NormalizeHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 2892 deletions

diff --git a/old/56093-8.txt b/old/56093-8.txt
deleted file mode 100644
index e03baa7..0000000
--- a/old/56093-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2892 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista
-tavoista 3: Kylänluvut, by Johannes Häyhä
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 3: Kylänluvut
-
-Author: Johannes Häyhä
-
-Release Date: November 30, 2017 [EBook #56093]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 3: KYLÄNLUVUT
-
-Kirj.
-
-Johannes Häyhä
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,
-1894.
-
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-
-Valmistukset
-Lukusten edellä
-Kylänluvut
-Lopputoimet
-
-
-
-
-Valmistukset
-
-
-    Sisältö: Lukusten ilmoitus. Sunnuntai-illan vietto.
-    Sisäluvunopetus. Kankaan kutominen. Lasten lukuharjoitukset.
-    Siivonteko. Leipominen. Vierasten tulo.
-
--- No lapset, tukkajuhla on jo kuulutettu; harjoitelkaa nyt
-lukua ahkerasti, sanoi Niemelän lautamies tultuansa kirkosta
-laskiaissunnuntaina.
-
--- Milloin se meille tulee? kysyi Mauno-setä uteliaasti.
-
--- Nousevalla viikolla tiistaina, vastasi lautamies. Ja niin kuin
-viime vuonna määrättiin, se tulee nyt pidettäväksi meillä. Siksi
-pitää naisten tällä viikolla kutoa kankaansa loppuun, ja mitä
-ei kerkiä lopettaa, sen saa kääriä syrjälle ja viedä tupaseen.
-Lauantaina pitää olla liiat romut tuvasta pois ja maanantaiaamua
-vasten pestään tupa sekä sitten varustetaan kaikki mitä kylänlukuihin
-tarvitaan. Maanantai-iltana tulevat kylänlukuherrat meille yöksi.
-
--- Mikä se tukkajuhla on? kysyi pieni Anni kiivetessään äitinsä
-syliin.
-
--- Sittenhän sen, lapseni, saat nähdä, kun se tulee, vastasi äiti
-asettaessaan tytärtään polvilleen. Silloin meille tulee paljon
-ihmisiä monesta kylästä, koko lukukunnasta. Pappi, lukkari ja
-koulumestari tulevat luettamaan, ja kuka ei silloin osaa lukea, sitä
-tukistetaan. Sentähden sitä kutsutaan tukkajuhlaksi.
-
--- Mitäs kirjaa ne luettavat? kysyi Anni.
-
--- Aikaihmisille luetaan Uutta testamenttia, lapsille katekismusta ja
-vallan pienille aapista, vastasi äiti silitellen lapsensa suortuvia.
-
--- Mutta kun minä en osaa muuta lukea kuin puustaveja, niin
-tukistetaankos minua? kysyi taas tyttönen.
-
--- Sinä olet vielä niin pieni, ettei sinulta enempää vaaditakaan.
-Kun kanttori luettaa sinua, niin lue vain selvästi, niin hän kiittää
-sinua ja silittää päätäsi, virkkoi äiti.
-
--- Niin minä teenkin enkä ollenkaan kainostele, sanoi Anni hyvillä
-mielin.
-
-Päivällisen perästä jokainen otti kirjan käteensä ja alkoi lukea
-ääneensä, joten tuvassa syntyi sellainen palpatus, että se oikein
-kuului pihalle asti. Pienen Annin vanhempi veli Jaakko otti vanhan
-aapisen käteensä ja sanoi:
-
--- A sanoo a, avaa kirja auki, aukaisi aapisen ja alkoi lukea:
-
--- Aas puki, ala lukii, markkinamies hevosta sukii.
-
--- Mitä lörpötystä se on? tiuskaisi äiti Jaakolle.
-
-Nolona Jaakko pani kirjan kiinni ja sanoi hiljaa itsekseen:
-
--- I sanoo i, pane kirja kii.
-
-Mauno-setä koetteli päivällisen syötyään venähtää sänkyynsä
-lepäämään, mutta kun kaikki lukea pauhasivat ääneensä, hän ei voinut
-nukkua, jonka tähden hän nousi ylös, nuuskasi ja sanoi:
-
--- Ei mokomaa lukupuurtoa ole ollut sitten menneen talven; korvat
-tahtovat lummehtua, kun kaikki pauhaavat.
-
-Sitten hänkin otti vanhan virsikirjan ikkunalta, pisti vaskisankaiset
-lasit silmilleen ja alkoi lukea pauhata ääneensä.
-
--- Hyvää iltaa! sanoi Lahtelan isäntä tultuaan Niemelän tupaan.
-Taitaa totta varmaan olla tukkajuhla tulossa, koska täällä näin lukea
-pauhataan koko perheen tuumasta.
-
--- Jumala antakoon, vastasi lautamies. Niin veikkonen, niin
-veikkonen, tukkajuhla on jo kuulutettu ensi tiistaista viikkokauden
-päähän ja niin kuin muistat, se pidetään meillä tänä vuonna. Jos
-sinä, hyvä naapuri, annat siivota tupasi, niin saapi koulumestari
-siellä lapsia ulkoa luettaa ja -- tukistaa.
-
--- Aivan kernaasti minä laitan tupani reilaan ja annan mielelläni
-lasten sinne tulla. Onhan se aika niin juhlallista ja juohduttaa
-mieleen hauskoja lapsuuden aikoja, vastasi Lahtelan isäntä.
-
-Isäntäin niitä näitä pakinoidessa ja kirkkokuulumisia kertoessa sekä
-muun perheen lukiessa ilta kului rattoisasti. Vieraan pois mentyä
-sanoi lautamies:
-
--- Tuokaas illaista, vaikka millaista, niin pääsee makkaamaan ja
-aamulla riihtä hakkaamaan!
-
-Naiset kantoivat ruokaa pöytään: kolme vatia kaalia tuotiin suureen
-pöytään, jossa miehet söivät, ja kolmeen naisten pöytään vati
-kuhunkin, josta naiset söivät lasten kanssa. Kolme leipää tuotiin
-myöskin suurelle pöydälle, josta lapset kävivät hakemassa leipää
-omaan pöytäänsä. Kukin isä leikkasi palaset leivästä ja antoi
-lapselleen pieneen pöytään vietäväksi. Isäntä jakoi miesten pöydässä
-lihat antaen palasen kullekin ja toisissa pöydissä jakoivat vanhemmat
-naiset jokaiselle osansa.
-
-Lihavuittiansa (osaansa) syödessään sanoi ukko-Lauri:
-
-    Pyhäpäivä, hyvä päivä:
-    saapi kaalia kahesti,
-    lihapalat päälliseksi.
-
-Illallisen perästä korjattiin ruoka, tuotiin vokit (rukit) tupaan,
-varustettiin riihikot, laitettiin vuoteet ja käytiin makaamaan.
-Aamulla riihimiehet nousivat jo puolesta öin, pukivat riihikot
-yllensä ja menivät riihtä puimaan. Vanhukset, talon tyttäret ja
-lapset jäivät makaamaan. Kukon kolmatta kertaa laulaessa nousivat
-vanhukset ja niitä näitä toimitellen herättivät tytöt kankaita
-kutomaan. Vihdoin nousivat lapsetkin, pukeusivat, pesivät silmänsä,
-harjasivat päänsä, ottivat kirjansa ja alkoivat lukea. Tytöillä
-riippui pirtapuussa kirja "Lasten paras tavara", jota he väliin
-kangasta kutoessaan vilkaisivat. Nuoremmilla tytöillä oli vokin
-kuontalolapaan kiinnitetty kirja, josta he kehrätessään lukivat.
-
--- Äiti, opeta minua tavaamaan, ettei kylänluvussa tukistettaisi,
-pyysi pieni Tuomas.
-
--- Tuo, poikaseni, tuolisi tänne minun viereeni, niin minä
-kehrätessäni neuvon sinua, sanoi äiti.
-
-Tuomas toi tuolinsa äitinsä viereen, kävi istumaan, otti kirjan ja
-alkoi lukea äitinsä perästä.
-
--- I sanoo i, alkoi äiti.
-
--- I sanoo i, tavasi Tuomas perästä.
-
--- Ässä ä sä, jatkoi äiti.
-
--- Ässä ä sä, luki Tuomas.
-
--- Isä, luki äiti.
-
--- Isä, sanoi Tuomas.
-
--- Kyllä minä tuon sanan jo osaan, huudahti Tuomas iloisena. Mutta
-sanos, äiti, onko se pitkä vai lyhyt i?
-
--- Se on lapseni pitkä i, vastasi äiti.
-
--- No, kyllä minä nyt tiedän, miten se tavataan. Kuulehan äiti, noin
-se menee, sanoi Tuomas ja alkoi tavata:
-
--- Pitkä i sanoo i, ässä ä sä, pitkä isä.
-
-Kaikki rehahtivat nauramaan ja Tuomaan äitikin sanoi nauraen:
-
--- Ei, lapseni, se ole pitkä isä eikä lyhyt isä, se on vain isä.
-
-Sitten jatkettiin lukua edelleen. Äiti luki edellä ja Tuomas perässä
-ja niin pitkitettiin siksi, kunnes koko isämeitä oli luettu.
-
-Kun Tuomas oli lopettanut lukunsa, niin pieni Anni toi kirjansa ja
-alkoi nimitellä kirjainten eri muotoja, joista hän kirjaimet tunsi.
-
--- Kokkapää on k, sanoi Anni.
-
--- Niin on, todisti äiti.
-
--- Piippahäntä on p, jatkoi Anni.
-
--- Niin on, virkkoi äiti.
-
--- Leveä puustain on ämmä, virkkoi Anni.
-
--- Aivan niin, myödytti äiti.
-
--- U on yläpuolelta auki ja alapuolelta ummessa. Ännä on alapuolelta
-auki ja yläpuolelta ummessa, sanoi taas Anni.
-
--- Ihan niin, todisti äiti.
-
--- Ässä on rautanaulan näköinen.
-
--- Niin on.
-
--- Reikäpää on e.
-
--- Oikein.
-
--- Pieni ässä on kirjava kuin kissanpoika.
-
--- Sekin on totta.
-
--- Rikkupää on i ja ympyräinen puustain on o, lateli Anni iloisena
-taidostaan.
-
--- Aivan oikein, kultaseni, sanoi äiti ja silitti lapsensa päätä.
-
--- Hyvin riskisti olette lukeneet tänä aamuna ja minä tahdon lukunne
-palkita voileipäviipaleilla, sanoi emäntä ja meni ulos. Sieltä hän
-toi suuren lautasen voita ja kauraisen leivän, voiteli voileivät sekä
-antoi lapsille kuin myöskin tytöille, jotka halukkaasti haukkasivat
-suuruspalaa.
-
-Kohta tulivat riihimiehet riihestä, peseisivät, muuttivat toiset
-vaatteet, söivät suuruspalaa ja kävivät makaamaan. Ainoastaan
-viskaajat menivät takaisin riiheen. Päivän valjetessa korjattiin
-oljet riihen edestä latoon ja päivän tultua tuulahutettiin elot
-ja vietiin aittaan sekä pantiin uutta ahdosta riiheen. Viskaajat
-päästyään riihestä söivät muun perheen kanssa murkinaa ja kävivät
-makaamaan, josta vasta tuvan lämmitessä heräsivät.
-
--- Minä tulin oikein katsomaan, kuka se täällä niin ravakasti
-kangasta kutoo helskyttää, että oikein meidän pihalle kuuluu, sanoi
-Lahtelan emäntä tultuansa Kaisan luokse Niemelän tupaan. Nythän
-näenkin, että se on Kaisa-neito,
-
-    jonka piukkaa pirran ääni,
-    kuin käki mäellä kukkuu,
-    niin se suihkaa sukkulainen
-    kuin kärppä kiven välissä,
-    niin se käämä käännähtelee
-    kuin käpy oravan suussa.
-    Siks ei kylä sikein maannut,
-    linnakulta uinaellut
-    neidon pirran pirskeheltä,
-    sukkulan surinehelta.
-    Niin on vaate kuin valettu:
-    ei laske lapoja kangas,
-    päästä ei pirta piitämiä;
-    on kuin Kuuttaren kutoma,
-    Päivättären kehreämä,
-    Otavattaren osaama,
-    Tähettären täyttelemä.
-
--- Ahkeraanpa se tyttöraiska on sitä kutoa helskyttänytkin, sanoi
-lautamiehen emäntä, -- se vain yhäti
-
-    soittaa kuin sormikintahalla,
-    laskee kuin lapikkahalla
-    palttinaa kuin paperia,
-    seinä ja päivä.
-
-Kylmän tuvan aikana, tuvan lämmitessä, kokoontuivat koko kylän lapset
-Lahtelan riiheen läksyjään lukemaan. Siellä luki jokainen niin
-kovasti, että palpatus kuului kauas.
-
--- Kysys minun läksyni, pyysivät he toisiaan. Vuoroin kysyttiin ja
-vuoroin vastattiin.
-
--- Mitenkä häntä oppisi parhaiten lukemaan ulkoa, kun minulla on niin
-kova pää? Neuvokaas minulle se konsti! sanoi Perätalon Jaakko.
-
--- Syö kirjan lehti, niin kyllä opit. Minkä vain kerkiät sisältä
-lukea, sen muistat heti ulkoa, vastasivat toiset lapset yhtä suuta.
-
--- Eiköhän se liene synti syödä Jumalan sanaa? kysyi Jaakko.
-
--- Mikä synti se on! Olenhan minäkin syönyt ja oppinut lukemaan,
-vastasi Mäkelän Helka.
-
--- Mutta en tiedä, mitenkä sen saanen suustani alas, arveli Jaakko.
-
--- Haukkaat vähän kerrallaan, pureksit ja nielet. Syö vaan pois, mitä
-sinä huolit, kehottivat toiset.
-
--- Se taitaa olla synti, en minä syö, epäili Jaakko.
-
--- Voi hölmö poika, mikä sinä oletkin! Etkös ole lukenut, että
-
-    Herran sana on sielun ruoka,
-    josta hän ravintons saapi,
-
-virkkoi Helka.
-
-Nyt katosi Jaakolta kaikki epäilys. Hän repäisi aapisestaan
-alkulehden ja söi sen haukaten vähän kerrallaan.
-
--- Minä en ole syönyt kirjani lehteä, mutta osaan sentään isämeidän
-ulkoa niin kuin vesi, sanoi Niemelän Tuomas.
-
--- Mokoma ulkoa lukija, kun et taida muuten tavatakaan kuin äitisi
-perästä, virkkoi Jaakko.
-
--- Olkoon tavauksen kanssa miten tahansa, mutta kyllä minä isämeidän
-ulkoa lasketan paremmasti kuin moni teistä sisältä, kehui Tuomas.
-
--- Annas kuulla, kuinka ulkolukusi sujuu, sanoivat toiset.
-
--- Jos olette hiljaa, niin saatte kuulla, kuinka isämeitä ulkoa
-uudella tavalla luetaan, sanoi Tuomas.
-
-Toiset olivat hiljaa ja Tuomas luki:
-
-    Isämeitä istu puussa,
-    pappilan veräjän suussa.
-    Pyhitetty olkoon, pyyhe käessä,
-    lieri lupakko päässä.
-    Lähestyköön länget kaulassa,
-    niin kuin ruoska naulassa.
-
-Tuomas olisi vielä lukea lasketellut eteenpäin, mutta hänen sisarensa
-tukki kädellään Tuomaan suun ja sanoi:
-
--- Jos et sinä, sen rehvana, herkeä Jumalan sanaa pilkkaamasta, niin
-minä kaipaan äidille, ja pian saat tuta, ettei ruoska ole naulassa
-vaan sinun selässäsi.
-
--- Se pitää kaivata; ei saa pilkkajaa jättää rankaisematta, sanoivat
-toiset.
-
-Tuomas koetteli irvistellä vastaan, mutta toiset lapset raahasivat
-hänet kiinni ja heittivät ulos riihestä jatkaen rauhassa lukuaan.
-
-Niin kuin maansa myönyt käveli Tuomas ympäri riihen, seisoskeli
-salvaimissa, mietti ja katseli väliin ylös, väliin alas. Vihdoin hän
-tuli riihen kynnykselle ja sanoi itkussa suin:
-
--- Älä, hyvä sisko, kaipaa äidille; en minä enää koskaan pilkkaa
-Jumalan sanaa.
-
--- Se pitää kaivata; pahuus ei saa jäädä rankaisematta. Eihän
-Jumalakaan jätä sitä rankaisematta, joka hänen nimensä turhaan
-lausuu, virkkoi Helka hyvin kuivasti.
-
--- Mutta antaahan Jumalakin anteeksi niille, jotka syntinsä katuvat,
-muistutti Jaakko.
-
--- Antakoon jos, se on hänen asiansa, mutta Tommon pitää saada
-selkäänsä, tiuskaisi Helka.
-
-Kotvasen aikaa kiisteltiin asiasta ja vihdoin tultiin siihen
-päätökseen, että annetaan Tuomaalle anteeksi, kun hän niin katkerasti
-itkee. Jos Jumala puolestaan tahtoo, niin rangaiskoon, mutta äidille
-ei virketa mitään koko asiasta.
-
-Hyvin alakuloisena tuli Tuomas riiheen, jossa lukua jatkettiin, niin
-kuin ei mitään olisi tapahtunut.
-
-Näin kului viikko töiden ja luvun vuorotellessa. Lauantaina
-korjattiin kangaspuut ynnä muut kolittimet tuvasta ja sunnuntaina,
-jolloin oltiin vapaana maallisista askareista, luettiin oikein
-yksituumaisesti.
-
-Sunnuntain iltahämärissä kannettiin suuret torrot ja tiinut vettä
-täyteen ja naiset illallisen perästä kävivät tuvan pesuun. Lapset
-ja muu väki, jotka eivät tuvan pesuun kelvanneet, menivät riiheen
-yöksi. Miehet, jotka jo lauantaina olivat avannot syteneet, menivät
-yöksi nuotalle saamaan kylänlukuvieraille verestä kalaa eivätkä he
-seuraavana aamuna tyhjin käsin palanneetkaan, sillä heitä meri piti
-hyvin miehinään.
-
-Maanantaina käytiin Niemelässä joka hevosella heinässä ja ukkomiehet
-hakkasivat halot valmiiksi huomisen päivänkin varaksi; kylänlukupäivä
-pidettiin pyhänä, jolloin ei sopinut työtä tehdä.
-
-Koko maanantaipäivän oli emännillä sangen kiiru leipomisen
-kanssa, kun näet jokapäiväinen, kaurainen, leipä ei soveltunut
-kylänlukuvieraille, vaan sen piti olla puhdas rukiinen leipä, ja
-siihen vielä tehtiin ohralestyleipää sekä kahdenlaisia, omena-
-(potaatti-) ja oikeita (ryyni-) piirakkaita. Iltapuolella naiset
-kaulailivat pyhävaatteita itselleen, miehilleen ja lapsilleen.
-Illansuussa lämmitettiin sauna ja emäntä toi uuden vaipan, jonka
-hän oli tyttärelleen Kaisalle valmistanut, laittoi sen nelinkerroin
-pitkittäin pöydänpään penkille, levitti lumivalkean hurstin sen
-päälle ynnä tyynyn pöydänpään nurkkaan. Kaikki reilaan saatuaan hän
-sanoi:
-
--- Kas tuossa kelpaa rovastin loikoa ja silitellä suurta vatsaansa.
-
-Illansuussa vähää ennen lukuherrojen tuloa tulivat Niemelään
-kutsuttuina vieraina isännän appi ja anoppi, Holttolan kirkonmies
-emäntineen, Savolais-ukko, Kurrosen ukko ynnä vävyt ja muut likeiset
-sukulaiset. Heidät otettiin sydämellisesti vastaan.
-
-
-
-
-Lukusten edellä
-
-
-    Sisältö: Lukuherrojen tulo ja vastaanotto. Kokkapuheet. Saunan
-    kylpy. Illallinen. Viinaputelin varkaus. Lukuväen tulo. Koirain
-    tappeluttaminen. Lapsen ristiminen. Haukkumanimet.
-
--- Kylänlukuherrat taitavat jo tulla, sillä Aitjärvellä näkyy
-ajettavan kolmella hevosella, sanoi Niemelän emäntä ulkoa tupaan
-tultuansa.
-
-Kaikki jotka vain muulta työltään joutivat, mennä kahahtivat porstuan
-rappusille tulijoita katsomaan.
-
--- Nehän nuo näkyvät olevan, sanoi Holttolan kirkonmies. Rovastin
-voilakka on eellimmäisenä ja kanttorin laukka toisena, tiettävästi
-koulumestari ajaa kolmantena, vaan kenen hevosella, en voi täältä
-asti tuntea.
-
-Rahvas katseli tulijoita salmelle asti. Sitten he menivät tupaan,
-jossa korjailtiin yhtä ja toista. Emäntä levitti suurelle pöydälle
-rippulaitaisen lumivalkean pöytäliinan, jolle isäntä asetti
-kaksihaaraisen kynttilänjalan ja sytytti palamaan siinä olevat
-kynttelit, jotka sitten pian sammutti.
-
--- Ovatko tytöt puhdistaneet useampia kynttelijalkoja, kirkastaneet
-veitsiä, varustaneet lautasia ynnä muita kapineita? kysyi isäntä.
-
--- Kaikki on reilassa, ole huoletta, vastasi emäntä.
-
-Samassa ajoivat vieraat pihalle. Isäntä ja Mauno-setä riensivät
-hatutta päin heitä vastaanottamaan ja pojat menivät hevosia riisumaan
-ja kapineita korjaamaan.
-
-Sillä aikaa kun isäntä oli pihalla vieraita vastaanottamassa, sanoi
-Holttolan kirkonmies tuvassa olijoille:
-
--- Pankaa nutut päällenne. Näyttää niin rumalta, kun esivaltoja
-mennään tervehtämään paitahihasillaan. Mennä vuonna kun oltiin
-Montolassa kylänluvuilla, rovasti sanoi: "Voi kun nuo talonpojat
-ovat tyhmät, kun eivät sen vertaa osaa kunnioittaa herrasväkeä, että
-panisivat vaatteet yllensä."
-
-Heti hevosten pihalle pysähdettyä riensi lukkari edellä ja
-koulumestari perässä tupaan.
-
--- Hyvää iltaa, hyvää iltaa! sanoi lukkari kiireesti. Emäntä, emäntä,
-viinaa, viinaa, sukkelaan, sukkelaan, ennen kuin rovasti ehtii tulla
-tupaan!
-
-Emäntä kaasi ikkunalla olevasta putelista viklakinttupulliin,
-jonka lukkari loikkasi sukkelaan suuhunsa. Koulumestari sai toisen
-ryypyn. Samassa tuli rovasti tupaan suuressa karhunnahkaturkissaan
-ja karvanahkaisissa saappaissaan, pitkävarsinen, hopeahelainen
-merivahapiippu kädessä ja matkalaukku kaulassa.
-
--- Hyvää iltaa, hyvää iltaa! toivotti rovasti, johon miehet kumartaen
-ja naiset niiaten vastasivat:
-
--- Jumala antakoon!
-
-Heti riensivät talon tyttäret riisumaan vieraita: vyöt aukaistiin,
-turkit heitettiin päältä ja pantiin naulaan. Sitten kukin ikänsä
-jälkeen tervehti vieraita: ensin rovastia, sitten kanttoria ja
-viimeksi koulumestaria. Kättä antaessaan miehet kumarsivat ja
-likistäessään naiset niiasivat.
-
--- Kah, onhan kirkonmieskin täällä vävylässään, sanoi rovasti
-kätellessään Holttolan kirkonmiestä. On niin hauskaa kohdata vanhoja
-tuttuja. Mitäs nyt kirkonmiehelle kuuluu?
-
--- Suur kiitosta, herra rovasti; ei minulle mitään erinomaista kuulu.
-Kuinka herra rovasti itse jaksaa? virkkoi Holttola.
-
--- No, kiitos Jumalan, terveenä olen ollut, vaan alkaa jo vanhuus
-jo vähän vaivata, vastasi rovasti. Ja paitsi sitä taitaa ehkä
-lihavuuteni tehdä liikkeeni kömpelöksi. Ei näet enää ole nuoruuden
-ripeyttä.
-
--- Niin on herra rovasti, läänin leipä se lihottaa. Muistanhan aivan
-hyvin, kun kahdeksantoista vuotta sitten tulitte meidän seurakuntaan
-hoikkana niin kuin nuotan salko. Nyt ovat ajat kuluneet, vuodet
-vierähtäneet; mies on vanhettunut ja lihonut, lateli Holttola.
-
--- Ainahan kirkonmiehellä ovat entiset kokkapuheet muistossa; taidat
-kenties vielä jonkun luikurin laskea haudassakin, saneli rovasti
-naurusuin.
-
--- Taitaa luikurit haristaa, kunhan minä multavärssyksi veisaan: "Ei
-helvetist lopu koskaan vaiva" (Vvk. 408:8), sanoi kanttori äänellä,
-joka todisti, ettei heidän välinsä ollut lemmellistä laatua.
-
-Tämän tiesi rovasti entuudestaan ja siksi hän sanoi:
-
--- Kanttori pitäköön vain huolta, että kirjalaukku reestä tulee
-talteen.
-
--- Se on jo tallessa, vastasi kanttori. Tämän talon riuskat pojat
-veivät jo kirjalaukun kammariin.
-
--- Saapiko olla kylmästä tultua? kysyi isäntä rovastilta tarjoten
-ryyppyä.
-
--- Suur kiitosta! eihän hyvä pahaa tehne, vastasi rovasti ottaen
-ryypyn. Koulumestari ja lukkari saivat myöskin ryypyn.
-
-Sillä aikaa kun emäntä laitteli kahvikuppeja pöytään, kyseli rovasti
-yhtä ja toista kyläläisten elosta ja työtoimista sekä kertoeli
-mitä uutta suureen maailmaan kuuluu ja kuinka "kaseteissa seisoo
-kirjoitettuna".
-
-Kahvia juodessa istui rovasti pöydänpäässä, lukkari ja koulumestari
-pöydän takana ja Holttolan kirkonmies pöytärahilla.
-
--- No, herra rovasti, enkö minä totta puhunut, kun sanoin että
-Niemelässä saamme sulaa kermaa kahvin sekaan. Useammassa paikassa on
-tuotu kerman asemasta kupilla jäätynyttä maitoa, jota on veitsellä
-lohkottu ja lusikalla mätetty kahvikuppiin, sanoi koulumestari.
-
--- Enhän minä tuota ihmetellytkään, että koulumestari meidän
-seurakunnan niin tarkoin tuntee, jotta joka talon tavatkin tietää,
-virkkoi rovasti vastaukseksi ladaten vaakunaa piippuunsa, johon
-talontytär Anni toi tulen päretikussa.
-
-Kahvia juodessaan puhalteli rovasti komeita savuja pitkävartisesta
-piipustaan kahvikuppiin, joka höyrysi niin kuin palava suo. Savu
-levesi yli koko tuvan, ensin alemma ja sittemmin ylemmä, levittäen
-hyvää hajua ympäri tupaa. Kun vieraat olivat juoneet kaksi kuppia
-kahvia, kehotti isäntä heitä laittamaan vielä puolikuppiset, jota
-pyyntöä toiset noudattivat mutta rovasti sanoi:
-
--- Kiitoksia tarjouksesta! En minä pruukaa semmoista.
-
-Iltahämärissä sytytti isäntä kolme talikynttilää, kaksi pöydänpäähän
-ja kolmannen pöydänlatvalle, sekä päre pantiin pihtiin palamaan.
-
--- Nyt olisi sauna valmis, jos herrat suvaitsisivat lähteä kylpemään,
-virkkoi isäntä kylänlukuherroille.
-
--- En minä pruukaa kylpeä, jos korkeintaan kerran kuukaudessa, enkä
-siis nyt halua mennä saunaan, sanoi rovasti. Mutta kyllä kanttori ja
-koulumestari rakastavat repsua vaikka joka ilta.
-
--- Lähdetään häntä sitten, sanoi koulumestari ja meni lukkarin kanssa
-kammariin vaatteitaan heittämään. Talon tyttäret riisuivat vieraat
-ja antoivat heille uudet ihokiskoiset tuohitohvelit jalkaan saunaan.
-Holttola heitti vävyineen päällysvaatteet tuvan ovensuun nurkassa ja
-menivät hekin saunaan. Emäntä puuhaili sillä aikaa illallista ja vei
-viinaputelin kammarin pöydälle, mutta rovasti pistäysi kammariin ja
-pisti putelin kaappiin, istui vähän aikaa siellä ja puheli emännän
-kanssa.
-
-Rovastin kammarissa ollessa alkoivat tuvassa olijat katsella hänen
-vaatteitaan.
-
--- Ei maar tuollaisessa turkissa vilustakaan, sanoi Mauno-setä
-katsellessaan rovastin turkkia. Tuon kun vielä kieraisee vyöllä
-kiinni, niin vaikka nukkukoonkin rekeen tulisella pakkasella, ei ole
-vilusta pelkoa.
-
--- Entäs sitten nuo karvasaappaat, ne kun mies vetäisee jalkaansa,
-niin ei palella, vaikka olisi koko yön nuotanvedossa, virkkoi
-ukko-Lauri saappaita katsellessaan.
-
--- Äläs kun minäkin heitä katselen, puheli Korrosen ukko ottaen
-saappaat. Nämähän ovat oikeat kapineet ja ne on tehty pappilan suuren
-koiran Voudin nahkasta. Suutari-Mikko kuului näitä mestaroineen koko
-viikkokauden joulun alla. Hyvät ovatkin lapikkaat!
-
-Saunasta tullessaan kun koulumestari ja lukkari tuvan ikkunasta
-huomasivat, ettei rovasti ollut tuvassa, he pistäysivät tupaan.
-
--- Emäntä, emäntä, nyt pitäisi saada "poslipainu", missä viinaputeli
-on? kysäisi lukkari.
-
--- Emäntä näkyi menneen rovastin kanssa kammariin ja vei viinaputelin
-sinne, vastasi Mauno-setä.
-
--- Voi tämä sen visakinttu, mitä teki, virkkoi koulumestari ja meni
-lukkarin kanssa kammariin.
-
-Vähän ajan kuluttua meni isäntäkin kammariin, otti putelin kaapista
-ja tarjosi ensin rovastille, sitten koulumestarille ja lukkarille
-"saunasta tultua". Rovasti kiitti tarjouksesta, vaan toiset
-luikauttivat ryypyt makeaan suuhunsa.
-
-Vierasten saunasta päästyä meni talonväki kylpemään, ensin miehet ja
-sitten naiset. Sekä aikaihmiset samoin kuin lapsetkin panivat puhtaat
-vaatteet yllensä.
-
-Kylvyn perästä laitettiin lukuherroille illallinen kammariin. Emäntä
-levitti puhtaan liinan pöydälle ja toi uudella tiheävanteisella
-katajaisella kapalla nuorta maitoa, kahdenlaista, ohraista ja
-rukiista leipää, kahdenlaisia piirakoita, voita ja voissa keitettyjä
-ahvenia. Isäntä otti tuvan uunista lammaskäpälän ja kantoi sen
-pöytään savivadissa. Tytöt toivat puulautaset ja kirkastetut
-puukkoveitset. Kylän lukuherrat ynnä Holttolan kirkonmies kävivät
-illallispöytään, vaan talonisäntä meni muun rahvaan kanssa tupaan
-syömään kehottaen lähtiessään vieraita ottamaan ruokaa, mitä pöydässä
-oli, eikä katsomaan vähyyttä.
-
--- Eihän iltasen äijyydestä (paljoudesta) kunhan vaan millä nukkuu.
-Näkyypä tässä olevan ruokaa yltäkylläisesti, vastasi rovasti.
-
-Kirkonmies toimitti isännän virkaa: antoi ruokaryypyt ja leikkasi
-leipää kannikasta. Sitten hän ryyppäsi itse, niisti näpillään
-kynttilän ja kehotti toisia vieraita ottamaan ruokaa pyytäen
-anteeksi, ettei talonpoikaisessa talossa ole pöytäveitsiä ja
-haarukoita, vaan täytyy käyttää viisihaaraisia kahveleita.
-
--- Sehän vankin onkin, sanoi koulumestari. Kun sillä koppaisee, niin
-ei palanen suinkaan pöydän alle putoa.
-
--- Niin minäkin luulen, sanoi kirkonmies. Kyllähän herrat suittavat
-monessakin asiassa olla talonpoikia veiterämmät, vaan eivät he
-osaa hyppysiään käyttää niin kuin talonpojat. Siksi aina, kun
-joku talonpoika kuolee, niin viepi hän hautaan hyppysissään kolme
-kappaletta: kynttiläsakset, kahvelin ja nenäliinan.
-
--- Nyt vasta minä oivallan tuon arvoituksen: "Talonpojat maahan
-nakkaa, herrat taskuhunsa pakkaa", virkkoi koulumestari.
-
-Vähän aikaa syötyä sanoi lukkari:
-
--- Kirkonmies, silakka tahtoo uida!
-
-Kirkonmies kaasi silakkaryypyn, jonka toiset ottivat hyvällä halulla,
-mutta rovasti ei ottanut, kiitti vain.
-
--- Maistetaanpas Aitjärven ahvenia, sanoi rovasti nostaessaan vadista
-puulusikalla kaloja lautaselle.
-
--- Ja-ah, hän jatkoi vähän ajan perästä. Nämä ovatkin toisenlaiset
-kuin muinaiset lipeäkalat. Kuulkaahan, hyvät ystävät, kun kerron
-teille erään jutun, joka tapahtui toissa vuonna jouluna. Minua
-vietiin ripittämään erääseen taloon, jonka nimeä en nyt tahdo
-mainita. Toimituksen tehtyäni tuotiin ruokaa pöytään ja emäntä
-sanoin minulle hyvillä mielin: "Minä kun olen kuullut vallasväen
-jouluna rakastavan syödä lipeäkalaa, niin laitoin nyt teille sitä
-herkkua. Kyllähän me talonpojat emme osaa sellaista syödä, mutta
-vallat kuuluvat syövän sitä mielellään. He kuuluvat syövän vaikka
-vasikanlihaa, jota me emme voi suuhumme pistää." Minä katsoin
-emännän lipeäkalaa ja maistoin. "Eihän nämä mitä lipeäkalaa ole",
-huusin tuskastuneena. "Nämä ovat vain pieniä ahvenpamppuja lipeässä
-keitettyinä." Sitten minä selitin heille, mitkä lipeäkalat ovat
-ja miten niitä pruukataan. Kovin emäntää näytti hävettävän ja
-harmittavan.
-
--- Missähän noin typerä emäntä oli? kysyi lukkari.
-
--- Johan minä sanoin, etten tahdo talon nimeä mainita. Haasta miestä
-koko päivä, mutta älä nimeä mainitse, vastasi rovasti.
-
-Vierasten syötyä tuli kammariin talonisäntä, jolle vieraat antoivat
-kiitokset ja rovasti lausui:
-
--- Kyllä miehet ovat ravitut vaan miten lienee luontokappalten laita?
-
--- Olkaa huoletta, hyvät herrat, kyllä hevoset ovat ravintonsa
-saaneet; niitä on syötetty ja juotettu sekä laitettu vahvasti eteen
-yönajaksi, vastasi isäntä.
-
-Vieraat kiittivät huolenpidosta isäntää. Sitten rovasti sanoi:
-
--- Mihinkäs koulumestari ja kanttori käyvät makaamaan?
-
--- Riiheen tai saunaan; yhdenlainen, mihin vain laitetaan ja missä
-uni sujuu, vastasi koulumestari.
-
--- Taitaisi tässä kammarissa olla hyvä maata, jos ei vain olisi
-turkkilaisia (luteita), virkkoi rovasti.
-
--- Kyllähän täällä niitä ennen on ollut, vaan minä korvensin kuumalla
-vedellä joka paikan ihan tarkkaan ja toin uudet oljet sänkyyn. En
-luulisi täällä enää olevan yhtään elävää, vastasi emäntä.
-
--- Eivät ne vähällä kuole, sanoi rovasti. Ehkä on parasta minun käydä
-tupaan makaamaan. Anna vain, lautamies, poikien vetää reki tupaan ja
-tuoda puhtaita olkia siihen, niin minä käyn rekeen makaamaan.
-
--- Hyvä on, vastasi isäntä ja meni käskyä täyttämään. Reki vedettiin
-tupaan ja rekeen hajotettiin suuri kupo rukiinolkia, levitettiin
-vaippa olkien päälle ja pantiin palttinainen hursti (lakana) vaipan
-päälle. Toinen vaippa varustettiin peitteeksi. Kun kaikki oli saatu
-reilaan, tuli isäntä kammariin ja sanoi:
-
--- Herra rovasti, nyt on vuode valmis. Perhe jo on käynyt levolle,
-jos suvaitsette lähteä makaamaan.
-
-Rovasti läksi isännän kanssa, pisti lähtiessään toisten huomaamatta
-jotain povelleen ja sanoi lähtiessään:
-
--- Hyvää yötä!
-
--- Hyvää yötä herra rovastillekin! vastasivat toiset.
-
-Koulumestarille ja lukkarille tehtiin tila kammarin sänkyyn.
-
-Kirkonmies jäi vähäksi aikaa vielä heidän keralleen juttelemaan.
-
--- Kah, mihinkäs viinaputeli on pöydältä joutunut? kysyi lukkari.
-
--- Ehkäpä isäntä vei sen tupaan, vastasi kirkonmies.
-
--- Voi sen tervakenkä; mistä nyt uniryypyt saamme? pakisi
-koulumestari.
-
-Samassa tuli kammariin isäntä, jolta hänen appensa kysyi:
-
--- Mihin sinä viinaputelin korjasit?
-
--- Täällähän se minua myöten pitäisi olla, vastasi isäntä.
-
-Hiukan aikaa mietittyänsä sanoi isäntä jälleen:
-
--- Antakaapas olla. Kun täältä menimme tupaan, niin rovasti otti
-jotain poveltaan ja pisti rekeen päänsä pohjiin. Eiköhän se vain
-liene ollutkin viinapottu?
-
--- Ai tämä sen möhömaha, mitä teki. Mutta kyllä minä hänelle näytän,
-että petturi petetään, ja jok ei ryyppää, se on syypää, hän, huusi
-lukkari kiivastuneena ja viimeiset sanat laulaen.
-
--- Jos suvaitsette, niin minä käyn aitasta toista noutamassa, onhan
-talossa viinaa, sanoi isäntä.
-
--- Ei tarvitse, vastasi lukkari ja iski koulumestarille silmää. Johan
-sitä tavaraa on tässä nautittukin. Ei liika lihota, jos ei kohtuus
-elätä.
-
-Niitä näitä vähän aikaa pakinoituaan menivät isäntä ja kirkonmies
-tupaan makaamaan.
-
--- Miksi et antanut lautamiehen hakea viinaa aitasta? kysäisi
-koulumestari. Olisihan tässä illan kuluessa naukittu. Huomenna on
-taas kova työpäivä edessä, jolloin ei jouda eikä sovikaan ryypiskellä.
-
--- Hakea viinaa aitasta, kun sisässä on melkein kokonainen pottu,
-olisi hulluutta, virkkoi lukkari. Odotapas vähän aikaa, kun se
-rapavatsa nukkuu, niin minä haen viinapotun hänen päänsä pohjista, ja
-sitten vasta kehtaa elamoida! Mutta sinun täytyy luvata viedä pottu
-tyhjänä samaan paikkaan takaisin. Kuuletkos, herra tukisteri?
-
--- Sen teen aivan mielelläni, ole huoletta, hyvä kirkon kukko,
-vastasi koulumestari ja pisti palturia piippuunsa.
-
-Koulumestari ja lukkari puhelivat ja tupakoivat siksi, kunnes
-arvasivat kaikki nukkuneiksi tuvassa. Sitten lukkari pistäysi hiljaa
-tupaan ja vähän ajan kuluttua palasi viinaputeli kädessä.
-
--- Läänin leipä lihottaa, sanoi Holttolan kirkonmies taannoin;
-koetetaanpas me nyt, mitä läänin viina vaikuttaa. Sukkelaan, herra
-tukisteri, ryyppylasi tänne, lateli lukkari innokkaasti.
-
--- Heti paikalla, herra tirehtör kanttus, sanoi koulumestari ojentaen
-ryyppylasin lukkarille.
-
-Lukkari täytti lasin, ryyppäsi ja sanoi:
-
--- Suur kiitosta, suu parka, kun keralleni läksit.
-
--- Suur on kulkku lukkarilla, kyllä se vetää, ilvensi koulumestari.
-
-Sitten lukkari kaasi toisen ryypyn, antoi sen koulumestarille ja
-sanoi:
-
--- Juopas, juopas, juomaratti, huuhtelepas huules, Matti!
-
--- Niin, monta sinne on mennyt, harvoin takaisin tullut, vastasi
-koulumestari.
-
--- Eikös rovasti kuullut, kun sinä viinaputelin otit? kysyi
-koulumestari.
-
--- Eikä kuullut, vastasi lukkari. Hän makasi kuin hako eikä olisi
-tainnut havahtua, vaikka minä olisin häneltä kerinny puolet hivuksia,
-niin kuin muinen Ammonin kuningas teki Taavetin lähettiläille.
-
-Nyt täytti koulumestari ryypyn, kohotti sen ja sanoi:
-
--- Saas tästä, Saparo-Pekka, Kekka-Heikin kannusesta. -- Lukkaria
-kutsuttiin Saparo-Pekaksi, kun hän oli kotoisin Saparon eli Soperon
-kylästä. Koulumestaria taas haukuttiin Kekka-Heikiksi, kun hän käveli
-pää kekassa, pystyssä. -- Sitten hän antoi toisen ryypyn lukkarille,
-joka ryypätessään sanoi:
-
--- Kyllä muistan murrin virret, kissan kirjavan sanaset.
-
-Kun muutamia ryyppyjä oli naukittu, kysyi koulumestari:
-
--- Mistä sinä olet tullut vihaiseksi Holttolan kirkonmiehelle?
-Sanopas, hyvä veli, se asia!
-
--- Siitä tulee ensi kesänä kolme vuotta, kun minä olin voinajossa ja
-menin yöjalkasiin Koiskamolle, niin tämä Holttolan ukonruja sattui
-olemaan siellä ja salpasi minut huoneeseen, jossa sain olla päivään
-asti. Siitä perin olen ollut hänelle vihainen, vaan nyt unehutan koko
-seikan, kun sain kerran tyssänneeksi häntä, selitti lukkari.
-
--- Vai niin, vai sellainen se oli asia, joka mielen murti. Ken syyttä
-suuttuu, se lahjoitta leppyy, vastasi koulumestari.
-
-Vielä ryypättyä sanoi lukkari:
-
--- Kuules, veikko, minua alkaa laulattaa. Eikös laulettaisi yhdessä
-vaikka "Kirpun virsi?"
-
--- Lauletaan vain, mutta hiljalleen. Muuten jos pöpö tuvassa havahtuu
-ja kuulee, niin piru meidät korjaa, sanoi koulumestari.
-
-Sitten he lauloivat yhdessä:
-
-    Jos mä kirpun kiinni saisin,
-    pitäisin mä kelpo kestit:
-    pään mä panisin papille,
-    leukaluut lukkarille,
-    koivet koulumestarille,
-    nimismiehelle nivukset.
-    Rungon saisi ruununvouti,
-    selkärangan siltavouti,
-    etujalat jahtivouti
-    sekä hännän henkiherra.
-    Keuhkot tulis tuomarille,
-    maksa maiden mittarille,
-    sydänmunat suntiolle,
-    hampaat haudankaivajalle,
-    kylen kylän vanhimmalle,
-    toisen kylen tohtorille.
-
-Siihen asti he ryypiskelivät, kunnes viinaa putelissa piisasi.
-Putelin tyhjäksi tultua vei koulumestari sen takaisin rovastin
-pääpohjiin ja palasi kammariin.
-
--- Kuulikos ukko, kun sinä potun piilotit? kysäisi lukkari.
-
--- Ei kuullut hän eikä muut, vastasi koulumestari. Käydään veikkonen
-makaamaan, minulla on pää kuin Haminan kaupunki.
-
--- Niin on minullakin, veikkonen, myödytti lukkari.
-
-Sillä puhein molemmat riisuivat ja kävivät makaamaan.
-
-Seuraavana aamuna tuli lautamies kammariin ja sanoi:
-
--- Hyvää huomenta, hyvät herrat. Kahvi olisi valmis ja odottaa jo
-pöydällä. Tehkää hyvin ja tulkaa juomaan! Rovasti odottaa jo teitä.
-
--- Jumala antakoon, vastasi koulumestari. Tullaan, tullaan kun
-joudutaan.
-
--- Minun päätäni pakottaa niin kovasti, etten voi paikaltani
-hievahtaa, ennen kuin saan aamuryypyn. Ole hyvä, lautamies, ja tuo
-meille tilkka viinaa tänne, rukoili lukkari.
-
-Lautamies meni ja palasi vähän ajan kuluttua tuoden taskulasissa
-viinaa, josta antoi kaksi ryyppyä kumpaisellekin miehelle ja vei
-pullon mennessään.
-
-Lukkari ja koulumestari menivät tupaan, jossa rovasti jo istui pöydän
-päässä kahvikupin ääressä. Hyvän huomenen sanottuaan he istuivat
-pöytään.
-
-Kun kahvi oli juotu, rovasti otti viinaputelin reestä, laski sen
-pöydälle ja sanoi:
-
--- Joka säästää saatuansa, sillä on ottaa tarvittaissa. Minä korjasin
-illalla viinaputelin tallelle ajatellen: "Aamu on iltaa viisaampi."
-Nyt tästä saadaan aamuryypyt.
-
-Isäntä otti putelin ja kaasi ryyppylasiin, mutta putelista ei
-herahtanut tippaakaan. Hän katsahti rovastiin ja sanoi:
-
--- Mutta hyvä rovasti, tyhjähän tämä puteli on, eihän tässä ole
-tilkkaakaan viinaa.
-
--- Mitä lempoa se on, sanoi rovasti. Olisikohan viina vuotanut yöllä
-rekeen! Hän kävi tutkimaan, olisivatko oljet märkänä ja haisivatko ne
-viinalle. Kun ei mitään merkkiä viinan vuotamisesta huomattu, rovasti
-sanoi:
-
--- Rekeen viina ei ole vuotanut, vaan tässä on, näen mä, käynyt
-kämpään käsi.
-
--- Varmaan on herra rovasti mahtanut yön pitkin ryyppiä viinan,
-koska pottu oli illalla melkein täysi, virkkoi lukkari ja nauraa
-virnisteli. Kaikki tuvassa olijat rehahtivat nauramaan, mutta rovasti
-sanoi vakavasti:
-
--- Tämä menee jo liika pitkälle. Kyllä minä arvaan, mihin viina
-on mennyt; vaan oli miten tahansa, meidän miesten suussa se on ja
-siksi ei nyt isäntä saa meille antaa tilkkaakaan viinaa, ennen kuin
-päivällispöydässä ruokaryypyt.
-
-Sitten menivät lukuherrat kammariin, jossa rovasti torui lukkaria
-ja koulumestaria aika lailla. Sillä aikaa korjattiin vuoteet
-ja siivottiin tupa. Ihmiset pesivät itsensä ja pukaisivat
-pyhävaatteisiin.
-
-Vähän ajan perästä meni emäntä kammariin ja sanoi:
-
--- Jos herrat suvaitsevat, niin minä keitän murkinaksi puolikypsiä
-munia.
-
--- Tehkää niin, virkkoi rovasti.
-
--- Mutta minä en enää muista, miten niitä keitetään, vaikka pappilan
-rouva tuonnoin minulle neuvoi, sanoi emäntä.
-
--- Pane munat kiehuvaan veteen ja lue kolme kertaa isämeitä, ota
-sitten munat padasta ja tuo pöytään, neuvoi lukkari.
-
--- Jumalan nimeä ei saa turhaan lausua, virkkoi rovasti. Tee muuten
-niin kuin kanttori käski, vaan isämeitää älä lue, mutta lue yhdestä
-aikain kolmeensataan asti.
-
-Emäntä kiitti neuvosta ja teki niin kuin rovasti käski. Murkina
-laitettiin lukuherroille kammariin, vaan talonväki vieraineen söi
-tuvassa.
-
--- Onhan tuo niin outoa käydä suuruksetta syömään. Saanko luvan
-tarjota ruokaryyppyjä? kysyi isäntä.
-
--- Ei pisaraakaan, vastasi rovasti kuivasti.
-
-Kun perhe oli tuvassa syönyt ja ruoka korjattu, Mauno-setä ripisteli
-kuusenhavuja ympäri tuvan lattiaa. Lukkari kantoi kirjalaukun
-kammarista tupaan ja asetti kirkonkirjat pöydälle. Lukuväkeä alkoi
-vähitellen keräytyä lukupaikkaan. Toiset ajoivat hevosilla reet
-täynnä väkeä, toiset astuivat jalkasin. Poikavekarat hiihtivät
-suksilla läpi metsien. Kaikki olivat pyhävaatteissaan. Koiria
-keräytyi iso joukko Niemelän pihalle. Niistä toiset kävivät rekiin
-makaamaan vaan toiset juoksentelivat ympäri kartanoita ja taloja.
-
--- Onko se totta, että teidän Musti voittaa meidän Merkin? kysyi
-Harjulan Pekka Mäkelän Martilta.
-
--- Totta on, vastasi Martti. Sen näin omin silmin viime syksynä.
-
--- Sitä minä en usko, ennen kuin saan nähdä, sanoi Pekka. Tässä on
-nyt hyvä tilaisuus koettaa.
-
--- Laitetaan vain koirat tappelemaan, sillähän se riita ratkeaa,
-mutta auttaa ei saa kumpikaan, esitti Martti.
-
-Kumpikin poika kutsui koiransa luoksensa.
-
--- Husoo! sanoi Pekka Merkillensä.
-
-Paikalla jämähti Merkki Mustiin kiinni ja kiivas tappelu syntyi
-koirilla. Pian keräytyi iso joukko poikia katsomaan, kumpiko voittaa.
-Kotvan aikaa oteltuaan alkoi Musti viimein vikuttaa ja pötki pakoon
-verisenä.
-
--- Tuossa se nyt on; nyt sen näit kuinka kävi, ilkkui Pekka. Sanotko
-vielä Martti, että teidän Musti voittaa meidän Merkin?
-
--- Sanon kyllä, sen näin viime syksynä omin silmin, vastasi Martti.
-Koirat silloin eivät tapelleet vaan ajoivat yhdessä jänistä, ja
-meidän Musti juoksi nopeammasti.
-
--- Se on toinen asia, sitä en voi kieltääkään, virkkoi Pekka.
-
-Vähitellen alkoivat toisetkin pojat tappeloittaa koiriaan.
-
-Vihdoin tuli kylänvanhin ja sanoi pojille:
-
--- Ettekö te voisi olla niin siivolla kuin nuo tytöt tuolla
-rappusilla? Mutta te vain rähisette kuin koirat. Tässäkin toteutuu
-sananparsi:
-
-    Piikaparvi piirasparvi,
-    poikaparvi koiraparvi.
-
-    Akkaparvi harakkaparvi,
-    ukkoparvi hukkaparvi,
-
-jatkoivat pojat kylänvanhimman pois mentyä ja lakkasivat rähisemästä
-ja koiria tappeloittamasta.
-
-Kun kylänvanhin oli saapunut tupaan ja tervehtänyt lukuherroja ynnä
-muita, niin alkoi rovasti häneltä kysellä yhtä ja toista kyläläisten
-elosta niin kuin esimerkiksi: kuinka on sopu kyläläisten kesken,
-perheenjäsenten ja aviopuolisojen välillä? Kuinka pyhäpäivät
-vietetään: harjoitetaankos kotohartautta ja viljelläänkös Jumalan
-sanaa? Kasvatetaankos lapsia kurituksessa ja Herran nuhteessa
-vai annetaanko niiden juoksennella ympäri kyliä? Kuinka monta
-Raamattua löytyy kyläkunnassa ja kuinka monta Uutta testamenttia?
-Harjoitetaanko rakkaudentöitä niin kuin sairasten oppimista, almujen
-antoa ja muuta mikä olisi ylösrakentavaista? Kuinka nouseva nuoriso
-itsensä käyttää: elääkö se siveästi ja puhtaasti vai raa'asti ja
-törkeästi? Onko mitään eri lahkokuntia, jotka toisin opettavat ja
-elävät kuin Jumalan sana neuvoo?
-
-Kylänvanhin vastasi kaikkiin näihin kysymyksiin. Kävi selville,
-että kaikki oli hyvästi, niin kuin sen oleman pitääkin. Rovasti
-kirjoitti kaikki kirjaansa ja kiitti sitten lukukinkeriä ja kehotti
-eteenkinpäin vaeltamaan ja itsensä käyttämään niin kuin pyhäin sopii.
-
-Rovasti katsoi kelloansa ja sanoi:
-
--- Jos täällä on jotakin kiireellistä toimitusta, niin minä voin nyt
-toimittaa, ennen kuin luvut alkavat.
-
--- Näkyyhän täällä olevan lapsi kastettavana, vaan lieneeköhän sillä
-kiiru, vastasi kylänvanhin. Taitavathan ne olla täällä kylänluvuilla
-kumminkin, niin voisihan sen asian toimittaa perästäkinpäin.
-
--- Se on asia, jota ei saa viivytellä. Kutsukoon vain kylänvanhin
-asianomaiset saapuville ja emäntä toimittakoon kasteveden, käski
-rovasti.
-
-Sillä aikaa kun kylänvanhin käskyä toimitti, pani rovasti "rajin"
-kaulaansa. Asianomaisten esille tultua rovasti kysyi:
-
--- Kenen lapsi tämä on?
-
--- Se on meidän Pekon akan lapsi. Pekko itse on Venäjällä rahdissa,
-niin minä toin lapsen ristille, vastasi Mustamäen Tommo.
-
--- No Pekkako on lapsen isä? kysyi rovasti.
-
--- Eikö tuo liene, vastasi Tommo.
-
--- Milloinkas lapsi on syntynyt?
-
--- Kolmannella ketruuviikolla torstaina.
-
--- Mikäs aika se olikaan?
-
--- Se oli silloin kuin Savolaisen Juho suden tappoi, juuri samana
-päivänä. Sydänkuuhan se silloin oli, mutta en saanut panneeksi
-mieleeni, kuinka mones päivä se lie ollutkaan.
-
-Rovasti otti almanakan käteensä ja katseltuaan sitä vähän aikaa sanoi:
-
--- Nyt ollaan selvillä: lapsi on syntynyt tammikuun
-kahdeksaskolmattakymmenentenä päivänä. Mutta mikäs lapselle nimeksi
-annetaan?
-
--- Minä kysyin Pekon akalta lähteissäni lapsen nimeä, niin hän vain
-sanoa tölkäytti: "Pankaa nimeksi minkä tahdotte, eihän nimi miestä
-pahenna." Pitkin tietä tullessani mietin, mikä pojalle saadaan
-nimeksi, ja vihdoin tulin siihen päätökseen, että tästä on tehtävä
-Nikolai Paulovits, vastasi Tommo.
-
--- Oh hoh, sanoi rovasti. Eikö vähempi vältä! Se on meidän nykyisen
-keisarimme nimi eikä sitä sovi panna talonpojan lapselle.
-
--- Pankaa sitten paljas Paulovits, tuumasi Tommo.
-
--- Se on toista, virkkoi rovasti. Kutkasta kummiksi tulevat?
-
--- Tässä on lapsen kanssa Pitkän Jussin akka, joka tulee rist'emäksi
-ja rist'isäksi tulee tämä Halon Tokko, vastasi Tommo.
-
-Kuultuansa tämmöiset nimet rovasti veti suunsa nauruun ja kummit
-punastuivat. Sen rovasti huomasi ja sanoi:
-
--- Mitä sinä tuolla tavalla herjaat ihmisiä, onhan heillä oikeatkin
-nimensä!
-
--- Niinhän me heitä kutsumme joka päivä ja siksi en nytkään muistanut
-poiketa totutusta tavasta, vastasi Tommo hämillään. Luulen rovastin
-tuntevan heidät molemmat.
-
--- Tunnen kyllä ja tiedän heidän oikeat nimensäkin enkä hauku
-ihmisiä, vastasi rovasti ja kirjoitti kirjaansa mitä asiaan kuului.
-
-Sitten rovasti kastoi lapsen ja antoi nimen Paavo; Tommo maksoi
-ristintärahan.
-
-Tultua papin edestä perälle tupaa sanoi mieskummi Tommolle:
-
--- Siinä on nyt sinun Paulovitsis, Paavoksipa se muuttuikin! Jos minä
-olisin pahempi mies, niin manuuttaisin sinut käräjään, ja sinä saisit
-nähdä mitä maksaa haukkua esivallan edessä ihmisiä.
-
--- En veikkonen minä tiennyt, ettet sinä tänä päivänä ole Halon
-Tokko, niin kuin sinä ennen olet ollut, vastasi Tommo.
-
--- Mutta valehtelithan sinä senkin, että teidän Pekko on Venäjällä
-rahdissa, vaikka hän kuuluu olevankin viinaa kaupalla. Jos minä
-senkin asian kaipaisin rovastille, niin pian aikaa kutsuttaisiin
-sinut papin tutkintoon pappilaan, virkkoi Tokko vihaisesti.
-
--- Älä veikkonen kaipaa, minä annan sinulle hyvät parkkikiskoiset
-tuohitohvelit, rukoili Tommo. Kun minä tiesin rovastin olevan
-viinankauppiaille ja juomareille vihaisen, niin en tohtinut sanoa
-totuutta vaan pistin hätävalheen. Mitä taas haukkumiseen tulee, niin
-en sitä tehnyt tahallani, vaan se meni vahingossa, totutusta tavasta,
-niin kuin me keskenämme olemme tottuneet.
-
--- No, tohvelit kun antanet, niin olkoon kaipaamatta, sanoi Tokko
-leppyneenä.
-
--- Annan kyllä, ole huoletta, ja vielä ryypyt saat päälliseksi,
-lupasi Tommo.
-
--- Vieläkös täällä olisi mitä kiireellisiä toimituksia? kysyi rovasti.
-
--- Lempiäisen Pulikka on kovasti kipeänä ja halajaa pappia
-ripittämään, ilmoitti Sutelan Matti.
-
--- Tepäs olette kummallisia ihmisiä, kun kaikkia haukutte, torui
-rovasti. Mistä minä tiedän kuka se pulikka on, kun ette oikealla
-nimellä ketään nimitä. Tuollainen tapa haukkua ihmisiä ei ole
-ainoastaan iljettävä ja moitittava, vaan se myös osoittaa häijyä
-sydäntä lähimmäisen hyvää nimeä ja mainetta vastaan.
-
--- Sen miehen nimi, joka pappia halajaa, on Juhana Lempiäinen
-Lempiälästä, vastasi kylänvanhin. Mitä muutoin haukkumanimiin tulee,
-niin se useimmiten on vanhempain syy, kun he alkavat joko leikillään
-taikka pilan vuoksi vain kutsua lapsiaan eriskummallisilla nimillä.
-Sitä myöten naapurit ja muutkin alkavat heitä kutsua, ja niin saatu
-haukkumanimi pysyy sitten heidän koko ikänsä.
-
--- Voi kurjia vanhempia, jotka niin tekevät! He eivät muista, että
-Vapahtaja on sanonut: "Heidän enkelinsä näkevät aina minun isäni
-kasvot, kuin on taivaassa". Sen tähden ei heitä saa pahentaa tavalla
-eikä toisella. Muistakaa se, että joka yhden näistä pienimmistä
-pahentaa, parempi hänen olisi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen
-kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen, lausui rovasti
-pontevasti.
-
-
-
-
-Kylänluvut
-
-
-    Sisältö: Rukoukset. Niemeläisten luku. Lahtelaisten luku. Levakko
-    mies. Sutelaisten luku. Laiska Olli. Niemelän Kaisan ja Lippolan
-    Juhanan keskustelu. Joutoherrat. Lasten ulkoluku. Aikaihmisten
-    ulkoluku ja kristillisyyden käsitys. Luvun arvostelu. Lukusten
-    päätös.
-
--- Kylänvanhin saa sanoa kinkeriväelle, että tulevat tupaan,
-niin aloitetaan toimitus, käski rovasti. Kylänvanhin teki kuten
-käskettiin. Sillä aikaa oli pari koiraa omin lupinsa pistäytynyt
-tupaan ja ne talon isäntä ajoi ulos. Rahvas tuli tupaan ja asettui
-seisomaan: naiset ovensuun puolelle ja miehet peräpuolelle, lapset
-keskilattialle.
-
--- Aukaiskaa reppana, ettei tulisi liian vari! käski kanttori.
-Mauno-setä aukaisi reppanan ja otti lattialta pudonneen hatun ja
-sovitti sen uunin patsaassa olevaan naulaan.
-
-Rovasti nousi seisomaan pöydänpäähän. Lukkari ja koulumestari tekivät
-samoin ja edellinen sanoi:
-
--- Veisataan virrestä satayhdeksän kolme viimeistä värssyä. Sitten
-hän rykäisi pari kertaa "rikkaan yskää" ja alkoi veisata.
-
--- Kuinka sen virren numero olikaan? Kun kanttori sanoi, en yhtään
-hoksannut, kysyi Lahtelan Liisa Niemelän Mari-tädiltä.
-
--- Se oli yksi sata on yhdeksän ja kolme viimeistä värssyä, vastasi
-Mari-täti.
-
-Veisun loputtua kävi rovasti istumaan pöydänpään penkille. Lukkari
-ja koulumestari tekivät samaten pöydän takana. Muu rahvas kävi
-polvilleen lattialle.
-
-Rukouksen loputtua nousivat kaikki seisaalleen ja kanttori sanoi:
-
--- Veisataan virrestä kolmesataaviisikymmentä viimeinen värssy.
-
-Laukkasen Pärtty-ukko lataili kirjaa eikä tahtonut löytää virttä.
-
--- Ota numero kolmesataaviisikymmentä on, sanoi Mauno-setä, -- ja
-laula värssystä ykskymmentä on.
-
-Pärtty koetteli hakea mutta ei kerennyt löytää, ennen kuin laulu oli
-lopussa.
-
-Rukousten jälkeen kumarsivat talonisäntä, Holttolan kirkonmies ja
-kylänvanhin rovastille, kanttorille ja koulumestarille kiitokseksi.
-
--- Minä luetan itse lapset ja kanttori luettaa aikaihmiset sisältä.
-Sitten minä kuulustelen aikaihmisten ulkolukua ja kristinopin
-käsitystä, jolla aikaa koulumestari luettaa lapsia ulkoa naapurin
-tuvassa, määräsi rovasti.
-
--- Ensin tulee Niemelän kylä, joista tämän talon perhe tulee ensinnä.
-Aikaihmiset menevät kanttorin luo ja lapset tulevat tänne minun
-luokseni, käski rovasti.
-
-Lautamies luki kanttorin edessä ja Kaisa luki rovastin edessä. Kun
-Kaisa oli lopettanut lukunsa, sanoi rovasti:
-
--- Katrinan on tultava tänä keväänä rippiskouluun.
-
-Kun isännän joukko oli luetettu, luki sitten Yrjön joukko. Sitten
-seurasi Mauno-setä, sen jälkeen ukko-Lauri, joka ei sanonut näkevänsä
-lukea. Viimeksi luki Mari-ämmän joukko. Rovasti kiitti Niemeläisten
-lukua sanoen että siitä olisi muidenkin otettava esimerkkiä, mitä
-ahkeruus ja rakkaus Sanan viljelemiseen myötänsä tuo. Aikaihmisistä
-oppivat lapset ja sikäli sitten toinen toisestaan lukutaidon. Missä
-talossa eivät aikaihmiset taida lukea, siinä eivät voi lapsetkaan
-oppia. Siksi tulee vanhempain näyttää tässäkin asiassa hyvää
-esimerkkiä lapsilleen. Ja esimerkki vaikuttaa enemmän kuin opetus.
-
--- Sitten seuraa Niemelän kylästä Lahtelan talo. Poika Juhana tulee
-minun luokseni ja aikaihmiset isännästä alkain menevät kanttorin
-eteen lukemaan, määräsi rovasti.
-
-Juhana tuli ja alkoi tavata:
-
--- A sanoo a, ällä, alasti.
-
--- Ei se ole oikein, katsopas tarkemmin, virkkoi rovasti.
-
--- A sanoo a, ällä, alati.
-
--- Ei ole niinkään, huomautti rovasti.
-
--- A sanoo a, ällä, alla.
-
--- Ei sinnepäinkään, virkkoi rovasti.
-
--- Miten se sitten on? kysyi Juhana hätäisesti ja hikikarpalot
-kiehuivat otsasta.
-
--- Se on: alussa, sanoi rovasti.
-
--- Niin, niin, alussa se onkin, vaikka minä en tuota huomannut,
-kertoi Juhana.
-
-Sitten Juhana koetteli lukea eteenpäin, mutta se ei onnistunut.
-
--- Suuri poika eikä vielä osaa sisältä lukea, sanoi rovasti. Tässä on
-ollut laiskuus estämässä, jahka minä sitä karistelen.
-
-Sen sanottuaan hän otti Juhanaa tukasta ja nurusti vähän aikaa.
-Sitten hän torui vanhempia, kun eivät opeta lapsia lukemaan.
-
--- Sitten seuraa Juhanan sisar Helena, virkkoi rovasti.
-
-Kun Helena näki, mitä veikolle tapahtui, hän pelkäsi kovin lukemaan
-mennessään. Sen huomasi rovasti ja sanoi lauhkealla äänellä:
-
--- Tule vain, lapseni, äläkä pelkää mitään. Ei täällä muita
-tukisteta kuin laiskoja; ethän sinä laiska ole, muistanhan minä sen
-entuudestaan.
-
-Helena tuli ja luki vapisevalla äänellä:
-
--- "Niin hän nousi ja otti lapsen äitinensä yöllä tykönsä ja pakeni
-Epkyyttiin."
-
--- Sano, lapseni, hyvästi: Egyptiin, kehotti rovasti.
-
--- Niin minä sanoin: Epkyyttiin, vakuutti tyttö ja oli iloinen, kun
-lukunsa sujui.
-
--- Kyllä hän muuten lukee hyvästi, vaan ne nimet ovat hänestä vielä
-liian kankeat, sanoi tytön äiti.
-
--- Niinhän ne tahtovat olla etenkin talonpoikaisille ihmisille,
-todisti rovasti, silitti tytön päätä, antoi hänelle kirjan ja jatkoi:
-
--- Kas niin, kiltti lapseni, tässä saat kehotukseksi kauniin kirjan.
-Ole vastakin ahkera, niin opit nimetkin oikein lukemaan.
-
-Helena kumarsi ja niiasi yht'aikaa, tuli äitinsä luo, näytti kirjansa
-ja sanoi:
-
--- Rovasti ei minua kutsunutkaan Helkaksi, niin kuin muut ihmiset,
-vaan sanoi Helenaksi, silitti päätäni ja antoi minulle tämän kirjan.
-
--- Se on hyvä, lapseni, ole vastakin ahkera! virkkoi äiti hyvillä
-mielin.
-
--- Ja sitten seuraa lukemaan Maria, sanoi rovasti.
-
-Maria mennä talluroitti esille päällään äitinsä lyhyt sarkainen
-viitta, joka oli säärisiteellä vyötetty ja hihat käännetty kaksin
-kerroin.
-
--- Mitä, pikku lapseni, osaat lukea? kysyi rovasti leppeästi.
-
--- Aapista minä olen lukenut, vastasi pieni lukija.
-
-Rovasti otti aapisen ja käski Marin lukemaan aamurukousta. Mari alkoi:
-
--- "Sinun siunattuun nimeesi sinä kristiin naulittu..."
-
--- Älä, lapseni, sano kristiin vaan ristiin, neuvoi rovasti.
-
--- Niinhän minä sanoin: kristiin naulittu, etkös kuullut? virkkoi
-Mari.
-
-Rovasti silitti tytön päätä ja sanoi:
-
--- Alku on hyvä, pidä vain ahkeraan päälle, niin kyllä sinusta tulee
-aikaa voittain hyvä lukija.
-
-Hyvillä mielin meni pieni lukija äitinsä luokse ja kertoi mitä pappi
-sanoi.
-
-Rovasti nousi seisoalleen, katsahti ympäri tupaa ja sanoi:
-
--- Kah, onhan Pietari Myllyskin täällä. Tulepas esille, vieläkös sinä
-osaat yhtään lukea?
-
-Pietari tuli esille ja sanoi tullessaan:
-
--- Täällä kylillä olen kävellyt kolistelemassa isävainajani vanhoja
-velkoja ja nyt, kun yhdyin kylälukutaloon, niin ajattelin, jos häntä
-menisi pappia katsomaan; eihän tuo päätä haukanne, vaikken mikään
-erittäin varma lukija ole, ja niin tulin kuin tulinkin tupaan.
-
--- Vieläkös sinä osaat yhtään lukea? kysyi rovasti.
-
-Pietari kävi pöytärahille istumaan ja vastasi:
-
--- Kyllähän minä, hyvä kirkkoherra, osasin paimenessa käydessäni
-lukea aina sataan asti, vaan en nyt voi taata, jos häntä enää
-muistanen kymmeneenkään saakka. Saishan tuota koittaa?
-
--- Anna nyt olla sellaiset lukusi, sanoi rovasti huoaten.
-
--- Eihän sillä raukalla ole täyttä järkeä ja siksi se puhuu mitä
-mieleen jylkähtää, ilmoitti kylänvanhin.
-
--- Senhän minä tiedän, vastasi rovasti. Se on paljon vailla, joka on
-mieltä vailla. Mene nyt vain, Pietari parka, toisten luokse ja ole
-siivosti. Saathan ehkä kuulla Jumalan sanaa, kun toiset lukevat.
-
--- Siivosti, siivosti niin kuin karitsa karsinassa, sanoi Pietari
-mennessään.
-
-Kun Niemelän kylän väki oli luetettu, niin kutsui rovasti esille
-Sutelan kyläläiset. Ensimmäisessä talossa kun ei ollut yhtään lasta,
-niin jousi rovasti kuuntelemaan aikaihmisten lukua. Isäntä, emäntä ja
-vanhin poika lukivat tavallisesti; ei luvussa ollut mitään erinäistä
-muistutusta.
-
--- Nyt tulee lukemaan miniä Elli, huusi rovasti.
-
-Elli tulla sipsutti kevein askelin kanttorin luokse, kyyristäysi
-vähän, ojensi päänsä ja alkoi lukea:
-
--- "... tulivat hien t, he, hevvis, ällä, o, ännä, hevoislonikkaan,
-jossa juutalaisten synnit go, synnit koossa oli."
-
-Koulumestari ja kanttori rehahtivat nauramaan ja saman teki koko
-lukurahvas. Mutta rovasti sanoi päätänsä pudistaen:
-
--- Tuolla tavallahan kun lukee, niin kyllä sitten tulee selko Sanasta.
-
-Elli punastui kuin leppälastu eikä saanut enää sanaa suustansa.
-Vihdoin naurun tauottua sanoi kanttori:
-
--- Näinhän kirjassa seisoo: "Tulivat he Thessalonikaan, jossa
-juutalaisten synagoga oli."
-
--- Nyt tulee Olli lukemaan, kutsui rovasti.
-
-Olli tuli esille punakkana ja pyyhkäisi hiuksiansa korvan taakse.
-
--- No saammehan nyt nähdä, miten Olli on edistynyt sitten viime
-syksyn. Osaatko sinä tätä kirjaa lukea? kysyi kanttori.
-
--- En osaa, vastasi Olli, -- mutta luenhan minä virsikirjasta
-tutumpia paikkoja.
-
--- Eipäs ole Olli tainnut kirjaa käteensä ottaa sitten kun viime
-syksynä pääsi rippikoulusta, kaipasi Laurin Kaisa.
-
-Olli katsahti vihaisesti naisiin, sillä aikaa kun kanttori haki
-virsikirjasta tutun paikan.
-
--- Lue synnintunnustus, sen pitäisi olla tuttu, käski kanttori.
-
-Olli alkoi lukea:
-
--- "Minä vaivainen, sinä syntinen ihminen... jos minun pitäis sinua
-niin tuomitseman kuin sinun kova oikeutes vaatii ja sinun syntis
-ansainneet ovat..."
-
--- Jo piisaa, sanoi kanttori ja veti kirjan syrjään.
-
--- Oh hoh, virkkoi rovasti, -- siinäkös sinun lupaukses onkin,
-Olli? Kun sinä kuusi vuotta kävit rippikoulua ja minä viime syksynä
-armoillani päästin sinut ripille, niin lupasit harjoittaa lukuasi.
-Missä ovat nyt ne hyvät lupaukset?
-
--- Milloinkas sitä joudetaan lukemaan, kun pyhäpäivät kävellään
-talosta taloon ja kylästä kylään, kaipasi vielä Laurin Kaisa. Olkoon
-mitä rehkajaisia hyvänsä niin kuin tupakaisia, kihlajaisia tahi
-talkoita, kas siellä on Olli eellimmäinen mies, mutta Jumalan sanan
-viljelemiseen ei ole aikaa.
-
-Olli loi vihaisen katseensa Kaisaan ja murnisti suutaan.
-
--- Kaikki on aivan niin kuin Kaisa sanoo, virkkoivat useimmat naiset.
-
-Nyt loppui Ollin kärsivällisyys. Hän käännäisiin naisiin päin,
-polkaisi jalkaa ja tiuskaisi vihaisesti:
-
--- Takaväki vaiti, on tässä eessäkin tekemistä!
-
--- Eikö ehk'edes pitäisi sinun kujeitasi esivallalle ilmoittaa,
-virkkoi kylänvanhin. Kaikki on totta, aivan totta, mitä Kaisa ja muut
-naiset sanovat.
-
--- Minä olen puolestani koettanut häntä neuvoa, miten olen parhaiten
-ymmärtänyt, vaan eihän panentamieli kestä päässä eikä kannantavesi
-kaivossa, sanoi rovasti pahoilla mielin.
-
--- Mutta jos hänelle koettaisi antaa ruumiillista kuritusta, kun ei
-muu näy auttavan, ehdotteli kylänvanhin.
-
--- Minut on lähetetty ilmoittamaan rauhan ja rakkauden evankeliumia
-eikä piiskurin virkaa toimittamaan, vastasi rovasti. Ja paitse sitä
-en luule vitsan mitään vaikuttavan noin isossa ja täyskasvuisessa
-miehessä. Sillä raamattu sanoo: "Jos sinä tyhmän huhmareessa
-survoisit niin kuin grynyt, niin ei hänen hulluutensa sittenkään
-luovu hänestä." Ainoa keino minusta on se, ettei perheenhaltija laske
-häntä kylille, ja jos ei hän hyvää tottele, niin perheen tuumasta
-saisi antaa hänelle huonekurin. Ehkä hän sitten vähitellen taipuisi
-pysymään kotona, jossa ehkä ikävissään ottaisi kirjan käteensä.
-
--- Minä tahdon koettaa seurata rovastin neuvoa, lupasi Sutelan isäntä.
-
--- Jos ei se keino auta, niin minun täytyy Olli erottaa kristillisen
-seurakunnan yhteydestä pahentavaisen elämänsä ja Jumalan sanan
-laiminlyömisen tähden siksi, kunnes hän itsensä parantaa, virkkoi
-rovasti.
-
-Kun Ollin asia oli lopullisesti ratkaistu, niin kutsuttiin
-lukemaan toisen talon Matti, joka sovitettuansa vaskisankaiset ja
-rihmaperäiset lasit silmillensä alkoi lukea kanttorin näyttämästä
-paikasta:
-
--- "Minä olen enemmän nainut ja en taida sen tähden tulla."
-
--- Vai niin, oletkos sinä muita veiterämpi? virkkoi kanttori.
-Katsopas tarkemmin!
-
-Matti otti lasit silmiltään, pyyhki niitä ja luki uudestaan:
-
--- "Minä olen emännän nainut ja en taida sen tähden tulla."
-
--- Nyt se on vasta oikein, todisti kanttori.
-
--- Ja minä en ennen hairahtanut lukeissani, sanoi Matti. Mutta nyt,
-kun en enää hyvästi näe, niin tulee joskus hairaus.
-
--- Kyllähän sinä olet ollut tavallisen hyvä lukija ja niinhän
-merkitkin täällä kirjassa todistavat, lohdutti rovasti Mattia.
-
--- Tulkoon nyt Matin vaimo Maria lukemaan, kutsui rovasti.
-
-Maria tuli ja alkoi lukea:
-
--- "Mutta Tohmas, yksi kahtestatoistakymmenestä..."
-
--- Ei se ole Tohmas vaan se on Toomas, neuvoi kanttori.
-
--- Jottapas siinä on h, sanoi Maria.
-
--- Vaikka vain; th luetaan niinkuin t ja h jätetään pois, neuvoi
-kanttori.
-
--- En minä sitten ymmärrä, mitäs varten se h siinä onkaan, kun sitä
-ei lueta. Vastahan minä kuulen tuon ensi kerran elämässäni, virkkoi
-Maria.
-
--- Niin se on, päätti kanttori. Muista Maria, älä vasta lue Tohmas
-vaan Toomas äläkä muuta h:ta tavauksen loppuun, vaikka se on alussa.
-
-Sitten rovasti alkoi taas luettaa lapsia. Ensin luki Matinpoika Pekka
-aapista, jonka hän jotenkin osasi. Luvun loputtua sanoi rovasti:
-
--- Sinun täytyy ruveta ruveta lukemaan katekismusta ja niin
-vähitellen valmistella itseäsi rippiskouluun. Sinun lukusi sietää
-parannusta.
-
-Pekka ei virkannut mitään, mutta päästyänsä toisten poikain luo hän
-sanoi:
-
--- Minua jo käskettiin katekismusta lukemaan ja minä ajattelin
-itsekseni: sekö tamppu niitä kirjoja niin paljon kirjoitellee! Kuka
-heidät kaikki jaksaa lukea?
-
--- Onhan niitä joutilaita herroja jotka kirjoittelevat ja Renkkeli
-sitten niitä ränttää, vastasi Mattilan Simo.
-
--- Nyt tulee Heikki lukemaan, kutsui rovasti.
-
--- Heikki sanoi olevansa vähävointinen eikä sanonut jaksavansa tulla
-kylänlukuihin, selitti Matti.
-
--- Herra rovasti, ilmoitti koulumestari. Heikki ei ole tänäkään
-vuonna lukusissa. Mitä sille miehelle oikein tehdään? Hän ei ole
-viiteen vuoteen ollut saapuvilla. Milloin hän on matkoilla, milloin
-sairaana.
-
-Rovasti mietti vähän aikaa ja sanoi sitten:
-
--- Kylänvanhin käyköön ilmoittamassa Heikille, että hänen täytyy
-terveeksi tultuansa tulla pappilaan lukemaan, muuten minä haetan
-hänet kruununmiehen kanssa luokseni ja hän saa maksaa kruununmiehelle
-jalkaverot.
-
--- Hyvä on, kyllä minä käskyn toimitan vierastenmiesten läsnä
-ollessa, lupasi kylänvanhin.
-
--- Ei Heikkiä taida muu vaivata kuin laiskuus, virkkoi Matti. Onhan
-se mies ennenkin heittäytynyt kipeäksi kylänlukupäivänä, ja sen
-ohitse mentyä hän on terve kuin petäjän pahka.
-
--- Kyllä minä näytän miten laiskasuoni katkeaa, sanoi rovasti. Hänen
-täytyy tulla lukemaan pappilaan, tahtoo taikka ei. Hänen pitää oppia
-ymmärtämään, että työläs on potkia tutkainta vastaan. Heikin veli
-Tuomas tulkoon lukemaan.
-
-Tuomas tuli, kurkisti kirjaan ja hänen huulensa höpisivät. Vihdoin
-hän sai äänensä ulos ja luki:
-
--- "Heikki syö kaljaa."
-
--- Vai kaljaa se teidän Heikki jäi syömään, sentäänhän hän ei
-joutanut kylänlukuun tulemaan, matki kanttori.
-
--- Eihän kaljaa syödä, juomallahan se nautitaan, ilvensi koulumestari.
-
-Tuomas seisoi siinä hämillään kuin tuomittu eikä osannut virkkaa
-mitään. Vihdoin käski kanttori:
-
--- Lue uudestaan!
-
--- "Heikki syö kaalia", luki Tuomas.
-
--- Onko se nyt Heikki? Katsopas tarkemmin, tiuskaisi lukkari. Vihdoin
-luki Tuomas:
-
--- "Heikko syö kaalia."
-
--- Nyt se vasta on oikein, jatka vain, sanoi kanttori ja Tuomas
-jatkoi lukua.
-
-Sillä aikaa kun Tuomas luki, toi Tuomaan vaimo pienen tyttärensä
-rovastin luo lukemaan.
-
--- Joko noin pieni lapsi osaa lukea? kysäisi rovasti.
-
--- Eihän se vielä paljon osaa, mutta raivosi sangen kovin tänne
-lukemaan, virkkoi tytön äiti.
-
--- Mitä sinä, hyvä lapseni, olet lukenut? kysyi rovasti hyväillen
-lasta.
-
--- Minä olen lukenut titkovainajani vanhatta kiljatta itämeitää ja
-ottaan ten ulkoa.
-
-Rovasti naurahti ja sanoi:
-
--- Lue sitten, kiltti lapseni, itämeitä.
-
-Tyttönen pani kätensä ristiin ja luki:
-
--- "Itä meitä, joka olet taivaitta. Pyhitetty olkoon tinun nimet..."
-ja luki samalla tavalla loppuun asti.
-
-Rovasti silitti pienen lukijan päätä ja sanoi:
-
--- Hyvä on. Älkää vielä vaivatko näin nuorta lasta lukemaan, ennen
-kuin hän oppii kunnollisesti puhumaan.
-
-Tyttö meni hyvillä mielin äitinsä luo ja sanoi:
-
--- Lovatti tilitti minun päätäni ja tanoi: hyvä on.
-
--- Nyt tulee seuraavasta talosta Juhana Juhananpoika lukemaan, huusi
-rovasti.
-
-Juhana tuli kanttorin luo, räpsytteli silmiään ja sanoi:
-
--- Minun silmäni eivät ole olleet oikein terveinä ja siksi en näe
-oikein hyvästi lukea.
-
--- Lainaa sinä, Martti, lasisi, niin tämä Juhana koettelee lukea,
-pyysi koulumestari ukko Martilta.
-
-Martti antoi lasinsa, jotka Juhana sovitteli silmilleen, koetteli
-lukea ja sanoi:
-
--- Ei tule mitään; en minä näe näillä lukea.
-
--- Et sinä taida nähdäkään mutta et sinä osaa lukeakaan, niin minä
-muistelen ja niinhän nuo näyttävät merkitkin täällä kirjassa, virkkoi
-kanttori.
-
--- Sitten seuraa Juhanan vaimo Maria.
-
-Maria tuli kanttorin luo, kyyristäysi ja luki:
-
--- "Ja heittäkäät se kelvotoin palvelija ukkosen pimeyteen; siellä
-pitää oleman itku ja hammasten kirous."
-
--- Voi, voi näiden raukkain lukua, kun se on huonoa. Jos sana
-sattumuksesta menee oikein, niin menee jo toinen väärin, tuskitteli
-kanttori.
-
--- Pietari seuraa sitten, kutsui rovasti.
-
-Pietari tuli esille, katsoi kirjaan ja ryvähteli (yski) mutta ei
-osannut yhtään lukea. Kanttori odotti ja odotti, mutta luvusta ei
-tullut mitään. Vihdoin kanttori virkkoi:
-
--- Ethän sinä osaa yhtään lukea.
-
--- Anna alkua, hyvä herra, pyysi Pietari.
-
--- "Taivaan valtakunta on sinapin siemenen vertainen", luki kanttori
-edessä.
-
--- "Taivaan valtakunta on sinatin siemenen vertainen", luki Pietari
-perässä.
-
--- Ethän sinä raukka osaa ehk'edes perästäkään lukea, sanoi kanttori
-ja veti kirjan pois.
-
-Kun Sutelaiset olivat lukeneet, nousi rovasti seisoalleen ja sanoi:
-
--- Sutelan kyläläiset ovat kaikkein huonolukuisimpia koko tässä
-kinkerikunnassa ja ehkäpä koko seurakunnassakin. Ja häpeän vuoksi,
-jos ei muutoin, pitäisi teidän opetteleida paremmin lukemaan. Minä
-olen monesti miettinyt keinoa, jolla nämä saisi lukemaan, mutta en
-ole vielä tähän asti mitään sellaista keksinyt.
-
--- Minun mielestäni olisi paras keino, jos rovasti laittaisi
-koulumestarin heitä opettamaan, niin siitä ehkä nuoret oppisivat.
-Vanhat tuskin enää ovat autettavissa, ehdotteli kylänvanhin.
-
--- Onpa sitä koulumestarilla muutakin työtä eikä hän jouda Sutelaisia
-opettamaan, vastasi rovasti. Talvella, niin kuin näette, tulee hänen
-olla kylänluvuilla, keväällä ja syksyllä rippikoulun aikoina opettaa
-laiskoja lukemaan ja kesällä ajaa ympäri pitäjää voita ja villoja
-keräämässä; no täytyyhän hänen joskus talouttaankin hoitaa.
-
-Tähän päättyi tämä pakina, eikä kellään ollut rohkeutta mitään siihen
-lisätä.
-
-Sillä aikaa kun tuvassa luettiin, häärästi talon emäntä tupasessa
-kahvikattilan kanssa. Naapurin emännät, isännät ynnä jotkut
-muutkin tuttavat ja sukulaiset pistäysivät kutsuttuina kaikessa
-hiljaisuudessa sinne kahville. Kun talonpojat olivat ravitut, emäntä
-keitti pienellä pannulla herroille ja laittoi kammariin kupit ynnä
-muut kapineet reilaan. Emännän kammarissa häärästäessä kuiskasi
-Niemelän Antti jotain Lippolan Juhanalle ja tämä meni tupaseen, jossa
-talon tytär Kaisa oli yksinään askareissa.
-
--- Hyvää päivää! sanoi Juhana vähän hämillään ja hyvillään, kun
-tapasi Kaisan yksinään.
-
-Kaisa punastui, kun näki Juhanan yhtäkkiä seisovan edessään, ja
-vastasi vapisevalla äänellä Juhanan tervehdykseen.
-
--- Veljesi käski minut tänne tulemaan ja lupasi itse tulla perästä,
-virkkoi Juhana puheen aluksi.
-
--- Vai niin, vastasi Kaisa. Ota tästä kuppi kahvia ja sano mitä
-sinulle kuuluu.
-
--- Ei entistä enempää eikä rauhaa kummempaa, vastasi Juhana. On
-vain sinua ollut niin kovin ikävä, että oikein on vaikea elää. Minä
-ajattelen aina sinua. Sinä olet mielessäni aamulla ensimmäiseksi ja
-illalla viimeksi.
-
--- Kun kehtaat, Juhana, minua narrailla, virkkoi Kaisa ja katsoi
-vähän viekkaanlaisesti. Jos sinulla olisi ollut minua ikävä, niin
-olisithan toki jonkun kerran käynyt meillä, mutta eipä sinua ole koko
-talvessa näkynyt täälläpäin.
-
-Juhana tunsi hyvin ansainneensa tämän nuhteen, mutta itseään
-puolustaen hän sanoi:
-
--- Eipäs häntä milloinkaan ole tie temmannut tännepäin eikä
-muutoinkaan ole mitään asiaa sattunut. Päätäkauten taas en ole
-tahtonut tulla, siitä syystä että alkaisivat juoruakat ottaa puheen
-aihetta meistä, joka ei minun mielestäni sovellu, kun et sinä ole
-vielä käynyt rippikoulussa. Mutta sanos, Kaisa kulta, eikös sinulla
-ole ollut minua ikävä.
-
-Kaisa, joka muuten näytti olevan tyytyväinen Juhanan selitykseen,
-vastasi nauraen:
-
--- Vielä mitä, ei yhtään ikävä.
-
--- Kuinka niin? kysyi Juhana levottomasti. Minä luulin sinun pitävän
-mielessäsi, mitä joululeikistä tullessa lupasimme toisillemme.
-
--- Kuka niitä kaikkia sieltä asti enää muistaa, vastasi Kaisa
-hymyillen.
-
--- Ihanhan sinä saatat minut rauhattomaksi, virkkoi Juhana. Niin kuin
-tiedät, ei meillä ole monta hetkeä tilaisuutta kahden kesken puhella.
-Puhu siis oikeittain mitä sinä olet ajatellut äläkä jaarittele. Ai
-armaani, jos voisit arvata, kuinka minun sydämeni riippuu sinussa,
-niin et hennoitsisi noin puhua.
-
--- Totta puhuen olen hyvin usein ajatellut sinua ja on tuntunut
-olevan vähän ikäväkin, virkkoi Kaisa kaataessaan toista kuppia
-sulholleen. Minä jo luulin, että sinä olet minut unhottanut, kun et
-ole käynyt meillä koko talvessa, vaan nyt minä kuulin, miksi olet
-niin tehnyt, vaikka ei tuo tähän asti ole tullut mieleeni. Hyvä tuo
-on minustakin, että meidän asiamme pysyy salassa niin kauan, kunnes
-aika tulee.
-
--- Niin se on, kultaseni, sanoi Juhana. Maailma on kavala ja sinä
-olet vielä liian nuori sen vehkeitä ymmärtämään. Siksi täytyy
-olla varovainen. Mitä muuten minuun tuleen, niin voin kaikki muut
-maailmassa unhottaa, mutta en sinua voi milloinkaan mielestäni
-heittää. Sinä menet tänä kevännä rippikouluun ja syksyllä sitten
-käymme yhteen.
-
--- Jos niin on Luoja sallinut, niin aivan ilomielin se tapahtuu minun
-puolestani, vastasi Kaisa. Johan minun nyt tulee mennä rippikouluun
-kun kutsuttiin.
-
--- Minä uskon vakaasti, että Luoja on meidät yhteen luonut, kun hän
-kerran on meille sellaisen mielen antanut. Minusta ei kukaan tyttö
-koko maailmassa ole ollut niin hyvä ja mieluinen kuin sinä. Ja olkoon
-nyt luja liitto vahvistettu meidän välillämme, sanoi Juhana ja ojensi
-kätensä Kaisalle.
-
--- Olkoon vain, vastasi Kaisa ojentaen kätensä Juhanalle.
-
-Samassa tuli Antti tupaseen ja sanoi:
-
--- Minä käskin Juhanan tänne kahville. Joko hän on saanut mitään
-suuhunsa?
-
--- Ei mitään, vastasi Kaisa. Mistäs minä tiesin hänelle kahvia antaa,
-kun et sinä käskenyt eikä hän pyytänyt. Eihän meillä tänä päivänä ole
-muillekaan pojille kahvia annettu.
-
--- Johan sinulla, noin suurella tytöllä, olisi pitänyt sen verran
-tolkkua olla, että vieraalle tarjoat kahvia. Olisihan sinun pitänyt
-arvata, ettei hän omin lupinsa tänne tullut, nuhteli Antti. Ja sinä,
-Juhana, et saa meidän Kaisaa niin vieraana pitää, ettet sinä häneltä
-viitsi pyytää. Olisithan saanut sanoa: "Minä tulin kahville, laita
-vain kupit!"
-
--- Älä, veikkonen, tuossa nyt noin pauhaa. Totta puhuen, johan minä
-kahvit sain; kiitoksia vain, sanoi Juhana.
-
--- Mitäs tuo Kaisa sitten jaarittelee? kysyi Antti.
-
--- Ilman vain narrasin sinua saadakseni kuulla, mitä sinulla olisi
-sanomista.
-
-Kun kaikki olivat sisältä lukeneet, sanoi rovasti:
-
--- Nyt jos emännällä olisi kahvia, ennen kuin käymme ulkolukua
-kuulustelemaan. Sillä aikaa saapi lukurahvas käydä ulkona
-jäähdyttelemässä, kun me olemme kahvilla.
-
--- Kammarissa on kahvi valmiina odottamassa, tehkää hyvin ja käykää
-nauttimaan, pyysi talon isäntä.
-
-Kun lukuherrat olivat menneet kammariin, sanoi kylänvanhin:
-
--- Tuo on nyt kumma, kun meillä on koulumestari ja se ei käy
-pitäjällä koulua pitämässä.
-
--- Etkös kuullut, ettei hän jouda käymään, vastasi Lahtelan isäntä.
-
--- Kyllä hän joutaisi ja mielelläänhän hän kävisikin, jos vain olisi
-hyvää laitinkia, virkkoi Sutelan Matti.
-
--- Siinäpä se temppu onkin, ettei häntä laiteta kouluttamaan, virkkoi
-kylänvanhin. Sitä vartenhan hänelle maksetaan aprakka (saatavat),
-kappa ruista joka talosta, jotta hän lapsia kouluttaisi ja opettaisi
-lukemaan, mutta mitä vielä, häntä käytetään toisiin tarkoituksiin.
-
--- Mutta jos koulumestari kävisi pitäjällä lapsia opettamassa, niin
-kukas silloin kylänluvuilla lapsia luettaisi ja laiskoja opettaisi
-rippikoulun aikana? kysyi Holttola.
-
--- Onhan meillä kaksi pappia, rovasti ja kappalainen. He saisivat
-käydä yhdessä kylänluvuilla, toinen luettaisi lapsia ja toinen
-aikaihmisiä. Lukkari saisi opettaa laiskoja rippikoulun aikana, eihän
-hänellä ole silloin muutakaan työtä, vastasi kylänvanhin.
-
--- Se on aivan oikein, sanoivat useat.
-
--- Niin se kyllä on teidän mielestänne, virkkoi Holttola. Mutta
-asialla on toinenkin puoli. Katsokaahan: jos joku tarvitsisi pappia
-esimerkiksi sairaan luokse, niin mistä hän papin ottaisi, kun
-molemmat papit olisivat kylänluvuilla?
-
--- Tiettävästi hän saisi hakea lukupaikasta. Onhan joka lukuset
-kirkossa kuulutettu, missä niitä milloinkin pidetään. Tuleehan
-nytkin seurakuntalaisten sen verran pitää asiaa mielessä, että
-tietävät milloin kumpikin pappi on kotona. Iltapuolilla ja
-yönseuduissa joutaisi kyllä toinen pappi ja vaikkapa molemmat käymään
-ripittämässä, jos vain kerran asiat niin järjestettäisiin, vastasi
-kylänvanhin.
-
--- Aivan niin, aivan niin, se on oikein, sanoivat useat.
-
--- Kyllä kylänvanhin näyttää osaavan asiat järjestellä, virkkoi
-Holttola. Se on vain vahinko, ettei hänestä ole piispaa tullut;
-silloin hän tiettävästi olisi antanut työtä joka miehelle, ettei
-kukaan saisi laiskana leipää syödä.
-
--- Välttäähän pilkka pienempänäkin eikä harmaan hevosen laisena,
-vastasi kylänvanhin. Jospa minä piispana olisin, niin en suinkaan
-antaisi kirkonpalvelijain laiskoina leipää syödä ja liiallisella
-aprakan ajolla seurakuntalaisia rasittaa, niin kuin nyt tekevät
-koulumestari ja lukkari, jotka kesäkaudet kulkevat pitäjällä voita ja
-villaa keräilemässä. Eihän heillä ole siihen mitään oikeutta.
-
--- Vielähän koulumestari ja lukkari jotain tekevät, mutta jahti- ja
-siltavoudit eivät pane rikkaa ristiin ja kumminkin aprakan ottavat,
-sanoi Niemelän lautamies. Ne sellaiset herrat saisi jättää viralta,
-kun ei heillä kuitenkaan muuta ammattia ole kuin palkan kanto ja sen
-nauttiminen.
-
--- Senpä tähden juuri talonpojan täytyy köyhänä pysyä, kun on
-monenlaista malkkimahaa elätettävänä eikä maamies saa itse nauttia
-sitä, minkä suurella vaivalla ja hiellä saa maasta irti, valitteli
-Lahtelan isäntä.
-
--- Niin veikkonen, mikäpäs talonpojan olisi eläissä, jos ei hallaa,
-hukkia (susia) ja herroja olisi, lausui kylänvanhin.
-
--- Mutta tarvitaanhan jahti- ja siltavoutia nimismiehen apulaisena,
-eiväthän he aivan turhaan ole, virkkoi Holttola.
-
--- Sen ammatin saisivat kyllä lautamiehet toimittaa kukin piirissään
-ja taarasti myös joutaisi hyvin hyvästi nimismiehen apulaiseksi,
-sanoi kylänvanhin.
-
-Juttua virkamiehistä olisi tainnut pitemmältäkin piistä, jos vain
-kylänlukuherrat olisivat kauemmin kammarissa viipyneet, mutta heidän
-tupaan tultuaan jätettiin jutut toiseen kertaan.
-
--- Nyt saa koulumestari mennä naapuritaloon lapsia ulkoa luettamaan.
-Minä kuulustelen aikaihmisten ulkolukua ja kristillisyyden tietoa.
-Kanttori katsokoon perään, etteivät aikaihmiset ja suotta kuuntelijat
-häiritse lasten lukua, määräsi rovasti.
-
--- Nyt, lapset, lähdetään Lahtelaan, sanoi koulumestari ottaen turkin
-hartioilleen ja hatun päähänsä. Kanttori teki samoin. Lapset, sekä
-tytöt että pojat, juosta kipelsivät sukkelaan, ja pojat tyrkkivät
-(tellivät) toisiaan tiepuoleen ja viskelivät toistensa hattuja.
-Koulumestari ja kanttori astuskentelivat verkalleen perästä ja
-tupakoivat mennessään.
-
-Lahtelaan päästyä käski koulumestari talon isännän siirtämään pöydän
-nurkkaan ja korjaamaan tuolit, rahit ynnä muut kapineet tieltä pois.
-Se toimitettiin pian. Kanttori taas puolestaan käski ne poikamiehet,
-jotka olivat varustaineet suurten tyttöjen lukua kuuntelemaan,
-menemään rovastin eteen näyttämään ulkolukutaitoaan. Pojat läksivät
-heti ulos tuvasta.
-
-Sitten koulumestari asetti lapset rinkiin: tytöt toiselle ja
-pojat toiselle puolelle. Itse hän kävi ringin sisään ja alkoi
-luettaa. Pieniä lapsia luetettiin aapisesta, suurempia pienestä
-katekismuksesta ja rippikouluiässä olevia suuresta katekismuksesta.
-Pientä katekismusta luettaessa hän kysyi aikavälistä luetun sisältöä.
-Kanttori istui ja kuunteli lukua vähän aikaa, sitten hän meni ulos
-juttelemaan yhtä ja toista niiden miesten kanssa, jotka eivät syystä
-tai toisesta menneet rovastin kuulusteltaviksi, vaan istuskelivat
-reessä niitä näitä puhellen ja tupakoiden.
-
-Kun koulumestari oli ensimmäiset käskyt luettanut, hän käski Lahtelan
-paimenpojan lukemaan seitsemännen käskyn. Poika luki sen ja osasi
-hyvästi aivan sanasta sanaan.
-
--- Kenelle tämä käsky kuuluu? kysyi koulumestari.
-
--- Ei tämä kuulu minulle, enkä minä ole koskaan keneltäkään mitään
-varastanut, vastasi poika. Vaikka olen köyhä ja toisen palvelija,
-olen toki rehellinen.
-
--- Mutta kenellekäs tämä käsky sitten kuuluu? kysyi koulumestari
-uudelleen.
-
--- Se kuuluu Perätalon Matin Tommolle, joka viime kesänä varasti
-Niemelän halmeesta nauriita, vastasi paimenpoika ja katsoi Tommoon
-päin.
-
-Tommo punastui ensin ja sitten sanoi:
-
--- Johan sinä silloin kaipasit isälleni ja minä sain selkääni.
-
--- Tämä käsky kuuluu kaikille ihmisille ja kieltää jokaista omin
-lupinsa ottamasta toisen omaa, olkoon se sitten naurista, lanttua,
-papuja, herneitä tai mitä tahansa, virkkoi koulumestari vakaisesti.
-
-Kun pieni katekismus oli luettu ja tultiin huoneentauluun, niin
-Pajarin Matti luki:
-
--- "Ei sinun pidä tappaman ja härjän suuta kiinni sitoman."
-
--- Ei se ole luettu tarkkaan, sanoi koulumestari. Kuinkas Mattilan
-Simo lukee sen?
-
-Simo kohennaisi suoraan seisomaan, rykäisi ja luki:
-
--- "Ei sinun pidä riihtä tappamaan eikä härjän suuta kiinni sitomaan."
-
--- Ei vieläkään ole paikoillaan, virkkoi koulumestari. Kuinkas
-Mäkelän Mari sen lukee?
-
--- "Ei sinun pidä riihtä tappaman eikä härjän suuta kiinni sitoman."
-
--- Mutta te ette näy kukaan lukevan sitä ihan pohjalleen, sanoi
-koulumestari tuskastuneena. Koetapas sinä, Jussilan Juhana, jos sinä
-saisit sen oikein lukeneeksi, muista ei tule mitään.
-
-Juhana luki selvällä äänellä:
-
--- "Ei sinun pidä riihtä tappavan härjän suuta kiinni sitoman."
-
--- Nyt se vasta oli paikoillaan, sanoi koulumestari ja selitti
-sitten, miten itämailla riihtä tapettiin ja kuinka saidat isännät
-sitoivat härkäin suut kiinni, etteivät härät saaneet syödä tähkiä.
-Siksi Jumala kielsi härkäin suuta kiinni sitomasta.
-
--- Koska sinä Juhana näyt olevan muita varmempi lukemaan, jatkoi
-koulumestari, niin saat käydä vähäksi aikaa minun edestäni
-luettamaan, niin minä tarinoin sillä aikaa Lahtelan isännän kanssa.
-
-Juhana kävi luettamaan ja koulumestari meni tuvan peräpenkille
-isännän kanssa tarinoimaan. Ensin kävi luku säännöllisesti,
-tavallisessa järjestyksessä. Vaikka muutamat lapset tosin vähän
-nauraa viiristelivät, niin lukivat he kumminkin. Mutta kun Juhana
-käski Tinnon Heikin Kaisan lukemaan "Leskille", niin Kaisa vain
-nauraa kikitti. Juhana kehotti uudelleen, mutta Kaisa ei lukenut,
-sanoihan vain:
-
--- En minä tässä mikään leski ole enkä lue sinun edessäsi, mokoma
-koulumestari.
-
-Nyt loppui Juhanan kärsivällisyys. Mitään sanomatta hän meni ja
-ilmoitti asian koulumestarille.
-
--- Jassoo, sanoi koulumestari ja meni Juhanan kanssa ringin sisälle
-ja kysyi yleensä:
-
--- Eikös Tinnon Kaisa ole lukenut, vaikka Juhana käski?
-
--- Ei ole, vastasivat toiset lapset. Hän vain nauroi eikä sanonut
-olevansa leski.
-
--- Vai niin, virkkoi koulumestari. Koska Kaisa on ollut ynseä minun
-käskyläiselleni, niin Juhana saa ottaa häntä tässä minun läsnä
-ollessani tukasta kiinni.
-
-Juhana äimistyi vähän ja oli kahdella päällä, miten tehdä. Mutta kun
-koulumestari kehotti uudestaan, hän ojensi kätensä, tarttui Kaisan
-tukkiin ja nurusti vähän aikaa. Kaisa punastui harmista ja häpeästä,
-tillahti itkemään ja käänsi päänsä toisaalle päin. Juhana jätti
-Kaisan rauhassa itkemään ja alkoi luettaa toisia lapsia. Koulumestari
-meni taas peräpenkille tarinoimaan kehottaen lähtiessään lapsia
-olemaan Juhanalle kuuliaiset ja lukemaan hyvästi, muuten käy niin
-kuin Kaisallekin.
-
-Sillä aikaa kun Kaisa itki, Juhana luetti toisia lapsia. Vihdoin
-itkun tauottua tuli Juhana Kaisan eteen ja käski lukemaan "Leskille".
-Samassa tuli koulumestarikin ringin sisään ja kuunteli Kaisan lukua,
-joka meni päällisin puolin. Kun Juhana huomasi koulumestarin tulleen,
-hän meni paikalleen ja koulumestari itse alkoi luettaa.
-
--- "Minä sanon naimattomille leskille", luki Kaisa.
-
--- Eiväthän naimattomat ole leskiä, muistutti koulumestari. Sinä et
-näy ensinkään osaavan lukea: kaikki menee päällisin puolin, aivan
-hatarasti. Hyi häpeä, suuri tyttö, jota jo kutsuttiin rippikouluun,
-eikä osaa huoneentaulua lukea. Kas, näin minä teen laiskureille.
-
-Samassa hän otti Kaisaa tukasta kiinni ja jauhatteli vähän
-aikaa. Sitten hän jatkoi lukua suurempain lasten kanssa isomman
-katekismuksen loppuun.
-
-Kun katekismus oli käyty kannesta kanteen, koulumestari kyseli
-muutamia paikkoja "ymmärryksen perään", ja mitä eivät lapset
-ymmärtäneet oikein vastata, sen hän selitti heille. Sitten
-hän määräsi jokaiselle, mitä tulevaksi vuodeksi kunkin tuli
-lukea, kehottaen ahkeraan ja tarkkaan lukemaan. Näin tehtävänsä
-suoritettuaan hän laski lapset ulos kieltäen heitä menemästä
-lukutaloon, niin kauan kuin rovasti aikaihmisiä luetti.
-
-Pihalle päästyään kertoivat lapset siellä oleville aikaihmisille ja
-toisilleen, mitä kullekin oli tapahtunut ja kuinka luku oli sujunut.
-
--- Minä luulin pääseväni tukkanuurutta, kun ensi kerran osasin lukea,
-mutta toisella kerralla hämmennyin ja haperoisin sitä ja tätä,
-niin koulumestari antoi ensin kolme nappia otsaani ja sitten otti
-tukastani kiinni ja vatvoi aika lailla, kertoi Sutelan Helka.
-
--- Minun oli oikein sääli Tinnon Kaisa rukkaa, kun häntä kahdesti
-tukistettiin. Näettekös nyt, hän raukka ei viitsinyt enää olla muiden
-joukossa, vaan läksi menemään yli jään kotiinsa. Varmaan hän itkee
-mennessään, säälitteli Niemelän Eerikka.
-
--- Syystä Kaisaa tukistettiinkin. Hän kuuluu olevan niin laiska,
-ettei viitsi kirjaa käteensä ottaa, muulloin kuin kylänlukua ennen
-vähän mitä lukenee, selitti Tinnon Lauri.
-
--- Ei suinkaan Juhana olisi häntä tukistanut, jos ei hän olisi
-kemisteleinut, vaan olisi lukenut minkä olisi osannut, virkkoi
-Lahtelan Liisa.
-
--- Minusta oli ihmettä, kun Juhana yletti tukistaa Kaisaa, vaikka
-Juhana on pieni pojannapero ja Kaisa pitkä tytönhoro niin kuin
-hongankolistaja, sanoi Sutelan Mari.
-
--- Varpailleenpa sen poikaparan piti noustakin, ennen kuin yletti
-Kaisaa tukasta, vastasi Eerikka.
-
--- Kaisa näytti suuttuvan aika lailla Juhanalle ja arvattavasti hän
-ei kohta huomenna lepy, sanoi Sutelan Helka.
-
--- Suuttukoon jos, eihän se ollut Juhanan syy. Täytyihän Juhanan
-tukistaa, kun käskettiin. Jos Kaisa olisi lukenut Juhanalle niin
-kuin muutkin lapset, niin ei olisi tuollaista kolttosta tullut. Ei
-suinkaan Juhana Kaisaa pelkää, vaikka hän olisi vieläkin pitempi.
-Ja ennenhän Kaisan täytyy leppyä, ennen kuin selkärankansa näkee,
-selitti Eerikka.
-
-Sillä aikaa kun koulumestari luetti lapsia, rovasti tutkisteli
-aikaihmisten ulkolukua ja kristillisyyden taitoa käyden lyhykäisesti
-koko katekismuksen kysellen ja selitellen. Jumalan kolminaisuutta
-selittäessään hän vertasi sitä aurinkoon, jossa Isä Jumala merkitsi
-aurinkoa, Poika valkeutta ja Pyhä Henki lämpöä. Tämän kuultuaan sanoi
-Mauno-setä viereisellensä Pajarin Keisarille:
-
--- Isävainajani kertoi meidän entisen rovastivainajan selittäneen
-tätä samaa asiaa toisella tavalla. Hän oli ottanut nuttunsa liepeen,
-tehnyt siitä kolme poimetta ja sanonut: "Nyt näette, että tämä on
-yksi nutun lieve ja tässä on kolme poimua, joista jokainen on eri
-poimu. Mutta nämä voidaan yhdistää jälleen. Ja poimuina ollessaankin
-ovat ne yhteydessä toistensa kanssa. Samoin on kolminaisuuskin".
-Sitten hän oli kysynyt, ymmärsivätkö sanankuulijat hänen vertaustaan.
-"Ymmärretään kyllä", oli Huppa-Riitta vainaja sanonut. "Kolminaisuus
-on niin kuin rovastin nutun lieve."
-
-Sitten rovasti selitti ihmisen velvollisuuksia Jumalaa ja lähimmäistä
-kohtaan. Vihdoin hän kysyi viitaten ukko-Lauriin:
-
--- Kuka sinun lähimmäisesi on?
-
-Myllyksen Pietari, joka seisoi ukko-Laurin vieressä, luuli rovastin
-kysyneen häneltä ja vastasi rohkeasti:
-
--- Kissa.
-
-Tämän kuultuaan purskahti lukurahvas nauramaan, mutta rovasti sanoi:
-
--- Antaapas olla, minä tahdon tietää Pietarin käsitystä asiassa. Joka
-ihmisellä, vaikka lyhytjärkisellä, on omat käsitteensä, niin suittaa
-olla hänelläkin.
-
--- Minkä tähden kissa on sinun lähimmäisesi, Pietari? kysyi rovasti.
-
--- Sen tähden, että joka talossa, missä vain minulle annetaan ruokaa,
-tulee aina talon kissa luokseni, sivelee ja hyväilee minua rakkaasti.
-Semmoista hyväilemistä ei ole minulle kukaan muu osoittanut, sitten
-kun äitini kuoli. Siksi on kissa minun lähimmäiseni, vastasi Pietari.
-
--- Pietari raukka puhuu asian, niin kuin hän on sen kokenut, sanoi
-rovasti huoaten. Useasti unohdetaan, että kaikki ihmiset, hölmöt
-ja viisaat, tutut ja tuntemattomat, ovat meidän lähimmäisemme.
-Ja juuri tuollaisille kurjille, kuin tuo Pietarikin on, pitäisi
-osoitettaman erittäin hellyyttä ja armahtavaisuutta, mutta niin ette
-ole tehneet, sen minä kuulin häneltä nyt juuri. Missä on silloin
-lähimmäisenrakkaus? Ja kuitenkin sanoo itse Vapahtajamme: "Mitä ette
-ole tehneet yhdelle vähimmistä minun veljistäni, sitä ette tehneet
-minulle." Raamatussa luemme, että koirat nuolivat Latsaruksen haavat
-puhtaiksi, jota ihmiset tiettävästi eivät tehneet. Nyt sanoo Pietari,
-että kissa hyväilee häntä, vaan eivät ihmiset häntä hyväile. Siis
-ovat luontokappaleet armeliaammat kuin syntiset ihmiset. Ei meidän
-kristillisyytemme ainoasti siinä seiso, että luemme, laulamme,
-käymme kirkossa ja jolloinkulloin olemme hartaat, mutta myös siinä,
-että osoitamme lähimmäisellemme laupeutta. Sillä Jumala sanoo:
-"Laupeutta minä tahdon ja en uhria." Kyllähän vertaisiaan jokainen
-pitää lähimmäisenään: heille lainataan ja tehdään hyvää, niinhän
-publikaanitkin tekivät; mutta onnettomat ja kurjat jätetään avutta.
-Onko se kristillistä rakkautta? Ei suinkaan, vaan se on pakanallista
-tapaa, sanon minä, ja se pankaa mieleenne ja näyttäkää töillänne,
-että te olette tosikristittyjä ettekä vain ulkokullatuita, valkeaksi
-sivuttujen hautain kaltaisia, jotka ulkoa ovat kauniit nähdä, mutta
-sisällä on kuolleiden luita ja kaikkea riettautta.
-
-Näin puhui ja opetti rovasti. Kukin tunsi omassatunnossaan hänen
-totta sanoneen.
-
-Rovastin kysymyksiin vastasi lukurahvas useimmiten oikein, mutta tuli
-joskus vääriäkin vastauksia, se on semmoisia, jotka eivät olleet
-katekismuksen kanssa yhtäpitäviä. Niinpä esimerkiksi kun rovasti
-kysyi:
-
--- Mikä on jokapäiväinen leipä? vastasi Sutelan Matin Mari
-ujostelematta:
-
--- Kaurainen leipä.
-
-Tähän virkkoi rovasti:
-
--- Se on totta, että te pidätte kauraista leipää jokapäiväisenä
-leipänä ja rukiista ja ohraista leipää pyhä- ja juhlaleipänä, mutta
-Lutheruksen selityksen mukaan ei jokapäiväisellä leivällä ymmärretä
-ainoastaan sitä leipää, mitä me joka päivä syömme, vaan kaikkea mitä
-me ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tarvitsemme, ja siihen kuuluu
-muutakin eikä ainoastaan pelkkä leipä.
-
-Kun tutkistelemus oli lopetettu, rovasti sanoi:
-
--- Minä olen tyytyväinen sekä teidän lukuunne että käsitykseenne.
-Tosin ei jokainen kysymys saanut oikeaa vastausta, vaan useimmat
-olivat asian oikein käsittäneet. Mutta Sutelan kyläläisiä minun
-täytyy moittia, sillä he ovat peräti typeröitä ja laiskoja ja ovat
-unehuttaneet Herran sanan viljelemisen. Eihän ihminen tiedä tehdä
-Jumalan sanan jälkeen, jos ei hän sanasta näe, mitä hänen on tehtävä
-ja mikä jätettävä tekemättä.
-
-Sitten rovasti käski katsomaan, oliko koulumestari saanut
-luettaneeksi lapset. Kohta tulikin koulumestari ja ilmoitti, että
-lapset ylimalkain osasivat ulkolukunsa hyvästi, vaikka joku oli
-joukossa, jonka luku ei ollut aivan tarkka.
-
--- On kaunista, hyvät ystävät, saada kuulla koulumestarin kiittävän
-teidän lastenne lukutaitoa, sanoi rovasti. Ne, jotka eivät vielä
-osanneet aivan bookstavin jälkeen lukea niin tarkkaan kuin
-koulumestari vaatii, koettakoot ensi vuodeksi parantaa lukuaan.
-
-Tämän jälkeen rovasti julisti lukuset pidetyiksi ja kehotti kansaa
-ylentämään mielensä ja sydämensä Jumalan tykö, jolta kaikki hyvä anto
-ja lahja tulee, josta meidän tulee Häntä kiittää, ylistää, kuulla ja
-palvella.
-
-Sitten pidettiin rukoukset, jonka jälkeen rovasti käski muun
-kansan mennä kotiinsa, vaan isäntien jäädä vähäksi aikaa jäljelle
-ilmoittamaan kirkonkirjoihin ne muutokset, jotka vuoden pitkään
-olivat kussakin perhekunnassa tapahtuneet, sekä suorittamaan
-pääsiäisrahan.
-
-
-
-
-Lopputoimet
-
-
-    Sisältö: Lukusista lähtö. Pääsiäisrahat. Väkilukumuutokset.
-    Nimenmuutto. Vanhain ja heikkojen ripittäminen. Päivällinen.
-    Vierasten lähtö.
-
--- Nyt taas saa olla huoletta tulevan vuoden kylänlukuun asti, sanoi
-Pajarin Liisa käydessään rekeen istumaan.
-
--- Niinhän te naiset kyllä saatte sanoa. Teillä ei ole muita kuin
-yksi kuuma päivä vuodessa, vastasi Liisan mies käydessään rekeen.
-Mutta meillä miehillä on vielä kaksi kuumaa päivää edessä: päärahan
-maksu ja käräjän alku. Kun niistä pääsisi, niin eläisi häntä vähän
-aikaa huoletta.
-
-Ne jotka kylänlukuihin olivat hevosella tulleet, ne hevosilla
-palasivatkin. Ainoastaan ne, jotka isäntäin kanssa olivat tulleet,
-saivat menomatkalla astua, kun isännät viipyivät kauemmin
-lukutalossa, ensin perhettään kirkonkirjoihin merkkiämässä ja sitten
-päivällisellä Niemelässä. Pojat hiihtivät suksillaan kotiinsa ja
-lauloivat ilomielin mennessään:
-
-    Ei ole pojall surua,
-    ei ole yhtään hiukkaa,
-    kun on päästy lukusista,
-    joka teki tiukkaa.
-
-Liiemman rahvaan pois mentyä pisti rovasti komeaan piippuunsa
-vaakunaa. Talon tytär Kaisa toi päreellä tulen ja sytytti sekä
-rovastin kuin myöskin kanttorin ja koulumestarin piiput, kun he
-olivat seuranneet esimiehensä esimerkkiä. Sitten rovasti aukaisi
-kirkonkirjan ja sanoi:
-
--- Niemelän lautamiehen talossa on kolmekymmentä jousta (ripillä
-käynyttä henkeä) joista tulee pääsiäisrahaa (viinirahaa)
-kuusikymmentä kopeekkaa, jotka lautamies saa antaa kanttorille, sillä
-hän on kirkkoväärti ja tallentaa viinirahat.
-
-Lautamies antoi rahat kanttorille ja selvitti sitten rovastille ne
-muutokset, jotka hänen talossaan olivat tapahtuneet sitten viime
-kevään. Ne rovasti merkitsi kirkonkirjaan. Samalla tavalla käytiin
-läpi talo talolta koko kinkerikunta.
-
-Kun Sutelaisten vuoro tuli, astui Juhana Susi esille ja sanoi:
-
--- Minä tahtoisin muuttaa sukunimeni.
-
--- Minkä tähden sinä nimesi tahtoisit muuttaa? Eihän nimi miestä
-pahenna; usein mies pahentaa nimensä, kysyi rovasti.
-
--- Sen tähden minä tahtoisin muuttaa nimeni, kun se ei ole ihmisen
-vaan metsänpedon nimi. Ja paitsi sitä, jos joku suuttuu minun
-päälleni, niin se haukkuu minua hukaksi, vastasi Juhana.
-
--- No minkä nimen sinä sitten ottaisit? kysyi rovasti.
-
--- Minä tahtoisin nimekseni Ruolmanni, vastasi Juhana.
-
--- Vai Ruolmanni, vai Ruolmanni, matki rovasti. Etkös sinä ole
-kuullut, että meidän kontrahtirovastin nimi on Stråhlman, ja se ei
-sovi talonpojalle, niin korkea-arvoinen nimi.
-
--- Pankaa sitten vaikka Herst, pyysi Juhana.
-
--- No, mutta Hertz on meidän vallesmannin nimi, virkkoi rovasti.
-Ethän sinä vallesmanni ole.
-
--- Olkoon sitten Kaljunen, ehdotteli Juhana.
-
--- Se on toista, ja kun sinulla on kaljahka ääni, niin se sopiikin
-sinulle nimeksi vallan hyvin, sillä karvaa myöten koirallekin
-nimi annetaan, vastasi rovasti ja kirjoitti Suden sijaan Kaljusen
-kirkonkirjaan. Sen tehtyään hän katsahti rahvaaseen ja sanoi:
-
--- Nyt tämä mies ei enää ole Juhana Susi, vaan Juhana Kaljunen,
-muistakaa se jokainen.
-
-Kun pääsiäisrahat oli kannettu ja väkilukumuutokset suoritettu,
-jäi Hörkkö-Pekka perheineen tähteeksi ja häntä ei kenkään ottanut
-kirjoihinsa, vaikka rovasti koetteli ehdotella sitä yhdelle ja
-toiselle.
-
--- Minä en ymmärrä mikä siihen on syynä, kun et sinä kelpaa kenenkään
-kirjoihin. Pantsarlahteenhan sinä raukka joudut, kun jäät löyskaraksi
-(löysäläiseksi), surkutteli rovasti.
-
--- Ennen minä menen vaikka hornaan ennen kuin Pantsarlahteen, vastasi
-Pekka. Niin tylyiksi ovat nämä ihmiset tulleet, etteivät minua enää
-kenenkään tupaansa ja kirjoihinsa ottaisi.
-
-Nyt otti rovasti tiukalle koko lukukunnan isännät ja torui heidät
-pahanpäiväisesti, kun he niin yksituumaisesti armottomuuttansa
-osoittivat Pekka raukkaa kohtaan, ja mainitsi surkean esimerkin,
-joka pari vuotta takaperin tapahtui R:hden pitäjässä, jossa eräs
-puolihullu mies murhasi kolme lastansa siitä syystä, kun hän jäi
-löyskaraksi ja hänet olisi viety ojennuslaitokseen.
-
-Tämän nuhdesaarnan perästä loppui talon isäntäin kärsivällisyys.
-Vähän aikaa tuumittuansa astui kylänvanhin esille ja sanoi:
-
--- Taitaapa se olla syy sysissä jos sepässäkin. Jos Pekka Hörkön
-akka pitäisi kyntensä yhdessä kohden, niin hän pääsisi tupaan ja
-kirjoihin, jos ei yhdelle niin toiselle; ainahan sen verran tilaa
-löytyisi. Mutta nyt on toista, kun akka on pitkänkynnen pitäjä eikä
-ukkokaan taida siitä aivan vapaa olla.
-
--- Se onkin toista, arveli rovasti. Johan minusta outoa oli, kun
-tämän kinkerikunnan isännät minä tunnen muuten tunnokkaiksi ja
-sävykkäiksi ihmisiksi, että he niin kiven kovaan ovat armottomat
-Hörkölle. Syy onkin Hörkössä eikä kyläläisissä. Sitten hän otti
-Hörkön eteensä ja piti hänelle aika nuhdesaarnan.
-
-Hörkkö raukka seisoi siinä kuin tuomittu eikä voinut häpeästä
-silmiään nostaa. Vihdoin rovasti ehdotteli, että kinkerikuntalaiset
-rakentaisivat Hörkölle pikkuisen mökin jonkun kyläkunnan yhteiselle
-takamaalle, jossa Hörkkö saisi rauhassa elää ja käydä talollisilla
-töissä niin kuin tähänkin asti.
-
-Tähän tuumaan isännät suostuivat ja lupasivat antaa Hörkölle ken
-jonkun vanhan huoneen, ken tehdä peltoa ja ken mitäkin. Ja niin pääsi
-Hörkkö Niemelän kylän yhteisiin kirjoihin mökkiläisen nimellä.
-
--- Se oli kauniisti tehty, sanoi rovasti. Jos kyläläiset olisivat
-tehneet Hörkölle asian ja ansion mukaan, niin he olisivat hänet
-laittaneet Pantsarlahden ojennuslaitokseen. Mutta nyt he ovat
-jalomielisesti unehuttaneet hänen vikansa ja virheensä ja vielä
-koettavat auttaa häntä eteenpäin elämisessä. Ja nyt sinä Hörkkö,
-näytä puolestasi, että sinä heität entiset kujeesi pois ja pidät
-vaimollesi komennon, niin voit sinä vielä kunniallisena ihmisenä elää.
-
-Sitten kun rovasti oli Hörkön asian saanut selvitetyksi, hän sanoi
-kylänvanhimmalle:
-
--- Jos täällä on vanhoja, heikkoja ja muita sellaisia, jotka eivät
-kykene tulemaan kirkkoon Herran ehtoolliselle, niin käskekää heitä
-tulemaan esiin. Minä toimitan heille ripin tässä ja annan ehtoollisen.
-
-Kohta tulivatkin ripitettävät esille: kaksi kumpaakin sukupuolta,
-yhteensä neljä henkeä.
-
-Rovasti alkoi puhella heidän kanssaan synnistä ja syntien anteeksi
-saamisesta. Vihdoin hän kysyi sokealta Simolta:
-
--- Tunnetkos sinä itsesi syntiseksi?
-
--- En minä tässä ole mitään syntiä nähnyt tehdä, kun olen sokea. En
-ole varastanut, en valehdellut enkä toisen omaa turmellut, vastasi
-Simo.
-
--- Me olemme kaikki syntiset erotuksetta, sillä me teemme joka
-päivä syntiä ajatuksin, puhein ja töin ja semmoisina ansaitsemme
-Jumalan vihan ja rangaistuksen sekä viimein iankaikkisen kadotuksen
-helvetissä, jossa on ikuinen tuli, mikä ei milloinkaan sammu. Mutta
-jos me kadumme syntimme, niin Jumala on uskollinen, joka meille
-synnit anteeksi antaa ja ottaa meidät armollisesti tästä surun ja
-murheen laaksosta tykönsä taivaaseen, jossa me lakkaamatta saamme
-iloita ja riemuita, selitti rovasti.
-
-Sitten hän kysyi ruotu-Maikolta:
-
--- Nyt kun te kuulitte sekä helvetin kuumuudesta että taivaan ilosta,
-niin mihin sinä, Maria, tahtoisit kuolemasi perästä tulla?
-
--- Mitäpä tään vanhan ilosta, kunhan vain lämmintä saapi, vastasi
-ruotu-Maikko levollisesti.
-
-Rovasti huokasi raskaasti ja selitti asian uudestaan laveammin ja
-tarkemmin sekä teki Maikolle uudestaan saman kysymyksen.
-
--- "Kun hyvän saata taitan, niin huonon hyljät mahtan" (Vvk. 274:10),
-vastasi Maikko hiukan hyvillään, kun luuli löytäneensä oikean
-vastauksen.
-
-Sitten rovasti kehotti pitemmässä puheessa heitä turvautumaan
-syntisten Vapahtajaan, niinkuin "Vaivaisessa syntisessä",
-synnintunnustuksessa, sanotaan, ja saadakseen tietää, miten he olivat
-hänen puheensa käsittäneet, hän kysyi valaja-Pekalta:
-
--- Mihin sinä, Pietari, itsesi turvaat, kun tunnet itsesi syntiseksi?
-
--- Vaivaiseen syntiseen minä olen aina turvannut ja siihen minä
-nytkin itseni turvaan, vastasi Pietari.
-
--- Ei vaivaiseen syntiseen, vaan vaivaisten syntisten Vapahtajaan
-pitää meidän turvautuman, oikaisi rovasti.
-
--- Sitähän minä aioinkin sanoa, vaikka hämmennyin vähän puheessani,
-selitti Pietari.
-
--- Mihinkä sinä Riitta Rita luotat ja turvaudut, kun omatuntosi
-kantelee päällesi ja sanoo, että sinä olet kadotettu ja tuomittu?
-kysyi rovasti.
-
-Riitta mietti hiukan aikaa sitä ainoaa virren värssyä, jonka hän
-ulkoa osasi, ja viimein tavattuaan alun luki:
-
-    Tulkaat, katsokaat Herran töitä,
-    kuin hän maan päällä tekee:
-    hän sodat pois soittaa, hajottaa,
-    joutsen ja keihään särkee,
-    rattaat rikkoo, pyssyt polttaa,
-    ei kenkään Hänt voi odottaa,
-    hän sotii käsivarrell tuimall. (Vvk. 53:4)
-
--- Jaa, jos sinulla on todellinen luottamus tähän suureen sankariin,
-niin Hän auttaakin sinua, sanoi rovasti hetken mietittyään.
-
-Selitettyään Herran ehtoollisen tarkoituksen rovasti piti
-rippisaarnan, jonka jälkeen hän viittasi heitä käymään
-polvilleen pöytärahin viereen, jossa he rovastin perästä lukivat
-synnintunnustuksen, saivat synninpäästön ja nauttivat Herran
-ehtoollisen. Lähtiessään kumarsi jokainen rippi-isällensä ja meni
-liikuttuneena ovensuun penkille istumaan odottamaan kotiin saattajia.
-
--- Nyt taitavat jo olla kaikki hengelliset toimitukset päätettyinä,
-sanoi rovasti. Mutta jos mitä vielä on, niin kylänvanhin saa
-ilmoittaa.
-
--- Ei minun tietääkseni ole enää mitään, vastasi kylänvanhin.
-
-Rovasti riisui "rajin" kaulastaan ja tupakoitsi. Koulumestari,
-lukkari, jopa talonisännätkin tekivät samoin.
-
-Liiemman väen hälvettyä tarjosi talon isäntä rovastille viinaryyppyä,
-jota hän ei ottanut, kiitti vain tarjouksesta ja lojahti pitkälleen
-pöydänpään penkille selkäänsä oikaisemaan. Lukkari ja koulumestari
-menivät kammariin jossa heille annettiin ryypyt.
-
--- Tämä olikin hyvään tarpeeseen, virkkoi kanttori ryypättyään.
-
--- Niin oli minustakin kuin rasvaa rattaille, todisti koulumestari.
-Alkoikin jo kupariseppä päätä takoa koputella.
-
-Ryypättyään menivät koulumestari ja lukkari tupaan, jossa he
-korjasivat kirkonkirjat laukkuun.
-
-Talonmiehet kantoivat tupasesta suuren pöydän tupaan ja asettivat
-sen toisen pöydän päähän. Naiset kantoivat ruokaa pöytään.
-Kylänlukuherroille oli kanttorin neuvon mukaan keitetty madesoppaa,
-vaan talonpojille oli keitoksena liharokka. Lampaan- ja sianlihaa oli
-paistina lukuherroille. Muulle rahvaalle annettiin rokassa kiehunutta
-lihaa.
-
-Kun ruoka oli pöydässä, käski isäntä vieraat ruualle.
-
-Rovasti istausi yksinään pöydän päähän, kanttori ja koulumestari
-kävivät pöydän taakse sarvenelle. Holttolan kirkonmies, kylänvanhin
-ja talonisäntä istuivat toisen sarvenen kohdalle. Alapuolelle pöytää
-kävivät Niemelän miehiset kestivieraat. -- Kylänlukuaikana pidettiin
-tavallisesti kevätkestit. Toiseen pöytään kävivät kinkerikunnan
-kaikki isännät, jotka talon isännän pyynnöstä olivat jääneet
-päivälliselle lukutaloon.
-
-Kun kaikki olivat asettuneet paikoillensa, rovasti sanoi:
-
--- Nyt saavat talonisännät toimittaa ruokasiunauksen; meidän luvut ja
-laulut olette te kyllä kuulleet.
-
-Talon isäntä rykäisi ensin ja luki ruokaluvut. Kylänvanhin lauloi
-ruokavärssyn.
-
--- Kylänvanhimmalla on vielä noin kajakka ääni, vaikka on jo vanha
-mies, sanoi rovasti laulun loputtua.
-
--- Ei minun ääneni nyt enää kulje niin kuin nuorena; silloin minä
-vedin kuin pajupillillä, vastasi kylänvanhin.
-
--- Kylläpä tuo vielä soipi nytkin, kehui rovasti.
-
-Isännän jaettua ruokaryypyt alkoi jokainen syödä. Aterian aikana
-puheltiin minkä mitäkin. Kun kaikki olivat ravitut. Holttola luki ja
-Lahtelan isäntä toimitti veisuun. Pöydästä noustua kiitti jokainen
-isäntää ja emäntää. Talon perhe ja vieraat naiset söivät perästä.
-
-Kun ruoka oli korjattu, rovasti sanoi:
-
--- Nyt ei muuta kuin hevoset eteen, miehet rekeen ja antaa mennä
-alamäkeen.
-
--- Pitäähän lähtökahvit vielä ottaa, vastasi talonisäntä.
-
--- Tehdään niin, myödytti rovasti.
-
-Kun kahvi oli juotu, valjastivat nuoret miehet rovastin ja kanttorin
-hevoset. Koulumestarille valjastettiin talon hevonen. Sitten ajettiin
-hevoset tuvan rappusten eteen ja kannettiin kirjalaukut kanttorin
-rekeen. Isäntä tarjosi vieraille lähtöryypyt.
-
-Sillä aikaa kun hevosia valmistettiin, harkitsivat lukuherrat lähtöä.
-Isäntä auttoi rovastille turkkia päälle ja köytti punaisella pitkällä
-vyöllä turkin kiinni. Mauno-setä ja kylänvanhin auttoivat toisia
-lukuherroja pukutuumassa. Kun kaikki oli saatu reilaan, he kättelivät
-miehiä ja likistivät naisia jäähyväisiksi. Ovesta mennessään he
-lukivat kiitoksia ja sanoivat yhteiset jäähyväiset.
-
--- Jumalan haltuun, vastasivat tuvassa olevat kumartaen. Isäntä,
-Holttolan kirkonmies, kylänvanhin ja Mauno-setä saattoivat vieraita
-rekeen. Toiset katsoivat ikkunasta vierasten lähtöä.
-
--- Rovasti ei pane pahaksi, minä laitan tässä vähän tuomisia pappilan
-rouvalle, sanoi emäntä ja samassa laskea muksautti suuren tuohikontin
-rovastin reen seville.
-
--- Suuri kiitosta, hyvä emäntä, virkkoi rovasti. Käyhän pappilassa
-kahvilla kirkossa käydessäsi!
-
--- Kiitoksia paljon! vastasi emäntä niiaten.
-
-Sitten emäntä toi torppasäkillisen tuomisia ja antoi koulumestarille,
-joka sen kiittäen otti vastaan ja pyysi emäntää käymään kotonansa.
-
--- Mielelläni minä laittaisin kanttorinkin emännälle tuomisia,
-mutta kun en häntä tunne, niin olkoon laittamatta tällä kertaa.
-Vastaisuudessa kun tulen hänet tuntemaan, niin laitan sitten, sanoi
-emäntä nauraen.
-
--- On niistä akoista välistä hyötyäkin, ilvensi koulumestari. Lapsen
-synnyttyä kannetaan rotinoita, annetaan hammasrahaa ja vieläpä hyvät
-ystävät muulloinkin tuovat tuomisia. Mutta sinulla ukkopahalla kun ei
-ole akkaa, niin saat olla tuomisitta.
-
--- Sinä saat ylpeillä akastasi, vastasi lukkari. Jos ei minulla ole
-akkaa tuomisia saamassa, niin ei sitä ole sitten vatiakaan velomassa.
-
-Kun oli vielä kerran kiitetty ja jäähyväiset sanottu, lukuherrat
-ajoivat matkaansa.
-
--- Nyt on tukkajuhla tarkoin lopussa, sanoi Mauno-setä tupaan
-mennessään.
-
-Toiset lukuvieraat läksivät myös matkaansa, vaan kestivieraat jäivät
-vielä huomiseksi, jolloin hekin runsaasti tuomisilla evästettyinä
-menivät kotiinsa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista
-tavoista 3: Kylänluvut, by Johannes Häyhä
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN ***
-
-***** This file should be named 56093-8.txt or 56093-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/6/0/9/56093/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-