diff options
Diffstat (limited to 'old/56093-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/56093-8.txt | 2892 |
1 files changed, 0 insertions, 2892 deletions
diff --git a/old/56093-8.txt b/old/56093-8.txt deleted file mode 100644 index e03baa7..0000000 --- a/old/56093-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2892 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 3: Kylänluvut, by Johannes Häyhä - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 3: Kylänluvut - -Author: Johannes Häyhä - -Release Date: November 30, 2017 [EBook #56093] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 3: KYLÄNLUVUT - -Kirj. - -Johannes Häyhä - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, -1894. - - - - - - - -SISÄLLYS: - - -Valmistukset -Lukusten edellä -Kylänluvut -Lopputoimet - - - - -Valmistukset - - - Sisältö: Lukusten ilmoitus. Sunnuntai-illan vietto. - Sisäluvunopetus. Kankaan kutominen. Lasten lukuharjoitukset. - Siivonteko. Leipominen. Vierasten tulo. - --- No lapset, tukkajuhla on jo kuulutettu; harjoitelkaa nyt -lukua ahkerasti, sanoi Niemelän lautamies tultuansa kirkosta -laskiaissunnuntaina. - --- Milloin se meille tulee? kysyi Mauno-setä uteliaasti. - --- Nousevalla viikolla tiistaina, vastasi lautamies. Ja niin kuin -viime vuonna määrättiin, se tulee nyt pidettäväksi meillä. Siksi -pitää naisten tällä viikolla kutoa kankaansa loppuun, ja mitä -ei kerkiä lopettaa, sen saa kääriä syrjälle ja viedä tupaseen. -Lauantaina pitää olla liiat romut tuvasta pois ja maanantaiaamua -vasten pestään tupa sekä sitten varustetaan kaikki mitä kylänlukuihin -tarvitaan. Maanantai-iltana tulevat kylänlukuherrat meille yöksi. - --- Mikä se tukkajuhla on? kysyi pieni Anni kiivetessään äitinsä -syliin. - --- Sittenhän sen, lapseni, saat nähdä, kun se tulee, vastasi äiti -asettaessaan tytärtään polvilleen. Silloin meille tulee paljon -ihmisiä monesta kylästä, koko lukukunnasta. Pappi, lukkari ja -koulumestari tulevat luettamaan, ja kuka ei silloin osaa lukea, sitä -tukistetaan. Sentähden sitä kutsutaan tukkajuhlaksi. - --- Mitäs kirjaa ne luettavat? kysyi Anni. - --- Aikaihmisille luetaan Uutta testamenttia, lapsille katekismusta ja -vallan pienille aapista, vastasi äiti silitellen lapsensa suortuvia. - --- Mutta kun minä en osaa muuta lukea kuin puustaveja, niin -tukistetaankos minua? kysyi taas tyttönen. - --- Sinä olet vielä niin pieni, ettei sinulta enempää vaaditakaan. -Kun kanttori luettaa sinua, niin lue vain selvästi, niin hän kiittää -sinua ja silittää päätäsi, virkkoi äiti. - --- Niin minä teenkin enkä ollenkaan kainostele, sanoi Anni hyvillä -mielin. - -Päivällisen perästä jokainen otti kirjan käteensä ja alkoi lukea -ääneensä, joten tuvassa syntyi sellainen palpatus, että se oikein -kuului pihalle asti. Pienen Annin vanhempi veli Jaakko otti vanhan -aapisen käteensä ja sanoi: - --- A sanoo a, avaa kirja auki, aukaisi aapisen ja alkoi lukea: - --- Aas puki, ala lukii, markkinamies hevosta sukii. - --- Mitä lörpötystä se on? tiuskaisi äiti Jaakolle. - -Nolona Jaakko pani kirjan kiinni ja sanoi hiljaa itsekseen: - --- I sanoo i, pane kirja kii. - -Mauno-setä koetteli päivällisen syötyään venähtää sänkyynsä -lepäämään, mutta kun kaikki lukea pauhasivat ääneensä, hän ei voinut -nukkua, jonka tähden hän nousi ylös, nuuskasi ja sanoi: - --- Ei mokomaa lukupuurtoa ole ollut sitten menneen talven; korvat -tahtovat lummehtua, kun kaikki pauhaavat. - -Sitten hänkin otti vanhan virsikirjan ikkunalta, pisti vaskisankaiset -lasit silmilleen ja alkoi lukea pauhata ääneensä. - --- Hyvää iltaa! sanoi Lahtelan isäntä tultuaan Niemelän tupaan. -Taitaa totta varmaan olla tukkajuhla tulossa, koska täällä näin lukea -pauhataan koko perheen tuumasta. - --- Jumala antakoon, vastasi lautamies. Niin veikkonen, niin -veikkonen, tukkajuhla on jo kuulutettu ensi tiistaista viikkokauden -päähän ja niin kuin muistat, se pidetään meillä tänä vuonna. Jos -sinä, hyvä naapuri, annat siivota tupasi, niin saapi koulumestari -siellä lapsia ulkoa luettaa ja -- tukistaa. - --- Aivan kernaasti minä laitan tupani reilaan ja annan mielelläni -lasten sinne tulla. Onhan se aika niin juhlallista ja juohduttaa -mieleen hauskoja lapsuuden aikoja, vastasi Lahtelan isäntä. - -Isäntäin niitä näitä pakinoidessa ja kirkkokuulumisia kertoessa sekä -muun perheen lukiessa ilta kului rattoisasti. Vieraan pois mentyä -sanoi lautamies: - --- Tuokaas illaista, vaikka millaista, niin pääsee makkaamaan ja -aamulla riihtä hakkaamaan! - -Naiset kantoivat ruokaa pöytään: kolme vatia kaalia tuotiin suureen -pöytään, jossa miehet söivät, ja kolmeen naisten pöytään vati -kuhunkin, josta naiset söivät lasten kanssa. Kolme leipää tuotiin -myöskin suurelle pöydälle, josta lapset kävivät hakemassa leipää -omaan pöytäänsä. Kukin isä leikkasi palaset leivästä ja antoi -lapselleen pieneen pöytään vietäväksi. Isäntä jakoi miesten pöydässä -lihat antaen palasen kullekin ja toisissa pöydissä jakoivat vanhemmat -naiset jokaiselle osansa. - -Lihavuittiansa (osaansa) syödessään sanoi ukko-Lauri: - - Pyhäpäivä, hyvä päivä: - saapi kaalia kahesti, - lihapalat päälliseksi. - -Illallisen perästä korjattiin ruoka, tuotiin vokit (rukit) tupaan, -varustettiin riihikot, laitettiin vuoteet ja käytiin makaamaan. -Aamulla riihimiehet nousivat jo puolesta öin, pukivat riihikot -yllensä ja menivät riihtä puimaan. Vanhukset, talon tyttäret ja -lapset jäivät makaamaan. Kukon kolmatta kertaa laulaessa nousivat -vanhukset ja niitä näitä toimitellen herättivät tytöt kankaita -kutomaan. Vihdoin nousivat lapsetkin, pukeusivat, pesivät silmänsä, -harjasivat päänsä, ottivat kirjansa ja alkoivat lukea. Tytöillä -riippui pirtapuussa kirja "Lasten paras tavara", jota he väliin -kangasta kutoessaan vilkaisivat. Nuoremmilla tytöillä oli vokin -kuontalolapaan kiinnitetty kirja, josta he kehrätessään lukivat. - --- Äiti, opeta minua tavaamaan, ettei kylänluvussa tukistettaisi, -pyysi pieni Tuomas. - --- Tuo, poikaseni, tuolisi tänne minun viereeni, niin minä -kehrätessäni neuvon sinua, sanoi äiti. - -Tuomas toi tuolinsa äitinsä viereen, kävi istumaan, otti kirjan ja -alkoi lukea äitinsä perästä. - --- I sanoo i, alkoi äiti. - --- I sanoo i, tavasi Tuomas perästä. - --- Ässä ä sä, jatkoi äiti. - --- Ässä ä sä, luki Tuomas. - --- Isä, luki äiti. - --- Isä, sanoi Tuomas. - --- Kyllä minä tuon sanan jo osaan, huudahti Tuomas iloisena. Mutta -sanos, äiti, onko se pitkä vai lyhyt i? - --- Se on lapseni pitkä i, vastasi äiti. - --- No, kyllä minä nyt tiedän, miten se tavataan. Kuulehan äiti, noin -se menee, sanoi Tuomas ja alkoi tavata: - --- Pitkä i sanoo i, ässä ä sä, pitkä isä. - -Kaikki rehahtivat nauramaan ja Tuomaan äitikin sanoi nauraen: - --- Ei, lapseni, se ole pitkä isä eikä lyhyt isä, se on vain isä. - -Sitten jatkettiin lukua edelleen. Äiti luki edellä ja Tuomas perässä -ja niin pitkitettiin siksi, kunnes koko isämeitä oli luettu. - -Kun Tuomas oli lopettanut lukunsa, niin pieni Anni toi kirjansa ja -alkoi nimitellä kirjainten eri muotoja, joista hän kirjaimet tunsi. - --- Kokkapää on k, sanoi Anni. - --- Niin on, todisti äiti. - --- Piippahäntä on p, jatkoi Anni. - --- Niin on, virkkoi äiti. - --- Leveä puustain on ämmä, virkkoi Anni. - --- Aivan niin, myödytti äiti. - --- U on yläpuolelta auki ja alapuolelta ummessa. Ännä on alapuolelta -auki ja yläpuolelta ummessa, sanoi taas Anni. - --- Ihan niin, todisti äiti. - --- Ässä on rautanaulan näköinen. - --- Niin on. - --- Reikäpää on e. - --- Oikein. - --- Pieni ässä on kirjava kuin kissanpoika. - --- Sekin on totta. - --- Rikkupää on i ja ympyräinen puustain on o, lateli Anni iloisena -taidostaan. - --- Aivan oikein, kultaseni, sanoi äiti ja silitti lapsensa päätä. - --- Hyvin riskisti olette lukeneet tänä aamuna ja minä tahdon lukunne -palkita voileipäviipaleilla, sanoi emäntä ja meni ulos. Sieltä hän -toi suuren lautasen voita ja kauraisen leivän, voiteli voileivät sekä -antoi lapsille kuin myöskin tytöille, jotka halukkaasti haukkasivat -suuruspalaa. - -Kohta tulivat riihimiehet riihestä, peseisivät, muuttivat toiset -vaatteet, söivät suuruspalaa ja kävivät makaamaan. Ainoastaan -viskaajat menivät takaisin riiheen. Päivän valjetessa korjattiin -oljet riihen edestä latoon ja päivän tultua tuulahutettiin elot -ja vietiin aittaan sekä pantiin uutta ahdosta riiheen. Viskaajat -päästyään riihestä söivät muun perheen kanssa murkinaa ja kävivät -makaamaan, josta vasta tuvan lämmitessä heräsivät. - --- Minä tulin oikein katsomaan, kuka se täällä niin ravakasti -kangasta kutoo helskyttää, että oikein meidän pihalle kuuluu, sanoi -Lahtelan emäntä tultuansa Kaisan luokse Niemelän tupaan. Nythän -näenkin, että se on Kaisa-neito, - - jonka piukkaa pirran ääni, - kuin käki mäellä kukkuu, - niin se suihkaa sukkulainen - kuin kärppä kiven välissä, - niin se käämä käännähtelee - kuin käpy oravan suussa. - Siks ei kylä sikein maannut, - linnakulta uinaellut - neidon pirran pirskeheltä, - sukkulan surinehelta. - Niin on vaate kuin valettu: - ei laske lapoja kangas, - päästä ei pirta piitämiä; - on kuin Kuuttaren kutoma, - Päivättären kehreämä, - Otavattaren osaama, - Tähettären täyttelemä. - --- Ahkeraanpa se tyttöraiska on sitä kutoa helskyttänytkin, sanoi -lautamiehen emäntä, -- se vain yhäti - - soittaa kuin sormikintahalla, - laskee kuin lapikkahalla - palttinaa kuin paperia, - seinä ja päivä. - -Kylmän tuvan aikana, tuvan lämmitessä, kokoontuivat koko kylän lapset -Lahtelan riiheen läksyjään lukemaan. Siellä luki jokainen niin -kovasti, että palpatus kuului kauas. - --- Kysys minun läksyni, pyysivät he toisiaan. Vuoroin kysyttiin ja -vuoroin vastattiin. - --- Mitenkä häntä oppisi parhaiten lukemaan ulkoa, kun minulla on niin -kova pää? Neuvokaas minulle se konsti! sanoi Perätalon Jaakko. - --- Syö kirjan lehti, niin kyllä opit. Minkä vain kerkiät sisältä -lukea, sen muistat heti ulkoa, vastasivat toiset lapset yhtä suuta. - --- Eiköhän se liene synti syödä Jumalan sanaa? kysyi Jaakko. - --- Mikä synti se on! Olenhan minäkin syönyt ja oppinut lukemaan, -vastasi Mäkelän Helka. - --- Mutta en tiedä, mitenkä sen saanen suustani alas, arveli Jaakko. - --- Haukkaat vähän kerrallaan, pureksit ja nielet. Syö vaan pois, mitä -sinä huolit, kehottivat toiset. - --- Se taitaa olla synti, en minä syö, epäili Jaakko. - --- Voi hölmö poika, mikä sinä oletkin! Etkös ole lukenut, että - - Herran sana on sielun ruoka, - josta hän ravintons saapi, - -virkkoi Helka. - -Nyt katosi Jaakolta kaikki epäilys. Hän repäisi aapisestaan -alkulehden ja söi sen haukaten vähän kerrallaan. - --- Minä en ole syönyt kirjani lehteä, mutta osaan sentään isämeidän -ulkoa niin kuin vesi, sanoi Niemelän Tuomas. - --- Mokoma ulkoa lukija, kun et taida muuten tavatakaan kuin äitisi -perästä, virkkoi Jaakko. - --- Olkoon tavauksen kanssa miten tahansa, mutta kyllä minä isämeidän -ulkoa lasketan paremmasti kuin moni teistä sisältä, kehui Tuomas. - --- Annas kuulla, kuinka ulkolukusi sujuu, sanoivat toiset. - --- Jos olette hiljaa, niin saatte kuulla, kuinka isämeitä ulkoa -uudella tavalla luetaan, sanoi Tuomas. - -Toiset olivat hiljaa ja Tuomas luki: - - Isämeitä istu puussa, - pappilan veräjän suussa. - Pyhitetty olkoon, pyyhe käessä, - lieri lupakko päässä. - Lähestyköön länget kaulassa, - niin kuin ruoska naulassa. - -Tuomas olisi vielä lukea lasketellut eteenpäin, mutta hänen sisarensa -tukki kädellään Tuomaan suun ja sanoi: - --- Jos et sinä, sen rehvana, herkeä Jumalan sanaa pilkkaamasta, niin -minä kaipaan äidille, ja pian saat tuta, ettei ruoska ole naulassa -vaan sinun selässäsi. - --- Se pitää kaivata; ei saa pilkkajaa jättää rankaisematta, sanoivat -toiset. - -Tuomas koetteli irvistellä vastaan, mutta toiset lapset raahasivat -hänet kiinni ja heittivät ulos riihestä jatkaen rauhassa lukuaan. - -Niin kuin maansa myönyt käveli Tuomas ympäri riihen, seisoskeli -salvaimissa, mietti ja katseli väliin ylös, väliin alas. Vihdoin hän -tuli riihen kynnykselle ja sanoi itkussa suin: - --- Älä, hyvä sisko, kaipaa äidille; en minä enää koskaan pilkkaa -Jumalan sanaa. - --- Se pitää kaivata; pahuus ei saa jäädä rankaisematta. Eihän -Jumalakaan jätä sitä rankaisematta, joka hänen nimensä turhaan -lausuu, virkkoi Helka hyvin kuivasti. - --- Mutta antaahan Jumalakin anteeksi niille, jotka syntinsä katuvat, -muistutti Jaakko. - --- Antakoon jos, se on hänen asiansa, mutta Tommon pitää saada -selkäänsä, tiuskaisi Helka. - -Kotvasen aikaa kiisteltiin asiasta ja vihdoin tultiin siihen -päätökseen, että annetaan Tuomaalle anteeksi, kun hän niin katkerasti -itkee. Jos Jumala puolestaan tahtoo, niin rangaiskoon, mutta äidille -ei virketa mitään koko asiasta. - -Hyvin alakuloisena tuli Tuomas riiheen, jossa lukua jatkettiin, niin -kuin ei mitään olisi tapahtunut. - -Näin kului viikko töiden ja luvun vuorotellessa. Lauantaina -korjattiin kangaspuut ynnä muut kolittimet tuvasta ja sunnuntaina, -jolloin oltiin vapaana maallisista askareista, luettiin oikein -yksituumaisesti. - -Sunnuntain iltahämärissä kannettiin suuret torrot ja tiinut vettä -täyteen ja naiset illallisen perästä kävivät tuvan pesuun. Lapset -ja muu väki, jotka eivät tuvan pesuun kelvanneet, menivät riiheen -yöksi. Miehet, jotka jo lauantaina olivat avannot syteneet, menivät -yöksi nuotalle saamaan kylänlukuvieraille verestä kalaa eivätkä he -seuraavana aamuna tyhjin käsin palanneetkaan, sillä heitä meri piti -hyvin miehinään. - -Maanantaina käytiin Niemelässä joka hevosella heinässä ja ukkomiehet -hakkasivat halot valmiiksi huomisen päivänkin varaksi; kylänlukupäivä -pidettiin pyhänä, jolloin ei sopinut työtä tehdä. - -Koko maanantaipäivän oli emännillä sangen kiiru leipomisen -kanssa, kun näet jokapäiväinen, kaurainen, leipä ei soveltunut -kylänlukuvieraille, vaan sen piti olla puhdas rukiinen leipä, ja -siihen vielä tehtiin ohralestyleipää sekä kahdenlaisia, omena- -(potaatti-) ja oikeita (ryyni-) piirakkaita. Iltapuolella naiset -kaulailivat pyhävaatteita itselleen, miehilleen ja lapsilleen. -Illansuussa lämmitettiin sauna ja emäntä toi uuden vaipan, jonka -hän oli tyttärelleen Kaisalle valmistanut, laittoi sen nelinkerroin -pitkittäin pöydänpään penkille, levitti lumivalkean hurstin sen -päälle ynnä tyynyn pöydänpään nurkkaan. Kaikki reilaan saatuaan hän -sanoi: - --- Kas tuossa kelpaa rovastin loikoa ja silitellä suurta vatsaansa. - -Illansuussa vähää ennen lukuherrojen tuloa tulivat Niemelään -kutsuttuina vieraina isännän appi ja anoppi, Holttolan kirkonmies -emäntineen, Savolais-ukko, Kurrosen ukko ynnä vävyt ja muut likeiset -sukulaiset. Heidät otettiin sydämellisesti vastaan. - - - - -Lukusten edellä - - - Sisältö: Lukuherrojen tulo ja vastaanotto. Kokkapuheet. Saunan - kylpy. Illallinen. Viinaputelin varkaus. Lukuväen tulo. Koirain - tappeluttaminen. Lapsen ristiminen. Haukkumanimet. - --- Kylänlukuherrat taitavat jo tulla, sillä Aitjärvellä näkyy -ajettavan kolmella hevosella, sanoi Niemelän emäntä ulkoa tupaan -tultuansa. - -Kaikki jotka vain muulta työltään joutivat, mennä kahahtivat porstuan -rappusille tulijoita katsomaan. - --- Nehän nuo näkyvät olevan, sanoi Holttolan kirkonmies. Rovastin -voilakka on eellimmäisenä ja kanttorin laukka toisena, tiettävästi -koulumestari ajaa kolmantena, vaan kenen hevosella, en voi täältä -asti tuntea. - -Rahvas katseli tulijoita salmelle asti. Sitten he menivät tupaan, -jossa korjailtiin yhtä ja toista. Emäntä levitti suurelle pöydälle -rippulaitaisen lumivalkean pöytäliinan, jolle isäntä asetti -kaksihaaraisen kynttilänjalan ja sytytti palamaan siinä olevat -kynttelit, jotka sitten pian sammutti. - --- Ovatko tytöt puhdistaneet useampia kynttelijalkoja, kirkastaneet -veitsiä, varustaneet lautasia ynnä muita kapineita? kysyi isäntä. - --- Kaikki on reilassa, ole huoletta, vastasi emäntä. - -Samassa ajoivat vieraat pihalle. Isäntä ja Mauno-setä riensivät -hatutta päin heitä vastaanottamaan ja pojat menivät hevosia riisumaan -ja kapineita korjaamaan. - -Sillä aikaa kun isäntä oli pihalla vieraita vastaanottamassa, sanoi -Holttolan kirkonmies tuvassa olijoille: - --- Pankaa nutut päällenne. Näyttää niin rumalta, kun esivaltoja -mennään tervehtämään paitahihasillaan. Mennä vuonna kun oltiin -Montolassa kylänluvuilla, rovasti sanoi: "Voi kun nuo talonpojat -ovat tyhmät, kun eivät sen vertaa osaa kunnioittaa herrasväkeä, että -panisivat vaatteet yllensä." - -Heti hevosten pihalle pysähdettyä riensi lukkari edellä ja -koulumestari perässä tupaan. - --- Hyvää iltaa, hyvää iltaa! sanoi lukkari kiireesti. Emäntä, emäntä, -viinaa, viinaa, sukkelaan, sukkelaan, ennen kuin rovasti ehtii tulla -tupaan! - -Emäntä kaasi ikkunalla olevasta putelista viklakinttupulliin, -jonka lukkari loikkasi sukkelaan suuhunsa. Koulumestari sai toisen -ryypyn. Samassa tuli rovasti tupaan suuressa karhunnahkaturkissaan -ja karvanahkaisissa saappaissaan, pitkävarsinen, hopeahelainen -merivahapiippu kädessä ja matkalaukku kaulassa. - --- Hyvää iltaa, hyvää iltaa! toivotti rovasti, johon miehet kumartaen -ja naiset niiaten vastasivat: - --- Jumala antakoon! - -Heti riensivät talon tyttäret riisumaan vieraita: vyöt aukaistiin, -turkit heitettiin päältä ja pantiin naulaan. Sitten kukin ikänsä -jälkeen tervehti vieraita: ensin rovastia, sitten kanttoria ja -viimeksi koulumestaria. Kättä antaessaan miehet kumarsivat ja -likistäessään naiset niiasivat. - --- Kah, onhan kirkonmieskin täällä vävylässään, sanoi rovasti -kätellessään Holttolan kirkonmiestä. On niin hauskaa kohdata vanhoja -tuttuja. Mitäs nyt kirkonmiehelle kuuluu? - --- Suur kiitosta, herra rovasti; ei minulle mitään erinomaista kuulu. -Kuinka herra rovasti itse jaksaa? virkkoi Holttola. - --- No, kiitos Jumalan, terveenä olen ollut, vaan alkaa jo vanhuus -jo vähän vaivata, vastasi rovasti. Ja paitsi sitä taitaa ehkä -lihavuuteni tehdä liikkeeni kömpelöksi. Ei näet enää ole nuoruuden -ripeyttä. - --- Niin on herra rovasti, läänin leipä se lihottaa. Muistanhan aivan -hyvin, kun kahdeksantoista vuotta sitten tulitte meidän seurakuntaan -hoikkana niin kuin nuotan salko. Nyt ovat ajat kuluneet, vuodet -vierähtäneet; mies on vanhettunut ja lihonut, lateli Holttola. - --- Ainahan kirkonmiehellä ovat entiset kokkapuheet muistossa; taidat -kenties vielä jonkun luikurin laskea haudassakin, saneli rovasti -naurusuin. - --- Taitaa luikurit haristaa, kunhan minä multavärssyksi veisaan: "Ei -helvetist lopu koskaan vaiva" (Vvk. 408:8), sanoi kanttori äänellä, -joka todisti, ettei heidän välinsä ollut lemmellistä laatua. - -Tämän tiesi rovasti entuudestaan ja siksi hän sanoi: - --- Kanttori pitäköön vain huolta, että kirjalaukku reestä tulee -talteen. - --- Se on jo tallessa, vastasi kanttori. Tämän talon riuskat pojat -veivät jo kirjalaukun kammariin. - --- Saapiko olla kylmästä tultua? kysyi isäntä rovastilta tarjoten -ryyppyä. - --- Suur kiitosta! eihän hyvä pahaa tehne, vastasi rovasti ottaen -ryypyn. Koulumestari ja lukkari saivat myöskin ryypyn. - -Sillä aikaa kun emäntä laitteli kahvikuppeja pöytään, kyseli rovasti -yhtä ja toista kyläläisten elosta ja työtoimista sekä kertoeli -mitä uutta suureen maailmaan kuuluu ja kuinka "kaseteissa seisoo -kirjoitettuna". - -Kahvia juodessa istui rovasti pöydänpäässä, lukkari ja koulumestari -pöydän takana ja Holttolan kirkonmies pöytärahilla. - --- No, herra rovasti, enkö minä totta puhunut, kun sanoin että -Niemelässä saamme sulaa kermaa kahvin sekaan. Useammassa paikassa on -tuotu kerman asemasta kupilla jäätynyttä maitoa, jota on veitsellä -lohkottu ja lusikalla mätetty kahvikuppiin, sanoi koulumestari. - --- Enhän minä tuota ihmetellytkään, että koulumestari meidän -seurakunnan niin tarkoin tuntee, jotta joka talon tavatkin tietää, -virkkoi rovasti vastaukseksi ladaten vaakunaa piippuunsa, johon -talontytär Anni toi tulen päretikussa. - -Kahvia juodessaan puhalteli rovasti komeita savuja pitkävartisesta -piipustaan kahvikuppiin, joka höyrysi niin kuin palava suo. Savu -levesi yli koko tuvan, ensin alemma ja sittemmin ylemmä, levittäen -hyvää hajua ympäri tupaa. Kun vieraat olivat juoneet kaksi kuppia -kahvia, kehotti isäntä heitä laittamaan vielä puolikuppiset, jota -pyyntöä toiset noudattivat mutta rovasti sanoi: - --- Kiitoksia tarjouksesta! En minä pruukaa semmoista. - -Iltahämärissä sytytti isäntä kolme talikynttilää, kaksi pöydänpäähän -ja kolmannen pöydänlatvalle, sekä päre pantiin pihtiin palamaan. - --- Nyt olisi sauna valmis, jos herrat suvaitsisivat lähteä kylpemään, -virkkoi isäntä kylänlukuherroille. - --- En minä pruukaa kylpeä, jos korkeintaan kerran kuukaudessa, enkä -siis nyt halua mennä saunaan, sanoi rovasti. Mutta kyllä kanttori ja -koulumestari rakastavat repsua vaikka joka ilta. - --- Lähdetään häntä sitten, sanoi koulumestari ja meni lukkarin kanssa -kammariin vaatteitaan heittämään. Talon tyttäret riisuivat vieraat -ja antoivat heille uudet ihokiskoiset tuohitohvelit jalkaan saunaan. -Holttola heitti vävyineen päällysvaatteet tuvan ovensuun nurkassa ja -menivät hekin saunaan. Emäntä puuhaili sillä aikaa illallista ja vei -viinaputelin kammarin pöydälle, mutta rovasti pistäysi kammariin ja -pisti putelin kaappiin, istui vähän aikaa siellä ja puheli emännän -kanssa. - -Rovastin kammarissa ollessa alkoivat tuvassa olijat katsella hänen -vaatteitaan. - --- Ei maar tuollaisessa turkissa vilustakaan, sanoi Mauno-setä -katsellessaan rovastin turkkia. Tuon kun vielä kieraisee vyöllä -kiinni, niin vaikka nukkukoonkin rekeen tulisella pakkasella, ei ole -vilusta pelkoa. - --- Entäs sitten nuo karvasaappaat, ne kun mies vetäisee jalkaansa, -niin ei palella, vaikka olisi koko yön nuotanvedossa, virkkoi -ukko-Lauri saappaita katsellessaan. - --- Äläs kun minäkin heitä katselen, puheli Korrosen ukko ottaen -saappaat. Nämähän ovat oikeat kapineet ja ne on tehty pappilan suuren -koiran Voudin nahkasta. Suutari-Mikko kuului näitä mestaroineen koko -viikkokauden joulun alla. Hyvät ovatkin lapikkaat! - -Saunasta tullessaan kun koulumestari ja lukkari tuvan ikkunasta -huomasivat, ettei rovasti ollut tuvassa, he pistäysivät tupaan. - --- Emäntä, emäntä, nyt pitäisi saada "poslipainu", missä viinaputeli -on? kysäisi lukkari. - --- Emäntä näkyi menneen rovastin kanssa kammariin ja vei viinaputelin -sinne, vastasi Mauno-setä. - --- Voi tämä sen visakinttu, mitä teki, virkkoi koulumestari ja meni -lukkarin kanssa kammariin. - -Vähän ajan kuluttua meni isäntäkin kammariin, otti putelin kaapista -ja tarjosi ensin rovastille, sitten koulumestarille ja lukkarille -"saunasta tultua". Rovasti kiitti tarjouksesta, vaan toiset -luikauttivat ryypyt makeaan suuhunsa. - -Vierasten saunasta päästyä meni talonväki kylpemään, ensin miehet ja -sitten naiset. Sekä aikaihmiset samoin kuin lapsetkin panivat puhtaat -vaatteet yllensä. - -Kylvyn perästä laitettiin lukuherroille illallinen kammariin. Emäntä -levitti puhtaan liinan pöydälle ja toi uudella tiheävanteisella -katajaisella kapalla nuorta maitoa, kahdenlaista, ohraista ja -rukiista leipää, kahdenlaisia piirakoita, voita ja voissa keitettyjä -ahvenia. Isäntä otti tuvan uunista lammaskäpälän ja kantoi sen -pöytään savivadissa. Tytöt toivat puulautaset ja kirkastetut -puukkoveitset. Kylän lukuherrat ynnä Holttolan kirkonmies kävivät -illallispöytään, vaan talonisäntä meni muun rahvaan kanssa tupaan -syömään kehottaen lähtiessään vieraita ottamaan ruokaa, mitä pöydässä -oli, eikä katsomaan vähyyttä. - --- Eihän iltasen äijyydestä (paljoudesta) kunhan vaan millä nukkuu. -Näkyypä tässä olevan ruokaa yltäkylläisesti, vastasi rovasti. - -Kirkonmies toimitti isännän virkaa: antoi ruokaryypyt ja leikkasi -leipää kannikasta. Sitten hän ryyppäsi itse, niisti näpillään -kynttilän ja kehotti toisia vieraita ottamaan ruokaa pyytäen -anteeksi, ettei talonpoikaisessa talossa ole pöytäveitsiä ja -haarukoita, vaan täytyy käyttää viisihaaraisia kahveleita. - --- Sehän vankin onkin, sanoi koulumestari. Kun sillä koppaisee, niin -ei palanen suinkaan pöydän alle putoa. - --- Niin minäkin luulen, sanoi kirkonmies. Kyllähän herrat suittavat -monessakin asiassa olla talonpoikia veiterämmät, vaan eivät he -osaa hyppysiään käyttää niin kuin talonpojat. Siksi aina, kun -joku talonpoika kuolee, niin viepi hän hautaan hyppysissään kolme -kappaletta: kynttiläsakset, kahvelin ja nenäliinan. - --- Nyt vasta minä oivallan tuon arvoituksen: "Talonpojat maahan -nakkaa, herrat taskuhunsa pakkaa", virkkoi koulumestari. - -Vähän aikaa syötyä sanoi lukkari: - --- Kirkonmies, silakka tahtoo uida! - -Kirkonmies kaasi silakkaryypyn, jonka toiset ottivat hyvällä halulla, -mutta rovasti ei ottanut, kiitti vain. - --- Maistetaanpas Aitjärven ahvenia, sanoi rovasti nostaessaan vadista -puulusikalla kaloja lautaselle. - --- Ja-ah, hän jatkoi vähän ajan perästä. Nämä ovatkin toisenlaiset -kuin muinaiset lipeäkalat. Kuulkaahan, hyvät ystävät, kun kerron -teille erään jutun, joka tapahtui toissa vuonna jouluna. Minua -vietiin ripittämään erääseen taloon, jonka nimeä en nyt tahdo -mainita. Toimituksen tehtyäni tuotiin ruokaa pöytään ja emäntä -sanoin minulle hyvillä mielin: "Minä kun olen kuullut vallasväen -jouluna rakastavan syödä lipeäkalaa, niin laitoin nyt teille sitä -herkkua. Kyllähän me talonpojat emme osaa sellaista syödä, mutta -vallat kuuluvat syövän sitä mielellään. He kuuluvat syövän vaikka -vasikanlihaa, jota me emme voi suuhumme pistää." Minä katsoin -emännän lipeäkalaa ja maistoin. "Eihän nämä mitä lipeäkalaa ole", -huusin tuskastuneena. "Nämä ovat vain pieniä ahvenpamppuja lipeässä -keitettyinä." Sitten minä selitin heille, mitkä lipeäkalat ovat -ja miten niitä pruukataan. Kovin emäntää näytti hävettävän ja -harmittavan. - --- Missähän noin typerä emäntä oli? kysyi lukkari. - --- Johan minä sanoin, etten tahdo talon nimeä mainita. Haasta miestä -koko päivä, mutta älä nimeä mainitse, vastasi rovasti. - -Vierasten syötyä tuli kammariin talonisäntä, jolle vieraat antoivat -kiitokset ja rovasti lausui: - --- Kyllä miehet ovat ravitut vaan miten lienee luontokappalten laita? - --- Olkaa huoletta, hyvät herrat, kyllä hevoset ovat ravintonsa -saaneet; niitä on syötetty ja juotettu sekä laitettu vahvasti eteen -yönajaksi, vastasi isäntä. - -Vieraat kiittivät huolenpidosta isäntää. Sitten rovasti sanoi: - --- Mihinkäs koulumestari ja kanttori käyvät makaamaan? - --- Riiheen tai saunaan; yhdenlainen, mihin vain laitetaan ja missä -uni sujuu, vastasi koulumestari. - --- Taitaisi tässä kammarissa olla hyvä maata, jos ei vain olisi -turkkilaisia (luteita), virkkoi rovasti. - --- Kyllähän täällä niitä ennen on ollut, vaan minä korvensin kuumalla -vedellä joka paikan ihan tarkkaan ja toin uudet oljet sänkyyn. En -luulisi täällä enää olevan yhtään elävää, vastasi emäntä. - --- Eivät ne vähällä kuole, sanoi rovasti. Ehkä on parasta minun käydä -tupaan makaamaan. Anna vain, lautamies, poikien vetää reki tupaan ja -tuoda puhtaita olkia siihen, niin minä käyn rekeen makaamaan. - --- Hyvä on, vastasi isäntä ja meni käskyä täyttämään. Reki vedettiin -tupaan ja rekeen hajotettiin suuri kupo rukiinolkia, levitettiin -vaippa olkien päälle ja pantiin palttinainen hursti (lakana) vaipan -päälle. Toinen vaippa varustettiin peitteeksi. Kun kaikki oli saatu -reilaan, tuli isäntä kammariin ja sanoi: - --- Herra rovasti, nyt on vuode valmis. Perhe jo on käynyt levolle, -jos suvaitsette lähteä makaamaan. - -Rovasti läksi isännän kanssa, pisti lähtiessään toisten huomaamatta -jotain povelleen ja sanoi lähtiessään: - --- Hyvää yötä! - --- Hyvää yötä herra rovastillekin! vastasivat toiset. - -Koulumestarille ja lukkarille tehtiin tila kammarin sänkyyn. - -Kirkonmies jäi vähäksi aikaa vielä heidän keralleen juttelemaan. - --- Kah, mihinkäs viinaputeli on pöydältä joutunut? kysyi lukkari. - --- Ehkäpä isäntä vei sen tupaan, vastasi kirkonmies. - --- Voi sen tervakenkä; mistä nyt uniryypyt saamme? pakisi -koulumestari. - -Samassa tuli kammariin isäntä, jolta hänen appensa kysyi: - --- Mihin sinä viinaputelin korjasit? - --- Täällähän se minua myöten pitäisi olla, vastasi isäntä. - -Hiukan aikaa mietittyänsä sanoi isäntä jälleen: - --- Antakaapas olla. Kun täältä menimme tupaan, niin rovasti otti -jotain poveltaan ja pisti rekeen päänsä pohjiin. Eiköhän se vain -liene ollutkin viinapottu? - --- Ai tämä sen möhömaha, mitä teki. Mutta kyllä minä hänelle näytän, -että petturi petetään, ja jok ei ryyppää, se on syypää, hän, huusi -lukkari kiivastuneena ja viimeiset sanat laulaen. - --- Jos suvaitsette, niin minä käyn aitasta toista noutamassa, onhan -talossa viinaa, sanoi isäntä. - --- Ei tarvitse, vastasi lukkari ja iski koulumestarille silmää. Johan -sitä tavaraa on tässä nautittukin. Ei liika lihota, jos ei kohtuus -elätä. - -Niitä näitä vähän aikaa pakinoituaan menivät isäntä ja kirkonmies -tupaan makaamaan. - --- Miksi et antanut lautamiehen hakea viinaa aitasta? kysäisi -koulumestari. Olisihan tässä illan kuluessa naukittu. Huomenna on -taas kova työpäivä edessä, jolloin ei jouda eikä sovikaan ryypiskellä. - --- Hakea viinaa aitasta, kun sisässä on melkein kokonainen pottu, -olisi hulluutta, virkkoi lukkari. Odotapas vähän aikaa, kun se -rapavatsa nukkuu, niin minä haen viinapotun hänen päänsä pohjista, ja -sitten vasta kehtaa elamoida! Mutta sinun täytyy luvata viedä pottu -tyhjänä samaan paikkaan takaisin. Kuuletkos, herra tukisteri? - --- Sen teen aivan mielelläni, ole huoletta, hyvä kirkon kukko, -vastasi koulumestari ja pisti palturia piippuunsa. - -Koulumestari ja lukkari puhelivat ja tupakoivat siksi, kunnes -arvasivat kaikki nukkuneiksi tuvassa. Sitten lukkari pistäysi hiljaa -tupaan ja vähän ajan kuluttua palasi viinaputeli kädessä. - --- Läänin leipä lihottaa, sanoi Holttolan kirkonmies taannoin; -koetetaanpas me nyt, mitä läänin viina vaikuttaa. Sukkelaan, herra -tukisteri, ryyppylasi tänne, lateli lukkari innokkaasti. - --- Heti paikalla, herra tirehtör kanttus, sanoi koulumestari ojentaen -ryyppylasin lukkarille. - -Lukkari täytti lasin, ryyppäsi ja sanoi: - --- Suur kiitosta, suu parka, kun keralleni läksit. - --- Suur on kulkku lukkarilla, kyllä se vetää, ilvensi koulumestari. - -Sitten lukkari kaasi toisen ryypyn, antoi sen koulumestarille ja -sanoi: - --- Juopas, juopas, juomaratti, huuhtelepas huules, Matti! - --- Niin, monta sinne on mennyt, harvoin takaisin tullut, vastasi -koulumestari. - --- Eikös rovasti kuullut, kun sinä viinaputelin otit? kysyi -koulumestari. - --- Eikä kuullut, vastasi lukkari. Hän makasi kuin hako eikä olisi -tainnut havahtua, vaikka minä olisin häneltä kerinny puolet hivuksia, -niin kuin muinen Ammonin kuningas teki Taavetin lähettiläille. - -Nyt täytti koulumestari ryypyn, kohotti sen ja sanoi: - --- Saas tästä, Saparo-Pekka, Kekka-Heikin kannusesta. -- Lukkaria -kutsuttiin Saparo-Pekaksi, kun hän oli kotoisin Saparon eli Soperon -kylästä. Koulumestaria taas haukuttiin Kekka-Heikiksi, kun hän käveli -pää kekassa, pystyssä. -- Sitten hän antoi toisen ryypyn lukkarille, -joka ryypätessään sanoi: - --- Kyllä muistan murrin virret, kissan kirjavan sanaset. - -Kun muutamia ryyppyjä oli naukittu, kysyi koulumestari: - --- Mistä sinä olet tullut vihaiseksi Holttolan kirkonmiehelle? -Sanopas, hyvä veli, se asia! - --- Siitä tulee ensi kesänä kolme vuotta, kun minä olin voinajossa ja -menin yöjalkasiin Koiskamolle, niin tämä Holttolan ukonruja sattui -olemaan siellä ja salpasi minut huoneeseen, jossa sain olla päivään -asti. Siitä perin olen ollut hänelle vihainen, vaan nyt unehutan koko -seikan, kun sain kerran tyssänneeksi häntä, selitti lukkari. - --- Vai niin, vai sellainen se oli asia, joka mielen murti. Ken syyttä -suuttuu, se lahjoitta leppyy, vastasi koulumestari. - -Vielä ryypättyä sanoi lukkari: - --- Kuules, veikko, minua alkaa laulattaa. Eikös laulettaisi yhdessä -vaikka "Kirpun virsi?" - --- Lauletaan vain, mutta hiljalleen. Muuten jos pöpö tuvassa havahtuu -ja kuulee, niin piru meidät korjaa, sanoi koulumestari. - -Sitten he lauloivat yhdessä: - - Jos mä kirpun kiinni saisin, - pitäisin mä kelpo kestit: - pään mä panisin papille, - leukaluut lukkarille, - koivet koulumestarille, - nimismiehelle nivukset. - Rungon saisi ruununvouti, - selkärangan siltavouti, - etujalat jahtivouti - sekä hännän henkiherra. - Keuhkot tulis tuomarille, - maksa maiden mittarille, - sydänmunat suntiolle, - hampaat haudankaivajalle, - kylen kylän vanhimmalle, - toisen kylen tohtorille. - -Siihen asti he ryypiskelivät, kunnes viinaa putelissa piisasi. -Putelin tyhjäksi tultua vei koulumestari sen takaisin rovastin -pääpohjiin ja palasi kammariin. - --- Kuulikos ukko, kun sinä potun piilotit? kysäisi lukkari. - --- Ei kuullut hän eikä muut, vastasi koulumestari. Käydään veikkonen -makaamaan, minulla on pää kuin Haminan kaupunki. - --- Niin on minullakin, veikkonen, myödytti lukkari. - -Sillä puhein molemmat riisuivat ja kävivät makaamaan. - -Seuraavana aamuna tuli lautamies kammariin ja sanoi: - --- Hyvää huomenta, hyvät herrat. Kahvi olisi valmis ja odottaa jo -pöydällä. Tehkää hyvin ja tulkaa juomaan! Rovasti odottaa jo teitä. - --- Jumala antakoon, vastasi koulumestari. Tullaan, tullaan kun -joudutaan. - --- Minun päätäni pakottaa niin kovasti, etten voi paikaltani -hievahtaa, ennen kuin saan aamuryypyn. Ole hyvä, lautamies, ja tuo -meille tilkka viinaa tänne, rukoili lukkari. - -Lautamies meni ja palasi vähän ajan kuluttua tuoden taskulasissa -viinaa, josta antoi kaksi ryyppyä kumpaisellekin miehelle ja vei -pullon mennessään. - -Lukkari ja koulumestari menivät tupaan, jossa rovasti jo istui pöydän -päässä kahvikupin ääressä. Hyvän huomenen sanottuaan he istuivat -pöytään. - -Kun kahvi oli juotu, rovasti otti viinaputelin reestä, laski sen -pöydälle ja sanoi: - --- Joka säästää saatuansa, sillä on ottaa tarvittaissa. Minä korjasin -illalla viinaputelin tallelle ajatellen: "Aamu on iltaa viisaampi." -Nyt tästä saadaan aamuryypyt. - -Isäntä otti putelin ja kaasi ryyppylasiin, mutta putelista ei -herahtanut tippaakaan. Hän katsahti rovastiin ja sanoi: - --- Mutta hyvä rovasti, tyhjähän tämä puteli on, eihän tässä ole -tilkkaakaan viinaa. - --- Mitä lempoa se on, sanoi rovasti. Olisikohan viina vuotanut yöllä -rekeen! Hän kävi tutkimaan, olisivatko oljet märkänä ja haisivatko ne -viinalle. Kun ei mitään merkkiä viinan vuotamisesta huomattu, rovasti -sanoi: - --- Rekeen viina ei ole vuotanut, vaan tässä on, näen mä, käynyt -kämpään käsi. - --- Varmaan on herra rovasti mahtanut yön pitkin ryyppiä viinan, -koska pottu oli illalla melkein täysi, virkkoi lukkari ja nauraa -virnisteli. Kaikki tuvassa olijat rehahtivat nauramaan, mutta rovasti -sanoi vakavasti: - --- Tämä menee jo liika pitkälle. Kyllä minä arvaan, mihin viina -on mennyt; vaan oli miten tahansa, meidän miesten suussa se on ja -siksi ei nyt isäntä saa meille antaa tilkkaakaan viinaa, ennen kuin -päivällispöydässä ruokaryypyt. - -Sitten menivät lukuherrat kammariin, jossa rovasti torui lukkaria -ja koulumestaria aika lailla. Sillä aikaa korjattiin vuoteet -ja siivottiin tupa. Ihmiset pesivät itsensä ja pukaisivat -pyhävaatteisiin. - -Vähän ajan perästä meni emäntä kammariin ja sanoi: - --- Jos herrat suvaitsevat, niin minä keitän murkinaksi puolikypsiä -munia. - --- Tehkää niin, virkkoi rovasti. - --- Mutta minä en enää muista, miten niitä keitetään, vaikka pappilan -rouva tuonnoin minulle neuvoi, sanoi emäntä. - --- Pane munat kiehuvaan veteen ja lue kolme kertaa isämeitä, ota -sitten munat padasta ja tuo pöytään, neuvoi lukkari. - --- Jumalan nimeä ei saa turhaan lausua, virkkoi rovasti. Tee muuten -niin kuin kanttori käski, vaan isämeitää älä lue, mutta lue yhdestä -aikain kolmeensataan asti. - -Emäntä kiitti neuvosta ja teki niin kuin rovasti käski. Murkina -laitettiin lukuherroille kammariin, vaan talonväki vieraineen söi -tuvassa. - --- Onhan tuo niin outoa käydä suuruksetta syömään. Saanko luvan -tarjota ruokaryyppyjä? kysyi isäntä. - --- Ei pisaraakaan, vastasi rovasti kuivasti. - -Kun perhe oli tuvassa syönyt ja ruoka korjattu, Mauno-setä ripisteli -kuusenhavuja ympäri tuvan lattiaa. Lukkari kantoi kirjalaukun -kammarista tupaan ja asetti kirkonkirjat pöydälle. Lukuväkeä alkoi -vähitellen keräytyä lukupaikkaan. Toiset ajoivat hevosilla reet -täynnä väkeä, toiset astuivat jalkasin. Poikavekarat hiihtivät -suksilla läpi metsien. Kaikki olivat pyhävaatteissaan. Koiria -keräytyi iso joukko Niemelän pihalle. Niistä toiset kävivät rekiin -makaamaan vaan toiset juoksentelivat ympäri kartanoita ja taloja. - --- Onko se totta, että teidän Musti voittaa meidän Merkin? kysyi -Harjulan Pekka Mäkelän Martilta. - --- Totta on, vastasi Martti. Sen näin omin silmin viime syksynä. - --- Sitä minä en usko, ennen kuin saan nähdä, sanoi Pekka. Tässä on -nyt hyvä tilaisuus koettaa. - --- Laitetaan vain koirat tappelemaan, sillähän se riita ratkeaa, -mutta auttaa ei saa kumpikaan, esitti Martti. - -Kumpikin poika kutsui koiransa luoksensa. - --- Husoo! sanoi Pekka Merkillensä. - -Paikalla jämähti Merkki Mustiin kiinni ja kiivas tappelu syntyi -koirilla. Pian keräytyi iso joukko poikia katsomaan, kumpiko voittaa. -Kotvan aikaa oteltuaan alkoi Musti viimein vikuttaa ja pötki pakoon -verisenä. - --- Tuossa se nyt on; nyt sen näit kuinka kävi, ilkkui Pekka. Sanotko -vielä Martti, että teidän Musti voittaa meidän Merkin? - --- Sanon kyllä, sen näin viime syksynä omin silmin, vastasi Martti. -Koirat silloin eivät tapelleet vaan ajoivat yhdessä jänistä, ja -meidän Musti juoksi nopeammasti. - --- Se on toinen asia, sitä en voi kieltääkään, virkkoi Pekka. - -Vähitellen alkoivat toisetkin pojat tappeloittaa koiriaan. - -Vihdoin tuli kylänvanhin ja sanoi pojille: - --- Ettekö te voisi olla niin siivolla kuin nuo tytöt tuolla -rappusilla? Mutta te vain rähisette kuin koirat. Tässäkin toteutuu -sananparsi: - - Piikaparvi piirasparvi, - poikaparvi koiraparvi. - - Akkaparvi harakkaparvi, - ukkoparvi hukkaparvi, - -jatkoivat pojat kylänvanhimman pois mentyä ja lakkasivat rähisemästä -ja koiria tappeloittamasta. - -Kun kylänvanhin oli saapunut tupaan ja tervehtänyt lukuherroja ynnä -muita, niin alkoi rovasti häneltä kysellä yhtä ja toista kyläläisten -elosta niin kuin esimerkiksi: kuinka on sopu kyläläisten kesken, -perheenjäsenten ja aviopuolisojen välillä? Kuinka pyhäpäivät -vietetään: harjoitetaankos kotohartautta ja viljelläänkös Jumalan -sanaa? Kasvatetaankos lapsia kurituksessa ja Herran nuhteessa -vai annetaanko niiden juoksennella ympäri kyliä? Kuinka monta -Raamattua löytyy kyläkunnassa ja kuinka monta Uutta testamenttia? -Harjoitetaanko rakkaudentöitä niin kuin sairasten oppimista, almujen -antoa ja muuta mikä olisi ylösrakentavaista? Kuinka nouseva nuoriso -itsensä käyttää: elääkö se siveästi ja puhtaasti vai raa'asti ja -törkeästi? Onko mitään eri lahkokuntia, jotka toisin opettavat ja -elävät kuin Jumalan sana neuvoo? - -Kylänvanhin vastasi kaikkiin näihin kysymyksiin. Kävi selville, -että kaikki oli hyvästi, niin kuin sen oleman pitääkin. Rovasti -kirjoitti kaikki kirjaansa ja kiitti sitten lukukinkeriä ja kehotti -eteenkinpäin vaeltamaan ja itsensä käyttämään niin kuin pyhäin sopii. - -Rovasti katsoi kelloansa ja sanoi: - --- Jos täällä on jotakin kiireellistä toimitusta, niin minä voin nyt -toimittaa, ennen kuin luvut alkavat. - --- Näkyyhän täällä olevan lapsi kastettavana, vaan lieneeköhän sillä -kiiru, vastasi kylänvanhin. Taitavathan ne olla täällä kylänluvuilla -kumminkin, niin voisihan sen asian toimittaa perästäkinpäin. - --- Se on asia, jota ei saa viivytellä. Kutsukoon vain kylänvanhin -asianomaiset saapuville ja emäntä toimittakoon kasteveden, käski -rovasti. - -Sillä aikaa kun kylänvanhin käskyä toimitti, pani rovasti "rajin" -kaulaansa. Asianomaisten esille tultua rovasti kysyi: - --- Kenen lapsi tämä on? - --- Se on meidän Pekon akan lapsi. Pekko itse on Venäjällä rahdissa, -niin minä toin lapsen ristille, vastasi Mustamäen Tommo. - --- No Pekkako on lapsen isä? kysyi rovasti. - --- Eikö tuo liene, vastasi Tommo. - --- Milloinkas lapsi on syntynyt? - --- Kolmannella ketruuviikolla torstaina. - --- Mikäs aika se olikaan? - --- Se oli silloin kuin Savolaisen Juho suden tappoi, juuri samana -päivänä. Sydänkuuhan se silloin oli, mutta en saanut panneeksi -mieleeni, kuinka mones päivä se lie ollutkaan. - -Rovasti otti almanakan käteensä ja katseltuaan sitä vähän aikaa sanoi: - --- Nyt ollaan selvillä: lapsi on syntynyt tammikuun -kahdeksaskolmattakymmenentenä päivänä. Mutta mikäs lapselle nimeksi -annetaan? - --- Minä kysyin Pekon akalta lähteissäni lapsen nimeä, niin hän vain -sanoa tölkäytti: "Pankaa nimeksi minkä tahdotte, eihän nimi miestä -pahenna." Pitkin tietä tullessani mietin, mikä pojalle saadaan -nimeksi, ja vihdoin tulin siihen päätökseen, että tästä on tehtävä -Nikolai Paulovits, vastasi Tommo. - --- Oh hoh, sanoi rovasti. Eikö vähempi vältä! Se on meidän nykyisen -keisarimme nimi eikä sitä sovi panna talonpojan lapselle. - --- Pankaa sitten paljas Paulovits, tuumasi Tommo. - --- Se on toista, virkkoi rovasti. Kutkasta kummiksi tulevat? - --- Tässä on lapsen kanssa Pitkän Jussin akka, joka tulee rist'emäksi -ja rist'isäksi tulee tämä Halon Tokko, vastasi Tommo. - -Kuultuansa tämmöiset nimet rovasti veti suunsa nauruun ja kummit -punastuivat. Sen rovasti huomasi ja sanoi: - --- Mitä sinä tuolla tavalla herjaat ihmisiä, onhan heillä oikeatkin -nimensä! - --- Niinhän me heitä kutsumme joka päivä ja siksi en nytkään muistanut -poiketa totutusta tavasta, vastasi Tommo hämillään. Luulen rovastin -tuntevan heidät molemmat. - --- Tunnen kyllä ja tiedän heidän oikeat nimensäkin enkä hauku -ihmisiä, vastasi rovasti ja kirjoitti kirjaansa mitä asiaan kuului. - -Sitten rovasti kastoi lapsen ja antoi nimen Paavo; Tommo maksoi -ristintärahan. - -Tultua papin edestä perälle tupaa sanoi mieskummi Tommolle: - --- Siinä on nyt sinun Paulovitsis, Paavoksipa se muuttuikin! Jos minä -olisin pahempi mies, niin manuuttaisin sinut käräjään, ja sinä saisit -nähdä mitä maksaa haukkua esivallan edessä ihmisiä. - --- En veikkonen minä tiennyt, ettet sinä tänä päivänä ole Halon -Tokko, niin kuin sinä ennen olet ollut, vastasi Tommo. - --- Mutta valehtelithan sinä senkin, että teidän Pekko on Venäjällä -rahdissa, vaikka hän kuuluu olevankin viinaa kaupalla. Jos minä -senkin asian kaipaisin rovastille, niin pian aikaa kutsuttaisiin -sinut papin tutkintoon pappilaan, virkkoi Tokko vihaisesti. - --- Älä veikkonen kaipaa, minä annan sinulle hyvät parkkikiskoiset -tuohitohvelit, rukoili Tommo. Kun minä tiesin rovastin olevan -viinankauppiaille ja juomareille vihaisen, niin en tohtinut sanoa -totuutta vaan pistin hätävalheen. Mitä taas haukkumiseen tulee, niin -en sitä tehnyt tahallani, vaan se meni vahingossa, totutusta tavasta, -niin kuin me keskenämme olemme tottuneet. - --- No, tohvelit kun antanet, niin olkoon kaipaamatta, sanoi Tokko -leppyneenä. - --- Annan kyllä, ole huoletta, ja vielä ryypyt saat päälliseksi, -lupasi Tommo. - --- Vieläkös täällä olisi mitä kiireellisiä toimituksia? kysyi rovasti. - --- Lempiäisen Pulikka on kovasti kipeänä ja halajaa pappia -ripittämään, ilmoitti Sutelan Matti. - --- Tepäs olette kummallisia ihmisiä, kun kaikkia haukutte, torui -rovasti. Mistä minä tiedän kuka se pulikka on, kun ette oikealla -nimellä ketään nimitä. Tuollainen tapa haukkua ihmisiä ei ole -ainoastaan iljettävä ja moitittava, vaan se myös osoittaa häijyä -sydäntä lähimmäisen hyvää nimeä ja mainetta vastaan. - --- Sen miehen nimi, joka pappia halajaa, on Juhana Lempiäinen -Lempiälästä, vastasi kylänvanhin. Mitä muutoin haukkumanimiin tulee, -niin se useimmiten on vanhempain syy, kun he alkavat joko leikillään -taikka pilan vuoksi vain kutsua lapsiaan eriskummallisilla nimillä. -Sitä myöten naapurit ja muutkin alkavat heitä kutsua, ja niin saatu -haukkumanimi pysyy sitten heidän koko ikänsä. - --- Voi kurjia vanhempia, jotka niin tekevät! He eivät muista, että -Vapahtaja on sanonut: "Heidän enkelinsä näkevät aina minun isäni -kasvot, kuin on taivaassa". Sen tähden ei heitä saa pahentaa tavalla -eikä toisella. Muistakaa se, että joka yhden näistä pienimmistä -pahentaa, parempi hänen olisi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen -kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen, lausui rovasti -pontevasti. - - - - -Kylänluvut - - - Sisältö: Rukoukset. Niemeläisten luku. Lahtelaisten luku. Levakko - mies. Sutelaisten luku. Laiska Olli. Niemelän Kaisan ja Lippolan - Juhanan keskustelu. Joutoherrat. Lasten ulkoluku. Aikaihmisten - ulkoluku ja kristillisyyden käsitys. Luvun arvostelu. Lukusten - päätös. - --- Kylänvanhin saa sanoa kinkeriväelle, että tulevat tupaan, -niin aloitetaan toimitus, käski rovasti. Kylänvanhin teki kuten -käskettiin. Sillä aikaa oli pari koiraa omin lupinsa pistäytynyt -tupaan ja ne talon isäntä ajoi ulos. Rahvas tuli tupaan ja asettui -seisomaan: naiset ovensuun puolelle ja miehet peräpuolelle, lapset -keskilattialle. - --- Aukaiskaa reppana, ettei tulisi liian vari! käski kanttori. -Mauno-setä aukaisi reppanan ja otti lattialta pudonneen hatun ja -sovitti sen uunin patsaassa olevaan naulaan. - -Rovasti nousi seisomaan pöydänpäähän. Lukkari ja koulumestari tekivät -samoin ja edellinen sanoi: - --- Veisataan virrestä satayhdeksän kolme viimeistä värssyä. Sitten -hän rykäisi pari kertaa "rikkaan yskää" ja alkoi veisata. - --- Kuinka sen virren numero olikaan? Kun kanttori sanoi, en yhtään -hoksannut, kysyi Lahtelan Liisa Niemelän Mari-tädiltä. - --- Se oli yksi sata on yhdeksän ja kolme viimeistä värssyä, vastasi -Mari-täti. - -Veisun loputtua kävi rovasti istumaan pöydänpään penkille. Lukkari -ja koulumestari tekivät samaten pöydän takana. Muu rahvas kävi -polvilleen lattialle. - -Rukouksen loputtua nousivat kaikki seisaalleen ja kanttori sanoi: - --- Veisataan virrestä kolmesataaviisikymmentä viimeinen värssy. - -Laukkasen Pärtty-ukko lataili kirjaa eikä tahtonut löytää virttä. - --- Ota numero kolmesataaviisikymmentä on, sanoi Mauno-setä, -- ja -laula värssystä ykskymmentä on. - -Pärtty koetteli hakea mutta ei kerennyt löytää, ennen kuin laulu oli -lopussa. - -Rukousten jälkeen kumarsivat talonisäntä, Holttolan kirkonmies ja -kylänvanhin rovastille, kanttorille ja koulumestarille kiitokseksi. - --- Minä luetan itse lapset ja kanttori luettaa aikaihmiset sisältä. -Sitten minä kuulustelen aikaihmisten ulkolukua ja kristinopin -käsitystä, jolla aikaa koulumestari luettaa lapsia ulkoa naapurin -tuvassa, määräsi rovasti. - --- Ensin tulee Niemelän kylä, joista tämän talon perhe tulee ensinnä. -Aikaihmiset menevät kanttorin luo ja lapset tulevat tänne minun -luokseni, käski rovasti. - -Lautamies luki kanttorin edessä ja Kaisa luki rovastin edessä. Kun -Kaisa oli lopettanut lukunsa, sanoi rovasti: - --- Katrinan on tultava tänä keväänä rippiskouluun. - -Kun isännän joukko oli luetettu, luki sitten Yrjön joukko. Sitten -seurasi Mauno-setä, sen jälkeen ukko-Lauri, joka ei sanonut näkevänsä -lukea. Viimeksi luki Mari-ämmän joukko. Rovasti kiitti Niemeläisten -lukua sanoen että siitä olisi muidenkin otettava esimerkkiä, mitä -ahkeruus ja rakkaus Sanan viljelemiseen myötänsä tuo. Aikaihmisistä -oppivat lapset ja sikäli sitten toinen toisestaan lukutaidon. Missä -talossa eivät aikaihmiset taida lukea, siinä eivät voi lapsetkaan -oppia. Siksi tulee vanhempain näyttää tässäkin asiassa hyvää -esimerkkiä lapsilleen. Ja esimerkki vaikuttaa enemmän kuin opetus. - --- Sitten seuraa Niemelän kylästä Lahtelan talo. Poika Juhana tulee -minun luokseni ja aikaihmiset isännästä alkain menevät kanttorin -eteen lukemaan, määräsi rovasti. - -Juhana tuli ja alkoi tavata: - --- A sanoo a, ällä, alasti. - --- Ei se ole oikein, katsopas tarkemmin, virkkoi rovasti. - --- A sanoo a, ällä, alati. - --- Ei ole niinkään, huomautti rovasti. - --- A sanoo a, ällä, alla. - --- Ei sinnepäinkään, virkkoi rovasti. - --- Miten se sitten on? kysyi Juhana hätäisesti ja hikikarpalot -kiehuivat otsasta. - --- Se on: alussa, sanoi rovasti. - --- Niin, niin, alussa se onkin, vaikka minä en tuota huomannut, -kertoi Juhana. - -Sitten Juhana koetteli lukea eteenpäin, mutta se ei onnistunut. - --- Suuri poika eikä vielä osaa sisältä lukea, sanoi rovasti. Tässä on -ollut laiskuus estämässä, jahka minä sitä karistelen. - -Sen sanottuaan hän otti Juhanaa tukasta ja nurusti vähän aikaa. -Sitten hän torui vanhempia, kun eivät opeta lapsia lukemaan. - --- Sitten seuraa Juhanan sisar Helena, virkkoi rovasti. - -Kun Helena näki, mitä veikolle tapahtui, hän pelkäsi kovin lukemaan -mennessään. Sen huomasi rovasti ja sanoi lauhkealla äänellä: - --- Tule vain, lapseni, äläkä pelkää mitään. Ei täällä muita -tukisteta kuin laiskoja; ethän sinä laiska ole, muistanhan minä sen -entuudestaan. - -Helena tuli ja luki vapisevalla äänellä: - --- "Niin hän nousi ja otti lapsen äitinensä yöllä tykönsä ja pakeni -Epkyyttiin." - --- Sano, lapseni, hyvästi: Egyptiin, kehotti rovasti. - --- Niin minä sanoin: Epkyyttiin, vakuutti tyttö ja oli iloinen, kun -lukunsa sujui. - --- Kyllä hän muuten lukee hyvästi, vaan ne nimet ovat hänestä vielä -liian kankeat, sanoi tytön äiti. - --- Niinhän ne tahtovat olla etenkin talonpoikaisille ihmisille, -todisti rovasti, silitti tytön päätä, antoi hänelle kirjan ja jatkoi: - --- Kas niin, kiltti lapseni, tässä saat kehotukseksi kauniin kirjan. -Ole vastakin ahkera, niin opit nimetkin oikein lukemaan. - -Helena kumarsi ja niiasi yht'aikaa, tuli äitinsä luo, näytti kirjansa -ja sanoi: - --- Rovasti ei minua kutsunutkaan Helkaksi, niin kuin muut ihmiset, -vaan sanoi Helenaksi, silitti päätäni ja antoi minulle tämän kirjan. - --- Se on hyvä, lapseni, ole vastakin ahkera! virkkoi äiti hyvillä -mielin. - --- Ja sitten seuraa lukemaan Maria, sanoi rovasti. - -Maria mennä talluroitti esille päällään äitinsä lyhyt sarkainen -viitta, joka oli säärisiteellä vyötetty ja hihat käännetty kaksin -kerroin. - --- Mitä, pikku lapseni, osaat lukea? kysyi rovasti leppeästi. - --- Aapista minä olen lukenut, vastasi pieni lukija. - -Rovasti otti aapisen ja käski Marin lukemaan aamurukousta. Mari alkoi: - --- "Sinun siunattuun nimeesi sinä kristiin naulittu..." - --- Älä, lapseni, sano kristiin vaan ristiin, neuvoi rovasti. - --- Niinhän minä sanoin: kristiin naulittu, etkös kuullut? virkkoi -Mari. - -Rovasti silitti tytön päätä ja sanoi: - --- Alku on hyvä, pidä vain ahkeraan päälle, niin kyllä sinusta tulee -aikaa voittain hyvä lukija. - -Hyvillä mielin meni pieni lukija äitinsä luokse ja kertoi mitä pappi -sanoi. - -Rovasti nousi seisoalleen, katsahti ympäri tupaa ja sanoi: - --- Kah, onhan Pietari Myllyskin täällä. Tulepas esille, vieläkös sinä -osaat yhtään lukea? - -Pietari tuli esille ja sanoi tullessaan: - --- Täällä kylillä olen kävellyt kolistelemassa isävainajani vanhoja -velkoja ja nyt, kun yhdyin kylälukutaloon, niin ajattelin, jos häntä -menisi pappia katsomaan; eihän tuo päätä haukanne, vaikken mikään -erittäin varma lukija ole, ja niin tulin kuin tulinkin tupaan. - --- Vieläkös sinä osaat yhtään lukea? kysyi rovasti. - -Pietari kävi pöytärahille istumaan ja vastasi: - --- Kyllähän minä, hyvä kirkkoherra, osasin paimenessa käydessäni -lukea aina sataan asti, vaan en nyt voi taata, jos häntä enää -muistanen kymmeneenkään saakka. Saishan tuota koittaa? - --- Anna nyt olla sellaiset lukusi, sanoi rovasti huoaten. - --- Eihän sillä raukalla ole täyttä järkeä ja siksi se puhuu mitä -mieleen jylkähtää, ilmoitti kylänvanhin. - --- Senhän minä tiedän, vastasi rovasti. Se on paljon vailla, joka on -mieltä vailla. Mene nyt vain, Pietari parka, toisten luokse ja ole -siivosti. Saathan ehkä kuulla Jumalan sanaa, kun toiset lukevat. - --- Siivosti, siivosti niin kuin karitsa karsinassa, sanoi Pietari -mennessään. - -Kun Niemelän kylän väki oli luetettu, niin kutsui rovasti esille -Sutelan kyläläiset. Ensimmäisessä talossa kun ei ollut yhtään lasta, -niin jousi rovasti kuuntelemaan aikaihmisten lukua. Isäntä, emäntä ja -vanhin poika lukivat tavallisesti; ei luvussa ollut mitään erinäistä -muistutusta. - --- Nyt tulee lukemaan miniä Elli, huusi rovasti. - -Elli tulla sipsutti kevein askelin kanttorin luokse, kyyristäysi -vähän, ojensi päänsä ja alkoi lukea: - --- "... tulivat hien t, he, hevvis, ällä, o, ännä, hevoislonikkaan, -jossa juutalaisten synnit go, synnit koossa oli." - -Koulumestari ja kanttori rehahtivat nauramaan ja saman teki koko -lukurahvas. Mutta rovasti sanoi päätänsä pudistaen: - --- Tuolla tavallahan kun lukee, niin kyllä sitten tulee selko Sanasta. - -Elli punastui kuin leppälastu eikä saanut enää sanaa suustansa. -Vihdoin naurun tauottua sanoi kanttori: - --- Näinhän kirjassa seisoo: "Tulivat he Thessalonikaan, jossa -juutalaisten synagoga oli." - --- Nyt tulee Olli lukemaan, kutsui rovasti. - -Olli tuli esille punakkana ja pyyhkäisi hiuksiansa korvan taakse. - --- No saammehan nyt nähdä, miten Olli on edistynyt sitten viime -syksyn. Osaatko sinä tätä kirjaa lukea? kysyi kanttori. - --- En osaa, vastasi Olli, -- mutta luenhan minä virsikirjasta -tutumpia paikkoja. - --- Eipäs ole Olli tainnut kirjaa käteensä ottaa sitten kun viime -syksynä pääsi rippikoulusta, kaipasi Laurin Kaisa. - -Olli katsahti vihaisesti naisiin, sillä aikaa kun kanttori haki -virsikirjasta tutun paikan. - --- Lue synnintunnustus, sen pitäisi olla tuttu, käski kanttori. - -Olli alkoi lukea: - --- "Minä vaivainen, sinä syntinen ihminen... jos minun pitäis sinua -niin tuomitseman kuin sinun kova oikeutes vaatii ja sinun syntis -ansainneet ovat..." - --- Jo piisaa, sanoi kanttori ja veti kirjan syrjään. - --- Oh hoh, virkkoi rovasti, -- siinäkös sinun lupaukses onkin, -Olli? Kun sinä kuusi vuotta kävit rippikoulua ja minä viime syksynä -armoillani päästin sinut ripille, niin lupasit harjoittaa lukuasi. -Missä ovat nyt ne hyvät lupaukset? - --- Milloinkas sitä joudetaan lukemaan, kun pyhäpäivät kävellään -talosta taloon ja kylästä kylään, kaipasi vielä Laurin Kaisa. Olkoon -mitä rehkajaisia hyvänsä niin kuin tupakaisia, kihlajaisia tahi -talkoita, kas siellä on Olli eellimmäinen mies, mutta Jumalan sanan -viljelemiseen ei ole aikaa. - -Olli loi vihaisen katseensa Kaisaan ja murnisti suutaan. - --- Kaikki on aivan niin kuin Kaisa sanoo, virkkoivat useimmat naiset. - -Nyt loppui Ollin kärsivällisyys. Hän käännäisiin naisiin päin, -polkaisi jalkaa ja tiuskaisi vihaisesti: - --- Takaväki vaiti, on tässä eessäkin tekemistä! - --- Eikö ehk'edes pitäisi sinun kujeitasi esivallalle ilmoittaa, -virkkoi kylänvanhin. Kaikki on totta, aivan totta, mitä Kaisa ja muut -naiset sanovat. - --- Minä olen puolestani koettanut häntä neuvoa, miten olen parhaiten -ymmärtänyt, vaan eihän panentamieli kestä päässä eikä kannantavesi -kaivossa, sanoi rovasti pahoilla mielin. - --- Mutta jos hänelle koettaisi antaa ruumiillista kuritusta, kun ei -muu näy auttavan, ehdotteli kylänvanhin. - --- Minut on lähetetty ilmoittamaan rauhan ja rakkauden evankeliumia -eikä piiskurin virkaa toimittamaan, vastasi rovasti. Ja paitse sitä -en luule vitsan mitään vaikuttavan noin isossa ja täyskasvuisessa -miehessä. Sillä raamattu sanoo: "Jos sinä tyhmän huhmareessa -survoisit niin kuin grynyt, niin ei hänen hulluutensa sittenkään -luovu hänestä." Ainoa keino minusta on se, ettei perheenhaltija laske -häntä kylille, ja jos ei hän hyvää tottele, niin perheen tuumasta -saisi antaa hänelle huonekurin. Ehkä hän sitten vähitellen taipuisi -pysymään kotona, jossa ehkä ikävissään ottaisi kirjan käteensä. - --- Minä tahdon koettaa seurata rovastin neuvoa, lupasi Sutelan isäntä. - --- Jos ei se keino auta, niin minun täytyy Olli erottaa kristillisen -seurakunnan yhteydestä pahentavaisen elämänsä ja Jumalan sanan -laiminlyömisen tähden siksi, kunnes hän itsensä parantaa, virkkoi -rovasti. - -Kun Ollin asia oli lopullisesti ratkaistu, niin kutsuttiin -lukemaan toisen talon Matti, joka sovitettuansa vaskisankaiset ja -rihmaperäiset lasit silmillensä alkoi lukea kanttorin näyttämästä -paikasta: - --- "Minä olen enemmän nainut ja en taida sen tähden tulla." - --- Vai niin, oletkos sinä muita veiterämpi? virkkoi kanttori. -Katsopas tarkemmin! - -Matti otti lasit silmiltään, pyyhki niitä ja luki uudestaan: - --- "Minä olen emännän nainut ja en taida sen tähden tulla." - --- Nyt se on vasta oikein, todisti kanttori. - --- Ja minä en ennen hairahtanut lukeissani, sanoi Matti. Mutta nyt, -kun en enää hyvästi näe, niin tulee joskus hairaus. - --- Kyllähän sinä olet ollut tavallisen hyvä lukija ja niinhän -merkitkin täällä kirjassa todistavat, lohdutti rovasti Mattia. - --- Tulkoon nyt Matin vaimo Maria lukemaan, kutsui rovasti. - -Maria tuli ja alkoi lukea: - --- "Mutta Tohmas, yksi kahtestatoistakymmenestä..." - --- Ei se ole Tohmas vaan se on Toomas, neuvoi kanttori. - --- Jottapas siinä on h, sanoi Maria. - --- Vaikka vain; th luetaan niinkuin t ja h jätetään pois, neuvoi -kanttori. - --- En minä sitten ymmärrä, mitäs varten se h siinä onkaan, kun sitä -ei lueta. Vastahan minä kuulen tuon ensi kerran elämässäni, virkkoi -Maria. - --- Niin se on, päätti kanttori. Muista Maria, älä vasta lue Tohmas -vaan Toomas äläkä muuta h:ta tavauksen loppuun, vaikka se on alussa. - -Sitten rovasti alkoi taas luettaa lapsia. Ensin luki Matinpoika Pekka -aapista, jonka hän jotenkin osasi. Luvun loputtua sanoi rovasti: - --- Sinun täytyy ruveta ruveta lukemaan katekismusta ja niin -vähitellen valmistella itseäsi rippiskouluun. Sinun lukusi sietää -parannusta. - -Pekka ei virkannut mitään, mutta päästyänsä toisten poikain luo hän -sanoi: - --- Minua jo käskettiin katekismusta lukemaan ja minä ajattelin -itsekseni: sekö tamppu niitä kirjoja niin paljon kirjoitellee! Kuka -heidät kaikki jaksaa lukea? - --- Onhan niitä joutilaita herroja jotka kirjoittelevat ja Renkkeli -sitten niitä ränttää, vastasi Mattilan Simo. - --- Nyt tulee Heikki lukemaan, kutsui rovasti. - --- Heikki sanoi olevansa vähävointinen eikä sanonut jaksavansa tulla -kylänlukuihin, selitti Matti. - --- Herra rovasti, ilmoitti koulumestari. Heikki ei ole tänäkään -vuonna lukusissa. Mitä sille miehelle oikein tehdään? Hän ei ole -viiteen vuoteen ollut saapuvilla. Milloin hän on matkoilla, milloin -sairaana. - -Rovasti mietti vähän aikaa ja sanoi sitten: - --- Kylänvanhin käyköön ilmoittamassa Heikille, että hänen täytyy -terveeksi tultuansa tulla pappilaan lukemaan, muuten minä haetan -hänet kruununmiehen kanssa luokseni ja hän saa maksaa kruununmiehelle -jalkaverot. - --- Hyvä on, kyllä minä käskyn toimitan vierastenmiesten läsnä -ollessa, lupasi kylänvanhin. - --- Ei Heikkiä taida muu vaivata kuin laiskuus, virkkoi Matti. Onhan -se mies ennenkin heittäytynyt kipeäksi kylänlukupäivänä, ja sen -ohitse mentyä hän on terve kuin petäjän pahka. - --- Kyllä minä näytän miten laiskasuoni katkeaa, sanoi rovasti. Hänen -täytyy tulla lukemaan pappilaan, tahtoo taikka ei. Hänen pitää oppia -ymmärtämään, että työläs on potkia tutkainta vastaan. Heikin veli -Tuomas tulkoon lukemaan. - -Tuomas tuli, kurkisti kirjaan ja hänen huulensa höpisivät. Vihdoin -hän sai äänensä ulos ja luki: - --- "Heikki syö kaljaa." - --- Vai kaljaa se teidän Heikki jäi syömään, sentäänhän hän ei -joutanut kylänlukuun tulemaan, matki kanttori. - --- Eihän kaljaa syödä, juomallahan se nautitaan, ilvensi koulumestari. - -Tuomas seisoi siinä hämillään kuin tuomittu eikä osannut virkkaa -mitään. Vihdoin käski kanttori: - --- Lue uudestaan! - --- "Heikki syö kaalia", luki Tuomas. - --- Onko se nyt Heikki? Katsopas tarkemmin, tiuskaisi lukkari. Vihdoin -luki Tuomas: - --- "Heikko syö kaalia." - --- Nyt se vasta on oikein, jatka vain, sanoi kanttori ja Tuomas -jatkoi lukua. - -Sillä aikaa kun Tuomas luki, toi Tuomaan vaimo pienen tyttärensä -rovastin luo lukemaan. - --- Joko noin pieni lapsi osaa lukea? kysäisi rovasti. - --- Eihän se vielä paljon osaa, mutta raivosi sangen kovin tänne -lukemaan, virkkoi tytön äiti. - --- Mitä sinä, hyvä lapseni, olet lukenut? kysyi rovasti hyväillen -lasta. - --- Minä olen lukenut titkovainajani vanhatta kiljatta itämeitää ja -ottaan ten ulkoa. - -Rovasti naurahti ja sanoi: - --- Lue sitten, kiltti lapseni, itämeitä. - -Tyttönen pani kätensä ristiin ja luki: - --- "Itä meitä, joka olet taivaitta. Pyhitetty olkoon tinun nimet..." -ja luki samalla tavalla loppuun asti. - -Rovasti silitti pienen lukijan päätä ja sanoi: - --- Hyvä on. Älkää vielä vaivatko näin nuorta lasta lukemaan, ennen -kuin hän oppii kunnollisesti puhumaan. - -Tyttö meni hyvillä mielin äitinsä luo ja sanoi: - --- Lovatti tilitti minun päätäni ja tanoi: hyvä on. - --- Nyt tulee seuraavasta talosta Juhana Juhananpoika lukemaan, huusi -rovasti. - -Juhana tuli kanttorin luo, räpsytteli silmiään ja sanoi: - --- Minun silmäni eivät ole olleet oikein terveinä ja siksi en näe -oikein hyvästi lukea. - --- Lainaa sinä, Martti, lasisi, niin tämä Juhana koettelee lukea, -pyysi koulumestari ukko Martilta. - -Martti antoi lasinsa, jotka Juhana sovitteli silmilleen, koetteli -lukea ja sanoi: - --- Ei tule mitään; en minä näe näillä lukea. - --- Et sinä taida nähdäkään mutta et sinä osaa lukeakaan, niin minä -muistelen ja niinhän nuo näyttävät merkitkin täällä kirjassa, virkkoi -kanttori. - --- Sitten seuraa Juhanan vaimo Maria. - -Maria tuli kanttorin luo, kyyristäysi ja luki: - --- "Ja heittäkäät se kelvotoin palvelija ukkosen pimeyteen; siellä -pitää oleman itku ja hammasten kirous." - --- Voi, voi näiden raukkain lukua, kun se on huonoa. Jos sana -sattumuksesta menee oikein, niin menee jo toinen väärin, tuskitteli -kanttori. - --- Pietari seuraa sitten, kutsui rovasti. - -Pietari tuli esille, katsoi kirjaan ja ryvähteli (yski) mutta ei -osannut yhtään lukea. Kanttori odotti ja odotti, mutta luvusta ei -tullut mitään. Vihdoin kanttori virkkoi: - --- Ethän sinä osaa yhtään lukea. - --- Anna alkua, hyvä herra, pyysi Pietari. - --- "Taivaan valtakunta on sinapin siemenen vertainen", luki kanttori -edessä. - --- "Taivaan valtakunta on sinatin siemenen vertainen", luki Pietari -perässä. - --- Ethän sinä raukka osaa ehk'edes perästäkään lukea, sanoi kanttori -ja veti kirjan pois. - -Kun Sutelaiset olivat lukeneet, nousi rovasti seisoalleen ja sanoi: - --- Sutelan kyläläiset ovat kaikkein huonolukuisimpia koko tässä -kinkerikunnassa ja ehkäpä koko seurakunnassakin. Ja häpeän vuoksi, -jos ei muutoin, pitäisi teidän opetteleida paremmin lukemaan. Minä -olen monesti miettinyt keinoa, jolla nämä saisi lukemaan, mutta en -ole vielä tähän asti mitään sellaista keksinyt. - --- Minun mielestäni olisi paras keino, jos rovasti laittaisi -koulumestarin heitä opettamaan, niin siitä ehkä nuoret oppisivat. -Vanhat tuskin enää ovat autettavissa, ehdotteli kylänvanhin. - --- Onpa sitä koulumestarilla muutakin työtä eikä hän jouda Sutelaisia -opettamaan, vastasi rovasti. Talvella, niin kuin näette, tulee hänen -olla kylänluvuilla, keväällä ja syksyllä rippikoulun aikoina opettaa -laiskoja lukemaan ja kesällä ajaa ympäri pitäjää voita ja villoja -keräämässä; no täytyyhän hänen joskus talouttaankin hoitaa. - -Tähän päättyi tämä pakina, eikä kellään ollut rohkeutta mitään siihen -lisätä. - -Sillä aikaa kun tuvassa luettiin, häärästi talon emäntä tupasessa -kahvikattilan kanssa. Naapurin emännät, isännät ynnä jotkut -muutkin tuttavat ja sukulaiset pistäysivät kutsuttuina kaikessa -hiljaisuudessa sinne kahville. Kun talonpojat olivat ravitut, emäntä -keitti pienellä pannulla herroille ja laittoi kammariin kupit ynnä -muut kapineet reilaan. Emännän kammarissa häärästäessä kuiskasi -Niemelän Antti jotain Lippolan Juhanalle ja tämä meni tupaseen, jossa -talon tytär Kaisa oli yksinään askareissa. - --- Hyvää päivää! sanoi Juhana vähän hämillään ja hyvillään, kun -tapasi Kaisan yksinään. - -Kaisa punastui, kun näki Juhanan yhtäkkiä seisovan edessään, ja -vastasi vapisevalla äänellä Juhanan tervehdykseen. - --- Veljesi käski minut tänne tulemaan ja lupasi itse tulla perästä, -virkkoi Juhana puheen aluksi. - --- Vai niin, vastasi Kaisa. Ota tästä kuppi kahvia ja sano mitä -sinulle kuuluu. - --- Ei entistä enempää eikä rauhaa kummempaa, vastasi Juhana. On -vain sinua ollut niin kovin ikävä, että oikein on vaikea elää. Minä -ajattelen aina sinua. Sinä olet mielessäni aamulla ensimmäiseksi ja -illalla viimeksi. - --- Kun kehtaat, Juhana, minua narrailla, virkkoi Kaisa ja katsoi -vähän viekkaanlaisesti. Jos sinulla olisi ollut minua ikävä, niin -olisithan toki jonkun kerran käynyt meillä, mutta eipä sinua ole koko -talvessa näkynyt täälläpäin. - -Juhana tunsi hyvin ansainneensa tämän nuhteen, mutta itseään -puolustaen hän sanoi: - --- Eipäs häntä milloinkaan ole tie temmannut tännepäin eikä -muutoinkaan ole mitään asiaa sattunut. Päätäkauten taas en ole -tahtonut tulla, siitä syystä että alkaisivat juoruakat ottaa puheen -aihetta meistä, joka ei minun mielestäni sovellu, kun et sinä ole -vielä käynyt rippikoulussa. Mutta sanos, Kaisa kulta, eikös sinulla -ole ollut minua ikävä. - -Kaisa, joka muuten näytti olevan tyytyväinen Juhanan selitykseen, -vastasi nauraen: - --- Vielä mitä, ei yhtään ikävä. - --- Kuinka niin? kysyi Juhana levottomasti. Minä luulin sinun pitävän -mielessäsi, mitä joululeikistä tullessa lupasimme toisillemme. - --- Kuka niitä kaikkia sieltä asti enää muistaa, vastasi Kaisa -hymyillen. - --- Ihanhan sinä saatat minut rauhattomaksi, virkkoi Juhana. Niin kuin -tiedät, ei meillä ole monta hetkeä tilaisuutta kahden kesken puhella. -Puhu siis oikeittain mitä sinä olet ajatellut äläkä jaarittele. Ai -armaani, jos voisit arvata, kuinka minun sydämeni riippuu sinussa, -niin et hennoitsisi noin puhua. - --- Totta puhuen olen hyvin usein ajatellut sinua ja on tuntunut -olevan vähän ikäväkin, virkkoi Kaisa kaataessaan toista kuppia -sulholleen. Minä jo luulin, että sinä olet minut unhottanut, kun et -ole käynyt meillä koko talvessa, vaan nyt minä kuulin, miksi olet -niin tehnyt, vaikka ei tuo tähän asti ole tullut mieleeni. Hyvä tuo -on minustakin, että meidän asiamme pysyy salassa niin kauan, kunnes -aika tulee. - --- Niin se on, kultaseni, sanoi Juhana. Maailma on kavala ja sinä -olet vielä liian nuori sen vehkeitä ymmärtämään. Siksi täytyy -olla varovainen. Mitä muuten minuun tuleen, niin voin kaikki muut -maailmassa unhottaa, mutta en sinua voi milloinkaan mielestäni -heittää. Sinä menet tänä kevännä rippikouluun ja syksyllä sitten -käymme yhteen. - --- Jos niin on Luoja sallinut, niin aivan ilomielin se tapahtuu minun -puolestani, vastasi Kaisa. Johan minun nyt tulee mennä rippikouluun -kun kutsuttiin. - --- Minä uskon vakaasti, että Luoja on meidät yhteen luonut, kun hän -kerran on meille sellaisen mielen antanut. Minusta ei kukaan tyttö -koko maailmassa ole ollut niin hyvä ja mieluinen kuin sinä. Ja olkoon -nyt luja liitto vahvistettu meidän välillämme, sanoi Juhana ja ojensi -kätensä Kaisalle. - --- Olkoon vain, vastasi Kaisa ojentaen kätensä Juhanalle. - -Samassa tuli Antti tupaseen ja sanoi: - --- Minä käskin Juhanan tänne kahville. Joko hän on saanut mitään -suuhunsa? - --- Ei mitään, vastasi Kaisa. Mistäs minä tiesin hänelle kahvia antaa, -kun et sinä käskenyt eikä hän pyytänyt. Eihän meillä tänä päivänä ole -muillekaan pojille kahvia annettu. - --- Johan sinulla, noin suurella tytöllä, olisi pitänyt sen verran -tolkkua olla, että vieraalle tarjoat kahvia. Olisihan sinun pitänyt -arvata, ettei hän omin lupinsa tänne tullut, nuhteli Antti. Ja sinä, -Juhana, et saa meidän Kaisaa niin vieraana pitää, ettet sinä häneltä -viitsi pyytää. Olisithan saanut sanoa: "Minä tulin kahville, laita -vain kupit!" - --- Älä, veikkonen, tuossa nyt noin pauhaa. Totta puhuen, johan minä -kahvit sain; kiitoksia vain, sanoi Juhana. - --- Mitäs tuo Kaisa sitten jaarittelee? kysyi Antti. - --- Ilman vain narrasin sinua saadakseni kuulla, mitä sinulla olisi -sanomista. - -Kun kaikki olivat sisältä lukeneet, sanoi rovasti: - --- Nyt jos emännällä olisi kahvia, ennen kuin käymme ulkolukua -kuulustelemaan. Sillä aikaa saapi lukurahvas käydä ulkona -jäähdyttelemässä, kun me olemme kahvilla. - --- Kammarissa on kahvi valmiina odottamassa, tehkää hyvin ja käykää -nauttimaan, pyysi talon isäntä. - -Kun lukuherrat olivat menneet kammariin, sanoi kylänvanhin: - --- Tuo on nyt kumma, kun meillä on koulumestari ja se ei käy -pitäjällä koulua pitämässä. - --- Etkös kuullut, ettei hän jouda käymään, vastasi Lahtelan isäntä. - --- Kyllä hän joutaisi ja mielelläänhän hän kävisikin, jos vain olisi -hyvää laitinkia, virkkoi Sutelan Matti. - --- Siinäpä se temppu onkin, ettei häntä laiteta kouluttamaan, virkkoi -kylänvanhin. Sitä vartenhan hänelle maksetaan aprakka (saatavat), -kappa ruista joka talosta, jotta hän lapsia kouluttaisi ja opettaisi -lukemaan, mutta mitä vielä, häntä käytetään toisiin tarkoituksiin. - --- Mutta jos koulumestari kävisi pitäjällä lapsia opettamassa, niin -kukas silloin kylänluvuilla lapsia luettaisi ja laiskoja opettaisi -rippikoulun aikana? kysyi Holttola. - --- Onhan meillä kaksi pappia, rovasti ja kappalainen. He saisivat -käydä yhdessä kylänluvuilla, toinen luettaisi lapsia ja toinen -aikaihmisiä. Lukkari saisi opettaa laiskoja rippikoulun aikana, eihän -hänellä ole silloin muutakaan työtä, vastasi kylänvanhin. - --- Se on aivan oikein, sanoivat useat. - --- Niin se kyllä on teidän mielestänne, virkkoi Holttola. Mutta -asialla on toinenkin puoli. Katsokaahan: jos joku tarvitsisi pappia -esimerkiksi sairaan luokse, niin mistä hän papin ottaisi, kun -molemmat papit olisivat kylänluvuilla? - --- Tiettävästi hän saisi hakea lukupaikasta. Onhan joka lukuset -kirkossa kuulutettu, missä niitä milloinkin pidetään. Tuleehan -nytkin seurakuntalaisten sen verran pitää asiaa mielessä, että -tietävät milloin kumpikin pappi on kotona. Iltapuolilla ja -yönseuduissa joutaisi kyllä toinen pappi ja vaikkapa molemmat käymään -ripittämässä, jos vain kerran asiat niin järjestettäisiin, vastasi -kylänvanhin. - --- Aivan niin, aivan niin, se on oikein, sanoivat useat. - --- Kyllä kylänvanhin näyttää osaavan asiat järjestellä, virkkoi -Holttola. Se on vain vahinko, ettei hänestä ole piispaa tullut; -silloin hän tiettävästi olisi antanut työtä joka miehelle, ettei -kukaan saisi laiskana leipää syödä. - --- Välttäähän pilkka pienempänäkin eikä harmaan hevosen laisena, -vastasi kylänvanhin. Jospa minä piispana olisin, niin en suinkaan -antaisi kirkonpalvelijain laiskoina leipää syödä ja liiallisella -aprakan ajolla seurakuntalaisia rasittaa, niin kuin nyt tekevät -koulumestari ja lukkari, jotka kesäkaudet kulkevat pitäjällä voita ja -villaa keräilemässä. Eihän heillä ole siihen mitään oikeutta. - --- Vielähän koulumestari ja lukkari jotain tekevät, mutta jahti- ja -siltavoudit eivät pane rikkaa ristiin ja kumminkin aprakan ottavat, -sanoi Niemelän lautamies. Ne sellaiset herrat saisi jättää viralta, -kun ei heillä kuitenkaan muuta ammattia ole kuin palkan kanto ja sen -nauttiminen. - --- Senpä tähden juuri talonpojan täytyy köyhänä pysyä, kun on -monenlaista malkkimahaa elätettävänä eikä maamies saa itse nauttia -sitä, minkä suurella vaivalla ja hiellä saa maasta irti, valitteli -Lahtelan isäntä. - --- Niin veikkonen, mikäpäs talonpojan olisi eläissä, jos ei hallaa, -hukkia (susia) ja herroja olisi, lausui kylänvanhin. - --- Mutta tarvitaanhan jahti- ja siltavoutia nimismiehen apulaisena, -eiväthän he aivan turhaan ole, virkkoi Holttola. - --- Sen ammatin saisivat kyllä lautamiehet toimittaa kukin piirissään -ja taarasti myös joutaisi hyvin hyvästi nimismiehen apulaiseksi, -sanoi kylänvanhin. - -Juttua virkamiehistä olisi tainnut pitemmältäkin piistä, jos vain -kylänlukuherrat olisivat kauemmin kammarissa viipyneet, mutta heidän -tupaan tultuaan jätettiin jutut toiseen kertaan. - --- Nyt saa koulumestari mennä naapuritaloon lapsia ulkoa luettamaan. -Minä kuulustelen aikaihmisten ulkolukua ja kristillisyyden tietoa. -Kanttori katsokoon perään, etteivät aikaihmiset ja suotta kuuntelijat -häiritse lasten lukua, määräsi rovasti. - --- Nyt, lapset, lähdetään Lahtelaan, sanoi koulumestari ottaen turkin -hartioilleen ja hatun päähänsä. Kanttori teki samoin. Lapset, sekä -tytöt että pojat, juosta kipelsivät sukkelaan, ja pojat tyrkkivät -(tellivät) toisiaan tiepuoleen ja viskelivät toistensa hattuja. -Koulumestari ja kanttori astuskentelivat verkalleen perästä ja -tupakoivat mennessään. - -Lahtelaan päästyä käski koulumestari talon isännän siirtämään pöydän -nurkkaan ja korjaamaan tuolit, rahit ynnä muut kapineet tieltä pois. -Se toimitettiin pian. Kanttori taas puolestaan käski ne poikamiehet, -jotka olivat varustaineet suurten tyttöjen lukua kuuntelemaan, -menemään rovastin eteen näyttämään ulkolukutaitoaan. Pojat läksivät -heti ulos tuvasta. - -Sitten koulumestari asetti lapset rinkiin: tytöt toiselle ja -pojat toiselle puolelle. Itse hän kävi ringin sisään ja alkoi -luettaa. Pieniä lapsia luetettiin aapisesta, suurempia pienestä -katekismuksesta ja rippikouluiässä olevia suuresta katekismuksesta. -Pientä katekismusta luettaessa hän kysyi aikavälistä luetun sisältöä. -Kanttori istui ja kuunteli lukua vähän aikaa, sitten hän meni ulos -juttelemaan yhtä ja toista niiden miesten kanssa, jotka eivät syystä -tai toisesta menneet rovastin kuulusteltaviksi, vaan istuskelivat -reessä niitä näitä puhellen ja tupakoiden. - -Kun koulumestari oli ensimmäiset käskyt luettanut, hän käski Lahtelan -paimenpojan lukemaan seitsemännen käskyn. Poika luki sen ja osasi -hyvästi aivan sanasta sanaan. - --- Kenelle tämä käsky kuuluu? kysyi koulumestari. - --- Ei tämä kuulu minulle, enkä minä ole koskaan keneltäkään mitään -varastanut, vastasi poika. Vaikka olen köyhä ja toisen palvelija, -olen toki rehellinen. - --- Mutta kenellekäs tämä käsky sitten kuuluu? kysyi koulumestari -uudelleen. - --- Se kuuluu Perätalon Matin Tommolle, joka viime kesänä varasti -Niemelän halmeesta nauriita, vastasi paimenpoika ja katsoi Tommoon -päin. - -Tommo punastui ensin ja sitten sanoi: - --- Johan sinä silloin kaipasit isälleni ja minä sain selkääni. - --- Tämä käsky kuuluu kaikille ihmisille ja kieltää jokaista omin -lupinsa ottamasta toisen omaa, olkoon se sitten naurista, lanttua, -papuja, herneitä tai mitä tahansa, virkkoi koulumestari vakaisesti. - -Kun pieni katekismus oli luettu ja tultiin huoneentauluun, niin -Pajarin Matti luki: - --- "Ei sinun pidä tappaman ja härjän suuta kiinni sitoman." - --- Ei se ole luettu tarkkaan, sanoi koulumestari. Kuinkas Mattilan -Simo lukee sen? - -Simo kohennaisi suoraan seisomaan, rykäisi ja luki: - --- "Ei sinun pidä riihtä tappamaan eikä härjän suuta kiinni sitomaan." - --- Ei vieläkään ole paikoillaan, virkkoi koulumestari. Kuinkas -Mäkelän Mari sen lukee? - --- "Ei sinun pidä riihtä tappaman eikä härjän suuta kiinni sitoman." - --- Mutta te ette näy kukaan lukevan sitä ihan pohjalleen, sanoi -koulumestari tuskastuneena. Koetapas sinä, Jussilan Juhana, jos sinä -saisit sen oikein lukeneeksi, muista ei tule mitään. - -Juhana luki selvällä äänellä: - --- "Ei sinun pidä riihtä tappavan härjän suuta kiinni sitoman." - --- Nyt se vasta oli paikoillaan, sanoi koulumestari ja selitti -sitten, miten itämailla riihtä tapettiin ja kuinka saidat isännät -sitoivat härkäin suut kiinni, etteivät härät saaneet syödä tähkiä. -Siksi Jumala kielsi härkäin suuta kiinni sitomasta. - --- Koska sinä Juhana näyt olevan muita varmempi lukemaan, jatkoi -koulumestari, niin saat käydä vähäksi aikaa minun edestäni -luettamaan, niin minä tarinoin sillä aikaa Lahtelan isännän kanssa. - -Juhana kävi luettamaan ja koulumestari meni tuvan peräpenkille -isännän kanssa tarinoimaan. Ensin kävi luku säännöllisesti, -tavallisessa järjestyksessä. Vaikka muutamat lapset tosin vähän -nauraa viiristelivät, niin lukivat he kumminkin. Mutta kun Juhana -käski Tinnon Heikin Kaisan lukemaan "Leskille", niin Kaisa vain -nauraa kikitti. Juhana kehotti uudelleen, mutta Kaisa ei lukenut, -sanoihan vain: - --- En minä tässä mikään leski ole enkä lue sinun edessäsi, mokoma -koulumestari. - -Nyt loppui Juhanan kärsivällisyys. Mitään sanomatta hän meni ja -ilmoitti asian koulumestarille. - --- Jassoo, sanoi koulumestari ja meni Juhanan kanssa ringin sisälle -ja kysyi yleensä: - --- Eikös Tinnon Kaisa ole lukenut, vaikka Juhana käski? - --- Ei ole, vastasivat toiset lapset. Hän vain nauroi eikä sanonut -olevansa leski. - --- Vai niin, virkkoi koulumestari. Koska Kaisa on ollut ynseä minun -käskyläiselleni, niin Juhana saa ottaa häntä tässä minun läsnä -ollessani tukasta kiinni. - -Juhana äimistyi vähän ja oli kahdella päällä, miten tehdä. Mutta kun -koulumestari kehotti uudestaan, hän ojensi kätensä, tarttui Kaisan -tukkiin ja nurusti vähän aikaa. Kaisa punastui harmista ja häpeästä, -tillahti itkemään ja käänsi päänsä toisaalle päin. Juhana jätti -Kaisan rauhassa itkemään ja alkoi luettaa toisia lapsia. Koulumestari -meni taas peräpenkille tarinoimaan kehottaen lähtiessään lapsia -olemaan Juhanalle kuuliaiset ja lukemaan hyvästi, muuten käy niin -kuin Kaisallekin. - -Sillä aikaa kun Kaisa itki, Juhana luetti toisia lapsia. Vihdoin -itkun tauottua tuli Juhana Kaisan eteen ja käski lukemaan "Leskille". -Samassa tuli koulumestarikin ringin sisään ja kuunteli Kaisan lukua, -joka meni päällisin puolin. Kun Juhana huomasi koulumestarin tulleen, -hän meni paikalleen ja koulumestari itse alkoi luettaa. - --- "Minä sanon naimattomille leskille", luki Kaisa. - --- Eiväthän naimattomat ole leskiä, muistutti koulumestari. Sinä et -näy ensinkään osaavan lukea: kaikki menee päällisin puolin, aivan -hatarasti. Hyi häpeä, suuri tyttö, jota jo kutsuttiin rippikouluun, -eikä osaa huoneentaulua lukea. Kas, näin minä teen laiskureille. - -Samassa hän otti Kaisaa tukasta kiinni ja jauhatteli vähän -aikaa. Sitten hän jatkoi lukua suurempain lasten kanssa isomman -katekismuksen loppuun. - -Kun katekismus oli käyty kannesta kanteen, koulumestari kyseli -muutamia paikkoja "ymmärryksen perään", ja mitä eivät lapset -ymmärtäneet oikein vastata, sen hän selitti heille. Sitten -hän määräsi jokaiselle, mitä tulevaksi vuodeksi kunkin tuli -lukea, kehottaen ahkeraan ja tarkkaan lukemaan. Näin tehtävänsä -suoritettuaan hän laski lapset ulos kieltäen heitä menemästä -lukutaloon, niin kauan kuin rovasti aikaihmisiä luetti. - -Pihalle päästyään kertoivat lapset siellä oleville aikaihmisille ja -toisilleen, mitä kullekin oli tapahtunut ja kuinka luku oli sujunut. - --- Minä luulin pääseväni tukkanuurutta, kun ensi kerran osasin lukea, -mutta toisella kerralla hämmennyin ja haperoisin sitä ja tätä, -niin koulumestari antoi ensin kolme nappia otsaani ja sitten otti -tukastani kiinni ja vatvoi aika lailla, kertoi Sutelan Helka. - --- Minun oli oikein sääli Tinnon Kaisa rukkaa, kun häntä kahdesti -tukistettiin. Näettekös nyt, hän raukka ei viitsinyt enää olla muiden -joukossa, vaan läksi menemään yli jään kotiinsa. Varmaan hän itkee -mennessään, säälitteli Niemelän Eerikka. - --- Syystä Kaisaa tukistettiinkin. Hän kuuluu olevan niin laiska, -ettei viitsi kirjaa käteensä ottaa, muulloin kuin kylänlukua ennen -vähän mitä lukenee, selitti Tinnon Lauri. - --- Ei suinkaan Juhana olisi häntä tukistanut, jos ei hän olisi -kemisteleinut, vaan olisi lukenut minkä olisi osannut, virkkoi -Lahtelan Liisa. - --- Minusta oli ihmettä, kun Juhana yletti tukistaa Kaisaa, vaikka -Juhana on pieni pojannapero ja Kaisa pitkä tytönhoro niin kuin -hongankolistaja, sanoi Sutelan Mari. - --- Varpailleenpa sen poikaparan piti noustakin, ennen kuin yletti -Kaisaa tukasta, vastasi Eerikka. - --- Kaisa näytti suuttuvan aika lailla Juhanalle ja arvattavasti hän -ei kohta huomenna lepy, sanoi Sutelan Helka. - --- Suuttukoon jos, eihän se ollut Juhanan syy. Täytyihän Juhanan -tukistaa, kun käskettiin. Jos Kaisa olisi lukenut Juhanalle niin -kuin muutkin lapset, niin ei olisi tuollaista kolttosta tullut. Ei -suinkaan Juhana Kaisaa pelkää, vaikka hän olisi vieläkin pitempi. -Ja ennenhän Kaisan täytyy leppyä, ennen kuin selkärankansa näkee, -selitti Eerikka. - -Sillä aikaa kun koulumestari luetti lapsia, rovasti tutkisteli -aikaihmisten ulkolukua ja kristillisyyden taitoa käyden lyhykäisesti -koko katekismuksen kysellen ja selitellen. Jumalan kolminaisuutta -selittäessään hän vertasi sitä aurinkoon, jossa Isä Jumala merkitsi -aurinkoa, Poika valkeutta ja Pyhä Henki lämpöä. Tämän kuultuaan sanoi -Mauno-setä viereisellensä Pajarin Keisarille: - --- Isävainajani kertoi meidän entisen rovastivainajan selittäneen -tätä samaa asiaa toisella tavalla. Hän oli ottanut nuttunsa liepeen, -tehnyt siitä kolme poimetta ja sanonut: "Nyt näette, että tämä on -yksi nutun lieve ja tässä on kolme poimua, joista jokainen on eri -poimu. Mutta nämä voidaan yhdistää jälleen. Ja poimuina ollessaankin -ovat ne yhteydessä toistensa kanssa. Samoin on kolminaisuuskin". -Sitten hän oli kysynyt, ymmärsivätkö sanankuulijat hänen vertaustaan. -"Ymmärretään kyllä", oli Huppa-Riitta vainaja sanonut. "Kolminaisuus -on niin kuin rovastin nutun lieve." - -Sitten rovasti selitti ihmisen velvollisuuksia Jumalaa ja lähimmäistä -kohtaan. Vihdoin hän kysyi viitaten ukko-Lauriin: - --- Kuka sinun lähimmäisesi on? - -Myllyksen Pietari, joka seisoi ukko-Laurin vieressä, luuli rovastin -kysyneen häneltä ja vastasi rohkeasti: - --- Kissa. - -Tämän kuultuaan purskahti lukurahvas nauramaan, mutta rovasti sanoi: - --- Antaapas olla, minä tahdon tietää Pietarin käsitystä asiassa. Joka -ihmisellä, vaikka lyhytjärkisellä, on omat käsitteensä, niin suittaa -olla hänelläkin. - --- Minkä tähden kissa on sinun lähimmäisesi, Pietari? kysyi rovasti. - --- Sen tähden, että joka talossa, missä vain minulle annetaan ruokaa, -tulee aina talon kissa luokseni, sivelee ja hyväilee minua rakkaasti. -Semmoista hyväilemistä ei ole minulle kukaan muu osoittanut, sitten -kun äitini kuoli. Siksi on kissa minun lähimmäiseni, vastasi Pietari. - --- Pietari raukka puhuu asian, niin kuin hän on sen kokenut, sanoi -rovasti huoaten. Useasti unohdetaan, että kaikki ihmiset, hölmöt -ja viisaat, tutut ja tuntemattomat, ovat meidän lähimmäisemme. -Ja juuri tuollaisille kurjille, kuin tuo Pietarikin on, pitäisi -osoitettaman erittäin hellyyttä ja armahtavaisuutta, mutta niin ette -ole tehneet, sen minä kuulin häneltä nyt juuri. Missä on silloin -lähimmäisenrakkaus? Ja kuitenkin sanoo itse Vapahtajamme: "Mitä ette -ole tehneet yhdelle vähimmistä minun veljistäni, sitä ette tehneet -minulle." Raamatussa luemme, että koirat nuolivat Latsaruksen haavat -puhtaiksi, jota ihmiset tiettävästi eivät tehneet. Nyt sanoo Pietari, -että kissa hyväilee häntä, vaan eivät ihmiset häntä hyväile. Siis -ovat luontokappaleet armeliaammat kuin syntiset ihmiset. Ei meidän -kristillisyytemme ainoasti siinä seiso, että luemme, laulamme, -käymme kirkossa ja jolloinkulloin olemme hartaat, mutta myös siinä, -että osoitamme lähimmäisellemme laupeutta. Sillä Jumala sanoo: -"Laupeutta minä tahdon ja en uhria." Kyllähän vertaisiaan jokainen -pitää lähimmäisenään: heille lainataan ja tehdään hyvää, niinhän -publikaanitkin tekivät; mutta onnettomat ja kurjat jätetään avutta. -Onko se kristillistä rakkautta? Ei suinkaan, vaan se on pakanallista -tapaa, sanon minä, ja se pankaa mieleenne ja näyttäkää töillänne, -että te olette tosikristittyjä ettekä vain ulkokullatuita, valkeaksi -sivuttujen hautain kaltaisia, jotka ulkoa ovat kauniit nähdä, mutta -sisällä on kuolleiden luita ja kaikkea riettautta. - -Näin puhui ja opetti rovasti. Kukin tunsi omassatunnossaan hänen -totta sanoneen. - -Rovastin kysymyksiin vastasi lukurahvas useimmiten oikein, mutta tuli -joskus vääriäkin vastauksia, se on semmoisia, jotka eivät olleet -katekismuksen kanssa yhtäpitäviä. Niinpä esimerkiksi kun rovasti -kysyi: - --- Mikä on jokapäiväinen leipä? vastasi Sutelan Matin Mari -ujostelematta: - --- Kaurainen leipä. - -Tähän virkkoi rovasti: - --- Se on totta, että te pidätte kauraista leipää jokapäiväisenä -leipänä ja rukiista ja ohraista leipää pyhä- ja juhlaleipänä, mutta -Lutheruksen selityksen mukaan ei jokapäiväisellä leivällä ymmärretä -ainoastaan sitä leipää, mitä me joka päivä syömme, vaan kaikkea mitä -me ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tarvitsemme, ja siihen kuuluu -muutakin eikä ainoastaan pelkkä leipä. - -Kun tutkistelemus oli lopetettu, rovasti sanoi: - --- Minä olen tyytyväinen sekä teidän lukuunne että käsitykseenne. -Tosin ei jokainen kysymys saanut oikeaa vastausta, vaan useimmat -olivat asian oikein käsittäneet. Mutta Sutelan kyläläisiä minun -täytyy moittia, sillä he ovat peräti typeröitä ja laiskoja ja ovat -unehuttaneet Herran sanan viljelemisen. Eihän ihminen tiedä tehdä -Jumalan sanan jälkeen, jos ei hän sanasta näe, mitä hänen on tehtävä -ja mikä jätettävä tekemättä. - -Sitten rovasti käski katsomaan, oliko koulumestari saanut -luettaneeksi lapset. Kohta tulikin koulumestari ja ilmoitti, että -lapset ylimalkain osasivat ulkolukunsa hyvästi, vaikka joku oli -joukossa, jonka luku ei ollut aivan tarkka. - --- On kaunista, hyvät ystävät, saada kuulla koulumestarin kiittävän -teidän lastenne lukutaitoa, sanoi rovasti. Ne, jotka eivät vielä -osanneet aivan bookstavin jälkeen lukea niin tarkkaan kuin -koulumestari vaatii, koettakoot ensi vuodeksi parantaa lukuaan. - -Tämän jälkeen rovasti julisti lukuset pidetyiksi ja kehotti kansaa -ylentämään mielensä ja sydämensä Jumalan tykö, jolta kaikki hyvä anto -ja lahja tulee, josta meidän tulee Häntä kiittää, ylistää, kuulla ja -palvella. - -Sitten pidettiin rukoukset, jonka jälkeen rovasti käski muun -kansan mennä kotiinsa, vaan isäntien jäädä vähäksi aikaa jäljelle -ilmoittamaan kirkonkirjoihin ne muutokset, jotka vuoden pitkään -olivat kussakin perhekunnassa tapahtuneet, sekä suorittamaan -pääsiäisrahan. - - - - -Lopputoimet - - - Sisältö: Lukusista lähtö. Pääsiäisrahat. Väkilukumuutokset. - Nimenmuutto. Vanhain ja heikkojen ripittäminen. Päivällinen. - Vierasten lähtö. - --- Nyt taas saa olla huoletta tulevan vuoden kylänlukuun asti, sanoi -Pajarin Liisa käydessään rekeen istumaan. - --- Niinhän te naiset kyllä saatte sanoa. Teillä ei ole muita kuin -yksi kuuma päivä vuodessa, vastasi Liisan mies käydessään rekeen. -Mutta meillä miehillä on vielä kaksi kuumaa päivää edessä: päärahan -maksu ja käräjän alku. Kun niistä pääsisi, niin eläisi häntä vähän -aikaa huoletta. - -Ne jotka kylänlukuihin olivat hevosella tulleet, ne hevosilla -palasivatkin. Ainoastaan ne, jotka isäntäin kanssa olivat tulleet, -saivat menomatkalla astua, kun isännät viipyivät kauemmin -lukutalossa, ensin perhettään kirkonkirjoihin merkkiämässä ja sitten -päivällisellä Niemelässä. Pojat hiihtivät suksillaan kotiinsa ja -lauloivat ilomielin mennessään: - - Ei ole pojall surua, - ei ole yhtään hiukkaa, - kun on päästy lukusista, - joka teki tiukkaa. - -Liiemman rahvaan pois mentyä pisti rovasti komeaan piippuunsa -vaakunaa. Talon tytär Kaisa toi päreellä tulen ja sytytti sekä -rovastin kuin myöskin kanttorin ja koulumestarin piiput, kun he -olivat seuranneet esimiehensä esimerkkiä. Sitten rovasti aukaisi -kirkonkirjan ja sanoi: - --- Niemelän lautamiehen talossa on kolmekymmentä jousta (ripillä -käynyttä henkeä) joista tulee pääsiäisrahaa (viinirahaa) -kuusikymmentä kopeekkaa, jotka lautamies saa antaa kanttorille, sillä -hän on kirkkoväärti ja tallentaa viinirahat. - -Lautamies antoi rahat kanttorille ja selvitti sitten rovastille ne -muutokset, jotka hänen talossaan olivat tapahtuneet sitten viime -kevään. Ne rovasti merkitsi kirkonkirjaan. Samalla tavalla käytiin -läpi talo talolta koko kinkerikunta. - -Kun Sutelaisten vuoro tuli, astui Juhana Susi esille ja sanoi: - --- Minä tahtoisin muuttaa sukunimeni. - --- Minkä tähden sinä nimesi tahtoisit muuttaa? Eihän nimi miestä -pahenna; usein mies pahentaa nimensä, kysyi rovasti. - --- Sen tähden minä tahtoisin muuttaa nimeni, kun se ei ole ihmisen -vaan metsänpedon nimi. Ja paitsi sitä, jos joku suuttuu minun -päälleni, niin se haukkuu minua hukaksi, vastasi Juhana. - --- No minkä nimen sinä sitten ottaisit? kysyi rovasti. - --- Minä tahtoisin nimekseni Ruolmanni, vastasi Juhana. - --- Vai Ruolmanni, vai Ruolmanni, matki rovasti. Etkös sinä ole -kuullut, että meidän kontrahtirovastin nimi on Stråhlman, ja se ei -sovi talonpojalle, niin korkea-arvoinen nimi. - --- Pankaa sitten vaikka Herst, pyysi Juhana. - --- No, mutta Hertz on meidän vallesmannin nimi, virkkoi rovasti. -Ethän sinä vallesmanni ole. - --- Olkoon sitten Kaljunen, ehdotteli Juhana. - --- Se on toista, ja kun sinulla on kaljahka ääni, niin se sopiikin -sinulle nimeksi vallan hyvin, sillä karvaa myöten koirallekin -nimi annetaan, vastasi rovasti ja kirjoitti Suden sijaan Kaljusen -kirkonkirjaan. Sen tehtyään hän katsahti rahvaaseen ja sanoi: - --- Nyt tämä mies ei enää ole Juhana Susi, vaan Juhana Kaljunen, -muistakaa se jokainen. - -Kun pääsiäisrahat oli kannettu ja väkilukumuutokset suoritettu, -jäi Hörkkö-Pekka perheineen tähteeksi ja häntä ei kenkään ottanut -kirjoihinsa, vaikka rovasti koetteli ehdotella sitä yhdelle ja -toiselle. - --- Minä en ymmärrä mikä siihen on syynä, kun et sinä kelpaa kenenkään -kirjoihin. Pantsarlahteenhan sinä raukka joudut, kun jäät löyskaraksi -(löysäläiseksi), surkutteli rovasti. - --- Ennen minä menen vaikka hornaan ennen kuin Pantsarlahteen, vastasi -Pekka. Niin tylyiksi ovat nämä ihmiset tulleet, etteivät minua enää -kenenkään tupaansa ja kirjoihinsa ottaisi. - -Nyt otti rovasti tiukalle koko lukukunnan isännät ja torui heidät -pahanpäiväisesti, kun he niin yksituumaisesti armottomuuttansa -osoittivat Pekka raukkaa kohtaan, ja mainitsi surkean esimerkin, -joka pari vuotta takaperin tapahtui R:hden pitäjässä, jossa eräs -puolihullu mies murhasi kolme lastansa siitä syystä, kun hän jäi -löyskaraksi ja hänet olisi viety ojennuslaitokseen. - -Tämän nuhdesaarnan perästä loppui talon isäntäin kärsivällisyys. -Vähän aikaa tuumittuansa astui kylänvanhin esille ja sanoi: - --- Taitaapa se olla syy sysissä jos sepässäkin. Jos Pekka Hörkön -akka pitäisi kyntensä yhdessä kohden, niin hän pääsisi tupaan ja -kirjoihin, jos ei yhdelle niin toiselle; ainahan sen verran tilaa -löytyisi. Mutta nyt on toista, kun akka on pitkänkynnen pitäjä eikä -ukkokaan taida siitä aivan vapaa olla. - --- Se onkin toista, arveli rovasti. Johan minusta outoa oli, kun -tämän kinkerikunnan isännät minä tunnen muuten tunnokkaiksi ja -sävykkäiksi ihmisiksi, että he niin kiven kovaan ovat armottomat -Hörkölle. Syy onkin Hörkössä eikä kyläläisissä. Sitten hän otti -Hörkön eteensä ja piti hänelle aika nuhdesaarnan. - -Hörkkö raukka seisoi siinä kuin tuomittu eikä voinut häpeästä -silmiään nostaa. Vihdoin rovasti ehdotteli, että kinkerikuntalaiset -rakentaisivat Hörkölle pikkuisen mökin jonkun kyläkunnan yhteiselle -takamaalle, jossa Hörkkö saisi rauhassa elää ja käydä talollisilla -töissä niin kuin tähänkin asti. - -Tähän tuumaan isännät suostuivat ja lupasivat antaa Hörkölle ken -jonkun vanhan huoneen, ken tehdä peltoa ja ken mitäkin. Ja niin pääsi -Hörkkö Niemelän kylän yhteisiin kirjoihin mökkiläisen nimellä. - --- Se oli kauniisti tehty, sanoi rovasti. Jos kyläläiset olisivat -tehneet Hörkölle asian ja ansion mukaan, niin he olisivat hänet -laittaneet Pantsarlahden ojennuslaitokseen. Mutta nyt he ovat -jalomielisesti unehuttaneet hänen vikansa ja virheensä ja vielä -koettavat auttaa häntä eteenpäin elämisessä. Ja nyt sinä Hörkkö, -näytä puolestasi, että sinä heität entiset kujeesi pois ja pidät -vaimollesi komennon, niin voit sinä vielä kunniallisena ihmisenä elää. - -Sitten kun rovasti oli Hörkön asian saanut selvitetyksi, hän sanoi -kylänvanhimmalle: - --- Jos täällä on vanhoja, heikkoja ja muita sellaisia, jotka eivät -kykene tulemaan kirkkoon Herran ehtoolliselle, niin käskekää heitä -tulemaan esiin. Minä toimitan heille ripin tässä ja annan ehtoollisen. - -Kohta tulivatkin ripitettävät esille: kaksi kumpaakin sukupuolta, -yhteensä neljä henkeä. - -Rovasti alkoi puhella heidän kanssaan synnistä ja syntien anteeksi -saamisesta. Vihdoin hän kysyi sokealta Simolta: - --- Tunnetkos sinä itsesi syntiseksi? - --- En minä tässä ole mitään syntiä nähnyt tehdä, kun olen sokea. En -ole varastanut, en valehdellut enkä toisen omaa turmellut, vastasi -Simo. - --- Me olemme kaikki syntiset erotuksetta, sillä me teemme joka -päivä syntiä ajatuksin, puhein ja töin ja semmoisina ansaitsemme -Jumalan vihan ja rangaistuksen sekä viimein iankaikkisen kadotuksen -helvetissä, jossa on ikuinen tuli, mikä ei milloinkaan sammu. Mutta -jos me kadumme syntimme, niin Jumala on uskollinen, joka meille -synnit anteeksi antaa ja ottaa meidät armollisesti tästä surun ja -murheen laaksosta tykönsä taivaaseen, jossa me lakkaamatta saamme -iloita ja riemuita, selitti rovasti. - -Sitten hän kysyi ruotu-Maikolta: - --- Nyt kun te kuulitte sekä helvetin kuumuudesta että taivaan ilosta, -niin mihin sinä, Maria, tahtoisit kuolemasi perästä tulla? - --- Mitäpä tään vanhan ilosta, kunhan vain lämmintä saapi, vastasi -ruotu-Maikko levollisesti. - -Rovasti huokasi raskaasti ja selitti asian uudestaan laveammin ja -tarkemmin sekä teki Maikolle uudestaan saman kysymyksen. - --- "Kun hyvän saata taitan, niin huonon hyljät mahtan" (Vvk. 274:10), -vastasi Maikko hiukan hyvillään, kun luuli löytäneensä oikean -vastauksen. - -Sitten rovasti kehotti pitemmässä puheessa heitä turvautumaan -syntisten Vapahtajaan, niinkuin "Vaivaisessa syntisessä", -synnintunnustuksessa, sanotaan, ja saadakseen tietää, miten he olivat -hänen puheensa käsittäneet, hän kysyi valaja-Pekalta: - --- Mihin sinä, Pietari, itsesi turvaat, kun tunnet itsesi syntiseksi? - --- Vaivaiseen syntiseen minä olen aina turvannut ja siihen minä -nytkin itseni turvaan, vastasi Pietari. - --- Ei vaivaiseen syntiseen, vaan vaivaisten syntisten Vapahtajaan -pitää meidän turvautuman, oikaisi rovasti. - --- Sitähän minä aioinkin sanoa, vaikka hämmennyin vähän puheessani, -selitti Pietari. - --- Mihinkä sinä Riitta Rita luotat ja turvaudut, kun omatuntosi -kantelee päällesi ja sanoo, että sinä olet kadotettu ja tuomittu? -kysyi rovasti. - -Riitta mietti hiukan aikaa sitä ainoaa virren värssyä, jonka hän -ulkoa osasi, ja viimein tavattuaan alun luki: - - Tulkaat, katsokaat Herran töitä, - kuin hän maan päällä tekee: - hän sodat pois soittaa, hajottaa, - joutsen ja keihään särkee, - rattaat rikkoo, pyssyt polttaa, - ei kenkään Hänt voi odottaa, - hän sotii käsivarrell tuimall. (Vvk. 53:4) - --- Jaa, jos sinulla on todellinen luottamus tähän suureen sankariin, -niin Hän auttaakin sinua, sanoi rovasti hetken mietittyään. - -Selitettyään Herran ehtoollisen tarkoituksen rovasti piti -rippisaarnan, jonka jälkeen hän viittasi heitä käymään -polvilleen pöytärahin viereen, jossa he rovastin perästä lukivat -synnintunnustuksen, saivat synninpäästön ja nauttivat Herran -ehtoollisen. Lähtiessään kumarsi jokainen rippi-isällensä ja meni -liikuttuneena ovensuun penkille istumaan odottamaan kotiin saattajia. - --- Nyt taitavat jo olla kaikki hengelliset toimitukset päätettyinä, -sanoi rovasti. Mutta jos mitä vielä on, niin kylänvanhin saa -ilmoittaa. - --- Ei minun tietääkseni ole enää mitään, vastasi kylänvanhin. - -Rovasti riisui "rajin" kaulastaan ja tupakoitsi. Koulumestari, -lukkari, jopa talonisännätkin tekivät samoin. - -Liiemman väen hälvettyä tarjosi talon isäntä rovastille viinaryyppyä, -jota hän ei ottanut, kiitti vain tarjouksesta ja lojahti pitkälleen -pöydänpään penkille selkäänsä oikaisemaan. Lukkari ja koulumestari -menivät kammariin jossa heille annettiin ryypyt. - --- Tämä olikin hyvään tarpeeseen, virkkoi kanttori ryypättyään. - --- Niin oli minustakin kuin rasvaa rattaille, todisti koulumestari. -Alkoikin jo kupariseppä päätä takoa koputella. - -Ryypättyään menivät koulumestari ja lukkari tupaan, jossa he -korjasivat kirkonkirjat laukkuun. - -Talonmiehet kantoivat tupasesta suuren pöydän tupaan ja asettivat -sen toisen pöydän päähän. Naiset kantoivat ruokaa pöytään. -Kylänlukuherroille oli kanttorin neuvon mukaan keitetty madesoppaa, -vaan talonpojille oli keitoksena liharokka. Lampaan- ja sianlihaa oli -paistina lukuherroille. Muulle rahvaalle annettiin rokassa kiehunutta -lihaa. - -Kun ruoka oli pöydässä, käski isäntä vieraat ruualle. - -Rovasti istausi yksinään pöydän päähän, kanttori ja koulumestari -kävivät pöydän taakse sarvenelle. Holttolan kirkonmies, kylänvanhin -ja talonisäntä istuivat toisen sarvenen kohdalle. Alapuolelle pöytää -kävivät Niemelän miehiset kestivieraat. -- Kylänlukuaikana pidettiin -tavallisesti kevätkestit. Toiseen pöytään kävivät kinkerikunnan -kaikki isännät, jotka talon isännän pyynnöstä olivat jääneet -päivälliselle lukutaloon. - -Kun kaikki olivat asettuneet paikoillensa, rovasti sanoi: - --- Nyt saavat talonisännät toimittaa ruokasiunauksen; meidän luvut ja -laulut olette te kyllä kuulleet. - -Talon isäntä rykäisi ensin ja luki ruokaluvut. Kylänvanhin lauloi -ruokavärssyn. - --- Kylänvanhimmalla on vielä noin kajakka ääni, vaikka on jo vanha -mies, sanoi rovasti laulun loputtua. - --- Ei minun ääneni nyt enää kulje niin kuin nuorena; silloin minä -vedin kuin pajupillillä, vastasi kylänvanhin. - --- Kylläpä tuo vielä soipi nytkin, kehui rovasti. - -Isännän jaettua ruokaryypyt alkoi jokainen syödä. Aterian aikana -puheltiin minkä mitäkin. Kun kaikki olivat ravitut. Holttola luki ja -Lahtelan isäntä toimitti veisuun. Pöydästä noustua kiitti jokainen -isäntää ja emäntää. Talon perhe ja vieraat naiset söivät perästä. - -Kun ruoka oli korjattu, rovasti sanoi: - --- Nyt ei muuta kuin hevoset eteen, miehet rekeen ja antaa mennä -alamäkeen. - --- Pitäähän lähtökahvit vielä ottaa, vastasi talonisäntä. - --- Tehdään niin, myödytti rovasti. - -Kun kahvi oli juotu, valjastivat nuoret miehet rovastin ja kanttorin -hevoset. Koulumestarille valjastettiin talon hevonen. Sitten ajettiin -hevoset tuvan rappusten eteen ja kannettiin kirjalaukut kanttorin -rekeen. Isäntä tarjosi vieraille lähtöryypyt. - -Sillä aikaa kun hevosia valmistettiin, harkitsivat lukuherrat lähtöä. -Isäntä auttoi rovastille turkkia päälle ja köytti punaisella pitkällä -vyöllä turkin kiinni. Mauno-setä ja kylänvanhin auttoivat toisia -lukuherroja pukutuumassa. Kun kaikki oli saatu reilaan, he kättelivät -miehiä ja likistivät naisia jäähyväisiksi. Ovesta mennessään he -lukivat kiitoksia ja sanoivat yhteiset jäähyväiset. - --- Jumalan haltuun, vastasivat tuvassa olevat kumartaen. Isäntä, -Holttolan kirkonmies, kylänvanhin ja Mauno-setä saattoivat vieraita -rekeen. Toiset katsoivat ikkunasta vierasten lähtöä. - --- Rovasti ei pane pahaksi, minä laitan tässä vähän tuomisia pappilan -rouvalle, sanoi emäntä ja samassa laskea muksautti suuren tuohikontin -rovastin reen seville. - --- Suuri kiitosta, hyvä emäntä, virkkoi rovasti. Käyhän pappilassa -kahvilla kirkossa käydessäsi! - --- Kiitoksia paljon! vastasi emäntä niiaten. - -Sitten emäntä toi torppasäkillisen tuomisia ja antoi koulumestarille, -joka sen kiittäen otti vastaan ja pyysi emäntää käymään kotonansa. - --- Mielelläni minä laittaisin kanttorinkin emännälle tuomisia, -mutta kun en häntä tunne, niin olkoon laittamatta tällä kertaa. -Vastaisuudessa kun tulen hänet tuntemaan, niin laitan sitten, sanoi -emäntä nauraen. - --- On niistä akoista välistä hyötyäkin, ilvensi koulumestari. Lapsen -synnyttyä kannetaan rotinoita, annetaan hammasrahaa ja vieläpä hyvät -ystävät muulloinkin tuovat tuomisia. Mutta sinulla ukkopahalla kun ei -ole akkaa, niin saat olla tuomisitta. - --- Sinä saat ylpeillä akastasi, vastasi lukkari. Jos ei minulla ole -akkaa tuomisia saamassa, niin ei sitä ole sitten vatiakaan velomassa. - -Kun oli vielä kerran kiitetty ja jäähyväiset sanottu, lukuherrat -ajoivat matkaansa. - --- Nyt on tukkajuhla tarkoin lopussa, sanoi Mauno-setä tupaan -mennessään. - -Toiset lukuvieraat läksivät myös matkaansa, vaan kestivieraat jäivät -vielä huomiseksi, jolloin hekin runsaasti tuomisilla evästettyinä -menivät kotiinsa. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 3: Kylänluvut, by Johannes Häyhä - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - -***** This file should be named 56093-8.txt or 56093-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/0/9/56093/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |