NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 13008 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..37d2733
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53923 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53923)
diff --git a/old/53923-8.txt b/old/53923-8.txt
deleted file mode 100644
index a6b87ba..0000000
--- a/old/53923-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,13008 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Valkopukuinen nainen II, by Wilkie Collins
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Valkopukuinen nainen II
-       Perheromaani
-
-Author: Wilkie Collins
-
-Translator: Aukusti Airanne
-
-Release Date: January 8, 2017 [EBook #53923]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOPUKUINEN NAINEN II ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-VALKOPUKUINEN NAINEN II
-
-Kirj.
-
-Wilkie Collins
-
-
-Suomentanut Aukusti Airanne
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1908.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Aatelismies _Fredrik Fairlien_, Limmeridge-Housesta, jatkama kertomus.
-Luku I.
-
-_Elisa Michelsonin_, Blackwater-Parkin taloudenhoitajattaan jatkama
-kertomus. Luvut I-II.
-
-_Useiden eri todistajain jatkama kertomus_.
-
- 1. _Hester Pinhornin_, kreivi Foscon palveluksessa olevan
-    keittäjättären todistus.
- 2. Lääkärin todistus.
- 3. Jane Gouldin todistus.
- 4. Hautakiven todistus.
- 5. Walter Hartrightin todistus.
-
-_Walter Hartrightin_ jatkama kertomus. Luvut I-X.
-
-_Rouva Catherickin_ jatkama kertomus.
-
-_Walter Hartrightin_ jatkama kertomus. Luvut XI-XVII.
-
-Kertomusta jatkaa _Isidor Ottavio Baldassare Fosco_.
-
-_Walter Hartrightin_ lopettama kertomus. Luvut I-II.
-
-
-
-
-Aatelismies Fredrik Fairlien,
-
-Limmeridge-Housesta, jatkama kertomus.
-
-
-I.
-
-On elämäni suuri onnettomuus, ett'ei kukaan tahdo antaa minun olla
-rauhassa. Miksi -- sitä kysyn minä kaikilta ihmisiltä -- miksi täytyy
-juuri minua kiusata? Mutta ei kukaan vastaa, eikä kukaan anna minun
-olla rauhassa. Sukulaiset, ystävät, vieraat -- kaikki vehkeilevät
-minun lepoani vastaan. Mitä minä olen tehnyt? Minä kysyn itseltäni,
-minä kysyn kamaripalvelijaltani Louikselta monta kertaa päivään --
-mitä minä olen tehnyt? Ei kukaan voi sanoa sitä. Varsin ihmeellistä!
-
-Viimeinen mieliharmi, joka on kohdannut minua, on tämän kertomuksen
-aihe. Voiko mies, jolla on minun hermosairauteni, kirjoittaa
-kertomuksia? Esittäessäni kumminkin tämän varsin järkevän väitteen
-sanotaan minulle, että jotkut ikävät tapahtumat, jotka koskevat
-veljentytärtäni ja joista minäkin olen tietänyt, tekevät juuri
-minut oikeaksi henkilöksi kuvaamaan ne. Ja minua uhataan -- jos
-minä kieltäydyn suorittamasta tätä ponnistusta vaativaa työtä --
-seurauksilla, joita minä en voi ajatella ilman kovinta hermokipua.
-Ei tarvita todellakaan mitään sellaista uhkausta. Onnettoman
-sairauteni takia heikontuneena ja perhesurujen murtamana olen minä
-aivan kykenemätön mihinkään vastarintaan. Jos minua ahdistetaan, niin
-käytetään arvottomalla tavalla minun heikkouttani hyväksi, ja minä
-myönnyn heti. Minä koetan muistaa, mitä voin panemalla vastalauseen
--- ja kirjoittaa, mitä voin, panemalla myöskin vastalauseen, mutta
-minä en voi muistaa tai kirjoittaa, se täytyy Louiksen muistaa ja
-kirjoittaa puolestani. Hän on aasi, ja minä olen sairas -- on siis
-luultavaa, että me teemme kaikenlaisia erehdyksiä. Mikä nöyryytys!
-
-Minua on kehotettu tarkoin muistamaan päivä ja tunti, jolloin nämä
-tapahtumat ovat sattuneet. Laupias kaitselmus! Kuinka minä, joka en
-koskaan ole ollut selvillä ajasta, voisin nyt alkaa jotakin sellaista?
-
-Minä olen kysynyt Louikselta. Hän ei ole aivan niin suuri aasi, kuin
-minä tähän asti olen luullut. Hän muistaa, milloin se tapahtui, noin
-parin päivän seuduille -- ja minä muistan henkilön nimen. Aika oli
-heinäkuun puolivälissä ja nimi -- minun mielestäni sangen mauton ja
-yksinkertainen -- Fanny.
-
-Heinäkuun puolivälissä lepäsin minä siis eräänä päivänä kuten
-tavallisesti kaikenlaisten taiteen mestarituotteiden ympäröimänä,
-joita minä olen koonnut itselleni kasvattaakseni seudun barbaarisen
-väestön makua. Eli toisin sanoen minulla oli ympärilläni valokuvia
-piirroksista ja rahoista, jotka minä näinä päivinä aion lahjoittaa --
-valokuvat nimittäin, jos raskas englannin kieli sallii minun lausua
-edes jonkunkaan ajatuksen -- Carlislen akatemialle -- ikävä paikka
-muutoin -- tarkoituksella jalostaa sen jäsenien makua, heistä kun
-joka sielu on barbaari ja vandaali! Olisi todellakin luullut voivansa
-toivoa, että gentlemanin, joka on tekemäisillään maamiehilleen suuren
-arvokkaan lahjoituksen, pitäisi olla viimeinen tässä maailmassa, jota
-täytyy kiusata yksityisillä vastoinkäymisillä ja perheasioilla. Mutta
-ett'ei asianlaita ole niin, sen voin omasta kokemuksestani vakuuttaa.
-
-Kumminkin istuin minä nyt siinä arvokkaat taideaarteeni ympärilläni
-ja suuresti kaivaten rauhaista aamua.
-
-Mutta juuri kun minä tarvitsen lepoa, oli luonnollista, että
-Louiksen täytyi tulla sisään. Yhtä luonnollista oli sekin, että
-minä kysyin, mitä pirua hän uskalsi näyttäytyä silmieni edessä
-minun soittamattani. Minä kiroilen harvoin -- se on säädytön tapa
--- mutta kun Louis vastasi minulle irvistämällä, pidin minä aivan
-luonnollisena pyytää häntä laputtamaan hiiden tuuttiin!
-
-Tämän jyrkän kohtelutavan onnistuu aina, mikäli minä olen huomannut,
-saattaa alempisäätyiset ihmiset järkiinsä. Se onnistui Louikseenkin
-nähden. Hän lakkasi irvistämästä ja kertoi minulle nuoren henkilön
-seisovan ulkona ja pyytävän päästä puhumaan kanssani. Hän lisäsi
-palvelusväen tavallisella lörpötteleväisyydellä, että henkilön nimi
-oli Fanny.
-
-"Mikä Fanny?"
-
-"Lady Glyden kamarineito, sir."
-
-"Mitä tahtoo lady Glyden kamarineito minulta?"
-
-"Kirje, sir --"
-
-"Mene hakemaan se."
-
-"Hän kieltäytyi jättämästä sitä kellekään muulle kuin Teille
-itsellenne, sir."
-
-"Kuka on antanut hänelle kirjeen?"
-
-"Neiti Halcombe, sir."
-
-Kuullessani neiti Halcomben nimen myönnyin minä samana hetkenä. Minun
-tapanani on myöntyä aina perään, kun neiti Halcombe on vain asiassa.
-Kokemus on osoittanut minulle, että se säästää koko joukon rähinää.
-Myönnyin nytkin. Ah, tuo rakas Marian!
-
-"Laske lady Glyden kamaripalvelija sisään, Louis. Mutta odotapas!
-Kuulitko, narisevatko hänen kenkänsä?"
-
-Olin pakotettu tekemään hänelle tämän kysymyksen. Narisevat kengät
-saattavat minut aina mitä valitettavimpaan heikkouden tilaan koko
-päiväksi. Minä olin kyllä antautunut vaivaan nähdä tuo nuori henkilö,
-mutta en silti ollenkaan sallinut hänen kenkiensä tuottaa minulle
-hermokivun puuskausta. Minunkin kärsivällisyydelläni on rajansa.
-
-Louis vakuutti varmasti, että hänen kenkiinsä voitiin luottaa.
-Minä viittasin kädelläni. Hän toi Fannyn sisään. Tarvitseeko minun
-mainita, että hän ilmaisi noloutensa puremalla huuliansa yhteen ja
-hengittämällä kovin nenänsä kautta? Niille, jotka ovat tutkineet
-alempain luokkain naisia, ei minun ainakaan tarvitse tehdä sitä.
-
-Mutta tahdon kumminkin olla rehellinen tyttöä kohtaan -- hänen
-kenkänsä eivät narisseet. Voiko kukaan sanoa minulle, miksi
-palvelusväkeen kuuluvilla nuorilla naisilla aina on käsihikeä? Miksi
-heillä aina on lihavat nenät ja laihat posket? Miksi heidän kasvonsa
-ilme on niin epämääräinen varsinkin silmäluomien kulmissa? Minä en
-itse ole mikään varma ajattelemaan asiaa syvämietteisesti, mutta
-minä lykkään sen niille miehille, jotka työskentelevät tällaisten
-kysymysten ratkaisemisessa. Miksi emme seuraa useampia malleja
-nuorten palvelevain henkilöiden kasvattamista varten?
-
-"Teillä on kirje minulle neiti Halcombelta? Olkaa hyvä, pankaa se
-pöydälle, älkääkä lyökö mitään kumoon. Kuinka neiti Halcombe voi?"
-
-"Kiitos, varsin hyvin, sir."
-
-"Ja lady Glyde?"
-
-Minä en saanut vastausta. Hänen kasvoilleen tuli sama epämääräinen
-ilme, ja minä luulen hänen alkaneen itkeä. Olen varma, että jotakin
-kosteaa, näkyi silmien ympärillä -- kyyneleitäkö vai hikoilua. Louis,
-jolta olen kysynyt neuvoa, uskoo sen olleen kyyneleitä. Hän on
-samasta yhteiskuntaluokasta ja hänen täytyy parhaiten tietää se. Me
-otaksumme siis, että ne olivat kyyneleitä.
-
-Lukuunottamatta niitä tilaisuuksia, jolloin jalostava taide
-nerokkaasti esittää ne kaunistetussa valossa, tunnen minä suurta
-vastenmielisyyttä kyyneleitä kohtaan. Kyyneleet eivät ole, anatomian
-mukaan, mitään muuta kuin ruumiin nesteiden eristymistä. Minä voin
-hyvin käsittää, että sellainen eristyminen voi olla terveellinen
-tai vahingollinen, mutta tunteen näkökannalta en minä voi huomata
-siinä mitään mieltäkiinnittävää. On kyllä mahdollista, että minä,
-kun kaikki sellaiset prosessit minussa ovat epäjärjestyksessä, olen
-hieman ennakkoluuloinen. Olkoon kuinka tahansa, sen tiedän kumminkin,
-että minä tässä tilaisuudessa käyttäydyin kaikella mahdollisella
-arvokkaisuudella ja hienotunteisuudella. Minä suljin silmäni ja
-sanoin Louikselle:
-
-"Koeta ottaa selvä, mitä hän tarkoittaa."
-
-Louis koetti, ja nuori nainen koetti myöskin. Heidän onnistui
-hämmentää toisensa siihen määrään, että minun täytyy todellakin
-tunnustaa sen huvittaneen minua. Minä luulen melkein lähettäväni
-heitä hakemaan ollessani ensi kerran huonolla tuulella. Olen juuri
-esittänyt Louikselle tämän ehdotuksen. Merkillistä kyllä ei se
-näyttänyt miellyttävän häntä. Sitä hölmö-raukkaa!
-
-Varmaankaan ei voitane pyytää, että minun pitäisi toistaa
-kamarineidon selitys kyyneleistään ja minun sveitsiläisen palvelijani
-tulkinta sen johdosta. Asia on täysin mahdoton. Kenties voisin minä
-esittää oman käsitykseni siitä, mitä hän sanoi. Kelpaako se? Niin
-totta tosiaan, otaksutaan sen kelpaavan!
-
-Luullakseni alkoi hän sanomalla Louiksen kautta minulle, että
-hänen isäntänsä oli eroittanut hänet emäntänsä palveluksesta. (Ole
-hyvä, ota huomioon tässä tuon nuoren ihmisen merkillinen ajatuksen
-juoksu. Oliko se minun vikani, että hän oli menettänyt paikkansa?)
-Saatuansa eron oli hän mennyt majataloon nukkuakseen siellä yön. (En
-pidä majataloista -- miksi tarvitsee minun tuokin tietää?) Kello
-6 ja 7 välillä illalla oli neiti Halcombe saapunut sinne sanomaan
-hänelle jäähyväiset ja oli silloin antanut hänelle kaksi kirjettä
--- toisen minulle ja toisen eräälle lontoolaiselle herralle. (Minä
-en ole mikään lontoolainen herra -- piru vieköön Lontoon herran!)
-Hän oli tarkoin pistänyt molemmat kirjeet rintaansa vasten (mitä
-minulla on tekemistä sen asian kanssa?); hän oli tuntenut itsensä
-taas varsin onnettomaksi neiti Halcomben mentyä hänen luotaan;
-hän ei-ollut voinut pakottautua syömään eikä juomaan, ennenkun
-aika oli mennä levolle, ja silloin, kun kello oli lähes 9, luuli
-hän tahtovansa juoda kupin teetä. (Pitääkö minun nyt tehdä selvää
-sellaisesta tyhmästä lörpötyksestä, joka alkaa onnettomuudella ja
-päättyy teekupilla?) Juuri kun hän oli lämmittämäisillään kannua
-(minä kirjoitan sanat Louiksen mukaan, joka sanoo tietävänsä, mitä
-ne merkitsevät ja tahtovansa selittää ne -- tiuskasen hänelle
-periaatteesta) -- juuri kun hän lämmitti kannua, avattiin ovi
-ja hän ällistyi (taaskin hänen oma sanansa) nähdessään pienen
-majatalon vierashuoneessa hänen armonsa kreivittären. Minä
-merkitsen kamarineidon tavan mainita sisareni arvonimi erikoisella
-mielihyvällä. Rakas sisarraukkani on ikävä nainen, joka meni
-naimisiin ulkolaisen kanssa. Mutta palaan kertomukseen: ovi avattiin:
-hänen armonsa, kreivitär astui vierashuoneeseen, ja nuori nainen
-ällistyi. Varsin kummallista!
-
-Minun täytyy todellakin levätä hieman, ennenkun minä voin jatkaa. Kun
-minä olen hetkisen suljetuin silmin nojannut taaksepäin tuolissani,
-ja Louis on huuhtonut pakottavia ohimoparkojani eau de Golognella,
-voin minä kenties jatkaa.
-
-Hänen armonsa kreivitär --
-
-Ei. Minä voin kyllä ajatella selvästi, mutta en istua ylhäällä.
-Minun täytyy laskeutua pitkäkseni ja sanella. Louis ääntää varsin
-epämiellyttävästi, mutta hän tuntee kielen ja voi kirjoittaa. Sehän
-soveltuu hyvin!
-
-Hänen armonsa kreivitär selitti odottamattoman saapumisensa
-majataloon siten, että hän oli tullut vielä tuomaan erään tiedon
-neiti Halcombelta, jonka tämä oli kiireessä unhottanut. Nuori
-nainen odotti huomaavasti saada kuulla terveisiä, mutta kreivitär
-ei näyttänyt halukkaalta esittämään niitä, ennenkuin Fanny olisi
-juonut teensä. (Aivan sisareni ikävän tavan mukaista!) Hänen
-armonsa oli aivan käsittämättömän ystävällinen ja piti tavatonta
-huolta, että Fanny saisi teensä juoduksi (varsin erilaista sisareni
-esiintymistavalle!) ja sanoi: "Tiedän varmaan, tyttöraukkani, että
-tarvitset teesi. Voimme jättää terveiset myöhemmäksi. Kas niin, tule
-nyt, jollei muu voi saada sinua juomaan sitä, niin minä itse laitan
-teen ja juon kupillisen kanssasi". Minä tahdon muistella, että nämä
-olivat hänen omat sanansa -- hassua kyllä -- jotka nuori nainen
-minun läsnä-ollessani toisti. Varmaan muistan, että kreivitär pysyi
-päätöksessään laittaa tee ja että hän laski hullun alentuvaisuutensa
-menemään niin pitkälle, että joi itse kupillisen ja ojensi toisen
-Fannylle. Tyttö joi teensä ja vakuuttaa itse, että hän vietti
-juhlallista tapausta kadottamalla 5 minuuttia myöhemmin tajuntansa
-ensi kerran elämässään. Tässä käytän minä taas hänen omia sanojaan.
-Louis sanoo niitä seuranneen uuden liikanaisten nesteiden eristymisen
-silmistä. Minä en voi itse lausua mielipidettäni asiasta. Oli
-tarpeeksi ponnistusta minulle kuulla hänen puhettaan, ja minä suljin
-silmäni.
-
-Mihinkä minä lopetinkaan? Ah, niin! -- hän pyörtyi juotuaan
-kupillisen teetä kreivittären kanssa -- muutoin asia, joka oli
-herättänyt minun huomiotani, jos minä olisin ollut hänen lääkärinsä;
-mutta kun minä nyt en ollut lääkäri, vaivasi minua kuulla puhuttavan
-vain siitä eikä mistään muusta. Tultuansa tajuntaansa puoli tuntia
-myöhemmin oli hän sohvalla yksin emäntänsä kanssa. Kreivitär,
-joka sanoi tulevan myöhäiseksi viipyä kauempaa majatalossa oli
-mennyt tiehensä niin pian kun Fanny alkoi näyttää selviytymisen
-merkkejä; emäntä oli sittemmin ollut kyllin hyvä saattaakseen hänet
-makuuhuoneeseen.
-
-Jäätyänsä yksin oli hän koetellut rintaansa (varsin vastenmielistä
-olla taasen pakotettu lausumaan tämä osa hänen kertomustaan;) ja
-löytänyt aivan oikein sitä vastaan kätkettynä molemmat kirjeet,
-vaikka merkillisesti rutistuneina. Yöllä oli hän tuntenut
-huimaavan päätänsä, mutta oli kumminkin noussut kyllin aikaisin
-ylös lähteäkseen matkalleen. Hän oli Lontooseen tultuaan vienyt
-postiin tuolle tuntemattomalle herralle, josta puhuminen kiusaa
-minua, menevän kirjeen; toisen oli hän jättänyt minun käsiini,
-kuten käskettykin oli. Tämä oli puhdas totuus ja vaikka hän ei
-voinut syyttää itseään mistään tahallisesta laiminlyönnistä, niin
-tunsi hän kumminkin itsensä perinpohjin levottomaksi ja pyysi edes
-sanankin neuvoksi ja lohdutukseksi. Tässä tarkoittaa Louis, että
-kyyneleet alkoivat taasen vuotaa. On varsin mahdollista, mutta paljon
-suuremmasta merkityksestä on, että minä juuri tässä hänen puheensa
-kohdassa menetin kärsivällisyyteni, avasin silmäni ja kysyin:
-
-"Mitä tällä kaikella tarkoitetaan?"
-
-Veljentyttäreni käsittämätön kamarineito tuijotti minuun eikä
-vastannut sanaakaan.
-
-"Koeta selvittää minulle tämä", sanoin minä palvelijalleni. "Käännä
-tuo laverrus minulle."
-
-Louis koetti ja alkoi kääntää. Toisin sanoen: hän syöksyi erehdysten
-ja hämmennyksen pohjattomaan kuiluun, ja nuori nainen hänen mukanaan.
-Minä en voi todellakaan muistaa, milloin minulla olisi ollut niin
-hauskaa. Minä annoin heidän mennä niin pitkälle, kuin minulla oli
-jotain huvia siitä; sitten ponnistin minä voimiani ja autoin heidät
-oikealle tolalle jälleen.
-
-Minun tarvitsee tuskin mainita, että minun sekautumiseni saattoi
-minut varsin pian saamaan selville nuoren naisen lausuntojen
-tarkoituksen.
-
-Huomasin hänen olevan levottoman, koska ne tapahtumat, jotka minä
-juuri olin saanut kuulla, olivat ehkässeet häntä saamasta niitä
-erikoisia tietoja, jotka neiti Halcombe oli uskonut kreivittären
-esitettäväksi. Hän pelkäsi näiden tietojen olevan suuriarvoisia
-hänen emäntänsä onnelle. Hänen pelkonsa sir Percivalia kohtaan oli
-estänyt hänet menemästä myöhään illalla Blackwater-Parkiin ottaakseen
-selvää niistä, ja neiti Halcomben ankara kehoitus, ett'ei hän millään
-ehdolla laiminlöisi huomisaamun junaa, oli ehkässyt häntä viipymästä
-seuraavaan päivään. Hän toivoi hartaasti, ett'ei tuo hänen onneton
-pyörtymisensä saisi aikaan niin pahoja seurauksia, että hänen hyvä
-emäntänsä katsoisi hänen laiminlyöneen tai olleen huolimattoman, ja
-hän tahtoi nöyrästi pyytää minun neuvoani, pitäisikö hänen kirjoittaa
-neiti Halcombelle, kertoa hänelle, kuinka oli käynyt ja pyytää
-kirjallisesti kysymyksessä olevia tietoja. Jätän tämän yksinkertaisen
-lörpötyksen enemmittä selityksittä. Minua on kehoitettu kirjoittamaan
-se. Niin kohtuuttomalta kuin saattaa kuuluakin, on kumminkin ihmisiä,
-jotka panevat enemmän painoa siihen, mitä veljentyttäreni kamarineito
-sanoi tässä tilaisuudessa minulle, kuin mitä minä sanoin hänelle.
-Hassu erehdys, kunniani kautta!
-
-"Olisin hyvin kiitollinen, sir, jos Te hyväntahtoisesti tahtoisitte
-neuvoa minua, mitä minun pitäisi tehdä", huomautti nuori nainen.
-
-"Antakaa nyt asian olla, niinkuin se on", sanoin minä ja koetin
-sovittaa esitystapaani kuulijani ymmärryksen mukaan. "Minä annan
-asian aina olla, niinkuin se on. -- Onko vielä mitään?"
-
-"Jos Teidän mielestänne, sir, kirjoittaessani tekisin liian vapaasti,
-niin en mistään hinnasta maailmassa tahtoisi kirjoittaa. Mutta minä
-toivon niin hartaasti kaikin tavoin uskollisesti palvella emäntääni
---"
-
-Alempaan luokkaan kuuluvat ihmiset eivät koskaan käsitä milloin
-taikka kuinka heidän on poistuttava huoneesta. He odottavat aina,
-että heitä paremmat henkilöt auttaisivat heidät ulos. Minä arvelin
-nyt jo olevan oikean ajan auttaa ulos tuo nuori henkilö. Se onnistui
-kahdella hyvin sopivalla sanalla:
-
-"Hyvää huomenta!"
-
-Jotakin oli tämän kummallisen tytön sisä- tai ulkopuolella, joka
-narisi minun sanoessani tätä. Louis, joka katseli häntä (sitä minä
-en tehnyt), sanoo että hänen niiatessaan narisi. Varsin merkillistä!
-Oliko se hänen kenkänsä, kureliivinsä vai polvensa? Louis luulee
-hänen kureliivinsä narisseen. Todellakin varsin ihmeellistä!
-
-Niin pian kuin minä jäin yksin, nukuin minä hetkisen -- minä
-tarvitsin todellakin levätä. Herättyäni muistin minä kalliin Marianin
-kirjeen. Jos minä olisin voinut aavistaa sen sisällön, en minä
-varmaankaan olisi avannut sitä. Mutta kun minä onnettomuudekseni
-en vähintäkään epäillyt, luin minä kirjeen. Seuraus oli sietämätön
-hermokipu koko päiväksi.
-
-Minulla on luonnostaan mukautuvaisin luonne maailmassa -- minä
-unhotan mielelläni toisten itsevanhurskauden enkä anna minkään
-loukata itseäni. Mutta, kuten minä jo olen huomauttanut, on raja
-minunkin kärsivällisyydelläni. Minä panin pois Marian kirjeen ja
-uskoin olevani -- uskoin todellakin olevani arvottomasti kohdeltu
-mies.
-
-Minä toivon saavani huomauttaa. Luonnollisesti koskee huomautus
-kysymyksessä-olevaa ikävää asiaa -- muutoin en olisi sallinut tulla
-sen tähän paikkaan.
-
-Ei ole mitään, joka esittäisi ihmisten ilkeän itsekkäisyyden niin
-voimakkaassa valossa, kuin tapa, jolla kaikkien yhteiskuntaluokkain
-naimisissa-olevat ihmiset kohtelevat naimattomia. Kun on näyttäytynyt
-kyllin kohtuulliseksi ja itsensä-kieltäväksi ollakseen omalla
-perheellä lisäämättä jo liikaväestön rasittamaa yhteiskuntaa, niin
-valitsevat naineet ystävät, jotka eivät ole olleet yhtä vaatimattomia
-ja itsensä-kieltäviä, mitä ihmisvihollisimmalla tavalla naimattoman
-uskottuna ottamaan osaa heidän perheellisiin huoliinsa ja ystävänä
-suojaamaan kaikkia heidän lapsiansa. Miehet ja vaimot puhuvat
-avioliiton huolista -- vanhat pojat ja vanhat, naimattomat tädit
-saavat kantaa ne. Kuinka on esimerkiksi minun laitani? -- Olin
-kyllin viisas jäädäkseni naimattomaksi; rakas veljeni, Philip, oli
-tyhmä mennäkseen naimisiin. Mitä tekee hän tuntiessaan olevansa
-valmis kuolemaan. Niin, hän jättää tyttärensä minulle. Hän on sievä
-tyttö -- vastuu tulee siis varsin vaivaloiseksi. Miksi juuri panna
-se minun hartioilleni? Siksi, että minä poikamiehenä olen velkapää
-vapauttamaan naineet sukulaiseni kaikista heidän huolistaan. Minä
-teen parhaani täyttääkseni sen vastuunalaisuuden, jonka minun veljeni
-on suvainnut asettaa minulle -- sanomattomain rettelöimisten ja
-vaikeuksien jälkeen naitan minä veljentyttäreni miehelle, jonka
-isä on valinnut hänelle. Hän ei tule toimeen miehensä kanssa,
-ja vastenmielisiä suhteita on seurauksena. Mihin ryhtyy hän nyt
-näiden ikävyyksien johdosta? Niin, hän siirtää ne minulle. Ja
-miksi? Niin, siksi, että minä viattoman poikamies-ominaisuuteni
-takia olen velvollinen kantamaan kaikkien naineiden sukulaisteni
-vastoinkäymiset. Surkuteltava poikamiehen asema! Surkuteltava
-ihmiskunta!
-
-Tarvitsen tuskin sanoa, että Marianin kirje sisälsi uhkauksen
-minua vastaan. Kaikki ihmiset vihaavat minua. Kaikkien kauhujen
-pitäisi kohdata minun valittua päätäni, jos minä epäilisin antaa
-Limmeridge-Housen turvapaikaksi veljentyttärelleni ja hänen
-surulliselle kohtalollensa. Otin kumminkin vapauden epäröidä hieman.
-
-Olen maininnut pitäneeni tähän asti sääntönä myöntyä kaikkiin
-Marianin päähänpistoihin välttääkseni vastenmielisyyksiä. Mutta
-tässä tapauksessa olivat seuraukset, joita voitiin odottaa hänen
-varsin ajattelemattomasta ehdotuksestaan, sellaisia, että minun
-täytyi miettiä hieman asiaa. Jos minä antaisin Limmeridge-Housen
-pakopaikaksi lady Glydelle, niin mitä varmuutta olisi minulla
-siitä, ett'ei sir Percival seuraisi häntä, raivoisan vihaisena
-minulle siitä, että minä olen ottanut hänen vaimonsa suojelukseeni?
-Minä näin sotkeutuvani sellaiseen vaikeuksien ja ikävyyksien
-labyrinttiin, jos minä suostuisin tähän pyyntöön, että päätin miettiä
-tarkoin asiaa. Minä kirjoitin siis Marianille pyytääkseni häntä --
-hänellä kun ei ollut miestä kieltämässä -- saapumaan itse luokseni
-saadakseni neuvotella hänen kanssaan asiasta. Jos hän silloin minun
-tyytyväisyydekseni voisi kumota minun vastaväitteeni, vakuutin minä
-hänelle suurimmalla mielihyvällä tahtovani vastaanottaa suloisen
-Lauramme, vaan ei muutoin.
-
-Minä huomasin kyllä luonnollisesti varsin hyvin, että nämä minun
-alkamani neuvottelut päättyisivät luultavasti siihen, että Marian
-tulisi tänne ja paukauttaisi ovia siveellisen suuttumuksensa
-purkaantuessa. Jos minä taas menettelisin hänen toivomuksensa
-mukaisesti, niin tulisi luultavasti sir Percival paukuttamaan
-ovia siveellisen suuttumuksen purkaantuessa, ja kahdenlajisesta
-suuttumuksesta ja kahdesta erilaatuisesta menettelystä paukuttaa ovia
-katsoin minä edullisemmaksi Marianin -- koska minä olin tottunut
-siihen. Kirjoitin siis hänelle palaavassa postissa. Siten voitin minä
-ainakin aikaa -- ja eikö se ollut jo hyvä asia alkaakseni?
-
-Kun minua hermokipu oikein ahdistaa -- ja sitä se teki Marianin
-kirjeen johdosta -- tarvitsen minä aina kolme päivää toipuakseni.
-Minä olin liian rohkea toiveissani uskoessani saavani kolmen päivän
-levon. Luonnollisesti petyin minä siinä uskossa.
-
-Kolmannen päivän posti toi varsin nenäkkään kirjeen eräältä minulle
-aivan tuntemattomalta henkilöltä. Hän esitti itsensä meidän rakkaan,
-itsepäisen, vanhan Gilmoremme asianajajakumppaniksi -- ja hän kertoi
-minulle äskettäin postissa saaneensa kirjeen, jonka osoitekirjoitus
-silminnähtävästi oli neiti Halcomben käsialaa. Avattuaan kirjekuoren
-oli hän suurimmaksi kummastuksekseen löytänyt vain kirjoittamattoman
-paperiarkin. Tämä seikka näytti hänestä niin epäilyttävältä --
-luonnollisesti tuntui hänen lakimiesmielestään kuin olisi petos
-tehty -- että hän heti oli kirjoittanut neiti Halcombelle, mutta
-ei ollut saanut vastausta palaavassa postissa. Sen sijaan, että
-hän tässä vaikeudessa olisi käyttäytynyt kuin järkevä mies ja
-antanut asian mennä menoansa, tekee hän sen tyhmyyden, että rupeaa
-ahdistamaan minua häikäilemättömillä kysymyksillään, tiesinkö minä
-mitään. Hiidenkö lailla minä tietäisin koko jutusta? Ja miksi häiritä
-minuakin? Minä huomautin hänelle tästä vastauksessani. Se oli minun
-hiotuimpia kirjeitäni. Minä en ole kyhännyt mitään sitä purevampaa
-sen jälkeen, kun minä kirjallisesti erotin tuon varsin kiusaavan
-henkilön, herra Walter Hartrightin.
-
-Kirjeeni teki toivotun vaikutuksen. Asianajaja ei hiiskunut sen
-jälkeen mitään.
-
-Kenties ei mitään muuta voinut odottaakaan. Sen sijaan oli
-kummallista, ett'ei mitään kirjettä tullut Marianiltakaan eikä mitään
-merkkiä huomattu siitäkään, että hän itse saapuisi pian tänne.
-Hänen odottamaton jäämisensä teki minulle sanomattoman hyvää. Oli
-niin rauhoittavaa, niin sanomattoman mieluista toivoa -- kuten minä
-luonnollisesti toivoinkin -- että naimisissa olevat sukulaiseni
-olivat suosiolla keskenään sopineet. Viiden päivän häiritsemätön
-lepo, viisi päivää poikamieselämän siunattua rauhaa toivutti minut
-entiselleen. Kuudentena päivänä -- joko heinäkuun viidentenätoista
-tai kuudentenatoista -- tunsin itseni kyllin virkeäksi haettaakseni
-valokuvaajan ja pannakseni hänet työhön jäljentämään kalliita
-taideaarteitani, jotka minä, kuten ennen olen maininnut aion
-lahjoittaa jalostaakseni makua tällä barbaarisella maaseudulla. Olin
-juuri lähettänyt hänet työhön ja alkanut puhdistaa rahoja, kun Louis
-aavistamatta saapui huoneeseen kortti kädessään.
-
-"Onko nyt taas nuori naishenkilö?" kysyin minä. "Hän ei saa tulla
-sisään. Heikon terveydentilani takia on minusta vastenmielistä nähdä
-tuollaisia nuoria henkilöitä. Sano, etten ole kotona."
-
-"Tällä kertaa on tulija herra, sir."
-
-"Herra -- no, se muuttaa asian." Minä katsoin korttia.
-
-"Armollinen taivas! Ikävän sisareni ulkomaalainen mies -- kreivi
-Fosco."
-
-Onko välttämätöntä kuvata ensi ajatustani nähdessäni kortin?
-Voin tuskin uskoa sitä. Kun minun sisareni oli mennyt naimisiin
-ulkomaalaisen kanssa, niin voin minä järkevänä miehenä luulla vain
-yhtä asiaa. Luonnollisesti oli kreivi tullut lainaamaan minulta
-rahaa. "Louis", sanoin minä, "luuletko hänen menevän matkaansa, jos
-minä annan hänelle 5 shillingiä?"
-
-Louis näytti hämmästyneeltä. Hän kummastutti minua sanomattomasti
-kuvaamalla, että minun sisareni ulkomaalainen mies oli komeasti
-puettu ja näköään kaiken hyvinvoinnin perikuva. Saadessani kuulla
-tämän muuttuivat minun käsitykseni jonkun verran. Minä pidin nyt
-selvänä, että kreivilläkin oli perheellisiä huolia ja että hän oli
-tullut tänne nakatakseen ne, muiden perheen jäsenten tavalla, minun
-niskaani.
-
-"Sanoiko hän mitään käyntinsä syystä?" kysyin minä. "Kreivi Fosco
-sanoi matkustaneensa tänne, sir, koska neiti Halcombe ei voi lähteä
-Blackwater-Parkista."
-
-Uusia ikävyyksiä epäilemättä. Ei hänen omiaan, kuten olin luullut,
-vaan rakkaan Marianimme. Ikävyyksiä ja vaivaa kaikilta tahoilta. Oh!
-
-"Anna hänen tulla sisään," sanoin minä alistuvasti. Kreivin ensi
-näkeminen melkein pelotti minua. Hän oli niin hirmuisen suuri ja
-lihava, että minä vapisin. Minä olin vakuutettu siitä, että lattia
-notkuisi hänen painonsa alla ja että hän pyyhkäseisi alas suuren
-osan minun taideaarteitani. Ei kumminkaan tapahtunut kumpastakaan.
-Hän oli puettu kevyeen ja viileään kesäpukuun, hänen esiintymisensä
-oli varsin miellyttävää ja hiljaista -- hänen hymynsä hurmaava. Ensi
-vaikutus, jonka hän teki minuun oli siis erittäin edullinen. Ei ole
-minun terävänäköisyydelleni kunniaksi tunnustaa tämä -- kuten pian
-nähdään -- mutta minä olen luonnostani rehellinen mies ja sen vuoksi
-minä tunnustankin sen.
-
-"Sallikaa minun esitellä itseni, herra Fairlie", sanoi hän. "Minä
-tulen Blackwater-Parkista ja minulla on kunnia ja onni olla rouva
-Foscon puoliso. Sallikaa minun nyt ensimmäisen ja ainoan kerran
-nauttia etua tästä suhteesta ja pyytää, ett'ette Te suvaitse katsoa
-minua muukalaiseksi. Minä pyydän, ett'ette vaivaisi itseänne -- että
-Te tekisitte hyvin ja istuisitte aivan hiljaa."
-
-"Olette varsin hyvä", vastasin minä. "Tahtoisin toivoa, että olisin
-kyllin vahva noustakseni ylös. Sanomattoman mieluista saada nähdä
-Teidät Limmeridgessä. Olkaa hyvä, istukaa!"
-
-"Pelkään, ett'ette voi oikein hyvin tänään", sanoi kreivi.
-
-"Kuten tavallisesti," vastasin minä. "Ah, minä olen vain
-ihmismuodossa oleva hermojoukko."
-
-"Minä olen tutkinut monia eri aineita elämäni aikana", sanoi
-tämä osaaottava mies. "Muun muassa ottanut selvää hermoista.
-Sallittaisiinko minun esittää eräs asia -- kerrassaan mitä
-yksinkertaisin ja terveellisin, sallitteko minun muuttaa valaistusta
-täällä huoneessanne?"
-
-"Kyllä -- jos vain tahdotte olla hyvä ettekä laske mitään valoa
-tulvaamaan päälleni."
-
-Hän meni ikkunan luo... Kuinka toisin kuin meidän rakas Marianimme!
-Niin erinomaisen hiljaa kaikissa liikkeissään!
-
-"Valo", sanoi hän lempeällä, tuttavallisella äänellä, joka on niin
-sanomattoman mieluinen sairaasta, "on välttämättömin kaikista. Valo
-elvyttää, ravitsee, ylläpitää voimat. Te ette voi sitä ilman olla,
-herra Fairlie, enemmän kuin kukkakaan. Olkaa hyvä ja katsokaa! Sinne,
-jossa Te istutte, peitän minä valon kaihtimella hankkiakseni Teille
-lievennystä; tuonne taas sitävastoin, jossa Te ette istu, päästän
-minä auringonvalon. Antakaa valon tulla huoneeseen, vaikk'ette itse
-voisi sietääkään sitä. Valo, hyvä herrani, on kaitselmuksen suuri
-peruslaki. Omaksuttehan, joillakin ehdoilla, kaitselmuksen? Omaksukaa
-valokin samoilla ehdoilla."
-
-Minä huomasin tämän varsin vakuuttavaksi ja hyvin esitetyksi. Hän
-oli voittanut suosioni -- valoa koskevilla mietteillään oli hän
-todellakin voittanut suosioni.
-
-"Te näette minut hämilläni", sanoi hän palatessaan paikallensa --
-"kunniani kautta, herra Fairlie, näettehän minut aivan hämilläni
-Teidän luonanne."
-
-"Sanomattoman ikävää kuulla sitä! Saanko luvan kysyä miksi?"
-
-"Herrani, voinko minä tulla tähän huoneeseen, jossa Te istutte
-kivuliaana raukkana, ja nähdä Teidät kaikkien näiden kauniiden
-taide-esineiden ympäröimänä huomaamatta, että Te olette mies, jolla
-on eloisat, herkästi vaikutuksia vastaanottavat tunteet ja aina
-lämmin, osaaottava mieli. Sanokaa minulle, voinko minä tehdä sen?"
-
-Jos minä olisin ollut kyllin vahva noustakseni ylös tuolista, olisin
-minä luonnollisesti kumartanut. Mutta kun näin ei ollut, tunnustin
-minä hänen huomautuksellaan osuneen oikeaan hymyilemällä. Se teki
-saman vaikutuksen -- me ymmärsimme toisemme.
-
-"Olkaa hyvä, seuratkaa minun ajatusjuoksuani", jatkoi kreivi.
-"Tässä istun minä, mies, jolla on jalostuneet tunteet, vastapäätä
-toista miestä, jolla myöskin on jalostuneet tunteet. Minä tiedän
-olevani pakotettu mitä tuskallisimmasti loukkaamaan näitä tunteita
-ilmoittamalla varsin surullisia perhesuhteita. Mikä on luonnollinen
-seuraus? Minä olen jo itselleni osoittanut kunnian viitata siihen.
-Istun tässä aivan hämilläni."
-
-Olikohan se tässä kohdassa hänen puhettaan, kun minä aloin epäillä
-hänen vaivaavan minua? Uskonpa melkein niin.
-
-"Onko aivan välttämätöntä puhua näistä vastenmielisistä asioista?"
-kysyin minä. "Sanokaa minulle suoraan kreivi Fosco, emmekö me voisi
-antaa niiden olla sinänsä?"
-
-Mutta onnettomuutta ennustavimmalla, juhlallisella ilmeellä pudisti
-kreivi päätänsä ja huokasi syvään.
-
-"Täytyykö minun todellakin kuulla niitä?"
-
-Hän kohotti, olkapäitänsä -- se oli hänen ensimäinen ulkomaalainen
-liikkeensä huoneeseen tulonsa jälkeen -- ja katsoi minuun
-vastenmielisen läpitunkevalla silmäyksellä. Oli jotakin minussa, mikä
-sanoi olevan parasta sulkea silmäni. Minä tottelin tätä varotusta.
-
-"Olkaa hyvä, ilmoittakaa minulle varovasti", pyysin minä. "Onko joku
-kuollut?"
-
-"Kuollut!" huudahti kreivi aivan liiallisella italialaisella
-kiivaudella. "Herra Fairlie, Teidän levollisuutenne aivan kammottaa
-minua. Taivaan nimessä, mitä olen minä sanonut, mitä olen minä
-tehnyt, että Te voitte katsoa minun tulleen tuomaan kuolemansanomaa?"
-
-"Kaikin mokomin suokaa anteeksi minulle", vastasin minä. "Ettehän
-ole sanonut ettekä tehnyt mitään. Minulla on vain sääntönä näissä
-ikävissä asioissa odottaa aina pahinta. Tekee kiusan helpommaksi, jos
-kohtaa sitä puolitiessä. Sanomattoman mieluista, ett'ei kukaan ole
-kuollut. -- Kenties kuitenkin sairastunut?"
-
-Avasin silmäni ja katsoin, häntä. Oliko hän kellanvaalea tullessaan
-huoneeseen, vai oliko hän kovin kellastunut kahden viime minuutin
-kuluessa? Minä en todellakaan voi sitä sanoa enkä minä voi sitä
-Louikseltakaan kysyä, sillä hän ei ollut sisässä.
-
-"Onko kenties joku sairastunut?" toistin minä ja luulin yhäti
-huomaavani, että minun englantilainen malttini kummastutti häntä.
-
-"Se on todellakin osa minun pahoja tietojani, herra Fairlie. Niin,
-joku on todellakin sairas."
-
-"Varsin valitettava, kautta kunniani. Kuka heistä on sairas?"
-
-"Suureksi surukseni neiti Halcombe. Kenties olitte Te valmistaunut
-ottamaan vastaan tämän tiedon? Kenties pakotti hellä huolenpito Teitä
-pelkäämään jotakin sellaista, kun neiti Halcombe, huolimatta Teidän
-kehoituksestanne, ei ole itse saapunut tänne eikä kirjoittanut mitään
-kirjettäkään?"
-
-Minä en epäile ollenkaan, ett'eikö hellä huolenpitoni jonkun kerran
-olisi saattanut minua näin surulliseen uskoon, mutta tällä hetkellä
-ei heikko muistini voinut mieleeni johdattaa mitään sellaista.
-Luonnollisesti vastasin minä kumminkin "kyllä", enin sopivana.
-Tulin niin vastenmielisen hämmästyneeksi. Tuntui minusta siihen
-määrään sopimattomalta, että niin voimakas henkilö kuin Marian
-laskeutuisi vuoteeseen ja sairastuisi, ett'en minä voinut mitään
-muuta uskoa, kuin että hänelle oli sattunut jokin tapaturma --
-hevonen vauhkoontunut, tai oli hän kompastunut portaissa tai jotakin
-sellaista.
-
-"Onko hän pahasti sairaana?" kysyin minä.
-
-"Pahasti -- epäilemättä", vastasi hän. "Toivoakseni ei kumminkaan
-vaarallisesti. Neiti Halcombe antoi onnettomuudekseen rajusateen
-kastella itsensä läpimäräksi. Seurauksena oli ankara kylmettyminen,
-ja sittemmin on hänellä ollut vaikea kuume."
-
-Kuullessani sanan "kuume" ja muistaessani, että se tunnoton
-henkilö, jonka kanssa minä nyt puhuin, oli juuri äsken tullut
-Blackwater-Parkista, luulin minä pyörtyväni.
-
-"Hyvä Jumala!" sanoin minä. "Onko se tarttuvaa?"
-
-"Ei nykyisin", vastasi hän inhoittavalla levollisuudella. "Kenties
-voi se tulla siksi, mutta niin ikävää käännöstä ei taudissa ollut
-vielä tapahtunut minun poistuessani Blackwater-Parkista. Minä olen
-seurannut tarkkaan tätä taudin kohtausta, herra Fairlie -- minä olen
-koettanut tehdä huomioitani yhdessä lääkärin kanssa -- minä vakuutan,
-ett'ei tauti ollut tarttuva nähdessäni viimeksi sairasta."
-
-Minäkö uskoisin hänen vakuutustaan! En koskaan elämässäni minä ole
-ollut vähemmän halukas uskomaan mihinkään. Vaikka hän olisi tehnyt
-valan, en minä olisi uskonut häntä. Hän oli liian kellanvaalea
-uskottavaksi. Hän näytti aivan vaeltavalta mätäkuumekulkutaudilta.
-Hän oli kyllin suuri siirtääkseen lavantautia lastimäärittäin ja
-voidakseen saastuttaa koko maton, jolla hän seisoi, tulirokolla.
-Tapahtuu joskus, vaaran hetkenä, että minä voin silmänräpäyksessä
-päättää varmasti. Minä päätin heti päästä hänestä erilleni.
-
-"Suonette hyväntahtoisesti sairaalle anteeksi", sanoin minä, --
-"mutta pitkät puhelemiset mistä tahansa tuottavat minulle aina
-vaikeata hermokipua. Saanko pyytää Teitä nopeaan kertomaan arvoisan
-käyntinne syyn?"
-
-Toivoin varmaan tämän selvän viittauksen saattavan hänet
-tasapainostaan -- nolostuttavan häntä -- sitten pakottavan hänen
-pyytämään nöyrimmästi anteeksi -- sanalla sanoen: ajamaan hänet
-ulos huoneesta. Päinvastoin istui hän entistä varmemmin tuolissaan.
-Hänen esiintymisensä tuli vielä arvokkaammaksi, juhlallisemmaksi
-ja tuttavallisemmaksi. Hän kohotti ylös kaksi suurta sormeansa ja
-katseli minua taaskin vastenmielisen läpitunkevilla silmillään. Mitä
-pitäisi minun tehdä. En ollut kyllin vahva taistellakseni häntä
-vastaan. Ajateltakoon minun asemaani. Voiko kieli sanoin oikein
-lausua sitä? Tuskinpa.
-
-"Käyntini syyt", lausui hän ollenkaan häiriintymättä, "voidaan
-luetella näillä sormillani. Niitä on kaksi. Ensiksi täytyy minun
-suureksi surukseni todistaa valitettava epäsopu sir Percivalin
-ja lady Glyden välillä. Olen sir Percivalin vanhin ystävä, olen
-avioliittoni kautta sukua lady Glyden kanssa ja sitä paitsi omin
-silmin nähnyt kaikki, mitä Blackwater-Parkissa on tapahtunut. Näiden
-kolmen seikan takia lausun minä ajatukseni rehellisesti, varmasti ja
-ikävällä mielellä. Herra, minä saan kertoa Teille, joka olette lady
-Glyden perheen päämies, ett'ei neiti Halcombe ole liioitellut mitään
-siinä kirjeessä, jonka hän kirjoitti Teille. Minä myönnän, että se
-keino, jonka tämä erinomainen nuori nainen on ehdottanut, on ainoa,
-joka voi säästää Teiltä julkisen häväistysjutun vastenmielisyydet.
-Väliaikainen ero miehen ja vaimon välillä voi vain rauhallisesti
-ratkaista tämän riidan. Erottakaa heidät joksikin aikaa, ja kun
-kaikki tyytymättömyyden syyt ovat poistetut, otan minä, jolla nyt
-on kunnia puhua Teidän kanssanne, tehtäväkseni saattaa sir Percival
-järkiinsä. Lady Glyde on viaton, lady Glyde on kärsinyt vääryyttä;
-mutta -- olkaa hyvä ja seuratkaa minun ajatusjuoksuani! -- hän on
-juuri tästä syystä -- minä sanon sen häveten -- tyytymättömyyden
-aiheena niin kauan, kun hän on miehensä katon alla. Ei mikään muu
-koti ole sopiva vastaanottamaan häntä kuin Teidän. Minä pyydän Teitä
-avaamaan sen!"
-
-Varsin mieluista, kunniani kautta! Tässä on meillä,
-Etelä-Englannissa, aviollinen pyry, joka on purkautunut oikein rajun
-raivokkaasti. -- Ja minua, joka elän Pohjois-Englannissa, kehotetaan
-myöskin viskautumaan sen tuiverrettavaksi, ja kehoittajana on mies,
-joka tuo mukanaan kuumetartuntaa takkinsa joka poimussa! Minä koetin
-voimakkaasti esittää asian juuri niin, kuin minä sen nyt olen
-tehnyt, mutta kreivi laski vain, antamatta häiritä itseään, toisen
-inhoittavista sormistaan, piti toisen pystyssä ja kävi päälle --
-kuvannollisesti sanoen, tallasi minut jalkoihinsa sanomatta edes
-kertaakaan "pois tieltä", ennenkun hän täysin ruhjoi minut.
-
-"Olkaa hyvä ja kiinnittäkää vielä hetkinen huomiotanne", jatkoi
-hän. "Ensi syyn olette nyt kuullut. Toisena seikkana, tullakseni
-nyt siihen, on minun esitettävä se, mistä neiti Halcomben sairaus
-on estänyt hänet. Laajaa kokemustani on kysytty kaikissa ikävissä
-asioissa Blackwater-Parkissa ja minun neuvoani pyydettiin myöskin
-tässä arkaluontoisessa asiassa, mikä koskee Teidän kirjettänne
-neiti Halcombelle. Minä ymmärsin heti -- sillä minun tunteeni ovat
-Teidänkin -- miksi Te toivoitte saavanne nähdä häntä täällä, ennenkun
-lupasitte vastaanottaa lady Glyden. Te teitte täysin viisaasti
-epäillessänne vastaanottaa vaimoa, hyvä herrani, ennenkun olette
-vakuutettu, ett'ei mies käytä valtaansa vaatiakseen häntä takaisin.
-Sen hyväksyn minä täydellisesti. Minä hyväksyn myöskin ett'ei
-sovi kirjallisesti käsitellä näin arkaluontoisia asioita. Matkani
-tänne, joka on tuottanut minulle varsin suuria vastenmielisyyksiä,
-on todistuksena siitä, mitä minä lausun. Mitä nyt itse asiaan
-tulee, vakuutan minä -- Fosco -- minä joka tunnen sir Percivalin
-paljon paremmin kuin neiti Halcombe -- kunniani kautta, ett'ei hän
-tule tälle paikkakunnalle eikä edes koeta ilmoittautua Teille ja
-perheellenne niin kauan, kun hänen rouvansa oleskelee täällä. Hänen
-asiansa ovat joutuneet epäjärjestykseen. Auttakaa häntä vapauteensa
-poistamalla lady Glyde, ja minä lupaan, että hän vastaanottaa
-vapautensa ja palaa mannermaalle niin pian kuin mahdollista.
-Huomaatteko tämän selväksi? Kyllä. Onko Teillä jotakin kysyttävää
-minulta! Kaikin mokomin, olkaa niin hyvä, olen tässä vastatakseni
-niihin. Kysykää herra Fairlie -- tehkää minulle todellinen palvelus
-kysymällä minulta kaikkea, mikä Teitä miellyttää."
-
-Hän oli jo puhunut kyllin suututtaakseen minut ja näytti suuressa
-määrin voivan puhua vielä paljoa enemmän kiusatakseen yhä vain minua,
-että minä hylkäsin hänen kohteliaan ehdotuksensa suojellakseni
-ainoastaan itseäni.
-
-"Olen varsin kiitollinen", vastasin minä. "Tunnen itseni yhä
-heikommaksi. Valitettavassa terveyden tilassani täytyy minun otaksua
-paljon varmaksi tutkimatta itse sitä. Sallikaa minun tehdä samoin
-tässäkin tilaisuudessa. Ymmärrämmehän me toisiamme täydellisesti?
-Kyllä, kyllä. Kiitän sanomattomasti Teidän ystävällisestä
-osanotostanne. Jos minä joskus saan paremman terveyden ja tilaisuuden
-uudistaa paremmin tuttavuuttamme --"
-
-Hän nousi ylös. Minä luulin hänen aikovan mennä. Mutta ei -- vieläkin
-lörpöttelyä; vielä enemmän aikaa istuttaa kuumetartuntaa -- minun
-huoneeseeni; huomatkaa -- _huoneeseeni!_
-
-"Vielä yksi asia", sanoi hän, "vielä yksi asia, ennenkun menen.
-Minä pyydän Teidän sallimaan ennen matkaani kiinnittää huomiotanne
-erääseen varsin painavaan seikkaan. Ja se on tämä, herrani! Te
-ette saa viivytellä lady Glydeä vastaanottamasta siksi, kunnes
-neiti Halcombe tulee terveeksi. Neiti Halcombea hoitaa lääkäri,
-Blackwater-Parkin taloudenhoitajatar ja sitä paitsi taitava
-sairaanhoitajatar -- siis kolme henkilöä, joiden innosta ja
-kunnosta minä vastaan hengelläni. Tämän tahdon sanoa Teille.
-Samalla tahdon sanoa vielä Teille, että se levottomuus ja tuska,
-jota lady Glyde tunsi sisarensa sairauden johdosta, jo on käynyt
-hänen oman terveytensä ja luonteensa kimppuun ja tehnyt hänet
-aivan kykenemättömäksi olemaan miksikään hyödyksi sairashuoneessa.
-Hänen suhteensa mieheensä tulee joka päivä surullisemmaksi ja
-levottomuutta herättävämmäksi. Jos Te sallitte hänen kauemman aikaa
-olla Blackwater-Parkissa, niin ei hänen sisarensa tervehtyminen
-edisty vähintäkään ja Te paljastatte vain samalla häntä yhä enemmän
-siinä julkisessa häväistysjutussa, jota Te ja minä ja kaikki perheen
-kunnian vuoksi olemme halukkaat koettamaan välttää. Kaikesta
-sydämmestäni kehotan minä siis Teitä vapautumaan siitä epäilyttävästä
-edesvastauksesta, jonka jatkuva lykkääminen sälyttää päällenne,
-kirjoittamalla lady Glydelle ja pyytämällä häntä heti tulemaan tänne.
-Tehkää, mitä hellyys, kunnia ja velvollisuus ehdottomasti vaativat
-Teiltä -- mitä tahansa sitten tapahtuukin, ei kukaan voi heittää
-varjoa päällenne. Sanon tämän Teille laajan kokemukseni takia;
-tarjoan ystävällistä neuvoani. Ja minä kysyn -- otetaanko se vastaan
-vai ei?"
-
-Minä katsoin häneen -- katsoin häneen vain -- ja joka kasvojen
-piirre kuvasti kummastusta hänen hävyttömästä varmuudestaan sekä yhä
-lujempaa päätöstä soittaa Louis huoneeseen ja käskettää hänet ulos.
-Ei kukaan usko sitä, mutta on kumminkin totisen totta, ett'ei minun
-ulkomuotoni näyttänyt tekevän häneen vähintäkään vaikutusta. Hän oli
-syntynyt hermotoinna -- nähtävästi aivan hermotoinna!
-
-"Epäröittekö Te?" kysyi hän. "Minä ymmärrän tämän epäröimisen, hera
-Fairlie! Te epäilette -- kas vain, hyvä herrani, kuinka minä tunnen
-Teidän sisäisimmät ajatuksenne! -- Te epäilette lady Glyden olevan
-kyllin vahvan ja levollisen voidakseen yksin tehdä tuon pitkän matkan
-Hampshirestä tänne. Hänen oma kamarineitonsa on häneltä otettu
-pois, kuten tiedätte, eikä ketään muutakaan palvelijaa, joka sopisi
-matkustamaan hänen kanssaan läpi Englannin, ole Blackwater-Parkissa.
-Te teette edelleen sen väitteen, ett'ei hän ilman vastenmielisyyttä
-voi pysähtyä Lontooseen lepäämään tänne tullessaan, koska ei sopisi
-hänelle aivan yksin ja täysin outona tulla yleiseen hotelliin.
-Epäilemättä hyväksyn minä Teidän muistutuksenne -- epäilemättä
-tunnustan minä ne. Olkaa nyt hyvä ja ottakaa viime kerran huomioonne,
-mitä minä sanon. Kun minä palasin Englantiin, oli minun aikomukseni
-asettua asumaan johonkin Lontoon läheisyyteen. Mielihyvällä on tämä
-aikomukseni onnistunut. Minä olen kuudeksi kuukaudeksi vuokrannut
-kalustetun asunnon korttelissa jota kutsutaan S:t Johns-Woodiksi.
-Olkaa hyvä ja muistakaa tämä sekä kuulkaa sitä matkasuunnitelmaa,
-jonka minä nyt ehdotan. Lady Glyde matkustaa Lontooseen -- mikä on
-lyhyt matka -- minä tapaan hänet asemalla, vien hänet kotiini, mikä
-samalla on hänen tätinsä koti, lepäämään ja nukkumaan yli yön! kun
-hän on levännyt tarpeeksi, vien minä hänet takaisin asemalle, hän
-jatkaa matkaansa tänne, ja hänen oma kamarineitonsa, joka nyt oleksii
-talossanne, ottaa hänet vastaan vaunuovella. Tässä ehdotuksessa on
-hänen mukavuutensa otettu huomioon samoinkuin tarkoin sopivaisuuskin.
--- Teidän velvollisuutenne osoittaa vieraanvaraisuutta, osanottoa ja
-turvaa onnettomalle naiselle, joka on kaiken sen tarpeessa, otetaan
-huomioon kevyellä ja mukavalla tavalla alusta loppuun saakka. Minä
-kehotan Teitä vakavasti, herra, helpottamaan minun omia puuhiani
-perheen kalliista menestyksestä. Vakavasti pyydän minä Teitä minun
-avullani kirjoittamaan ja tarjoamaan kotinne ja sydämmellinen
-osanottonne sekä minun kotini ja sydämmellinen osanottoni sille
-loukatulle ja onnettomalle naiselle, jonka asianajajana minä nyt
-olen."
-
-Hän viittasi minulle kauhealla kädellään; hän löi
-kuumeensaastuttamaan rintaansa; hän puheli kuin kaunopuhuja ja
-kuin olisimme olleet alahuoneessa. Oli siis jo oikea aika ryhtyä
-epätoivoiseen päätökseen. Oli samoin oikea aika haetuttaa Louis ja
-poltattaa etikkaa huoneessa.
-
-Tänä huolekkaana hetkenä pälkähti päähäni ajatus -- oiva suunnitelma,
-jonka toteuttamisella minä voitin kaksi hyvää päämäärää. Minä
-päätin päästä vapaaksi kreivin väsyttävästä kaunopuheliaisuudesta
-ja lady Glyden tuottamasta kiusallisesta huolesta täyttämällä
-arvoisan ulkolaisen pyynnön kirjoittaa heti tämä kirje. Eihän ollut
-vähintäkään vaaraa, että tarjoukseen suostuttaisiin, sillä Laura ei
-varmaankaan millään ehdolla suostuisi lähtemään Blackwater-Parkista,
-kun Marian makasi siellä sairaana. Kuinka tämä erinomainen, minun
-mielestäni varsin sopiva este oli jäänyt kreivin toimeliaalta
-terävä-älyisyydeltä huomaamatta, oli minun mahdotonta selittää --
-kumminkin oli se jäänyt huomaamatta. Pelkoni, että hän huomaisi sen,
-jos minä antaisin hänelle aikaa ajatella, innostutti minua siihen
-määrään, että minä ponnistauduin istuvaan asentoon, tartuin -- niin,
-todellakin tartuin itse kirjoituskapineihini jotka olivat vieressäni
-olevalla pöydällä, ja kyhäsin kirjeen kokoon niin nopeasti, kuin
-olisin ollut tavallinen konttoristi. "Paras Laura! Ole hyvä ja tule
-tänne, milloin Sinua miellyttää. Pysähdy tänne tullessasi Lontooseen
-ja lepää yö tätisi kotona. Surkuttelen kovin rakkaan Marianin
-sairautta. Tosi hellyydellä j.n.e." Ojensin kirjeen käsivarren
-matkalta kreiville -- vajosin takaisin nojatuoliin ja sanoin: "Suokaa
-anteeksi, voimani ovat aivan lopussa; en jaksa enempää. Tahdotteko
-levätä ja syödä aamiaista alakerrassa? Monta hellää ja osanottavaa
-tervehdystä kaikille -- ja niin edespäin. Hyvää huomenta!"
-
-Hän piti vielä puheen -- luulen, että mies oli aivan väsymätön.
-Minä suljin silmäni; koetin kuulla niin vähän kuin mahdollista,
-mutta huolimatta tästä olin pakotettu kuulemaan koko joukon.
-Sisareni väsyttävä herra mies toivotti onnea minulle keskustelumme
-menosta; hän lausui vielä varsin paljon omista tunteistaan ja minun
-tunteistani, valitti, että minun terveyteni on niin heikko, tarjoutui
-kirjoittamaan reseptin minulle, muistutti minua, ett'en unhottaisi,
-mitä hän oli sanonut valon päästämisen välttämättömyydestä
-huoneeseen, hän otti vastaan minun kohteliaan pyyntöni syödä
-aamiaista, pyysi minua olemaan valmis ottamaan vastaan lady Glyde
-kahden tai kolmen päivän perästä, pyysi minun sallivan hänen
-saavan toivoa tulla uudelle vierailulle ja sen sijaan, että olisi
-pahoittanut sekä minun että omaa mieltään ottamalla jäähyväiset, hän
-rupatti vielä paljoa enemmän, mitä minä ilokseni en luule koskaan
-kuulleeni ja minkä minä varmaan nyt olen unhottanut. Lopulta kuulin
-minä hänen miellyttävän äänensä yhä enemmän etenevän -- mutta kuinka
-hirmuisen suuri hän olikin, oli hänellä se negatiivinen etu, että hän
-voi liikkua aivan äänettömästi. En tiedä todellakaan, milloin hän
-avasi tai sulki oven. Hetkisen hiljaisuuden jälkeen uskalsin minä
-avata silmäni -- hän oli silloin poissa.
-
-Minä soitin Louista ja menin kylpyhuoneeseeni. Haalea kylpy
-tuoksuetikalla sekotettuna ja työhuoneeni runsas savustaminen
-olivat luonnollisesti ne varokeinot, joihin oli ryhdyttävä, enkä
-minä luonnollisesti laiminlyönyt niitä. Olen iloinen voidessani
-sanoa, että niillä oli toivottu vaikutus. Otin tavallisuuden mukaan
-päivällislevon ja heräsin suloiseen hikoiluun.
-
-Kysyin ensiksi kreiviä. Olimmeko todellakin selvinneet hänestä? Niin
--- hän oli matkustanut takaisin iltapäivän junalla. Oliko hän syönyt
-aamiaista ja jos oli, niin mitä oli syönyt? Niin -- ainoastaan ja
-yksinomaan hedelmätorttua makean kerman kanssa. Mikä ihminen! Mikä
-kauhea ruuansulatus!
-
-Vaaditaanko, että minun täytyy sanoa jotakin enemmän? Ei! Luulen
-nyt täyttäneeni sen vastuunalaisuuden, joka säilytettiin minulle.
-Ne vastenmieliset tapahtumat, jotka sittemmin sattuivat, eivät
-onneksi tapahtuneet minun läsnäollessani. Minä rukoilen ja pyydän,
-ett'ei kukaan sydämmettömästi lykkäisi syytä näistä tapahtumista
-minun päälleni. Tein kaikki parhaassa tarkoituksessa. Minä en ole
-vastuunalainen surkuteltavasta onnettomuudesta, jota oli mahdoton
-aavistaa. Minä olen murtunut, olen kärsinyt siitä enemmän kuin
-kukaan muu ihminen. Kamaripalvelijani Louis, joka yksinkertaisella
-tavallaan on todellakin kiintynyt minuun, luulee, ett'en minä koskaan
-toivu enää. Hän näkee, kuinka minä tällä hetkellä istun sanelemassa
-nenäliina silmilläni. Minä tahdon omaksi puolustuksekseni selittää,
-ettei se ollut minun vikani ja että minä olen aivan menehtynyt ja
-murtunut. Onko vielä jotakin sanottavaa?
-
-
-
-
-Elisa Michelsonin,
-
-Blackwater-Parkin taloudenhoitajattaren jatkama kertomus.
-
-
-I.
-
-Minua on kehotettu antamaan yksinkertainen kertomus kaikesta
-siitä, mitä minä tiedän neiti Halcomben sairaudesta ja niistä
-oloista, joiden vallitessa lady Glyde poistui Blackwater-Parkista
-matkustaakseen Lontooseen.
-
-Syyksi tähän pyyntöön mainitaan, että minun todistukseni on
-välttämätön totuuden saamiseksi päivän valoon. Englannin kirkkoon
-kuuluneen papin leskenä, vastoinkäymisten pakottamana tekemään työtä
-leipäni edestä, olen minä oppinut pitämään totuutta suuremmassa
-arvossa kuin joitakin arveluttavia seikkoja. Minä täytän siis
-toivomuksen, johon minä muutoin, vastenmielisyyteni takia joutua
-sotketuksi ikäviin perheasioihin, olisin epäillyt suostua.
-
-En pitänyt mitään päiväkirjaa kysymyksessä-olevaan aikaan en niin
-ollen voi varmasti ilmoittaa päivää ja päivämäärää; mutta minä
-luulen varmasti voivani sanoa, että neiti Halcomben vaarallinen
-sairaus alkoi heinäkuun ensi viikolla. Aamiaistunti oli myöhään
-Blackwater-Parkissa -- joskus ei ennen kello 10, ei koskaan ennen 1/2
-10. Sinä aamuna, josta nyt puhun, ei neiti Halcombe, joka muutoin
-saapui ensimmäisenä, tullut aamiaispöytään. Kun perhe oli odottanut
-neljännestunnin, lähetettiin palvelijatar hänen huoneeseensa ottamaan
-selvää, kuinka oli asian laita, mutta hän palasi heti kerrassaan
-kauhistuneena takaisin. Tapasin tytön portaissa ja menin heti ylös
-katsomaan, kuinka neiti Halcombe voi. Nuori tyttöraukka oli aivan
-kykenemätön antamaan minulle mitään tietoja. Hän käveli edestakaisin
-huoneessa kynä kädessään, ollen polttavassa kuumeessa ja houraillen.
-
-Lady Glyde -- nimitän entistä emäntääni siten myladyn asemasta,
-koska minä en enää ole sir Percivalin palveluksessa -- oli
-ensimmäinen, joka tuli omista huoneistaan. Hän peljästyi ja joutui
-niin epätoivoon, ett'ei hänestä ollut vähintäkään hyötyä. Kreivi
-Fosco ja hänen rouvansa jotka heti tulivat yläkertaan, olivat
-molemmat hätäilemättä ja kykenivät toimimaan, ja kreivitär auttoi
-minua toimittamaan neiti Halcombe vuoteeseen. Hänen armonsa,
-kreivi, joka pysähtyi eteishuoneeseen, lähetti alakertaan hakemaan
-kotilääkevarastoani, sekotti lääkkeen neiti Halcombelle ja järjesti
-kylmiä kääreitä pään ympäri, ett'ei hukattaisi aikaa ennen lääkärin
-saapumista. Kääreet panimme me hänen päänsä ympärille, mutta emme
-voineet saada häntä ottamaan lääkettä. Sir Percival lähetti ratsain
-kutsumaan lähintä saatavilla olevaa lääkäriä -- tohtori Dawsonia
-Oak-Lodgesta.
-
-Herra Dawson tuli tunnin kuluessa. Hän oli arvossa pidettävä,
-vanhempi mies, hyvin tunnettu koko seudulla, ja me säikähdimme kovin
-kuullessamme, että hän piti tautia varsin vakavana. Kreivi keskusteli
-ystävällisesti tohtorin kanssa ja lausui hänelle ajatuksensa sekä
-viisaasti että vapaasti. Tohtori Dawson kysyi silloin, ei juuri
-kohteliaasti, antoiko kreivi neuvojansa lääkärinä. -- Ja saatuansa
-tietää, että kreivi oli tutkinut lääketiedettä, vaikkakaan hän ei
-harjoittanut sitä ammattina, selitti hän, ett'ei ollut pitänyt
-tapoinaan neuvotella lääkäriamatöörien kanssa. Tosi-kristillisen
-hiljaisesti hymyili kreivi ja poistui huoneesta. Ennenkun hän meni,
-sanoi hän minulle, että jos häntä kysyttäisiin päivän kuluessa, olisi
-hän otaksuttavasti järven rannalla olevassa venehuoneessa. Miksi hän
-meni sinne, en minä voi sanoa. Mutta sinne hän meni, se on varma, ja
-oli poissa koko päivän yhtäpäätä kello 7 saakka, jolloin päivällinen
-aina syötiin. Kenties tahtoi hän näyttää esimerkkiä olla niin hiljaa
-talossa kuin mahdollista. Oli aivan hänen luonteensa mukaista
-menetellä siten. Hän oli miettiväisin herra jonka voi tavata.
-
-Yö oli kovin vaikea neiti Halcombelle; kuume lisäytyi ja laimeni
-vuoroin ja tuli aamupuolella voimakkaammaksi lauhtumisen sijasta. Kun
-ei ketään sopivaa sairaanhoitajatarta ollut saatavana paikkakunnalla,
-valvoimme hänen armonsa kreivitär ja minä vuoron perään.
-Valitettavasti istui lady Glyde itsepäisesti valvomassa meidän
-kanssamme. Hän oli liian hermostunut ja hänen terveytensä liian arka,
-että hän olisi voinut tyynesti kestää tietoa, että neiti Halcombe
-oli vaarallisesti sairaana. Hän vahingoitti vain itseään valvomalla
-voimatta vähintäkään auttaa. Lempeämpää ja hyväsydämisempää naista
-ei voi tavata, mutta hän itki ja oli herkkä peljästymään -- ja niin
-ollen aivan sopimaton sairashuoneeseen.
-
-Aamulla tuli sir Percival ja kreivi kuulemaan, kuinka sairas voi.
-
-Luultavasti huolestuneena rouvansa surusta ja neiti Halcomben
-sairaudesta oli sir Percival luonteeltaan varsin levoton ja
-hämmentynyt. Herra kreivi osoitti sen sijaan sekä järkeä että
-osanottoa. Hattu toisessa kädessään ja kirja toisessa sanoi hän sir
-Percivalille aikovansa mennä taaskin järven rannalle lueskelemaan.
-"Auttakaamme puolestamme, että talossa on hiljaista ja rauhaista",
-sanoi hän, "älkäämmekä polttako huoneessa tupakkaa, ystäväni, neiti
-Halcomben sairastuttua. Sinä menet tahollesi -- ja minä omalleni.
-Lueskellessani on minusta paras olla yksin. Hyvää huomenta, rouva
-Michelson".
-
-Sir Percival ei ollut kyllin kohtelias -- kenties on oikeammin sanoa
-kyllin levollinen -- osoittaakseen minulle samaa huomaavaisuutta
-mennessään. Ainoa koko talossa, joka aina kohteli minua kuin
-syyttömästi huolellisiin olosuhteihin joutunutta naista, oli
-kreivi. Hänen esiintymisensä oli todella aatelismiehen; hän oli
-huomaavainen kaikkia kohtaan. Nuorta Fanny-tyttöäkään, joka oli lady
-Glyden kamarineito, ei hän pitänyt liian vähäpätöisenä huomatakseen
-häntä. Kun sir Percival oli erottanut Fannyn, kysyi herra kreivi
-minulta, näytellessään minulle pieniä sieviä kamarilintujaan, mitä
-ystävällisimmästi, kuinka nyt kävisi hänen kanssaan, mihin hän menisi
-sinä päivänä, jolloin hän poistui Blackwater-Parkista, ja muuta
-sellaista. Sellaisessa hienotunteisessa huomaavaisuudessa näyttäytyy
-ylhäisemmän aristokratian etevämmyys. Minä en pyydä anteeksi
-kirjoittaessani näitä huomioita; ne mainitsen vain osoittaakseni
-oikeuden herra kreivin luonteelle, jota luulen tietäväni muutamain
-henkilöiden ankarasti arvostelleen. Aatelismies, joka osoittaa
-kunnioitusta taloudelliseen ahdinkotilaan joutunutta rouvashenkilöä
-ja isällistä osanottoa köyhää palvelustyttöä kohtaan, näyttää
-omaavansa liian jaloluonteisia periaatteita ja tunteita, että häntä
-voitaisiin kevytmielisesti epäillä. En lausu mitään arvosteluja --
-minä vain kuvaan tosi tapahtumia. Minun harrastukseni koko elämäni
-aikana ei ole tuomita, ett'en minä tulisi tuomituksi. Eräs mieheni
-parhaimpia saarnoja oli tästä aineesta. Luen sitä alinomaa --
-jäljensin sen itse siitä painoksesta, joka painettiin tilauksesta
-leskiaikani alussa -- ja joka kerran tunsin minä suurempaa
-hengellistä lohdutusta ja virkistystä.
-
-Ei mitään parannusta voitu huomata neiti Halcombessa, ja toinen
-yö tuli ensimmäistäkin pahemmaksi. Herra Dawson oli väsymätön
-käymään katsomassa. Kreivitär ja minä huolehdin edelleenkin vuoroin
-sairaanhoitamisesta; lady Glyde pysyi kumminkin lujasti päätöksessään
-istua valveilla kanssamme, vaikka me molemmat koetimme houkutella
-häntä menemään levolle. "Minun paikkani on Marianin sairasvuoteen
-vieressä", oli hänen ainoa vastauksensa. "Olimpa minä terve tai
-sairas, niin ei kuitenkaan mikään voi pakottaa minua poistumaan hänen
-luotaan".
-
-Päivällisaikaan menin minä alakertaan täyttämään muita
-talousvelvollisuuksiani. Tuntia myöhemmin mennessäni taas
-sairashuoneeseen näin minä kreivin, joka hyvissä ajoin aamulla oli
-mennyt kolmannen kerran ulos, tulevan eteisessä kaikesta päättäen
-loistavalla tuulella. Samalla hetkellä pisti sir Percival päänsä ulos
-kirjaston ovesta ja puhutteli jaloa ystäväänsä innokkaasti seuraavin
-sanoin:
-
-"Oletko saanut selvää hänestä?"
-
-Herra kreivin naama loisti paljaasta tyytyväisyydestä, mutta hän ei
-vastannut mitään: Sir Percival, joka käänsi päätään ja huomasi minun
-olevan menossa portaita ylös, katsoi minuun ilkein ilmein.
-
-"Tule tänne kertomaan minulle, kuinka kävi", sanoi hän kreiville.
-"Kun vain on naisia talossa, saa olla varma, että ne juoksentelevat
-edestakaisin portaissa."
-
-"Paras Percivalini", huomautti herra kreivi ystävällisesti, "rouva
-Michelsonilla on velvollisuuksia täytettävänä. Minä pyydän, että
-sinä tunnustaisit hänen ihmeteltävän intonsa niin suoraan, kuin minä
-tunnustan. Kuinka sairas voi, rouva Michelson?"
-
-"Valitettavasti ei paremmin, mylord."
-
-"Surullista -- varsin surullista!" lausui kreivi. "Te näytätte
-väsyneeltä, rouva Michelson. On varmaankin jo aika, että Te ja
-vaimoni saatte apua sairashoidossa. Minä luulen olevani tilaisuudessa
-hankkimaan teille tätä apua. Eräät seikat pakottavat rouvani
-matkustamaan Lontooseen huomenna tai ylihuomenna. Hän matkustaa
-varhain päivällä ja palaa illalla, ja hän tuo silloin matkassaan
-siivon ja kelvollisen sairaanhoitajattaren, joka on nykyisin jouten.
-Vaimoni tuntee hänet ja tietää, että häneen voidaan luottaa. Mutta
-ennen hänen tulemistaan pyydän minä Teidän olemaan mitään puhumatta
-tohtorille, koska hän ei hyväksyisi sairaanhoitajatarta, jonka minä
-hankkisin. Kun hoitajatar tulee, puhuu hän kyllä puolestaan, ja herra
-Dawsonin täytyy myöntää, ett'ei voi muistuttaa mitään häntä vastaan.
-Se täytyy lady Glydenkin myöntää. Olkaa hyvä ja viekää hänelle minun
-sydämmellinen osanottoni ja kunnioitukseni!"
-
-Minä lausuin tunnustukseni kreivin ystävällisestä huolenpidosta. Sir
-Percival keskeytti jyrkästi minun puheeni huutamalla ystävälleen --
-ikäväkseni täytyy minun tunnustaa, että hän siinä käytti varsin rumaa
-lausumatapaa -- että hän tulisi kirjastoon eikä odotuttaisi häntä
-kauempaa.
-
-Menin ylös portaita. Me olemme syntisiä ihmisraukkoja, ja olkoot
-naisen periaatteet kuinka lujat tahansa, ei hän aina voi olla
-varuillaan väärämielisen uteliaisuuden kiusausta vastaan. Minua
-hävettää sanoa, kuinka tässä tilaisuudessa uteliaisuus voitti
-periaatteeni ja herätti minussa kovan halun saada tietää sen
-kysymyksen tarkoitus, jonka sir Percival teki ystävälleen. Ketä
-kreivi halusi tavata aamukävelyillään? Että se oli nainen, voin
-minä aavistaa sir Percivalin kysymyksestä. Minä en epäillyt kreiviä
-mistään sopimattomasta -- sillä tunsin hänen siveellisen arvonsa
-liian hyvin -- mutta minä toistin ajatuksissani alinomaa tämän
-kysymyksen _kenen_ oli hän löytänyt?
-
-Mutta palaan kertomukseeni. Yö kului entisen mukaan ilman mitään
-parannusta neiti Halcomben sairaudessa. Seuraavana päivänä näytti
-kumminkin jotain olevan toivoa sitä. Sen jälkeisenä päivänä matkusti
-kreivitär aamujunalla Lontooseen ilmoittamatta, mikäli minä tiedän,
-kenellekään matkansa syytä. Hänen herra miehensä seurasi häntä,
-osoittaen tavallista huomaavaisuuttaan, asemalle.
-
-Minut jätettiin nyt yksin hoitamaan neiti Halcombea ja lady Glyden
-lujan päätöksen johdosta olla poistumatta hänen sairasvuoteensa
-äärestä oli minulla täysi syy uskoa saada pian hänetkin
-hoidettavakseni.
-
-Ainoa jonkinarvoinen tapahtuma tämän päivän kuluessa oli uusi
-vastenmielinen kohtaus tohtorin ja kreivin välillä.
-
-Palattuaan rautatieasemalta meni kreivi neiti Halcomben
-eteishuoneeseen saadakseen selvää sairaan tilasta. Minä menin
-puhumaan hänen kanssaan, sillä sekä tohtori Dawson että lady Glyde
-olivat huoneessa neiti Halcomben luona. Kreivi kyseli minulta paljon
-sairauden ilmauksista ja hoitamistavasta. Minä annoin hänelle ne
-tiedot, jotka voin, ja sanoin hänelle, että kuumekohtausten välillä
-lisääntyi ehdottomasti väsymys ja voimattomuus. Juuri mainitessani
-tätä tuli herra Dawson sairashuoneesta.
-
-"Hyvää huomenta, herra", sanoi kreivi astuessaan esiin nöyrä ilme
-kasvoillaan ja pysähdytti tohtorin niin ylhäisellä päättäväisyydellä,
-että sitä oli mahdoton vastustaa, "minä pelkään suuresti, ett'ette
-huomaa mitään parantumista tänään?"
-
-"Minä huomaan varmaa parantumista", vastasi tohtori Dawson.
-
-"Te siis annatte voimien vähetä hoitaessanne tätä kuumetta?" jatkoi
-herra kreivi.
-
-"Minä seuraan sitä hoitotapaa, jonka minä olen huomannut oikeaksi
-monivuotisen toimintani aikana", sanoi tohtori.
-
-"Sallikaa minun tehdä kysymys, joka läheltä koskee tätä laajaa
-ainetta -- lääkärin käytännöllistä kokemusta", lausui kreivi. "Minä
-en uskalla antaa mitään neuvoa enää -- minä haluan vain tehdä Teille
-kysymyksen. Te elätte jonkun matkan päässä, herraseni, tieteellisen
-tutkimuksen molemmista jättiläissuurista keskipisteistä: Lontoosta
-ja Pariisista. Oletteko kuullut puhuttavan, kuinka kuumetautien
-tuhotöitä järkevästi ehkäistään vahvistamalla sairasta antamalla
-hänelle konjakkia, viiniä, ammoniakkia ja kiinaa? Ovatko nämä
-uudenaikaiset, etevimpäin lääketieteellisten auktoriteettien
-kerettiläiset mielipiteet koskaan tulleet korviinne -- jaa vai ei?"
-
-"Kun virkaveli kysyy minulta tätä, vastaan minä mielihyvällä", sanoi
-tohtori avatessaan ovea mennäkseen ulos. "Te ette ole lääkäri, ja
-minä pyydän päästä vastaamasta Teille."
-
-Saatuaan tällä anteeksiantamattoman epäkohteliaalla tavalla lyönnin
-toiselle poskelleen käänsi kreivi heti tosi kristityn tavalla toisen
-ja sanoi lempeällä äänellä: "Hyvää huomenta, herra Dawson."
-
-Jos minun autuas mieheni olisi ollut onnellinen tunteakseen herra
-kreivin, niin kuinka he olisivatkaan kunnioittaneet toisiaan!
-
-Rouva kreivitär tuli takaisin illan viime junalla ja toi silloin
-mukanaan tuon mainitun sairaanhoitajattaren Lontoosta. Hänen nimensä
-oli rouva Rubelle. Ulkonäkönsä ja huono englannin kielensä ilmaisi
-hänen olevan ulkolaisen.
-
-Minä olen aina tuntenut hyväntahtoisen sietäväisyyden tunnetta
-ulkolaisia kohtaan. Heillä ei ole meidän armolahjojamme eikä
-etujamme, ja he ovat kasvaneet paavilaisuuden pimeässä ja
-erehdyksissä. Myöskin on ollut aina minun päätarkotukseni ja
-tapani, niinkuin se oli ennen minua autuaan mieheni tapa (katso
-kunnianarvoisa herra Samuel Michelsonin XXIX:ttä saarnaa) tehdä
-muita kohtaan niin, kuin minä tahdon heidän tekevän minua kohtaan.
-Näistä molemmista syistä en minä tahdo sanoa, että rouva Rubelle teki
-minuun vastenmielisen vaikutuksen, ollen pieni laiha, viekas henkilö,
-noin 50-vuotias, tumma kuin kreolitar huomaavaisine vaaleanharmaine
-silmineen. En myöskään tahdo huomauttaa näistä kahdesta
-yllämainitusta syystä, että minä huomasin hänen pukunsa, vaikka se
-olikin sileästä mustasta silkistä, sopimattoman kalliiksi ja koreaksi
-sekä hänen asemassaan olevalle henkilölle aivan tarpeettomasti
-pitseillä ja muilla koristeilla kaunistetuksi. Minä en suinkaan
-pitäisi siitä, että jotain sellaista sanottaisiin minusta, ja siksipä
-on minun velvollisuuteni olla sanomatta sitä rouva Rubellesta.
-Minä vain tahdon mainita, että hänen esiintymisensä oli -- ehkä ei
-vastenmielisen pidättyväistä -- tavattoman hiljaista ja salaperäistä;
-että hän katseli ympärilleen lakkaamatta, mutta puhui varsin vähän,
-mikä kenties perustui yhtä paljon häveliääseen mielenlaatuun kuin
-asemansa epäilyyn Blackwater-Parkissa, ja että hän kieltäytyi
-syömästä mitään tultuansa -- kenties oli se varsin omituista, mutta
-ei ollenkaan epäilyttävää -- vaikka minä itse kohteliaasti pyysin
-häntä aterioimaan huoneessani.
-
-Kreivin erityisesti puollettua -- hyvin kuvaavaa hänen tavalliselle
-sovinnollisuudelleen ja hyväntahtoisuudelleen päätettiin, ett'ei
-rouva Rubelle ryhtyisi toimeensa, ennenkun tohtori huomisaamuna
-olisi nähnyt ja hyväksynyt hänet. Sinä yönä valvoin minä. Lady Glyde
-näytti olevan varsin vastaan, että uusi sairaanhoitajatar otettaisiin
-neiti Halcombelle. Sellainen maun puute ulkolaista kohtaan naiselta,
-jolla oli hänen kasvatuksensa ja hieno esiintymisensä, kummastutti
-minua. Minä uskalsin sanoa hänelle: "Mylady, meidän pitää muistaa,
-ett'emme liian kiireesti tuomitse alempiarvoisiamme -- varsinkin jos
-ne tulevat vieraista maista". Lady Glyde ei näyttänyt kumminkaan
-kiinnittävän mitään erikoista huomiota sanoihini. Hän huokasi vain
-ja suuteli neiti Halcomben kättä, joka lepäsi peitteellä. Oli tuskin
-oikein viisasta tehdä niin sairashuoneessa ja sairaalle, joka
-ennen kaikkea kaipasi lepoa. Mutta lady Glyde-raukka ei ymmärtänyt
-sairaanhoitoa -- ei, ei ollenkaan, valitettavasti.
-
-Seuraavana aamuna kehotettiin rouva Rubelle menemään neiti Halcomben
-eteishuoneeseen, jotta tohtori hyväksyisi hänet toimeensa mennessään
-sairaan luo.
-
-Minä jätin lady Glyden neiti Halcomben luo, joka juuri uinahti,
-ja menin rouva Rubellen luo ajatellen rohkaista häntä tänä
-epätietoisuuden hetkenä. Hän ei kuitenkaan näyttänyt ollenkaan
-katsovan asiaa tässä valossa. Hän tuntui etukäteen olevan vakuutettu
-siitä, että herra Dawson hyväksyisi hänet, ja istui aivan tyynesti
-avonaisen ikkunan ääressä nähtävästi tyytyväisenä hengittäen raikasta
-ilmaa. Muutamat ihmiset olisivat voineet pitää tätä tapaa hävyttömän
-rohkeuden todistuksena. Minä pyydän sanoa katsovani sopivammaksi
-kuvata se tavattomaksi mielenvoimaksi.
-
-Sen sijaan, että olisi tullut luoksemme yläkertaan, kutsutti
-tohtori Dawson minut luoksensa alas. Minusta näytti tämä hieman
-kummalliselta, mutta rouva Rubelle ei näyttänyt siihen millään tavoin
-kiinnittävän huomiota. Minun mennessäni istui hän yhäti aivan tyynenä
-ikkunan ääressä ja nautti hiljaa maailmaa.
-
-Herra Dawson odotti yksinään minua ruokailuhuoneessa.
-
-"Minä haluaisin puhella kanssanne tästä uudesta
-sairaanhoitajattaresta, rouva Michelson", sanoi hän.
-
-"Vai niin; mitä sitten, herra?"
-
-"Hänethän on tänne tuonut tuon vanhan, lihavan ulkomaalaisen, joka
-aina tahtoo sotkeutua minun asioihini, rouva. Rouva Michelson -- tuo
-vanha paksu mies on puoskari."
-
-Tämä oli varsin sopimatonta. Luonnollisesti minä oikein loukkauduin.
-"Tiedättekö, herra", minä sanon, "että puhutte kreivistä?"
-
-"Joutavia! Hän ei ole ensimmäinen puoskari, joka on kiinnittänyt
-kauniin liitteen nimeensä. He ovat kaikki tyyni kreivejä -- koko
-kirottu joukkio!"
-
-"Hän ei olisi sir Percival Glyden ystävä, herra, jollei hän olisi
-korkeimman ylimystön jäsen -- se tahtoo sanoa -- ei aivan yhtä hyvän
-kuin englantilaisen ylimystön."
-
-"Hyvä, rouva Michelson, kutsukaa häntä, miksi Teitä miellyttää, mutta
-palatkaamme sairaanhoitajattareen. Minulla on jo muistutukseni häntä
-vastaan."
-
-"Edes näkemättäkään häntä, herra."
-
-"Vai niin, edes näkemättäkään häntä. Hän voi olla hyvä
-sairaanhoitajatar, mutta hän ei ole kuitenkaan se, jonka minä
-olisin hankkinut. Olen lausunut vastaväitteeni sir Percivalille,
-koska hän on talon herra. Hän sanoo, että vaikka minäkin olisin
-hankkinut hoitajattaren, olisi tämäkin ollut outo lontoolainen;
-hänen mielestään on tämä nainen pantava kokeelle, koskapa hänen
-vaimonsa täti on nähnyt vaivan tuodessaan hänet Lontoosta tänne. Se
-on oikein ja kohtuullista, enkä minä voi täydellä syyllä kieltää.
-Mutta minä olen myöntynyt sillä ehdolla, että hänen täytyy heti
-matkustaa tiehensä, jos minä saan jotakin aihetta olla hyväksymättä
-häntä. Lääkärinä on minulla oikeus tehdä sellainen ehto, ja sir
-Percival on suostunut siihen. Nyt tiedän minä, rouva Michelson,
-voivani luottaa Teihin ja pyydän sen vuoksi Teitä tarkkaan valvomaan
-rouva Rubellea ensi päivinä ja katsomaan, ett'ei hän anna sairaalle
-muita lääkkeitä kuin minun määräämiäni. Teidän ulkomaalainen
-kreivinne on valmis kuolemaan kärsimättömyydestä koettaakseen
-puoskaroimisparannuskeinojansa -- magnetismia muun muassa -- minun
-sairaaseeni, ja hänen rouvansa hankkima sairaanhoitajatar on kenties
-valmis avustamaan häntä. Ymmärrättehän minua? Hyvä, sitten menemme
-ylös. Minä tahdon sanoa hänelle pari sanaa ennenkun hän menee sairaan
-luo."
-
-Rouva Rubelle huvittelihe vielä katsomalla ulos ikkunasta.
-Esitellessäni hänet tohtori Dawsonille, eivät tohtorin epäilevät
-silmäykset eivätkä tutkivat kysymykset näyttäneet vähintäkään
-hämmästyttävän häntä. Hän vastasi tohtorille tyynesti huonolla
-englannin kielellään, ja vaikka tohtori vakavasti koetti sotkea
-häntä, ei hän näyttänyt kumminkaan osoittavan mitään taitamattomuutta
-ammatissaan. Tämä aiheutui, kuten minä jo kerran ennen olen sanonut,
-varmaan hänen mielenmaltistaan eikä suinkaan hävyttömästä rohkeudesta.
-
-Me menimme kaikki sairashuoneeseen.
-
-Rouva Rubelle katsoi varsin tarkkaan sairasta, tervehti lady Glydeä,
-asetti muutamia pikku kapineita järjestykseen huoneessa ja istuutui
-sitten aivan hiljaa erääseen nurkkaan, kunnes häntä tarvittaisiin.
-Mylady näytti hämmästyneeltä ja levottomalta nähdessään oudon
-sairaanhoitajattaren. Ei kukaan puhunut, peljäten häiritsevänsä
-neiti Halcombea, joka vielä nukkui -- paitsi tohtori, joka kuiskaten
-kysyi, millainen yö oli ollut. Minä vastasin hiljaa "aivan kuin
-ennenkin", ja sen jälkeen poistui herra Dawson. Lady Glyde seurasi
-häntä arvatakseni puhuakseen rouva Rubellesta. Mitä minuun tulee,
-olin minä varma, että tämä hiljainen ihminen saisi pitää paikkansa.
-Hän oli hyvin selvillä ja ymmärsi varsin varmasti ammattinsa. Sanalla
-sanoen minä itse olisin tuskin voinut täyttää paremmin paikkani
-sairasvuoteen ääressä.
-
-Herra Dawsonin kehotukset uskollisesti muistaen tarkastin minä
-tuon tuostakin rouva Rubellea huolekkaasti kolmen tai neljän
-päivän aikana. Monta kertaa astuin minä sairashuoneeseen hiljaa ja
-huomaamatta, mutta en koskaan huomannut hänen työskentelevän tavalla,
-joka olisi herättänyt epäilyjä. Lady Glyde, joka valvoi häntä yhtä
-tarkkaan kuin minäkin, ei koskaan huomannut mitään muistuttamista
-häntä vastaan. En koskaan huomannut minä lääkepulloja otettavan pois;
-en koskaan hänen puhuvan sanaakaan kreivin kanssa. Hän hoiti neiti
-Halcombea kieltämättömällä huolella ja varovaisuudella. Sairasraukka
-heittelehti vuoroin horros-, vuoroin kuumekohtausten tilassa, joita
-yhä enemmän seurasi houraaminen. Rouva Rubelle ei koskaan häirinnyt
-eikä pelottanut häntä tässä tilassa odottamatta näyttäytymällä
-sairasvuoteen ääressä. Oikeutta kaikille! -- olkootpa englantilaisia
-tai ulkomaalaisia ja minä annan rouva Rubellelle puolueettomasti
-sen kiitoksen, jonka hän ansaitsee. Hän oli huomattavan varovainen
-itseensä nähden ja liian varma ja piittaamaton niiden henkilöiden
-hänelle tarjoomista neuvoista, jotka hyvin ymmärsivät kaikkea, mikä
-kuuluu sairaanhoitoon. Näistä puutteista huolimatta oli hän hyvä
-sairaanhoitajatar eikä antanut enemmän lady Glydelle kuin tohtori
-Dawsonillekaan vähintäkään moittimisen aihetta.
-
-Seuraava jonkinarvoinen tapahtuma oli, että kreivi matkusti
-pois lyhyeksi aikaa joidenkin Lontoossa toimitettavain asiain
-takia. Mikäli minä voin muistaa, matkusti hän neljäntenä päivänä
-rouva Rubellen tulon jälkeen ja ennen lähtöään puhui hän minun
-läsnäollessani varsin vakavasti lady Glyden kanssa neiti Halcombesta.
-
-"Luottakaa herra Dawsoniin vielä muutamia päiviä, jos Teitä
-miellyttää", sanoi hän. "Mutta jollei siihen aikaan tapahdu
-parannusta, niin lähettäkää Lontoosta noutamaan lääkäri; tämän
-taitamattoman tohtorin täytyy mukautua neuvottelemaan hänen kanssaan.
-Suututettakoon kernaasti herra Dawson, jos neiti Halcombe siten
-voidaan pelastaa. Minä pyydän Teiltä tätä oikein vakavasti -- minä
-annan kunniasanani, että se on välttämätöntä."
-
-Herra kreivi puhui varsin liikutettuna ja osaaottavaisena. Mutta
-lady Glyde-raukka oli tullut niin äärettömän hermoheikoksi, että hän
-todellakin näytti pelkäävän kreiviä. Hän vapisi kiireestä kantapäähän
-ja antoi kreivin ottaa jäähyväiset lausumatta sanaakaan hänelle. Kun
-kreivi oli poissa, kääntyi hän minuun sanoen: "Ah, rouva Michelson,
-minä olen aivan murtunut levottomuuden vuoksi sisareni takia, eikä
-minulla ole ainoatakaan ystävää, joka voisi neuvoa minua! Luuletteko
-Te tohtori Dawsonin erehtyvän? Hän sanoi itse minulle tänä aamuna,
-ett'ei mitään vaaraa ole enää ja ett'ei hän tarvitse neuvotella
-kenenkään lääkärin kanssa."
-
-"Huolimatta kaikesta kunnioituksesta tohtori Dawsonia kohtaan",
-vastasin minä, "seuraisin minä kyllä myladyn sijassa herra kreivin
-neuvoa."
-
-Lady Glyde kääntyi nopeasti pois minusta silmäten epätoivoisesti,
-minkä syytä minä en voi ymmärtää.
-
-"_Hänen_ neuvoaan!" toisti hän itsekseen. "Jumala varjelkoon meitä --
-_hänen_ neuvoaan!"
-
-Muistaakseni oli kreivi poissa viikon.
-
-Sir Percival näytti monessa suhteessa kaipaavan pois matkustanutta
-ystäväänsä ja oli sitäpaitsi, mikäli minusta näytti, varsin
-alakuloinen ja muuttunut kaiken sairauden ja surun johdosta, joka
-talossa vallitsi. Joskus oli hän niin levoton, ett'en minä voinut
-olla huomaamatta sitä -- hän tuli ja meni ja vaelsi edestakaisin
-levotonna ja rauhatonna pihalla ja huoneissa. Hänen kysymyksensä
-neiti Halcombesta ja rouvastaan -- jonka heikontunut terveys näytti
-häntä kovin huolettavan -- todistivat mitä suurinta osanottoa. Minä
-uskon, että hänen sydämmensä oli kovin nöyrtynyt. Jos hänellä olisi
-ollut joku pappi-ystävä, joka -- kuten esimerkiksi minun autuas
-mieheni -- olisi ollut hänen läheisyydessään tänä aikana, olisi
-ilahduttava, siveellinen parannus voinut tapahtua sir Percivalissa.
-Harvoin olen minä pettynyt tässä suhteessa, kun se kokemus, jonka
-minä olen saanut onnellisessa avioliitossani, ohjaa arvosteluani
-kaikissa sellaisissa kysymyksissä.
-
-Rouva kreivitär, joka nyt oli ainoa henkilö, minkä seuraa sir
-Percival olisi voinut hakea, ei välittänyt hänestä vähääkään, kuten
-minusta näytti -- tai kenties ei sir Percival piitannut ollenkaan
-kreivittärestä. Olisi melkein ollut valmis uskomaan, että he nyt
-suorastaan väittelivät toisiansa jäätyänsä kahden olemaan. Näin
-ei ollut luonnollisesti asian laita; mutta kumminkin kävi niin,
-että kreivitär aina söi päivällisensä murkinalla ja tuli sitten
-yläkertaan, vaikka rouva Rubelle nyt oli ottanut huolekseen
-kaiken sen sairaanhoidon, mikä kreivittärellä ennen oli ollut
-vastuullaan. Sir Percival söi päivällistä aivan yksin, ja minä kuulin
-pöydänkattaja Williamin sanovan, että hänen isäntänsä nautti puolet
-vähemmän ruokaa, mutta puolet enemmän juomatavaroita. Minä en pannut
-mitään huomiota niin hävyttömään palvelijan tekemään huomautukseen.
-Nuhtelin häntä silloin ja toivon, että hän ymmärtää sen toistamisen
-nyt uudistetuksi paheksumiseksi.
-
-Seuraavina päivinä näytti meistä kaikista neiti Halcomben tila
-paranevan jossain määrin. Meidän luottamuksemme tohtori Dawsoniin
-elpyi taasen. Hän näytti olevan varsin varma ja vakuutti lady
-Glydelle tämän puhuessa hänen kanssaan asiasta, että hän itse
-ehdottaisi lähettämään noutamaan lääkäriä samana hetkenä, kuin hän
-tuntisi vähintäkään epäröivänsä tai olevansa levoton.
-
-Ainoa, joka ei näyttänyt tahtovan antaa rauhoittaa itsensä, oli
-kreivitär. Hän sanoi minulle yksityisesti, ett'ei hän voinut luottaa
-vain herra Dawsonin vakuutuksiin, ja hän levottomasti odotti kuulla
-miehensä ajatuksia, kun häntä kolmen päivän kuluessa odotettiin
-takaisin. Kreivi ja kreivitär kirjoittivat toisilleen säännöllisesti
-joka aamu kreivin poissa ollessa. He olivat tässä kuten kaikissa
-muissakin suhteessa aviopuolisojen perikuvia.
-
-Kolmannen päivän iltana näytti minusta neiti Halcombessa tapahtuvan
-sellainen muutos, joka vakavasti huoletti minua. Rouva Rubelle
-huomasi sen myöskin. Me emme puhuneet mitään siitä lady Glydelle,
-joka valvonnasta lopen väsyneenä oli nukkunut eteishuoneen sohvalle.
-
-Herra Dawson tuli illalla tavallista myöhempään. Niin pian kun hän
-oli silmännyt sairaaseen, muuttui hänen kasvojensa ilme kokonaan.
-Hän koetti salata sen, mutta näytti samalla kertaa neuvottomalta
-ja levottomalta. Lähetti toimitettiin heti hänen kotiinsa hakemaan
-hänen lääkearkkuansa, muutamiin varovaisuustoimenpiteisiin ryhdyttiin
-sairashuoneessa tartuntaa vastaan, ja hän käski itse järjestää
-hänelle vuoteen kuntoon huoneessa. "Onko kuume tullut tarttuvaksi?"
-kysyin minä. "Pelkään sitä", vastasi hän, "huomenna saamme nähdä."
-
-Herra Dawsonin määräyksen mukaan ei lady Glydelle ilmoitettu, että
-hänen sisarensa oli tullut huonommaksi. Myladya kielsi hän varmasti,
-tämän heikon terveyden takia, olemasta sairashuoneessa tänä yönä.
-Lady Glyde koetti vastustaa -- oli surullista nähdä häntä --
-mutta herra Dawsonilla oli valtansa lääkärinä ja hän sai tahtonsa
-noudatetuksi.
-
-Huomispäivänä klo 11 matkusti palvelija Lontooseen mukanaan kirje
-eräälle siellä olevalle lääkärille ja käskyllä tuoda uusi lääkäri
-mukanaan ensimmäisellä palaavalla junalla. Puoli tuntia lähetin
-lähdön jälkeen tuli kreivi takaisin Blackwater-Parkiin.
-
-Kreivitär toi hänet omalla vastuullaan katsomaan sairasta. Minä en
-voinut huomata mitään sopimatonta siinä. Herra kreivi oli nainut
-mies; hän oli kyllin vanha voidakseen olla neiti Halcomben isä ja
-katsoi häntä läheisen sukulaisen, lady Glyden tädin läsnä-ollessa.
-Herra Dawson intti kumminkin sitä vastaan, että hän tuli huoneeseen,
-mutta minä voin selvästi nähdä tohtorin itsensä olevan liian
-levottoman tässä tilaisuudessa tehdäkseen vakavampaa vastarintaa.
-
-Sairas ei tuntenut nyt ketään hänen ympärillään olevista henkilöistä.
-Hän näytti katsovan ystäviä vihamiehiksi. Kun kreivi lähestyi
-hänen vuodettaan, kiintyivät hänen silmäyksensä, jotka tähän asti
-olivat harhailleet sinne ja tänne huoneessa, sellaisella kauhun
-ihmeellä häneen, ett'en koskaan elämäni aikana unhota sitä. Kreivi
-istuutui hänen viereensä, kuunteli hänen valtimoaan, kosketti hänen
-ohimoitaan; katsoi varsin tarkkaavasti häntä ja kääntyi sitten
-tohtorin puoleen sellainen vihan ja halveksumisen ilme kasvoillaan,
-että sanat kuolivat herra Dawsonin huulille ja hän seisoi hetken
-kalpeana harmista ja kauhusta -- niin, todellakin, kalpeana ja aivan
-neuvotonna.
-
-Herra kreivi katsoi minuun.
-
-"Milloin tapahtui tämä muutos?" kysyi hän.
-
-Minä sanoin hänelle, ajan.
-
-"Onko lady Glyde sen jälkeen ollut huoneessa?"
-
-Minä vastasin kieltävästi. Tohtori oli lujasti kieltänyt häntä
-tulemasta eilisiltana ja oli tänään aamulla uudistanut tämän
-kieltonsa.
-
-"Oletteko Te ja rouva Rubelle saanut tietää tapahtuneen onnettomuuden
-koko laajuudessaan?" -- oli hänen seuraava kysymyksensä.
-
-"Me olemme saaneet tietää", vastasin minä, "tautia pidettävän
-tarttuvana" -- hän keskeytti minut, ennenkuin ehdin sanoa enempää.
-
-"Se on lavantautia", sanoi hän.
-
-Sen lyhyen hetkisen kuluessa, jonka tämä puhelu! kesti, oli herra
-Dawson jälleen toipunut ja puhutteli nyt kreiviä tavallisella
-pelottomuudellaan.
-
-"Se ei ole lavantautia", lausui hän jonkunlaisella voimalla
-äänessään. "Minä panen vastalauseeni tätä tuppautumista vastaan
-toimintaani, herra. Ei kellään ole oikeutta tehdä täällä mitään
-kysymyksiä paitsi minulla. Minä olen täyttänyt velvollisuuteni
-parhaan ymmärrykseni mukaan --"
-
-Kreivi keskeytti hänet -- ei sanoin, vaan viittaamalla vain
-sairasvuoteeseen. Tohtori Dawson näytti tuntevan tämän hänen
-itsepuolustusoikeutensa äänettömän kieltämisen koko katkeruuden ja
-suuttui nähtävästi yhä enemmän.
-
-"Minä sanon tehneeni velvollisuuteni", vastasi hän. "Lääkäriä on
-lähetetty Lontoosta hakemaan. Hänen kanssaan tahdon minä neuvotella
-tämän kuumeen laadusta, mutta en kenenkään muun kanssa. Minä vaadin,
-että Te poistutte tästä huoneesta."
-
-"Minä astuin tänne, herra, innostuksesta ihmisyyden pyhään asiaan",
-sanoi kreivi. "Samasta syystä palaan minä takaisinkin, jos lääkäri
-viipyy tulemasta tänne. Minä sanon vielä kerran, että kuume on
-muuttunut lavantaudiksi ja että Te olette menettelynne takia
-vastuunalainen tästä valitettavasta muutoksesta. Jos onneton, nuori
-nainen kuolee, todistan minä tuomioistuimen edessä, että Teidän
-taitamattomuutenne ja itsepäisyytenne oli syynä hänen kuolemaansa."
-
-Ennenkun herra Dawson voi vastata, ennenkun kreivi ehti mennä,
-avattiin eteishuoneen ovi, ja me näimme lady Glyden seisovan
-kynnyksellä.
-
-"Minun _täytyy_, minä _tahdon_ tulla sisään", sanoi hän tavattoman
-varmasti.
-
-Sen sijaan, että olisi estänyt häntä poistui kreivi huoneesta ja
-jätti tien hänelle vapaaksi tulla. Kaikissa muissa tilaisuuksissa
-oli hän viimeinen unhottamaan, mitä piti tehdä; tällä hämmästyksen
-hetkellä oli hän nähtävästi unhottanut myladya uhkaavan vaaran ja
-kuinka tärkeätä oli koettaa saada häntä pitämään huolta itsestään.
-
-Kummastuksekseni osoitti tohtori Dawson paljon enemmän mielenmalttia.
-Hän ehkäisi lady Glyden ensi askeleella, jonka hän otti
-sairasvuodetta kohden. "Olen sydämmestäni pahoillani, todellakin
-kovin ikävissäni", sanoi hän -- "mutta minä pelkään, että tauti
-on tarttuva. Kunnes minä olen varma tässä suhteessa, täytyy minun
-vaatia, ett'ette tule tänne, mylady."
-
-Lady Glyde horjui hetkisen -- äkkiä vaipuivat hänen kätensä alas,
-ja hän kaatui lattialle. Hän oli menettänyt tajuntansa. Kreivitär
-ja minä otimme hänet vastaan tohtorilta ja saatoimme hänen omaan
-huoneeseensa. Kreivi kulki edellämme ja viipyi ulkokäytävässä, kunnes
-minä palasin ja ilmoitin hänelle saaneemme lady Glyden jälleen
-tajuihinsa.
-
-Minä menin taas tohtorin luo sanoakseni hänelle lady Glyden puolesta,
-että hän heti toivoi saavansa puhua tohtorin kanssa. Tohtori
-kiiruhti heti täyttämään hänen toivomustaan ja rauhoittamaan häntä
-ilmoittamalla, että lääkäriä odotettiin joka hetki. Ne tunnit,
-jotka kuluivat hänen tuloonsa, olivat kuitenkin varsin pitkät. Sir
-Percival ja kreivi olivat molemmat alakerrassa ja lähettivät vähän
-väliä kysymään neiti Halcomben tilaa. Vihdoinkin tuli meidän suureksi
-lohdutukseksemme odotettu lääkäri kello 5 ja 6 välillä iltapäivällä.
-
-Hän oli nuorenpuoleinen mies, varsin vakava ja varsin varma.
-Mitä hän ajatteli edellisestä hoidosta, en minä voi sanoa, mutta
-minusta näytti omituiselta, että hän kyseli paljon enemmän minulta
-ja rouva Rubellelta kuin herra Dawsonilta ja ett'ei hän näyttänyt
-juuri erikoisella harrastuksella kuuntelevan, mitä tämä sanoi,
-tarkastaessaan huolellisesti hänen sairastaan. Huomioitteni
-johdosta aloin minä uskoa kreivin olleen oikeassa tautia koskevissa
-lausunnoissaan alusta asti, ja minun epäilyni varmistuivat herra
-Dawsonin esitettyä sen tärkeän kysymyksen, jonka selville saamiseksi
-Lontoon lääkäri juuri oli kutsuttu.
-
-"Mitä Te ajattelette sairaudesta?" kysyi hän.
-
-"Lavantauti", vastasi lääkäri. "Epäilemättä lavantauti."
-
-Vaitelias rouva Rubelle pani laihat, ruskeat kätensä ristiin ja
-katsoi minuun merkitsevästi hymyillen. Kreivi itse olisi tuskin
-tullut tyytyväisemmäksi, jos hän olisi ollut läsnä ja kuullut tämän
-lausuntonsa vahvistuksen.
-
-Sitten vieras lääkäri oli antanut meille muutamia hyödyllisiä
-määräyksiä sairaan hoitoon nähden ja maininnut tulevansa takaisin
-viiden päivän kuluttua, seurasi hän tohtori Dawsonia yksityiseen
-neuvotteluun. Hän ei tahtonut lausua mitään siitä, voidaanko neiti
-Halcombe mahdollisesti pelastaa; hän sanoi olevan mahdotonta ennustaa
-taudin ollessa tässä vaiheessa mitään sen kulusta.
-
-Nuo viisi päivää kuluivat suuren levottomuuden vallitessa.
-
-Kreivitär Fosco ja minä valvoimme vuorottain rouva Rubellen avuksi.
-Neiti Halcomben tila paheni pahenemistaan ja vaati mitä suurinta
-huolta ja tarkkaavaisuutta. Se oli sanomattoman vaikea aika. Lady
-Glyde, jonka voimia herra Dawsonin vakuutuksen mukaan ylläpiti hänen
-tuskainen levottomuutensa sisarestaan, voimistui aivan uskottoman
-nopeasti ja osoitti sellaista voimaa ja päättäväisyyttä, jota minä
-en olisi koskaan voinut uskoa hänen osoittavan. Hän vaati saada
-tulla sairashuoneeseen kaksi tai kolme kertaa päivässä katsomaan
-neiti Halcombea, jota vastoin hän lupasi olla menemättä aivan
-vuoteen ääreen, jos tohtori suostuisi hänen pyyntöönsä. Herra Dawson
-myöntyi varsin vastenmielisesti, mutta minä luulen hänen katsoneen
-turhaksi vastustaa häntä. Hän oli siis huoneessa joka päivä ja piti
-uskollisesti lupauksensa. Minä kärsin niin paljon nähdessäni hänen
-levottomuuttaan -- koska se muistutti, mitä minä itse olin tuntenut
-mieheni viime sairauden aikana -- että minä rukoilen, ett'en kauempaa
-tarvitse käsitellä tätä ainetta. Sitä mieluisampaa on minun sanoa,
-ett'ei mitään uusia riitaisuuksia ilmennyt tohtorin ja kreivi Foscon
-välillä. Viimemainittu tiedusteli sairaan tilaa lähetin kautta ja
-pysyi itse alituiseen alakerrassa sir Percivalin luona.
-
-Viidentenä päivänä tuli lääkäri taas ja antoi meille hieman toivoa.
-Hän sanoi kymmenennen päivän lavantaudin puhkeamisesta luultavasti
-tulevan olemaan ratkaisevan taudin kululle ja lausui aikovansa saapua
-siihen aikaan. Nämä viisi päivää kuluivat samoinkuin edellisetkin --
-lukuunottamatta, että kreivi taas eräänä aamuna matkusti Lontooseen
-ja palasi takaisin samana iltana.
-
-Kymmenentenä päivänä vapautti lempeä sallimus meidät enimmästä
-tuskasta ja epävarmuudesta. Lääkäri selitti nyt varmasti, ett'ei
-neiti Halcombella ollut vaaraa. "Hän ei tarvitse mitään lääkäriä
-enää -- hän kaipaa tästä lähtien vain hyvää ja huolellista hoitoa ja
-sitä minä huomaan hänellä olevan." Nämä olivat hänen omat sanansa.
-Tänä iltana luin minä mieheni kauniin saarnan _"Palautuneesta
-terveydestä"_ lohdutetumpana, kuin minä muistan ennen kokeneeni.
-
-Ikäväkseni täytyy minun sanoa, että nämä hyvät uutiset tekivät aivan
-liian voimakkaan vaikutuksen lady Glydeen. Hän oli liian voimaton
-kestääkseen tätä kovaa mielenliikutusta ja parin päivän kuluttua
-tuli hän sellaiseen voimattomuuden tilaan, että hänen täytyi
-pysyä huoneessaan. Lepo ja rauha sekä sittemmin olopaikan muutos
-olivat tohtori Dawsonin mielestä parhaat keinot hänen terveytensä
-palauttamiseksi. Onni oli, ett'ei hänen tilansa ollut sitä pahempi,
-sillä samana päivänä, kun hän oli pakotettu jäämään huoneeseensa, oli
-kreivillä ja tohtorilla uusi sananvaihto ja tällä kertaa niin vakava,
-että herra Dawson poistui talosta.
-
-Minä en ollut läsnä tässä kohtauksessa, mutta minä tiedän, että
-kiistan aiheena oli, mikä ruokajärjestys olisi neiti Halcombelle
-välttämätön voimien palauttamiseksi kuumeen jälkeen. Herra Dawson,
-joka nyt, kun hänen hoidokkaallaan ei ollut enää vaaraa, vähemmän
-kuin koskaan ennen näytti olevan halukas sallimaan tarpeetonta
-sekautumista, oli itsepäinen, ja kreivi -- minä en ymmärrä miksi --
-kadotti kaiken sen itsehillintänsä, jonka hän niin viisaasti oli
-säilyttänyt edellisissä tilaisuuksissa ja suututti tohtorin useita
-eri kertoja nuhtelemalla häntä erehdyksestä, kun oli päästänyt
-kuumeen siirtymään lavantaudiksi. Onneton riita päättyi siten,
-että herra Dawson vetosi sir Percivaliin ja -- sittenkun hän ilman
-erikoista vaaraa voi jättää neiti Halcomben -- uhkasi lopettaa tyyten
-käyntinsä Blackwater-Parkissa, jollei kreivi tästä hetkestä lakkaisi
-sekautumasta asioihin, jotka vain kuuluvat tohtorille.
-
-Sir Percivalin vastaus, vaikka ei suorastaan epäkohtelias, pahensi
-vain asiaa; herra Dawson oli sen jälkeen matkustanut tiehensä
-äärimmäiseen asti suuttuneena kreivi Foscon kohtelusta häntä kohtaan
-ja huomispäivänä lähetti hän laskunsa.
-
-Me olimme siis nyt aivan ilman lääkärinhoitoa. Mutta vaikkapa se
-ei juuri ollut tarpeenkaan -- koska neiti Halcombe tarvitsi vain
-huolellista hoitoa -- olisin minä kumminkin, jos minun neuvoani olisi
-pyydetty, järjestyksen vuoksi hankkinut toisen lääkärin.
-
-Sir Percival ei kumminkaan näyttänyt katsovan asiaa samassa valossa.
-Hän sanoi olevan ajan hankkia lääkäri vasta silloin, jos neiti
-Halcombe osoittaisi huonontumisen oireita. Muulloin olisi meillä
-aina kreivi, jolta voisi kysyä neuvoa vähemmissä vaikeuksissa. Eikä
-meidän pitäisi tarpeettomasti saattaa rauhattomaksi sairastamme hänen
-nykyisessä heikossa ja hermostuneessa tilassaan tuomalla vierasta
-hänen sairasvuoteensa ääreen. Näissä epäilyksissä oli tosin paljon
-järkeä, mutta minä en kumminkaan voinut olla tuntematta jonkunlaista
-levottomuutta. En minä ollut oikein tyytyväinen siihenkään, että
-me salaisimme tohtorin poistumisen lady Glydeltä. Tosin teimme me
-hyväntahtoisuudesta tämän salaamisen, sillä hänen tilansa ei ollut
-sellainen, että hän olisi voinut kestää mitään uutta levottomuutta.
-Mutta se oli kumminkin petos ja sellaisenaan minun periaatteisen
-rouvashenkilön menettelyksi lievimmin sanoen kaksimielinen menettely.
-
-Toinen, aivan kummastuttava tapahtuma, joka sattui samana päivänä,
-lisäsi suuressa määrässä sitä kiusaavaa levottomuutta, joka nyt
-painoi mieltäni.
-
-Minä sain kutsun saapua sir Percivalin luo kirjastoon. Kun minä tulin
-huoneeseen, oli kreivikin siellä, mutta nousi heti ylös ja jätti
-meidät kahden. Sir Percival pyysi minua ystävällisesti istuutumaan ja
-puhutteli minua sitten seuraavasti:
-
-"Haluan puhua kanssanne, rouva Michelson, asiasta, jonka minä jo
-joku aika sitten olen päättänyt ja josta minä olisin jo aikaisemmin
-ilmoittanut Teille, ellei täällä olisi ollut niin paljon sairautta
-ja levottomuutta. Muutamin sanoin lausuttuna minä aion hajottaa
-koko talouteni täällä -- vaikka minä luonnollisesti toivon,
-että Te pysytte paikallanne. Niin pian kun lady Glyde ja neiti
-Halcombe voivat lähteä matkalle, täytyy heidän muuttaa olinpaikkaa.
-Ystäväni, kreivi ja kreivitär Fosco, lähtevät luotamme jo sitä ennen
-asettuakseen Lontoon läheisyyteen asumaan. Ja minulla on omat syyni
-olla vastaanottamatta useampia vieraita, vaan sen sijaan hoitaa
-taloutta niin tarkkaan kuin mahdollista. Minä en sano tätä moitteena
-Teitä vastaan mutta minun talouteni maksaa täällä liian paljon. Minä
-aion, sanalla sanoen, myydä kaikki hevoset ja kerrallaan päästää
-palveluksestani kaikki palvelusväkeni. Kuten tiedätte, en minä
-koskaan tee asiaa puoliksi ja tähän aikaan huomenna ajattelen minä
-talostani poistuneen joukon tarpeettomia palvelijoita."
-
-Minä kuuntelin hänen sanojaan aivan liikkumatta kummastuksesta.
-
-"Onko Teidän tarkoituksenne, sir Percival, että minun Pitää
-erottaa kaikki palvelusväki antamatta heille tavallista kuukauden
-irtisanomista?" kysyn minä.
-
-"Niin, juuri sitä tarkoitan minä. Ennen kuukauden loppua olemme me
-luultavasti kaikki poissa, eikä minua haluta jättää kaikkea väkeä
-tänne laiskuuteen ja toimettomuuteen."
-
-"Kuka vastaa ruuanlaitosta, sir Percival, Teidän vielä täällä
-ollessanne?"
-
-"Margaret Porcher voi laittaa ruokaa -- pitäkää hänet. Mitäpä
-tarvitsen minä keittäjätärtä, kun minä en aio antaa mitään
-päivällisiä?"
-
-"Mainitsemanne nainen on taitamattomin koko palvelusväestä, sir
-Percival --."
-
-"Pitäkää hänet, sanon minä, ja ottakaa tänne jokin henkilö
-kylästä, joka voi pestä ja kirkastaa astioita -- ja jonka ei
-tarvitse asua täällä. Jokapäiväiset menoni _täytyy_ ja _tulevat_
-heti vähennettäviksi. Minä en ole halunnut puhua Teidän kanssanne
-kuullakseni joitakin vastaväitteitä, rouva Michelson, vaan
-ilmoittaakseni Teille sen taloussuunnitelman, jonka minä tahdon
-toimeenpanna. Erottakaa koko laiskurijoukko huomenna, paitsi Margaret
-Porcher. Hän on vahva kuin hevonen -- me annammekin hänen tehdä työtä
-kuin hevonen."
-
-"Suokaa anteeksi, jos minä huomautan Teille, sir Percival, että jos
-palvelusväki muuttaa huomenna, niin täytyy heidän saada kuukauden
-palkka korvaukseksi kuukauden irtisanomisesta."
-
-"Olkoon menneeksi! Kuukauden palkka on aina voitto kuukauden
-tuhlaamista ja mässäämistä vastaan palvelusväen pöydässä."
-
-Tämä viimeinen muistutus sisälsi mitä suututtavimman moitteen
-minun taloudenhoidostani. Minulla oli tarpeeksi kunnioitusta
-itseäni kohtaan ollakseni puolustautumatta niin halpamielistä
-syytöstä vastaan. Kristillinen osanottoni neiti Halcomben ja
-lady Glyden turvatonta asemaa kohtaan ja ajatus niistä vakavista
-vastenmielisyyksistä, jotka minun nopea lähtöni voisi vaikuttaa
-heille, oli ainoa, mikä voi ehkäistä minua sanomasta irti tointani
-heti samana hetkenä. Minä nousin paikalla seisoalleni. Olisin
-alentunut omissa silmissäni, jos minä olisin antanut keskustelun
-jatkua kauemmin.
-
-"Tämän viime huomautuksen jälkeen, sir Percival, ei minulla ole
-enempää puhumista. Teidän käskyjänne noudatetaan." Näin sanottuani
-kumarsin minä kylmästi ja kunnioittavasti ja poistuin huoneesta.
-
-Huomispäivänä muutti koko palvelusväki. Sir Percival erotti itse
-palvelijat ja sen osan väkeä, joka hoiti tallitoimia lähetti
-hän viemään kaikki hevoset, yhtä lukuunottamatta, Lontooseen.
-Palvelijakunnasta oli nyt vain jäljellä minä, Margaret Porcher ja
-puutarhamestari, jolla oli oma asuntonsa ja joka nyt sai omalla
-vastuullaan hoitaa sitä ainoaa hevosta, mikä vielä oli tallissa.
-
-Taloudenhoidon ollessa tässä kummallisessa ja hyljätyssä kunnossa
--- emäntäni sairastaessa ja neiti Halcomben ollessa avuttomana kuin
-lapsi ja ilman lääkärinhoitoa -- ei ollut ihme, että rohkeuteni aleni
-ja että minä vaivoin voin säilyttää tavallisen malttini. Mieleni oli
-kovin alakuloinen. Minä toivoin, että molemmat sairasraukat olisivat
-terveet jälleen, ja että minä olisin kaukana Blackwater-Parkista.
-
-
-II.
-
-Seuraava tapaus, jolla oli jotakin merkitystä, oli niin kummallinen,
-että se olisi voinut herättää taikauskoista Pelkoa minussa, ellei
-minun sydämmeni lujien periaatteiden takia olisi karaistunut
-sellaista pakanallista erehdystä vastaan. Kiusaavaa tunnetta, että
-kaikki ei ollut oikein perheessä, joka oli herättänyt minussa toiveen
-saada poistua Blackwater-Parkista, seurasi heti merkillistä kyllä
-minun lähtöni pois talosta. On kyllä totta, että se oli lyhemmäksi
-aikaa, mutta tämä sattuma ei ollut minun ajatukseni mukaan sen vuoksi
-vähemmin huomattava.
-
-Minun lähtöni tapahtui seuraavasti:
-
-Pari päivää palvelusväen lähdettyä talosta kutsui sir Percival minun
-uudelleen puheillensa. Se ansaitsematon moite, jonka hän langetti
-minun taloudenhoitotavastani, ei ehkäissyt minua -- minä sanon sen
-mielihyvällä -- palkitsemasta pahaa hyvällä, mikäli se oli minun
-voimissani, noudattamalla mahdollisimman kiireesti kutsumusta.
-Minun täytyi taistella syntistä luontoani, tätä kaikkien vihollista
-vastaan, ennenkun voin voittaa tunteeni, mutta tottunut kun olin
-itseni hillitsemään, tein minä kumminkin uhrauksen.
-
-Huoneeseen tultuani istuivat taasen sir Percival ja kreivi siellä.
-Tällä kertaa jäi herra kreivi paikoilleen koko keskustelun ajaksi ja
-auttoi väliin selittämällä sir Percivalin tarkoitusta.
-
-Asia, johon he nyt tahtoivat kiinnittää huomiotani, oli se
-terveellinen ilman ja olinpaikan muutos, jota me kaikki toivoimme
-neiti Halcomben ja lady Glyden voivan päästä nauttimaan. Sir
-Percival mainitsi, että molemmat luultavasti viettäisivät syksyn
-Limmeridge-Housessa herra Fredrik Fairlien tekemän pyynnön johdosta;
-mutta ennenkun he matkustaisivat sinne, oli hänen vakuutuksensa
-ja myöskin kreivi Foscon, joka tässä puuttui puheeseen ja jatkoi
-sitä loppuun saakka, että heille olisi varsin hyödyllistä oleskella
-ensin lyhyt aika Torquayn terveellisessä ilmastossa. Olisi siis
-välttämätöntä saada siellä huoneet kaikkine mukavuuksineen ja
-hauskuuksineen, joita he tarvitsivat; mutta oli vaikeata huomata
-ymmärtävä ja kokenut henkilö, joka voisi valita sopivan asunnon.
-Tässä pulassa pyysi kreivi sir Percivalin puolesta saada kysyä
-minulta, enkö minä, auttaakseni naisia, tahtoisi matkustaa Torquayhin
-järjestämään asiaa.
-
-Oli mahdotonta minun asemassani olevalle henkilölle vastata
-kieltävästi tällä tavoin esitettyyn ehdotukseen.
-
-Minä uskalsin vain lausua muutamia sanoja siitä, kuinka vaikeata
-minun oli poistua Blackwater-Parkista, kun koko palvelusväki oli
-erotettu, lukuunottamatta Margaret Porcheria. Sir Percival ja kreivi
-selittivät kumminkin, että he tahtoivat mukautua kaikkiin sairaiden
-takia koituviin vaikeuksiin. Siihen uskalsin minä kunnioittavasti
-huomauttaa, että kirjoitettaisiin jollekin Torquayssa olevalle
-asiamiehelle; mutta minulle sanottiin olevan varomatonta ottaa
-huoneita edeltäkäsin näkemättä. Minulle ilmoitettiin myöskin, ett'ei
-kreivitär, joka muutoin itse olisi halunnut matkustaa Devonshireen,
-voinut lady Glyden nykyisen tilan takia lähteä veljentyttärensä
-luota, ja että sir Percivalilla ja kreivillä oli yhteisiä asioita,
-jotka pakottivat heitä jäämään Blackwater-Parkiin. Osotettiin
-minulle, sanalla sanoen, varsin selvään, että, jollen minä ottanut
-tätä tehtävää, ei ollut, ketään muutakaan, jolle se olisi voitu
-antaa. Sellaisissa olosuhteissa voin minä vain ilmoittaa sir
-Percivalille, että neiti Halcombe ja lady Glyde saivat määrätä
-minulle tämän tehtävän.
-
-Sovittiin siten, että minä matkustaisin huomisaamuna, viipyisin
-pari päivää Torquayssa ja palaisin kotiin niin pian kun voisin.
-Kreiviltä sain minä tiedon, millainen asunnon pitäisi olla, ja sir
-Percivalilta, mitä sen pitäisi maksaa.
-
-Oma ajatukseni, lukiessani läpi saamiani määräyksiä, oli se, ett'ei
-mitään sellaista asuntoa, kuin tässä vaaditaan, ollut saatavana
-mistään Englannin kylpypaikasta, ja että, jos sellainen mahdollisesti
-olisi saatavana, sitä ei ainakaan saataisi siitä hinnasta, mikä tässä
-oli määrätty. Minä tein viittauksen näistä kahdesta vaikeudesta,
-mutta sir Percival ei sitä pitänyt mahdottomana. Minun ei sopinut
-siis enempää epäillä asiaa. Minä en puhunut enää mitään, mutta
-itsekseni olin minä vakuutettu, että asia, jonka takia minut
-lähetettiin pois, oli niin vaikea, että jo edeltäkäsin tiesi, ett'ei
-mitään voinut toivoa.
-
-Ennen matkustamistani halusin minä tietää, että neiti Halcomben tila
-edelleen parani.
-
-Hänen kasvoillaan oli niin vaivaava levottomuuden ilme, että minä
-pelkäsin, ett'ei hänen mielensä ollut rauhallinen. Mutta voimat
-lisääntyivät nopeammin kuin minä olin uskaltanut toivoa, ja hän
-kykeni nyt lähettämään ystävälliset tervehdykset lady Glydelle
-ilmoittaen, että hän nyt voi paremmin, ja pyytäen, ett'ei mylady
-vain liian aikaiseen ponnistaisi voimiansa. Minä jätin hänet rouva
-Rubellen hoitoon, joka yhäti oli yhtä vieras kuin alussakin. Kun minä
-koputin lady Glyden ovelle ennen menoani, ilmoitettiin minulle, että
-hän vieläkin oli yhtä heikko ja arka. Tämän sanoi minulle kreivitär,
-joka nyt piti hänelle seuraa. Sir Percival ja kreivi kulkivat pitkin
-tietä, kun minä ajoin pois. Minä tervehdin heitä jäähyväisiksi ja
-poistuin siten talosta, jossa nyt ei ollut ketään muuta palvelijaa
-kuin Margaret Porcher.
-
-Jokaisen täytyy huomata, minkä minä jo aikaa sitten olen huomannut,
-että nämä olosuhteet olivat enemmän kuin omituisia -- ne olivat
-epäiltäviä. Minun täytyy kumminkin vielä toistaa, että minun
-riippuvassa asemassani oli mahdotonta menetellä toisin, kuin
-menettelin.
-
-Asiani Torquayssa kävi aivan siten, kuin olin ennustanutkin. Mitään
-sellaista asuntoa, kuin olin saanut tehtäväkseni hankkia, ei ollut
-paikkakunnalla saatavana, ja määrätty hinta oli sitä paitsi liian
-alhainen, jos minä olisin voinutkin löytää, mitä hain. Palasin siis
-Blackwater-Parkiin ja kerroin sir Percivalille, joka kohtasi minut
-portilla, että matkani oli aivan turha. Hän näytti ajattelevan liian
-paljon muita asioita ottaakseen huomioonsa minun ilmoitustani, ja
-ensimmäiset sanansa ilmaisivat minulle että toinen tärkeä muutos oli
-tapahtunut talossa lyhyellä poissa-oloajallani.
-
-Kreivi ja kreivitär Fosco olivat lähteneet Blackwater-Parkista uuteen
-St Johns-Woodissa olevaan asuntoonsa.
-
-Tämän pikaisen lähdön syytä en saanut tietää -- en muuta kuin sen,
-että kreivi oli lähettänyt ystävällisimmät tervehdyksensä minulle.
-Kun minä uskalsin kysyä sir Percivalilta, oliko lady Glydellä joku
-toinen hoitaja kreivittären lähdettyä, vastasi hän, että Margaret
-Porcher oli hoitanut ja että erästä naista kylästä oli lähetetty
-hakemaan pitämään huolta hänen toimestaan keittiössä.
-
-Tämä vastaus oikein pelotti minua -- olihan sopimatonta antaa
-keittiöpiian olla lady Glyden seurana ja kamarineitona. Menin
-heti ylös ja kohtasin Margaretin makuuhuoneiden edessä olevassa
-käytävässä. Hänen apuaan ei luonnollisesti ollut kyllin tarvittu,
-koska hänen emäntänsä tänä aamuna tunsi kyllin toipuneensa
-noustakseen vuoteesta. Sen jälkeen kysyin minä neiti Halcomben
-tilaa, mutta sain vihaisen ja epäselvän vastauksen, josta en tullut
-entistä viisaammaksi. Minä en huolinut toistaa kysymystä, koska minä
-siten vain olisin saanut nenäkkään vastauksen. Joka tapauksessa oli
-sopivampaa minun paikallani olevalle rouvashenkilölle mennä suoraan
-lady Glyden luo.
-
-Minä tapasin myladyn epäilemättä paljon parempana kuin lähtiessäni.
-Ollen vielä varsin heikko ja hermostunut, kykeni hän kumminkin
-nousemaan ylös ilman apua ja kävelemään verkalleen huoneessa ilman
-pahempia seurauksia kuin lievä väsymys. Hän oli nyt aamulla ollut
-hieman levoton neiti Halcomben takia, josta kukaan ei ollut antanut
-hänelle tietoja. Minusta näytti, että rouva Rubelle osoitti tässä
-moitittavaa huomaavaisuuden puutetta; minä en sanonut kumminkaan
-mitään ja jäin lady Glyden luo auttaakseni häntä pukeutumaan. Kun hän
-oli valmis, menimme me yhdessä kohtaamaan neiti Halcombea.
-
-Tultuamme käytävään pysähdyimme me nähdessämme sir Percivalin.
-Minusta näytti aivan siltä, että hän olisi ollut siellä
-tarkoituksessa tavata meitä.
-
-"Mihin sinä aiot?" kysyi hän lady Glydeltä.
-
-"Marianin huoneeseen", vastasi hän.
-
-"Säästää sinulta tarpeettoman vaivan," jatkoi sir Percival, "jos
-sanon sinulle, ett'et sinä tapaa häntä siellä."
-
-"Eikö hän ole siellä?"
-
-"Ei. Hän matkusti eilisaamuna Foscon ja hänen rouvansa kanssa."
-
-Lady Glyde ei ollut kyllin vahva kestämään tätä hämmästyttävää ja
-varsin kummallista ilmoitusta. Hän tuli kuolonkalpeaksi, nojasi
-seinää vasten ja katsoi mieheensä aivan ääneti.
-
-Minä hämmästyin itse niin, että tuskin tiesin, mitä sanoa. Kysyin sir
-Percivalilta, tarkoittiko hän todellakin, että neiti Halcombe oli
-lähtenyt pois Blackwater-Parkista?
-
-"Niin, juuri sitä tarkoitan", vastasi hän.
-
-"Niin heikkona, sir Percival! Ja lausumatta sanaakaan lady Glydelle!"
-
-Ennenkun sir Percival ennätti vastata, toipui mylady hieman.
-
-"Se on mahdotonta!" huudahti hän korkealla, peljästyneellä äänellä ja
-astui pari askelta eteenpäin käytävässä. "Missä oli tohtori? Missä
-oli herra Dawson, kun Marian matkusti?"
-
-"Herra Dawsonia ei tarvittu enempää eikä hän ollut täällä", sanoi
-sir Percival. "Hän poistui Blackwater-Parkista omasta tahdostaan,
-mikä hyvin osoittaa, että neiti Halcombe oli kyllin voimissaan
-matkustaakseen. Mitä sinä tuijotat minuun?! Ellet sinä usko hänen
-olevan poissa, niin katso itse. Avaa hänen huoneensa ovi ja kaikkien
-muidenkin, jos sinua huvittaa."
-
-Lady Glyde seurasi hänen neuvoaan, ja minä kuljin hänen matkassaan.
-Ei ketään ollut neiti Halcomben huoneissa, paitsi Margaret Porcher,
-joka oli puhdistamassa niitä. Ei yhtään ihmistä ollut muissakaan
-huoneissa, kun me sittemmin kävimme niissä. Sir Percival odotti yhäti
-meitä käytävässä. Tultuamme, hedelmättömän etsimisen jälkeen, ulos
-viime huoneesta, kuiskasi lady Glyde: "Älkää menkö, rouva Michelson!
-Jumalan nimessä, älkää jättäkö minua yksin!" Ennenkun minä ennätin
-vastata mitään, meni hän miestään vastaan ja puhutteli häntä: --
-
-"Mitä merkitsee tämä, Percival? Minä vaadin -- minä rukoilen, että
-sinä sanot, mitä tämä merkitsee!"
-
-"Se merkitsee", vastasi sir Percival, "että neiti Halcombe oli
-eilisaamuna kyllin vahva noustakseen ylös ja antaakseen pukea itsensä
-ja että hän halusi käyttää hyväkseen Foscon seuraa, kun heidän piti
-matkustaa Lontooseen, jonne hänkin halusi matkustaa."
-
-"Lontooseen!"
-
-"Niin -- jatkaakseen Limmeridgeen."
-
-Lady Glyde kääntyi pois ja vetosi minuun.
-
-"Te näitte sisareni viimeksi", sanoi hän. "Sanokaa minulle suoraan,
-rouva Michelson, oliko hän Teidän mielestänne kyllin voimissaan
-matkustaakseen?"
-
-"Ei, ei minun ajatukseni mukaan, mylady."
-
-Sir Percival kääntyi nyt minunkin puoleeni ja sanoi:
-
-"Sanokaa minulle, rouva Michelson, ettekö Te, ennenkun matkustitte
-pois, sanonut hoitajattarelle, että neiti Halcombe näytti paljon
-vahvemmalta ja paremmalta?"
-
-"Kyllä, kyllä lausuinkin, sir Percival."
-
-Samassa kun minä vastasin näin, kääntyi hän taas rouvaansa.
-
-"Koeta nyt tehdä järkevä loppupäätös näistä kahdesta rouva
-Michelsonin erilaisesta katsantokannasta", sanoi hän. "Asiahan on
-varsin yksinkertainen. Jollei hän olisi ollut kyllin voimissaan
-matkustaakseen, niin kuinka sinä voit uskoa, että kukaan meistä olisi
-antanut hänen mennä? Hänellä oli kolme ymmärtävää henkilöä pitämässä
-huolta hänestä -- Fosco, sinun tätisi ja rouva Rubelle, joka juuri
-tästä syystä matkusti mukana. He ottivat eilen yksityisen vaunun ja
-järjestivät vuoteen hänelle parhaimmalle paikalle siltä varalta,
-että hän väsyisi matkalla. Tänään matkustavat sekä Fosco että rouva
-Rubelle hänen kanssaan Cumberlandiin."
-
-"Miksi matkustaa Marian Limmeridgeen ja jättää minut tänne yksin?"
-lausui mylady nopeasti.
-
-"Koska setäsi ei tahdo vastaanottaa sinua, ennenkun hän on saanut
-ensin tavata sisartasi", vastasi sir Percival. "Oletko unhottanut
-sen kirjeen, jonka hän kirjoitti neiti Halcombelle hänen sairautensa
-alussa? Se näytettiin sinulle, sinä luit sen itse ja sinun pitäisi
-muistaa se."
-
-"Minä en ole unhottanut sitä."
-
-"Jos et ole unhottanut, niin kuinka voit noin paljon kummastella,
-että hän on lähtenyt luotasi? Sinä toivot palata takaisin
-Limmeridgeen, ja nyt on hän matkustanut sinne hankkimaan setäsi
-suostumusta niillä ehdoilla, jotka setäsi itse määrää."
-
-Emäntä raukkani silmät täyttyivät kyynelillä.
-
-"Ei koskaan ennen ole Marian poistunut luotani", sanoi hän,
-"lausumatta ensin minulle jäähyväisiä."
-
-"Hän olisi sanonut sinulle jäähyväisensä nytkin", vastasi sir
-Percival, "jollei hän olisi peljännyt sekä sinua että itseään.
-Hän tiesi, että sinä koettaisit estää häntä; hän tiesi, että sinä
-saisit hänet mielenliikutuksiin itkemällä. Onko sinulla vielä
-vastaväitteitä? Jos on, saat tulla taas ruokasaliin esittämään
-kysymyksesi. Nämä alinomaiset ikävyydet väsyttävät minut tyyten.
-Tarvitsen lasin viiniä."
-
-Hän meni nopeasti tiehensä.
-
-Hänen esiintymisensä koko tämän merkillisen keskustelun aikana oli
-aivan erilainen, kuin se tavallisesti oli. Hän näytti vähän väliä
-melkein yhtä hermostuneelta ja neuvottomalta kuin mylady itsekin.
-Minä en olisi koskaan uskonut, että sir Percivalin terveys oli niin
-arka, hänen käsityksensä niin helposti sotkeutuva.
-
-Minä koetin puhutella lady Glydeä menemään takaisin huoneeseensa,
-mutta turhaan. Kauhun valtaamana seisoi hän käytävässä.
-
-"Jotakin pahaa on tapahtunut sisarelleni!" sanoi hän.
-
-"Ottakaa huomioon, mylady, mikä ihmeteltävä mielenlujuus neiti
-Halcombella on", sanoin minä rauhoittaakseni häntä. "Hän kykeni
-epäilemättä ponnistuksiin, joita toiset eivät hänen sijassaan voisi
-kestää. Minä toivon ja uskon, ett'ei mitään pahaa ole tekeillä --
-minä olen vakuutettu siitä."
-
-"Minun täytyy seurata Mariania", sanoi mylady yhäti sama kauhun ilme
-kasvoilla. "Minun täytyy mennä sinne, mihin hän on mennyt, -- minun
-täytyy nähdä omilla silmilläni, että hän elää ja on terve. Tulkaa,
-tulkaa alas kanssani sir Percivalin luo!"
-
-Minä epäröin, peljäten pidettävän röyhkeänä. Koetin selittää
-myladylle, mutta hän ei tahtonut kuulla vastaväitteitäni. Hän piti
-minua käsivarresta niin lujasti, että minun täytyi seurata häntä, ja
-kun minä avasin salin oven, veti hän minua mukanaan kaikella sillä
-vähäisellä voimalla, mikä hänellä oli.
-
-Sir Percival istui pöydän ääressä viinipullo edessään. Juuri meidän
-tullessamme nosti hän lasin huulillensa ja tyhjensi sen yhdellä
-henkäyksellä. Huomatessani hänen silmäävän pahasti minuun laskiessaan
-lasin pöytään koetin minä lausua muutamia sanoja pyytääkseni
-anteeksi, että tulin huoneeseen.
-
-"Luuletteko Te, että täällä on joitakin salaisuuksia tekeillä?"
-huudahti hän äkkiä; "ei -- täällä ei punota mitään juonia; minulla
-ei ole mitään salaamista enempi Teiltä kuin keltään muultakaan."
-Lausuttuaan kovaäänisesti ja kiivaasti nämä sanat kaatoi hän taas
-viiniä itselleen ja kysyi lady Glydeltä, mitä hän tahtoi.
-
-"Jos sisareni oli kyllin voimissaan matkustaakseen", sanoi mylady
-suuremmalla lujuudella, kuin hän tähän asti oli osoittanut, "niin
-olen minäkin. Olen tullut tänne pyytääkseni sinulta anteeksi
-levottomuuttani Marianin takia, ja että sallisit minun seurata häntä
-nyt heti iltapäivän junalla."
-
-"Sinun täytyy odottaa huomiseen", vastasi sir Percival; "jollet
-silloin tahdo olla järkevä, niin matkusta vain. Mutta kun minä pidän
-selvänä, ett'et sinä tahdo kuulla järkevää puhetta, niin kirjoitan
-minä Foscolle tämän illan postissa."
-
-Puhuessaan tätä piti hän lasia ylhäällä vasten päivänvaloa ja katsoi
-viiniin lady Glyden sijasta. Häneen ei hän todellakaan katsonut
-ainoatakaan kertaa koko keskustelun aikana. Tuollainen merkillinen
-huomaavaisuuden puute niin ylhäissukuisen herran esiintymisessä
-vaivasi minua todellakin, se täytyy myöntää.
-
-"Miksi pitäisi sinun kirjoittaa kreivi Foscolle?" kysyi lady Glyde
-kummastuneena.
-
-"Ilmoittaakseni sinun tulostasi puolenpäivän aikaan", sanoi sir
-Percival. "Hän tulee vastaanottamaan sinua asemalla Lontooseen
-tullessasi ja saattamaan sinut tätisi luo S:t Johns Woodiin, jossa
-sinä voit olla yötä."
-
-Lady Glyden käsi, joka lepäsi minun käsivarrellani alkoi vapista
-kovin -- miksi, sitä en voi ymmärtää.
-
-"Kreivi Foscon ei tarvitse tulla vastaanottamaan minua", sanoi hän.
-"Minä en mieluimmin ollenkaan tahtoisi olla Lontoossa yötä."
-
-"Sinun täytyy mennä sinne. Sinä et voi matkustaa Cumberlandiin
-yhtenä päivänä. Sinun täytyy pysähtyä Lontooseen yöksi -- eikä
-minua haluta sallia sinun aivan yksin asua hotellissa. Fosco lupasi
-sinun sedällesi, että sinä saisit asua heidän luonaan matkalla
-Limmeridgeen, ja setäsi hyväksyi tämän tarjouksen. Kas tässä on kirje
-häneltä sinulle. Minun piti se lähettää huoneeseesi tänä aamuna,
-mutta minä unhotin sen. Lue nyt ja katso itse, mitä herra Fairlie
-kirjoittaa sinulle."
-
-Lady Glyde katsoi kirjettä ja pani sen sitten minun käteeni.
-
-"Lukekaa se", sanoi hän heikolla äänellä. "En tiedä, kuinka on
-laitani -- minä en voi lukea sitä."
-
-Kirjeessä oli vain neljä riviä -- se oli niin lyhyt, niin
-välinpitämätön, että minun täytyi kummastella sitä. Jos muistan
-oikein, niin oli sen sisällys seuraava: --
-
-    Paras Laura. Ole hyvä ja tule, milloin itseäsi miellyttää. Ole
-    yötä tätisi luona. Varsin surullista kuulla rakkaan Marianimme
-    sairastavan. Sinua rakastava
-
-                                             Fredrik Fairlie.
-
-"Minä en tahtoisi mennä sinne -- minä haluaisin mieluummin olla
-pysähtymättä Lontooseen yöksi", huudahti mylady kiivaasti, ennenkun
-minä olin ehtinyt edes lukea kirjeen loppuun, niin lyhyt kuin se
-olikin. "Älä kirjoita kreivi Foscolle! Minä pyydän, oi, minä pyydän,
-älä kirjoita hänelle!"
-
-Sir Percival kaatoi uudelleen lasiin viiniä ja niin taitamattomalla
-tavalla, että pullo kaatui kumoon ja kaikki viini juoksi pitkin
-pöytää. "Luulenpa, ett'en näe hyvin", kutisi hän itsekseen
-epäselvällä äänellä. Hitaasti asetti hän lasin pystyyn, täytti sen ja
-tyhjensi taas silmänräpäyksessä. Hänen ulkomuotonsa ja esiintymisensä
-johdosta aloin minä peljätä, että viini oli kohonnut hänelle päähän.
-
-"Älä kirjoita kreivi Foscolle, pyydän sitä!" lausui lady Glyde vielä
-kerran entistä vakavammalla äänellä.
-
-"Miks'en -- senpä tahtoisin tietää?" huusi sir Percival niin
-vihaisesti, että me molemmat peljästyimme. "Missä voit sinä sen
-soveliaimmin pysähtyä Lontoossa kuin tätisi luona -- kun se on setäsi
-tahto? Kysy rouva Michelsonilta."
-
-Esitetty matkasuunnitelma oli epäilemättä oikea ja sopiva, minä
-en voinut huomata vähintäkään väitettä sitä vastaan. Niin paljon
-kuin minä ajattelinkin samoin lady Glyden kanssa toisissa asioissa,
-niin en minä voinut suostua hänen vääriin ennakkoluuloihinsa
-kreivi Foscoa vastaan. Minä en ole koskaan tuntenut ketään hänen
-korkeassa asemassaan olevaa naista, joka olisi ollut niin onnettoman
-yksipuolinen arvostellessaan ulkomaalaisia. Ei hänen setänsä kirje
-eikä sir Percivalin lisääntyvä kärsimättömyys näyttänyt vähintäkään
-vaikuttavan häneen. Hän kieltäytyi yhä pysähtymästä yöksi Lontooseen;
-hän pyysi pyytämistään mieheltään, ett'ei tämä kirjoittaisi kreiville.
-
-"Älä puhu enempää!" sanoi sir Percival ja käänsi meille varsin
-epäkohteliaasti selkänsä. "Jos sinulla ei ole kyllin ymmärrystä
-huomata, mikä on parasta itsellesi, niin saavat muut ihmiset tehdä
-sen. Mainitsemaani järjestystä on seurattava, siinä kyllin. Sinä et
-tee mitään muuta, kuin mitä neiti Halcombe on tehnyt ennen sinua --"
-
-"Marianko?" toisti mylady aivan sekautuneella ilmeellä; -- "onko
-Marian maannut kreivi Foscon talossa?"
-
-"Niin, kreivi Foscon talossa. Hän on viettänyt siellä yön levätäkseen
-matkalla. Älä tee niin monta vastusta, sanon minä. Älä saata minua
-katumaan, että lupasin sinun matkustaa!"
-
-Hän hypähti ylös ja meni nopeasti verannalle avonaisten lasiovien
-kautta.
-
-"Jos mylady sallii minun lausua ajatukseni", kuiskasin minä, "niin
-luulen olevan parasta, ett'emme viivy täällä siksi, kun sir Percival
-tulee uudelleen sisään. Pelkään hänen juoneen liiaksi viiniä."
-
-Väsynein ja hajamielisin ilmein suostui hän poistumaan huoneesta.
-
-Heti tultuamme yläkertaan tein minä parhaani voidakseni rauhoittaa
-lady Glydeä. Muistutin häntä, että herra Fairlien kirjeet sekä neiti
-Halcombelle että hänelle itselleen eivät ainoastaan oikeuttaneet,
-vaan ennemmin tai myöhemmin tekivät välttämättömäksi sen askeleen,
-joka nyt oli otettu. Hän myönsi tämän ja huomasi myöskin molempain
-kirjeiden olevan kirjoitetun aivan hänen setänsä omituiseen tapaan --
-mutta hänen oli mahdotonta voittaa levottomuuttaan neiti Halcomben
-suhteen ja selittämätöntä pelkoansa viettää yö kreivi Foscon talossa
-Lontoossa huolimatta kaikista niistä kehottavista sanoista, joita
-minä koetin keksiä. Mielestäni oli velvollisuuteeni panna vastalause
-myladyn epäsuotuisia ajatuksia vastaan kreivi Foscosta, ja minä
-paninkin, vaikka sopivan hienotunteisella ja kunnioittavalla tavalla.
-
-"Mylady suvaitkoon antaa minulle anteeksi ottamani vapauden",
-sanoin minä lopulta; "mutta kirjoitettu on: 'heidän hedelmistänsä
-tulee teidän tuntea heidät'. Minä olen vakuutettu, että kreivi
-hyväntahtoisuutensa ja huolenpitonsa takia aina neiti Halcomben
-sairauden alusta asti ansaitsee meidän luottamuksemme. Vieläpä herra
-kreivin vakava riita tohtori Dawsonin kanssa oli vain seuraus hänen
-osanotostaan neiti Halcombea kohtaan."
-
-"Mikä riita?" kysyi lady Glyde eloisan harrastuksen ilme kasvoissaan.
-
-Minä kerroin ne onnettomat olosuhteet, joiden vallitessa herra Dawson
-oli poistunut toimestaan -- minä tein sen sitä mieluummin, kun minä
-en hyväksynyt, että sir Percival -- kuten minä äsken olin kuullut
-vieläkin salasi lady Glydeltä, mitä oli tapahtunut.
-
-Mylady säpsähti ja koko hänen muotonsa ilmaisi, kuinka hänen
-levottomuutensa kasvoi minun kertomuksestani.
-
-"Kuinka paljon pahemmin, kuin luulinkaan!" sanoi hän ja alkoi
-tuskaisesti kävellä edestakaisin huoneessa. "Kreivi tiesi, ett'ei
-tohtori Dawson koskaan olisi sallinut Marianin matkustaa nyt -- hän
-loukkasi häntä suoraan tarkoittaen, saadakseen hänet talosta pois."
-
-"Ah, mylady, mylady!" varotin minä.
-
-"Rouva Michelson!" jatkoi hän kiivaasti, "ei mikään voi vakuuttaa
-minua, että sisareni on vapaaehtoisesti tämän miehen vallassa ja
-hänen talossaan. Kauhuni häntä kohtaan on niin suuri, ettei enemmän
-sir Percival kuin setäni kirjekään voisi pakottaa minua syömään
-tai juomaan tai nukkumaan hänen kattonsa alla. Mutta minun kamala
-levottomuuteni Marianin takia antaa minulle rohkeutta seurata häntä
-mihin tahansa -- niin, vieläpä kreivi Foscon taloonkin."
-
-Minä katsoin sopivaksi muistuttaa nyt hänelle, että neiti Halcombe
-sir Percivalin sanojen mukaan jo oli matkustanut Cumberlandiin.
-
-"Minä en rohkene uskoa sitä!" vastasi lady Glyde. "Pelkään, että
-hän vielä on tämän miehen talossa. Jos minä tässä petyn, -- jos hän
-todellakin on matkustanut Limmeridgeen, silloin päätin minä varmasti
-ja lujasti olla huomenna jäämättä yöksi kreivi Foscon taloon. Paras
-ystäväni, lähinnä sisartani, asuu lähellä Lontoota. Te olette kuullut
-sekä minun että Marianin puhuvan rouva Veseystä. Aion kirjoittaa
-hänelle pyytääkseni saada viettää yöni hänen luonaan. Minä en tiedä
-tosin, kuinka minä voisin tulla hänen luokseen -- en tiedä, kuinka
-minä voisin välttää kreiviä, mutta tämä turvapaikka täytyy minun
-koettaa jollakin tavoin saavuttaa, jos minun sisareni on jatkanut
-matkaansa Cumberlandiin. Kaikkiaan pyydän minä Teiltä, että Te
-itse vastaatte siitä, että minun kirjeeni rouva Veseylle menee
-Lontooseen tänä iltana yhtä varmasti kuin sir Percivalin menee kreivi
-Foscolle. Minulla on omat syyni olla uskomatta alakerrassa olevaan
-postilaukkuun. Tahdotteko vaieta siitä, mitä olen sanonut Teille, ja
-auttaa minua? Kenties on tämä viimeinen palvelus, jota minä pyydän
-Teiltä."
-
-Minä epäröin -- minusta tuntui kaikki niin merkilliseltä -- minä
-pelkäsin melkein, että myladyn järki oli mennyt hieman sekaisin
-siitä levottomuudesta ja kärsimyksestä, jonka hän oli saanut kestää.
-Omalla uhallani suostuin minä lopulta. Jos kirje olisi kirjoitettu
-jollekin oudolle tai jollekin muulle kuin rouvashenkilölle, joka
-minulle esitetyn kuvauksen mukaan oli niin tuttu kuin rouva Vesey,
-niin olisin minä kenties vastannut kieltävästi. Minä kiitän Jumalaa,
-ajatellessani mitä sittemmin tapahtui, -- niin, minä kiitän Jumalaa,
-ett'en minä koskaan kieltäytynyt täyttämästä enemmän tätä kuin
-mitään muutakaan pyyntöä, jonka lady Glyde lausui minulle tänä hänen
-viimeisenä olopäivänään Blackwater-Parkissa.
-
-Kirje kirjoitettiin ja jätettiin minulle. Minä panin sen itse lähellä
-kylää olevaan kirjelaatikkoon samana iltana.
-
-Emme nähneet enää sir Percivalia loppupäivänä.
-
-Lady Glyden oman toivomuksen mukaisesti nukuin minä yön hänen
-eteishuoneessaan ovi auki välillämme. Oli jotakin niin ihmeellistä,
-niin kamalaa tässä talon yksinäisyydessä ja autiudessa, että minä
-puolestani olin varsin tyytyväinen saadessani olla jonkun henkilön
-läheisyydessä. Mylady istui kauan ylhäällä, luki kirjeitä ja
-poltti niitä sekä ahtoi matkalaukkuunsa kaikki pikku kapineensa
-ja kalleutensa, jotka hän säilytti piirongeissa ja laatikoissa,
-aivankuin hän ei koskaan enää uskoisi palaavansa takaisin
-Blackwater-Parkiin. Hänen unensa oli varsin levoton, kun hän
-vihdoinkin oli mennyt vuoteeseen; useampia kertoja itki hän unissaan
--- niin, kerran nyyhkytti hän niin kovin, että hän itse heräsi. Minä
-en tiedä, millaiset hänen unensa olivat -- itse ei hän katsonut
-sopivaksi niistä ilmoittaa minulle. Kenties ei minulla, siinä
-asemassa ollessani, ollut mitään oikeutta odottaa mitään sellaista.
-Se onkin sama. Minä olin pahoillani, niin, todellakin pahoillani
-hänen takiansa.
-
-Huomisaamu oli kaunis ja päiväpaisteinen. Aamiaisen jälkeen tuli sir
-Percival yläkertaan ja ilmoitti meille, että vaunut olisivat oven
-edessä neljänneksen yli 11; Lontooseen menevä juna pysähtyisi meidän
-asemallamme nimittäin parikymmentä minuuttia myöhemmin. Hän mainitsi
-lady Glydelle, että hänen täytyi mennä ulos, mutta lisäsi toivovansa,
-että hän joutuu takaisin, ennenkun lady Glyde matkustaa. Jos jokin
-odottamaton este pidättäisi häntä, tahtoi hän kumminkin mainita, että
-minun pitäisi seurata lady Glydeä asemalle ja pitää huolta siitä,
-että hän joutuisi ajoissa. Sir Percival antoi nämä määräyksensä
-varsin nopeaan ja käveli niitä antaessaan lakkaamatta edestakaisin
-huoneessa. Mylady seurasi häntä katseillaan, mutta hän ei kertaakaan
-katsonut myladyyn.
-
-Vasta silloin kun hän aikoi lähteä puhui lady Glyde hänelle. Hän
-pysäytti sir Percivalin, tämän lähestyessä ovea, ojentamalla hänelle
-kätensä.
-
-"Minä en tule näkemään sinua enää", sanoi hän lujalla äänellä. "Tämä
-on meidän jäähyväisemme -- kenties ainaiseksi. Tahdotko koettaa antaa
-minulle anteeksi. Percival, yhtä varmasti kuin minä annan anteeksi
-_sinulle_?"
-
-Sir Percivalin kasvot tulivat kalmankalpeiksi, ja suuret hikipisarat
-kohosivat hänen otsallensa. "Minä tulen takaisin", sanoi hän ja sulki
-oven niin nopeasti, kuin hänen vaimonsa jäähyväissanat olisivat
-ajaneet hänet ulos huoneesta.
-
-Minä en ole koskaan pitänyt sir Percivalista -- mutta tapa, jolla hän
-jätti myladyn, saattaa minut häpeämään, että minä olen syönyt hänen
-leipäänsä ja ollut hänen palveluksessaan. Ajattelin ensin lausua
-onnettomalle ladyraukalle muutamia kristillisiä lohdutussanoja; mutta
-oli jotakin hänen kasvoissaan, kun hän katsoi miehensä jälkeen tämän
-sulkiessa ovea, mikä sai minut vaikenemaan.
-
-Määrättyyn aikaan ajoivat vaunut esille. Lady Glyde oli oikeassa --
-sir Percival ei tullut takaisin. Minä odotin häntä viime hetkeen
-saakka -- ja odotin turhaan.
-
-Ei mitään varmaa edesvastausta ollut minulla, mutta kumminkin tunsin
-minä mieleni levottomaksi. "Omasta, vapaasta tahdostaanhan", sanoin
-minä ajaessamme portista puistoon, "mylady matkustaa Lontooseen?"
-
-"Minä tahdon matkustaa mihin tahansa," vastasi hän, "tehdäkseni lopun
-siitä kauheasta tuskasta, joka tällä hetkellä ahdistaa minua."
-
-Minä tulin lopulta yhtä levottomaksi ja epävarmaksi neiti Halcombesta
-kuin hän itsekin. Uskalsin pyytää hänen kirjoittamaan minulle pari
-riviä Lontoosta, oliko kaikki hyvin, ja hän lupasi tehdä sen. --
-"Meillä on kaikilla ristimme kannettavana", lausuin minä hänen
-istuessaan hiljaa ja miettiväisenä. Hän ei vastannut mitään; hän
-näytti niin vaipuneen omiin mietteisiinsä, ett'ei voinut kuulla
-sanojani. "Pelkään myladyn nukkuneen huonosti viime yönä", jatkoin
-minä hetkisen kuluttua. "Niin", vastasi hän, "minua ahdistivat
-kamalat unet." -- "Ahdistivatko, mylady?" Ajattelin hänen kertovan
-unensa, mutta ei, hänen seuraavat sanansa oli kysymys: -- "Veittehän
-itse rouva Veseylle osoitetun kirjeen postiin?" -- "Kyllä, mylady."
-
-"Sanoiko sir Percival eilen, että kreivi Fosco tapaisi minua Lontoon
-asemalla?"
-
-"Sanoi, mylady."
-
-Hän huokasi syvään, kun minä sanoin tämän, ja oli sitten ääneti koko
-matkan.
-
-Tultuamme asemalle oli meillä tuskin paria minuuttia jäljellä.
-Puutarhuri, joka oli ajajanamme, kantoi matkatarpeet minun ostaessani
-lippua. Kimeä vihellys kaikui juuri minun kiiruhtaessani myladyn luo
-asemasillalla. Hän katsoi minuun kummallisesti silmäten ja painoi
-kovasti kätensä sydäntään vasten, ikäänkuin äkkinäinen tuska tai
-kauhu olisi vallannut hänet tänä silmänräpäyksenä.
-
-"Olisin toivonut, että Te olisitte matkustanut kanssani!" sanoi hän
-ja laski kätensä kiivaasti minun käsivarrelleni minun jättäessäni
-lippua hänelle.
-
-Jos minulla olisi ollut aikaa siihen -- jos minä olisin eilispäivänä
-tietänyt sen niin hyvin, kuin minä sen nyt tiesin, olisin minä
-järjestänyt asiat seuratakseni häntä, vaikkakin olisin menettänyt
-paikkani. Mutta nyt lausui hän toivomuksensa liian myöhään. Hän
-näytti itsekin sen huomaavan, ennenkun minä ehdin mitään selittää,
-eikä toistanut sanojansa. Juna tuli nyt asemasillan viereen. Hän
-antoi puutarhurille lahjan lapsille vietäväksi ja puristi minua
-kädestä yksinkertaisella, sydämmellisellä tavallaan, ennenkun hän
-astui vaunuun.
-
-"Te olette ollut varsin ystävällinen minua ja minun sisartani
-kohtaan", sanoi hän. "Ystävällinen silloin, kun meillä ei ollut
-ketään muuta ystävää. Minä muistan kiitollisesti Teitä, rouva
-Michelson, niin kauan kun elän ja voin jotakin ihmistä muistaa.
-Hyvästi -- Jumala siunatkoon Teitä."
-
-Hän lausui nämä sanat sellaisella äänellä ja katseella, että minun
-silmäni kyyneltyivät -- hän sanoi ne siten, kuin olisi hän ottanut
-jäähyväiset iäksi.
-
-"Hyvästi, mylady", sanoin minä auttaessani häntä vaunuun ja
-koettaessani rohkaista hänen mieltään; "hyvästi lyhyeksi aikaa;
-koko sydämmestäni toivon, että kaikki tulee hyväksi ja onnelliseksi
-jälleen!"
-
-Hän pudisti päätänsä ja värisi asettuessaan vaunuun. Ovi suljettiin.
-"Uskotteko Te uniin!" kuiskasi hän minulle vaunun ikkunasta. "Minä
-näin viime yönä sellaisia unia, joita en ole koskaan ennen nähnyt.
-Se kauhu, jonka ne herättivät minussa, ei tahdo poistua mielestäni."
-Juna vihelsi, ennenkun minä ennätin vastata, ja vaunu läksi
-liikkeeseen. Hänen kalpeat, hiljaiset kasvonsa kääntyivät minuun
-viime kerran; suruisella ja miettivällä ilmeellä katsoi hän minuun.
-Hän viittasi kädellään -- en nähnyt häntä enää.
-
-Noin kello 5 saman päivän iltapuolella istuin minä, lopetettuani
-ne taloustehtävät, joita nyt kasautui yhä enemmän minulle, aivan
-yksinäni huoneessani ja koetin rauhoittaa mieltäni lukemalla autuaan
-mieheni saarnoja. Ensi kertaa elämässäni en minä kumminkaan voinut
-kiinnittää ajatuksiani näihin hurskaisiin ja lohduttaviin sanoihin.
-Vakuutettuna siitä, että lady Glyden lähtö oli tehnyt mieleeni
-syvemmän vaikutuksen, kuin itse olin uskonutkaan, panin kirjan pois
-käsistäni ja läksin puutarhaan hieman kävelemään. Sir Percival ei
-ollut vielä tietääkseni palanut, ja minä voin siis epäröimättä
-kävellä siellä.
-
-Kun minä kaarsin ohi asuinhuoneen yhden kulman ja pääsin siten
-vapaammin näkemään yli puutarhan, hämmästyin minä nähdessäni
-rouvashenkilön aivan hitaasti kävelevän käytävää pitkin selin minuun
-ja poimivan kukkia.
-
-Lähestyessäni kääntyi hän ympäri. Veri pysähtyi suonissani. Vieras
-nainen oli rouva Rubelle.
-
-Minä en voinut enempää liikkua kuin puhuakaan. Hän tuli luokseni yhtä
-huolettomasti kuin ennenkin kukkansa kädessä.
-
-"Kuinka, rouvaseni, ettekö voi hyvin?" kysyi hän tyynesti.
-
-"Oletteko täällä?" voin minä vihdoinkin sanoa. "Ettekö olekaan
-matkustanut Lontooseen -- Cumberlandiin?"
-
-Rouva Rubelle haisteli kukkiansa katsoessaan minuun ivallisesti ja
-säälivästi hymyillen.
-
-"En," sanoi hän. "En ole ollenkaan lähtenyt Blackwater-Parkista."
-
-Minä henkäsin ja rohkenin vielä tehdä yhden kysymyksen.
-
-"Missä on neiti Halcombe?"
-
-Tällä kertaa nauroi rouva Rubelle suoraan minulle vasten silmiä ja
-vastasi:
-
-"Ei neiti Halcombekaan ole lähtenyt pois Blackwater-Parkista,
-rouvaseni."
-
-Kuullessani tämän hämmästyttävän vastauksen kiitivät kaikki
-ajatukseni takaisin lady Glyden jäähyväisiin. Minä en voi sanoa, että
-se tapahtui itsenuhtelun tunteella -- mutta kyllä tuntui minusta
-tällä hetkellä, että minä olisin halunnut antaa monen vaivaloisen
-vuoden säästöt, jos minä neljä tuntia aikaisemmin olisin tietänyt,
-mitä minä nyt tiesin.
-
-Rouva Rubelle seisoi aivan ääneti ja levollisena ja järjesteli
-kukkakimppuansa, ikäänkuin odottaen, että minä ensin sanoisin jotakin.
-
-Mutta minä en voinut lausua sanaakaan. Minä ajattelin lady Glyden
-murtunutta sielunvoimaa ja heikkoa terveyttä ja minä vapisin
-ajatellessani sitä hetkeä, jolloin se huomio, jonka minä olin nyt
-tehnyt, musertavalla painollaan lankeisi hänen päällensä. Pariksi
-minuutiksi mykistyin minä kerrassaan sääliväisyydestä sisarraukkoja
-kohtaan. Rouva Rubelle katsoi ylös kukkakimpustaan ja sanoi: "Tässä
-on sir Percival, rouvaseni, tullen juuri kävelymatkaltaan."
-
-Sir Percival tuli luoksemme katkoen pahanilkisesti kukkia
-ratsupiiskallaan. Tultuaan kyllin lähelle nähdäkseen minun kasvoni,
-pysähtyi hän, puisteli tomun pois saappaistaan ratsupiiskalla ja
-räiskähti niin kovaan ja hillittömään nauruun, että kaikki linnut
-lensivät pois siitä puusta, jonka alla hän seisoi.
-
-"Ahaa, rouva Michelson", sanoi hän; "Te olette saanut selvän asiasta
-nyt -- eikö niin?"
-
-Minä en vastannut mitään. Hän kääntyi rouva Rubellen puoleen.
-
-"Koska näyttäysitte Te puutarhassa?"
-
-"Noin puoli tuntia sitten, herra. Tehän sanoitte, että minä saisin
-vapauteni niin pian, kun lady Glyde olisi matkustanut Lontooseen."
-
-"Aivan oikein! En nuhtele Teitä mistään -- kysyin vain Teiltä
-kumminkin". Hän vaikeni hetkisen ja kääntyi sitten taaskin
-minuun. "Uskoakseni ette Te voi oikein käsittää asiaa", sanoi hän
-pilkallisesti. "Tulkaa sitten itse katsomaan."
-
-Hän meni edeltä rakennuksen etusivulle. Minä seurasin perästä, ja
-viimeisenä tuli rouva Rubelle. Tultuamme rautaveräjien kautta pihaan,
-pysähtyi hän ja osoitti ratsupiiskallaan rappeutunutta rakennuksen
-keskiosaa.
-
-"Katsokaas!" sanoi hän. "Katsokaa ensi kerrokseen. Tunnettehan hyvin
-vanhat makuuhuoneet kuningatar Elisabethin ajoilta? Meillä on neiti
-Halcombe hyvässä säilössä, sijoitettuna yhteen parhaimmista niistä.
-Ottakaa hänet mukaanne, rouva Rubelle, Teillähän on avain? Antakaa
-rouva Michelsonin itsensä nähdä, ett'ei tällä kertaa ole mikään kuje
-kysymyksessä."
-
-Se ääni, jota hän käytti minua vastaan, ja ne harvat minuutit, jotka
-olivat kuluneet puistosta lähdöstämme, saattavat minut taaskin
-tulemaan käsitykseeni. Mihin minä tänä hetkenä olisin ryhtynyt, jos
-minun koko elämäni olisi ollut toista palvelevassa ja riippuvassa
-asemassa, en tiedä. Mutta kuten nyt oli -- sen kasvatuksen, niiden
-periaatteiden ja tunteiden takia, jotka kuuluivat sivistyneelle
-rouvasihmiselle, en minä voinut epäillä, miten minun piti käyttäytyä.
-Velvollisuuteni sekä itseäni että lady Glydeä kohtaan kielsi minua
-jäämästä sen miehen palvelukseen, joka niin häpeämättömästi oli
-pettänyt meitä esittämällä koko jakson sydämmettömiä valheita.
-
-"Minun täytyy pyytää, sir Percival, saada puhua Teidän kanssanne
-muutamia sanoja yksityisesti", sanoin minä. "Sen jälkeen olen minä
-valmis seuraamaan tätä henkilöä neiti Halcomben huoneeseen."
-
-Rouva Rubelle, johon minä olin viitannut kevyellä pään kumarruksella,
-haisteli huolimattomasti kukkakimppuansa ja meni varsin hitaasti ovea
-kohden.
-
-"No niin", sanoi sir Percival, "että minä haluan jättää paikkani
-Blackwater-Parkissa." Tämän sanoin minä sana sanaltaan. Olin
-päättänyt, että ensi sanat, jotka minä sanoisin hänen palattuaan,
-olisi toivomus päästä hänen talostaan.
-
-Hän katsoi minuun synkimmällä silmäyksellään ja pisti raivokkaalla
-liikkeellä molemmat kätensä ratsutakkinsa taskuihin.
-
-"Miksi?" kysyi hän. "Sitäpä haluaisin tietää."
-
-"Ei kuulu minun tehtävääni arvostella, mitä on tapahtunut tässä
-talossa. En tahdo loukata ketään. Minä tahdon vain sanoa, ett'en
-minä huomaa velvollisuuteni mukaiseksi enemmän lady Glydeä kuin
-itseänikään kohtaan jäädä kauemmaksi Teidän palvelukseenne."
-
-"Onko se Teidän velvollisuutenne mukaista _minua_ kohtaan seisoa
-tässä ja heittää halpamainen epäily vasten, silmiäni?" huusi hän
-aivan raivoissaan. "Huomaan kyllä, mitä Te tarkoitatte. Te olette
-omalta alhaiselta, epärehelliseltä katsantokannaltamme tulkinnut
-viattoman kepposen lady Glydeä kohtaan, joka tehtiin hänen
-parhaakseen. Oli mitä tärkeintä hänen terveytensä takia vaihtaa
-heti olinpaikkaa, ja Te tiedätte yhtähyvin kuin minäkin, ett'ei hän
-koskaan olisi matkustanut, jos hän olisi uskonut neiti Halcomben
-olevan vielä täällä. Menkää, jos Teitä miellyttää, -- minä voin
-helposti saada yhtä hyviä taloudenhoitajattaria kuin Tekin lausumalla
-vain sanan. Menkää, milloin haluttaa -- mutta kavahtakaa levittämästä
-mitään juorua minusta ja minun talostani poistuttuanne siitä.
-Puhukaa totuutta ja vain totuutta, muutoin voi se tulla kalliiksi
-Teille! Oman hyvänsä takia on lady Glydeä peijattu -- ja sen saakoon
-kernaasti kuka tahansa kuulla. Menkää itse ylös katsomaan, eikö neiti
-Halcombella ole yhtä paljon mukavuutta ja hoitoa siellä kuin missä
-muussa talon osassa tahansa.
-
-"Muistakaa tohtorin oma määräys, että lady Glyden täytyy niin pian
-kuin mahdollista muuttaa toiselle paikkakunnalle. Pankaa tämä kaikki
-tarkoin mieleenne -- ja puhukaa sitten jotakin pahaa minulta ja minun
-teoistani, jos Te uskallatte!"
-
-Kaikki nämä sanat syöksyivät hänen huuliltaan hänen raivoissaan
-kävellessään edestakaisin ja huitoessaan ympärilleen ilmaan
-ratsupiiskallaan.
-
-Ei mikään hänen puheensa voinut järkyttää minun vakuutustani niiden
-halveksittavain valheiden suhteen, joita hän edellisenä päivänä oli
-ladellut minun läsnä-ollessani, ja sen julman petoksen suhteen,
-jolla hän oli erottanut lady Glyden sisarestaan ja lähettänyt hänet
-Lontooseen hänen ollessaan puolikuolleena levottomuudesta neiti
-Halcomben takia. Luonnollisesti pidin minä nämä ajatukset itsekseni
-enkä lausunut enää mitään, joka olisi voinut häntä suututtaa, mutta
-en silti miettinyt vähemmän varmasti toteuttaa aikomustani. Hiljainen
-vastaus poistaa vihan -- ja minä hillitsin sentähden tunteeni
-vastatessani:
-
-"Ollessani Teidän palveluksessanne, sir Percival, tunnen minä
-velvollisuuteni kyllin hyvin ollakseni tarkastamatta Teidän
-vaikuttimianne. Kun minä poistun talostanne, toivon minä tuntevani
-arvoni kyllin ollakseni puhumatta asioista, jotka eivät koske minua."
-
-"Koska haluatte mennä?" kysyi hän tuikeasti keskeyttäen minut. "Älkää
-luulko, että minä olen halukas pitämään Teidät -- älkää luulko, että
-minä olisin pahoillani Teidän poistumisestanne talostani. Menettelen
-täysin omantunnonmukaisesti ja suoraan tässä asiassa alusta loppuun.
-Koska haluatte mennä?"
-
-"Haluaisin poistua paikastani niin pian kun Teidän mukavuutenne sen
-sallii, sir Percival."
-
-"Minun mukavuudellani ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
-Olen epäilemättä poissa talosta huomisaamuna aikaiseen ja Teidän
-laskunne voin minä tarkastaa tänään illalla. Jos Te todellakin
-tahdotte ottaa huomioon jonkun mukavuuden, niin olisi parempi
-neuvotella neiti Halcomben kanssa. Rouva Rubellen kanssa sovittu aika
-loppuu tänä päivänä ja hänellä on syytä toivoa matkustaa takaisin
-Lontooseen tänä iltana. Jos Te myöskin matkustatte nyt heti, ei neiti
-Halcombella ole ketään, joka häntä hoitaisi."
-
-Minä toivon, ett'en tarvitse sanoa minusta olleen mahdotonta hyljätä
-neiti Halcombe tällaisena onnettomuuksien aikana, joka nyt oli
-kohdannut häntä ja lady Glydeä. Tultuani vakuutetuksi, että rouva
-Rubelle heti matkustaisi, otettuani hänen paikkansa ja saatuani vielä
-luvan koettaa puhutella tohtori Dawsonia ottamaan taaskin hoitoonsa
-neiti Halcombe, suostuin minä mielelläni jäämään Blackwater-Parkiin,
-kunnes neiti Halcombe ei enää tarvitsisi minun hoitoani. Minä lupasin
-viikkoa ennen talosta lähtöäni ilmoittaa siitä sir Percivalin
-asianajajalle, niin että hän voisi ryhtyä tarpeellisiin toimiin
-hankkiakseen minulle seuraajan. Kaikki tämä sovittiin muutamin
-sanoin, jonka jälkeen sir Percival käänsi minulle jyrkästi selkänsä,
-ja minä menin rouva Rubellen luo. Tämä merkillinen nainen oli koko
-ajan tyynesti istunut portailla, odottaen että minä seuraisin häntä
-neiti Halcomben luo.
-
-Tuskin olin minä ehtinyt puoli tiehen hänen luokseen, kun sir
-Percival, joka oli sillä välin kävellyt kappaleen matkaa vastapäiseen
-suuntaan, yht'äkkiä pysähtyi ja huusi minua takaisin.
-
-"Mitä syytä Teillä on poistua palveluksestani?" kysyi hän.
-
-Tämä kysymys tuntui minusta niin kummalliselta sen jälkeen, mitä
-juuri nyt oli välillämme tapahtunut, että minä tuskin tiesin, mitä
-minä vastaisin.
-
-"Muistakaa! _Minä_ en tiedä, miksi menettelette niin", jatkoi hän.
-"Teidän täytyy ilmoittaa minulle jokin syy paikastanne poistumiseen,
-kun Te otatte uuden paikan."
-
-"Mikä on syy? Perheen lähtökö? Se kelpaa."
-
-"Sitä vastaan ei ole mitään muistuttamista, sir Percival --"
-
-"No, hyvä! Sitä tahdoinkin vain tietää. Jos joku kysyy
-todistuksianne, niin on tämä syynä eroamiseenne täältä: Te lähdette
-tiehenne, koska koko perhe muuttaa täältä."
-
-Hän kääntyi taaskin pois, ennenkuin minä ennätin lausua sanaakaan,
-ja meni nopein askelin puistoon. Hänen esiintymisensä oli yhtä
-kummallinen kuin puheensakin. Minä tunnustan hänen melkein
-pelottaneen minua.
-
-Rouva Rubellenkin kärsivällisyys oli melkein loppua, kun minä
-lopultakin tulin hänen luoksensa.
-
-"Vihdoinkin!" sanoi hän olkapäitään kohauttaen. Hän meni edellä
-rakennuksen asumattomaan osaan, nousi portaita ylös ja aukaisi
-avaimellaan sen käytävän oven, jonka vieressä Elisabethin aikuiset
-vanhat huoneet sijaitsevat -- oven, joka aina minun tulostani asti
-Blackwater-Parkiin ei koskaan ennen oltu avattu. Itse huoneet tunsin
-minä varsin hyvin, kun minä useamman kerran olin käynyt niissä, mutta
-aina rakennuksen toisesta osasta. Tämän vanhan parvekkeen kolmannen
-oven kohdalla pysähtyi rouva Rubelle, ojensi sen avaimen ynnä muut
-mukanaan olevat avaimet minulle ja sanoi, että minä tapaisin neiti
-Halcomben tässä huoneessa. Ennenkun minä menin sisään, katsoin minä
-parhaaksi sanoa hänelle, että hänen toimensa nyt oli lopussa. Minä
-ilmoitin hänelle muutamin sanoin, että minä tästä lähtien kokonaan
-vastaisin sairaan katsomisesta ja hoidosta.
-
-"Olen iloinen kuullessani sen, rouvani," sanoi rouva Rubelle. "Haluan
-kovin saada heti matkustaa."
-
-"Matkustatteko tänään?" kysyin minä varmuuden vuoksi.
-
-"Kun nyt olette ottanut sairaanhoidon huoleksenne, matkustan minä
-puolentunnin kuluttua. Sir Percival on hyväntahtoisesti oikeuttanut
-minun tilaamaan vaunut milloin tahansa, ja nyt tarvitsen minä ne
-puolen tunnin kuluttua päästäkseni asemalle. Minä olen jo laittanut
-kaikki matkatavarani. Hyvästi, rouvaseni."
-
-Hän niiasi nopeasti ja meni takaisin parvekkeen kautta hyräillen
-laulua ja lyöden tahtia kukkakimpullaan. Olen sydämmellisen iloinen,
-että tämä oli viime kerta, jolloin näin rouva Rubellen.
-
-Tullessani huoneeseen nukkui neiti Halcombe. Katselin häntä
-tuskaisella osanotolla hänen siinä maatessaan kauhean korkeassa,
-vanhanmallisessa sängyssä. Hän ei ollut kumminkaan missään suhteessa
-huonompi kuin viime kerran nähdessäni häntä. Minun täytyy myöntää,
-ett'en hänen hoitoaan missään kohden oltu laiminlyöty, mikäli minä
-voin huomata. Huone oli kolkko, ikävä ja pimeä, mutta ikkuna, joka
-on talon takana olevalle yksinäiselle pihaportille päin, oli auki
-päästääkseen raitista ilmaa, ja yleensä kaikki, mitä voitiin tehdä
-huoneen hauskentamiseksi, oli tehty, sir Percivalin petoksen koko
-julmuus oli kohdannut lady Glyde-raukkaa. Neiti Halcombe ei ollut,
-minun huomatakseni, kärsinyt muuta vääryyttä, kuin että hänet täten
-oli kätketty.
-
-Tultuani vakuutetuksi, että sairas nukkui rauhallisessa unessa,
-hiivin minä hiljaa ulos sanoakseni puutarhurille, että hän kutsuisi
-lääkäriä. Minä pyysin häntä, että hän vietyään rouva Rubellen
-asemalle menisi herra Dawsonin luo viemään hänelle terveisiä, että
-minä haluaisin puhua hänen kanssaan. Tiesin hänen tulevan minun
-pyynnöstäni ja pysähtyvänkin taloon kreivi Foscon lähdettyä pois.
-
-Odottamaani aikaan palasi puutarhuri ja ilmoitti tohtori Dawsonin
-pyytäneen tervehtimään ja sanomaan, ett'ei hän itse ollut oikein
-terve, mutta että hän, jos mahdollista, tulisi huomisaamuna.
-Esitettyään asiansa tahtoi hän mennä; minä ehkäisin häntä kumminkin
-pyytämällä palaamaan ennen pimeän tuloa ja istumaan ylhäällä eräässä
-asumattomista huoneista, niin että minä voisin huutaa häntä, jos
-jotain tapahtuisi. Hän ymmärsi helposti vastenmielisyyteni jäädä
-yksin tähän nyt niin aution talon rappeutuneeseen osaan, ja me
-sovimme asiasta niin, että hän lupasi tulla 8 ja 9 välillä illalla.
-
-Hän saapui täsmällisesti, ja minulla oli täysi syy olla tyytyväinen
-päätökseeni kutsua hänet. Ennen puoltayötä puhkesi sir Percivalin
-väkivaltainen ja kummallinen luonne rajulla ja kauhealla tavalla
-raivoamaan, ja ellei puutarhuri olisi ollut saapuvilla rauhoittamassa
-häntä, niin kauhistun ajatellakin, mitä olisi voinut tapahtua.
-
-Melkein koko iltapäivän ja illan oli hän kävellyt asuinrakennuksessa
-ja pihalla levottomasti ja kummallisesti, mikä mielestäni aiheutui
-siitä, että hän oli juonut liian paljon viiniä yksinäisellä
-päivällisellään. Olkoon sen laita kuinka tahansa, niin kuulin minä,
-kävellessäni kappaleen katkaa edestakaisin parvekkeella, kuin hän
-kovasti ja kiivaasti huusi jotakin rakennuksen uudessa osassa.
-Puutarhuri kiiruhti heti alas hänen luokseen, ja minä suljin oven
-estääkseni, jos mahdollista, melua kuulumasta sairaan korviin.
-Viipyi hyvästikin puoli tuntia, ennenkun mies palasi takaisin. Hän
-selitti isäntänsä olevan aivan järjiltään -- ei, kuten minä luulin,
-paljosta juonnista, vaan jonkunlaisesta mielipuolen pelosta, jonka
-syytä hän ei voinut ymmärtää. Kun hän tuli alas eteiseen, näki hän
-sir Percivalin kävelevän nopein askelin edestakaisin, nähtävästi
-kovin kiukuissaan ja kiroillen, ett'ei hän tahdo jäädä minuuttiakaan
-kauemmaksi yksin tähän kirottuun taloon ja että hän nyt heti,
-keskellä yötä, aikoi lähteä matkalle. Kun puutarhuri läheni häntä,
-oli hän kiroillen ja uhkaillen ajanut tämän heti valjastamaan hevosta.
-
-Vähemmässä kuin neljännestunnissa oli sir Percival kuolonkalpeana
-tullut hänen luokseen tallipihaan, hypännyt kiesseihin, lyönyt
-hevosta niin, että tämä heti oli lähtenyt hurjasti laukkaamaan, ja
-lähtenyt aivan yksin pois. Puutarhuri oli kuullut, kuinka hän oli
-kiroillut ja huutanut portinvartijalle kiiruhtamaan ylös avatakseen
-veräjän -- oli sen jälkeen kuullut, kuinka hän hiljaisessa yössä
-jatkoi rajun kiivaasti matkaansa, eikä tiennyt sittemmin sen enempää.
-
-Huomispäivänä tai sitä seuraavana -- en muista oikein, kumpanako
--- toi Knowlesburyn, lähimmän kaupunkimme, vanhan majatalon renki
-ajoneuvot kotiin. Sir Percival oli pysähtynyt sinne ja sitten
-matkustanut edelleen rautateitse -- mihin, ei mies voinut sanoa
-meille. Minä en koskaan sitten saanut mitään tietoa sir Percivalin
-hankkeista, en häneltä itseltään enkä keltään muultakaan, enkä minä
-tiedä edes, onko hän nykyisin Englannissa vai jossain muualla. Hän
-ja minä emme ole koskaan tavanneet toisiamme hänen paettuaan kotoaan
-kuin pelastunut rikollinen, ja minun sydämmellinen toivoni ja
-rukoukseni on, ett'emme koskaan tapaisikaan tässä elämässä.
-
-Minun oma osani tässä surullisessa perhejutussa on nyt lähimmiten
-kerrottu.
-
-On sanottu minulle, että neiti Halcomben heräämisellä vihdoinkin
-pitkällisestä unestaan ja keskinäisellä puhelullamme, kun hän
-näki minun istuvan vuoteensa ääressä, ei ole mitään tekemistä sen
-kertomuksen kanssa, jonka minä nyt olen kyhännyt. Olkoon puolestani
-kylliksi sanoa, ett'ei hän itse tietänyt mitään siitä, millä tavoin
-hänet oli tuotu huoneestaan tähän rakennuksen asumattomaan osaan.
-Sen tapahtuessa oli hän vaipunut syvään uneen, luonnolliseenko vai
-nukuttamalla toimitettuun, sitäkään hän ei voinut sanoa. Minun
-poissa-ollessani matkalla Torquayssa ja kun koko palvelusväki oli
-muuttanut talosta, lukuunottamatta Margaret Porcheria, joka joko söi
-tai joi tai makasi, milloin hän ei ollut työssä, ei ollut mikään
-sanottava vaikeus muuttaa neiti Halcombe salaa rakennuksen yhdestä
-osasta; toiseen.
-
-Katsellessani ympäri huonetta huomasin minä, että rouva Rubelle
-oli saanut sinne eri ruokalajeja ja muita elintarpeita sekä että
-hänelle oli hankittu apuneuvoja lämmittää vettä, keittoja ynnä
-muuta, tarvitsematta tehdä muuta niinä muutamina päivinä, jotka
-hän oli suljettuna sairaan luona. Hän oli kieltäytynyt vastaamasta
-niihin kysymyksiin, joita neiti Halcombe luonnollisesti teki
-hänelle, mutta ei muutoin ollut kohdellut häntä huolimattomasti eikä
-epäystävällisesti. Ainoa rikos, josta minä syystä voin nuhdella rouva
-Rubellea, on se, että hän on antautunut avustamaan näin arvottomasti
-halpamielistä petosta.
-
-Olen iloinen, ett'en tarvitse kuvata sitä vaikutusta, jonka tieto
-lady Glyden matkasta teki neiti Halcombeen, tai niitä vielä
-paljon surullisempia tietoja, jotka vain liian pian saapuivat
-Blackwater-Parkiin. Molemmissa näissä tilaisuuksissa valmistin minä
-häntä kuulemaan onnettomuutta niin varovasti kuin voin; ainoastaan
-jälkimmäisessä tapauksessa olisi tohtori voinut olla minulle avuksi,
-jollei hän edelleen olisi voinut liian huonosti voidakseen tulla
-luokseni. Oli surullinen aika -- aika, joka vaivaa minua sekä
-ajatellessani että kirjoittaessani siitä. Uskonnon lohdutuksen kallis
-siunaus, jota minä koetin jakaa, ei pitkään aikaan voinut saavuttaa
-neiti Halcomben sydäntä; toivon kumminkin, että se lopulta tulisi
-hänelle hyväksi. En jättänyt häntä, ennenkuin hänen voimansa olivat
-täysin palanneet. Se juna, jolla minä matkustin tästä onnettomasta
-kodista, vei hänetkin sieltä pois. Me erosimme raskain mielin
-toisistamme Lontoossa. Minä jäin erään sukulaiseni luo Islingtoniin;
-hän jatkoi matkaansa herra Fairlien Cumberlandissa olevalle tilalle.
-
-Minulla on vain muutamia rivejä lisättävänä, ennenkun minä lopetan
-tämän kiusaavan selonteon. Ne ovat minun velvollisuudentunteeni
-aiheuttamia.
-
-Ennen kaikkea pyydän minä saada lausua oman varman vakuutukseni,
-ett'ei minkään syytöksen näistä kertomistani tapahtumista pidä
-kohtaaman kreivi Foscoa. Olen saanut tietää, että kamala epäilys on
-herännyt ja että varsin arveluttavia selityksiä on annettu kreivin
-menettelystä. Minun vakuutustani hänen viattomuudestaan ei kumminkaan
-voida järkyttää. Jos hän auttoi sir Percivalia tämän suunnitelmassa
-lähettää minut Torquayhin, niin saattoi hänet itsensä harhaan
-hämmennys, josta häntä ulkomaalaisena ja outona ei pidä tuomita. Jos
-hän hankki rouva Rubellen sairaanhoitajattareksi Blackwater-Parkiin,
-niin oli se onnettomuus eikä mikään sellainen hänen virheensä, että
-tämä vieras henkilö olisi ollut kyllin halpamielinen auttaakseen
-talon herraa petoksessa, jonka tämä itse oli suunnitellut. Puhtaan
-moraalin nimessä panen minä vastalauseeni sitä vastaan, että kreiviä
-kohtaan langetetaan jokin ajattelematon tai ansaitsematon moite.
-
-Toisekseen täytyy minun lausua ikäväni siitä, ett'en voi muistaa
-päivää, jolloin lady Glyde läksi Blackwater-Parkista matkustaakseen
-Lontooseen. On sanottu minulle, että on suuremmasta merkityksestä
-saada tietää oikea päivä, jolloin tämä surullinen matka tapahtui, ja
-minä olen vakavasti koettanut muistutella, mutta turhaan. Sen vain
-voin muistaa, että se tapahtui heinäkuun loppupuoliskolla. Jokainen
-tietää, kuinka vaikeata on jonkun ajan kuluttua muistaa jotakin
-määrättyä päivää, ellei sitä edeltäkäsin merkitsi muistiin. Tämä
-vaikeus oli minulle sitäkin suurempi niiden levottomuutta herättäväin
-ja merkillisten tapahtumain takia, jotka sattuvat juuri samaan
-aikaan, kuin lady Glyde matkusti. Toivon sydämmellisesti, että minä
-tähän aikaan olisin pitänyt päiväkirjaa ja että hänen matkapäivänsä
-olisi yhtä elävästi muistissani kuin mylady-raukan kalpeat kasvot
-hänen viime kerran surullisesti katsoessaan minuun vaununikkunasta.
-
-
-
-
-Useiden eri todistajain jatkama kertomus.
-
-
-1. Hester Pinhornin, kreivi Foscon palveluksessa olevan
-keittäjättären todistus.
-
-(Hänen suullisen kertomuksensa mukaan kirjoitettu.)
-
-Olen pahoillani, ett'en koskaan ole saanut oppia lukemaan tai
-kirjoittamaan. Koko elämäni olen saanut touhuta ja tehdä työtä ja
-olen aina pitänyt tarkkaa huolta rehellisestä nimestä. Minä tiedän,
-että on synti ja vääryys sanoa, mikä ei ole totta, ja minä tahdon
-tarkkaan karttaa sitä nytkin sanomasta. Kaikki, mitä tiedän, tahdon
-minä sanoa ja minä pyydän nöyrästi sitä herraa, joka merkitsee tämän
-muistiin, sovittamaan sanani oikein kirjoittaessaan ja suomaan
-minulle anteeksi, joka en ole saanut mitään oppia.
-
-Viime kuluneena kesänä sattui niin, että minä -- vaikka omatta
-syyttäni -- olin ilman paikkaa. Kuulin silloin, että keittäjättären
-paikka oli saatavissa talossa N:o 1 Forestroadin varrella S:t
-Johns-Woodissa. Otin tämän paikan kokeeksi. Isäntäni nimi oli Fosco.
-Emäntäni oli Englantilainen rouvashenkilö. Isäntäni oli kreivi ja
-emäntäni kreivitär. Siellä oli nuori tyttö, jonka piti toimittaa
-muut palvelustehtävät talossa. Hän ei ollut erittäin siisti eikä
-ripeäkään, mutta mikään paha ei hänen kanssaan ollut tulla toimeen.
-Minä ja hän olimme talon ainoat palvelijat.
-
-Isäntämme ja emäntämme tulivat sitten, kun me olimme alkaneet
-jo palveluksemme. Heti heidän tultuaan saimme tietää vieraita
-odotettavan maaseudulta.
-
-Vieras oli emäntäni veljentytär, ja ensi kerroksessa oleva
-vierashuone pantiin hänelle kuntoon. Emäntäni sanoi, että lady
-Glydellä -- niin oli vieraan nimi -- oli varsin heikko terveys ja
-että minä sen vuoksi saisin olla varsin varova ruuanlaiton suhteen.
-Hänen piti tulla samana päivänä, mikäli minä voin muistaa; pyydän
-kumminkin, ett'ette luota minun muistiini tässä tapauksessa. Minun
-täytyy ikäväkseni sanoa, ett'ei hyödytä mitään kysyä minulta ajasta
-ja päivistä ja muusta sellaisesta. Lukuunottamatta sunnuntaita
-olen minä tuskin koskaan selvillä niistä, sillä minä olen köyhä
-työläisnainen ja varsin oppimaton. Kaikkiaan tiedän minä, että lady
-Glyde tuli ja herätti meissä kaikissa heti taloon tultuaan suurta
-peljästystä, se on totta ja varmaa. Kuinka minun isältäni saattoi
-hänet kotiin luokseen, en voi sanoa, sillä minulla oli silloin
-jotain työtä käsillä, mikä kokonaan kiinnitti minun huomioni. Mutta
-iltapäivällä luulen sen olleen, ja palvelustyttö avasi oven ja
-saattoi hänet vieraskamariin. Hän ei ollut kaukaa keittiössä luonani,
-kun me saimme kuulla hirveätä meteliä ylhäältä ja vierashuoneen
-kellon kiihkeätä soittamista ja emäntäni äänen huutavan apua.
-
-Me juoksimme ylös molemmat ja saimme silloin nähdä vieraan
-rouvashenkilön makaavan sohvalla kalmankalpeana, kovasti yhteen
-puristetuin käsin ja pää riippuen toiselle sivulle. Hän oli
-äkkiä peljästynyt, sanoi emäntäni, ja kreivi sanoi hänen saaneen
-kouristuksia. Tuntien ympäristöä hieman paremmin kuin muut juoksin
-minä lähimmän lääkärin luo hakemaan apua. Lähinnä saatavissa olivat
-tohtorit Gardh ja Goodricke, jotka asuivat yhdessä joilla oli
-tunnettu nimi ja maine koko S:t Johns-Woodissa, mikäli olen kuullut.
-Herra Goodricke oli kotona ja seurasi minua.
-
-Viipyi kotvasen aikaa, ennenkun hän voi olla sanottavaksi avuksi.
-Onneton naisraukka sai kohtauksen toisensa jälkeen; ja siten jatkui,
-kunnes hän oli aivan voimaton ja heikko kuin äskensyntynyt lapsi. Me
-veimme hänet vuoteeseen. Herra Goodricke kiiruhti kotiinsa hakemaan
-lääkkeitä ja tuli takaisin neljännestuntia lyhemmässä ajassa. Paitsi
-lääkkeitä toi hän mukanaan torvenmuotoisen mahognyisen puupalan; sen
-asetti hän sairaan sydämmelle ja painoi korvansa aivan siihen ja
-kuunteli tarkkaavasti.
-
-Tehtyään tämän sanoi hän huoneessa olevalle emännälleni: "Tämä on
-varsin arveluttava sairaustapaus; minä kehotan heti kirjoittamaan
-lady Glyden lähimmille omaisille." Emäntäni kysyi häneltä: "Onko se
-sydäntauti?" Tohtori vastasi tähän: "Niin, vaarallisinta laatua." Hän
-sanoi sitten kreivittärelle suoraan, kuinka hän uskoi taudin laidan
-olevan, mutta sitä minä en ollut kyllin oppinut ymmärtämään. Mutta
-sen minä varmasti tiedän, että hän lopuksi sanoi pahoin pelkäävänsä,
-ett'ei hän eikä kukaan muukaan lääkäri enää voisi auttaa asiaa nyt.
-
-Emäntäni otti nämä ikävät tiedot vastaan rauhallisemmin kuin isäntä.
-Hän oli suuri ja lihava, naurettava vanha herra, jolla oli kesyjä
-lintuja ja valkoisia rottia ja joka puhui niiden kanssa, ikäänkuin
-ne olisivat olleet kristittyjä lapsia. Hän näytti olevan kauhean
-pahoillaan tapahtuman johdosta. "Ah! lady Glyde raukka! rakas lady
-Glyde-raukka!" sanoi hän kerta toisensa perään ja käveli edestakaisin
-ja väänteli lihavia käsiänsä enemmän kujeilijan kuin järkevän
-ihmisen tavalla. Jos minun emäntäni kysyi kerran sairaan mahdollista
-paranemista, kysyi hän ainakin viisikymmentä kertaa. Minä vakuutan,
-että hän oikein vaivasi meitä kaikkia -- ja kun hän lopultakin
-ehti rauhoittua, meni hän ulos pieneen puutarhaan ja sitoi pieniä
-kukkakimppuja ja pyysi minua koristaman niillä sairashuonetta. Juuri
-kuin niistä olisi voinut olla jotain hyötyä! Luulen hänen jonkun
-kerran olleen hieman sekaisin ymmärrykseltään. Mutta ilkeä isäntä ei
-hän kuitenkaan ollut. Hän oli perin kohtelias puhelemaan ja esiintyi
-hyväntahtoisesti, leikkisästi ja ystävällisesti. Pidin hänestä paljon
-enemmän kuin emännästäni. Jos jokin ihminen oli kova mieleltään, niin
-oli hän!
-
-Puoliyön aikaan näytti sairas hieman voimistuvan. Hän oli sitä ennen
-ollut niin voipunut kouristuksista, ett'ei hän voinut liikuttaa kättä
-eikä jalkaa eikä puhuakaan kenenkään ihmisen kanssa. Nyt kääntäytyi
-hän kumminkin sairasvuoteessa ja katsoa tuijotti sekä ympäri
-huonetta että meitä. Hänen on täytynyt olla kaunis nainen terveenä
-ollessaan vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Hän nukkui
-varsin levottomasti yöllä -- ainakin sanoi emäntäni niin, joka istui
-yksin ylhäällä hänen luonaan. Ennenkun itse menin levolle, olin minä
-sisällä kerran katsoakseni, voisinko olla joksikin avuksi, ja kuulin
-silloin, kuinka hän puhui itsekseen sekavalla, hajanaisella tavalla.
-Hän näytti suuresti ikävöivän saada puhua jonkun kanssa, joka oli
-poissa hänen luotaan. Tämän henkilön nimeä en voinut ensi kerralla
-kuulla ja toisella kertaa, juuri kun hän mainitsi sen, koputti
-isäntäni ovelle jättääkseen minulle vielä yhden ruman kukkakimppunsa
-ja kyselläkseen koko joukon.
-
-Kun minä aikaisin huomisaamuna palasin huoneeseeni oli sairas aivan
-voimaton ja nukkui horrosmaisessa unessa. Herra Goodricke tai
-tohtori Cardkin mukanaan neuvotellakseen. He sanoivat molemmat,
-ett'ei häntä millään ehdolla nukkuessa saisi häiritä. He pyysivät
-emäntääni seuraamaan huoneen toiseen päähän ja kyselivät häneltä
-tarkkaan sairaan terveyttä entisinä aikoina; kuka oli ollut hänen
-lääkärinsä ja oliko häntä kauan painanut jokin sieluntuska ja oliko
-hän tuntenut itsensä onnettomaksi. Minä muistan varsin hyvin, että
-emäntäni vastasi tähän "kyllä", ja että herra Goodricke katsoi herra
-Cardhiin ja pudisti päätänsä, ja herra Gardh katsoi herra Goodrickeen
-ja pudisti päätänsä. He näyttivät ajattelevan, että tällä mielen
-levottomuudella voi olla jotain tekemistä hänen sydänvikansa kanssa.
-Hän näytti niin heikolta, pikku raukka! Vahva ei hän varmaan koskaan
-ole ollut -- ei, ei koskaan vahva!
-
-Myöhemmin aamulla, kun hän heräsi, oli tauti saanut nopean käänteen,
-ja vieras herrasnainen näytti olevan parempi. Minä en saanut tulla
-huoneeseen katsomaan häntä, yhtä vähä kuin minun toverini sai tulla
-pelosta, että hän taaskin huonontuisi nähdessään vieraita. Isäntäni
-sanoi hänen olevan paremman.
-
-"Kuuleppas, kiltti Hesterini", sanoi hän, "lady Glyde on nyt taas
-parempi. Mieleni on entistä rauhallisempi, ja minä menen nyt
-oikaisemaan paksuja koipiani pikku kävelylle auringonpaisteessa tänä
-kauniina kesäpäivänä. Pitääkö minun toimittaa jokin tehtävä sinulle?
-Onko minun suoritettava jotain ostoksia taloutta varten? Mitä teet
-sinä siinä? Ahaa! herkkutortunko päivälliseksi? Ota riittävästi
-voitaikinaa, kiltti piikaseni, -- paljon voitaikinaa, joka sulaa
-suussa, kun se on kermalla voideltu. -- Oi, se on ihanaa!" Sellainen
-oli hänen tapansa. Hän oli yli 60 vuotta vanha ja vielä ihastunut
-torttuihin ja leivoksiin. Ajatteleppas vain sitä!
-
-Tohtori tuli takaisin puolenpäivän aikaan ja näki silloin itse,
-että lady Glyde oli herännyt hieman parempana. Hän kielsi meitä
-puhelemasta hänen kanssaan tai antamasta hänen puhella kanssamme,
-jos häntä haluttaisi tehdä niin, koska häntä, kuten hän sanoi,
-täytyi pitää ennen kaikkea hiljaisuudessa ja koettaa saada nukkumaan
-niin paljon kuin mahdollista. Hän ei juuri koskaan näyttänyt olevan
-halukas puhelemaan minun nähdessäni häntä -- paitsi yöllä, jolloin
-minä en ymmärtänyt, mitä hän sanoi -- muulloin oli hän varmaan
-liian heikko puhuakseen. Herra Goodricke ei ollut läheskään niin
-tyytyväinen häneen kuin minun isäntäni. Hän ei sanonut mitään muuta
-tullessaan alas, kuin että hän palaisi takaisin kello 5.
-
-Jotenkin siihen aikaan -- isäntäni ei vielä ollut palannut --
-soitettiin kiivaasti vierashuoneesta, ja emäntäni tuli eteiseen
-sekä pyysi minua juoksemaan tohtori Goodricken luo ja sanomaan
-hänelle, että sairas oli pyörtynyt. Minä otin hattuni ja olkahuivini,
-kun kaikeksi onneksi tohtori samassa tulikin puolenpäivän aikana
-tekemänsä lupauksen mukaan.
-
-Avasin oven ja seurasin häntä yläkertaan. "Lady Glyde voi juuri
-kuten tavallisesti", sanoi emäntäni hänellä ovella, "hän oli ollut
-valveilla hetkisen ja katseli ympärilleen hämmentynein, kummallisin
-ilmein, kun minä kuulin hänen päästävän heikon huudahduksen ja näin
-samassa silmänräpäyksessä menettävän tajuntansa." Tohtori meni
-vuoteen luo ja kumartui sairaan yli. Nähdessään hänet tuli hän äkkiä
-varsin vakavannäköiseksi ja laski kätensä sairaan sydämmelle.
-
-Emäntäni tuijotti herra Goodrickeen. "Eihän hän vain ole kuollut",
-kuiskasi hän ja alkoi vapista kiireestä kantapäähän.
-
-"Kyllä", sanoi tohtori levollisesti ja vakavasti, "hän on kuollut.
-Minä pelkäsin sitä, kun minä eilen tutkin hänen sydäntään". Emäntäni
-astui muutamia askelia taapäin sängystä puhuessaan ja vapisi yhäti
-kovin. "Kuollut!" kuiskasi hän itsekseen, "kuollut, niin nopeasti,
-niin pian! Mitä sanoo mieheni?" Herra Goodricke pyysi hänen menemään
-alas ja koettamaan rauhoittua hieman. "Te olette istunut koko yön
-ylhäällä," sanoi hän, "hermonne ovat rasittuneet. Tämä henkilö,"
-sanoi hän ja katsoi minuun, "jää kyllä tänne minun hankkiessani
-tarpeellista apua." Emäntäni seurasi hänen pyyntöänsä. "Minun täytyy
-varovasti valmistaa tieto miehelleni." Näin sanoen ja yhäti kovasti
-vapisten poistui hän huoneesta.
-
-"Teidän isäntännehän on ulkomaalainen?" kysyi herra Goodricke
-kreivittären lähdettyä luotamme. "Ymmärtäneeköhän hän, mitä pitää
-kuolemantapausta rekisteriin merkittäessä tehdä?" -- "En tiedä oikein
-herra", vastasin minä, "mutta tuskinpa uskoisin." Tohtori mietti
-hetkisen ja sanoi sitten: "Tavallisesti en minä tee sellaista, mutta
-voihan se säästää perheeltä huolta ja vaivaa, jos minä itse valmistan
-pöytäkirjan kuolemantapauksesta. Puolen tunnin kuluttua menen minä
-aluetoimiston ohi ja minä voin silloin pistäytyä sisään. Olkaa hyvä
-ja ilmoittakaa herrasväellenne, että minä teen sen." -- "Kyllä,
-herra", vastasin minä, "he varmaan kiittävät Teitä hyvyydestänne
-ajatellessanne tätä asiaa." -- "Ettehän pelkää jäädä tänne siksi,
-kunnes minä ehdin lähettää henkilön avuksenne?" kysyi hän. -- "En,
-herra", vastasin minä. "Minä jään tänne lady-raukan luo siksi.
-Luullakseni ei ole mitään laiminlyöty, mitä voitiin tehdä, herra",
-lisäsin minä. -- "Ei," sanoi hän, "tässä ei ole mitään laiminlyöty.
-Hänen on täytynyt kärsiä kovin, ennenkuin minä näin hänet. Hänen
-tilansa oli jo silloin toivoton, kun minut kutsuttiin." --
-
-"Ah, niin! Kaikille meille käy samoin, ennemmin tai myöhemmin -- eikö
-niin, herra?" sanoin minä. Hän ei vastannut mitään tähän; hän ei
-näyttänyt tahtovan puhua enempää sanoi vain jäähyväiset ja meni ulos.
-
-Minä istuin sängyn vieressä aina tästä hetkestä saakka siihen asti,
-kun herra Goodricke lähetti lupaamansa avun. Hänen nimensä oli Jane
-Gould, ja hän näytti minusta olevan kunnioitettava nainen. Hän ei
-tehnyt mitään huomautuksia -- sanoi vain, että hän kyllä tiesi,
-mitä vaadittiin häneltä, ja että hän oli käärinyt monta ruumista
-elinpäivinänsä.
-
-Miten minun isäntäni vastaanotti kuolonsanoman, en voi lähemmin
-sanoa, sillä minä en silloin ollut saapusalla. Nähdessäni hänet
-näytti hän kovin murtuneelta. Hän istui aivan hiljaa nurkassa
-lihavat kädet riippuen polvilla, pää kumarassa ja silmät tuijottaen
-niin, ett'ei hän nähnyt mitään. Hän ei näyttänyt olevan niin paljon
-suruissaan kuin hämmästynyt ja hämmentynyt tapahtuman johdosta.
-Emäntäni järjesti kaiken, mikä oli tarpeen hautausta varten. Täytyi
-varmaankin mennä suuri summa rahaa; ruumiskirstu erittäinkin oli
-varsin kaunis. Me saimme kuulla, että kuolleen ladyn mies oli
-matkustanut ulkomaille. Mutta emäntäni, joka oli hänen tätinsä,
-järjesti asian niin hänen maaseudulla -- Cumberlandissa muistaakseni
--- olevan sukunsa kanssa, että hän vietäisiin sinne ja laskettaisiin
-samaan hautaan kuin hänen äitinsäkin. Kaikki hautausta koskevat
-seikat järjestettiin varsin komeasti ja siististi, sen sanon vielä
-kerran, ja isäntäni matkusti itse maaseudulle ollakseen läsnä, kun
-kirstua laskettiin hautaan. Hän näytti niin perin juhlalliselta
-synkässä surupuvussaan, suurine, vakavine kasvoineen, hitaine
-käyntineen ja leveine hatunnauhoineen -- niin, juhlalliselta hän
-näytti todellakin!
-
-Lopuksi on minun vastattava kolmeen minulle esitettyyn kysymykseen:
-
-1) Ett'en minä enemmän kuin toverinikaan koskaan nähnyt isäntäni
-itsensä antavan lady Glydelle lääkkeitä.
-
-2) Ett'ei hän koskaan minun tietääkseni ja uskoakseni ollut yksin
-lady Glyden luona.
-
-3) Ett'en minä voi selittää sitä kovaa säikähdystä, jonka emäntäni
-itse sanoi ladyä kohdanneen heti hänen tultuaan. Sen syytä ei koskaan
-mainittu minulle eikä toverillenikaan.
-
-Edellä oleva todistus on luettu minun läsnäollessani. Minulla ei ole
-mitään lisättävää siihen tai muistutettavaa sitä vastaan. Vakuutan
-valallani kuten kristitty nainen: Tämä on totuus.
-
-    (Allekirjoitettu)
-
-                                        _Hester Pinhorn_
-                                     (+ hänen puumerkkinsä)
-
-
-2. Lääkärin todistus.
-
-Sen alueen registraattorille, jossa allamainittu kuolemantapaus on
-sattunut.
-
-Täten saan todistaa, että minä lääkärinä olen hoitanut lady Glydeä,
-21 vuotta vanha viime syntymäpäivänään, että minä näin hänet viime
-kerran torstaina heinäkuun 25 päivänä 1850; että hän kuoli samana
-päivänä talossa N:o 5 Forestroadin varrella S:t Johns-Woodissa,
-ja että kuoleman syy oli valtimosuonenlaajennus. Taudin pituus
-tuntematon.
-
-    (Allekirjoitettu)
-
-                                      _Alfred Goodricke_.
-
-    Osoite N:o 12 Craydons Gardens,
-    S:t Johns-Wood, M.D. ja Ch.M.
-
-
-3. Jane Gouldin todistus.
-
-Tohtori Goodricke kehotti minua yleisellä ja sopivalla tavalla
-pitämään huolta siitä rouvashenkilöstä, joka oli kuollut
-yllämainitussa todistuksessa ilmoitetussa talossa. Minä tapasin
-vainajan talon palvelijan, Hester Pinhornin vartioimana. Jäin silloin
-taloon ja valmistin vainajan ruumiin hautaan pantavaksi. Minun
-läsnä-ollessani laskettiin ruumis kirstuun, ja sittemmin näin minä
-ruuvattavan kannen kiinni, ennenkuin se vietiin pois. Tämän tehtyä,
-ei ennemmin, sain palkkani ja poistuin talosta. Niitä henkilöitä,
-jotka haluavat jotakin todistusta minusta, kehotan kääntymään tohtori
-Goodricken puoleen. Hän voi todistaa sanojeni luotettavaisuuden.
-
-    (Allekirjoitettu)
-
-                                               _Jane Gould_.
-
-
-4. Hautakiven todistus.
-
-Omistettu Lauran, Lady Glyden, sir Percival Glyden,
-Blackwater-Parkin, Hampshiressä, Vapaaherran puolison ja Aatelismies
-Philip Fairlie-vainajan, tämän seurakunnan Limmeridge-Housesta,
-tyttären muistolle. Syntynyt maaliskuun 27 päivänä 1829; mennyt
-naimisiin joulukuun 22 päivänä 1849; kuollut heinäkuun 25 päivänä
-1850.
-
-
-5. Walter Hartrightin todistus.
-
-Aikaisin kesällä 1850 läksimme minä ja elossaolevat seuraajani
-Keski-Amerikan erämaista ja metsistä palataksemme kotiin. Rannikolle
-saavuttuamme astuimme laivaan, jonka määrä oli purjehtia Englantiin.
-Mexikon lahdessa kärsimme me haaksirikon; minä olin yksi niistä
-harvoista, jotka pelastuivat. Tämä oli kolmas kerta, jolloin minä
-pelastuin silminnähtävästä hengenvaarasta. Rutto, intiaanein
-hyökkäys, hukkuminen -- nämä kolme kuolemanvaaraa ovat uhanneet
-minua; kaikista olen pelastunut.
-
-Nämä lehdet eivät sisällä mitään kertomusta minun seikkailuistani
-ja vaaroistani kaukana isänmaastani. Syy, miksi minä poistuin
-maastani ja ystävieni luota Ja heittäydyin uuteen seikkailujen ja
-hengenvaarallisten kohtaloiden maailmaan, on jo tunnettu. Tästä
-vapaaehtoisesta maanpaosta palasin minä, kuten olin toivonut,
-rukoillut, ja uskonut, että minä palaisin -- muuttuneena miehenä.
-Uuden elämän taistelussa ja ponnistuksissa oli sydämmeni puhdistunut
-paljosta itsekkäisyyden kuonasta. Hädän ja vaaran kovassa koulussa
-oli minun tahtoni lujittunut, sydämmeni karaistunut päättävämmäksi ja
-mieleni terästynyt. Olin matkustanut pois välttääkseni kohtaloani.
-Palasin takaisin kohdatakseni sitä avoimin silmin, kuten miehelle
-sopii.
-
-Palasin kohdatakseni sitä sillä välttämättömällä kieltäytymisellä,
-mitä tiesin minulta vaadittavan. Olin poistanut mielestäni
-katkeruuden menneisyyden suhteen, mutta syvällä sydämmessäni kätkin
-minä muiston tämän vaiherikkaan ajan surusta ja rakkaudesta. En
-lakannut koskaan tuntemasta, kuinka minä koko elämäni ajaksi olin
-tehnyt auttamattoman haaksirikon -- olin oppinut vain kärsimään sitä.
-Laura Fairlie oli yksinomaan ajatuksissani, kun laiva vei minut
-pois, ja minä näin viime pilkahduksen Englannin rannasta. Laura
-Fairlie oli yksinomaan ajatuksissani laivan tuodessa minua takaisin
-ja minun nähdessäni aamun ensi valossa tuon rakkaan rannan kaukana
-etäisyydessä.
-
-Kynäni kirjoittaa tuon muinaisen nimen, kun sydämmeni taas puhuu
-muinaisesta rakkaudestani. Kutsun häntä vieläkin Laura Fairlieksi. On
-kovaa ajatella häntä, kovaa puhua hänestä hänen puolisonsa nimellä.
-
-Ei mitään muuta selitystä kaivata siitä, että minä nyt toisen kerran
-esiinnyin kertojana. Mikäli minulla on voimaa ja rohkeutta kirjoittaa
-tätä kertomusta, jatketaan sitä nyt keskeyttämättä.
-
-Ensimmäinen levoton ikäväni ja toivoni päivän tultua koski äitiäni
-ja sisartani. Minä huomasin välttämättömäksi valmistaa heitä siihen
-odottamattomaan iloon, minkä minä tiesin kotiintuloni aiheuttavan
-heille poissaolon jälkeen, jonka aikana he eivät moneen kuukauteen
-ole voineet saada mitään tietoja minusta. Aikaisin aamulla lähetin
-minä kirjeen Hampstead Cottageen ja tunnin kuluttua läksin minä itse.
-
-Kun ensi tervehdykset olivat ohi ja vanhojen aikojen lepo ja rauha
-vähitellen alkoivat palata, näin minä jotakin äitini kasvoista,
-mikä ilmaisi minulle, että salainen levottomuus painoi raskaasti
-hänen sydäntään. Se oli enemmän kuin rakkaus -- se oli suru, joka
-loisti levottomista silmistä, jotka niin hellästi silmäsivät minuun;
-sääliä ilmaisi se uskollinen käsi, joka hitaasti ja hellästi yhä
-lujemmin puristi minun kättäni. Meillä ei ollut mitään salaisuuksia
-toisillemme. Hän tiesi, kuinka minä olin kärsinyt elämän onnen
-haaksirikon -- hän tiesi, miksi minä olin lähtenyt hänen luotaan.
-Useampia kertoja olin minä kiusauksessa niin tyynesti kuin minä
-voisin, kysyä häneltä, eikö mitään kirjettä ollut tullut minulle
-neiti Halcombelta -- eikö hän tietänyt jotain hänen sisarestaan,
-jota minä voisin saada kuulla. Mutta kun minä silmäsin äitini
-kasvoihin, menetin minä rohkeuden kysyä edes tällä varovalla tavalla.
-Minä voin vain sanoa kiitollisesti ja salaa peljäten: "Teillä on
-jotakin ilmoitettavana minulle, äitini." Sisareni, joka oli istunut
-meitä vastapäätä, nousi äkkiä ylös ja poistui sanaakaan lausumatta
-huoneesta, Äitini painautui lähemmäksi minua ja pani kätensä
-kaulaani. Nämä rakkaat käsivarret vapisivat, kyynelet vierivät hänen
-poskillensa.
-
-"Walter!" kuiskasi hän -- "oma rakkahani! Sydämmeni tuntee tuskaa
-sinun tähtesi. Oi, poikani, poikani! Koeta ajatella, että _minä_ olen
-vielä luonasi!"
-
-Pääni vaipui hänen rintaansa vasten. Näillä sanoin oli hän ilmaissut
-minulle kaikki.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli kolmannen päivän aamu kotiin palaamiseni jälkeen -- siis lokakuun
-16 päivänä.
-
-Minä olin pysähtynyt omaisteni luo Hampstead Cottageen. Olin
-taistellut kovasti, ett'en tekisi _heille_ palaamiseni iloa
-katkeraksi, kuten se minulle itselleni oli käynyt. Olin tehnyt
-kaiken, mikä ihmisvoimissa on, toipuakseni kohdanneesta iskusta ja
-sietääkseni järjellä elämää -- tuudittaakseni syvän suruni rauhaan
-päästämättä sitä epätoivoisesti sydämmeeni. Mutta hyödyttömästi
-ja toivottomasti! -- eivät mitkään kyyneleet kihonneet balsamina
-polttaviin silmiini; ei mitään lohdutusta tuottanut minulle sisareni
-osanotto, äitini hellyys.
-
-Tänä kolmantena aamuna avasin minä sydämmeni heille. Nyt vihdoinkin
-tulivat ne sanat huulilleni, joita minä olin ikävöinyt saada lausua
-aina siitä päivästä lähtien, kun minun äitini ilmoitti, että Laura
-Fairlie oli kuollut.
-
-"Sallikaa minun matkustaa pois lyhyeksi ajaksi", sanoin minä. "Minä
-kestän paremmin, kun vielä kerran saan nähdä sen paikan, jossa näin
-hänet ensi kerran -- kun minä saan polvistua ja rukoilla sillä
-haudalla, johon he ovat panneet hänet lepäämään."
-
-Läksin matkalleni -- Laura Fairlien haudalle.
-
-Oli hiljaisen syyspäivän iltapuoli, kun minä astuin junasta autiolle
-asemalle ja yksinäni kuljin jalkaisin hyvin tuttua tietä. Laskeuva
-aurinko loisti himmein valoin läpi ohuiden valkopilvien; ilma oli
-lämmin ja tyyni. Yksinäinen rauhaisa maisema oli kuin syksyn suloisen
-surumielisyyden hunnuttama.
-
-Tulin kedolle; taaskin seisoin minä korkeimmalla kummulla ja silmäsin
-eteenpäin, pitkin polkua -- -- -- Siinä oli hyvin tuttu puutarha
-kauniine puineen, tasainen, leveä ajotie, joka puoliympyrässä
-kaareutui asuinrakennuksen ympäri, ja Limmeridge-Housen korkeat,
-valkoiset muurit. Vaihtelevat ja epävarmat kohtalot, kaikki
-vaikeudet, jotka minä olin kestänyt monen kuukauden kuluessa
--- kaikki tämä häipyi ja kukistui tyhjäksi mielessäni. Minusta
-tuntui kuin olisi jalkani eilen viimeksi tallannut tätä tuoksuvaa
-kanervikkoista ketoa! Luulin voivani nähdä hänen tulevan
-vastaani sievät kasvonsa pikku olkihatun varjostamina, kevyessä,
-yksinkertaisessa kesäpuvussaan ja hyvin täytetty piirustuskirja
-kädessään.
-
-Oi, kuolema, sinulla on otasi! Oi, hauta, sinulla on voittosi!
-
-Käännyin sivulle; ja kaukana alhaalla ahtaassa laaksossa oli
-yksinäinen harmaakivinen kirkko. Siinä oli porraskäytävä, jossa
-olin odottanut valkopukuista naista; siinä hautausmaa kumpujen
-ympäröimänä; siinä lorisi puro välinpitämättömästi yli kivisen
-pohjansa. Ja siinä seisoi marmoriristi, lumivalkoisena ja kauniina,
-haudan yllä -- tämän haudan, joka nyt kätki sekä äidin että
-tyttären. Menin sinne päin. Menin vielä kerran yli muurin matalalle
-kiviportaalle ja paljastetuin päin asetin minä jalkani pyhitetylle
-maalle. Lempeydelle ja hyvyydelle pyhitetylle; kunnioitukselle ja
-surulle pyhitetylle.
-
-Pysähdyin jalustan eteen, josta risti kohosi. Sen toisella puolen,
-joka oli minua lähinnä, kohtasi silmiäni äsken hakattu kirjoitus
--- kovat, selvät, julmat, mustat kirjaimet, jotka kertoivat hänen
-elämästään, hänen kuolemastaan. Koetin lukea niitä. Luin hänen
-nimeensä asti. "Omistettu Lauran muistolle --". Lempeät, sinisilmät
-kyynelten täyttäminä; kaunis pää väsyneesti alas kumartuneena,
-viattomat jäähyväissanat, jotka kehottivat minua lähtemään hänen
-luotansa -- oi, jospa minulla olisi ollut tätä onnellisempi muisto
-nähdessäni hänet viime kerran! -- Sen muiston vein minä mukanani
-kaukaisiin maihin; sen muiston tuon minä takaisin palatessani hänen
-haudallensa!
-
-Toisen kerran koetin minä nyt lukea muistokirjoitusta. Minä näin sen
-lopussa hänen kuolinpäivänsä ja sen yllä -- -- --
-
-Sen yllä olivat sanat piirretty marmoriin ja niiden joukossa oli
-nimi, joka hämmensi minun ajatukseni hänestä. Menin ympäri toiselle
-puolen hautaa, jossa ei ollut mitään luettavana -- ei mitään
-maallista halpamielisyyttä, joka tunkeutuisi hänen ja minun sieluni
-väliin.
-
-Laskeusin polvilleni. Laskin käteni, laskin pääni suurta valkosta
-hautakiveä vasten ja suljin silmäni koko maailmalta, päivänvalolta
-ylläni. Oi, rakastettuni, sydämmeni saa puhua sinun sydämmellesi nyt!
-Vasta eilen me erosimme toisistamme -- eilen minun silmäni näkivät
-viime kerran sinut. Rakkahani! Rakkahani!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aika kului edelleen ja hiljaisuus lepäsi kuin syvä yö sen radalla.
-
-Ensi ääni, joka häiritsi tätä taivaallisen rauhan hetkeä, oli kuin
-hiljainen kahina, humiseva tuuli hautausmaan ruohossa. Minä kuulin
-sen hiljaa lähenevän; lopuksi muuttui se -- kuului askeleita, yhä
-lähempänä -- nyt vaikeni se.
-
-Katsoin ylös.
-
-Aurinko oli laskemaisillaan. Pilvet olivat hajautuneet, ja vaipuva
-valo laskeusi kuin kultakimmellys kukkuloille. Päivän viime hetki oli
-kylmä ja selvä ja tyyni täällä kuolleiden hiljaisessa laaksossa.
-
-Hautausmaalla, missä maa kohosi, näin minä kaksi naista seisovan
-laskeuvan auringon kirkkaan loisteen valaisemina. He katsoivat
-haudalle; he katsoivat _minua_ siinä seisoessani.
-
-He tulivat hieman lähemmäksi ja pysähtyivät taas. Heidän harsonsa
-olivat alaslasketut ja kätkivät minulta heidän kasvonsa. Mutta kun
-he olivat pysähtyneet nosti toinen heistä harsonsa. Hiljaisessa
-iltavalossa näin minä Marian Halcomben.
-
-Mutta muuttuneena -- niin muuttuneena, kuin monta vuotta olisi
-hävittäen mennyt ohi! Silmät olivat suuret ja villit ja tuijottivat
-minuun kummallisella kauhun ilmeellä. Muoto oli laiha ja kuihtunut.
-Kärsimys, pelko ja suru olivat kuin tulikirjaimilla piirretyt siihen.
-
-Otin askeleen häntä kohden haudalta. Hän ei liikahtanut -- hän ei
-puhunut. Hänen sivullaan seisova harsotettu nainen päästi heikon
-huudahduksen. Minä pysähdyin. Veri pakkautui sydämmeeni ja sanomaton
-pelko kävi läpi koko olentoni.
-
-Harsotettu nainen jätti seuraajansa ja läheni hitaasti. Jäätyään
-yksin, seisoen liikkumatta puhui Marian Halcombe. Ääni oli hänen --
-minulle niin tuttu -- _se_ ei ollut muuttunut, kuten kauhistuneet
-silmät, kuihtuneet kasvot.
-
-"Uneni! uneni!" kuulin minä hänen lausuvan hiljaisella äänellä
-keskellä juhlallista hiljaisuutta. Hän vaipui polvilleen ja kohotti
-ristiinpannut kätensä taivasta kohden, "Isä, anna hänelle voimaa.
-Isä, auta sinä häntä tänä vaikeana hetkenä."
-
-Harsotettu nainen tuli lähemmäksi; hitaasti ja äänet yhä lähemmäksi.
-Minä katsoin häntä -- katsoin häntä enkä ketään muuta siitä hetkestä.
-
-Ääni, joka rukoili puolestani, heikkeni ja kuului tuskin -- äkkiä
-kohosi se taaskin ja huusi kauhistuneena, epätoivon väreellä minulle,
-että menisin pois.
-
-Mutta harsotettu nainen oli vallannut koko olentoni -- sekä ruumiini
-että sieluni. Hän pysähtyi toiselle puolen hautaa. Seisoimme
-kasvokkain hautakivi välillämme. Hän seisoi aivan jalustan sivulla
-olevan kirjoituksen vieressä. Hameensa kosketti mustia kirjaimia.
-
-Ääni läheni ja kohosi yhä voimakkaammaksi ja kankeammaksi. "Pitäkää
-kättä silmillänne! Älkää katsoko häneen! Oi, Jumalan tähden, säästä
-herra Hartrightiä!"
-
-Nainen kohotti harsoansa.
-
-"Omistettu Lauran, Lady Glyden muistolle" -- Laura lady Glyde, seisoi
-itse tämän muistokirjoituksen vieressä ja katsoi minuun yli haudan.
-
-
-
-
-Walter Hartrightin jatkama kertomus.
-
-
-I.
-
-Alan uuden sivun ja menen viikon eteenpäin kertomuksessani.
-
-Tämä viikko täytyy jättää kertomatta. Sydämmeni heikkenee, sieluni
-vaipuu pimeään ja hämmennykseen, kun minä vain ajattelen sitä. Niin
-ei saa olla jos minun, joka kirjoitan, kuten pitää, täytyy voida
-ohjata teitä, jotka luette. Niin ei saa olla, jos minun täytyy voida
-pitää johtolanka koko tämän merkillisen tapahtuman läpi selvänä
-käsissäni.
-
-Koko elämä, äkkiä muuttuneena -- koko sen päämäärä uudestaan luotuna;
-sen toiveet ja pelot sen taistelut, harrastukset ja uhraukset --
-kaikki tämä samalla kertaa ja ainaiseksi saatettuna uudelle radalle
--- kas siinä se näköala, joka nyt avautuu minulle aivankuin avarana
-maisemana, mikä kerrassaan leviää hämmästyneen silmämme eteen kuin
-vuorenharjalta. Lopetin kertomukseni hiljaisessa varjokkaassa
-laaksossa Limmeridgen kirkon luona; palaan siihen viikkoa myöhemmin
-erään Lontoon kadun hälinässä ja kolinassa.
-
-Eräässä talossa tämän kadun varrella, talossa, joka on väkirikkaassa,
-mutta köyhässä kaupunginosassa ja jonka pohjakerroksessa on pikku
-puoti aikakauskirjojen ja sanomalehtien myyntiä varten, on ensi
-ja toisessa kerroksessa yksinkertaisia kalustettuja huoneita
-vuokrattavana.
-
-Minä olen tekonimellä vuokrannut nämä molemmat kerrokset.
-Ylemmässä kerroksessa asun minä itse ja siinä on minun työ- ja
-makuuhuoneeni. Alikerroksessa asuu, omistaen saman lainatun
-nimen kuin minäkin, kaksi naista, jotka ilmoitetaan olevan minun
-sisariani. Minä ansaitsen leipäni piirustamalla ja kaivertamalla
-puuhun kuvalehtiä varten ja sisarieni mainitaan auttavan elantoamme
-tekemällä käsitöitä. Köyhä asuntomme, vaatimaton ammattimme, otettu
-sukulaisuutemme ja nimemme on yksinomaan tarkotettu keinoksi
-kätkemään meitä tässä kamalan suuressa Lontoossa. Meitä ei lueta enää
-niihin ihmisiin, joiden nimet ovat tunnetut ja arvossapidetyt. Minä
-olen tuntematon, huomaamaton mies, jolla ei ole suosittajaa eikä
-mahtavia ystäviä.
-
-Marian Halcombe ei ole mitään muuta nyt kuin minun vanhempi sisareni,
-joka omin käsin huolehtii kaikesta, mitä me tarvitsemme kodissamme.
-Me molemmat olemme muinoisten ystäviemme silmissä narreja ja
-rohkeita pettureita ja meitä katsotaan mielipuolen Anna Catherickin
-rikostovereiksi hänen vaatiessaan lady Glyde-vainajan nimeä,
-yhteiskunnallista asemaa ja personallisuutta.
-
-Sellainen on meidän asemamme. Tässä muuttuneessa tilassa täytyy
-meidän kaiken kolmen tästä lähtien näkyä tämän kertomuksen monella
-tulevalla lehdellä.
-
-Järjen ja lain katsantokannan mukaan, sukulaisten ja ystäväin
-todistuksen mukaan, jokaisen sivistyneessä yhteiskunnassa huomioon
-otetun muodollisuuden mukaan oli "Laura, lady Glyde" haudattu äitinsä
-viereen Limmeridgen hautausmaahan. Philip Fairlien tytär ja sir
-Percival Glyden puoliso eli vielä sisarensa ja minun tieteni, mutta
-koko muulle maailmalle oli hän kuollut. Kuollut sedällensä, joka
-oli kieltänyt hänet, kuollut talon palvelijakunnalle, jotka eivät
-luulleet tuntevansa jälleen häntä, kuollut laillisille virastoille,
-jotka olivat jättäneet hänen omaisuutensa hänen miehelleen ja
-tädilleen, kuollut minun äidilleni ja sisarelleni, joiden mielestä
-minä seikkailijattaren nenästä vetämänä olin joutunut petoksen
-uhriksi, sanalla sanoen: todellisesti, siveellisesti, laillisesti --
-kuollut.
-
-Ja kumminkin elävä! Eläen köyhänä ja hyljättynä köyhä piirustuksen
-opettaja ainoana taistelijanaan voittaakseen hänelle takaisin sen
-paikan, joka oli hänen tässä elävien olentojen maailmassa.
-
-Tunsinko minä koskaan hetkisenkään epäilyä muistaessani Anna
-Catherickin yhdennäköisyyden hänen kanssaan siitä lähtien, kun hän
-ensin kohotti harson kasvoiltaan? En, en epäilyksen varjoakaan siitä
-silmänräpäyksestä alkaen, jolloin minä taaskin näin hänen piirteensä
-sen hautakirjotuksen ääressä, joka ilmoitti hänet kuolleeksi.
-
-Ennenkun aurinko oli laskenut, ennenkun viimeinen vilahdus siitä
-kodista, joka nyt oli suljettu häneltä, oli kadonnut näkyvistämme,
-olimme molemmat palauttaneet mieleemme ne jäähyväissanat, jotka
-minä lausuin erotessamme Limmeridge-Housesta, minä toistanut ja hän
-muistanut ne. "Jos jolloinkin se aika tulee, jolloin koko sieluni ja
-sydämmeni rajaton kiintymys voi tuottaa Teille silmänräpäyksenkään
-onnen tai säästää Teiltä silmänräpäyksenkään surun, niin tahdotteko
-silloin muistaa köyhää piirustuksenopettajaa?" Hän, joka nyt muisti
-niin vähän viime aikain hirmuisia onnettomuuksia, muisti uskollisesti
-nämä sanat ja laski viattomalla luottamuksella pääraukkansa sen
-miehen rintaa vasten, joka oli lausunut ne. Siinä silmänräpäyksessä,
-kun hän mainitsi minua nimeltäni ja sanoi: "He ovat koettaneet saada
-minun unhottamaan kaikki, Walter; mutta minä muistan Marianin ja minä
-muistan _sinut_" -- annoin minä -- joka jo ennen olin antanut hänelle
-rakkauteni -- elämänikin hänelle ja kiitin Jumalaa, että minulla oli
-oikeus antaa se.
-
-Niin, tämä aika oli tullut. Kaukaisesta maasta, monen tuhannen
-peninkulman takaa, kautta metsien ja erämaiden, joissa moni minua
-vahvempi seuraajani oli viereltäni sortunut, kautta kolmenkertaisen
-kuolemanvaaran ja kolmenkertaisen pelastuksen, oli se käsi, joka
-johtaa ihmisiä tulevaisuuden pimeällä tiellä, johdattanut minuakin
-tähän hetkeen. Hänen ollessaan hyljättynä ja pois sysättynä, kovin
-koeteltuna ja surullisesta muuttuneena rapistuneen kauneuden ja
-heikontuneen ajatuskyvyn tähden, hänen menetettyään yhteiskunnallisen
-asemansa, vieläpä oikeutensa lukeutua elävien joukkoon -- voin minä
-nyt ilman vähintäkään moitetta laskea sieluni ja sydämmeni rajattoman
-kiintymyksen, kuten minä kerran olin luvannut, Lauran jalkoihin.
-Sillä oikeudella, jonka onnettomuus ja turvattomuus antavat, oli
-hän nyt vihdoinkin minun! Minun, turvatakseni, tukeakseni, hellästi
-hoitaakseni ja hankkiakseni hänelle hyvityksen. Minun, rakastaakseni
-ja kunnioittaakseni häntä sekä isänä, että veljenä. Minun,
-saattaakseni hänet taaskin oikeuksiinsa, kärsien naaroja ja uhrauksia
--- toivottomasti taistellen arvoa ja valtaa, sitkeästi kamppaillen
-hyvin asestettua petosta ja näennäistä laillista perintöoikeutta
-vastaan; ja kaikki tämä silloin kun maineeni oli kärsinyt, ystäväni
-hävinneet ja koko elämäni yhäti oli vaarassa.
-
-Olen kuvannut asemani ja selittänyt vaikuttimeni. Kertomus Marianin
-ja Lauran kohtaloista täytyy esittää sen jälkeen.
-
-Minä esitän molempain tiedonannot minulle, ei puhujain omin
-sanoin, koska heidän kertomuksensa on usein katkonainen ja
-auttamattoman sotkeutunut, vaan sen lyhyen selvän, yksinkertaisen
-luettelon mukaan, jonka minä kirjoitin ohjeeksi itselleni ja
-lainoppineelle avustajalleni. Täten voidaan nämä sotkeutuneet asiat
-yksinkertaisimmin ja selvimmin kuvata.
-
-Marianin kertomus alkaa siitä, mihin rouva Michelsonin loppui.
-
-Kun lady Glyde oli poistunut miehensä talosta ilmoitti
-Blackwater-Parkin taloudenhoitajatar neiti Halcombelle hänen matkansa
-ja luonnollisesti myöskin, millaisissa olosuhteissa se tapahtui.
-Kohta muutamia päiviä sen jälkeen -- kuinka monta, ei rouva Michelson
-voinut muistaa -- oli kreivitär Fosco lähettänyt kirjeen, jossa hän
-ilmoitti lady Glyden äkillisestä kuolemasta kreivi Foscon asunnossa.
-Varsinaisia päivämääriä ei kirjeessä ilmoitettu, ja kreivitär
-jätti kokonaan rouva Michelsonin asiaksi ilmoittaa joko heti neiti
-Halcombelle surullisen uutisen tai myöskin salata se siksi, kunnes
-hän oli täysin tervehtynyt.
-
-Neuvoteltuaan herra Dawsonin kanssa, joka sairauden takia
-oli ehkäisty saapumasta Blackwater-Parkiin, kehotti hän
-kuolemantapauksesta puhumaan sairaalle, minkä rouva Michelson
-tekikin samana päivänä, kuin kirje saapui. Ei kuulu tähän kuvata
-sitä vaikutusta, minkä tieto lady Glyden äkillisestä kuolemasta teki
-hänen sisareensa; mainittakoon vain, että hän vasta kolme viikkoa
-sen jälkeen voi lähteä matkallensa Lontooseen taloudenhoitajattaren
-seuraamana. Sieltä erosivat he toisistaan rouva Michelsonin ensin
-annettua neiti Halcombelle osoitteensa, jos he vastaisuudessa
-tahtoisivat neuvotella toistensa kanssa.
-
-Neiti Halcomben erottua seuraajastaan meni hän heti herrojen Gilmoren
-& Kyrlen konttoriin, neuvotellakseen, herra Gilmoren poissa-ollessa,
-viimemainitun lakimiehen kanssa. Hän uskoi herra Kyrlelle, mitä
-hän katsoi viisaimmaksi vaieta kaikille muille -- yksin rouva
-Michelsonillekin -- että hän kovin epäili koko lady Glyden kuolemaa.
-Herra Kyrle, joka jo ennen oli osoittanut ystävällistä harrastustaan
-palvella neiti Halcombea, otti heti tehtäväkseen panna toimeen
-sellaisia tutkimuksia, jota varsin vaaralliset ja arkaluontoiset
-olosuhteet sallisivat hänen tehdä.
-
-Jättääksenne tämän osan kertomustamme, ennenkun menemme edemmäksi,
-tahdon mainita, että kreivi Fosco kernaasti tarjosi kaiken apunsa
-herra Kyrlelle, kun tämä selitti neiti Halcomben lähettämänä
-haluavansa koota sellaisia yksityiskohtia lady Glyden kuolemasta,
-joita häneltä vielä puuttui. Herra Kyrle sai tilaisuuden puhella
-lääkärin, herra Goodricken, ja kahden palvelijan kanssa.
-Varman päivämäärän puuttuessa, jona lady Glyde oli matkustanut
-Blackwater-Parkista, sopivat kumminkin lääkärien ja palvelusväen
-tiedot kreivin ja kreivittären tietojen kanssa yhteen herra Kyrlen
-vakuutuksen mukaan. Hän voi vain selittää asian niin, että neiti
-Halcomben kova suru kuoleman tapauksen johdosta oli surkuteltavalla
-tavalla häirinnyt hänen arvostelukykyänsä, ja hän kirjoitti neiti
-Halcombelle, että se raskas epäluulo, jonka hän oli lausunut hänen
-läsnäollessaan, näytti hänen mielestään olevan aivan perusteeton. Ja
-niin alkoi ja loppui se tutkimus, johon herra Gilmoren liikekumppani
-ryhtyi.
-
-Kumminkin oli neiti Halcombe palannut Limmeridge-Houseen ja siellä
-koonnut kaikki enemmät tiedot, mitkä hän oli tilaisuudessa saamaan.
-
-Herra Fairlie oli saanut ensi tiedon veljentyttärensä kuolemasta
-sisarensa, rouva Foscon, lähettämässä kirjeessä missä ei myöskään
-ollut mitään ilmoitettuja päivämääriä. Hän oli hyväksynyt sisarensa
-ehdotuksen, että vainaja saisi levätä Limmeridgen kirkkomaassa
-olevassa äitinsä haudassa. Kreivi Fosco oli seurannut mukana
-Cumberlandiin ja ollut läsnä hautajaisissa Limmeridgessä, mitkä
-tapahtuivat heinäkuun 30 p:nä. Kunnioituksen ja huomaavaisuuden
-osoitteena oli kylän ja ympäristön asukkaat saattaneet kuollutta
-haudalle. Seuraavana päivänä oli muistokirjoitus, jonka sisällön
-vainajan täti oli kyhännyt ja herra Fairlie hyväksynyt, kaiverrettu
-hautakiven toiselle sivulle.
-
-Hautauspäivänä samoinkuin sen jälkeisenä päivänä oli kreivi ollut
-vieraana Limmeridge-Housessa, mutta hän ei ollut tavannut herra
-Fairlietä, kun tämä ei halunnut sitä. He olivat vain kirjeellisesti
-olleet tekemisissä toistensa kanssa, ja kreivi Fosco oli kertonut
-herra Fairlielle hänen veljentyttärensä viime sairaudesta ja
-kuolemasta. Kirje ei sisältänyt mitään enempiä yksityiskohtia, mutta
-oheenliitetyssä jälkikirjoituksessa oli varsin merkillinen kohta. Se
-tarkoitti Anna Catherickiä.
-
-Kysymyksessä-oleva ilmoitus kuului seuraavasti:
-
-Ensiksi: että Anna Catherickiä -- josta neiti Halcombe voisi antaa
-herra Fairlielle lähempiä tietoja saavuttuaan Limmeridge-Houseen --
-oli etsitty ja lopulta löydetty Blackwater-Parkin läheisyydestä sekä
-toimitettu sen saman lääkärin hoitoon, jonka laitoksesta hän kerran
-ennen oli paennut.
-
-Toiseksi varotus herra Fairlielle: Anna Catherickin mielisairaus
-oli pahennut hänen ollessaan vapaudessa ja kenenkään tarkastamatta,
-ja se mielipuoli viha ja epäluulo sir Percivalia kohtaan, joka
-oli ollut hänen sairautensa kuvaavana piirteenä kaikkina aikoina,
-oli vieläkin, vaikka aivan uudessa muodossa. Onnettoman naisen
-viimeinen päähänpisto hänen suhteensa on koettaa vaivata ja kiusata
-häntä sekä kuuluttaa maailmalle olevansa hänen vaimovainajansa.
-Tämä päähänpisto oli luultavasti kehkeytynyt hänen aivoihinsa erään
-salaisen kohtauksen jälkeen lady Glyden kanssa, jolloin hän oli
-huomannut ihmeteltävän yhdennäköisyyden lady-vainajan ja itsensä
-välillä. Ei ollut suinkaan uskottavaa, että hänen onnistuisi paeta
-toinen kerta mielisairaalasta, mutta sitä vastoin varsin mahdollista,
-että hän olisi tilaisuudessa vaivamaan lady Glyde-vainajan sukulaisia
-kirjeillä ja tämän tapauksen varalta varotettiin herra Fairlietä
-etukäteen olemaan uskomatta niitä.
-
-Tämän jälkikirjoituksen sai neiti Halcombe lukea tultuaan
-Limmeridgeen. Myöskin jätettiin hänelle ne vaatteet, jotka lady
-Glydellä oli tullessaan tätinsä asuntoon ynnä muutamat muut kapineet.
-Kaikki nämä oli rouva Fosco huolellisesti koonnut ja lähettänyt
-Cumberlandiin.
-
-Sellainen oli asema, kun neiti Halcombe syyskuun alussa saapui
-Limmeridgeen.
-
-Kohta sen jälkeen joutui hän sulkeutumaan huoneisiinsa taudinuusinnan
-takia: -- hänen heikot ruumiilliset voimansa eivät näet voineet
-kestää sitä syvää sielunkärsimystä, jota hän nyt koki. Kun hän
-kuukausi sen jälkeen taas tuli paremmaksi, olivat hänen epäilyksensä
-sisaren kuolemaan nähden vielä yhtä suuret kuin koskaan ennen.
-Tähän aikaan ei hän ollut kuullut mitään sir Percival Glydestä; sen
-sijaan oli rouva Fosco kirjoitellut hänelle, kysellen hellästi hänen
-terveyttään sekä omasta että miehensä puolesta. Sen sijaan, että
-olisi vastannut näihin kirjeisiin, piti neiti Halcombe huolta siitä,
-että taloa S:t Johns-Woodissa ja sen asukkaiden puuhia salaisuudessa
-vartioitiin.
-
-Mutta ei mitään epäiltävää voitu huomata. Sama tulos oli
-seuraavistakin tutkimuksista, joita salaa toimitettiin rouva Rubellen
-suhteen. Hän oli yhdessä miehensä kanssa saapunut Lontooseen kuusi
-kuukautta sitten. He olivat tulleet Lyonista ja vuokranneet talon
-Leicester-Squaren läheisyydessä, mihin he olivat perustaneet
-hotellin ulkomaalaisia varten, joita odotettiin saapuvan joukottain
-Englantiin suuren näyttelyn aikana 1850. Ei mitään pahaa tunnettu
-ympäristössä enemmän herrasta kuin rouvastakaan. He olivat hiljaisia
-ja vaatimattomia ihmisiä ja olivat rehellisesti täyttäneet kaikki
-sitoumuksensa aina tähän aikaan asti. Viimeiset tutkimukset koskivat
-sir Percival Glydeä. Hän oli asettunut Pariisiin ja eli siellä
-hiljaisuudessa englantilaisten ja ranskalaisten ystäväinsä pikku
-piirissä.
-
-Siten takaisin torjuttuna kaikilla tahoilla, mutta kumminkaan
-saamatta lepoa, oli neiti Halcomben seuraava suunnitelma käydä
-siinä mielisairaalassa, johon hän silloin uskoi Anna Catherickin
-joutuneen toisen kerran suljetuksi. Hän oli menneinä päivinä tuntenut
-voimakasta mielenkiintoa tätä naista kohtaan ja tunsi sitä nyt
-kaksinkerroin -- ensiksi päästäkseen vakuutukseen siitä, oliko Anna
-Catherickin väitetty päähänpisto, että hän oli lady Glyde, todellakin
-tosi, ja toiseksi voidakseen itse havaita, jos asian laita todellakin
-oli niin, mikä tuolla ihmisraukalla todellisuudessa oli sellaisen
-petoksen vaikuttimena.
-
-Vaikka kreivi Foscon herra Fairlielle lähetetyssä kirjeessä ei
-ollut mitään tämän mielisairaalan osoitetta, ei tämä seikka
-ollut esteenä neiti Halcombelle. Kun herra Hartright tapasi Anna
-Catherickin Limmeridge-Housessa, oli tämä sanonut hänelle, missä
-kysymyksessä-oleva mielisairaala oli, ja neiti Halcombe oli merkinnyt
-sen koko keskustelun ohella päiväkirjaansa, aivan niinkuin hän oli
-kuullut sen herra Hartrightiltä itseltään. Hän koki saada selvän
-osoitteesta, otti kreivi Foscon herra Fairlielle lähettämän kirjeen
-jonkunlaiseksi suositukseksi, mikä voisi olla hänelle hyödyksi, ja
-läksi lokakuun 11 päivänä aivan yksin matkalle mielisairaalaan.
-
-Hän lepäsi yön Lontoossa. Hän oli aikonut yöpyä samaan taloon, jossa
-rouva Vesey nyt asui; mutta vanha rouva tuli niin liikutetuksi
-nähdessään entisen oppilaansa lähimmän ja parhaimman ystävän,
-että neiti Halcombe hienotunteisuudesta kieltäysi jäämästä hänen
-luokseen ja otti sen sijaan huoneen lähellä-olevassa arvossapidetyssä
-hotellissa. Huomispäivänä jatkoi hän matkaansa mielisairaalaan, joka
-ei ollut kaukana Lontoosta, pääkaupungin pohjoispuolella.
-
-Hän pääsi heti omistajan puheille.
-
-Ensin näytti omistaja panevan lujasti sitä vastaan, että hän saisi
-kohdata sairasta. Mutta hän näytti hänelle kreivi Foscon kirjeen --
-sanoi hänelle olevansa se "neiti Halcombe", joka siinä mainittiin,
-ja lisäksi lady Glyde vainajan läheinen sukulainen, niin että hän
-perhettä koskevista syistä luonnollisesti halusi itse ottaa selvän,
-mihin määrään Anna Catherickin hämmennys ulottui hänen sisarensa
-suhteen, ja siitä seurasi, että mielisairaalan omistaja muutti
-ääntänsä ja esiintymistänsä eikä enää mitään väitellyt vastaan.
-Luultavasti ajatteli hän, että jatkettu kieltäminen sellaisissa
-olosuhteissa ei olisi ainoastaan epäkohteliaisuus, vaan voitaisiin
-selittää siten, että sairaala ei ollut sellaisessa kunnossa, mikä
-voisi sietää lähempää tarkastelua.
-
-Kaikesta päättäen ei tämä mies ollut liitossa sir Percivalin ja
-kreivin kanssa. Tätä todisti varmasti se seikka, että hän myönsi
-neiti Halcomben kohdata hoidokastansa, ja hänen kohteliaisuutensa
-antaa tietoja.
-
-Keskustellessa ilmoitti hän esimerkiksi neiti Halcombelle, että Anna
-Catherick oli tuotu uudelleen hänen luokseen kreivi Foscon antamilla
-asianomaisilla määräyksillä ja todistuksilla heinäkuun 27 päivänä,
-joihin kreivi oli tuonut kirjeenkin sir Percivalilta, tarpeellisine
-selityksineen ja neuvoineen.
-
-Mielisairaalan omistaja, saadessaan takaisin entisen sairaansa,
-myönsi huomanneensa hänessä muutamia merkillisiä eroavaisuuksia
-entiseen verraten. Sellaisia muutoksia oli hän tosin ennenkin
-huomannut sairaissaan monivuotisen kokemuksensa aikana mielisairaalan
-lääkärinä. Mielipuolet olivat usein jonkun aikaa niinhyvin
-ulkonäöltään kuin sisäiseltä olemukseltaan varsin erilaisia.
-Sairauden asteettainen lisäytyminen ja vähentyminen vaikuttaa
-usein ulkonäköön ja esiintymiseen, ja näin oli erittäinkin laita
-Anna Catherickin kanssa, jonka mielipuolisuus kuvastui hänen
-esiintymisessään ja lausunnoissaan. Mutta kumminkin oli hän aika
-ajoittain pulassa sairaansa erinäisten muutoksien kanssa ennen hänen
-pakoaan ja hänen palaamisensa jälkeen -- ne olivat kuitenkin liian
-hienoja, että niitä voitaisiin kuvata. Luonnollisesti ei hän tahtonut
-päättää, että hän olisi erilainen pituuteensa, vartaloonsa tai
-hiusten ja silmien väriin nähden; muutos oli pikemmin jotain, minkä
-hän _tunsi_, kuin jotain, minkä hän _näki_. Sanalla sanoen: -- tämä
-seikka oli hänelle ollut arvoitus alusta alkaen ja tuli siksi yhä
-enemmän.
-
-Mutta tämä keskustelu ei voinut edes osaksikaan valmistaa neiti
-Halcombea siihen, mitä tuli tapahtumaan. Se vaikutti kumminkin
-varsin voimakkaasti häneen, ja hän tunsi sellaista mielenliikutusta,
-että hän vasta hetkisen kuluttua voi seurata lääkäriä siihen osaan
-rakennusta, jossa sairaat säilytettiin.
-
-Kysyttäessä saatiin tietää, että luuloteltu Anna Catherick oli tällä
-hetkellä ulkona hankkiakseen itselleen jotain liikuntoa laitokselle
-kuuluvalla kävelypaikalla. Eräs hoitajatar tarjoutui saattamaan neiti
-Halcombea sinne, ja lääkäri pysähtyi muutamiksi minuuteiksi, koska
-muudan sairas kaipasi hänen tarkastustansa, minkä jälkeen hän taas
-aikoi etsiä vieraansa puistosta.
-
-Hoitajatar saattoi neiti Halcomben kaukaiselle, sievästi
-järjestetylle, varjokkaalle kävelypaikalle, ja katsottuaan
-ympärilleen poikkesi hän polulle, jota molemmin puolin varjostivat
-korkeat pensaskasvit. Jonkun matkan päässä lähestyi hitaasti kaksi
-naista. Hoitajatar osoitti heitä ja lausui: "Tuossa tulevat Anna
-Catherick ja hänen hoitajattarensa, joka vastaa kaikkiin haluamiinne
-kysymyksiinne." Näin sanoen läksi hoitajatar pois ryhtyäkseen
-tavalliseen tehtäväänsä.
-
-Neiti Halcombe lähestyi puoleltansa ja molemmat toiset omaltansa.
-Kun he olivat toisiansa aivan lähellä, pysähtyi toinen heistä
-silmänräpäykseksi, katsoi hartaan innokkaasti äskentullutta vierasta,
-riistäytyi irti saattajastaan ja heittäytyi neiti Halcomben syliin.
-
-Samana hetkenä tunsi neiti Halcombe sisarensa -- tunsi kuolleen ja
-kuitenkin elävän! --
-
-Oli onni vastaisiin toimenpiteisiin nähden, ett'ei kukaan muu
-tänä hetkenä ollut läsnä kuin hoitajatar. Hän oli nuori nainen ja
-hämmästyi niin tämän kohtauksen johdosta, ett'ei hän ensin kyennyt
-sekautumaan siihen. Kun hän vihdoinkin oli ällistyksestään tointunut,
-vaati neiti Halcombe koko hänen huolenpitonsa, sillä hän oli
-silmänräpäyksessä vaipunut maahan mitä ankarimmassa ponnistuksessa
-ollakseen itse menettämättä järkeänsä tämän liikuttavan havainnon
-takia. Muutamien minuuttien kuluttua onnistui hänen kuitenkin lujan
-tahtonsa ja luontaisen rohkeutensa avulla voittaa tämä heikkous ja
-hän huomasi, kuinka äärettömän välttämätöntä oli palauttaa koko
-mielenmalttinsa onnettoman sisarensa vuoksi.
-
-Hän sai luvan puhua yksin sairaan kanssa sillä ehdolla, että he
-pysyivät hoitajattaren nähtävissä. Ei ollut aikaa kysellä -- koettaa
-vain todistaa tuolle onnettomalle, kuinka välttämätöntä hänen oli
-olla levollinen, ja vakuuttaa hänelle, että toimitetaan nopeasti apua
-hänen vapauttamisekseen. Toivo päästä mielisairaalasta oli kyllin
-rauhoittamaan lady Glydeä ja saamaan hänet käsittämään, mitä hänen
-piti tehdä. Neiti Halcombe palasi sen jälkeen hoitajattaren luo,
-pisti kaiken kullan, mikä hänellä oli taskussaan -- kolme sovereigniä
--- hänen käteensä ja kysyi, milloin ja missä hän voisi saada puhua
-yksin hänen kanssaan.
-
-Nuori nainen näytti ensin sekä hämmästyneeltä että epäilevältä. Mutta
-kun neiti Halcombe oli sanonut haluavansa tehdä hänelle vain muutamia
-kysymyksiä, joita hän tällä hetkellä ei liiallisen mielenliikutuksen
-takia voinut esittää, eikä tarkoittavansa millään tavoin houkutella
-hoitajatarta tekemään mitään vääryyttä, otti tämä kullan vastaan
-ja esitti kello kolmea huomispäivänä sopivaksi keskusteluhetkeksi.
-Hänellä olisi silloin tilaisuus hiipiä ulos puoleksi tunniksi, ja
-kun mielipuolet olivat syöneet päivällisensä, tahtoi hän kohdata
-vierasta naista syrjäisellä paikalla korkean, pohjoiseen päin olevan
-muurin edustalla, joka suojasi pikku puistoa. Neiti Halcombella oli
-vain aikaa hyväksyä tämä ehdotus ja kuiskata sisarelleen, että hän
-saisi kuulla häneltä enemmän seuraavana päivänä, kun lääkäri tuli
-heidän luokseen. Kun lääkäri huomasi vieraansa surullisen ulkomuodon,
-selitti neiti Halcombe että Anna Catherickin ensi näkeminen oli
-surettanut häntä. Niin pian kun hän voi, otti hän jäähyväiset -- se
-on niin pian kun hän voi irtautua onnettoman sisarensa läheisyydestä.
-
-Varsin nopea miettiminen, kun hän oli kyllin rauhoittunut voidakseen
-havaita jotakin, sai hänet vakuutetuksi, että joka yritys koettaa
-laillisilla keinoilla hankkia lady Glydelle vapaus ja nyt heti
-saattaa hänet jälleen oikeuksiinsa, tuottaisi, joskin se onnistuisi,
-ajanhukkaa, joka voisi tulla vaaralliseksi hänen sisarensa
-ymmärrykselle, mikä jo oli heikennyt sen kärsimyksen kauhuista, jonka
-hän oli saanut kokea, ja siitä asemasta, jossa hän oli. Tullessaan
-Lontooseen oli neiti Halcombe jo päättänyt hoitajattaren avulla salaa
-pelastaa Lauran mielisairaalasta.
-
-Hän meni heti pankkiirinsa luo ja nosti koko sen pikku omaisuuden,
-mikä hänellä oli ja mikä kohosi lähes seitsemäänsataan puntaan.
-Varmasti päättäen maksaa, jos niin tarvitaan, sisarensa vapauden joka
-shillingillä, mikä hänellä oli, saapui hän huomispäivänä sovitulle
-kohtauspaikalle mielisairaalan puiston muurin edustalla.
-
-Nuori nainen oli jo siellä. Neiti Halcombe pyrki varovasti siihen,
-mitä hän aikoi esittää, tehden useampia valmistavia kysymyksiä.
-Hän sai tietää silloin muun muassa, että se hoitajatar, jonka oli
-vartioitava oikeaa Anna Catherickiä, oli, vaikkakin hän oli syytön
-tämän pakoon, joutunut vastaamaan siitä ja menettänyt sen johdosta
-paikkansa. Sama rangaistus lisäsi nainen, kohtaisi häntäkin, jos
-luultu Anna Catherick toisen kerran pelastuisi. Tällä hoitajattarella
-oli sitä paitsi erityinen syynsä saada pitää paikkansa. Hän oli
-kihloissa ja hän ja hänen sulhasensa odottaisivat siksi, kunnes he
-yhteisesti olisivat säästäneet kahden tai kolmensadan punnan summan
-talouden alkuun panemiseksi ja pääomaksi. Hänen tulonsa täällä olivat
-hyvät, ja säästäen toivoi hän kahteen vuoteen voivansa antaa pikku
-osansa summaan.
-
-Nyt alkoi neiti Halcombe puhua avonaisemmin. Hän selitti, että
-luuloteltu Anna Catherick oli hänen läheinen sukulaisensa; että
-hän onnettoman erehdyksen johdosta oli joutunut mielisairaalaan ja
-että hoitajatar tekisi hyvän ja kristillisen työn, jos hän tahtoisi
-auttaa heitä saamaan jälleen toinen toisensa. Ennenkun hän ennätti
-väittää sanaakaan vastaan, otti neiti Halcombe neljä sadan punnan
-pankkiosoitetta lompakostaan ja tarjosi ne naiselle korvaukseksi
-vaarasta, johon hän antautuisi, ja paikasta, jonka hän luultavasti
-menettäisi.
-
-Hoitajatar epäröi, kumminkin vain epäilyksen ja hämmästyksen takia.
-Neiti Halcombe kehoitti häntä vakavasti olemaan viivyttelemättä.
-
-"Te teette hyvän työn", toisti hän, "Te autatte siten enin loukattua
-ja onnettominta naista maailmassa. Kas siinä on Teidän myötäjäisenne
-palkkioksi. Tuokaa hänet tänne luokseni, ja minä panen nämä neljä
-pankkiosoitetta käteenne, ennenkun minä vien hänet mukanani pois."
-
-"Tahdotte antaa minulle kirjeen, jossa Te ilmoitatte kaiken tämän ja
-jonka minä voin näyttää sulhaselleni hänen kysyessään, kuinka olen
-saanut nämä rahat?" kysyi nainen.
-
-"Tämän kirjeen tuon minä mukanani allekirjoitettuna", vastasi neiti
-Halcombe.
-
-"Sitten tahdon koettaa!"
-
-"Mutta milloin?"
-
-"Huomenna."
-
-Kiireessä sovittiin siten, että neiti Halcombe palaisi hyvissä ajoin
-huomenna ja odottaisi siellä, puiden joukkoon piiloutuneena -- mutta
-kuitenkin aina läheisyydessä. Hoitajatar ei voinut määrätä mitään
-varmaa aikaa, koska varovaisuus vaati jättämään kaikki asianhaaroista
-riippumaan. Siten erosivat he.
-
-Neiti Halcombe oli paikalla ennen kello 10:ltä huomisaamuna. Hän
-odotti toista tuntia. Tämän ajan kuluttua tuli hoitajatar kiireesti
-astuen muurin kulman ohi ja saattaen lady Glydeä, jonka hän oli
-viisaasti pukenut omiin vaatteisiinsa, ja kun he saapuivat neiti
-Halcomben luo, laski tämä heti rahat ja kirjeen hänen käteensä -- ja
-sisarukset olivat taasen yhtyneet.
-
-Neiti Halcombe ilmoitti hoitajattarelle suunnitelman, kuinka
-ahdistaminen voitaisiin johdattaa harhaan, kun pako huomattaisiin.
-Hänen pitäisi näet palata mielisairaalaan ja toisten hoitajattarien
-läsnä-ollessa mainita, että Anna Catherick oli äsken kysynyt useampia
-kertoja, kuinka pitkälti oli Lontoossa Hampshireen; että hän sitten
-pitäisi odottaa niin kauan kuin suinkin mahdollista ja vasta sitten,
-kun pako välttämättömästi huomattaisiin, nostaa melu ja ilmoittaa,
-että Anna oli hävinnyt. Tämä johtaisi lääkäriä siihen ajatukseen,
-että hänen sairaansa oli palannut Blackwater-Parkiin uuden omituisen
-päähänpistonsa takia, että hän olisi lady Glyde; ensi tutkimus
-tehtäisiin epäilemättä sille taholle.
-
-Hoitajatar suostui seuraamaan neuvoa -- hän suostui siihen sitä
-mieluummin, kun se tarjosi hänelle keinon suojella itseänsä pahempia
-seurauksia kuin paikan menettämistä vastaan, siten että hän jäisi
-sairashuoneeseen ja esiintyisi siis ainakin näennäisesti syyttömänä.
-Hän palasi heti takaisin eikä neiti Halcombe suinkaan hukannut yhtään
-aikaa, vaan saattoi sisarensa Lontooseen. Saman päivän iltapuolella
-matkustivat he junalla Carlisleen ja saapuivat yöllä Limmeridgeen
-ilman minkäänlaisia ikävyyksiä ja vaikeuksia.
-
-Loppuosan matkastaan olivat he yksin vaunussa, ja neiti Halcombe oli
-siten tilaisuudessa kokoamaan sellaisia tietoja kuluneesta ajasta,
-joita hänen sisarensa hämmentyneen ja heikon muistinsa avulla
-voi antaa. Se kammostuttava kertomus, jonka hän tällä tavoin sai
-salahankkeesta, tuli paloittaiseksi, usein surullisen hajanaiseksi
-ja vajavaksi. Niin puutteellinen kuin tämä kertomus olikin, täytyy
-se kumminkin tähän liittää, ennenkun seuraavan päivän tapahtumat
-Limmeridge-Housessa päättävät nämä valaisevat viittaukset.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lady Glyden kertomus niistä tapahtumista, jotka sattuivat hänen
-matkansa jälkeen Blackwater-Parkissa alkaa hänen saapumisestaan
-lounaisen radan asemalle Lontoossa. Hän oli unhottanut etukäteen
-merkitä päivän, jolloin hän läksi matkallensa. Kaikki toivo saada
-selville tämä tärkeä päivämäärä joko häneltä itseltään tai rouva
-Michelsonilta täytyi siis ainaiseksi jättää.
-
-Junan saavuttua huomasi lady Glyde kreivi Foscon jo olevan
-odottamassa häntä. Hän seisoi vaunun ovella sitä avattaessa. Oli
-tavattoman monta matkustajaa ja syntyi aika sekamelska, kun jokaisen
-piti saada matkatavaransa. Henkilö, joka kreivi Foscolla oli
-mukanansa, koetti hakea lady Glyden tavaroita, jotka olivat merkityt
-hänen nimellään. Hän ajoi pois yksin kreivin kanssa vaunuissa, joihin
-hän ei kiinnittänyt mitään erikoista huomiota.
-
-Hänen ensi kysymyksensä asemalta lähdettyä koski neiti Halcombea.
-Kreivi vastasi, ett'ei neiti Halcombe ollut vielä matkustanut
-Cumberlandiin. Lähemmin miettien oli hän nimittäin epäillyt, olisiko
-viisasta laskea neiti Halcombe niin pitkälle matkalle ilman muutamain
-päiväin lepoa.
-
-Lady Glyde kysyi sen jälkeen, oliko hänen sisarensa silloin kreivin
-talossa. Hän muisti kreivin vastauksen varsin epäselvästi; hän luuli
-varmasti muistavansa vain kreivin selittävän, että hän nyt saattaisi
-hänet neiti Halcomben luokse. Lady Glyde tunsi Lontoota niin vähän,
-ett'ei hän voi sanoa, mitä katuja he ajoivat. Vaunujen vihdoinkin
-pysähdyttyä olivat he kapealla kadulla erään torin läheisyydessä --
-paikka, jossa oli puoteja, julkisia rakennuksia ja paljon väkeä.
-
-Näistä tiedoista päättäen, joista lady Glyde sanoi olevansa varma,
-näyttää selvältä, ett'ei kreivi Fosco vienyt häntä S:t Johns Woodissa
-olevaan omaan asuntoonsa.
-
-He menivät erääseen taloon ja portaita ylös pihanpuoleiseen
-huoneeseen, joka oli ensi tai toisessa kerroksessa. Kaikki hänen
-kapineensa tuotiin tarkoin ylös. Naispalvelija avasi oven ja eräs
-tummapartainen herra, nähtävästi ulkomaalainen, tuli heitä eteisessä
-vastaan varsin kohteliaasti ja pyysi heitä nousemaan portaita ylös.
-Vastaukseksi lady Glyden kysymyksiin vakuutti kreivi hänelle että
-neiti Halcombe olisi talossa ja että hänelle heti ilmoitettaisiin
-sisarensa tulosta. Hän ja ulkomaalainen menivät sitten tiehensä
-ja jättivät lady Glyden yksin huoneeseen. Se oli kalustettu
-vaatimattomaksi vierashuoneeksi ja ikkunasta oli näköala pihalle.
-
-Täällä oli kumminkin äänetöntä ja hiljaista; ei mitään askeleita
-kuulunut käyvän ylös- eikä alaspäin -- vain sen huoneen, jossa
-hän oli, allaolevasta huoneesta voitiin kuulla kumeaa, epäselvää
-sorinaa ja useampien miesäänten puhetta. Hän ei ollut kauvan yksin,
-kun kreivi taaskin tuli huoneeseen sanoakseen hänelle, että neiti
-Halcombe nukkui parhaallaan ja ett'ei häntä siis pitäisi häiritä. Hän
-toi mukanaan huoneeseen englantilaisen herran, jonka hän pyysi saada
-esittää ystävänään.
-
-Tämän merkillisen esittämisen jälkeen -- jossa, mikäli lady Glyde voi
-muistaa, ei mitään nimiä mainittu -- jäi hän yksin vieraan kanssa.
-Tämä oli varsin kohtelias mutta saattoi hänet levottomaksi ja vaivasi
-häntä tekemällä muutamia häntä koskevia kummallisia kysymyksiä ja
-terävästi silmäämällä häntä. Viivyttyään huoneessa hetkisen, meni
-vieras pois, ja pari minuuttia myöhemmin tuli toinen tuntematon,
-myöskin englantilainen, huoneeseen. Tämä mies esitti itsensä kreivi
-Foscon ystäväksi ja hänkin katsoi lady Glydeen niin kummallisesti ja
-teki hänelle muutamia omituisia kysymyksiä mainitsematta koskaan,
-kuten lady Glyde muistelee, hänen nimeänsä, jonka jälkeen hänkin meni
-entisen tavoin tiehensä. Kaikesta tästä tuli hän niin peljästyneeksi
-itsensä vuoksi ja niin levottomaksi sisarensa takia, että hän päätti
-lähteä portaita alas ja kääntyä hakemaan siltä ainoalta naiselta,
-jonka hän oli nähnyt talossa, nimittäin tarjoilijattarelta, joka oli
-avannut oven, turvaa ja apua.
-
-Juuri kun hän nousi ylös tuoliltaan, tuli kreivi takaisin huoneeseen.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kun hän tuli näkösälle, kysyi lady
-Glyde kiivaasti, kuinka kauan lykättäisiin hänen kohtaustaan
-sisarensa kanssa. Ensin vastasi kreivi välttelevästi, mutta kun
-lady Glyde vakavasti vaati päästä neiti Halcomben luo, myönsi hän,
-ett'ei tämä läheskään voinut niin hyvin, kuin hän tähän asti oli
-uskotellut. Hänen äänensä ja kasvojensa ilme, lausuessaan nämät
-sanat, kammotti siihen määrään lady Glydeä tai oikeammin sanoen
-lisäsi niin kiusaavasti sitä levottomuutta, jota hän oli tuntenut
-molempain outojen miesten seurassa, että äkkipikainen voimattomuus
-valtasi hänet, ja hän oli pakotettu pyytämään lasillisen vettä.
-Kreivi huusi ovelta lasin vettä ja hajusuolaa, jotka tummapartainen
-muukalainen toi sisään. Mutta kun lady Glyden piti juoda, oli
-vedellä niin kummallinen maku, että hän tunsi vielä enemmän olevansa
-pyörtymäisillään ja tarttui nopeasti hajusuolaan hengittääkseen sitä.
-Samassa silmänräpäyksessä huimasi täydellisesti hänen päätänsä.
-Kreivi otti vastaan pullon, kun se putosi hänen kädestään, ja
-viimeinen, mitä hän tiesi, oli että kreivi taas piti sitä hänen
-nenänsä alla.
-
-Tästä hetkestä lähtien näyttivät hänen muistelmansa olevan sekaisin,
-hajanaisia ja vaikeita sovittaa tosioloihin.
-
-Hänen oma uskonsa oli, että hän myöhemmin illalla oli tullut
-tajuihinsa, että hän sittemmin oli poistunut tästä talosta, että
-hän -- Blackwater-Parkissa tekemänsä päätöksen mukaan -- meni rouva
-Veseyn luo, että hän siellä joi teetä ja oli yötä. Hän oli aivan
-kykenemätön sanomaan _miten, milloin_, tai kenen seurassa hän oli
-poistunut siitä talosta, johon kreivi Fosco oli vienyt hänet. Mutta
-hän päätteli edelleenkin olleensa rouva Veseyn luona ja, mikä
-merkillisempää, oli rouva Rubelle ollut auttamassa häntä riisuutumaan
-ja panemaan levolle! Hän ei voinut muistaa, mitä hän oli puhunut
-rouva Veseyn luona eikä ketä henkilöitä hän oli siellä nähnyt
-lukuunottamatta tätä rouvaa eikä sitä, miksi rouva Rubelle piti olla
-mukana auttamassa häntä.
-
-Vielä epävarmempaa ja hämärämpää oli se, mitä tapahtui huomisaamuna.
-
-Hän muisteli epämääräisesti ajaneensa pois -- mihin aikaan, ei hän
-voinut sanoa -- kreivi Foscon kanssa -- ja rouva Rubelle taaskin
-seuraajana. Mutta milloin ja miten hän poistui rouva Veseyn luota,
-sitä hän ei voinut sanoa; ei hän tiennyt sitäkään, mille suunnalle
-hän ajoi, missä hän laskeusi vaunuista tai olivatko kreivi ja rouva
-Rubelle mukana koko matkan. Tämä hänen surullinen kertomuksensa osa
-on täysin pimeä. Hän ei muistanut vähääkään, ei käsittänyt vähääkään,
-oliko yksi vai useampia päiviä kulunut -- kunnes hän äkkiä tuli
-tietoihinsa oudossa paikassa ja naisten ympäröimänä, jotka kaikki
-olivat hänelle vieraita.
-
-Se oli mielisairaala. Siellä vasta kuuli hän itseään kutsuttavan Anna
-Catherickiksi, ja siellä -- tämän viekkaan salahankkeen viimeinen
-huomattava seikka -- huomasi hän olevansa puettu Anna Catherickin
-vaatteisiin. Ensi iltana oli hoitajatar näyttänyt hänelle joka
-vaatekappaleen nimikirjoitusta, sitä mukaa kuin hän oli riisuttu, ja
-lausunut hänelle, vaikk'ei vihaisesti eikä tylysti: "Älkää väsyttäkö
-meitä enempää uskottelemalla, että Te olisitte lady Glyde -- hän on
-kuollut ja haudattu ja Te elätte. Kas tässä on Teidän oikea nimenne
-selvään kirjoitettuna merkkausmusteella ja sama nimikirjoitus on
-kaikissa muissakin Teidän kapineissanne, jotka me olemme ottaneet
-säilöön viime näkemästämme -- Anna Catherick!" -- Ja nimi oli aivan
-oikein siinä, kun neiti Halcombe katseli sisarensa vaatteita illalla
-heidän palattuaan Limmeridge-Houseen.
-
-Nämä olivat ne tiedot -- kaikki epävarmoja ja ristiriitaisia -- jotka
-voitiin lady Glydeltä saada matkalla Cumberlandiin. Neiti Halcombe
-ei halunnut kiusata häntä kyselemällä hänen oloaan mielisairaalassa;
-hänen mielensä oli liian heikko sietääkseen vielä tämän ajan
-muistelemista. Lääkäriltä oli neiti Halcombe saanut tietää, että lady
-Glyde oli otettu sairaalaan heinäkuun 27 päivänä. Tästä päivästä
-lokakuun 15 päivään, jolloin hän pakeni, oli hän ollut suljettuna;
-että hän oli Anna Catherick, oli tällä aikaa kovasti väitetty, ja
-että hän olisi täysjärkinen, oli ensi päivästä viimeiseen varmasti
-kielletty.
-
-Arempi luonne olisi kärsinyt sellaisesta piinaamisesta. Ei yksikään
-mies olisi kestänyt sitä vahingoittumatta.
-
-Heidän saapuessaan lokakuun 15 päivänä Limmeridgeen oli myöhäinen
-ilta, ja neiti Halcombe päätti vasta seuraavana päivänä uskaltaa
-väittää, että lady Glyde vielä eli.
-
-Heti aamulla läksi hän herra Fairlien huoneeseen ja otettuaan
-tarkkaan huomioon kaikki mahdolliset varovaisuustoimenpiteet ja
-valmistukset, sanoi hän hänelle vihdoin, mitä oli tapahtunut. Niin
-pian kun herra Fairlien ensi hämmästys ja kauhistus oli ehtinyt
-asettua, selitti hän suuttuneena, että neiti Halcombe oli antanut
-Anna Catherickin pettää itsensä. Hän viittasi kreivi Foscon
-kirjeeseen ja siihen, mitä neiti Halcombe itse oli kertonut hänelle
-henkilöllisestä yhdennäköisyydestä Anna Catherickin ja hänen veljensä
-tytär-vainajan välillä, ja kielsi lujasti edes minuutiksikaan
-päästämästä huoneeseensa hullua naista, jonka tuominenkin hänen
-taloonsa oli häpeä ja loukkaus.
-
-Neiti Halcombe poistui huoneesta, mutta päätti, kun hänen
-suuttumuksensa ensi kiivaus oli ehtinyt talttua, että herra Fairlie
-saisi nähdä veljentyttärensä, johon hän puhtaan ihmisyydenkin
-kannalta oli velvollinen, ennenkun hän sulkisi ovensa häneltä. Hän
-otti siis lady Glyden mukaansa hänen huoneeseensa. Kamaripalvelija
-koetti estää heitä pääsemästä sisään, mutta neiti Halcombe ei
-sallinut ehkäistä itseänsä, vaan raivasi tiensä herra Fairlien luo,
-saattaen kädestä sisartaan.
-
-Se kohtaus, joka nyt seurasi, oli liian kiusallinen kuvattavaksi. --
-Neiti Halcombe kärsi ajatellessaan sitä. Olkoon kylliksi sanottu,
-että herra Fairlie mitä varmimmin sanoin selitti, ett'ei hän tuntenut
-sitä naista, joka oli tuotu hänen huoneeseensa, ett'ei hän hänen
-ulkomuodostaan huomannut vähintäkään piirrettä, joka olisi saattanut
-hänet epäilemään, ett'ei hänen veljentyttärensä maannut haudattuna
-Limmeridgen kirkkomaassa, ja että hän pyytäisi lain apua, ellei tuo
-nainen ennen päivän päättymistä olisi poissa hänen talostaan.
-
-Joskin katsoo herra Fairlien itsekästä välinpitämättömyyttä ja
-tunteen puutetta mustimmassa valossaan, niin oli kumminkin mahdotonta
-uskoa hänen voivan olla siihen määrään halpamielisen, että hän olisi
-tuntenut, mutta röyhkeästi kieltänyt veljensä lapsen. Oikein ja
-viisaasti otaksui neiti Halcombe, että hämmästys oli sotkenut hänen
-arvostelukykynsä. Mutta kun hän vetosi talon palvelijakuntaan ja
-huomasi, kuinka sekin oli -- lievimmin sanoen -- epävarma, oliko se
-nainen, jonka he näkivät, todellakin heidän entinen nuori emäntänsä
-vai Anna Catherick, jonka yhdennäköisyydestä hänen kanssaan he
-kaikki olivat kuulleet puhuttavan -- silloin oli se surullinen
-seikka kieltämätön, että lady Glyden ulkomuoto ja persoonallisuus
-oli kärsimyksen ja pitkällisen mielisairaalassa olon takia muuttunut
-paljon enemmän, kuin neiti Halcombe oli ensin luullut. Ilkeä rikos
-voi siis uhmata paljastamista yksin siinä kodissakin, jossa hän oli
-syntynyt -- niiden ihmisten joukossa, jotka vuosien kuluessa olivat
-nähneet hänet päivittäin.
-
-Mutta vielä ei ollut kaikki toivo lopussa.
-
-Lady Glyden kamarineitoa, Fannyä, joka nyt sattumalta oli poissa,
-odotettiin Limmeridgeen parin päivän kuluttua, ja luultavasti hän
-tuntisi emäntänsä, jonka kanssa hän oli ollut enemmän yhdessä ja
-joka häneen oli paljon enemmän kiintynyt kuin muihin palvelijoihin.
-Myöskin olisi lady Glyde salaa voinut jäädä taloon tai kylään, kunnes
-hänen terveytensä olisi palannut ja mielensä rauhoittunut. Hän
-voisi silloin varmasti esittää tapahtumia ja henkilöitä entisestä
-elämästään. Ja tällä tavoin tulisi totuus ajan pitkään näytetyksi
-hänen omain sanainsa paljon varmemmalla todistuksella.
-
-Mutta ne olosuhteet, joissa hän oli voittanut vapautensa, tekivät
-tämän keinon aivan yksinkertaisesti toteuttamattomaksi. Vaino
-mielisairaalasta, vaikkakin hetkiseksi suunnattuna Hampshireen,
-suunnattaisiin sen jälkeen varmaan Cumberlandiin. Ja ne henkilöt,
-joiden tehtäväksi oli annettu ottaa kiinni pakolainen, voisivat
-muutamissa tunneissa olla Limmeridge-Housessa, ja nykyisessä
-mielentilassaan ollen käyttäisi herra Fairlie varmaankin vaikutustaan
-ja voimaansa auttaakseen heitä. Siksi täytyi neiti Halcomben sillä
-hetkellä luopua kaikista yrityksistä hankkia sisarelleen oikeuttaan
-ja viedä heti hänet pois paikasta, joka nyt oli vaarallisin hänen
-turvallisuudelleen -- hänen omasta kotipaikastaan.
-
-Oli viisainta heti palata Lontooseen.
-
-Suuressa kaupungissa katoaisivat kaikki jäljet heistä pian ja
-varmimmin. Ei mitään valmistuksia ollut tarpeen -- ei ystävällistä
-sanaa jäähyväisiksi kenenkään kanssa vaihdettavana. Tämän
-muistettavan päivän iltapuolella, lokakuun 16 päivänä, läksivät
-sisarukset matkallensa maailmaan ja käänsivät ainaiseksi selkänsä
-Limmeridge-Houselle.
-
-He olivat ehtineet hautausmaan yläpuolella olevalle kukkulalle,
-kun lady Glyde toivoi saada kääntyä vielä kerran katsomaan äitinsä
-hautaa. Neiti Halcombe pyysi hänen luopumaan aikomuksestaan, mutta
-tässä tapauksessa näytti se olevan järkähtämätön. Hän oli taipumaton.
-Hänen väsyneet silmänsä hehkuivat kerrassaan aavistamatonta tulta
-ja loistivat kirkkaasti harson läpi; hänen laihtuneet sormensa
-puristivat joka silmänräpäys sisarensa käsivartta, jolla ne siihen
-asti niin välinpitämättömästi olivat levänneet. Sielun syvyydessä
-olen minä vakuutettu, että Jumalan käsi johdatti heidät takaisin
-ja että sallimus oli valinnut viattomimman ja kovimman koetellun
-luoduista olennoista näkemään tämän käden.
-
-He palasivat hautausmaalle, ja siten ratkaistiin tulevaisuutemme
-kohtalo.
-
-
-II.
-
-Tällainen oli kertomus menneestä ajasta -- ainakin mikäli me silloin
-tunsimme sitä.
-
-Minä tein heti johtopäätökseni. Ennen kaikkea huomasin minä vaikkakin
-hämärästi, millainen tämä salahanke oli ollut, kuinka sopivia
-tilaisuuksia ja erinäisiä olosuhteita oli käytetty hyväksi panna
-rankaisematta toimeen tämä rohkea rikos. Kun kaikki yksityiskohdat
-olivat minulle vielä tuntemattomia, huomasin minä täysin selvästi,
-kuinka oli käytetty hyväksi valkopukuisen naisen ja lady Glyden
-yhdennäköisyyttä. Oli selvää, että Anna Catherick oli viety kreivi
-Foscon taloon lady Glydenä ja lady Glyde joutunut vainajan sijaan
-mielisairaalaan. Tämä vaihdos oli niin taitavasti suoritettu, että
-viattomatkin henkilöt -- kaikella varmuudella lääkäri, molemmat
-palvelijat ja luultavasti mielisairaalan omistajakin -- olivat
-tietämättään joutuneet rikostovereiksi tässä petoksessa.
-
-Meidän ei luonnollisesti ollut odotettavana mitään sääliä kreivi
-Foscolta ja sir Percival Glydeltä. Lady Glyden häviämisen
-kautta saivat he kolmenkymmenentuhannen punnan voiton --
-kaksikymmentätuhatta viimemainitulle, kymmenentuhatta edelliselle
-vaimonsa myötäjäisinä. Tämän seikan ja halun takia peittää rikoksensa
-eivät he varmaankaan olisi uhraamatta mitä tahansa eivätkä
-koettamatta mitä petosta tahansa saadakseen tietää, missä heidän
-uhrinsa piili, ja riistääkseen hänet ainoilta ystäviltään maailmassa
--- neiti Halcombelta ja minulta.
-
-Tämän vakavan vaaran pelko -- vaaran, joka joka päivä ja tunti voi
-lähetä meitä -- määräsi yksinomaan vaalini, kun minun piti hakea
-tuleva asuntomme. Minä valitsin sen kauimpaa Lontoon itäosasta, jossa
-vähin määrä työttömiä ja uteliaita ihmisiä oli tavattavana kaduilla
--- minä valitsin sen köyhästä ja väkirikkaasta osasta -- sillä kuta
-kovempi on taistelu elämän ylläpidosta, sitä vähemmän on aikaa
-tarkastaa niitä outoja ihmisiä, jotka mahdollisesti hakevat kodin
-itselleen heidän keskuudessaan. Nämä olivat ne suuret edut, joita
-minä tarkoitin; mutta asuntopaikkamme oli meille hyödyksi toisessakin
-ja tuskin vähemmän tärkeässä tapauksessa. Me voimme täällä elää;
-helposti sillä, mitä me työllämme ansaitsimme, ja säästääkin monen
-shillingin asiamme voittamiseksi -- tämän oikean asian, joka minulla
-nyt ja alati oli vakavasti mielessä.
-
-Viikon kuluessa olimme Marian Halcombe ja minä tehneet ja
-toteuttaneet suunnitelman uutta elämäämme varten. Talossa ei ollut
-muita vuokralaisia kuin me, ja me voimme huomaamatta tulla ja mennä
-ulos. Minä järjestin niin -- ainakin nykyisin -- ett'ei Marianin ja
-Lauran tarvitseisi poistua ilman, ett'en minä olmi heidän matkassaan,
-ja ett'eivät he minun poissa-ollessani millään ehdolla saisi
-vastaanottaa ketään vierasta henkilöä. Tämän sopimuksen tehtyä menin
-minä erään ystävän luo, jonka olin entisinä aikoina tuntenut -- erään
-puunpiirtäjän luo, jolla oli runsaasti työtä -- hakemaan tointa ja
-sanoin hänelle, että minulla oli omat syyni pysyä tuntemattomana.
-
-Hän tuli siihen käsitykseen, että minä olin velkautunut, ilmoitti
-osanottonsa ja lupasi tehdä voitavansa auttaakseen minua. Annoin
-hänen olla erehdyttävässä luulossaan ja otin vastaan sen työn,
-minkä hän tahtoi antaa minulle. Hän tiesi voivansa luottaa minun
-kokemukseeni ja taitooni, ja vaikka tuloni olivat varsin pienet,
-riittivät ne kumminkin meidän vähäisiin elintarpeisiimme.
-
-Niin pian kun me olimme ehtineet kokea tämän, panimme Marian Halcombe
-ja minä yhteen varamme -- hän kahden- ja kolmensadan punnan välille,
-minä melkein yhtä paljon. Yhteensä oli meillä yli neljäsataa puntaa.
-Minä panin tuon pienen pääoman pankkiin käytettäväksi niihin
-salaisiin tutkimuksiin ja kuulusteluihin, joita heti olin päättänyt
-panna toimeen, vaikk'en saisikaan ketään avukseni. Me teimme arvion
-viikkomenoistamme viimeistä penniä myöten; eikä meidän pikku
-pääomaamme koskettu koskaan muuten kuin Lauran vuoksi.
-
-Kaikki palvelijan tehtävät otti Marian jo ensi päivästä kuin
-itse oikeutettuna. "Mihin naisen kädet kykenevät, sen tekevät
-nämä", sanoi hän ja ojensi vapisevat kätensä. Ja kun hän kääri
-vaatimattoman pukunsa hihat ylös, oli laihtuneissa käsivarsissa
-menneen ajan surullisen historian jäljet; mutta ylevämielisen naisen
-luja sielu loisti kirkkaasti kumminkin hänen silmistään. Minä näin
-silmistä kihoavan suuret kyyneleet, jotka hitaasti vierivät poskia
-alas, hänen katsoessaan minuun. Hän pyyhkäsi pois ne muinaisen
-päättäväisyytensä liikkeellä ja hymyili entisten aikojen iloisuuden
-heikolla kajastuksella. "Älä epäile minun rohkeuttani, Walter", sanoi
-hän, "minun hermoheikkouteni itkee -- enkä minä itse. Taloustoimeni
-voittavat sen, jollen minä voi." Ja hän piti sanansa. Voitto oli
-saavutettu, kun me tapasimme toisemme illalla ja hän istuutui
-levätäkseen. Hänen suuret, rehelliset, tummat silmänsä katselivat
-minua menneen ajan voimakkaalla loisteella. "Minä en ole kumminkaan
-vielä aivan kelvoton", sanoi hän, "minä ansaitsen kyllä osani
-työssä." Ennenkun minä voin vastata, lisäsi hän kuiskaten: "Ja osani
-vaarassa ja koetuksissa myöskin. Muista se, jos se aika joskus tulee!"
-
-Minä muistin sen, kun se aika tuli.
-
-Jo lokakuun lopussa oli elämämme tullut jokapäiväiseen ja tasaiseen
-järjestykseen, ja me olimme niin täysin erillämme muista ihmisistä,
-kuin me eläisimme autiolla saarella ja koko tämä katuverkko ja kaikki
-nämä tuhannet kanssaihmiset olisivat laineita äärettömässä meressä.
-Nyt voin minä omistaa yhden ja toisen vapaan tunnin miettiäkseni
-vastaista toimintaani ja millä tavoin minä parhaiten voisin
-asestautua tulevaan taisteluun sir Percivalia ja kreiviä vastaan.
-
-Minä hylkäsin kaiken ajatuksen esittää sen seikan, että Laura
-tunsi jälleen minut ja Marianin, hänen oikeutettujen vaatimustensa
-todistuksena. Jos me emme olisi rakastaneet häntä niin hellästi --
-jos se _tunne_, jonka tämä rakkaus herätti meissä, ei olisi ollut
-paljon varmempi kuita järjen päätös, niin olisimme kenties mekin
-epäilleet nähdessämme hänet ensi kerran.
-
-Menneen ajan kärsimykset ja kauhut olivat pelottavasti lisänneet Anna
-Catherickin ja Lauran surullista yhdennäköisyyttä. Kertomuksessani
-siitä, mitä tapahtui Limmeridge-Housessa oloaikanani, olen myöskin
-maininnut, että kuinka suuri tämä yhdennäköisyys olikin yleisissä
-piirteissä, nämä kumminkin monessa tärkeässä yksityiskohdassa
-erosivat. Ja jos he olisivat seisoneet vierekkäin, ei kukaan ihminen
-hetkiseksikään olisi sekottanut heitä toisiinsa -- kuten usein
-tapahtuu kaksoissisarien suhteen. Nyt en minä voinut sanoa niin enää.
-Suru ja kärsimys, joiden yhdistämisestä Laura Fairlien tulevaisuuteen
-edes nopeassa ajatuksessa minä silloin olin nuhdellut itseäni,
-_olivat_ nyt painaneet leimansa nuorekkaaseen, kauniiseen muotoon,
-ja onneton yhdennäköisyys, jonka minä kerran olin nähnyt vain
-mielikuvituksissani, oli nyt elävä todellisuus, jota minun silmäni
-eivät voineet kieltää. Vieraat, seurustelututtavat -- niin, vieläpä
-ystävätkin, jotka eivät voineet katsoa häntä meidän silmillämme,
-olisivat, jos hän olisi näyttäytynyt heille ensi päivinä pakonsa
-jälkeen mielisairaalasta, epäilleet, että hän oli ollut se Laura
-Fairlie, jonka he kerran olivat nähneet, eikä heitä olisi voinut
-moittia tästä epäilystä.
-
-Ainoa, mikä oli jäljellä ja mihin minä aluksi luotin -- että hän
-mahdollisesti muistaisi henkilöitä ja tapahtumia, jotka pettäjälle
-täytyvät olla aivan tuntemattomia -- oli niiden surullisten kokeiden
-jälkeen, joita me viime aikoina olimme tehneet, näyttänyt olevan
-aivan toivotonta. Jokainen pikku muisto, jonka Marian ja minä
-koetimme herättää, jokainen varova lääke, jolla me koetimme vahvistaa
-ja hitaasti parantaa heikontuneita, murtuneita sielunvoimia, oli
-uusi todistus vaarasta kääntää hänen ajatuksensa siihen tuskaisaan,
-kauheaan aikaan, joka oli kulunut.
-
-Ainoat muistelmat menneiltä päiviltä, joita me uskalsimme palauttaa,
-olivat pieniä, yksinkertaisia tapahtumia siltä onnelliselta ajalta
-Limmeridge-Housessa, jolloin minä ensin sinne tulin ja opetin häntä
-piirustamaan. Sinä päivänä, jolloin minä herätin nämä muistot
-näyttämällä hänelle sen pikku huvihuonepiirustuksen, jonka hän
-oli antanut minulle lähtöpäiväni aamuna ja jota sitten en ollut
-koskaan jättänyt luotani, alkoi uusi toivo versoa. Tunteellisesti
-ja vähitellen heräsi hänen muistonsa huvimatkoistamme jalan ja
-vaunuissa, ja väsyneet, surulliset silmäraukat katsoivat Marianiin ja
-minuun uudella harrastuksella, vielä epävarmalla ajatuksella, jota
-me tästä hetkestä hoivasimme ja pidimme elossa. Ostin hänelle pienen
-värilaatikon ja samanlaisen piirustuskirjan kuin se entinen, jonka
-minä näin hänen kädessään ensi kertaa tavatessamme. Vielä kerran --
-ah, vielä kerran! -- istuin minä hänen vieressään ne tunnit, jotka
-säästyivät omasta työstäni, johdattaakseni tässä yksinkertaisessa
-huoneessa, tässä hämärässä valaistuksessa epävarmaa piirustusta,
-tukeakseni heikkoa kättä. Päivä päivältään vahvistin minä tätä uutta
-harrastusta, kunnes se edes pääsisi lujasti kiintymään hänen kolkkoon
-henkiseen olemukseensa -- kunnes hän voisi ajatella piirustustaan,
-puhua siitä ja väsymättömästi itse harjoitella, heikosti kuvitellen
-minun kiitosten! ja hänen omain edistystensä tuottamaa huvia; --
-kaikki tämä oli vain kajastusta menneen ajan nyt kadotetusta elämästä
-ja onnesta.
-
-Tällä yksinkertaisella keinolla herätimme me vähitellen hänen
-sielunelämänsä. Kauniina päivinä otimme me hänet mukaamme kävelemään
-lähellä olevalle rauhaisalle, vanhanaikaiselle pihalle, jossa ei
-ollut mitään, mikä olisi voinut hämmentää tai peloittaa häntä.
-Me otimme muutamia puntia säästöistämme hankkiaksemme hänelle
-viiniä ja tarvitsemaansa vahvistavaa ravintoa; me huvitimme häntä
-iltaisin lapsellisilla korttipeleillä ja piirroksia täynnään
-olevilla puunpiirtäjältä, jolle minä tein työtä, lainaamillani
-kirjoilla. Näillä ja muilla yksinkertaisilla keinoilla rauhoitimme
-ja vahvistimme me häntä ja toivoimme kaikkea hyvää, niin iloisesti
-kuin voimme, ajan ja huolenpitomme ja hellyyden, joka ei koskaan
-väsynyt eikä koskaan ollut lohduton, tuovan muassaan. Mutta me
-emme rohjenneet, vaikka se olisi ollut hänen omaksi parhaakseen,
-säälimättömästi temmasta häntä rauhasta ja levosta ja kuulustella
-häntä yhdessä ihmisten kanssa, jotka eivät olisi olleet juuri sen
-parempia, kuin että olisivat voineet uudelleen herättää ne kiusaavat
-muistot hänen menneestä elämästään, mitkä me niin huolellisesti
-olimme tuudittaneet lepoon. Mitä uhrauksia se maksoikin, kuinka
-väsyttävää, pitkällistä ja kiusallista viivytystä koituisikin, niin
-täytyi se vääryys, joka oli hänelle tehty -- jos ihmisen voimilla se
-oli voitettavissa -- poistaa hänen tietämättään ja avuttaan.
-
-Tämän päätettyä oli lähinnä välttämätöntä päättää, kuinka pitkälle
-oli aluksi uskallettava mennä ja mihin pitäisi ryhtyä.
-
-Neuvoteltuani Marianin kanssa päätin minä koota niin monta todistusta
-kuin voin pyytääkseni sitten neuvoa herra Kyrleltä, johon me
-tiesimme voivamme luottaa, ja hankkiaksemme ensi tilassa selvitystä
-häneltä, olisiko mahdollista laillista tietä voittaa oikeutta.
-Minä olin Lauran menestyksen takia velvollinen olemaan jättämättä
-kaikkea riippumaan minun yksityisistä toimistani, niin kauan kun oli
-vähänkään mahdollisuutta vahvistaa asemaamme saamalla luotettavaa
-apua, olipa mitä laatua tahansa.
-
-Ensimmäinen tietolähde, johon minä luotin, oli Marian Halcomben
-Blackwater-Parkissa pitämä päiväkirja. Siinä oli minua itseäni
-koskevia lausuntoja, joiden suhteen hän katsoi parhaaksi, ett'en minä
-näkisi niitä. Sen vuoksi luki hän minulle käsikirjoituksesta, ja minä
-tein muistiinpanojani. Tämä tapahtui istumalla myöhään öillä. Kolme
-yötä tarvittiin siihen, ja minulla oli hallussani kaikki, mitä Marian
-Halcombe voi ilmoittaa.
-
-Seuraava toimenpiteeni oli saada toisilta henkilöiltä mahdollisimman
-paljon tietoja herättämättä liikanaista huomiota. Läksin rouva
-Veseyn luo saadakseni selville, oliko Lauran kuvitelma, että hän
-oli viettänyt yötä rouva Veseyn luona, tosi vai ei. Tällä kertaa
-salasin minä huomaavaisuudesta rouva Veseyn ikää ja sairautta kohtaan
-samoinkuin kaikissa seuraavissakin samanlaisissa tilaisuuksissa
-todellisen asemamme ja otin tarkasti huomioon puhua Laurasta "lady
-Glyde-vainajana".
-
-Rouva Veseyn vastaus kysymyksiini vahvisti vain sen uskon, joka
-minulla jo ennestään oli ollut. Laura oli tosin kirjoittanut, että
-hän halusi asua vanhan ystävänsä luona -- mutta ei koskaan tullut.
-Sekavasti sotki hän sen, mitä oli aikonut tehdä, siihen, mitä todella
-oli tapahtunut. Ristiriitaisuus hänen tiedonantonsa ja todellisen
-asianlaidan välillä voitiin helposti selittää tällä tavoin -- mutta
-johdattaisi luultavasti ikäviin seurauksiin. Oli este heti alussa,
-virhe todistuksessa, joka puhui raskaasti meitä vastaan.
-
-Kun minä sen jälkeen kysyin kirjettä, jonka Laura oli kirjoittanut
-rouva Veseylle Blackwater-Parkista, ojensi hän sen minulle, mutta
-ilman kuorta, joka heti oli hävitetty. Itse kirjeessä ei ollut mitään
-päivämäärää, ei edes päivän nimeäkään. Se sisälsi vain seuraavat
-rivit: -- "Rakkain rouva Vesey! Olen syvästi suruissani ja levoton ja
-tulen luultavasti Teidän luoksenne huomisiltana pyytämään vuodetta
-yöksi. Minä en voi sanoa levottomuuteni syytä tässä kirjeessä -- minä
-kirjoitan sitä sellaisessa pelossa tulla huomatuksi, ett'en minä
-selvästi voi kiinnittää ajatuksiani mihinkään. Olkaa hyvä ja pysykää
-kotona vastaanottaaksenne minut. Sanon silloin kaikki Teille. Teitä
-hellästi rakastava Laura." -- Mitä apua oli minulle näistä riveistä?
-Ei mitään!
-
-Kotiin palattuani rouva Veseyn luota pyysin minä Mariania, huomioon
-ottamalla kaikkea varovaisuutta, kirjoittamaan rouva Michelsonille.
-Hän voisi, jos niin tahtoisi, esittää muutamia yleisiä epäilyjä
-kreivi Foscon menettelytapaan nähden ja hänen pitäisi pyytää
-taloudenhoitajattaren antamaan yksinkertainen kertomus kaikesta,
-mitä oli tapahtunut päästäksemme totuuden jäljille. Odottaessamme
-vastausta, joka tuli viikon perästä, hain minä S:t Johns-Woodin
-lääkärin, esitin itseni neiti Halcomben asiamiehenä saadakseni jos
-mahdollista enemmän tietoa hänen sisarensa viime sairaudesta, kuin
-herra Kyrlellä oli ollut tilaisuus koota. Herra Goodricken avulla
-sain minä jäljennöksen kuolemantodistuksesta ja keskustella sen
-naisen -- Jane Gouldin -- kanssa, joka oli pukenut kuolleen. Jane
-Gouldin avulla olin tilaisuudessa tapaamaan Hester Pinhornia.
-
-Hän oli äsken poistunut paikastaan riidan takia emäntänsä kanssa
-ja asui nyt erään rouva Gouldin tuttavan luona. Tällä tavoin sain
-minä taloudenhoitajattaren, lääkärin, Jane Gouldin ja Hester
-Pinhornin todistukset sananmukaisesti, kuten ne ovat esitetyt tässä
-kertomuksessa.
-
-Minä katsoin nyt olevani valmis neuvottelemaan herra Kyrlen kanssa.
-Marian kirjoitti hänelle ilmoittaakseen, kuka minä olin, ja määräsi
-päivän ja tunnin, jolloin minä aioin tulla hänen luokseen yksityiseen
-keskusteluun.
-
-Minulla oli kyllin aikaa aamulla tavallisuuden mukaan kävelläkseni
-Lauran kanssa ja sitten kaikessa rauhassa katsoa hänen työskentelevän
-piirustamassa. Hän katsoi minuun työstään muodossaan uusi
-levottomuuden ilme, kun minä nousin ylös mennäkseni, ja hänen
-sormensa alkoivat vanhaan tapaan hermostuneen epävarmasti leikkiä
-pöydällä olevain kynien ja siveltimien kanssa.
-
-"Ethän ole väsynyt vielä minuun?" kysyi hän. "Ethän mene pois silti,
-että olet väsynyt minuun? Minä koetan tehdä paremmin -- koetan tulla
-terveeksi. Pidätkö minusta yhtä paljon nyt kuin ennenkin, Walter,
-vaikka minä olen tullut kalpeaksi ja laihaksi ja vaikka minun on niin
-vaikea oppia maalaamaan?"
-
-Hän puhui kuin lapsi ja ilmaisi kaikki ajatuksensa minulle, aivankuin
-lapsi olisi tehnyt. Minä olin vastaamatta muutamia minuutteja --
-vastaamatta sanoakseni hänelle, että hän oli minulle rakkaampi
-nyt, kuin hän koskaan ennen oli ollut. "Koeta tulla terveeksi ja
-vahvaksi", sanoin minä, virittäen sitä uutta tulevaisuuden toivoa,
-jonka huomasin heräävän hänen sielussaan, "koeta tulla terveeksi ja
-vahvaksi Marianin ja minun tähden." -- "Niin", sanoi hän itsekseen,
-alkaessaan uudelleen piirustaa, "minun täytyy koettaa sitä; te olette
-niin helliä minua kohtaan." Nopeasti katsoi hän taas ylös. "Älä viivy
-kauan poissa! Minä en voi piirustaa, Walter, jos sinä et ole täällä
-auttamassa minua."
-
-"Minä tulen pian takaisin, rakkahani -- katsoakseni, kuinka sinä
-edistyt."
-
-Vasten tahtoani tuli minun ääneni hieman epävarmaksi. Minä toinnuin
-kuitenkin heti ja poistuin huoneesta. Ei ollut aika silloin menettää
-itsehillintäänsä, jota minä kenties tarvitseisin ennen päivän
-päättymistä.
-
-Kun minä avasin oven, viittasin minä Marianin seuraamaan eteiseen.
-Oli välttämätöntä valmistaa häntä mahdollisuuteen, jonka minä
-huomasin ennemmin tai myöhemmin seuraavan siitä, että minä
-avonaisesti näyttäydyin Lontoon kaduilla.
-
-"Luultavasti olen minä täällä muutamien tuntien kuluttua", sanoin
-minä, "ja minä pyydän sinua, ett'et tavallisuuden mukaan salli
-kenenkään tulla sisään minun poissaollessani. Mutta jos jotakin
-tapahtuisi --."
-
-"Mitä voisi tapahtua?" kysyi hän nopeasti. "Sano minulle suoraan,
-Walter, onko jokin vaara peljättävissä -- minulla on silloin
-rohkeutta kohdata sitä."
-
-"Ainoa vaara, joka kenties on odotettavissa", vastasin minä, "on,
-että sir Percival on kenties kutsuttu Lontooseen ilmoittamalla
-hänelle Lauran pako. Kuten tiedät, piti hän vartijoita kintereilläni
-ennen matkaani Englannista ja luultavasti tuntee hän minut
-ulkonäöltä, vaikka minä en tunne häntä."
-
-Hän laski kätensä minun olkapäälleni ja katsoi minua tuskaisen
-äänettömästi. Minä huomasin, että hän käsitti sen vakavan vaaran,
-joka uhkasi meitä.
-
-"Ei ole uskottavaa", sanoin minä, "että sir Percival tai hänen
-kätyrinsä näkevät ja tuntevat minut niin pian, mutta se on kumminkin
-_mahdollista_. Ja jollen minä tule kotiin tänä iltana, niin ei sinun
-pidä tulla levottomaksi, vaan rauhoita Lauraa niin hyvin, kuin voit.
-Jos saan vähintäkään aihetta uskoa, että minua vartioidaan, kavahdan
-minä kyllä antamasta kenenkään seurata minua aina tänne taloon asti.
-Älä epäile minun palaamistani, Marian, vaikka se myöhästyisikin, älä
-pelkää."
-
-"Ei, en pelkää!" vastasi hän varmasti. "Sinun ei tarvitse katua,
-Walter, että sinulla on nainen liittolaisenasi." Hän vaikeni ja
-pidätti minua vielä hetkisen. "Varo itseäsi!" sanoi hän ja puristi
-levottomasti kättäni -- "varo itseäsi!"
-
-Minä poistuin hänen luotaan ja otin ensimmäiset askeleet hyvityksen
-tiellä -- tällä synkällä ja epävarmalla tiellä, joka alkoi
-asianajajan ovella.
-
-
-III.
-
-Ei mitään merkillistä tapahtunut minulle matkalla herrojen Gilmoren &
-Kyrlen Chancerykadun varrella olevaan konttoriin.
-
-Minun käyntikorttiani vietäessä herra Kyrlelle, muistin minä
-erään asian, jonka ikävällä huomasin ennen unhottaneeni. Marianin
-päiväkirja sai minut siihen vakuutukseen, että kreivi Fosco oli
-avannut hänen ensimmäisen kirjeensä Blackwater-Parkista herra
-Kyrlelle ja vaimonsa avulla kavaltanut toisen. Hän tiesi siis, missä
-asioimistolla oli konttorinsa, ja päättäisi luonnollisesti, että
-jos Marian tarvitsisi apua ja neuvoa Lauran pelastuksen jälkeen
-mielisairaalasta, hän varmaan hakisi sitä herra Kyrleltä. Tässä
-tapauksessa oli hänen Chancerykadun varrella oleva konttorinsa
-se paikka, jota sir Percival ja kreivi ennen kaikkea käskisivät
-vartioida; ja jos samoja henkilöitä käytettäisiin vakoilemaan
-minua kuin ennen matkaani Englannista, tulisi minun palaamiseni
-heidän tietoonsa jo tänä päivänä. Minä olin tosin valmistautunut
-mahdollisuuteen tulla kadulla tunnetuksi, mutta suurin, tähän
-konttoriin yhdistetty vaara ei ollut pölähtänyt tätä ennen päähäni.
-Oli nyt myöhäistä korjata tätä onnetonta erehdystä -- myöhäistä
-toivoa, että olisin pyytänyt asianajajaa kohtaamaan minua jollakin
-toisella, sovitulla paikalla. Minä voin vain nyt päättää olla
-varovaisempi poistuessani Chancerykadulta ja olla missään tapauksessa
-menemättä suoraan kotiin.
-
-Odotettuani muutamia minuutteja, saatettiin minut herra Kyrlen
-yksityiseen huoneeseen. Hän oli kalpea, laiha, hiljainen ja
-maltillinen mies, jolla oli huomaava katse, matala ääni ja varsin
-levollinen tapa puhua -- ei, kuten olin luullut, erikoisen harras
-kuuntelemaan jokaista outoa, eikä helppo häiritä lainoppineessa
-levollisuudessaan.
-
-Sopivampaa miestä minun tarkoituksiani varten olisi ollut vaikea
-löytää. Jos hän nyt päättäisi ja tämä päätös olisi meille suotuisa,
-niin olisi asiammekin tästä hetkestä kuin voitettu.
-
-"Ennen kun minä lausun mitään siitä asiasta, joka on minut saanut
-tulemaan tänne", sanoin minä, "täytyy minun ilmoittaa, että se tulee
-vaatimaan Teiltä runsaasti aikaa."
-
-"Minun aikani on neiti Halcomben käytettävissä", vastasi hän.
-"Kaikissa hänen asioissaan on liikekumppanini pyytänyt minun olemaan
-hänen sijaisenaan ei ainoastaan lakimiehenä, vaan myöskin ystävänä."
-
-"Sallitteko minun kysyä, onko herra Gilmore Englannissa?"
-
-"Ei, hän oleskelee edelleen sukulaistensa luona Saksassa. Hänen
-terveytensä on parantunut, mutta hänen palaamisensa aika on vielä
-epävarma."
-
-Lausuessamme näitä valmistavia sanoja oli hän selaillut paperejansa,
-jotka hänellä oli edessään, ja otti esille niiden alta sinetityn
-kirjeen. Minusta näytti, että hänen aikomuksensa oli antaa se
-minulle; hän muutti kumminkin nähtävästi mieltään, pani sen eteensä
-pöydälle, oikaisihe tuolissa ja odotti ääneti, mitä minun piti
-sanoman.
-
-Tuhlaamatta aikaa joihinkin turhanpäiväisiin sanoihin aloin minä heti
-kertomustani ja kuvasin hänelle avomielisesti ne tapahtumat, jotka
-edellä ovat esitetyt.
-
-Minun harvinainen kerrottavani tempasikin hänet kuivasta lakimiehen
-mielentyyneydestä. Epäillyksen ja ihmettelyn ilmaisut, joita hän ei
-voinut pidättää, keskeyttivät minua useampia kertoja. Minä jatkoin
-kumminkin loppuun asti ja kysyin häneltä pelottomasti:
-
-"Mitä Te ajattelette tästä, herra Kyrle?"
-
-Hän oli liian varovainen ilmaistakseen mielipiteensä saamatta ensin
-takaisin tavallista kylmäverisyyttään.
-
-"Ennenkun minä lausun ajatukseni", sanoi hän, "täytyy minun saada
-tehdä muutamia valmistavia kysymyksiä."
-
-Hän teki minulle nämä kysymykset -- tutkivat, epäluuloiset -- jotka
-selvään ilmaisivat minulle, että hän piti minua petoksen uhrina ja
-että, jollen minä olisi tullut neiti Halcomben asioissa, hän olisi
-epäillyt minun koettavan esittää viekkaasti mietittyä konnankoukkua.
-
-"Uskotteko minun totuutta puhuneen?" kysyin minä kuulustelun loputtua.
-
-"Mikäli Te itse olette vakuutettu, uskon minä varmasti Teidän
-puhuneen totta", vastasi hän. "Minä pidän neiti Halcombea mitä
-suurimmassa arvossa ja minun tulee siksi luottaa siihenkin, jota hän
-on käyttänyt asiamiehenä tässä asiassa. Minä tahdon mennä vieläkin
-pitemmälle, jos Te niin toivotte, ja myönnän, sekä kohteliaisuudesta
-että esitetyistä syistä, että neiti Halcomben ja Teidän, herra,
-täytyy olla vakuutettuja siitä, että lady Glyde todellakin
-elää. Mutta Te tulette minun luokseni kuullaksenne ajatustani
-lakimiehenä. No hyvä, lakimiehenä ja ainoastaan lakimiehenä on minun
-velvollisuuteni sanoa Teille, herra Hartright, ett'ei tällä asialla
-ole edes todenmukaisuuden varjoakaan."
-
-"Te esitätte asian kovin sanoin, herra Kyrle."
-
-"Minä koetan myöskin esittää sen yksinkertaisesti ja suoraan.
-Todistukset lady Glyden kuolemasta ovat nähtävästi selvät ja täysin
-tyydyttävät. Tässä on hänen tätinsä todistus, että hän tuli kreivi
-Foscon taloon, että hän siellä, sairastui ja kuoli. Sitten on
-lääkärin todistus, että hänen kuolemansa tapahtui luonnollisissa
-olosuhteissa. Sitten tiedämme tosiasiana, että hautaus tapahtui
-Limmeridgessä ja että hautakivessä on kaiverrus. Tämä on se asia,
-jonka Te aiotte tehdä riidanalaiseksi. Mitä todistusta Teillä on
-esitettävänä päätelmänne tueksi, että se henkilö, joka kuoli ja
-haudattiin, _ei_ ollut lady Glyde? Käykäämme läpi Teidän väitteenne
-pääkohdat ja katsokaamme, minkä arvoisia ne ovat. Neiti Halcombe
-matkustaa erääseen yksityiseen mielisairaalaan ja näkee siellä
-erään mielisairaan naisen. On tunnettua, että eräs nuori, Anna
-Catherick-niminen nainen, joka on ollut kummastuttavan yhdennäköinen
-lady Glyden kanssa, on paennut tästä mielisairaalasta. On myöskin
-tunnettua, että se henkilö, joka sinne vietiin heinäkuussa,
-otettiin vastaan siellä Anna Catherickinä -- on edelleen tunnettua,
-että se herra, joka hänet vei uudelleen sinne, varottaen ilmaisi
-herra Fairlielle, että hänen mielipuolisuutensa ilmeni hänen
-ilmoittautumisessaan herra Fairlien veljentytärvainajaksi; samoin
-tiedetään hänen mielisairaalassa ollessaan lakkaamatta vakuutelleen
-olevansa lady Glyde, vaikka kukaan siellä ei uskonut häntä. Nämä
-ovat varmoja tosiasioita. Mitä Te voitte sanoa niitä vastaan? Neiti
-Halcomben selityksen, että hän tunsi sisarensa, jota selitystä
-myöhemmät tapahtumat vastustavat tai ottavat siltä kaiken arvon ja
-merkityksen. Selittikö neiti Halcombe mielisairaalan omistajalle,
-että hänen sisarensa oli suljettu, ja luottiko hän lain apuun
-saadakseen hänet sieltä? Ei, hän lahjoi salaa hoitajattaren
-päästämään hänet karkuun. Kun sairas on tällä epäillyttävällä tavalla
-saanut vapautensa ja viety herra Fairlien luo, tunteeko tämä ehkä
-hänet jälleen? Horjuuko hänen uskonsa silmänräpäystäkään, että hänen
-veljentyttärensä on kuollut? Ei. Tunteeko palvelusväki hänet? Ei.
-Jääkö hän paikkakunnalle puoltaakseen edelleen oikeuksiaan? Ei,
-hän viedään salaa Lontooseen. Sillä välin olette Tekin tuntenut
-jälleen hänet; mutta Te ette ole sukulainen, Te ette ole perheen
-vanha ystävä. Palvelusväki väittää Teitä vastaan; herra Fairlie
-väittää neiti Halcombea vastaan, ja otaksuttu lady Glyde väittää
-itseään vastaan. Hän selittää viettäneensä yötä eräässä nimitetyssä
-talossa. Teidän omat tutkimuksenne osoittavat, ett'ei hän koskaan ole
-ollut tässä talossa, ja Te sanotte itse, ett'ei hänen mielentilansa
-salli hänen itsensä antautua tutkittavaksi ja hankkia tukea
-vaatimuksillensa. Ajan voittamiseksi jätän minä mainitsematta kaikki
-vähemmät todistukset molemmin puolin ja kysyn Teiltä -- jos tämä
-asia nyt pitäisi jätettämän tuomioistuimen käsiteltäväksi, jurylle,
-joka olisi velvollinen omaksumaan tosiasiat sellaisinaan, kuin ne
-järjellisiltä näyttävät -- missä on Teidän todistuksenne?"
-
-Ennenkun minä voin vastata hänelle, täytyi minun hetkinen koota
-ajatuksiani. Ensi kerran esitettiin nyt Lauran ja Marianin kohtaloita
-minulle vieraan katsantokannalta -- ensi kerran ne pelottavat esteet,
-jotka olivat tiellämme, olivat näyttäytyneet oikeassa muodossaan.
-
-"Ei voida kieltää", sanoin minä, "että ne seikat, jotka Te olette
-esittänyt, näyttävät puhuvan meitä vastaan; mutta --."
-
-"Mutta Te luulette, että nämä tosiasiat voitaisiin selittää
-olevan vääriä", jatkoi herra Kyrle. "Sallikaa minun sanoa, herra,
-kokemukseni tulos tässä tapauksessa. Kun englantilaisen juryn on
-valittavana yksinkertaisen tosiasian, joka on päivänselvä, ja
-pitkällisen, syvälle käyvän selityksen välillä, ottaa se aina
-ensinmainitun. Esimerkiksi: -- Lady Glyde -- kutsun häntä siten,
-selvyyden vuoksi -- sanoo maanneensa nimitetyssä huoneessa, ja on
-todistettu, _ett'ei_ hän ole maannutkaan. Te selitätte tämän seikan
-antautumalla syvämietteiseen hänen mielentilansa tutkimiseen ja
-teette siitä metafyysillisen päätelmän. Minä en sano, että tämä
-päätelmä on _väärä_ -- minä sanon vain, että jury kiinnittää enemmän
-huomiota hänen tiedonantoansa ristiriitaisuuden yksinkertaiseen
-todistukseen kuin mihinkään järjen päätelmään, jonka Te voitte
-tarjota."
-
-"Mutta eikö ole mahdollista", sanoin minä, "kestävästi ponnistellen
-havaita useampia todistuksia? Neiti Halcombella ja minulla on
-muutamia satoja puntia --."
-
-Hän katsoi minua huonosti salatulla säälillä ja pudisti päätänsä.
-
-"Katsokaa tarkkaavasti asiaa, herra Hartright, omalta kannaltanne",
-sanoi hän. "Jos Teidän syytöksenne sir Percival Glydeä ja kreivi
-Foscoa vastaan ovat todet -- mihin nähden suvainnette muistaa,
-ett'en minä myönnä sitä -- niin koetetaan jokainen ajateltava este
-asettaa tiellenne lisätodistuksien hankkimista vastaan. Jokainen
-este jutun jatkamista vastaan otetaan huomioon, jokainen syytöksen
-kohta tulee järjestelmällisesti kiistetyksi ja tuhlattuamme tuhannet
-puntamme satojen asemasta voi lopullinen päätös luultavasti kumminkin
-olla meille vastainen. Oikeuskysymykset, jotka perustuvat suureen,
-henkilölliseen yhdennäköisyyteen, ovat itse asiassa kaikista
-vaikeimpia selvittää -- niin, yksinpä silloinkin, kun ne eivät ole
-niin sotkuisia alusta alkaen kuin nyt käsittelemämme asia. Minä
-en todellakaan huomaa mitään keinoa saattaa jotain valoa tähän
-kummalliseen asiaan. Joskin se henkilö, joka on haudattu Limmeridgen
-kirkkomaahan, ei olisi todellinen lady Glyde, niin oli hän kumminkin
-Teidän oman arvostelunne mukaan eläessään niin hänen näköisensä.
-ett'emme me voittaisi mitään, jos me pyytäisimme viranomaisia
-otattamaan vainajan ruumiin ylös haudasta. Sanalla sanoen, herra
-Hartright, me emme todellakaan voi tehdä asiaa tästä."
-
-Minä olin kumminkin lujasti vakuutettu, että tässä sekä _oli_ että
-tulisi asiaa. Ja tämän johdosta muutin minä aineen käsittelytapaa ja
-vetosin vielä kerran häneen.
-
-"Eikö ole mitään muita todistuksia, joita me voisimme esittää, kuin
-näiden henkilöiden identtisyyttä koskeva?" kysyin minä.
-
-"Ei Teidän asemassanne", vastasi hän. "Yksinkertaisin ja kaikista
-varmin todistus, päivämäärien sovittelu, ei, mikäli minä
-ymmärrän, ole ollenkaan Teidän saatavissanne. Jos Te voisitte
-osoittaa ristiriitaisuuden sen päivän, jonka lääkäri ilmoittaa
-todistuksessaan, ja lady Glyden Lontoon matkapäivän välillä, niin
-saisi asia aivan toisen muodon, ja minä olisin silloin ensimmäinen
-sanomaan: -- 'käydään työhön käsin'."
-
-"Tämä päivämäärän erilaisuus voidaan kenties todistaa, herra Kyrle."
-
-"Sinä päivänä, jolloin Te voitte sen tehdä, herra Hartright,
-toimitamme me asian oikeuden eteen. Jos Teillä on jotakin toivetta
-tällä hetkellä päästä siihen, niin sanokaa minulle se, ja katsomme
-sitten, miten voin neuvoa Teitä."
-
-Minä mietin. Taloudenhoitajatar ei voinut auttaa meitä; ei Laurakaan
-yhtä vähän kuin Marian. Kaiken luuloni mukaan olivat sir Percival ja
-kreivi ainoat ihmiset maailmassa, joilla oli tämä päivämäärä selvillä.
-
-"En voi nykyisin ilmoittaa mitään keinoa saadakseni varmuutta",
-sanoin minä, "koska minun vakuutukseni on, ett'ei kukaan muu voi
-ilmoittaa lady Glyden matkapäivää Blackwater-Parkista kuin kreivi
-Fosco ja sir Percival Glyde."
-
-Herra Kyrlen levollisille, tarkkaaville kasvoille levisi nyt ensi
-kerran hymyilevä ilme.
-
-"Siihen ajatukseen nähden, mikä Teillä on näistä molemmista
-herroista", sanoi hän, "ette luullakseni odota tyydyttäviä tietoja
-siltä taholta? Jos heidän on onnistunut anastaa itselleen suuria
-rahasummia salahankkeella, niin on vähän uskottavaa, että he
-tunnustaisivat mitään."
-
-"He voivat joutua pakotetuiksi tunnustamaan, herra Kyrle."
-
-"Kuka pakottaa?"
-
-"Minä."
-
-Me nousimme molemmat ylös. Hän katsoi minua tarkkaavasti suoraan
-kasvoihin nähtävästi suuremmalla harrastuksella, kuin hän ennen oli
-osoittanut. Minä huomasin hänen olevan hieman kummastuneen.
-
-"Te olette varma", sanoi hän. "Epäilemättä on Teillä persoonallisia
-vaikuttimia ajaa asiaa, joiden kyseleminen ei kuulu minulle. Jos
-oikeudenkäynti voidaan vastaisuudessa _alkaa_, niin tahdon vain
-sanoa, että voitte varmasti luottaa apuuni. Mutta samalla kertaa
-täytyy minun huomauttaa Teille, kun rahakysymyksen aina täytyy
-tulla oikeuskäsittelyyn, että minä näen vähän toiveita voittaa
-takaisin lady Glyden omaisuutta, vaikkakin lopulta onnistuttaisiin
-todistaa, että hän todellakin elää. Mainittu ulkomaalainen poistuisi
-luultavasti Englannista, ennenkun oikeudenkäynti olisi alkanut,
-ja sir Percivalin taloudellinen pula oli kyllin suuri pakottamaan
-häntä luovuttamaan joka, summan saamamiehellensä. Te tunnette
-luonnollisesti --".
-
-Minä keskeytin hänen puheensa.
-
-"Sallikaa minun pyytää, ett'emme koskettele lady Glyden
-raha-asioita", sanoin minä. "En ole koskaan entisinä aikoina tuntenut
-niitä, enkä nytkään tunne mitään muuta, paitsi että hän on menettänyt
-koko omaisuutensa. Te olette aivan oikeassa uskoessanne, että
-minulla on persoonallinen vaikuttimeni ajaa tätä asiaa. Minä toivon,
-että minun aiheeni aina olisivat yhtä epäitsekkäitä, kuin ne tällä
-hetkellä ovat --."
-
-Hän koetti keskeyttää selittääkseen sanojansa. Minä olin arvatakseni
-kumminkin hieman kiivastunut siitä, että hän epäili minua, ja jatkoin
-puhumistani haluamatta kuulla, mitä hän sanoisi.
-
-"Siinä palveluksessa, jonka minä aion lady Glydelle tehdä",
-sanoin minä, "ei saa olla mitään suunnitelmaa, mitään ajatusta
-persoonallisen voiton saavuttamisesta. Hänet on ajettu kuin mikäkin
-vieras isänsä kotoa -- valhe hänen kuolemastaan on kaiverrettu hänen
-äitinsä haudalla -- ja täällä kulkee ahdistamatta ja rankaisematta
-kaksi miestä, jotka ovat syynä kaikkeen tähän! Mutta hänen
-synnyinkotinsa täytyy jälleen avata ovensa hänelle niiden ihmisten
-läsnä-ollessa, jotka seurasivat väärää ruumissaattoa haudalle. Tämä
-valhe tulee julkisesti: poistetuksi muistopatsaasta perheen päämiehen
-käskystä. ja nämä kaksi miestä tulee minun edessäni vastaamaan
-rikoksestaan, vaikkakaan laillinen oikeus ei kykenisi saavuttamaan
-heitä. Tämän päämäärän saavuttamiseen olen minä omistanut elämäni, ja
-niin yksin kuin olenkin, niin olen, jos Jumala suo minun elää, sen
-voittava."
-
-Hän vetäytyi takaisin pöydän luo eikä vastannut mitään. Hänen
-muotonsa osoitti selvään, että hän katsoi minun harhaan joutumiseni
-voittaneen järkeni ja että niin ollen olisi hyödytöntä neuvoa minua
-ollenkaan.
-
-"Me pysymme kumpikin vakuutuksessamme, herra Kyrle", sanoin minä,
-"ja saamme nähdä, mitä tulevaisuus päättää. Olen kumminkin hyvin
-kiitollinen siitä tarkkaavaisuudesta, jolla Te olette kuunnellut
-kertomustani. Te olette osoittanut minulle, että lain apu sanan
-täydessä merkityksessä on meidän varojemme ulkopuolella. Me emme voi
-esittää laillisia todistuksia emmekä ole kyllin rikkaita maksamaan
-oikeudenkäynnistä aiheutuvia kustannuksia. Onhan kumminkin jotakin
-voitettu saamalla tietää tämäkin."
-
-Ottaessani jäähyväisiä antoi hän minulle sen kirjeen, jonka minä olin
-nähnyt hänen laskevan pöydälle keskustelumme alussa.
-
-"Tämä kirje tuli postissa muutamia päiviä sitten", sanoi hän.
-"Tahtoisitteko toimittaa sen perille? Olkaa hyvä ja sanokaa neiti
-Halcombelle, että olen pahoilla mielin, koska en tässä asiassa voi
-auttaa häntä muutoin kuin neuvoillani, jotka, kuten pelkään, eivät
-hänestäkään ole sen tervetulleempia kuin Teidän mielestänne."
-
-Katsoin kirjettä hänen puhuessaan. Osoitekirjoitus oli: -- Neiti
-Halcombe. Herrojen Gilmoren & Kyrlen suosiollisella välityksellä.
-Chancerykatu. Käsiala oli minulle aivan tuntematon.
-
-Ennen huoneesta poistumistani tein minä vielä yhden kysymyksen.
-
-"Tiedättekö", sanoin minä, "onko sir Percival vielä Pariisissa?"
-
-"Hän on palannut Lontooseen", vastasi herra Kyrle. "Ainakin niin
-ilmoitti minulle hänen asianajajansa, jonka minä tapasin eilen."
-
-Saatuani tämän tietää, läksin pois.
-
-Poistuttuani konttorista olin minä kyllin varovainen ollakseni
-herättämättä mitään huomiota pysähtymällä ja katselemalla
-ympärilleni. Minä läksin kulkemaan erään Holbornen pohjoispuolella
-olevan rauhallisimman korttelin kautta -- ja erään kadun päässä
-pysähdyin minä ja käännyin nopeasti ympäri.
-
-Kadun kulmassa näin minä kaksi miestä, jotka samalla kertaa
-näyttivät hillinneen käyntiänsä, seisovan ja puhelevan keskenänsä.
-Silmänräpäyksen mietittyäni käännyin minä voidakseni kulkea heidän
-ohitsensa. Lähestyessäni heitä poikkesi yksi heistä toiselle kadulle,
-toinen seisoi paikoillaan. Kun minä katselin häntä, tunsin minä
-heti toisen niistä miehistä, jotka olivat vakoilleet minua ennen
-Englannista lähtöäni.
-
-Jos minä olisin ollut vapaa ja saanut seurata tahtoani, olisin minä
-luultavasti puhutellut miestä ja lopettanut kohtauksen paiskaamalla
-hänet maahan. Mutta nyt täytyi minun olla varsin varovainen
-toimenpiteitteni seurausten suhteen. Jos minä vain kerrankaan,
-vaikkapa näennäisestikin, jouduin syypääksi väärään menettelyyn,
-annoin minä heti sir Percivalille aseet käteen.
-
-Minulla ei ollut mitään muuta valittavana kuin panna viekkaus
-viekkautta vastaan. Minä poikkesin sille kadulle, johon toinen mies
-oli kadonnut, ja menin hänen ohitsensa miehen seisoessa eräässä
-porttikäytävässä. En tuntenut häntä ja painoin tarkoin mieleeni
-hänen ulkomuotonsa, jos hän vastaisuudessa vaivaisi minua. Tämän
-jälkeen käänsin minä taas kulkuni pohjoista kohden, kunnes minä tulin
-Newstreetiin, josta minä suuntasin vasemmalle -- yhäti molemmat
-miehet kintereilläni -- ja pysähdyin paikkaan, josta voi nähdä,
-tulisivatko jotkut tyhjät ajoneuvot sinne. Monta minuuttia ei vielä
-ollut kulunutkaan, ennenkun niin tapahtui. Minä hyppäsin niihin ja
-käskin ajurin nopeasti ajamaan Hydeparkiin. Kun mitään muita vaunuja
-ei ollut saatavissa, näin minä, kuinka molemmat vakoojat kiiruhtivat
-yli kadun seuratakseen juosten minua. Mutta minä olin jo pitkälti
-päässyt edelle ja kun minä pyysin ajurin seisauttamaan ja laskeusin
-ajoneuvoista, en nähnyt heitä missään. Kuljin viistoon poikki
-Hydeparkin ja päästyäni aukealle maalle huomasin varmasti, ett'ei
-kukaan seurannut minua. Vasta useamman tunnin kuluttua sen jälkeen ja
-jo pimeän tultua palasin minä kotiin.
-
-Tapasin Marianin yksinään odottamassa minua pienessä vierashuoneessa.
-Hän oli puhutellut Lauran menemään levolle luvattuaan hänelle
-näyttää minulle hänen piirustuksensa minun kotiintultuani. Tuo pieni
-heikko piirustusraukka -- itsessään niin vähäpätöinen, mutta minusta
-niin mieltä liikuttava -- oli huolellisesti asetettu kahden kirjan
-tukemana pöydälle ja siten sijoitettu, että valo siitä ainoasta
-kynttilästä, jonka me soimme itsellemme, esittäisi sen parhaimmassa
-valaistuksessaan. Minä istuuduin alas katsoakseni piirustusta ja
-kuiskaten kertoakseni Marianille, kuinka asiani oli käynyt. Seinä,
-joka erotti tämän huoneen toisesta, oli niin ohut, että me melkein
-kuulimme Lauran hengittävän ja jos me olisimme puhuneet ääneen,
-olisimme me häirinneet häntä.
-
-Marian säilytti levollisuutensa minun kertoessani keskusteluani
-herra Kyrlen kanssa. Mutta kun minä sanoin hänelle, että minua oli
-ahdistanut kaksi vakoilijaa kotimatkalla ja että olin saanut kuulla
-sir Percivalin palanneen Lontooseen, tuli hänen kasvoilleen levoton
-ilme.
-
-"Huonoja uutisia, Walter", sanoi hän, "pahimpia, mitä voit tuoda
-minulle. Eikö sinulla ole mitään muuta kerrottavaa minulle?"
-
-"Ei, mutta minulla on jotakin annettavaa sinulle", vastasin minä ja
-ojensin hänelle kirjeen, jonka herra Kyrle oli jättänyt minulle.
-
-Hän katsoi osoitekirjoitusta ja tunsi heti käsialan.
-
-"Sinä tunnet kirjeen lähettäjän luullakseni?" kysyin minä.
-
-"Niin, liiaksi hyvin", vastasi hän. "Lähettäjä on kreivi Fosco."
-
-Tätä sanoessaan avasi hän kirjeen. Syvä punastus levisi hänen
-kasvoillensa hänen sitä lukiessa ja hänen silmänsä salamoivat
-suuttumuksesta hänen ojentaessaan sen minulle.
-
-Kirje sisälsi nämä rivit:
-
-"Ihastuneena kunnioittavasta ihmettelystä -- minua kunnioittavasta,
-Teitä kunnioittavasta -- kirjoitan minä, oivallinen Marian,
-rauhoittaakseni Teitä -- sanoakseni vain kaksi lohduttavaa sanaa:
-
-"Älkää peljätkö!
-
-"Seuratkaa Teidän hienoa, luonnollisen terävää ymmärrystänne ja
-pysykää yksinäisyydessä. Kallis, kunnioitettava nainen, karttakaa
-kaikkea vaarallista julkisuutta. Kieltäymys on ylevä hyve --
-seuratkaa sitä.
-
-"Kodin viaton rauha on ikuisesti yhtä kaunis -- nauttikaa siitä.
-Elämän myrskyt vyöryvät vahingoittamatta yli hiljaisen rauhan laakson
--- viipykää, suloinen Laura, tässä laaksossa!
-
-"Tehkää niin, ja minä kehotan Teitä olemaan mitään pelkäämättä.
-Ei mikään uusi onnettomuus saa järkyttää Teidän tunteitanne,
--- näitä tunteita, jotka ovat minusta yhtä kalliit kuin omani.
-Teitä ei häiritä, kaunista seuraajatartanne ei ahdisteta Teidän
-pakopaikassanne. Hän on löytänyt uuden rauhalan Teidän sydämmessänne.
-Arvaamaton onni! Minä kadehdin häntä ja jätän hänet rauhaan siellä!
-
-"Vielä hellä, varottava sana -- isällinen kehotus varovaisuuteen, ja
-minä riistän itseltäni lumoavan viehätyksen puhua kanssanne; minä
-lopetan nämä rakkautta hehkuvat rivit.
-
-"Älkää menkö pitemmälle, kuin jo olette mennyt. Älkää olko jonkun
-tärkeämmän päämäärän tiellä; älkää vihatko ketään. Älkää pakottako
-minua -- minä vannotan Teitä -- älkää pakottako minua toimintaan
--- _minua_, joka olen toiminnan mies, -- kun minun kunnianhimoni
-rakkain harrastus on olla passiivisena, Teidän vuoksenne hillitä
-suurta kykyäni tehdä suunnitelmia ja toteuttaa niitä. Jos Teillä on
-varomattomia ystäviä, niin hillitkää heidän valitettavaa intoansa.
-Jos herra Hartright palaa Englantiin, niin älkää pitäkö mitään
-neuvotteluja hänen kanssaan. Minä kuljen omaa varmaa rataani
-eteenpäin ja sir Percival seuraa minua. Samana päivänä, jolloin herra
-Hartright joutuu meidän tiellemme, on hän mennyt mies."
-
-Kirjeen ainoa allekirjoitus oli kaikenlaisten kiemurain ja
-koristeiden ympäröimä F. Minä nakkasin sen pöydälle kaikella sillä
-ylenkatseella, jota minä sen johdosta tunsin.
-
-"Hän koettaa pelottaa sinua -- varma merkki siitä, että hän itse
-pelkää", sanoin minä.
-
-Hän oli liian paljon nainen kohdellakseen kirjettä yhtä
-välinpitämättömästi kuin minä. Sen hävyttömän tuttavallinen sävy oli
-liian paljon hänen itsehillinnälleen. Hän istui vastapäätä minua
-pöydän ääressä, kädet kovasti yhteenpuserrettuina leväten polvella,
-ja entinen kiivas luonne leimahti selvästi hänen kasvoistansa ja
-silmistänsä.
-
-"Walter!" sanoi hän, "jos joskus nämä kaksi miestä joutuvat sinun
-valtaasi ja sinä olet pakotettu säästämään toisen heistä -- _älä_
-säästä silloin kreiviä."
-
-"Minä kätken hänen kirjeensä, Marian, pitääkseni muistoani vireillä,
-kun se hetki tulee."
-
-Hän katsoi tarkkaavasti minua pannessani kirjettä lompakkooni.
-
-"Kunko se hetki tulee?" toisti hän. "Voitko sinä puhua
-tulevaisuudesta, aivan kuin sinä olisit varma siitä -- _varma_
-kaiken sen jälkeen, mitä olet kuullut herra Kyrlen luona, kaiken sen
-jälkeen, mitä sinulle on tapahtunut tänään?"
-
-"Minä en laske tulevaisuutta tästä päivästä, Marian, Tänään olen vain
-pyytänyt toista miestä toimimaan sijastasi. Huomisesta minä lasken
-sen."
-
-"Ja miksi huomisesta?"
-
-"Koska minä silloin aion alkaa toimia itse."
-
-"Millä tavoin?"
-
-"Minä matkustan Blackwateriin ensi junalla ja toivon palaavani
-illalla."
-
-"Blackwateriin!"
-
-"Niin. Olen miettinyt asiaa lähdettyäni herra Kyrlen luota.
-Eräässä tapauksessa vahvisti hänen ajatuksensa minun ajatustani.
-Meidän täytyy äärimmäiseen asti ponnistella saadaksemme selville
-päivän, jolloin Laura matkusti Lontooseen. Ainoa heikko kohta koko
-salahankkeessa ja luultavasti ainoa mahdollisuus todistaa, että hän
-elää, on tämän päivämäärän selville saamisessa."
-
-"Sinä tarkoitat", sanoi Marian, "sen selvittämisessä, ett'ei Laura
-lähtenyt Blackwater-Parkista ennen kuin sen päivän _jälkeen_, jolloin
-lääkäri oli antanut todistuksensa."
-
-"Niin, juuri sitä tarkoitan."
-
-"Mikä antaa aihetta sinulle siihen luuloon? Laura itse ei voi antaa
-mitään tietoa siitä ajasta, jolloin hän oli Lontoossa."
-
-"Ei; mutta hänhän tuli mielisairaalaan heinäkuun 27 päivänä. Minä
-epäilen, että kreivi Fosco on kyennyt pitämään häntä Lontoossa
-kauempaa kuin yhden yön Lauran tietämättä, mitä tapahtui hänen
-ympärillään. Tässä tapauksessa on Lauran täytynyt lähteä matkalleen
-ja tulla kaupunkiin päivää myöhemmin, kuin kuolemantodistus osoittaa.
-Ja jos tämä voidaan todistaa, voimme me huoleti alkaa oikeudenkäynnin
-sir Percivalia ja kreiviä vastaan."
-
-"Niin, niin -- nyt huomaan minä kaikki! Mutta millä tavoin se voi
-tapahtua?"
-
-"Rouva Michelsonin kertomus on saanut minun ajattelemaan kahta eri
-keinoa. Toinen on kysyä tohtori Dawsonilta, jonka täytyy tietää, minä
-päivänä hän ryhtyi uudelleen lääkärintehtäväänsä Blackwater-Parkissa
-Lauran lähdön jälkeen. Toinen on tehdä tutkisteluja siinä
-ravintolassa, johon sir Percival matkusti jo seuraavana yönä.
-Me tiedämme, että hänen lähtönsä tapahtui vain muutamia tunteja
-myöhemmin kuin Lauran, ja sillä tavoin voi onnistua meille saada
-tieto päivästä ja päivämäärästä. Ainakin ansaitsee koettaa -- ja
-huomenna olen minä aikonut sen tehdä."
-
-"Ja jos se ei onnistu -- minä kuvittelen nyt pahinta tulosta, Walter,
--- jos pettyneet toiveet tulevat koettelemaan meitä, niin katson minä
-kaikkea valoisimmalta puoleltaan, sen lupaan minä sinulle. -- Jos me
-edellytämme, ett'ei kukaan Blackwater-Parkissa voi auttaa sinua --."
-
-"Niin on täällä Lontoossa kaksi miestä, jotka _voivat_ ja joiden
-_täytyy_ auttaa minua -- sir Percival ja kreivi. Viattomat ihmiset
-voivat kyllä unhottaa, mikä päivä se oli -- mutta rikolliset
-muistavat sen. Jollen minä onnistu kaikissa muissa yrityksissäni,
-niin on minun aikomukseni niillä ehdoilla, jotka minä itse esitän,
-pakottaa toinen heistä taikka molemmatkin tunnustamaan."
-
-Koko loukatun naisen viha leimahti Marianin poskilla lausuessani tätä.
-
-"Ala kreivistä!" kuiskasi hän innokkaasti. "Ala kreivistä minun
-takiani!"
-
-"Meidän täytyy Lauran vuoksi alkaa sieltä, mistä on enin menestyksen
-toivoa", vastasin minä.
-
-Puna katosi hänen poskiltaan, ja hän pudisti suruisasti päätänsä.
-
-"Niin, sinä olet oikeassa -- oli pikkumaista ja viheliäistä
-puolestani lausua niin. Minä koetan olla kärsivällinen, Walter, ja
-toivon onnistuvani paremmin siinä nyt kuin onnellisimpina päivinä.
-Hieman vanhaa luonnettani elää vielä kumminkin -- kun minä vain
-ajattelen kreiviä, tahtoo se helposti vallata minut."
-
-"Vuoronsa tulee kyllä hänellekin", sanoin minä. "Meidän täytyy
-muistaa, ett'emme vielä tunne mitään heikkoa kohtaa hänen
-elämästään." Vaikenin hetkisen, antaakseni hänen saada jälleen
-itsehillintänsä ja lausuin sitten ratkaisevat sanat:
-
-"Marian! Me tiedämme molemmat erään heikon kohdan sir Percivalin
-elämästä --."
-
-"Sinä tarkoitat tuota salaisuutta!"
-
-"Niin, sitä juuri. Se on meidän ainoa varma keinomme häntä vastaan.
-Minä voin hänet ajaa pois puolustuspaikastaan -- minä voin
-ainoastaan tällä keinolla saattaa hänet ja hänen konnantyönsä päivän
-valoon. Jollei meillä vielä olekaan selvää asiaa kreiviä vastaan,
-niin tiedämme me ainakin varmasti, että sir Percival on antanut
-suostumuksensa salahankkeeseen Lauraa vastaan toisestakin syystä kuin
-vain voitonhimosta. Sinähän kuulit hänen sanovan kreiville, että hän
-uskoi vaimonsa tietävän kyllin voidakseen saattaa hänet perikatoon?
-Sinähän kuulit hänen vakuuttavan, että hän oli mennyt mies, jos Anna
-Catherick kertoisi salaisuutensa?"
-
-"Niin, niin! Kuulin kyllä."
-
-"No hyvä, Marian; jos kaikki muut suunnitelmamme pettävät, on minun
-aikomukseni tutkia tämä salaisuus. Minun vanha taikauskoni seuraa
-minua vielä. Sanon sinulle vieläkin kerran, että valkopukuinen nainen
-vaikuttaa yhäti elävästi meihin kolmeen ja meidän kohtaloihimme.
-Ratkaisu on määrätty; se lähenee yhä meitä -- ja Anna Catherick, joka
-lepää kuolleena haudassaan, osoittaa meille tietä siihen!"
-
-Valkopukuinen nainen
-
-
-IV.
-
-Kertomus minun ensimmäisistä tutkimuksistani Hampshiressä on pian
-esitetty.
-
-Matkustettuani Lontoosta aikaisin aamulla olin minä herra Dawsonin
-luona jo puolenpäivän aikaan. Keskustelustamme ei kuitenkaan ollut
-mitään tyydyttävää tulosta minun käyntini tarkoitukseen nähden.
-
-Tohtori Dawsonin muistikirjassa oli kyllä mainittu, milloin hän oli
-tullut uudelleen hoitamaan lääkärintointa Blackwater-Parkissa, mutta
-ei ollut mahdollista sen johdolla laskea taaksepäin ja siten löytää
-tuota määrättyä päivää ilman rouva Michelsonin apua, ja tätähän ei
-rouva Michelson, kuten tiesin, voinut antaa. Hän ei voinut muistaa
--- ja kukapa sellaista voi vaatiakaan? -- kuinka monta päivää oli
-kulunut lady Glyden matkan ja tohtorin saapumisen välillä. Hän
-oli melkein varma siitä, että hän oli puhunut emäntänsä matkasta
-neiti Halcombelle seuraavana päivänä, mutta nyt, näin pitkän ajan
-kuluttua, voi hän yhtä vähän varmasti ilmoittaa päivää, jolloin tämä
-mainitseminen oli tapahtunut, kuin sanoa, minä päivänä lady Glyde oli
-matkustanut Lontooseen.
-
-Ei hän voinut varmasti määrätä sitäkään, kuinka monta päivää
-oli kulunut tästä lähdöstä kreivitär Foscon Päiväämättömän
-kirjeen saapumiseen. Lopuksi oli tohtori, jotta vaikeuksien ja
-vastoinkäymisten mitta oikein täyttyisi, ollen tilapäisesti sairas,
-unhottanut tavallisuuden mukaan merkitä kuukauden, viikon ja päivän,
-jolloin lähetti Blackwater-Parkista oli tullut hänen luoksensa.
-
-Menetettyäni kaiken toivon saada apua herra Dawsonilta, päätin minä
-matkustaa Knowlesburyyn koettaakseni siellä saada selkoa, minä
-päivänä sir Percival tuli sinne.
-
-Kova onni näytti kumminkin vainoavan minua! Tultuani Knowlesburyyn
-huomasin minä, että ravintola oli suljettu ja että suuria
-ilmoituslistoja huoneuston vuokraamisesta oli liisteröity nurkkiin.
-Yritys ei ollut kannattanut hyvin rautatien valmiiksi tultua. Uusi
-aseman lähellä oleva hotelli oli vähitellen vetänyt puoleensa kaikki
-vieraat, ja vanha ravintola, jossa sir Percival oli majaillut,
-oli ollut suljettuna noin kaksi kuukautta. Omistaja oli muuttanut
-kaupungista väkineen ja kalustoineen, mutta mihin hän oli mennyt,
-ei kukaan voinut oikein sanoa minulle. Neljä eri henkilöä, joilta
-minä kysyin, vastasi minulle eri tavoin hänen suunnitelmistaan ja
-yrityksistään Knowlesburystä lähtiessään.
-
-Minulla oli vielä muutamia tunteja jäljellä, ennenkun viimeinen
-juna lähtisi Lontooseen, ja minä otin postivaunun takaisin
-Blackwater-Parkiin, aikoen puhua puutarhurin ja portinvartijan
-kanssa. Jos nämäkään eivät voisi auttaa minua, niin ei minulla ollut
-tällä kertaa enempää tekemistä, vaan voisin palata kaupunkiin.
-
-Kun minä olin peninkulman päässä puistosta, lähetin minä vaunut pois
-saatuani ajajalta tietää tien ja jatkoin matkaani jalkaisin taloon.
-
-Poikettuani suurelta maantieltä huomasin minä miehen kävelevän
-nopeasti edelläni portinvartijan asunnolle päin. Hän oli pieni
-kasvultaan, puettu huonoon, mustaan pukuun ja kantoi matkareppua
-kädessään. Päässä oli hänellä tavattoman suuri hattu. Ulkomuodosta
-päättäen näytti hän minusta lakimiehen kirjurilta. Kun minulla ei
-ollut halua tutustua hänen kanssaan, pysähdyin minä päästääkseni
-hänet etenemään. Hän ei ollut kuullut ja hävisi pian silmistäni
-katsomatta taakseen. Mentyäni hetkistä myöhemmin portista ei hän enää
-ollut näkyvissä -- ei voinut olla epäiltävää, ett'ei hän ollut tullut
-taloon.
-
-Portinvartijan tuvassa tapasin minä vain kaksi naista. Toinen heistä
-oli vanha, toisen tunsin minä heti Marianin kuvauksesta Margaret
-Porcheriksi.
-
-Kysyin ensin, oliko sir Percival kotona, ja saatuani kieltävän
-vastauksen, milloin hän oli matkustanut pois. Ei kumpikaan heistä
-voinut sanoa minulle mitään muuta, kuin että hän oli poistunut
-kesällä. Margaret Porcherilta en voinut saada mitään muuta vastausta
-kuin tyhmän hymyilyn ja pään pudistuksia. Vanha näytti hieman
-paremmin käsittävän, ja minä sain hänen lopulta kertomaan, kuinka
-sir Percivalin lähtö oli tapahtunut sekä kuinka kamalasti hän oli
-säikäyttänyt häntä. Hän muisti hyvin, että hänen isäntänsä oli
-karjunut hänen heti nousemaan ylös ja avaamaan portin, ja kuinka hän
-oli peljännyt hänen kamalasti kirotessaan -- mutta varmaa päivää,
-milloin se tapahtui, sitäpä hän ei todellakaan voinut sanoa.
-
-Poistuttuani portinvartijan tuvasta näin minä puutarhurin
-työskentelevän lähellä sitä. Puhutteluni alussa näytti hän katsovan
-minua jonkunlaisella epäluulolla. Mutta kun minä mainitsin rouva
-Michelsonin sinä, joka oli suositellut häntä, alkoi hän varsin
-halukkaasti keskustella. Mitä me puhelimme toisillemme, ei ole syytä
-kertoa. Olkoon kylliksi kun mainitsen, että keskustelumme päättyi
-kuten kaikki muutkin minun yritykseni saada tietää tämä tärkeä
-päivämäärä. Puutarhuri tiesi, että hänen herransa oli matkustanut
-pois "yön aikaan jonakin heinäkuun loppupäivänä". -- Siinä kaikki!
-
-Puhuessani hänen kanssaan näin minä mustapukuisen miehen suurine
-hattuineen tulevan asuinrakennuksesta ja pysähtyvän jonkun matkan
-päähän meistä sekä edelleen katselevan meitä.
-
-Joitakin epäilyjä hänen asiastaan Blackwater-Parkiin oli minussa
-jo herännyt. Nämä epäilyt vahvistuivat vielä sen johdosta, ett'ei
-puutarhuri voinut sanoa, kuka mies oli, ja minä päätin puhutella
-häntä. Yksinkertaisin kysymys, jonka minä outona voin tehdä, oli
-sallittaisiinko matkustajain katsella asuinkartanoa. Menin sen vuoksi
-suoraan miehen luo ja tein tämän kysymyksen.
-
-Hänen ilmeensä ja esiintymisensä ilmaisivat selvään hänen tietävän,
-kuka minä olin, ja hänen aikomuksensa olevan hakea riitaa kanssani.
-Hänen vastauksensa oli hävytön, mutta minä olin vakavasti päättänyt
-olla suuttumatta. Minä otin hänen hyökkäyksensä vastaan mietityllä
-kohteliaisuudella, pyysin anteeksi huomaamatonta erehdystäni --
-jota minä kutsuin "tungettelevaisuudeksi" -- ja poistuin pihalle.
-Oli aivan kuin olin uskonutkin. Käyntini herra Kyrlen luona oli
-heti ilmoitettu sir Percival Glydelle, ja mustapukuinen mies oli
-lähetetty Blackwater-Parkiin, koska odotettiin minun itse paikalla
-tekevän kuulusteluja. Jos minä olisin antanut hänelle vähintäkään
-aihetta tehdä kanne tuomioistuimen edessä, olisi minut varmaan heti
-viety lähimmän maistraatin henkilön luo ja tällä tavoin ehkäisty
-minun tutkimukseni ja erotettu minut Marianista ja Laurasta ainakin
-muutamiksi päiviksi.
-
-Minä valmistauduin siihen, että minua vartioidaan matkalla
-Blackwater-Parkista rautatieasemalle samoinkuin edellisenä päivänä
-Lontoossa. En voinut kumminkaan huomata, vainottiinko minua vai ei.
-Voihan olla mahdollista, että mustapukuinen mies vakoili minua --
-mutta tiedän varmaan, ett'en nähnyt vilaustakaan hänestä matkalla
-asemalle tai saapuessani illalla Lontooseen. Tulin kotiin jalkaisin,
-mutta ennenkun lähestyin omaa oveani, tein minä kierroksen eräälle
-lähistössä olevalle vähäliikkeisimmälle kadulle ja pysähdyin vähän
-väliä katsoakseni ympärilleni autiolla kadulla. Tämän tavan suojella
-itseäni, kun väijytystä oli varottavana, olin oppinut Keski-Amerikan
-aarniometsissä -- nyt käytin minä sitä hyväkseni samassa
-tarkoituksessa ja vielä suuremmalla varovaisuudella sivistyneen
-Lontoon sydämmessä.
-
-Ei mitään, mikä olisi saattanut Marianin levottomaksi, ollut
-tapahtunut poissa-ollessani.
-
-Hän kysyi innokkaasti, miten matkani oli onnistunut. Kertoessani
-hänelle päivän tapahtumat, ei hän voinut salata kummastustaan
-siitä välinpitämättömyydestä, jolla minä puhuin tuloksettomista
-kuulusteluistani.
-
-Seikka oli todellakin semmoinen, ett'ei tämä vastoinkäyminen millään
-tavoin saattanut minua alakuloiseksi. Minä olin tehnyt tämän
-matkan velvollisuudesta odottamatta mitään hyötyä siitä. Siinä
-mielentilassa, jossa minä siihen aikaan olin, oli minulle melkein
-rakasta tietää, että taistelu nyt oli rajoitettu kamppailuksi
-elämästä ja kuolemasta minun ja sir Percival Glyden välillä.
-Kostontunne sekautui yhäti minun muihin ja parempiin vaikuttimiini,
-ja minä tunnustan mielihyvällä tunteneeni, että varmin tie --
-nykyisin ainoakin -- mikä oli minulla jäljellä voidakseni hyödyttää
-Lauran asiaa, oli saada se konna jalkoihini, joka oli mennyt
-naimisiin hänen kanssaan.
-
-Mutta samalla kun minä tunnustan, että minulta puuttui voimaa pitää
-vaikuttimiani puhtaina kostonhimosta, voin minä totuudenmukaisesti
-lausua muutamia sanoja puolustuksekseni. Ei koskaan pölähtänyt
-päähäni mikään halpamielinen laskelma Lauran ja minun vastaisesta
-yhtymisestäni eikä salaisesta ja persoonallisesta myönnytyksestä,
-jonka minä voisin kiristää sir Percivalilta, jos minä olisin
-saanut hänet valtaani. Minä en koskaan sanonut itselleni: "Jos
-minä onnistun, on varma seuraus menestyksestäni, että teen hänen
-miehensä kykenemättömäksi hänet uudelleen ryöstämään minulta."
-Minä en olisi voinut katsoa häneen enkä ajatella tulevaisuutta
-tuollaisten aikeiden vallitessa mieltäni. Surullinen näky, kuinka
-hän oli muuttunut muinoisestansa, muutti rakkauteni sellaiseksi
-sanomattomaksi hellyydeksi, sellaiseksi sääliksi, jota isä tai veli
-olisi tuntenut ja jota, Jumala sen tietää, minäkin tunsin häntä
-kohtaan sydämmeni syvyydessä. Minun toiveeni ja harrastukseni eivät
-nyt ulottuneet kauemmaksi kuin siihen päivään, jolloin hän voittaisi
-takaisin kaikki, mitä hän oli kadottanut. Siihen, jolloin hän taas
-olisi kyllin vahva ja onnellinen -- jolloin hän taas voisi katsoa
-minua kuten muinoisina päivinä ja puhella minulle, kuten hän muinoin
-oli puhutellut -- siihen päättyivät minun rakkaimmat tulevaisuuden
-suunnitelmani, minun onnellisimmat ajatukseni.
-
-En ole kirjoittanut näitä sanoja turhamaisen itsetarkastelun
-houkutuksesta. Tulee pian tapahtumia, jotka antavat lukijalle
-itselleen tilaisuuden arvostella käytöstäni On vain oikein, että
-minun virheeni ja mahdolliset ansioni tulevat tunnetuiksi ja sitä
-ennen verratuiksi.
-
-Seuraavana aamuna Hampshirestä palaamiseni jälkeen kutsuin
-minä Marianin ylös työhuoneeseeni ja ilmaisin hänelle koko sen
-suunnitelman, jonka minä olin laatinut hätyyttääkseni sir Percivalia
-hänen heikosta kohdastaan.
-
-Keino tämän salaisuuden, joka tähän asti oli meille kaikille ollut
-niin läpitunkematon, löytämiseen oli yhteydessä valkopukuisen naisen
-kanssa. Nyt voitiin tämä päämäärä voittaa vain Anna Catherickin
-äidin avulla, ja ainoa keino pakottaa rouva Catherick avonaisesti
-toimimaan tai puhumaan tästä asiasta riippui siitä, onnistuisiko
-minun saada tärkeitä tietoja perheestä ja koko seudun olosuhteista
-keskustelemalla rouva Clementsin kanssa. Tarkoin mietittyäni tulin
-minä siihen varmaan vakuutukseen, että minun ensin pitäisi kääntyä
-Anna Catherickin uskollisen ystävän ja suojelijan puoleen.
-
-Ensimmäinen kysymys oli nyt, mistä minun piti etsiä rouva Clements.
-Ja tässä auttoi minua Marianin terävä-älyisyys. Hän kehotti
-kirjoittamaan Limmeridgen luona olevaan vuokrataloon -- Todds
-Corneriin -- ja kysymään, oliko rouva Clements ollut kirjevaihdossa
-rouva Toddin kanssa viime kuukausien aikana. Kuinka rouva Clements
-oli erotettu Annasta, emme voineet sanoa, mutta kun tämä kerran oli
-tapahtunut, tiedusteli edellinen epäilemättä kadonnutta suojattiansa
-siltä paikkakunnalta, jota tämä enin rakasti -- Limmeridgen seudulta.
-Minä huomasin, että Marianin ehdotus herätti menestyksen toiveita, ja
-niin kirjoitin minä saman päivän postissa rouva Toddille.
-
-Odottaessamme vastausta pyysin minä Marianin antamaan minulle tietoja
-niin paljon kuin mahdollista sir Percivalin perheestä ja hänen
-aikaisemmasta elämästään. Hän voi vain kertoa, mitä hän itse oli
-kuullut, mutta hän oli melkein varma sen vähäisen totuudesta, mikä
-hänellä oli kerrottavana.
-
-Sir Percival oli ainoa lapsi. Hänen isänsä, sir Felix Glyde oli
-syntymästään saakka kärsinyt kiusallista ja parantamatonta rampuutta
-ja aikaisimmasta nuoruudestaan kammonut kaikkea seuraelämää. Musiki
-oli hänen ainoa huvituksensa, ja hän oli ottanut puolisokseen
-naisen, jolla myöskin oli sama maku ja jolla sanottiin olleen
-tavattoman suuret musikaliset lahjat. Hän oli vielä verrattain
-nuori periessään Blackwater-Parkin. Asetuttuaan sinne ei hänellä
-enemmän kuin hänen rouvallansakaan näyttänyt olevan halua tehdä
-tuttavuutta seudun muiden tilanomistajain kanssa, eikä kukaan näistä
-puolestaan koettanut houkutella heitä heidän yksinäisestä kodistaan
--- lukuunottamatta seurakunnan pastoria, jonka puuhat päättyivät
-surullisella tavalla.
-
-Pastori, joka oli ylen kiihkoinen mies, oli saanut kuulla, että sir
-Felix poistui yliopistosta sen maineisena, että hän politiikassa oli
-vallankumouksellista tuskin parempi ja uskonnossa harhaoppinen; ja
-pian saattoi hänen omantunnonmukaisuutensa hänet siihen vakuutukseen,
-että hänen ehdoton velvollisuutensa oli kehottaa tilanomistajaa
-seurakunnan kirkossa kuulemaan tervettä oppia saarnattavan. Sir
-Felix suuttui kovasti papin hyvää tarkoitettavasta mutta huonosti
-ajatellusta sekaantumisesta ja loukkasi häntä niin karkeasti ja
-julkisesti, että koko seudun perheet lähettivät vapaaherralle
-kirjeitä, joissa he suoraan lausuivat paheksumisensa -- niin, vieläpä
-tiluksen alustalaiset ilmaisivat tyytymättömyytensä niin julkisesti
-kuin uskalsivat. Sir Felix, jota ei huvittanut maanviljelys ja joka
-ei rakastanut tätä tilaa eikä ketään siellä elävää ihmistä, selitti,
-ett'eivät paikkakunnan asukkaat koskaan enää saisi tilaisuutta
-kiusata häntä ja poistui siitä hetkestä ainiaaksi Blackwater-Parkista.
-
-Oltuaan lyhemmän aikaa Lontoossa matkusti hän puolisoineen
-mannermaalle eikä koskaan palannut Englantiin. He oleskelivat
-osaksi Ranskassa, osaksi Saksassa mutta missä tahansa elivätkin,
-pysyttelivät he aina ankarasti erillään muiden ihmisten seurasta.
-Heidän poikansa, Percival, syntyi ulkomaalla ja sai siellä
-kasvatuksensakin yksityisopettajilta.
-
-Hänen äitinsä kuoli ensin; isä muutamia vuosia myöhemmin, 1825
-tai 1826. Sir Percival oli aivan nuorena ollut Englannissa pari
-kertaa, mutta hänen tuttavuutensa herra Fairlie-vainajan kanssa
-alkoi vasta hänen isänsä kuoltua. Heistä tuli pian hartaat ystävät,
-vaikka sir Percival harvoin, tuskin koskaan, tällä aikaa oli
-Limmeridge-Housessa. Herra Fredrik Fairlie oli kenties tavannut
-häntä pari kertaa herra Philipin seurassa, mutta voidaan sanoa hänen
-tuskin ollenkaan tunteneen häntä. Sir Percivalin ainoa, harras ystävä
-perheessä oli Lauran isä.
-
-Kaikkiaan nämä tiedot voin minä saada Marianilta. Mistään
-merkityksestä eivät ne olleet minun nykyiselle yritykselleni, mutta
-minä merkitsin ne kumminkin huolellisesti, jos niistä vastaisuudessa
-voisi olla jotain hyötyä minulle.
-
-Rouva Toddin vastaus, joka oli osoitettu erään toisen kaupunginosan
-postikonttoriin, oli jo saapunut. Onnetar, joka tähän asti oli ollut
-meille vastainen, käänsi tästä hetkestä lempeät kasvonsa meihin.
-Rouva Toddin kirje sisälsi ensimmäiset tiedot, joita me tarvitsimme.
-
-Rouva Clements oli kirjoittanut Todds-Corneriin. Ennen kaikkea oli
-hän pyytänyt anteeksi sitä pikaista tapaa, jolla hän ja Anna olivat
-poistuneet ystäväinsä luota -- huomispäivänä minun kohtaukseni
-jälkeen valkopukuisen naisen kanssa Limmeridgen hautausmaalla; sen
-jälkeen hän ilmoittanut rouva Toddille Annan katoamisesta ja pyytänyt
-häntä tiedustelemaan paikkakunnalla, olisiko hävinnyt harhaillut
-takaisin Limmeridgeen. Tämän ohella oli rouva Clements muistanut
-ilmoittaa osoitteensa, ja tämän ilmoitti nyt rouva Todd Marianille.
-Hän oli Lontoossa ja vain puolen tunnin matkan päässä meidän
-asunnostamme.
-
-Minä seurasin uskollisesti sananlaskua: "Älä anna ruohon kasvaa
-jalkojesi alla." Jo huomisaamuna läksin minä matkalle koettaakseni
-saada keskustella rouva Clementsin kanssa. Tämä oli minun ensi
-askeleeni havaintojen tiellä. Kertomus siitä epätoivoisesta
-yrityksestä, johon minä olin heittäytynyt, alkaa tästä.
-
-
-V.
-
-Se osoite, jonka rouva Todd oli lähettänyt meille, johti minut
-lähellä Grays-Inn-roadia olevan hiljaisen ja vähän huomatun kadun
-varrella olevaan taloon.
-
-Koputettuani aukasi rouva Clements itse oven. Hän ei näyttänyt enää
-tuntevan minua ja kysyi, mitä minä halusin. Minä muistutin hänelle
-kohtaustamme Limmeridgen hautausmaalla enkä unhottanut mainita,
-että minä juuri olin auttanut Anna Catherickin -- kuten tämä itse
-oli selittänyt -- välttämään mielisairaalasta toimeenpantua vainoa.
-Tämä oli ainoa keino voittaa rouva Clementsin luottamus. Hän muisti
-kaikki ja pyysi minua astumaan hänen vierashuoneeseensa, ollen varsin
-innokas kuulemaan, toisinko minä joitakin tietoja hänelle Annasta.
-
-Olisi ollut minulle mahdotonta esittää hänelle asianlaita menemättä
-yksityiskohtiin, joiden uskominen vieraalle olisi ollut vaarallista.
-Minä varoin siis tarkasti herättämästä hänessä vääriä toiveita
-ja sanoin hänelle, että käyntini aiheena oli saada selville ne
-henkilöt, jotka todellakin olivat vastuunalaisia Annan katoamisesta.
-Välttääkseni itsenuhteluita lisäsin minä myöskin, ett'en minä voinut
-vähintäkään toivoa löytää häntä uudelleen; että minä päinvastoin
-uskoin, ett'emme koskaan enää saisi nähdä häntä tässä elämässä ja
-että minun pääasiallinen harrastukseni tässä asiassa oli hankkia
-kahdelle miehelle, joiden minä epäilin poistaneen hänet tieltään
-ja joiden rikollisesta toiminnasta minä ja muutamat minun rakkaat
-ystäväni olivat kärsineet törkeän vääryyden, hyvin ansaittu
-rangaistus, Selitettyäni asian näin pyysin minä rouva Clementsiä
-itseään miettimään, eikö meillä molemmilla ollut sen ajamisessa yhtä
-suuri harrastus, vaikka meillä olikin erilaiset vaikuttimet, ja
-kysyin häneltä, oliko hänellä mitään sitä vastaan, että hän antaisi
-minulle ne tiedot, jotka hän mahdollisesti voi antaa.
-
-Rouva-raukka oli aluksi liian mielenliikutuksissaan ja hämmentynyt
-voidakseen oikein ymmärtää minun sanojeni merkitystä. Hän voi vain
-vastata, että hän mielellään tahtoi sanoa minulle kaikki, mitä
-minä halusin, palkkioksi siitä hyvyydestä, jota minä olin Annalle
-osoittanut. Mutta hän pyysi minua auttamaan häntä pysymään tolalla ja
-sanomaan, mistä minä toivoisin hänen alkavan.
-
-Tietäen kokemuksesta, että paras tapa saada selvä ja oikea kertomus
-henkilöiltä, jotka eivät ole tottuneet järjestämään ajatuksiansa,
-oli antaa heidän alkaa aivan alusta, pyysin minä rouva Clementsin
-ensin sanomaan minulla mitä oli tapahtunut heti hänen poistuttuaan
-Limmeridgestä, ja varovasti kysellen saatoin hänet kohta kohdaltaan
-aina siihen aikaan asti, jolloin Anna oli kadonnut.
-
-Niiden tietojen pääasiallinen sisällys, jotka minä siten sain, oli
-seuraava:
-
-Lähdettyään vuokratalosta, Todds-Cornerista, olivat rouva Clements
-ja Anna samana päivänä matkustaneet Derbyhyn ja siellä Annan takia
-viipyneet yhden viikon. Sen kuluttua olivat he jatkaneet matkaa
-Lontooseen ja eläneet siellä toista kuukautta rouva Clementsin
-silloisessa asunnossa, mutta olivat he sittemmin jostain syystä
-vaihtaneet kortteeria. Annan pelko joutua ilmi Lontoossa ja sen
-läheisyydessä, jos he uskaltaisivat mennä ulos, selveni vähitellen
-rouva Clementsillekin, ja hän päätti muuttaa erääseen Englannin
-syrjäisimpään kaupunkiin, Lincolnshiressä olevaan Grimsbyhyn, jossa
-hänen miesvainajansa oli viettänyt koko aikaisemman ikänsä. Hänen
-sukulaisensa, jotka olivat arvossa pidettyjä porvareita, asuivat
-vielä kaupungissa. He olivat aina osoittaneet rouva Clementsille
-suurta hyväntahtoisuutta, eikä hän mielestään voinut keksiä parempaa
-keinoa kuin matkustaa sinne ja pyytää sukulaisiltaan hyviä neuvoja.
-Anna ei tahtonut kuulla puhuttavankaan palaamisesta hänen äitinsä
-luo Welminghamiin, koska hänet sieltä olisi viety mielisairaalaan
-ja koska sir Percival varmaan olisi etsinyt häntä sieltä. Tässä
-väitteessä oli paljon totta, ja rouva Clements tunnusti, ett'ei sitä
-täydellä syyllä voitu kieltää.
-
-Grimsbyssä alkoivat ensimmäiset vakavat taudinoireet ilmetä Annassa.
-Ne ilmenivät siihen aikaan, kun uutinen lady Glyden avioliitosta oli
-sanomalehdissä ja siten oli joutunut Annan tietoon.
-
-Lääkäri, jonka hoitoon Anna uskottiin, huomasi heti, että tauti oli
-vaikea sydänvika. Tauti kesti kauan, voivutti hänen voimansa ja
-palasi uudelleen, vaikka silloin tällöin lievempänä. Tästä syystä
-viipyivät he koko edellisen puolen uutta vuotta Grimsbyssä ja
-olisivat viipyneet epäilemättä siellä vielä kauemminkin, ellei Anna
-äkkiä olisi päättänyt uskaltautua Hampshireen koettaakseen saada
-yksityisesti keskustella lady Glyden kanssa.
-
-Rouva Clements koitti kaikin voimin houkutella häntä luopumaan niin
-vaarallisesta ja kummallisesta yrityksestä. Mutta Anna oli itsepäinen
-ja ilmoitti syyksi, että uskoi pian kuolevansa ja että hänellä oli
-jotakin mielessä, mikä hänen täytyi mistä hinnasta tahansa ilmoittaa
-salaa lady Glydelle. Hänen päätöksensä täyttää tämä tehtävä oli niin
-järkähtämätön, että hän selitti ehdottomasti aikovansa matkustaa
-yksin Hampshireen, jos rouva Clementsille olisi vastenmielistä
-seurata häntä. Lääkäri, jolta kysyttiin neuvoa, selitti, että hänen
-toiveittensa sitkeä vastustaminen luultavasti voisi aiheuttaa uuden,
-kenties kuoleman tuottavan kohtauksen. Sen johdosta suostui rouva
-Clements pakkoon ja antoi vielä kerran, vaikka aavistaen synkästi
-tulevia vaaroja, Annan seurata omaa päätänsä.
-
-Matkalla Lontoosta Hampshireen huomasi rouva Clements, että eräs
-heidän matkatovereistaan tunsi hyvin Blackwater-Parkin ympäristön
-ja voi ilmoittaa hänelle kaikki tiedot, joita hän tarvitsi.
-Tällä tavoin sai hän tietää, että ainoa paikka, johon he voivat
-matkustaa tulematta liian likeiseen ja vaaralliseen naapuruuteen
-Blackwater-Parkin kanssa, oli Sandon-niminen suuri kylä. Matkaa
-sieltä sir Percivalin tilukselle oli kolme neljä peninkulmaa -- ja
-tämän matkan oli Anna kävellyt joka kerran, kuin hän oli nähty järven
-läheisyydessä.
-
-Niinä muutamina päivinä, jotka he olivat olleet Sandonissa joutumatta
-huomatuiksi, olivat he asuneet jonkun matkaa kylästä hiljaisen,
-vakavan lesken luona, jolla oli huone vuokrattavana ja jonka
-vaiteliaisuuden rouva Clements oli parhain tavoin koettanut voittaa
-ainakin ensimmäisen viikon ajaksi. Hän oli myöskin kaikin tavoin
-koettanut Annaa puhutella ilmaisemaan asiansa ensin kirjeellisesti
-lady Glydelle.
-
-Nimetön kirje, joka lähetettiin Limmeridgeen, oli kumminkin saanut
-Annan tällä kertaa päättämään esittämään asiansa suullisesti ja
-päätöksensä mukaan itsepäisesti menemään yksin.
-
-Mutta rouva Clements seurasi häntä kumminkin salaa joka kerta, kun
-hän meni järvelle -- uskaltamatta tulla kumminkaan niin lähelle
-venehuonetta, että olisi voinut todistaa, mitä siellä tapahtui. Kun
-Anna viime kerran palasi sieltä, oli päiväinen, väsyttävä ja liian
-pitkä kulkeminen yhdessä sen mielenliikutuksen kanssa, jota hän
-oli kokenut, tuottanut hänelle uuden kohtauksen. Rouva Clementsin
-surulliset aavistukset toteutuivat -- vanha sydäntauti uusiutui, ja
-Annan täytyi laskeutua sairasvuoteeseen.
-
-Tässä vaikeassa asemassa tiesi rouva Clements kokemuksesta, että
-kaikista ensin oli koetettava Annaa rauhoittaa. Sen tähden läksi hän
-itse huomispäivänä järven rannalle koettaakseen tavata lady Glydeä --
-joka varmaankin, Annan sanain mukaan, tekisi jokapäiväisen kävelynsä
-venehuoneelle -- ja rukoillakseen, että hän salaa tulisi mukaan
-heidän Sandonissa olevaan asuntoonsa. Kun hän tuli puiston laitaan,
-kohtasi hän, ei lady Glydeä, mutta suuren ja lihavan, vanhan herran,
-jolla oli kirja kädessä -- sanalla sanoen: kreivi Foscon.
-
-Katsottuaan tarkkaavasti häntä oli kreivi kysynyt, odottiko hän saada
-tavata jotakin täällä, ja ennenkun hän ennätti vastata mitään, lisäsi
-hän, että hän oli täällä lausuakseen lady Glyden tervehdyksen, mutta
-ett'ei hän ollut oikein varma, oliko rouva Clements oikea henkilö,
-jolle se olisi esitettävä.
-
-Tämän jälkeen oli rouva Clements uskonut kreiville asiansa ja
-pyytänyt hänen viemään tervehdyksen lady Glydelle, että hän tulisi
-rauhoittamaan Annan levottomuutta. Kreivi oli varsin ystävällisesti
-ja halukkaasti luvannut täyttää tämän pyynnön. Tervehdys, sanoi hän,
-oli mitä suurimmasta merkityksestä. Lady Glyde kehotti Annaa ja hänen
-hyvää ystäväänsä niin pian kuin mahdollista palaamaan Lontooseen,
-koska hän oli aivan vakuutettu siitä että sir Percival saisi heidät
-kiinni, jos he olisivat kauemmin Blackwater-Parkin läheisyydessä.
-Lyhyen ajan kuluttua matkustaisi lady Glyde itse Lontooseen,
-ja jos rouva Clements ja Anna tahtoisivat ensin mennä sinne ja
-jättää hänelle osoitteensa, saisivat he nähdä tai kuulla hänestä
-neljäntoista päivän kuluessa. Kreivi lisäsi jo koettaneensa antaa
-ystävällisen varotuksen, mutta Anna oli niin peljästynyt joutua oudon
-kanssa puheisiin, ett'ei hän ollut voinut saada häntä kuulemaan hänen
-puhettaan eikä päässyt lähestymään häntä.
-
-Tähän vastasi rouva Clements varsin levottomana ja tuskaisena,
-ettei hän toivoisi mitään sen parempaa, kuin että taas olisi hyvin
-Lontoossa Annan kanssa, mutta ett'ei nykyisin voi toivoakaan sitä,
-kun Anna makasi vuoteessa pahoin sairaana. Kreivi kysyi, oliko rouva
-Clements hakenut lääkärin apua, ja kun hän sai kuulla, että rouva
-Clements oli tähän asti empinyt hakea lääkäriä pelosta kiinnittää
-liiaksi huomiota heidän oleskeluunsa paikkakunnalla, oli hän
-ilmoittanut hänelle olevansa itse lääkäri ja haluavansa, jos rouva
-niin toivoisi, seurata häntä kotiin katsoakseen, mitä oli Annan
-kanssa tehtävä. Rouva Clements, joka helposti ymmärrettävästi luotti
-kreiviin henkilönä, mille lady Glyde oli uskonut salaisen tehtävän,
-otti kiitollisesti tarjouksen vastaan, ja he menivät sen jälkeen
-heidän asuntoonsa.
-
-Heidän huoneeseen tullessaan nukkui Anna. Kreivi tuijotti häneen
-pitkän aikaa -- luultavasti kummastellen hänen yhdennäköisyyttään
-lady Glyden kanssa. Kiltti rouva Clements uskoi, että hän vain oli
-peljästynyt nähdessään kuinka sairas Anna oli. Kreivi ei sallinut
-herättää Annaa vaan tyytyi tekemään rouva Clementsille muutamia
-kysymyksiä taudin oireista, katsomaan häntä ja keveästi koskettamaan
-hänen valtimoaan. Kylässä oli rohdos- ja maustetavarakauppa.
-Kreivi meni sinne kirjoittamaan lääkemääräyksen ja katsomaan,
-että lääkeaineet oikein sekoitettiin. Hän toi ne itse takaisin ja
-sanoi rouva Clementsille, että tämä lääke oli varsin voimakkaasti
-vaikuttava ja että se aivan varmaan antaisi Annalle voimaa nousta
-ylös ja kestääkin tuon ainoastaan muutamain tuntien matkan
-Lontooseen. Lääkettä piti nauttia määrättyinä tunteina tänä ja
-huomispäivänä. Kolmantena päivänä pitäisi hänen olla kyllin vahva
-voidakseen matkustaa, ja hän lupasi tavata rouva Clementsiä
-Blackwaterin asemalla sekä auttaa heitä menemään puolipäivän junalla.
-Jolleivät he tulisi, niin otaksuisi hän itsestään selväksi, että Anna
-oli huonompi, ja lähtisi silloin heti heidän asuntoonsa.
-
-Näkyi kumminkin heti, ett'ei mitään sellaista tapahtuisi.
-
-Saadulla lääkkeellä oli ihmeellisen voimakas vaikutus Annaan, ja
-tätä hyvää tulosta auttoi vielä sekin vakuutus, jonka rouva Clements
-nyt katsoi voivansa ilmaista hänelle, että hän heti Lontoossa
-saisi tavata lady Glyden. Määrättynä päivänä ja tuntina tulivat
-he rautatieasemalle. Kreivi oli jo siellä heitä vastassa ja puhui
-vanhemman naisen kanssa, joka myöskin näytti aikovan matkustaa
-Lontooseen samalla junalla. Hän auttoi heitä mitä ystävällisimmästi,
-ojensi heille kätensä vaunuun noustaessa ja pyysi rouva Clementsiä
-muistamaan lähettää osoitteensa lady Glydelle. Vanhempi nainen ei
-ollut samassa vaunussa kuin he, eivätkä he olleet huomanneet, mihin
-hän oli mennyt perille tultua Lontoon asemalle. Rouva Clements
-vuokrasi huoneet hiljaisessa ja rauhaisassa kaupungin osassa ja
-kirjoitti sitten, lupauksensa mukaan, lady Glydelle ilmoittaakseen
-hänelle osoitteensa.
-
-Hieman enemmän kuin kaksi viikkoa oli kulunut, mutta ei mitään
-vastausta saapunut.
-
-Tämän ajan kuluttua tuli vanhempi nainen -- sama, jonka he olivat
-nähneet rautatieasemalla -- eräänä päivänä, ajaen vaunuissa, tuoden
-terveisiä lady Glydeltä, joka oli Lontoossa eräässä hotellissa, että
-lady Glyde toivoi saavansa nähdä rouva Clementsin sopiakseen hänen
-kanssaan tulevasta keskustelusta Annan kanssa. Rouva Clements selitti
-olevansa halukas seuraamaan häntä -- mihin häntä kehotti saapuvilla
-oleva Annakin -- sitäkin mieluummin, kun hänelle vakuutettiin, ett'ei
-hänen tarvitse olla poissa kuin korkeintaan puolen tuntia. Hän ja
-tuntematon nainen -- luonnollisesti kreivitär Fosco -- olivat sen
-jälkeen ajaneet yhdessä vaunuissa. Ajettua hetkinen oli viimemainittu
-pyytänyt ajuria pysäyttämään erään puodin edustalle, koska hänen
-piti ostaa jotakin, minkä hän oli unhottanut, ennenkun he menisivät
-hotelliin. Hän ei palannut koskaan takaisin.
-
-Kun rouva Clements oli odottanut hyvän aikaa, tuli hän levottomaksi
-ja käski ajurin ajaa takaisin hänen asuntoonsa. Palattua sinne,
-hieman enemmän kuin puolen tunnin kuluttua, oli Anna poissa!
-
-Ainoa selvitys, minkä hän voi saada, oli kysymällä siltä naiselta,
-joka oli vuokralaisten tarjoilijattarena. Hän oli avannut oven
-pojalle, joka oli jättänyt kirjeen "toisessa kerroksessa asuvalle
-nuorelle naiselle" -- siinä, missä rouva Clements asui. Palvelustyttö
-oli vienyt kirjeen ja sen jälkeen mennyt alakertaan jälleen; viisi
-minuuttia myöhemmin oli hän nähnyt Anna Catherickin avaavan katuoven
-ja menevän ulos puettuna hattuun ja olkahuiviin. Luultavasti oli hän
-ottanut kirjeen mukaansa, sillä sitä ei löytynyt mistään, eikä ollut
-siis mahdollista sanoa, millä hän oli houkuteltu poistumaan talosta.
-Jotain erinomaista sen täytyi olla -- sillä hän ei koskaan tahtonut
-yksin kävellä Lontoossa. Jollei rouva Clements olisi tietänyt sitä,
-ei mikään olisi voinut saada häntä lähtemään hänen luotaan, ei edes
-puoleksi tunniksi.
-
-Niin pian kun rouva Clements taas voi koota ajatuksiansa, oli hänen
-ensimmäinen, helposti käsitettävä tehtävänsä lähteä mielisairaalaan,
-jonne hän pelkäsi Annan olevan viedyn.
-
-Huomispäivänä meni hän siis sinne -- Anna itse oli näet ilmoittanut
-hänelle, missä se sijaitsi. Vastaukseksi sai hän tietää -- varmaankin
-siksi, että hän kysyi pari päivää aikaisemmin, kuin väärä Anna
-Catherick oli sinne tuotu -- ett'ei ketään sen nimistä henkilöä ollut
-palannut sinne. Hän oli sitten kirjoittanut rouva Catherickille
-Welminghamiin saadakseen tietää, oliko hän nähnyt tytärtään tai
-kuullut mitään hänestä, mutta saanut sieltä kieltävän vastauksen.
-
-Siihen loppuivatkin hänen keinonsa tiedustella Annaa, eikä hän
-tietänyt enää, mitä hänen pitäisi tehdä tässä asiassa. Tästä päivästä
-lähtien aina tähän asti ei hän tietänyt Annan katoamisen syytä eikä
-hänen vaiheittensa loppua.
-
-
-VI.
-
-Siinä määrin olivat rouva Clementsiltä saamani tiedot, vaikkakin
-tosin kuvaten tapauksia, joita minä en ennen tuntenut, vain
-valmistavaa laatua.
-
-Oli aivan selvää, että kreivi ja kreivitär Fosco olivat toimittaneet
-koko sen sarjan petoksia, jotka olivat saattaneet Anna Catherickin
-Lontooseen ja houkutelleet hänet rouva Clementsin luota pois.
-Mutta voiko laki heidän tekojansa rangaista, oli asia, jota hyvin
-ansaitsi miettiä. Ja se päämäärä, joka minulla nyt oli mielessäni,
-ei sallinut mitään sellaista poikkeusta. Varsinainen aihe käyntiini
-rouva Clementsin luona oli löytää mahdollisesti kaikkein pieninkin
-johto sir Percival Glyden salaisuuden huomaamiseen, eikä hän vielä
-ollut sanonut mitään, mikä olisi ollut minulle avuksi tässä tärkeässä
-kysymyksessä. Minä huomasin välttämättömäksi muistuttaa hänen
-mieleensä muinoisia aikoja, toisia henkilöitä ja tapauksia kuin ne,
-joissa hänen ajatuksensa tähän asti olivat liikkuneet, ja minä puhuin
-nyt ainoastaan ja yksinomaan tässä tarkoituksessa.
-
-"Toivoisin voivani olla Teille joksikin avuksi tässä surullisessa
-asiassa", sanoin minä. "Kaikki, mitä voin tehdä, on ilmoittaa
-sydämmellinen osanottoni Teidän surussanne. Jos Anna olisi ollut
-Teidän oma lapsenne, niin ette Te koskaan olisi voinut uhrata enempää
-hänen hyväkseen."
-
-"Siinä ei ole mitään ansiota, herra", sanoi rouva Clements
-teeskentelemättömästi. "Tyttöraukka, oli yhtä hyvä kuin oma lapseni.
-Olin kasvattanut häntä aikaisimmasta lapsuudesta; kaiken, mitä hän
-osasi, oppi hän minulta, ja uskokaa pois, herra, että oli kylläkin
-vaikeaa saada häntä hieman käsittämään. Hänen kadottamisensa ei
-kävisi niin sydämmelleni, ellen minä juuri olisi ommellut hänen
-ensimmäisiä vaatteitaan ja opettanut häntä kävelemään.
-
-"Aina sanoin minä taivaan lähettäneen hänet lohduttamaan minua, koska
-minulla itselläni ei ollut lapsia, ja nyt, kun hän on poissa, on
-entinen aika niin selvästi ajatuksissani. Niin vanha kuin olenkin, en
-voi olla itkemättä häntä -- ei, sitä en todellakaan voi, herra!"
-
-Minä viivyttelin hieman antaakseni rouva Clementsille aikaa
-rauhoittua. Olihan mahdollista, että se valo, jota minä niin kauan
-olin etsinyt, alkaisi nyt -- joskin heikosti ja kaukaa -- loistaa
-minua vastaan tuon kunnon naisen kertomuksessa Annan aikaisemmasta
-elämästä.
-
-"Tunsitteko rouva Catherickin ennen Annan syntymistä?" kysyin minä.
-
-"En paljoa ennemmin, herra -- ei enempää kuin noin neljä kuukautta.
-Siihen aikaan näimme me toisiamme, sangen usein, mutta ystäviä emme
-me juuri olleet."
-
-Hänen äänensä oli taas tullut voimakkaammaksi hänen vastatessaan
-tätä. Niin kiusalliset kuin monet hänen muistonsa lienevät olleetkin,
-huomasin minä aivan hyvin, että hänelle oli helpottavaa, hänen
-itsensä sitä tietämättä, kääntää ajatuksensa nykyajan katkeroista
-suruista takaisin hänen kauan sitten kuluneeseen elämänsä osaan.
-
-"Olitteko Te ja rouva Catherick naapureita?" kysyin minä ja johdatin
-hänen muistonsa näihin päiviin niin paljon kuin uskalsin.
-
-"Kyllä, herra -- me asuimme molemmat vanhassa Welminghamissa."
-
-"_Vanha_ Welmingham? Onko siis kaksi tämän nimistä kaupunkia
-Hampshiressa?"
-
-"Niin, herra, ennen oli niin -- siitä on nyt enemmän kuin 23 vuotta
-kulunut. Rakennettiin uusi kaupunki pari peninkulmaa kauemmaksi,
-mukavammin joen varrelle -- ja vanha Welmingham, joka ei koskaan
-ollut sanottavasti kylää parempi, tuli heti aivan autioksi. Uutta
-kaupunkia kutsutaan nyt Welminghamiksi -- mutta vanha kirkko on vielä
-edelleenkin seurakunnan kirkkona. Se on nyt aivan yksin, kun huoneet
-ovat puretut tai luhistuneet raunioiksi sen ympärillä. Niin, minä
-olen elänyt kyllin kauan nähdäkseni surullisia muutoksia. Se oli
-minun nuoruudessani kaunis ja hauska paikka."
-
-"Asuitteko siellä ennen naimisiin menoanne, rouva Clements?"
-
-"En, herra. -- Olen syntynyt Norfolkissa. Mieheni ei myöskään
-ollut siltä seudulta. Hän oli syntynyt Crimsbyssä, kuten jo olen
-maininnut, ja siellä palveli hän oppivuotensa. Mutta kun hänellä oli
-ystäviä maan eteläosassa ja kun hän oli kuullut puhuttavan, että
-Southampton olisi hyvä paikka, asettui hän sinne asumaan ja alkoi
-harjoittaa ammattiaan. Sitä hän ei tehnyt tosin suuressa määrässä,
-mutta hän ansaitsi kumminkin kyllin voidakseen muutamien vuosien
-kuluttua luopua siitä ja kohtuullisesti tulla säästöillään toimeen.
-Hän asettui silloin vanhaan Welminghamiin ja minä hänen kanssaan,
-jouduttuamme naimisiin. Me emme olleet nuoria kumpikaan, mutta
-elimme onnellisesti toistemme kanssa -- onnellisemmin kuin meidän
-naapurimme, herra Catherick, eli vaimoineen kun he pari vuotta
-myöhemmin tulivat paikkakunnalle."
-
-"Tunsiko Teidän miehenne heidät ennen?"
-
-"Tunsi Catherickin, herra, mutta ei hänen vaimoansa. Jokin ylhäinen
-herra oli auttanut Catherickiä, niin että hän pääsi Welminghamiin
-kirkon lukkariksi. Tämän takia tuli hän asettumaan meidän
-naapuriksemme. Hän toi mukanaan nuoren vaimonsa, ja me kuulimme
-sittemmin, että vaimo oli ollut kamarineitona eräässä perheessä
-Varneck-Hallissa lähellä Southamptonia. Catherickin oli ollut
-varsin vaikea saada hänet, kun hänellä oli varsin kopea ja ylpeä
-mielenlaatu. Monta kertaa oli hän kosinut ja saanut rukkaset, niin
-että hän lopulta, nähtyään kuinka haluton tyttö oli avioliittoon,
-oli jättänyt koko jutun sillensä, Mutta kun hän oli luopunut
-kosimishommistaan, muutti tyttö äkkiä mieltään ja tuli hänen luokseen
-pyytämättä, aivan syyttä. Miesvainajani sanoi aina, että juuri
-silloin olisi ollut oikea hetki antaa hänelle kunnon löylytys. Mutta
-Catherick oli niin ihastunut häneen, ett'ei hän ajatellut mitään
-sellaista. Hän ei sanonut koskaan epäystävällistä sanaa hänelle ei
-ennen eikä jälkeen vihkimisen. Hän oli liian kiivastunteinen mies
-ja antoi tunteittensa johdattaa itseään liian pitkälle, milloin
-yhdelle, milloin toiselle taholle; hän olisi pilannut paremmankin
-vaimon kuin rouva Catherickin, jos hänen kohtalonsa olisi suonut
-hänelle paremman. Minä en pidä pahan puhumisesta toisesta ihmisestä,
-herra -- mutta totta ja varmaa on, että hän oli sydämmetön nainen
-ja tavattoman suuressa määrässä itsekäs ja hullu tavottelemaan
-turhamaista ihastelua ja koreita vaatteita. Hän ei edes ajatellutkaan
-osoittaa Catherickille hiventäkään ulkonaista kunnioitusta, niin
-ystävällinen kuin tämä aina olikin häntä kohtaan. Mieheni sanoi kohta
-heidän tultuansa naapureiksemme, että hän uskoi tuollaisen menon
-saavan surullisen lopun, ja hänen sanansa toteutuvatkin. Ennenkun
-he olivat eläneet täyttä neljää kuukautta paikkakunnalla, sattui
-kova loukkaus, ja molemmat puolisot erosivat toisistaan varsin
-surullisella tavalla. Molemmat olivat syyllisiä."
-
-"Te tarkoitatte sekä mies että nainen?"
-
-"Oh, en, herra! Catherickiä en minä tarkoita -- hän oli vain onneton
--- minä tarkoitan hänen vaimoansa ja sitä henkilöä --."
-
-"Sitä henkilöä, joka sai aikaan tämän häväistysjutun?"
-
-"Niin, herra. Erästä aatelisherraa, jolla oli hyvä kasvatus ja jonka
-olisi pitänyt antaa parempi esimerkki. Te tunnette hänet kyllä,
-herra, -- ja minun onneton, rakas Annani, hän tuntee hänet liian
-hyvin."
-
-"Sir Percival Glydenkö?"
-
-"Niin. Sir Percival Glyden."
-
-Sydämmeni sykki kovasti -- uskoin nyt saaneeni johtolangan käteeni.
-Kuinka vähän minä vielä tunsinkaan sen labyrintin harhakäytäviä, joka
-vielä kauan aikaa eksyttäisi minua!
-
-"Asuiko sir Percival teidän läheisyydessänne siihen aikaan?" kysyin
-minä.
-
-"Ei, herra; hän tuli joukkoomme muukalaisena. Hänen isänsä oli vähää
-ennen kuollut ulkomaalla. Minä muistan, että hänellä oli surupuku.
-Hän oli ottanut huolen siinä pienessä, joen varrella olevassa
-ravintolassa, jossa matkustavat herrat tavallisesti asuivat tultuaan
-kalastamaan. Hänen tultuaan ei juuri kukaan kiinnittänyt erikoista
-huomiota häneen -- olihan tavallista, että ylhäiset herrat siihen
-aikaan matkustivat kaikista osista Englantia kalastamaan joessamme."
-
-"Tuliko hän paikkakunnalle, ennenkun Anna oli syntynyt?"
-
-"Tuli, herra. Anna syntyi heinäkuussa 1827 -- ja minun muistaakseni
-tuli hän huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa."
-
-"Eikö rouva Catherickään tuntenut häntä?"
-
-"Niin luulimme me ensin, herra. Mutta kun sattui tuo surullinen
-tapahtuma, ei kukaan uskonut heidän olevan tuntemattomia toisilleen.
-Minä muistan vielä kaikki tyyni niin selvästi, kuin se olisi eilen
-tapahtunut. Catherick tuli eräänä yönä meidän puutarhaamme ja herätti
-meidät heittämällä kourallisen hiekkaa ikkunaa vasten. Me kuulimme
-hänen pyytävän miestäni taivaan tähden tulemaan puhumaan hänen
-kanssaan. He seisoivat sitten kauan portailla ja keskustelivat.
-Kun mieheni tuli takaisin, oli hän kovin pahoilla mielin. Hän
-istuutui minun vuoteeni ääreen ja sanoi minulle: 'Lizzie! Minä
-uskoin aina, että rouva Catherick oli huono nainen ja että heidän
-avioliittonsa päättyisi onnettomasti -- pelkään kovin, että loppu on
-tullut. Catherick on löytänyt koko joukon hienoja, pitsireunaisia
-nenäliinoja, kaksi sormusta ja uuden kultakellon perineen kätkettyinä
-vaimonsa piironkiin -- kaikki koristeita, joita ei kukaan muu kuin
-ylhäinen nainen voi omata -- eikä hän tahdo sanoa miehelleen, kuinka
-hän on kaikki nämä saanut.' -- 'Luuleeko Catherick, että hän on
-varastanut ne?' kysyin minä. -- 'Ei', vastasi hän, 'varkaus on jo paha
-teko, mutta tässä on kumminkin luultavasti vielä pahempi -- hän ei ole
-ollut tilaisuudessa varastamaan sellaisia kalleuksia, eikä hänellä
-kaikissa tapauksissa ole taipumusta varastamaan, vaikka hän olisi
-ollut tilaisuudessakin. Ei, ne ovat hänelle annettuja lahjoja, Lizzie
--- hänen oma nimensä on kaiverrettu kelloon -- ja Catherick on nähnyt
-hänet ottavassa keskustelussa, joka ei sovellu naimisissa olevalle
-naiselle, tuon surupukuisen vieraan herran -- sir Percival Glyden
-kanssa. Älä puhu mitään tästä asiasta -- minä olen hetkiseksi
-rauhoittanut Catherickiä. Minä olen pyytänyt hänen pitämään kielensä
-kurissa, mutta silmänsä ja korvansa auki, ja sitten olemaan
-kärsivällinen pari päivää, kunnes hän on ehtinyt oikein varmistua
-asiasta.' -- 'Minä luulen, että te molemmat olette väärässä', sanoin
-minä. On aivan mahdotonta, että rouva Catherick, joka täällä on sekä
-kunnioitetussa että hyvinvoivassa asemassa, antautuisi tekemisiin
-sellaisen vieraan kuin sir Percival Glyden kanssa.' -- 'Niin, niin',
-sanoi mieheni, mutta onkohan sir Percival hänellekin tuntematon! Sinä
-unhotat, miten hän lopulta tuli Catherickin puolisoksi. Hänhän kosi
-pian sanoen itse annettuaan ensin Catherickille useamman kerran
-rukkaset. On ollut huonoja naisia ennen häntäkin, Lizzie, jotka ovat
-käyttäneet heitä rakastavista kunnon miehistä saavuttamaa valtaansa
-keinona pelastaakseen maineensa -- ja minä pelkään pahoin, että tämä
-rouva Catherick on pahin heistä. Saammepa nähdä', sanoi mieheni,
-'saammepa nähdä!' -- ja ennenkun kaksi päivää oli kulunut, saimmekin
-nähdä, kuinka kävi."
-
-Rouva Clements vaikeni muutamia silmänräpäyksiä, ennenkun hän jatkoi
-kertomustaan. Tällä aikaa aloin minä epäillä, mahtoikohan se tieto,
-jonka minä olin saamaisillani, todellakin johdattaa minua läpi sen
-labyrintin, minkä minä olin ottanut tutkiakseni. Olikohan tämä
-jokapäiväinen -- liiankin jokapäiväinen juttu miehen petollisuudesta
-ja naisen heikkoudesta avaimena sen salaisuuden paljastamiseen, joka
-uhkaavana riippui sir Percivalin elämän yllä.
-
-"No niin, herra, Catherick seurasi mieheni neuvoa ja odotti", jatkoi
-rouva Clements, "ja kuten minä äsken sanoin, ei hänen tarvinnut
-odottaa kaukaa. Toisena päivänä tapasi hän vaimonsa ja sir Percivalin
-tuttavallisesti kuiskaillen keskustelemassa kirkkomaalla sakariston
-vieressä. Uskon heidän katsoneen tämän paikan viimeiseksi maailmassa,
-josta jokin ihminen voisi etsiä heitä -- siksi olivat he siellä. Sir
-Percival, joka näytti varsin hämmentyneen ja nolostuneen, puolusti
-itseään niin epämääräisin sanoin, että Catherick-raukka, jonka
-kiivaasta luonnosta olen jo maininnut Teille, kerrassaan raivostui
-ja löi häntä. Hän ei kuitenkaan -- ikävä kyllä -- ollut yhtä vahva
-kuin se mies, joka oli loukannut häntä, vaan sai julmasti selkäänsä
-ja joutui pahoinpidellyksi naapuriensa nähden jotka heidän kiistansa
-kuullessaan olivat juosseet erottamaan heitä. Kaikki tämä tapahtui
-illalla ennen yön tuloa. Kun mieheni meni Catherickin luo, oli tämä
-poistunut -- ei kukaan tietänyt mihin. Ei kukaan ihminen nähnyt häntä
-sittemmin paikkakunnalla. Hän näytti silloin liian hyvin ymmärtävän,
-mikä halpamainen vaikutin hänen vaimollaan oli ollut mennessään
-naimisiin hänen kanssaan ja hän tunsi liian katkeraa suuttumusta
-onnettomuudestaan ja häväistyksestään varsinkin tuon tapauksen
-jälkeen hänen ja vapaaherran välillä. Seurakunnan pastori painatti
-sanomalehteen kehotuksen, jossa pyysi häntä tulemaan takaisin
-vakuuttaen, ett'ei hän menettäisi virkaansa eikä ystäviänsä. Mutta
-Catherick oli liian ylpeä -- sanoivat muutamat -- hänellä oli liian
-paljon sydäntä, luullakseni, herra, tahtoakseen nähdä naapurejaan
-ja oleksia enempää paikkakunnalla, jossa hän oli kokenut sellaisen
-onnettomuuden. Mieheni sai tietoja häneltä hänen poistuessaan
-Englannista ja vielä kerran, kun hän oli matkustanut Amerikaan ja
-kaikki onnistui hänelle hyvin. Siellä elää hän vieläkin, mikäli minä
-tiedän, mutta ei kukaan täällä hänen vanhassa isänmaassaan -- hänen
-ilkeä vaimonsa vähimmin kaikista -- koskaan saane nähdä häntä."
-
-"Kuinka kävi sitten sir Percivalin kanssa?" kysyin minä. "Oliko hän
-vielä kauan paikkakunnalla?"
-
-"Oh, ei, herra; se olisi ollut hänestä liian vaikeaa. Samana iltana,
-kuin tämä ikävä tapaus sattui, kuuli joku hänen kiihkeästi riitelevän
-rouva Catherickin kanssa -- ja huomisaamuna meni hän matkoihinsa."
-
-"Entäs rouva Catherick? Varmaankaan ei hän voinut jäädä ihmisten
-joukkoon, jotka kaikki tunsivat hänen huonon käytöksensä?"
-
-"Hän jäi, herra. Hän oli kyllin kova ja sydämmetön uhmatakseen
-naapuriensa halveksumista. Hän selitti jokaiselle, papista alkaen,
-että hän oli onnettoman väärinkäsityksen uhri ja ett'eivät kaikki
-paikkakunnan juorukielet voisi ajaa häntä pois, ikäänkuin hän olisi
-jonkun pahan tehnyt. Niin kauan kuin minä olin siellä, asui hän
-vanhassa Welminghamissa, ja minun lähdettyäni pois, kun uusi kaupunki
-perustettiin ja kaikki sen arvossa-pidetyt asukkaat alkoivat muuttaa
-sinne, muutti hän myöskin, ikäänkuin hän olisi ottanut tehtäväkseen
-elää heidän joukossaan häpeänä ja tahrapilkkuna viimeiseen saakka.
-Hän elää siellä vieläkin ja aikoo niin tehdä kuolemaansa asti
-kaikesta huolimatta."
-
-"Mutta millä hän on elänyt näinä menneinä vuosina?" kysyin minä.
-"Tahtoiko ja voiko hänen miehensä auttaa häntä?"
-
-"Hän sekä tahtoi että voi, herra", sanoi rouva Clements. "Toisessa,
-minun kunnon miehelleni lähettämässään kirjeessä mainitsi hän, että
-hänen vaimonsa oli kantanut hänen nimeään ja elänyt hänen talossaan,
-ja niin syyllinen kuin tuo vaimo olikin, ei hän kumminkaan tarvitsisi
-kävellä kerjäläisenä kaduilla. Hän kykeni antamaan pienen vuotuisen
-avustuksen hänen ylläpidokseen, jonka vaimo vuosineljänneksittäin
-saisi nostaa eräästä nimitetystä konttoorista Lontoossa."
-
-"Ottiko hän vastaan tämän avun?"
-
-"Ei shillingiäkään siitä, herra. Hän ei sanonut koskaan tahtovansa
-olla kiitollisuuden velassa Catherickille leipäpalasta tai
-vesipisarasta, vaikka hän eläisikin sata vuotta. Ja hän on pitänyt
-lupauksensa siitä lähtien. Kun minun rakas mieheni kuoli ja jätti
-kaikki, mitä hänellä oli minulle, sain minä myöskin Catherickin
-kirjeet käsiini, ja minä pyysin rouva Catherickiä sanomaan minulle
-tarvitsiko hän jotakin. Ennen saakoon koko Englanti tietää, että minä
-kärsin nälkää, kuin minä tunnustaisin puutettani Catherickille tai
-jollekin hänen ystävälleen. Olkoon se vastaukseni ja ilmoittakaa se
-_hänellekin_, jos hän joskus vielä kirjoittaa."
-
-"Luuletteko hänellä itsellään olleen rahoja?"
-
-"Varsin vähän, tuskinpa ollenkaan, herra, Sanottiin -- ja täydellä
-syyllä, pelkään minä -- että hän sai varansa salaa sir Percivalilta."
-
-Viime vastauksen jälkeen vaikenin minä hetkisen miettiäkseni, mitä
-olin kuullut. Jos minä epäilemättä otaksuin asian olevan niin,
-kuin minä olin sen kuullut kerrottavan, oli myöskin varsin selvää,
-että minä niin vähän kuin mahdollista olin päässyt salaisuuttani
-lähemmäksi, että koko tämä yritys saada tietoja oli mennyt kokonaan
-myttyyn.
-
-Mutta oli eräs kohta hänen kertomuksessaan, joka herätti minussa
-epäilystä ehdottomasti hyväksyä se, eräs kohta, joka päinvastoin
-herätti minussa ajatuksen, että jotain oli salattua siinä.
-
-Minä en voinut pakottautua uskomaan, että lukkarin syyllinen vaimo
-vapaaehtoisesti olisi tahtonut koko elämänsä pysyä sillä seudulla,
-joka oli ollut hänen häpeänsä näyttämönä. Hänen selityksensä, että
-hän teki tämän todistaakseen viattomuuttansa, ei tyydyttänyt minua.
-Minusta näytti silloin paljon luonnollisemmalta ja uskottavammalta se
-luulo, ett'ei hän ollut aivan niin vapaa päättämään tästä, kuin hän
-itse tahtoi väittää. Kuka tässä tapauksessa voisi todenmukaisimmin
-pakottaa häntä asumaan edelleen Welminghamissa? Luonnollisesti se
-mies, joka antoi hänelle varat elämistä varten. Hän oli kieltäytynyt
-ottamasta vastaan apua mieheltään, hänellä ei ollut omia, riittäviä
-varoja, hänellä ei ollut ystäviä, häntä ei kunnioitettu -- mistäpä
-hän olisi saanut mitään apua, jollei juuri siltä taholta, kuin huhu
-mainitsi -- sir Percival Glydeltä?
-
-Arvostellen asiaa tältä kannalta ja yhäti muistaen sitä tosiseikkaa,
-että rouva Catherick tiesi salaisuuden, huomasin minä varsin hyvin,
-että sir Percivalille oli etua pidättää hänet Welminghamissa, koska
-hänen huono maineensa sillä seudulla aivan varmasti pitäisi hänet
-erillään kaikesta seurustelusta naisnaapurien kanssa ja tekisi
-hänelle mahdottomaksi ilmaista jotain varomattomasti luottavassa
-keskustelussa. Mutta mikä oli se salaisuus, joka niin huolellisesti
-kätkettiin? Ei se ollut sir Percivalin halveksittava osallisuus
-siihen tapaukseen, joka oli riistänyt rouva Catherickiltä kaiken
-arvonannon -- senhän tunsivat aivan alusta alkaen kaikki seudun
-asukkaat. Ei epäilyskään, että Anna oli sir Percivalin tytär --
-sillä Welmingham oli juuri se paikka, jossa sellaisen epäluulon
-täytyi välttämättömästi olla. Jos minä omaksuin todistukset rouva
-Catherickin rikollisuudesta niin ehdottomasti, kuin kaikki muut
-olivat tehneet, jos minä sen johdosta tein samoja pintapuolisia
-päätöksiä, kuin herra Catherick ja kaikki hänen ystävänsä olivat
-tehneet -- niin mitä sittenkin oli kaikessa tässä, mikä voi herättää
-minussa sen vakuutuksen, että vaarallinen salaisuus olisi sir
-Percivalilla ja rouva Catherickillä, salaisuus, joka on kätketty
-kaikkien näiden vuosien kuluessa?
-
-Ja kumminkin näin minä näissä salaperäisissä kohtauksissa, näissä
-kuiskaavissa keskusteluissa lukkarin vaimon ja "surupukuisen vieraan"
-välillä todistuksen sen totuudesta.
-
-Oliko mahdollista, että ulkonaiset seikat näyttivät toiselle taholle,
-kun totuus oli aivan toisella taholla? Voiko rouva Catherickin
-vakuutus, että hän olisi väärän epäillyn uhri olla todellakin
-totta? Vai oliko sir Percival pitänyt vireillä tätä väärää epäilyä
-kääntääkseen itsestään pois _toisen_ ja raskaamman? Tässä oli, jos
-minä vain voin löytää sen, tämän salaisuuden johtolanka, salaisuuden
-mikä on kätketty syvälle tuon näöltään vähäpätöisen jutun verhoon,
-jonka minä juuri nyt olin kuullut.
-
-Seuraavan kysymykseni tarkoituksena oli nyt saada varmuus,
-oliko herra Catherick todellakin tullut vakuutetuksi puolisonsa
-rikollisesta käytöksestä vai ei. Se vastaus, jonka minä sain
-rouva Clementsiltä ei jättänyt minulle epäilyksen hivenettäkään
-tässä tapauksessa. Rouva Catherick oli, siitä oli saatu varmoja
-todistuksia, naimattomana ollut moitittavissa suhteissa jonkun
-tuntemattoman henkilön kanssa ja sitten mennyt naimisiin
-pelastaakseen maineensa. Oli huomioiden kautta, joita minä en tässä
-katso sopivaksi esittää, tullut täysin todistetuksi, että se tytär,
-joka kantoi hänen puolisonsa nimeä, ei ollut Catherickin.
-
-Ei ollut niin helppoa tutkia, oliko läheinen sukulaisuus Annan ja
-sir Percivalin välillä. Minä en keksinyt muuta parempaa keinoa kuin
-henkilöllisen yhdennäköisyyden.
-
-"Luullakseni Te usein näitte sir Percivalin, kun hän oleskeli
-Welminghamissa?" sanoin minä.
-
-"Kyllä, herra -- varsin usein", vastasi rouva Clements.
-
-"Huomasitteko Te mitään yhdennäköisyyttä hänen ja Annan välillä?"
-
-"He eivät olleet vähintäkään toistensa näköisiä."
-
-"Oliko hän äitinsä näköinen?"
-
-"Ei, ei äitinsäkään, herra. Rouva Catherick on tumma ja hänellä on
-pyöreät kasvot."
-
-Siis ei kummankaan heidän näköisensä. Minä tiesin, ett'ei
-henkilöllinen yhdennäköisyys ollut mikään sellainen todistus, johon
-olisi varmasti kiinnyttävä, mutta toiselta puolen ei se ollut aivan
-hyljättäväkään. Oliko mahdollista saada jotain selvyyttä huomaamalla
-toisia tärkeämpiä tapahtumia rouva Catherickin ja sir Percivalin
-elämässä, ennenkun he tulivat Welminghamiin? Tässä tarkoituksessa
-tein minä seuraavat kysymykseni.
-
-"Kuulitteko Te, mistä sir Percival tuli", kysyin minä, "kun hän ensin
-saapui kaupunkiimme?"
-
-"Ei, herra. Muutamat sanoivat hänen tulleen Blackwater-Parkista ja
-toiset sanoivat Skottlannista -- mutta ei kukaan tiennyt oikein."
-
-"Oliko rouva Catherick palvellut Varneck-Hallissa, ennenkun hän
-joutui naimisiin?"
-
-"Kyllä, herra."
-
-"Oliko hän ollut kauan siellä?"
-
-"Kolme tai neljä vuotta, herra; en tiedä varmaan kummanko."
-
-"Kuulitteko Te koskaan Varneck-Hallin omistajan nimeä siihen aikaan?"
-
-"Kyllä, herra. Se oli eräs majuri Donthorne."
-
-"Tiesikö herra Catherick tai kuuliko joku teistä, oliko sir Percival
-majuri Donthornen ystävä vai oliko hänellä tapana oleskella
-Varneck-Hallin läheisyydessä."
-
-"Herra Catherick ei koskaan puhunut siitä, mikäli minä voin muistaa,
-eikä kestään muustakaan luullakseni."
-
-Minä merkitsin majuri Donthornen nimen ja osoitteen muistiin, jos
-hän vielä eläisi ja jos minulle vastaisuudessa olisi jotain hyötyä
-kääntyä hänen puoleensa. Kumminkin olin minä yhä enemmän vakuutettu,
-ett'ei mitään läheistä verisidettä ollut sir Percivalin ja Annan
-välillä, samalla kun minä tunsin olevani yhä enemmän varma, että
-hänen ja rouva Catherickin välisillä keskusteluilla ei ollut mitään
-yhteistä sen häpeän kanssa, jonka rouva Catherick oli kiinnittänyt
-miehensä hyvään nimeen. Minä en kumminkaan voinut miettiä useampia
-kysymyksiä hankkiakseni vahvistusta tälle vakuutukselle -- minä voin
-vain kehoittaa rouva Clementsiä puhumaan hieman Annan aikaisimmasta
-lapsuudesta toivoen ehkä sitä tehdessä sattumalta leviävän jotain
-valoa siihen asiaan, joka niin eloisasti kiinnitti mieltäni.
-
-"Minä en ole vielä kuullut", sanoin minä, "kuinka tämä lapsi-raukka
-joutui Teidän huollettavaksenne, rouva Clements."
-
-"Ei ollut ketään muuta, herra, joka olisi ottanut hoitaakseen tuota
-turvatonta pikku olentoa", vastasi rouva Clements. "Ilkeä äiti näytti
-vihaavan lasta aina sen syntymästä saakka, ikäänkuin se polonen olisi
-ollut mikäkin syyllinen. Säälin sydämmestäni ja minä tarjouduin
-kasvattamaan lasta, aivan kuin se olisi ollut omani."
-
-"Jäikö Anna siitä lähtien ainaiseksi Teidän hoitoonne?"
-
-"Ei, ei aivan herra. Rouva Catherickillä oli ajoittain oikkunsa ja
-päähänpistonsa ja joskus oli hänen tapansa ottaa lapsi luoksensa
-ikäänkuin kiukusta minua kohtaan, koska se oli minun hoidossani.
-Mutta nämä päähänpistot eivät koskaan kestäneet kauvan. Pikku
-Anna-raukka? Hän lähetettiin aina takaisin luokseni ja aina oli hän
-iloinen takaisin tullessaan -- vaikka hänellä olikin niin iloton
-elämä minun talossani, ilman muita samanikäisiä leikkitovereja kuten
-muilla lapsilla. Pisin eromme toisistamme oli silloin, kun hänen
-äitinsä otti hänet mukaansa Limmeridgeen. Se oli juuri samaan aikaan,
-kun minun mieheni kuoli, ja mielestäni oli oikein hyvä, ett'ei Anna
-tänä surun aikana ollut talossa. Hän oli silloin yhdennellätoista
-vuodellansa, kankea lukemaan, pieni raukka eikä niin iloinen kuin
-muut lapset -- mutta varsin sievä pikku tyttö. Minä jäin vanhaan
-kotiini, kunnes hänen äitinsä toi hänet takaisin, ja tarjouduin
-sitten ottamaan hänet kanssani Lontooseen -- sillä asia oli siten,
-herra, ett'en minä voinut jäädä enää vanhaan Welminghamiin kunnon
-miehen kuoltua -- kaikki oli siellä niin vastenmielistä ja niin
-erilaista entiseen verraten."
-
-"Suostuiko rouva Catherick Teidän ehdotukseenne?"
-
-"Ei, herra. Hän palasi Cumberlandista entistäkin kovempana ja
-katkerampana. Muutamat sanoivat, että hänen oli täytynyt pyytää
-sir Percivalilta lupa matkustaa, ja että ainoana hänen päätöksensä
-aiheena lähteä tälle pitkälle matkalle Limmeridgeen hoitamaan
-kuolevaa sisartaan oli luulo, että sairas-raukalla oli rahoja --
-mutta hänellä oli tuskin riittävästi hautauskulujen maksamiseen.
-Luultavasti teki kaikki tämä rouva Catherickin yhä nurpeammaksi
-luonteeltaan -- hän ei tahtonut kuulla puhuttavankaan, että minä
-ottaisin lapsen mukaani. Näytti todellakin häntä huvittavan kiusata
-meitä tällä erolla. Kaikkiaan voin minä sanoa Annalle, missä minä
-asuisin ja pyytää häntä salaa tulemaan luokseni, jos hän joskus
-joutuisi murheeseen. Mutta monta vuotta kului sitten, ennenkun
-hänellä oli oikeus etsiä minua. Anna-raukka! En nähnyt häntä koskaan,
-ennenkun sinä yönä, jolloin hän pakeni mielisairaalasta."
-
-"Tiedättekö, miksi sir Percival suljetti hänet sinne?"
-
-"Minä tiedän ainoastaan, mitä Anna itse kertoi minulle, herra.
-Tyttö-raukka kertoili tavallisesti koko joukon sekasotkua siitä. Hän
-sanoi äitinsä tietävän tärkeän, sir Percivalia koskevan salaisuuden
-ja oli sen kerran ilmaissut hänelle joku aika sen jälkeen, kun minä
-olin poistunut Hampshirestä -- ja kun sir Percival sai tietää, että
-hän tunsi tuon salaisuuden, suljetti hän hänet mielisairaalaan. Mutta
-mikä salaisuus oli, ei hän koskaan voinut sanoa kysyessäni. Kaiken
-kaikkiaan vastasi hän vain, että hänen äitinsä, jos vain tahtoisi,
-voisi saattaa sir Percivalin menneeksi mieheksi ja onnettomaksi
-ihmiseksi. Rouva Catherick oli luultavasti sanonut juuri niin paljon,
-mutta ei enempää. Minä olen melkein vakuutettu, että minä olisin
-saanut tietää koko jutun Annalta, jos hän todellakin olisi tietänyt
-niin paljon, kuin uskotteli -- tai oikeammin sanoen, kuin uskoi
-tietävänsä, lapsi-raukka!"
-
-Tämä käsitys oli useamman kuin kerran pälkähtänyt minunkin päähäni.
-Minä olin jo sanonut Marianille epäileväni, oliko Laura todellakin
-saamaisillaan jonkun tärkeän tiedon, kun kreivi Fosco saapui
-häiritsemään hänen ja Anna Catherickin keskustelua venehuoneessa.
-Oli aivan Annan mielenhämmennyksen mukaista, että hän kuvitteli
-selvään tietävänsä salaisuuden epämääräisen epäilyn perusteella,
-epäilyn, joka oli aiheutunut hänen äitinsä hänen läsnä-ollessaan
-varomattomasti lausutuista viittailuista. Sir Percivalin huonon
-omantunnon täytyi tässä tapauksessa ehdottomasti hänessä herättää
-sen väärän käsityksen, että Anna oli saanut tietää kaikki äidiltään,
-samoinkuin hän myöhemmin oli joutunut väärin epäilemään, että hänen
-vaimonsa oli saanut tietää kaikki Annalta.
-
-Aika kului -- puolipäivä oli pian lopussa. Jos minä viipyisinkin
-kauemmin, oli kuitenkin epävarmaa, saisinko kuulla mitään tärkeämpää
-rouva Clementsiltä, mikä voisi hyödyttää minun puuhiani. Olin jo
-saanut ne tiedot rouva Catherickistä, jotka olin halunnut, ja olin
-odottamatta saanut tehdä eräitä johtopäätöksiä, jotka kenties
-suuressa määrässä voivat helpottaa minun tulevia tutkimuksiani.
-
-Nousin ylös, lausuin jäähyväiset ja kiitin rouva Clementsiä hänen
-ystävällisestä alttiudestaan tietojen annossa.
-
-"Pelkään, että olette huomannut minut liian uteliaaksi", sanoin
-minä. "Minä olen vaivannut Teitä useammalla kysymyksellä, kuin mihin
-useimmat ihmiset olisivat halunneet vastata."
-
-"Sanon Teille sydämmellisen mielelläni kaikki, mitä haluatte
-tietää, herra", vastasi rouva Clements. Hän vaikeni ja katsoi minua
-levottoman tutkivalla silmäyksellä". Minä olisin toivonut, että Te
-olisitte voinut sanoa minulle hieman enemmän Annasta. Tultuanne ensin
-huoneeseen oli jotakin Teidän muodossanne, joka näytti ilmaisevan
-minulle, että Te voisitte tehdä sen. Te ette voi uskoa, kuinka
-katkeraa on olla tietämättä, elääkö hän vai onko kuollut. Voisin
-kestää surullisintakin tietoa paremmin sanoitte luulevanne, ett'emme
-me koskaan saisi nähdä häntä tässä elämässä. Tiedättekö siis --
-tiedättekö varmaan, että Jumala on katsonut hyväksi ottaa hänet
-luokseen?"
-
-En voinut vastustaa tätä kehotusta; olisin menetellyt sanomattoman
-halpamielisesti ja julmasti, jos olisin tehnyt sen.
-
-"Pelkään, ett'ei ole ollenkaan epäiltävä todellista asianlaitaa",
-vastasin minä ystävällisesti. "Omasta puolestani olen minä
-vakuutettu, että hänen surunsa tässä maailmassa ovat loppuneet."
-
-Vaimo-raukka vaipui alas tuolille ja kätki kasvonsa käsiinsä. "Ah,
-herra", sanoi hän, "kuinka tiedätte sen? Kuka on sanonut Teille sen?"
-
-"Ei kukaan, rouva Clements, mutta minulla on syyni olla varma tästä
-asiasta -- syyni, jotka minä lupaan ilmoittaa Teille, niin pian kun
-minä vaaratta voin tehdä sen. Minä tiedän, ett'ei häntä ole jätetty
-hoidotta viimeisinä hetkinään, minä tiedän, että se sydäntauti,
-jota hän sairasti niin kauan aikaa, oli todellisena syynä hänen
-kuolemaansa. Te tulette pian olemaan tästä yhtä varma kuin minäkin
--- Te tulette pian vakuutetuksi, että hän on haudattu hiljaiseen
-kirkkomaahan maalla -- joka on kaunis, rauhallinen lepopaikka, paras,
-jonka Te itse olisitte voinut valita hänelle."
-
-"Kuollut!" sanoi rouva Clements, "kuollut niin nuorena -- ja minä
-elän vielä kuullakseni sen! Minä ompelin hänen ensimmäiset hameensa.
-Minä opetin häntä kävelemään. _Minulle_ lausui hän ensi kerran sanan
-_'äiti'_ -- Ja nyt olen minä jäljellä, hän poissa! Sanoitteko Te,
-herra", jatkoi vaimo-raukka ottaessaan nenäliinan kasvoiltaan ja
-katsoessaan uudelleen minuun -- "sanoitteko Te hänen saaneen sopivan
-hautauksen? Oliko se niin kaunis, kuin hän todellakin olisi ollut
-minun oma tyttäreni?"
-
-Minä vakuutin hänelle sen. Hän näytti tuntevan erityistä lohdutusta
-vastauksestani -- lohdutusta, jota muut ja korkeammat syyt eivät
-voineet tarjota hänelle. "Olisi musertanut sydämmeni", sanoi hän
-aivan yksinkertaisesti, "jollei Annaa olisi kunniallisesti haudattu
--- mutta kuinka tiedätte sen? -- Kuka on sanonut Teille sen, herra?"
-Minä pyysin häntä vielä kerran olemaan kärsivällinen kunnes minä
-avonaisemmin voisin puhua kaikesta. "Te voitte olla vakuutettu
-saavanne nähdä vielä minut", sanoin minä, "sillä minun on pyydettävä
-Teidän osoittamaan minulle suosio, kun Te taas olette ehtinyt
-rauhoittua -- kenties parin päivän perästä."
-
-"Älkää viivytelkö minun takiani, herra", sanoi rouva Clements. "Älkää
-ajatelko, että minä itken. Jos minä voin jotain hyödyttää, niin
-tahdon tehdä sen mielelläni. Jos jotakin haluatte sanoa minulle,
-herra, niin olkaa hyvä ja sanokaa heti."
-
-"Minä haluaisin tehdä vielä yhden ainoan kysymyksen", sanoin
-minä. "Haluaisin mielelläni tietää, missä rouva Catherick asuu
-Welminghamissa?"
-
-Kysymykseni hämmästytti häntä siihen määrään, että mielenliikutuskin
-Annan kuoleman takia näytti hetkeksi hälvenevän. Hänen kyyneleensä
-lakkasivat äkkiä vuotamasta ja hän istui ja tuijotti minuun --
-hämmästyksen perikuvana.
-
-"Jumalan tähden, herra!" sanoi hän, "mitä Te tahdotte rouva
-Catherickiltä?"
-
-"Sanon Teille, mitä tahdon häneltä, rouva Clements", vastasin
-minä. "Minä tahdon tietää hänen ja sir Percival Glyden välisten
-salaperäisten kokousten syyn. On jotakin enemmän siinä, mitä Te
-olette sanonut tämän naisen menettelystä ja tämän miehen suhteesta
-häneen, kuin mitä Te ja naapurinne ovat aavistaneet. Näiden kahden
-välillä on salaisuus, jota ei kukaan meistä tunne -- ja minä
-matkustan rouva Catherickin luo vakaassa aikomuksessa saada se
-selville."
-
-"Ajatelkaa tarkoin ensin asiaa, herra!" sanoi rouva Clements nousten
-ylös ja laskien innoissaan kätensä minun käsivarrelleni. "Hän on
-kamala nainen -- Te ette tunne häntä niin hyvin kuin minä. Ajatelkaa
-tarkoin."
-
-"Kiitän Teitä ystävällisestä varotuksestanne, rouva Clements. Mutta
-minä olen päättänyt käydä tämän rouva Catherickin luona, tapahtuipa
-mitä tahansa."
-
-Rouva Clements katsoi levottomasti minuun.
-
-"Minä näen Teidän päättäneen varmasti, herra", sanoi hän. "Tässä on
-hänen osoitteensa."
-
-Kirjoitin sen muistiin lompakkooni ja puristin sitten hänen kättänsä
-jäähyväisiksi.
-
-"Saatte pian kuulla minulta", sanoin minä, "Te saatte tietää kaikki,
-mitä minä olen luvannut sanoa Teille".
-
-Rouva Clements huokasi ja pudisti epäillen päätänsä.
-
-"Vanhan mummon neuvoa ei ole aina halveksittava, herra", sanoi hän.
-"Ajatelkaa tarkoin asiaa, ennenkun matkustatte Welminghamiin."
-
-
-VII.
-
-Palattuani kotiin käynniltäni rouva Clementsin luona hämmästyin minä
-Laurassa tapahtuneesta nähtävästä muutoksesta.
-
-Lempeä kärsivällisyys, jota ei pitkällinen kärsimys koskaan ollut
-kukistanut, näytti nyt kerrassaan jättäneen hänen. Turhaan oli
-Marian koettamistaan koettanut rauhoittaa häntä. Hän istui pöydän
-ääressä, silmät tuijottaen lattiaan ja sormet levottomasti väännellen
-toisiaan hänen polvellansa. Minun astuessani huoneeseen nousi Marian
-istualtaan äänetön surun ilme kasvoissaan. Hän viivytteli hetkisen
-nähdäkseen, katsoiko Laura ylös minun lähestyessäni, ja kuiskaten
-minulle: -- "koeta sinä herättää hänet", poistui huoneesta.
-
-Minä istuuduin Marianin jättämälle tuolille, irroitin lempeästi
-toisistaan laihtuneet, levottomat sormiraukat ja tartuin hänen
-molempiin käsiinsä.
-
-"Mitä sinä ajattelet, Laura? Sano minulle, rakkahani -- koeta sanoa
-minulle, mitä se on."
-
-Hän puuhaili itsekseen ja kohotti katseensa silmiini. "En voi tuntea
-itseäni onnelliseksi", sanoi hän "en voi olla sitä ajattelematta --."
-Hän vaikeni, kumartui hieman eteenpäin ja laski päänsä olkapäälleni
-äänettömyydessään niin liikuttavalla avuttomuuden ilmeellä, että se
-koski minun sisimpään sydämmeeni.
-
-"Koeta sanoa minulle", toistin minä hiljaa, "miksi et ole onnellinen."
-
-"Minä olen niin avuton -- minä olen vain taakkana teille molemmille",
-vastasi hän väsyneesti huoaten. "Sinä teet työtä ja ansaitset rahaa,
-Walter, ja Marian auttaa sinua. Mitä voin minä tehdä? Lopulta
-pidät sinä enemmän Marianista kuin minusta -- sinä pidät varmaan,
-sillä minä en kelpaa mihinkään! Ah, minä pyydän, minä pyydän niin
-sydämmellisesti sinulta älä kohtele minua kuin lasta!"
-
-Minä kohotin hänen päätään, pyyhkäisin pois sotkeuneen tukan ja
-suutelin hänen otsaansa -- kuihtunut kukkaraukkani, vainottu, onneton
-sisareni! "Sinä autat meitä, Laura", sanoin minä, "sinä alat jo tänä
-päivänä."
-
-Nousin ylös, asetin hänen piirustuskapineensa järjestykseen ja annoin
-ne hänelle taas.
-
-"Tiedäthän, että minä ansaitsen rahaa piirustamalla". sanoin minä.
-"Nyt, kun sinä olet tehnyt niin paljon työtä ja niin suuresti
-edistynyt, saat sinäkin alkaa ansaita rahaa. Koeta tehdä tämä pikku
-piirustus niin sieväksi ja kauniiksi kuin mahdollista. Kun se on
-valmis, otan minä sen mukaan, ja sama henkilö, joka ostaa minun
-työni, ostaa tämänkin, minä säilytät kaiken, mitä sinä ansaitset,
-omassa kukkarossasi, ja Marian tulee sinun luoksesi pyytämään apua
-yhtä usein kuin minunkin luokseni. Ajatteleppas nyt, miten paljon
-sinä autat meitä ja kuinka onnelliseksi sinä tunnet itsesi aamusta
-iltaan."
-
-Hänen kasvoihinsa tuli harras ilme ja hymy lehahti muutamiksi
-sekunneiksi niille. Tänä hetkenä ja kun hän uudelleen otti kynän,
-jonka hän oli lykännyt luotansa, oli hän melkein taaskin entinen
-Laura.
-
-Minä olin oikein tulkinnut hänen sielunsa äsken heränneen
-joustavuuden ja voiman ensimmäiset merkit, jotka hänen
-aavistamattaan, ilmenivät siinä harrastuksessa, mitä hän alkoi tuntea
-sisareni ja minun toimintaani kohtaan. Kertoessani Marianille, mitä
-oli tapahtunut, huomasi hän yhtä hyvin kuin minäkin, kuinka Laura
-ikävöitsi työllä antaa elämälleen jotakin merkitystä ja hankkia
-siten itselleen sekä omaa että meidän kunnioitustamme. Ja tästä
-päivästä pidimme me varovasti vireillä tätä uutta kunnianhimoa,
-joka ennusti onnellisempaa, ehkäpä läheistäkin tulevaisuutta. Hänen
-piirustuksensa, kun hän on lopettanut ne, kätkettiin huolellisesti
-ja minä erotin joka viikko pienen summan tuloistani, joka annettiin
-hänelle kuviteltuna maksuna niistä heikoista, arvottomista
-piirros-raukoista, joiden ainoa ostaja minä itse olin. Oli vaikeata
-kyllä joskus olla ilmaisematta viatonta petostamme, kun hän
-tyytyväisenä jätti kukkaronsa auttaaksensa elantoamme ja vakavan
-harrastuneena halusi tietää, kumpiko meistä -- hänkö vai minä --
-oli ansainnut enemmän viikon kuluessa. Minulla on vielä kaikki nämä
-piirustukset tallessani: ne ovat minulle arvaamattomia aarteita --
-kalliita muistoja, joita minä rakastan ja hoidan -- ystäviä menneeltä
-koetuksen ajalta, joista minä en koskaan eroa, joita sydämmeni ei
-koskaan voi unhottaa.
-
-Mutta mitä! enkö minä laiminlyö sen tehtävän selvittämistä, jonka
-olen ottanut suorittaakseni? Enkö silmää edeltäkäsin onnellisempaan
-aikaan, johon kertomukseni ei vielä ole saapunut? Niin, niin teenkin!
-Takaisin siis -- takaisin näihin epäilyksen ja pelon päiviin, jolloin
-minä taistelin kovasti ylläpitääkseni rohkeuttani alinomaisen
-epävarmuuden jäätävästi ahdistaessa. Minä olen pysähtynyt, olen
-levännyt hieman matkallani eteenpäin. Mutta tämä hetki ei ole kenties
-mennyt hukkaan, jos ne ystävät, jotka lukevat näitä rivejä, ovat
-myöskin pysähtyneet ja levänneet.
-
-Minä käytin hyväkseni ensimmäistä tilaisuutta puhuakseni kahden
-kesken Marianin kanssa ja ilmoittaakseni hänelle aamupäivän
-tutkimusteni tuloksen. Hänkin näytti olevan samaa mieltä rouva
-Clementsin kanssa Welminghamiin aikomani matkan johdosta.
-
-"Varmaakin tiedät sinä vielä liian vähän, Walter", sanoi
-hän, "voidakseni pakottaa rouva Catherickin uskomaan sinulle
-salaisuutensa? Onkohan oikein harkittua ryhtyä näihin
-äärimmäisyyksiin, ennenkun olet koettanut vaarattomampia ja
-yksinkertaisempia keinoja? Sanoessasi minulle, että sir Percival
-ja kreivi olivat ainoat henkilöt maailmassa, jotka tiesivät Lauran
-matkapäivän Blackwater-Parkista, unhotit sinä ja minäkin, että oli
-kolmaskin henkilö, joka varmaan hyvin muistaa sen -- tarkoitan
-rouva Rubellea. Eikö olisi helpompaa ja vaarattomampaa pakottaa hän
-tunnustamaan kuin sir Percival?"
-
-"Kenties", vastasin minä, "mutta me emme voi olla yhtä varmoja rouva
-Rubellen muistista kuin sir Percivalin ja kreivin. Se riippuu siitä,
-tietääkö hän salahankkeesta ja onko hän ottanut osaa siihen. Nyt on
-myöhäistä rouva Rubellen vuoksi tuhlata aikaa, joka kenties on mitä
-suuriarvoisin ainoan sir Percivalin elämän aran kohdan tutkimiseksi.
-Etkö sinä ajattele hieman liian vakavasti sitä vaaraa, johon minä
-antaudun matkustamalla Hampshireen? Alatko peljätä, että sir Percival
-kumminkin lopuksi voittaa minut?"
-
-"Hän ei voita sinua", vastasi hän varmasti, "sillä hänellä ei ole
-kreivin pohjatonta ilkeyttä apunaan."
-
-"Mikä saa sinut sitten uskomaan?" kysyin minä kummastuneena.
-
-"Se, että minä tunnen sir Percivalin itsepäisyyden ja uhmaavan
-kärsimättömyyden kreivin vallan takia", vastasi hän. "Minä uskon
-hänen itsekseen ryhtyvän taistelemaan sinua vastaan kuten hän
-ensin itsepäisesti ryhtyi oman käsityksensä mukaan toimimaan
-Blackwater-Parkissakin. Aika peljätä kreivin sekautumista on silloin
-kuin sinulla on sir Percival vallassasi. Hänen omat harrastuksensa
-joutuvat silloin vaaranalaisiksi -- eikä hän kammo kauheimpia juonia
-sinua vastaan pelastaakseen itsensä."
-
-"Meidän onnistuu kenties sitä ennen riistää häneltä aseet",
-sanoin minä. "Muutamia rouva Clementsin tietoja voidaan käyttää
-häntä vastaan, ja muitakin keinoja on meillä vastaisuudessa ehkä
-käytettävinämme. On jotain rouva Michelsonin lausunnossa, joka
-todistaa, että kreivi katsoi välttämättömäksi ryhtyä tekemisiin herra
-Fairlien kanssa. Voidaan huomata sellaisia seikkoja tässä asiassa,
-jotka ehkä sotkevat hänet juttuun kiinni. Minä pyydän sinua, Marian,
-poissa-ollessani kirjoittamaan herra Fairlielle ja ilmoittamaan
-hänelle, että sinä odotat häneltä vastausta, joka sisältää tarkan
-kertomuksen siitä, mitä tapahtui hänen ja kreivin välillä, ja lisäksi
-kaikki tärkeäarvoisimmat, hänen veljentytärtään koskevat seikat,
-mitkä siltä ajalta ovat tulleet hänen tietoonsa. Ilmoita hänelle
-myöskin, että se selitys, jota sinä nyt pyydät, vaaditaan häneltä
-ennemmin tai myöhemmin oikeuden edessä, jos hän nyt kieltäytyy sitä
-mielisuosiolla antamasta."
-
-"Minä kirjoitan, Walter. Mutta oletko todellakin vakavasti päättänyt
-matkustaa Welminghamiin?"
-
-"Täysin vakavasti. Minä käytän nyt kaksi päivää hankkiakseni varoja
-elatustamme varten; kolmantena matkustan minä Hampshireen."
-
-Kun mainittu päivä oli saapunut, olin minä valmis matkustamaan.
-
-Ollen mahdollista, että minä tulisin viipymään poissa jonkun lyhyen
-ajan, sovin minä niin Marianin kanssa, että me kirjoittaisimme
-toisillemme joka päivä. Niin kauan kuin minä säännöllisesti sain
-jotakin häneltä kuulla, voin minä tietää, että kaikki oli hyvin.
-
-Mutta jollei kirjettä saapunut, palaisin minä Lontooseen ensi
-junalla. Minun onnistui tyydyttää Laura ilmoittamalla matkastani,
-että menen maaseudulle hankkimaan uuden ostajan minun ja hänen
-piirustukseensa. Täten jätin minä hänet ahkeroimaan tyytyväisenä!
-Marian seurasi minua portaita alas aina ovelle saakka.
-
-"Muista, mitkä levottomat sydämmet sinä olet tänne jättänyt",
-kuiskasi hän, "muista, että koko meidän toivomme riippuu sinun
-onnellisesta palaamisestasi. Jos odottamattomia seikkailuja
-tapahtuisi tällä matkalla, jos sinä ja sir Percival joudutte
-yhteen..."
-
-"Mikä saa sinut uskomaan, että me tapaamme toisemme?" kysyin minä.
-
-"En tiedä -- minä pelkään ja kuvittelen voimatta sitä selittää.
-Naura sille, Walter, jos tahdot -- mutta Jumalan tähden hillitse
-kiivautesi, jos tapaat tämän miehen!"
-
-"Älä pelkää, Marian! Minä lupaan olla varuillani."
-
-Näin puhuttua erosimme.
-
-Menin reippain askelin asemalle. Äsken herännyt toivo innosti
-mieltäni; tunsin olevani varmasti vakuutettu, ett'en matkustaisi
-tällä kertaa turhaan. Oli kaunis, kirkas ja raikas aamu. Tunsin
-kaikkien hermojeni olevan jännityksissä ja päätin lujasti jatkaa
-yritystäni, joka lisäsi minulle sekä ruumiin että sielun voimaa.
-
-Mennessäni aseman kentän yli ja katsoessani ympärilleni oikealle ja
-vasemmalle ihmisjoukkoon, joka sinne oli kokoontunut, etsiäkseni
-jotkin tuttavat kasvot, tunsin minä epäröiväni, eikö olisi ollut
-viisainta laittautua valepukuiseksi, ennenkun läksin tälle
-matkalle. Koko tässä ajatuksessa oli kumminkin minulle jotain
-niin vastenmielistä -- koko järjestelmässä käyttää valepukua oli
-mielestäni niin kamalaa yhtäläisyyttä tavallisen urkkija- ja
-ilmiantajajoukon kanssa, että minä hylkäsin moisen päähänpiston
-samana hetkenä kuin se syntyikin. Viisaudenkin näkökannalta
-katsottuna oli epäiltävää, olisiko tällainen teko ollut oikea. Jos
-minä olisin tämän valepuvun laittanut kotonani, huomaisi talon isäntä
-ennemmin tai myöhemmin puuhani ja alkaisi epäillä minua. Jos minä
-koettaisin tehdä sen muualla, voisivat samat henkilöt pienimmästäkin
-sattumasta saada nähdä minut sekä valepuvussa että ilman sitä ja
-voisivat saattaa minut sen huomion ja epäilyksen alaiseksi, jota minä
-nyt hartaimmin halusin välttää. Omassa persoonassani olin minä tähän
-asti toiminut -- omassa persoonassani päätin minä jatkaakin loppuun
-asti.
-
-Juna saapui Welminghamiin heti puolipäivän jälkeen.
-
-Arabian erämaa tai Palestinan raunioita kuvaava taulu voi tehdä niin
-alakuloisen vaikutuksen silmään ja mieleen kuin englantilainen pikku
-kaupunki olemassa-olonsa ensi kautena ja siirtyessään parempaan
-kuntoon. Tämän havainnon tein minä vaeltaessani sen siistin autiuden,
-sen muhkean rumuuden ja sen siistityn uneliaisuuden kautta, joka
-vallitsi Welminghamin kaduilla. Ja kauppiaat, jotka tuijottivat
-minun jälkeeni tyhjistä puodeistaan, puut, jotka sadetta kaivaten
-riiputtivat oksiaan kivisillä karkotus-paikoillaan puolivalmiilla
-kaduilla ja toreilla, tyhjät talorungot, jotka turhaan odottivat
-elonantavaa, ihmisellistä perusainetta voidakseen tulla joksikin
-paremmaksi kuin tyhjäksi ja jäykäksi aineko'oksi, jokainen ihminen,
-jonka minä näin, joka esine, jonka ohi minä kuljin, näyttivät
-vastaavan minulle yhdellä äänellä: Arabian erämaat eivät ole mitään
-meidän sivistynyttä autiuttamme vastaan; Palestinan rauniot eivät
-koskaan voi antaa kuvaa nykyajan hengettömästä tyhjyydestä!
-
-Kysyin tietä siihen kaupungin kortteliin, jossa rouva Catherick asui,
-ja olin pian torilla, jota ympäröivät pienet yksikerroksiset talot.
-Keskellä neliskulmaista paikkaa kasvoi hieman ohutta ruohoa, jota
-suojasi vähäpätöinen, reikäinen aita. Vanha lapsenpiika ja kaksi
-lasta seisoi yhdessä aitauksen kulmassa ja katseli laihaa vuohta,
-joka kalusi ruohoa. Kaksi kävelijää seisoi torin toisella sivulla,
-lähellä taloriviä ja puheli keskenään, ja toisella puolen johti
-pieni laiska poika pientä laiskaa koiraa nuorasta. Kuulin kaukaa
-yksitoikkoista pianon linkutusta, jota säesti kova takominen toiselta
-taholta. Nämä olivat kaikki elonmerkit, joita voin nähdä tai kuulla
-tullessani ensin torille.
-
-Menin heti taloon n:o 13, jossa rouva Catherick asui, ja koputin
-ovelle etukäteen ajattelematta, kuinka minun pitäisi parhaiten
-ilmoittautua. Ennen kaikkea oli tärkeätä saada nähdä rouva Catherick.
-Sitten voisin minä aina omista huomioistani päättää parhaimman ja
-helpoimman tavan esittää käyntini syy.
-
-Raskasmielisen näköinen, keski-ikäinen piika aukasi oven. Minä
-jätin hänelle käyntikorttini ja kysyin, voinko saada tavata rouva
-Catherickiä. Kortti vietiin sisään, ja piika palasi pyytämään, että
-minä ilmoittaisin käyntini syyn.
-
-"Olkaa hyvä ja sanokaa, että minun käyntini koskee rouva Catherickin
-tytärtä", vastasin minä. Tämä oli paras tekosyy käyntini tueksi,
-minkä voin tällä hetkellä keksiä. Nainen meni huoneeseen ja tuli pian
-takaisin tällä kertaa synkän kummastuksen ilme kasvoissaan ja pyysi
-minua menemään sisään.
-
-Minä tulin pieneen huoneeseen, jonka seinäpaperit olivat
-koreamalliset ja loistavaväriset. Tuolit, pöydät, piironki ja
-sohva loistivat kaikki räikeävärisinä ja osoittivat huonoa makua.
-Keskellä huonetta olevalla pöydällä oli punakeltaisella villaliinalla
-komeasti sidottu raamattu, ja tämän pöydän vieressä, lähellä ikkunaa,
-istui, pieni työkori polvellaan ja tihrusilmäinen, vanha villakoira
-jalkojen juuressa maaten, vanhempi nainen, myssy päässä, harmaat
-puolivanttuut kädessä ja mustaan silkkihameeseen pukeutuneena.
-Hänen harmaansekainen tukkansa riippui kankeissa kiemuroissa
-molemmin puolin päätä, hänen tummat silmänsä katsoivat suoraan eteen
-kovalla uhmaavalla leppymättömällä ilmeellä. Hänellä oli leveä,
-neliskulmainen muoto, pitkä leuka ja paksut, aistilliset, värittömät
-huulet. Hän oli kooltaan suuri ja vahva, hänen esiintymisensä
-suututtavan kylmäverinen. Hän oli rouva Catherick.
-
-"Te olette tullut puhumaan kanssani tyttärestäni", sanoi hän,
-ennenkun ehdin lausua sanaakaan. "Olkaa hyvä ja sanokaa, mitä Teillä
-on kerrottavana."
-
-Hänen äänensä sävy oli yhtä kova, yhtä uhmaava ja leppymätön, kuin
-hänen silmiensä ilme. Hän osoitti tuolia ja tarkasti minua kiireestä
-kantapäähän tutkivalla silmäyksellä, kun minä istuuduin.
-
-Minä huomasin, että ainoa tapa tulla toimeen tämän naisen kanssa, oli
-puhutella häntä samalla äänellä ja hyökätä heti keskustelumme alussa
-hänen kimppuunsa hänen omalla alueellansa.
-
-"Tiedättehän, että tyttärenne on kadonnut?" kysyin minä.
-
-"Tiedän täysin hyvin."
-
-"Oletteko peljännyt, että tätä onnettomuutta voisi seurata toinen --
-hänen kuolemansa?"
-
-"Kyllä. Oletteko tullut tänne kertomaan hänen kuolemastaan?"
-
-"Olen."
-
-"Miksi?"
-
-Hän teki minulle tämän kummallisen kysymyksen ilman että hänen
-äänensä, kasvojen ilmeensä tai esiintymisensä vähintäkään muuttui.
-Hän ei olisi voinut näyttää enemmän jääkylmältä, jos minä olisin
-kertonut hänelle, että tuolla aitauksessa oleva vuohi oli kuollut.
-
-"Miksikö?" toistin minä. "Kysyttekö Te, miksi minä olen tullut
-kertomaan Teille tyttärenne kuolemasta?"
-
-"Niin. Mitä harrastusta Teillä on hänen tai minun suhteeni? Kuinka
-voitte jotakin tietää tyttärestäni?"
-
-"Seuraavasta syystä: Minä tapasin hänet tiellä sinä yönä, jolloin hän
-pakeni mielisairaalasta, ja autoin häntä pääsemään turvapaikkaan."
-
-"Siinä teitte varsin pahoin."
-
-"Surettaa minua, että hänen äitinsä voi sanoa noin."
-
-"Hänen äitinsä sanoo niin. Kuinka tiedätte, että hän on kuollut?"
-
-"Minulla ei ole oikeutta sanoa, kuinka tiedän sen -- mutta minä
-_tiedän_ sen."
-
-"Onko Teillä oikeus sanoa, kuinka olette saanut minun osoitteeni?"
-
-"On kylläkin. Sen sain minä rouva Clementsiltä."
-
-"Rouva Clements on höpelö nainen. Pyysikö hän Teidän matkustamaan
-tänne?"
-
-"Sitä hän ei tehnyt."
-
-"No hyvä; sitten kysyn minä vielä kerran, miksi olette tullut tänne?"
-
-Kun hän näytti kovasti päättäneen pakottaa minua vastaamaan, vastasin
-minä niin yksinkertaisesti kuin mahdollista.
-
-"Minä tulin", sanoin minä, "uskoen että Anna Catherickin äidillä
-olisi jotakin harrastusta tietää, oliko Anna kuollut vai elossa."
-
-"Vai niin", sanoi rouva Catherick jos mahdollista vieläkin
-kylmempänä. "Eikö Teillä ole mitään muuta syytä?"
-
-Minä epäröin. Ei ollut helppoa keksiä silmänräpäyksessä oikeata
-vastausta tähän kysymykseen.
-
-"Jos Teillä ei ole mitään muuta vaikutinta", jatkoi hän hitaasti
-vetäen harmaat puolivanttuunsa käsistään ja käärien ne kokoon,
-"niin saan minä kiittää Teitä vaivastanne ja sanoa, ett'en minä
-tahdo kauempaa pidättää Teitä täällä. Teidän tietonne olisi ollut
-vakuuttavampi, jos Te olisitte tahtonut selittää, kuinka Te olette
-saanut sen. Kumminkin uskon minä, että se oikeuttaa minut käymään
-surupuvussa. Ei ole mikään suuri muutos tarpeen puvussani, kuten itse
-huomaatte."
-
-Hän kaivoi hameentaskuansa, otti sieltä esille pitsireunaiset mustat
-puolivanttuut, veti ne käsiinsä kylmästi ja miettivästi ja laski
-kätensä sitten ristiin polvellensa.
-
-"Toivotan Teille onnellista matkaa", sanoi hän.
-
-Hänen kylmä, ivallinen esiintymisensä suututti minut suoraan
-tunnustamaan, että minun käyntini tarkoitus ei vielä ollut saavutettu.
-
-"Minä olen toisenkin syyn takia tullut tänne", sanoin minä.
-
-"Ahaa! Sen uskoinkin", puuttui rouva Catherick puheeseen.
-
-"Teidän tyttärenne kuolema --."
-
-"Mihin hän kuoli?"
-
-"Sydäntautiin."
-
-"Vai niin. No, enemmän."
-
-"Teidän tyttärenne kuolema on ollut syynä raskaaseen vääryyteen
-erästä minulle rakasta henkilöä kohtaan. Kaksi miestä, joista toinen
-on sir Percival Glyde, on minun vakuutukseni mukaan tehnyt tämän
-ilkityön."
-
-"Todellako?"
-
-Minä katsoin häntä tarkkaavasti nähdäkseni, osoittaisiko hän mitään
-mielenmuutosta, kun hän näin aavistamatta sai kuulla tämän nimen.
-Mutta ei lihaskaan värähtänyt -- kova, uhmaava, leppymätön ilme hänen
-silmistään ei muuttunut silmänräpäykseksikään.
-
-"Teillä voi olla syytä haluta tietää", jatkoin minä "miksi
-Teidän tyttärenne kuolema on ollut keinona toisen henkilön
-vahingoittamiseen."
-
-"Ei", vastasi rouva Catherick, "en halua ollenkaan tietää. Tämä
-näyttää olevan Teidän asianne. Te mielitte sotkeutua minun asioihini.
-Minä en sotkeudu Teidän."
-
-"No hyvä; kenties Te silloin kysytte", jatkoin minä, "miksi minä
-ollenkaan mainitsin tämän asian Teille?"
-
-"Niin, sitä minä kysyn."
-
-"Minä mainitsin siksi, koska minä olen päättänyt asettaa sir
-Percivalin edesvastuuseen siitä pahasta, jonka hän on tehnyt."
-
-"Mitä on minulla tekemistä tämän päätöksen kanssa?"
-
-"Te saatte kuulla. On eräitä tapahtumia sir Percivalin menneessä
-elämässä, jotka minun tarkoitukseni voittamiseksi on välttämätöntä
-täysin tuntea. Te tunnette ne -- ja tämän vuoksi olen minä tullut
-Teidän luoksenne." "Mitä tapahtumia tarkoitatte?"
-
-"Minä tarkoitan niitä tapauksia, jotka sattuivat vanhassa
-Welminghamissa silloin, kun Teidän miehenne oli lukkarina ja ennenkun
-Teidän tyttärenne syntyi."
-
-Vihdoinkin olin minä osannut tähän naiseen huolimatta siitä jäisen
-varovaisuuden aitauksesta, jota hän ponnisteli asettaa välillemme.
-Minä näin, kuinka ivallinen ylimielisyys hälveni vähitellen
-hänen silmistään -- yhtä selvästi kuin minä näin hänen käsiensä
-levottomasti eroavan toisistaan ja koneellisesti alkavan sivellä
-hänen silkkihameensa poimua.
-
-"Mitä Te tiedätte näistä tapahtumista?" kysyi hän. "Kaikki, mitä
-rouva Clements on voinut kertoa minulle", vastasin minä.
-
-Silmänräpäyksellinen puna leimahti hänen kovilla, leveillä
-kasvoillansa; levottomat kädet jäivät hetkiseksi aivan hiljaa --
-kaikki tämä näytti ennustavan tulevaa vihan purkausta, joka kenties
-olisi voinut houkutella hänen paljastamaan itsensä. Mutta, ei -- hän
-hillitsi nousevan katkeruutensa, nojasi taaksepäin nojatuolissa,
-laski kädet ristiin leveälle rinnallensa ja katseli minua ilkeä
-hymyily paksuilla huulillansa yhtä lujasti kuin ennenkin.
-
-"Ahaa! Nyt alan minä käsittää kaikki", sanoi hän, samalla kun hänen
-lannistettu ja hillitty ilkeytensä kuvastui vain vielä suuremmassa
-määrässä ilkamoivana äänen ja esiintymisen uhmana. "Teillä on
-yksityinen riita sir Percival Glyden kanssa -- ja minun pitäisi nyt
-olla avullinen kostamaan sitä. Minun täytyisi kertoa Teille yhtä ja
-toista sir Percival Glydestä ja itsestäni -- eikö niin? Te olette
-yhtään häpeämättä tutkinut minun yksityisiä asioitani. Te luulette
-olevanne tekemisissä kadotetun naisen kanssa, joka elää täällä
-armoilla ja jonka pitää tehdä kaikki, mitä Te haluatte, pelosta että
-Te muutoin voisitte vahingoittaa häntä. Minä huomaan Teidän siivon
-tarkoituksenne. Se huvittaa minua. Ha, ha, ha!"
-
-Hän vaikeni hetkisen, pani kätensä lujemmin ristiin rinnallensa ja
-nauroi itsekseen -- kovaa, ilkeätä naurua.
-
-"Te taidatte hieman tietää, kuinka minä olen elänyt tällä
-paikkakunnalla ja mitä minä olen täällä tehnyt, hyvä herrani -- mikä
-olikaan Teidän nimenne?" jatkoi hän. "Minun mieleni tekee sanoa
-Teille se, ennenkun minä soitan ja ajatan Teidät ulos. Minä tulin
-tänne vieteltynä naisena. Minä tulin, maineeni riistettynä, ja päätin
-voittaa sen jälleen. Vuosi vuodeltaan olen minä taistellut sen
-takia -- ja minä _olen_ voittanut takaisin sen. Kunniallisesti ja
-avoimesti olen minä taistellut yhteiskuntamme kunnioitettuja jäseniä
-vastaan heidän omalla pohjallansa. Jos he sanovat nyt jotakin minua
-vastaan saavat he tehdä sen hiljaisuudessa, he eivät voi, he eivät
-uskalla sanoa sitä suoraan. Minä seison liian korkealla ja kyllin
-varmasti tässä kaupungissa voidaksenne ylettää minuun. _Kirkkoherra
-kumartaa minulle_. Ahaa! Te ette ottanut laskuun mitään sellaista
-tullessanne tänne. Menkää kirkkoon ja hankkikaa tietoja minusta --
-ja Te saatte tietää, että rouva Catherickillä on paikkansa siellä,
-hänellä yhtä hyvin kuin jollakin toisella, ja että hän maksaa veronsa
-oikeaan aikaan. Menkää raastupaan. Siellä on anomus, anomus jonka
-ovat allekirjoittaneet kaikki kaupungin arvossa pidetyt asukkaat,
-luvan myöntämistä vastaan eräälle sirkukselle, mikä turmelisi
-meidän tapamme, niin, _meidän_ tapamme. Minä kirjoitin nimeni alle
-tänä aamuna. Menkää kirjakauppaan. Kirkkoherran keskiviikkoluennot
-vanhurskauttamisesta uskon kautta ovat ilmoitetut tilattaviksi.
-Minun nimeni on myöskin listalla. Tohtorinrouva antoi viime kerralla
-kolehdissa köyhille shillingin -- minä panin puoli kruunua. Kirkon
-isäntä Sovard, joka kulki ympäri lautanen kädessään, kumarsi
-minulle. Kymmenen vuotta sitten sanoi hän apteekkari Pegrumille,
-että minut pitäisi piiskalla ajaa ulos kaupungista. Elääkö Teidän
-äitinne? Onko hänellä kauniimpi raamattu pöydällään kuin minulla?
-Onko hän paremmassa suhteessa kaupunkilaisiin kuin minä? Onko hän
-koskaan elänyt yli tulojensa? _Minä_ en ole. Ahaa, kas tuossa tulee
-kirkkoherra, käyden yli torin! Katsokaa, herra -- mikä Teidän nimenne
-onkaan? -- katsokaa nyt, jos Teitä huvittaa."
-
-Hän hypähti ylös nuoren naisen notkeudella, meni ikkunan luo,
-viipyi siinä, kunnes pappi meni ohi, ja tervehti juhlallisella
-arvokkaisuudella häntä. Pappi nosti kohteliaasti hattua ja kulki
-edelleen. Rouva Catherick istuutui taasen ja katsoi minua ilkeämmällä
-ivalla kuin koskaan ennen.
-
-"Näettekö!" sanoi hän. "Sopiiko tuollaista mielestänne tehdä
-maineensa kadottaneelle naiselle? Miten luulette nyt suunnitelmanne
-onnistuvan?"
-
-Se kummallinen keino, jonka hän valitsi puolustaakseen itseään,
-hänen varsin omituinen yrityksensä osoittaa tällä esimerkillä, mitä
-arvonantoa hän nautti kaupungissa oli niin ällistyttänyt minua,
-että minä kuuntelin häntä vaiti ja hämmästyneenä. Siitä huolimatta
-olin minä lujasti päättänyt saattaa hänet hämmennyksiin. Jos hänen
-raju kiihkeytensä oli kerran murtanut ne siteet, joilla hän oli sen
-hillinnyt, ja leimunnut minua vastaan, niin olisihan mahdollista,
-että hänen huuliltaan pääsisi sellaisia lausuntoja, jotka
-valaisisivat tutkittavakseni ottamaani asiaa:
-
-"Miten luulette nyt suunnitelmanne onnistuvan?" toisti hän vielä
-kerran.
-
-"Aivan niin, kuin tänne tullessani uskoin", vastasin minä. "Minä
-en epäile sitä varmaa asemaa, jonka Te olette voittanut tässä
-kaupungissa, eikä minun aikomukseni ole järkyttää sitä, vaikka minä
-voisinkin sen tehdä. Minä tulin tänne, koska varmasti tiesin: sir
-Percival Glyden olevan Teidän vihamiehenne samoinkuin minunkin. Jos
-minä vihaan häntä, niin vihaatte Tekin. Te voitte kieltää sen, jos
-Teitä miellyttää; Te voitte epäillä minua niin paljon kuin tahdotte;
-Te voitte olla minuun kuinka suuttunut tahansa -- on kumminkin
-totta, että koko Englannin kaikista naisista olette Te -- jos Teillä
-on jotakin tunnetta kärsimänne johdosta -- se, joka auttaa minua
-musertamaan tämän miehen."
-
-"Musertakaa hänet itse", sanoi hän -- "tulkaa sitten takaisin
-kuulemaan, mitä minä silloin sanon."
-
-Hän lausui nämä sanat aivan samoin, kuin hän oli puhunut koko ajan --
-nopeaan, uhmaavasti, kostavasti. Minä olin lietsonut käärmemäisen,
-vuosien pitkän vihan salaisessa pesässään -- mutta vain minuutiksi.
-Kuin väijyvä, myrkyllinen kyykäärme hyökkäsi se minua vastaan --
-hänen kiivaasti kumartuessaan sitä paikkaa kohden, jossa minä istuin.
--- Kuin väijyvä, myrkyllinen elukka hävisi se minun nähteni -- kun
-hän seuraavassa silmänräpäyksessä istui yhtä jäykkänä ja suorana
-tuolillaan.
-
-"Te ette tahdo luottaa minuun?" kysyin minä.
-
-"En."
-
-"Pelkäättekö?"
-
-"Näytänkö minä pelkurilta?"
-
-"Te pelkäätte sir Percivalia."
-
-"Pelkäänkö?"
-
-Hänen kasvoilleen tuli voimakkaampi väri ja kädet alkoivat taasen
-innokkaammin silittää silkkihametta. Minä jatkoin jättämättä hänelle
-silmänräpäyksenkään miettimisaikaa.
-
-"Sir Percivalilla on korkea yhteiskunnallinen asema", sanoin minä;
-"ei ollenkaan kummastuttaisi minua, jos pelkäisittekin häntä. Sir
-Percival on mahtava mies -- hän on vapaaherra, suuren maatilan
-omistaja, ylhäisen perheen jälkeläinen --"
-
-Minua kummastutti sanomattomasti, kun hän tässä purskahti
-hillittömään nauruun.
-
-"Niin", toisti hän katkerimman halveksumisen äänellä. "Vapaaherra
--- suuren maatilan omistaja -- ylhäisen perheen jälkeläinen. Niin,
-todellakin! Varsin ylhäisen perheen, varsinkin äidin puolelta."
-
-Nyt ei ollut aikaa ajatella näitä sanoja, jotka olivat päässeet hänen
-huuliltaan; minä ennätin vain huomata, että niitä hyvin ansaitsi
-miettiä poistuttuani tästä talosta.
-
-"En ole täällä kiistelläkseni Teidän kanssanne perhekysymyksistä",
-sanoin minä. "En tiedä mitään sir Percivalin äidistä --."
-
-"Te tiedätte yhtä vähän sir Percivalista itsestään", keskeytti hän
-puheeni kiivaasti.
-
-"Neuvon Teitä, ett'ette ole siitä niin varma", puutuin minä
-puheeseen. "Minä tiedän yhtä ja toista hänestä -- ja minä epäilen
-vielä enemmän."
-
-"Mitä Te epäilette?"
-
-"Minä sanon Teille, mitä minä en epäile hänestä. Minä en epäile häntä
-Annan isäksi."
-
-Hän hypähti ylös ja tuli aivan luokseni, silmäten raivoisasti.
-
-"Kuinka uskallatte Te lausua jotain sellaista? Kuinka uskallatte Te
-sanoa, kenen tytär hän oli -- kenen hän _ei_ ollut!" huudahti hän,
-samalla kun hänen kasvonsa värisivät raivosta ja ääni vapisi vihasta.
-
-"Teidän ja sir Percivalin välisellä salaisuudella ei ole sellaista
-perustusta", jatkoin minä lujasti. "Se salaisuus, joka uhkaavana
-riippuu sir Percivalin elämän yllä, ei tullut Teidän tyttärenne
-syntyessä eikä poistunut hänen kuollessaan."
-
-Hän vetäytyi askeleen taaksepäin. "Menkää!" sanoi hän, osoittaen
-uhkaavasti ovelle.
-
-"Ei enemmän Teidän kuin hänenkään sydämmessään ole mitään ajatusta
-tähän lapseen nähden", jatkoin minä, lujasti päättäen ajaa hänet
-äärimmäisyyteen asti. "Ei ollut mitään rikollisen rakkauden sidettä
-Teidän ja hänen välillänsä pitäessänne näitä salaisia yhtymisiä. --
-Teidän miehenne tavatessa Teidät kuiskailemassa toistenne kanssa
-kirkkomaalla sakariston vieressä."
-
-Hänen ojennettu käsivartensa vaipui samassa silmänräpäyksessä, kuin
-minä lausuin tämän, ja vihan kiivas puna katosi hänen kasvoiltansa.
-Minä huomasin tämän muutoksen, joka tapahtui hänessä. Minä näin tuon
-kovan, varman, pelottoman, laskevan naisen kukistuvan pelosta, jota
-hän ei kaikista ponnistuksista huolimatta voinut salata -- kun minä
-lausuin nämä sanat: "kirkkomaalla sakariston vieressä."
-
-Koko minuutin tai pitemmän ajan seisoimme me vaieten ja katsellen
-toisiamme. Minä puhuin ensiksi.
-
-"Kieltäydyttekö vieläkin uskomasta minua?" kysyin minä.
-
-Hän ei voinut vieläkään palauttaa entistä väriä kasvoillensa, mutta
-ääni oli taasen luja; esiintymiseen oli tullut entinen ärsyttävä uhma
-hänen vastatessaan minulle.
-
-"Kieltäydyn", sanoi hän.
-
-"Kehotatteko Te minua vieläkin menemään?"
-
-"Kehotan. Menkää -- älkääkä tulko koskaan takaisin."
-
-Menin ovelle, pysähdyin hetkiseksi, ennenkun avasin sen, ja käännyin
-vieläkin kerran katsellakseni häntä.
-
-"Kenties saan minä ilmoittaa Teille uutisia sir Percival Glydestä,
-joita Te ette ole valmistautunut kuulemaan", sanoin minä, "ja siinä
-tapauksessa tulen minä takaisin."
-
-"Sir Percivalista ei ole mitään uutisia, joita minä en ole
-valmistautunut kuulemaan, lukuunottamatta --."
-
-Hän vaikeni; hänen kalpeat kasvonsa synkkenivät, hän hiipi hiljaisin,
-varovaisin, kissamaisin askelin paikallensa.
-
-"Lukuunottamatta uutista hänen kuolemastaan", sanoi hän
-istuutuessaan, samalla kun kammottava hymy oli hänen julmilla
-huulillaan ja kuolon kaamea viha väijyi hänen rohkeista silmistään.
-
-Kun minä avasin oven mennäkseni, katsoi hän nopeasti minuun. Hänen
-huulensa avautuivat hitaasti hirveästä hymyilystään -- hän tarkasti
-minua kiireestä kantapäähän kummastuneella, aralla silmäyksellä;
-koko hänen katseensa kuvasti äänetöntä, kauheaa toivetta. Tekikö hän
-kenties salaa laskelmiansa minun nuoruudestani ja voimastani, minun
-vihani suuruudesta kärsityn loukkauksen johdosta ja itsehillintäni
-rajoista? Kuvitteliko hän, mihin tämä viha voisi johtaa minut, jos
-sir Percival ja minä sattumalta kohtaisimme toisemme? Paljas ajatus
-ajoi minut pois hänen läheisyydestään ja vaiensi tavallisimmankin
-jäähyväislauseen huuliltani. Sanaakaan lausumatta poistuin minä
-huoneesta.
-
-Avatessani ulko-oven näin minä saman papin joka jo kerran oli käynyt
-ohi talon, palaavan samaa tietä mennäkseen yli torin. Minä pysähdyin
-antaakseni hänen mennä sivu ja katsoin samalla vierashuoneen ikkunaan.
-
-Rouva Catherick oli jo etukäteen kuullut hänen askelensa hiljaisella,
-yksinäisellä paikalla ja seisoi jo ikkunan ääressä. Ei edes
-se hirvittäväin intohimojen voima, jonka minä olin herättänyt
-tämän naisen sydämmessä, voinut saattaa häntä laiminlyömään tätä
-yhteiskunnallisen arvonannon hituista, mikä hänen vihdoinkin monen
-vuoden väsymättömäin ponnistusten jälkeen oli onnistunut voittaa ja
-mihin hän rajun voimakkaasti takertui kiinni. Siinä seisoi hän nyt
-taaskin, ei täyttä minuuttia sen jälkeen, kun olin mennyt, tullen
-varta vasten niin lähelle ikkunaa, että papin täytyi uudelleen
-tervehtiä häntä. Hän nosti taaskin hattuansa. Minä näin kovain,
-aavemaisten kasvojen ikkunalasin takana pehmenevän mielistellyn
-ylpeyden ilmeestä; minä näin pään kankeine, mustine myssyineen
-juhlallisesti kumartuvan vastaukseksi. Kirkkoherra oli tervehtinyt
-häntä ja minun läsnäollessani kaksi kertaa samana päivänä!
-
-
-VIII.
-
-Minä läksin talosta siinä vakuutuksessa, että rouva Catherick oli
-vasten tahtoansa johtanut minua askeleen eteenpäin. Ennenkun minä
-olin ennättänyt poiketa lähimmälle kadulle torin kulmasta, kiintyi
-huomioni siihen, että joku äkkiä lukitsi oven takanani. Minä käännyin
-ja näin vantteran, mustapukuisen miehen seisovan sen talon portailla,
-joka, mikäli minusta näytti, oli lähinnä rouva Catherickin asuntoa.
-Mies tuli käyden kiiruisin askelin sitä kulmaa kohden, johon minä
-olin seisahtunut. Minä tunsin heti hänet siksi, joka oli kulkenut
-edelläni Blackwater-Parkiin käydessäni siellä ja joka oli koettanut
-haastaa riitaa kanssani.
-
-Minä seisoin hiljaa saadakseni tietää, oliko hänellä tälläkin kertaa
-aikomus ryhtyä tekemisiin kanssani. Kummastuksekseni meni hän ohi
-nopein askelin lausumatta sanaakaan ja edes katsomattakaan minuun.
-Tämä oli niin vastakkaista sille, mitä minä olin häneltä odottanut,
-että uteliaisuuteni tai paremmin sanoen epäluuloni heräsivät, ja minä
-päätin seurata häntä voidakseni mahdollisesti huomata, mitä hänellä
-oli tekemistä tässä kaupungissa. Ottamatta selvää, näkikö hän minut
-vai ei, seurasin minä häntä. Hän ei katsonut kertaakaan taakseen ja
-astutti minua perässään suorinta tietä rautatieasemalle.
-
-Juna oli juuri lähtemäisillään ja kaksi tai kolme viime hetkessä
-saapunutta matkustajaa tunkeili pienen lippuaukon ympärillä. Minä
-menin heidän luokseen ja kuulin selvään miehen pyytävän lippua
-Blackwaterin asemalle. Otin selville, että hän todellakin matkusti
-tällä junalla, ennenkun poistuin paikalta.
-
-Minä voin vain yhdellä tavalla selittää, mitä minä juuri nyt
-olin nähnyt ja kuullut. Olin varma, että mies oli tullut rouva
-Catherickin asunnon viereisestä talosta. Luultavasti oli hän sir
-Percivalin määräyksestä oleskellut siellä saadakseen selville,
-enkö minä ennemmin tahi myöhemmin kävisi rouva Catherickin luona.
-Hän oli epäilemättä nähnyt minun sekä menevän että tulevan ja sen
-jälkeen kiiruhtanut ensi junaan matkustaakseen Blackwater-Parkiin
-ja tehdäkseen ilmoituksen sir Percivalille, joka niine tietoineen,
-jotka hänellä varmaan oli minun puuhistani, luonnollisesti saapuisi
-tälle paikalle ollakseen saapujia, jos minä päättäisin matkustaa
-Hampshireen. Muutamain päiväin kuluttua tapaisimme hän ja minä varsin
-uskottavasti toisemme.
-
-Millainen tulos olisikin, päätin minä kumminkin epäämällä toteuttaa
-yritykseni, lujasti silmäten siihen päämäärään, jonka koetin
-saavuttaa, pysähtymättä tai väistämättä sir Percivalia tai jotakuta
-muuta. -- Se suuri edesvastaus, joka raskaasti painoi minua --
-edesvastaus sovittaa pienimmätkin toimeni niin, ett'eivät ne johtaisi
-Lauran pakopaikan löytämiseen -- ei ahdistanut minua ollenkaan
-Hampshiressä. Welminghamissa voin minä kuljeskella mieleni mukaan ja
-jos minä sattumalta laiminlöin tarpeelliset varovaisuustoimenpiteet,
-niin ei kumminkaan kukaan muu kuin minä itse kärsisi siitä.
-
-Poistuessani asemalta alkoi jo hämärtää. Ja kun minä pimeän tultua,
-en voisi tehdä mitään tutkimuksia tällä vieraalla paikkakunnalla,
-läksin lähimpään ravintolaan ja tilasin päivälliseni ja huoneen
-yöksi. Tämän tehtyä kirjoitin minä Marianille ilmoittaakseni
-hänelle, että kaikki oli hyvin ja että minulla oli hyviä toiveita
-onnistua. Lähteissäni Lontoosta olin minä pyytänyt häntä osoittamaan
-ensimmäisen kirjeensä, jonka minä toivoin saavani huomisaamuna,
-Welminghamin postikonttoriin ja minä pyysin häntä lähettämään
-seuraavan kirjeen samalla osoitteella. Jos minä sattumalta olisin
-matkustanut pois kaupungista sen saapuessa, voin minä helposti saada
-sen kirjoittamalla postinhoitajalle.
-
-Ravintola tuli myöhemmin illalla aivan typi tyhjäksi. Minulla oli
-häiritsemätön tilaisuus miettiä kaikkea, mitä tänään iltapäivällä
-oli tapahtunut. Ennenkun minä menin levolle, olin minä huolellisesti
-muistutellut kummallisen keskusteluni rouva Catherickin kanssa alusta
-loppuun ja tarkoin tutkinut niiden päätelmäin arvon, jotka minä aivan
-äkkiä olin päivällä ehtinyt tehdä.
-
-Vanhan Welminghamin kirkon sakaristo oli se lähtökohta, josta
-ajatukseni hitaasti ja tutkien johti kulkuansa kaikkeen siihen, mitä
-minä olin kuullut rouva Catherickin lausuvan, kaikkeen siihen, mitä
-minä hänen luonaan olin huomannut kummallista ja epäilyttävää.
-
-Kun rouva Clements ensin mainitsi sakariston ympäristön sir
-Percivalin ja rouva Catherickin salaisten kohtausten paikkana,
-pidin minä tätä vain varsin kummallisena. Ja tämän kummallisuuden
-tunteen vallitessa olin minä keskustelussa jälkimäisen kanssa vain
-kokeeksi lausunut muutamia sanoja keskustelusta "kirkkomaalla
-sakariston vieressä" -- asia, joka näytti minusta vain toisarvoiselta
-sivuseikalta ja joka puhuessani muistui mieleeni. Minä olin
-valmistautunut siihen, että hän vastaisi minulle hämmentyneenä tai
-suuttuneen, mutta se sanomaton pelko, joka valtasi hänet lausuessani
-nämä sanat, oli minulle täydellinen yllätys. Minä olin jo kauan
-ennen ajatuksissani yhdistänyt sir Percivalin salaisuuden johonkin
-salattuun, vakavaan rikokseen, jonka rouva Catherick tiesi, mutta
-tätä pitemmälle en minä ollut mennyt. Mutta nyt oli tämän naisen
-äkkinäinen kauhistus enemmän tai vähemmän suoranaisesti asettanut
-tämän rikoksen yhteyteen sakariston kanssa ja saattanut minut
-käsittämään, että hän oli ollut enemmän kuin todistaja -- hän oli
-epäilemättä ollut osallinen rikokseen.
-
-Mikä oli tämä rikos? Minä aloin tulla siihen vakuutukseen, että se
-oli samalla kertaa sekä halpamainen että vaarallinen -- muutoin ei
-olisi rouva Catherick toistanut minun sanojani sir Percivalin valtaan
-nähden niin selvällä halveksumisella -- siis törkeä ja vaarallinen
-rikos, johon hän oli ottanut osaa, ja se rikos oli yhteydessä kirkon
-sakariston kanssa.
-
-Seuraava kohta vei minut vielä askeleen etemmäksi.
-
-Rouva Catherickin huomattava sir Percivalin halveksuminen ulottui
-nähtävästi tämän äitiinkin. Hän oli puhunut mitä katkerimmalla ivalla
-siitä ylhäisestä perheestä, josta sir Percival polveutui -- "ainakin
-äidin puolelta". Mitä tämä merkitsi? Oli ainoastaan kaksi selitystä:
-Joko oli äiti alhaissukuinen tai oli hänen kunniallaan jokin varjo,
-jonka sekä rouva Catherick että sir Percival salaisuudessa tunsivat.
-Ensinmainitun näistä selityksistä voin minä vain löytää hakemalla
-kirkonkirjoista hänen vihkimätodistuksensa ja saamalla siten tietää
-hänen nimensä ja sukunsa johdatukseksi vastaisille tutkimuksilleni.
-
-Mutta jos toiselta puolen viimemainittu olettamus oli oikea, niin
-mikä tahra oli hänen arvollansa? Kun minä muistelin niitä tietoja,
-joita Marian oli antanut minulle sir Percivalin vanhemmista ja siitä
-merkillisen yksitoikkoisesta elämästä, jota he viettivät, niin heräsi
-mielessäni kysymys, eikö ollut mahdollista, ett'ei hänen äitinsä
-koskaan ollut naimisissa hänen isänsä kanssa. Tästäkin tekisivät
-kirkonkirjat parhaiten selvää. Mutta minkä seurakunnan rekisterissä
-he olisivat vihittyinä? Tähän kysymykseen nähden palasin minä taas
-niihin päätelmiin, joita minä olin tehnyt, ja sama ajatusvoima,
-joka jo oli huomannut tehdyn rikoksen paikan, saattoi minut nytkin
-uskomaan, että vihkimätodistus täytyi olla Vanhan Welminghamin
-sakaristossa.
-
-Nämä olivat tulokset käynnistäni rouva Catherickin luona -- nämä ne
-kaikenlaiset mietteet, jotka, uskollisesti viitaten samalle taholle,
-ratkaisivat minun toimenpiteitteni suunnan huomispäivänä.
-
-Aamu oli raskas ja pilvinen, mutta silti ei satanut. Minä jätin
-matkareppuni ravintolaan ja kysyttyäni tietä läksin jalkaisin Vanhan
-Welminghamin kirkolle. Kuljin hieman yli kaksi peninkulmaa maata,
-joka koko ajan hitaasti kohosi.
-
-Korkeimmalla paikalla oli kirkko -- vanha, ajan pahoin pitelemä
-rakennus, jonka sivuilla oli raskaat tukipylväät ja keskellä
-jykeä, nelikulmainen torni. Vastapäisellä puolella oleva sakaristo
-ulkoni kirkosta ja näytti olevan samanikäinen. Ympärillä näkyi
-useammassa kohden sen kauppalan jäännöksiä, jonka rouva Clements
-oli kuvannut minulle omaksi ja miehensä muinoiseksi kotipaikaksi.
-Ne olivat huomattavimmat asukkaat kauan sitten hyljänneet uuden
-kaupungin takia. Muutamat taloista olivat revitty tyyten alas
-paitsi ulkomuureja, toiset olivat saaneet seisoa vähitellen
-rapistuakseen, ja muutamissa asui vielä ihmisiä, jotka nähtävästi
-kuuluivat köyhimpään luokkaan. Se oli autio taulu -- eikä kumminkaan
-synkeimmässä rappiotilassaan niin autio kuin se uusi kaupunki, josta
-äsken olin poistunut. Täällä voi silmä kiintyä kellastuneisiin,
-suuriin, laveihin ketoihin ja maatiloihin; täällä oli joukko puita,
-jotka, vaikkakin lehdettömiä, poistivat maiseman yksitoikkoisuuden ja
-johtivat ajatuksen kesään ja varjoisiin lehtoihin.
-
-Kun minä tulin esille kirkon takapuolelta ja kuljin ohi muutamien
-hyljättyjen asuinrakennusten etsiäkseni lukkaria, näin minä kaksi
-miestä, jotka olivat seisoneet kätkössä erään muurin takana, astuvan
-esiin ja seuraavan minua. Pitempi heistä, vahva, leveäharteinen mies,
-metsänvartijan puvussa, oli minulle tuntematon; toinen oli yksi
-niistä miehistä, jotka vainosivat minua Lontoossa käydessäni herra
-Kyrlen luona. Minä olin silloin tarkoin katsellut häntä ja minä olin
-varma, että se oli juuri hän, jonka minä nyt näin.
-
-He eivät yrittäneetkään puhutella minua ja pysyttelivät tarpeellisen
-matkan päässä, mutta heidän oleskelunsa syy kirkon läheisyydessä
-oli kumminkin varsin selvä. Oli niin kuin olin odottanutkin -- sir
-Percival oli jo varustautunut taisteluun minua vastaan. Käyntini
-rouva Catherickin luona oli ilmoitettu edellisenä iltana, ja nyt
-seisoivat molemmat miehet vartioimassa kirkon lähellä, odottaen
-tulisinko minä näköisälle Vanhassa Welminghamissa. Jos minä olisin
-tarvinnut joitain enempiä todistuksia siitä, että minun tutkimukseni
-olivat suuntautuneet oikealle tolalle, niin olisi nyt tehty
-suunnitelma vakoilla minua ollut täysin riittävä.
-
-Minä kuljin edelleen, kunnes minä tulin erään vielä asutun talon
-luo, jota ympäröi pieni keittiöpuutarha, jossa muuan mies oli
-työskentelemässä. Hän neuvoi minulle tien lukkarin taloon, joka
-jonkun matkan päässä oli aivan yksin hyljätyn kauppalan rajalla.
-Lukkari oli huoneessa ja pani parhaillaan päällystakkia päälleen.
-Hän oli iloisa, ystävällinen ja puhelias ukko, jolla oli varsin
-epäedullinen ajatus -- mikäli minä pian huomasin -- siitä paikasta
-missä hän eli, ja itsetyytyväinen ylemmyyden tunne naapureihinsa
-nähden sen suuren merkkitapauksen johdosta että hän kerran oli ollut
-Lontoossa.
-
-"Olipa hyvä, että tulitte niin aikaisin herra", sanoi vanhus, kun
-minä esitin käyntini syyn. "Kymmentä minuuttia myöhemmin en minä
-olisi ollut kotona. Pitäjän asiat, herra voitte uskoa, että on varsin
-paljon kulkemista minun ikäiselleni miehelle, ennenkun kaikki on
-toimitettu. Mutta näettekö, herra, ukko on vielä ketterä ja reipas
-eikä ole koskaan valittanut väsyneitä jalkoja! Niin kauan kun mies
-ei valita koipiansa, kelpaa hän vielä johonkin. Ettekö Tekin samoin
-ajattele, herra?"
-
-Sillä välin otti hän avaimet takan nurkkauksessa olevasta koukusta
-ja sulki oven perästämme. Ja jatkaen yksinpuheluaan sanoi hän
-tyytyväisellä äänellä, ikäänkuin mielihyvissään siitä, että on vapaa
-kaikista perhehuolista.
-
-"Minulla ei ole ketään, joka touhuaisi ja puuhaisi kotitaloudessani.
-Vaimoni lepää haudassa, ja lapseni ovat kaikki naimisissa. Huono
-paikka tämä, eikö niin, herra? Mutta seurakunta on suuri -- kuka
-tahansa ei voisi hoitaa tätä paikkaa, sen sanon. Hyvät tiedot tekevät
-asian mahdolliseksi, ja minä olen saanut oppia, mitä tarvitaan ja
-hieman enemmänkin. Minä voin puhua yhtä hyvää englannin kieltä kuin
-kuningatarkin -- Jumala varjelkoon kuningatarta! -- ja se on jo
-enemmän kuin useimmat muut henkilöt tällä paikkakunnalla osaavat. Te
-olette Lontoosta arvatakseni, herra? Minä olin Lontoossa 25 vuotta
-sitten. Mitäpä uutta tapahtuu siellä tähän aikaan?"
-
-Rupattaen tällä lailla saattoi hän minut sakaristoon. Minä katsoin
-ympärilleni nähdäkseni molemmat vakoojat. En kumminkaan voinut heitä
-missään huomata. Nähtyään, että minä käännyin lukkariin hankkiakseni
-tietoja, olivat he luultavasti kätkeytyneet johonkin, josta he
-vapaasti voivat valvoa toimiani.
-
-Sakariston ovi oli tamminen, raskas ja vanha sekä vahvoilla
-rautakoristeilla siloteltu; lukkari asetti suuren, raskaan avaimensa
-lukkoon sellaisella kasvojen ilmeellä, joka osoitti hänen tietävän,
-että tässä on vaikea työ edessä, jonka onnistumisesta hän itsekään ei
-ollut varma.
-
-"Minun on pakko saattaa Teidät sisään tätä tietä, herra", sanoi
-hän, "sillä ovi, joka johtaa kirkosta tänne, on sakariston puolelta
-lukittu. Muutoin olisimme me voineet mennä sitä tietä. Tämä lukko on
-kauhean vaikea avata. Se on kuin vankilan oven lukko; se on monta
-kertaa mennyt umpilukkoon, ja minä olen ainakin viisikymmentä kertaa
-maininnut asiasta kirkon isännöitsijälle ja vaatinut hankkimaan
-uutta. -- Hän sanoo silloin aina: 'Minä katson' -- ja siihen asia
-jää. Ah, koko tämä paikka on sellainen rääsynurkka, jota ei ollenkaan
-voi verrata Lontooseen, vai kuinka, sir? Me nukumme täällä! Emme
-seuraa ollenkaan aikaamme."
-
-Hetkinen väännettyä ja kierrettyä avainta antoi raskas lukko
-vihdoinkin perään, ja lukkari avasi oven. Sakaristo oli suurempi
-kuin oli voinut kirkon ulkopuolelta päättää. Se oli pimeä ja synkkä
-vanha huone, joka oli matala ja jonka katossa ristihirret olivat
-näkyvissä. Pitkin kahta sivua pitkin niitä seiniä nimittäin, jotka
-olivat lähinnä kirkkoa, oli hautoja ja raskaita kaappeja, jotka
-olivat madon kalvamia ja vanhuuden halkomia. Erään kaapin koukuissa
-riippui useampia messupaitoja, jotka pullottivat kummallisissa
-kääröissä -- olisi tarvinnut vain pari koipea niiden alle voidakseen
-huvitella näkevänsä joukon menneitä seurakunnan paimenia, jotka
-kaikessa toveruudessa olivat yhdessä siihen hirttäytyneet. Lattialla,
-messupaitojen alla, oli kolme sälylaatikkoa kannet puoleksi auki
-ja joukko oljenkorsia pistäytyen ulos halkeamista ja rei'istä
-joka sivulta. Niiden takana eräässä nurkassa oli koko tomuisia
-ja kellastuneita papereja, joista jotkut olivat käärityt kuin
-arkkitehdin piirustukset, toiset sitä vastoin lankaan pujotettuina
-ja muistuttaen kirjeitä tai laskuja. Huone oli muinoin saanut
-valaistuksensa yhdellä seinällä olevasta pikku ikkunasta; tämä oli
-kumminkin nyt muurattu kiinni ja korvattu kattoikkunalla. Ilma
-huoneessa oli raskas ja tukahduttava. Tukahduttava se oli sitäkin
-enemmän, kun kirkkoon johtava ovi oli suljettu. Tämäkin ovi oli
-tamminen sekä lukittu alhaalta ja ylhäältä.
-
-"Meillä sietäisi olla täällä hieman siistimpää, ettekö ajattele niin,
-herra?" kysyi iloisa lukkari. "Mutta mihin pitäisi Teidän mielestänne
-yhtyä näin hyljätyllä paikalla? Katsokaahan nyt vain esimerkiksi
-näitä sälylaatikoita. Tässä ne nyt ovat olleet vuoden tai kauemmin
-valmiina Lontooseen vietäviksi -- niin tässä ovat ne rojuina ja tässä
-tulevat ne olemaan niin kauan, kun ne kestävät koossa. Minä sanon
-vielä kerran, herra, mitä minä jo sanoin: tämä ei ole Lontoo. Täällä
-me nukumme. Me emme seuraa ollenkaan aikaamme!"
-
-"Mitä on sälylaatikoissa?" kysyin minä.
-
-"Saarnatuolin vanhain puuleikkausten palasia, alttariseinustan
-vuorauksia ja urkulehterin kuvia", sanoi lukkari. "Kaksitoista
-apostolia puuhun leikattuna -- mutta ei yhdelläkään ole nenää
-jäljellä. Kaikki on rikkinäistä, madon kalvamaa ja syrjiltään
-vahingoittunutta -- kaikki tyyni haperaa kuin posliini ja yhtä vanhaa
-kuin kirkko, jollei vanhempaakin."
-
-"Ja miksi pitää ne lähetettämän Lontooseen? Korjattaviksiko?"
-
-"Niin juuri, herra. Korjattaviksi ja missä se ei ole mahdollista,
-paikattaviksi uudella puulla. Mutta, näettekös, herra, rahat
-loppuivat -- ja siinä sitä nyt ollaan odottamassa uutta
-listakeräystä, minkä merkintään ei kukaan näytä olevan halukas. Siitä
-on nyt vuosi vierinyt. Kuusi herraa söi päivällistä yhdessä sen asian
-kunniaksi uuden kaupungin ravintolassa. He pitivät puheita ja tekivät
-päätöksen ja kirjoittivat nimensä ja painattivat keräyslistoja
-herra, joissa tulipunaiset götiläiset kirjaimet loistivat, joissa
-puhuttiin paljon siitä, kuinka häpeä oli jättää kirkko ja kalliit
-puuleikkaukset korjaamatta ja niin edespäin. Tuossa lojuvat nyt
-kaikki keräyslistat, joita ei voitu jakaa ulos, arkkitehdin
-piirustukset ja kustannusarvio sekä koko kirjevaihto, joka päättyi
-siihen, että kaikki alkoivat kieroon katsella toisiansa -- kaikki
-on tuossa nurkassa sälylaatikoiden takana. Ensin tuli hieman rahaa
--- mutta mitäpä voi odottaa, kun ei olla Lontoossa? Ne riittivät
-juuri parhaiksi rikkinäisten veistosten asettamiseen laatikoihin,
-kustannusarvion teettämiseen ja keräyslistojen painattamiseen -- eikä
-sitten ollut penniäkään jäljellä. Kuitenkin ovat laatikot tässä,
-kuten olen sanonut. Ei ole mitään paikkaa, johon ne muuttaisimme
--- ei kukaan uudessa kaupungissa välitä meistä -- me olemme täällä
-nurkassamme aivan unhotettuina. -- Sakaristo tulee rojuhuoneeksi --
-kukapa voi auttaa sitä? Kas siinäpä olisi asia, jonka minä tahtoisin
-tietää."
-
-Haluni saada tutkia kirkonkirjoja ei kehoittanut minua erityisesti
-seuraamaan vanhuksen rupatusta. Minä olin hänen kanssaan yhtämieltä,
-ett'ei kukaan voinut auttaa sitä seikkaa, että sakaristo näytti
-siivottomalta -- ja esitin sitten, että me muitta mutkitta kävisimme
-asiaamme käsiksi.
-
-"Niin, niin, aivan oikein -- kirkonkirjat!" sanoi lukkari ottaessaan
-pienen avainnipun taskustaan. "Kuinka vanhoja Te tahdotte nähdä,
-herra?"
-
-Marian oli sanonut minulle sir Percivalin iän puhuessamme hänen
-tulevasta avioliitostaan Lauran kanssa. Hän oli silloin kuvannut
-hänet 45-vuotiaaksi. Tämän laskun mukaan huomasin minä, että hänen
-oli täytynyt syntyä 1804 ja että minä huoleti voin alkaa tutkimukseni
-tämän vuoden lopusta.
-
-"Haluan alkaa vuodesta 1804", sanoin minä.
-
-"Kummalleko puolelle, herra?" kysyi lukkari. "Eteenkö vai taaksepäin
-siitä vuodesta?"
-
-"Taaksepäin, menneeseen aikaan."
-
-Hän avasi erään kaapin oven -- sen, jonka vieressä messupaidat
-riippuivat, ja otti esiin suuren, likaisiin, ruskeisiin nahkakansiin
-sidotun kirjan. Minua kummastutti kirkonkirjan epävarma
-säilytyspaikka. Kaapin ovi oli kiero ja huojuva ja lukko mitä
-huonoin ja pienin. Minä olisin helposti voinut vääntää sen auki
-kävelykepilläni.
-
-"Katsotaanko tämän olevan kirkon asiakirjain turvallinen
-säilytyspaikka?" kysyin minä. "Minun mielestäni pitäisi niin tärkeän
-kirjan kuin tämän olla varmemman lukon takana ja säilytettynä
-tulenkestävässä kaapissa."
-
-"No, senpä sanon, että tämä on varsin merkillistä!" sanoi lukkari,
-sulkien kirjan samassa kun oli avannutkin sen ja taputtaen hiljaa
-sen kantta. "Juuri samat sanat, kuin minun vanhalla herrallani ja
-opettajallani oli tapana lausua kerta toisensa jälkeen monta, monta
-vuotta sitten. 'Miksi ei säilytetä kirkonkirjaa' -- hän tarkotti
-juuri tätä kirjaa, jota minä nyt pidän kädessäni, 'miksi ei säilytetä
-kirkonkirjaa tulenkestävässä kaapissa?' Sitä en kuullut hänen
-lausuvan yhtä, vaan satoja kertoja. Hän oli asianajaja siihen aikaan
-ja sen lisäksi tämän kirkon kirjuri. Reipas ja komea vanha herra --
-ja täynnään omituisia päähänpistoja, voitte uskoa sen, herra. Niin
-kauan kuin hän eli, piti hän jäljennöskirjaa tästä Knowlesburyssa
-olevassa konttoorissaan, mihin hän teki kaikki muistoonpanot kuin
-tähänkin. Te tuskin uskotte minua, mutta kumminkin on totta, että
-hänellä oli määrätyt päivänsä -- yksi tai kaksi joka vuosineljännes,
-jolloin hän vanhalla valkoponyllaan ratsasti tänne kirkolle omin
-silmin verratakseen jäljennöstä ja kirkonkirjaa. 'Miten voin minä
-tietää', oli hänen tapansa lausua -- 'miten voin minä tietää, ett'ei
-kirkonkirjaa täältä sakaristosta voida varastaa tai hävittää.
-Miks'ei sitä säilytetä tulenkestävässä kaapissa? Miks'en minä voi
-saada muita olemaan yhtä varovaisia kuin itsekin? Voihan jonakin
-päivänä onnettomuus tapahtua -- kun kirkonkirja on poissa, ymmärtää
-seurakunta kyllä minun jäljennökseni arvon,' Näin puhuttuaan oli
-hänen tapansa ottaa hyppysellinen nuuskaa ja katsoa ympärilleen niin
-tyytyväisenä kuin prinssi. Niin hänen vertaistaan järjestyksenpidossa
-ja hoidossa hoitaa asioitaan ei ole helppo löytää nykyaikaan. Vieläpä
-Lontoossakin luulisin minä Teidän olevan vaikeaa löytää hänen
-vertaistaan. Minkä vuoden sanoitte? Oliko se 1804?"
-
-"1804", vastasin minä, itsekseni päättäen olla antamatta vanhukselle
-enää tilaisuutta rupattamaan, ennenkun minä olin katsellut
-vihkimätodistukset läpi.
-
-Lukkari pani nenälleen silmälasit ja käänteli kirjan lehteä, muistaen
-huolellisesti kastaa etusormeaan ja peukaloaan joka kolmannella
-lehdellä. "Kas tässä se on, herra!" sanoi hän, lyöden samassa kätensä
-tyytyväisenä avattuun kirjaan. "Tässä on se vuosi, jota Te halusitte
-nähdä."
-
-"Kun en tietänyt, missä kuussa sir Percival oli syntynyt, aloin
-minä vuoden ensi puoliskosta. Rekisteri oli vanhan mallinen, kaikki
-todistukset olivat kirjoitetut viivoittamattomille sivuille, ja joka
-vihkimätodistuksen jälkeen oli vedetty viiva musteella.
-
-"Minä tulin vuoden 1804 alkuun löytämättä mitään todistusta tästä
-avioliitosta, jatkoin sen jälkeen etsimistäni meidän ajastamme koko
-joulukuun 1803, koko marraskuun ja lokakuun, koko -- ei, ei koko
-syyskuuta. Tämän kuun alusta löysin minä hakemani avioliiton!
-
-"Huolellisesti tarkastin minä registeriin merkitsemistä. Se oli
-tehty sivun alimpaan osaan, ja kun tila oli niukka, oli se enemmän
-ahdattu kuin muut vihkimätodistukset. Heti yläpuolella oleva
-herätti huomiotani sen takia, että sulhasen ristimänimi oli sama
-kuin minunkin. Seuraava sitä vastoin kiinnitti katsettani aivan
-toisesta syystä: se otti nimittäin seuraavalla sivulla ylimpänä
-suuren tilan, koska kaksi veljestä samalla kertaa oli vihitty. Sir
-Felix Glyden vihkimätodistus ei ollut missään suhteessa huomattava
-lukuunottamatta sitä tilaa, jonka se otti alimpana sivulla. Tiedot
-hänen puolisostaan olivat aivan niin kirjoitetut, kuin tällaisissa
-tapauksissa on tavallista. Hänestä oli merkitty: 'Cecilia Jane
-Elster, Park-View Cottagesta Knowlesbury, aatelismies Patrick
-Elster-vainajan ainoa tytär, asui ennen Bathissa.'
-
-"Minä merkitsin koko todistuksen taskukirjaani ja tunsin sitä
-tehdessäni itseni sekä empiväksi että alakuloiseksi yritykseni
-suhteen. Tämän salaisuuden, jonka minä aina tähän silmänräpäykseen
-asti olin uskonut selville saavani, jäljille näytti nyt olevan
-vaikeampi päästä kuin koskaan ennen.
-
-"Mitkä käsitykset selvittämättömästä salaisuudesta olivat vahvistuneet
-käyntini takia sakaristossa? Ei kerrassaan mitkään. Mitkä tiedot
-olin minä saanut lady Percivalin kunnian otaksuttujen tahrain
-suhteen? Ainoa tieto, jonka minä olin saanut, puolusti hänen
-mainettansa. Uusia epäilyksiä, uusia vaikeuksia, uusia viivytyksiä
-näyttäytyi minulle loppumaton jono. Mihin pitäisi minun tästä lähtien
-ryhtyä? Ainoa keino, joka minulla mielestäni oli, oli tämä: Minun
-pitäisi tehdä tiedusteluja neiti Elster'in, Knowlesburysta, nähden
-toivossa päästä, huomaamalla syy rouva Catherickin halveksumiseen
-sir Percivalin äitiä kohtaan, askel lähemmäksi tämän arvoituksen
-ratkaisemista.
-
-"Oletteko löytänyt haluamanne tiedon, herra?" kysyi lukkari, kun minä
-suljin kirkonkirjan.
-
-"Kyllä", vastasin minä, "mutta kumminkin on minulla vielä muutamia
-kysymyksiä tehtävänä. Otaksun, että se pappi, joka 1803 oli
-seurakunnan pastorina, ei elä enään?"
-
-"Ei eläkään herra! Hän kuoli kolme tai neljä vuotta ennen minun
-tänne tulemistani -- ja se tapahtui armon vuonna 27. Minä sain tämän
-paikan, herra", jatkoi puhelias, vanha ystäväni, siten, "että entinen
-lukkari jätti sen aivan yht'äkkiä. Ihmiset puhuvat, että hänen
-vaimonsa ajoi hänet pois kotoa -- vaimo elää vielä ja asuu uudessa
-kaupungissa. En tiedä oikein, onko juttu tosi; kaikki mitä tiedän, on
-paikan saantini. Herra Wansborough hankki minulle sen -- sen vanhan
-herran poika, josta minä jo olen puhunut. Hän on nyt kirkonkirjuri,
-aivankuin hänen isänsä oli ennen häntä."
-
-"Sanoitteko Te, että Teidän entinen opettajanne asui Knowlesburyssa?"
-kysyin minä, koettaen muistaa pitkää juttua vanhan koulun järjestystä
-rakastavasta miehestä, jolla puhelias ystäväni oli väsyttänyt minut,
-ennenkun hän oli avannut kirkonkirjan.
-
-"Niin, niin se oli, herra", vastasi lukkari. "Vanha herra Wansborough
-asui Knowlesburyssa ja siellä asuu hänen poikansakin."
-
-"Te sanoitte juuri nyt, että hän on kirkonkirjuri, kuten hänen
-isänsäkin oli. Minä en ole oikein selvillä, tiedänkö minä, mitä sillä
-tarkoitetaan."
-
-"Todellako herra? Ja Te kumminkin tulette Lontoosta! Jokaisella
-seurakunnalla on kirkonkirjurinsa ja lukkarinsa. Lukkari on sellainen
-mies kuin minä, lukuunottamatta sitä, että minulla on paljon enemmän
-tietoja kuin useimmilla heistä -- vaikka minä en tosiaankaan tahdo
-kehuskella niillä. Kirkonkirjurin paikkoja etsivät lakimiehet, ja
-jos on jotain kirjoittamista tai jotain lakialaa ajettava kirkon
-puolesta, toimittavat he sen. Se tapahtuu samalla tavoin kuin
-Lontoossa. Jokaisella kirkolla on siellä kirjurinsa, ja voitte olla
-varma, että ne kaikki ovat lakimiehiä."
-
-"Siis otaksun minä, että nuori herra Wansborough on myöskin lakimies?"
-
-"Luonnollisesti, herra! Hänellä on konttorinsa Highstreet'in varrella
-Knowlesburyssa -- samassa paikassa jossa hänen isällään oli ennen
-häntä. Lukemattomia kertoja olen minä lakaissut sitä konttoria ja
-nähnyt vanhan herran ratsastavan ravia valkoponyllansa, kääntävän
-päätään milloin oikealle, milloin vasemmalle pitkin koko katua ja
-nyökkäävän kaikille ihmisille! Uskokaapas vain että hänellä oli
-jotakin arvoa! Hänen olisi pitänyt elää Lontoossa!"
-
-"Kuinka pitkältä on Knowlesburyyn täältä?"
-
-"Oh, sinne on varsin pitkältä", sanoi lukkari liioittelevalla
-käsityksellään matkan pituudesta ja sillä elävällä kuvittelulla
-vaikeudesta siirtyä paikasta toiseen, joka on ominainen maaseudun
-asukkaille. "Lähes 5 peninkulmaa, saan minä sanoa Teille!"
-
-Oli vielä aikainen aamupäivä. Päivän pitäisi riittää kävelyyn
-Knowlesburyyn ja sieltä takaisia. Eikä luultavasti olisi kaupungissa
-ketään muuta henkilöä, joka paremmin voisi antaa minulle tietoja
-siitä arvonannosta ja yhteiskunnallisesta asemasta, mikä sir
-Percivalin äidillä oli ennen naimisiin menoaan, kuin paikkakunnan
-asianajaja. Aikoen heti jalkaisin lähteä Knowlesburyyn poistuin minä
-siis sakaristosta.
-
-"Tuhat kiitosta, herra", sanoi lukkari minun pistettyäni pikku lahjan
-hänen käteensä. "Onko todellakin Teidän tarkoituksenne käydä koko tie
-Knowlesburyyn ja tänne takaisin? No no, Teillä on nuoret, terveet
-jalat -- se on siunattu asia, vai kuinka? Tämä tie johtaa sinne; Te
-ette voi käydä harhaan. Toivoisin, että minulla olisi sama matka kuin
-Teilläkin -- on niin hauska puhella henkilöiden kanssa, jotka ovat
-tulleet Lontoosta, kun asuu niin syrjäisellä paikkakunnalla kuin
-tämäkin. Saa kuulla jotain uutta. Hyvää huomenta, herra -- vielä
-kerran suuri kiitos!"
-
-Me erosimme. Kun minä olin poistunut kirkosta kappaleen matkaa,
-katsoin minä taakseni -- siinä seisoivat taas molemmat miehet tiellä
-ja kolmas heidän seurassaan; tämä kolmas oli se pieni, mustapukuinen
-mies, jota minä edellisenä iltana olin seurannut asemalle.
-
-He seisoivat puhelemassa keskenään hetkisen -- sitten erosivat he.
-Mustapukuinen meni yksin takaisin Welminghamiin, molemmat toiset
-seisoivat paikoillaan nähtävästi aikoen seurata minua niin pian, kun
-minä alkaisin kulkea edelleen.
-
-Minä jatkoin kulkuani olematta huomaavinani heidän puuhiansa. He
-eivät suututtaneet ollenkaan minua tällä hetkellä -- päinvastoin
-voin minä sanoa heidän virkistäneen alakuloiseksi painuvaa mieltäni.
-Hämmästyttyäni nähdessäni avioliiton oikein rekisteröidyksi olin
-minä unhottanut ne päätelmät, jotka minä tein heidän hiipimisestään
-sakariston läheisyydessä. Mutta kun he nyt taasen näyttäytyivät,
-muistin minä, että sir Percival oli valmistautunut minun käyntiini
-Vanhan Welminghamin kirkolla suoranaisena tuloksena keskustelustani
-rouva Catherickin kanssa -- muutoin ei hän olisi asettanut
-vakoojiansa sinne väijymään minua. Niin oikein kuin kaikki näyttikin
-kirkonkirjassa, oli kumminkin jotakin väärää salattuna siinä. --
-Minä en voinut vapautua siitä ajatuksesta, että oli jotakin tässä
-kirkonkirjassa, jota minun ei vielä onnistunut huomata.
-
-
-IX.
-
-Tultuani kappaleen kirkolta kuljin minä reippaasti Knowlesburyyn
-johtavaa tietä.
-
-Tämä tie oli enimmäkseen suora ja kohoava. Joka kerran kun katsoin
-taakseni, huomasin minä, kuinka varojat sitkeästi seurasivat minua.
-Ensi osan matkaa pysyttäytyivät he kohtuullisen etäällä. Ainoastaan
-yhden tai pari kertaa kiiruhtivat he askeleitansa, ikäänkuin heillä
-olisi aikomus saavuttaa minut -- mutta pysähtyivät sitten heti --
-neuvottelivat keskenään -- ja hiljensivät sen jälkeen vauhtia, kunnes
-he taasen olivat minusta saman matkan päässä kuin ennenkin. Heillä
-oli nähtävästi jotakin tärkeää mielessä, mutta he epäröivät tai
-olivat erimielisiä, kuinka heidän aikomuksensa oli toteutettava. Minä
-en voinut aivan tarkoin arvata heidän suunnitelmiansa, mutta minä
-epäilin varsin vakavasti, pääsisinkö minä Knowlesburyyn joutumatta
-johonkin epämiellyttävään seikkailuun matkalla. Epäilyni toteutuikin.
-
-Olin tullut eräälle yksinäiselle osalle, tietä. Edessäni teki se
-jyrkän mutkan, ja minä olin juuri kuluneen ajan mukaan laskenut, että
-minun pitäisi olla lähellä kaupunkia, kun minä äkkiä kuulin molempain
-miesten askeleet aivan takanani.
-
-Ennenkun minä ennätin katsoa taakseni, oli toinen heistä -- se, joka
-oli vainonnut minua Lontoossa, kiiruusti käynyt ohitseni vasemmalta
-puolelta niin läheltä, että hän olkapäällään töyttäsi minua.
-Luultavasti olin minä suuttuneempi siitä tavasta, jolla hän ja hänen
-toverinsa seurasi minua kintereillä koko matkan Welminghamista, kuin
-minä tahdoin tunnustaa, ja onnettomuudekseni pukkasin minä häntä
-vapaalla kädelläni luotani. Hän huusi samassa silmänräpäyksessä apua.
-Hänen toverinsa, pitkä metsänvartijan puvussa oleva mies, hyökkäsi
-esiin oikealta puoleltani -- ja tuossa tuokiossa pitivät roistot
-minua välissään kiinni keskellä maantietä.
-
-Vakuutus, että paula oli viritetty minulle, ja suuttumus siitä,
-että tunsin tähän paulaan käyneeni, pidätti minua onneksi tekemästä
-asemaani vielä vaikeammaksi taistelemalla turhaan näiden kahden
-miehen kanssa -- joista toinen yksin epäilemättä olisi ollut
-voimillaan minua vahvempi. Minä hillitsin siis ensi tunteeni
-riistäytyä heidän käsistään irti ja katsoin ympärilleni nähdäkseni
-jonkun jonka minä mahdollisesti voisin kutsua todistajaksi.
-
-Kedolla lähellä tietä oli työnteossa mies, joka varmaan oli nähnyt
-koko tapahtuman, ja minä huusin siis häntä seuraamaan meitä
-kaupunkiin. Hän pudisti kumminkin päätänsä tyhmän itsepäisesti
-ja meni erääseen tupaan, joka oli hieman kauempana maantiestä.
-Samassa selittivät molemmat konnat aikovansa syyttää minua siitä,
-että minä olisin hyökännyt heidän kimppuunsa. Olin nyt tullut
-kyllin rauhalliseksi ja kyllin viisaaksi ollakseni tekemättä mitään
-vastarintaa. "Päästäkää käsivarteni, niin minä seuraan teitä", sanoin
-minä. Toinen kieltäytyi varsin töykeällä tavalla, mutta toinen oli
-kyllin viekas varoakseen tarpeettomain väkivaltaisuuksien seurauksia.
-Hän antoi siis toverilleen merkin, ja minä kuljin edelleen heidän
-välissään käsivarteni vapaina.
-
-Olimme heti tien mutkassa, ja siinä kohta edessämme olivat
-Knowlesburyn ensimäiset rakennukset. Eräs kaupungin poliiseista kulki
-jalkakäytävällä pitkin tietä. Miehet ilmoittivat heti asian hänelle.
-Hän vastasi, että maistraatti oli parhaillaan koolla raatihuoneessa
-ja kehotti meitä viipymättä menemään sinne.
-
-Me jatkoimme siis matkaamme raatihuoneelle. Kirjuri teki muodollisen
-kanteen ja syytös esitettiin minua vastaan tällaisissa tapauksissa
-tavallisesti liioiteltuna ja kovin vääristeltynä. Tuomari -- juro ja
-töykeä mies, joka tunsi jonkunlaista katkeraa tyytyväisyyttä virkansa
-harjoittamisesta -- kysyi, oliko joku tiellä tai läheisyydessä
-nähnyt minun käyvän kimppuun, ja suurimmaksi kummastuksekseni
-myönsivät kantajat työmiehen olleen läsnä. Tuomarin seuraavat
-sanat valaisivat kumminkin minulle tätä asiaa. Juttu lykättiin
-todistajan kuulustamista varten, ja tuoman selitti olevansa halukas
-laskemaan minut vapaalle jalalle, jos joku tahtoisi mennä takaukseen
-puolestani. Jos minut olisi tunnettu kaupungissa, olisi hän tyytynyt
-kunniasanaani, mutta kun minä olin tuntematon, oli välttämätöntä
-asettaa hyväksyttävä takaus puolestani.
-
-Koko tämän petoksen tarkoitus oli minulle nyt selvä. Oli suunniteltu
-seuraavasti: saamalla edeltäpäin tuumittu lykkäys todistajan
-kutsumista varten minun väestön tuntemattomuuteni ja siitä aiheutuvan
-vaikeuden takia hankkia takaus ja sillä aikaa kun minä istun
-vankeudessa -- ensi oikeuden istuntoon saakka -- voisi sir Percival
-päästä tilaisuuteen käyttämään jokaista keinoa vaikeuttaakseen minun
-vastaisia yrityksiäni -- laittautuakseen kenties täysin turvaan
-kaikilta enemmiltä huomioilta -- ilman että minä vähintäkään voisin
-ehkäistä häntä. Kolmen päivän kuluttua otettaisiin syyte uudelleen
-esille eikä mitään todistajaa kaivattaisi.
-
-Suuttumukseni -- minä voin melkein sanoa epätoivoni tämän kavalan
-esteen johdosta, joka oli niin halpa ja mitätön itsessään, niin
-lamauttava ja onneton seurauksiltaan -- saattoi minut aluksi aivan
-kykenemättömäksi ajattelemaan parasta keinoa pelastautua siitä
-vaikeudesta johon minä olin joutunut. Minä olin kyllin hullu
-pyytääkseni paperia ja kynää saadakseni salaa ilmoittaa tuomarille
-todellisen asemani. Tämän yrityksen toivottomuus ja epävarmuus ei
-pölähtänyt edes päähäni, ennenkun minä olin kirjoittanut kirjeen ensi
-sanat. En ennenkun minä olin lykännyt paperin luotani -- en ennenkun
-minun täytyi häpeäkseni tunnustaa, että minä melkein olin antanut
-tuskan epätoivoisen asemani johdosta vallata mieleni, muistanut
-keinoa, jota sir Percival luultavasti ei ollut ottanut huomioon,
-mutta joka voisi saattaa minut vapaaksi muutamien tuntien kuluttua.
-Minä päätin ilmoittaa tohtori Dawsonille Oak-Lodgeen sen ikävän
-aseman, johon minä olin joutunut.
-
-Lukija muistanee, että minä jo olin käynyt tämän herran luona
-matkallansa tälle paikkakunnalle ja Blackwater-Parkiin; minä olin
-silloin vienyt hänelle kirjeen neiti Halcombelta, missä hän mitä
-lämpimimmin sanoin suositti minua saamaan hänen ystävällistä
-apuansa. Minä muistutin häntä nyt tästä kirjeestä ja siitä, mitä
-minä ennen olin ilmoittanut herra Dawsonille niistä arkaluontoisista
-ja vaarallisista tutkimuksista, joihin minä olin ryhtynyt. Minä en
-ollut koskaan ilmaissut todellista asiain tilaa Lauran suhteen, vaan
-kuvannut vain asiani olevan mitä suurimmasta merkityksestä neiti
-Halcombea koskeviin yksityisasioihin nähden. Käyttäen yhäkin samaa
-varovaisuutta esitin minä nytkin tämän syyn nykyiseen käyntiini
-Knowlesburyssä ja pyysin tohtorin itsensä ratkaisemaan, eikö tämä
-naisen luottamus, jonka hän itse tunsi ja jota hän piti arvossa,
-ja sitä paitsi hänen talossaan nauttimani vierasvaraisuus voineet
-oikeuttaa minua pyytämään hänen apuansa paikkakunnalla, jossa minä
-olen täysin vieras.
-
-Minä sain luvan heti lähettää miehen viemään kirjettä ja ajoneuvoja,
-joissa tohtori voisi saapua kohta kaupunkiin. Oak-Lodgen oli
-Blackwater-Parkin ja Knowlesburyn välillä. Mies, jonka minä lähetin,
-sanoi voivansa ajaa sinne neljässäkymmenessä minuutissa ja tuovansa
-herra Dawsonin mukanaan toisessa neljässäkymmenessä minuutissa. Minä
-kehotin häntä etsimään tohtoria, olipa hän missä tahansa, jollei
-hän olisi kotona -- ja asetuin sitten odottamaan asian menoa niin
-kärsivällisesti, kuin voin.
-
-Kello ei ollut 1/2 2, kun lähetti läksi. Ennen 1/2 4 oli hän takaisin
-tohtorin kanssa. Herra Dawsonin ystävällisyys ja se hienotunteisuus,
-jolla hän piti kiireistä väliintuloansa itsestään selvänä asiana,
-liikutti todellakin sydäntäni. Vaadittu takaus tarjottiin ja
-hyväksyttiin heti. Ennen kello 4 iltapäivällä seisoin minä -- vapaana
-miehenä -- Knowlesburyn kadulla ja pudistin sydämmellisesti vanhan,
-kunnon tohtorin kättä.
-
-Herra Dawson pyysi minua vierasvaraisesti seuraamaan häntä
-Oak-Lodgeen ja olemaan siellä yötä. Minä voin vain vastata hänelle,
-ett'ei aikani myöntänyt, ja pyysin hänen suomaan siirtämään käyntini
-muutamia päiviä myöhemmäksi, jolloin minä toivoin voivani antaa
-hänelle kaikki ne selitykset, jotka minä tunnustin hänellä olevan
-oikeuden saada, mutta joita minä en vielä voinut antaa. Me erosimme
-mitä ystävällisimmästi toisistamme, ja minä läksin heti kulkemaan
-herra Wansboroughin Highstreetin varrella olevaa konttoria kohden.
-
-Jokainen minuutti oli nyt mitä suurinarvoinen.
-
-Uutinen, että minä olin takausta vastaan vapaa, saapuisi varmaan sir
-Percivalin tietoon ennen iltaa. Jolleivät lähimmät tunnit saattaneet
-minua tilaisuuteen toteuttaa hänen pahinta pelkoansa -- jolleivät
-ne saattaneet häntä minun valtaani, kadottaisin minä kenties kaiken
-edistyksen toivon, jonka minä tähän asti olin saavuttanut, kenties
-ainaiseksi. Miehen tunnoton luonne, se vaikutus, mikä hänellä oli
-paikkakunnalla, se vaara, joka tutkimukseni takia epäilemättä häntä
-uhkasi -- kaikki kehotti minua minuuttiakaan viipymättä kiiruhtamaan
-tiedustelujani. Minulla oli ollut riittävästi aikaa miettiä
-odottaessani herra Dawsonin tuloa ja minä olin käyttänyt tämän ajan
-hyväkseni. Muutamat osat vanhan, puheliaan lukkarin rupatuksesta,
-jolla hän oli väsyttänyt minut, palasivat nyt ajatuksiini ja saivat
-aivan uuden merkityksen, ja epäily, joka ei ollut pölähtänyt päähäni
-ollessani vielä sakaristossa, häipyi synkkänä sielussani. Tähän
-asti en ollut aikonut muuta kuin pyytää herra Wansboroughilta sir
-Percivalin äitiä koskevia tietoja -- nyt toivoin saavani tarkastaa
-Vanhan Welminghamin kirkonkirjan jäljennöstä.
-
-Herra Wansborough, jonka minä heti tapasin, oli iloinen,
-punaposkinen, vankka mies, joka muistutti enemmän hyvinvoivaa
-maahovilaista kuin lakimiestä, ja näytti olevan yhtä huvitettu
-kuin hämmästynytkin pyynnöstäni. Hän oli kuullut puhuttavan isänsä
-tekemästä kirkonkirjan jäljennöksestä, mutta itse ei hän ollut edes
-nähnyt sitä. Sitä ei ollut kukaan kysynyt ja se oli epäilemättä
-arkistossa muiden paperien joukossa, joita hän ei ollut koskettanut
-sitten isänsä kuoleman jälkeen. "Olipa vahinko, ett'ei vanha
-herra elänyt", sanoi hän, "saadakseen vihdoinkin kuulla rakasta
-jäljennöskirjaansa kaivattavan. Hän olisi varmaankin tavallista
-nopeammin ratsastanut lempihevosellansa. Kuinka olette saanut tietää,
-että tämä kirja on olemassa? Onko joku kaupunkilainen kertonut siitä
-Teille."
-
-Minä välttelin vastata kysymyksiin niin hyvin kuin voin. Sillä
-kannalla kuin asia nyt oli, oli mahdotonta olla kyllin varovainen --
-minä huomasin olevan syytä välttää, ettei herra Wansborough liian
-aikaisin saisi tietää, että minä jo olin tutkinut alkuperäistä
-kirjaa. Minä selitin siis tulleeni sinne ottamaan selkoa en tästä
-sukuluettelosta ja että olisi varsin tärkeätä saada siitä tiedot
-niin pian kuin mahdollista. Halusin lähettää tiedot päivän postissa
-Lontooseen ja tarvitsin kaiken kaikkiaan silmätä kaksoisrekisteriin,
-mikä säästäisi minulta matkan Vanhaan Welminghamiin. Samalla lisäsin,
-että jos minä sittemmin tarvitsisin jäljennöstä alkuperäisestä,
-kääntyisin minä herra Wansboroughin konttoriin saadakseni sellaisen
-asiakirjan. Tämän selityksen jälkeen ei enempää viivytelty. Kirjuri
-lähetettiin arkistoon ja hetken kuluttua saapui hän tuo iso
-kirja mukanaan. Se oli aivan yhtä suuri kuin sakaristossa oleva
-kirkonkirja. Ainoa eroavaisuus oli, että jäljennöskirjassa oli
-siistimmät kannet. Käteni vapisivat veri kohosi päähäni -- mutta
-minun täytyi hillitä mielenliikutukseni, ennenkun minä uskalsin avata
-kirjan.
-
-Ensi lehdellä oli heikolla musteella kirjoitettu seuraavat sanat:
-"Welminghamin seurakunnan kirkon Avioliitto-Rekisterin jäljennös.
-Toimitettu minun tarkastuksellani ja sittemmin joka todistus minun
-itseni oikaisema ja alkuperäiseen vertaama. (Allekirjoitus) Robert
-Wansborough Kirkonkirjuri." Tämän kirjoituksen alla oli toisella
-käsialalla kirjoiteltu seuraava lisäys: "Käsittävä ajan tammikuun 1
-päivästä 1800 kesäkuun 30 päivään 1815."
-
-Minä avasin syyskuun 1803.
-
-Löysin heti sen miehen vihkimätodistuksen, jolla oli sama ristimänimi
-kuin minullakin. Molempain veljesten kaksoisvihkimätodistus oli
-paikallaan ylimpänä seuraavalla lehdellä. Ja näiden merkitsemisten
-välissä sivun alareunassa --?
-
-Ei mitään! Ei sanaakaan siitä todistuksesta, jonka piti mainita sir
-Felix Glyden ja Cecilia Jane Elsterin avioliitto!
-
-Sydämmeni alkoi lyödä niin rajusti, että pelkäsin pakahtuvani.
-Katsoin uudelleen siihen -- peljäten pettyneeni. Ei, ei ollut
-epäilemistäkään. Avioliittoa ei oltu koskaan rekisteröity.
-Todistukset jäljennöskirjassa ottivat aivan saman tilan sen lehdellä
-kuin alkuperäiset todistukset kirkonkirjassa. Viimeinen toisella
-sivulla oli miehestä, jolla oli minun ristimänimeni. Sen alla oli
-tyhjä paikka -- nähtävästi syntynyt siitä, että se oli liian niukka
-kahden veljeksen vihkimätodistuksia varten, jotka jäljennöksessä
-samoin kuin alkuperäisessäkin olivat seuraavan lehden alussa. Tämä
-käyttämätön tila ilmaisi minulle kaikki! Siten oli se varmaan ollut
-kirkon rekisterissäkin vuodesta 1803 vuoteen 1827, jolloin sir
-Percival tuli Vanhaan Welminghamiin. _Täällä_ Knowlesburyssa oli
-minun mahdollista saada tämä petos selväksi sen jäljennöksen kautta,
-joka minulla oli edessäni -- ja Vanhassa Welminghamissa oli petos
-tehty kirkon asiakirjoihin.
-
-Minua pyörrytti -- minun täytyi pitää kiinni kirjoituspöydästä
-ollakseni kaatumatta. Kaikista epäluuloista, joita minä olin
-tuntenut tätä tunnotonta miestä kohtaan, ei yksikään soveltunut
-todelliseen asianlaitaan. Käsitys, ett'ei hän olisikaan sir Percival
-Glyde, ett'ei hänellä ollut enempää oikeutta Blackwater-Parkiin
-ja vapaaherran arvoon kuin tiluksen köyhimmällä torpparilla, ei
-koskaan ollut silmänräpäykseksikään pälkähtänyt päähäni. Joskus olin
-minä uskonut hänen olevan Anna Catherickin isän, joskus katsonut
-hänen olevan hänen puolisonsa, mutta se rikos johon hän todellakin
-oli tehnyt itsensä syypääksi, oli alusta loppuun ollut kaukana
-ajatuksistani.
-
-Se katala tapa, jolla tämä suuri ja rohkea rikos oli tehty ja ne
-hirvittävät seuraukset, jotka sen huomaaminen saisi aikaan, melkein
-valtasivat mieleni. Kukapa voisi nyt ihmetellä sitä raakaa ja rajua
-levottomuutta, joka kalvoi tuota kurjimusta koko hänen elämänsä
-ajan? Kuka voisi ihmetellä hänen epätoivoista vaihtelevaisuuttaan
-halpamaisesta teeskentelystä mielettömään väkivaltaan? Kukapa
-ihmettelisi nyt sitä rikollisuuden tuntoa, joka oli pakottanut hänen
-suljetuttamaan Anna Catherickin mielisairaalaan ja sekautumaan
-kurjaan salajuoneen vaimoansa vastaan vain paljaasta epäilystä,
-että nämä molemmat tunsivat hänen vaarallisen salaisuutensa? Tämän
-salaisuuden paljastaminen olisi muutamia vuosia ennemmin saattanut
-hänet hirsipuuhun -- nyt maasta karkottamiseen elinajaksi. Vaikka
-nekin, jotka olivat kärsineet hänen petoksestaan, tahtoisivat
-säästää häntä lain rangaistuksesta, riistäisi laki kumminkin yhdellä
-iskulla häneltä nimen, arvon ja maatilan -- sanalla sanoen: koko
-sen yhteiskunnallisen aseman, jonka hän vääryydellä oli hankkinut
-itsellensä. Tämä oli salaisuus ja se oli nyt _minun_! Jos lausun
-vain sanan, temmataan häneltä ainaiseksi koti, aatelisuus, omaisuus
--- jos lausun vain sanan, ajetaan hänet maailmalle nimettömänä, ruti
-köyhtyneenä, halveksittuna pettäjänä! Tämän miehen asema riippui
-yhdestä sanastani -- ja tämän tiesi hän tänä hetkenä yhtä varmaan
-kuin minä itsekin!
-
-Tämä viime ajatus palautti minulle kylmyyteni ja tajuntani. Paljon
-kalliimmat harrastukset kuin omani riippuivat siitä varovaisuudesta,
-jonka nyt täytyy johtaa kaikkia minun tekojani. Ei ollut sitä juonta,
-jota sir Percival kavahtaisi minua vastaan. Vaarallisessa, niin,
-epätoivoisessa asemassaan ei hän antaisi minkään arvelun estää
-itseään, ei kammoisi mitään rikosta -- pelastaakseen siten itsensä.
-
-Minä mietin hetkisen. Ensin oli tarpeellista esittää kirjalliset
-todistukset tekemästäni havainnosta ja jos jokin kova onni kohtaisi
-minua, persoonallisesti asettaa nämä todistukset varmaan turvaan
-sir Percivalin käsiltä. Rekisterin jäljennös oli turvassa herra
-Wansboroughin arkistossa. Alkuperäinen asiakirja oli sitä vastoin
-sakaristossa, mikäli minä itse voin päättää, varsin huonossa suojassa.
-
-Tässä vakuutuksessa päätin minä palata kirkolle, pyytää lukkaria
-vielä kerran seuraamaan minua sakaristoon ja itse tehdä tarpeellisen
-otteen kirkonkirjasta, ennenkun minä nukkuisin ensi yönä. Minä en
-tietänyt silloin vielä, että tämä minun jäljennökseni täytyi olla
-laillisesti todistettu ja ett'ei millään asiakirjalla, jonka minä
-yksin olin tehnyt, olisi laillista voimaa todistuskappaleena.
-
-Minä en tietänyt, kuten sanottu, tätä, ja minun aikomukseni pitää
-tointani salassa esti minua tekemästä muutamia kysymyksiä, jotka
-olisivat hankkineet minulle tarpeellisia tietoja. Ainoa ajatukseni
-nyt oli päästä takaisin Vanhaan Welminghamiin niin pian kun
-mahdollista. Minä pyysin anteeksi niin hyvin kuin voin hämmentynyttä
-ulkomuotoani ja esiintymistäni, jonka herra Wansborough jo oli
-huomannut, laskin sopivan palkkion pöydälle, sovin niin, että minä
-kirjoittaisin hänelle parin päivän kuluttua, ja poistuin konttorista
-huimaavin ajatuksin ja veren syöksyessä suonissani kuumeellisen
-rajusti.
-
-Pimeä oli tulemaisillaan. Se ajatus pälkähti päähäni, että minua
-kenties taaskin ahdistettaisiin matkalla ja hyökättäisiin kimppuun.
-
-Kävelykeppini oli kevyt ja siitä oli vähän taikka ei ollenkaan
-apua, jos minä tarvitsisin puolustaa itseäni. Ennenkun minä läksin
-Knowlesburysta ostin minä itselleni kunnon ryhmysauvan, lyhyen
-ja raskaalla nupilla varustetun. Tämä vankka ase mukanani tunsin
-minä itseni turvalliseksi ketä tahansa vastaan, jota halutti estää
-minua pääsemästä perille. Jos minä kohtaisin useamman kuin yhden
-vastustajan, voisin minä juosta. Kouluaikanani oli minulla ollut
-suuri maine pikajuoksijana eikä minulla sittemminkään ollut puuttunut
-harjoitusta oleskellessani Keski-Amerikassa.
-
-Nopein askelin läksin minä paluumatkalle ja pysyttelin tarkoin
-keskellä maantietä.
-
-Sataa tihutti hienosti, enkä minä voinut nähdä, vainottiinko minua
-vai ei. Mutta juuri kun minä olin ennättänyt noin kahden peninkulman
-päähän kirkosta, näin minä erään miehen juoksevan sateessa ohitseni
-ja kuulin sen jälkeen tien vieressä oleva veräjä lyötävän lujasti
-kiinni. Kuljin edelleen välittämättä mistään, keppi valmiina
-kädessäni, tarkkaavasti kuunnellen jokaista melua ja turhaan
-koettaen silmätä paksun, nokimustan pimeän läpi. Ennenkun minä olin
-päässyt kahtasataa askelta etemmäksi, kuului kahina pensasaidasta
-oikealta puoleltani ja kolme miestä juoksi maantielle. Minä
-poikkesin silmänräpäyksessä jalkakäytävälle, joka oli tiensyrjässä.
-Kaksi miehistä juoksi innoissaan ohitseni, kolmas, nopea kuin
-salama, pysähtyi, kääntyi puoliksi ja löi minua kepillään. Isku
-annettiin umpimähkään eikä sattunut minuun kovasti. Se osui oikeaan
-olkapäähäni. Minä iskin häntä takaisin päähän. Hän horjui ja kaatui
-molempia seuraajiaan vasten, jotka olivat hyökkäämässä päälleni.
-Tästä sain minä silmänräpäyksen aikaa hyväkseni. Minä hiivin heidän
-ohitsensa keskelle tietä ja aloin juosta kaikin voimin.
-
-Molemmat vahingoittumattomat roistot vainosivat minua. He olivat
-kumpikin taitavia juoksemaan, tie oli sileä ja tasainen, ja
-ensimmäisen viiden minuutin tai hieman enemmän kuluessa huomasin
-minä, ett'ei matka pidennyt välillämme. Oli epävarma yritys juosta
-pitemmälti tässä synkässä pimeydessä. Pensasaidat molemmin puolin
-tietä näyttivät minusta vain tummilta viivoilta, ja jos jotakin
-estettä olisi ollut jalkojeni edessä, olisin minä varmaan kaatunut
-siihen. Hetkisen kuluttua tunsin minä maan muuttuvan; se laskeusi
-ensin eräässä mutkassa ja kohosi sitten melkoisesti. Alamäkeen
-juostessa pääsivät vainoojani minua melkein hieman lähemmäksi,
-mutta ylämäessä pääsin minä yhä edelle. Heidän jalkainsa nopea,
-määräperäinen ääni heikkeni heikkenemistään, ja tästä äänestä
-huomasin minä päässeeni kyllin edelle uskaltaakseni poiketa tieltä,
-toivoen heidän juoksevan ohitseni pimeässä. Minä harppasin siis
-sivulle ja käytin hyväkseni ensimmäistä aukkoa pensasaidassa, jonka
-minä pikemmin arvasin kuin oikein voin nähdä. Se tuntui olevan
-suljettu veräjä. Minä hyppäsin sen yli, tunsin olevani avonaisella
-kentällä, jolla minä jatkoin juoksemistani, kääntäen selkäni
-maantielle. Kuulin selvään, kuinka he menivät veräjän ohi, yhä
-juosten -- ja kuinka toinen kehotti toista kääntymään. En huolinut
-heistä nyt sen enempää, kun he eivät voineet enää nähdä tai kuulla
-minua. Jatkoin vain juoksuani avonaisen kentän yli ja kun minä
-vihdoinkin olin päässyt sen vastapäiselle puolelle, pysähdyin minä
-minuutin ajaksi hengittääkseni vapaammin.
-
-Palata maantielle en uskaltanut; kumminkin olin lujasti päättänyt
-tänä iltana palata Vanhaan Welminghamiin.
-
-Ei kuuta eikä tähtiä näkynyt johdokseni. Minä tiesin vain, että oli
-tuullut ja satanut selkääni lähtiessäni Knowlesburystä, ja jos minä
-edelleen seuraisin tuulta, niin saisin ainakin olla varma, ett'en
-minä tulisi aivan väärälle taholle.
-
-Seuraten tätä suunnitelmaa jatkoin minä kulkuani poikki kedon
-kohtaamatta pahempia esteitä kuin pensasaitoja, ojia ja pensaikkoja,
-jotka väliin hetkiseksi pakottivat minun poikkeamaan määräämästäni
-suunnasta -- kunnes minä olin melkoisen korkealla paikalla, josta
-maa jyrkästi laskeusi. Menin rinnettä alas, raivasin tien läpi
-pensasaidan ja tulin siten kapealle tielle. Kun olin poikennut
-oikealle poistuessani maantieltä, kuljin minä nyt vasemmalle, toivoen
-siten voivani palata samaan suuntaan, josta olin lähtenytkin.
-Seurattuani hetkisen tätä mutkittelevaa ja niljakkaa polkua, huomasin
-minä pienen asuinhuoneen, jonka ikkunasta loisti kynttilä Veräjä oli
-auki ja minä menin sisään saadakseni tietää, missä minä olin.
-
-Ennenkun minä ehdin ovelle, avattiin se äkkiä, ja mies tuli ulos
-juosten lyhty kädessään. Hän seisahti ja piti sitä ylhäällä
-huomatessaan minut. Me säpsähdimme molemmat. Harhailuni oli
-saattanut minut kaartamaan osan kauppalaa ja johtanut minut sen
-vastapäiselle puolelle. Seisoin taas Vanhan Welminghamin lukkarin
-talossa, ja lyhtyä pitelevä mies ei ollut kultaan muu kuin aamullinen
-tuttavani, seurakunnan lukkari. Hänen esiintymistapansa oli kumminkin
-hämmästyttävästi muuttunut siitä, kun minä muutamia tunteja sitten
-näin hänet. Hän katseli minua epäilevin ja sekavin katsein, hänen
-punaverevät kasvonsa olivat tulistuneet, ja minä tuskin käsitin hänen
-ensimmäisiä sanojansa.
-
-"Missä ovat avaimet?" kysyi hän. "Oletteko ottanut ne?"
-
-"Mitkä avaimet?" toistin minä. "Tulen juuri tällä hetkellä
-Knowlesburysta. Mitä tarkoitatte?"
-
-"Sakariston avaimia. Jumala armahtakoon minua -- mitä pitää minun
-tehdä? Avaimet ovat poissa! Ettekö kuule, mitä sanon?" huusi vanhus,
-kohottaen mielenjärkytyksessään uhkaavasti lyhtynsä kasvojani kohden.
-"Avaimet ovat poissa!"
-
-"Kuinka? Milloin? Kuka on ottanut ne?"
-
-"En tiedä", sanoi lukkari ja tuijotti sekautuneesti ympärilleen
-pimeään. "Tulin juuri kotiin. Sanoin Teille, että minulla on
-pitkällisiä toimituksia tänä päivänä -- suljin oven ja ikkunan -- se
-on auki nyt -- ikkuna on auki. Katsokaa! Joku on tullut sen kautta
-sisään ja ottanut avaimet!"
-
-Hän kääntyi ikkunaan päin ja näytti, että se oli seposeljällään.
-Lyhdyn ovi aukeni hänen kääntäessään sitä, ja kova tuuli sammutti
-silmänräpäyksessä kynttilän.
-
-"Hankkikaa valoa", sanoin minä, "ja menkäämme yhdessä sakaristoon.
-Pian, pian!"
-
-Minä pukkasin hänet ovesta huoneeseen. Olikohan ilkityö, joka kenties
-riistäisi minulta kaiken saavuttamani edun, tällä hetkellä tekeillä?
-Kärsimättömyyteni päästä kirkkoon oli niin suuri, etten minä viipynyt
-edes niin kaukaa, kun lukkari taasen sytytti lyhtyä, vaan läksin
-pihasta ja kuljin pitkin tietä.
-
-Ennenkun minä olin ennättänyt kulkea kymmentä askelta, kohtasin
-minä siltä taholta, jossa kirkko oli, tulevan miehen. Hän puhutteli
-minua kunnioittavasti tullessaan lähemmäksi. En voinut nähdä hänen
-kasvojansa, mutta ääni oli minulle tuntematon.
-
-"Pyydän anteeksi, sir Percival --" alkoi hän. Keskeytin hänen
-puheensa.
-
-"Pimeys saattaa Teidät harhaan", sanoin minä. "En ole sir Percival."
-
-Mies vetäytyi heti takaisin.
-
-"Luulin isännäkseni", mutisi hän sekavasti ja epäröivästi.
-
-"Odotitte tapaavanne isäntänne täällä?"
-
-"Minun käskettiin odottaa häntä tässä tiellä."
-
-Näin vastattuaan meni hän takaisin. Minä näin nyt lukkarin tulevan
-ulos saatuaan tulen sytytetyksi lyhtyynsä. Tartuin vanhusta
-käsivarteen kiiruhtaakseni hänen askeleitansa. Kuljimme nopeasti
-tietä ja menimme ohi miehen, joka oli puhutellut minua. Mikäli minä
-voin nähdä lyhdyn valossa, oli hän palvelija, mutta ilman virkapukua.
-
-"Kuka on tuo?" kuiskasi lukkari. "Kenties tietää hän jotain
-avaimista?"
-
-"Emme viivyttele kysymällä häneltä", vastasin minä. "Meidän täytyy
-ennen kaikkea mennä sakariston luo."
-
-Kirkko ei näkynyt päivänvalollakaan, ennenkun oli ehditty tämän
-tien päähän. Kun me nousimme mäelle jolla se oli, tuli muuan poika
-alhaalta kauppalasta, tulen valon houkuttelemana, aivan luoksemme --
-ja tunsi heti lukkarin.
-
-"Kuulepas isä", sanoi poika ja tarttui mielistelevällä innolla
-lukkaria takkiin, "kirkossa on joku sisällä. Minä kuulin jonkun
-sulkevan oven perästään -- minä kuulin jonkun raapasevan tulta
-tulitikulla."
-
-Lukkari vapisi ja nojasi raskaasti minua vasten.
-
-"Tulkaa, tulkaa!" sanoin minä kehottaen. "Emme ole täällä liian
-myöhään. Me otamme kyllä miehen kiinni, olipa hän kuka tahansa.
-Pitäkää vain lyhtyä ja seuratkaa minua niin nopeasti kuin voitte."
-
-Nousin kiireesti mäelle. Tumma kirkontorni oli ensimmäinen, minkä
-minä, vaikkakin epäselvästi, voin erottaa synkkää yötaivasta vasten.
-Kun kaarsin ympäri sakariston luo, kuulin raskaita askeleita aivan
-lähelläni. Kulkija oli palvelija, joka oli seurannut meitä kirkolle.
-"Minulla ei ole mitään pahoja aikomuksia", sanoi hän, kun minä
-käännyin häntä kohden, "minä etsin vain isäntääni." Hänen äänensä
-kuvasti ilmeistä kauhistusta. En huolinut hänestä enempää ja kuljin
-edelleen.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kun minä käännyin kulman ohi ja näin
-sakariston, huomasin minä kattoikkunasta loistavan kirkkaan valon
-sisältä. Se kohosi huikaisevan kirkkaana synkkää pilvitaivasta vasten.
-
-Kiiruhdin kirkkomaan yli ovelle.
-
-Kun tulin likemmäksi, luulin tuntevani kummallista hajua. Kuulin
-rätisevää ääntä sisältä -- näin valon vahvenevan vahvenemistaan --
-ruutu meni rikki. -- Tuli oli valloillaan sakaristossa!
-
-Melkein kauhun lamauttamana tämän nähdessäni kuulin minä kumean
-lyönnin sisäpuolelta ovea vasten, kuulin avainta kiivaasti
-kierrettävän lukossa -- ja miehen äänen sisällä huutavan epätoivon
-voimalla apua.
-
-Palvelija, joka oli tullut perässäni, hoippui kauhuissaan taaksepäin
-ja vaipui polvilleen. "Oi Jumalani!" sanoi hän, "se on sir Percival!"
-
-Samassa silmänräpäyksessä oli lukkari ehtinyt luoksemme -- ja
-juuri nyt kuultiin viime kertaa avainta vonkuen väännettävän ja
-käännettävän lukossa.
-
-"Jumala armahtakoon hänen kurjaa sieluansa!" sanoi vanhus. "Hän on
-kuolemaan tuomittu -- hän on vääntänyt oven umpilukkoon."
-
-Minä töytäsin taas esiin kaikki, mikä oli täyttänyt ajatukseni,
-määrännyt tekoni useita viikkoja sitten, poistui silmänräpäyksessä
-sielustani. Koko sen sydämmettömän vääryyden muisto, jonka tämä mies
-oli rikoksellaan aikaansaanut, -- kaikki se rakkaus, viattomuus
-ja onni, jonka hän säälimättä oli uhrannut -- se vala, jonka minä
-olin sydämmessäni vannonut, vaatia hänet tilille -- kaikki katosi
-mielestäni kuin uni. Minä en muistanut tänä hetkenä mitään muuta
-kuin hänen kauhean asemansa. Minä en tuntenut mitään muuta kuin
-luonnollista, suorastaan ihmisellistä toivetta pelastaa hänet
-kamalasta kuolemasta.
-
-"Koettakaa avata kirkkoon vievä ovi!" huusin minä. "Tämä on mennyt
-umpilukkoon. Elämänne on hukassa, jos viivytte!"
-
-Ei kuulunut mitään uutta hätähuutoa sen jälkeen, kun avainta oli
-viime kerran kierretty lukossa, ei mitään ääntä, joka todisti
-hänen vielä elävän. Minä en kuullut mitään muuta ääntä kuin
-liekkien ritinää ja rätinää ja rikkimeneväin ikkunaruutujen kovaa
-kilahtelemista.
-
-Katsoin molempia seuraajiani. Palvelija oli noussut ylös ja ottanut
-lyhdyn, pitäen sitä mitään miettimättä ovea kohden. Kauhu näytti
-riistäneen häneltä kaiken käsityksen -- hän seurasi minua kuin
-koira, meninpä mihin tahansa. Lukkari istui hautakivellä vapisten
-ja huokaillen. Minun tarvitsi vain silmätä heihin voidakseni nähdä,
-ett'ei heistä olisi minulle mitään apua.
-
-Tuskin tietäen, mitä tein, menettelin minä silmänräpäyksen
-päähänpiston mukaan. Minä tartuin palvelijaa olkapäihin ja pukkasin
-hänet sakariston seinän luo. "Seisokaa hiljaa", sanoin minä, "ja
-pidelkää kiinni kivistä. Minä nousen Teidän olkapäiltänne katolle,
-lyön rikki ikkunan ja hankin hänelle ilmaa."
-
-Mies vapisi kiireestä kantapäähän, mutta pysyttelihe kumminkin
-kiinni. Minä nousin hänen olkapäilleen keppi suussani, tartuin
-vuorauslistaan ja heittäydyin yhdessä silmänräpäyksessä katolle.
-Kiireessä ja tuskassa en minä johtunut ajattelemaan, että minä
-päästäisin liekit ulos, sen sijaan että aioin päästää ilmaa sisään.
-Minä iskin ikkunaan ja rikkonaiset, irtauneet lasiruudut kilahtivat
-kappaleiksi ainoasta lyönnistä. Liekit leimahtivat ulos kuin
-villipedot pesästään. Jollei tuuli olisi heittänyt takaisin, olisivat
-liekit sillä paikalla, jossa minä seisoin, saavuttaneet minut ja
-tehneet pikaisen lopun kaikista minun puuhistani ja suunnitelmistani.
-Minä konttasin takaisin katon reunalle. Savu ja lieska kiemurtelivat
-korkealla ylläni. Veripunainen valo näytti minulle palvelijan
-kasvot, jotka hullun ilmeellä tuijottivat ylöspäin. Lukkari oli
-noussut hautakiveltä ja väänteli epätoivoissaan käsiänsä, ja kylän
-harvalukuinen väestö, miehet neuvottomina ja naiset kauhistuneina,
-kokoutui alas kirkkomaalle -- milloin näkyivät he selvästi
-kamalassa tulenvalossa, milloin katosivat he näkyvistäni mustaan,
-tukehduttavaan savuun. Ja jalkojeni alla paloi auttamattomasti ja
-kuoli mies, johon emme päässeet käsiksi!
-
-Tämä ajatus sai minut melkein mielipuoleksi. Käsieni ja käsivarsieni
-avulla laskeusin minä taasen maahan.
-
-"Ottakaa tänne kirkon avain!" huusin minä lukkarille. "Meidän täytyy
-koettaa sitä tietä -- kenties voimme me pelastaa hänet lyömällä
-sisäoven sisään."
-
-"Ei, ei!" valitti ukko. "Ei ole mitään toivoa! Molemmat avaimet ovat
-sisässä! Ah, herra, häntä ei voi mikään pelastaa -- hän on tomu ja
-tuhka tähän aikaan!"
-
-"Kaupungista nähdään kyllä tuli", sanoi eräs mies takanani. "Siellä
-on paloruisku. Kirkko pelastetaan varmaan."
-
-Minä huusin luokseni tätä miestä -- hän näytti olevan ainoa, joka ei
-ollut menettänyt käsitystään. Viipyisi vähintäinkin neljännestunti,
-ennenkun kaupungin paloruisku voisi olla täällä. Oli enemmän kuin
-voisin kestää, seisoa toimettomana koko tämä aika. Huolimatta
-kaikista järkeni vastaväitteistä, koetin minä vakuutella itseäni,
-että tuo perikatoon joutunut kurjimus oli sakaristossa vain
-tunnottomana kaatunut lattialle eikä ollut vielä kuollut. Eiköhän
-häntä voisi pelastaa, jos me murtaisimme oven? Minä tiesin, kuinka
-luja, raskas lukko oli -- kuinka vahva raudoitettu tammiovi --
-minä huomasin, kuinka toivotonta oli murtaa molempia puoliskoja
-tavallisilla apuneuvoilla. Varmaankin löytyisi kumminkin parruja
-hyljätyissä taloissa lähellä kirkkoa? Voisikohan hankkia sellaisen ja
-käyttää sitä muurinmurtajana? Tämä ajatus juolahti mieleeni salaman
-nopeudella. Minä käännyin mieheen: "Onko Teillä kirveenne mukananne?"
--- Kyllä ne olivat. "Ja saha ja köysi?" -- Kyllä, kyllä! Juoksin
-alas väkijoukkoon. "Viisi shillingiä jokaiselle, joka auttaa minua!"
-Nämä sanat saivat kaikkiin eloa. Tämä köyhyyden ahmivan nälän toinen
-laji -- rahan nälän -- sai heidät silmänräpäyksessä innostumaan ja
-liikkumaan. "Pari teistä juoksee hakemaan useampia lyhtyjä, pari
-käsikirveitä ja työaseita! Kaikki muut kanssani etsimään parrua!"
-He hurrasivat lujin äänin. Naiset ja lapset väistyivät syrjään
-molemmille sivuille. Me hyökkäsimme kaikki kirkkomaalta lähimpään,
-asumattomaan rakennukseen. Ei kukaan jäänyt paikalleen paitsi lukkari
--- vanhus-raukka seisoi hautakivellä ja itki ja valitti kirkon paloa.
-Palvelija seurasi minua yhäti. Hänen kuolonkalpeat, sekautuneet
-kasvonsa olivat aivan minun olkapääni vieressä, kun me raivasimme
-tietä asumattomaan taloon. Siinä oli muutamia muinaisen katon
-lehtereitä ympärillämme, mutta ne olivat liian keveitä. Eräs parru
-oli päämme päällä kyllin alhaalla voidaksemme käydä siihen käsin ja
-kirvein -- toinen oli kiinnitetty vastaisiin rappeutuneisiin seiniin,
-katto ja lattia olivat pois otetut ja yllämme oli suuri reikä,
-josta synkkä pilvi näkyi. Me koetimme irroittaa parrua molemmista
-päistä yht'aikaa. Jumalani, kuinka lujassa se oli -- mitä vastusta
-tiilet ja muurisavi teki! Me temmoimme, kiskoimme ja vedimme kaikin
-voimin. Nyt antoi parru perään, toisesta päästään -- se putosi ja
-suuri kappale muuria sen kanssa. Naiset, jotka olivat kokoutuneet
-ovelle katsoakseen, kirkasivat -- miehet huusivat -- pari kellahti
-kumoon vahingoittumatta kumminkaan. Vieläkin raju ponnistus, ja
-parru irtaantui toisestakin seinästä. Me nostimme sen ja huusimme:
-"Väistykää! Reippaasti eteenpäin! Ulos ovesta! -- Katsokaa kuinka
-liekki nousee pilviä kohden entistä korkeammalle ja kirkkaammin
-näyttääkseen meille tietä. -- Pitäkää kiinni nyt, ylös kirkkomaalle
--- reippaasti eteenpäin parru mukana suoraan ovelle. Yks', kaks,
-kolme! -- takaisin taas. Taas kaikuu hurraa-huuto niin kummallisesti
-ja ilottomasti. Olemme jo vahingoittaneet ovea; jos ei lukko anna
-perään, antavat ha'at. Vielä pusku parrulla! Yks', kaks', kolme! --
-takaisin taas. Se on irtautunut! Tuli purkautuu ulos kaikista raoista
-sen ympärillä. Vielä pusku -- viimeinen kerta! Ovi kaatuu paukkuen
-sisään. Silmänräpäyksen kamala äänettömyys, henkeä pidättävä odotus
-valtasi meidät kaikki. Tuijotimme sisään nähdäksemme miehen. Hirveä
-kuumuus ajoi meidät takaisin. Emme nähneet mitään, emme mitään --
-ylhäällä, alhaalla, koko huoneessa, ei mitään muuta kuin tulimeren!"
-
-"Missä hän on?" kuiskasi palvelija ja tuijotti mielipuolen tavoin
-liekkeihin.
-
-"Hän on tomu ja tuhka", sanoi lukkari. "Ja kirjat ovat tomu ja tuhka
--- ja, oi! kirkko on pian myöskin."
-
-Kaikkiaan kuultiin nämä sanat. Sitten ei häirinnyt mikään muu
-hiljaisuutta kuin tulen rätinä ja paukahtelu.
-
-Kuulkaa!
-
-Kova, rämisevä ääni kaikui etäältä -- hevosten kavioin kopina, jotka
-lähenivät lähenemistään täyttä neliä -- niin, ensin hiljainen, pian
-yhä voimakkaampi, lopulta satojen huutavain ihmisäänien sorina.
-Paloruisku oli tuotu.
-
-Väki kiiruhti innokkaasti mäen reunalle. Vanha lukkari koetti mennä
-muiden kanssa, mutta hänen voimansa olivat lopussa. Minä huomasin
-hänen pysytteleivän pystyssä pitämällä kiinni eräästä hautarististä.
-"Pelastakaa kirkko!" huusi hän niin kovasti kuin voi, ikäänkuin
-miehistö jo olisi voinut kuulla häntä. "Pelastakaa kirkko!"
-
-Ainoa, joka ei liikkunut paikaltaan, oli palvelija. Hän seisoi yhäti
-tuijottaen tulta sama sekautunut ilme kasvoissaan. Puhuttelin häntä,
-pudistin hänen käsivarttaan. Häntä ei voinut herättää käsitykseensä,
-vaan kuiskasi hän vain vielä kerran: "Missä hän on?"
-
-Kymmenessä minuutissa oli sammutustyö käynnissä. Kirkon takana
-olevasta lähteestä saatiin vettä ja letku suunnattiin sakariston
-käytävään. Jos minun apuani olisi tarvittu, en minä olisi
-voinut antaa sitä tänä hetkenä. Tarmoni oli murtunut -- voimani
-tyhjentyneet, tuska ja hämmennys taas vallannut sieluni, kun minä
-nyt tiesin, että hän on kuollut. Minä seisoin toimettomana ja kädet
-riipuksissa -- silmäten yhäti ja yhtämittaa palavaan huoneeseen.
-
-Näin, kuinka tuli vähitellen tukahdutettiin. Punaiset liekit
-pienenivät -- savu kohosi ylös valkopilvinä ja tuhkakasoja hehkui
-sen läpi alhaalla lattialla. Tuli hetken pysähdys -- sitten lähestyi
-poliisi ja sammutusmiehistö, niin että sisäänkäytävä sulkeutui --
-sitten neuvoteltiin hiljaisin äänin. Kaksi miestä erosi muista ja
-poistui kirkkomaalta. Väki väistyi ääneti sivulle antaakseen heidän
-mennä.
-
-Kävi kuin väristys läpi väkijoukon, ja elävä muuri vetäytyi hitaasti
-syrjään. Molemmat miehet tulivat takaisin tuoden oven eräästä
-autiosta talosta. He menivät sakaristoon sen kanssa ja poliisi sulki
-taas käytävän. Osa tunkeutui esiin joukosta ollakseen ensimmäisinä
-näkemässä jotakin, toiset seisoivat läheisyydessä voidakseen kuulla
-parhaiten. Näiden joukossa oli vaimoja ja lapsia.
-
-Tiedot sakaristosta alkoivat nyt levitä suusta suuhun, kunnes
-ne saapuivat paikkaan, jossa minä seisoin. Kuulin kysymyksiä ja
-vastauksia toistettavan ympärilläni kuiskaavin, hätäisin äänin:
-
-"Ovatko he löytäneet hänet?" -- "Ovat." -- "Mistä?" -- "Hän makasi
-pää ovea vasten ja kasvot lattiaa vasten." -- "Mitä ovea vasten?" --
-"Kirkkoon johtavaa." -- "Ovatko hänen kasvonsa palaneet?" -- "Ei." --
-"Ovatpahan." -- "Eivät palaneet, ainoastaan kärventyneet." -- "Hänhän
-makasi kasvoillaan, sanon minä." -- "Kuka hän oli?" -- "Eräs lordi,
-sanotaan." -- "Ei, ei lordi. Hän oli eräs sir -- jokin sir merkitsee
-vain aatelismiestä." -- "Eipähän, se merkitsee vapaaherraakin." --
-"Eipähän." -- "Merkitseepä." -- "Miksi hän meni sakaristoon?" -- "Ei
-ainakaan missään hyvässä aikomuksessa, siitä voit olla varma." --
-"Tekikö hän sen tarkoituksella?" -- "Olisiko hän tahtoen polttanut
-itsensä!" -- "En tarkoita häntä itseään, tarkoitan sakaristoa.
-Näyttääkö hän kamalalta?" --. "Kauhealta! Mutta kasvot eivät
-kuitenkaan juuri pahasti palaneilta." -- "Eikö täällä ole ketään,
-joka tuntee hänet?" -- "Täällä on mies, joka sanoo tuntevansa." --
-"Kuka?" -- "Palvelija, mutta hän on aivan tolkultansa; poliisi ei
-luota häneen." -- "Eikö täällä ole ketään muuta, joka voi sanoa, kuka
-hän on?" -- "Hiljaa! --" Selvä ja täyteläinen miehen ääni vaiensi
-silmänräpäyksessä kaiken sorinan ja puhelun.
-
-"Missä on se gentleman, joka koetti pelastaa hänet?" kysyi tämä ääni.
-
-"Tässä, herra -- tässä hän on!" Joukko hartaita kasvoja kääntyi
-minua kohden ja tusinoittain innokkaita käsivarsia raivasi tien läpi
-väkijoukon. Oikeuden palvelija tuli luokseni lyhty kädessään.
-
-"Tätä tietä, olkaa hyvä, herra", sanoi hän rauhallisesti.
-
-Minä en voinut vastata hänelle enkä tehdä mitään vastarintaa, kun
-hän otti minua käsivarresta. Minä koetin sanoa, ett'en minä koskaan
-ollut nähnyt vainajaa hänen elinaikanansa -- ett'ei ollut mahdollista
-niin oudon kuin minun todistaa, kuka hän oli. Mutta sanat kuolivat
-huulilleni. Minä olin mykkä ja väsynyt ja tahdoton.
-
-"Tunnetteko häntä, herra?"
-
-Minä seisoin miesten ympäröimänä. Kolme heistä piti lyhtyä aivan
-maassa. Kaikkien katse oli äänettömän odotuksen vallitessa kiintynyt
-minuun. Minä tiesin, mikä oli jalkojeni juuressa -- minä tiesin,
-miksi he pitivät lyhtyä niin alhaalla.
-
-"Voitteko Te todistaa, kuka hän oli, herra?"
-
-Silmäni laskeutuivat hitaasti. Ensin en minä nähnyt mitään muuta kuin
-palasen karkeaa purjekangasta. Sadepisarain rapse sitä vastaan kuului
-selvästi kamalassa hiljaisuudessa. Minä siirsin katseeni kankaan
-yläkulmaan, ja siinä -- siinä kellervässä lyhdyn valossa näkyivät sir
-Percivalin elottomat kasvot jäykkinä, hirveinä ja mustina.
-
-Siten näin minä hänen ensi ja viime kerran. Niin tahtoi Jumala, että
-hänen ja minun piti kohdata toisemme.
-
-
-X.
-
-Laillista tutkintoa onnettomuudesta kiiruhtivat erinäiset
-paikalliset syyt, jotka näyttivät vaikuttavan tuomariin ja
-paikkakunnan arvohenkilöihin. Se pidettiin huomispäivän iltapäivänä.
-Luonnollisesti kutsuttiin minut todistajaksi.
-
-Ensimmäinen tehtäväni saman päivän aamuna oli käydä postikonttorissa
-kysymässä Marianin lähettämää kirjettä. Ei mitkään tapahtumat,
-olkoot kuinka tärkeitä tahansa, voineet ehkästä minua tuntemasta
-samaa elävää levottomuutta Marianista ja Laurasta ollessani poissa
-Lontoosta. Tämän aamun kirje, joka oli ainoa todistus minulle, ett'ei
-mitään pahaa ollut tapahtunut heille minun poissa-ollessani, oli
-vieläkin päivän ensimmäinen ja suurin harrastukseni.
-
-Lohdutukseni oli Marianin lähettämä kirje postissa. Ei mitään ollut
-tapahtunut -- kaikki oli kotonamme hyvin nyt kuten lähtiessäni.
-Laura lähetti minulle sydämmellisen tervehdyksen ja pyysi minua
-ilmoittamaan kotiintulostani hänelle edellisenä päivänä. Hänen
-sisarensa lisäsi tätä tervehdystä koskevan selityksen; Laura oli
-näet säästänyt kokoon melkein koko sovereignin [englantilainen
-kultaraha = 25 markkaa] omasta kassastaan laittaakseen sillä pikku
-päivällisen, jolla piti vietettämän minun kotiintuloani. Luin nämä
-pienet, sydämmelliset tiedonannot aurinkoisena aamuna eilisillan
-hirveäin tapausten järisyttäessä vielä sieluani. Välttämättömyys
-säästää Lauraa jättämällä liian hätäisesti ilmoittamatta totuus oli
-suurin varovaisuus, johon hänen nykyinen tilansa pakoitti minut.
-Kirjoitin heti Marianille ilmoittaakseni hänelle mitä minä jo olen
-kertonut näillä lehdillä. Kerroin hänelle kaikki vähitellen ja niin
-varovaisesti kuin voin ja pyysin häntä tarkoin varomaan, ett'ei
-mikään sanomalehti joutuisi Lauran käsiin poissa-ollessani. Jos minä
-olisin kääntynyt jonkun toisen naisen puoleen, joka oli vähemmän
-rohkea ja vähemmän luotettava, olisin kenties epäröinyt, ennenkun
-minä suoraan ilmaisin koko totuuden. Mutta Marian ansaitsi hyvin,
-että minä pysyin uskollisena ensimmäiselle vakuutukselleni hänestä ja
-että minä luotin, täydellisesti yhtä paljon häneen kuin itseenikin.
-
-Kirjeeni venyi luonnollisesti pitkäksi. Se antoi minulle työtä aina
-siihen asti, kun minun piti lähteä oikeuteen.
-
-Tutkimus tapahtuneesta onnettomuudesta oli, kuten voi odottaakin,
-sekä sotkuisa että vaikea. Lukuunottamatta tiedusteluja siihen
-tapaan nähden, jolla vainaja oli kuollut, oli myöskin vaikeita
-kysymyksiä vastattavana tulen syttymisestä, avainten viemisestä
-ja vieraan olosta sakaristossa tulen päästessä valloilleen. Vielä
-ei ollut todistettu edes sitäkään, kuka kuollut oli eläessään
-ollut. Palvelijan kauhun sotkema vastaus oli poliisin saattanut
-epäluuloiseksi. Jo yöllä oli lähetetty Knowlesburyyn lähetti
-hankkimaan todistajia, jotka olivat hyvin tunteneet sir Percival
-Glyden, ja nämä olivat hyvissä ajoin aamulla hankkineet lähempiä
-tietoja Blackwater-Parkista. Nämä toimenpiteet saattoivat vihdoinkin
-tuomarin ja juryn vahvistamaan vainajan sir Percival Glydeksi ja
-hyväksymään palvelijan selitykset, varsinkin kun varmoja todistajia
-saapui ja erinäiset tosiseikat tukivat asiaa, kuten esimerkiksi
-tutkimus vainajan kelloon nähden. Sir Percivalin vaakuna ja nimi
-olivat kaiverretut siihen.
-
-Seuraava tutkimus koski tulen valloilleen pääsyä.
-
-Palvelija, minä ja poika, joka oli kuullut sakaristossa tulitikkua
-raapaistavan, olimme ensimmäiset todistajat, jotka kutsuttiin
-kuulusteltaviksi. Poika todisti selvästi ja tarkasti, mutta palvelija
-oli vieläkin niin pökerryksissään kokemastaan kauhusta, että hän oli
-nähtävästi aivan kykenemätön todistamaan mitään selvästi, ja sai
-poistua.
-
-Ilokseni tuli minun kuulusteluni varsin lyhyeksi. En ollut koskaan
-tuntenut vainajaa en ollut edes nähnytkään häntä, en tietänyt, että
-hän oli vanhassa Welminghamissa, enkä lopuksi ollut sakaristossa, kun
-hän tavattiin kuolleena ja palaneena. Kaikkiaan voin minä ilmoittaa
-olleeni lukkarin asunnossa kysymässä tietä, kuulleeni hänen sanovan,
-että avaimet olivat kadonneet, seuranneeni häntä kirkolle antaakseni
-hänelle sitä apua, jota minä voisin, nähneeni siellä sakariston
-olevan tulessa, kuulleeni tuntemattoman henkilön sisällä turhaan
-koettavan avata ovea ja koettaneeni silloin vointini mukaan pelastaa
-häntä. Toisilta todistajilta, jotka olivat tunteneet vainajan,
-kysyttiin, voivatko he selittää, miksi hän odottamatta oli ottanut
-avaimet ja ollut palavassa huoneessa. Tuomari näytti pitävän kylläkin
-yksinkertaisesta syystä ratkaistuna, ett'en minä, ollen aivan outo
-henkilö paikkakunnalla ja tuntematta sir Percival Glydeä, voisi antaa
-mitään tietoja kummastakaan seikasta.
-
-Minusta oli aivan selvää, miten minun piti menetellä kuulustelun
-päätyttyä. En tuntenut olevani velvollinen esittämään mitään
-yksityisestä vakuutuksestani, ennen kaikkea siitä syystä, koska
-siitä ei olisi mitään hyötyä, kun kaikki todistukseni tiedonantoni
-totuudesta nyt olivat palaneen kirkonkirjan mukana hävinneet,
-ja toisekseen siitäkin syystä, koska minä en olisi voinut tehdä
-esitystäni ymmärrettäväksi muutoin kuin ilmaisemalla koko
-salahankkeen. Tässä tapauksessa eivät varmaankaan tuomari ja jury
-olisi esitystäni hyväksyneet sen enempää kuin kerran ennen herra
-Kyrlekään.
-
-Ei mikään sellainen pakko tarvitse näillä lehdillä sen ajan jälkeen,
-joka nyt on kulunut, kahlehtia vakuutukseni vapaata lausumista.
-Ennenkun kukaan muita tapahtumia tahdon minä siis lyhyesti esittää
-oman ajatukseni avainten viennistä, tulen syttymisestä ja sir
-Percivalin kuolemasta.
-
-Tieto, että minä vastoin odotusta olin päässyt vapaaksi, sai hänet
-luultavasti tarttumaan viimeisiin keinoihinsa. Ensin hyökkäys
-maantiellä ja sitten -- tärkein -- hänen rikoksensa näkyvän
-todistuksen -- kirkonkirjan lehden -- hävitys. Jollen minä voisi
-näyttää jotakin otetta alkuperäisestä rekisteristä verrattavaksi
-Knowlesburyssa olevaan todistettuun jäljennökseen, en minä olisi
-voinut esittää mitään sitovaa todistusta häntä vastaan. Ja hänen
-tarvitsi vain huomaamatta tulla sakaristoon, repäistä pois tuo
-peljättävä lehti kirkonkirjasta ja sen jälkeen poistua yhtä
-huomaamatta kuin oli tullutkin.
-
-Jos käsittää asian näin, on helppo ymmärtää, miksi hän odotti pimeän
-tuloa, ennenkun yritti, ja miksi hän käytti hyväkseen lukkarin
-poissa-oloa anastaakseen avaimet. Hän oli pakotettu tekemään tulen
-etsiäkseen oikean kirjan ja lehden siitä, tavallinen varovaisuus
-saattoi hänet sulkemaan oven sisäpuolelta, ett'ei häntä häiritsisi
-joku utelias kulkija tahi minä, jos sattuisin olemaan juuri silloin
-läheisyydessä.
-
-En voi uskoa, että hän sytyttämällä sakariston tuleen, olisi
-tahtonut tehdä kirkonkirjan häviämisen onnettomuuden syyksi.
-Paljas mahdollisuus, että apua voisi pian saapua ja kirkonkirjat
-pelastettaisiin, olisi silmänräpäyksenkin miettimisen perästä ollut
-kylliksi ajamaan sellaiset suunnitelmat hänen mielestään. Kun
-muistan sen joukon helposti syttyviä aineita -- olkia, paperia,
-sälylaatikoita, kuivaa puuta ja madon kalvamia kaappeja -- niin
-oli mielestäni varsin uskottavaa, että tulen irtipääsy aiheutui
-jostain pakollisesta varomattomuudesta kynttilän tai tulitikkujen
-pitelemisessä.
-
-Hänen ensi yrityksensä oli luonnollisesti silloin koettaa sammuttaa
-tuli, ja, kun se ei onnistunut, pelastautua samasta ovesta, josta
-hän oli tullutkin ja jonka epäluotettavaa lukkoa hän ei tuntenut.
-Kun minä huusin hänelle, olivat liekit varmaankin jo ehtineet
-kirkkoon johtavalle ovelle, jonka molemmilla puolin kaapit olivat ja
-jonka läheisyydessä muutkin helposti syttyvät tavarat sijaitsivat.
-Luultavasti olivat tuli ja savu jo tyrmistäneet hänet, kun hän
-koetti pelastautua sisäoven kautta. Hänen on täytynyt voimattomana
-kaatua paikalle, josta hän sittemmin löydettiin, juuri silloin kun
-minä läksin katolle lyödäkseni ikkunan rikki. Joskin me sitten
-olisimme voineet päästä kirkkoon ja murtaa oven sieltä käsin, olisi
-tämä viivytys tehnyt pelastuksen mahdottomaksi. Hän olisi ollut
-kuollut, ennenkun me olisimme saaneet oven auki, ja me olisimme vain
-päästäneet liekit vapaasti kirkkoon: tähän vanhaan kirkkoon, joka
-siten olisi saanut sakariston kohtalon. Minä en ollenkaan epäile
--- eikä kukaan voi epäillä -- että hän jo oli kuollut, ennenkun
-me olimme ehtineet autioon rakennukseen ja sieltä kaikin voimin
-kiskoneet parrun irti.
-
-Tällainen on tämän kamalan tapauksen todenmukaisin selitys. Siten
-kuin olen kuvannut, tapahtui kaikki. Siten kuin olen esittänyt,
-löydettiin hänen hengetön ruumiinsa.
-
-Tutkimus lykättiin päiväksi, kun ei mikään tieto, jonka laki kykeni
-hankkimaan, tyydyttävästi voinut selittää asian salaperäistä laitaa.
-
-Päätettiin kutsua useampia todistajia ja kehottaa vainajan
-Lontoossa asuvaa asianajajaa saapumaan paikalle. Eräs lääkäri sai
-myös tehtäväkseen antaa lausunnon palvelijan mielentilasta, joka
-edelleen oli niin heikko, ett'ei hän voinut lausua vähimmänkään
-arvoista todistusta. Hän voi vain sekavasti selittää, että hänen oli
-tulipaloiltana käsketty odottaa lukkarintaloon johtavalla tiellä
-ja että hän ei tietänyt sen enempää, kuin että vainaja oli hänen
-isäntänsä.
-
-Minun uskoni on, että hän, ilman että hän tiesi rikollisesta
-aikomuksesta, ensin oli lähetetty katsomaan, onko lukkari poissa, ja
-sitten käsketty odottamaan kirkon läheisyydessä voidakseen kiiruhtaa
-isännälleen avuksi, jos minun onnistuisi pelastua maantiellä
-tehtävästä hyökkäyksestä. Minun täytyy tässä lisätä, että miehen omaa
-selvää todistusta ei koskaan saatu. Lääkärin todistus sisälsi, että
-hänen ymmärryksensä, joka aina oli ollut heikko, oli nyt surullisella
-tavalla pimennyt, eikä hän, mikäli minä olen kuullut, vielä tänäkään
-päivänä ole parantunut.
-
-Minä palasin Welminghamin ravintolaan ruumiiltani ja sielultani
-niin väsyneenä, niin heikontuneena ja alakuloisena kaiken sen
-johdosta, mitä olin kokenut, että tunsin olevani täysin kykenemätön
-vastaamaan kaikkiin niihin kysymyksiin, joita utelias väkijoukko
-kahvilahuoneessa tutkimukseen nähden minulle teki. Poistuin sen
-vuoksi vaatimattomaan vinttihuoneeseeni yhtä vaatimattomaan
-päivällisen jälkeen saadakseni rauhassa ajatella Mariania ja Lauraa.
-
-Jos olisin ollut varakas mies, olisin minä matkustanut Lontooseen
-vahvistaakseni ja rauhoittaakseni itseäni näkemällä molempia
-rakkaita ystäviä. Mutta minä olin velvotettu, jos minua kutsutaan,
-uudelleen saapumaan todistajaksi nyt lykättyyn tutkintoon ja
-toisessakin suhteessa sidottu velvollisuuteni kautta kolmen päivän
-kuluttua vapauttaa tohtori Dawson hänen takauksestaan Knowlesburyn
-maistraatin edessä. Niukat varamme, olivat jo kuluneet eikä se
-epävarma tulevaisuus -- nyt epävarmempi kuin koskaan -- sallinut
-minun omaksi huvikseni tarpeettomasti vielä vähentää niitä edes
-vähäpätöisimmälläkään summalla.
-
-Seuraava päivä oli vapaa käytettäväkseni mieleni mukaisesti. Minä
-alotin sen hakemalla Marianin tavallista kirjeilmoitusta. Hänen
-lähettämänsä kirje odotti siellä minua, ja se oli, kuten ennenkin,
-kirjoitettu iloisesti ja rauhoittavasti. Minä luin sen mielihyvällä
-ja levottomuuteni vaimennettua siksi päiväksi läksin minä sen jälkeen
-Vanhaan Welminghamiin nähdäkseni päivänvalossa tulipalopaikkaa.
-
-Kuinka olikaan kaikki toisin nyt!
-
-Kaikissa synkän, maallisen olemuksemme olosuhteissa käy
-jokapäiväisyys ja ilkeys toisensa jäljissä. Hetken iva ei vältä
-mitään tässä elämän murhenäytelmässä. Kun minä tulin kirkolle,
-oli tallattu hautausmaa ainoa vakava muistutus tulipalosta ja
-kuolemasta. Höyläämättömiä lautoja oli pystytetty sakariston käytävän
-eteen. Karkeita pilakuvia oli jo piirretty niihin, ja kylän lapset
-kirkuivat ja tappelivat parhaista paikoista kurkistaakseen raoista
-sisään. Samalla paikalla, jossa minä ensin kuulin hätähuudon
-palavasta huoneesta ja jossa kauhistunut palvelija oli vaipunut
-polvillensa, löytyisi nyt parvi huimia kanoja noukkimassa sateen
-jälkeen kohonneita matoja -- ja maassa jalkojeni edessä, jossa ovi
-kauheine taakkoineen oli ollut, oli nyt erään työmiehen päivällinen
-sidottuna keltaiseen saviastiaan suljettuun myttyyn, ja hänen
-uskollinen koiransa murisi minulle tullessani sitä liian lähelle.
-Vanhalle lukkarille, joka toimettomana katseli, kuinka puhdistustyö
-hitaasti alkoi, oli vain yksi harrastus, josta hän alinomaa puhui --
-into puolestaan puhdistautua kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut.
-Eräs kylän naisista, jonka kauhusta kuolonkalpeiksi muuttuneet
-kasvot minä hyvin muistan, kun me päästimme irti parrua, seisoi nyt
-siinä ajattelemattomuuden perikuvana, nauraen ja rupattaen toisen
-naisen kanssa. Ei ole mitään vakavuutta tässä matoisessa maailmassa!
-Salomo kaikessa komeudessaan oli kumminkin Salomo, jonka joutava
-pikkumaisuus väijyi Jokaisesta hänen kalliin kaapunsa poimusta ja
-jokaisesta ihanan linnansa nurkasta.
-
-Poistuessani paikalta ei ollut ensi kertaa, kun minä ajattelin,
-kuinka sir Percivalin kuolema oli täysin kumonnut kaikki minun
-suunnitelmani saattaa Laura jälleen yhteiskunnallisiin oikeuksiinsa.
-Sir Percival oli poissa -- ja hänen kanssaan se mahdollisuus, joka
-oli ollut kaikkien minun harrastusteni ja ajatusteni päämääränä.
-
-Enkö minä voinut katsoa tätä onnetonta ratkaisua miltään paremmalta
-näkökannalta?
-
-Jos sir Percival olisi elänyt -- olisikohan tämä johtanut toiseen
-tulokseen? Olisinko minä Lauran tähden voinut käyttää havaintoani
-kuin myytävää aarretta silloinkin, kun minä huomasin, että sir
-Percivalin rikos sisälsi toisten oikeuksien, varastamisen? Olisinko
-minä voinut tarjota hänelle vaiteliaisuuttani palkinnoksi jos hän
-olisi tunnustanut salahankkeen, kun tämän vaiteliaisuuden seurauksena
-edelleenkin olisi täytynyt olla se, että oikeutettu perillinen olisi
-erotettu nimestään, maatilastaan ja arvostaan? Mahdotonta! Tätä
-huomiota, josta minä olin niin paljon toivonut, en minä koskaan
-olisi voinut mielivaltaisesti salata tai julkaista aina sen mukaan,
-kuin se olisi ollut hyödyllisin Lauralle. Kunnia ja rehellisyys
-olisivat minua ehdottomasti pakottaneet hakemaan heti sitä minulle
-tuntematonta henkilöä, jonka yhteiskunnallinen asema oli ryöstetty
--- minun olisi samana hetkenä, jolloin voitto oli saavutettu,
-täytynyt luopua siitä jättämällä ilman mitään välipuheita havaintoni
-tämän vieraan käsiin ja silloinkin uudelleen alkaa taistelu niitä
-vaikeuksia vastaan, jotka kohosivat minun ja sen ainoan päämäärän
-välille, minkä vuoksi minä elin, aivankuin minä nyt sisimmästä
-sydämmestäni päätin taistella niitä vastaan!
-
-Rauhoittunein mielin palasin minä Welminghamiin: tunsin nyt
-varmemmaksi itsestäni ja tehtävästäni, kuin koskaan ennen olin ollut.
-
-Matkalla ravintolaan kuljin minä yli torin, jonka varrella rouva
-Catherick asui. Koettaisinko minä päästä sisään? Ei. Uutinen sir
-Percivalin kuolemasta, viimeinen mitä hän odotti kuulla, oli varmaan
-jo saapunut hänen tietoonsa. Koko tutkimuksen meno oli painettu
-kaupungin tänä aamuna ilmestyneeseen sanomalehteen: ei ollut
-minulla mitään hänelle kerrottavaa, jota hän ei jo ennen tuntisi.
-Harrastukseni puhua hänen kanssaan tai oikeammin sanoen saada hänet
-puhumaan oli vähentynyt. Minä muistan sen peitetyn vihan ilmeen,
-joka oli hänen kasvoillaan hänen sanoessaan: "minulle ei ole mikään
-muu tieto sir Percivalista odottamaton kuin hänen kuolemastaan".
-Minä muistan sen väijyvän mielenkiinnon, joka väikkyi hänen
-silmäyksistään, kun hän pois lähtiessäni katsoi minuun. Sydämmeni
-syvyydessä piilevä tunne, jonka minä tiesin olevan toden, herätti
-minussa kammoa tavata uudelleen häntä -- ja minä käännyin pois ja
-menin suoraan ravintolaan.
-
-Muutamia tunteja myöhemmin, kun minä istuin ravintolahuoneessa,
-jätti tarjoilija minulle kirjeen. Osoitekirjoitus oli minulle, ja
-kysyessäni sain minä tietää, että kirjeen oli tuonut eräs nainen
-vähää ennen pimeän tuloa. Hän ei ollut sanonut mitään ja mennyt pois,
-ennenkun kukaan oli ehtinyt puhutella häntä tai edes katsahtaa, kuka
-hän oli.
-
-Avasin kirjeen. Siinä ei ollut päivämäärää eikä allekirjoitusta
-ja käsiala oli ilmeisesti väännetty. Ennenkun minä olin
-lukenut ensimmäisen lauseen, tiesin minä kumminkin, kuka
-kirjeenkirjoittajatar oli: -- rouva Catherick.
-
-Kirje kuului seuraavasti -- kirjoitan sen sana sanaltaan.
-
-
-
-
-Rouva Catherickin jatkama kertomus.
-
-
-Herra, ette ole tullut takaisin, kuten lupasitte tehdä. Se on
-minusta yhdentekevä; tiedän mitä on tapahtunut, ja kirjoitan
-sanoakseni Teille sen. Näittekö jotakin erikoista ilmettä kasvoissani
-lähtiessänne luotani? Minä halusin tietää itsekseni, eikö hänen
-perikatonsa päivä ollut tullut ja ettekö Te ollut valittu ase
-saavuttamaan tätä päämäärää. Te olitte se -- ja Te olette saavuttanut
-sen.
-
-Kuten kuulen, olitte Te kyllin heikko tahtoaksenne pelastaa hänen
-elämänsä. Jos se olisi onnistunut Teille, olisin minä pitänyt Teitä
-vihollisenani. Nyt, kun se ei onnistunut Teille, pidän minä Teitä
-ystävänäni. Teidän tiedustelunne ajoivat hänet yöllä sakaristoon.
-Teidän tiedustelunne ovat, ilman että Te olette tietänyt tai tahtonut
-sitä, palvelleet 23-vuotista vihaa ja kostonhimoa. Teidän tulee ottaa
-kiitokseni, herra, tahtoen tai tahtomattanne.
-
-Olen velvollinen sille miehelle, joka on suorittanut tämän teon,
-lausumaan jonkun tunnustuksen. Kuinka voin minä maksaa velkani? Jos
-minä olisin vielä nuori, voisin minä sanoa: "Tulkaa tänne! pankaa
-kätenne vyötäiselleni ja suudelkaa minua, jos Teitä huvittaa!" Minä
-olisin voinut kyllin miellyttää Teitä menemään niin pitkälle, ja Te
-olisitte tehnyt sen, -- Teidän olisi täytynyt tehdä se 20 vuotta
-sitten! Mutta olen vanha nyt. No hyvä! Minä voin tyydyttää Teidän
-uteliaisuutenne ja sillä tavoin maksaa velkani. Teillä oli suuri
-halu saada selko muutamista minua koskevista yksityisistä seikoista,
-hakiessanne minua -- yksityisistä asioista, joita Te kaikella
-terävänäköisyydellänne ette voinut tutkia ilman minun apuani --
-salaisuuksista, joihin Te tähän saakka ette voinut tunkeutua. Te
-saatte selvän niistä; uteliaisuutenne tulee tyydytetyksi. Vaivaan
-itseäni kirjoittamalla tämän miellyttääkseni Teitä, kunnioitettava,
-nuori ystäväni!
-
-Olitte, luullakseni, pieni poika vuonna 1827? Siihen aikaan olin
-minä kaunis nuori nainen ja asuin Vanhassa Welminghamissa. Olin
-naimisissa naurettavan narrin kanssa. Minulla oli myöskin kunnia
-tutustua, välipä sillä kuinka, erääseen herraan, pikku juttu kehen.
-En aio sanoa hänen nimeänsä. Miksi minä tekisin sen. Se ei ollut
-hänen nimensä. Hänellä ei ollut koskaan nimeä: Te tiedätte sen tällä
-hetkellä yhtä hyvin kuin minäkin.
-
-Enemmän asiaan kuuluu ilmoittaa Teille, kuinka hän houkutteli
-minut avukseen. Minulla oli luonnostaan ylhäisen naisen maku ja
-toiveet: hän tyydytti ne. Eli toisin sanoen -- hän ihaili minua ja
-antoi lahjoja. Ei kukaan nainen voi vastustaa ihailua ja lahjoja
--- varsinkin lahjoja, jos ne ovat juuri niitä, joita hän toivoo.
-Hän oli kyllin terävänäköinen tietääkseen sen -- sellaisia ovat
-useimmat miehet. Luonnollisesti tahtoi hän jotakin vaihtokaupassa --
-sitähän tahtovat kaikki miehet. Mitä luulette hänen tahtoneen. Vallan
-vähäpätöistä. Ei mitään muuta kuin sakariston avainta ja siellä
-olevaa kaapinavainta, kun minun mieheni jonkun kerran kääntäisi
-selkänsä. Oli luonnollista, että hän valhetteli minulle kysyessäni,
-miksi hän niin salaperäisellä tavalla halusi saada avaimet. Hän olisi
-kernaasti voinut säästää itseltään sen vaivan -- en uskonut sanaakaan
-siitä, mitä hän lausui. Mutta pidin lahjoistani ja toivoin saavani
-useampia. Hankin siis hänelle avaimet mieheni tietämättä ja vakoilin
-häntä hänen itsensä tietämättä. Yksi, kaksi -- aina neljä kertaa
-vakoilin minä häntä -- viime kerran sain minä selville hänen puuhansa.
-
-Minä en ole koskaan ollut ylenmäärin tarkkatuntoinen toisten
-asioihin nähden -- mitäpä välitin minä siitä, että hän lisäsi yhden
-vihkimätodistuksen rekisteriin?
-
-Minä huomasin kyllä, että se oli väärin tehty, mutta pahalta se
-ei minusta tuntunut -- olihan mielestäni hyvä syy olla meteliä
-pitämättä. Ja minä olin saanut kultakellon perineen -- mikä oli
-toinen, vieläkin parempi syy. Sitä paitsi oli hän luvannut minulle
-vieläkin kellon Lontoosta -- kolmas ja paras syy kaikista. Jos
-minä olisin tietänyt, millaiseksi laki katsoi rikoksen ja miten se
-rankaisisi sen, olisin minä kyllä varonut itseäni ja jättänyt hänet
-pulaan. Mutta minä en tietänyt -- ja ikävöin kultakelloa. Ainoa ehto,
-jonka minä tein, oli, että hänen täytyi luottaa minuun ja ilmaista
-minulle kaikki. Olin silloin yhtä utelias hänen asioihinsa nähden
-kuin Te nyt minun asioihini nähden. Hän suostui vaatimuksiini --
-miksi, saatte pian kuulla.
-
-Kas tässä muutamin sanoin, mitä minä sain kuulla häneltä. Hän ei
-sanonut minulle mielellään kaikkea, minkä minä nyt kerron Teille.
-Osan houkuttelin minä puhuttelemalla, osan kyselemällä. Olin ottanut
-tehtäväkseni saada selvä oikeasta asianlaidasta -- luulen sen
-onnistuneen.
-
-Hän ei tietänyt enempää kuin kukaan muukaan, kuinka oikeastaan
-oli hänen vanhempainsa yhdistymisen laita, ennenkun äidin
-kuoltua. Silloin sanoi hänen isänsä hänelle sen ja lupasi tehdä
-voitavansa poikansa puolesta. Hän kuoli tekemättä mitään -- edes
-testamenttiakaan. Poika päätti silloin -- ja kuka voi syyttää häntä
-siitä? -- älykkäästi pitää huolta itsestään. Hän tuli Englantiin
-ja otti tilan haltuunsa. Ei kukaan ollut epäilemässä mitään eikä
-kukaan ollut esteenä. Hänen vanhempansa olivat aina eläneet kuin
-aviopuolisot; ei kukaan niistä harvoista, jotka tunsivat heidät,
-ollut koskaan uskonut muuta heistä. Omaisuuden oikea perillinen --
-jos totuus olisi tullut tunnetuksi -- oli eräs kaukainen sukulainen,
-joka ei koskaan ollut ajatellut mitään sinnepäinkään ja joka oli
-merillä, kun sir Felix kuoli. Niin pitkälle meni kaikki hyvin, ja hän
-otti tilan haltuunsa. Mutta hän ei voinut ottaa lainaa kiinnitystä
-vastaan tilaan. Siihen puuttui häneltä kahta asiaa: hänen omaa
-kastetodistustaan ja vanhempainsa vihkimätodistusta. Kastetodistus
-oli helppo saada -- hän oli syntynyt ulkomaalla ja varmistuskirja
-löytyi laillisessa muodossaan. Toinen kysymys oli arveluttavampi --
-se saattoi hänet Vanhaan Welminghamiin.
-
-Jos se ei olisi ollut vaikeaa, olisi hän luultavasti matkustanut sen
-sijaan Knowlesburyyn.
-
-Hänen äitinsä oli asunut siellä siihen aikaan, kun hän tuli
-tuttavaksi hänen isänsä kanssa -- hän eli silloin siellä isän
-nimellään. Tosi asia oli kumminkin, että todellakin oli naimisissa --
-hän oli avioliitossa ollut muutamia vuosia Irlannissa, jossa hänen
-miehensä oli kohdellut häntä pahoin ja sittemmin mennyt matkoihinsa
-toisen naisen kanssa. Minä tiedän sen aivan varmaan; sir Felix
-mainitsi sen pojallensa syyksi, miksi hän ei mennyt avioliittoon
-hänen kanssaan. Te ihmettelette kenties, miksi poika, joka tiesi,
-että hänen vanhempansa olivat nähneet ensin toisensa Knowlesburyssa,
-ei silloin koettanut mieluummin väärentää avioliittorekisteriä siinä
-kirkossa, jossa pikemmin voisi luulla heidät vihityiksi. Syy siihen
-oli, että Knowlesburyn pastori, joka oli seurakunnan kirkkoherrana
-jo vuonna 1803, jolloin, hänen kastetodistuksensa mukaan, vanhemmat
-olisi pitänyt vihkiä, vielä eli ja oli paikassaan, kun hän uutena
-vuotena 1827 otti maatilan haltuunsa. Tämä ikävä seikka pakotti
-häntä kääntämään ajatuksensa tälle taholle. Täällä ei ollut mitään
-sellaista vaaraa: entinen kirkkoherra oli jo kuollut muutamia vuosia.
-
-Vanha Welmingham sopi hänelle muutoin yhtä hyvin kuin Knowlesburykin.
-Hänen isänsä oli vienyt mukanaan hänen äitinsä tästä jälkimäisestä
-kaupungista erääseen joen varrella olevaan maanpaikkaan, joka ei
-ollut kaukana meidän kyläämme. Ne, jotka olivat tunteneet hänen
-erakkomaisen yksinäisyytensä hänen vielä naimattomana ollessaan,
-eivät ihmetelleet, että hän säilytti samat ominaisuudet naimisiin
-mentyäänkin. Jollei hän olisi ollut epämuodostuksen takia kauhea
-katsella, niin olisi tämä eristynyt elämä nuoren puolison kanssa
-voinut herättää epäluuloja. Kuten nyt oli, ei voinut ketään
-kummastuttaa, että hän kätki inhokannäköisen vartalonsa maailmalta
-niin hyvin kuin voi. Hän asui meidän paikkakunnallamme, kunnes hän
-joutui omistamaan Blackwater-Parkin. Kun 23 tai 24 vuotta oli kulunut
-ja pappikin välillä kuollut, niin kukapa voi sanoa, ett'ei hänen
-avioliittonsa ollut tapahtunut yhtä hiljaa ja yksinäisesti, kuin
-hänen elämänsä oli kulunut, ja ett'ei vihkiminen ollut tapahtunut
-Vanhan Welminghamin kirkossa?
-
-Siitä aiheutui, kuten minä jo olen sanonut, että poika katsoi
-tämän paikan sopivimmaksi työskennellä suurimmassa salaisuudessa
-harrastustensa hyväksi. Kenties kummastuttaa Teitä kuulla, että se
-kirkonkirjan väärennys, johon hän ryhtyi, tapahtui aivan sattuman
-johdosta -- eikä koskaan alusta asti ollut hänen aikomuksensa.
-
-Hänen ensi aikomuksensa oli ollut repiä kirjasta se lehti, joka koski
-oikeaa vuotta ja kuukautta, salaa hävittää se, matkustaa sitten
-Lontooseen ja pyytää asianajajia antamaan hänelle tarpeellisen
-varmennustodistuksen isän avioliitosta, mutta löysästi viitaten
-kirkonkirjan lehteen, johon sen olisi pitänyt olla merkitty -- joka
-lehti nyt oli poissa. Ei kukaan voisi sen jälkeen päättää, ett'eivät
-vanhemmat olisi laillisesti vihityt. Ja haluttiinpa asiain näin ollen
-lainata hänelle rahoja tai ei -- hän uskoi lainattavan -- oli hänellä
-kaikissa tapauksissa vastaus valmiina, jos joskus nousisi kysymys
-hänen oikeudestaan maatilaan ja vapaaherran nimeen.
-
-Mutta kun hän yksinäisyydessä alkoi lukea rekisteriä, huomasi hän
-alimpana eräällä sivulla, koskeva vuotta 1803, kirjoittamattoman
-alan, joka nähtävästi oli syntynyt siitä, ett'ei tilaa olisi
-riittänyt seuraavalle pitkälle todistukselle, joka sen sijaan oli
-siirretty seuraavan lehden alkuun. Tämän huomaaminen muutti kaikki
-hänen suunnitelmansa. Se oli onnenpotkaus, jota hän ei ollut voinut
-toivoa tai ajatellakaan, ja hän käytti sitä hyväkseen tavalla, jonka
-itse tiedätte.
-
-Kun hän kertoi minulle elämäkertansa, olin minä kyllin hullu
-tuntemaan jotain mielenkiintoa ja sääliä häntä kohtaan -- seikka,
-jonka hän juuri otti laskuun, kuten kohta saatte kuulla. Minä
-katsoin hänen kärsineen julmaa vääryyttä. Ei ollut hänen syynsä,
-ett'eivät hänen vanhempansa olleet naimisissa -- tuskin oli heidän
-oma syynsäkään. Ajattelevampi nainen kuin minä -- nainen, joka ei
-niin kokonaan olisi mielistynyt kultakelloon perineen, olisi vielä
-löytänyt yhden ja toisen syyn puolustaakseen häntä. Olkoon sen laita
-kuinka tahansa, riittää vain, että minä vaikenin kuin muuri ja autoin
-häntä salaa puuhissaan.
-
-Viipyi jonkun aikaa, ennenkun hän voi antaa musteelle oikean värin
--- hän sekotti sitä monta kertaa pulloissa ja mustetolpossa, jotka
-olivat minun. -- Ja sitten vielä kului hieman aikaa, ennenkun hän
-oppi jäljittelemään käsialaa. Mutta hänen onnistui lopuksi tehdä se,
-ja niin tuli hänen äitinsä kunnialliseksi aviovaimoksi maattuaan
-jo kauan haudassaan! Tähän asti en minä kiellä hänen menetelleen
-kylläkin kunniallisesti minua kohtaan Hän antoi minulle kellon
-perineen eikä säästänyt mitään kuluja saadakseen ne oikein kauniit ja
-aistikkaat. Minulla on vielä ne jäljellä -- kello käy erinomaisesti.
-
-Te mainitsitte tässä eräänä päivänä, että rouva Clements oli sanonut
-Teille, mitä hän itse tiesi. Tässä tapauksessa en minä tarvitse
-juurta jaksain tehdä selkoa siitä tyhmästä arvostelusta, josta
-minä sain kärsiä -- ja syyttömästi kärsiä, sen voin minä kalliisti
-vakuuttaa. Teidän tulee tietää yhtä hyvin kuin minunkin, mitä
-houreita mieheni sai päähänsä huomatessaan minun ja vieraan, hienon
-herran salaisuudessa kohtaavan toisensa ja keskustelevan. Mutta Te
-ette varmaankaan tiedä, miten asia päättyi tämän vieraan herran ja
-minun välilläni. Te saatte itse lukea ja nähdä, kuinka hän käyttäytyi
-minua kohtaan.
-
-Ensi sanat, jotka minä lausuin hänelle huomatessani, minkä käänteen
-koko juttu oli saanut, olivat: "Antakaa minulle hyvitys --
-vapauttakaa maineeni syytöksestä, josta Te tiedätte, ett'en minä
-sitä ansaitse. Minä en pyydä Teitä ilmaisemaan kaikkea miehelleni --
-sanokaa hänelle vain kunnianne kautta, että hän on väärässä ja ett'en
-minä ole syyllinen sillä tavoin, kuin hän luulee. Osoittakaa minulle
-ainakin tämä oikeus kaiken sen takia, mitä olen tehnyt hyväksenne."
-Hän kieltäytyi jyrkästi. Hän sanoi olevan hänelle edullista, jos
-mieheni ja kaikki naapurit uskoivat tätä väärää huhua -- niin kauan
-kun he olivat siinä käsityksessä, eivät he luonnollisesti koskaan
-aavistaisi asian tosi laitaa. Minulla oli jyrkkä mielenlaatu ja
-minä sanoin hänelle silloin, että he minulta saisivat kuulla suoran
-totuuden. Hänen vastauksensa oli lyhyt ja sattuva. Jos minä lausuisin
-sanankaan, olisin minä mennyt nainen yhtä varmaan kuin hän olisi
-mennyt mies.
-
-Niin, siihen oli tultu. Hän oli pettänyt minut sen vaaran
-suhteen, johon minä antauduin auttamalla häntä. Hän oli hyötynyt
-taitamattomuudestani, kiusannut minua lahjoillansa, herättänyt
-osanottoani kertomuksillaan onnettomuudestansa -- kaikki
-tarkoituksensa tehdä minut rikostoverikseen. Hän lausui tämän
-minulle suurimmalla kylmyydellä maailmassa ja lopetti ilmoittamalla
-minulle ensi kerran sen hirveän rangaistuksen, minkä laki määrää
-hänen rikoksestaan ja jokaiselle, joka on ollut avullisena sen
-suorittamisessa: Siihen aikaan ei oikeus ollut niin hellämielinen,
-kuin se nyt kuuluu olevan. Murhaajat eivät olleet ainoita, jotka
-hirtettiin, eikä lain tuomitsemia, rikollisia naisia kohdeltu kuten
-rouvasihmisiä, jotka olivat syyttömästi joutuneet ikävyyksiin.
-Tunnustan, että hän pelotti minua -- tuo halpamielinen petturi,
-pelkuri, konna! Ymmärrättekö nyt, kuinka minä vihasin häntä?
-Ymmärrättekö nyt, miksi minä näen kaiken tämän vaivan -- miksi teen
-sen kiitollisuudesta -- tyydyttääkseni sen ansiokkaan nuoren miehen
-uteliaisuutta, joka on saattanut hänet perikatoon?
-
-No hyvä, menkäämme etemmäksi. Hän ei ollut kyllin suuri narri
-ajaakseen minut äärimmäiseen epätoivoon. Minä en ollut senlainen
-nainen, jota vastaan voitiin uskaltaa liian paljon -- hän tiesi sen
-ja rauhoitti minua älykkäästi muutamilla ehdotuksilla tulevaisuuteen
-nähden.
-
-Hän oli niin hyvä ja sanoi minun ansainneeni jonkun palkkion siitä
-palveluksesta, jonka minä tein hänelle, ja jonkun korvauksen siitä,
-mitä olin kärsinyt. Hän selitti haluavansa -- se jalomielinen
-roisto! -- antaa minulle vuotuisen ylläpidon neljänneksittään, mutta
-kahdella ehdolla. Ensimmäinen oli, että minun pitäisi vaieta -- yhtä
-hyvin itseni kuin hänenkin vuoksensa. Toinen ehto oli, ett'en minä
-saisi poistua askeltakaan Welminghamista ilmoittamatta ensin hänelle
-ja saamatta häneltä lupaa. Naapuristossa eivät mitkään hyverikkaat
-naisystävät teepöydässä houkuttelisi minulta vaarallisia salaisuuksia
--- täällä saisi hän aina tietää, mistä hän löytäisi minut. Ne olivat
-kovia ehtoja -- mutta minä hyväksyin ne.
-
-Mitäpä voin minä muuta tehdä? Minä seisoin siinä minä avuttomana,
-huomaten pian saavani enemmän menoja ja vaivaa olennosta, josta minun
-täytyi huolehtia. Mitäpä muuta minä voin tehdä? Ottaako vastaan
-armolahjoja mieheltäni -- tuolta puolihullulta karkulaiselta -- joka
-ensin oli saanut aikaan koko häväistysjutun? Ennemmin tahdoin kuolla.
-Apuraha oli sitä paitsi varsin huomattava. Minulla oli paremmat
-tulot, paremmat huoneet, kauniimmat matot lattioillani kuin puolella
-niistä naisista, jotka nostivat silmänsä kattoon nähdessään minut.
-Meidän paikkakunnallamme kävi hyve pumpulivaatteissa. Minä käytin
-silkkiä, minä!
-
-Siis hyväksyin minä hänen ehtonsa, käytin niitä hyväkseni vointini
-mukaan, taistelin kunniallisten naapurieni kanssa heidän omalla
-maallansa ja voitin aikojen kuluttua -- kuten Teidän itsenne olisi
-pitänyt huomata kuinka minä vaikenin hänen salaisuudestaan -- joka
-oli minunkin -- kaikkina niinä vuosina, jotka ovat kuluneet sen
-jälkeen ja kuinka minun tyttäreni, Anna, todellakin houkutteli
-itselleen luottamukseni ja sai tietää salaisuuteni -- on kaksi
-kysymystä, joihin minä varmasti uskon Teidän toivovan saada
-vastauksen.
-
-No hyvä, kiitollisuuteni on niin suuri, ett'en minä voi kieltää
-Teiltä mitään -- käännän siis kirjeeni lehden ja sanon, kuinka sen
-asianlaita oli. Erään asian pyydän minä kumminkin suomaan anteeksi
--- minun täytyy aluksi lausua kummastukseni, herra Hartright,
-siitä mielenkiinnosta, jota Te näytätte tunteneen tytär-vainajaani
-kohtaan. Se on minusta aivan selittämätöntä. Jos tämä mielenkiinto
-tekee Teidät uteliaaksi saamaan joitakin tietoja hänen aikaisemmasta
-elämästään, niin täytyy minun kehottaa Teitä kysymään rouva
-Clementsiltä, joka tietää siitä asiasta enemmän kuin minä. Olkaa
-hyvä ja muistakaa, ett'en minä koskaan katsonut tunteneeni mitään
-suurempaa hellyyttä tytärtäni kohtaan. Hän oli minulle vaivaksi
-alusta loppuun jäsen lisäksi sanomattoman tylsä ymmärrykseltään. Te
-pidätte suoruutta arvossa -- toivon tämän tyydyttävän Teitä.
-
-Ei olisi hyötyä väsyttää Teitä pitkillä kertomuksilla näistä
-kuluneista vuosista. Riittää vain: minä pidin sopimuksen puoleltani
-ja nautin sitä vastaan hyvät tuloni neljänneksittäin maksettuina.
-
-Kerran ja toisen tein minä lyhyitä matkoja Welminghamista pyydettyäni
-etukäteen luvan herraltani, joka harvoin kielsi suostumustaan. Kuten
-jo sanoin Teille, ei hän ollut kyllin hullu suututtaakseen minua
-liian paljon. Hänen oma ymmärryksensä ilmaisi hänelle kylläkin,
-että minä vaikenisin, jollen hänen takiansa, niin itseni takia.
-Eräs pitemmistä matkoistani oli Limmeridgeen hoitaakseni sairasta
-sisar-puoltani, joka asui siellä. Hänellä arveltiin olevan omaisuutta
-ja minä ajattelin olevan syytä valvoa etuani siltä taholta, jos
-vuotuinen apurahani jostakin syystä lakkaisi. Kaiken selvitettyä
-huomasin minä nähneeni turhaa vaivaa enkä saanut mitään, koska ei
-mitään jäänyt häneltä perittäväksi.
-
-Olin ottanut Annan mukaani, koska minulla aika ajoittain oli oikkuni
-ja päähänpistoni lapsen suhteen ja koska tunsin jonkunlaista
-mustasukkaisuutta rouva Clementsiä kohtaan hänen hoitamisensa
-takia. En koskaan tullut oikein toimeen rouva Clementsin kanssa.
-Hän oli yksinkertainen nainen, jolla ei ollut selvää arvostelu- ja
-päättämiskykyä -- hän oli tuollainen siivo raukka -- ja minua huvitti
-joskus kiusata häntä hieman ottamalla häneltä Anna pois. Kun minä en
-tietänyt oikein, mihin panisin tytön siksi aikaa, kun minä hoidin
-sairasta Limmeridgessä, toimitin minä hänet sikäläiseen kouluun.
-Herrastalon rouva -- kauhean vähäpätöinen nainen, joka oli puijannut
-yhden Englannin kauheimpia miehiä avioliittoon kanssansa -- tuli
-kerrassaan naurettavaksi Annaa kohtaan osoittamansa hellyyden takia.
-Siitä seurasi, ett'ei hän oppinut mitään koulussa ja hemmoteltiin
-ja pilattiin herraskartanossa. Muiden päähänpistojen mukana oppi
-hän senkin hullutuksen olla aina valkopukuinen. Minä, joka kammoin
-valkoista ja pidin koreista väreistä, päätin ajaa hänen päästään
-tämän hassutuksen heti kotiin tultuamme.
-
-Mutta, ihmeellistä kyllä, teki tyttäreni itsepäistä vastarintaa.
-Kun hän kerran oli saanut jonkun ajatuksen, oli hän kuten kaikki
-puolihupsut suurimmassa määrässä uppiniskainen. Meillä oli alinomaa
-riitaa, ja rouva Clements, joka luuloni mukaan ei pitänyt siitä,
-tarjoutui ottamaan Annan mukaansa Lontooseen, jonne hän muutti.
-Olisin suostunut, ellei rouva Clements olisi puolustanut häntä
-valkoiseen pukuun nähden. Kun minä olin lujasti päättänyt, ett'ei hän
-saisi olla valkopukuisena kummittelemassa, ja kun minä sitä paitsi
-tunsin melkoista vastenmielisyyttä rouva Clementsiä kohtaan sen
-tähden, että hän oli pitänyt tyttäreni puolta minua vastaan, niin
-sanoin minä ei ja tarkoitin ei, ja siihen se jäi. Siitä seurasi, että
-Anna jäi kotiin, minkä johdosta kehittyi ensimmäinen vakava riita
-vaaralliseen salaisuuteen nähden.
-
-Tämä tapaus sattui kauan sen ajan jälkeen, jota minä nyt olen
-kuvannut. Olin jo useampia vuosia asunut uudessa kaupungissa,
-kumonnut tarkoitukseni mukaan yhä enemmän panettelua ja saanut jonkun
-ajan kuluttua lujan jalansijan kaupungin arvossapidettyjen asukkaiden
-joukossa. Minulla oli tässä suhteessa suuri apu siitä, että tyttäreni
-oli kotona. Hänen jumalisuutensa ja saamansa päähänpisto olla aina
-valkopukuisena herätti jossakin määrin osanottoa. Huomattuani
-tämän lakkasin minä vastustamasta hänen mielituumaansa, koska
-varmaankin aikojen kuluessa jokin osa tätä mielenkiintoa koituisi
-minunkin hyväkseni. Niin kävikin. Siitä ajasta sain minä valita
-jonkun parhaimmista paikoista kirkossa ja sen paikan saatua kumarsi
-kirkkoherra minulle ensi kerran.
-
-No hyvä; kun asia oli niinkin selvällä tolalla, sain minä eräänä
-aamuna kirjeen ylhäiseltä -- nykyisin kuolleelta -- herralta. Tämä
-kirje oli vastaus minun kirjeeseeni, jonka minä sopimuksen mukaan
-olin kirjoittanut hänelle ilmoittaakseni toivomukseni poistuakseni
-lyhyeksi ajaksi kaupungista huvitellakseni ja nauttiakseni raikasta
-ilmaa.
-
-Luultavasti oli hän rajulla tuulellaan saadessaan kirjeeni, sillä
-hänen vastauksensa oli kieltävä ja niin kauhean hävytön, että minä
-menetin kaiken itsehillintäni ja tyttäreni läsnäollessa häväisevästi
-kutsuin häntä halpamaiseksi petturiksi, jonka minä voisin tehdä
-onnettomaksi koko elämäksi, jos minä avaisin suuni ja paljastaisin
-hänen salaisuutensa.
-
-En lausunut mitään sen enempää. Nämä sanat eivät olleet livahtaneet
-vielä huuliltani, ennenkun minä täysin palasin käsitykseeni
-nähdessäni Annan, joka innokkaasti ja uteliaasti tuijotti minuun.
-Käskin hänen heti menemään pois huoneesta, kunnes olisin rauhoittunut.
-
-Tunteeni olivat kaikkea muuta kuin mieluiset, sen voin sanoa
-Teille, kun aloin käsittää oman hulluuteni. Anna oli kuluneena
-vuotena ollut vielä kummallisempi ja mielettömämpi, ja kun minä
-ajattelin mahdollisuutta, että hän kenties toistaisi sanani
-kaupungilla ja toistaisi hänen nimensä niiden yhteydessä, jos
-uteliaat ihmiset saisivat hänet käsiinsä, tunsin itseni kerrassaan
-kauhun lamauttamaksi seurauksien pelosta. Pahimmin pelkäsin itseäni
--- suurin pelkoni, mihin hän voisi ryhtyä, ei koskaan mennyt sitä
-pitemmälle. Olin aivan valmistautumaton, mitä todellakin voisi
-tapahtua jo huomispäivänä.
-
-Sinä päivänä, ollessani aivan valmistautumaton, saapui hän luokseni.
-
-Hänen ensimmäiset sanansa ja ääni, millä ne lausuttiin -- niin äreä
-kuin se olikin -- vakuuttivat minulle heti, että hän oli jo katunut
-sopimatonta vastaustaan minun pyyntööni ja nyt oli tullut sovittamaan
-kaikki, ennenkun olisi myöhäistä. Hän oli nähtävästi varsin
-vihaisella päällä. Tyttäreni, jota minä en ollut uskaltanut päästää
-näkyvistäni eilispäivästä lähtien, oli huoneessa hänen tullessaan. He
-eivät olleet koskaan voineet sietää toisiaan ja hän antoi Annan kokea
-sitä huonoa tuulta, jota hän ei uskaltanut purkaa minua vastaan,
-käskemällä hänen menemään ulos.
-
-"Mene pois", sanoi hän hänelle ja katsoi yli olkansa. Anna katsoi
-halveksivasti häneen ja seisoi paikallaan, ikäänkuin uhmaillen.
-"Etkö kuule?" karjui hän, "poistu heti huoneesta." -- "Puhukaa
-kohteliaasti minulle", sanoi Anna punastuen harmista. "Ajakaa ulos
-se höperö!" sanoi vieras minulle. Annalla oli aina ollut naurettavia
-ja vääriä käsityksiä omasta arvostaan ja sana "höperö" sai hänet
-aivan raivoonsa. Ennenkun minä ennätin lausua sanaakaan torjuakseni
-myrskyä, meni hän aivan hänen luokseen kauhean kiihtyneenä. "Pyytäkää
-minulta heti anteeksi, muutoin voitte saada kalliisti maksaa.
-Minä kerron salaisuuden. Minä voin tehdä Teidät koko elämäksenne
-onnettomaksi, jos minä vain avaan suuni." Minun omat sanani! --
-toistettuina aivankuin olin ne lausunut eilispäivänä -- toistettuina
-hänen läsnäollessaan, aivankuin ne olisivat olleet seurauksena
-hänen omista ajatuksistaan. Hän istui mykkänä ja yhtä lumivalkeana
-kasvoiltaan kuin se paperi, jolle minä kirjoitan, kun minä työnsin
-Annan pois huoneesta. Kun hän taas oli tointunut voidakseen puhua. --
-
-Mutta, ei! Olen liian kunnioitettava nainen tahtoakseni toistaa, mitä
-hän sanoi voidessaan uudelleen puhua. Kuinka voisin _minä_, joka olen
-kouluneuvoston jäsen -- keskiviikkoesitelmäin "Vanhurskauttamisesta
-uskon kautta" tilaaja -- alentaa kynäni toistamaan niin halpamaisia
-sanoja? Te voitte itse ajatella, miltä kuuluisi, jos Englannin suurin
-roisto alkaisi pauhata hurjia valoja ja kirouksia -- ja jatkakaamme
-sitten kertomustamme, nähdäksemme kuinka kaikki päättyi.
-
-Loppu oli sellainen, kuten Te luultavasti itsekin olette arvannut,
-että hän -- oman turvallisuutensa vuoksi -- vaati, että Anna oli
-suljettava mielisairaalaan.
-
-Minä tarjouduin laittamaan asiaa selvälle tolalle. Minä lausuin
-hänelle, että Anna vain oli kuten papukaija toistanut samat sanat,
-kuin hän oli kuullut minun lausuvan, ja ett'ei hän tietänyt mitään,
-koska minä en ollut mitään sanonut. Vakuutin hänelle, että Anna
-höperömäisestä suuttumuksesta häneen oli tietävinään, mitä hän ei
-todellisuudessa ollenkaan tietänyt, että hän vain oli tahtonut uhata
-ja suututtaa häntä, koska hän oli puhutellut häntä niin loukkaavalla
-tavalla, ja että minun onnettomat sanani olivat antaneet hänelle
-tilaisuuden saada aikaan sen ikävyyden, jota hän toivoi. Minä
-muistutin hänelle Annan muista kummallisista päähänpistoista ja
-kysyin häneltä, eikö hänen oma kokemuksensa vakuuttanut hänelle,
-että heikkomielisille ihmisille usein pälkähtää päähän sellaisia
-mielikuvitelmia kuin tämä -- mutta ei mikään auttanut -- hän ei
-tahtonut uskoa valaanikaan -- hän oli aivan vakuutettu, että minä
-olin ilmaissut koko asian. Sanalla sanoen: -- hän ei tahtonut kuulla
-puhuttavan mistään muusta kuin Annan sulkemisesta mielisairaalaan.
-Sellaisissa olosuhteissa tein minä kaikki, mitä voitiin odottaa
-minulta äitinä. "Köyhien sairaalaan", sanoin minä, "en halua
-häntä. Pankaa yksityiseen mielisairaalaan, jos Teitä haluttaa.
-Minulla on tunteeni äitinä ja minun täytyy sitä paitsi pitää huolta
-arvostani täällä kaupungissa. Minä suostun ainoastaan, jos hänet
-toimitetaan yksityiseen mielisairaalaan, sellaiseen, jonka etevimmät
-kaupunkilaiset valitsisivat mielisairaillensa". Nämä olivat sanani.
-Mielihyvällä ajattelen tehneeni velvollisuuteni. Vaikka minä en
-koskaan tuntenut ylenmääräistä hellyyttä ja heikkoutta tytärtäni
-kohtaan niin olin minä kumminkin aika arka hänen arvostaan. Ei
-mikään vaivaishoidon armoleivän häpeämerkki -- kiitos olkoon
-päättäväisyyteni -- ole koskaan tarttunut lapseeni.
-
-Sittenkun olin saanut tahtoni läpi -- mikä oli sitä helpompaa, kuin
-joukko sellaisia yksityisiä laitoksia oli valittavana -- en voinut
-kieltää itseltäni, että hänen sulkemisensa tuottaisi muutamia varsin
-hyviä etuja. Ennen kaikkea olisi hänellä siellä kaikki hyvin ja häntä
-kohdeltaisiin aivankuin ylhäistä rouvashenkilöä -- asia, jota minä en
-suinkaan unhottanut kertomatta kaupungilla. Toiseksi pidettäisiin hän
-poissa Welminghamista, jossa hän helposti voisi herättää epäluuloja
-toistamalla varomattomia sanojani.
-
-Se syy, joka vaadittiin hänen sulkemisekseen, oli helposti löydetty.
-Me ilmoitimme hänen tyhjän kehuskelunsa tietää salaisuuksia
-omituiseksi päähänpistoksi. Kun hän ensi kerran oli toistanut nämä
-sanat mielipuolisen raivon purkauksessa sitä miestä vastaan, joka oli
-loukannut häntä, oli hän kyllin viisas ymmärtääkseen pelottaneensa
-pahasti häntä ja käsittääkseen, kuka oli syypää hänen sulkemiseensa
-mielisairaalaan. Seuraus oli raivoisin vihan purkaus häntä vastaan,
-kun hänet vietiin sairaalaan, ja ensi sanat, jotka hän lausui
-hoitajattarille, heidän onnistuttuaan rauhoittaa hänet, olivat, että
-hän oli lähetetty sinne, koska hän tunsi vaarallisen salaisuuden ja
-että hän aikoi puhua kaikki ja saattaa lähettäjänsä onnettomaksi, kun
-sopiva hetki olisi käsillä.
-
-Kenties sanoi hän samaa Teillekin, kun Te, ajattelemattomasti
-kyllä, autoitte häntä pakenemaan. Varmasti tiedän minä, että
-hän sanoi sille onnettomalle naiselle, joka tuli rakastettavan,
-nimettömän, äsken kuolleen ystävämme puolisoksi. Jos Te tai tämä
-onneton nainen olisitte tarkoin kuulustelleet tytärtäni -- jos te
-olisitte vaatineet, että hänen pitäisi selittää, mitä hän oikeastaan
-tarkoitti, niin olisitte te heti huomanneet, kuinka hän äkkiä olisi
-joutunut tolkultaan -- kuinka hänen puheensa olisi tullut sekavaksi,
-levottomaksi ja hajanaiseksi -- olisitte huomanneet, ett'en minä
-kirjoita muuta kuin puhdasta totta. Hän tiesi salaisuuden olevan, hän
-tiesi, ketä se koski, hän tiesi kuka kärsisi siitä, jos se tulisi
-tunnetuksi, mutta mitään muuta ei hän kuolemakseen tietänyt -- kuinka
-törkeitä ilmeitä hänellä olikaan ja kuinka sekavasti hän kehuikin
-oudoille.
-
-Olenko nyt tyydyttänyt uteliaisuutenne? Minä olen kaikissa
-tapauksissa nähnyt varsin suuren vaivan tässä tarkoituksessa. Sen
-lisäksi, mitä olen esittänyt, ei minulla todellakaan ole mitään
-kerrottavana itsestäni ja tyttärestäni. Suurimmat murheeni ja
-vastuuni hänestä olivat menneet, kun hän suljettiin arvossapidettyyn
-mielisairaalaan. Minulle lähetettiin kerran kirjeen malli, mikä koski
-hänen sulkemisensa syytä ja mikä minun pitäisi kirjoittaa puhtaaksi
-vastaukseksi jollekin neiti Halcombelle, joka oli utelias saamaan
-selkoa asiasta ja joka lienee kuullut koko joukko valheita minusta
-joltakin toiselta henkilöltä, joka oli hyvin tottunut kertomaan
-sellaisia. Ja minä tein sittemmin, mitä vain, päästäkseni karanneen
-tyttäreni jäljille ja estääkseni siten häntä aikaansaamasta mitään
-ikävyyksiä. Mutta nämä ja muut pikkuasiat ovat liian vähäarvoisia
-Teistä, sen jälkeen mitä jo olette kuullut.
-
-Tähän asti olen minä kirjoittanut tämän kirjeen varsin ystävällisin
-sanoin. Minä en voi kuitenkaan päättää sitä lisäämättä muutamia
-vakavain nuhteiden rivejä Teille.
-
-Keskustellessanne kanssani lausuitte Te mielipiteenne tyttäreni
-synnystä isään nähden loukkaavalla tavalla, ikäänkuin tämä asia
-voisi joutua epäilyksen alaiseksi. -- Tässä menettelitte varsin
-sopimattomasti ja säädyttömästi! Jos me tapaamme toisemme, niin
-olkaa hyvä ja muistakaa, ett'en minä salli sellaisia vapauksia
-ja että Welminghamin "siveellistä ilmapiiriä" -- käyttääkseni
-ystäväni kirkkoherran lempilausetta -- ei saa saastuttaa sellaisilla
-taitamattomilla lausunnoilla. Jos Te uskallatte epäillä, ett'ei
-Anna ole minun mieheni tytär, niin loukkaatte Te minua syvästi. Jos
-Te olette tuntenut ja edelleenkin tunnette epäpyhää uteliaisuutta
-tässä suhteessa, niin kehotan minä Teitä, oman parhaanne takia,
-heti ja ainaiseksi hillitsemään sen. Tällä puolen hautaa ei Teidän
-uteliaisuuttanne koskaan tyydytetä, herra Hartright.
-
-Kenties huomaatte Te, vastaanotettuanne tämän kirjeen ja luettuanne,
-mitä minä nyt olen kirjoittanut, välttämättömäksi pyytää minulta
-kirjallisesti anteeksi. Tehkää se, minä otan sen mielelläni vastaan.
-Minä astun sitten, jos Te haluatte edelleen keskustella kanssani,
-askeleen etemmäksi ja otan Teidät itsenne vastaan. Varani sallivat
-minun ainoastaan nähdä Teidät juomassa kupillisen teetä -- älkää
-kumminkaan luulko, että ne ovat huonommat nyt kuin ennen. Minä olen
-aina elänyt tulojeni mukaan ja säästänyt kyllä näinä kahtenakymmenenä
-vuotena elääkseni hyvin loppupäiväni. Aikomukseni ei ole poistua
-Welminghamista. On yksi tai kaksi pikku etua voitettavanani tässä
-kaupungissa. Seurakunnan pastori nostaa hattuansa minulle -- kuten
-Te itse huomasitte. Hän on naimisissa, eikä hänen rouvansa ole
-aivan yhtä kohtelias. Minä aion kumminkin mennä "Seuraan hellien
-perheenäitien kehittämistä varten" ja sitten ajattelen minä, että
-pastorin rouva saa olla minulle hieman kohteliaampi.
-
-Jos tahdotte tehdä minulle mieliksi käymällä luonani, niin
-muistakaa, niin muistakaa, että keskustelu saa kosketella ainoastaan
-jokapäiväisiä asioita. Mikään lausunto, joka tarkoittaa tätä
-kirjettä, ei hyödytä mitään -- minä olen lujasti päättänyt olla
-tunnustamatta kirjoittaneeni sen. Tosin on tuli hävittänyt rikollisen
-kirjoituksen; minä ajattelen kumminkin, että liian suuri varovaisuus
-on parempi kuin liian pieni.
-
-Tästä syystä ei ole mitään nimiä tässä esitetty eikä mitään
-allekirjoitusta kirjoitettu kirjeen alle; käsiala on muovaeltu,
-ja minä itse ajattelen jättää kirjeen tavalla, ett'ei sen
-tuojaa huomata. Teillä ei voi olla syytä valittaa näitä
-varovaisuustoimenpiteitä, jotka eivät suinkaan vähennä Teille
-antamien tietojen täydellisyyttä -- tietojen, jotka olette ansainnut
-minulle tekemällänne palveluksella. Teetuntini on 1/2 6 -- ei koskaan
-myöhemmin.
-
-Valkopukuinen nainen.
-
-Walter Hartrightin jatkama kertomus.
-
-
-XI.
-
-Ensi aikomukseni, luettuani rouva Catherickin kummallisen kirjeen,
-oli hävittää se. Kovettunut, häpeämätön turmelus, joka läpeensä henki
-koko kirjeen alusta loppuun -- se kauhea ilkeys, joka yhtäpäätä teki
-minut vastuunalaiseksi onnettomuudentapauksesta, jota poistaakseni
-minä olin uskaltanut henkeni, herätti minussa sellaisen kammon, että
-minä olin repimäisilläni kirjeen, kun päähäni pälkähti ajatus, joka
-sai minun hillitsemään itseni.
-
-Tällä ajatuksella ei ollut mitään tekemisiä sir Percivalin kanssa. Ne
-tiedot, jotka minä olin saanut hänestä, ei ollut mitään muuta kuin
-sen luulon vahvistus, jo minulla jo ennestään oli ollut.
-
-Hän oli tehnyt rikoksen aivan niin, kuin olin uskonutkin, ja
-se seikka, että rouva Catherick laiminlöi mainita sanaakaan
-Knowlesburyssä olevasta rekisterin jäljennöksestä, vahvisti uskoani,
-että tämän kirjan olemassaolo ja vaara sen ilmaisemisesta täytyi
-olla salaisuus sir Percivalille. Harrastukseni tehdyn petoksen
-havaitsemiseen nähden oli nyt lopussa, ja ainoa syy päätökseeni
-säilyttää kirje oli vastaisuudessa käyttää sitä hyödykseni saadessa
-selville ainoaa, jäljellä olevaa salaisuutta, joka vielä oli hämärän
-peitossa -- Anna Catherickin sukuperää. Oli pari lausetta äidin
-kirjeessä, jotka kenties hyödyttäisivät minua tässä suhteessa, kun
-suurempiarvoiset seikat sallivat minun sen tehdä. En ollut lohduton
-saada valoa tähänkin asiaan, ja mielenkiintoni tuota ihmisraukkaa
-kohtaan, joka nyt uinui rouva Fairlien haudassa, ei ollut vähentynyt.
-
-Minä suljin siis kirjeen ja panin sen lompakkooni saadakseni sen
-käsille, kun sopiva hetki oli saapunut.
-
-Huomispäivä oli viimeiseni Hampshiressä. Saavuttuani Knowlesburyn
-maistraatin eteen ja oltuani todistajana lykätyssä tutkinnossa
-tulipalon johdosta, olisin minä vihdoinkin vapaa palaamaan Lontooseen
-iltapäivän tai illan junalla.
-
-Ensi tehtäväni aamulla oli tavallisuuden mukaan mennä kuulustamaan
-postista kirjettä. Siellä olikin Marianin lähettämä kirje, mutta
-mielestäni tuntui se nyt tavattoman kevyeltä. Levottomana repäsin
-minä kuoren auki. Sisässä ei ollut muuta kuin pieni, kokoonkäännetty
-paperilappu. Harvat, suurimmassa kiireessä kirjoitetut rivit
-sisälsivät seuraavat sanat:
-
-"Tule kotiin niin pian kun voit. Olen ollut pakotettu vaihtamaan
-huoneita. Tule Gowers-Walkiin Fulhamissa N:o 5. Olen varuillani, kun
-saavut. Älä ole levoton tähtemme; mitään pahaa ei ole tapahtunut
-meille. Mutta kiiruhda kotiin. -- Marian."
-
-Nämä uutiset, jotka minä silmänräpäyksessä päätin olevan yhteydessä
-kreivi Foscon kanssa, saivat minut melkein epätoivoiseksi. Seisoin
-pian voimatta hengittää, paperi kokoonrutistettuna kädessäni.
-Mitä oli tapahtunut? Minkä kavalan juonen oli kreivi tehnyt ja
-pannut toimeen poissaollessani? Yö oli kulunut Marianin kirjeen
-kirjoittamisesta -- monta tuntia kuluisi vielä, ennenkun minä voisin
-olla heidän luonaan -- eikö uusi onnettomuus voisi sattua sitä
-ennen? Ja täällä monen, monen peninkulman päässä heistä täytyy minun
-vielä viipyä -- estettynä lähtemästä velvollisuuteni takia saapua
-tuomioistuimen eteen!
-
-En tiedä, mihin velvollisuuksieni unhotukseen tuska ja epävarmuus
-olisi houkutellut minua, jollen minä olisi kokenut lohdutuksen
-ja levottumisentunnetta ajatellessani Marianin ymmärrystä ja
-luotettavaisuutta. Rajaton luottamukseni häneen oli ainoa voima,
-joka auttoi minua voittamaan jälleen itsehillintäni ja antoi
-minulle rohkeutta viipyä. Minä saavuin määrätyllä aikaa. Lailliset
-muodollisuudet vaativat minun läsnäoloani, mutta mitään todistusta
-ei minun tarvinnut uudistaa. Tämä hyödytön este koetteli kovin
-kärsivällisyyttäni -- minä koetin kumminkin parhaimmalla tavalla
-kestää sitä seuraamalla juttua niin tarkkaan kuin voin.
-
-Vainajan lontoolainen asianajaja -- herra Merriman -- oli myöskin
-saapuvilla. Hänellä ei ollut kumminkaan mitään tietoja annettavana.
-Hän sanoi vain olevansa sanomattoman kauhistunut ja hämmästynyt,
-mutta muutoin ilmoitti hän, että häneltä puuttui täydellisesti
-kaikki valaistus tähän surulliseen ja salaperäiseen asiaan
-nähden. Tuontuostakin ehdotti hän kysymyksiä, joita tuomarikin
-kuulustellessaan esitti, ilman että ne kumminkaan johtivat mihinkään
-tulokseen. Sitkeän tutkimuksen jälkeen, joka kesti melkein kolme
-tuntia, ja sittenkun jokainen tiedon lähde oli tyhjennetty, julisti
-jury tuon tavallisen päätöksen, "kuollut tapaturmaisesti". Tuomion
-muodolliseen julistamiseen lisättiin, ett'ei mitään valaistusta oltu
-saatu avainten saantiin, tulen syttymiseen tai vainajan sakaristosi
-käyntiin nähden. Siihen päättyi tutkimus. Asianajaja sai huolehtia
-hautauksen ja todistajat saivat poistua.
-
-Lujasti päättäen olla viipymättä minuuttiakaan kauempaa, maksoin minä
-laskuni ravintolassa ja otin postivaunun Knowlesburyyn. Eräs herra,
-jonka piti matkustaa samaa tietä, kysyi minulta, saisiko hän ajaa
-kanssani kotiseudullensa. Luonnollisesti hyväksyin minä ehdotuksen.
-
-Keskustelumme matkalla koski yksinomaan sitä ainoaa juttua, joka
-kiinnitti koko paikkakunnan huomion.
-
-Uusi tuttavani oli saanut muutamia tietoja sir Percivalin
-asianajajalta. Hän oli keskustellut herra Merrimanin kanssa vainajan
-asioista ja siitä, kenen käsiin tila nyt joutuisi. Sir Percivalin
-huonot asiat olivat niin yleisenä tietona paikkakunnalla, että
-hänen asianajajansa teki vain rehellisesti myöntäessään suoraan
-sen. Hän oli kuollut tekemättä testamenttia, eikä se olisi mitään
-hyödyttänytkään, kun hänellä ei ollut mitään omaa omaisuutta
-hallittavanaan. Kaikki, mitä hän oli perinyt vaimoltaan, oli mennyt
-velkojain tyydyttämiseksi. Maatilan perijä -- kun sir Percival ei
-jättänyt yhtään poikaa -- oli eräs sir Felix Glyden veljenpojan
-poika, meriupseeri ja erään Itä-Intian kauppalaivaston laivan
-päällikkö. Hän saisi huomata odottamattoman perintötilansa kovin
-velkojen rasittamaksi, ja jos "kapteeni" olisi viisas mies voisi hän
-toivoa vielä ennen kuolemaansa olevansa melkoisen rikkauden omistaja.
-
-Niin kovin kun yksinomainen ikävä palata Lontooseen ahdistikin
-minua, oli tällä tiedolla, joka vastaisuudessa näyttäytyi todeksi,
-oma mielenkiinnityksensä, joka pakotti minua tarkkaan kuulemaan
-sitä. Katsoin olevani oikeutettu vaikenemaan, että olin huomannut
-sir Percivalin petoksen. Se mies, jonka perintöoikeuden hän oli
-petoksella vallannut itselleen, oli sama, joka nyt saisi maatilan.
-Sen tulot, jotka 23 vuotena oikeuden mukaan olisivat olleet hänen
-ja jotka vainaja oli viimeistä penniä myöten hävittänyt, olivat
-auttamattomasti menetetyt. Jos minä ilmoittaisin asian, en minä
-hyödyttäisi sillä ketään. Jos minä vaikenisin, ei se mies, joka
-petollisesti oli houkutellut Lauran tulemaan puolisokseen, esiintyisi
-maailman silmissä konnana. Lauran vuoksi halusin minä salata sen;
-hänen vuokseen kerron minä tämän tapauksen otetuilla nimillä.
-
-Knowlesburyyn tultuamme erosin minä heti matkatoveristani ja menin
-suoraan raastupaan. Oli, kuten olin odottanutkin, -- ei ketään
-ollut saapuvilla jatkaakseen kannetta minua vastaan; tarpeellisten
-muodollisuuksien otettua huomioon, vapautettiin minut. Poistuessani
-raastuvasta jätettiin tohtori Dawsonin lähettämä kirje käteeni.
-Se sisälsi vain, että hän oli poissa virkamatkalla, ja toisti sen
-tarjouksen, jonka hän jo oli minulle tehnyt, auttaa minua kaikessa,
-mitä voin toivoa. Minä kirjoitin takaisin, kiitin häntä lämpimästi
-kaikesta hänen ystävällisyydestään ja pyysin häntä suomaan anteeksi,
-ett'en minä persoonallisesti esittänyt kiitostani; varsin tärkeät
-asiat olivat nimittäin kiiruhtaneet palaamistani Lontooseen.
-
-Puoli tuntia myöhemmin olin minä matkalla kotiin.
-
-
-XII.
-
-Kello oli yhdeksän ja kymmenen välillä tullessani Fulhamiin ja
-saatuani selvän Gowers Walkista.
-
-Sekä Laura että Marian olivat minua vastassa ovella. Luulen tuskin,
-että me itse olisimme tunteneet sen siteen voiman, joka yhdisti
-meidät kolme toisiimme, ennenkun tämä ilta tuli ja me taasen
-tapasimme toisemme yhteisessä kodissamme. Ilomme kohdata toisemme oli
-niin suuri, kuin me olisimme olleet erossa useita kuukausia muutamain
-päiväin asemesta. Marian näytti väsyneeltä ja levottomalta. Minä
-huomasin, kuka yksin oli tuntenut kaiken vaaran ja kestänyt kaiken
-levottomuuden poissa ollessani -- huomasin samana hetkenä, kuin
-silmäsin häneen. Se hymy, terveempi ilme, joka oli Lauran kasvoilla,
-ilmaisi minulle, kuinka paljon surua häneltä oli säästetty salaamalla
-kaikki tiedot Welminghamissa sattuneesta surullisesta tapahtumasta ja
-asunnon muuttomme syy.
-
-Muutto näytti elostaneen ja huvittaneen häntä. Hän puhui siitä
-vain Marianin onnellisena päähänpistona hämmästyttää minua
-kotiintullessani vaihtamalla kuuma, meluisa katu puiden, vihertäväin
-kenttäin ja jokien läheisyyteen. Hänen mieltään kiinnittivät
-tulevaisuuden suunnitelmat -- hän puhui niistä piirustuksista, jotka
-hän täydentäisi, niiden ostajista, joita hän toivoi minun saavan
-maaseudulla, kaikista shillingeistä ja 6-pencen rahoista, joita hän
-oli säästänyt, kunnes hänen kukkaronsa oli tullut niin täyteen, että
-hän pikkuylpeydellä laski sen minun käteeni koettaakseni, kuinka
-raskas se oli. Se suuri parannus, joka oli tapahtunut hänessä, oli
-minulle aivan odottamaton yllätys, ja kaikesta tästä sanomattomasta
-onnesta oli minun kiittäminen Marianin rohkeutta ja Marianin
-rakkautta.
-
-Kun Laura oli poistunut luotamme ja me taas esteettömästi
-voimme puhua toistemme kanssa, koetin minä sanoin lausua niin
-sydämmellisesti tuntemani kiitollisuuden ja ihailun. Mutta jalo tyttö
-ei tahtonut kuulla sitä. Tämä liikuttava itsensä unhotus, joka antaa
-niin paljon ja vaatii niin vähän -- jonka naiset omistavat -- käänsi
-nytkin kaikki hänen ajatuksensa hänestä minuun.
-
-"Minulla oli vain minuutti käytettävänäni ennen postin lähtöä", sanoi
-hän, "muutoin en olisi kirjoittanut niin lyhyesti ja äkkiä. Näytät
-väsyneeltä, Walter, -- pelkään, että kirjeeni on saattanut sinut
-kovin levottomaksi."
-
-"Vain ensi hetkenä", vastasin minä. "Rauhoituin heti luottaessani
-sinuun, Marian. Olinko oikeassa uskoessani, että tämä äkillinen
-muutto aiheutui joistakin kreivi Foscon uhkaavista toimenpiteistä?"
-
-"Aivan oikeassa", sanoi hän. "Minä näin hänet eilen ja, mikä vieläkin
-pahempi, Walter -- minä puhuin hänen kanssaan."
-
-"Puhuit hänen kanssaan? Tiesikö hän siis, missä te asuitte? Tuliko
-hän luoksenne?"
-
-"Tuli; ei kuitenkaan meidän huoneisiimme. Laura ei nähnyt häntä
-ollenkaan; Laura ei aavista mitään. Minä kerron sinulle, kuinka
-kaikki tapahtui, kun vaara nyt, kuten uskon ja toivon, on poistunut.
-Olen vierashuoneessamme. Laura istui pöydän ääressä piirustamassa,
-mutta minä kävelin edestakaisin huoneessa järjestääkseni hieman. Sitä
-tehdessäni astuin ikkunan ohi ja katsoin sattumalta kadulle. Siellä,
-toisella puolen katua, näin minä kreivin seisovan ja puhelevan toisen
-henkilön kanssa --"
-
-"Huomasiko hän sinut ikkunassa?"
-
-"Ei -- mikäli minä ainakin luulen. Peljästyin niin kovin, ett'en
-oikein varmaan tiedä sitä."
-
-"Kenen kanssa hän puheli? Tuntemattomanko?"
-
-"Ei, Walter. Niin pian kun minä voin taaskin selvästi ajatella,
-tunsin minä varsin hyvin toisen. Se oli mielisairaalan omistaja."
-
-"Osoittiko kreivi asuntoamme hänelle?"
-
-"Ei, he seisoivat ja puhuivat toistensa kanssa, ikäänkuin olisivat
-sattumalta tavanneet toisensa kadulla. Pysähdyin ikkunaan ja katselin
-heitä uutimen taakse piiloutuneena. Jos minä olisin kääntynyt --
-olisi Laura nähnyt kasvoni tänä silmänräpäyksenä -- mutta, Jumalan
-kiitos! hän oli kiintynyt työhönsä. He erosivat pian. Mielisairaalan
-mies meni toiselle taholle, kreivi toiselle.
-
-"Minä aloin toivoa, että he vain sattumalta olivat olleet tällä
-kadulla, kun kreivi äkkiä tuli takaisin, pysähtyi toisen kerran
-meitä vastapäätä, otti paperin ja lyijykynän, kirjoitti muutamia
-sanoja ja meni sitten suoraan poikki kadun meidän huoneittemme alla
-olevaan puotiin. Menin Lauran ohi ovelle ja sanoin unhottaneeni
-jotakin yläkertaan. Tultuani eteiseen kiiruhdin minä portaita alas
-ja pysähdyin, lujasti päättäen estää häntä, jos hän tahtoisi tulla
-ylös. Hän ei kumminkaan yrittänyt. Puotityttö tuli luokseni hänen
-nimikorttinsa kädessään -- suuri kultareunainen kortti, jossa oli
-hänen nimensä ja kreivillinen vaakunansa sekä seuraavat lyijykynällä
-kirjoitetut sanat: 'Kallein neiti Halcombe' -- niin, tuo viheliäinen
-mies uskalsi minua kutsua siten -- 'kallein neiti, rukoilen saada
-keskustella muutamia sanoja varsin tärkeästä asiasta.' Jos voi
-ajatella ollenkaan suuren vaaran hetkenä, niin ajattelee nopeasti.
-Minä huomasin silmänräpäyksessä, että olisi onneton erehdys, jos
-jättäytyisimme epävarmuuteen, kun kysymys koski sellaista miestä kuin
-kreiviä.
-
-"Tunsin, että pelkoni siitä, mihin hän mahdollisesti ryhtyisi sinun
-poissaollessasi, tulisi kymmenen kertaa kiusallisemmaksi, jos minä
-kieltäytyisin näkemästä häntä, kuin jos suostuisin. 'Pyytäkää vieraan
-herran odottamaan puodissa', sanoin minä. 'Minuutin kuluttua tulen
-minä.' Kiiruhdin hakemaan hattuani, lujasti päättäen, ett'en sallisi
-hänen keskustella kanssani huoneissamme. Tunsin hyvin hänen syvän,
-sointuisan äänensä ja pelkäsin, että se tunkeutuisi Lauran korviin
-puodistakin. Minuuttia lyhemmässä ajassa olin minä taasen alhaalla ja
-kadulla, jossa hän kohtasi minut. Niin, siinä seisoi hän syvimmässä
-surupuvussaan, imeline hymyineen ja nöyrine kumarruksineen, ja
-muutamat lähellä olevat joutilaat pojat ja naiset kilistelivät hänen
-jättiläismäistä ruumistaan, hänen hienoja, mustia vaatteitaan ja
-hänen suurta, kultanuppista keppiään. Koko tuo Blackwater-Parkissa
-vietetty hirveä aika palasi muistiini samassa silmänräpäyksessä kuin
-näin hänet. Koko vanha kammoni hiipi taaskin sieluuni muinoisella
-voimallaan, kun hän teeskennellyllä mielihyvällä otti hattunsa
-ja puhutteli minua, ikäänkuin me päivä sitten olisimme eronneet
-toisistamme mitä ystävällisimmästi."
-
-"Muistatko, mitä hän sanoi?"
-
-"En voi toistaa sitä, Walter. Sinä saat heti kuulla, mitä hän lausui
-_sinusta_ -- mitä hän sanoi _minulle_, sitä en voi toistaa. Se oli
-pahempaa kuin tuo hänen kirjeessään oleva hävytön kohteliaisuus.
-Tunsin haluavani lyödä häntä, aivankuin olisin mies! Voin pidättäytyä
-siitä vain repimällä olkahuivini alla hänen nimikorttinsa pienen
-pieniksi palasiksi. Lausumatta sanaakaan kuljin minä katua eteenpäin,
-ett'ei Laura näkisi meitä, ja hän seurasi perässä kuiskaillen
-vakuutuksiaan. Minä poikkesin ensimmäiselle poikkikadulle ja kysyin,
-mitä hän tahtoi minulta. Hän tahtoi sanoa minulle kaksi asiaa:
-Ensiksi, jos minä sallisin sen, että hän ihaili minua. Minä pyysin
-päästä vapaaksi näistä selittelyistä. Toiseksi tahtoi hän toistaa
-sen varotuksen, jonka hän oli jo kirjallisesti antanut. Minä kysyin,
-mitä syytä hänellä oli tehdä se. Hän kumarsi hymyillen ja sanoi
-selittävänsä. Hänen selityksensä oli vain sen pelon vahvistus, jonka
-minä lausuin ennen sinun matkaasi. Sinä muistat varmaankin, että
-minä uskoin sir Percivalin olevan liian omavaltaisen seuratakseen
-ystävänsä neuvoa eräässä kysymyksessä, joka koski sinua, ja
-ett'ei kreivin puolelta ollut mitään peljättävää, ennenkun hänen
-oma turvallisuutensa joutuisi uhatuksi ja ennenkun hän kiihtyisi
-toimimaan omaksi edukseen ja pelastuksekseen?"
-
-"Muistan varsin hyvin, Marian."
-
-"No hyvä; on käynyt niin. Kreivi tarjosi neuvoaan, mutta se
-hyljättiin. Sir Percival totteli vain väkivaltaista luonnettaan,
-itsepäisyyttään ja vihaansa sinua kohtaan. Kreivi antoi hänen olla
-valloillaan otettuaan ensin oman turvallisuutensa vuoksi selon
-siitä, missä me asuimme. Kun sinä palasit Lontooseen ensimmäiseltä
-Hampshiren matkaltasi, seurasi vakoojia perässäsi kappaleen matka
-rautatieltä, ja kreivi itse seurasi sinua aina portille asti. Kuinka
-hän voi sen tehdä sinun näkemättäsi, en tiedä mutta sillä tavoin sai
-hän selvän asunnostamme. Hänellä ei ollut kumminkaan mitään etua
-siitä, ennenkun sir Percivalin kuoleman jälkeen, jolloin hän toimi
-omaan laskuunsa, kuten äsken sanoin sinulle, koska hän uskoi, että
-sinun ensimmäinen hyökkäyksesi tulisi kohdistumaan salahankkeen vielä
-elävää rikollista vastaan. Hän ryhtyi heti toimimaan käydäkseen
-yhdessä mielisairaalan omistajan kanssa siinä talossa, jossa karannut
-sairaansa oleskeli kätkössä, siinä toivossa, että, millainen
-tulos olisikin, he kumminkin sotkisivat sinut loppumattomiin
-oikeusjuttuihin ja vaikeuksiin ja sitoisivat kätesi, niin ett'et sinä
-millään vaikuttavalla tavalla voisi vahingoittaa häntä. Tämä oli
-hänen suunnitelmansa, mikäli hän itse sen tunnusti minulle. Ainoa,
-mikä sai hänet viime silmänräpäyksessä malttamaan mielensä --"
-
-"No hyvä?"
-
-"On kovaa tunnustaa se, Walter -- ja kumminkin täytyy minun
-tunnustaa! Minun ajattelemiseni sai hänet epäröimään. Eivät
-mitkään sanat voi ilmaista, kuinka nöyryyttävästi hän itse huomaa
-sen -- totta on kumminkin, että ainoa heikko kohta tämän miehen
-raudanlujassa luonteessa on se kauhua herättävä ihailu, jota hän
-tuntee minua kohtaan. Kunnioituksesta itseäni kohtaan olen niin kauan
-kun mahdollista koettanut epäillä sitä, mutta hänen silmäyksensä,
-hänen tekonsa pakottavat minut häpeäkseni tunnustamaan tämän
-totuuden. Sinä et usko, Walter, mutta totta on kumminkin, että tämä
-pahuuden hirviö sai kyyneleet silmiinsä puhuessaan minusta! Hän
-selitti minulle, että samana hetkenä kuin hän oli näyttämäisillään
-lääkärille talon, jossa me asuimme, ajatteli hän minun suruani erota
-Laurasta -- hän ajatteli näitä ikävyyksiä, joihin minä joutuisin,
-jos tulisin pakoitetuksi vastaamaan hänen paostaan -- ja toisen
-kerran antautui hän siihen vaaraan, että sinä vainoaisit häntä,
-minun takiani. Hän vaati kaikkiaan minulta, että muistaisin hänen
-uhrauksensa ja koettaisin kehottaa sinua itseni vuoksi luopumaan
-yrityksestäsi -- kenties ei hän koskaan enää joutuisi tekemään mitään
-minun hyväkseni. Minä en tehnyt mitään sopimusta hänen kanssaan --
-ennen olisin tahtonut kuolla. Mutta uskommepa nyt häntä tai ei --
-olkoon totta tai valhetta, että hän lähetti verukkeella tohtorin pois
--- yksi asia on kumminkin varma: -- minä näin miehen poistuvan hänen
-luotaan katsomatta edes meidän ikkunoihimme tai silmäämättä edes
-taloa, jossa me asuimme".
-
-"Uskon sen, Marian. Parhaimmatkaan ihmiset eivät ole lujia hyvässä
--- miksi sitten huonommat pysyisivät lujasti pahassa? Samalla kertaa
-epäilen minä kumminkin hänen yrittäneen pelottaa sinua uhkauksella,
-jota hän ei voi täyttää. Epäilen, että hän lääkärin avulla voisi
-saattaa meille jotakin ikävyyttä nyt, kun sir Percival on kuollut
-ja rouva Catherick on vapaa riippuvaisuudessaan. Mutta anna kuulla
-enemmän. Mitä sanoi kreivi minusta?"
-
-"Hän puhui viimeksi sinusta. Katse tuli loistavammaksi ja kovemmaksi,
-esiintyminen sellaiseksi kuin entisinä, kauheina aikoina -- sekaisin
-säälimätöntä päättäväisyyttä ja teennäistä uhkaa, joka tekee aivan
-mahdottomaksi tutkia häntä. 'Varottakaa herra Hartrightiä!' sanoi
-hän juhlallisimmalla ilmeellään, 'sanokaa hänelle, että hän on
-tekemisissä ovelan miehen kanssa, miehen, joka iskee sormillaan
-sekä lakia että yhteiskuntajärjestystä, jos hän antautuu riitoihin
-kanssani. Jos minun kyynelsilmin muistelema ystäväni olisi seurannut
-minun neuvoani, olisi tutkimus koskenut nyt herra Hartrightin
-kuollutta ruumista hänen ruumiinsa asemesta. Mutta kaivattu
-ystäväni oli itsepäinen. Katsokaa, minä suren hänen kadottamistani
--- sisäisesti sielussani, ulkonaisesti hattua nostamalla. Tämä
-pikku pala suruharsoa tulkitsee tunteita, joita minä kehotan
-herra Hartrightin kunnioittamaan. Ne voivat muuttua rajattomaksi
-vihollisuudeksi, jos hän häiritsee niitä. Tyytyköön hän siihen
-voittoon, jonka hän on saanut -- millä minä jätän häiritsemättömään
-rauhaan hänet ja teidät. Teidän takianne. Sanokaa hänelle terveiseni
-ohella, että jos hän hyökkää kimppuuni, saa hän tekemistä Foscon
-kanssa. Yksinkertaisella englannin kielellä sanottuna tahdon minä
-ilmoittaa hänelle, ett'ei Fosco pelkää piruakaan! Jääkää hyvästi,
-kallein neiti Halcombe'. Hänen jääkylmät, harmaat silmänsä katsoivat
-minuun -- hän otti juhlallisesti hatun päästänsä -- kumarsi ja läksi."
-
-"Oliko tämä hänen viime sanansa?"
-
-"Tultuaan seuraavaan kadunkulmaan kääntyi hän ympäri, viittasi
-kädellään ja löi näyttämöllisellä liikkeellä rintaansa. Sitten en
-katsonut häntä sen enempää ja palasin kotiin Lauran luo. Ennenkun
-olin saapunut huoneeseen, olin jo itsekseni päättänyt, että
-meidän täytyi muuttaa pois. Tämä asunto oli -- erittäinkin sinun
-poissaolossasi -- vaarallinen asunto nyt, kun sen kreivi oli saanut
-tietää. Jos minä olisin ollut varma sinun kotiintulostasi, olisin
-minä uskaltanut odottaa. Nyt seurasin minä vain päähänpistoani. Sinä
-puhuit jo ennen matkaasi, että meidän pitäisi Lauran terveyden takia
-hakea rauhallisempi seutu ja raikkaampaa ilmaa. Minun tarvitsi vain
-muistuttaa häntä siitä ja esittää hänelle, että me hämmästyttäisimme
-sinua ja säästäisimme sinulta muuttovaivat, kun hän oli jo yhtä
-innostunut siihen kuin minäkin. Hän auttoi minua panemaan laatikoihin
-sinun tavarasi -- ja täällä on hän järjestänyt kaikki uudessa
-työhuoneessasi."
-
-"Mikä herätti mielessäsi ajatuksen tulla tälle seudulle?"
-
-"Se seikka, ett'en tuntenut mitään muita paikkoja Lontoon
-läheisyydessä. Minä huomasin välttämättömäksi poistua niin kauaksi
-kuin mahdollista vanhasta kodistamme, ja Fulhamia tunsin minä
-hieman, koska olen käynyt eräässä koulussa siellä. Toimitin lähetin
-viemään kirjettä siinä epävarmassa toivossa, että koulu vielä olisi
-toiminnassaan. Niin olikin; entisen opettajattaren tyttäret pitivät
-sitä hänen laskuunsa, ja he hankkivat meille tämän asunnon. Heti
-ennen postin lähtöä saapui lähettini tuoden tiedon tämän talon
-osoitteesta. Me lähdimme sitten pimeän tultua ja saavuimme tänne
-herättämättä mitään huomiota. Olenko tehnyt oikein, Walter? Olenko
-ansainnut luottamuksesi?"
-
-Minä vastasin hänelle niin lämpimästi ja kiitollisesti, kuin
-todellakin tunsin. Mutta hänen kasvoillaan oli levoton ilmeensä
-puhuessani, ja hänen ensimmäinen kysymyksensä, minun vaiettuani,
-koski kreivi Foscoa.
-
-Minä huomasin, että hän nyt ajatteli häntä toisin kuin ennen. Ei
-mitään uutta suuttumuksen purkausta, ei mitään uutta kehotusta
-minulle kiirehtimään koston hetkeä päässyt hänen huuliltansa. Hänen
-vaikutuksensa, että tämän miehen vihattava ihailu häntä kohtaan
-oli todellakin rehellinen, näytti satakertaisesti lisänneen hänen
-epäilyänsä -- hänen syvää pelkoansa siitä neuvokkuudesta, pahuudesta,
-voimasta ja viekkaudesta, jota kreivillä niin suuressa määrässä oli.
-Hänen äänensä oli kuiskaava, hänen esiintymisensä epäröivä, hänen
-silmäyksensä haki minun katsettani levottoman innokkaasti, kun hän
-kysyi minulta, mitä minä aioin tehdä saatuani hänen terveisensä.
-
-"Ei ole monta viikkoa kulunut, Marian", vastasin minä,
-"keskustelustani herra Kyrlen kanssa. Kun hän ja minä erosimme,
-lausuin minä hänelle viime sanoikseni Laurasta näin: 'Hänen setänsä
-koti on avattava hänelle kaikkien niiden ihmisten läsnäollessa,
-jotka seurasivat väärää ruumissaattoa haudalle. Se valhe, joka puhuu
-hänen kuolemastaan, on julkisesti poistettava hautapatsaasta, ja ne
-molemmat miehet, jotka ovat loukanneet häntä, tulevat vastaamaan
-minulle rikoksestaan, vaikkakin lain voima ei yltäisi heihin.'
-Toisiin näistä miehistä ei enää mikään maallinen voima yllä."
-
-"Toinen on jäljellä -- ja minun päätökseni on myöskin jäljellä."
-Hänen silmänsä salamoivat, hänen poskensa hehkuivat. Hän ei lausunut
-mitään, mutta minä näin hänen kasvojensa ilmeestä, että hän koko
-sielustaan otti osaa päätökseeni.
-
-"En tahdo salata enemmän itseltäni kuin sinultakaan", jatkoin
-minä, "että toiveemme ovat enemmän kuin epäilyttäviä. Ne vaarat,
-jotka olemme kestäneet, ovat vähäpätöisiä niitä vaikeuksia
-vastaan, jotka odottavat meitä tulevaisuudessa -- mutta taistella
-uskalletaan kaikissa tapauksissa, Marian. Minä en ole kyllin
-huimapäinen antautuakseni taisteluun sellaisen miehen kuin kreivin
-kanssa, ennenkun minä olen hyvin valmistautunut. Minä olen oppinut
-kärsivällisyyttä; minä olen oppinut odottamaan, kunnes on sopiva
-aika. Antaa hänen uskoa, että hänen tervehdyksensä on tarpeellisesta
-vaikuttanut; emme anna hänen tietää taikka kuulla meistä mitään;
-antakaamme hänelle kyllin aikaa tunteakseen itsensä turvalliseksi
--- jollen paljoa erehdy, on hänen oma ylpeäluontoinen luonteensa
-helpottava sitä asiaa. Tämä on yksi syy viivytellä; mutta on sitä
-paitsi toinenkin ja paljoa tärkeämpi. Asemani sinuun ja Lauraan
-täytyy tulla lujemmaksi toisen, vielä vahvemman siteen kautta,
-ennenkun minä uskallan viimeisen askeleemme."
-
-Hän kumartui minuun päin kummastunut ilme kasvoillaan.
-
-"Kuinka voi se tulla lujemmaksi?" kysyi hän. "Sanon sen sinulle",
-vastasin minä, "kun on sopiva aika. Vielä se ei ole, kenties ei se
-tule koskaan. Kenties täytyy minun ainiaaksi vaieta Lauralle -- minun
-täytyy vaieta _sinullekin_, kunnes minä huomaan voivani vahinkoa ja
-vääryyttä tekemättä puhua. Mutta älkäämme puhuko tästä asiasta. On
-toinen, joka suuremmassa määrässä vaatii huomiotamme. Säästääksesi
-Lauraa olet sinä jättänyt hänelle kertomatta hänen miehensä
-kuolemasta --."
-
-"Ah, Walter, varmaan täytyy vielä viipyä kauan, ennenkun me
-ilmoitamme hänelle sen?"
-
-"Ei, Marian. On parempi, että sinä nyt ilmoitat hänelle sir
-Percivalin kohtalon, kuin että jokin sattuma, jolta meidän on
-mahdoton suojella häntä, vastaisuudessa kenties ilmaisee sen. Säästä
-häntä kaikilta yksityiskohdilta -- sano hänelle se varovasti -- mutta
-sano hänelle että sir Percival on kuollut."
-
-"Sinulla on myöskin toinen syy, Walter, toivoa, että hän saa tietää
-miehensä kuoleman?"
-
-"Kyllä, kyllä on."
-
-"Syy, joka on yhteydessä sen kanssa, mitä ei vielä saa välillämme
-mainita? Mitä ei koskaan Lauralle pidä lausua?"
-
-Hän lausui nämä sanat äänen painolla. Vastatessani hänelle myöntäen
-annoin minäkin niille syvän merkityksen.
-
-Hän kalpeni. Muutamia silmänräpäyksiä katsoi hän minua suruisen
-osanottavasti. Hänelle tavaton hellyys ja viehkeys loisti tummista
-silmistä ja lepäsi päättävällä suulla, kun hän silmäsi siihen tyhjään
-tuoliin, jolla rakastettu osanottaja kaikkeen meidän iloomme,
-kaikkeen meidän suruumme äsken oli istunut. "Uskon ymmärtäväni
-sinua", sanoi hän. "Olen velvollinen sekä hänen että sinun vuoksesi,
-Walter, ilmoittamaan hänelle sir Percivalin kuoleman."
-
-Hän huokasi, piti silmänräpäyksen kättäni omassaan, päästi sen äkkiä
-ja poistui huoneesta. Huomispäivänä tiesi Laura, että sir Percivalin
-kuolema oli jälleen antanut hänelle vapauden, ja että hänen elämänsä
-suuri erehdys ja siitä seuraavat onnettomuudet makasivat samassa
-haudassa.
-
-Sir Percivalin nimeä ei enää mainittu keskuudessamme. Tästä päivästä
-vältimme me pienintäkin sanaa, joka olisi tarkoittanut hänen
-kuolemaansa, tai viitannut siihen aineeseen, josta sopimuksemme
-mukaan ei vielä pitänyt mainita. Mielissämme eli se kumminkin yhtä
-voimakkaana -- niin kenties vielä voimakkaampanakin sen pakon takia,
-jonka olimme asettaneet itsellemme. Molemmat seurasimme me Lauraa
-valppaasti ja hartaasti -- milloin tuntien lohdutusta, milloin
-levottomina, kunnes sopiva aika saapui.
-
-Ennen pitkää palasimme me tavalliseen päiväjärjestykseemme. Minä
-ryhdyin työhöni, joka tuli laiminlyödyksi Hampshiressä ollessani.
-Uusi asuntomme maksoi meille enemmän kuin äsken jättämämme, ja ne
-vaatimukset lisätä työvoimaa, jotka tämä pani minulle, lisäytyivät
-vielä tulevaisuuden suunnitelmaimme epävarmuuden takia. Kenties voisi
-sattua vaikeuksia, jotka voisivat tyhjentää pankkiirin luona olevan
-pienen aarteemme, ja minun työni olisi ainoa tulolähde. Varmempi ja
-tuloa tuottavampi työskentely olisi tarpeen -- ja päästäkseni tähän
-päämäärään ryhdyin minä heti toimenpiteisiin.
-
-Älköön kumminkaan uskottako, että se levon ja yksinäisyyden aika,
-josta minä nyt olen maininnut, keskeytti toimiani siihen ainoaan,
-kaikkea muuta painavampaan tarkoitukseen nähden, jonka voima kaikkien
-ajatusteni ja tekojeni määräämiseen on kuvattu näillä lehdillä
-ja jolla useampana tulevana kuukautena olisi yhtä suuri valta
-ylitseni. Mutta tänä pitkänä lykkäysaikana oli minulla valmistuksia
-tehtävänä, kiitollisuusvelkoja suoritettavana ja epäilyttävä kysymys
-ratkaistavana.
-
-Valmistava toimenpide koski luonnollisesti kreiviä. Oli mitä
-tärkeintä saada tietää, kuinka kauan hän aikoi viipyä Lontoossa,
-ja se onnistui varsin yksinkertaisella keinolla. Kun minä tiesin
-hänen osoitteensa S:t Johns-Woodissa, tein minä tiedustelujani
-läheisyydessä, sain selvän asiamiehestä, joka vuokrasi talon ja
-kysyin kuinka N:o 5 Forest-roadin varrella pian olisi vuokrattavana.
-Vastaus oli kieltävä. Minä sain sen tiedon, että ulkomaalainen, joka
-nykyisin asui siinä, oli edelleen vuokrannut sen kuudeksi kuukaudeksi
-eikä niin ollen poistuisi siitä ennenkun kesäkuun viimeisenä päivänä
-ensi vuonna. Meillä oli silloin joulukuun alku. Tunsin siis olevani
-varma siitä, ett'ei kreivi, ainakaan nykyisin, puikahtaisi käsistäni.
-
-Kiitollisuuteni rouva Clementsille täytyi minun heti sen jälkeen
-täyttää. Olin luvannut hänelle palata ja ilmoittaa ne tiedot Anna
-Catherickin kuolemasta ja hautauksesta, jotka minä olin pakotettu
-ensi käynnilläni vaikenemaan, enkä minä tahtonut viivytellä
-täyttämästä tätä lupausta. Niin muuttuneet kuin olosuhteet
-nyt olivatkin ei ollut mitään estettä uskoa vanhalle rouvalle
-salahankkeesta niin paljon, kuin hänen oli välttämätöntä tietää,
-ja minä teinkin sen omantunnonmukaisesti ja varovaisesti. Ei ole
-tarpeellista väsyttää lukijaa toistamalla keskusteluamme, mutta se
-saattoi uudelleen minun ajatukseni epävarmaan kysymykseen, joka oli
-ratkaistava -- kysymykseeni Anna Catherickin syntyperästä.
-
-Joukko tätä asiaa koskevia pikkuseikkoja, jotka olivat itsessään
-vähäpätöisiä, mutta hämmästyttämän suuriarvoisia yhdistettyinä, oli
-viimeaikoina saattanut minut erääseen käsitykseen, jonka totuudesta
-minä päätin ottaa selon. Minä sain Marianilta luvan kirjoittaa
-majuri Donthomelle Warneck-Halliin -- jossa rouva Catherickillä oli
-ollut jokin palveluspaikka muutamia vuosia ennen avioliittoansa --
-tehdäkseni hänelle muutamia kysymyksiä. Nämä kysymykset esitin minä
-Marianin nimessä ja selitin ne tehtävän tiedon saamiseksi muutamiin
-tärkeäarvoisiin seikkoihin nähden hänen perheessään. Tämän kaiken
-pitäisi suoda anteeksi ja selittää pyyntöni. Kirjoittaessani tätä
-kirjettä, en minä varmaan tietänyt, oliko majuri Donthorne vielä
-elossa. Minä lähetin kumminkin arviokaupassa, jos hän todellakin
-eläisi ja tahtoisi vastata minulle.
-
-Kahden päivän perästä tuli todistus kirjeen muodossa, että majuri
-vielä eli ja oli halukas auttamaan meitä.
-
-Se ajatus, joka oli kirjeessäni ja niiden kysymysten laatu, jotka
-minä tein, voidaan selvästi nähdä hänen vastauksestaan. Se kuului
-seuraavasti:
-
-Ensinnäkin: "Sir Percival Glyde-vainaja Blackwater-Parkista" ei
-ollut koskaan ollut Warneck-Hallissa. Majuri ja hänen perheensä ei
-ollenkaan tuntenut tätä aatelista.
-
-Toiseksi: Herra Philip Fairlie-vainaja Limmeridge-Housesta oli
-nuorempina päivinään ollut harras ystävä ja alinomainen vieras
-majuri Donthornen luona. Katsottuaan läpi vanhat paperit ja
-kirjeet voi majuri varmasti sanoa, että herra Philip Fairlie
-oleskeli Warneck-Hallissa elokuussa 1826 ja että hän jäikin sinne
-metsästysajaksi syyskuussa ja osaksi lokakuuta. Mikäli majuri tiesi,
-matkusti hän sitten Skottlantiin eikä palannut Warneck-Halliin
-pitkään aikaan. Kun hän sitten palasi, oli hän äsken nainut.
-
-Itsessään katsottuna oli tämä tieto vähänarvoinen -- mutta yhdessä
-niiden seikkojen kanssa, jotka sekä minä että Marian tiesimme
-tosiksi, sisälsi se selityksen, jonka me huomasimme kieltämättömäksi.
-
-Niiden uusien tietojen kanssa, jotka minä olin saanut, auttoi
-rouva Catherickin kirjekin, hänen sitä tahtomattaan, vahvistamaan
-sitä vakuutusta, jonka minä olin saavuttanut. Hän oli kuvannut
-rouva Fairlien "vähäpätöiseksi" ja "että hän oli puijannut koko
-Englannin kauneimman miehen menemään naimisiin kanssaan." Molemmat
-nämä lausunnot olivat ansaitsemattomia ja vääriä. Mustasukkainen
-vastenmielisyys -- joka sellaisella naisella kuin rouva Catherickillä
-täytyi ilmetä pahansuovana panetteluna tai olla ollenkaan ilmenemättä
--- näytti minusta olevan ainoana hänen hävyttömän arvostelunsa
-perusteena rouva Fairliestä oloissa, jotka eivät tehneet mitään
-arvostelua pakolliseksi.
-
-Rouva Fairlien nimen mainitseminen herättää aivan luonnollisesti
-toisen kysymyksen. Aavistikohan hän koskaan, kenen tytär se pikku
-tyttö oli, joka tuotiin hänen luokseen Limmeridgeen?
-
-Marianin todistukset tähän kysymykseen nähden olivat kieltämättömät.
-Se rouva Fairlien kirje miehelleen, jonka minä olin kuullut
-muinoisina päivinä luettavan -- tuo kirje, joka kuvasi Annan
-ihmeellistä yhdennäköisyyttä Lauran kanssa ja puhui äidin hellästä
-osanotosta pikku vierasta kohtaan -- oli epäilemättä kirjoitettu
-sydämellisen viattomasti. Näyttääpä olevan epäiltävää, oliko
-Philip Fairlie itsekään totuutta lähempänä kuin hänen rouvansa. Se
-halpamainen petos, jonka rouva Catherick oli avioliitollaan tehnyt,
-se todellisen asianlaidan salaaminen, jota sillä tarkoitettiin,
-pakottaisi epäilemättä hänen vaikenemaan sekä varovaisuudesta että
-ylpeydestä.
-
-Samalla kun tämä vakuutus yhä vahvistui minussa, ajattelin minä
-Raamatun sanoja: "Joka rankaisen isäin pahat lasten päälle".
-Jollei tuota onnetonta yhdennäköisyyttä kahden sisarpuolen välillä
-olisi ollut, ei koskaan olisi sitä salahanketta, jonka viattomana
-välikappaleena Anna oli ollut ja jonka viaton uhri Laura oli, voitu
-miettiä. Millä keskeymättömällä ja hirveällä varmuudella menikin tuo
-pitkä sarja erilaisia asianhaaroja isän ajattelemattomasta pahasta
-teosta lähtien aina siihen julmaan vääryyteen, jota hänen lastensa
-täytyi kärsiä!
-
-Nämä ajatukset tulivat mieleeni ja monet muut niiden kanssa, jotka
-palauttivat muistini takaisin Cumberlandiin pienelle hautausmaalle,
-jossa Anna Catherick nyt lepäsi haudassa. Minä ajattelin entisiä
-päiviä, jolloin viime kerran kohtasin hänet rouva Fairlien haudalla.
-Muistan, kuinka hänen turvattomat käsiraukkansa hyväilivät kylmää
-hautakiveä; muistan ne väsyneet, ikävöivät sanat, jotka hän kuiskasi
-nurmen alla nukkuvalle ystävälle ja suojelijattarelle. "Oi jospa
-saisin kuolla ja levätä haudassa _luonasi_!" Vähän enemmän kuin
-vuosi oli kulunut siitä, kun hän huokasi nämä sanat, ja kuinka
-tutkimattomasti, kuinka hirveästi ne olivat toteutuneet! Kuinka
-oli se toivomus, jonka hän oli lausunut Lauralle järvenrannalla,
-toteutunut. "Oi, jospa minut saisi haudata Teidän äitinne
-viereen, oi, jospa heräisin hänen vierellään, kun tuomiopasuuna
-kaikuu ja haudat laskevat kuolleensa iankaikkisen tuomarin eteen
-asetettavaksi!" Kuinka olikaan tuo ihmisraukka, julmain rikosten
-ja kauhujen vainoamana, vaeltanut Jumalan käden johtamana tähän
-viimeiseen kotiinsa, jota hän ei koskaan elämässään toivonut
-voittavansa! Tähän pyhään rauhaan jätän minä hänet -- tässä synkässä
-seurassa uinukoon hän levossa!
-
-Siten tulee se aavemainen olento, joka kuin varjona henkien
-maailmasta on häilynyt näillä lehdillä samoinkuin minun elämässäni,
-vajoamaan tutkimattomaan pimeyteen. Kuin varjo seisoi hän ensi kertaa
-edessäni yön yksinäisyydessä. Kuin varjo katoaa hän nyt kuolon
-yksinäiseen rauhaan.
-
-
-XIII.
-
-Neljä kuukautta kului. Huhtikuu tuli -- kevään, vaihtelujen kuukausi.
-
-Aika oli kulunut rauhallisesti ja onnellisesti uudessa kodissamme.
-Olin käyttänyt varsin edukseni pitkää joutoaikaani, olin hankkinut
-paljon laajemman toiminta-alueen ja laskenut varman pohjan
-toimeentulollemme. Vapaana siitä levottomuudesta ja epäilystä, joka
-niin kauan ja julmasti oli vaivannut häntä, sai Marian jälleen kaiken
-mielenlujuutensa ja hänen entinen iloinen, reipas tuulensa alkoi
-palata, vaikkakaan ei yhtä eloisana kuin rakkaina menneinä aikoina.
-
-Sisartaan taipuvampana osoitti Laura vielä selvemmin sen parantavan
-ja onnellistuttavan elämän vaikutusta, jota hän nyt vietti. Väsynyt,
-kärsimystä osoittava ilme oli hänen kasvoistaan melkein tyyten
-hävinnyt, ja se muinoisten päiväin lempeä leima, joka silloin oli
-ollut nuoren neidon muodon suurin viehkeys, palasi ensimmäisenä
-piirteenä sen kauneudesta. Nykyisin voin minä vain huomata yhden
-surullisen vaikutuksen siitä salahankkeesta, joka kerran oli uhannut
-hävittää sekä hänen järkensä että elämänsä. Hän oli täydellisesti
-kadottanut muistinsa siitä mitä oli tapahtunut aina siitä päivästä
-alkaen, jolloin hän poistui Blackwater-Parkista, siihen hetkeen
-saakka, jolloin me kohtasimme toisemme haudalla Limmeridgen kirkon
-luona. Vähimmästäkin viittauksesta tähän aikaan muuttui hän
-toisenlaiseksi ja alkoi vapista; hänen sanansa sekosivat, hänen
-muistinsa tuli epävarmaksi. Tässä, ja _ainoastaan_ tässä olivat
-menneen kamalan ajan jäljet liian syvät poistettaviksi.
-
-Mutta kaikessa muussa suhteessa oli hän entinen Laura. Tällä
-onnellisella muutoksella oli luonnollinen vaikutuksensa meihin
-molempiin. Nämä unhottumattomat muistot menneestä elämästämme
-Cumberlandissa -- muistot meidän rakkaudestamme heräsivät taaskin
-pitkästä uinailustaan hänessä ja minussa.
-
-Vähitellen ja huomaamatta tuli jonkunlainen pakko suhteessamme
-toisiimme. Ne hellät sanat, joiden lausuminen hänelle surun ja
-kärsimyksen päivinä oli niin luonnollista, kuolivat nyt huulilleni.
-Aikana, jolloin enimmän pelkäsin kadottaa hänet, olin minä aina
-suudellut häntä hänen poistuessaan luotani yöksi ja tavatessaan
-minua aamulla. Tämä suudelma ei nyt enää tullut kysymykseen --
-se oli aivankuin kadonnut elämästämme. Kätemme vapisivat taasen
-kohdatessaan toisensa. Me tuskin katsoimme toisiimme, kun Marian ei
-ollut kanssamme. Keskustelu katkesi usein ollessamme yksin. Jos minä
-sattumalta tulin koskettaneeksi häneen, sykki sydämmeni rajusti, ja
-kuin syvänä vastakaikuna näin minä hänen poskensa punastuvan, aivan
-kuin me taasenkin olisimme olleet Cumberlandin ruohoisilla kummuilla
-vanhoissa toimissamme, minä opettajana ja hän oppilaana. Hän oli
-pitkät hetket vaiti ja miettiväinen, mutta kun Marian kysyi häneltä,
-kielsi hän miettineensä mitään. Minä yllätin itseni eräänä päivänä
-unhottamasta työni ja uneksimasta tuo pikku kuva edessäni, jonka minä
-olin piirtänyt hänestä huvihuoneessa, missä me ensi kerran näimme
-toisemme, aivankuin minä unhotin herra Fairlien taulut haaveillakseni
-saman kuvan edessä. Niin erilaiset kuin kaikki muut olosuhteet
-nyt olivatkin, näytti kumminkin meidän asemamme toisiimme noina
-ensimmäisen tuttavuutemme kultaisina päivinä heräävän uudelleen,
-samalla kun meidän rakkautemme taasen tuli siksi, minä se ennen oli
-ollut. Oli kuin aika olisi ensi toiveemme jätteillä viskannut meidät
-vanhalle, hyvin tutulle rannalle!
-
-Toiselle naiselle olisin minä voinut lausua ne ratkaisevat sanat,
-joita minä epäröin sanoa hänelle. Hänen edelleen turvaton asemansa,
-tieto, ett'ei hänellä ollut mitään muuta turvaa ja tukea kuin
-minkä minä suurimmalla, itseni kieltävällä tarkkuudella olin
-velvollinen hänelle omistamaan, epäilyni, että kenties liian aikaisin
-koskettaisin jotakin hänen sydämmensä arkaa kieltä, jota minä miehenä
-en kenties olisi kyllin hienotunteinen käsittämään -- kaikki nämä
-epäilykset ja monet muut saivat minut epäröiväksi ja äänettömäksi.
-Ja kumminkin tiesin minä, että tämän molemminpuolisen pakon täytyi
-päättyä, että meidän asemamme toisiimme täytyi muuttua ja saada
-tulevaisuudessa toinen luonne, ja että ensi sijassa oli _minun_
-velvollisuuteni huomata se.
-
-Kuta enemmän minä ajattelin sitä, sitä vaikeammalta näytti minusta
-tehdä mitään muutosta. Minä en voi itse selittää sitä oikkuisaa
-tunnetta, joka oli tämän käsityksen perusteena -- minä tiedän vain,
-että paikan ja töiden muutos, jokin äkillinen keskeytys meidän
-rauhallisessa, yksitoikkoisessa elämänjärjestyksessämme, muutos
-tavassamme seurustella ja katsoa toisiamme parhaiten valmistaisi
-minut puhumaan ja tekisi samalla Lauralle ja Marianille keveämmäksi
-ja vaivattomammaksi kuulla minua. Tässä tarkoituksessa sanoin minä
-eräänä aamuna, että mielestäni me kaikki olimme ansainneet pienen
-loman. Lyhyen neuvottelun jälkeen päätettiin, että me pariksi
-viikoksi menisimme meren rannalle.
-
-Huomispäivänä läksimme me Fulhamista ja matkustimme etelärannikolla
-olevaan pikku kaupunkiin. Tähän aikaiseen vuoden aikaan olimme
-me ainoat vieraat paikkakunnalla. Vuorilla, rannalla, kävelyillä
--- kaikilla oli se yksinäisyyden leima, joka meille oli niin
-tervetullut. Ilma oli lauhkea; näköalat kukkuloille, metsiin ja
-laaksoihin olivat kauniit vaihtelevine valoineen ja varjoineen, ja
-levoton meri vyörytteli aaltojansa aivan ikkunaimme alle, ikäänkuin
-nekin olisivat tunteneet kevään sykähtävän elämän ja lämmön.
-
-Olin velvollinen osoittamaan Marianille huomaavaisuuden neuvotella
-hänen kanssaan, ennenkun puhuisin Lauralle, ja sitten seuraamaan
-hänen neuvoansa.
-
-Kolmantena päivänä tulomme jälkeen huomasin minä sopivan tilaisuuden
-puhua yksin hänen kanssaan. Samana hetkenä, kun meidän silmäyksemme
-kohtasivat toisensa, ilmaisi hänen nopea käsityksensä, mitä minä
-ajattelin ennenkun minä edes olin ehtinyt pukea tätä ajatusta
-sanoiksi. Tavallisella voimallaan ja rehellisyydellään puhui hän heti
-ja puhui ensin.
-
-"Sinä ajattelet nyt sitä, mistä me puhuimme sinä iltana, jolloin sinä
-palasit Hampshirestä", sanoi hän. "Olen odottanut, että puhuisit
-siitä. Muutos täytyy tapahtua kodissamme, Walter; tällä tavoin ei voi
-kauempaa jatkua. Minä näen sen yhtä selvästi kuin sinäkin -- yhtä
-selvästi kuin Laura näkee sen, vaikka hän ei puhu mitään. Eikö ole
-ihmeellistä, että Cumberlandin vanhat ajat näyttävät palanneen? Sinä
-ja minä olemme taasen yhdessä ja Laura on uudelleen, kuten ennen,
-kaiken meidän harrastuksemme ainoa ja yhteinen keskus. Minä voisin
-melkein kuvitella, että tämä huone on Limmeridgen huvihuone ja että
-nämä aallot läikkyvät meidän rantojamme vasten."
-
-"Silloin, Marian, seurasin minä neuvoasi", sanoin minä, "nyt tahdon
-minä seurata sitä kymmenkertaisella luottamuksella".
-
-Hän vastasi kädenpuristuksella. Minä näin, että hänen mielensä heltyi
-muistuttaessani mennyttä aikaa. Istuimme yhdessä lähellä ikkunaa.
-Puhuessani ja hänen kuunnellessaan katselimme ulos loistavalle
-merelle, joka kimalteli säihkyvässä auringonpaisteessa.
-
-"Mitä tahansa seuraakin tästä keskustelustamme", sanoin minä,
-"päättyköönpä se onnellisesti tai onnettomasti minulle, niin on
-kumminkin Lauran onni elämäni ainoa harrastus. Olen päättänyt --
-tapahtukoonpa se missä olosuhteissa tahansa -- pakottaa kreivi Foscon
-tekemään sen tunnustuksen, jonka hänen rikostoverinsa vältti. Ei
-kumpikaan meistä voi tietää, mihin tämä mies ryhtynee minua vastaan,
-jos minä pakotan hänet äärimmäisyyteen. Me tiedämme hänen omista
-sanoistaan ja teoiltaan, että hän silmänräpäyksenkään epäröimättä tai
-tuntematta omantunnontuskaa on valmis uhraamaan Lauran musertaakseen
-siten minutkin. Nykyisessä asemassa toisiimme ei minulla ole mitään
-oikeuksia, joita yhteiskunta ja laki hyväksyvät, vastustaa kreiviä
-ja suojella Lauraa. Tämä saattaa minut vaikeaan asemaan. Voidakseni
-antautua taisteluun kreivin kanssa, lujasti tietäen, että Lauran onni
-täytyy voida voittaa, niin pitää minun silloin taistella puolisoni
-puolesta. Hyväksytkö, mitä tähän asti olen sanonut, Marian?"
-
-"Joka ainoan sanan", vastasi hän.
-
-"En tahdo puhua omasta tunteestani", jatkoin minä, "tai siitä
-rakkaudesta, joka on kestänyt kaikki esteet, kaikki muutokset --
-minä tahdon vaieta itsestäni ajatellakseni vain siltä näkökannalta,
-jonka minä äsken mainitsin, häntä, puhuakseni hänestä puolisonani.
-Jos, kuten minä luulen, tämä yritys pakottaa kreivi tunnustamaan on
-ainoa mahdollisuus laillisesti todistaa Lauran olemassaolo, niin
-johtaa mahdollisimman vähän itsekkäisyyttä minua tähän avioliittoon.
-Kenties olen minä kumminkin väärässä; kenties on meillä toisia
-keinoja voittaa päämäärämme, jotka ovat vähemmin epävarmoja, vähemmin
-epäilyttäviä. Minä olen vakavasti ja levottomasti miettinyt niitä
-mielessäni -- mutta löytämättä yhtään. Jos sinä tiedät, niin sano."
-
-"Ei, minäkin olen miettinyt, mutta aivan turhaan."
-
-"Todenmukaisesti", jatkoin minä, "ovat samat kysymykset heränneet
-sinun mielessäsi kuin minunkin. Pitäisikö meidän kenties palata
-hänen kanssaan Limmeridgeen nyt, kun hän on entisenlaisensa,
-ja luottaa siihen, että kylän väki ja koululapset tuntisivat
-hänet jälleen? Pitäisikö meidän koettaa, mitä hänen käsialansa
-todistus vaikuttaisi? Ajatelkaamme, että me nyt tekisimme sen.
-Ajatelkaamme, että joukko henkilöitä tuntisi uudelleen hänet ja
-että vertailujen avulla hänen käsialansakin tulisi tunnustetuksi.
-Mitähän muita etuja me voittaisimme tällä kuin erinomaisen aiheen
-_alkaa_ oikeusjuttu? Saisiko hänen itsensä tunteminen herra Fairlien
-tunnustamaan hänet ja ottamaan hänet takaisin Limmeridge-Houseen
-_vastoin_ hänen tätinsä todistusta, lääkärin kuoleman todistusta ja
-sitä näennäistä todistusta, jonka sekä hautaus että hautakirjoitus
-antavat? Ei! Kaikki, mitä sillä voittaisimme, olisi hänen kuolemansa
-epäileminen -- epäileminen, jonka täytyy vaatia laillista tutkintoa.
-Minä edellytän nyt, että meillä olisi riittävät varat suorittaa
-oikeudenkäynti -- joita meillä ei suinkaan ole -- ja että herra
-Fairlien väitteet voitaisiin kumota, että kreivin ja hänen rouvansa
-ja kaikkien muiden väärät tiedot voitaisiin osoittaa perättömiksi,
-että Lauran uudistettua esiintymistä elämään ei päätettäisi
-vaihdokseksi Lauran ja Anna Catherickin välillä tai ett'eivät
-vihollisemme selittäisi hänen käsialansa todistusta viekkaaksi
-petokseksi -- mahdollisuuksia, jotka enemmässä tai vähemmässä
-määrässä voivat kumota meidän toiveemme, mutta älkäämme ollenkaan
-ottako niitä laskuun -- vaan mitä seuraisi niistä kysymyksistä,
-jotka tehtäisiin Lauralle tämän salahankkeen johdosta? Sen me
-tiedämme liian hyvin -- sillä hän ei ole koskaan voinut palauttaa
-muistiinsa, mitä tapahtui hänelle täällä Lontoossa. Hän voi yhtä
-vähän yksityisessä keskustelussa kuin virallisessa kuulustelussa
-antaa tietoja omasta asiastaan. Jos sinä et tätä huomaa yhtä selvästi
-kuin minäkin, niin matkustakaamme huomispäivänä Limmeridgeen ja
-koettakaamme."
-
-"Minä huomaan sen täydellisesti, Walter. Jos meillä olisikin varoja
-oikeudenkäyntiin, jos meidän onnistuisikin lopulta voittaa se, niin
-täytyisi tämän viivytyksen olla sietämätön; alinomainen epätietoisuus
-kaiken sen jälkeen, mitä me jo olemme kärsineet, olisi kauhea.
-Olet oikeassa ollessasi toivoton Limmeridgeen tehtävään matkaan
-nähden. Toivoisin, että minäkin voisin tuntea varmuutta siitä, että
-päätöksesi ilmiantaa kreivi on viisas. Voidaanko siitä jotain toivoa?"
-
-"Epäilemättä. On toivoa saada tietää Lauran matkustuspäivä
-Lontooseen. Toistamatta nyt niitä syitä, joita minä ennen olen
-esittänyt, tahdon vain sanoa, että minä nyt olen yhtä vakuutettu kuin
-konsaan ennen, että ristiriitaisuus on olemassa todellisen ajan ja
-sen ajan välillä, joka on ilmoitettu lääkärintodistuksessa. Siinä
-on salahankkeen heikko kohta. -- Ja jos minun onnistuu temmaista
-kreiviltä se, on se päämäärä voitettu, jonka puolesta sekä sinä että
-minä elän. Jollei se onnistu, ei Laura koskaan tässä maailmassa saa
-hyvitystä."
-
-"Pelkäätkö sinä, ett'et voisi onnistua, Walter?"
-
-"En uskalla luottaa varmaan menestykseen ja juuri tästä syystä,
-Marian, minä puhun näin avonaisesti ja suodaan. Varmimmasta
-vakuutuksestani voin sanoa sinulle: -- Lauran tulevaisuuden toiveet
-ovat mahdollisimman pienet. Minä tiedän, että hänen varallisuutensa
-on poissa; minä tiedän, että ainoa mahdollisuus hankkia hänelle oikea
-paikkansa yhteiskunnassa on hänen suurimman vihamiehensä käsissä --
-miehen, joka nykyään on aivan saavuttamaton ja kenties pysyy loppuun
-asti sellaisena. Ja nyt, kun kaikki maalliset edut ovat poissa ja
-toivo joskus voida saavuttaa ne takaisin epävarmempi kuin koskaan
-ennen, nyt, kun ei mitään muuta tulevaisuutta näytä hänellä olevan
-edessään kuin se, minkä hänen puolisonsa työ voi taata hänelle,
-uskaltaa köyhä piirustuksenopettaja vihdoinkin lausua toivomuksensa.
-Hänen loistonsa päivinä olin minä vain vähäpätöinen opettaja, joka
-johti hänen kättänsä. -- Nyt, Marian, kovan onnen päivinä rukoilen
-minä että hän tahtoisi lahjoittaa minulle tämän käden!"
-
-Marianin silmät kohtasivat minun katsettani sydämmellisen hartaasti
--- minä en voinut lausua mitään enempää. Sydämmeni oli täysi, huuleni
-vapisivat. Vastoin aikomustani olin minä valmis rukoilemaan hänen
-sääliänsä. Minä nousin ylös poistuakseni huoneesta. Samana hetken
-nousi hänkin seisaalleen ja laski ystävällisesti kätensä olkapäälleni.
-
-"Walter!" sanoi hän, "kerran erotin minä teidät toisistanne sinun ja
-hänen onnensa vuoksi. Pysähdy tänne veljeni, rakkain, paras ystäväni,
-kunnes Laura tulee sinulle sanomaan, mitä minä nyt olen sanonut!"
-
-Ensi kerran eromme jälkeen Limmeridgestä kosketti hän otsaani
-huulillansa. Kyynele putosi päähäni, kun hän suuteli minua. Hän
-kääntyi nopeasti ja poistui huoneesta.
-
-Minä istuuduin yksin ikkunan ääreen hiljaisuudessa odottamaan sitä
-sanaa, joka ratkaisisi elämäni. Minä en voinut ajatella mitään
-sitä odottaessani. En tietänyt mistään muusta kuin tuskaan asti
-kiihtyneestä kaikkien aistimieni voimasta. Aurinko loisti huikaisevan
-kirkkaasti; valkoiset merilinnut, jotka ajelivat toisiansa kaukana
-minusta, näyttivät minusta lyövän siivillänsä vasten silmiäni ja
-aaltojen hiljainen kohina rantaa vasten kaikui kuin ukkosen jyrinä
-korviini.
-
-Ovi avattiin ja Laura tuli yksin sisään. Niin tuli hän sinäkin
-aamuna, jolloin minä matkustin Limmeridge-Housesta. Hitaasti ja
-väsynein askelin, surren ja epäillen tuli hän _sillä_ kertaa. _Nyt_
-siivitti onni hänen askeleensa, _nyt_ tuli hän ilosta loistavin
-kasvoin. Omasta alotteestaan sulkivat rakkaat käsivarret minut
-syliinsä; omasta tahdostaan kohtasivat suloiset huulet minun
-huuliani. "Rakkahani!" kuiskasi hän, "saammeko me nyt rakastaa
-toisiamme?" Hän laski hellästi ja turvallisesti päänsä minun rintaani
-vasten. "Ah", sanoi hän viattomasti, "kuinka onnelliseksi olen minä
-vihdoinkin tullut!"
-
-Muutamia päiviä myöhemmin olimme me vieläkin onnellisempia. Meidät
-vihittiin.
-
-
-XIV.
-
-Tämän kertomuksen jatko saattaa minut tasaisessa juoksussaan
-avioliittomme ensi ajasta yhä lähemmäksi ratkaisua.
-
-Parin kolmen viikon kuluttua olimme me kaikki kolme taas takaisin
-Lontoossa, ja alkava taistelu kreiviä vastaan hiipi kuin tumma varjo
-ylitsemme.
-
-Marian ja minä olimme varsin huolellisia salaamaan Lauralta
-palaamisemme oikeaa syytä. Nyt oli toukokuun alku, ja kreivin
-vuokraoikeus Forest-roadin varrella olevaan taloon lakkasi kesäkuun
-lopussa. Jos hän pidentäisi sitä vielä kerran -- seikka, johon
-minulla oli aihetta uskoa syystä, minkä minä heti mainitsen -- olisin
-minä varma, ett'ei hän jostakin syystä poistuisi maasta -- ei minulla
-olisi aikaa menetettävänä varustautumalla arvokkaasti kestämään
-taistelussa sellaista vihollista vastaan.
-
-Uuden onneni ensi aikoina oli ollut hetkiä, jolloin minä horjuin
-päätöksessäni ja tunsin itseni täysin tyydytetyksi, nyt kun elämäni
-rakkain unelma oli toteutunut. Ensi kerran tunsin minä itseni
-araksi ajatellessani vaaran suuruutta ja kaikkia niitä vaikeuksia,
-joita vastaan minun oli taisteltava -- kun minä mietin sitä onnen
-lupausta, jonka tulevaisuus tarjosi meille -- sitä vaaraa, jolle minä
-paljastaisin sen autuuden, minkä me niin vaikeasti olimme voittaneet.
-Niin, minun täytyy tunnustaa se -- lyhyeksi ajaksi onnistui rakkauden
-suloisen äänen houkutella minut pois siitä tehtävästä, jolle minä
-olin ollut uskollinen koettelemuksen kovempina päivinä. Tietämättä
-itsekään sitä oli Laura viehättänyt minut poikkeamaan vaaralliselta
-tieltä -- yhtä viattomasti saattoi hän kumminkin minut sille
-uudelleen.
-
-Tapahtui joskus, että, ilman mitään yhteyttä nykyisen todellisuuden
-kanssa, uni ja unennäkö -- nuo salaperäiset sanansaattajat --
-palauttivat hänen mieleensä tapahtumia, joita hän valveilla ollessaan
-ei voinut vähintäkään muistaa. Erään kerran -- se oli vain kaksi
-viikkoa vihkimisemme jälkeen -- kun minä valvoin hänen uneksuvistaan,
-näin minä kyynelten hitaasti tulevan esiin silmäluomien alta ja
-kuulin hiljaisten, kuiskaavain sanojen valahtavan hänen huuliltaan,
-jotka ilmaisivat minulle, että hänen henkensä oli harhaillut taas
-takaisin tuohon surulliseen matkaan Blackwater-Parkista. Tämä
-itsestään tietämätön kehotus, joka oli niin liikuttava ja niin vakava
-unen pyhässä rauhassa, kävi kuin miekka läpi sydämmeni. Seuraavana
-päivänä palasimme Lontooseen -- sinä päivänä, jolloin päätökseni
-uudistui kymmenkertaisella voimalla.
-
-Ensin oli minun tarpeen tuntea miestä lähemmin. Tähän asti oli koko
-hänen elämänsä ollut minulle läpitunkematon salaisuus.
-
-Minä aloin niin niukoilla tiedon lähteillä, kuin oli käytettävinäni.
-Se merkillinen kertomus, jonka herra Fredrik Fairlie oli kirjoittanut
-ja jonka Marian oli saanut talvella seuraamalla antamiani neuvoja
--- ei näyttänyt olevan miksikään hyödyksi tähän kysymykseen nähden.
-Lukiessani sitä johduin minä ajattelemaan niitäkin tietoja, joita
-rouva Clements oli antanut minulle siihen petossarjaan nähden,
-millä Anna Catherick oli houkuteltu Lontooseen ja siellä uhrattu
-salahankkeen edistämiseksi. Mutta tässä oli kreivi taasenkin aivan
-saavuttamaton.
-
-Sen jälkeen turvauduin minä Marianin päiväkirjaan -- josta hän
-luki minulle sen osan, mikä koski hänen entistä uteliaisuuttansa
-kreivin suhteen, ja ne harvat tiedot, jotka hänen oli onnistunut
-saada hänestä, hänen luonteestaan ja persoonallisesta ulkonäöstään.
-Marian kuvaa hänet sellaiseksi, "joka ei ole astunut jalkaansa
-useampaan vuoteen isänmaansa rajojen sisälle, että hän osoitti
-suurinta harrastusta saadakseen tietää, asuiko jokin italialainen
-Blackwater-Parkin lähinnä olevassa kaupungissa" -- ja että hän sai
-kaikenlaisilla postileimoilla varustettuja kirjeitä sekä erään
-kerran suurella virkasinetillä varustetun. Marian olisi taipuvainen
-uskomaan, että hän olisi valtiollinen pakolainen, jos tätä voitaisiin
-sovittaa hänen ulkomaalaisten, virkasinetillä varustettujen
-kirjeittensä saamiseen -- kirjeitähän mannermaalta valtiollisille
-pakolaisille luulisi tavallisesti viimeksi voivan odottaa.
-
-Nämä arvelut ja minun oma luuloni vakuuttivat minua siitä, mitä Laura
-oli kerran Blackwater-Parkissa sanonut Marianille ja minkä rouva
-Fosco oli kuullut kuuntelemalla ovella -- että kreivi oli vakooja!
-
-Laura oli kutsunut häntä siksi helposti käsitettävästä suuttumuksesta
-hänen esiintymisensä johdosta häntä kohtaan. Ja _minä_ siinä
-täydessä vakuutuksessa, että hän todellakin oli vakooja. Ja minä
-huomasin varsin selvästi syyn hänen muutoin omituiseen viipymiseensä
-Englannissa, nyt kun salahanke oli suoritettu ja sen tarkoitus
-voitettu.
-
-Tämä tapahtui samana vuonna, kun kuuluisa maailmannäyttely
-oli Hyde-Parkin Kristallipalatsissa. Ulkomaalaisia oli varsin
-lukuisasti saapunut Englantiin ja saapui lakkaamatta. Satoja miehiä
-oleskeli tähän aikaan keskuudessamme -- täälläkin palkattujen
-poliisiasiamiesten vainoomina, joita heidän isänmaansa vieläkin
-epäluuloinen hallitus oli lähettänyt seuraamaan heitä. Ei
-silmänräpäykseksikään voinut pälkähtää päähäni verrata kreivin
-kyvyt ja yhteiskunnallisen aseman omaavaa miestä tavalliseen
-ulkomaalaiseen vakoojajoukkioon. Minä katsoin sitä vastoin hänellä
-olevan luottamuspaikan sillä alalla; minä uskoin hänen sen maan
-hallitukselta, jota hän salaisuudessa palveli, järjestää ja johtaa
-sen poliisiasiamiehet, niin mieskuin naispuolisetkin, ja minä pidin
-rouva Rubellea, joka niin sopivasti oli saatavilla käytettäväksi
-sairaanhoitajattarena Blackwater-Parkissa -- yhdeksi heistä.
-
-Sen vuoksi huomasin minä kreivin aseman nyt vähemmän varmaksi, kuin
-tähän asti olin uskonut. Mutta kehen olisi minun turvauduttava
-saadakseni tietää tämän miehen elämästä enemmän, kuin minä jo tiesin?
-
-Ensimmäinen, johon minun ajatukseni näissä kysymyksissä kääntyivät,
-oli se ainoa italialainen, jonka minä perinpohjin tunsin, ja
-lisäksi henkilö, johon minä täysin voin luottaa -- nimittäin hyvää
-tarkoittava pikkuystäväni, professori Pesca.
-
-Professori on niin kauan ollut poissa lukijain silmistä, että hän
-kenties on ollut vaarassa joutua aivan unhotuksiin.
-
-On luonnollinen asia sellaisessa kertomuksessa kuin tämä, että
-vaikuttavat henkilöt ainoastaan silloin esiintyvät, kun tapausten
-jatko sitä vaatii -- he tulevat ja menevät ei päähänpistoni mukaan,
-vaan silloin kun he suoranaisesti vaikuttavat kuvattavain asiain
-kulkuun. Juuri tästä syystä ovat ei ainoastaan Pesca, vaan myöskin
-äitini ja sisareni, jääneet kauaksi syrjään tämän kertomuksen
-kulusta. Minun käyntini Hampsteadissa olevassa pikku kodissa
-äitini vakuutus, että Laura oli kuollut ja haudattu, hedelmättömät
-yritykseni poistaa sekä äidiltäni että sisareltani tämä erehdys --
-erehdys, jota he mustasukkaisessa hellyydessään edelleenkin pitivät
-vakuutuksenaan, siitä aiheutuva kiusallinen välttämättömyys salata
-avioliittoni heiltä, kunnes he olisivat oppineet tunnustamaan
-vaimolleni hänen oikeutensa -- kaikki nämä pienet perhetapahtumat
-ovat jätetyt kertomatta, koska niillä ei ole ollut mitään merkitystä
-tapahtuman pääasialliseen juoksuun. Ei kuulu tähän, miten suuressa
-määrässä ne lisäsivät levottomuuttani ja niiden vaikeuksien tuntoa,
-joita vastaan minun oli taisteltava.
-
-Samasta syystä en minä ole maininnut mitään siitä lohdutuksesta,
-jota Pescan veljellinen ystävyys tuotti minulle, kun minä näin
-hänet nopean palaamiseni jälkeen Limmeridge-Housesta pari vuotta
-sitten. Minä en ole maininnut, kuinka uskollisesti lämminsydämminen,
-pikkuystäväni saattoi minua laivalle, kun minä olin valmiina
-matkustamaan Keski-Amerikaan, tai sitä äänekästä ilonilmaisua, jolla
-hän palattuani kotiin toivotti minut tervetulleeksi. Jos minä olisin
-katsonut olevani oikeutettu vastaanottamaan ne avuntarjoukset,
-joita hän teki minulle heti jo kotiintultuani, olisi hän jo aikoja
-sitten näkynyt näillä lehdillä. Mutta vaikka minä tiesin, että hänen
-kunniaansa ja rohkeuteensa voi täysin luottaa, en minä ollut aivan
-yhtä varma hänen vaiteliaisuudestaan ja tästä syystä jatkoin minä
-yksin tiedustelujani. Lukijan pitäisi kumminkin huomata, että Pesca
-oli kuitenkin arvossapidetty ystäväni, vaikka hän tähän asti on
-ollut aivan erillään kaikesta yhteydestä tähän tapahtumaan -- niin,
-yhtä uskollinen ja itseuhraava ystäväni kuin konsaan ennen entisen
-elämämme vaiheissa.
-
-Mutta ennenkun minä nyt kutsuin Pescaa avukseni, oli välttämätöntä
-ulkonäöltään oppia tuntemaan se mies, jota vastaan minun piti
-taistella. Aina tähän hetkeen saakka en minä koskaan ollut nähnyt
-kreivi Foscoa.
-
-Kolme päivää palaamiseni jälkeen Lauran ja Marianin kanssa Lontooseen
-läksin minä yksin klo 10 ja 11 välillä aamupäivällä Forest-roadiin
-S:t Johns-Woodissa. Ilma oli varsin kaunis -- ja minä otaksuin, että
-kreivi viehättyisi lähtemään kävelylle, jos minä odottaisin hetkisen.
-Minulla ei ollut sanottavaa syytä peljätä, että hän päivänvalolla
-tuntisi minut jälleen, sillä ainoa tilaisuus, jolloin hän näki minut,
-oli yöllä, kun hän seurasi minua silloiseen asuntoomme.
-
-Ei ketään näkynyt talon etupuolen ikkunoissa. Minä kuljin tietä,
-joka oli sen sivulla, ja katsoin yli matalan pihamuurin. Yksi
-pohjakerroksen ikkuna vastapäisellä puolella oli auki ja harso
-viritetty sen eteen. En nähnyt ketään, mutta minä kuulin huoneesta
-ensin lujaa vihellystä ja sitten linnunlaulua -- sitten sen syvän
-ja soinnukkaan äänen, jonka tunsin hyvin Marianin kuvauksesta.
-"Tulkaa sormelleni, pienokaiseni, pienokaiseni!" puhui ääni. "Tulkaa
-ulos! Hypätkää ylös! Yks', kaks', kolme -- ylös! Kolme, kaks', yks'
--- alas! Yks', kaks', kolme kvi-kvikvivitt!" Kreivi harjoitteli
-kanarialintujansa, kuten hänen tapanaan oli tehdä Blackwater-Parkissa.
-
-Odotin pikku hetken ja vihellys ja laulu lakkasivat. "Tulkaa ja
-suudelkaa minua, pikkuruiseni!" sanoi bassoääni. Kuului viserrys ja
-liritys ikäänkuin vastaukseksi -- sitten pidätetty, tyytyväinen nauru
--- sen jälkeen kaikki vaikeni minuutiksi tai pariksi, minkä jälkeen
-minä kuulin huoneen oven avattavan. Käännyin ympäri ja kuljin samaa
-tietä takaisin. Rossinin ihana sävel "Moseksen" rukouksesta kaikui
-sulavan basson laulamana suuremmoisesti yksinäisen etukaupungin
-hiljaisuudessa. Nyt avattiin pihaportti ja suljettiin jälleen. Kreivi
-oli tullut ulos.
-
-Hän meni suoraan poikki kadun ja pitkin Regents-Parkin länsisivua.
-Seurasin häntä.
-
-Marian oli valmistanut minun huomaamaan hänen korkean vartalonsa,
-tavattoman lihavuutensa, hänen teeskennellyn surupukunsa, mutta ei
-miehen kammottavaa eloisuutta, iloisuutta ja reipasta, nuorekasta
-ulkonäköä. 60-vuotiaana esiintyi hän tavalla, ikäänkuin hän
-ei olisi ollut 40-vuotiaskaan. Hän käveli kevein, vaivattomin
-askelin, hattu hieman vinossa, leikkien kepillään ja hyräillen
-hiljakseen; tuon tuostakin silmäsi hän sivulle, ylös taloihin, alas
-puutarhoihin, hymyillen alentuvasti ja suojelevasti, ikäänkuin koko
-kortteli olisi ollut hänen omansa. Kreivi ei katsonut kertaakaan
-taaksensa, ei kiinnittänyt mitään huomiota enempi minuun kuin
-muihinkaan lukuunottamatta muutamia kertoja, jolloin hän leppeästi
-hymyili ja isällisen ystävällisesti nyökkäsi pikku lapsille ja
-heidän hoitajattarillensa, joita hän kohtasi. Tällä tavoin jatkoi
-hän kulkuaan ja minä hänen mukanaan, kunnes me tulimme puiston
-länsipengermillä olevain puotien luo.
-
-Täällä pysähtyi hän erään pasteijileipuripuodin edustalle,
-meni kauppaan luultavasti tilaamaan jotakin -- ja tuli heti
-takaisin torttu kädessään. Lähellä puotia seisoi italialainen ja
-soitti positivia, jolla istui pieni, kurja, kurttuinen apina.
-Kreivi pysähtyi, haukkasi itse tortusta palasen ja ojensi lopun
-vakavannäköisenä apinalle. "Pikku miesraukka!" sanoi hän teennäisen
-hellästi, "sinä näytät nälkiintyneeltä. Ihmisyyden pyhässä nimessä
-tarjoon minä täten sinulle aamiaisen!" Positivinomistaja pyysi
-nöyrästi kuparirahaa auttavalta vieraalta, mutta kreivi kohotti
-halveksivasti olkapäitänsä ja läksi astumaan. Olimme pian kaduilla
-ja arvokkaampien puotien edustalla New-roadilla ja Oxford-kadulla.
-Kreivi pysähtyi taas optillisen konekaupan luona. Hän meni puotiin,
-mutta palasi heti takaisin operakiikari kädessään ja pysähtyi sitten
-lukeakseen soitinkaupan edustalla tämäniltaisen näytelmäilmoituksen
-Hän luki varsin tarkkaavasti, näytti miettivän hetkisen ja huusi
-sitten vuokra-ajuria. "Ajakaa Operan lipunmyyntikonttorin edustalle",
-sanoi ajurille ja meni siten pois.
-
-Minä menin kadun yli ja katselin myöskin ilmoitusta. "Lucrezia
-Borghia" näyteltäisiin tänä iltana. Kiikari, jonka kreivi oli
-noutanut, ilmoituksen tarkka lukeminen ja ajurille annettu käsky --
-kaikki todisti, että hän aikoi mennä operaan. Minä olin tilaisuudessa
-saamaan lippuja permantopaikoille itselleni ja yhdelle ystävälle
-eräältä teatterin koristemaalaajalta, jonka tuttu olin entisaikoina.
-Olisihan ainakin mahdollista, että kreivi olisi salongissa minun ja
-toverini nähtävissä, jossa tapauksessa minä saisin tilaisuuden jo
-tänä iltana tietää, tunsiko Pesca maamiehensä vai ei.
-
-Tämä ajatus määräsi minulle heti iltani käyttämisen. Hankin liput ja
-jätin kotimatkalla pikku kirjeen professorin huoneeseen. Kun kello
-oli neljännestä vaille 8, olin minä hänen luonaan ottaakseni hänet
-mukaani teaatteriin. Ystäväni oli parhaimmalla tuulellaan, hänellä
-oli kukkanen hännystakkansa napinlävessä ja kainalossaan suurin
-operakiikari, minkä koskaan olen nähnyt.
-
-"Oletko valmis?" kysyin minä.
-
-"Olen -- olen kyllä", sanoi Pesca.
-
-Menimme katsomaan näytelmää.
-
-
-XV.
-
-Uvertyyrin viime säveleet olivat jo kaikuneet ja kaikki
-permantopaikat jo otetut Pescan ja minun saapuessa sisään.
-
-Kumminkin oli runsaasti tilaa siinä käytävässä, joka kiersi
-permantoa. Minä kuljin ensin aidan vieritse, joka erotti meidät
-aitioista ja hain kreiviä tästä salongin osasta. Hän ei ollut siellä.
-Palasin siis takaisin samaa käytävää ja kun olin tullut vasemmalle
-puolen näyttämöä, katselin tarkkaavasti kaikille tahoille -- hän
-oli permannolla. Hänellä oli oivallinen paikka -- kahdestoista
-tai neljästoista penkin päästä lukien ja kolmannella rivillä
-ensimmäisestä aitiorivistä lähtien. Pysähdyin samaan suuntaan,
-kuin hänellä oli paikkansa. Pesca seisoi vieressäni. Professori
-ei tietänyt vielä syytä, miksi minä olin ottanut hänet mukaani
-teaatteriin, ja näytti melkein kummastelevan sitä, miks'emme menneet
-lähemmäksi näyttämöä.
-
-Esirippu nousi ja näytelmä alkoi.
-
-Koko ensi näytelmän ajan olimme me samalla paikalla. Kreivi oli
-niin kiintynyt musikiin, ett'ei hän silmännyt kertaakaan paikkaan,
-jossa seisoimme. Ei säveltäkään Donizettin viehättävästä musikista
-mennyt häneltä hukkaan. Siinä istui hän kaikkia muita korkeampana,
-hymyillen ja tyytyväisenä nyökäten väliin. Kun paukutettiin käsiä
-hänen ympärillään erään aarian lopussa -- kuten englantilainen
-yleisö aina tekee -- huolimatta siitä, että orkesterimusiki heti
-alkoi, katsoi hän ympärilleen säälivän varoittavin silmäyksin ja
-kohotti kätensä samalla kertaa kohteliaalla ja rukoilevalla ilmeellä.
-Laulun viehättävämmissä kohdissa, soiton syvemmissä kauneuksissa,
-jotka menivät toisilta ohi huomaamatta ja suosiota saavuttamatta,
-taputti hän lihavia käsiänsä, joihin oli vedetty hienot mustat
-hansikkaat, aivan hiljaa toisiansa vastaan merkiksi, että tosi
-musikalisen sivistyksen saanut mies ymmärsi ne. Sellaisina hetkinä
-kaikui hänen lauhkea hyväksymishuutonsa "bravo! bravo!" yleisen
-äänettömyyden vallitessa, kuin suuren kissan kehrääminen. Hänen
-molemmilla puolillaan olevat naapurinsa -- reippaita yksinkertaisia
-maaseutulaisia, jotka nyt jonkunverran hämmästyneinä istua
-lekottelivat muhkean Lontoon kaikessa komeudessa, -- alkoivat
-nähdessään hänen taputtavan seurata hänen esimerkkiänsä. Moni
-suosionosotus kohosi tänä iltana permannolta näiden käsien pehmeästä,
-suojelevasta kehotusmerkistä. Hän nautti tästä kunnioituksesta
-silminnähtävällä mielihyvällä. Hänen pyöreillä kasvoillaan oli
-alinomaa hymyilevä ilme, musikin väliajoilla katseli hän ympärilleen
-sydämmellisen tyytyväisenä itseensä ja lähimmäisiinsä. "Niin,
-niin, nämä englantilaiset barbarit saavat jotakin oppia _minulta_.
-Kaikkialla olen minä, Fosco, etevä persoonallisuus, jota muiden
-täytyy seurata, mies, joka on paljon etevämpi vertaisiansa!" Tätä
-näytti hänen kasvojensa ilme sanovan.
-
-Ensi näytännön loputtua laskeusi esirippu, ja katselijat nousivat
-ylös silmätäkseen ympärilleen.
-
-Foscokin nousi ylös, tutkien kiikarillaan yläpuolellamme olevia
-aitiorivejä. Kun hän sitten laski sen pois, mutta kumminkin katseli
-edelleen ylös, käytin minä tätä tilaisuutta hyväkseni kiinnittääkseni
-Pescan huomiota häneen.
-
-"Tunnetko tuon miehen?" kysyin minä.
-
-"Kenen, ystäväni?"
-
-"Tuon pitkän, lihavan miehen tuolla, joka nyt seisoo tännepäin
-kääntyneenä."
-
-Pesca kohosi varpaillensa ja katseli kreiviä.
-
-"En", sanoi hän. "Onko hän kuuluisa mies? Miksi huomautat hänestä?"
-
-"Siksi, että minulla on tärkeitä syitä saada jotakin tietää hänestä.
-Hän on maamiehesi -- eräs kreivi Fosco. Etkö tunne ketään sen
-nimistä?"
-
-"En, Walter. En tunne enemmän nimeä kuin miestäkään."
-
-"Oletko aivan varma, ett'et tunne häntä? Katsopas sinnepäin vielä
-kerran, katso tarkoin. Kun menemme kotiin, sanon sinulle, miksi
-olen niin halukas tietämään sen. Odotapas! Salli minun auttaa sinua
-ylemmäksi, että voit nähdä hänet paremmin."
-
-Minä autoin häntä nousemaan sen parrun reunalle, johon permanto
-nojasi. Nyt ei ollut hänen vähäinen vartensa hänelle miksikään
-esteeksi. Täältä voi hän nähdä yli niiden naisten päiden, jotka
-istuivat puolellamme.
-
-Laiha, epämiellyttävä, vaaleatukkainen mies, jolla oli arpi
-vasemmassa poskessaan ja jota, vaikka hän oli aivan lähellämme, en
-ollut ennen nähnyt, katsoi tarkkaavasta Pescaa minun auttaessani
-häntä ylös ja seurasi sen jälkeen vielä tarkkaavammin silmäyksiemme
-suuntaa, kunnes ne pysähtyivät kreiviin. Hän oli varmaankin kuullut
-keskustelumme ja sen johdosta tullut uteliaaksi.
-
-"Ei", sanoi Pesca katsoessaan suurta, lihavaa, hymyilevää muotoa, "en
-ole koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä."
-
-Samassa sattuivat molemmat italialaiset katsomaan toisiinsa.
-
-Pesca oli sanonut, ett'ei hän tunne kreiviä. Seuraavana minuuttina
-olin minä vakuutettu, että kreivi tunsi Pescan!
-
-Niin, tunsi hänet -- ja mikä oli kummallisempaa -- pelkäsi
-häntä! Ei voinut pettyä tämän konnan kasvojen ilmeen suhteen.
-Hän tuli kuolonkalpeaksi yhdessä silmänräpäyksessä; kaikki hänen
-kasvonpiirteensä ikäänkuin kivettyivät, hänen kylmien, harmaiden
-silmiensä nopea, tutkiva katse, se liikkumaton asema, johon hän
-jäi seisoessaan -- kaikki puhui selvää kieltä. Kuoleman kauhu oli
-vallannut hänen ruumiinsa ja sielunsa -- ja Pesca oli herättänyt
-hänessä tämän kauhun!
-
-Arpinen mies seisoi vieläkin vieressämme. Hän oli nähtävästi tehnyt
-johtopäätöksensä siitä vaikutuksesta, jonka Pescan näkeminen teki
-kreiviin kuten minäkin, mutta hänen harrastuksensa meidän puuhaamme
-kohtaan ei näyttänyt ollenkaan suututtavalta tai tunkeilevalta.
-
-Minä puolestani ällistyin niin kreivin kasvojen muuttuneesta
-ilmeestä, hämmästyin niin siitä aivan odottamattomasta käänteestä,
-jonka asia sai, ett'en minä tietänyt, mitä minun piti sanoman tai
-tekemän ensi silmänräpäyksessä. Pesca palautti minut käsitykseeni
-sanoessaan.
-
-"Katsopas, kuinka tuo lihava mies tuijottaa tänne. Minuako hän
-tuijottaa? Olenko minä millään tavoin merkillinen? Kuinka voi hän
-tuntea minut, kun minä en tunne _häntä_?"
-
-Silmäsin yhä kreiviä. Näin hänen liikahtavan vasta sitten, kun Pesca
-liikahti, mutta pitäen aina huolta siitä, ett'ei vain kadottaisi
-pientä miestä näkyvistään siltä matalammalta paikalta, jossa hän
-nyt seisoi. Olin utelias näkemään, mitä tapahtuisi, jos Pescan
-huomio näissä olosuhteissa kääntyisi hänestä, ja kysyin sen takia
-professorilta, tunsiko hän ketään oppilaistaan aitioissa olevain
-naisten joukosta. Pesca ojensi heti kiikarinsa aitiorivejä kohden
-etsiäkseen suurimmalla hartaudella oppilaitaan.
-
-Samana hetkenä, kun hän näytti tähän puuhaan kiintyneen, kääntäytyi
-kreivi, vetäytyi niiden henkilöiden taakse, joilla oli kauempana
-paikkoja ja hävisi seuraavassa silmänräpäyksessä. Minä tartuin Pescan
-käsivarteen ja hänen sanomattomaksi hämmästyksekseen vedin minä hänet
-kiiruusti mukanani keskelle permantoa ehkäistäkseni kreiviä, ennenkun
-hän ehtisi ovelle. Hämmästyksekseni kiiruhti laiha mies ulos ennen
-meitä ja onnistui välttämään sen tungoksen, joka pidätti Pescaa ja
-minua Kun me tulimme eteiseen, oli kreivi kadonnut -- ja arpinen
-vieraskin oli poissa.
-
-"Tule, menemme kotiisi", sanoin minä. "Minun täytyy heti puhua
-kanssasi salaa."
-
-"Jumala auttakoon minua!" huusi professori äärimmäisen hämmennyksen
-tilassa. "Mitä Herran nimessä on tekeillä?"
-
-Kuljin nopeasti vastaamatta. Tapa, jolla kreivi oli poistunut
-teaatterista, sai minun pelkäämään, että hänen intonsa välttää
-Pescaa saattaisi hänet vieläkin pahempiin äärimmäisyyksiin. Kenties
-pääsisi hän käsistäni poistumalla Lontoosta. Pelkäsin tulevaisuutta,
-jos antaisin hänelle niinkin paljon kuin päivän aikaa. Ja minä
-pelkäsin tätä tuntematonta muukalaista, jonka minä epäilin olevan
-yhteistoiminnassa hänen kanssaan.
-
-Tämä kaksinainen epäilys mielessäni en minä viivytellyt kaukaa
-ilmoittaakseni Pescalle, mitä halusin. Niin pian kun molemmat olimme
-kahden hänen huoneessaan, lisäsin minä hänen kummastustaan ja
-hämmästystään ilmaisemalla hänelle aikomukseni yhtä yksinkertaisesti
-ja avomielisesti, kuin olen sen tässä kertonut.
-
-"Ystäväni, mitä voin tehdä?" huudahti professori pannen tuskaisella
-ilmeellä kätensä ristiin. "Mitä tuhat tulimmaista -- sano sitten! --
-mitä tuhat tulimmaista minun pitää tehdä auttaakseni sinua, kun en
-tunne miestä?"
-
-"Hän tuntee sinut -- hän pelkää sinua -- hän poistui teatterista
-välttääksensä sinua. Pesca, siihen täytyy olla jokin syy. Silmääpäs
-takaisin omaan elämääsi ennen Englantiin tuloasi. Sinä itse olet
-sanonut minulle poistuneesi Italiasta valtiollisista syistä. Sinä
-et ole koskaan ilmoittanut minulle näitä syitä, enkä minä nytkään
-kysy niitä. Pyydän sinua vain muistuttelemaan, eikö jokin tapaus
-kuluneessa elämässäsi voisi jotenkin selittää sitä kauhistusta, jonka
-sinun ensi näkemisesi herätti tässä miehessä?"
-
-Sanomattomaksi hämmästyksekseni tekivät nämä sanat, jotka _minusta_
-näyttivät niin viattomilta, saman kauhistavan vaikutuksen Pescaan,
-kuin tämän näkeminen oli tehnyt kreiviin. Hänen punakka muotonsa
-kalpeni silmänräpäyksessä, ja vavisten kiireestä kantapäähän vetäytyi
-hän hitaasti taaksepäin.
-
-"Walter!" sanoi hän. "Sinä et tiedä, mitä pyydät minulta."
-
-Hän lausui nämä sanat kuiskaavalla äänellä -- hän katsoi minua,
-ikäänkuin minä aavistamatta olisin ilmaissut hänelle jonkun salatun
-vaaran, joka uhkasi meitä molempia. Minuuttia lyhemmässä ajassa oli
-hän siihen määrään toisenlainen, kuin tuo sydämmellinen, eloisa,
-puhelias pikku mies, jota minä en koskaan kaikkina näinä vuosina
-ollut yhtään muuttuneena nähnyt, ett'en minä varmaan olisi tuntenut
-häntä, jos minä olisin hänet sellaisena kadulla nähnyt.
-
-"Suo anteeksi, jos minä tietämättäni olen vaivannut sinua ja
-saattanut sinut levottomaksi", vastasin minä. "Muista sitä julmaa
-vääryyttä, jonka minun vaimoni on kärsinyt ja jota ei koskaan voida
-hyvittää, jollei minulla ole keinoja käsissäni pakottaa hänet
-osoittamaan oikeutta. Puhuin hänen onnensa takia, Pesca, ja pyydän
-vieläkin kerran suomaan sinun anteeksi minulle."
-
-Nousin mennäkseni, mutta hän pyysi minun pysähtymään.
-
-"Olen niin järkkynyt", sanoi hän. "Sinä et tiedä, miksi minä poistuin
-isänmaastani -- et, kuinka minä tein sen. Anna minun rauhoittua --
-anna minun ajatella, jos se on minulle mahdollista."
-
-Hän käveli edestakaisin huoneessa, puhellen itsekseen katkonaisesti
-omalla kielellään. Sitten tuli hän äkkiä luokseni ja painoi
-tavattoman hellästi käsiänsä rintaani vasten.
-
-"Sano minulle sydämmesi ja sielusi kautta, Walter, eikö ole mitään
-muuta tietä pakottaa tämä mies hyvitykseen, kuin se varsin epävarma
-keino, jolla minä voin auttaa sinua?"
-
-"Ei ole mitään muuta mahdollisuutta", sanoin minä.
-
-Hän poistui taas luotani, avasi huoneen oven ja silmäsi varovasti
-käytävään, sulki sen jälkeen sen uudelleen ja tuli takaisin.
-
-"Walter", sanoi hän, "siitä päivästä, jolloin sinä pelastit elämäni,
-sait sinä myöskin vallan ottaa se, milloin tahtoisit. Ota se nyt!
-Niin, minä tarkoitan, mitä minä sanon. Niin totta kuin Jumala on
-yllämme, asettavat seuraavat sanani elämäni sinun käsiisi."
-
-Hänen äänensä vapiseva vakavuus, hänen näin kummallisesti varottaessa
-minua, vakuutti minua siitä, että hän puhui totta.
-
-"Muista hyvin yksi asia!" jatkoi hän ristiessään kätensä kiivaan
-mielenliikutuksen vallassa. "Minä en tunne yhtään johtolankaa tämän
-miehen ja sen menneen ajan välillä, jonka minä sinun tähtesi palautan
-muistiini. Jos _sinä_ huomaat tämän johtolangan, niin pidä se
-hyvänäsi -- älä sano mitään -- polvillani pyydän minä, rukoilen minä:
-jätä minut tietämättömyyteen, anna minun jäädä syyttömäksi ja yhtä
-sokeaksi tulevaisuudessa, kuin olen nyt!"
-
-Hän lausui vielä muutamia sanoja epäröiden ja epäselvästi -- sitten
-vaikeni hän.
-
-Minä huomasin, että ponnistus ilmaista ajatuksensa englannin
-kielellä, joka ei sallinut hänen käyttää tavallisia ja omituisia
-sanankäänteitään, lisäsi kiusallisesti sitä vaikeutta, jota hän
-alusta asti oli tuntenut puhella kanssani. Kun minä luottavan
-tuttavuutemme ensi aikana olin oppinut lukemaan ja ymmärtämään
-hänen omaa kieltänsä, vaikk'en puhumaan sitä, ehdotin minä nyt,
-että hän puhuisi italiaa minun puhuessani englantia tehdäkseni
-hänelle ne kysymykset, jotka kenties olivat tarpeen minulle. Hän
-suostui tähän ehdotukseen. Hänen sulosoivalla äidinkielellään --
-jota puhuttiin voimakkaan sielunjärkytyksen vallitessa, mikä ilmeni
-kiihkeissä kasvojen ilmeissä rajuissa, etelämaisissa liikkeissä,
-mutta ei koskaan missään äänen korottamisessa -- kuulin minä nyt
-sen kertomuksen, joka antoi minulle aseet käteen uskaltautua
-siihen viimeiseen taisteluun, joka minun vielä on esitettävä tässä
-kertomuksessa.
-
-[Velvollisuuteni on mainita, että minä esittäessäni Pescan
-kertomuksen tarkoin otan huomioon ne muutokset ja pyyhkimiset, jotka
-asian vakava laatu ja minun oma velvollisuudentunteen! ystävänä
-vaativat. Ensimmäinen ja ainoa totuuden salaaminen lukijalta on se,
-jonka varovaisuus tekee aivan välttämättömäksi tässä kertomukseni
-osassa.]
-
-"Sinä et tiedä mitään sen enempää", alkoi hän, "kuin että minä
-valtiollisista syistä poistuin Italiasta. Jos asia olisi ollut
-niin, en minä olisi pitänyt näitä syitä salassa enemmän sinulta
-kuin muiltakaan. Ei, syy oli toinen. -- Sinä olet varmaan kuullut
-puhuttavan, että salaisia, valtiollisia seuroja on jokaisessa
-Europan mannermaan suurkaupungissa? Erääseen näistä kuuluin minä
-Italiassa -- minä kuulun vieläkin siihen Englannissa. Tuloni tähän
-maahan tapahtui päällikköni käskystä. Nuorempina päivinäni olin minä
-liian tulinen innostuksessani; olin vaarassa paljastaa sekä itseni
-että muut. Tästä syystä käskettiin minut muuttamaan Englantiin ja
-odottamaan täällä. Minä matkustin tänne -- olen odottanut -- odotan
-vieläkin. Kenties kutsutaan minut huomenna täältä, kenties vasta
-kymmenen vuoden kuluttua. Minusta se on sama -- olen täällä, elätän
-itseäni kielenopettajana ja odotan. En riko mitään valaa -- syyn saat
-sinä heti kuulla -- tehdessäni luottamukseni täydelliseksi sanomalla
-sinulle sen seuran nimen, johon kuulun. Minä vain lasken elämäni
-sinun käsiisi. Sillä jos joskus tulee ilmi se, mikä nyt on päässyt
-minun huuliltani, maksaa se elämäni yhtä varmasti, kuin me molemmat
-istumme nyt tässä.
-
-"Hän kuiskasi muutamia sanoja korvaani. Minä vaikenen sen salaisuuden,
-jonka hän ilmaisi minulle. Riittää tämän kertomuksen jatkamiseen,
-kun minä nimitän sitä seuraa, johon hän kuului, 'Veljeydeksi'
-tarvitessani mainita jotakin siitä.
-
-"Veljeyden tarkoitukset", jatkoi Pesca, "ovat lyhyesti sanottuna
-juuri samat kuin muidenkin samanluontoisten valtiollisten seurain
--- tyranniuden vastustaminen ja kansan oikeuksien puoltaminen.
-Veljeyden olemassaolo nojaa kahteen perusteeseen: -- niin kauan
-kun miehen elämä on hyödyksi tai vaikkapa vain vahingoton, niin
-on hänen oikeutensa saada pitää se. Mutta jos hän vaikutuksellaan
-tuottaa lähimmäisilleen jotakin vahinkoa, on hän tästä hetkestä
-tuomittu menettämään elämänsä, eikä ainoastaan ole mikään rikos, vaan
-jonkummoinen ansiokin riistää se häneltä. Minun asiani ei ole kertoa,
-minä vainon ja sorron aikoina tämä yhteys ensin perustettiin. Yhtä
-vähän on teidän asianne, englantilaiset, jotka olette voittaneet
-vapauden niin kauan aikaa sitten, unhottaa sen veren, jonka te
-olette vuodattaneet, ne äärimmäisyydet, joihin te olette menneet,
-saavuttaaksenne sen, -- ei, yhtä vähän on teidän asianne tuomita,
-mihin korkeimmilleen kohonnut katkeruus mahdollisesti saattaa johtaa
-sorretun kansan. Ne kahleet, jotka ovat tunkeutuneet aina meidän
-sieluihimme asti, ovat menneet liian syvälle löytääksenne niitä. Jätä
-pakolainen rauhaan! Naura hänelle, epäile häntä, katso hämmästyneenä
-tätä kummallista olemusta, joka hehkuu hänessä ja joka polttaa häntä
-milloin jokapäiväisen levollisen kuoren alla niinkuin minussa,
-milloin minua onnettomampien, taipumattomampien ja kärsimättömämpien
-julmassa köyhyydessä ja inhoittavassa liassa -- mutta älkää
-meitä tuomitko! Ensimmäisen Kaarlonne aikana olisitte te kenties
-ymmärtäneet meitä. Teidän pitkällinen vapautenne on saattanut teidät
-kykenemättömiksi arvostelemaan meitä nykyisin oikein."
-
-Kaikki hänen luonteensa syvimmät tunteet näkyivät purkautuvan näihin
-sanoihin; ensi kerran elämässään paljasti hän koko sydämmensä
-minulle -- eikä hän koskaan kumminkaan kohottanut ääntään; ei
-silmänräpäykseksikään hän unhottanut sen salaisuuden vaarallisuutta,
-jonka hän nyt oli ilmaisemaisillaan minulle.
-
-"Sikäli", jatkoi hän, "katsotte te tämän seuran olevan samanlaisen
-kaikkien muiden sellaisten seurain kanssa, joiden tarkoituksena
-on, teidän käsityksenne mukaan anarkia ja vallankumous. Se riistää
-huonon hallitsijan tai huonon ministerin elämän, jotka milloin
-tahansa villipedon tavoin voidaan ampua: Ja minä myönnän, että te
-olette oikeassa. Mutta Veljeydellä on sellaisia lakeja, joita ei ole
-millään muulla valtiollisella yhdistyksellä koko maailmassa. Sen
-jäsenet eivät tunne toisiansa. Italialla on presidenttinsä ja samoin
-kaikilla muilla maillakin. Jokaisella näistä on oma kirjurinsa.
-Presidentit ja kirjurit tuntevat seuran jäsenet, mutta nämä ovat
-kaikki outoja toisillensa, kunnes heidän päällikkönsä katsovat
-sen tarpeelliseksi ja ajan valtiollinen asema tai myöskin seuran
-lakien totteleminen vaatii heidän tutustuttamista toisiinsa. Kun
-yhdyssiteet ovat sellaiset, ei ole mikään vala seuraan liittyessä
-tarpeen. Veljeyteen yhdistää meidät merkki, jota me salaa pidämme
-ja pidämme elämämme loppuun saakka. Me hoidamme tavallisia
-tehtäviämme ja lähetämme vain neljästi vuoteen ilmoituksen itsestämme
-presidentille tai kirjurille siltä varalta, että meidän toimintaamme
-tarvittaisiin. Me olemme etukäteen valmistautuneet, että, jos me
-paljastamme Veljeyden tai muutoin vahingoitamme sitä edistämällä
-muita, sitä vastustavia harrastuksia, meidän täytyy kuolla -- kuolla
-vieraan käden kautta, vieraan, joka kenties on lähetetty toisesta
-maailmanosasta toimeenpanemaan tätä tuomiota -- tai kenties voi isku
-kohdata rakkaimman ystävämme kädestä, joka mahdollisesti myöskin on
-tämän seuran jäsen, ilman että olemme mitään sellaista aavistaneet
-näinä hartaan tuttavuuden vuosina. Joskus on kuolemantuomiota
-viivytetty -- joskus pannaan se toimeen heti petoksen tehtyä.
-Ensimmäinen velvollisuutemme on oikein voida odottaa, toinen oikein
-ymmärtää totella, kun kutsumus saapuu. Muutamat meistä saavat
-odottaa koko elämänsä ajan eivätkä tarvitse toimia. Toisia sen
-sijaan kutsutaan toimintaan tai valmistaviin toimenpiteisiin samana
-päivänä, kuin he liittyvät Veljeyteen. Minä itse -- minä samainen
-pikku, hyväntahtoinen, tyytyväinen mies, joka, kuten tiedät, tuskin
-tahtoisin ajaa pois sitä kärpästäkään, joka liehuu ympärilläni --
-liityin nuoruusvuosinani Veljeyteen ärsytettynä niin hirveällä
-tavalla, ett'en minä tahdo mainita siitä sinulle; sieluni oli
-niin valtavasti järkkynyt, että minun täytyi tehdä se tai tappaa
-itseni. Nyt olen sidottu siihen -- se on saanut minut valtaansa aina
-kuolinpäivääni saakka -- kuinka arvostellenkaan sitä nyt miehuuteni
-tyynempinä päivinä ja paremmissa olosuhteissa. Ollessani vielä
-Italiassa valittiin minut sihteeriksi, ja kaikki seuran jäsenet
-siihen aikaan, jotka saapuivat presidenttini luo, näin minäkin."
-
-Minä aloin nyt käsittää tarkoituksen; minä näin, mihin tämä varsin
-omituinen ilmoitus johtaisi. Hän viivytteli pari silmänräpäystä,
-katsellen tutkivasta minua -- kunnes hän nähtävästi arvasi, mitä olin
-miettinyt mielessäni.
-
-"Sinä olet tehnyt jo johtopäätöksesi", sanoi hän. "Näen sen jo
-päältäpäinkin. Älä sano minulle mitään; älä ilmaise minulle
-salaisimpia ajatuksiasi. Olen valmis sinun tähtesi tekemään
-viimeisenkin uhrautuvan tunnustuksen -- sitten en koskaan tahdo
-palata tähän aineeseen."
-
-Hän viittasi minulle, ett'en vastaisi hänelle -- nousi ylös -- otti
-takin päältään ja veti vasemman paidan hihan ylös.
-
-"Lupasin sinulle täydellisen luottamukseni", kuiskasi hän aivan
-korvaani, samalla kun hän tarkkaavasti silmäsi ovea kohden. "Olkoon
-seuraus mikä tahansa, et sinä voi nuhdella minua siitä, että olisin
-salannut sinulta jotakin, jota sinä olisit halunnut tietää. Sanoin,
-että Veljeys antaa jäsenillensä merkin, joka pysyy koko eliniän.
-Katso tätä!"
-
-Hän nosti ylös käsivartensa ja näytti minulle korkealle sen
-sisäpuolelle syvään poltetun kirkkaan, veripunaisen merkin. En
-mainitse niitä sanoja, jotka siitä voitiin lukea; riittää sanoa,
-ett'ei se ollut alaltaan tavallista shillingin rahaa suurempi.
-
-"Se mies, jolla on tämä poltettu merkki", jatkoi hän peittäessään
-käsivartensa, "on Veljeyden jäsen. Jos hän on pettänyt seuran, saa sen
-presidentti tai kirjuri ennemmin tai myöhemmin tietoonsa. Ja se mies,
-joka on huomattu petturiksi, on kuoleman oma. Ei mikään inhimillinen
-laki voi suojella häntä. Muista, mitä nyt olet nähnyt ja kuullut; tee
-siitä mitä johtopäätöksiä tahansa, toimi kuinka tahdot. Mutta mitä
-tahansa huomaatkin, mitä tahansa teetkin, älä Jumalan nimessä lausu
-minulle siitä sanaakaan! Vapauta minut edesvastauksesta, jota kammon
-ajatellakin ja jota omatuntoni ei sano minun edesvastauksekseni.
-Viime kerran vakuutan minä -- kunniani kautta gentlemanina,
-lupaukseni kautta kristittynä -- että, jos se mies, jonka sinä
-teatterissa näytit minulle, tuntee minut, on hän niin muuttunut
-tai valepuettu, ett'en minä tunne häntä. En tunne hänen puuhiaan
-ja toimiaan täällä Englannissa -- en ole koskaan nähnyt häntä, en
-koskaan kuullut hänen nimeänsä, mikäli tiedän, ennenkun tänä iltana.
-En sano enempää. Lähde luotani, Walter; olen aivan huumautunut siitä,
-mitä on tapahtunut, ja järkyksissäni siitä, mitä olen sanonut. Salli
-minun koettaa tulla entiselleni ensi tapaamiseemme."
-
-Hän vaipui tuolille, kääntyi pois minusta ja kätki kasvot käsiinsä.
-Minä avasin varovasti oven, ett'en häiritseisi häntä, ja lausuin
-hiljaisella äänellä:
-
-"Sieluni syvyyteen kätken minä, mitä nyt olet uskonut minulle. Sinä
-et koskaan tarvitse katua minulle osoittamaasi luottamusta. Saanko
-tulla luoksesi huomisaamuna niin aikaisin kuin kello 9?"
-
-"Kyllä, Walter", vastasi hän englanniksi ja katsoi taas
-ystävällisesti ylös, ikäänkuin haluten innokkaasti palauttaa
-entisen, huolettoman suhteemme toisiimme. "Tule ottamaan osaa pikku
-aamiaiseeni, ennenkun alan vaellukseni oppilaitteni luo."
-
-"Hyvää yötä, Pesca."
-
-"Hyvää yötä, ystäväni."
-
-
-XVI.
-
-Päästyäni uudelleen kadulle tiesin minä, ett'ei minulla ollut mitään
-muuta valittavana kuin heti menetellä niiden tietojen mukaan, jotka
-olin saanut -- saada kreivi käsiin: jo tänä iltana, ellen minä
-haluaisi menettää kenties viimeistä mahdollisuutta saada hyvitys
-Lauralle viivyttelemällä huomiseen. Katsoin kelloani; se oli 10.
-
-Minä en vähääkään epäillyt kreivin tarkoitusta, kun hän niin äkkiä
-poistui operasta. Hänen pakonsa silloin oli vain epäilemättä
-etunäytös hänen pian tapahtuvaan pakoonsa Lontoosta. Veljeyden
-tulimerkki oli hänen käsivarressaan -- olin siitä niin varma, kuin
-hän olisi sen näyttänyt minulle -- ja petos sitä seuraa kohtaan,
-johon hän kuului, oli poltettu hänen omaantuntoonsa -- sen huomasin
-minä hänen silmätessään Pescaan.
-
-Oli, helppo huomata, miksi he eivät tunteneet toisiaan molemmin
-puolin. Henkilö, jolla oli kreivin luonne, ei koskaan olisi
-antautunut vakoilunsa hirvittäväin seurausten alaiseksi pitämättä
-persoonallisesta turvallisuudestaan yhtä suurta huolta kuin
-runsaasta kultapalkkiosta. Sileät, hyvin ajetut kasvot, joihin
-minä operasalongissa kiinnitin ystäväni huomiota, olivat kenties
-Pescan aikaan olleet tuuhean parrakkaat; hänen ruskea tukkansa oli
-kenties tekotukka, hänen nimensä epäilemättä väärä. Ajan tuottamat
-muutokset olivat hänelle kenties myöskin suureksi avuksi -- hän oli
-tavattomasti lihonnut luultavasti vasta viimeisinä vuosinaan. Oli
-monta syytä, jonka vuoksi Pesca ei tuntenut häntä ja jonka vuoksi
-hän tunsi Pescan, jonka omituinen ulkomuoto saattoi hänet helposti
-tunnettavaksi, mihin hän tulikin.
-
-Olen sanonut, että minä olin heti varma kreivin tarkoituksesta, kun
-hän niin äkkiä poistui teatterista. Kuinka olisin voinut epäilläkään
-sitä, kun minä omin silmin näin, että hän itse, huolimatta siitä,
-että oli niin muuttunut, uskoi Pescan tunteneen hänet ja siten
-joutuneensa hengenvaaraan. Jos minä voisin saada puhua hänen kanssaan
-tänä iltana -- jos minä voisin todistaa hänelle, että minäkin
-tiesin sen hengenvaaran, joka hänellä oli, mitähän siitä seuraisi?
-Kysymättäkään olisi se selvä ainakin yhdessä suhteessa. Toisen meistä
-täytyisi voittaa -- toisen täytyisi ehdottomasti antautua toisen
-armoille.
-
-Velvollisuuteni itseäni ja puolisoani kohtaan teki välttämättömäksi
-minulle tarkoin ottaa huomioon ja poistaa mahdollisesti ne vaarat,
-joihin minä antauduin.
-
-Eikä niitä ollut vaikea laskeakaan -- voi sanoa, että kaikki
-yhdistyivät yhteen. Jos kreivi huomaisi, että hänen pelastuksensa
-riippuisi minun henkeni uhraamisesta, niin olisi hän luultavasti
-viimeinen epäröimään houkuttelemasta minut valtaansa.
-
-Ainoa, mikä minun piti tehdä, näytti hetkisen miettimisen jälkeen
-kylläkin selvältä. Ennenkun minä mieskohtaisesti tunnustaisin
-havaintoni hänelle, täytyisi minun panna tämä havainto varmalle
-taholle säilöön, jossa se minä hetkenä tahansa voisi saattaa hänet
-turmioon. Jos minä johtaisin miinan hänen jalkojensa alle, ennenkun
-lähestyin häntä itseään, ja jos minä jättäisin kolmannen henkilön
-tehtäväksi sen sytyttämisen jonkun määräajan kuluttua, jollei
-vastakkaista määräystä sitä ennen saataisi kädestäni tai huuliltani
--- niin täytyisi kreivin turvallisuuden riippua ehdottomasti minun
-turvallisuudestani ja minulla olla määräämisvalta yksin hänen omassa
-talossaankin.
-
-Tämä ajatus selveni minulle täydellisesti, ennenkun minä olin
-siinä uudessa asunnossa, jonka me olimme vuokranneet merenrannalta
-palattuamme. Häiritsemättä ketään menin minä huoneeseen. Eteisessä
-paloi kynttilä; se kädessäni hiivin minä hiljaa työhuoneeseeni
-tehdäkseni valmistuksiani ja ehdottomasti päättääkseni tavata
-kreiviä, ennenkun Laura tai Marian vähintäkään epäileisivät
-aikomustani.
-
-Pescalle osoitettu kirje sisälsi parhaan varovaisuustoimenpiteen,
-jonka minä voin miettiä. Kirjoitin seuraavasti:
-
-"Se mies, jonka minä osoitin sinulle operassa on Veljeyden jäsen ja
-petturi. Tutki heti näiden päätelmäin totuus. Sinä tunnet sen nimen
-joka hänellä on Englannissa. Hänen osoitteensa on N:o 5, Forest-road,
-S:t Johns Wood. Ystävyytesi takia minua kohtaan vaivaan minä sinua
-säälimättä ja viivyttelemättä käyttämään valtaasi tätä miestä
-kohtaan. Olen uskaltanut ja menettänyt kaikki -- se on maksanut
-henkeni."
-
-Kirjoitin nimeni ja merkitsin päivämäärän sekä suljin kirjeen kuoreen
-ja sinetöin sen. Kuorelle kirjoitin seuraavasti: "Anna kirje olla
-avaamatta huomisaamuun klo 9. Jollet saa minulta mitään tietoa tai
-näe minua ennen tätä tuntia, niin avaa se kellon lyötyä." Kirjoitin
-sen alle nimeni alkukirjaimet ja vielä kaikki tyyni toiseen kuoreen,
-jonka varustin Pescan nimellä ja osoitteella.
-
-Mitään muuta ei nyt ollut tehtävää kuin heti lähettää tämä kirje.
-Ei mitään muuta varovaisuustoimenpidettä ollut tarpeen. Jos minulle
-tapahtui jokin onnettomuus kreivin talossa, olin minä täten
-huolehtinut, että hän saisi maksaa sen hengellään.
-
-En epäillyt silmänräpäystäkään, ett'ei Pescalla olisi vallassaan
-keinoja estää tuon konnan pako, jos hän tahtoisi käyttää niitä. Se
-tuskainen innostus, jota hän osoitti päästäkseen antamasta mitään
-tietoja kreivin persoonasta -- tai toisin sanoen saadakseen oikeuden
-jäädä passiiviseksi -- osoitti, että hänen käsissään oli valta
-käyttää Veljeyden hirvittävää oikeutta, vaikka hän luonnostaan
-hyväluontoisena miehenä oli kammonut sanoa minulle niin paljoa.
-Siitä varmuudesta, jolla ulkolaiset, valtiolliset seurat voivat
-musertaa petturin, kätkeytyköönpä hän mihin tahansa, oli liian monta
-esimerkkiä minunkin tiedossa, että asiaa olisi voinut epäillä.
-Minun tarvitsee vain muistella niitä monia salaperäisiä tapahtumia,
-joita sanomalehdet ovat sekä Lontoossa että Pariisissa kertoneet
-muukalaisista, jotka ovat tavatut kaduilla murhattuina, ilman että
-murhaajaa on koskaan voitu huomata -- kuolleista ruumiista tai niiden
-kappaleissa, joita on nakattu Themseen tai Seineen, ilman että
-heittäjää on koskaan tunnettu -- salaisista, väkivaltaisista kuoleman
-tapauksista, joita ei millään muulla tavalla voida selittää. Minä
-en ole salannut mitään itseäni koskevaa enkä tahdo nytkään salata,
-että olin kirjoittanut kreivi Foscon kuolemantuomion, jos yritykseni
-onneton päättyminen oikeuttaisi Pescan avaamaan kirjeeni.
-
-Poistuin huoneestani puhutellakseni isäntääni hankkimaan minulle
-lähetin. Tapasin hänet eteisessä ja hän esitti poikansa saadessaan
-tietää, mitä asia koski. Poika, reipas nuorukainen, lähetettiin
-luokseni, ja minä annoin hänelle tarpeelliset määräykset. Hän
-hankkisi itselleen ajoneuvot, ajaisi kirje mukanaan professori
-Pescan luo, jättäisi sen hänen omiin käsiinsä ja toisi minulle
-muutamia sanoja todisteeksi siitä, että Pesca oli saanut kirjeeni,
-sekä kotiintultuaan pidättäisi ajoneuvot oven edessä minun laskuuni.
-Kello oli nyt lähes 1/2 11. Minä laskin pojan voivan olla takaisin
-noin parinkymmenen minuutin kuluttua ja itseni taas joutuvan toisen
-parinkymmenen minuutin jälkeen S:t Johns-Woodiin.
-
-Palasin huoneeseeni järjestääkseni muutamia papereja, jotka
-olivat helposti saatavissa, jos onnettomuus kohtaisi minua. Sen
-vanhanmallisen piirongin, jossa nämä paperit säilytettiin, avaimen
-panin minä kirjekuoreen ja kirjoitin Marianin nimen pikku käärön
-päälle. Tämän tehtyäni menin alas vierashuoneeseemme, jossa toivoin
-Lauran ja Marianin istuvan ylhäällä odottamassa minun palaamistani
-teatterista. Nyt tunsin minä ensi kerran käteni vapisevan avatessani
-ovea.
-
-Marian oli yksin. Hän istui ja luki ja katsahti kummastuneena
-kelloonsa, kun minä tulin sisään.
-
-"Kuinka aikaisin olet palannut!" sanoi hän. "Sinun on täytynyt tulla
-kotiin ennen operan päättymistä."
-
-"Niin", vastasin minä, "ei Pesca enkä minäkään ollut loppuun asti.
-Missä Laura on?"
-
-"Hänen päätään kivisti, ja minä pyysin hänen menemään levolle
-juotuamme teemme."
-
-Poistuin huoneesta sanoen meneväni katsomaan, nukkuiko Laura.
-Marianin terävä silmäys alkoi seurata minua kysyvällä ilmeellä; hänen
-nopea ajatuskykynsä alkoi huomata, että jokin syvän vakava harrastus
-oli mielessäni.
-
-Tultuani sänkykamariin ja varovasti lähestyttyäni vaimoani huomasin
-minä hänen nukkuvan.
-
-Emme olleet täyttä kuukauttakaan olleet naimisissa. Jos minun
-sydäntäni ahdisti, jos minä taaskin hetkisen tunsin horjuvani
-päätöksessäni nähdessäni hänen suloisen muotonsa uskollisesti
-kääntyneen korvatyynyyni päin yksin unessakin ja käden lepäävän
-peitteellä ikäänkuin tiedottomasti odottamassa minun kättäni, niin
-lieneehän se toki anteeksiannettavaa. Soin itselleni ainoastaan
-muutamia minuutteja viipyä, laskeusin polvilleni vuoteen ääreen ja
-katselin rakkaita piirteitä -- hänen suloinen henkäyksensä lehahti
-kasvojani vasten; hiljaa kosketin minä hänen kättänsä ja poskeansa
-huulillani ja nousin sitten mennäkseni. Hän liikahti, hän kuiskasi
-nimeni kumminkaan heräämättä. Viivyin vielä silmänräpäyksen ovella
-silmätäkseni vielä kerran häneen. "Jumala siunatkoon ja varjelkoon
-sinua, rakkahani!" kuiskasin minä ja poistuin.
-
-Marian kohtasi minut eteisessä. Hänellä oli kokoonkääritty paperi
-kädessään.
-
-"Isännän poika antoi tämän", sanoi hän. "Hänellä on ajoneuvot tässä
-oven edessä ja hän sanoo sinun pyytäneen ne hankkimaan itseäsi
-varten."
-
-"Aivan oikein, Marian. Minä tarvitsen niitä; minun täytyy taasen ajaa
-ulos."
-
-Sanoin tämän mennessäni alas portaita vierashuoneeseen lukeakseni
-lampun valossa, mitä paperiin oli kirjoitettu. Siinä oli ainoastaan
-seuraavat kaksi lausetta Pescan käsialalla:
-
-"Olen saanut kirjeesi. Jollen saa sinulta mitään tietoa määrättyyn
-aikaan, avaan minä sen tunnin lyötyä."
-
-Panin paperin lompakkooni ja menin ovea kohden. Marian kohtasi minut
-kynnyksellä ja työnsi minut taasen huoneeseen, jossa lampun valo
-lankesi kasvoilleni. Hän puristi lujasti molempia käsiäni ja katsoi
-tutkivasti minuun.
-
-"Huomaan sen!" kuiskasi hän hiljaa ja innokkaasti.
-
-"Tänä iltana koetat sinä viimeistä mahdollisuutta."
-
-"Niin -- viimeistä ja parasta", kuiskasin minä vastaan.
-
-"Mutta et yksin! Oi, Walter, älä Jumalan tähden mene yksin! Anna
-minun seurata sinua. Älä kiellä, minun täytyy seurata sinua! Minä
-tahdon seurata! Minä odotan oven edessä vaunuissa."
-
-Nyt oli minun vuoroni pitää häntä lujasti. Hän koetti irtautua
-minusta tullakseen ensin ovelle.
-
-"Jos tahdot auttaa ja lohduttaa minua, niin ole vaimoni luona tänä
-yönä. Jos minä vain voin tuntea itseni levolliseksi Lauran suhteen,
-niin vastaan minä kaikesta muusta. Kas nyt, Marian, suutele minua nyt
-ja anna minun nähdä, että sinulla on rohkeutta odottaa, kunnes minä
-palaan takaisin."
-
-En rohjennut antaa hänelle aikaa lausua sanaakaan. Hän koetti
-taasen pidättää minua. Minä irrotin hänen kätensä -- seuraavassa
-silmänräpäyksessä olin minä poissa huoneesta. Poika, joka odotti
-minua alisessa eteisessä, kuuli minun tulevan portaissa ja avasi
-oven. Hyppäsin ajoneuvoihin, ennenkun ajaja ennätti laskea alas
-astuinraudan. "Forest-road, S:t Johns-Wood!" huusin hänelle.
-"Kaksinkertainen maksu, jos olemme siellä neljänneksen kuluttua." --
-"Ollaan, herra." Katsoin kelloani -- se oli 11, siis ei minuuttiakaan
-menetettävänä.
-
-Nopea ajo, tieto että joka askel vie minua lähemmäksi kreiviä,
-varmuus että minä vihdoinkin, minkään estämättä, olin alkanut rohkean
-toimeni -- kaikki lisäsi siihen määrään kuumeista kärsimättömyyttäni,
-että minä lakkaamatta kehotin ajuria ajamaan kovemmin. Ajaessamme
-yli S:t Johns-Wood-roadin oli intoni niin suuri, että minä seisoin
-vaunuissa nähdäkseni matkani päämäärän, ennenkun olimme tulleet
-sinne. Juuri kun lähimmän kirkontornin kello löi neljänneksen,
-saavuimme me Forest-roadille. Käskin ajajan seisauttamaan kappaleen
-matkaa kreivin asunnosta, maksoin ja annoin hänen ajaa tiehensä sekä
-menin yksin ovelle.
-
-Lähetessäni ovea näin minä toisenkin henkilön saapuvan, mutta
-vastakkaiselta taholta. Me tapasimme toisemme erään katulyhdyn
-kohdalla. Silmänräpäyksessä tunsin minä miehen vaaleatukkaiseksi,
-arpiposkiseksi muukalaiseksi ja minä uskon hänenkin tunteneen minut.
-Hän ei sanonut mitään ja sen sijaan, että hän olisi minun tavallani
-pysähtynyt talon edustalle, kulki hän hitaasti edelleen.
-
-Oliko hän sattumalta Forest-roadilla? Vai oliko hän seurannut kreiviä
-teatterista?
-
-En koettanut ollenkaan ratkaista näitä kysymyksiä. Odotettuani,
-kunnes tuntematon oli hitaasti kadonnut näkyvistäni, soitin minä.
-Kello oli nyt 20 minuuttia yli 11 -- kylläkin myöhä, että kreivi
-olisi voinut kieltäytyä vastaanottamasta minua ilmoittamalla
-menneensä levolle.
-
-Ainoa mahdollisuus estää tämä ikävyys oli lähettää hänelle
-käyntikorttini tekemättä mitään valmistavia kysymyksiä, mutta samalla
-kertaa saattamalla hänen tietoonsa, että minulla oli varsin tärkeä
-syy tavata häntä näinkin myöhään kuin nyt. Odottaessani otin minä
-siis esille korttini ja kirjoitin nimeni alle: "varsin tärkeän asian
-takia."
-
-Palvelustyttö avasi oven ja kysyi epäilevästi mitä minä tahtoisin.
-
-"Olkaa hyvä ja jättäkää tämä isännällenne", vastasin minä ja annoin
-hänelle.
-
-Minä näin varsin hyvin tytön esiintymisestä ja epäröimisestä, että
-jos minä heti olisin kysynyt kreiviä, olisi hän saamansa käskyn
-mukaan ilmoittanut, ett'ei hän ollut kotona. Hän hämmentyi nyt
-varmuuteni takia. Tuijotettuaan minuun meni hän sisään suljettuaan
-ensin oven, niin että minä sain jäädä pihalle odottamaan.
-
-Hetkisen perästä tuli hän takaisin. "Hänen isäntänsä pyysi saada
-tietää asiani." -- "Olkaa hyvä, tervehtäkää isäntäänne", vastasin
-minä, "ett'ei asiatani voida ilmoittaa kellekään muulle kuin hänelle
-itselleen." Hän meni -- palasi taas takaisin -- tällä kertaa
-pyytääkseen minua astumaan huoneeseen.
-
-Seurasin häntä ja seuraavassa silmänräpäyksessä olin kreivi Foscon
-huoneessa.
-
-
-XVII.
-
-Eteisessä oli pimeä, mutta sen kynttilän valossa, joka oli tytöllä,
-näin minä vanhemman naisen tulevan äänettömin askelin eräästä
-alakerran huoneesta. Hän silmäsi myrkyllisesti minuun tullessani
-sisään, mutta ei sanonut mitään ja meni hitaasti portaita ylös
-vastaamatta tervehdykseeni. Marianin päiväkirjasta tiesin minä tämän
-naisen kreivitär Foscoksi.
-
-Palvelustyttö vei minut siihen huoneeseen, josta kreivitär oli
-tullut. Olin silmätysten kreivin kanssa.
-
-Hänellä oli vielä iltapukunsa paitsi hännystakkia, jonka hän oli
-heittänyt eräälle tuolille. Paidanhihat olivat kääräistyt hieman
-ranteiden yläpuolelle. Matkareppu oli hänen yhdellä ja matka-arkku
-toisella puolellaan. Kirjoja, papereja ja vaatteita oli levitetty
-ympäri huonetta. Pöydällä heti oven vieressä oli häkki valkoisine
-rottineen, jonka minä Marianin kuvauksesta niin hyvin tunsin.
-Kanarialinnut ja papukaija olivat luultavasti jossain toisessa
-huoneessa. Hän istui matka-arkun edessä ja täytti sitä huoneeseen
-tullessani, mutta nousi heti ylös ottaakseen vastaan minut. Hänen
-ulkomuodossaan voi vielä huomata sen kauhun jälkiä, jota hän oli
-operasalongissa kokenut. Hänen lihavat poskensa riippuivat kalpeina
-ja pöhöttyneinä, hänen jääkylmät, harmaat silmänsä katsoivat
-levottomasti; hänen äänensä, ilmeensä ja esiintymistapansa osoittivat
-epäilemisen leimaa hänen ottaessaan askeleen minua kohden ja
-määräperäisen kohteliaasti kysyessään, enkö haluaisi istuutua.
-
-"Teillä on asiaa herra?" sanoi hän. "En voi ollenkaan ymmärtää, mikä
-asia se on."
-
-Se nähtävä uteliaisuus, jolla hän terävästi tarkasteli minua,
-ilmoitti minulle, ett'ei hän ollut huomannut minua teatterissa.
-Hän oli ensin nähnyt Pescan, ja tästä hetkestä siihen saakka, kun
-hän poistui salongista, ei hän selvästi ollut nähnyt ketään muuta.
-Käyntini pitäisi hänessä luonnollisesti herättää sen käsityksen,
-että olin saapunut vihamielisissä aikeissa, mutta niiden oikea laatu
-näytti hänelle olevan aivan tuntematon.
-
-"Olen varsin onnellinen tavatessani Teidät", sanoin minä. "Näytätte
-aikovan matkustaa."
-
-"Onko käyntinne jossain yhteydessä tämän matkan kanssa?"
-
-"On, eräässä suhteessa."
-
-"Missä suhteessa? Tiedättekö, mihin minä matkustan?"
-
-"En. Tiedän vain, että Te poistutte Lontoosta." Hän hiipi ohitseni
-nopeasti kuin ajatus, sulki huoneen oven ja pisti avaimen taskuunsa.
-
-"Te ja minä, herra Hartright, tunnemme toisemme erinomaisen
-hyvin maineen kautta", sanoi hän. "Oletteko sattumalta tulleet
-ajatelleeksi, kun läksitte tähän taloon, että minä olen mies, jonka
-kanssa ei ole leikitteleminen?"
-
-"Olen kyllä ajatellut sitä asiaa", vastasin minä, "enkä minäkään
-ole tullut tänne laskeakseni leikkiä Teidän kanssanne. Käyntini
-täällä koskee elämää tai kuolemaa -- ja jos tuo ovi, jonka Te äsken
-suljitte, olisi tänä hetkenä auki, ei mikään, mitä Te sanotte tai
-teette, voisi pakottaa minua menemään siitä ulos."
-
-Menin etemmäksi huoneeseen ja asetuin häntä vastapäätä takan ääreen.
-Hän veti tuolin oven eteen ja istuutui sille, laskien vasemman
-käsivarren pöydälle. Häkki valkorottineen oli aivan hänen vieressään,
-ja pikku elukat hypähtivät unestaan ja tirkistelivät häntä hienon,
-maalatun lankakudoksen raoista.
-
-"Kysymys elämästä tai kuolemasta?" toisti hän itsekseen. "Sananne
-ovat vakavampia kenties kuin luulettekaan. Mitä tarkoitatte?"
-
-"Mitä sanonkin."
-
-Suuret hikipisarat kihosivat hänen leveältä otsaltaan. Hänen vasen
-kätensä hiipi hiljaa pöydän reunan yli. Pöydässä oli laatikko, joka
-oli lukittu, mutta avain oli lukossa. Hänen sormensa tarttuivat
-avaimeen.
-
-"Te tiedätte siis, miksi minä poistun Lontoosta?" jatkoi hän.
-"Sanokaa minulle syy, jos Teitä miellyttää." Hän väänsi avainta.
-
-"Minä voin tehdä jotain parempaakin", vastasin minä, "minä voin
-näyttää Teille syyn, jos Te sitä toivotte."
-
-"Kuinka se tapahtuisi?"
-
-"Te olette ottanut päältänne takkinne", sanoin minä. "Vetäkää ylös
-vasemman käden paidanhiha, niin voitte itse nähdä sen."
-
-Sama harmaankalpea, kuolonkaamea leima, jonka minä jo operasalongissa
-olin nähnyt hänellä, välähti taaskin varjona hänen kasvoillaan.
-Hän ei sanonut mitään, mutta hänen vasen kätensä vetäytyi hitaasti
-laatikosta. Jokin kova ja raskas, jota hän liikutti laatikossa, mutta
-jota minä en voinut nähdä, kilahti -- sitten tuli hiljaisuus. Niin,
-se hiljaisuus, joka nyt seurasi, oli niin syvä, että minä selvään
-kuulin, kuinka pikku valkorotat nakersivat häkkinsä rautalankoja.
-
-Elämäni riippui hiuskarvasta -- ja minä tiesin sen. Tänä ratkaisevana
-silmänräpäyksenä ajattelin _minä_ hänen ajatuksillaan, tunsin _hänen_
-sormillaan. Ikäänkuin olisin nähnyt sen, tiesin minä, mitä hänellä
-oli kätkössä pöydän laatikossa.
-
-"Odottakaa hieman", sanoin minä. "Ovi on suljettuna enkä minä liiku
--- näettehän, ett'ei minulla ole mitään käsissäni. Odottakaa siis.
-Minulla on jotakin vielä sanottavaa Teille."
-
-"Te olette sanonut minulle kylliksi", lausui hän pian saavutettuaan
-takaisin levollisuutensa, mutta niin luonnottomasti, niin
-aavemaisesti, että se koetteli hermojani enemmän, kuin mikään kiukun
-purkaus olisi koettanut. "Minä toivon vain kokoavani ajatuksiani
-hetkisen. Voitteko arvata, mitä minä ajattelen?"
-
-"Kenties."
-
-"Ajattelen vain", sanoi hän levollisesti, "että minä luultavasti
-ammun Teitä otsaan."
-
-Jos minä olisin liikahtanut tällä hetkellä, olisi hän tehnyt sen.
-
-"Neuvon Teitä lukemaan pari riviä, jotka minulla on taskussani",
-sanoin minä, "ennenkun teette mitään ratkaisevaa päätöstä."
-
-Sanani näyttivät herättävän hänen uteliaisuuttansa. Hän nyökkäsi.
-Otin esiin Pescan tunnustuksen kirjeeni saamisesta ja ojensin sen
-hänelle käsivarren pituudelta.
-
-Hän luki molemmat rivit ääneen: "Olen saanut kirjeesi. Jollen saa
-sinulta tietoa määrättyyn aikaan, avaan minä sen tunnin lyötyä."
-
-Toinen mies hänen asemassaan olisi tarvinnut selitystä näihin
-sanoihin -- kreivi ei sitä kaivannut. Luettuaan tuon pikku lipun
-huomasi hän yhtä selvästi ne toimenpiteet, joihin olin ryhtynyt, kuin
-hän itse olisi ollut läsnä. Kasvoihin tuli silmänräpäyksessä toinen
-ilme, ja käsi tuli takaisin pöydän laatikosta.
-
-"En sulje laatikkoa, herra Hartright", sanoi hän, "enkä sano, ett'en
-minä vieläkin muserra aivojanne. Mutta minä olen oikeudentuntoinen
-mies vihamiehiänikin kohtaan ja etukäteen tahdon minä mainita, että
-Teidän aivonne ovat viekkaammat, kuin luulinkaan. Käykäämme nyt
-asiaan, herra! Te tahdotte saada jotakin minulta?"
-
-"Niin -- ja minun _täytyy_ saada se."
-
-"Erityisillä ehdoilla."
-
-"Ilman _mitään_ ehtoja."
-
-Käsi vaipui taasen laatikkoon.
-
-"Ah! Mehän kuljemme aina samassa, lakkaamattomassa kierroksessa",
-sanoi hän, "ja Teidän viekkaat aivonne ovat taasen vaarassa. Te
-pidätte valitettavan korkeaa ääntä -- laskekaa sitä hieman! Vaara
-ampua Teidät siinä paikassa seisoessanne on _minusta_ pienempi kuin
-vaara päästää Teidät täältä. Te ette taistele nyt suremaani ystävääni
-vastaan -- Te seisotte silmätysten Foscon kanssa! Jos tarvittaisiin
-kaksikymmentä sellaista henkeä kuin Teidän, herra Hartright
-pelastukseni portaiksi, nousisin minä järkkymättömän levollisuuteni
-ja ylevän välinpitämättömyyteni tukemana kylmästi näitä portaita
-ylös. Älkää hyökätkö kimppuuni, jos elämänne on rakas! Kehotan Teitä
-vastaamaan kolmeen kysymykseen, ennenkun puhutte enempää. Ne ovat
-tärkeitä tälle keskustelulle ja tärkeitä minulle." Hän nosti yhden
-oikean kätensä sormen ylös. "Ensimmäinen kysymys!" sanoi hän. "Te
-tulitte tänne hallussanne tieto, joka voi olla tosi -- tai voi olla
-väärä -- kuinka olette saanut sen?"
-
-"Sitä en sano."
-
-"Välipä sillä, minä otan kyllä selvän siitä. Jos tämä tieto on tosi
--- muistakaa, että minä sanon: jos -- niin hierotte Te täällä kauppaa
-joko oman tai toisen epärehellisyyden johdosta. Minä panen tämän
-asianhaaran tuleviksi tarpeikseni mieleeni, joka ei koskaan kadota
-mitään, mitä sinne pantu on, ja jatkan." Hän nosti ylös toisen sormen
-lisäksi. "Toinen kysymys! Ne rivit, jotka Te pyysitte minun lukemaan,
-ovat allekirjoittamattomat. Kuka kirjoitti ne?"
-
-"Mies, johon minulla on täysi syy luottaa ja Teillä täysi syy
-peljätä."
-
-Vastaukseni vaikutti. Hänen vasen kätensä vapisi kuuluvasti
-laatikossa.
-
-"Kuinka pitkän ajan annatte Te minulle", kysyi hän levollisemmalla
-äänellä, "ennenkun kello lyö ja sinetti murretaan?"
-
-"Riittävästi kyllä suostuaksenne vaatimuksiini", vastasin minä.
-
-"Vastatkaa selvemmin, herra Hartright. Minä tuntina täytyy kellon
-lyödä?"
-
-"Kello 9 aamulla."
-
-"Kello 9 aamulla! Niin, minä huomaan -- Te olette ovelasti laskenut
-ajan, ennenkun minä ennätän saada passini järjestykseen ja poistua
-Lontoosta. Eihän kumminkaan ennemmin? Punnitsemme asiaa nyt. Minä
-voin pitää Teitä panttivankina täällä ja sopia ehdoista, niin että Te
-lähetätte hakemaan kirjettänne, ennenkun minä päästän Teidät täältä.
-Sillä välin voitte olla niin hyvä ja lausua vaatimuksenne."
-
-"Te saatte kuulla ne. Ne ovat yksinkertaiset ja pian esitetyt. Te
-tunnette, kenen etua minä täällä-käynnilläni valvon?"
-
-Hän hymyili ylemmyyden ilmeellä ja viittasi huolimattomasti kädellään.
-
-"Suostun arvaamaan", sanoi hän ivallisesti. "Luonnollisesti jonkun
-naisen etua."
-
-"Vaimoni etua."
-
-Hänen kasvoilleen levisi ensi kerran mitä suurimman hämmästyksen
-teeskentelemätön ilme. Minä huomasin hänen käsityksensä, että olin
-vaarallinen mies, melkoisesti vähenevän. Hän lykkäsi heti laatikon
-kiinni, laski käsivartensa ristiin rinnallensa ja kuunteli minua
-ivallisen tarkkaavasti.
-
-"Teille on kylliksi ilmoitettu", jatkoin minä, "niistä tutkimuksista,
-joihin olen käyttänyt useampia kuukausia saadessanne tietää, että
-yritys kieltää tosiasioita olisi aivan turha.
-
-"Te olette ottanut osaa halpamaiseen salahankkeeseen ja kymmenen
-tuhannen punnan voitto on kiihoittanut Teitä siihen."
-
-Hän ei vastannut mitään. Mutta hänen kasvoillensa tuli äkkiä synkän
-levottomuuden ilme.
-
-"Pitäkää voittonne", sanoin minä. -- Hänen kasvonsa selkenivät
-jälleen ja silmänsä tuijottivat minuun yhä kummastuneempina. "En
-ole tullut tänne hieromaan kauppaa rahasummista, jotka ovat menneet
-käsienne kautta ja olleet kurjan rikoksen hinta --."
-
-"Hiljaa, herra Hartright. Teidän siveysopilliset voimalauseenne
-vaikuttavat erinomaisen hyvin täällä Englannissa -- pitäkää ne omiksi
-ja maamiestenne tarpeiksi, jos Teitä miellyttää. Nuo kymmenen tuhatta
-puntaa oli herra Fairlie-vainaja lahjoittanut kunnon vaimolleni.
-Olkaa hyvä ja käsitelkää asiaa tältä näkökannalta, niin neuvottelen
-minä siitä kanssanne. Miehelle, jolla on minun makuni, on tämä asia
-kuitenkin surettavan mitätön. Esitän siis, että sivuutamme kerrassaan
-sen. Kehotan Teitä siis palaamaan keskusteluun ehdoistanne. Mitä
-vaaditte?"
-
-"Ensi sijassa vaadin minä täydellistä salahankkeen tunnustusta, joka
-on laadittava ja allekirjoitettava minun läsnäollessani."
-
-Hän kohotti taaskin sormensa. "Yksi!" sanoi hän, keskeyttäen lyhyesti
-minut käytännöllisen miehen levollisella huomaavaisuudella.
-
-"Toiseksi vaadin minä varmaa todistusta, joka ei perustu Teidän
-omaan päätelmäänne, päivästä ja päivämäärästä, jolloin vaimoni läksi
-Blackwater-Parkista matkustaakseen Lontooseen."
-
-"Ahaa, ymmärrättepä Te iskeä heikkoon kohtaan!" lausui hän kylmästi.
-"Onko useampia?"
-
-"Ei tällä kertaa."
-
-"Hyvä! Te olette maininnut ehtonne; kuulkaa nyt minua.
-Kokonaisuudessa katsottuna on vaara kenties minulle pienempi
-tunnustaa se, mitä Te suvaitsette kutsua 'salahankkeeksi', kuin ampua
-Teidät kuoliaaksi jalkoihini. Otaksukaamme nyt, että minä suostun
-Teidän ehdotukseenne -- mutta vain niillä ehdoilla, jotka minä itse
-määrään.
-
-"Todistuksen, jota Te vaaditte minun kirjoittamaan ja jossa minun
-tulee määrätä matkapäivä, saatte. Luullakseni katsotte Te surreen
-ystävä-vainajani kirjeen, jossa hän mainitsee minulle päivän ja
-tunnin, milloin hänen rouvansa saapuu Lontooseen, täysin päteväksi
-todistukseksi -- kun sen on hän itse kyhännyt, allekirjoittanut ja
-päivännyt. Minä voin antaa Teille sen. Minä voin myöskin lähettää
-Teidät sen miehen luo, jolta minä vuokrasin vaunut tuodakseni
-vieraani asemalta, ja ilmaista hänen saapumispäivänsä -- miehen
-kirjathan voivat auttaa Teidät löytämään päivän ja päivämäärän,
-jollei silloin toimineesta ajajasta olisi mitään hyötyä. Kaiken
-tämän voin ja tahdon tehdä erinäisillä ehdoilla. Ensiksi, että rouva
-Fosco ja minä poistumme tästä talosta milloin ja kuinka tahdomme.
-Toiseksi, että Te jäätte tänne luokseni, kunnes minun asiamieheni
-tulee luokseni huomisaamuna kello 7 auttaakseen minua asiaini
-järjestämisessä. Te jätätte asiamiehelleni kirjeellisen vietäväksi
-käskyn sille miehelle, joka on saanut sinetöidyn kirjeen. Te odotatte
-täällä, kunnes asiamies on jättänyt kirjeen avaamatta käsiini, ja sen
-jälkeen annatte Te minulle puolituntia päästäkseni täältä -- jonka
-jälkeen Te itse olette vapaa menemään, mihin haluttaa. Kolmanneksi:
-Te annatte minulle gentlemanille tulevan hyvityksen siitä, että Te
-tällä tavoin olette tunkeutuneet yksityisiin asioihini, ja siitä
-kielestä, jota Te olette suvainnut tässä keskustelussa käyttää minua
-kohtaan. Ajan ja paikan määrään minä kirjeessä, niin pian kun minä
-olen mannermaalla turvassa. Kirje sisältä myöskin paperin, joka on
-varma mitta miekkani pituudesta. Kas siinä ehtoni. Sanokaa minulle,
-hyväksyttekö ne -- jaa vai ei?"
-
-Se päättäväisyyden, viekkauden ja ylvästelevän lörpöttelyn sekasotku,
-joka oli hänen sanoissaan, hämmästytti minua silmänräpäyksen --
-mutta vain silmänräpäyksen. Kaikkiaan epäröin minä vielä, olinko
-minä oikeutettu pääsemään niiden varmojen keinojen omistajaksi
-joilla Lauran eläminen oli todistettava, päästämällä tämä konna
-rankaisematta menemään. Minä tiesin, että vaikuttimeni saattaa
-puolisoni oikeus tunnustetuksi siihen isänkotiin, josta hän oli
-petturina ajettu pois, ja julkisesti poistaa se valhe, joka
-vielä häpäisi hänen äitinsä hautaa, olisi paljon jalompi, jos se
-voitaisiin vapauttaa kaikista pahoista intohimoista, kuin jos minä
-antaisin sen kostonhimon, joka alusta asti oli vallinnut mieleni,
-johdattaa itseäni. Ja kumminkin täytyy minun totuudenmukaisesti
-tunnustaa, ett'ei siveellinen vakuutukseni ollut kyllin voimakas
-voittamaan yksin tässä sisäisessä taistelussani. Se kutsui avukseen
-sir Percivalin kuoleman muiston. Kuinka kauheasti olikaan koston
-valta temmattu viime hetkenä heikoista käsistäni! Mikä oikeus oli
-_minulla_ tietämättömyydessäni tulevaisuuteen nähden ratkaista,
-pelastuisiko tämä mies rangastuksesta silti, että hän pelastuisi
-minun käsistäni? Mietin tätä -- kenties sillä taikauskoisuuden
-tunteella, joka on luonteessani, kenties paremmastakin vaikuttimesta.
-Tuntui kovalta päästää hänet vapaasta tahdostani taas vapaaksi, kun
-hän nyt vihdoinkin oli vallassani, mutta minä pakottauduin tekemään
-tämän uhrauksen. Lyhyesti sanottuna: -- minä päätin antaa johdattaa
-itseäni sen vaikuttimen, jonka perusteen puhtaudesta olin varma: sen
-vaikuttimen, että samalla kertaa palvelisin sekä Lauran että totuuden
-asiaa.
-
-"Hyväksyn esityksenne", sanoin minä, "yhdellä ehdolla puolestani."
-
-"Millä?" kysyi hän.
-
-"Ehto koskee sinetittyä kirjettä", vastasin minä. "Vaadin, että se
-avaamatta hävitetään läsnäollessani, niin pian kun olette saanut sen
-käsiinne."
-
-Tämän vaatimuksen syynä oli aivan yksinkertaisesti estää häntä
-viemästä mukanaan mitään kirjallista todistusta neuvottelustani
-Pescan kanssa. Itse asiassa saisi hän tosin tietää sen, kun minä
-aamulla antaisin hänen asiamiehelleen professorin osoitteen. Mutta
-hän ei koskaan paljaalla sanallaan ja ilman minkään todistuksen tukea
-voisi käyttää hyväkseen tätä tietoa -- jos hän todella uskaltaisi
-yrittääkin -- enkä minä siten tarvitsisi Pescan turvallisuuden
-suhteen olla vähintäkään peloissani.
-
-"Suostun Teidän ehtoonne", vastasi hän hetken vakavasti mietittyään.
-"Siitä ei ansaitse kiistellä -- kirje hävitetään heti käsiini tultua."
-
-Lausuessaan nämä sanat nousi hän ylös tuolilta, jossa hän oli
-koko ajan istunut. Lujalla ponnistuksella näytti hän vapauttavan
-mielensä siitä painostuksesta, jonka tähänastinen keskustelumme oli
-vaikuttanut. "Uh!" huudahti hän ja ojensi tyytyväisesti käsivartensa,
-"kamppailu oli kuuma kestämänsä ajan. Ottakaa tuoli, herra
-Hartright. Tästä lähtien kohtaamme me kuolonvihollisina toisemme --
-osoittakaamme nyt, kuten sivistyneiden miesten tulee, toisillemme
-kaikin puolin huomaavaa kohteliaisuutta. Sallikaa minulle kunnia
-kutsua vaimoni sisään."
-
-Hän avasi oven. "Eleonor!" huusi hän syvällä bassoäänellään.
-Sisukkaannäköinen nainen tuli huoneeseen. "Kreivitär Fosco -- herra
-Hartright", lausui kreivi, esittäen meidät sopivan arvokkaasti
-toisillemme. "Enkelini", jatkoi hän, "sallisiko sinun sälyttämistyösi
-sinulle mahdollisesti aikaa hankkia minulle hieman voimakasta
-ja hyvää kahvia? Minulla on tässä jotakin kirjoittamista herra
-Hartrightille ja minun täytyy tuntea itseni oikein eloisaksi ja
-vahvaksi tehdäkseni sen niin, että minulla itselläni on kunnia siitä."
-
-Rouva Fosco nyökäytti kaksi kertaa päätään -- yhden herran kylmästi
-minulle, toisen kerran alamaisesti miehelleen -- ja hiipi sen jälkeen
-hiljaa ovesta.
-
-Kreivi meni ikkunan ääressä olevan kirjoituspöydän luo, avasi sen,
-otti esille kirjoituspaperin ja kyniä. Hän sirotti kynät ympäri
-pöytää ja leikkasi sitten paperin pitkiksi kaidoiksi liuskoiksi.
-"Teen tämän arvokkaaksi asiapaperiksi", sanoi hän ja katsoi minuun
-yli olkansa. "Kirjallinen työskentely on minulle hyvin tuttua.
-Miehen parhaita henkisiä etuja on voida selvään ja hyvin esittää
-ajatuksensa. Se verraton etu on minulla. Onko teillä?"
-
-Hän käveli edestakaisin huoneessa hyräillen itsekseen ja aina
-väliin kopauttaen otsaansa. Se häpeämättömyys, millä hän käytti
-hyväkseen sitä asemaa, johon minä olin ajanut hänet, turhamaisuutensa
-tyydyttämiseksi kehua kirjailijakyvyllään, hämmästytti minua
-suuresti. Kuinka kammoinkaan miestä, ei kumminkaan voinut tämä
-tavaton luonteenlujuus, vaikka se ilmenikin niin mitättömällä
-tavalla, olla vaikuttamatta minuun.
-
-Kreivitär toi kahvin huoneeseen. Kreivi suuteli kiitollisesti hänen
-kättänsä ja seurasi häntä, ovelle, palasi takaisin, kaatoi kuppiin
-kahvia itselleen ja otti sen mukaan kirjoituspöydälle.
-
-"Saanko tarjota kupillisen kahvia, herra Hartright?" kysyi hän,
-ennenkun istuutui.
-
-Kieltäydyin juomasta.
-
-"Vai niin! Luuletteko, että aion myrkyttää Teidät?" sanoi hän
-iloisesti. "Englantilainen arvostelu on terve, mikäli sitä riittää",
-jatkoi hän ja istuutui kirjoituspöydän ääreen; "sillä on kumminkin
-suuri puute -- se on aina varovainen väärälle taholle."
-
-Hän pisti kynän mustepulloon, pani ensin paperin järjestykseen
-eteensä painamalla kädellään kirjoituspöytää vasten. Hän kirjoitti
-varsin nopeaan ja raapi kynällään, korkealla käsialalla ja jättäen
-leveät rivivälit, niin ett'ei varmaan paria minuuttiakaan kulunut,
-ennenkun hän oli ehtinyt paperiliuskan loppuun. Joka lehti
-numeroitiin ja viskattiin olan yli lattialle ollakseen poissa tieltä.
-Kun ensi kynä oli kulunut, meni se samaa tietä, ja hän tarttui heti
-toiseen niiden joukosta, jotka olivat pöydälle levitetyt Siten
-lensi paperi toisensa perästä -- tusinoittain, viisikymmenittäin,
-niin sadottainkin -- hänen olkansa yli milloin yhdelle, milloin
-toiselle puolelle häntä, kunnes hänellä oli koko kinos paperiliuskoja
-tuolinsa ympärillä. Tunti tuntinsa perästä kului -- siinä istuin
-minä valvoen, siinä istui hän kirjoittaen. Hän ei koskaan pysähtynyt
-muutoin kuin ryypätäkseen kahvia ja tämän loputtua lyödäkseen väliin
-kädellä otsaansa. Kello löi 1, löi 2, -- 3 -- 4 -- yhäti lensivät
-paperiliuskat hänen ympärillään, yhä rapisi kynä väsymättömästi
-liuskan alusta loppuun, yhäti kasvoi kasvamistaan paperikinos hänen
-tuolinsa ympärillä. Kellon lyötyä 4 kuulin minä kynän kovan rapinan
--- se oli kiemura, jonka hän piirsi nimensä alle. "Bravo!" huusi hän
-ja hypähti tuoliltaan ylös nuorukaisen notkeudella ja katsoi minua
-suoraan silmiin hymyillen voitonriemuisesti.
-
-"Nyt se on tehty, herra Hartright!" sanoi hän ja löi leveään
-rintaansa itsetyytyväisesti. "Se on tehty omaksi suureksi
-mielihyväkseni -- Teidän syväksi hämmästykseksenne lukiessanne, mitä
-olen kirjoittanut. Aine on nyt tyhjennetty, minun, Foscon voimat
-eivät riitä. Käyn nyt järjestämään papereitani, silmäämään ne läpi,
-lukemaan ne -- nämä paperit, jotka nimenomaan ovat osoitetut Teille
-mieskohtaisesti. Kello löi juuri 4. Hyvä! Järjestäminen, silmääminen
-läpi, lukeminen kestää neljästä viiteen. Pieni virkistävä uni
-minulle viidestä kuuteen. Lopuksi valmistuksia kuudesta seitsemään.
-Toimi asiamieheni kanssa ja sinetöitty kirje seitsemän ja kahdeksan
-välillä. Kello 8 lähtö. Kas siinä ohjelma!"
-
-Hän istui jalat ristissä lattialla paperiensa seassa, liitti ne
-yhteen paksuun rihmaan parsinneulalla, tarkasti niitä, kirjoitti
-ensi sivulle kaikki arvonimet ja kunnianosotukset, jotka hän oli
-saanut ja luki sen jälkeen ääneen käsikirjoituksen minulle suurella
-näyttämöllisellä ihastuksella ja valtavilla kädenliikkeillä. Lukija
-saa ennen pitkää itse tilaisuuden muodostaa käsityksen tästä
-asiakirjasta. Olkoon tässä vain kylliksi sanoessani, että se oli
-toivomukseni mukainen.
-
-Hän kirjoitti sitten sen henkilön nimen, jolta hän oli vuokrannut
-vaunut, ja antoi minulle sir Percivalin kirjeen. Se oli päivätty
-Hampshiressä heinäkuun 25 päivänä ja ilmoitti "lady Glyden" matkan
-Lontooseen 26 päiväksi. Siis oli hän samana päivänä (heinäkuun 25),
-jolloin lääkärintodistus selitti hänen kuolleen S:t Johns-Woodissa,
-elävänä Blackwater-Parkissa ja piti hänen, sir Percivalin omakätisen
-kirjeen mukaan, lähteä seuraavana päivänä matkalle! Kun todistus,
-että matka oli tehty, oli saatu ajurilta, olisi todistus täydellinen.
-
-"Neljännes yli 5", sanoi kreivi ja katsoi kelloansa. "On aika nukkua
-hieman. Ulkomuodoltani olen minä suuren Napoleonin näköinen, kuten
-kenties olette huomannutkin -- minä muistutan tätä kuolematonta
-miestä siinäkin, että voin nukkua, milloin vaan tahdon. Suokaa
-anteeksi jos minä silmänräpäykseksi poistun. Kutsun rouvani pitämään
-Teille seuraa, jos aika sattuisi tuntumaan Teistä pitkältä."
-
-Kun minä tiesin aivan yhtä hyvin kuin hänkin, että hän kutsui
-kreivittären vartioimaan minua, ett'en minä hänen maatessaan
-poistuisi huoneesta, en vastannut mitään, vaan puuhasin vain niiden
-paperien järjestämistä, jotka hän oli antanut minulle.
-
-Hänen rouvansa tuli jääkylmänä, kalpeana, vihaisena kuten aina.
-"Huvita herra Hartrightiä, enkelini", sanoi kreivi. Hän nosti tuolin
-hänelle, suuteli toisen kerran hänen kättään, poistui eräälle
-sohvalle ja oli 3 minuuttia sen jälkeen vaipunut yhtä syvään uneen
-kuin hyverikkain ihminen tässä maailmassa.
-
-Rouva Fosco otti kirjan pöydältä, istuutui ja katsoi minuun naisen
-kostonhimoisella ilkeydellä, joka ei koskaan voinut unhottaa eikä,
-koskaan antaa anteeksi.
-
-"Olen kuullut Teidän keskustelunne mieheni kanssa", sanoi hän --
-"ja hänen sijassaan olisin minä ampunut Teidät kuoliaaksi jalkaini
-juureen."
-
-Näin lausuttuaan avasi hän kirjan eikä sitten katsonut minuun tai
-puhellut kanssani, ennenkun hänen miehensä heräsi.
-
-Kreivi avasi silmänsä ja nousi ylös sohvalta juuri tunti siitä
-hetkestä, jolloin hän oli nukkunut.
-
-"Tunnen itseni sanomattoman vahvistuneeksi", huomautti hän.
-"Eleonor, oiva puolisoni, onko kaikki valmis siellä ylhäällä?
-Hyvä. Pieni sälytykseni täällä on tehty 10 minuuttiin -- toisen
-10 minuutin kuluttua olen minä matkapuvussa. Mitä muuta on vielä
-tehtävänä, ennenkun asiamieheni tulee?" Hän katsoi ympäri huonetta
-ja huomasi valkorottien häkin. "Ah!" huudahti hän, "viimeinen
-syvä isku sydämmeeni on vielä jäljellä. Viattomat pienokaiseni,
-rakkaat lapseni! Mitä pitää minun tehdä teidän kanssanne? Nykyään
-ei meillä ole mitään kotia -- me matkustamme alinomaa, kuta
-vähemmän matkatavaraa, sitä parempi. Papukaijani, kanarialintuni
-ja pikkurottani -- kuka rakastaa ja hoitaa heitä, kun heidän hyvä
-pappansa on poissa."
-
-Hän käveli edestakaisin huoneessa vaipuneena syviin ajatuksiin. Hän
-ei ollut tuntenut mitään epävarmuutta kirjoittaessaan tunnustustaan.
-Mutta kysymyksessä, mihin hän sijoittaisi lemmikkinsä, oli hän
-nähtävästi levoton ja huolestunut. Pitkään mietittyään istuutui hän
-jälleen kirjoituspöytänsä ääreen.
-
-"Sainpa oivan ajatuksen!" huudahti hän. "Minä lahjoitan
-kanarialintuni ja papukaijani tälle suurelle pääkaupungille --
-asiamieheni saa minun nimessäni lahjoittaa ne Lontoon eläintarhalle.
-Kyhään heti lahjoituskirjan."
-
-Hän alkoi kirjoittaa, toistaen ääneensä, mitä kirjoitti.
-
-    Ensiksi: Kirjavahöyhenisin kakadora, mitä jokainen katselija,
-    jolla on makua, on ihaillut. Toiseksi: Verrattoman eloisat ja
-    ymmärtäväiset kanarialinnut, jotka ovat kyllin arvokkaat Edenin
-    puutarhaan -- siis myöskin arvokkaat Regents-Parkin puutarhaan.
-    Lahjaksi Englannin eläintieteellisiin kokoelmiin antaa
-
-                                                  Fosco.
-
-Kynä rapisi taasen ja nimi sai tarpeellisen kiemuransa.
-
-"Mieheni! Et ole luetellut valkorottia", sanoi rouva Fosco.
-
-Kreivi poistui pöydän luota, tarttui häntä käteen ja painoi sen
-sydäntään vasten.
-
-"Eleonor", sanoi hän juhlallisesti, "kaikella ihmisvoimalla on
-rajansa. Minun rajani on kirjoitettu tähän lahja kirjeeseen. En voi
-erota valkorotistani. Kärsi minua enkelini ja ota ne, muuttaaksesi ne
-matkahäkkiinsä."
-
-"Mikä hellä sydän", huudahti kreivitär ihailun purkauksessa, luoden
-samalla ilkeän silmäyksen minuun. Hän otti varovasti häkin ja poistui
-huoneesta.
-
-Kreivi katsoi kelloansa. Huolimatta hänen ponnistuksestaan näyttää
-levolliselta oli hän nähtävästi kärsimätön asiamiehen viipymisen
-johdosta. Kynttilät olivat jo kauan sammutetut, ja uuden päivän valo
-tunkeutui kirkkaasti huoneeseen. Vasta 5 minuuttia kellon lyötyä
-7 soitettiin ovikelloa ja asiamies tuli. Hän oli tummapartainen
-muukalainen.
-
-"Herra Hartright -- herra Rubelle", esitteli kreivi. Hän otti
-asiamiehen -- ulkomaisen vakoojan, jollei joka piirre hänen
-kasvoissaan pettänyt -- erilleen huoneen nurkkaan, kuiskasi muutamia
-salamääräyksiä hänelle ja poistui luotamme. Jäätyämme kahden pyysi
-herra Rubelle varsin kohteliaasti, että minä suvaitsisin antaa
-hänelle tarpeelliset määräykset. Kirjoitin pari riviä Pescalle,
-kehotin häntä siinä antamaan lähetille sinetöidyn kirjeen, piirsin
-kuorelle osoitteen ja jätin sen herra Rubellelle.
-
-Kun kreivi matkapukuunsa pukeuneena palasi, tarkasti hän kirjeen
-osoitetta, ennenkun hän lähetti asiamiehen. "Sitäpä uskoinkin!"
-sanoi hän silmäten synkästi minuun ja esiintyen tästä hetkestä aivan
-muuttuneesti.
-
-Hän lopetti sälyttämisen, tarkasti sitten matkakarttaansa, teki
-muistiinpanoja lompakkoonsa ja katsoi väliin kärsimättömästi
-kelloansa. Minulle ei hän lausunut sanaakaan. Hänen lähtönsä läheinen
-aika ja se varma todistus, jonka hän oli nähnyt Pescan ja minun
-välisistä neuvotteluista, oli taas kiinnittänyt hänen huomionsa
-niihin toimenpiteisiin, jotka olivat hänen pakonsa turvaamiseksi
-tarpeen.
-
-Hetkinen ennen kahdeksaa tuli herra Rubelle tuoden avaamattoman
-kirjeeni kädessään. Kreivi katsoi tarkkaan osoitekirjoitusta
-ja sinettiä -- sytytti kynttilän -- ja poltti kirjeen. "Pidän
-sitoumukseni, herra Hartright", lausui hän, "mutta muistakaa, ett'ei
-tämä asia jää tähän."
-
-Asiamies oli pidättänyt vaunut, joilla hän oli palannut, oven eteen.
-Hän ja palvelustyttö kantoivat nyt matkatavaroita. Heti tuli rouva
-Fosco portaita alas tiheä harso silmillään ja valkorottien häkki
-toisessa kädessään. Hän ei puhutellut minua eipä edes katsonutkaan
-minuun. Hänen miehensä saattoi hänet vaunuihin. "Seuratkaa minua
-eteiseen", kuiskasi hän minun korvaani, "tahtoisin puhua kanssanne
-viime silmänräpäyksessä."
-
-Menin ovesta ulos. Asiamies seisoi pihalla. Kreivi palasi takaisin ja
-veti minua muutamia askelia mukanaan kauemmaksi eteiseen.
-
-"Muistakaa kolmatta ehtoa!" kuiskasi hän. "Te saatte tekemistä
-kanssani -- minun täytyy saada hyvitys, ennenkun aavistattekaan."
-Hän tarttui minua käteen ja puristi sitä kovasti, kääntyi ovelle,
-pysähtyi ja palasi vielä kerran takaisin.
-
-"Vielä sana", lausui hän tuttavallisesti. "Nähdessäni viime kerran
-neiti Halcomben oli hän kuihtuneen ja sairaan näköinen. Olen
-huolissani tämän ihailtavan naisen takia. Pitäkää hellää huolta
-hänestä, herra. Käsi sydämmellä vannotan minä Teitä -- pitäkää
-hellää huolta neiti Halcombesta!"
-
-Nämä olivat hänen viime sanansa, ennenkun hän tunki valtavan
-ruumiinsa vaununovesta ja ajaja maiskautti hevosen liikkeeseen.
-
-Asiamies ja minä odotimme muutamia minuutteja ovella ja silmäsimme
-poistuvia vaunuja. Seisoessamme siinä kulkivat toiset vaunut
-ohitsemme samaan suuntaan, kuin kreivi oli mennyt, ja niiden
-sivuuttaessa avonaista talonovea katsoi eräs henkilö meitä
-vaununikkunasta. Taaskin operasalongissa näkemäni muukalainen -- tuo
-ulkomaalainen, jolla oli syvä arpi vasemmassa poskiluussaan.
-
-"Te pysähdytte luonani vielä puoli tuntia, herra!" lausui herra
-Rubelle.
-
-"Sen teen."
-
-Me palasimme huoneeseen. Minua ei haluttanut puhutella asiamiestä
-eikä antaa hänen puhutella minua. Otin taas esille kreivin minulle
-antamat paperit ja luin sen miehen laatiman hirvittävän kertomuksen
-tästä salahankkeesta, joka sen oli suunnitellut ja toimeenpannut.
-
-
-
-
-Kertomusta jatkaa Isidor Ottavio Baldassare Fosco.
-
-
-    Pyhän Rooman valtakunnan kreivi, Pronssikruunu-merkin ritari,
-    Mesopotamian Rosencreuziläisten vapaamuurarien vakinainen
-    suurmestari, Soitannollisten seurojen, Lääkäriseurojen,
-    Filosofisten yhdistysten ja Hyväntekeväisyysseurojen jäsen koko
-    Europassa, y.m. y.m.
-
-Kesällä 1850 tulin minä Englantiin suorittamaan toisen maan
-puolesta erästä arkaluontoista, valtiollista lähetystehtävää.
-Omalla edesvastuullani oli minun johdettava ja käytettävä muutamia
-uskottuja henkilöitä, jotka olivat puolivirallisessa suhteessa
-minuun -- herra ja rouva Rubelle olivat näiden joukossa. Muutamien
-viikkojen loma-aika oli käytettävänäni, ennenkun minä ryhdyin
-tehtävääni ja asetuin johonkin Lontoon etukaupunkiin. Uteliaisuutta
-luottamuspaikkani laatuun nähden en paha kyllä voi tyydyttää. Lausun
-kaiken mielisuosioni näiden tunteiden johdosta, mutta valitan
-lämpimästi, että valtiomiehen varovaisuus kieltää niitä täyttämästä.
-
-Olin sovittanut asiani niin, että voin viettää osan äsken
-mainitsemastani lepoajasta nyttemmin kuolleen, suremani ystävän
-sir Percival Glyden komealla tilalla. Hän tuli mannermaalta
-puolisoinensa. Minä tulin sieltä puolisoineni. Englanti on kotionnen
-tyyssija -- kuinka sopikin siis, että me saavuimme sinne näissä
-samanlaisissa onnellisissa olosuhteissa!
-
-Se ystävyydenside, joka yhdisti Percivalin ja minut, vahveni tähän
-aikaan liikuttavan sopusoinnun takia raha-asioissamme. Me tarvitsimme
-rahoja molemmat. Ei koskaan täytettyjä tarpeita! Yleinen puute! Onko
-yhtään sivistynyttä henkilöä, joka ei tietäisi, mitä tämä merkitsee?
-Sellaisessa tapauksessa täytyy hänen olla varsin välinpitämätön --
-tai varsin rikas!
-
-En mene mihinkään kurjiin yksityiskohtiin tähän asiaan nähden.
-Sieluni kammoo sellaista. Roomalaisen ankaralla hyveellä käännän
-minä omani ja sir Percivalin tyhjän kukkaron yleisön ivallisesti
-katseltavaksi. Tunnustakaamme nyt kerta kaikkiaan tämä valitettava
-asianlaita -- ja jatkakaamme sitten.
-
-Tilalle tullessamme otti meidät vastaan se ihana olento, joka
-ikuisesti on kätketty sydämmeeni "Marianina" -- ja jota yhteiskunnan
-kylmemmässä ilmapiirissä kutsutaan "neiti Halcombeksi."
-
-Laupias taivas, miten uskomattoman nopeasti minä opin ihailemaan
-tätä naista! 60-vuotiaana rakastin häntä, 18-vuotiaan nuorukaisen
-rajulla voimalla. Kaikki rikkaan luonteeni kultaiset aarteet viskasin
-minä toivottomasti hänen jalkoihinsa. Vaimoni -- enkeli raukkani! --
-vaimoni, joka jumaloi minua, sai vain varjon todellisesta kullasta.
-Sellainen on maailma, sellainen mies -- sellainen rakkaus. Mitäpä
-olemme me muuta kuin tanssinukkenäytelmän nukkeja? Oi, valtava
-kohtalo, nykäse varovasti rihmoja! Anna meidän kevyesti tanssia pois
-pieneltä, kurjalta näyttämöltämme!
-
-Oikein ymmärrettyinä muodostavat nämä rivit kokonaisen filosofisen
-järjestelmän. Se on _minun_ järjestelmäni.
-
-Minä jatkan.
-
-Aseman talossa, oleskelumme alussa Blackwater-Parkissa, on
-ihmeteltävällä varmuudella, selvällä arvostelukyvyllä kuvannut Marian
--- suotakoon minulle se huumaava onni, että saan tuttavallisesti
-mainita tuon ihastuttavan naisen ristimänimeltään! Hänen
-päiväkirjansa, jonka sain luvattomasti käsiini -- sanomattoman
-suloista minusta muistellakin! -- sisällön täydellinen tunteminen
-estää minua lausumasta mitään kysymyksessä, jonka tämä rikaslahjainen
-olento on jo käsitellyt.
-
-Ne ennen kuulumattoman ja sanomattoman mieltäkiinnittävät tapahtumat,
-joihin minä olen sotkeutunut, alkavat Marianin sairastumisen
-valitettavasta onnettomuudesta.
-
-Asemamme tähän aikaan oli todellakin huolestuttava. Percival tarvitsi
-suuria rahasummia, jotka täytyi maksaa määrättynä aikana -- en lausu
-mitään niistä vähäpätöisistä määristä, joita minä itse tarvitsin --
-ja ainoat varat, mitkä olivat, oli hänen vaimonsa omaisuus, josta hän
-ei saanut nostaa shillingiäkään, ennenkun hänen kuoltuansa.
-
-Paha jo sekin; mutta puhuakseni jalon Shakespearen sanoilla, pahempi
-oli vielä jäljellä. Minun nyt surreella ystävälläni oli erityisiä,
-salaisia levottomuuden aiheita, joita epäitsekäs ystävyyteni häntä
-kohtaan kielsi minua liian innokkaasti tutkimasta. En tietänyt sen
-enempää, kuin että eräs nainen, Anna Catherick nimeltään, oleskeli
-salaa paikkakunnalla, että hänellä oli salaisia keskusteluja lady
-Glyden kanssa ja että erään salaisuuden, joka epäilemättä syöksisi
-Percivalin turmioon, ilmituleminen voisi olla näiden neuvottelujen
-tuloksena. Hän oli itse sanonut minulle tulevansa auttamattomasti
-onnettomaksi, jollei hänen vaimoaan voitaisi pakottaa vaikenemaan
-ja jollei Anna Catherickiä löydettäisi. Jos hän olisi mennyt
-mies, kuinka kävisi meidän raha-asiaimme kanssa? Vaikka olenkin
-luonteeltani rohkea, vapisin minä todellakin ajatellessani sitä.
-
-Koko ajatuskykyni oli nyt yksinomaan suunnattu saada mahdollisesti
-selvää Anna Catherickistä. Raha-asiat, vaikka kylläkin olivat
-tärkeitä, voivat kuitenkin siirtyä toistaiseksi, mutta tämän naisen
-kaappaamista ei voitu lykätä. Tunsin vain hänet kuvauksen mukaan, hän
-kun oli ihmeellisen yhdennäköinen lady Glyden kanssa. Tämän omituisen
-seikan ilmoittaminen -- mikä tehtiin vain siinä tarkoituksessa, että
-minä helpommin tuntisin henkilön, jota me tiedustelimme -- yhdessä
-sen tiedon kanssa, että Anna Catherick oli karannut mielisairaalasta,
-herätti mielessäni sen oivallisen ajatuksen, joka sittemmin johti
-niin erinomaisiin tuloksiin. Tämä ajatus ei sisältänyt mitään sen
-enempää eikä mitään sen vähempää kuin että kaksi ihmistä vaihtaisi
-henkilöllisyyttänsä toistensa kanssa: Lady Glyde ja Anna Catherick
-vaihtaisivat nimensä, yhteiskunnallisen asemansa ja kohtalonsa
-toistensa kanssa -- ja tämän nerokkaan suunnitelman voittona oli
-kolmekymmentä tuhatta puntaa sekä Percivalin salaisuuden ikuinen
-säilyttäminen.
-
-Aavistukseni, joka harvoin pettää minut, ilmaisi minulle,
-miettiessäni näitä seikkoja, että kadonnut Anna ennemmin
-tai myöhemmin palaisi Blackwater-järven rannalla olevalle
-venehuoneelle. Siellä olin siis yhäti varuillani, sanottuani
-ensin taloudenhoitajattarelle, rouva Michelsonille, että olisin
-tavattavissa, jos joku kysyisi minua tällä yksinäisellä paikalla,
-jonne minä olin vetäytynyt saadakseni rauhassa lukea. Sääntöni on
-olla koskaan tarpeettomasti salaamatta toimiani ja olla koskaan
-antamatta ihmisten kaivata minussa sopivaa määrää avomielisyyttä.
-Rouva Michelson luotti minuun ensi päivästä viimeiseen. Tämä hauska
-nainen -- protestanttisen papin leski -- oli pelkkä luottavaisuus.
-Liikutettuna niin kauniista hänen kypsyneessä iässään olevan ihmisen
-yksinkertaisuudesta osoitin minä aina ansaitsevani tämän hänen
-huomaavaisuutensa.
-
-Palkintona uskollisesta vartioimisestani järven rannalla oli,
-että sain käsiini -- en tosin Anna Catherickiä itseään, mutta
-sen henkilön, joka oli ottanut hänet suojelukseensa. Tämä yksilö
-tuhlasi myöskin yksinkertaista luottamustaan, jota minä käytin
-hyväkseni kuten edellisessäkin tapauksessa. Jätän hänen itsensä
-kuvattavaksi, jollei hän jo ole tehnyt sitä, missä olosuhteissa hän
-vei minut äidillisen huolenpitonsa esineen luo. Nähdessäni ensi
-kerran Anna Catherickin makasi hän. _Minä_ hämmästyin täydellisesti
-tämän onnettoman naisen ja lady Glyden yhdennäköisyydestä. Tämän
-suuremmoisen suunnitelman, joka tähän asti oli epämääräisenä
-häilynyt mielessäni, yksityiskohdat kehittyivät nyt mestarillisella
-selvyydellä aivoissani katsellessani nukkujan kasvoja. Samalla kertaa
-tunsin minä sydämmessäni, joka aina oli hellä, syvintä sääliä sen
-julman kärsimyksen johdosta, jonka näin. Ryhdyin heti lieventämään
-sitä -- tai toisin sanoen: minä hankin tarpeellisia, vahvistavia
-lääkkeitä, jotta Anna Catherick voimistuisi lähtemään matkalle
-Lontooseen.
-
-Tässä täytyy minun pysähtyä tehdäkseni välttämättömän vastalauseen ja
-siten oikaistakseni valitettavan erehdyksen.
-
-Elämäni parhaimmat vuodet ovat kuluneet lääketieteen ja kemian
-ahkerassa tutkimisessa. Kemia on varsinkin aina vastustamattomasti
-viehättänyt minua sen suuren, niin, rajattoman voiman takia, jonka se
-antaa ihmiselle. Ihastuneena ja täysin varmasti voin minä vakuuttaa,
-että kemistit, jos heitä huvittaisi, voisivat määrätä ihmiskunnan
-kohtaloita. Sallikaa minun selittää tämä päätelmä, ennenkun jatkan
-edemmäksi.
-
-Sanotaan, että järki johtaa maailmaa. Mutta mikähän johtaa järkeä?
-Niin, ruumis. Maan mahtavimmilla hallitsijoilla -- ymmärtäkää
-oikein, mitä tarkoitan -- kemisteillä on ihmisen ruumis vallassaan.
-Antakaa minulle, Foscolle, kemia avukseni, ja minä lupaan, että
-kun Shakespeare, oli saanut Hamlet-aatteensa ja istuutunut
-kirjoittamaan sitä, minä olisin, sekottamalla muutamia hiukkasia
-erästä pulveria hänen jokapäiväiseen ravintoonsa, heikontanut tällä
-puhtaasti ruumiillisella keinolla siihen määrään hänen mieltänsä,
-että hänen kynänsä Hamletin sijaan olisi raaputtanut kokoon mitä
-kurjinta tuherrusta, jolla koskaan on tärvätty paperia. Antakaa
-minun sellaisissa olosuhteissa saada kuuluisa Newton käsiini -- ja
-minä lupaan, että hän nähdessään omenan putoavan söisi sen, sen
-sijaan, että rupeaisi etsimään painovoiman lakeja. Neron päivällinen
-tekisi hänet lempeimmäksi ihmisistä ennenkun hän olisi ehtinyt sen
-sulattaa, ja Aleksanteri Suuren aamujuoma saisi hänet pakenemaan
-vihollista samana iltapäivänä. Kunniasanallani vakuutan minä, että on
-suuri onni yhteiskunnalle, että nykyajan kemistit ovat ihmeellisen
-sattuman takia viattomimmat ihmisistä. Suuri joukko heitä on arvoisia
-perheenisiä -- apteekkareita ja muuta sellaista yksinkertaista
-väkeä. Muutamat harvat ovat filosofeja, jotka ovat omain luentojensa
-ihailun sokaisemia -- aaveidennäkijöitä, jotka tuhlaavat elämänsä
-haavemaisiin mahdottomuuksiin, tai puoskareita, joiden kunnianhimo
-ei kohoa korkeammalle ohrantähkää pelloillamme. Mutta tällä tavoin
-pelastuu yhteiskunta, ja kemian tavaton voima jää vähäpätöisimmän ja
-mitättömimmän tarkoituksen orjaksi.
-
-Mutta miksi tämä mielenpurkaus? Miksi tämä musertava
-kaunopuheliaisuus?
-
-Niin, siksi että minun käytöstäni on väärin tuomittu -- minun
-vaikuttimiani pahoin arvosteltu. On ilmoitettu minun käyttäneen
-laajoja kemiallisia tietojani Anna Catherickiä vastaan ja tahtoneen,
-jos se olisi minulle ollut mahdollista, käyttää niitä ihanaa
-Marianiakin vastaan. Kammottavia epäluuloja kummassakin tapauksessa!
-Suurin harrastukseni oli säilyttää Anna Catherick elossa -- kuten
-heti saadaan nähdä. Koko intoni Marianin sairastaessa tarkoitti
-pelastaa hänet tuon etuoikeutetun narrin käsistä, jolle sittemmin
-Lontoosta saapunut lääkäri vahvisti jokaisen sanani. Ainoastaan
-kahdessa tilaisuudessa käytin kemiantietojani apunani -- vaikka
-kummassakin tapauksessa mitä viattomimmalla tavalla. Ensimmäisessä
-näistä tilaisuuksista -- tutkittuani kuormavaunujen taakse
-piiloutuneena. Marianin vartalon ja käynnin runollista viehätystä
-hänen kävellessään Blackwaterin majataloon -- teki verraton puolisoni
-minulle sen suuren palveluksen, että jäljensi toisen ja vaihtoi
-toisen niistä kahdesta kirjeestä, jotka minun jumaloitu vastustajani
-oli uskonut talosta poistetulle kamarineidolle. Pienen tippapullon
-avulla, jonka minä annoin rouva Foscolle, sai hän tilaisuuden lukea
-nämä kirjeet, suorittaa ne määräykset, jotka minä olin antanut
-hänelle, sulkea ne uudelleen ja panna entiselle paikalleen. Toinen
-tilaisuus, jossa näitä keinoja käytettiin, oli silloin kun lady
-Glyde saapui Lontooseen -- tapaus, josta minä pian tulen enemmän
-puhumaan. En koskaan muulloin minä turvannut tieteen apuneuvoihin.
-Kaikissa muissa vaikeuksissa ja arveluttavissa olosuhteissa riitti
-täysin se taito, jonka luonto itse oli lahjoittanut minulle selvän
-arvostelukykyni avulla taistellakseni ja voittaakseni. Vakuutan täten
-tämän ominaisuuteni suuren arvon. Kemistin kustannuksella ylistän
-minä ihmistä.
-
-Kunnia tälle jalon suuttumuksen purkaukselle! Se on tyydyttänyt
-mieltäni sanomattomasti. -- Jatkakaamme!
-
-Sittenkun minun oli onnistunut vakuuttaa rouva Clement tai Clements,
-en tiedä oikein kumpiko -- kuinka parhain keino suojella Anna
-Percivalin käsiin joutumasta oli viedä hänet Lontooseen, ja sittenkun
-minä olin määrännyt päivän, jolloin kohtaisin matkalle lähtijöitä
-asemalla auttaakseni heitä -- olin minä taas vapaa palaamaan kotiin
-ja arvokkaasti valmistautumaan niihin vaikeuksiin, joihin minun vielä
-oli mentävä. Ensimmäinen tehtäväni oli käyttää hyväkseni puolisoni
-ylevää harrastusta. Olin sopinut rouva Clementsin kanssa, että hän
-Annan edun takia ilmoittaisi lady Glydelle osoitteensa Lontooseen
-tultuaan. Mutta ei sillä kyllä. Juonittelevain ihmisten voisi kenties
-minun poissaollessani onnistua järkyttää rouva Clementsin luottamusta
-minuun, eikä hän kenties lopulta kirjoittaisikaan. Kenen saisin
-minä matkustamaan samassa junassa ja salaisuudessa seuraamaan häntä
-tulevaan kotiin? Kysyin tätä. Avioliiton pyhä tunne vastasi heti
-sielussani: rouva Fosco!
-
-Päätettyäni vaimoni matkan Lontooseen ajattelin sen voivan hyödyttää
-minua kahdessa suhteessa. Sairaanhoitajattaren, joka oli yhtä
-välttämätön kärsivälle Marianille kuin minulle hyödyksi, saaminen
-oli varsin tärkeä. Eräs varmimpia ja taitavimpia naisia, joita olen
-nähnyt, oli onneksi käytettävänäni. Tarkoitan oivallista rouva
-Rubellea, jolle lähetin vaimoni mukana kirjeen.
-
-Määrättynä päivänä kohtasin minä rouva Clementsin ja Anna Catherickin
-asemalla. Autoin heitä kohteliaasti lähtiessä. Yhtä huomaavasti
-seurasin minä rouva Foscoakin sinne nähdäkseni hänen lähtevän samalla
-junalla. Myöhään saman päivän iltana palasi hän Blackwateriin
-seurattuaan moitteettomasti saamiansa määräyksiä. Hänellä oli
-mukanaan rouva Rubelle ja rouva Clementsin osoite Lontoossa.
-Myöhemmät tapahtumat osoittivat näiden varovaisuustoimenpiteiden
-olleen tarpeettomia. Rouva Clements ilmoitti lady Glydelle asuntonsa.
-Valppaasti silmäten tulevia vaikeuksia kätkin minä tämän kirjeen.
-
-Samana päivänä oli minulla lyhyt keskustelu lääkärin kanssa,
-jossa minä harrastuksesta ihmisyyden pyhää asiaa kohtaan panin
-vastalauseeni hänen tapaansa vastaan hoitaa Marianin sairautta.
-Hän oli hävytön, kuten kaikki taitamattomat ihmiset ovat. En
-suuttunut ollenkaan siitä: lykkäsin kaiken vakavamman riidan hänen
-kanssaan, kunnes voisin käyttää sitä hyväkseni jossakin tärkeämmässä
-tapauksessa.
-
-Lähin toimeni oli itse poistua Blackwaterista. Minun täytyi hankkia
-asunto Lontoossa voidakseni panna täytäntöön tekemäni suunnitelman.
-Minulla oli sen lisäksi pikku asia suoritettavana herra Fredrik
-Fairlien kanssa. Tarvitsemani asunnon sain minä S:t Johns-Woodista.
-Herra Fredrik Fairlien tapasin taas Limmeridgessä Cumberlandissa.
-
-Yksityinen, salainen tutustumiseni Marianin kirjevaihtoon oli jo
-ilmaissut minulle, että hän oli kirjoittanut herra Fairlielle
-ja ehdottanut Lauralle käyntiä Cumberlandissa lohdutukseksi
-hänen onnettomain kotiolojensa takia. Tämän kirjeen annoin minä
-tosin mennä määräpaikkaansa, ollen vakuutettu, ett'ei se voisi
-ollenkaan vahingoittaa, vaan mahdollisesti hyödyttää. Saavuin nyt
-mieskohtaisesti herra Fairlien luo tukemaan Marianin ehdotusta
--- erinäisillä muodostuksilla, jotka onneksi, hänen sairautensa
-johdosta, olivat välttämättömiä ja melkoisesti edistivät
-suunnitelmiani. Oli välttämätöntä, että lady Glyde setänsä kutsun
-johdosta poistui Blackwater-Parkista yksin ja että hän setänsä
-nimenomaan lausuman toivomuksen mukaan lepäsi yönsä tätinsä talossa
--- eli toisin sanoen: siinä talossa, jonka minä äsken olin vuokrannut
-S:t Johns-Woodissa. Voittaa tämä tulos ja hankkia itselleni toivottu
-kutsumakirje näyttääkseni sen lady Glydelle, oli aiheena käyntiini
-herra Fairlien luona. Kun lisään, että tämä herra oli yhtä heikko
-ruumiiltaan kuin sielultaankin ja että minä kävin hänen kimppuunsa
-koko lujan mieleni voimalla, olen sanonut kylliksi. Tulin, näin,
-voitin Fairlien.
-
-Palattuani Blackwater-Parkiin -- kutsumakirje mukanani -- huomasin
-minä, että lääkärin Marianin taudin väärä hoitamistapa oli tuottanut
-mitä surullisimmat tulokset. Kuume oli kääntynyt lavantaudiksi.
-Samana päivänä, jolloin palasin, koetti lady Glyde väkisin päästä
-sisarensa sairashuoneeseen hoitaakseen häntä. Hän ja minä emme
-koskaan olleet tunteneet mitään erityistä mielisuosiota toisiamme
-kohtaan, hän oli tehnyt sen anteeksiantamattoman vääryyden minua
-kohtaan, että kovin äänekkäästi kutsui minua _vakoojaksi_; hän oli
-sitä paitsi sekä minun että Percivalin tiellä -- mutta huolimatta
-kaikesta tästä kielsi ylevämielisyyteni minua saattamasta häntä
-ominkäsin tartunnan alaiseksi. Jos hän itse sitä vastoin tahtoi
-heittäytyä tähän vaaraan, niin en minä varmaankaan halunnut olla
-esteenä. Jos hänen olisi onnistunut tehdä se, olisi kenties se
-ovela suunnitelma, jonka toimeenpanemiseksi minä nyt hitaasti ja
-kärsivällisesti työskentelin, sattuman kautta kehittynyt loppuunsa.
-Lääkäri pistäytyi nyt väliin ja lady Glyde pidettiin erillään
-sairashuoneesta.
-
-Olin jo ennen päättänyt lähettää Lontoosta hakemaan lääkäriä.
-Nyt vasta pantiin tämä päätös toimeen. Tohtori vahvisti tultuaan
-minun käsitykseni taudista. Oli hengenvaara kysymyksessä.
-Viidentenä päivänä lavantaudin ilmestymisen jälkeen oli meillä
-kumminkin toiveita kalliin sairaamme pelastumisesta. Tällä aikaa
-matkustin minä vain kerran Blackwaterista -- matkustin aamujunalla
-Lontooseen ryhtyäkseni lopullisiin asuntoni järjestämispuuhiin S:t
-Johns-Woodissa, saadakseni salaa selville, ett'ei rouva Clements
-ollut muuttanut ja tehdäkseni etukäteen pari pientä sopimusta rouva
-Rubellen miehen kanssa. Palasin illalla. Viisi päivää myöhemmin
-selitti lääkäri ihastuttavalta Marianiltamme kaiken vaaran poistuneen
-ja hänen tarvitsevan vain hellää ja huolellista hoitoa. Tätä hetkeä
-olin minä odottanut. Kun nyt ei mitään lääkäriä tarvittu, tein minä
-ensimmäisen vetoni sakkipelissä -- tohtori Dawsonia vastaan. Hän
-oli yksi niiden monien todistajain joukossa, jotka olivat tielläni
-ja josta minun täytyi päästä. Kiihkeä sananvaihto välillämme --
-johon Percival määräykseni mukaan kieltäytyi sekautumasta -- johti
-täydellisesti päämäärän saavuttamiseen. Minä lävähytin miesraukan
-päälle vastustamattoman suuttumuksen ja halveksumisen laavavyöryn --
-ja lakaisin hänet pois talosta.
-
-Palvelusväestä oli sen jälkeen päästävä. Taaskin sanoin minä, mitä
-Percivalin -- jonka siveellinen rohkeus alinomaa tarvitsi karaistusta
--- oli tehtävä ja rouva Michelson hämmästyi eräänä päivänä
-äärettömästi saadessaan tietää, että koko talous oli hajoitettava.
-Kaikki palvelijat lähetettiin talosta paitsi yksi, jonka eläimellinen
-tyhmyys oli takeena, ett'ei hän voisi tehdä mitään havaintoja
-meidän puuhistamme. Heidän poistuttuaan oli vielä selvittävä rouva
-Michelsonistakin, mikä kävi helposti päinsä lähettämällä tämä kunnon
-nainen merenrannikolle hankkimaan emännälleen huoneita.
-
-Nyt oli asema aivan sellainen, kuin me toivoimmekin sen olevan. Lady
-Glyde oli suljettu huoneeseensa hermokivun tähden ja tyhmä piika,
-jonka nimen olen unhottanut, vietti yötä hänen luonaan ollakseen
-apuna hänellä. Marian oli, vaikkakin parantumassa, yhäti vuoteessa
-ja rouva Rubelle hoiti häntä. Ei ketään muuta elävää olentoa, paitsi
-näitä, vaimoani, Percivalia ja minua, ollut talossa. Näin suotuisissa
-olosuhteissa kävin minä pelottomasti seuraavaan vaikeuteen käsiksi --
-tein _toisen_ vedon pelissä.
-
-Tämä veto oli yksinkertaisesti pakottaa lady Glyde poistumaan
-Blackwaterista ilman sisartaan. Jollei meidän ensin onnistuisi
-kuvitella hänelle, että Marian oli jo matkustanut Cumberlandiin, ei
-ollut toivomistakaan, että hän matkustaisi omasta vapaasta tahdosta.
-Pakottaakseni hänen tekemään tämä välttämätön päätös, kätkimme me
-kalliin sairaamme erääseen asumattomaan Blackwaterin huoneeseen.
-Sydänyöllä panimme, rouva Fosco, rouva Rubelle ja minä tämän muuton
-toimeen -- Percival ei ollut kyllin levollinen luottaaksemme
-häneen. Koko tapauksella oli mitä suurimmassa määrässä romantinen,
-salaperäinen ja dramatinen vaikutuksensa. Määräykseni mukaan oli
-vuode jo aamulla muutettu lujalle, siirrettävälle kankaalle. Meidän
-tarvitsi vain varovasti nostaa tätä kangasta pää- ja jalkapuolesta
-ja sitten muuttaa sairaamme, mihin halusimme, häiritsemättä häntä
-vähintäkään. Tähän ei tarvittu mitään kemian apua. Kunnon Marianimme
-nukkui parantuvan sairaan syvässä unessa. Edeltäkäsin olimme
-asettaneet kynttilöitä, missä niitä tarvittiin, ja avanneet kaikki
-ovet. Minä kannoin häntä pääpuolesta -- suuren ruumiillisen voimani
-oikeuttamana -- rouvani ja rouva Rubelle kantoivat jalkapuolesta.
-Kannoin sanomattoman kallista kuormaa miehuullisella hellyydellä,
-isällisellä hienotunteisuudella. Missä on se nykyajan Rembrandt,
-joka voisi maalata meidän yöllisen kulkumme? Ah, ei missään! Taide
-rappeutuu -- tämä ihana aihe jää käyttämättä, Rembrandtia ei ole
-meidän päivinämme.
-
-Seuraavana aamuna matkustimme rouvani ja minä Lontooseen --
-jätettyämme Marianin hyvin kätkettynä asuinrakennuksen asumattomaan
-osaan rouva Rubellen hoitoon, joka hyväntahtoisesti oli luvannut
-sulkeutua sairaansa kanssa pariksi kolmeksi päiväksi. Ennen
-matkaamme annoin minä Percivalille herra Fairlien veljentyttärelleen
-kirjoittaman kutsumakirjeen, jossa hän pyysi tätä lepäämään yön
-tätinsä luona -- käskien antamaan sen lady Glydelle, kun määräisin
-ajan sitä varten. Myöskin sain minä häneltä sen mielisairaalan
-osoitteen, johon Anna Catherick oli ollut suljettuna, ja kirjeen
-sen omistajalle, että pakolainen oli vihdoinkin saatu kiinni ja
-lähetettäisiin takaisin.
-
-Edellisellä käynnilläni pääkaupungissa olin minä järjestänyt kaikki
-niin, että asuntomme oli järjestyksessä vastaanottamaan meidät,
-jos me saapuisimme Lontooseen ensi junalla. Tämän hyvin lasketun
-varovaisuustoimenpiteen johdosta voimme me jo samana päivänä tehdä
-_kolmannen_ tärkeän vetomme pelissä -- anastaa Anna Catherick
-haltuumme.
-
-Tässä ovat päivämäärät tärkeitä. Minä yhdistän kaikki tunteen ja
-käytännöllisen älyn ominaisuudet, jotka yhdessä muodostavat niin
-täydellisen kokonaisuuden. Minulla on jokainen näiden päiväin
-päivämäärä varmasti muistissa.
-
-Keskiviikkona heinäkuun 24 päivänä lähetin minä vuokravaunuissa
-vaimoni saattamaan rouva Clementsin pois tieltämme, tämä oli
-ensimmäinen askel. Tekaistu tervehdys lady Glydeltä, joka muka oli
-saapunut Lontooseen, riitti kaiken kaikkiaan tähän. Rouva Clements
-vietiin pois vuokravaunuissa ja jäi niihin odottamaan, kun vaimoni,
-ilmoittaen muka ostavansa jotain puodista, hävisi ja kiirehti kotiin
-ottaakseen vastaan S:t Johns-Woodissa olevaan kotiimme odotettua
-vierasta. Tarvitsee tuskin mainita, että tätä vierasta mainituin
-palvelusväellemme "lady Glyden" nimellä.
-
-Sillä välin olin minä ajanut perässä toisella hevosella mukanani Anna
-Catherickille kirjoitettu lippu, jossa mainittiin, että lady Glyde
-tahtoi pidättää rouva Clementsin luonaan koko päivän ja että Annankin
-pitäisi saapua heidän luokseen sen hyvän herran turviin, joka odotti
-ulkona ja joka jo oli pelastanut hänet Hampshiressä joutumasta sir
-Percivalin näkyviin ja käsiin. Tämä "hyvä herra" lähetti pienen
-katupojan viemään kirjeen huoneeseen ja odotti itse tulosta pari
-taloa kauempana kadulla. Samana hetkenä kuin Anna näyttäytyi ovella
-ja sulki sen jälkeensä, oli tuo kunnon mies aukaissut vaununoven
-hänelle, auttanut hänet ylös -- ja niin sitä lähdettiin!
-
-(Sallikaa minun tässä sulkumerkkien sisässä yhdellä huudahduksella
-osoittaa, kuinka hauska tämä seikkailu oli!)
-
-Matkalla Forest-roadiin ei seuralaiseni ollenkaan peljännyt. Voin
-olla isällisempi kuin kukaan muu, jos minua vain huvittaa olla sitä,
-ja tässä tilaisuudessa minä olin isällinen. Kuinka monta syytä
-minulla olikaan saavuttaakseni hänen luottamuksensa! Minä olin
-sekottanut ne lääkkeet, jotka olivat vahvistaneet häntä; minä olin
-suojellut häntä sir Percivalilta. Kenties luotin minä kumminkin
-liian sokeasti näihin syihin; mahdollisesti en minä arvostellut
-täysin heikkoymmärryksisten ihmisten alempien vaistojen voimaa
--- varmaa on, että minä laiminlöin riittävästi valmistaa häntä
-kestämään pettynyttä odotusta, kun saatoin hänet asuntooni. Kun hän
-saapui vierashuoneeseen, kun hän ei nähnyt siellä ketään muuta kuin
-rouva Foscon, jota hän ei ollenkaan tuntenut -- niin joutui hän
-mitä rajuimman mielenliikutuksen valtaan. Jos hän olisi "ilmassa"
-tuntenut jonkun vaaran lähenevän, niin kuin koira tuntee näkymättömän
-vihollisen olevan läheisyydessä, niin ei koskaan hänen kauhistuksensa
-olisi voinut purkautua äkimmin. Koetin turhaan rauhoittaa häntä. Sen
-pelon, joka valtasi hänet, olisin minä kenties voinut tyynnyttää,
-mutta sitä vaarallista sydäntautia, jota hän kärsi, ei voitu millään
-siveellisillä lievityslääkkeillä parantaa. Suureksi kauhukseni sai
-hän suonenvetokohtauksia -- kohtauksia, jotka hänen sairastamansa
-taudin yhteydessä minä hetkenä tahansa voisivat kaataa hänet
-kuoliaaksi jalkojemme juureen.
-
-Lähimmälle lääkärille toimitettiin sana, että "lady Glyde" tarvitsi
-hänen apuansa mahdollisimman pian. Suurimmaksi lohdutuksekseni
-huomasin minä hänen olevan ymmärtäväisen miehen. Kuvasin hänelle
-vieraani henkilöksi, jolla on heikko ymmärrys ja aika ajottain
-uusiutuva mielenhäiriö, ja järjestin asian niin, ett'ei mikään muu
-sairaanhoitajatar kuin vaimoni saanut valvoa huoneessa. Naisraukka
-oli kumminkin liian sairas voidakseen saattaa minut levottomaksi
-puheellaan. Kaiken kaikkiaan pelkäsin nyt, että väärä lady Glyde
-kuolisi, ennenkun oikea lady Glyde saapuisi Lontooseen.
-
-Olin aamulla kirjoittanut lipun rouva Rubellelle, jossa pyysin
-häntä kohtaamaan minua miehensä talossa perjantai-iltana heinäkuun
-26 päivänä, sekä toisen Percivalille, jossa pyysin hänen antamaan
-vaimolleen tämän sedän kutsumakirjeen, sanomaan hänelle, että
-Marian oli jo matkustanut, ja lähettämään hänet 26 päivänä
-puolipäiväjunalla. Lähemmin miettien olin minä, Anna Catherickin
-ollessa nykyisessä tilassaan, huomannut välttämättömäksi kiiruhtaa
-suunnitelman toteuttamista ja siten saada lady Glyde valtaani jonkun
-verran aikaisemmin, kuin olin laskenut. Mihin uusiin toimenpiteihin
-piti minun tässä kauheassa epävarmuudessa ryhtymän? En voinut mitään
-muuta tehdä, kuin luottaa sattumaan ja lääkäriin. Levottomuuteni
-purkautui tunteellisiin huudahduksiin, jotka minä kyllin hyvin
-ymmärsin, muiden ihmisten kuullessa niitä, sovittaa "lady
-Glyden" nimen yhteyteen. Kaikissa muissa suhteissa ei Fosco tänä
-muistettavana päivänä kyennyt ajattelemaan ainoaa selvää ajatusta.
-
-Anna Catherickillä oli vaikea yö -- hän heräsi aamulla varsin
-voimattomana, mutta myöhemmin päivällä virkistyi hän taas
-kummastuttavan suuressa määrässä. Joustava mieleni elostui hänen
-kanssaan. En voinut saada vastausta Percivalilta ja rouva Rubellelta,
-ennenkun 26 päivän aamuna. Odottaen, että he seuraisivat neuvojani,
-minkä tiesin heidän tekevän, jollei mitään esteitä ilmaantuisi, menin
-minä tilaamaan vaunut hakemaan lady Glydeä asemalta ja ilmoitin,
-että niiden pitäisi olla kotonani kello 2 iltapäivällä. Nähtyäni
-merkittävän tilauskirjaan läksin herra Rubellen luo sopiakseni
-asian hänen kanssaan. Hankin sitä paitsi pari herraa, jotka voivat
-varustautua todistamaan, että kysymyksessä oleva henkilö oli
-mielenviassa. Toisen tunsin jo ennestään, toisen tunsi herra Rubelle.
-Molemmat olivat miehiä, joiden vahvat sielut olivat kohonneet yli
-pikkumaisten ennakkoluulojen -- molempia ahdisti huonot raha-asiat --
-molemmat luottivat minuun.
-
-Kello oli yli 5, ennenkun olin järjestänyt kaiken tämän. Kun palasin
-kotiin, oli Anna Catherick kuollut. Kuollut 25 päivänä, eikä lady
-Glyde voinut tulla Lontooseen ennenkun 26 päivänä.
-
-Minä hämmennyin. Ajatelkaapas sitä: Fosco hämmästyi!
-
-Oli myöhäisä vetäytyä takaisin. Ennen kotiintuloani oli lääkäri
-kohteliaisuudesta ja säästääkseen minulta vaivaa omin käsin
-merkinnyt rekisteriin kuolemantapauksen ja päivämäärän. Kauniissa
-suunnitelmassani, jonka kimppuun tähän asti ei voitu käydä, oli
-nyt heikko kohta -- eivät mitkään minun puuhani voineet ollenkaan
-järkähyttää sitä ikävää sattumaa, joka oli tapahtunut 25 päivänä.
-Suuntasin miehuullisella voimalla ajatukseni eteenpäin. Percivalin
-ja minun onneni olivat vielä pelissä, eikä muu auttanut kuin
-uskaltaa kaikki voittaakseen kaikki. Sain jälleen järkähtämättömän
-levollisuuteni ja toteutin yritykseni epäröimättä.
-
-Heinäkuun 26 päivän aamuna tuli Percivalin kirje tietoineen, että
-hänen vaimonsa tulisi puolipäivän junalla. Rouva Rubelle kirjoitti
-myöskin tulevansa illalla. Läksin vuokraamissani vaunuissa noutamaan
-oikeaa lady Glydeä asemalta kello 3 väärän lady Glyden maatessa
-kuolleena talossani. Istuimen alle kätkettynä vein minä mukaani
-kaikki ne vaatteet, jotka Anna Catherickillä oli tullessaan kotiini
--- niitä aiottiin käyttää, kun se nainen, joka oli kuollut,
-nousisi jälleen ylös _hänen_ persoonassaan, jota nyt menin
-hakemaan. Mikä omituinen asema! Suosittelen tätä ainetta Englannin
-romaaninkirjoittajain nuoren polven käsiteltäväksi. Tarjoan sen
-uutena aatteena Ranskan tyhjentyneille näytelmäkirjailijoille.
-
-Lady Glyde oli asemalla. Siellä oli paljon väkeä ja suuri ahdinko,
-jonka vuoksi täytyi kauemmin pysähtyä, kuin olin toivonut -- jos
-joku hänen ystävänsä olisi ollut siellä -- ennenkun minä ehdin saada
-selvää kaikista hänen kapineistaan. Hänen ensimmäinen kysymyksensä
-ajaessamme sieltä oli pyyntö saada jotakin tietää sisarestaan. Minä
-keksin mitä rauhoittavimpia tietoja ja vakuutin hänelle, että hän
-heti saisi nähdä sisarensa luonani. Taloni oli tässä tilaisuudessa
-Leicester-squaren läheisyydessä ja siinä isännöi herra Rubelle, joka
-otti meidät vastaan eteisessä.
-
-Otin mukaani vieraani erääseen toisen kerroksen pihanpuoleiseen
-huoneeseen, molemmat lääkärit odottivat kumminkin alakerrassa
-nähdäkseen sairaan ja antaakseen minulle todistuksensa.
-Rauhoitettuani lady Glydeä tarpeellisilla vakuutuksilla sisarensa
-hyvinvoinnista, saatoin minä lääkäri-ystäväni hänen luoksensa yhden
-kerrallaan. He suorittivat tehtävänsä nopeasti, nerokkaasti ja
-omantunnonmukaisesti. Tulin taas sisään heti heidän poistuttuaan
-ja ilman enempiä lykkäyksiä kiiruhdin lopullista päämäärää
-ilmoittamalla, että "neiti Halcomben" tila olisi varsin arveluttava.
-
-Seuraus oli semmoinen kuin olin otaksunutkin. Lady Glyde peljästyi ja
-pyörtyi. Nyt käytin minä toisen kerran tiedettä apunani. Lasillinen
-vettä sekotettuna rauhoittavalla aineella ja pullo hajusuolaa
-nerokkaine potkuineen vapautti hänet kaikesta levottomuudesta ja
-huolesta. Tämän uudistaminen myöhemmin illalla hankki hänelle
-rauhaisan yöunen arvaamattoman onnen. Rouva Rubelle tuli hyvissä
-ajoin ollakseen lady Glydelle apuna hänen pukeutuessaan. Hänen omat
-vaatteensa otettiin pois illalla ja Anna Catherickin käyttämät puki
-hyvän rouva Rubellen kunnioitettavat kädet hänen päälleen kaikella
-asiaan kuuluvalla huomaavaisuudella. Koko tämän päivän pidin minä
-sairastamme puoleksi tunnottomassa tilassa, kunnes lääkäriystävieni
-innokkaan toiminnan oli onnistunut hankkia minulle tarpeelliset
-määräykset, mikä tapahtui ennemmin, kuin olin uskaltanut toivoakaan.
-Sen päivän (heinäkuun 27 päivän) iltana veimme rouva Rubelle ja minä
-jälleen elävän "Anna Catherickin" mielisairaalaan. Hänet otettiin
-vastaan suuresti kummeksien, mutta ei epäillen, mistä kiitos olkoon
-määräysten ja lääkäritodistusten, Percivalin kirjeen, tavattoman
-yhdennäköisyyden, vaatteiden ja lopuksi sairaan hämmentyneen
-mielenlaadun. Palasin kiiruusti kotiini auttamaan rouva Foscoa
-väärän "lady Glyden" hautauspuuhissa. Oikean ladyn vaatteet ja
-kapineet olivat hoidossani ja ne lähetettiin sittemmin Cumberlandiin
-samalla kertaa, kuin vainaja vietiin sinne haudattavaksi. Hänen
-hautauksessaan olin läsnä pukeuneena synkkään surupukuun.
-
-Ja tähän päättyy kertomukseni näistä merkillisistä tapahtumista
-kyhättynä yhtä merkillisissä oloissa. Ne vähempiarvoiset toimenpiteet,
-jotka minä otin huomioon käydessäni Limmeridge-Housessa, ovat jo
-tunnetut -- samoin suunnitelmani ihmeteltävä menestys -- kuin myöskin
-suurten rahasummain kuittaaminen, mikä sitä seurasi. Minun täytyy nyt
-koko vakaumukseni voimalla lausua, ett'ei toimintani ainoa heikko
-kohta koskaan olisi tullut havaituksi, jollen olisi ensin ilmaissut
-sydämeni ainoaa heikkoutta. Ei mikään muu kuin Marianin onneton
-ihaileminen pidättänyt minua vahvistamatta omaa turvallisuuttani
-hänen autettuaan sisarensa pelastumaan. Minä uskalsin antautua tähän
-vaaraan ja toivoin, ett'ei lady Glyden olemassaoloa koskaan enää
-voitaisi väittää. Jos Marian tai herra Hartright tekisi tämän, niin
-antautuisivat he julkisesti syytettäviksi karkeasta petoksesta; he
-niittäisivät täten vain epäluuloa ja halveksimista eivätkä juuri
-tästä syystä kykenisi paljastamaan minun etuani tai Percivalin
-salaisuutta mihinkään vaaraan. Erehdyin luottaessani niin sokeasti
-tapahtumiin. Erehdyin uudestaan Percivalin saatua rangaistuksensa
-itsepäisestä ja väkivaltaisesta luonteestaan, kun luovun uudelleen
-suljetuttamasta lady Glydeä mielisairaalaan ja kun toisen kerran
-annoin herra Hartrightin pelastua käsistäni. Sanalla sanoen: Fosco
-oli tänä vaarallisena hetkenä itselleen uskoton. Surullisia ja hänen
-arvollensa sopimattomia erehdyksiä! Etsikää tähän syy minun omasta
-sydämmestäni -- nähkää Marian Halcomben kuvassa ensimmäinen ja
-viimeinen heikkous koko Foscon elämässä!
-
-Kuudenkymmenen vuoden kypsyneessä iässä teen minä tämän tunnustuksen,
-jota ei ole koskaan ennen kuultu. Nuorukaiset, minä huudan teidän
-osanottoanne! Nuoret neidot, vuodattakaa minun takiani kyyneleenne!
-
-Vielä sana -- ja lukijan huomio, joka nyt henkeä pidättävällä
-harrastuksella on kiintynyt minun persoonaani, on vapaa taas
-kääntymään muille tahoille.
-
-Oma, selvä ymmärrykseni ilmaisee, että uteliaat ihmiset tekevät
-ehdottomasti tässä kolme kysymystä. Ne minä lausun ja samalla
-vastaankin niihin.
-
-Ensimmäinen kysymys. Mikä on oikeastaan vaimoni sokean innon
-pohjana täyttää rohkeimmatkin toivomukseni, edistää vilkkaimpienkin
-suunnitelmaini onnellista ratkaisua? Tähän voin minä vastata aivan
-yksinkertaisesti viittaamalla omaan persoonallisuuteeni ja kysymällä
-puolestani: Koska koko maailman historiassa on koskaan minunlaistani
-miestä ollut, ilman että hänen elämänsä taustassa nainen ei olisi
-uhrautunut hänen hyväkseen? Mutta minähän muistankin kirjoittavani
-tätä Englannissa; minä muistan Englannissa menneeni naimisiin -- ja
-kysyn: salliiko se sitoumus, johon vaimo täällä käy, hänellä olevan
-mitään omaa ajatusta miehensä periaatteista?
-
-Ei, se käskee ehdottomasti rakastamaan, kunnioittamaan ja tottelemaan
-häntä. Juuri tätä on vaimoni tehnyt. Korkealta, siveelliseltä
-katsantokannaltani selitän minä täten juhlallisesti, että hän on
-täyttänyt uskollisesti velvollisuutensa arvokkaana puolisonani.
-Vaietkoot panettelun äänet! Ja te, Englannin naiset, ylistäkää rouva
-Foscoa!
-
-Toinen kysymys. Jollei Anna Catherick olisi kuollut silloin,
-kuin hän kuoli, miten olisin minä menetellyt hänen suhteensa?
-Tässä tapauksessa olisin varmaankin auttanut väsähtänyttä luontoa
-saattamaan häntä varsin tarpeelliseen lepoon. Olisin avannut vankilan
-portit elämälle ja hankkinut väsyneelle vangille -- joka oli sekä
-ruumiiltaan että sielultaan parantumaton -- onnellisen vapautuksen.
-
-Kolmas kysymys. Huomaanko minä, tyynesti tarkastaessani tapahtumia,
-menettelyssäni jotakin, joka ansaitsee vakavaa moitetta? Varmimmasti
-vakuutettuna vastaan minä: en! Enkö ole tarkkaan välttänyt joutumasta
-tarpeettomasti pakotetuksi tekemään mitään rikosta? Laajoilla kemian
-tiedoillani olisin minä helposti voinut riistää lady Glyden elämän.
-Kuulumattomalla persoonallisella uhrauksella seurasin minä sen sijaan
-älyn, ihmisyyden ja varovaisuuden johdatusta ja riistin vain hänen
-persoonallisuutensa. Tuomitkaa minua sen mukaan, mitä olisin voinut
-tehdä. Kuinka verrattain viattomalta, kuinka epäsuorasti kunnon
-ihmiseltä minä näytänkin silloin siinä, mitä olen todellakin tehnyt!
-
-Lausuin jo alussa, että tästä kertomuksesta tulisi merkillinen
-asiakirja. Se on vastannutkin odotustani. Vastaanottakaa nämä
-arvokkaat tiedonannot viimeinen lahjani sille maalle, jonka ainiaaksi
-jätän. Niiden arvo on tilaisuuteen sopiva ja sopiva _Foscolle_.
-
-
-
-
-Walter Hartrightin lopettama kertomus.
-
-
-I.
-
-Suljettuani kreivin käsikirjoituksen viime lehden oli se puolituntia
-kulunut, jonka olin sitoutunut jäämään Forest-roadille. Herra
-Rubelle katsoi kelloansa ja kumarsi. Minä nousin heti ylös ja jätin
-asiamiehen vapaasti vallitsemaan autiota taloa. En nähnyt häntä
-koskaan sittemmin; en kuullut koskaan sanaakaan enempää hänestä kuin
-hänen vaimostaankaan. Petoksen ja pahuuden synkeiltä teiltä olivat he
-madelleet meidän radallemme -- samoja synkkiä teitä hiipivät he nyt
-pois ja katosivat näkyvistämme.
-
-Neljännestunti poistumiseni jälkeen Forest-roadilta olin minä jälleen
-kotona.
-
-Tarvittiin vain muutamia sanoja lausuakseni Lauralle ja Marianille,
-kuinka minun uskalias seikkailuni oli päättynyt ja mikä luultavasti
-olisi ensimmäinen toimenpiteemme.
-
-Jätin kaikki lähemmät yksityiskohdat myöhemmäksi ja kiiruhdin taas
-S:t Johns-Woodiin puhuakseni sen henkilön kanssa, jolta kreivi Fosco
-oli vuokrannut vaunut noutaakseen Lauran asemalta.
-
-Saamani osoite johdatti minut erään vuokra-ajurin luo, jolla oli
-tallinsa neljännespeninkulman päässä Forest-roadilta. Hän näytti
-mielestäni siistiltä ja kunnialliselta mieheltä. Sanoessani hänelle,
-että tärkeä perheasia pakotti minua pyytämään häntä hakemaan
-kirjoistaan erästä päivämäärää, jonka minä tiesin hänen ammattinsa
-takia merkinneen, ei hän kieltänyt vähääkään täyttämästä pyyntöäni.
-Kirja otettiin esille ja sinne oli "heinäkuun 26 päivänä 1850"
-merkitty tilaus seuraavin sanoin:
-
-"Peitetyt vaunut kreivi Foscolle; N:o 5 Forest-road (John Owen)."
-
-Kysyttyäni sain tietää, että nimi "John Owen" tarkoitti sitä ajajaa,
-jonka oli ajettava vaunuja. Hänellä oli silloin jotakin työtä tallin
-puolella, mutta pyynnöstäni lähetettiin häntä hakemaan voidakseni
-saada puhua hänen kanssaan.
-
-"Voitteko muistaa heinäkuussa viime kesänä ajaneenne erästä herraa
-talosta N:o 5 Forest-roadilla Waaterloo-sillan rautatieasemalle?"
-kysyin minä.
-
-"Hm, herra", sanoi mies, "sitä en voi niin tarkkaan muistaa."
-
-"Kenties voisitte kumminkin muistaa itse herran ulkomuodon."
-
-"Hän oli ulkomaalainen, varsin pitkä ja tavattoman lihava."
-
-Miehen kasvot kirkastuivat. "Muistan hänet, herra! Hän oli lihavin
-herra, jonka koskaan olen nähnyt, -- ja raskain, jota koskaan olen
-ajanut. Niin, niin -- muistan nyt hänet, herra. Papukaija tai joku
-muu sellainen lintu istui ikkunassa kirkumassa. Herra oli tavattoman
-touhuissaan saadaksemme pian selvää rouvan kapineista ja hän antoi
-minulle kauniit juomarahat, että etsisin tarkkaan matka-arkkuja ja
-hankkisin ne nopeasti mukaamme."
-
-Vähät matka-arkuista! Muistin silmänräpäyksessä, kun Laura kuvasi
-tuloaan Lontooseen, kuinka eräs henkilö, joka kreivi Foscolla oli
-ollut mukanaan asemalla, oli hakenut hänen kapineitaan. Tämä oli nyt
-se henkilö.
-
-"Näittekö Te matkustavan rouvashenkilön?" kysyin minä. "Miltä hän
-näytti? Oliko hän nuori vai vanha?"
-
-"Hm, herra, ahdingossa ja kiireessä en minä oikein ehtinyt nähdä,
-minkälainen rouva oli. En ainakaan nyt voi muistaa hänestä mitään
-muuta -- kuin hänen nimensä."
-
-"Muistatteko hänen nimensä?"
-
-"Kyllä, herra. Hän oli lady Glyde."
-
-"Kuinka voitte muistaa sen, kun muutoin olette unhottanut hänet?"
-
-Mies hymyili ja seisoi ja siirteli jalkojaan nolonnäköisenä.
-
-"Niin, nähkääs herra, sanoakseni totuuden", sanoi hän, "en ollut
-kaukaa ollut naimisissa siihen aikaan; ja minun vaimollani oli
-ollut juuri sama nimi kuin tällä rouvashenkilöllä, ennenkun hän sen
-vaihtoi minun nimeeni -- hänen nimensä oli Glyde, hänenkin, herra.
-Rouvashenkilö sanoi sen itse. -- 'Onko Teidän nimenne matka-arkuissa,
-rouva?' kysyin minä. 'Kyllä', sanoi hän, 'nimeni on kaikissa
-kapineissani -- se on lady Glyde'. -- 'Hoo!' ajattelin itsekseni,
-'minun on vaikea yleensä muistaa herrasväen nimiä -- mutta tämähän
-soinnahtaa vanhalta tutulta korviini', ajattelin minä. En voi juuri
-tarkkaan sanoa, milloin se oli, herra, kenties tapahtui se vuosi
-sitten -- kenties ei. Mutta varmasti voin vannoa muistavani lihavan
-herran ja rouvan nimen."
-
-Ei ollut tarpeen, että hän muistaisi ajan; päivä ja päivämäärä
-olivat täydellisesti selvillä hänen isäntänsä tilauskirjassa.
-Tunsin heti, että minä nyt niiden varmojen aseiden, joita kutsutaan
-yksinkertaisiksi tosiasioiksi, yhdellä iskulla voin musertaa ja
-voittaa koko salahankkeen. Silmänräpäystäkään epäilemättä kutsuin
-vuokra-ajuriliikkeen omistajan syrjään ja ilmaisin hänelle ajajan
-todistuksen ja hänen tilauskirjaansa tehdyn merkitsemisen todellisen
-ja sanomattoman suuren arvon. Sopimus korvata hänen ajajansa muutaman
-päivän poissa-olo oli pian tehty, jonka ohessa minä itse jäljensin
-merkityn tilauksen, minkä jäljennöksen isäntä nimikirjoituksellaan
-oikeaksi todisti. Läksin pois sovittuamme, että John Owen olisi
-käytettävänäni kolmena seuraavana päivänä tai kauemminkin, jos tarve
-vaatisi.
-
-Käsissäni oli nyt kaikki tarvitsemani paperit; alueregistraattorin
-omakätinen kuolemantodistuksen jäljennös ja sir Percivalin päivätty,
-kreiville lähettämä kirje olivat varmassa säilössä lompakossani.
-
-Nämä kirjalliset todistukset taskussani ja vuokra-ajurin vastaus
-vielä tuoreena muistissani suuntasin askeleeni ensi kerran sen
-päivän jälkeen, jolloin tutkimukseni alkoivat sille kadulle, jossa
-herra Kyrlen konttori sijaitsi. Yhtenä tämän käyntini syynä oli
-luonnollisesti ilmoittaa hänelle mitä minun oli onnistunut toimittaa
-asiassa. Toisena oli kertoa hänelle, että minä huomisaamuna
-aioin viedä vaimoni Limmeridgeen saadakseni hänet siellä suoraan
-tunnustetuksi ja vastaanotetuksi setänsä taloon. Jätin herra Kyrlen
-itsensä päätettäväksi nykyisissä olosuhteissa, olisiko hän herra
-Gilmoren poissaollessa velvollinen vai ei, perheen asianajajana,
-olemaan läsnä perheen asioille niin tärkeässä tilaisuudessa.
-
-En tahdo puhua mitään herra Kyrlen hämmästyksestä tai niistä
-liioitelluista huudahduksista, joilla hän hyväksyi menettelyni
-tutkimuksieni ensi alusta loppuun saakka. Tahdon vain mainita, että
-hän heti päätti seurata meitä Cumberlandiin.
-
-Matkustimme huomisaamuna aikaisella junalla. Laura, Marian, herra
-Kyrle ja minä istuimme yhdessä vaunuissa; John Owenilla ja eräällä
-herra Kyrlen kirjurilla oli paikkansa toisessa vaunussa. Limmeridgen
-asemalle tultuamme läksimme me ensin Todds Cornerin vuokrataloon.
-Luja päätökseni oli, ett'ei Laura astuisi jalkaansa setänsä taloon,
-ennenkun hän saisi esiintyä siellä suoraan tunnustettuna tämän
-veljentyttäreksi. Jätin Marianin tehtäväksi sopia rouva Toddin
-kanssa oleskelumme ehdoista siellä, niin pian kun rouva-hyvä oli
-ehtinyt toipua tulomme ja Cumberlandissa käyntimme syyn tuottamasta
-hämmästyksestä; hänen miehensä lupasi huolehtia John Owenin
-ylläpidosta. Näiden valmistavien toimien järjestettyä läksimme herra
-Kyrle ja minä matkalle Limmeridge-Houseen.
-
-En voi kokonaisuudessaan esittää keskusteluamme herra Fairlien
-kanssa, sillä en voi palauttaa sitä muistooni ilman kärsimättömyyden
-ja säälin tunteita, jotka tekevät tämän kohtauksen muistelemisenkin
-kiusalliseksi minulle.
-
-On parempi mielestäni yksinkertaisesti sanoa, että voitin
-tarkoitukseni. Herra Fairlie koetti käsitellä asiaa tavallisella
-tavallansa. Emme olleet huomaavinammekaan hänen kohteliaita
-hävyttömyyksiänsä käyntimme alussa. Säälimättä kuuntelimme me
-hänen valitustaan, että tämän salahankkeen havaitseminen oli aivan
-musertanut hänet. Lopuksi kitisi ja marisi hän kuin kärsimätön lapsi.
-Kuinka hän voisi tietää, että hänen veljentyttärensä vielä eli,
-kun hänelle oli sanottu hänen kuolleen? Hän tahtoisi suurimmalla
-mielihyvällä toivottaa kalliin Lauran tervetulleeksi, jos me vain
-antaisimme hänelle aikaa rauhoittua. Näyttikö hän mielestämme
-siltä, että hän aikoisi syöksyä omaan hautaansa? Ei. Miksi pitäisi
-meidän siis syöstä hänet siihen? Hän toisteli sellaisia kuvitelmia
-lakkaamatta, kunnes minä kerta kaikkiaan tein lopun siitä asettamalla
-kaksi vaihtoehtoa hänelle. Joko hän tunnustaisi veljentyttärensä
-oikeudet niillä ehdoilla, jotka minä määrään -- tai myöskin
-valmistautuisi oikeudenkäynnin seurauksiin. Herra Kyrle, johon hän
-kääntyi saadakseen apua, sanoi hänelle, että hänen nyt heti ja
-lykkäämättä täytyi päättää asiasta. Hän seurasi vain luonnettansa
-valitessaan sen vaihtoehdon, joka heti päästi hänet kaikesta
-enemmästä touhusta ja harmista; ja äkkinäisellä voimanpurkauksella
-ilmoitti hän, ett'ei hän ollut kyllin vahva antaakseen enempää
-vaivata itseään ja että me saisimme tehdä miten tahansa.
-
-Herra Kyrle ja minä menimme heti alakertaan ja sovimme siitä, että
-kirjeellä kutsuimme herra Fairlien nimessä kaikki ne tiluksella
-olevat henkilöt, jotka olivat olleet väärissä hautajaisissa läsnä,
-saapumaan Limmeridge-Houseen kaksi päivää tämän jälkeen. Sen ohella
-pyydettiin erästä Carlislen kivenhakkaajaa lähettämään työmiehen
-Limmeridgen hautausmaalle poistamaan erästä hautakirjoitusta.
-
-Herra Kyrle, joka oli laittanut asiat niin, että hän sai asua
-herraskartanossa, oli ottanut tehtäväkseen lukea nämä kirjeet herra
-Fairlielle ja hankkia hänen omakätisen allekirjoituksensa niihin.
-
-Vapaan päivän käytin minä laittaakseni vuokratalossa lyhyen
-kertomuksen tästä salahankkeesta kokonaisuudessaan ja liitin siihen
-ne kumoamattomat todistukset, jotka minun oli onnistunut hankkia sen
-väitteen, että Laura olisi kuollut, valheellisuudesta. Minä jätin
-sen herra Kyrlen tarkastettavaksi, ennenkun huomispäivänä lukisin
-sen kokoutuneelle väelle. Samoin ratkaisimme me, millä tavoin
-Lauran tunnustaminen tapahtuisi kertomuksen luettua. Tämän tehtyä
-koetti herra Kyrle johtaa keskustelua Lauran raha-asioihin. Kun
-minä en tietänyt tai halunnut tietää mitään näistä asioista ja kun
-minä epäilin, ett'ei hän lakimiehenä hyväksyisi minun menettelyäni
-luvatessani vaimoni elinkorosta sen summan, jonka rouva Fosco oli
-saanut testamentissaan, pyysin minä, että hän sallisi minun olla
-tästä asiasta lausumatta mitään. Se liittyi liian läheisesti menneen
-ajan surujen ja kärsimysten muistoon, joista me nyt emme koskaan
-keskenämme puhuneet ja joista emme halunneet muidenkaan kanssa
-keskustella.
-
-Viimeinen tehtäväni ennen illan tuloa oli "hautakiven todistuksen"
-jäljentäminen, ennenkun kaiverrus poistettaisiin.
-
-Päivä oli saapunut -- se päivä, jolloin Laura taasen astui
-Limmeridge-Housen hyvin tuttuun saliin. Kaikki saapuvilla olevat
-henkilöt nousivat paikoiltansa, kun Marian ja minä astuimme
-huoneeseen, tuoden hänet keskellämme. Huomattava liike ja
-hämmästys, osanoton sorina syntyi kokoutuneen väen kesken, kun he
-silmäsivät hänen kasvoihinsa. Herra Fairlie oli -- nimenomaisesta
-vaatimuksestani -- läsnä, herra Kyrle vierellään. Hänen
-kamaripalvelijansa seisoi hänen takanaan hajusuolapullo yhdessä ja
-läpeensä Eau de Colognessa kasteltu nenäliina toisessa kädessään.
-
-Avasin kokouksen kysymällä herra Fairlieltä, olinko minä täällä
-hänen myöntymyksellään ja varmalla suostumuksellaan. Hän ojensi
-kätensä kummallekin puolelle ja siten nojaten herra Kyrleen ja
-kamaripalvelijaan nousi hän ylös ja seisoi todellakin omilla
-koivillaan, jonka jälkeen hän lausui seuraavaa: "Sallikaa minun
-esittää herra Hartright. Olen yhtä sairas kuin ainakin ja hän on niin
-hyvä ja puhuu puolestani. Asia on kauhean sotkuisa. Olkaa hyvä ja
-kuunnelkaa häntä älkääkä paljon melutko!" Näin sanottuaan vaipui hän
-nojatuoliinsa ja tarttui hajuvesiseen nenäliinaansa.
-
-Nyt seurasi kertomus koko salahankkeen suunnittelusta ja
-toimeenpanosta, kun ensin muutamin sanoin olin alustavasti
-selittänyt. Minä lausuin siis kuulijoilleni, että olin tässä
-ilmoittamassa ennen kaikkea, että vaimoni, joka istui vieressäni, oli
-herra Philip Fairlie-vainajan tytär; toiseksi, että kumoamattomilla
-todistuksilla osoittamassa, että se hautaus, jossa he olivat läsnä
-Limmeridgen hautausmaalla, oli ollut toisen naisen; ja kolmanneksi
-esittääkseni heille selvän kertomuksen, kuinka kaikki tämä oli
-tapahtunut. Pitemmittä esipuheitta luin sitten kertomuksen koko
-salahankkeesta, kuvasin sen jatkon ja mainitsin ne melkoiset summat,
-jotka se oli tuottanut, päästäkseni ollenkaan koskettelemasta sen
-toista vaikutinta, nimittäin pelkoa, että sir Percivalin salaisuus
-tulisi huomatuksi. Tämän tehtyä muistutin minä kuulijoitani siitä
-päivämäärästä, joka oli kaiverrettu hautapatsaaseen (heinäkuun 25
-päivä) ja vahvistin sen totuuden lukemalla kuolontodistuksen. Sitten
-luin sir Percivalin heinäkuun 25 päivänä kirjoittaman kirjeen,
-jossa hän ilmoittaa rouvansa matkustavan Hampshirestä Lontooseen 26
-päivänä. Sen jälkeen pyysin vuokra-ajurin suullisesti todistamaan,
-että tuo matka oli tehty sanottuna päivänä, joka näkyi tilauskirjaan
-tehdystä merkitsemisestä. Marian lausui sitten muutamia sanoja omista
-ja sisarensa kohtauksesta mielisairaalassa ja viimemainitun paosta
-sieltä.
-
-Lopuksi päätin minä puheeni ilmoittamalla sir Percivalin kuoleman ja
-avioliittoni Lauran kanssa.
-
-Lopetettuani ja istuuduttuani nousi herra Kyrle seisoalleen
-ja selitti perheen lakimiehenä tämän oikeuskysymyksen tulleen
-ratkaistuksi varmimmilla todistuksilla, joita hän koko elämässään
-oli kuullut. Hänen lausuessaan näitä sanoja laskin minä käsivarteni
-Lauran vyötäiselle ja nostin hänen ylös, niin että jokainen
-läsnäolija voi hänet nähdä. "Käsitättekö tekin asian samoin?" kysyin
-lähestyessäni pari askelta ja osoittaessani vaimoani.
-
-Kysymykseni herättämä vaikutus oli todellakin sähköinen. Kauimpana
-salissa istui eräs tiluksen vanhimpia vuokraajia. Hän hypähti ylös
-samassa silmänräpäyksessä ja kaikki muut hänen kanssaan. Näen hänet
-vieläkin, milloin tahdon, rehellisine, päivettyneine kasvoineen,
-harmaansekaisine hiuksineen, heiluttaen raskasta ratsupiiskaa
-päänsä yli ja huutaen hurraata. "Siinähän hän on reippaana ja
-terveenä silmiemme edessä -- Jumala siunatkoon häntä! Hujauttakaa
-eläköön hänelle, pojat! Eläköön hän!" Se riemuhuuto, joka kajahti
-vastauksena hänen lyhyeen puheeseensa ja joka toistettiin moneen
-kertaan, oli parasta musikia, mitä koskaan olen kuullut. Kylän
-väestö ja koululapset, jotka olivat kokoutuneet pihalle, toistivat
-sen vielä kerran. Vuokraajain vaimot tunkeilivat Lauran ympärillä ja
-kilpailivat, kuka ensin saisi puristaa hänen kättään ja kyynelsilmin
-pyytää hänen olemaan levollinen eikä itkemään. Hän oli niin
-liikutuksissaan, että minun täytyi viedä hänet pois heidän luotaan ja
-saattaa ovelle. Siinä jätin minä hänet Marianin haltuun. -- Marianin,
-joka tähän asti ei koskaan ollut väistynyt luotamme ja jonka
-sankarillinen itsehillintä ei tänäkään hetkenä pettynyt. Kun siten
-olin taas jäänyt yksin, kehotin kaikkia läsnäolijoita, kiitettyäni
-heitä Lauran ja omasta puolestani, seuraamaan minua hautausmaalle ja
-katsomaan, kuinka kaiverrus hautakivestä poistettaisiin.
-
-Kaikki poistuivat huoneesta ja yhtyivät kylän väkeen, joka sittemmin
-seisoi kokoutuneena haudan ympärille, jossa Carlislesta saapuneet
-työmiehet odottivat tuloamme. Yleisen äänettömyyden vallitessa
-kajahti ensimmäinen kova isku marmoria vasten. Ei ääntäkään kuulunut;
-ei yksikään ihminen liikahtanut, ennenkun nuo kolme sanaa, "Laura,
-lady Glyde", olivat hävinneet. Silloin huomasi tyydytyksen tunteen
-käyvän koko väkijoukon läpi, ikäänkuin se olisi tuntenut, että
-salahankkeen viimeiset kahleet nyt vasta olisivat kirvonneet Lauralta
--- hitaasti ja arvokkaasti poistuivat sitten kaikki läsnäolijat.
-Myöhään iltapäivällä poistettiin kaiverrus. Yksi ainoa rivi
-kaiverrettiin sen sijaan: "Anna Catherick, kuollut heinäkuun 25
-päivänä 1850."
-
-Palasin Limmeridge-Houseen kyllin aikaisin illalla tavatakseni
-herra Kyrleä, joka yhdessä kirjurin ja vuokra-ajurin kanssa palasi
-Lontooseen iltajunalla. Hänen matkustettuaan sain minä hävyttömän
-tervehdyksen herra Fairlieltä, joka ankarassa hermotäristyksessä oli
-viety salista väen ensimmäisen ilohuudon kaikuessa. Lähetti esitti
-meille "herra Fairlien parhaat onnentoivotukset" ja pyysi saada
-tietää, "aioimmeko me kauemmin oleksia hänen talossaan." Lähetin
-hänelle takaisin sen tervehdyksen, että ainoa tarkoitus, joka voi
-pakottaa minua tulemaan hänen taloonsa, oli nyt voitettu, eikä minun
-aikomukseni ollut "oleksia" kenenkään muun kuin omassa talossani
-ja ett'ei herra Fairlien tarvinnut vähintäkään epäillä saavansa
-nähdä meitä tai kuulla meistä koskaan sen enempää. Me palasimme
-samana iltana vuokrataloon ja läksimme huomisaamuna asemalle. Kylän
-asukkaat ja seudun vuokraajat olivat meitä vastassa ja ottivat meiltä
-sydämmellisimmät jäähyväiset, kun me nyt palasimme Lontooseen.
-
-Viimeisten Cumberlandin kumpujen hälvetessä etäisyyteen ajattelin
-minä ensimmäistä toivotonta taistelua kaikkia niitä vaaroja ja
-huolia vastaan, jotka me olimme kestäneet ja nyt voittaneet. Oli
-ihmeellistä ajatella, kuinka juuri se köyhyys, joka kielsi meiltä
-kaiken avun toivon, oli ollut menestyksen epäsuovana keinona, kun
-se oli pakottanut minut itseni toimimaan. Jos me olisimme olleet
-kyllin rikkaita hankkimaan lainoppineen apua, niin mikä tulos siitä
-olisi ollut? Voitto olisi -- herra Kyrlen sanojen mukaan -- ollut
-enemmän kuin epävarma; tappio -- päättääkseni todellakin sattuneiden
-tapahtumain mukaan -- varma. Laki ei olisi koskaan hankkinut minulle
-keskustelua rouva Catherickin kanssa. Laki ei koskaan olisi tehnyt
-Pescaa välikappaleeksi pakottaa kreivi tunnustamaan.
-
-
-II.
-
-Vielä kaksi rengasta puuttuu tapauksen ketjusta, ennenkun se ulottuu
-kertomuksen alusta sen loppuun.
-
-Kun vapauden tunteemme menneen ajan synkästä epävarmuudesta vielä
-oli aivan uusi, kehotettiin minua saapumaan sen ystävän luo,
-joka oli antanut minulle ensimmäiset piirrostyöt, saadakseni
-häneltä uuden hyväntahtoisuuden ja luottamuksen osoitteen. Hän oli
-saanut tehtäväkseen matkustaa Pariisiin ottaakseen selvää eräästä
-ranskalaisesta keksinnöstä hänen taiteensa alalla, jonka arvoa
-tahdottiin hartaasti saada tietää. Hänen omat työnsä eivät sallineet
-hänen lähteä tällaiselle matkalle ja ystävyydestä minua kohtaan
-oli hän laittanut niin, että tehtävä siirrettiin minulle. Suostuin
-mielihyvällä kutsumukseen, sillä jos minun onnistuisi täyttää
-tehtäväni, kuten toivoin, olisi tuloksena varmaan paikan saanti sen
-kuvalehden toimituksessa, jonka hyväksi minä nyt vain aika ajoittain
-työskentelin. Sain määräykseni ja laitoin matkakuntoon tavarani
-huomispäivänä. Kun minä siis vielä kerran jätin Lauran -- mutta
-kuinka erilaisissa olosuhteissa! -- sisarensa hoitoon, mietin taaskin
-erästä asiaa jota jo useamman kerran olimme vaimoni kanssa miettineet
--- tarkoitan velvollisuuttamme hienotunteisesti ajatella Marianin
-tulevaisuutta. Oliko meillä oikeus antaa itsekkään mieltymyksemme
-käyttää koko elämän ajan hyväkseen hänen jaloa, itseuhraavaa
-hellyyttään? Eikö ollut meidän velvollisuutemme, meidän paras
-kiitollisuuden osoitteemme unhottaa itsemme ja vain ajatella häntä?
-Koetin sanoa hänelle jotakin siihen suuntaan, kun hetkisen ennen
-lähtöämme olimme kahden kesken. Hän tarttui minua käteen ja keskeytti
-heti ensi sanani.
-
-"Kaiken sen jälkeen, mitä me kolme olemme kärsineet yhdessä, ei
-mikään ero voi tulla kysymykseen ennen ikuista eroa. Sydämmeni ja
-onneni, Walter, ovat erottamattomat sinusta ja Laurasta. Odotapas
-vain, kunnes iloiset lapsenäänet kaikuvat lietenne äärestä --
-minä opetan heidät pyytämään puolestani heidän omalla kielellään;
-ensimmäinen läksy, jonka he toistavat isälleen ja äidilleen on tämä:
-'me tahdomme niin mielellämme pitää tädin!'"
-
-Matkaani Pariisiin en tehnyt yksin. Viime hetkenä päätti Pesca
-seurata minua. Hänen ei ollut onnistunut saada takaisin reipasta
-iloisuuttaan tuon operaillan jälkeen ja hän päätti koettaa, mitä
-viikon vapaus vaikuttaisi hänen iloisen luonteensa palauttamiseksi.
-
-Toimitin tehtäväni ja kirjoitin tarpeellisen selvityksen siitä
-neljäntenä päivänä Pariisiin tultuani. Viidentenä päivänä olin
-päättänyt katsella, minkä ehtisin, ja yleensä huvitella Pescan
-seurassa.
-
-Hotelli, jossa me asuimme, oli täynnään matkustajia, niin ett'ei
-meidän onnistunut saada huoneita samassa kerroksessa. Minun oli
-toisessa, Pescan kolmannessa kerroksessa. Viidennen päivän aamuna
-menin ylös katsomaan, olisiko professori valmis seuraamaan minua
-kaupungille. Juuri kun minun piti astua jalkani ylimmälle astimelle,
-näin hänen ovensa avattavan sisäänpäin; ojennettu valkoinen käsi
-piti sitä auki hermostuneesti vavisten. Aivan varmaan ei se ollut
-ystäväni käsi. Samassa kuulin Pescan innokkaasti ja hiljaa omalla
-äidinkielellään lausuvan: "Muistan nimen, mutta en tunne miestä. Te
-näitte itse operasalissa, että hän oli niin muuttunut, ett'en voinut
-tuntea häntä. Ilmoituksen lähetän -- mitään muuta en voi tehdä." --
-"Mitään muuta ei tarvitakaan", vastasi toinen ääni. Ovi avattiin ja
-vaaleatukkainen, arpiposkinen mies -- sama, jonka viikko sitten olin
-nähnyt seuraavan kreivi Foscon matkavaunuja -- tuli ulos. Hän kumarsi
-minulle vetäytyessäni syrjään laskeakseni hänet ohitseni -- hän oli
-kuolonkalpea ja piti lujasti johtotangosta mennessään portaita alas.
-
-Avasin oven ja menin Pescan luo. Hän istui kyyristyneenä sohvan
-nurkkaan mitä merkillisimmällä tavalla. Minusta näytti, että hän
-kauhuissaan kääntyi minusta lähestyessäni häntä.
-
-"Kuinka on asia? Häiritsenkö sinua?" kysyin minä. "En tietänyt, että
-ystävä kävi luonasi, ennenkun näin hänen tulevan huoneesta."
-
-"Ei ollenkaan ystävä", lausui Pesca kiivaasti. "Olen tänä päivänä
-nähnyt hänet ensi ja samalla viime kerran."
-
-"Pelkään hänen ilmoittaneen joitakin ikäviä uutisia?"
-
-"Kauheita uutisia, Walter! Matkustakaamme takaisin Lontooseen --
-en tahdo jäädä kauemmaksi tänne -- olen pahoillani, että koskaan
-tulinkaan tänne. Nuoruuteni onnettomuudet painavat raskaasti minua",
-sanoi hän ja käänsi päänsä seinää kohden, "ne painavat raskaasti
-minua vieläkin keski-iässä. Koetan unhottaa ne -- eivätkä ne tahdo
-unhottaa minua!"
-
-"Pelkään, ett'emme voi matkustaa ennen iltapäivää", vastasin minä.
-"Etkö tahdo lähteä mukaani ensin?"
-
-"Ei, ystäväni, tahdon jäädä tänne. Mutta matkustakaamme tänään --
-minä rukoilen, matkustakaamme tänään!"
-
-Poistuin hänen luotaan vakuuttaen, että matkustaisimme saman päivän
-iltapuolella Pariisista. Olimme edellisenä iltana sopineet käydä
-Notre-Damen kirkossa Victor Hugon mainio romaani oppaanamme. Ei ollut
-mitään Ranskan pääkaupungissa, jota minä hartaammin olisin halunnut
-nähdä -- läksin siis yksin matkalle kirkkoon.
-
-Lähestyessäni Notre-Damea joen puolelta, jouduin minä matkalla
-kulkemaan Pariisin kamalan ruumishuoneen la Morguen ohi. Ihmisjoukko
-tunkeili oven edessä. Oli nähtävästi jotakin sisällä, joka herätti
-roskaväen huomiota ja sen makua nähdä hirveyksiä.
-
-En olisi piitannut tästä matkallani kirkkoon, ellei kahden miehen
-ja yhden naisen välinen keskustelu olisi herättänyt huomiotani.
-He olivat juuri tulleet la Morguesta ja kuvasivat lähimmille
-naapureillensa ja tuttavillensa, kuinka kuollut oli tavattoman
-suuri mies ja kuinka hänellä oli kummallinen merkki vasemmassa
-käsivarressaan.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kuin kuulin nämä sanat, seisahduin minä
-ja liityin siihen joukkoon, joka pyrki sisään. Jonkunlainen synkkä
-aavistus asian tosi laidasta oli päilynyt mielessäni aina siitä
-hetkestä, jolloin olin kuullut Pescan äänen puoliavoimesta ovesta
-ja näin vieraan kasvot, kun hän meni ohitseni hotellin portaissa.
-Nyt oli totuus selvänä edessäni -- selvänä niiden muutamain sanain
-takia, jotka olin saanut kuulla. Toinen kosto kuin minun oli
-seurannut tuomittua miestä teatterista hänen kotipaikkaansa, hänen
-omalta oveltaan siihen pakopaikkaan, jonka oli etsinyt Pariisissa.
-Toinen käsi kuin minun oli kutsunut hänet tekemään tiliä ja
-riistänyt hänen elämänsä rangaistukseksi hänen rikoksistaan. Sinä
-hetkenä, jolloin minä näytin hänet Pescalle teatterisalissa, niin
-että tämä muukalainen, joka myöskin etsi häntä, kuuli sanani -- oli
-silmänräpäys, joka ratkaisi hänen kohtalonsa. Muistan oman sydämmeni
-taistelun, kun hän ja minä seisoimme vastakkain -- muistan, kuinka
-sittemmin taistelin itsekseni, ennenkun voin pakottautua päästämään
-hänet käsistäni -- ja minä kauhistuin tätä muistoa.
-
-Hitaasti, tuuma tuumalta, pääsin eteenpäin väkijoukossa, yhä
-lähemmäksi sitä lasiaitausta, joka la Morguessa erottaa kuolleet
-elävistä -- yhä lähemmäksi, kunnes olin aivan ensimmäisen
-katsojarivin takana ja voin nähdä sisään.
-
-Siinä makasi hän tuntemattomana, nimettömänä, asetettuna
-pariisilaisen roskaväen naureksivan uteliaisuuden esineeksi! Tämä
-oli huonoja taipumuksia, sydämmettömiä rikoksia sisältävän pitkän
-elämän loppu! Vajonneina kuoleman syvään rauhaan lepäsivät suuret,
-säännölliset kasvot ja pää edessämme niin juhlallisen rauhaisina,
-että lörpöttelevät ranskattaret ympärilläni ihaillen nostivat
-käsiänsä ja äänekkäässä kuorossa huudahtivat. "Ah, mikä kaunis mies!"
-Se tikarinpisto, joka oli tappanut hänet, oli suoraan sydämmessä. Ei
-mitään muita väkivallan merkkejä ollut näkyvissä paitsi vasemmassa
-käsivarressa, ja siinä, juuri siinä paikassa, jossa minä Pescan
-käsivarressa olin nähnyt poltetun merkin, oli kaksi syvää haavaa,
-jotka muodostivat kirjaimen _T_, mikä peitti Veljeyden merkin aivan
-tuntemattomaksi. Hänen vaatteensa, jotka olivat ripustetut hänen
-yllensä, osoittivat, että hän itsekin tunsi vaaransa -- ne olivat
-sellaiset vaatteet, joita ranskalaiset käsityöläiset käyttävät.
-Muutamia silmänräpäyksiä, mutta en kauempaa, pakottauduin minä
-katselemaan näitä lasiruudun läpi. Enempää en voi kuvata niitä, sillä
-en nähnyt mitään muuta.
-
-Ne harvat tiedot, jotka minä voin koota hänen kuolemastaan, osaksi
-Pescan tiedonannoista, osaksi muista lähteistä, tahdon tässä esittää,
-ennenkun ainaiseksi lakkaan hänestä puhumasta.
-
-Hänen ruumiinsa löydettiin Seinestä siinä valepuvussa, josta jo olen
-maininnut; ei mitään löydetty, joka olisi ilmaissut hänen arvonsa,
-nimensä tai asuntonsa. Henkilöä, joka oli surmannut hänet, ei koskaan
-tavattu; yhtä vähän saatiin tietää niitä olosuhteita, joissa hän oli
-murhattu.
-
-Jätän toisten tehtäväksi johtopäätökset, kuten itse olen tehnyt
-omani. Kun otaksun, että tuntematon arpiposkinen henkilö oli
-Veljeyden jäsen -- otettu siihen Pescan poistuttua kotimaastaan --
-ja kun edelleen lisään, että nuo kaksi iskua kuolleen vasemmassa
-käsivarressa merkitsevät italialaista sanaa "_Traditore_", ja
-mainitsen, että Veljeys oli toimittanut verituomionsa _pettäjälle_,
-niin olen esittänyt kaikki ne tiedot, jotka olen voinut saada
-hankkimaan jotain valaistusta siihen hämäryyteen, joka peittää kreivi
-Foscon kuoleman.
-
-Vainaja tunnettiin seuraavana päivänä sen jälkeen, kuin olin nähnyt
-hänet, hänen rouvalleen lähetetyn nimettömän kirjeen johdosta. Rouva
-hautautti hänet Père la Ghaisen hautausmaahan. Kreivittären oma käsi
-ripustaa tänäkin päivänä tuoreita seppeleitä hautaa ympäröivälle
-pronssiaitaukselle. Hän elää Versaillesissa mitä ankarimmassa
-yksinäisyydessä. Joku aika sitten julkaisi hän muistokirjoituksen
-miesvainajastansa. Tämä teos ei ilmaise hänen todellista nimeänsä
-enemmän kuin hänen elämänsä vaiheitakaan; sen tarkoituksena on
-ylistää vain hänen kotoisia hyveitänsä, hänen neroansa ja suuria
-ominaisuuksiansa sekä toistaa ne kunnianosoitukset, jotka hän oli
-niillä saavuttanut. Tapahtumat hänen kuollessaan ovat aivan lyhyesti
-kosketellut, ainoastaan viime sivulla lausutaan näin: "Hänen elämänsä
-oli pitkä taistelu aatelin oikeuksien ja vallitsevan järjestyksen
-pyhien periaatteiden säilyttämiseksi -- ja hän kuoli ajamansa asian
-marttyyrinä."
-
-
-III.
-
-Kesä ja syksy kuluivat palattuani Pariisista tuomatta mitään
-sellaisia muutoksia, joita ansaitsisi mainita. Elimme nyt niin
-yksinkertaisesti ja huomaamattomasti, että ne tulot, joita minulla
-nyt yhtämittaa oli, riittivät yli menojemme.
-
-Seuraavan vuoden helmikuussa syntyi ensi lapsemme -- poika. Äitini,
-sisareni ja rouva Vesey olivat vierainamme yksinkertaisissa
-ristiäisissä; rouva Clements oli myöskin tässä tilaisuudessa läsnä
-vaimoni hoitajana. Marian oli poikamme ristiäitinä; Pesca ja herra
-Gilmore olivat myöskin kummeja, vaikka jälkimäinen ei ollut läsnä.
-Voin tässä lisätä, että kun herra Gilmore vuosi myöhemmin palasi,
-avusti hänkin antamalla muutamia tätä juttua koskevia tietoja,
-kirjoittaen pyynnöstäni sen kertomuksen, joka on otettu kirjan alkuun
-ja joka on, vaikkakin alkupuolella sovitettuna, viimeinen saamani
-avustus.
-
-Ainoa tärkeämpiarvoinen tapahtuma, joka on kerrottavana, sattui pikku
-Walterimme ollessa 6-kuinen.
-
-Siihen aikaan lähetettiin minut Irlantiin piirustamaan joukko
-näköaloja sitä lehteä varten, johon minä työskentelin. Olin poissa
-lähes 14 päivää, jolla aikaa olin säännöllisesti kirjevaihdossa
-vaimoni ja Marianin kanssa paitsi kolmena viime päivänä, jolloin
-olinpaikkani oli kovin epävarma voidakseni saada kirjeitä.
-Kotimatkani loppuosa sattui yöllä, ja kun aamulla saavuin kotiin, ei
-siellä suureksi hämmästyksekseni ollut ketään vastaanottamassa minua.
-Laura, Marian ja lapsemme, kaikki olivat poissa eilispäivästä saakka.
-
-Vaimoni jättämä lippu, jonka palvelijamme antoi minulle, lisäsi
-vain vieläkin kummastustani, kun se ilmoitti heidän matkustaneen
-Limmeridge-Houseen. Marian oli kieltänyt Lauraa kirjoittamasta
-tarkemmin, hän pyysi, että minä heti kotiin tultuani tulisin perästä
--- täydelliset tiedot saisin Limmeridgeen saavuttuani. Samalla
-kehotettiin minua olemaan aivan rauhallinen. Siihen päättyi kirje.
-
-Oli vielä liian aikaista ehtiä matkustaa aamujunalla. Saavuin
-Limmeridge-Houseen iltapäivällä.
-
-Puolisoni ja Marian olivat molemmat yläkerrassa. Suuremmaksi
-ällistyksekseni olivat he muitta mutkitta sijoittautuneet siihen
-pieneen huoneeseen, joka kerran oli ollut työhuoneenani, kun minä
-järjestelin herra Fairlien piirustuksia. Samalla tuolilla, jolla minä
-muinoin tavallisesti istuin maalatessani, istui nyt Marian lapsi
-polvellaan, Lauran seisoessa tuon tutun pöydän ääressä ja selaillessa
-sitä pikku albumia, jonka minä aikoinaan olin piirustanut hänelle
-täyteen.
-
-"Mikä taivaan nimessä on tuonut teidät tänne?" kysyin minä. "Tietääkö
-herra Fairlie...?"
-
-Marian esti minun lausumasta sanaakaan enemmän ilmoittamalla minulle,
-että herra Fairlie oli kuollut. Hän oli saanut halvauskohtauksen eikä
-koskaan voinut toipua siitä. Herra Kyrle oli ilmoittanut heille hänen
-kuolemastaan ja neuvonut heitä heti matkustamaan Limmeridge-Houseen.
-
-Nyt alkoi valjeta minulle suuri ja tärkeä muutos oloissamme. Laura
-puhui, ennenkun minä itse olin ehtinyt selvittää täydellisesti
-ajatuksiani. Hän hiipi luokseni iloitakseen siitä hämmästyksestä,
-joka vielä kuvastui kasvoissani.
-
-"Rakkahin Walter", sanoi hän, "täytyykö minun todellakin sanoa sinulle
-rohkean päätöksemme syy matkustaa tänne? Pelkään, rakkahin, että voin
-vain selittää sen rikkomalla sopimuksemme ja palauttamalla ajatuksemme
-menneisyyteen."
-
-"Mitään sellaista ei tarvita ollenkaan", sanoi Marian. "Me voimme
-olla yhtä selviä ja paljon hauskempia suunnatessamme ajatuksemme
-tulevaisuuteen." Hän nousi ylös ja ojensi minulle lapsen, joka
-jokelsi ja kohotti kätensä minua kohden. "Tiedätkö, kuka tämä on?"
-kysyi hän ilokyynelten kimmeltäessä hänen silmissään.
-
-"Minunkin hämmästykselläni on rajansa", vastasin minä. "Tottahan
-tunnen lapseni."
-
-"Lapsi!" huudahti hän koko entisen aikansa iloisuudella.
-"Voitko puhua niin huolettomasti yhdestä Englannin suurimmasta
-tilanomistajasta? Tiedätkö, näyttäessäni sinulle tätä loistavaa
-vesaa, kenen luona sinä olet? Luultavasti et. Salli siis esittää
-kaksi kuuluisaa henkilöä toisilleen: herra Walter Hartright --
-Limmeridgen perijä."
-
-Siten lausui hän. Kirjoitettuani nämä viime sanat olen kirjoittanut
-kaikki. Kynä putoo kädestäni. Se pitkällinen työ, joka monena
-kuukautena on ollut hauskana tehtävänäni, on loppunut. Marian on
-ollut elämämme hyvä enkeli -- Marian päättäköön kertomuksenkin siitä.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Valkopukuinen nainen II, by Wilkie Collins
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOPUKUINEN NAINEN II ***
-
-***** This file should be named 53923-8.txt or 53923-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/9/2/53923/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/53923-8.zip b/old/53923-8.zip
deleted file mode 100644
index 8a1ebad..0000000
--- a/old/53923-8.zip
+++ /dev/null