Initial commit

2 files changed, 5393 insertions, 0 deletions

diff --git a/56115-8.txt b/56115-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..6d19677
--- /dev/null
+++ b/56115-8.txt
@@ -0,0 +1,5393 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista

+tavoista 5: Kesäaskareet, by Johannes Häyhä

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions

+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at

+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have

+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

+

+

+

+Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5: Kesäaskareet

+

+Author: Johannes Häyhä

+

+Release Date: December 3, 2017 [EBook #56115]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: ISO-8859-1

+

+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN ***

+

+

+

+

+Produced by Tapio Riikonen

+

+

+

+

+

+

+

+

+KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 5: KESÄASKAREET

+

+Kirj.

+

+Johannes Häyhä

+

+

+

+

+

+Helsingissä,

+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,

+1897.

+

+

+

+

+SISÄLLYS:

+

+Touonalkajaiset

+Keväthommat

+Juhannuksen vietto

+Arkiset askareet

+Kokouspyhä

+Heinäaika

+Talkoot

+Paimenelämä

+Karhunjahti

+Syksytoimia

+

+

+

+

+Touonalkajaiset

+

+

+    Sisältö: Touonalkajaisten määräys. Paimenten taianteko. Karhun

+    luvut. Juhlamurkina. Kauran kylvö. Kylväjän luvut. Lehmäin

+    uloslaskeminen. Karjan luvut. Rukous karjan puolesta. Lammasten

+    uloslaskeminen ja loitsiminen. Rukous karjan varjeluksesta.

+    Karjan kulku ja loitsut maidon annin puolesta. Loitsu karjan

+    kaitsemisesta. Loitsu paimentamisesta. Ensimmäinen päivä

+    paimenessa. Paimenten ja kyntäjäin kasteleminen.

+

+Eräänä sunnuntaina keväällä, kun maat olivat jo sulat, kokoontuivat

+Niemelän kylän isännät lautamiehen taloon tuumimaan, milloin

+touonteko oli aloitettava. Muutamat tahtoivat sen jo aloittaa tällä

+viikolla, mutta lautamies sanoi:

+

+-- Ei, hyvät naapurit, nyt sovi alkaa touontekoa kuun pohjalla.

+Lauantaina kun syntyy uusi kuu, niin sopii ensi viikolla pitää

+touonalkajaiset minä päivänä tahansa. Ja muuten ei näy tänä vuonna

+olevan kiirutta kyntämisellä; sillä vanhasta Pietarista vanhaan

+Jyrkiin on vasta nousevalla viikolla ensimmäinen määräpäivä, niin

+kuin vanha runo siitä sanoo:

+

+    Kyntömiehen kylvöajat

+    ovat tiedossa totiset:

+    kymmenes on kydön kylvö,

+    yhdeksäs on kasken kylvö,

+    kahdeksas on pellon pano,

+    seitsemäs on pavun teko.

+    kuudes viikko, kuituviikko,

+    viides viikko, ohraviikko,

+    neljäs on tattarin teko,

+    kolmas kaalin, lantun aika:

+    toinen viikko touon päätös,

+    kun nauris on napattu maahan.

+

+Vähän aikaa neuvoteltua päätettiin touonalkajaiset pitää ensi

+viikolla maanantaina ja vuoro oli tänä vuonna syödä juhlamurkina

+lautamiehen talossa.

+

+Seuraavana sunnuntai-iltana varustivat paimenet vuoteensa viereen

+virsunsa ja hattaransa. Touonalkajaisaamuna herättivät emännät jo

+auringon nousuaikana paimenet, jotka vuoteella kenkivät, so. käärivät

+hattarat jalkainsa ympärille ja panivat uudet virsut jalkaansa.

+Näin tehtiin siitä syystä että muka jalat pysyisivät terveenä koko

+kesäajan.

+

+Vaatteet yllensä saatuaan menivät paimenet lehmäläävään (navettaan)

+ja ottivat kellon vanhimman lehmän kaulasta. Sitten he nyhtivät

+jokaisen lehmän vasemmasta kupeesta kolme karvaa, jotka he panivat

+kelloon. Kodan tiinusta pantiin vettä kello puolilleen ja jauhoja

+hämmennettiin sekaan niin paljon, että seos tuli sakeaksi. Sitten

+otettiin taikina kellosta ja pöpellettiin saunan penkillä kaakuksi.

+Sillä aikaa kun toiset paimenet puhdistivat lehmänkelloa ja veivät

+sen takaisin lehmän kaulaan, toi vanhin paimen leivotun kaakun

+tupaan, nousi uunille, jossa hän kiersi kaakun kolme kertaa ympäri

+uunin patsaan ja lausui joka kerran:

+

+-- Noin seuratkaa lehmät toisianne koko tämä kesä, niin kuin tämä

+tahdas seuraa tätä uunin patsasta.

+

+Sitten hän litisti taikinan kakkaraksi ja paistoi sen tuvan

+lämmitessä uunin leukakivellä, vei sen porstuaan jauhinkivelle

+jäähtymään ja sen jälkeen läävään. Kakkarasta hän antoi vanhimmasta

+alkain kullekin lehmälle pienen palan ja kierrettyään ensin palasen

+lehmän pään ympäri myötäpäivään sanoi palaa antaessaan:

+

+-- Pysy sunnuntaina Pietolassa Rasimäellä, maanantaina Kuotmäessä

+Lyöhdyn aholla jne., nimittäin jokaiselle lehmälle erikseen sen

+karjamaan ja paikan karjamaalla, missä minäkin viikonpäivänä oli

+vuoro käydä.

+

+Lammaspaimenet tekivät lampaankellossa taikinan samoin tempuin ja

+antoivat sen lampaille. Nämä temput piti tehtämän ennen perheen

+ylösnousua, ani varhain.

+

+Emäntä nousi jo aamuhämärissä, pisti tuvan lämmitä ja herätti

+paimenet. Sillä aikaa kun paimenet pukeusivat, otti emäntä karhun

+hampaan, meni läävään, kiersi jokaisen lehmän ympäri kolme kertaa

+karhun hampaalla myötäpäivään ja kiertäessään hän loitsi:

+

+    Metsän kultainen kuningas,

+    salon herra, maan isäntä!

+    anna rauha raavahille,

+    sorkkasäärille sovinto

+    tänä suurena suvena,

+    Luojan lämminnä kesänä.

+    Korjaele koiriasi,

+    raivaele rakkiasi

+    jottei piiloa pitäisi

+    eikä tuottaisi tuhoa.

+    Kotihisi koirat kutsu,

+    viekottele villahännät:

+    sudet laita suitset suuhun,

+    karhut rautakahlehisin.

+    Teettäös tinainen neula,

+    naula vaskinen valata,

+    jonka päästät päälakehen,

+    läpi luisten leukaluitten.

+    Jos ei tuotana totelle:

+    suden suuhun lukko laita,

+    haitta karhun hampahisen

+    takalukko leukaluihin.

+

+    Kun ei tuosta kyllin liene:

+    kätke koirasi kolohon,

+    karvaturvat kalliohon,

+    ettei koskis konnanpoika,

+    metsän rakki raateleisi;

+    tahi saata näiltä mailta,

+    kauas karjan käytäviltä

+    ylitse salon yheksän,

+    salon puolikymmenettä

+    maille tuntemattomille,

+    nimen tietämättömille,

+    johon ei kuulu karjan kellot

+    eikä paimenten pakinat.

+

+    Oi Ukko ylinen Luoja,

+    taatto taivon valtiainen,

+    jok olet onnella olija,

+    heleällä hemmoaja!

+    Tehkös kesät kaunihiksi

+    lehtovieret leppehiksi,

+    ahovieret armahiksi!

+    Laita metsät mieleviksi,

+    sinikorpi siivosaksi!

+    Vieritä vihanta pilvi

+    karjalleni katteheksi,

+    ettei surma suin pitäisi,

+    kaihi viljalta vitoisi.

+    Rakentele rauta-aita,

+    teräs seivoin seisattele

+    ympäri minun eloni,

+    kahden puolen karjaseni:

+    maasta asti aita pannos,

+    maasta asti taivosehen,

+    ettei karhu kavahtaisi

+    eikä susi yli käisi.

+    Vähänpä minulla oisi

+    surman suin pieltäviä,

+    aholle ajettavia,

+    päälle pälven pantavia.

+

+Perheen noustua menivät naiset läävään eläimiä ruokkimaan ja

+kyntömiehet laittoivat auransa ynnä muut kapineensa reilaan.

+Läävästä tultua naiset joko ompelivat tahi muuta korjailivat.

+Ukkomiehet korjailivat kalanpyydyksiä ja muita kapineita reilaan.

+Näissä toimissa kului päivä murkinoihin. Kun murkinan aika lähestyi,

+otti isäntä aitan siemensalvosta ne kolme rukiista leipää, jotka

+olivat koko joulupyhät olleet tuvan pöydällä, ja toi ne emännälle,

+joka lämpimällä vedellä pesi leivistä lian ja mahdollisesti

+joulukyntteleistä tarttuneen talin. Sitten emäntä leikkasi leivät,

+joita hän toisten naisten kanssa piippusi suupalan suuruisiksi

+möllyiksi (paloiksi) sitä varten varustettuihin vateihin. Emäntä

+keitti suurella padalla vastalypsettyä maitoa, jonka hän sitten

+kapustalla mätti möllyjen päälle vateihin.

+

+Murkinan aikana kokoontuivat kylän isännät ja emännät lautamiehen

+taloon. Kun ruoka oli kannettu pöytään, käskettiin vieraat syömään.

+Emännät istahtivat pöydän yläpäähän ja isännät sarvenille; talon

+miehet istuivat pöydän alapäässä. Talon isäntä luki juhlallisella

+äänellä ruokaluvut ja Perätalon seppä toisten kanssa veisasi:

+

+    Ann maan tääll kasvons kantaa,

+    vakons myös lioita;

+    meill tarpeet tahtoisit antaa,

+    maan, meren siunata.

+    Ann askelees tiukkuu rasvast,

+    meit ruoki sanallas,

+    suo maistam sit ain makiast,

+    niin sielu on autuas.

+

+                     (Vvk. 318:6)

+

+Sitten isäntä jakeli juhlallisesti ruokaryyppyjä, ensin naisille ja

+sen jälkeen miehille. Syödessä puheltiin sekä hyvistä että huonoista

+vuosista. Kun kaikki olivat ravitut, pani jokainen kätensä ristiin ja

+Lahtelan isäntä luki:

+

+    Muistakaam sitä aina,

+    kuin ruokaa nautitsem

+    ett Herra eineen lainaa,

+    ja kaikk kuin tarvitsem,

+    sull Jesu, kiitos olkoon,

+    ja kunnia kaikilt tulkoon,

+    kuin runsaast ruokit meit.

+

+                    (Vvk. 345:2)

+

+Ruokasiunauksen perästä veisasi Mäkelän isäntä toisten kanssa:

+

+    Vuos hyvyydelläs kaunist kanss,

+    niin kyntö, kylvö kasta maass,

+    ja laiho kauniist kasvata,

+    meit armiaast jällens iloita.

+

+                     (Vvk. 316:11)

+

+Pöydästä noustua kiittivät kaikki vieraat talon emäntää ja isäntää,

+ja toivottaen toisilleen runsasta vuodentuloa erkani kukin kotiinsa.

+

+Touontekoa alkamaan läksivät kotoa kyntäjät ensiksi. Isäntä mittasi

+kauroja kapalla aitan salvosta säkkeihin, jotka nostettiin hevosten

+selkään. Sitten isäntä istausi siemensäkin päälle hevosen selkään

+ja läksi ajamaan eellimmäisenä. Toiset kyntäjät tekivät samaten ja

+ottivat atran olkapäillensä hevosten selkään. Kartanolta lähteissä

+kohottivat miehet lakkiansa ja sanoivat:

+

+    Lähde Jumala avuksi!

+

+Metsähalmeelle päästyä laskettiin atrat ja siemensäkit hevosten

+selästä halmeen veräjälle ja valjastettiin hevoset atrain eteen.

+Toiset miehet istahtivat tupakoimaan sillä aikaa, kun isäntä meni

+kylvämään. Isäntä pani siemensäkistä kauroja kylvösäkkiin, otti säkin

+olallensa, nosti hattunsa seipään nenään ja ripsi ensin siemeniä

+itäänpäin, sitten etelään, länteen ja vihdoin pohjoiseen sanoen

+viskatessaan:

+

+    Itätuuli kesän tuopi,

+    kesä siemenen sirottaa,

+    etelä elohon saattaa,

+    kaiken kasvun kasvattaapi.

+    Länsi lämpimän lähettää,

+    lämpimä terän tekeepi,

+    pohjoinen pahurin poika!

+    pysy kylmässä kylässä

+    kekriin asti keikkumatta.

+

+Sitten isäntä alkoi kylvää ja nuorin kyntäjä sai käydä hänen

+rinnallansa ja pistellä sikkeloa. Kylväissään lausui isäntä:

+

+    Minä kylvän kyyhättelen

+    Luojan sormien lomitse,

+    käden kautta kaikkivallan

+    tälle maalle kasvavalle,

+    aholle ylenevälle.

+

+    Akka mantereen alainen,

+    manun eukko, maan emäntä!

+    Pane nyt turve tunkemahan,

+    maa väkevä vääntämähän;

+    eip on maa väkeä puutu,

+    eikä nurmi einehiä

+    sinä ilmoisna ikänä,

+    kuuna kullan valkeana,

+    kun lie armon antajista

+    lupa eineitten emistä.

+

+    Nouse maa makoamasta,

+    Luojan nurmi nukkumasta!

+    Pane korret korttumahan

+    sekä varret varttumahan:

+    tuhansin neniä nosta,

+    saoin haaroja hajota

+    kynnöstäni, kylvöstäni,

+    varsin vaivani näöstä!

+

+    Oi Ukko ylijumala,

+    tahi taatto taivahinen,

+    vallan pilvissä pitäjä,

+    hattarojen hallitsija!

+    Pidä pilvissä käräjät,

+    sätehissä neuvot selvät:

+    laadipa utuinen ilma,

+    sumuilma suunnittele;

+    idätä idästä pilvi,

+    länkä lännestä lähetä,

+    nosta lonka luotehesta,

+    etelästä ennättele:

+    vihmo vettä taivosesta,

+    mettä pilvistä pirota

+    teoksille tehtäville,

+    panoksille pantaville,

+    orahille nouseville,

+    touoille tohiseville!

+

+Kun isäntä oli halmeen yli päässyt ja kylväen tullut takaisin, niin

+alkoivat kyntäjät ajaa peräkkäin: ensimmäinen aidan vierusta myöten,

+toinen sen perästä, sitten kolmas jne. Kun kolme kertaa oli ympäri

+käyty ja tultu samaan paikkaan, josta lähdettiin, niin istahdettiin

+tupakoimaan ja viinaa maistelemaan. Sitten jatkettiin työtä

+keski-iltoihin asti, jolloin mentiin kotiin.

+

+Kyntäjäin lähdettyä kotoa otti emäntä tuuran, taltan ja kirveen,

+jotka hän kätki läävän kynnyksen viereen lantaan. Sitten hän otti

+viikatteen, sirpin ja kassaran, sitoi ne yhteen ja ripusti läävän

+oven kamanaan.

+

+Kun paimenet ja emännät olivat pukeutuneet, vei emäntä rahin,

+asetti sen läävän kynnykselle sillä tavoin että rahin jalat tulivat

+läävän sisä- ja toiset ulkopuolelle pihtipuolista vasten. Sitten

+emäntä nousi rahille seisomaan, asetti selkänsä pihtipieltä vasten

+ja nosti toisen jalkansa niin liki yläkamanaa että siitä alaitse

+lehmät mahtuivat. Emännän käly päästi lehmät kytkyestä yhden toisensa

+perästi ja loitsi:

+

+    Kun Luoja kesän tekevi,

+    Jumalan suven sukeepi,

+    suot sulavi, maat sulavi,

+    lätäkötkin lämpeävi

+    keskellä kesäsydäntä

+    Jumalan suvea suurta;

+    niin mä lehmäni lähetän,

+    laitan karjan laitumelle,

+    työnnän lehmäni leholle,

+    maidon antajat aholle,

+    hatasarvet haavikolle,

+    kourusarvet koivikolle,

+    vasikkani varvikolle,

+    kaiken karjani kedolle,

+    havulinnan liepehille,

+    kultaisille kunnahille,

+    ahomaille aukehille,

+    leheville lehtomaille,

+    korkehille koivikoille,

+    mataloille haavikoille,

+    kosteoille korpimaille,

+    hopeaisille saloille!

+    Työnnän kuuta ottamahan,

+    talia tavoittamahan

+    ahomailta aukehilta,

+    levehiltä lehtomailta,

+    kumeoilta kuusikoilta,

+    haleoilta haavikoilta,

+    kultaisilta kunnahilta,

+    koreoilta koivikoilta,

+    hopeaisilta saloilta.

+

+Sikäli kuin lehmät pääsivät kytkyestä, ne tulivat ulos läävästä

+emännän jalan alaitse. -- Vuonna 1878 tapahtui Hynnilässä, että eräs

+nuori lehmä sattui leiskahtamaan mennessään emännän jalkain alaitse,

+ja emäntä putosi lehmän selkään. Lehmä toi emännän kartanolle ja

+pudotti hänet vesilätäkköön. -- Heti ensimmäisen lehmän tultua emäntä

+alkoi rukoilla:

+

+    Itse ilmoinen Jumala,

+    taatto taivahan takainen!

+    kun mä läävästä lähetän,

+    työnnän lehmäni lehoille,

+    ajan karjan kankahalle,

+    saatan suurehen salohon

+    näiltä pieniltä pihoilta,

+    kapehilta kartanoilta

+    Jumalan pihoa myöten,

+    kaikkivallan maata myöten

+    Luojan laveille pihoille,

+    kaikkivallan kartanoille,

+    läävihin lävettömihin,

+    ilman ikkunattomihin:

+    kaitse karja kaunihisti,

+    varjele vahingon tieltä

+    tänä suurena suvena,

+    Herran hellänä kesänä,

+    ettei tuskihin tulisi,

+    häpeäihin hämmentyisi!

+    Kun katsoit katollisessa,

+    varoit alla varjolaudan,

+    niin katso katottomassa,

+    varo varjomattomassa!

+    Syöttele metisin syömin,

+    mesiheinin herkuttele,

+    jotta karja kaunistuisi,

+    eistyisi emännän vilja

+    hyvänsuovan mieltä myöten

+    pahansuovan paitsi mieltä!

+

+Kun lehmät oli laskettu, lammaspaimen otti virpovitsat läävän laesta

+ja ajoi lampaat Mari-tädin jalkain välitse, joka seisoi läävän

+kynnyksellä hajasäärin. Lammasten ohi kulkeissa loitsi Mari-täti:

+

+    Lasken laumani kedolle,

+    karitsani kunnahalle,

+    emälampaat lakealle,

+    vuonat aukeelle aholle

+    Suomehen sukeutumahan,

+    Karjalahan kasvamahan,

+    Viron maalle villomahan,

+    kotihin keritsemähän.

+    Ota villoa välillä,

+    raksi rasvaa hampahilla

+    tuorehista turpehista,

+    metisestä mättähästä,

+    heleästä heinänpäastä,

+    kultaisen kulon nenästä!

+

+Kun kaikki karja oli kartanolla ja paimenet sekä naiset olivat karjan

+ympärillä, emäntä kävi ympäri karjan kolme kertaa myötäpäivään ja

+rukoili:

+

+    Varjele vakainen Luoja,

+    kaitse kaunoinen Jumala!

+    Kaitse karjani pahoista,

+    varjele vahingon tieltä,

+    noista soista soiluvista,

+    lähtehistä läikkyvistä,

+    heiluvista hettehistä,

+    pyörehistä pyörtehistä,

+    ettei sorkka sorkahtaisi,

+    hettehesen herkähtäisi

+    ylitse Jumalan tunnin,

+    päitse aivon autuahan!

+

+    Tuo'os torvi tuonnempata

+    tuolta taivahan navalta,

+    mesitorvi taivosesta,

+    simatorvi maaemästä!

+    Puhu tuohon torvehesi,

+    kumahuta kuuluhuksi:

+    puhu kummat kukkahaksi,

+    kangasvieret kaunihiksi,

+    ahovieret armahaksi,

+    lehtovieret leppeäksi

+    suovieret sulaksi meeksi

+    hetevieret vierteheksi!

+    Siitä syötä karjoani,

+    raavahiani ravitse.

+    Syöttele simaisin syömin,

+    juottele metisin juomin,

+    syötä kultaista kuloa,

+    hopeaista heinänpäätä

+    heraisista hettehistä,

+    läikkyvistä lähtehistä,

+    koskilta kohisevilta,

+    jokiloilta juoksevilta,

+    kultaisilta kunnahilta,

+    hopeaisilta ahoilta.

+

+    Kaivo kultainen kuvoa

+    kahden puolen karjamaata,

+    josta karja vettä joisi,

+    simoa sirottelisi

+    utarihin uhkuvihin,

+    nännihin pakottavihin.

+    Saattele salosta karja,

+    aukeoilta ahomailta

+    heraisille hettehille,

+    läikkyville lähtehille,

+    koskille kohiseville,

+    Jokiloille juokseville,

+    joist ei juomat juoden puutu,

+    vedet vetäen vähene!

+

+Sen tehtyänsä emäntä meni paimenten kanssa tupaseen, josta paimenet

+ottivat evässäkit ja emäntä otti loitsitun suolapussin ja pani sen

+helmaansa. Sitten emäntä alkoi astua solasia (kujasia) myöten metsään

+päin. Lehmäpaimenet ajoivat karjan emännän perästä ja kävelivät itse

+karjansa jäljestä. Mari-täti käveli lehmäpaimenten keralla lammasten

+edellä helma käppyrässä ja luki kateen sanat. Lammaspaimenet

+kävelivät lammasten perästä, ja heitä seurasivat talon koirat.

+

+Kulkiessaan kujasia ripisteli emäntä väliin suolahiukkoja tielle ja

+loitsi:

+

+    Suvetar valio vaimo,

+    Etelätär luonnon eukko!

+    Auo maat alaisin puolin,

+    puhko pellon penkereitä,

+    juoksuta joki metinen,

+    simavirta vierettele

+    utarihin uhkuvihin,

+    vetimihin veettävihin:

+    saisi suonet soutamahan,

+    maitojoet juoksemahan,

+    joka aika antamahan,

+    joka vuoro vuotamahan,

+    juosta jokena kotihin,

+    tulla tuoreena tuville

+    vihansuovan sormen päitse,

+    hyvänsuovan suun etehen.

+

+    Paljo on niitä pahoja

+    ku maidon manalle vievät,

+    katehesen karjan annin;

+    vähän on niitä hyviä,

+    ku maidon manalta saavat,

+    piimänsä kylän pidolta,

+    tuorehensa toisialta.

+

+    Ei minun emoni ennen

+    kysynyt kylästä mieltä,

+    tointa toisesta talosta;

+    sai se maitonsa manalta

+    piimänsä pitelijältä

+    tuorehensa toisialta:

+    samaten minäkin saanen

+    maidon mieron malkkiloilta,

+    katehien kainalosta.

+    Ei maito manalle jouda,

+    lehmän vilja vierahalle

+    eikä puihin puuttumahan,

+    metsihin menehtymähän:

+    maito koissa tarvitahan,

+    ajan kaiken kaivatahan,

+    koissa vuottavi emäntä

+    katajainen rainta käessä.

+

+    Nousepas nyt viljan eukko,

+    viljan haltia havaja

+    ennen noidan nousemista,

+    katehen kavahtamista!

+    Nouse voisen vuoren päälle,

+    maitosen mäen nenälle!

+    Muuta kaikki ruohot voiksi,

+    maidoksi makeat ruuat!

+    Kovennuta maidon kuori,

+    sakennuta piimän pinta:

+    maito rasvaksi rapaise,

+    rasva voiksi ruskeaksi,

+    pieksä pieninkin pisara

+    voi hyväksi hyytymähän,

+    ettei tarvitsis emännän

+    kauan voita valmistella,

+    kinaella kirnun kanssa,

+    piestä piimää päiväkaudet.

+

+Kujasten suuhun päästyä pysäytettiin karja ja paimenet kävivät karjan

+ympärille. Emäntä kävi kolme kertaa ympäri karjan myötäpäivää,

+ripisteli loitsusuoloja karjan päälle ja loitsi:

+

+    Nyyrikki Tapion poika,

+    siniviitta viidan poika!

+    Tyvin pistä pitkät kuuset,

+    latvoin lakkapäät petäjät

+    sillaksi likasijoille,

+    paikoiksi pahoille maille,

+    suosulihin, maasulihin,

+    lätäkköihin läikkyvihin!

+    Anna käydä käyräsarven,

+    haarasorkan sorkutella,

+    saapua joka savulle,

+    joutua joka kylylle

+    viatonna, vilpitönnä,

+    virhitönnä, vammatonna,

+    ilman suohon sortumatta,

+    likahan litistymättä.

+

+    Suvetar valio vaimo,

+    Etelätär luonnon eukko!

+    Käy nyt syötä syötikkini

+    sekä juota juotikkini

+    helehistä heinänpäistä,

+    kaunihista kastikoista,

+    mairehista maaemistä,

+    metisistä mättähistä,

+    nurmelta mesinukalta,

+    maalta marjavartiselta,

+    kanervan kukattarilta,

+    heinän helpehetteriltä.

+    Heitä hienot helmuksesi,

+    esiliinasi levitä

+    karjalleni katteheksi,

+    pienilleni peitteheksi,

+    vihoin tuulen tuulematta,

+    vihoin saamatta satehen.

+

+    Nouse neitonen norosta,

+    hienohelma hettehestä!

+    Ota vettä lähtehestä,

+    jolla kastat karjoani,

+    jotta karja kaunistuisi,

+    edistyis emännän vilja,

+    ennen käymistä emännän,

+    katsomista karjapiian.

+

+Kedolle päästyä nähtiin siellä jo olevan Mäkitalon emännän karjoineen

+ja paimenineen. Emäntä kävi karjansa ympäri. Niemelän emäntä käski

+pysäyttää karjansa ja sen jälkeen hän kävi karjan ympäri kolme kertaa

+ja loitsi:

+

+    Jos lie kurjat paimeneni,

+    ylen kainut karjapiiat:

+    pajun panen paimeneksi,

+    lepän lehmäin katsojaksi,

+    pihlajan pitelijäksi,

+    tuomen tuojaksi kotihin,

+    emännäisen etsimättä,

+    muun pereheen murehtimatta.

+

+    Kun ei paju paimentane,

+    pihlaja hyvin pitäne,

+    leppä lehmiä ajane,

+    tuomi ei kotihin tuone,

+    niin panen parempiani,

+    työnnän luonnon tyttäriä,

+    minun viljan viitsijäksi,

+    katsojaksi karjan kaiken.

+

+    Mielikki metsän emäntä,

+    Suvetar valio vaimo,

+    Etelätär luonnon eukko,

+    Hongatar hyvä emäntä,

+    Katajatar kaunis vaimo,

+    Tuometar tytär Tapion,

+    Pihlajatar pieni piika

+    metsän tyttö tylleröinen!

+    katsokaatte karjoani,

+    viitsikäätte viljoani

+    kesä kaikki kaunihisti,

+    lehenaika leppeästi,

+    lehen puussa liehuessa,

+    ruohon maassa roikatessa.

+

+    Tellervo Tapion neiti,

+    utupaita, hienohelma!

+    Kaitse karja kaunihisti,

+    viitsi vilja virkeästi,

+    kaitse kaunoisin kätöisin,

+    somin sormin suorittele,

+    suin kultaisin sukios,

+    hopeaisin harjaellos;

+    sui ilveksen iholle,

+    metsän viljan viertehelle,

+    kampoa kalan eville,

+    karvalle meren kapehen,

+    metsän uuhen untualle,

+    vihreän nurmen nukalle!

+    Saata karjani kotihin,

+    hyvän emännän etehen,

+    hetä heilua selällä,

+    maitolampi lautasella.

+

+    Päivän mennessä majoille,

+    iltalinnun laulellessa

+    itse virka viljalleni,

+    sano sarvikarjalleni:

+    kotihinne kourusarvet,

+    maidon antajat majoille!

+    Koissa on hyvä ollaksenne,

+    maa imara maataksenne;

+    korpi on kolkko käydäksenne,

+    ranta raikutellaksenne.

+    Kotihinne tullessanne,

+    vaimot valkean tekevät

+    nurmelle mesinukalle,

+    maalle marjavartiselle.

+

+    Kun ei karja tuosta huoli,

+    eikä kulkene kotihin:

+    leikkoa lehosta koivu,

+    ota vitsa viidakosta,

+    pitkä piiska pihlajainen,

+    katajainen karjaruoska,

+    joilla lehmiä letität,

+    pieksät pitkähäntäisiä,

+    ajat karjan kartanolle,

+    saunan lämmintä panolle:

+    kotihin kotoinen karja,

+    metsän karja metsolahan.

+    Kun ei muista paimeniksi

+    eikä karjan kaitsijoiksi,

+    pyydän Luojan paimeneksi,

+    kaikkivallan kaitsijaksi:

+    paras on Luoja paimenista,

+    kaikkivalta kaitsijoista;

+    se tuopi joka tulelle,

+    saattavi joka savulle

+    vielä päivän paistaessa,

+    keski-illan kellertaissa;

+    tuo jonossa Jumalan karjan,

+    Herran karjan helkytellen.

+

+Nyt vihdoinkin oli kaikki luvut luettu ja kaikki temput tehty ja

+karja päästettiin syömään aholle. Vähitellen kokoontuivat sinne

+kaikki, koko kylän elukat, ja jokainen teki samat temput. Sitten

+emännät istausivat kummulle katselemaan toistensa karjaa. Siinä

+puheltiin karjasta ja miten kukin oli karjaansa vaalinut ja milloin

+mikin lehmä oli poikinut. Puhellessaan he tarjoilivat toisilleen

+punaista viinaa taskulasista ja evääksi otettua tuoresta ohraista

+leipää.

+

+Lehmäpaimenilla oli täysi työ estellessä lehmiä puskemasta. Kun

+lehmät kaiken talvea erillään oltuansa pääsivät yhteen karjaan,

+niin ne olivat outoja toisilleen, vetivät kieroa, ensin edempänä ja

+sittemmin vähä kerrallaan likennellen, vihdoin ne jämähtivät päät

+vastakkain alkaen työntää toisiaan minkä jaksoivat. Varsinkin suuret

+härät mörnivät, kuopivat ja sitten puskivat toisiaan. Siinä saivat

+paimenet olla pirteitä erotellessaan ja katsoessaan, ettei väkevämpi

+saanut heikompaa pahasti puskea. Myös joku huonosti hoidettu lehmä

+nääntyi pehmeään letkuun tahi noroon, ja se oli siitä autettava.

+Semmoisessa tapauksessa saivat emännät heittää makeat puheensa

+ja rientää avuksi. Hyvin nololta näytti se emäntä, jonka lehmä

+liejuun vääntyi (nääntyi). Hän tavallisesti syytti toisia naisia

+huolimattomiksi karjan hoitajiksi jne.

+

+Lammaspaimenilla oli vieläkin suurempi puuha kuin lehmäpaimenilla;

+sillä vuonat kun eksyivät emistänsä ja rupesivat hätäisesti

+juoksentelemaan ja määkymään, niin paimenet koettelivat niitä

+johdattaa emiensä luokse. Tiettävästi emälampaat, joilta vuonat

+olivat haihtuneet, koettivat kaihoansa määkimisellä ilmoittaa, ja

+sillä tavoin syntyi semmoinen musiikki, jota sen kuullut ei voi

+koskaan unhottaa. Se vielä lisäsi paimenille puuhaa, kun oli paljon

+yhdennäköisiä ja yhdenkokoisia vuonia, joita oli vaikea, jopa

+mahdotonkin toisistaan erottaa. Muutamat olivat varmuuden vuoksi

+ripustaneet erinäköisiä nauhoja vuonien kaulaan, joten he helposti

+tunsivat omansa.

+

+Iltapuolella kun karja ajettiin kotiin, lammaspaimenilla oli taasen

+suuri puuha saadessaan erilleen kukin omat lampaansa. Kun oli päästy

+kotiin ja korjattu eläimet navettaan, emäntä otti vettä kappaan,

+kutsui paimenet luokseen, pani kolme kertaa ensin lehmäpaimenille

+vettä päähän ja lausui:

+

+    Lehmä alas lypsämään,

+    paimen ylös kasvamaan,

+

+ja sitten samaten lammaspaimenille vettä päähän pannessaan hän lausui:

+

+    Villa alas virumaan,

+    paimen ylös kasvamaan.

+

+Kyntömiehet tultuaan pihalle ajoivat hevosensa tuvan rappusten eteen.

+Emäntä meni vastaan kapallinen vettä kädessä, ripsi vedellä ensin

+isännän hevosineen ja sitten toiset miehet ja hevoset vuoronsa perään

+kunkin kolme kertaa ja lausui:

+

+    Kasvakoon kaura,

+    onnistukoon ohra,

+    menestykööt miehet,

+    ja vauristukoot varsat!

+

+Kun miehet olivat hevosensa korjanneet talliin ja läksivät tupaan

+tulemaan, niin nuori väki -- pitämättä lukua siitä, että emäntä oli

+jo kyntäjät kastellut -- meni kyntömiehiä vastaan vesikapat kädessä

+ja viskata roikkasi vettä kyntäjäin korville, niin että he usein

+läpimärkinä pääsivät tupaan. Niitä kyntäjiä, jotka eivät mieltuten

+(mielellään) antaneet itseään kastella, ajettiin perästä siksi,

+kunnes heidät saatiin kastelluksi. Siinä oli juoksua, naurua ja

+leikkiä kauaksi aikaa. Sittemmin syödessä päivällistä, joka usein

+toimitti iltasen veron, samaten kuin myöhempään saunaa kylpiessä,

+puheltiin päivän tapauksista. Usein vielä perästäkin päin muisteltiin

+touonalkajaisia.

+

+

+

+

+Keväthommat

+

+

+    Sisältö: Tavalliset kevättyöt. Sammakko onnen ennustajana. Käen

+    kukunta nainta- ja ikävuosien ennustajana. Rippikoulu. Rukous

+    hyvän sulhasen saamiseksi. Kasken teko.

+

+Jo talvella vedettiin kotiin kaskiaitapuut (aitarikot), jotka

+kevätkorvassa hakattiin kesähaloiksi sekä tuvan että saunan luokse

+ja pantiin pinoon. Myös aita- ja seiväspuut vedettiin kevättalvella,

+särjettiin ja teroitettiin. Läävästä vedettiin pellolle liika

+lanta, joka kesän tultua hajoitettiin kesannolle. Uusia rakennuksia

+rakennettiin keväillä. Naiset taasen ompelivat keväillä kutomansa

+kankaat. Helluntailauantaina nuohdottiin ja pestiin tupa.

+

+Keväillä ennen kuin jäät järvestä sulivat kuti norssi ja sitä

+pyydettiin nuotalla. Ahvenia ja särkiä pyydettiin kutuaikana

+merroilla. Jos kuka kuuli konnan (sammakon) kurnutuksen, ennen kuin

+oli saanut tuoresta kalaa syödä, niin sitä pidettiin huonona enteenä.

+Siksi koetteli jokainen saada kalaa maistaa tavalla tahi toisella

+ennen sammakon kutua.

+

+Samaten pidettiin käen kukuntaa huonona enteenä, jos sen kuuli

+aamusella, ennen kuin oli suuruksia maistanut. Siksipä herkkäuskoiset

+ja varsinkin tytöt varustivat jo iltasilla leipäpalan päänsä pohjiin,

+josta sitten aamusilla heti havahdettuansa maistoivat jonkin suupalan

+ennen ulos menemistänsä. Käen ensimmäisestä kukunnasta lukivat

+vanhukset ikävuosiansa: kuinka monta kertaa käki kukahti, niin monta

+ikävuotta sai muka vielä elää. Samaten neitoset lukivat ensimmäisestä

+käen kukunnasta, kuinka monen vuoden perästä he joutuivat naimisiin.

+Niinpä Niemelänkin tytöt varustivat iltasilla leipäpalan päänsä

+pohjiin, josta sitten aamusilla haukkasivat heti noustuansa.

+

+Eräänä aamuna meni Anni ulos haukattuansa ensin leipää ja näki käen

+istuvan kartanolla kasvavassa koivussa. Hän alkoi heti vanhalla,

+ennen oppimallansa runolla houkutella käkeä kukkumaan lausuen:

+

+    Kuku kultainen käkönen,

+    helkyttele hopeainen,

+    kuku mulle kultavuosi,

+    helkytä hopeavuosi!

+    Kuku kultani omaksi,

+    armahaksi ainoiseksi!

+    Ikävä on yksin olla,

+    kolkko yksin köllötellä:

+    kahden oli kaunosempi,

+    kahden kaiketi parempi,

+    loppuis ikävä ijäksi,

+    miel apea ainaiseksi.

+    Oi jos mie omani saisin,

+    hyvin mie hänet pitäisin:

+    sylissäni syötteleisin,

+    polvillani pyörittäisin,

+    välin kaulahan kapuisin,

+    sekä suuta suikkajaisin.

+    Kuku, kuku kultalintu,

+    helkytä hopealintu:

+    kuku kerran, ei kahesti,

+    kuku kerran kuullakseni!

+    Jos teet mieliksi minulle,

+    saattelet ilosanoman,

+    niin mä sun hyvin pitelen,

+    linnukseni lausuelen,

+    syötän sinut suuruksella

+    tahi voilla, vehnäsellä.

+

+Ikäänkuin käki olisi ymmärtänyt Annin pyynnön, alkoi se kukkua ja

+kukkui lukemattomia kertoja, josta Anni tuli pahoille mielin. Siinä

+hän muisti, ettei Kaisa ollut vielä kuullutkaan käen kukuntaa. Hän

+meni siis nopeasti Kaisaa herättämään. Kaisa joka ei muistanutkaan

+iltasella varustaa leipää päänsä pohjiin, meni tupaseen, josta

+haukkasi leipää suuhunsa, ja sitten vasta meni ulos. Käki oli jo

+ehtinyt lopettaa kukuntansa, niin ettei Kaisa ennättänyt kuulla kuin

+yhden ainoan kukahduksen.

+

+-- Ethän sinä enää kuullutkaan mitään, sanoi Anni.

+

+-- Kuulin aivan selvään viimeisen kukahduksen, vastasi Kaisa.

+

+-- Vai niin, sinä miekkonen pääset siis jo naimisiin tänä vuonna,

+virkkoi Anni huoaten. Minulle raukalle se kukkui lukemattomia kertoja.

+

+-- Eihän sen kukunta taida mitään merkitä, vaikka sitä vain niin

+luullaan, vastasi Kaisa lohdutellen surevaa serkkuansa.

+

+Ukko-Lauri, joka ei vielä sinä keväänä ollut kuullut käen kukkumista,

+näki käen kotimäen rinteellä koivussa. Hän rupesi puhuttelemaan käkeä

+ja lausui:

+

+    Käköseni, kultaseni,

+    vanha tuttu, ennen nähty!

+    Kuku mulle, kullan kerttu,

+    ilmoittele mun ikäni,

+    laula vuoteni visusti:

+    elänenkö, ennätänkö

+    täällä vielä monta vuotta,

+    vai jo kuinka kohta kuolen,

+    katoon katala Manalle,

+    menen Tuonelan tuville,

+    maan matojen syötäväksi,

+    tuonen toukkain purtavaksi?

+

+"Väkä käkä" virkkoi käki ja lensi pois eikä kukkunutkaan. Tämä

+harmitti ukko-Lauria.

+

+Toukokuussa pidettiin rippikoulu ja Niemelän Kaisa meni kouluun.

+Sinä pyhänä, kun rippikoulu kuulutettiin, kävi lautamies rovastilta

+kysymässä kortteeria tyttärellensä pappilaan. Rovasti puhui ensin

+rouvansa kanssa ja lupasi sitten kortteerin pappilan kyökissä.

+Lautamies kiitti ja vei seuraavana sunnuntaina pappilan rouvalle

+kontillisen tuoreita kaloja. Tyttärensä eväät hän vei myöskin

+samalla. Ne rouva käski piian korjata ruokahuoneeseen.

+

+Seuraavana maanantaina kokoontuivat rippikoululapset. Kappalainen,

+jonka vuoro oli koulua pitää, kutsui lapset kirkkoon, jossa hän

+rukoukset pidettyään luetti jokaisen sisältä ja sen jälkeen

+järjesti heidät ja määräsi paikat, missä kohden kunkin tuli istua

+kirkonpenkissä. Niemelän Kaisa, koska hän oli kuuluisan miehen tytär

+ja selvälukuinen, pääsi ensimmäiseksi, sitten Vähikkälän kompromin,

+maanjako-oikeuden lautamiehen, tytär toiseksi, Vertasen kirkonmiehen

+tytär kolmanneksi jne. Ne tytöt, jotka eivät osanneet lukea sisältä,

+tulivat laiskainkouluun sakastiin koulumestarin opetettavaksi.

+

+Ensimmäisenä päivänä, kun rippikoululapset laskettiin päivälliselle

+ja Niemelän Kaisa Vähikkälän ja Vertasen tyttöjen kanssa, jotka

+myös olivat kortteeria pappilan kyökissä, tuli kortteeriinsa, niin

+tuli pappilan rouva kysymään tytöiltä, kuka oli järjestyksessä

+ensimmäinen, kuka toinen ja kolmas. Vähikkälän tytön ilmoitettua,

+että Niemelän Kaisa oli ensimmäisenä, sanoi rouva:

+

+-- Niinhän meidän herra rovasti arvelikin, että Niemelän Kaisa se

+epäilemättä tulee ensimmäiseksi.

+

+Kaisa punastui kuullessaan rouvan puheen eikä virkkanut mitään.

+

+Kun Kaisa seuraavana lauantaina tuli kotiin, oli kotoväellä

+monenlaisia kysymyksiä rippikoulun menosta ja siitä miten lapset

+osasivat vastailla ymmärryksen perästä, ja Kaisalla taas oli kyllin

+selittelemistä. Muun muassa hän kertoi, että kun kirkkoherra -- niin

+kutsuttiin kappalaista -- selitti että valat ovat kolmenlaiset:

+virkavala, todistusvala ja puhdistusvala, niin eräs tyttö, joka ei

+malttanut kuunnella kirkkoherran selitystä, vastasi:

+

+-- Valat ovat kolmenlaiset: Sortavala, Sulkavala ja Kirjavala.

+

+Tämä tietysti herätti naurua sekä rippikoulussa kuin myöskin Niemelän

+perheessä.

+

+Kaksi viikkoa rippikoulua jälkeen laskettiin lapset kotiin ja

+ilmoitettiin kutka tulevat pääsemään ripille. Ne lapset, jotka eivät

+ripille päässeet, itkivät ja porasivat. Heidän vanhempansa syyttivät

+joko lapsiansa laiskuudesta tahi kirkkoherraa vääryyden teosta, kun

+hän toisia laskee ripille ja toisia jättää; mutta itseään ei kukaan

+syyttänyt, ettei ole lapsiaan opettanut lukemaan.

+

+Seuraavana sunnuntaina ilmoitettiin saarnastuolissa että

+rippikoululapset otetaan Herran ehtoolliselle pyhän kolminaisuuden

+sunnuntaina ja jokaisen asianomaisen pitää saapua kirkkoon

+lauantai-iltapuolella.

+

+Perjantain iltana ennen kolminaisuuden sunnuntaita lämmitettiin

+Niemelässä sauna. Muun perheen kylvettyä jäi Kaisa äitinsä käskystä

+Helka-ämmän kanssa saunaan kahden kesken. Helka-ämmä kutsui Kaisan

+saunan lautasille, otti vastan, ripsi sille vettä, alkoi kylvettää

+Kaisaa ympäri ruumiin ja rukoili:

+

+    Luopas Luoja luotuhuni,

+    älä mielisuotuhuni;

+    luotu luoksensa vetävi,

+    mielisuotu surmoavi.

+

+    Tuo Jumala tuota miestä

+    jonka sormukset sopisi,

+    jonka kihlat kelpoaisi;

+    joka naida nappajaisi,

+    kotihinsa koppajaisi,

+    jok ei veisi viertämähän,

+    panisi palon tekohon.

+

+    Ällös tuhma tulkokana,

+    kävynkanta käykökänä;

+    kun ei tulle tuuhiammat,

+    koreammat kohti käyne.

+    En minä sinä ikänä,

+    kuuna kullan valkeana

+    nuku nurjuksen nutulle,

+    väsy värkin turjukselle,

+    painu paikkakukkarolle,

+    rajakengälle rakastu!

+

+    Varjele vakainen Luoja,

+    kaitse kaunoinen Jumala

+    tätä neittä joutumasta,

+    saamasta tätä tytärtä

+    viinavillin vuotehelle,

+    hurstille humalahurjan,

+    olutjuojan olkiloille,

+    piippusankarin savuille!

+

+    Varjele vakainen Luoja,

+    kaitse kaunoinen Jumala

+    joutumasta juomarille,

+    saamasta kyläratille!

+    Kävis tuo joka kapakan,

+    joka kannun kallistaisi,

+    ostaisi joka oluen,

+    joka viinan viilettäisi,

+    viinan pantiksi panisi

+    vaimoltansa vaattehetki;

+    itse vaimonsa vetäisi,

+    puolisonsa puotteleisi,

+    kylmäisi kylävälille,

+    joka tielle juohattaisi,

+    heittelisi heinätielle,

+    salotielle saatteleisi.

+

+    Tuo Jumala toinen miesi,

+    toinen miesi ja parempi,

+    jok ei virsi viinan kanssa,

+    ei tuiski tupakan kanssa,

+    huiski ei humalapäässä,

+    piippuu suussa ei pitele,

+    joka ei heitä heinätielle

+    eikä saattele salolle,

+    jokitielle juohattele,

+    kylmätä kylävälille;

+    riko ei rintasolkiani,

+    katko kaulaketjujani.

+

+Jo ajoissa lauantaina saapuivat rippilapset kirkkoon, jossa rovasti

+tutkisteli heitä ja otti heidät sunnuntaina ripille.

+

+Kesäkuun alussa poltettiin kaski. Mikä kohta jäi palamatta, se

+vierrettiin; so. pantiin puita ja risuja palamattomalle paikalle,

+sytytettiin puut tuleen, ja kun ne olivat yhdessä kohden maan

+pinnan polttaneet mustaksi, niin sitten työnnettiin palavat puut

+pitkillä kangilla toiseen kohtaan. Näin jatkettiin kaskenviertoa

+siksi, kunnes joka paikka kaskessa oli palanut. Tämä oli sangen

+vaivalloista ja raskasta työtä, kun se oli tehtävä kuumalla ilmalla.

+Kyllä siinä viertäjiltä hiki läksi otsasta ja muustakin ruumiista.

+Sitä toimitettiinkin riihikko päällä. Kun noki tarttui hikiseen

+pintaan, niin olivat viertäjät enemmän pirun kuin ihmisen näköiset,

+josta syystä heitä kutsuttiinkin kaskipiruiksi. Kaskentekoaikana

+lämmitettiin sauna joka ilta.

+

+Kun kaski oli saatu mustaksi, pantiin aita ympärille. Sitten

+poltettiin kalikot ja niin oli kaski valmis kynnettäväksi. Kasken

+tekoon ottivat osaa kaikki työllä käyvät henkilöt, niin miehet kuin

+naisetkin; ainoastaan kyntäjät olivat omissa toimissaan.

+

+

+

+

+Juhannuksen vietto

+

+

+Kokon teko. Karjan kotiintulo. Tarhapussu. Kokon poltto ja

+uhraaminen. Nuorukaisten leikit: pitkää piikaa ym. tansseja. Taian

+teot. Aarre. Kirkossa käynti. Iltapuolen vietto.

+

+Korkealle kohosi juhannusaurinko taivaslaelle ja loisti siellä

+täydellä valollaan ikään kuin ylpeillen siitä, että hän oli

+voiton saanut pakkasesta puhurin pojasta, joka kaiken luonnon oli

+kahleisiinsa kytkenyt koko talven. Heleästi laulelivat linnut

+luonnon suuressa salissa ja ilomielellä niitä ihmiset kuuntelivat

+kinastelematta ylimmäisistä istuimista ja eturiveistä. Koko luonto

+oli pukeutunut juhlapukuun ja juhlallinen oli ihmistenkin mieli;

+sillä nyt oli tulossa kesän suurin juhla, Ukon juhla, jota esi-isämme

+olivat jo ammoisista, ylimuistoisista ajoista Ukon kunniaksi

+viettäneet.

+

+Mutta kuta suurempi juhla sitä suuremmat valmistukset, joten

+ihmisillä tavallisesti suurten juhlain edellä on paljon puuhaa, työtä

+ja kiirettä, varsinkin aattopäivinä, jotta

+

+    saisi juhlan jouten syödä,

+    jouten syödä, jouten juoda,

+    huoletonna huiskaella.

+

+Myös Niemelässä, samaten kuin muissakin taloissa, oli juhannusaattona

+puuhaa ja häärimistä, kun

+

+    pirtti oli pestävänä,

+    penkit puhdistettavana,

+    sillanalus siivottava,

+    hulikoiset huuhdottavat,

+    pyhäleivät leivottavat,

+    piirakkaiset paistettavat.

+

+Jo varhain aamusella kävivät Niemelän naiset pyhäsiivoa tekemään

+jättäen ulkotyöt toiseen aikaan. Mauno-setä aukaisi tuvan lattiasta

+pari palkkia ja pari nuorempaa naista pistäysi sillan alle palavat

+päreet kädessä viskattuaan korit edellensä. Päretulen he pistivät

+multiaishirsien väliin palamaan ja itse alkoivat ajaa koreihin rojua

+ja upoa, joka oli pitkin talvea joulusta asti sinne keräytynyt ja

+säästynyt. Korit täyteen saatuaan he nostivat ne lattialle, josta

+toiset naiset veivät ne karjapihalle ja toivat taas tyhjät korit

+sillan alle täytettäviksi. Näin tehden he saivat sillanalusen

+siivotuksi, jolloin palkit pantiin paikoilleen.

+

+Sitten alkoi tuvan nuohtominen: naiset nousivat pienille pöydille,

+penkille, pöytärahille tahi muille korkopaikoille ja alkoivat laesta

+karistaa nokea ja karstaa pitkävartisilla luudilla alas, niin että

+lattia ja muut alhaalla olevat esineet tulivat vallan nokisiksi. Noki

+lakaistiin kokoon, pantiin koreihin ja kannettiin pihalle.

+

+Kun tupa oli saatu nuohotuksi, syötiin suuruspala. Sen jälkeen alkoi

+varsinainen peseminen. Kodassa varistettiin vettä suuressa padassa,

+josta sitä saavilla kannettiin tupaan. Naiset ottivat tuohivihkot

+käteensä, ripistelivät ne hiekalla, mättivät varia vettä seinille ja

+alkoivat vihkojen kanssa hangata. Pitemmät naiset nousivat penkille

+seisomaan ja pesivät niin ylhäältä kuin suinkin ylettivät. Lyhemmät

+naiset pesivät alhaalta. Sitten huuhdottiin hiekka seinistä.

+

+Emäntä, Mari-täti ja Helka-ämmä kantoivat suuren joukon puuastioita

+niin kuin kappoja, ämpäreitä, pyttyjä, saaveja, kirnuja, tyllejä,

+maitotiinuja ym. tupaan pestäväksi. Puhtaiksi saatuina ne vietiin

+ulos kuivamaan. Sitten pestiin tuvassa olevat huonekalut niin kuin

+pöydät, penkit, tuolit, rahit, jakut ja lavitsat sekä viimeiseksi

+tuvan ja porstuan lattia. Mauno-setä varusti suuren joukon

+näreenhavuja, joista osan ripisteli tuvan ja porstuan lattialle, osan

+pani oksina tuvan ja porstuan kynnyksien alle, sitten kun lattiat

+olivat kuivaneet. Märkään tupaan ei päästetty ketään sisälle. Murkina

+syötiin ulkona.

+

+Murkinan jälkeen ja levättyä menivät nuoremmat naiset järven rannalle

+pesemään pyhänä tarvittavia hienoja vaatteitaan niin kuin paitoja,

+ylisiä, huntuja, liinaviittoja, esiliinoja, rihmasukkia, kalsuja

+ynnä muita hetaleita, jotka he sitten asettivat nurmelle ja varpujen

+päälle kuivamaan. Työskennellessään tytöt lauloivat:

+

+    Kaks on kaunista kesällä,

+    kaksi ilman kannen alla:

+    lehti puussa, ruoho maassa,

+    minä kohta kolmantena:

+    minä lehti liehumassa,

+    minä kukka kuulumassa,

+    minä heinä heilumassa.

+    Omenina me olemme

+    ja kulemme kukkasina,

+    matkustamme mansikoina

+    vaellamme vaapukoina:

+    käymme parvessa parasna,

+    piikajoukossa pisinnä,

+    valkehinna vaimoloissa.

+    Mikäs meidän neitosien,

+    mikäs meidän tyttösien:

+    kun me suureksi sukeemme

+    ja kasvamme kaunihiksi,

+    kulkevi sana kylälle,

+    tieto toisehen talohon,

+    naivat sulhot naapurihin,

+    ottavat omille maille,

+    oman pellon pientarille,

+    isän ikkunan näylle.

+

+    Jos ei naida naapurihin

+    tahi taammaksi tahota,

+    olen ilmankin ikäni

+    tyttönä isän tykönä.

+    Tiivi on tyttönä eleä,

+    nätti on olla neitosena:

+    ei toruta torkunnasta,

+    makoamasta ei manata,

+    ei oo huolta huhmarelle,

+    kiirettä käsikivelle.

+    Appi ei hauku ahkioksi,

+    anoppi vesihaoksi,

+    kyty kynnysportahaksi,

+    nato naisten rynttäriksi.

+

+Sillä aikaa kun nuoremmat naiset olivat vaatteiden pesussa,

+auttelivat vanhemmat naiset emäntiä pyhäleivoksien valmistamisessa ja

+paistamisessa. Yrjön vaimo kävi jo murkinalta hameita poimuilemaan.

+Hän ratkoili sepaluksesta auki tiuhakkohelmahameensa, kasteli

+sen varissa vedessä, toi kölsän oven huoneensa lattialle ja sen

+päälle levitti hameensa. Alkoi sitten hulpilosta poimuilla lähtien

+kauluksesta suoraan alas helmaan saakka. Kymmenkunta poimua valmiiksi

+saatuaan hän pani laudan poimujen päälle ja kiven laudalle, joka

+painoi poimut tasaisiksi. Näin hän poimuili koko hameensa pisty

+pistyltä lisäten toisia lautoja ja kiviä siksi, kunnes sai hameensa

+poimuilluksi. Sitten poimuili hän tyttärensä siniset verkahelmahameet

+samalla lailla. Yöksi jätettiin hameet painumaan ja seuraavana arkena

+ne kuivattiin ja ommeltiin hulpilot taas kiinni ja puettiin ylle

+kirkkoon lähteissä.

+

+Vähää ennen päivällistä kokousivat kylän poikamiehet Kotimäen

+kalliolle kokon tekoon. He toivat pitkän riu'un, pystyttivät sen

+ja panivat vanhan tervasaavin riu'un nenään. Sitten he latoivat

+pitkiä tervaisia puita riu'un ympärille ja päällimmäiseksi ladottiin

+tuoreita havuja, ja niin saatiin vihdoin kartion muotoinen kokko

+valmiiksi. Vähän edemmä kokosta sileän kallion ympärille pystytettiin

+valkeita koivuja, joita kylän paimenet kotiin tultuaan yhdistelivät

+pitkillä, ruskeilla ihokiskoisilla tuohilla ja joita tytöt

+koristelivat tuohisälöillä, painetun langan päillä ja kirjavain

+vaatteiden tilkuilla, jotka he asettivat terttuina riippumaan. Myös

+koivujen oksille ripusteltiin tuohen sälöjä, sälpeitä ja hilpeitä,

+joten tanssilava sai juhlallisen muodon. Kokon puolelle jätettiin

+portti, jonka pihtipielisenä olevain koivujen latvat taivuteltiin

+yhteen niin, että portin yläpuoli muodostui kaarevaksi.

+

+Päivällisen perästä lakaisivat naiset huoneidenpuolisen tanhuan

+ja pojat toivat tuoreita koivuja, jotka pystyttivät rappusten

+eteen, porstuan ja tuvan nurkkiin. Illansuussa naiset joko poimivat

+hameitaan tahi kaulailivat pyhävaatteitaan tuvan pitkällä pöydällä.

+Miehet taasen korjailivat sekä omiaan että naisten kenkiä saunan

+kylpyä odotellessaan.

+

+Paimenilla metsässä oli pitkä aika iltaa odotellessa. Jo päivän

+alhaisissa puolipäiväisissä ollessa ajoivat he lehmät ja lampaat

+Sirkan pohjukkaan. Toiset paimenet vartioitsivat elukoita ja toiset

+leikkelivät vastaksia ja latoivat vastoja. Ikävissään he laulelivat:

+

+    Kule päivä, viere viikko,

+    alene Jumalan aika!

+    Kule päivä kuusikolle,

+    mene päivä männikölle,

+    viere päivä vitsikölle,

+    lennä lehmänlypsykselle!

+    Päästä paimenta kotihin

+    Ukon juhlalle jalolle,

+    taivon taaton tanhuville,

+    piirakoita piirtämähän,

+    voivatia vuolemahan,

+    lämmin kyly kylpemähän,

+    puhdas paita panemahan.

+    Sitten kehtaa keikutella,

+    leikkii lyödä lepetellä

+    kokolla kotimäellä,

+    Ukon tarhan tanhualla.

+

+Kun lehmät syöpäläisten kynsissä eivät tahtoneet kestää Sirkan

+aukeassa pohjukassa, vaan pyrkivät lehtoon, niin paimenet ajoivat

+ne Kalmasen ja Siltoin väliseen sopukkaan, jossa oli varvikkoa,

+ja odottivat siinä päivän alenemista. Jokainen paimen laittoi

+odotellessaan tuohista seppeleen, jonka sitoi vanhimman lehmän

+sarviin. Keski-iltojen aikana ajettiin karja kotiin ja hoputtiin:

+

+    Prtu kirjo, prtu karjo

+    Ukon juhlalle jalolle!

+

+Kotiin tultua ei lehmiä ajettu pihaan, vaan kesantopellolle tarhaan.

+Tarhassa olivat kakot patsaiden tahi seipäiden sijassa ja riu'ut,

+päät pistettyinä kakkojen reikiin, toimittivat aidaksien virkaa.

+

+Kun lehmät olivat tarhassa, tulivat naiset heti lypsämään. He tekivät

+aidaksenpäistä ja risuista pussun tarhaan. Kun puut alkoivat hyvästi

+palaa, niin nostettiin kuivunutta lehmän sontaa tahi ruohoa ja

+multaa valkeaan, että se paremmin laskisi savua, pusuuttasi, ja savu

+karkottaisi hyttyset, kärpäset, paarmat ja muut syöpäläiset lehmistä,

+jotteivät ne teiskuisi lypsäissä. Jos joku lehmä ei tahtonut tulla

+liki pussua, niin lapset otelivat (ajoivat pois) hyönteiset varvuilla

+tahi vastalla. Tätä tehtäessä pysyivät lehmät alallansa ja naiset

+saivat ne rauhassa lypsetyksi. Lypsetty maito kaadettiin saaviin ja

+kannettiin maitohuoneeseen, jossa emäntä siivihti maidon eli laski

+sen puusta tehdyn ratin lävitse, jonka pohjalla oli jouhinen talla,

+lepästä tehtyihin pyttyihin.

+

+Kohta lypsyn perästä tuli talon vävy Korjuksen Risto nuorikkonsa

+kanssa kulkusissa ajaen Niemelään. Vävyn tultua taloon otettiin kohta

+esille pata, johon pantiin vastalypsettyä maitoa ja puhkaistiin

+muutamia kananmunia, ja vietiin se kotaan, jossa se keitettiin

+munamaidoksi, niin kuin runo kertoo:

+

+    Vävy välähti tupahan,

+    muna muljahti patahan,

+    pata kolahti kotahan.

+

+Illalliseksi söi talon perhe muuta ruokaa, vaan vieraille annettiin

+munamaitoa. Illallisen perästä kylvettiin sauna, jossa tytöt pesivät

+selvitetyllä lipeällä ja saippualla vanhain ihmisten päät.

+

+Saunan jälkeen puettiin pyhävaatteet ylle. Paimenet ja kotilapset

+laittoivat itselleen kotimäelle pienen kokon, jota he polttivat

+erikseen. Sikäli kuin kunkin talon nuoriso joutui, he keräytyivät

+kokolle. Nuoret miehet hankkivat kuivia havuja kokon ympärille ja

+istuivat sitten odottamaan väkeä lisää. Kaikkein paikalle saavuttua

+sytytti ukko-Lauri, joka oli vanhin mies kylässä, kokon, joka kohta

+palaa roihmusi täydessä liekissä. Kyttä-Jussi oli tuonut sinne suuren

+karhupyssynsä, jolla ampui muutamia laukauksia. Kun pyssy ei hänen

+mielestään kylliksi kovasti pamahtanut, niin hän nouti kartanosta

+vanhan kirnun, jonka pohjaan hän kaivoi sellaisen reiän, johon pyssyn

+piippu mahtui. Tähän reikään hän asetti pyssynpiipun suun ja ampua

+kajahutti. Se antoi niin kovan pamauksen, että lapset ja muu heikompi

+väki pelästyi, ja maa järisi jalkain alla. Mäet ja metsä raikuivat

+vastaan ja kartano kaikui samaten. Kokon palaa roihmutessa ja pyssyn

+paukkuessa viskasi Mauno-setä kokkovalkeaan pienen erilaisista

+langoista neulotun pussin, jossa oli kaikkia siemenlajeja, mitä

+vuodessa kylvettiin, ja rukoili viskatessaan:

+

+    Oi Ukko ylinen luoja,

+    taatto taivahan jumala,

+    vallan pilvissä pitäjä,

+    hattarojen hallitsija!

+    Pidä pilvissä käräjät,

+    sätehissä neuvot selvät:

+    idätä idästä pilvi,

+    länkä lännestä lähetä,

+    nosta lonka luotehesta,

+    etelästä ennättele,

+    vihmo vettä taivosesta,

+    mettä pilvistä pirota

+    kynnölleni, kylvölleni,

+    varsin vaivani näölle.

+    Nosta korret korttumahan

+    sekä varret varttumahan:

+    yhdestä sataset saata,

+    sadasta tuhannet tuota.

+    Säästäös vihanta vilja

+    rakehilta, rajusäältä,

+    kuivuudelta, märkyydeltä,

+    kovan ilman koskennalta.

+    Tuo tänne utuinen pilvi,

+    kanna kaari karvallinen,

+    utu soille, utu maille,

+    utu peltojen perille,

+    utu kauas kankahille,

+    metsähalmeille hajoita,

+    jottei halla harmaaparta,

+    pohjoisen pahanen poika

+    veisi viljoja pilalle,

+    turmiolle tuotteleisi.

+    Anna vuosi, viljavuosi

+    näille raukoille rajoille,

+    poloisille Pohjan maille.

+    Vilja pitkäksi viruta,

+    sato saata runsahaksi,

+    iloksi imeisten lasten,

+    miesten, naisten mielhyväksi.

+

+(Tätä taikaa ei minun muistaessani ole harjoitettu, mutta isoisäni

+kertoi ennen sitä tehdyksi. Loitsija Matti Hinkkanen Parikkalasta

+uhrasi juhannuskokolla vielä vuonna 1886.)

+

+Kun paimenilla ei ollut pyssyjä, millä he olisivat ampuneet,

+niin he ottivat omasta kokostaan kovia joko koivun tahi katajan

+hiiliä, panivat yhden kerrallaan maaperäkivelle ja iskivät hiileen

+niin suurella pyöreällä kivellä, minkä vain nostaa jaksoivat. Se

+antoi kajauksen, jos ei juuri niin kovan kuin pyssy, niin ainakin

+sellaisen, että se heille vältti.

+

+Kokon palaessa istuivat vanhemmat ihmiset kokon ympärillä

+keskustellen vuodentulotoiveista, ilmoista ym. Nuori kansa katseli

+seisoallaan sekä oman että naapurikylän kokonpaloa. Aina kun joltakin

+kokolta ampuminen kuului, vastattiin Niemelän kokolta ampumalla.

+Vihdoin sanoi kyttä-Jussi:

+

+-- Nyt minä olen jo osakseni ruutia polttanut. Jos kuka tahtoo vielä

+ampua, niin maksakoon minulle ruutirahan ja ampukoon sitten vaikka

+koko yön.

+

+Pian ilmestyi halukkaita ampujia ja maksajia, jotka vuoron perään

+ampua kajahuttelivat.

+

+Niin kauan kuin kokon paloa kesti, viipyivät vanhat ja nuoret kokon

+ympärillä. Kokko palaa roihmusi ensin ala- ja sitten yläpuolelta.

+Vihdoin kahahti tuli riu'un päässä olevaan tervasaaviin, joka

+yksinään palaa lekotti, ja näytti edempää katsojalta niin kuin

+suuri tulipallo olisi loistanut vaaleassa kesäyöilmassa. Vähitellen

+heikkeni tulen liekki: saavin vanteet paloivat poikki ja hiiltyneet

+laudat tipahtelivat yksi toisensa perästä riu'un juurelle, jossa ne

+vielä vähän aikaa palaa tuikuttivat ja vihdoin sammuivat. Viimeiseksi

+kaatua rojahti kokkoriukukin, joka tuoreena oli kestänyt kovan

+kuumuuden.

+

+Vielä hetkisen aikaa ihailivat vanhemmat ihmiset kesän ihanuutta ja

+katselivat nuorten aloittamaa leikinpitoa tanssilavalla. Sen jälkeen

+he läksivät kotiinsa.

+

+Nuoret aloittivat leikkinsä vastakkaistanssilla. Sitten he tanssivat

+pitkää piikaa. Tytöt kävivät rintamaan toiselle ja pojat tyttöjen

+vastapäätä toiselle puolelle tanssilavaa. Tyttöjen puolelle

+ylimmäiseksi kävi Korjuksen Mari ja poikien puolelle Korjuksen Risto.

+Toisten laulaessa:

+

+    Mistäs piisaa, mistäs piisaa

+    pitkiä piikoja aina?

+    Hätätilass, köyhäss varass

+    pienemmätkin naidaan,

+

+otti Korjuksen Mari Mattilan Simon, joka seisoi häntä vastapäätä, ja

+tanssia pyöräytti kerran hänen kanssaan ympäriinsä; samaten tanssi

+Korjuksen Risto vastakkaisensa tytön Niemelän Annin kanssa. Sitten

+tanssi Risto Marinsa kanssa toisten laulaessa:

+

+    Hostis tostis toitima ralla,

+    siivo likka likistelee siivon pojan kanssa.

+

+Samalla tavalla tanssitti Mari seuraavan pojan ja Risto seuraavan

+tytön, aina väliin keskenänsä tanssien, kunnes koko rivit tulivat

+tanssitetuiksi. Sitten kävivät Mari ja Risto paikoilleen. Niemelän

+Anni ja Mattilan Simo kävivät sitten tanssittajiksi ja tanssittivat

+taas Anni pojat ja Simo tytöt tanssien välillä keskenään. Heidän

+käytyään paikalleen rupesivat heidän viereisensä poika ja tyttö

+tanssittajiksi. Sillä tavalla sai jokainen tyttö ja poika olla

+sekä tanssittajana että tanssijana. Sen perästä leikkivät he vielä

+muitakin leikkejä ja vasta puolen yön aikana he menivät kukin

+kotiinsa.

+

+-- Emmekös mene tuonne Luorikon puoleiselle järven kivelle istumaan

+päivän nousuun asti, niin saamme nähdä vedestä nousevat sulhastemme

+hahmot? ehdotteli Niemelän Anni toisille tytöille.

+

+-- Minä en voi mennä mihinkään äitini luvatta, vastasi Niemelän Kaisa.

+

+-- Heittäkää hyvät tytöt koko konstit pois, eivät ne kumminkaan

+toimita mitään, pyysi Korjuksen Mari.

+

+-- Hyvähän sinun on muita neuvoa, kun itse olet saanut sulhasen.

+Kunhan olisit meidän asemessamme, et suinkaan niin puhuisi, vastasi

+Sohvi.

+

+Sen pitempään sitä juttua ei enää jatkettu, vaan tultiin kotiin.

+Marin ja Kaisan maata mentyä tuumailivat Anni ja Sohvi, mitä pitäisi

+tehdä, jotta saataisiin tietää tuleva sulho. Vihdoin sanoi Anni:

+

+-- Muistatkos sinä Sohvi, kun viime talvena meillä kävi tuo

+kulkulaismuija, jota sanottiin Hynnisen Kertuksi. Hän neuvoi tyttöjä

+juhannusyönä panemaan yhden astian alle viinaa, toisen suoloja ja

+kolmannen hietaa. Jos yön aikana on viinaan kosketettu, niin saadaan

+rikas sulho, jos suoloihin, niin toimeen on tuleva, ja hietaan, niin

+on köyhä sulho.

+

+Tytöt tekivät niin ja veivät saunan penkille jo mainitut tavarat,

+jotka laittoivat erikseen puuvatien alle kumpikin. Siellä juohtui

+tytöille mieleen, että jo mainittu Kerttu oli neuvonut tyttöjä

+menemään juhannusyönä makaamaan sellaiseen huoneeseen, jossa ei

+ollut kukaan ennen maannut. Huoneen lattia oli lakaistava puhtaalla

+vastalla rikat keskelle lattiaa ja niiden rikkojen päälle tuli

+tyttöjen käydä makaamaan, niin unissaan näkivät tulevan sulhonsa.

+Tämän neuvon johdosta päättivät tytöt käydä makaamaan uuteen aittaan,

+joka ei vielä ollut kokonaan valmis. Ja sen he tekivätkin.

+

+Kokolta tultua keskustelivat Niemelän emäntä ja Mari-täti jotain

+keskenään. Sitten emäntä otti kirnusta kolmannen vanteen, meni

+kesannolle lehmätarhaan, jossa kiersi kolme kertaa myötäpäivään

+jokaisen lehmän ympäri kirnunvanteella lausuen:

+

+    Juoskohon jokena maito,

+    tänne vilja virratkohon,

+    makeainen matkatkohon,

+    maitokosket kuohukohon,

+    joka kukkasen kuvusta,

+    joka heinän helpehestä,

+    metisistä mättähistä,

+    vihannoista vierukoista,

+    tuorehista turpehista,

+    kastekorren kainalosta.

+    Kosken kuohua pitääpi,

+    maitoreiän retkahella,

+    kultaisehen kuppisehen,

+    vaskilaitaiseen vatihin.

+

+Kun emäntä oli päässyt kartanoon, tuli Mari-tätikin kotiin vesilasku

+olalla. Hän kertoi tavanneensa kotirannasta kaksi nuottavenettä,

+joihin hän pani äyskärillä vettä, ja kun vesi oli virrannut veneen

+kaarien lävitse, niin hän mätti sen äyskärillä laskuun. Mutta

+kolmannen verokunnan venettä kun puuttui, niin hänen täytyi mennä

+aina Luorikon päähän saakka ja tehdä siellä sama temppu.

+

+-- Nyt jos kuka lehmä tahtoo pidättää maitonsa, niin sinä Riitta anna

+tästä laskusta vettä niin kyllä se auttaa, neuvoi Mari-täti.

+

+Emäntä kertoi puolestansa miten hän oli tarhassa tehtävänsä

+toimittanut.

+

+-- Nyt saat olla huoletta, että kirnusi tulee voihin, jos et vaan

+laske maidonpäällisiä liiaksi lämpenemään etkä kovin kylmältä kirnua,

+vakuutti Mari-täti.

+

+Mari-tädin pakinoidessa vilkaisi emäntä silmillään pellolle ja sanoi:

+

+-- Katsos Mari-täti, minusta näyttää tuolla Sääskiniemen kainalossa

+jotain palavan.

+

+-- Se on raha-aarre, joka siellä juhannusyönä palaa, se palaa

+likuttaa niin kuin viina. Tämä yö on niin tärkeä, ettei kenenkään nyt

+pitäisi maata. Minä menen herättämään Mauno-sedän sitä katsomaan,

+virkkoi Mari-täti ja läksi sillä puheen Mauno-sedän huoneen ovea

+kolkuttamaan.

+

+Kun Mauno-setä tuli katsomaan, niin ei siellä enää mitään valkeaa

+näkynyt.

+

+-- Se suittaa olla se raha-aarre, jonka meidän entiset ukot

+sota-aikana Sääskiniemeen hautasivat. Se kuuluu olevan viinapannu

+hopearahoja täynnä. Tämä aika olisi juuri soveliain aarteen

+hakuun, mutta enpäs minä poloinen poika muistanut illalla, jotta

+olisin valvonut puoleen yöhön asti, ja saanut nähdä missä kohti se

+aarre paloi. Nyt se on myöhään. Täytyy odottaa tulevaan vuoteen

+juhannukseen asti ja sitten hakea se ylös, sanoi Mauno-setä.

+

+-- Mutta jos aarre on pantu uhrin kanssa, niin mitäpä sinä sille

+mahdat, vaikka kuinka hyvin tietäisit missä paikassa se on, virkkoi

+Mari-täti.

+

+-- Tiettävästi se uhrin kanssa on sinne pantu, mutta minun ukko

+vainajani neuvoi minulle uhrinkin. Hän sanoi, että pitää ottaa

+valkean kolmiöisen vasikan sydänmuna ja polttaa se aarteen päällä,

+niin kyllä sen sitten helposti sieltä saa, selitti Mauno-setä.

+

+Juhannusaamuna, kun vanhat ihmiset nousivat, niin he menivät tyttöjä

+herättämään, mutta näitä ei ollutkaan huoneessa. Vihdoin havahtuivat

+tytöt itsestään ja menivät heti saunaan katsomaan miten siellä

+asiat olivat. Kaikki oli siellä aivan paikallaan niin kuin he ne

+illalla sinne olivat laittaneet. Siellä panoksia korjaellessaan he

+koettelivat muistella mitä unta kumpikin oli nähnyt. Mutta kun ei

+kumpikaan muistanut untansa, niin he päättivät olla hiiskumatta koko

+asiasta kenellekään.

+

+Kun kaikki väki oli peseytynyt, kokoontuivat kaikki miehet suuren

+pöydän ympärille rukousten pitoon. Naiset seisoivat ympäri tupaa

+penkkien vieressä. Mauno-sedän esimerkkiä seuraten nousivat miehet

+seisoalleen ja Mauno-setä alkoi veisata, johon koko perhe yhdisti

+äänensä:

+

+    Jo joutui armias aika (Vvk. 318)

+

+Laulun loputtua istausivat miehet penkille, panivat kätensä ristiin

+pöydälle ja kumarsivat päänsä käsiensä päälle. Naiset taasen

+laskeusivat polvilleen penkkien viereen, panivat kätensä ristiin

+penkille ja kumarsivat päänsä.

+

+Sitten luki isäntä "Rukouksen jolla me itsiämme sabbathille eli

+juhlalle valmistamme", "Rukouksen maanhedelmästä", "Isä meidän" ja

+"Herran siunauksen". Lopuksi veisasivat kaikki seisoallaan Korjuksen

+Riston aloittaman värssyn:

+

+    Sinua myös kanssa kiittää mahtaa,

+    ja ylistää sangen suurest,

+    ett kukin aina nähdä saa,

+    maan hedelmän kantavan tuoreest:

+    siunatkoon meit Isä ja Poika,

+    siunatkoon Pyhä Henki myös!

+    Peljätköön kukin maan paikka

+    Herraa suurta ja väkevää työss;

+    sen päälle sanomme: Amen.

+

+                        (Vvk. 61:3)

+

+Murkinan jälkeen läksi rahvas kirkkoon: poikamiehet ratsain

+nuoremmilla hevosilla, joiden korvallisille suitsiin sidottiin

+kulkusia, ja vanhemmat miehet vaimoineen kärrillä. Nuoremmat naiset

+panivat kenkänsä, sukkansa ja virsikirjansa nyyttiin. Mari-täti sitoi

+uudet ihokiskoiset kirkkovirsunsa vyönsä alle. Paimenet ottivat

+kengät olallensa ja niin läksi koko nuori väki avojaloin astumaan

+kirkolle. Paimenten äidit menivät lapsiansa päästämään eli kaitsemaan

+elukoita metsään.

+

+Lepikossa kirkkotarhan ulkopuolella naiset kenkivät, silittivät

+tukkansa, asettivat korva- ja otsahiuksensa säännölliseen

+järjestykseen ja panivat silkit päähänsä. Pojat olivat jo kenkineet

+maantielle päästyänsä. Pappilan kaivon ympärille oli joukko

+janoavaisia kokoontunut janoansa sammuttamaan raikkaalla vedellä.

+Pitäjäntuvan rannassa venematkalaiset kanivat (kaunistelivat)

+itsiään. Pojan vekarat uivat tyynessä kirkkojärvessä. Uimasta

+päästyään ja saatuaan vaatteen yllensä he ottivat voileipiä, so.

+he valitsivat rannalta sileät latuskaiset kivet, joita heittelivät

+järven pintaa myöten sillä tavoin, että kivi kaapsahti välistä

+veteen kiitäissään tyynellä pinnalla. Se vasta oli koko mestari,

+joka pitemmät voileivät osasi ottaa, siis kenen kivi kauemmas kulki.

+Sitten koettiin heittää korkealle viskaamalla kiviä kilvan, ja mies

+se joka kauemmas jaksoi kiven viskata järven selälle.

+

+Kirkonmäellä, kun vanhemmat tuttavat miehet kohtasivat toisensa, he

+tarjosivat toisilleen taskumatista viinaa, jota he olivat Ukon juhlan

+kunniaksi kerallensa ottaneet. Vanhemmat naiset taasen antoivat

+tuttavilleen tuomisiksi joko lehikkaita, ohra- tai ruisleipää, mutta

+useammin piirakoita.

+

+Aamukellon soitua alkoi kansaa virrata kirkkoon, joka oli muutamilla

+koivuilla koristettu. Kirkonvaivaiset, jotka juhannusaattona

+olivat olleet kirkkoa puhdistamassa, varustausivat jo aikaiseen

+kirkonporstuan penkille istumaan ja anomaan almua hattu kourassa. Ohi

+kulkevat armeliaat ihmiset heittivät jonkin vaskirahan vaivaisten

+hattuun, josta saajat kiittivät lahjain antajaa.

+

+Kirkosta päästyä riisuivat naiset kenkänsä ja virsunsa lepikossa ja

+astuivat paljain jaloin kotiinsa. Miehet astuivat kengät jalassa niin

+kauan kuin maantietä piisasi, mutta kylätiellä hekin heittivät kengät

+jalastaan ja kävelivät loppumatkan avojaloin.

+

+Ne harvat henkilöt, jotka juhannuksena olivat kotiin jääneet, kävivät

+talosta taloon Juhaneja nostamassa. Nostopalkaksi annettiin joko

+kahvia tai sen puutteessa viinaa.

+

+Keski-iltoin aikana kokoontui kylän nuoriso Kotimäelle

+leikitteleimään. Pienemmät pojat kokoilivat havuja ja risuja kokon

+sijalle ja polttaa rätisyttivät niitä sekä ampuivat hiilillä.

+Vähitellen kokoontui vanhempiakin ihmisiä nuorten leikkejä katsomaan.

+Kotona olijat joko lukivat tahi veisailivat suvivirsiä. Nuorukaiset

+erkanivat myöhään kotiinsa, jossa illallisen jälkeen kävivät

+makaamaan päättäen juhannuksen vieton.

+

+

+

+

+Arkiset askareet

+

+

+    Sisältö: Kasken kaataminen. Vastojen teko. Lehden riipiminen.

+    Käärmeenpurema. Käärmeen vihojen loitsiminen. Tukkujen teko.

+    Papumaan kitkeminen. Nippujen teko. Pietarin päivä. Lammasten

+    pesu. Tyttöjen laulu.

+

+Juhannuksesta päästyä aloitettiin Niemelässä kasken hakkaus. Isäntä

+kävi merkitsemässä lehdon Piesossa, mikäli sitä oli hakattava.

+Naisille ja ensi kesää työllä käyville pojille teroitettiin kassarat

+(vesaimet), joilla he karsivat oksat puista ja hakkasivat vesat ja

+vitsakset poikki. Vesoessaan he kiskoivat tuohia. Niistä tehtiin

+hiplummista (hienommista) pesuvihkoja, jotka punottiin heti ja

+käärittiin vihkoiksi. Jäykemmät tuohet käärittiin käähkärölle ja

+niistä tehtiin virsuja. Kaikkein jäykimmät kerittiin kerälle ja ne

+tehtiin tohveleiksi. Mitä eivät vesojat ylettäneet maastajaloin

+kiskoa, sen he kiskoivat sitten kun koivut oli kaadettu.

+

+Kun miehet arvelivat naisten saaneen jonkun verran vesosta, he

+menivät terävillä kirveillä kaskea kaatamaan. Kasken hakkuu

+toimitettiin tavallisesti yläkuulla, jotta maa paremmin vesoittuisi

+eivätkä aitapuut niin pian mätänisi. Ainoastaan jos oli tehtävä

+raivinkia -- notkomaata raivattava heinämaaksi tahi muuta maata

+uudispelloksi -- niin silloin hakattiin puut alakuulla, jottei maa

+vesoittuisi. Kaskea alettiin hakata tuulen alta, joten kaikki puut

+kaatuivat yhtäännepäin. Paksuimmista puista kolottiin (kuorittiin)

+tyvet, jotta ne paremmin kuivuisivat ja pihkettyisivät.

+

+Kaskea kaataessaan katsoivat miehet tarkoin mitä tarvekalua mistäkin

+puusta saadaan. He ottivat kaskesta lusikka-, kapusta- (leivi-),

+karttu-, vartta-, kaplas- ja keträpuita sekä telikon (takareen)

+jalas- ja kärrinpaltsta- (palsta-)koivuja, resla- ja saahka- (ajo-)reen

+reunapuita, vemmeltuomia, aisakoivuja, saarapuita, sonta- ja

+levityshankopuita ym. tarvekalua. Nuoret pojat ottivat emännälle

+härkkimiä ja hierimiä. Muutamia lehti- ja havupuita jätettiin

+kaatamatta siemenpuiksi. Ukkomiehet kiskoivat virsu- ja tohvelituohia

+sekä kattolevyjä. Kotiin tullessa iltasilla oli jokaisella, niin

+hyvin vesojilla kuin hakkaajilla, jotain kantamista, muutamilla

+olikin täysi kannalmus. Ukko-Laurikin toi kerän ja pari käähkäröä

+tuohia, jonka nähtyään Helka-ämmä sanoi:

+

+    Hyvä on ukko huononenkin:

+    tuopi tuulellakin,

+    saapi sateellakin,

+    tuopi tuohta virsukseen,

+    pajun niintä paulakseen.

+

+Kun kaski oli vesottu ja hakattu, alkoivat miehet ajaa lantaa

+pellolle ja naiset kävivät leikkelemässä metsästä vastaksia, jotka

+he kantoivat kuormalla kotiin ja latoivat. Ladotut vastat pantiin

+kammitsalle, kaksi vastaa kullekin kammitsalle. Kolmesataa kammitsaa

+vastoja arveltiin riittävän vuoden tarpeiksi. Vastat laitettiin

+tallin luhtiin seinävierille, raavilo-orsien (päätöorsien) väliin

+ja vartaille kuivamaan. Kuivaneina ladottiin vastat tallinluhdin

+nurkkaan.

+

+Vastojen teon perästä alkoivat naiset lehden riipimisen. He ottivat

+riihikkoja tahi muita ruohtimisia paitoja, joihin riipivät haavan,

+pajun ja lepän lehtiä, jotka sitten kantoivat kotiin ja hajoittelivat

+tuvan lattialle kuivamaan. Tämä oli lapsista hauska, kun he saivat

+lehtien päällä ketturoida (piehtaroida) ja tehdä lehdistä rääniköitä.

+He käänsivät haavan lehden nelin kerroin, pureksivat hampaillaan

+kolme tai neljä viivaa vinoon lehteä ja niin oli räänikkä valmis.

+Näitä he sitten toisilleen kaupittelivat ja ottivat maksuksi puusta

+tehtyjä ympyräisiä rahoja. Kun lehdet olivat kuivaneet, ne kannettiin

+elohursteilla kölsän karsinaan ja syötettiin talvella lampaille.

+Uusia lehtiä tuotiin tupaan kuivamaan. Näin pitkitettiin lehden

+kantoa siksi, kunnes alettiin papua kitkeä ja pellonpientareita

+niitellä. Aamurupeamalla, kun metsä oli kostea, levittelivät naiset

+lantaa pellolla tahi tekivät muita kotiaskareita.

+

+Eräänä päivänä, kun Niemelän naiset olivat lehtiä riipimässä Vaitin

+kivikkomaalla, tunsi Sohvi jotain pistosta varpaassansa. Hän katsahti

+jalkoihinsa, jossa suuri mustankirjava käärme mateli. Hän pelästyi ja

+huusi toisille naisille:

+

+-- Tulkaa tappamaan, täällä on käärme!

+

+Pian leikkasivat toiset naiset itselleen leppäiset kepit ja tulivat

+tappamaan käärmettä, joka jo oli ennättänyt mataa vähän edemmäksi.

+Käärmeen luo päästyään sanelivat naiset:

+

+    Maa pidä varasi, vihollinen on päälläsi.

+

+Tämä sanottiin sitä varten, ettei käärme pääsisi maan sisään. Sitten

+he tappoivat käärmeen. Sohvi valitti, että mato taisi panna (käärme

+purra) hänen jalkansa, koska sitä tuntuu kirvelevän. Toiset naiset

+tutkivat asiaa tarkemmin ja löysivät Sohvin varpaasta pienen reiän,

+josta tuli verta. He pyyhkivät heti veren pois lehdillä, pesivät

+haavan vedellä ja voitelivat sen tapetun käärmeen verellä, käärivät

+pajun niinellä haavan kiinni ja laittoivat Sohvin kotiin, jonne Anni

+ja Kaisa myötä seurasivat häntä saattamaan.

+

+Kotiin päästyä oli jo Sohvin koko jalkaterä ajettunut. Emäntä otti

+viipulavyön, jolla sitoi kipeän jalan ketroksesta kiinni. Isäntä

+käski Eerikan mennä Riha-Heikkiä perään ratsashevosella lukemaan

+(loitsimaan) käärmeen vihoja. Parin tunnin kuluttua tulikin

+Riha-Heikki ratsastaen samalla hevosella. Eerikka oli nimittäin

+käskenyt Heikkiä joutumaan pian ja itse hän tuli perästä jalkaisin.

+Tultuaan Niemelään Heikki pyysi ja sai viinaa, meni kolme kertaa

+muutetun huoneen kynnykselle istumaan, kaasi viinan kuppiin, johon

+hän loitsi:

+

+    Mato musta maanalainen,

+    toukka Tuonen karvallinen,

+    hivusletti Hiiden immen,

+    paholaisen partakarva,

+    pirun piiska, Hiiden ruoska,

+    ruman hengen ruokosauva,

+    haamu haltian näköinen,

+    raippa raunionalainen,

+    läpi mättähän mänijä,

+    puunjuuren pujottelija!

+    Kuka sun kulosta nosti

+    heinän juuresta herätti?

+    Ken käski pahalle työlle,

+    työlle kehnolle kehotti?

+    Isosiko vai emosi

+    vaiko muu sukusi suuri?

+    Kuka käski, ken kehotti

+    päätä pystyssä piteä,

+    kaulan vartta kauheata?

+    Ken se kieltäsi kehotti,

+    kuka haiku hammastasi

+    puremahan, jyytämähän,

+    syömähän, kaluamahan?

+

+    Tiesitkös puuta purrehesi,

+    pajun juurta pannehesi,

+    närettä näpistäneesi,

+    kokeneesi koivun juurta,

+    haukanneesi haavan juurta,

+    pihlajaista pistäneesi?

+    Et sä puuta purrutkana,

+    pajun juurta pannutkana,

+    närettä näpistänynnä,

+    kokenunna koivun juurta,

+    haukannunna haavan juurta,

+    pihlajaista pistänynnä,

+    kun purit ihon imeisen,

+    turmelit emosen tuoman.

+

+    Mato musta myrkyllinen

+    tahi harmaa haikuhammas!

+    Jos olet pannut, niin paranna

+    jos sä koskit, niin kohenna!

+    Lienet hampahin hakannut

+    tahi iskenyt ikenin

+    eli kielin koskettanut

+    eli purstoin puikkaellut

+    tahi hengin huokonunna,

+    niin tule työsi tuntemahan,

+    pahasi parantamahan!

+    Ota pois omat kipusi,

+    alle haiku hammastesi.

+    Vedä myrkkysi vetenä,

+    maitona pahat panosi.

+    Vie poies vihasi tästä,

+    keltaisin keuhkoihisi,

+    muikeoihin maksoihisi,

+    saata sappesi sisälle,

+    vaskisehen vatsahasi,

+    muuta viinaksi vihasi,

+    vedeksi pahat makusi!

+

+    Jos et pahaasi paranna

+    etkä vie vihojas tästä,

+    niin minä sanon emolles,

+    valittelen vanhemmalles;

+    enemp on emolla työtä,

+    vaiva suuri vanhemmalla

+    pahoja parantaessa

+    takiota tauottaissa.

+

+    Turvotkohon tuomen juuret,

+    kohotkohon koivun juuret,

+    levetköhön lepän juuret,

+    pajun juuret paisukohon,

+    kuusen juuret kohotkohon,

+    kasvakohon kannon juuret,

+    kiven juuret kiintyköhön,

+    vaan ei iho inehmoisen,

+    emon kantaman katalan.

+    Itse turvu tuskihisi,

+    paisu pakkopäivihisi,

+    ähkyhysi ärtyele!

+    Katkea häijy kaheksi,

+    konna kolmeksi muruksi,

+    niin kuin pakkula pahanen

+    tahi leppäpökkyläinen!

+

+    Tuonen toukka, maan matonen,

+    kyy vihainen viirukkainen!

+    Viskoa vihasi tästä

+    hiiden hiililiedoksehen,

+    paholaisen pankon päähän,

+    tuonne helvetin tulehen,

+    pahan vallan valkiahan!

+    Tahi saattele salolle,

+    Kipuvuoren kukkulalle.

+    Siellä keittäös kipuja

+    pikkuisessa kattilassa,

+    yhden sormen mäntävässä,

+    peukalon mahuttavassa.

+    Tee nyt yöllä terveheksi,

+    päivällä imanteheksi,

+    alta aivan raittihiksi,

+    keskeä kivuttomaksi,

+    päältä tuntumattomaksi,

+    ehommaksi entistänsä,

+    paremmaksi muinaistansa!

+

+Loitsittuaan Heikki kaasi viinan puteliin takaisin, meni tupaan

+Sohvin luo, kaasi viinaa pulliin ja käski hänen ryyppäämään, jonka

+Sohvi tekikin. Sitten hän voiteli viinalla käärmeen pureman haavan,

+kääri tupakanlehden päälle ja sitoi sen pajun niinellä kiinni

+loitsien kääriessään:

+

+    Siteheksi Luojan silkki,

+    Luojan kaapu katteheksi

+    tälle jalalle jalolle,

+    vakaiselle varpahalle!

+    Katso nyt kaunoinen Jumala,

+    varjele vakainen Luoja

+    jottei vioille vetäisi

+    eikä tuskihin tulisi,

+    hätäpäivä päälle käisi,

+    pakko saattais parkumahan!

+

+Sitten Heikki kaivoi kuopan tanhualle. Sohvi kannettiin sinne,

+asetettiin kuopan laidalle istumaan ja kipeä jalka pantiin kuoppaan,

+jossa hän piti sitä koko sen päivän. Yöksi kannettiin hänet

+huoneeseen makaamaan. Seuraavan päivän vielä hän piti jalkaansa

+kuopassa. Sen jälkeen alkoi jalka parata.

+

+Kun Riha-Heikki oli saanut työnsä tehdyksi, häntä syötettiin ja

+juotettiin, maksettiin palkka ja kyydittiin hänet hevosella kotiinsa.

+

+Lehden riivinnän perästä naiset katkoivat lehtitukkuja (vihkoja),

+jotka he asettivat aidan seipäisiin ja puiden oksiin kuivumaan.

+Kuivuneina ladottiin tukut lehtikoppeleihin, jotka katettiin näreen

+koskosilla tahi tuohilevyillä. Syystalvella vähän lumen aikana

+vedettiin tukut kotiin ja syötettiin lampaille.

+

+Sitten tuli papumaan kitkeminen. Kitkentäheinät hajoiteltiin

+korkealla olevain huoneiden alle puille kuivumaan. Emännät korjasivat

+kitkentäheinät kuivuneina rouhekölsään. Niistä keitettiin talvella

+lehmille rouhevettä.

+

+Ennen kuin varsinainen heinänteko alkoi, niittelivät naiset

+pellonpientareet. Niitetyt heinät sidottiin nipuille, jotka

+asetettiin pellon seipäisiin kuivamaan. Kuivina koottiin niput ja

+kannettiin vitsakuormalla rouhekölsään talven varaksi.

+

+Pietarin päivä oli jonkinlainen puolipyhä, jolloin ei tavallisesti

+mitään raskaampia töitä toimiteltu. Miehet tekivät minkä mitäkin:

+korjailivat työkaluja, paikkailivat kyntökenkiä ynnä muuta sellaista.

+Naiset taasen ompelivat uusia ja laittelivat vanhoja vaatteitaan

+aamurupeamalla. Murkinan aikana ajoivat koko kyläläiset lampaansa

+Aitjärven rantaan pestäväksi. Nuoret naiset tulivat perästä lampaita

+pesemään. He riisuivat vaatteensa rannalle, pukivat jonkun vanhan

+paidan yllensä, ottivat aidan kolkkaseen ajetusta lammaslaumasta

+kiinni joko emälampaan tahi vuonan, jota taluttivat pitäen sen päätä

+ja etujalkoja kainalossaan, joten lammas käveli hyvin vastahakoisesti

+järveen. Siellä se pestiin yltä ympäriinsä, jonka jälkeen lammas

+laskettiin toisten joukkoon. Siinä oli hälyä, kiirettä ja älinää, kun

+lampaat määkivät etsien vuoniaan ja vuonat samaten etsien emäänsä.

+Paimenet huusivat akkiloidessaan lampaita, jotka eivät tahtoneet

+kestää aidan kolkassa. Akat toruivat paimenia, jotka eivät olleet

+kylliksi valppaita lampaita järjestyksessä pitämään. Tytöt nauraa

+kikattivat, kun joku lammasta järveen taluttaessaan kaatua kellahti

+joko rannalle tahi järveen.

+

+Kun kaikki lampaat oli pesty, kävivät lammasten pesijät uimaan paidat

+yllä. Ilma kun ei päässyt paidan välistä pois, niin se nosti suuren

+kuppilon naisten selkään, jolle paimenet nauroivat ja ilkamoisivat.

+Uimasta päästyään naiset pukivat tavalliset vaatteet yllensä,

+hajoittivat märät paidat pehkojen päälle kuivamaan ja kävivät

+nurmikolle istumaan. Tytöt ottivat nuorempia ja vanhempia homeheiniä

+ja asettivat niiden kannat sormiensa väliin niin, että kannat vähän

+näkyivät sormien välistä käden selkäpuolella. Sitten he käskivät

+toistensa ottaa jonkun kannan, josta arvattiin, saako tyttö vanhan

+tahi nuoren sulhon, sen jälkeen, miten otettava homeheinä oli, vanha

+tahi nuori. Se antoi taas uutta naurun aihetta koko seuruelle.

+

+Murkinalta naiset menivät metsään tuohia kiskomaan. Vanhemmat naiset

+kävivät eri joukkoihin ja tytöt erikseen. Tytöt menivät kauemmas,

+aina karjamaan perille, jossa kasvoi suuria puita, kiskomaan tuohia,

+vaan vanhemmat naiset kiskoivat likimetsistä. Kun tavattiin joku hyvä

+koivu, jossa oli jäykkä tuohi, eikä se ollut rupinen, niin siitä

+kiskottiin, mikäli vain yletettiin. Jos tuohi oli erinomaisen hyvää

+ja koivu sileä, niin he tekivät hankurat, joita myöten kiipesivät

+koivuun ja kiskoivat yläpuolelta. Kiskoessaan tytöt lauloivat:

+

+       Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka,

+    moni poika minua jo houkutteli hukkaan.

+       Ruusu ei oo kauniimpi kuin tyttö Karjalassa,

+    eikä toista tarvita, kun olen maailmassa.

+       Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkee,

+    lempi syttyy sydämeen ja mieli naida tekee.

+       Minä olen siivo tyttö, siivon nimen kannan,

+    enkä minä joka pojan halatakaan anna.

+       Pian on se tyttö raukka tullut kunnialta,

+    joka kerran heittäypi noiden poikain valtaan.

+       Pojilla ja susilla on yhtäläinen mieli,

+    susi kulkee ääneti, vaan pojill on liukas kieli.

+       Poika puhuu kaunihisti tytön sängyn eessä:

+    mesi, maito kielellä, vaan myrkky sydämessä.

+       Elä neito ilolla ja kulje kunnialla,

+    kunniaton tyttö on kuin halmehessa halla.

+

+Keski-iltoin aikana tulivat naiset tuohesta, söivät päivällisen

+ja alkoivat kääriä tuohia. Tanakammat tuohet pantiin kerälle

+tohvelituohiksi, vaan hiplummat (hienommat) tuohet käärittiin

+käähkärölle, yhden virsun tuohet kullekin käähkärölle. Hipluimmat

+punottiin pesuvihkoiksi ja korjattiin huoneeseen. Tiellä kävellessään

+ja ruoka-aikoina tekivät naiset tohveleita ja virsuja.

+

+

+

+

+Kokouspyhä

+

+

+    Sisältö: Kirkolle meno. Kaupanteko. Ryyppymiehet. Tyttöjen

+    kannattaminen. Tuomisten antaminen. Väkijoukon tulva. Kirkkojen

+    suojeluspyhät: Kirkkopyhät. Tuppijuhla. Tamppaaminen.

+    Kokoussunnuntai. Kihupyhä. Atrioitseminen. Paluumatka.

+

+Kokouspyhän edellisenä sunnuntai-iltana kokoontui Niemelän kylään,

+jossa oli paljon tyttöjä, iso joukko vieraan kylän poikia käskemään

+Niemelän tyttöjä menemään kokouspyhänä kirkkoon luvaten kannattaa

+heitä hevosensa selässä. Nuoriso olisi tainnut mielellään pistää

+tanssiksikin, jos olisi heidän valtansa ollut, mutta kun he tiesivät

+ettei kesällä ollut tapana tanssia muulloin kuin juhannuskokolla,

+niin ei auttanut muuta kuin täytyi tyytyä olemaan tanssitta ja

+mukaantua esi-isien tapoihin.

+

+Kokouspyhän lauantaina päivällisen jälkeen ei nuori väki Niemelässä

+enää mennyt ulkotöille, vaan varusteleisi juhlalle lähtemään. Tytöt

+

+    panivat päällensä parasta,

+    valkehinta varrellensa,

+

+läksivät matkaan jo keski-iltoin aikana ja pojat saunan kylvettyään

+olivat jo matkahommassa, vaikka eivät saaneet lähteneeksi ennenkuin

+vähän jälkeen puolenyön. He satuloitsivat hevosensa, panivat kalkalot

+(kulkuset) suitsiin hevosten korvallisten kohdalle ja niin läksivät

+matkaan.

+

+Tyttöjen matkueeseen yhdistyi tiellä muitakin matkalaisia. Vanhemmat

+ihmiset ja ne, joilla oli jotain kaupattavaa, ajoivat hevosilla

+ja kärryillä, vaan nuorempi väki ja tytöt varsinkin astuivat

+jalkaisin. Kymmenen virstan päähän kirkolta hävisivät tytöt yöksi

+maantienlaidassa olevaan taloon. Siinä he illan kuluessa katselivat

+etämatkaisten kulkua kirkolle, kuinka naiset astuivat selässä

+palttinaiset hurstit, joissa he pienokaisiaan kantoivat. Hurstin yli

+oli hurstut levitetty, jottei päivä päässyt paahtamaan pienokaisten

+hienoa ihoa. Hurstuesta oli myös jonkinlaista suojaa sateella. Se

+toimitti siis sekä nykyajan päivän- että sateenvarjon ammattia.

+Sydänmaalaiset, joilla ei ollut kärriteitä kotiin, kulkivat ratsain

+ja kuljettivat eväänsä ynnä muut rihkamansa satulan koljossa.

+Suurempia kapineita veti hevonen perässään ristiin asetetuilla

+seipäillä, jotka toimittivat kärrin ammattia. Nämä kaikki riensivät

+kirkolle yöksi ja ottivat yösijansa joko pitäjäntuvassa, pappilan

+perheentuvassa tahi kirkon läheisissä naapuritaloissa.

+

+Jo lauantai-iltana tehtiin kirkolla kaikenlaisia kauppoja:

+vaihdettiin, ostettiin ja myytiin hevosia, ostettiin kaikenlaisia

+käsitöitä niin kuin satuloita, piiskoja, viikatteita, sirppejä,

+keritsimiä, vöylisiä, kulkusia, lehmäin ja lammasten kelloja,

+vehnäspullia, piittinää, katajaolutta ym. tavaraa. Kirkkotarhan

+ulkopuolella oli kaupan paloviinaa, joka myöskin kulki kaupaksi.

+

+Ne jotka kirkolla olivat yötä, järjestelivät jo varhain

+sunnuntaiaamuna tavaroitaan ja sijoittelivat niitä enin huomattaville

+paikoille. Oluttynnyreitä (puolikoita) asetettiin kirkkotarhan aidan

+viereen. Rinkeli-, räänikkä- (renikka-), kauruska- ja vehnäskorit

+asetettiin niin taroisalle paikalle, että yleisö ne pian huomasi.

+Kellotapulin viereen varustausivat piittinän kauppiaat ja vähän

+ulompana oli muita rihkamakauppiaita. Ulompana lepikossa olivat

+viinan kauppiaat. Äidit ripustivat pienokaistensa hurstit kirkon

+ympärillä kasvavain puiden oksiin, jättivät lapsosensa suurempain

+veljien, sisarten tahi mummojen tuuditettavaksi ja menivät itse joko

+kaupuksiansa tekemään tahi tuttaviansa ja sukulaisiansa tapaamaan.

+

+Myös ne, jotka sunnuntaiaamuna kirkolle saapuivat, tulivat

+tavallisesti niin varhain, että ennättivät kauppoja tehdä ennen

+jumalanpalveluksen alkamista, sillä jumalanpalveluksen aikana ei

+saanut mitään kauppaa tehdä.

+

+Miehet tavattuansa sukulaisensa tahi tuttavansa tarjoilivat

+toisilleen taskumateistaan, puhelivat ilmasta, vuodentulosta,

+kesätöistä ynnä muista asioistaan sekä tekivät kaupuksensa. Ne, jotka

+olivat viinaanmenevät, hakivat viinankauppiaat, ostivat, ryyppivät

+ja viipyivät viinankauppiaan lekkerin tienoilla eivätkä muusta

+välittäneet. Vähitellen kokoontui samaan tapaan taipuvia kosolta

+yhteen, ja siinä ryyppimisen ohessa tupakoitiin ja puheltiin niitä,

+näitä ajan ratoksi. Nämä olivat tavallisesti vanhempaa miesväkeä,

+jotka viinan tykönä viipyivät, mutta nuoria ei niissä koskaan ollut;

+sillä silloin oli tapana olla

+

+    nuoret miehet naimattomat

+    vielä viinan juomattomat.

+

+Ei silloin nähty nuoria viinan villissä eivätkä vanhemmatkaan

+ryypätessään toraa ja tappelua nostaneet, vaan keskustelivat

+lystillisistä tapahtumista, joka tavallisesti herätti naurua. Suitti

+väliin niinkin tapahtua, että joku kärkkäämpi luikkasi niin ahneesti

+että täytyi levätä, ennen kuin liikkeelle pääsi, mutta useimmat

+pitivät "suussa siemenen määrän". Vaan jos joku harppasi niin ololta,

+ettei kirkkoon kyennyt tahi etteivät tolpat kannattaneet toisten

+kanssa kotia lähteä, sitä kerrottiin sitten suurena ihmeenä monet

+ajat perästä päin.

+

+Kohta sen jälkeen, kun Niemelän tytöt olivat sunnuntaiaamuna

+lähteneet yöpaikastaan ja alkaneet astua maantietä, tuli joukko

+poikia ajaen uljailla ratsuillaan. Nähtyään tytöt pojat pysäyttivät

+hevosensa vähäksi aikaa ja tuumivat kuka poika minkin tytön ottaa,

+ettei tulisi mitään häiriötä. Sitten he ajoivat tyttöjen luo, jolloin

+Lippolan Juhana pidätti hevosensa maantien puolessa olevan kiven

+kohdalle ja sanoi Niemelän Kaisalle:

+

+    Kiepsahas Kaisa kivelle,

+    käy taakseni tarakkaan,

+    sitte kulemme yhdessä

+    niin kuin pari harakkaa!

+

+Pian Kaisa nousi kivelle. Juhana pitäen toisella kädellään hevostansa

+suitsen räimistä kiinni ojensi toisen kätensä Kaisalle, johon Kaisa

+tarttui, astaisi jalkansa Juhanan jalalle ja niin nousta heilahti

+Juhanan taakse hevosen selkään, johon kävi yksipuolesti istumaan,

+kieraisi käsivartensa Juhanan vyötäisten ympäri, ja sitten alettiin

+ajaa. Samalla tavalla ottivat toiset pojat kukin sen tytön, jonka oli

+yhteisessä neuvottelussa päättänyt ottaa. Tolja, joka erinäisestä

+syystä oli jäänyt jäljelle toisten arttelista (joukosta), tuli

+myöhempään ja luuli erästä vieraan kylän tyttöä, jota hän ei

+takaapäin tuntenut, Mäkelän Liisaksi, ja käski hänen nousta kivelle.

+Tyttö seurasi käskyä ja nousi kivelle. Mutta Tolja nähtyään ettei se

+Liisa ollutkaan, vaan oli musta ja ruma kuni herneen hirvitys, sanoi:

+

+-- Jää tyttöparka kivelle, ehkä siinä valkenisit tulevan vuoden

+kokouspyhäksi, ja ajoi sillä pois jättäen tytön kivelle. Tytölle

+tietysti kävi häpeäksi moinen pilkanteko, ja nolona ajoi Toljakin

+toisten poikain luo, jossa nämä nauraa viiristelivät Toljan

+pettymykselle.

+

+Heti kun Kaisa oli istautunut Juhanan tarakkaan, kysäisi Juhana

+kuulumiset, johon Kaisa vastasi:

+

+-- Hyvinhän minulle kuuluu, vaikka eivät sentään kaikki asiat ole

+niin hyvin, kuin minä ne soisin olevan. Kuulehan rakas Juhana!

+Hamasta siitä ajasta alkain, kun minä kävin rippikoulussa, on

+meillä joka pyhäilta käynyt vieraan kylän poikia, joita minä en

+tunne puoliakaan. No niistä ei sen enempää, vaan viime sunnuntaina

+kertoi Mari-täti kirkosta tultuaan, että rikkaan Junnolan emäntä oli

+haastanut hänelle, jotta hänen poikansa aikoo tänä syksynä kosioida

+minua.

+

+-- No se ei haittaa mitään, jos hän ja vaikka vielä kaikkikin pojat

+sinua kosioisivat; onhan se sinulle sitä suurempi kunnia, mitä

+enemmän sulhasia käypi. Minunhan sinä kumminkin olet, vastasi Juhana.

+

+-- Niin kyllä, sinun minä olen, se on ollut aina minun ajatukseni

+ja siksi minä en soisi kenenkään muiden minua kosioivan, vastasi

+Kaisa. Mutta minua pelottaa, että jos se Junnolan rahjus tulee minua

+kosioimaan, ajaa isäni minut menemään väkisenkin hänelle. Isästäni

+näet on Junnolan tila paras koko seurakunnassa ja talo on rikkain

+koko paikkakunnalle.

+

+-- Ei rahalla rakkautta osteta, Kaisa kulta, lohdutti Juhana. Jos

+vain meillä on rakkautta, niin kyllä Jumalalla on rikkautta. Ja jotka

+Hän on yhteen sovittanut, niitä eivät saa ihmiset erottaa. Sinä olet

+minun ja minä olen sinun, eikä meitä erota muu kuin kuolema. Jos

+Jumala on meidän puolellamme, kuka voipi silloin meitä vastustaa?

+Tiettävästi ei kukaan. Ja paitsi sitä, niin enhän minäkään mikään

+köyhä enkä naukumaijan poika ole.

+

+-- Et kyllä olekaan, vaan et niin rikaskaan kuin Junnola on. Minä

+luotan Jumalaan ja sinuun, vastasi Kaisa surullisena.

+

+-- Saat luottaa huoletta, minä en sinua heitä, vakuutti Juhana.

+

+-- Kuulehan hyvä Juhana! Tänään se Junnolan Martti, joka ei minua

+tunne, kuuluu varustaivan minua katsoman, vaan minä aion mennä

+kirkkoon perälle parvea, ettei hän minua näe, ja niin teen hänelle

+kiusaa, sanoi Kaisa.

+

+-- Nyt et sinä Kaisa kulta älyä oikein, vastasi Juhana. Jos Martti ei

+näe sinua, niin hän ei voi kuvitella mielessään, kummoinen sinä olet.

+Mutta jos hän näkee sinun ihanat kasvosi, hän syttyy kuin tuleen ja

+sitten kun ei hän sinua saa, niin se on vasta kiusaus. Kävele vain

+kultaseni reippaasti muiden tyttöjen kanssa, ja katso suoraan Marttia

+silmiin, niin se vaikuttaa tehokkaammasti häneen.

+

+-- Olkoon niin, minä teen sinun neuvosi mukaan, virkkoi Kaisa. Oli se

+nyt sentään hyvä, että saimme yhdessä puhua. Minun sydämestäni putosi

+niin kuin kylmä kivi, kun sain vakuutuksen sinun rakkaudestasi.

+Minä puolestani en voi sinua unhottaa milloinkaan. On niin hauskaa

+kun taas saimme puhella keskenämme. Sitten perin kun viime talvena

+kylänluvuissa emme ole saaneet puhua keskenämme. -- Hyvästi nyt armas

+kultaseni! Toiset tytöt näkyvät jo laskeutuvan hevosten selästä ja

+minun täytyy joutua heidän parveensa.

+

+-- Hyvästi rakas Kaisa! sanoi Juhana, pidätti hevosensa ja laski

+hempukkansa varovasti alas maantielle. Vielä lempeä silmäys, ja Kaisa

+katosi toisten tyttöjen joukkoon.

+

+Pojat alkoivat ajaa eteenpäin täyttä ravia ja tavattuaan tuttavia

+tyttöjä he pyysivät edellä kerrotulla tavalla heitä tarakkaansa.

+Virstan tahi pari ajettuansa tytön kanssa he laskivat tytön astumaan.

+Tytöt puolestaan olivat valmiit nousemaan toisten poikain tarakkaan.

+Sitä suurempi kunnia oli tytölle, mitä useamman pojan tarakassa sai

+ratsastaa. Siitä sitten ajan pitkään puheltiin ja tehtiin toisilleen

+selkoa, kuka ja kenen poika oli kutakin tyttöä kannattanut, pitämättä

+ollenkaan lukua, oliko kannattaja mieluinen tahi ei. Mutta varsin

+ylpeydellä mainitsivat tytöt niiden poikain nimet, joista he enin

+pitivät. Halpa-arvoisten poikain kannattamisesta virkkoi pönäkkä

+tyttö tavallisesti:

+

+-- Olinhan minä laus (muka) hänen tarakassaan, tahi:

+

+-- Kannattihan sekin poika puittos minua.

+

+Kirkonmäellä tytöt, varsinkin tuttavat ja saman kylän tytöt, kävellä

+hersuivat yhdessä joukossa, ja tavallisesti oli heillä joku nuorikko

+johtajana. Heillä ei näyttänyt olevan juuri muuta tekemistä kuin

+katsella rahvaan ja varsinkin poikain liikkeitä. Samalla tavalla

+kävelivät tuttavat ja saman kylän pojatkin. Kun pojat ja tytöt

+sattuivat yhteen, niin he ensin tehtyään hyvän päivän alkoivat pyytää

+toisiltaan tuomisia. Siinä sitten tehtiin selkoa ja tingittiin,

+kumpaistenko vuoro nyt on olla antajana, joko poikain tahi tyttöjen,

+ja muisteltiin tarkoin, kumpaisetko viime vuonna olivat anojina ja

+kumpaiset antajina. Vihdoin, kun asiasta päästiin perille, antoivat

+ne, joiden vuoro oli antaa. Mutta tavallisesti kävi niin, että vaikka

+tytöt panivat alkuun namusten antamisen, niin pojat ne kumminkin

+enemmän antoivat.

+

+-- Jos te näytätte näppiänne, niin me keikautamme keppiämme, oli

+pojilla tapana sanoa ja niin se enemmiten tapahtuikin. Tyttöjen

+vähäisiin antamiin vastasivat pojat runsaalla mitalla. Tällä tavoin

+useat, varsinkin komeimmat ja varakkaampain tyttäret, saivat tuomisia

+niin paljon, että kotiin tultuaan tekivät niistä vehnäsmöllyä

+(mureketta) varistetun maidon sekaan, jota sitten suurena herkkuna

+nautittiin, vieläpä annettiin toisillekin naisille ja lapsille syödä.

+

+Junnolan Martti tuli toisten Junnolan poikain kanssa Niemelän

+tyttöjen luo ja alkoi pyytää tytöiltä tuomisia. Toiset tytöt

+antoivat, mutta Kaisa ei antanut Martille, vaikka toisille pojille

+antoi. Se harmitti Marttia. Kun Martti toisten poikain keralla

+jakeli toisille tytöille, niin Kaisa otti muilta pojilta, vaan kun

+hän huomasi, että Martti aikoo hänelle tarjota, hän kääntyi selin

+Marttiin. Martti seisoi siinä vähän aikaa nolona. Vihdoin hän nykäisi

+Kaisaa ja tarjoten tuomisia sanoi:

+

+-- Maksaako teikäläisen ottaa meikäläiseltä tuomisia?

+

+-- Enhän minä ole velkapää teiltä tuomisia ottamaan, kun en

+antanutkaan, vastasi Kaisa pönäkästi.

+

+-- Ei tässä nyt ole kysymystä velan maksamisesta eikä velaksi

+antamisesta, vaan jos lahjana tahtoisit ottaa, kun Martti niin

+halukkaasti tarjoaa, sanoi Riikosen Olli.

+

+Niemelän Sohvi, joka seisoi Kaisan vieressä, nykäisi Kaisaa, joka

+vihdoin otti Martin tuomiset, mutta ei pistänyt sitä nyyttiinsä,

+niin kuin toisten poikain antimia, mutta piti ne kädessään. Junnolan

+poikain poistuttua antoi Kaisa Martin tuomiset sivu kulkevalle

+koiralle.

+

+-- Voi sinua kunnotonta tyttöä, kun koiralle annoit Martin tuomiset.

+Olisit ne ennen antanut minulle, sanoi Sohvi nuhdellen Kaisaa.

+

+-- Sitä vajaa vielä tässä olet, että Junnolan Marttiin rakastuisit.

+Etkös tiedä, että Junnolaiset ovat suuria noitia, ja kuka tietää

+mitä konstia Martti on tehnyt; ei hän turhan vuoksi minulle niin

+tuomisiansa tyrkyttänyt, vaikka aivan selvästi näki, etten minä hänen

+tuomisistaan välitä, vastasi Kaisa.

+

+-- Etpäs sinä pelännyt Lippolan Juhanan noitumista, kun hänen

+antamansa tuomiset söit paikalla, kun vain sait näppiisi, sanoi

+Mäkelän Vappu.

+

+-- Eiväthän Lippolaiset olekaan noitia ja sen vähemmin Juhana; kyllä

+sen tietävät kaikki ihmiset, vastasi Kaisa.

+

+-- Eihän Kaisan tarvitse pelätä Lippolan Juhanan rakastuttamista;

+onhan hän ilmankin jo Juhanaan rakastunut silmittömästi. Eihän koko

+maailmassa ole Kaisan mielestä kukaan niin hyvä kuin Lippolan Juhana,

+sanoi Lahtelan Liisa vähän närkästyneenä.

+

+-- Eikä olekaan, vastasi Kaisa sellaisella äänenpainolla, josta

+leikki oli kaukana.

+

+Kirkkomäellä kihajivat ihmiset niinkuin muuraiset pesässään. Muutamat

+miehet, jotka tahtoivat loitompaa silmäillä väen kihinää, menivät

+laina-aitan kummulle katselemaan, kuinka ihmisiä juhlapuvuissa

+riensi kirkolle ja ennen tulleet joko kävelivät, tekivät kauppoja

+tahi muuten puhelivat, sillä aikaa kun uutta väkeä ajoi maantietä

+myöten kelloissa ja kulkusissa kirkolle. Niiden joukossa,

+jotka aittakummulta väkijoukkoa katselivat, oli pitäjän vanha

+koulumestarikin, joka tarinoitsi vanhain miesten kanssa.

+

+-- Eikö koulumestari tietäisi kertoa, mistä kokouspyhät ovat saaneet

+alkunsa ja minkä tähden niitä vietetään? kysyi Mustakulkkulan Jermo.

+

+-- Totta kaiketi minun tulee sen verran entisyyttä tietää, kun olen

+seurakunnan opettaja. Jos vain haluttaa teidän kuulla, niin minä

+kerron asian aivan alusta, vastasi koulumestari:

+

+Ukot siirtyivät lähemmä ja koulumestari alkoi kertoa:

+

+-- Niin kuin tiedetään, ovat useimmat meidän vanhat kirkkomme

+rakennetut katolilaisen uskon aikana, jolloin oli tapana uusi kirkko

+pyhittää jollekin entiselle pyhimykselle, jota siten pidettiin kirkon

+suojeluspyhimyksenä eli haltiana. Niinpä esim. Jääsken kirkko oli

+pyhitetty Pyhälle Pietarille, josta syystä tuonnoiseen aikaan ja

+ehkäpä vielä näinäkin aikoina jotkut vanhat kutsuivatkin Jääsken

+kirkkoa Pietarin kirkoksi. Antrean kirkko oli pyhitetty Pyhälle

+Andreakselle, josta syystä ruotsalaiset vielä nytkin sanovat Sanct

+Andrae socken. Ruokolahden ja Johanneksen kirkot oli pyhitetty

+Pyhälle Johannekselle, joista edellinen P. Johannes Kastajalle,

+vaan jälkimmäistä en varmaan tiedä, oliko se nimitetty Kastaja vai

+Apostoli Johannekselle, sen vain tiedän että sen nimi oli yhteen

+aikaan Kakki. Rautjärven kirkko oli pyhitetty Neitsyt Marialle,

+Sakkolan P. Mikaelille ja Muolaa Pyhälle ristille.

+

+Kun senaikuisen kansan uskon mukaan oli oma haltiansa metsällä,

+vedellä, karjalla, maalla, kartanolla ym., niin kansa uskoi, että

+kirkollakin oli oma haltiansa. Siis se pyhimys, jolle kirkko oli

+pyhitetty, oli kirkon haltia. Niin muodoin olivat kirkonhaltiat joko

+mies- tahi naispuolisia, sen mukaan aina, kumpainenko sukupuoli

+oli sen suojeluspyhimyksenä. -- Varmuudella en tiedä, kuka Ilmein

+kirkolla lienee ollut suojeluspyhimyksenä, mutta sen haltiana kuuluu

+olleen vanha piika. Sen on muka moni poppamies nähnyt! --

+

+Kaikkien niiden monien pyhien joukossa, joita katolinen kirkko

+vuosittain viettää, on kirkkopyhä myöskin suuressa arvossa. Sitä

+vietetään aina sinä päivänä, milloin kunkin kirkon suojeluspyhän

+nimipäivä sattuu olemaan almakkaan (almanakkaan) tahi kirkkoisien

+kirjoihin merkittynä, pitämättä lukua, sattuuko vietettävä kirkkopyhä

+sunnuntaiksi tahi arkioksi. Niin kuin jo mainitsin, ovat useimmat

+meidän vanhat kirkkomme rakennetut katolisen uskonnon aikana ja

+siitä syystä niissä vietettiin kirkkopyhiäkin. Niinpä esim. Jääsken

+kirkkopyhä oli Pietarin päivänä 29. p. kesäkuuta, Ruokolahden

+juhannuksena 24. p. samaa kuuta, Rautjärven Maarian etsikkopäivänä

+2. p. heinäkuuta ja Antrean P. Andreaksen päivänä 30. p. marraskuuta

+jne. Niissä seurakunnissa, joissa kirkkopyhää vietettiin

+kesäiseen aikaan, oli kirkko koristettu koivuilla, lehdeksillä ja

+köynnöksillä. Papit toimittivat jumalanpalveluksen juhlapuvussa.

+Kirkkopyhää pidettiin niin suurena juhlana, että sinne kokoontui

+omasta seurakunnasta ken vain kynnelle kykeni sekä vieraistakin

+seurakunnista paljon kansaa.

+

+Siihen aikaan, kun kansaa oli vähemmän, maa harvempaan asuttu ja

+tiet ja kulkuneuvot olivat huonommat, joten kansalla oli harvemmin

+tilaisuutta yhteen kokoontua, niin ne harvat tilaisuudet, jotka

+antoivat aihetta kansan kokoutumiselle, käytettiin hyväksi ja

+kirkollisen hartauden edessä toimitettiin myös maallisia asioita.

+Niinpä kirkkopyhinäkin, jos ne eivät vain sattuneet sunnuntaiksi,

+toimitettiin yhtä ja toista kaupantekoa, vaihdettiin hevosia,

+ostettiin ja myytiin maantuotteita, käsiteoksia, makeisia ym.

+

+Ettei tällaisissa tilaisuuksissa lemmen seikkojakaan unehutettu, oli

+aivan luonnollista; sillä niin hyvin meno- kuin tulomatkoilla sekä

+itse juhla-aikanakin yhtyivät pojat ja tytöt yhteen seuraan, jossa

+usein lempi nousi liehumaan, kunnia kukoistamaan.

+

+Entiseen aikaan kuuluivat kirkkopyhät olleen kosioimispyhien aika.

+-- Tarkempien tietojen mukaan on Pärttylin päivä ollut tamppaamisen

+päivä eli tuppijuhla, sillä silloin aloitettiin naimiskaupat.

+-- Silloin tyttö käveli jonkun nuorikon, kaason, kanssa ympäri

+kirkkomäkeä. Tytöllä oli vyö vyöllä, ja siinä oli selän takana tuppi.

+Kävellessä hyräili kaaso kuuluvalla äänellä:

+

+    Tyttö on tupelle tullut,

+    neito varrelle valunut:

+    ken tahtoo, niin tampatkoon.

+

+Muutamat kaasot hyräilivät:

+

+    Ken tahtoo tampata,

+    täll tytöll on tyhjä tuppi.

+

+Poikamies, joka tyttöä mieli morsiamekseen, pisti uuden tammipäisen

+veitsen tytön tyhjään tuppeen. Kaaso oli varoillaan ja katsoi kuka

+tamppaaja oli. Jos sulhanen oli mielen mukainen, niin annettiin

+veitsen olla tupessa, jos ei ollut mieleinen, niin kaaso korjasi

+veitsen, joten tuppi jäi uudelleen tyhjäksi, tampattavaksi, ja

+toinen sulho sai tampata. Kotiin päästyä pisti kaaso veitsen tuvan

+oven sisäpuoliseen kamanaan. Viikon varrella jonakin yönä kävi

+tamppaajapoika tytön oven kamaan tarkastamassa. Jos hän huomasi

+siinä veitsensä, hän otti sen sukkelaan pois ja meni kotiinsa. Jos

+taasen ei veitsi ollut oven kamanassa, niin poika tiesi asiansa

+onnistuvan ja meni siis rohkealla mielellä lemmittynsä huoneeseen,

+jossa tuumittiin asiaan kuuluvista seikoista. Tästä tamppaamisesta

+on kirkkopyhä saanut nimen tuppijuhla. Tämä suitti olla käytännössä

+kaukaisessa muinaisuudessa; sillä eivät nykyisistä ihmisistä

+vanhimmatkaan enää muista tuppijuhlaa, vaan se on ainoastaan

+historiallisena kertomuksena kulkenut polvesta polveen. Sitä siis ei

+ole tällä yhdeksännellätoista vuosisadalla vietetty.

+

+Vihdoin Lutherin opin kansaan juurruttua jätettiin kirkkopyhien

+vietto kokonaan pois. Mutta mitkä tavat kerran kansaan perehtyvät

+ja saavat niin sanotun kansallisleiman, eivät ne hevillä kansan

+muistista katoa, eikä kansa ota niistä kohta luopuakseen. Niin

+on näiden kirkkopyhienkin laita. Kun kansa ei enää arkena saanut

+juhlilla käydä, niin se alkoi kulkea kirkkopyhän jälkeisenä

+sunnuntaina, niin kuin se tänä päivänäkin tekee. Ja kun kirkkopyhää

+ei enää vietetä, näitä pyhiä kutsutaan nyt kokouspyhiksi tahi

+kokoussunnuntaiksi, jolloin kansaa kokoontuu ei ainoastaan omasta

+mutta myös naapuriseurakunnista. Ja kun he sitten yhdessä joukossa

+kihisevät, niin sanotaan myös paikoin tätä pyhää kihupyhäksi.

+

+Kun koulumestari oli tämän kertonut, alettiin läpätä. Ensimmäisen

+läppäyksen kuultuaan nostivat miehet lakkiaan, naiset lyykistivät

+(notkistivat polviaan) ja siunasivat. Maalliset touhut ja toimet

+pysäytettiin ja ostokset pantiin kasaan. Sitten kansa riensi Herran

+huoneeseen, jossa pidettiin jumalanpalvelus.

+

+Kirkosta päästyä tehtiin vielä loput kaupoista. Ennen kuin

+pitkämatkaiset lähtivät vaivalloiselle kotimatkalle, he söivät

+päivällisaterian yhdessä sukulaistensa ja ystäväinsä kanssa.

+Kirkkoaidan viereen levitettiin hurstut tai useampikin, aina sen

+mukaan miten paljon atrioitsevia oli. Hurstuen päälle asetettiin

+ruoka, jona tavallisesti oli ruis- ja ohraleipää, piirakkaita,

+lehtikakkaroita (lehekkäitä), suolaa, kalaa ja voita. Kostukkeeksi

+ostettiin kirkkomäeltä joko katajamarja- taikka mallasolutta, jota

+tuohisista ropeista nautittiin. Pöytänä samoin kuin istuimenakin oli

+viheriä nurmi. Aterialle käydessään heittivät miehet lakit päästään.

+Kun kaikki olivat istautuneet ruuan ääreen ja hiljaisuudessa

+toimittaneet ruokasiunauksensa, jakeli isäntämies tahi hänen

+sijaisensa vanhemmille miehille suurusta (ruokaryyppyjä) ja emäntä

+tarjoeli vanhemmille naisille punaista eli siirapilla sekoitettua

+viinaa. Poikamiehille ja nuoremmille naisille ei tarjottu ollenkaan

+ruokaryyppyjä. Aterian päätyttyä lähetti kukin hiljaisuudessa kädet

+ristissä kiitoksensa kaikkein lahjain antajalle. Ruualta noustua

+kiitettiin isäntää ja emäntää.

+

+Sitten jätettiin jäähyväiset sukulaisille ja tuttaville, koottiin

+kampsut ja lähdettiin taivaltamaan kotiin, ken hevosella, ken

+jalkaisin, ken veneellä, jokainen sillä tavalla kuin oli tullutkin

+tahi miten vain paraiten soveltui. Paluumatkalla pojat kannattivat

+tyttöjä tarakassaan samoin kuin kirkolle mennessäkin. Tievarsilla

+olevien kylien kotoväki varustausi katsomaan kirkkomiehiä. Heitä

+halutti nähdä kuka poika ketäkin tyttöä kannatti. Kun jahtivoudin

+emäntä näki poikansa tarakassa koulumestarin piian, hän sanoi:

+

+-- Kyllä on kaunis, mutta on halpa.

+

+Sunnuntai-iltapuoli kului kertomalla päivän tapauksia, ja mitä

+kaikkea kirkkomiehet olivat joko nähneet tahi kuulleet, sen he

+kertoivat kotoväelle.

+

+

+

+

+Heinäaika

+

+

+    Sisältö: Heinäaseiden korjaus. Heinänteko. Atrioiminen. Pieleksen

+    teko. Paimenten päästäjät. Lippolan Juhanan ja Niemelän Kaisan

+    keskustelu. Mehiläispesä. Mehiläisten lumoaminen.

+

+-- Koska ensi torstaina on apostolien jakopäivä, silloin on

+aloitettava heinänteko, niin kuin vanhuudestaan on tapana ollut,

+siksi saatte varustella siihen tarvittavat työaseet reilaan;

+ukko-Lauri käyköön kysymässä sepältä milloin hän joutaa meille

+viikatteita takomaan, sanoi Niemelän isäntä pereelleen eräänä

+maanantaiaamuna murkinaa syödessä.

+

+Heti murkinan perästä kävi ukko-Lauri sepän puheille ja sieltä

+palattuaan hän kertoi sepän luvanneen pajavuoron huomenna.

+

+Rekikatoksen orsilta ottivat pojat haravat esille ja katselivat,

+olivatko ne reilassa. Katkenneiden piitten sijaan pantiin uudet piit

+kuivatusta pihlajasta. Uusien haravain selkäimet tehtiin tuoreesta

+koivusta, johon poltinoralla kaivettiin piitten reiät. Piitten päihin

+tehtiin pienet nuput, jotka pistettiin tervassa ja sitten iskettiin

+reikään paikoilleen. Haapapuusta valmistettiin haravain varret.

+Punamulta- ja tervasekoituksella voideltiin haravain selkäimet.

+

+Seuraavana päivänä käski Mauno-setä poikia noutamaan romuhuoneen

+ylisiltä viikatteet tupaan, jossa niitä vanhemmat miehet

+tarkastelivat, mitä oli pajaan vietävä ja mitä kotona korjattava.

+Pajaan vietävät purettiin niteistään ja sidottiin tuohella yhteen.

+Paksuimmat viikatteet kallittiin (taottiin hienommaksi) ja karaistiin

+uudestaan; hienompia viikatteita joko karaistiin tahi tahkottiin.

+Uusia viikatteita tehtiin tarpeen mukaan. Jokaisessa viikatteessa

+piti olla säppi. Mauno-setä vei viikatteet pajaan ja Yrjö kantoi

+sinne sysisäkin perästä. Ruoka-aikana tuli seppä Niemelään syömään ja

+juomaan.

+

+Mauno-setä ja ukko-Lauri olivat varustaneet koko joukon uusia

+viikatteen varsia, sekä yksi- että kaksipolvisia. Niitä

+nuoremmat miehet valmistelivat ja silittelivät lasipalasilla ja

+kangaskortteilla. Tuomisilla niveillä nidottiin viikatteen terä

+varteen. Vanhemmat miehet muistuttivat nuoremmille, jotta viikatteen

+kärjen pitää oleman varren polven ja ponnen kanssa yhtä suuntaa

+ja etän pitää oleman kolmasosa terän pituudesta. -- Että-nimellä

+kutsuttiin sitä pituutta joka on viikatteen kammin ja kärjen välillä,

+kun varren ponnesta mitataan korkeutta. -- Jos että on enempi tahi

+vähempi, niin se ei ole kunnollisesti varressa. Jos että tulee

+enempi, niin viikate haukkaa liian paljon, jos taas että on liian

+vähän, niin se haukkaa liian vähän.

+

+Seuraavana aamuna läksi Niemelän työkuntoinen perhe heinäntekoon

+Kuunjoen niitylle, ainoastaan emännät, paimenet ja lapset jätettiin

+kotiin. Emännät laskivat maitoa laskut täyteen, panivat leivät,

+silakat (suolakalat) ja voiaskin säkkiin, sierat ja kovasimet pani

+Mauno-setä tuohikonttiin ja otti sen olallensa. Miehet ottivat

+maitolaskut ja naiset kantoivat eväspussia. Tytöt panivat käsityönsä

+nyytille, jotka he kantoivat käsivarressaan, ja käsissään heillä

+oli neulominen, jota he kävellessään tekivät. Toiset naiset tekivät

+joko virsua tahi tohvelia tiellä kävellessään. Ne vaimot, joilla oli

+imeviä lapsia, kantoivat niitä selässään palttinaisessa hurstissa,

+jonka yli hurstut oli levitetty. Ne miehet, joilla ei ollut eväiden

+kantamista, kantoivat työaseita.

+

+Työmaalle päästyään naiset sitoivat lastensa hurstit aidakseen,

+jonka toinen pää pistettiin heinäladon seinän rakoon ja toinen pää

+haarukkaiseen puuhun, joka kiinnitettiin maahan. Maitolaskut ja

+evässäkit laskettiin ladon pohjoispuolelle seinän viereen. Likoiksi

+tuodut lapset tuudittivat pienokaisten hursteja.

+

+Sitten istausi työväki heinäladon eteen. Mauno-setä otti hihialtaan

+ladon seinän alta ja käski Kaisan noutaa sillä vettä joesta. Sen

+saatuaan alkoivat miehet hioa viikatteita ensin sieralla ja sitten

+kovasimella. Naiset tekivät sillä aikaa käsitöitä. Oman viikatteensa

+teräväksi saatuaan kokosi Mauno-setä vasemmalla kädellään hiuksensa

+päälaellensa ja otti oikeaan käteensä viikatteen, jolla hän leikkasi

+hiuksensa poikki. Se oli merkki, että nyt oli heinän niitto

+aloitettava.

+

+Yrjö niitti eellimmäisenä halki koko suuren niityn. Kahden puolen

+hänen jälkiänsä seurasivat toiset. Mari-täti piti niittäessään

+jalkansa niin hajallaan, että hänen ylispaitansa oli pingoituksessa

+niin kuin purje. Tälle toiset nauroivat ja ilkamoivat.

+

+Ensimmäinen päivä täytyi kokonaan niittää, kun ei ollut luokoa

+vedettävänä. Iltarupeamalla vedettiin aamullinen luoko karheille ja

+tehtiin ruoille. Nuorempi väki reki rakoja, joita vanhemmat kantoivat

+ladon läheisyyteen. Kun luoko oli rukoloilla sanoi Mauno-setä:

+

+-- Mikä on raolla, se on reellä, vaan karheella on kahden jako.

+

+Ensimmäisenä heinäntekopäivänä, kun alettiin murkinalle käydä,

+kävi Mauno-setä lehdossa kiskomassa tuohilevyjä ja teki suuresta

+levystä ruokaropeen ja pienemmistä levyistä teki jokainen itselleen

+lipin. Naiset tekivät ropeeseen leipämurekkeita, möllyä, jonka

+päälle kaadettiin laskusta maitoa ja jota lipillä syötiin. Sitten

+syötiin silakka maidon kanssa ja vihdoin voileipää suilliseksi

+(päällysruuaksi). Muutamat miehistä söivät hatut päässä, ja muutamat

+paljain päin. Hatun asemesta oli toisilla tuohinauha sidottuna

+pään ympäri, jottei tuuli saanut pörhötellä hiuksia silmille.

+Ladon ovi oli syödessä pöytänä, jonka ympärillä heinäväki istui

+nurmella. Aterian päätyttyä korjattiin eväät säkkiin ja tuohiset

+astiat korjattiin siimekkeeseen, jottei auringon paiste saanut

+tuohia käpristellä. Päivänpaisteella kun syötiin maitoa ja leipää,

+viskattiin pieni leipäpala maitoastiaan, jottei "päivä laula maitoa".

+Kun syömään ruvetessa maitoa laskusta kaadettiin joko ropeeseen

+tahi kappaan, niin kierrettiin veitsellä kolme kertaa myötäpäivään

+maitoastian ympäri ja loitsittiin:

+

+    Teen, teen taikaa,

+    panen kempill aitaa,

+    ilman kempin keksimättä,

+    kampiaisen katsomatta.

+    Älä kemppi kiepsahtele,

+    hytykäinen hyppäele

+    tämän aitasen ylitse,

+    tämän aitasen alatse,

+    lennä leino lehtomaille,

+    räpäköite rahkasoille,

+    älä ropehen romahda,

+    älä kappaseen kavahda.

+

+Sitten pistettiin veitsi joko kapan vanteeseen tahi ropeen lutaan.

+

+Ne heinät, jotka eivät latoon mahtuneet, pantiin pielekseen, jonka

+pohjalle alusvaajain väliin levitettiin lehdeksiä. Jokaiseen korvaan

+(puuväliin) pantiin tavallisesti kaksikymmentä rukoa (saattoa). Tuet

+laitettiin pieleksen kupeisiin kaatumisen varalle ja tuuliaiset

+vitsakset pieleksen päälle.

+

+Eräänä kauniina päivänä, kun heinäkuun aurinko täydellä loistollaan

+paistoi viheriöitsevälle maanpinnalle, istui Niemelän heinäväki

+Kuunjoen niityllä ladon kupeella siimeksessä murkinalla. Syötyään

+he turvistuivat yksi toisensa perästä makaamaan, ken latoon, ken

+ulkopuolelle. Pojat koettelivat hiukan aikaa hauskoja juttuja

+haastella, vaan pianpa hekin vaipuivat unen suloiseen helmaan. Tytöt

+ruuan korjattuaan istausivat ladon taakse ompelemaan.

+

+-- Kaisa, kehtaatko sinä kasapaidoiksesi laittaa tekokaulukset, juuri

+kuin makkarakaulukset eivät välttäisi? kysyi Anni istuessaan.

+

+-- Minä teen kaikki aivan säntiileen; en viitsi huonoa työtä

+katsella, vastasi Kaisa.

+

+-- Tee sitten niin kuin tahdot, mutta minä käyn köllälleni, eikä

+minulla mitään kiirua ole, kun en vielä tänä syksynä toivikiksi tule,

+sanoi Anni ja kävi makaamaan.

+

+Kun Kaisa oli vähän aikaa siinä istunut, hiipi latoa lähellä olevasta

+varvikosta Lippolan Juhana esille, tuli Kaisan luoksen ja teki hyvää

+päivää kuiskaamalla. Kuiskaamalla vastasi Kaisa tervehdykseen ja

+kysäisi:

+

+-- Mistä ihmeeltä sinä tähän sirahdit?

+

+-- Minä istuin tuossa lehdikossa koko sen ajan kun te syödä letusitte

+ja odottelin siksi, kunnes teidän väki vaipui unen valtaan, ja sitten

+hiivin esille, vastasi Juhana. Kuulehan Kaisa kulta! minä kävin tällä

+viikolla Viipurissa ja toin tuomisia sinulle, vaan en tiedä missä ja

+milloin minä saisin tilaisuuden ne sinulle antaa.

+

+-- Anna nyt, pyysi Kaisa.

+

+-- En osannut ottaa niitä kerralleni, kun en varmaan tiennyt teidän

+täällä olevan, vaan tulin kumminkin ikävissäni tänne tarkastamaan,

+oletteko vielä täällä vai ette, vastasi Juhana.

+

+Saatuaan neuvon ensi sunnuntaina, kun Kaisa ja Anni aikoivat paimenia

+päästää, toinen lammas- ja toinen lehmipaimenia, tulla Hepoharjulle

+mielitiettyänsä tapaamaan Juhana poistui samalle ilmansuunnalle,

+josta oli tullutkin.

+

+Seuraavana sunnuntaiaamuna ani varhain menivät Niemelän tytöt

+paimeneen, niin kuin olivat viikon varrella luvanneet. Kaisa seurasi

+lehmäkarjaa mäkilöillä, vaan Anni oleskeli lampainensa nuorilla

+alavilla ahoilla. Kaisa poimi mäkien rinteiltä kypsiä mansikoita ison

+ropeellisen, jotka hän vei Hepoharjulle ja kätki sinne tuuhean männyn

+juurelle. Vielä hän kerkesi poimia sipullisen kotiin viedäkseen. Anni

+sai myöskin pienen supullisen suurella ahkeruudella kootuksi. Yhdessä

+sitten tultiin kotiin.

+

+-- Tuossakos sinun marjasi ovatkin kaikki, kysäisi Anni, nähdessään

+Kaisan sipun.

+

+-- Onhan näitä tässäkin, vastasi Kaisa eikä tehnyt sen enempää selkoa.

+

+-- Et usko, Kaisa hyvä, miten ikävää on lammasten paimentaminen,

+valitteli Anni. Kun kuulin lehmäpaimenien mäkilöillä huhuilevan, niin

+oikein minua tuskautti näiden läkkisilmäin orjallinen silmälläpito,

+jota vastoin hevos- ja lehmäpaimenet ovat niin kuin vapaat.

+Ikävissäni juohtui mieleeni vanha runo ja minä lauloin:

+

+    Hihoh, hohoh, hevospaimen,

+    liilon, loilon, lehmäpaimen,

+    lippo lappo lammaspaimen,

+    vaivainen vasikanpaimen,

+    lapsenlikka vaivaisempi.

+

+Murkinalta, kun eläimet menivät metsään, seurasivat paimenet perästä.

+Lammaspaimenet syöttelivät lampaitansa nuorilla ahoilla, vaan

+lehmäpaimenet oleskelivat mäillä lehmäin kellon kuuluvilla.

+

+Kaisa erkani toisista paimenista ja meni Hepoharjulle, niin kuin

+oli Lippolan Juhanalle luvannut. Siellä hän istui mättäälle, otti

+virsikirjan eväspussistaan ja alkoi ääneensä lukea päivän epistolaa

+ja evankeliumia.

+

+Juhana, joka jo aikaa ennen oli saapunut määräpaikalle, katseli salaa

+tuuhean puunjuurelta ihanaa neitoa siksi, kunnes tämä oli lopettanut

+lukunsa. Sitten hän astui esille ja teki hyvää päivää.

+

+Hauskan hetken rakastuneet tässä saivat viettää, mutta se loppui,

+kuten tällaiset tilaisuudet tavallisestikin, ennen aikojaan; he

+ennättivät kuitenkin lausua toisilleen huoliaan, kun pelkäsivät että

+Kaisan suku panisi heidän liittoansa vastaan. Mutta kun toisten

+paimenten ääni alkoi kuulua ensin edempänä ja sitten likempänä, Kaisa

+sanoi hätäisesti:

+

+-- Ai, ai, ne ovat toiset paimenet, jotka etsivät minua. Pakene hyvä

+Juhana sukkelaan, ne ovat jo kohtsillään täällä. Muista nyt minua ja

+älä unhota, mitä olet luvannut.

+

+Juhana puristi armaansa kättä jäähyväisiksi ja lausui:

+

+    En mä sua, Kaisa kulta,

+    taida koskaan unhottaa,

+    enkä toisten tyttöin päälle

+    taida koskaan katsahtaa.

+    Sinussa mun sydämeni

+    kiinni riippuu ainiaan,

+    sinuapa ainoata

+    minä aina rakastan.

+

+Sillä puhein otti Juhana marjaropeensa, jonka Kaisa oli hänelle

+varustanut, ja kiiruhti kotiinsa. Pian olivat toiset paimenet Kaisan

+luona ja sanoivat:

+

+-- Me olemme sinua etsineet niinkuin tinaa tuhkasta; ja sinä oletkin

+täällä aivan yksinäsi.

+

+-- Niin, tännehän sitä minun piti tulla, kun lehmäni tulivat tänne.

+Olisihan tuo vähän häpeätä, jos ei näin iso paimen saisi iltasella

+lehmiä kotiin, vastasi Kaisa.

+

+-- Kotiinhan mekin aiomme saada lehmämme, vaikka emme niiden hännän

+juuressa koko päivää kyki, vastasivat toiset paimenet.

+

+Siihen loppui nuhteleminen. Sitten pakinoitiin minkä mitäkin ja

+välistä huhuiltiin ja kuunneltiin lehmien kelloja.

+

+Illansuussa ajettiin karja kotiin. Kotimäen rinteellä tulivat kylän

+pojat vastaan katsomaan oliko paimenilla marjoja. Muutamilla oli

+vähän ja niistä he antoivat pojille.

+

+Eräänä päivänä, kun Niemelän heinäväki oli kotiniityllä heinää

+lyömässä (niittämässä), sattui Sohvi löytämään mehiläispesän eräästä

+mättäästä. Hän ilmoitti heti löytönsä toisille heinän tekijöille. Kun

+Mari-täti sai sen kuulla, hän sanoi:

+

+-- Älkää pöyhöttäkö mehiläispesää, ennen kuin minä joudun lumoamaan

+mehiläiset, muuten ne purevat teidät.

+

+Sen sanottuaan hän tuli ja kiersi viikatteella yhdeksän kertaa

+mehiläispesän ympäri ja loitsi:

+

+    Mehiläinen mesilintu,

+    simasiipi, suu hunaja,

+    joka kukissa kuherrat,

+    heinän päissä heiluelet:

+    anna mulle antimesi

+    pesästäsi pienoisesta.

+    Älä nyt nouse korkealle,

+    älä polvia ylemmä.

+    Tunge turpehen nenäsi,

+    paina pääsi mättähäsen.

+    Pure puuta, pure maata,

+    pistä pieniä kiviä,

+    älä ihmisen ihoa,

+    hipeätä hievahuta!

+    Heitä viitahan vihasi,

+    haon alle haikeasi,

+    kanervahan katkerasi,

+    korpehen kovat panosi,

+    suomutahan muut mujusi,

+    kaskeksehen kannuksesi.

+    Jos on tahtoa tapella,

+    aikomusta ammuskella:

+    tokkiloikaa toisianne,

+    kihlajakaa keskenänne;

+    vaan ei vaivaista minua,

+    emon kantamaa kavetta,

+    äidin tuomoa tytärtä.

+

+Sitten Mari-täti kohotti viikatteella mätästä ja veti sieltä esille

+mehiläispesän. Mehiläisistä joku lensi pois, vaan useimmat jäivät

+pesäpaikalleen surajamaan. Saaliinsa Mari-täti vei ladon luokse,

+jonne koko heinäväki kokoontui. Mari-täti jakeli naisille ja pojille

+hunajaleipää ja mesikannusia sikäli kuin niitä ylettyi. Suurella

+halulla niitä nautittiin ja ihmeteltiin Mari-tädin taitoa, joka osasi

+niin lumota mehiläiset, etteivät ne purreet, vaikka heiltä pesä pois

+otettiin.

+

+

+

+

+Talkoot

+

+

+    Sisältö: Niemeläisten lähtö talkooseen. Talkooväen tulo

+    Lippolaan. Juhanan huone. Kuhilaan teko ja sen loitsiminen.

+    Metsähalmeen leikkuu. Päivällinen. Nälän karkoittaminen.

+    Talkoonjuonti. Voimain koetus. Talkoosta lähtö. Keskustelua.

+

+Eräänä perjantaina rukiinleikkuun aikana sanoi Niemelän lautamies

+murkinaa syödessään perheellensä:

+

+-- Kun Lippolassa on vähän työväkeä, niin sanoi kirkonmies pitävänsä

+leikkuutalkoot huomenna ja kutsui minua talkooseen niin monen

+hengen kanssa, kuin vain suinkin meiltä joutaa. Olen ajatellut

+kuulla kutsumusta ja ottaa mukaani Annin ja Kaisan. Nuoret saavat

+leikata, vaan minä, jolla on jäykkä selkä, en viitsi viedä sirppiä

+kerallenikaan; teenhän kuhilaita, jos niin tarvitaan. Kirkkomurkinain

+aikana olkaa valmiit. Muistatteko?

+

+-- Muistamme kyllä, vastasi Anni.

+

+Kaisa punastui eikä puhunut mitään kenellekään.

+

+-- Ai kuin hauskaa, kun pääsemme talkooseen, sanoi Anni Kaisalle, kun

+he olivat kahden kesken. Sinä pääset omintaiten katsomaan itsellesi

+kehräpuun sijaa, vai mitäs tuumaat?

+

+-- Joshan sinä katsonet itsellesi, vastasi Kaisa. Etkö muista,

+että Junnolan pohatta on uhannut tulla minua kosioimaan; siellä

+siis lienee minun kehräpuun sijani, ja sinä saat katsoa Lippolasta

+kehräpuun sijaa itsellesi.

+

+-- Jos minä totta puhuen valita saisin, niin en minä menisi mihinkään

+niin mielelläni kuin Lippolaan. Siellä kuuluu olevan Juhanalla niin

+kaunis huonekin, ettei koko näissä paikoin ole sellaista. Ja entäs

+sulhanen itse: eihän koko Junnolan talo Martteineen ja kaikkine

+aarteineen maksa sellaista miestä kuin Juhana on, sanoi Anni

+vilkkaasti.

+

+-- Vai niin, huokasi Kaisa. Mitäs meidän tyttöriepujen auttaa

+aatteleminen niin eli näin, täytyy vain tehdä mitä käsketään; sillä

+käydä käsketyn pitää.

+

+Tätä sanoessaan koetteli Kaisa hymyillä, vaikka hänen silmänsä vettä

+kiersivät, ja hän kiiruhti huoneeseensa. Pelko että hänen pitäisi

+iäkseen luopua Juhanasta saavutti hänet niin, että hänen täytyi itkeä

+kylliksensä. Sitten hän rauhoittui taas ja oli iloinen niin kuin

+ennenkin.

+

+Lauantaiaamuna kokoontui koko Niemelän kylän nuoriso lautamiehen

+taloon pyhäpäiväisissä vaatteissa ja sirpit olalla. He olivat kaikki

+talkooseen menossa Lippolaan. Lautamies itse käveli ulos ja sisään

+hyräillen. Vihdoin hän sanoi:

+

+-- Ja nyt sitä lähdetään. Ja niin lähdettiinkin.

+

+Tultuansa talkootaloon annettiin Niemeläisille, samaten kuin

+muillekin vieraille, ensin kahvia ja sitten ruokaa suuruspalaksi.

+Vanhemmille tarjosi talon isäntä ruokaryypyt, vaan ei nuorille.

+Suuruksen perästä meni talkoorahvas ruispellolle leikkaamaan sikäli,

+kuinka kukin joutui ja kerkesi. Tällä tavoin karttui suuri joukko

+leikkaajia. Ylinnä eli oikealla puolella leikkasivat tytöt, heidän

+vieressään pojat, sitten vaimoväki ja vihdoin miehet alinna. Väliin

+sattuivat pojat ja tytöt kilvan leikkaamaan ja sitten vasta työ

+joutui. Pojat koettelivat tehdä tytöille saarta ja samoin tytöt

+pojille. Joskus se onnistui, joskus ei. Niemelän lautamieskin teki

+pellolle lähtöä, vaan talon isäntä sanoi:

+

+-- Kas sinun, hyvä heimoseni, ei tarvitse tänä päivänä kättäsi

+työhön koukistaa. Ollaanhan me vanhukset, lökötellään miten tahansa;

+näyttäähän noita olevan nuorempiakin työvoimia tänne kokoontunut.

+Tule, veikkonen, katsomaan poikani uutta huonetta, niin saamme

+lojaksennella siellä uudessa sängyssä.

+

+-- Eihän, hyvä ystävä, työ herkkua ole, ja siksi en minä moneen

+vuoteen ole sitä paljon tavoitellutkaan. Jos työ olisi herkkua,

+niin herrathan sen tekisivät, eihän se talonpoikain tehtäväksi

+joutaisikaan, vastasi lautamies mennessään isännän perästä Juhanan

+huoneeseen.

+

+-- Kah, niinhän tämä on kuin kirkko, sanoi lautamies ihmetellen.

+Enpäs minä ennen ole mokomaa huonetta nähnyt, vaikka olen jo montakin

+huonetta saanut katsella manaamassa käydessäni.

+

+-- Otetaas, ystäväiseni, pikku naukut ja käydään sitten loikomaan,

+sanoi kirkonmies kaataessaan viinaa pulliin.

+

+-- No olkoonpas heimoseni onneksi saada uuteen komeaan huoneeseen

+mieluinen miniä, toivotti lautamies ja sitten ryyppäsi.

+

+-- Sen Jumala suokoon, vastasi kirkonmies. Niin, miniätä minä olen

+jo kehottanut poikaani aikoja sitten kotia tuomaan, vaan hän on

+vastannut morsiamensa olevan liian nuoren. Nyt tänä syksynä sanoi hän

+naivansa.

+

+-- Ei suinkaan, hyvä ystävä, sinun poikasi tarvitse pelätä rukkasia

+saavansa, kosikoon ketä tahansa. Tällaiseen taloon ja sellaiselle

+miehelle on tulijoita helma hampaissa, vaikka kokkapäitä kosioisis,

+sanoi lautamies katsellen huonetta joka puolelta aivan tarkkaan.

+

+-- Mitähän sinulla, hyvä heimo, olisi sanomista, jos minä laittaisin

+poikani sinun tytärtäsi kosioimaan? kysyi isäntä hymyillen. Täten

+uudistuisi meidän sukulaisuutemme, joka nyt on jo niin vanhettunut,

+etten minä ainakaan tiedä, miten me oikeastaan sukua olemme.

+Äitivainajani vain sanoi että me olemme vanhuudesta sukua ja ollaan

+ikimuistoisista ajoista käyty kestiä Niemelässä ja he meillä.

+

+-- Ei suinkaan, hyvä heimoseni, sukulaisuus estä meidän lapsia

+naimisiin menemästä, eikä sitä voi kukaan sanoa, ettei teidän Juhana

+ole meidän Kaisan vertainen. Ja saakoon kuka tahansa tyttärensä

+sinun pojallesi, niin huoletta saapi olla, että tytär on joutunut

+kunnon miehelle. Hamasta lapsuudesta asti on Juhana ollut meillä

+niin kuin oma lapsi, ei yhtään vieraampi; vaan olkoot naimiskaupat

+vielä päättämättä siksi, kunnes aika tulee. Sinä ymmärrät, mikä on

+mielipiteeni, vaikka en tahdo sitä nyt vielä aivan suoraan sanoa.

+Mutta hyvä heimo, onko Juhana yksin tämän huoneen rakentanut vai onko

+hän pitänyt nikkaria apunaan? virkkoi lautamies.

+

+-- Aivan yksin, ihan yksin alusta loppuun asti, vastasi isäntä. Niin

+kuin näet, hyvä heimo, on meillä uusi tupa tekeillä, johon Juhana

+on varustellut ikkunatarpeita. Hän näet aikoo tehdä ikkunat siihen,

+ettei tarvitse vieraille maksaa.

+

+-- Näppärä poika, näppärä poika, sanoi lautamies ja kävi sänkyyn.

+

+-- Lepäile sinä, hyvä ystävä, tässä, minä pistäyn pellolla katsomassa

+mitä siellä aikaan saadaan; samalla vien viinaa ukkomiehille,

+ikävähän niille tulee siellä ilman olla, sanoi talon isäntä ja läksi

+huoneesta.

+

+Ennen kuin kirkonmies ennätti lähteä pellolle, tuli Niemelän isäntä

+huoneesta ja sanoi:

+

+-- Ei se käykään laatuun, että minä täällä vuoteella venyn. Huono

+talkoomieshän minä olisin, jos en ehkä pellolla kävisi, ja sillä

+puhein hän läksi isännän kanssa pellolle.

+

+-- Kah, onhan täällä väkeä enemmän kuin minä luulinkaan, sanoi

+Niemelä. Johan nämä leikkaavat murkinalle asti koko tämän pellon;

+mitäs sinä, ystäväni, sitten teetät näin suurella rahvaalla?

+

+-- Ole, veli hopea, huoletta, ei työ lopu. Onhan meillä metsässä iso

+halme ruista ja vielä toinen pelto käsin koskematta, vastasi talon

+isäntä.

+

+-- Teillä onkin sitten enemmän ruista perheeseen nähden kuin meillä;

+tuota en minä olisi uskonut, ennen kuin nyt sain kuulla sen omasta

+suustasi, virkkoi Niemelä ihmetellen.

+

+-- Täytyyhän sitä olla, kun vierailla pitää töitä teettää ja tänä

+syksynä on pidettävä häät ja monenlaiset rehkajaiset, vastasi

+Lippolan kirkonmies.

+

+-- Niinhän se on, kun teillä on vähän työväkeä ja laajat

+viljelysmaat, sanoi lautamies. Vie sinä, veikkonen, vain ukoille

+viinaa, minä tässä sillä aikaa koettelen, muistanko enää kuhilasta

+kyhätä.

+

+Sillä aikaa kun talon isäntä tarjoili viinaa talkooväelle, teki

+lautamies kuhilaan, kiersi kolme kertaa sen ympäri kädellään ja

+lausui:

+

+    Aidan mä tähän asetan,

+    panen piirin pellolleni

+    variksille, varpusille

+    sekä muille lintusille,

+    ettei ruhjois rukiitani

+    eikä ottais ohriani,

+    karistaisi kaurojani,

+    veisi vehnäni jyviä!

+    Lentäkäätte lintuseni,

+    kiitäkäätte kiirehesti

+    tämän aitasen ylitse,

+    tämän pellon päällispuolin!

+    Josp on, laskeit lintu parka

+    tämän kuhilaan kuvalle,

+    tämän keon kielekkeelle,

+    niin sun saavuttaa satimet,

+    tinapallit paiskoavi

+    tahi kokko kohtoaapi,

+    havulintu havaitseepi:

+    lihas syöpi, luus pureepi,

+    höyhenesi höpsyttääpi!

+

+-- Anna, velikulta, kuhilasten teon olla ja lähdetään kartanoon

+lepäilemään, sanoi Lippolan isäntä Niemelän lautamiehelle tultuansa

+talkooväen luota. Näyttäähän täällä olevan työntekijöitä ilman

+meitäkin.

+

+Sillä puhein läksivät molemmat isännät kartanoon. Niitä näitä

+puhellessa, sanoi lautamies vihdoin:

+

+    Kuus on kiirettä kesällä

+    tämän ilman kannen alla:

+    yks on tarkka touonteko,

+    toinen helkkä heinänteko

+    kolmas ruku rukihilla,

+    neljäs ohran ylösotto,

+    viides kallis kauran niitto,

+    kuudes syksyrukiin kylvö.

+

+Sitten kutsuttiin talkooväki murkinalle. Syötyään töytäisivät pojat

+ja tytöt Juhanan huoneeseen. Kaisa ja Anni katsoivat vain ovelta;

+Kaisa etenkin silmäili tarkkaan huoneen sisustaa, vaikka koki

+näyttäytyä, niin kuin hän ei ensinkään olisi sitä kodikseen katsellut.

+

+-- Tulkaa sisään, Niemelän tytöt! kehottivat heitä toiset ja niin

+menivät hekin viimein huoneesen.

+

+Sillä aikaa kun nuoret pakinoivat Juhanan huoneessa, laittelivat

+vanhemmat naiset emännän johdolla eväitä; voita viillettiin askeihin,

+lihapaloja ja suolakalaa kerikkeihin -- kerike eli keriaski oli

+koivun tahi haavan pinnasta tehty pieni lipas --, maitoa laskuihin ja

+leipää torppasäkkeihin. Vanhemmat naiset ja miehet kantoivat eväitä,

+vaan nuoret pojat ja tytöt juoksivat edellä hoilaten, luikaten ja

+iloista rähinää pitäen. Niemelän lautamies jäi talonisännän kanssa

+kotiin, jossa isäntä näytteli heimollensa kaikki paikat tarkkaan.

+Lautamies ihastui erinomaittain siihen naastiuteen ja järjestykseen,

+joka Lippolassa oli, eikä sanonut missään muualla tavanneensa niin

+hyvää taloudenhoitoa kuin heimollansa.

+

+Talkooväki päästyään metsähalmeelle laski eväänsä aidanseipäihin

+ja teloihin sekä päällysvaatteensa aidalle. Laukkalan Martti,

+isännän lanko, joka toimitti isännän virkaa ja kantoi viinaputelit

+tuohikontissa metsähalmeelle, kehotti talkoorahvasta siivolla ja

+tarkkaan leikkaamaan, etteivät ristiinmennyssä rukiissa tähkäpäät

+katkeaisi. Kun oli muutama hetki leikattu, istahdettiin maahan selkää

+oikaisemaan, jolloin isännän sijainen tarjoili viinaa vanhemmille

+ihmisille. Nuori väki joi janonsa sammuttamiseksi laskusta harmaata

+eli vedellä sekoitettua maitoa.

+

+Päivällistä syötiin rasiksi jääneessä nurmikkomaassa, johon ruoka

+laitettiin hurstuitten päälle. -- Palamatonta paikkaa kaskessa,

+jota ei kynnetty eikä viljelty, kutsuttiin rasiksi. -- Syödessä

+lasketettiin kaikenlaista iloista leikkipuhetta ja pidettiin hauskaa

+elämää. Vähäsen aikaa pidettiin ruokalepoa ja sitten taas leikattiin

+rivakasti. Halmeen loppuun leikattuaan ja kuhilaat tehtyään

+tuli talkoorahvas ruokasijalle. Miehet ottivat hatut päästänsä,

+sijoittivat ne sirpin nenään, nostivat sirpit ylös ilmaan ja huusivat

+yhdestä suusta kaikki, johon huutoon naisetkin yhtyivät kädet

+pystyssä:

+

+Hoi, soi, soi, soi: mene nälkä Närhivuoreen, puute Petäjänmäelle,

+hoi, soi, soi, soi!

+

+Sitten otettiin kampsut keralle ja tultiin pellolle leikkaamaan.

+Lauantai-ilta kun oli, niin lakattiin työstä aikaisemmin. Illallisen

+jälkeen kylvettiin sauna ja sitten alkoi tavallinen talkoonjuonti.

+Nuoret menivät naapuritaloon tanssileikkiä pitämään, vaan vanhempi

+väki jäi talkootaloon.

+

+Isäntä kantoi pöytään viinaputelin, josta vanhemmat miehet tekivät

+norria ja ryyppivät. Kun viina oli kulmiin kavahtanut, niin käytiin

+voimia koettamaan voittosilla, väkikartun vedolla ja sormikoukulla.

+Savon Pietu, joka oli vahva sormikoukun vetäjä, pani sormensa

+koukkuun, meni pienen Pentin eteen ja sanoi uhkamielin:

+

+    Tuossa isäsi kiiskiä keittää,

+    konnan päätä kiehauttaa.

+

+Pentti pani sormensa Piedun koukkuun ja kiivas taistelu syntyi.

+Vihdoin voitti Pentti ja sanoi:

+

+    Ken uhaten sotaan menee,

+    se häpeällä haudataan.

+

+Nolona Pietu väistyi ja meni tallin luhtiin makaamaan. Vähitellen

+väsyivät vihdoin kaikki juopot, ken viinan vaikutuksesta, ken voimain

+liiallisesta ponnistuksesta. Tuvan lattialle tehtiin olkivuoteet ja

+siinä oteltiin unta aamuun asti.

+

+Sunnuntaiaamuna pidettiin rukoukset, juotiin kahvi ja syötiin

+murkina. Vieraat ottivat kiittäen jäähyväiset ja menivät ken

+kotiinsa, ken kirkkoon ja kuka mihinkin. Isännän pyynnöstä jäivät

+likeisimmät sukulaiset vielä Lippolaan pyhäpäiväksi. Myöskin Niemelän

+väki pyydettiin jäämään sinne.

+

+Sunnuntaiaamuna varhain kävi Juhana hakemassa isälleen nuoren

+hiirakkoruunan, jolla hänen isänsä Niemelän lautamiehen ajoi kirkolle.

+

+Kun murkinalehmät oli lypsetty, tytöt menivät Juhanan huoneeseen

+ja kävivät makaamaan uuteen sänkyyn. Kun Juhana arveli tyttöjen

+nukkuneen, hän meni myös huoneeseen ja sai puhutella morsiantaan

+muiden tyttöjen nukkuessa ja huomaamatta. Sormuksiakin silloin jo

+näytettiin ja nepä kyllä antoivat puheen ainetta. Vihdoin Juhana

+kysyi:

+

+-- Sanopa sirpukkaiseni, kuinka monta kosijaa arvelet itsellesi

+tulevan?

+

+-- Tuleehan niitä tietysti viidet, vaan tulkoon heitä vaikka sata,

+sinun minä kumminkin olen, vastasi Kaisa innokkaasti. Kyllä tiedän,

+että tulee kova kamppaus, kun koko meidän perhe paitsi äitiäni,

+Antti-veikkoani ja kenties Mauno-setää -- isäni mieltä en oikein

+tiedä -- tahtoisivat minua naittaa Junnolaan, vaan minäpäs en

+mene; sanon vaikka papin edessä ei, siitä saat olla vakuutettu,

+rakas Juhana kultani. Minä en tahdo enkä voi erota sinusta vaikka

+mörkö maata kyntäköön. Vaikka olisin toisen kanssa jo kolme kertaa

+kuulutettu, niin sinuun minut kumminkin vihitään.

+

+-- Etkös sinä paimen-Mari nähnyt, mihin tytöt lienevät menneet? kysyi

+talon emäntä paimentytöltä. Hae heidät kahville, toiset ovat jo

+juoneet.

+

+Tämän kuultuansa suikkasi Juhana sukkelaan sormuksensa kirstuun.

+Kaisa pisti kultasormuksen takkinsa taskuun ja kävi sänkyyn. Sitten

+Juhana aukasi huoneen oven selälleen ja huusi:

+

+-- Heittäkää tytöt uni ja tulkaa kahville!

+

+Pian kiepsahtivat tytöt pystyyn ja tulivat tupaan. Samaan

+liittoon tulivat kirkkomiehetkin ja kertoivat kahvia juodessaan

+kirkkokuulumisia. Päivällisen perästä läksivät viimeisetkin

+talkoovieraat kotiinsa.

+

+

+

+

+Paimenelämä

+

+

+    Sisältö: Paimeneen lähtö. Suuruspala. Karjamaat. Paimenet ja

+    palkkapaimenet. Murkinan aika. Lehmien lypsäminen. Soittokoneet.

+    Lehmäin nimien merkitys. Karhun litku. Vispilänteko.

+    Keppihevoset. Leppätötöt. Virsunteko. Marja-aika. Pallonlyönti.

+    Veitsisillä olo. Keilinlyönti. Sirkanlyönti. Hyppäyspuut.

+    Napakiikku. Metsänpeitto. Susi laumassa. Suden vihojen luku.

+    Kivimaja. Taivaankaari. Lepenälauta. Ampuminen. Ansat. Katitsa.

+    Syyssyöttömaat. Hevospaimenet.

+

+Keväällä kun karja laskettiin ulos, ei viivytty paimenessa kuin vähän

+aikaa; sillä tyhjässä metsässä eivät lehmät kestäneet koko päivää,

+vaan tulivat kotiin. Sikäli kuin ruohoa karttui, viipyi karjakin

+paremmin laitumella. Vihdoin täysiruohon maahan tultua eläimet

+kävivät metsässä kahdesti päivässä, nimittäin aamu- ja iltapuolella.

+

+Jo varhain aamusilla, auringon nousun jälkeen, havautti emäntä

+paimenet lypsämästä tultuansa ja toi suuruspalaksi nuorta (rieska-)

+maitoa ja voileipää. Maidon sekaan emäntä tavallisesti ripisteli

+suoloja, jota paimenet moittivat sanoen:

+

+-- Ei tätä voi mikään syödä; niinhän tämä on kuin mitä kuittia ikään.

+

+Mutta kun emännät eivät luopuneet totutusta tavastaan, niin jotkut

+paimenet pyysivät jamakkamaitoa, joka ei ollut lämmintä eikä

+maistunut kuitilta, vaikka siihenkin emäntä pani suoloja sekaan.

+

+Tuo varhain nouseminen oli monelle, etenkin uneliaammalle lapselle,

+sangen raskas; sillä siihen aikaan se vasta uni oli makeimmillaan,

+josta syystä ei lusikka tahtonut kädessä kestää eikä se suuruspalaa

+syödessä aina kuppiin osunutkaan, vaan meni kupin viereen, kun uni

+tahtoi väkisinkin vaivuttaa. Muutamat eivät voineet ensinkään syödä

+suuruspalaa kotona, vaan ottivat evääkseen voileipää, jonka vasta

+metsässä söivät, kun uni häikkeni.

+

+Suuruksen syötyään kotona paimenet kenkivät eli panivat tuohivirsut

+hattarojen kanssa jalkaansa, ottivat vaatteet yllensä ja niin sitä

+mennä nyrsytettiin karjan perästä. Lehmäpaimenet ajoivat lehmiä

+edellä ja sitten lammaspaimenet kävivät katraansa perässä ja vihdoin

+vasikkapaimenet, missä talossa ei vasikkahakaa ollut, seurasivat

+jälkimmäisinä.

+

+Kunakin päivänä kävi karja eri laitumella: aamupuolilla kotoa

+lähempänä vaan iltapuolilla edempänä, usein monien virstain päässä

+salomailla. Jos eri laitumia ei joka päivälle riittänyt, käytiin

+pari kertaa viikossa samalla karjamaalla, kumminkin niin, että pari

+päivää oli väliä, ennen kuin toisen kerran samalle laitumelle karja

+ajettiin, jotta ruoho ennätti sillä aikaa kasvaa.

+

+Missä talossa ei lapsia riittänyt paimeneksi, otettiin kylästä

+paimen. Se tavallisesti tuotiin jo keväillä aikaisin, ennen lumen

+lähtöä, ja pidettiin myöhään syksyllä talveen asti. Jos paimentyttö

+oli vauraampi, hän sai murkinan aikoina ja iltasilla autella emäntää

+kotoisissa askareissa. Muutamissa taloissa, joihin sattui vauraampi

+tyttöpaimen, käytettiin häntä kiireen työn aikana työssäkin, jolloin

+joku vanhempi nainen, joka ei enää ollut työkykyinen, toimitti sillä

+aikaa paimenen ammattia. Tätä paimen perästäpäin valitti:

+

+    Paimeneksi palkattiin,

+    vaan työlle työnnettiin

+    ja paimenen palkkasi maksettiin.

+

+Tapahtuipa usein niinkin, että joku vanha nainen, joka ei enää

+kyennyt muuta työtä tekemään, kävi koko kesän paimenessa. Usein

+myös kun paimenia ei ollut kotona eikä tahdottu tahi ei sattunut

+saamaan kylästä paimenta, annettiin lehmät naapuripaimenen

+hoidettaviksi ja paimenpalkkaa tavallisesti maksettiin riuna (10

+kopeekkaa) emälehmästä, hiehosta ja härästä puolta vähemmän. Myös

+lampaat annettiin vierasten paimenten hoidettavaksi usein toiseen

+kyläänkin varsinkin sukulaisille, ja niistä maksettiin viisi

+kopeekkaa emälampaasta, vaan vuonista ei mitään maksettu. Siihen

+vielä annettiin lammaspaimenille villoja palkan päälliseksi, jota

+lehmäpaimenelle ei annettu. Tuomisiksi annettiin iso rukiinen leipä,

+voiaski, so. askillinen voita, ja joskus lammaskäpälä. Nämä antimet

+annettiin silloin kun paimenen haltuun jätettiin elukat. Myös kesän

+kuluessa annettiin joskus paimenhauskut (tuomiset). Kesävillaa

+kerittäissä annettiin lammaspaimenelle villapalkka.

+

+Aamupuolella ajettiin karja kotiin murkinalle noin kello 9 aikana.

+Auringon paisteella mittasivat paimenet askeleillansa kuohasensa

+(varjokuvansa), vaan pilvisäällä tiedettiin päivän olevan murkinoissa

+silloin, kun lehmät lakkasivat syömästä ja alkoivat märehtiä joko

+seisoallaan tahi makuuasennossa. Samaan aikaan kun karja ajettiin

+kotiin, tuli työväkikin murkinalle. Murkinan syötyään kävi työväki

+lepäämään ja paimenet menivät joko uimaan tahi leikkimään.

+

+Kun murkinan aikaa oli pidetty noin pari tuntia tahi vähän enemmän,

+menivät emännät ja niiden keralla toiset naiset lehmiä lypsämään.

+Paimenet kutsuttiin otelemaan (poistamaan) lehmistä paarmoja ja

+kärpäsiä tuoreilla koivunlehvillä. Lypsäessään emännät lauloivat:

+

+    Heruttelen herttaistani,

+    mairittelen marjaistani.

+    Heru, heru, lehmäseni,

+    anna maito mielelläsi!

+    Täss on maitoset maruet,

+    tässä uhkuvat utarat.

+    Avaja sä maitoammet,

+    maitoreiät remahuta!

+    Juoksuttele joutusasti

+    maito mieliksi minulle,

+    pereen suuren syötäväksi,

+    lasten pienten juotavaksi.

+

+Sitten paimenet ajoivat karjansa metsään samassa järjestyksessä kuin

+aamullakin. Illalla ajettiin karja kotiin ennen auringon laskua.

+

+Kun koko kylän karja kulki jonossa kotiin, niin katsoivat paimenet

+minkä karvallinen lehmä kulki eellimmäisenä, sellainen muka oli

+huomispäivän ilma. Valkea lehmä merkitsi päiväpaistetta, punainen

+poutaa, kirjava pilvistä ja musta sadetta.

+

+Paimenilla oli keralla paimentorvi (luikku), joka oli tehty

+haapapuusta potaattinuijan muotoiseksi, ainoastaan vähän pitemmäksi.

+Se oli halaistu keskeltä kahtia, sisus koverrettu ontoksi ja sitten

+liitetty yhteen hienolla tuohella, joka oli kääritty koko luikun

+ympäri. Tällä paimenet soittaa toitottelivat silloin tällöin, johon

+naapurikyläin paimenet tavallisesti vastasivat. Toitotuksella oli

+tarkoituksensa karkoittaa susia ynnä muita metsänpetoja, joita

+entiseen aikaan liikkui kosolta metsissä, varsinkin salomailla.

+

+Oli paimenilla toinenkin soittokone, nimittäin pajupilli (huilu),

+jonka he tekivät suorasta pajusta siten, että kiertämällä ottivat

+sisuksen pois. Yläpäähän tehtiin erityinen läppä, josta pilliin

+puhaltamalla soitettiin. Keskelle kaivettiin tavallisesti neljä

+reikää, joita sormilla vuoron perään läpytettiin. Täten soittokone

+antoi erilaisen äänen eri reikiä läpyttämällä. Soittokoneen alapäähän

+sijoitettiin härän sarvi, jotta kone antoi suuremman ja kauniimman

+äänen.

+

+Eräänä päivänä olivat kaikki Niemelän kylän paimenet Kalmasen

+kalliolla koossa. Yrjö-Mari, joka Perätalosta oli paimenena, istui

+myöskin siinä toisten paimenten kanssa. Hän oli vanha leskiämmä, ja

+kun hänessä ei ollut enää muun työn tekijää, hän kävi paimenessa.

+Hänellä ei ollut muuta päällysvaatetta kuin "ristlappi", joten

+hän saattoi keveästi liikkua, kun hän vielä oli jaloiltaan nopsa.

+Hän kertoi nuorille paimenille monta satua, opetti heille paljon

+arvoituksia, sananlaskuja ym., joita paimenet mielellään kuuntelivat.

+Toiset paimenet rakastivat tätä vanhaa, yksisilmäistä toveriansa niin

+kuin äitiä, ja Yrjö-Mari taas puolestaan oli herttainen toisille

+paimenille.

+

+-- Onko mitään erinäisiä syitä lehmille nimiä annettaissa, vai

+ruvetaanko niitä vain kutsumaan sillä nimellä mikä milloinkin mieleen

+juolahtaa? kysyi Mäkelän Matti Yrjö-Marilta istahtaen hänen viereensä.

+

+-- Eivät lapseni lehmien nimet ole satunnaisia, vaan niillä on oma

+merkityksensä, vastasi Yrjö-Mari. Sanotaanhan, että karvaa myöten

+on koiralla nimi; samaten on lehmilläkin. Aivan valkealla lehmällä

+on nimenä Vallikki. Jos valkeassa lehmässä on joitakuita punaisia

+pilkkuja, niin kutsutaan sitä Kaunikiksi. Musta lehmä, jossa on joku

+valkea pilkku, on Mustikki, vaan aivan sysimusta, jossa ei ole yhtään

+valkeaa karvaa, on Hiilikki. Harmaakarvainen on Harmikki, punainen

+Punikki, ruskea Rusko ja puurakka on Muurikki. Jos lehmällä on kapea

+valkea juova pitkin selkää, sen nimi on Juonikki, vaan jos se juova

+on leveä, se on Kyyttö. Kun valkea poikkijuova on lehmän ympäri,

+niin on lehmän nimi Vyötikki. Valkeapäinen lehmä on Kukkanen. Jos

+yksikarvaisella lehmällä on valkea pilkku otsassa niin nimitetään

+sitä Tähikiksi. Jos valkea juova kulkee pitkin lehmän päätä, silloin

+sille annetaan nimeksi Laukki. Kirjavapäisen lehmän nimi on Riimukki.

+Kun valkea risti on lehmän selässä, on lehmä Ristikki. Valkean

+ja mustan kirjava on Kirjo, vaan punaisen ja valkean kirjava on

+Rannikki. Oikein pienikirjavainen on Sorikki ja papumus eli täplikäs

+on Täplikki. Lyhytrakenteinen punainen tai valkea lehmä on Omena ja

+muuten pienikasvuinen on Pienikki.

+

+-- Mutta jos talossa on kaksi tahi useampi samankarvainen lehmä, niin

+mitenkäs ne sitten erotetaan, kysyi Matti.

+

+-- Ne erotetaan siten, että viimeksi syntyneitä kutsutaan sen ajan

+mukaan, milloin ne ovat syntyneet, vastasi Yrjö-Mari. Esimerkiksi

+aamulla syntynyt on Aimikki, päivällä syntynyt on Päistikki

+ja illalla syntynyt Illakki. Tuo meidän Suntikki on syntynyt

+sunnuntaina. Lukkarin muori, joka on vähän herraslehteä olevinaan,

+antoi samana päivänä syntyneelle lehmällensä nimeksi Sunteri.

+Maanantaina syntynyt lehmä on Maanikki, tiistaina syntynyt Tiisto,

+keskiviikkona Kesto, torstaina Torstikki, perjantaina Perjo ja

+lauantaina Laukko.

+

+Jos viikon nimelliset lehmät on jo entuudestaan karjassa, niin

+annetaan jälkeen syntyneille lehmille nimi sen vuodenajan mukaan,

+milloin ne ovat syntyneet. Esimerkiksi teidän Joulikki on syntynyt

+jouluna. Matinpäivänä syntynyt on Marikki, laskiaisena syntynyt

+Lastikki, maariana Mairikki, virposunnuntaina syntynyt on Virvikki,

+pääsiäisenä Päästikki, helatorstaina Tuorikki, helluntaina Heluna ja

+juhannuksena Juhlikki. Pyhäinmiestenpäivänä tahi muina välipyhinä

+syntynyt on Pyhikki.

+

+Kerran sattui meidän lehmä poikimaan kesällä metsään, niin vasikalle

+annettiin nimeksi Metsikki. Lautamiehen lehmän vasikka kun löydettiin

+lehdosta, niin annettiin sille nimeksi Lehikki. Mattilan Tuomikki

+on syntynyt tuomen kukinta-aikana. Lehtipuiden paljaina ollessa

+syntyneelle vasikalle annetaan nimeksi Varvikki.

+

+Välistä annetaan lehmille nimiä muistakin syistä. Meillä kun on yksi

+lehmä oikein hermeä (pehmeä) lypsää, niin sille annettiin nimeksi

+Hermikki, vaikka sillä vasikkuudesta oli toinen nimi. Teidän Jouhikin

+nimi johtuu sen pitkästä, jouhevasta hännästä. Tässä tuonnoin oli

+Lahtelassa oikein leikkisä ja lystikäs vasikka; sille annettiin

+nimeksi Lystikki. Lautamiehen emäntä antoi lempivasikalleen nimen

+Lemmikki. Meille kun yhtenä vuonna ostettiin vasikka, niin sille

+annettiin nimeksi Ostikki.

+

+Eräänä päivänä tulivat toiset paimenet Yrjö-Marin luokse ja kertoivat

+nähneensä korven laidassa, mäenrinteen tuhkahiekassa suuret elävän

+jäljet, joita he eivät tunteneet, lienevätkö ne olleet karhun vai

+suden jäljet, mutta suuret loppanat ne vain olivat. Yrjö-Mari pyysi

+saattamaan itseään jälkien luo, jonne tultuaan hän tunnusteli jälkiä

+ja sanoi:

+

+-- Nämä ovat karhun jäljet. Onko kellä paimenella hajallista virsua

+vasemmassa jalassa? Antakoon sen minulle.

+

+Eräs paimen päästi virsuranin jalastaan ja antoi sen Yrjö-Marille,

+joka katseli jälkiä. Vihdoin hän otti veitsen tupestaan, piirsi

+maata jäljen ympäri veitsellä ja käänsi karhun jäljen alassuin, teki

+tuluksista tulen, sytytti virsuranin palamaan karhun jäljen päällä ja

+loitsi:

+

+    Otsoseni, ainoseni,

+    mesikämmen kaunoseni!

+    Tehkäämme sulat sovinnot,

+    raketkaamme rajarauhat

+    siksi ilmaksi ijäksi,

+    kuuksi kullan valkeaksi,

+    jottet sorra sorkkasäärtä,

+    kaada maidon kantajata

+    tänä suurena suvena,

+    luojan lämminnä kesänä:

+    kun sä kuulet karjakellon,

+    tahi torven toitotoksen:

+    lyöte maata mättähälle

+    nukahtamaan nurmikolle.

+    Tunge korvasi kulohon,

+    paina pääsi mättähäsen,

+    tahi korpehen kokeos,

+    saaos sammalhuonehesen.

+    mene toiselle tolalle,

+    muille kummuille kahahda,

+    jottei kuulu karjan kellot

+    eikä paimenten pakinat.

+

+    Otsonen metsän omena,

+    mesikämmen kaunokainen!

+    en sua kiellä kiertämästä

+    enkä käymästä epeä;

+    kiellän kielin koskemasta,

+    suin ruma rupeemasta,

+    hampahien hatrimasta,

+    kämmenien kaappomasta!

+

+    Karhuseni, kaunoseni,

+    korven ainoa asuja!

+    Käyös kaarten karjamaita,

+    piilten piimäkankahia,

+    kierten kellojen remua,

+    ääntä paimenten paeten!

+    Konsa on karja kankahalla,

+    sinä suolle suoritaite;

+    kun karja solahtaa suolle,

+    silloin korpehen kokeos;

+    karjan käydessä mäkeä

+    astu sie mäen alatse:

+    karjan astuissa alatse

+    mene sie mäkeä myöten;

+    karjan astuissa aholla

+    viere sinä viidakkoa,

+    karjan viidakkoa vierren

+    sinä astuos aholla!

+    Kule kullaisna käkenä,

+    hopeaisna kyyhkyläisnä!

+    siirry siikana sivuitse,

+    veteleite veen kalana,

+    viere villakuontalona

+    kule pellavaskupona!

+    Kätke kynnet karvoihisi,

+    hampahat ikenihisi,

+    jottei karja kammostuisi,

+    pieni vilja pillastuisi!

+    Anna rauha raavahille,

+    sorkkasäärille sovinto,

+    käydä karjan kaunihisti

+    soreasti sorkutella

+    poikki soita, poikki maita,

+    halki korven kankahia,

+    ettet koske konsanaka,

+    rupea rumanakana!

+

+    Otsoseni, omenani,

+    metsän kuuluisa kuningas!

+    Muista muinainen valasi

+    tuolla Tuonelan joella,

+    Kynsikoskella kovalla,

+    Luojan polvien edessä,

+    jalkain juuressa Jumalan:

+    lupa sulle annettihin

+    kolme kertoa kesässä

+    käydä karjan kuuluvilla,

+    tiukujen tirinämailla,

+    vaan eipäs tuo sitä suvaittu

+    eikä annettu lupoa

+    ruveta rumille töille,

+    paatua pahantekohon!

+

+    Jos sulle viha tulisi,

+    hampahat haluttelisi:

+    viskaa viitahan vihasi,

+    honkihin pahat halusi!

+    hakkoa lahoa puuta,

+    kaada koivunpökkelöitä,

+    vääntele vesihakoja,

+    määhki marjamättähiä!

+

+    Kun tulevi ruuan tarvis,

+    syödä mielesi tekevi:

+    syö'ös sieniä metsästä

+    murra muurahaiskekoja,

+    juuria punaisen putken,

+    metsolan mesipaloja,

+    ilman ruokaruohoittani,

+    minun henkiheinittäni!

+

+    Metsolan metinen amme

+    hapata hihittelevi

+    kultaisella kunnahalla,

+    hopeaisella mäellä:

+    siin on syödä syötähänkin,

+    sekä juoda juolahankin;

+    eikä syöden syömät puutu,

+    juoden juomiset vähene.

+

+    Niin teemme nyt ikisovinnot,

+    ikirauhat raketkaamme

+    eleäksemme ehosti

+    kaiken kesää kaunihisti,

+    maat on meillä yhtehiset

+    evähät erinomaiset.

+

+    Josp on tullet näille maille,

+    sattunet saloille näille:

+    täällä aina ammutahan,

+    pyssyn kanssa pauketahan.

+    Jos ei ampujat kotona:

+    on meillä osaavat vaimot,

+    emännät erinomaiset,

+    jotka tiesi turmelevat,

+    matkasi pahoin panevat.

+    Vaan jos tahtonet tapella,

+    eleä sodan tavalla:

+    tapelkaamme talvikaudet,

+    lumiajat luiskatkaamme!

+    Suven tullen, suon sulaen,

+    lätäkköjen lämmitessä:

+    ellös tänne tulkokana

+    karjan kullan kuuluville.

+

+    Jos mä otsona olisin,

+    mesikämmentä kävisin,

+    en mä tuossa noin asuisi

+    aina akkojen jaloissa.

+    Onpa maata muuallakin,

+    tarhoa taaempanakin

+    juosta miehen joutilahan,

+    virattoman viiletellä,

+    käydä halki kämmenpääsi,

+    poikki pohkealihasi,

+    sinisen salon sisässä,

+    korven kuulun kainalossa.

+    Käpy on kangas käydäksesi

+    hiekka helkytelläksesi

+    merenranta juostaksesi

+    Pohjan pitkähän perähän,

+    Lapinmaahan lauhkeahan:

+    siell on onni ollaksesi,

+    armas aikaellaksesi,

+    käydä kengittä kesällä,

+    syksyisillä syylingittä

+    suurimmilla suonselillä,

+    levehillä liettehillä.

+

+    Kun et tuonne mennekänä

+    etkä oikeittain osanne:

+    ota juoni juostaksesi,

+    polku poimetellaksesi

+    tuonne Tuonelan saloille,

+    tahi Kalman kankahille:

+    siellä on suohut sorkutella,

+    kanervikot kaalaella,

+    siell on kirjos siellä karjos,

+    siellä muita mullikoita

+    rautasissa rahkehissa,

+    kymmenissä kytkyvissä,

+    siellä laihatkin lihovat,

+    lihaviksi luutkin saavat.

+

+    Lepy lehto, kostu korpi,

+    taivu ainoinen Tapio!

+    Anna rauha raavahille,

+    sorkkasäärille sovinto

+    tänä suurena suvena,

+    Herran hellänä kesänä!

+

+    Kuippana metsän kuningas,

+    metsän hippa halliparta!

+    Korjaele koiriasi,

+    raivaele rakkiasi!

+    Pistä sieni sieramehen,

+    toisehen omenamarja,

+    jottei henki haisahtele,

+    tuuhahtele karjan tuoksu!

+    Silmät silkillä sitele,

+    korvat kääri käärehellä,

+    jottei kuule kulkevia,

+    ei näe käveleviä!

+

+    Kun ei tuosta kyllin liene,

+    ei vielä kovin varonne:

+    kiellä poies poikoasi,

+    epeä äpärettäsi!

+    Saata pois saloilta näiltä,

+    näiltä mailta matkohinsa,

+    kapehilta karjamailta,

+    levehiltä liepehiltä!

+    Kätke koirasi kolohon,

+    rakkis rautakahlehisin,

+    kultaisihin kytkyvihin,

+    hihnoihin hopeaisihin,

+    jottei piiloa pitäisi,

+    häpehiä hämmentäisi!

+

+    Oi Ukko ylijumala,

+    Kaikkivalta, taivon taatto!

+    Kuule kultaiset sanani,

+    hopeaiset lauselmani!

+    Kun kuulet toden tulevan,

+    pakkopäivät päälle käyvän:

+    muuta muuksi lehmäseni,

+    karnahuta karjaseni,

+    kiviksi minun omani,

+    kantoloiksi kaunoseni

+    karhun maata kulkiessa,

+    vantturan vaeltaessa!

+    Paina panta pihlajainen

+    ympäri nenän nykerän!

+    Kun ei pihlaja pitäne,

+    niin se vaskesta valata!

+    Jos ei vaski vahva liene,

+    panka rautainen rakenna!

+    Vaan jos raudan ratkaisnehe,

+    vielä mene he vioille:

+    syökse kultainen korento

+    leukaluusta leukaluuhun,

+    päät on päättele lujasti,

+    katkoa kovasti kiinni,

+    ettei liiku liiat leuat,

+    harvat hampahat hajoa,

+    kun ei raudoin ratkottane,

+    teräksillä temmoittane,

+    veitsillä veristettäne,

+    kirvehellä kiskottane.

+

+Keväällä niin pian kuin kuori alkoi puusta irtaantua, leikkelivät

+paimenet noin kolmen korttelin pituisia koivun oksia, jotka he

+koloivat (kuorivat) joko siten, että hampaillaan nylkivät kuoren,

+tahi tekivät tulen, jossa he hautoivat (varistivat) varvat,

+jotka sitten vispiläruohkalla ruohkattiin, joten kuoret helposti

+irtaantuivat. -- Vispiläruohka oli koivusta tehty kepukka, jonka

+toinen pää oli halaistu, jossa varpain kuoret irroitettiin ja toinen

+pää maahan pystytettiin. -- Yksinäisestä koivun oksasta kierrettiin

+panka, johon ladottiin viisi tahi kuusi lukemaa (lukema on 3 varpaa)

+kolottuja varpoja tyvipuolelta. Sitten tehtiin nide pajusta, jolla

+vispilät nidottiin. Noin tusina tahi parikin tusinaa vispilää tehtiin

+kuhunkin taloon joka kevät. Vispiläin latvat sidottiin pajunkuorella

+kiinni, tyvet tasoitettiin ja vispilät vietiin aitan parvelle tarpeen

+varalle.

+

+Pienille veikoilleen, jotka kotilapsina keppejä pitivät

+puuhevosinaan, tekivät paimenet joko kirjavat tahi yksiväriset

+kepit. Kirjavat kepit tehtiin siten, että veitsellä piirrettiin

+pajun kuori kierteisesti, toinen välike kuorittiin ja toinen välike

+jätettiin kuorimatta. Näin saatiin valkean- ja viheriänkirjava

+keppihevonen. Punaisen- ja viheriänkirjavaksi tehtiin keppi siten,

+että rätvänänjuuria ja lepänkuoria pureskeltiin suussa sekaisin ja

+sillä voideltiin vasta kirjavaksi kuoritun kepin ihopinta. Jos keppi

+tahdottiin punaisen- ja valkeankirjavaksi, niin se tehtiin edellä

+kerrotulla tavalla, vaan jäljelle jäänyt kuori kun irroitettiin,

+niin sen sija jäi valkeaksi. Punaiset kepit voideltiin kuorittuina

+kokonaan rätvänänjuuri- ja lepänkuoriseoksella ja kepit kuivattiin

+huolellisesti. Ruohonpäisiksi saatiin kepit, kun kuorittua kuivaa

+keppiä hangattiin joko koivun tahi lepän lehdillä.

+

+Ne vanhemmat poikapaimenet, jotka tahtoivat matkia vanhain miesten

+tupakanpolttoa ja opetella tupakoitsijoiksi, tekivät itselleen

+leppätötöt, joissa polttelivat sammalia, kuivatuita lepänlehtiä

+ja nokolaisia. Leppätötöksi otettiin sileä, hoikka leppä, joka

+keskuskohdalta jätettiin niin pitkäksi, kuinka korkeaksi leppätöttö

+tehtiin, noin pari, kolme tuumaa. Sen molemmat puolet pykällettiin

+yhtä paksuiksi ja sitten kiertämällä irroitettiin sisus. Pohja

+tehtiin joko tuoreesta koivusta tahi lepästä. Kupeesen kaivettiin

+reikä, johon pistettiin joko kuusamesta tahi höyspuusta tehty varsi.

+Näin oli piippu valmis. Tiettävästi sitä ei uskallettu kotiin

+viedä eikä näyttää aikaihmisille, vaan päivillä talletettiin sitä

+taskussa ja yöksi se pistettiin joko pellon aidankynnen alle tahi

+muuhun piilopaikkaan. Kun joku aika oli muita kasvuja poltettu ja

+siihen harjaannuttu, niin otettiin salaa kotoa ukkomiesten tyllistä

+tupakkaa, jota hakattiin ja poltettiin. Se tosin ensimmältä tuntui

+niin katkeralta, että rupesi kiertämään sydäntä, pyörrytti ja

+oksennutti, mutta vähitellen siihen totuttiin. Varovammat pojat

+panivat ensimmältä vain vähän tupakkia muiden kasvien sekaan, ja kun

+siihen tottuivat, lisäsivät enemmän, ja näin välttivät pyörtymisen;

+mutta ahneemmat, jotka tahtoivat pikemmin oppia tupakanpolttajiksi,

+saivat usein huutaa "yö" keskellä päivää.

+

+Tuohen kiskomista ja virsun tekoa opettivat vanhemmat paimenet

+nuoremmille. Virsua aloitettiin latoa kärjestä, johon pian voi

+oppia, mutta kannan kääntäminen oli vaikeampi; korkea kanta oli

+sentään helpompi kääntää, mutta matala kanta oli vaikeampi. Valmiit

+virsut pantiin kahalle, kaksikymmentä paria kullekin kahalle.

+Ahkera ja osaava paimen voi tehdä joko neljä, viisi, tahi kuusikin

+kahaa kesässä tuohen iholla ollessa. Useasti, kun tuohia ei saatu

+likiseudulta, menivät vauraammat paimenet salomaille tuohen

+kiskontaan ja pienemmät paimenet sillä aikaa kaitsivat karjaa. Saalis

+jaettiin tasan joka hengelle.

+

+Marja-aikana tekivät paimenet tuohilevyistä ropeita, suppuja,

+kontteja ja sippuja. Luvat tehtiin niihin tuoreesta koivusta. Kun

+aamupuolikarjamaat olivat kivikkoahoja, niin niistä poimittiin

+mansikkoja; iltapuolikarjamailta saatiin muita marjoja, niin

+kuin messuja (mesimarjoja), vaapukoita (vattuja), mustikoita ja

+soilta muuramia. Siellä täällä ojain varsilla kasvoi siestareita

+eli ojakkeita (mustia viinamarjoja), mutta nämä eivät jokaiselle

+kelvanneet syödä, kun ne muka olivat ankeita. Lillukoita eivät

+paimenet uskaltaneet ottaa, kun ne muka olivat Hiitolaisen marjoja.

+Riidenmarjoja kotilapset syödä lätsyttivät. Niin pian kuin puolat

+(puolukat) tulivat puolikypsiksi, tekivät lapset niistä tirriä.

+Kotilapset panivat puolukat joko kurriin (pieneen pataan) tahi

+potikkaan (pieneen savipottiin, ruukkuun) ja vähän vettä päälle ja

+pistivät sen uuniin hautumaan. Puolojen kypsyttyä ne otettiin uunista

+ja nautittiin. Paimenet taasen laittoivat tirriä sillä tavoin, että

+he nuotiossa varistivat paasikiven, jonka päällä puolat kypsytettiin,

+ja sitten ne syötiin joko paljaaltaan tahi leivän kanssa. Kypsistä

+puoloista samoin kuin mansikoista ja mustikoistakin tehtiin räättiä

+(hillaa) sillä tavoin, että marjat jossakin astiassa lissottiin

+(hienonnettiin) ja pilkuttiin pieniä leipäpaloja sekaan sekä

+kaadettiin joko jamakkaa tahi nuorta maitoa seokseen aina sen mukaan,

+miten makeaksi ruoka laitettiin, ja sitten se syötiin lusikalla.

+

+Kun kaikilla karjamailla ei kasvanut puoloja, menivät vauraammat

+paimenet niitä poimimaan toisista paikoista, missä niitä kasvoi.

+Pienemmät paimenet kaitsivat sillä aikaa karjaa. Kannalmuksen

+saatuaan palasivat marjamiehet toisten paimenten luokse, jossa

+marjat jaettiin tasan jokaiselle paimenelle. Osuutensa kukin paimen

+pani omaan marjapussiinsa ja kantoi kotiinsa, jossa ne pantiin

+säästöön marjatiinuihin tahi suuriin saaveihin. Raaoista karpaloista

+keitettiin marjavettä, joka jäähtyneenä kaadettiin puolatiinuun.

+Näin säilyivät puolat talven varalle pilaantumatta. Talvella niistä

+keitettiin marjapuuroa tahi niitä hillottiin räätiksi ja pantiin

+kaurajauhoja sekaan ja syötiin herkkuna. Myös söivät lapset joskus

+sillänsäkin kylmäneitä puoloja. Marjavettä pidettiin harvinaisena

+herkkuna.

+

+Kesän pitkinä päivinä, kun aika milloin alkoi käydä ikäväksi, pitivät

+paimenet monenlaisia leikkejä. Niistä mainitsemme tuon voimia

+virkistävän ja vilkkaan pallonlyönnin.

+

+Ensin tehtiin pallouirut, so. kaivettiin noin korttelin syvä kuoppa,

+josta tehtiin niin monta pientä ojaa, kuin tarve vaati, noin sylen

+pituudelta eri suunnille, ja kunkin ojan päähän kaivettiin pienet

+kuopat. Jokainen leikkitoveri varusti itselleen riihivartan muotoiset

+kepit. Sitten otettiin iso pallo (palli), joka oli tehty lepän

+marasta (visasta), ja se heitettiin ulkopuolelle pallouirua. Toiset

+leikkitoverit pistivät keppinsä omaan ojan päässä olevaan kuoppaansa

+ja yksi kävi pallonajajaksi. Hän löi palloa kepillään ja pyysi sitä

+suureen kuoppaan, jota toiset kepeillään akkiloivat (varjelivat).

+Pallonajaja piti varalla, että jos kuka nosti keppinsä kuopasta

+palloa lyödäkseen, niin hän suikkasi (pisti) oman keppinsä sen

+kuoppaan. Jos se onnistui, kuopan varjelija sai käydä pallonajajaksi

+ja ajaja pääsi kuopan varjelijaksi. Sama oli laki, jos pallo

+sattui jonkun kuoppaan. Jos taasen pallonajaja sai pallon suureen

+kuoppaan, niin täytyi sen käydä pallonajajaksi, jonka kohdalta pallo

+meni suureen kuoppaan. Mutta jos pallo kirposi (poukahti) ilmassa

+suureen kuoppaan, niin sitten heitettiin arpaa, kuka sitten tuli

+pallonajajaksi. Näin pitkitettiin leikkiä niin kauan kuin halutti ja

+aikaa riitti.

+

+Toinen leikki oli veitsisillä olo. Se piiri maata, jossa veitsisiliä

+oloa leikittiin, pehmitettiin kuohkeaksi. Piirin ympärille istausivat

+leikkitoverit. Ensimmäiseksi viskattiin veitsi nyrkiltä (kulakalta)

+siten, että veitsen kärkipuoli asetettiin peukalon puolelle ja sitten

+viskata heilahutettiin se määrättyyn kohtaan. Jos kuka sai sillä

+tavalla kolme kertaa yhtä perää veitsen pystyyn, niin hän oli sen

+tempun suorittanut ja antoi veitsen viereisellensä leikkitoverille,

+mutta niin pian, kuin veitsi ei osunut pystyyn, piti se antaa

+seuraavalle. Kuinka monta kertaa veitsi meni pystyyn maahan, ne

+kerrat luettiin viskaajalle hyväksi. Toisessa tempussa asetettiin

+veitsi kourankupuun kärki ylöspäin, josta sitä viskattiin maahan

+pystyyn. Kolmanneksi otettiin veitsi kärjestä kiinni ja viskattiin

+pyöräyttämällä maahan. Neljänneksi pudotettiin veitsi kädestä maahan

+kärki alaspäin. Tätä sanottiin tiputtamiseksi. Viidenneksi asetettiin

+veitsi sakarisormen haaraan kärki ylöspäin ja siitä se viskattiin

+määräpaikkaansa. Kuudennessa tempussa otettiin veitsi oikeaan

+käteen, vasemmalla kädellä otettiin oikean korvan lehdestä kiinni

+ja niin viskattiin veitsi oikealla kädellä vasemman käsikoukun läpi

+määräpaikkaansa. Jokaisen täytyi suorittaa nämä temput kolme kertaa.

+Joka sai ne ensimmäiseksi suorittaneeksi, se pääsi ensimmäiseksi

+leikistä ja sikäli toisetkin. Mutta kuka jäi viimeiseksi ja siis

+tappasi, sen täytyi vetää hampaillansa ylös vesikuoppaan istutettu

+puikko rangaistukseksi kömpelyydestänsä.

+

+Kolmas leikki oli keilinlyönti. Tehtiin yhdeksän palikkaa, joilla oli

+eri nimensä ja eri arvonsa. Yksi oli kuningas, jonka arvoluku teki

+kymmenen. Se oli muita pitempi ja sillä oli kaksi ympyräpyöryläistä

+päässä. Kolme palikkaa oli sotamiehiä, joiden kunkin arvoluku

+teki viisi, ja niillä kullakin oli yksi ympyräpyöryläinen päässä.

+Viisi oli talonpoikaa, joiden kunkin arvoluku oli kolme, ja

+ne olivat pyöreäpäisiä. Siis teki kaikkein palikkain yhteinen

+arvoluku neljäkymmentä. Palikat asetettiin ympyrään, niin kauas

+toisistaan, että viskattava pallo mahtui välitse. Piirin keskelle

+asetettiin kuningas. Leikkikumppalit heittivät (viskasivat)

+vuoroin palloa piiriä kohti, ja niin monta miestä (palikkaa) kuin

+kukin sai kaatumaan, niin monta arvonumeroa hän sai hyväkseen.

+Kuka ensimmäiseksi sai luvun neljäkymmentä, se pääsi voittajaksi,

+ja kuka jäi viimeiseksi, se tappasi. Ken sai yhdellä lyönnillä

+kaatumaan kolme miestä, sen sanottiin saaneen sian selän, joka teki

+kaksikymmentä. Jos kaatuneiden joukossa oli kuningas, niin luku teki

+kolmekymmentä. Joka sai kaksi sianselkää, se voitti pelin pitämättä

+lukua, minkä arvoiset miehet olivat.

+

+Neljäs leikki oli sirkanlyönti. Paimenet tekivät kukin itselleen

+noin kyynärän pituiset kepit. Sitten tehtiin noin korttelin

+pituinen kepukka. Sen nimi oli sirkka ja se oli yhteinen kaikille.

+Aukealle kedolle istutettiin pensas. Sen jälkeen asettausivat

+kaikki leikkitoverit rinnakkain seisomaan ja vaurain heistä otti

+käsivarrelleen kaikki kepit ynnä sirkan, jotka hän viskasi päänsä

+yli taaksepäin. Kenen keppi yhtyi likimmäiseksi sirkkaa, se pääsi

+sirkanlyöjäksi ja pensaan varjelijaksi. Hän kävi pensaan luokse,

+ja toiset asettausivat vissin matkan päähän siitä vastustamaan

+sauvoillansa, ettei sirkka saanut lentää kovin kauas. Sirkanlyöjä

+asetti kepin kouraansa siten, että enin osa keppiä riippui kouran

+alapuolella, ja kouran yläpuolella oli ainoastaan kepistä noin puolen

+korttelin verran. Sitten hän sijoitti sirkan peukalon ja etusormen

+päälle, josta hän nykäisi sirkan ilmaan ja löi sitä kepin alapäällä,

+jotta se lensi toisten paimenten luokse. Nämä taas koettivat

+kepeillänsä vastustaa sirkan lentoa. Kun sitten sirkka putosi maahan,

+niin viskasivat rivissä seisojat sen vuoron perään takaisin kädellään

+tarkoittaen että sirkka sattuisi joko pensaasen tahi sen varjelijaan,

+joka sitä koetteli puolestaan kepillänsä varjella. Jos sirkka sattui

+joko pensaasen tahi sen varjelijaan, tämän täytyi heti paikalla

+luopua asemastaan ja tulla riviin seisomaan, ja se leikkitoveri, joka

+sirkan sai sattumaan, pääsi sirkanlyöjäksi. Jos lyöjältä kirposi

+sirkka rivissä seisojain ylitse, niin täytyi sen rivissä olijan

+noutaa sirkka, jonka vuoro oli viskata. Jos viskaajalta sattui sirkka

+menemään edemmä pensasta, sirkanlyöjä mittasi kepillään sirkan ja

+pensaan välimatkan. Samaten hän teki, jos sirkka pysähtyi pensaan ja

+rivissä seisojain välille tahi syrjään. Viisikymmentä kepin mittaa

+saanut pääsi leikistä pois herrana. Toiset pitkittivät leikkiä siihen

+asti, kun joku jäi viimeiseksi, jolle annettiin nimeksi hiivarutska,

+ja sen nimen hän sai pitää siihen asti, kunnes joku toinen tappasi

+leikissä ja tälle sitten siirtyi sama nimi.

+

+Eräänä päivänä laittoivat paimenet hyppäyspuut. He iskivät erään

+penkereen luokse kaksi oksittaista koivua noin sylen verran

+toisistaan. Sitten he ottivat tuoreen virven ja asettivat sen

+vaakasuoraan koivun oksain päälle ja alkoivat hyppiä virven päällitse

+penkereen yläpuolelta. Ensin pidettiin virpi alempana ja nostettiin

+sikäli korkeammalle, mikäli hyppimiseen harjaannuttiin. Muuten sai

+jokainen tahtonsa ja kykynsä mukaan laittaa virven korkeammalle tahi

+matalammalle. Ensin he hyppivät siinä paikallaan, vaan sitten he

+juoksivat ulompaa ja leiskahtivat hyppäyspuun ylitse vuoron perään

+kukin.

+

+Napakiikun laittoivat paimenet siten, että istuttivat maahan pystyyn

+patsaan, jonka yläpäähän he iskivät rautaisen navan. Sitten he

+hankkivat pitkän laudan, jonka keskelle kaivoivat reiän, ja asettivat

+laudan reiän napaan. Kiikkujat kävivät laudan päihin poikkipuolin

+laamalleen vastapäätä toisiaan. Jalkain ponnistuksella saatettiin

+lauta pyörimään navan ympäri. Se kun sai oikein vauhtiinsa, niin

+ei tarvinnut kuin silloin tällöin jalalla potkaista, niin se

+meni aika hoijakkaa ympäriinsä. Kun ensimmäinen pari oli saanut

+tarpeekseen kiikkua (pyöriä), kävi toinen pari vuorostaan ja niin

+aina vuoronperään, siksi kunnes jokainen sai kiikkuneeksi niin monta

+kertaa kun vain halutti ja aika antoi.

+

+Eräänä iltana, kun paimenet ajoivat karjansa kotiin, he huomasivat

+kotimatkalla, että Niemelän Perjo-niminen hieho olikin poissa. Ei muu

+neuvo auttanut, kuin täytyi Niemelän lehmäpaimenten mennä kadonnutta

+etsimään ja toiset paimenet ottivat ajaakseen Niemelän lehmät kotiin.

+Pimeään asti etsittyään täytyi paimenten palata tyhjin toimin

+kotiinsa. Siellä arvelivat aikaihmiset jonkun tuhon hieholle tulleen,

+kun se ei muka milloinkaan karjasta eronnut, vaan seurasi aina toisia

+lehmiä. Jo varhain seuraavana aamuna laittoi emäntä neljä henkeä

+kadonnutta hakemaan. He etsivät murkinalle saakka kaikki ne paikat,

+joissa karja edellisenä päivänä oli oleskellut, mutta eivät mitään

+löytäneet. Murkinalta läksivät vielä samat etsijät ottaen keralleen

+lehmänkellon, jota soittelivat niissä paikoin, jossa luulivat Perjon

+olevan, ja etsivät taasen uudestaan tarkkaan koko eilisen karjamaan

+ja muita maita lisäksi, vaan eivät mitään löytäneet.

+

+Päivällistä syödessä arveli Mauno-setä, että epäilemättä hieho oli

+metsänpeitossa. Jos ukkometsä olisi sen peittänyt, niin se toki

+antaisi Perjon syödä, vaan jos akkametsä sen oli peittänyt, niin ei

+se rymä anna lehmäraukan syödäkään, vaan piinaa sitä nälällä. Siis ei

+tässä muu auttaisi, kuin täytyisi lähteä Valaja-Mattia hakemaan, joka

+sen päästäisi metsänpeitosta.

+

+Yrjö laitettiin noutamaan Valaja-Mattia, joka tulikin keski-iltoin

+aikana ja sanoi hiehon olevan vielä elossa, niin muka arpa oli

+sanonut. Vierasta syötettiin ja juotettiin, jonka jälkeen hän pyysi

+ja sai viinaa kupissa. Viina-astian hän asetti liedelle, kumartui sen

+yli, sylkeä töppäsi kuppiin ja loitsi:

+

+    Nouse luonto liikkehelle,

+    hengen haltia havahdu,

+    luontoni kivenkovainen,

+    karva raudan karkiainen.

+    Nouse isoisän luonto,

+    isoäidin äkäluonto,

+    isoni, emoni luonto,

+    luonto valtavanhempani

+    oman luontoni lisäksi,

+    voimani väkitueksi.

+    Nouse niin kuin ennen nousit

+    minun nostatellessani:

+    silloin vuoret voina vuoti,

+    kalliot kananmunina,

+    simana salot siniset,

+    oluena umpilammet;

+    alahaiset maat yleni,

+    ylähäiset maat aleni,

+    tullessa Jumalan tunnin,

+    avun Herran auetessa,

+    tämän lapsen lausuessa,

+    uron pojan uhkatessa

+    kaikki Hiidet himmenivät,

+    katosivat maan katehet.

+

+Sitten noita ryyppäsi viinan suuhunsa. Sen tehtyään hän pyysi ja

+sai kourallisen suoloja rievussa. Hän asetti suolarievun lieteen,

+kumartui itse sen yli, sylkäisi suoloihin ja loitsi:

+

+    Kun ei minussa miestä,

+    ukon pojassa urosta,

+    tämän päästön päästäjätä,

+    tämän pulman purkajata;

+    nouskohon norosta miehet,

+    miekkamiehet liettehestä,

+    jotk on viikon maassa maanneet,

+    kauan lehossa levänneet.

+    Nouskoot maasta maan urohot,

+    kaivoloista kalpamiehet,

+    jokiloista joutsimiehet!

+    Nouse metsä miehinesi,

+    korpi kaikki kansoinesi,

+    vuorenukko voiminesi,

+    vesihiisi hirmuinesi,

+    väkinesi veen emäntä,

+    veen vanhin valtoinesi!

+    Nouskoot neitoset norosta,

+    hienohelmat hettehestä

+    miehen ainoan avuksi,

+    pojan kuulun kumppaliksi,

+    jottei pysty noidan nuolet

+    eikä tietäjän teräkset

+    eikä velhon veitsiraudat

+    eikä ampujan asehet!

+

+Sitten Mauno-setä otti noidan käskystä Perjon peräkkeen läävästä.

+Noita otti käteensä loitsitut suolat ja niin he läksivät kylän

+kujasia myöten menemään metsään. Mennessään noita ripisteli muutamia

+suolarakeita kujasille ja loitsi itsekseen kateen sanat. Kujan suuhun

+päästyään hän otti kääntöpääveitsen, jolla irroitti maasta lehmän

+jäljen ja otti sen keralleen. Sitten he kulkivat sitä suuntaa, jonne

+hieho oli hävinnyt. Metsässä noita haki sellaisen koivupensaan, jossa

+kasvoi kolme puuta yksillä juurilla. Ne kaadettiin taivuttamalla

+maahan ja latvojen päälle pantiin kolme kiveä, jotta ne pysyivät

+taivutuksissa. Koivuista otti noita tuohia ja hilpeitä, jotka hän

+pisti taskuunsa. Sitten tehtiin nuotio risuista koivun latvojen

+päälle. Noita istausi haaralleen hajareisin koivujen päälle, viskasi

+suoloja, lehmän peräkkeen ja lehmän jälkimullan tuleen ja loitsi:

+

+    Kuippana metsän kuningas,

+    metsän hippa, halliparta,

+    korpikuusien kokoinen,

+    suopetäjäin suurukainen!

+    Mikä sun päähäsi pölähti,

+    mikä iski mielehesi,

+    kun sä teit tuhoa työtä,

+    työtä ala-arvollista?

+    Ku käski pahalle työlle,

+    kenpä kehnolle kehotti?

+    Sanos suoraan nyt minulle,

+    virka visusti asia:

+    mihin joutui mun omani,

+    kuhun hiehoni hävisi?

+    Onko kiinni kahlehissa,

+    rautaisissa rahkehissa?

+    Vai on suossa sorkkinensa,

+    notkossa noroperässä?

+    Tahi kivilouhikossa

+    kahden kallion välissä?

+    Vai on murtoon murrettuna,

+    puunjuurihin pujottuna?

+    Jos sen kahlit kahleisihin:

+    katko auki kahlehensa!

+    Jos sen suohon sortaelit:

+    auta suosta soreasti!

+    Jos sen kahlit kalliohon:

+    niin kohota kalliosta!

+    Jos sen murtohon musersit:

+    murra murrokset muruiksi!

+

+    Jos ei tää lie sinun työsi,

+    lie Kuippanattaren kujeita;

+    käske hänen kiirehesti

+    panonsa peruuttamahan.

+    Aina miehet miehuulliset

+    akat aisoissa pitävät,

+    ettei ne tuhoja tuota

+    eikä rupea rumaksi.

+

+    Kuippanatar kunnon vaimo,

+    metsän ehtoisa emäntä!

+    Jos oot väärin vääntänynnä

+    minun lehmäni lehossa,

+    pannut Kyytön kytkyeesen,

+    Perjon peräkkeen nenähän,

+    niin nyt suorin suorittele,

+    väännä väärät oikeaksi;

+    päästä Kyyttö kytkyestä,

+    Perjo peräkkeen nenästä,

+    ennen kuin tuho tuleepi

+    pakkopäivä päälle käypi.

+

+    Tapiotar tauna vaimo,

+    Mielikki metsän emäntä!

+    Ota vitsa viidakosta,

+    koivu korven notkelmasta,

+    jolla Perjon pelästytät,

+    ajat lehmäni lehosta.

+    Saata sarvista uralle,

+    tielle korvista kohenna.

+    Josp on tieltä poikkeaisi,

+    tiepuolehen putkahtaisi:

+    pane kaksi kämmentäsi

+    kahden puolen kaiteheksi.

+    Saattele salopoluilla,

+    taluttele tietä myöten

+    kyläkunnan kuulematta,

+    kierosilmän keksimättä

+    miehen etsivän etehen,

+    aina käyvän askelille.

+

+    Jos ei metsä miehinensä

+    eikä lehto lapsinensa

+    tästä seikasta selitä,

+    päästä tästä pälkehestä,

+    viel on muuta muistetahan,

+    toiset keinot keksitähän:

+    luottaumme Luojahamme,

+    turvaamme Jumalahamme!

+    Tuolta aina armot käyvät,

+    avut todella tulevat

+    ylisestä taivosesta,

+    ylimmäisen pilven päältä,

+    joss on auki armon aitta,

+    turva totinen varana.

+

+    Oi Ukko ylinen Luoja,

+    taatto taivahan napainen!

+    Tule tänne tarvittaissa,

+    käy tänne kutsuttaessa

+    puuttehien purkajaksi,

+    päättehien päästäjäksi!

+    Ota suusta surman suitset,

+    kaulasta manalan kahleet,

+    tuonen ohjat olkapäistä,

+    pirun valjaat vartelolta

+    hätähisen huutaessa,

+    pakkohisen parkuessa.

+    Tuo tänne tulinen miekka,

+    säkehinen säilä kanna,

+    jolla katkot Lemmon kahleet,

+    pirun pintehet hajoitat,

+    päästät vaarasta vasikan,

+    lehmän Louhen kytkyestä,

+    kylän liioista limoista,

+    naisten naarojen sanoista,

+    katehien kainalosta,

+    vihansuovan sormenpäästä.

+    Hillo Hitto hartioista,

+    painele pahoa miestä,

+    jotta Hitto himmastuisi,

+    perkeleetkin peljästyisi,

+    katoaisi maan katehet,

+    pahansuovat maahan sortuis,

+    jottei tohtis toisen kerran

+    tuotella tätä tuhoa.

+

+Valkean sammuttua noita otti kolme hiiltä ja pisti ne taskuunsa.

+Kivet hän vieretti edemmä, jotta koivut saivat taipua paikoilleen

+pystyyn. Sitten he hakivat pienen yksinäisen näreen, josta noita

+leikkasi latvan ensimmäistä kerkkää myöten ja pisti sen taskuunsa.

+Näre nyhdettiin juurinensa maasta ja sijoitettiin seisomaan samalle

+paikalle, latva maata vasten ja tyvi ylöspäin. Sen tehtyään

+hakivat miehet kaksitoista kiveä joista he panivat kolme kullekin

+ilmansuunnalle. Sitten noita käski Mauno-sedän seisoa pohjoispuolella

+ja itse hän oli itäpuolella, nosti kätensä ylös ja rukoili:

+

+    Ylemmäksi huokoamme

+    pääni päälle taivosehen:

+    tule Luoja turvakseni,

+    taivon taatto tuekseni!

+    Seiso seinänä edessä,

+    asu aitana takana,

+    ettei pysty noidan nuolet

+    eikä tietäjän teräkset!

+    Paljon on maassa tietäjiä,

+    maan povessa mahtajia:

+    noitia joka norolla,

+    katehia kaikin paikoin,

+    velhoja joka veräjä,

+    joka aita arpojia.

+    Varjele vakainen Luoja,

+    turvaa totinen Jumala

+    naisten naarojen sanoista,

+    miesten mielijuohtehista!

+    Ole ainoisna apuna,

+    vakaisena vartiana

+    katehia kaatamassa,

+    vastuksia voittamassa!

+

+Nämä temput tehtyänsä miehet palasivat takaisin Niemelään, jonne

+päästyä noita viskasi koivun hilpeet, hiilet ja näreen latvan läävään

+lausuen:

+

+    Koituos Perjo kotiisi,

+    saavu salvoksen sisähän,

+    isäntäsi iltaselle,

+    emäntäsi aamuselle,

+    muun pereesi murkinalle.

+

+Sillä aikaa kuin Mauno-setä ja Valaja-Matti olivat metsässä, kävi

+Lippolan paimentyttö Niemelässä ilmoittamassa, että heidän härkänsä

+keralla tuli sinne eilen illalla vieras hieho. Sen johdosta laittoi

+Niemelän emäntä Annin ja Kaisan Lippolaan katsomaan, olisiko se

+heidän hiehonsa, ja tuomaan se kotiin, jos omakseen tuntisivat.

+Illallisen perästä tulivatkin Niemelän tytöt hiehon keralla kotiin.

+Hieho ei siis ollutkaan metsänpeitossa, niin kuin luultiin.

+

+Saatuansa ruokaa ja juomaa sekä sen perästä palkkansa läksi

+Valaja-Matti talosta ja luki kiitoksia lähteissään.

+

+Uutisen rinnassa olivat metsän pedot tavallista kiihkeämmät ja

+raivokkaammat. Sen tiesivät paimenet entuudestaan ja siksipä he

+pitivätkin karjaansa tarkemmin silmällä; lammaspaimenet koettivat

+erittäin tarkkaan kaita laumaansa. Joka kerran, kun he jonkun lehdon

+läpi ajoivat lammaskatraan (lauman), he lukivat lampaansa, olivatko

+ne kaikki vai oliko joku poissa.

+

+Eräänä päivänä, kun lammaspaimenet olivat veitsisillä ja lampaat

+söivät lehdon laidassa toisessa päässä ahoa, tulla pölähti yhtäkkiä

+susi lehdosta lammaslaumaan. Joku paimenista huomasi sen ja sanoi:

+

+-- Kas, mitäs lampaat noin ryöppyävät (juoksevat), eiköhän liene

+hukka katraassa?

+

+Paikalla nousta kehahtivat kaikki paimenet ja juoksivat laumaan päin.

+Koirat, jotka olivat loikoneet paimenten luona, juoksivat vikevästi

+lammasten luokse. Juostessansa näkivät paimenet suden kaappaavan

+yhden vuonan ja pakenevan sen kanssa metsään. Paimenet hokivat

+(huusivat) "hoisoi, soi!" minkä jaksoivat ja koirat juoksivat lehtoon

+suden perästä. Heti paimenet kokosivat lampaat yhteen ja lukivat

+kukin omansa. Niemelän lampaista oli Papurin vuona poissa.

+

+Kun paimenet olivat tointuneet ensi hämmästyksestään, he näkivät

+koirain taluttavan vuonaa lammasten luokse. Paimenet menivät vastaan

+ja katselivat vuonaa tarkoin, oliko se haavoittunut. Kaulassa

+havaittiin olevan hampaan jälkihaava. Pari paimenta läksi saattamaan

+vuonaa kotiin. Pian kuulivat paimenet Tinnon paimenten hokevan

+hoihottavan, josta he arvasivat suden siellä olevan. Vähän ajan

+perästä kuului Savon paimenten hokeminen, ja kohta sen perästä

+hokivat Kiiskisen paimenet.

+

+-- Nyt se hukka juoksee yhden kylän katraasta toisen kylän

+katraaseen. Se viertää niinkuin kaskea, sanoivat paimenet.

+

+-- Vasta kun näette hukan tulevan lammasten tahi lehmien luo, niin

+tarkastakaapa, onko sillä suu selällään; silloin ei se saa mitään.

+Sillä istuu silloin Hittolainen selässä ja on pannut raudat hukan

+suuhun, niin se ei voi ottaa mitään. Tosin ihmiset eivät Hittolaista

+näe, mutta vanhat ovat kertoneet niin olevan. Vaan jos hukalla on suu

+ummessa, niin silloin se ottaa minkä vaan tapajaa, kertoi Yrjö-Mari

+toisille paimenille.

+

+Niemelässä ensin hämmästyttiin ja sitten iloittiin koirain

+uskollisuudesta ja varmuudesta, kun ne saivat vuonan pelastetuksi.

+Isäntä meni itse seppää kutsumaan lukemaan suden vihoja. Kun seppä

+tuli ja katseli vuonan haavaa, hän käski sitä haudella keitetyillä

+sudensammalilla kylmiltään. Sitten hän pyysi tuimaa (suolatonta)

+voita, jonka saatuaan hän ensin sylkeä töppäsi voihin ja sitten

+loitsi:

+

+    Susi surma, mulkosilmä,

+    harvahammas, jouhikuono,

+    Viron hurtta, villahäntä,

+    korven koira, maan pakana,

+    luun syöjä, lihan purija,

+    veren uudelta vetäjä!

+    Ku käski pahalle työlle,

+    kenpä kehnolle kehotti?

+    Ei sua käskenyt emosi

+    eikä valtavanhempasi

+    syödä lampahan lihoa,

+    viatonta verta juoda;

+    vaan hän käski kaunihisti

+    eleä ehon hyvästi

+    eikä syödä syyttömiä,

+    haaskata viattomia.

+

+    Kun nyt teit tuhoa työtä,

+    katkoit kalman karvallista;

+    tule siis työsi tuntemahan,

+    pahasi parantamahan,

+    ennen kuin sanon emolle,

+    virkan valtavanhemmalle.

+    Enemp on emolla työtä,

+    vaiva suuri vanhemmalla,

+    kun poika pahoin tekevi,

+    lapsi tyhmin turmelevi.

+    Vie nyt pois vihasi tästä

+    keltaisihin keuhkoihisi,

+    makeaisin maksoihisi,

+    saata sappesi sisälle,

+    alle haikuhammastesi,

+    muuta viinaksi vihasi,

+    maidoksi pahat makusi!

+

+Hautelemisen perästä voideltiin vuonan haavaa tuimalla voilla, ja kun

+sitä tehtiin viikon päivät, niin vuona parani.

+

+Kesän pitkinä päivinä rakensivat paimenet kivistä majan, tekivät

+siihen ovi- ja akkunareiät ja kattoivat sen tuohilevyillä. Siinä he

+oleskelivat syksysateilla suojassa.

+

+Eräänä päivänä, kun paimenet olivat Pietolassa paimenessa, näkyi

+sateen jälkeen taivaankaari. Yrjö-Mari selitti toisille paimenille,

+että kaaren toisessa päässä on musta lehmä ja toisessa musta härkä.

+Ne juovat jostakin joesta, järvestä tahi lähteestä vettä, joka kaarta

+myöten juoksee pilviin. Nyt näyttää kaaren toinen pää juovan vettä

+Suojärvestä ja toinen Ilmetjoesta. Tämän kuultuaan läksivät Perätalon

+Pärtty ja Mäkelän Pekka Suojärvelle, jonne tuli parin virstan matka,

+katsomaan kaaren päässä olevan mustan lehmän juomista. Sinne tultuaan

+he havaitsivat, ettei kaaren pää ollutkaan Suojärvessä, vaan se

+näytti olevan Myllyjoessa, jonne tuli matkaa neljä virstaa. Kun ilta

+alkoi olla käsissä, eivät paimenet joutaneet sinne asti menemään,

+vaan palasivat karjansa luokse. Vähän noloina pojat olivat, kun ei

+matka onnistunut. Vähän aikaa kaarta katseltuaan lauloivat kaikki

+paimenet:

+

+    Kaari, kaari, katoa pois:

+    seppä tulee sirpin kanssa,

+    lyöpi kaaren kaulan poikki.

+

+Kohta sen jälkeen katosikin kaari paimenten näkyvistä.

+

+Syksypuolella kun paimenet alkoivat käydä ylipäiväisissä, tekivät

+poikapaimenet haavasta itselleen lepenälaudan, jonka yläreunaan

+kaivettiin pienet reiät, joihin pujotettiin nuora, toinen pää toiseen

+ja toinen toiseen reikään. Sitten pantiin nuora kaulaan, joten lauta

+tuli rinnan kohdalle. Lepenälautaan lyötiin kahdella palikalla ja

+se antoi kumean äänen. Sen tarkoitus oli karkoittaa metsän petoja

+karjamailta.

+

+Syksypuolella tekivät paimenet joka päivä nuotion (valkean)

+metsään, ja paistoivat potaatteja. Myös nuotion hiilillä

+ammuskelivat paimenet. Nuotiosta otettiin tulinen hiili, sylkäistiin

+maaperäkivelle tahi kalliolle, laskettiin hiili siihen ja iskettiin

+hiileen pyöreällä kivellä. Se paukahti kuin pyssy. Mitä kovempaa

+puuta hiili oli, sitä kovemman paukun se antoi. Ampumista varten

+poltettiin valkeassa koivu- ja katajapuita, kun niiden hiilet

+paukkuivat kovasti. Ampumisen tarkoituksena oli karkoittaa

+metsänpetoja.

+

+Syksyllä, kun metsähalmeet alkoivat orastaa, laittelivat paimenet

+satimia, joilla pyytelivät lintuja. Takat tahi ansat tehtiin hevosen

+kaulajouhista, silmukkapäiset. Peräkkeeksi punottiin liinan kuituja.

+Peräkkeestä sidottiin ansa orasmetsähalmeen aidan kynsipuuhun ja

+takka laitettiin surmansilmukalle aidankynnen alle rakoon. Nyt

+kun lintu, joko teeri, metsäkana tahi pyy, joskus metsokin, läksi

+menemään aidan alitse orasta syömään ja pisti päänsä, niin se

+takertui takkaan. Siinä se raukka sitten rehmi siksi, kunnes takka

+kuristi sen kuoliaksi. Usein kettu tahi joku petolintu lopetti kurjan

+päivät ja söi koko saaliin suuhunsa. Aamusilla, kun paimenet tulivat

+pyydyksiään kokemaan, he tapasivat linnun asemesta höyhenet. Jos

+paimenpoika tapasi linnun elävänä takassaan, niin hän taittoi sen

+selän vääntämällä, joten lintu pikemmin kuoli.

+

+Myös pyysivät lintuja sekä paimenet että muut nuoret pojat

+katitsoilla, jotka tehtiin metsähalmeesen. Katitsapuiksi otettiin

+noin puolentoista tahi parinkin sylen pituisia suoria riukuja, jotka

+pystytettiin maahan ympyräiseksi tarhaksi. Yläpuolelta, joka oli

+liehka, sidottiin kierretyillä vitsaksilla puut toisiinsa kiinni,

+etteivät ne päässeet hajoilemaan. Keskelle katitsaa pystytettiin

+vahva riuku ja sen poikkipuolin asetettiin nuorasta keskosistaan

+riippumaan kartikka. Katitsan tyvipuolelle tehtiin läppä, joka

+tukittiin risuilla. Riu'un päähän asetettiin kauralyhde. Kun lintu

+tuli syömään lyhteestä jyviä ja istausi kartikalle, niin se kartikan

+pää, johon lintu tahtoi istahtaa, keikahti alaspäin ja lintu pudota

+puksahti soukan katitsan pohjaan, josta sen oli mahdoton nousta

+lentoon, vaan se räpäköitsi siinä siksi, kunnes nääntyi ja kuoli.

+Katitsan omistaja pisti läpästä kätensä katitsaan ja otti saaliinsa

+pois ja tukitsi jälleen läpän. Sillä tavoin saatiin katitsasta

+monenlaisia lintuja. Niin hyvin katitsalla kuin muullakin tavalla

+pyydetyt linnut vietiin kaupunkiin tahi myytiin linturaassaleille,

+jotka ne kuljettivat herkkusuiden nautittavaksi.

+

+Syksyllä myöhempään, kun kesätyöt olivat päätöksessä, kävivät

+aikaihmiset paimenessa pienempäin paimenten edestä. Heinänteon

+perästä, kun äpäre niityillä kasvoi, käytettiin karjaa siellä,

+etenkin pyhäpäivinä. Saloniityt syötettiin ensin, ja sitten

+myöhempään lähempänä olevat niityt. Samoin käytettiin karjaa

+metsähalmeissa viljanleikkuun jälkeen ennen syyskyntöä.

+

+Kun syyskynnöt ja muut kesäajot oli lopetettu, veivät nuoret miehet

+hevosensa salossa olevaan metsähalmeoraasen syömään ja lihomaan. Jos

+oli useampia halmeita salossa, miehet panivat viikkokauden eväät

+mukaansa hevosia paimentamaan lähteissään. Hevospaimenet viettivät

+päivänsä joko majassa tahi kokossa tehden pienempiä käsitöitä ja

+tarvekaluja. Varsinkin he kiskoivat parkkikiskoisia tuohia, joista

+tekivät tuohikontteja, vakkoja, seulikansia, tohveleita, virsuja ym.

+Mutta yön aikana täytyi polttaa nuotiota koko yö ulkona ja pitää

+hevosista vaari, sillä metsänpedot, karhut ja sudet olivat rohkeammat

+yön aikana kuin päivällä hevosten kimppuun käymään.

+

+

+

+

+Karhunjahti

+

+

+    Sisältö: Syy jahdinpitoon. Jahtikuulutus. Jahtikapineet.

+    Jahtijärjestys. Metsämiehen luku. Jahtipiiri. Jahdinpito.

+    Karhujen tappaminen. Kiitosruno. Karhujen kotiintuominen.

+    Karhunpeijaiset. Karhun ylistysruno. Karhunlihoin jako.

+

+Kun karhu oli kaatanut ja haaskannut useita lehmiä sekä Niemelästä

+että muista kylistä, niin kävivät asianomaiset pyytämässä jahtivoutia

+kuuluttamaan koko pitäjän jahdin, miehen joka talosta. Seuraavana

+sunnuntaina kuulutettiinkin kirkossa "yleinen pitäjänjahti, johon

+pitää saapua mies kustakin talosta ja jokaisen kylänvanhimman pitää

+tulla päällysmieheksi. Kullakin miehellä pitää oleman keralla suden-

+tahi karhunverkko, keihäs ja kirves. Ja jos missä talossa on pyssy,

+niin se on myös otettava keralle. Jos missä talossa ei ole kykenevää

+miestä, niin saapi vauras nainen tulla toimittamaan miehen ammattia.

+Kuka ei tätä käskyä noudata, sen eteen palkataan jahtimies, jonka

+palkan laiminlyöjä maksaa, ja saapi vielä seuraavissa käräjissä sakon

+poissaolostaan ja uppiniskaisuudestaan. Jahtiväki kokoontuu Niemelän

+kylään, lautamiehen taloon ensi keskiviikkona puoliin murkinain

+aikana."

+

+Tämä kova ja tärkeä kuulutus tuotti joka taloon puuhaa ja hommaa.

+Sudenverkot, jotka oli kudottu ohjasvarsien paksuisesta tai vähän

+hienommasta liinanuorasta, otettiin esille porstuan luhdilta

+ja keihäät samasta paikasta. Ne tarkisteltiin nyt tarkkaan ja

+korjattiin käytäntökelpoiseen kuntoon. Missä talossa oli keihäs

+ruostunut tai tullut käyttämättömäksi, teetettiin pajassa uusi

+keihäs. Muutamat laittoivat teroitetun kirveen pitkään varteen ja

+tällainen tappara sai käydä keihään asemesta. Pitkämatkaisten täytyi

+jo lähteä tiistaina kotoaan ennättääkseen määrätyllä ajalla saapua

+kuulutuspaikalle. Jahtivouti tuli jo tiistai-iltana yöksi Niemelään,

+jossa hän lautamiehen kanssa, joka paraiten tunsi seudut, neuvotteli

+jahdinpitopaikasta ynnä muista asiaan kuuluvista seikoista.

+

+Keskiviikkoaamuna kokoontui Niemelään miestä kuin meren mutaa;

+muutamia naisiakin oli joukossa. Kukin haukkasi ruokaa eväspussistaan

+joko ulkona tahi tuvassa. Jahtivouti kutsui kylänvanhimmat kokoon

+Niemelän isoon tupaan, jossa neuvoteltiin jahdinpitojärjestyksestä,

+ja vihdoin, tuumien tukkuun tultua, määräsi jahtivouti napamiehet,

+verkkomiehet, rintamamiehet ja hakijat. Kunkin kylänvahimman piti

+katsoa ja pitää järjestys oman kylän miestensä kesken. Niemelän

+kylän isännät, jotka salomaat tarkoin tunsivat, määrättiin johtamaan

+jahtiväkeä määräpaikoilleen.

+

+Ennen liikkeelle lähtöä antoi jahtivouti määräyksen, kuinka etäällä

+rintama- ja hakuväki saivat olla toisistaan ja ettei mitään ääntä

+saisi antaa kuulua, ennen kuin kaikki olisivat asettuneet paikoilleen

+ja hakumiehet alkaisivat hakea. Verkko- ja napamiehet olisivat

+koko ajan hiljaa. Sitten vasta, kun metsänpeto olisi näkyvissä, he

+saisivat kovempaa ääntä pitää. Niemelän kylän isännät tarkastaisivat

+että kaikki on määrätyssä järjestyksessä ja antaisivat sanan

+jahtivoudille, joka sitten antaisi merkin milloin hakumiehet alkavat

+hakea. Itse sanoi jahtivouti käyvänsä napamiehiä johtamaan. Sitten

+hän jakeli ampujille ruutia.

+

+Jahtivoudin annettua nämä määräykset läksi jahtiväki liikkeelle,

+jokaisen kylän miehet yhdessä, kylänvanhin johtajana. Jahtivouti

+astui Niemelän lautamiehen keralla joukon etupäässä. Kylän kujasilta

+päästyä loitsi jahtivouti:

+

+    Lähden metsään miehineni,

+    uroin kanssa ulkotöille,

+    Tapiolan tietä myöten,

+    Tapion taloja kohti.

+    Menen kauas Metsolahan,

+    metsän tyttöjen tyköhön,

+    metsän piikojen pihoille

+    juomahan salon simoa,

+    salon mettä maistamahan

+    mieluisassa Metsolassa

+    tarkassa Tapiolassa.

+

+    Terve vuoret, terve vaarat,

+    terve kuusikot kumeat,

+    terve haavikot haleat,

+    terve koivikot koleat,

+    terve mäet mäntyinesi

+    terve tervehyttäjälle!

+

+    Mielly metsä, kostu korpi,

+    taivu ainoinen Tapio!

+    Saata meitä saarekselle,

+    sille kummulle kuleta,

+    jost on saalis saatavana

+    otettava metsänotus!

+

+    Nyyrikki Tapion poika,

+    mies puhdas, punakypärä!

+    Veistä pilkut pitkin maita,

+    rastit vaaroihin rakenna,

+    jotta tunnen tuhma käydä,

+    outo poika tien osata

+    näillä synkillä saloilla,

+    levehillä lehtomailla.

+

+    Mielikki metsän emäntä,

+    puhdas muori, muoto kaunis!

+    Pane kulta kulkemahan,

+    hopea vaeltamahan

+    miehen etsivän etehen,

+    anelijan askelille!

+    Ota kultaiset avaimet

+    renkahalta, reideltäsi:

+    aukaise Tapion aitta,

+    metsän linna liikahuta

+    minun pyyntipäivinäni,

+    erän etsoaikoinani!

+    Kunpa et kehdanne itse,

+    niin on pistä piikojasi,

+    pane palkkalaisiasi,

+    käske käskyn kuulijoita.

+    Et emäntä lienekänä,

+    jos et piikoja pitäne,

+    sata piikoa pitäne,

+    tuhat käskyn kuulijata,

+    karjan kaiken kaitsijata,

+    viitsijätä viljan kaiken.

+

+    Metsän piika pikkarainen,

+    simasuu, Tapion neiti!

+    Soitellos metinen pilli,

+    simapilli piipahuta

+    korvalle ehon emännän,

+    mieluisan metsän emännän,

+    jotta kuulisi välehen

+    minun kurjan kujerrosta,

+    miehen melkiän sanoja,

+    kun mä ainoisin anelen,

+    kielen kullan kuikuttelen.

+

+    Tapio isäntä itse,

+    havuhattu, naavaturkki!

+    Pane nyt metsä palttinoihin,

+    salo verkahan vetäse,

+    haavat kaikki haljakkoihin,

+    lepät lempivaattehisin,

+    hopeoihin hongat laita,

+    kuuset kultihin rakenna,

+    vanhat hongat vaskivöillä,

+    petäjät hopeavöillä,

+    koivut kultakukkasihin,

+    kannot kultakalkkaroihin.

+    Pane niinkuin muinaiselta,

+    parempina päivinäsi:

+    kuuna paistoi kuusen oksat,

+    päivänä petäjän latvat,

+    metsä haiskahti medelle,

+    simalle salo sininen,

+    ahovieret viertehelle,

+    suovieret sulalle voille.

+

+    Ukko kultainen kuningas,

+    hopeainen hallitsija!

+    Ota kultainen kurikka

+    tahi vaskinen vasara,

+    jolla korvet kolkuttelet,

+    salot synkät synkyttelet

+    yhtenä kesäisnä yönä,

+    ehtooyönä ensimmäisnä!

+    Käyös korvet kolkutellen,

+    syrjävieret sylkytellen:

+    aja vilja vieremiltä

+    aukeheimmille ahoille

+    minun pyyntöpäivinäni,

+    erän etsoaikoinani.

+    Hiiata hihasta miestä,

+    takinhelmasta taluta,

+    lykkeä lylyn lävestä,

+    saata sauvan suoverosta,

+    saata sille saarekselle,

+    sille kummulle kuleta,

+    jost ois saalis saatavana,

+    erän toimi luotavana,

+    osin päitä pantavana,

+    jakoja jaettavana.

+

+    Kun ei löydy tältä maalta,

+    tuo'os maalta tuonempoa

+    ylitse salon yheksän,

+    kautta kankahan kaheksan

+    Lapin laajoilta saloilta,

+    Pohjan pitkiltä periltä

+    muotoa monen näköistä,

+    kynttä kaiken karvallista:

+    metsästä metsän hyviä,

+    maalta maan on parahia:

+    haon alta hallipäitä,

+    kuusen alta kuhmupäitä,

+    mattahan makaajia,

+    nurmella nukahtajoita,

+    veden viljan soutajia,

+    jokien mellastajia!

+    Tuopas niitä tuulillakin,

+    tuulillakin, tuiskuillakin,

+    poudilla ja satehilla

+    kohti miestä pyytävätä

+    kohti konstia urosta.

+

+Perille päästyä sijoitettiin jahtiväki sen korven ympärille, jossa

+tiedettiin karhun asustavan. Perimmäiseksi salon puolelle asettuivat

+verkkomiehet, jotka pystyttivät verkkonsa joko seivästen tahi pienten

+kasvavain puiden varaan, jotka taipuivat helposti, jos karhu tahi

+susi sattuisi verkkoon menemään, ja niin kääräytyisi peto verkkoon,

+joten sitä olisi helppo tappaa. Jos verkko olisi asetettu seisomaan

+taipumattomain puiden varaan, niin otus olisi suurella voimallaan

+voinut ponnistaa itsensä verkon läpi, rikkoa verkon ja mennä

+matkaansa. Verkkomiesten jonon molemmista päistä alkoivat sivumiesten

+rivit kotipuoleen päin, jossa hakuväki seisoi rivissä. Täten oli

+jahtiväki joko neliön tahi suorakaiteen muotoisessa piirissä. Piirin

+keskelle kävivät napamiehet pyssyineen, keihäineen ja kirveineen.

+Tavallisesti valittiin napamiesten olopaikaksi aukeampi kohta, missä

+oli jotakin näköalaa.

+

+Merkin saatuaan läksivät hakumiehet liikkeelle ja alkoivat hokea,

+se on huutaa "hoi, soi, soi, soi" kovalla äänellä yhtä aikaa joka

+mies. Hakumiehiin yhdistyivät molemmin puolin ne rintamamiehet,

+joiden kohdalle hakumiehet eteenpäin kulkiessaan joutuivat,

+niin että rintamamiehet vähitellen yhdistyivät hakumiehiin. Kun

+puoliväliin piiriä oli kuljettu, kuultiin napamiesten pyssyjen pauke.

+Tästä arvattiin kontion olevan jahtipiirin sisällä, napamiesten

+läheisyydessä. Pian kuului oikeanpuoleiselta rintamalta hokemista

+ja pyssyn pauketta, josta arvattiin, ettei karhu ollutkaan kaatunut

+napamiesten ammunnasta, vaan tahtoi oikeasta siivestä pyrkiä pakoon,

+tahi voi mahdollisesti olla toinen karhu taikka susi siellä.

+Jälkimmäinen arvelu oli oikea; sillä se karhu, jota napamiehet

+ampuivat, ei kaatunutkaan, vaikka haavoittui, vaan juoksi verkkoon,

+ja verkkomiehet viimistivät (kuolettivat) sen keihäällä. Toista

+karhua eivät napamiehet nähneetkään, kun se juoksi taajan puisteikon

+läpi rintamamiesten luokse.

+

+Heti rintamamiesten pyssyn paukkeen kuultuaan laittoi jahtivouti

+puolenkymmentä napamiestä rintamamiesten avuksi. Itse toisten

+miesten kanssa hän jäi navalle odottamaan, jos mahdollisesti

+voisi vielä joku peto sattua tulemaan saapuville. Kauan ei siinä

+tarvinnut odottaakaan, kun kolmas iso karhu tuli napamiehiä lähelle.

+Huomattuaan miehet kontio nousi pystyyn takajaloilleen ja ärjäisi

+kovasti. Heti lävisti jahtivoudin pyssynluoti kontion rinnan.

+Laukauksesta se kaatui maahan, mutta nousi pian jälleen pystyyn

+ja tuli miehiin päin. Saatuaan vielä neljä luotia ruumiiseensa se

+kaatui uudelleen, mörisi kauheasti, viskoi itseään ja vaipui viimein

+ikuiseen uneen.

+

+Se karhu, jota oikeanpuoliset rintamamiehet näkivät ja ampuivat,

+pääsi karkuun. Ja vaikka pyssymiehet koirain kanssa sitä ajoivat

+takaa, he eivät kuitenkaan saavuttaneet. Se katosi ja juoksi

+matkaansa. Luultavasti ei luoti siihen osunutkaan, koska ei verta

+ollut vuotanut.

+

+Kun kaikki haku- ja rintamamiehet olivat saapuneet verkoille, tulivat

+sinne vihdoin napamiehetkin. Niemelän lautamies laittoi kotoaan

+hakemaan kaksi vankempaa hevosta ja rekeä vetämään karhut kotiin.

+Jahtivouti käski neljä riskiä miestä ottamaan karhun käpälistä kiinni

+ja kantamaan sen navalle toisen nallen luokse. Miehet olivat jo

+tarttua karhun koipiin kiinni, mutta Niemelän Mauno-setä sanoi:

+

+-- Karhu on metsän kuningas, sen tähden sitä pitää kunnialla kohdella

+kuoltuansakin eikä kantaa retuuttaa niin kuin sikaa sorkista.

+

+Sen kuultuaan käski jahtivouti ottaa pari kankea ja asettaa karhun

+niiden päälle. Sillä tavoin kannettiinkin karhuvainaja kaimansa

+luokse navalle. Kun väki oli kylliksensä katsellut kuolleita ja

+tullut arveluistaan siihen päätökseen, että se oli emäkarhu kahden

+kaksivuotisen poikansa kanssa, joka oli tuhoja karjalle tuottanut

+ja nyt tässä jahtipiirissä ollut. Nyt emä toisen poikansa kanssa

+oli tässä, vaan toinen poika pääsi pakoon ja soitti sorkilleen.

+Luultavasti se juoksi toisille salomaille, joten oli toivottava

+rauhaa raavaille moneksi ajaksi. Niinpä käski jahtivouti kaikkia

+olemaan hiljaa ja väen vaiettua hän lausui:

+

+    Ole kiitetty Jumala,

+    ylistetty Luoja yksin,

+    kun annoit otsot osaksi

+    salon kullat saalihiksi!

+    Hyvin meihin metsä mieltyi,

+    taipui ainonen Tapio.

+    Ei ollut keihäin keksimistä,

+    ampuen ajelemista:

+    itse vieriit vempeleeltä,

+    horjahtiit havun selältä;

+    risut rikkoi rintapäänsä,

+    havut marjaisen mahansa.

+    Yöt on syksyiset pimeät,

+    syksyiset havut liveät.

+

+    Anna vastakin Jumala,

+    toistekin totinen Luoja,

+    soivaksi Tapion torven,

+    metsän pillin piukovaksi

+    näillä pienillä pihoilla

+    kapehilla kartanoilla.

+

+Hevosia odotellessaan istausi väkijoukko karhujen ympärille. Siinä

+kerrottiin monta kertomusta karhusta, sen urhoollisuudesta, voimasta,

+jalomielisyydestä ja tuhotöistä. Toinen toistaan kummallisempaa

+juttua siinä lasketeltiin, mikä heistä lie ollut totta, mikä

+liioiteltua. Pyssymiehet taas kehuivat pyssyjään ja itseään tarkaksi

+ampujaksi. Vihdoin yllyttiin kilpailemaan, kenen pyssy kovittain

+paukahtaisi. Tolja pani tavattoman paljon ruutia pyssyynsä ja

+kieraisi tiukan tullon pyssynpiippuun. Kun hän ampua tiukkasi, niin

+maa tärähti, mutta samassa rämähti piippukin rikki. Olipa toki se

+onni onnettomuudessakin, ettei Toljalle itselleen tullut mitään

+vahinkoa.

+

+Kun hevoset ajettiin karhujen luokse, ne korskuivat ja kuorsahtelivat

+eivätkä tahtoneet pysähtyä, vaan mielivät juosta edemmä. Vihdoin

+kun miehissä pideltiin kiinni, ne saatiin niin kauan pysymään

+paikoillaan, että kerettiin karhut nostaa rekeen. Sitten kun karhut

+oli nuorilla köytetty rekeen kiinni, päästettiin hevoset menemään.

+Joukko nuoria miehiä seurasi hevosia Niemelään, jonne tultua hevoset

+olivat valkeassa vaahdossa kiivaasta kulkemisesta.

+

+Niemelään päästyä kannettiin karhut tupaan halkoraksilla ja

+asetettiin keskilattialle. Pian keräytyi koko kylän väki Niemelään

+karhuja katselemaan. Lapset ja arkaluontoiset naiset ensin

+pelkäsivät, mutta vähitellen he tulivat rohkeammiksi ja uskalsivat

+mennä likelle katsomaan, jopa koskettamaankin karhuja. Isäntä meni

+aittaan ja toi sieltä kannun vetoisen putelin viinaa pöytään. Sitten

+hän pyysi suuren savivadin, johon kaatoi viinan. Jahtivoudin käskystä

+aukaisi Mauno-setä karhun vatsan ja otti sieltä karhun sapen, josta

+kaadettiin viinan sekaan "yhdeksän miehen voimaa". Nyt kutsui

+jahtivouti ukko- ja pyssymiehet pöydän ympärille istumaan. Sitten hän

+nousi seisoalleen ja kaikki seurasivat hänen esimerkkiään. Nyt otti

+jahtivouti viinavadin käteensä ja katsoen karhuihin päin lausui:

+

+    Otsoseni, ainoseni,

+    mesikämmen mieluiseni!

+    Kas kun olet tuossa kaunis

+    kaiken kansan katsastella:

+    olet kuin omena puussa

+    tahi marja mättähässä.

+    Silmäs on kuin sirkkusella

+    sekä pääs kuin pääskysellä;

+    vartalos on varsin soma,

+    jäsenes kuin jääröpässin;

+    karvas on kuin vuohen villa

+    tahi kaunihin karitsan.

+

+    Kulkija korven kuningas,

+    metsän patja palleroinen!

+    En minä sinua lyönyt

+    enkä ampunut aseilla;

+    itse sie ahoa astuit,

+    itse vierit viidakkoa,

+    vierit villakuontalona

+    kuljit pellavaskupona:

+    vierit vierten jalkoihini,

+    sorruit sääreni etehen,

+    vaivuit kauan valvonnasta,

+    väsyit, näännyit vaivoistasi;

+    siinä maksoillas makaisit,

+    viruit villakuontalona!

+    Tuosta sun korjaisin kotiini,

+    saatoin taaton tantereelle.

+    Villainen sinun isäsi,

+    villainen sinun emosi,

+    villainen olet sinäkin,

+    villa suusi, villa pääsi,

+    villa päässäsi kypäri,

+    villakintahat kädessä,

+    villasukkaset jalassa,

+    villa viisi kynnyttäsi,

+    villaiset on hampahasi,

+    villaiset sinun vihasi!

+

+Sitten jahtivouti ryyppäsi viinaa vadista ja antoi vadin isännälle,

+joka teki samoin ja antoi sen Mauno-sedälle, ja niin kävi viinavati

+miehestä mieheen, ympäri pöydän siksi, kunnes kaikki olivat

+ryypänneet. Kun viina oli vadista loppunut, toivat toisten talojen

+isännät viinaa lisää. Karhut kannettiin ulos, jossa nahka nyljettiin

+ja lihat korjattiin vartaalle. Lähteissään jakoivat isäntämiehet

+keskenään karhun lihat ja veivät kotiinsa. Nahkat laitettiin

+venytykseen kuivumaan ja sitten myytiin; niistä saaduilla rahoilla

+osti jahtivouti ruutia, jolla ammuttiin yhteisessä jahdissa.

+

+

+

+

+Syksytoimia

+

+

+    Sisältö: Viljain leikkuu ja kokoaminen. Lapset ja likat.

+    Arpominen saraheinillä. Potaatinnosto. Kopareet. Nauristen

+    ja lanttujen luominen, listiminen ja korjuu. Kaalipantio.

+    Syyskestit. Ruotsin ja Venäjän raja. Sota-aika. Sitominen. Mikon

+    päivä. Karjan taikominen. Lehmäin ja lammasten lääväänpano.

+    Hevosten talliinpano ja loitsut.

+

+Kun rukiit oli leikattu, sitten leikattiin ohria, jotka pantiin

+kymmenen lyhdettä kuhunkin kymmenikköön. Sikäli kuin ruiskuhilaat

+kuivuivat, ne kannettiin ja ladottiin keolle ja pantiin aita

+ympärille.

+

+Kun entiseen aikaan pidettiin suuret metsähalmeet, niin niissä oli

+paljon työtä sekä kaskea kaataessa, viertäessä, aidanpanossa kuin

+myöskin viljan leikkuussa. Yhteiset halmeet kun olivat, niin työ,

+etenkin viljan leikkuu, kävi hitaasti; sillä kukin luotti toiseensa

+ja teki löräkästi työtä. Siksi täytyi monesti leikata myöhään

+syksyllä, etenkin milloin sade ja tuulet sotkivat viljat ristiin.

+Syksyiltoina leikattiin metsähalmeissa niin kauan, kuin suinkin

+näki, usein kuutamollakin. Varsinkin Pajarilaiset olivat tulleet

+kuuluisiksi myöhään kuutamolla leikkaamisesta. Siitä syystä naapurit

+kutsuivatkin kuuta Pajarin päiväksi.

+

+Metsähalmeelle päästyä tehtiin nuotio ruokapaikkaan. Vaimot

+ripustivat imevät lapsensa hursteinensa hurstipuuhun, jonka päälle

+hurstut levitettiin, jottei aurinko saanut paistaa pienokaisten

+silmille eivätkä hyttyset saaneet vaivata hentoja. Kullakin lapsella

+oli keralla oma likkansa, joka heijasi ja hoiti lasta. Kun lapsi

+rupesi itkemään, kutsuttiin äiti sitä imettämään ja korjaamaan.

+Milloin lapset hyvästi viihtyivät ja makasivat, kävivät lastenlikat

+vuoron perään marjassa tahi leikkivät keskenään. Iltasilla

+tavallisesti tulivat lasten äidit lapsineen ja likkoineen aikaisemmin

+kotiin, jossa auttelivat emäntiä lehmäin lypsyssä, illallisen

+laittamisessa, saunan lämmittämisessä ynnä muissa askareissa. Kun

+kauran leikkuu oli lopussa, niin koottiin ne närtteihin. Niin hyvin

+keot kuin närtteetkin katettiin oljilla ja kuusenhavuilla.

+

+Eräänä päivänä meni Niemelän leikkuuväki metsähalmeelle kauraa

+leikkaamaan. Murkinan aikana, kun toiset kävivät makaamaan ja nuoret

+naiset jäivät valvomaan, sanoi miniä Elli:

+

+-- Kun nyt Kaisalla on jo kolmet sulhaset tulossa, niin minä tahdon

+arpoa, kenen omaksi sinä vihdoinkin joudut. Käy siis hakemassa tuolta

+kallion uurteelta kaksitoista yhtäläistä saraheinää, niin koetetaan,

+mitä ne ennustavat.

+

+Kaisa teki Ellin sanan mukaan ja toi saraheinät, jotka Elli tasoitti

+yhtä tasaisiksi ja asetti ne sillä tavoin, että toisista tuli tyvi-

+ja toisista latvapuolet yhtäänne. Sitten hän antoi heinien toisen

+pään Kaisan käteen ja solmisi heinät toisesta päästä yhteen. Nyt hän

+antoi solmitun puolen Kaisalle ja solmisi sitten toiset päät yhteen.

+Solmitessaan hän lausui puoli laulamalla:

+

+    Sano totta saraheinä,

+    puhu totta Luojan putki:

+    tuleeko Matista ja Kaisasta pari?

+

+Sitten hän otti solmitut heinät, joista oli muodostunut kolme

+erillään olevaa rengasta.

+

+-- Myttyyn meni Matin tuuma, sanoi Anni.

+

+-- Käypäs Kaisa hakemassa toinen mokoma saraheiniä, niin arvotaan

+toisen kerran, käski Elli vielä.

+

+Kaisa toi taas saraheinät, jotka Elli solmisi samalla tavalla kuin

+edellisetkin ja lausui solmitessaan:

+

+    Sano totta saraheinä,

+    puhu totta Luojan putki:

+    tuleeko Juhanasta ja Kaisasta pari?

+

+Kun heinät levitettiin, olivat ne kaikki yhtenä suurena renkaana.

+

+-- Saat kunnon miehen, jos olet hyvä tyttökin, virkkoi Elli.

+

+-- Elli, arvotaas vaikka suotta, mitä arpa tietää Junnolan Martista

+sanoa, joka kuuluu olevan kolmas kosiomies, virkkoi Kaisa ja meni

+noutamaan saraheiniä.

+

+Kun heinät solmittiin yhteen, niin niistä muodostui kaksi toisistaan

+riippuvaa rengasta.

+

+-- Mitä tämä merkitsee? kysyi Kaisa.

+

+-- Se merkitsee, että vasta toista tyttöä kosioidessa Martti saapi

+morsiamen, vastasi Elli.

+

+Mikkelin aikana alkoi omenan kaivaminen, so. potaatinnosto.

+Ensin leikattiin varret, jotka ripustettiin vartaille ja vietiin

+huoneiden räystäiden alle kuivamaan, jonka jälkeen ne korjattiin

+rouhehuoneesen. Talvella niistä keitettiin karjalle rouhevettä.

+Potaatit erotettiin kaivaessa erikseen: pienemmät sioille syötäväksi,

+keskulaiset siemeneksi ja suurimmat ihmisten ravinnoksi. Naiset ja

+nuoremmat pojat toimittivat potaatinnoston. Ukkomiehet kaivoivat

+maahan matalat kuopat potaattimaalle ja kuopan ympärille laitettiin

+multapenkereet. Näitä kuoppia kutsuttiin kopareiksi. Potaatit

+pantiin kaivaessa pieniin koreihin, ja kun korit tulivat täyteen,

+ne tyhjennettiin kopareeseen. Erilaiset potaatit pantiin eri

+kopareihin, jotka yöajaksi peitettiin oljilla hallan ja sateen

+varalta. Kun potaatit olivat kopareissa kuivaneet, ne kannettiin

+kuoppiin, kukin laji eri kuoppaan. Siemenpotaatit vietiin kauemmas

+kotoa kangaskuoppaan, kuopan suu peitettiin visusti laudoilla ja

+hiekalla eikä aukaistu ennen kuin keväillä, jolloin ne nostettiin

+tupaan koreihin itämään ja pehmenemään. Toiset kuopat olivat kartanon

+läheisyydessä, josta oli helpompi tarpeen tullessa potaatteja noutaa.

+

+Kun tavallisesti työtä tehdessä puheaineena on se työ ja aine, mitä

+milloinkin tehdään, niin Niemelänkin naiset puhelivat keskenään

+kaivaessaan potaatin hyödystä.

+

+-- Ei mistään viljasta saa niin monenlaista ruokaa kuin omenista,

+virkkoi Matin Mari.

+

+-- Niin kyllä saapikin, vastasi Mari-täti. Siitä saapi hillaa,

+piirakkaita ja monenlaista liemiruokaa, sekä niitä voi keittää

+kokonaisena ja syödä joko suolan, voisuolaveden tahi suolakalan

+kanssa. Paistikkaina ne ovat myös oivalliset syödä ja hyvää tulee

+potaattileipäkin. Mitähän ennen aikaan lienee syötykään, kun ei ollut

+potaattia?

+

+-- Entiseen aikaan kasvatettiin hyvin paljon naurista ja lanttua ja

+niistä laitettiin erilaisia ruokalajeja. Kokonaiset metsähalmeet

+kylvettiin naurissiemenillä, ja niistä saatiin monet tynnyrit

+nauriita; samaten kasvatettiin paljon lanttuja, selitti Helka-ämmä.

+

+-- Isävainajani kertoi muistaneensa hyvin, kun potaattia tänne meidän

+maahan tuotiin ja levitettiin kruunun puolesta. Pappilaan tuotiin iso

+joukko siemenpotaatteja ja niitä annettiin pitäjälle vähän jokaiseen

+taloon. Vanha rovasti silloin kuulutti kirkossa: "Pappilasta saapi

+ken vain haluaa ympyräisiä mukuloita, joita kutsutaan potaattis,

+ja voi kylvää niitä peltoonsa. Ketä haluttaa, niin ottakoon ja

+kylväköön, mutta pappilan peltoon en minä anna niitä mukulaakaan

+kylvää. Kyllähän ulkomaalaiset ja meidänkin kasetit kertovat niiden

+olevan hyviä ja hyödyllisiä kasveja, mutta kas minä en niitä usko

+enkä ole kärkäs koettelemaankaan niiden hyvyyttä. Te saatte tehdä

+niinkuin itse tahdotte." Tiettävästi tämä rovastin ilmoitus tuotti

+toivotun vaikutuksensa: potaattia otettiin vain vähä määrä, ja

+sanotaan etteivät seuraavana syksynä niitä syöneet siatkaan vaikka

+kävelivät potaattimaalla. Kuitenkin ne vähitellen levenivät ja kansa

+niihin tutustui, niin että rovastikin antoi niitä kylvää peltoonsa,

+vaikka ensin kielsi, kertoi Mari-täti toisille naisille.

+

+Potaatinnoston perästä seurasi nauriin ja lantun luominen. Metsässä

+erityisessä halmeessa kasvatettiin nauriita. Nuori väki meni

+naurismaalle luomaan (nyhtämään) nauriita. Katokseen ja herkukseen

+he laittoivat naurishautoja, jotka laitettiin siten, että maahan

+kaivettiin kuoppa, johon pantiin pohjaan ja kupeille kuumennetut

+paasikivet, joiden välille pantiin nauriit. Myös kuopan päälle

+pantiin kuumennettu paasi (latuska kivi) ja hauta peitettiin

+mullalla. Paadet kuumennettiin nuotiossa. Kun nauriitten arveltiin

+olevan kypsiä, aukaistiin kuoppa, nauriit otettiin pois ja syötiin

+joko varilta tahi jäähdytettyinä.

+

+Köyhemmät niin kuin loiset ja sen semmoiset kävivät naurismaalla

+paniaisilla. He loivat vähän aikaa nauriita, laittoivat naurishautoja

+ja saivat sitten sekä raakoja että kypsiä nauriita torppasäkillisen

+kotiinsa.

+

+Luodut nauriit vedettiin hevosella kotiin sikäli kuin niitä luotiin.

+Kotona vanhemmat naiset listivät nauriit ja panivat naatit vartaille

+kuivamaan. Listityt nauriit kantoivat miehet nauriskuoppaan.

+

+Lanttujen luominen ja listiminen kävi samalla tavalla. Jos kuopassa

+oli tilaa, pantiin nauriit ja lantut yhteen kuoppaan, vaikka eri

+karsinoihin. Istukkaiksi jätettävistä nauriista ja lantuista

+leikattiin naatit puoleksi poikki ja juuripuoli istutettiin kuoppaan

+pystyyn.

+

+Viimeiseksi kesäkasveista korjattiin kaalit. Ne leikattiin kannasta

+poikki, erotettiin päällimmäiset lehdet ja sitten hakattiin

+(syltättiin) hienoksi ja pantiin suolan kanssa tiinuun talven

+varaksi. Joka tahtoi hapankaalia, se antoi kaalitiinun olla tuvassa

+niin kauan, että se happani. Verekseltä syötäväksi laitettiin

+kaalinpäät pantioon, joka tehtiin tanhuan puolelle siten, että

+seipäät pystytettiin liki toisiaan maahan pyöreään piiriin ja

+nidottiin nuoralla toisiinsa kiinni, etteivät ne päässeet eroamaan,

+joten pantio tuli linnunkatitsan muotoinen muuten, vaan ei liehka

+eikä niin korkea kuin katitsa. Pantioon ladottiin kaalinpäät toinen

+toisensa viereen ja päällekkäin. Pantio katettiin oljilla ja

+laudoilla. Tarpeen tullessa talvella kun pantiosta otettiin kaalia,

+katkaistiin pari seivästä ja siitä lävestä otettiin kaalia.

+

+Kun kaikki kesätyöt oli päätetty, pidettiin Niemelässä syyskestit,

+joihin kutsuttiin talon vävyt ja tyttäret, apet ja anopit sekä muita

+likeisempiä sukulaisia. Kaukaisempia sukulaisia oli ainoastaan

+Lippolan kirkonmies emäntinensä. Vieraat kokoontuivat lauantai-iltana

+ja hajosivat maanantaina iltapuolella. Sunnuntaiaamupuolella kävi osa

+vieraista kirkossa, osa oleskeli kestitalossa. Päivällisen syötyään

+kävivät vieraat aikansa ratoksi toisissa taloissa. Maanantaina

+murkinan syötyään kokoontuivat ukkomiehet kestitalon pitkän pöydän

+ympärille, jossa he juttelivat niitä näitä, kuten tavallista on, kun

+useampia miehiä sattuu yhteen seuraan.

+

+-- Onko se totta, mitä vanhat ihmiset ovat kertoneet, että tässä

+Aitjärvessä on ollut kolme kertaa Ruotsin ja Venäjän välinen raja?

+kysyi Lippolan kirkonmies.

+

+-- Kyllä se on totta, mutta minä en muista minä vuosina se lienee

+ollut, vaan meidän Antti sen tietää, kun pappilan maisteri hänelle on

+sanonut silloin, kun he teidän Juhanan kanssa kävivät kirjoituskoulua

+pappilassa, vastasi ukko-Lauri.

+

+Niemelän isäntä kutsui poikansa Antin, joka selitti pappilan

+maisterin sanoneen, että Aitjärvessä on ollut valtakuntain raja ensi

+kerran v. 1323, jolloin Pähkinänsaaren rauha tehtiin; toisen kerran

+v. 1595, kun Täyssinässä tehtiin rauha ja kolmannen kerran v. 1721,

+jolloin Uudessakaupungissa rauha tehtiin ja rajoista sovittiin.

+Rajamerkkejä löytyy vielä nytkin Hepoharjussa Hynnilän maalla, Torsan

+vuoressa, Torsanjärven rannalla ja Saravuoressa Sarajärven rannalla.

+Pappilan maisteri sanoi itse käyneensä niitä katsomassa.

+

+-- Minä en heidän vuosilukujaan tiedä, mutta sen minun ukkovainajani

+(isoisä) kertoi, että kolme kertaa on tässä raja ollut, kertoi

+ukko-Lauri. Silloin aina, kun rauha rikottiin, alkoi sodan kauhu

+rajaseudulta. Siksipä nämäkin paikat ovat saaneet monta kovaa kokea

+ja nähneet monta pakkopäivää päälle käyvän. Sodassa kaatuneet

+kuolleensa hautasivat venäläiset Kermisen pellon laitaan, Aitjärven

+rannalle, jota paikkaa vielä nytkin kutsutaan Kermisen kalmistoksi.

+Siellä on vielä nytkin hautakumpuja, ja minun poikana ollessani oli

+siinä puuristejä pystyssä sekä eräs laattakivi, jossa oli venäläinen

+kirjoitus. Sitä sanottiin sotaherran haudaksi. Ruotsalaiset taasen

+kuljettivat kuolleensa liki Kuunjokea olevaan hiekkaharjuun, joka

+siitä on saanut Kalmasen nimen ja se merkitsee kalman eli kuolleiden

+asuntoa. Salmenniemen ja Mustanmäen välillä oleva silta, joka on

+tehty suon poikki, ja jota Hiidensillaksi sanotaan, on luultavasti

+tehty sota-aikoina. Samaten näyttää Tinnonjokien yli olleen

+rakennettu silta. Näitä siltoja myöten tiettävästi on kuljetettu

+sotatarpeita. Niin on siis tämä seutu, samoin kuin koko Itä-Suomikin,

+ollut entiseen aikaan sodan jaloissa, ja siitä saatuja haavoja olemme

+me tähän saakka poteneet.

+

+-- Harvat meistä, sanoi Holttolan kirkonmies huoaten, jotka nyt

+syödä popsimme puhdasta leipää särpimellä höystettynä, muistavat

+niitä aikoja, jolloin esi-isämme syödä jäyrysivät joko nevetti- tai

+pettuleipää, jonka ainoana särpimenä usein ei muuta ollut kuin vesi

+ja kyyneleet. Kun vihollisen armoton ja säälimätön lauma levesi niin

+kuin tulva yli koko Karjalan, se poltti varsinkin rajaseuduilta

+kokonaiset kylät ja yksityiset talot, niin ettei taloista jäänyt

+muuta jäljelle kuin tuhkarauniot. Se hävitti pellot ja kasvavat

+viljavainiot niin, ettei jäänyt useasti kuin joku yksinäinen tähkäpää

+todistamaan ja näyttämään, mitä siihen oli kylvetty.

+

+Jos vihollisten tulosta vähänkin vihiä saatiin, niin laitettiin

+lapset, naiset ja vanhukset pois sodan jaloista synkkiin saloihin ja

+ainoastaan nuoremmat, täyskuntoiset miehet jäivät kotia suojelemaan

+ja puolustamaan. Mutta usein tuli vihollinen niin äkkiarvaamatta,

+ettei tiedetty varustautua puolustusasemaan eikä kerjetty heikkoa

+väkeä saattaa piilopaikkaan. Silloin vasta surkea aika oli käsissä.

+Turvattomia naisia ja viattomia lapsia rääkättiin ja kidutettiin.

+Onnettomain kärsimykset olivat raakalaisten suurin huvitus. Syksyn

+tullen, kun vihollinen maasta lähti talven tuloa peläten, koettelivat

+esi-isämme laittaa häthätää jonkunlaista suojelusta, missä kurjan

+talvensa viettivät. Monet jotka vain kykenivät, siirtyivät

+näinä rauhattomina aikoina asumaan salomaille, turvallisempiin

+paikkoihin. Sillä tavoin minunkin esi-isäni joutuivat nykyiselle

+Syömärsaarelle asumaan. Uudisasukkaat saadakseen maahan kyntensä

+kiinni, so. saadakseen mitä pikimmin leipää maasta, kaasivat kasken

+uudispaikalle, ja sillä tavoin alkoi maan raivaaminen viljelykselle.

+

+-- Minun ukkovainajani isä oli kertonut, että meidänkin kylän ja

+Tinnon oli sota polttanut niin tarkoin, ettei ollut muuta kuin

+rauniot jälellä. Silloin olivat Koitsanlahden ja Änkilän kylät

+joutuneet poroksi sekä Järvenpään kylä samoin ja monta taloa

+Simpeleen ympärillä, kertoi Mauno-setä.

+

+-- Mutta ei mikään menneen ajan kohtaloista ja oloista ole täällä

+kansalla niin tuoreessa ja hirmuisessa muistossa, kuin rekryytin

+otto eli sitominen Venäjän vallan aikana, vaikka se ei kestänyt kuin

+neljätoista vuotta, kertoi Holttola. Meidän rovasti sanoi, että

+sitominen alkoi v. 1797 ja loppui v. 1811, jolloin Viipurin lääni

+taas yhdistettiin muun Suomen kanssa.

+

+Rekryytin ottoa varten oli Viipurin lääni jaettu piirikuntiin sillä

+tavoin, että kussakin piirikunnassa oli viisisataa sotamieheksi

+kelpaavaa kahdeksantoista ja kahdeksanneljättä ikävuoden välillä

+olevaa miestä. Jokaisella piirikunnalla oli joku arvokkaampi

+talonpoika päällikkönä, jota kutsuttiin venäjänkielen mukaan

+golova-nimellä. Piirikunnat taasen oli jaettu kukin viiteen osastoon,

+jotka siis sisälsivät sata aseisiin kykenevää miestä ja joilla oli

+päällikkönä sotska eli sadanpäämies. Törmälassä kuului olleen golova,

+ja sotska oli meillä Purnujärven kylässä. Taloa sanotaan vielä nytkin

+sotskan eli sotikan taloksi.

+

+Meidän rovasti kertoi minulle nämä asiat tarkalleen. Hän sanoi,

+että asetuksen mukaan oli sotamiehiksi otettava kaikkein ensiksi

+irtonaiset miehet, sitten talollisten pojat niistä taloista, joissa

+oli useampia työntekijöitä. Sotamiehen otto eli sitominen alkoi

+tavallisesti lokakuun ensi päivästä ja kesti uuteenvuoteen asti,

+jolloin määrän piti olla täytetty tavalla tahi toisella. Käsky tuli

+kupernyöriltä nimismiehelle aivan salaa ja otto toimitettiin jonakuna

+kansalle tietymättömänä päivänä yhtä aikaa koko pitäjässä. Mutta

+nuoret miehet kuitenkin jo ajoissa arvasivat asian, niin että käskyn

+tultua kylät tavallisesti olivat sotaiässä olevista miehistä typi

+tyhjät. Karkurit piilivät metsissä, vuorten onkaloissa, luolissa,

+metsämajoissa, halmekokoissa, nauriskuopissa, heinäladoissa ynnä

+muissa sellaisissa paikoissa, missä vain kukin luuli parhaimman

+turvapaikan olevan.

+

+-- Kerran tulivat sitojat meidän kylään, alkoi ukko-Lauri keskeyttäen

+Holttolan kertomuksen, ja menivät Lahtelan taloon aamupuhteella

+äkkiarvaamatta. Lahtelan pieni Maiju toi meille siitä sanan. Meidän

+Matti, joka oli pienikasvuinen ja solakka poika, pujotti äitinsä

+vaatteet päällensä, pisti lankakerät povellensa ja alkoi kehrätä

+vokkia (rukkia). Pian olivat aseilla varustetut sitojat meillä ja

+kaihosivat Mattia, joka oli nuorimman kannan poikia. Meidän isäntä

+sanoi Matin olevan salossa hevosia paimenessa. Sitten alkoivat

+sitojat katsella Mattia ja kysyivät: "Kenenkäs tyttö tämä on, kun

+emme ennen ole teillä tällaista tyttöä nähneet?" "Tämä on minun

+tätini tytär Hyrkkäältä", vastasi isäntä. Vieraat tyytyivät siihen

+ja läksivät matkaansa. Mäkelässä menivät pojat toinen kanahäkkiin,

+uunin alle, toinen uunin solaan (raviin), ja niin pelastivat itsensä.

+Perätalon Martti putkahti tuvan sillan alle piiloon ja pelastui sillä

+tavoin.

+

+-- Olipas Jyrkisen Antilla kerran kiiru, kun juosta laukkasi

+Miettilästä Lattuun asti sotskan apulaisen edellä, joka tahtoi sitoa

+Antin. Viimein väsyi perästäajaja, ja niin pelasti Antti nahkansa,

+kertoi Savolais-ukko.

+

+-- Kerran tulivat meille niinikään sitojat äkkiarvaamatta,

+mutta meidän miehet ryntäsivät aseet kädessä heitä vastaan niin

+voimakkaasti, että raivasivat itselleen tien sitojain läpi ja menivät

+karkuun metsään, puheli Lippolan kirkonmies.

+

+Vihdoin sai Holttola suunvuoron ja hän kertoi:

+

+-- Kun useimmat yhtä aikaa läksivät pakoretkelle, niin he auttoivat

+toisiaan lujimmalla uskollisuudella. Väsyneitä ei koskaan jätetty

+jäljelle, vaan heidät asetettiin hakattujen pienten puiden latvoille

+istumaan, joita riskimmät tyvipuolesta vetivät niin kuin rekeä

+piilopaikkaan. Päästyä rauhallisempaan paikkaan syötiin ja levättiin.

+Sitten taas, kun oli voimistuttu, lähdettiin edelleen taivaltamaan

+siksi, kunnes oli päästy varmaan piilopaikkaan. Usein tapahtui

+niinkin, että sitojat ajoivat perästä, varsinkin silloin, kun

+lumenhärmää oli satanut. Näitä koettiin eksyttää monella tavalla,

+esim. siten, että virsut pantiin takaperin jalkaan ym. keinoilla.

+Jos kuitenkin kaikista varokeinoista huolimatta sitojat tapasivat

+karkulaiset, näillä ei ollut muuta turvaa kun antautua sovinnolla

+tahi tapella hengen edestä. Useammasti turvauduttiinkin jälkimäiseen

+keinoon. Kirveet ja kanget silloin liikkuivat molemmin puolin; väliin

+oltiin käsikähmässä. Jos sitojat voittivat, he armotta sitoivat

+otettavansa kädet selän taakse ja saattoivat heidät golovan luokse,

+jossa he saivat odottaa siksi, kunnes koko otettava määrä oli täyteen

+koottu, ja sitten koko rekryyttilauma lähetettiin Viipuriin, jossa

+heidät puettiin sotamiehen pukuun ja kerittiin kolipäiksi.

+

+Mutta jos karkulaiset piiloonkin pääsivät, niin oli heillä

+sielläkin sangen kurjat päivät edessä. Kun ajatellaan, että he koko

+syksyröntteet olivat ilman lämmintä suojaa, niin se ei mahtanut

+hauskalta tuntua. Jospa siinäkin kurjuudessa olisi vielä ollut ruokaa

+yllin kyllin, niin ei olo olisi tuntunut niin sangen rasittavalta,

+mutta kun elämän välttämättömintä tarvetta, ruokaa, puuttui, niin

+oli kovin surkea olo viettää koko syksy nälässä ja vilussa. Tosin

+kyllä koetettiin kotoa laittaa heille ruokaa ym. tarpeita, jos vaan

+tiedettiin missä he olivat. Mutta usein oli karkulaisten olopaikka

+kotiväelle tietymätön, ja silloin oli vaikeampi sinne ruokavaroja

+toimittaa. Joskus kun karkulaisten piilopaikka tuli sitojain tietoon

+ja heitä tultiin etsimään, täytyi poikaparkain muuttautua toiseen,

+varmempaan piilopaikkaan. Karkulaisten ei taas ollut yrittämistäkään

+kotiin, sillä silloin he olisivat voineet joutua kiinni. Siksi täytyi

+vain pysyä piilossa ja syödä mitä vain milloinkin metsästä tahi

+jostakin metsälammesta sattuivat saamaan.

+

+Kun nyt kaikilla mahdollisilla keinoilla koetettiin piilotella ja

+varjella, ettei vain joutuisi sidottavaksi, ja usein sidottunakin

+vielä päästiin kuljettaissa tahi vartiopaikoissa karkaamaan, niin

+oli talonpoikaisten päälliköin, samoin kuin sitten myös rekryyttejä

+vastaanottavien upseerienkin, mahdotonta saada joka otolla vaadittua

+miesmäärää täytetyksi määräiässä olevilla miehillä, vaan täytyi

+joukon jatkoksi usein ottaa vanhempiakin miehiä kuin laki määräsi,

+sekä nuoria, usein 10 ja 15 vuoden välillä olevia nuorukaisia, jotka

+otettiin meriväkeen laivapojiksi; ja sitten, kun he olivat tulleet

+lailliseen ikään, heistä tehtiin merisotamiehiä. Niinpä esim. Tinnon

+Juhanakaan ei ollut kun kuusitoistavuotinen, kun hänet sidottiin ja

+vietiin laivapojaksi ja sitten tehtiin sotamieheksi. -- Tinnon Juhana

+palveli merisotaväessä 27 vuotta ja oli Kreikan vapautussodassa.

+

+Sitojat puolestaan käyttivät monenlaisia keinoja saadakseen summan

+täyteen. Joskus he käyttivät apunansa sellaista pakkokeinoa, että

+menivät suurella joukolla taloon, josta piti rekryytti ottaa. Jos he

+eivät tavanneet otettavaansa, he odottelivat päivämääriä, söivät ja

+joivat, mitä talossa vaan oli ruoka- ja juomavaroja. Se keino joskus

+auttoi, mutta useimmin ei sekään auttanut.

+

+Niin kuin tiedetään, oli sen aikaisilla virkamiehillä tapana

+lahjain ottaminen. Ja tästä viasta eivät olleet vapaat enempää

+oppimattomat sotskat ja golovat kuin koulun käyneet virkamiehetkään.

+Kun rekryytiksi otetuille ei näyttänyt muu konsti vetelevän, he

+koettelivat lahjoilla suositella päälliköitä. Minunkin lankotalostani

+vietiin eräs kolmenkymmenen vanha nainut mies rekryytiksi Viipuriin.

+Hänen vaimonsa meni perästä ja vei kaksivuotisen härän sotaväen

+päällikölle, joka heti laski miehen kotiin. Raha tietysti oli silloin

+niin kuin nytkin se poika, joka pulasta pelasti. Niinpä kerrotaan

+erään pojan isän antaneen sotskalle kymmenen ruplaa lahjaksi.

+Sotska käski pojan piiloutua huoneeseen vaatetiinuun. Hän etsi

+miehinensä poikaa joka paikasta aivan tarkkaan. Vihdoin he menivät

+siihen huoneesen, jossa poika oli piilossa. Sotska käski miestensä

+etsiä tarkoin koko huoneen, vaan itse hän avasi tiinun kannen auki,

+koetteli kädellään tiimistä ja sanoi: "Ei täällä suinkaan ketään

+ole", ja niin he läksivät talosta.

+

+Kesän viimeinen merkkipäivä oli vanha Mikon päivä. Silloin jo Mikon

+päivän aattona naiset siivosivat tuvan ja paistoivat piirakkoja.

+Mikon päivän aamuna jo ani varhain teurastettiin saunassa jääröpässi

+(salvamaton pässi), jonka sydälmykset emäntä keitti murkinaksi.

+

+Murkinan syötyään läksivät Niemelän emäntä, isäntä ja Mari-täti

+metsään. Emäntä haki ja toi kotiin kolmen verokunnan pieleksestä

+otettuja heiniä. Mari-täti toi suden sontaa ja jäniksen pipeloita

+(sontaa). Isäntä toi myöskin heiniä kolmen verokunnan maalta

+ja mustikan- sekä puolanvarsia, jotka oli otettu kolmelta

+tienristeykseltä ja jotka hän kantoi kotiin vasemmassa kainalossaan.

+Kaikki nämä kolme henkilöä kulkivat salateitä kotiin, etteivät

+naapurit havainneet ja tietäneet mitään heidän metsässä käynnistään.

+

+Illan suussa laittoi emäntä omin käsin hauteet lehmille. Hän hakkasi

+läävän kynnyksellä sekaisin heiniä, olkia, nauriin naatteja, potaatin

+varsia ja lantun naatteja, jotka hän pani ja sekoitti suureen

+saaviin. Siihen hän myös hämmensi ruumenia, ruisjauhoja, suoloja ja

+suden sontaa, joten siihen tuli yhdeksää laatua. Sitten hän kaasi

+saaviin varia vettä ja antoi sen hautua iltaan asti. Hämärän aikana

+ajettiin karja läävään ja emäntä itse kytkesi lehmänsä ja loitsi:

+

+    Kave eukko, luonnon tytär,

+    kave kultainen koria,

+    jok olet vanhin vaimoloita,

+    ensin emä itselöitä!

+    Tuo mulle vasikkalykky,

+    härkälykky häilähytä,

+    sata sarven kantajata,

+    tuhat maidon antajata!

+    Muilauta musta vasikka,

+    vastaan otan valkoisenkin,

+    kelpaa hyvin kirjavakin,

+    vaikk ois puoli punainenkin,

+    kelpaa kaiken karvallinen,

+    minkä antoa osannet.

+

+    Pistä tänne piikasesi,

+    laita käskyn kuulijasi

+    viitsimään mun Viljoani,

+    kaitsemaan mun karjoani

+    ennen käymistä emännän,

+    katsomista karjapiian,

+    emännän epäpätöisen,

+    ylen kainun karjapiian.

+

+    Suka kultainen kuvoa,

+    hopeainen harja hanki,

+    kampa vaskinen varusta

+    oven pihtipuolisehen,

+    johon karja kaariseikse,

+    viitsikse emännän vilja.

+    Yöt käyös suka kädessä,

+    päivät kampa kainalossa,

+    kenenkänä keksimättä,

+    kunkana kadehtimatta.

+    Katso karja kaunihiksi,

+    viitsi vilja virkeäksi,

+    sui ilveksen iholle,

+    metsän uuhen untuvalle,

+    jotta karja kaunistuisi,

+    eistyisi emännän vilja!

+

+Sitten emäntä viskasi ruisolkia kunkin lehmän eteen sanoen jokaiselle

+erikseen:

+

+    Syö ruokasi rumasti,

+    pidä pintasi lujasti!

+

+Kun emäntä arveli lehmäin syöneen olkensa, hän vei hauteet, joista

+jakeli kullekin lehmälle osansa.

+

+Mari-täti ajoi lampaat läävään, teki niille juotavan, johon hienonsi

+jäniksen pipelot sekä pani jauhoja ja suoloja sekaan. Juottaissaan

+hän saneli:

+

+    Laitan läävään lampahani,

+    väätän villakuontaloni

+    sukuansa siittämähän,

+    villojaan viruttamahan.

+    Siittäös suureksi sukusi,

+    kaksin, kolmin, kantamasi,

+    villa pitkäksi viruta,

+    tiheäksi tihkuttele,

+    hyvänsuovan mieltä myöten,

+    pahansuovan paitsi mieltä.

+

+Iltasella isäntä talutti hevoset talliin ja lausui:

+

+    Työnnän talliin tammaseni,

+    runttaan ruunani nipulle,

+    soimen eteen valjut varsat.

+    Iki Tiera Turjan poika,

+    lumisorkka, luukavio!

+    Tule tänne katsomahan,

+    tarkasti tähystämähän,

+    kun tuon ruunani nipulle,

+    hevoseni heinäkoolle.

+    Vaali varsani hyvästi,

+    hevoseni herttaisesti:

+    heinät hienosti hajoita,

+    ripistele ripeästi,

+    jotta hepo heinät söisi

+    sekä pintansa pitäisi.

+    Seiso yöt suka kädessä,

+    päivät kampa kainalossa,

+    sui karva kaunihiksi

+    kiillota kimeltäväksi!

+

+Sitten isäntä viskasi hevosensa eteen metsästä tuodut heinät,

+mustikan- ja puolukanvarret. Hevosten syödessä isäntä pyyhki

+haisupihkalla (saatanan sonnalla) kolme kertaa kutakin hevosta pitkin

+selkää ja kupeita, jonka tehtyään hän viskasi pyyhkimensä ulos tallin

+akkunasta ja sanoi:

+

+-- Tuossa on pedoille ruokaa minun luontokappaleeni tueksi! Nyt nämä

+temput tehtyänsä hän oli huoletta, ettei päätauti hevosia vaivaa

+talven aikana.

+

+Mikon päivänä ei käyty kylässä eikä syötetty vieraita kotona.

+

+

+

+

+

+

+

+

+End of the Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista

+tavoista 5: Kesäaskareet, by Johannes Häyhä

+

+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN ***

+

+***** This file should be named 56115-8.txt or 56115-8.zip *****

+This and all associated files of various formats will be found in:

+        http://www.gutenberg.org/5/6/1/1/56115/

+

+Produced by Tapio Riikonen

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions will

+be renamed.

+

+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

+law means that no one owns a United States copyright in these works,

+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

+States without permission and without paying copyright

+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

+of this license, apply to copying and distributing Project

+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

+specific permission. If you do not charge anything for copies of this

+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

+performances and research. They may be modified and printed and given

+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

+trademark license, especially commercial redistribution.

+

+START: FULL LICENSE

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

+www.gutenberg.org/license.

+

+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

+Gutenberg-tm electronic works

+

+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or

+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

+1.E.8.

+

+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement. See

+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

+electronic works. See paragraph 1.E below.

+

+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

+works in the collection are in the public domain in the United

+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

+United States and you are located in the United States, we do not

+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

+displaying or creating derivative works based on the work as long as

+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

+you share it without charge with others.

+

+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

+in a constant state of change. If you are outside the United States,

+check the laws of your country in addition to the terms of this

+agreement before downloading, copying, displaying, performing,

+distributing or creating derivative works based on this work or any

+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

+representations concerning the copyright status of any work in any

+country outside the United States.

+

+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

+performed, viewed, copied or distributed:

+

+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+  most other parts of the world at no cost and with almost no

+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

+  United States, you'll have to check the laws of the country where you

+  are located before using this ebook.

+

+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

+contain a notice indicating that it is posted with permission of the

+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

+the United States without paying any fees or charges. If you are

+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

+posted with the permission of the copyright holder found at the

+beginning of this work.

+

+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

+any word processing or hypertext form. However, if you provide access

+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

+provided that

+

+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

+  within 60 days following each date on which you prepare (or are

+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

+  Literary Archive Foundation."

+

+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+  License. You must require such a user to return or destroy all

+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

+  works.

+

+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

+  receipt of the work.

+

+* You comply with all other terms of this agreement for free

+  distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

+electronic works, and the medium on which they may be stored, may

+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

+cannot be read by your equipment.

+

+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from. If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium

+with your written explanation. The person or entity that provided you

+with the defective work may elect to provide a replacement copy in

+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

+or entity providing it to you may choose to give you a second

+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

+without further opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of

+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

+violates the law of the state applicable to this agreement, the

+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

+remaining provisions.

+

+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

+Defect you cause.

+

+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of

+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

+from people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

+www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

+U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

+volunteers and employees are scattered throughout numerous

+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

+date contact information can be found at the Foundation's web site and

+official page at www.gutenberg.org/contact

+

+For additional contact information:

+

+    Dr. Gregory B. Newby

+    Chief Executive and Director

+    gbnewby@pglaf.org

+

+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment. Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements. We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

+state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations. To

+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

+

+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

+freely shared with anyone. For forty years, he produced and

+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

+volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

+edition.

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search

+facility: www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+

diff --git a/56115-8.zip b/56115-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..19085e6
--- /dev/null
+++ b/56115-8.zip