diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56024-8.txt | 2626 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56024-8.zip | bin | 41637 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2626 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7e98741 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #56024 (https://www.gutenberg.org/ebooks/56024) diff --git a/old/56024-8.txt b/old/56024-8.txt deleted file mode 100644 index 7187613..0000000 --- a/old/56024-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2626 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kiljusen herrasväki satumaassa, by Jalmari -Finne - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kiljusen herrasväki satumaassa - - -Author: Jalmari Finne - - - -Release Date: November 21, 2017 [eBook #56024] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KILJUSEN HERRASVÄKI SATUMAASSA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KILJUSEN HERRASVÄKI SATUMAASSA - -Kirj. - -JALMARI FINNE - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1916. - - - - -SISÄLLYS: - -Ukkeli vie Hannan ja Kiljusen herrasväen satumaahan -Sadun marjamaassa -Sadun lorumaassa -Sadun kasvistomaassa -Sadun lentomaassa -Sadun hiljaisuuden maassa -Jälleen kotona - - - - -Ukkeli vie Hannan ja Kiljusen herrasväen satumaahan - - -Oli kerran köyhä kalastaja, joka asui yksinäisessä mökissään järven -rannalla. Mikä hänen nimensä oli, sitä ei kukaan tiennyt, tai ehkä ei -enää muistanut, vaan kaikki kutsuivat häntä ukkeliksi. Hän oli jo hyvin -vanha, hänen valkoinen partansa ulottui pitkälle alas rinnalle ja hänen -tukkansa oli myös aivan valkoinen. - -Vaikka ukkeli olikin hyvä ja herttainen mies, niin kyläläiset tekivät -hänestä pilkkaa hänen kuuroutensa vuoksi. Ukkeli nimittäin ei kuullut -heidän puhettaan. Mutta aivan kuuro hän ei sentään ollut, sillä lasten -puhetta hän kuuli aina. Sitäpaitsi ukkeli väitti kuulevansa kaiken, -mitä satumaassa puhuttiin. Tänne hän sanoi usein menevänsä ja sanoi -olevansakin siellä oikein huomattu ihminen. - -Kyllähän kyläläiset olivat joskus kuulleet satumaasta puhuttavan, mutta -kukaan ei uskonut sen todellisuudessa olevankaan, siksi he ukkelin -puheille nauroivat ja pilkkasivat häntä. Mutta kun ukkeli ei heidän -puhettaan kuullut, niin ei hän välittänyt vähääkään siitä, mitä -aikuiset hänelle sanoivat. Mutta kaikki lapsetkaan eivät uskoneet -satumaan olevan olemassa ja se kovasti ukkelia suretti. - -Olipa ukkelilla kuitenkin muuan pikkuinen ystävä, joka varmasti luotti -siihen, että satumaa on olemassa ja että sinne ukkeli usein meni. Tämä -oli pikkuinen tyttö, jonka nimi oli Hanna. - -Ukkelin kanssa Hanna usein keskusteli satumaasta ja viimein pyysi -hartaasti, että hänkin sinne saisi lähteä. - --- Ihmisen täytyy olla oikein hyvä ja kiltti, ennenkuin hän satumaassa -tulee toimeen, sanoi siihen ukkeli. - --- Minä lupaan olla kiltti, lausui Hanna. - --- Lupaus ei riitä, vastasi ukkeli. -- Sinun täytyy todistaakin se. - --- Millä minä sen todistan, kysyi Hanna. - --- Sillä, että kaksi viikkoa olet niin hyvä, ettei äidilläsi ole -moitteen sanaa sinusta sanottavana. Jos niin käy, niin vien sinut -satumaahan, vieläpä lupaan, että saat ottaa mukaasi kaikki ne ystäväsi, -jotka vain tahdot. - -Tästä Hanna kovasti riemastui. Hän oli aivan varma siitä, että oikein -ponnistamalla voimiaan hän kyllä voi olla sellainen, ettei äidillä ole -moitteen sanaa hänestä sanottavana. - -Ja Hanna yritti parastaan. Hän teki kaiken, minkä hänen äitinsä käski, -jopa usein sellaistakin, mitä äiti ei suorastaan vaatinut, mutta minkä -Hanna tiesi hänelle olevan mieluista. Ja toinen päivä kului toisensa -jälkeen ja joka ilta ennen levolle menoa sanoi äiti: - --- Tänään sinä taas olet ollut niin kiltti, ettei toista niin kilttiä -tyttöä olekaan koko maailmassa. - -Ja kun Hanna sen kuuli, niin hän yhä enemmän ponnisti voimiaan, -täyttääkseen kaikessa äitinsä tahdon ja toivomukset. - -Kun kaksi viikkoa alkoi kulua umpeen ja äiti jälleen oli vakuuttanut, -että Hanna oli maailman parhain tyttö, alkoi Hanna valmistautua -matkalle. - -Hän oli saanut luvan ottaa ystäviä mukaansa. Koko kylässä ei ollut -ketään sellaista, jonka Hanna mielellään olisi seurakseen valinnut, -sillä toiset lapset olivat pahoja eikä kukaan heistä uskonut satumaata -olevankaan. - -Mutta Hanna oli kuullut puhuttavan eräistä ihmisistä, joiden hän uskoi -mielellään tulevan satumaahan. Heitä oli neljä, isä, äiti ja kaksi -poikaa. Ja heitä kutsuttiin Kiljusen herrasväeksi. - -Eräänä päivänä, kun kaksi viikkoa oli kulunut umpeen siitä, jona ukkeli -oli lupauksensa antanut, kirjoitti Hanna kirjeen Kiljusen herrasväelle -ja pyysi heitä tulemaan seurakseen satumaahan. Eihän Hanna heidän -osoitettaan tiennyt, mutta hän luotti siihen, että postilaitos kyllä -ottaa siitä selon. - -Ja postilaitos otti siitä selon. Eräänä päivänä saapui Hannalle kirje, -missä itse isä Kiljunen kiitti omasta ja perheensä puolesta ja -vakuutti, että he suurella ilolla lähtevät katsomaan satumaata, koska -eivät vielä koskaan sitä ennen olleet sitä nähneet. He lupasivat heti -paikalla lähteä matkalle Hannan luo. - -Kiireimmän kautta Hanna silloin meni ukkelia tapaamaan. Hän saapui -tämän mökille ja kolkutti ovelle, mutta mitään vastausta ei -kuulunutkaan. Hanna huusi, mutta sittenkään ei näkynyt mitään ukkelia. - -Hannan tässä odotellessa tuli mökille muuan Esko niminen poikaviikari. -Kyllähän Hanna Eskon tunsi, tunsi vallan hyvin, sillä tämä oli hänelle -usein tehnyt kiusaa. Esko kalasteli aikansa kuluksi ja oli tullut -ukkelilta ostamaan ongenkoukkuja. Kuullessaan Hannan huutelevan -ukkelia, sanoi hän: - --- Älä suotta huuda, eihän kuuro ihminen sitä kuule. - --- Ei ukkeli ole kuuro, sanoi Hanna, -- sillä hän kuulee aina kaiken, -mitä minä sanon. - --- Loruja, vastasi siihen Esko. - --- Ukkeli kuulee oikein hyvin, vakuutti Hanna, -- hän ei vain tahdo -kuulla kaikenlaisten pahojen ihmisten puheita. Hän kuulee lasten puheet -ja kuulee kaiken satumaassa. - --- Vai satumaassa? lausui Esko. -- Eihän satumaata olekaan olemassa. - --- Onpas, vakuutti Hanna. -- Satumaa on olemassa ja minä lähden sinne -tänään ukkelin ja Kiljusen herrasväen seurassa. - --- Nyt sinä taas puhut tyhmyyksiä, sanoi Esko nauraen. -- Eihän -Kiljusen herrasväkeäkään ole olemassa. - --- Etteikö heitä olisi olemassa? huudahti Hanna. -- Kyllä minä tiedän, -että isä ja äiti Kiljunen sekä Mökö ja Luru ovat olemassa ja heillä on -vielä pikkuinen pyöreä villakoirakin, jonka nimi on Pulla. - --- Se on paljasta juttua, sanoi Esko. - --- Saat nähdä, onko juttua, vakuutti Hanna. -- He ovat kirjoittaneetkin -minulle ja ovat luvanneet tänä iltana tulla tänne. - -Esko ei sittenkään uskonut Hannan puheita. - -Hannalla oli jo kiire päästä satumaahan ja hän kaipasi kovasti ukkelia. -Miettiessään, millä keinolla hän tämän tapaisi, muisti Hanna ukkelin -kertoneen, että jos lyö yhteen kahta kiveä, jotka ovat hänen mökkinsä -oven edessä, niin jokainen hyvä ihminen kuulee kolmannella kerralla -ilmassa kirkkaan soinnun, sellaisen, joka kutsuu ukkelin saapuville, on -hän vaikka kuinka kaukana tahansa. Mutta ellei ollut hyvä, niin voi -kivien yhteen lyömisestä olla vaaraa. Missään tapauksessa ei niitä -saisi lyödä kolmea kertaa enempää yhteen. Tätä ennen Hanna ei ollut -uskaltanut niihin kajota, sillä hän ei koskaan vielä ollut mielestään -ollut oikein hyvä, mutta nyt hän siitä oli varma, siksi hän uskalsi -koettaa tätä keinoa, kutsuakseen ukkelin saapuville. - -Kyllä Esko nauroi, kun Hanna tämän hänelle kertoi, sillä tuo paha -poikaviikari ei koskaan uskonut mitään, joka erosi tavallisuudesta. - -Hanna löi kiviä yhteen, ja aivan oikein, kolmannella kerralla hän kuuli -ilmassa kirkkaan säveleen, ja siitä Hanna kovasti riemastui, sillä nyt -hän tiesi olleensa todella hyvä ja pääsevänsä satumaahan. - --- Minä kuulin, minä kuulin soinnun! sanoi hän hypellen iloissaan. - -Esko, joka oli paha poika, ei tietysti ollut kuullut mitään. Hänessä -heräsi kuitenkin uteliaisuus ja hänkin tahtoi koiruuksissaan lyödä -kiviä yhteen. - -Hän teki sen. - --- Ei kuulu mitään, sanoi hän. - -Hän löi toisen kerran. - --- Ei kuulu mitään, sanoi hän taas. - -Hän löi kolmannen kerran. - --- Ei kuulu mitään, lausui hän jälleen. - -Hän löi neljännen kerran, vaikka Hanna kovasti siitä varoitti. - --- Ei kuulu mitään, sanoi hän. - -Samassa Hanna purskahti helakasti nauramaan. - --- Ei kuulukaan, mutta näkyy, sanoi hän. - -Hän nauroi aivan katketakseen, sillä Eskon selkään oli äkkiä kasvanut -ketunhäntä. Esko ei tätä itse huomannut ja löi viidennen kerran kiviä -yhteen. - --- Ei kuulu mitään, sanoi hän taas. - --- Mutta näkyy yhä enemmän, lausui Hanna nauraen niin että oli -läkähtyä. - -Eskon päähän ilmestyi nimittäin jäniksen korvat. Esko ei tätäkään -huomannut, vaan löi kuudennen kerran. Ja silloin hän löi kivellä -pahasti sormilleen. Ja siitäpä hän alkoi hirveästi huutaa. - --- Eikö nyt kuulu? sanoi Hanna. -- Sinähän huudat aivan yhtä kovaa kuin -Kiljuset. - -Mutta huomasipa Esko jo, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän säikähtyi -aivan pahanpäiväisesti ja koetti nyhtäistä häntää irti, mutta se -istuikin aivan kovassa, samoin korvat. Ja silloin hän alkoi parkua -oikein täyttä kurkkua. - -Samassa tuli ukkeli mökilleen, ja hänet nähdessään Esko säikähtyi niin, -että läksi juoksemaan täyttä laukkaa kylään. - -Vaikka Hanna olikin nauranut nähdessään, mitä Eskolle oli tapahtunut, -niin hänessä heräsi sääli hänen ajatellessaan, että Esko tällaisena -hännällisenä ja pitkäkorvallisena olentona voi tulla kaikkien pilkan -esineeksi. Sen vuoksi hän kysyi ukkelilta: - --- Jääkö Esko ainiaaksi sellaiseksi kuin hän nyt on, ketunhännälliseksi -ja jäniksenkorvalliseksi? - -Ukkeli hymyili ja vastasi: - --- Kyllä ne merkit katoavat hänestä heti, kun hän tulee toisten -ihmisten seuraan. Täällä satumaan portilla ainoastaan ilmaantuu -sellaisia merkkejä, jotka osoittavat, millainen kunkin luonne on. -Jokaisessa ihmisessä on eläinten ominaisuuksia, ja täällä tulevat -tunnusmerkit aivan selvästi näkyviin. - -Hanna oli rauhallinen kuullessaan, että Esko toisten seurassa olisi -jälleen ihmisen näköinen. - -Nyt Hanna ja ukkeli alkoivat puhella satumaahan lähdöstä. Olihan ukkeli -kyllä kuullut puhuttavan Kiljusista, mutta ei hän ollut aivan selvillä -siitä, millaisia nämä olivat. Mutta kun Hanna vakuutti niiden kyllä -sopivan satumaahan, niin ukkeli luotti siihen. - -Heidän keskustellessaan saapui koko kylän väki Eskon yllyttämänä sinne. -Esko oli aivan vimmoissaan ja huusi: - --- Ukkeli on loihtija ja hänet on sen vuoksi tapettava! Hän on -loihtija, sillä hän on loihtinut minutkin. - --- Millä tavalla hän sinut on loihtinut? kysyivät kyläläiset. - --- Hän on loihtinut minulle ketun hännän ja jäniksen korvat, sanoi -Esko. - -Kyläläiset alkoivat nauraa. - --- Emme me sinulla sellaisia näe, sanoivat he. - --- No, eikö se sitten ole loihtua, ettei minulla niitä olekaan, vaikka -minulla pitäisi olla, sanoi Esko. - -Taas kyläläiset nauroivat. - --- Kyllä me tiedämme, että sinä olet viekas kuin kettu ja pelkuri kuin -jänis, vaikka sinulla ei olekaan ketun häntää eikä jäniksen korvia, -sanoivat kyläläiset. - -Mutta niin vimmoissaan Esko oli tästä kuitenkin, että hän varmasti -olisi tehnyt ukkelille jotain pahaa, ellei samassa olisi kuulunut -kaukaa tavattoman suurta huutoa. - -Kiljusethan siellä olivat tulossa ja hurrasivat jo matkalla! - -Kylläpä Eskon silmät lensivät selkoselälleen nähdessään Kiljuset. Hän -ei ollut koskaan uskonut niiden olevan olemassakaan, ja nyt hän näki -heidät juuri sellaisina, kuin oli kuullut puhuttavan. Juoksujalkaa he -tulivat, lyhyt, kaljupäinen ja mulkosilmäinen isä, pitkä, laiha, -terävänenäinen ja tihrusilmäinen äiti, sekä isänsä näköinen Mökö ja -äitinsä näköinen Luru. Ainoa, joka puuttui, oli Pulla, sillä sitä eivät -Kiljuset olleet uskaltaneet ottaa satumaahan, siellä kun epäilemättä -oli paljon merkillistä nähtävää ja Pullalla oli, niinkuin muillakin -koirilla, tapana haukkua kaikkea, joka oli hiukankaan kummallista. - -Kiljusilla oli aina kiire ja kiire oli heillä nytkin päästä heti -paikalla satumaahan. He eivät vähääkään epäilleet sitä, että se oli -olemassa ja että ukkeli voisi viedä heidät sinne. - -Olihan ukkeli valmis heti paikalla lähtemään. Hän käski Kiljusia ja -Hannaa tarttumaan hänen vyötäröihinsä, jotta eivät eksyisi matkalla. -Nämä tietysti tekivät ukkelin määräyksen mukaan. - -Mutta kun Esko oli nähnyt, että Kiljuset olivat todellakin olemassa ja -kun hänelle itselleenkin oli tapahtunut kaikenlaista sellaista, mikä ei -tapahdu tavallisessa elämässä, niin hän alkoi uskoa, että satumaakin -mahdollisesti on olemassa, ja hänen teki kovasti mielensä päästä sitä -katsomaan. - -Hän tarttui toisten keralla ukkelin vyötäröihin kiinni. Mutta Hanna ei -mitenkään olisi huolinut Eskoa matkalle ja sanoi sen vuoksi: - --- Sinä olet paha poika, et sinä pääse. - -Isä Kiljunen potki Eskoa pois. - -Samassa ukkeli teki kummallisen liikkeen ja hän alkoi vaipua maan -sisään. - -Esko tarrasi samassa isä Kiljusen takinliepeeseen ja piti siitä oikein -lujasti kiinni. Pian olivat ukkeli, Kiljuset, Hanna ja Esko kadonneet -maan sisään. Kyläläiset töllistelivät vain sille kohtaa, minne he -olivat kadonneet, tutkivat maata nähdäkseen, oliko siinä jokin ovi. -Mutta eihän siinä ollut mitään ovea, vaan maa oli mennyt jälleen aivan -umpeen. - -Ja silloin moni alkoi uskoa, että ukkelin puheissa sittenkin oli jotain -järkeä, että satumaa oli olemassa ja että ukkeli oli sinne mennyt -toisten seurassa. - - - - -Sadun marjamaassa - - -Ukkeli saapui seuralaisineen sadun marjamaahan. Se on ihmeellisen -kaunis puutarha, jossa on kaikkialla hedelmäpuita ja hedelmäpensaita. -Kaikkialla on tavattoman paljon ihmeen ihania ja loistavia hedelmiä, -kaikenkokoisia ja kaikenvärisiä. Ja siellä on marjoja niin paljon, että -niitä on kaikkialla maassakin. Siellä ei koskaan ole yötä, vaan -ainainen rusohohteinen päivä. - -Kylläpä ukkeli oli vihainen, kun näki Eskonkin tulleen heidän -seurassaan, sillä luvatta ei kukaan saa tulla satumaahan. Mutta Esko -pyyteli niin kauniisti saada jäädä satumaata katsomaan, että Hannan -mieli heltyi. Ja kun Esko vielä oli luvannut, että hän kaikessa -noudattaa määräyksiä ja on siivolla, niin ukkeli suostui Hannan -pyynnöstä viimein siihen, että Esko saisi tulla heidän kerallaan. - -Kiljuset olivat aina tottuneet tekemään sen, mitä halusivat, ja -aikoivat nytkin rynnätä maistamaan puiston kauniita hedelmiä. Mutta -ukkeli sanoi aivan jyrkästi, että niitä ei saa syödä, koska siitä voi -seurata kaikenlaista pahaa. - -Kiljuset tyytyivät sen vuoksi ainoastaan katselemaan ympärilleen. Ja -kyllä olikin siellä katseltavaa. Niin kaunista puistoa he eivät vielä -koskaan olleet nähneet. Kovasti he ihmettelivät nähdessään parven -loistavia, hyvin pitkäpyrstöisiä lintuja lentävän. - --- Mitä kanoja nuo ovat? kysyi isä Kiljunen. - --- Ne ovat paratiisinlintuja, vastasi ukkeli. - -Ja silloin Kiljuset hurrasivat niin kovaa kuin ainoastaan Kiljuset -voivat huutaa. - -Kylläpä he ällistyivät katsellessaan ympärilleen. Kaikki ne marjat, -jotka olivat maassa, alkoivatkin liikkua. Eivät ne olleetkaan mitään -marjoja, vaan aivan pieniä lapsia, jotka olivat nurmella nukkuneet. - --- Mitä penskoja nuo ovat? kysyi äiti Kiljunen. - --- Ne ovat niitä marjoja, jotka ovat pudonneet puista, selitti ukkeli. --- Täällä on suuri joukko erilaisia puita ja pensaita, joilla on -erilainen voima ja vaikutus. Nämä ovat niiden puiden hedelmiä, joista -lapset tulevat. Täältä ne sitten tulevat maailmaan. - --- Olenko minäkin siis kerran ollut täällä? kysyi Hanna. - --- Olet varmasti, vastasi ukkeli. -- Olet sinäkin ollut tuollainen -pikkuinen marjalapsi, vaikka elämään tultuasi et sitä sitten enää -muistakaan. - -Mutta kun marjalapset ukkelin näkivät, niin he riemastuivat aivan -tavattomasti. Kävihän ukkeli usein satumaassa ja kaikki lapset tunsivat -hänet. He hyppivät ja tanssivat hänen ympärillään. Kun he näkivät -Hannan, heissä syntyi oikein suuri ilo, sillä nythän he saivat uuden -leikkitoverin. Hanna otti niitä oikein monta syliinsä ja puheli niiden -kanssa. Näin kauniita nukkeja hän ei koskaan ollut ennen nähnyt, ja -nämä sitäpaitsi vielä liikkuivat ja puhuivatkin. - -Marjalapset tahtoivat näyttää uutta leikkitoveriaan toisille -marjalapsille ja veivät Hannan mukanaan syvemmälle puistoon. Ukkeli -läksi heidän seurassaan. Mutta ennen lähtöään hän hyvin ankarasti -varoitti Kiljusia maistelemasta hedelmiä. - --- Emme me niitä syö, vakuutti isä Kiljunen. -- Eihän tässä tiedä, -milloin söisi lapsia. Emmekä me toki lapsia syö! - -He jäivät Eskon seurassa sinne, missä olivat, sillä kun noita pieniä -lapsia oikein vilisi maassa, pelkäsivät he tallaavansa muutamia, kun -eivät koskaan olleet tottuneet hiljalleen ja varovasti astumaan. Esko -ei rakastanut pikkulapsia, sen vuoksi ei häntä haluttanut vähääkään -lähteä syvemmälle puistoon. - -Jäätyään Eskon seuraan alkoivat Kiljuset ihailla jälleen puiston -kauneutta. Äkkiä he näkivät kuinka Esko tarttui erääseen pensaaseen ja -aikoi poimia siitä marjoja. - --- Mitä sinä, hullu nulikka, teet? huusi isä Kiljunen. -- Ei saa -marjoihin koskea! - --- Teitä kiellettiin, mutta ei minua, vastasi Esko. - -Nyt Kiljuset suuttuivat. - --- Mene pois meidän seurastamme, sanoi isä Kiljunen. -- Me emme tahdo -enää olla sinun kanssasi vähääkään, sillä sinä voit tuottaa meille -ikävyyksiä. - -Ja he ajoivat Eskon luotaan pois. Tämä meni syvemmälle puistoon ja -katosi piankin tuuheitten pensaitten suojaan. - -Eiväthän Kiljusen Mökö ja Luru olleet mitään arkoja poikia, sillä he -olivat uskaltaneet mennä minne tahansa ja nähdä mitä tahansa, mutta -kyllä he pahasti parkaisivat nähdessään pensaitten välistä tulevan -hirveän pitkän vaaleanpunaisen käärmeen. Nytkähdellen se luikerteli -eteenpäin. Isä Kiljunen ei kadottanut mielenmalttiaan. - --- Me poljemme sen murskaksi! sanoi hän. - -Hän komensi koko perheensä riviin, käski kaikkia nostamaan oikean -jalkansa ylös ja yhtaikaa polkaisemaan käärmettä. Juuri kun he aikoivat -tämän tehdä, kuului pensaikosta surkea ääni: - --- Ei saa, ei saa, se on minun nenäni! - -Se oli Eskon ääni. - -Mentyään pensaikkoon ei Esko ollut voinutkaan hillitä itseään, vaan oli -maistanut siitä pensaasta, josta nenä kasvaa. Hän oli syönyt marjoja -niin runsaasti, että oli saanut viisi metriä pitkän nenän! Ja tätä hän -nyt koetti edessään kuljettaa, aivastellen aina tuon tuostakin, sillä -nenää syyhytti kovasti, kun se raapi maata. - -Kun Kiljuset näkivät Eskon hemputtavan nenäänsä, tahtoivat he häntä -jollain tavalla auttaa sitä kuljettamaan. - --- Koetahan panna se kainaloosi, neuvoi isä Kiljunen. - -Esko pani nenän kainaloonsa, mutta eihän siitä ollut suurtakaan apua, -sillä se roikkui hirveän pitkällä. - --- Koetahan keriä sitä, neuvoi äiti Kiljunen. - -Esko koetti keriä nenäänsä, mutta sitä varten se oli aivan liian paksu. - -Kun Eskon nenä jälleen roikkui maassa pitkänä, niin sattui isä Kiljunen -kompastumaan siihen. Ja silloin hän, joka muuten oli hyvin lempeä -ihminen, suuttui ja huusi: - --- Mitä sinä nenääsi joka paikkaan tuppaat! - -Hän aikoi antaa Eskolle selkään, mutta aina kun tämä väisti, niin nenä -heilahti pahasti ja löi Kiljusia. Oli keksittävä jokin keino, jotta -Eskon nenä pysyisi alallaan siksi, kunnes ukkeli tulisi ja jollain -tavalla auttaisi poikaa tästä pulasta. Isä Kiljunen tämän keinon keksi. - -Hän asetti Eskon istumaan eräälle kivipenkille, pisti nenänpään pieneen -kuoppaan, joka oli penkin edessä, jotta nenä ei pääsisi hemppumaan -sinne ja tänne. Ja Esko istui ja itki surkeasti, jolloin kyyneleet -valuivat pitkin hänen pitkää nenäänsä. - -Äkkiä hän alkoi nauraa. - --- Mitä sinä nyt virskut? kysyivät Kiljuset. - --- Kun kuopassa on aivan kuin joku, joka kutittaa. - --- Mitä kutittaa? - --- Nenänpäätä, sanoi Esko. - -Mutta pian hänen naurunsa lakkasi ja hän alkoi kauhusta parkua, sillä -hänen nenänsä alkoi mennä maan sisään aivan kuin suuri liero. - -Kiljuset tarrasivat nenään kiinni, Esko kiljui, niin kipeää se teki, -mutta nenä painui vain yhä syvemmälle. Hätääntyneinä tarttuivat -Kiljuset silloin Eskon harteisiin kiinni. Nenä painui yhä syvemmälle ja -kohta oli Eskon naama aivan maata vastaan. - --- Se menee kokonaan maan sisään! huusivat Kiljuset. - -He tarttuivat kaikki neljä yhdessä Eskon kinttuihin kiinni ja -kiskaisivat oikein rajusti. Kuului Eskon suusta hirveä parahdus. Hän -pääsi irti, mutta nenä oli myös revennyt ja vienyt vielä osan Eskon -entisestäkin nenästä. - -Kyllä Esko nyt vakuutti, ettei hän marjamaassa enää syö ainoatakaan -hedelmää. - -Nähtyään, miten Eskolle oli käynyt, alkoi Kiljusia jo peloittaa -marjamaassa olonsa. He päättivät odottaa siksi, kunnes ukkeli tulee. -Isä ja äiti Kiljunen menivät istumaan kivipenkille. Mökön ja Lurun he -asettivat viereensä ja Eskon eteensä istumaan. - -Penkin takana kasvoi pensas, jossa oli hyvin ihania, hohtavia hedelmiä. -Äiti näitä ensiksi alkoi ihailla. - --- Aijai, kuinka on kauniita marjoja, sanoi hän. - -Hän käski isä Kiljustakin katsomaan. Ja tämä katsoi. - -Sitten äiti haistoi marjoja ja huomasi niiden hajun hyvin suloiseksi. -Hän käski isääkin haistamaan ja tämä haistoi. - -Sitten äiti nuolaisi marjoja, ja kun niiden maku tuntui hyvältä, -kehoitti hän isääkin nuolaisemaan. Ja isä nuolaisi. - -Nyt ei äiti enää malttanutkaan hillitä itseään, vaan puraisi marjasta. -Ja kun se maistui kovasti makealta, käski hän isääkin puraisemaan. Ja -tämä puraisi. - -Sekä isä että äiti Kiljunen tunsivat nyt, kuinka he alkoivat kohota -ilmaan. Ja tämä tunne oli niin suloinen, että he oikein ahneesti söivät -lisää marjoja. - -Pojat ensiksi huomasivat, mitä heidän vanhemmilleen oli tapahtunut, ja -kiljaisivat kauhusta. Isä ja äiti Kiljunen olivat todellakin alkaneet -kohota ilmaan, mutta sillä tavalla, että heidän jalkansa olivat -kasvaneet oikein peloittavassa määrässä. Vartalo oli pienenä nuppina -ilmassa ja siitä läksi sitten jalat, hirveän pitkät jalat. - -Isä ja äiti kuulivat poikien huudon ja huomasivat miten heille oli -käynyt. Heidän kauhuaan ei voi sanoin kuvata. - --- Hyvänen aika, huusi äiti Kiljunen. -- Mikä minusta on tullut? Olenko -minä hämähäkki vai haikara? - --- Minä en enää tiedä, mitä minä olen, sanoi isä, -- mutta kinttuja ja -koipia on minulla niin pitkältä, että näillä ei uskalla edes liikkua. - -Eivätkä he todellakaan uskaltaneet liikkua, vaan seisoivat aivan -avuttomina siinä ja leksuttivat pitkiä koipiaan. Ja he huusivat apua! -He huusivat niin, että koko puisto kaikui. - -Hanna kuuli sen ja saapui erään marjatytön seurassa. Kun tämä näki, -millaisiksi isä ja äiti Kiljunen olivat venyneet, niin hän sanoi: - --- He ovat syöneet siitä pensaasta, josta kasvaa. - --- Eikö ole sellaista pensasta, jonka marjoista pienenee? kysyi Hanna. - --- On kyllä, vastasi marjatyttö. - -Hän osoitti erästä aivan lähellä olevaa pensasta. - --- Tuokaa meille pian niitä marjoja, huusivat isä ja äiti Kiljunen -korkealta ilmasta. - -Hanna poimi marjoja. Mutta nyt oli suuri kysymys, millä ne saataisiin -ojennetuiksi isälle ja äidille, kun he olivat niin korkealla. Esko -ehdotti, että pojat kiipeisivät vanhempiensa kinttuja pitkin. Mutta -siihen eivät isä ja äiti millään tavalla suostuneet, sillä he -pelkäsivät kaatuvansa, kun muutenkin heidän jo oli vaikea pysyä -hoikilla säärillään pystyssä. - -Esko löysi erään pitkän kepin, sen nenään pantiin marjat ja ojennettiin -isä ja äiti Kiljuselle. Nämä söivät marjoja oikein ahneesti. Pian he -alkoivat pienetä ja lyhetä yhä enemmän ja enemmän. He näyttivät aivan -harmoninoilta jotka menevät kokoon. Ja he yhä pienenivät ja lyhenivät. - -Jo he olivat entisen kokoisia, mutta he pienenivät vielä siitäkin. -Vähän ajan päästä oli heidän sijassaan kaksi aivan pikkuruikkuista -olentoa, joita ei olisi mitenkään tuntenut isä ja äiti Kiljuseksi, -ellei isällä olisi ollut kaljua päätään ja äidillä terävää nenäänsä ja -elleivät heidän vaatteensa olisi ilmaisseet heitä, sillä ne eivät -marjojen vaikutuksesta olleet pienentyneet, vaan leksottivat heidän -ympärillään. - -Säikähtyisihän jokainen lapsi, jos äkkiä näkisi vanhempansa aivan -pikkuruikkuisina. Ja kyllä Mökö ja Lurukin säikähtyivät. He läksivät -juoksemaan pakoon. Ja pikku isä Kiljunen ja pikku äiti Kiljunen -juoksivat heidän jäljestään, kompastuivat väljiin vaatteisiinsa ja -huusivat piipittävällä äänellä: - --- Älkää jättäkö, rakkaat lapset, älkää jättäkö! - -Mutta ukkelikin oli kuullut Kiljusten hätähuudon ja riensi katsomaan. -Hanna selitti hänelle pian, mitä oli tapahtunut. Hän oli aivan onneton -siitä, että Kiljuset tällä tavalla ainaiseksi tulisivat kadottamaan -entisen muotonsa. Mutta ukkeli lohdutti häntä. Hän katseli, minnepäin -Kiljuset olivat menneet ja lausui: - --- Kyllä he pian tulevat entiselleen. He juoksevat iankaikkisuuden puun -ympäri. Ja jokainen kierros, minkä he tekevät päivän nousun suuntaan, -merkitsee yhtä vuotta lisää. - --- Sepä on hauskaa, sanoi Hanna, -- että he pääsevät jälleen -entiselleen. - -Mutta samassa hän huudahti kauhusta, sillä hän näki, miten isä ja äiti -Kiljusen tullessa suuremmiksi, Mökö ja Luru myös tulivat suuremmiksi. -Ja jos Kiljuset äskeisessä muodossaan olivat merkillisiä, niin olivat -pojat tässä vielä merkillisempiä, oikein peloittavia. Mökö ja Luru -olivat nimittäin kasvaneet samalla kuin isänsäkin ja äitinsä ja tulivat -pian aikamiehiksi. Heidän täytyi viimein tauota juoksemasta, sillä -vaatteet eivät tietystikään kasvaneet ja heidän pikkupoikain-vaatteensa -olivat joka paikasta niin piukat ja kireät, että pelkäsi niiden milloin -tahansa repeävän. - -Kiljuset olivat aivan sekaisin säikähdyksestä, nähdessään, miten heidän -oli käynyt, kun Mökö ja Luru olivat vanhempiaan vanhemmat. Ukkeli -rauhoitti heitä kuitenkin ja lähetti pojat juoksemaan iankaikkisuuden -puun ympäri auringon laskun suuntaan, jolloin he joka kierroksella -tulivat vuotta nuoremmiksi. Ja näin he pääsivät entiselleen taas. - -Mutta nyt pelkäsivät Kiljuset jo marjamaassa oloaan. He rukoilemalla -pyysivät, että ukkeli veisi heidät jonnekin muualle. - -Ukkeli viittasi silloin, ja ilmasta tuli suuri kirkonkello, laskeutui -heiluen ilman halki ja pysähtyi heidän päänsä kohdalle. - --- Tarttukaa kellon kieleen, sanoi ukkeli, niin menemme toiseen maahan. -Eskosta emme enää huoli, koska hän on matkalle tullut kutsumatta. Hän -saa jäädä tänne. - -Mutta Esko ei mistään hinnasta tahtonut jäädä marjamaahan, sillä häntä -alkoi peloittaa. Hän koetti päästä kellon kielestä riippumaan, mutta -toiset tyrkkivät häntä pois. - -Hädissään hän tarrasi silloin isä Kiljusen jalkoihin kiinni. - --- Mikä krapu siellä on? huusi isä Kiljunen. - --- Esko se on, eikä mikään krapu, vastasi Esko. - -Samassa antoi ukkeli merkin. Kello nousi ilmaan, heilui oikealle ja -vasemmalle ja kohosi korkeuksiin. - - - - -Sadun lorumaassa - - -Kello heilui ilmassa ja lähestyi sadun lorumaata. Tämä on suuri palatsi -keskellä aivan kallioista seutua. Tänne joutuu paljon sellaisia -ihmisiä, jotka liikaa loruavat ja lavertelevat. Sinne tulevat ne, jotka -puhuvat liian paljon hyvää itsestään ja liian paljon pahaa toisista. -Siellä on suuri joukko kaikenlaisia tätejä ja mustereita. Siellä on -kokonaisia kahviseuroja, sillä niissä puhutaan usein pahaa toisista. -Onpa siellä paljon taiteilijoitakin, sillä ne eivät tahdo puhua muusta -kuin itsestään. Ja melkein kaikki sanomalehtimiehet tulevat sinne, -koska he aivan aina kirjoittavat toisten ihmisten asioista ja -kirjoittavat usein aivan perättömiä. - -Palatsin ympärillä ei kasva puuta, ei pensasta, ei kukkaa, ei -ruohonkorttakaan, vaan kaikki on aivan alastonta. Tämä johtuu siitä, -että lorumaan asukkaat eivät aina jaksaneet kuulla toistensa puhuvan, -vaan menivät silloin puhelemaan puille ja kukkasille. Nämä eivät sitä -kestäneet, vaan kuolivat kaikki tyyni. Luonto ei nimittäin pidä siitä, -että sen kanssa hupsitaan. Luontoa täytyy rakastaa. - -Palatsin keskellä on suuri sali, jonka katto on aivan täynnä eri -kokoisia kelloja. Niiden kielistä riippuu nauhoja niin matalalla, että -niihin helposti voi tarttua ja soittaa kelloja. Näitä kelloja kutsutaan -juorukelloiksi. - -Tässä salissa on myös aivan uudenaikainen puhelin ja lennätin, sillä -tässä maassa on kaikki toisenlaista kuin maan päällä. Puhelin on -koneellinen rakkikoira, joka istuu pylvään päässä. Kun tapahtuu jotain -merkillistä, niin se nostaa ensin häntänsä pystyyn ja sitten se alkaa -haukkua. Lennätin on pylvään päässä oleva koneellinen kissa, joka, -tahtoessaan ilmoittaa jotain erikoista tapahtuvan, nostaa sekin ensin -häntänsä pystyyn ja sitten naukuu. Salissa istuu aina joku -lorumaalainen vahtivuorossa, ilmoittaakseen toisille, että nyt tulee -jotain sellaista, josta taas saa puheenaihetta. - -Tässä salissa oli täti Hölppähuuli paraillaan vahtivuorossaan ja -ihmetteli kovasti, miksei maailmassa tapahdu mitään sellaista, josta -voisi loruta, sillä hän oli jo puhunut kaikki asiat viiteenkymmeneen -kuuteen kertaan. Täti Liirunlaaru oli äskettäin käynyt hänelle -välittamassa, että siinä kahviseurassa, jonka hän oli tuonut -lorumaahan, ei enää osattu puhua mistään. Mestari Tuuliviiri, entinen -sanomalehtimies, oli äskettäin joutunut aivan epätoivoon, kun ei enää -ollut mitään sellaista asiaa, jonka hän ensimmäisenä olisi tietänyt. Ja -valtakunnan ministeri Prutahemppeli ihmetteli yhtä päätä, mitä nykyajan -ministerit tekevät, kun eivät osaa hankkia sellaista, josta voisi puhua -ja antaa sitten kaikkien ihmisten sekoittaa asiat. - -Kylläpä syntyi kova kiire, kun koirapuhelin ja kissalennätin -ilmoittivat, että jotain odottamatonta oli tulossa. Täti Hölppähuuli -alkoi silloin kiireimmän kautta soittaa katosta riippuvia juorukelloja, -jotta lorumaan asukkaat tietäisivät tulla koolle. - -Ja kylläpä niitä tulikin oikein runsaasti koolle. He kokoontuivat -kaikki salin vieressä olevalle parvekkeelle nähdäkseen, mitä tapahtui. - -Ja silloin tuo suuri kello, jonka kielestä ukkeli seuralaisineen -roikkui, alkoi lähetä heiluen korkealla ilmassa. - -Esko, joka piteli kiinni isä Kiljusen koivista, ei jaksanutkaan enää -sitä tehdä, sillä hänen voimansa alkoivat väsyä. Hänen kätensä -kirposivat ja hän putosi ilman halki. Kaikeksi onneksi olivat lorumaan -asukkaat aivan alla ja ottivat hänet vastaan. - -Ja nyt alkoivat kaikki puhua aivan yhtäaikaa ja tiedustella Eskolta, -kuka ja mikä hän oli. Esko oli ihan ymmällä, sillä hän ei saanut -mistään selkoa, kun kaikki löpisivät ja lärpättivät. Viimein sai -ministeri Prutahemppeli toiset sen verran vaikenemaan, että hän yksin -saattoi kysellä. - --- Kuka sinä olet? - --- Esko. - --- Mistä sinä tulet? - --- Kellosta. - --- Yksinkö sinä siellä olit? - --- Siellä on myös ukkeli, Hanna ja Kiljusen herrasväki. - -Lorumaan asukkaitten riemu oli aivan rajaton. Kiljusen herrasväki oli -tulossa! Sehän oli aivan ihmeellistä! Kyllähän he olivat kuulleet -Kiljusista ja heidän seikkailuistaan ja arvasivat, että tämä herrasväki -voi lorumaassa panna toimeen vaikka millaisen mylläkän, josta taas -riittäisi puhumista pitkäksi aikaa. - -Ja kun niin kuuluisa herrasväki tuli vieraaksi, niin he tahtoivat ottaa -heidät oikein juhlallisesti vastaan. Kaikki hankkivat itselleen -paperikukkasia, sillä eihän heillä oikeita ollut, ja he muistivat, että -maan päälläkin kaikki hupsut ihmiset koristelevat juhlissa kaiken -paperikukkasilla. - -Kun kello laskeutui alas, touhusi ja rehki koko lorumaan kansa niin -tavattomasti, että Kiljuset, jotka aina muualla olivat tottuneet -siihen, että he eniten hummasivat, joutuivat hiukan ymmälle. - -Kaikki hurrasivat. Ja kun Kiljuset olivat tottuneet aina hurraamaan, -niin hurrasivat hekin itselleen. Hannan mielestä tämä oli kovasti -hullua. Hän sanoikin ukkelille: - --- Sopiiko se, että joku hurraa itselleen? - --- Kyllä tässä maassa sopii, vastasi ukkeli, -- sillä täällä ajattelee -jokainen vain itseään. - -Kiljuset olivat kovasti ylpeitä siitä, että he olivat näin tunnettuja -ja kuuluisia. Juuri kun he olivat aikeissa ruveta kiittelemään itseään, -vei ukkeli heidät syrjään ja sanoi: - --- Ellette tahdo tähän maahan ainiaaksi jäädä, niin olkaa puhumatta -sanaakaan toisista. - --- Mitä me toisista puhumme, vastasi isä Kiljunen, -- me puhumme -mieluummin itsestämme. - --- Mutta täällä ei saa puhua itsestäänkään, lausui ukkeli. - --- Eikö itsestään? ihmetteli äiti Kiljunen. -- Mistä täällä sitten saa -puua? - --- Asioista, vastasi ukkeli. - --- Mutta eihän kukaan tahdo asioista kuulla puhuttavan, vaan toisista -tai itsestään, sanoi isä Kiljunen. - --- Sellaiset joutuvatkin tänne viimein, sanoi ukkeli. -- Olkaa siis -varuillanne. - -Kiljuset tiesivät, että ukkeli ei koskaan turhaan varoittanut, ja -päättivät sen vuoksi hillitä kieltään mahdollisimman paljon. - --- Älkää olko ajattelemattomia, oli viimeinen varoitus, minkä ukkeli -antoi lähtiessään. - -Ukkeli jätti lorumaalaiset ja meni heidän vankilaansa. Lorumaassa oli -hiljattain tapahtunut vallankumous, sen kuningas oli syösty -valtaistuimelta ja pantu vankilaan. Tämä oli johtunut siitä, että -kuningas oli tullut vakavaksi ja harvasanaiseksi ja oli ruvennut -miettimään elämän tarkoitusta. Eiväthän lorumaalaiset sellaisen -kuninkaan kanssa tulleet toimeen, vaan ottivat hänet kiinni ja pistivät -tyrmään. Tänne ukkeli meni kuninkaan kanssa puhelemaan. - -Sillä välin lorumaalaiset alkoivat tiedustella Kiljusilta yhtä ja -toista. Nämä olivat varuillaan ja koettivat olla puhumatta itsestään ja -toisista. Mutta silloin lorumaan asukkaat alkoivat itse kertoilla -Kiljusen herrasväen seikkailuja. - -Ja kylläpä olivat kaikki tapaukset tulleet toisenlaatuisiksi! Kiljuset -eivät tahtoneet niitä enää ollenkaan tuntea omikseen. Mökön ja Lurun -syntymäpäivä oli aivan hirveästi muuttunut. Kahdeksan sadan -seitsemänkymmenen kuuden kissan sijasta oli tullut tuhannen kuusi -sataa. Kiljusia aivan suututti se, etteivät ihmiset pysyneet -totuudessa, vaan kertoivat asiat väärin, mutta he purivat hampaansa -yhteen ja päättivät olla puhumatta mitään. - -Mutta kun Pullasta oli tullut lehmä, niin silloin Mökö jo tiuskaisi ja -sanoi: - --- Villakoira se on! - -Ja nyt kaikki aivan välttämättä tahtoivat kuulla, millainen villakoira -se oli. Siinä lorumaan asukkaat nyt kilvan kyselivät kaikkea, -sekoittivat syntymäpäivän tapaukset niin perin pohjin, että missään ei -ollut enää mitään tolkkua. Kyllähän se oli hirveää, kun niin -yksinkertainen juttu, kuin Mökön ja Lurun syntymäpäivä, tehtiin aivan -mahdottomaksi. Mutta kun viimein eräs lorumaalainen väitti, että -viimeksi oli jäänyt eräs suuri kissarontti, jonka nimi oli Auruura ja -että se sitten paistettiin ja syötiin, niin eivät Kiljuset enää -voineetkaan hillitä itseään, vaan kertoivat koko jutun alusta alkaen. - -Nytpä lorumaassa vasta ilo syntyi. Kiljuset vietiin kaikkein -arvokkaimpaan lorumaan saliin, jonka nimi oli eduskunta ja jonne he -aina silloin tällöin kokoontuivat keskustelemaan asioista, joista ei -tahdottukaan mitään tolkkua saada. Täällä pantiin herrasväki -kunniapaikalle ja he saivat vuoron perään kertoa seikkailuistaan. Ja -joka kertomuksen jälkeen taputtivat kaikki käsiään, heille ojennettiin -kukkakimppuja, laakeriseppeleitä, ja sanomalehtimiehet, jotka ovat -kaikissa istunnoissa tottuneet kirjoittamaan muistiin jokaisen sanan, -kirjoittivat hyvin ahkerasti. - -Esko ei ollut uskaltanut mennä laisinkaan tähän saliin, sillä kuultuaan -ukkelin varoituksen ja nähtyään, miten Kiljuset yhtä kaikki olivat -ruvenneet puhumaan itsestään, alkoi hän kovasti pelätä, että kaikki -asiat menevät hullusti. Hanna huomasi, että tästä voi vielä johtua se, -että Kiljuset ainiaaksi jäävät lorumaahan, ja se häntä alkoi surettaa. -Hän riensi sen vuoksi kiireimmän kautta etsimään ukkelia avuksi. - -Katsellessaan Kiljusia ja nähdessään lorumaan asukkaiden ihastuksen -heihin, heräsi ministeri Prutahemppelissä uusi ajatus. - --- Lorumaassa ei ole kuningasta, ajatteli hän. -- Kuka olisi -kuninkaaksi sopivin? Tietysti isä Kiljunen. Ja mistä saisikaan sen -sopivampaa kuningatarta kuin äiti Kiljunen oli? Ja Mököstä ja Lurusta -tulisi aivan ihmeellisen sopivat prinssit. - -Hän läksi sen vuoksi panemaan toimeen valmistuksia kruunausta varten. -Matkalla hän kohtasi Eskon ja sanoi tälle: - --- Kiljusista tehdään tähän maahan kuninkaallisia. - -Esko säikähtyi. - --- He jäävät siis tänne? kysyi hän. - --- Tietysti jäävät. Täältä onkin hyvin vaikeaa päästä pois. - -Esko ajatteli kauhulla sitä, että hänenkin ehkä täytyisi jäädä sinne, -ja kysyi sen vuoksi: - --- Eikö täältä millään keinolla pääse pois? - --- Aivan sopimattomia ihmisiä olemme kyllä ampuneet kanuunalla maata -ympäröivien vuorten yli, vastasi ministeri Prutahemppeli. - -Ministeri katseli Eskoa ja kun huomasi tämän hyvin murheellisen -näköiseksi, sanoi hänelle: - --- Sinä et ole laisinkaan sopiva jäämään tähän maahan. Sinut minä -voinkin käyttää juuri nyt, kun meillä ei ole täällä muita kelvottomia. - --- Millä tavalla? kysyi Esko. - --- Me tarvitsemme kruunajaisten tähden kanuunanlaukauksen, vastasi -ministeri. -- Minä lataan kanuunan sinulla, niin voimme yhdellä kertaa -tehdä kaksi hyvää asiaa, pääsen sinusta ja saan oikein kovan latingin. - -Kyllähän Eskoa kovasti peloitti joutua kanuunankuulaksi, mutta -mieluummin hän siihenkin meni, kun jäi lorumaahan, jonka asukkaitten -suut kävivät aivan yhtä päätä. - -Ministerin kanssa he yhdessä vetivät palatsin parvekkeelle puolettoman -suuren kanuunan. Sen piippu oli niin suuri, että sinne saattoi varsin -hyvin monta ihmistä mahtua yhdellä kertaa. Esko sai toimekseen panna -kanuunan kuntoon sillä aikaa, kuin ministeri kävi hakemassa kruunut ja -valtikat Kiljusten kruunaamista varten. - -Hanna löysi viimein ukkelin ja hätääntyneenä kertoi tälle, miten -Kiljusten oli käynyt. Ukkeli riensi heti auttamaan. - -He kohtasivat Eskon silloin, kun hän paraillaan ajoi hirveän paljon -ruutia kanuunaan. Eskolta ukkeli sai kuulla, että Kiljusista aiottiin -tehdä kuninkaallisia, ja siitä hän heti arvasi, että nämä olivat -puhuneet aivan kaikki juttunsa. - --- Heidän täytyy jäädä tänne ainiaaksi, sanoi hän. - --- Ainiaaksiko? lausui Hanna. -- Sehän on ihan hirveätä, sillä kuka -silloin lapsia huvittaa? - --- Tämä on Kiljusten oma syy, lausui ukkeli. -- Satumaassa täytyy -jokaisen ottaa vastaan se rangaistus, minkä hän on ansainnut. Minä -pääsen täältä kyllä pois, samoin sinä, Hanna, joka olet ollut kiltti, -mutta Kiljusten on tänne jääminen. - -Hanna alkoi itkeä ajatellessaan, että Kiljusten oli käynyt näin -pahasti. - -Tällä välin oli ministeri tullut eduskunnan kokoukseen ja ehdottanut, -että Kiljuset valitaan kuninkaallisiksi. Ehdotus herätti tavattoman -suurta riemua. Kiljusia pyydettiin poistumaan siksi aikaa, kun -eduskunta teki päätöksensä tästä asiasta. - -Mutta nyt Kiljusetkin huomasivat, että heidän käy hullusti. He läksivät -juoksemaan pakoon. Ja kyllä Kiljuset aina juosta jaksoivat. - -Aivan läähättäen he saapuivat siihen saliin, missä ukkeli paraillaan -puheli Hannan ja Eskon kera. - -Kiljuset rukoilivat ukkelia pelastamaan heidät ja lupasivat, etteivät -enää koskaan kerro itsestään mitään. Mutta ukkeli sanoi, ettei hän voi -heitä millään keinolla pelastaa. - -Esko silloin keksi keinon. - --- Minä pistän heidätkin kanuunaan ja annan lorumaan asukkaitten ampua -meidät kaikki vuorten yli, sanoi hän. - -Kyllähän keino ensin Kiljusia kovin miellytti, mutta sitten he -huomasivat, että eksyisivät sillä tavalla ukkelista, eivätkä koskaan -enää ehkä pääsisi satumaasta pois. Kun Hanna sen kuuli, niin hän -ehdotti, että ukkeli ja hänkin menevät kanuunaan, jotta sitten yhdessä -pääsevät täältä pois. - -Ukkeli suostui tähän. Ja nyt alkoi Esko ladata kanuunaa. Ensin pantiin -Hanna pohjimmaiseksi, sitten pistettiin ukkeli piipusta sisään. Sen -jälkeen tuli isä ja äiti Kiljusen vuoro ja heidän jäljestään kömpivät -pojat piippuun. Esko meni viimeiseksi. - -Kun hän jo oli piipussa, tuli hän ajatelleeksi, että kanuunan lauetessa -hän ensimmäiseksi lentää sieltä ulos ja sitten toiset tulevat hänen -päälleen. Toisten oli kyllä hyvä olla, mutta hänen paha, kun hän voi -pudota vaikka kovaa kalliota vastaan. Hän keksi siihen pian keinon, -otti suuren patjan ja veti sen viimeisenä kanuunan piipusta sisään. - -No, nyt oli kanuuna ladattu aivan täyteen! - -Lorumaan asukkaat läksivät etsimään Kiljusia pannakseen kruunauksen -toimeen. Juhlakulkueessa he vaelsivat palatsin läpi ja tulivat viimein -parvekkeelle, missä kanuuna oli. - -Ministeri päätti silloin laukaista kanuunan. Hän katsoi piippuun, näki -patjan, otti sen pois. Esko pisti päänsä esiin ja sanoi: - --- Tui, tui, minä täällä olen! - --- Ladattu! sanoi ministeri ja tuppasi patjan piippuun uudelleen -sisään. - -Ja nyt hän tarttui sytyttimeen ja vei sen ruutireikään. - -Ja silloin kanuuna paukahti! Se oli sellainen jyrähdys, että lorumaan -asukkaat vähäksi aikaa jäivät suut auki seisomaan. - -Mutta kylläpä kohta kuului kauhea huuto, kun he huomasivat Kiljusten -lentävän kanuunasta ilman halki vuorten toiselle puolelle. - - - - -Sadun kasvistomaassa - - -Ilma vinkui ukkelin ja hänen seuralaistensa korvissa, kun he lensivät -ilman halki sadun kasvistomaata kohden. - -Tässä maassa on suuri huone, joka on puoliksi luola, puoliksi -pylvässali. Siinä ei ole ainoatakaan ikkunaa, vaan valo tulee katossa -olevasta aukosta. Salissa on monta ihmeellistä laitosta. Siellä on -kasviprässi, joka on muuten aivan samanlaatuinen kuin koululaisilla on, -paitsi että se on hirveän suuri, tavallisen mankelin kokoinen. Tämä on -sijoitettu salin seinän viereen. Toisella seinällä on tavattoman korkea -kirja pystyssä. Sen lehdet ovat niin suuret, että ne ovat pitkää miestä -korkeammat. Tietysti on lehtien leveys samassa suhteessa. Kolmannella -seinällä on kuoru, joka pistäytyy ulos seinästä ja päättyy suureen -koriin. Tämä kuoru on niin leveä, että tavallinen ihminen mahtuu siinä -aivan hyvin olemaan. Seinän kohdalla se voidaan sulkea luukulla, joka -saadaan liikkumaan painamalla erästä vipua. Neljännellä seinällä on -vuoteen pituinen ja levyinen laatikko, joka on peitetty valkoisella -kankaalla. Tästä laatikosta nousee aina kankaan läpi höyryä. - -Salissa elää ja toimii kaksi pikkuruikkuista äijää, joiden nimet ovat -Pupu ja Papu. Jos kaikki salissa on hirveän suurta, niin ovat he sen -sijaan tavattoman pikkuisia. Ja hyvin vanhoja he ovat, niin vanhoja, -ettei kukaan heidän iästään tiedäkään. Heillä on lempeä ääni ja -ystävällinen tapa kohdella kaikkia. - -Heille on määrätty hyvin tärkeä tehtävä. Jos joku ihminen on tehnyt -rikoksen, kuinka suuren tai kuinka pienen tahansa, niin hän joutuu -tänne. - -Ihmiset vierivät saliin tuota suurta kuorua pitkin. Kun ne ulkoa osuvat -luukun kohdalle, alkaa suuri sähkökello soida. Siitä Papu, joka -karkeamman työn saa tehdä, tietää, että joku on tulossa. Hän painaa -vipua, luukku aukenee ja ihminen kierii kuorua pitkin suureen koriin. -Tästä Papu sitten ottaa hänet ja vie tuohon suureen kasviprässiin, -panee hänet lautojen väliin ja vääntää ruuvit kiinni ja ruuvaa niin -lujaan, että ihminen tulee aivan litteäksi. Papu onkin aikojen kuluessa -tullut erinomaisen taitavaksi tässä toimessa. Hän prässää ihmiset -sileiksi kuin kukkaset koululaisten kasvistossa. Toisinaan hän panee -ihmisen selälleen, toisinaan kyljelleen. Ja jos ihminen siinä potkii ja -sätkii, niin oikoo Papu sen jäsenet, jotta ihminen prässättynä olisi -oikein kaunis. - -Tällaisen lituskaisen ihmisen Pupu sitten kiinnittää tuohon suureen -kirjaan paperiliuskoilla, aivan samoin kuin kasvit kiinnitetään -paperille. Ja jokaisen tällaisen prässätyn ihmisen alapuolelle -kirjoittaa Pupu suurella hanhenkynällä hänen nimensä ja sen rikoksen, -mistä hän on saanut rangaistuksensa. - -Tässä kirjassa saavat ihmiset sitten olla siihen asti, kunnes väri -heistä haalistuu. Näitä kirjoja on salissa hirveän paljon, sillä -maailmassa on tavattoman paljon rikollisia, eikä niistä väri tahdo -helpolla haalistua. - -Mutta viimein jokaisen väri katoo, ja silloin Papu irroittaa prässätyn -ihmisen kirjasta ja vie sen salin toiselle puolelle. Täällä hän pistää -hänet tuohon suureen höyryävään laatikkoon valkoisen vaatteen alle ja -antaa hänen olla siellä jonkin aikaa. Ja viimein kohoaa vaate ja -ihminen tulee entisellään esiin. Hän on aivan samanlaatuinen kuin ennen -prässiin joutumistaan, se eroituksena kuitenkin, ettei hän enää tee -mitään rikosta. - -Pupu, joka on hyvin runollinen ihminen, kutsuu tuota kuorua tuomion -kuoruksi, prässiä omantunnonprässiksi, kirjaa tilinteon kirjaksi ja -hautomalaitosta rakkauden liedeksi. - -Pupu oli juuri parhaillaan liimaamassa erästä hevosvarasta kirjaan ja -kiitteli sitä suurta taitavuutta, jolla Papu sen oli prässännyt, kun -kuorun yläpuolella oleva kello alkoi tavattomalla voimalla soida. - --- Sieltä tulee kai oikein kokonainen kuorma, sanoi Papu. - -Hän painoi vipua, luukku aukeni ja Esko tuli ensin patjoineen kuorua -pitkin ja muksahti koriin. Sitten kierivät Mökö ja Luru toisissaan -kiinni yhtenä keränä. Äiti Kiljunen tuli mukkelismakkelis. Isä Kiljunen -heitteli tullessaan oikein komeita kuperkeikkoja. Ukkeli liukui -istuallaan kuorua pitkin. Ja viimein tuli Hanna pää edellä ja putosi -ukkelin syliin. - -Nyt olikin koko kori aivan täynnä ihmisiä. Se kaatui kumoon ja koko -herrasväki vieri permannolle. Olihan siinä suuri joukko, mutta Papu ei -vähääkään säikähtänyt, sillä hän oli tottunut siihen, että toisinaan -sai prässätä oikein kasottain ihmisiä yhteen kyytiin. - -Hän tarttui lähinnä olevan niskaan kiinni ja nosti hänet pystyyn. - --- Sehän onkin ukkeli! huudahti hän. -- Mitä sinä tätä tietä tulet? - -Kyllähän Papu ja Pupu ukkelin tunsivat, joka usein kävi satumaassa, ja -oikein hyviä ystäviä he olivatkin. - -Ukkeli nauroi ja selitti, kuinka hän oli ollut lorumaassa ja kuinka -hänen oli täytynyt mennä kanuunaan, kun ei tahtonut luopua -matkaseurastaan. - --- Mikä on tämä sinun seurasi? kysyi Pupu. - --- Ensin on täällä pikku Hanna, joka on minun lemmikkini, sanoi ukkeli. --- Hän on oikein kiltti tyttö, joka on tahtonut päästä satumaata -näkemään. - -Pupu ja Papu, jotka aina saivat nähdä vain pahoja ihmisiä, tulivat -kovin iloisiksi kuultuaan, että Hanna oli hyvä tyttö. - --- Mutta mikä on tuo poikaroikale, jolla on patja sylissään, sanoi Pupu -osoittaen Eskoa. - --- Hän on muuan viikari, joka tuppautui matkalle ja on tähän asti -jokseenkin onnellisesti suoriutunut kaikista vastuksista. Hän se tämän -kanuunalla ampumisenkin järjesti. - -Samassa olivat Kiljuset päässeet jalkeilleen ja hyppäsivät ylös. He -eivät juuri olleet tottuneet kaatumaan, vielä vähemmän kierielemään, -sen vuoksi he tunsivat päänsä menneen sekaisin ja hyppelivät, jotta -kaikki menisi jälleen paikoilleen heidän ruumiissaan. - --- Mikä joukko tuo pomppaileva väki on? kysyi Papu. - --- Mikäkö se on? sanoi ukkeli. -- Se on Kiljusen herrasväki! - --- Vai siinä se nyt on, sanoi Pupu. -- Olen kuullut heistä puhuttavan, -sillä hehän ovat surkean kuuluisia meluamisestaan ja rähisemisestään. -Tänne on tullut toisinaan lapsia prässättäväksi, on niitä nytkin -joitakuita kirjassani, ja he aina sanovat, että ovat oppineet Kiljusen -herrasväestä pahoja tapoja. Ovatko he täällä tullakseen prässätyiksi? - --- Eivät, kyllä he ovat ainoastaan huvimatkalla satumaassa, vastasi -ukkeli. - --- Jos niin on asian laita, sanoi Pupu, -- niin täytyy heille sitten -näytellä paikan merkillisyyksiä. - -Ja Pupu selitteli Kiljusille kaikkia salissa olevia koneita. Kylläpä -Kiljuset olivat ihmeissään tästä kaikesta. He eivät koskaan olleet -voineet kuvitellakaan, että ihmisiä prässättäisiin. Pupu näytteli -heille kirjasta kaikenlaisia äijiä, muijia, miehiä, naisia ja lapsia. - -Kun Kiljuset eivät osanneet olla aivan rauhallisia, sillä sehän oli -heille kerrassaan mahdotonta, kun he aina olivat tottuneet kovasti -puuhaamaan ja touhuamaan, niin vei Pupu ukkelin syrjään ja sanoi: - --- Vaikka sinä oletkin luotettava ihminen, niin voithan erehtyä niistä, -jotka tuot tänne mukanasi. Minun täytyy ensin panna heidät kaikki -koetukselle, nähdäkseni, voinko heidän antaa täällä olla. - --- Tee se, tee se, sanoi siihen ukkeli. - -Pupu otti silloin taskustaan kultarahoja ja siroitteli niitä pitkin -salia. Hanna löysi sellaisen ensiksi, toi sen ja sanoi: - --- Setä on pudottanut kultarahan. - --- Kiitos, lapseni, sanoi Pupu. - -Isä Kiljunen löysi sitten rahan ja toi sen sanoen: - --- Tässäkin on kultaraha. Ei pitäisi pidellä näitä näin -huolimattomasti. - -Pupu kiitti ja otti rahan vastaan. Äiti Kiljunen oli löytänyt myös -rahan, piti sitä kädessään piilossa ja kysyi: - --- Onko teillä paljonkin kultarahoja, koska niitä lattialla on? - --- Niitä on niin paljon, ettei niitä koskaan voi laskeakaan, vastasi -Pupu. - -Isä Kiljunen oli huomannut, että äiti löysi rahan. Hän arvasi äidin -aikovan pitää sen. Ja kun se ei olisi ollut oikein, meni hän äidin luo -ja kuiskasi oikein vihaisesti hänen korvaansa: - --- Anna heti pois se kultaraha. - -Ja äiti antoi. - -Mökö ja Luru löysivät myöskin rahoja ja, kun isä kovasti komensi, -antoivat ne pois. - -Mutta Esko oli päättänyt pitää rahan. Hän pisti kätensä, jossa se oli, -taskuunsa ja seisoi aivan kuin ei hän mitään olisikaan löytänyt. - -Pupu tuli hänen luokseen ja kysyi: - --- Etkö sinä löytänyt? - --- En, vastasi Esko. - --- Etkö todellakaan löytänyt? kysyi Pupu. - --- Johan minä sanoin, etten löytänyt, intti Esko. - --- Sinä siis et ole löytänyt kultarahaa? kysyi Pupu taas. - --- Kuinka monta kertaa teille täytyy samaa sanoa? lausui Esko. - -Mutta samassa hän parkaisi aivan kauheasti ja veti kätensä taskustaan -maalle. Kultaraha oli alkanut polttaa hänen kättään eikä lähtenyt -sormista irti. - --- Sinä olet sekä varas että valehtelija, sanoi Pupu ankarasti. - -Hän jatkoi: - --- Papu, pane poika prässiin! - -Papu tarttui Eskoa niskasta kiinni. Esko pyristeli hirveästi vastaan, -mutta vaikka Papu oli pikkuinen, oli hän tavattoman väkevä. Hän laahasi -Eskon prässin luo, pisti hänet lautojen väliin ja alkoi ruuvata ruuveja -kiinni. Ja Esko potki ja huusi lautojen välissä. Mutta Papu ruuvasi yhä -lujempaan, laudat painuivat yhä lähemmäksi ja vähän ajan päästä ei -kuulunut enää mitään ääntä, sillä Esko oli tullut prässätyksi aivan -sileäksi. - -Hanna katseli tätä aivan kauhuissaan ja rukoili ukkelilta, että hän -saisi mennä Eskon sijasta prässiin, mutta ukkeli vakuutti, että täällä -täytyi jokaisen itse kärsiä rangaistuksensa. - -Papu avasi prässin ja otti aivan litteän Eskon esiin. Hanna rupesi -itkemään nähdessään hänet sellaisena. - --- Milloin Esko tulee jälleen entiselleen? kysyi hän. - --- Silloin, kun väri hänessä haalistuu, vastasi Pupu. - --- Eikö ole mitään muuta keinoa? jatkoi Hanna. - --- Ei ole mitään muuta keinoa, vakuutti Pupu. - -Kun oli vieraita saapuvilla, niin päätti Pupu jättää Eskon kirjaan -liimaamisen toistaiseksi ja laski hänet sen vuoksi maahan prässin -viereen. - -Toisten huomaamatta kyyristyi Hanna silloin Eskon viereen ja alkoi -kynsillään raapia hänestä väriä pois. - -Isä Kiljunen oli kuullut selityksen haalistumisesta ja sai nyt -tietää, että sen jälkeen ihminen joutuu hautomalaitokseen. Tämä oli -Kiljusille uutta. Kyllähän isä ja äiti Kiljunen olivat nähneet niitä -hautomalaitoksia, joissa kananmunista haudotaan kananpoikasia, mutta -sellainen, jossa prässätty ihminen haudotaan tavalliseksi, oli -ihmeellistä. - -Mökö ja Luru olivat selailleet tuota suurta kirjaa ja siellä nähneet -hyvin kummallisen, hirveän suuren kukkasen. Siinä oli keskellä viisi -pyörylää kehässä, sitten viisi aivan kuin lehteä ja näistä läksi -ulospäin parittain kummallisia suikuloita. Pyörylöitten välissä oli -myös parittain tuollaisia suikuloita, vaikka lyhempiä. - --- Mikä hirmuisen suuri kukkanen tämä on? kysyivät he. - --- Ei se ole mikään kukkanen, selitti Pupu. -- Oli kerran viisi tyttöä, -jotka olivat tehneet pahaa sokealle miehelle. He joutuivat tänne. Papu -tahtoi prässätä jotain erikoista ja prässäsi heidät ylhäältä alaspäin. -Sillä tavalla tuo kukkanen on syntynyt. - -Pupu tarkasti sitä, ja kun hän huomasi siinä värien haalistuneen, -irrotti hän sen lehdestä, pannakseen sen hautomalaitokseen ja -näyttääkseen sen avulla Kiljusille, miten tämä laitos toimi. - -Tuo suuri kukkanen pantiin valkoisen peitteen alle. Vähän ajan päästä -se alkoi liikkua ja sitten kohota. Viimein näkyi aivan selvästi sen -alta viiden pienen tytön päät. Ja kun peite otettiin pois, niin hyppäsi -viisi tyttöä esiin. Ja nyt he vakuuttivat, etteivät he koskaan enää tee -kellekään pahaa. - -Pupu kutsui Hannaa leikkimään pikku tyttöjen kanssa, mutta Hanna -vastasi: - --- En minä jouda! - --- Mitä sinä siellä teet? kysyi Pupu. - --- Minä koetan ottaa väriä Eskosta pois, vastasi Hanna. - -Tästä Pupu tuli liikutetuksi. Hän meni noutamaan oikein kovan ja suuren -harjan, antoi sen Hannalle ja käski sillä harjaamaan. - -Ja Hanna harjasi niin, että väri Eskosta lensi oikein korkealle. - --- Katsokaa, kuinka minä olen väkevä, huusi Hanna. - --- Niin, sinä olet väkevä, sillä olet lapsi, lausui Pupu aivan -heltyneenä. - -Ja Hanna harjasi prässättyä Eskoa oikein täyttä voimaa, harjasi niin, -että siitä väri läksi niin tarkoin, ettei jäljelle jäänyt enää mitään -muuta kuin selvät pohjapiirteet. - -Silloin Pupu otti Eskon ja pani sen hautomakoneeseen, eikä kestänyt -kauaakaan, ennenkuin Esko tuli sieltä maalle. Ja kun hän Hannan näki, -niin hän nosti tämän sylissään korkealle ilmaan. - --- Tunsitko, kuinka minä harjasin? kysyi Hanna. - --- Tunsin, vastasi Esko. -- Kipeää se teki, kovasti kipeää, mutta hyvää -se teki samalla, sillä minusta on tullut varmasti nyt uusi ja parempi -olento. - -Pupun silmissä välkkyi suuret kyyneleet, ilon kyyneleet, kun hän -osoitti Hannaa ja Eskoa toisille ja lausui: - --- Katsokaa, kuinka lapsen suuri ja puhdas rakkaus täällä on saanut -aikaan nuoressa miehessä täydellisen muutoksen. Näin lapsen harras ja -horjumaton usko voi paatuneen mielen muuttaa. Iloitkaamme, koska näemme -täällä rakkauden aikaansaaman suuren ihmeen. - -Mökö ja Luru tahtoivat myöskin jollain tavalla tehdä ihmeitä. Toisten -katsellessa Hannaa ja Eskoa he menivät suuren kirjan luo, ottivat sen, -kantoivat hautomalaitoksen luo ja äkkiä pudottivat sen sinne sisään. - -Sieltä alkoi piankin kuulua hirveätä pihinää ja puhinaa, pauketta ja -ryskettä. - -Papu huomasi sen ensimmäiseksi ja sanoi: - --- Mikä ihme hautomakoneeseen on tullut, kun se tuolla tavalla pihisee? - --- Me heitimme sinne koko tuon suuren kirjan! huusivat pojat. - -Ja että sinne todellakin oli heitetty kokonainen ihmiskasvisto, näkyi -piankin, sillä valkoinen vaate lensi syrjään ja hautomakoneesta alkoi -hypätä esiin kaikenlaisia peloittavia olentoja, rosvoja ja ryöväreitä. -Ja kun ne eivät olleet kirjassa ensin laisinkaan haalistuneet, niin ne -olivat aivan vimmaisia ja halusivat päästä tekemään jälleen pahoja -tekoja. Niin peloittavia ne olivat, että Pupu ja Papu veivät kaikki -toiset kasviprässin taakse piiloon. Sieltä he nyt kurkistivat, kuinka -nämä hirveät ihmiset mekastivat salissa etsiessään tietä ulos. Tiesi, -miten olisi käynyt, ellei Papu olisi pistänyt päätään kasviprässin -reunan yli ja huutanut: - --- Tuolla salin perällä on ovi, josta pääsee kyllä pois! - -Meluten, räyhäten, keskenään tapellen ja toisiaan tyrkkien he -ryntäsivät sinne ja katosivat salista. - -Kun kaikki jälleen oli hiljaista, uskalsivat prässin taakse -piiloutuneet tulla esiin. - --- Sehän on aivan hirveää, sanoi ukkeli, -- kun nuo roistot pääsevät -maailmaan takaisin tekemään pahoja töitään, ennenkuin ovat ensin -haalistuneet. - --- Kyllä he pian palaavat tänne takaisin, lohdutti Pupu häntä. - --- Palaavatko he todellakin? kysyi ukkeli. - --- Jokainen ihminen joutuu kerran kuitenkin prässiin, sanoi Pupu. -- -Jokainen tulee kirjaan ja saa olla siellä siksi, kunnes väri hänessä -haalistuu. Monet vasta viimeisellä hetkellään ovat valmiita joutumaan -hautomalaitokseen. Jos nuo nyt pääsivätkin liian varhain pois, niin he -palaavat kyllä takaisin, siitä olen varma. - -Mutta sitten loi Pupu ankaran katseen Mököön ja Luruun. - --- Mitä näihin poikiin tulee, sanoi hän, -- niin he ovat tehneet -itsensä hyvin syyllisiksi. Ota, Papu, heidät kiinni ja pane heidät -prässiin. - -Kylläpä nyt syntyi metakka. Mökö ja Luru läksivät karkuun ja Papu ja -Pupu heidän jäljestään. Pojat hyppelivät heidän käsistään vapaaksi tuon -tuostakin, koettivat päästä ovesta pakoon, mutta Papu sai suljetuksi -sen ja pisti avaimen taskuunsa. Viimein saatiin Mökö ja Luru kiinni, ja -vaikka he kuinka kovasti tahansa sätkivät, potkivat ja kiljuivat, niin -pistivät Papu ja Pupu heidät viimein prässiin ja ruuvit väännettiin -lujaan. - -Isä ja äiti Kiljunen huusivat aivan täyttä kurkkua tätä katsellessaan. -Oli siinä sellainen metakka, että tuskin tässä salissa milloinkaan on -ollut. Mutta silloin vasta isä ja äiti Kiljunen päästivätkin oikein -hirveän kiljahduksen, kun pojat otettiin prässistä esiin. - -Mökö oli aivan lattea ja Luru ihan litteä. - --- Ne ovat ihan pliiskana! sanoi isä Kiljunen. -- Tuleekohan näistä -enää koskaan entisiä? - --- Tulee kai, sanoi äiti Kiljunen, -- ainakin silloin kun väri heistä -haalistuu. - --- Ei Kiljusen poikien väri haalistu, sanoi Pupu, -- niissä on väri -pysyvää. - -Isä ja äiti Kiljunen kauhistuivat sitä, että heidän poikansa aivan -ainiaaksi jäisivät näin ohkaisiksi. - --- Eivätkö he siis milloinkaan voi tulla entiselleen? kysyivät he -itkien. - --- Kyllä, jos he kohtaavat luontokappaleen, joka heidät nähdessään -tulee iloiseksi, vastasi Pupu. - --- Minä en usko, että mikään elukka ilahtuu nähdessään tällaiset -pliiskatut olennot, sanoi äiti Kiljunen. - --- Koettakaamme ainakin etsiä sellaista eläintä, sanoi ukkeli. -- Minä -voin viedä teidät siihen maahan, missä kaikki hyvä lentää. Ehkä siellä -kohtaamme tuollaisen eläimen. - --- Sinne on tietysti hirveän pitkä matka, sanoi isä Kiljunen. - --- Ei ole, se on aivan lähellä, vastasi ukkeli. - -Hän irroitti köyden, joka riippui katosta olevasta aukosta ja sanoi: - --- Tuo maa on aivan tämän maan yläpuolella. Tätä köyttä myöten -kiipeämällä pääsemme sinne. - -Kaikki valmistautuivat kiipeämään. Silloin isä Kiljunen huomasi, että -hänen oli hyvin vaikea kuljettaa Mököä ja Lurua. - -Hän keksi kyllä pian keinon. Hän asetti pojat maahan ja kääri ne -rullalle. Taskustaan hän löysi sidelangan kappaleen ja sillä sitoi -rullat kiinni, otti ne selkäänsä ja alkoi kiivetä köyttä myöten. - -Ukkeli oli taitava kiipeämään. Esko oli ottanut Hannan selkäänsä. Äiti -Kiljunen rimpueli, vuoroin luisti alaspäin, vuoroin taas pääsi -kiipeämään ylöspäin. Ja viimeksi tuli isä Kiljunen ähkien ja puhkien, -selässään kääröllä olevat Mökö ja Luru. Ja näin he kiipesivät sadun -lentomaata kohden. Pupu piteli köyden alapäästä kiinni, jotta se ei -päässyt liian pahasti heilumaan. - -Juuri kun he olivat pääsemäisillään katon aukon kohdalle, kirposivatkin -äiti Kiljusen kädet ja hän tulla huristi köyttä myöten alaspäin ja -töytäisi isä Kiljusta vastaan. Tämä piteli kaikeksi onneksi lujasti -köydestä kiinni, jotta äiti ei päässyt sen pitemmälle putoamaan. Äiti -tarttui jälleen vihaisesti köyteen kiinni ja kiipesi kiljuen ylöspäin. - - - - -Sadun lentomaassa - - -He saapuivat sadun lentomaahan. Tämä on päivänpaisteinen kunnas, jossa -ilma on aivan puhdasta, sillä missään ei kulje olentoja, jotka maasta -nostaisivat tomua, vaan kaikki lentävät. Kaikki kotieläimet, jotka -ihmistä uskollisesti palvelevat, pääsevät tänne unissaan. Sen vuoksi -näkeekin esimerkiksi nukkuvan koiran liikuttavan jalkojaan ja hiljaa -haukkuvan, kun se lentelee sadun lentomaassa. Ilmassa kulkee siellä -kaikenlaisia lankoja, jotka ensi aluksi näyttävät puhelin- tai -sähkölennätinlangoilta, mutta ovatkin ainoastaan aitojen sijassa, -jotta lentäjät eivät kiitäisi toistensa päälle ja saisi aikaan -yhteentörmäyksiä. Millään eläimillä ei ole siipiä, vaan he leijailevat -polkien jaloillaan ilmaa ja sillä tavalla päästen eteenpäin. - -Toisinaan on niin hyviä ihmisiäkin, että ne pääsevät unissaan -lentomaahan ja tuntevat itsensä siellä tavattoman onnellisiksi. -Muutamat nauttivat niin paljon tästä, että valveilla oltuaan kaipasivat -lentoa. Ja silloin he alkoivat miettiä, millä keinolla he aina voisivat -lentää. Nämä ihmiset keksivät viimein lentokoneet. - -Tähän maahan ukkeli toi seuralaisensa. - -Äiti Kiljunen hengitti syvään puhdasta ilmaa keuhkoihinsa ja tunsi -itsensä niin kepeäksi, että hyppeli korkealle ilmaan. Isä Kiljunen -katseli tätä vähän aikaa, mutta sanoi sitten: - --- Älä hyppele, äiti, sillä tavalla. Kyllähän sinä kauniisti loikkaat, -hyvin kauniisti, mutta tuollainen ei oikein sovi sinulle, kun molemmat -poikamme ovat pliiskana. - -Äiti lakkasi silloin hyppelemästä. Yhdessä he avasivat kääröt ja -levittivät Mökön ja Lurun maahan, jotta ilmassa lentävät eläimet -voisivat ne nähdä. - -Kun he jonkun aikaa olivat odotelleet, sanoi isä: - --- Mahtaa niitä hyviä eläimiä olla kovasti vähän, kun ei vielä -ainoatakaan ole näkynyt. - --- Nyt on juuri keskipäivä, sanoi ukkeli. -- Silloin kaikki kotieläimet -mielellään nukkuvat. - -He odottivat kauan aikaa. Viimein kuului ilmasta pitkä töräys. - --- Tuleeko siellä automobiili ilman halki? sanoi isä. - -Eihän se ollut automobiili, vaan lehmä, joka hiljaa leijaili ammuen -ilman halki, tullen viimein aivan heidän päänsä yläpuolelle. - --- Ihmeellistä, sanoi isä Kiljunen, kuinka se pääsee eteenpäin, kun -sillä ei ole mitään siipiä eikä mitään propellia perässään. - -Ja lehmä lensi harpaten ilmassa, iloisesti ammuen ja häntä pystyssä. - -Kun Hanna näki lehmän häntä pystyssä lentävän, niin se oli hänen -mielestään hyvin sopimatonta. Hän sen vuoksi huusi: - --- Kuule, lehmä, pane heti häntäsi alas! Ei tuo tuollainen ole -soveliasta! - -Mutta lehmä ei välittänyt Hannasta eikä se katsonutkaan Kiljusen -poikiin, lensi vain tiehensä. - --- Ei se välittänyt Mököstä eikä Lurusta, sanoi isä Kiljunen. - --- Ehkä ovat pojat tehneet sille tai jollekin sen sukulaiselle tai -tuttavalle joskus jotain pahaa, sanoi ukkeli. - --- Täällä siis ihminen aina saa kaikesta palkan, sanoi isä Kiljunen. - --- Niin saa, vastasi ukkeli. -- Satumaassa saa kaikki viimein -palkkansa, hyvät teot hyvän palkan, pahat teot pahan palkan. - --- Mökö ja Luru eivät suinkaan ole aina olleet hyviä, sanoi äiti -Kiljunen. -- Tuleekohan täällä ollenkaan sellaista eläintä, jolle he -olisivat olleet hyviä? - -Samassa alkoi ilmasta kuulua kummallista ääntä. - --- Kylläpä täällä on merkillisiä lintuja, sanoi isä Kiljunen. -- Nehän -aivan vinkuvat. - -Mutta eiväthän ne olleet mitään lintuja, vaan suuri emäsika, joka lensi -kahdentoista porsaansa kanssa. Edellä mennä tössytteli emäsika tasaista -vauhtiaan ja jäljestä hyppeli ja ravasi hänen kaksitoista porsastaan. -Milloin ne kiisivät eteenpäin, pysähtyivät sitten, hyppäsivät hiukan -sivullepäin, tekivät kierroksen ja taas vilistivät emänsä jäljestä. Ja -koko ajan ne iloisesti vinkuivat kimeällä äänellä. Ja emä röhki -tasaisesti ja sen vatsan alla jalat räpsyttivät tulista vauhtia. - --- Possu, possu, possu, huusi isä Kiljunen. - --- Nassu, nassu, nassu, huusi äiti Kiljunen. - --- Siku, siku, siku, huusi Esko. - --- Ta, ta, ta, huusi Hanna. - -Muuan porsas erkani hiukan toisten seurasta ja lensi alaspäin. Mutta -kun se näki Mökön ja Lurun, joita isä Kiljunen heilutti aivan kuin -lippuja ilmassa, niin se päästi oikein kimeän äänen ja lensi kiireesti -toisten seuraan. Ja vähän ajan päästä oli emäsika porsaineen kadonnut. - --- Tämä on sikamaista, sanoi isä Kiljunen, -- kun ei vieläkään tule -sellaista elukkaa, joka ilahtuisi Mökön ja Lurun nähdessään. Luulisin -minä, että näitä ilokseen katselee vaikka kuka, sillä kauniita ne ovat, -vaikka ovatkin aivan plitteitä. - --- Nyt ei olekaan kysymys siitä, kuinka kauniita ne ovat, sanoi ukkeli, --- vaan siitä, kuinka hyviä pojat ovat olleet. - -Samassa näkyi ilmassa joukko kauniita hevosia, jotka kiisivät -eteenpäin. - --- Tuolla on varmaankin sellainen, joka ilahtuu pojat nähdessään, sanoi -isä Kiljunen, -- sillä Mökö ja Luru ovat aina kovasti pitäneet -hevosista. - -Vaikka he kaikki kutsuivat hevosia, niin nämä eivät siitä välittäneet, -lensivät vain eteenpäin iloisesti hirnuen. - -Isä Kiljunen tuli jo alakuloiseksi, kun ei pelastusta näyttänyt pojille -tulevankaan. - --- Minne minä nämä poikani panen, kun täältä pois lähdemme, ellei -pelastusta tulekaan? sanoi hän. - --- Täytyy kai panna käärölle ja sitten pitää niitä vaatekonttorin -hyllyllä, sanoi äiti. - --- Tai lähdemme kiertämään pitkin maata näyttämään näitä markkinoilla -lapsille peloitukseksi ja varoitukseksi, sanoi isä. - --- Ja kun me sitten seisomme näiden litteiden poikien vieressä päät -kumarassa, sanoi äiti, -- niin ei meistä enää voidakaan sanoa: Iloiset -kuin Kiljuset! vaan: Suruiset kuin Kiljuset! - --- Parasta olisikin kai, että muuttaisimme jo ajoissa nimemme -Itkusiksi, lausui isä. - -Näin he puhelivat ja olivat kovasti murheissaan. - -Äkkiä alkoi kaikua ilmasta haukkumista. Seutu pimeni vähäksi aikaa, -sillä hirveän suuri määrä koiria lensi kunnaan yli. - -Kaikki niin säikähtyivät tätä hirveän suurta määrää, että menivät -suulleen maahan odottamaan siksi, kunnes ne olivat lentäneet pois. - -Vähitellen ilma jälleen kirkastui ja koirien haukunta kuului enää -ainoastaan kaukaa. Isä ja äiti Kiljunen peittivät kyllä vielä kasvonsa -maassa maatessaan, kun ilmasta heidän päänsä päältä alkoi kuulua -iloista haukuntaa. - --- Ihan se on kuin Pullan ääni, sanoi isä Kiljunen. - --- Niin minustakin, sanoi äiti Kiljunen. - -Ja se oli todellakin Pulla, joka lensi iloisesti haukkua räksyttäen -ilman halki. - -Mutta minkä näköinen se olikaan! Ei sitä olisi mistään muusta kuin -äänestä tuntenut Pullaksi. - -Kotia jäätyään oli Pulla alkanut etsiä poikia. Ensin se juoksi talon -kaikkien huoneitten läpi, sitten se nuuski joka paikasta, uunien -pesistäkin, jolloin se sai kuononsa aivan mustaksi. Tämän jälkeen Pulla -arveli poikien menneen saunaan. Täällä se sai saunan eteisessä olevasta -tervatynnyristä tervaa ruumiiseensa. Pihalla se sitten alkoi kaivaa -kuoppaa, luullen poikien menneen piiloon maan alle. Hiekka tarttui -suurina kokkareina tervaan ja Pulla tuli aivan täyteen ruskeita -mukuloita. Suuri sanomalehden kappale oli tarttunut sen tervaiseen -häntään. - -Eihän se ollut mikään kaunis koira, mutta Pulla se oli kuitenkin, se -entinen Pulla, joka oli Kiljusia seurannut kaikilla heidän matkoillaan -ja oli nähnyt enemmän merkillisyyksiä kuin mikään muu koira. - -Pulla oli viimein väsyneenä etsimisestä uupunut ja vaipunut syvään -uneen. Tällöin se pääsi sadun lentomaahan ja juoksi toisten koirien -parvessa. Mutta kun se oli paksu ja pikkuinen, niin ei se jaksanutkaan -pysyä niiden rinnalla vaan jäi jälkeen. - -Ponnistaessaan eteenpäin ilmassa se näki Mökön ja Lurun, jotka litteinä -ja latteina makasivat maassa. Pulla tunsi ne heti paikalla ja riemastui -aivan tavattomasti. Sen tähden se päästi oikein iloisen haukunnan. Sen -ääni tuli kimeäksi paljaasta ilosta, jalat räpsyttivät vimmatusti ja -häntänsä päässä se heilutti sanomalehden kappaletta aivan kuin suurta -lippua. - -Kiljuset hyppäsivät pystyyn, samoin Hanna, Esko ja ukkeli. Pulla -laskeutui maahan ja alkoi hyppiä Mökön ja Lurun edessä. Ja silloin -nämä, jotka siihen asti olivat olleet aivan liikkumattomia, alkoivat -myöskin hyppiä sen mukaan kuin Pullakin. Ja joka hyppäyksellä ne -tulivat yhä pyöreämmiksi, prässätty muoto katosi ja he tulivat -entiselleen. - -Poikien ilo oli aivan rajaton. Pulla oli sen näköinen, että tuskin -kukaan olisi sellaista koiraa syliinsä ottanut, niin likainen se oli. -Mutta Mökön ja Lurun mielestä se oli maailman kaunein koira. He ottivat -sen syliinsä, hyväilivät sitä. Ja Pulla haukkui ja nuoli poikia. Mutta -kun sen kuono oli nokinen, niin saivat pojatkin nokea naamaansa. - --- Nyt me olisimme valmiita lähtemään taas kotia, sanoi isä Kiljunen -ukkelille -- sillä parasta on mennä pois, ennenkuin mitään pahempaa -sattuu eteen. - --- Täältä ei pääse pois muuta kuin hiljaisuuden maan kautta, vastasi -ukkeli. - --- Vai on täällä sellainenkin maa, sanoi äiti Kiljunen. - --- Siihen maahan me olemmekin oikein sopivia, sillä mehän olemme niin -kovasti hiljaista herrasväkeä, sanoi isä Kiljunen. - -Tämä väite tuntui niin hullunkuriselta, että ukkeli rupesi nauramaan, -mutta Kiljusten mielestä ei siinä ollut mitään nauramisen aihetta. - --- Ette te ole mitään Hiljasia, vaan Kiljusia, sanoi ukkeli. - --- Lähtekäämme hiljaisuuden maahan. Ehkä sieltä jollain keinolla -pelastutte, niinkuin kaikkialta muualtakin. - -Pojat tahtoivat ottaa Pullan mukaansa, mutta sitä ei ukkeli sallinut. -Hiljaisuuden maassa ei ole muuta kuin yksi ainoa lintu. Muita eläimiä -ei siellä ole laisinkaan. - -Pulla sai siis lähteä jälleen lentoon ja sitä käskettiin odottamaan -kotona siksi, kunnes herrasväki saapuu. - -Ukkeli viittasi, ja ilman halki tuli satumaan suuri lentokone. Siihen -he nousivat. Tasaisesti se liiteli kohden kirkasta avaruutta -hiljaisuuden maata kohden. - - - - -Sadun hiljaisuuden maassa - - -Yhä ylemmäksi ja ylemmäksi he kohosivat kohden kuulakkaa taivaan sineä -ja laskeutuivat viimein hiljaisuuden maan portille. Kaukana, hyvin -kaukana on tämä maa, niin etäällä, ettei sinne kuulu mitään maan -huminaa. Korkeina ja suorina kohoavat siellä puut kohden ilmaa, jossa -ei tunnu tuulen viimaakaan. Syvä on siimes puiden suojassa ja pehmeä on -nurmi. Siellä täällä kimaltelee suurten syvien lähteitten silmiä. -Näiden reunalla istuu aina paljon ihmisiä, ja kun he lähteen vettä -maistavat, niin heidän tietomääränsä aina kasvaa ja laajenee. - -Hiljaisuuden maassa vallitsee aina mieltä rauhoittava hämäryys, joka ei -ole yötä, mutta ei ole päivääkään. - -Puiden keskellä on siellä täällä valkoisesta marmorista rakennettuja -asuntoja, joiden pylväät suorina kohoavat korkealle. - -Kaunein ja kauas näkyvä on Totuuden linna. Se on kunnaalla ja valkoiset -portaat johtavat sen suureen, avoimeen pylvässaliin. Salin keskellä on -marmorinen, hyvin syvä kaivo, jonka pohjalla istuu maailman kaunein -nainen, Totuus, ammentaen vettä niille, jotka saapuvat sitä etsimään. - -Linnan edustalla on puu, jonka oksat leviävät hyvin laajalle ja joka -ulottuu niin korkealle, että pilvet leikkivät sen latvassa. Tässä -puussa asustaa hiljaisuuden maan ainoa lintu. - -Kyllähän sen sukulaisia ihmistenkin seuduilla on ja niitä kutsutaan -satakieliksi, mutta harvat ovat oikein ymmärtäneet sen laulua. Tässä -maassa tätä lintua kutsutaan iankaikkisuuden linnuksi. Sen laulu on -niin ihmeellistä, että sitä kuullessaan ihminen ymmärtää kaiken -suurimman ja kauneimman. - -Seuralaisilleen ukkeli kertoi tarinan eräästä miehestä, joka ei voinut -käsittää, mitä on iankaikkisuus. Hän meni metsään kävelemään ja kuuli -satakielen laulavan. Hän jäi kuulemaan sitä. Kun hän oli mielestään -vähän aikaa seisonut puun alla, niin hän palasi kotiaan, mutta -hämmästyi kovin, kun kaikki oli muuttunut. Hänen oma talonsa oli aivan -toisennäköinen ja kaikki ihmiset olivat hänelle vieraita ja niillä oli -kummalliset vaatteet. Hän selitti, kuka hän oli, mutta kukaan ei sitä -uskonut. Silloin tuli muuan hyvin vanha mies, joka kertoi että hän -lapsena oli kuullut kerrottavan, kuinka saman niminen mies oli mennyt -metsään ja sinne jäänyt. Mutta siitä oli nyt jo kulunut sata vuotta. -Silloin tuo mies, joka ei ollut käsittänyt, mitä on iankaikkisuus, -ymmärsi sen nyt. Hän tiesi, että yksi lyhyt hetki voi olla sama kuin -sata vuotta ja sata vuotta sama kuin yksi lyhyt hetki. Hän tunsi -itsensä sanomattoman onnelliseksi ja kuoli hymy huulillaan. - -Ukkeli varoitti Kiljusia olemaan vaiti. He koettivat parastaan, niin -tavattoman vaikeaa kuin se heille olikin, sillä he eivät suinkaan -olleet tottuneet ääntään hillitsemään. - -Kävellessään he näkivät suuren määrän ihmisiä, jotka syviin mietteisiin -vaipuneina astelivat. - --- Miksi täällä on niin paljon ihmisiä ja miksi he kaikki ovat niin -vaiti? kysyi isä Kiljunen. - --- Jokainen, joka suurta aikoo saada aikaan, tulee tuon tuostakin tähän -maahan, vastasi ukkeli. Täällä kaikki suuret ajatukset kypsyvät ja -täällä jokainen ihminen tuntee itsensä kokonaiseksi. Siitä, joka ei voi -määrättyinä hetkinä olla vaiti, ei koskaan tule mitään kunnollista. - -Hanna punastui, sillä hän muisti, miten hän monasti oli äitinsä -kielloista huolimatta lörpötellyt. Ja hän päätti tästä lähin koettaa -toisinaan olla aivan hiljaa, jotta hänkin tulisi mahdolliseksi saamaan -jotain suurta aikaan. - -Ukkeli johdatti seuralaisensa Totuuden linnaa kohden. Astuttuaan -portaita ylös ja tultuaan suureen saliin, jonka pylväitten välistä -näkyi tavattoman kaunis maisema, eivät Kiljuset enää voineetkaan -hillitä itseään, vaan hurrasivat tapansa mukaan. - -Mutta silloin tapahtui jotain aivan tavatonta. Kaikkialta seinistä -pistäytyi esiin suuria käsivarsia ja käsiä ja nämä alkoivat lyödä -Kiljusia. - -Arvaahan sen, että he ensi alussa päästivät oikean huikean hätähuudon. -Mutta jota enemmän he huusivat, sitä nopeammin kädet löivät. Ei -auttanut mikään muu kuin vaieta ja ottaa kuritus aivan tyynesti -vastaan. - -Kyllä isä ja äiti Kiljunen nyt kerrankin saivat tuntea, mitä on -selkäsauna. - -Kun he viimein, käsien tauottua lyömästä, uskalsivat yrittää nousta -ylös, sanoi isä Kiljunen: - --- Minä olen aivan pehmoinen! - --- Onkohan minussa enää mitään paikkaa valkoisena, sanoi äiti Kiljunen, --- niin kovasti minua on lyöty. - -Esko ja Hanna eivät olleet huutaneet, siksi he olivat kokonaan -säästyneet tästä kurituksesta. - --- Minä en ymmärrä, miten meidän viimein käy, sanoi isä Kiljunen, -- -jos meidän täytyy ruveta olemaan hiljaisia. Mitä tekemistä meillä -silloin on maailmassa? - --- Ette te kuitenkaan pysy hiljaa, vaikka kuinka koettaisitte, sanoi -ukkeli, -- kunhan vain olette päässeet jälleen ihmisten ilmoille. - -Kiljuset eivät suinkaan olleet niitä ihmisiä, jotka olivat tottuneet -hillitsemään uteliaisuuttaan. Kun he siis kuulivat, että tässä maassa -asui aivan ihmeellinen nainen, jota kutsuttiin Totuudeksi, niin he -tahtoivat nähdä hänet. - -Ukkeli varoitti ja sanoi, että heidän täytyisi olla aivan vaiti. - --- Totta kai me vaiti osaamme olla, kun siksi tulee, sanoivat Kiljuset. - -Ukkeli luotti heidän sanaansa ja johdatti heidät Totuuden kaivon -partaalle. - -Kaikki kumartuivat reunan yli ja alkoivat tirkistää alas syvyyteen. - -Mökö ja Luru ensimmäisinä eivät voineetkaan hillitä itseään, vaan -huusivat nähdessään kaivon pohjalla olevan olennon: - --- Katsokaa, millainen nainen se on, se on aivan alasti, ei sillä ole -edes paitaakaan päällä! - -Samassa ojentautui ilmasta suuri koukku, tarrasi poikiin kiinni. Pojat -älähtivät pahasti. Toiset kääntyivät katsomaan ja näkivät ainoastaan, -kuinka Mökö ja Luru laahautuivat pitkin permantoa ja sitten katosivat -eräästä ovesta, joka meni heti lukkoon. - --- Joko minun poikani taas vietiin jonnekin, sanoi isä Kiljunen. -- -Mihin mankeliin tai myllyyn ne nyt pistetään? - --- Kun eivät vain tekisi niistä nyt joitakin paistikkaita, sanoi äiti -Kiljunen itkien. - --- Ole rauhassa, sanoi isä Kiljunen. -- Käyköön poikien kuinka tahansa, -niin tässä maassa näyttää vallitsevan sellainen sääntö, että jokainen -seikka voidaan purkaa toisella seikalla. Kyllä heille löytyy taas -pelastus, käy heidän millä tavalla tahansa. Ja hyvähän on, että poikia -kuritetaan täällä, joten meillä ei ole sitä vaivaa. - --- Se oli hyvin viisaasti sanottu, lausui Esko, joka kasvistomaasta -päästyään oli yleensä ollut vaiti. Jos lapset useammin pääsisivät -satumaahan, niin taitaisi heistä tulla oikein kunnollisia. - --- Mutta kysykäämme ensin, missä pojat ovat, sanoi isä Kiljunen. - --- Minä luulen, että joulupukki on heidät ottanut, sanoi ukkeli. - --- Vai on hänkin olemassa, lausui isä Kiljunen. -- Minä en sitä olisi -uskonut. Aina olen luullut, että ihmiset vain leikkivät joulupukkia. - --- Kyllä hän on olemassa, sanoi ukkeli, -- ja asuukin aivan Totuuden -vieressä. - -Ukkeli osoitti ovea, joka näytti pylvässalista johtavan toiseen suureen -huoneeseen. - --- Hän on tuolla, selitti ukkeli. - --- Miksi hän juuri tässä maassa asuu? kysyi isä Kiljunen. -- Eikö -hänellä ole muuta sopivampaa paikkaa, kuin Totuuden vieressä? - --- Onhan se joulupukille kaikkein sopivin paikka, selitti ukkeli. -- -Hän käy maailmassa suurimman totuuden päivänä. - --- Mikä se on? kysyi äiti Kiljunen. - --- Joulu. Silloinhan suurin totuus tuli maailmaan. Sen vuoksi -joulupukki asuukin täällä pitkin vuotta ja vain tuona yhtenä iltana -liikkuu maailmassa, selitti ukkeli. - -Kiljuset olivat turvallisia kuullessaan, että pojat olivat joutuneet -joulupukin huostaan, sillä tämä ei tietystikään tekisi heille mitään -pahaa. - --- Minä en tiedä, sanoi ukkeli, -- mitä hän niille tekee, sillä en ole -koskaan vielä joulupukkia puhutellut. - --- Ette ole puhutellut, ihmetteli isä Kiljunen, -- vaikka tässä maassa -olette usein käynyt? - --- Minä en ole ollut niin hyvä, että hän olisi tullut minun luokseni, -kun olen häntä kutsunut, sanoi ukkeli. -- Hän ei tule muiden kuin aivan -hyvien luo. - --- Kyllä hän silloin tulee minun luokseni, vakuutti isä Kiljunen, -- -sillä minä en usko toista niin hyvää ihmistä olevankaan koko maailmassa -kuin minä olen. - --- Kolkuttakaa sitten ovelle, sanoi ukkeli. - -Isä Kiljunen kolkutti, mutta mitään vastausta ei kuulunut. - -Äiti Kiljunen uskoi silloin, että hän olisi vielä parempi ja kolkutti -vuorostaan, mutta nytkään ei tullut mitään vastausta. Esko ei -tahtonutkaan kolkuttaa, sillä hän oli varma siitä, ettei hän ollut -hyvä. - --- Ellemme saa puhutella joulupukkia, niin silloin emme myös saa -tietää, missä Mökö ja Luru ovat, sanoi isä Kiljunen. -- Mistä me nyt -saamme oikein hyvän ihmisen? - --- Ehkä Hanna on hyvä, sanoi ukkeli. - --- Minä en ole oikein hyvä, selitti Hanna. - -Ja sitten hän luetteli suuren määrän kaikenlaisia seikkoja, jotka muka -todistivat, että hän ei ollut hyvä. Ukkeli kehoitti häntä kuitenkin -kolkuttamaan. - -Hanna kolkutti. Vähän ajan päästä kuului oven takaa askeleita ja -joulupukki tuli sisään. - -Hänellä oli punainen pitkä mekko ja pitkä valkoinen parta ja pitkä -valkoinen tukka. - --- Kuka täällä on niin hyvä, että minun ehdottomasti täytyy tulla hänen -luokseen? kysyi joulupukki. - -Hanna niiasi syvään ja sanoi: - --- En minä tiedä, olenko minä niin hyvä, mutta minä ovelle kolkutin. - --- Ja mitä sinä minusta tahdot? kysyi joulupukki lempeästi. - --- Meidän seurassamme oli kaksi Kiljusen poikaa, Mökö ja Luru, he -katosivat ja me tahtoisimme tietää, miten heidän on käynyt, selitti -Hanna. - -Joulupukki nyökkäsi ja vastasi: - --- Minähän ne olen ottanut ja tehnyt ne nukeiksi. - --- Nukeiksiko? huudahti isä Kiljunen epätoivoissaan. -- Minkä tähden -nukeiksi? - -Joulupukki selitti: - --- Kaikki nuket ovat oikeastaan lapsia, jotka pahojen töittensä tähden -olen ottanut ja tuonut tänne. Jouluna vien ne sitten lapsille, jotka -niitä rakastavat. Ainoastaan lapsilla on niin suuri rakkaus, että he -voivat syyllistäkin rakastaa. Nämä pojat ovat jo kauan melunneet liian -paljon ja usein olen pistänyt koukkuni maailmaan ja koettanut saada -heidät kiinni, mutta he ovat olleet niin kovia juoksemaan, etten ole -onnistunut pyydystyksessäni. - -Ja joulupukki vei ukkelin seurueineen katsomaan sitä suurta salia, -missä oli lukematon määrä kaiken kokoisia nukkeja. Täällä sai nähdä -myös suuren joukon olentoja, jotka liikkuivat ja puhelivat. - --- Nämä ovat kai työväkeä? kysyi ukkeli. - --- Eivät, sanoi joulupukki. -- Kyllä he ovat kaikki nukkeja. Sellaisia -minä lähetän elämään aina tavattoman paljon. Niitä ei eroita -tavallisista ihmisistä mistään muusta kuin siitä, ettei heillä ole -aivoja eikä sydäntä. - -Sieltä löytyivät Mökö ja Lurukin nukeiksi muuttuneina. He olivat -tulleet hyvin merkillisiksi. Heidän sisäänsä oli pantu kaikenlaisia -koneita ja selässä oli nappuloita, joita painamalla sai heidät tekemään -mitä erilaisimpia liikkeitä. - --- Kyllä ne masiinoita ovat, sanoi isä Kiljunen, -- mutta mieluummin -minä pitäisin ne sellaisina kuin olivat ennen. - --- Monet vanhemmat tuovat vapaaehtoisesti tänne lapsiaan, jotta niistä -tehdään juuri tällaisia, sanoi joulupukki. Nämä eivät melua, eivät -huuda, eivät peuhaa, vaan tekevät aina ja kaikessa juuri niin kuin -tahtoo. Ei tarvitse muuta kuin painaa vain nappulaan. - -Isä ja äiti Kiljunen painelivat Mökön ja Lurun nappeja. Kyllähän pojat -olivat aivan mallikelpoisia, mutta sittenkin he kaipasivat juuri tuota -meluavaa, mikä pojissa ennen oli ollut. - --- Eikö näitä saisi entiselleen? kysyi isä Kiljunen. - --- Minun täytyi ne tehdä nukeiksi, sanoi joulupukki. -- Minä en voi -niitä enää muuttaa entiselleen. - --- Siis ne jäävät ainiaaksi tällaisiksi? sanoi äiti Kiljunen. - -Joulupukki lahjoitti Mökön ja Lurun Hannalle. He läksivät kaikki pois -joulupukin luota ja Mökö ja Luru astelivat toisten joukossa niin -tasaisesti, että olisi heitä pitänyt mallikelpoisina lapsina, ellei -olisi tiennyt, että heistä puuttui kokonaan sydän ja aivot. - -Hanna kulki mietteissään viimeisenä. Toisten huomaamatta hän palasi -pylväistöön. Hän aikoi vielä kerran kysellä joulupukilta, eikö tämä -tietäisi mitään keinoa, jonka avulla Mökö ja Luru saataisiin -entiselleen. - -Linnan pylvässaliin tultuaan hän näki Totuuden, joka oli noussut -kaivostaan ja istui säteilevässä kauneudessaan kaivon reunalla. Niin -kaunis hän oli, että Hanna aivan vapisi häntä katsellessaan ja, -tietämättä mitä teki, vaipui hänen eteensä polvilleen. - -Ja silloin Totuus puhui äänellä, joka oli kristallinkirkas: - --- Minä tiedän, mitä sinä, lapsi, etsit. Tiedän, kuinka olet satumaan -jokaisen maan läpi voinut astua aivan vahingoittumatta. Siksi -odottaakin sinua korkein palkinto. Sellaisille kuin sinulle voi elämä -joskus tulla aivan valottomaksi, kun näet kaiken huonon ja alhaisen. -Siksi täytyy sinun saada virkistystä siitä ihanasta lähteestä, minkä -hoitaja minä olen. - -Hän ojensi Hannalle kristallipullon, jossa oli sadun elämänvettä. - --- Kun kadotat iloisuutesi, niin juo tästä, sanoi Totuus, -- silloin -elämä taas saa silmissäsi koko kauneutensa. - --- Voinko tämän avulla parantaa Mökön ja Lurunkin? kysyi Hanna. - --- Voit sinä hetkenä, jona se on itsellesi ja muille aivan -välttämätöntä. - --- Millä tavalla välttämätöntä? kysyi Hanna. - --- Sen huomaat silloin, kun sellainen hetki tulee. - -Totuus suuteli Hannaa otsalle. - -Hanna pisti kristallipullon taskuunsa ja riensi toisten jäljestä. - -Satumaan portilla odotti heitä leikkiautomobiili. Siihen he kaikin -nousivat ja läksivät ajamaan ihmisten asuntoja kohden. Ja automobiili -oli sellainen, että se kulki pitkin maata, läpi ilman ja halki veden. - - - - -Jälleen kotona - - -Kun kyläläiset olivat nähneet ukkelin katoavan seuralaisineen maan -läpi, niin he alkoivat uskoa, että satumaa oli olemassa. Heissä heräsi -kiihkeä halu päästä sinne ja he alkoivat sen vuoksi etsiä tietä. Varmin -tie heidän mielestään oli se, jota ukkeli oli mennyt. Sen vuoksi he -alkoivat kaivaa maahan kuoppaa. - -Koko kylä oli tässä touhussa. Jokainen kävi työssä aina silloin, kun -oli muut askareensa lopettanut. Kukaan ei enää ajatellutkaan mitään -muuta huvitusta, vaan kaikki pitivät tätä kaikkein hauskimpana. - -Ja kuoppa tuli yhä syvemmäksi, se tuli niin syväksi, että täytyi -hankkia erityiset vintturit, joiden avulla voitiin hiekkaa kuljettaa -muualle. - -Mutta jota syvemmälle he tulivat, sitä enemmän vain näytti hiekkaa -olevan. Ei tullut vastaan mitään portaita tai käytäviä, joiden kautta -olisi voitu päästä satumaahan. - -Muutamat alkoivat jo viimein väsyä ja epäillä, onko satumaata -laisinkaan, kun sinne ei päästä. Toiset yhä vielä uskoivat. Lopulta -tulivat väittelyt siitä, onko satumaata olemassa vai ei, niin -kiivaiksi, että työ jäi kesken ja ihmiset vain riitelivät ja haukkuivat -toisiaan. - -Eräänä päivänä, kun riidat jälleen olivat hyvin kovia ja ihmiset -melkein olivat hyökkäämäisillään toistensa kimppuun, saapui ukkeli -seuralaisineen kotinsa edustalle. - -Kyläläiset hurrasivat heidät nähdessään. - --- Mitä täällä tehdään? kysyi isä Kiljunen heti nähdessään suuren -kuopan. - --- Olemme etsineet tietä satumaahan, vastasivat kyläläiset. - --- Vai on teillä ollut sinne halu, lausui isä Kiljunen. -- Me tulemme -juuri sieltä. - -Kun Hanna oli kuullut kyläläisten vastauksen, niin hän sanoi ukkelille: - --- Eiväthän he tuota tietä pääse satumaahan. Ei sinne kaivamalla mennä. -Sano se heille. - --- Eivät he pääsekään, vastasi ukkeli. -- Mutta antaa heidän sittenkin -kaivaa. Heille tekee niin hyvää, kun edes yrittävät päästä satumaahan. - -Kyläläiset ahdistivat Kiljusia ja pyysivät heitä kertomaan matkastaan. -Tietysti he sen kovasti mielellään tekivätkin. - -Olipa kyläläisillä ihmettelemisen syytä, kun saivat kaikesta kuulla. - -Lopetettuaan kertomuksensa sanoi isä Kiljunen: - --- Jos tahtoo satumaassa tulla toimeen, ei saa tehdä sitä, mikä on -kiellettyä, sillä silloin kasvaa vaikka mihinkä suuntaan. Ei saa -lörpötellä itsestään liikoja, sillä silloin voi jäädä elinajakseen -sinne ja saa aina puhua. Ei saa tehdä rikoksia, sillä silloin tulee -prässätyksi aivan liiskaksi. Ei saa olla paha eläimille, sillä silloin -ei saa hädässä auttajaa. Ja täytyy osata olla hiljaa, muuten -näkymättömät kädet antavat selkään niin että paukkuu. - -Vaikka isä Kiljunen olikin hyvin vakuuttavasti kertonut kaikesta, niin -kyläläiset eivät sittenkään uskoneet kaikkea. Varsinkin se, mikä koski -hiljaisuuden maata, oli heille aivan käsittämätöntä. - --- Satumaa on paljasta lorua, sanoivat monet. - --- Jos sinne päästäkseen täytyy olla aivan hyvä ja kaikinpuolin -mallikelpoinen, niin kuka sinne viitsii yrittää, sanoivat toiset. - -Esko sanoi silloin: - --- Mutta satumaassa voi ihminen tulla myöskin hyväksi ja voi kadottaa -kaiken halun pahaan. - -Kyläläiset vakuuttivat silloin, että Esko oli paljoa hauskempi poika -silloin, kun hän teki kaikenlaista koirankuria, kuin nyt, kun hän oli -aivan siivo. - -Ja kyläläisissä tuli epäilys viimein niin suureksi, että he eivät -laisinkaan uskoneet sitäkään, että isä ja äiti Kiljunen olivat isä ja -äiti Kiljunen. - --- Ette te niitä ole, vaikka niin väitätte, sanoivat he. -- He pitävät -aina pahaa ääntä ja meluavat ja heillä on kaksi poikaa, jotka ovat aina -ja kaikessa riehumassa. - --- Tässähän Mökö ja Luru ovat, sanoivat isä ja äiti Kiljunen. - --- Eivät ne ole mitään Kiljusen poikia, sanoivat kyläläiset. -- -Eiväthän nuo edes huudakaan. - --- Ne eivät sitä enää tee, kun ovat nukkeja, selittivät isä ja äiti. - --- Eiväthän ne ole nukkeja, vaan aivan sellaisia kuin mekin olemme, -sanoivat kyläläiset. -- Ja elleivät ne huuda, niin miksi ette huuda te? - -Isä ja äiti Kiljunen päättivät näyttää, että he ainakin olivat oikeita -Kiljusia ja hurrasivat. Mutta hiljaisuuden maassa olikin heidän äänensä -pitkän vaitiolon tähden niin heikontunut, että heidän hurraahuutonsa -oli heikkoa piipitystä. Sen kuullessaan koko kylänväki purskahti -nauruun. - --- Mikä Kiljusen herrasväki se on, joka ei kiljua osaa? sanoivat -kaikki. -- Siitähän he ovat nimensäkin saaneet. - -Ja kyläläiset läksivät omille teilleen, jättäen kuopan kaivamisen, -aivan varmoina siitä, ettei satumaata ollut olemassakaan, että ukkeli -oli puhunut joutavia kertoessaan siitä ja että sellaista herrasväkeä ei -ollutkaan kuin Kiljusen herrasväki. - -Kiljuset jäivät kylään asumaan. Heistä ei enää huomattu mitään -erikoista, sillä heillä ei koskaan enää ollut mitään kiirettä eivätkä -he milloinkaan melunneet. Mökö ja Luru olivat niin kilttejä, että äidit -osoittivat heitä omille lapsilleen ja käskivät heitä olemaan poikien -kaltaisia. - -Kaikki palasivat entisiin toimiinsa ja valittivat, että elämä oli -ikävää ja ilotonta. - -Hanna sai usein kuulla toisilta pilkkaa, sillä hän yhä vielä väitti, -että satumaa oli olemassa. Hän etsi Eskon turvaa, mutta tämäkin alkoi -toisten vaikutuksesta uskoa, että hän ei ollutkaan käynyt satumaassa, -vaan oli kaiken nähnyt unissaan. Hanna kyllä koetti Eskolle vakuuttaa, -että niin ei ollut asian laita, mutta Esko ei sittenkään uskonut. - -Vähitellen alkoi Eskosta kadota kaikki se hyvä, mikä hänessä ennen oli -ollut. Alussa hän oli tehnyt kaiken sen, mitä suinkin oli luvannut -toisille, varsinkin Hannalle, mutta nyt hän alkoi lyödä lupauksensa -laimin, lupaili yhä uudelleen ja uudelleen ja petti taas sanansa. - -Satumaasta tultuaan hän oli ollut ahkera, mutta Hanna huomasi, miten -Esko alkoi käydä veltoksi ja miten työnteko hänelle oli vastenmielistä. - -Joka toinen päivä oli Esko alussa luvannut käydä Hannan luona, jolloin -he yhdessä puhelivat satumaasta, mutta hän löi tämän yhä enemmän ja -enemmän laimin. Hanna tuli hyvin murheelliseksi, sillä hän ei jaksanut -uskoa satumaahan, ellei saanut siitä toisen kanssa yhä uudestaan ja -uudestaan puhua. Ukkelikin oli matkustanut pitkäksi aikaa pois, jotenka -Hanna tunsi itsensä aivan avuttomaksi. - -Eräänä päivänä, kun Hanna oli tavattoman murheellinen, hän muisti äkkiä -satumaasta saamansa kristallipullon. Hän otti sen, avasi ja joi -muutaman pisaran. Jälleen loistivat hänen silmänsä, jälleen oli kaikki -hänen ympärillään kaunista ja kirkasta. Kaikki sai uuden merkityksen ja -sisällön. - -Riemuissaan hän silloin etsi Eskon, joka juuri oli menossa tekemään -jotain pahaa. Hän pyysi Eskoa maistamaan pullosta. Ja kun Esko sen oli -tehnyt, niin hän tuli äkkiä jälleen hyväksi ja iloiseksi pojaksi. - --- Satumaa on sittenkin olemassa, huusi hän. -- Nyt minä sen aivan -selvästi muistan. - --- Ja nyt meitä on kaksi sitä uskomassa, sanoi Hanna. -- Nyt täytyy -toistenkin uskoa. - -Juuri silloin sattuivat Mökö ja Luru kulkemaan tietä pitkin. He olivat -kävelyllä, sillä heidän vanhempansa olivat painaneet siihen nappulaan, -josta tuli "siivo kävely". - -Hanna riensi heitä vastaan, antoi heidänkin maistaa pullosta. - -Ja kylläpä nyt tuli poikiin elämää. He hyppäsivät ensin korkealle -ilmaan ja kiljaisivat sellaisella voimalla, että kaikki harakat ja -varikset säikähtyivät. Ja sitten he alkoivat riemuissaan heittää -kuperkeikkoja. - -Hanna ja Esko nauroivat sydämestään heidän elämälleen. - -Juuri kun Mökö ja Luru mukkelivat, sattui tietä pitkin tulemaan kaksi -sikaa. Nämä jäivät ihmeissään katsomaan sellaisia olentoja, joista ei -aina tiennyt, missä kädet, missä jalat olivat, kun pojat menivät -sellaista vauhtia ympäri. - --- Röh, sanoi toinen sika toiselle. - --- Uih, vastasi toinen. - -Ja yhdessä he menivät hiukan lähemmäksi katsomaan. - -Mutta silloin Mökö ja Luru pyörähtivät niin, että joutuivat istumaan -sikojen selkään. - -Tulipa siitä nyt vauhti, kun siat alkoivat ravata tietä eteenpäin ja -Mökö ja Luru istuivat niiden selässä kiljuen ilosta ja pitäen sikojen -selkäharjaksista kiinni. - -Tomupilvenä he kiisivät eteenpäin kylää kohden. - -Talojen pihoilla olevat ihmiset purskahtivat nauruun tätä menoa -katsellessaan ja riensivät jäljestä nähdäkseen, kuinka kaikki tämä -päättyisi. - -Isä ja äiti Kiljunen olivat juuri paraillaan loikomassa nurmella, kun -kuulivat tieltä metakan. Ja silloin heissäkin äkkiä sai vallan entinen -kiire. He hyppäsivät pystyyn ja hekin juoksivat pitkin maantietä niin, -että pää oli kolmantena jalkana. - -Erään talon pihalla siat ja pojat niiden selässä alkoivat kiertää -pihamaata. Tänne kerääntyi paljon väkeä katsomaan, kuinka tämä -uudenaikainen ratsuväki kiisi. Ja kaikki nauroivat niin, että pitelivät -vatsaansa. - -Ensiksi siat kiersivät kehässä pihamaata, mutta sitten ne alkoivat -tehdä koukeroita, hypellä sinne ja tänne. Ja kaikki ihmiset saivat -silloin hypellä ylös, jotta eivät kaatuisi kumoon. - -Oli siinä hyppimistä. Vanhat äijät ja ämmätkin hyppivät niin että -töyssyi, eivätkä suinkaan tahtoneet mennä pakoon, vaan oikein huusivat -ilosta joka kerta, kun sika tuli lähelle ja heidän siis oli taas -hypättävä ilmaan. - -Isä ja äiti Kiljunen seisoivat pihamaan keskellä ja komensivat, milloin -oli hypättävä, jos joku ei sattuisi huomaamaan, milloin sika taas tuli -lähelle. - -Kyllä ihmiset olisivat jaksaneet tätä iloa pitää vaikka kuinka kauan, -mutta siat alkoivat jo siihen väsyä. - -Äkkiä ne tekivät koko käännöksen ja kiisivät pihan veräjästä tielle ja -taas mentiin eteenpäin niin, että tomu pöllysi. - -Mutta nyt olivat jo kaikki kylän koirat kokoontuneet tätä iloa -katsomaan. Ensin ne haukkuivat, mutta nyt niidenkin jo teki mieli -juosta ja hyppiä. Ne tahtoivat nähdä, miten tämä hirveä kilpa-ajo -viimein päättyy. Hevoset laitumella lähtivät kiireimmän kautta nekin -yhteen iloon. Ja vanhat lehmätkin, jotka ensin olivat koettaneet -hillitä itseään ja olla arvokkaita, nostivat häntänsä pystyyn ja -juoksivat niin, että keikkuivat ja jalat menivät ristiin rastiin -kovassa kiireessä. - -Pian oli koko kylä juoksemassa, sekä ihmiset että eläimet. Ja -kaikkialta kuului iloisia huutoja, naurua ja kirkunaa. - -Kylän vieressä oli matala järvi, sinne menivät siat suoraa päätä. Ja -kun sika on hyvä uimaan, niin eivät ne pelänneet, vaan menivät yhä -eteenpäin. Ja Mökö ja Luru istuivat niiden selässä. - -Vesi oikein kuohui heidän mennessään. Ja niin suuri oli kyläläisissä ja -eläimissä vauhti, että eivät voineet hillitä itseään, vaan menivät -kaikki jäljestä veteen. Ja kun vesi oli matalaa, niin ei kenenkään -tarvinnut uida. Sen sijaan kaikki juoksivat vedessä, jotta se räiskyi -korkealle. - -Viimein siat väsyivät ja lakkasivat uimasta. Ne olisivat ehkä uponneet, -elleivät pojat olisi pudonneet niiden selästä. - -Kyläläiset olivat niin riemuissaan, että ottivat siat syliinsä ja -kantoivat ne riemukulussa maihin. Ja kun sika huutaa aivan hirveästi, -kun sen vain ottaa syliin, niin huusivat nämäkin. Ja joka kerta kuin ne -päästivät oikein kimeän äänen, niin kirkuivat ihmisetkin ilosta. -Kerrotaan, että sen kylän lehmät oppivat sinä päivänä aivan uudella -tavalla ammumaan, jota sitten kutsuttiin lehmän nauruksi. - -Kun viimein kaikki olivat päässeet aloilleen, niin naurettiin oikein -makeasti ja hurrattiin Kiljusille, jotka olivat tämän hauskan päivän -kyläläisille hankkineet. Ja kun naurun jälkeen kaikki palasivat jälleen -työhönsä, niin se tuntui entistä helpommalta. - -Kun Hanna sinä päivänä kulki pitkin kylän tietä, niin nyökkäsivät -kaikki hänelle hyvin ystävällisesti ja sanoivat: - --- Kyllä me nyt uskomme, että satumaa on olemassa ja Kiljusen -herrasväki myös. Satumaa on ainakin täällä ellei muualla, koska olemme -voineet nauraa oikein makeasti. Ja Kiljusia taidamme olla me kaikki, -kun oikein hyvälle tuulelle tullaan. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KILJUSEN HERRASVÄKI SATUMAASSA*** - - -******* This file should be named 56024-8.txt or 56024-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/0/2/56024 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/56024-8.zip b/old/56024-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 467e6dc..0000000 --- a/old/56024-8.zip +++ /dev/null |