. Sitten hän rauhoittui taas ja oli iloinen niin kuin
+ennenkin.
+
+Lauantaiaamuna kokoontui koko Niemelän kylän nuoriso lautamiehen
+taloon pyhäpäiväisissä vaatteissa ja sirpit olalla. He olivat kaikki
+talkooseen menossa Lippolaan. Lautamies itse käveli ulos ja sisään
+hyräillen. Vihdoin hän sanoi:
+
+-- Ja nyt sitä lähdetään. Ja niin lähdettiinkin.
+
+Tultuansa talkootaloon annettiin Niemeläisille, samaten kuin
+muillekin vieraille, ensin kahvia ja sitten ruokaa suuruspalaksi.
+Vanhemmille tarjosi talon isäntä ruokaryypyt, vaan ei nuorille.
+Suuruksen perästä meni talkoorahvas ruispellolle leikkaamaan sikäli,
+kuinka kukin joutui ja kerkesi. Tällä tavoin karttui suuri joukko
+leikkaajia. Ylinnä eli oikealla puolella leikkasivat tytöt, heidän
+vieressään pojat, sitten vaimoväki ja vihdoin miehet alinna. Väliin
+sattuivat pojat ja tytöt kilvan leikkaamaan ja sitten vasta työ
+joutui. Pojat koettelivat tehdä tytöille saarta ja samoin tytöt
+pojille. Joskus se onnistui, joskus ei. Niemelän lautamieskin teki
+pellolle lähtöä, vaan talon isäntä sanoi:
+
+-- Kas sinun, hyvä heimoseni, ei tarvitse tänä päivänä kättäsi
+työhön koukistaa. Ollaanhan me vanhukset, lökötellään miten tahansa;
+näyttäähän noita olevan nuorempiakin työvoimia tänne kokoontunut.
+Tule, veikkonen, katsomaan poikani uutta huonetta, niin saamme
+lojaksennella siellä uudessa sängyssä.
+
+-- Eihän, hyvä ystävä, työ herkkua ole, ja siksi en minä moneen
+vuoteen ole sitä paljon tavoitellutkaan. Jos työ olisi herkkua,
+niin herrathan sen tekisivät, eihän se talonpoikain tehtäväksi
+joutaisikaan, vastasi lautamies mennessään isännän perästä Juhanan
+huoneeseen.
+
+-- Kah, niinhän tämä on kuin kirkko, sanoi lautamies ihmetellen.
+Enpäs minä ennen ole mokomaa huonetta nähnyt, vaikka olen jo montakin
+huonetta saanut katsella manaamassa käydessäni.
+
+-- Otetaas, ystäväiseni, pikku naukut ja käydään sitten loikomaan,
+sanoi kirkonmies kaataessaan viinaa pulliin.
+
+-- No olkoonpas heimoseni onneksi saada uuteen komeaan huoneeseen
+mieluinen miniä, toivotti lautamies ja sitten ryyppäsi.
+
+-- Sen Jumala suokoon, vastasi kirkonmies. Niin, miniätä minä olen
+jo kehottanut poikaani aikoja sitten kotia tuomaan, vaan hän on
+vastannut morsiamensa olevan liian nuoren. Nyt tänä syksynä sanoi hän
+naivansa.
+
+-- Ei suinkaan, hyvä ystävä, sinun poikasi tarvitse pelätä rukkasia
+saavansa, kosikoon ketä tahansa. Tällaiseen taloon ja sellaiselle
+miehelle on tulijoita helma hampaissa, vaikka kokkapäitä kosioisis,
+sanoi lautamies katsellen huonetta joka puolelta aivan tarkkaan.
+
+-- Mitähän sinulla, hyvä heimo, olisi sanomista, jos minä laittaisin
+poikani sinun tytärtäsi kosioimaan? kysyi isäntä hymyillen. Täten
+uudistuisi meidän sukulaisuutemme, joka nyt on jo niin vanhettunut,
+etten minä ainakaan tiedä, miten me oikeastaan sukua olemme.
+Äitivainajani vain sanoi että me olemme vanhuudesta sukua ja ollaan
+ikimuistoisista ajoista käyty kestiä Niemelässä ja he meillä.
+
+-- Ei suinkaan, hyvä heimoseni, sukulaisuus estä meidän lapsia
+naimisiin menemästä, eikä sitä voi kukaan sanoa, ettei teidän Juhana
+ole meidän Kaisan vertainen. Ja saakoon kuka tahansa tyttärensä
+sinun pojallesi, niin huoletta saapi olla, että tytär on joutunut
+kunnon miehelle. Hamasta lapsuudesta asti on Juhana ollut meillä
+niin kuin oma lapsi, ei yhtään vieraampi; vaan olkoot naimiskaupat
+vielä päättämättä siksi, kunnes aika tulee. Sinä ymmärrät, mikä on
+mielipiteeni, vaikka en tahdo sitä nyt vielä aivan suoraan sanoa.
+Mutta hyvä heimo, onko Juhana yksin tämän huoneen rakentanut vai onko
+hän pitänyt nikkaria apunaan? virkkoi lautamies.
+
+-- Aivan yksin, ihan yksin alusta loppuun asti, vastasi isäntä. Niin
+kuin näet, hyvä heimo, on meillä uusi tupa tekeillä, johon Juhana
+on varustellut ikkunatarpeita. Hän näet aikoo tehdä ikkunat siihen,
+ettei tarvitse vieraille maksaa.
+
+-- Näppärä poika, näppärä poika, sanoi lautamies ja kävi sänkyyn.
+
+-- Lepäile sinä, hyvä ystävä, tässä, minä pistäyn pellolla katsomassa
+mitä siellä aikaan saadaan; samalla vien viinaa ukkomiehille,
+ikävähän niille tulee siellä ilman olla, sanoi talon isäntä ja läksi
+huoneesta.
+
+Ennen kuin kirkonmies ennätti lähteä pellolle, tuli Niemelän isäntä
+huoneesta ja sanoi:
+
+-- Ei se käykään laatuun, että minä täällä vuoteella venyn. Huono
+talkoomieshän minä olisin, jos en ehkä pellolla kävisi, ja sillä
+puhein hän läksi isännän kanssa pellolle.
+
+-- Kah, onhan täällä väkeä enemmän kuin minä luulinkaan, sanoi
+Niemelä. Johan nämä leikkaavat murkinalle asti koko tämän pellon;
+mitäs sinä, ystäväni, sitten teetät näin suurella rahvaalla?
+
+-- Ole, veli hopea, huoletta, ei työ lopu. Onhan meillä metsässä iso
+halme ruista ja vielä toinen pelto käsin koskematta, vastasi talon
+isäntä.
+
+-- Teillä onkin sitten enemmän ruista perheeseen nähden kuin meillä;
+tuota en minä olisi uskonut, ennen kuin nyt sain kuulla sen omasta
+suustasi, virkkoi Niemelä ihmetellen.
+
+-- Täytyyhän sitä olla, kun vierailla pitää töitä teettää ja tänä
+syksynä on pidettävä häät ja monenlaiset rehkajaiset, vastasi
+Lippolan kirkonmies.
+
+-- Niinhän se on, kun teillä on vähän työväkeä ja laajat
+viljelysmaat, sanoi lautamies. Vie sinä, veikkonen, vain ukoille
+viinaa, minä tässä sillä aikaa koettelen, muistanko enää kuhilasta
+kyhätä.
+
+Sillä aikaa kun talon isäntä tarjoili viinaa talkooväelle, teki
+lautamies kuhilaan, kiersi kolme kertaa sen ympäri kädellään ja
+lausui:
+
+    Aidan mä tähän asetan,
+    panen piirin pellolleni
+    variksille, varpusille
+    sekä muille lintusille,
+    ettei ruhjois rukiitani
+    eikä ottais ohriani,
+    karistaisi kaurojani,
+    veisi vehnäni jyviä!
+    Lentäkäätte lintuseni,
+    kiitäkäätte kiirehesti
+    tämän aitasen ylitse,
+    tämän pellon päällispuolin!
+    Josp on, laskeit lintu parka
+    tämän kuhilaan kuvalle,
+    tämän keon kielekkeelle,
+    niin sun saavuttaa satimet,
+    tinapallit paiskoavi
+    tahi kokko kohtoaapi,
+    havulintu havaitseepi:
+    lihas syöpi, luus pureepi,
+    höyhenesi höpsyttääpi!
+
+-- Anna, velikulta, kuhilasten teon olla ja lähdetään kartanoon
+lepäilemään, sanoi Lippolan isäntä Niemelän lautamiehelle tultuansa
+talkooväen luota. Näyttäähän täällä olevan työntekijöitä ilman
+meitäkin.
+
+Sillä puhein läksivät molemmat isännät kartanoon. Niitä näitä
+puhellessa, sanoi lautamies vihdoin:
+
+    Kuus on kiirettä kesällä
+    tämän ilman kannen alla:
+    yks on tarkka touonteko,
+    toinen helkkä heinänteko
+    kolmas ruku rukihilla,
+    neljäs ohran ylösotto,
+    viides kallis kauran niitto,
+    kuudes syksyrukiin kylvö.
+
+Sitten kutsuttiin talkooväki murkinalle. Syötyään töytäisivät pojat
+ja tytöt Juhanan huoneeseen. Kaisa ja Anni katsoivat vain ovelta;
+Kaisa etenkin silmäili tarkkaan huoneen sisustaa, vaikka koki
+näyttäytyä, niin kuin hän ei ensinkään olisi sitä kodikseen katsellut.
+
+-- Tulkaa sisään, Niemelän tytöt! kehottivat heitä toiset ja niin
+menivät hekin viimein huoneesen.
+
+Sillä aikaa kun nuoret pakinoivat Juhanan huoneessa, laittelivat
+vanhemmat naiset emännän johdolla eväitä; voita viillettiin askeihin,
+lihapaloja ja suolakalaa kerikkeihin -- kerike eli keriaski oli
+koivun tahi haavan pinnasta tehty pieni lipas --, maitoa laskuihin ja
+leipää torppasäkkeihin. Vanhemmat naiset ja miehet kantoivat eväitä,
+vaan nuoret pojat ja tytöt juoksivat edellä hoilaten, luikaten ja
+iloista rähinää pitäen. Niemelän lautamies jäi talonisännän kanssa
+kotiin, jossa isäntä näytteli heimollensa kaikki paikat tarkkaan.
+Lautamies ihastui erinomaittain siihen naastiuteen ja järjestykseen,
+joka Lippolassa oli, eikä sanonut missään muualla tavanneensa niin
+hyvää taloudenhoitoa kuin heimollansa.
+
+Talkooväki päästyään metsähalmeelle laski eväänsä aidanseipäihin
+ja teloihin sekä päällysvaatteensa aidalle. Laukkalan Martti,
+isännän lanko, joka toimitti isännän virkaa ja kantoi viinaputelit
+tuohikontissa metsähalmeelle, kehotti talkoorahvasta siivolla ja
+tarkkaan leikkaamaan, etteivät ristiinmennyssä rukiissa tähkäpäät
+katkeaisi. Kun oli muutama hetki leikattu, istahdettiin maahan selkää
+oikaisemaan, jolloin isännän sijainen tarjoili viinaa vanhemmille
+ihmisille. Nuori väki joi janonsa sammuttamiseksi laskusta harmaata
+eli vedellä sekoitettua maitoa.
+
+Päivällistä syötiin rasiksi jääneessä nurmikkomaassa, johon ruoka
+laitettiin hurstuitten päälle. -- Palamatonta paikkaa kaskessa,
+jota ei kynnetty eikä viljelty, kutsuttiin rasiksi. -- Syödessä
+lasketettiin kaikenlaista iloista leikkipuhetta ja pidettiin hauskaa
+elämää. Vähäsen aikaa pidettiin ruokalepoa ja sitten taas leikattiin
+rivakasti. Halmeen loppuun leikattuaan ja kuhilaat tehtyään
+tuli talkoorahvas ruokasijalle. Miehet ottivat hatut päästänsä,
+sijoittivat ne sirpin nenään, nostivat sirpit ylös ilmaan ja huusivat
+yhdestä suusta kaikki, johon huutoon naisetkin yhtyivät kädet
+pystyssä:
+
+Hoi, soi, soi, soi: mene nälkä Närhivuoreen, puute Petäjänmäelle,
+hoi, soi, soi, soi!
+
+Sitten otettiin kampsut keralle ja tultiin pellolle leikkaamaan.
+Lauantai-ilta kun oli, niin lakattiin työstä aikaisemmin. Illallisen
+jälkeen kylvettiin sauna ja sitten alkoi tavallinen talkoonjuonti.
+Nuoret menivät naapuritaloon tanssileikkiä pitämään, vaan vanhempi
+väki jäi talkootaloon.
+
+Isäntä kantoi pöytään viinaputelin, josta vanhemmat miehet tekivät
+norria ja ryyppivät. Kun viina oli kulmiin kavahtanut, niin käytiin
+voimia koettamaan voittosilla, väkikartun vedolla ja sormikoukulla.
+Savon Pietu, joka oli vahva sormikoukun vetäjä, pani sormensa
+koukkuun, meni pienen Pentin eteen ja sanoi uhkamielin:
+
+    Tuossa isäsi kiiskiä keittää,
+    konnan päätä kiehauttaa.
+
+Pentti pani sormensa Piedun koukkuun ja kiivas taistelu syntyi.
+Vihdoin voitti Pentti ja sanoi:
+
+    Ken uhaten sotaan menee,
+    se häpeällä haudataan.
+
+Nolona Pietu väistyi ja meni tallin luhtiin makaamaan. Vähitellen
+väsyivät vihdoin kaikki juopot, ken viinan vaikutuksesta, ken voimain
+liiallisesta ponnistuksesta. Tuvan lattialle tehtiin olkivuoteet ja
+siinä oteltiin unta aamuun asti.
+
+Sunnuntaiaamuna pidettiin rukoukset, juotiin kahvi ja syötiin
+murkina. Vieraat ottivat kiittäen jäähyväiset ja menivät ken
+kotiinsa, ken kirkkoon ja kuka mihinkin. Isännän pyynnöstä jäivät
+likeisimmät sukulaiset vielä Lippolaan pyhäpäiväksi. Myöskin Niemelän
+väki pyydettiin jäämään sinne.
+
+Sunnuntaiaamuna varhain kävi Juhana hakemassa isälleen nuoren
+hiirakkoruunan, jolla hänen isänsä Niemelän lautamiehen ajoi kirkolle.
+
+Kun murkinalehmät oli lypsetty, tytöt menivät Juhanan huoneeseen
+ja kävivät makaamaan uuteen sänkyyn. Kun Juhana arveli tyttöjen
+nukkuneen, hän meni myös huoneeseen ja sai puhutella morsiantaan
+muiden tyttöjen nukkuessa ja huomaamatta. Sormuksiakin silloin jo
+näytettiin ja nepä kyllä antoivat puheen ainetta. Vihdoin Juhana
+kysyi:
+
+-- Sanopa sirpukkaiseni, kuinka monta kosijaa arvelet itsellesi
+tulevan?
+
+-- Tuleehan niitä tietysti viidet, vaan tulkoon heitä vaikka sata,
+sinun minä kumminkin olen, vastasi Kaisa innokkaasti. Kyllä tiedän,
+että tulee kova kamppaus, kun koko meidän perhe paitsi äitiäni,
+Antti-veikkoani ja kenties Mauno-setää -- isäni mieltä en oikein
+tiedä -- tahtoisivat minua naittaa Junnolaan, vaan minäpäs en
+mene; sanon vaikka papin edessä ei, siitä saat olla vakuutettu,
+rakas Juhana kultani. Minä en tahdo enkä voi erota sinusta vaikka
+mörkö maata kyntäköön. Vaikka olisin toisen kanssa jo kolme kertaa
+kuulutettu, niin sinuun minut kumminkin vihitään.
+
+-- Etkös sinä paimen-Mari nähnyt, mihin tytöt lienevät menneet? kysyi
+talon emäntä paimentytöltä. Hae heidät kahville, toiset ovat jo
+juoneet.
+
+Tämän kuultuansa suikkasi Juhana sukkelaan sormuksensa kirstuun.
+Kaisa pisti kultasormuksen takkinsa taskuun ja kävi sänkyyn. Sitten
+Juhana aukasi huoneen oven selälleen ja huusi:
+
+-- Heittäkää tytöt uni ja tulkaa kahville!
+
+Pian kiepsahtivat tytöt pystyyn ja tulivat tupaan. Samaan
+liittoon tulivat kirkkomiehetkin ja kertoivat kahvia juodessaan
+kirkkokuulumisia. Päivällisen perästä läksivät viimeisetkin
+talkoovieraat kotiinsa.
+
+
+
+
+Paimenelämä
+
+
+    Sisältö: Paimeneen lähtö. Suuruspala. Karjamaat. Paimenet ja
+    palkkapaimenet. Murkinan aika. Lehmien lypsäminen. Soittokoneet.
+    Lehmäin nimien merkitys. Karhun litku. Vispilänteko.
+    Keppihevoset. Leppätötöt. Virsunteko. Marja-aika. Pallonlyönti.
+    Veitsisillä olo. Keilinlyönti. Sirkanlyönti. Hyppäyspuut.
+    Napakiikku. Metsänpeitto. Susi laumassa. Suden vihojen luku.
+    Kivimaja. Taivaankaari. Lepenälauta. Ampuminen. Ansat. Katitsa.
+    Syyssyöttömaat. Hevospaimenet.
+
+Keväällä kun karja laskettiin ulos, ei viivytty paimenessa kuin vähän
+aikaa; sillä tyhjässä metsässä eivät lehmät kestäneet koko päivää,
+vaan tulivat kotiin. Sikäli kuin ruohoa karttui, viipyi karjakin
+paremmin laitumella. Vihdoin täysiruohon maahan tultua eläimet
+kävivät metsässä kahdesti päivässä, nimittäin aamu- ja iltapuolella.
+
+Jo varhain aamusilla, auringon nousun jälkeen, havautti emäntä
+paimenet lypsämästä tultuansa ja toi suuruspalaksi nuorta (rieska-)
+maitoa ja voileipää. Maidon sekaan emäntä tavallisesti ripisteli
+suoloja, jota paimenet moittivat sanoen:
+
+-- Ei tätä voi mikään syödä; niinhän tämä on kuin mitä kuittia ikään.
+
+Mutta kun emännät eivät luopuneet totutusta tavastaan, niin jotkut
+paimenet pyysivät jamakkamaitoa, joka ei ollut lämmintä eikä
+maistunut kuitilta, vaikka siihenkin emäntä pani suoloja sekaan.
+
+Tuo varhain nouseminen oli monelle, etenkin uneliaammalle lapselle,
+sangen raskas; sillä siihen aikaan se vasta uni oli makeimmillaan,
+josta syystä ei lusikka tahtonut kädessä kestää eikä se suuruspalaa
+syödessä aina kuppiin osunutkaan, vaan meni kupin viereen, kun uni
+tahtoi väkisinkin vaivuttaa. Muutamat eivät voineet ensinkään syödä
+suuruspalaa kotona, vaan ottivat evääkseen voileipää, jonka vasta
+metsässä söivät, kun uni häikkeni.
+
+Suuruksen syötyään kotona paimenet kenkivät eli panivat tuohivirsut
+hattarojen kanssa jalkaansa, ottivat vaatteet yllensä ja niin sitä
+mennä nyrsytettiin karjan perästä. Lehmäpaimenet ajoivat lehmiä
+edellä ja sitten lammaspaimenet kävivät katraansa perässä ja vihdoin
+vasikkapaimenet, missä talossa ei vasikkahakaa ollut, seurasivat
+jälkimmäisinä.
+
+Kunakin päivänä kävi karja eri laitumella: aamupuolilla kotoa
+lähempänä vaan iltapuolilla edempänä, usein monien virstain päässä
+salomailla. Jos eri laitumia ei joka päivälle riittänyt, käytiin
+pari kertaa viikossa samalla karjamaalla, kumminkin niin, että pari
+päivää oli väliä, ennen kuin toisen kerran samalle laitumelle karja
+ajettiin, jotta ruoho ennätti sillä aikaa kasvaa.
+
+Missä talossa ei lapsia riittänyt paimeneksi, otettiin kylästä
+paimen. Se tavallisesti tuotiin jo keväillä aikaisin, ennen lumen
+lähtöä, ja pidettiin myöhään syksyllä talveen asti. Jos paimentyttö
+oli vauraampi, hän sai murkinan aikoina ja iltasilla autella emäntää
+kotoisissa askareissa. Muutamissa taloissa, joihin sattui vauraampi
+tyttöpaimen, käytettiin häntä kiireen työn aikana työssäkin, jolloin
+joku vanhempi nainen, joka ei enää ollut työkykyinen, toimitti sillä
+aikaa paimenen ammattia. Tätä paimen perästäpäin valitti:
+
+    Paimeneksi palkattiin,
+    vaan työlle työnnettiin
+    ja paimenen palkkasi maksettiin.
+
+Tapahtuipa usein niinkin, että joku vanha nainen, joka ei enää
+kyennyt muuta työtä tekemään, kävi koko kesän paimenessa. Usein
+myös kun paimenia ei ollut kotona eikä tahdottu tahi ei sattunut
+saamaan kylästä paimenta, annettiin lehmät naapuripaimenen
+hoidettaviksi ja paimenpalkkaa tavallisesti maksettiin riuna (10
+kopeekkaa) emälehmästä, hiehosta ja härästä puolta vähemmän. Myös
+lampaat annettiin vierasten paimenten hoidettavaksi usein toiseen
+kyläänkin varsinkin sukulaisille, ja niistä maksettiin viisi
+kopeekkaa emälampaasta, vaan vuonista ei mitään maksettu. Siihen
+vielä annettiin lammaspaimenille villoja palkan päälliseksi, jota
+lehmäpaimenelle ei annettu. Tuomisiksi annettiin iso rukiinen leipä,
+voiaski, so. askillinen voita, ja joskus lammaskäpälä. Nämä antimet
+annettiin silloin kun paimenen haltuun jätettiin elukat. Myös kesän
+kuluessa annettiin joskus paimenhauskut (tuomiset). Kesävillaa
+kerittäissä annettiin lammaspaimenelle villapalkka.
+
+Aamupuolella ajettiin karja kotiin murkinalle noin kello 9 aikana.
+Auringon paisteella mittasivat paimenet askeleillansa kuohasensa
+(varjokuvansa), vaan pilvisäällä tiedettiin päivän olevan murkinoissa
+silloin, kun lehmät lakkasivat syömästä ja alkoivat märehtiä joko
+seisoallaan tahi makuuasennossa. Samaan aikaan kun karja ajettiin
+kotiin, tuli työväkikin murkinalle. Murkinan syötyään kävi työväki
+lepäämään ja paimenet menivät joko uimaan tahi leikkimään.
+
+Kun murkinan aikaa oli pidetty noin pari tuntia tahi vähän enemmän,
+menivät emännät ja niiden keralla toiset naiset lehmiä lypsämään.
+Paimenet kutsuttiin otelemaan (poistamaan) lehmistä paarmoja ja
+kärpäsiä tuoreilla koivunlehvillä. Lypsäessään emännät lauloivat:
+
+    Heruttelen herttaistani,
+    mairittelen marjaistani.
+    Heru, heru, lehmäseni,
+    anna maito mielelläsi!
+    Täss on maitoset maruet,
+    tässä uhkuvat utarat.
+    Avaja sä maitoammet,
+    maitoreiät remahuta!
+    Juoksuttele joutusasti
+    maito mieliksi minulle,
+    pereen suuren syötäväksi,
+    lasten pienten juotavaksi.
+
+Sitten paimenet ajoivat karjansa metsään samassa järjestyksessä kuin
+aamullakin. Illalla ajettiin karja kotiin ennen auringon laskua.
+
+Kun koko kylän karja kulki jonossa kotiin, niin katsoivat paimenet
+minkä karvallinen lehmä kulki eellimmäisenä, sellainen muka oli
+huomispäivän ilma. Valkea lehmä merkitsi päiväpaistetta, punainen
+poutaa, kirjava pilvistä ja musta sadetta.
+
+Paimenilla oli keralla paimentorvi (luikku), joka oli tehty
+haapapuusta potaattinuijan muotoiseksi, ainoastaan vähän pitemmäksi.
+Se oli halaistu keskeltä kahtia, sisus koverrettu ontoksi ja sitten
+liitetty yhteen hienolla tuohella, joka oli kääritty koko luikun
+ympäri. Tällä paimenet soittaa toitottelivat silloin tällöin, johon
+naapurikyläin paimenet tavallisesti vastasivat. Toitotuksella oli
+tarkoituksensa karkoittaa susia ynnä muita metsänpetoja, joita
+entiseen aikaan liikkui kosolta metsissä, varsinkin salomailla.
+
+Oli paimenilla toinenkin soittokone, nimittäin pajupilli (huilu),
+jonka he tekivät suorasta pajusta siten, että kiertämällä ottivat
+sisuksen pois. Yläpäähän tehtiin erityinen läppä, josta pilliin
+puhaltamalla soitettiin. Keskelle kaivettiin tavallisesti neljä
+reikää, joita sormilla vuoron perään läpytettiin. Täten soittokone
+antoi erilaisen äänen eri reikiä läpyttämällä. Soittokoneen alapäähän
+sijoitettiin härän sarvi, jotta kone antoi suuremman ja kauniimman
+äänen.
+
+Eräänä päivänä olivat kaikki Niemelän kylän paimenet Kalmasen
+kalliolla koossa. Yrjö-Mari, joka Perätalosta oli paimenena, istui
+myöskin siinä toisten paimenten kanssa. Hän oli vanha leskiämmä, ja
+kun hänessä ei ollut enää muun työn tekijää, hän kävi paimenessa.
+Hänellä ei ollut muuta päällysvaatetta kuin "ristlappi", joten
+hän saattoi keveästi liikkua, kun hän vielä oli jaloiltaan nopsa.
+Hän kertoi nuorille paimenille monta satua, opetti heille paljon
+arvoituksia, sananlaskuja ym., joita paimenet mielellään kuuntelivat.
+Toiset paimenet rakastivat tätä vanhaa, yksisilmäistä toveriansa niin
+kuin äitiä, ja Yrjö-Mari taas puolestaan oli herttainen toisille
+paimenille.
+
+-- Onko mitään erinäisiä syitä lehmille nimiä annettaissa, vai
+ruvetaanko niitä vain kutsumaan sillä nimellä mikä milloinkin mieleen
+juolahtaa? kysyi Mäkelän Matti Yrjö-Marilta istahtaen hänen viereensä.
+
+-- Eivät lapseni lehmien nimet ole satunnaisia, vaan niillä on oma
+merkityksensä, vastasi Yrjö-Mari. Sanotaanhan, että karvaa myöten
+on koiralla nimi; samaten on lehmilläkin. Aivan valkealla lehmällä
+on nimenä Vallikki. Jos valkeassa lehmässä on joitakuita punaisia
+pilkkuja, niin kutsutaan sitä Kaunikiksi. Musta lehmä, jossa on joku
+valkea pilkku, on Mustikki, vaan aivan sysimusta, jossa ei ole yhtään
+valkeaa karvaa, on Hiilikki. Harmaakarvainen on Harmikki, punainen
+Punikki, ruskea Rusko ja puurakka on Muurikki. Jos lehmällä on kapea
+valkea juova pitkin selkää, sen nimi on Juonikki, vaan jos se juova
+on leveä, se on Kyyttö. Kun valkea poikkijuova on lehmän ympäri,
+niin on lehmän nimi Vyötikki. Valkeapäinen lehmä on Kukkanen. Jos
+yksikarvaisella lehmällä on valkea pilkku otsassa niin nimitetään
+sitä Tähikiksi. Jos valkea juova kulkee pitkin lehmän päätä, silloin
+sille annetaan nimeksi Laukki. Kirjavapäisen lehmän nimi on Riimukki.
+Kun valkea risti on lehmän selässä, on lehmä Ristikki. Valkean
+ja mustan kirjava on Kirjo, vaan punaisen ja valkean kirjava on
+Rannikki. Oikein pienikirjavainen on Sorikki ja papumus eli täplikäs
+on Täplikki. Lyhytrakenteinen punainen tai valkea lehmä on Omena ja
+muuten pienikasvuinen on Pienikki.
+
+-- Mutta jos talossa on kaksi tahi useampi samankarvainen lehmä, niin
+mitenkäs ne sitten erotetaan, kysyi Matti.
+
+-- Ne erotetaan siten, että viimeksi syntyneitä kutsutaan sen ajan
+mukaan, milloin ne ovat syntyneet, vastasi Yrjö-Mari. Esimerkiksi
+aamulla syntynyt on Aimikki, päivällä syntynyt on Päistikki
+ja illalla syntynyt Illakki. Tuo meidän Suntikki on syntynyt
+sunnuntaina. Lukkarin muori, joka on vähän herraslehteä olevinaan,
+antoi samana päivänä syntyneelle lehmällensä nimeksi Sunteri.
+Maanantaina syntynyt lehmä on Maanikki, tiistaina syntynyt Tiisto,
+keskiviikkona Kesto, torstaina Torstikki, perjantaina Perjo ja
+lauantaina Laukko.
+
+Jos viikon nimelliset lehmät on jo entuudestaan karjassa, niin
+annetaan jälkeen syntyneille lehmille nimi sen vuodenajan mukaan,
+milloin ne ovat syntyneet. Esimerkiksi teidän Joulikki on syntynyt
+jouluna. Matinpäivänä syntynyt on Marikki, laskiaisena syntynyt
+Lastikki, maariana Mairikki, virposunnuntaina syntynyt on Virvikki,
+pääsiäisenä Päästikki, helatorstaina Tuorikki, helluntaina Heluna ja
+juhannuksena Juhlikki. Pyhäinmiestenpäivänä tahi muina välipyhinä
+syntynyt on Pyhikki.
+
+Kerran sattui meidän lehmä poikimaan kesällä metsään, niin vasikalle
+annettiin nimeksi Metsikki. Lautamiehen lehmän vasikka kun löydettiin
+lehdosta, niin annettiin sille nimeksi Lehikki. Mattilan Tuomikki
+on syntynyt tuomen kukinta-aikana. Lehtipuiden paljaina ollessa
+syntyneelle vasikalle annetaan nimeksi Varvikki.
+
+Välistä annetaan lehmille nimiä muistakin syistä. Meillä kun on yksi
+lehmä oikein hermeä (pehmeä) lypsää, niin sille annettiin nimeksi
+Hermikki, vaikka sillä vasikkuudesta oli toinen nimi. Teidän Jouhikin
+nimi johtuu sen pitkästä, jouhevasta hännästä. Tässä tuonnoin oli
+Lahtelassa oikein leikkisä ja lystikäs vasikka; sille annettiin
+nimeksi Lystikki. Lautamiehen emäntä antoi lempivasikalleen nimen
+Lemmikki. Meille kun yhtenä vuonna ostettiin vasikka, niin sille
+annettiin nimeksi Ostikki.
+
+Eräänä päivänä tulivat toiset paimenet Yrjö-Marin luokse ja kertoivat
+nähneensä korven laidassa, mäenrinteen tuhkahiekassa suuret elävän
+jäljet, joita he eivät tunteneet, lienevätkö ne olleet karhun vai
+suden jäljet, mutta suuret loppanat ne vain olivat. Yrjö-Mari pyysi
+saattamaan itseään jälkien luo, jonne tultuaan hän tunnusteli jälkiä
+ja sanoi:
+
+-- Nämä ovat karhun jäljet. Onko kellä paimenella hajallista virsua
+vasemmassa jalassa? Antakoon sen minulle.
+
+Eräs paimen päästi virsuranin jalastaan ja antoi sen Yrjö-Marille,
+joka katseli jälkiä. Vihdoin hän otti veitsen tupestaan, piirsi
+maata jäljen ympäri veitsellä ja käänsi karhun jäljen alassuin, teki
+tuluksista tulen, sytytti virsuranin palamaan karhun jäljen päällä ja
+loitsi:
+
+    Otsoseni, ainoseni,
+    mesikämmen kaunoseni!
+    Tehkäämme sulat sovinnot,
+    raketkaamme rajarauhat
+    siksi ilmaksi ijäksi,
+    kuuksi kullan valkeaksi,
+    jottet sorra sorkkasäärtä,
+    kaada maidon kantajata
+    tänä suurena suvena,
+    luojan lämminnä kesänä:
+    kun sä kuulet karjakellon,
+    tahi torven toitotoksen:
+    lyöte maata mättähälle
+    nukahtamaan nurmikolle.
+    Tunge korvasi kulohon,
+    paina pääsi mättähäsen,
+    tahi korpehen kokeos,
+    saaos sammalhuonehesen.
+    mene toiselle tolalle,
+    muille kummuille kahahda,
+    jottei kuulu karjan kellot
+    eikä paimenten pakinat.
+
+    Otsonen metsän omena,
+    mesikämmen kaunokainen!
+    en sua kiellä kiertämästä
+    enkä käymästä epeä;
+    kiellän kielin koskemasta,
+    suin ruma rupeemasta,
+    hampahien hatrimasta,
+    kämmenien kaappomasta!
+
+    Karhuseni, kaunoseni,
+    korven ainoa asuja!
+    Käyös kaarten karjamaita,
+    piilten piimäkankahia,
+    kierten kellojen remua,
+    ääntä paimenten paeten!
+    Konsa on karja kankahalla,
+    sinä suolle suoritaite;
+    kun karja solahtaa suolle,
+    silloin korpehen kokeos;
+    karjan käydessä mäkeä
+    astu sie mäen alatse:
+    karjan astuissa alatse
+    mene sie mäkeä myöten;
+    karjan astuissa aholla
+    viere sinä viidakkoa,
+    karjan viidakkoa vierren
+    sinä astuos aholla!
+    Kule kullaisna käkenä,
+    hopeaisna kyyhkyläisnä!
+    siirry siikana sivuitse,
+    veteleite veen kalana,
+    viere villakuontalona
+    kule pellavaskupona!
+    Kätke kynnet karvoihisi,
+    hampahat ikenihisi,
+    jottei karja kammostuisi,
+    pieni vilja pillastuisi!
+    Anna rauha raavahille,
+    sorkkasäärille sovinto,
+    käydä karjan kaunihisti
+    soreasti sorkutella
+    poikki soita, poikki maita,
+    halki korven kankahia,
+    ettet koske konsanaka,
+    rupea rumanakana!
+
+    Otsoseni, omenani,
+    metsän kuuluisa kuningas!
+    Muista muinainen valasi
+    tuolla Tuonelan joella,
+    Kynsikoskella kovalla,
+    Luojan polvien edessä,
+    jalkain juuressa Jumalan:
+    lupa sulle annettihin
+    kolme kertoa kesässä
+    käydä karjan kuuluvilla,
+    tiukujen tirinämailla,
+    vaan eipäs tuo sitä suvaittu
+    eikä annettu lupoa
+    ruveta rumille töille,
+    paatua pahantekohon!
+
+    Jos sulle viha tulisi,
+    hampahat haluttelisi:
+    viskaa viitahan vihasi,
+    honkihin pahat halusi!
+    hakkoa lahoa puuta,
+    kaada koivunpökkelöitä,
+    vääntele vesihakoja,
+    määhki marjamättähiä!
+
+    Kun tulevi ruuan tarvis,
+    syödä mielesi tekevi:
+    syö'ös sieniä metsästä
+    murra muurahaiskekoja,
+    juuria punaisen putken,
+    metsolan mesipaloja,
+    ilman ruokaruohoittani,
+    minun henkiheinittäni!
+
+    Metsolan metinen amme
+    hapata hihittelevi
+    kultaisella kunnahalla,
+    hopeaisella mäellä:
+    siin on syödä syötähänkin,
+    sekä juoda juolahankin;
+    eikä syöden syömät puutu,
+    juoden juomiset vähene.
+
+    Niin teemme nyt ikisovinnot,
+    ikirauhat raketkaamme
+    eleäksemme ehosti
+    kaiken kesää kaunihisti,
+    maat on meillä yhtehiset
+    evähät erinomaiset.
+
+    Josp on tullet näille maille,
+    sattunet saloille näille:
+    täällä aina ammutahan,
+    pyssyn kanssa pauketahan.
+    Jos ei ampujat kotona:
+    on meillä osaavat vaimot,
+    emännät erinomaiset,
+    jotka tiesi turmelevat,
+    matkasi pahoin panevat.
+    Vaan jos tahtonet tapella,
+    eleä sodan tavalla:
+    tapelkaamme talvikaudet,
+    lumiajat luiskatkaamme!
+    Suven tullen, suon sulaen,
+    lätäkköjen lämmitessä:
+    ellös tänne tulkokana
+    karjan kullan kuuluville.
+
+    Jos mä otsona olisin,
+    mesikämmentä kävisin,
+    en mä tuossa noin asuisi
+    aina akkojen jaloissa.
+    Onpa maata muuallakin,
+    tarhoa taaempanakin
+    juosta miehen joutilahan,
+    virattoman viiletellä,
+    käydä halki kämmenpääsi,
+    poikki pohkealihasi,
+    sinisen salon sisässä,
+    korven kuulun kainalossa.
+    Käpy on kangas käydäksesi
+    hiekka helkytelläksesi
+    merenranta juostaksesi
+    Pohjan pitkähän perähän,
+    Lapinmaahan lauhkeahan:
+    siell on onni ollaksesi,
+    armas aikaellaksesi,
+    käydä kengittä kesällä,
+    syksyisillä syylingittä
+    suurimmilla suonselillä,
+    levehillä liettehillä.
+
+    Kun et tuonne mennekänä
+    etkä oikeittain osanne:
+    ota juoni juostaksesi,
+    polku poimetellaksesi
+    tuonne Tuonelan saloille,
+    tahi Kalman kankahille:
+    siellä on suohut sorkutella,
+    kanervikot kaalaella,
+    siell on kirjos siellä karjos,
+    siellä muita mullikoita
+    rautasissa rahkehissa,
+    kymmenissä kytkyvissä,
+    siellä laihatkin lihovat,
+    lihaviksi luutkin saavat.
+
+    Lepy lehto, kostu korpi,
+    taivu ainoinen Tapio!
+    Anna rauha raavahille,
+    sorkkasäärille sovinto
+    tänä suurena suvena,
+    Herran hellänä kesänä!
+
+    Kuippana metsän kuningas,
+    metsän hippa halliparta!
+    Korjaele koiriasi,
+    raivaele rakkiasi!
+    Pistä sieni sieramehen,
+    toisehen omenamarja,
+    jottei henki haisahtele,
+    tuuhahtele karjan tuoksu!
+    Silmät silkillä sitele,
+    korvat kääri käärehellä,
+    jottei kuule kulkevia,
+    ei näe käveleviä!
+
+    Kun ei tuosta kyllin liene,
+    ei vielä kovin varonne:
+    kiellä poies poikoasi,
+    epeä äpärettäsi!
+    Saata pois saloilta näiltä,
+    näiltä mailta matkohinsa,
+    kapehilta karjamailta,
+    levehiltä liepehiltä!
+    Kätke koirasi kolohon,
+    rakkis rautakahlehisin,
+    kultaisihin kytkyvihin,
+    hihnoihin hopeaisihin,
+    jottei piiloa pitäisi,
+    häpehiä hämmentäisi!
+
+    Oi Ukko ylijumala,
+    Kaikkivalta, taivon taatto!
+    Kuule kultaiset sanani,
+    hopeaiset lauselmani!
+    Kun kuulet toden tulevan,
+    pakkopäivät päälle käyvän:
+    muuta muuksi lehmäseni,
+    karnahuta karjaseni,
+    kiviksi minun omani,
+    kantoloiksi kaunoseni
+    karhun maata kulkiessa,
+    vantturan vaeltaessa!
+    Paina panta pihlajainen
+    ympäri nenän nykerän!
+    Kun ei pihlaja pitäne,
+    niin se vaskesta valata!
+    Jos ei vaski vahva liene,
+    panka rautainen rakenna!
+    Vaan jos raudan ratkaisnehe,
+    vielä mene he vioille:
+    syökse kultainen korento
+    leukaluusta leukaluuhun,
+    päät on päättele lujasti,
+    katkoa kovasti kiinni,
+    ettei liiku liiat leuat,
+    harvat hampahat hajoa,
+    kun ei raudoin ratkottane,
+    teräksillä temmoittane,
+    veitsillä veristettäne,
+    kirvehellä kiskottane.
+
+Keväällä niin pian kuin kuori alkoi puusta irtaantua, leikkelivät
+paimenet noin kolmen korttelin pituisia koivun oksia, jotka he
+koloivat (kuorivat) joko siten, että hampaillaan nylkivät kuoren,
+tahi tekivät tulen, jossa he hautoivat (varistivat) varvat,
+jotka sitten vispiläruohkalla ruohkattiin, joten kuoret helposti
+irtaantuivat. -- Vispiläruohka oli koivusta tehty kepukka, jonka
+toinen pää oli halaistu, jossa varpain kuoret irroitettiin ja toinen
+pää maahan pystytettiin. -- Yksinäisestä koivun oksasta kierrettiin
+panka, johon ladottiin viisi tahi kuusi lukemaa (lukema on 3 varpaa)
+kolottuja varpoja tyvipuolelta. Sitten tehtiin nide pajusta, jolla
+vispilät nidottiin. Noin tusina tahi parikin tusinaa vispilää tehtiin
+kuhunkin taloon joka kevät. Vispiläin latvat sidottiin pajunkuorella
+kiinni, tyvet tasoitettiin ja vispilät vietiin aitan parvelle tarpeen
+varalle.
+
+Pienille veikoilleen, jotka kotilapsina keppejä pitivät
+puuhevosinaan, tekivät paimenet joko kirjavat tahi yksiväriset
+kepit. Kirjavat kepit tehtiin siten, että veitsellä piirrettiin
+pajun kuori kierteisesti, toinen välike kuorittiin ja toinen välike
+jätettiin kuorimatta. Näin saatiin valkean- ja viheriänkirjava
+keppihevonen. Punaisen- ja viheriänkirjavaksi tehtiin keppi siten,
+että rätvänänjuuria ja lepänkuoria pureskeltiin suussa sekaisin ja
+sillä voideltiin vasta kirjavaksi kuoritun kepin ihopinta. Jos keppi
+tahdottiin punaisen- ja valkeankirjavaksi, niin se tehtiin edellä
+kerrotulla tavalla, vaan jäljelle jäänyt kuori kun irroitettiin,
+niin sen sija jäi valkeaksi. Punaiset kepit voideltiin kuorittuina
+kokonaan rätvänänjuuri- ja lepänkuoriseoksella ja kepit kuivattiin
+huolellisesti. Ruohonpäisiksi saatiin kepit, kun kuorittua kuivaa
+keppiä hangattiin joko koivun tahi lepän lehdillä.
+
+Ne vanhemmat poikapaimenet, jotka tahtoivat matkia vanhain miesten
+tupakanpolttoa ja opetella tupakoitsijoiksi, tekivät itselleen
+leppätötöt, joissa polttelivat sammalia, kuivatuita lepänlehtiä
+ja nokolaisia. Leppätötöksi otettiin sileä, hoikka leppä, joka
+keskuskohdalta jätettiin niin pitkäksi, kuinka korkeaksi leppätöttö
+tehtiin, noin pari, kolme tuumaa. Sen molemmat puolet pykällettiin
+yhtä paksuiksi ja sitten kiertämällä irroitettiin sisus. Pohja
+tehtiin joko tuoreesta koivusta tahi lepästä. Kupeesen kaivettiin
+reikä, johon pistettiin joko kuusamesta tahi höyspuusta tehty varsi.
+Näin oli piippu valmis. Tiettävästi sitä ei uskallettu kotiin
+viedä eikä näyttää aikaihmisille, vaan päivillä talletettiin sitä
+taskussa ja yöksi se pistettiin joko pellon aidankynnen alle tahi
+muuhun piilopaikkaan. Kun joku aika oli muita kasvuja poltettu ja
+siihen harjaannuttu, niin otettiin salaa kotoa ukkomiesten tyllistä
+tupakkaa, jota hakattiin ja poltettiin. Se tosin ensimmältä tuntui
+niin katkeralta, että rupesi kiertämään sydäntä, pyörrytti ja
+oksennutti, mutta vähitellen siihen totuttiin. Varovammat pojat
+panivat ensimmältä vain vähän tupakkia muiden kasvien sekaan, ja kun
+siihen tottuivat, lisäsivät enemmän, ja näin välttivät pyörtymisen;
+mutta ahneemmat, jotka tahtoivat pikemmin oppia tupakanpolttajiksi,
+saivat usein huutaa "yö" keskellä päivää.
+
+Tuohen kiskomista ja virsun tekoa opettivat vanhemmat paimenet
+nuoremmille. Virsua aloitettiin latoa kärjestä, johon pian voi
+oppia, mutta kannan kääntäminen oli vaikeampi; korkea kanta oli
+sentään helpompi kääntää, mutta matala kanta oli vaikeampi. Valmiit
+virsut pantiin kahalle, kaksikymmentä paria kullekin kahalle.
+Ahkera ja osaava paimen voi tehdä joko neljä, viisi, tahi kuusikin
+kahaa kesässä tuohen iholla ollessa. Useasti, kun tuohia ei saatu
+likiseudulta, menivät vauraammat paimenet salomaille tuohen
+kiskontaan ja pienemmät paimenet sillä aikaa kaitsivat karjaa. Saalis
+jaettiin tasan joka hengelle.
+
+Marja-aikana tekivät paimenet tuohilevyistä ropeita, suppuja,
+kontteja ja sippuja. Luvat tehtiin niihin tuoreesta koivusta. Kun
+aamupuolikarjamaat olivat kivikkoahoja, niin niistä poimittiin
+mansikkoja; iltapuolikarjamailta saatiin muita marjoja, niin
+kuin messuja (mesimarjoja), vaapukoita (vattuja), mustikoita ja
+soilta muuramia. Siellä täällä ojain varsilla kasvoi siestareita
+eli ojakkeita (mustia viinamarjoja), mutta nämä eivät jokaiselle
+kelvanneet syödä, kun ne muka olivat ankeita. Lillukoita eivät
+paimenet uskaltaneet ottaa, kun ne muka olivat Hiitolaisen marjoja.
+Riidenmarjoja kotilapset syödä lätsyttivät. Niin pian kuin puolat
+(puolukat) tulivat puolikypsiksi, tekivät lapset niistä tirriä.
+Kotilapset panivat puolukat joko kurriin (pieneen pataan) tahi
+potikkaan (pieneen savipottiin, ruukkuun) ja vähän vettä päälle ja
+pistivät sen uuniin hautumaan. Puolojen kypsyttyä ne otettiin uunista
+ja nautittiin. Paimenet taasen laittoivat tirriä sillä tavoin, että
+he nuotiossa varistivat paasikiven, jonka päällä puolat kypsytettiin,
+ja sitten ne syötiin joko paljaaltaan tahi leivän kanssa. Kypsistä
+puoloista samoin kuin mansikoista ja mustikoistakin tehtiin räättiä
+(hillaa) sillä tavoin, että marjat jossakin astiassa lissottiin
+(hienonnettiin) ja pilkuttiin pieniä leipäpaloja sekaan sekä
+kaadettiin joko jamakkaa tahi nuorta maitoa seokseen aina sen mukaan,
+miten makeaksi ruoka laitettiin, ja sitten se syötiin lusikalla.
+
+Kun kaikilla karjamailla ei kasvanut puoloja, menivät vauraammat
+paimenet niitä poimimaan toisista paikoista, missä niitä kasvoi.
+Pienemmät paimenet kaitsivat sillä aikaa karjaa. Kannalmuksen
+saatuaan palasivat marjamiehet toisten paimenten luokse, jossa
+marjat jaettiin tasan jokaiselle paimenelle. Osuutensa kukin paimen
+pani omaan marjapussiinsa ja kantoi kotiinsa, jossa ne pantiin
+säästöön marjatiinuihin tahi suuriin saaveihin. Raaoista karpaloista
+keitettiin marjavettä, joka jäähtyneenä kaadettiin puolatiinuun.
+Näin säilyivät puolat talven varalle pilaantumatta. Talvella niistä
+keitettiin marjapuuroa tahi niitä hillottiin räätiksi ja pantiin
+kaurajauhoja sekaan ja syötiin herkkuna. Myös söivät lapset joskus
+sillänsäkin kylmäneitä puoloja. Marjavettä pidettiin harvinaisena
+herkkuna.
+
+Kesän pitkinä päivinä, kun aika milloin alkoi käydä ikäväksi, pitivät
+paimenet monenlaisia leikkejä. Niistä mainitsemme tuon voimia
+virkistävän ja vilkkaan pallonlyönnin.
+
+Ensin tehtiin pallouirut, so. kaivettiin noin korttelin syvä kuoppa,
+josta tehtiin niin monta pientä ojaa, kuin tarve vaati, noin sylen
+pituudelta eri suunnille, ja kunkin ojan päähän kaivettiin pienet
+kuopat. Jokainen leikkitoveri varusti itselleen riihivartan muotoiset
+kepit. Sitten otettiin iso pallo (palli), joka oli tehty lepän
+marasta (visasta), ja se heitettiin ulkopuolelle pallouirua. Toiset
+leikkitoverit pistivät keppinsä omaan ojan päässä olevaan kuoppaansa
+ja yksi kävi pallonajajaksi. Hän löi palloa kepillään ja pyysi sitä
+suureen kuoppaan, jota toiset kepeillään akkiloivat (varjelivat).
+Pallonajaja piti varalla, että jos kuka nosti keppinsä kuopasta
+palloa lyödäkseen, niin hän suikkasi (pisti) oman keppinsä sen
+kuoppaan. Jos se onnistui, kuopan varjelija sai käydä pallonajajaksi
+ja ajaja pääsi kuopan varjelijaksi. Sama oli laki, jos pallo
+sattui jonkun kuoppaan. Jos taasen pallonajaja sai pallon suureen
+kuoppaan, niin täytyi sen käydä pallonajajaksi, jonka kohdalta pallo
+meni suureen kuoppaan. Mutta jos pallo kirposi (poukahti) ilmassa
+suureen kuoppaan, niin sitten heitettiin arpaa, kuka sitten tuli
+pallonajajaksi. Näin pitkitettiin leikkiä niin kauan kuin halutti ja
+aikaa riitti.
+
+Toinen leikki oli veitsisillä olo. Se piiri maata, jossa veitsisiliä
+oloa leikittiin, pehmitettiin kuohkeaksi. Piirin ympärille istausivat
+leikkitoverit. Ensimmäiseksi viskattiin veitsi nyrkiltä (kulakalta)
+siten, että veitsen kärkipuoli asetettiin peukalon puolelle ja sitten
+viskata heilahutettiin se määrättyyn kohtaan. Jos kuka sai sillä
+tavalla kolme kertaa yhtä perää veitsen pystyyn, niin hän oli sen
+tempun suorittanut ja antoi veitsen viereisellensä leikkitoverille,
+mutta niin pian, kuin veitsi ei osunut pystyyn, piti se antaa
+seuraavalle. Kuinka monta kertaa veitsi meni pystyyn maahan, ne
+kerrat luettiin viskaajalle hyväksi. Toisessa tempussa asetettiin
+veitsi kourankupuun kärki ylöspäin, josta sitä viskattiin maahan
+pystyyn. Kolmanneksi otettiin veitsi kärjestä kiinni ja viskattiin
+pyöräyttämällä maahan. Neljänneksi pudotettiin veitsi kädestä maahan
+kärki alaspäin. Tätä sanottiin tiputtamiseksi. Viidenneksi asetettiin
+veitsi sakarisormen haaraan kärki ylöspäin ja siitä se viskattiin
+määräpaikkaansa. Kuudennessa tempussa otettiin veitsi oikeaan
+käteen, vasemmalla kädellä otettiin oikean korvan lehdestä kiinni
+ja niin viskattiin veitsi oikealla kädellä vasemman käsikoukun läpi
+määräpaikkaansa. Jokaisen täytyi suorittaa nämä temput kolme kertaa.
+Joka sai ne ensimmäiseksi suorittaneeksi, se pääsi ensimmäiseksi
+leikistä ja sikäli toisetkin. Mutta kuka jäi viimeiseksi ja siis
+tappasi, sen täytyi vetää hampaillansa ylös vesikuoppaan istutettu
+puikko rangaistukseksi kömpelyydestänsä.
+
+Kolmas leikki oli keilinlyönti. Tehtiin yhdeksän palikkaa, joilla oli
+eri nimensä ja eri arvonsa. Yksi oli kuningas, jonka arvoluku teki
+kymmenen. Se oli muita pitempi ja sillä oli kaksi ympyräpyöryläistä
+päässä. Kolme palikkaa oli sotamiehiä, joiden kunkin arvoluku
+teki viisi, ja niillä kullakin oli yksi ympyräpyöryläinen päässä.
+Viisi oli talonpoikaa, joiden kunkin arvoluku oli kolme, ja
+ne olivat pyöreäpäisiä. Siis teki kaikkein palikkain yhteinen
+arvoluku neljäkymmentä. Palikat asetettiin ympyrään, niin kauas
+toisistaan, että viskattava pallo mahtui välitse. Piirin keskelle
+asetettiin kuningas. Leikkikumppalit heittivät (viskasivat)
+vuoroin palloa piiriä kohti, ja niin monta miestä (palikkaa) kuin
+kukin sai kaatumaan, niin monta arvonumeroa hän sai hyväkseen.
+Kuka ensimmäiseksi sai luvun neljäkymmentä, se pääsi voittajaksi,
+ja kuka jäi viimeiseksi, se tappasi. Ken sai yhdellä lyönnillä
+kaatumaan kolme miestä, sen sanottiin saaneen sian selän, joka teki
+kaksikymmentä. Jos kaatuneiden joukossa oli kuningas, niin luku teki
+kolmekymmentä. Joka sai kaksi sianselkää, se voitti pelin pitämättä
+lukua, minkä arvoiset miehet olivat.
+
+Neljäs leikki oli sirkanlyönti. Paimenet tekivät kukin itselleen
+noin kyynärän pituiset kepit. Sitten tehtiin noin korttelin
+pituinen kepukka. Sen nimi oli sirkka ja se oli yhteinen kaikille.
+Aukealle kedolle istutettiin pensas. Sen jälkeen asettausivat
+kaikki leikkitoverit rinnakkain seisomaan ja vaurain heistä otti
+käsivarrelleen kaikki kepit ynnä sirkan, jotka hän viskasi päänsä
+yli taaksepäin. Kenen keppi yhtyi likimmäiseksi sirkkaa, se pääsi
+sirkanlyöjäksi ja pensaan varjelijaksi. Hän kävi pensaan luokse,
+ja toiset asettausivat vissin matkan päähän siitä vastustamaan
+sauvoillansa, ettei sirkka saanut lentää kovin kauas. Sirkanlyöjä
+asetti kepin kouraansa siten, että enin osa keppiä riippui kouran
+alapuolella, ja kouran yläpuolella oli ainoastaan kepistä noin puolen
+korttelin verran. Sitten hän sijoitti sirkan peukalon ja etusormen
+päälle, josta hän nykäisi sirkan ilmaan ja löi sitä kepin alapäällä,
+jotta se lensi toisten paimenten luokse. Nämä taas koettivat
+kepeillänsä vastustaa sirkan lentoa. Kun sitten sirkka putosi maahan,
+niin viskasivat rivissä seisojat sen vuoron perään takaisin kädellään
+tarkoittaen että sirkka sattuisi joko pensaasen tahi sen varjelijaan,
+joka sitä koetteli puolestaan kepillänsä varjella. Jos sirkka sattui
+joko pensaasen tahi sen varjelijaan, tämän täytyi heti paikalla
+luopua asemastaan ja tulla riviin seisomaan, ja se leikkitoveri, joka
+sirkan sai sattumaan, pääsi sirkanlyöjäksi. Jos lyöjältä kirposi
+sirkka rivissä seisojain ylitse, niin täytyi sen rivissä olijan
+noutaa sirkka, jonka vuoro oli viskata. Jos viskaajalta sattui sirkka
+menemään edemmä pensasta, sirkanlyöjä mittasi kepillään sirkan ja
+pensaan välimatkan. Samaten hän teki, jos sirkka pysähtyi pensaan ja
+rivissä seisojain välille tahi syrjään. Viisikymmentä kepin mittaa
+saanut pääsi leikistä pois herrana. Toiset pitkittivät leikkiä siihen
+asti, kun joku jäi viimeiseksi, jolle annettiin nimeksi hiivarutska,
+ja sen nimen hän sai pitää siihen asti, kunnes joku toinen tappasi
+leikissä ja tälle sitten siirtyi sama nimi.
+
+Eräänä päivänä laittoivat paimenet hyppäyspuut. He iskivät erään
+penkereen luokse kaksi oksittaista koivua noin sylen verran
+toisistaan. Sitten he ottivat tuoreen virven ja asettivat sen
+vaakasuoraan koivun oksain päälle ja alkoivat hyppiä virven päällitse
+penkereen yläpuolelta. Ensin pidettiin virpi alempana ja nostettiin
+sikäli korkeammalle, mikäli hyppimiseen harjaannuttiin. Muuten sai
+jokainen tahtonsa ja kykynsä mukaan laittaa virven korkeammalle tahi
+matalammalle. Ensin he hyppivät siinä paikallaan, vaan sitten he
+juoksivat ulompaa ja leiskahtivat hyppäyspuun ylitse vuoron perään
+kukin.
+
+Napakiikun laittoivat paimenet siten, että istuttivat maahan pystyyn
+patsaan, jonka yläpäähän he iskivät rautaisen navan. Sitten he
+hankkivat pitkän laudan, jonka keskelle kaivoivat reiän, ja asettivat
+laudan reiän napaan. Kiikkujat kävivät laudan päihin poikkipuolin
+laamalleen vastapäätä toisiaan. Jalkain ponnistuksella saatettiin
+lauta pyörimään navan ympäri. Se kun sai oikein vauhtiinsa, niin
+ei tarvinnut kuin silloin tällöin jalalla potkaista, niin se
+meni aika hoijakkaa ympäriinsä. Kun ensimmäinen pari oli saanut
+tarpeekseen kiikkua (pyöriä), kävi toinen pari vuorostaan ja niin
+aina vuoronperään, siksi kunnes jokainen sai kiikkuneeksi niin monta
+kertaa kun vain halutti ja aika antoi.
+
+Eräänä iltana, kun paimenet ajoivat karjansa kotiin, he huomasivat
+kotimatkalla, että Niemelän Perjo-niminen hieho olikin poissa. Ei muu
+neuvo auttanut, kuin täytyi Niemelän lehmäpaimenten mennä kadonnutta
+etsimään ja toiset paimenet ottivat ajaakseen Niemelän lehmät kotiin.
+Pimeään asti etsittyään täytyi paimenten palata tyhjin toimin
+kotiinsa. Siellä arvelivat aikaihmiset jonkun tuhon hieholle tulleen,
+kun se ei muka milloinkaan karjasta eronnut, vaan seurasi aina toisia
+lehmiä. Jo varhain seuraavana aamuna laittoi emäntä neljä henkeä
+kadonnutta hakemaan. He etsivät murkinalle saakka kaikki ne paikat,
+joissa karja edellisenä päivänä oli oleskellut, mutta eivät mitään
+löytäneet. Murkinalta läksivät vielä samat etsijät ottaen keralleen
+lehmänkellon, jota soittelivat niissä paikoin, jossa luulivat Perjon
+olevan, ja etsivät taasen uudestaan tarkkaan koko eilisen karjamaan
+ja muita maita lisäksi, vaan eivät mitään löytäneet.
+
+Päivällistä syödessä arveli Mauno-setä, että epäilemättä hieho oli
+metsänpeitossa. Jos ukkometsä olisi sen peittänyt, niin se toki
+antaisi Perjon syödä, vaan jos akkametsä sen oli peittänyt, niin ei
+se rymä anna lehmäraukan syödäkään, vaan piinaa sitä nälällä. Siis ei
+tässä muu auttaisi, kuin täytyisi lähteä Valaja-Mattia hakemaan, joka
+sen päästäisi metsänpeitosta.
+
+Yrjö laitettiin noutamaan Valaja-Mattia, joka tulikin keski-iltoin
+aikana ja sanoi hiehon olevan vielä elossa, niin muka arpa oli
+sanonut. Vierasta syötettiin ja juotettiin, jonka jälkeen hän pyysi
+ja sai viinaa kupissa. Viina-astian hän asetti liedelle, kumartui sen
+yli, sylkeä töppäsi kuppiin ja loitsi:
+
+    Nouse luonto liikkehelle,
+    hengen haltia havahdu,
+    luontoni kivenkovainen,
+    karva raudan karkiainen.
+    Nouse isoisän luonto,
+    isoäidin äkäluonto,
+    isoni, emoni luonto,
+    luonto valtavanhempani
+    oman luontoni lisäksi,
+    voimani väkitueksi.
+    Nouse niin kuin ennen nousit
+    minun nostatellessani:
+    silloin vuoret voina vuoti,
+    kalliot kananmunina,
+    simana salot siniset,
+    oluena umpilammet;
+    alahaiset maat yleni,
+    ylähäiset maat aleni,
+    tullessa Jumalan tunnin,
+    avun Herran auetessa,
+    tämän lapsen lausuessa,
+    uron pojan uhkatessa
+    kaikki Hiidet himmenivät,
+    katosivat maan katehet.
+
+Sitten noita ryyppäsi viinan suuhunsa. Sen tehtyään hän pyysi ja
+sai kourallisen suoloja rievussa. Hän asetti suolarievun lieteen,
+kumartui itse sen yli, sylkäisi suoloihin ja loitsi:
+
+    Kun ei minussa miestä,
+    ukon pojassa urosta,
+    tämän päästön päästäjätä,
+    tämän pulman purkajata;
+    nouskohon norosta miehet,
+    miekkamiehet liettehestä,
+    jotk on viikon maassa maanneet,
+    kauan lehossa levänneet.
+    Nouskoot maasta maan urohot,
+    kaivoloista kalpamiehet,
+    jokiloista joutsimiehet!
+    Nouse metsä miehinesi,
+    korpi kaikki kansoinesi,
+    vuorenukko voiminesi,
+    vesihiisi hirmuinesi,
+    väkinesi veen emäntä,
+    veen vanhin valtoinesi!
+    Nouskoot neitoset norosta,
+    hienohelmat hettehestä
+    miehen ainoan avuksi,
+    pojan kuulun kumppaliksi,
+    jottei pysty noidan nuolet
+    eikä tietäjän teräkset
+    eikä velhon veitsiraudat
+    eikä ampujan asehet!
+
+Sitten Mauno-setä otti noidan käskystä Perjon peräkkeen läävästä.
+Noita otti käteensä loitsitut suolat ja niin he läksivät kylän
+kujasia myöten menemään metsään. Mennessään noita ripisteli muutamia
+suolarakeita kujasille ja loitsi itsekseen kateen sanat. Kujan suuhun
+päästyään hän otti kääntöpääveitsen, jolla irroitti maasta lehmän
+jäljen ja otti sen keralleen. Sitten he kulkivat sitä suuntaa, jonne
+hieho oli hävinnyt. Metsässä noita haki sellaisen koivupensaan, jossa
+kasvoi kolme puuta yksillä juurilla. Ne kaadettiin taivuttamalla
+maahan ja latvojen päälle pantiin kolme kiveä, jotta ne pysyivät
+taivutuksissa. Koivuista otti noita tuohia ja hilpeitä, jotka hän
+pisti taskuunsa. Sitten tehtiin nuotio risuista koivun latvojen
+päälle. Noita istausi haaralleen hajareisin koivujen päälle, viskasi
+suoloja, lehmän peräkkeen ja lehmän jälkimullan tuleen ja loitsi:
+
+    Kuippana metsän kuningas,
+    metsän hippa, halliparta,
+    korpikuusien kokoinen,
+    suopetäjäin suurukainen!
+    Mikä sun päähäsi pölähti,
+    mikä iski mielehesi,
+    kun sä teit tuhoa työtä,
+    työtä ala-arvollista?
+    Ku käski pahalle työlle,
+    kenpä kehnolle kehotti?
+    Sanos suoraan nyt minulle,
+    virka visusti asia:
+    mihin joutui mun omani,
+    kuhun hiehoni hävisi?
+    Onko kiinni kahlehissa,
+    rautaisissa rahkehissa?
+    Vai on suossa sorkkinensa,
+    notkossa noroperässä?
+    Tahi kivilouhikossa
+    kahden kallion välissä?
+    Vai on murtoon murrettuna,
+    puunjuurihin pujottuna?
+    Jos sen kahlit kahleisihin:
+    katko auki kahlehensa!
+    Jos sen suohon sortaelit:
+    auta suosta soreasti!
+    Jos sen kahlit kalliohon:
+    niin kohota kalliosta!
+    Jos sen murtohon musersit:
+    murra murrokset muruiksi!
+
+    Jos ei tää lie sinun työsi,
+    lie Kuippanattaren kujeita;
+    käske hänen kiirehesti
+    panonsa peruuttamahan.
+    Aina miehet miehuulliset
+    akat aisoissa pitävät,
+    ettei ne tuhoja tuota
+    eikä rupea rumaksi.
+
+    Kuippanatar kunnon vaimo,
+    metsän ehtoisa emäntä!
+    Jos oot väärin vääntänynnä
+    minun lehmäni lehossa,
+    pannut Kyytön kytkyeesen,
+    Perjon peräkkeen nenähän,
+    niin nyt suorin suorittele,
+    väännä väärät oikeaksi;
+    päästä Kyyttö kytkyestä,
+    Perjo peräkkeen nenästä,
+    ennen kuin tuho tuleepi
+    pakkopäivä päälle käypi.
+
+    Tapiotar tauna vaimo,
+    Mielikki metsän emäntä!
+    Ota vitsa viidakosta,
+    koivu korven notkelmasta,
+    jolla Perjon pelästytät,
+    ajat lehmäni lehosta.
+    Saata sarvista uralle,
+    tielle korvista kohenna.
+    Josp on tieltä poikkeaisi,
+    tiepuolehen putkahtaisi:
+    pane kaksi kämmentäsi
+    kahden puolen kaiteheksi.
+    Saattele salopoluilla,
+    taluttele tietä myöten
+    kyläkunnan kuulematta,
+    kierosilmän keksimättä
+    miehen etsivän etehen,
+    aina käyvän askelille.
+
+    Jos ei metsä miehinensä
+    eikä lehto lapsinensa
+    tästä seikasta selitä,
+    päästä tästä pälkehestä,
+    viel on muuta muistetahan,
+    toiset keinot keksitähän:
+    luottaumme Luojahamme,
+    turvaamme Jumalahamme!
+    Tuolta aina armot käyvät,
+    avut todella tulevat
+    ylisestä taivosesta,
+    ylimmäisen pilven päältä,
+    joss on auki armon aitta,
+    turva totinen varana.
+
+    Oi Ukko ylinen Luoja,
+    taatto taivahan napainen!
+    Tule tänne tarvittaissa,
+    käy tänne kutsuttaessa
+    puuttehien purkajaksi,
+    päättehien päästäjäksi!
+    Ota suusta surman suitset,
+    kaulasta manalan kahleet,
+    tuonen ohjat olkapäistä,
+    pirun valjaat vartelolta
+    hätähisen huutaessa,
+    pakkohisen parkuessa.
+    Tuo tänne tulinen miekka,
+    säkehinen säilä kanna,
+    jolla katkot Lemmon kahleet,
+    pirun pintehet hajoitat,
+    päästät vaarasta vasikan,
+    lehmän Louhen kytkyestä,
+    kylän liioista limoista,
+    naisten naarojen sanoista,
+    katehien kainalosta,
+    vihansuovan sormenpäästä.
+    Hillo Hitto hartioista,
+    painele pahoa miestä,
+    jotta Hitto himmastuisi,
+    perkeleetkin peljästyisi,
+    katoaisi maan katehet,
+    pahansuovat maahan sortuis,
+    jottei tohtis toisen kerran
+    tuotella tätä tuhoa.
+
+Valkean sammuttua noita otti kolme hiiltä ja pisti ne taskuunsa.
+Kivet hän vieretti edemmä, jotta koivut saivat taipua paikoilleen
+pystyyn. Sitten he hakivat pienen yksinäisen näreen, josta noita
+leikkasi latvan ensimmäistä kerkkää myöten ja pisti sen taskuunsa.
+Näre nyhdettiin juurinensa maasta ja sijoitettiin seisomaan samalle
+paikalle, latva maata vasten ja tyvi ylöspäin. Sen tehtyään
+hakivat miehet kaksitoista kiveä joista he panivat kolme kullekin
+ilmansuunnalle. Sitten noita käski Mauno-sedän seisoa pohjoispuolella
+ja itse hän oli itäpuolella, nosti kätensä ylös ja rukoili:
+
+    Ylemmäksi huokoamme
+    pääni päälle taivosehen:
+    tule Luoja turvakseni,
+    taivon taatto tuekseni!
+    Seiso seinänä edessä,
+    asu aitana takana,
+    ettei pysty noidan nuolet
+    eikä tietäjän teräkset!
+    Paljon on maassa tietäjiä,
+    maan povessa mahtajia:
+    noitia joka norolla,
+    katehia kaikin paikoin,
+    velhoja joka veräjä,
+    joka aita arpojia.
+    Varjele vakainen Luoja,
+    turvaa totinen Jumala
+    naisten naarojen sanoista,
+    miesten mielijuohtehista!
+    Ole ainoisna apuna,
+    vakaisena vartiana
+    katehia kaatamassa,
+    vastuksia voittamassa!
+
+Nämä temput tehtyänsä miehet palasivat takaisin Niemelään, jonne
+päästyä noita viskasi koivun hilpeet, hiilet ja näreen latvan läävään
+lausuen:
+
+    Koituos Perjo kotiisi,
+    saavu salvoksen sisähän,
+    isäntäsi iltaselle,
+    emäntäsi aamuselle,
+    muun pereesi murkinalle.
+
+Sillä aikaa kuin Mauno-setä ja Valaja-Matti olivat metsässä, kävi
+Lippolan paimentyttö Niemelässä ilmoittamassa, että heidän härkänsä
+keralla tuli sinne eilen illalla vieras hieho. Sen johdosta laittoi
+Niemelän emäntä Annin ja Kaisan Lippolaan katsomaan, olisiko se
+heidän hiehonsa, ja tuomaan se kotiin, jos omakseen tuntisivat.
+Illallisen perästä tulivatkin Niemelän tytöt hiehon keralla kotiin.
+Hieho ei siis ollutkaan metsänpeitossa, niin kuin luultiin.
+
+Saatuansa ruokaa ja juomaa sekä sen perästä palkkansa läksi
+Valaja-Matti talosta ja luki kiitoksia lähteissään.
+
+Uutisen rinnassa olivat metsän pedot tavallista kiihkeämmät ja
+raivokkaammat. Sen tiesivät paimenet entuudestaan ja siksipä he
+pitivätkin karjaansa tarkemmin silmällä; lammaspaimenet koettivat
+erittäin tarkkaan kaita laumaansa. Joka kerran, kun he jonkun lehdon
+läpi ajoivat lammaskatraan (lauman), he lukivat lampaansa, olivatko
+ne kaikki vai oliko joku poissa.
+
+Eräänä päivänä, kun lammaspaimenet olivat veitsisillä ja lampaat
+söivät lehdon laidassa toisessa päässä ahoa, tulla pölähti yhtäkkiä
+susi lehdosta lammaslaumaan. Joku paimenista huomasi sen ja sanoi:
+
+-- Kas, mitäs lampaat noin ryöppyävät (juoksevat), eiköhän liene
+hukka katraassa?
+
+Paikalla nousta kehahtivat kaikki paimenet ja juoksivat laumaan päin.
+Koirat, jotka olivat loikoneet paimenten luona, juoksivat vikevästi
+lammasten luokse. Juostessansa näkivät paimenet suden kaappaavan
+yhden vuonan ja pakenevan sen kanssa metsään. Paimenet hokivat
+(huusivat) "hoisoi, soi!" minkä jaksoivat ja koirat juoksivat lehtoon
+suden perästä. Heti paimenet kokosivat lampaat yhteen ja lukivat
+kukin omansa. Niemelän lampaista oli Papurin vuona poissa.
+
+Kun paimenet olivat tointuneet ensi hämmästyksestään, he näkivät
+koirain taluttavan vuonaa lammasten luokse. Paimenet menivät vastaan
+ja katselivat vuonaa tarkoin, oliko se haavoittunut. Kaulassa
+havaittiin olevan hampaan jälkihaava. Pari paimenta läksi saattamaan
+vuonaa kotiin. Pian kuulivat paimenet Tinnon paimenten hokevan
+hoihottavan, josta he arvasivat suden siellä olevan. Vähän ajan
+perästä kuului Savon paimenten hokeminen, ja kohta sen perästä
+hokivat Kiiskisen paimenet.
+
+-- Nyt se hukka juoksee yhden kylän katraasta toisen kylän
+katraaseen. Se viertää niinkuin kaskea, sanoivat paimenet.
+
+-- Vasta kun näette hukan tulevan lammasten tahi lehmien luo, niin
+tarkastakaapa, onko sillä suu selällään; silloin ei se saa mitään.
+Sillä istuu silloin Hittolainen selässä ja on pannut raudat hukan
+suuhun, niin se ei voi ottaa mitään. Tosin ihmiset eivät Hittolaista
+näe, mutta vanhat ovat kertoneet niin olevan. Vaan jos hukalla on suu
+ummessa, niin silloin se ottaa minkä vaan tapajaa, kertoi Yrjö-Mari
+toisille paimenille.
+
+Niemelässä ensin hämmästyttiin ja sitten iloittiin koirain
+uskollisuudesta ja varmuudesta, kun ne saivat vuonan pelastetuksi.
+Isäntä meni itse seppää kutsumaan lukemaan suden vihoja. Kun seppä
+tuli ja katseli vuonan haavaa, hän käski sitä haudella keitetyillä
+sudensammalilla kylmiltään. Sitten hän pyysi tuimaa (suolatonta)
+voita, jonka saatuaan hän ensin sylkeä töppäsi voihin ja sitten
+loitsi:
+
+    Susi surma, mulkosilmä,
+    harvahammas, jouhikuono,
+    Viron hurtta, villahäntä,
+    korven koira, maan pakana,
+    luun syöjä, lihan purija,
+    veren uudelta vetäjä!
+    Ku käski pahalle työlle,
+    kenpä kehnolle kehotti?
+    Ei sua käskenyt emosi
+    eikä valtavanhempasi
+    syödä lampahan lihoa,
+    viatonta verta juoda;
+    vaan hän käski kaunihisti
+    eleä ehon hyvästi
+    eikä syödä syyttömiä,
+    haaskata viattomia.
+
+    Kun nyt teit tuhoa työtä,
+    katkoit kalman karvallista;
+    tule siis työsi tuntemahan,
+    pahasi parantamahan,
+    ennen kuin sanon emolle,
+    virkan valtavanhemmalle.
+    Enemp on emolla työtä,
+    vaiva suuri vanhemmalla,
+    kun poika pahoin tekevi,
+    lapsi tyhmin turmelevi.
+    Vie nyt pois vihasi tästä
+    keltaisihin keuhkoihisi,
+    makeaisin maksoihisi,
+    saata sappesi sisälle,
+    alle haikuhammastesi,
+    muuta viinaksi vihasi,
+    maidoksi pahat makusi!
+
+Hautelemisen perästä voideltiin vuonan haavaa tuimalla voilla, ja kun
+sitä tehtiin viikon päivät, niin vuona parani.
+
+Kesän pitkinä päivinä rakensivat paimenet kivistä majan, tekivät
+siihen ovi- ja akkunareiät ja kattoivat sen tuohilevyillä. Siinä he
+oleskelivat syksysateilla suojassa.
+
+Eräänä päivänä, kun paimenet olivat Pietolassa paimenessa, näkyi
+sateen jälkeen taivaankaari. Yrjö-Mari selitti toisille paimenille,
+että kaaren toisessa päässä on musta lehmä ja toisessa musta härkä.
+Ne juovat jostakin joesta, järvestä tahi lähteestä vettä, joka kaarta
+myöten juoksee pilviin. Nyt näyttää kaaren toinen pää juovan vettä
+Suojärvestä ja toinen Ilmetjoesta. Tämän kuultuaan läksivät Perätalon
+Pärtty ja Mäkelän Pekka Suojärvelle, jonne tuli parin virstan matka,
+katsomaan kaaren päässä olevan mustan lehmän juomista. Sinne tultuaan
+he havaitsivat, ettei kaaren pää ollutkaan Suojärvessä, vaan se
+näytti olevan Myllyjoessa, jonne tuli matkaa neljä virstaa. Kun ilta
+alkoi olla käsissä, eivät paimenet joutaneet sinne asti menemään,
+vaan palasivat karjansa luokse. Vähän noloina pojat olivat, kun ei
+matka onnistunut. Vähän aikaa kaarta katseltuaan lauloivat kaikki
+paimenet:
+
+    Kaari, kaari, katoa pois:
+    seppä tulee sirpin kanssa,
+    lyöpi kaaren kaulan poikki.
+
+Kohta sen jälkeen katosikin kaari paimenten näkyvistä.
+
+Syksypuolella kun paimenet alkoivat käydä ylipäiväisissä, tekivät
+poikapaimenet haavasta itselleen lepenälaudan, jonka yläreunaan
+kaivettiin pienet reiät, joihin pujotettiin nuora, toinen pää toiseen
+ja toinen toiseen reikään. Sitten pantiin nuora kaulaan, joten lauta
+tuli rinnan kohdalle. Lepenälautaan lyötiin kahdella palikalla ja
+se antoi kumean äänen. Sen tarkoitus oli karkoittaa metsän petoja
+karjamailta.
+
+Syksypuolella tekivät paimenet joka päivä nuotion (valkean)
+metsään, ja paistoivat potaatteja. Myös nuotion hiilillä
+ammuskelivat paimenet. Nuotiosta otettiin tulinen hiili, sylkäistiin
+maaperäkivelle tahi kalliolle, laskettiin hiili siihen ja iskettiin
+hiileen pyöreällä kivellä. Se paukahti kuin pyssy. Mitä kovempaa
+puuta hiili oli, sitä kovemman paukun se antoi. Ampumista varten
+poltettiin valkeassa koivu- ja katajapuita, kun niiden hiilet
+paukkuivat kovasti. Ampumisen tarkoituksena oli karkoittaa
+metsänpetoja.
+
+Syksyllä, kun metsähalmeet alkoivat orastaa, laittelivat paimenet
+satimia, joilla pyytelivät lintuja. Takat tahi ansat tehtiin hevosen
+kaulajouhista, silmukkapäiset. Peräkkeeksi punottiin liinan kuituja.
+Peräkkeestä sidottiin ansa orasmetsähalmeen aidan kynsipuuhun ja
+takka laitettiin surmansilmukalle aidankynnen alle rakoon. Nyt
+kun lintu, joko teeri, metsäkana tahi pyy, joskus metsokin, läksi
+menemään aidan alitse orasta syömään ja pisti päänsä, niin se
+takertui takkaan. Siinä se raukka sitten rehmi siksi, kunnes takka
+kuristi sen kuoliaksi. Usein kettu tahi joku petolintu lopetti kurjan
+päivät ja söi koko saaliin suuhunsa. Aamusilla, kun paimenet tulivat
+pyydyksiään kokemaan, he tapasivat linnun asemesta höyhenet. Jos
+paimenpoika tapasi linnun elävänä takassaan, niin hän taittoi sen
+selän vääntämällä, joten lintu pikemmin kuoli.
+
+Myös pyysivät lintuja sekä paimenet että muut nuoret pojat
+katitsoilla, jotka tehtiin metsähalmeesen. Katitsapuiksi otettiin
+noin puolentoista tahi parinkin sylen pituisia suoria riukuja, jotka
+pystytettiin maahan ympyräiseksi tarhaksi. Yläpuolelta, joka oli
+liehka, sidottiin kierretyillä vitsaksilla puut toisiinsa kiinni,
+etteivät ne päässeet hajoilemaan. Keskelle katitsaa pystytettiin
+vahva riuku ja sen poikkipuolin asetettiin nuorasta keskosistaan
+riippumaan kartikka. Katitsan tyvipuolelle tehtiin läppä, joka
+tukittiin risuilla. Riu'un päähän asetettiin kauralyhde. Kun lintu
+tuli syömään lyhteestä jyviä ja istausi kartikalle, niin se kartikan
+pää, johon lintu tahtoi istahtaa, keikahti alaspäin ja lintu pudota
+puksahti soukan katitsan pohjaan, josta sen oli mahdoton nousta
+lentoon, vaan se räpäköitsi siinä siksi, kunnes nääntyi ja kuoli.
+Katitsan omistaja pisti läpästä kätensä katitsaan ja otti saaliinsa
+pois ja tukitsi jälleen läpän. Sillä tavoin saatiin katitsasta
+monenlaisia lintuja. Niin hyvin katitsalla kuin muullakin tavalla
+pyydetyt linnut vietiin kaupunkiin tahi myytiin linturaassaleille,
+jotka ne kuljettivat herkkusuiden nautittavaksi.
+
+Syksyllä myöhempään, kun kesätyöt olivat päätöksessä, kävivät
+aikaihmiset paimenessa pienempäin paimenten edestä. Heinänteon
+perästä, kun äpäre niityillä kasvoi, käytettiin karjaa siellä,
+etenkin pyhäpäivinä. Saloniityt syötettiin ensin, ja sitten
+myöhempään lähempänä olevat niityt. Samoin käytettiin karjaa
+metsähalmeissa viljanleikkuun jälkeen ennen syyskyntöä.
+
+Kun syyskynnöt ja muut kesäajot oli lopetettu, veivät nuoret miehet
+hevosensa salossa olevaan metsähalmeoraasen syömään ja lihomaan. Jos
+oli useampia halmeita salossa, miehet panivat viikkokauden eväät
+mukaansa hevosia paimentamaan lähteissään. Hevospaimenet viettivät
+päivänsä joko majassa tahi kokossa tehden pienempiä käsitöitä ja
+tarvekaluja. Varsinkin he kiskoivat parkkikiskoisia tuohia, joista
+tekivät tuohikontteja, vakkoja, seulikansia, tohveleita, virsuja ym.
+Mutta yön aikana täytyi polttaa nuotiota koko yö ulkona ja pitää
+hevosista vaari, sillä metsänpedot, karhut ja sudet olivat rohkeammat
+yön aikana kuin päivällä hevosten kimppuun käymään.
+
+
+
+
+Karhunjahti
+
+
+    Sisältö: Syy jahdinpitoon. Jahtikuulutus. Jahtikapineet.
+    Jahtijärjestys. Metsämiehen luku. Jahtipiiri. Jahdinpito.
+    Karhujen tappaminen. Kiitosruno. Karhujen kotiintuominen.
+    Karhunpeijaiset. Karhun ylistysruno. Karhunlihoin jako.
+
+Kun karhu oli kaatanut ja haaskannut useita lehmiä sekä Niemelästä
+että muista kylistä, niin kävivät asianomaiset pyytämässä jahtivoutia
+kuuluttamaan koko pitäjän jahdin, miehen joka talosta. Seuraavana
+sunnuntaina kuulutettiinkin kirkossa "yleinen pitäjänjahti, johon
+pitää saapua mies kustakin talosta ja jokaisen kylänvanhimman pitää
+tulla päällysmieheksi. Kullakin miehellä pitää oleman keralla suden-
+tahi karhunverkko, keihäs ja kirves. Ja jos missä talossa on pyssy,
+niin se on myös otettava keralle. Jos missä talossa ei ole kykenevää
+miestä, niin saapi vauras nainen tulla toimittamaan miehen ammattia.
+Kuka ei tätä käskyä noudata, sen eteen palkataan jahtimies, jonka
+palkan laiminlyöjä maksaa, ja saapi vielä seuraavissa käräjissä sakon
+poissaolostaan ja uppiniskaisuudestaan. Jahtiväki kokoontuu Niemelän
+kylään, lautamiehen taloon ensi keskiviikkona puoliin murkinain
+aikana."
+
+Tämä kova ja tärkeä kuulutus tuotti joka taloon puuhaa ja hommaa.
+Sudenverkot, jotka oli kudottu ohjasvarsien paksuisesta tai vähän
+hienommasta liinanuorasta, otettiin esille porstuan luhdilta
+ja keihäät samasta paikasta. Ne tarkisteltiin nyt tarkkaan ja
+korjattiin käytäntökelpoiseen kuntoon. Missä talossa oli keihäs
+ruostunut tai tullut käyttämättömäksi, teetettiin pajassa uusi
+keihäs. Muutamat laittoivat teroitetun kirveen pitkään varteen ja
+tällainen tappara sai käydä keihään asemesta. Pitkämatkaisten täytyi
+jo lähteä tiistaina kotoaan ennättääkseen määrätyllä ajalla saapua
+kuulutuspaikalle. Jahtivouti tuli jo tiistai-iltana yöksi Niemelään,
+jossa hän lautamiehen kanssa, joka paraiten tunsi seudut, neuvotteli
+jahdinpitopaikasta ynnä muista asiaan kuuluvista seikoista.
+
+Keskiviikkoaamuna kokoontui Niemelään miestä kuin meren mutaa;
+muutamia naisiakin oli joukossa. Kukin haukkasi ruokaa eväspussistaan
+joko ulkona tahi tuvassa. Jahtivouti kutsui kylänvanhimmat kokoon
+Niemelän isoon tupaan, jossa neuvoteltiin jahdinpitojärjestyksestä,
+ja vihdoin, tuumien tukkuun tultua, määräsi jahtivouti napamiehet,
+verkkomiehet, rintamamiehet ja hakijat. Kunkin kylänvahimman piti
+katsoa ja pitää järjestys oman kylän miestensä kesken. Niemelän
+kylän isännät, jotka salomaat tarkoin tunsivat, määrättiin johtamaan
+jahtiväkeä määräpaikoilleen.
+
+Ennen liikkeelle lähtöä antoi jahtivouti määräyksen, kuinka etäällä
+rintama- ja hakuväki saivat olla toisistaan ja ettei mitään ääntä
+saisi antaa kuulua, ennen kuin kaikki olisivat asettuneet paikoilleen
+ja hakumiehet alkaisivat hakea. Verkko- ja napamiehet olisivat
+koko ajan hiljaa. Sitten vasta, kun metsänpeto olisi näkyvissä, he
+saisivat kovempaa ääntä pitää. Niemelän kylän isännät tarkastaisivat
+että kaikki on määrätyssä järjestyksessä ja antaisivat sanan
+jahtivoudille, joka sitten antaisi merkin milloin hakumiehet alkavat
+hakea. Itse sanoi jahtivouti käyvänsä napamiehiä johtamaan. Sitten
+hän jakeli ampujille ruutia.
+
+Jahtivoudin annettua nämä määräykset läksi jahtiväki liikkeelle,
+jokaisen kylän miehet yhdessä, kylänvanhin johtajana. Jahtivouti
+astui Niemelän lautamiehen keralla joukon etupäässä. Kylän kujasilta
+päästyä loitsi jahtivouti:
+
+    Lähden metsään miehineni,
+    uroin kanssa ulkotöille,
+    Tapiolan tietä myöten,
+    Tapion taloja kohti.
+    Menen kauas Metsolahan,
+    metsän tyttöjen tyköhön,
+    metsän piikojen pihoille
+    juomahan salon simoa,
+    salon mettä maistamahan
+    mieluisassa Metsolassa
+    tarkassa Tapiolassa.
+
+    Terve vuoret, terve vaarat,
+    terve kuusikot kumeat,
+    terve haavikot haleat,
+    terve koivikot koleat,
+    terve mäet mäntyinesi
+    terve tervehyttäjälle!
+
+    Mielly metsä, kostu korpi,
+    taivu ainoinen Tapio!
+    Saata meitä saarekselle,
+    sille kummulle kuleta,
+    jost on saalis saatavana
+    otettava metsänotus!
+
+    Nyyrikki Tapion poika,
+    mies puhdas, punakypärä!
+    Veistä pilkut pitkin maita,
+    rastit vaaroihin rakenna,
+    jotta tunnen tuhma käydä,
+    outo poika tien osata
+    näillä synkillä saloilla,
+    levehillä lehtomailla.
+
+    Mielikki metsän emäntä,
+    puhdas muori, muoto kaunis!
+    Pane kulta kulkemahan,
+    hopea vaeltamahan
+    miehen etsivän etehen,
+    anelijan askelille!
+    Ota kultaiset avaimet
+    renkahalta, reideltäsi:
+    aukaise Tapion aitta,
+    metsän linna liikahuta
+    minun pyyntipäivinäni,
+    erän etsoaikoinani!
+    Kunpa et kehdanne itse,
+    niin on pistä piikojasi,
+    pane palkkalaisiasi,
+    käske käskyn kuulijoita.
+    Et emäntä lienekänä,
+    jos et piikoja pitäne,
+    sata piikoa pitäne,
+    tuhat käskyn kuulijata,
+    karjan kaiken kaitsijata,
+    viitsijätä viljan kaiken.
+
+    Metsän piika pikkarainen,
+    simasuu, Tapion neiti!
+    Soitellos metinen pilli,
+    simapilli piipahuta
+    korvalle ehon emännän,
+    mieluisan metsän emännän,
+    jotta kuulisi välehen
+    minun kurjan kujerrosta,
+    miehen melkiän sanoja,
+    kun mä ainoisin anelen,
+    kielen kullan kuikuttelen.
+
+    Tapio isäntä itse,
+    havuhattu, naavaturkki!
+    Pane nyt metsä palttinoihin,
+    salo verkahan vetäse,
+    haavat kaikki haljakkoihin,
+    lepät lempivaattehisin,
+    hopeoihin hongat laita,
+    kuuset kultihin rakenna,
+    vanhat hongat vaskivöillä,
+    petäjät hopeavöillä,
+    koivut kultakukkasihin,
+    kannot kultakalkkaroihin.
+    Pane niinkuin muinaiselta,
+    parempina päivinäsi:
+    kuuna paistoi kuusen oksat,
+    päivänä petäjän latvat,
+    metsä haiskahti medelle,
+    simalle salo sininen,
+    ahovieret viertehelle,
+    suovieret sulalle voille.
+
+    Ukko kultainen kuningas,
+    hopeainen hallitsija!
+    Ota kultainen kurikka
+    tahi vaskinen vasara,
+    jolla korvet kolkuttelet,
+    salot synkät synkyttelet
+    yhtenä kesäisnä yönä,
+    ehtooyönä ensimmäisnä!
+    Käyös korvet kolkutellen,
+    syrjävieret sylkytellen:
+    aja vilja vieremiltä
+    aukeheimmille ahoille
+    minun pyyntöpäivinäni,
+    erän etsoaikoinani.
+    Hiiata hihasta miestä,
+    takinhelmasta taluta,
+    lykkeä lylyn lävestä,
+    saata sauvan suoverosta,
+    saata sille saarekselle,
+    sille kummulle kuleta,
+    jost ois saalis saatavana,
+    erän toimi luotavana,
+    osin päitä pantavana,
+    jakoja jaettavana.
+
+    Kun ei löydy tältä maalta,
+    tuo'os maalta tuonempoa
+    ylitse salon yheksän,
+    kautta kankahan kaheksan
+    Lapin laajoilta saloilta,
+    Pohjan pitkiltä periltä
+    muotoa monen näköistä,
+    kynttä kaiken karvallista:
+    metsästä metsän hyviä,
+    maalta maan on parahia:
+    haon alta hallipäitä,
+    kuusen alta kuhmupäitä,
+    mattahan makaajia,
+    nurmella nukahtajoita,
+    veden viljan soutajia,
+    jokien mellastajia!
+    Tuopas niitä tuulillakin,
+    tuulillakin, tuiskuillakin,
+    poudilla ja satehilla
+    kohti miestä pyytävätä
+    kohti konstia urosta.
+
+Perille päästyä sijoitettiin jahtiväki sen korven ympärille, jossa
+tiedettiin karhun asustavan. Perimmäiseksi salon puolelle asettuivat
+verkkomiehet, jotka pystyttivät verkkonsa joko seivästen tahi pienten
+kasvavain puiden varaan, jotka taipuivat helposti, jos karhu tahi
+susi sattuisi verkkoon menemään, ja niin kääräytyisi peto verkkoon,
+joten sitä olisi helppo tappaa. Jos verkko olisi asetettu seisomaan
+taipumattomain puiden varaan, niin otus olisi suurella voimallaan
+voinut ponnistaa itsensä verkon läpi, rikkoa verkon ja mennä
+matkaansa. Verkkomiesten jonon molemmista päistä alkoivat sivumiesten
+rivit kotipuoleen päin, jossa hakuväki seisoi rivissä. Täten oli
+jahtiväki joko neliön tahi suorakaiteen muotoisessa piirissä. Piirin
+keskelle kävivät napamiehet pyssyineen, keihäineen ja kirveineen.
+Tavallisesti valittiin napamiesten olopaikaksi aukeampi kohta, missä
+oli jotakin näköalaa.
+
+Merkin saatuaan läksivät hakumiehet liikkeelle ja alkoivat hokea,
+se on huutaa "hoi, soi, soi, soi" kovalla äänellä yhtä aikaa joka
+mies. Hakumiehiin yhdistyivät molemmin puolin ne rintamamiehet,
+joiden kohdalle hakumiehet eteenpäin kulkiessaan joutuivat,
+niin että rintamamiehet vähitellen yhdistyivät hakumiehiin. Kun
+puoliväliin piiriä oli kuljettu, kuultiin napamiesten pyssyjen pauke.
+Tästä arvattiin kontion olevan jahtipiirin sisällä, napamiesten
+läheisyydessä. Pian kuului oikeanpuoleiselta rintamalta hokemista
+ja pyssyn pauketta, josta arvattiin, ettei karhu ollutkaan kaatunut
+napamiesten ammunnasta, vaan tahtoi oikeasta siivestä pyrkiä pakoon,
+tahi voi mahdollisesti olla toinen karhu taikka susi siellä.
+Jälkimmäinen arvelu oli oikea; sillä se karhu, jota napamiehet
+ampuivat, ei kaatunutkaan, vaikka haavoittui, vaan juoksi verkkoon,
+ja verkkomiehet viimistivät (kuolettivat) sen keihäällä. Toista
+karhua eivät napamiehet nähneetkään, kun se juoksi taajan puisteikon
+läpi rintamamiesten luokse.
+
+Heti rintamamiesten pyssyn paukkeen kuultuaan laittoi jahtivouti
+puolenkymmentä napamiestä rintamamiesten avuksi. Itse toisten
+miesten kanssa hän jäi navalle odottamaan, jos mahdollisesti
+voisi vielä joku peto sattua tulemaan saapuville. Kauan ei siinä
+tarvinnut odottaakaan, kun kolmas iso karhu tuli napamiehiä lähelle.
+Huomattuaan miehet kontio nousi pystyyn takajaloilleen ja ärjäisi
+kovasti. Heti lävisti jahtivoudin pyssynluoti kontion rinnan.
+Laukauksesta se kaatui maahan, mutta nousi pian jälleen pystyyn
+ja tuli miehiin päin. Saatuaan vielä neljä luotia ruumiiseensa se
+kaatui uudelleen, mörisi kauheasti, viskoi itseään ja vaipui viimein
+ikuiseen uneen.
+
+Se karhu, jota oikeanpuoliset rintamamiehet näkivät ja ampuivat,
+pääsi karkuun. Ja vaikka pyssymiehet koirain kanssa sitä ajoivat
+takaa, he eivät kuitenkaan saavuttaneet. Se katosi ja juoksi
+matkaansa. Luultavasti ei luoti siihen osunutkaan, koska ei verta
+ollut vuotanut.
+
+Kun kaikki haku- ja rintamamiehet olivat saapuneet verkoille, tulivat
+sinne vihdoin napamiehetkin. Niemelän lautamies laittoi kotoaan
+hakemaan kaksi vankempaa hevosta ja rekeä vetämään karhut kotiin.
+Jahtivouti käski neljä riskiä miestä ottamaan karhun käpälistä kiinni
+ja kantamaan sen navalle toisen nallen luokse. Miehet olivat jo
+tarttua karhun koipiin kiinni, mutta Niemelän Mauno-setä sanoi:
+
+-- Karhu on metsän kuningas, sen tähden sitä pitää kunnialla kohdella
+kuoltuansakin eikä kantaa retuuttaa niin kuin sikaa sorkista.
+
+Sen kuultuaan käski jahtivouti ottaa pari kankea ja asettaa karhun
+niiden päälle. Sillä tavoin kannettiinkin karhuvainaja kaimansa
+luokse navalle. Kun väki oli kylliksensä katsellut kuolleita ja
+tullut arveluistaan siihen päätökseen, että se oli emäkarhu kahden
+kaksivuotisen poikansa kanssa, joka oli tuhoja karjalle tuottanut
+ja nyt tässä jahtipiirissä ollut. Nyt emä toisen poikansa kanssa
+oli tässä, vaan toinen poika pääsi pakoon ja soitti sorkilleen.
+Luultavasti se juoksi toisille salomaille, joten oli toivottava
+rauhaa raavaille moneksi ajaksi. Niinpä käski jahtivouti kaikkia
+olemaan hiljaa ja väen vaiettua hän lausui:
+
+    Ole kiitetty Jumala,
+    ylistetty Luoja yksin,
+    kun annoit otsot osaksi
+    salon kullat saalihiksi!
+    Hyvin meihin metsä mieltyi,
+    taipui ainonen Tapio.
+    Ei ollut keihäin keksimistä,
+    ampuen ajelemista:
+    itse vieriit vempeleeltä,
+    horjahtiit havun selältä;
+    risut rikkoi rintapäänsä,
+    havut marjaisen mahansa.
+    Yöt on syksyiset pimeät,
+    syksyiset havut liveät.
+
+    Anna vastakin Jumala,
+    toistekin totinen Luoja,
+    soivaksi Tapion torven,
+    metsän pillin piukovaksi
+    näillä pienillä pihoilla
+    kapehilla kartanoilla.
+
+Hevosia odotellessaan istausi väkijoukko karhujen ympärille. Siinä
+kerrottiin monta kertomusta karhusta, sen urhoollisuudesta, voimasta,
+jalomielisyydestä ja tuhotöistä. Toinen toistaan kummallisempaa
+juttua siinä lasketeltiin, mikä heistä lie ollut totta, mikä
+liioiteltua. Pyssymiehet taas kehuivat pyssyjään ja itseään tarkaksi
+ampujaksi. Vihdoin yllyttiin kilpailemaan, kenen pyssy kovittain
+paukahtaisi. Tolja pani tavattoman paljon ruutia pyssyynsä ja
+kieraisi tiukan tullon pyssynpiippuun. Kun hän ampua tiukkasi, niin
+maa tärähti, mutta samassa rämähti piippukin rikki. Olipa toki se
+onni onnettomuudessakin, ettei Toljalle itselleen tullut mitään
+vahinkoa.
+
+Kun hevoset ajettiin karhujen luokse, ne korskuivat ja kuorsahtelivat
+eivätkä tahtoneet pysähtyä, vaan mielivät juosta edemmä. Vihdoin
+kun miehissä pideltiin kiinni, ne saatiin niin kauan pysymään
+paikoillaan, että kerettiin karhut nostaa rekeen. Sitten kun karhut
+oli nuorilla köytetty rekeen kiinni, päästettiin hevoset menemään.
+Joukko nuoria miehiä seurasi hevosia Niemelään, jonne tultua hevoset
+olivat valkeassa vaahdossa kiivaasta kulkemisesta.
+
+Niemelään päästyä kannettiin karhut tupaan halkoraksilla ja
+asetettiin keskilattialle. Pian keräytyi koko kylän väki Niemelään
+karhuja katselemaan. Lapset ja arkaluontoiset naiset ensin
+pelkäsivät, mutta vähitellen he tulivat rohkeammiksi ja uskalsivat
+mennä likelle katsomaan, jopa koskettamaankin karhuja. Isäntä meni
+aittaan ja toi sieltä kannun vetoisen putelin viinaa pöytään. Sitten
+hän pyysi suuren savivadin, johon kaatoi viinan. Jahtivoudin käskystä
+aukaisi Mauno-setä karhun vatsan ja otti sieltä karhun sapen, josta
+kaadettiin viinan sekaan "yhdeksän miehen voimaa". Nyt kutsui
+jahtivouti ukko- ja pyssymiehet pöydän ympärille istumaan. Sitten hän
+nousi seisoalleen ja kaikki seurasivat hänen esimerkkiään. Nyt otti
+jahtivouti viinavadin käteensä ja katsoen karhuihin päin lausui:
+
+    Otsoseni, ainoseni,
+    mesikämmen mieluiseni!
+    Kas kun olet tuossa kaunis
+    kaiken kansan katsastella:
+    olet kuin omena puussa
+    tahi marja mättähässä.
+    Silmäs on kuin sirkkusella
+    sekä pääs kuin pääskysellä;
+    vartalos on varsin soma,
+    jäsenes kuin jääröpässin;
+    karvas on kuin vuohen villa
+    tahi kaunihin karitsan.
+
+    Kulkija korven kuningas,
+    metsän patja palleroinen!
+    En minä sinua lyönyt
+    enkä ampunut aseilla;
+    itse sie ahoa astuit,
+    itse vierit viidakkoa,
+    vierit villakuontalona
+    kuljit pellavaskupona:
+    vierit vierten jalkoihini,
+    sorruit sääreni etehen,
+    vaivuit kauan valvonnasta,
+    väsyit, näännyit vaivoistasi;
+    siinä maksoillas makaisit,
+    viruit villakuontalona!
+    Tuosta sun korjaisin kotiini,
+    saatoin taaton tantereelle.
+    Villainen sinun isäsi,
+    villainen sinun emosi,
+    villainen olet sinäkin,
+    villa suusi, villa pääsi,
+    villa päässäsi kypäri,
+    villakintahat kädessä,
+    villasukkaset jalassa,
+    villa viisi kynnyttäsi,
+    villaiset on hampahasi,
+    villaiset sinun vihasi!
+
+Sitten jahtivouti ryyppäsi viinaa vadista ja antoi vadin isännälle,
+joka teki samoin ja antoi sen Mauno-sedälle, ja niin kävi viinavati
+miehestä mieheen, ympäri pöydän siksi, kunnes kaikki olivat
+ryypänneet. Kun viina oli vadista loppunut, toivat toisten talojen
+isännät viinaa lisää. Karhut kannettiin ulos, jossa nahka nyljettiin
+ja lihat korjattiin vartaalle. Lähteissään jakoivat isäntämiehet
+keskenään karhun lihat ja veivät kotiinsa. Nahkat laitettiin
+venytykseen kuivumaan ja sitten myytiin; niistä saaduilla rahoilla
+osti jahtivouti ruutia, jolla ammuttiin yhteisessä jahdissa.
+
+
+
+
+Syksytoimia
+
+
+    Sisältö: Viljain leikkuu ja kokoaminen. Lapset ja likat.
+    Arpominen saraheinillä. Potaatinnosto. Kopareet. Nauristen
+    ja lanttujen luominen, listiminen ja korjuu. Kaalipantio.
+    Syyskestit. Ruotsin ja Venäjän raja. Sota-aika. Sitominen. Mikon
+    päivä. Karjan taikominen. Lehmäin ja lammasten lääväänpano.
+    Hevosten talliinpano ja loitsut.
+
+Kun rukiit oli leikattu, sitten leikattiin ohria, jotka pantiin
+kymmenen lyhdettä kuhunkin kymmenikköön. Sikäli kuin ruiskuhilaat
+kuivuivat, ne kannettiin ja ladottiin keolle ja pantiin aita
+ympärille.
+
+Kun entiseen aikaan pidettiin suuret metsähalmeet, niin niissä oli
+paljon työtä sekä kaskea kaataessa, viertäessä, aidanpanossa kuin
+myöskin viljan leikkuussa. Yhteiset halmeet kun olivat, niin työ,
+etenkin viljan leikkuu, kävi hitaasti; sillä kukin luotti toiseensa
+ja teki löräkästi työtä. Siksi täytyi monesti leikata myöhään
+syksyllä, etenkin milloin sade ja tuulet sotkivat viljat ristiin.
+Syksyiltoina leikattiin metsähalmeissa niin kauan, kuin suinkin
+näki, usein kuutamollakin. Varsinkin Pajarilaiset olivat tulleet
+kuuluisiksi myöhään kuutamolla leikkaamisesta. Siitä syystä naapurit
+kutsuivatkin kuuta Pajarin päiväksi.
+
+Metsähalmeelle päästyä tehtiin nuotio ruokapaikkaan. Vaimot
+ripustivat imevät lapsensa hursteinensa hurstipuuhun, jonka päälle
+hurstut levitettiin, jottei aurinko saanut paistaa pienokaisten
+silmille eivätkä hyttyset saaneet vaivata hentoja. Kullakin lapsella
+oli keralla oma likkansa, joka heijasi ja hoiti lasta. Kun lapsi
+rupesi itkemään, kutsuttiin äiti sitä imettämään ja korjaamaan.
+Milloin lapset hyvästi viihtyivät ja makasivat, kävivät lastenlikat
+vuoron perään marjassa tahi leikkivät keskenään. Iltasilla
+tavallisesti tulivat lasten äidit lapsineen ja likkoineen aikaisemmin
+kotiin, jossa auttelivat emäntiä lehmäin lypsyssä, illallisen
+laittamisessa, saunan lämmittämisessä ynnä muissa askareissa. Kun
+kauran leikkuu oli lopussa, niin koottiin ne närtteihin. Niin hyvin
+keot kuin närtteetkin katettiin oljilla ja kuusenhavuilla.
+
+Eräänä päivänä meni Niemelän leikkuuväki metsähalmeelle kauraa
+leikkaamaan. Murkinan aikana, kun toiset kävivät makaamaan ja nuoret
+naiset jäivät valvomaan, sanoi miniä Elli:
+
+-- Kun nyt Kaisalla on jo kolmet sulhaset tulossa, niin minä tahdon
+arpoa, kenen omaksi sinä vihdoinkin joudut. Käy siis hakemassa tuolta
+kallion uurteelta kaksitoista yhtäläistä saraheinää, niin koetetaan,
+mitä ne ennustavat.
+
+Kaisa teki Ellin sanan mukaan ja toi saraheinät, jotka Elli tasoitti
+yhtä tasaisiksi ja asetti ne sillä tavoin, että toisista tuli tyvi-
+ja toisista latvapuolet yhtäänne. Sitten hän antoi heinien toisen
+pään Kaisan käteen ja solmisi heinät toisesta päästä yhteen. Nyt hän
+antoi solmitun puolen Kaisalle ja solmisi sitten toiset päät yhteen.
+Solmitessaan hän lausui puoli laulamalla:
+
+    Sano totta saraheinä,
+    puhu totta Luojan putki:
+    tuleeko Matista ja Kaisasta pari?
+
+Sitten hän otti solmitut heinät, joista oli muodostunut kolme
+erillään olevaa rengasta.
+
+-- Myttyyn meni Matin tuuma, sanoi Anni.
+
+-- Käypäs Kaisa hakemassa toinen mokoma saraheiniä, niin arvotaan
+toisen kerran, käski Elli vielä.
+
+Kaisa toi taas saraheinät, jotka Elli solmisi samalla tavalla kuin
+edellisetkin ja lausui solmitessaan:
+
+    Sano totta saraheinä,
+    puhu totta Luojan putki:
+    tuleeko Juhanasta ja Kaisasta pari?
+
+Kun heinät levitettiin, olivat ne kaikki yhtenä suurena renkaana.
+
+-- Saat kunnon miehen, jos olet hyvä tyttökin, virkkoi Elli.
+
+-- Elli, arvotaas vaikka suotta, mitä arpa tietää Junnolan Martista
+sanoa, joka kuuluu olevan kolmas kosiomies, virkkoi Kaisa ja meni
+noutamaan saraheiniä.
+
+Kun heinät solmittiin yhteen, niin niistä muodostui kaksi toisistaan
+riippuvaa rengasta.
+
+-- Mitä tämä merkitsee? kysyi Kaisa.
+
+-- Se merkitsee, että vasta toista tyttöä kosioidessa Martti saapi
+morsiamen, vastasi Elli.
+
+Mikkelin aikana alkoi omenan kaivaminen, so. potaatinnosto.
+Ensin leikattiin varret, jotka ripustettiin vartaille ja vietiin
+huoneiden räystäiden alle kuivamaan, jonka jälkeen ne korjattiin
+rouhehuoneesen. Talvella niistä keitettiin karjalle rouhevettä.
+Potaatit erotettiin kaivaessa erikseen: pienemmät sioille syötäväksi,
+keskulaiset siemeneksi ja suurimmat ihmisten ravinnoksi. Naiset ja
+nuoremmat pojat toimittivat potaatinnoston. Ukkomiehet kaivoivat
+maahan matalat kuopat potaattimaalle ja kuopan ympärille laitettiin
+multapenkereet. Näitä kuoppia kutsuttiin kopareiksi. Potaatit
+pantiin kaivaessa pieniin koreihin, ja kun korit tulivat täyteen,
+ne tyhjennettiin kopareeseen. Erilaiset potaatit pantiin eri
+kopareihin, jotka yöajaksi peitettiin oljilla hallan ja sateen
+varalta. Kun potaatit olivat kopareissa kuivaneet, ne kannettiin
+kuoppiin, kukin laji eri kuoppaan. Siemenpotaatit vietiin kauemmas
+kotoa kangaskuoppaan, kuopan suu peitettiin visusti laudoilla ja
+hiekalla eikä aukaistu ennen kuin keväillä, jolloin ne nostettiin
+tupaan koreihin itämään ja pehmenemään. Toiset kuopat olivat kartanon
+läheisyydessä, josta oli helpompi tarpeen tullessa potaatteja noutaa.
+
+Kun tavallisesti työtä tehdessä puheaineena on se työ ja aine, mitä
+milloinkin tehdään, niin Niemelänkin naiset puhelivat keskenään
+kaivaessaan potaatin hyödystä.
+
+-- Ei mistään viljasta saa niin monenlaista ruokaa kuin omenista,
+virkkoi Matin Mari.
+
+-- Niin kyllä saapikin, vastasi Mari-täti. Siitä saapi hillaa,
+piirakkaita ja monenlaista liemiruokaa, sekä niitä voi keittää
+kokonaisena ja syödä joko suolan, voisuolaveden tahi suolakalan
+kanssa. Paistikkaina ne ovat myös oivalliset syödä ja hyvää tulee
+potaattileipäkin. Mitähän ennen aikaan lienee syötykään, kun ei ollut
+potaattia?
+
+-- Entiseen aikaan kasvatettiin hyvin paljon naurista ja lanttua ja
+niistä laitettiin erilaisia ruokalajeja. Kokonaiset metsähalmeet
+kylvettiin naurissiemenillä, ja niistä saatiin monet tynnyrit
+nauriita; samaten kasvatettiin paljon lanttuja, selitti Helka-ämmä.
+
+-- Isävainajani kertoi muistaneensa hyvin, kun potaattia tänne meidän
+maahan tuotiin ja levitettiin kruunun puolesta. Pappilaan tuotiin iso
+joukko siemenpotaatteja ja niitä annettiin pitäjälle vähän jokaiseen
+taloon. Vanha rovasti silloin kuulutti kirkossa: "Pappilasta saapi
+ken vain haluaa ympyräisiä mukuloita, joita kutsutaan potaattis,
+ja voi kylvää niitä peltoonsa. Ketä haluttaa, niin ottakoon ja
+kylväköön, mutta pappilan peltoon en minä anna niitä mukulaakaan
+kylvää. Kyllähän ulkomaalaiset ja meidänkin kasetit kertovat niiden
+olevan hyviä ja hyödyllisiä kasveja, mutta kas minä en niitä usko
+enkä ole kärkäs koettelemaankaan niiden hyvyyttä. Te saatte tehdä
+niinkuin itse tahdotte." Tiettävästi tämä rovastin ilmoitus tuotti
+toivotun vaikutuksensa: potaattia otettiin vain vähä määrä, ja
+sanotaan etteivät seuraavana syksynä niitä syöneet siatkaan vaikka
+kävelivät potaattimaalla. Kuitenkin ne vähitellen levenivät ja kansa
+niihin tutustui, niin että rovastikin antoi niitä kylvää peltoonsa,
+vaikka ensin kielsi, kertoi Mari-täti toisille naisille.
+
+Potaatinnoston perästä seurasi nauriin ja lantun luominen. Metsässä
+erityisessä halmeessa kasvatettiin nauriita. Nuori väki meni
+naurismaalle luomaan (nyhtämään) nauriita. Katokseen ja herkukseen
+he laittoivat naurishautoja, jotka laitettiin siten, että maahan
+kaivettiin kuoppa, johon pantiin pohjaan ja kupeille kuumennetut
+paasikivet, joiden välille pantiin nauriit. Myös kuopan päälle
+pantiin kuumennettu paasi (latuska kivi) ja hauta peitettiin
+mullalla. Paadet kuumennettiin nuotiossa. Kun nauriitten arveltiin
+olevan kypsiä, aukaistiin kuoppa, nauriit otettiin pois ja syötiin
+joko varilta tahi jäähdytettyinä.
+
+Köyhemmät niin kuin loiset ja sen semmoiset kävivät naurismaalla
+paniaisilla. He loivat vähän aikaa nauriita, laittoivat naurishautoja
+ja saivat sitten sekä raakoja että kypsiä nauriita torppasäkillisen
+kotiinsa.
+
+Luodut nauriit vedettiin hevosella kotiin sikäli kuin niitä luotiin.
+Kotona vanhemmat naiset listivät nauriit ja panivat naatit vartaille
+kuivamaan. Listityt nauriit kantoivat miehet nauriskuoppaan.
+
+Lanttujen luominen ja listiminen kävi samalla tavalla. Jos kuopassa
+oli tilaa, pantiin nauriit ja lantut yhteen kuoppaan, vaikka eri
+karsinoihin. Istukkaiksi jätettävistä nauriista ja lantuista
+leikattiin naatit puoleksi poikki ja juuripuoli istutettiin kuoppaan
+pystyyn.
+
+Viimeiseksi kesäkasveista korjattiin kaalit. Ne leikattiin kannasta
+poikki, erotettiin päällimmäiset lehdet ja sitten hakattiin
+(syltättiin) hienoksi ja pantiin suolan kanssa tiinuun talven
+varaksi. Joka tahtoi hapankaalia, se antoi kaalitiinun olla tuvassa
+niin kauan, että se happani. Verekseltä syötäväksi laitettiin
+kaalinpäät pantioon, joka tehtiin tanhuan puolelle siten, että
+seipäät pystytettiin liki toisiaan maahan pyöreään piiriin ja
+nidottiin nuoralla toisiinsa kiinni, etteivät ne päässeet eroamaan,
+joten pantio tuli linnunkatitsan muotoinen muuten, vaan ei liehka
+eikä niin korkea kuin katitsa. Pantioon ladottiin kaalinpäät toinen
+toisensa viereen ja päällekkäin. Pantio katettiin oljilla ja
+laudoilla. Tarpeen tullessa talvella kun pantiosta otettiin kaalia,
+katkaistiin pari seivästä ja siitä lävestä otettiin kaalia.
+
+Kun kaikki kesätyöt oli päätetty, pidettiin Niemelässä syyskestit,
+joihin kutsuttiin talon vävyt ja tyttäret, apet ja anopit sekä muita
+likeisempiä sukulaisia. Kaukaisempia sukulaisia oli ainoastaan
+Lippolan kirkonmies emäntinensä. Vieraat kokoontuivat lauantai-iltana
+ja hajosivat maanantaina iltapuolella. Sunnuntaiaamupuolella kävi osa
+vieraista kirkossa, osa oleskeli kestitalossa. Päivällisen syötyään
+kävivät vieraat aikansa ratoksi toisissa taloissa. Maanantaina
+murkinan syötyään kokoontuivat ukkomiehet kestitalon pitkän pöydän
+ympärille, jossa he juttelivat niitä näitä, kuten tavallista on, kun
+useampia miehiä sattuu yhteen seuraan.
+
+-- Onko se totta, mitä vanhat ihmiset ovat kertoneet, että tässä
+Aitjärvessä on ollut kolme kertaa Ruotsin ja Venäjän välinen raja?
+kysyi Lippolan kirkonmies.
+
+-- Kyllä se on totta, mutta minä en muista minä vuosina se lienee
+ollut, vaan meidän Antti sen tietää, kun pappilan maisteri hänelle on
+sanonut silloin, kun he teidän Juhanan kanssa kävivät kirjoituskoulua
+pappilassa, vastasi ukko-Lauri.
+
+Niemelän isäntä kutsui poikansa Antin, joka selitti pappilan
+maisterin sanoneen, että Aitjärvessä on ollut valtakuntain raja ensi
+kerran v. 1323, jolloin Pähkinänsaaren rauha tehtiin; toisen kerran
+v. 1595, kun Täyssinässä tehtiin rauha ja kolmannen kerran v. 1721,
+jolloin Uudessakaupungissa rauha tehtiin ja rajoista sovittiin.
+Rajamerkkejä löytyy vielä nytkin Hepoharjussa Hynnilän maalla, Torsan
+vuoressa, Torsanjärven rannalla ja Saravuoressa Sarajärven rannalla.
+Pappilan maisteri sanoi itse käyneensä niitä katsomassa.
+
+-- Minä en heidän vuosilukujaan tiedä, mutta sen minun ukkovainajani
+(isoisä) kertoi, että kolme kertaa on tässä raja ollut, kertoi
+ukko-Lauri. Silloin aina, kun rauha rikottiin, alkoi sodan kauhu
+rajaseudulta. Siksipä nämäkin paikat ovat saaneet monta kovaa kokea
+ja nähneet monta pakkopäivää päälle käyvän. Sodassa kaatuneet
+kuolleensa hautasivat venäläiset Kermisen pellon laitaan, Aitjärven
+rannalle, jota paikkaa vielä nytkin kutsutaan Kermisen kalmistoksi.
+Siellä on vielä nytkin hautakumpuja, ja minun poikana ollessani oli
+siinä puuristejä pystyssä sekä eräs laattakivi, jossa oli venäläinen
+kirjoitus. Sitä sanottiin sotaherran haudaksi. Ruotsalaiset taasen
+kuljettivat kuolleensa liki Kuunjokea olevaan hiekkaharjuun, joka
+siitä on saanut Kalmasen nimen ja se merkitsee kalman eli kuolleiden
+asuntoa. Salmenniemen ja Mustanmäen välillä oleva silta, joka on
+tehty suon poikki, ja jota Hiidensillaksi sanotaan, on luultavasti
+tehty sota-aikoina. Samaten näyttää Tinnonjokien yli olleen
+rakennettu silta. Näitä siltoja myöten tiettävästi on kuljetettu
+sotatarpeita. Niin on siis tämä seutu, samoin kuin koko Itä-Suomikin,
+ollut entiseen aikaan sodan jaloissa, ja siitä saatuja haavoja olemme
+me tähän saakka poteneet.
+
+-- Harvat meistä, sanoi Holttolan kirkonmies huoaten, jotka nyt
+syödä popsimme puhdasta leipää särpimellä höystettynä, muistavat
+niitä aikoja, jolloin esi-isämme syödä jäyrysivät joko nevetti- tai
+pettuleipää, jonka ainoana särpimenä usein ei muuta ollut kuin vesi
+ja kyyneleet. Kun vihollisen armoton ja säälimätön lauma levesi niin
+kuin tulva yli koko Karjalan, se poltti varsinkin rajaseuduilta
+kokonaiset kylät ja yksityiset talot, niin ettei taloista jäänyt
+muuta jäljelle kuin tuhkarauniot. Se hävitti pellot ja kasvavat
+viljavainiot niin, ettei jäänyt useasti kuin joku yksinäinen tähkäpää
+todistamaan ja näyttämään, mitä siihen oli kylvetty.
+
+Jos vihollisten tulosta vähänkin vihiä saatiin, niin laitettiin
+lapset, naiset ja vanhukset pois sodan jaloista synkkiin saloihin ja
+ainoastaan nuoremmat, täyskuntoiset miehet jäivät kotia suojelemaan
+ja puolustamaan. Mutta usein tuli vihollinen niin äkkiarvaamatta,
+ettei tiedetty varustautua puolustusasemaan eikä kerjetty heikkoa
+väkeä saattaa piilopaikkaan. Silloin vasta surkea aika oli käsissä.
+Turvattomia naisia ja viattomia lapsia rääkättiin ja kidutettiin.
+Onnettomain kärsimykset olivat raakalaisten suurin huvitus. Syksyn
+tullen, kun vihollinen maasta lähti talven tuloa peläten, koettelivat
+esi-isämme laittaa häthätää jonkunlaista suojelusta, missä kurjan
+talvensa viettivät. Monet jotka vain kykenivät, siirtyivät
+näinä rauhattomina aikoina asumaan salomaille, turvallisempiin
+paikkoihin. Sillä tavoin minunkin esi-isäni joutuivat nykyiselle
+Syömärsaarelle asumaan. Uudisasukkaat saadakseen maahan kyntensä
+kiinni, so. saadakseen mitä pikimmin leipää maasta, kaasivat kasken
+uudispaikalle, ja sillä tavoin alkoi maan raivaaminen viljelykselle.
+
+-- Minun ukkovainajani isä oli kertonut, että meidänkin kylän ja
+Tinnon oli sota polttanut niin tarkoin, ettei ollut muuta kuin
+rauniot jälellä. Silloin olivat Koitsanlahden ja Änkilän kylät
+joutuneet poroksi sekä Järvenpään kylä samoin ja monta taloa
+Simpeleen ympärillä, kertoi Mauno-setä.
+
+-- Mutta ei mikään menneen ajan kohtaloista ja oloista ole täällä
+kansalla niin tuoreessa ja hirmuisessa muistossa, kuin rekryytin
+otto eli sitominen Venäjän vallan aikana, vaikka se ei kestänyt kuin
+neljätoista vuotta, kertoi Holttola. Meidän rovasti sanoi, että
+sitominen alkoi v. 1797 ja loppui v. 1811, jolloin Viipurin lääni
+taas yhdistettiin muun Suomen kanssa.
+
+Rekryytin ottoa varten oli Viipurin lääni jaettu piirikuntiin sillä
+tavoin, että kussakin piirikunnassa oli viisisataa sotamieheksi
+kelpaavaa kahdeksantoista ja kahdeksanneljättä ikävuoden välillä
+olevaa miestä. Jokaisella piirikunnalla oli joku arvokkaampi
+talonpoika päällikkönä, jota kutsuttiin venäjänkielen mukaan
+golova-nimellä. Piirikunnat taasen oli jaettu kukin viiteen osastoon,
+jotka siis sisälsivät sata aseisiin kykenevää miestä ja joilla oli
+päällikkönä sotska eli sadanpäämies. Törmälassä kuului olleen golova,
+ja sotska oli meillä Purnujärven kylässä. Taloa sanotaan vielä nytkin
+sotskan eli sotikan taloksi.
+
+Meidän rovasti kertoi minulle nämä asiat tarkalleen. Hän sanoi,
+että asetuksen mukaan oli sotamiehiksi otettava kaikkein ensiksi
+irtonaiset miehet, sitten talollisten pojat niistä taloista, joissa
+oli useampia työntekijöitä. Sotamiehen otto eli sitominen alkoi
+tavallisesti lokakuun ensi päivästä ja kesti uuteenvuoteen asti,
+jolloin määrän piti olla täytetty tavalla tahi toisella. Käsky tuli
+kupernyöriltä nimismiehelle aivan salaa ja otto toimitettiin jonakuna
+kansalle tietymättömänä päivänä yhtä aikaa koko pitäjässä. Mutta
+nuoret miehet kuitenkin jo ajoissa arvasivat asian, niin että käskyn
+tultua kylät tavallisesti olivat sotaiässä olevista miehistä typi
+tyhjät. Karkurit piilivät metsissä, vuorten onkaloissa, luolissa,
+metsämajoissa, halmekokoissa, nauriskuopissa, heinäladoissa ynnä
+muissa sellaisissa paikoissa, missä vain kukin luuli parhaimman
+turvapaikan olevan.
+
+-- Kerran tulivat sitojat meidän kylään, alkoi ukko-Lauri keskeyttäen
+Holttolan kertomuksen, ja menivät Lahtelan taloon aamupuhteella
+äkkiarvaamatta. Lahtelan pieni Maiju toi meille siitä sanan. Meidän
+Matti, joka oli pienikasvuinen ja solakka poika, pujotti äitinsä
+vaatteet päällensä, pisti lankakerät povellensa ja alkoi kehrätä
+vokkia (rukkia). Pian olivat aseilla varustetut sitojat meillä ja
+kaihosivat Mattia, joka oli nuorimman kannan poikia. Meidän isäntä
+sanoi Matin olevan salossa hevosia paimenessa. Sitten alkoivat
+sitojat katsella Mattia ja kysyivät: "Kenenkäs tyttö tämä on, kun
+emme ennen ole teillä tällaista tyttöä nähneet?" "Tämä on minun
+tätini tytär Hyrkkäältä", vastasi isäntä. Vieraat tyytyivät siihen
+ja läksivät matkaansa. Mäkelässä menivät pojat toinen kanahäkkiin,
+uunin alle, toinen uunin solaan (raviin), ja niin pelastivat itsensä.
+Perätalon Martti putkahti tuvan sillan alle piiloon ja pelastui sillä
+tavoin.
+
+-- Olipas Jyrkisen Antilla kerran kiiru, kun juosta laukkasi
+Miettilästä Lattuun asti sotskan apulaisen edellä, joka tahtoi sitoa
+Antin. Viimein väsyi perästäajaja, ja niin pelasti Antti nahkansa,
+kertoi Savolais-ukko.
+
+-- Kerran tulivat meille niinikään sitojat äkkiarvaamatta,
+mutta meidän miehet ryntäsivät aseet kädessä heitä vastaan niin
+voimakkaasti, että raivasivat itselleen tien sitojain läpi ja menivät
+karkuun metsään, puheli Lippolan kirkonmies.
+
+Vihdoin sai Holttola suunvuoron ja hän kertoi:
+
+-- Kun useimmat yhtä aikaa läksivät pakoretkelle, niin he auttoivat
+toisiaan lujimmalla uskollisuudella. Väsyneitä ei koskaan jätetty
+jäljelle, vaan heidät asetettiin hakattujen pienten puiden latvoille
+istumaan, joita riskimmät tyvipuolesta vetivät niin kuin rekeä
+piilopaikkaan. Päästyä rauhallisempaan paikkaan syötiin ja levättiin.
+Sitten taas, kun oli voimistuttu, lähdettiin edelleen taivaltamaan
+siksi, kunnes oli päästy varmaan piilopaikkaan. Usein tapahtui
+niinkin, että sitojat ajoivat perästä, varsinkin silloin, kun
+lumenhärmää oli satanut. Näitä koettiin eksyttää monella tavalla,
+esim. siten, että virsut pantiin takaperin jalkaan ym. keinoilla.
+Jos kuitenkin kaikista varokeinoista huolimatta sitojat tapasivat
+karkulaiset, näillä ei ollut muuta turvaa kun antautua sovinnolla
+tahi tapella hengen edestä. Useammasti turvauduttiinkin jälkimäiseen
+keinoon. Kirveet ja kanget silloin liikkuivat molemmin puolin; väliin
+oltiin käsikähmässä. Jos sitojat voittivat, he armotta sitoivat
+otettavansa kädet selän taakse ja saattoivat heidät golovan luokse,
+jossa he saivat odottaa siksi, kunnes koko otettava määrä oli täyteen
+koottu, ja sitten koko rekryyttilauma lähetettiin Viipuriin, jossa
+heidät puettiin sotamiehen pukuun ja kerittiin kolipäiksi.
+
+Mutta jos karkulaiset piiloonkin pääsivät, niin oli heillä
+sielläkin sangen kurjat päivät edessä. Kun ajatellaan, että he koko
+syksyröntteet olivat ilman lämmintä suojaa, niin se ei mahtanut
+hauskalta tuntua. Jospa siinäkin kurjuudessa olisi vielä ollut ruokaa
+yllin kyllin, niin ei olo olisi tuntunut niin sangen rasittavalta,
+mutta kun elämän välttämättömintä tarvetta, ruokaa, puuttui, niin
+oli kovin surkea olo viettää koko syksy nälässä ja vilussa. Tosin
+kyllä koetettiin kotoa laittaa heille ruokaa ym. tarpeita, jos vaan
+tiedettiin missä he olivat. Mutta usein oli karkulaisten olopaikka
+kotiväelle tietymätön, ja silloin oli vaikeampi sinne ruokavaroja
+toimittaa. Joskus kun karkulaisten piilopaikka tuli sitojain tietoon
+ja heitä tultiin etsimään, täytyi poikaparkain muuttautua toiseen,
+varmempaan piilopaikkaan. Karkulaisten ei taas ollut yrittämistäkään
+kotiin, sillä silloin he olisivat voineet joutua kiinni. Siksi täytyi
+vain pysyä piilossa ja syödä mitä vain milloinkin metsästä tahi
+jostakin metsälammesta sattuivat saamaan.
+
+Kun nyt kaikilla mahdollisilla keinoilla koetettiin piilotella ja
+varjella, ettei vain joutuisi sidottavaksi, ja usein sidottunakin
+vielä päästiin kuljettaissa tahi vartiopaikoissa karkaamaan, niin
+oli talonpoikaisten päälliköin, samoin kuin sitten myös rekryyttejä
+vastaanottavien upseerienkin, mahdotonta saada joka otolla vaadittua
+miesmäärää täytetyksi määräiässä olevilla miehillä, vaan täytyi
+joukon jatkoksi usein ottaa vanhempiakin miehiä kuin laki määräsi,
+sekä nuoria, usein 10 ja 15 vuoden välillä olevia nuorukaisia, jotka
+otettiin meriväkeen laivapojiksi; ja sitten, kun he olivat tulleet
+lailliseen ikään, heistä tehtiin merisotamiehiä. Niinpä esim. Tinnon
+Juhanakaan ei ollut kun kuusitoistavuotinen, kun hänet sidottiin ja
+vietiin laivapojaksi ja sitten tehtiin sotamieheksi. -- Tinnon Juhana
+palveli merisotaväessä 27 vuotta ja oli Kreikan vapautussodassa.
+
+Sitojat puolestaan käyttivät monenlaisia keinoja saadakseen summan
+täyteen. Joskus he käyttivät apunansa sellaista pakkokeinoa, että
+menivät suurella joukolla taloon, josta piti rekryytti ottaa. Jos he
+eivät tavanneet otettavaansa, he odottelivat päivämääriä, söivät ja
+joivat, mitä talossa vaan oli ruoka- ja juomavaroja. Se keino joskus
+auttoi, mutta useimmin ei sekään auttanut.
+
+Niin kuin tiedetään, oli sen aikaisilla virkamiehillä tapana
+lahjain ottaminen. Ja tästä viasta eivät olleet vapaat enempää
+oppimattomat sotskat ja golovat kuin koulun käyneet virkamiehetkään.
+Kun rekryytiksi otetuille ei näyttänyt muu konsti vetelevän, he
+koettelivat lahjoilla suositella päälliköitä. Minunkin lankotalostani
+vietiin eräs kolmenkymmenen vanha nainut mies rekryytiksi Viipuriin.
+Hänen vaimonsa meni perästä ja vei kaksivuotisen härän sotaväen
+päällikölle, joka heti laski miehen kotiin. Raha tietysti oli silloin
+niin kuin nytkin se poika, joka pulasta pelasti. Niinpä kerrotaan
+erään pojan isän antaneen sotskalle kymmenen ruplaa lahjaksi.
+Sotska käski pojan piiloutua huoneeseen vaatetiinuun. Hän etsi
+miehinensä poikaa joka paikasta aivan tarkkaan. Vihdoin he menivät
+siihen huoneesen, jossa poika oli piilossa. Sotska käski miestensä
+etsiä tarkoin koko huoneen, vaan itse hän avasi tiinun kannen auki,
+koetteli kädellään tiimistä ja sanoi: "Ei täällä suinkaan ketään
+ole", ja niin he läksivät talosta.
+
+Kesän viimeinen merkkipäivä oli vanha Mikon päivä. Silloin jo Mikon
+päivän aattona naiset siivosivat tuvan ja paistoivat piirakkoja.
+Mikon päivän aamuna jo ani varhain teurastettiin saunassa jääröpässi
+(salvamaton pässi), jonka sydälmykset emäntä keitti murkinaksi.
+
+Murkinan syötyään läksivät Niemelän emäntä, isäntä ja Mari-täti
+metsään. Emäntä haki ja toi kotiin kolmen verokunnan pieleksestä
+otettuja heiniä. Mari-täti toi suden sontaa ja jäniksen pipeloita
+(sontaa). Isäntä toi myöskin heiniä kolmen verokunnan maalta
+ja mustikan- sekä puolanvarsia, jotka oli otettu kolmelta
+tienristeykseltä ja jotka hän kantoi kotiin vasemmassa kainalossaan.
+Kaikki nämä kolme henkilöä kulkivat salateitä kotiin, etteivät
+naapurit havainneet ja tietäneet mitään heidän metsässä käynnistään.
+
+Illan suussa laittoi emäntä omin käsin hauteet lehmille. Hän hakkasi
+läävän kynnyksellä sekaisin heiniä, olkia, nauriin naatteja, potaatin
+varsia ja lantun naatteja, jotka hän pani ja sekoitti suureen
+saaviin. Siihen hän myös hämmensi ruumenia, ruisjauhoja, suoloja ja
+suden sontaa, joten siihen tuli yhdeksää laatua. Sitten hän kaasi
+saaviin varia vettä ja antoi sen hautua iltaan asti. Hämärän aikana
+ajettiin karja läävään ja emäntä itse kytkesi lehmänsä ja loitsi:
+
+    Kave eukko, luonnon tytär,
+    kave kultainen koria,
+    jok olet vanhin vaimoloita,
+    ensin emä itselöitä!
+    Tuo mulle vasikkalykky,
+    härkälykky häilähytä,
+    sata sarven kantajata,
+    tuhat maidon antajata!
+    Muilauta musta vasikka,
+    vastaan otan valkoisenkin,
+    kelpaa hyvin kirjavakin,
+    vaikk ois puoli punainenkin,
+    kelpaa kaiken karvallinen,
+    minkä antoa osannet.
+
+    Pistä tänne piikasesi,
+    laita käskyn kuulijasi
+    viitsimään mun Viljoani,
+    kaitsemaan mun karjoani
+    ennen käymistä emännän,
+    katsomista karjapiian,
+    emännän epäpätöisen,
+    ylen kainun karjapiian.
+
+    Suka kultainen kuvoa,
+    hopeainen harja hanki,
+    kampa vaskinen varusta
+    oven pihtipuolisehen,
+    johon karja kaariseikse,
+    viitsikse emännän vilja.
+    Yöt käyös suka kädessä,
+    päivät kampa kainalossa,
+    kenenkänä keksimättä,
+    kunkana kadehtimatta.
+    Katso karja kaunihiksi,
+    viitsi vilja virkeäksi,
+    sui ilveksen iholle,
+    metsän uuhen untuvalle,
+    jotta karja kaunistuisi,
+    eistyisi emännän vilja!
+
+Sitten emäntä viskasi ruisolkia kunkin lehmän eteen sanoen jokaiselle
+erikseen:
+
+    Syö ruokasi rumasti,
+    pidä pintasi lujasti!
+
+Kun emäntä arveli lehmäin syöneen olkensa, hän vei hauteet, joista
+jakeli kullekin lehmälle osansa.
+
+Mari-täti ajoi lampaat läävään, teki niille juotavan, johon hienonsi
+jäniksen pipelot sekä pani jauhoja ja suoloja sekaan. Juottaissaan
+hän saneli:
+
+    Laitan läävään lampahani,
+    väätän villakuontaloni
+    sukuansa siittämähän,
+    villojaan viruttamahan.
+    Siittäös suureksi sukusi,
+    kaksin, kolmin, kantamasi,
+    villa pitkäksi viruta,
+    tiheäksi tihkuttele,
+    hyvänsuovan mieltä myöten,
+    pahansuovan paitsi mieltä.
+
+Iltasella isäntä talutti hevoset talliin ja lausui:
+
+    Työnnän talliin tammaseni,
+    runttaan ruunani nipulle,
+    soimen eteen valjut varsat.
+    Iki Tiera Turjan poika,
+    lumisorkka, luukavio!
+    Tule tänne katsomahan,
+    tarkasti tähystämähän,
+    kun tuon ruunani nipulle,
+    hevoseni heinäkoolle.
+    Vaali varsani hyvästi,
+    hevoseni herttaisesti:
+    heinät hienosti hajoita,
+    ripistele ripeästi,
+    jotta hepo heinät söisi
+    sekä pintansa pitäisi.
+    Seiso yöt suka kädessä,
+    päivät kampa kainalossa,
+    sui karva kaunihiksi
+    kiillota kimeltäväksi!
+
+Sitten isäntä viskasi hevosensa eteen metsästä tuodut heinät,
+mustikan- ja puolukanvarret. Hevosten syödessä isäntä pyyhki
+haisupihkalla (saatanan sonnalla) kolme kertaa kutakin hevosta pitkin
+selkää ja kupeita, jonka tehtyään hän viskasi pyyhkimensä ulos tallin
+akkunasta ja sanoi:
+
+-- Tuossa on pedoille ruokaa minun luontokappaleeni tueksi! Nyt nämä
+temput tehtyänsä hän oli huoletta, ettei päätauti hevosia vaivaa
+talven aikana.
+
+Mikon päivänä ei käyty kylässä eikä syötetty vieraita kotona.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista
+tavoista 5: Kesäaskareet, by Johannes Häyhä
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56115 ***
diff --git a/56115-8.txt b/old/56115-8.txt
index 6d19677..e567290 100644
--- a/56115-8.txt
+++ b/old/56115-8.txt
@@ -1,5393 +1,5393 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista

-tavoista 5: Kesäaskareet, by Johannes Häyhä

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions

-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at

-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have

-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

-

-

-

-Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5: Kesäaskareet

-

-Author: Johannes Häyhä

-

-Release Date: December 3, 2017 [EBook #56115]

-

-Language: Finnish

-

-Character set encoding: ISO-8859-1

-

-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN ***

-

-

-

-

-Produced by Tapio Riikonen

-

-

-

-

-

-

-

-

-KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 5: KESÄASKAREET

-

-Kirj.

-

-Johannes Häyhä

-

-

-

-

-

-Helsingissä,

-Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,

-1897.

-

-

-

-

-SISÄLLYS:

-

-Touonalkajaiset

-Keväthommat

-Juhannuksen vietto

-Arkiset askareet

-Kokouspyhä

-Heinäaika

-Talkoot

-Paimenelämä

-Karhunjahti

-Syksytoimia

-

-

-

-

-Touonalkajaiset

-

-

-    Sisältö: Touonalkajaisten määräys. Paimenten taianteko. Karhun

-    luvut. Juhlamurkina. Kauran kylvö. Kylväjän luvut. Lehmäin

-    uloslaskeminen. Karjan luvut. Rukous karjan puolesta. Lammasten

-    uloslaskeminen ja loitsiminen. Rukous karjan varjeluksesta.

-    Karjan kulku ja loitsut maidon annin puolesta. Loitsu karjan

-    kaitsemisesta. Loitsu paimentamisesta. Ensimmäinen päivä

-    paimenessa. Paimenten ja kyntäjäin kasteleminen.

-

-Eräänä sunnuntaina keväällä, kun maat olivat jo sulat, kokoontuivat

-Niemelän kylän isännät lautamiehen taloon tuumimaan, milloin

-touonteko oli aloitettava. Muutamat tahtoivat sen jo aloittaa tällä

-viikolla, mutta lautamies sanoi:

-

--- Ei, hyvät naapurit, nyt sovi alkaa touontekoa kuun pohjalla.

-Lauantaina kun syntyy uusi kuu, niin sopii ensi viikolla pitää

-touonalkajaiset minä päivänä tahansa. Ja muuten ei näy tänä vuonna

-olevan kiirutta kyntämisellä; sillä vanhasta Pietarista vanhaan

-Jyrkiin on vasta nousevalla viikolla ensimmäinen määräpäivä, niin

-kuin vanha runo siitä sanoo:

-

-    Kyntömiehen kylvöajat

-    ovat tiedossa totiset:

-    kymmenes on kydön kylvö,

-    yhdeksäs on kasken kylvö,

-    kahdeksas on pellon pano,

-    seitsemäs on pavun teko.

-    kuudes viikko, kuituviikko,

-    viides viikko, ohraviikko,

-    neljäs on tattarin teko,

-    kolmas kaalin, lantun aika:

-    toinen viikko touon päätös,

-    kun nauris on napattu maahan.

-

-Vähän aikaa neuvoteltua päätettiin touonalkajaiset pitää ensi

-viikolla maanantaina ja vuoro oli tänä vuonna syödä juhlamurkina

-lautamiehen talossa.

-

-Seuraavana sunnuntai-iltana varustivat paimenet vuoteensa viereen

-virsunsa ja hattaransa. Touonalkajaisaamuna herättivät emännät jo

-auringon nousuaikana paimenet, jotka vuoteella kenkivät, so. käärivät

-hattarat jalkainsa ympärille ja panivat uudet virsut jalkaansa.

-Näin tehtiin siitä syystä että muka jalat pysyisivät terveenä koko

-kesäajan.

-

-Vaatteet yllensä saatuaan menivät paimenet lehmäläävään (navettaan)

-ja ottivat kellon vanhimman lehmän kaulasta. Sitten he nyhtivät

-jokaisen lehmän vasemmasta kupeesta kolme karvaa, jotka he panivat

-kelloon. Kodan tiinusta pantiin vettä kello puolilleen ja jauhoja

-hämmennettiin sekaan niin paljon, että seos tuli sakeaksi. Sitten

-otettiin taikina kellosta ja pöpellettiin saunan penkillä kaakuksi.

-Sillä aikaa kun toiset paimenet puhdistivat lehmänkelloa ja veivät

-sen takaisin lehmän kaulaan, toi vanhin paimen leivotun kaakun

-tupaan, nousi uunille, jossa hän kiersi kaakun kolme kertaa ympäri

-uunin patsaan ja lausui joka kerran:

-

--- Noin seuratkaa lehmät toisianne koko tämä kesä, niin kuin tämä

-tahdas seuraa tätä uunin patsasta.

-

-Sitten hän litisti taikinan kakkaraksi ja paistoi sen tuvan

-lämmitessä uunin leukakivellä, vei sen porstuaan jauhinkivelle

-jäähtymään ja sen jälkeen läävään. Kakkarasta hän antoi vanhimmasta

-alkain kullekin lehmälle pienen palan ja kierrettyään ensin palasen

-lehmän pään ympäri myötäpäivään sanoi palaa antaessaan:

-

--- Pysy sunnuntaina Pietolassa Rasimäellä, maanantaina Kuotmäessä

-Lyöhdyn aholla jne., nimittäin jokaiselle lehmälle erikseen sen

-karjamaan ja paikan karjamaalla, missä minäkin viikonpäivänä oli

-vuoro käydä.

-

-Lammaspaimenet tekivät lampaankellossa taikinan samoin tempuin ja

-antoivat sen lampaille. Nämä temput piti tehtämän ennen perheen

-ylösnousua, ani varhain.

-

-Emäntä nousi jo aamuhämärissä, pisti tuvan lämmitä ja herätti

-paimenet. Sillä aikaa kun paimenet pukeusivat, otti emäntä karhun

-hampaan, meni läävään, kiersi jokaisen lehmän ympäri kolme kertaa

-karhun hampaalla myötäpäivään ja kiertäessään hän loitsi:

-

-    Metsän kultainen kuningas,

-    salon herra, maan isäntä!

-    anna rauha raavahille,

-    sorkkasäärille sovinto

-    tänä suurena suvena,

-    Luojan lämminnä kesänä.

-    Korjaele koiriasi,

-    raivaele rakkiasi

-    jottei piiloa pitäisi

-    eikä tuottaisi tuhoa.

-    Kotihisi koirat kutsu,

-    viekottele villahännät:

-    sudet laita suitset suuhun,

-    karhut rautakahlehisin.

-    Teettäös tinainen neula,

-    naula vaskinen valata,

-    jonka päästät päälakehen,

-    läpi luisten leukaluitten.

-    Jos ei tuotana totelle:

-    suden suuhun lukko laita,

-    haitta karhun hampahisen

-    takalukko leukaluihin.

-

-    Kun ei tuosta kyllin liene:

-    kätke koirasi kolohon,

-    karvaturvat kalliohon,

-    ettei koskis konnanpoika,

-    metsän rakki raateleisi;

-    tahi saata näiltä mailta,

-    kauas karjan käytäviltä

-    ylitse salon yheksän,

-    salon puolikymmenettä

-    maille tuntemattomille,

-    nimen tietämättömille,

-    johon ei kuulu karjan kellot

-    eikä paimenten pakinat.

-

-    Oi Ukko ylinen Luoja,

-    taatto taivon valtiainen,

-    jok olet onnella olija,

-    heleällä hemmoaja!

-    Tehkös kesät kaunihiksi

-    lehtovieret leppehiksi,

-    ahovieret armahiksi!

-    Laita metsät mieleviksi,

-    sinikorpi siivosaksi!

-    Vieritä vihanta pilvi

-    karjalleni katteheksi,

-    ettei surma suin pitäisi,

-    kaihi viljalta vitoisi.

-    Rakentele rauta-aita,

-    teräs seivoin seisattele

-    ympäri minun eloni,

-    kahden puolen karjaseni:

-    maasta asti aita pannos,

-    maasta asti taivosehen,

-    ettei karhu kavahtaisi

-    eikä susi yli käisi.

-    Vähänpä minulla oisi

-    surman suin pieltäviä,

-    aholle ajettavia,

-    päälle pälven pantavia.

-

-Perheen noustua menivät naiset läävään eläimiä ruokkimaan ja

-kyntömiehet laittoivat auransa ynnä muut kapineensa reilaan.

-Läävästä tultua naiset joko ompelivat tahi muuta korjailivat.

-Ukkomiehet korjailivat kalanpyydyksiä ja muita kapineita reilaan.

-Näissä toimissa kului päivä murkinoihin. Kun murkinan aika lähestyi,

-otti isäntä aitan siemensalvosta ne kolme rukiista leipää, jotka

-olivat koko joulupyhät olleet tuvan pöydällä, ja toi ne emännälle,

-joka lämpimällä vedellä pesi leivistä lian ja mahdollisesti

-joulukyntteleistä tarttuneen talin. Sitten emäntä leikkasi leivät,

-joita hän toisten naisten kanssa piippusi suupalan suuruisiksi

-möllyiksi (paloiksi) sitä varten varustettuihin vateihin. Emäntä

-keitti suurella padalla vastalypsettyä maitoa, jonka hän sitten

-kapustalla mätti möllyjen päälle vateihin.

-

-Murkinan aikana kokoontuivat kylän isännät ja emännät lautamiehen

-taloon. Kun ruoka oli kannettu pöytään, käskettiin vieraat syömään.

-Emännät istahtivat pöydän yläpäähän ja isännät sarvenille; talon

-miehet istuivat pöydän alapäässä. Talon isäntä luki juhlallisella

-äänellä ruokaluvut ja Perätalon seppä toisten kanssa veisasi:

-

-    Ann maan tääll kasvons kantaa,

-    vakons myös lioita;

-    meill tarpeet tahtoisit antaa,

-    maan, meren siunata.

-    Ann askelees tiukkuu rasvast,

-    meit ruoki sanallas,

-    suo maistam sit ain makiast,

-    niin sielu on autuas.

-

-                     (Vvk. 318:6)

-

-Sitten isäntä jakeli juhlallisesti ruokaryyppyjä, ensin naisille ja

-sen jälkeen miehille. Syödessä puheltiin sekä hyvistä että huonoista

-vuosista. Kun kaikki olivat ravitut, pani jokainen kätensä ristiin ja

-Lahtelan isäntä luki:

-

-    Muistakaam sitä aina,

-    kuin ruokaa nautitsem

-    ett Herra eineen lainaa,

-    ja kaikk kuin tarvitsem,

-    sull Jesu, kiitos olkoon,

-    ja kunnia kaikilt tulkoon,

-    kuin runsaast ruokit meit.

-

-                    (Vvk. 345:2)

-

-Ruokasiunauksen perästä veisasi Mäkelän isäntä toisten kanssa:

-

-    Vuos hyvyydelläs kaunist kanss,

-    niin kyntö, kylvö kasta maass,

-    ja laiho kauniist kasvata,

-    meit armiaast jällens iloita.

-

-                     (Vvk. 316:11)

-

-Pöydästä noustua kiittivät kaikki vieraat talon emäntää ja isäntää,

-ja toivottaen toisilleen runsasta vuodentuloa erkani kukin kotiinsa.

-

-Touontekoa alkamaan läksivät kotoa kyntäjät ensiksi. Isäntä mittasi

-kauroja kapalla aitan salvosta säkkeihin, jotka nostettiin hevosten

-selkään. Sitten isäntä istausi siemensäkin päälle hevosen selkään

-ja läksi ajamaan eellimmäisenä. Toiset kyntäjät tekivät samaten ja

-ottivat atran olkapäillensä hevosten selkään. Kartanolta lähteissä

-kohottivat miehet lakkiansa ja sanoivat:

-

-    Lähde Jumala avuksi!

-

-Metsähalmeelle päästyä laskettiin atrat ja siemensäkit hevosten

-selästä halmeen veräjälle ja valjastettiin hevoset atrain eteen.

-Toiset miehet istahtivat tupakoimaan sillä aikaa, kun isäntä meni

-kylvämään. Isäntä pani siemensäkistä kauroja kylvösäkkiin, otti säkin

-olallensa, nosti hattunsa seipään nenään ja ripsi ensin siemeniä

-itäänpäin, sitten etelään, länteen ja vihdoin pohjoiseen sanoen

-viskatessaan:

-

-    Itätuuli kesän tuopi,

-    kesä siemenen sirottaa,

-    etelä elohon saattaa,

-    kaiken kasvun kasvattaapi.

-    Länsi lämpimän lähettää,

-    lämpimä terän tekeepi,

-    pohjoinen pahurin poika!

-    pysy kylmässä kylässä

-    kekriin asti keikkumatta.

-

-Sitten isäntä alkoi kylvää ja nuorin kyntäjä sai käydä hänen

-rinnallansa ja pistellä sikkeloa. Kylväissään lausui isäntä:

-

-    Minä kylvän kyyhättelen

-    Luojan sormien lomitse,

-    käden kautta kaikkivallan

-    tälle maalle kasvavalle,

-    aholle ylenevälle.

-

-    Akka mantereen alainen,

-    manun eukko, maan emäntä!

-    Pane nyt turve tunkemahan,

-    maa väkevä vääntämähän;

-    eip on maa väkeä puutu,

-    eikä nurmi einehiä

-    sinä ilmoisna ikänä,

-    kuuna kullan valkeana,

-    kun lie armon antajista

-    lupa eineitten emistä.

-

-    Nouse maa makoamasta,

-    Luojan nurmi nukkumasta!

-    Pane korret korttumahan

-    sekä varret varttumahan:

-    tuhansin neniä nosta,

-    saoin haaroja hajota

-    kynnöstäni, kylvöstäni,

-    varsin vaivani näöstä!

-

-    Oi Ukko ylijumala,

-    tahi taatto taivahinen,

-    vallan pilvissä pitäjä,

-    hattarojen hallitsija!

-    Pidä pilvissä käräjät,

-    sätehissä neuvot selvät:

-    laadipa utuinen ilma,

-    sumuilma suunnittele;

-    idätä idästä pilvi,

-    länkä lännestä lähetä,

-    nosta lonka luotehesta,

-    etelästä ennättele:

-    vihmo vettä taivosesta,

-    mettä pilvistä pirota

-    teoksille tehtäville,

-    panoksille pantaville,

-    orahille nouseville,

-    touoille tohiseville!

-

-Kun isäntä oli halmeen yli päässyt ja kylväen tullut takaisin, niin

-alkoivat kyntäjät ajaa peräkkäin: ensimmäinen aidan vierusta myöten,

-toinen sen perästä, sitten kolmas jne. Kun kolme kertaa oli ympäri

-käyty ja tultu samaan paikkaan, josta lähdettiin, niin istahdettiin

-tupakoimaan ja viinaa maistelemaan. Sitten jatkettiin työtä

-keski-iltoihin asti, jolloin mentiin kotiin.

-

-Kyntäjäin lähdettyä kotoa otti emäntä tuuran, taltan ja kirveen,

-jotka hän kätki läävän kynnyksen viereen lantaan. Sitten hän otti

-viikatteen, sirpin ja kassaran, sitoi ne yhteen ja ripusti läävän

-oven kamanaan.

-

-Kun paimenet ja emännät olivat pukeutuneet, vei emäntä rahin,

-asetti sen läävän kynnykselle sillä tavoin että rahin jalat tulivat

-läävän sisä- ja toiset ulkopuolelle pihtipuolista vasten. Sitten

-emäntä nousi rahille seisomaan, asetti selkänsä pihtipieltä vasten

-ja nosti toisen jalkansa niin liki yläkamanaa että siitä alaitse

-lehmät mahtuivat. Emännän käly päästi lehmät kytkyestä yhden toisensa

-perästi ja loitsi:

-

-    Kun Luoja kesän tekevi,

-    Jumalan suven sukeepi,

-    suot sulavi, maat sulavi,

-    lätäkötkin lämpeävi

-    keskellä kesäsydäntä

-    Jumalan suvea suurta;

-    niin mä lehmäni lähetän,

-    laitan karjan laitumelle,

-    työnnän lehmäni leholle,

-    maidon antajat aholle,

-    hatasarvet haavikolle,

-    kourusarvet koivikolle,

-    vasikkani varvikolle,

-    kaiken karjani kedolle,

-    havulinnan liepehille,

-    kultaisille kunnahille,

-    ahomaille aukehille,

-    leheville lehtomaille,

-    korkehille koivikoille,

-    mataloille haavikoille,

-    kosteoille korpimaille,

-    hopeaisille saloille!

-    Työnnän kuuta ottamahan,

-    talia tavoittamahan

-    ahomailta aukehilta,

-    levehiltä lehtomailta,

-    kumeoilta kuusikoilta,

-    haleoilta haavikoilta,

-    kultaisilta kunnahilta,

-    koreoilta koivikoilta,

-    hopeaisilta saloilta.

-

-Sikäli kuin lehmät pääsivät kytkyestä, ne tulivat ulos läävästä

-emännän jalan alaitse. -- Vuonna 1878 tapahtui Hynnilässä, että eräs

-nuori lehmä sattui leiskahtamaan mennessään emännän jalkain alaitse,

-ja emäntä putosi lehmän selkään. Lehmä toi emännän kartanolle ja

-pudotti hänet vesilätäkköön. -- Heti ensimmäisen lehmän tultua emäntä

-alkoi rukoilla:

-

-    Itse ilmoinen Jumala,

-    taatto taivahan takainen!

-    kun mä läävästä lähetän,

-    työnnän lehmäni lehoille,

-    ajan karjan kankahalle,

-    saatan suurehen salohon

-    näiltä pieniltä pihoilta,

-    kapehilta kartanoilta

-    Jumalan pihoa myöten,

-    kaikkivallan maata myöten

-    Luojan laveille pihoille,

-    kaikkivallan kartanoille,

-    läävihin lävettömihin,

-    ilman ikkunattomihin:

-    kaitse karja kaunihisti,

-    varjele vahingon tieltä

-    tänä suurena suvena,

-    Herran hellänä kesänä,

-    ettei tuskihin tulisi,

-    häpeäihin hämmentyisi!

-    Kun katsoit katollisessa,

-    varoit alla varjolaudan,

-    niin katso katottomassa,

-    varo varjomattomassa!

-    Syöttele metisin syömin,

-    mesiheinin herkuttele,

-    jotta karja kaunistuisi,

-    eistyisi emännän vilja

-    hyvänsuovan mieltä myöten

-    pahansuovan paitsi mieltä!

-

-Kun lehmät oli laskettu, lammaspaimen otti virpovitsat läävän laesta

-ja ajoi lampaat Mari-tädin jalkain välitse, joka seisoi läävän

-kynnyksellä hajasäärin. Lammasten ohi kulkeissa loitsi Mari-täti:

-

-    Lasken laumani kedolle,

-    karitsani kunnahalle,

-    emälampaat lakealle,

-    vuonat aukeelle aholle

-    Suomehen sukeutumahan,

-    Karjalahan kasvamahan,

-    Viron maalle villomahan,

-    kotihin keritsemähän.

-    Ota villoa välillä,

-    raksi rasvaa hampahilla

-    tuorehista turpehista,

-    metisestä mättähästä,

-    heleästä heinänpäastä,

-    kultaisen kulon nenästä!

-

-Kun kaikki karja oli kartanolla ja paimenet sekä naiset olivat karjan

-ympärillä, emäntä kävi ympäri karjan kolme kertaa myötäpäivään ja

-rukoili:

-

-    Varjele vakainen Luoja,

-    kaitse kaunoinen Jumala!

-    Kaitse karjani pahoista,

-    varjele vahingon tieltä,

-    noista soista soiluvista,

-    lähtehistä läikkyvistä,

-    heiluvista hettehistä,

-    pyörehistä pyörtehistä,

-    ettei sorkka sorkahtaisi,

-    hettehesen herkähtäisi

-    ylitse Jumalan tunnin,

-    päitse aivon autuahan!

-

-    Tuo'os torvi tuonnempata

-    tuolta taivahan navalta,

-    mesitorvi taivosesta,

-    simatorvi maaemästä!

-    Puhu tuohon torvehesi,

-    kumahuta kuuluhuksi:

-    puhu kummat kukkahaksi,

-    kangasvieret kaunihiksi,

-    ahovieret armahaksi,

-    lehtovieret leppeäksi

-    suovieret sulaksi meeksi

-    hetevieret vierteheksi!

-    Siitä syötä karjoani,

-    raavahiani ravitse.

-    Syöttele simaisin syömin,

-    juottele metisin juomin,

-    syötä kultaista kuloa,

-    hopeaista heinänpäätä

-    heraisista hettehistä,

-    läikkyvistä lähtehistä,

-    koskilta kohisevilta,

-    jokiloilta juoksevilta,

-    kultaisilta kunnahilta,

-    hopeaisilta ahoilta.

-

-    Kaivo kultainen kuvoa

-    kahden puolen karjamaata,

-    josta karja vettä joisi,

-    simoa sirottelisi

-    utarihin uhkuvihin,

-    nännihin pakottavihin.

-    Saattele salosta karja,

-    aukeoilta ahomailta

-    heraisille hettehille,

-    läikkyville lähtehille,

-    koskille kohiseville,

-    Jokiloille juokseville,

-    joist ei juomat juoden puutu,

-    vedet vetäen vähene!

-

-Sen tehtyänsä emäntä meni paimenten kanssa tupaseen, josta paimenet

-ottivat evässäkit ja emäntä otti loitsitun suolapussin ja pani sen

-helmaansa. Sitten emäntä alkoi astua solasia (kujasia) myöten metsään

-päin. Lehmäpaimenet ajoivat karjan emännän perästä ja kävelivät itse

-karjansa jäljestä. Mari-täti käveli lehmäpaimenten keralla lammasten

-edellä helma käppyrässä ja luki kateen sanat. Lammaspaimenet

-kävelivät lammasten perästä, ja heitä seurasivat talon koirat.

-

-Kulkiessaan kujasia ripisteli emäntä väliin suolahiukkoja tielle ja

-loitsi:

-

-    Suvetar valio vaimo,

-    Etelätär luonnon eukko!

-    Auo maat alaisin puolin,

-    puhko pellon penkereitä,

-    juoksuta joki metinen,

-    simavirta vierettele

-    utarihin uhkuvihin,

-    vetimihin veettävihin:

-    saisi suonet soutamahan,

-    maitojoet juoksemahan,

-    joka aika antamahan,

-    joka vuoro vuotamahan,

-    juosta jokena kotihin,

-    tulla tuoreena tuville

-    vihansuovan sormen päitse,

-    hyvänsuovan suun etehen.

-

-    Paljo on niitä pahoja

-    ku maidon manalle vievät,

-    katehesen karjan annin;

-    vähän on niitä hyviä,

-    ku maidon manalta saavat,

-    piimänsä kylän pidolta,

-    tuorehensa toisialta.

-

-    Ei minun emoni ennen

-    kysynyt kylästä mieltä,

-    tointa toisesta talosta;

-    sai se maitonsa manalta

-    piimänsä pitelijältä

-    tuorehensa toisialta:

-    samaten minäkin saanen

-    maidon mieron malkkiloilta,

-    katehien kainalosta.

-    Ei maito manalle jouda,

-    lehmän vilja vierahalle

-    eikä puihin puuttumahan,

-    metsihin menehtymähän:

-    maito koissa tarvitahan,

-    ajan kaiken kaivatahan,

-    koissa vuottavi emäntä

-    katajainen rainta käessä.

-

-    Nousepas nyt viljan eukko,

-    viljan haltia havaja

-    ennen noidan nousemista,

-    katehen kavahtamista!

-    Nouse voisen vuoren päälle,

-    maitosen mäen nenälle!

-    Muuta kaikki ruohot voiksi,

-    maidoksi makeat ruuat!

-    Kovennuta maidon kuori,

-    sakennuta piimän pinta:

-    maito rasvaksi rapaise,

-    rasva voiksi ruskeaksi,

-    pieksä pieninkin pisara

-    voi hyväksi hyytymähän,

-    ettei tarvitsis emännän

-    kauan voita valmistella,

-    kinaella kirnun kanssa,

-    piestä piimää päiväkaudet.

-

-Kujasten suuhun päästyä pysäytettiin karja ja paimenet kävivät karjan

-ympärille. Emäntä kävi kolme kertaa ympäri karjan myötäpäivää,

-ripisteli loitsusuoloja karjan päälle ja loitsi:

-

-    Nyyrikki Tapion poika,

-    siniviitta viidan poika!

-    Tyvin pistä pitkät kuuset,

-    latvoin lakkapäät petäjät

-    sillaksi likasijoille,

-    paikoiksi pahoille maille,

-    suosulihin, maasulihin,

-    lätäkköihin läikkyvihin!

-    Anna käydä käyräsarven,

-    haarasorkan sorkutella,

-    saapua joka savulle,

-    joutua joka kylylle

-    viatonna, vilpitönnä,

-    virhitönnä, vammatonna,

-    ilman suohon sortumatta,

-    likahan litistymättä.

-

-    Suvetar valio vaimo,

-    Etelätär luonnon eukko!

-    Käy nyt syötä syötikkini

-    sekä juota juotikkini

-    helehistä heinänpäistä,

-    kaunihista kastikoista,

-    mairehista maaemistä,

-    metisistä mättähistä,

-    nurmelta mesinukalta,

-    maalta marjavartiselta,

-    kanervan kukattarilta,

-    heinän helpehetteriltä.

-    Heitä hienot helmuksesi,

-    esiliinasi levitä

-    karjalleni katteheksi,

-    pienilleni peitteheksi,

-    vihoin tuulen tuulematta,

-    vihoin saamatta satehen.

-

-    Nouse neitonen norosta,

-    hienohelma hettehestä!

-    Ota vettä lähtehestä,

-    jolla kastat karjoani,

-    jotta karja kaunistuisi,

-    edistyis emännän vilja,

-    ennen käymistä emännän,

-    katsomista karjapiian.

-

-Kedolle päästyä nähtiin siellä jo olevan Mäkitalon emännän karjoineen

-ja paimenineen. Emäntä kävi karjansa ympäri. Niemelän emäntä käski

-pysäyttää karjansa ja sen jälkeen hän kävi karjan ympäri kolme kertaa

-ja loitsi:

-

-    Jos lie kurjat paimeneni,

-    ylen kainut karjapiiat:

-    pajun panen paimeneksi,

-    lepän lehmäin katsojaksi,

-    pihlajan pitelijäksi,

-    tuomen tuojaksi kotihin,

-    emännäisen etsimättä,

-    muun pereheen murehtimatta.

-

-    Kun ei paju paimentane,

-    pihlaja hyvin pitäne,

-    leppä lehmiä ajane,

-    tuomi ei kotihin tuone,

-    niin panen parempiani,

-    työnnän luonnon tyttäriä,

-    minun viljan viitsijäksi,

-    katsojaksi karjan kaiken.

-

-    Mielikki metsän emäntä,

-    Suvetar valio vaimo,

-    Etelätär luonnon eukko,

-    Hongatar hyvä emäntä,

-    Katajatar kaunis vaimo,

-    Tuometar tytär Tapion,

-    Pihlajatar pieni piika

-    metsän tyttö tylleröinen!

-    katsokaatte karjoani,

-    viitsikäätte viljoani

-    kesä kaikki kaunihisti,

-    lehenaika leppeästi,

-    lehen puussa liehuessa,

-    ruohon maassa roikatessa.

-

-    Tellervo Tapion neiti,

-    utupaita, hienohelma!

-    Kaitse karja kaunihisti,

-    viitsi vilja virkeästi,

-    kaitse kaunoisin kätöisin,

-    somin sormin suorittele,

-    suin kultaisin sukios,

-    hopeaisin harjaellos;

-    sui ilveksen iholle,

-    metsän viljan viertehelle,

-    kampoa kalan eville,

-    karvalle meren kapehen,

-    metsän uuhen untualle,

-    vihreän nurmen nukalle!

-    Saata karjani kotihin,

-    hyvän emännän etehen,

-    hetä heilua selällä,

-    maitolampi lautasella.

-

-    Päivän mennessä majoille,

-    iltalinnun laulellessa

-    itse virka viljalleni,

-    sano sarvikarjalleni:

-    kotihinne kourusarvet,

-    maidon antajat majoille!

-    Koissa on hyvä ollaksenne,

-    maa imara maataksenne;

-    korpi on kolkko käydäksenne,

-    ranta raikutellaksenne.

-    Kotihinne tullessanne,

-    vaimot valkean tekevät

-    nurmelle mesinukalle,

-    maalle marjavartiselle.

-

-    Kun ei karja tuosta huoli,

-    eikä kulkene kotihin:

-    leikkoa lehosta koivu,

-    ota vitsa viidakosta,

-    pitkä piiska pihlajainen,

-    katajainen karjaruoska,

-    joilla lehmiä letität,

-    pieksät pitkähäntäisiä,

-    ajat karjan kartanolle,

-    saunan lämmintä panolle:

-    kotihin kotoinen karja,

-    metsän karja metsolahan.

-    Kun ei muista paimeniksi

-    eikä karjan kaitsijoiksi,

-    pyydän Luojan paimeneksi,

-    kaikkivallan kaitsijaksi:

-    paras on Luoja paimenista,

-    kaikkivalta kaitsijoista;

-    se tuopi joka tulelle,

-    saattavi joka savulle

-    vielä päivän paistaessa,

-    keski-illan kellertaissa;

-    tuo jonossa Jumalan karjan,

-    Herran karjan helkytellen.

-

-Nyt vihdoinkin oli kaikki luvut luettu ja kaikki temput tehty ja

-karja päästettiin syömään aholle. Vähitellen kokoontuivat sinne

-kaikki, koko kylän elukat, ja jokainen teki samat temput. Sitten

-emännät istausivat kummulle katselemaan toistensa karjaa. Siinä

-puheltiin karjasta ja miten kukin oli karjaansa vaalinut ja milloin

-mikin lehmä oli poikinut. Puhellessaan he tarjoilivat toisilleen

-punaista viinaa taskulasista ja evääksi otettua tuoresta ohraista

-leipää.

-

-Lehmäpaimenilla oli täysi työ estellessä lehmiä puskemasta. Kun

-lehmät kaiken talvea erillään oltuansa pääsivät yhteen karjaan,

-niin ne olivat outoja toisilleen, vetivät kieroa, ensin edempänä ja

-sittemmin vähä kerrallaan likennellen, vihdoin ne jämähtivät päät

-vastakkain alkaen työntää toisiaan minkä jaksoivat. Varsinkin suuret

-härät mörnivät, kuopivat ja sitten puskivat toisiaan. Siinä saivat

-paimenet olla pirteitä erotellessaan ja katsoessaan, ettei väkevämpi

-saanut heikompaa pahasti puskea. Myös joku huonosti hoidettu lehmä

-nääntyi pehmeään letkuun tahi noroon, ja se oli siitä autettava.

-Semmoisessa tapauksessa saivat emännät heittää makeat puheensa

-ja rientää avuksi. Hyvin nololta näytti se emäntä, jonka lehmä

-liejuun vääntyi (nääntyi). Hän tavallisesti syytti toisia naisia

-huolimattomiksi karjan hoitajiksi jne.

-

-Lammaspaimenilla oli vieläkin suurempi puuha kuin lehmäpaimenilla;

-sillä vuonat kun eksyivät emistänsä ja rupesivat hätäisesti

-juoksentelemaan ja määkymään, niin paimenet koettelivat niitä

-johdattaa emiensä luokse. Tiettävästi emälampaat, joilta vuonat

-olivat haihtuneet, koettivat kaihoansa määkimisellä ilmoittaa, ja

-sillä tavoin syntyi semmoinen musiikki, jota sen kuullut ei voi

-koskaan unhottaa. Se vielä lisäsi paimenille puuhaa, kun oli paljon

-yhdennäköisiä ja yhdenkokoisia vuonia, joita oli vaikea, jopa

-mahdotonkin toisistaan erottaa. Muutamat olivat varmuuden vuoksi

-ripustaneet erinäköisiä nauhoja vuonien kaulaan, joten he helposti

-tunsivat omansa.

-

-Iltapuolella kun karja ajettiin kotiin, lammaspaimenilla oli taasen

-suuri puuha saadessaan erilleen kukin omat lampaansa. Kun oli päästy

-kotiin ja korjattu eläimet navettaan, emäntä otti vettä kappaan,

-kutsui paimenet luokseen, pani kolme kertaa ensin lehmäpaimenille

-vettä päähän ja lausui:

-

-    Lehmä alas lypsämään,

-    paimen ylös kasvamaan,

-

-ja sitten samaten lammaspaimenille vettä päähän pannessaan hän lausui:

-

-    Villa alas virumaan,

-    paimen ylös kasvamaan.

-

-Kyntömiehet tultuaan pihalle ajoivat hevosensa tuvan rappusten eteen.

-Emäntä meni vastaan kapallinen vettä kädessä, ripsi vedellä ensin

-isännän hevosineen ja sitten toiset miehet ja hevoset vuoronsa perään

-kunkin kolme kertaa ja lausui:

-

-    Kasvakoon kaura,

-    onnistukoon ohra,

-    menestykööt miehet,

-    ja vauristukoot varsat!

-

-Kun miehet olivat hevosensa korjanneet talliin ja läksivät tupaan

-tulemaan, niin nuori väki -- pitämättä lukua siitä, että emäntä oli

-jo kyntäjät kastellut -- meni kyntömiehiä vastaan vesikapat kädessä

-ja viskata roikkasi vettä kyntäjäin korville, niin että he usein

-läpimärkinä pääsivät tupaan. Niitä kyntäjiä, jotka eivät mieltuten

-(mielellään) antaneet itseään kastella, ajettiin perästä siksi,

-kunnes heidät saatiin kastelluksi. Siinä oli juoksua, naurua ja

-leikkiä kauaksi aikaa. Sittemmin syödessä päivällistä, joka usein

-toimitti iltasen veron, samaten kuin myöhempään saunaa kylpiessä,

-puheltiin päivän tapauksista. Usein vielä perästäkin päin muisteltiin

-touonalkajaisia.

-

-

-

-

-Keväthommat

-

-

-    Sisältö: Tavalliset kevättyöt. Sammakko onnen ennustajana. Käen

-    kukunta nainta- ja ikävuosien ennustajana. Rippikoulu. Rukous

-    hyvän sulhasen saamiseksi. Kasken teko.

-

-Jo talvella vedettiin kotiin kaskiaitapuut (aitarikot), jotka

-kevätkorvassa hakattiin kesähaloiksi sekä tuvan että saunan luokse

-ja pantiin pinoon. Myös aita- ja seiväspuut vedettiin kevättalvella,

-särjettiin ja teroitettiin. Läävästä vedettiin pellolle liika

-lanta, joka kesän tultua hajoitettiin kesannolle. Uusia rakennuksia

-rakennettiin keväillä. Naiset taasen ompelivat keväillä kutomansa

-kankaat. Helluntailauantaina nuohdottiin ja pestiin tupa.

-

-Keväillä ennen kuin jäät järvestä sulivat kuti norssi ja sitä

-pyydettiin nuotalla. Ahvenia ja särkiä pyydettiin kutuaikana

-merroilla. Jos kuka kuuli konnan (sammakon) kurnutuksen, ennen kuin

-oli saanut tuoresta kalaa syödä, niin sitä pidettiin huonona enteenä.

-Siksi koetteli jokainen saada kalaa maistaa tavalla tahi toisella

-ennen sammakon kutua.

-

-Samaten pidettiin käen kukuntaa huonona enteenä, jos sen kuuli

-aamusella, ennen kuin oli suuruksia maistanut. Siksipä herkkäuskoiset

-ja varsinkin tytöt varustivat jo iltasilla leipäpalan päänsä pohjiin,

-josta sitten aamusilla heti havahdettuansa maistoivat jonkin suupalan

-ennen ulos menemistänsä. Käen ensimmäisestä kukunnasta lukivat

-vanhukset ikävuosiansa: kuinka monta kertaa käki kukahti, niin monta

-ikävuotta sai muka vielä elää. Samaten neitoset lukivat ensimmäisestä

-käen kukunnasta, kuinka monen vuoden perästä he joutuivat naimisiin.

-Niinpä Niemelänkin tytöt varustivat iltasilla leipäpalan päänsä

-pohjiin, josta sitten aamusilla haukkasivat heti noustuansa.

-

-Eräänä aamuna meni Anni ulos haukattuansa ensin leipää ja näki käen

-istuvan kartanolla kasvavassa koivussa. Hän alkoi heti vanhalla,

-ennen oppimallansa runolla houkutella käkeä kukkumaan lausuen:

-

-    Kuku kultainen käkönen,

-    helkyttele hopeainen,

-    kuku mulle kultavuosi,

-    helkytä hopeavuosi!

-    Kuku kultani omaksi,

-    armahaksi ainoiseksi!

-    Ikävä on yksin olla,

-    kolkko yksin köllötellä:

-    kahden oli kaunosempi,

-    kahden kaiketi parempi,

-    loppuis ikävä ijäksi,

-    miel apea ainaiseksi.

-    Oi jos mie omani saisin,

-    hyvin mie hänet pitäisin:

-    sylissäni syötteleisin,

-    polvillani pyörittäisin,

-    välin kaulahan kapuisin,

-    sekä suuta suikkajaisin.

-    Kuku, kuku kultalintu,

-    helkytä hopealintu:

-    kuku kerran, ei kahesti,

-    kuku kerran kuullakseni!

-    Jos teet mieliksi minulle,

-    saattelet ilosanoman,

-    niin mä sun hyvin pitelen,

-    linnukseni lausuelen,

-    syötän sinut suuruksella

-    tahi voilla, vehnäsellä.

-

-Ikäänkuin käki olisi ymmärtänyt Annin pyynnön, alkoi se kukkua ja

-kukkui lukemattomia kertoja, josta Anni tuli pahoille mielin. Siinä

-hän muisti, ettei Kaisa ollut vielä kuullutkaan käen kukuntaa. Hän

-meni siis nopeasti Kaisaa herättämään. Kaisa joka ei muistanutkaan

-iltasella varustaa leipää päänsä pohjiin, meni tupaseen, josta

-haukkasi leipää suuhunsa, ja sitten vasta meni ulos. Käki oli jo

-ehtinyt lopettaa kukuntansa, niin ettei Kaisa ennättänyt kuulla kuin

-yhden ainoan kukahduksen.

-

--- Ethän sinä enää kuullutkaan mitään, sanoi Anni.

-

--- Kuulin aivan selvään viimeisen kukahduksen, vastasi Kaisa.

-

--- Vai niin, sinä miekkonen pääset siis jo naimisiin tänä vuonna,

-virkkoi Anni huoaten. Minulle raukalle se kukkui lukemattomia kertoja.

-

--- Eihän sen kukunta taida mitään merkitä, vaikka sitä vain niin

-luullaan, vastasi Kaisa lohdutellen surevaa serkkuansa.

-

-Ukko-Lauri, joka ei vielä sinä keväänä ollut kuullut käen kukkumista,

-näki käen kotimäen rinteellä koivussa. Hän rupesi puhuttelemaan käkeä

-ja lausui:

-

-    Käköseni, kultaseni,

-    vanha tuttu, ennen nähty!

-    Kuku mulle, kullan kerttu,

-    ilmoittele mun ikäni,

-    laula vuoteni visusti:

-    elänenkö, ennätänkö

-    täällä vielä monta vuotta,

-    vai jo kuinka kohta kuolen,

-    katoon katala Manalle,

-    menen Tuonelan tuville,

-    maan matojen syötäväksi,

-    tuonen toukkain purtavaksi?

-

-"Väkä käkä" virkkoi käki ja lensi pois eikä kukkunutkaan. Tämä

-harmitti ukko-Lauria.

-

-Toukokuussa pidettiin rippikoulu ja Niemelän Kaisa meni kouluun.

-Sinä pyhänä, kun rippikoulu kuulutettiin, kävi lautamies rovastilta

-kysymässä kortteeria tyttärellensä pappilaan. Rovasti puhui ensin

-rouvansa kanssa ja lupasi sitten kortteerin pappilan kyökissä.

-Lautamies kiitti ja vei seuraavana sunnuntaina pappilan rouvalle

-kontillisen tuoreita kaloja. Tyttärensä eväät hän vei myöskin

-samalla. Ne rouva käski piian korjata ruokahuoneeseen.

-

-Seuraavana maanantaina kokoontuivat rippikoululapset. Kappalainen,

-jonka vuoro oli koulua pitää, kutsui lapset kirkkoon, jossa hän

-rukoukset pidettyään luetti jokaisen sisältä ja sen jälkeen

-järjesti heidät ja määräsi paikat, missä kohden kunkin tuli istua

-kirkonpenkissä. Niemelän Kaisa, koska hän oli kuuluisan miehen tytär

-ja selvälukuinen, pääsi ensimmäiseksi, sitten Vähikkälän kompromin,

-maanjako-oikeuden lautamiehen, tytär toiseksi, Vertasen kirkonmiehen

-tytär kolmanneksi jne. Ne tytöt, jotka eivät osanneet lukea sisältä,

-tulivat laiskainkouluun sakastiin koulumestarin opetettavaksi.

-

-Ensimmäisenä päivänä, kun rippikoululapset laskettiin päivälliselle

-ja Niemelän Kaisa Vähikkälän ja Vertasen tyttöjen kanssa, jotka

-myös olivat kortteeria pappilan kyökissä, tuli kortteeriinsa, niin

-tuli pappilan rouva kysymään tytöiltä, kuka oli järjestyksessä

-ensimmäinen, kuka toinen ja kolmas. Vähikkälän tytön ilmoitettua,

-että Niemelän Kaisa oli ensimmäisenä, sanoi rouva:

-

--- Niinhän meidän herra rovasti arvelikin, että Niemelän Kaisa se

-epäilemättä tulee ensimmäiseksi.

-

-Kaisa punastui kuullessaan rouvan puheen eikä virkkanut mitään.

-

-Kun Kaisa seuraavana lauantaina tuli kotiin, oli kotoväellä

-monenlaisia kysymyksiä rippikoulun menosta ja siitä miten lapset

-osasivat vastailla ymmärryksen perästä, ja Kaisalla taas oli kyllin

-selittelemistä. Muun muassa hän kertoi, että kun kirkkoherra -- niin

-kutsuttiin kappalaista -- selitti että valat ovat kolmenlaiset:

-virkavala, todistusvala ja puhdistusvala, niin eräs tyttö, joka ei

-malttanut kuunnella kirkkoherran selitystä, vastasi:

-

--- Valat ovat kolmenlaiset: Sortavala, Sulkavala ja Kirjavala.

-

-Tämä tietysti herätti naurua sekä rippikoulussa kuin myöskin Niemelän

-perheessä.

-

-Kaksi viikkoa rippikoulua jälkeen laskettiin lapset kotiin ja

-ilmoitettiin kutka tulevat pääsemään ripille. Ne lapset, jotka eivät

-ripille päässeet, itkivät ja porasivat. Heidän vanhempansa syyttivät

-joko lapsiansa laiskuudesta tahi kirkkoherraa vääryyden teosta, kun

-hän toisia laskee ripille ja toisia jättää; mutta itseään ei kukaan

-syyttänyt, ettei ole lapsiaan opettanut lukemaan.

-

-Seuraavana sunnuntaina ilmoitettiin saarnastuolissa että

-rippikoululapset otetaan Herran ehtoolliselle pyhän kolminaisuuden

-sunnuntaina ja jokaisen asianomaisen pitää saapua kirkkoon

-lauantai-iltapuolella.

-

-Perjantain iltana ennen kolminaisuuden sunnuntaita lämmitettiin

-Niemelässä sauna. Muun perheen kylvettyä jäi Kaisa äitinsä käskystä

-Helka-ämmän kanssa saunaan kahden kesken. Helka-ämmä kutsui Kaisan

-saunan lautasille, otti vastan, ripsi sille vettä, alkoi kylvettää

-Kaisaa ympäri ruumiin ja rukoili:

-

-    Luopas Luoja luotuhuni,

-    älä mielisuotuhuni;

-    luotu luoksensa vetävi,

-    mielisuotu surmoavi.

-

-    Tuo Jumala tuota miestä

-    jonka sormukset sopisi,

-    jonka kihlat kelpoaisi;

-    joka naida nappajaisi,

-    kotihinsa koppajaisi,

-    jok ei veisi viertämähän,

-    panisi palon tekohon.

-

-    Ällös tuhma tulkokana,

-    kävynkanta käykökänä;

-    kun ei tulle tuuhiammat,

-    koreammat kohti käyne.

-    En minä sinä ikänä,

-    kuuna kullan valkeana

-    nuku nurjuksen nutulle,

-    väsy värkin turjukselle,

-    painu paikkakukkarolle,

-    rajakengälle rakastu!

-

-    Varjele vakainen Luoja,

-    kaitse kaunoinen Jumala

-    tätä neittä joutumasta,

-    saamasta tätä tytärtä

-    viinavillin vuotehelle,

-    hurstille humalahurjan,

-    olutjuojan olkiloille,

-    piippusankarin savuille!

-

-    Varjele vakainen Luoja,

-    kaitse kaunoinen Jumala

-    joutumasta juomarille,

-    saamasta kyläratille!

-    Kävis tuo joka kapakan,

-    joka kannun kallistaisi,

-    ostaisi joka oluen,

-    joka viinan viilettäisi,

-    viinan pantiksi panisi

-    vaimoltansa vaattehetki;

-    itse vaimonsa vetäisi,

-    puolisonsa puotteleisi,

-    kylmäisi kylävälille,

-    joka tielle juohattaisi,

-    heittelisi heinätielle,

-    salotielle saatteleisi.

-

-    Tuo Jumala toinen miesi,

-    toinen miesi ja parempi,

-    jok ei virsi viinan kanssa,

-    ei tuiski tupakan kanssa,

-    huiski ei humalapäässä,

-    piippuu suussa ei pitele,

-    joka ei heitä heinätielle

-    eikä saattele salolle,

-    jokitielle juohattele,

-    kylmätä kylävälille;

-    riko ei rintasolkiani,

-    katko kaulaketjujani.

-

-Jo ajoissa lauantaina saapuivat rippilapset kirkkoon, jossa rovasti

-tutkisteli heitä ja otti heidät sunnuntaina ripille.

-

-Kesäkuun alussa poltettiin kaski. Mikä kohta jäi palamatta, se

-vierrettiin; so. pantiin puita ja risuja palamattomalle paikalle,

-sytytettiin puut tuleen, ja kun ne olivat yhdessä kohden maan

-pinnan polttaneet mustaksi, niin sitten työnnettiin palavat puut

-pitkillä kangilla toiseen kohtaan. Näin jatkettiin kaskenviertoa

-siksi, kunnes joka paikka kaskessa oli palanut. Tämä oli sangen

-vaivalloista ja raskasta työtä, kun se oli tehtävä kuumalla ilmalla.

-Kyllä siinä viertäjiltä hiki läksi otsasta ja muustakin ruumiista.

-Sitä toimitettiinkin riihikko päällä. Kun noki tarttui hikiseen

-pintaan, niin olivat viertäjät enemmän pirun kuin ihmisen näköiset,

-josta syystä heitä kutsuttiinkin kaskipiruiksi. Kaskentekoaikana

-lämmitettiin sauna joka ilta.

-

-Kun kaski oli saatu mustaksi, pantiin aita ympärille. Sitten

-poltettiin kalikot ja niin oli kaski valmis kynnettäväksi. Kasken

-tekoon ottivat osaa kaikki työllä käyvät henkilöt, niin miehet kuin

-naisetkin; ainoastaan kyntäjät olivat omissa toimissaan.

-

-

-

-

-Juhannuksen vietto

-

-

-Kokon teko. Karjan kotiintulo. Tarhapussu. Kokon poltto ja

-uhraaminen. Nuorukaisten leikit: pitkää piikaa ym. tansseja. Taian

-teot. Aarre. Kirkossa käynti. Iltapuolen vietto.

-

-Korkealle kohosi juhannusaurinko taivaslaelle ja loisti siellä

-täydellä valollaan ikään kuin ylpeillen siitä, että hän oli

-voiton saanut pakkasesta puhurin pojasta, joka kaiken luonnon oli

-kahleisiinsa kytkenyt koko talven. Heleästi laulelivat linnut

-luonnon suuressa salissa ja ilomielellä niitä ihmiset kuuntelivat

-kinastelematta ylimmäisistä istuimista ja eturiveistä. Koko luonto

-oli pukeutunut juhlapukuun ja juhlallinen oli ihmistenkin mieli;

-sillä nyt oli tulossa kesän suurin juhla, Ukon juhla, jota esi-isämme

-olivat jo ammoisista, ylimuistoisista ajoista Ukon kunniaksi

-viettäneet.

-

-Mutta kuta suurempi juhla sitä suuremmat valmistukset, joten

-ihmisillä tavallisesti suurten juhlain edellä on paljon puuhaa, työtä

-ja kiirettä, varsinkin aattopäivinä, jotta

-

-    saisi juhlan jouten syödä,

-    jouten syödä, jouten juoda,

-    huoletonna huiskaella.

-

-Myös Niemelässä, samaten kuin muissakin taloissa, oli juhannusaattona

-puuhaa ja häärimistä, kun

-

-    pirtti oli pestävänä,

-    penkit puhdistettavana,

-    sillanalus siivottava,

-    hulikoiset huuhdottavat,

-    pyhäleivät leivottavat,

-    piirakkaiset paistettavat.

-

-Jo varhain aamusella kävivät Niemelän naiset pyhäsiivoa tekemään

-jättäen ulkotyöt toiseen aikaan. Mauno-setä aukaisi tuvan lattiasta

-pari palkkia ja pari nuorempaa naista pistäysi sillan alle palavat

-päreet kädessä viskattuaan korit edellensä. Päretulen he pistivät

-multiaishirsien väliin palamaan ja itse alkoivat ajaa koreihin rojua

-ja upoa, joka oli pitkin talvea joulusta asti sinne keräytynyt ja

-säästynyt. Korit täyteen saatuaan he nostivat ne lattialle, josta

-toiset naiset veivät ne karjapihalle ja toivat taas tyhjät korit

-sillan alle täytettäviksi. Näin tehden he saivat sillanalusen

-siivotuksi, jolloin palkit pantiin paikoilleen.

-

-Sitten alkoi tuvan nuohtominen: naiset nousivat pienille pöydille,

-penkille, pöytärahille tahi muille korkopaikoille ja alkoivat laesta

-karistaa nokea ja karstaa pitkävartisilla luudilla alas, niin että

-lattia ja muut alhaalla olevat esineet tulivat vallan nokisiksi. Noki

-lakaistiin kokoon, pantiin koreihin ja kannettiin pihalle.

-

-Kun tupa oli saatu nuohotuksi, syötiin suuruspala. Sen jälkeen alkoi

-varsinainen peseminen. Kodassa varistettiin vettä suuressa padassa,

-josta sitä saavilla kannettiin tupaan. Naiset ottivat tuohivihkot

-käteensä, ripistelivät ne hiekalla, mättivät varia vettä seinille ja

-alkoivat vihkojen kanssa hangata. Pitemmät naiset nousivat penkille

-seisomaan ja pesivät niin ylhäältä kuin suinkin ylettivät. Lyhemmät

-naiset pesivät alhaalta. Sitten huuhdottiin hiekka seinistä.

-

-Emäntä, Mari-täti ja Helka-ämmä kantoivat suuren joukon puuastioita

-niin kuin kappoja, ämpäreitä, pyttyjä, saaveja, kirnuja, tyllejä,

-maitotiinuja ym. tupaan pestäväksi. Puhtaiksi saatuina ne vietiin

-ulos kuivamaan. Sitten pestiin tuvassa olevat huonekalut niin kuin

-pöydät, penkit, tuolit, rahit, jakut ja lavitsat sekä viimeiseksi

-tuvan ja porstuan lattia. Mauno-setä varusti suuren joukon

-näreenhavuja, joista osan ripisteli tuvan ja porstuan lattialle, osan

-pani oksina tuvan ja porstuan kynnyksien alle, sitten kun lattiat

-olivat kuivaneet. Märkään tupaan ei päästetty ketään sisälle. Murkina

-syötiin ulkona.

-

-Murkinan jälkeen ja levättyä menivät nuoremmat naiset järven rannalle

-pesemään pyhänä tarvittavia hienoja vaatteitaan niin kuin paitoja,

-ylisiä, huntuja, liinaviittoja, esiliinoja, rihmasukkia, kalsuja

-ynnä muita hetaleita, jotka he sitten asettivat nurmelle ja varpujen

-päälle kuivamaan. Työskennellessään tytöt lauloivat:

-

-    Kaks on kaunista kesällä,

-    kaksi ilman kannen alla:

-    lehti puussa, ruoho maassa,

-    minä kohta kolmantena:

-    minä lehti liehumassa,

-    minä kukka kuulumassa,

-    minä heinä heilumassa.

-    Omenina me olemme

-    ja kulemme kukkasina,

-    matkustamme mansikoina

-    vaellamme vaapukoina:

-    käymme parvessa parasna,

-    piikajoukossa pisinnä,

-    valkehinna vaimoloissa.

-    Mikäs meidän neitosien,

-    mikäs meidän tyttösien:

-    kun me suureksi sukeemme

-    ja kasvamme kaunihiksi,

-    kulkevi sana kylälle,

-    tieto toisehen talohon,

-    naivat sulhot naapurihin,

-    ottavat omille maille,

-    oman pellon pientarille,

-    isän ikkunan näylle.

-

-    Jos ei naida naapurihin

-    tahi taammaksi tahota,

-    olen ilmankin ikäni

-    tyttönä isän tykönä.

-    Tiivi on tyttönä eleä,

-    nätti on olla neitosena:

-    ei toruta torkunnasta,

-    makoamasta ei manata,

-    ei oo huolta huhmarelle,

-    kiirettä käsikivelle.

-    Appi ei hauku ahkioksi,

-    anoppi vesihaoksi,

-    kyty kynnysportahaksi,

-    nato naisten rynttäriksi.

-

-Sillä aikaa kun nuoremmat naiset olivat vaatteiden pesussa,

-auttelivat vanhemmat naiset emäntiä pyhäleivoksien valmistamisessa ja

-paistamisessa. Yrjön vaimo kävi jo murkinalta hameita poimuilemaan.

-Hän ratkoili sepaluksesta auki tiuhakkohelmahameensa, kasteli

-sen varissa vedessä, toi kölsän oven huoneensa lattialle ja sen

-päälle levitti hameensa. Alkoi sitten hulpilosta poimuilla lähtien

-kauluksesta suoraan alas helmaan saakka. Kymmenkunta poimua valmiiksi

-saatuaan hän pani laudan poimujen päälle ja kiven laudalle, joka

-painoi poimut tasaisiksi. Näin hän poimuili koko hameensa pisty

-pistyltä lisäten toisia lautoja ja kiviä siksi, kunnes sai hameensa

-poimuilluksi. Sitten poimuili hän tyttärensä siniset verkahelmahameet

-samalla lailla. Yöksi jätettiin hameet painumaan ja seuraavana arkena

-ne kuivattiin ja ommeltiin hulpilot taas kiinni ja puettiin ylle

-kirkkoon lähteissä.

-

-Vähää ennen päivällistä kokousivat kylän poikamiehet Kotimäen

-kalliolle kokon tekoon. He toivat pitkän riu'un, pystyttivät sen

-ja panivat vanhan tervasaavin riu'un nenään. Sitten he latoivat

-pitkiä tervaisia puita riu'un ympärille ja päällimmäiseksi ladottiin

-tuoreita havuja, ja niin saatiin vihdoin kartion muotoinen kokko

-valmiiksi. Vähän edemmä kokosta sileän kallion ympärille pystytettiin

-valkeita koivuja, joita kylän paimenet kotiin tultuaan yhdistelivät

-pitkillä, ruskeilla ihokiskoisilla tuohilla ja joita tytöt

-koristelivat tuohisälöillä, painetun langan päillä ja kirjavain

-vaatteiden tilkuilla, jotka he asettivat terttuina riippumaan. Myös

-koivujen oksille ripusteltiin tuohen sälöjä, sälpeitä ja hilpeitä,

-joten tanssilava sai juhlallisen muodon. Kokon puolelle jätettiin

-portti, jonka pihtipielisenä olevain koivujen latvat taivuteltiin

-yhteen niin, että portin yläpuoli muodostui kaarevaksi.

-

-Päivällisen perästä lakaisivat naiset huoneidenpuolisen tanhuan

-ja pojat toivat tuoreita koivuja, jotka pystyttivät rappusten

-eteen, porstuan ja tuvan nurkkiin. Illansuussa naiset joko poimivat

-hameitaan tahi kaulailivat pyhävaatteitaan tuvan pitkällä pöydällä.

-Miehet taasen korjailivat sekä omiaan että naisten kenkiä saunan

-kylpyä odotellessaan.

-

-Paimenilla metsässä oli pitkä aika iltaa odotellessa. Jo päivän

-alhaisissa puolipäiväisissä ollessa ajoivat he lehmät ja lampaat

-Sirkan pohjukkaan. Toiset paimenet vartioitsivat elukoita ja toiset

-leikkelivät vastaksia ja latoivat vastoja. Ikävissään he laulelivat:

-

-    Kule päivä, viere viikko,

-    alene Jumalan aika!

-    Kule päivä kuusikolle,

-    mene päivä männikölle,

-    viere päivä vitsikölle,

-    lennä lehmänlypsykselle!

-    Päästä paimenta kotihin

-    Ukon juhlalle jalolle,

-    taivon taaton tanhuville,

-    piirakoita piirtämähän,

-    voivatia vuolemahan,

-    lämmin kyly kylpemähän,

-    puhdas paita panemahan.

-    Sitten kehtaa keikutella,

-    leikkii lyödä lepetellä

-    kokolla kotimäellä,

-    Ukon tarhan tanhualla.

-

-Kun lehmät syöpäläisten kynsissä eivät tahtoneet kestää Sirkan

-aukeassa pohjukassa, vaan pyrkivät lehtoon, niin paimenet ajoivat

-ne Kalmasen ja Siltoin väliseen sopukkaan, jossa oli varvikkoa,

-ja odottivat siinä päivän alenemista. Jokainen paimen laittoi

-odotellessaan tuohista seppeleen, jonka sitoi vanhimman lehmän

-sarviin. Keski-iltojen aikana ajettiin karja kotiin ja hoputtiin:

-

-    Prtu kirjo, prtu karjo

-    Ukon juhlalle jalolle!

-

-Kotiin tultua ei lehmiä ajettu pihaan, vaan kesantopellolle tarhaan.

-Tarhassa olivat kakot patsaiden tahi seipäiden sijassa ja riu'ut,

-päät pistettyinä kakkojen reikiin, toimittivat aidaksien virkaa.

-

-Kun lehmät olivat tarhassa, tulivat naiset heti lypsämään. He tekivät

-aidaksenpäistä ja risuista pussun tarhaan. Kun puut alkoivat hyvästi

-palaa, niin nostettiin kuivunutta lehmän sontaa tahi ruohoa ja

-multaa valkeaan, että se paremmin laskisi savua, pusuuttasi, ja savu

-karkottaisi hyttyset, kärpäset, paarmat ja muut syöpäläiset lehmistä,

-jotteivät ne teiskuisi lypsäissä. Jos joku lehmä ei tahtonut tulla

-liki pussua, niin lapset otelivat (ajoivat pois) hyönteiset varvuilla

-tahi vastalla. Tätä tehtäessä pysyivät lehmät alallansa ja naiset

-saivat ne rauhassa lypsetyksi. Lypsetty maito kaadettiin saaviin ja

-kannettiin maitohuoneeseen, jossa emäntä siivihti maidon eli laski

-sen puusta tehdyn ratin lävitse, jonka pohjalla oli jouhinen talla,

-lepästä tehtyihin pyttyihin.

-

-Kohta lypsyn perästä tuli talon vävy Korjuksen Risto nuorikkonsa

-kanssa kulkusissa ajaen Niemelään. Vävyn tultua taloon otettiin kohta

-esille pata, johon pantiin vastalypsettyä maitoa ja puhkaistiin

-muutamia kananmunia, ja vietiin se kotaan, jossa se keitettiin

-munamaidoksi, niin kuin runo kertoo:

-

-    Vävy välähti tupahan,

-    muna muljahti patahan,

-    pata kolahti kotahan.

-

-Illalliseksi söi talon perhe muuta ruokaa, vaan vieraille annettiin

-munamaitoa. Illallisen perästä kylvettiin sauna, jossa tytöt pesivät

-selvitetyllä lipeällä ja saippualla vanhain ihmisten päät.

-

-Saunan jälkeen puettiin pyhävaatteet ylle. Paimenet ja kotilapset

-laittoivat itselleen kotimäelle pienen kokon, jota he polttivat

-erikseen. Sikäli kuin kunkin talon nuoriso joutui, he keräytyivät

-kokolle. Nuoret miehet hankkivat kuivia havuja kokon ympärille ja

-istuivat sitten odottamaan väkeä lisää. Kaikkein paikalle saavuttua

-sytytti ukko-Lauri, joka oli vanhin mies kylässä, kokon, joka kohta

-palaa roihmusi täydessä liekissä. Kyttä-Jussi oli tuonut sinne suuren

-karhupyssynsä, jolla ampui muutamia laukauksia. Kun pyssy ei hänen

-mielestään kylliksi kovasti pamahtanut, niin hän nouti kartanosta

-vanhan kirnun, jonka pohjaan hän kaivoi sellaisen reiän, johon pyssyn

-piippu mahtui. Tähän reikään hän asetti pyssynpiipun suun ja ampua

-kajahutti. Se antoi niin kovan pamauksen, että lapset ja muu heikompi

-väki pelästyi, ja maa järisi jalkain alla. Mäet ja metsä raikuivat

-vastaan ja kartano kaikui samaten. Kokon palaa roihmutessa ja pyssyn

-paukkuessa viskasi Mauno-setä kokkovalkeaan pienen erilaisista

-langoista neulotun pussin, jossa oli kaikkia siemenlajeja, mitä

-vuodessa kylvettiin, ja rukoili viskatessaan:

-

-    Oi Ukko ylinen luoja,

-    taatto taivahan jumala,

-    vallan pilvissä pitäjä,

-    hattarojen hallitsija!

-    Pidä pilvissä käräjät,

-    sätehissä neuvot selvät:

-    idätä idästä pilvi,

-    länkä lännestä lähetä,

-    nosta lonka luotehesta,

-    etelästä ennättele,

-    vihmo vettä taivosesta,

-    mettä pilvistä pirota

-    kynnölleni, kylvölleni,

-    varsin vaivani näölle.

-    Nosta korret korttumahan

-    sekä varret varttumahan:

-    yhdestä sataset saata,

-    sadasta tuhannet tuota.

-    Säästäös vihanta vilja

-    rakehilta, rajusäältä,

-    kuivuudelta, märkyydeltä,

-    kovan ilman koskennalta.

-    Tuo tänne utuinen pilvi,

-    kanna kaari karvallinen,

-    utu soille, utu maille,

-    utu peltojen perille,

-    utu kauas kankahille,

-    metsähalmeille hajoita,

-    jottei halla harmaaparta,

-    pohjoisen pahanen poika

-    veisi viljoja pilalle,

-    turmiolle tuotteleisi.

-    Anna vuosi, viljavuosi

-    näille raukoille rajoille,

-    poloisille Pohjan maille.

-    Vilja pitkäksi viruta,

-    sato saata runsahaksi,

-    iloksi imeisten lasten,

-    miesten, naisten mielhyväksi.

-

-(Tätä taikaa ei minun muistaessani ole harjoitettu, mutta isoisäni

-kertoi ennen sitä tehdyksi. Loitsija Matti Hinkkanen Parikkalasta

-uhrasi juhannuskokolla vielä vuonna 1886.)

-

-Kun paimenilla ei ollut pyssyjä, millä he olisivat ampuneet,

-niin he ottivat omasta kokostaan kovia joko koivun tahi katajan

-hiiliä, panivat yhden kerrallaan maaperäkivelle ja iskivät hiileen

-niin suurella pyöreällä kivellä, minkä vain nostaa jaksoivat. Se

-antoi kajauksen, jos ei juuri niin kovan kuin pyssy, niin ainakin

-sellaisen, että se heille vältti.

-

-Kokon palaessa istuivat vanhemmat ihmiset kokon ympärillä

-keskustellen vuodentulotoiveista, ilmoista ym. Nuori kansa katseli

-seisoallaan sekä oman että naapurikylän kokonpaloa. Aina kun joltakin

-kokolta ampuminen kuului, vastattiin Niemelän kokolta ampumalla.

-Vihdoin sanoi kyttä-Jussi:

-

--- Nyt minä olen jo osakseni ruutia polttanut. Jos kuka tahtoo vielä

-ampua, niin maksakoon minulle ruutirahan ja ampukoon sitten vaikka

-koko yön.

-

-Pian ilmestyi halukkaita ampujia ja maksajia, jotka vuoron perään

-ampua kajahuttelivat.

-

-Niin kauan kuin kokon paloa kesti, viipyivät vanhat ja nuoret kokon

-ympärillä. Kokko palaa roihmusi ensin ala- ja sitten yläpuolelta.

-Vihdoin kahahti tuli riu'un päässä olevaan tervasaaviin, joka

-yksinään palaa lekotti, ja näytti edempää katsojalta niin kuin

-suuri tulipallo olisi loistanut vaaleassa kesäyöilmassa. Vähitellen

-heikkeni tulen liekki: saavin vanteet paloivat poikki ja hiiltyneet

-laudat tipahtelivat yksi toisensa perästä riu'un juurelle, jossa ne

-vielä vähän aikaa palaa tuikuttivat ja vihdoin sammuivat. Viimeiseksi

-kaatua rojahti kokkoriukukin, joka tuoreena oli kestänyt kovan

-kuumuuden.

-

-Vielä hetkisen aikaa ihailivat vanhemmat ihmiset kesän ihanuutta ja

-katselivat nuorten aloittamaa leikinpitoa tanssilavalla. Sen jälkeen

-he läksivät kotiinsa.

-

-Nuoret aloittivat leikkinsä vastakkaistanssilla. Sitten he tanssivat

-pitkää piikaa. Tytöt kävivät rintamaan toiselle ja pojat tyttöjen

-vastapäätä toiselle puolelle tanssilavaa. Tyttöjen puolelle

-ylimmäiseksi kävi Korjuksen Mari ja poikien puolelle Korjuksen Risto.

-Toisten laulaessa:

-

-    Mistäs piisaa, mistäs piisaa

-    pitkiä piikoja aina?

-    Hätätilass, köyhäss varass

-    pienemmätkin naidaan,

-

-otti Korjuksen Mari Mattilan Simon, joka seisoi häntä vastapäätä, ja

-tanssia pyöräytti kerran hänen kanssaan ympäriinsä; samaten tanssi

-Korjuksen Risto vastakkaisensa tytön Niemelän Annin kanssa. Sitten

-tanssi Risto Marinsa kanssa toisten laulaessa:

-

-    Hostis tostis toitima ralla,

-    siivo likka likistelee siivon pojan kanssa.

-

-Samalla tavalla tanssitti Mari seuraavan pojan ja Risto seuraavan

-tytön, aina väliin keskenänsä tanssien, kunnes koko rivit tulivat

-tanssitetuiksi. Sitten kävivät Mari ja Risto paikoilleen. Niemelän

-Anni ja Mattilan Simo kävivät sitten tanssittajiksi ja tanssittivat

-taas Anni pojat ja Simo tytöt tanssien välillä keskenään. Heidän

-käytyään paikalleen rupesivat heidän viereisensä poika ja tyttö

-tanssittajiksi. Sillä tavalla sai jokainen tyttö ja poika olla

-sekä tanssittajana että tanssijana. Sen perästä leikkivät he vielä

-muitakin leikkejä ja vasta puolen yön aikana he menivät kukin

-kotiinsa.

-

--- Emmekös mene tuonne Luorikon puoleiselle järven kivelle istumaan

-päivän nousuun asti, niin saamme nähdä vedestä nousevat sulhastemme

-hahmot? ehdotteli Niemelän Anni toisille tytöille.

-

--- Minä en voi mennä mihinkään äitini luvatta, vastasi Niemelän Kaisa.

-

--- Heittäkää hyvät tytöt koko konstit pois, eivät ne kumminkaan

-toimita mitään, pyysi Korjuksen Mari.

-

--- Hyvähän sinun on muita neuvoa, kun itse olet saanut sulhasen.

-Kunhan olisit meidän asemessamme, et suinkaan niin puhuisi, vastasi

-Sohvi.

-

-Sen pitempään sitä juttua ei enää jatkettu, vaan tultiin kotiin.

-Marin ja Kaisan maata mentyä tuumailivat Anni ja Sohvi, mitä pitäisi

-tehdä, jotta saataisiin tietää tuleva sulho. Vihdoin sanoi Anni:

-

--- Muistatkos sinä Sohvi, kun viime talvena meillä kävi tuo

-kulkulaismuija, jota sanottiin Hynnisen Kertuksi. Hän neuvoi tyttöjä

-juhannusyönä panemaan yhden astian alle viinaa, toisen suoloja ja

-kolmannen hietaa. Jos yön aikana on viinaan kosketettu, niin saadaan

-rikas sulho, jos suoloihin, niin toimeen on tuleva, ja hietaan, niin

-on köyhä sulho.

-

-Tytöt tekivät niin ja veivät saunan penkille jo mainitut tavarat,

-jotka laittoivat erikseen puuvatien alle kumpikin. Siellä juohtui

-tytöille mieleen, että jo mainittu Kerttu oli neuvonut tyttöjä

-menemään juhannusyönä makaamaan sellaiseen huoneeseen, jossa ei

-ollut kukaan ennen maannut. Huoneen lattia oli lakaistava puhtaalla

-vastalla rikat keskelle lattiaa ja niiden rikkojen päälle tuli

-tyttöjen käydä makaamaan, niin unissaan näkivät tulevan sulhonsa.

-Tämän neuvon johdosta päättivät tytöt käydä makaamaan uuteen aittaan,

-joka ei vielä ollut kokonaan valmis. Ja sen he tekivätkin.

-

-Kokolta tultua keskustelivat Niemelän emäntä ja Mari-täti jotain

-keskenään. Sitten emäntä otti kirnusta kolmannen vanteen, meni

-kesannolle lehmätarhaan, jossa kiersi kolme kertaa myötäpäivään

-jokaisen lehmän ympäri kirnunvanteella lausuen:

-

-    Juoskohon jokena maito,

-    tänne vilja virratkohon,

-    makeainen matkatkohon,

-    maitokosket kuohukohon,

-    joka kukkasen kuvusta,

-    joka heinän helpehestä,

-    metisistä mättähistä,

-    vihannoista vierukoista,

-    tuorehista turpehista,

-    kastekorren kainalosta.

-    Kosken kuohua pitääpi,

-    maitoreiän retkahella,

-    kultaisehen kuppisehen,

-    vaskilaitaiseen vatihin.

-

-Kun emäntä oli päässyt kartanoon, tuli Mari-tätikin kotiin vesilasku

-olalla. Hän kertoi tavanneensa kotirannasta kaksi nuottavenettä,

-joihin hän pani äyskärillä vettä, ja kun vesi oli virrannut veneen

-kaarien lävitse, niin hän mätti sen äyskärillä laskuun. Mutta

-kolmannen verokunnan venettä kun puuttui, niin hänen täytyi mennä

-aina Luorikon päähän saakka ja tehdä siellä sama temppu.

-

--- Nyt jos kuka lehmä tahtoo pidättää maitonsa, niin sinä Riitta anna

-tästä laskusta vettä niin kyllä se auttaa, neuvoi Mari-täti.

-

-Emäntä kertoi puolestansa miten hän oli tarhassa tehtävänsä

-toimittanut.

-

--- Nyt saat olla huoletta, että kirnusi tulee voihin, jos et vaan

-laske maidonpäällisiä liiaksi lämpenemään etkä kovin kylmältä kirnua,

-vakuutti Mari-täti.

-

-Mari-tädin pakinoidessa vilkaisi emäntä silmillään pellolle ja sanoi:

-

--- Katsos Mari-täti, minusta näyttää tuolla Sääskiniemen kainalossa

-jotain palavan.

-

--- Se on raha-aarre, joka siellä juhannusyönä palaa, se palaa

-likuttaa niin kuin viina. Tämä yö on niin tärkeä, ettei kenenkään nyt

-pitäisi maata. Minä menen herättämään Mauno-sedän sitä katsomaan,

-virkkoi Mari-täti ja läksi sillä puheen Mauno-sedän huoneen ovea

-kolkuttamaan.

-

-Kun Mauno-setä tuli katsomaan, niin ei siellä enää mitään valkeaa

-näkynyt.

-

--- Se suittaa olla se raha-aarre, jonka meidän entiset ukot

-sota-aikana Sääskiniemeen hautasivat. Se kuuluu olevan viinapannu

-hopearahoja täynnä. Tämä aika olisi juuri soveliain aarteen

-hakuun, mutta enpäs minä poloinen poika muistanut illalla, jotta

-olisin valvonut puoleen yöhön asti, ja saanut nähdä missä kohti se

-aarre paloi. Nyt se on myöhään. Täytyy odottaa tulevaan vuoteen

-juhannukseen asti ja sitten hakea se ylös, sanoi Mauno-setä.

-

--- Mutta jos aarre on pantu uhrin kanssa, niin mitäpä sinä sille

-mahdat, vaikka kuinka hyvin tietäisit missä paikassa se on, virkkoi

-Mari-täti.

-

--- Tiettävästi se uhrin kanssa on sinne pantu, mutta minun ukko

-vainajani neuvoi minulle uhrinkin. Hän sanoi, että pitää ottaa

-valkean kolmiöisen vasikan sydänmuna ja polttaa se aarteen päällä,

-niin kyllä sen sitten helposti sieltä saa, selitti Mauno-setä.

-

-Juhannusaamuna, kun vanhat ihmiset nousivat, niin he menivät tyttöjä

-herättämään, mutta näitä ei ollutkaan huoneessa. Vihdoin havahtuivat

-tytöt itsestään ja menivät heti saunaan katsomaan miten siellä

-asiat olivat. Kaikki oli siellä aivan paikallaan niin kuin he ne

-illalla sinne olivat laittaneet. Siellä panoksia korjaellessaan he

-koettelivat muistella mitä unta kumpikin oli nähnyt. Mutta kun ei

-kumpikaan muistanut untansa, niin he päättivät olla hiiskumatta koko

-asiasta kenellekään.

-

-Kun kaikki väki oli peseytynyt, kokoontuivat kaikki miehet suuren

-pöydän ympärille rukousten pitoon. Naiset seisoivat ympäri tupaa

-penkkien vieressä. Mauno-sedän esimerkkiä seuraten nousivat miehet

-seisoalleen ja Mauno-setä alkoi veisata, johon koko perhe yhdisti

-äänensä:

-

-    Jo joutui armias aika (Vvk. 318)

-

-Laulun loputtua istausivat miehet penkille, panivat kätensä ristiin

-pöydälle ja kumarsivat päänsä käsiensä päälle. Naiset taasen

-laskeusivat polvilleen penkkien viereen, panivat kätensä ristiin

-penkille ja kumarsivat päänsä.

-

-Sitten luki isäntä "Rukouksen jolla me itsiämme sabbathille eli

-juhlalle valmistamme", "Rukouksen maanhedelmästä", "Isä meidän" ja

-"Herran siunauksen". Lopuksi veisasivat kaikki seisoallaan Korjuksen

-Riston aloittaman värssyn:

-

-    Sinua myös kanssa kiittää mahtaa,

-    ja ylistää sangen suurest,

-    ett kukin aina nähdä saa,

-    maan hedelmän kantavan tuoreest:

-    siunatkoon meit Isä ja Poika,

-    siunatkoon Pyhä Henki myös!

-    Peljätköön kukin maan paikka

-    Herraa suurta ja väkevää työss;

-    sen päälle sanomme: Amen.

-

-                        (Vvk. 61:3)

-

-Murkinan jälkeen läksi rahvas kirkkoon: poikamiehet ratsain

-nuoremmilla hevosilla, joiden korvallisille suitsiin sidottiin

-kulkusia, ja vanhemmat miehet vaimoineen kärrillä. Nuoremmat naiset

-panivat kenkänsä, sukkansa ja virsikirjansa nyyttiin. Mari-täti sitoi

-uudet ihokiskoiset kirkkovirsunsa vyönsä alle. Paimenet ottivat

-kengät olallensa ja niin läksi koko nuori väki avojaloin astumaan

-kirkolle. Paimenten äidit menivät lapsiansa päästämään eli kaitsemaan

-elukoita metsään.

-

-Lepikossa kirkkotarhan ulkopuolella naiset kenkivät, silittivät

-tukkansa, asettivat korva- ja otsahiuksensa säännölliseen

-järjestykseen ja panivat silkit päähänsä. Pojat olivat jo kenkineet

-maantielle päästyänsä. Pappilan kaivon ympärille oli joukko

-janoavaisia kokoontunut janoansa sammuttamaan raikkaalla vedellä.

-Pitäjäntuvan rannassa venematkalaiset kanivat (kaunistelivat)

-itsiään. Pojan vekarat uivat tyynessä kirkkojärvessä. Uimasta

-päästyään ja saatuaan vaatteen yllensä he ottivat voileipiä, so.

-he valitsivat rannalta sileät latuskaiset kivet, joita heittelivät

-järven pintaa myöten sillä tavoin, että kivi kaapsahti välistä

-veteen kiitäissään tyynellä pinnalla. Se vasta oli koko mestari,

-joka pitemmät voileivät osasi ottaa, siis kenen kivi kauemmas kulki.

-Sitten koettiin heittää korkealle viskaamalla kiviä kilvan, ja mies

-se joka kauemmas jaksoi kiven viskata järven selälle.

-

-Kirkonmäellä, kun vanhemmat tuttavat miehet kohtasivat toisensa, he

-tarjosivat toisilleen taskumatista viinaa, jota he olivat Ukon juhlan

-kunniaksi kerallensa ottaneet. Vanhemmat naiset taasen antoivat

-tuttavilleen tuomisiksi joko lehikkaita, ohra- tai ruisleipää, mutta

-useammin piirakoita.

-

-Aamukellon soitua alkoi kansaa virrata kirkkoon, joka oli muutamilla

-koivuilla koristettu. Kirkonvaivaiset, jotka juhannusaattona

-olivat olleet kirkkoa puhdistamassa, varustausivat jo aikaiseen

-kirkonporstuan penkille istumaan ja anomaan almua hattu kourassa. Ohi

-kulkevat armeliaat ihmiset heittivät jonkin vaskirahan vaivaisten

-hattuun, josta saajat kiittivät lahjain antajaa.

-

-Kirkosta päästyä riisuivat naiset kenkänsä ja virsunsa lepikossa ja

-astuivat paljain jaloin kotiinsa. Miehet astuivat kengät jalassa niin

-kauan kuin maantietä piisasi, mutta kylätiellä hekin heittivät kengät

-jalastaan ja kävelivät loppumatkan avojaloin.

-

-Ne harvat henkilöt, jotka juhannuksena olivat kotiin jääneet, kävivät

-talosta taloon Juhaneja nostamassa. Nostopalkaksi annettiin joko

-kahvia tai sen puutteessa viinaa.

-

-Keski-iltoin aikana kokoontui kylän nuoriso Kotimäelle

-leikitteleimään. Pienemmät pojat kokoilivat havuja ja risuja kokon

-sijalle ja polttaa rätisyttivät niitä sekä ampuivat hiilillä.

-Vähitellen kokoontui vanhempiakin ihmisiä nuorten leikkejä katsomaan.

-Kotona olijat joko lukivat tahi veisailivat suvivirsiä. Nuorukaiset

-erkanivat myöhään kotiinsa, jossa illallisen jälkeen kävivät

-makaamaan päättäen juhannuksen vieton.

-

-

-

-

-Arkiset askareet

-

-

-    Sisältö: Kasken kaataminen. Vastojen teko. Lehden riipiminen.

-    Käärmeenpurema. Käärmeen vihojen loitsiminen. Tukkujen teko.

-    Papumaan kitkeminen. Nippujen teko. Pietarin päivä. Lammasten

-    pesu. Tyttöjen laulu.

-

-Juhannuksesta päästyä aloitettiin Niemelässä kasken hakkaus. Isäntä

-kävi merkitsemässä lehdon Piesossa, mikäli sitä oli hakattava.

-Naisille ja ensi kesää työllä käyville pojille teroitettiin kassarat

-(vesaimet), joilla he karsivat oksat puista ja hakkasivat vesat ja

-vitsakset poikki. Vesoessaan he kiskoivat tuohia. Niistä tehtiin

-hiplummista (hienommista) pesuvihkoja, jotka punottiin heti ja

-käärittiin vihkoiksi. Jäykemmät tuohet käärittiin käähkärölle ja

-niistä tehtiin virsuja. Kaikkein jäykimmät kerittiin kerälle ja ne

-tehtiin tohveleiksi. Mitä eivät vesojat ylettäneet maastajaloin

-kiskoa, sen he kiskoivat sitten kun koivut oli kaadettu.

-

-Kun miehet arvelivat naisten saaneen jonkun verran vesosta, he

-menivät terävillä kirveillä kaskea kaatamaan. Kasken hakkuu

-toimitettiin tavallisesti yläkuulla, jotta maa paremmin vesoittuisi

-eivätkä aitapuut niin pian mätänisi. Ainoastaan jos oli tehtävä

-raivinkia -- notkomaata raivattava heinämaaksi tahi muuta maata

-uudispelloksi -- niin silloin hakattiin puut alakuulla, jottei maa

-vesoittuisi. Kaskea alettiin hakata tuulen alta, joten kaikki puut

-kaatuivat yhtäännepäin. Paksuimmista puista kolottiin (kuorittiin)

-tyvet, jotta ne paremmin kuivuisivat ja pihkettyisivät.

-

-Kaskea kaataessaan katsoivat miehet tarkoin mitä tarvekalua mistäkin

-puusta saadaan. He ottivat kaskesta lusikka-, kapusta- (leivi-),

-karttu-, vartta-, kaplas- ja keträpuita sekä telikon (takareen)

-jalas- ja kärrinpaltsta- (palsta-)koivuja, resla- ja saahka- (ajo-)reen

-reunapuita, vemmeltuomia, aisakoivuja, saarapuita, sonta- ja

-levityshankopuita ym. tarvekalua. Nuoret pojat ottivat emännälle

-härkkimiä ja hierimiä. Muutamia lehti- ja havupuita jätettiin

-kaatamatta siemenpuiksi. Ukkomiehet kiskoivat virsu- ja tohvelituohia

-sekä kattolevyjä. Kotiin tullessa iltasilla oli jokaisella, niin

-hyvin vesojilla kuin hakkaajilla, jotain kantamista, muutamilla

-olikin täysi kannalmus. Ukko-Laurikin toi kerän ja pari käähkäröä

-tuohia, jonka nähtyään Helka-ämmä sanoi:

-

-    Hyvä on ukko huononenkin:

-    tuopi tuulellakin,

-    saapi sateellakin,

-    tuopi tuohta virsukseen,

-    pajun niintä paulakseen.

-

-Kun kaski oli vesottu ja hakattu, alkoivat miehet ajaa lantaa

-pellolle ja naiset kävivät leikkelemässä metsästä vastaksia, jotka

-he kantoivat kuormalla kotiin ja latoivat. Ladotut vastat pantiin

-kammitsalle, kaksi vastaa kullekin kammitsalle. Kolmesataa kammitsaa

-vastoja arveltiin riittävän vuoden tarpeiksi. Vastat laitettiin

-tallin luhtiin seinävierille, raavilo-orsien (päätöorsien) väliin

-ja vartaille kuivamaan. Kuivaneina ladottiin vastat tallinluhdin

-nurkkaan.

-

-Vastojen teon perästä alkoivat naiset lehden riipimisen. He ottivat

-riihikkoja tahi muita ruohtimisia paitoja, joihin riipivät haavan,

-pajun ja lepän lehtiä, jotka sitten kantoivat kotiin ja hajoittelivat

-tuvan lattialle kuivamaan. Tämä oli lapsista hauska, kun he saivat

-lehtien päällä ketturoida (piehtaroida) ja tehdä lehdistä rääniköitä.

-He käänsivät haavan lehden nelin kerroin, pureksivat hampaillaan

-kolme tai neljä viivaa vinoon lehteä ja niin oli räänikkä valmis.

-Näitä he sitten toisilleen kaupittelivat ja ottivat maksuksi puusta

-tehtyjä ympyräisiä rahoja. Kun lehdet olivat kuivaneet, ne kannettiin

-elohursteilla kölsän karsinaan ja syötettiin talvella lampaille.

-Uusia lehtiä tuotiin tupaan kuivamaan. Näin pitkitettiin lehden

-kantoa siksi, kunnes alettiin papua kitkeä ja pellonpientareita

-niitellä. Aamurupeamalla, kun metsä oli kostea, levittelivät naiset

-lantaa pellolla tahi tekivät muita kotiaskareita.

-

-Eräänä päivänä, kun Niemelän naiset olivat lehtiä riipimässä Vaitin

-kivikkomaalla, tunsi Sohvi jotain pistosta varpaassansa. Hän katsahti

-jalkoihinsa, jossa suuri mustankirjava käärme mateli. Hän pelästyi ja

-huusi toisille naisille:

-

--- Tulkaa tappamaan, täällä on käärme!

-

-Pian leikkasivat toiset naiset itselleen leppäiset kepit ja tulivat

-tappamaan käärmettä, joka jo oli ennättänyt mataa vähän edemmäksi.

-Käärmeen luo päästyään sanelivat naiset:

-

-    Maa pidä varasi, vihollinen on päälläsi.

-

-Tämä sanottiin sitä varten, ettei käärme pääsisi maan sisään. Sitten

-he tappoivat käärmeen. Sohvi valitti, että mato taisi panna (käärme

-purra) hänen jalkansa, koska sitä tuntuu kirvelevän. Toiset naiset

-tutkivat asiaa tarkemmin ja löysivät Sohvin varpaasta pienen reiän,

-josta tuli verta. He pyyhkivät heti veren pois lehdillä, pesivät

-haavan vedellä ja voitelivat sen tapetun käärmeen verellä, käärivät

-pajun niinellä haavan kiinni ja laittoivat Sohvin kotiin, jonne Anni

-ja Kaisa myötä seurasivat häntä saattamaan.

-

-Kotiin päästyä oli jo Sohvin koko jalkaterä ajettunut. Emäntä otti

-viipulavyön, jolla sitoi kipeän jalan ketroksesta kiinni. Isäntä

-käski Eerikan mennä Riha-Heikkiä perään ratsashevosella lukemaan

-(loitsimaan) käärmeen vihoja. Parin tunnin kuluttua tulikin

-Riha-Heikki ratsastaen samalla hevosella. Eerikka oli nimittäin

-käskenyt Heikkiä joutumaan pian ja itse hän tuli perästä jalkaisin.

-Tultuaan Niemelään Heikki pyysi ja sai viinaa, meni kolme kertaa

-muutetun huoneen kynnykselle istumaan, kaasi viinan kuppiin, johon

-hän loitsi:

-

-    Mato musta maanalainen,

-    toukka Tuonen karvallinen,

-    hivusletti Hiiden immen,

-    paholaisen partakarva,

-    pirun piiska, Hiiden ruoska,

-    ruman hengen ruokosauva,

-    haamu haltian näköinen,

-    raippa raunionalainen,

-    läpi mättähän mänijä,

-    puunjuuren pujottelija!

-    Kuka sun kulosta nosti

-    heinän juuresta herätti?

-    Ken käski pahalle työlle,

-    työlle kehnolle kehotti?

-    Isosiko vai emosi

-    vaiko muu sukusi suuri?

-    Kuka käski, ken kehotti

-    päätä pystyssä piteä,

-    kaulan vartta kauheata?

-    Ken se kieltäsi kehotti,

-    kuka haiku hammastasi

-    puremahan, jyytämähän,

-    syömähän, kaluamahan?

-

-    Tiesitkös puuta purrehesi,

-    pajun juurta pannehesi,

-    närettä näpistäneesi,

-    kokeneesi koivun juurta,

-    haukanneesi haavan juurta,

-    pihlajaista pistäneesi?

-    Et sä puuta purrutkana,

-    pajun juurta pannutkana,

-    närettä näpistänynnä,

-    kokenunna koivun juurta,

-    haukannunna haavan juurta,

-    pihlajaista pistänynnä,

-    kun purit ihon imeisen,

-    turmelit emosen tuoman.

-

-    Mato musta myrkyllinen

-    tahi harmaa haikuhammas!

-    Jos olet pannut, niin paranna

-    jos sä koskit, niin kohenna!

-    Lienet hampahin hakannut

-    tahi iskenyt ikenin

-    eli kielin koskettanut

-    eli purstoin puikkaellut

-    tahi hengin huokonunna,

-    niin tule työsi tuntemahan,

-    pahasi parantamahan!

-    Ota pois omat kipusi,

-    alle haiku hammastesi.

-    Vedä myrkkysi vetenä,

-    maitona pahat panosi.

-    Vie poies vihasi tästä,

-    keltaisin keuhkoihisi,

-    muikeoihin maksoihisi,

-    saata sappesi sisälle,

-    vaskisehen vatsahasi,

-    muuta viinaksi vihasi,

-    vedeksi pahat makusi!

-

-    Jos et pahaasi paranna

-    etkä vie vihojas tästä,

-    niin minä sanon emolles,

-    valittelen vanhemmalles;

-    enemp on emolla työtä,

-    vaiva suuri vanhemmalla

-    pahoja parantaessa

-    takiota tauottaissa.

-

-    Turvotkohon tuomen juuret,

-    kohotkohon koivun juuret,

-    levetköhön lepän juuret,

-    pajun juuret paisukohon,

-    kuusen juuret kohotkohon,

-    kasvakohon kannon juuret,

-    kiven juuret kiintyköhön,

-    vaan ei iho inehmoisen,

-    emon kantaman katalan.

-    Itse turvu tuskihisi,

-    paisu pakkopäivihisi,

-    ähkyhysi ärtyele!

-    Katkea häijy kaheksi,

-    konna kolmeksi muruksi,

-    niin kuin pakkula pahanen

-    tahi leppäpökkyläinen!

-

-    Tuonen toukka, maan matonen,

-    kyy vihainen viirukkainen!

-    Viskoa vihasi tästä

-    hiiden hiililiedoksehen,

-    paholaisen pankon päähän,

-    tuonne helvetin tulehen,

-    pahan vallan valkiahan!

-    Tahi saattele salolle,

-    Kipuvuoren kukkulalle.

-    Siellä keittäös kipuja

-    pikkuisessa kattilassa,

-    yhden sormen mäntävässä,

-    peukalon mahuttavassa.

-    Tee nyt yöllä terveheksi,

-    päivällä imanteheksi,

-    alta aivan raittihiksi,

-    keskeä kivuttomaksi,

-    päältä tuntumattomaksi,

-    ehommaksi entistänsä,

-    paremmaksi muinaistansa!

-

-Loitsittuaan Heikki kaasi viinan puteliin takaisin, meni tupaan

-Sohvin luo, kaasi viinaa pulliin ja käski hänen ryyppäämään, jonka

-Sohvi tekikin. Sitten hän voiteli viinalla käärmeen pureman haavan,

-kääri tupakanlehden päälle ja sitoi sen pajun niinellä kiinni

-loitsien kääriessään:

-

-    Siteheksi Luojan silkki,

-    Luojan kaapu katteheksi

-    tälle jalalle jalolle,

-    vakaiselle varpahalle!

-    Katso nyt kaunoinen Jumala,

-    varjele vakainen Luoja

-    jottei vioille vetäisi

-    eikä tuskihin tulisi,

-    hätäpäivä päälle käisi,

-    pakko saattais parkumahan!

-

-Sitten Heikki kaivoi kuopan tanhualle. Sohvi kannettiin sinne,

-asetettiin kuopan laidalle istumaan ja kipeä jalka pantiin kuoppaan,

-jossa hän piti sitä koko sen päivän. Yöksi kannettiin hänet

-huoneeseen makaamaan. Seuraavan päivän vielä hän piti jalkaansa

-kuopassa. Sen jälkeen alkoi jalka parata.

-

-Kun Riha-Heikki oli saanut työnsä tehdyksi, häntä syötettiin ja

-juotettiin, maksettiin palkka ja kyydittiin hänet hevosella kotiinsa.

-

-Lehden riivinnän perästä naiset katkoivat lehtitukkuja (vihkoja),

-jotka he asettivat aidan seipäisiin ja puiden oksiin kuivumaan.

-Kuivuneina ladottiin tukut lehtikoppeleihin, jotka katettiin näreen

-koskosilla tahi tuohilevyillä. Syystalvella vähän lumen aikana

-vedettiin tukut kotiin ja syötettiin lampaille.

-

-Sitten tuli papumaan kitkeminen. Kitkentäheinät hajoiteltiin

-korkealla olevain huoneiden alle puille kuivumaan. Emännät korjasivat

-kitkentäheinät kuivuneina rouhekölsään. Niistä keitettiin talvella

-lehmille rouhevettä.

-

-Ennen kuin varsinainen heinänteko alkoi, niittelivät naiset

-pellonpientareet. Niitetyt heinät sidottiin nipuille, jotka

-asetettiin pellon seipäisiin kuivamaan. Kuivina koottiin niput ja

-kannettiin vitsakuormalla rouhekölsään talven varaksi.

-

-Pietarin päivä oli jonkinlainen puolipyhä, jolloin ei tavallisesti

-mitään raskaampia töitä toimiteltu. Miehet tekivät minkä mitäkin:

-korjailivat työkaluja, paikkailivat kyntökenkiä ynnä muuta sellaista.

-Naiset taasen ompelivat uusia ja laittelivat vanhoja vaatteitaan

-aamurupeamalla. Murkinan aikana ajoivat koko kyläläiset lampaansa

-Aitjärven rantaan pestäväksi. Nuoret naiset tulivat perästä lampaita

-pesemään. He riisuivat vaatteensa rannalle, pukivat jonkun vanhan

-paidan yllensä, ottivat aidan kolkkaseen ajetusta lammaslaumasta

-kiinni joko emälampaan tahi vuonan, jota taluttivat pitäen sen päätä

-ja etujalkoja kainalossaan, joten lammas käveli hyvin vastahakoisesti

-järveen. Siellä se pestiin yltä ympäriinsä, jonka jälkeen lammas

-laskettiin toisten joukkoon. Siinä oli hälyä, kiirettä ja älinää, kun

-lampaat määkivät etsien vuoniaan ja vuonat samaten etsien emäänsä.

-Paimenet huusivat akkiloidessaan lampaita, jotka eivät tahtoneet

-kestää aidan kolkassa. Akat toruivat paimenia, jotka eivät olleet

-kylliksi valppaita lampaita järjestyksessä pitämään. Tytöt nauraa

-kikattivat, kun joku lammasta järveen taluttaessaan kaatua kellahti

-joko rannalle tahi järveen.

-

-Kun kaikki lampaat oli pesty, kävivät lammasten pesijät uimaan paidat

-yllä. Ilma kun ei päässyt paidan välistä pois, niin se nosti suuren

-kuppilon naisten selkään, jolle paimenet nauroivat ja ilkamoisivat.

-Uimasta päästyään naiset pukivat tavalliset vaatteet yllensä,

-hajoittivat märät paidat pehkojen päälle kuivamaan ja kävivät

-nurmikolle istumaan. Tytöt ottivat nuorempia ja vanhempia homeheiniä

-ja asettivat niiden kannat sormiensa väliin niin, että kannat vähän

-näkyivät sormien välistä käden selkäpuolella. Sitten he käskivät

-toistensa ottaa jonkun kannan, josta arvattiin, saako tyttö vanhan

-tahi nuoren sulhon, sen jälkeen, miten otettava homeheinä oli, vanha

-tahi nuori. Se antoi taas uutta naurun aihetta koko seuruelle.

-

-Murkinalta naiset menivät metsään tuohia kiskomaan. Vanhemmat naiset

-kävivät eri joukkoihin ja tytöt erikseen. Tytöt menivät kauemmas,

-aina karjamaan perille, jossa kasvoi suuria puita, kiskomaan tuohia,

-vaan vanhemmat naiset kiskoivat likimetsistä. Kun tavattiin joku hyvä

-koivu, jossa oli jäykkä tuohi, eikä se ollut rupinen, niin siitä

-kiskottiin, mikäli vain yletettiin. Jos tuohi oli erinomaisen hyvää

-ja koivu sileä, niin he tekivät hankurat, joita myöten kiipesivät

-koivuun ja kiskoivat yläpuolelta. Kiskoessaan tytöt lauloivat:

-

-       Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka,

-    moni poika minua jo houkutteli hukkaan.

-       Ruusu ei oo kauniimpi kuin tyttö Karjalassa,

-    eikä toista tarvita, kun olen maailmassa.

-       Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkee,

-    lempi syttyy sydämeen ja mieli naida tekee.

-       Minä olen siivo tyttö, siivon nimen kannan,

-    enkä minä joka pojan halatakaan anna.

-       Pian on se tyttö raukka tullut kunnialta,

-    joka kerran heittäypi noiden poikain valtaan.

-       Pojilla ja susilla on yhtäläinen mieli,

-    susi kulkee ääneti, vaan pojill on liukas kieli.

-       Poika puhuu kaunihisti tytön sängyn eessä:

-    mesi, maito kielellä, vaan myrkky sydämessä.

-       Elä neito ilolla ja kulje kunnialla,

-    kunniaton tyttö on kuin halmehessa halla.

-

-Keski-iltoin aikana tulivat naiset tuohesta, söivät päivällisen

-ja alkoivat kääriä tuohia. Tanakammat tuohet pantiin kerälle

-tohvelituohiksi, vaan hiplummat (hienommat) tuohet käärittiin

-käähkärölle, yhden virsun tuohet kullekin käähkärölle. Hipluimmat

-punottiin pesuvihkoiksi ja korjattiin huoneeseen. Tiellä kävellessään

-ja ruoka-aikoina tekivät naiset tohveleita ja virsuja.

-

-

-

-

-Kokouspyhä

-

-

-    Sisältö: Kirkolle meno. Kaupanteko. Ryyppymiehet. Tyttöjen

-    kannattaminen. Tuomisten antaminen. Väkijoukon tulva. Kirkkojen

-    suojeluspyhät: Kirkkopyhät. Tuppijuhla. Tamppaaminen.

-    Kokoussunnuntai. Kihupyhä. Atrioitseminen. Paluumatka.

-

-Kokouspyhän edellisenä sunnuntai-iltana kokoontui Niemelän kylään,

-jossa oli paljon tyttöjä, iso joukko vieraan kylän poikia käskemään

-Niemelän tyttöjä menemään kokouspyhänä kirkkoon luvaten kannattaa

-heitä hevosensa selässä. Nuoriso olisi tainnut mielellään pistää

-tanssiksikin, jos olisi heidän valtansa ollut, mutta kun he tiesivät

-ettei kesällä ollut tapana tanssia muulloin kuin juhannuskokolla,

-niin ei auttanut muuta kuin täytyi tyytyä olemaan tanssitta ja

-mukaantua esi-isien tapoihin.

-

-Kokouspyhän lauantaina päivällisen jälkeen ei nuori väki Niemelässä

-enää mennyt ulkotöille, vaan varusteleisi juhlalle lähtemään. Tytöt

-

-    panivat päällensä parasta,

-    valkehinta varrellensa,

-

-läksivät matkaan jo keski-iltoin aikana ja pojat saunan kylvettyään

-olivat jo matkahommassa, vaikka eivät saaneet lähteneeksi ennenkuin

-vähän jälkeen puolenyön. He satuloitsivat hevosensa, panivat kalkalot

-(kulkuset) suitsiin hevosten korvallisten kohdalle ja niin läksivät

-matkaan.

-

-Tyttöjen matkueeseen yhdistyi tiellä muitakin matkalaisia. Vanhemmat

-ihmiset ja ne, joilla oli jotain kaupattavaa, ajoivat hevosilla

-ja kärryillä, vaan nuorempi väki ja tytöt varsinkin astuivat

-jalkaisin. Kymmenen virstan päähän kirkolta hävisivät tytöt yöksi

-maantienlaidassa olevaan taloon. Siinä he illan kuluessa katselivat

-etämatkaisten kulkua kirkolle, kuinka naiset astuivat selässä

-palttinaiset hurstit, joissa he pienokaisiaan kantoivat. Hurstin yli

-oli hurstut levitetty, jottei päivä päässyt paahtamaan pienokaisten

-hienoa ihoa. Hurstuesta oli myös jonkinlaista suojaa sateella. Se

-toimitti siis sekä nykyajan päivän- että sateenvarjon ammattia.

-Sydänmaalaiset, joilla ei ollut kärriteitä kotiin, kulkivat ratsain

-ja kuljettivat eväänsä ynnä muut rihkamansa satulan koljossa.

-Suurempia kapineita veti hevonen perässään ristiin asetetuilla

-seipäillä, jotka toimittivat kärrin ammattia. Nämä kaikki riensivät

-kirkolle yöksi ja ottivat yösijansa joko pitäjäntuvassa, pappilan

-perheentuvassa tahi kirkon läheisissä naapuritaloissa.

-

-Jo lauantai-iltana tehtiin kirkolla kaikenlaisia kauppoja:

-vaihdettiin, ostettiin ja myytiin hevosia, ostettiin kaikenlaisia

-käsitöitä niin kuin satuloita, piiskoja, viikatteita, sirppejä,

-keritsimiä, vöylisiä, kulkusia, lehmäin ja lammasten kelloja,

-vehnäspullia, piittinää, katajaolutta ym. tavaraa. Kirkkotarhan

-ulkopuolella oli kaupan paloviinaa, joka myöskin kulki kaupaksi.

-

-Ne jotka kirkolla olivat yötä, järjestelivät jo varhain

-sunnuntaiaamuna tavaroitaan ja sijoittelivat niitä enin huomattaville

-paikoille. Oluttynnyreitä (puolikoita) asetettiin kirkkotarhan aidan

-viereen. Rinkeli-, räänikkä- (renikka-), kauruska- ja vehnäskorit

-asetettiin niin taroisalle paikalle, että yleisö ne pian huomasi.

-Kellotapulin viereen varustausivat piittinän kauppiaat ja vähän

-ulompana oli muita rihkamakauppiaita. Ulompana lepikossa olivat

-viinan kauppiaat. Äidit ripustivat pienokaistensa hurstit kirkon

-ympärillä kasvavain puiden oksiin, jättivät lapsosensa suurempain

-veljien, sisarten tahi mummojen tuuditettavaksi ja menivät itse joko

-kaupuksiansa tekemään tahi tuttaviansa ja sukulaisiansa tapaamaan.

-

-Myös ne, jotka sunnuntaiaamuna kirkolle saapuivat, tulivat

-tavallisesti niin varhain, että ennättivät kauppoja tehdä ennen

-jumalanpalveluksen alkamista, sillä jumalanpalveluksen aikana ei

-saanut mitään kauppaa tehdä.

-

-Miehet tavattuansa sukulaisensa tahi tuttavansa tarjoilivat

-toisilleen taskumateistaan, puhelivat ilmasta, vuodentulosta,

-kesätöistä ynnä muista asioistaan sekä tekivät kaupuksensa. Ne, jotka

-olivat viinaanmenevät, hakivat viinankauppiaat, ostivat, ryyppivät

-ja viipyivät viinankauppiaan lekkerin tienoilla eivätkä muusta

-välittäneet. Vähitellen kokoontui samaan tapaan taipuvia kosolta

-yhteen, ja siinä ryyppimisen ohessa tupakoitiin ja puheltiin niitä,

-näitä ajan ratoksi. Nämä olivat tavallisesti vanhempaa miesväkeä,

-jotka viinan tykönä viipyivät, mutta nuoria ei niissä koskaan ollut;

-sillä silloin oli tapana olla

-

-    nuoret miehet naimattomat

-    vielä viinan juomattomat.

-

-Ei silloin nähty nuoria viinan villissä eivätkä vanhemmatkaan

-ryypätessään toraa ja tappelua nostaneet, vaan keskustelivat

-lystillisistä tapahtumista, joka tavallisesti herätti naurua. Suitti

-väliin niinkin tapahtua, että joku kärkkäämpi luikkasi niin ahneesti

-että täytyi levätä, ennen kuin liikkeelle pääsi, mutta useimmat

-pitivät "suussa siemenen määrän". Vaan jos joku harppasi niin ololta,

-ettei kirkkoon kyennyt tahi etteivät tolpat kannattaneet toisten

-kanssa kotia lähteä, sitä kerrottiin sitten suurena ihmeenä monet

-ajat perästä päin.

-

-Kohta sen jälkeen, kun Niemelän tytöt olivat sunnuntaiaamuna

-lähteneet yöpaikastaan ja alkaneet astua maantietä, tuli joukko

-poikia ajaen uljailla ratsuillaan. Nähtyään tytöt pojat pysäyttivät

-hevosensa vähäksi aikaa ja tuumivat kuka poika minkin tytön ottaa,

-ettei tulisi mitään häiriötä. Sitten he ajoivat tyttöjen luo, jolloin

-Lippolan Juhana pidätti hevosensa maantien puolessa olevan kiven

-kohdalle ja sanoi Niemelän Kaisalle:

-

-    Kiepsahas Kaisa kivelle,

-    käy taakseni tarakkaan,

-    sitte kulemme yhdessä

-    niin kuin pari harakkaa!

-

-Pian Kaisa nousi kivelle. Juhana pitäen toisella kädellään hevostansa

-suitsen räimistä kiinni ojensi toisen kätensä Kaisalle, johon Kaisa

-tarttui, astaisi jalkansa Juhanan jalalle ja niin nousta heilahti

-Juhanan taakse hevosen selkään, johon kävi yksipuolesti istumaan,

-kieraisi käsivartensa Juhanan vyötäisten ympäri, ja sitten alettiin

-ajaa. Samalla tavalla ottivat toiset pojat kukin sen tytön, jonka oli

-yhteisessä neuvottelussa päättänyt ottaa. Tolja, joka erinäisestä

-syystä oli jäänyt jäljelle toisten arttelista (joukosta), tuli

-myöhempään ja luuli erästä vieraan kylän tyttöä, jota hän ei

-takaapäin tuntenut, Mäkelän Liisaksi, ja käski hänen nousta kivelle.

-Tyttö seurasi käskyä ja nousi kivelle. Mutta Tolja nähtyään ettei se

-Liisa ollutkaan, vaan oli musta ja ruma kuni herneen hirvitys, sanoi:

-

--- Jää tyttöparka kivelle, ehkä siinä valkenisit tulevan vuoden

-kokouspyhäksi, ja ajoi sillä pois jättäen tytön kivelle. Tytölle

-tietysti kävi häpeäksi moinen pilkanteko, ja nolona ajoi Toljakin

-toisten poikain luo, jossa nämä nauraa viiristelivät Toljan

-pettymykselle.

-

-Heti kun Kaisa oli istautunut Juhanan tarakkaan, kysäisi Juhana

-kuulumiset, johon Kaisa vastasi:

-

--- Hyvinhän minulle kuuluu, vaikka eivät sentään kaikki asiat ole

-niin hyvin, kuin minä ne soisin olevan. Kuulehan rakas Juhana!

-Hamasta siitä ajasta alkain, kun minä kävin rippikoulussa, on

-meillä joka pyhäilta käynyt vieraan kylän poikia, joita minä en

-tunne puoliakaan. No niistä ei sen enempää, vaan viime sunnuntaina

-kertoi Mari-täti kirkosta tultuaan, että rikkaan Junnolan emäntä oli

-haastanut hänelle, jotta hänen poikansa aikoo tänä syksynä kosioida

-minua.

-

--- No se ei haittaa mitään, jos hän ja vaikka vielä kaikkikin pojat

-sinua kosioisivat; onhan se sinulle sitä suurempi kunnia, mitä

-enemmän sulhasia käypi. Minunhan sinä kumminkin olet, vastasi Juhana.

-

--- Niin kyllä, sinun minä olen, se on ollut aina minun ajatukseni

-ja siksi minä en soisi kenenkään muiden minua kosioivan, vastasi

-Kaisa. Mutta minua pelottaa, että jos se Junnolan rahjus tulee minua

-kosioimaan, ajaa isäni minut menemään väkisenkin hänelle. Isästäni

-näet on Junnolan tila paras koko seurakunnassa ja talo on rikkain

-koko paikkakunnalle.

-

--- Ei rahalla rakkautta osteta, Kaisa kulta, lohdutti Juhana. Jos

-vain meillä on rakkautta, niin kyllä Jumalalla on rikkautta. Ja jotka

-Hän on yhteen sovittanut, niitä eivät saa ihmiset erottaa. Sinä olet

-minun ja minä olen sinun, eikä meitä erota muu kuin kuolema. Jos

-Jumala on meidän puolellamme, kuka voipi silloin meitä vastustaa?

-Tiettävästi ei kukaan. Ja paitsi sitä, niin enhän minäkään mikään

-köyhä enkä naukumaijan poika ole.

-

--- Et kyllä olekaan, vaan et niin rikaskaan kuin Junnola on. Minä

-luotan Jumalaan ja sinuun, vastasi Kaisa surullisena.

-

--- Saat luottaa huoletta, minä en sinua heitä, vakuutti Juhana.

-

--- Kuulehan hyvä Juhana! Tänään se Junnolan Martti, joka ei minua

-tunne, kuuluu varustaivan minua katsoman, vaan minä aion mennä

-kirkkoon perälle parvea, ettei hän minua näe, ja niin teen hänelle

-kiusaa, sanoi Kaisa.

-

--- Nyt et sinä Kaisa kulta älyä oikein, vastasi Juhana. Jos Martti ei

-näe sinua, niin hän ei voi kuvitella mielessään, kummoinen sinä olet.

-Mutta jos hän näkee sinun ihanat kasvosi, hän syttyy kuin tuleen ja

-sitten kun ei hän sinua saa, niin se on vasta kiusaus. Kävele vain

-kultaseni reippaasti muiden tyttöjen kanssa, ja katso suoraan Marttia

-silmiin, niin se vaikuttaa tehokkaammasti häneen.

-

--- Olkoon niin, minä teen sinun neuvosi mukaan, virkkoi Kaisa. Oli se

-nyt sentään hyvä, että saimme yhdessä puhua. Minun sydämestäni putosi

-niin kuin kylmä kivi, kun sain vakuutuksen sinun rakkaudestasi.

-Minä puolestani en voi sinua unhottaa milloinkaan. On niin hauskaa

-kun taas saimme puhella keskenämme. Sitten perin kun viime talvena

-kylänluvuissa emme ole saaneet puhua keskenämme. -- Hyvästi nyt armas

-kultaseni! Toiset tytöt näkyvät jo laskeutuvan hevosten selästä ja

-minun täytyy joutua heidän parveensa.

-

--- Hyvästi rakas Kaisa! sanoi Juhana, pidätti hevosensa ja laski

-hempukkansa varovasti alas maantielle. Vielä lempeä silmäys, ja Kaisa

-katosi toisten tyttöjen joukkoon.

-

-Pojat alkoivat ajaa eteenpäin täyttä ravia ja tavattuaan tuttavia

-tyttöjä he pyysivät edellä kerrotulla tavalla heitä tarakkaansa.

-Virstan tahi pari ajettuansa tytön kanssa he laskivat tytön astumaan.

-Tytöt puolestaan olivat valmiit nousemaan toisten poikain tarakkaan.

-Sitä suurempi kunnia oli tytölle, mitä useamman pojan tarakassa sai

-ratsastaa. Siitä sitten ajan pitkään puheltiin ja tehtiin toisilleen

-selkoa, kuka ja kenen poika oli kutakin tyttöä kannattanut, pitämättä

-ollenkaan lukua, oliko kannattaja mieluinen tahi ei. Mutta varsin

-ylpeydellä mainitsivat tytöt niiden poikain nimet, joista he enin

-pitivät. Halpa-arvoisten poikain kannattamisesta virkkoi pönäkkä

-tyttö tavallisesti:

-

--- Olinhan minä laus (muka) hänen tarakassaan, tahi:

-

--- Kannattihan sekin poika puittos minua.

-

-Kirkonmäellä tytöt, varsinkin tuttavat ja saman kylän tytöt, kävellä

-hersuivat yhdessä joukossa, ja tavallisesti oli heillä joku nuorikko

-johtajana. Heillä ei näyttänyt olevan juuri muuta tekemistä kuin

-katsella rahvaan ja varsinkin poikain liikkeitä. Samalla tavalla

-kävelivät tuttavat ja saman kylän pojatkin. Kun pojat ja tytöt

-sattuivat yhteen, niin he ensin tehtyään hyvän päivän alkoivat pyytää

-toisiltaan tuomisia. Siinä sitten tehtiin selkoa ja tingittiin,

-kumpaistenko vuoro nyt on olla antajana, joko poikain tahi tyttöjen,

-ja muisteltiin tarkoin, kumpaisetko viime vuonna olivat anojina ja

-kumpaiset antajina. Vihdoin, kun asiasta päästiin perille, antoivat

-ne, joiden vuoro oli antaa. Mutta tavallisesti kävi niin, että vaikka

-tytöt panivat alkuun namusten antamisen, niin pojat ne kumminkin

-enemmän antoivat.

-

--- Jos te näytätte näppiänne, niin me keikautamme keppiämme, oli

-pojilla tapana sanoa ja niin se enemmiten tapahtuikin. Tyttöjen

-vähäisiin antamiin vastasivat pojat runsaalla mitalla. Tällä tavoin

-useat, varsinkin komeimmat ja varakkaampain tyttäret, saivat tuomisia

-niin paljon, että kotiin tultuaan tekivät niistä vehnäsmöllyä

-(mureketta) varistetun maidon sekaan, jota sitten suurena herkkuna

-nautittiin, vieläpä annettiin toisillekin naisille ja lapsille syödä.

-

-Junnolan Martti tuli toisten Junnolan poikain kanssa Niemelän

-tyttöjen luo ja alkoi pyytää tytöiltä tuomisia. Toiset tytöt

-antoivat, mutta Kaisa ei antanut Martille, vaikka toisille pojille

-antoi. Se harmitti Marttia. Kun Martti toisten poikain keralla

-jakeli toisille tytöille, niin Kaisa otti muilta pojilta, vaan kun

-hän huomasi, että Martti aikoo hänelle tarjota, hän kääntyi selin

-Marttiin. Martti seisoi siinä vähän aikaa nolona. Vihdoin hän nykäisi

-Kaisaa ja tarjoten tuomisia sanoi:

-

--- Maksaako teikäläisen ottaa meikäläiseltä tuomisia?

-

--- Enhän minä ole velkapää teiltä tuomisia ottamaan, kun en

-antanutkaan, vastasi Kaisa pönäkästi.

-

--- Ei tässä nyt ole kysymystä velan maksamisesta eikä velaksi

-antamisesta, vaan jos lahjana tahtoisit ottaa, kun Martti niin

-halukkaasti tarjoaa, sanoi Riikosen Olli.

-

-Niemelän Sohvi, joka seisoi Kaisan vieressä, nykäisi Kaisaa, joka

-vihdoin otti Martin tuomiset, mutta ei pistänyt sitä nyyttiinsä,

-niin kuin toisten poikain antimia, mutta piti ne kädessään. Junnolan

-poikain poistuttua antoi Kaisa Martin tuomiset sivu kulkevalle

-koiralle.

-

--- Voi sinua kunnotonta tyttöä, kun koiralle annoit Martin tuomiset.

-Olisit ne ennen antanut minulle, sanoi Sohvi nuhdellen Kaisaa.

-

--- Sitä vajaa vielä tässä olet, että Junnolan Marttiin rakastuisit.

-Etkös tiedä, että Junnolaiset ovat suuria noitia, ja kuka tietää

-mitä konstia Martti on tehnyt; ei hän turhan vuoksi minulle niin

-tuomisiansa tyrkyttänyt, vaikka aivan selvästi näki, etten minä hänen

-tuomisistaan välitä, vastasi Kaisa.

-

--- Etpäs sinä pelännyt Lippolan Juhanan noitumista, kun hänen

-antamansa tuomiset söit paikalla, kun vain sait näppiisi, sanoi

-Mäkelän Vappu.

-

--- Eiväthän Lippolaiset olekaan noitia ja sen vähemmin Juhana; kyllä

-sen tietävät kaikki ihmiset, vastasi Kaisa.

-

--- Eihän Kaisan tarvitse pelätä Lippolan Juhanan rakastuttamista;

-onhan hän ilmankin jo Juhanaan rakastunut silmittömästi. Eihän koko

-maailmassa ole Kaisan mielestä kukaan niin hyvä kuin Lippolan Juhana,

-sanoi Lahtelan Liisa vähän närkästyneenä.

-

--- Eikä olekaan, vastasi Kaisa sellaisella äänenpainolla, josta

-leikki oli kaukana.

-

-Kirkkomäellä kihajivat ihmiset niinkuin muuraiset pesässään. Muutamat

-miehet, jotka tahtoivat loitompaa silmäillä väen kihinää, menivät

-laina-aitan kummulle katselemaan, kuinka ihmisiä juhlapuvuissa

-riensi kirkolle ja ennen tulleet joko kävelivät, tekivät kauppoja

-tahi muuten puhelivat, sillä aikaa kun uutta väkeä ajoi maantietä

-myöten kelloissa ja kulkusissa kirkolle. Niiden joukossa,

-jotka aittakummulta väkijoukkoa katselivat, oli pitäjän vanha

-koulumestarikin, joka tarinoitsi vanhain miesten kanssa.

-

--- Eikö koulumestari tietäisi kertoa, mistä kokouspyhät ovat saaneet

-alkunsa ja minkä tähden niitä vietetään? kysyi Mustakulkkulan Jermo.

-

--- Totta kaiketi minun tulee sen verran entisyyttä tietää, kun olen

-seurakunnan opettaja. Jos vain haluttaa teidän kuulla, niin minä

-kerron asian aivan alusta, vastasi koulumestari:

-

-Ukot siirtyivät lähemmä ja koulumestari alkoi kertoa:

-

--- Niin kuin tiedetään, ovat useimmat meidän vanhat kirkkomme

-rakennetut katolilaisen uskon aikana, jolloin oli tapana uusi kirkko

-pyhittää jollekin entiselle pyhimykselle, jota siten pidettiin kirkon

-suojeluspyhimyksenä eli haltiana. Niinpä esim. Jääsken kirkko oli

-pyhitetty Pyhälle Pietarille, josta syystä tuonnoiseen aikaan ja

-ehkäpä vielä näinäkin aikoina jotkut vanhat kutsuivatkin Jääsken

-kirkkoa Pietarin kirkoksi. Antrean kirkko oli pyhitetty Pyhälle

-Andreakselle, josta syystä ruotsalaiset vielä nytkin sanovat Sanct

-Andrae socken. Ruokolahden ja Johanneksen kirkot oli pyhitetty

-Pyhälle Johannekselle, joista edellinen P. Johannes Kastajalle,

-vaan jälkimmäistä en varmaan tiedä, oliko se nimitetty Kastaja vai

-Apostoli Johannekselle, sen vain tiedän että sen nimi oli yhteen

-aikaan Kakki. Rautjärven kirkko oli pyhitetty Neitsyt Marialle,

-Sakkolan P. Mikaelille ja Muolaa Pyhälle ristille.

-

-Kun senaikuisen kansan uskon mukaan oli oma haltiansa metsällä,

-vedellä, karjalla, maalla, kartanolla ym., niin kansa uskoi, että

-kirkollakin oli oma haltiansa. Siis se pyhimys, jolle kirkko oli

-pyhitetty, oli kirkon haltia. Niin muodoin olivat kirkonhaltiat joko

-mies- tahi naispuolisia, sen mukaan aina, kumpainenko sukupuoli

-oli sen suojeluspyhimyksenä. -- Varmuudella en tiedä, kuka Ilmein

-kirkolla lienee ollut suojeluspyhimyksenä, mutta sen haltiana kuuluu

-olleen vanha piika. Sen on muka moni poppamies nähnyt! --

-

-Kaikkien niiden monien pyhien joukossa, joita katolinen kirkko

-vuosittain viettää, on kirkkopyhä myöskin suuressa arvossa. Sitä

-vietetään aina sinä päivänä, milloin kunkin kirkon suojeluspyhän

-nimipäivä sattuu olemaan almakkaan (almanakkaan) tahi kirkkoisien

-kirjoihin merkittynä, pitämättä lukua, sattuuko vietettävä kirkkopyhä

-sunnuntaiksi tahi arkioksi. Niin kuin jo mainitsin, ovat useimmat

-meidän vanhat kirkkomme rakennetut katolisen uskonnon aikana ja

-siitä syystä niissä vietettiin kirkkopyhiäkin. Niinpä esim. Jääsken

-kirkkopyhä oli Pietarin päivänä 29. p. kesäkuuta, Ruokolahden

-juhannuksena 24. p. samaa kuuta, Rautjärven Maarian etsikkopäivänä

-2. p. heinäkuuta ja Antrean P. Andreaksen päivänä 30. p. marraskuuta

-jne. Niissä seurakunnissa, joissa kirkkopyhää vietettiin

-kesäiseen aikaan, oli kirkko koristettu koivuilla, lehdeksillä ja

-köynnöksillä. Papit toimittivat jumalanpalveluksen juhlapuvussa.

-Kirkkopyhää pidettiin niin suurena juhlana, että sinne kokoontui

-omasta seurakunnasta ken vain kynnelle kykeni sekä vieraistakin

-seurakunnista paljon kansaa.

-

-Siihen aikaan, kun kansaa oli vähemmän, maa harvempaan asuttu ja

-tiet ja kulkuneuvot olivat huonommat, joten kansalla oli harvemmin

-tilaisuutta yhteen kokoontua, niin ne harvat tilaisuudet, jotka

-antoivat aihetta kansan kokoutumiselle, käytettiin hyväksi ja

-kirkollisen hartauden edessä toimitettiin myös maallisia asioita.

-Niinpä kirkkopyhinäkin, jos ne eivät vain sattuneet sunnuntaiksi,

-toimitettiin yhtä ja toista kaupantekoa, vaihdettiin hevosia,

-ostettiin ja myytiin maantuotteita, käsiteoksia, makeisia ym.

-

-Ettei tällaisissa tilaisuuksissa lemmen seikkojakaan unehutettu, oli

-aivan luonnollista; sillä niin hyvin meno- kuin tulomatkoilla sekä

-itse juhla-aikanakin yhtyivät pojat ja tytöt yhteen seuraan, jossa

-usein lempi nousi liehumaan, kunnia kukoistamaan.

-

-Entiseen aikaan kuuluivat kirkkopyhät olleen kosioimispyhien aika.

--- Tarkempien tietojen mukaan on Pärttylin päivä ollut tamppaamisen

-päivä eli tuppijuhla, sillä silloin aloitettiin naimiskaupat.

--- Silloin tyttö käveli jonkun nuorikon, kaason, kanssa ympäri

-kirkkomäkeä. Tytöllä oli vyö vyöllä, ja siinä oli selän takana tuppi.

-Kävellessä hyräili kaaso kuuluvalla äänellä:

-

-    Tyttö on tupelle tullut,

-    neito varrelle valunut:

-    ken tahtoo, niin tampatkoon.

-

-Muutamat kaasot hyräilivät:

-

-    Ken tahtoo tampata,

-    täll tytöll on tyhjä tuppi.

-

-Poikamies, joka tyttöä mieli morsiamekseen, pisti uuden tammipäisen

-veitsen tytön tyhjään tuppeen. Kaaso oli varoillaan ja katsoi kuka

-tamppaaja oli. Jos sulhanen oli mielen mukainen, niin annettiin

-veitsen olla tupessa, jos ei ollut mieleinen, niin kaaso korjasi

-veitsen, joten tuppi jäi uudelleen tyhjäksi, tampattavaksi, ja

-toinen sulho sai tampata. Kotiin päästyä pisti kaaso veitsen tuvan

-oven sisäpuoliseen kamanaan. Viikon varrella jonakin yönä kävi

-tamppaajapoika tytön oven kamaan tarkastamassa. Jos hän huomasi

-siinä veitsensä, hän otti sen sukkelaan pois ja meni kotiinsa. Jos

-taasen ei veitsi ollut oven kamanassa, niin poika tiesi asiansa

-onnistuvan ja meni siis rohkealla mielellä lemmittynsä huoneeseen,

-jossa tuumittiin asiaan kuuluvista seikoista. Tästä tamppaamisesta

-on kirkkopyhä saanut nimen tuppijuhla. Tämä suitti olla käytännössä

-kaukaisessa muinaisuudessa; sillä eivät nykyisistä ihmisistä

-vanhimmatkaan enää muista tuppijuhlaa, vaan se on ainoastaan

-historiallisena kertomuksena kulkenut polvesta polveen. Sitä siis ei

-ole tällä yhdeksännellätoista vuosisadalla vietetty.

-

-Vihdoin Lutherin opin kansaan juurruttua jätettiin kirkkopyhien

-vietto kokonaan pois. Mutta mitkä tavat kerran kansaan perehtyvät

-ja saavat niin sanotun kansallisleiman, eivät ne hevillä kansan

-muistista katoa, eikä kansa ota niistä kohta luopuakseen. Niin

-on näiden kirkkopyhienkin laita. Kun kansa ei enää arkena saanut

-juhlilla käydä, niin se alkoi kulkea kirkkopyhän jälkeisenä

-sunnuntaina, niin kuin se tänä päivänäkin tekee. Ja kun kirkkopyhää

-ei enää vietetä, näitä pyhiä kutsutaan nyt kokouspyhiksi tahi

-kokoussunnuntaiksi, jolloin kansaa kokoontuu ei ainoastaan omasta

-mutta myös naapuriseurakunnista. Ja kun he sitten yhdessä joukossa

-kihisevät, niin sanotaan myös paikoin tätä pyhää kihupyhäksi.

-

-Kun koulumestari oli tämän kertonut, alettiin läpätä. Ensimmäisen

-läppäyksen kuultuaan nostivat miehet lakkiaan, naiset lyykistivät

-(notkistivat polviaan) ja siunasivat. Maalliset touhut ja toimet

-pysäytettiin ja ostokset pantiin kasaan. Sitten kansa riensi Herran

-huoneeseen, jossa pidettiin jumalanpalvelus.

-

-Kirkosta päästyä tehtiin vielä loput kaupoista. Ennen kuin

-pitkämatkaiset lähtivät vaivalloiselle kotimatkalle, he söivät

-päivällisaterian yhdessä sukulaistensa ja ystäväinsä kanssa.

-Kirkkoaidan viereen levitettiin hurstut tai useampikin, aina sen

-mukaan miten paljon atrioitsevia oli. Hurstuen päälle asetettiin

-ruoka, jona tavallisesti oli ruis- ja ohraleipää, piirakkaita,

-lehtikakkaroita (lehekkäitä), suolaa, kalaa ja voita. Kostukkeeksi

-ostettiin kirkkomäeltä joko katajamarja- taikka mallasolutta, jota

-tuohisista ropeista nautittiin. Pöytänä samoin kuin istuimenakin oli

-viheriä nurmi. Aterialle käydessään heittivät miehet lakit päästään.

-Kun kaikki olivat istautuneet ruuan ääreen ja hiljaisuudessa

-toimittaneet ruokasiunauksensa, jakeli isäntämies tahi hänen

-sijaisensa vanhemmille miehille suurusta (ruokaryyppyjä) ja emäntä

-tarjoeli vanhemmille naisille punaista eli siirapilla sekoitettua

-viinaa. Poikamiehille ja nuoremmille naisille ei tarjottu ollenkaan

-ruokaryyppyjä. Aterian päätyttyä lähetti kukin hiljaisuudessa kädet

-ristissä kiitoksensa kaikkein lahjain antajalle. Ruualta noustua

-kiitettiin isäntää ja emäntää.

-

-Sitten jätettiin jäähyväiset sukulaisille ja tuttaville, koottiin

-kampsut ja lähdettiin taivaltamaan kotiin, ken hevosella, ken

-jalkaisin, ken veneellä, jokainen sillä tavalla kuin oli tullutkin

-tahi miten vain paraiten soveltui. Paluumatkalla pojat kannattivat

-tyttöjä tarakassaan samoin kuin kirkolle mennessäkin. Tievarsilla

-olevien kylien kotoväki varustausi katsomaan kirkkomiehiä. Heitä

-halutti nähdä kuka poika ketäkin tyttöä kannatti. Kun jahtivoudin

-emäntä näki poikansa tarakassa koulumestarin piian, hän sanoi:

-

--- Kyllä on kaunis, mutta on halpa.

-

-Sunnuntai-iltapuoli kului kertomalla päivän tapauksia, ja mitä

-kaikkea kirkkomiehet olivat joko nähneet tahi kuulleet, sen he

-kertoivat kotoväelle.

-

-

-

-

-Heinäaika

-

-

-    Sisältö: Heinäaseiden korjaus. Heinänteko. Atrioiminen. Pieleksen

-    teko. Paimenten päästäjät. Lippolan Juhanan ja Niemelän Kaisan

-    keskustelu. Mehiläispesä. Mehiläisten lumoaminen.

-

--- Koska ensi torstaina on apostolien jakopäivä, silloin on

-aloitettava heinänteko, niin kuin vanhuudestaan on tapana ollut,

-siksi saatte varustella siihen tarvittavat työaseet reilaan;

-ukko-Lauri käyköön kysymässä sepältä milloin hän joutaa meille

-viikatteita takomaan, sanoi Niemelän isäntä pereelleen eräänä

-maanantaiaamuna murkinaa syödessä.

-

-Heti murkinan perästä kävi ukko-Lauri sepän puheille ja sieltä

-palattuaan hän kertoi sepän luvanneen pajavuoron huomenna.

-

-Rekikatoksen orsilta ottivat pojat haravat esille ja katselivat,

-olivatko ne reilassa. Katkenneiden piitten sijaan pantiin uudet piit

-kuivatusta pihlajasta. Uusien haravain selkäimet tehtiin tuoreesta

-koivusta, johon poltinoralla kaivettiin piitten reiät. Piitten päihin

-tehtiin pienet nuput, jotka pistettiin tervassa ja sitten iskettiin

-reikään paikoilleen. Haapapuusta valmistettiin haravain varret.

-Punamulta- ja tervasekoituksella voideltiin haravain selkäimet.

-

-Seuraavana päivänä käski Mauno-setä poikia noutamaan romuhuoneen

-ylisiltä viikatteet tupaan, jossa niitä vanhemmat miehet

-tarkastelivat, mitä oli pajaan vietävä ja mitä kotona korjattava.

-Pajaan vietävät purettiin niteistään ja sidottiin tuohella yhteen.

-Paksuimmat viikatteet kallittiin (taottiin hienommaksi) ja karaistiin

-uudestaan; hienompia viikatteita joko karaistiin tahi tahkottiin.

-Uusia viikatteita tehtiin tarpeen mukaan. Jokaisessa viikatteessa

-piti olla säppi. Mauno-setä vei viikatteet pajaan ja Yrjö kantoi

-sinne sysisäkin perästä. Ruoka-aikana tuli seppä Niemelään syömään ja

-juomaan.

-

-Mauno-setä ja ukko-Lauri olivat varustaneet koko joukon uusia

-viikatteen varsia, sekä yksi- että kaksipolvisia. Niitä

-nuoremmat miehet valmistelivat ja silittelivät lasipalasilla ja

-kangaskortteilla. Tuomisilla niveillä nidottiin viikatteen terä

-varteen. Vanhemmat miehet muistuttivat nuoremmille, jotta viikatteen

-kärjen pitää oleman varren polven ja ponnen kanssa yhtä suuntaa

-ja etän pitää oleman kolmasosa terän pituudesta. -- Että-nimellä

-kutsuttiin sitä pituutta joka on viikatteen kammin ja kärjen välillä,

-kun varren ponnesta mitataan korkeutta. -- Jos että on enempi tahi

-vähempi, niin se ei ole kunnollisesti varressa. Jos että tulee

-enempi, niin viikate haukkaa liian paljon, jos taas että on liian

-vähän, niin se haukkaa liian vähän.

-

-Seuraavana aamuna läksi Niemelän työkuntoinen perhe heinäntekoon

-Kuunjoen niitylle, ainoastaan emännät, paimenet ja lapset jätettiin

-kotiin. Emännät laskivat maitoa laskut täyteen, panivat leivät,

-silakat (suolakalat) ja voiaskin säkkiin, sierat ja kovasimet pani

-Mauno-setä tuohikonttiin ja otti sen olallensa. Miehet ottivat

-maitolaskut ja naiset kantoivat eväspussia. Tytöt panivat käsityönsä

-nyytille, jotka he kantoivat käsivarressaan, ja käsissään heillä

-oli neulominen, jota he kävellessään tekivät. Toiset naiset tekivät

-joko virsua tahi tohvelia tiellä kävellessään. Ne vaimot, joilla oli

-imeviä lapsia, kantoivat niitä selässään palttinaisessa hurstissa,

-jonka yli hurstut oli levitetty. Ne miehet, joilla ei ollut eväiden

-kantamista, kantoivat työaseita.

-

-Työmaalle päästyään naiset sitoivat lastensa hurstit aidakseen,

-jonka toinen pää pistettiin heinäladon seinän rakoon ja toinen pää

-haarukkaiseen puuhun, joka kiinnitettiin maahan. Maitolaskut ja

-evässäkit laskettiin ladon pohjoispuolelle seinän viereen. Likoiksi

-tuodut lapset tuudittivat pienokaisten hursteja.

-

-Sitten istausi työväki heinäladon eteen. Mauno-setä otti hihialtaan

-ladon seinän alta ja käski Kaisan noutaa sillä vettä joesta. Sen

-saatuaan alkoivat miehet hioa viikatteita ensin sieralla ja sitten

-kovasimella. Naiset tekivät sillä aikaa käsitöitä. Oman viikatteensa

-teräväksi saatuaan kokosi Mauno-setä vasemmalla kädellään hiuksensa

-päälaellensa ja otti oikeaan käteensä viikatteen, jolla hän leikkasi

-hiuksensa poikki. Se oli merkki, että nyt oli heinän niitto

-aloitettava.

-

-Yrjö niitti eellimmäisenä halki koko suuren niityn. Kahden puolen

-hänen jälkiänsä seurasivat toiset. Mari-täti piti niittäessään

-jalkansa niin hajallaan, että hänen ylispaitansa oli pingoituksessa

-niin kuin purje. Tälle toiset nauroivat ja ilkamoivat.

-

-Ensimmäinen päivä täytyi kokonaan niittää, kun ei ollut luokoa

-vedettävänä. Iltarupeamalla vedettiin aamullinen luoko karheille ja

-tehtiin ruoille. Nuorempi väki reki rakoja, joita vanhemmat kantoivat

-ladon läheisyyteen. Kun luoko oli rukoloilla sanoi Mauno-setä:

-

--- Mikä on raolla, se on reellä, vaan karheella on kahden jako.

-

-Ensimmäisenä heinäntekopäivänä, kun alettiin murkinalle käydä,

-kävi Mauno-setä lehdossa kiskomassa tuohilevyjä ja teki suuresta

-levystä ruokaropeen ja pienemmistä levyistä teki jokainen itselleen

-lipin. Naiset tekivät ropeeseen leipämurekkeita, möllyä, jonka

-päälle kaadettiin laskusta maitoa ja jota lipillä syötiin. Sitten

-syötiin silakka maidon kanssa ja vihdoin voileipää suilliseksi

-(päällysruuaksi). Muutamat miehistä söivät hatut päässä, ja muutamat

-paljain päin. Hatun asemesta oli toisilla tuohinauha sidottuna

-pään ympäri, jottei tuuli saanut pörhötellä hiuksia silmille.

-Ladon ovi oli syödessä pöytänä, jonka ympärillä heinäväki istui

-nurmella. Aterian päätyttyä korjattiin eväät säkkiin ja tuohiset

-astiat korjattiin siimekkeeseen, jottei auringon paiste saanut

-tuohia käpristellä. Päivänpaisteella kun syötiin maitoa ja leipää,

-viskattiin pieni leipäpala maitoastiaan, jottei "päivä laula maitoa".

-Kun syömään ruvetessa maitoa laskusta kaadettiin joko ropeeseen

-tahi kappaan, niin kierrettiin veitsellä kolme kertaa myötäpäivään

-maitoastian ympäri ja loitsittiin:

-

-    Teen, teen taikaa,

-    panen kempill aitaa,

-    ilman kempin keksimättä,

-    kampiaisen katsomatta.

-    Älä kemppi kiepsahtele,

-    hytykäinen hyppäele

-    tämän aitasen ylitse,

-    tämän aitasen alatse,

-    lennä leino lehtomaille,

-    räpäköite rahkasoille,

-    älä ropehen romahda,

-    älä kappaseen kavahda.

-

-Sitten pistettiin veitsi joko kapan vanteeseen tahi ropeen lutaan.

-

-Ne heinät, jotka eivät latoon mahtuneet, pantiin pielekseen, jonka

-pohjalle alusvaajain väliin levitettiin lehdeksiä. Jokaiseen korvaan

-(puuväliin) pantiin tavallisesti kaksikymmentä rukoa (saattoa). Tuet

-laitettiin pieleksen kupeisiin kaatumisen varalle ja tuuliaiset

-vitsakset pieleksen päälle.

-

-Eräänä kauniina päivänä, kun heinäkuun aurinko täydellä loistollaan

-paistoi viheriöitsevälle maanpinnalle, istui Niemelän heinäväki

-Kuunjoen niityllä ladon kupeella siimeksessä murkinalla. Syötyään

-he turvistuivat yksi toisensa perästä makaamaan, ken latoon, ken

-ulkopuolelle. Pojat koettelivat hiukan aikaa hauskoja juttuja

-haastella, vaan pianpa hekin vaipuivat unen suloiseen helmaan. Tytöt

-ruuan korjattuaan istausivat ladon taakse ompelemaan.

-

--- Kaisa, kehtaatko sinä kasapaidoiksesi laittaa tekokaulukset, juuri

-kuin makkarakaulukset eivät välttäisi? kysyi Anni istuessaan.

-

--- Minä teen kaikki aivan säntiileen; en viitsi huonoa työtä

-katsella, vastasi Kaisa.

-

--- Tee sitten niin kuin tahdot, mutta minä käyn köllälleni, eikä

-minulla mitään kiirua ole, kun en vielä tänä syksynä toivikiksi tule,

-sanoi Anni ja kävi makaamaan.

-

-Kun Kaisa oli vähän aikaa siinä istunut, hiipi latoa lähellä olevasta

-varvikosta Lippolan Juhana esille, tuli Kaisan luoksen ja teki hyvää

-päivää kuiskaamalla. Kuiskaamalla vastasi Kaisa tervehdykseen ja

-kysäisi:

-

--- Mistä ihmeeltä sinä tähän sirahdit?

-

--- Minä istuin tuossa lehdikossa koko sen ajan kun te syödä letusitte

-ja odottelin siksi, kunnes teidän väki vaipui unen valtaan, ja sitten

-hiivin esille, vastasi Juhana. Kuulehan Kaisa kulta! minä kävin tällä

-viikolla Viipurissa ja toin tuomisia sinulle, vaan en tiedä missä ja

-milloin minä saisin tilaisuuden ne sinulle antaa.

-

--- Anna nyt, pyysi Kaisa.

-

--- En osannut ottaa niitä kerralleni, kun en varmaan tiennyt teidän

-täällä olevan, vaan tulin kumminkin ikävissäni tänne tarkastamaan,

-oletteko vielä täällä vai ette, vastasi Juhana.

-

-Saatuaan neuvon ensi sunnuntaina, kun Kaisa ja Anni aikoivat paimenia

-päästää, toinen lammas- ja toinen lehmipaimenia, tulla Hepoharjulle

-mielitiettyänsä tapaamaan Juhana poistui samalle ilmansuunnalle,

-josta oli tullutkin.

-

-Seuraavana sunnuntaiaamuna ani varhain menivät Niemelän tytöt

-paimeneen, niin kuin olivat viikon varrella luvanneet. Kaisa seurasi

-lehmäkarjaa mäkilöillä, vaan Anni oleskeli lampainensa nuorilla

-alavilla ahoilla. Kaisa poimi mäkien rinteiltä kypsiä mansikoita ison

-ropeellisen, jotka hän vei Hepoharjulle ja kätki sinne tuuhean männyn

-juurelle. Vielä hän kerkesi poimia sipullisen kotiin viedäkseen. Anni

-sai myöskin pienen supullisen suurella ahkeruudella kootuksi. Yhdessä

-sitten tultiin kotiin.

-

--- Tuossakos sinun marjasi ovatkin kaikki, kysäisi Anni, nähdessään

-Kaisan sipun.

-

--- Onhan näitä tässäkin, vastasi Kaisa eikä tehnyt sen enempää selkoa.

-

--- Et usko, Kaisa hyvä, miten ikävää on lammasten paimentaminen,

-valitteli Anni. Kun kuulin lehmäpaimenien mäkilöillä huhuilevan, niin

-oikein minua tuskautti näiden läkkisilmäin orjallinen silmälläpito,

-jota vastoin hevos- ja lehmäpaimenet ovat niin kuin vapaat.

-Ikävissäni juohtui mieleeni vanha runo ja minä lauloin:

-

-    Hihoh, hohoh, hevospaimen,

-    liilon, loilon, lehmäpaimen,

-    lippo lappo lammaspaimen,

-    vaivainen vasikanpaimen,

-    lapsenlikka vaivaisempi.

-

-Murkinalta, kun eläimet menivät metsään, seurasivat paimenet perästä.

-Lammaspaimenet syöttelivät lampaitansa nuorilla ahoilla, vaan

-lehmäpaimenet oleskelivat mäillä lehmäin kellon kuuluvilla.

-

-Kaisa erkani toisista paimenista ja meni Hepoharjulle, niin kuin

-oli Lippolan Juhanalle luvannut. Siellä hän istui mättäälle, otti

-virsikirjan eväspussistaan ja alkoi ääneensä lukea päivän epistolaa

-ja evankeliumia.

-

-Juhana, joka jo aikaa ennen oli saapunut määräpaikalle, katseli salaa

-tuuhean puunjuurelta ihanaa neitoa siksi, kunnes tämä oli lopettanut

-lukunsa. Sitten hän astui esille ja teki hyvää päivää.

-

-Hauskan hetken rakastuneet tässä saivat viettää, mutta se loppui,

-kuten tällaiset tilaisuudet tavallisestikin, ennen aikojaan; he

-ennättivät kuitenkin lausua toisilleen huoliaan, kun pelkäsivät että

-Kaisan suku panisi heidän liittoansa vastaan. Mutta kun toisten

-paimenten ääni alkoi kuulua ensin edempänä ja sitten likempänä, Kaisa

-sanoi hätäisesti:

-

--- Ai, ai, ne ovat toiset paimenet, jotka etsivät minua. Pakene hyvä

-Juhana sukkelaan, ne ovat jo kohtsillään täällä. Muista nyt minua ja

-älä unhota, mitä olet luvannut.

-

-Juhana puristi armaansa kättä jäähyväisiksi ja lausui:

-

-    En mä sua, Kaisa kulta,

-    taida koskaan unhottaa,

-    enkä toisten tyttöin päälle

-    taida koskaan katsahtaa.

-    Sinussa mun sydämeni

-    kiinni riippuu ainiaan,

-    sinuapa ainoata

-    minä aina rakastan.

-

-Sillä puhein otti Juhana marjaropeensa, jonka Kaisa oli hänelle

-varustanut, ja kiiruhti kotiinsa. Pian olivat toiset paimenet Kaisan

-luona ja sanoivat:

-

--- Me olemme sinua etsineet niinkuin tinaa tuhkasta; ja sinä oletkin

-täällä aivan yksinäsi.

-

--- Niin, tännehän sitä minun piti tulla, kun lehmäni tulivat tänne.

-Olisihan tuo vähän häpeätä, jos ei näin iso paimen saisi iltasella

-lehmiä kotiin, vastasi Kaisa.

-

--- Kotiinhan mekin aiomme saada lehmämme, vaikka emme niiden hännän

-juuressa koko päivää kyki, vastasivat toiset paimenet.

-

-Siihen loppui nuhteleminen. Sitten pakinoitiin minkä mitäkin ja

-välistä huhuiltiin ja kuunneltiin lehmien kelloja.

-

-Illansuussa ajettiin karja kotiin. Kotimäen rinteellä tulivat kylän

-pojat vastaan katsomaan oliko paimenilla marjoja. Muutamilla oli

-vähän ja niistä he antoivat pojille.

-

-Eräänä päivänä, kun Niemelän heinäväki oli kotiniityllä heinää

-lyömässä (niittämässä), sattui Sohvi löytämään mehiläispesän eräästä

-mättäästä. Hän ilmoitti heti löytönsä toisille heinän tekijöille. Kun

-Mari-täti sai sen kuulla, hän sanoi:

-

--- Älkää pöyhöttäkö mehiläispesää, ennen kuin minä joudun lumoamaan

-mehiläiset, muuten ne purevat teidät.

-

-Sen sanottuaan hän tuli ja kiersi viikatteella yhdeksän kertaa

-mehiläispesän ympäri ja loitsi:

-

-    Mehiläinen mesilintu,

-    simasiipi, suu hunaja,

-    joka kukissa kuherrat,

-    heinän päissä heiluelet:

-    anna mulle antimesi

-    pesästäsi pienoisesta.

-    Älä nyt nouse korkealle,

-    älä polvia ylemmä.

-    Tunge turpehen nenäsi,

-    paina pääsi mättähäsen.

-    Pure puuta, pure maata,

-    pistä pieniä kiviä,

-    älä ihmisen ihoa,

-    hipeätä hievahuta!

-    Heitä viitahan vihasi,

-    haon alle haikeasi,

-    kanervahan katkerasi,

-    korpehen kovat panosi,

-    suomutahan muut mujusi,

-    kaskeksehen kannuksesi.

-    Jos on tahtoa tapella,

-    aikomusta ammuskella:

-    tokkiloikaa toisianne,

-    kihlajakaa keskenänne;

-    vaan ei vaivaista minua,

-    emon kantamaa kavetta,

-    äidin tuomoa tytärtä.

-

-Sitten Mari-täti kohotti viikatteella mätästä ja veti sieltä esille

-mehiläispesän. Mehiläisistä joku lensi pois, vaan useimmat jäivät

-pesäpaikalleen surajamaan. Saaliinsa Mari-täti vei ladon luokse,

-jonne koko heinäväki kokoontui. Mari-täti jakeli naisille ja pojille

-hunajaleipää ja mesikannusia sikäli kuin niitä ylettyi. Suurella

-halulla niitä nautittiin ja ihmeteltiin Mari-tädin taitoa, joka osasi

-niin lumota mehiläiset, etteivät ne purreet, vaikka heiltä pesä pois

-otettiin.

-

-

-

-

-Talkoot

-

-

-    Sisältö: Niemeläisten lähtö talkooseen. Talkooväen tulo

-    Lippolaan. Juhanan huone. Kuhilaan teko ja sen loitsiminen.

-    Metsähalmeen leikkuu. Päivällinen. Nälän karkoittaminen.

-    Talkoonjuonti. Voimain koetus. Talkoosta lähtö. Keskustelua.

-

-Eräänä perjantaina rukiinleikkuun aikana sanoi Niemelän lautamies

-murkinaa syödessään perheellensä:

-

--- Kun Lippolassa on vähän työväkeä, niin sanoi kirkonmies pitävänsä

-leikkuutalkoot huomenna ja kutsui minua talkooseen niin monen

-hengen kanssa, kuin vain suinkin meiltä joutaa. Olen ajatellut

-kuulla kutsumusta ja ottaa mukaani Annin ja Kaisan. Nuoret saavat

-leikata, vaan minä, jolla on jäykkä selkä, en viitsi viedä sirppiä

-kerallenikaan; teenhän kuhilaita, jos niin tarvitaan. Kirkkomurkinain

-aikana olkaa valmiit. Muistatteko?

-

--- Muistamme kyllä, vastasi Anni.

-

-Kaisa punastui eikä puhunut mitään kenellekään.

-

--- Ai kuin hauskaa, kun pääsemme talkooseen, sanoi Anni Kaisalle, kun

-he olivat kahden kesken. Sinä pääset omintaiten katsomaan itsellesi

-kehräpuun sijaa, vai mitäs tuumaat?

-

--- Joshan sinä katsonet itsellesi, vastasi Kaisa. Etkö muista,

-että Junnolan pohatta on uhannut tulla minua kosioimaan; siellä

-siis lienee minun kehräpuun sijani, ja sinä saat katsoa Lippolasta

-kehräpuun sijaa itsellesi.

-

--- Jos minä totta puhuen valita saisin, niin en minä menisi mihinkään

-niin mielelläni kuin Lippolaan. Siellä kuuluu olevan Juhanalla niin

-kaunis huonekin, ettei koko näissä paikoin ole sellaista. Ja entäs

-sulhanen itse: eihän koko Junnolan talo Martteineen ja kaikkine

-aarteineen maksa sellaista miestä kuin Juhana on, sanoi Anni

-vilkkaasti.

-

--- Vai niin, huokasi Kaisa. Mitäs meidän tyttöriepujen auttaa

-aatteleminen niin eli näin, täytyy vain tehdä mitä käsketään; sillä

-käydä käsketyn pitää.

-

-Tätä sanoessaan koetteli Kaisa hymyillä, vaikka hänen silmänsä vettä

-kiersivät, ja hän kiiruhti huoneeseensa. Pelko että hänen pitäisi

-iäkseen luopua Juhanasta saavutti hänet niin, että hänen täytyi itkeä

-kylliksensä. Sitten hän rauhoittui taas ja oli iloinen niin kuin

-ennenkin.

-

-Lauantaiaamuna kokoontui koko Niemelän kylän nuoriso lautamiehen

-taloon pyhäpäiväisissä vaatteissa ja sirpit olalla. He olivat kaikki

-talkooseen menossa Lippolaan. Lautamies itse käveli ulos ja sisään

-hyräillen. Vihdoin hän sanoi:

-

--- Ja nyt sitä lähdetään. Ja niin lähdettiinkin.

-

-Tultuansa talkootaloon annettiin Niemeläisille, samaten kuin

-muillekin vieraille, ensin kahvia ja sitten ruokaa suuruspalaksi.

-Vanhemmille tarjosi talon isäntä ruokaryypyt, vaan ei nuorille.

-Suuruksen perästä meni talkoorahvas ruispellolle leikkaamaan sikäli,

-kuinka kukin joutui ja kerkesi. Tällä tavoin karttui suuri joukko

-leikkaajia. Ylinnä eli oikealla puolella leikkasivat tytöt, heidän

-vieressään pojat, sitten vaimoväki ja vihdoin miehet alinna. Väliin

-sattuivat pojat ja tytöt kilvan leikkaamaan ja sitten vasta työ

-joutui. Pojat koettelivat tehdä tytöille saarta ja samoin tytöt

-pojille. Joskus se onnistui, joskus ei. Niemelän lautamieskin teki

-pellolle lähtöä, vaan talon isäntä sanoi:

-

--- Kas sinun, hyvä heimoseni, ei tarvitse tänä päivänä kättäsi

-työhön koukistaa. Ollaanhan me vanhukset, lökötellään miten tahansa;

-näyttäähän noita olevan nuorempiakin työvoimia tänne kokoontunut.

-Tule, veikkonen, katsomaan poikani uutta huonetta, niin saamme

-lojaksennella siellä uudessa sängyssä.

-

--- Eihän, hyvä ystävä, työ herkkua ole, ja siksi en minä moneen

-vuoteen ole sitä paljon tavoitellutkaan. Jos työ olisi herkkua,

-niin herrathan sen tekisivät, eihän se talonpoikain tehtäväksi

-joutaisikaan, vastasi lautamies mennessään isännän perästä Juhanan

-huoneeseen.

-

--- Kah, niinhän tämä on kuin kirkko, sanoi lautamies ihmetellen.

-Enpäs minä ennen ole mokomaa huonetta nähnyt, vaikka olen jo montakin

-huonetta saanut katsella manaamassa käydessäni.

-

--- Otetaas, ystäväiseni, pikku naukut ja käydään sitten loikomaan,

-sanoi kirkonmies kaataessaan viinaa pulliin.

-

--- No olkoonpas heimoseni onneksi saada uuteen komeaan huoneeseen

-mieluinen miniä, toivotti lautamies ja sitten ryyppäsi.

-

--- Sen Jumala suokoon, vastasi kirkonmies. Niin, miniätä minä olen

-jo kehottanut poikaani aikoja sitten kotia tuomaan, vaan hän on

-vastannut morsiamensa olevan liian nuoren. Nyt tänä syksynä sanoi hän

-naivansa.

-

--- Ei suinkaan, hyvä ystävä, sinun poikasi tarvitse pelätä rukkasia

-saavansa, kosikoon ketä tahansa. Tällaiseen taloon ja sellaiselle

-miehelle on tulijoita helma hampaissa, vaikka kokkapäitä kosioisis,

-sanoi lautamies katsellen huonetta joka puolelta aivan tarkkaan.

-

--- Mitähän sinulla, hyvä heimo, olisi sanomista, jos minä laittaisin

-poikani sinun tytärtäsi kosioimaan? kysyi isäntä hymyillen. Täten

-uudistuisi meidän sukulaisuutemme, joka nyt on jo niin vanhettunut,

-etten minä ainakaan tiedä, miten me oikeastaan sukua olemme.

-Äitivainajani vain sanoi että me olemme vanhuudesta sukua ja ollaan

-ikimuistoisista ajoista käyty kestiä Niemelässä ja he meillä.

-

--- Ei suinkaan, hyvä heimoseni, sukulaisuus estä meidän lapsia

-naimisiin menemästä, eikä sitä voi kukaan sanoa, ettei teidän Juhana

-ole meidän Kaisan vertainen. Ja saakoon kuka tahansa tyttärensä

-sinun pojallesi, niin huoletta saapi olla, että tytär on joutunut

-kunnon miehelle. Hamasta lapsuudesta asti on Juhana ollut meillä

-niin kuin oma lapsi, ei yhtään vieraampi; vaan olkoot naimiskaupat

-vielä päättämättä siksi, kunnes aika tulee. Sinä ymmärrät, mikä on

-mielipiteeni, vaikka en tahdo sitä nyt vielä aivan suoraan sanoa.

-Mutta hyvä heimo, onko Juhana yksin tämän huoneen rakentanut vai onko

-hän pitänyt nikkaria apunaan? virkkoi lautamies.

-

--- Aivan yksin, ihan yksin alusta loppuun asti, vastasi isäntä. Niin

-kuin näet, hyvä heimo, on meillä uusi tupa tekeillä, johon Juhana

-on varustellut ikkunatarpeita. Hän näet aikoo tehdä ikkunat siihen,

-ettei tarvitse vieraille maksaa.

-

--- Näppärä poika, näppärä poika, sanoi lautamies ja kävi sänkyyn.

-

--- Lepäile sinä, hyvä ystävä, tässä, minä pistäyn pellolla katsomassa

-mitä siellä aikaan saadaan; samalla vien viinaa ukkomiehille,

-ikävähän niille tulee siellä ilman olla, sanoi talon isäntä ja läksi

-huoneesta.

-

-Ennen kuin kirkonmies ennätti lähteä pellolle, tuli Niemelän isäntä

-huoneesta ja sanoi:

-

--- Ei se käykään laatuun, että minä täällä vuoteella venyn. Huono

-talkoomieshän minä olisin, jos en ehkä pellolla kävisi, ja sillä

-puhein hän läksi isännän kanssa pellolle.

-

--- Kah, onhan täällä väkeä enemmän kuin minä luulinkaan, sanoi

-Niemelä. Johan nämä leikkaavat murkinalle asti koko tämän pellon;

-mitäs sinä, ystäväni, sitten teetät näin suurella rahvaalla?

-

--- Ole, veli hopea, huoletta, ei työ lopu. Onhan meillä metsässä iso

-halme ruista ja vielä toinen pelto käsin koskematta, vastasi talon

-isäntä.

-

--- Teillä onkin sitten enemmän ruista perheeseen nähden kuin meillä;

-tuota en minä olisi uskonut, ennen kuin nyt sain kuulla sen omasta

-suustasi, virkkoi Niemelä ihmetellen.

-

--- Täytyyhän sitä olla, kun vierailla pitää töitä teettää ja tänä

-syksynä on pidettävä häät ja monenlaiset rehkajaiset, vastasi

-Lippolan kirkonmies.

-

--- Niinhän se on, kun teillä on vähän työväkeä ja laajat

-viljelysmaat, sanoi lautamies. Vie sinä, veikkonen, vain ukoille

-viinaa, minä tässä sillä aikaa koettelen, muistanko enää kuhilasta

-kyhätä.

-

-Sillä aikaa kun talon isäntä tarjoili viinaa talkooväelle, teki

-lautamies kuhilaan, kiersi kolme kertaa sen ympäri kädellään ja

-lausui:

-

-    Aidan mä tähän asetan,

-    panen piirin pellolleni

-    variksille, varpusille

-    sekä muille lintusille,

-    ettei ruhjois rukiitani

-    eikä ottais ohriani,

-    karistaisi kaurojani,

-    veisi vehnäni jyviä!

-    Lentäkäätte lintuseni,

-    kiitäkäätte kiirehesti

-    tämän aitasen ylitse,

-    tämän pellon päällispuolin!

-    Josp on, laskeit lintu parka

-    tämän kuhilaan kuvalle,

-    tämän keon kielekkeelle,

-    niin sun saavuttaa satimet,

-    tinapallit paiskoavi

-    tahi kokko kohtoaapi,

-    havulintu havaitseepi:

-    lihas syöpi, luus pureepi,

-    höyhenesi höpsyttääpi!

-

--- Anna, velikulta, kuhilasten teon olla ja lähdetään kartanoon

-lepäilemään, sanoi Lippolan isäntä Niemelän lautamiehelle tultuansa

-talkooväen luota. Näyttäähän täällä olevan työntekijöitä ilman

-meitäkin.

-

-Sillä puhein läksivät molemmat isännät kartanoon. Niitä näitä

-puhellessa, sanoi lautamies vihdoin:

-

-    Kuus on kiirettä kesällä

-    tämän ilman kannen alla:

-    yks on tarkka touonteko,

-    toinen helkkä heinänteko

-    kolmas ruku rukihilla,

-    neljäs ohran ylösotto,

-    viides kallis kauran niitto,

-    kuudes syksyrukiin kylvö.

-

-Sitten kutsuttiin talkooväki murkinalle. Syötyään töytäisivät pojat

-ja tytöt Juhanan huoneeseen. Kaisa ja Anni katsoivat vain ovelta;

-Kaisa etenkin silmäili tarkkaan huoneen sisustaa, vaikka koki

-näyttäytyä, niin kuin hän ei ensinkään olisi sitä kodikseen katsellut.

-

--- Tulkaa sisään, Niemelän tytöt! kehottivat heitä toiset ja niin

-menivät hekin viimein huoneesen.

-

-Sillä aikaa kun nuoret pakinoivat Juhanan huoneessa, laittelivat

-vanhemmat naiset emännän johdolla eväitä; voita viillettiin askeihin,

-lihapaloja ja suolakalaa kerikkeihin -- kerike eli keriaski oli

-koivun tahi haavan pinnasta tehty pieni lipas --, maitoa laskuihin ja

-leipää torppasäkkeihin. Vanhemmat naiset ja miehet kantoivat eväitä,

-vaan nuoret pojat ja tytöt juoksivat edellä hoilaten, luikaten ja

-iloista rähinää pitäen. Niemelän lautamies jäi talonisännän kanssa

-kotiin, jossa isäntä näytteli heimollensa kaikki paikat tarkkaan.

-Lautamies ihastui erinomaittain siihen naastiuteen ja järjestykseen,

-joka Lippolassa oli, eikä sanonut missään muualla tavanneensa niin

-hyvää taloudenhoitoa kuin heimollansa.

-

-Talkooväki päästyään metsähalmeelle laski eväänsä aidanseipäihin

-ja teloihin sekä päällysvaatteensa aidalle. Laukkalan Martti,

-isännän lanko, joka toimitti isännän virkaa ja kantoi viinaputelit

-tuohikontissa metsähalmeelle, kehotti talkoorahvasta siivolla ja

-tarkkaan leikkaamaan, etteivät ristiinmennyssä rukiissa tähkäpäät

-katkeaisi. Kun oli muutama hetki leikattu, istahdettiin maahan selkää

-oikaisemaan, jolloin isännän sijainen tarjoili viinaa vanhemmille

-ihmisille. Nuori väki joi janonsa sammuttamiseksi laskusta harmaata

-eli vedellä sekoitettua maitoa.

-

-Päivällistä syötiin rasiksi jääneessä nurmikkomaassa, johon ruoka

-laitettiin hurstuitten päälle. -- Palamatonta paikkaa kaskessa,

-jota ei kynnetty eikä viljelty, kutsuttiin rasiksi. -- Syödessä

-lasketettiin kaikenlaista iloista leikkipuhetta ja pidettiin hauskaa

-elämää. Vähäsen aikaa pidettiin ruokalepoa ja sitten taas leikattiin

-rivakasti. Halmeen loppuun leikattuaan ja kuhilaat tehtyään

-tuli talkoorahvas ruokasijalle. Miehet ottivat hatut päästänsä,

-sijoittivat ne sirpin nenään, nostivat sirpit ylös ilmaan ja huusivat

-yhdestä suusta kaikki, johon huutoon naisetkin yhtyivät kädet

-pystyssä:

-

-Hoi, soi, soi, soi: mene nälkä Närhivuoreen, puute Petäjänmäelle,

-hoi, soi, soi, soi!

-

-Sitten otettiin kampsut keralle ja tultiin pellolle leikkaamaan.

-Lauantai-ilta kun oli, niin lakattiin työstä aikaisemmin. Illallisen

-jälkeen kylvettiin sauna ja sitten alkoi tavallinen talkoonjuonti.

-Nuoret menivät naapuritaloon tanssileikkiä pitämään, vaan vanhempi

-väki jäi talkootaloon.

-

-Isäntä kantoi pöytään viinaputelin, josta vanhemmat miehet tekivät

-norria ja ryyppivät. Kun viina oli kulmiin kavahtanut, niin käytiin

-voimia koettamaan voittosilla, väkikartun vedolla ja sormikoukulla.

-Savon Pietu, joka oli vahva sormikoukun vetäjä, pani sormensa

-koukkuun, meni pienen Pentin eteen ja sanoi uhkamielin:

-

-    Tuossa isäsi kiiskiä keittää,

-    konnan päätä kiehauttaa.

-

-Pentti pani sormensa Piedun koukkuun ja kiivas taistelu syntyi.

-Vihdoin voitti Pentti ja sanoi:

-

-    Ken uhaten sotaan menee,

-    se häpeällä haudataan.

-

-Nolona Pietu väistyi ja meni tallin luhtiin makaamaan. Vähitellen

-väsyivät vihdoin kaikki juopot, ken viinan vaikutuksesta, ken voimain

-liiallisesta ponnistuksesta. Tuvan lattialle tehtiin olkivuoteet ja

-siinä oteltiin unta aamuun asti.

-

-Sunnuntaiaamuna pidettiin rukoukset, juotiin kahvi ja syötiin

-murkina. Vieraat ottivat kiittäen jäähyväiset ja menivät ken

-kotiinsa, ken kirkkoon ja kuka mihinkin. Isännän pyynnöstä jäivät

-likeisimmät sukulaiset vielä Lippolaan pyhäpäiväksi. Myöskin Niemelän

-väki pyydettiin jäämään sinne.

-

-Sunnuntaiaamuna varhain kävi Juhana hakemassa isälleen nuoren

-hiirakkoruunan, jolla hänen isänsä Niemelän lautamiehen ajoi kirkolle.

-

-Kun murkinalehmät oli lypsetty, tytöt menivät Juhanan huoneeseen

-ja kävivät makaamaan uuteen sänkyyn. Kun Juhana arveli tyttöjen

-nukkuneen, hän meni myös huoneeseen ja sai puhutella morsiantaan

-muiden tyttöjen nukkuessa ja huomaamatta. Sormuksiakin silloin jo

-näytettiin ja nepä kyllä antoivat puheen ainetta. Vihdoin Juhana

-kysyi:

-

--- Sanopa sirpukkaiseni, kuinka monta kosijaa arvelet itsellesi

-tulevan?

-

--- Tuleehan niitä tietysti viidet, vaan tulkoon heitä vaikka sata,

-sinun minä kumminkin olen, vastasi Kaisa innokkaasti. Kyllä tiedän,

-että tulee kova kamppaus, kun koko meidän perhe paitsi äitiäni,

-Antti-veikkoani ja kenties Mauno-setää -- isäni mieltä en oikein

-tiedä -- tahtoisivat minua naittaa Junnolaan, vaan minäpäs en

-mene; sanon vaikka papin edessä ei, siitä saat olla vakuutettu,

-rakas Juhana kultani. Minä en tahdo enkä voi erota sinusta vaikka

-mörkö maata kyntäköön. Vaikka olisin toisen kanssa jo kolme kertaa

-kuulutettu, niin sinuun minut kumminkin vihitään.

-

--- Etkös sinä paimen-Mari nähnyt, mihin tytöt lienevät menneet? kysyi

-talon emäntä paimentytöltä. Hae heidät kahville, toiset ovat jo

-juoneet.

-

-Tämän kuultuansa suikkasi Juhana sukkelaan sormuksensa kirstuun.

-Kaisa pisti kultasormuksen takkinsa taskuun ja kävi sänkyyn. Sitten

-Juhana aukasi huoneen oven selälleen ja huusi:

-

--- Heittäkää tytöt uni ja tulkaa kahville!

-

-Pian kiepsahtivat tytöt pystyyn ja tulivat tupaan. Samaan

-liittoon tulivat kirkkomiehetkin ja kertoivat kahvia juodessaan

-kirkkokuulumisia. Päivällisen perästä läksivät viimeisetkin

-talkoovieraat kotiinsa.

-

-

-

-

-Paimenelämä

-

-

-    Sisältö: Paimeneen lähtö. Suuruspala. Karjamaat. Paimenet ja

-    palkkapaimenet. Murkinan aika. Lehmien lypsäminen. Soittokoneet.

-    Lehmäin nimien merkitys. Karhun litku. Vispilänteko.

-    Keppihevoset. Leppätötöt. Virsunteko. Marja-aika. Pallonlyönti.

-    Veitsisillä olo. Keilinlyönti. Sirkanlyönti. Hyppäyspuut.

-    Napakiikku. Metsänpeitto. Susi laumassa. Suden vihojen luku.

-    Kivimaja. Taivaankaari. Lepenälauta. Ampuminen. Ansat. Katitsa.

-    Syyssyöttömaat. Hevospaimenet.

-

-Keväällä kun karja laskettiin ulos, ei viivytty paimenessa kuin vähän

-aikaa; sillä tyhjässä metsässä eivät lehmät kestäneet koko päivää,

-vaan tulivat kotiin. Sikäli kuin ruohoa karttui, viipyi karjakin

-paremmin laitumella. Vihdoin täysiruohon maahan tultua eläimet

-kävivät metsässä kahdesti päivässä, nimittäin aamu- ja iltapuolella.

-

-Jo varhain aamusilla, auringon nousun jälkeen, havautti emäntä

-paimenet lypsämästä tultuansa ja toi suuruspalaksi nuorta (rieska-)

-maitoa ja voileipää. Maidon sekaan emäntä tavallisesti ripisteli

-suoloja, jota paimenet moittivat sanoen:

-

--- Ei tätä voi mikään syödä; niinhän tämä on kuin mitä kuittia ikään.

-

-Mutta kun emännät eivät luopuneet totutusta tavastaan, niin jotkut

-paimenet pyysivät jamakkamaitoa, joka ei ollut lämmintä eikä

-maistunut kuitilta, vaikka siihenkin emäntä pani suoloja sekaan.

-

-Tuo varhain nouseminen oli monelle, etenkin uneliaammalle lapselle,

-sangen raskas; sillä siihen aikaan se vasta uni oli makeimmillaan,

-josta syystä ei lusikka tahtonut kädessä kestää eikä se suuruspalaa

-syödessä aina kuppiin osunutkaan, vaan meni kupin viereen, kun uni

-tahtoi väkisinkin vaivuttaa. Muutamat eivät voineet ensinkään syödä

-suuruspalaa kotona, vaan ottivat evääkseen voileipää, jonka vasta

-metsässä söivät, kun uni häikkeni.

-

-Suuruksen syötyään kotona paimenet kenkivät eli panivat tuohivirsut

-hattarojen kanssa jalkaansa, ottivat vaatteet yllensä ja niin sitä

-mennä nyrsytettiin karjan perästä. Lehmäpaimenet ajoivat lehmiä

-edellä ja sitten lammaspaimenet kävivät katraansa perässä ja vihdoin

-vasikkapaimenet, missä talossa ei vasikkahakaa ollut, seurasivat

-jälkimmäisinä.

-

-Kunakin päivänä kävi karja eri laitumella: aamupuolilla kotoa

-lähempänä vaan iltapuolilla edempänä, usein monien virstain päässä

-salomailla. Jos eri laitumia ei joka päivälle riittänyt, käytiin

-pari kertaa viikossa samalla karjamaalla, kumminkin niin, että pari

-päivää oli väliä, ennen kuin toisen kerran samalle laitumelle karja

-ajettiin, jotta ruoho ennätti sillä aikaa kasvaa.

-

-Missä talossa ei lapsia riittänyt paimeneksi, otettiin kylästä

-paimen. Se tavallisesti tuotiin jo keväillä aikaisin, ennen lumen

-lähtöä, ja pidettiin myöhään syksyllä talveen asti. Jos paimentyttö

-oli vauraampi, hän sai murkinan aikoina ja iltasilla autella emäntää

-kotoisissa askareissa. Muutamissa taloissa, joihin sattui vauraampi

-tyttöpaimen, käytettiin häntä kiireen työn aikana työssäkin, jolloin

-joku vanhempi nainen, joka ei enää ollut työkykyinen, toimitti sillä

-aikaa paimenen ammattia. Tätä paimen perästäpäin valitti:

-

-    Paimeneksi palkattiin,

-    vaan työlle työnnettiin

-    ja paimenen palkkasi maksettiin.

-

-Tapahtuipa usein niinkin, että joku vanha nainen, joka ei enää

-kyennyt muuta työtä tekemään, kävi koko kesän paimenessa. Usein

-myös kun paimenia ei ollut kotona eikä tahdottu tahi ei sattunut

-saamaan kylästä paimenta, annettiin lehmät naapuripaimenen

-hoidettaviksi ja paimenpalkkaa tavallisesti maksettiin riuna (10

-kopeekkaa) emälehmästä, hiehosta ja härästä puolta vähemmän. Myös

-lampaat annettiin vierasten paimenten hoidettavaksi usein toiseen

-kyläänkin varsinkin sukulaisille, ja niistä maksettiin viisi

-kopeekkaa emälampaasta, vaan vuonista ei mitään maksettu. Siihen

-vielä annettiin lammaspaimenille villoja palkan päälliseksi, jota

-lehmäpaimenelle ei annettu. Tuomisiksi annettiin iso rukiinen leipä,

-voiaski, so. askillinen voita, ja joskus lammaskäpälä. Nämä antimet

-annettiin silloin kun paimenen haltuun jätettiin elukat. Myös kesän

-kuluessa annettiin joskus paimenhauskut (tuomiset). Kesävillaa

-kerittäissä annettiin lammaspaimenelle villapalkka.

-

-Aamupuolella ajettiin karja kotiin murkinalle noin kello 9 aikana.

-Auringon paisteella mittasivat paimenet askeleillansa kuohasensa

-(varjokuvansa), vaan pilvisäällä tiedettiin päivän olevan murkinoissa

-silloin, kun lehmät lakkasivat syömästä ja alkoivat märehtiä joko

-seisoallaan tahi makuuasennossa. Samaan aikaan kun karja ajettiin

-kotiin, tuli työväkikin murkinalle. Murkinan syötyään kävi työväki

-lepäämään ja paimenet menivät joko uimaan tahi leikkimään.

-

-Kun murkinan aikaa oli pidetty noin pari tuntia tahi vähän enemmän,

-menivät emännät ja niiden keralla toiset naiset lehmiä lypsämään.

-Paimenet kutsuttiin otelemaan (poistamaan) lehmistä paarmoja ja

-kärpäsiä tuoreilla koivunlehvillä. Lypsäessään emännät lauloivat:

-

-    Heruttelen herttaistani,

-    mairittelen marjaistani.

-    Heru, heru, lehmäseni,

-    anna maito mielelläsi!

-    Täss on maitoset maruet,

-    tässä uhkuvat utarat.

-    Avaja sä maitoammet,

-    maitoreiät remahuta!

-    Juoksuttele joutusasti

-    maito mieliksi minulle,

-    pereen suuren syötäväksi,

-    lasten pienten juotavaksi.

-

-Sitten paimenet ajoivat karjansa metsään samassa järjestyksessä kuin

-aamullakin. Illalla ajettiin karja kotiin ennen auringon laskua.

-

-Kun koko kylän karja kulki jonossa kotiin, niin katsoivat paimenet

-minkä karvallinen lehmä kulki eellimmäisenä, sellainen muka oli

-huomispäivän ilma. Valkea lehmä merkitsi päiväpaistetta, punainen

-poutaa, kirjava pilvistä ja musta sadetta.

-

-Paimenilla oli keralla paimentorvi (luikku), joka oli tehty

-haapapuusta potaattinuijan muotoiseksi, ainoastaan vähän pitemmäksi.

-Se oli halaistu keskeltä kahtia, sisus koverrettu ontoksi ja sitten

-liitetty yhteen hienolla tuohella, joka oli kääritty koko luikun

-ympäri. Tällä paimenet soittaa toitottelivat silloin tällöin, johon

-naapurikyläin paimenet tavallisesti vastasivat. Toitotuksella oli

-tarkoituksensa karkoittaa susia ynnä muita metsänpetoja, joita

-entiseen aikaan liikkui kosolta metsissä, varsinkin salomailla.

-

-Oli paimenilla toinenkin soittokone, nimittäin pajupilli (huilu),

-jonka he tekivät suorasta pajusta siten, että kiertämällä ottivat

-sisuksen pois. Yläpäähän tehtiin erityinen läppä, josta pilliin

-puhaltamalla soitettiin. Keskelle kaivettiin tavallisesti neljä

-reikää, joita sormilla vuoron perään läpytettiin. Täten soittokone

-antoi erilaisen äänen eri reikiä läpyttämällä. Soittokoneen alapäähän

-sijoitettiin härän sarvi, jotta kone antoi suuremman ja kauniimman

-äänen.

-

-Eräänä päivänä olivat kaikki Niemelän kylän paimenet Kalmasen

-kalliolla koossa. Yrjö-Mari, joka Perätalosta oli paimenena, istui

-myöskin siinä toisten paimenten kanssa. Hän oli vanha leskiämmä, ja

-kun hänessä ei ollut enää muun työn tekijää, hän kävi paimenessa.

-Hänellä ei ollut muuta päällysvaatetta kuin "ristlappi", joten

-hän saattoi keveästi liikkua, kun hän vielä oli jaloiltaan nopsa.

-Hän kertoi nuorille paimenille monta satua, opetti heille paljon

-arvoituksia, sananlaskuja ym., joita paimenet mielellään kuuntelivat.

-Toiset paimenet rakastivat tätä vanhaa, yksisilmäistä toveriansa niin

-kuin äitiä, ja Yrjö-Mari taas puolestaan oli herttainen toisille

-paimenille.

-

--- Onko mitään erinäisiä syitä lehmille nimiä annettaissa, vai

-ruvetaanko niitä vain kutsumaan sillä nimellä mikä milloinkin mieleen

-juolahtaa? kysyi Mäkelän Matti Yrjö-Marilta istahtaen hänen viereensä.

-

--- Eivät lapseni lehmien nimet ole satunnaisia, vaan niillä on oma

-merkityksensä, vastasi Yrjö-Mari. Sanotaanhan, että karvaa myöten

-on koiralla nimi; samaten on lehmilläkin. Aivan valkealla lehmällä

-on nimenä Vallikki. Jos valkeassa lehmässä on joitakuita punaisia

-pilkkuja, niin kutsutaan sitä Kaunikiksi. Musta lehmä, jossa on joku

-valkea pilkku, on Mustikki, vaan aivan sysimusta, jossa ei ole yhtään

-valkeaa karvaa, on Hiilikki. Harmaakarvainen on Harmikki, punainen

-Punikki, ruskea Rusko ja puurakka on Muurikki. Jos lehmällä on kapea

-valkea juova pitkin selkää, sen nimi on Juonikki, vaan jos se juova

-on leveä, se on Kyyttö. Kun valkea poikkijuova on lehmän ympäri,

-niin on lehmän nimi Vyötikki. Valkeapäinen lehmä on Kukkanen. Jos

-yksikarvaisella lehmällä on valkea pilkku otsassa niin nimitetään

-sitä Tähikiksi. Jos valkea juova kulkee pitkin lehmän päätä, silloin

-sille annetaan nimeksi Laukki. Kirjavapäisen lehmän nimi on Riimukki.

-Kun valkea risti on lehmän selässä, on lehmä Ristikki. Valkean

-ja mustan kirjava on Kirjo, vaan punaisen ja valkean kirjava on

-Rannikki. Oikein pienikirjavainen on Sorikki ja papumus eli täplikäs

-on Täplikki. Lyhytrakenteinen punainen tai valkea lehmä on Omena ja

-muuten pienikasvuinen on Pienikki.

-

--- Mutta jos talossa on kaksi tahi useampi samankarvainen lehmä, niin

-mitenkäs ne sitten erotetaan, kysyi Matti.

-

--- Ne erotetaan siten, että viimeksi syntyneitä kutsutaan sen ajan

-mukaan, milloin ne ovat syntyneet, vastasi Yrjö-Mari. Esimerkiksi

-aamulla syntynyt on Aimikki, päivällä syntynyt on Päistikki

-ja illalla syntynyt Illakki. Tuo meidän Suntikki on syntynyt

-sunnuntaina. Lukkarin muori, joka on vähän herraslehteä olevinaan,

-antoi samana päivänä syntyneelle lehmällensä nimeksi Sunteri.

-Maanantaina syntynyt lehmä on Maanikki, tiistaina syntynyt Tiisto,

-keskiviikkona Kesto, torstaina Torstikki, perjantaina Perjo ja

-lauantaina Laukko.

-

-Jos viikon nimelliset lehmät on jo entuudestaan karjassa, niin

-annetaan jälkeen syntyneille lehmille nimi sen vuodenajan mukaan,

-milloin ne ovat syntyneet. Esimerkiksi teidän Joulikki on syntynyt

-jouluna. Matinpäivänä syntynyt on Marikki, laskiaisena syntynyt

-Lastikki, maariana Mairikki, virposunnuntaina syntynyt on Virvikki,

-pääsiäisenä Päästikki, helatorstaina Tuorikki, helluntaina Heluna ja

-juhannuksena Juhlikki. Pyhäinmiestenpäivänä tahi muina välipyhinä

-syntynyt on Pyhikki.

-

-Kerran sattui meidän lehmä poikimaan kesällä metsään, niin vasikalle

-annettiin nimeksi Metsikki. Lautamiehen lehmän vasikka kun löydettiin

-lehdosta, niin annettiin sille nimeksi Lehikki. Mattilan Tuomikki

-on syntynyt tuomen kukinta-aikana. Lehtipuiden paljaina ollessa

-syntyneelle vasikalle annetaan nimeksi Varvikki.

-

-Välistä annetaan lehmille nimiä muistakin syistä. Meillä kun on yksi

-lehmä oikein hermeä (pehmeä) lypsää, niin sille annettiin nimeksi

-Hermikki, vaikka sillä vasikkuudesta oli toinen nimi. Teidän Jouhikin

-nimi johtuu sen pitkästä, jouhevasta hännästä. Tässä tuonnoin oli

-Lahtelassa oikein leikkisä ja lystikäs vasikka; sille annettiin

-nimeksi Lystikki. Lautamiehen emäntä antoi lempivasikalleen nimen

-Lemmikki. Meille kun yhtenä vuonna ostettiin vasikka, niin sille

-annettiin nimeksi Ostikki.

-

-Eräänä päivänä tulivat toiset paimenet Yrjö-Marin luokse ja kertoivat

-nähneensä korven laidassa, mäenrinteen tuhkahiekassa suuret elävän

-jäljet, joita he eivät tunteneet, lienevätkö ne olleet karhun vai

-suden jäljet, mutta suuret loppanat ne vain olivat. Yrjö-Mari pyysi

-saattamaan itseään jälkien luo, jonne tultuaan hän tunnusteli jälkiä

-ja sanoi:

-

--- Nämä ovat karhun jäljet. Onko kellä paimenella hajallista virsua

-vasemmassa jalassa? Antakoon sen minulle.

-

-Eräs paimen päästi virsuranin jalastaan ja antoi sen Yrjö-Marille,

-joka katseli jälkiä. Vihdoin hän otti veitsen tupestaan, piirsi

-maata jäljen ympäri veitsellä ja käänsi karhun jäljen alassuin, teki

-tuluksista tulen, sytytti virsuranin palamaan karhun jäljen päällä ja

-loitsi:

-

-    Otsoseni, ainoseni,

-    mesikämmen kaunoseni!

-    Tehkäämme sulat sovinnot,

-    raketkaamme rajarauhat

-    siksi ilmaksi ijäksi,

-    kuuksi kullan valkeaksi,

-    jottet sorra sorkkasäärtä,

-    kaada maidon kantajata

-    tänä suurena suvena,

-    luojan lämminnä kesänä:

-    kun sä kuulet karjakellon,

-    tahi torven toitotoksen:

-    lyöte maata mättähälle

-    nukahtamaan nurmikolle.

-    Tunge korvasi kulohon,

-    paina pääsi mättähäsen,

-    tahi korpehen kokeos,

-    saaos sammalhuonehesen.

-    mene toiselle tolalle,

-    muille kummuille kahahda,

-    jottei kuulu karjan kellot

-    eikä paimenten pakinat.

-

-    Otsonen metsän omena,

-    mesikämmen kaunokainen!

-    en sua kiellä kiertämästä

-    enkä käymästä epeä;

-    kiellän kielin koskemasta,

-    suin ruma rupeemasta,

-    hampahien hatrimasta,

-    kämmenien kaappomasta!

-

-    Karhuseni, kaunoseni,

-    korven ainoa asuja!

-    Käyös kaarten karjamaita,

-    piilten piimäkankahia,

-    kierten kellojen remua,

-    ääntä paimenten paeten!

-    Konsa on karja kankahalla,

-    sinä suolle suoritaite;

-    kun karja solahtaa suolle,

-    silloin korpehen kokeos;

-    karjan käydessä mäkeä

-    astu sie mäen alatse:

-    karjan astuissa alatse

-    mene sie mäkeä myöten;

-    karjan astuissa aholla

-    viere sinä viidakkoa,

-    karjan viidakkoa vierren

-    sinä astuos aholla!

-    Kule kullaisna käkenä,

-    hopeaisna kyyhkyläisnä!

-    siirry siikana sivuitse,

-    veteleite veen kalana,

-    viere villakuontalona

-    kule pellavaskupona!

-    Kätke kynnet karvoihisi,

-    hampahat ikenihisi,

-    jottei karja kammostuisi,

-    pieni vilja pillastuisi!

-    Anna rauha raavahille,

-    sorkkasäärille sovinto,

-    käydä karjan kaunihisti

-    soreasti sorkutella

-    poikki soita, poikki maita,

-    halki korven kankahia,

-    ettet koske konsanaka,

-    rupea rumanakana!

-

-    Otsoseni, omenani,

-    metsän kuuluisa kuningas!

-    Muista muinainen valasi

-    tuolla Tuonelan joella,

-    Kynsikoskella kovalla,

-    Luojan polvien edessä,

-    jalkain juuressa Jumalan:

-    lupa sulle annettihin

-    kolme kertoa kesässä

-    käydä karjan kuuluvilla,

-    tiukujen tirinämailla,

-    vaan eipäs tuo sitä suvaittu

-    eikä annettu lupoa

-    ruveta rumille töille,

-    paatua pahantekohon!

-

-    Jos sulle viha tulisi,

-    hampahat haluttelisi:

-    viskaa viitahan vihasi,

-    honkihin pahat halusi!

-    hakkoa lahoa puuta,

-    kaada koivunpökkelöitä,

-    vääntele vesihakoja,

-    määhki marjamättähiä!

-

-    Kun tulevi ruuan tarvis,

-    syödä mielesi tekevi:

-    syö'ös sieniä metsästä

-    murra muurahaiskekoja,

-    juuria punaisen putken,

-    metsolan mesipaloja,

-    ilman ruokaruohoittani,

-    minun henkiheinittäni!

-

-    Metsolan metinen amme

-    hapata hihittelevi

-    kultaisella kunnahalla,

-    hopeaisella mäellä:

-    siin on syödä syötähänkin,

-    sekä juoda juolahankin;

-    eikä syöden syömät puutu,

-    juoden juomiset vähene.

-

-    Niin teemme nyt ikisovinnot,

-    ikirauhat raketkaamme

-    eleäksemme ehosti

-    kaiken kesää kaunihisti,

-    maat on meillä yhtehiset

-    evähät erinomaiset.

-

-    Josp on tullet näille maille,

-    sattunet saloille näille:

-    täällä aina ammutahan,

-    pyssyn kanssa pauketahan.

-    Jos ei ampujat kotona:

-    on meillä osaavat vaimot,

-    emännät erinomaiset,

-    jotka tiesi turmelevat,

-    matkasi pahoin panevat.

-    Vaan jos tahtonet tapella,

-    eleä sodan tavalla:

-    tapelkaamme talvikaudet,

-    lumiajat luiskatkaamme!

-    Suven tullen, suon sulaen,

-    lätäkköjen lämmitessä:

-    ellös tänne tulkokana

-    karjan kullan kuuluville.

-

-    Jos mä otsona olisin,

-    mesikämmentä kävisin,

-    en mä tuossa noin asuisi

-    aina akkojen jaloissa.

-    Onpa maata muuallakin,

-    tarhoa taaempanakin

-    juosta miehen joutilahan,

-    virattoman viiletellä,

-    käydä halki kämmenpääsi,

-    poikki pohkealihasi,

-    sinisen salon sisässä,

-    korven kuulun kainalossa.

-    Käpy on kangas käydäksesi

-    hiekka helkytelläksesi

-    merenranta juostaksesi

-    Pohjan pitkähän perähän,

-    Lapinmaahan lauhkeahan:

-    siell on onni ollaksesi,

-    armas aikaellaksesi,

-    käydä kengittä kesällä,

-    syksyisillä syylingittä

-    suurimmilla suonselillä,

-    levehillä liettehillä.

-

-    Kun et tuonne mennekänä

-    etkä oikeittain osanne:

-    ota juoni juostaksesi,

-    polku poimetellaksesi

-    tuonne Tuonelan saloille,

-    tahi Kalman kankahille:

-    siellä on suohut sorkutella,

-    kanervikot kaalaella,

-    siell on kirjos siellä karjos,

-    siellä muita mullikoita

-    rautasissa rahkehissa,

-    kymmenissä kytkyvissä,

-    siellä laihatkin lihovat,

-    lihaviksi luutkin saavat.

-

-    Lepy lehto, kostu korpi,

-    taivu ainoinen Tapio!

-    Anna rauha raavahille,

-    sorkkasäärille sovinto

-    tänä suurena suvena,

-    Herran hellänä kesänä!

-

-    Kuippana metsän kuningas,

-    metsän hippa halliparta!

-    Korjaele koiriasi,

-    raivaele rakkiasi!

-    Pistä sieni sieramehen,

-    toisehen omenamarja,

-    jottei henki haisahtele,

-    tuuhahtele karjan tuoksu!

-    Silmät silkillä sitele,

-    korvat kääri käärehellä,

-    jottei kuule kulkevia,

-    ei näe käveleviä!

-

-    Kun ei tuosta kyllin liene,

-    ei vielä kovin varonne:

-    kiellä poies poikoasi,

-    epeä äpärettäsi!

-    Saata pois saloilta näiltä,

-    näiltä mailta matkohinsa,

-    kapehilta karjamailta,

-    levehiltä liepehiltä!

-    Kätke koirasi kolohon,

-    rakkis rautakahlehisin,

-    kultaisihin kytkyvihin,

-    hihnoihin hopeaisihin,

-    jottei piiloa pitäisi,

-    häpehiä hämmentäisi!

-

-    Oi Ukko ylijumala,

-    Kaikkivalta, taivon taatto!

-    Kuule kultaiset sanani,

-    hopeaiset lauselmani!

-    Kun kuulet toden tulevan,

-    pakkopäivät päälle käyvän:

-    muuta muuksi lehmäseni,

-    karnahuta karjaseni,

-    kiviksi minun omani,

-    kantoloiksi kaunoseni

-    karhun maata kulkiessa,

-    vantturan vaeltaessa!

-    Paina panta pihlajainen

-    ympäri nenän nykerän!

-    Kun ei pihlaja pitäne,

-    niin se vaskesta valata!

-    Jos ei vaski vahva liene,

-    panka rautainen rakenna!

-    Vaan jos raudan ratkaisnehe,

-    vielä mene he vioille:

-    syökse kultainen korento

-    leukaluusta leukaluuhun,

-    päät on päättele lujasti,

-    katkoa kovasti kiinni,

-    ettei liiku liiat leuat,

-    harvat hampahat hajoa,

-    kun ei raudoin ratkottane,

-    teräksillä temmoittane,

-    veitsillä veristettäne,

-    kirvehellä kiskottane.

-

-Keväällä niin pian kuin kuori alkoi puusta irtaantua, leikkelivät

-paimenet noin kolmen korttelin pituisia koivun oksia, jotka he

-koloivat (kuorivat) joko siten, että hampaillaan nylkivät kuoren,

-tahi tekivät tulen, jossa he hautoivat (varistivat) varvat,

-jotka sitten vispiläruohkalla ruohkattiin, joten kuoret helposti

-irtaantuivat. -- Vispiläruohka oli koivusta tehty kepukka, jonka

-toinen pää oli halaistu, jossa varpain kuoret irroitettiin ja toinen

-pää maahan pystytettiin. -- Yksinäisestä koivun oksasta kierrettiin

-panka, johon ladottiin viisi tahi kuusi lukemaa (lukema on 3 varpaa)

-kolottuja varpoja tyvipuolelta. Sitten tehtiin nide pajusta, jolla

-vispilät nidottiin. Noin tusina tahi parikin tusinaa vispilää tehtiin

-kuhunkin taloon joka kevät. Vispiläin latvat sidottiin pajunkuorella

-kiinni, tyvet tasoitettiin ja vispilät vietiin aitan parvelle tarpeen

-varalle.

-

-Pienille veikoilleen, jotka kotilapsina keppejä pitivät

-puuhevosinaan, tekivät paimenet joko kirjavat tahi yksiväriset

-kepit. Kirjavat kepit tehtiin siten, että veitsellä piirrettiin

-pajun kuori kierteisesti, toinen välike kuorittiin ja toinen välike

-jätettiin kuorimatta. Näin saatiin valkean- ja viheriänkirjava

-keppihevonen. Punaisen- ja viheriänkirjavaksi tehtiin keppi siten,

-että rätvänänjuuria ja lepänkuoria pureskeltiin suussa sekaisin ja

-sillä voideltiin vasta kirjavaksi kuoritun kepin ihopinta. Jos keppi

-tahdottiin punaisen- ja valkeankirjavaksi, niin se tehtiin edellä

-kerrotulla tavalla, vaan jäljelle jäänyt kuori kun irroitettiin,

-niin sen sija jäi valkeaksi. Punaiset kepit voideltiin kuorittuina

-kokonaan rätvänänjuuri- ja lepänkuoriseoksella ja kepit kuivattiin

-huolellisesti. Ruohonpäisiksi saatiin kepit, kun kuorittua kuivaa

-keppiä hangattiin joko koivun tahi lepän lehdillä.

-

-Ne vanhemmat poikapaimenet, jotka tahtoivat matkia vanhain miesten

-tupakanpolttoa ja opetella tupakoitsijoiksi, tekivät itselleen

-leppätötöt, joissa polttelivat sammalia, kuivatuita lepänlehtiä

-ja nokolaisia. Leppätötöksi otettiin sileä, hoikka leppä, joka

-keskuskohdalta jätettiin niin pitkäksi, kuinka korkeaksi leppätöttö

-tehtiin, noin pari, kolme tuumaa. Sen molemmat puolet pykällettiin

-yhtä paksuiksi ja sitten kiertämällä irroitettiin sisus. Pohja

-tehtiin joko tuoreesta koivusta tahi lepästä. Kupeesen kaivettiin

-reikä, johon pistettiin joko kuusamesta tahi höyspuusta tehty varsi.

-Näin oli piippu valmis. Tiettävästi sitä ei uskallettu kotiin

-viedä eikä näyttää aikaihmisille, vaan päivillä talletettiin sitä

-taskussa ja yöksi se pistettiin joko pellon aidankynnen alle tahi

-muuhun piilopaikkaan. Kun joku aika oli muita kasvuja poltettu ja

-siihen harjaannuttu, niin otettiin salaa kotoa ukkomiesten tyllistä

-tupakkaa, jota hakattiin ja poltettiin. Se tosin ensimmältä tuntui

-niin katkeralta, että rupesi kiertämään sydäntä, pyörrytti ja

-oksennutti, mutta vähitellen siihen totuttiin. Varovammat pojat

-panivat ensimmältä vain vähän tupakkia muiden kasvien sekaan, ja kun

-siihen tottuivat, lisäsivät enemmän, ja näin välttivät pyörtymisen;

-mutta ahneemmat, jotka tahtoivat pikemmin oppia tupakanpolttajiksi,

-saivat usein huutaa "yö" keskellä päivää.

-

-Tuohen kiskomista ja virsun tekoa opettivat vanhemmat paimenet

-nuoremmille. Virsua aloitettiin latoa kärjestä, johon pian voi

-oppia, mutta kannan kääntäminen oli vaikeampi; korkea kanta oli

-sentään helpompi kääntää, mutta matala kanta oli vaikeampi. Valmiit

-virsut pantiin kahalle, kaksikymmentä paria kullekin kahalle.

-Ahkera ja osaava paimen voi tehdä joko neljä, viisi, tahi kuusikin

-kahaa kesässä tuohen iholla ollessa. Useasti, kun tuohia ei saatu

-likiseudulta, menivät vauraammat paimenet salomaille tuohen

-kiskontaan ja pienemmät paimenet sillä aikaa kaitsivat karjaa. Saalis

-jaettiin tasan joka hengelle.

-

-Marja-aikana tekivät paimenet tuohilevyistä ropeita, suppuja,

-kontteja ja sippuja. Luvat tehtiin niihin tuoreesta koivusta. Kun

-aamupuolikarjamaat olivat kivikkoahoja, niin niistä poimittiin

-mansikkoja; iltapuolikarjamailta saatiin muita marjoja, niin

-kuin messuja (mesimarjoja), vaapukoita (vattuja), mustikoita ja

-soilta muuramia. Siellä täällä ojain varsilla kasvoi siestareita

-eli ojakkeita (mustia viinamarjoja), mutta nämä eivät jokaiselle

-kelvanneet syödä, kun ne muka olivat ankeita. Lillukoita eivät

-paimenet uskaltaneet ottaa, kun ne muka olivat Hiitolaisen marjoja.

-Riidenmarjoja kotilapset syödä lätsyttivät. Niin pian kuin puolat

-(puolukat) tulivat puolikypsiksi, tekivät lapset niistä tirriä.

-Kotilapset panivat puolukat joko kurriin (pieneen pataan) tahi

-potikkaan (pieneen savipottiin, ruukkuun) ja vähän vettä päälle ja

-pistivät sen uuniin hautumaan. Puolojen kypsyttyä ne otettiin uunista

-ja nautittiin. Paimenet taasen laittoivat tirriä sillä tavoin, että

-he nuotiossa varistivat paasikiven, jonka päällä puolat kypsytettiin,

-ja sitten ne syötiin joko paljaaltaan tahi leivän kanssa. Kypsistä

-puoloista samoin kuin mansikoista ja mustikoistakin tehtiin räättiä

-(hillaa) sillä tavoin, että marjat jossakin astiassa lissottiin

-(hienonnettiin) ja pilkuttiin pieniä leipäpaloja sekaan sekä

-kaadettiin joko jamakkaa tahi nuorta maitoa seokseen aina sen mukaan,

-miten makeaksi ruoka laitettiin, ja sitten se syötiin lusikalla.

-

-Kun kaikilla karjamailla ei kasvanut puoloja, menivät vauraammat

-paimenet niitä poimimaan toisista paikoista, missä niitä kasvoi.

-Pienemmät paimenet kaitsivat sillä aikaa karjaa. Kannalmuksen

-saatuaan palasivat marjamiehet toisten paimenten luokse, jossa

-marjat jaettiin tasan jokaiselle paimenelle. Osuutensa kukin paimen

-pani omaan marjapussiinsa ja kantoi kotiinsa, jossa ne pantiin

-säästöön marjatiinuihin tahi suuriin saaveihin. Raaoista karpaloista

-keitettiin marjavettä, joka jäähtyneenä kaadettiin puolatiinuun.

-Näin säilyivät puolat talven varalle pilaantumatta. Talvella niistä

-keitettiin marjapuuroa tahi niitä hillottiin räätiksi ja pantiin

-kaurajauhoja sekaan ja syötiin herkkuna. Myös söivät lapset joskus

-sillänsäkin kylmäneitä puoloja. Marjavettä pidettiin harvinaisena

-herkkuna.

-

-Kesän pitkinä päivinä, kun aika milloin alkoi käydä ikäväksi, pitivät

-paimenet monenlaisia leikkejä. Niistä mainitsemme tuon voimia

-virkistävän ja vilkkaan pallonlyönnin.

-

-Ensin tehtiin pallouirut, so. kaivettiin noin korttelin syvä kuoppa,

-josta tehtiin niin monta pientä ojaa, kuin tarve vaati, noin sylen

-pituudelta eri suunnille, ja kunkin ojan päähän kaivettiin pienet

-kuopat. Jokainen leikkitoveri varusti itselleen riihivartan muotoiset

-kepit. Sitten otettiin iso pallo (palli), joka oli tehty lepän

-marasta (visasta), ja se heitettiin ulkopuolelle pallouirua. Toiset

-leikkitoverit pistivät keppinsä omaan ojan päässä olevaan kuoppaansa

-ja yksi kävi pallonajajaksi. Hän löi palloa kepillään ja pyysi sitä

-suureen kuoppaan, jota toiset kepeillään akkiloivat (varjelivat).

-Pallonajaja piti varalla, että jos kuka nosti keppinsä kuopasta

-palloa lyödäkseen, niin hän suikkasi (pisti) oman keppinsä sen

-kuoppaan. Jos se onnistui, kuopan varjelija sai käydä pallonajajaksi

-ja ajaja pääsi kuopan varjelijaksi. Sama oli laki, jos pallo

-sattui jonkun kuoppaan. Jos taasen pallonajaja sai pallon suureen

-kuoppaan, niin täytyi sen käydä pallonajajaksi, jonka kohdalta pallo

-meni suureen kuoppaan. Mutta jos pallo kirposi (poukahti) ilmassa

-suureen kuoppaan, niin sitten heitettiin arpaa, kuka sitten tuli

-pallonajajaksi. Näin pitkitettiin leikkiä niin kauan kuin halutti ja

-aikaa riitti.

-

-Toinen leikki oli veitsisillä olo. Se piiri maata, jossa veitsisiliä

-oloa leikittiin, pehmitettiin kuohkeaksi. Piirin ympärille istausivat

-leikkitoverit. Ensimmäiseksi viskattiin veitsi nyrkiltä (kulakalta)

-siten, että veitsen kärkipuoli asetettiin peukalon puolelle ja sitten

-viskata heilahutettiin se määrättyyn kohtaan. Jos kuka sai sillä

-tavalla kolme kertaa yhtä perää veitsen pystyyn, niin hän oli sen

-tempun suorittanut ja antoi veitsen viereisellensä leikkitoverille,

-mutta niin pian, kuin veitsi ei osunut pystyyn, piti se antaa

-seuraavalle. Kuinka monta kertaa veitsi meni pystyyn maahan, ne

-kerrat luettiin viskaajalle hyväksi. Toisessa tempussa asetettiin

-veitsi kourankupuun kärki ylöspäin, josta sitä viskattiin maahan

-pystyyn. Kolmanneksi otettiin veitsi kärjestä kiinni ja viskattiin

-pyöräyttämällä maahan. Neljänneksi pudotettiin veitsi kädestä maahan

-kärki alaspäin. Tätä sanottiin tiputtamiseksi. Viidenneksi asetettiin

-veitsi sakarisormen haaraan kärki ylöspäin ja siitä se viskattiin

-määräpaikkaansa. Kuudennessa tempussa otettiin veitsi oikeaan

-käteen, vasemmalla kädellä otettiin oikean korvan lehdestä kiinni

-ja niin viskattiin veitsi oikealla kädellä vasemman käsikoukun läpi

-määräpaikkaansa. Jokaisen täytyi suorittaa nämä temput kolme kertaa.

-Joka sai ne ensimmäiseksi suorittaneeksi, se pääsi ensimmäiseksi

-leikistä ja sikäli toisetkin. Mutta kuka jäi viimeiseksi ja siis

-tappasi, sen täytyi vetää hampaillansa ylös vesikuoppaan istutettu

-puikko rangaistukseksi kömpelyydestänsä.

-

-Kolmas leikki oli keilinlyönti. Tehtiin yhdeksän palikkaa, joilla oli

-eri nimensä ja eri arvonsa. Yksi oli kuningas, jonka arvoluku teki

-kymmenen. Se oli muita pitempi ja sillä oli kaksi ympyräpyöryläistä

-päässä. Kolme palikkaa oli sotamiehiä, joiden kunkin arvoluku

-teki viisi, ja niillä kullakin oli yksi ympyräpyöryläinen päässä.

-Viisi oli talonpoikaa, joiden kunkin arvoluku oli kolme, ja

-ne olivat pyöreäpäisiä. Siis teki kaikkein palikkain yhteinen

-arvoluku neljäkymmentä. Palikat asetettiin ympyrään, niin kauas

-toisistaan, että viskattava pallo mahtui välitse. Piirin keskelle

-asetettiin kuningas. Leikkikumppalit heittivät (viskasivat)

-vuoroin palloa piiriä kohti, ja niin monta miestä (palikkaa) kuin

-kukin sai kaatumaan, niin monta arvonumeroa hän sai hyväkseen.

-Kuka ensimmäiseksi sai luvun neljäkymmentä, se pääsi voittajaksi,

-ja kuka jäi viimeiseksi, se tappasi. Ken sai yhdellä lyönnillä

-kaatumaan kolme miestä, sen sanottiin saaneen sian selän, joka teki

-kaksikymmentä. Jos kaatuneiden joukossa oli kuningas, niin luku teki

-kolmekymmentä. Joka sai kaksi sianselkää, se voitti pelin pitämättä

-lukua, minkä arvoiset miehet olivat.

-

-Neljäs leikki oli sirkanlyönti. Paimenet tekivät kukin itselleen

-noin kyynärän pituiset kepit. Sitten tehtiin noin korttelin

-pituinen kepukka. Sen nimi oli sirkka ja se oli yhteinen kaikille.

-Aukealle kedolle istutettiin pensas. Sen jälkeen asettausivat

-kaikki leikkitoverit rinnakkain seisomaan ja vaurain heistä otti

-käsivarrelleen kaikki kepit ynnä sirkan, jotka hän viskasi päänsä

-yli taaksepäin. Kenen keppi yhtyi likimmäiseksi sirkkaa, se pääsi

-sirkanlyöjäksi ja pensaan varjelijaksi. Hän kävi pensaan luokse,

-ja toiset asettausivat vissin matkan päähän siitä vastustamaan

-sauvoillansa, ettei sirkka saanut lentää kovin kauas. Sirkanlyöjä

-asetti kepin kouraansa siten, että enin osa keppiä riippui kouran

-alapuolella, ja kouran yläpuolella oli ainoastaan kepistä noin puolen

-korttelin verran. Sitten hän sijoitti sirkan peukalon ja etusormen

-päälle, josta hän nykäisi sirkan ilmaan ja löi sitä kepin alapäällä,

-jotta se lensi toisten paimenten luokse. Nämä taas koettivat

-kepeillänsä vastustaa sirkan lentoa. Kun sitten sirkka putosi maahan,

-niin viskasivat rivissä seisojat sen vuoron perään takaisin kädellään

-tarkoittaen että sirkka sattuisi joko pensaasen tahi sen varjelijaan,

-joka sitä koetteli puolestaan kepillänsä varjella. Jos sirkka sattui

-joko pensaasen tahi sen varjelijaan, tämän täytyi heti paikalla

-luopua asemastaan ja tulla riviin seisomaan, ja se leikkitoveri, joka

-sirkan sai sattumaan, pääsi sirkanlyöjäksi. Jos lyöjältä kirposi

-sirkka rivissä seisojain ylitse, niin täytyi sen rivissä olijan

-noutaa sirkka, jonka vuoro oli viskata. Jos viskaajalta sattui sirkka

-menemään edemmä pensasta, sirkanlyöjä mittasi kepillään sirkan ja

-pensaan välimatkan. Samaten hän teki, jos sirkka pysähtyi pensaan ja

-rivissä seisojain välille tahi syrjään. Viisikymmentä kepin mittaa

-saanut pääsi leikistä pois herrana. Toiset pitkittivät leikkiä siihen

-asti, kun joku jäi viimeiseksi, jolle annettiin nimeksi hiivarutska,

-ja sen nimen hän sai pitää siihen asti, kunnes joku toinen tappasi

-leikissä ja tälle sitten siirtyi sama nimi.

-

-Eräänä päivänä laittoivat paimenet hyppäyspuut. He iskivät erään

-penkereen luokse kaksi oksittaista koivua noin sylen verran

-toisistaan. Sitten he ottivat tuoreen virven ja asettivat sen

-vaakasuoraan koivun oksain päälle ja alkoivat hyppiä virven päällitse

-penkereen yläpuolelta. Ensin pidettiin virpi alempana ja nostettiin

-sikäli korkeammalle, mikäli hyppimiseen harjaannuttiin. Muuten sai

-jokainen tahtonsa ja kykynsä mukaan laittaa virven korkeammalle tahi

-matalammalle. Ensin he hyppivät siinä paikallaan, vaan sitten he

-juoksivat ulompaa ja leiskahtivat hyppäyspuun ylitse vuoron perään

-kukin.

-

-Napakiikun laittoivat paimenet siten, että istuttivat maahan pystyyn

-patsaan, jonka yläpäähän he iskivät rautaisen navan. Sitten he

-hankkivat pitkän laudan, jonka keskelle kaivoivat reiän, ja asettivat

-laudan reiän napaan. Kiikkujat kävivät laudan päihin poikkipuolin

-laamalleen vastapäätä toisiaan. Jalkain ponnistuksella saatettiin

-lauta pyörimään navan ympäri. Se kun sai oikein vauhtiinsa, niin

-ei tarvinnut kuin silloin tällöin jalalla potkaista, niin se

-meni aika hoijakkaa ympäriinsä. Kun ensimmäinen pari oli saanut

-tarpeekseen kiikkua (pyöriä), kävi toinen pari vuorostaan ja niin

-aina vuoronperään, siksi kunnes jokainen sai kiikkuneeksi niin monta

-kertaa kun vain halutti ja aika antoi.

-

-Eräänä iltana, kun paimenet ajoivat karjansa kotiin, he huomasivat

-kotimatkalla, että Niemelän Perjo-niminen hieho olikin poissa. Ei muu

-neuvo auttanut, kuin täytyi Niemelän lehmäpaimenten mennä kadonnutta

-etsimään ja toiset paimenet ottivat ajaakseen Niemelän lehmät kotiin.

-Pimeään asti etsittyään täytyi paimenten palata tyhjin toimin

-kotiinsa. Siellä arvelivat aikaihmiset jonkun tuhon hieholle tulleen,

-kun se ei muka milloinkaan karjasta eronnut, vaan seurasi aina toisia

-lehmiä. Jo varhain seuraavana aamuna laittoi emäntä neljä henkeä

-kadonnutta hakemaan. He etsivät murkinalle saakka kaikki ne paikat,

-joissa karja edellisenä päivänä oli oleskellut, mutta eivät mitään

-löytäneet. Murkinalta läksivät vielä samat etsijät ottaen keralleen

-lehmänkellon, jota soittelivat niissä paikoin, jossa luulivat Perjon

-olevan, ja etsivät taasen uudestaan tarkkaan koko eilisen karjamaan

-ja muita maita lisäksi, vaan eivät mitään löytäneet.

-

-Päivällistä syödessä arveli Mauno-setä, että epäilemättä hieho oli

-metsänpeitossa. Jos ukkometsä olisi sen peittänyt, niin se toki

-antaisi Perjon syödä, vaan jos akkametsä sen oli peittänyt, niin ei

-se rymä anna lehmäraukan syödäkään, vaan piinaa sitä nälällä. Siis ei

-tässä muu auttaisi, kuin täytyisi lähteä Valaja-Mattia hakemaan, joka

-sen päästäisi metsänpeitosta.

-

-Yrjö laitettiin noutamaan Valaja-Mattia, joka tulikin keski-iltoin

-aikana ja sanoi hiehon olevan vielä elossa, niin muka arpa oli

-sanonut. Vierasta syötettiin ja juotettiin, jonka jälkeen hän pyysi

-ja sai viinaa kupissa. Viina-astian hän asetti liedelle, kumartui sen

-yli, sylkeä töppäsi kuppiin ja loitsi:

-

-    Nouse luonto liikkehelle,

-    hengen haltia havahdu,

-    luontoni kivenkovainen,

-    karva raudan karkiainen.

-    Nouse isoisän luonto,

-    isoäidin äkäluonto,

-    isoni, emoni luonto,

-    luonto valtavanhempani

-    oman luontoni lisäksi,

-    voimani väkitueksi.

-    Nouse niin kuin ennen nousit

-    minun nostatellessani:

-    silloin vuoret voina vuoti,

-    kalliot kananmunina,

-    simana salot siniset,

-    oluena umpilammet;

-    alahaiset maat yleni,

-    ylähäiset maat aleni,

-    tullessa Jumalan tunnin,

-    avun Herran auetessa,

-    tämän lapsen lausuessa,

-    uron pojan uhkatessa

-    kaikki Hiidet himmenivät,

-    katosivat maan katehet.

-

-Sitten noita ryyppäsi viinan suuhunsa. Sen tehtyään hän pyysi ja

-sai kourallisen suoloja rievussa. Hän asetti suolarievun lieteen,

-kumartui itse sen yli, sylkäisi suoloihin ja loitsi:

-

-    Kun ei minussa miestä,

-    ukon pojassa urosta,

-    tämän päästön päästäjätä,

-    tämän pulman purkajata;

-    nouskohon norosta miehet,

-    miekkamiehet liettehestä,

-    jotk on viikon maassa maanneet,

-    kauan lehossa levänneet.

-    Nouskoot maasta maan urohot,

-    kaivoloista kalpamiehet,

-    jokiloista joutsimiehet!

-    Nouse metsä miehinesi,

-    korpi kaikki kansoinesi,

-    vuorenukko voiminesi,

-    vesihiisi hirmuinesi,

-    väkinesi veen emäntä,

-    veen vanhin valtoinesi!

-    Nouskoot neitoset norosta,

-    hienohelmat hettehestä

-    miehen ainoan avuksi,

-    pojan kuulun kumppaliksi,

-    jottei pysty noidan nuolet

-    eikä tietäjän teräkset

-    eikä velhon veitsiraudat

-    eikä ampujan asehet!

-

-Sitten Mauno-setä otti noidan käskystä Perjon peräkkeen läävästä.

-Noita otti käteensä loitsitut suolat ja niin he läksivät kylän

-kujasia myöten menemään metsään. Mennessään noita ripisteli muutamia

-suolarakeita kujasille ja loitsi itsekseen kateen sanat. Kujan suuhun

-päästyään hän otti kääntöpääveitsen, jolla irroitti maasta lehmän

-jäljen ja otti sen keralleen. Sitten he kulkivat sitä suuntaa, jonne

-hieho oli hävinnyt. Metsässä noita haki sellaisen koivupensaan, jossa

-kasvoi kolme puuta yksillä juurilla. Ne kaadettiin taivuttamalla

-maahan ja latvojen päälle pantiin kolme kiveä, jotta ne pysyivät

-taivutuksissa. Koivuista otti noita tuohia ja hilpeitä, jotka hän

-pisti taskuunsa. Sitten tehtiin nuotio risuista koivun latvojen

-päälle. Noita istausi haaralleen hajareisin koivujen päälle, viskasi

-suoloja, lehmän peräkkeen ja lehmän jälkimullan tuleen ja loitsi:

-

-    Kuippana metsän kuningas,

-    metsän hippa, halliparta,

-    korpikuusien kokoinen,

-    suopetäjäin suurukainen!

-    Mikä sun päähäsi pölähti,

-    mikä iski mielehesi,

-    kun sä teit tuhoa työtä,

-    työtä ala-arvollista?

-    Ku käski pahalle työlle,

-    kenpä kehnolle kehotti?

-    Sanos suoraan nyt minulle,

-    virka visusti asia:

-    mihin joutui mun omani,

-    kuhun hiehoni hävisi?

-    Onko kiinni kahlehissa,

-    rautaisissa rahkehissa?

-    Vai on suossa sorkkinensa,

-    notkossa noroperässä?

-    Tahi kivilouhikossa

-    kahden kallion välissä?

-    Vai on murtoon murrettuna,

-    puunjuurihin pujottuna?

-    Jos sen kahlit kahleisihin:

-    katko auki kahlehensa!

-    Jos sen suohon sortaelit:

-    auta suosta soreasti!

-    Jos sen kahlit kalliohon:

-    niin kohota kalliosta!

-    Jos sen murtohon musersit:

-    murra murrokset muruiksi!

-

-    Jos ei tää lie sinun työsi,

-    lie Kuippanattaren kujeita;

-    käske hänen kiirehesti

-    panonsa peruuttamahan.

-    Aina miehet miehuulliset

-    akat aisoissa pitävät,

-    ettei ne tuhoja tuota

-    eikä rupea rumaksi.

-

-    Kuippanatar kunnon vaimo,

-    metsän ehtoisa emäntä!

-    Jos oot väärin vääntänynnä

-    minun lehmäni lehossa,

-    pannut Kyytön kytkyeesen,

-    Perjon peräkkeen nenähän,

-    niin nyt suorin suorittele,

-    väännä väärät oikeaksi;

-    päästä Kyyttö kytkyestä,

-    Perjo peräkkeen nenästä,

-    ennen kuin tuho tuleepi

-    pakkopäivä päälle käypi.

-

-    Tapiotar tauna vaimo,

-    Mielikki metsän emäntä!

-    Ota vitsa viidakosta,

-    koivu korven notkelmasta,

-    jolla Perjon pelästytät,

-    ajat lehmäni lehosta.

-    Saata sarvista uralle,

-    tielle korvista kohenna.

-    Josp on tieltä poikkeaisi,

-    tiepuolehen putkahtaisi:

-    pane kaksi kämmentäsi

-    kahden puolen kaiteheksi.

-    Saattele salopoluilla,

-    taluttele tietä myöten

-    kyläkunnan kuulematta,

-    kierosilmän keksimättä

-    miehen etsivän etehen,

-    aina käyvän askelille.

-

-    Jos ei metsä miehinensä

-    eikä lehto lapsinensa

-    tästä seikasta selitä,

-    päästä tästä pälkehestä,

-    viel on muuta muistetahan,

-    toiset keinot keksitähän:

-    luottaumme Luojahamme,

-    turvaamme Jumalahamme!

-    Tuolta aina armot käyvät,

-    avut todella tulevat

-    ylisestä taivosesta,

-    ylimmäisen pilven päältä,

-    joss on auki armon aitta,

-    turva totinen varana.

-

-    Oi Ukko ylinen Luoja,

-    taatto taivahan napainen!

-    Tule tänne tarvittaissa,

-    käy tänne kutsuttaessa

-    puuttehien purkajaksi,

-    päättehien päästäjäksi!

-    Ota suusta surman suitset,

-    kaulasta manalan kahleet,

-    tuonen ohjat olkapäistä,

-    pirun valjaat vartelolta

-    hätähisen huutaessa,

-    pakkohisen parkuessa.

-    Tuo tänne tulinen miekka,

-    säkehinen säilä kanna,

-    jolla katkot Lemmon kahleet,

-    pirun pintehet hajoitat,

-    päästät vaarasta vasikan,

-    lehmän Louhen kytkyestä,

-    kylän liioista limoista,

-    naisten naarojen sanoista,

-    katehien kainalosta,

-    vihansuovan sormenpäästä.

-    Hillo Hitto hartioista,

-    painele pahoa miestä,

-    jotta Hitto himmastuisi,

-    perkeleetkin peljästyisi,

-    katoaisi maan katehet,

-    pahansuovat maahan sortuis,

-    jottei tohtis toisen kerran

-    tuotella tätä tuhoa.

-

-Valkean sammuttua noita otti kolme hiiltä ja pisti ne taskuunsa.

-Kivet hän vieretti edemmä, jotta koivut saivat taipua paikoilleen

-pystyyn. Sitten he hakivat pienen yksinäisen näreen, josta noita

-leikkasi latvan ensimmäistä kerkkää myöten ja pisti sen taskuunsa.

-Näre nyhdettiin juurinensa maasta ja sijoitettiin seisomaan samalle

-paikalle, latva maata vasten ja tyvi ylöspäin. Sen tehtyään

-hakivat miehet kaksitoista kiveä joista he panivat kolme kullekin

-ilmansuunnalle. Sitten noita käski Mauno-sedän seisoa pohjoispuolella

-ja itse hän oli itäpuolella, nosti kätensä ylös ja rukoili:

-

-    Ylemmäksi huokoamme

-    pääni päälle taivosehen:

-    tule Luoja turvakseni,

-    taivon taatto tuekseni!

-    Seiso seinänä edessä,

-    asu aitana takana,

-    ettei pysty noidan nuolet

-    eikä tietäjän teräkset!

-    Paljon on maassa tietäjiä,

-    maan povessa mahtajia:

-    noitia joka norolla,

-    katehia kaikin paikoin,

-    velhoja joka veräjä,

-    joka aita arpojia.

-    Varjele vakainen Luoja,

-    turvaa totinen Jumala

-    naisten naarojen sanoista,

-    miesten mielijuohtehista!

-    Ole ainoisna apuna,

-    vakaisena vartiana

-    katehia kaatamassa,

-    vastuksia voittamassa!

-

-Nämä temput tehtyänsä miehet palasivat takaisin Niemelään, jonne

-päästyä noita viskasi koivun hilpeet, hiilet ja näreen latvan läävään

-lausuen:

-

-    Koituos Perjo kotiisi,

-    saavu salvoksen sisähän,

-    isäntäsi iltaselle,

-    emäntäsi aamuselle,

-    muun pereesi murkinalle.

-

-Sillä aikaa kuin Mauno-setä ja Valaja-Matti olivat metsässä, kävi

-Lippolan paimentyttö Niemelässä ilmoittamassa, että heidän härkänsä

-keralla tuli sinne eilen illalla vieras hieho. Sen johdosta laittoi

-Niemelän emäntä Annin ja Kaisan Lippolaan katsomaan, olisiko se

-heidän hiehonsa, ja tuomaan se kotiin, jos omakseen tuntisivat.

-Illallisen perästä tulivatkin Niemelän tytöt hiehon keralla kotiin.

-Hieho ei siis ollutkaan metsänpeitossa, niin kuin luultiin.

-

-Saatuansa ruokaa ja juomaa sekä sen perästä palkkansa läksi

-Valaja-Matti talosta ja luki kiitoksia lähteissään.

-

-Uutisen rinnassa olivat metsän pedot tavallista kiihkeämmät ja

-raivokkaammat. Sen tiesivät paimenet entuudestaan ja siksipä he

-pitivätkin karjaansa tarkemmin silmällä; lammaspaimenet koettivat

-erittäin tarkkaan kaita laumaansa. Joka kerran, kun he jonkun lehdon

-läpi ajoivat lammaskatraan (lauman), he lukivat lampaansa, olivatko

-ne kaikki vai oliko joku poissa.

-

-Eräänä päivänä, kun lammaspaimenet olivat veitsisillä ja lampaat

-söivät lehdon laidassa toisessa päässä ahoa, tulla pölähti yhtäkkiä

-susi lehdosta lammaslaumaan. Joku paimenista huomasi sen ja sanoi:

-

--- Kas, mitäs lampaat noin ryöppyävät (juoksevat), eiköhän liene

-hukka katraassa?

-

-Paikalla nousta kehahtivat kaikki paimenet ja juoksivat laumaan päin.

-Koirat, jotka olivat loikoneet paimenten luona, juoksivat vikevästi

-lammasten luokse. Juostessansa näkivät paimenet suden kaappaavan

-yhden vuonan ja pakenevan sen kanssa metsään. Paimenet hokivat

-(huusivat) "hoisoi, soi!" minkä jaksoivat ja koirat juoksivat lehtoon

-suden perästä. Heti paimenet kokosivat lampaat yhteen ja lukivat

-kukin omansa. Niemelän lampaista oli Papurin vuona poissa.

-

-Kun paimenet olivat tointuneet ensi hämmästyksestään, he näkivät

-koirain taluttavan vuonaa lammasten luokse. Paimenet menivät vastaan

-ja katselivat vuonaa tarkoin, oliko se haavoittunut. Kaulassa

-havaittiin olevan hampaan jälkihaava. Pari paimenta läksi saattamaan

-vuonaa kotiin. Pian kuulivat paimenet Tinnon paimenten hokevan

-hoihottavan, josta he arvasivat suden siellä olevan. Vähän ajan

-perästä kuului Savon paimenten hokeminen, ja kohta sen perästä

-hokivat Kiiskisen paimenet.

-

--- Nyt se hukka juoksee yhden kylän katraasta toisen kylän

-katraaseen. Se viertää niinkuin kaskea, sanoivat paimenet.

-

--- Vasta kun näette hukan tulevan lammasten tahi lehmien luo, niin

-tarkastakaapa, onko sillä suu selällään; silloin ei se saa mitään.

-Sillä istuu silloin Hittolainen selässä ja on pannut raudat hukan

-suuhun, niin se ei voi ottaa mitään. Tosin ihmiset eivät Hittolaista

-näe, mutta vanhat ovat kertoneet niin olevan. Vaan jos hukalla on suu

-ummessa, niin silloin se ottaa minkä vaan tapajaa, kertoi Yrjö-Mari

-toisille paimenille.

-

-Niemelässä ensin hämmästyttiin ja sitten iloittiin koirain

-uskollisuudesta ja varmuudesta, kun ne saivat vuonan pelastetuksi.

-Isäntä meni itse seppää kutsumaan lukemaan suden vihoja. Kun seppä

-tuli ja katseli vuonan haavaa, hän käski sitä haudella keitetyillä

-sudensammalilla kylmiltään. Sitten hän pyysi tuimaa (suolatonta)

-voita, jonka saatuaan hän ensin sylkeä töppäsi voihin ja sitten

-loitsi:

-

-    Susi surma, mulkosilmä,

-    harvahammas, jouhikuono,

-    Viron hurtta, villahäntä,

-    korven koira, maan pakana,

-    luun syöjä, lihan purija,

-    veren uudelta vetäjä!

-    Ku käski pahalle työlle,

-    kenpä kehnolle kehotti?

-    Ei sua käskenyt emosi

-    eikä valtavanhempasi

-    syödä lampahan lihoa,

-    viatonta verta juoda;

-    vaan hän käski kaunihisti

-    eleä ehon hyvästi

-    eikä syödä syyttömiä,

-    haaskata viattomia.

-

-    Kun nyt teit tuhoa työtä,

-    katkoit kalman karvallista;

-    tule siis työsi tuntemahan,

-    pahasi parantamahan,

-    ennen kuin sanon emolle,

-    virkan valtavanhemmalle.

-    Enemp on emolla työtä,

-    vaiva suuri vanhemmalla,

-    kun poika pahoin tekevi,

-    lapsi tyhmin turmelevi.

-    Vie nyt pois vihasi tästä

-    keltaisihin keuhkoihisi,

-    makeaisin maksoihisi,

-    saata sappesi sisälle,

-    alle haikuhammastesi,

-    muuta viinaksi vihasi,

-    maidoksi pahat makusi!

-

-Hautelemisen perästä voideltiin vuonan haavaa tuimalla voilla, ja kun

-sitä tehtiin viikon päivät, niin vuona parani.

-

-Kesän pitkinä päivinä rakensivat paimenet kivistä majan, tekivät

-siihen ovi- ja akkunareiät ja kattoivat sen tuohilevyillä. Siinä he

-oleskelivat syksysateilla suojassa.

-

-Eräänä päivänä, kun paimenet olivat Pietolassa paimenessa, näkyi

-sateen jälkeen taivaankaari. Yrjö-Mari selitti toisille paimenille,

-että kaaren toisessa päässä on musta lehmä ja toisessa musta härkä.

-Ne juovat jostakin joesta, järvestä tahi lähteestä vettä, joka kaarta

-myöten juoksee pilviin. Nyt näyttää kaaren toinen pää juovan vettä

-Suojärvestä ja toinen Ilmetjoesta. Tämän kuultuaan läksivät Perätalon

-Pärtty ja Mäkelän Pekka Suojärvelle, jonne tuli parin virstan matka,

-katsomaan kaaren päässä olevan mustan lehmän juomista. Sinne tultuaan

-he havaitsivat, ettei kaaren pää ollutkaan Suojärvessä, vaan se

-näytti olevan Myllyjoessa, jonne tuli matkaa neljä virstaa. Kun ilta

-alkoi olla käsissä, eivät paimenet joutaneet sinne asti menemään,

-vaan palasivat karjansa luokse. Vähän noloina pojat olivat, kun ei

-matka onnistunut. Vähän aikaa kaarta katseltuaan lauloivat kaikki

-paimenet:

-

-    Kaari, kaari, katoa pois:

-    seppä tulee sirpin kanssa,

-    lyöpi kaaren kaulan poikki.

-

-Kohta sen jälkeen katosikin kaari paimenten näkyvistä.

-

-Syksypuolella kun paimenet alkoivat käydä ylipäiväisissä, tekivät

-poikapaimenet haavasta itselleen lepenälaudan, jonka yläreunaan

-kaivettiin pienet reiät, joihin pujotettiin nuora, toinen pää toiseen

-ja toinen toiseen reikään. Sitten pantiin nuora kaulaan, joten lauta

-tuli rinnan kohdalle. Lepenälautaan lyötiin kahdella palikalla ja

-se antoi kumean äänen. Sen tarkoitus oli karkoittaa metsän petoja

-karjamailta.

-

-Syksypuolella tekivät paimenet joka päivä nuotion (valkean)

-metsään, ja paistoivat potaatteja. Myös nuotion hiilillä

-ammuskelivat paimenet. Nuotiosta otettiin tulinen hiili, sylkäistiin

-maaperäkivelle tahi kalliolle, laskettiin hiili siihen ja iskettiin

-hiileen pyöreällä kivellä. Se paukahti kuin pyssy. Mitä kovempaa

-puuta hiili oli, sitä kovemman paukun se antoi. Ampumista varten

-poltettiin valkeassa koivu- ja katajapuita, kun niiden hiilet

-paukkuivat kovasti. Ampumisen tarkoituksena oli karkoittaa

-metsänpetoja.

-

-Syksyllä, kun metsähalmeet alkoivat orastaa, laittelivat paimenet

-satimia, joilla pyytelivät lintuja. Takat tahi ansat tehtiin hevosen

-kaulajouhista, silmukkapäiset. Peräkkeeksi punottiin liinan kuituja.

-Peräkkeestä sidottiin ansa orasmetsähalmeen aidan kynsipuuhun ja

-takka laitettiin surmansilmukalle aidankynnen alle rakoon. Nyt

-kun lintu, joko teeri, metsäkana tahi pyy, joskus metsokin, läksi

-menemään aidan alitse orasta syömään ja pisti päänsä, niin se

-takertui takkaan. Siinä se raukka sitten rehmi siksi, kunnes takka

-kuristi sen kuoliaksi. Usein kettu tahi joku petolintu lopetti kurjan

-päivät ja söi koko saaliin suuhunsa. Aamusilla, kun paimenet tulivat

-pyydyksiään kokemaan, he tapasivat linnun asemesta höyhenet. Jos

-paimenpoika tapasi linnun elävänä takassaan, niin hän taittoi sen

-selän vääntämällä, joten lintu pikemmin kuoli.

-

-Myös pyysivät lintuja sekä paimenet että muut nuoret pojat

-katitsoilla, jotka tehtiin metsähalmeesen. Katitsapuiksi otettiin

-noin puolentoista tahi parinkin sylen pituisia suoria riukuja, jotka

-pystytettiin maahan ympyräiseksi tarhaksi. Yläpuolelta, joka oli

-liehka, sidottiin kierretyillä vitsaksilla puut toisiinsa kiinni,

-etteivät ne päässeet hajoilemaan. Keskelle katitsaa pystytettiin

-vahva riuku ja sen poikkipuolin asetettiin nuorasta keskosistaan

-riippumaan kartikka. Katitsan tyvipuolelle tehtiin läppä, joka

-tukittiin risuilla. Riu'un päähän asetettiin kauralyhde. Kun lintu

-tuli syömään lyhteestä jyviä ja istausi kartikalle, niin se kartikan

-pää, johon lintu tahtoi istahtaa, keikahti alaspäin ja lintu pudota

-puksahti soukan katitsan pohjaan, josta sen oli mahdoton nousta

-lentoon, vaan se räpäköitsi siinä siksi, kunnes nääntyi ja kuoli.

-Katitsan omistaja pisti läpästä kätensä katitsaan ja otti saaliinsa

-pois ja tukitsi jälleen läpän. Sillä tavoin saatiin katitsasta

-monenlaisia lintuja. Niin hyvin katitsalla kuin muullakin tavalla

-pyydetyt linnut vietiin kaupunkiin tahi myytiin linturaassaleille,

-jotka ne kuljettivat herkkusuiden nautittavaksi.

-

-Syksyllä myöhempään, kun kesätyöt olivat päätöksessä, kävivät

-aikaihmiset paimenessa pienempäin paimenten edestä. Heinänteon

-perästä, kun äpäre niityillä kasvoi, käytettiin karjaa siellä,

-etenkin pyhäpäivinä. Saloniityt syötettiin ensin, ja sitten

-myöhempään lähempänä olevat niityt. Samoin käytettiin karjaa

-metsähalmeissa viljanleikkuun jälkeen ennen syyskyntöä.

-

-Kun syyskynnöt ja muut kesäajot oli lopetettu, veivät nuoret miehet

-hevosensa salossa olevaan metsähalmeoraasen syömään ja lihomaan. Jos

-oli useampia halmeita salossa, miehet panivat viikkokauden eväät

-mukaansa hevosia paimentamaan lähteissään. Hevospaimenet viettivät

-päivänsä joko majassa tahi kokossa tehden pienempiä käsitöitä ja

-tarvekaluja. Varsinkin he kiskoivat parkkikiskoisia tuohia, joista

-tekivät tuohikontteja, vakkoja, seulikansia, tohveleita, virsuja ym.

-Mutta yön aikana täytyi polttaa nuotiota koko yö ulkona ja pitää

-hevosista vaari, sillä metsänpedot, karhut ja sudet olivat rohkeammat

-yön aikana kuin päivällä hevosten kimppuun käymään.

-

-

-

-

-Karhunjahti

-

-

-    Sisältö: Syy jahdinpitoon. Jahtikuulutus. Jahtikapineet.

-    Jahtijärjestys. Metsämiehen luku. Jahtipiiri. Jahdinpito.

-    Karhujen tappaminen. Kiitosruno. Karhujen kotiintuominen.

-    Karhunpeijaiset. Karhun ylistysruno. Karhunlihoin jako.

-

-Kun karhu oli kaatanut ja haaskannut useita lehmiä sekä Niemelästä

-että muista kylistä, niin kävivät asianomaiset pyytämässä jahtivoutia

-kuuluttamaan koko pitäjän jahdin, miehen joka talosta. Seuraavana

-sunnuntaina kuulutettiinkin kirkossa "yleinen pitäjänjahti, johon

-pitää saapua mies kustakin talosta ja jokaisen kylänvanhimman pitää

-tulla päällysmieheksi. Kullakin miehellä pitää oleman keralla suden-

-tahi karhunverkko, keihäs ja kirves. Ja jos missä talossa on pyssy,

-niin se on myös otettava keralle. Jos missä talossa ei ole kykenevää

-miestä, niin saapi vauras nainen tulla toimittamaan miehen ammattia.

-Kuka ei tätä käskyä noudata, sen eteen palkataan jahtimies, jonka

-palkan laiminlyöjä maksaa, ja saapi vielä seuraavissa käräjissä sakon

-poissaolostaan ja uppiniskaisuudestaan. Jahtiväki kokoontuu Niemelän

-kylään, lautamiehen taloon ensi keskiviikkona puoliin murkinain

-aikana."

-

-Tämä kova ja tärkeä kuulutus tuotti joka taloon puuhaa ja hommaa.

-Sudenverkot, jotka oli kudottu ohjasvarsien paksuisesta tai vähän

-hienommasta liinanuorasta, otettiin esille porstuan luhdilta

-ja keihäät samasta paikasta. Ne tarkisteltiin nyt tarkkaan ja

-korjattiin käytäntökelpoiseen kuntoon. Missä talossa oli keihäs

-ruostunut tai tullut käyttämättömäksi, teetettiin pajassa uusi

-keihäs. Muutamat laittoivat teroitetun kirveen pitkään varteen ja

-tällainen tappara sai käydä keihään asemesta. Pitkämatkaisten täytyi

-jo lähteä tiistaina kotoaan ennättääkseen määrätyllä ajalla saapua

-kuulutuspaikalle. Jahtivouti tuli jo tiistai-iltana yöksi Niemelään,

-jossa hän lautamiehen kanssa, joka paraiten tunsi seudut, neuvotteli

-jahdinpitopaikasta ynnä muista asiaan kuuluvista seikoista.

-

-Keskiviikkoaamuna kokoontui Niemelään miestä kuin meren mutaa;

-muutamia naisiakin oli joukossa. Kukin haukkasi ruokaa eväspussistaan

-joko ulkona tahi tuvassa. Jahtivouti kutsui kylänvanhimmat kokoon

-Niemelän isoon tupaan, jossa neuvoteltiin jahdinpitojärjestyksestä,

-ja vihdoin, tuumien tukkuun tultua, määräsi jahtivouti napamiehet,

-verkkomiehet, rintamamiehet ja hakijat. Kunkin kylänvahimman piti

-katsoa ja pitää järjestys oman kylän miestensä kesken. Niemelän

-kylän isännät, jotka salomaat tarkoin tunsivat, määrättiin johtamaan

-jahtiväkeä määräpaikoilleen.

-

-Ennen liikkeelle lähtöä antoi jahtivouti määräyksen, kuinka etäällä

-rintama- ja hakuväki saivat olla toisistaan ja ettei mitään ääntä

-saisi antaa kuulua, ennen kuin kaikki olisivat asettuneet paikoilleen

-ja hakumiehet alkaisivat hakea. Verkko- ja napamiehet olisivat

-koko ajan hiljaa. Sitten vasta, kun metsänpeto olisi näkyvissä, he

-saisivat kovempaa ääntä pitää. Niemelän kylän isännät tarkastaisivat

-että kaikki on määrätyssä järjestyksessä ja antaisivat sanan

-jahtivoudille, joka sitten antaisi merkin milloin hakumiehet alkavat

-hakea. Itse sanoi jahtivouti käyvänsä napamiehiä johtamaan. Sitten

-hän jakeli ampujille ruutia.

-

-Jahtivoudin annettua nämä määräykset läksi jahtiväki liikkeelle,

-jokaisen kylän miehet yhdessä, kylänvanhin johtajana. Jahtivouti

-astui Niemelän lautamiehen keralla joukon etupäässä. Kylän kujasilta

-päästyä loitsi jahtivouti:

-

-    Lähden metsään miehineni,

-    uroin kanssa ulkotöille,

-    Tapiolan tietä myöten,

-    Tapion taloja kohti.

-    Menen kauas Metsolahan,

-    metsän tyttöjen tyköhön,

-    metsän piikojen pihoille

-    juomahan salon simoa,

-    salon mettä maistamahan

-    mieluisassa Metsolassa

-    tarkassa Tapiolassa.

-

-    Terve vuoret, terve vaarat,

-    terve kuusikot kumeat,

-    terve haavikot haleat,

-    terve koivikot koleat,

-    terve mäet mäntyinesi

-    terve tervehyttäjälle!

-

-    Mielly metsä, kostu korpi,

-    taivu ainoinen Tapio!

-    Saata meitä saarekselle,

-    sille kummulle kuleta,

-    jost on saalis saatavana

-    otettava metsänotus!

-

-    Nyyrikki Tapion poika,

-    mies puhdas, punakypärä!

-    Veistä pilkut pitkin maita,

-    rastit vaaroihin rakenna,

-    jotta tunnen tuhma käydä,

-    outo poika tien osata

-    näillä synkillä saloilla,

-    levehillä lehtomailla.

-

-    Mielikki metsän emäntä,

-    puhdas muori, muoto kaunis!

-    Pane kulta kulkemahan,

-    hopea vaeltamahan

-    miehen etsivän etehen,

-    anelijan askelille!

-    Ota kultaiset avaimet

-    renkahalta, reideltäsi:

-    aukaise Tapion aitta,

-    metsän linna liikahuta

-    minun pyyntipäivinäni,

-    erän etsoaikoinani!

-    Kunpa et kehdanne itse,

-    niin on pistä piikojasi,

-    pane palkkalaisiasi,

-    käske käskyn kuulijoita.

-    Et emäntä lienekänä,

-    jos et piikoja pitäne,

-    sata piikoa pitäne,

-    tuhat käskyn kuulijata,

-    karjan kaiken kaitsijata,

-    viitsijätä viljan kaiken.

-

-    Metsän piika pikkarainen,

-    simasuu, Tapion neiti!

-    Soitellos metinen pilli,

-    simapilli piipahuta

-    korvalle ehon emännän,

-    mieluisan metsän emännän,

-    jotta kuulisi välehen

-    minun kurjan kujerrosta,

-    miehen melkiän sanoja,

-    kun mä ainoisin anelen,

-    kielen kullan kuikuttelen.

-

-    Tapio isäntä itse,

-    havuhattu, naavaturkki!

-    Pane nyt metsä palttinoihin,

-    salo verkahan vetäse,

-    haavat kaikki haljakkoihin,

-    lepät lempivaattehisin,

-    hopeoihin hongat laita,

-    kuuset kultihin rakenna,

-    vanhat hongat vaskivöillä,

-    petäjät hopeavöillä,

-    koivut kultakukkasihin,

-    kannot kultakalkkaroihin.

-    Pane niinkuin muinaiselta,

-    parempina päivinäsi:

-    kuuna paistoi kuusen oksat,

-    päivänä petäjän latvat,

-    metsä haiskahti medelle,

-    simalle salo sininen,

-    ahovieret viertehelle,

-    suovieret sulalle voille.

-

-    Ukko kultainen kuningas,

-    hopeainen hallitsija!

-    Ota kultainen kurikka

-    tahi vaskinen vasara,

-    jolla korvet kolkuttelet,

-    salot synkät synkyttelet

-    yhtenä kesäisnä yönä,

-    ehtooyönä ensimmäisnä!

-    Käyös korvet kolkutellen,

-    syrjävieret sylkytellen:

-    aja vilja vieremiltä

-    aukeheimmille ahoille

-    minun pyyntöpäivinäni,

-    erän etsoaikoinani.

-    Hiiata hihasta miestä,

-    takinhelmasta taluta,

-    lykkeä lylyn lävestä,

-    saata sauvan suoverosta,

-    saata sille saarekselle,

-    sille kummulle kuleta,

-    jost ois saalis saatavana,

-    erän toimi luotavana,

-    osin päitä pantavana,

-    jakoja jaettavana.

-

-    Kun ei löydy tältä maalta,

-    tuo'os maalta tuonempoa

-    ylitse salon yheksän,

-    kautta kankahan kaheksan

-    Lapin laajoilta saloilta,

-    Pohjan pitkiltä periltä

-    muotoa monen näköistä,

-    kynttä kaiken karvallista:

-    metsästä metsän hyviä,

-    maalta maan on parahia:

-    haon alta hallipäitä,

-    kuusen alta kuhmupäitä,

-    mattahan makaajia,

-    nurmella nukahtajoita,

-    veden viljan soutajia,

-    jokien mellastajia!

-    Tuopas niitä tuulillakin,

-    tuulillakin, tuiskuillakin,

-    poudilla ja satehilla

-    kohti miestä pyytävätä

-    kohti konstia urosta.

-

-Perille päästyä sijoitettiin jahtiväki sen korven ympärille, jossa

-tiedettiin karhun asustavan. Perimmäiseksi salon puolelle asettuivat

-verkkomiehet, jotka pystyttivät verkkonsa joko seivästen tahi pienten

-kasvavain puiden varaan, jotka taipuivat helposti, jos karhu tahi

-susi sattuisi verkkoon menemään, ja niin kääräytyisi peto verkkoon,

-joten sitä olisi helppo tappaa. Jos verkko olisi asetettu seisomaan

-taipumattomain puiden varaan, niin otus olisi suurella voimallaan

-voinut ponnistaa itsensä verkon läpi, rikkoa verkon ja mennä

-matkaansa. Verkkomiesten jonon molemmista päistä alkoivat sivumiesten

-rivit kotipuoleen päin, jossa hakuväki seisoi rivissä. Täten oli

-jahtiväki joko neliön tahi suorakaiteen muotoisessa piirissä. Piirin

-keskelle kävivät napamiehet pyssyineen, keihäineen ja kirveineen.

-Tavallisesti valittiin napamiesten olopaikaksi aukeampi kohta, missä

-oli jotakin näköalaa.

-

-Merkin saatuaan läksivät hakumiehet liikkeelle ja alkoivat hokea,

-se on huutaa "hoi, soi, soi, soi" kovalla äänellä yhtä aikaa joka

-mies. Hakumiehiin yhdistyivät molemmin puolin ne rintamamiehet,

-joiden kohdalle hakumiehet eteenpäin kulkiessaan joutuivat,

-niin että rintamamiehet vähitellen yhdistyivät hakumiehiin. Kun

-puoliväliin piiriä oli kuljettu, kuultiin napamiesten pyssyjen pauke.

-Tästä arvattiin kontion olevan jahtipiirin sisällä, napamiesten

-läheisyydessä. Pian kuului oikeanpuoleiselta rintamalta hokemista

-ja pyssyn pauketta, josta arvattiin, ettei karhu ollutkaan kaatunut

-napamiesten ammunnasta, vaan tahtoi oikeasta siivestä pyrkiä pakoon,

-tahi voi mahdollisesti olla toinen karhu taikka susi siellä.

-Jälkimmäinen arvelu oli oikea; sillä se karhu, jota napamiehet

-ampuivat, ei kaatunutkaan, vaikka haavoittui, vaan juoksi verkkoon,

-ja verkkomiehet viimistivät (kuolettivat) sen keihäällä. Toista

-karhua eivät napamiehet nähneetkään, kun se juoksi taajan puisteikon

-läpi rintamamiesten luokse.

-

-Heti rintamamiesten pyssyn paukkeen kuultuaan laittoi jahtivouti

-puolenkymmentä napamiestä rintamamiesten avuksi. Itse toisten

-miesten kanssa hän jäi navalle odottamaan, jos mahdollisesti

-voisi vielä joku peto sattua tulemaan saapuville. Kauan ei siinä

-tarvinnut odottaakaan, kun kolmas iso karhu tuli napamiehiä lähelle.

-Huomattuaan miehet kontio nousi pystyyn takajaloilleen ja ärjäisi

-kovasti. Heti lävisti jahtivoudin pyssynluoti kontion rinnan.

-Laukauksesta se kaatui maahan, mutta nousi pian jälleen pystyyn

-ja tuli miehiin päin. Saatuaan vielä neljä luotia ruumiiseensa se

-kaatui uudelleen, mörisi kauheasti, viskoi itseään ja vaipui viimein

-ikuiseen uneen.

-

-Se karhu, jota oikeanpuoliset rintamamiehet näkivät ja ampuivat,

-pääsi karkuun. Ja vaikka pyssymiehet koirain kanssa sitä ajoivat

-takaa, he eivät kuitenkaan saavuttaneet. Se katosi ja juoksi

-matkaansa. Luultavasti ei luoti siihen osunutkaan, koska ei verta

-ollut vuotanut.

-

-Kun kaikki haku- ja rintamamiehet olivat saapuneet verkoille, tulivat

-sinne vihdoin napamiehetkin. Niemelän lautamies laittoi kotoaan

-hakemaan kaksi vankempaa hevosta ja rekeä vetämään karhut kotiin.

-Jahtivouti käski neljä riskiä miestä ottamaan karhun käpälistä kiinni

-ja kantamaan sen navalle toisen nallen luokse. Miehet olivat jo

-tarttua karhun koipiin kiinni, mutta Niemelän Mauno-setä sanoi:

-

--- Karhu on metsän kuningas, sen tähden sitä pitää kunnialla kohdella

-kuoltuansakin eikä kantaa retuuttaa niin kuin sikaa sorkista.

-

-Sen kuultuaan käski jahtivouti ottaa pari kankea ja asettaa karhun

-niiden päälle. Sillä tavoin kannettiinkin karhuvainaja kaimansa

-luokse navalle. Kun väki oli kylliksensä katsellut kuolleita ja

-tullut arveluistaan siihen päätökseen, että se oli emäkarhu kahden

-kaksivuotisen poikansa kanssa, joka oli tuhoja karjalle tuottanut

-ja nyt tässä jahtipiirissä ollut. Nyt emä toisen poikansa kanssa

-oli tässä, vaan toinen poika pääsi pakoon ja soitti sorkilleen.

-Luultavasti se juoksi toisille salomaille, joten oli toivottava

-rauhaa raavaille moneksi ajaksi. Niinpä käski jahtivouti kaikkia

-olemaan hiljaa ja väen vaiettua hän lausui:

-

-    Ole kiitetty Jumala,

-    ylistetty Luoja yksin,

-    kun annoit otsot osaksi

-    salon kullat saalihiksi!

-    Hyvin meihin metsä mieltyi,

-    taipui ainonen Tapio.

-    Ei ollut keihäin keksimistä,

-    ampuen ajelemista:

-    itse vieriit vempeleeltä,

-    horjahtiit havun selältä;

-    risut rikkoi rintapäänsä,

-    havut marjaisen mahansa.

-    Yöt on syksyiset pimeät,

-    syksyiset havut liveät.

-

-    Anna vastakin Jumala,

-    toistekin totinen Luoja,

-    soivaksi Tapion torven,

-    metsän pillin piukovaksi

-    näillä pienillä pihoilla

-    kapehilla kartanoilla.

-

-Hevosia odotellessaan istausi väkijoukko karhujen ympärille. Siinä

-kerrottiin monta kertomusta karhusta, sen urhoollisuudesta, voimasta,

-jalomielisyydestä ja tuhotöistä. Toinen toistaan kummallisempaa

-juttua siinä lasketeltiin, mikä heistä lie ollut totta, mikä

-liioiteltua. Pyssymiehet taas kehuivat pyssyjään ja itseään tarkaksi

-ampujaksi. Vihdoin yllyttiin kilpailemaan, kenen pyssy kovittain

-paukahtaisi. Tolja pani tavattoman paljon ruutia pyssyynsä ja

-kieraisi tiukan tullon pyssynpiippuun. Kun hän ampua tiukkasi, niin

-maa tärähti, mutta samassa rämähti piippukin rikki. Olipa toki se

-onni onnettomuudessakin, ettei Toljalle itselleen tullut mitään

-vahinkoa.

-

-Kun hevoset ajettiin karhujen luokse, ne korskuivat ja kuorsahtelivat

-eivätkä tahtoneet pysähtyä, vaan mielivät juosta edemmä. Vihdoin

-kun miehissä pideltiin kiinni, ne saatiin niin kauan pysymään

-paikoillaan, että kerettiin karhut nostaa rekeen. Sitten kun karhut

-oli nuorilla köytetty rekeen kiinni, päästettiin hevoset menemään.

-Joukko nuoria miehiä seurasi hevosia Niemelään, jonne tultua hevoset

-olivat valkeassa vaahdossa kiivaasta kulkemisesta.

-

-Niemelään päästyä kannettiin karhut tupaan halkoraksilla ja

-asetettiin keskilattialle. Pian keräytyi koko kylän väki Niemelään

-karhuja katselemaan. Lapset ja arkaluontoiset naiset ensin

-pelkäsivät, mutta vähitellen he tulivat rohkeammiksi ja uskalsivat

-mennä likelle katsomaan, jopa koskettamaankin karhuja. Isäntä meni

-aittaan ja toi sieltä kannun vetoisen putelin viinaa pöytään. Sitten

-hän pyysi suuren savivadin, johon kaatoi viinan. Jahtivoudin käskystä

-aukaisi Mauno-setä karhun vatsan ja otti sieltä karhun sapen, josta

-kaadettiin viinan sekaan "yhdeksän miehen voimaa". Nyt kutsui

-jahtivouti ukko- ja pyssymiehet pöydän ympärille istumaan. Sitten hän

-nousi seisoalleen ja kaikki seurasivat hänen esimerkkiään. Nyt otti

-jahtivouti viinavadin käteensä ja katsoen karhuihin päin lausui:

-

-    Otsoseni, ainoseni,

-    mesikämmen mieluiseni!

-    Kas kun olet tuossa kaunis

-    kaiken kansan katsastella:

-    olet kuin omena puussa

-    tahi marja mättähässä.

-    Silmäs on kuin sirkkusella

-    sekä pääs kuin pääskysellä;

-    vartalos on varsin soma,

-    jäsenes kuin jääröpässin;

-    karvas on kuin vuohen villa

-    tahi kaunihin karitsan.

-

-    Kulkija korven kuningas,

-    metsän patja palleroinen!

-    En minä sinua lyönyt

-    enkä ampunut aseilla;

-    itse sie ahoa astuit,

-    itse vierit viidakkoa,

-    vierit villakuontalona

-    kuljit pellavaskupona:

-    vierit vierten jalkoihini,

-    sorruit sääreni etehen,

-    vaivuit kauan valvonnasta,

-    väsyit, näännyit vaivoistasi;

-    siinä maksoillas makaisit,

-    viruit villakuontalona!

-    Tuosta sun korjaisin kotiini,

-    saatoin taaton tantereelle.

-    Villainen sinun isäsi,

-    villainen sinun emosi,

-    villainen olet sinäkin,

-    villa suusi, villa pääsi,

-    villa päässäsi kypäri,

-    villakintahat kädessä,

-    villasukkaset jalassa,

-    villa viisi kynnyttäsi,

-    villaiset on hampahasi,

-    villaiset sinun vihasi!

-

-Sitten jahtivouti ryyppäsi viinaa vadista ja antoi vadin isännälle,

-joka teki samoin ja antoi sen Mauno-sedälle, ja niin kävi viinavati

-miehestä mieheen, ympäri pöydän siksi, kunnes kaikki olivat

-ryypänneet. Kun viina oli vadista loppunut, toivat toisten talojen

-isännät viinaa lisää. Karhut kannettiin ulos, jossa nahka nyljettiin

-ja lihat korjattiin vartaalle. Lähteissään jakoivat isäntämiehet

-keskenään karhun lihat ja veivät kotiinsa. Nahkat laitettiin

-venytykseen kuivumaan ja sitten myytiin; niistä saaduilla rahoilla

-osti jahtivouti ruutia, jolla ammuttiin yhteisessä jahdissa.

-

-

-

-

-Syksytoimia

-

-

-    Sisältö: Viljain leikkuu ja kokoaminen. Lapset ja likat.

-    Arpominen saraheinillä. Potaatinnosto. Kopareet. Nauristen

-    ja lanttujen luominen, listiminen ja korjuu. Kaalipantio.

-    Syyskestit. Ruotsin ja Venäjän raja. Sota-aika. Sitominen. Mikon

-    päivä. Karjan taikominen. Lehmäin ja lammasten lääväänpano.

-    Hevosten talliinpano ja loitsut.

-

-Kun rukiit oli leikattu, sitten leikattiin ohria, jotka pantiin

-kymmenen lyhdettä kuhunkin kymmenikköön. Sikäli kuin ruiskuhilaat

-kuivuivat, ne kannettiin ja ladottiin keolle ja pantiin aita

-ympärille.

-

-Kun entiseen aikaan pidettiin suuret metsähalmeet, niin niissä oli

-paljon työtä sekä kaskea kaataessa, viertäessä, aidanpanossa kuin

-myöskin viljan leikkuussa. Yhteiset halmeet kun olivat, niin työ,

-etenkin viljan leikkuu, kävi hitaasti; sillä kukin luotti toiseensa

-ja teki löräkästi työtä. Siksi täytyi monesti leikata myöhään

-syksyllä, etenkin milloin sade ja tuulet sotkivat viljat ristiin.

-Syksyiltoina leikattiin metsähalmeissa niin kauan, kuin suinkin

-näki, usein kuutamollakin. Varsinkin Pajarilaiset olivat tulleet

-kuuluisiksi myöhään kuutamolla leikkaamisesta. Siitä syystä naapurit

-kutsuivatkin kuuta Pajarin päiväksi.

-

-Metsähalmeelle päästyä tehtiin nuotio ruokapaikkaan. Vaimot

-ripustivat imevät lapsensa hursteinensa hurstipuuhun, jonka päälle

-hurstut levitettiin, jottei aurinko saanut paistaa pienokaisten

-silmille eivätkä hyttyset saaneet vaivata hentoja. Kullakin lapsella

-oli keralla oma likkansa, joka heijasi ja hoiti lasta. Kun lapsi

-rupesi itkemään, kutsuttiin äiti sitä imettämään ja korjaamaan.

-Milloin lapset hyvästi viihtyivät ja makasivat, kävivät lastenlikat

-vuoron perään marjassa tahi leikkivät keskenään. Iltasilla

-tavallisesti tulivat lasten äidit lapsineen ja likkoineen aikaisemmin

-kotiin, jossa auttelivat emäntiä lehmäin lypsyssä, illallisen

-laittamisessa, saunan lämmittämisessä ynnä muissa askareissa. Kun

-kauran leikkuu oli lopussa, niin koottiin ne närtteihin. Niin hyvin

-keot kuin närtteetkin katettiin oljilla ja kuusenhavuilla.

-

-Eräänä päivänä meni Niemelän leikkuuväki metsähalmeelle kauraa

-leikkaamaan. Murkinan aikana, kun toiset kävivät makaamaan ja nuoret

-naiset jäivät valvomaan, sanoi miniä Elli:

-

--- Kun nyt Kaisalla on jo kolmet sulhaset tulossa, niin minä tahdon

-arpoa, kenen omaksi sinä vihdoinkin joudut. Käy siis hakemassa tuolta

-kallion uurteelta kaksitoista yhtäläistä saraheinää, niin koetetaan,

-mitä ne ennustavat.

-

-Kaisa teki Ellin sanan mukaan ja toi saraheinät, jotka Elli tasoitti

-yhtä tasaisiksi ja asetti ne sillä tavoin, että toisista tuli tyvi-

-ja toisista latvapuolet yhtäänne. Sitten hän antoi heinien toisen

-pään Kaisan käteen ja solmisi heinät toisesta päästä yhteen. Nyt hän

-antoi solmitun puolen Kaisalle ja solmisi sitten toiset päät yhteen.

-Solmitessaan hän lausui puoli laulamalla:

-

-    Sano totta saraheinä,

-    puhu totta Luojan putki:

-    tuleeko Matista ja Kaisasta pari?

-

-Sitten hän otti solmitut heinät, joista oli muodostunut kolme

-erillään olevaa rengasta.

-

--- Myttyyn meni Matin tuuma, sanoi Anni.

-

--- Käypäs Kaisa hakemassa toinen mokoma saraheiniä, niin arvotaan

-toisen kerran, käski Elli vielä.

-

-Kaisa toi taas saraheinät, jotka Elli solmisi samalla tavalla kuin

-edellisetkin ja lausui solmitessaan:

-

-    Sano totta saraheinä,

-    puhu totta Luojan putki:

-    tuleeko Juhanasta ja Kaisasta pari?

-

-Kun heinät levitettiin, olivat ne kaikki yhtenä suurena renkaana.

-

--- Saat kunnon miehen, jos olet hyvä tyttökin, virkkoi Elli.

-

--- Elli, arvotaas vaikka suotta, mitä arpa tietää Junnolan Martista

-sanoa, joka kuuluu olevan kolmas kosiomies, virkkoi Kaisa ja meni

-noutamaan saraheiniä.

-

-Kun heinät solmittiin yhteen, niin niistä muodostui kaksi toisistaan

-riippuvaa rengasta.

-

--- Mitä tämä merkitsee? kysyi Kaisa.

-

--- Se merkitsee, että vasta toista tyttöä kosioidessa Martti saapi

-morsiamen, vastasi Elli.

-

-Mikkelin aikana alkoi omenan kaivaminen, so. potaatinnosto.

-Ensin leikattiin varret, jotka ripustettiin vartaille ja vietiin

-huoneiden räystäiden alle kuivamaan, jonka jälkeen ne korjattiin

-rouhehuoneesen. Talvella niistä keitettiin karjalle rouhevettä.

-Potaatit erotettiin kaivaessa erikseen: pienemmät sioille syötäväksi,

-keskulaiset siemeneksi ja suurimmat ihmisten ravinnoksi. Naiset ja

-nuoremmat pojat toimittivat potaatinnoston. Ukkomiehet kaivoivat

-maahan matalat kuopat potaattimaalle ja kuopan ympärille laitettiin

-multapenkereet. Näitä kuoppia kutsuttiin kopareiksi. Potaatit

-pantiin kaivaessa pieniin koreihin, ja kun korit tulivat täyteen,

-ne tyhjennettiin kopareeseen. Erilaiset potaatit pantiin eri

-kopareihin, jotka yöajaksi peitettiin oljilla hallan ja sateen

-varalta. Kun potaatit olivat kopareissa kuivaneet, ne kannettiin

-kuoppiin, kukin laji eri kuoppaan. Siemenpotaatit vietiin kauemmas

-kotoa kangaskuoppaan, kuopan suu peitettiin visusti laudoilla ja

-hiekalla eikä aukaistu ennen kuin keväillä, jolloin ne nostettiin

-tupaan koreihin itämään ja pehmenemään. Toiset kuopat olivat kartanon

-läheisyydessä, josta oli helpompi tarpeen tullessa potaatteja noutaa.

-

-Kun tavallisesti työtä tehdessä puheaineena on se työ ja aine, mitä

-milloinkin tehdään, niin Niemelänkin naiset puhelivat keskenään

-kaivaessaan potaatin hyödystä.

-

--- Ei mistään viljasta saa niin monenlaista ruokaa kuin omenista,

-virkkoi Matin Mari.

-

--- Niin kyllä saapikin, vastasi Mari-täti. Siitä saapi hillaa,

-piirakkaita ja monenlaista liemiruokaa, sekä niitä voi keittää

-kokonaisena ja syödä joko suolan, voisuolaveden tahi suolakalan

-kanssa. Paistikkaina ne ovat myös oivalliset syödä ja hyvää tulee

-potaattileipäkin. Mitähän ennen aikaan lienee syötykään, kun ei ollut

-potaattia?

-

--- Entiseen aikaan kasvatettiin hyvin paljon naurista ja lanttua ja

-niistä laitettiin erilaisia ruokalajeja. Kokonaiset metsähalmeet

-kylvettiin naurissiemenillä, ja niistä saatiin monet tynnyrit

-nauriita; samaten kasvatettiin paljon lanttuja, selitti Helka-ämmä.

-

--- Isävainajani kertoi muistaneensa hyvin, kun potaattia tänne meidän

-maahan tuotiin ja levitettiin kruunun puolesta. Pappilaan tuotiin iso

-joukko siemenpotaatteja ja niitä annettiin pitäjälle vähän jokaiseen

-taloon. Vanha rovasti silloin kuulutti kirkossa: "Pappilasta saapi

-ken vain haluaa ympyräisiä mukuloita, joita kutsutaan potaattis,

-ja voi kylvää niitä peltoonsa. Ketä haluttaa, niin ottakoon ja

-kylväköön, mutta pappilan peltoon en minä anna niitä mukulaakaan

-kylvää. Kyllähän ulkomaalaiset ja meidänkin kasetit kertovat niiden

-olevan hyviä ja hyödyllisiä kasveja, mutta kas minä en niitä usko

-enkä ole kärkäs koettelemaankaan niiden hyvyyttä. Te saatte tehdä

-niinkuin itse tahdotte." Tiettävästi tämä rovastin ilmoitus tuotti

-toivotun vaikutuksensa: potaattia otettiin vain vähä määrä, ja

-sanotaan etteivät seuraavana syksynä niitä syöneet siatkaan vaikka

-kävelivät potaattimaalla. Kuitenkin ne vähitellen levenivät ja kansa

-niihin tutustui, niin että rovastikin antoi niitä kylvää peltoonsa,

-vaikka ensin kielsi, kertoi Mari-täti toisille naisille.

-

-Potaatinnoston perästä seurasi nauriin ja lantun luominen. Metsässä

-erityisessä halmeessa kasvatettiin nauriita. Nuori väki meni

-naurismaalle luomaan (nyhtämään) nauriita. Katokseen ja herkukseen

-he laittoivat naurishautoja, jotka laitettiin siten, että maahan

-kaivettiin kuoppa, johon pantiin pohjaan ja kupeille kuumennetut

-paasikivet, joiden välille pantiin nauriit. Myös kuopan päälle

-pantiin kuumennettu paasi (latuska kivi) ja hauta peitettiin

-mullalla. Paadet kuumennettiin nuotiossa. Kun nauriitten arveltiin

-olevan kypsiä, aukaistiin kuoppa, nauriit otettiin pois ja syötiin

-joko varilta tahi jäähdytettyinä.

-

-Köyhemmät niin kuin loiset ja sen semmoiset kävivät naurismaalla

-paniaisilla. He loivat vähän aikaa nauriita, laittoivat naurishautoja

-ja saivat sitten sekä raakoja että kypsiä nauriita torppasäkillisen

-kotiinsa.

-

-Luodut nauriit vedettiin hevosella kotiin sikäli kuin niitä luotiin.

-Kotona vanhemmat naiset listivät nauriit ja panivat naatit vartaille

-kuivamaan. Listityt nauriit kantoivat miehet nauriskuoppaan.

-

-Lanttujen luominen ja listiminen kävi samalla tavalla. Jos kuopassa

-oli tilaa, pantiin nauriit ja lantut yhteen kuoppaan, vaikka eri

-karsinoihin. Istukkaiksi jätettävistä nauriista ja lantuista

-leikattiin naatit puoleksi poikki ja juuripuoli istutettiin kuoppaan

-pystyyn.

-

-Viimeiseksi kesäkasveista korjattiin kaalit. Ne leikattiin kannasta

-poikki, erotettiin päällimmäiset lehdet ja sitten hakattiin

-(syltättiin) hienoksi ja pantiin suolan kanssa tiinuun talven

-varaksi. Joka tahtoi hapankaalia, se antoi kaalitiinun olla tuvassa

-niin kauan, että se happani. Verekseltä syötäväksi laitettiin

-kaalinpäät pantioon, joka tehtiin tanhuan puolelle siten, että

-seipäät pystytettiin liki toisiaan maahan pyöreään piiriin ja

-nidottiin nuoralla toisiinsa kiinni, etteivät ne päässeet eroamaan,

-joten pantio tuli linnunkatitsan muotoinen muuten, vaan ei liehka

-eikä niin korkea kuin katitsa. Pantioon ladottiin kaalinpäät toinen

-toisensa viereen ja päällekkäin. Pantio katettiin oljilla ja

-laudoilla. Tarpeen tullessa talvella kun pantiosta otettiin kaalia,

-katkaistiin pari seivästä ja siitä lävestä otettiin kaalia.

-

-Kun kaikki kesätyöt oli päätetty, pidettiin Niemelässä syyskestit,

-joihin kutsuttiin talon vävyt ja tyttäret, apet ja anopit sekä muita

-likeisempiä sukulaisia. Kaukaisempia sukulaisia oli ainoastaan

-Lippolan kirkonmies emäntinensä. Vieraat kokoontuivat lauantai-iltana

-ja hajosivat maanantaina iltapuolella. Sunnuntaiaamupuolella kävi osa

-vieraista kirkossa, osa oleskeli kestitalossa. Päivällisen syötyään

-kävivät vieraat aikansa ratoksi toisissa taloissa. Maanantaina

-murkinan syötyään kokoontuivat ukkomiehet kestitalon pitkän pöydän

-ympärille, jossa he juttelivat niitä näitä, kuten tavallista on, kun

-useampia miehiä sattuu yhteen seuraan.

-

--- Onko se totta, mitä vanhat ihmiset ovat kertoneet, että tässä

-Aitjärvessä on ollut kolme kertaa Ruotsin ja Venäjän välinen raja?

-kysyi Lippolan kirkonmies.

-

--- Kyllä se on totta, mutta minä en muista minä vuosina se lienee

-ollut, vaan meidän Antti sen tietää, kun pappilan maisteri hänelle on

-sanonut silloin, kun he teidän Juhanan kanssa kävivät kirjoituskoulua

-pappilassa, vastasi ukko-Lauri.

-

-Niemelän isäntä kutsui poikansa Antin, joka selitti pappilan

-maisterin sanoneen, että Aitjärvessä on ollut valtakuntain raja ensi

-kerran v. 1323, jolloin Pähkinänsaaren rauha tehtiin; toisen kerran

-v. 1595, kun Täyssinässä tehtiin rauha ja kolmannen kerran v. 1721,

-jolloin Uudessakaupungissa rauha tehtiin ja rajoista sovittiin.

-Rajamerkkejä löytyy vielä nytkin Hepoharjussa Hynnilän maalla, Torsan

-vuoressa, Torsanjärven rannalla ja Saravuoressa Sarajärven rannalla.

-Pappilan maisteri sanoi itse käyneensä niitä katsomassa.

-

--- Minä en heidän vuosilukujaan tiedä, mutta sen minun ukkovainajani

-(isoisä) kertoi, että kolme kertaa on tässä raja ollut, kertoi

-ukko-Lauri. Silloin aina, kun rauha rikottiin, alkoi sodan kauhu

-rajaseudulta. Siksipä nämäkin paikat ovat saaneet monta kovaa kokea

-ja nähneet monta pakkopäivää päälle käyvän. Sodassa kaatuneet

-kuolleensa hautasivat venäläiset Kermisen pellon laitaan, Aitjärven

-rannalle, jota paikkaa vielä nytkin kutsutaan Kermisen kalmistoksi.

-Siellä on vielä nytkin hautakumpuja, ja minun poikana ollessani oli

-siinä puuristejä pystyssä sekä eräs laattakivi, jossa oli venäläinen

-kirjoitus. Sitä sanottiin sotaherran haudaksi. Ruotsalaiset taasen

-kuljettivat kuolleensa liki Kuunjokea olevaan hiekkaharjuun, joka

-siitä on saanut Kalmasen nimen ja se merkitsee kalman eli kuolleiden

-asuntoa. Salmenniemen ja Mustanmäen välillä oleva silta, joka on

-tehty suon poikki, ja jota Hiidensillaksi sanotaan, on luultavasti

-tehty sota-aikoina. Samaten näyttää Tinnonjokien yli olleen

-rakennettu silta. Näitä siltoja myöten tiettävästi on kuljetettu

-sotatarpeita. Niin on siis tämä seutu, samoin kuin koko Itä-Suomikin,

-ollut entiseen aikaan sodan jaloissa, ja siitä saatuja haavoja olemme

-me tähän saakka poteneet.

-

--- Harvat meistä, sanoi Holttolan kirkonmies huoaten, jotka nyt

-syödä popsimme puhdasta leipää särpimellä höystettynä, muistavat

-niitä aikoja, jolloin esi-isämme syödä jäyrysivät joko nevetti- tai

-pettuleipää, jonka ainoana särpimenä usein ei muuta ollut kuin vesi

-ja kyyneleet. Kun vihollisen armoton ja säälimätön lauma levesi niin

-kuin tulva yli koko Karjalan, se poltti varsinkin rajaseuduilta

-kokonaiset kylät ja yksityiset talot, niin ettei taloista jäänyt

-muuta jäljelle kuin tuhkarauniot. Se hävitti pellot ja kasvavat

-viljavainiot niin, ettei jäänyt useasti kuin joku yksinäinen tähkäpää

-todistamaan ja näyttämään, mitä siihen oli kylvetty.

-

-Jos vihollisten tulosta vähänkin vihiä saatiin, niin laitettiin

-lapset, naiset ja vanhukset pois sodan jaloista synkkiin saloihin ja

-ainoastaan nuoremmat, täyskuntoiset miehet jäivät kotia suojelemaan

-ja puolustamaan. Mutta usein tuli vihollinen niin äkkiarvaamatta,

-ettei tiedetty varustautua puolustusasemaan eikä kerjetty heikkoa

-väkeä saattaa piilopaikkaan. Silloin vasta surkea aika oli käsissä.

-Turvattomia naisia ja viattomia lapsia rääkättiin ja kidutettiin.

-Onnettomain kärsimykset olivat raakalaisten suurin huvitus. Syksyn

-tullen, kun vihollinen maasta lähti talven tuloa peläten, koettelivat

-esi-isämme laittaa häthätää jonkunlaista suojelusta, missä kurjan

-talvensa viettivät. Monet jotka vain kykenivät, siirtyivät

-näinä rauhattomina aikoina asumaan salomaille, turvallisempiin

-paikkoihin. Sillä tavoin minunkin esi-isäni joutuivat nykyiselle

-Syömärsaarelle asumaan. Uudisasukkaat saadakseen maahan kyntensä

-kiinni, so. saadakseen mitä pikimmin leipää maasta, kaasivat kasken

-uudispaikalle, ja sillä tavoin alkoi maan raivaaminen viljelykselle.

-

--- Minun ukkovainajani isä oli kertonut, että meidänkin kylän ja

-Tinnon oli sota polttanut niin tarkoin, ettei ollut muuta kuin

-rauniot jälellä. Silloin olivat Koitsanlahden ja Änkilän kylät

-joutuneet poroksi sekä Järvenpään kylä samoin ja monta taloa

-Simpeleen ympärillä, kertoi Mauno-setä.

-

--- Mutta ei mikään menneen ajan kohtaloista ja oloista ole täällä

-kansalla niin tuoreessa ja hirmuisessa muistossa, kuin rekryytin

-otto eli sitominen Venäjän vallan aikana, vaikka se ei kestänyt kuin

-neljätoista vuotta, kertoi Holttola. Meidän rovasti sanoi, että

-sitominen alkoi v. 1797 ja loppui v. 1811, jolloin Viipurin lääni

-taas yhdistettiin muun Suomen kanssa.

-

-Rekryytin ottoa varten oli Viipurin lääni jaettu piirikuntiin sillä

-tavoin, että kussakin piirikunnassa oli viisisataa sotamieheksi

-kelpaavaa kahdeksantoista ja kahdeksanneljättä ikävuoden välillä

-olevaa miestä. Jokaisella piirikunnalla oli joku arvokkaampi

-talonpoika päällikkönä, jota kutsuttiin venäjänkielen mukaan

-golova-nimellä. Piirikunnat taasen oli jaettu kukin viiteen osastoon,

-jotka siis sisälsivät sata aseisiin kykenevää miestä ja joilla oli

-päällikkönä sotska eli sadanpäämies. Törmälassä kuului olleen golova,

-ja sotska oli meillä Purnujärven kylässä. Taloa sanotaan vielä nytkin

-sotskan eli sotikan taloksi.

-

-Meidän rovasti kertoi minulle nämä asiat tarkalleen. Hän sanoi,

-että asetuksen mukaan oli sotamiehiksi otettava kaikkein ensiksi

-irtonaiset miehet, sitten talollisten pojat niistä taloista, joissa

-oli useampia työntekijöitä. Sotamiehen otto eli sitominen alkoi

-tavallisesti lokakuun ensi päivästä ja kesti uuteenvuoteen asti,

-jolloin määrän piti olla täytetty tavalla tahi toisella. Käsky tuli

-kupernyöriltä nimismiehelle aivan salaa ja otto toimitettiin jonakuna

-kansalle tietymättömänä päivänä yhtä aikaa koko pitäjässä. Mutta

-nuoret miehet kuitenkin jo ajoissa arvasivat asian, niin että käskyn

-tultua kylät tavallisesti olivat sotaiässä olevista miehistä typi

-tyhjät. Karkurit piilivät metsissä, vuorten onkaloissa, luolissa,

-metsämajoissa, halmekokoissa, nauriskuopissa, heinäladoissa ynnä

-muissa sellaisissa paikoissa, missä vain kukin luuli parhaimman

-turvapaikan olevan.

-

--- Kerran tulivat sitojat meidän kylään, alkoi ukko-Lauri keskeyttäen

-Holttolan kertomuksen, ja menivät Lahtelan taloon aamupuhteella

-äkkiarvaamatta. Lahtelan pieni Maiju toi meille siitä sanan. Meidän

-Matti, joka oli pienikasvuinen ja solakka poika, pujotti äitinsä

-vaatteet päällensä, pisti lankakerät povellensa ja alkoi kehrätä

-vokkia (rukkia). Pian olivat aseilla varustetut sitojat meillä ja

-kaihosivat Mattia, joka oli nuorimman kannan poikia. Meidän isäntä

-sanoi Matin olevan salossa hevosia paimenessa. Sitten alkoivat

-sitojat katsella Mattia ja kysyivät: "Kenenkäs tyttö tämä on, kun

-emme ennen ole teillä tällaista tyttöä nähneet?" "Tämä on minun

-tätini tytär Hyrkkäältä", vastasi isäntä. Vieraat tyytyivät siihen

-ja läksivät matkaansa. Mäkelässä menivät pojat toinen kanahäkkiin,

-uunin alle, toinen uunin solaan (raviin), ja niin pelastivat itsensä.

-Perätalon Martti putkahti tuvan sillan alle piiloon ja pelastui sillä

-tavoin.

-

--- Olipas Jyrkisen Antilla kerran kiiru, kun juosta laukkasi

-Miettilästä Lattuun asti sotskan apulaisen edellä, joka tahtoi sitoa

-Antin. Viimein väsyi perästäajaja, ja niin pelasti Antti nahkansa,

-kertoi Savolais-ukko.

-

--- Kerran tulivat meille niinikään sitojat äkkiarvaamatta,

-mutta meidän miehet ryntäsivät aseet kädessä heitä vastaan niin

-voimakkaasti, että raivasivat itselleen tien sitojain läpi ja menivät

-karkuun metsään, puheli Lippolan kirkonmies.

-

-Vihdoin sai Holttola suunvuoron ja hän kertoi:

-

--- Kun useimmat yhtä aikaa läksivät pakoretkelle, niin he auttoivat

-toisiaan lujimmalla uskollisuudella. Väsyneitä ei koskaan jätetty

-jäljelle, vaan heidät asetettiin hakattujen pienten puiden latvoille

-istumaan, joita riskimmät tyvipuolesta vetivät niin kuin rekeä

-piilopaikkaan. Päästyä rauhallisempaan paikkaan syötiin ja levättiin.

-Sitten taas, kun oli voimistuttu, lähdettiin edelleen taivaltamaan

-siksi, kunnes oli päästy varmaan piilopaikkaan. Usein tapahtui

-niinkin, että sitojat ajoivat perästä, varsinkin silloin, kun

-lumenhärmää oli satanut. Näitä koettiin eksyttää monella tavalla,

-esim. siten, että virsut pantiin takaperin jalkaan ym. keinoilla.

-Jos kuitenkin kaikista varokeinoista huolimatta sitojat tapasivat

-karkulaiset, näillä ei ollut muuta turvaa kun antautua sovinnolla

-tahi tapella hengen edestä. Useammasti turvauduttiinkin jälkimäiseen

-keinoon. Kirveet ja kanget silloin liikkuivat molemmin puolin; väliin

-oltiin käsikähmässä. Jos sitojat voittivat, he armotta sitoivat

-otettavansa kädet selän taakse ja saattoivat heidät golovan luokse,

-jossa he saivat odottaa siksi, kunnes koko otettava määrä oli täyteen

-koottu, ja sitten koko rekryyttilauma lähetettiin Viipuriin, jossa

-heidät puettiin sotamiehen pukuun ja kerittiin kolipäiksi.

-

-Mutta jos karkulaiset piiloonkin pääsivät, niin oli heillä

-sielläkin sangen kurjat päivät edessä. Kun ajatellaan, että he koko

-syksyröntteet olivat ilman lämmintä suojaa, niin se ei mahtanut

-hauskalta tuntua. Jospa siinäkin kurjuudessa olisi vielä ollut ruokaa

-yllin kyllin, niin ei olo olisi tuntunut niin sangen rasittavalta,

-mutta kun elämän välttämättömintä tarvetta, ruokaa, puuttui, niin

-oli kovin surkea olo viettää koko syksy nälässä ja vilussa. Tosin

-kyllä koetettiin kotoa laittaa heille ruokaa ym. tarpeita, jos vaan

-tiedettiin missä he olivat. Mutta usein oli karkulaisten olopaikka

-kotiväelle tietymätön, ja silloin oli vaikeampi sinne ruokavaroja

-toimittaa. Joskus kun karkulaisten piilopaikka tuli sitojain tietoon

-ja heitä tultiin etsimään, täytyi poikaparkain muuttautua toiseen,

-varmempaan piilopaikkaan. Karkulaisten ei taas ollut yrittämistäkään

-kotiin, sillä silloin he olisivat voineet joutua kiinni. Siksi täytyi

-vain pysyä piilossa ja syödä mitä vain milloinkin metsästä tahi

-jostakin metsälammesta sattuivat saamaan.

-

-Kun nyt kaikilla mahdollisilla keinoilla koetettiin piilotella ja

-varjella, ettei vain joutuisi sidottavaksi, ja usein sidottunakin

-vielä päästiin kuljettaissa tahi vartiopaikoissa karkaamaan, niin

-oli talonpoikaisten päälliköin, samoin kuin sitten myös rekryyttejä

-vastaanottavien upseerienkin, mahdotonta saada joka otolla vaadittua

-miesmäärää täytetyksi määräiässä olevilla miehillä, vaan täytyi

-joukon jatkoksi usein ottaa vanhempiakin miehiä kuin laki määräsi,

-sekä nuoria, usein 10 ja 15 vuoden välillä olevia nuorukaisia, jotka

-otettiin meriväkeen laivapojiksi; ja sitten, kun he olivat tulleet

-lailliseen ikään, heistä tehtiin merisotamiehiä. Niinpä esim. Tinnon

-Juhanakaan ei ollut kun kuusitoistavuotinen, kun hänet sidottiin ja

-vietiin laivapojaksi ja sitten tehtiin sotamieheksi. -- Tinnon Juhana

-palveli merisotaväessä 27 vuotta ja oli Kreikan vapautussodassa.

-

-Sitojat puolestaan käyttivät monenlaisia keinoja saadakseen summan

-täyteen. Joskus he käyttivät apunansa sellaista pakkokeinoa, että

-menivät suurella joukolla taloon, josta piti rekryytti ottaa. Jos he

-eivät tavanneet otettavaansa, he odottelivat päivämääriä, söivät ja

-joivat, mitä talossa vaan oli ruoka- ja juomavaroja. Se keino joskus

-auttoi, mutta useimmin ei sekään auttanut.

-

-Niin kuin tiedetään, oli sen aikaisilla virkamiehillä tapana

-lahjain ottaminen. Ja tästä viasta eivät olleet vapaat enempää

-oppimattomat sotskat ja golovat kuin koulun käyneet virkamiehetkään.

-Kun rekryytiksi otetuille ei näyttänyt muu konsti vetelevän, he

-koettelivat lahjoilla suositella päälliköitä. Minunkin lankotalostani

-vietiin eräs kolmenkymmenen vanha nainut mies rekryytiksi Viipuriin.

-Hänen vaimonsa meni perästä ja vei kaksivuotisen härän sotaväen

-päällikölle, joka heti laski miehen kotiin. Raha tietysti oli silloin

-niin kuin nytkin se poika, joka pulasta pelasti. Niinpä kerrotaan

-erään pojan isän antaneen sotskalle kymmenen ruplaa lahjaksi.

-Sotska käski pojan piiloutua huoneeseen vaatetiinuun. Hän etsi

-miehinensä poikaa joka paikasta aivan tarkkaan. Vihdoin he menivät

-siihen huoneesen, jossa poika oli piilossa. Sotska käski miestensä

-etsiä tarkoin koko huoneen, vaan itse hän avasi tiinun kannen auki,

-koetteli kädellään tiimistä ja sanoi: "Ei täällä suinkaan ketään

-ole", ja niin he läksivät talosta.

-

-Kesän viimeinen merkkipäivä oli vanha Mikon päivä. Silloin jo Mikon

-päivän aattona naiset siivosivat tuvan ja paistoivat piirakkoja.

-Mikon päivän aamuna jo ani varhain teurastettiin saunassa jääröpässi

-(salvamaton pässi), jonka sydälmykset emäntä keitti murkinaksi.

-

-Murkinan syötyään läksivät Niemelän emäntä, isäntä ja Mari-täti

-metsään. Emäntä haki ja toi kotiin kolmen verokunnan pieleksestä

-otettuja heiniä. Mari-täti toi suden sontaa ja jäniksen pipeloita

-(sontaa). Isäntä toi myöskin heiniä kolmen verokunnan maalta

-ja mustikan- sekä puolanvarsia, jotka oli otettu kolmelta

-tienristeykseltä ja jotka hän kantoi kotiin vasemmassa kainalossaan.

-Kaikki nämä kolme henkilöä kulkivat salateitä kotiin, etteivät

-naapurit havainneet ja tietäneet mitään heidän metsässä käynnistään.

-

-Illan suussa laittoi emäntä omin käsin hauteet lehmille. Hän hakkasi

-läävän kynnyksellä sekaisin heiniä, olkia, nauriin naatteja, potaatin

-varsia ja lantun naatteja, jotka hän pani ja sekoitti suureen

-saaviin. Siihen hän myös hämmensi ruumenia, ruisjauhoja, suoloja ja

-suden sontaa, joten siihen tuli yhdeksää laatua. Sitten hän kaasi

-saaviin varia vettä ja antoi sen hautua iltaan asti. Hämärän aikana

-ajettiin karja läävään ja emäntä itse kytkesi lehmänsä ja loitsi:

-

-    Kave eukko, luonnon tytär,

-    kave kultainen koria,

-    jok olet vanhin vaimoloita,

-    ensin emä itselöitä!

-    Tuo mulle vasikkalykky,

-    härkälykky häilähytä,

-    sata sarven kantajata,

-    tuhat maidon antajata!

-    Muilauta musta vasikka,

-    vastaan otan valkoisenkin,

-    kelpaa hyvin kirjavakin,

-    vaikk ois puoli punainenkin,

-    kelpaa kaiken karvallinen,

-    minkä antoa osannet.

-

-    Pistä tänne piikasesi,

-    laita käskyn kuulijasi

-    viitsimään mun Viljoani,

-    kaitsemaan mun karjoani

-    ennen käymistä emännän,

-    katsomista karjapiian,

-    emännän epäpätöisen,

-    ylen kainun karjapiian.

-

-    Suka kultainen kuvoa,

-    hopeainen harja hanki,

-    kampa vaskinen varusta

-    oven pihtipuolisehen,

-    johon karja kaariseikse,

-    viitsikse emännän vilja.

-    Yöt käyös suka kädessä,

-    päivät kampa kainalossa,

-    kenenkänä keksimättä,

-    kunkana kadehtimatta.

-    Katso karja kaunihiksi,

-    viitsi vilja virkeäksi,

-    sui ilveksen iholle,

-    metsän uuhen untuvalle,

-    jotta karja kaunistuisi,

-    eistyisi emännän vilja!

-

-Sitten emäntä viskasi ruisolkia kunkin lehmän eteen sanoen jokaiselle

-erikseen:

-

-    Syö ruokasi rumasti,

-    pidä pintasi lujasti!

-

-Kun emäntä arveli lehmäin syöneen olkensa, hän vei hauteet, joista

-jakeli kullekin lehmälle osansa.

-

-Mari-täti ajoi lampaat läävään, teki niille juotavan, johon hienonsi

-jäniksen pipelot sekä pani jauhoja ja suoloja sekaan. Juottaissaan

-hän saneli:

-

-    Laitan läävään lampahani,

-    väätän villakuontaloni

-    sukuansa siittämähän,

-    villojaan viruttamahan.

-    Siittäös suureksi sukusi,

-    kaksin, kolmin, kantamasi,

-    villa pitkäksi viruta,

-    tiheäksi tihkuttele,

-    hyvänsuovan mieltä myöten,

-    pahansuovan paitsi mieltä.

-

-Iltasella isäntä talutti hevoset talliin ja lausui:

-

-    Työnnän talliin tammaseni,

-    runttaan ruunani nipulle,

-    soimen eteen valjut varsat.

-    Iki Tiera Turjan poika,

-    lumisorkka, luukavio!

-    Tule tänne katsomahan,

-    tarkasti tähystämähän,

-    kun tuon ruunani nipulle,

-    hevoseni heinäkoolle.

-    Vaali varsani hyvästi,

-    hevoseni herttaisesti:

-    heinät hienosti hajoita,

-    ripistele ripeästi,

-    jotta hepo heinät söisi

-    sekä pintansa pitäisi.

-    Seiso yöt suka kädessä,

-    päivät kampa kainalossa,

-    sui karva kaunihiksi

-    kiillota kimeltäväksi!

-

-Sitten isäntä viskasi hevosensa eteen metsästä tuodut heinät,

-mustikan- ja puolukanvarret. Hevosten syödessä isäntä pyyhki

-haisupihkalla (saatanan sonnalla) kolme kertaa kutakin hevosta pitkin

-selkää ja kupeita, jonka tehtyään hän viskasi pyyhkimensä ulos tallin

-akkunasta ja sanoi:

-

--- Tuossa on pedoille ruokaa minun luontokappaleeni tueksi! Nyt nämä

-temput tehtyänsä hän oli huoletta, ettei päätauti hevosia vaivaa

-talven aikana.

-

-Mikon päivänä ei käyty kylässä eikä syötetty vieraita kotona.

-

-

-

-

-

-

-

-

-End of the Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista

-tavoista 5: Kesäaskareet, by Johannes Häyhä

-

-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN ***

-

-***** This file should be named 56115-8.txt or 56115-8.zip *****

-This and all associated files of various formats will be found in:

-        http://www.gutenberg.org/5/6/1/1/56115/

-

-Produced by Tapio Riikonen

-

-Updated editions will replace the previous one--the old editions will

-be renamed.

-

-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

-law means that no one owns a United States copyright in these works,

-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

-States without permission and without paying copyright

-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

-of this license, apply to copying and distributing Project

-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

-specific permission. If you do not charge anything for copies of this

-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

-performances and research. They may be modified and printed and given

-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

-trademark license, especially commercial redistribution.

-

-START: FULL LICENSE

-

-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

-

-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

-distribution of electronic works, by using or distributing this work

-(or any other work associated in any way with the phrase "Project

-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

-www.gutenberg.org/license.

-

-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

-Gutenberg-tm electronic works

-

-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

-and accept all the terms of this license and intellectual property

-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

-the terms of this agreement, you must cease using and return or

-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

-1.E.8.

-

-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

-used on or associated in any way with an electronic work by people who

-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

-even without complying with the full terms of this agreement. See

-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

-electronic works. See paragraph 1.E below.

-

-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

-works in the collection are in the public domain in the United

-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

-United States and you are located in the United States, we do not

-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

-displaying or creating derivative works based on the work as long as

-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

-you share it without charge with others.

-

-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

-in a constant state of change. If you are outside the United States,

-check the laws of your country in addition to the terms of this

-agreement before downloading, copying, displaying, performing,

-distributing or creating derivative works based on this work or any

-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

-representations concerning the copyright status of any work in any

-country outside the United States.

-

-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

-

-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

-performed, viewed, copied or distributed:

-

-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

-  most other parts of the world at no cost and with almost no

-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

-  United States, you'll have to check the laws of the country where you

-  are located before using this ebook.

-

-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

-contain a notice indicating that it is posted with permission of the

-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

-the United States without paying any fees or charges. If you are

-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

-with the permission of the copyright holder, your use and distribution

-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

-posted with the permission of the copyright holder found at the

-beginning of this work.

-

-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

-License terms from this work, or any files containing a part of this

-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

-

-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

-electronic work, or any part of this electronic work, without

-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

-active links or immediate access to the full terms of the Project

-Gutenberg-tm License.

-

-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

-any word processing or hypertext form. However, if you provide access

-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

-

-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

-provided that

-

-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

-  within 60 days following each date on which you prepare (or are

-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

-  Literary Archive Foundation."

-

-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

-  License. You must require such a user to return or destroy all

-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

-  works.

-

-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

-  receipt of the work.

-

-* You comply with all other terms of this agreement for free

-  distribution of Project Gutenberg-tm works.

-

-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

-

-1.F.

-

-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

-electronic works, and the medium on which they may be stored, may

-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

-cannot be read by your equipment.

-

-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

-liability to you for damages, costs and expenses, including legal

-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

-DAMAGE.

-

-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

-written explanation to the person you received the work from. If you

-received the work on a physical medium, you must return the medium

-with your written explanation. The person or entity that provided you

-with the defective work may elect to provide a replacement copy in

-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

-or entity providing it to you may choose to give you a second

-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

-without further opportunities to fix the problem.

-

-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

-

-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

-warranties or the exclusion or limitation of certain types of

-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

-violates the law of the state applicable to this agreement, the

-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

-remaining provisions.

-

-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

-Defect you cause.

-

-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

-

-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

-electronic works in formats readable by the widest variety of

-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

-from people in all walks of life.

-

-Volunteers and financial support to provide volunteers with the

-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

-U.S. federal laws and your state's laws.

-

-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

-volunteers and employees are scattered throughout numerous

-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

-date contact information can be found at the Foundation's web site and

-official page at www.gutenberg.org/contact

-

-For additional contact information:

-

-    Dr. Gregory B. Newby

-    Chief Executive and Director

-    gbnewby@pglaf.org

-

-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

-spread public support and donations to carry out its mission of

-increasing the number of public domain and licensed works that can be

-freely distributed in machine readable form accessible by the widest

-array of equipment including outdated equipment. Many small donations

-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

-status with the IRS.

-

-The Foundation is committed to complying with the laws regulating

-charities and charitable donations in all 50 states of the United

-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

-with these requirements. We do not solicit donations in locations

-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

-state visit www.gutenberg.org/donate

-

-While we cannot and do not solicit contributions from states where we

-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

-against accepting unsolicited donations from donors in such states who

-approach us with offers to donate.

-

-International donations are gratefully accepted, but we cannot make

-any statements concerning tax treatment of donations received from

-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

-

-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

-ways including checks, online payments and credit card donations. To

-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

-

-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

-

-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

-freely shared with anyone. For forty years, he produced and

-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

-volunteer support.

-

-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

-edition.

-

-Most people start at our Web site which has the main PG search

-facility: www.gutenberg.org

-

-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

-

+The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista
+tavoista 5: Kesäaskareet, by Johannes Häyhä
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
+
+
+
+Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5: Kesäaskareet
+
+Author: Johannes Häyhä
+
+Release Date: December 3, 2017 [EBook #56115]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+
+
+KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 5: KESÄASKAREET
+
+Kirj.
+
+Johannes Häyhä
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,
+1897.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Touonalkajaiset
+Keväthommat
+Juhannuksen vietto
+Arkiset askareet
+Kokouspyhä
+Heinäaika
+Talkoot
+Paimenelämä
+Karhunjahti
+Syksytoimia
+
+
+
+
+Touonalkajaiset
+
+
+    Sisältö: Touonalkajaisten määräys. Paimenten taianteko. Karhun
+    luvut. Juhlamurkina. Kauran kylvö. Kylväjän luvut. Lehmäin
+    uloslaskeminen. Karjan luvut. Rukous karjan puolesta. Lammasten
+    uloslaskeminen ja loitsiminen. Rukous karjan varjeluksesta.
+    Karjan kulku ja loitsut maidon annin puolesta. Loitsu karjan
+    kaitsemisesta. Loitsu paimentamisesta. Ensimmäinen päivä
+    paimenessa. Paimenten ja kyntäjäin kasteleminen.
+
+Eräänä sunnuntaina keväällä, kun maat olivat jo sulat, kokoontuivat
+Niemelän kylän isännät lautamiehen taloon tuumimaan, milloin
+touonteko oli aloitettava. Muutamat tahtoivat sen jo aloittaa tällä
+viikolla, mutta lautamies sanoi:
+
+-- Ei, hyvät naapurit, nyt sovi alkaa touontekoa kuun pohjalla.
+Lauantaina kun syntyy uusi kuu, niin sopii ensi viikolla pitää
+touonalkajaiset minä päivänä tahansa. Ja muuten ei näy tänä vuonna
+olevan kiirutta kyntämisellä; sillä vanhasta Pietarista vanhaan
+Jyrkiin on vasta nousevalla viikolla ensimmäinen määräpäivä, niin
+kuin vanha runo siitä sanoo:
+
+    Kyntömiehen kylvöajat
+    ovat tiedossa totiset:
+    kymmenes on kydön kylvö,
+    yhdeksäs on kasken kylvö,
+    kahdeksas on pellon pano,
+    seitsemäs on pavun teko.
+    kuudes viikko, kuituviikko,
+    viides viikko, ohraviikko,
+    neljäs on tattarin teko,
+    kolmas kaalin, lantun aika:
+    toinen viikko touon päätös,
+    kun nauris on napattu maahan.
+
+Vähän aikaa neuvoteltua päätettiin touonalkajaiset pitää ensi
+viikolla maanantaina ja vuoro oli tänä vuonna syödä juhlamurkina
+lautamiehen talossa.
+
+Seuraavana sunnuntai-iltana varustivat paimenet vuoteensa viereen
+virsunsa ja hattaransa. Touonalkajaisaamuna herättivät emännät jo
+auringon nousuaikana paimenet, jotka vuoteella kenkivät, so. käärivät
+hattarat jalkainsa ympärille ja panivat uudet virsut jalkaansa.
+Näin tehtiin siitä syystä että muka jalat pysyisivät terveenä koko
+kesäajan.
+
+Vaatteet yllensä saatuaan menivät paimenet lehmäläävään (navettaan)
+ja ottivat kellon vanhimman lehmän kaulasta. Sitten he nyhtivät
+jokaisen lehmän vasemmasta kupeesta kolme karvaa, jotka he panivat
+kelloon. Kodan tiinusta pantiin vettä kello puolilleen ja jauhoja
+hämmennettiin sekaan niin paljon, että seos tuli sakeaksi. Sitten
+otettiin taikina kellosta ja pöpellettiin saunan penkillä kaakuksi.
+Sillä aikaa kun toiset paimenet puhdistivat lehmänkelloa ja veivät
+sen takaisin lehmän kaulaan, toi vanhin paimen leivotun kaakun
+tupaan, nousi uunille, jossa hän kiersi kaakun kolme kertaa ympäri
+uunin patsaan ja lausui joka kerran:
+
+-- Noin seuratkaa lehmät toisianne koko tämä kesä, niin kuin tämä
+tahdas seuraa tätä uunin patsasta.
+
+Sitten hän litisti taikinan kakkaraksi ja paistoi sen tuvan
+lämmitessä uunin leukakivellä, vei sen porstuaan jauhinkivelle
+jäähtymään ja sen jälkeen läävään. Kakkarasta hän antoi vanhimmasta
+alkain kullekin lehmälle pienen palan ja kierrettyään ensin palasen
+lehmän pään ympäri myötäpäivään sanoi palaa antaessaan:
+
+-- Pysy sunnuntaina Pietolassa Rasimäellä, maanantaina Kuotmäessä
+Lyöhdyn aholla jne., nimittäin jokaiselle lehmälle erikseen sen
+karjamaan ja paikan karjamaalla, missä minäkin viikonpäivänä oli
+vuoro käydä.
+
+Lammaspaimenet tekivät lampaankellossa taikinan samoin tempuin ja
+antoivat sen lampaille. Nämä temput piti tehtämän ennen perheen
+ylösnousua, ani varhain.
+
+Emäntä nousi jo aamuhämärissä, pisti tuvan lämmitä ja herätti
+paimenet. Sillä aikaa kun paimenet pukeusivat, otti emäntä karhun
+hampaan, meni läävään, kiersi jokaisen lehmän ympäri kolme kertaa
+karhun hampaalla myötäpäivään ja kiertäessään hän loitsi:
+
+    Metsän kultainen kuningas,
+    salon herra, maan isäntä!
+    anna rauha raavahille,
+    sorkkasäärille sovinto
+    tänä suurena suvena,
+    Luojan lämminnä kesänä.
+    Korjaele koiriasi,
+    raivaele rakkiasi
+    jottei piiloa pitäisi
+    eikä tuottaisi tuhoa.
+    Kotihisi koirat kutsu,
+    viekottele villahännät:
+    sudet laita suitset suuhun,
+    karhut rautakahlehisin.
+    Teettäös tinainen neula,
+    naula vaskinen valata,
+    jonka päästät päälakehen,
+    läpi luisten leukaluitten.
+    Jos ei tuotana totelle:
+    suden suuhun lukko laita,
+    haitta karhun hampahisen
+    takalukko leukaluihin.
+
+    Kun ei tuosta kyllin liene:
+    kätke koirasi kolohon,
+    karvaturvat kalliohon,
+    ettei koskis konnanpoika,
+    metsän rakki raateleisi;
+    tahi saata näiltä mailta,
+    kauas karjan käytäviltä
+    ylitse salon yheksän,
+    salon puolikymmenettä
+    maille tuntemattomille,
+    nimen tietämättömille,
+    johon ei kuulu karjan kellot
+    eikä paimenten pakinat.
+
+    Oi Ukko ylinen Luoja,
+    taatto taivon valtiainen,
+    jok olet onnella olija,
+    heleällä hemmoaja!
+    Tehkös kesät kaunihiksi
+    lehtovieret leppehiksi,
+    ahovieret armahiksi!
+    Laita metsät mieleviksi,
+    sinikorpi siivosaksi!
+    Vieritä vihanta pilvi
+    karjalleni katteheksi,
+    ettei surma suin pitäisi,
+    kaihi viljalta vitoisi.
+    Rakentele rauta-aita,
+    teräs seivoin seisattele
+    ympäri minun eloni,
+    kahden puolen karjaseni:
+    maasta asti aita pannos,
+    maasta asti taivosehen,
+    ettei karhu kavahtaisi
+    eikä susi yli käisi.
+    Vähänpä minulla oisi
+    surman suin pieltäviä,
+    aholle ajettavia,
+    päälle pälven pantavia.
+
+Perheen noustua menivät naiset läävään eläimiä ruokkimaan ja
+kyntömiehet laittoivat auransa ynnä muut kapineensa reilaan.
+Läävästä tultua naiset joko ompelivat tahi muuta korjailivat.
+Ukkomiehet korjailivat kalanpyydyksiä ja muita kapineita reilaan.
+Näissä toimissa kului päivä murkinoihin. Kun murkinan aika lähestyi,
+otti isäntä aitan siemensalvosta ne kolme rukiista leipää, jotka
+olivat koko joulupyhät olleet tuvan pöydällä, ja toi ne emännälle,
+joka lämpimällä vedellä pesi leivistä lian ja mahdollisesti
+joulukyntteleistä tarttuneen talin. Sitten emäntä leikkasi leivät,
+joita hän toisten naisten kanssa piippusi suupalan suuruisiksi
+möllyiksi (paloiksi) sitä varten varustettuihin vateihin. Emäntä
+keitti suurella padalla vastalypsettyä maitoa, jonka hän sitten
+kapustalla mätti möllyjen päälle vateihin.
+
+Murkinan aikana kokoontuivat kylän isännät ja emännät lautamiehen
+taloon. Kun ruoka oli kannettu pöytään, käskettiin vieraat syömään.
+Emännät istahtivat pöydän yläpäähän ja isännät sarvenille; talon
+miehet istuivat pöydän alapäässä. Talon isäntä luki juhlallisella
+äänellä ruokaluvut ja Perätalon seppä toisten kanssa veisasi:
+
+    Ann maan tääll kasvons kantaa,
+    vakons myös lioita;
+    meill tarpeet tahtoisit antaa,
+    maan, meren siunata.
+    Ann askelees tiukkuu rasvast,
+    meit ruoki sanallas,
+    suo maistam sit ain makiast,
+    niin sielu on autuas.
+
+                     (Vvk. 318:6)
+
+Sitten isäntä jakeli juhlallisesti ruokaryyppyjä, ensin naisille ja
+sen jälkeen miehille. Syödessä puheltiin sekä hyvistä että huonoista
+vuosista. Kun kaikki olivat ravitut, pani jokainen kätensä ristiin ja
+Lahtelan isäntä luki:
+
+    Muistakaam sitä aina,
+    kuin ruokaa nautitsem
+    ett Herra eineen lainaa,
+    ja kaikk kuin tarvitsem,
+    sull Jesu, kiitos olkoon,
+    ja kunnia kaikilt tulkoon,
+    kuin runsaast ruokit meit.
+
+                    (Vvk. 345:2)
+
+Ruokasiunauksen perästä veisasi Mäkelän isäntä toisten kanssa:
+
+    Vuos hyvyydelläs kaunist kanss,
+    niin kyntö, kylvö kasta maass,
+    ja laiho kauniist kasvata,
+    meit armiaast jällens iloita.
+
+                     (Vvk. 316:11)
+
+Pöydästä noustua kiittivät kaikki vieraat talon emäntää ja isäntää,
+ja toivottaen toisilleen runsasta vuodentuloa erkani kukin kotiinsa.
+
+Touontekoa alkamaan läksivät kotoa kyntäjät ensiksi. Isäntä mittasi
+kauroja kapalla aitan salvosta säkkeihin, jotka nostettiin hevosten
+selkään. Sitten isäntä istausi siemensäkin päälle hevosen selkään
+ja läksi ajamaan eellimmäisenä. Toiset kyntäjät tekivät samaten ja
+ottivat atran olkapäillensä hevosten selkään. Kartanolta lähteissä
+kohottivat miehet lakkiansa ja sanoivat:
+
+    Lähde Jumala avuksi!
+
+Metsähalmeelle päästyä laskettiin atrat ja siemensäkit hevosten
+selästä halmeen veräjälle ja valjastettiin hevoset atrain eteen.
+Toiset miehet istahtivat tupakoimaan sillä aikaa, kun isäntä meni
+kylvämään. Isäntä pani siemensäkistä kauroja kylvösäkkiin, otti säkin
+olallensa, nosti hattunsa seipään nenään ja ripsi ensin siemeniä
+itäänpäin, sitten etelään, länteen ja vihdoin pohjoiseen sanoen
+viskatessaan:
+
+    Itätuuli kesän tuopi,
+    kesä siemenen sirottaa,
+    etelä elohon saattaa,
+    kaiken kasvun kasvattaapi.
+    Länsi lämpimän lähettää,
+    lämpimä terän tekeepi,
+    pohjoinen pahurin poika!
+    pysy kylmässä kylässä
+    kekriin asti keikkumatta.
+
+Sitten isäntä alkoi kylvää ja nuorin kyntäjä sai käydä hänen
+rinnallansa ja pistellä sikkeloa. Kylväissään lausui isäntä:
+
+    Minä kylvän kyyhättelen
+    Luojan sormien lomitse,
+    käden kautta kaikkivallan
+    tälle maalle kasvavalle,
+    aholle ylenevälle.
+
+    Akka mantereen alainen,
+    manun eukko, maan emäntä!
+    Pane nyt turve tunkemahan,
+    maa väkevä vääntämähän;
+    eip on maa väkeä puutu,
+    eikä nurmi einehiä
+    sinä ilmoisna ikänä,
+    kuuna kullan valkeana,
+    kun lie armon antajista
+    lupa eineitten emistä.
+
+    Nouse maa makoamasta,
+    Luojan nurmi nukkumasta!
+    Pane korret korttumahan
+    sekä varret varttumahan:
+    tuhansin neniä nosta,
+    saoin haaroja hajota
+    kynnöstäni, kylvöstäni,
+    varsin vaivani näöstä!
+
+    Oi Ukko ylijumala,
+    tahi taatto taivahinen,
+    vallan pilvissä pitäjä,
+    hattarojen hallitsija!
+    Pidä pilvissä käräjät,
+    sätehissä neuvot selvät:
+    laadipa utuinen ilma,
+    sumuilma suunnittele;
+    idätä idästä pilvi,
+    länkä lännestä lähetä,
+    nosta lonka luotehesta,
+    etelästä ennättele:
+    vihmo vettä taivosesta,
+    mettä pilvistä pirota
+    teoksille tehtäville,
+    panoksille pantaville,
+    orahille nouseville,
+    touoille tohiseville!
+
+Kun isäntä oli halmeen yli päässyt ja kylväen tullut takaisin, niin
+alkoivat kyntäjät ajaa peräkkäin: ensimmäinen aidan vierusta myöten,
+toinen sen perästä, sitten kolmas jne. Kun kolme kertaa oli ympäri
+käyty ja tultu samaan paikkaan, josta lähdettiin, niin istahdettiin
+tupakoimaan ja viinaa maistelemaan. Sitten jatkettiin työtä
+keski-iltoihin asti, jolloin mentiin kotiin.
+
+Kyntäjäin lähdettyä kotoa otti emäntä tuuran, taltan ja kirveen,
+jotka hän kätki läävän kynnyksen viereen lantaan. Sitten hän otti
+viikatteen, sirpin ja kassaran, sitoi ne yhteen ja ripusti läävän
+oven kamanaan.
+
+Kun paimenet ja emännät olivat pukeutuneet, vei emäntä rahin,
+asetti sen läävän kynnykselle sillä tavoin että rahin jalat tulivat
+läävän sisä- ja toiset ulkopuolelle pihtipuolista vasten. Sitten
+emäntä nousi rahille seisomaan, asetti selkänsä pihtipieltä vasten
+ja nosti toisen jalkansa niin liki yläkamanaa että siitä alaitse
+lehmät mahtuivat. Emännän käly päästi lehmät kytkyestä yhden toisensa
+perästi ja loitsi:
+
+    Kun Luoja kesän tekevi,
+    Jumalan suven sukeepi,
+    suot sulavi, maat sulavi,
+    lätäkötkin lämpeävi
+    keskellä kesäsydäntä
+    Jumalan suvea suurta;
+    niin mä lehmäni lähetän,
+    laitan karjan laitumelle,
+    työnnän lehmäni leholle,
+    maidon antajat aholle,
+    hatasarvet haavikolle,
+    kourusarvet koivikolle,
+    vasikkani varvikolle,
+    kaiken karjani kedolle,
+    havulinnan liepehille,
+    kultaisille kunnahille,
+    ahomaille aukehille,
+    leheville lehtomaille,
+    korkehille koivikoille,
+    mataloille haavikoille,
+    kosteoille korpimaille,
+    hopeaisille saloille!
+    Työnnän kuuta ottamahan,
+    talia tavoittamahan
+    ahomailta aukehilta,
+    levehiltä lehtomailta,
+    kumeoilta kuusikoilta,
+    haleoilta haavikoilta,
+    kultaisilta kunnahilta,
+    koreoilta koivikoilta,
+    hopeaisilta saloilta.
+
+Sikäli kuin lehmät pääsivät kytkyestä, ne tulivat ulos läävästä
+emännän jalan alaitse. -- Vuonna 1878 tapahtui Hynnilässä, että eräs
+nuori lehmä sattui leiskahtamaan mennessään emännän jalkain alaitse,
+ja emäntä putosi lehmän selkään. Lehmä toi emännän kartanolle ja
+pudotti hänet vesilätäkköön. -- Heti ensimmäisen lehmän tultua emäntä
+alkoi rukoilla:
+
+    Itse ilmoinen Jumala,
+    taatto taivahan takainen!
+    kun mä läävästä lähetän,
+    työnnän lehmäni lehoille,
+    ajan karjan kankahalle,
+    saatan suurehen salohon
+    näiltä pieniltä pihoilta,
+    kapehilta kartanoilta
+    Jumalan pihoa myöten,
+    kaikkivallan maata myöten
+    Luojan laveille pihoille,
+    kaikkivallan kartanoille,
+    läävihin lävettömihin,
+    ilman ikkunattomihin:
+    kaitse karja kaunihisti,
+    varjele vahingon tieltä
+    tänä suurena suvena,
+    Herran hellänä kesänä,
+    ettei tuskihin tulisi,
+    häpeäihin hämmentyisi!
+    Kun katsoit katollisessa,
+    varoit alla varjolaudan,
+    niin katso katottomassa,
+    varo varjomattomassa!
+    Syöttele metisin syömin,
+    mesiheinin herkuttele,
+    jotta karja kaunistuisi,
+    eistyisi emännän vilja
+    hyvänsuovan mieltä myöten
+    pahansuovan paitsi mieltä!
+
+Kun lehmät oli laskettu, lammaspaimen otti virpovitsat läävän laesta
+ja ajoi lampaat Mari-tädin jalkain välitse, joka seisoi läävän
+kynnyksellä hajasäärin. Lammasten ohi kulkeissa loitsi Mari-täti:
+
+    Lasken laumani kedolle,
+    karitsani kunnahalle,
+    emälampaat lakealle,
+    vuonat aukeelle aholle
+    Suomehen sukeutumahan,
+    Karjalahan kasvamahan,
+    Viron maalle villomahan,
+    kotihin keritsemähän.
+    Ota villoa välillä,
+    raksi rasvaa hampahilla
+    tuorehista turpehista,
+    metisestä mättähästä,
+    heleästä heinänpäastä,
+    kultaisen kulon nenästä!
+
+Kun kaikki karja oli kartanolla ja paimenet sekä naiset olivat karjan
+ympärillä, emäntä kävi ympäri karjan kolme kertaa myötäpäivään ja
+rukoili:
+
+    Varjele vakainen Luoja,
+    kaitse kaunoinen Jumala!
+    Kaitse karjani pahoista,
+    varjele vahingon tieltä,
+    noista soista soiluvista,
+    lähtehistä läikkyvistä,
+    heiluvista hettehistä,
+    pyörehistä pyörtehistä,
+    ettei sorkka sorkahtaisi,
+    hettehesen herkähtäisi
+    ylitse Jumalan tunnin,
+    päitse aivon autuahan!
+
+    Tuo'os torvi tuonnempata
+    tuolta taivahan navalta,
+    mesitorvi taivosesta,
+    simatorvi maaemästä!
+    Puhu tuohon torvehesi,
+    kumahuta kuuluhuksi:
+    puhu kummat kukkahaksi,
+    kangasvieret kaunihiksi,
+    ahovieret armahaksi,
+    lehtovieret leppeäksi
+    suovieret sulaksi meeksi
+    hetevieret vierteheksi!
+    Siitä syötä karjoani,
+    raavahiani ravitse.
+    Syöttele simaisin syömin,
+    juottele metisin juomin,
+    syötä kultaista kuloa,
+    hopeaista heinänpäätä
+    heraisista hettehistä,
+    läikkyvistä lähtehistä,
+    koskilta kohisevilta,
+    jokiloilta juoksevilta,
+    kultaisilta kunnahilta,
+    hopeaisilta ahoilta.
+
+    Kaivo kultainen kuvoa
+    kahden puolen karjamaata,
+    josta karja vettä joisi,
+    simoa sirottelisi
+    utarihin uhkuvihin,
+    nännihin pakottavihin.
+    Saattele salosta karja,
+    aukeoilta ahomailta
+    heraisille hettehille,
+    läikkyville lähtehille,
+    koskille kohiseville,
+    Jokiloille juokseville,
+    joist ei juomat juoden puutu,
+    vedet vetäen vähene!
+
+Sen tehtyänsä emäntä meni paimenten kanssa tupaseen, josta paimenet
+ottivat evässäkit ja emäntä otti loitsitun suolapussin ja pani sen
+helmaansa. Sitten emäntä alkoi astua solasia (kujasia) myöten metsään
+päin. Lehmäpaimenet ajoivat karjan emännän perästä ja kävelivät itse
+karjansa jäljestä. Mari-täti käveli lehmäpaimenten keralla lammasten
+edellä helma käppyrässä ja luki kateen sanat. Lammaspaimenet
+kävelivät lammasten perästä, ja heitä seurasivat talon koirat.
+
+Kulkiessaan kujasia ripisteli emäntä väliin suolahiukkoja tielle ja
+loitsi:
+
+    Suvetar valio vaimo,
+    Etelätär luonnon eukko!
+    Auo maat alaisin puolin,
+    puhko pellon penkereitä,
+    juoksuta joki metinen,
+    simavirta vierettele
+    utarihin uhkuvihin,
+    vetimihin veettävihin:
+    saisi suonet soutamahan,
+    maitojoet juoksemahan,
+    joka aika antamahan,
+    joka vuoro vuotamahan,
+    juosta jokena kotihin,
+    tulla tuoreena tuville
+    vihansuovan sormen päitse,
+    hyvänsuovan suun etehen.
+
+    Paljo on niitä pahoja
+    ku maidon manalle vievät,
+    katehesen karjan annin;
+    vähän on niitä hyviä,
+    ku maidon manalta saavat,
+    piimänsä kylän pidolta,
+    tuorehensa toisialta.
+
+    Ei minun emoni ennen
+    kysynyt kylästä mieltä,
+    tointa toisesta talosta;
+    sai se maitonsa manalta
+    piimänsä pitelijältä
+    tuorehensa toisialta:
+    samaten minäkin saanen
+    maidon mieron malkkiloilta,
+    katehien kainalosta.
+    Ei maito manalle jouda,
+    lehmän vilja vierahalle
+    eikä puihin puuttumahan,
+    metsihin menehtymähän:
+    maito koissa tarvitahan,
+    ajan kaiken kaivatahan,
+    koissa vuottavi emäntä
+    katajainen rainta käessä.
+
+    Nousepas nyt viljan eukko,
+    viljan haltia havaja
+    ennen noidan nousemista,
+    katehen kavahtamista!
+    Nouse voisen vuoren päälle,
+    maitosen mäen nenälle!
+    Muuta kaikki ruohot voiksi,
+    maidoksi makeat ruuat!
+    Kovennuta maidon kuori,
+    sakennuta piimän pinta:
+    maito rasvaksi rapaise,
+    rasva voiksi ruskeaksi,
+    pieksä pieninkin pisara
+    voi hyväksi hyytymähän,
+    ettei tarvitsis emännän
+    kauan voita valmistella,
+    kinaella kirnun kanssa,
+    piestä piimää päiväkaudet.
+
+Kujasten suuhun päästyä pysäytettiin karja ja paimenet kävivät karjan
+ympärille. Emäntä kävi kolme kertaa ympäri karjan myötäpäivää,
+ripisteli loitsusuoloja karjan päälle ja loitsi:
+
+    Nyyrikki Tapion poika,
+    siniviitta viidan poika!
+    Tyvin pistä pitkät kuuset,
+    latvoin lakkapäät petäjät
+    sillaksi likasijoille,
+    paikoiksi pahoille maille,
+    suosulihin, maasulihin,
+    lätäkköihin läikkyvihin!
+    Anna käydä käyräsarven,
+    haarasorkan sorkutella,
+    saapua joka savulle,
+    joutua joka kylylle
+    viatonna, vilpitönnä,
+    virhitönnä, vammatonna,
+    ilman suohon sortumatta,
+    likahan litistymättä.
+
+    Suvetar valio vaimo,
+    Etelätär luonnon eukko!
+    Käy nyt syötä syötikkini
+    sekä juota juotikkini
+    helehistä heinänpäistä,
+    kaunihista kastikoista,
+    mairehista maaemistä,
+    metisistä mättähistä,
+    nurmelta mesinukalta,
+    maalta marjavartiselta,
+    kanervan kukattarilta,
+    heinän helpehetteriltä.
+    Heitä hienot helmuksesi,
+    esiliinasi levitä
+    karjalleni katteheksi,
+    pienilleni peitteheksi,
+    vihoin tuulen tuulematta,
+    vihoin saamatta satehen.
+
+    Nouse neitonen norosta,
+    hienohelma hettehestä!
+    Ota vettä lähtehestä,
+    jolla kastat karjoani,
+    jotta karja kaunistuisi,
+    edistyis emännän vilja,
+    ennen käymistä emännän,
+    katsomista karjapiian.
+
+Kedolle päästyä nähtiin siellä jo olevan Mäkitalon emännän karjoineen
+ja paimenineen. Emäntä kävi karjansa ympäri. Niemelän emäntä käski
+pysäyttää karjansa ja sen jälkeen hän kävi karjan ympäri kolme kertaa
+ja loitsi:
+
+    Jos lie kurjat paimeneni,
+    ylen kainut karjapiiat:
+    pajun panen paimeneksi,
+    lepän lehmäin katsojaksi,
+    pihlajan pitelijäksi,
+    tuomen tuojaksi kotihin,
+    emännäisen etsimättä,
+    muun pereheen murehtimatta.
+
+    Kun ei paju paimentane,
+    pihlaja hyvin pitäne,
+    leppä lehmiä ajane,
+    tuomi ei kotihin tuone,
+    niin panen parempiani,
+    työnnän luonnon tyttäriä,
+    minun viljan viitsijäksi,
+    katsojaksi karjan kaiken.
+
+    Mielikki metsän emäntä,
+    Suvetar valio vaimo,
+    Etelätär luonnon eukko,
+    Hongatar hyvä emäntä,
+    Katajatar kaunis vaimo,
+    Tuometar tytär Tapion,
+    Pihlajatar pieni piika
+    metsän tyttö tylleröinen!
+    katsokaatte karjoani,
+    viitsikäätte viljoani
+    kesä kaikki kaunihisti,
+    lehenaika leppeästi,
+    lehen puussa liehuessa,
+    ruohon maassa roikatessa.
+
+    Tellervo Tapion neiti,
+    utupaita, hienohelma!
+    Kaitse karja kaunihisti,
+    viitsi vilja virkeästi,
+    kaitse kaunoisin kätöisin,
+    somin sormin suorittele,
+    suin kultaisin sukios,
+    hopeaisin harjaellos;
+    sui ilveksen iholle,
+    metsän viljan viertehelle,
+    kampoa kalan eville,
+    karvalle meren kapehen,
+    metsän uuhen untualle,
+    vihreän nurmen nukalle!
+    Saata karjani kotihin,
+    hyvän emännän etehen,
+    hetä heilua selällä,
+    maitolampi lautasella.
+
+    Päivän mennessä majoille,
+    iltalinnun laulellessa
+    itse virka viljalleni,
+    sano sarvikarjalleni:
+    kotihinne kourusarvet,
+    maidon antajat majoille!
+    Koissa on hyvä ollaksenne,
+    maa imara maataksenne;
+    korpi on kolkko käydäksenne,
+    ranta raikutellaksenne.
+    Kotihinne tullessanne,
+    vaimot valkean tekevät
+    nurmelle mesinukalle,
+    maalle marjavartiselle.
+
+    Kun ei karja tuosta huoli,
+    eikä kulkene kotihin:
+    leikkoa lehosta koivu,
+    ota vitsa viidakosta,
+    pitkä piiska pihlajainen,
+    katajainen karjaruoska,
+    joilla lehmiä letität,
+    pieksät pitkähäntäisiä,
+    ajat karjan kartanolle,
+    saunan lämmintä panolle:
+    kotihin kotoinen karja,
+    metsän karja metsolahan.
+    Kun ei muista paimeniksi
+    eikä karjan kaitsijoiksi,
+    pyydän Luojan paimeneksi,
+    kaikkivallan kaitsijaksi:
+    paras on Luoja paimenista,
+    kaikkivalta kaitsijoista;
+    se tuopi joka tulelle,
+    saattavi joka savulle
+    vielä päivän paistaessa,
+    keski-illan kellertaissa;
+    tuo jonossa Jumalan karjan,
+    Herran karjan helkytellen.
+
+Nyt vihdoinkin oli kaikki luvut luettu ja kaikki temput tehty ja
+karja päästettiin syömään aholle. Vähitellen kokoontuivat sinne
+kaikki, koko kylän elukat, ja jokainen teki samat temput. Sitten
+emännät istausivat kummulle katselemaan toistensa karjaa. Siinä
+puheltiin karjasta ja miten kukin oli karjaansa vaalinut ja milloin
+mikin lehmä oli poikinut. Puhellessaan he tarjoilivat toisilleen
+punaista viinaa taskulasista ja evääksi otettua tuoresta ohraista
+leipää.
+
+Lehmäpaimenilla oli täysi työ estellessä lehmiä puskemasta. Kun
+lehmät kaiken talvea erillään oltuansa pääsivät yhteen karjaan,
+niin ne olivat outoja toisilleen, vetivät kieroa, ensin edempänä ja
+sittemmin vähä kerrallaan likennellen, vihdoin ne jämähtivät päät
+vastakkain alkaen työntää toisiaan minkä jaksoivat. Varsinkin suuret
+härät mörnivät, kuopivat ja sitten puskivat toisiaan. Siinä saivat
+paimenet olla pirteitä erotellessaan ja katsoessaan, ettei väkevämpi
+saanut heikompaa pahasti puskea. Myös joku huonosti hoidettu lehmä
+nääntyi pehmeään letkuun tahi noroon, ja se oli siitä autettava.
+Semmoisessa tapauksessa saivat emännät heittää makeat puheensa
+ja rientää avuksi. Hyvin nololta näytti se emäntä, jonka lehmä
+liejuun vääntyi (nääntyi). Hän tavallisesti syytti toisia naisia
+huolimattomiksi karjan hoitajiksi jne.
+
+Lammaspaimenilla oli vieläkin suurempi puuha kuin lehmäpaimenilla;
+sillä vuonat kun eksyivät emistänsä ja rupesivat hätäisesti
+juoksentelemaan ja määkymään, niin paimenet koettelivat niitä
+johdattaa emiensä luokse. Tiettävästi emälampaat, joilta vuonat
+olivat haihtuneet, koettivat kaihoansa määkimisellä ilmoittaa, ja
+sillä tavoin syntyi semmoinen musiikki, jota sen kuullut ei voi
+koskaan unhottaa. Se vielä lisäsi paimenille puuhaa, kun oli paljon
+yhdennäköisiä ja yhdenkokoisia vuonia, joita oli vaikea, jopa
+mahdotonkin toisistaan erottaa. Muutamat olivat varmuuden vuoksi
+ripustaneet erinäköisiä nauhoja vuonien kaulaan, joten he helposti
+tunsivat omansa.
+
+Iltapuolella kun karja ajettiin kotiin, lammaspaimenilla oli taasen
+suuri puuha saadessaan erilleen kukin omat lampaansa. Kun oli päästy
+kotiin ja korjattu eläimet navettaan, emäntä otti vettä kappaan,
+kutsui paimenet luokseen, pani kolme kertaa ensin lehmäpaimenille
+vettä päähän ja lausui:
+
+    Lehmä alas lypsämään,
+    paimen ylös kasvamaan,
+
+ja sitten samaten lammaspaimenille vettä päähän pannessaan hän lausui:
+
+    Villa alas virumaan,
+    paimen ylös kasvamaan.
+
+Kyntömiehet tultuaan pihalle ajoivat hevosensa tuvan rappusten eteen.
+Emäntä meni vastaan kapallinen vettä kädessä, ripsi vedellä ensin
+isännän hevosineen ja sitten toiset miehet ja hevoset vuoronsa perään
+kunkin kolme kertaa ja lausui:
+
+    Kasvakoon kaura,
+    onnistukoon ohra,
+    menestykööt miehet,
+    ja vauristukoot varsat!
+
+Kun miehet olivat hevosensa korjanneet talliin ja läksivät tupaan
+tulemaan, niin nuori väki -- pitämättä lukua siitä, että emäntä oli
+jo kyntäjät kastellut -- meni kyntömiehiä vastaan vesikapat kädessä
+ja viskata roikkasi vettä kyntäjäin korville, niin että he usein
+läpimärkinä pääsivät tupaan. Niitä kyntäjiä, jotka eivät mieltuten
+(mielellään) antaneet itseään kastella, ajettiin perästä siksi,
+kunnes heidät saatiin kastelluksi. Siinä oli juoksua, naurua ja
+leikkiä kauaksi aikaa. Sittemmin syödessä päivällistä, joka usein
+toimitti iltasen veron, samaten kuin myöhempään saunaa kylpiessä,
+puheltiin päivän tapauksista. Usein vielä perästäkin päin muisteltiin
+touonalkajaisia.
+
+
+
+
+Keväthommat
+
+
+    Sisältö: Tavalliset kevättyöt. Sammakko onnen ennustajana. Käen
+    kukunta nainta- ja ikävuosien ennustajana. Rippikoulu. Rukous
+    hyvän sulhasen saamiseksi. Kasken teko.
+
+Jo talvella vedettiin kotiin kaskiaitapuut (aitarikot), jotka
+kevätkorvassa hakattiin kesähaloiksi sekä tuvan että saunan luokse
+ja pantiin pinoon. Myös aita- ja seiväspuut vedettiin kevättalvella,
+särjettiin ja teroitettiin. Läävästä vedettiin pellolle liika
+lanta, joka kesän tultua hajoitettiin kesannolle. Uusia rakennuksia
+rakennettiin keväillä. Naiset taasen ompelivat keväillä kutomansa
+kankaat. Helluntailauantaina nuohdottiin ja pestiin tupa.
+
+Keväillä ennen kuin jäät järvestä sulivat kuti norssi ja sitä
+pyydettiin nuotalla. Ahvenia ja särkiä pyydettiin kutuaikana
+merroilla. Jos kuka kuuli konnan (sammakon) kurnutuksen, ennen kuin
+oli saanut tuoresta kalaa syödä, niin sitä pidettiin huonona enteenä.
+Siksi koetteli jokainen saada kalaa maistaa tavalla tahi toisella
+ennen sammakon kutua.
+
+Samaten pidettiin käen kukuntaa huonona enteenä, jos sen kuuli
+aamusella, ennen kuin oli suuruksia maistanut. Siksipä herkkäuskoiset
+ja varsinkin tytöt varustivat jo iltasilla leipäpalan päänsä pohjiin,
+josta sitten aamusilla heti havahdettuansa maistoivat jonkin suupalan
+ennen ulos menemistänsä. Käen ensimmäisestä kukunnasta lukivat
+vanhukset ikävuosiansa: kuinka monta kertaa käki kukahti, niin monta
+ikävuotta sai muka vielä elää. Samaten neitoset lukivat ensimmäisestä
+käen kukunnasta, kuinka monen vuoden perästä he joutuivat naimisiin.
+Niinpä Niemelänkin tytöt varustivat iltasilla leipäpalan päänsä
+pohjiin, josta sitten aamusilla haukkasivat heti noustuansa.
+
+Eräänä aamuna meni Anni ulos haukattuansa ensin leipää ja näki käen
+istuvan kartanolla kasvavassa koivussa. Hän alkoi heti vanhalla,
+ennen oppimallansa runolla houkutella käkeä kukkumaan lausuen:
+
+    Kuku kultainen käkönen,
+    helkyttele hopeainen,
+    kuku mulle kultavuosi,
+    helkytä hopeavuosi!
+    Kuku kultani omaksi,
+    armahaksi ainoiseksi!
+    Ikävä on yksin olla,
+    kolkko yksin köllötellä:
+    kahden oli kaunosempi,
+    kahden kaiketi parempi,
+    loppuis ikävä ijäksi,
+    miel apea ainaiseksi.
+    Oi jos mie omani saisin,
+    hyvin mie hänet pitäisin:
+    sylissäni syötteleisin,
+    polvillani pyörittäisin,
+    välin kaulahan kapuisin,
+    sekä suuta suikkajaisin.
+    Kuku, kuku kultalintu,
+    helkytä hopealintu:
+    kuku kerran, ei kahesti,
+    kuku kerran kuullakseni!
+    Jos teet mieliksi minulle,
+    saattelet ilosanoman,
+    niin mä sun hyvin pitelen,
+    linnukseni lausuelen,
+    syötän sinut suuruksella
+    tahi voilla, vehnäsellä.
+
+Ikäänkuin käki olisi ymmärtänyt Annin pyynnön, alkoi se kukkua ja
+kukkui lukemattomia kertoja, josta Anni tuli pahoille mielin. Siinä
+hän muisti, ettei Kaisa ollut vielä kuullutkaan käen kukuntaa. Hän
+meni siis nopeasti Kaisaa herättämään. Kaisa joka ei muistanutkaan
+iltasella varustaa leipää päänsä pohjiin, meni tupaseen, josta
+haukkasi leipää suuhunsa, ja sitten vasta meni ulos. Käki oli jo
+ehtinyt lopettaa kukuntansa, niin ettei Kaisa ennättänyt kuulla kuin
+yhden ainoan kukahduksen.
+
+-- Ethän sinä enää kuullutkaan mitään, sanoi Anni.
+
+-- Kuulin aivan selvään viimeisen kukahduksen, vastasi Kaisa.
+
+-- Vai niin, sinä miekkonen pääset siis jo naimisiin tänä vuonna,
+virkkoi Anni huoaten. Minulle raukalle se kukkui lukemattomia kertoja.
+
+-- Eihän sen kukunta taida mitään merkitä, vaikka sitä vain niin
+luullaan, vastasi Kaisa lohdutellen surevaa serkkuansa.
+
+Ukko-Lauri, joka ei vielä sinä keväänä ollut kuullut käen kukkumista,
+näki käen kotimäen rinteellä koivussa. Hän rupesi puhuttelemaan käkeä
+ja lausui:
+
+    Käköseni, kultaseni,
+    vanha tuttu, ennen nähty!
+    Kuku mulle, kullan kerttu,
+    ilmoittele mun ikäni,
+    laula vuoteni visusti:
+    elänenkö, ennätänkö
+    täällä vielä monta vuotta,
+    vai jo kuinka kohta kuolen,
+    katoon katala Manalle,
+    menen Tuonelan tuville,
+    maan matojen syötäväksi,
+    tuonen toukkain purtavaksi?
+
+"Väkä käkä" virkkoi käki ja lensi pois eikä kukkunutkaan. Tämä
+harmitti ukko-Lauria.
+
+Toukokuussa pidettiin rippikoulu ja Niemelän Kaisa meni kouluun.
+Sinä pyhänä, kun rippikoulu kuulutettiin, kävi lautamies rovastilta
+kysymässä kortteeria tyttärellensä pappilaan. Rovasti puhui ensin
+rouvansa kanssa ja lupasi sitten kortteerin pappilan kyökissä.
+Lautamies kiitti ja vei seuraavana sunnuntaina pappilan rouvalle
+kontillisen tuoreita kaloja. Tyttärensä eväät hän vei myöskin
+samalla. Ne rouva käski piian korjata ruokahuoneeseen.
+
+Seuraavana maanantaina kokoontuivat rippikoululapset. Kappalainen,
+jonka vuoro oli koulua pitää, kutsui lapset kirkkoon, jossa hän
+rukoukset pidettyään luetti jokaisen sisältä ja sen jälkeen
+järjesti heidät ja määräsi paikat, missä kohden kunkin tuli istua
+kirkonpenkissä. Niemelän Kaisa, koska hän oli kuuluisan miehen tytär
+ja selvälukuinen, pääsi ensimmäiseksi, sitten Vähikkälän kompromin,
+maanjako-oikeuden lautamiehen, tytär toiseksi, Vertasen kirkonmiehen
+tytär kolmanneksi jne. Ne tytöt, jotka eivät osanneet lukea sisältä,
+tulivat laiskainkouluun sakastiin koulumestarin opetettavaksi.
+
+Ensimmäisenä päivänä, kun rippikoululapset laskettiin päivälliselle
+ja Niemelän Kaisa Vähikkälän ja Vertasen tyttöjen kanssa, jotka
+myös olivat kortteeria pappilan kyökissä, tuli kortteeriinsa, niin
+tuli pappilan rouva kysymään tytöiltä, kuka oli järjestyksessä
+ensimmäinen, kuka toinen ja kolmas. Vähikkälän tytön ilmoitettua,
+että Niemelän Kaisa oli ensimmäisenä, sanoi rouva:
+
+-- Niinhän meidän herra rovasti arvelikin, että Niemelän Kaisa se
+epäilemättä tulee ensimmäiseksi.
+
+Kaisa punastui kuullessaan rouvan puheen eikä virkkanut mitään.
+
+Kun Kaisa seuraavana lauantaina tuli kotiin, oli kotoväellä
+monenlaisia kysymyksiä rippikoulun menosta ja siitä miten lapset
+osasivat vastailla ymmärryksen perästä, ja Kaisalla taas oli kyllin
+selittelemistä. Muun muassa hän kertoi, että kun kirkkoherra -- niin
+kutsuttiin kappalaista -- selitti että valat ovat kolmenlaiset:
+virkavala, todistusvala ja puhdistusvala, niin eräs tyttö, joka ei
+malttanut kuunnella kirkkoherran selitystä, vastasi:
+
+-- Valat ovat kolmenlaiset: Sortavala, Sulkavala ja Kirjavala.
+
+Tämä tietysti herätti naurua sekä rippikoulussa kuin myöskin Niemelän
+perheessä.
+
+Kaksi viikkoa rippikoulua jälkeen laskettiin lapset kotiin ja
+ilmoitettiin kutka tulevat pääsemään ripille. Ne lapset, jotka eivät
+ripille päässeet, itkivät ja porasivat. Heidän vanhempansa syyttivät
+joko lapsiansa laiskuudesta tahi kirkkoherraa vääryyden teosta, kun
+hän toisia laskee ripille ja toisia jättää; mutta itseään ei kukaan
+syyttänyt, ettei ole lapsiaan opettanut lukemaan.
+
+Seuraavana sunnuntaina ilmoitettiin saarnastuolissa että
+rippikoululapset otetaan Herran ehtoolliselle pyhän kolminaisuuden
+sunnuntaina ja jokaisen asianomaisen pitää saapua kirkkoon
+lauantai-iltapuolella.
+
+Perjantain iltana ennen kolminaisuuden sunnuntaita lämmitettiin
+Niemelässä sauna. Muun perheen kylvettyä jäi Kaisa äitinsä käskystä
+Helka-ämmän kanssa saunaan kahden kesken. Helka-ämmä kutsui Kaisan
+saunan lautasille, otti vastan, ripsi sille vettä, alkoi kylvettää
+Kaisaa ympäri ruumiin ja rukoili:
+
+    Luopas Luoja luotuhuni,
+    älä mielisuotuhuni;
+    luotu luoksensa vetävi,
+    mielisuotu surmoavi.
+
+    Tuo Jumala tuota miestä
+    jonka sormukset sopisi,
+    jonka kihlat kelpoaisi;
+    joka naida nappajaisi,
+    kotihinsa koppajaisi,
+    jok ei veisi viertämähän,
+    panisi palon tekohon.
+
+    Ällös tuhma tulkokana,
+    kävynkanta käykökänä;
+    kun ei tulle tuuhiammat,
+    koreammat kohti käyne.
+    En minä sinä ikänä,
+    kuuna kullan valkeana
+    nuku nurjuksen nutulle,
+    väsy värkin turjukselle,
+    painu paikkakukkarolle,
+    rajakengälle rakastu!
+
+    Varjele vakainen Luoja,
+    kaitse kaunoinen Jumala
+    tätä neittä joutumasta,
+    saamasta tätä tytärtä
+    viinavillin vuotehelle,
+    hurstille humalahurjan,
+    olutjuojan olkiloille,
+    piippusankarin savuille!
+
+    Varjele vakainen Luoja,
+    kaitse kaunoinen Jumala
+    joutumasta juomarille,
+    saamasta kyläratille!
+    Kävis tuo joka kapakan,
+    joka kannun kallistaisi,
+    ostaisi joka oluen,
+    joka viinan viilettäisi,
+    viinan pantiksi panisi
+    vaimoltansa vaattehetki;
+    itse vaimonsa vetäisi,
+    puolisonsa puotteleisi,
+    kylmäisi kylävälille,
+    joka tielle juohattaisi,
+    heittelisi heinätielle,
+    salotielle saatteleisi.
+
+    Tuo Jumala toinen miesi,
+    toinen miesi ja parempi,
+    jok ei virsi viinan kanssa,
+    ei tuiski tupakan kanssa,
+    huiski ei humalapäässä,
+    piippuu suussa ei pitele,
+    joka ei heitä heinätielle
+    eikä saattele salolle,
+    jokitielle juohattele,
+    kylmätä kylävälille;
+    riko ei rintasolkiani,
+    katko kaulaketjujani.
+
+Jo ajoissa lauantaina saapuivat rippilapset kirkkoon, jossa rovasti
+tutkisteli heitä ja otti heidät sunnuntaina ripille.
+
+Kesäkuun alussa poltettiin kaski. Mikä kohta jäi palamatta, se
+vierrettiin; so. pantiin puita ja risuja palamattomalle paikalle,
+sytytettiin puut tuleen, ja kun ne olivat yhdessä kohden maan
+pinnan polttaneet mustaksi, niin sitten työnnettiin palavat puut
+pitkillä kangilla toiseen kohtaan. Näin jatkettiin kaskenviertoa
+siksi, kunnes joka paikka kaskessa oli palanut. Tämä oli sangen
+vaivalloista ja raskasta työtä, kun se oli tehtävä kuumalla ilmalla.
+Kyllä siinä viertäjiltä hiki läksi otsasta ja muustakin ruumiista.
+Sitä toimitettiinkin riihikko päällä. Kun noki tarttui hikiseen
+pintaan, niin olivat viertäjät enemmän pirun kuin ihmisen näköiset,
+josta syystä heitä kutsuttiinkin kaskipiruiksi. Kaskentekoaikana
+lämmitettiin sauna joka ilta.
+
+Kun kaski oli saatu mustaksi, pantiin aita ympärille. Sitten
+poltettiin kalikot ja niin oli kaski valmis kynnettäväksi. Kasken
+tekoon ottivat osaa kaikki työllä käyvät henkilöt, niin miehet kuin
+naisetkin; ainoastaan kyntäjät olivat omissa toimissaan.
+
+
+
+
+Juhannuksen vietto
+
+
+Kokon teko. Karjan kotiintulo. Tarhapussu. Kokon poltto ja
+uhraaminen. Nuorukaisten leikit: pitkää piikaa ym. tansseja. Taian
+teot. Aarre. Kirkossa käynti. Iltapuolen vietto.
+
+Korkealle kohosi juhannusaurinko taivaslaelle ja loisti siellä
+täydellä valollaan ikään kuin ylpeillen siitä, että hän oli
+voiton saanut pakkasesta puhurin pojasta, joka kaiken luonnon oli
+kahleisiinsa kytkenyt koko talven. Heleästi laulelivat linnut
+luonnon suuressa salissa ja ilomielellä niitä ihmiset kuuntelivat
+kinastelematta ylimmäisistä istuimista ja eturiveistä. Koko luonto
+oli pukeutunut juhlapukuun ja juhlallinen oli ihmistenkin mieli;
+sillä nyt oli tulossa kesän suurin juhla, Ukon juhla, jota esi-isämme
+olivat jo ammoisista, ylimuistoisista ajoista Ukon kunniaksi
+viettäneet.
+
+Mutta kuta suurempi juhla sitä suuremmat valmistukset, joten
+ihmisillä tavallisesti suurten juhlain edellä on paljon puuhaa, työtä
+ja kiirettä, varsinkin aattopäivinä, jotta
+
+    saisi juhlan jouten syödä,
+    jouten syödä, jouten juoda,
+    huoletonna huiskaella.
+
+Myös Niemelässä, samaten kuin muissakin taloissa, oli juhannusaattona
+puuhaa ja häärimistä, kun
+
+    pirtti oli pestävänä,
+    penkit puhdistettavana,
+    sillanalus siivottava,
+    hulikoiset huuhdottavat,
+    pyhäleivät leivottavat,
+    piirakkaiset paistettavat.
+
+Jo varhain aamusella kävivät Niemelän naiset pyhäsiivoa tekemään
+jättäen ulkotyöt toiseen aikaan. Mauno-setä aukaisi tuvan lattiasta
+pari palkkia ja pari nuorempaa naista pistäysi sillan alle palavat
+päreet kädessä viskattuaan korit edellensä. Päretulen he pistivät
+multiaishirsien väliin palamaan ja itse alkoivat ajaa koreihin rojua
+ja upoa, joka oli pitkin talvea joulusta asti sinne keräytynyt ja
+säästynyt. Korit täyteen saatuaan he nostivat ne lattialle, josta
+toiset naiset veivät ne karjapihalle ja toivat taas tyhjät korit
+sillan alle täytettäviksi. Näin tehden he saivat sillanalusen
+siivotuksi, jolloin palkit pantiin paikoilleen.
+
+Sitten alkoi tuvan nuohtominen: naiset nousivat pienille pöydille,
+penkille, pöytärahille tahi muille korkopaikoille ja alkoivat laesta
+karistaa nokea ja karstaa pitkävartisilla luudilla alas, niin että
+lattia ja muut alhaalla olevat esineet tulivat vallan nokisiksi. Noki
+lakaistiin kokoon, pantiin koreihin ja kannettiin pihalle.
+
+Kun tupa oli saatu nuohotuksi, syötiin suuruspala. Sen jälkeen alkoi
+varsinainen peseminen. Kodassa varistettiin vettä suuressa padassa,
+josta sitä saavilla kannettiin tupaan. Naiset ottivat tuohivihkot
+käteensä, ripistelivät ne hiekalla, mättivät varia vettä seinille ja
+alkoivat vihkojen kanssa hangata. Pitemmät naiset nousivat penkille
+seisomaan ja pesivät niin ylhäältä kuin suinkin ylettivät. Lyhemmät
+naiset pesivät alhaalta. Sitten huuhdottiin hiekka seinistä.
+
+Emäntä, Mari-täti ja Helka-ämmä kantoivat suuren joukon puuastioita
+niin kuin kappoja, ämpäreitä, pyttyjä, saaveja, kirnuja, tyllejä,
+maitotiinuja ym. tupaan pestäväksi. Puhtaiksi saatuina ne vietiin
+ulos kuivamaan. Sitten pestiin tuvassa olevat huonekalut niin kuin
+pöydät, penkit, tuolit, rahit, jakut ja lavitsat sekä viimeiseksi
+tuvan ja porstuan lattia. Mauno-setä varusti suuren joukon
+näreenhavuja, joista osan ripisteli tuvan ja porstuan lattialle, osan
+pani oksina tuvan ja porstuan kynnyksien alle, sitten kun lattiat
+olivat kuivaneet. Märkään tupaan ei päästetty ketään sisälle. Murkina
+syötiin ulkona.
+
+Murkinan jälkeen ja levättyä menivät nuoremmat naiset järven rannalle
+pesemään pyhänä tarvittavia hienoja vaatteitaan niin kuin paitoja,
+ylisiä, huntuja, liinaviittoja, esiliinoja, rihmasukkia, kalsuja
+ynnä muita hetaleita, jotka he sitten asettivat nurmelle ja varpujen
+päälle kuivamaan. Työskennellessään tytöt lauloivat:
+
+    Kaks on kaunista kesällä,
+    kaksi ilman kannen alla:
+    lehti puussa, ruoho maassa,
+    minä kohta kolmantena:
+    minä lehti liehumassa,
+    minä kukka kuulumassa,
+    minä heinä heilumassa.
+    Omenina me olemme
+    ja kulemme kukkasina,
+    matkustamme mansikoina
+    vaellamme vaapukoina:
+    käymme parvessa parasna,
+    piikajoukossa pisinnä,
+    valkehinna vaimoloissa.
+    Mikäs meidän neitosien,
+    mikäs meidän tyttösien:
+    kun me suureksi sukeemme
+    ja kasvamme kaunihiksi,
+    kulkevi sana kylälle,
+    tieto toisehen talohon,
+    naivat sulhot naapurihin,
+    ottavat omille maille,
+    oman pellon pientarille,
+    isän ikkunan näylle.
+
+    Jos ei naida naapurihin
+    tahi taammaksi tahota,
+    olen ilmankin ikäni
+    tyttönä isän tykönä.
+    Tiivi on tyttönä eleä,
+    nätti on olla neitosena:
+    ei toruta torkunnasta,
+    makoamasta ei manata,
+    ei oo huolta huhmarelle,
+    kiirettä käsikivelle.
+    Appi ei hauku ahkioksi,
+    anoppi vesihaoksi,
+    kyty kynnysportahaksi,
+    nato naisten rynttäriksi.
+
+Sillä aikaa kun nuoremmat naiset olivat vaatteiden pesussa,
+auttelivat vanhemmat naiset emäntiä pyhäleivoksien valmistamisessa ja
+paistamisessa. Yrjön vaimo kävi jo murkinalta hameita poimuilemaan.
+Hän ratkoili sepaluksesta auki tiuhakkohelmahameensa, kasteli
+sen varissa vedessä, toi kölsän oven huoneensa lattialle ja sen
+päälle levitti hameensa. Alkoi sitten hulpilosta poimuilla lähtien
+kauluksesta suoraan alas helmaan saakka. Kymmenkunta poimua valmiiksi
+saatuaan hän pani laudan poimujen päälle ja kiven laudalle, joka
+painoi poimut tasaisiksi. Näin hän poimuili koko hameensa pisty
+pistyltä lisäten toisia lautoja ja kiviä siksi, kunnes sai hameensa
+poimuilluksi. Sitten poimuili hän tyttärensä siniset verkahelmahameet
+samalla lailla. Yöksi jätettiin hameet painumaan ja seuraavana arkena
+ne kuivattiin ja ommeltiin hulpilot taas kiinni ja puettiin ylle
+kirkkoon lähteissä.
+
+Vähää ennen päivällistä kokousivat kylän poikamiehet Kotimäen
+kalliolle kokon tekoon. He toivat pitkän riu'un, pystyttivät sen
+ja panivat vanhan tervasaavin riu'un nenään. Sitten he latoivat
+pitkiä tervaisia puita riu'un ympärille ja päällimmäiseksi ladottiin
+tuoreita havuja, ja niin saatiin vihdoin kartion muotoinen kokko
+valmiiksi. Vähän edemmä kokosta sileän kallion ympärille pystytettiin
+valkeita koivuja, joita kylän paimenet kotiin tultuaan yhdistelivät
+pitkillä, ruskeilla ihokiskoisilla tuohilla ja joita tytöt
+koristelivat tuohisälöillä, painetun langan päillä ja kirjavain
+vaatteiden tilkuilla, jotka he asettivat terttuina riippumaan. Myös
+koivujen oksille ripusteltiin tuohen sälöjä, sälpeitä ja hilpeitä,
+joten tanssilava sai juhlallisen muodon. Kokon puolelle jätettiin
+portti, jonka pihtipielisenä olevain koivujen latvat taivuteltiin
+yhteen niin, että portin yläpuoli muodostui kaarevaksi.
+
+Päivällisen perästä lakaisivat naiset huoneidenpuolisen tanhuan
+ja pojat toivat tuoreita koivuja, jotka pystyttivät rappusten
+eteen, porstuan ja tuvan nurkkiin. Illansuussa naiset joko poimivat
+hameitaan tahi kaulailivat pyhävaatteitaan tuvan pitkällä pöydällä.
+Miehet taasen korjailivat sekä omiaan että naisten kenkiä saunan
+kylpyä odotellessaan.
+
+Paimenilla metsässä oli pitkä aika iltaa odotellessa. Jo päivän
+alhaisissa puolipäiväisissä ollessa ajoivat he lehmät ja lampaat
+Sirkan pohjukkaan. Toiset paimenet vartioitsivat elukoita ja toiset
+leikkelivät vastaksia ja latoivat vastoja. Ikävissään he laulelivat:
+
+    Kule päivä, viere viikko,
+    alene Jumalan aika!
+    Kule päivä kuusikolle,
+    mene päivä männikölle,
+    viere päivä vitsikölle,
+    lennä lehmänlypsykselle!
+    Päästä paimenta kotihin
+    Ukon juhlalle jalolle,
+    taivon taaton tanhuville,
+    piirakoita piirtämähän,
+    voivatia vuolemahan,
+    lämmin kyly kylpemähän,
+    puhdas paita panemahan.
+    Sitten kehtaa keikutella,
+    leikkii lyödä lepetellä
+    kokolla kotimäellä,
+    Ukon tarhan tanhualla.
+
+Kun lehmät syöpäläisten kynsissä eivät tahtoneet kestää Sirkan
+aukeassa pohjukassa, vaan pyrkivät lehtoon, niin paimenet ajoivat
+ne Kalmasen ja Siltoin väliseen sopukkaan, jossa oli varvikkoa,
+ja odottivat siinä päivän alenemista. Jokainen paimen laittoi
+odotellessaan tuohista seppeleen, jonka sitoi vanhimman lehmän
+sarviin. Keski-iltojen aikana ajettiin karja kotiin ja hoputtiin:
+
+    Prtu kirjo, prtu karjo
+    Ukon juhlalle jalolle!
+
+Kotiin tultua ei lehmiä ajettu pihaan, vaan kesantopellolle tarhaan.
+Tarhassa olivat kakot patsaiden tahi seipäiden sijassa ja riu'ut,
+päät pistettyinä kakkojen reikiin, toimittivat aidaksien virkaa.
+
+Kun lehmät olivat tarhassa, tulivat naiset heti lypsämään. He tekivät
+aidaksenpäistä ja risuista pussun tarhaan. Kun puut alkoivat hyvästi
+palaa, niin nostettiin kuivunutta lehmän sontaa tahi ruohoa ja
+multaa valkeaan, että se paremmin laskisi savua, pusuuttasi, ja savu
+karkottaisi hyttyset, kärpäset, paarmat ja muut syöpäläiset lehmistä,
+jotteivät ne teiskuisi lypsäissä. Jos joku lehmä ei tahtonut tulla
+liki pussua, niin lapset otelivat (ajoivat pois) hyönteiset varvuilla
+tahi vastalla. Tätä tehtäessä pysyivät lehmät alallansa ja naiset
+saivat ne rauhassa lypsetyksi. Lypsetty maito kaadettiin saaviin ja
+kannettiin maitohuoneeseen, jossa emäntä siivihti maidon eli laski
+sen puusta tehdyn ratin lävitse, jonka pohjalla oli jouhinen talla,
+lepästä tehtyihin pyttyihin.
+
+Kohta lypsyn perästä tuli talon vävy Korjuksen Risto nuorikkonsa
+kanssa kulkusissa ajaen Niemelään. Vävyn tultua taloon otettiin kohta
+esille pata, johon pantiin vastalypsettyä maitoa ja puhkaistiin
+muutamia kananmunia, ja vietiin se kotaan, jossa se keitettiin
+munamaidoksi, niin kuin runo kertoo:
+
+    Vävy välähti tupahan,
+    muna muljahti patahan,
+    pata kolahti kotahan.
+
+Illalliseksi söi talon perhe muuta ruokaa, vaan vieraille annettiin
+munamaitoa. Illallisen perästä kylvettiin sauna, jossa tytöt pesivät
+selvitetyllä lipeällä ja saippualla vanhain ihmisten päät.
+
+Saunan jälkeen puettiin pyhävaatteet ylle. Paimenet ja kotilapset
+laittoivat itselleen kotimäelle pienen kokon, jota he polttivat
+erikseen. Sikäli kuin kunkin talon nuoriso joutui, he keräytyivät
+kokolle. Nuoret miehet hankkivat kuivia havuja kokon ympärille ja
+istuivat sitten odottamaan väkeä lisää. Kaikkein paikalle saavuttua
+sytytti ukko-Lauri, joka oli vanhin mies kylässä, kokon, joka kohta
+palaa roihmusi täydessä liekissä. Kyttä-Jussi oli tuonut sinne suuren
+karhupyssynsä, jolla ampui muutamia laukauksia. Kun pyssy ei hänen
+mielestään kylliksi kovasti pamahtanut, niin hän nouti kartanosta
+vanhan kirnun, jonka pohjaan hän kaivoi sellaisen reiän, johon pyssyn
+piippu mahtui. Tähän reikään hän asetti pyssynpiipun suun ja ampua
+kajahutti. Se antoi niin kovan pamauksen, että lapset ja muu heikompi
+väki pelästyi, ja maa järisi jalkain alla. Mäet ja metsä raikuivat
+vastaan ja kartano kaikui samaten. Kokon palaa roihmutessa ja pyssyn
+paukkuessa viskasi Mauno-setä kokkovalkeaan pienen erilaisista
+langoista neulotun pussin, jossa oli kaikkia siemenlajeja, mitä
+vuodessa kylvettiin, ja rukoili viskatessaan:
+
+    Oi Ukko ylinen luoja,
+    taatto taivahan jumala,
+    vallan pilvissä pitäjä,
+    hattarojen hallitsija!
+    Pidä pilvissä käräjät,
+    sätehissä neuvot selvät:
+    idätä idästä pilvi,
+    länkä lännestä lähetä,
+    nosta lonka luotehesta,
+    etelästä ennättele,
+    vihmo vettä taivosesta,
+    mettä pilvistä pirota
+    kynnölleni, kylvölleni,
+    varsin vaivani näölle.
+    Nosta korret korttumahan
+    sekä varret varttumahan:
+    yhdestä sataset saata,
+    sadasta tuhannet tuota.
+    Säästäös vihanta vilja
+    rakehilta, rajusäältä,
+    kuivuudelta, märkyydeltä,
+    kovan ilman koskennalta.
+    Tuo tänne utuinen pilvi,
+    kanna kaari karvallinen,
+    utu soille, utu maille,
+    utu peltojen perille,
+    utu kauas kankahille,
+    metsähalmeille hajoita,
+    jottei halla harmaaparta,
+    pohjoisen pahanen poika
+    veisi viljoja pilalle,
+    turmiolle tuotteleisi.
+    Anna vuosi, viljavuosi
+    näille raukoille rajoille,
+    poloisille Pohjan maille.
+    Vilja pitkäksi viruta,
+    sato saata runsahaksi,
+    iloksi imeisten lasten,
+    miesten, naisten mielhyväksi.
+
+(Tätä taikaa ei minun muistaessani ole harjoitettu, mutta isoisäni
+kertoi ennen sitä tehdyksi. Loitsija Matti Hinkkanen Parikkalasta
+uhrasi juhannuskokolla vielä vuonna 1886.)
+
+Kun paimenilla ei ollut pyssyjä, millä he olisivat ampuneet,
+niin he ottivat omasta kokostaan kovia joko koivun tahi katajan
+hiiliä, panivat yhden kerrallaan maaperäkivelle ja iskivät hiileen
+niin suurella pyöreällä kivellä, minkä vain nostaa jaksoivat. Se
+antoi kajauksen, jos ei juuri niin kovan kuin pyssy, niin ainakin
+sellaisen, että se heille vältti.
+
+Kokon palaessa istuivat vanhemmat ihmiset kokon ympärillä
+keskustellen vuodentulotoiveista, ilmoista ym. Nuori kansa katseli
+seisoallaan sekä oman että naapurikylän kokonpaloa. Aina kun joltakin
+kokolta ampuminen kuului, vastattiin Niemelän kokolta ampumalla.
+Vihdoin sanoi kyttä-Jussi:
+
+-- Nyt minä olen jo osakseni ruutia polttanut. Jos kuka tahtoo vielä
+ampua, niin maksakoon minulle ruutirahan ja ampukoon sitten vaikka
+koko yön.
+
+Pian ilmestyi halukkaita ampujia ja maksajia, jotka vuoron perään
+ampua kajahuttelivat.
+
+Niin kauan kuin kokon paloa kesti, viipyivät vanhat ja nuoret kokon
+ympärillä. Kokko palaa roihmusi ensin ala- ja sitten yläpuolelta.
+Vihdoin kahahti tuli riu'un päässä olevaan tervasaaviin, joka
+yksinään palaa lekotti, ja näytti edempää katsojalta niin kuin
+suuri tulipallo olisi loistanut vaaleassa kesäyöilmassa. Vähitellen
+heikkeni tulen liekki: saavin vanteet paloivat poikki ja hiiltyneet
+laudat tipahtelivat yksi toisensa perästä riu'un juurelle, jossa ne
+vielä vähän aikaa palaa tuikuttivat ja vihdoin sammuivat. Viimeiseksi
+kaatua rojahti kokkoriukukin, joka tuoreena oli kestänyt kovan
+kuumuuden.
+
+Vielä hetkisen aikaa ihailivat vanhemmat ihmiset kesän ihanuutta ja
+katselivat nuorten aloittamaa leikinpitoa tanssilavalla. Sen jälkeen
+he läksivät kotiinsa.
+
+Nuoret aloittivat leikkinsä vastakkaistanssilla. Sitten he tanssivat
+pitkää piikaa. Tytöt kävivät rintamaan toiselle ja pojat tyttöjen
+vastapäätä toiselle puolelle tanssilavaa. Tyttöjen puolelle
+ylimmäiseksi kävi Korjuksen Mari ja poikien puolelle Korjuksen Risto.
+Toisten laulaessa:
+
+    Mistäs piisaa, mistäs piisaa
+    pitkiä piikoja aina?
+    Hätätilass, köyhäss varass
+    pienemmätkin naidaan,
+
+otti Korjuksen Mari Mattilan Simon, joka seisoi häntä vastapäätä, ja
+tanssia pyöräytti kerran hänen kanssaan ympäriinsä; samaten tanssi
+Korjuksen Risto vastakkaisensa tytön Niemelän Annin kanssa. Sitten
+tanssi Risto Marinsa kanssa toisten laulaessa:
+
+    Hostis tostis toitima ralla,
+    siivo likka likistelee siivon pojan kanssa.
+
+Samalla tavalla tanssitti Mari seuraavan pojan ja Risto seuraavan
+tytön, aina väliin keskenänsä tanssien, kunnes koko rivit tulivat
+tanssitetuiksi. Sitten kävivät Mari ja Risto paikoilleen. Niemelän
+Anni ja Mattilan Simo kävivät sitten tanssittajiksi ja tanssittivat
+taas Anni pojat ja Simo tytöt tanssien välillä keskenään. Heidän
+käytyään paikalleen rupesivat heidän viereisensä poika ja tyttö
+tanssittajiksi. Sillä tavalla sai jokainen tyttö ja poika olla
+sekä tanssittajana että tanssijana. Sen perästä leikkivät he vielä
+muitakin leikkejä ja vasta puolen yön aikana he menivät kukin
+kotiinsa.
+
+-- Emmekös mene tuonne Luorikon puoleiselle järven kivelle istumaan
+päivän nousuun asti, niin saamme nähdä vedestä nousevat sulhastemme
+hahmot? ehdotteli Niemelän Anni toisille tytöille.
+
+-- Minä en voi mennä mihinkään äitini luvatta, vastasi Niemelän Kaisa.
+
+-- Heittäkää hyvät tytöt koko konstit pois, eivät ne kumminkaan
+toimita mitään, pyysi Korjuksen Mari.
+
+-- Hyvähän sinun on muita neuvoa, kun itse olet saanut sulhasen.
+Kunhan olisit meidän asemessamme, et suinkaan niin puhuisi, vastasi
+Sohvi.
+
+Sen pitempään sitä juttua ei enää jatkettu, vaan tultiin kotiin.
+Marin ja Kaisan maata mentyä tuumailivat Anni ja Sohvi, mitä pitäisi
+tehdä, jotta saataisiin tietää tuleva sulho. Vihdoin sanoi Anni:
+
+-- Muistatkos sinä Sohvi, kun viime talvena meillä kävi tuo
+kulkulaismuija, jota sanottiin Hynnisen Kertuksi. Hän neuvoi tyttöjä
+juhannusyönä panemaan yhden astian alle viinaa, toisen suoloja ja
+kolmannen hietaa. Jos yön aikana on viinaan kosketettu, niin saadaan
+rikas sulho, jos suoloihin, niin toimeen on tuleva, ja hietaan, niin
+on köyhä sulho.
+
+Tytöt tekivät niin ja veivät saunan penkille jo mainitut tavarat,
+jotka laittoivat erikseen puuvatien alle kumpikin. Siellä juohtui
+tytöille mieleen, että jo mainittu Kerttu oli neuvonut tyttöjä
+menemään juhannusyönä makaamaan sellaiseen huoneeseen, jossa ei
+ollut kukaan ennen maannut. Huoneen lattia oli lakaistava puhtaalla
+vastalla rikat keskelle lattiaa ja niiden rikkojen päälle tuli
+tyttöjen käydä makaamaan, niin unissaan näkivät tulevan sulhonsa.
+Tämän neuvon johdosta päättivät tytöt käydä makaamaan uuteen aittaan,
+joka ei vielä ollut kokonaan valmis. Ja sen he tekivätkin.
+
+Kokolta tultua keskustelivat Niemelän emäntä ja Mari-täti jotain
+keskenään. Sitten emäntä otti kirnusta kolmannen vanteen, meni
+kesannolle lehmätarhaan, jossa kiersi kolme kertaa myötäpäivään
+jokaisen lehmän ympäri kirnunvanteella lausuen:
+
+    Juoskohon jokena maito,
+    tänne vilja virratkohon,
+    makeainen matkatkohon,
+    maitokosket kuohukohon,
+    joka kukkasen kuvusta,
+    joka heinän helpehestä,
+    metisistä mättähistä,
+    vihannoista vierukoista,
+    tuorehista turpehista,
+    kastekorren kainalosta.
+    Kosken kuohua pitääpi,
+    maitoreiän retkahella,
+    kultaisehen kuppisehen,
+    vaskilaitaiseen vatihin.
+
+Kun emäntä oli päässyt kartanoon, tuli Mari-tätikin kotiin vesilasku
+olalla. Hän kertoi tavanneensa kotirannasta kaksi nuottavenettä,
+joihin hän pani äyskärillä vettä, ja kun vesi oli virrannut veneen
+kaarien lävitse, niin hän mätti sen äyskärillä laskuun. Mutta
+kolmannen verokunnan venettä kun puuttui, niin hänen täytyi mennä
+aina Luorikon päähän saakka ja tehdä siellä sama temppu.
+
+-- Nyt jos kuka lehmä tahtoo pidättää maitonsa, niin sinä Riitta anna
+tästä laskusta vettä niin kyllä se auttaa, neuvoi Mari-täti.
+
+Emäntä kertoi puolestansa miten hän oli tarhassa tehtävänsä
+toimittanut.
+
+-- Nyt saat olla huoletta, että kirnusi tulee voihin, jos et vaan
+laske maidonpäällisiä liiaksi lämpenemään etkä kovin kylmältä kirnua,
+vakuutti Mari-täti.
+
+Mari-tädin pakinoidessa vilkaisi emäntä silmillään pellolle ja sanoi:
+
+-- Katsos Mari-täti, minusta näyttää tuolla Sääskiniemen kainalossa
+jotain palavan.
+
+-- Se on raha-aarre, joka siellä juhannusyönä palaa, se palaa
+likuttaa niin kuin viina. Tämä yö on niin tärkeä, ettei kenenkään nyt
+pitäisi maata. Minä menen herättämään Mauno-sedän sitä katsomaan,
+virkkoi Mari-täti ja läksi sillä puheen Mauno-sedän huoneen ovea
+kolkuttamaan.
+
+Kun Mauno-setä tuli katsomaan, niin ei siellä enää mitään valkeaa
+näkynyt.
+
+-- Se suittaa olla se raha-aarre, jonka meidän entiset ukot
+sota-aikana Sääskiniemeen hautasivat. Se kuuluu olevan viinapannu
+hopearahoja täynnä. Tämä aika olisi juuri soveliain aarteen
+hakuun, mutta enpäs minä poloinen poika muistanut illalla, jotta
+olisin valvonut puoleen yöhön asti, ja saanut nähdä missä kohti se
+aarre paloi. Nyt se on myöhään. Täytyy odottaa tulevaan vuoteen
+juhannukseen asti ja sitten hakea se ylös, sanoi Mauno-setä.
+
+-- Mutta jos aarre on pantu uhrin kanssa, niin mitäpä sinä sille
+mahdat, vaikka kuinka hyvin tietäisit missä paikassa se on, virkkoi
+Mari-täti.
+
+-- Tiettävästi se uhrin kanssa on sinne pantu, mutta minun ukko
+vainajani neuvoi minulle uhrinkin. Hän sanoi, että pitää ottaa
+valkean kolmiöisen vasikan sydänmuna ja polttaa se aarteen päällä,
+niin kyllä sen sitten helposti sieltä saa, selitti Mauno-setä.
+
+Juhannusaamuna, kun vanhat ihmiset nousivat, niin he menivät tyttöjä
+herättämään, mutta näitä ei ollutkaan huoneessa. Vihdoin havahtuivat
+tytöt itsestään ja menivät heti saunaan katsomaan miten siellä
+asiat olivat. Kaikki oli siellä aivan paikallaan niin kuin he ne
+illalla sinne olivat laittaneet. Siellä panoksia korjaellessaan he
+koettelivat muistella mitä unta kumpikin oli nähnyt. Mutta kun ei
+kumpikaan muistanut untansa, niin he päättivät olla hiiskumatta koko
+asiasta kenellekään.
+
+Kun kaikki väki oli peseytynyt, kokoontuivat kaikki miehet suuren
+pöydän ympärille rukousten pitoon. Naiset seisoivat ympäri tupaa
+penkkien vieressä. Mauno-sedän esimerkkiä seuraten nousivat miehet
+seisoalleen ja Mauno-setä alkoi veisata, johon koko perhe yhdisti
+äänensä:
+
+    Jo joutui armias aika (Vvk. 318)
+
+Laulun loputtua istausivat miehet penkille, panivat kätensä ristiin
+pöydälle ja kumarsivat päänsä käsiensä päälle. Naiset taasen
+laskeusivat polvilleen penkkien viereen, panivat kätensä ristiin
+penkille ja kumarsivat päänsä.
+
+Sitten luki isäntä "Rukouksen jolla me itsiämme sabbathille eli
+juhlalle valmistamme", "Rukouksen maanhedelmästä", "Isä meidän" ja
+"Herran siunauksen". Lopuksi veisasivat kaikki seisoallaan Korjuksen
+Riston aloittaman värssyn:
+
+    Sinua myös kanssa kiittää mahtaa,
+    ja ylistää sangen suurest,
+    ett kukin aina nähdä saa,
+    maan hedelmän kantavan tuoreest:
+    siunatkoon meit Isä ja Poika,
+    siunatkoon Pyhä Henki myös!
+    Peljätköön kukin maan paikka
+    Herraa suurta ja väkevää työss;
+    sen päälle sanomme: Amen.
+
+                        (Vvk. 61:3)
+
+Murkinan jälkeen läksi rahvas kirkkoon: poikamiehet ratsain
+nuoremmilla hevosilla, joiden korvallisille suitsiin sidottiin
+kulkusia, ja vanhemmat miehet vaimoineen kärrillä. Nuoremmat naiset
+panivat kenkänsä, sukkansa ja virsikirjansa nyyttiin. Mari-täti sitoi
+uudet ihokiskoiset kirkkovirsunsa vyönsä alle. Paimenet ottivat
+kengät olallensa ja niin läksi koko nuori väki avojaloin astumaan
+kirkolle. Paimenten äidit menivät lapsiansa päästämään eli kaitsemaan
+elukoita metsään.
+
+Lepikossa kirkkotarhan ulkopuolella naiset kenkivät, silittivät
+tukkansa, asettivat korva- ja otsahiuksensa säännölliseen
+järjestykseen ja panivat silkit päähänsä. Pojat olivat jo kenkineet
+maantielle päästyänsä. Pappilan kaivon ympärille oli joukko
+janoavaisia kokoontunut janoansa sammuttamaan raikkaalla vedellä.
+Pitäjäntuvan rannassa venematkalaiset kanivat (kaunistelivat)
+itsiään. Pojan vekarat uivat tyynessä kirkkojärvessä. Uimasta
+päästyään ja saatuaan vaatteen yllensä he ottivat voileipiä, so.
+he valitsivat rannalta sileät latuskaiset kivet, joita heittelivät
+järven pintaa myöten sillä tavoin, että kivi kaapsahti välistä
+veteen kiitäissään tyynellä pinnalla. Se vasta oli koko mestari,
+joka pitemmät voileivät osasi ottaa, siis kenen kivi kauemmas kulki.
+Sitten koettiin heittää korkealle viskaamalla kiviä kilvan, ja mies
+se joka kauemmas jaksoi kiven viskata järven selälle.
+
+Kirkonmäellä, kun vanhemmat tuttavat miehet kohtasivat toisensa, he
+tarjosivat toisilleen taskumatista viinaa, jota he olivat Ukon juhlan
+kunniaksi kerallensa ottaneet. Vanhemmat naiset taasen antoivat
+tuttavilleen tuomisiksi joko lehikkaita, ohra- tai ruisleipää, mutta
+useammin piirakoita.
+
+Aamukellon soitua alkoi kansaa virrata kirkkoon, joka oli muutamilla
+koivuilla koristettu. Kirkonvaivaiset, jotka juhannusaattona
+olivat olleet kirkkoa puhdistamassa, varustausivat jo aikaiseen
+kirkonporstuan penkille istumaan ja anomaan almua hattu kourassa. Ohi
+kulkevat armeliaat ihmiset heittivät jonkin vaskirahan vaivaisten
+hattuun, josta saajat kiittivät lahjain antajaa.
+
+Kirkosta päästyä riisuivat naiset kenkänsä ja virsunsa lepikossa ja
+astuivat paljain jaloin kotiinsa. Miehet astuivat kengät jalassa niin
+kauan kuin maantietä piisasi, mutta kylätiellä hekin heittivät kengät
+jalastaan ja kävelivät loppumatkan avojaloin.
+
+Ne harvat henkilöt, jotka juhannuksena olivat kotiin jääneet, kävivät
+talosta taloon Juhaneja nostamassa. Nostopalkaksi annettiin joko
+kahvia tai sen puutteessa viinaa.
+
+Keski-iltoin aikana kokoontui kylän nuoriso Kotimäelle
+leikitteleimään. Pienemmät pojat kokoilivat havuja ja risuja kokon
+sijalle ja polttaa rätisyttivät niitä sekä ampuivat hiilillä.
+Vähitellen kokoontui vanhempiakin ihmisiä nuorten leikkejä katsomaan.
+Kotona olijat joko lukivat tahi veisailivat suvivirsiä. Nuorukaiset
+erkanivat myöhään kotiinsa, jossa illallisen jälkeen kävivät
+makaamaan päättäen juhannuksen vieton.
+
+
+
+
+Arkiset askareet
+
+
+    Sisältö: Kasken kaataminen. Vastojen teko. Lehden riipiminen.
+    Käärmeenpurema. Käärmeen vihojen loitsiminen. Tukkujen teko.
+    Papumaan kitkeminen. Nippujen teko. Pietarin päivä. Lammasten
+    pesu. Tyttöjen laulu.
+
+Juhannuksesta päästyä aloitettiin Niemelässä kasken hakkaus. Isäntä
+kävi merkitsemässä lehdon Piesossa, mikäli sitä oli hakattava.
+Naisille ja ensi kesää työllä käyville pojille teroitettiin kassarat
+(vesaimet), joilla he karsivat oksat puista ja hakkasivat vesat ja
+vitsakset poikki. Vesoessaan he kiskoivat tuohia. Niistä tehtiin
+hiplummista (hienommista) pesuvihkoja, jotka punottiin heti ja
+käärittiin vihkoiksi. Jäykemmät tuohet käärittiin käähkärölle ja
+niistä tehtiin virsuja. Kaikkein jäykimmät kerittiin kerälle ja ne
+tehtiin tohveleiksi. Mitä eivät vesojat ylettäneet maastajaloin
+kiskoa, sen he kiskoivat sitten kun koivut oli kaadettu.
+
+Kun miehet arvelivat naisten saaneen jonkun verran vesosta, he
+menivät terävillä kirveillä kaskea kaatamaan. Kasken hakkuu
+toimitettiin tavallisesti yläkuulla, jotta maa paremmin vesoittuisi
+eivätkä aitapuut niin pian mätänisi. Ainoastaan jos oli tehtävä
+raivinkia -- notkomaata raivattava heinämaaksi tahi muuta maata
+uudispelloksi -- niin silloin hakattiin puut alakuulla, jottei maa
+vesoittuisi. Kaskea alettiin hakata tuulen alta, joten kaikki puut
+kaatuivat yhtäännepäin. Paksuimmista puista kolottiin (kuorittiin)
+tyvet, jotta ne paremmin kuivuisivat ja pihkettyisivät.
+
+Kaskea kaataessaan katsoivat miehet tarkoin mitä tarvekalua mistäkin
+puusta saadaan. He ottivat kaskesta lusikka-, kapusta- (leivi-),
+karttu-, vartta-, kaplas- ja keträpuita sekä telikon (takareen)
+jalas- ja kärrinpaltsta- (palsta-)koivuja, resla- ja saahka- (ajo-)reen
+reunapuita, vemmeltuomia, aisakoivuja, saarapuita, sonta- ja
+levityshankopuita ym. tarvekalua. Nuoret pojat ottivat emännälle
+härkkimiä ja hierimiä. Muutamia lehti- ja havupuita jätettiin
+kaatamatta siemenpuiksi. Ukkomiehet kiskoivat virsu- ja tohvelituohia
+sekä kattolevyjä. Kotiin tullessa iltasilla oli jokaisella, niin
+hyvin vesojilla kuin hakkaajilla, jotain kantamista, muutamilla
+olikin täysi kannalmus. Ukko-Laurikin toi kerän ja pari käähkäröä
+tuohia, jonka nähtyään Helka-ämmä sanoi:
+
+    Hyvä on ukko huononenkin:
+    tuopi tuulellakin,
+    saapi sateellakin,
+    tuopi tuohta virsukseen,
+    pajun niintä paulakseen.
+
+Kun kaski oli vesottu ja hakattu, alkoivat miehet ajaa lantaa
+pellolle ja naiset kävivät leikkelemässä metsästä vastaksia, jotka
+he kantoivat kuormalla kotiin ja latoivat. Ladotut vastat pantiin
+kammitsalle, kaksi vastaa kullekin kammitsalle. Kolmesataa kammitsaa
+vastoja arveltiin riittävän vuoden tarpeiksi. Vastat laitettiin
+tallin luhtiin seinävierille, raavilo-orsien (päätöorsien) väliin
+ja vartaille kuivamaan. Kuivaneina ladottiin vastat tallinluhdin
+nurkkaan.
+
+Vastojen teon perästä alkoivat naiset lehden riipimisen. He ottivat
+riihikkoja tahi muita ruohtimisia paitoja, joihin riipivät haavan,
+pajun ja lepän lehtiä, jotka sitten kantoivat kotiin ja hajoittelivat
+tuvan lattialle kuivamaan. Tämä oli lapsista hauska, kun he saivat
+lehtien päällä ketturoida (piehtaroida) ja tehdä lehdistä rääniköitä.
+He käänsivät haavan lehden nelin kerroin, pureksivat hampaillaan
+kolme tai neljä viivaa vinoon lehteä ja niin oli räänikkä valmis.
+Näitä he sitten toisilleen kaupittelivat ja ottivat maksuksi puusta
+tehtyjä ympyräisiä rahoja. Kun lehdet olivat kuivaneet, ne kannettiin
+elohursteilla kölsän karsinaan ja syötettiin talvella lampaille.
+Uusia lehtiä tuotiin tupaan kuivamaan. Näin pitkitettiin lehden
+kantoa siksi, kunnes alettiin papua kitkeä ja pellonpientareita
+niitellä. Aamurupeamalla, kun metsä oli kostea, levittelivät naiset
+lantaa pellolla tahi tekivät muita kotiaskareita.
+
+Eräänä päivänä, kun Niemelän naiset olivat lehtiä riipimässä Vaitin
+kivikkomaalla, tunsi Sohvi jotain pistosta varpaassansa. Hän katsahti
+jalkoihinsa, jossa suuri mustankirjava käärme mateli. Hän pelästyi ja
+huusi toisille naisille:
+
+-- Tulkaa tappamaan, täällä on käärme!
+
+Pian leikkasivat toiset naiset itselleen leppäiset kepit ja tulivat
+tappamaan käärmettä, joka jo oli ennättänyt mataa vähän edemmäksi.
+Käärmeen luo päästyään sanelivat naiset:
+
+    Maa pidä varasi, vihollinen on päälläsi.
+
+Tämä sanottiin sitä varten, ettei käärme pääsisi maan sisään. Sitten
+he tappoivat käärmeen. Sohvi valitti, että mato taisi panna (käärme
+purra) hänen jalkansa, koska sitä tuntuu kirvelevän. Toiset naiset
+tutkivat asiaa tarkemmin ja löysivät Sohvin varpaasta pienen reiän,
+josta tuli verta. He pyyhkivät heti veren pois lehdillä, pesivät
+haavan vedellä ja voitelivat sen tapetun käärmeen verellä, käärivät
+pajun niinellä haavan kiinni ja laittoivat Sohvin kotiin, jonne Anni
+ja Kaisa myötä seurasivat häntä saattamaan.
+
+Kotiin päästyä oli jo Sohvin koko jalkaterä ajettunut. Emäntä otti
+viipulavyön, jolla sitoi kipeän jalan ketroksesta kiinni. Isäntä
+käski Eerikan mennä Riha-Heikkiä perään ratsashevosella lukemaan
+(loitsimaan) käärmeen vihoja. Parin tunnin kuluttua tulikin
+Riha-Heikki ratsastaen samalla hevosella. Eerikka oli nimittäin
+käskenyt Heikkiä joutumaan pian ja itse hän tuli perästä jalkaisin.
+Tultuaan Niemelään Heikki pyysi ja sai viinaa, meni kolme kertaa
+muutetun huoneen kynnykselle istumaan, kaasi viinan kuppiin, johon
+hän loitsi:
+
+    Mato musta maanalainen,
+    toukka Tuonen karvallinen,
+    hivusletti Hiiden immen,
+    paholaisen partakarva,
+    pirun piiska, Hiiden ruoska,
+    ruman hengen ruokosauva,
+    haamu haltian näköinen,
+    raippa raunionalainen,
+    läpi mättähän mänijä,
+    puunjuuren pujottelija!
+    Kuka sun kulosta nosti
+    heinän juuresta herätti?
+    Ken käski pahalle työlle,
+    työlle kehnolle kehotti?
+    Isosiko vai emosi
+    vaiko muu sukusi suuri?
+    Kuka käski, ken kehotti
+    päätä pystyssä piteä,
+    kaulan vartta kauheata?
+    Ken se kieltäsi kehotti,
+    kuka haiku hammastasi
+    puremahan, jyytämähän,
+    syömähän, kaluamahan?
+
+    Tiesitkös puuta purrehesi,
+    pajun juurta pannehesi,
+    närettä näpistäneesi,
+    kokeneesi koivun juurta,
+    haukanneesi haavan juurta,
+    pihlajaista pistäneesi?
+    Et sä puuta purrutkana,
+    pajun juurta pannutkana,
+    närettä näpistänynnä,
+    kokenunna koivun juurta,
+    haukannunna haavan juurta,
+    pihlajaista pistänynnä,
+    kun purit ihon imeisen,
+    turmelit emosen tuoman.
+
+    Mato musta myrkyllinen
+    tahi harmaa haikuhammas!
+    Jos olet pannut, niin paranna
+    jos sä koskit, niin kohenna!
+    Lienet hampahin hakannut
+    tahi iskenyt ikenin
+    eli kielin koskettanut
+    eli purstoin puikkaellut
+    tahi hengin huokonunna,
+    niin tule työsi tuntemahan,
+    pahasi parantamahan!
+    Ota pois omat kipusi,
+    alle haiku hammastesi.
+    Vedä myrkkysi vetenä,
+    maitona pahat panosi.
+    Vie poies vihasi tästä,
+    keltaisin keuhkoihisi,
+    muikeoihin maksoihisi,
+    saata sappesi sisälle,
+    vaskisehen vatsahasi,
+    muuta viinaksi vihasi,
+    vedeksi pahat makusi!
+
+    Jos et pahaasi paranna
+    etkä vie vihojas tästä,
+    niin minä sanon emolles,
+    valittelen vanhemmalles;
+    enemp on emolla työtä,
+    vaiva suuri vanhemmalla
+    pahoja parantaessa
+    takiota tauottaissa.
+
+    Turvotkohon tuomen juuret,
+    kohotkohon koivun juuret,
+    levetköhön lepän juuret,
+    pajun juuret paisukohon,
+    kuusen juuret kohotkohon,
+    kasvakohon kannon juuret,
+    kiven juuret kiintyköhön,
+    vaan ei iho inehmoisen,
+    emon kantaman katalan.
+    Itse turvu tuskihisi,
+    paisu pakkopäivihisi,
+    ähkyhysi ärtyele!
+    Katkea häijy kaheksi,
+    konna kolmeksi muruksi,
+    niin kuin pakkula pahanen
+    tahi leppäpökkyläinen!
+
+    Tuonen toukka, maan matonen,
+    kyy vihainen viirukkainen!
+    Viskoa vihasi tästä
+    hiiden hiililiedoksehen,
+    paholaisen pankon päähän,
+    tuonne helvetin tulehen,
+    pahan vallan valkiahan!
+    Tahi saattele salolle,
+    Kipuvuoren kukkulalle.
+    Siellä keittäös kipuja
+    pikkuisessa kattilassa,
+    yhden sormen mäntävässä,
+    peukalon mahuttavassa.
+    Tee nyt yöllä terveheksi,
+    päivällä imanteheksi,
+    alta aivan raittihiksi,
+    keskeä kivuttomaksi,
+    päältä tuntumattomaksi,
+    ehommaksi entistänsä,
+    paremmaksi muinaistansa!
+
+Loitsittuaan Heikki kaasi viinan puteliin takaisin, meni tupaan
+Sohvin luo, kaasi viinaa pulliin ja käski hänen ryyppäämään, jonka
+Sohvi tekikin. Sitten hän voiteli viinalla käärmeen pureman haavan,
+kääri tupakanlehden päälle ja sitoi sen pajun niinellä kiinni
+loitsien kääriessään:
+
+    Siteheksi Luojan silkki,
+    Luojan kaapu katteheksi
+    tälle jalalle jalolle,
+    vakaiselle varpahalle!
+    Katso nyt kaunoinen Jumala,
+    varjele vakainen Luoja
+    jottei vioille vetäisi
+    eikä tuskihin tulisi,
+    hätäpäivä päälle käisi,
+    pakko saattais parkumahan!
+
+Sitten Heikki kaivoi kuopan tanhualle. Sohvi kannettiin sinne,
+asetettiin kuopan laidalle istumaan ja kipeä jalka pantiin kuoppaan,
+jossa hän piti sitä koko sen päivän. Yöksi kannettiin hänet
+huoneeseen makaamaan. Seuraavan päivän vielä hän piti jalkaansa
+kuopassa. Sen jälkeen alkoi jalka parata.
+
+Kun Riha-Heikki oli saanut työnsä tehdyksi, häntä syötettiin ja
+juotettiin, maksettiin palkka ja kyydittiin hänet hevosella kotiinsa.
+
+Lehden riivinnän perästä naiset katkoivat lehtitukkuja (vihkoja),
+jotka he asettivat aidan seipäisiin ja puiden oksiin kuivumaan.
+Kuivuneina ladottiin tukut lehtikoppeleihin, jotka katettiin näreen
+koskosilla tahi tuohilevyillä. Syystalvella vähän lumen aikana
+vedettiin tukut kotiin ja syötettiin lampaille.
+
+Sitten tuli papumaan kitkeminen. Kitkentäheinät hajoiteltiin
+korkealla olevain huoneiden alle puille kuivumaan. Emännät korjasivat
+kitkentäheinät kuivuneina rouhekölsään. Niistä keitettiin talvella
+lehmille rouhevettä.
+
+Ennen kuin varsinainen heinänteko alkoi, niittelivät naiset
+pellonpientareet. Niitetyt heinät sidottiin nipuille, jotka
+asetettiin pellon seipäisiin kuivamaan. Kuivina koottiin niput ja
+kannettiin vitsakuormalla rouhekölsään talven varaksi.
+
+Pietarin päivä oli jonkinlainen puolipyhä, jolloin ei tavallisesti
+mitään raskaampia töitä toimiteltu. Miehet tekivät minkä mitäkin:
+korjailivat työkaluja, paikkailivat kyntökenkiä ynnä muuta sellaista.
+Naiset taasen ompelivat uusia ja laittelivat vanhoja vaatteitaan
+aamurupeamalla. Murkinan aikana ajoivat koko kyläläiset lampaansa
+Aitjärven rantaan pestäväksi. Nuoret naiset tulivat perästä lampaita
+pesemään. He riisuivat vaatteensa rannalle, pukivat jonkun vanhan
+paidan yllensä, ottivat aidan kolkkaseen ajetusta lammaslaumasta
+kiinni joko emälampaan tahi vuonan, jota taluttivat pitäen sen päätä
+ja etujalkoja kainalossaan, joten lammas käveli hyvin vastahakoisesti
+järveen. Siellä se pestiin yltä ympäriinsä, jonka jälkeen lammas
+laskettiin toisten joukkoon. Siinä oli hälyä, kiirettä ja älinää, kun
+lampaat määkivät etsien vuoniaan ja vuonat samaten etsien emäänsä.
+Paimenet huusivat akkiloidessaan lampaita, jotka eivät tahtoneet
+kestää aidan kolkassa. Akat toruivat paimenia, jotka eivät olleet
+kylliksi valppaita lampaita järjestyksessä pitämään. Tytöt nauraa
+kikattivat, kun joku lammasta järveen taluttaessaan kaatua kellahti
+joko rannalle tahi järveen.
+
+Kun kaikki lampaat oli pesty, kävivät lammasten pesijät uimaan paidat
+yllä. Ilma kun ei päässyt paidan välistä pois, niin se nosti suuren
+kuppilon naisten selkään, jolle paimenet nauroivat ja ilkamoisivat.
+Uimasta päästyään naiset pukivat tavalliset vaatteet yllensä,
+hajoittivat märät paidat pehkojen päälle kuivamaan ja kävivät
+nurmikolle istumaan. Tytöt ottivat nuorempia ja vanhempia homeheiniä
+ja asettivat niiden kannat sormiensa väliin niin, että kannat vähän
+näkyivät sormien välistä käden selkäpuolella. Sitten he käskivät
+toistensa ottaa jonkun kannan, josta arvattiin, saako tyttö vanhan
+tahi nuoren sulhon, sen jälkeen, miten otettava homeheinä oli, vanha
+tahi nuori. Se antoi taas uutta naurun aihetta koko seuruelle.
+
+Murkinalta naiset menivät metsään tuohia kiskomaan. Vanhemmat naiset
+kävivät eri joukkoihin ja tytöt erikseen. Tytöt menivät kauemmas,
+aina karjamaan perille, jossa kasvoi suuria puita, kiskomaan tuohia,
+vaan vanhemmat naiset kiskoivat likimetsistä. Kun tavattiin joku hyvä
+koivu, jossa oli jäykkä tuohi, eikä se ollut rupinen, niin siitä
+kiskottiin, mikäli vain yletettiin. Jos tuohi oli erinomaisen hyvää
+ja koivu sileä, niin he tekivät hankurat, joita myöten kiipesivät
+koivuun ja kiskoivat yläpuolelta. Kiskoessaan tytöt lauloivat:
+
+       Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka,
+    moni poika minua jo houkutteli hukkaan.
+       Ruusu ei oo kauniimpi kuin tyttö Karjalassa,
+    eikä toista tarvita, kun olen maailmassa.
+       Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkee,
+    lempi syttyy sydämeen ja mieli naida tekee.
+       Minä olen siivo tyttö, siivon nimen kannan,
+    enkä minä joka pojan halatakaan anna.
+       Pian on se tyttö raukka tullut kunnialta,
+    joka kerran heittäypi noiden poikain valtaan.
+       Pojilla ja susilla on yhtäläinen mieli,
+    susi kulkee ääneti, vaan pojill on liukas kieli.
+       Poika puhuu kaunihisti tytön sängyn eessä:
+    mesi, maito kielellä, vaan myrkky sydämessä.
+       Elä neito ilolla ja kulje kunnialla,
+    kunniaton tyttö on kuin halmehessa halla.
+
+Keski-iltoin aikana tulivat naiset tuohesta, söivät päivällisen
+ja alkoivat kääriä tuohia. Tanakammat tuohet pantiin kerälle
+tohvelituohiksi, vaan hiplummat (hienommat) tuohet käärittiin
+käähkärölle, yhden virsun tuohet kullekin käähkärölle. Hipluimmat
+punottiin pesuvihkoiksi ja korjattiin huoneeseen. Tiellä kävellessään
+ja ruoka-aikoina tekivät naiset tohveleita ja virsuja.
+
+
+
+
+Kokouspyhä
+
+
+    Sisältö: Kirkolle meno. Kaupanteko. Ryyppymiehet. Tyttöjen
+    kannattaminen. Tuomisten antaminen. Väkijoukon tulva. Kirkkojen
+    suojeluspyhät: Kirkkopyhät. Tuppijuhla. Tamppaaminen.
+    Kokoussunnuntai. Kihupyhä. Atrioitseminen. Paluumatka.
+
+Kokouspyhän edellisenä sunnuntai-iltana kokoontui Niemelän kylään,
+jossa oli paljon tyttöjä, iso joukko vieraan kylän poikia käskemään
+Niemelän tyttöjä menemään kokouspyhänä kirkkoon luvaten kannattaa
+heitä hevosensa selässä. Nuoriso olisi tainnut mielellään pistää
+tanssiksikin, jos olisi heidän valtansa ollut, mutta kun he tiesivät
+ettei kesällä ollut tapana tanssia muulloin kuin juhannuskokolla,
+niin ei auttanut muuta kuin täytyi tyytyä olemaan tanssitta ja
+mukaantua esi-isien tapoihin.
+
+Kokouspyhän lauantaina päivällisen jälkeen ei nuori väki Niemelässä
+enää mennyt ulkotöille, vaan varusteleisi juhlalle lähtemään. Tytöt
+
+    panivat päällensä parasta,
+    valkehinta varrellensa,
+
+läksivät matkaan jo keski-iltoin aikana ja pojat saunan kylvettyään
+olivat jo matkahommassa, vaikka eivät saaneet lähteneeksi ennenkuin
+vähän jälkeen puolenyön. He satuloitsivat hevosensa, panivat kalkalot
+(kulkuset) suitsiin hevosten korvallisten kohdalle ja niin läksivät
+matkaan.
+
+Tyttöjen matkueeseen yhdistyi tiellä muitakin matkalaisia. Vanhemmat
+ihmiset ja ne, joilla oli jotain kaupattavaa, ajoivat hevosilla
+ja kärryillä, vaan nuorempi väki ja tytöt varsinkin astuivat
+jalkaisin. Kymmenen virstan päähän kirkolta hävisivät tytöt yöksi
+maantienlaidassa olevaan taloon. Siinä he illan kuluessa katselivat
+etämatkaisten kulkua kirkolle, kuinka naiset astuivat selässä
+palttinaiset hurstit, joissa he pienokaisiaan kantoivat. Hurstin yli
+oli hurstut levitetty, jottei päivä päässyt paahtamaan pienokaisten
+hienoa ihoa. Hurstuesta oli myös jonkinlaista suojaa sateella. Se
+toimitti siis sekä nykyajan päivän- että sateenvarjon ammattia.
+Sydänmaalaiset, joilla ei ollut kärriteitä kotiin, kulkivat ratsain
+ja kuljettivat eväänsä ynnä muut rihkamansa satulan koljossa.
+Suurempia kapineita veti hevonen perässään ristiin asetetuilla
+seipäillä, jotka toimittivat kärrin ammattia. Nämä kaikki riensivät
+kirkolle yöksi ja ottivat yösijansa joko pitäjäntuvassa, pappilan
+perheentuvassa tahi kirkon läheisissä naapuritaloissa.
+
+Jo lauantai-iltana tehtiin kirkolla kaikenlaisia kauppoja:
+vaihdettiin, ostettiin ja myytiin hevosia, ostettiin kaikenlaisia
+käsitöitä niin kuin satuloita, piiskoja, viikatteita, sirppejä,
+keritsimiä, vöylisiä, kulkusia, lehmäin ja lammasten kelloja,
+vehnäspullia, piittinää, katajaolutta ym. tavaraa. Kirkkotarhan
+ulkopuolella oli kaupan paloviinaa, joka myöskin kulki kaupaksi.
+
+Ne jotka kirkolla olivat yötä, järjestelivät jo varhain
+sunnuntaiaamuna tavaroitaan ja sijoittelivat niitä enin huomattaville
+paikoille. Oluttynnyreitä (puolikoita) asetettiin kirkkotarhan aidan
+viereen. Rinkeli-, räänikkä- (renikka-), kauruska- ja vehnäskorit
+asetettiin niin taroisalle paikalle, että yleisö ne pian huomasi.
+Kellotapulin viereen varustausivat piittinän kauppiaat ja vähän
+ulompana oli muita rihkamakauppiaita. Ulompana lepikossa olivat
+viinan kauppiaat. Äidit ripustivat pienokaistensa hurstit kirkon
+ympärillä kasvavain puiden oksiin, jättivät lapsosensa suurempain
+veljien, sisarten tahi mummojen tuuditettavaksi ja menivät itse joko
+kaupuksiansa tekemään tahi tuttaviansa ja sukulaisiansa tapaamaan.
+
+Myös ne, jotka sunnuntaiaamuna kirkolle saapuivat, tulivat
+tavallisesti niin varhain, että ennättivät kauppoja tehdä ennen
+jumalanpalveluksen alkamista, sillä jumalanpalveluksen aikana ei
+saanut mitään kauppaa tehdä.
+
+Miehet tavattuansa sukulaisensa tahi tuttavansa tarjoilivat
+toisilleen taskumateistaan, puhelivat ilmasta, vuodentulosta,
+kesätöistä ynnä muista asioistaan sekä tekivät kaupuksensa. Ne, jotka
+olivat viinaanmenevät, hakivat viinankauppiaat, ostivat, ryyppivät
+ja viipyivät viinankauppiaan lekkerin tienoilla eivätkä muusta
+välittäneet. Vähitellen kokoontui samaan tapaan taipuvia kosolta
+yhteen, ja siinä ryyppimisen ohessa tupakoitiin ja puheltiin niitä,
+näitä ajan ratoksi. Nämä olivat tavallisesti vanhempaa miesväkeä,
+jotka viinan tykönä viipyivät, mutta nuoria ei niissä koskaan ollut;
+sillä silloin oli tapana olla
+
+    nuoret miehet naimattomat
+    vielä viinan juomattomat.
+
+Ei silloin nähty nuoria viinan villissä eivätkä vanhemmatkaan
+ryypätessään toraa ja tappelua nostaneet, vaan keskustelivat
+lystillisistä tapahtumista, joka tavallisesti herätti naurua. Suitti
+väliin niinkin tapahtua, että joku kärkkäämpi luikkasi niin ahneesti
+että täytyi levätä, ennen kuin liikkeelle pääsi, mutta useimmat
+pitivät "suussa siemenen määrän". Vaan jos joku harppasi niin ololta,
+ettei kirkkoon kyennyt tahi etteivät tolpat kannattaneet toisten
+kanssa kotia lähteä, sitä kerrottiin sitten suurena ihmeenä monet
+ajat perästä päin.
+
+Kohta sen jälkeen, kun Niemelän tytöt olivat sunnuntaiaamuna
+lähteneet yöpaikastaan ja alkaneet astua maantietä, tuli joukko
+poikia ajaen uljailla ratsuillaan. Nähtyään tytöt pojat pysäyttivät
+hevosensa vähäksi aikaa ja tuumivat kuka poika minkin tytön ottaa,
+ettei tulisi mitään häiriötä. Sitten he ajoivat tyttöjen luo, jolloin
+Lippolan Juhana pidätti hevosensa maantien puolessa olevan kiven
+kohdalle ja sanoi Niemelän Kaisalle:
+
+    Kiepsahas Kaisa kivelle,
+    käy taakseni tarakkaan,
+    sitte kulemme yhdessä
+    niin kuin pari harakkaa!
+
+Pian Kaisa nousi kivelle. Juhana pitäen toisella kädellään hevostansa
+suitsen räimistä kiinni ojensi toisen kätensä Kaisalle, johon Kaisa
+tarttui, astaisi jalkansa Juhanan jalalle ja niin nousta heilahti
+Juhanan taakse hevosen selkään, johon kävi yksipuolesti istumaan,
+kieraisi käsivartensa Juhanan vyötäisten ympäri, ja sitten alettiin
+ajaa. Samalla tavalla ottivat toiset pojat kukin sen tytön, jonka oli
+yhteisessä neuvottelussa päättänyt ottaa. Tolja, joka erinäisestä
+syystä oli jäänyt jäljelle toisten arttelista (joukosta), tuli
+myöhempään ja luuli erästä vieraan kylän tyttöä, jota hän ei
+takaapäin tuntenut, Mäkelän Liisaksi, ja käski hänen nousta kivelle.
+Tyttö seurasi käskyä ja nousi kivelle. Mutta Tolja nähtyään ettei se
+Liisa ollutkaan, vaan oli musta ja ruma kuni herneen hirvitys, sanoi:
+
+-- Jää tyttöparka kivelle, ehkä siinä valkenisit tulevan vuoden
+kokouspyhäksi, ja ajoi sillä pois jättäen tytön kivelle. Tytölle
+tietysti kävi häpeäksi moinen pilkanteko, ja nolona ajoi Toljakin
+toisten poikain luo, jossa nämä nauraa viiristelivät Toljan
+pettymykselle.
+
+Heti kun Kaisa oli istautunut Juhanan tarakkaan, kysäisi Juhana
+kuulumiset, johon Kaisa vastasi:
+
+-- Hyvinhän minulle kuuluu, vaikka eivät sentään kaikki asiat ole
+niin hyvin, kuin minä ne soisin olevan. Kuulehan rakas Juhana!
+Hamasta siitä ajasta alkain, kun minä kävin rippikoulussa, on
+meillä joka pyhäilta käynyt vieraan kylän poikia, joita minä en
+tunne puoliakaan. No niistä ei sen enempää, vaan viime sunnuntaina
+kertoi Mari-täti kirkosta tultuaan, että rikkaan Junnolan emäntä oli
+haastanut hänelle, jotta hänen poikansa aikoo tänä syksynä kosioida
+minua.
+
+-- No se ei haittaa mitään, jos hän ja vaikka vielä kaikkikin pojat
+sinua kosioisivat; onhan se sinulle sitä suurempi kunnia, mitä
+enemmän sulhasia käypi. Minunhan sinä kumminkin olet, vastasi Juhana.
+
+-- Niin kyllä, sinun minä olen, se on ollut aina minun ajatukseni
+ja siksi minä en soisi kenenkään muiden minua kosioivan, vastasi
+Kaisa. Mutta minua pelottaa, että jos se Junnolan rahjus tulee minua
+kosioimaan, ajaa isäni minut menemään väkisenkin hänelle. Isästäni
+näet on Junnolan tila paras koko seurakunnassa ja talo on rikkain
+koko paikkakunnalle.
+
+-- Ei rahalla rakkautta osteta, Kaisa kulta, lohdutti Juhana. Jos
+vain meillä on rakkautta, niin kyllä Jumalalla on rikkautta. Ja jotka
+Hän on yhteen sovittanut, niitä eivät saa ihmiset erottaa. Sinä olet
+minun ja minä olen sinun, eikä meitä erota muu kuin kuolema. Jos
+Jumala on meidän puolellamme, kuka voipi silloin meitä vastustaa?
+Tiettävästi ei kukaan. Ja paitsi sitä, niin enhän minäkään mikään
+köyhä enkä naukumaijan poika ole.
+
+-- Et kyllä olekaan, vaan et niin rikaskaan kuin Junnola on. Minä
+luotan Jumalaan ja sinuun, vastasi Kaisa surullisena.
+
+-- Saat luottaa huoletta, minä en sinua heitä, vakuutti Juhana.
+
+-- Kuulehan hyvä Juhana! Tänään se Junnolan Martti, joka ei minua
+tunne, kuuluu varustaivan minua katsoman, vaan minä aion mennä
+kirkkoon perälle parvea, ettei hän minua näe, ja niin teen hänelle
+kiusaa, sanoi Kaisa.
+
+-- Nyt et sinä Kaisa kulta älyä oikein, vastasi Juhana. Jos Martti ei
+näe sinua, niin hän ei voi kuvitella mielessään, kummoinen sinä olet.
+Mutta jos hän näkee sinun ihanat kasvosi, hän syttyy kuin tuleen ja
+sitten kun ei hän sinua saa, niin se on vasta kiusaus. Kävele vain
+kultaseni reippaasti muiden tyttöjen kanssa, ja katso suoraan Marttia
+silmiin, niin se vaikuttaa tehokkaammasti häneen.
+
+-- Olkoon niin, minä teen sinun neuvosi mukaan, virkkoi Kaisa. Oli se
+nyt sentään hyvä, että saimme yhdessä puhua. Minun sydämestäni putosi
+niin kuin kylmä kivi, kun sain vakuutuksen sinun rakkaudestasi.
+Minä puolestani en voi sinua unhottaa milloinkaan. On niin hauskaa
+kun taas saimme puhella keskenämme. Sitten perin kun viime talvena
+kylänluvuissa emme ole saaneet puhua keskenämme. -- Hyvästi nyt armas
+kultaseni! Toiset tytöt näkyvät jo laskeutuvan hevosten selästä ja
+minun täytyy joutua heidän parveensa.
+
+-- Hyvästi rakas Kaisa! sanoi Juhana, pidätti hevosensa ja laski
+hempukkansa varovasti alas maantielle. Vielä lempeä silmäys, ja Kaisa
+katosi toisten tyttöjen joukkoon.
+
+Pojat alkoivat ajaa eteenpäin täyttä ravia ja tavattuaan tuttavia
+tyttöjä he pyysivät edellä kerrotulla tavalla heitä tarakkaansa.
+Virstan tahi pari ajettuansa tytön kanssa he laskivat tytön astumaan.
+Tytöt puolestaan olivat valmiit nousemaan toisten poikain tarakkaan.
+Sitä suurempi kunnia oli tytölle, mitä useamman pojan tarakassa sai
+ratsastaa. Siitä sitten ajan pitkään puheltiin ja tehtiin toisilleen
+selkoa, kuka ja kenen poika oli kutakin tyttöä kannattanut, pitämättä
+ollenkaan lukua, oliko kannattaja mieluinen tahi ei. Mutta varsin
+ylpeydellä mainitsivat tytöt niiden poikain nimet, joista he enin
+pitivät. Halpa-arvoisten poikain kannattamisesta virkkoi pönäkkä
+tyttö tavallisesti:
+
+-- Olinhan minä laus (muka) hänen tarakassaan, tahi:
+
+-- Kannattihan sekin poika puittos minua.
+
+Kirkonmäellä tytöt, varsinkin tuttavat ja saman kylän tytöt, kävellä
+hersuivat yhdessä joukossa, ja tavallisesti oli heillä joku nuorikko
+johtajana. Heillä ei näyttänyt olevan juuri muuta tekemistä kuin
+katsella rahvaan ja varsinkin poikain liikkeitä. Samalla tavalla
+kävelivät tuttavat ja saman kylän pojatkin. Kun pojat ja tytöt
+sattuivat yhteen, niin he ensin tehtyään hyvän päivän alkoivat pyytää
+toisiltaan tuomisia. Siinä sitten tehtiin selkoa ja tingittiin,
+kumpaistenko vuoro nyt on olla antajana, joko poikain tahi tyttöjen,
+ja muisteltiin tarkoin, kumpaisetko viime vuonna olivat anojina ja
+kumpaiset antajina. Vihdoin, kun asiasta päästiin perille, antoivat
+ne, joiden vuoro oli antaa. Mutta tavallisesti kävi niin, että vaikka
+tytöt panivat alkuun namusten antamisen, niin pojat ne kumminkin
+enemmän antoivat.
+
+-- Jos te näytätte näppiänne, niin me keikautamme keppiämme, oli
+pojilla tapana sanoa ja niin se enemmiten tapahtuikin. Tyttöjen
+vähäisiin antamiin vastasivat pojat runsaalla mitalla. Tällä tavoin
+useat, varsinkin komeimmat ja varakkaampain tyttäret, saivat tuomisia
+niin paljon, että kotiin tultuaan tekivät niistä vehnäsmöllyä
+(mureketta) varistetun maidon sekaan, jota sitten suurena herkkuna
+nautittiin, vieläpä annettiin toisillekin naisille ja lapsille syödä.
+
+Junnolan Martti tuli toisten Junnolan poikain kanssa Niemelän
+tyttöjen luo ja alkoi pyytää tytöiltä tuomisia. Toiset tytöt
+antoivat, mutta Kaisa ei antanut Martille, vaikka toisille pojille
+antoi. Se harmitti Marttia. Kun Martti toisten poikain keralla
+jakeli toisille tytöille, niin Kaisa otti muilta pojilta, vaan kun
+hän huomasi, että Martti aikoo hänelle tarjota, hän kääntyi selin
+Marttiin. Martti seisoi siinä vähän aikaa nolona. Vihdoin hän nykäisi
+Kaisaa ja tarjoten tuomisia sanoi:
+
+-- Maksaako teikäläisen ottaa meikäläiseltä tuomisia?
+
+-- Enhän minä ole velkapää teiltä tuomisia ottamaan, kun en
+antanutkaan, vastasi Kaisa pönäkästi.
+
+-- Ei tässä nyt ole kysymystä velan maksamisesta eikä velaksi
+antamisesta, vaan jos lahjana tahtoisit ottaa, kun Martti niin
+halukkaasti tarjoaa, sanoi Riikosen Olli.
+
+Niemelän Sohvi, joka seisoi Kaisan vieressä, nykäisi Kaisaa, joka
+vihdoin otti Martin tuomiset, mutta ei pistänyt sitä nyyttiinsä,
+niin kuin toisten poikain antimia, mutta piti ne kädessään. Junnolan
+poikain poistuttua antoi Kaisa Martin tuomiset sivu kulkevalle
+koiralle.
+
+-- Voi sinua kunnotonta tyttöä, kun koiralle annoit Martin tuomiset.
+Olisit ne ennen antanut minulle, sanoi Sohvi nuhdellen Kaisaa.
+
+-- Sitä vajaa vielä tässä olet, että Junnolan Marttiin rakastuisit.
+Etkös tiedä, että Junnolaiset ovat suuria noitia, ja kuka tietää
+mitä konstia Martti on tehnyt; ei hän turhan vuoksi minulle niin
+tuomisiansa tyrkyttänyt, vaikka aivan selvästi näki, etten minä hänen
+tuomisistaan välitä, vastasi Kaisa.
+
+-- Etpäs sinä pelännyt Lippolan Juhanan noitumista, kun hänen
+antamansa tuomiset söit paikalla, kun vain sait näppiisi, sanoi
+Mäkelän Vappu.
+
+-- Eiväthän Lippolaiset olekaan noitia ja sen vähemmin Juhana; kyllä
+sen tietävät kaikki ihmiset, vastasi Kaisa.
+
+-- Eihän Kaisan tarvitse pelätä Lippolan Juhanan rakastuttamista;
+onhan hän ilmankin jo Juhanaan rakastunut silmittömästi. Eihän koko
+maailmassa ole Kaisan mielestä kukaan niin hyvä kuin Lippolan Juhana,
+sanoi Lahtelan Liisa vähän närkästyneenä.
+
+-- Eikä olekaan, vastasi Kaisa sellaisella äänenpainolla, josta
+leikki oli kaukana.
+
+Kirkkomäellä kihajivat ihmiset niinkuin muuraiset pesässään. Muutamat
+miehet, jotka tahtoivat loitompaa silmäillä väen kihinää, menivät
+laina-aitan kummulle katselemaan, kuinka ihmisiä juhlapuvuissa
+riensi kirkolle ja ennen tulleet joko kävelivät, tekivät kauppoja
+tahi muuten puhelivat, sillä aikaa kun uutta väkeä ajoi maantietä
+myöten kelloissa ja kulkusissa kirkolle. Niiden joukossa,
+jotka aittakummulta väkijoukkoa katselivat, oli pitäjän vanha
+koulumestarikin, joka tarinoitsi vanhain miesten kanssa.
+
+-- Eikö koulumestari tietäisi kertoa, mistä kokouspyhät ovat saaneet
+alkunsa ja minkä tähden niitä vietetään? kysyi Mustakulkkulan Jermo.
+
+-- Totta kaiketi minun tulee sen verran entisyyttä tietää, kun olen
+seurakunnan opettaja. Jos vain haluttaa teidän kuulla, niin minä
+kerron asian aivan alusta, vastasi koulumestari:
+
+Ukot siirtyivät lähemmä ja koulumestari alkoi kertoa:
+
+-- Niin kuin tiedetään, ovat useimmat meidän vanhat kirkkomme
+rakennetut katolilaisen uskon aikana, jolloin oli tapana uusi kirkko
+pyhittää jollekin entiselle pyhimykselle, jota siten pidettiin kirkon
+suojeluspyhimyksenä eli haltiana. Niinpä esim. Jääsken kirkko oli
+pyhitetty Pyhälle Pietarille, josta syystä tuonnoiseen aikaan ja
+ehkäpä vielä näinäkin aikoina jotkut vanhat kutsuivatkin Jääsken
+kirkkoa Pietarin kirkoksi. Antrean kirkko oli pyhitetty Pyhälle
+Andreakselle, josta syystä ruotsalaiset vielä nytkin sanovat Sanct
+Andrae socken. Ruokolahden ja Johanneksen kirkot oli pyhitetty
+Pyhälle Johannekselle, joista edellinen P. Johannes Kastajalle,
+vaan jälkimmäistä en varmaan tiedä, oliko se nimitetty Kastaja vai
+Apostoli Johannekselle, sen vain tiedän että sen nimi oli yhteen
+aikaan Kakki. Rautjärven kirkko oli pyhitetty Neitsyt Marialle,
+Sakkolan P. Mikaelille ja Muolaa Pyhälle ristille.
+
+Kun senaikuisen kansan uskon mukaan oli oma haltiansa metsällä,
+vedellä, karjalla, maalla, kartanolla ym., niin kansa uskoi, että
+kirkollakin oli oma haltiansa. Siis se pyhimys, jolle kirkko oli
+pyhitetty, oli kirkon haltia. Niin muodoin olivat kirkonhaltiat joko
+mies- tahi naispuolisia, sen mukaan aina, kumpainenko sukupuoli
+oli sen suojeluspyhimyksenä. -- Varmuudella en tiedä, kuka Ilmein
+kirkolla lienee ollut suojeluspyhimyksenä, mutta sen haltiana kuuluu
+olleen vanha piika. Sen on muka moni poppamies nähnyt! --
+
+Kaikkien niiden monien pyhien joukossa, joita katolinen kirkko
+vuosittain viettää, on kirkkopyhä myöskin suuressa arvossa. Sitä
+vietetään aina sinä päivänä, milloin kunkin kirkon suojeluspyhän
+nimipäivä sattuu olemaan almakkaan (almanakkaan) tahi kirkkoisien
+kirjoihin merkittynä, pitämättä lukua, sattuuko vietettävä kirkkopyhä
+sunnuntaiksi tahi arkioksi. Niin kuin jo mainitsin, ovat useimmat
+meidän vanhat kirkkomme rakennetut katolisen uskonnon aikana ja
+siitä syystä niissä vietettiin kirkkopyhiäkin. Niinpä esim. Jääsken
+kirkkopyhä oli Pietarin päivänä 29. p. kesäkuuta, Ruokolahden
+juhannuksena 24. p. samaa kuuta, Rautjärven Maarian etsikkopäivänä
+2. p. heinäkuuta ja Antrean P. Andreaksen päivänä 30. p. marraskuuta
+jne. Niissä seurakunnissa, joissa kirkkopyhää vietettiin
+kesäiseen aikaan, oli kirkko koristettu koivuilla, lehdeksillä ja
+köynnöksillä. Papit toimittivat jumalanpalveluksen juhlapuvussa.
+Kirkkopyhää pidettiin niin suurena juhlana, että sinne kokoontui
+omasta seurakunnasta ken vain kynnelle kykeni sekä vieraistakin
+seurakunnista paljon kansaa.
+
+Siihen aikaan, kun kansaa oli vähemmän, maa harvempaan asuttu ja
+tiet ja kulkuneuvot olivat huonommat, joten kansalla oli harvemmin
+tilaisuutta yhteen kokoontua, niin ne harvat tilaisuudet, jotka
+antoivat aihetta kansan kokoutumiselle, käytettiin hyväksi ja
+kirkollisen hartauden edessä toimitettiin myös maallisia asioita.
+Niinpä kirkkopyhinäkin, jos ne eivät vain sattuneet sunnuntaiksi,
+toimitettiin yhtä ja toista kaupantekoa, vaihdettiin hevosia,
+ostettiin ja myytiin maantuotteita, käsiteoksia, makeisia ym.
+
+Ettei tällaisissa tilaisuuksissa lemmen seikkojakaan unehutettu, oli
+aivan luonnollista; sillä niin hyvin meno- kuin tulomatkoilla sekä
+itse juhla-aikanakin yhtyivät pojat ja tytöt yhteen seuraan, jossa
+usein lempi nousi liehumaan, kunnia kukoistamaan.
+
+Entiseen aikaan kuuluivat kirkkopyhät olleen kosioimispyhien aika.
+-- Tarkempien tietojen mukaan on Pärttylin päivä ollut tamppaamisen
+päivä eli tuppijuhla, sillä silloin aloitettiin naimiskaupat.
+-- Silloin tyttö käveli jonkun nuorikon, kaason, kanssa ympäri
+kirkkomäkeä. Tytöllä oli vyö vyöllä, ja siinä oli selän takana tuppi.
+Kävellessä hyräili kaaso kuuluvalla äänellä:
+
+    Tyttö on tupelle tullut,
+    neito varrelle valunut:
+    ken tahtoo, niin tampatkoon.
+
+Muutamat kaasot hyräilivät:
+
+    Ken tahtoo tampata,
+    täll tytöll on tyhjä tuppi.
+
+Poikamies, joka tyttöä mieli morsiamekseen, pisti uuden tammipäisen
+veitsen tytön tyhjään tuppeen. Kaaso oli varoillaan ja katsoi kuka
+tamppaaja oli. Jos sulhanen oli mielen mukainen, niin annettiin
+veitsen olla tupessa, jos ei ollut mieleinen, niin kaaso korjasi
+veitsen, joten tuppi jäi uudelleen tyhjäksi, tampattavaksi, ja
+toinen sulho sai tampata. Kotiin päästyä pisti kaaso veitsen tuvan
+oven sisäpuoliseen kamanaan. Viikon varrella jonakin yönä kävi
+tamppaajapoika tytön oven kamaan tarkastamassa. Jos hän huomasi
+siinä veitsensä, hän otti sen sukkelaan pois ja meni kotiinsa. Jos
+taasen ei veitsi ollut oven kamanassa, niin poika tiesi asiansa
+onnistuvan ja meni siis rohkealla mielellä lemmittynsä huoneeseen,
+jossa tuumittiin asiaan kuuluvista seikoista. Tästä tamppaamisesta
+on kirkkopyhä saanut nimen tuppijuhla. Tämä suitti olla käytännössä
+kaukaisessa muinaisuudessa; sillä eivät nykyisistä ihmisistä
+vanhimmatkaan enää muista tuppijuhlaa, vaan se on ainoastaan
+historiallisena kertomuksena kulkenut polvesta polveen. Sitä siis ei
+ole tällä yhdeksännellätoista vuosisadalla vietetty.
+
+Vihdoin Lutherin opin kansaan juurruttua jätettiin kirkkopyhien
+vietto kokonaan pois. Mutta mitkä tavat kerran kansaan perehtyvät
+ja saavat niin sanotun kansallisleiman, eivät ne hevillä kansan
+muistista katoa, eikä kansa ota niistä kohta luopuakseen. Niin
+on näiden kirkkopyhienkin laita. Kun kansa ei enää arkena saanut
+juhlilla käydä, niin se alkoi kulkea kirkkopyhän jälkeisenä
+sunnuntaina, niin kuin se tänä päivänäkin tekee. Ja kun kirkkopyhää
+ei enää vietetä, näitä pyhiä kutsutaan nyt kokouspyhiksi tahi
+kokoussunnuntaiksi, jolloin kansaa kokoontuu ei ainoastaan omasta
+mutta myös naapuriseurakunnista. Ja kun he sitten yhdessä joukossa
+kihisevät, niin sanotaan myös paikoin tätä pyhää kihupyhäksi.
+
+Kun koulumestari oli tämän kertonut, alettiin läpätä. Ensimmäisen
+läppäyksen kuultuaan nostivat miehet lakkiaan, naiset lyykistivät
+(notkistivat polviaan) ja siunasivat. Maalliset touhut ja toimet
+pysäytettiin ja ostokset pantiin kasaan. Sitten kansa riensi Herran
+huoneeseen, jossa pidettiin jumalanpalvelus.
+
+Kirkosta päästyä tehtiin vielä loput kaupoista. Ennen kuin
+pitkämatkaiset lähtivät vaivalloiselle kotimatkalle, he söivät
+päivällisaterian yhdessä sukulaistensa ja ystäväinsä kanssa.
+Kirkkoaidan viereen levitettiin hurstut tai useampikin, aina sen
+mukaan miten paljon atrioitsevia oli. Hurstuen päälle asetettiin
+ruoka, jona tavallisesti oli ruis- ja ohraleipää, piirakkaita,
+lehtikakkaroita (lehekkäitä), suolaa, kalaa ja voita. Kostukkeeksi
+ostettiin kirkkomäeltä joko katajamarja- taikka mallasolutta, jota
+tuohisista ropeista nautittiin. Pöytänä samoin kuin istuimenakin oli
+viheriä nurmi. Aterialle käydessään heittivät miehet lakit päästään.
+Kun kaikki olivat istautuneet ruuan ääreen ja hiljaisuudessa
+toimittaneet ruokasiunauksensa, jakeli isäntämies tahi hänen
+sijaisensa vanhemmille miehille suurusta (ruokaryyppyjä) ja emäntä
+tarjoeli vanhemmille naisille punaista eli siirapilla sekoitettua
+viinaa. Poikamiehille ja nuoremmille naisille ei tarjottu ollenkaan
+ruokaryyppyjä. Aterian päätyttyä lähetti kukin hiljaisuudessa kädet
+ristissä kiitoksensa kaikkein lahjain antajalle. Ruualta noustua
+kiitettiin isäntää ja emäntää.
+
+Sitten jätettiin jäähyväiset sukulaisille ja tuttaville, koottiin
+kampsut ja lähdettiin taivaltamaan kotiin, ken hevosella, ken
+jalkaisin, ken veneellä, jokainen sillä tavalla kuin oli tullutkin
+tahi miten vain paraiten soveltui. Paluumatkalla pojat kannattivat
+tyttöjä tarakassaan samoin kuin kirkolle mennessäkin. Tievarsilla
+olevien kylien kotoväki varustausi katsomaan kirkkomiehiä. Heitä
+halutti nähdä kuka poika ketäkin tyttöä kannatti. Kun jahtivoudin
+emäntä näki poikansa tarakassa koulumestarin piian, hän sanoi:
+
+-- Kyllä on kaunis, mutta on halpa.
+
+Sunnuntai-iltapuoli kului kertomalla päivän tapauksia, ja mitä
+kaikkea kirkkomiehet olivat joko nähneet tahi kuulleet, sen he
+kertoivat kotoväelle.
+
+
+
+
+Heinäaika
+
+
+    Sisältö: Heinäaseiden korjaus. Heinänteko. Atrioiminen. Pieleksen
+    teko. Paimenten päästäjät. Lippolan Juhanan ja Niemelän Kaisan
+    keskustelu. Mehiläispesä. Mehiläisten lumoaminen.
+
+-- Koska ensi torstaina on apostolien jakopäivä, silloin on
+aloitettava heinänteko, niin kuin vanhuudestaan on tapana ollut,
+siksi saatte varustella siihen tarvittavat työaseet reilaan;
+ukko-Lauri käyköön kysymässä sepältä milloin hän joutaa meille
+viikatteita takomaan, sanoi Niemelän isäntä pereelleen eräänä
+maanantaiaamuna murkinaa syödessä.
+
+Heti murkinan perästä kävi ukko-Lauri sepän puheille ja sieltä
+palattuaan hän kertoi sepän luvanneen pajavuoron huomenna.
+
+Rekikatoksen orsilta ottivat pojat haravat esille ja katselivat,
+olivatko ne reilassa. Katkenneiden piitten sijaan pantiin uudet piit
+kuivatusta pihlajasta. Uusien haravain selkäimet tehtiin tuoreesta
+koivusta, johon poltinoralla kaivettiin piitten reiät. Piitten päihin
+tehtiin pienet nuput, jotka pistettiin tervassa ja sitten iskettiin
+reikään paikoilleen. Haapapuusta valmistettiin haravain varret.
+Punamulta- ja tervasekoituksella voideltiin haravain selkäimet.
+
+Seuraavana päivänä käski Mauno-setä poikia noutamaan romuhuoneen
+ylisiltä viikatteet tupaan, jossa niitä vanhemmat miehet
+tarkastelivat, mitä oli pajaan vietävä ja mitä kotona korjattava.
+Pajaan vietävät purettiin niteistään ja sidottiin tuohella yhteen.
+Paksuimmat viikatteet kallittiin (taottiin hienommaksi) ja karaistiin
+uudestaan; hienompia viikatteita joko karaistiin tahi tahkottiin.
+Uusia viikatteita tehtiin tarpeen mukaan. Jokaisessa viikatteessa
+piti olla säppi. Mauno-setä vei viikatteet pajaan ja Yrjö kantoi
+sinne sysisäkin perästä. Ruoka-aikana tuli seppä Niemelään syömään ja
+juomaan.
+
+Mauno-setä ja ukko-Lauri olivat varustaneet koko joukon uusia
+viikatteen varsia, sekä yksi- että kaksipolvisia. Niitä
+nuoremmat miehet valmistelivat ja silittelivät lasipalasilla ja
+kangaskortteilla. Tuomisilla niveillä nidottiin viikatteen terä
+varteen. Vanhemmat miehet muistuttivat nuoremmille, jotta viikatteen
+kärjen pitää oleman varren polven ja ponnen kanssa yhtä suuntaa
+ja etän pitää oleman kolmasosa terän pituudesta. -- Että-nimellä
+kutsuttiin sitä pituutta joka on viikatteen kammin ja kärjen välillä,
+kun varren ponnesta mitataan korkeutta. -- Jos että on enempi tahi
+vähempi, niin se ei ole kunnollisesti varressa. Jos että tulee
+enempi, niin viikate haukkaa liian paljon, jos taas että on liian
+vähän, niin se haukkaa liian vähän.
+
+Seuraavana aamuna läksi Niemelän työkuntoinen perhe heinäntekoon
+Kuunjoen niitylle, ainoastaan emännät, paimenet ja lapset jätettiin
+kotiin. Emännät laskivat maitoa laskut täyteen, panivat leivät,
+silakat (suolakalat) ja voiaskin säkkiin, sierat ja kovasimet pani
+Mauno-setä tuohikonttiin ja otti sen olallensa. Miehet ottivat
+maitolaskut ja naiset kantoivat eväspussia. Tytöt panivat käsityönsä
+nyytille, jotka he kantoivat käsivarressaan, ja käsissään heillä
+oli neulominen, jota he kävellessään tekivät. Toiset naiset tekivät
+joko virsua tahi tohvelia tiellä kävellessään. Ne vaimot, joilla oli
+imeviä lapsia, kantoivat niitä selässään palttinaisessa hurstissa,
+jonka yli hurstut oli levitetty. Ne miehet, joilla ei ollut eväiden
+kantamista, kantoivat työaseita.
+
+Työmaalle päästyään naiset sitoivat lastensa hurstit aidakseen,
+jonka toinen pää pistettiin heinäladon seinän rakoon ja toinen pää
+haarukkaiseen puuhun, joka kiinnitettiin maahan. Maitolaskut ja
+evässäkit laskettiin ladon pohjoispuolelle seinän viereen. Likoiksi
+tuodut lapset tuudittivat pienokaisten hursteja.
+
+Sitten istausi työväki heinäladon eteen. Mauno-setä otti hihialtaan
+ladon seinän alta ja käski Kaisan noutaa sillä vettä joesta. Sen
+saatuaan alkoivat miehet hioa viikatteita ensin sieralla ja sitten
+kovasimella. Naiset tekivät sillä aikaa käsitöitä. Oman viikatteensa
+teräväksi saatuaan kokosi Mauno-setä vasemmalla kädellään hiuksensa
+päälaellensa ja otti oikeaan käteensä viikatteen, jolla hän leikkasi
+hiuksensa poikki. Se oli merkki, että nyt oli heinän niitto
+aloitettava.
+
+Yrjö niitti eellimmäisenä halki koko suuren niityn. Kahden puolen
+hänen jälkiänsä seurasivat toiset. Mari-täti piti niittäessään
+jalkansa niin hajallaan, että hänen ylispaitansa oli pingoituksessa
+niin kuin purje. Tälle toiset nauroivat ja ilkamoivat.
+
+Ensimmäinen päivä täytyi kokonaan niittää, kun ei ollut luokoa
+vedettävänä. Iltarupeamalla vedettiin aamullinen luoko karheille ja
+tehtiin ruoille. Nuorempi väki reki rakoja, joita vanhemmat kantoivat
+ladon läheisyyteen. Kun luoko oli rukoloilla sanoi Mauno-setä:
+
+-- Mikä on raolla, se on reellä, vaan karheella on kahden jako.
+
+Ensimmäisenä heinäntekopäivänä, kun alettiin murkinalle käydä,
+kävi Mauno-setä lehdossa kiskomassa tuohilevyjä ja teki suuresta
+levystä ruokaropeen ja pienemmistä levyistä teki jokainen itselleen
+lipin. Naiset tekivät ropeeseen leipämurekkeita, möllyä, jonka
+päälle kaadettiin laskusta maitoa ja jota lipillä syötiin. Sitten
+syötiin silakka maidon kanssa ja vihdoin voileipää suilliseksi
+(päällysruuaksi). Muutamat miehistä söivät hatut päässä, ja muutamat
+paljain päin. Hatun asemesta oli toisilla tuohinauha sidottuna
+pään ympäri, jottei tuuli saanut pörhötellä hiuksia silmille.
+Ladon ovi oli syödessä pöytänä, jonka ympärillä heinäväki istui
+nurmella. Aterian päätyttyä korjattiin eväät säkkiin ja tuohiset
+astiat korjattiin siimekkeeseen, jottei auringon paiste saanut
+tuohia käpristellä. Päivänpaisteella kun syötiin maitoa ja leipää,
+viskattiin pieni leipäpala maitoastiaan, jottei "päivä laula maitoa".
+Kun syömään ruvetessa maitoa laskusta kaadettiin joko ropeeseen
+tahi kappaan, niin kierrettiin veitsellä kolme kertaa myötäpäivään
+maitoastian ympäri ja loitsittiin:
+
+    Teen, teen taikaa,
+    panen kempill aitaa,
+    ilman kempin keksimättä,
+    kampiaisen katsomatta.
+    Älä kemppi kiepsahtele,
+    hytykäinen hyppäele
+    tämän aitasen ylitse,
+    tämän aitasen alatse,
+    lennä leino lehtomaille,
+    räpäköite rahkasoille,
+    älä ropehen romahda,
+    älä kappaseen kavahda.
+
+Sitten pistettiin veitsi joko kapan vanteeseen tahi ropeen lutaan.
+
+Ne heinät, jotka eivät latoon mahtuneet, pantiin pielekseen, jonka
+pohjalle alusvaajain väliin levitettiin lehdeksiä. Jokaiseen korvaan
+(puuväliin) pantiin tavallisesti kaksikymmentä rukoa (saattoa). Tuet
+laitettiin pieleksen kupeisiin kaatumisen varalle ja tuuliaiset
+vitsakset pieleksen päälle.
+
+Eräänä kauniina päivänä, kun heinäkuun aurinko täydellä loistollaan
+paistoi viheriöitsevälle maanpinnalle, istui Niemelän heinäväki
+Kuunjoen niityllä ladon kupeella siimeksessä murkinalla. Syötyään
+he turvistuivat yksi toisensa perästä makaamaan, ken latoon, ken
+ulkopuolelle. Pojat koettelivat hiukan aikaa hauskoja juttuja
+haastella, vaan pianpa hekin vaipuivat unen suloiseen helmaan. Tytöt
+ruuan korjattuaan istausivat ladon taakse ompelemaan.
+
+-- Kaisa, kehtaatko sinä kasapaidoiksesi laittaa tekokaulukset, juuri
+kuin makkarakaulukset eivät välttäisi? kysyi Anni istuessaan.
+
+-- Minä teen kaikki aivan säntiileen; en viitsi huonoa työtä
+katsella, vastasi Kaisa.
+
+-- Tee sitten niin kuin tahdot, mutta minä käyn köllälleni, eikä
+minulla mitään kiirua ole, kun en vielä tänä syksynä toivikiksi tule,
+sanoi Anni ja kävi makaamaan.
+
+Kun Kaisa oli vähän aikaa siinä istunut, hiipi latoa lähellä olevasta
+varvikosta Lippolan Juhana esille, tuli Kaisan luoksen ja teki hyvää
+päivää kuiskaamalla. Kuiskaamalla vastasi Kaisa tervehdykseen ja
+kysäisi:
+
+-- Mistä ihmeeltä sinä tähän sirahdit?
+
+-- Minä istuin tuossa lehdikossa koko sen ajan kun te syödä letusitte
+ja odottelin siksi, kunnes teidän väki vaipui unen valtaan, ja sitten
+hiivin esille, vastasi Juhana. Kuulehan Kaisa kulta! minä kävin tällä
+viikolla Viipurissa ja toin tuomisia sinulle, vaan en tiedä missä ja
+milloin minä saisin tilaisuuden ne sinulle antaa.
+
+-- Anna nyt, pyysi Kaisa.
+
+-- En osannut ottaa niitä kerralleni, kun en varmaan tiennyt teidän
+täällä olevan, vaan tulin kumminkin ikävissäni tänne tarkastamaan,
+oletteko vielä täällä vai ette, vastasi Juhana.
+
+Saatuaan neuvon ensi sunnuntaina, kun Kaisa ja Anni aikoivat paimenia
+päästää, toinen lammas- ja toinen lehmipaimenia, tulla Hepoharjulle
+mielitiettyänsä tapaamaan Juhana poistui samalle ilmansuunnalle,
+josta oli tullutkin.
+
+Seuraavana sunnuntaiaamuna ani varhain menivät Niemelän tytöt
+paimeneen, niin kuin olivat viikon varrella luvanneet. Kaisa seurasi
+lehmäkarjaa mäkilöillä, vaan Anni oleskeli lampainensa nuorilla
+alavilla ahoilla. Kaisa poimi mäkien rinteiltä kypsiä mansikoita ison
+ropeellisen, jotka hän vei Hepoharjulle ja kätki sinne tuuhean männyn
+juurelle. Vielä hän kerkesi poimia sipullisen kotiin viedäkseen. Anni
+sai myöskin pienen supullisen suurella ahkeruudella kootuksi. Yhdessä
+sitten tultiin kotiin.
+
+-- Tuossakos sinun marjasi ovatkin kaikki, kysäisi Anni, nähdessään
+Kaisan sipun.
+
+-- Onhan näitä tässäkin, vastasi Kaisa eikä tehnyt sen enempää selkoa.
+
+-- Et usko, Kaisa hyvä, miten ikävää on lammasten paimentaminen,
+valitteli Anni. Kun kuulin lehmäpaimenien mäkilöillä huhuilevan, niin
+oikein minua tuskautti näiden läkkisilmäin orjallinen silmälläpito,
+jota vastoin hevos- ja lehmäpaimenet ovat niin kuin vapaat.
+Ikävissäni juohtui mieleeni vanha runo ja minä lauloin:
+
+    Hihoh, hohoh, hevospaimen,
+    liilon, loilon, lehmäpaimen,
+    lippo lappo lammaspaimen,
+    vaivainen vasikanpaimen,
+    lapsenlikka vaivaisempi.
+
+Murkinalta, kun eläimet menivät metsään, seurasivat paimenet perästä.
+Lammaspaimenet syöttelivät lampaitansa nuorilla ahoilla, vaan
+lehmäpaimenet oleskelivat mäillä lehmäin kellon kuuluvilla.
+
+Kaisa erkani toisista paimenista ja meni Hepoharjulle, niin kuin
+oli Lippolan Juhanalle luvannut. Siellä hän istui mättäälle, otti
+virsikirjan eväspussistaan ja alkoi ääneensä lukea päivän epistolaa
+ja evankeliumia.
+
+Juhana, joka jo aikaa ennen oli saapunut määräpaikalle, katseli salaa
+tuuhean puunjuurelta ihanaa neitoa siksi, kunnes tämä oli lopettanut
+lukunsa. Sitten hän astui esille ja teki hyvää päivää.
+
+Hauskan hetken rakastuneet tässä saivat viettää, mutta se loppui,
+kuten tällaiset tilaisuudet tavallisestikin, ennen aikojaan; he
+ennättivät kuitenkin lausua toisilleen huoliaan, kun pelkäsivät että
+Kaisan suku panisi heidän liittoansa vastaan. Mutta kun toisten
+paimenten ääni alkoi kuulua ensin edempänä ja sitten likempänä, Kaisa
+sanoi hätäisesti:
+
+-- Ai, ai, ne ovat toiset paimenet, jotka etsivät minua. Pakene hyvä
+Juhana sukkelaan, ne ovat jo kohtsillään täällä. Muista nyt minua ja
+älä unhota, mitä olet luvannut.
+
+Juhana puristi armaansa kättä jäähyväisiksi ja lausui:
+
+    En mä sua, Kaisa kulta,
+    taida koskaan unhottaa,
+    enkä toisten tyttöin päälle
+    taida koskaan katsahtaa.
+    Sinussa mun sydämeni
+    kiinni riippuu ainiaan,
+    sinuapa ainoata
+    minä aina rakastan.
+
+Sillä puhein otti Juhana marjaropeensa, jonka Kaisa oli hänelle
+varustanut, ja kiiruhti kotiinsa. Pian olivat toiset paimenet Kaisan
+luona ja sanoivat:
+
+-- Me olemme sinua etsineet niinkuin tinaa tuhkasta; ja sinä oletkin
+täällä aivan yksinäsi.
+
+-- Niin, tännehän sitä minun piti tulla, kun lehmäni tulivat tänne.
+Olisihan tuo vähän häpeätä, jos ei näin iso paimen saisi iltasella
+lehmiä kotiin, vastasi Kaisa.
+
+-- Kotiinhan mekin aiomme saada lehmämme, vaikka emme niiden hännän
+juuressa koko päivää kyki, vastasivat toiset paimenet.
+
+Siihen loppui nuhteleminen. Sitten pakinoitiin minkä mitäkin ja
+välistä huhuiltiin ja kuunneltiin lehmien kelloja.
+
+Illansuussa ajettiin karja kotiin. Kotimäen rinteellä tulivat kylän
+pojat vastaan katsomaan oliko paimenilla marjoja. Muutamilla oli
+vähän ja niistä he antoivat pojille.
+
+Eräänä päivänä, kun Niemelän heinäväki oli kotiniityllä heinää
+lyömässä (niittämässä), sattui Sohvi löytämään mehiläispesän eräästä
+mättäästä. Hän ilmoitti heti löytönsä toisille heinän tekijöille. Kun
+Mari-täti sai sen kuulla, hän sanoi:
+
+-- Älkää pöyhöttäkö mehiläispesää, ennen kuin minä joudun lumoamaan
+mehiläiset, muuten ne purevat teidät.
+
+Sen sanottuaan hän tuli ja kiersi viikatteella yhdeksän kertaa
+mehiläispesän ympäri ja loitsi:
+
+    Mehiläinen mesilintu,
+    simasiipi, suu hunaja,
+    joka kukissa kuherrat,
+    heinän päissä heiluelet:
+    anna mulle antimesi
+    pesästäsi pienoisesta.
+    Älä nyt nouse korkealle,
+    älä polvia ylemmä.
+    Tunge turpehen nenäsi,
+    paina pääsi mättähäsen.
+    Pure puuta, pure maata,
+    pistä pieniä kiviä,
+    älä ihmisen ihoa,
+    hipeätä hievahuta!
+    Heitä viitahan vihasi,
+    haon alle haikeasi,
+    kanervahan katkerasi,
+    korpehen kovat panosi,
+    suomutahan muut mujusi,
+    kaskeksehen kannuksesi.
+    Jos on tahtoa tapella,
+    aikomusta ammuskella:
+    tokkiloikaa toisianne,
+    kihlajakaa keskenänne;
+    vaan ei vaivaista minua,
+    emon kantamaa kavetta,
+    äidin tuomoa tytärtä.
+
+Sitten Mari-täti kohotti viikatteella mätästä ja veti sieltä esille
+mehiläispesän. Mehiläisistä joku lensi pois, vaan useimmat jäivät
+pesäpaikalleen surajamaan. Saaliinsa Mari-täti vei ladon luokse,
+jonne koko heinäväki kokoontui. Mari-täti jakeli naisille ja pojille
+hunajaleipää ja mesikannusia sikäli kuin niitä ylettyi. Suurella
+halulla niitä nautittiin ja ihmeteltiin Mari-tädin taitoa, joka osasi
+niin lumota mehiläiset, etteivät ne purreet, vaikka heiltä pesä pois
+otettiin.
+
+
+
+
+Talkoot
+
+
+    Sisältö: Niemeläisten lähtö talkooseen. Talkooväen tulo
+    Lippolaan. Juhanan huone. Kuhilaan teko ja sen loitsiminen.
+    Metsähalmeen leikkuu. Päivällinen. Nälän karkoittaminen.
+    Talkoonjuonti. Voimain koetus. Talkoosta lähtö. Keskustelua.
+
+Eräänä perjantaina rukiinleikkuun aikana sanoi Niemelän lautamies
+murkinaa syödessään perheellensä:
+
+-- Kun Lippolassa on vähän työväkeä, niin sanoi kirkonmies pitävänsä
+leikkuutalkoot huomenna ja kutsui minua talkooseen niin monen
+hengen kanssa, kuin vain suinkin meiltä joutaa. Olen ajatellut
+kuulla kutsumusta ja ottaa mukaani Annin ja Kaisan. Nuoret saavat
+leikata, vaan minä, jolla on jäykkä selkä, en viitsi viedä sirppiä
+kerallenikaan; teenhän kuhilaita, jos niin tarvitaan. Kirkkomurkinain
+aikana olkaa valmiit. Muistatteko?
+
+-- Muistamme kyllä, vastasi Anni.
+
+Kaisa punastui eikä puhunut mitään kenellekään.
+
+-- Ai kuin hauskaa, kun pääsemme talkooseen, sanoi Anni Kaisalle, kun
+he olivat kahden kesken. Sinä pääset omintaiten katsomaan itsellesi
+kehräpuun sijaa, vai mitäs tuumaat?
+
+-- Joshan sinä katsonet itsellesi, vastasi Kaisa. Etkö muista,
+että Junnolan pohatta on uhannut tulla minua kosioimaan; siellä
+siis lienee minun kehräpuun sijani, ja sinä saat katsoa Lippolasta
+kehräpuun sijaa itsellesi.
+
+-- Jos minä totta puhuen valita saisin, niin en minä menisi mihinkään
+niin mielelläni kuin Lippolaan. Siellä kuuluu olevan Juhanalla niin
+kaunis huonekin, ettei koko näissä paikoin ole sellaista. Ja entäs
+sulhanen itse: eihän koko Junnolan talo Martteineen ja kaikkine
+aarteineen maksa sellaista miestä kuin Juhana on, sanoi Anni
+vilkkaasti.
+
+-- Vai niin, huokasi Kaisa. Mitäs meidän tyttöriepujen auttaa
+aatteleminen niin eli näin, täytyy vain tehdä mitä käsketään; sillä
+käydä käsketyn pitää.
+
+Tätä sanoessaan koetteli Kaisa hymyillä, vaikka hänen silmänsä vettä
+kiersivät, ja hän kiiruhti huoneeseensa. Pelko että hänen pitäisi
+iäkseen luopua Juhanasta saavutti hänet niin, että hänen täytyi itkeä
+kylliksensä. Sitten hän rauhoittui taas ja oli iloinen niin kuin
+ennenkin.
+
+Lauantaiaamuna kokoontui koko Niemelän kylän nuoriso lautamiehen
+taloon pyhäpäiväisissä vaatteissa ja sirpit olalla. He olivat kaikki
+talkooseen menossa Lippolaan. Lautamies itse käveli ulos ja sisään
+hyräillen. Vihdoin hän sanoi:
+
+-- Ja nyt sitä lähdetään. Ja niin lähdettiinkin.
+
+Tultuansa talkootaloon annettiin Niemeläisille, samaten kuin
+muillekin vieraille, ensin kahvia ja sitten ruokaa suuruspalaksi.
+Vanhemmille tarjosi talon isäntä ruokaryypyt, vaan ei nuorille.
+Suuruksen perästä meni talkoorahvas ruispellolle leikkaamaan sikäli,
+kuinka kukin joutui ja kerkesi. Tällä tavoin karttui suuri joukko
+leikkaajia. Ylinnä eli oikealla puolella leikkasivat tytöt, heidän
+vieressään pojat, sitten vaimoväki ja vihdoin miehet alinna. Väliin
+sattuivat pojat ja tytöt kilvan leikkaamaan ja sitten vasta työ
+joutui. Pojat koettelivat tehdä tytöille saarta ja samoin tytöt
+pojille. Joskus se onnistui, joskus ei. Niemelän lautamieskin teki
+pellolle lähtöä, vaan talon isäntä sanoi:
+
+-- Kas sinun, hyvä heimoseni, ei tarvitse tänä päivänä kättäsi
+työhön koukistaa. Ollaanhan me vanhukset, lökötellään miten tahansa;
+näyttäähän noita olevan nuorempiakin työvoimia tänne kokoontunut.
+Tule, veikkonen, katsomaan poikani uutta huonetta, niin saamme
+lojaksennella siellä uudessa sängyssä.
+
+-- Eihän, hyvä ystävä, työ herkkua ole, ja siksi en minä moneen
+vuoteen ole sitä paljon tavoitellutkaan. Jos työ olisi herkkua,
+niin herrathan sen tekisivät, eihän se talonpoikain tehtäväksi
+joutaisikaan, vastasi lautamies mennessään isännän perästä Juhanan
+huoneeseen.
+
+-- Kah, niinhän tämä on kuin kirkko, sanoi lautamies ihmetellen.
+Enpäs minä ennen ole mokomaa huonetta nähnyt, vaikka olen jo montakin
+huonetta saanut katsella manaamassa käydessäni.
+
+-- Otetaas, ystäväiseni, pikku naukut ja käydään sitten loikomaan,
+sanoi kirkonmies kaataessaan viinaa pulliin.
+
+-- No olkoonpas heimoseni onneksi saada uuteen komeaan huoneeseen
+mieluinen miniä, toivotti lautamies ja sitten ryyppäsi.
+
+-- Sen Jumala suokoon, vastasi kirkonmies. Niin, miniätä minä olen
+jo kehottanut poikaani aikoja sitten kotia tuomaan, vaan hän on
+vastannut morsiamensa olevan liian nuoren. Nyt tänä syksynä sanoi hän
+naivansa.
+
+-- Ei suinkaan, hyvä ystävä, sinun poikasi tarvitse pelätä rukkasia
+saavansa, kosikoon ketä tahansa. Tällaiseen taloon ja sellaiselle
+miehelle on tulijoita helma hampaissa, vaikka kokkapäitä kosioisis,
+sanoi lautamies katsellen huonetta joka puolelta aivan tarkkaan.
+
+-- Mitähän sinulla, hyvä heimo, olisi sanomista, jos minä laittaisin
+poikani sinun tytärtäsi kosioimaan? kysyi isäntä hymyillen. Täten
+uudistuisi meidän sukulaisuutemme, joka nyt on jo niin vanhettunut,
+etten minä ainakaan tiedä, miten me oikeastaan sukua olemme.
+Äitivainajani vain sanoi että me olemme vanhuudesta sukua ja ollaan
+ikimuistoisista ajoista käyty kestiä Niemelässä ja he meillä.
+
+-- Ei suinkaan, hyvä heimoseni, sukulaisuus estä meidän lapsia
+naimisiin menemästä, eikä sitä voi kukaan sanoa, ettei teidän Juhana
+ole meidän Kaisan vertainen. Ja saakoon kuka tahansa tyttärensä
+sinun pojallesi, niin huoletta saapi olla, että tytär on joutunut
+kunnon miehelle. Hamasta lapsuudesta asti on Juhana ollut meillä
+niin kuin oma lapsi, ei yhtään vieraampi; vaan olkoot naimiskaupat
+vielä päättämättä siksi, kunnes aika tulee. Sinä ymmärrät, mikä on
+mielipiteeni, vaikka en tahdo sitä nyt vielä aivan suoraan sanoa.
+Mutta hyvä heimo, onko Juhana yksin tämän huoneen rakentanut vai onko
+hän pitänyt nikkaria apunaan? virkkoi lautamies.
+
+-- Aivan yksin, ihan yksin alusta loppuun asti, vastasi isäntä. Niin
+kuin näet, hyvä heimo, on meillä uusi tupa tekeillä, johon Juhana
+on varustellut ikkunatarpeita. Hän näet aikoo tehdä ikkunat siihen,
+ettei tarvitse vieraille maksaa.
+
+-- Näppärä poika, näppärä poika, sanoi lautamies ja kävi sänkyyn.
+
+-- Lepäile sinä, hyvä ystävä, tässä, minä pistäyn pellolla katsomassa
+mitä siellä aikaan saadaan; samalla vien viinaa ukkomiehille,
+ikävähän niille tulee siellä ilman olla, sanoi talon isäntä ja läksi
+huoneesta.
+
+Ennen kuin kirkonmies ennätti lähteä pellolle, tuli Niemelän isäntä
+huoneesta ja sanoi:
+
+-- Ei se käykään laatuun, että minä täällä vuoteella venyn. Huono
+talkoomieshän minä olisin, jos en ehkä pellolla kävisi, ja sillä
+puhein hän läksi isännän kanssa pellolle.
+
+-- Kah, onhan täällä väkeä enemmän kuin minä luulinkaan, sanoi
+Niemelä. Johan nämä leikkaavat murkinalle asti koko tämän pellon;
+mitäs sinä, ystäväni, sitten teetät näin suurella rahvaalla?
+
+-- Ole, veli hopea, huoletta, ei työ lopu. Onhan meillä metsässä iso
+halme ruista ja vielä toinen pelto käsin koskematta, vastasi talon
+isäntä.
+
+-- Teillä onkin sitten enemmän ruista perheeseen nähden kuin meillä;
+tuota en minä olisi uskonut, ennen kuin nyt sain kuulla sen omasta
+suustasi, virkkoi Niemelä ihmetellen.
+
+-- Täytyyhän sitä olla, kun vierailla pitää töitä teettää ja tänä
+syksynä on pidettävä häät ja monenlaiset rehkajaiset, vastasi
+Lippolan kirkonmies.
+
+-- Niinhän se on, kun teillä on vähän työväkeä ja laajat
+viljelysmaat, sanoi lautamies. Vie sinä, veikkonen, vain ukoille
+viinaa, minä tässä sillä aikaa koettelen, muistanko enää kuhilasta
+kyhätä.
+
+Sillä aikaa kun talon isäntä tarjoili viinaa talkooväelle, teki
+lautamies kuhilaan, kiersi kolme kertaa sen ympäri kädellään ja
+lausui:
+
+    Aidan mä tähän asetan,
+    panen piirin pellolleni
+    variksille, varpusille
+    sekä muille lintusille,
+    ettei ruhjois rukiitani
+    eikä ottais ohriani,
+    karistaisi kaurojani,
+    veisi vehnäni jyviä!
+    Lentäkäätte lintuseni,
+    kiitäkäätte kiirehesti
+    tämän aitasen ylitse,
+    tämän pellon päällispuolin!
+    Josp on, laskeit lintu parka
+    tämän kuhilaan kuvalle,
+    tämän keon kielekkeelle,
+    niin sun saavuttaa satimet,
+    tinapallit paiskoavi
+    tahi kokko kohtoaapi,
+    havulintu havaitseepi:
+    lihas syöpi, luus pureepi,
+    höyhenesi höpsyttääpi!
+
+-- Anna, velikulta, kuhilasten teon olla ja lähdetään kartanoon
+lepäilemään, sanoi Lippolan isäntä Niemelän lautamiehelle tultuansa
+talkooväen luota. Näyttäähän täällä olevan työntekijöitä ilman
+meitäkin.
+
+Sillä puhein läksivät molemmat isännät kartanoon. Niitä näitä
+puhellessa, sanoi lautamies vihdoin:
+
+    Kuus on kiirettä kesällä
+    tämän ilman kannen alla:
+    yks on tarkka touonteko,
+    toinen helkkä heinänteko
+    kolmas ruku rukihilla,
+    neljäs ohran ylösotto,
+    viides kallis kauran niitto,
+    kuudes syksyrukiin kylvö.
+
+Sitten kutsuttiin talkooväki murkinalle. Syötyään töytäisivät pojat
+ja tytöt Juhanan huoneeseen. Kaisa ja Anni katsoivat vain ovelta;
+Kaisa etenkin silmäili tarkkaan huoneen sisustaa, vaikka koki
+näyttäytyä, niin kuin hän ei ensinkään olisi sitä kodikseen katsellut.
+
+-- Tulkaa sisään, Niemelän tytöt! kehottivat heitä toiset ja niin
+menivät hekin viimein huoneesen.
+
+Sillä aikaa kun nuoret pakinoivat Juhanan huoneessa, laittelivat
+vanhemmat naiset emännän johdolla eväitä; voita viillettiin askeihin,
+lihapaloja ja suolakalaa kerikkeihin -- kerike eli keriaski oli
+koivun tahi haavan pinnasta tehty pieni lipas --, maitoa laskuihin ja
+leipää torppasäkkeihin. Vanhemmat naiset ja miehet kantoivat eväitä,
+vaan nuoret pojat ja tytöt juoksivat edellä hoilaten, luikaten ja
+iloista rähinää pitäen. Niemelän lautamies jäi talonisännän kanssa
+kotiin, jossa isäntä näytteli heimollensa kaikki paikat tarkkaan.
+Lautamies ihastui erinomaittain siihen naastiuteen ja järjestykseen,
+joka Lippolassa oli, eikä sanonut missään muualla tavanneensa niin
+hyvää taloudenhoitoa kuin heimollansa.
+
+Talkooväki päästyään metsähalmeelle laski eväänsä aidanseipäihin
+ja teloihin sekä päällysvaatteensa aidalle. Laukkalan Martti,
+isännän lanko, joka toimitti isännän virkaa ja kantoi viinaputelit
+tuohikontissa metsähalmeelle, kehotti talkoorahvasta siivolla ja
+tarkkaan leikkaamaan, etteivät ristiinmennyssä rukiissa tähkäpäät
+katkeaisi. Kun oli muutama hetki leikattu, istahdettiin maahan selkää
+oikaisemaan, jolloin isännän sijainen tarjoili viinaa vanhemmille
+ihmisille. Nuori väki joi janonsa sammuttamiseksi laskusta harmaata
+eli vedellä sekoitettua maitoa.
+
+Päivällistä syötiin rasiksi jääneessä nurmikkomaassa, johon ruoka
+laitettiin hurstuitten päälle. -- Palamatonta paikkaa kaskessa,
+jota ei kynnetty eikä viljelty, kutsuttiin rasiksi. -- Syödessä
+lasketettiin kaikenlaista iloista leikkipuhetta ja pidettiin hauskaa
+elämää. Vähäsen aikaa pidettiin ruokalepoa ja sitten taas leikattiin
+rivakasti. Halmeen loppuun leikattuaan ja kuhilaat tehtyään
+tuli talkoorahvas ruokasijalle. Miehet ottivat hatut päästänsä,
+sijoittivat ne sirpin nenään, nostivat sirpit ylös ilmaan ja huusivat
+yhdestä suusta kaikki, johon huutoon naisetkin yhtyivät kädet
+pystyssä:
+
+Hoi, soi, soi, soi: mene nälkä Närhivuoreen, puute Petäjänmäelle,
+hoi, soi, soi, soi!
+
+Sitten otettiin kampsut keralle ja tultiin pellolle leikkaamaan.
+Lauantai-ilta kun oli, niin lakattiin työstä aikaisemmin. Illallisen
+jälkeen kylvettiin sauna ja sitten alkoi tavallinen talkoonjuonti.
+Nuoret menivät naapuritaloon tanssileikkiä pitämään, vaan vanhempi
+väki jäi talkootaloon.
+
+Isäntä kantoi pöytään viinaputelin, josta vanhemmat miehet tekivät
+norria ja ryyppivät. Kun viina oli kulmiin kavahtanut, niin käytiin
+voimia koettamaan voittosilla, väkikartun vedolla ja sormikoukulla.
+Savon Pietu, joka oli vahva sormikoukun vetäjä, pani sormensa
+koukkuun, meni pienen Pentin eteen ja sanoi uhkamielin:
+
+    Tuossa isäsi kiiskiä keittää,
+    konnan päätä kiehauttaa.
+
+Pentti pani sormensa Piedun koukkuun ja kiivas taistelu syntyi.
+Vihdoin voitti Pentti ja sanoi:
+
+    Ken uhaten sotaan menee,
+    se häpeällä haudataan.
+
+Nolona Pietu väistyi ja meni tallin luhtiin makaamaan. Vähitellen
+väsyivät vihdoin kaikki juopot, ken viinan vaikutuksesta, ken voimain
+liiallisesta ponnistuksesta. Tuvan lattialle tehtiin olkivuoteet ja
+siinä oteltiin unta aamuun asti.
+
+Sunnuntaiaamuna pidettiin rukoukset, juotiin kahvi ja syötiin
+murkina. Vieraat ottivat kiittäen jäähyväiset ja menivät ken
+kotiinsa, ken kirkkoon ja kuka mihinkin. Isännän pyynnöstä jäivät
+likeisimmät sukulaiset vielä Lippolaan pyhäpäiväksi. Myöskin Niemelän
+väki pyydettiin jäämään sinne.
+
+Sunnuntaiaamuna varhain kävi Juhana hakemassa isälleen nuoren
+hiirakkoruunan, jolla hänen isänsä Niemelän lautamiehen ajoi kirkolle.
+
+Kun murkinalehmät oli lypsetty, tytöt menivät Juhanan huoneeseen
+ja kävivät makaamaan uuteen sänkyyn. Kun Juhana arveli tyttöjen
+nukkuneen, hän meni myös huoneeseen ja sai puhutella morsiantaan
+muiden tyttöjen nukkuessa ja huomaamatta. Sormuksiakin silloin jo
+näytettiin ja nepä kyllä antoivat puheen ainetta. Vihdoin Juhana
+kysyi:
+
+-- Sanopa sirpukkaiseni, kuinka monta kosijaa arvelet itsellesi
+tulevan?
+
+-- Tuleehan niitä tietysti viidet, vaan tulkoon heitä vaikka sata,
+sinun minä kumminkin olen, vastasi Kaisa innokkaasti. Kyllä tiedän,
+että tulee kova kamppaus, kun koko meidän perhe paitsi äitiäni,
+Antti-veikkoani ja kenties Mauno-setää -- isäni mieltä en oikein
+tiedä -- tahtoisivat minua naittaa Junnolaan, vaan minäpäs en
+mene; sanon vaikka papin edessä ei, siitä saat olla vakuutettu,
+rakas Juhana kultani. Minä en tahdo enkä voi erota sinusta vaikka
+mörkö maata kyntäköön. Vaikka olisin toisen kanssa jo kolme kertaa
+kuulutettu, niin sinuun minut kumminkin vihitään.
+
+-- Etkös sinä paimen-Mari nähnyt, mihin tytöt lienevät menneet? kysyi
+talon emäntä paimentytöltä. Hae heidät kahville, toiset ovat jo
+juoneet.
+
+Tämän kuultuansa suikkasi Juhana sukkelaan sormuksensa kirstuun.
+Kaisa pisti kultasormuksen takkinsa taskuun ja kävi sänkyyn. Sitten
+Juhana aukasi huoneen oven selälleen ja huusi:
+
+-- Heittäkää tytöt uni ja tulkaa kahville!
+
+Pian kiepsahtivat tytöt pystyyn ja tulivat tupaan. Samaan
+liittoon tulivat kirkkomiehetkin ja kertoivat kahvia juodessaan
+kirkkokuulumisia. Päivällisen perästä läksivät viimeisetkin
+talkoovieraat kotiinsa.
+
+
+
+
+Paimenelämä
+
+
+    Sisältö: Paimeneen lähtö. Suuruspala. Karjamaat. Paimenet ja
+    palkkapaimenet. Murkinan aika. Lehmien lypsäminen. Soittokoneet.
+    Lehmäin nimien merkitys. Karhun litku. Vispilänteko.
+    Keppihevoset. Leppätötöt. Virsunteko. Marja-aika. Pallonlyönti.
+    Veitsisillä olo. Keilinlyönti. Sirkanlyönti. Hyppäyspuut.
+    Napakiikku. Metsänpeitto. Susi laumassa. Suden vihojen luku.
+    Kivimaja. Taivaankaari. Lepenälauta. Ampuminen. Ansat. Katitsa.
+    Syyssyöttömaat. Hevospaimenet.
+
+Keväällä kun karja laskettiin ulos, ei viivytty paimenessa kuin vähän
+aikaa; sillä tyhjässä metsässä eivät lehmät kestäneet koko päivää,
+vaan tulivat kotiin. Sikäli kuin ruohoa karttui, viipyi karjakin
+paremmin laitumella. Vihdoin täysiruohon maahan tultua eläimet
+kävivät metsässä kahdesti päivässä, nimittäin aamu- ja iltapuolella.
+
+Jo varhain aamusilla, auringon nousun jälkeen, havautti emäntä
+paimenet lypsämästä tultuansa ja toi suuruspalaksi nuorta (rieska-)
+maitoa ja voileipää. Maidon sekaan emäntä tavallisesti ripisteli
+suoloja, jota paimenet moittivat sanoen:
+
+-- Ei tätä voi mikään syödä; niinhän tämä on kuin mitä kuittia ikään.
+
+Mutta kun emännät eivät luopuneet totutusta tavastaan, niin jotkut
+paimenet pyysivät jamakkamaitoa, joka ei ollut lämmintä eikä
+maistunut kuitilta, vaikka siihenkin emäntä pani suoloja sekaan.
+
+Tuo varhain nouseminen oli monelle, etenkin uneliaammalle lapselle,
+sangen raskas; sillä siihen aikaan se vasta uni oli makeimmillaan,
+josta syystä ei lusikka tahtonut kädessä kestää eikä se suuruspalaa
+syödessä aina kuppiin osunutkaan, vaan meni kupin viereen, kun uni
+tahtoi väkisinkin vaivuttaa. Muutamat eivät voineet ensinkään syödä
+suuruspalaa kotona, vaan ottivat evääkseen voileipää, jonka vasta
+metsässä söivät, kun uni häikkeni.
+
+Suuruksen syötyään kotona paimenet kenkivät eli panivat tuohivirsut
+hattarojen kanssa jalkaansa, ottivat vaatteet yllensä ja niin sitä
+mennä nyrsytettiin karjan perästä. Lehmäpaimenet ajoivat lehmiä
+edellä ja sitten lammaspaimenet kävivät katraansa perässä ja vihdoin
+vasikkapaimenet, missä talossa ei vasikkahakaa ollut, seurasivat
+jälkimmäisinä.
+
+Kunakin päivänä kävi karja eri laitumella: aamupuolilla kotoa
+lähempänä vaan iltapuolilla edempänä, usein monien virstain päässä
+salomailla. Jos eri laitumia ei joka päivälle riittänyt, käytiin
+pari kertaa viikossa samalla karjamaalla, kumminkin niin, että pari
+päivää oli väliä, ennen kuin toisen kerran samalle laitumelle karja
+ajettiin, jotta ruoho ennätti sillä aikaa kasvaa.
+
+Missä talossa ei lapsia riittänyt paimeneksi, otettiin kylästä
+paimen. Se tavallisesti tuotiin jo keväillä aikaisin, ennen lumen
+lähtöä, ja pidettiin myöhään syksyllä talveen asti. Jos paimentyttö
+oli vauraampi, hän sai murkinan aikoina ja iltasilla autella emäntää
+kotoisissa askareissa. Muutamissa taloissa, joihin sattui vauraampi
+tyttöpaimen, käytettiin häntä kiireen työn aikana työssäkin, jolloin
+joku vanhempi nainen, joka ei enää ollut työkykyinen, toimitti sillä
+aikaa paimenen ammattia. Tätä paimen perästäpäin valitti:
+
+    Paimeneksi palkattiin,
+    vaan työlle työnnettiin
+    ja paimenen palkkasi maksettiin.
+
+Tapahtuipa usein niinkin, että joku vanha nainen, joka ei enää
+kyennyt muuta työtä tekemään, kävi koko kesän paimenessa. Usein
+myös kun paimenia ei ollut kotona eikä tahdottu tahi ei sattunut
+saamaan kylästä paimenta, annettiin lehmät naapuripaimenen
+hoidettaviksi ja paimenpalkkaa tavallisesti maksettiin riuna (10
+kopeekkaa) emälehmästä, hiehosta ja härästä puolta vähemmän. Myös
+lampaat annettiin vierasten paimenten hoidettavaksi usein toiseen
+kyläänkin varsinkin sukulaisille, ja niistä maksettiin viisi
+kopeekkaa emälampaasta, vaan vuonista ei mitään maksettu. Siihen
+vielä annettiin lammaspaimenille villoja palkan päälliseksi, jota
+lehmäpaimenelle ei annettu. Tuomisiksi annettiin iso rukiinen leipä,
+voiaski, so. askillinen voita, ja joskus lammaskäpälä. Nämä antimet
+annettiin silloin kun paimenen haltuun jätettiin elukat. Myös kesän
+kuluessa annettiin joskus paimenhauskut (tuomiset). Kesävillaa
+kerittäissä annettiin lammaspaimenelle villapalkka.
+
+Aamupuolella ajettiin karja kotiin murkinalle noin kello 9 aikana.
+Auringon paisteella mittasivat paimenet askeleillansa kuohasensa
+(varjokuvansa), vaan pilvisäällä tiedettiin päivän olevan murkinoissa
+silloin, kun lehmät lakkasivat syömästä ja alkoivat märehtiä joko
+seisoallaan tahi makuuasennossa. Samaan aikaan kun karja ajettiin
+kotiin, tuli työväkikin murkinalle. Murkinan syötyään kävi työväki
+lepäämään ja paimenet menivät joko uimaan tahi leikkimään.
+
+Kun murkinan aikaa oli pidetty noin pari tuntia tahi vähän enemmän,
+menivät emännät ja niiden keralla toiset naiset lehmiä lypsämään.
+Paimenet kutsuttiin otelemaan (poistamaan) lehmistä paarmoja ja
+kärpäsiä tuoreilla koivunlehvillä. Lypsäessään emännät lauloivat:
+
+    Heruttelen herttaistani,
+    mairittelen marjaistani.
+    Heru, heru, lehmäseni,
+    anna maito mielelläsi!
+    Täss on maitoset maruet,
+    tässä uhkuvat utarat.
+    Avaja sä maitoammet,
+    maitoreiät remahuta!
+    Juoksuttele joutusasti
+    maito mieliksi minulle,
+    pereen suuren syötäväksi,
+    lasten pienten juotavaksi.
+
+Sitten paimenet ajoivat karjansa metsään samassa järjestyksessä kuin
+aamullakin. Illalla ajettiin karja kotiin ennen auringon laskua.
+
+Kun koko kylän karja kulki jonossa kotiin, niin katsoivat paimenet
+minkä karvallinen lehmä kulki eellimmäisenä, sellainen muka oli
+huomispäivän ilma. Valkea lehmä merkitsi päiväpaistetta, punainen
+poutaa, kirjava pilvistä ja musta sadetta.
+
+Paimenilla oli keralla paimentorvi (luikku), joka oli tehty
+haapapuusta potaattinuijan muotoiseksi, ainoastaan vähän pitemmäksi.
+Se oli halaistu keskeltä kahtia, sisus koverrettu ontoksi ja sitten
+liitetty yhteen hienolla tuohella, joka oli kääritty koko luikun
+ympäri. Tällä paimenet soittaa toitottelivat silloin tällöin, johon
+naapurikyläin paimenet tavallisesti vastasivat. Toitotuksella oli
+tarkoituksensa karkoittaa susia ynnä muita metsänpetoja, joita
+entiseen aikaan liikkui kosolta metsissä, varsinkin salomailla.
+
+Oli paimenilla toinenkin soittokone, nimittäin pajupilli (huilu),
+jonka he tekivät suorasta pajusta siten, että kiertämällä ottivat
+sisuksen pois. Yläpäähän tehtiin erityinen läppä, josta pilliin
+puhaltamalla soitettiin. Keskelle kaivettiin tavallisesti neljä
+reikää, joita sormilla vuoron perään läpytettiin. Täten soittokone
+antoi erilaisen äänen eri reikiä läpyttämällä. Soittokoneen alapäähän
+sijoitettiin härän sarvi, jotta kone antoi suuremman ja kauniimman
+äänen.
+
+Eräänä päivänä olivat kaikki Niemelän kylän paimenet Kalmasen
+kalliolla koossa. Yrjö-Mari, joka Perätalosta oli paimenena, istui
+myöskin siinä toisten paimenten kanssa. Hän oli vanha leskiämmä, ja
+kun hänessä ei ollut enää muun työn tekijää, hän kävi paimenessa.
+Hänellä ei ollut muuta päällysvaatetta kuin "ristlappi", joten
+hän saattoi keveästi liikkua, kun hän vielä oli jaloiltaan nopsa.
+Hän kertoi nuorille paimenille monta satua, opetti heille paljon
+arvoituksia, sananlaskuja ym., joita paimenet mielellään kuuntelivat.
+Toiset paimenet rakastivat tätä vanhaa, yksisilmäistä toveriansa niin
+kuin äitiä, ja Yrjö-Mari taas puolestaan oli herttainen toisille
+paimenille.
+
+-- Onko mitään erinäisiä syitä lehmille nimiä annettaissa, vai
+ruvetaanko niitä vain kutsumaan sillä nimellä mikä milloinkin mieleen
+juolahtaa? kysyi Mäkelän Matti Yrjö-Marilta istahtaen hänen viereensä.
+
+-- Eivät lapseni lehmien nimet ole satunnaisia, vaan niillä on oma
+merkityksensä, vastasi Yrjö-Mari. Sanotaanhan, että karvaa myöten
+on koiralla nimi; samaten on lehmilläkin. Aivan valkealla lehmällä
+on nimenä Vallikki. Jos valkeassa lehmässä on joitakuita punaisia
+pilkkuja, niin kutsutaan sitä Kaunikiksi. Musta lehmä, jossa on joku
+valkea pilkku, on Mustikki, vaan aivan sysimusta, jossa ei ole yhtään
+valkeaa karvaa, on Hiilikki. Harmaakarvainen on Harmikki, punainen
+Punikki, ruskea Rusko ja puurakka on Muurikki. Jos lehmällä on kapea
+valkea juova pitkin selkää, sen nimi on Juonikki, vaan jos se juova
+on leveä, se on Kyyttö. Kun valkea poikkijuova on lehmän ympäri,
+niin on lehmän nimi Vyötikki. Valkeapäinen lehmä on Kukkanen. Jos
+yksikarvaisella lehmällä on valkea pilkku otsassa niin nimitetään
+sitä Tähikiksi. Jos valkea juova kulkee pitkin lehmän päätä, silloin
+sille annetaan nimeksi Laukki. Kirjavapäisen lehmän nimi on Riimukki.
+Kun valkea risti on lehmän selässä, on lehmä Ristikki. Valkean
+ja mustan kirjava on Kirjo, vaan punaisen ja valkean kirjava on
+Rannikki. Oikein pienikirjavainen on Sorikki ja papumus eli täplikäs
+on Täplikki. Lyhytrakenteinen punainen tai valkea lehmä on Omena ja
+muuten pienikasvuinen on Pienikki.
+
+-- Mutta jos talossa on kaksi tahi useampi samankarvainen lehmä, niin
+mitenkäs ne sitten erotetaan, kysyi Matti.
+
+-- Ne erotetaan siten, että viimeksi syntyneitä kutsutaan sen ajan
+mukaan, milloin ne ovat syntyneet, vastasi Yrjö-Mari. Esimerkiksi
+aamulla syntynyt on Aimikki, päivällä syntynyt on Päistikki
+ja illalla syntynyt Illakki. Tuo meidän Suntikki on syntynyt
+sunnuntaina. Lukkarin muori, joka on vähän herraslehteä olevinaan,
+antoi samana päivänä syntyneelle lehmällensä nimeksi Sunteri.
+Maanantaina syntynyt lehmä on Maanikki, tiistaina syntynyt Tiisto,
+keskiviikkona Kesto, torstaina Torstikki, perjantaina Perjo ja
+lauantaina Laukko.
+
+Jos viikon nimelliset lehmät on jo entuudestaan karjassa, niin
+annetaan jälkeen syntyneille lehmille nimi sen vuodenajan mukaan,
+milloin ne ovat syntyneet. Esimerkiksi teidän Joulikki on syntynyt
+jouluna. Matinpäivänä syntynyt on Marikki, laskiaisena syntynyt
+Lastikki, maariana Mairikki, virposunnuntaina syntynyt on Virvikki,
+pääsiäisenä Päästikki, helatorstaina Tuorikki, helluntaina Heluna ja
+juhannuksena Juhlikki. Pyhäinmiestenpäivänä tahi muina välipyhinä
+syntynyt on Pyhikki.
+
+Kerran sattui meidän lehmä poikimaan kesällä metsään, niin vasikalle
+annettiin nimeksi Metsikki. Lautamiehen lehmän vasikka kun löydettiin
+lehdosta, niin annettiin sille nimeksi Lehikki. Mattilan Tuomikki
+on syntynyt tuomen kukinta-aikana. Lehtipuiden paljaina ollessa
+syntyneelle vasikalle annetaan nimeksi Varvikki.
+
+Välistä annetaan lehmille nimiä muistakin syistä. Meillä kun on yksi
+lehmä oikein hermeä (pehmeä) lypsää, niin sille annettiin nimeksi
+Hermikki, vaikka sillä vasikkuudesta oli toinen nimi. Teidän Jouhikin
+nimi johtuu sen pitkästä, jouhevasta hännästä. Tässä tuonnoin oli
+Lahtelassa oikein leikkisä ja lystikäs vasikka; sille annettiin
+nimeksi Lystikki. Lautamiehen emäntä antoi lempivasikalleen nimen
+Lemmikki. Meille kun yhtenä vuonna ostettiin vasikka, niin sille
+annettiin nimeksi Ostikki.
+
+Eräänä päivänä tulivat toiset paimenet Yrjö-Marin luokse ja kertoivat
+nähneensä korven laidassa, mäenrinteen tuhkahiekassa suuret elävän
+jäljet, joita he eivät tunteneet, lienevätkö ne olleet karhun vai
+suden jäljet, mutta suuret loppanat ne vain olivat. Yrjö-Mari pyysi
+saattamaan itseään jälkien luo, jonne tultuaan hän tunnusteli jälkiä
+ja sanoi:
+
+-- Nämä ovat karhun jäljet. Onko kellä paimenella hajallista virsua
+vasemmassa jalassa? Antakoon sen minulle.
+
+Eräs paimen päästi virsuranin jalastaan ja antoi sen Yrjö-Marille,
+joka katseli jälkiä. Vihdoin hän otti veitsen tupestaan, piirsi
+maata jäljen ympäri veitsellä ja käänsi karhun jäljen alassuin, teki
+tuluksista tulen, sytytti virsuranin palamaan karhun jäljen päällä ja
+loitsi:
+
+    Otsoseni, ainoseni,
+    mesikämmen kaunoseni!
+    Tehkäämme sulat sovinnot,
+    raketkaamme rajarauhat
+    siksi ilmaksi ijäksi,
+    kuuksi kullan valkeaksi,
+    jottet sorra sorkkasäärtä,
+    kaada maidon kantajata
+    tänä suurena suvena,
+    luojan lämminnä kesänä:
+    kun sä kuulet karjakellon,
+    tahi torven toitotoksen:
+    lyöte maata mättähälle
+    nukahtamaan nurmikolle.
+    Tunge korvasi kulohon,
+    paina pääsi mättähäsen,
+    tahi korpehen kokeos,
+    saaos sammalhuonehesen.
+    mene toiselle tolalle,
+    muille kummuille kahahda,
+    jottei kuulu karjan kellot
+    eikä paimenten pakinat.
+
+    Otsonen metsän omena,
+    mesikämmen kaunokainen!
+    en sua kiellä kiertämästä
+    enkä käymästä epeä;
+    kiellän kielin koskemasta,
+    suin ruma rupeemasta,
+    hampahien hatrimasta,
+    kämmenien kaappomasta!
+
+    Karhuseni, kaunoseni,
+    korven ainoa asuja!
+    Käyös kaarten karjamaita,
+    piilten piimäkankahia,
+    kierten kellojen remua,
+    ääntä paimenten paeten!
+    Konsa on karja kankahalla,
+    sinä suolle suoritaite;
+    kun karja solahtaa suolle,
+    silloin korpehen kokeos;
+    karjan käydessä mäkeä
+    astu sie mäen alatse:
+    karjan astuissa alatse
+    mene sie mäkeä myöten;
+    karjan astuissa aholla
+    viere sinä viidakkoa,
+    karjan viidakkoa vierren
+    sinä astuos aholla!
+    Kule kullaisna käkenä,
+    hopeaisna kyyhkyläisnä!
+    siirry siikana sivuitse,
+    veteleite veen kalana,
+    viere villakuontalona
+    kule pellavaskupona!
+    Kätke kynnet karvoihisi,
+    hampahat ikenihisi,
+    jottei karja kammostuisi,
+    pieni vilja pillastuisi!
+    Anna rauha raavahille,
+    sorkkasäärille sovinto,
+    käydä karjan kaunihisti
+    soreasti sorkutella
+    poikki soita, poikki maita,
+    halki korven kankahia,
+    ettet koske konsanaka,
+    rupea rumanakana!
+
+    Otsoseni, omenani,
+    metsän kuuluisa kuningas!
+    Muista muinainen valasi
+    tuolla Tuonelan joella,
+    Kynsikoskella kovalla,
+    Luojan polvien edessä,
+    jalkain juuressa Jumalan:
+    lupa sulle annettihin
+    kolme kertoa kesässä
+    käydä karjan kuuluvilla,
+    tiukujen tirinämailla,
+    vaan eipäs tuo sitä suvaittu
+    eikä annettu lupoa
+    ruveta rumille töille,
+    paatua pahantekohon!
+
+    Jos sulle viha tulisi,
+    hampahat haluttelisi:
+    viskaa viitahan vihasi,
+    honkihin pahat halusi!
+    hakkoa lahoa puuta,
+    kaada koivunpökkelöitä,
+    vääntele vesihakoja,
+    määhki marjamättähiä!
+
+    Kun tulevi ruuan tarvis,
+    syödä mielesi tekevi:
+    syö'ös sieniä metsästä
+    murra muurahaiskekoja,
+    juuria punaisen putken,
+    metsolan mesipaloja,
+    ilman ruokaruohoittani,
+    minun henkiheinittäni!
+
+    Metsolan metinen amme
+    hapata hihittelevi
+    kultaisella kunnahalla,
+    hopeaisella mäellä:
+    siin on syödä syötähänkin,
+    sekä juoda juolahankin;
+    eikä syöden syömät puutu,
+    juoden juomiset vähene.
+
+    Niin teemme nyt ikisovinnot,
+    ikirauhat raketkaamme
+    eleäksemme ehosti
+    kaiken kesää kaunihisti,
+    maat on meillä yhtehiset
+    evähät erinomaiset.
+
+    Josp on tullet näille maille,
+    sattunet saloille näille:
+    täällä aina ammutahan,
+    pyssyn kanssa pauketahan.
+    Jos ei ampujat kotona:
+    on meillä osaavat vaimot,
+    emännät erinomaiset,
+    jotka tiesi turmelevat,
+    matkasi pahoin panevat.
+    Vaan jos tahtonet tapella,
+    eleä sodan tavalla:
+    tapelkaamme talvikaudet,
+    lumiajat luiskatkaamme!
+    Suven tullen, suon sulaen,
+    lätäkköjen lämmitessä:
+    ellös tänne tulkokana
+    karjan kullan kuuluville.
+
+    Jos mä otsona olisin,
+    mesikämmentä kävisin,
+    en mä tuossa noin asuisi
+    aina akkojen jaloissa.
+    Onpa maata muuallakin,
+    tarhoa taaempanakin
+    juosta miehen joutilahan,
+    virattoman viiletellä,
+    käydä halki kämmenpääsi,
+    poikki pohkealihasi,
+    sinisen salon sisässä,
+    korven kuulun kainalossa.
+    Käpy on kangas käydäksesi
+    hiekka helkytelläksesi
+    merenranta juostaksesi
+    Pohjan pitkähän perähän,
+    Lapinmaahan lauhkeahan:
+    siell on onni ollaksesi,
+    armas aikaellaksesi,
+    käydä kengittä kesällä,
+    syksyisillä syylingittä
+    suurimmilla suonselillä,
+    levehillä liettehillä.
+
+    Kun et tuonne mennekänä
+    etkä oikeittain osanne:
+    ota juoni juostaksesi,
+    polku poimetellaksesi
+    tuonne Tuonelan saloille,
+    tahi Kalman kankahille:
+    siellä on suohut sorkutella,
+    kanervikot kaalaella,
+    siell on kirjos siellä karjos,
+    siellä muita mullikoita
+    rautasissa rahkehissa,
+    kymmenissä kytkyvissä,
+    siellä laihatkin lihovat,
+    lihaviksi luutkin saavat.
+
+    Lepy lehto, kostu korpi,
+    taivu ainoinen Tapio!
+    Anna rauha raavahille,
+    sorkkasäärille sovinto
+    tänä suurena suvena,
+    Herran hellänä kesänä!
+
+    Kuippana metsän kuningas,
+    metsän hippa halliparta!
+    Korjaele koiriasi,
+    raivaele rakkiasi!
+    Pistä sieni sieramehen,
+    toisehen omenamarja,
+    jottei henki haisahtele,
+    tuuhahtele karjan tuoksu!
+    Silmät silkillä sitele,
+    korvat kääri käärehellä,
+    jottei kuule kulkevia,
+    ei näe käveleviä!
+
+    Kun ei tuosta kyllin liene,
+    ei vielä kovin varonne:
+    kiellä poies poikoasi,
+    epeä äpärettäsi!
+    Saata pois saloilta näiltä,
+    näiltä mailta matkohinsa,
+    kapehilta karjamailta,
+    levehiltä liepehiltä!
+    Kätke koirasi kolohon,
+    rakkis rautakahlehisin,
+    kultaisihin kytkyvihin,
+    hihnoihin hopeaisihin,
+    jottei piiloa pitäisi,
+    häpehiä hämmentäisi!
+
+    Oi Ukko ylijumala,
+    Kaikkivalta, taivon taatto!
+    Kuule kultaiset sanani,
+    hopeaiset lauselmani!
+    Kun kuulet toden tulevan,
+    pakkopäivät päälle käyvän:
+    muuta muuksi lehmäseni,
+    karnahuta karjaseni,
+    kiviksi minun omani,
+    kantoloiksi kaunoseni
+    karhun maata kulkiessa,
+    vantturan vaeltaessa!
+    Paina panta pihlajainen
+    ympäri nenän nykerän!
+    Kun ei pihlaja pitäne,
+    niin se vaskesta valata!
+    Jos ei vaski vahva liene,
+    panka rautainen rakenna!
+    Vaan jos raudan ratkaisnehe,
+    vielä mene he vioille:
+    syökse kultainen korento
+    leukaluusta leukaluuhun,
+    päät on päättele lujasti,
+    katkoa kovasti kiinni,
+    ettei liiku liiat leuat,
+    harvat hampahat hajoa,
+    kun ei raudoin ratkottane,
+    teräksillä temmoittane,
+    veitsillä veristettäne,
+    kirvehellä kiskottane.
+
+Keväällä niin pian kuin kuori alkoi puusta irtaantua, leikkelivät
+paimenet noin kolmen korttelin pituisia koivun oksia, jotka he
+koloivat (kuorivat) joko siten, että hampaillaan nylkivät kuoren,
+tahi tekivät tulen, jossa he hautoivat (varistivat) varvat,
+jotka sitten vispiläruohkalla ruohkattiin, joten kuoret helposti
+irtaantuivat. -- Vispiläruohka oli koivusta tehty kepukka, jonka
+toinen pää oli halaistu, jossa varpain kuoret irroitettiin ja toinen
+pää maahan pystytettiin. -- Yksinäisestä koivun oksasta kierrettiin
+panka, johon ladottiin viisi tahi kuusi lukemaa (lukema on 3 varpaa)
+kolottuja varpoja tyvipuolelta. Sitten tehtiin nide pajusta, jolla
+vispilät nidottiin. Noin tusina tahi parikin tusinaa vispilää tehtiin
+kuhunkin taloon joka kevät. Vispiläin latvat sidottiin pajunkuorella
+kiinni, tyvet tasoitettiin ja vispilät vietiin aitan parvelle tarpeen
+varalle.
+
+Pienille veikoilleen, jotka kotilapsina keppejä pitivät
+puuhevosinaan, tekivät paimenet joko kirjavat tahi yksiväriset
+kepit. Kirjavat kepit tehtiin siten, että veitsellä piirrettiin
+pajun kuori kierteisesti, toinen välike kuorittiin ja toinen välike
+jätettiin kuorimatta. Näin saatiin valkean- ja viheriänkirjava
+keppihevonen. Punaisen- ja viheriänkirjavaksi tehtiin keppi siten,
+että rätvänänjuuria ja lepänkuoria pureskeltiin suussa sekaisin ja
+sillä voideltiin vasta kirjavaksi kuoritun kepin ihopinta. Jos keppi
+tahdottiin punaisen- ja valkeankirjavaksi, niin se tehtiin edellä
+kerrotulla tavalla, vaan jäljelle jäänyt kuori kun irroitettiin,
+niin sen sija jäi valkeaksi. Punaiset kepit voideltiin kuorittuina
+kokonaan rätvänänjuuri- ja lepänkuoriseoksella ja kepit kuivattiin
+huolellisesti. Ruohonpäisiksi saatiin kepit, kun kuorittua kuivaa
+keppiä hangattiin joko koivun tahi lepän lehdillä.
+
+Ne vanhemmat poikapaimenet, jotka tahtoivat matkia vanhain miesten
+tupakanpolttoa ja opetella tupakoitsijoiksi, tekivät itselleen
+leppätötöt, joissa polttelivat sammalia, kuivatuita lepänlehtiä
+ja nokolaisia. Leppätötöksi otettiin sileä, hoikka leppä, joka
+keskuskohdalta jätettiin niin pitkäksi, kuinka korkeaksi leppätöttö
+tehtiin, noin pari, kolme tuumaa. Sen molemmat puolet pykällettiin
+yhtä paksuiksi ja sitten kiertämällä irroitettiin sisus. Pohja
+tehtiin joko tuoreesta koivusta tahi lepästä. Kupeesen kaivettiin
+reikä, johon pistettiin joko kuusamesta tahi höyspuusta tehty varsi.
+Näin oli piippu valmis. Tiettävästi sitä ei uskallettu kotiin
+viedä eikä näyttää aikaihmisille, vaan päivillä talletettiin sitä
+taskussa ja yöksi se pistettiin joko pellon aidankynnen alle tahi
+muuhun piilopaikkaan. Kun joku aika oli muita kasvuja poltettu ja
+siihen harjaannuttu, niin otettiin salaa kotoa ukkomiesten tyllistä
+tupakkaa, jota hakattiin ja poltettiin. Se tosin ensimmältä tuntui
+niin katkeralta, että rupesi kiertämään sydäntä, pyörrytti ja
+oksennutti, mutta vähitellen siihen totuttiin. Varovammat pojat
+panivat ensimmältä vain vähän tupakkia muiden kasvien sekaan, ja kun
+siihen tottuivat, lisäsivät enemmän, ja näin välttivät pyörtymisen;
+mutta ahneemmat, jotka tahtoivat pikemmin oppia tupakanpolttajiksi,
+saivat usein huutaa "yö" keskellä päivää.
+
+Tuohen kiskomista ja virsun tekoa opettivat vanhemmat paimenet
+nuoremmille. Virsua aloitettiin latoa kärjestä, johon pian voi
+oppia, mutta kannan kääntäminen oli vaikeampi; korkea kanta oli
+sentään helpompi kääntää, mutta matala kanta oli vaikeampi. Valmiit
+virsut pantiin kahalle, kaksikymmentä paria kullekin kahalle.
+Ahkera ja osaava paimen voi tehdä joko neljä, viisi, tahi kuusikin
+kahaa kesässä tuohen iholla ollessa. Useasti, kun tuohia ei saatu
+likiseudulta, menivät vauraammat paimenet salomaille tuohen
+kiskontaan ja pienemmät paimenet sillä aikaa kaitsivat karjaa. Saalis
+jaettiin tasan joka hengelle.
+
+Marja-aikana tekivät paimenet tuohilevyistä ropeita, suppuja,
+kontteja ja sippuja. Luvat tehtiin niihin tuoreesta koivusta. Kun
+aamupuolikarjamaat olivat kivikkoahoja, niin niistä poimittiin
+mansikkoja; iltapuolikarjamailta saatiin muita marjoja, niin
+kuin messuja (mesimarjoja), vaapukoita (vattuja), mustikoita ja
+soilta muuramia. Siellä täällä ojain varsilla kasvoi siestareita
+eli ojakkeita (mustia viinamarjoja), mutta nämä eivät jokaiselle
+kelvanneet syödä, kun ne muka olivat ankeita. Lillukoita eivät
+paimenet uskaltaneet ottaa, kun ne muka olivat Hiitolaisen marjoja.
+Riidenmarjoja kotilapset syödä lätsyttivät. Niin pian kuin puolat
+(puolukat) tulivat puolikypsiksi, tekivät lapset niistä tirriä.
+Kotilapset panivat puolukat joko kurriin (pieneen pataan) tahi
+potikkaan (pieneen savipottiin, ruukkuun) ja vähän vettä päälle ja
+pistivät sen uuniin hautumaan. Puolojen kypsyttyä ne otettiin uunista
+ja nautittiin. Paimenet taasen laittoivat tirriä sillä tavoin, että
+he nuotiossa varistivat paasikiven, jonka päällä puolat kypsytettiin,
+ja sitten ne syötiin joko paljaaltaan tahi leivän kanssa. Kypsistä
+puoloista samoin kuin mansikoista ja mustikoistakin tehtiin räättiä
+(hillaa) sillä tavoin, että marjat jossakin astiassa lissottiin
+(hienonnettiin) ja pilkuttiin pieniä leipäpaloja sekaan sekä
+kaadettiin joko jamakkaa tahi nuorta maitoa seokseen aina sen mukaan,
+miten makeaksi ruoka laitettiin, ja sitten se syötiin lusikalla.
+
+Kun kaikilla karjamailla ei kasvanut puoloja, menivät vauraammat
+paimenet niitä poimimaan toisista paikoista, missä niitä kasvoi.
+Pienemmät paimenet kaitsivat sillä aikaa karjaa. Kannalmuksen
+saatuaan palasivat marjamiehet toisten paimenten luokse, jossa
+marjat jaettiin tasan jokaiselle paimenelle. Osuutensa kukin paimen
+pani omaan marjapussiinsa ja kantoi kotiinsa, jossa ne pantiin
+säästöön marjatiinuihin tahi suuriin saaveihin. Raaoista karpaloista
+keitettiin marjavettä, joka jäähtyneenä kaadettiin puolatiinuun.
+Näin säilyivät puolat talven varalle pilaantumatta. Talvella niistä
+keitettiin marjapuuroa tahi niitä hillottiin räätiksi ja pantiin
+kaurajauhoja sekaan ja syötiin herkkuna. Myös söivät lapset joskus
+sillänsäkin kylmäneitä puoloja. Marjavettä pidettiin harvinaisena
+herkkuna.
+
+Kesän pitkinä päivinä, kun aika milloin alkoi käydä ikäväksi, pitivät
+paimenet monenlaisia leikkejä. Niistä mainitsemme tuon voimia
+virkistävän ja vilkkaan pallonlyönnin.
+
+Ensin tehtiin pallouirut, so. kaivettiin noin korttelin syvä kuoppa,
+josta tehtiin niin monta pientä ojaa, kuin tarve vaati, noin sylen
+pituudelta eri suunnille, ja kunkin ojan päähän kaivettiin pienet
+kuopat. Jokainen leikkitoveri varusti itselleen riihivartan muotoiset
+kepit. Sitten otettiin iso pallo (palli), joka oli tehty lepän
+marasta (visasta), ja se heitettiin ulkopuolelle pallouirua. Toiset
+leikkitoverit pistivät keppinsä omaan ojan päässä olevaan kuoppaansa
+ja yksi kävi pallonajajaksi. Hän löi palloa kepillään ja pyysi sitä
+suureen kuoppaan, jota toiset kepeillään akkiloivat (varjelivat).
+Pallonajaja piti varalla, että jos kuka nosti keppinsä kuopasta
+palloa lyödäkseen, niin hän suikkasi (pisti) oman keppinsä sen
+kuoppaan. Jos se onnistui, kuopan varjelija sai käydä pallonajajaksi
+ja ajaja pääsi kuopan varjelijaksi. Sama oli laki, jos pallo
+sattui jonkun kuoppaan. Jos taasen pallonajaja sai pallon suureen
+kuoppaan, niin täytyi sen käydä pallonajajaksi, jonka kohdalta pallo
+meni suureen kuoppaan. Mutta jos pallo kirposi (poukahti) ilmassa
+suureen kuoppaan, niin sitten heitettiin arpaa, kuka sitten tuli
+pallonajajaksi. Näin pitkitettiin leikkiä niin kauan kuin halutti ja
+aikaa riitti.
+
+Toinen leikki oli veitsisillä olo. Se piiri maata, jossa veitsisiliä
+oloa leikittiin, pehmitettiin kuohkeaksi. Piirin ympärille istausivat
+leikkitoverit. Ensimmäiseksi viskattiin veitsi nyrkiltä (kulakalta)
+siten, että veitsen kärkipuoli asetettiin peukalon puolelle ja sitten
+viskata heilahutettiin se määrättyyn kohtaan. Jos kuka sai sillä
+tavalla kolme kertaa yhtä perää veitsen pystyyn, niin hän oli sen
+tempun suorittanut ja antoi veitsen viereisellensä leikkitoverille,
+mutta niin pian, kuin veitsi ei osunut pystyyn, piti se antaa
+seuraavalle. Kuinka monta kertaa veitsi meni pystyyn maahan, ne
+kerrat luettiin viskaajalle hyväksi. Toisessa tempussa asetettiin
+veitsi kourankupuun kärki ylöspäin, josta sitä viskattiin maahan
+pystyyn. Kolmanneksi otettiin veitsi kärjestä kiinni ja viskattiin
+pyöräyttämällä maahan. Neljänneksi pudotettiin veitsi kädestä maahan
+kärki alaspäin. Tätä sanottiin tiputtamiseksi. Viidenneksi asetettiin
+veitsi sakarisormen haaraan kärki ylöspäin ja siitä se viskattiin
+määräpaikkaansa. Kuudennessa tempussa otettiin veitsi oikeaan
+käteen, vasemmalla kädellä otettiin oikean korvan lehdestä kiinni
+ja niin viskattiin veitsi oikealla kädellä vasemman käsikoukun läpi
+määräpaikkaansa. Jokaisen täytyi suorittaa nämä temput kolme kertaa.
+Joka sai ne ensimmäiseksi suorittaneeksi, se pääsi ensimmäiseksi
+leikistä ja sikäli toisetkin. Mutta kuka jäi viimeiseksi ja siis
+tappasi, sen täytyi vetää hampaillansa ylös vesikuoppaan istutettu
+puikko rangaistukseksi kömpelyydestänsä.
+
+Kolmas leikki oli keilinlyönti. Tehtiin yhdeksän palikkaa, joilla oli
+eri nimensä ja eri arvonsa. Yksi oli kuningas, jonka arvoluku teki
+kymmenen. Se oli muita pitempi ja sillä oli kaksi ympyräpyöryläistä
+päässä. Kolme palikkaa oli sotamiehiä, joiden kunkin arvoluku
+teki viisi, ja niillä kullakin oli yksi ympyräpyöryläinen päässä.
+Viisi oli talonpoikaa, joiden kunkin arvoluku oli kolme, ja
+ne olivat pyöreäpäisiä. Siis teki kaikkein palikkain yhteinen
+arvoluku neljäkymmentä. Palikat asetettiin ympyrään, niin kauas
+toisistaan, että viskattava pallo mahtui välitse. Piirin keskelle
+asetettiin kuningas. Leikkikumppalit heittivät (viskasivat)
+vuoroin palloa piiriä kohti, ja niin monta miestä (palikkaa) kuin
+kukin sai kaatumaan, niin monta arvonumeroa hän sai hyväkseen.
+Kuka ensimmäiseksi sai luvun neljäkymmentä, se pääsi voittajaksi,
+ja kuka jäi viimeiseksi, se tappasi. Ken sai yhdellä lyönnillä
+kaatumaan kolme miestä, sen sanottiin saaneen sian selän, joka teki
+kaksikymmentä. Jos kaatuneiden joukossa oli kuningas, niin luku teki
+kolmekymmentä. Joka sai kaksi sianselkää, se voitti pelin pitämättä
+lukua, minkä arvoiset miehet olivat.
+
+Neljäs leikki oli sirkanlyönti. Paimenet tekivät kukin itselleen
+noin kyynärän pituiset kepit. Sitten tehtiin noin korttelin
+pituinen kepukka. Sen nimi oli sirkka ja se oli yhteinen kaikille.
+Aukealle kedolle istutettiin pensas. Sen jälkeen asettausivat
+kaikki leikkitoverit rinnakkain seisomaan ja vaurain heistä otti
+käsivarrelleen kaikki kepit ynnä sirkan, jotka hän viskasi päänsä
+yli taaksepäin. Kenen keppi yhtyi likimmäiseksi sirkkaa, se pääsi
+sirkanlyöjäksi ja pensaan varjelijaksi. Hän kävi pensaan luokse,
+ja toiset asettausivat vissin matkan päähän siitä vastustamaan
+sauvoillansa, ettei sirkka saanut lentää kovin kauas. Sirkanlyöjä
+asetti kepin kouraansa siten, että enin osa keppiä riippui kouran
+alapuolella, ja kouran yläpuolella oli ainoastaan kepistä noin puolen
+korttelin verran. Sitten hän sijoitti sirkan peukalon ja etusormen
+päälle, josta hän nykäisi sirkan ilmaan ja löi sitä kepin alapäällä,
+jotta se lensi toisten paimenten luokse. Nämä taas koettivat
+kepeillänsä vastustaa sirkan lentoa. Kun sitten sirkka putosi maahan,
+niin viskasivat rivissä seisojat sen vuoron perään takaisin kädellään
+tarkoittaen että sirkka sattuisi joko pensaasen tahi sen varjelijaan,
+joka sitä koetteli puolestaan kepillänsä varjella. Jos sirkka sattui
+joko pensaasen tahi sen varjelijaan, tämän täytyi heti paikalla
+luopua asemastaan ja tulla riviin seisomaan, ja se leikkitoveri, joka
+sirkan sai sattumaan, pääsi sirkanlyöjäksi. Jos lyöjältä kirposi
+sirkka rivissä seisojain ylitse, niin täytyi sen rivissä olijan
+noutaa sirkka, jonka vuoro oli viskata. Jos viskaajalta sattui sirkka
+menemään edemmä pensasta, sirkanlyöjä mittasi kepillään sirkan ja
+pensaan välimatkan. Samaten hän teki, jos sirkka pysähtyi pensaan ja
+rivissä seisojain välille tahi syrjään. Viisikymmentä kepin mittaa
+saanut pääsi leikistä pois herrana. Toiset pitkittivät leikkiä siihen
+asti, kun joku jäi viimeiseksi, jolle annettiin nimeksi hiivarutska,
+ja sen nimen hän sai pitää siihen asti, kunnes joku toinen tappasi
+leikissä ja tälle sitten siirtyi sama nimi.
+
+Eräänä päivänä laittoivat paimenet hyppäyspuut. He iskivät erään
+penkereen luokse kaksi oksittaista koivua noin sylen verran
+toisistaan. Sitten he ottivat tuoreen virven ja asettivat sen
+vaakasuoraan koivun oksain päälle ja alkoivat hyppiä virven päällitse
+penkereen yläpuolelta. Ensin pidettiin virpi alempana ja nostettiin
+sikäli korkeammalle, mikäli hyppimiseen harjaannuttiin. Muuten sai
+jokainen tahtonsa ja kykynsä mukaan laittaa virven korkeammalle tahi
+matalammalle. Ensin he hyppivät siinä paikallaan, vaan sitten he
+juoksivat ulompaa ja leiskahtivat hyppäyspuun ylitse vuoron perään
+kukin.
+
+Napakiikun laittoivat paimenet siten, että istuttivat maahan pystyyn
+patsaan, jonka yläpäähän he iskivät rautaisen navan. Sitten he
+hankkivat pitkän laudan, jonka keskelle kaivoivat reiän, ja asettivat
+laudan reiän napaan. Kiikkujat kävivät laudan päihin poikkipuolin
+laamalleen vastapäätä toisiaan. Jalkain ponnistuksella saatettiin
+lauta pyörimään navan ympäri. Se kun sai oikein vauhtiinsa, niin
+ei tarvinnut kuin silloin tällöin jalalla potkaista, niin se
+meni aika hoijakkaa ympäriinsä. Kun ensimmäinen pari oli saanut
+tarpeekseen kiikkua (pyöriä), kävi toinen pari vuorostaan ja niin
+aina vuoronperään, siksi kunnes jokainen sai kiikkuneeksi niin monta
+kertaa kun vain halutti ja aika antoi.
+
+Eräänä iltana, kun paimenet ajoivat karjansa kotiin, he huomasivat
+kotimatkalla, että Niemelän Perjo-niminen hieho olikin poissa. Ei muu
+neuvo auttanut, kuin täytyi Niemelän lehmäpaimenten mennä kadonnutta
+etsimään ja toiset paimenet ottivat ajaakseen Niemelän lehmät kotiin.
+Pimeään asti etsittyään täytyi paimenten palata tyhjin toimin
+kotiinsa. Siellä arvelivat aikaihmiset jonkun tuhon hieholle tulleen,
+kun se ei muka milloinkaan karjasta eronnut, vaan seurasi aina toisia
+lehmiä. Jo varhain seuraavana aamuna laittoi emäntä neljä henkeä
+kadonnutta hakemaan. He etsivät murkinalle saakka kaikki ne paikat,
+joissa karja edellisenä päivänä oli oleskellut, mutta eivät mitään
+löytäneet. Murkinalta läksivät vielä samat etsijät ottaen keralleen
+lehmänkellon, jota soittelivat niissä paikoin, jossa luulivat Perjon
+olevan, ja etsivät taasen uudestaan tarkkaan koko eilisen karjamaan
+ja muita maita lisäksi, vaan eivät mitään löytäneet.
+
+Päivällistä syödessä arveli Mauno-setä, että epäilemättä hieho oli
+metsänpeitossa. Jos ukkometsä olisi sen peittänyt, niin se toki
+antaisi Perjon syödä, vaan jos akkametsä sen oli peittänyt, niin ei
+se rymä anna lehmäraukan syödäkään, vaan piinaa sitä nälällä. Siis ei
+tässä muu auttaisi, kuin täytyisi lähteä Valaja-Mattia hakemaan, joka
+sen päästäisi metsänpeitosta.
+
+Yrjö laitettiin noutamaan Valaja-Mattia, joka tulikin keski-iltoin
+aikana ja sanoi hiehon olevan vielä elossa, niin muka arpa oli
+sanonut. Vierasta syötettiin ja juotettiin, jonka jälkeen hän pyysi
+ja sai viinaa kupissa. Viina-astian hän asetti liedelle, kumartui sen
+yli, sylkeä töppäsi kuppiin ja loitsi:
+
+    Nouse luonto liikkehelle,
+    hengen haltia havahdu,
+    luontoni kivenkovainen,
+    karva raudan karkiainen.
+    Nouse isoisän luonto,
+    isoäidin äkäluonto,
+    isoni, emoni luonto,
+    luonto valtavanhempani
+    oman luontoni lisäksi,
+    voimani väkitueksi.
+    Nouse niin kuin ennen nousit
+    minun nostatellessani:
+    silloin vuoret voina vuoti,
+    kalliot kananmunina,
+    simana salot siniset,
+    oluena umpilammet;
+    alahaiset maat yleni,
+    ylähäiset maat aleni,
+    tullessa Jumalan tunnin,
+    avun Herran auetessa,
+    tämän lapsen lausuessa,
+    uron pojan uhkatessa
+    kaikki Hiidet himmenivät,
+    katosivat maan katehet.
+
+Sitten noita ryyppäsi viinan suuhunsa. Sen tehtyään hän pyysi ja
+sai kourallisen suoloja rievussa. Hän asetti suolarievun lieteen,
+kumartui itse sen yli, sylkäisi suoloihin ja loitsi:
+
+    Kun ei minussa miestä,
+    ukon pojassa urosta,
+    tämän päästön päästäjätä,
+    tämän pulman purkajata;
+    nouskohon norosta miehet,
+    miekkamiehet liettehestä,
+    jotk on viikon maassa maanneet,
+    kauan lehossa levänneet.
+    Nouskoot maasta maan urohot,
+    kaivoloista kalpamiehet,
+    jokiloista joutsimiehet!
+    Nouse metsä miehinesi,
+    korpi kaikki kansoinesi,
+    vuorenukko voiminesi,
+    vesihiisi hirmuinesi,
+    väkinesi veen emäntä,
+    veen vanhin valtoinesi!
+    Nouskoot neitoset norosta,
+    hienohelmat hettehestä
+    miehen ainoan avuksi,
+    pojan kuulun kumppaliksi,
+    jottei pysty noidan nuolet
+    eikä tietäjän teräkset
+    eikä velhon veitsiraudat
+    eikä ampujan asehet!
+
+Sitten Mauno-setä otti noidan käskystä Perjon peräkkeen läävästä.
+Noita otti käteensä loitsitut suolat ja niin he läksivät kylän
+kujasia myöten menemään metsään. Mennessään noita ripisteli muutamia
+suolarakeita kujasille ja loitsi itsekseen kateen sanat. Kujan suuhun
+päästyään hän otti kääntöpääveitsen, jolla irroitti maasta lehmän
+jäljen ja otti sen keralleen. Sitten he kulkivat sitä suuntaa, jonne
+hieho oli hävinnyt. Metsässä noita haki sellaisen koivupensaan, jossa
+kasvoi kolme puuta yksillä juurilla. Ne kaadettiin taivuttamalla
+maahan ja latvojen päälle pantiin kolme kiveä, jotta ne pysyivät
+taivutuksissa. Koivuista otti noita tuohia ja hilpeitä, jotka hän
+pisti taskuunsa. Sitten tehtiin nuotio risuista koivun latvojen
+päälle. Noita istausi haaralleen hajareisin koivujen päälle, viskasi
+suoloja, lehmän peräkkeen ja lehmän jälkimullan tuleen ja loitsi:
+
+    Kuippana metsän kuningas,
+    metsän hippa, halliparta,
+    korpikuusien kokoinen,
+    suopetäjäin suurukainen!
+    Mikä sun päähäsi pölähti,
+    mikä iski mielehesi,
+    kun sä teit tuhoa työtä,
+    työtä ala-arvollista?
+    Ku käski pahalle työlle,
+    kenpä kehnolle kehotti?
+    Sanos suoraan nyt minulle,
+    virka visusti asia:
+    mihin joutui mun omani,
+    kuhun hiehoni hävisi?
+    Onko kiinni kahlehissa,
+    rautaisissa rahkehissa?
+    Vai on suossa sorkkinensa,
+    notkossa noroperässä?
+    Tahi kivilouhikossa
+    kahden kallion välissä?
+    Vai on murtoon murrettuna,
+    puunjuurihin pujottuna?
+    Jos sen kahlit kahleisihin:
+    katko auki kahlehensa!
+    Jos sen suohon sortaelit:
+    auta suosta soreasti!
+    Jos sen kahlit kalliohon:
+    niin kohota kalliosta!
+    Jos sen murtohon musersit:
+    murra murrokset muruiksi!
+
+    Jos ei tää lie sinun työsi,
+    lie Kuippanattaren kujeita;
+    käske hänen kiirehesti
+    panonsa peruuttamahan.
+    Aina miehet miehuulliset
+    akat aisoissa pitävät,
+    ettei ne tuhoja tuota
+    eikä rupea rumaksi.
+
+    Kuippanatar kunnon vaimo,
+    metsän ehtoisa emäntä!
+    Jos oot väärin vääntänynnä
+    minun lehmäni lehossa,
+    pannut Kyytön kytkyeesen,
+    Perjon peräkkeen nenähän,
+    niin nyt suorin suorittele,
+    väännä väärät oikeaksi;
+    päästä Kyyttö kytkyestä,
+    Perjo peräkkeen nenästä,
+    ennen kuin tuho tuleepi
+    pakkopäivä päälle käypi.
+
+    Tapiotar tauna vaimo,
+    Mielikki metsän emäntä!
+    Ota vitsa viidakosta,
+    koivu korven notkelmasta,
+    jolla Perjon pelästytät,
+    ajat lehmäni lehosta.
+    Saata sarvista uralle,
+    tielle korvista kohenna.
+    Josp on tieltä poikkeaisi,
+    tiepuolehen putkahtaisi:
+    pane kaksi kämmentäsi
+    kahden puolen kaiteheksi.
+    Saattele salopoluilla,
+    taluttele tietä myöten
+    kyläkunnan kuulematta,
+    kierosilmän keksimättä
+    miehen etsivän etehen,
+    aina käyvän askelille.
+
+    Jos ei metsä miehinensä
+    eikä lehto lapsinensa
+    tästä seikasta selitä,
+    päästä tästä pälkehestä,
+    viel on muuta muistetahan,
+    toiset keinot keksitähän:
+    luottaumme Luojahamme,
+    turvaamme Jumalahamme!
+    Tuolta aina armot käyvät,
+    avut todella tulevat
+    ylisestä taivosesta,
+    ylimmäisen pilven päältä,
+    joss on auki armon aitta,
+    turva totinen varana.
+
+    Oi Ukko ylinen Luoja,
+    taatto taivahan napainen!
+    Tule tänne tarvittaissa,
+    käy tänne kutsuttaessa
+    puuttehien purkajaksi,
+    päättehien päästäjäksi!
+    Ota suusta surman suitset,
+    kaulasta manalan kahleet,
+    tuonen ohjat olkapäistä,
+    pirun valjaat vartelolta
+    hätähisen huutaessa,
+    pakkohisen parkuessa.
+    Tuo tänne tulinen miekka,
+    säkehinen säilä kanna,
+    jolla katkot Lemmon kahleet,
+    pirun pintehet hajoitat,
+    päästät vaarasta vasikan,
+    lehmän Louhen kytkyestä,
+    kylän liioista limoista,
+    naisten naarojen sanoista,
+    katehien kainalosta,
+    vihansuovan sormenpäästä.
+    Hillo Hitto hartioista,
+    painele pahoa miestä,
+    jotta Hitto himmastuisi,
+    perkeleetkin peljästyisi,
+    katoaisi maan katehet,
+    pahansuovat maahan sortuis,
+    jottei tohtis toisen kerran
+    tuotella tätä tuhoa.
+
+Valkean sammuttua noita otti kolme hiiltä ja pisti ne taskuunsa.
+Kivet hän vieretti edemmä, jotta koivut saivat taipua paikoilleen
+pystyyn. Sitten he hakivat pienen yksinäisen näreen, josta noita
+leikkasi latvan ensimmäistä kerkkää myöten ja pisti sen taskuunsa.
+Näre nyhdettiin juurinensa maasta ja sijoitettiin seisomaan samalle
+paikalle, latva maata vasten ja tyvi ylöspäin. Sen tehtyään
+hakivat miehet kaksitoista kiveä joista he panivat kolme kullekin
+ilmansuunnalle. Sitten noita käski Mauno-sedän seisoa pohjoispuolella
+ja itse hän oli itäpuolella, nosti kätensä ylös ja rukoili:
+
+    Ylemmäksi huokoamme
+    pääni päälle taivosehen:
+    tule Luoja turvakseni,
+    taivon taatto tuekseni!
+    Seiso seinänä edessä,
+    asu aitana takana,
+    ettei pysty noidan nuolet
+    eikä tietäjän teräkset!
+    Paljon on maassa tietäjiä,
+    maan povessa mahtajia:
+    noitia joka norolla,
+    katehia kaikin paikoin,
+    velhoja joka veräjä,
+    joka aita arpojia.
+    Varjele vakainen Luoja,
+    turvaa totinen Jumala
+    naisten naarojen sanoista,
+    miesten mielijuohtehista!
+    Ole ainoisna apuna,
+    vakaisena vartiana
+    katehia kaatamassa,
+    vastuksia voittamassa!
+
+Nämä temput tehtyänsä miehet palasivat takaisin Niemelään, jonne
+päästyä noita viskasi koivun hilpeet, hiilet ja näreen latvan läävään
+lausuen:
+
+    Koituos Perjo kotiisi,
+    saavu salvoksen sisähän,
+    isäntäsi iltaselle,
+    emäntäsi aamuselle,
+    muun pereesi murkinalle.
+
+Sillä aikaa kuin Mauno-setä ja Valaja-Matti olivat metsässä, kävi
+Lippolan paimentyttö Niemelässä ilmoittamassa, että heidän härkänsä
+keralla tuli sinne eilen illalla vieras hieho. Sen johdosta laittoi
+Niemelän emäntä Annin ja Kaisan Lippolaan katsomaan, olisiko se
+heidän hiehonsa, ja tuomaan se kotiin, jos omakseen tuntisivat.
+Illallisen perästä tulivatkin Niemelän tytöt hiehon keralla kotiin.
+Hieho ei siis ollutkaan metsänpeitossa, niin kuin luultiin.
+
+Saatuansa ruokaa ja juomaa sekä sen perästä palkkansa läksi
+Valaja-Matti talosta ja luki kiitoksia lähteissään.
+
+Uutisen rinnassa olivat metsän pedot tavallista kiihkeämmät ja
+raivokkaammat. Sen tiesivät paimenet entuudestaan ja siksipä he
+pitivätkin karjaansa tarkemmin silmällä; lammaspaimenet koettivat
+erittäin tarkkaan kaita laumaansa. Joka kerran, kun he jonkun lehdon
+läpi ajoivat lammaskatraan (lauman), he lukivat lampaansa, olivatko
+ne kaikki vai oliko joku poissa.
+
+Eräänä päivänä, kun lammaspaimenet olivat veitsisillä ja lampaat
+söivät lehdon laidassa toisessa päässä ahoa, tulla pölähti yhtäkkiä
+susi lehdosta lammaslaumaan. Joku paimenista huomasi sen ja sanoi:
+
+-- Kas, mitäs lampaat noin ryöppyävät (juoksevat), eiköhän liene
+hukka katraassa?
+
+Paikalla nousta kehahtivat kaikki paimenet ja juoksivat laumaan päin.
+Koirat, jotka olivat loikoneet paimenten luona, juoksivat vikevästi
+lammasten luokse. Juostessansa näkivät paimenet suden kaappaavan
+yhden vuonan ja pakenevan sen kanssa metsään. Paimenet hokivat
+(huusivat) "hoisoi, soi!" minkä jaksoivat ja koirat juoksivat lehtoon
+suden perästä. Heti paimenet kokosivat lampaat yhteen ja lukivat
+kukin omansa. Niemelän lampaista oli Papurin vuona poissa.
+
+Kun paimenet olivat tointuneet ensi hämmästyksestään, he näkivät
+koirain taluttavan vuonaa lammasten luokse. Paimenet menivät vastaan
+ja katselivat vuonaa tarkoin, oliko se haavoittunut. Kaulassa
+havaittiin olevan hampaan jälkihaava. Pari paimenta läksi saattamaan
+vuonaa kotiin. Pian kuulivat paimenet Tinnon paimenten hokevan
+hoihottavan, josta he arvasivat suden siellä olevan. Vähän ajan
+perästä kuului Savon paimenten hokeminen, ja kohta sen perästä
+hokivat Kiiskisen paimenet.
+
+-- Nyt se hukka juoksee yhden kylän katraasta toisen kylän
+katraaseen. Se viertää niinkuin kaskea, sanoivat paimenet.
+
+-- Vasta kun näette hukan tulevan lammasten tahi lehmien luo, niin
+tarkastakaapa, onko sillä suu selällään; silloin ei se saa mitään.
+Sillä istuu silloin Hittolainen selässä ja on pannut raudat hukan
+suuhun, niin se ei voi ottaa mitään. Tosin ihmiset eivät Hittolaista
+näe, mutta vanhat ovat kertoneet niin olevan. Vaan jos hukalla on suu
+ummessa, niin silloin se ottaa minkä vaan tapajaa, kertoi Yrjö-Mari
+toisille paimenille.
+
+Niemelässä ensin hämmästyttiin ja sitten iloittiin koirain
+uskollisuudesta ja varmuudesta, kun ne saivat vuonan pelastetuksi.
+Isäntä meni itse seppää kutsumaan lukemaan suden vihoja. Kun seppä
+tuli ja katseli vuonan haavaa, hän käski sitä haudella keitetyillä
+sudensammalilla kylmiltään. Sitten hän pyysi tuimaa (suolatonta)
+voita, jonka saatuaan hän ensin sylkeä töppäsi voihin ja sitten
+loitsi:
+
+    Susi surma, mulkosilmä,
+    harvahammas, jouhikuono,
+    Viron hurtta, villahäntä,
+    korven koira, maan pakana,
+    luun syöjä, lihan purija,
+    veren uudelta vetäjä!
+    Ku käski pahalle työlle,
+    kenpä kehnolle kehotti?
+    Ei sua käskenyt emosi
+    eikä valtavanhempasi
+    syödä lampahan lihoa,
+    viatonta verta juoda;
+    vaan hän käski kaunihisti
+    eleä ehon hyvästi
+    eikä syödä syyttömiä,
+    haaskata viattomia.
+
+    Kun nyt teit tuhoa työtä,
+    katkoit kalman karvallista;
+    tule siis työsi tuntemahan,
+    pahasi parantamahan,
+    ennen kuin sanon emolle,
+    virkan valtavanhemmalle.
+    Enemp on emolla työtä,
+    vaiva suuri vanhemmalla,
+    kun poika pahoin tekevi,
+    lapsi tyhmin turmelevi.
+    Vie nyt pois vihasi tästä
+    keltaisihin keuhkoihisi,
+    makeaisin maksoihisi,
+    saata sappesi sisälle,
+    alle haikuhammastesi,
+    muuta viinaksi vihasi,
+    maidoksi pahat makusi!
+
+Hautelemisen perästä voideltiin vuonan haavaa tuimalla voilla, ja kun
+sitä tehtiin viikon päivät, niin vuona parani.
+
+Kesän pitkinä päivinä rakensivat paimenet kivistä majan, tekivät
+siihen ovi- ja akkunareiät ja kattoivat sen tuohilevyillä. Siinä he
+oleskelivat syksysateilla suojassa.
+
+Eräänä päivänä, kun paimenet olivat Pietolassa paimenessa, näkyi
+sateen jälkeen taivaankaari. Yrjö-Mari selitti toisille paimenille,
+että kaaren toisessa päässä on musta lehmä ja toisessa musta härkä.
+Ne juovat jostakin joesta, järvestä tahi lähteestä vettä, joka kaarta
+myöten juoksee pilviin. Nyt näyttää kaaren toinen pää juovan vettä
+Suojärvestä ja toinen Ilmetjoesta. Tämän kuultuaan läksivät Perätalon
+Pärtty ja Mäkelän Pekka Suojärvelle, jonne tuli parin virstan matka,
+katsomaan kaaren päässä olevan mustan lehmän juomista. Sinne tultuaan
+he havaitsivat, ettei kaaren pää ollutkaan Suojärvessä, vaan se
+näytti olevan Myllyjoessa, jonne tuli matkaa neljä virstaa. Kun ilta
+alkoi olla käsissä, eivät paimenet joutaneet sinne asti menemään,
+vaan palasivat karjansa luokse. Vähän noloina pojat olivat, kun ei
+matka onnistunut. Vähän aikaa kaarta katseltuaan lauloivat kaikki
+paimenet:
+
+    Kaari, kaari, katoa pois:
+    seppä tulee sirpin kanssa,
+    lyöpi kaaren kaulan poikki.
+
+Kohta sen jälkeen katosikin kaari paimenten näkyvistä.
+
+Syksypuolella kun paimenet alkoivat käydä ylipäiväisissä, tekivät
+poikapaimenet haavasta itselleen lepenälaudan, jonka yläreunaan
+kaivettiin pienet reiät, joihin pujotettiin nuora, toinen pää toiseen
+ja toinen toiseen reikään. Sitten pantiin nuora kaulaan, joten lauta
+tuli rinnan kohdalle. Lepenälautaan lyötiin kahdella palikalla ja
+se antoi kumean äänen. Sen tarkoitus oli karkoittaa metsän petoja
+karjamailta.
+
+Syksypuolella tekivät paimenet joka päivä nuotion (valkean)
+metsään, ja paistoivat potaatteja. Myös nuotion hiilillä
+ammuskelivat paimenet. Nuotiosta otettiin tulinen hiili, sylkäistiin
+maaperäkivelle tahi kalliolle, laskettiin hiili siihen ja iskettiin
+hiileen pyöreällä kivellä. Se paukahti kuin pyssy. Mitä kovempaa
+puuta hiili oli, sitä kovemman paukun se antoi. Ampumista varten
+poltettiin valkeassa koivu- ja katajapuita, kun niiden hiilet
+paukkuivat kovasti. Ampumisen tarkoituksena oli karkoittaa
+metsänpetoja.
+
+Syksyllä, kun metsähalmeet alkoivat orastaa, laittelivat paimenet
+satimia, joilla pyytelivät lintuja. Takat tahi ansat tehtiin hevosen
+kaulajouhista, silmukkapäiset. Peräkkeeksi punottiin liinan kuituja.
+Peräkkeestä sidottiin ansa orasmetsähalmeen aidan kynsipuuhun ja
+takka laitettiin surmansilmukalle aidankynnen alle rakoon. Nyt
+kun lintu, joko teeri, metsäkana tahi pyy, joskus metsokin, läksi
+menemään aidan alitse orasta syömään ja pisti päänsä, niin se
+takertui takkaan. Siinä se raukka sitten rehmi siksi, kunnes takka
+kuristi sen kuoliaksi. Usein kettu tahi joku petolintu lopetti kurjan
+päivät ja söi koko saaliin suuhunsa. Aamusilla, kun paimenet tulivat
+pyydyksiään kokemaan, he tapasivat linnun asemesta höyhenet. Jos
+paimenpoika tapasi linnun elävänä takassaan, niin hän taittoi sen
+selän vääntämällä, joten lintu pikemmin kuoli.
+
+Myös pyysivät lintuja sekä paimenet että muut nuoret pojat
+katitsoilla, jotka tehtiin metsähalmeesen. Katitsapuiksi otettiin
+noin puolentoista tahi parinkin sylen pituisia suoria riukuja, jotka
+pystytettiin maahan ympyräiseksi tarhaksi. Yläpuolelta, joka oli
+liehka, sidottiin kierretyillä vitsaksilla puut toisiinsa kiinni,
+etteivät ne päässeet hajoilemaan. Keskelle katitsaa pystytettiin
+vahva riuku ja sen poikkipuolin asetettiin nuorasta keskosistaan
+riippumaan kartikka. Katitsan tyvipuolelle tehtiin läppä, joka
+tukittiin risuilla. Riu'un päähän asetettiin kauralyhde. Kun lintu
+tuli syömään lyhteestä jyviä ja istausi kartikalle, niin se kartikan
+pää, johon lintu tahtoi istahtaa, keikahti alaspäin ja lintu pudota
+puksahti soukan katitsan pohjaan, josta sen oli mahdoton nousta
+lentoon, vaan se räpäköitsi siinä siksi, kunnes nääntyi ja kuoli.
+Katitsan omistaja pisti läpästä kätensä katitsaan ja otti saaliinsa
+pois ja tukitsi jälleen läpän. Sillä tavoin saatiin katitsasta
+monenlaisia lintuja. Niin hyvin katitsalla kuin muullakin tavalla
+pyydetyt linnut vietiin kaupunkiin tahi myytiin linturaassaleille,
+jotka ne kuljettivat herkkusuiden nautittavaksi.
+
+Syksyllä myöhempään, kun kesätyöt olivat päätöksessä, kävivät
+aikaihmiset paimenessa pienempäin paimenten edestä. Heinänteon
+perästä, kun äpäre niityillä kasvoi, käytettiin karjaa siellä,
+etenkin pyhäpäivinä. Saloniityt syötettiin ensin, ja sitten
+myöhempään lähempänä olevat niityt. Samoin käytettiin karjaa
+metsähalmeissa viljanleikkuun jälkeen ennen syyskyntöä.
+
+Kun syyskynnöt ja muut kesäajot oli lopetettu, veivät nuoret miehet
+hevosensa salossa olevaan metsähalmeoraasen syömään ja lihomaan. Jos
+oli useampia halmeita salossa, miehet panivat viikkokauden eväät
+mukaansa hevosia paimentamaan lähteissään. Hevospaimenet viettivät
+päivänsä joko majassa tahi kokossa tehden pienempiä käsitöitä ja
+tarvekaluja. Varsinkin he kiskoivat parkkikiskoisia tuohia, joista
+tekivät tuohikontteja, vakkoja, seulikansia, tohveleita, virsuja ym.
+Mutta yön aikana täytyi polttaa nuotiota koko yö ulkona ja pitää
+hevosista vaari, sillä metsänpedot, karhut ja sudet olivat rohkeammat
+yön aikana kuin päivällä hevosten kimppuun käymään.
+
+
+
+
+Karhunjahti
+
+
+    Sisältö: Syy jahdinpitoon. Jahtikuulutus. Jahtikapineet.
+    Jahtijärjestys. Metsämiehen luku. Jahtipiiri. Jahdinpito.
+    Karhujen tappaminen. Kiitosruno. Karhujen kotiintuominen.
+    Karhunpeijaiset. Karhun ylistysruno. Karhunlihoin jako.
+
+Kun karhu oli kaatanut ja haaskannut useita lehmiä sekä Niemelästä
+että muista kylistä, niin kävivät asianomaiset pyytämässä jahtivoutia
+kuuluttamaan koko pitäjän jahdin, miehen joka talosta. Seuraavana
+sunnuntaina kuulutettiinkin kirkossa "yleinen pitäjänjahti, johon
+pitää saapua mies kustakin talosta ja jokaisen kylänvanhimman pitää
+tulla päällysmieheksi. Kullakin miehellä pitää oleman keralla suden-
+tahi karhunverkko, keihäs ja kirves. Ja jos missä talossa on pyssy,
+niin se on myös otettava keralle. Jos missä talossa ei ole kykenevää
+miestä, niin saapi vauras nainen tulla toimittamaan miehen ammattia.
+Kuka ei tätä käskyä noudata, sen eteen palkataan jahtimies, jonka
+palkan laiminlyöjä maksaa, ja saapi vielä seuraavissa käräjissä sakon
+poissaolostaan ja uppiniskaisuudestaan. Jahtiväki kokoontuu Niemelän
+kylään, lautamiehen taloon ensi keskiviikkona puoliin murkinain
+aikana."
+
+Tämä kova ja tärkeä kuulutus tuotti joka taloon puuhaa ja hommaa.
+Sudenverkot, jotka oli kudottu ohjasvarsien paksuisesta tai vähän
+hienommasta liinanuorasta, otettiin esille porstuan luhdilta
+ja keihäät samasta paikasta. Ne tarkisteltiin nyt tarkkaan ja
+korjattiin käytäntökelpoiseen kuntoon. Missä talossa oli keihäs
+ruostunut tai tullut käyttämättömäksi, teetettiin pajassa uusi
+keihäs. Muutamat laittoivat teroitetun kirveen pitkään varteen ja
+tällainen tappara sai käydä keihään asemesta. Pitkämatkaisten täytyi
+jo lähteä tiistaina kotoaan ennättääkseen määrätyllä ajalla saapua
+kuulutuspaikalle. Jahtivouti tuli jo tiistai-iltana yöksi Niemelään,
+jossa hän lautamiehen kanssa, joka paraiten tunsi seudut, neuvotteli
+jahdinpitopaikasta ynnä muista asiaan kuuluvista seikoista.
+
+Keskiviikkoaamuna kokoontui Niemelään miestä kuin meren mutaa;
+muutamia naisiakin oli joukossa. Kukin haukkasi ruokaa eväspussistaan
+joko ulkona tahi tuvassa. Jahtivouti kutsui kylänvanhimmat kokoon
+Niemelän isoon tupaan, jossa neuvoteltiin jahdinpitojärjestyksestä,
+ja vihdoin, tuumien tukkuun tultua, määräsi jahtivouti napamiehet,
+verkkomiehet, rintamamiehet ja hakijat. Kunkin kylänvahimman piti
+katsoa ja pitää järjestys oman kylän miestensä kesken. Niemelän
+kylän isännät, jotka salomaat tarkoin tunsivat, määrättiin johtamaan
+jahtiväkeä määräpaikoilleen.
+
+Ennen liikkeelle lähtöä antoi jahtivouti määräyksen, kuinka etäällä
+rintama- ja hakuväki saivat olla toisistaan ja ettei mitään ääntä
+saisi antaa kuulua, ennen kuin kaikki olisivat asettuneet paikoilleen
+ja hakumiehet alkaisivat hakea. Verkko- ja napamiehet olisivat
+koko ajan hiljaa. Sitten vasta, kun metsänpeto olisi näkyvissä, he
+saisivat kovempaa ääntä pitää. Niemelän kylän isännät tarkastaisivat
+että kaikki on määrätyssä järjestyksessä ja antaisivat sanan
+jahtivoudille, joka sitten antaisi merkin milloin hakumiehet alkavat
+hakea. Itse sanoi jahtivouti käyvänsä napamiehiä johtamaan. Sitten
+hän jakeli ampujille ruutia.
+
+Jahtivoudin annettua nämä määräykset läksi jahtiväki liikkeelle,
+jokaisen kylän miehet yhdessä, kylänvanhin johtajana. Jahtivouti
+astui Niemelän lautamiehen keralla joukon etupäässä. Kylän kujasilta
+päästyä loitsi jahtivouti:
+
+    Lähden metsään miehineni,
+    uroin kanssa ulkotöille,
+    Tapiolan tietä myöten,
+    Tapion taloja kohti.
+    Menen kauas Metsolahan,
+    metsän tyttöjen tyköhön,
+    metsän piikojen pihoille
+    juomahan salon simoa,
+    salon mettä maistamahan
+    mieluisassa Metsolassa
+    tarkassa Tapiolassa.
+
+    Terve vuoret, terve vaarat,
+    terve kuusikot kumeat,
+    terve haavikot haleat,
+    terve koivikot koleat,
+    terve mäet mäntyinesi
+    terve tervehyttäjälle!
+
+    Mielly metsä, kostu korpi,
+    taivu ainoinen Tapio!
+    Saata meitä saarekselle,
+    sille kummulle kuleta,
+    jost on saalis saatavana
+    otettava metsänotus!
+
+    Nyyrikki Tapion poika,
+    mies puhdas, punakypärä!
+    Veistä pilkut pitkin maita,
+    rastit vaaroihin rakenna,
+    jotta tunnen tuhma käydä,
+    outo poika tien osata
+    näillä synkillä saloilla,
+    levehillä lehtomailla.
+
+    Mielikki metsän emäntä,
+    puhdas muori, muoto kaunis!
+    Pane kulta kulkemahan,
+    hopea vaeltamahan
+    miehen etsivän etehen,
+    anelijan askelille!
+    Ota kultaiset avaimet
+    renkahalta, reideltäsi:
+    aukaise Tapion aitta,
+    metsän linna liikahuta
+    minun pyyntipäivinäni,
+    erän etsoaikoinani!
+    Kunpa et kehdanne itse,
+    niin on pistä piikojasi,
+    pane palkkalaisiasi,
+    käske käskyn kuulijoita.
+    Et emäntä lienekänä,
+    jos et piikoja pitäne,
+    sata piikoa pitäne,
+    tuhat käskyn kuulijata,
+    karjan kaiken kaitsijata,
+    viitsijätä viljan kaiken.
+
+    Metsän piika pikkarainen,
+    simasuu, Tapion neiti!
+    Soitellos metinen pilli,
+    simapilli piipahuta
+    korvalle ehon emännän,
+    mieluisan metsän emännän,
+    jotta kuulisi välehen
+    minun kurjan kujerrosta,
+    miehen melkiän sanoja,
+    kun mä ainoisin anelen,
+    kielen kullan kuikuttelen.
+
+    Tapio isäntä itse,
+    havuhattu, naavaturkki!
+    Pane nyt metsä palttinoihin,
+    salo verkahan vetäse,
+    haavat kaikki haljakkoihin,
+    lepät lempivaattehisin,
+    hopeoihin hongat laita,
+    kuuset kultihin rakenna,
+    vanhat hongat vaskivöillä,
+    petäjät hopeavöillä,
+    koivut kultakukkasihin,
+    kannot kultakalkkaroihin.
+    Pane niinkuin muinaiselta,
+    parempina päivinäsi:
+    kuuna paistoi kuusen oksat,
+    päivänä petäjän latvat,
+    metsä haiskahti medelle,
+    simalle salo sininen,
+    ahovieret viertehelle,
+    suovieret sulalle voille.
+
+    Ukko kultainen kuningas,
+    hopeainen hallitsija!
+    Ota kultainen kurikka
+    tahi vaskinen vasara,
+    jolla korvet kolkuttelet,
+    salot synkät synkyttelet
+    yhtenä kesäisnä yönä,
+    ehtooyönä ensimmäisnä!
+    Käyös korvet kolkutellen,
+    syrjävieret sylkytellen:
+    aja vilja vieremiltä
+    aukeheimmille ahoille
+    minun pyyntöpäivinäni,
+    erän etsoaikoinani.
+    Hiiata hihasta miestä,
+    takinhelmasta taluta,
+    lykkeä lylyn lävestä,
+    saata sauvan suoverosta,
+    saata sille saarekselle,
+    sille kummulle kuleta,
+    jost ois saalis saatavana,
+    erän toimi luotavana,
+    osin päitä pantavana,
+    jakoja jaettavana.
+
+    Kun ei löydy tältä maalta,
+    tuo'os maalta tuonempoa
+    ylitse salon yheksän,
+    kautta kankahan kaheksan
+    Lapin laajoilta saloilta,
+    Pohjan pitkiltä periltä
+    muotoa monen näköistä,
+    kynttä kaiken karvallista:
+    metsästä metsän hyviä,
+    maalta maan on parahia:
+    haon alta hallipäitä,
+    kuusen alta kuhmupäitä,
+    mattahan makaajia,
+    nurmella nukahtajoita,
+    veden viljan soutajia,
+    jokien mellastajia!
+    Tuopas niitä tuulillakin,
+    tuulillakin, tuiskuillakin,
+    poudilla ja satehilla
+    kohti miestä pyytävätä
+    kohti konstia urosta.
+
+Perille päästyä sijoitettiin jahtiväki sen korven ympärille, jossa
+tiedettiin karhun asustavan. Perimmäiseksi salon puolelle asettuivat
+verkkomiehet, jotka pystyttivät verkkonsa joko seivästen tahi pienten
+kasvavain puiden varaan, jotka taipuivat helposti, jos karhu tahi
+susi sattuisi verkkoon menemään, ja niin kääräytyisi peto verkkoon,
+joten sitä olisi helppo tappaa. Jos verkko olisi asetettu seisomaan
+taipumattomain puiden varaan, niin otus olisi suurella voimallaan
+voinut ponnistaa itsensä verkon läpi, rikkoa verkon ja mennä
+matkaansa. Verkkomiesten jonon molemmista päistä alkoivat sivumiesten
+rivit kotipuoleen päin, jossa hakuväki seisoi rivissä. Täten oli
+jahtiväki joko neliön tahi suorakaiteen muotoisessa piirissä. Piirin
+keskelle kävivät napamiehet pyssyineen, keihäineen ja kirveineen.
+Tavallisesti valittiin napamiesten olopaikaksi aukeampi kohta, missä
+oli jotakin näköalaa.
+
+Merkin saatuaan läksivät hakumiehet liikkeelle ja alkoivat hokea,
+se on huutaa "hoi, soi, soi, soi" kovalla äänellä yhtä aikaa joka
+mies. Hakumiehiin yhdistyivät molemmin puolin ne rintamamiehet,
+joiden kohdalle hakumiehet eteenpäin kulkiessaan joutuivat,
+niin että rintamamiehet vähitellen yhdistyivät hakumiehiin. Kun
+puoliväliin piiriä oli kuljettu, kuultiin napamiesten pyssyjen pauke.
+Tästä arvattiin kontion olevan jahtipiirin sisällä, napamiesten
+läheisyydessä. Pian kuului oikeanpuoleiselta rintamalta hokemista
+ja pyssyn pauketta, josta arvattiin, ettei karhu ollutkaan kaatunut
+napamiesten ammunnasta, vaan tahtoi oikeasta siivestä pyrkiä pakoon,
+tahi voi mahdollisesti olla toinen karhu taikka susi siellä.
+Jälkimmäinen arvelu oli oikea; sillä se karhu, jota napamiehet
+ampuivat, ei kaatunutkaan, vaikka haavoittui, vaan juoksi verkkoon,
+ja verkkomiehet viimistivät (kuolettivat) sen keihäällä. Toista
+karhua eivät napamiehet nähneetkään, kun se juoksi taajan puisteikon
+läpi rintamamiesten luokse.
+
+Heti rintamamiesten pyssyn paukkeen kuultuaan laittoi jahtivouti
+puolenkymmentä napamiestä rintamamiesten avuksi. Itse toisten
+miesten kanssa hän jäi navalle odottamaan, jos mahdollisesti
+voisi vielä joku peto sattua tulemaan saapuville. Kauan ei siinä
+tarvinnut odottaakaan, kun kolmas iso karhu tuli napamiehiä lähelle.
+Huomattuaan miehet kontio nousi pystyyn takajaloilleen ja ärjäisi
+kovasti. Heti lävisti jahtivoudin pyssynluoti kontion rinnan.
+Laukauksesta se kaatui maahan, mutta nousi pian jälleen pystyyn
+ja tuli miehiin päin. Saatuaan vielä neljä luotia ruumiiseensa se
+kaatui uudelleen, mörisi kauheasti, viskoi itseään ja vaipui viimein
+ikuiseen uneen.
+
+Se karhu, jota oikeanpuoliset rintamamiehet näkivät ja ampuivat,
+pääsi karkuun. Ja vaikka pyssymiehet koirain kanssa sitä ajoivat
+takaa, he eivät kuitenkaan saavuttaneet. Se katosi ja juoksi
+matkaansa. Luultavasti ei luoti siihen osunutkaan, koska ei verta
+ollut vuotanut.
+
+Kun kaikki haku- ja rintamamiehet olivat saapuneet verkoille, tulivat
+sinne vihdoin napamiehetkin. Niemelän lautamies laittoi kotoaan
+hakemaan kaksi vankempaa hevosta ja rekeä vetämään karhut kotiin.
+Jahtivouti käski neljä riskiä miestä ottamaan karhun käpälistä kiinni
+ja kantamaan sen navalle toisen nallen luokse. Miehet olivat jo
+tarttua karhun koipiin kiinni, mutta Niemelän Mauno-setä sanoi:
+
+-- Karhu on metsän kuningas, sen tähden sitä pitää kunnialla kohdella
+kuoltuansakin eikä kantaa retuuttaa niin kuin sikaa sorkista.
+
+Sen kuultuaan käski jahtivouti ottaa pari kankea ja asettaa karhun
+niiden päälle. Sillä tavoin kannettiinkin karhuvainaja kaimansa
+luokse navalle. Kun väki oli kylliksensä katsellut kuolleita ja
+tullut arveluistaan siihen päätökseen, että se oli emäkarhu kahden
+kaksivuotisen poikansa kanssa, joka oli tuhoja karjalle tuottanut
+ja nyt tässä jahtipiirissä ollut. Nyt emä toisen poikansa kanssa
+oli tässä, vaan toinen poika pääsi pakoon ja soitti sorkilleen.
+Luultavasti se juoksi toisille salomaille, joten oli toivottava
+rauhaa raavaille moneksi ajaksi. Niinpä käski jahtivouti kaikkia
+olemaan hiljaa ja väen vaiettua hän lausui:
+
+    Ole kiitetty Jumala,
+    ylistetty Luoja yksin,
+    kun annoit otsot osaksi
+    salon kullat saalihiksi!
+    Hyvin meihin metsä mieltyi,
+    taipui ainonen Tapio.
+    Ei ollut keihäin keksimistä,
+    ampuen ajelemista:
+    itse vieriit vempeleeltä,
+    horjahtiit havun selältä;
+    risut rikkoi rintapäänsä,
+    havut marjaisen mahansa.
+    Yöt on syksyiset pimeät,
+    syksyiset havut liveät.
+
+    Anna vastakin Jumala,
+    toistekin totinen Luoja,
+    soivaksi Tapion torven,
+    metsän pillin piukovaksi
+    näillä pienillä pihoilla
+    kapehilla kartanoilla.
+
+Hevosia odotellessaan istausi väkijoukko karhujen ympärille. Siinä
+kerrottiin monta kertomusta karhusta, sen urhoollisuudesta, voimasta,
+jalomielisyydestä ja tuhotöistä. Toinen toistaan kummallisempaa
+juttua siinä lasketeltiin, mikä heistä lie ollut totta, mikä
+liioiteltua. Pyssymiehet taas kehuivat pyssyjään ja itseään tarkaksi
+ampujaksi. Vihdoin yllyttiin kilpailemaan, kenen pyssy kovittain
+paukahtaisi. Tolja pani tavattoman paljon ruutia pyssyynsä ja
+kieraisi tiukan tullon pyssynpiippuun. Kun hän ampua tiukkasi, niin
+maa tärähti, mutta samassa rämähti piippukin rikki. Olipa toki se
+onni onnettomuudessakin, ettei Toljalle itselleen tullut mitään
+vahinkoa.
+
+Kun hevoset ajettiin karhujen luokse, ne korskuivat ja kuorsahtelivat
+eivätkä tahtoneet pysähtyä, vaan mielivät juosta edemmä. Vihdoin
+kun miehissä pideltiin kiinni, ne saatiin niin kauan pysymään
+paikoillaan, että kerettiin karhut nostaa rekeen. Sitten kun karhut
+oli nuorilla köytetty rekeen kiinni, päästettiin hevoset menemään.
+Joukko nuoria miehiä seurasi hevosia Niemelään, jonne tultua hevoset
+olivat valkeassa vaahdossa kiivaasta kulkemisesta.
+
+Niemelään päästyä kannettiin karhut tupaan halkoraksilla ja
+asetettiin keskilattialle. Pian keräytyi koko kylän väki Niemelään
+karhuja katselemaan. Lapset ja arkaluontoiset naiset ensin
+pelkäsivät, mutta vähitellen he tulivat rohkeammiksi ja uskalsivat
+mennä likelle katsomaan, jopa koskettamaankin karhuja. Isäntä meni
+aittaan ja toi sieltä kannun vetoisen putelin viinaa pöytään. Sitten
+hän pyysi suuren savivadin, johon kaatoi viinan. Jahtivoudin käskystä
+aukaisi Mauno-setä karhun vatsan ja otti sieltä karhun sapen, josta
+kaadettiin viinan sekaan "yhdeksän miehen voimaa". Nyt kutsui
+jahtivouti ukko- ja pyssymiehet pöydän ympärille istumaan. Sitten hän
+nousi seisoalleen ja kaikki seurasivat hänen esimerkkiään. Nyt otti
+jahtivouti viinavadin käteensä ja katsoen karhuihin päin lausui:
+
+    Otsoseni, ainoseni,
+    mesikämmen mieluiseni!
+    Kas kun olet tuossa kaunis
+    kaiken kansan katsastella:
+    olet kuin omena puussa
+    tahi marja mättähässä.
+    Silmäs on kuin sirkkusella
+    sekä pääs kuin pääskysellä;
+    vartalos on varsin soma,
+    jäsenes kuin jääröpässin;
+    karvas on kuin vuohen villa
+    tahi kaunihin karitsan.
+
+    Kulkija korven kuningas,
+    metsän patja palleroinen!
+    En minä sinua lyönyt
+    enkä ampunut aseilla;
+    itse sie ahoa astuit,
+    itse vierit viidakkoa,
+    vierit villakuontalona
+    kuljit pellavaskupona:
+    vierit vierten jalkoihini,
+    sorruit sääreni etehen,
+    vaivuit kauan valvonnasta,
+    väsyit, näännyit vaivoistasi;
+    siinä maksoillas makaisit,
+    viruit villakuontalona!
+    Tuosta sun korjaisin kotiini,
+    saatoin taaton tantereelle.
+    Villainen sinun isäsi,
+    villainen sinun emosi,
+    villainen olet sinäkin,
+    villa suusi, villa pääsi,
+    villa päässäsi kypäri,
+    villakintahat kädessä,
+    villasukkaset jalassa,
+    villa viisi kynnyttäsi,
+    villaiset on hampahasi,
+    villaiset sinun vihasi!
+
+Sitten jahtivouti ryyppäsi viinaa vadista ja antoi vadin isännälle,
+joka teki samoin ja antoi sen Mauno-sedälle, ja niin kävi viinavati
+miehestä mieheen, ympäri pöydän siksi, kunnes kaikki olivat
+ryypänneet. Kun viina oli vadista loppunut, toivat toisten talojen
+isännät viinaa lisää. Karhut kannettiin ulos, jossa nahka nyljettiin
+ja lihat korjattiin vartaalle. Lähteissään jakoivat isäntämiehet
+keskenään karhun lihat ja veivät kotiinsa. Nahkat laitettiin
+venytykseen kuivumaan ja sitten myytiin; niistä saaduilla rahoilla
+osti jahtivouti ruutia, jolla ammuttiin yhteisessä jahdissa.
+
+
+
+
+Syksytoimia
+
+
+    Sisältö: Viljain leikkuu ja kokoaminen. Lapset ja likat.
+    Arpominen saraheinillä. Potaatinnosto. Kopareet. Nauristen
+    ja lanttujen luominen, listiminen ja korjuu. Kaalipantio.
+    Syyskestit. Ruotsin ja Venäjän raja. Sota-aika. Sitominen. Mikon
+    päivä. Karjan taikominen. Lehmäin ja lammasten lääväänpano.
+    Hevosten talliinpano ja loitsut.
+
+Kun rukiit oli leikattu, sitten leikattiin ohria, jotka pantiin
+kymmenen lyhdettä kuhunkin kymmenikköön. Sikäli kuin ruiskuhilaat
+kuivuivat, ne kannettiin ja ladottiin keolle ja pantiin aita
+ympärille.
+
+Kun entiseen aikaan pidettiin suuret metsähalmeet, niin niissä oli
+paljon työtä sekä kaskea kaataessa, viertäessä, aidanpanossa kuin
+myöskin viljan leikkuussa. Yhteiset halmeet kun olivat, niin työ,
+etenkin viljan leikkuu, kävi hitaasti; sillä kukin luotti toiseensa
+ja teki löräkästi työtä. Siksi täytyi monesti leikata myöhään
+syksyllä, etenkin milloin sade ja tuulet sotkivat viljat ristiin.
+Syksyiltoina leikattiin metsähalmeissa niin kauan, kuin suinkin
+näki, usein kuutamollakin. Varsinkin Pajarilaiset olivat tulleet
+kuuluisiksi myöhään kuutamolla leikkaamisesta. Siitä syystä naapurit
+kutsuivatkin kuuta Pajarin päiväksi.
+
+Metsähalmeelle päästyä tehtiin nuotio ruokapaikkaan. Vaimot
+ripustivat imevät lapsensa hursteinensa hurstipuuhun, jonka päälle
+hurstut levitettiin, jottei aurinko saanut paistaa pienokaisten
+silmille eivätkä hyttyset saaneet vaivata hentoja. Kullakin lapsella
+oli keralla oma likkansa, joka heijasi ja hoiti lasta. Kun lapsi
+rupesi itkemään, kutsuttiin äiti sitä imettämään ja korjaamaan.
+Milloin lapset hyvästi viihtyivät ja makasivat, kävivät lastenlikat
+vuoron perään marjassa tahi leikkivät keskenään. Iltasilla
+tavallisesti tulivat lasten äidit lapsineen ja likkoineen aikaisemmin
+kotiin, jossa auttelivat emäntiä lehmäin lypsyssä, illallisen
+laittamisessa, saunan lämmittämisessä ynnä muissa askareissa. Kun
+kauran leikkuu oli lopussa, niin koottiin ne närtteihin. Niin hyvin
+keot kuin närtteetkin katettiin oljilla ja kuusenhavuilla.
+
+Eräänä päivänä meni Niemelän leikkuuväki metsähalmeelle kauraa
+leikkaamaan. Murkinan aikana, kun toiset kävivät makaamaan ja nuoret
+naiset jäivät valvomaan, sanoi miniä Elli:
+
+-- Kun nyt Kaisalla on jo kolmet sulhaset tulossa, niin minä tahdon
+arpoa, kenen omaksi sinä vihdoinkin joudut. Käy siis hakemassa tuolta
+kallion uurteelta kaksitoista yhtäläistä saraheinää, niin koetetaan,
+mitä ne ennustavat.
+
+Kaisa teki Ellin sanan mukaan ja toi saraheinät, jotka Elli tasoitti
+yhtä tasaisiksi ja asetti ne sillä tavoin, että toisista tuli tyvi-
+ja toisista latvapuolet yhtäänne. Sitten hän antoi heinien toisen
+pään Kaisan käteen ja solmisi heinät toisesta päästä yhteen. Nyt hän
+antoi solmitun puolen Kaisalle ja solmisi sitten toiset päät yhteen.
+Solmitessaan hän lausui puoli laulamalla:
+
+    Sano totta saraheinä,
+    puhu totta Luojan putki:
+    tuleeko Matista ja Kaisasta pari?
+
+Sitten hän otti solmitut heinät, joista oli muodostunut kolme
+erillään olevaa rengasta.
+
+-- Myttyyn meni Matin tuuma, sanoi Anni.
+
+-- Käypäs Kaisa hakemassa toinen mokoma saraheiniä, niin arvotaan
+toisen kerran, käski Elli vielä.
+
+Kaisa toi taas saraheinät, jotka Elli solmisi samalla tavalla kuin
+edellisetkin ja lausui solmitessaan:
+
+    Sano totta saraheinä,
+    puhu totta Luojan putki:
+    tuleeko Juhanasta ja Kaisasta pari?
+
+Kun heinät levitettiin, olivat ne kaikki yhtenä suurena renkaana.
+
+-- Saat kunnon miehen, jos olet hyvä tyttökin, virkkoi Elli.
+
+-- Elli, arvotaas vaikka suotta, mitä arpa tietää Junnolan Martista
+sanoa, joka kuuluu olevan kolmas kosiomies, virkkoi Kaisa ja meni
+noutamaan saraheiniä.
+
+Kun heinät solmittiin yhteen, niin niistä muodostui kaksi toisistaan
+riippuvaa rengasta.
+
+-- Mitä tämä merkitsee? kysyi Kaisa.
+
+-- Se merkitsee, että vasta toista tyttöä kosioidessa Martti saapi
+morsiamen, vastasi Elli.
+
+Mikkelin aikana alkoi omenan kaivaminen, so. potaatinnosto.
+Ensin leikattiin varret, jotka ripustettiin vartaille ja vietiin
+huoneiden räystäiden alle kuivamaan, jonka jälkeen ne korjattiin
+rouhehuoneesen. Talvella niistä keitettiin karjalle rouhevettä.
+Potaatit erotettiin kaivaessa erikseen: pienemmät sioille syötäväksi,
+keskulaiset siemeneksi ja suurimmat ihmisten ravinnoksi. Naiset ja
+nuoremmat pojat toimittivat potaatinnoston. Ukkomiehet kaivoivat
+maahan matalat kuopat potaattimaalle ja kuopan ympärille laitettiin
+multapenkereet. Näitä kuoppia kutsuttiin kopareiksi. Potaatit
+pantiin kaivaessa pieniin koreihin, ja kun korit tulivat täyteen,
+ne tyhjennettiin kopareeseen. Erilaiset potaatit pantiin eri
+kopareihin, jotka yöajaksi peitettiin oljilla hallan ja sateen
+varalta. Kun potaatit olivat kopareissa kuivaneet, ne kannettiin
+kuoppiin, kukin laji eri kuoppaan. Siemenpotaatit vietiin kauemmas
+kotoa kangaskuoppaan, kuopan suu peitettiin visusti laudoilla ja
+hiekalla eikä aukaistu ennen kuin keväillä, jolloin ne nostettiin
+tupaan koreihin itämään ja pehmenemään. Toiset kuopat olivat kartanon
+läheisyydessä, josta oli helpompi tarpeen tullessa potaatteja noutaa.
+
+Kun tavallisesti työtä tehdessä puheaineena on se työ ja aine, mitä
+milloinkin tehdään, niin Niemelänkin naiset puhelivat keskenään
+kaivaessaan potaatin hyödystä.
+
+-- Ei mistään viljasta saa niin monenlaista ruokaa kuin omenista,
+virkkoi Matin Mari.
+
+-- Niin kyllä saapikin, vastasi Mari-täti. Siitä saapi hillaa,
+piirakkaita ja monenlaista liemiruokaa, sekä niitä voi keittää
+kokonaisena ja syödä joko suolan, voisuolaveden tahi suolakalan
+kanssa. Paistikkaina ne ovat myös oivalliset syödä ja hyvää tulee
+potaattileipäkin. Mitähän ennen aikaan lienee syötykään, kun ei ollut
+potaattia?
+
+-- Entiseen aikaan kasvatettiin hyvin paljon naurista ja lanttua ja
+niistä laitettiin erilaisia ruokalajeja. Kokonaiset metsähalmeet
+kylvettiin naurissiemenillä, ja niistä saatiin monet tynnyrit
+nauriita; samaten kasvatettiin paljon lanttuja, selitti Helka-ämmä.
+
+-- Isävainajani kertoi muistaneensa hyvin, kun potaattia tänne meidän
+maahan tuotiin ja levitettiin kruunun puolesta. Pappilaan tuotiin iso
+joukko siemenpotaatteja ja niitä annettiin pitäjälle vähän jokaiseen
+taloon. Vanha rovasti silloin kuulutti kirkossa: "Pappilasta saapi
+ken vain haluaa ympyräisiä mukuloita, joita kutsutaan potaattis,
+ja voi kylvää niitä peltoonsa. Ketä haluttaa, niin ottakoon ja
+kylväköön, mutta pappilan peltoon en minä anna niitä mukulaakaan
+kylvää. Kyllähän ulkomaalaiset ja meidänkin kasetit kertovat niiden
+olevan hyviä ja hyödyllisiä kasveja, mutta kas minä en niitä usko
+enkä ole kärkäs koettelemaankaan niiden hyvyyttä. Te saatte tehdä
+niinkuin itse tahdotte." Tiettävästi tämä rovastin ilmoitus tuotti
+toivotun vaikutuksensa: potaattia otettiin vain vähä määrä, ja
+sanotaan etteivät seuraavana syksynä niitä syöneet siatkaan vaikka
+kävelivät potaattimaalla. Kuitenkin ne vähitellen levenivät ja kansa
+niihin tutustui, niin että rovastikin antoi niitä kylvää peltoonsa,
+vaikka ensin kielsi, kertoi Mari-täti toisille naisille.
+
+Potaatinnoston perästä seurasi nauriin ja lantun luominen. Metsässä
+erityisessä halmeessa kasvatettiin nauriita. Nuori väki meni
+naurismaalle luomaan (nyhtämään) nauriita. Katokseen ja herkukseen
+he laittoivat naurishautoja, jotka laitettiin siten, että maahan
+kaivettiin kuoppa, johon pantiin pohjaan ja kupeille kuumennetut
+paasikivet, joiden välille pantiin nauriit. Myös kuopan päälle
+pantiin kuumennettu paasi (latuska kivi) ja hauta peitettiin
+mullalla. Paadet kuumennettiin nuotiossa. Kun nauriitten arveltiin
+olevan kypsiä, aukaistiin kuoppa, nauriit otettiin pois ja syötiin
+joko varilta tahi jäähdytettyinä.
+
+Köyhemmät niin kuin loiset ja sen semmoiset kävivät naurismaalla
+paniaisilla. He loivat vähän aikaa nauriita, laittoivat naurishautoja
+ja saivat sitten sekä raakoja että kypsiä nauriita torppasäkillisen
+kotiinsa.
+
+Luodut nauriit vedettiin hevosella kotiin sikäli kuin niitä luotiin.
+Kotona vanhemmat naiset listivät nauriit ja panivat naatit vartaille
+kuivamaan. Listityt nauriit kantoivat miehet nauriskuoppaan.
+
+Lanttujen luominen ja listiminen kävi samalla tavalla. Jos kuopassa
+oli tilaa, pantiin nauriit ja lantut yhteen kuoppaan, vaikka eri
+karsinoihin. Istukkaiksi jätettävistä nauriista ja lantuista
+leikattiin naatit puoleksi poikki ja juuripuoli istutettiin kuoppaan
+pystyyn.
+
+Viimeiseksi kesäkasveista korjattiin kaalit. Ne leikattiin kannasta
+poikki, erotettiin päällimmäiset lehdet ja sitten hakattiin
+(syltättiin) hienoksi ja pantiin suolan kanssa tiinuun talven
+varaksi. Joka tahtoi hapankaalia, se antoi kaalitiinun olla tuvassa
+niin kauan, että se happani. Verekseltä syötäväksi laitettiin
+kaalinpäät pantioon, joka tehtiin tanhuan puolelle siten, että
+seipäät pystytettiin liki toisiaan maahan pyöreään piiriin ja
+nidottiin nuoralla toisiinsa kiinni, etteivät ne päässeet eroamaan,
+joten pantio tuli linnunkatitsan muotoinen muuten, vaan ei liehka
+eikä niin korkea kuin katitsa. Pantioon ladottiin kaalinpäät toinen
+toisensa viereen ja päällekkäin. Pantio katettiin oljilla ja
+laudoilla. Tarpeen tullessa talvella kun pantiosta otettiin kaalia,
+katkaistiin pari seivästä ja siitä lävestä otettiin kaalia.
+
+Kun kaikki kesätyöt oli päätetty, pidettiin Niemelässä syyskestit,
+joihin kutsuttiin talon vävyt ja tyttäret, apet ja anopit sekä muita
+likeisempiä sukulaisia. Kaukaisempia sukulaisia oli ainoastaan
+Lippolan kirkonmies emäntinensä. Vieraat kokoontuivat lauantai-iltana
+ja hajosivat maanantaina iltapuolella. Sunnuntaiaamupuolella kävi osa
+vieraista kirkossa, osa oleskeli kestitalossa. Päivällisen syötyään
+kävivät vieraat aikansa ratoksi toisissa taloissa. Maanantaina
+murkinan syötyään kokoontuivat ukkomiehet kestitalon pitkän pöydän
+ympärille, jossa he juttelivat niitä näitä, kuten tavallista on, kun
+useampia miehiä sattuu yhteen seuraan.
+
+-- Onko se totta, mitä vanhat ihmiset ovat kertoneet, että tässä
+Aitjärvessä on ollut kolme kertaa Ruotsin ja Venäjän välinen raja?
+kysyi Lippolan kirkonmies.
+
+-- Kyllä se on totta, mutta minä en muista minä vuosina se lienee
+ollut, vaan meidän Antti sen tietää, kun pappilan maisteri hänelle on
+sanonut silloin, kun he teidän Juhanan kanssa kävivät kirjoituskoulua
+pappilassa, vastasi ukko-Lauri.
+
+Niemelän isäntä kutsui poikansa Antin, joka selitti pappilan
+maisterin sanoneen, että Aitjärvessä on ollut valtakuntain raja ensi
+kerran v. 1323, jolloin Pähkinänsaaren rauha tehtiin; toisen kerran
+v. 1595, kun Täyssinässä tehtiin rauha ja kolmannen kerran v. 1721,
+jolloin Uudessakaupungissa rauha tehtiin ja rajoista sovittiin.
+Rajamerkkejä löytyy vielä nytkin Hepoharjussa Hynnilän maalla, Torsan
+vuoressa, Torsanjärven rannalla ja Saravuoressa Sarajärven rannalla.
+Pappilan maisteri sanoi itse käyneensä niitä katsomassa.
+
+-- Minä en heidän vuosilukujaan tiedä, mutta sen minun ukkovainajani
+(isoisä) kertoi, että kolme kertaa on tässä raja ollut, kertoi
+ukko-Lauri. Silloin aina, kun rauha rikottiin, alkoi sodan kauhu
+rajaseudulta. Siksipä nämäkin paikat ovat saaneet monta kovaa kokea
+ja nähneet monta pakkopäivää päälle käyvän. Sodassa kaatuneet
+kuolleensa hautasivat venäläiset Kermisen pellon laitaan, Aitjärven
+rannalle, jota paikkaa vielä nytkin kutsutaan Kermisen kalmistoksi.
+Siellä on vielä nytkin hautakumpuja, ja minun poikana ollessani oli
+siinä puuristejä pystyssä sekä eräs laattakivi, jossa oli venäläinen
+kirjoitus. Sitä sanottiin sotaherran haudaksi. Ruotsalaiset taasen
+kuljettivat kuolleensa liki Kuunjokea olevaan hiekkaharjuun, joka
+siitä on saanut Kalmasen nimen ja se merkitsee kalman eli kuolleiden
+asuntoa. Salmenniemen ja Mustanmäen välillä oleva silta, joka on
+tehty suon poikki, ja jota Hiidensillaksi sanotaan, on luultavasti
+tehty sota-aikoina. Samaten näyttää Tinnonjokien yli olleen
+rakennettu silta. Näitä siltoja myöten tiettävästi on kuljetettu
+sotatarpeita. Niin on siis tämä seutu, samoin kuin koko Itä-Suomikin,
+ollut entiseen aikaan sodan jaloissa, ja siitä saatuja haavoja olemme
+me tähän saakka poteneet.
+
+-- Harvat meistä, sanoi Holttolan kirkonmies huoaten, jotka nyt
+syödä popsimme puhdasta leipää särpimellä höystettynä, muistavat
+niitä aikoja, jolloin esi-isämme syödä jäyrysivät joko nevetti- tai
+pettuleipää, jonka ainoana särpimenä usein ei muuta ollut kuin vesi
+ja kyyneleet. Kun vihollisen armoton ja säälimätön lauma levesi niin
+kuin tulva yli koko Karjalan, se poltti varsinkin rajaseuduilta
+kokonaiset kylät ja yksityiset talot, niin ettei taloista jäänyt
+muuta jäljelle kuin tuhkarauniot. Se hävitti pellot ja kasvavat
+viljavainiot niin, ettei jäänyt useasti kuin joku yksinäinen tähkäpää
+todistamaan ja näyttämään, mitä siihen oli kylvetty.
+
+Jos vihollisten tulosta vähänkin vihiä saatiin, niin laitettiin
+lapset, naiset ja vanhukset pois sodan jaloista synkkiin saloihin ja
+ainoastaan nuoremmat, täyskuntoiset miehet jäivät kotia suojelemaan
+ja puolustamaan. Mutta usein tuli vihollinen niin äkkiarvaamatta,
+ettei tiedetty varustautua puolustusasemaan eikä kerjetty heikkoa
+väkeä saattaa piilopaikkaan. Silloin vasta surkea aika oli käsissä.
+Turvattomia naisia ja viattomia lapsia rääkättiin ja kidutettiin.
+Onnettomain kärsimykset olivat raakalaisten suurin huvitus. Syksyn
+tullen, kun vihollinen maasta lähti talven tuloa peläten, koettelivat
+esi-isämme laittaa häthätää jonkunlaista suojelusta, missä kurjan
+talvensa viettivät. Monet jotka vain kykenivät, siirtyivät
+näinä rauhattomina aikoina asumaan salomaille, turvallisempiin
+paikkoihin. Sillä tavoin minunkin esi-isäni joutuivat nykyiselle
+Syömärsaarelle asumaan. Uudisasukkaat saadakseen maahan kyntensä
+kiinni, so. saadakseen mitä pikimmin leipää maasta, kaasivat kasken
+uudispaikalle, ja sillä tavoin alkoi maan raivaaminen viljelykselle.
+
+-- Minun ukkovainajani isä oli kertonut, että meidänkin kylän ja
+Tinnon oli sota polttanut niin tarkoin, ettei ollut muuta kuin
+rauniot jälellä. Silloin olivat Koitsanlahden ja Änkilän kylät
+joutuneet poroksi sekä Järvenpään kylä samoin ja monta taloa
+Simpeleen ympärillä, kertoi Mauno-setä.
+
+-- Mutta ei mikään menneen ajan kohtaloista ja oloista ole täällä
+kansalla niin tuoreessa ja hirmuisessa muistossa, kuin rekryytin
+otto eli sitominen Venäjän vallan aikana, vaikka se ei kestänyt kuin
+neljätoista vuotta, kertoi Holttola. Meidän rovasti sanoi, että
+sitominen alkoi v. 1797 ja loppui v. 1811, jolloin Viipurin lääni
+taas yhdistettiin muun Suomen kanssa.
+
+Rekryytin ottoa varten oli Viipurin lääni jaettu piirikuntiin sillä
+tavoin, että kussakin piirikunnassa oli viisisataa sotamieheksi
+kelpaavaa kahdeksantoista ja kahdeksanneljättä ikävuoden välillä
+olevaa miestä. Jokaisella piirikunnalla oli joku arvokkaampi
+talonpoika päällikkönä, jota kutsuttiin venäjänkielen mukaan
+golova-nimellä. Piirikunnat taasen oli jaettu kukin viiteen osastoon,
+jotka siis sisälsivät sata aseisiin kykenevää miestä ja joilla oli
+päällikkönä sotska eli sadanpäämies. Törmälassä kuului olleen golova,
+ja sotska oli meillä Purnujärven kylässä. Taloa sanotaan vielä nytkin
+sotskan eli sotikan taloksi.
+
+Meidän rovasti kertoi minulle nämä asiat tarkalleen. Hän sanoi,
+että asetuksen mukaan oli sotamiehiksi otettava kaikkein ensiksi
+irtonaiset miehet, sitten talollisten pojat niistä taloista, joissa
+oli useampia työntekijöitä. Sotamiehen otto eli sitominen alkoi
+tavallisesti lokakuun ensi päivästä ja kesti uuteenvuoteen asti,
+jolloin määrän piti olla täytetty tavalla tahi toisella. Käsky tuli
+kupernyöriltä nimismiehelle aivan salaa ja otto toimitettiin jonakuna
+kansalle tietymättömänä päivänä yhtä aikaa koko pitäjässä. Mutta
+nuoret miehet kuitenkin jo ajoissa arvasivat asian, niin että käskyn
+tultua kylät tavallisesti olivat sotaiässä olevista miehistä typi
+tyhjät. Karkurit piilivät metsissä, vuorten onkaloissa, luolissa,
+metsämajoissa, halmekokoissa, nauriskuopissa, heinäladoissa ynnä
+muissa sellaisissa paikoissa, missä vain kukin luuli parhaimman
+turvapaikan olevan.
+
+-- Kerran tulivat sitojat meidän kylään, alkoi ukko-Lauri keskeyttäen
+Holttolan kertomuksen, ja menivät Lahtelan taloon aamupuhteella
+äkkiarvaamatta. Lahtelan pieni Maiju toi meille siitä sanan. Meidän
+Matti, joka oli pienikasvuinen ja solakka poika, pujotti äitinsä
+vaatteet päällensä, pisti lankakerät povellensa ja alkoi kehrätä
+vokkia (rukkia). Pian olivat aseilla varustetut sitojat meillä ja
+kaihosivat Mattia, joka oli nuorimman kannan poikia. Meidän isäntä
+sanoi Matin olevan salossa hevosia paimenessa. Sitten alkoivat
+sitojat katsella Mattia ja kysyivät: "Kenenkäs tyttö tämä on, kun
+emme ennen ole teillä tällaista tyttöä nähneet?" "Tämä on minun
+tätini tytär Hyrkkäältä", vastasi isäntä. Vieraat tyytyivät siihen
+ja läksivät matkaansa. Mäkelässä menivät pojat toinen kanahäkkiin,
+uunin alle, toinen uunin solaan (raviin), ja niin pelastivat itsensä.
+Perätalon Martti putkahti tuvan sillan alle piiloon ja pelastui sillä
+tavoin.
+
+-- Olipas Jyrkisen Antilla kerran kiiru, kun juosta laukkasi
+Miettilästä Lattuun asti sotskan apulaisen edellä, joka tahtoi sitoa
+Antin. Viimein väsyi perästäajaja, ja niin pelasti Antti nahkansa,
+kertoi Savolais-ukko.
+
+-- Kerran tulivat meille niinikään sitojat äkkiarvaamatta,
+mutta meidän miehet ryntäsivät aseet kädessä heitä vastaan niin
+voimakkaasti, että raivasivat itselleen tien sitojain läpi ja menivät
+karkuun metsään, puheli Lippolan kirkonmies.
+
+Vihdoin sai Holttola suunvuoron ja hän kertoi:
+
+-- Kun useimmat yhtä aikaa läksivät pakoretkelle, niin he auttoivat
+toisiaan lujimmalla uskollisuudella. Väsyneitä ei koskaan jätetty
+jäljelle, vaan heidät asetettiin hakattujen pienten puiden latvoille
+istumaan, joita riskimmät tyvipuolesta vetivät niin kuin rekeä
+piilopaikkaan. Päästyä rauhallisempaan paikkaan syötiin ja levättiin.
+Sitten taas, kun oli voimistuttu, lähdettiin edelleen taivaltamaan
+siksi, kunnes oli päästy varmaan piilopaikkaan. Usein tapahtui
+niinkin, että sitojat ajoivat perästä, varsinkin silloin, kun
+lumenhärmää oli satanut. Näitä koettiin eksyttää monella tavalla,
+esim. siten, että virsut pantiin takaperin jalkaan ym. keinoilla.
+Jos kuitenkin kaikista varokeinoista huolimatta sitojat tapasivat
+karkulaiset, näillä ei ollut muuta turvaa kun antautua sovinnolla
+tahi tapella hengen edestä. Useammasti turvauduttiinkin jälkimäiseen
+keinoon. Kirveet ja kanget silloin liikkuivat molemmin puolin; väliin
+oltiin käsikähmässä. Jos sitojat voittivat, he armotta sitoivat
+otettavansa kädet selän taakse ja saattoivat heidät golovan luokse,
+jossa he saivat odottaa siksi, kunnes koko otettava määrä oli täyteen
+koottu, ja sitten koko rekryyttilauma lähetettiin Viipuriin, jossa
+heidät puettiin sotamiehen pukuun ja kerittiin kolipäiksi.
+
+Mutta jos karkulaiset piiloonkin pääsivät, niin oli heillä
+sielläkin sangen kurjat päivät edessä. Kun ajatellaan, että he koko
+syksyröntteet olivat ilman lämmintä suojaa, niin se ei mahtanut
+hauskalta tuntua. Jospa siinäkin kurjuudessa olisi vielä ollut ruokaa
+yllin kyllin, niin ei olo olisi tuntunut niin sangen rasittavalta,
+mutta kun elämän välttämättömintä tarvetta, ruokaa, puuttui, niin
+oli kovin surkea olo viettää koko syksy nälässä ja vilussa. Tosin
+kyllä koetettiin kotoa laittaa heille ruokaa ym. tarpeita, jos vaan
+tiedettiin missä he olivat. Mutta usein oli karkulaisten olopaikka
+kotiväelle tietymätön, ja silloin oli vaikeampi sinne ruokavaroja
+toimittaa. Joskus kun karkulaisten piilopaikka tuli sitojain tietoon
+ja heitä tultiin etsimään, täytyi poikaparkain muuttautua toiseen,
+varmempaan piilopaikkaan. Karkulaisten ei taas ollut yrittämistäkään
+kotiin, sillä silloin he olisivat voineet joutua kiinni. Siksi täytyi
+vain pysyä piilossa ja syödä mitä vain milloinkin metsästä tahi
+jostakin metsälammesta sattuivat saamaan.
+
+Kun nyt kaikilla mahdollisilla keinoilla koetettiin piilotella ja
+varjella, ettei vain joutuisi sidottavaksi, ja usein sidottunakin
+vielä päästiin kuljettaissa tahi vartiopaikoissa karkaamaan, niin
+oli talonpoikaisten päälliköin, samoin kuin sitten myös rekryyttejä
+vastaanottavien upseerienkin, mahdotonta saada joka otolla vaadittua
+miesmäärää täytetyksi määräiässä olevilla miehillä, vaan täytyi
+joukon jatkoksi usein ottaa vanhempiakin miehiä kuin laki määräsi,
+sekä nuoria, usein 10 ja 15 vuoden välillä olevia nuorukaisia, jotka
+otettiin meriväkeen laivapojiksi; ja sitten, kun he olivat tulleet
+lailliseen ikään, heistä tehtiin merisotamiehiä. Niinpä esim. Tinnon
+Juhanakaan ei ollut kun kuusitoistavuotinen, kun hänet sidottiin ja
+vietiin laivapojaksi ja sitten tehtiin sotamieheksi. -- Tinnon Juhana
+palveli merisotaväessä 27 vuotta ja oli Kreikan vapautussodassa.
+
+Sitojat puolestaan käyttivät monenlaisia keinoja saadakseen summan
+täyteen. Joskus he käyttivät apunansa sellaista pakkokeinoa, että
+menivät suurella joukolla taloon, josta piti rekryytti ottaa. Jos he
+eivät tavanneet otettavaansa, he odottelivat päivämääriä, söivät ja
+joivat, mitä talossa vaan oli ruoka- ja juomavaroja. Se keino joskus
+auttoi, mutta useimmin ei sekään auttanut.
+
+Niin kuin tiedetään, oli sen aikaisilla virkamiehillä tapana
+lahjain ottaminen. Ja tästä viasta eivät olleet vapaat enempää
+oppimattomat sotskat ja golovat kuin koulun käyneet virkamiehetkään.
+Kun rekryytiksi otetuille ei näyttänyt muu konsti vetelevän, he
+koettelivat lahjoilla suositella päälliköitä. Minunkin lankotalostani
+vietiin eräs kolmenkymmenen vanha nainut mies rekryytiksi Viipuriin.
+Hänen vaimonsa meni perästä ja vei kaksivuotisen härän sotaväen
+päällikölle, joka heti laski miehen kotiin. Raha tietysti oli silloin
+niin kuin nytkin se poika, joka pulasta pelasti. Niinpä kerrotaan
+erään pojan isän antaneen sotskalle kymmenen ruplaa lahjaksi.
+Sotska käski pojan piiloutua huoneeseen vaatetiinuun. Hän etsi
+miehinensä poikaa joka paikasta aivan tarkkaan. Vihdoin he menivät
+siihen huoneesen, jossa poika oli piilossa. Sotska käski miestensä
+etsiä tarkoin koko huoneen, vaan itse hän avasi tiinun kannen auki,
+koetteli kädellään tiimistä ja sanoi: "Ei täällä suinkaan ketään
+ole", ja niin he läksivät talosta.
+
+Kesän viimeinen merkkipäivä oli vanha Mikon päivä. Silloin jo Mikon
+päivän aattona naiset siivosivat tuvan ja paistoivat piirakkoja.
+Mikon päivän aamuna jo ani varhain teurastettiin saunassa jääröpässi
+(salvamaton pässi), jonka sydälmykset emäntä keitti murkinaksi.
+
+Murkinan syötyään läksivät Niemelän emäntä, isäntä ja Mari-täti
+metsään. Emäntä haki ja toi kotiin kolmen verokunnan pieleksestä
+otettuja heiniä. Mari-täti toi suden sontaa ja jäniksen pipeloita
+(sontaa). Isäntä toi myöskin heiniä kolmen verokunnan maalta
+ja mustikan- sekä puolanvarsia, jotka oli otettu kolmelta
+tienristeykseltä ja jotka hän kantoi kotiin vasemmassa kainalossaan.
+Kaikki nämä kolme henkilöä kulkivat salateitä kotiin, etteivät
+naapurit havainneet ja tietäneet mitään heidän metsässä käynnistään.
+
+Illan suussa laittoi emäntä omin käsin hauteet lehmille. Hän hakkasi
+läävän kynnyksellä sekaisin heiniä, olkia, nauriin naatteja, potaatin
+varsia ja lantun naatteja, jotka hän pani ja sekoitti suureen
+saaviin. Siihen hän myös hämmensi ruumenia, ruisjauhoja, suoloja ja
+suden sontaa, joten siihen tuli yhdeksää laatua. Sitten hän kaasi
+saaviin varia vettä ja antoi sen hautua iltaan asti. Hämärän aikana
+ajettiin karja läävään ja emäntä itse kytkesi lehmänsä ja loitsi:
+
+    Kave eukko, luonnon tytär,
+    kave kultainen koria,
+    jok olet vanhin vaimoloita,
+    ensin emä itselöitä!
+    Tuo mulle vasikkalykky,
+    härkälykky häilähytä,
+    sata sarven kantajata,
+    tuhat maidon antajata!
+    Muilauta musta vasikka,
+    vastaan otan valkoisenkin,
+    kelpaa hyvin kirjavakin,
+    vaikk ois puoli punainenkin,
+    kelpaa kaiken karvallinen,
+    minkä antoa osannet.
+
+    Pistä tänne piikasesi,
+    laita käskyn kuulijasi
+    viitsimään mun Viljoani,
+    kaitsemaan mun karjoani
+    ennen käymistä emännän,
+    katsomista karjapiian,
+    emännän epäpätöisen,
+    ylen kainun karjapiian.
+
+    Suka kultainen kuvoa,
+    hopeainen harja hanki,
+    kampa vaskinen varusta
+    oven pihtipuolisehen,
+    johon karja kaariseikse,
+    viitsikse emännän vilja.
+    Yöt käyös suka kädessä,
+    päivät kampa kainalossa,
+    kenenkänä keksimättä,
+    kunkana kadehtimatta.
+    Katso karja kaunihiksi,
+    viitsi vilja virkeäksi,
+    sui ilveksen iholle,
+    metsän uuhen untuvalle,
+    jotta karja kaunistuisi,
+    eistyisi emännän vilja!
+
+Sitten emäntä viskasi ruisolkia kunkin lehmän eteen sanoen jokaiselle
+erikseen:
+
+    Syö ruokasi rumasti,
+    pidä pintasi lujasti!
+
+Kun emäntä arveli lehmäin syöneen olkensa, hän vei hauteet, joista
+jakeli kullekin lehmälle osansa.
+
+Mari-täti ajoi lampaat läävään, teki niille juotavan, johon hienonsi
+jäniksen pipelot sekä pani jauhoja ja suoloja sekaan. Juottaissaan
+hän saneli:
+
+    Laitan läävään lampahani,
+    väätän villakuontaloni
+    sukuansa siittämähän,
+    villojaan viruttamahan.
+    Siittäös suureksi sukusi,
+    kaksin, kolmin, kantamasi,
+    villa pitkäksi viruta,
+    tiheäksi tihkuttele,
+    hyvänsuovan mieltä myöten,
+    pahansuovan paitsi mieltä.
+
+Iltasella isäntä talutti hevoset talliin ja lausui:
+
+    Työnnän talliin tammaseni,
+    runttaan ruunani nipulle,
+    soimen eteen valjut varsat.
+    Iki Tiera Turjan poika,
+    lumisorkka, luukavio!
+    Tule tänne katsomahan,
+    tarkasti tähystämähän,
+    kun tuon ruunani nipulle,
+    hevoseni heinäkoolle.
+    Vaali varsani hyvästi,
+    hevoseni herttaisesti:
+    heinät hienosti hajoita,
+    ripistele ripeästi,
+    jotta hepo heinät söisi
+    sekä pintansa pitäisi.
+    Seiso yöt suka kädessä,
+    päivät kampa kainalossa,
+    sui karva kaunihiksi
+    kiillota kimeltäväksi!
+
+Sitten isäntä viskasi hevosensa eteen metsästä tuodut heinät,
+mustikan- ja puolukanvarret. Hevosten syödessä isäntä pyyhki
+haisupihkalla (saatanan sonnalla) kolme kertaa kutakin hevosta pitkin
+selkää ja kupeita, jonka tehtyään hän viskasi pyyhkimensä ulos tallin
+akkunasta ja sanoi:
+
+-- Tuossa on pedoille ruokaa minun luontokappaleeni tueksi! Nyt nämä
+temput tehtyänsä hän oli huoletta, ettei päätauti hevosia vaivaa
+talven aikana.
+
+Mikon päivänä ei käyty kylässä eikä syötetty vieraita kotona.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista
+tavoista 5: Kesäaskareet, by Johannes Häyhä
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN ***
+
+***** This file should be named 56115-8.txt or 56115-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/5/6/1/1/56115/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions will
+be renamed.
+
+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
+law means that no one owns a United States copyright in these works,
+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
+States without permission and without paying copyright
+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
+of this license, apply to copying and distributing Project
+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
+specific permission. If you do not charge anything for copies of this
+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
+performances and research. They may be modified and printed and given
+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
+trademark license, especially commercial redistribution.
+
+START: FULL LICENSE
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
+www.gutenberg.org/license.
+
+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
+Gutenberg-tm electronic works
+
+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or
+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
+1.E.8.
+
+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement. See
+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
+electronic works. See paragraph 1.E below.
+
+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
+works in the collection are in the public domain in the United
+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
+United States and you are located in the United States, we do not
+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
+displaying or creating derivative works based on the work as long as
+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
+you share it without charge with others.
+
+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
+in a constant state of change. If you are outside the United States,
+check the laws of your country in addition to the terms of this
+agreement before downloading, copying, displaying, performing,
+distributing or creating derivative works based on this work or any
+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
+representations concerning the copyright status of any work in any
+country outside the United States.
+
+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
+performed, viewed, copied or distributed:
+
+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
+  most other parts of the world at no cost and with almost no
+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
+  United States, you'll have to check the laws of the country where you
+  are located before using this ebook.
+
+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
+contain a notice indicating that it is posted with permission of the
+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
+the United States without paying any fees or charges. If you are
+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
+posted with the permission of the copyright holder found at the
+beginning of this work.
+
+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
+any word processing or hypertext form. However, if you provide access
+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
+provided that
+
+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
+  within 60 days following each date on which you prepare (or are
+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
+  Literary Archive Foundation."
+
+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+  License. You must require such a user to return or destroy all
+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
+  works.
+
+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
+  receipt of the work.
+
+* You comply with all other terms of this agreement for free
+  distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
+electronic works, and the medium on which they may be stored, may
+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
+cannot be read by your equipment.
+
+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from. If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium
+with your written explanation. The person or entity that provided you
+with the defective work may elect to provide a replacement copy in
+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
+or entity providing it to you may choose to give you a second
+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
+without further opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of
+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
+violates the law of the state applicable to this agreement, the
+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
+remaining provisions.
+
+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
+Defect you cause.
+
+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of
+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
+from people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
+www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
+U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
+volunteers and employees are scattered throughout numerous
+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
+date contact information can be found at the Foundation's web site and
+official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+
+    Dr. Gregory B. Newby
+    Chief Executive and Director
+    gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment. Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements. We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
+state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations. To
+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
+
+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
+freely shared with anyone. For forty years, he produced and
+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
+volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
+edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search
+facility: www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
diff --git a/56115-8.zip b/old/56115-8.zip
index 19085e6..19085e6 100644
--- a/56115-8.zip
+++ b/old/56115-8.zip