diff options
Diffstat (limited to 'old/53923-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/53923-8.txt | 13008 |
1 files changed, 0 insertions, 13008 deletions
diff --git a/old/53923-8.txt b/old/53923-8.txt deleted file mode 100644 index a6b87ba..0000000 --- a/old/53923-8.txt +++ /dev/null @@ -1,13008 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Valkopukuinen nainen II, by Wilkie Collins - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Valkopukuinen nainen II - Perheromaani - -Author: Wilkie Collins - -Translator: Aukusti Airanne - -Release Date: January 8, 2017 [EBook #53923] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOPUKUINEN NAINEN II *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -VALKOPUKUINEN NAINEN II - -Kirj. - -Wilkie Collins - - -Suomentanut Aukusti Airanne - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1908. - - - - -SISÄLLYS: - -Aatelismies _Fredrik Fairlien_, Limmeridge-Housesta, jatkama kertomus. -Luku I. - -_Elisa Michelsonin_, Blackwater-Parkin taloudenhoitajattaan jatkama -kertomus. Luvut I-II. - -_Useiden eri todistajain jatkama kertomus_. - - 1. _Hester Pinhornin_, kreivi Foscon palveluksessa olevan - keittäjättären todistus. - 2. Lääkärin todistus. - 3. Jane Gouldin todistus. - 4. Hautakiven todistus. - 5. Walter Hartrightin todistus. - -_Walter Hartrightin_ jatkama kertomus. Luvut I-X. - -_Rouva Catherickin_ jatkama kertomus. - -_Walter Hartrightin_ jatkama kertomus. Luvut XI-XVII. - -Kertomusta jatkaa _Isidor Ottavio Baldassare Fosco_. - -_Walter Hartrightin_ lopettama kertomus. Luvut I-II. - - - - -Aatelismies Fredrik Fairlien, - -Limmeridge-Housesta, jatkama kertomus. - - -I. - -On elämäni suuri onnettomuus, ett'ei kukaan tahdo antaa minun olla -rauhassa. Miksi -- sitä kysyn minä kaikilta ihmisiltä -- miksi täytyy -juuri minua kiusata? Mutta ei kukaan vastaa, eikä kukaan anna minun -olla rauhassa. Sukulaiset, ystävät, vieraat -- kaikki vehkeilevät -minun lepoani vastaan. Mitä minä olen tehnyt? Minä kysyn itseltäni, -minä kysyn kamaripalvelijaltani Louikselta monta kertaa päivään -- -mitä minä olen tehnyt? Ei kukaan voi sanoa sitä. Varsin ihmeellistä! - -Viimeinen mieliharmi, joka on kohdannut minua, on tämän kertomuksen -aihe. Voiko mies, jolla on minun hermosairauteni, kirjoittaa -kertomuksia? Esittäessäni kumminkin tämän varsin järkevän väitteen -sanotaan minulle, että jotkut ikävät tapahtumat, jotka koskevat -veljentytärtäni ja joista minäkin olen tietänyt, tekevät juuri -minut oikeaksi henkilöksi kuvaamaan ne. Ja minua uhataan -- jos -minä kieltäydyn suorittamasta tätä ponnistusta vaativaa työtä -- -seurauksilla, joita minä en voi ajatella ilman kovinta hermokipua. -Ei tarvita todellakaan mitään sellaista uhkausta. Onnettoman -sairauteni takia heikontuneena ja perhesurujen murtamana olen minä -aivan kykenemätön mihinkään vastarintaan. Jos minua ahdistetaan, niin -käytetään arvottomalla tavalla minun heikkouttani hyväksi, ja minä -myönnyn heti. Minä koetan muistaa, mitä voin panemalla vastalauseen --- ja kirjoittaa, mitä voin, panemalla myöskin vastalauseen, mutta -minä en voi muistaa tai kirjoittaa, se täytyy Louiksen muistaa ja -kirjoittaa puolestani. Hän on aasi, ja minä olen sairas -- on siis -luultavaa, että me teemme kaikenlaisia erehdyksiä. Mikä nöyryytys! - -Minua on kehotettu tarkoin muistamaan päivä ja tunti, jolloin nämä -tapahtumat ovat sattuneet. Laupias kaitselmus! Kuinka minä, joka en -koskaan ole ollut selvillä ajasta, voisin nyt alkaa jotakin sellaista? - -Minä olen kysynyt Louikselta. Hän ei ole aivan niin suuri aasi, kuin -minä tähän asti olen luullut. Hän muistaa, milloin se tapahtui, noin -parin päivän seuduille -- ja minä muistan henkilön nimen. Aika oli -heinäkuun puolivälissä ja nimi -- minun mielestäni sangen mauton ja -yksinkertainen -- Fanny. - -Heinäkuun puolivälissä lepäsin minä siis eräänä päivänä kuten -tavallisesti kaikenlaisten taiteen mestarituotteiden ympäröimänä, -joita minä olen koonnut itselleni kasvattaakseni seudun barbaarisen -väestön makua. Eli toisin sanoen minulla oli ympärilläni valokuvia -piirroksista ja rahoista, jotka minä näinä päivinä aion lahjoittaa -- -valokuvat nimittäin, jos raskas englannin kieli sallii minun lausua -edes jonkunkaan ajatuksen -- Carlislen akatemialle -- ikävä paikka -muutoin -- tarkoituksella jalostaa sen jäsenien makua, heistä kun -joka sielu on barbaari ja vandaali! Olisi todellakin luullut voivansa -toivoa, että gentlemanin, joka on tekemäisillään maamiehilleen suuren -arvokkaan lahjoituksen, pitäisi olla viimeinen tässä maailmassa, jota -täytyy kiusata yksityisillä vastoinkäymisillä ja perheasioilla. Mutta -ett'ei asianlaita ole niin, sen voin omasta kokemuksestani vakuuttaa. - -Kumminkin istuin minä nyt siinä arvokkaat taideaarteeni ympärilläni -ja suuresti kaivaten rauhaista aamua. - -Mutta juuri kun minä tarvitsen lepoa, oli luonnollista, että -Louiksen täytyi tulla sisään. Yhtä luonnollista oli sekin, että -minä kysyin, mitä pirua hän uskalsi näyttäytyä silmieni edessä -minun soittamattani. Minä kiroilen harvoin -- se on säädytön tapa --- mutta kun Louis vastasi minulle irvistämällä, pidin minä aivan -luonnollisena pyytää häntä laputtamaan hiiden tuuttiin! - -Tämän jyrkän kohtelutavan onnistuu aina, mikäli minä olen huomannut, -saattaa alempisäätyiset ihmiset järkiinsä. Se onnistui Louikseenkin -nähden. Hän lakkasi irvistämästä ja kertoi minulle nuoren henkilön -seisovan ulkona ja pyytävän päästä puhumaan kanssani. Hän lisäsi -palvelusväen tavallisella lörpötteleväisyydellä, että henkilön nimi -oli Fanny. - -"Mikä Fanny?" - -"Lady Glyden kamarineito, sir." - -"Mitä tahtoo lady Glyden kamarineito minulta?" - -"Kirje, sir --" - -"Mene hakemaan se." - -"Hän kieltäytyi jättämästä sitä kellekään muulle kuin Teille -itsellenne, sir." - -"Kuka on antanut hänelle kirjeen?" - -"Neiti Halcombe, sir." - -Kuullessani neiti Halcomben nimen myönnyin minä samana hetkenä. Minun -tapanani on myöntyä aina perään, kun neiti Halcombe on vain asiassa. -Kokemus on osoittanut minulle, että se säästää koko joukon rähinää. -Myönnyin nytkin. Ah, tuo rakas Marian! - -"Laske lady Glyden kamaripalvelija sisään, Louis. Mutta odotapas! -Kuulitko, narisevatko hänen kenkänsä?" - -Olin pakotettu tekemään hänelle tämän kysymyksen. Narisevat kengät -saattavat minut aina mitä valitettavimpaan heikkouden tilaan koko -päiväksi. Minä olin kyllä antautunut vaivaan nähdä tuo nuori henkilö, -mutta en silti ollenkaan sallinut hänen kenkiensä tuottaa minulle -hermokivun puuskausta. Minunkin kärsivällisyydelläni on rajansa. - -Louis vakuutti varmasti, että hänen kenkiinsä voitiin luottaa. -Minä viittasin kädelläni. Hän toi Fannyn sisään. Tarvitseeko minun -mainita, että hän ilmaisi noloutensa puremalla huuliansa yhteen ja -hengittämällä kovin nenänsä kautta? Niille, jotka ovat tutkineet -alempain luokkain naisia, ei minun ainakaan tarvitse tehdä sitä. - -Mutta tahdon kumminkin olla rehellinen tyttöä kohtaan -- hänen -kenkänsä eivät narisseet. Voiko kukaan sanoa minulle, miksi -palvelusväkeen kuuluvilla nuorilla naisilla aina on käsihikeä? Miksi -heillä aina on lihavat nenät ja laihat posket? Miksi heidän kasvonsa -ilme on niin epämääräinen varsinkin silmäluomien kulmissa? Minä en -itse ole mikään varma ajattelemaan asiaa syvämietteisesti, mutta -minä lykkään sen niille miehille, jotka työskentelevät tällaisten -kysymysten ratkaisemisessa. Miksi emme seuraa useampia malleja -nuorten palvelevain henkilöiden kasvattamista varten? - -"Teillä on kirje minulle neiti Halcombelta? Olkaa hyvä, pankaa se -pöydälle, älkääkä lyökö mitään kumoon. Kuinka neiti Halcombe voi?" - -"Kiitos, varsin hyvin, sir." - -"Ja lady Glyde?" - -Minä en saanut vastausta. Hänen kasvoilleen tuli sama epämääräinen -ilme, ja minä luulen hänen alkaneen itkeä. Olen varma, että jotakin -kosteaa, näkyi silmien ympärillä -- kyyneleitäkö vai hikoilua. Louis, -jolta olen kysynyt neuvoa, uskoo sen olleen kyyneleitä. Hän on -samasta yhteiskuntaluokasta ja hänen täytyy parhaiten tietää se. Me -otaksumme siis, että ne olivat kyyneleitä. - -Lukuunottamatta niitä tilaisuuksia, jolloin jalostava taide -nerokkaasti esittää ne kaunistetussa valossa, tunnen minä suurta -vastenmielisyyttä kyyneleitä kohtaan. Kyyneleet eivät ole, anatomian -mukaan, mitään muuta kuin ruumiin nesteiden eristymistä. Minä voin -hyvin käsittää, että sellainen eristyminen voi olla terveellinen -tai vahingollinen, mutta tunteen näkökannalta en minä voi huomata -siinä mitään mieltäkiinnittävää. On kyllä mahdollista, että minä, -kun kaikki sellaiset prosessit minussa ovat epäjärjestyksessä, olen -hieman ennakkoluuloinen. Olkoon kuinka tahansa, sen tiedän kumminkin, -että minä tässä tilaisuudessa käyttäydyin kaikella mahdollisella -arvokkaisuudella ja hienotunteisuudella. Minä suljin silmäni ja -sanoin Louikselle: - -"Koeta ottaa selvä, mitä hän tarkoittaa." - -Louis koetti, ja nuori nainen koetti myöskin. Heidän onnistui -hämmentää toisensa siihen määrään, että minun täytyy todellakin -tunnustaa sen huvittaneen minua. Minä luulen melkein lähettäväni -heitä hakemaan ollessani ensi kerran huonolla tuulella. Olen juuri -esittänyt Louikselle tämän ehdotuksen. Merkillistä kyllä ei se -näyttänyt miellyttävän häntä. Sitä hölmö-raukkaa! - -Varmaankaan ei voitane pyytää, että minun pitäisi toistaa -kamarineidon selitys kyyneleistään ja minun sveitsiläisen palvelijani -tulkinta sen johdosta. Asia on täysin mahdoton. Kenties voisin minä -esittää oman käsitykseni siitä, mitä hän sanoi. Kelpaako se? Niin -totta tosiaan, otaksutaan sen kelpaavan! - -Luullakseni alkoi hän sanomalla Louiksen kautta minulle, että -hänen isäntänsä oli eroittanut hänet emäntänsä palveluksesta. (Ole -hyvä, ota huomioon tässä tuon nuoren ihmisen merkillinen ajatuksen -juoksu. Oliko se minun vikani, että hän oli menettänyt paikkansa?) -Saatuansa eron oli hän mennyt majataloon nukkuakseen siellä yön. (En -pidä majataloista -- miksi tarvitsee minun tuokin tietää?) Kello -6 ja 7 välillä illalla oli neiti Halcombe saapunut sinne sanomaan -hänelle jäähyväiset ja oli silloin antanut hänelle kaksi kirjettä --- toisen minulle ja toisen eräälle lontoolaiselle herralle. (Minä -en ole mikään lontoolainen herra -- piru vieköön Lontoon herran!) -Hän oli tarkoin pistänyt molemmat kirjeet rintaansa vasten (mitä -minulla on tekemistä sen asian kanssa?); hän oli tuntenut itsensä -taas varsin onnettomaksi neiti Halcomben mentyä hänen luotaan; -hän ei-ollut voinut pakottautua syömään eikä juomaan, ennenkun -aika oli mennä levolle, ja silloin, kun kello oli lähes 9, luuli -hän tahtovansa juoda kupin teetä. (Pitääkö minun nyt tehdä selvää -sellaisesta tyhmästä lörpötyksestä, joka alkaa onnettomuudella ja -päättyy teekupilla?) Juuri kun hän oli lämmittämäisillään kannua -(minä kirjoitan sanat Louiksen mukaan, joka sanoo tietävänsä, mitä -ne merkitsevät ja tahtovansa selittää ne -- tiuskasen hänelle -periaatteesta) -- juuri kun hän lämmitti kannua, avattiin ovi -ja hän ällistyi (taaskin hänen oma sanansa) nähdessään pienen -majatalon vierashuoneessa hänen armonsa kreivittären. Minä -merkitsen kamarineidon tavan mainita sisareni arvonimi erikoisella -mielihyvällä. Rakas sisarraukkani on ikävä nainen, joka meni -naimisiin ulkolaisen kanssa. Mutta palaan kertomukseen: ovi avattiin: -hänen armonsa, kreivitär astui vierashuoneeseen, ja nuori nainen -ällistyi. Varsin kummallista! - -Minun täytyy todellakin levätä hieman, ennenkun minä voin jatkaa. Kun -minä olen hetkisen suljetuin silmin nojannut taaksepäin tuolissani, -ja Louis on huuhtonut pakottavia ohimoparkojani eau de Golognella, -voin minä kenties jatkaa. - -Hänen armonsa kreivitär -- - -Ei. Minä voin kyllä ajatella selvästi, mutta en istua ylhäällä. -Minun täytyy laskeutua pitkäkseni ja sanella. Louis ääntää varsin -epämiellyttävästi, mutta hän tuntee kielen ja voi kirjoittaa. Sehän -soveltuu hyvin! - -Hänen armonsa kreivitär selitti odottamattoman saapumisensa -majataloon siten, että hän oli tullut vielä tuomaan erään tiedon -neiti Halcombelta, jonka tämä oli kiireessä unhottanut. Nuori -nainen odotti huomaavasti saada kuulla terveisiä, mutta kreivitär -ei näyttänyt halukkaalta esittämään niitä, ennenkuin Fanny olisi -juonut teensä. (Aivan sisareni ikävän tavan mukaista!) Hänen -armonsa oli aivan käsittämättömän ystävällinen ja piti tavatonta -huolta, että Fanny saisi teensä juoduksi (varsin erilaista sisareni -esiintymistavalle!) ja sanoi: "Tiedän varmaan, tyttöraukkani, että -tarvitset teesi. Voimme jättää terveiset myöhemmäksi. Kas niin, tule -nyt, jollei muu voi saada sinua juomaan sitä, niin minä itse laitan -teen ja juon kupillisen kanssasi". Minä tahdon muistella, että nämä -olivat hänen omat sanansa -- hassua kyllä -- jotka nuori nainen -minun läsnä-ollessani toisti. Varmaan muistan, että kreivitär pysyi -päätöksessään laittaa tee ja että hän laski hullun alentuvaisuutensa -menemään niin pitkälle, että joi itse kupillisen ja ojensi toisen -Fannylle. Tyttö joi teensä ja vakuuttaa itse, että hän vietti -juhlallista tapausta kadottamalla 5 minuuttia myöhemmin tajuntansa -ensi kerran elämässään. Tässä käytän minä taas hänen omia sanojaan. -Louis sanoo niitä seuranneen uuden liikanaisten nesteiden eristymisen -silmistä. Minä en voi itse lausua mielipidettäni asiasta. Oli -tarpeeksi ponnistusta minulle kuulla hänen puhettaan, ja minä suljin -silmäni. - -Mihinkä minä lopetinkaan? Ah, niin! -- hän pyörtyi juotuaan -kupillisen teetä kreivittären kanssa -- muutoin asia, joka oli -herättänyt minun huomiotani, jos minä olisin ollut hänen lääkärinsä; -mutta kun minä nyt en ollut lääkäri, vaivasi minua kuulla puhuttavan -vain siitä eikä mistään muusta. Tultuansa tajuntaansa puoli tuntia -myöhemmin oli hän sohvalla yksin emäntänsä kanssa. Kreivitär, -joka sanoi tulevan myöhäiseksi viipyä kauempaa majatalossa oli -mennyt tiehensä niin pian kun Fanny alkoi näyttää selviytymisen -merkkejä; emäntä oli sittemmin ollut kyllin hyvä saattaakseen hänet -makuuhuoneeseen. - -Jäätyänsä yksin oli hän koetellut rintaansa (varsin vastenmielistä -olla taasen pakotettu lausumaan tämä osa hänen kertomustaan;) ja -löytänyt aivan oikein sitä vastaan kätkettynä molemmat kirjeet, -vaikka merkillisesti rutistuneina. Yöllä oli hän tuntenut -huimaavan päätänsä, mutta oli kumminkin noussut kyllin aikaisin -ylös lähteäkseen matkalleen. Hän oli Lontooseen tultuaan vienyt -postiin tuolle tuntemattomalle herralle, josta puhuminen kiusaa -minua, menevän kirjeen; toisen oli hän jättänyt minun käsiini, -kuten käskettykin oli. Tämä oli puhdas totuus ja vaikka hän ei -voinut syyttää itseään mistään tahallisesta laiminlyönnistä, niin -tunsi hän kumminkin itsensä perinpohjin levottomaksi ja pyysi edes -sanankin neuvoksi ja lohdutukseksi. Tässä tarkoittaa Louis, että -kyyneleet alkoivat taasen vuotaa. On varsin mahdollista, mutta paljon -suuremmasta merkityksestä on, että minä juuri tässä hänen puheensa -kohdassa menetin kärsivällisyyteni, avasin silmäni ja kysyin: - -"Mitä tällä kaikella tarkoitetaan?" - -Veljentyttäreni käsittämätön kamarineito tuijotti minuun eikä -vastannut sanaakaan. - -"Koeta selvittää minulle tämä", sanoin minä palvelijalleni. "Käännä -tuo laverrus minulle." - -Louis koetti ja alkoi kääntää. Toisin sanoen: hän syöksyi erehdysten -ja hämmennyksen pohjattomaan kuiluun, ja nuori nainen hänen mukanaan. -Minä en voi todellakaan muistaa, milloin minulla olisi ollut niin -hauskaa. Minä annoin heidän mennä niin pitkälle, kuin minulla oli -jotain huvia siitä; sitten ponnistin minä voimiani ja autoin heidät -oikealle tolalle jälleen. - -Minun tarvitsee tuskin mainita, että minun sekautumiseni saattoi -minut varsin pian saamaan selville nuoren naisen lausuntojen -tarkoituksen. - -Huomasin hänen olevan levottoman, koska ne tapahtumat, jotka minä -juuri olin saanut kuulla, olivat ehkässeet häntä saamasta niitä -erikoisia tietoja, jotka neiti Halcombe oli uskonut kreivittären -esitettäväksi. Hän pelkäsi näiden tietojen olevan suuriarvoisia -hänen emäntänsä onnelle. Hänen pelkonsa sir Percivalia kohtaan oli -estänyt hänet menemästä myöhään illalla Blackwater-Parkiin ottaakseen -selvää niistä, ja neiti Halcomben ankara kehoitus, ett'ei hän millään -ehdolla laiminlöisi huomisaamun junaa, oli ehkässyt häntä viipymästä -seuraavaan päivään. Hän toivoi hartaasti, ett'ei tuo hänen onneton -pyörtymisensä saisi aikaan niin pahoja seurauksia, että hänen hyvä -emäntänsä katsoisi hänen laiminlyöneen tai olleen huolimattoman, ja -hän tahtoi nöyrästi pyytää minun neuvoani, pitäisikö hänen kirjoittaa -neiti Halcombelle, kertoa hänelle, kuinka oli käynyt ja pyytää -kirjallisesti kysymyksessä olevia tietoja. Jätän tämän yksinkertaisen -lörpötyksen enemmittä selityksittä. Minua on kehoitettu kirjoittamaan -se. Niin kohtuuttomalta kuin saattaa kuuluakin, on kumminkin ihmisiä, -jotka panevat enemmän painoa siihen, mitä veljentyttäreni kamarineito -sanoi tässä tilaisuudessa minulle, kuin mitä minä sanoin hänelle. -Hassu erehdys, kunniani kautta! - -"Olisin hyvin kiitollinen, sir, jos Te hyväntahtoisesti tahtoisitte -neuvoa minua, mitä minun pitäisi tehdä", huomautti nuori nainen. - -"Antakaa nyt asian olla, niinkuin se on", sanoin minä ja koetin -sovittaa esitystapaani kuulijani ymmärryksen mukaan. "Minä annan -asian aina olla, niinkuin se on. -- Onko vielä mitään?" - -"Jos Teidän mielestänne, sir, kirjoittaessani tekisin liian vapaasti, -niin en mistään hinnasta maailmassa tahtoisi kirjoittaa. Mutta minä -toivon niin hartaasti kaikin tavoin uskollisesti palvella emäntääni ---" - -Alempaan luokkaan kuuluvat ihmiset eivät koskaan käsitä milloin -taikka kuinka heidän on poistuttava huoneesta. He odottavat aina, -että heitä paremmat henkilöt auttaisivat heidät ulos. Minä arvelin -nyt jo olevan oikean ajan auttaa ulos tuo nuori henkilö. Se onnistui -kahdella hyvin sopivalla sanalla: - -"Hyvää huomenta!" - -Jotakin oli tämän kummallisen tytön sisä- tai ulkopuolella, joka -narisi minun sanoessani tätä. Louis, joka katseli häntä (sitä minä -en tehnyt), sanoo että hänen niiatessaan narisi. Varsin merkillistä! -Oliko se hänen kenkänsä, kureliivinsä vai polvensa? Louis luulee -hänen kureliivinsä narisseen. Todellakin varsin ihmeellistä! - -Niin pian kuin minä jäin yksin, nukuin minä hetkisen -- minä -tarvitsin todellakin levätä. Herättyäni muistin minä kalliin Marianin -kirjeen. Jos minä olisin voinut aavistaa sen sisällön, en minä -varmaankaan olisi avannut sitä. Mutta kun minä onnettomuudekseni -en vähintäkään epäillyt, luin minä kirjeen. Seuraus oli sietämätön -hermokipu koko päiväksi. - -Minulla on luonnostaan mukautuvaisin luonne maailmassa -- minä -unhotan mielelläni toisten itsevanhurskauden enkä anna minkään -loukata itseäni. Mutta, kuten minä jo olen huomauttanut, on raja -minunkin kärsivällisyydelläni. Minä panin pois Marian kirjeen ja -uskoin olevani -- uskoin todellakin olevani arvottomasti kohdeltu -mies. - -Minä toivon saavani huomauttaa. Luonnollisesti koskee huomautus -kysymyksessä-olevaa ikävää asiaa -- muutoin en olisi sallinut tulla -sen tähän paikkaan. - -Ei ole mitään, joka esittäisi ihmisten ilkeän itsekkäisyyden niin -voimakkaassa valossa, kuin tapa, jolla kaikkien yhteiskuntaluokkain -naimisissa-olevat ihmiset kohtelevat naimattomia. Kun on näyttäytynyt -kyllin kohtuulliseksi ja itsensä-kieltäväksi ollakseen omalla -perheellä lisäämättä jo liikaväestön rasittamaa yhteiskuntaa, niin -valitsevat naineet ystävät, jotka eivät ole olleet yhtä vaatimattomia -ja itsensä-kieltäviä, mitä ihmisvihollisimmalla tavalla naimattoman -uskottuna ottamaan osaa heidän perheellisiin huoliinsa ja ystävänä -suojaamaan kaikkia heidän lapsiansa. Miehet ja vaimot puhuvat -avioliiton huolista -- vanhat pojat ja vanhat, naimattomat tädit -saavat kantaa ne. Kuinka on esimerkiksi minun laitani? -- Olin -kyllin viisas jäädäkseni naimattomaksi; rakas veljeni, Philip, oli -tyhmä mennäkseen naimisiin. Mitä tekee hän tuntiessaan olevansa -valmis kuolemaan. Niin, hän jättää tyttärensä minulle. Hän on sievä -tyttö -- vastuu tulee siis varsin vaivaloiseksi. Miksi juuri panna -se minun hartioilleni? Siksi, että minä poikamiehenä olen velkapää -vapauttamaan naineet sukulaiseni kaikista heidän huolistaan. Minä -teen parhaani täyttääkseni sen vastuunalaisuuden, jonka minun veljeni -on suvainnut asettaa minulle -- sanomattomain rettelöimisten ja -vaikeuksien jälkeen naitan minä veljentyttäreni miehelle, jonka -isä on valinnut hänelle. Hän ei tule toimeen miehensä kanssa, -ja vastenmielisiä suhteita on seurauksena. Mihin ryhtyy hän nyt -näiden ikävyyksien johdosta? Niin, hän siirtää ne minulle. Ja -miksi? Niin, siksi, että minä viattoman poikamies-ominaisuuteni -takia olen velvollinen kantamaan kaikkien naineiden sukulaisteni -vastoinkäymiset. Surkuteltava poikamiehen asema! Surkuteltava -ihmiskunta! - -Tarvitsen tuskin sanoa, että Marianin kirje sisälsi uhkauksen -minua vastaan. Kaikki ihmiset vihaavat minua. Kaikkien kauhujen -pitäisi kohdata minun valittua päätäni, jos minä epäilisin antaa -Limmeridge-Housen turvapaikaksi veljentyttärelleni ja hänen -surulliselle kohtalollensa. Otin kumminkin vapauden epäröidä hieman. - -Olen maininnut pitäneeni tähän asti sääntönä myöntyä kaikkiin -Marianin päähänpistoihin välttääkseni vastenmielisyyksiä. Mutta -tässä tapauksessa olivat seuraukset, joita voitiin odottaa hänen -varsin ajattelemattomasta ehdotuksestaan, sellaisia, että minun -täytyi miettiä hieman asiaa. Jos minä antaisin Limmeridge-Housen -pakopaikaksi lady Glydelle, niin mitä varmuutta olisi minulla -siitä, ett'ei sir Percival seuraisi häntä, raivoisan vihaisena -minulle siitä, että minä olen ottanut hänen vaimonsa suojelukseeni? -Minä näin sotkeutuvani sellaiseen vaikeuksien ja ikävyyksien -labyrinttiin, jos minä suostuisin tähän pyyntöön, että päätin miettiä -tarkoin asiaa. Minä kirjoitin siis Marianille pyytääkseni häntä -- -hänellä kun ei ollut miestä kieltämässä -- saapumaan itse luokseni -saadakseni neuvotella hänen kanssaan asiasta. Jos hän silloin minun -tyytyväisyydekseni voisi kumota minun vastaväitteeni, vakuutin minä -hänelle suurimmalla mielihyvällä tahtovani vastaanottaa suloisen -Lauramme, vaan ei muutoin. - -Minä huomasin kyllä luonnollisesti varsin hyvin, että nämä minun -alkamani neuvottelut päättyisivät luultavasti siihen, että Marian -tulisi tänne ja paukauttaisi ovia siveellisen suuttumuksensa -purkaantuessa. Jos minä taas menettelisin hänen toivomuksensa -mukaisesti, niin tulisi luultavasti sir Percival paukuttamaan -ovia siveellisen suuttumuksen purkaantuessa, ja kahdenlajisesta -suuttumuksesta ja kahdesta erilaatuisesta menettelystä paukuttaa ovia -katsoin minä edullisemmaksi Marianin -- koska minä olin tottunut -siihen. Kirjoitin siis hänelle palaavassa postissa. Siten voitin minä -ainakin aikaa -- ja eikö se ollut jo hyvä asia alkaakseni? - -Kun minua hermokipu oikein ahdistaa -- ja sitä se teki Marianin -kirjeen johdosta -- tarvitsen minä aina kolme päivää toipuakseni. -Minä olin liian rohkea toiveissani uskoessani saavani kolmen päivän -levon. Luonnollisesti petyin minä siinä uskossa. - -Kolmannen päivän posti toi varsin nenäkkään kirjeen eräältä minulle -aivan tuntemattomalta henkilöltä. Hän esitti itsensä meidän rakkaan, -itsepäisen, vanhan Gilmoremme asianajajakumppaniksi -- ja hän kertoi -minulle äskettäin postissa saaneensa kirjeen, jonka osoitekirjoitus -silminnähtävästi oli neiti Halcomben käsialaa. Avattuaan kirjekuoren -oli hän suurimmaksi kummastuksekseen löytänyt vain kirjoittamattoman -paperiarkin. Tämä seikka näytti hänestä niin epäilyttävältä -- -luonnollisesti tuntui hänen lakimiesmielestään kuin olisi petos -tehty -- että hän heti oli kirjoittanut neiti Halcombelle, mutta -ei ollut saanut vastausta palaavassa postissa. Sen sijaan, että -hän tässä vaikeudessa olisi käyttäytynyt kuin järkevä mies ja -antanut asian mennä menoansa, tekee hän sen tyhmyyden, että rupeaa -ahdistamaan minua häikäilemättömillä kysymyksillään, tiesinkö minä -mitään. Hiidenkö lailla minä tietäisin koko jutusta? Ja miksi häiritä -minuakin? Minä huomautin hänelle tästä vastauksessani. Se oli minun -hiotuimpia kirjeitäni. Minä en ole kyhännyt mitään sitä purevampaa -sen jälkeen, kun minä kirjallisesti erotin tuon varsin kiusaavan -henkilön, herra Walter Hartrightin. - -Kirjeeni teki toivotun vaikutuksen. Asianajaja ei hiiskunut sen -jälkeen mitään. - -Kenties ei mitään muuta voinut odottaakaan. Sen sijaan oli -kummallista, ett'ei mitään kirjettä tullut Marianiltakaan eikä mitään -merkkiä huomattu siitäkään, että hän itse saapuisi pian tänne. -Hänen odottamaton jäämisensä teki minulle sanomattoman hyvää. Oli -niin rauhoittavaa, niin sanomattoman mieluista toivoa -- kuten minä -luonnollisesti toivoinkin -- että naimisissa olevat sukulaiseni -olivat suosiolla keskenään sopineet. Viiden päivän häiritsemätön -lepo, viisi päivää poikamieselämän siunattua rauhaa toivutti minut -entiselleen. Kuudentena päivänä -- joko heinäkuun viidentenätoista -tai kuudentenatoista -- tunsin itseni kyllin virkeäksi haettaakseni -valokuvaajan ja pannakseni hänet työhön jäljentämään kalliita -taideaarteitani, jotka minä, kuten ennen olen maininnut aion -lahjoittaa jalostaakseni makua tällä barbaarisella maaseudulla. Olin -juuri lähettänyt hänet työhön ja alkanut puhdistaa rahoja, kun Louis -aavistamatta saapui huoneeseen kortti kädessään. - -"Onko nyt taas nuori naishenkilö?" kysyin minä. "Hän ei saa tulla -sisään. Heikon terveydentilani takia on minusta vastenmielistä nähdä -tuollaisia nuoria henkilöitä. Sano, etten ole kotona." - -"Tällä kertaa on tulija herra, sir." - -"Herra -- no, se muuttaa asian." Minä katsoin korttia. - -"Armollinen taivas! Ikävän sisareni ulkomaalainen mies -- kreivi -Fosco." - -Onko välttämätöntä kuvata ensi ajatustani nähdessäni kortin? -Voin tuskin uskoa sitä. Kun minun sisareni oli mennyt naimisiin -ulkomaalaisen kanssa, niin voin minä järkevänä miehenä luulla vain -yhtä asiaa. Luonnollisesti oli kreivi tullut lainaamaan minulta -rahaa. "Louis", sanoin minä, "luuletko hänen menevän matkaansa, jos -minä annan hänelle 5 shillingiä?" - -Louis näytti hämmästyneeltä. Hän kummastutti minua sanomattomasti -kuvaamalla, että minun sisareni ulkomaalainen mies oli komeasti -puettu ja näköään kaiken hyvinvoinnin perikuva. Saadessani kuulla -tämän muuttuivat minun käsitykseni jonkun verran. Minä pidin nyt -selvänä, että kreivilläkin oli perheellisiä huolia ja että hän oli -tullut tänne nakatakseen ne, muiden perheen jäsenten tavalla, minun -niskaani. - -"Sanoiko hän mitään käyntinsä syystä?" kysyin minä. "Kreivi Fosco -sanoi matkustaneensa tänne, sir, koska neiti Halcombe ei voi lähteä -Blackwater-Parkista." - -Uusia ikävyyksiä epäilemättä. Ei hänen omiaan, kuten olin luullut, -vaan rakkaan Marianimme. Ikävyyksiä ja vaivaa kaikilta tahoilta. Oh! - -"Anna hänen tulla sisään," sanoin minä alistuvasti. Kreivin ensi -näkeminen melkein pelotti minua. Hän oli niin hirmuisen suuri ja -lihava, että minä vapisin. Minä olin vakuutettu siitä, että lattia -notkuisi hänen painonsa alla ja että hän pyyhkäseisi alas suuren -osan minun taideaarteitani. Ei kumminkaan tapahtunut kumpastakaan. -Hän oli puettu kevyeen ja viileään kesäpukuun, hänen esiintymisensä -oli varsin miellyttävää ja hiljaista -- hänen hymynsä hurmaava. Ensi -vaikutus, jonka hän teki minuun oli siis erittäin edullinen. Ei ole -minun terävänäköisyydelleni kunniaksi tunnustaa tämä -- kuten pian -nähdään -- mutta minä olen luonnostani rehellinen mies ja sen vuoksi -minä tunnustankin sen. - -"Sallikaa minun esitellä itseni, herra Fairlie", sanoi hän. "Minä -tulen Blackwater-Parkista ja minulla on kunnia ja onni olla rouva -Foscon puoliso. Sallikaa minun nyt ensimmäisen ja ainoan kerran -nauttia etua tästä suhteesta ja pyytää, ett'ette Te suvaitse katsoa -minua muukalaiseksi. Minä pyydän, ett'ette vaivaisi itseänne -- että -Te tekisitte hyvin ja istuisitte aivan hiljaa." - -"Olette varsin hyvä", vastasin minä. "Tahtoisin toivoa, että olisin -kyllin vahva noustakseni ylös. Sanomattoman mieluista saada nähdä -Teidät Limmeridgessä. Olkaa hyvä, istukaa!" - -"Pelkään, ett'ette voi oikein hyvin tänään", sanoi kreivi. - -"Kuten tavallisesti," vastasin minä. "Ah, minä olen vain -ihmismuodossa oleva hermojoukko." - -"Minä olen tutkinut monia eri aineita elämäni aikana", sanoi -tämä osaaottava mies. "Muun muassa ottanut selvää hermoista. -Sallittaisiinko minun esittää eräs asia -- kerrassaan mitä -yksinkertaisin ja terveellisin, sallitteko minun muuttaa valaistusta -täällä huoneessanne?" - -"Kyllä -- jos vain tahdotte olla hyvä ettekä laske mitään valoa -tulvaamaan päälleni." - -Hän meni ikkunan luo... Kuinka toisin kuin meidän rakas Marianimme! -Niin erinomaisen hiljaa kaikissa liikkeissään! - -"Valo", sanoi hän lempeällä, tuttavallisella äänellä, joka on niin -sanomattoman mieluinen sairaasta, "on välttämättömin kaikista. Valo -elvyttää, ravitsee, ylläpitää voimat. Te ette voi sitä ilman olla, -herra Fairlie, enemmän kuin kukkakaan. Olkaa hyvä ja katsokaa! Sinne, -jossa Te istutte, peitän minä valon kaihtimella hankkiakseni Teille -lievennystä; tuonne taas sitävastoin, jossa Te ette istu, päästän -minä auringonvalon. Antakaa valon tulla huoneeseen, vaikk'ette itse -voisi sietääkään sitä. Valo, hyvä herrani, on kaitselmuksen suuri -peruslaki. Omaksuttehan, joillakin ehdoilla, kaitselmuksen? Omaksukaa -valokin samoilla ehdoilla." - -Minä huomasin tämän varsin vakuuttavaksi ja hyvin esitetyksi. Hän -oli voittanut suosioni -- valoa koskevilla mietteillään oli hän -todellakin voittanut suosioni. - -"Te näette minut hämilläni", sanoi hän palatessaan paikallensa -- -"kunniani kautta, herra Fairlie, näettehän minut aivan hämilläni -Teidän luonanne." - -"Sanomattoman ikävää kuulla sitä! Saanko luvan kysyä miksi?" - -"Herrani, voinko minä tulla tähän huoneeseen, jossa Te istutte -kivuliaana raukkana, ja nähdä Teidät kaikkien näiden kauniiden -taide-esineiden ympäröimänä huomaamatta, että Te olette mies, jolla -on eloisat, herkästi vaikutuksia vastaanottavat tunteet ja aina -lämmin, osaaottava mieli. Sanokaa minulle, voinko minä tehdä sen?" - -Jos minä olisin ollut kyllin vahva noustakseni ylös tuolista, olisin -minä luonnollisesti kumartanut. Mutta kun näin ei ollut, tunnustin -minä hänen huomautuksellaan osuneen oikeaan hymyilemällä. Se teki -saman vaikutuksen -- me ymmärsimme toisemme. - -"Olkaa hyvä, seuratkaa minun ajatusjuoksuani", jatkoi kreivi. -"Tässä istun minä, mies, jolla on jalostuneet tunteet, vastapäätä -toista miestä, jolla myöskin on jalostuneet tunteet. Minä tiedän -olevani pakotettu mitä tuskallisimmasti loukkaamaan näitä tunteita -ilmoittamalla varsin surullisia perhesuhteita. Mikä on luonnollinen -seuraus? Minä olen jo itselleni osoittanut kunnian viitata siihen. -Istun tässä aivan hämilläni." - -Olikohan se tässä kohdassa hänen puhettaan, kun minä aloin epäillä -hänen vaivaavan minua? Uskonpa melkein niin. - -"Onko aivan välttämätöntä puhua näistä vastenmielisistä asioista?" -kysyin minä. "Sanokaa minulle suoraan kreivi Fosco, emmekö me voisi -antaa niiden olla sinänsä?" - -Mutta onnettomuutta ennustavimmalla, juhlallisella ilmeellä pudisti -kreivi päätänsä ja huokasi syvään. - -"Täytyykö minun todellakin kuulla niitä?" - -Hän kohotti, olkapäitänsä -- se oli hänen ensimäinen ulkomaalainen -liikkeensä huoneeseen tulonsa jälkeen -- ja katsoi minuun -vastenmielisen läpitunkevalla silmäyksellä. Oli jotakin minussa, mikä -sanoi olevan parasta sulkea silmäni. Minä tottelin tätä varotusta. - -"Olkaa hyvä, ilmoittakaa minulle varovasti", pyysin minä. "Onko joku -kuollut?" - -"Kuollut!" huudahti kreivi aivan liiallisella italialaisella -kiivaudella. "Herra Fairlie, Teidän levollisuutenne aivan kammottaa -minua. Taivaan nimessä, mitä olen minä sanonut, mitä olen minä -tehnyt, että Te voitte katsoa minun tulleen tuomaan kuolemansanomaa?" - -"Kaikin mokomin suokaa anteeksi minulle", vastasin minä. "Ettehän -ole sanonut ettekä tehnyt mitään. Minulla on vain sääntönä näissä -ikävissä asioissa odottaa aina pahinta. Tekee kiusan helpommaksi, jos -kohtaa sitä puolitiessä. Sanomattoman mieluista, ett'ei kukaan ole -kuollut. -- Kenties kuitenkin sairastunut?" - -Avasin silmäni ja katsoin, häntä. Oliko hän kellanvaalea tullessaan -huoneeseen, vai oliko hän kovin kellastunut kahden viime minuutin -kuluessa? Minä en todellakaan voi sitä sanoa enkä minä voi sitä -Louikseltakaan kysyä, sillä hän ei ollut sisässä. - -"Onko kenties joku sairastunut?" toistin minä ja luulin yhäti -huomaavani, että minun englantilainen malttini kummastutti häntä. - -"Se on todellakin osa minun pahoja tietojani, herra Fairlie. Niin, -joku on todellakin sairas." - -"Varsin valitettava, kautta kunniani. Kuka heistä on sairas?" - -"Suureksi surukseni neiti Halcombe. Kenties olitte Te valmistaunut -ottamaan vastaan tämän tiedon? Kenties pakotti hellä huolenpito Teitä -pelkäämään jotakin sellaista, kun neiti Halcombe, huolimatta Teidän -kehoituksestanne, ei ole itse saapunut tänne eikä kirjoittanut mitään -kirjettäkään?" - -Minä en epäile ollenkaan, ett'eikö hellä huolenpitoni jonkun kerran -olisi saattanut minua näin surulliseen uskoon, mutta tällä hetkellä -ei heikko muistini voinut mieleeni johdattaa mitään sellaista. -Luonnollisesti vastasin minä kumminkin "kyllä", enin sopivana. -Tulin niin vastenmielisen hämmästyneeksi. Tuntui minusta siihen -määrään sopimattomalta, että niin voimakas henkilö kuin Marian -laskeutuisi vuoteeseen ja sairastuisi, ett'en minä voinut mitään -muuta uskoa, kuin että hänelle oli sattunut jokin tapaturma -- -hevonen vauhkoontunut, tai oli hän kompastunut portaissa tai jotakin -sellaista. - -"Onko hän pahasti sairaana?" kysyin minä. - -"Pahasti -- epäilemättä", vastasi hän. "Toivoakseni ei kumminkaan -vaarallisesti. Neiti Halcombe antoi onnettomuudekseen rajusateen -kastella itsensä läpimäräksi. Seurauksena oli ankara kylmettyminen, -ja sittemmin on hänellä ollut vaikea kuume." - -Kuullessani sanan "kuume" ja muistaessani, että se tunnoton -henkilö, jonka kanssa minä nyt puhuin, oli juuri äsken tullut -Blackwater-Parkista, luulin minä pyörtyväni. - -"Hyvä Jumala!" sanoin minä. "Onko se tarttuvaa?" - -"Ei nykyisin", vastasi hän inhoittavalla levollisuudella. "Kenties -voi se tulla siksi, mutta niin ikävää käännöstä ei taudissa ollut -vielä tapahtunut minun poistuessani Blackwater-Parkista. Minä olen -seurannut tarkkaan tätä taudin kohtausta, herra Fairlie -- minä olen -koettanut tehdä huomioitani yhdessä lääkärin kanssa -- minä vakuutan, -ett'ei tauti ollut tarttuva nähdessäni viimeksi sairasta." - -Minäkö uskoisin hänen vakuutustaan! En koskaan elämässäni minä ole -ollut vähemmän halukas uskomaan mihinkään. Vaikka hän olisi tehnyt -valan, en minä olisi uskonut häntä. Hän oli liian kellanvaalea -uskottavaksi. Hän näytti aivan vaeltavalta mätäkuumekulkutaudilta. -Hän oli kyllin suuri siirtääkseen lavantautia lastimäärittäin ja -voidakseen saastuttaa koko maton, jolla hän seisoi, tulirokolla. -Tapahtuu joskus, vaaran hetkenä, että minä voin silmänräpäyksessä -päättää varmasti. Minä päätin heti päästä hänestä erilleni. - -"Suonette hyväntahtoisesti sairaalle anteeksi", sanoin minä, -- -"mutta pitkät puhelemiset mistä tahansa tuottavat minulle aina -vaikeata hermokipua. Saanko pyytää Teitä nopeaan kertomaan arvoisan -käyntinne syyn?" - -Toivoin varmaan tämän selvän viittauksen saattavan hänet -tasapainostaan -- nolostuttavan häntä -- sitten pakottavan hänen -pyytämään nöyrimmästi anteeksi -- sanalla sanoen: ajamaan hänet -ulos huoneesta. Päinvastoin istui hän entistä varmemmin tuolissaan. -Hänen esiintymisensä tuli vielä arvokkaammaksi, juhlallisemmaksi -ja tuttavallisemmaksi. Hän kohotti ylös kaksi suurta sormeansa ja -katseli minua taaskin vastenmielisen läpitunkevilla silmillään. Mitä -pitäisi minun tehdä. En ollut kyllin vahva taistellakseni häntä -vastaan. Ajateltakoon minun asemaani. Voiko kieli sanoin oikein -lausua sitä? Tuskinpa. - -"Käyntini syyt", lausui hän ollenkaan häiriintymättä, "voidaan -luetella näillä sormillani. Niitä on kaksi. Ensiksi täytyy minun -suureksi surukseni todistaa valitettava epäsopu sir Percivalin -ja lady Glyden välillä. Olen sir Percivalin vanhin ystävä, olen -avioliittoni kautta sukua lady Glyden kanssa ja sitä paitsi omin -silmin nähnyt kaikki, mitä Blackwater-Parkissa on tapahtunut. Näiden -kolmen seikan takia lausun minä ajatukseni rehellisesti, varmasti ja -ikävällä mielellä. Herra, minä saan kertoa Teille, joka olette lady -Glyden perheen päämies, ett'ei neiti Halcombe ole liioitellut mitään -siinä kirjeessä, jonka hän kirjoitti Teille. Minä myönnän, että se -keino, jonka tämä erinomainen nuori nainen on ehdottanut, on ainoa, -joka voi säästää Teiltä julkisen häväistysjutun vastenmielisyydet. -Väliaikainen ero miehen ja vaimon välillä voi vain rauhallisesti -ratkaista tämän riidan. Erottakaa heidät joksikin aikaa, ja kun -kaikki tyytymättömyyden syyt ovat poistetut, otan minä, jolla nyt -on kunnia puhua Teidän kanssanne, tehtäväkseni saattaa sir Percival -järkiinsä. Lady Glyde on viaton, lady Glyde on kärsinyt vääryyttä; -mutta -- olkaa hyvä ja seuratkaa minun ajatusjuoksuani! -- hän on -juuri tästä syystä -- minä sanon sen häveten -- tyytymättömyyden -aiheena niin kauan, kun hän on miehensä katon alla. Ei mikään muu -koti ole sopiva vastaanottamaan häntä kuin Teidän. Minä pyydän Teitä -avaamaan sen!" - -Varsin mieluista, kunniani kautta! Tässä on meillä, -Etelä-Englannissa, aviollinen pyry, joka on purkautunut oikein rajun -raivokkaasti. -- Ja minua, joka elän Pohjois-Englannissa, kehotetaan -myöskin viskautumaan sen tuiverrettavaksi, ja kehoittajana on mies, -joka tuo mukanaan kuumetartuntaa takkinsa joka poimussa! Minä koetin -voimakkaasti esittää asian juuri niin, kuin minä sen nyt olen -tehnyt, mutta kreivi laski vain, antamatta häiritä itseään, toisen -inhoittavista sormistaan, piti toisen pystyssä ja kävi päälle -- -kuvannollisesti sanoen, tallasi minut jalkoihinsa sanomatta edes -kertaakaan "pois tieltä", ennenkun hän täysin ruhjoi minut. - -"Olkaa hyvä ja kiinnittäkää vielä hetkinen huomiotanne", jatkoi -hän. "Ensi syyn olette nyt kuullut. Toisena seikkana, tullakseni -nyt siihen, on minun esitettävä se, mistä neiti Halcomben sairaus -on estänyt hänet. Laajaa kokemustani on kysytty kaikissa ikävissä -asioissa Blackwater-Parkissa ja minun neuvoani pyydettiin myöskin -tässä arkaluontoisessa asiassa, mikä koskee Teidän kirjettänne -neiti Halcombelle. Minä ymmärsin heti -- sillä minun tunteeni ovat -Teidänkin -- miksi Te toivoitte saavanne nähdä häntä täällä, ennenkun -lupasitte vastaanottaa lady Glyden. Te teitte täysin viisaasti -epäillessänne vastaanottaa vaimoa, hyvä herrani, ennenkun olette -vakuutettu, ett'ei mies käytä valtaansa vaatiakseen häntä takaisin. -Sen hyväksyn minä täydellisesti. Minä hyväksyn myöskin ett'ei -sovi kirjallisesti käsitellä näin arkaluontoisia asioita. Matkani -tänne, joka on tuottanut minulle varsin suuria vastenmielisyyksiä, -on todistuksena siitä, mitä minä lausun. Mitä nyt itse asiaan -tulee, vakuutan minä -- Fosco -- minä joka tunnen sir Percivalin -paljon paremmin kuin neiti Halcombe -- kunniani kautta, ett'ei hän -tule tälle paikkakunnalle eikä edes koeta ilmoittautua Teille ja -perheellenne niin kauan, kun hänen rouvansa oleskelee täällä. Hänen -asiansa ovat joutuneet epäjärjestykseen. Auttakaa häntä vapauteensa -poistamalla lady Glyde, ja minä lupaan, että hän vastaanottaa -vapautensa ja palaa mannermaalle niin pian kuin mahdollista. -Huomaatteko tämän selväksi? Kyllä. Onko Teillä jotakin kysyttävää -minulta! Kaikin mokomin, olkaa niin hyvä, olen tässä vastatakseni -niihin. Kysykää herra Fairlie -- tehkää minulle todellinen palvelus -kysymällä minulta kaikkea, mikä Teitä miellyttää." - -Hän oli jo puhunut kyllin suututtaakseen minut ja näytti suuressa -määrin voivan puhua vielä paljoa enemmän kiusatakseen yhä vain minua, -että minä hylkäsin hänen kohteliaan ehdotuksensa suojellakseni -ainoastaan itseäni. - -"Olen varsin kiitollinen", vastasin minä. "Tunnen itseni yhä -heikommaksi. Valitettavassa terveyden tilassani täytyy minun otaksua -paljon varmaksi tutkimatta itse sitä. Sallikaa minun tehdä samoin -tässäkin tilaisuudessa. Ymmärrämmehän me toisiamme täydellisesti? -Kyllä, kyllä. Kiitän sanomattomasti Teidän ystävällisestä -osanotostanne. Jos minä joskus saan paremman terveyden ja tilaisuuden -uudistaa paremmin tuttavuuttamme --" - -Hän nousi ylös. Minä luulin hänen aikovan mennä. Mutta ei -- vieläkin -lörpöttelyä; vielä enemmän aikaa istuttaa kuumetartuntaa -- minun -huoneeseeni; huomatkaa -- _huoneeseeni!_ - -"Vielä yksi asia", sanoi hän, "vielä yksi asia, ennenkun menen. -Minä pyydän Teidän sallimaan ennen matkaani kiinnittää huomiotanne -erääseen varsin painavaan seikkaan. Ja se on tämä, herrani! Te -ette saa viivytellä lady Glydeä vastaanottamasta siksi, kunnes -neiti Halcombe tulee terveeksi. Neiti Halcombea hoitaa lääkäri, -Blackwater-Parkin taloudenhoitajatar ja sitä paitsi taitava -sairaanhoitajatar -- siis kolme henkilöä, joiden innosta ja -kunnosta minä vastaan hengelläni. Tämän tahdon sanoa Teille. -Samalla tahdon sanoa vielä Teille, että se levottomuus ja tuska, -jota lady Glyde tunsi sisarensa sairauden johdosta, jo on käynyt -hänen oman terveytensä ja luonteensa kimppuun ja tehnyt hänet -aivan kykenemättömäksi olemaan miksikään hyödyksi sairashuoneessa. -Hänen suhteensa mieheensä tulee joka päivä surullisemmaksi ja -levottomuutta herättävämmäksi. Jos Te sallitte hänen kauemman aikaa -olla Blackwater-Parkissa, niin ei hänen sisarensa tervehtyminen -edisty vähintäkään ja Te paljastatte vain samalla häntä yhä enemmän -siinä julkisessa häväistysjutussa, jota Te ja minä ja kaikki perheen -kunnian vuoksi olemme halukkaat koettamaan välttää. Kaikesta -sydämmestäni kehotan minä siis Teitä vapautumaan siitä epäilyttävästä -edesvastauksesta, jonka jatkuva lykkääminen sälyttää päällenne, -kirjoittamalla lady Glydelle ja pyytämällä häntä heti tulemaan tänne. -Tehkää, mitä hellyys, kunnia ja velvollisuus ehdottomasti vaativat -Teiltä -- mitä tahansa sitten tapahtuukin, ei kukaan voi heittää -varjoa päällenne. Sanon tämän Teille laajan kokemukseni takia; -tarjoan ystävällistä neuvoani. Ja minä kysyn -- otetaanko se vastaan -vai ei?" - -Minä katsoin häneen -- katsoin häneen vain -- ja joka kasvojen -piirre kuvasti kummastusta hänen hävyttömästä varmuudestaan sekä yhä -lujempaa päätöstä soittaa Louis huoneeseen ja käskettää hänet ulos. -Ei kukaan usko sitä, mutta on kumminkin totisen totta, ett'ei minun -ulkomuotoni näyttänyt tekevän häneen vähintäkään vaikutusta. Hän oli -syntynyt hermotoinna -- nähtävästi aivan hermotoinna! - -"Epäröittekö Te?" kysyi hän. "Minä ymmärrän tämän epäröimisen, hera -Fairlie! Te epäilette -- kas vain, hyvä herrani, kuinka minä tunnen -Teidän sisäisimmät ajatuksenne! -- Te epäilette lady Glyden olevan -kyllin vahvan ja levollisen voidakseen yksin tehdä tuon pitkän matkan -Hampshirestä tänne. Hänen oma kamarineitonsa on häneltä otettu -pois, kuten tiedätte, eikä ketään muutakaan palvelijaa, joka sopisi -matkustamaan hänen kanssaan läpi Englannin, ole Blackwater-Parkissa. -Te teette edelleen sen väitteen, ett'ei hän ilman vastenmielisyyttä -voi pysähtyä Lontooseen lepäämään tänne tullessaan, koska ei sopisi -hänelle aivan yksin ja täysin outona tulla yleiseen hotelliin. -Epäilemättä hyväksyn minä Teidän muistutuksenne -- epäilemättä -tunnustan minä ne. Olkaa nyt hyvä ja ottakaa viime kerran huomioonne, -mitä minä sanon. Kun minä palasin Englantiin, oli minun aikomukseni -asettua asumaan johonkin Lontoon läheisyyteen. Mielihyvällä on tämä -aikomukseni onnistunut. Minä olen kuudeksi kuukaudeksi vuokrannut -kalustetun asunnon korttelissa jota kutsutaan S:t Johns-Woodiksi. -Olkaa hyvä ja muistakaa tämä sekä kuulkaa sitä matkasuunnitelmaa, -jonka minä nyt ehdotan. Lady Glyde matkustaa Lontooseen -- mikä on -lyhyt matka -- minä tapaan hänet asemalla, vien hänet kotiini, mikä -samalla on hänen tätinsä koti, lepäämään ja nukkumaan yli yön! kun -hän on levännyt tarpeeksi, vien minä hänet takaisin asemalle, hän -jatkaa matkaansa tänne, ja hänen oma kamarineitonsa, joka nyt oleksii -talossanne, ottaa hänet vastaan vaunuovella. Tässä ehdotuksessa on -hänen mukavuutensa otettu huomioon samoinkuin tarkoin sopivaisuuskin. --- Teidän velvollisuutenne osoittaa vieraanvaraisuutta, osanottoa ja -turvaa onnettomalle naiselle, joka on kaiken sen tarpeessa, otetaan -huomioon kevyellä ja mukavalla tavalla alusta loppuun saakka. Minä -kehotan Teitä vakavasti, herra, helpottamaan minun omia puuhiani -perheen kalliista menestyksestä. Vakavasti pyydän minä Teitä minun -avullani kirjoittamaan ja tarjoamaan kotinne ja sydämmellinen -osanottonne sekä minun kotini ja sydämmellinen osanottoni sille -loukatulle ja onnettomalle naiselle, jonka asianajajana minä nyt -olen." - -Hän viittasi minulle kauhealla kädellään; hän löi -kuumeensaastuttamaan rintaansa; hän puheli kuin kaunopuhuja ja -kuin olisimme olleet alahuoneessa. Oli siis jo oikea aika ryhtyä -epätoivoiseen päätökseen. Oli samoin oikea aika haetuttaa Louis ja -poltattaa etikkaa huoneessa. - -Tänä huolekkaana hetkenä pälkähti päähäni ajatus -- oiva suunnitelma, -jonka toteuttamisella minä voitin kaksi hyvää päämäärää. Minä -päätin päästä vapaaksi kreivin väsyttävästä kaunopuheliaisuudesta -ja lady Glyden tuottamasta kiusallisesta huolesta täyttämällä -arvoisan ulkolaisen pyynnön kirjoittaa heti tämä kirje. Eihän ollut -vähintäkään vaaraa, että tarjoukseen suostuttaisiin, sillä Laura ei -varmaankaan millään ehdolla suostuisi lähtemään Blackwater-Parkista, -kun Marian makasi siellä sairaana. Kuinka tämä erinomainen, minun -mielestäni varsin sopiva este oli jäänyt kreivin toimeliaalta -terävä-älyisyydeltä huomaamatta, oli minun mahdotonta selittää -- -kumminkin oli se jäänyt huomaamatta. Pelkoni, että hän huomaisi sen, -jos minä antaisin hänelle aikaa ajatella, innostutti minua siihen -määrään, että minä ponnistauduin istuvaan asentoon, tartuin -- niin, -todellakin tartuin itse kirjoituskapineihini jotka olivat vieressäni -olevalla pöydällä, ja kyhäsin kirjeen kokoon niin nopeasti, kuin -olisin ollut tavallinen konttoristi. "Paras Laura! Ole hyvä ja tule -tänne, milloin Sinua miellyttää. Pysähdy tänne tullessasi Lontooseen -ja lepää yö tätisi kotona. Surkuttelen kovin rakkaan Marianin -sairautta. Tosi hellyydellä j.n.e." Ojensin kirjeen käsivarren -matkalta kreiville -- vajosin takaisin nojatuoliin ja sanoin: "Suokaa -anteeksi, voimani ovat aivan lopussa; en jaksa enempää. Tahdotteko -levätä ja syödä aamiaista alakerrassa? Monta hellää ja osanottavaa -tervehdystä kaikille -- ja niin edespäin. Hyvää huomenta!" - -Hän piti vielä puheen -- luulen, että mies oli aivan väsymätön. -Minä suljin silmäni; koetin kuulla niin vähän kuin mahdollista, -mutta huolimatta tästä olin pakotettu kuulemaan koko joukon. -Sisareni väsyttävä herra mies toivotti onnea minulle keskustelumme -menosta; hän lausui vielä varsin paljon omista tunteistaan ja minun -tunteistani, valitti, että minun terveyteni on niin heikko, tarjoutui -kirjoittamaan reseptin minulle, muistutti minua, ett'en unhottaisi, -mitä hän oli sanonut valon päästämisen välttämättömyydestä -huoneeseen, hän otti vastaan minun kohteliaan pyyntöni syödä -aamiaista, pyysi minua olemaan valmis ottamaan vastaan lady Glyde -kahden tai kolmen päivän perästä, pyysi minun sallivan hänen -saavan toivoa tulla uudelle vierailulle ja sen sijaan, että olisi -pahoittanut sekä minun että omaa mieltään ottamalla jäähyväiset, hän -rupatti vielä paljoa enemmän, mitä minä ilokseni en luule koskaan -kuulleeni ja minkä minä varmaan nyt olen unhottanut. Lopulta kuulin -minä hänen miellyttävän äänensä yhä enemmän etenevän -- mutta kuinka -hirmuisen suuri hän olikin, oli hänellä se negatiivinen etu, että hän -voi liikkua aivan äänettömästi. En tiedä todellakaan, milloin hän -avasi tai sulki oven. Hetkisen hiljaisuuden jälkeen uskalsin minä -avata silmäni -- hän oli silloin poissa. - -Minä soitin Louista ja menin kylpyhuoneeseeni. Haalea kylpy -tuoksuetikalla sekotettuna ja työhuoneeni runsas savustaminen -olivat luonnollisesti ne varokeinot, joihin oli ryhdyttävä, enkä -minä luonnollisesti laiminlyönyt niitä. Olen iloinen voidessani -sanoa, että niillä oli toivottu vaikutus. Otin tavallisuuden mukaan -päivällislevon ja heräsin suloiseen hikoiluun. - -Kysyin ensiksi kreiviä. Olimmeko todellakin selvinneet hänestä? Niin --- hän oli matkustanut takaisin iltapäivän junalla. Oliko hän syönyt -aamiaista ja jos oli, niin mitä oli syönyt? Niin -- ainoastaan ja -yksinomaan hedelmätorttua makean kerman kanssa. Mikä ihminen! Mikä -kauhea ruuansulatus! - -Vaaditaanko, että minun täytyy sanoa jotakin enemmän? Ei! Luulen -nyt täyttäneeni sen vastuunalaisuuden, joka säilytettiin minulle. -Ne vastenmieliset tapahtumat, jotka sittemmin sattuivat, eivät -onneksi tapahtuneet minun läsnäollessani. Minä rukoilen ja pyydän, -ett'ei kukaan sydämmettömästi lykkäisi syytä näistä tapahtumista -minun päälleni. Tein kaikki parhaassa tarkoituksessa. Minä en ole -vastuunalainen surkuteltavasta onnettomuudesta, jota oli mahdoton -aavistaa. Minä olen murtunut, olen kärsinyt siitä enemmän kuin -kukaan muu ihminen. Kamaripalvelijani Louis, joka yksinkertaisella -tavallaan on todellakin kiintynyt minuun, luulee, ett'en minä koskaan -toivu enää. Hän näkee, kuinka minä tällä hetkellä istun sanelemassa -nenäliina silmilläni. Minä tahdon omaksi puolustuksekseni selittää, -ettei se ollut minun vikani ja että minä olen aivan menehtynyt ja -murtunut. Onko vielä jotakin sanottavaa? - - - - -Elisa Michelsonin, - -Blackwater-Parkin taloudenhoitajattaren jatkama kertomus. - - -I. - -Minua on kehotettu antamaan yksinkertainen kertomus kaikesta -siitä, mitä minä tiedän neiti Halcomben sairaudesta ja niistä -oloista, joiden vallitessa lady Glyde poistui Blackwater-Parkista -matkustaakseen Lontooseen. - -Syyksi tähän pyyntöön mainitaan, että minun todistukseni on -välttämätön totuuden saamiseksi päivän valoon. Englannin kirkkoon -kuuluneen papin leskenä, vastoinkäymisten pakottamana tekemään työtä -leipäni edestä, olen minä oppinut pitämään totuutta suuremmassa -arvossa kuin joitakin arveluttavia seikkoja. Minä täytän siis -toivomuksen, johon minä muutoin, vastenmielisyyteni takia joutua -sotketuksi ikäviin perheasioihin, olisin epäillyt suostua. - -En pitänyt mitään päiväkirjaa kysymyksessä-olevaan aikaan en niin -ollen voi varmasti ilmoittaa päivää ja päivämäärää; mutta minä -luulen varmasti voivani sanoa, että neiti Halcomben vaarallinen -sairaus alkoi heinäkuun ensi viikolla. Aamiaistunti oli myöhään -Blackwater-Parkissa -- joskus ei ennen kello 10, ei koskaan ennen 1/2 -10. Sinä aamuna, josta nyt puhun, ei neiti Halcombe, joka muutoin -saapui ensimmäisenä, tullut aamiaispöytään. Kun perhe oli odottanut -neljännestunnin, lähetettiin palvelijatar hänen huoneeseensa ottamaan -selvää, kuinka oli asian laita, mutta hän palasi heti kerrassaan -kauhistuneena takaisin. Tapasin tytön portaissa ja menin heti ylös -katsomaan, kuinka neiti Halcombe voi. Nuori tyttöraukka oli aivan -kykenemätön antamaan minulle mitään tietoja. Hän käveli edestakaisin -huoneessa kynä kädessään, ollen polttavassa kuumeessa ja houraillen. - -Lady Glyde -- nimitän entistä emäntääni siten myladyn asemasta, -koska minä en enää ole sir Percivalin palveluksessa -- oli -ensimmäinen, joka tuli omista huoneistaan. Hän peljästyi ja joutui -niin epätoivoon, ett'ei hänestä ollut vähintäkään hyötyä. Kreivi -Fosco ja hänen rouvansa jotka heti tulivat yläkertaan, olivat -molemmat hätäilemättä ja kykenivät toimimaan, ja kreivitär auttoi -minua toimittamaan neiti Halcombe vuoteeseen. Hänen armonsa, -kreivi, joka pysähtyi eteishuoneeseen, lähetti alakertaan hakemaan -kotilääkevarastoani, sekotti lääkkeen neiti Halcombelle ja järjesti -kylmiä kääreitä pään ympäri, ett'ei hukattaisi aikaa ennen lääkärin -saapumista. Kääreet panimme me hänen päänsä ympärille, mutta emme -voineet saada häntä ottamaan lääkettä. Sir Percival lähetti ratsain -kutsumaan lähintä saatavilla olevaa lääkäriä -- tohtori Dawsonia -Oak-Lodgesta. - -Herra Dawson tuli tunnin kuluessa. Hän oli arvossa pidettävä, -vanhempi mies, hyvin tunnettu koko seudulla, ja me säikähdimme kovin -kuullessamme, että hän piti tautia varsin vakavana. Kreivi keskusteli -ystävällisesti tohtorin kanssa ja lausui hänelle ajatuksensa sekä -viisaasti että vapaasti. Tohtori Dawson kysyi silloin, ei juuri -kohteliaasti, antoiko kreivi neuvojansa lääkärinä. -- Ja saatuansa -tietää, että kreivi oli tutkinut lääketiedettä, vaikkakaan hän ei -harjoittanut sitä ammattina, selitti hän, ett'ei ollut pitänyt -tapoinaan neuvotella lääkäriamatöörien kanssa. Tosi-kristillisen -hiljaisesti hymyili kreivi ja poistui huoneesta. Ennenkun hän meni, -sanoi hän minulle, että jos häntä kysyttäisiin päivän kuluessa, olisi -hän otaksuttavasti järven rannalla olevassa venehuoneessa. Miksi hän -meni sinne, en minä voi sanoa. Mutta sinne hän meni, se on varma, ja -oli poissa koko päivän yhtäpäätä kello 7 saakka, jolloin päivällinen -aina syötiin. Kenties tahtoi hän näyttää esimerkkiä olla niin hiljaa -talossa kuin mahdollista. Oli aivan hänen luonteensa mukaista -menetellä siten. Hän oli miettiväisin herra jonka voi tavata. - -Yö oli kovin vaikea neiti Halcombelle; kuume lisäytyi ja laimeni -vuoroin ja tuli aamupuolella voimakkaammaksi lauhtumisen sijasta. Kun -ei ketään sopivaa sairaanhoitajatarta ollut saatavana paikkakunnalla, -valvoimme hänen armonsa kreivitär ja minä vuoron perään. -Valitettavasti istui lady Glyde itsepäisesti valvomassa meidän -kanssamme. Hän oli liian hermostunut ja hänen terveytensä liian arka, -että hän olisi voinut tyynesti kestää tietoa, että neiti Halcombe -oli vaarallisesti sairaana. Hän vahingoitti vain itseään valvomalla -voimatta vähintäkään auttaa. Lempeämpää ja hyväsydämisempää naista -ei voi tavata, mutta hän itki ja oli herkkä peljästymään -- ja niin -ollen aivan sopimaton sairashuoneeseen. - -Aamulla tuli sir Percival ja kreivi kuulemaan, kuinka sairas voi. - -Luultavasti huolestuneena rouvansa surusta ja neiti Halcomben -sairaudesta oli sir Percival luonteeltaan varsin levoton ja -hämmentynyt. Herra kreivi osoitti sen sijaan sekä järkeä että -osanottoa. Hattu toisessa kädessään ja kirja toisessa sanoi hän sir -Percivalille aikovansa mennä taaskin järven rannalle lueskelemaan. -"Auttakaamme puolestamme, että talossa on hiljaista ja rauhaista", -sanoi hän, "älkäämmekä polttako huoneessa tupakkaa, ystäväni, neiti -Halcomben sairastuttua. Sinä menet tahollesi -- ja minä omalleni. -Lueskellessani on minusta paras olla yksin. Hyvää huomenta, rouva -Michelson". - -Sir Percival ei ollut kyllin kohtelias -- kenties on oikeammin sanoa -kyllin levollinen -- osoittaakseen minulle samaa huomaavaisuutta -mennessään. Ainoa koko talossa, joka aina kohteli minua kuin -syyttömästi huolellisiin olosuhteihin joutunutta naista, oli -kreivi. Hänen esiintymisensä oli todella aatelismiehen; hän oli -huomaavainen kaikkia kohtaan. Nuorta Fanny-tyttöäkään, joka oli lady -Glyden kamarineito, ei hän pitänyt liian vähäpätöisenä huomatakseen -häntä. Kun sir Percival oli erottanut Fannyn, kysyi herra kreivi -minulta, näytellessään minulle pieniä sieviä kamarilintujaan, mitä -ystävällisimmästi, kuinka nyt kävisi hänen kanssaan, mihin hän menisi -sinä päivänä, jolloin hän poistui Blackwater-Parkista, ja muuta -sellaista. Sellaisessa hienotunteisessa huomaavaisuudessa näyttäytyy -ylhäisemmän aristokratian etevämmyys. Minä en pyydä anteeksi -kirjoittaessani näitä huomioita; ne mainitsen vain osoittaakseni -oikeuden herra kreivin luonteelle, jota luulen tietäväni muutamain -henkilöiden ankarasti arvostelleen. Aatelismies, joka osoittaa -kunnioitusta taloudelliseen ahdinkotilaan joutunutta rouvashenkilöä -ja isällistä osanottoa köyhää palvelustyttöä kohtaan, näyttää -omaavansa liian jaloluonteisia periaatteita ja tunteita, että häntä -voitaisiin kevytmielisesti epäillä. En lausu mitään arvosteluja -- -minä vain kuvaan tosi tapahtumia. Minun harrastukseni koko elämäni -aikana ei ole tuomita, ett'en minä tulisi tuomituksi. Eräs mieheni -parhaimpia saarnoja oli tästä aineesta. Luen sitä alinomaa -- -jäljensin sen itse siitä painoksesta, joka painettiin tilauksesta -leskiaikani alussa -- ja joka kerran tunsin minä suurempaa -hengellistä lohdutusta ja virkistystä. - -Ei mitään parannusta voitu huomata neiti Halcombessa, ja toinen -yö tuli ensimmäistäkin pahemmaksi. Herra Dawson oli väsymätön -käymään katsomassa. Kreivitär ja minä huolehdin edelleenkin vuoroin -sairaanhoitamisesta; lady Glyde pysyi kumminkin lujasti päätöksessään -istua valveilla kanssamme, vaikka me molemmat koetimme houkutella -häntä menemään levolle. "Minun paikkani on Marianin sairasvuoteen -vieressä", oli hänen ainoa vastauksensa. "Olimpa minä terve tai -sairas, niin ei kuitenkaan mikään voi pakottaa minua poistumaan hänen -luotaan". - -Päivällisaikaan menin minä alakertaan täyttämään muita -talousvelvollisuuksiani. Tuntia myöhemmin mennessäni taas -sairashuoneeseen näin minä kreivin, joka hyvissä ajoin aamulla oli -mennyt kolmannen kerran ulos, tulevan eteisessä kaikesta päättäen -loistavalla tuulella. Samalla hetkellä pisti sir Percival päänsä ulos -kirjaston ovesta ja puhutteli jaloa ystäväänsä innokkaasti seuraavin -sanoin: - -"Oletko saanut selvää hänestä?" - -Herra kreivin naama loisti paljaasta tyytyväisyydestä, mutta hän ei -vastannut mitään: Sir Percival, joka käänsi päätään ja huomasi minun -olevan menossa portaita ylös, katsoi minuun ilkein ilmein. - -"Tule tänne kertomaan minulle, kuinka kävi", sanoi hän kreiville. -"Kun vain on naisia talossa, saa olla varma, että ne juoksentelevat -edestakaisin portaissa." - -"Paras Percivalini", huomautti herra kreivi ystävällisesti, "rouva -Michelsonilla on velvollisuuksia täytettävänä. Minä pyydän, että -sinä tunnustaisit hänen ihmeteltävän intonsa niin suoraan, kuin minä -tunnustan. Kuinka sairas voi, rouva Michelson?" - -"Valitettavasti ei paremmin, mylord." - -"Surullista -- varsin surullista!" lausui kreivi. "Te näytätte -väsyneeltä, rouva Michelson. On varmaankin jo aika, että Te ja -vaimoni saatte apua sairashoidossa. Minä luulen olevani tilaisuudessa -hankkimaan teille tätä apua. Eräät seikat pakottavat rouvani -matkustamaan Lontooseen huomenna tai ylihuomenna. Hän matkustaa -varhain päivällä ja palaa illalla, ja hän tuo silloin matkassaan -siivon ja kelvollisen sairaanhoitajattaren, joka on nykyisin jouten. -Vaimoni tuntee hänet ja tietää, että häneen voidaan luottaa. Mutta -ennen hänen tulemistaan pyydän minä Teidän olemaan mitään puhumatta -tohtorille, koska hän ei hyväksyisi sairaanhoitajatarta, jonka minä -hankkisin. Kun hoitajatar tulee, puhuu hän kyllä puolestaan, ja herra -Dawsonin täytyy myöntää, ett'ei voi muistuttaa mitään häntä vastaan. -Se täytyy lady Glydenkin myöntää. Olkaa hyvä ja viekää hänelle minun -sydämmellinen osanottoni ja kunnioitukseni!" - -Minä lausuin tunnustukseni kreivin ystävällisestä huolenpidosta. Sir -Percival keskeytti jyrkästi minun puheeni huutamalla ystävälleen -- -ikäväkseni täytyy minun tunnustaa, että hän siinä käytti varsin rumaa -lausumatapaa -- että hän tulisi kirjastoon eikä odotuttaisi häntä -kauempaa. - -Menin ylös portaita. Me olemme syntisiä ihmisraukkoja, ja olkoot -naisen periaatteet kuinka lujat tahansa, ei hän aina voi olla -varuillaan väärämielisen uteliaisuuden kiusausta vastaan. Minua -hävettää sanoa, kuinka tässä tilaisuudessa uteliaisuus voitti -periaatteeni ja herätti minussa kovan halun saada tietää sen -kysymyksen tarkoitus, jonka sir Percival teki ystävälleen. Ketä -kreivi halusi tavata aamukävelyillään? Että se oli nainen, voin -minä aavistaa sir Percivalin kysymyksestä. Minä en epäillyt kreiviä -mistään sopimattomasta -- sillä tunsin hänen siveellisen arvonsa -liian hyvin -- mutta minä toistin ajatuksissani alinomaa tämän -kysymyksen _kenen_ oli hän löytänyt? - -Mutta palaan kertomukseeni. Yö kului entisen mukaan ilman mitään -parannusta neiti Halcomben sairaudessa. Seuraavana päivänä näytti -kumminkin jotain olevan toivoa sitä. Sen jälkeisenä päivänä matkusti -kreivitär aamujunalla Lontooseen ilmoittamatta, mikäli minä tiedän, -kenellekään matkansa syytä. Hänen herra miehensä seurasi häntä, -osoittaen tavallista huomaavaisuuttaan, asemalle. - -Minut jätettiin nyt yksin hoitamaan neiti Halcombea ja lady Glyden -lujan päätöksen johdosta olla poistumatta hänen sairasvuoteensa -äärestä oli minulla täysi syy uskoa saada pian hänetkin -hoidettavakseni. - -Ainoa jonkinarvoinen tapahtuma tämän päivän kuluessa oli uusi -vastenmielinen kohtaus tohtorin ja kreivin välillä. - -Palattuaan rautatieasemalta meni kreivi neiti Halcomben -eteishuoneeseen saadakseen selvää sairaan tilasta. Minä menin -puhumaan hänen kanssaan, sillä sekä tohtori Dawson että lady Glyde -olivat huoneessa neiti Halcomben luona. Kreivi kyseli minulta paljon -sairauden ilmauksista ja hoitamistavasta. Minä annoin hänelle ne -tiedot, jotka voin, ja sanoin hänelle, että kuumekohtausten välillä -lisääntyi ehdottomasti väsymys ja voimattomuus. Juuri mainitessani -tätä tuli herra Dawson sairashuoneesta. - -"Hyvää huomenta, herra", sanoi kreivi astuessaan esiin nöyrä ilme -kasvoillaan ja pysähdytti tohtorin niin ylhäisellä päättäväisyydellä, -että sitä oli mahdoton vastustaa, "minä pelkään suuresti, ett'ette -huomaa mitään parantumista tänään?" - -"Minä huomaan varmaa parantumista", vastasi tohtori Dawson. - -"Te siis annatte voimien vähetä hoitaessanne tätä kuumetta?" jatkoi -herra kreivi. - -"Minä seuraan sitä hoitotapaa, jonka minä olen huomannut oikeaksi -monivuotisen toimintani aikana", sanoi tohtori. - -"Sallikaa minun tehdä kysymys, joka läheltä koskee tätä laajaa -ainetta -- lääkärin käytännöllistä kokemusta", lausui kreivi. "Minä -en uskalla antaa mitään neuvoa enää -- minä haluan vain tehdä Teille -kysymyksen. Te elätte jonkun matkan päässä, herraseni, tieteellisen -tutkimuksen molemmista jättiläissuurista keskipisteistä: Lontoosta -ja Pariisista. Oletteko kuullut puhuttavan, kuinka kuumetautien -tuhotöitä järkevästi ehkäistään vahvistamalla sairasta antamalla -hänelle konjakkia, viiniä, ammoniakkia ja kiinaa? Ovatko nämä -uudenaikaiset, etevimpäin lääketieteellisten auktoriteettien -kerettiläiset mielipiteet koskaan tulleet korviinne -- jaa vai ei?" - -"Kun virkaveli kysyy minulta tätä, vastaan minä mielihyvällä", sanoi -tohtori avatessaan ovea mennäkseen ulos. "Te ette ole lääkäri, ja -minä pyydän päästä vastaamasta Teille." - -Saatuaan tällä anteeksiantamattoman epäkohteliaalla tavalla lyönnin -toiselle poskelleen käänsi kreivi heti tosi kristityn tavalla toisen -ja sanoi lempeällä äänellä: "Hyvää huomenta, herra Dawson." - -Jos minun autuas mieheni olisi ollut onnellinen tunteakseen herra -kreivin, niin kuinka he olisivatkaan kunnioittaneet toisiaan! - -Rouva kreivitär tuli takaisin illan viime junalla ja toi silloin -mukanaan tuon mainitun sairaanhoitajattaren Lontoosta. Hänen nimensä -oli rouva Rubelle. Ulkonäkönsä ja huono englannin kielensä ilmaisi -hänen olevan ulkolaisen. - -Minä olen aina tuntenut hyväntahtoisen sietäväisyyden tunnetta -ulkolaisia kohtaan. Heillä ei ole meidän armolahjojamme eikä -etujamme, ja he ovat kasvaneet paavilaisuuden pimeässä ja -erehdyksissä. Myöskin on ollut aina minun päätarkotukseni ja -tapani, niinkuin se oli ennen minua autuaan mieheni tapa (katso -kunnianarvoisa herra Samuel Michelsonin XXIX:ttä saarnaa) tehdä -muita kohtaan niin, kuin minä tahdon heidän tekevän minua kohtaan. -Näistä molemmista syistä en minä tahdo sanoa, että rouva Rubelle teki -minuun vastenmielisen vaikutuksen, ollen pieni laiha, viekas henkilö, -noin 50-vuotias, tumma kuin kreolitar huomaavaisine vaaleanharmaine -silmineen. En myöskään tahdo huomauttaa näistä kahdesta -yllämainitusta syystä, että minä huomasin hänen pukunsa, vaikka se -olikin sileästä mustasta silkistä, sopimattoman kalliiksi ja koreaksi -sekä hänen asemassaan olevalle henkilölle aivan tarpeettomasti -pitseillä ja muilla koristeilla kaunistetuksi. Minä en suinkaan -pitäisi siitä, että jotain sellaista sanottaisiin minusta, ja siksipä -on minun velvollisuuteni olla sanomatta sitä rouva Rubellesta. -Minä vain tahdon mainita, että hänen esiintymisensä oli -- ehkä ei -vastenmielisen pidättyväistä -- tavattoman hiljaista ja salaperäistä; -että hän katseli ympärilleen lakkaamatta, mutta puhui varsin vähän, -mikä kenties perustui yhtä paljon häveliääseen mielenlaatuun kuin -asemansa epäilyyn Blackwater-Parkissa, ja että hän kieltäytyi -syömästä mitään tultuansa -- kenties oli se varsin omituista, mutta -ei ollenkaan epäilyttävää -- vaikka minä itse kohteliaasti pyysin -häntä aterioimaan huoneessani. - -Kreivin erityisesti puollettua -- hyvin kuvaavaa hänen tavalliselle -sovinnollisuudelleen ja hyväntahtoisuudelleen päätettiin, ett'ei -rouva Rubelle ryhtyisi toimeensa, ennenkun tohtori huomisaamuna -olisi nähnyt ja hyväksynyt hänet. Sinä yönä valvoin minä. Lady Glyde -näytti olevan varsin vastaan, että uusi sairaanhoitajatar otettaisiin -neiti Halcombelle. Sellainen maun puute ulkolaista kohtaan naiselta, -jolla oli hänen kasvatuksensa ja hieno esiintymisensä, kummastutti -minua. Minä uskalsin sanoa hänelle: "Mylady, meidän pitää muistaa, -ett'emme liian kiireesti tuomitse alempiarvoisiamme -- varsinkin jos -ne tulevat vieraista maista". Lady Glyde ei näyttänyt kumminkaan -kiinnittävän mitään erikoista huomiota sanoihini. Hän huokasi vain -ja suuteli neiti Halcomben kättä, joka lepäsi peitteellä. Oli tuskin -oikein viisasta tehdä niin sairashuoneessa ja sairaalle, joka -ennen kaikkea kaipasi lepoa. Mutta lady Glyde-raukka ei ymmärtänyt -sairaanhoitoa -- ei, ei ollenkaan, valitettavasti. - -Seuraavana aamuna kehotettiin rouva Rubelle menemään neiti Halcomben -eteishuoneeseen, jotta tohtori hyväksyisi hänet toimeensa mennessään -sairaan luo. - -Minä jätin lady Glyden neiti Halcomben luo, joka juuri uinahti, -ja menin rouva Rubellen luo ajatellen rohkaista häntä tänä -epätietoisuuden hetkenä. Hän ei kuitenkaan näyttänyt ollenkaan -katsovan asiaa tässä valossa. Hän tuntui etukäteen olevan vakuutettu -siitä, että herra Dawson hyväksyisi hänet, ja istui aivan tyynesti -avonaisen ikkunan ääressä nähtävästi tyytyväisenä hengittäen raikasta -ilmaa. Muutamat ihmiset olisivat voineet pitää tätä tapaa hävyttömän -rohkeuden todistuksena. Minä pyydän sanoa katsovani sopivammaksi -kuvata se tavattomaksi mielenvoimaksi. - -Sen sijaan, että olisi tullut luoksemme yläkertaan, kutsutti -tohtori Dawson minut luoksensa alas. Minusta näytti tämä hieman -kummalliselta, mutta rouva Rubelle ei näyttänyt siihen millään tavoin -kiinnittävän huomiota. Minun mennessäni istui hän yhäti aivan tyynenä -ikkunan ääressä ja nautti hiljaa maailmaa. - -Herra Dawson odotti yksinään minua ruokailuhuoneessa. - -"Minä haluaisin puhella kanssanne tästä uudesta -sairaanhoitajattaresta, rouva Michelson", sanoi hän. - -"Vai niin; mitä sitten, herra?" - -"Hänethän on tänne tuonut tuon vanhan, lihavan ulkomaalaisen, joka -aina tahtoo sotkeutua minun asioihini, rouva. Rouva Michelson -- tuo -vanha paksu mies on puoskari." - -Tämä oli varsin sopimatonta. Luonnollisesti minä oikein loukkauduin. -"Tiedättekö, herra", minä sanon, "että puhutte kreivistä?" - -"Joutavia! Hän ei ole ensimmäinen puoskari, joka on kiinnittänyt -kauniin liitteen nimeensä. He ovat kaikki tyyni kreivejä -- koko -kirottu joukkio!" - -"Hän ei olisi sir Percival Glyden ystävä, herra, jollei hän olisi -korkeimman ylimystön jäsen -- se tahtoo sanoa -- ei aivan yhtä hyvän -kuin englantilaisen ylimystön." - -"Hyvä, rouva Michelson, kutsukaa häntä, miksi Teitä miellyttää, mutta -palatkaamme sairaanhoitajattareen. Minulla on jo muistutukseni häntä -vastaan." - -"Edes näkemättäkään häntä, herra." - -"Vai niin, edes näkemättäkään häntä. Hän voi olla hyvä -sairaanhoitajatar, mutta hän ei ole kuitenkaan se, jonka minä -olisin hankkinut. Olen lausunut vastaväitteeni sir Percivalille, -koska hän on talon herra. Hän sanoo, että vaikka minäkin olisin -hankkinut hoitajattaren, olisi tämäkin ollut outo lontoolainen; -hänen mielestään on tämä nainen pantava kokeelle, koskapa hänen -vaimonsa täti on nähnyt vaivan tuodessaan hänet Lontoosta tänne. Se -on oikein ja kohtuullista, enkä minä voi täydellä syyllä kieltää. -Mutta minä olen myöntynyt sillä ehdolla, että hänen täytyy heti -matkustaa tiehensä, jos minä saan jotakin aihetta olla hyväksymättä -häntä. Lääkärinä on minulla oikeus tehdä sellainen ehto, ja sir -Percival on suostunut siihen. Nyt tiedän minä, rouva Michelson, -voivani luottaa Teihin ja pyydän sen vuoksi Teitä tarkkaan valvomaan -rouva Rubellea ensi päivinä ja katsomaan, ett'ei hän anna sairaalle -muita lääkkeitä kuin minun määräämiäni. Teidän ulkomaalainen -kreivinne on valmis kuolemaan kärsimättömyydestä koettaakseen -puoskaroimisparannuskeinojansa -- magnetismia muun muassa -- minun -sairaaseeni, ja hänen rouvansa hankkima sairaanhoitajatar on kenties -valmis avustamaan häntä. Ymmärrättehän minua? Hyvä, sitten menemme -ylös. Minä tahdon sanoa hänelle pari sanaa ennenkun hän menee sairaan -luo." - -Rouva Rubelle huvittelihe vielä katsomalla ulos ikkunasta. -Esitellessäni hänet tohtori Dawsonille, eivät tohtorin epäilevät -silmäykset eivätkä tutkivat kysymykset näyttäneet vähintäkään -hämmästyttävän häntä. Hän vastasi tohtorille tyynesti huonolla -englannin kielellään, ja vaikka tohtori vakavasti koetti sotkea -häntä, ei hän näyttänyt kumminkaan osoittavan mitään taitamattomuutta -ammatissaan. Tämä aiheutui, kuten minä jo kerran ennen olen sanonut, -varmaan hänen mielenmaltistaan eikä suinkaan hävyttömästä rohkeudesta. - -Me menimme kaikki sairashuoneeseen. - -Rouva Rubelle katsoi varsin tarkkaan sairasta, tervehti lady Glydeä, -asetti muutamia pikku kapineita järjestykseen huoneessa ja istuutui -sitten aivan hiljaa erääseen nurkkaan, kunnes häntä tarvittaisiin. -Mylady näytti hämmästyneeltä ja levottomalta nähdessään oudon -sairaanhoitajattaren. Ei kukaan puhunut, peljäten häiritsevänsä -neiti Halcombea, joka vielä nukkui -- paitsi tohtori, joka kuiskaten -kysyi, millainen yö oli ollut. Minä vastasin hiljaa "aivan kuin -ennenkin", ja sen jälkeen poistui herra Dawson. Lady Glyde seurasi -häntä arvatakseni puhuakseen rouva Rubellesta. Mitä minuun tulee, -olin minä varma, että tämä hiljainen ihminen saisi pitää paikkansa. -Hän oli hyvin selvillä ja ymmärsi varsin varmasti ammattinsa. Sanalla -sanoen minä itse olisin tuskin voinut täyttää paremmin paikkani -sairasvuoteen ääressä. - -Herra Dawsonin kehotukset uskollisesti muistaen tarkastin minä -tuon tuostakin rouva Rubellea huolekkaasti kolmen tai neljän -päivän aikana. Monta kertaa astuin minä sairashuoneeseen hiljaa ja -huomaamatta, mutta en koskaan huomannut hänen työskentelevän tavalla, -joka olisi herättänyt epäilyjä. Lady Glyde, joka valvoi häntä yhtä -tarkkaan kuin minäkin, ei koskaan huomannut mitään muistuttamista -häntä vastaan. En koskaan huomannut minä lääkepulloja otettavan pois; -en koskaan hänen puhuvan sanaakaan kreivin kanssa. Hän hoiti neiti -Halcombea kieltämättömällä huolella ja varovaisuudella. Sairasraukka -heittelehti vuoroin horros-, vuoroin kuumekohtausten tilassa, joita -yhä enemmän seurasi houraaminen. Rouva Rubelle ei koskaan häirinnyt -eikä pelottanut häntä tässä tilassa odottamatta näyttäytymällä -sairasvuoteen ääressä. Oikeutta kaikille! -- olkootpa englantilaisia -tai ulkomaalaisia ja minä annan rouva Rubellelle puolueettomasti -sen kiitoksen, jonka hän ansaitsee. Hän oli huomattavan varovainen -itseensä nähden ja liian varma ja piittaamaton niiden henkilöiden -hänelle tarjoomista neuvoista, jotka hyvin ymmärsivät kaikkea, mikä -kuuluu sairaanhoitoon. Näistä puutteista huolimatta oli hän hyvä -sairaanhoitajatar eikä antanut enemmän lady Glydelle kuin tohtori -Dawsonillekaan vähintäkään moittimisen aihetta. - -Seuraava jonkinarvoinen tapahtuma oli, että kreivi matkusti -pois lyhyeksi aikaa joidenkin Lontoossa toimitettavain asiain -takia. Mikäli minä voin muistaa, matkusti hän neljäntenä päivänä -rouva Rubellen tulon jälkeen ja ennen lähtöään puhui hän minun -läsnäollessani varsin vakavasti lady Glyden kanssa neiti Halcombesta. - -"Luottakaa herra Dawsoniin vielä muutamia päiviä, jos Teitä -miellyttää", sanoi hän. "Mutta jollei siihen aikaan tapahdu -parannusta, niin lähettäkää Lontoosta noutamaan lääkäri; tämän -taitamattoman tohtorin täytyy mukautua neuvottelemaan hänen kanssaan. -Suututettakoon kernaasti herra Dawson, jos neiti Halcombe siten -voidaan pelastaa. Minä pyydän Teiltä tätä oikein vakavasti -- minä -annan kunniasanani, että se on välttämätöntä." - -Herra kreivi puhui varsin liikutettuna ja osaaottavaisena. Mutta -lady Glyde-raukka oli tullut niin äärettömän hermoheikoksi, että hän -todellakin näytti pelkäävän kreiviä. Hän vapisi kiireestä kantapäähän -ja antoi kreivin ottaa jäähyväiset lausumatta sanaakaan hänelle. Kun -kreivi oli poissa, kääntyi hän minuun sanoen: "Ah, rouva Michelson, -minä olen aivan murtunut levottomuuden vuoksi sisareni takia, eikä -minulla ole ainoatakaan ystävää, joka voisi neuvoa minua! Luuletteko -Te tohtori Dawsonin erehtyvän? Hän sanoi itse minulle tänä aamuna, -ett'ei mitään vaaraa ole enää ja ett'ei hän tarvitse neuvotella -kenenkään lääkärin kanssa." - -"Huolimatta kaikesta kunnioituksesta tohtori Dawsonia kohtaan", -vastasin minä, "seuraisin minä kyllä myladyn sijassa herra kreivin -neuvoa." - -Lady Glyde kääntyi nopeasti pois minusta silmäten epätoivoisesti, -minkä syytä minä en voi ymmärtää. - -"_Hänen_ neuvoaan!" toisti hän itsekseen. "Jumala varjelkoon meitä -- -_hänen_ neuvoaan!" - -Muistaakseni oli kreivi poissa viikon. - -Sir Percival näytti monessa suhteessa kaipaavan pois matkustanutta -ystäväänsä ja oli sitäpaitsi, mikäli minusta näytti, varsin -alakuloinen ja muuttunut kaiken sairauden ja surun johdosta, joka -talossa vallitsi. Joskus oli hän niin levoton, ett'en minä voinut -olla huomaamatta sitä -- hän tuli ja meni ja vaelsi edestakaisin -levotonna ja rauhatonna pihalla ja huoneissa. Hänen kysymyksensä -neiti Halcombesta ja rouvastaan -- jonka heikontunut terveys näytti -häntä kovin huolettavan -- todistivat mitä suurinta osanottoa. Minä -uskon, että hänen sydämmensä oli kovin nöyrtynyt. Jos hänellä olisi -ollut joku pappi-ystävä, joka -- kuten esimerkiksi minun autuas -mieheni -- olisi ollut hänen läheisyydessään tänä aikana, olisi -ilahduttava, siveellinen parannus voinut tapahtua sir Percivalissa. -Harvoin olen minä pettynyt tässä suhteessa, kun se kokemus, jonka -minä olen saanut onnellisessa avioliitossani, ohjaa arvosteluani -kaikissa sellaisissa kysymyksissä. - -Rouva kreivitär, joka nyt oli ainoa henkilö, minkä seuraa sir -Percival olisi voinut hakea, ei välittänyt hänestä vähääkään, kuten -minusta näytti -- tai kenties ei sir Percival piitannut ollenkaan -kreivittärestä. Olisi melkein ollut valmis uskomaan, että he nyt -suorastaan väittelivät toisiansa jäätyänsä kahden olemaan. Näin -ei ollut luonnollisesti asian laita; mutta kumminkin kävi niin, -että kreivitär aina söi päivällisensä murkinalla ja tuli sitten -yläkertaan, vaikka rouva Rubelle nyt oli ottanut huolekseen -kaiken sen sairaanhoidon, mikä kreivittärellä ennen oli ollut -vastuullaan. Sir Percival söi päivällistä aivan yksin, ja minä kuulin -pöydänkattaja Williamin sanovan, että hänen isäntänsä nautti puolet -vähemmän ruokaa, mutta puolet enemmän juomatavaroita. Minä en pannut -mitään huomiota niin hävyttömään palvelijan tekemään huomautukseen. -Nuhtelin häntä silloin ja toivon, että hän ymmärtää sen toistamisen -nyt uudistetuksi paheksumiseksi. - -Seuraavina päivinä näytti meistä kaikista neiti Halcomben tila -paranevan jossain määrin. Meidän luottamuksemme tohtori Dawsoniin -elpyi taasen. Hän näytti olevan varsin varma ja vakuutti lady -Glydelle tämän puhuessa hänen kanssaan asiasta, että hän itse -ehdottaisi lähettämään noutamaan lääkäriä samana hetkenä, kuin hän -tuntisi vähintäkään epäröivänsä tai olevansa levoton. - -Ainoa, joka ei näyttänyt tahtovan antaa rauhoittaa itsensä, oli -kreivitär. Hän sanoi minulle yksityisesti, ett'ei hän voinut luottaa -vain herra Dawsonin vakuutuksiin, ja hän levottomasti odotti kuulla -miehensä ajatuksia, kun häntä kolmen päivän kuluessa odotettiin -takaisin. Kreivi ja kreivitär kirjoittivat toisilleen säännöllisesti -joka aamu kreivin poissa ollessa. He olivat tässä kuten kaikissa -muissakin suhteessa aviopuolisojen perikuvia. - -Kolmannen päivän iltana näytti minusta neiti Halcombessa tapahtuvan -sellainen muutos, joka vakavasti huoletti minua. Rouva Rubelle -huomasi sen myöskin. Me emme puhuneet mitään siitä lady Glydelle, -joka valvonnasta lopen väsyneenä oli nukkunut eteishuoneen sohvalle. - -Herra Dawson tuli illalla tavallista myöhempään. Niin pian kun hän -oli silmännyt sairaaseen, muuttui hänen kasvojensa ilme kokonaan. -Hän koetti salata sen, mutta näytti samalla kertaa neuvottomalta -ja levottomalta. Lähetti toimitettiin heti hänen kotiinsa hakemaan -hänen lääkearkkuansa, muutamiin varovaisuustoimenpiteisiin ryhdyttiin -sairashuoneessa tartuntaa vastaan, ja hän käski itse järjestää -hänelle vuoteen kuntoon huoneessa. "Onko kuume tullut tarttuvaksi?" -kysyin minä. "Pelkään sitä", vastasi hän, "huomenna saamme nähdä." - -Herra Dawsonin määräyksen mukaan ei lady Glydelle ilmoitettu, että -hänen sisarensa oli tullut huonommaksi. Myladya kielsi hän varmasti, -tämän heikon terveyden takia, olemasta sairashuoneessa tänä yönä. -Lady Glyde koetti vastustaa -- oli surullista nähdä häntä -- -mutta herra Dawsonilla oli valtansa lääkärinä ja hän sai tahtonsa -noudatetuksi. - -Huomispäivänä klo 11 matkusti palvelija Lontooseen mukanaan kirje -eräälle siellä olevalle lääkärille ja käskyllä tuoda uusi lääkäri -mukanaan ensimmäisellä palaavalla junalla. Puoli tuntia lähetin -lähdön jälkeen tuli kreivi takaisin Blackwater-Parkiin. - -Kreivitär toi hänet omalla vastuullaan katsomaan sairasta. Minä en -voinut huomata mitään sopimatonta siinä. Herra kreivi oli nainut -mies; hän oli kyllin vanha voidakseen olla neiti Halcomben isä ja -katsoi häntä läheisen sukulaisen, lady Glyden tädin läsnä-ollessa. -Herra Dawson intti kumminkin sitä vastaan, että hän tuli huoneeseen, -mutta minä voin selvästi nähdä tohtorin itsensä olevan liian -levottoman tässä tilaisuudessa tehdäkseen vakavampaa vastarintaa. - -Sairas ei tuntenut nyt ketään hänen ympärillään olevista henkilöistä. -Hän näytti katsovan ystäviä vihamiehiksi. Kun kreivi lähestyi -hänen vuodettaan, kiintyivät hänen silmäyksensä, jotka tähän asti -olivat harhailleet sinne ja tänne huoneessa, sellaisella kauhun -ihmeellä häneen, ett'en koskaan elämäni aikana unhota sitä. Kreivi -istuutui hänen viereensä, kuunteli hänen valtimoaan, kosketti hänen -ohimoitaan; katsoi varsin tarkkaavasti häntä ja kääntyi sitten -tohtorin puoleen sellainen vihan ja halveksumisen ilme kasvoillaan, -että sanat kuolivat herra Dawsonin huulille ja hän seisoi hetken -kalpeana harmista ja kauhusta -- niin, todellakin, kalpeana ja aivan -neuvotonna. - -Herra kreivi katsoi minuun. - -"Milloin tapahtui tämä muutos?" kysyi hän. - -Minä sanoin hänelle, ajan. - -"Onko lady Glyde sen jälkeen ollut huoneessa?" - -Minä vastasin kieltävästi. Tohtori oli lujasti kieltänyt häntä -tulemasta eilisiltana ja oli tänään aamulla uudistanut tämän -kieltonsa. - -"Oletteko Te ja rouva Rubelle saanut tietää tapahtuneen onnettomuuden -koko laajuudessaan?" -- oli hänen seuraava kysymyksensä. - -"Me olemme saaneet tietää", vastasin minä, "tautia pidettävän -tarttuvana" -- hän keskeytti minut, ennenkuin ehdin sanoa enempää. - -"Se on lavantautia", sanoi hän. - -Sen lyhyen hetkisen kuluessa, jonka tämä puhelu! kesti, oli herra -Dawson jälleen toipunut ja puhutteli nyt kreiviä tavallisella -pelottomuudellaan. - -"Se ei ole lavantautia", lausui hän jonkunlaisella voimalla -äänessään. "Minä panen vastalauseeni tätä tuppautumista vastaan -toimintaani, herra. Ei kellään ole oikeutta tehdä täällä mitään -kysymyksiä paitsi minulla. Minä olen täyttänyt velvollisuuteni -parhaan ymmärrykseni mukaan --" - -Kreivi keskeytti hänet -- ei sanoin, vaan viittaamalla vain -sairasvuoteeseen. Tohtori Dawson näytti tuntevan tämän hänen -itsepuolustusoikeutensa äänettömän kieltämisen koko katkeruuden ja -suuttui nähtävästi yhä enemmän. - -"Minä sanon tehneeni velvollisuuteni", vastasi hän. "Lääkäriä on -lähetetty Lontoosta hakemaan. Hänen kanssaan tahdon minä neuvotella -tämän kuumeen laadusta, mutta en kenenkään muun kanssa. Minä vaadin, -että Te poistutte tästä huoneesta." - -"Minä astuin tänne, herra, innostuksesta ihmisyyden pyhään asiaan", -sanoi kreivi. "Samasta syystä palaan minä takaisinkin, jos lääkäri -viipyy tulemasta tänne. Minä sanon vielä kerran, että kuume on -muuttunut lavantaudiksi ja että Te olette menettelynne takia -vastuunalainen tästä valitettavasta muutoksesta. Jos onneton, nuori -nainen kuolee, todistan minä tuomioistuimen edessä, että Teidän -taitamattomuutenne ja itsepäisyytenne oli syynä hänen kuolemaansa." - -Ennenkun herra Dawson voi vastata, ennenkun kreivi ehti mennä, -avattiin eteishuoneen ovi, ja me näimme lady Glyden seisovan -kynnyksellä. - -"Minun _täytyy_, minä _tahdon_ tulla sisään", sanoi hän tavattoman -varmasti. - -Sen sijaan, että olisi estänyt häntä poistui kreivi huoneesta ja -jätti tien hänelle vapaaksi tulla. Kaikissa muissa tilaisuuksissa -oli hän viimeinen unhottamaan, mitä piti tehdä; tällä hämmästyksen -hetkellä oli hän nähtävästi unhottanut myladya uhkaavan vaaran ja -kuinka tärkeätä oli koettaa saada häntä pitämään huolta itsestään. - -Kummastuksekseni osoitti tohtori Dawson paljon enemmän mielenmalttia. -Hän ehkäisi lady Glyden ensi askeleella, jonka hän otti -sairasvuodetta kohden. "Olen sydämmestäni pahoillani, todellakin -kovin ikävissäni", sanoi hän -- "mutta minä pelkään, että tauti -on tarttuva. Kunnes minä olen varma tässä suhteessa, täytyy minun -vaatia, ett'ette tule tänne, mylady." - -Lady Glyde horjui hetkisen -- äkkiä vaipuivat hänen kätensä alas, -ja hän kaatui lattialle. Hän oli menettänyt tajuntansa. Kreivitär -ja minä otimme hänet vastaan tohtorilta ja saatoimme hänen omaan -huoneeseensa. Kreivi kulki edellämme ja viipyi ulkokäytävässä, kunnes -minä palasin ja ilmoitin hänelle saaneemme lady Glyden jälleen -tajuihinsa. - -Minä menin taas tohtorin luo sanoakseni hänelle lady Glyden puolesta, -että hän heti toivoi saavansa puhua tohtorin kanssa. Tohtori -kiiruhti heti täyttämään hänen toivomustaan ja rauhoittamaan häntä -ilmoittamalla, että lääkäriä odotettiin joka hetki. Ne tunnit, -jotka kuluivat hänen tuloonsa, olivat kuitenkin varsin pitkät. Sir -Percival ja kreivi olivat molemmat alakerrassa ja lähettivät vähän -väliä kysymään neiti Halcomben tilaa. Vihdoinkin tuli meidän suureksi -lohdutukseksemme odotettu lääkäri kello 5 ja 6 välillä iltapäivällä. - -Hän oli nuorenpuoleinen mies, varsin vakava ja varsin varma. -Mitä hän ajatteli edellisestä hoidosta, en minä voi sanoa, mutta -minusta näytti omituiselta, että hän kyseli paljon enemmän minulta -ja rouva Rubellelta kuin herra Dawsonilta ja ett'ei hän näyttänyt -juuri erikoisella harrastuksella kuuntelevan, mitä tämä sanoi, -tarkastaessaan huolellisesti hänen sairastaan. Huomioitteni -johdosta aloin minä uskoa kreivin olleen oikeassa tautia koskevissa -lausunnoissaan alusta asti, ja minun epäilyni varmistuivat herra -Dawsonin esitettyä sen tärkeän kysymyksen, jonka selville saamiseksi -Lontoon lääkäri juuri oli kutsuttu. - -"Mitä Te ajattelette sairaudesta?" kysyi hän. - -"Lavantauti", vastasi lääkäri. "Epäilemättä lavantauti." - -Vaitelias rouva Rubelle pani laihat, ruskeat kätensä ristiin ja -katsoi minuun merkitsevästi hymyillen. Kreivi itse olisi tuskin -tullut tyytyväisemmäksi, jos hän olisi ollut läsnä ja kuullut tämän -lausuntonsa vahvistuksen. - -Sitten vieras lääkäri oli antanut meille muutamia hyödyllisiä -määräyksiä sairaan hoitoon nähden ja maininnut tulevansa takaisin -viiden päivän kuluttua, seurasi hän tohtori Dawsonia yksityiseen -neuvotteluun. Hän ei tahtonut lausua mitään siitä, voidaanko neiti -Halcombe mahdollisesti pelastaa; hän sanoi olevan mahdotonta ennustaa -taudin ollessa tässä vaiheessa mitään sen kulusta. - -Nuo viisi päivää kuluivat suuren levottomuuden vallitessa. - -Kreivitär Fosco ja minä valvoimme vuorottain rouva Rubellen avuksi. -Neiti Halcomben tila paheni pahenemistaan ja vaati mitä suurinta -huolta ja tarkkaavaisuutta. Se oli sanomattoman vaikea aika. Lady -Glyde, jonka voimia herra Dawsonin vakuutuksen mukaan ylläpiti hänen -tuskainen levottomuutensa sisarestaan, voimistui aivan uskottoman -nopeasti ja osoitti sellaista voimaa ja päättäväisyyttä, jota minä -en olisi koskaan voinut uskoa hänen osoittavan. Hän vaati saada -tulla sairashuoneeseen kaksi tai kolme kertaa päivässä katsomaan -neiti Halcombea, jota vastoin hän lupasi olla menemättä aivan -vuoteen ääreen, jos tohtori suostuisi hänen pyyntöönsä. Herra Dawson -myöntyi varsin vastenmielisesti, mutta minä luulen hänen katsoneen -turhaksi vastustaa häntä. Hän oli siis huoneessa joka päivä ja piti -uskollisesti lupauksensa. Minä kärsin niin paljon nähdessäni hänen -levottomuuttaan -- koska se muistutti, mitä minä itse olin tuntenut -mieheni viime sairauden aikana -- että minä rukoilen, ett'en kauempaa -tarvitse käsitellä tätä ainetta. Sitä mieluisampaa on minun sanoa, -ett'ei mitään uusia riitaisuuksia ilmennyt tohtorin ja kreivi Foscon -välillä. Viimemainittu tiedusteli sairaan tilaa lähetin kautta ja -pysyi itse alituiseen alakerrassa sir Percivalin luona. - -Viidentenä päivänä tuli lääkäri taas ja antoi meille hieman toivoa. -Hän sanoi kymmenennen päivän lavantaudin puhkeamisesta luultavasti -tulevan olemaan ratkaisevan taudin kululle ja lausui aikovansa saapua -siihen aikaan. Nämä viisi päivää kuluivat samoinkuin edellisetkin -- -lukuunottamatta, että kreivi taas eräänä aamuna matkusti Lontooseen -ja palasi takaisin samana iltana. - -Kymmenentenä päivänä vapautti lempeä sallimus meidät enimmästä -tuskasta ja epävarmuudesta. Lääkäri selitti nyt varmasti, ett'ei -neiti Halcombella ollut vaaraa. "Hän ei tarvitse mitään lääkäriä -enää -- hän kaipaa tästä lähtien vain hyvää ja huolellista hoitoa ja -sitä minä huomaan hänellä olevan." Nämä olivat hänen omat sanansa. -Tänä iltana luin minä mieheni kauniin saarnan _"Palautuneesta -terveydestä"_ lohdutetumpana, kuin minä muistan ennen kokeneeni. - -Ikäväkseni täytyy minun sanoa, että nämä hyvät uutiset tekivät aivan -liian voimakkaan vaikutuksen lady Glydeen. Hän oli liian voimaton -kestääkseen tätä kovaa mielenliikutusta ja parin päivän kuluttua -tuli hän sellaiseen voimattomuuden tilaan, että hänen täytyi -pysyä huoneessaan. Lepo ja rauha sekä sittemmin olopaikan muutos -olivat tohtori Dawsonin mielestä parhaat keinot hänen terveytensä -palauttamiseksi. Onni oli, ett'ei hänen tilansa ollut sitä pahempi, -sillä samana päivänä, kun hän oli pakotettu jäämään huoneeseensa, oli -kreivillä ja tohtorilla uusi sananvaihto ja tällä kertaa niin vakava, -että herra Dawson poistui talosta. - -Minä en ollut läsnä tässä kohtauksessa, mutta minä tiedän, että -kiistan aiheena oli, mikä ruokajärjestys olisi neiti Halcombelle -välttämätön voimien palauttamiseksi kuumeen jälkeen. Herra Dawson, -joka nyt, kun hänen hoidokkaallaan ei ollut enää vaaraa, vähemmän -kuin koskaan ennen näytti olevan halukas sallimaan tarpeetonta -sekautumista, oli itsepäinen, ja kreivi -- minä en ymmärrä miksi -- -kadotti kaiken sen itsehillintänsä, jonka hän niin viisaasti oli -säilyttänyt edellisissä tilaisuuksissa ja suututti tohtorin useita -eri kertoja nuhtelemalla häntä erehdyksestä, kun oli päästänyt -kuumeen siirtymään lavantaudiksi. Onneton riita päättyi siten, -että herra Dawson vetosi sir Percivaliin ja -- sittenkun hän ilman -erikoista vaaraa voi jättää neiti Halcomben -- uhkasi lopettaa tyyten -käyntinsä Blackwater-Parkissa, jollei kreivi tästä hetkestä lakkaisi -sekautumasta asioihin, jotka vain kuuluvat tohtorille. - -Sir Percivalin vastaus, vaikka ei suorastaan epäkohtelias, pahensi -vain asiaa; herra Dawson oli sen jälkeen matkustanut tiehensä -äärimmäiseen asti suuttuneena kreivi Foscon kohtelusta häntä kohtaan -ja huomispäivänä lähetti hän laskunsa. - -Me olimme siis nyt aivan ilman lääkärinhoitoa. Mutta vaikkapa se -ei juuri ollut tarpeenkaan -- koska neiti Halcombe tarvitsi vain -huolellista hoitoa -- olisin minä kumminkin, jos minun neuvoani olisi -pyydetty, järjestyksen vuoksi hankkinut toisen lääkärin. - -Sir Percival ei kumminkaan näyttänyt katsovan asiaa samassa valossa. -Hän sanoi olevan ajan hankkia lääkäri vasta silloin, jos neiti -Halcombe osoittaisi huonontumisen oireita. Muulloin olisi meillä -aina kreivi, jolta voisi kysyä neuvoa vähemmissä vaikeuksissa. Eikä -meidän pitäisi tarpeettomasti saattaa rauhattomaksi sairastamme hänen -nykyisessä heikossa ja hermostuneessa tilassaan tuomalla vierasta -hänen sairasvuoteensa ääreen. Näissä epäilyksissä oli tosin paljon -järkeä, mutta minä en kumminkaan voinut olla tuntematta jonkunlaista -levottomuutta. En minä ollut oikein tyytyväinen siihenkään, että -me salaisimme tohtorin poistumisen lady Glydeltä. Tosin teimme me -hyväntahtoisuudesta tämän salaamisen, sillä hänen tilansa ei ollut -sellainen, että hän olisi voinut kestää mitään uutta levottomuutta. -Mutta se oli kumminkin petos ja sellaisenaan minun periaatteisen -rouvashenkilön menettelyksi lievimmin sanoen kaksimielinen menettely. - -Toinen, aivan kummastuttava tapahtuma, joka sattui samana päivänä, -lisäsi suuressa määrässä sitä kiusaavaa levottomuutta, joka nyt -painoi mieltäni. - -Minä sain kutsun saapua sir Percivalin luo kirjastoon. Kun minä tulin -huoneeseen, oli kreivikin siellä, mutta nousi heti ylös ja jätti -meidät kahden. Sir Percival pyysi minua ystävällisesti istuutumaan ja -puhutteli minua sitten seuraavasti: - -"Haluan puhua kanssanne, rouva Michelson, asiasta, jonka minä jo -joku aika sitten olen päättänyt ja josta minä olisin jo aikaisemmin -ilmoittanut Teille, ellei täällä olisi ollut niin paljon sairautta -ja levottomuutta. Muutamin sanoin lausuttuna minä aion hajottaa -koko talouteni täällä -- vaikka minä luonnollisesti toivon, -että Te pysytte paikallanne. Niin pian kun lady Glyde ja neiti -Halcombe voivat lähteä matkalle, täytyy heidän muuttaa olinpaikkaa. -Ystäväni, kreivi ja kreivitär Fosco, lähtevät luotamme jo sitä ennen -asettuakseen Lontoon läheisyyteen asumaan. Ja minulla on omat syyni -olla vastaanottamatta useampia vieraita, vaan sen sijaan hoitaa -taloutta niin tarkkaan kuin mahdollista. Minä en sano tätä moitteena -Teitä vastaan mutta minun talouteni maksaa täällä liian paljon. Minä -aion, sanalla sanoen, myydä kaikki hevoset ja kerrallaan päästää -palveluksestani kaikki palvelusväkeni. Kuten tiedätte, en minä -koskaan tee asiaa puoliksi ja tähän aikaan huomenna ajattelen minä -talostani poistuneen joukon tarpeettomia palvelijoita." - -Minä kuuntelin hänen sanojaan aivan liikkumatta kummastuksesta. - -"Onko Teidän tarkoituksenne, sir Percival, että minun Pitää -erottaa kaikki palvelusväki antamatta heille tavallista kuukauden -irtisanomista?" kysyn minä. - -"Niin, juuri sitä tarkoitan minä. Ennen kuukauden loppua olemme me -luultavasti kaikki poissa, eikä minua haluta jättää kaikkea väkeä -tänne laiskuuteen ja toimettomuuteen." - -"Kuka vastaa ruuanlaitosta, sir Percival, Teidän vielä täällä -ollessanne?" - -"Margaret Porcher voi laittaa ruokaa -- pitäkää hänet. Mitäpä -tarvitsen minä keittäjätärtä, kun minä en aio antaa mitään -päivällisiä?" - -"Mainitsemanne nainen on taitamattomin koko palvelusväestä, sir -Percival --." - -"Pitäkää hänet, sanon minä, ja ottakaa tänne jokin henkilö -kylästä, joka voi pestä ja kirkastaa astioita -- ja jonka ei -tarvitse asua täällä. Jokapäiväiset menoni _täytyy_ ja _tulevat_ -heti vähennettäviksi. Minä en ole halunnut puhua Teidän kanssanne -kuullakseni joitakin vastaväitteitä, rouva Michelson, vaan -ilmoittaakseni Teille sen taloussuunnitelman, jonka minä tahdon -toimeenpanna. Erottakaa koko laiskurijoukko huomenna, paitsi Margaret -Porcher. Hän on vahva kuin hevonen -- me annammekin hänen tehdä työtä -kuin hevonen." - -"Suokaa anteeksi, jos minä huomautan Teille, sir Percival, että jos -palvelusväki muuttaa huomenna, niin täytyy heidän saada kuukauden -palkka korvaukseksi kuukauden irtisanomisesta." - -"Olkoon menneeksi! Kuukauden palkka on aina voitto kuukauden -tuhlaamista ja mässäämistä vastaan palvelusväen pöydässä." - -Tämä viimeinen muistutus sisälsi mitä suututtavimman moitteen -minun taloudenhoidostani. Minulla oli tarpeeksi kunnioitusta -itseäni kohtaan ollakseni puolustautumatta niin halpamielistä -syytöstä vastaan. Kristillinen osanottoni neiti Halcomben ja -lady Glyden turvatonta asemaa kohtaan ja ajatus niistä vakavista -vastenmielisyyksistä, jotka minun nopea lähtöni voisi vaikuttaa -heille, oli ainoa, mikä voi ehkäistä minua sanomasta irti tointani -heti samana hetkenä. Minä nousin paikalla seisoalleni. Olisin -alentunut omissa silmissäni, jos minä olisin antanut keskustelun -jatkua kauemmin. - -"Tämän viime huomautuksen jälkeen, sir Percival, ei minulla ole -enempää puhumista. Teidän käskyjänne noudatetaan." Näin sanottuani -kumarsin minä kylmästi ja kunnioittavasti ja poistuin huoneesta. - -Huomispäivänä muutti koko palvelusväki. Sir Percival erotti itse -palvelijat ja sen osan väkeä, joka hoiti tallitoimia lähetti -hän viemään kaikki hevoset, yhtä lukuunottamatta, Lontooseen. -Palvelijakunnasta oli nyt vain jäljellä minä, Margaret Porcher ja -puutarhamestari, jolla oli oma asuntonsa ja joka nyt sai omalla -vastuullaan hoitaa sitä ainoaa hevosta, mikä vielä oli tallissa. - -Taloudenhoidon ollessa tässä kummallisessa ja hyljätyssä kunnossa --- emäntäni sairastaessa ja neiti Halcomben ollessa avuttomana kuin -lapsi ja ilman lääkärinhoitoa -- ei ollut ihme, että rohkeuteni aleni -ja että minä vaivoin voin säilyttää tavallisen malttini. Mieleni oli -kovin alakuloinen. Minä toivoin, että molemmat sairasraukat olisivat -terveet jälleen, ja että minä olisin kaukana Blackwater-Parkista. - - -II. - -Seuraava tapaus, jolla oli jotakin merkitystä, oli niin kummallinen, -että se olisi voinut herättää taikauskoista Pelkoa minussa, ellei -minun sydämmeni lujien periaatteiden takia olisi karaistunut -sellaista pakanallista erehdystä vastaan. Kiusaavaa tunnetta, että -kaikki ei ollut oikein perheessä, joka oli herättänyt minussa toiveen -saada poistua Blackwater-Parkista, seurasi heti merkillistä kyllä -minun lähtöni pois talosta. On kyllä totta, että se oli lyhemmäksi -aikaa, mutta tämä sattuma ei ollut minun ajatukseni mukaan sen vuoksi -vähemmin huomattava. - -Minun lähtöni tapahtui seuraavasti: - -Pari päivää palvelusväen lähdettyä talosta kutsui sir Percival minun -uudelleen puheillensa. Se ansaitsematon moite, jonka hän langetti -minun taloudenhoitotavastani, ei ehkäissyt minua -- minä sanon sen -mielihyvällä -- palkitsemasta pahaa hyvällä, mikäli se oli minun -voimissani, noudattamalla mahdollisimman kiireesti kutsumusta. -Minun täytyi taistella syntistä luontoani, tätä kaikkien vihollista -vastaan, ennenkun voin voittaa tunteeni, mutta tottunut kun olin -itseni hillitsemään, tein minä kumminkin uhrauksen. - -Huoneeseen tultuani istuivat taasen sir Percival ja kreivi siellä. -Tällä kertaa jäi herra kreivi paikoilleen koko keskustelun ajaksi ja -auttoi väliin selittämällä sir Percivalin tarkoitusta. - -Asia, johon he nyt tahtoivat kiinnittää huomiotani, oli se -terveellinen ilman ja olinpaikan muutos, jota me kaikki toivoimme -neiti Halcomben ja lady Glyden voivan päästä nauttimaan. Sir -Percival mainitsi, että molemmat luultavasti viettäisivät syksyn -Limmeridge-Housessa herra Fredrik Fairlien tekemän pyynnön johdosta; -mutta ennenkun he matkustaisivat sinne, oli hänen vakuutuksensa -ja myöskin kreivi Foscon, joka tässä puuttui puheeseen ja jatkoi -sitä loppuun saakka, että heille olisi varsin hyödyllistä oleskella -ensin lyhyt aika Torquayn terveellisessä ilmastossa. Olisi siis -välttämätöntä saada siellä huoneet kaikkine mukavuuksineen ja -hauskuuksineen, joita he tarvitsivat; mutta oli vaikeata huomata -ymmärtävä ja kokenut henkilö, joka voisi valita sopivan asunnon. -Tässä pulassa pyysi kreivi sir Percivalin puolesta saada kysyä -minulta, enkö minä, auttaakseni naisia, tahtoisi matkustaa Torquayhin -järjestämään asiaa. - -Oli mahdotonta minun asemassani olevalle henkilölle vastata -kieltävästi tällä tavoin esitettyyn ehdotukseen. - -Minä uskalsin vain lausua muutamia sanoja siitä, kuinka vaikeata -minun oli poistua Blackwater-Parkista, kun koko palvelusväki oli -erotettu, lukuunottamatta Margaret Porcheria. Sir Percival ja kreivi -selittivät kumminkin, että he tahtoivat mukautua kaikkiin sairaiden -takia koituviin vaikeuksiin. Siihen uskalsin minä kunnioittavasti -huomauttaa, että kirjoitettaisiin jollekin Torquayssa olevalle -asiamiehelle; mutta minulle sanottiin olevan varomatonta ottaa -huoneita edeltäkäsin näkemättä. Minulle ilmoitettiin myöskin, ett'ei -kreivitär, joka muutoin itse olisi halunnut matkustaa Devonshireen, -voinut lady Glyden nykyisen tilan takia lähteä veljentyttärensä -luota, ja että sir Percivalilla ja kreivillä oli yhteisiä asioita, -jotka pakottivat heitä jäämään Blackwater-Parkiin. Osotettiin -minulle, sanalla sanoen, varsin selvään, että, jollen minä ottanut -tätä tehtävää, ei ollut, ketään muutakaan, jolle se olisi voitu -antaa. Sellaisissa olosuhteissa voin minä vain ilmoittaa sir -Percivalille, että neiti Halcombe ja lady Glyde saivat määrätä -minulle tämän tehtävän. - -Sovittiin siten, että minä matkustaisin huomisaamuna, viipyisin -pari päivää Torquayssa ja palaisin kotiin niin pian kun voisin. -Kreiviltä sain minä tiedon, millainen asunnon pitäisi olla, ja sir -Percivalilta, mitä sen pitäisi maksaa. - -Oma ajatukseni, lukiessani läpi saamiani määräyksiä, oli se, ett'ei -mitään sellaista asuntoa, kuin tässä vaaditaan, ollut saatavana -mistään Englannin kylpypaikasta, ja että, jos sellainen mahdollisesti -olisi saatavana, sitä ei ainakaan saataisi siitä hinnasta, mikä tässä -oli määrätty. Minä tein viittauksen näistä kahdesta vaikeudesta, -mutta sir Percival ei sitä pitänyt mahdottomana. Minun ei sopinut -siis enempää epäillä asiaa. Minä en puhunut enää mitään, mutta -itsekseni olin minä vakuutettu, että asia, jonka takia minut -lähetettiin pois, oli niin vaikea, että jo edeltäkäsin tiesi, ett'ei -mitään voinut toivoa. - -Ennen matkustamistani halusin minä tietää, että neiti Halcomben tila -edelleen parani. - -Hänen kasvoillaan oli niin vaivaava levottomuuden ilme, että minä -pelkäsin, ett'ei hänen mielensä ollut rauhallinen. Mutta voimat -lisääntyivät nopeammin kuin minä olin uskaltanut toivoa, ja hän -kykeni nyt lähettämään ystävälliset tervehdykset lady Glydelle -ilmoittaen, että hän nyt voi paremmin, ja pyytäen, ett'ei mylady -vain liian aikaiseen ponnistaisi voimiansa. Minä jätin hänet rouva -Rubellen hoitoon, joka yhäti oli yhtä vieras kuin alussakin. Kun minä -koputin lady Glyden ovelle ennen menoani, ilmoitettiin minulle, että -hän vieläkin oli yhtä heikko ja arka. Tämän sanoi minulle kreivitär, -joka nyt piti hänelle seuraa. Sir Percival ja kreivi kulkivat pitkin -tietä, kun minä ajoin pois. Minä tervehdin heitä jäähyväisiksi ja -poistuin siten talosta, jossa nyt ei ollut ketään muuta palvelijaa -kuin Margaret Porcher. - -Jokaisen täytyy huomata, minkä minä jo aikaa sitten olen huomannut, -että nämä olosuhteet olivat enemmän kuin omituisia -- ne olivat -epäiltäviä. Minun täytyy kumminkin vielä toistaa, että minun -riippuvassa asemassani oli mahdotonta menetellä toisin, kuin -menettelin. - -Asiani Torquayssa kävi aivan siten, kuin olin ennustanutkin. Mitään -sellaista asuntoa, kuin olin saanut tehtäväkseni hankkia, ei ollut -paikkakunnalla saatavana, ja määrätty hinta oli sitä paitsi liian -alhainen, jos minä olisin voinutkin löytää, mitä hain. Palasin siis -Blackwater-Parkiin ja kerroin sir Percivalille, joka kohtasi minut -portilla, että matkani oli aivan turha. Hän näytti ajattelevan liian -paljon muita asioita ottaakseen huomioonsa minun ilmoitustani, ja -ensimmäiset sanansa ilmaisivat minulle että toinen tärkeä muutos oli -tapahtunut talossa lyhyellä poissa-oloajallani. - -Kreivi ja kreivitär Fosco olivat lähteneet Blackwater-Parkista uuteen -St Johns-Woodissa olevaan asuntoonsa. - -Tämän pikaisen lähdön syytä en saanut tietää -- en muuta kuin sen, -että kreivi oli lähettänyt ystävällisimmät tervehdyksensä minulle. -Kun minä uskalsin kysyä sir Percivalilta, oliko lady Glydellä joku -toinen hoitaja kreivittären lähdettyä, vastasi hän, että Margaret -Porcher oli hoitanut ja että erästä naista kylästä oli lähetetty -hakemaan pitämään huolta hänen toimestaan keittiössä. - -Tämä vastaus oikein pelotti minua -- olihan sopimatonta antaa -keittiöpiian olla lady Glyden seurana ja kamarineitona. Menin -heti ylös ja kohtasin Margaretin makuuhuoneiden edessä olevassa -käytävässä. Hänen apuaan ei luonnollisesti ollut kyllin tarvittu, -koska hänen emäntänsä tänä aamuna tunsi kyllin toipuneensa -noustakseen vuoteesta. Sen jälkeen kysyin minä neiti Halcomben -tilaa, mutta sain vihaisen ja epäselvän vastauksen, josta en tullut -entistä viisaammaksi. Minä en huolinut toistaa kysymystä, koska minä -siten vain olisin saanut nenäkkään vastauksen. Joka tapauksessa oli -sopivampaa minun paikallani olevalle rouvashenkilölle mennä suoraan -lady Glyden luo. - -Minä tapasin myladyn epäilemättä paljon parempana kuin lähtiessäni. -Ollen vielä varsin heikko ja hermostunut, kykeni hän kumminkin -nousemaan ylös ilman apua ja kävelemään verkalleen huoneessa ilman -pahempia seurauksia kuin lievä väsymys. Hän oli nyt aamulla ollut -hieman levoton neiti Halcomben takia, josta kukaan ei ollut antanut -hänelle tietoja. Minusta näytti, että rouva Rubelle osoitti tässä -moitittavaa huomaavaisuuden puutetta; minä en sanonut kumminkaan -mitään ja jäin lady Glyden luo auttaakseni häntä pukeutumaan. Kun hän -oli valmis, menimme me yhdessä kohtaamaan neiti Halcombea. - -Tultuamme käytävään pysähdyimme me nähdessämme sir Percivalin. -Minusta näytti aivan siltä, että hän olisi ollut siellä -tarkoituksessa tavata meitä. - -"Mihin sinä aiot?" kysyi hän lady Glydeltä. - -"Marianin huoneeseen", vastasi hän. - -"Säästää sinulta tarpeettoman vaivan," jatkoi sir Percival, "jos -sanon sinulle, ett'et sinä tapaa häntä siellä." - -"Eikö hän ole siellä?" - -"Ei. Hän matkusti eilisaamuna Foscon ja hänen rouvansa kanssa." - -Lady Glyde ei ollut kyllin vahva kestämään tätä hämmästyttävää ja -varsin kummallista ilmoitusta. Hän tuli kuolonkalpeaksi, nojasi -seinää vasten ja katsoi mieheensä aivan ääneti. - -Minä hämmästyin itse niin, että tuskin tiesin, mitä sanoa. Kysyin sir -Percivalilta, tarkoittiko hän todellakin, että neiti Halcombe oli -lähtenyt pois Blackwater-Parkista? - -"Niin, juuri sitä tarkoitan", vastasi hän. - -"Niin heikkona, sir Percival! Ja lausumatta sanaakaan lady Glydelle!" - -Ennenkun sir Percival ennätti vastata, toipui mylady hieman. - -"Se on mahdotonta!" huudahti hän korkealla, peljästyneellä äänellä ja -astui pari askelta eteenpäin käytävässä. "Missä oli tohtori? Missä -oli herra Dawson, kun Marian matkusti?" - -"Herra Dawsonia ei tarvittu enempää eikä hän ollut täällä", sanoi -sir Percival. "Hän poistui Blackwater-Parkista omasta tahdostaan, -mikä hyvin osoittaa, että neiti Halcombe oli kyllin voimissaan -matkustaakseen. Mitä sinä tuijotat minuun?! Ellet sinä usko hänen -olevan poissa, niin katso itse. Avaa hänen huoneensa ovi ja kaikkien -muidenkin, jos sinua huvittaa." - -Lady Glyde seurasi hänen neuvoaan, ja minä kuljin hänen matkassaan. -Ei ketään ollut neiti Halcomben huoneissa, paitsi Margaret Porcher, -joka oli puhdistamassa niitä. Ei yhtään ihmistä ollut muissakaan -huoneissa, kun me sittemmin kävimme niissä. Sir Percival odotti yhäti -meitä käytävässä. Tultuamme, hedelmättömän etsimisen jälkeen, ulos -viime huoneesta, kuiskasi lady Glyde: "Älkää menkö, rouva Michelson! -Jumalan nimessä, älkää jättäkö minua yksin!" Ennenkun minä ennätin -vastata mitään, meni hän miestään vastaan ja puhutteli häntä: -- - -"Mitä merkitsee tämä, Percival? Minä vaadin -- minä rukoilen, että -sinä sanot, mitä tämä merkitsee!" - -"Se merkitsee", vastasi sir Percival, "että neiti Halcombe oli -eilisaamuna kyllin vahva noustakseen ylös ja antaakseen pukea itsensä -ja että hän halusi käyttää hyväkseen Foscon seuraa, kun heidän piti -matkustaa Lontooseen, jonne hänkin halusi matkustaa." - -"Lontooseen!" - -"Niin -- jatkaakseen Limmeridgeen." - -Lady Glyde kääntyi pois ja vetosi minuun. - -"Te näitte sisareni viimeksi", sanoi hän. "Sanokaa minulle suoraan, -rouva Michelson, oliko hän Teidän mielestänne kyllin voimissaan -matkustaakseen?" - -"Ei, ei minun ajatukseni mukaan, mylady." - -Sir Percival kääntyi nyt minunkin puoleeni ja sanoi: - -"Sanokaa minulle, rouva Michelson, ettekö Te, ennenkun matkustitte -pois, sanonut hoitajattarelle, että neiti Halcombe näytti paljon -vahvemmalta ja paremmalta?" - -"Kyllä, kyllä lausuinkin, sir Percival." - -Samassa kun minä vastasin näin, kääntyi hän taas rouvaansa. - -"Koeta nyt tehdä järkevä loppupäätös näistä kahdesta rouva -Michelsonin erilaisesta katsantokannasta", sanoi hän. "Asiahan on -varsin yksinkertainen. Jollei hän olisi ollut kyllin voimissaan -matkustaakseen, niin kuinka sinä voit uskoa, että kukaan meistä olisi -antanut hänen mennä? Hänellä oli kolme ymmärtävää henkilöä pitämässä -huolta hänestä -- Fosco, sinun tätisi ja rouva Rubelle, joka juuri -tästä syystä matkusti mukana. He ottivat eilen yksityisen vaunun ja -järjestivät vuoteen hänelle parhaimmalle paikalle siltä varalta, -että hän väsyisi matkalla. Tänään matkustavat sekä Fosco että rouva -Rubelle hänen kanssaan Cumberlandiin." - -"Miksi matkustaa Marian Limmeridgeen ja jättää minut tänne yksin?" -lausui mylady nopeasti. - -"Koska setäsi ei tahdo vastaanottaa sinua, ennenkun hän on saanut -ensin tavata sisartasi", vastasi sir Percival. "Oletko unhottanut -sen kirjeen, jonka hän kirjoitti neiti Halcombelle hänen sairautensa -alussa? Se näytettiin sinulle, sinä luit sen itse ja sinun pitäisi -muistaa se." - -"Minä en ole unhottanut sitä." - -"Jos et ole unhottanut, niin kuinka voit noin paljon kummastella, -että hän on lähtenyt luotasi? Sinä toivot palata takaisin -Limmeridgeen, ja nyt on hän matkustanut sinne hankkimaan setäsi -suostumusta niillä ehdoilla, jotka setäsi itse määrää." - -Emäntä raukkani silmät täyttyivät kyynelillä. - -"Ei koskaan ennen ole Marian poistunut luotani", sanoi hän, -"lausumatta ensin minulle jäähyväisiä." - -"Hän olisi sanonut sinulle jäähyväisensä nytkin", vastasi sir -Percival, "jollei hän olisi peljännyt sekä sinua että itseään. -Hän tiesi, että sinä koettaisit estää häntä; hän tiesi, että sinä -saisit hänet mielenliikutuksiin itkemällä. Onko sinulla vielä -vastaväitteitä? Jos on, saat tulla taas ruokasaliin esittämään -kysymyksesi. Nämä alinomaiset ikävyydet väsyttävät minut tyyten. -Tarvitsen lasin viiniä." - -Hän meni nopeasti tiehensä. - -Hänen esiintymisensä koko tämän merkillisen keskustelun aikana oli -aivan erilainen, kuin se tavallisesti oli. Hän näytti vähän väliä -melkein yhtä hermostuneelta ja neuvottomalta kuin mylady itsekin. -Minä en olisi koskaan uskonut, että sir Percivalin terveys oli niin -arka, hänen käsityksensä niin helposti sotkeutuva. - -Minä koetin puhutella lady Glydeä menemään takaisin huoneeseensa, -mutta turhaan. Kauhun valtaamana seisoi hän käytävässä. - -"Jotakin pahaa on tapahtunut sisarelleni!" sanoi hän. - -"Ottakaa huomioon, mylady, mikä ihmeteltävä mielenlujuus neiti -Halcombella on", sanoin minä rauhoittaakseni häntä. "Hän kykeni -epäilemättä ponnistuksiin, joita toiset eivät hänen sijassaan voisi -kestää. Minä toivon ja uskon, ett'ei mitään pahaa ole tekeillä -- -minä olen vakuutettu siitä." - -"Minun täytyy seurata Mariania", sanoi mylady yhäti sama kauhun ilme -kasvoilla. "Minun täytyy mennä sinne, mihin hän on mennyt, -- minun -täytyy nähdä omilla silmilläni, että hän elää ja on terve. Tulkaa, -tulkaa alas kanssani sir Percivalin luo!" - -Minä epäröin, peljäten pidettävän röyhkeänä. Koetin selittää -myladylle, mutta hän ei tahtonut kuulla vastaväitteitäni. Hän piti -minua käsivarresta niin lujasti, että minun täytyi seurata häntä, ja -kun minä avasin salin oven, veti hän minua mukanaan kaikella sillä -vähäisellä voimalla, mikä hänellä oli. - -Sir Percival istui pöydän ääressä viinipullo edessään. Juuri meidän -tullessamme nosti hän lasin huulillensa ja tyhjensi sen yhdellä -henkäyksellä. Huomatessani hänen silmäävän pahasti minuun laskiessaan -lasin pöytään koetin minä lausua muutamia sanoja pyytääkseni -anteeksi, että tulin huoneeseen. - -"Luuletteko Te, että täällä on joitakin salaisuuksia tekeillä?" -huudahti hän äkkiä; "ei -- täällä ei punota mitään juonia; minulla -ei ole mitään salaamista enempi Teiltä kuin keltään muultakaan." -Lausuttuaan kovaäänisesti ja kiivaasti nämä sanat kaatoi hän taas -viiniä itselleen ja kysyi lady Glydeltä, mitä hän tahtoi. - -"Jos sisareni oli kyllin voimissaan matkustaakseen", sanoi mylady -suuremmalla lujuudella, kuin hän tähän asti oli osoittanut, "niin -olen minäkin. Olen tullut tänne pyytääkseni sinulta anteeksi -levottomuuttani Marianin takia, ja että sallisit minun seurata häntä -nyt heti iltapäivän junalla." - -"Sinun täytyy odottaa huomiseen", vastasi sir Percival; "jollet -silloin tahdo olla järkevä, niin matkusta vain. Mutta kun minä pidän -selvänä, ett'et sinä tahdo kuulla järkevää puhetta, niin kirjoitan -minä Foscolle tämän illan postissa." - -Puhuessaan tätä piti hän lasia ylhäällä vasten päivänvaloa ja katsoi -viiniin lady Glyden sijasta. Häneen ei hän todellakaan katsonut -ainoatakaan kertaa koko keskustelun aikana. Tuollainen merkillinen -huomaavaisuuden puute niin ylhäissukuisen herran esiintymisessä -vaivasi minua todellakin, se täytyy myöntää. - -"Miksi pitäisi sinun kirjoittaa kreivi Foscolle?" kysyi lady Glyde -kummastuneena. - -"Ilmoittaakseni sinun tulostasi puolenpäivän aikaan", sanoi sir -Percival. "Hän tulee vastaanottamaan sinua asemalla Lontooseen -tullessasi ja saattamaan sinut tätisi luo S:t Johns Woodiin, jossa -sinä voit olla yötä." - -Lady Glyden käsi, joka lepäsi minun käsivarrellani alkoi vapista -kovin -- miksi, sitä en voi ymmärtää. - -"Kreivi Foscon ei tarvitse tulla vastaanottamaan minua", sanoi hän. -"Minä en mieluimmin ollenkaan tahtoisi olla Lontoossa yötä." - -"Sinun täytyy mennä sinne. Sinä et voi matkustaa Cumberlandiin -yhtenä päivänä. Sinun täytyy pysähtyä Lontooseen yöksi -- eikä -minua haluta sallia sinun aivan yksin asua hotellissa. Fosco lupasi -sinun sedällesi, että sinä saisit asua heidän luonaan matkalla -Limmeridgeen, ja setäsi hyväksyi tämän tarjouksen. Kas tässä on kirje -häneltä sinulle. Minun piti se lähettää huoneeseesi tänä aamuna, -mutta minä unhotin sen. Lue nyt ja katso itse, mitä herra Fairlie -kirjoittaa sinulle." - -Lady Glyde katsoi kirjettä ja pani sen sitten minun käteeni. - -"Lukekaa se", sanoi hän heikolla äänellä. "En tiedä, kuinka on -laitani -- minä en voi lukea sitä." - -Kirjeessä oli vain neljä riviä -- se oli niin lyhyt, niin -välinpitämätön, että minun täytyi kummastella sitä. Jos muistan -oikein, niin oli sen sisällys seuraava: -- - - Paras Laura. Ole hyvä ja tule, milloin itseäsi miellyttää. Ole - yötä tätisi luona. Varsin surullista kuulla rakkaan Marianimme - sairastavan. Sinua rakastava - - Fredrik Fairlie. - -"Minä en tahtoisi mennä sinne -- minä haluaisin mieluummin olla -pysähtymättä Lontooseen yöksi", huudahti mylady kiivaasti, ennenkun -minä olin ehtinyt edes lukea kirjeen loppuun, niin lyhyt kuin se -olikin. "Älä kirjoita kreivi Foscolle! Minä pyydän, oi, minä pyydän, -älä kirjoita hänelle!" - -Sir Percival kaatoi uudelleen lasiin viiniä ja niin taitamattomalla -tavalla, että pullo kaatui kumoon ja kaikki viini juoksi pitkin -pöytää. "Luulenpa, ett'en näe hyvin", kutisi hän itsekseen -epäselvällä äänellä. Hitaasti asetti hän lasin pystyyn, täytti sen ja -tyhjensi taas silmänräpäyksessä. Hänen ulkomuotonsa ja esiintymisensä -johdosta aloin minä peljätä, että viini oli kohonnut hänelle päähän. - -"Älä kirjoita kreivi Foscolle, pyydän sitä!" lausui lady Glyde vielä -kerran entistä vakavammalla äänellä. - -"Miks'en -- senpä tahtoisin tietää?" huusi sir Percival niin -vihaisesti, että me molemmat peljästyimme. "Missä voit sinä sen -soveliaimmin pysähtyä Lontoossa kuin tätisi luona -- kun se on setäsi -tahto? Kysy rouva Michelsonilta." - -Esitetty matkasuunnitelma oli epäilemättä oikea ja sopiva, minä -en voinut huomata vähintäkään väitettä sitä vastaan. Niin paljon -kuin minä ajattelinkin samoin lady Glyden kanssa toisissa asioissa, -niin en minä voinut suostua hänen vääriin ennakkoluuloihinsa -kreivi Foscoa vastaan. Minä en ole koskaan tuntenut ketään hänen -korkeassa asemassaan olevaa naista, joka olisi ollut niin onnettoman -yksipuolinen arvostellessaan ulkomaalaisia. Ei hänen setänsä kirje -eikä sir Percivalin lisääntyvä kärsimättömyys näyttänyt vähintäkään -vaikuttavan häneen. Hän kieltäytyi yhä pysähtymästä yöksi Lontooseen; -hän pyysi pyytämistään mieheltään, ett'ei tämä kirjoittaisi kreiville. - -"Älä puhu enempää!" sanoi sir Percival ja käänsi meille varsin -epäkohteliaasti selkänsä. "Jos sinulla ei ole kyllin ymmärrystä -huomata, mikä on parasta itsellesi, niin saavat muut ihmiset tehdä -sen. Mainitsemaani järjestystä on seurattava, siinä kyllin. Sinä et -tee mitään muuta, kuin mitä neiti Halcombe on tehnyt ennen sinua --" - -"Marianko?" toisti mylady aivan sekautuneella ilmeellä; -- "onko -Marian maannut kreivi Foscon talossa?" - -"Niin, kreivi Foscon talossa. Hän on viettänyt siellä yön levätäkseen -matkalla. Älä tee niin monta vastusta, sanon minä. Älä saata minua -katumaan, että lupasin sinun matkustaa!" - -Hän hypähti ylös ja meni nopeasti verannalle avonaisten lasiovien -kautta. - -"Jos mylady sallii minun lausua ajatukseni", kuiskasin minä, "niin -luulen olevan parasta, ett'emme viivy täällä siksi, kun sir Percival -tulee uudelleen sisään. Pelkään hänen juoneen liiaksi viiniä." - -Väsynein ja hajamielisin ilmein suostui hän poistumaan huoneesta. - -Heti tultuamme yläkertaan tein minä parhaani voidakseni rauhoittaa -lady Glydeä. Muistutin häntä, että herra Fairlien kirjeet sekä neiti -Halcombelle että hänelle itselleen eivät ainoastaan oikeuttaneet, -vaan ennemmin tai myöhemmin tekivät välttämättömäksi sen askeleen, -joka nyt oli otettu. Hän myönsi tämän ja huomasi myöskin molempain -kirjeiden olevan kirjoitetun aivan hänen setänsä omituiseen tapaan -- -mutta hänen oli mahdotonta voittaa levottomuuttaan neiti Halcomben -suhteen ja selittämätöntä pelkoansa viettää yö kreivi Foscon talossa -Lontoossa huolimatta kaikista niistä kehottavista sanoista, joita -minä koetin keksiä. Mielestäni oli velvollisuuteeni panna vastalause -myladyn epäsuotuisia ajatuksia vastaan kreivi Foscosta, ja minä -paninkin, vaikka sopivan hienotunteisella ja kunnioittavalla tavalla. - -"Mylady suvaitkoon antaa minulle anteeksi ottamani vapauden", -sanoin minä lopulta; "mutta kirjoitettu on: 'heidän hedelmistänsä -tulee teidän tuntea heidät'. Minä olen vakuutettu, että kreivi -hyväntahtoisuutensa ja huolenpitonsa takia aina neiti Halcomben -sairauden alusta asti ansaitsee meidän luottamuksemme. Vieläpä herra -kreivin vakava riita tohtori Dawsonin kanssa oli vain seuraus hänen -osanotostaan neiti Halcombea kohtaan." - -"Mikä riita?" kysyi lady Glyde eloisan harrastuksen ilme kasvoissaan. - -Minä kerroin ne onnettomat olosuhteet, joiden vallitessa herra Dawson -oli poistunut toimestaan -- minä tein sen sitä mieluummin, kun minä -en hyväksynyt, että sir Percival -- kuten minä äsken olin kuullut -vieläkin salasi lady Glydeltä, mitä oli tapahtunut. - -Mylady säpsähti ja koko hänen muotonsa ilmaisi, kuinka hänen -levottomuutensa kasvoi minun kertomuksestani. - -"Kuinka paljon pahemmin, kuin luulinkaan!" sanoi hän ja alkoi -tuskaisesti kävellä edestakaisin huoneessa. "Kreivi tiesi, ett'ei -tohtori Dawson koskaan olisi sallinut Marianin matkustaa nyt -- hän -loukkasi häntä suoraan tarkoittaen, saadakseen hänet talosta pois." - -"Ah, mylady, mylady!" varotin minä. - -"Rouva Michelson!" jatkoi hän kiivaasti, "ei mikään voi vakuuttaa -minua, että sisareni on vapaaehtoisesti tämän miehen vallassa ja -hänen talossaan. Kauhuni häntä kohtaan on niin suuri, ettei enemmän -sir Percival kuin setäni kirjekään voisi pakottaa minua syömään -tai juomaan tai nukkumaan hänen kattonsa alla. Mutta minun kamala -levottomuuteni Marianin takia antaa minulle rohkeutta seurata häntä -mihin tahansa -- niin, vieläpä kreivi Foscon taloonkin." - -Minä katsoin sopivaksi muistuttaa nyt hänelle, että neiti Halcombe -sir Percivalin sanojen mukaan jo oli matkustanut Cumberlandiin. - -"Minä en rohkene uskoa sitä!" vastasi lady Glyde. "Pelkään, että -hän vielä on tämän miehen talossa. Jos minä tässä petyn, -- jos hän -todellakin on matkustanut Limmeridgeen, silloin päätin minä varmasti -ja lujasti olla huomenna jäämättä yöksi kreivi Foscon taloon. Paras -ystäväni, lähinnä sisartani, asuu lähellä Lontoota. Te olette kuullut -sekä minun että Marianin puhuvan rouva Veseystä. Aion kirjoittaa -hänelle pyytääkseni saada viettää yöni hänen luonaan. Minä en tiedä -tosin, kuinka minä voisin tulla hänen luokseen -- en tiedä, kuinka -minä voisin välttää kreiviä, mutta tämä turvapaikka täytyy minun -koettaa jollakin tavoin saavuttaa, jos minun sisareni on jatkanut -matkaansa Cumberlandiin. Kaikkiaan pyydän minä Teiltä, että Te -itse vastaatte siitä, että minun kirjeeni rouva Veseylle menee -Lontooseen tänä iltana yhtä varmasti kuin sir Percivalin menee kreivi -Foscolle. Minulla on omat syyni olla uskomatta alakerrassa olevaan -postilaukkuun. Tahdotteko vaieta siitä, mitä olen sanonut Teille, ja -auttaa minua? Kenties on tämä viimeinen palvelus, jota minä pyydän -Teiltä." - -Minä epäröin -- minusta tuntui kaikki niin merkilliseltä -- minä -pelkäsin melkein, että myladyn järki oli mennyt hieman sekaisin -siitä levottomuudesta ja kärsimyksestä, jonka hän oli saanut kestää. -Omalla uhallani suostuin minä lopulta. Jos kirje olisi kirjoitettu -jollekin oudolle tai jollekin muulle kuin rouvashenkilölle, joka -minulle esitetyn kuvauksen mukaan oli niin tuttu kuin rouva Vesey, -niin olisin minä kenties vastannut kieltävästi. Minä kiitän Jumalaa, -ajatellessani mitä sittemmin tapahtui, -- niin, minä kiitän Jumalaa, -ett'en minä koskaan kieltäytynyt täyttämästä enemmän tätä kuin -mitään muutakaan pyyntöä, jonka lady Glyde lausui minulle tänä hänen -viimeisenä olopäivänään Blackwater-Parkissa. - -Kirje kirjoitettiin ja jätettiin minulle. Minä panin sen itse lähellä -kylää olevaan kirjelaatikkoon samana iltana. - -Emme nähneet enää sir Percivalia loppupäivänä. - -Lady Glyden oman toivomuksen mukaisesti nukuin minä yön hänen -eteishuoneessaan ovi auki välillämme. Oli jotakin niin ihmeellistä, -niin kamalaa tässä talon yksinäisyydessä ja autiudessa, että minä -puolestani olin varsin tyytyväinen saadessani olla jonkun henkilön -läheisyydessä. Mylady istui kauan ylhäällä, luki kirjeitä ja -poltti niitä sekä ahtoi matkalaukkuunsa kaikki pikku kapineensa -ja kalleutensa, jotka hän säilytti piirongeissa ja laatikoissa, -aivankuin hän ei koskaan enää uskoisi palaavansa takaisin -Blackwater-Parkiin. Hänen unensa oli varsin levoton, kun hän -vihdoinkin oli mennyt vuoteeseen; useampia kertoja itki hän unissaan --- niin, kerran nyyhkytti hän niin kovin, että hän itse heräsi. Minä -en tiedä, millaiset hänen unensa olivat -- itse ei hän katsonut -sopivaksi niistä ilmoittaa minulle. Kenties ei minulla, siinä -asemassa ollessani, ollut mitään oikeutta odottaa mitään sellaista. -Se onkin sama. Minä olin pahoillani, niin, todellakin pahoillani -hänen takiansa. - -Huomisaamu oli kaunis ja päiväpaisteinen. Aamiaisen jälkeen tuli sir -Percival yläkertaan ja ilmoitti meille, että vaunut olisivat oven -edessä neljänneksen yli 11; Lontooseen menevä juna pysähtyisi meidän -asemallamme nimittäin parikymmentä minuuttia myöhemmin. Hän mainitsi -lady Glydelle, että hänen täytyi mennä ulos, mutta lisäsi toivovansa, -että hän joutuu takaisin, ennenkun lady Glyde matkustaa. Jos jokin -odottamaton este pidättäisi häntä, tahtoi hän kumminkin mainita, että -minun pitäisi seurata lady Glydeä asemalle ja pitää huolta siitä, -että hän joutuisi ajoissa. Sir Percival antoi nämä määräyksensä -varsin nopeaan ja käveli niitä antaessaan lakkaamatta edestakaisin -huoneessa. Mylady seurasi häntä katseillaan, mutta hän ei kertaakaan -katsonut myladyyn. - -Vasta silloin kun hän aikoi lähteä puhui lady Glyde hänelle. Hän -pysäytti sir Percivalin, tämän lähestyessä ovea, ojentamalla hänelle -kätensä. - -"Minä en tule näkemään sinua enää", sanoi hän lujalla äänellä. "Tämä -on meidän jäähyväisemme -- kenties ainaiseksi. Tahdotko koettaa antaa -minulle anteeksi. Percival, yhtä varmasti kuin minä annan anteeksi -_sinulle_?" - -Sir Percivalin kasvot tulivat kalmankalpeiksi, ja suuret hikipisarat -kohosivat hänen otsallensa. "Minä tulen takaisin", sanoi hän ja sulki -oven niin nopeasti, kuin hänen vaimonsa jäähyväissanat olisivat -ajaneet hänet ulos huoneesta. - -Minä en ole koskaan pitänyt sir Percivalista -- mutta tapa, jolla hän -jätti myladyn, saattaa minut häpeämään, että minä olen syönyt hänen -leipäänsä ja ollut hänen palveluksessaan. Ajattelin ensin lausua -onnettomalle ladyraukalle muutamia kristillisiä lohdutussanoja; mutta -oli jotakin hänen kasvoissaan, kun hän katsoi miehensä jälkeen tämän -sulkiessa ovea, mikä sai minut vaikenemaan. - -Määrättyyn aikaan ajoivat vaunut esille. Lady Glyde oli oikeassa -- -sir Percival ei tullut takaisin. Minä odotin häntä viime hetkeen -saakka -- ja odotin turhaan. - -Ei mitään varmaa edesvastausta ollut minulla, mutta kumminkin tunsin -minä mieleni levottomaksi. "Omasta, vapaasta tahdostaanhan", sanoin -minä ajaessamme portista puistoon, "mylady matkustaa Lontooseen?" - -"Minä tahdon matkustaa mihin tahansa," vastasi hän, "tehdäkseni lopun -siitä kauheasta tuskasta, joka tällä hetkellä ahdistaa minua." - -Minä tulin lopulta yhtä levottomaksi ja epävarmaksi neiti Halcombesta -kuin hän itsekin. Uskalsin pyytää hänen kirjoittamaan minulle pari -riviä Lontoosta, oliko kaikki hyvin, ja hän lupasi tehdä sen. -- -"Meillä on kaikilla ristimme kannettavana", lausuin minä hänen -istuessaan hiljaa ja miettiväisenä. Hän ei vastannut mitään; hän -näytti niin vaipuneen omiin mietteisiinsä, ett'ei voinut kuulla -sanojani. "Pelkään myladyn nukkuneen huonosti viime yönä", jatkoin -minä hetkisen kuluttua. "Niin", vastasi hän, "minua ahdistivat -kamalat unet." -- "Ahdistivatko, mylady?" Ajattelin hänen kertovan -unensa, mutta ei, hänen seuraavat sanansa oli kysymys: -- "Veittehän -itse rouva Veseylle osoitetun kirjeen postiin?" -- "Kyllä, mylady." - -"Sanoiko sir Percival eilen, että kreivi Fosco tapaisi minua Lontoon -asemalla?" - -"Sanoi, mylady." - -Hän huokasi syvään, kun minä sanoin tämän, ja oli sitten ääneti koko -matkan. - -Tultuamme asemalle oli meillä tuskin paria minuuttia jäljellä. -Puutarhuri, joka oli ajajanamme, kantoi matkatarpeet minun ostaessani -lippua. Kimeä vihellys kaikui juuri minun kiiruhtaessani myladyn luo -asemasillalla. Hän katsoi minuun kummallisesti silmäten ja painoi -kovasti kätensä sydäntään vasten, ikäänkuin äkkinäinen tuska tai -kauhu olisi vallannut hänet tänä silmänräpäyksenä. - -"Olisin toivonut, että Te olisitte matkustanut kanssani!" sanoi hän -ja laski kätensä kiivaasti minun käsivarrelleni minun jättäessäni -lippua hänelle. - -Jos minulla olisi ollut aikaa siihen -- jos minä olisin eilispäivänä -tietänyt sen niin hyvin, kuin minä sen nyt tiesin, olisin minä -järjestänyt asiat seuratakseni häntä, vaikkakin olisin menettänyt -paikkani. Mutta nyt lausui hän toivomuksensa liian myöhään. Hän -näytti itsekin sen huomaavan, ennenkun minä ehdin mitään selittää, -eikä toistanut sanojansa. Juna tuli nyt asemasillan viereen. Hän -antoi puutarhurille lahjan lapsille vietäväksi ja puristi minua -kädestä yksinkertaisella, sydämmellisellä tavallaan, ennenkun hän -astui vaunuun. - -"Te olette ollut varsin ystävällinen minua ja minun sisartani -kohtaan", sanoi hän. "Ystävällinen silloin, kun meillä ei ollut -ketään muuta ystävää. Minä muistan kiitollisesti Teitä, rouva -Michelson, niin kauan kun elän ja voin jotakin ihmistä muistaa. -Hyvästi -- Jumala siunatkoon Teitä." - -Hän lausui nämä sanat sellaisella äänellä ja katseella, että minun -silmäni kyyneltyivät -- hän sanoi ne siten, kuin olisi hän ottanut -jäähyväiset iäksi. - -"Hyvästi, mylady", sanoin minä auttaessani häntä vaunuun ja -koettaessani rohkaista hänen mieltään; "hyvästi lyhyeksi aikaa; -koko sydämmestäni toivon, että kaikki tulee hyväksi ja onnelliseksi -jälleen!" - -Hän pudisti päätänsä ja värisi asettuessaan vaunuun. Ovi suljettiin. -"Uskotteko Te uniin!" kuiskasi hän minulle vaunun ikkunasta. "Minä -näin viime yönä sellaisia unia, joita en ole koskaan ennen nähnyt. -Se kauhu, jonka ne herättivät minussa, ei tahdo poistua mielestäni." -Juna vihelsi, ennenkun minä ennätin vastata, ja vaunu läksi -liikkeeseen. Hänen kalpeat, hiljaiset kasvonsa kääntyivät minuun -viime kerran; suruisella ja miettivällä ilmeellä katsoi hän minuun. -Hän viittasi kädellään -- en nähnyt häntä enää. - -Noin kello 5 saman päivän iltapuolella istuin minä, lopetettuani -ne taloustehtävät, joita nyt kasautui yhä enemmän minulle, aivan -yksinäni huoneessani ja koetin rauhoittaa mieltäni lukemalla autuaan -mieheni saarnoja. Ensi kertaa elämässäni en minä kumminkaan voinut -kiinnittää ajatuksiani näihin hurskaisiin ja lohduttaviin sanoihin. -Vakuutettuna siitä, että lady Glyden lähtö oli tehnyt mieleeni -syvemmän vaikutuksen, kuin itse olin uskonutkaan, panin kirjan pois -käsistäni ja läksin puutarhaan hieman kävelemään. Sir Percival ei -ollut vielä tietääkseni palanut, ja minä voin siis epäröimättä -kävellä siellä. - -Kun minä kaarsin ohi asuinhuoneen yhden kulman ja pääsin siten -vapaammin näkemään yli puutarhan, hämmästyin minä nähdessäni -rouvashenkilön aivan hitaasti kävelevän käytävää pitkin selin minuun -ja poimivan kukkia. - -Lähestyessäni kääntyi hän ympäri. Veri pysähtyi suonissani. Vieras -nainen oli rouva Rubelle. - -Minä en voinut enempää liikkua kuin puhuakaan. Hän tuli luokseni yhtä -huolettomasti kuin ennenkin kukkansa kädessä. - -"Kuinka, rouvaseni, ettekö voi hyvin?" kysyi hän tyynesti. - -"Oletteko täällä?" voin minä vihdoinkin sanoa. "Ettekö olekaan -matkustanut Lontooseen -- Cumberlandiin?" - -Rouva Rubelle haisteli kukkiansa katsoessaan minuun ivallisesti ja -säälivästi hymyillen. - -"En," sanoi hän. "En ole ollenkaan lähtenyt Blackwater-Parkista." - -Minä henkäsin ja rohkenin vielä tehdä yhden kysymyksen. - -"Missä on neiti Halcombe?" - -Tällä kertaa nauroi rouva Rubelle suoraan minulle vasten silmiä ja -vastasi: - -"Ei neiti Halcombekaan ole lähtenyt pois Blackwater-Parkista, -rouvaseni." - -Kuullessani tämän hämmästyttävän vastauksen kiitivät kaikki -ajatukseni takaisin lady Glyden jäähyväisiin. Minä en voi sanoa, että -se tapahtui itsenuhtelun tunteella -- mutta kyllä tuntui minusta -tällä hetkellä, että minä olisin halunnut antaa monen vaivaloisen -vuoden säästöt, jos minä neljä tuntia aikaisemmin olisin tietänyt, -mitä minä nyt tiesin. - -Rouva Rubelle seisoi aivan ääneti ja levollisena ja järjesteli -kukkakimppuansa, ikäänkuin odottaen, että minä ensin sanoisin jotakin. - -Mutta minä en voinut lausua sanaakaan. Minä ajattelin lady Glyden -murtunutta sielunvoimaa ja heikkoa terveyttä ja minä vapisin -ajatellessani sitä hetkeä, jolloin se huomio, jonka minä olin nyt -tehnyt, musertavalla painollaan lankeisi hänen päällensä. Pariksi -minuutiksi mykistyin minä kerrassaan sääliväisyydestä sisarraukkoja -kohtaan. Rouva Rubelle katsoi ylös kukkakimpustaan ja sanoi: "Tässä -on sir Percival, rouvaseni, tullen juuri kävelymatkaltaan." - -Sir Percival tuli luoksemme katkoen pahanilkisesti kukkia -ratsupiiskallaan. Tultuaan kyllin lähelle nähdäkseen minun kasvoni, -pysähtyi hän, puisteli tomun pois saappaistaan ratsupiiskalla ja -räiskähti niin kovaan ja hillittömään nauruun, että kaikki linnut -lensivät pois siitä puusta, jonka alla hän seisoi. - -"Ahaa, rouva Michelson", sanoi hän; "Te olette saanut selvän asiasta -nyt -- eikö niin?" - -Minä en vastannut mitään. Hän kääntyi rouva Rubellen puoleen. - -"Koska näyttäysitte Te puutarhassa?" - -"Noin puoli tuntia sitten, herra. Tehän sanoitte, että minä saisin -vapauteni niin pian, kun lady Glyde olisi matkustanut Lontooseen." - -"Aivan oikein! En nuhtele Teitä mistään -- kysyin vain Teiltä -kumminkin". Hän vaikeni hetkisen ja kääntyi sitten taaskin -minuun. "Uskoakseni ette Te voi oikein käsittää asiaa", sanoi hän -pilkallisesti. "Tulkaa sitten itse katsomaan." - -Hän meni edeltä rakennuksen etusivulle. Minä seurasin perästä, ja -viimeisenä tuli rouva Rubelle. Tultuamme rautaveräjien kautta pihaan, -pysähtyi hän ja osoitti ratsupiiskallaan rappeutunutta rakennuksen -keskiosaa. - -"Katsokaas!" sanoi hän. "Katsokaa ensi kerrokseen. Tunnettehan hyvin -vanhat makuuhuoneet kuningatar Elisabethin ajoilta? Meillä on neiti -Halcombe hyvässä säilössä, sijoitettuna yhteen parhaimmista niistä. -Ottakaa hänet mukaanne, rouva Rubelle, Teillähän on avain? Antakaa -rouva Michelsonin itsensä nähdä, ett'ei tällä kertaa ole mikään kuje -kysymyksessä." - -Se ääni, jota hän käytti minua vastaan, ja ne harvat minuutit, jotka -olivat kuluneet puistosta lähdöstämme, saattavat minut taaskin -tulemaan käsitykseeni. Mihin minä tänä hetkenä olisin ryhtynyt, jos -minun koko elämäni olisi ollut toista palvelevassa ja riippuvassa -asemassa, en tiedä. Mutta kuten nyt oli -- sen kasvatuksen, niiden -periaatteiden ja tunteiden takia, jotka kuuluivat sivistyneelle -rouvasihmiselle, en minä voinut epäillä, miten minun piti käyttäytyä. -Velvollisuuteni sekä itseäni että lady Glydeä kohtaan kielsi minua -jäämästä sen miehen palvelukseen, joka niin häpeämättömästi oli -pettänyt meitä esittämällä koko jakson sydämmettömiä valheita. - -"Minun täytyy pyytää, sir Percival, saada puhua Teidän kanssanne -muutamia sanoja yksityisesti", sanoin minä. "Sen jälkeen olen minä -valmis seuraamaan tätä henkilöä neiti Halcomben huoneeseen." - -Rouva Rubelle, johon minä olin viitannut kevyellä pään kumarruksella, -haisteli huolimattomasti kukkakimppuansa ja meni varsin hitaasti ovea -kohden. - -"No niin", sanoi sir Percival, "että minä haluan jättää paikkani -Blackwater-Parkissa." Tämän sanoin minä sana sanaltaan. Olin -päättänyt, että ensi sanat, jotka minä sanoisin hänen palattuaan, -olisi toivomus päästä hänen talostaan. - -Hän katsoi minuun synkimmällä silmäyksellään ja pisti raivokkaalla -liikkeellä molemmat kätensä ratsutakkinsa taskuihin. - -"Miksi?" kysyi hän. "Sitäpä haluaisin tietää." - -"Ei kuulu minun tehtävääni arvostella, mitä on tapahtunut tässä -talossa. En tahdo loukata ketään. Minä tahdon vain sanoa, ett'en -minä huomaa velvollisuuteni mukaiseksi enemmän lady Glydeä kuin -itseänikään kohtaan jäädä kauemmaksi Teidän palvelukseenne." - -"Onko se Teidän velvollisuutenne mukaista _minua_ kohtaan seisoa -tässä ja heittää halpamainen epäily vasten, silmiäni?" huusi hän -aivan raivoissaan. "Huomaan kyllä, mitä Te tarkoitatte. Te olette -omalta alhaiselta, epärehelliseltä katsantokannaltamme tulkinnut -viattoman kepposen lady Glydeä kohtaan, joka tehtiin hänen -parhaakseen. Oli mitä tärkeintä hänen terveytensä takia vaihtaa -heti olinpaikkaa, ja Te tiedätte yhtähyvin kuin minäkin, ett'ei hän -koskaan olisi matkustanut, jos hän olisi uskonut neiti Halcomben -olevan vielä täällä. Menkää, jos Teitä miellyttää, -- minä voin -helposti saada yhtä hyviä taloudenhoitajattaria kuin Tekin lausumalla -vain sanan. Menkää, milloin haluttaa -- mutta kavahtakaa levittämästä -mitään juorua minusta ja minun talostani poistuttuanne siitä. -Puhukaa totuutta ja vain totuutta, muutoin voi se tulla kalliiksi -Teille! Oman hyvänsä takia on lady Glydeä peijattu -- ja sen saakoon -kernaasti kuka tahansa kuulla. Menkää itse ylös katsomaan, eikö neiti -Halcombella ole yhtä paljon mukavuutta ja hoitoa siellä kuin missä -muussa talon osassa tahansa. - -"Muistakaa tohtorin oma määräys, että lady Glyden täytyy niin pian -kuin mahdollista muuttaa toiselle paikkakunnalle. Pankaa tämä kaikki -tarkoin mieleenne -- ja puhukaa sitten jotakin pahaa minulta ja minun -teoistani, jos Te uskallatte!" - -Kaikki nämä sanat syöksyivät hänen huuliltaan hänen raivoissaan -kävellessään edestakaisin ja huitoessaan ympärilleen ilmaan -ratsupiiskallaan. - -Ei mikään hänen puheensa voinut järkyttää minun vakuutustani niiden -halveksittavain valheiden suhteen, joita hän edellisenä päivänä oli -ladellut minun läsnä-ollessani, ja sen julman petoksen suhteen, -jolla hän oli erottanut lady Glyden sisarestaan ja lähettänyt hänet -Lontooseen hänen ollessaan puolikuolleena levottomuudesta neiti -Halcomben takia. Luonnollisesti pidin minä nämä ajatukset itsekseni -enkä lausunut enää mitään, joka olisi voinut häntä suututtaa, mutta -en silti miettinyt vähemmän varmasti toteuttaa aikomustani. Hiljainen -vastaus poistaa vihan -- ja minä hillitsin sentähden tunteeni -vastatessani: - -"Ollessani Teidän palveluksessanne, sir Percival, tunnen minä -velvollisuuteni kyllin hyvin ollakseni tarkastamatta Teidän -vaikuttimianne. Kun minä poistun talostanne, toivon minä tuntevani -arvoni kyllin ollakseni puhumatta asioista, jotka eivät koske minua." - -"Koska haluatte mennä?" kysyi hän tuikeasti keskeyttäen minut. "Älkää -luulko, että minä olen halukas pitämään Teidät -- älkää luulko, että -minä olisin pahoillani Teidän poistumisestanne talostani. Menettelen -täysin omantunnonmukaisesti ja suoraan tässä asiassa alusta loppuun. -Koska haluatte mennä?" - -"Haluaisin poistua paikastani niin pian kun Teidän mukavuutenne sen -sallii, sir Percival." - -"Minun mukavuudellani ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. -Olen epäilemättä poissa talosta huomisaamuna aikaiseen ja Teidän -laskunne voin minä tarkastaa tänään illalla. Jos Te todellakin -tahdotte ottaa huomioon jonkun mukavuuden, niin olisi parempi -neuvotella neiti Halcomben kanssa. Rouva Rubellen kanssa sovittu aika -loppuu tänä päivänä ja hänellä on syytä toivoa matkustaa takaisin -Lontooseen tänä iltana. Jos Te myöskin matkustatte nyt heti, ei neiti -Halcombella ole ketään, joka häntä hoitaisi." - -Minä toivon, ett'en tarvitse sanoa minusta olleen mahdotonta hyljätä -neiti Halcombe tällaisena onnettomuuksien aikana, joka nyt oli -kohdannut häntä ja lady Glydeä. Tultuani vakuutetuksi, että rouva -Rubelle heti matkustaisi, otettuani hänen paikkansa ja saatuani vielä -luvan koettaa puhutella tohtori Dawsonia ottamaan taaskin hoitoonsa -neiti Halcombe, suostuin minä mielelläni jäämään Blackwater-Parkiin, -kunnes neiti Halcombe ei enää tarvitsisi minun hoitoani. Minä lupasin -viikkoa ennen talosta lähtöäni ilmoittaa siitä sir Percivalin -asianajajalle, niin että hän voisi ryhtyä tarpeellisiin toimiin -hankkiakseen minulle seuraajan. Kaikki tämä sovittiin muutamin -sanoin, jonka jälkeen sir Percival käänsi minulle jyrkästi selkänsä, -ja minä menin rouva Rubellen luo. Tämä merkillinen nainen oli koko -ajan tyynesti istunut portailla, odottaen että minä seuraisin häntä -neiti Halcomben luo. - -Tuskin olin minä ehtinyt puoli tiehen hänen luokseen, kun sir -Percival, joka oli sillä välin kävellyt kappaleen matkaa vastapäiseen -suuntaan, yht'äkkiä pysähtyi ja huusi minua takaisin. - -"Mitä syytä Teillä on poistua palveluksestani?" kysyi hän. - -Tämä kysymys tuntui minusta niin kummalliselta sen jälkeen, mitä -juuri nyt oli välillämme tapahtunut, että minä tuskin tiesin, mitä -minä vastaisin. - -"Muistakaa! _Minä_ en tiedä, miksi menettelette niin", jatkoi hän. -"Teidän täytyy ilmoittaa minulle jokin syy paikastanne poistumiseen, -kun Te otatte uuden paikan." - -"Mikä on syy? Perheen lähtökö? Se kelpaa." - -"Sitä vastaan ei ole mitään muistuttamista, sir Percival --" - -"No, hyvä! Sitä tahdoinkin vain tietää. Jos joku kysyy -todistuksianne, niin on tämä syynä eroamiseenne täältä: Te lähdette -tiehenne, koska koko perhe muuttaa täältä." - -Hän kääntyi taaskin pois, ennenkuin minä ennätin lausua sanaakaan, -ja meni nopein askelin puistoon. Hänen esiintymisensä oli yhtä -kummallinen kuin puheensakin. Minä tunnustan hänen melkein -pelottaneen minua. - -Rouva Rubellenkin kärsivällisyys oli melkein loppua, kun minä -lopultakin tulin hänen luoksensa. - -"Vihdoinkin!" sanoi hän olkapäitään kohauttaen. Hän meni edellä -rakennuksen asumattomaan osaan, nousi portaita ylös ja aukaisi -avaimellaan sen käytävän oven, jonka vieressä Elisabethin aikuiset -vanhat huoneet sijaitsevat -- oven, joka aina minun tulostani asti -Blackwater-Parkiin ei koskaan ennen oltu avattu. Itse huoneet tunsin -minä varsin hyvin, kun minä useamman kerran olin käynyt niissä, mutta -aina rakennuksen toisesta osasta. Tämän vanhan parvekkeen kolmannen -oven kohdalla pysähtyi rouva Rubelle, ojensi sen avaimen ynnä muut -mukanaan olevat avaimet minulle ja sanoi, että minä tapaisin neiti -Halcomben tässä huoneessa. Ennenkun minä menin sisään, katsoin minä -parhaaksi sanoa hänelle, että hänen toimensa nyt oli lopussa. Minä -ilmoitin hänelle muutamin sanoin, että minä tästä lähtien kokonaan -vastaisin sairaan katsomisesta ja hoidosta. - -"Olen iloinen kuullessani sen, rouvani," sanoi rouva Rubelle. "Haluan -kovin saada heti matkustaa." - -"Matkustatteko tänään?" kysyin minä varmuuden vuoksi. - -"Kun nyt olette ottanut sairaanhoidon huoleksenne, matkustan minä -puolentunnin kuluttua. Sir Percival on hyväntahtoisesti oikeuttanut -minun tilaamaan vaunut milloin tahansa, ja nyt tarvitsen minä ne -puolen tunnin kuluttua päästäkseni asemalle. Minä olen jo laittanut -kaikki matkatavarani. Hyvästi, rouvaseni." - -Hän niiasi nopeasti ja meni takaisin parvekkeen kautta hyräillen -laulua ja lyöden tahtia kukkakimpullaan. Olen sydämmellisen iloinen, -että tämä oli viime kerta, jolloin näin rouva Rubellen. - -Tullessani huoneeseen nukkui neiti Halcombe. Katselin häntä -tuskaisella osanotolla hänen siinä maatessaan kauhean korkeassa, -vanhanmallisessa sängyssä. Hän ei ollut kumminkaan missään suhteessa -huonompi kuin viime kerran nähdessäni häntä. Minun täytyy myöntää, -ett'en hänen hoitoaan missään kohden oltu laiminlyöty, mikäli minä -voin huomata. Huone oli kolkko, ikävä ja pimeä, mutta ikkuna, joka -on talon takana olevalle yksinäiselle pihaportille päin, oli auki -päästääkseen raitista ilmaa, ja yleensä kaikki, mitä voitiin tehdä -huoneen hauskentamiseksi, oli tehty, sir Percivalin petoksen koko -julmuus oli kohdannut lady Glyde-raukkaa. Neiti Halcombe ei ollut, -minun huomatakseni, kärsinyt muuta vääryyttä, kuin että hänet täten -oli kätketty. - -Tultuani vakuutetuksi, että sairas nukkui rauhallisessa unessa, -hiivin minä hiljaa ulos sanoakseni puutarhurille, että hän kutsuisi -lääkäriä. Minä pyysin häntä, että hän vietyään rouva Rubellen -asemalle menisi herra Dawsonin luo viemään hänelle terveisiä, että -minä haluaisin puhua hänen kanssaan. Tiesin hänen tulevan minun -pyynnöstäni ja pysähtyvänkin taloon kreivi Foscon lähdettyä pois. - -Odottamaani aikaan palasi puutarhuri ja ilmoitti tohtori Dawsonin -pyytäneen tervehtimään ja sanomaan, ett'ei hän itse ollut oikein -terve, mutta että hän, jos mahdollista, tulisi huomisaamuna. -Esitettyään asiansa tahtoi hän mennä; minä ehkäisin häntä kumminkin -pyytämällä palaamaan ennen pimeän tuloa ja istumaan ylhäällä eräässä -asumattomista huoneista, niin että minä voisin huutaa häntä, jos -jotain tapahtuisi. Hän ymmärsi helposti vastenmielisyyteni jäädä -yksin tähän nyt niin aution talon rappeutuneeseen osaan, ja me -sovimme asiasta niin, että hän lupasi tulla 8 ja 9 välillä illalla. - -Hän saapui täsmällisesti, ja minulla oli täysi syy olla tyytyväinen -päätökseeni kutsua hänet. Ennen puoltayötä puhkesi sir Percivalin -väkivaltainen ja kummallinen luonne rajulla ja kauhealla tavalla -raivoamaan, ja ellei puutarhuri olisi ollut saapuvilla rauhoittamassa -häntä, niin kauhistun ajatellakin, mitä olisi voinut tapahtua. - -Melkein koko iltapäivän ja illan oli hän kävellyt asuinrakennuksessa -ja pihalla levottomasti ja kummallisesti, mikä mielestäni aiheutui -siitä, että hän oli juonut liian paljon viiniä yksinäisellä -päivällisellään. Olkoon sen laita kuinka tahansa, niin kuulin minä, -kävellessäni kappaleen katkaa edestakaisin parvekkeella, kuin hän -kovasti ja kiivaasti huusi jotakin rakennuksen uudessa osassa. -Puutarhuri kiiruhti heti alas hänen luokseen, ja minä suljin oven -estääkseni, jos mahdollista, melua kuulumasta sairaan korviin. -Viipyi hyvästikin puoli tuntia, ennenkun mies palasi takaisin. Hän -selitti isäntänsä olevan aivan järjiltään -- ei, kuten minä luulin, -paljosta juonnista, vaan jonkunlaisesta mielipuolen pelosta, jonka -syytä hän ei voinut ymmärtää. Kun hän tuli alas eteiseen, näki hän -sir Percivalin kävelevän nopein askelin edestakaisin, nähtävästi -kovin kiukuissaan ja kiroillen, ett'ei hän tahdo jäädä minuuttiakaan -kauemmaksi yksin tähän kirottuun taloon ja että hän nyt heti, -keskellä yötä, aikoi lähteä matkalle. Kun puutarhuri läheni häntä, -oli hän kiroillen ja uhkaillen ajanut tämän heti valjastamaan hevosta. - -Vähemmässä kuin neljännestunnissa oli sir Percival kuolonkalpeana -tullut hänen luokseen tallipihaan, hypännyt kiesseihin, lyönyt -hevosta niin, että tämä heti oli lähtenyt hurjasti laukkaamaan, ja -lähtenyt aivan yksin pois. Puutarhuri oli kuullut, kuinka hän oli -kiroillut ja huutanut portinvartijalle kiiruhtamaan ylös avatakseen -veräjän -- oli sen jälkeen kuullut, kuinka hän hiljaisessa yössä -jatkoi rajun kiivaasti matkaansa, eikä tiennyt sittemmin sen enempää. - -Huomispäivänä tai sitä seuraavana -- en muista oikein, kumpanako --- toi Knowlesburyn, lähimmän kaupunkimme, vanhan majatalon renki -ajoneuvot kotiin. Sir Percival oli pysähtynyt sinne ja sitten -matkustanut edelleen rautateitse -- mihin, ei mies voinut sanoa -meille. Minä en koskaan sitten saanut mitään tietoa sir Percivalin -hankkeista, en häneltä itseltään enkä keltään muultakaan, enkä minä -tiedä edes, onko hän nykyisin Englannissa vai jossain muualla. Hän -ja minä emme ole koskaan tavanneet toisiamme hänen paettuaan kotoaan -kuin pelastunut rikollinen, ja minun sydämmellinen toivoni ja -rukoukseni on, ett'emme koskaan tapaisikaan tässä elämässä. - -Minun oma osani tässä surullisessa perhejutussa on nyt lähimmiten -kerrottu. - -On sanottu minulle, että neiti Halcomben heräämisellä vihdoinkin -pitkällisestä unestaan ja keskinäisellä puhelullamme, kun hän -näki minun istuvan vuoteensa ääressä, ei ole mitään tekemistä sen -kertomuksen kanssa, jonka minä nyt olen kyhännyt. Olkoon puolestani -kylliksi sanoa, ett'ei hän itse tietänyt mitään siitä, millä tavoin -hänet oli tuotu huoneestaan tähän rakennuksen asumattomaan osaan. -Sen tapahtuessa oli hän vaipunut syvään uneen, luonnolliseenko vai -nukuttamalla toimitettuun, sitäkään hän ei voinut sanoa. Minun -poissa-ollessani matkalla Torquayssa ja kun koko palvelusväki oli -muuttanut talosta, lukuunottamatta Margaret Porcheria, joka joko söi -tai joi tai makasi, milloin hän ei ollut työssä, ei ollut mikään -sanottava vaikeus muuttaa neiti Halcombe salaa rakennuksen yhdestä -osasta; toiseen. - -Katsellessani ympäri huonetta huomasin minä, että rouva Rubelle -oli saanut sinne eri ruokalajeja ja muita elintarpeita sekä että -hänelle oli hankittu apuneuvoja lämmittää vettä, keittoja ynnä -muuta, tarvitsematta tehdä muuta niinä muutamina päivinä, jotka -hän oli suljettuna sairaan luona. Hän oli kieltäytynyt vastaamasta -niihin kysymyksiin, joita neiti Halcombe luonnollisesti teki -hänelle, mutta ei muutoin ollut kohdellut häntä huolimattomasti eikä -epäystävällisesti. Ainoa rikos, josta minä syystä voin nuhdella rouva -Rubellea, on se, että hän on antautunut avustamaan näin arvottomasti -halpamielistä petosta. - -Olen iloinen, ett'en tarvitse kuvata sitä vaikutusta, jonka tieto -lady Glyden matkasta teki neiti Halcombeen, tai niitä vielä -paljon surullisempia tietoja, jotka vain liian pian saapuivat -Blackwater-Parkiin. Molemmissa näissä tilaisuuksissa valmistin minä -häntä kuulemaan onnettomuutta niin varovasti kuin voin; ainoastaan -jälkimmäisessä tapauksessa olisi tohtori voinut olla minulle avuksi, -jollei hän edelleen olisi voinut liian huonosti voidakseen tulla -luokseni. Oli surullinen aika -- aika, joka vaivaa minua sekä -ajatellessani että kirjoittaessani siitä. Uskonnon lohdutuksen kallis -siunaus, jota minä koetin jakaa, ei pitkään aikaan voinut saavuttaa -neiti Halcomben sydäntä; toivon kumminkin, että se lopulta tulisi -hänelle hyväksi. En jättänyt häntä, ennenkuin hänen voimansa olivat -täysin palanneet. Se juna, jolla minä matkustin tästä onnettomasta -kodista, vei hänetkin sieltä pois. Me erosimme raskain mielin -toisistamme Lontoossa. Minä jäin erään sukulaiseni luo Islingtoniin; -hän jatkoi matkaansa herra Fairlien Cumberlandissa olevalle tilalle. - -Minulla on vain muutamia rivejä lisättävänä, ennenkun minä lopetan -tämän kiusaavan selonteon. Ne ovat minun velvollisuudentunteeni -aiheuttamia. - -Ennen kaikkea pyydän minä saada lausua oman varman vakuutukseni, -ett'ei minkään syytöksen näistä kertomistani tapahtumista pidä -kohtaaman kreivi Foscoa. Olen saanut tietää, että kamala epäilys on -herännyt ja että varsin arveluttavia selityksiä on annettu kreivin -menettelystä. Minun vakuutustani hänen viattomuudestaan ei kumminkaan -voida järkyttää. Jos hän auttoi sir Percivalia tämän suunnitelmassa -lähettää minut Torquayhin, niin saattoi hänet itsensä harhaan -hämmennys, josta häntä ulkomaalaisena ja outona ei pidä tuomita. Jos -hän hankki rouva Rubellen sairaanhoitajattareksi Blackwater-Parkiin, -niin oli se onnettomuus eikä mikään sellainen hänen virheensä, että -tämä vieras henkilö olisi ollut kyllin halpamielinen auttaakseen -talon herraa petoksessa, jonka tämä itse oli suunnitellut. Puhtaan -moraalin nimessä panen minä vastalauseeni sitä vastaan, että kreiviä -kohtaan langetetaan jokin ajattelematon tai ansaitsematon moite. - -Toisekseen täytyy minun lausua ikäväni siitä, ett'en voi muistaa -päivää, jolloin lady Glyde läksi Blackwater-Parkista matkustaakseen -Lontooseen. On sanottu minulle, että on suuremmasta merkityksestä -saada tietää oikea päivä, jolloin tämä surullinen matka tapahtui, ja -minä olen vakavasti koettanut muistutella, mutta turhaan. Sen vain -voin muistaa, että se tapahtui heinäkuun loppupuoliskolla. Jokainen -tietää, kuinka vaikeata on jonkun ajan kuluttua muistaa jotakin -määrättyä päivää, ellei sitä edeltäkäsin merkitsi muistiin. Tämä -vaikeus oli minulle sitäkin suurempi niiden levottomuutta herättäväin -ja merkillisten tapahtumain takia, jotka sattuvat juuri samaan -aikaan, kuin lady Glyde matkusti. Toivon sydämmellisesti, että minä -tähän aikaan olisin pitänyt päiväkirjaa ja että hänen matkapäivänsä -olisi yhtä elävästi muistissani kuin mylady-raukan kalpeat kasvot -hänen viime kerran surullisesti katsoessaan minuun vaununikkunasta. - - - - -Useiden eri todistajain jatkama kertomus. - - -1. Hester Pinhornin, kreivi Foscon palveluksessa olevan -keittäjättären todistus. - -(Hänen suullisen kertomuksensa mukaan kirjoitettu.) - -Olen pahoillani, ett'en koskaan ole saanut oppia lukemaan tai -kirjoittamaan. Koko elämäni olen saanut touhuta ja tehdä työtä ja -olen aina pitänyt tarkkaa huolta rehellisestä nimestä. Minä tiedän, -että on synti ja vääryys sanoa, mikä ei ole totta, ja minä tahdon -tarkkaan karttaa sitä nytkin sanomasta. Kaikki, mitä tiedän, tahdon -minä sanoa ja minä pyydän nöyrästi sitä herraa, joka merkitsee tämän -muistiin, sovittamaan sanani oikein kirjoittaessaan ja suomaan -minulle anteeksi, joka en ole saanut mitään oppia. - -Viime kuluneena kesänä sattui niin, että minä -- vaikka omatta -syyttäni -- olin ilman paikkaa. Kuulin silloin, että keittäjättären -paikka oli saatavissa talossa N:o 1 Forestroadin varrella S:t -Johns-Woodissa. Otin tämän paikan kokeeksi. Isäntäni nimi oli Fosco. -Emäntäni oli Englantilainen rouvashenkilö. Isäntäni oli kreivi ja -emäntäni kreivitär. Siellä oli nuori tyttö, jonka piti toimittaa -muut palvelustehtävät talossa. Hän ei ollut erittäin siisti eikä -ripeäkään, mutta mikään paha ei hänen kanssaan ollut tulla toimeen. -Minä ja hän olimme talon ainoat palvelijat. - -Isäntämme ja emäntämme tulivat sitten, kun me olimme alkaneet -jo palveluksemme. Heti heidän tultuaan saimme tietää vieraita -odotettavan maaseudulta. - -Vieras oli emäntäni veljentytär, ja ensi kerroksessa oleva -vierashuone pantiin hänelle kuntoon. Emäntäni sanoi, että lady -Glydellä -- niin oli vieraan nimi -- oli varsin heikko terveys ja -että minä sen vuoksi saisin olla varsin varova ruuanlaiton suhteen. -Hänen piti tulla samana päivänä, mikäli minä voin muistaa; pyydän -kumminkin, ett'ette luota minun muistiini tässä tapauksessa. Minun -täytyy ikäväkseni sanoa, ett'ei hyödytä mitään kysyä minulta ajasta -ja päivistä ja muusta sellaisesta. Lukuunottamatta sunnuntaita -olen minä tuskin koskaan selvillä niistä, sillä minä olen köyhä -työläisnainen ja varsin oppimaton. Kaikkiaan tiedän minä, että lady -Glyde tuli ja herätti meissä kaikissa heti taloon tultuaan suurta -peljästystä, se on totta ja varmaa. Kuinka minun isältäni saattoi -hänet kotiin luokseen, en voi sanoa, sillä minulla oli silloin -jotain työtä käsillä, mikä kokonaan kiinnitti minun huomioni. Mutta -iltapäivällä luulen sen olleen, ja palvelustyttö avasi oven ja -saattoi hänet vieraskamariin. Hän ei ollut kaukaa keittiössä luonani, -kun me saimme kuulla hirveätä meteliä ylhäältä ja vierashuoneen -kellon kiihkeätä soittamista ja emäntäni äänen huutavan apua. - -Me juoksimme ylös molemmat ja saimme silloin nähdä vieraan -rouvashenkilön makaavan sohvalla kalmankalpeana, kovasti yhteen -puristetuin käsin ja pää riippuen toiselle sivulle. Hän oli -äkkiä peljästynyt, sanoi emäntäni, ja kreivi sanoi hänen saaneen -kouristuksia. Tuntien ympäristöä hieman paremmin kuin muut juoksin -minä lähimmän lääkärin luo hakemaan apua. Lähinnä saatavissa olivat -tohtorit Gardh ja Goodricke, jotka asuivat yhdessä joilla oli -tunnettu nimi ja maine koko S:t Johns-Woodissa, mikäli olen kuullut. -Herra Goodricke oli kotona ja seurasi minua. - -Viipyi kotvasen aikaa, ennenkun hän voi olla sanottavaksi avuksi. -Onneton naisraukka sai kohtauksen toisensa jälkeen; ja siten jatkui, -kunnes hän oli aivan voimaton ja heikko kuin äskensyntynyt lapsi. Me -veimme hänet vuoteeseen. Herra Goodricke kiiruhti kotiinsa hakemaan -lääkkeitä ja tuli takaisin neljännestuntia lyhemmässä ajassa. Paitsi -lääkkeitä toi hän mukanaan torvenmuotoisen mahognyisen puupalan; sen -asetti hän sairaan sydämmelle ja painoi korvansa aivan siihen ja -kuunteli tarkkaavasti. - -Tehtyään tämän sanoi hän huoneessa olevalle emännälleni: "Tämä on -varsin arveluttava sairaustapaus; minä kehotan heti kirjoittamaan -lady Glyden lähimmille omaisille." Emäntäni kysyi häneltä: "Onko se -sydäntauti?" Tohtori vastasi tähän: "Niin, vaarallisinta laatua." Hän -sanoi sitten kreivittärelle suoraan, kuinka hän uskoi taudin laidan -olevan, mutta sitä minä en ollut kyllin oppinut ymmärtämään. Mutta -sen minä varmasti tiedän, että hän lopuksi sanoi pahoin pelkäävänsä, -ett'ei hän eikä kukaan muukaan lääkäri enää voisi auttaa asiaa nyt. - -Emäntäni otti nämä ikävät tiedot vastaan rauhallisemmin kuin isäntä. -Hän oli suuri ja lihava, naurettava vanha herra, jolla oli kesyjä -lintuja ja valkoisia rottia ja joka puhui niiden kanssa, ikäänkuin -ne olisivat olleet kristittyjä lapsia. Hän näytti olevan kauhean -pahoillaan tapahtuman johdosta. "Ah! lady Glyde raukka! rakas lady -Glyde-raukka!" sanoi hän kerta toisensa perään ja käveli edestakaisin -ja väänteli lihavia käsiänsä enemmän kujeilijan kuin järkevän -ihmisen tavalla. Jos minun emäntäni kysyi kerran sairaan mahdollista -paranemista, kysyi hän ainakin viisikymmentä kertaa. Minä vakuutan, -että hän oikein vaivasi meitä kaikkia -- ja kun hän lopultakin -ehti rauhoittua, meni hän ulos pieneen puutarhaan ja sitoi pieniä -kukkakimppuja ja pyysi minua koristaman niillä sairashuonetta. Juuri -kuin niistä olisi voinut olla jotain hyötyä! Luulen hänen jonkun -kerran olleen hieman sekaisin ymmärrykseltään. Mutta ilkeä isäntä ei -hän kuitenkaan ollut. Hän oli perin kohtelias puhelemaan ja esiintyi -hyväntahtoisesti, leikkisästi ja ystävällisesti. Pidin hänestä paljon -enemmän kuin emännästäni. Jos jokin ihminen oli kova mieleltään, niin -oli hän! - -Puoliyön aikaan näytti sairas hieman voimistuvan. Hän oli sitä ennen -ollut niin voipunut kouristuksista, ett'ei hän voinut liikuttaa kättä -eikä jalkaa eikä puhuakaan kenenkään ihmisen kanssa. Nyt kääntäytyi -hän kumminkin sairasvuoteessa ja katsoa tuijotti sekä ympäri -huonetta että meitä. Hänen on täytynyt olla kaunis nainen terveenä -ollessaan vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Hän nukkui -varsin levottomasti yöllä -- ainakin sanoi emäntäni niin, joka istui -yksin ylhäällä hänen luonaan. Ennenkun itse menin levolle, olin minä -sisällä kerran katsoakseni, voisinko olla joksikin avuksi, ja kuulin -silloin, kuinka hän puhui itsekseen sekavalla, hajanaisella tavalla. -Hän näytti suuresti ikävöivän saada puhua jonkun kanssa, joka oli -poissa hänen luotaan. Tämän henkilön nimeä en voinut ensi kerralla -kuulla ja toisella kertaa, juuri kun hän mainitsi sen, koputti -isäntäni ovelle jättääkseen minulle vielä yhden ruman kukkakimppunsa -ja kyselläkseen koko joukon. - -Kun minä aikaisin huomisaamuna palasin huoneeseeni oli sairas aivan -voimaton ja nukkui horrosmaisessa unessa. Herra Goodricke tai -tohtori Cardkin mukanaan neuvotellakseen. He sanoivat molemmat, -ett'ei häntä millään ehdolla nukkuessa saisi häiritä. He pyysivät -emäntääni seuraamaan huoneen toiseen päähän ja kyselivät häneltä -tarkkaan sairaan terveyttä entisinä aikoina; kuka oli ollut hänen -lääkärinsä ja oliko häntä kauan painanut jokin sieluntuska ja oliko -hän tuntenut itsensä onnettomaksi. Minä muistan varsin hyvin, että -emäntäni vastasi tähän "kyllä", ja että herra Goodricke katsoi herra -Cardhiin ja pudisti päätänsä, ja herra Gardh katsoi herra Goodrickeen -ja pudisti päätänsä. He näyttivät ajattelevan, että tällä mielen -levottomuudella voi olla jotain tekemistä hänen sydänvikansa kanssa. -Hän näytti niin heikolta, pikku raukka! Vahva ei hän varmaan koskaan -ole ollut -- ei, ei koskaan vahva! - -Myöhemmin aamulla, kun hän heräsi, oli tauti saanut nopean käänteen, -ja vieras herrasnainen näytti olevan parempi. Minä en saanut tulla -huoneeseen katsomaan häntä, yhtä vähä kuin minun toverini sai tulla -pelosta, että hän taaskin huonontuisi nähdessään vieraita. Isäntäni -sanoi hänen olevan paremman. - -"Kuuleppas, kiltti Hesterini", sanoi hän, "lady Glyde on nyt taas -parempi. Mieleni on entistä rauhallisempi, ja minä menen nyt -oikaisemaan paksuja koipiani pikku kävelylle auringonpaisteessa tänä -kauniina kesäpäivänä. Pitääkö minun toimittaa jokin tehtävä sinulle? -Onko minun suoritettava jotain ostoksia taloutta varten? Mitä teet -sinä siinä? Ahaa! herkkutortunko päivälliseksi? Ota riittävästi -voitaikinaa, kiltti piikaseni, -- paljon voitaikinaa, joka sulaa -suussa, kun se on kermalla voideltu. -- Oi, se on ihanaa!" Sellainen -oli hänen tapansa. Hän oli yli 60 vuotta vanha ja vielä ihastunut -torttuihin ja leivoksiin. Ajatteleppas vain sitä! - -Tohtori tuli takaisin puolenpäivän aikaan ja näki silloin itse, -että lady Glyde oli herännyt hieman parempana. Hän kielsi meitä -puhelemasta hänen kanssaan tai antamasta hänen puhella kanssamme, -jos häntä haluttaisi tehdä niin, koska häntä, kuten hän sanoi, -täytyi pitää ennen kaikkea hiljaisuudessa ja koettaa saada nukkumaan -niin paljon kuin mahdollista. Hän ei juuri koskaan näyttänyt olevan -halukas puhelemaan minun nähdessäni häntä -- paitsi yöllä, jolloin -minä en ymmärtänyt, mitä hän sanoi -- muulloin oli hän varmaan -liian heikko puhuakseen. Herra Goodricke ei ollut läheskään niin -tyytyväinen häneen kuin minun isäntäni. Hän ei sanonut mitään muuta -tullessaan alas, kuin että hän palaisi takaisin kello 5. - -Jotenkin siihen aikaan -- isäntäni ei vielä ollut palannut -- -soitettiin kiivaasti vierashuoneesta, ja emäntäni tuli eteiseen -sekä pyysi minua juoksemaan tohtori Goodricken luo ja sanomaan -hänelle, että sairas oli pyörtynyt. Minä otin hattuni ja olkahuivini, -kun kaikeksi onneksi tohtori samassa tulikin puolenpäivän aikana -tekemänsä lupauksen mukaan. - -Avasin oven ja seurasin häntä yläkertaan. "Lady Glyde voi juuri -kuten tavallisesti", sanoi emäntäni hänellä ovella, "hän oli ollut -valveilla hetkisen ja katseli ympärilleen hämmentynein, kummallisin -ilmein, kun minä kuulin hänen päästävän heikon huudahduksen ja näin -samassa silmänräpäyksessä menettävän tajuntansa." Tohtori meni -vuoteen luo ja kumartui sairaan yli. Nähdessään hänet tuli hän äkkiä -varsin vakavannäköiseksi ja laski kätensä sairaan sydämmelle. - -Emäntäni tuijotti herra Goodrickeen. "Eihän hän vain ole kuollut", -kuiskasi hän ja alkoi vapista kiireestä kantapäähän. - -"Kyllä", sanoi tohtori levollisesti ja vakavasti, "hän on kuollut. -Minä pelkäsin sitä, kun minä eilen tutkin hänen sydäntään". Emäntäni -astui muutamia askelia taapäin sängystä puhuessaan ja vapisi yhäti -kovin. "Kuollut!" kuiskasi hän itsekseen, "kuollut, niin nopeasti, -niin pian! Mitä sanoo mieheni?" Herra Goodricke pyysi hänen menemään -alas ja koettamaan rauhoittua hieman. "Te olette istunut koko yön -ylhäällä," sanoi hän, "hermonne ovat rasittuneet. Tämä henkilö," -sanoi hän ja katsoi minuun, "jää kyllä tänne minun hankkiessani -tarpeellista apua." Emäntäni seurasi hänen pyyntöänsä. "Minun täytyy -varovasti valmistaa tieto miehelleni." Näin sanoen ja yhäti kovasti -vapisten poistui hän huoneesta. - -"Teidän isäntännehän on ulkomaalainen?" kysyi herra Goodricke -kreivittären lähdettyä luotamme. "Ymmärtäneeköhän hän, mitä pitää -kuolemantapausta rekisteriin merkittäessä tehdä?" -- "En tiedä oikein -herra", vastasin minä, "mutta tuskinpa uskoisin." Tohtori mietti -hetkisen ja sanoi sitten: "Tavallisesti en minä tee sellaista, mutta -voihan se säästää perheeltä huolta ja vaivaa, jos minä itse valmistan -pöytäkirjan kuolemantapauksesta. Puolen tunnin kuluttua menen minä -aluetoimiston ohi ja minä voin silloin pistäytyä sisään. Olkaa hyvä -ja ilmoittakaa herrasväellenne, että minä teen sen." -- "Kyllä, -herra", vastasin minä, "he varmaan kiittävät Teitä hyvyydestänne -ajatellessanne tätä asiaa." -- "Ettehän pelkää jäädä tänne siksi, -kunnes minä ehdin lähettää henkilön avuksenne?" kysyi hän. -- "En, -herra", vastasin minä. "Minä jään tänne lady-raukan luo siksi. -Luullakseni ei ole mitään laiminlyöty, mitä voitiin tehdä, herra", -lisäsin minä. -- "Ei," sanoi hän, "tässä ei ole mitään laiminlyöty. -Hänen on täytynyt kärsiä kovin, ennenkuin minä näin hänet. Hänen -tilansa oli jo silloin toivoton, kun minut kutsuttiin." -- - -"Ah, niin! Kaikille meille käy samoin, ennemmin tai myöhemmin -- eikö -niin, herra?" sanoin minä. Hän ei vastannut mitään tähän; hän ei -näyttänyt tahtovan puhua enempää sanoi vain jäähyväiset ja meni ulos. - -Minä istuin sängyn vieressä aina tästä hetkestä saakka siihen asti, -kun herra Goodricke lähetti lupaamansa avun. Hänen nimensä oli Jane -Gould, ja hän näytti minusta olevan kunnioitettava nainen. Hän ei -tehnyt mitään huomautuksia -- sanoi vain, että hän kyllä tiesi, -mitä vaadittiin häneltä, ja että hän oli käärinyt monta ruumista -elinpäivinänsä. - -Miten minun isäntäni vastaanotti kuolonsanoman, en voi lähemmin -sanoa, sillä minä en silloin ollut saapusalla. Nähdessäni hänet -näytti hän kovin murtuneelta. Hän istui aivan hiljaa nurkassa -lihavat kädet riippuen polvilla, pää kumarassa ja silmät tuijottaen -niin, ett'ei hän nähnyt mitään. Hän ei näyttänyt olevan niin paljon -suruissaan kuin hämmästynyt ja hämmentynyt tapahtuman johdosta. -Emäntäni järjesti kaiken, mikä oli tarpeen hautausta varten. Täytyi -varmaankin mennä suuri summa rahaa; ruumiskirstu erittäinkin oli -varsin kaunis. Me saimme kuulla, että kuolleen ladyn mies oli -matkustanut ulkomaille. Mutta emäntäni, joka oli hänen tätinsä, -järjesti asian niin hänen maaseudulla -- Cumberlandissa muistaakseni --- olevan sukunsa kanssa, että hän vietäisiin sinne ja laskettaisiin -samaan hautaan kuin hänen äitinsäkin. Kaikki hautausta koskevat -seikat järjestettiin varsin komeasti ja siististi, sen sanon vielä -kerran, ja isäntäni matkusti itse maaseudulle ollakseen läsnä, kun -kirstua laskettiin hautaan. Hän näytti niin perin juhlalliselta -synkässä surupuvussaan, suurine, vakavine kasvoineen, hitaine -käyntineen ja leveine hatunnauhoineen -- niin, juhlalliselta hän -näytti todellakin! - -Lopuksi on minun vastattava kolmeen minulle esitettyyn kysymykseen: - -1) Ett'en minä enemmän kuin toverinikaan koskaan nähnyt isäntäni -itsensä antavan lady Glydelle lääkkeitä. - -2) Ett'ei hän koskaan minun tietääkseni ja uskoakseni ollut yksin -lady Glyden luona. - -3) Ett'en minä voi selittää sitä kovaa säikähdystä, jonka emäntäni -itse sanoi ladyä kohdanneen heti hänen tultuaan. Sen syytä ei koskaan -mainittu minulle eikä toverillenikaan. - -Edellä oleva todistus on luettu minun läsnäollessani. Minulla ei ole -mitään lisättävää siihen tai muistutettavaa sitä vastaan. Vakuutan -valallani kuten kristitty nainen: Tämä on totuus. - - (Allekirjoitettu) - - _Hester Pinhorn_ - (+ hänen puumerkkinsä) - - -2. Lääkärin todistus. - -Sen alueen registraattorille, jossa allamainittu kuolemantapaus on -sattunut. - -Täten saan todistaa, että minä lääkärinä olen hoitanut lady Glydeä, -21 vuotta vanha viime syntymäpäivänään, että minä näin hänet viime -kerran torstaina heinäkuun 25 päivänä 1850; että hän kuoli samana -päivänä talossa N:o 5 Forestroadin varrella S:t Johns-Woodissa, -ja että kuoleman syy oli valtimosuonenlaajennus. Taudin pituus -tuntematon. - - (Allekirjoitettu) - - _Alfred Goodricke_. - - Osoite N:o 12 Craydons Gardens, - S:t Johns-Wood, M.D. ja Ch.M. - - -3. Jane Gouldin todistus. - -Tohtori Goodricke kehotti minua yleisellä ja sopivalla tavalla -pitämään huolta siitä rouvashenkilöstä, joka oli kuollut -yllämainitussa todistuksessa ilmoitetussa talossa. Minä tapasin -vainajan talon palvelijan, Hester Pinhornin vartioimana. Jäin silloin -taloon ja valmistin vainajan ruumiin hautaan pantavaksi. Minun -läsnä-ollessani laskettiin ruumis kirstuun, ja sittemmin näin minä -ruuvattavan kannen kiinni, ennenkuin se vietiin pois. Tämän tehtyä, -ei ennemmin, sain palkkani ja poistuin talosta. Niitä henkilöitä, -jotka haluavat jotakin todistusta minusta, kehotan kääntymään tohtori -Goodricken puoleen. Hän voi todistaa sanojeni luotettavaisuuden. - - (Allekirjoitettu) - - _Jane Gould_. - - -4. Hautakiven todistus. - -Omistettu Lauran, Lady Glyden, sir Percival Glyden, -Blackwater-Parkin, Hampshiressä, Vapaaherran puolison ja Aatelismies -Philip Fairlie-vainajan, tämän seurakunnan Limmeridge-Housesta, -tyttären muistolle. Syntynyt maaliskuun 27 päivänä 1829; mennyt -naimisiin joulukuun 22 päivänä 1849; kuollut heinäkuun 25 päivänä -1850. - - -5. Walter Hartrightin todistus. - -Aikaisin kesällä 1850 läksimme minä ja elossaolevat seuraajani -Keski-Amerikan erämaista ja metsistä palataksemme kotiin. Rannikolle -saavuttuamme astuimme laivaan, jonka määrä oli purjehtia Englantiin. -Mexikon lahdessa kärsimme me haaksirikon; minä olin yksi niistä -harvoista, jotka pelastuivat. Tämä oli kolmas kerta, jolloin minä -pelastuin silminnähtävästä hengenvaarasta. Rutto, intiaanein -hyökkäys, hukkuminen -- nämä kolme kuolemanvaaraa ovat uhanneet -minua; kaikista olen pelastunut. - -Nämä lehdet eivät sisällä mitään kertomusta minun seikkailuistani -ja vaaroistani kaukana isänmaastani. Syy, miksi minä poistuin -maastani ja ystävieni luota Ja heittäydyin uuteen seikkailujen ja -hengenvaarallisten kohtaloiden maailmaan, on jo tunnettu. Tästä -vapaaehtoisesta maanpaosta palasin minä, kuten olin toivonut, -rukoillut, ja uskonut, että minä palaisin -- muuttuneena miehenä. -Uuden elämän taistelussa ja ponnistuksissa oli sydämmeni puhdistunut -paljosta itsekkäisyyden kuonasta. Hädän ja vaaran kovassa koulussa -oli minun tahtoni lujittunut, sydämmeni karaistunut päättävämmäksi ja -mieleni terästynyt. Olin matkustanut pois välttääkseni kohtaloani. -Palasin takaisin kohdatakseni sitä avoimin silmin, kuten miehelle -sopii. - -Palasin kohdatakseni sitä sillä välttämättömällä kieltäytymisellä, -mitä tiesin minulta vaadittavan. Olin poistanut mielestäni -katkeruuden menneisyyden suhteen, mutta syvällä sydämmessäni kätkin -minä muiston tämän vaiherikkaan ajan surusta ja rakkaudesta. En -lakannut koskaan tuntemasta, kuinka minä koko elämäni ajaksi olin -tehnyt auttamattoman haaksirikon -- olin oppinut vain kärsimään sitä. -Laura Fairlie oli yksinomaan ajatuksissani, kun laiva vei minut -pois, ja minä näin viime pilkahduksen Englannin rannasta. Laura -Fairlie oli yksinomaan ajatuksissani laivan tuodessa minua takaisin -ja minun nähdessäni aamun ensi valossa tuon rakkaan rannan kaukana -etäisyydessä. - -Kynäni kirjoittaa tuon muinaisen nimen, kun sydämmeni taas puhuu -muinaisesta rakkaudestani. Kutsun häntä vieläkin Laura Fairlieksi. On -kovaa ajatella häntä, kovaa puhua hänestä hänen puolisonsa nimellä. - -Ei mitään muuta selitystä kaivata siitä, että minä nyt toisen kerran -esiinnyin kertojana. Mikäli minulla on voimaa ja rohkeutta kirjoittaa -tätä kertomusta, jatketaan sitä nyt keskeyttämättä. - -Ensimmäinen levoton ikäväni ja toivoni päivän tultua koski äitiäni -ja sisartani. Minä huomasin välttämättömäksi valmistaa heitä siihen -odottamattomaan iloon, minkä minä tiesin kotiintuloni aiheuttavan -heille poissaolon jälkeen, jonka aikana he eivät moneen kuukauteen -ole voineet saada mitään tietoja minusta. Aikaisin aamulla lähetin -minä kirjeen Hampstead Cottageen ja tunnin kuluttua läksin minä itse. - -Kun ensi tervehdykset olivat ohi ja vanhojen aikojen lepo ja rauha -vähitellen alkoivat palata, näin minä jotakin äitini kasvoista, -mikä ilmaisi minulle, että salainen levottomuus painoi raskaasti -hänen sydäntään. Se oli enemmän kuin rakkaus -- se oli suru, joka -loisti levottomista silmistä, jotka niin hellästi silmäsivät minuun; -sääliä ilmaisi se uskollinen käsi, joka hitaasti ja hellästi yhä -lujemmin puristi minun kättäni. Meillä ei ollut mitään salaisuuksia -toisillemme. Hän tiesi, kuinka minä olin kärsinyt elämän onnen -haaksirikon -- hän tiesi, miksi minä olin lähtenyt hänen luotaan. -Useampia kertoja olin minä kiusauksessa niin tyynesti kuin minä -voisin, kysyä häneltä, eikö mitään kirjettä ollut tullut minulle -neiti Halcombelta -- eikö hän tietänyt jotain hänen sisarestaan, -jota minä voisin saada kuulla. Mutta kun minä silmäsin äitini -kasvoihin, menetin minä rohkeuden kysyä edes tällä varovalla tavalla. -Minä voin vain sanoa kiitollisesti ja salaa peljäten: "Teillä on -jotakin ilmoitettavana minulle, äitini." Sisareni, joka oli istunut -meitä vastapäätä, nousi äkkiä ylös ja poistui sanaakaan lausumatta -huoneesta, Äitini painautui lähemmäksi minua ja pani kätensä -kaulaani. Nämä rakkaat käsivarret vapisivat, kyynelet vierivät hänen -poskillensa. - -"Walter!" kuiskasi hän -- "oma rakkahani! Sydämmeni tuntee tuskaa -sinun tähtesi. Oi, poikani, poikani! Koeta ajatella, että _minä_ olen -vielä luonasi!" - -Pääni vaipui hänen rintaansa vasten. Näillä sanoin oli hän ilmaissut -minulle kaikki. - - * * * * * - -Oli kolmannen päivän aamu kotiin palaamiseni jälkeen -- siis lokakuun -16 päivänä. - -Minä olin pysähtynyt omaisteni luo Hampstead Cottageen. Olin -taistellut kovasti, ett'en tekisi _heille_ palaamiseni iloa -katkeraksi, kuten se minulle itselleni oli käynyt. Olin tehnyt -kaiken, mikä ihmisvoimissa on, toipuakseni kohdanneesta iskusta ja -sietääkseni järjellä elämää -- tuudittaakseni syvän suruni rauhaan -päästämättä sitä epätoivoisesti sydämmeeni. Mutta hyödyttömästi -ja toivottomasti! -- eivät mitkään kyyneleet kihonneet balsamina -polttaviin silmiini; ei mitään lohdutusta tuottanut minulle sisareni -osanotto, äitini hellyys. - -Tänä kolmantena aamuna avasin minä sydämmeni heille. Nyt vihdoinkin -tulivat ne sanat huulilleni, joita minä olin ikävöinyt saada lausua -aina siitä päivästä lähtien, kun minun äitini ilmoitti, että Laura -Fairlie oli kuollut. - -"Sallikaa minun matkustaa pois lyhyeksi ajaksi", sanoin minä. "Minä -kestän paremmin, kun vielä kerran saan nähdä sen paikan, jossa näin -hänet ensi kerran -- kun minä saan polvistua ja rukoilla sillä -haudalla, johon he ovat panneet hänet lepäämään." - -Läksin matkalleni -- Laura Fairlien haudalle. - -Oli hiljaisen syyspäivän iltapuoli, kun minä astuin junasta autiolle -asemalle ja yksinäni kuljin jalkaisin hyvin tuttua tietä. Laskeuva -aurinko loisti himmein valoin läpi ohuiden valkopilvien; ilma oli -lämmin ja tyyni. Yksinäinen rauhaisa maisema oli kuin syksyn suloisen -surumielisyyden hunnuttama. - -Tulin kedolle; taaskin seisoin minä korkeimmalla kummulla ja silmäsin -eteenpäin, pitkin polkua -- -- -- Siinä oli hyvin tuttu puutarha -kauniine puineen, tasainen, leveä ajotie, joka puoliympyrässä -kaareutui asuinrakennuksen ympäri, ja Limmeridge-Housen korkeat, -valkoiset muurit. Vaihtelevat ja epävarmat kohtalot, kaikki -vaikeudet, jotka minä olin kestänyt monen kuukauden kuluessa --- kaikki tämä häipyi ja kukistui tyhjäksi mielessäni. Minusta -tuntui kuin olisi jalkani eilen viimeksi tallannut tätä tuoksuvaa -kanervikkoista ketoa! Luulin voivani nähdä hänen tulevan -vastaani sievät kasvonsa pikku olkihatun varjostamina, kevyessä, -yksinkertaisessa kesäpuvussaan ja hyvin täytetty piirustuskirja -kädessään. - -Oi, kuolema, sinulla on otasi! Oi, hauta, sinulla on voittosi! - -Käännyin sivulle; ja kaukana alhaalla ahtaassa laaksossa oli -yksinäinen harmaakivinen kirkko. Siinä oli porraskäytävä, jossa -olin odottanut valkopukuista naista; siinä hautausmaa kumpujen -ympäröimänä; siinä lorisi puro välinpitämättömästi yli kivisen -pohjansa. Ja siinä seisoi marmoriristi, lumivalkoisena ja kauniina, -haudan yllä -- tämän haudan, joka nyt kätki sekä äidin että -tyttären. Menin sinne päin. Menin vielä kerran yli muurin matalalle -kiviportaalle ja paljastetuin päin asetin minä jalkani pyhitetylle -maalle. Lempeydelle ja hyvyydelle pyhitetylle; kunnioitukselle ja -surulle pyhitetylle. - -Pysähdyin jalustan eteen, josta risti kohosi. Sen toisella puolen, -joka oli minua lähinnä, kohtasi silmiäni äsken hakattu kirjoitus --- kovat, selvät, julmat, mustat kirjaimet, jotka kertoivat hänen -elämästään, hänen kuolemastaan. Koetin lukea niitä. Luin hänen -nimeensä asti. "Omistettu Lauran muistolle --". Lempeät, sinisilmät -kyynelten täyttäminä; kaunis pää väsyneesti alas kumartuneena, -viattomat jäähyväissanat, jotka kehottivat minua lähtemään hänen -luotansa -- oi, jospa minulla olisi ollut tätä onnellisempi muisto -nähdessäni hänet viime kerran! -- Sen muiston vein minä mukanani -kaukaisiin maihin; sen muiston tuon minä takaisin palatessani hänen -haudallensa! - -Toisen kerran koetin minä nyt lukea muistokirjoitusta. Minä näin sen -lopussa hänen kuolinpäivänsä ja sen yllä -- -- -- - -Sen yllä olivat sanat piirretty marmoriin ja niiden joukossa oli -nimi, joka hämmensi minun ajatukseni hänestä. Menin ympäri toiselle -puolen hautaa, jossa ei ollut mitään luettavana -- ei mitään -maallista halpamielisyyttä, joka tunkeutuisi hänen ja minun sieluni -väliin. - -Laskeusin polvilleni. Laskin käteni, laskin pääni suurta valkosta -hautakiveä vasten ja suljin silmäni koko maailmalta, päivänvalolta -ylläni. Oi, rakastettuni, sydämmeni saa puhua sinun sydämmellesi nyt! -Vasta eilen me erosimme toisistamme -- eilen minun silmäni näkivät -viime kerran sinut. Rakkahani! Rakkahani! - - * * * * * - -Aika kului edelleen ja hiljaisuus lepäsi kuin syvä yö sen radalla. - -Ensi ääni, joka häiritsi tätä taivaallisen rauhan hetkeä, oli kuin -hiljainen kahina, humiseva tuuli hautausmaan ruohossa. Minä kuulin -sen hiljaa lähenevän; lopuksi muuttui se -- kuului askeleita, yhä -lähempänä -- nyt vaikeni se. - -Katsoin ylös. - -Aurinko oli laskemaisillaan. Pilvet olivat hajautuneet, ja vaipuva -valo laskeusi kuin kultakimmellys kukkuloille. Päivän viime hetki oli -kylmä ja selvä ja tyyni täällä kuolleiden hiljaisessa laaksossa. - -Hautausmaalla, missä maa kohosi, näin minä kaksi naista seisovan -laskeuvan auringon kirkkaan loisteen valaisemina. He katsoivat -haudalle; he katsoivat _minua_ siinä seisoessani. - -He tulivat hieman lähemmäksi ja pysähtyivät taas. Heidän harsonsa -olivat alaslasketut ja kätkivät minulta heidän kasvonsa. Mutta kun -he olivat pysähtyneet nosti toinen heistä harsonsa. Hiljaisessa -iltavalossa näin minä Marian Halcomben. - -Mutta muuttuneena -- niin muuttuneena, kuin monta vuotta olisi -hävittäen mennyt ohi! Silmät olivat suuret ja villit ja tuijottivat -minuun kummallisella kauhun ilmeellä. Muoto oli laiha ja kuihtunut. -Kärsimys, pelko ja suru olivat kuin tulikirjaimilla piirretyt siihen. - -Otin askeleen häntä kohden haudalta. Hän ei liikahtanut -- hän ei -puhunut. Hänen sivullaan seisova harsotettu nainen päästi heikon -huudahduksen. Minä pysähdyin. Veri pakkautui sydämmeeni ja sanomaton -pelko kävi läpi koko olentoni. - -Harsotettu nainen jätti seuraajansa ja läheni hitaasti. Jäätyään -yksin, seisoen liikkumatta puhui Marian Halcombe. Ääni oli hänen -- -minulle niin tuttu -- _se_ ei ollut muuttunut, kuten kauhistuneet -silmät, kuihtuneet kasvot. - -"Uneni! uneni!" kuulin minä hänen lausuvan hiljaisella äänellä -keskellä juhlallista hiljaisuutta. Hän vaipui polvilleen ja kohotti -ristiinpannut kätensä taivasta kohden, "Isä, anna hänelle voimaa. -Isä, auta sinä häntä tänä vaikeana hetkenä." - -Harsotettu nainen tuli lähemmäksi; hitaasti ja äänet yhä lähemmäksi. -Minä katsoin häntä -- katsoin häntä enkä ketään muuta siitä hetkestä. - -Ääni, joka rukoili puolestani, heikkeni ja kuului tuskin -- äkkiä -kohosi se taaskin ja huusi kauhistuneena, epätoivon väreellä minulle, -että menisin pois. - -Mutta harsotettu nainen oli vallannut koko olentoni -- sekä ruumiini -että sieluni. Hän pysähtyi toiselle puolen hautaa. Seisoimme -kasvokkain hautakivi välillämme. Hän seisoi aivan jalustan sivulla -olevan kirjoituksen vieressä. Hameensa kosketti mustia kirjaimia. - -Ääni läheni ja kohosi yhä voimakkaammaksi ja kankeammaksi. "Pitäkää -kättä silmillänne! Älkää katsoko häneen! Oi, Jumalan tähden, säästä -herra Hartrightiä!" - -Nainen kohotti harsoansa. - -"Omistettu Lauran, Lady Glyden muistolle" -- Laura lady Glyde, seisoi -itse tämän muistokirjoituksen vieressä ja katsoi minuun yli haudan. - - - - -Walter Hartrightin jatkama kertomus. - - -I. - -Alan uuden sivun ja menen viikon eteenpäin kertomuksessani. - -Tämä viikko täytyy jättää kertomatta. Sydämmeni heikkenee, sieluni -vaipuu pimeään ja hämmennykseen, kun minä vain ajattelen sitä. Niin -ei saa olla jos minun, joka kirjoitan, kuten pitää, täytyy voida -ohjata teitä, jotka luette. Niin ei saa olla, jos minun täytyy voida -pitää johtolanka koko tämän merkillisen tapahtuman läpi selvänä -käsissäni. - -Koko elämä, äkkiä muuttuneena -- koko sen päämäärä uudestaan luotuna; -sen toiveet ja pelot sen taistelut, harrastukset ja uhraukset -- -kaikki tämä samalla kertaa ja ainaiseksi saatettuna uudelle radalle --- kas siinä se näköala, joka nyt avautuu minulle aivankuin avarana -maisemana, mikä kerrassaan leviää hämmästyneen silmämme eteen kuin -vuorenharjalta. Lopetin kertomukseni hiljaisessa varjokkaassa -laaksossa Limmeridgen kirkon luona; palaan siihen viikkoa myöhemmin -erään Lontoon kadun hälinässä ja kolinassa. - -Eräässä talossa tämän kadun varrella, talossa, joka on väkirikkaassa, -mutta köyhässä kaupunginosassa ja jonka pohjakerroksessa on pikku -puoti aikakauskirjojen ja sanomalehtien myyntiä varten, on ensi -ja toisessa kerroksessa yksinkertaisia kalustettuja huoneita -vuokrattavana. - -Minä olen tekonimellä vuokrannut nämä molemmat kerrokset. -Ylemmässä kerroksessa asun minä itse ja siinä on minun työ- ja -makuuhuoneeni. Alikerroksessa asuu, omistaen saman lainatun -nimen kuin minäkin, kaksi naista, jotka ilmoitetaan olevan minun -sisariani. Minä ansaitsen leipäni piirustamalla ja kaivertamalla -puuhun kuvalehtiä varten ja sisarieni mainitaan auttavan elantoamme -tekemällä käsitöitä. Köyhä asuntomme, vaatimaton ammattimme, otettu -sukulaisuutemme ja nimemme on yksinomaan tarkotettu keinoksi -kätkemään meitä tässä kamalan suuressa Lontoossa. Meitä ei lueta enää -niihin ihmisiin, joiden nimet ovat tunnetut ja arvossapidetyt. Minä -olen tuntematon, huomaamaton mies, jolla ei ole suosittajaa eikä -mahtavia ystäviä. - -Marian Halcombe ei ole mitään muuta nyt kuin minun vanhempi sisareni, -joka omin käsin huolehtii kaikesta, mitä me tarvitsemme kodissamme. -Me molemmat olemme muinoisten ystäviemme silmissä narreja ja -rohkeita pettureita ja meitä katsotaan mielipuolen Anna Catherickin -rikostovereiksi hänen vaatiessaan lady Glyde-vainajan nimeä, -yhteiskunnallista asemaa ja personallisuutta. - -Sellainen on meidän asemamme. Tässä muuttuneessa tilassa täytyy -meidän kaiken kolmen tästä lähtien näkyä tämän kertomuksen monella -tulevalla lehdellä. - -Järjen ja lain katsantokannan mukaan, sukulaisten ja ystäväin -todistuksen mukaan, jokaisen sivistyneessä yhteiskunnassa huomioon -otetun muodollisuuden mukaan oli "Laura, lady Glyde" haudattu äitinsä -viereen Limmeridgen hautausmaahan. Philip Fairlien tytär ja sir -Percival Glyden puoliso eli vielä sisarensa ja minun tieteni, mutta -koko muulle maailmalle oli hän kuollut. Kuollut sedällensä, joka -oli kieltänyt hänet, kuollut talon palvelijakunnalle, jotka eivät -luulleet tuntevansa jälleen häntä, kuollut laillisille virastoille, -jotka olivat jättäneet hänen omaisuutensa hänen miehelleen ja -tädilleen, kuollut minun äidilleni ja sisarelleni, joiden mielestä -minä seikkailijattaren nenästä vetämänä olin joutunut petoksen -uhriksi, sanalla sanoen: todellisesti, siveellisesti, laillisesti -- -kuollut. - -Ja kumminkin elävä! Eläen köyhänä ja hyljättynä köyhä piirustuksen -opettaja ainoana taistelijanaan voittaakseen hänelle takaisin sen -paikan, joka oli hänen tässä elävien olentojen maailmassa. - -Tunsinko minä koskaan hetkisenkään epäilyä muistaessani Anna -Catherickin yhdennäköisyyden hänen kanssaan siitä lähtien, kun hän -ensin kohotti harson kasvoiltaan? En, en epäilyksen varjoakaan siitä -silmänräpäyksestä alkaen, jolloin minä taaskin näin hänen piirteensä -sen hautakirjotuksen ääressä, joka ilmoitti hänet kuolleeksi. - -Ennenkun aurinko oli laskenut, ennenkun viimeinen vilahdus siitä -kodista, joka nyt oli suljettu häneltä, oli kadonnut näkyvistämme, -olimme molemmat palauttaneet mieleemme ne jäähyväissanat, jotka -minä lausuin erotessamme Limmeridge-Housesta, minä toistanut ja hän -muistanut ne. "Jos jolloinkin se aika tulee, jolloin koko sieluni ja -sydämmeni rajaton kiintymys voi tuottaa Teille silmänräpäyksenkään -onnen tai säästää Teiltä silmänräpäyksenkään surun, niin tahdotteko -silloin muistaa köyhää piirustuksenopettajaa?" Hän, joka nyt muisti -niin vähän viime aikain hirmuisia onnettomuuksia, muisti uskollisesti -nämä sanat ja laski viattomalla luottamuksella pääraukkansa sen -miehen rintaa vasten, joka oli lausunut ne. Siinä silmänräpäyksessä, -kun hän mainitsi minua nimeltäni ja sanoi: "He ovat koettaneet saada -minun unhottamaan kaikki, Walter; mutta minä muistan Marianin ja minä -muistan _sinut_" -- annoin minä -- joka jo ennen olin antanut hänelle -rakkauteni -- elämänikin hänelle ja kiitin Jumalaa, että minulla oli -oikeus antaa se. - -Niin, tämä aika oli tullut. Kaukaisesta maasta, monen tuhannen -peninkulman takaa, kautta metsien ja erämaiden, joissa moni minua -vahvempi seuraajani oli viereltäni sortunut, kautta kolmenkertaisen -kuolemanvaaran ja kolmenkertaisen pelastuksen, oli se käsi, joka -johtaa ihmisiä tulevaisuuden pimeällä tiellä, johdattanut minuakin -tähän hetkeen. Hänen ollessaan hyljättynä ja pois sysättynä, kovin -koeteltuna ja surullisesta muuttuneena rapistuneen kauneuden ja -heikontuneen ajatuskyvyn tähden, hänen menetettyään yhteiskunnallisen -asemansa, vieläpä oikeutensa lukeutua elävien joukkoon -- voin minä -nyt ilman vähintäkään moitetta laskea sieluni ja sydämmeni rajattoman -kiintymyksen, kuten minä kerran olin luvannut, Lauran jalkoihin. -Sillä oikeudella, jonka onnettomuus ja turvattomuus antavat, oli -hän nyt vihdoinkin minun! Minun, turvatakseni, tukeakseni, hellästi -hoitaakseni ja hankkiakseni hänelle hyvityksen. Minun, rakastaakseni -ja kunnioittaakseni häntä sekä isänä, että veljenä. Minun, -saattaakseni hänet taaskin oikeuksiinsa, kärsien naaroja ja uhrauksia --- toivottomasti taistellen arvoa ja valtaa, sitkeästi kamppaillen -hyvin asestettua petosta ja näennäistä laillista perintöoikeutta -vastaan; ja kaikki tämä silloin kun maineeni oli kärsinyt, ystäväni -hävinneet ja koko elämäni yhäti oli vaarassa. - -Olen kuvannut asemani ja selittänyt vaikuttimeni. Kertomus Marianin -ja Lauran kohtaloista täytyy esittää sen jälkeen. - -Minä esitän molempain tiedonannot minulle, ei puhujain omin -sanoin, koska heidän kertomuksensa on usein katkonainen ja -auttamattoman sotkeutunut, vaan sen lyhyen selvän, yksinkertaisen -luettelon mukaan, jonka minä kirjoitin ohjeeksi itselleni ja -lainoppineelle avustajalleni. Täten voidaan nämä sotkeutuneet asiat -yksinkertaisimmin ja selvimmin kuvata. - -Marianin kertomus alkaa siitä, mihin rouva Michelsonin loppui. - -Kun lady Glyde oli poistunut miehensä talosta ilmoitti -Blackwater-Parkin taloudenhoitajatar neiti Halcombelle hänen matkansa -ja luonnollisesti myöskin, millaisissa olosuhteissa se tapahtui. -Kohta muutamia päiviä sen jälkeen -- kuinka monta, ei rouva Michelson -voinut muistaa -- oli kreivitär Fosco lähettänyt kirjeen, jossa hän -ilmoitti lady Glyden äkillisestä kuolemasta kreivi Foscon asunnossa. -Varsinaisia päivämääriä ei kirjeessä ilmoitettu, ja kreivitär -jätti kokonaan rouva Michelsonin asiaksi ilmoittaa joko heti neiti -Halcombelle surullisen uutisen tai myöskin salata se siksi, kunnes -hän oli täysin tervehtynyt. - -Neuvoteltuaan herra Dawsonin kanssa, joka sairauden takia -oli ehkäisty saapumasta Blackwater-Parkiin, kehotti hän -kuolemantapauksesta puhumaan sairaalle, minkä rouva Michelson -tekikin samana päivänä, kuin kirje saapui. Ei kuulu tähän kuvata -sitä vaikutusta, minkä tieto lady Glyden äkillisestä kuolemasta teki -hänen sisareensa; mainittakoon vain, että hän vasta kolme viikkoa -sen jälkeen voi lähteä matkallensa Lontooseen taloudenhoitajattaren -seuraamana. Sieltä erosivat he toisistaan rouva Michelsonin ensin -annettua neiti Halcombelle osoitteensa, jos he vastaisuudessa -tahtoisivat neuvotella toistensa kanssa. - -Neiti Halcomben erottua seuraajastaan meni hän heti herrojen Gilmoren -& Kyrlen konttoriin, neuvotellakseen, herra Gilmoren poissa-ollessa, -viimemainitun lakimiehen kanssa. Hän uskoi herra Kyrlelle, mitä -hän katsoi viisaimmaksi vaieta kaikille muille -- yksin rouva -Michelsonillekin -- että hän kovin epäili koko lady Glyden kuolemaa. -Herra Kyrle, joka jo ennen oli osoittanut ystävällistä harrastustaan -palvella neiti Halcombea, otti heti tehtäväkseen panna toimeen -sellaisia tutkimuksia, jota varsin vaaralliset ja arkaluontoiset -olosuhteet sallisivat hänen tehdä. - -Jättääksenne tämän osan kertomustamme, ennenkun menemme edemmäksi, -tahdon mainita, että kreivi Fosco kernaasti tarjosi kaiken apunsa -herra Kyrlelle, kun tämä selitti neiti Halcomben lähettämänä -haluavansa koota sellaisia yksityiskohtia lady Glyden kuolemasta, -joita häneltä vielä puuttui. Herra Kyrle sai tilaisuuden puhella -lääkärin, herra Goodricken, ja kahden palvelijan kanssa. -Varman päivämäärän puuttuessa, jona lady Glyde oli matkustanut -Blackwater-Parkista, sopivat kumminkin lääkärien ja palvelusväen -tiedot kreivin ja kreivittären tietojen kanssa yhteen herra Kyrlen -vakuutuksen mukaan. Hän voi vain selittää asian niin, että neiti -Halcomben kova suru kuoleman tapauksen johdosta oli surkuteltavalla -tavalla häirinnyt hänen arvostelukykyänsä, ja hän kirjoitti neiti -Halcombelle, että se raskas epäluulo, jonka hän oli lausunut hänen -läsnäollessaan, näytti hänen mielestään olevan aivan perusteeton. Ja -niin alkoi ja loppui se tutkimus, johon herra Gilmoren liikekumppani -ryhtyi. - -Kumminkin oli neiti Halcombe palannut Limmeridge-Houseen ja siellä -koonnut kaikki enemmät tiedot, mitkä hän oli tilaisuudessa saamaan. - -Herra Fairlie oli saanut ensi tiedon veljentyttärensä kuolemasta -sisarensa, rouva Foscon, lähettämässä kirjeessä missä ei myöskään -ollut mitään ilmoitettuja päivämääriä. Hän oli hyväksynyt sisarensa -ehdotuksen, että vainaja saisi levätä Limmeridgen kirkkomaassa -olevassa äitinsä haudassa. Kreivi Fosco oli seurannut mukana -Cumberlandiin ja ollut läsnä hautajaisissa Limmeridgessä, mitkä -tapahtuivat heinäkuun 30 p:nä. Kunnioituksen ja huomaavaisuuden -osoitteena oli kylän ja ympäristön asukkaat saattaneet kuollutta -haudalle. Seuraavana päivänä oli muistokirjoitus, jonka sisällön -vainajan täti oli kyhännyt ja herra Fairlie hyväksynyt, kaiverrettu -hautakiven toiselle sivulle. - -Hautauspäivänä samoinkuin sen jälkeisenä päivänä oli kreivi ollut -vieraana Limmeridge-Housessa, mutta hän ei ollut tavannut herra -Fairlietä, kun tämä ei halunnut sitä. He olivat vain kirjeellisesti -olleet tekemisissä toistensa kanssa, ja kreivi Fosco oli kertonut -herra Fairlielle hänen veljentyttärensä viime sairaudesta ja -kuolemasta. Kirje ei sisältänyt mitään enempiä yksityiskohtia, mutta -oheenliitetyssä jälkikirjoituksessa oli varsin merkillinen kohta. Se -tarkoitti Anna Catherickiä. - -Kysymyksessä-oleva ilmoitus kuului seuraavasti: - -Ensiksi: että Anna Catherickiä -- josta neiti Halcombe voisi antaa -herra Fairlielle lähempiä tietoja saavuttuaan Limmeridge-Houseen -- -oli etsitty ja lopulta löydetty Blackwater-Parkin läheisyydestä sekä -toimitettu sen saman lääkärin hoitoon, jonka laitoksesta hän kerran -ennen oli paennut. - -Toiseksi varotus herra Fairlielle: Anna Catherickin mielisairaus -oli pahennut hänen ollessaan vapaudessa ja kenenkään tarkastamatta, -ja se mielipuoli viha ja epäluulo sir Percivalia kohtaan, joka -oli ollut hänen sairautensa kuvaavana piirteenä kaikkina aikoina, -oli vieläkin, vaikka aivan uudessa muodossa. Onnettoman naisen -viimeinen päähänpisto hänen suhteensa on koettaa vaivata ja kiusata -häntä sekä kuuluttaa maailmalle olevansa hänen vaimovainajansa. -Tämä päähänpisto oli luultavasti kehkeytynyt hänen aivoihinsa erään -salaisen kohtauksen jälkeen lady Glyden kanssa, jolloin hän oli -huomannut ihmeteltävän yhdennäköisyyden lady-vainajan ja itsensä -välillä. Ei ollut suinkaan uskottavaa, että hänen onnistuisi paeta -toinen kerta mielisairaalasta, mutta sitä vastoin varsin mahdollista, -että hän olisi tilaisuudessa vaivamaan lady Glyde-vainajan sukulaisia -kirjeillä ja tämän tapauksen varalta varotettiin herra Fairlietä -etukäteen olemaan uskomatta niitä. - -Tämän jälkikirjoituksen sai neiti Halcombe lukea tultuaan -Limmeridgeen. Myöskin jätettiin hänelle ne vaatteet, jotka lady -Glydellä oli tullessaan tätinsä asuntoon ynnä muutamat muut kapineet. -Kaikki nämä oli rouva Fosco huolellisesti koonnut ja lähettänyt -Cumberlandiin. - -Sellainen oli asema, kun neiti Halcombe syyskuun alussa saapui -Limmeridgeen. - -Kohta sen jälkeen joutui hän sulkeutumaan huoneisiinsa taudinuusinnan -takia: -- hänen heikot ruumiilliset voimansa eivät näet voineet -kestää sitä syvää sielunkärsimystä, jota hän nyt koki. Kun hän -kuukausi sen jälkeen taas tuli paremmaksi, olivat hänen epäilyksensä -sisaren kuolemaan nähden vielä yhtä suuret kuin koskaan ennen. -Tähän aikaan ei hän ollut kuullut mitään sir Percival Glydestä; sen -sijaan oli rouva Fosco kirjoitellut hänelle, kysellen hellästi hänen -terveyttään sekä omasta että miehensä puolesta. Sen sijaan, että -olisi vastannut näihin kirjeisiin, piti neiti Halcombe huolta siitä, -että taloa S:t Johns-Woodissa ja sen asukkaiden puuhia salaisuudessa -vartioitiin. - -Mutta ei mitään epäiltävää voitu huomata. Sama tulos oli -seuraavistakin tutkimuksista, joita salaa toimitettiin rouva Rubellen -suhteen. Hän oli yhdessä miehensä kanssa saapunut Lontooseen kuusi -kuukautta sitten. He olivat tulleet Lyonista ja vuokranneet talon -Leicester-Squaren läheisyydessä, mihin he olivat perustaneet -hotellin ulkomaalaisia varten, joita odotettiin saapuvan joukottain -Englantiin suuren näyttelyn aikana 1850. Ei mitään pahaa tunnettu -ympäristössä enemmän herrasta kuin rouvastakaan. He olivat hiljaisia -ja vaatimattomia ihmisiä ja olivat rehellisesti täyttäneet kaikki -sitoumuksensa aina tähän aikaan asti. Viimeiset tutkimukset koskivat -sir Percival Glydeä. Hän oli asettunut Pariisiin ja eli siellä -hiljaisuudessa englantilaisten ja ranskalaisten ystäväinsä pikku -piirissä. - -Siten takaisin torjuttuna kaikilla tahoilla, mutta kumminkaan -saamatta lepoa, oli neiti Halcomben seuraava suunnitelma käydä -siinä mielisairaalassa, johon hän silloin uskoi Anna Catherickin -joutuneen toisen kerran suljetuksi. Hän oli menneinä päivinä tuntenut -voimakasta mielenkiintoa tätä naista kohtaan ja tunsi sitä nyt -kaksinkerroin -- ensiksi päästäkseen vakuutukseen siitä, oliko Anna -Catherickin väitetty päähänpisto, että hän oli lady Glyde, todellakin -tosi, ja toiseksi voidakseen itse havaita, jos asian laita todellakin -oli niin, mikä tuolla ihmisraukalla todellisuudessa oli sellaisen -petoksen vaikuttimena. - -Vaikka kreivi Foscon herra Fairlielle lähetetyssä kirjeessä ei -ollut mitään tämän mielisairaalan osoitetta, ei tämä seikka -ollut esteenä neiti Halcombelle. Kun herra Hartright tapasi Anna -Catherickin Limmeridge-Housessa, oli tämä sanonut hänelle, missä -kysymyksessä-oleva mielisairaala oli, ja neiti Halcombe oli merkinnyt -sen koko keskustelun ohella päiväkirjaansa, aivan niinkuin hän oli -kuullut sen herra Hartrightiltä itseltään. Hän koki saada selvän -osoitteesta, otti kreivi Foscon herra Fairlielle lähettämän kirjeen -jonkunlaiseksi suositukseksi, mikä voisi olla hänelle hyödyksi, ja -läksi lokakuun 11 päivänä aivan yksin matkalle mielisairaalaan. - -Hän lepäsi yön Lontoossa. Hän oli aikonut yöpyä samaan taloon, jossa -rouva Vesey nyt asui; mutta vanha rouva tuli niin liikutetuksi -nähdessään entisen oppilaansa lähimmän ja parhaimman ystävän, -että neiti Halcombe hienotunteisuudesta kieltäysi jäämästä hänen -luokseen ja otti sen sijaan huoneen lähellä-olevassa arvossapidetyssä -hotellissa. Huomispäivänä jatkoi hän matkaansa mielisairaalaan, joka -ei ollut kaukana Lontoosta, pääkaupungin pohjoispuolella. - -Hän pääsi heti omistajan puheille. - -Ensin näytti omistaja panevan lujasti sitä vastaan, että hän saisi -kohdata sairasta. Mutta hän näytti hänelle kreivi Foscon kirjeen -- -sanoi hänelle olevansa se "neiti Halcombe", joka siinä mainittiin, -ja lisäksi lady Glyde vainajan läheinen sukulainen, niin että hän -perhettä koskevista syistä luonnollisesti halusi itse ottaa selvän, -mihin määrään Anna Catherickin hämmennys ulottui hänen sisarensa -suhteen, ja siitä seurasi, että mielisairaalan omistaja muutti -ääntänsä ja esiintymistänsä eikä enää mitään väitellyt vastaan. -Luultavasti ajatteli hän, että jatkettu kieltäminen sellaisissa -olosuhteissa ei olisi ainoastaan epäkohteliaisuus, vaan voitaisiin -selittää siten, että sairaala ei ollut sellaisessa kunnossa, mikä -voisi sietää lähempää tarkastelua. - -Kaikesta päättäen ei tämä mies ollut liitossa sir Percivalin ja -kreivin kanssa. Tätä todisti varmasti se seikka, että hän myönsi -neiti Halcomben kohdata hoidokastansa, ja hänen kohteliaisuutensa -antaa tietoja. - -Keskustellessa ilmoitti hän esimerkiksi neiti Halcombelle, että Anna -Catherick oli tuotu uudelleen hänen luokseen kreivi Foscon antamilla -asianomaisilla määräyksillä ja todistuksilla heinäkuun 27 päivänä, -joihin kreivi oli tuonut kirjeenkin sir Percivalilta, tarpeellisine -selityksineen ja neuvoineen. - -Mielisairaalan omistaja, saadessaan takaisin entisen sairaansa, -myönsi huomanneensa hänessä muutamia merkillisiä eroavaisuuksia -entiseen verraten. Sellaisia muutoksia oli hän tosin ennenkin -huomannut sairaissaan monivuotisen kokemuksensa aikana mielisairaalan -lääkärinä. Mielipuolet olivat usein jonkun aikaa niinhyvin -ulkonäöltään kuin sisäiseltä olemukseltaan varsin erilaisia. -Sairauden asteettainen lisäytyminen ja vähentyminen vaikuttaa -usein ulkonäköön ja esiintymiseen, ja näin oli erittäinkin laita -Anna Catherickin kanssa, jonka mielipuolisuus kuvastui hänen -esiintymisessään ja lausunnoissaan. Mutta kumminkin oli hän aika -ajoittain pulassa sairaansa erinäisten muutoksien kanssa ennen hänen -pakoaan ja hänen palaamisensa jälkeen -- ne olivat kuitenkin liian -hienoja, että niitä voitaisiin kuvata. Luonnollisesti ei hän tahtonut -päättää, että hän olisi erilainen pituuteensa, vartaloonsa tai -hiusten ja silmien väriin nähden; muutos oli pikemmin jotain, minkä -hän _tunsi_, kuin jotain, minkä hän _näki_. Sanalla sanoen: -- tämä -seikka oli hänelle ollut arvoitus alusta alkaen ja tuli siksi yhä -enemmän. - -Mutta tämä keskustelu ei voinut edes osaksikaan valmistaa neiti -Halcombea siihen, mitä tuli tapahtumaan. Se vaikutti kumminkin -varsin voimakkaasti häneen, ja hän tunsi sellaista mielenliikutusta, -että hän vasta hetkisen kuluttua voi seurata lääkäriä siihen osaan -rakennusta, jossa sairaat säilytettiin. - -Kysyttäessä saatiin tietää, että luuloteltu Anna Catherick oli tällä -hetkellä ulkona hankkiakseen itselleen jotain liikuntoa laitokselle -kuuluvalla kävelypaikalla. Eräs hoitajatar tarjoutui saattamaan neiti -Halcombea sinne, ja lääkäri pysähtyi muutamiksi minuuteiksi, koska -muudan sairas kaipasi hänen tarkastustansa, minkä jälkeen hän taas -aikoi etsiä vieraansa puistosta. - -Hoitajatar saattoi neiti Halcomben kaukaiselle, sievästi -järjestetylle, varjokkaalle kävelypaikalle, ja katsottuaan -ympärilleen poikkesi hän polulle, jota molemmin puolin varjostivat -korkeat pensaskasvit. Jonkun matkan päässä lähestyi hitaasti kaksi -naista. Hoitajatar osoitti heitä ja lausui: "Tuossa tulevat Anna -Catherick ja hänen hoitajattarensa, joka vastaa kaikkiin haluamiinne -kysymyksiinne." Näin sanoen läksi hoitajatar pois ryhtyäkseen -tavalliseen tehtäväänsä. - -Neiti Halcombe lähestyi puoleltansa ja molemmat toiset omaltansa. -Kun he olivat toisiansa aivan lähellä, pysähtyi toinen heistä -silmänräpäykseksi, katsoi hartaan innokkaasti äskentullutta vierasta, -riistäytyi irti saattajastaan ja heittäytyi neiti Halcomben syliin. - -Samana hetkenä tunsi neiti Halcombe sisarensa -- tunsi kuolleen ja -kuitenkin elävän! -- - -Oli onni vastaisiin toimenpiteisiin nähden, ett'ei kukaan muu -tänä hetkenä ollut läsnä kuin hoitajatar. Hän oli nuori nainen ja -hämmästyi niin tämän kohtauksen johdosta, ett'ei hän ensin kyennyt -sekautumaan siihen. Kun hän vihdoinkin oli ällistyksestään tointunut, -vaati neiti Halcombe koko hänen huolenpitonsa, sillä hän oli -silmänräpäyksessä vaipunut maahan mitä ankarimmassa ponnistuksessa -ollakseen itse menettämättä järkeänsä tämän liikuttavan havainnon -takia. Muutamien minuuttien kuluttua onnistui hänen kuitenkin lujan -tahtonsa ja luontaisen rohkeutensa avulla voittaa tämä heikkous ja -hän huomasi, kuinka äärettömän välttämätöntä oli palauttaa koko -mielenmalttinsa onnettoman sisarensa vuoksi. - -Hän sai luvan puhua yksin sairaan kanssa sillä ehdolla, että he -pysyivät hoitajattaren nähtävissä. Ei ollut aikaa kysellä -- koettaa -vain todistaa tuolle onnettomalle, kuinka välttämätöntä hänen oli -olla levollinen, ja vakuuttaa hänelle, että toimitetaan nopeasti apua -hänen vapauttamisekseen. Toivo päästä mielisairaalasta oli kyllin -rauhoittamaan lady Glydeä ja saamaan hänet käsittämään, mitä hänen -piti tehdä. Neiti Halcombe palasi sen jälkeen hoitajattaren luo, -pisti kaiken kullan, mikä hänellä oli taskussaan -- kolme sovereigniä --- hänen käteensä ja kysyi, milloin ja missä hän voisi saada puhua -yksin hänen kanssaan. - -Nuori nainen näytti ensin sekä hämmästyneeltä että epäilevältä. Mutta -kun neiti Halcombe oli sanonut haluavansa tehdä hänelle vain muutamia -kysymyksiä, joita hän tällä hetkellä ei liiallisen mielenliikutuksen -takia voinut esittää, eikä tarkoittavansa millään tavoin houkutella -hoitajatarta tekemään mitään vääryyttä, otti tämä kullan vastaan -ja esitti kello kolmea huomispäivänä sopivaksi keskusteluhetkeksi. -Hänellä olisi silloin tilaisuus hiipiä ulos puoleksi tunniksi, ja -kun mielipuolet olivat syöneet päivällisensä, tahtoi hän kohdata -vierasta naista syrjäisellä paikalla korkean, pohjoiseen päin olevan -muurin edustalla, joka suojasi pikku puistoa. Neiti Halcombella oli -vain aikaa hyväksyä tämä ehdotus ja kuiskata sisarelleen, että hän -saisi kuulla häneltä enemmän seuraavana päivänä, kun lääkäri tuli -heidän luokseen. Kun lääkäri huomasi vieraansa surullisen ulkomuodon, -selitti neiti Halcombe että Anna Catherickin ensi näkeminen oli -surettanut häntä. Niin pian kun hän voi, otti hän jäähyväiset -- se -on niin pian kun hän voi irtautua onnettoman sisarensa läheisyydestä. - -Varsin nopea miettiminen, kun hän oli kyllin rauhoittunut voidakseen -havaita jotakin, sai hänet vakuutetuksi, että joka yritys koettaa -laillisilla keinoilla hankkia lady Glydelle vapaus ja nyt heti -saattaa hänet jälleen oikeuksiinsa, tuottaisi, joskin se onnistuisi, -ajanhukkaa, joka voisi tulla vaaralliseksi hänen sisarensa -ymmärrykselle, mikä jo oli heikennyt sen kärsimyksen kauhuista, jonka -hän oli saanut kokea, ja siitä asemasta, jossa hän oli. Tullessaan -Lontooseen oli neiti Halcombe jo päättänyt hoitajattaren avulla salaa -pelastaa Lauran mielisairaalasta. - -Hän meni heti pankkiirinsa luo ja nosti koko sen pikku omaisuuden, -mikä hänellä oli ja mikä kohosi lähes seitsemäänsataan puntaan. -Varmasti päättäen maksaa, jos niin tarvitaan, sisarensa vapauden joka -shillingillä, mikä hänellä oli, saapui hän huomispäivänä sovitulle -kohtauspaikalle mielisairaalan puiston muurin edustalla. - -Nuori nainen oli jo siellä. Neiti Halcombe pyrki varovasti siihen, -mitä hän aikoi esittää, tehden useampia valmistavia kysymyksiä. -Hän sai tietää silloin muun muassa, että se hoitajatar, jonka oli -vartioitava oikeaa Anna Catherickiä, oli, vaikkakin hän oli syytön -tämän pakoon, joutunut vastaamaan siitä ja menettänyt sen johdosta -paikkansa. Sama rangaistus lisäsi nainen, kohtaisi häntäkin, jos -luultu Anna Catherick toisen kerran pelastuisi. Tällä hoitajattarella -oli sitä paitsi erityinen syynsä saada pitää paikkansa. Hän oli -kihloissa ja hän ja hänen sulhasensa odottaisivat siksi, kunnes he -yhteisesti olisivat säästäneet kahden tai kolmensadan punnan summan -talouden alkuun panemiseksi ja pääomaksi. Hänen tulonsa täällä olivat -hyvät, ja säästäen toivoi hän kahteen vuoteen voivansa antaa pikku -osansa summaan. - -Nyt alkoi neiti Halcombe puhua avonaisemmin. Hän selitti, että -luuloteltu Anna Catherick oli hänen läheinen sukulaisensa; että -hän onnettoman erehdyksen johdosta oli joutunut mielisairaalaan ja -että hoitajatar tekisi hyvän ja kristillisen työn, jos hän tahtoisi -auttaa heitä saamaan jälleen toinen toisensa. Ennenkun hän ennätti -väittää sanaakaan vastaan, otti neiti Halcombe neljä sadan punnan -pankkiosoitetta lompakostaan ja tarjosi ne naiselle korvaukseksi -vaarasta, johon hän antautuisi, ja paikasta, jonka hän luultavasti -menettäisi. - -Hoitajatar epäröi, kumminkin vain epäilyksen ja hämmästyksen takia. -Neiti Halcombe kehoitti häntä vakavasti olemaan viivyttelemättä. - -"Te teette hyvän työn", toisti hän, "Te autatte siten enin loukattua -ja onnettominta naista maailmassa. Kas siinä on Teidän myötäjäisenne -palkkioksi. Tuokaa hänet tänne luokseni, ja minä panen nämä neljä -pankkiosoitetta käteenne, ennenkun minä vien hänet mukanani pois." - -"Tahdotte antaa minulle kirjeen, jossa Te ilmoitatte kaiken tämän ja -jonka minä voin näyttää sulhaselleni hänen kysyessään, kuinka olen -saanut nämä rahat?" kysyi nainen. - -"Tämän kirjeen tuon minä mukanani allekirjoitettuna", vastasi neiti -Halcombe. - -"Sitten tahdon koettaa!" - -"Mutta milloin?" - -"Huomenna." - -Kiireessä sovittiin siten, että neiti Halcombe palaisi hyvissä ajoin -huomenna ja odottaisi siellä, puiden joukkoon piiloutuneena -- mutta -kuitenkin aina läheisyydessä. Hoitajatar ei voinut määrätä mitään -varmaa aikaa, koska varovaisuus vaati jättämään kaikki asianhaaroista -riippumaan. Siten erosivat he. - -Neiti Halcombe oli paikalla ennen kello 10:ltä huomisaamuna. Hän -odotti toista tuntia. Tämän ajan kuluttua tuli hoitajatar kiireesti -astuen muurin kulman ohi ja saattaen lady Glydeä, jonka hän oli -viisaasti pukenut omiin vaatteisiinsa, ja kun he saapuivat neiti -Halcomben luo, laski tämä heti rahat ja kirjeen hänen käteensä -- ja -sisarukset olivat taasen yhtyneet. - -Neiti Halcombe ilmoitti hoitajattarelle suunnitelman, kuinka -ahdistaminen voitaisiin johdattaa harhaan, kun pako huomattaisiin. -Hänen pitäisi näet palata mielisairaalaan ja toisten hoitajattarien -läsnä-ollessa mainita, että Anna Catherick oli äsken kysynyt useampia -kertoja, kuinka pitkälti oli Lontoossa Hampshireen; että hän sitten -pitäisi odottaa niin kauan kuin suinkin mahdollista ja vasta sitten, -kun pako välttämättömästi huomattaisiin, nostaa melu ja ilmoittaa, -että Anna oli hävinnyt. Tämä johtaisi lääkäriä siihen ajatukseen, -että hänen sairaansa oli palannut Blackwater-Parkiin uuden omituisen -päähänpistonsa takia, että hän olisi lady Glyde; ensi tutkimus -tehtäisiin epäilemättä sille taholle. - -Hoitajatar suostui seuraamaan neuvoa -- hän suostui siihen sitä -mieluummin, kun se tarjosi hänelle keinon suojella itseänsä pahempia -seurauksia kuin paikan menettämistä vastaan, siten että hän jäisi -sairashuoneeseen ja esiintyisi siis ainakin näennäisesti syyttömänä. -Hän palasi heti takaisin eikä neiti Halcombe suinkaan hukannut yhtään -aikaa, vaan saattoi sisarensa Lontooseen. Saman päivän iltapuolella -matkustivat he junalla Carlisleen ja saapuivat yöllä Limmeridgeen -ilman minkäänlaisia ikävyyksiä ja vaikeuksia. - -Loppuosan matkastaan olivat he yksin vaunussa, ja neiti Halcombe oli -siten tilaisuudessa kokoamaan sellaisia tietoja kuluneesta ajasta, -joita hänen sisarensa hämmentyneen ja heikon muistinsa avulla -voi antaa. Se kammostuttava kertomus, jonka hän tällä tavoin sai -salahankkeesta, tuli paloittaiseksi, usein surullisen hajanaiseksi -ja vajavaksi. Niin puutteellinen kuin tämä kertomus olikin, täytyy -se kumminkin tähän liittää, ennenkun seuraavan päivän tapahtumat -Limmeridge-Housessa päättävät nämä valaisevat viittaukset. - - * * * * * - -Lady Glyden kertomus niistä tapahtumista, jotka sattuivat hänen -matkansa jälkeen Blackwater-Parkissa alkaa hänen saapumisestaan -lounaisen radan asemalle Lontoossa. Hän oli unhottanut etukäteen -merkitä päivän, jolloin hän läksi matkallensa. Kaikki toivo saada -selville tämä tärkeä päivämäärä joko häneltä itseltään tai rouva -Michelsonilta täytyi siis ainaiseksi jättää. - -Junan saavuttua huomasi lady Glyde kreivi Foscon jo olevan -odottamassa häntä. Hän seisoi vaunun ovella sitä avattaessa. Oli -tavattoman monta matkustajaa ja syntyi aika sekamelska, kun jokaisen -piti saada matkatavaransa. Henkilö, joka kreivi Foscolla oli -mukanansa, koetti hakea lady Glyden tavaroita, jotka olivat merkityt -hänen nimellään. Hän ajoi pois yksin kreivin kanssa vaunuissa, joihin -hän ei kiinnittänyt mitään erikoista huomiota. - -Hänen ensi kysymyksensä asemalta lähdettyä koski neiti Halcombea. -Kreivi vastasi, ett'ei neiti Halcombe ollut vielä matkustanut -Cumberlandiin. Lähemmin miettien oli hän nimittäin epäillyt, olisiko -viisasta laskea neiti Halcombe niin pitkälle matkalle ilman muutamain -päiväin lepoa. - -Lady Glyde kysyi sen jälkeen, oliko hänen sisarensa silloin kreivin -talossa. Hän muisti kreivin vastauksen varsin epäselvästi; hän luuli -varmasti muistavansa vain kreivin selittävän, että hän nyt saattaisi -hänet neiti Halcomben luokse. Lady Glyde tunsi Lontoota niin vähän, -ett'ei hän voi sanoa, mitä katuja he ajoivat. Vaunujen vihdoinkin -pysähdyttyä olivat he kapealla kadulla erään torin läheisyydessä -- -paikka, jossa oli puoteja, julkisia rakennuksia ja paljon väkeä. - -Näistä tiedoista päättäen, joista lady Glyde sanoi olevansa varma, -näyttää selvältä, ett'ei kreivi Fosco vienyt häntä S:t Johns Woodissa -olevaan omaan asuntoonsa. - -He menivät erääseen taloon ja portaita ylös pihanpuoleiseen -huoneeseen, joka oli ensi tai toisessa kerroksessa. Kaikki hänen -kapineensa tuotiin tarkoin ylös. Naispalvelija avasi oven ja eräs -tummapartainen herra, nähtävästi ulkomaalainen, tuli heitä eteisessä -vastaan varsin kohteliaasti ja pyysi heitä nousemaan portaita ylös. -Vastaukseksi lady Glyden kysymyksiin vakuutti kreivi hänelle että -neiti Halcombe olisi talossa ja että hänelle heti ilmoitettaisiin -sisarensa tulosta. Hän ja ulkomaalainen menivät sitten tiehensä -ja jättivät lady Glyden yksin huoneeseen. Se oli kalustettu -vaatimattomaksi vierashuoneeksi ja ikkunasta oli näköala pihalle. - -Täällä oli kumminkin äänetöntä ja hiljaista; ei mitään askeleita -kuulunut käyvän ylös- eikä alaspäin -- vain sen huoneen, jossa -hän oli, allaolevasta huoneesta voitiin kuulla kumeaa, epäselvää -sorinaa ja useampien miesäänten puhetta. Hän ei ollut kauvan yksin, -kun kreivi taaskin tuli huoneeseen sanoakseen hänelle, että neiti -Halcombe nukkui parhaallaan ja ett'ei häntä siis pitäisi häiritä. Hän -toi mukanaan huoneeseen englantilaisen herran, jonka hän pyysi saada -esittää ystävänään. - -Tämän merkillisen esittämisen jälkeen -- jossa, mikäli lady Glyde voi -muistaa, ei mitään nimiä mainittu -- jäi hän yksin vieraan kanssa. -Tämä oli varsin kohtelias mutta saattoi hänet levottomaksi ja vaivasi -häntä tekemällä muutamia häntä koskevia kummallisia kysymyksiä ja -terävästi silmäämällä häntä. Viivyttyään huoneessa hetkisen, meni -vieras pois, ja pari minuuttia myöhemmin tuli toinen tuntematon, -myöskin englantilainen, huoneeseen. Tämä mies esitti itsensä kreivi -Foscon ystäväksi ja hänkin katsoi lady Glydeen niin kummallisesti ja -teki hänelle muutamia omituisia kysymyksiä mainitsematta koskaan, -kuten lady Glyde muistelee, hänen nimeänsä, jonka jälkeen hänkin meni -entisen tavoin tiehensä. Kaikesta tästä tuli hän niin peljästyneeksi -itsensä vuoksi ja niin levottomaksi sisarensa takia, että hän päätti -lähteä portaita alas ja kääntyä hakemaan siltä ainoalta naiselta, -jonka hän oli nähnyt talossa, nimittäin tarjoilijattarelta, joka oli -avannut oven, turvaa ja apua. - -Juuri kun hän nousi ylös tuoliltaan, tuli kreivi takaisin huoneeseen. - -Samassa silmänräpäyksessä kun hän tuli näkösälle, kysyi lady -Glyde kiivaasti, kuinka kauan lykättäisiin hänen kohtaustaan -sisarensa kanssa. Ensin vastasi kreivi välttelevästi, mutta kun -lady Glyde vakavasti vaati päästä neiti Halcomben luo, myönsi hän, -ett'ei tämä läheskään voinut niin hyvin, kuin hän tähän asti oli -uskotellut. Hänen äänensä ja kasvojensa ilme, lausuessaan nämät -sanat, kammotti siihen määrään lady Glydeä tai oikeammin sanoen -lisäsi niin kiusaavasti sitä levottomuutta, jota hän oli tuntenut -molempain outojen miesten seurassa, että äkkipikainen voimattomuus -valtasi hänet, ja hän oli pakotettu pyytämään lasillisen vettä. -Kreivi huusi ovelta lasin vettä ja hajusuolaa, jotka tummapartainen -muukalainen toi sisään. Mutta kun lady Glyden piti juoda, oli -vedellä niin kummallinen maku, että hän tunsi vielä enemmän olevansa -pyörtymäisillään ja tarttui nopeasti hajusuolaan hengittääkseen sitä. -Samassa silmänräpäyksessä huimasi täydellisesti hänen päätänsä. -Kreivi otti vastaan pullon, kun se putosi hänen kädestään, ja -viimeinen, mitä hän tiesi, oli että kreivi taas piti sitä hänen -nenänsä alla. - -Tästä hetkestä lähtien näyttivät hänen muistelmansa olevan sekaisin, -hajanaisia ja vaikeita sovittaa tosioloihin. - -Hänen oma uskonsa oli, että hän myöhemmin illalla oli tullut -tajuihinsa, että hän sittemmin oli poistunut tästä talosta, että -hän -- Blackwater-Parkissa tekemänsä päätöksen mukaan -- meni rouva -Veseyn luo, että hän siellä joi teetä ja oli yötä. Hän oli aivan -kykenemätön sanomaan _miten, milloin_, tai kenen seurassa hän oli -poistunut siitä talosta, johon kreivi Fosco oli vienyt hänet. Mutta -hän päätteli edelleenkin olleensa rouva Veseyn luona ja, mikä -merkillisempää, oli rouva Rubelle ollut auttamassa häntä riisuutumaan -ja panemaan levolle! Hän ei voinut muistaa, mitä hän oli puhunut -rouva Veseyn luona eikä ketä henkilöitä hän oli siellä nähnyt -lukuunottamatta tätä rouvaa eikä sitä, miksi rouva Rubelle piti olla -mukana auttamassa häntä. - -Vielä epävarmempaa ja hämärämpää oli se, mitä tapahtui huomisaamuna. - -Hän muisteli epämääräisesti ajaneensa pois -- mihin aikaan, ei hän -voinut sanoa -- kreivi Foscon kanssa -- ja rouva Rubelle taaskin -seuraajana. Mutta milloin ja miten hän poistui rouva Veseyn luota, -sitä hän ei voinut sanoa; ei hän tiennyt sitäkään, mille suunnalle -hän ajoi, missä hän laskeusi vaunuista tai olivatko kreivi ja rouva -Rubelle mukana koko matkan. Tämä hänen surullinen kertomuksensa osa -on täysin pimeä. Hän ei muistanut vähääkään, ei käsittänyt vähääkään, -oliko yksi vai useampia päiviä kulunut -- kunnes hän äkkiä tuli -tietoihinsa oudossa paikassa ja naisten ympäröimänä, jotka kaikki -olivat hänelle vieraita. - -Se oli mielisairaala. Siellä vasta kuuli hän itseään kutsuttavan Anna -Catherickiksi, ja siellä -- tämän viekkaan salahankkeen viimeinen -huomattava seikka -- huomasi hän olevansa puettu Anna Catherickin -vaatteisiin. Ensi iltana oli hoitajatar näyttänyt hänelle joka -vaatekappaleen nimikirjoitusta, sitä mukaa kuin hän oli riisuttu, ja -lausunut hänelle, vaikk'ei vihaisesti eikä tylysti: "Älkää väsyttäkö -meitä enempää uskottelemalla, että Te olisitte lady Glyde -- hän on -kuollut ja haudattu ja Te elätte. Kas tässä on Teidän oikea nimenne -selvään kirjoitettuna merkkausmusteella ja sama nimikirjoitus on -kaikissa muissakin Teidän kapineissanne, jotka me olemme ottaneet -säilöön viime näkemästämme -- Anna Catherick!" -- Ja nimi oli aivan -oikein siinä, kun neiti Halcombe katseli sisarensa vaatteita illalla -heidän palattuaan Limmeridge-Houseen. - -Nämä olivat ne tiedot -- kaikki epävarmoja ja ristiriitaisia -- jotka -voitiin lady Glydeltä saada matkalla Cumberlandiin. Neiti Halcombe -ei halunnut kiusata häntä kyselemällä hänen oloaan mielisairaalassa; -hänen mielensä oli liian heikko sietääkseen vielä tämän ajan -muistelemista. Lääkäriltä oli neiti Halcombe saanut tietää, että lady -Glyde oli otettu sairaalaan heinäkuun 27 päivänä. Tästä päivästä -lokakuun 15 päivään, jolloin hän pakeni, oli hän ollut suljettuna; -että hän oli Anna Catherick, oli tällä aikaa kovasti väitetty, ja -että hän olisi täysjärkinen, oli ensi päivästä viimeiseen varmasti -kielletty. - -Arempi luonne olisi kärsinyt sellaisesta piinaamisesta. Ei yksikään -mies olisi kestänyt sitä vahingoittumatta. - -Heidän saapuessaan lokakuun 15 päivänä Limmeridgeen oli myöhäinen -ilta, ja neiti Halcombe päätti vasta seuraavana päivänä uskaltaa -väittää, että lady Glyde vielä eli. - -Heti aamulla läksi hän herra Fairlien huoneeseen ja otettuaan -tarkkaan huomioon kaikki mahdolliset varovaisuustoimenpiteet ja -valmistukset, sanoi hän hänelle vihdoin, mitä oli tapahtunut. Niin -pian kun herra Fairlien ensi hämmästys ja kauhistus oli ehtinyt -asettua, selitti hän suuttuneena, että neiti Halcombe oli antanut -Anna Catherickin pettää itsensä. Hän viittasi kreivi Foscon -kirjeeseen ja siihen, mitä neiti Halcombe itse oli kertonut hänelle -henkilöllisestä yhdennäköisyydestä Anna Catherickin ja hänen veljensä -tytär-vainajan välillä, ja kielsi lujasti edes minuutiksikaan -päästämästä huoneeseensa hullua naista, jonka tuominenkin hänen -taloonsa oli häpeä ja loukkaus. - -Neiti Halcombe poistui huoneesta, mutta päätti, kun hänen -suuttumuksensa ensi kiivaus oli ehtinyt talttua, että herra Fairlie -saisi nähdä veljentyttärensä, johon hän puhtaan ihmisyydenkin -kannalta oli velvollinen, ennenkun hän sulkisi ovensa häneltä. Hän -otti siis lady Glyden mukaansa hänen huoneeseensa. Kamaripalvelija -koetti estää heitä pääsemästä sisään, mutta neiti Halcombe ei -sallinut ehkäistä itseänsä, vaan raivasi tiensä herra Fairlien luo, -saattaen kädestä sisartaan. - -Se kohtaus, joka nyt seurasi, oli liian kiusallinen kuvattavaksi. -- -Neiti Halcombe kärsi ajatellessaan sitä. Olkoon kylliksi sanottu, -että herra Fairlie mitä varmimmin sanoin selitti, ett'ei hän tuntenut -sitä naista, joka oli tuotu hänen huoneeseensa, ett'ei hän hänen -ulkomuodostaan huomannut vähintäkään piirrettä, joka olisi saattanut -hänet epäilemään, ett'ei hänen veljentyttärensä maannut haudattuna -Limmeridgen kirkkomaassa, ja että hän pyytäisi lain apua, ellei tuo -nainen ennen päivän päättymistä olisi poissa hänen talostaan. - -Joskin katsoo herra Fairlien itsekästä välinpitämättömyyttä ja -tunteen puutetta mustimmassa valossaan, niin oli kumminkin mahdotonta -uskoa hänen voivan olla siihen määrään halpamielisen, että hän olisi -tuntenut, mutta röyhkeästi kieltänyt veljensä lapsen. Oikein ja -viisaasti otaksui neiti Halcombe, että hämmästys oli sotkenut hänen -arvostelukykynsä. Mutta kun hän vetosi talon palvelijakuntaan ja -huomasi, kuinka sekin oli -- lievimmin sanoen -- epävarma, oliko se -nainen, jonka he näkivät, todellakin heidän entinen nuori emäntänsä -vai Anna Catherick, jonka yhdennäköisyydestä hänen kanssaan he -kaikki olivat kuulleet puhuttavan -- silloin oli se surullinen -seikka kieltämätön, että lady Glyden ulkomuoto ja persoonallisuus -oli kärsimyksen ja pitkällisen mielisairaalassa olon takia muuttunut -paljon enemmän, kuin neiti Halcombe oli ensin luullut. Ilkeä rikos -voi siis uhmata paljastamista yksin siinä kodissakin, jossa hän oli -syntynyt -- niiden ihmisten joukossa, jotka vuosien kuluessa olivat -nähneet hänet päivittäin. - -Mutta vielä ei ollut kaikki toivo lopussa. - -Lady Glyden kamarineitoa, Fannyä, joka nyt sattumalta oli poissa, -odotettiin Limmeridgeen parin päivän kuluttua, ja luultavasti hän -tuntisi emäntänsä, jonka kanssa hän oli ollut enemmän yhdessä ja -joka häneen oli paljon enemmän kiintynyt kuin muihin palvelijoihin. -Myöskin olisi lady Glyde salaa voinut jäädä taloon tai kylään, kunnes -hänen terveytensä olisi palannut ja mielensä rauhoittunut. Hän -voisi silloin varmasti esittää tapahtumia ja henkilöitä entisestä -elämästään. Ja tällä tavoin tulisi totuus ajan pitkään näytetyksi -hänen omain sanainsa paljon varmemmalla todistuksella. - -Mutta ne olosuhteet, joissa hän oli voittanut vapautensa, tekivät -tämän keinon aivan yksinkertaisesti toteuttamattomaksi. Vaino -mielisairaalasta, vaikkakin hetkiseksi suunnattuna Hampshireen, -suunnattaisiin sen jälkeen varmaan Cumberlandiin. Ja ne henkilöt, -joiden tehtäväksi oli annettu ottaa kiinni pakolainen, voisivat -muutamissa tunneissa olla Limmeridge-Housessa, ja nykyisessä -mielentilassaan ollen käyttäisi herra Fairlie varmaankin vaikutustaan -ja voimaansa auttaakseen heitä. Siksi täytyi neiti Halcomben sillä -hetkellä luopua kaikista yrityksistä hankkia sisarelleen oikeuttaan -ja viedä heti hänet pois paikasta, joka nyt oli vaarallisin hänen -turvallisuudelleen -- hänen omasta kotipaikastaan. - -Oli viisainta heti palata Lontooseen. - -Suuressa kaupungissa katoaisivat kaikki jäljet heistä pian ja -varmimmin. Ei mitään valmistuksia ollut tarpeen -- ei ystävällistä -sanaa jäähyväisiksi kenenkään kanssa vaihdettavana. Tämän -muistettavan päivän iltapuolella, lokakuun 16 päivänä, läksivät -sisarukset matkallensa maailmaan ja käänsivät ainaiseksi selkänsä -Limmeridge-Houselle. - -He olivat ehtineet hautausmaan yläpuolella olevalle kukkulalle, -kun lady Glyde toivoi saada kääntyä vielä kerran katsomaan äitinsä -hautaa. Neiti Halcombe pyysi hänen luopumaan aikomuksestaan, mutta -tässä tapauksessa näytti se olevan järkähtämätön. Hän oli taipumaton. -Hänen väsyneet silmänsä hehkuivat kerrassaan aavistamatonta tulta -ja loistivat kirkkaasti harson läpi; hänen laihtuneet sormensa -puristivat joka silmänräpäys sisarensa käsivartta, jolla ne siihen -asti niin välinpitämättömästi olivat levänneet. Sielun syvyydessä -olen minä vakuutettu, että Jumalan käsi johdatti heidät takaisin -ja että sallimus oli valinnut viattomimman ja kovimman koetellun -luoduista olennoista näkemään tämän käden. - -He palasivat hautausmaalle, ja siten ratkaistiin tulevaisuutemme -kohtalo. - - -II. - -Tällainen oli kertomus menneestä ajasta -- ainakin mikäli me silloin -tunsimme sitä. - -Minä tein heti johtopäätökseni. Ennen kaikkea huomasin minä vaikkakin -hämärästi, millainen tämä salahanke oli ollut, kuinka sopivia -tilaisuuksia ja erinäisiä olosuhteita oli käytetty hyväksi panna -rankaisematta toimeen tämä rohkea rikos. Kun kaikki yksityiskohdat -olivat minulle vielä tuntemattomia, huomasin minä täysin selvästi, -kuinka oli käytetty hyväksi valkopukuisen naisen ja lady Glyden -yhdennäköisyyttä. Oli selvää, että Anna Catherick oli viety kreivi -Foscon taloon lady Glydenä ja lady Glyde joutunut vainajan sijaan -mielisairaalaan. Tämä vaihdos oli niin taitavasti suoritettu, että -viattomatkin henkilöt -- kaikella varmuudella lääkäri, molemmat -palvelijat ja luultavasti mielisairaalan omistajakin -- olivat -tietämättään joutuneet rikostovereiksi tässä petoksessa. - -Meidän ei luonnollisesti ollut odotettavana mitään sääliä kreivi -Foscolta ja sir Percival Glydeltä. Lady Glyden häviämisen -kautta saivat he kolmenkymmenentuhannen punnan voiton -- -kaksikymmentätuhatta viimemainitulle, kymmenentuhatta edelliselle -vaimonsa myötäjäisinä. Tämän seikan ja halun takia peittää rikoksensa -eivät he varmaankaan olisi uhraamatta mitä tahansa eivätkä -koettamatta mitä petosta tahansa saadakseen tietää, missä heidän -uhrinsa piili, ja riistääkseen hänet ainoilta ystäviltään maailmassa --- neiti Halcombelta ja minulta. - -Tämän vakavan vaaran pelko -- vaaran, joka joka päivä ja tunti voi -lähetä meitä -- määräsi yksinomaan vaalini, kun minun piti hakea -tuleva asuntomme. Minä valitsin sen kauimpaa Lontoon itäosasta, jossa -vähin määrä työttömiä ja uteliaita ihmisiä oli tavattavana kaduilla --- minä valitsin sen köyhästä ja väkirikkaasta osasta -- sillä kuta -kovempi on taistelu elämän ylläpidosta, sitä vähemmän on aikaa -tarkastaa niitä outoja ihmisiä, jotka mahdollisesti hakevat kodin -itselleen heidän keskuudessaan. Nämä olivat ne suuret edut, joita -minä tarkoitin; mutta asuntopaikkamme oli meille hyödyksi toisessakin -ja tuskin vähemmän tärkeässä tapauksessa. Me voimme täällä elää; -helposti sillä, mitä me työllämme ansaitsimme, ja säästääkin monen -shillingin asiamme voittamiseksi -- tämän oikean asian, joka minulla -nyt ja alati oli vakavasti mielessä. - -Viikon kuluessa olimme Marian Halcombe ja minä tehneet ja -toteuttaneet suunnitelman uutta elämäämme varten. Talossa ei ollut -muita vuokralaisia kuin me, ja me voimme huomaamatta tulla ja mennä -ulos. Minä järjestin niin -- ainakin nykyisin -- ett'ei Marianin ja -Lauran tarvitseisi poistua ilman, ett'en minä olmi heidän matkassaan, -ja ett'eivät he minun poissa-ollessani millään ehdolla saisi -vastaanottaa ketään vierasta henkilöä. Tämän sopimuksen tehtyä menin -minä erään ystävän luo, jonka olin entisinä aikoina tuntenut -- erään -puunpiirtäjän luo, jolla oli runsaasti työtä -- hakemaan tointa ja -sanoin hänelle, että minulla oli omat syyni pysyä tuntemattomana. - -Hän tuli siihen käsitykseen, että minä olin velkautunut, ilmoitti -osanottonsa ja lupasi tehdä voitavansa auttaakseen minua. Annoin -hänen olla erehdyttävässä luulossaan ja otin vastaan sen työn, -minkä hän tahtoi antaa minulle. Hän tiesi voivansa luottaa minun -kokemukseeni ja taitooni, ja vaikka tuloni olivat varsin pienet, -riittivät ne kumminkin meidän vähäisiin elintarpeisiimme. - -Niin pian kun me olimme ehtineet kokea tämän, panimme Marian Halcombe -ja minä yhteen varamme -- hän kahden- ja kolmensadan punnan välille, -minä melkein yhtä paljon. Yhteensä oli meillä yli neljäsataa puntaa. -Minä panin tuon pienen pääoman pankkiin käytettäväksi niihin -salaisiin tutkimuksiin ja kuulusteluihin, joita heti olin päättänyt -panna toimeen, vaikk'en saisikaan ketään avukseni. Me teimme arvion -viikkomenoistamme viimeistä penniä myöten; eikä meidän pikku -pääomaamme koskettu koskaan muuten kuin Lauran vuoksi. - -Kaikki palvelijan tehtävät otti Marian jo ensi päivästä kuin -itse oikeutettuna. "Mihin naisen kädet kykenevät, sen tekevät -nämä", sanoi hän ja ojensi vapisevat kätensä. Ja kun hän kääri -vaatimattoman pukunsa hihat ylös, oli laihtuneissa käsivarsissa -menneen ajan surullisen historian jäljet; mutta ylevämielisen naisen -luja sielu loisti kirkkaasti kumminkin hänen silmistään. Minä näin -silmistä kihoavan suuret kyyneleet, jotka hitaasti vierivät poskia -alas, hänen katsoessaan minuun. Hän pyyhkäsi pois ne muinaisen -päättäväisyytensä liikkeellä ja hymyili entisten aikojen iloisuuden -heikolla kajastuksella. "Älä epäile minun rohkeuttani, Walter", sanoi -hän, "minun hermoheikkouteni itkee -- enkä minä itse. Taloustoimeni -voittavat sen, jollen minä voi." Ja hän piti sanansa. Voitto oli -saavutettu, kun me tapasimme toisemme illalla ja hän istuutui -levätäkseen. Hänen suuret, rehelliset, tummat silmänsä katselivat -minua menneen ajan voimakkaalla loisteella. "Minä en ole kumminkaan -vielä aivan kelvoton", sanoi hän, "minä ansaitsen kyllä osani -työssä." Ennenkun minä voin vastata, lisäsi hän kuiskaten: "Ja osani -vaarassa ja koetuksissa myöskin. Muista se, jos se aika joskus tulee!" - -Minä muistin sen, kun se aika tuli. - -Jo lokakuun lopussa oli elämämme tullut jokapäiväiseen ja tasaiseen -järjestykseen, ja me olimme niin täysin erillämme muista ihmisistä, -kuin me eläisimme autiolla saarella ja koko tämä katuverkko ja kaikki -nämä tuhannet kanssaihmiset olisivat laineita äärettömässä meressä. -Nyt voin minä omistaa yhden ja toisen vapaan tunnin miettiäkseni -vastaista toimintaani ja millä tavoin minä parhaiten voisin -asestautua tulevaan taisteluun sir Percivalia ja kreiviä vastaan. - -Minä hylkäsin kaiken ajatuksen esittää sen seikan, että Laura -tunsi jälleen minut ja Marianin, hänen oikeutettujen vaatimustensa -todistuksena. Jos me emme olisi rakastaneet häntä niin hellästi -- -jos se _tunne_, jonka tämä rakkaus herätti meissä, ei olisi ollut -paljon varmempi kuita järjen päätös, niin olisimme kenties mekin -epäilleet nähdessämme hänet ensi kerran. - -Menneen ajan kärsimykset ja kauhut olivat pelottavasti lisänneet Anna -Catherickin ja Lauran surullista yhdennäköisyyttä. Kertomuksessani -siitä, mitä tapahtui Limmeridge-Housessa oloaikanani, olen myöskin -maininnut, että kuinka suuri tämä yhdennäköisyys olikin yleisissä -piirteissä, nämä kumminkin monessa tärkeässä yksityiskohdassa -erosivat. Ja jos he olisivat seisoneet vierekkäin, ei kukaan ihminen -hetkiseksikään olisi sekottanut heitä toisiinsa -- kuten usein -tapahtuu kaksoissisarien suhteen. Nyt en minä voinut sanoa niin enää. -Suru ja kärsimys, joiden yhdistämisestä Laura Fairlien tulevaisuuteen -edes nopeassa ajatuksessa minä silloin olin nuhdellut itseäni, -_olivat_ nyt painaneet leimansa nuorekkaaseen, kauniiseen muotoon, -ja onneton yhdennäköisyys, jonka minä kerran olin nähnyt vain -mielikuvituksissani, oli nyt elävä todellisuus, jota minun silmäni -eivät voineet kieltää. Vieraat, seurustelututtavat -- niin, vieläpä -ystävätkin, jotka eivät voineet katsoa häntä meidän silmillämme, -olisivat, jos hän olisi näyttäytynyt heille ensi päivinä pakonsa -jälkeen mielisairaalasta, epäilleet, että hän oli ollut se Laura -Fairlie, jonka he kerran olivat nähneet, eikä heitä olisi voinut -moittia tästä epäilystä. - -Ainoa, mikä oli jäljellä ja mihin minä aluksi luotin -- että hän -mahdollisesti muistaisi henkilöitä ja tapahtumia, jotka pettäjälle -täytyvät olla aivan tuntemattomia -- oli niiden surullisten kokeiden -jälkeen, joita me viime aikoina olimme tehneet, näyttänyt olevan -aivan toivotonta. Jokainen pikku muisto, jonka Marian ja minä -koetimme herättää, jokainen varova lääke, jolla me koetimme vahvistaa -ja hitaasti parantaa heikontuneita, murtuneita sielunvoimia, oli -uusi todistus vaarasta kääntää hänen ajatuksensa siihen tuskaisaan, -kauheaan aikaan, joka oli kulunut. - -Ainoat muistelmat menneiltä päiviltä, joita me uskalsimme palauttaa, -olivat pieniä, yksinkertaisia tapahtumia siltä onnelliselta ajalta -Limmeridge-Housessa, jolloin minä ensin sinne tulin ja opetin häntä -piirustamaan. Sinä päivänä, jolloin minä herätin nämä muistot -näyttämällä hänelle sen pikku huvihuonepiirustuksen, jonka hän -oli antanut minulle lähtöpäiväni aamuna ja jota sitten en ollut -koskaan jättänyt luotani, alkoi uusi toivo versoa. Tunteellisesti -ja vähitellen heräsi hänen muistonsa huvimatkoistamme jalan ja -vaunuissa, ja väsyneet, surulliset silmäraukat katsoivat Marianiin ja -minuun uudella harrastuksella, vielä epävarmalla ajatuksella, jota -me tästä hetkestä hoivasimme ja pidimme elossa. Ostin hänelle pienen -värilaatikon ja samanlaisen piirustuskirjan kuin se entinen, jonka -minä näin hänen kädessään ensi kertaa tavatessamme. Vielä kerran -- -ah, vielä kerran! -- istuin minä hänen vieressään ne tunnit, jotka -säästyivät omasta työstäni, johdattaakseni tässä yksinkertaisessa -huoneessa, tässä hämärässä valaistuksessa epävarmaa piirustusta, -tukeakseni heikkoa kättä. Päivä päivältään vahvistin minä tätä uutta -harrastusta, kunnes se edes pääsisi lujasti kiintymään hänen kolkkoon -henkiseen olemukseensa -- kunnes hän voisi ajatella piirustustaan, -puhua siitä ja väsymättömästi itse harjoitella, heikosti kuvitellen -minun kiitosten! ja hänen omain edistystensä tuottamaa huvia; -- -kaikki tämä oli vain kajastusta menneen ajan nyt kadotetusta elämästä -ja onnesta. - -Tällä yksinkertaisella keinolla herätimme me vähitellen hänen -sielunelämänsä. Kauniina päivinä otimme me hänet mukaamme kävelemään -lähellä olevalle rauhaisalle, vanhanaikaiselle pihalle, jossa ei -ollut mitään, mikä olisi voinut hämmentää tai peloittaa häntä. -Me otimme muutamia puntia säästöistämme hankkiaksemme hänelle -viiniä ja tarvitsemaansa vahvistavaa ravintoa; me huvitimme häntä -iltaisin lapsellisilla korttipeleillä ja piirroksia täynnään -olevilla puunpiirtäjältä, jolle minä tein työtä, lainaamillani -kirjoilla. Näillä ja muilla yksinkertaisilla keinoilla rauhoitimme -ja vahvistimme me häntä ja toivoimme kaikkea hyvää, niin iloisesti -kuin voimme, ajan ja huolenpitomme ja hellyyden, joka ei koskaan -väsynyt eikä koskaan ollut lohduton, tuovan muassaan. Mutta me -emme rohjenneet, vaikka se olisi ollut hänen omaksi parhaakseen, -säälimättömästi temmasta häntä rauhasta ja levosta ja kuulustella -häntä yhdessä ihmisten kanssa, jotka eivät olisi olleet juuri sen -parempia, kuin että olisivat voineet uudelleen herättää ne kiusaavat -muistot hänen menneestä elämästään, mitkä me niin huolellisesti -olimme tuudittaneet lepoon. Mitä uhrauksia se maksoikin, kuinka -väsyttävää, pitkällistä ja kiusallista viivytystä koituisikin, niin -täytyi se vääryys, joka oli hänelle tehty -- jos ihmisen voimilla se -oli voitettavissa -- poistaa hänen tietämättään ja avuttaan. - -Tämän päätettyä oli lähinnä välttämätöntä päättää, kuinka pitkälle -oli aluksi uskallettava mennä ja mihin pitäisi ryhtyä. - -Neuvoteltuani Marianin kanssa päätin minä koota niin monta todistusta -kuin voin pyytääkseni sitten neuvoa herra Kyrleltä, johon me -tiesimme voivamme luottaa, ja hankkiaksemme ensi tilassa selvitystä -häneltä, olisiko mahdollista laillista tietä voittaa oikeutta. -Minä olin Lauran menestyksen takia velvollinen olemaan jättämättä -kaikkea riippumaan minun yksityisistä toimistani, niin kauan kun oli -vähänkään mahdollisuutta vahvistaa asemaamme saamalla luotettavaa -apua, olipa mitä laatua tahansa. - -Ensimmäinen tietolähde, johon minä luotin, oli Marian Halcomben -Blackwater-Parkissa pitämä päiväkirja. Siinä oli minua itseäni -koskevia lausuntoja, joiden suhteen hän katsoi parhaaksi, ett'en minä -näkisi niitä. Sen vuoksi luki hän minulle käsikirjoituksesta, ja minä -tein muistiinpanojani. Tämä tapahtui istumalla myöhään öillä. Kolme -yötä tarvittiin siihen, ja minulla oli hallussani kaikki, mitä Marian -Halcombe voi ilmoittaa. - -Seuraava toimenpiteeni oli saada toisilta henkilöiltä mahdollisimman -paljon tietoja herättämättä liikanaista huomiota. Läksin rouva -Veseyn luo saadakseni selville, oliko Lauran kuvitelma, että hän -oli viettänyt yötä rouva Veseyn luona, tosi vai ei. Tällä kertaa -salasin minä huomaavaisuudesta rouva Veseyn ikää ja sairautta kohtaan -samoinkuin kaikissa seuraavissakin samanlaisissa tilaisuuksissa -todellisen asemamme ja otin tarkasti huomioon puhua Laurasta "lady -Glyde-vainajana". - -Rouva Veseyn vastaus kysymyksiini vahvisti vain sen uskon, joka -minulla jo ennestään oli ollut. Laura oli tosin kirjoittanut, että -hän halusi asua vanhan ystävänsä luona -- mutta ei koskaan tullut. -Sekavasti sotki hän sen, mitä oli aikonut tehdä, siihen, mitä todella -oli tapahtunut. Ristiriitaisuus hänen tiedonantonsa ja todellisen -asianlaidan välillä voitiin helposti selittää tällä tavoin -- mutta -johdattaisi luultavasti ikäviin seurauksiin. Oli este heti alussa, -virhe todistuksessa, joka puhui raskaasti meitä vastaan. - -Kun minä sen jälkeen kysyin kirjettä, jonka Laura oli kirjoittanut -rouva Veseylle Blackwater-Parkista, ojensi hän sen minulle, mutta -ilman kuorta, joka heti oli hävitetty. Itse kirjeessä ei ollut mitään -päivämäärää, ei edes päivän nimeäkään. Se sisälsi vain seuraavat -rivit: -- "Rakkain rouva Vesey! Olen syvästi suruissani ja levoton ja -tulen luultavasti Teidän luoksenne huomisiltana pyytämään vuodetta -yöksi. Minä en voi sanoa levottomuuteni syytä tässä kirjeessä -- minä -kirjoitan sitä sellaisessa pelossa tulla huomatuksi, ett'en minä -selvästi voi kiinnittää ajatuksiani mihinkään. Olkaa hyvä ja pysykää -kotona vastaanottaaksenne minut. Sanon silloin kaikki Teille. Teitä -hellästi rakastava Laura." -- Mitä apua oli minulle näistä riveistä? -Ei mitään! - -Kotiin palattuani rouva Veseyn luota pyysin minä Mariania, huomioon -ottamalla kaikkea varovaisuutta, kirjoittamaan rouva Michelsonille. -Hän voisi, jos niin tahtoisi, esittää muutamia yleisiä epäilyjä -kreivi Foscon menettelytapaan nähden ja hänen pitäisi pyytää -taloudenhoitajattaren antamaan yksinkertainen kertomus kaikesta, -mitä oli tapahtunut päästäksemme totuuden jäljille. Odottaessamme -vastausta, joka tuli viikon perästä, hain minä S:t Johns-Woodin -lääkärin, esitin itseni neiti Halcomben asiamiehenä saadakseni jos -mahdollista enemmän tietoa hänen sisarensa viime sairaudesta, kuin -herra Kyrlellä oli ollut tilaisuus koota. Herra Goodricken avulla -sain minä jäljennöksen kuolemantodistuksesta ja keskustella sen -naisen -- Jane Gouldin -- kanssa, joka oli pukenut kuolleen. Jane -Gouldin avulla olin tilaisuudessa tapaamaan Hester Pinhornia. - -Hän oli äsken poistunut paikastaan riidan takia emäntänsä kanssa -ja asui nyt erään rouva Gouldin tuttavan luona. Tällä tavoin sain -minä taloudenhoitajattaren, lääkärin, Jane Gouldin ja Hester -Pinhornin todistukset sananmukaisesti, kuten ne ovat esitetyt tässä -kertomuksessa. - -Minä katsoin nyt olevani valmis neuvottelemaan herra Kyrlen kanssa. -Marian kirjoitti hänelle ilmoittaakseen, kuka minä olin, ja määräsi -päivän ja tunnin, jolloin minä aioin tulla hänen luokseen yksityiseen -keskusteluun. - -Minulla oli kyllin aikaa aamulla tavallisuuden mukaan kävelläkseni -Lauran kanssa ja sitten kaikessa rauhassa katsoa hänen työskentelevän -piirustamassa. Hän katsoi minuun työstään muodossaan uusi -levottomuuden ilme, kun minä nousin ylös mennäkseni, ja hänen -sormensa alkoivat vanhaan tapaan hermostuneen epävarmasti leikkiä -pöydällä olevain kynien ja siveltimien kanssa. - -"Ethän ole väsynyt vielä minuun?" kysyi hän. "Ethän mene pois silti, -että olet väsynyt minuun? Minä koetan tehdä paremmin -- koetan tulla -terveeksi. Pidätkö minusta yhtä paljon nyt kuin ennenkin, Walter, -vaikka minä olen tullut kalpeaksi ja laihaksi ja vaikka minun on niin -vaikea oppia maalaamaan?" - -Hän puhui kuin lapsi ja ilmaisi kaikki ajatuksensa minulle, aivankuin -lapsi olisi tehnyt. Minä olin vastaamatta muutamia minuutteja -- -vastaamatta sanoakseni hänelle, että hän oli minulle rakkaampi -nyt, kuin hän koskaan ennen oli ollut. "Koeta tulla terveeksi ja -vahvaksi", sanoin minä, virittäen sitä uutta tulevaisuuden toivoa, -jonka huomasin heräävän hänen sielussaan, "koeta tulla terveeksi ja -vahvaksi Marianin ja minun tähden." -- "Niin", sanoi hän itsekseen, -alkaessaan uudelleen piirustaa, "minun täytyy koettaa sitä; te olette -niin helliä minua kohtaan." Nopeasti katsoi hän taas ylös. "Älä viivy -kauan poissa! Minä en voi piirustaa, Walter, jos sinä et ole täällä -auttamassa minua." - -"Minä tulen pian takaisin, rakkahani -- katsoakseni, kuinka sinä -edistyt." - -Vasten tahtoani tuli minun ääneni hieman epävarmaksi. Minä toinnuin -kuitenkin heti ja poistuin huoneesta. Ei ollut aika silloin menettää -itsehillintäänsä, jota minä kenties tarvitseisin ennen päivän -päättymistä. - -Kun minä avasin oven, viittasin minä Marianin seuraamaan eteiseen. -Oli välttämätöntä valmistaa häntä mahdollisuuteen, jonka minä -huomasin ennemmin tai myöhemmin seuraavan siitä, että minä -avonaisesti näyttäydyin Lontoon kaduilla. - -"Luultavasti olen minä täällä muutamien tuntien kuluttua", sanoin -minä, "ja minä pyydän sinua, ett'et tavallisuuden mukaan salli -kenenkään tulla sisään minun poissaollessani. Mutta jos jotakin -tapahtuisi --." - -"Mitä voisi tapahtua?" kysyi hän nopeasti. "Sano minulle suoraan, -Walter, onko jokin vaara peljättävissä -- minulla on silloin -rohkeutta kohdata sitä." - -"Ainoa vaara, joka kenties on odotettavissa", vastasin minä, "on, -että sir Percival on kenties kutsuttu Lontooseen ilmoittamalla -hänelle Lauran pako. Kuten tiedät, piti hän vartijoita kintereilläni -ennen matkaani Englannista ja luultavasti tuntee hän minut -ulkonäöltä, vaikka minä en tunne häntä." - -Hän laski kätensä minun olkapäälleni ja katsoi minua tuskaisen -äänettömästi. Minä huomasin, että hän käsitti sen vakavan vaaran, -joka uhkasi meitä. - -"Ei ole uskottavaa", sanoin minä, "että sir Percival tai hänen -kätyrinsä näkevät ja tuntevat minut niin pian, mutta se on kumminkin -_mahdollista_. Ja jollen minä tule kotiin tänä iltana, niin ei sinun -pidä tulla levottomaksi, vaan rauhoita Lauraa niin hyvin, kuin voit. -Jos saan vähintäkään aihetta uskoa, että minua vartioidaan, kavahdan -minä kyllä antamasta kenenkään seurata minua aina tänne taloon asti. -Älä epäile minun palaamistani, Marian, vaikka se myöhästyisikin, älä -pelkää." - -"Ei, en pelkää!" vastasi hän varmasti. "Sinun ei tarvitse katua, -Walter, että sinulla on nainen liittolaisenasi." Hän vaikeni ja -pidätti minua vielä hetkisen. "Varo itseäsi!" sanoi hän ja puristi -levottomasti kättäni -- "varo itseäsi!" - -Minä poistuin hänen luotaan ja otin ensimmäiset askeleet hyvityksen -tiellä -- tällä synkällä ja epävarmalla tiellä, joka alkoi -asianajajan ovella. - - -III. - -Ei mitään merkillistä tapahtunut minulle matkalla herrojen Gilmoren & -Kyrlen Chancerykadun varrella olevaan konttoriin. - -Minun käyntikorttiani vietäessä herra Kyrlelle, muistin minä -erään asian, jonka ikävällä huomasin ennen unhottaneeni. Marianin -päiväkirja sai minut siihen vakuutukseen, että kreivi Fosco oli -avannut hänen ensimmäisen kirjeensä Blackwater-Parkista herra -Kyrlelle ja vaimonsa avulla kavaltanut toisen. Hän tiesi siis, missä -asioimistolla oli konttorinsa, ja päättäisi luonnollisesti, että -jos Marian tarvitsisi apua ja neuvoa Lauran pelastuksen jälkeen -mielisairaalasta, hän varmaan hakisi sitä herra Kyrleltä. Tässä -tapauksessa oli hänen Chancerykadun varrella oleva konttorinsa -se paikka, jota sir Percival ja kreivi ennen kaikkea käskisivät -vartioida; ja jos samoja henkilöitä käytettäisiin vakoilemaan -minua kuin ennen matkaani Englannista, tulisi minun palaamiseni -heidän tietoonsa jo tänä päivänä. Minä olin tosin valmistautunut -mahdollisuuteen tulla kadulla tunnetuksi, mutta suurin, tähän -konttoriin yhdistetty vaara ei ollut pölähtänyt tätä ennen päähäni. -Oli nyt myöhäistä korjata tätä onnetonta erehdystä -- myöhäistä -toivoa, että olisin pyytänyt asianajajaa kohtaamaan minua jollakin -toisella, sovitulla paikalla. Minä voin vain nyt päättää olla -varovaisempi poistuessani Chancerykadulta ja olla missään tapauksessa -menemättä suoraan kotiin. - -Odotettuani muutamia minuutteja, saatettiin minut herra Kyrlen -yksityiseen huoneeseen. Hän oli kalpea, laiha, hiljainen ja -maltillinen mies, jolla oli huomaava katse, matala ääni ja varsin -levollinen tapa puhua -- ei, kuten olin luullut, erikoisen harras -kuuntelemaan jokaista outoa, eikä helppo häiritä lainoppineessa -levollisuudessaan. - -Sopivampaa miestä minun tarkoituksiani varten olisi ollut vaikea -löytää. Jos hän nyt päättäisi ja tämä päätös olisi meille suotuisa, -niin olisi asiammekin tästä hetkestä kuin voitettu. - -"Ennen kun minä lausun mitään siitä asiasta, joka on minut saanut -tulemaan tänne", sanoin minä, "täytyy minun ilmoittaa, että se tulee -vaatimaan Teiltä runsaasti aikaa." - -"Minun aikani on neiti Halcomben käytettävissä", vastasi hän. -"Kaikissa hänen asioissaan on liikekumppanini pyytänyt minun olemaan -hänen sijaisenaan ei ainoastaan lakimiehenä, vaan myöskin ystävänä." - -"Sallitteko minun kysyä, onko herra Gilmore Englannissa?" - -"Ei, hän oleskelee edelleen sukulaistensa luona Saksassa. Hänen -terveytensä on parantunut, mutta hänen palaamisensa aika on vielä -epävarma." - -Lausuessamme näitä valmistavia sanoja oli hän selaillut paperejansa, -jotka hänellä oli edessään, ja otti esille niiden alta sinetityn -kirjeen. Minusta näytti, että hänen aikomuksensa oli antaa se -minulle; hän muutti kumminkin nähtävästi mieltään, pani sen eteensä -pöydälle, oikaisihe tuolissa ja odotti ääneti, mitä minun piti -sanoman. - -Tuhlaamatta aikaa joihinkin turhanpäiväisiin sanoihin aloin minä heti -kertomustani ja kuvasin hänelle avomielisesti ne tapahtumat, jotka -edellä ovat esitetyt. - -Minun harvinainen kerrottavani tempasikin hänet kuivasta lakimiehen -mielentyyneydestä. Epäillyksen ja ihmettelyn ilmaisut, joita hän ei -voinut pidättää, keskeyttivät minua useampia kertoja. Minä jatkoin -kumminkin loppuun asti ja kysyin häneltä pelottomasti: - -"Mitä Te ajattelette tästä, herra Kyrle?" - -Hän oli liian varovainen ilmaistakseen mielipiteensä saamatta ensin -takaisin tavallista kylmäverisyyttään. - -"Ennenkun minä lausun ajatukseni", sanoi hän, "täytyy minun saada -tehdä muutamia valmistavia kysymyksiä." - -Hän teki minulle nämä kysymykset -- tutkivat, epäluuloiset -- jotka -selvään ilmaisivat minulle, että hän piti minua petoksen uhrina ja -että, jollen minä olisi tullut neiti Halcomben asioissa, hän olisi -epäillyt minun koettavan esittää viekkaasti mietittyä konnankoukkua. - -"Uskotteko minun totuutta puhuneen?" kysyin minä kuulustelun loputtua. - -"Mikäli Te itse olette vakuutettu, uskon minä varmasti Teidän -puhuneen totta", vastasi hän. "Minä pidän neiti Halcombea mitä -suurimmassa arvossa ja minun tulee siksi luottaa siihenkin, jota hän -on käyttänyt asiamiehenä tässä asiassa. Minä tahdon mennä vieläkin -pitemmälle, jos Te niin toivotte, ja myönnän, sekä kohteliaisuudesta -että esitetyistä syistä, että neiti Halcomben ja Teidän, herra, -täytyy olla vakuutettuja siitä, että lady Glyde todellakin -elää. Mutta Te tulette minun luokseni kuullaksenne ajatustani -lakimiehenä. No hyvä, lakimiehenä ja ainoastaan lakimiehenä on minun -velvollisuuteni sanoa Teille, herra Hartright, ett'ei tällä asialla -ole edes todenmukaisuuden varjoakaan." - -"Te esitätte asian kovin sanoin, herra Kyrle." - -"Minä koetan myöskin esittää sen yksinkertaisesti ja suoraan. -Todistukset lady Glyden kuolemasta ovat nähtävästi selvät ja täysin -tyydyttävät. Tässä on hänen tätinsä todistus, että hän tuli kreivi -Foscon taloon, että hän siellä, sairastui ja kuoli. Sitten on -lääkärin todistus, että hänen kuolemansa tapahtui luonnollisissa -olosuhteissa. Sitten tiedämme tosiasiana, että hautaus tapahtui -Limmeridgessä ja että hautakivessä on kaiverrus. Tämä on se asia, -jonka Te aiotte tehdä riidanalaiseksi. Mitä todistusta Teillä on -esitettävänä päätelmänne tueksi, että se henkilö, joka kuoli ja -haudattiin, _ei_ ollut lady Glyde? Käykäämme läpi Teidän väitteenne -pääkohdat ja katsokaamme, minkä arvoisia ne ovat. Neiti Halcombe -matkustaa erääseen yksityiseen mielisairaalaan ja näkee siellä -erään mielisairaan naisen. On tunnettua, että eräs nuori, Anna -Catherick-niminen nainen, joka on ollut kummastuttavan yhdennäköinen -lady Glyden kanssa, on paennut tästä mielisairaalasta. On myöskin -tunnettua, että se henkilö, joka sinne vietiin heinäkuussa, -otettiin vastaan siellä Anna Catherickinä -- on edelleen tunnettua, -että se herra, joka hänet vei uudelleen sinne, varottaen ilmaisi -herra Fairlielle, että hänen mielipuolisuutensa ilmeni hänen -ilmoittautumisessaan herra Fairlien veljentytärvainajaksi; samoin -tiedetään hänen mielisairaalassa ollessaan lakkaamatta vakuutelleen -olevansa lady Glyde, vaikka kukaan siellä ei uskonut häntä. Nämä -ovat varmoja tosiasioita. Mitä Te voitte sanoa niitä vastaan? Neiti -Halcomben selityksen, että hän tunsi sisarensa, jota selitystä -myöhemmät tapahtumat vastustavat tai ottavat siltä kaiken arvon ja -merkityksen. Selittikö neiti Halcombe mielisairaalan omistajalle, -että hänen sisarensa oli suljettu, ja luottiko hän lain apuun -saadakseen hänet sieltä? Ei, hän lahjoi salaa hoitajattaren -päästämään hänet karkuun. Kun sairas on tällä epäillyttävällä tavalla -saanut vapautensa ja viety herra Fairlien luo, tunteeko tämä ehkä -hänet jälleen? Horjuuko hänen uskonsa silmänräpäystäkään, että hänen -veljentyttärensä on kuollut? Ei. Tunteeko palvelusväki hänet? Ei. -Jääkö hän paikkakunnalle puoltaakseen edelleen oikeuksiaan? Ei, -hän viedään salaa Lontooseen. Sillä välin olette Tekin tuntenut -jälleen hänet; mutta Te ette ole sukulainen, Te ette ole perheen -vanha ystävä. Palvelusväki väittää Teitä vastaan; herra Fairlie -väittää neiti Halcombea vastaan, ja otaksuttu lady Glyde väittää -itseään vastaan. Hän selittää viettäneensä yötä eräässä nimitetyssä -talossa. Teidän omat tutkimuksenne osoittavat, ett'ei hän koskaan ole -ollut tässä talossa, ja Te sanotte itse, ett'ei hänen mielentilansa -salli hänen itsensä antautua tutkittavaksi ja hankkia tukea -vaatimuksillensa. Ajan voittamiseksi jätän minä mainitsematta kaikki -vähemmät todistukset molemmin puolin ja kysyn Teiltä -- jos tämä -asia nyt pitäisi jätettämän tuomioistuimen käsiteltäväksi, jurylle, -joka olisi velvollinen omaksumaan tosiasiat sellaisinaan, kuin ne -järjellisiltä näyttävät -- missä on Teidän todistuksenne?" - -Ennenkun minä voin vastata hänelle, täytyi minun hetkinen koota -ajatuksiani. Ensi kerran esitettiin nyt Lauran ja Marianin kohtaloita -minulle vieraan katsantokannalta -- ensi kerran ne pelottavat esteet, -jotka olivat tiellämme, olivat näyttäytyneet oikeassa muodossaan. - -"Ei voida kieltää", sanoin minä, "että ne seikat, jotka Te olette -esittänyt, näyttävät puhuvan meitä vastaan; mutta --." - -"Mutta Te luulette, että nämä tosiasiat voitaisiin selittää -olevan vääriä", jatkoi herra Kyrle. "Sallikaa minun sanoa, herra, -kokemukseni tulos tässä tapauksessa. Kun englantilaisen juryn on -valittavana yksinkertaisen tosiasian, joka on päivänselvä, ja -pitkällisen, syvälle käyvän selityksen välillä, ottaa se aina -ensinmainitun. Esimerkiksi: -- Lady Glyde -- kutsun häntä siten, -selvyyden vuoksi -- sanoo maanneensa nimitetyssä huoneessa, ja on -todistettu, _ett'ei_ hän ole maannutkaan. Te selitätte tämän seikan -antautumalla syvämietteiseen hänen mielentilansa tutkimiseen ja -teette siitä metafyysillisen päätelmän. Minä en sano, että tämä -päätelmä on _väärä_ -- minä sanon vain, että jury kiinnittää enemmän -huomiota hänen tiedonantoansa ristiriitaisuuden yksinkertaiseen -todistukseen kuin mihinkään järjen päätelmään, jonka Te voitte -tarjota." - -"Mutta eikö ole mahdollista", sanoin minä, "kestävästi ponnistellen -havaita useampia todistuksia? Neiti Halcombella ja minulla on -muutamia satoja puntia --." - -Hän katsoi minua huonosti salatulla säälillä ja pudisti päätänsä. - -"Katsokaa tarkkaavasti asiaa, herra Hartright, omalta kannaltanne", -sanoi hän. "Jos Teidän syytöksenne sir Percival Glydeä ja kreivi -Foscoa vastaan ovat todet -- mihin nähden suvainnette muistaa, -ett'en minä myönnä sitä -- niin koetetaan jokainen ajateltava este -asettaa tiellenne lisätodistuksien hankkimista vastaan. Jokainen -este jutun jatkamista vastaan otetaan huomioon, jokainen syytöksen -kohta tulee järjestelmällisesti kiistetyksi ja tuhlattuamme tuhannet -puntamme satojen asemasta voi lopullinen päätös luultavasti kumminkin -olla meille vastainen. Oikeuskysymykset, jotka perustuvat suureen, -henkilölliseen yhdennäköisyyteen, ovat itse asiassa kaikista -vaikeimpia selvittää -- niin, yksinpä silloinkin, kun ne eivät ole -niin sotkuisia alusta alkaen kuin nyt käsittelemämme asia. Minä -en todellakaan huomaa mitään keinoa saattaa jotain valoa tähän -kummalliseen asiaan. Joskin se henkilö, joka on haudattu Limmeridgen -kirkkomaahan, ei olisi todellinen lady Glyde, niin oli hän kumminkin -Teidän oman arvostelunne mukaan eläessään niin hänen näköisensä. -ett'emme me voittaisi mitään, jos me pyytäisimme viranomaisia -otattamaan vainajan ruumiin ylös haudasta. Sanalla sanoen, herra -Hartright, me emme todellakaan voi tehdä asiaa tästä." - -Minä olin kumminkin lujasti vakuutettu, että tässä sekä _oli_ että -tulisi asiaa. Ja tämän johdosta muutin minä aineen käsittelytapaa ja -vetosin vielä kerran häneen. - -"Eikö ole mitään muita todistuksia, joita me voisimme esittää, kuin -näiden henkilöiden identtisyyttä koskeva?" kysyin minä. - -"Ei Teidän asemassanne", vastasi hän. "Yksinkertaisin ja kaikista -varmin todistus, päivämäärien sovittelu, ei, mikäli minä -ymmärrän, ole ollenkaan Teidän saatavissanne. Jos Te voisitte -osoittaa ristiriitaisuuden sen päivän, jonka lääkäri ilmoittaa -todistuksessaan, ja lady Glyden Lontoon matkapäivän välillä, niin -saisi asia aivan toisen muodon, ja minä olisin silloin ensimmäinen -sanomaan: -- 'käydään työhön käsin'." - -"Tämä päivämäärän erilaisuus voidaan kenties todistaa, herra Kyrle." - -"Sinä päivänä, jolloin Te voitte sen tehdä, herra Hartright, -toimitamme me asian oikeuden eteen. Jos Teillä on jotakin toivetta -tällä hetkellä päästä siihen, niin sanokaa minulle se, ja katsomme -sitten, miten voin neuvoa Teitä." - -Minä mietin. Taloudenhoitajatar ei voinut auttaa meitä; ei Laurakaan -yhtä vähän kuin Marian. Kaiken luuloni mukaan olivat sir Percival ja -kreivi ainoat ihmiset maailmassa, joilla oli tämä päivämäärä selvillä. - -"En voi nykyisin ilmoittaa mitään keinoa saadakseni varmuutta", -sanoin minä, "koska minun vakuutukseni on, ett'ei kukaan muu voi -ilmoittaa lady Glyden matkapäivää Blackwater-Parkista kuin kreivi -Fosco ja sir Percival Glyde." - -Herra Kyrlen levollisille, tarkkaaville kasvoille levisi nyt ensi -kerran hymyilevä ilme. - -"Siihen ajatukseen nähden, mikä Teillä on näistä molemmista -herroista", sanoi hän, "ette luullakseni odota tyydyttäviä tietoja -siltä taholta? Jos heidän on onnistunut anastaa itselleen suuria -rahasummia salahankkeella, niin on vähän uskottavaa, että he -tunnustaisivat mitään." - -"He voivat joutua pakotetuiksi tunnustamaan, herra Kyrle." - -"Kuka pakottaa?" - -"Minä." - -Me nousimme molemmat ylös. Hän katsoi minua tarkkaavasti suoraan -kasvoihin nähtävästi suuremmalla harrastuksella, kuin hän ennen oli -osoittanut. Minä huomasin hänen olevan hieman kummastuneen. - -"Te olette varma", sanoi hän. "Epäilemättä on Teillä persoonallisia -vaikuttimia ajaa asiaa, joiden kyseleminen ei kuulu minulle. Jos -oikeudenkäynti voidaan vastaisuudessa _alkaa_, niin tahdon vain -sanoa, että voitte varmasti luottaa apuuni. Mutta samalla kertaa -täytyy minun huomauttaa Teille, kun rahakysymyksen aina täytyy -tulla oikeuskäsittelyyn, että minä näen vähän toiveita voittaa -takaisin lady Glyden omaisuutta, vaikkakin lopulta onnistuttaisiin -todistaa, että hän todellakin elää. Mainittu ulkomaalainen poistuisi -luultavasti Englannista, ennenkun oikeudenkäynti olisi alkanut, -ja sir Percivalin taloudellinen pula oli kyllin suuri pakottamaan -häntä luovuttamaan joka, summan saamamiehellensä. Te tunnette -luonnollisesti --". - -Minä keskeytin hänen puheensa. - -"Sallikaa minun pyytää, ett'emme koskettele lady Glyden -raha-asioita", sanoin minä. "En ole koskaan entisinä aikoina tuntenut -niitä, enkä nytkään tunne mitään muuta, paitsi että hän on menettänyt -koko omaisuutensa. Te olette aivan oikeassa uskoessanne, että -minulla on persoonallinen vaikuttimeni ajaa tätä asiaa. Minä toivon, -että minun aiheeni aina olisivat yhtä epäitsekkäitä, kuin ne tällä -hetkellä ovat --." - -Hän koetti keskeyttää selittääkseen sanojansa. Minä olin arvatakseni -kumminkin hieman kiivastunut siitä, että hän epäili minua, ja jatkoin -puhumistani haluamatta kuulla, mitä hän sanoisi. - -"Siinä palveluksessa, jonka minä aion lady Glydelle tehdä", -sanoin minä, "ei saa olla mitään suunnitelmaa, mitään ajatusta -persoonallisen voiton saavuttamisesta. Hänet on ajettu kuin mikäkin -vieras isänsä kotoa -- valhe hänen kuolemastaan on kaiverrettu hänen -äitinsä haudalla -- ja täällä kulkee ahdistamatta ja rankaisematta -kaksi miestä, jotka ovat syynä kaikkeen tähän! Mutta hänen -synnyinkotinsa täytyy jälleen avata ovensa hänelle niiden ihmisten -läsnä-ollessa, jotka seurasivat väärää ruumissaattoa haudalle. Tämä -valhe tulee julkisesti: poistetuksi muistopatsaasta perheen päämiehen -käskystä. ja nämä kaksi miestä tulee minun edessäni vastaamaan -rikoksestaan, vaikkakaan laillinen oikeus ei kykenisi saavuttamaan -heitä. Tämän päämäärän saavuttamiseen olen minä omistanut elämäni, ja -niin yksin kuin olenkin, niin olen, jos Jumala suo minun elää, sen -voittava." - -Hän vetäytyi takaisin pöydän luo eikä vastannut mitään. Hänen -muotonsa osoitti selvään, että hän katsoi minun harhaan joutumiseni -voittaneen järkeni ja että niin ollen olisi hyödytöntä neuvoa minua -ollenkaan. - -"Me pysymme kumpikin vakuutuksessamme, herra Kyrle", sanoin minä, -"ja saamme nähdä, mitä tulevaisuus päättää. Olen kumminkin hyvin -kiitollinen siitä tarkkaavaisuudesta, jolla Te olette kuunnellut -kertomustani. Te olette osoittanut minulle, että lain apu sanan -täydessä merkityksessä on meidän varojemme ulkopuolella. Me emme voi -esittää laillisia todistuksia emmekä ole kyllin rikkaita maksamaan -oikeudenkäynnistä aiheutuvia kustannuksia. Onhan kumminkin jotakin -voitettu saamalla tietää tämäkin." - -Ottaessani jäähyväisiä antoi hän minulle sen kirjeen, jonka minä olin -nähnyt hänen laskevan pöydälle keskustelumme alussa. - -"Tämä kirje tuli postissa muutamia päiviä sitten", sanoi hän. -"Tahtoisitteko toimittaa sen perille? Olkaa hyvä ja sanokaa neiti -Halcombelle, että olen pahoilla mielin, koska en tässä asiassa voi -auttaa häntä muutoin kuin neuvoillani, jotka, kuten pelkään, eivät -hänestäkään ole sen tervetulleempia kuin Teidän mielestänne." - -Katsoin kirjettä hänen puhuessaan. Osoitekirjoitus oli: -- Neiti -Halcombe. Herrojen Gilmoren & Kyrlen suosiollisella välityksellä. -Chancerykatu. Käsiala oli minulle aivan tuntematon. - -Ennen huoneesta poistumistani tein minä vielä yhden kysymyksen. - -"Tiedättekö", sanoin minä, "onko sir Percival vielä Pariisissa?" - -"Hän on palannut Lontooseen", vastasi herra Kyrle. "Ainakin niin -ilmoitti minulle hänen asianajajansa, jonka minä tapasin eilen." - -Saatuani tämän tietää, läksin pois. - -Poistuttuani konttorista olin minä kyllin varovainen ollakseni -herättämättä mitään huomiota pysähtymällä ja katselemalla -ympärilleni. Minä läksin kulkemaan erään Holbornen pohjoispuolella -olevan rauhallisimman korttelin kautta -- ja erään kadun päässä -pysähdyin minä ja käännyin nopeasti ympäri. - -Kadun kulmassa näin minä kaksi miestä, jotka samalla kertaa -näyttivät hillinneen käyntiänsä, seisovan ja puhelevan keskenänsä. -Silmänräpäyksen mietittyäni käännyin minä voidakseni kulkea heidän -ohitsensa. Lähestyessäni heitä poikkesi yksi heistä toiselle kadulle, -toinen seisoi paikoillaan. Kun minä katselin häntä, tunsin minä -heti toisen niistä miehistä, jotka olivat vakoilleet minua ennen -Englannista lähtöäni. - -Jos minä olisin ollut vapaa ja saanut seurata tahtoani, olisin minä -luultavasti puhutellut miestä ja lopettanut kohtauksen paiskaamalla -hänet maahan. Mutta nyt täytyi minun olla varsin varovainen -toimenpiteitteni seurausten suhteen. Jos minä vain kerrankaan, -vaikkapa näennäisestikin, jouduin syypääksi väärään menettelyyn, -annoin minä heti sir Percivalille aseet käteen. - -Minulla ei ollut mitään muuta valittavana kuin panna viekkaus -viekkautta vastaan. Minä poikkesin sille kadulle, johon toinen mies -oli kadonnut, ja menin hänen ohitsensa miehen seisoessa eräässä -porttikäytävässä. En tuntenut häntä ja painoin tarkoin mieleeni -hänen ulkomuotonsa, jos hän vastaisuudessa vaivaisi minua. Tämän -jälkeen käänsin minä taas kulkuni pohjoista kohden, kunnes minä tulin -Newstreetiin, josta minä suuntasin vasemmalle -- yhäti molemmat -miehet kintereilläni -- ja pysähdyin paikkaan, josta voi nähdä, -tulisivatko jotkut tyhjät ajoneuvot sinne. Monta minuuttia ei vielä -ollut kulunutkaan, ennenkun niin tapahtui. Minä hyppäsin niihin ja -käskin ajurin nopeasti ajamaan Hydeparkiin. Kun mitään muita vaunuja -ei ollut saatavissa, näin minä, kuinka molemmat vakoojat kiiruhtivat -yli kadun seuratakseen juosten minua. Mutta minä olin jo pitkälti -päässyt edelle ja kun minä pyysin ajurin seisauttamaan ja laskeusin -ajoneuvoista, en nähnyt heitä missään. Kuljin viistoon poikki -Hydeparkin ja päästyäni aukealle maalle huomasin varmasti, ett'ei -kukaan seurannut minua. Vasta useamman tunnin kuluttua sen jälkeen ja -jo pimeän tultua palasin minä kotiin. - -Tapasin Marianin yksinään odottamassa minua pienessä vierashuoneessa. -Hän oli puhutellut Lauran menemään levolle luvattuaan hänelle -näyttää minulle hänen piirustuksensa minun kotiintultuani. Tuo pieni -heikko piirustusraukka -- itsessään niin vähäpätöinen, mutta minusta -niin mieltä liikuttava -- oli huolellisesti asetettu kahden kirjan -tukemana pöydälle ja siten sijoitettu, että valo siitä ainoasta -kynttilästä, jonka me soimme itsellemme, esittäisi sen parhaimmassa -valaistuksessaan. Minä istuuduin alas katsoakseni piirustusta ja -kuiskaten kertoakseni Marianille, kuinka asiani oli käynyt. Seinä, -joka erotti tämän huoneen toisesta, oli niin ohut, että me melkein -kuulimme Lauran hengittävän ja jos me olisimme puhuneet ääneen, -olisimme me häirinneet häntä. - -Marian säilytti levollisuutensa minun kertoessani keskusteluani -herra Kyrlen kanssa. Mutta kun minä sanoin hänelle, että minua oli -ahdistanut kaksi vakoilijaa kotimatkalla ja että olin saanut kuulla -sir Percivalin palanneen Lontooseen, tuli hänen kasvoilleen levoton -ilme. - -"Huonoja uutisia, Walter", sanoi hän, "pahimpia, mitä voit tuoda -minulle. Eikö sinulla ole mitään muuta kerrottavaa minulle?" - -"Ei, mutta minulla on jotakin annettavaa sinulle", vastasin minä ja -ojensin hänelle kirjeen, jonka herra Kyrle oli jättänyt minulle. - -Hän katsoi osoitekirjoitusta ja tunsi heti käsialan. - -"Sinä tunnet kirjeen lähettäjän luullakseni?" kysyin minä. - -"Niin, liiaksi hyvin", vastasi hän. "Lähettäjä on kreivi Fosco." - -Tätä sanoessaan avasi hän kirjeen. Syvä punastus levisi hänen -kasvoillensa hänen sitä lukiessa ja hänen silmänsä salamoivat -suuttumuksesta hänen ojentaessaan sen minulle. - -Kirje sisälsi nämä rivit: - -"Ihastuneena kunnioittavasta ihmettelystä -- minua kunnioittavasta, -Teitä kunnioittavasta -- kirjoitan minä, oivallinen Marian, -rauhoittaakseni Teitä -- sanoakseni vain kaksi lohduttavaa sanaa: - -"Älkää peljätkö! - -"Seuratkaa Teidän hienoa, luonnollisen terävää ymmärrystänne ja -pysykää yksinäisyydessä. Kallis, kunnioitettava nainen, karttakaa -kaikkea vaarallista julkisuutta. Kieltäymys on ylevä hyve -- -seuratkaa sitä. - -"Kodin viaton rauha on ikuisesti yhtä kaunis -- nauttikaa siitä. -Elämän myrskyt vyöryvät vahingoittamatta yli hiljaisen rauhan laakson --- viipykää, suloinen Laura, tässä laaksossa! - -"Tehkää niin, ja minä kehotan Teitä olemaan mitään pelkäämättä. -Ei mikään uusi onnettomuus saa järkyttää Teidän tunteitanne, --- näitä tunteita, jotka ovat minusta yhtä kalliit kuin omani. -Teitä ei häiritä, kaunista seuraajatartanne ei ahdisteta Teidän -pakopaikassanne. Hän on löytänyt uuden rauhalan Teidän sydämmessänne. -Arvaamaton onni! Minä kadehdin häntä ja jätän hänet rauhaan siellä! - -"Vielä hellä, varottava sana -- isällinen kehotus varovaisuuteen, ja -minä riistän itseltäni lumoavan viehätyksen puhua kanssanne; minä -lopetan nämä rakkautta hehkuvat rivit. - -"Älkää menkö pitemmälle, kuin jo olette mennyt. Älkää olko jonkun -tärkeämmän päämäärän tiellä; älkää vihatko ketään. Älkää pakottako -minua -- minä vannotan Teitä -- älkää pakottako minua toimintaan --- _minua_, joka olen toiminnan mies, -- kun minun kunnianhimoni -rakkain harrastus on olla passiivisena, Teidän vuoksenne hillitä -suurta kykyäni tehdä suunnitelmia ja toteuttaa niitä. Jos Teillä on -varomattomia ystäviä, niin hillitkää heidän valitettavaa intoansa. -Jos herra Hartright palaa Englantiin, niin älkää pitäkö mitään -neuvotteluja hänen kanssaan. Minä kuljen omaa varmaa rataani -eteenpäin ja sir Percival seuraa minua. Samana päivänä, jolloin herra -Hartright joutuu meidän tiellemme, on hän mennyt mies." - -Kirjeen ainoa allekirjoitus oli kaikenlaisten kiemurain ja -koristeiden ympäröimä F. Minä nakkasin sen pöydälle kaikella sillä -ylenkatseella, jota minä sen johdosta tunsin. - -"Hän koettaa pelottaa sinua -- varma merkki siitä, että hän itse -pelkää", sanoin minä. - -Hän oli liian paljon nainen kohdellakseen kirjettä yhtä -välinpitämättömästi kuin minä. Sen hävyttömän tuttavallinen sävy oli -liian paljon hänen itsehillinnälleen. Hän istui vastapäätä minua -pöydän ääressä, kädet kovasti yhteenpuserrettuina leväten polvella, -ja entinen kiivas luonne leimahti selvästi hänen kasvoistansa ja -silmistänsä. - -"Walter!" sanoi hän, "jos joskus nämä kaksi miestä joutuvat sinun -valtaasi ja sinä olet pakotettu säästämään toisen heistä -- _älä_ -säästä silloin kreiviä." - -"Minä kätken hänen kirjeensä, Marian, pitääkseni muistoani vireillä, -kun se hetki tulee." - -Hän katsoi tarkkaavasti minua pannessani kirjettä lompakkooni. - -"Kunko se hetki tulee?" toisti hän. "Voitko sinä puhua -tulevaisuudesta, aivan kuin sinä olisit varma siitä -- _varma_ -kaiken sen jälkeen, mitä olet kuullut herra Kyrlen luona, kaiken sen -jälkeen, mitä sinulle on tapahtunut tänään?" - -"Minä en laske tulevaisuutta tästä päivästä, Marian, Tänään olen vain -pyytänyt toista miestä toimimaan sijastasi. Huomisesta minä lasken -sen." - -"Ja miksi huomisesta?" - -"Koska minä silloin aion alkaa toimia itse." - -"Millä tavoin?" - -"Minä matkustan Blackwateriin ensi junalla ja toivon palaavani -illalla." - -"Blackwateriin!" - -"Niin. Olen miettinyt asiaa lähdettyäni herra Kyrlen luota. -Eräässä tapauksessa vahvisti hänen ajatuksensa minun ajatustani. -Meidän täytyy äärimmäiseen asti ponnistella saadaksemme selville -päivän, jolloin Laura matkusti Lontooseen. Ainoa heikko kohta koko -salahankkeessa ja luultavasti ainoa mahdollisuus todistaa, että hän -elää, on tämän päivämäärän selville saamisessa." - -"Sinä tarkoitat", sanoi Marian, "sen selvittämisessä, ett'ei Laura -lähtenyt Blackwater-Parkista ennen kuin sen päivän _jälkeen_, jolloin -lääkäri oli antanut todistuksensa." - -"Niin, juuri sitä tarkoitan." - -"Mikä antaa aihetta sinulle siihen luuloon? Laura itse ei voi antaa -mitään tietoa siitä ajasta, jolloin hän oli Lontoossa." - -"Ei; mutta hänhän tuli mielisairaalaan heinäkuun 27 päivänä. Minä -epäilen, että kreivi Fosco on kyennyt pitämään häntä Lontoossa -kauempaa kuin yhden yön Lauran tietämättä, mitä tapahtui hänen -ympärillään. Tässä tapauksessa on Lauran täytynyt lähteä matkalleen -ja tulla kaupunkiin päivää myöhemmin, kuin kuolemantodistus osoittaa. -Ja jos tämä voidaan todistaa, voimme me huoleti alkaa oikeudenkäynnin -sir Percivalia ja kreiviä vastaan." - -"Niin, niin -- nyt huomaan minä kaikki! Mutta millä tavoin se voi -tapahtua?" - -"Rouva Michelsonin kertomus on saanut minun ajattelemaan kahta eri -keinoa. Toinen on kysyä tohtori Dawsonilta, jonka täytyy tietää, minä -päivänä hän ryhtyi uudelleen lääkärintehtäväänsä Blackwater-Parkissa -Lauran lähdön jälkeen. Toinen on tehdä tutkisteluja siinä -ravintolassa, johon sir Percival matkusti jo seuraavana yönä. -Me tiedämme, että hänen lähtönsä tapahtui vain muutamia tunteja -myöhemmin kuin Lauran, ja sillä tavoin voi onnistua meille saada -tieto päivästä ja päivämäärästä. Ainakin ansaitsee koettaa -- ja -huomenna olen minä aikonut sen tehdä." - -"Ja jos se ei onnistu -- minä kuvittelen nyt pahinta tulosta, Walter, --- jos pettyneet toiveet tulevat koettelemaan meitä, niin katson minä -kaikkea valoisimmalta puoleltaan, sen lupaan minä sinulle. -- Jos me -edellytämme, ett'ei kukaan Blackwater-Parkissa voi auttaa sinua --." - -"Niin on täällä Lontoossa kaksi miestä, jotka _voivat_ ja joiden -_täytyy_ auttaa minua -- sir Percival ja kreivi. Viattomat ihmiset -voivat kyllä unhottaa, mikä päivä se oli -- mutta rikolliset -muistavat sen. Jollen minä onnistu kaikissa muissa yrityksissäni, -niin on minun aikomukseni niillä ehdoilla, jotka minä itse esitän, -pakottaa toinen heistä taikka molemmatkin tunnustamaan." - -Koko loukatun naisen viha leimahti Marianin poskilla lausuessani tätä. - -"Ala kreivistä!" kuiskasi hän innokkaasti. "Ala kreivistä minun -takiani!" - -"Meidän täytyy Lauran vuoksi alkaa sieltä, mistä on enin menestyksen -toivoa", vastasin minä. - -Puna katosi hänen poskiltaan, ja hän pudisti suruisasti päätänsä. - -"Niin, sinä olet oikeassa -- oli pikkumaista ja viheliäistä -puolestani lausua niin. Minä koetan olla kärsivällinen, Walter, ja -toivon onnistuvani paremmin siinä nyt kuin onnellisimpina päivinä. -Hieman vanhaa luonnettani elää vielä kumminkin -- kun minä vain -ajattelen kreiviä, tahtoo se helposti vallata minut." - -"Vuoronsa tulee kyllä hänellekin", sanoin minä. "Meidän täytyy -muistaa, ett'emme vielä tunne mitään heikkoa kohtaa hänen -elämästään." Vaikenin hetkisen, antaakseni hänen saada jälleen -itsehillintänsä ja lausuin sitten ratkaisevat sanat: - -"Marian! Me tiedämme molemmat erään heikon kohdan sir Percivalin -elämästä --." - -"Sinä tarkoitat tuota salaisuutta!" - -"Niin, sitä juuri. Se on meidän ainoa varma keinomme häntä vastaan. -Minä voin hänet ajaa pois puolustuspaikastaan -- minä voin -ainoastaan tällä keinolla saattaa hänet ja hänen konnantyönsä päivän -valoon. Jollei meillä vielä olekaan selvää asiaa kreiviä vastaan, -niin tiedämme me ainakin varmasti, että sir Percival on antanut -suostumuksensa salahankkeeseen Lauraa vastaan toisestakin syystä kuin -vain voitonhimosta. Sinähän kuulit hänen sanovan kreiville, että hän -uskoi vaimonsa tietävän kyllin voidakseen saattaa hänet perikatoon? -Sinähän kuulit hänen vakuuttavan, että hän oli mennyt mies, jos Anna -Catherick kertoisi salaisuutensa?" - -"Niin, niin! Kuulin kyllä." - -"No hyvä, Marian; jos kaikki muut suunnitelmamme pettävät, on minun -aikomukseni tutkia tämä salaisuus. Minun vanha taikauskoni seuraa -minua vielä. Sanon sinulle vieläkin kerran, että valkopukuinen nainen -vaikuttaa yhäti elävästi meihin kolmeen ja meidän kohtaloihimme. -Ratkaisu on määrätty; se lähenee yhä meitä -- ja Anna Catherick, joka -lepää kuolleena haudassaan, osoittaa meille tietä siihen!" - -Valkopukuinen nainen - - -IV. - -Kertomus minun ensimmäisistä tutkimuksistani Hampshiressä on pian -esitetty. - -Matkustettuani Lontoosta aikaisin aamulla olin minä herra Dawsonin -luona jo puolenpäivän aikaan. Keskustelustamme ei kuitenkaan ollut -mitään tyydyttävää tulosta minun käyntini tarkoitukseen nähden. - -Tohtori Dawsonin muistikirjassa oli kyllä mainittu, milloin hän oli -tullut uudelleen hoitamaan lääkärintointa Blackwater-Parkissa, mutta -ei ollut mahdollista sen johdolla laskea taaksepäin ja siten löytää -tuota määrättyä päivää ilman rouva Michelsonin apua, ja tätähän ei -rouva Michelson, kuten tiesin, voinut antaa. Hän ei voinut muistaa --- ja kukapa sellaista voi vaatiakaan? -- kuinka monta päivää oli -kulunut lady Glyden matkan ja tohtorin saapumisen välillä. Hän -oli melkein varma siitä, että hän oli puhunut emäntänsä matkasta -neiti Halcombelle seuraavana päivänä, mutta nyt, näin pitkän ajan -kuluttua, voi hän yhtä vähän varmasti ilmoittaa päivää, jolloin tämä -mainitseminen oli tapahtunut, kuin sanoa, minä päivänä lady Glyde oli -matkustanut Lontooseen. - -Ei hän voinut varmasti määrätä sitäkään, kuinka monta päivää -oli kulunut tästä lähdöstä kreivitär Foscon Päiväämättömän -kirjeen saapumiseen. Lopuksi oli tohtori, jotta vaikeuksien ja -vastoinkäymisten mitta oikein täyttyisi, ollen tilapäisesti sairas, -unhottanut tavallisuuden mukaan merkitä kuukauden, viikon ja päivän, -jolloin lähetti Blackwater-Parkista oli tullut hänen luoksensa. - -Menetettyäni kaiken toivon saada apua herra Dawsonilta, päätin minä -matkustaa Knowlesburyyn koettaakseni siellä saada selkoa, minä -päivänä sir Percival tuli sinne. - -Kova onni näytti kumminkin vainoavan minua! Tultuani Knowlesburyyn -huomasin minä, että ravintola oli suljettu ja että suuria -ilmoituslistoja huoneuston vuokraamisesta oli liisteröity nurkkiin. -Yritys ei ollut kannattanut hyvin rautatien valmiiksi tultua. Uusi -aseman lähellä oleva hotelli oli vähitellen vetänyt puoleensa kaikki -vieraat, ja vanha ravintola, jossa sir Percival oli majaillut, -oli ollut suljettuna noin kaksi kuukautta. Omistaja oli muuttanut -kaupungista väkineen ja kalustoineen, mutta mihin hän oli mennyt, -ei kukaan voinut oikein sanoa minulle. Neljä eri henkilöä, joilta -minä kysyin, vastasi minulle eri tavoin hänen suunnitelmistaan ja -yrityksistään Knowlesburystä lähtiessään. - -Minulla oli vielä muutamia tunteja jäljellä, ennenkun viimeinen -juna lähtisi Lontooseen, ja minä otin postivaunun takaisin -Blackwater-Parkiin, aikoen puhua puutarhurin ja portinvartijan -kanssa. Jos nämäkään eivät voisi auttaa minua, niin ei minulla ollut -tällä kertaa enempää tekemistä, vaan voisin palata kaupunkiin. - -Kun minä olin peninkulman päässä puistosta, lähetin minä vaunut pois -saatuani ajajalta tietää tien ja jatkoin matkaani jalkaisin taloon. - -Poikettuani suurelta maantieltä huomasin minä miehen kävelevän -nopeasti edelläni portinvartijan asunnolle päin. Hän oli pieni -kasvultaan, puettu huonoon, mustaan pukuun ja kantoi matkareppua -kädessään. Päässä oli hänellä tavattoman suuri hattu. Ulkomuodosta -päättäen näytti hän minusta lakimiehen kirjurilta. Kun minulla ei -ollut halua tutustua hänen kanssaan, pysähdyin minä päästääkseni -hänet etenemään. Hän ei ollut kuullut ja hävisi pian silmistäni -katsomatta taakseen. Mentyäni hetkistä myöhemmin portista ei hän enää -ollut näkyvissä -- ei voinut olla epäiltävää, ett'ei hän ollut tullut -taloon. - -Portinvartijan tuvassa tapasin minä vain kaksi naista. Toinen heistä -oli vanha, toisen tunsin minä heti Marianin kuvauksesta Margaret -Porcheriksi. - -Kysyin ensin, oliko sir Percival kotona, ja saatuani kieltävän -vastauksen, milloin hän oli matkustanut pois. Ei kumpikaan heistä -voinut sanoa minulle mitään muuta, kuin että hän oli poistunut -kesällä. Margaret Porcherilta en voinut saada mitään muuta vastausta -kuin tyhmän hymyilyn ja pään pudistuksia. Vanha näytti hieman -paremmin käsittävän, ja minä sain hänen lopulta kertomaan, kuinka -sir Percivalin lähtö oli tapahtunut sekä kuinka kamalasti hän oli -säikäyttänyt häntä. Hän muisti hyvin, että hänen isäntänsä oli -karjunut hänen heti nousemaan ylös ja avaamaan portin, ja kuinka hän -oli peljännyt hänen kamalasti kirotessaan -- mutta varmaa päivää, -milloin se tapahtui, sitäpä hän ei todellakaan voinut sanoa. - -Poistuttuani portinvartijan tuvasta näin minä puutarhurin -työskentelevän lähellä sitä. Puhutteluni alussa näytti hän katsovan -minua jonkunlaisella epäluulolla. Mutta kun minä mainitsin rouva -Michelsonin sinä, joka oli suositellut häntä, alkoi hän varsin -halukkaasti keskustella. Mitä me puhelimme toisillemme, ei ole syytä -kertoa. Olkoon kylliksi kun mainitsen, että keskustelumme päättyi -kuten kaikki muutkin minun yritykseni saada tietää tämä tärkeä -päivämäärä. Puutarhuri tiesi, että hänen herransa oli matkustanut -pois "yön aikaan jonakin heinäkuun loppupäivänä". -- Siinä kaikki! - -Puhuessani hänen kanssaan näin minä mustapukuisen miehen suurine -hattuineen tulevan asuinrakennuksesta ja pysähtyvän jonkun matkan -päähän meistä sekä edelleen katselevan meitä. - -Joitakin epäilyjä hänen asiastaan Blackwater-Parkiin oli minussa -jo herännyt. Nämä epäilyt vahvistuivat vielä sen johdosta, ett'ei -puutarhuri voinut sanoa, kuka mies oli, ja minä päätin puhutella -häntä. Yksinkertaisin kysymys, jonka minä outona voin tehdä, oli -sallittaisiinko matkustajain katsella asuinkartanoa. Menin sen vuoksi -suoraan miehen luo ja tein tämän kysymyksen. - -Hänen ilmeensä ja esiintymisensä ilmaisivat selvään hänen tietävän, -kuka minä olin, ja hänen aikomuksensa olevan hakea riitaa kanssani. -Hänen vastauksensa oli hävytön, mutta minä olin vakavasti päättänyt -olla suuttumatta. Minä otin hänen hyökkäyksensä vastaan mietityllä -kohteliaisuudella, pyysin anteeksi huomaamatonta erehdystäni -- -jota minä kutsuin "tungettelevaisuudeksi" -- ja poistuin pihalle. -Oli aivan kuin olin uskonutkin. Käyntini herra Kyrlen luona oli -heti ilmoitettu sir Percival Glydelle, ja mustapukuinen mies oli -lähetetty Blackwater-Parkiin, koska odotettiin minun itse paikalla -tekevän kuulusteluja. Jos minä olisin antanut hänelle vähintäkään -aihetta tehdä kanne tuomioistuimen edessä, olisi minut varmaan heti -viety lähimmän maistraatin henkilön luo ja tällä tavoin ehkäisty -minun tutkimukseni ja erotettu minut Marianista ja Laurasta ainakin -muutamiksi päiviksi. - -Minä valmistauduin siihen, että minua vartioidaan matkalla -Blackwater-Parkista rautatieasemalle samoinkuin edellisenä päivänä -Lontoossa. En voinut kumminkaan huomata, vainottiinko minua vai ei. -Voihan olla mahdollista, että mustapukuinen mies vakoili minua -- -mutta tiedän varmaan, ett'en nähnyt vilaustakaan hänestä matkalla -asemalle tai saapuessani illalla Lontooseen. Tulin kotiin jalkaisin, -mutta ennenkun lähestyin omaa oveani, tein minä kierroksen eräälle -lähistössä olevalle vähäliikkeisimmälle kadulle ja pysähdyin vähän -väliä katsoakseni ympärilleni autiolla kadulla. Tämän tavan suojella -itseäni, kun väijytystä oli varottavana, olin oppinut Keski-Amerikan -aarniometsissä -- nyt käytin minä sitä hyväkseni samassa -tarkoituksessa ja vielä suuremmalla varovaisuudella sivistyneen -Lontoon sydämmessä. - -Ei mitään, mikä olisi saattanut Marianin levottomaksi, ollut -tapahtunut poissa-ollessani. - -Hän kysyi innokkaasti, miten matkani oli onnistunut. Kertoessani -hänelle päivän tapahtumat, ei hän voinut salata kummastustaan -siitä välinpitämättömyydestä, jolla minä puhuin tuloksettomista -kuulusteluistani. - -Seikka oli todellakin semmoinen, ett'ei tämä vastoinkäyminen millään -tavoin saattanut minua alakuloiseksi. Minä olin tehnyt tämän -matkan velvollisuudesta odottamatta mitään hyötyä siitä. Siinä -mielentilassa, jossa minä siihen aikaan olin, oli minulle melkein -rakasta tietää, että taistelu nyt oli rajoitettu kamppailuksi -elämästä ja kuolemasta minun ja sir Percival Glyden välillä. -Kostontunne sekautui yhäti minun muihin ja parempiin vaikuttimiini, -ja minä tunnustan mielihyvällä tunteneeni, että varmin tie -- -nykyisin ainoakin -- mikä oli minulla jäljellä voidakseni hyödyttää -Lauran asiaa, oli saada se konna jalkoihini, joka oli mennyt -naimisiin hänen kanssaan. - -Mutta samalla kun minä tunnustan, että minulta puuttui voimaa pitää -vaikuttimiani puhtaina kostonhimosta, voin minä totuudenmukaisesti -lausua muutamia sanoja puolustuksekseni. Ei koskaan pölähtänyt -päähäni mikään halpamielinen laskelma Lauran ja minun vastaisesta -yhtymisestäni eikä salaisesta ja persoonallisesta myönnytyksestä, -jonka minä voisin kiristää sir Percivalilta, jos minä olisin -saanut hänet valtaani. Minä en koskaan sanonut itselleni: "Jos -minä onnistun, on varma seuraus menestyksestäni, että teen hänen -miehensä kykenemättömäksi hänet uudelleen ryöstämään minulta." -Minä en olisi voinut katsoa häneen enkä ajatella tulevaisuutta -tuollaisten aikeiden vallitessa mieltäni. Surullinen näky, kuinka -hän oli muuttunut muinoisestansa, muutti rakkauteni sellaiseksi -sanomattomaksi hellyydeksi, sellaiseksi sääliksi, jota isä tai veli -olisi tuntenut ja jota, Jumala sen tietää, minäkin tunsin häntä -kohtaan sydämmeni syvyydessä. Minun toiveeni ja harrastukseni eivät -nyt ulottuneet kauemmaksi kuin siihen päivään, jolloin hän voittaisi -takaisin kaikki, mitä hän oli kadottanut. Siihen, jolloin hän taas -olisi kyllin vahva ja onnellinen -- jolloin hän taas voisi katsoa -minua kuten muinoisina päivinä ja puhella minulle, kuten hän muinoin -oli puhutellut -- siihen päättyivät minun rakkaimmat tulevaisuuden -suunnitelmani, minun onnellisimmat ajatukseni. - -En ole kirjoittanut näitä sanoja turhamaisen itsetarkastelun -houkutuksesta. Tulee pian tapahtumia, jotka antavat lukijalle -itselleen tilaisuuden arvostella käytöstäni On vain oikein, että -minun virheeni ja mahdolliset ansioni tulevat tunnetuiksi ja sitä -ennen verratuiksi. - -Seuraavana aamuna Hampshirestä palaamiseni jälkeen kutsuin -minä Marianin ylös työhuoneeseeni ja ilmaisin hänelle koko sen -suunnitelman, jonka minä olin laatinut hätyyttääkseni sir Percivalia -hänen heikosta kohdastaan. - -Keino tämän salaisuuden, joka tähän asti oli meille kaikille ollut -niin läpitunkematon, löytämiseen oli yhteydessä valkopukuisen naisen -kanssa. Nyt voitiin tämä päämäärä voittaa vain Anna Catherickin -äidin avulla, ja ainoa keino pakottaa rouva Catherick avonaisesti -toimimaan tai puhumaan tästä asiasta riippui siitä, onnistuisiko -minun saada tärkeitä tietoja perheestä ja koko seudun olosuhteista -keskustelemalla rouva Clementsin kanssa. Tarkoin mietittyäni tulin -minä siihen varmaan vakuutukseen, että minun ensin pitäisi kääntyä -Anna Catherickin uskollisen ystävän ja suojelijan puoleen. - -Ensimmäinen kysymys oli nyt, mistä minun piti etsiä rouva Clements. -Ja tässä auttoi minua Marianin terävä-älyisyys. Hän kehotti -kirjoittamaan Limmeridgen luona olevaan vuokrataloon -- Todds -Corneriin -- ja kysymään, oliko rouva Clements ollut kirjevaihdossa -rouva Toddin kanssa viime kuukausien aikana. Kuinka rouva Clements -oli erotettu Annasta, emme voineet sanoa, mutta kun tämä kerran oli -tapahtunut, tiedusteli edellinen epäilemättä kadonnutta suojattiansa -siltä paikkakunnalta, jota tämä enin rakasti -- Limmeridgen seudulta. -Minä huomasin, että Marianin ehdotus herätti menestyksen toiveita, ja -niin kirjoitin minä saman päivän postissa rouva Toddille. - -Odottaessamme vastausta pyysin minä Marianin antamaan minulle tietoja -niin paljon kuin mahdollista sir Percivalin perheestä ja hänen -aikaisemmasta elämästään. Hän voi vain kertoa, mitä hän itse oli -kuullut, mutta hän oli melkein varma sen vähäisen totuudesta, mikä -hänellä oli kerrottavana. - -Sir Percival oli ainoa lapsi. Hänen isänsä, sir Felix Glyde oli -syntymästään saakka kärsinyt kiusallista ja parantamatonta rampuutta -ja aikaisimmasta nuoruudestaan kammonut kaikkea seuraelämää. Musiki -oli hänen ainoa huvituksensa, ja hän oli ottanut puolisokseen -naisen, jolla myöskin oli sama maku ja jolla sanottiin olleen -tavattoman suuret musikaliset lahjat. Hän oli vielä verrattain -nuori periessään Blackwater-Parkin. Asetuttuaan sinne ei hänellä -enemmän kuin hänen rouvallansakaan näyttänyt olevan halua tehdä -tuttavuutta seudun muiden tilanomistajain kanssa, eikä kukaan näistä -puolestaan koettanut houkutella heitä heidän yksinäisestä kodistaan --- lukuunottamatta seurakunnan pastoria, jonka puuhat päättyivät -surullisella tavalla. - -Pastori, joka oli ylen kiihkoinen mies, oli saanut kuulla, että sir -Felix poistui yliopistosta sen maineisena, että hän politiikassa oli -vallankumouksellista tuskin parempi ja uskonnossa harhaoppinen; ja -pian saattoi hänen omantunnonmukaisuutensa hänet siihen vakuutukseen, -että hänen ehdoton velvollisuutensa oli kehottaa tilanomistajaa -seurakunnan kirkossa kuulemaan tervettä oppia saarnattavan. Sir -Felix suuttui kovasti papin hyvää tarkoitettavasta mutta huonosti -ajatellusta sekaantumisesta ja loukkasi häntä niin karkeasti ja -julkisesti, että koko seudun perheet lähettivät vapaaherralle -kirjeitä, joissa he suoraan lausuivat paheksumisensa -- niin, vieläpä -tiluksen alustalaiset ilmaisivat tyytymättömyytensä niin julkisesti -kuin uskalsivat. Sir Felix, jota ei huvittanut maanviljelys ja joka -ei rakastanut tätä tilaa eikä ketään siellä elävää ihmistä, selitti, -ett'eivät paikkakunnan asukkaat koskaan enää saisi tilaisuutta -kiusata häntä ja poistui siitä hetkestä ainiaaksi Blackwater-Parkista. - -Oltuaan lyhemmän aikaa Lontoossa matkusti hän puolisoineen -mannermaalle eikä koskaan palannut Englantiin. He oleskelivat -osaksi Ranskassa, osaksi Saksassa mutta missä tahansa elivätkin, -pysyttelivät he aina ankarasti erillään muiden ihmisten seurasta. -Heidän poikansa, Percival, syntyi ulkomaalla ja sai siellä -kasvatuksensakin yksityisopettajilta. - -Hänen äitinsä kuoli ensin; isä muutamia vuosia myöhemmin, 1825 -tai 1826. Sir Percival oli aivan nuorena ollut Englannissa pari -kertaa, mutta hänen tuttavuutensa herra Fairlie-vainajan kanssa -alkoi vasta hänen isänsä kuoltua. Heistä tuli pian hartaat ystävät, -vaikka sir Percival harvoin, tuskin koskaan, tällä aikaa oli -Limmeridge-Housessa. Herra Fredrik Fairlie oli kenties tavannut -häntä pari kertaa herra Philipin seurassa, mutta voidaan sanoa hänen -tuskin ollenkaan tunteneen häntä. Sir Percivalin ainoa, harras ystävä -perheessä oli Lauran isä. - -Kaikkiaan nämä tiedot voin minä saada Marianilta. Mistään -merkityksestä eivät ne olleet minun nykyiselle yritykselleni, mutta -minä merkitsin ne kumminkin huolellisesti, jos niistä vastaisuudessa -voisi olla jotain hyötyä minulle. - -Rouva Toddin vastaus, joka oli osoitettu erään toisen kaupunginosan -postikonttoriin, oli jo saapunut. Onnetar, joka tähän asti oli ollut -meille vastainen, käänsi tästä hetkestä lempeät kasvonsa meihin. -Rouva Toddin kirje sisälsi ensimmäiset tiedot, joita me tarvitsimme. - -Rouva Clements oli kirjoittanut Todds-Corneriin. Ennen kaikkea oli -hän pyytänyt anteeksi sitä pikaista tapaa, jolla hän ja Anna olivat -poistuneet ystäväinsä luota -- huomispäivänä minun kohtaukseni -jälkeen valkopukuisen naisen kanssa Limmeridgen hautausmaalla; sen -jälkeen hän ilmoittanut rouva Toddille Annan katoamisesta ja pyytänyt -häntä tiedustelemaan paikkakunnalla, olisiko hävinnyt harhaillut -takaisin Limmeridgeen. Tämän ohella oli rouva Clements muistanut -ilmoittaa osoitteensa, ja tämän ilmoitti nyt rouva Todd Marianille. -Hän oli Lontoossa ja vain puolen tunnin matkan päässä meidän -asunnostamme. - -Minä seurasin uskollisesti sananlaskua: "Älä anna ruohon kasvaa -jalkojesi alla." Jo huomisaamuna läksin minä matkalle koettaakseni -saada keskustella rouva Clementsin kanssa. Tämä oli minun ensi -askeleeni havaintojen tiellä. Kertomus siitä epätoivoisesta -yrityksestä, johon minä olin heittäytynyt, alkaa tästä. - - -V. - -Se osoite, jonka rouva Todd oli lähettänyt meille, johti minut -lähellä Grays-Inn-roadia olevan hiljaisen ja vähän huomatun kadun -varrella olevaan taloon. - -Koputettuani aukasi rouva Clements itse oven. Hän ei näyttänyt enää -tuntevan minua ja kysyi, mitä minä halusin. Minä muistutin hänelle -kohtaustamme Limmeridgen hautausmaalla enkä unhottanut mainita, -että minä juuri olin auttanut Anna Catherickin -- kuten tämä itse -oli selittänyt -- välttämään mielisairaalasta toimeenpantua vainoa. -Tämä oli ainoa keino voittaa rouva Clementsin luottamus. Hän muisti -kaikki ja pyysi minua astumaan hänen vierashuoneeseensa, ollen varsin -innokas kuulemaan, toisinko minä joitakin tietoja hänelle Annasta. - -Olisi ollut minulle mahdotonta esittää hänelle asianlaita menemättä -yksityiskohtiin, joiden uskominen vieraalle olisi ollut vaarallista. -Minä varoin siis tarkasti herättämästä hänessä vääriä toiveita -ja sanoin hänelle, että käyntini aiheena oli saada selville ne -henkilöt, jotka todellakin olivat vastuunalaisia Annan katoamisesta. -Välttääkseni itsenuhteluita lisäsin minä myöskin, ett'en minä voinut -vähintäkään toivoa löytää häntä uudelleen; että minä päinvastoin -uskoin, ett'emme koskaan enää saisi nähdä häntä tässä elämässä ja -että minun pääasiallinen harrastukseni tässä asiassa oli hankkia -kahdelle miehelle, joiden minä epäilin poistaneen hänet tieltään -ja joiden rikollisesta toiminnasta minä ja muutamat minun rakkaat -ystäväni olivat kärsineet törkeän vääryyden, hyvin ansaittu -rangaistus, Selitettyäni asian näin pyysin minä rouva Clementsiä -itseään miettimään, eikö meillä molemmilla ollut sen ajamisessa yhtä -suuri harrastus, vaikka meillä olikin erilaiset vaikuttimet, ja -kysyin häneltä, oliko hänellä mitään sitä vastaan, että hän antaisi -minulle ne tiedot, jotka hän mahdollisesti voi antaa. - -Rouva-raukka oli aluksi liian mielenliikutuksissaan ja hämmentynyt -voidakseen oikein ymmärtää minun sanojeni merkitystä. Hän voi vain -vastata, että hän mielellään tahtoi sanoa minulle kaikki, mitä -minä halusin, palkkioksi siitä hyvyydestä, jota minä olin Annalle -osoittanut. Mutta hän pyysi minua auttamaan häntä pysymään tolalla ja -sanomaan, mistä minä toivoisin hänen alkavan. - -Tietäen kokemuksesta, että paras tapa saada selvä ja oikea kertomus -henkilöiltä, jotka eivät ole tottuneet järjestämään ajatuksiansa, -oli antaa heidän alkaa aivan alusta, pyysin minä rouva Clementsin -ensin sanomaan minulla mitä oli tapahtunut heti hänen poistuttuaan -Limmeridgestä, ja varovasti kysellen saatoin hänet kohta kohdaltaan -aina siihen aikaan asti, jolloin Anna oli kadonnut. - -Niiden tietojen pääasiallinen sisällys, jotka minä siten sain, oli -seuraava: - -Lähdettyään vuokratalosta, Todds-Cornerista, olivat rouva Clements -ja Anna samana päivänä matkustaneet Derbyhyn ja siellä Annan takia -viipyneet yhden viikon. Sen kuluttua olivat he jatkaneet matkaa -Lontooseen ja eläneet siellä toista kuukautta rouva Clementsin -silloisessa asunnossa, mutta olivat he sittemmin jostain syystä -vaihtaneet kortteeria. Annan pelko joutua ilmi Lontoossa ja sen -läheisyydessä, jos he uskaltaisivat mennä ulos, selveni vähitellen -rouva Clementsillekin, ja hän päätti muuttaa erääseen Englannin -syrjäisimpään kaupunkiin, Lincolnshiressä olevaan Grimsbyhyn, jossa -hänen miesvainajansa oli viettänyt koko aikaisemman ikänsä. Hänen -sukulaisensa, jotka olivat arvossa pidettyjä porvareita, asuivat -vielä kaupungissa. He olivat aina osoittaneet rouva Clementsille -suurta hyväntahtoisuutta, eikä hän mielestään voinut keksiä parempaa -keinoa kuin matkustaa sinne ja pyytää sukulaisiltaan hyviä neuvoja. -Anna ei tahtonut kuulla puhuttavankaan palaamisesta hänen äitinsä -luo Welminghamiin, koska hänet sieltä olisi viety mielisairaalaan -ja koska sir Percival varmaan olisi etsinyt häntä sieltä. Tässä -väitteessä oli paljon totta, ja rouva Clements tunnusti, ett'ei sitä -täydellä syyllä voitu kieltää. - -Grimsbyssä alkoivat ensimmäiset vakavat taudinoireet ilmetä Annassa. -Ne ilmenivät siihen aikaan, kun uutinen lady Glyden avioliitosta oli -sanomalehdissä ja siten oli joutunut Annan tietoon. - -Lääkäri, jonka hoitoon Anna uskottiin, huomasi heti, että tauti oli -vaikea sydänvika. Tauti kesti kauan, voivutti hänen voimansa ja -palasi uudelleen, vaikka silloin tällöin lievempänä. Tästä syystä -viipyivät he koko edellisen puolen uutta vuotta Grimsbyssä ja -olisivat viipyneet epäilemättä siellä vielä kauemminkin, ellei Anna -äkkiä olisi päättänyt uskaltautua Hampshireen koettaakseen saada -yksityisesti keskustella lady Glyden kanssa. - -Rouva Clements koitti kaikin voimin houkutella häntä luopumaan niin -vaarallisesta ja kummallisesta yrityksestä. Mutta Anna oli itsepäinen -ja ilmoitti syyksi, että uskoi pian kuolevansa ja että hänellä oli -jotakin mielessä, mikä hänen täytyi mistä hinnasta tahansa ilmoittaa -salaa lady Glydelle. Hänen päätöksensä täyttää tämä tehtävä oli niin -järkähtämätön, että hän selitti ehdottomasti aikovansa matkustaa -yksin Hampshireen, jos rouva Clementsille olisi vastenmielistä -seurata häntä. Lääkäri, jolta kysyttiin neuvoa, selitti, että hänen -toiveittensa sitkeä vastustaminen luultavasti voisi aiheuttaa uuden, -kenties kuoleman tuottavan kohtauksen. Sen johdosta suostui rouva -Clements pakkoon ja antoi vielä kerran, vaikka aavistaen synkästi -tulevia vaaroja, Annan seurata omaa päätänsä. - -Matkalla Lontoosta Hampshireen huomasi rouva Clements, että eräs -heidän matkatovereistaan tunsi hyvin Blackwater-Parkin ympäristön -ja voi ilmoittaa hänelle kaikki tiedot, joita hän tarvitsi. -Tällä tavoin sai hän tietää, että ainoa paikka, johon he voivat -matkustaa tulematta liian likeiseen ja vaaralliseen naapuruuteen -Blackwater-Parkin kanssa, oli Sandon-niminen suuri kylä. Matkaa -sieltä sir Percivalin tilukselle oli kolme neljä peninkulmaa -- ja -tämän matkan oli Anna kävellyt joka kerran, kuin hän oli nähty järven -läheisyydessä. - -Niinä muutamina päivinä, jotka he olivat olleet Sandonissa joutumatta -huomatuiksi, olivat he asuneet jonkun matkaa kylästä hiljaisen, -vakavan lesken luona, jolla oli huone vuokrattavana ja jonka -vaiteliaisuuden rouva Clements oli parhain tavoin koettanut voittaa -ainakin ensimmäisen viikon ajaksi. Hän oli myöskin kaikin tavoin -koettanut Annaa puhutella ilmaisemaan asiansa ensin kirjeellisesti -lady Glydelle. - -Nimetön kirje, joka lähetettiin Limmeridgeen, oli kumminkin saanut -Annan tällä kertaa päättämään esittämään asiansa suullisesti ja -päätöksensä mukaan itsepäisesti menemään yksin. - -Mutta rouva Clements seurasi häntä kumminkin salaa joka kerta, kun -hän meni järvelle -- uskaltamatta tulla kumminkaan niin lähelle -venehuonetta, että olisi voinut todistaa, mitä siellä tapahtui. Kun -Anna viime kerran palasi sieltä, oli päiväinen, väsyttävä ja liian -pitkä kulkeminen yhdessä sen mielenliikutuksen kanssa, jota hän -oli kokenut, tuottanut hänelle uuden kohtauksen. Rouva Clementsin -surulliset aavistukset toteutuivat -- vanha sydäntauti uusiutui, ja -Annan täytyi laskeutua sairasvuoteeseen. - -Tässä vaikeassa asemassa tiesi rouva Clements kokemuksesta, että -kaikista ensin oli koetettava Annaa rauhoittaa. Sen tähden läksi hän -itse huomispäivänä järven rannalle koettaakseen tavata lady Glydeä -- -joka varmaankin, Annan sanain mukaan, tekisi jokapäiväisen kävelynsä -venehuoneelle -- ja rukoillakseen, että hän salaa tulisi mukaan -heidän Sandonissa olevaan asuntoonsa. Kun hän tuli puiston laitaan, -kohtasi hän, ei lady Glydeä, mutta suuren ja lihavan, vanhan herran, -jolla oli kirja kädessä -- sanalla sanoen: kreivi Foscon. - -Katsottuaan tarkkaavasti häntä oli kreivi kysynyt, odottiko hän saada -tavata jotakin täällä, ja ennenkun hän ennätti vastata mitään, lisäsi -hän, että hän oli täällä lausuakseen lady Glyden tervehdyksen, mutta -ett'ei hän ollut oikein varma, oliko rouva Clements oikea henkilö, -jolle se olisi esitettävä. - -Tämän jälkeen oli rouva Clements uskonut kreiville asiansa ja -pyytänyt hänen viemään tervehdyksen lady Glydelle, että hän tulisi -rauhoittamaan Annan levottomuutta. Kreivi oli varsin ystävällisesti -ja halukkaasti luvannut täyttää tämän pyynnön. Tervehdys, sanoi hän, -oli mitä suurimmasta merkityksestä. Lady Glyde kehotti Annaa ja hänen -hyvää ystäväänsä niin pian kuin mahdollista palaamaan Lontooseen, -koska hän oli aivan vakuutettu siitä että sir Percival saisi heidät -kiinni, jos he olisivat kauemmin Blackwater-Parkin läheisyydessä. -Lyhyen ajan kuluttua matkustaisi lady Glyde itse Lontooseen, -ja jos rouva Clements ja Anna tahtoisivat ensin mennä sinne ja -jättää hänelle osoitteensa, saisivat he nähdä tai kuulla hänestä -neljäntoista päivän kuluessa. Kreivi lisäsi jo koettaneensa antaa -ystävällisen varotuksen, mutta Anna oli niin peljästynyt joutua oudon -kanssa puheisiin, ett'ei hän ollut voinut saada häntä kuulemaan hänen -puhettaan eikä päässyt lähestymään häntä. - -Tähän vastasi rouva Clements varsin levottomana ja tuskaisena, -ettei hän toivoisi mitään sen parempaa, kuin että taas olisi hyvin -Lontoossa Annan kanssa, mutta ett'ei nykyisin voi toivoakaan sitä, -kun Anna makasi vuoteessa pahoin sairaana. Kreivi kysyi, oliko rouva -Clements hakenut lääkärin apua, ja kun hän sai kuulla, että rouva -Clements oli tähän asti empinyt hakea lääkäriä pelosta kiinnittää -liiaksi huomiota heidän oleskeluunsa paikkakunnalla, oli hän -ilmoittanut hänelle olevansa itse lääkäri ja haluavansa, jos rouva -niin toivoisi, seurata häntä kotiin katsoakseen, mitä oli Annan -kanssa tehtävä. Rouva Clements, joka helposti ymmärrettävästi luotti -kreiviin henkilönä, mille lady Glyde oli uskonut salaisen tehtävän, -otti kiitollisesti tarjouksen vastaan, ja he menivät sen jälkeen -heidän asuntoonsa. - -Heidän huoneeseen tullessaan nukkui Anna. Kreivi tuijotti häneen -pitkän aikaa -- luultavasti kummastellen hänen yhdennäköisyyttään -lady Glyden kanssa. Kiltti rouva Clements uskoi, että hän vain oli -peljästynyt nähdessään kuinka sairas Anna oli. Kreivi ei sallinut -herättää Annaa vaan tyytyi tekemään rouva Clementsille muutamia -kysymyksiä taudin oireista, katsomaan häntä ja keveästi koskettamaan -hänen valtimoaan. Kylässä oli rohdos- ja maustetavarakauppa. -Kreivi meni sinne kirjoittamaan lääkemääräyksen ja katsomaan, -että lääkeaineet oikein sekoitettiin. Hän toi ne itse takaisin ja -sanoi rouva Clementsille, että tämä lääke oli varsin voimakkaasti -vaikuttava ja että se aivan varmaan antaisi Annalle voimaa nousta -ylös ja kestääkin tuon ainoastaan muutamain tuntien matkan -Lontooseen. Lääkettä piti nauttia määrättyinä tunteina tänä ja -huomispäivänä. Kolmantena päivänä pitäisi hänen olla kyllin vahva -voidakseen matkustaa, ja hän lupasi tavata rouva Clementsiä -Blackwaterin asemalla sekä auttaa heitä menemään puolipäivän junalla. -Jolleivät he tulisi, niin otaksuisi hän itsestään selväksi, että Anna -oli huonompi, ja lähtisi silloin heti heidän asuntoonsa. - -Näkyi kumminkin heti, ett'ei mitään sellaista tapahtuisi. - -Saadulla lääkkeellä oli ihmeellisen voimakas vaikutus Annaan, ja -tätä hyvää tulosta auttoi vielä sekin vakuutus, jonka rouva Clements -nyt katsoi voivansa ilmaista hänelle, että hän heti Lontoossa -saisi tavata lady Glyden. Määrättynä päivänä ja tuntina tulivat -he rautatieasemalle. Kreivi oli jo siellä heitä vastassa ja puhui -vanhemman naisen kanssa, joka myöskin näytti aikovan matkustaa -Lontooseen samalla junalla. Hän auttoi heitä mitä ystävällisimmästi, -ojensi heille kätensä vaunuun noustaessa ja pyysi rouva Clementsiä -muistamaan lähettää osoitteensa lady Glydelle. Vanhempi nainen ei -ollut samassa vaunussa kuin he, eivätkä he olleet huomanneet, mihin -hän oli mennyt perille tultua Lontoon asemalle. Rouva Clements -vuokrasi huoneet hiljaisessa ja rauhaisassa kaupungin osassa ja -kirjoitti sitten, lupauksensa mukaan, lady Glydelle ilmoittaakseen -hänelle osoitteensa. - -Hieman enemmän kuin kaksi viikkoa oli kulunut, mutta ei mitään -vastausta saapunut. - -Tämän ajan kuluttua tuli vanhempi nainen -- sama, jonka he olivat -nähneet rautatieasemalla -- eräänä päivänä, ajaen vaunuissa, tuoden -terveisiä lady Glydeltä, joka oli Lontoossa eräässä hotellissa, että -lady Glyde toivoi saavansa nähdä rouva Clementsin sopiakseen hänen -kanssaan tulevasta keskustelusta Annan kanssa. Rouva Clements selitti -olevansa halukas seuraamaan häntä -- mihin häntä kehotti saapuvilla -oleva Annakin -- sitäkin mieluummin, kun hänelle vakuutettiin, ett'ei -hänen tarvitse olla poissa kuin korkeintaan puolen tuntia. Hän ja -tuntematon nainen -- luonnollisesti kreivitär Fosco -- olivat sen -jälkeen ajaneet yhdessä vaunuissa. Ajettua hetkinen oli viimemainittu -pyytänyt ajuria pysäyttämään erään puodin edustalle, koska hänen -piti ostaa jotakin, minkä hän oli unhottanut, ennenkun he menisivät -hotelliin. Hän ei palannut koskaan takaisin. - -Kun rouva Clements oli odottanut hyvän aikaa, tuli hän levottomaksi -ja käski ajurin ajaa takaisin hänen asuntoonsa. Palattua sinne, -hieman enemmän kuin puolen tunnin kuluttua, oli Anna poissa! - -Ainoa selvitys, minkä hän voi saada, oli kysymällä siltä naiselta, -joka oli vuokralaisten tarjoilijattarena. Hän oli avannut oven -pojalle, joka oli jättänyt kirjeen "toisessa kerroksessa asuvalle -nuorelle naiselle" -- siinä, missä rouva Clements asui. Palvelustyttö -oli vienyt kirjeen ja sen jälkeen mennyt alakertaan jälleen; viisi -minuuttia myöhemmin oli hän nähnyt Anna Catherickin avaavan katuoven -ja menevän ulos puettuna hattuun ja olkahuiviin. Luultavasti oli hän -ottanut kirjeen mukaansa, sillä sitä ei löytynyt mistään, eikä ollut -siis mahdollista sanoa, millä hän oli houkuteltu poistumaan talosta. -Jotain erinomaista sen täytyi olla -- sillä hän ei koskaan tahtonut -yksin kävellä Lontoossa. Jollei rouva Clements olisi tietänyt sitä, -ei mikään olisi voinut saada häntä lähtemään hänen luotaan, ei edes -puoleksi tunniksi. - -Niin pian kun rouva Clements taas voi koota ajatuksiansa, oli hänen -ensimmäinen, helposti käsitettävä tehtävänsä lähteä mielisairaalaan, -jonne hän pelkäsi Annan olevan viedyn. - -Huomispäivänä meni hän siis sinne -- Anna itse oli näet ilmoittanut -hänelle, missä se sijaitsi. Vastaukseksi sai hän tietää -- varmaankin -siksi, että hän kysyi pari päivää aikaisemmin, kuin väärä Anna -Catherick oli sinne tuotu -- ett'ei ketään sen nimistä henkilöä ollut -palannut sinne. Hän oli sitten kirjoittanut rouva Catherickille -Welminghamiin saadakseen tietää, oliko hän nähnyt tytärtään tai -kuullut mitään hänestä, mutta saanut sieltä kieltävän vastauksen. - -Siihen loppuivatkin hänen keinonsa tiedustella Annaa, eikä hän -tietänyt enää, mitä hänen pitäisi tehdä tässä asiassa. Tästä päivästä -lähtien aina tähän asti ei hän tietänyt Annan katoamisen syytä eikä -hänen vaiheittensa loppua. - - -VI. - -Siinä määrin olivat rouva Clementsiltä saamani tiedot, vaikkakin -tosin kuvaten tapauksia, joita minä en ennen tuntenut, vain -valmistavaa laatua. - -Oli aivan selvää, että kreivi ja kreivitär Fosco olivat toimittaneet -koko sen sarjan petoksia, jotka olivat saattaneet Anna Catherickin -Lontooseen ja houkutelleet hänet rouva Clementsin luota pois. -Mutta voiko laki heidän tekojansa rangaista, oli asia, jota hyvin -ansaitsi miettiä. Ja se päämäärä, joka minulla nyt oli mielessäni, -ei sallinut mitään sellaista poikkeusta. Varsinainen aihe käyntiini -rouva Clementsin luona oli löytää mahdollisesti kaikkein pieninkin -johto sir Percival Glyden salaisuuden huomaamiseen, eikä hän vielä -ollut sanonut mitään, mikä olisi ollut minulle avuksi tässä tärkeässä -kysymyksessä. Minä huomasin välttämättömäksi muistuttaa hänen -mieleensä muinoisia aikoja, toisia henkilöitä ja tapauksia kuin ne, -joissa hänen ajatuksensa tähän asti olivat liikkuneet, ja minä puhuin -nyt ainoastaan ja yksinomaan tässä tarkoituksessa. - -"Toivoisin voivani olla Teille joksikin avuksi tässä surullisessa -asiassa", sanoin minä. "Kaikki, mitä voin tehdä, on ilmoittaa -sydämmellinen osanottoni Teidän surussanne. Jos Anna olisi ollut -Teidän oma lapsenne, niin ette Te koskaan olisi voinut uhrata enempää -hänen hyväkseen." - -"Siinä ei ole mitään ansiota, herra", sanoi rouva Clements -teeskentelemättömästi. "Tyttöraukka, oli yhtä hyvä kuin oma lapseni. -Olin kasvattanut häntä aikaisimmasta lapsuudesta; kaiken, mitä hän -osasi, oppi hän minulta, ja uskokaa pois, herra, että oli kylläkin -vaikeaa saada häntä hieman käsittämään. Hänen kadottamisensa ei -kävisi niin sydämmelleni, ellen minä juuri olisi ommellut hänen -ensimmäisiä vaatteitaan ja opettanut häntä kävelemään. - -"Aina sanoin minä taivaan lähettäneen hänet lohduttamaan minua, koska -minulla itselläni ei ollut lapsia, ja nyt, kun hän on poissa, on -entinen aika niin selvästi ajatuksissani. Niin vanha kuin olenkin, en -voi olla itkemättä häntä -- ei, sitä en todellakaan voi, herra!" - -Minä viivyttelin hieman antaakseni rouva Clementsille aikaa -rauhoittua. Olihan mahdollista, että se valo, jota minä niin kauan -olin etsinyt, alkaisi nyt -- joskin heikosti ja kaukaa -- loistaa -minua vastaan tuon kunnon naisen kertomuksessa Annan aikaisemmasta -elämästä. - -"Tunsitteko rouva Catherickin ennen Annan syntymistä?" kysyin minä. - -"En paljoa ennemmin, herra -- ei enempää kuin noin neljä kuukautta. -Siihen aikaan näimme me toisiamme, sangen usein, mutta ystäviä emme -me juuri olleet." - -Hänen äänensä oli taas tullut voimakkaammaksi hänen vastatessaan -tätä. Niin kiusalliset kuin monet hänen muistonsa lienevät olleetkin, -huomasin minä aivan hyvin, että hänelle oli helpottavaa, hänen -itsensä sitä tietämättä, kääntää ajatuksensa nykyajan katkeroista -suruista takaisin hänen kauan sitten kuluneeseen elämänsä osaan. - -"Olitteko Te ja rouva Catherick naapureita?" kysyin minä ja johdatin -hänen muistonsa näihin päiviin niin paljon kuin uskalsin. - -"Kyllä, herra -- me asuimme molemmat vanhassa Welminghamissa." - -"_Vanha_ Welmingham? Onko siis kaksi tämän nimistä kaupunkia -Hampshiressa?" - -"Niin, herra, ennen oli niin -- siitä on nyt enemmän kuin 23 vuotta -kulunut. Rakennettiin uusi kaupunki pari peninkulmaa kauemmaksi, -mukavammin joen varrelle -- ja vanha Welmingham, joka ei koskaan -ollut sanottavasti kylää parempi, tuli heti aivan autioksi. Uutta -kaupunkia kutsutaan nyt Welminghamiksi -- mutta vanha kirkko on vielä -edelleenkin seurakunnan kirkkona. Se on nyt aivan yksin, kun huoneet -ovat puretut tai luhistuneet raunioiksi sen ympärillä. Niin, minä -olen elänyt kyllin kauan nähdäkseni surullisia muutoksia. Se oli -minun nuoruudessani kaunis ja hauska paikka." - -"Asuitteko siellä ennen naimisiin menoanne, rouva Clements?" - -"En, herra. -- Olen syntynyt Norfolkissa. Mieheni ei myöskään -ollut siltä seudulta. Hän oli syntynyt Crimsbyssä, kuten jo olen -maininnut, ja siellä palveli hän oppivuotensa. Mutta kun hänellä oli -ystäviä maan eteläosassa ja kun hän oli kuullut puhuttavan, että -Southampton olisi hyvä paikka, asettui hän sinne asumaan ja alkoi -harjoittaa ammattiaan. Sitä hän ei tehnyt tosin suuressa määrässä, -mutta hän ansaitsi kumminkin kyllin voidakseen muutamien vuosien -kuluttua luopua siitä ja kohtuullisesti tulla säästöillään toimeen. -Hän asettui silloin vanhaan Welminghamiin ja minä hänen kanssaan, -jouduttuamme naimisiin. Me emme olleet nuoria kumpikaan, mutta -elimme onnellisesti toistemme kanssa -- onnellisemmin kuin meidän -naapurimme, herra Catherick, eli vaimoineen kun he pari vuotta -myöhemmin tulivat paikkakunnalle." - -"Tunsiko Teidän miehenne heidät ennen?" - -"Tunsi Catherickin, herra, mutta ei hänen vaimoansa. Jokin ylhäinen -herra oli auttanut Catherickiä, niin että hän pääsi Welminghamiin -kirkon lukkariksi. Tämän takia tuli hän asettumaan meidän -naapuriksemme. Hän toi mukanaan nuoren vaimonsa, ja me kuulimme -sittemmin, että vaimo oli ollut kamarineitona eräässä perheessä -Varneck-Hallissa lähellä Southamptonia. Catherickin oli ollut -varsin vaikea saada hänet, kun hänellä oli varsin kopea ja ylpeä -mielenlaatu. Monta kertaa oli hän kosinut ja saanut rukkaset, niin -että hän lopulta, nähtyään kuinka haluton tyttö oli avioliittoon, -oli jättänyt koko jutun sillensä, Mutta kun hän oli luopunut -kosimishommistaan, muutti tyttö äkkiä mieltään ja tuli hänen luokseen -pyytämättä, aivan syyttä. Miesvainajani sanoi aina, että juuri -silloin olisi ollut oikea hetki antaa hänelle kunnon löylytys. Mutta -Catherick oli niin ihastunut häneen, ett'ei hän ajatellut mitään -sellaista. Hän ei sanonut koskaan epäystävällistä sanaa hänelle ei -ennen eikä jälkeen vihkimisen. Hän oli liian kiivastunteinen mies -ja antoi tunteittensa johdattaa itseään liian pitkälle, milloin -yhdelle, milloin toiselle taholle; hän olisi pilannut paremmankin -vaimon kuin rouva Catherickin, jos hänen kohtalonsa olisi suonut -hänelle paremman. Minä en pidä pahan puhumisesta toisesta ihmisestä, -herra -- mutta totta ja varmaa on, että hän oli sydämmetön nainen -ja tavattoman suuressa määrässä itsekäs ja hullu tavottelemaan -turhamaista ihastelua ja koreita vaatteita. Hän ei edes ajatellutkaan -osoittaa Catherickille hiventäkään ulkonaista kunnioitusta, niin -ystävällinen kuin tämä aina olikin häntä kohtaan. Mieheni sanoi kohta -heidän tultuansa naapureiksemme, että hän uskoi tuollaisen menon -saavan surullisen lopun, ja hänen sanansa toteutuvatkin. Ennenkun -he olivat eläneet täyttä neljää kuukautta paikkakunnalla, sattui -kova loukkaus, ja molemmat puolisot erosivat toisistaan varsin -surullisella tavalla. Molemmat olivat syyllisiä." - -"Te tarkoitatte sekä mies että nainen?" - -"Oh, en, herra! Catherickiä en minä tarkoita -- hän oli vain onneton --- minä tarkoitan hänen vaimoansa ja sitä henkilöä --." - -"Sitä henkilöä, joka sai aikaan tämän häväistysjutun?" - -"Niin, herra. Erästä aatelisherraa, jolla oli hyvä kasvatus ja jonka -olisi pitänyt antaa parempi esimerkki. Te tunnette hänet kyllä, -herra, -- ja minun onneton, rakas Annani, hän tuntee hänet liian -hyvin." - -"Sir Percival Glydenkö?" - -"Niin. Sir Percival Glyden." - -Sydämmeni sykki kovasti -- uskoin nyt saaneeni johtolangan käteeni. -Kuinka vähän minä vielä tunsinkaan sen labyrintin harhakäytäviä, joka -vielä kauan aikaa eksyttäisi minua! - -"Asuiko sir Percival teidän läheisyydessänne siihen aikaan?" kysyin -minä. - -"Ei, herra; hän tuli joukkoomme muukalaisena. Hänen isänsä oli vähää -ennen kuollut ulkomaalla. Minä muistan, että hänellä oli surupuku. -Hän oli ottanut huolen siinä pienessä, joen varrella olevassa -ravintolassa, jossa matkustavat herrat tavallisesti asuivat tultuaan -kalastamaan. Hänen tultuaan ei juuri kukaan kiinnittänyt erikoista -huomiota häneen -- olihan tavallista, että ylhäiset herrat siihen -aikaan matkustivat kaikista osista Englantia kalastamaan joessamme." - -"Tuliko hän paikkakunnalle, ennenkun Anna oli syntynyt?" - -"Tuli, herra. Anna syntyi heinäkuussa 1827 -- ja minun muistaakseni -tuli hän huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa." - -"Eikö rouva Catherickään tuntenut häntä?" - -"Niin luulimme me ensin, herra. Mutta kun sattui tuo surullinen -tapahtuma, ei kukaan uskonut heidän olevan tuntemattomia toisilleen. -Minä muistan vielä kaikki tyyni niin selvästi, kuin se olisi eilen -tapahtunut. Catherick tuli eräänä yönä meidän puutarhaamme ja herätti -meidät heittämällä kourallisen hiekkaa ikkunaa vasten. Me kuulimme -hänen pyytävän miestäni taivaan tähden tulemaan puhumaan hänen -kanssaan. He seisoivat sitten kauan portailla ja keskustelivat. -Kun mieheni tuli takaisin, oli hän kovin pahoilla mielin. Hän -istuutui minun vuoteeni ääreen ja sanoi minulle: 'Lizzie! Minä -uskoin aina, että rouva Catherick oli huono nainen ja että heidän -avioliittonsa päättyisi onnettomasti -- pelkään kovin, että loppu on -tullut. Catherick on löytänyt koko joukon hienoja, pitsireunaisia -nenäliinoja, kaksi sormusta ja uuden kultakellon perineen kätkettyinä -vaimonsa piironkiin -- kaikki koristeita, joita ei kukaan muu kuin -ylhäinen nainen voi omata -- eikä hän tahdo sanoa miehelleen, kuinka -hän on kaikki nämä saanut.' -- 'Luuleeko Catherick, että hän on -varastanut ne?' kysyin minä. -- 'Ei', vastasi hän, 'varkaus on jo paha -teko, mutta tässä on kumminkin luultavasti vielä pahempi -- hän ei ole -ollut tilaisuudessa varastamaan sellaisia kalleuksia, eikä hänellä -kaikissa tapauksissa ole taipumusta varastamaan, vaikka hän olisi -ollut tilaisuudessakin. Ei, ne ovat hänelle annettuja lahjoja, Lizzie --- hänen oma nimensä on kaiverrettu kelloon -- ja Catherick on nähnyt -hänet ottavassa keskustelussa, joka ei sovellu naimisissa olevalle -naiselle, tuon surupukuisen vieraan herran -- sir Percival Glyden -kanssa. Älä puhu mitään tästä asiasta -- minä olen hetkiseksi -rauhoittanut Catherickiä. Minä olen pyytänyt hänen pitämään kielensä -kurissa, mutta silmänsä ja korvansa auki, ja sitten olemaan -kärsivällinen pari päivää, kunnes hän on ehtinyt oikein varmistua -asiasta.' -- 'Minä luulen, että te molemmat olette väärässä', sanoin -minä. On aivan mahdotonta, että rouva Catherick, joka täällä on sekä -kunnioitetussa että hyvinvoivassa asemassa, antautuisi tekemisiin -sellaisen vieraan kuin sir Percival Glyden kanssa.' -- 'Niin, niin', -sanoi mieheni, mutta onkohan sir Percival hänellekin tuntematon! Sinä -unhotat, miten hän lopulta tuli Catherickin puolisoksi. Hänhän kosi -pian sanoen itse annettuaan ensin Catherickille useamman kerran -rukkaset. On ollut huonoja naisia ennen häntäkin, Lizzie, jotka ovat -käyttäneet heitä rakastavista kunnon miehistä saavuttamaa valtaansa -keinona pelastaakseen maineensa -- ja minä pelkään pahoin, että tämä -rouva Catherick on pahin heistä. Saammepa nähdä', sanoi mieheni, -'saammepa nähdä!' -- ja ennenkun kaksi päivää oli kulunut, saimmekin -nähdä, kuinka kävi." - -Rouva Clements vaikeni muutamia silmänräpäyksiä, ennenkun hän jatkoi -kertomustaan. Tällä aikaa aloin minä epäillä, mahtoikohan se tieto, -jonka minä olin saamaisillani, todellakin johdattaa minua läpi sen -labyrintin, minkä minä olin ottanut tutkiakseni. Olikohan tämä -jokapäiväinen -- liiankin jokapäiväinen juttu miehen petollisuudesta -ja naisen heikkoudesta avaimena sen salaisuuden paljastamiseen, joka -uhkaavana riippui sir Percivalin elämän yllä. - -"No niin, herra, Catherick seurasi mieheni neuvoa ja odotti", jatkoi -rouva Clements, "ja kuten minä äsken sanoin, ei hänen tarvinnut -odottaa kaukaa. Toisena päivänä tapasi hän vaimonsa ja sir Percivalin -tuttavallisesti kuiskaillen keskustelemassa kirkkomaalla sakariston -vieressä. Uskon heidän katsoneen tämän paikan viimeiseksi maailmassa, -josta jokin ihminen voisi etsiä heitä -- siksi olivat he siellä. Sir -Percival, joka näytti varsin hämmentyneen ja nolostuneen, puolusti -itseään niin epämääräisin sanoin, että Catherick-raukka, jonka -kiivaasta luonnosta olen jo maininnut Teille, kerrassaan raivostui -ja löi häntä. Hän ei kuitenkaan -- ikävä kyllä -- ollut yhtä vahva -kuin se mies, joka oli loukannut häntä, vaan sai julmasti selkäänsä -ja joutui pahoinpidellyksi naapuriensa nähden jotka heidän kiistansa -kuullessaan olivat juosseet erottamaan heitä. Kaikki tämä tapahtui -illalla ennen yön tuloa. Kun mieheni meni Catherickin luo, oli tämä -poistunut -- ei kukaan tietänyt mihin. Ei kukaan ihminen nähnyt häntä -sittemmin paikkakunnalla. Hän näytti silloin liian hyvin ymmärtävän, -mikä halpamainen vaikutin hänen vaimollaan oli ollut mennessään -naimisiin hänen kanssaan ja hän tunsi liian katkeraa suuttumusta -onnettomuudestaan ja häväistyksestään varsinkin tuon tapauksen -jälkeen hänen ja vapaaherran välillä. Seurakunnan pastori painatti -sanomalehteen kehotuksen, jossa pyysi häntä tulemaan takaisin -vakuuttaen, ett'ei hän menettäisi virkaansa eikä ystäviänsä. Mutta -Catherick oli liian ylpeä -- sanoivat muutamat -- hänellä oli liian -paljon sydäntä, luullakseni, herra, tahtoakseen nähdä naapurejaan -ja oleksia enempää paikkakunnalla, jossa hän oli kokenut sellaisen -onnettomuuden. Mieheni sai tietoja häneltä hänen poistuessaan -Englannista ja vielä kerran, kun hän oli matkustanut Amerikaan ja -kaikki onnistui hänelle hyvin. Siellä elää hän vieläkin, mikäli minä -tiedän, mutta ei kukaan täällä hänen vanhassa isänmaassaan -- hänen -ilkeä vaimonsa vähimmin kaikista -- koskaan saane nähdä häntä." - -"Kuinka kävi sitten sir Percivalin kanssa?" kysyin minä. "Oliko hän -vielä kauan paikkakunnalla?" - -"Oh, ei, herra; se olisi ollut hänestä liian vaikeaa. Samana iltana, -kuin tämä ikävä tapaus sattui, kuuli joku hänen kiihkeästi riitelevän -rouva Catherickin kanssa -- ja huomisaamuna meni hän matkoihinsa." - -"Entäs rouva Catherick? Varmaankaan ei hän voinut jäädä ihmisten -joukkoon, jotka kaikki tunsivat hänen huonon käytöksensä?" - -"Hän jäi, herra. Hän oli kyllin kova ja sydämmetön uhmatakseen -naapuriensa halveksumista. Hän selitti jokaiselle, papista alkaen, -että hän oli onnettoman väärinkäsityksen uhri ja ett'eivät kaikki -paikkakunnan juorukielet voisi ajaa häntä pois, ikäänkuin hän olisi -jonkun pahan tehnyt. Niin kauan kuin minä olin siellä, asui hän -vanhassa Welminghamissa, ja minun lähdettyäni pois, kun uusi kaupunki -perustettiin ja kaikki sen arvossa-pidetyt asukkaat alkoivat muuttaa -sinne, muutti hän myöskin, ikäänkuin hän olisi ottanut tehtäväkseen -elää heidän joukossaan häpeänä ja tahrapilkkuna viimeiseen saakka. -Hän elää siellä vieläkin ja aikoo niin tehdä kuolemaansa asti -kaikesta huolimatta." - -"Mutta millä hän on elänyt näinä menneinä vuosina?" kysyin minä. -"Tahtoiko ja voiko hänen miehensä auttaa häntä?" - -"Hän sekä tahtoi että voi, herra", sanoi rouva Clements. "Toisessa, -minun kunnon miehelleni lähettämässään kirjeessä mainitsi hän, että -hänen vaimonsa oli kantanut hänen nimeään ja elänyt hänen talossaan, -ja niin syyllinen kuin tuo vaimo olikin, ei hän kumminkaan tarvitsisi -kävellä kerjäläisenä kaduilla. Hän kykeni antamaan pienen vuotuisen -avustuksen hänen ylläpidokseen, jonka vaimo vuosineljänneksittäin -saisi nostaa eräästä nimitetystä konttoorista Lontoossa." - -"Ottiko hän vastaan tämän avun?" - -"Ei shillingiäkään siitä, herra. Hän ei sanonut koskaan tahtovansa -olla kiitollisuuden velassa Catherickille leipäpalasta tai -vesipisarasta, vaikka hän eläisikin sata vuotta. Ja hän on pitänyt -lupauksensa siitä lähtien. Kun minun rakas mieheni kuoli ja jätti -kaikki, mitä hänellä oli minulle, sain minä myöskin Catherickin -kirjeet käsiini, ja minä pyysin rouva Catherickiä sanomaan minulle -tarvitsiko hän jotakin. Ennen saakoon koko Englanti tietää, että minä -kärsin nälkää, kuin minä tunnustaisin puutettani Catherickille tai -jollekin hänen ystävälleen. Olkoon se vastaukseni ja ilmoittakaa se -_hänellekin_, jos hän joskus vielä kirjoittaa." - -"Luuletteko hänellä itsellään olleen rahoja?" - -"Varsin vähän, tuskinpa ollenkaan, herra, Sanottiin -- ja täydellä -syyllä, pelkään minä -- että hän sai varansa salaa sir Percivalilta." - -Viime vastauksen jälkeen vaikenin minä hetkisen miettiäkseni, mitä -olin kuullut. Jos minä epäilemättä otaksuin asian olevan niin, -kuin minä olin sen kuullut kerrottavan, oli myöskin varsin selvää, -että minä niin vähän kuin mahdollista olin päässyt salaisuuttani -lähemmäksi, että koko tämä yritys saada tietoja oli mennyt kokonaan -myttyyn. - -Mutta oli eräs kohta hänen kertomuksessaan, joka herätti minussa -epäilystä ehdottomasti hyväksyä se, eräs kohta, joka päinvastoin -herätti minussa ajatuksen, että jotain oli salattua siinä. - -Minä en voinut pakottautua uskomaan, että lukkarin syyllinen vaimo -vapaaehtoisesti olisi tahtonut koko elämänsä pysyä sillä seudulla, -joka oli ollut hänen häpeänsä näyttämönä. Hänen selityksensä, että -hän teki tämän todistaakseen viattomuuttansa, ei tyydyttänyt minua. -Minusta näytti silloin paljon luonnollisemmalta ja uskottavammalta se -luulo, ett'ei hän ollut aivan niin vapaa päättämään tästä, kuin hän -itse tahtoi väittää. Kuka tässä tapauksessa voisi todenmukaisimmin -pakottaa häntä asumaan edelleen Welminghamissa? Luonnollisesti se -mies, joka antoi hänelle varat elämistä varten. Hän oli kieltäytynyt -ottamasta vastaan apua mieheltään, hänellä ei ollut omia, riittäviä -varoja, hänellä ei ollut ystäviä, häntä ei kunnioitettu -- mistäpä -hän olisi saanut mitään apua, jollei juuri siltä taholta, kuin huhu -mainitsi -- sir Percival Glydeltä? - -Arvostellen asiaa tältä kannalta ja yhäti muistaen sitä tosiseikkaa, -että rouva Catherick tiesi salaisuuden, huomasin minä varsin hyvin, -että sir Percivalille oli etua pidättää hänet Welminghamissa, koska -hänen huono maineensa sillä seudulla aivan varmasti pitäisi hänet -erillään kaikesta seurustelusta naisnaapurien kanssa ja tekisi -hänelle mahdottomaksi ilmaista jotain varomattomasti luottavassa -keskustelussa. Mutta mikä oli se salaisuus, joka niin huolellisesti -kätkettiin? Ei se ollut sir Percivalin halveksittava osallisuus -siihen tapaukseen, joka oli riistänyt rouva Catherickiltä kaiken -arvonannon -- senhän tunsivat aivan alusta alkaen kaikki seudun -asukkaat. Ei epäilyskään, että Anna oli sir Percivalin tytär -- -sillä Welmingham oli juuri se paikka, jossa sellaisen epäluulon -täytyi välttämättömästi olla. Jos minä omaksuin todistukset rouva -Catherickin rikollisuudesta niin ehdottomasti, kuin kaikki muut -olivat tehneet, jos minä sen johdosta tein samoja pintapuolisia -päätöksiä, kuin herra Catherick ja kaikki hänen ystävänsä olivat -tehneet -- niin mitä sittenkin oli kaikessa tässä, mikä voi herättää -minussa sen vakuutuksen, että vaarallinen salaisuus olisi sir -Percivalilla ja rouva Catherickillä, salaisuus, joka on kätketty -kaikkien näiden vuosien kuluessa? - -Ja kumminkin näin minä näissä salaperäisissä kohtauksissa, näissä -kuiskaavissa keskusteluissa lukkarin vaimon ja "surupukuisen vieraan" -välillä todistuksen sen totuudesta. - -Oliko mahdollista, että ulkonaiset seikat näyttivät toiselle taholle, -kun totuus oli aivan toisella taholla? Voiko rouva Catherickin -vakuutus, että hän olisi väärän epäillyn uhri olla todellakin -totta? Vai oliko sir Percival pitänyt vireillä tätä väärää epäilyä -kääntääkseen itsestään pois _toisen_ ja raskaamman? Tässä oli, jos -minä vain voin löytää sen, tämän salaisuuden johtolanka, salaisuuden -mikä on kätketty syvälle tuon näöltään vähäpätöisen jutun verhoon, -jonka minä juuri nyt olin kuullut. - -Seuraavan kysymykseni tarkoituksena oli nyt saada varmuus, -oliko herra Catherick todellakin tullut vakuutetuksi puolisonsa -rikollisesta käytöksestä vai ei. Se vastaus, jonka minä sain -rouva Clementsiltä ei jättänyt minulle epäilyksen hivenettäkään -tässä tapauksessa. Rouva Catherick oli, siitä oli saatu varmoja -todistuksia, naimattomana ollut moitittavissa suhteissa jonkun -tuntemattoman henkilön kanssa ja sitten mennyt naimisiin -pelastaakseen maineensa. Oli huomioiden kautta, joita minä en tässä -katso sopivaksi esittää, tullut täysin todistetuksi, että se tytär, -joka kantoi hänen puolisonsa nimeä, ei ollut Catherickin. - -Ei ollut niin helppoa tutkia, oliko läheinen sukulaisuus Annan ja -sir Percivalin välillä. Minä en keksinyt muuta parempaa keinoa kuin -henkilöllisen yhdennäköisyyden. - -"Luullakseni Te usein näitte sir Percivalin, kun hän oleskeli -Welminghamissa?" sanoin minä. - -"Kyllä, herra -- varsin usein", vastasi rouva Clements. - -"Huomasitteko Te mitään yhdennäköisyyttä hänen ja Annan välillä?" - -"He eivät olleet vähintäkään toistensa näköisiä." - -"Oliko hän äitinsä näköinen?" - -"Ei, ei äitinsäkään, herra. Rouva Catherick on tumma ja hänellä on -pyöreät kasvot." - -Siis ei kummankaan heidän näköisensä. Minä tiesin, ett'ei -henkilöllinen yhdennäköisyys ollut mikään sellainen todistus, johon -olisi varmasti kiinnyttävä, mutta toiselta puolen ei se ollut aivan -hyljättäväkään. Oliko mahdollista saada jotain selvyyttä huomaamalla -toisia tärkeämpiä tapahtumia rouva Catherickin ja sir Percivalin -elämässä, ennenkun he tulivat Welminghamiin? Tässä tarkoituksessa -tein minä seuraavat kysymykseni. - -"Kuulitteko Te, mistä sir Percival tuli", kysyin minä, "kun hän ensin -saapui kaupunkiimme?" - -"Ei, herra. Muutamat sanoivat hänen tulleen Blackwater-Parkista ja -toiset sanoivat Skottlannista -- mutta ei kukaan tiennyt oikein." - -"Oliko rouva Catherick palvellut Varneck-Hallissa, ennenkun hän -joutui naimisiin?" - -"Kyllä, herra." - -"Oliko hän ollut kauan siellä?" - -"Kolme tai neljä vuotta, herra; en tiedä varmaan kummanko." - -"Kuulitteko Te koskaan Varneck-Hallin omistajan nimeä siihen aikaan?" - -"Kyllä, herra. Se oli eräs majuri Donthorne." - -"Tiesikö herra Catherick tai kuuliko joku teistä, oliko sir Percival -majuri Donthornen ystävä vai oliko hänellä tapana oleskella -Varneck-Hallin läheisyydessä." - -"Herra Catherick ei koskaan puhunut siitä, mikäli minä voin muistaa, -eikä kestään muustakaan luullakseni." - -Minä merkitsin majuri Donthornen nimen ja osoitteen muistiin, jos -hän vielä eläisi ja jos minulle vastaisuudessa olisi jotain hyötyä -kääntyä hänen puoleensa. Kumminkin olin minä yhä enemmän vakuutettu, -ett'ei mitään läheistä verisidettä ollut sir Percivalin ja Annan -välillä, samalla kun minä tunsin olevani yhä enemmän varma, että -hänen ja rouva Catherickin välisillä keskusteluilla ei ollut mitään -yhteistä sen häpeän kanssa, jonka rouva Catherick oli kiinnittänyt -miehensä hyvään nimeen. Minä en kumminkaan voinut miettiä useampia -kysymyksiä hankkiakseni vahvistusta tälle vakuutukselle -- minä voin -vain kehoittaa rouva Clementsiä puhumaan hieman Annan aikaisimmasta -lapsuudesta toivoen ehkä sitä tehdessä sattumalta leviävän jotain -valoa siihen asiaan, joka niin eloisasti kiinnitti mieltäni. - -"Minä en ole vielä kuullut", sanoin minä, "kuinka tämä lapsi-raukka -joutui Teidän huollettavaksenne, rouva Clements." - -"Ei ollut ketään muuta, herra, joka olisi ottanut hoitaakseen tuota -turvatonta pikku olentoa", vastasi rouva Clements. "Ilkeä äiti näytti -vihaavan lasta aina sen syntymästä saakka, ikäänkuin se polonen olisi -ollut mikäkin syyllinen. Säälin sydämmestäni ja minä tarjouduin -kasvattamaan lasta, aivan kuin se olisi ollut omani." - -"Jäikö Anna siitä lähtien ainaiseksi Teidän hoitoonne?" - -"Ei, ei aivan herra. Rouva Catherickillä oli ajoittain oikkunsa ja -päähänpistonsa ja joskus oli hänen tapansa ottaa lapsi luoksensa -ikäänkuin kiukusta minua kohtaan, koska se oli minun hoidossani. -Mutta nämä päähänpistot eivät koskaan kestäneet kauvan. Pikku -Anna-raukka? Hän lähetettiin aina takaisin luokseni ja aina oli hän -iloinen takaisin tullessaan -- vaikka hänellä olikin niin iloton -elämä minun talossani, ilman muita samanikäisiä leikkitovereja kuten -muilla lapsilla. Pisin eromme toisistamme oli silloin, kun hänen -äitinsä otti hänet mukaansa Limmeridgeen. Se oli juuri samaan aikaan, -kun minun mieheni kuoli, ja mielestäni oli oikein hyvä, ett'ei Anna -tänä surun aikana ollut talossa. Hän oli silloin yhdennellätoista -vuodellansa, kankea lukemaan, pieni raukka eikä niin iloinen kuin -muut lapset -- mutta varsin sievä pikku tyttö. Minä jäin vanhaan -kotiini, kunnes hänen äitinsä toi hänet takaisin, ja tarjouduin -sitten ottamaan hänet kanssani Lontooseen -- sillä asia oli siten, -herra, ett'en minä voinut jäädä enää vanhaan Welminghamiin kunnon -miehen kuoltua -- kaikki oli siellä niin vastenmielistä ja niin -erilaista entiseen verraten." - -"Suostuiko rouva Catherick Teidän ehdotukseenne?" - -"Ei, herra. Hän palasi Cumberlandista entistäkin kovempana ja -katkerampana. Muutamat sanoivat, että hänen oli täytynyt pyytää -sir Percivalilta lupa matkustaa, ja että ainoana hänen päätöksensä -aiheena lähteä tälle pitkälle matkalle Limmeridgeen hoitamaan -kuolevaa sisartaan oli luulo, että sairas-raukalla oli rahoja -- -mutta hänellä oli tuskin riittävästi hautauskulujen maksamiseen. -Luultavasti teki kaikki tämä rouva Catherickin yhä nurpeammaksi -luonteeltaan -- hän ei tahtonut kuulla puhuttavankaan, että minä -ottaisin lapsen mukaani. Näytti todellakin häntä huvittavan kiusata -meitä tällä erolla. Kaikkiaan voin minä sanoa Annalle, missä minä -asuisin ja pyytää häntä salaa tulemaan luokseni, jos hän joskus -joutuisi murheeseen. Mutta monta vuotta kului sitten, ennenkun -hänellä oli oikeus etsiä minua. Anna-raukka! En nähnyt häntä koskaan, -ennenkun sinä yönä, jolloin hän pakeni mielisairaalasta." - -"Tiedättekö, miksi sir Percival suljetti hänet sinne?" - -"Minä tiedän ainoastaan, mitä Anna itse kertoi minulle, herra. -Tyttö-raukka kertoili tavallisesti koko joukon sekasotkua siitä. Hän -sanoi äitinsä tietävän tärkeän, sir Percivalia koskevan salaisuuden -ja oli sen kerran ilmaissut hänelle joku aika sen jälkeen, kun minä -olin poistunut Hampshirestä -- ja kun sir Percival sai tietää, että -hän tunsi tuon salaisuuden, suljetti hän hänet mielisairaalaan. Mutta -mikä salaisuus oli, ei hän koskaan voinut sanoa kysyessäni. Kaiken -kaikkiaan vastasi hän vain, että hänen äitinsä, jos vain tahtoisi, -voisi saattaa sir Percivalin menneeksi mieheksi ja onnettomaksi -ihmiseksi. Rouva Catherick oli luultavasti sanonut juuri niin paljon, -mutta ei enempää. Minä olen melkein vakuutettu, että minä olisin -saanut tietää koko jutun Annalta, jos hän todellakin olisi tietänyt -niin paljon, kuin uskotteli -- tai oikeammin sanoen, kuin uskoi -tietävänsä, lapsi-raukka!" - -Tämä käsitys oli useamman kuin kerran pälkähtänyt minunkin päähäni. -Minä olin jo sanonut Marianille epäileväni, oliko Laura todellakin -saamaisillaan jonkun tärkeän tiedon, kun kreivi Fosco saapui -häiritsemään hänen ja Anna Catherickin keskustelua venehuoneessa. -Oli aivan Annan mielenhämmennyksen mukaista, että hän kuvitteli -selvään tietävänsä salaisuuden epämääräisen epäilyn perusteella, -epäilyn, joka oli aiheutunut hänen äitinsä hänen läsnä-ollessaan -varomattomasti lausutuista viittailuista. Sir Percivalin huonon -omantunnon täytyi tässä tapauksessa ehdottomasti hänessä herättää -sen väärän käsityksen, että Anna oli saanut tietää kaikki äidiltään, -samoinkuin hän myöhemmin oli joutunut väärin epäilemään, että hänen -vaimonsa oli saanut tietää kaikki Annalta. - -Aika kului -- puolipäivä oli pian lopussa. Jos minä viipyisinkin -kauemmin, oli kuitenkin epävarmaa, saisinko kuulla mitään tärkeämpää -rouva Clementsiltä, mikä voisi hyödyttää minun puuhiani. Olin jo -saanut ne tiedot rouva Catherickistä, jotka olin halunnut, ja olin -odottamatta saanut tehdä eräitä johtopäätöksiä, jotka kenties -suuressa määrässä voivat helpottaa minun tulevia tutkimuksiani. - -Nousin ylös, lausuin jäähyväiset ja kiitin rouva Clementsiä hänen -ystävällisestä alttiudestaan tietojen annossa. - -"Pelkään, että olette huomannut minut liian uteliaaksi", sanoin -minä. "Minä olen vaivannut Teitä useammalla kysymyksellä, kuin mihin -useimmat ihmiset olisivat halunneet vastata." - -"Sanon Teille sydämmellisen mielelläni kaikki, mitä haluatte -tietää, herra", vastasi rouva Clements. Hän vaikeni ja katsoi minua -levottoman tutkivalla silmäyksellä". Minä olisin toivonut, että Te -olisitte voinut sanoa minulle hieman enemmän Annasta. Tultuanne ensin -huoneeseen oli jotakin Teidän muodossanne, joka näytti ilmaisevan -minulle, että Te voisitte tehdä sen. Te ette voi uskoa, kuinka -katkeraa on olla tietämättä, elääkö hän vai onko kuollut. Voisin -kestää surullisintakin tietoa paremmin sanoitte luulevanne, ett'emme -me koskaan saisi nähdä häntä tässä elämässä. Tiedättekö siis -- -tiedättekö varmaan, että Jumala on katsonut hyväksi ottaa hänet -luokseen?" - -En voinut vastustaa tätä kehotusta; olisin menetellyt sanomattoman -halpamielisesti ja julmasti, jos olisin tehnyt sen. - -"Pelkään, ett'ei ole ollenkaan epäiltävä todellista asianlaitaa", -vastasin minä ystävällisesti. "Omasta puolestani olen minä -vakuutettu, että hänen surunsa tässä maailmassa ovat loppuneet." - -Vaimo-raukka vaipui alas tuolille ja kätki kasvonsa käsiinsä. "Ah, -herra", sanoi hän, "kuinka tiedätte sen? Kuka on sanonut Teille sen?" - -"Ei kukaan, rouva Clements, mutta minulla on syyni olla varma tästä -asiasta -- syyni, jotka minä lupaan ilmoittaa Teille, niin pian kun -minä vaaratta voin tehdä sen. Minä tiedän, ett'ei häntä ole jätetty -hoidotta viimeisinä hetkinään, minä tiedän, että se sydäntauti, -jota hän sairasti niin kauan aikaa, oli todellisena syynä hänen -kuolemaansa. Te tulette pian olemaan tästä yhtä varma kuin minäkin --- Te tulette pian vakuutetuksi, että hän on haudattu hiljaiseen -kirkkomaahan maalla -- joka on kaunis, rauhallinen lepopaikka, paras, -jonka Te itse olisitte voinut valita hänelle." - -"Kuollut!" sanoi rouva Clements, "kuollut niin nuorena -- ja minä -elän vielä kuullakseni sen! Minä ompelin hänen ensimmäiset hameensa. -Minä opetin häntä kävelemään. _Minulle_ lausui hän ensi kerran sanan -_'äiti'_ -- Ja nyt olen minä jäljellä, hän poissa! Sanoitteko Te, -herra", jatkoi vaimo-raukka ottaessaan nenäliinan kasvoiltaan ja -katsoessaan uudelleen minuun -- "sanoitteko Te hänen saaneen sopivan -hautauksen? Oliko se niin kaunis, kuin hän todellakin olisi ollut -minun oma tyttäreni?" - -Minä vakuutin hänelle sen. Hän näytti tuntevan erityistä lohdutusta -vastauksestani -- lohdutusta, jota muut ja korkeammat syyt eivät -voineet tarjota hänelle. "Olisi musertanut sydämmeni", sanoi hän -aivan yksinkertaisesti, "jollei Annaa olisi kunniallisesti haudattu --- mutta kuinka tiedätte sen? -- Kuka on sanonut Teille sen, herra?" -Minä pyysin häntä vielä kerran olemaan kärsivällinen kunnes minä -avonaisemmin voisin puhua kaikesta. "Te voitte olla vakuutettu -saavanne nähdä vielä minut", sanoin minä, "sillä minun on pyydettävä -Teidän osoittamaan minulle suosio, kun Te taas olette ehtinyt -rauhoittua -- kenties parin päivän perästä." - -"Älkää viivytelkö minun takiani, herra", sanoi rouva Clements. "Älkää -ajatelko, että minä itken. Jos minä voin jotain hyödyttää, niin -tahdon tehdä sen mielelläni. Jos jotakin haluatte sanoa minulle, -herra, niin olkaa hyvä ja sanokaa heti." - -"Minä haluaisin tehdä vielä yhden ainoan kysymyksen", sanoin -minä. "Haluaisin mielelläni tietää, missä rouva Catherick asuu -Welminghamissa?" - -Kysymykseni hämmästytti häntä siihen määrään, että mielenliikutuskin -Annan kuoleman takia näytti hetkeksi hälvenevän. Hänen kyyneleensä -lakkasivat äkkiä vuotamasta ja hän istui ja tuijotti minuun -- -hämmästyksen perikuvana. - -"Jumalan tähden, herra!" sanoi hän, "mitä Te tahdotte rouva -Catherickiltä?" - -"Sanon Teille, mitä tahdon häneltä, rouva Clements", vastasin -minä. "Minä tahdon tietää hänen ja sir Percival Glyden välisten -salaperäisten kokousten syyn. On jotakin enemmän siinä, mitä Te -olette sanonut tämän naisen menettelystä ja tämän miehen suhteesta -häneen, kuin mitä Te ja naapurinne ovat aavistaneet. Näiden kahden -välillä on salaisuus, jota ei kukaan meistä tunne -- ja minä -matkustan rouva Catherickin luo vakaassa aikomuksessa saada se -selville." - -"Ajatelkaa tarkoin ensin asiaa, herra!" sanoi rouva Clements nousten -ylös ja laskien innoissaan kätensä minun käsivarrelleni. "Hän on -kamala nainen -- Te ette tunne häntä niin hyvin kuin minä. Ajatelkaa -tarkoin." - -"Kiitän Teitä ystävällisestä varotuksestanne, rouva Clements. Mutta -minä olen päättänyt käydä tämän rouva Catherickin luona, tapahtuipa -mitä tahansa." - -Rouva Clements katsoi levottomasti minuun. - -"Minä näen Teidän päättäneen varmasti, herra", sanoi hän. "Tässä on -hänen osoitteensa." - -Kirjoitin sen muistiin lompakkooni ja puristin sitten hänen kättänsä -jäähyväisiksi. - -"Saatte pian kuulla minulta", sanoin minä, "Te saatte tietää kaikki, -mitä minä olen luvannut sanoa Teille". - -Rouva Clements huokasi ja pudisti epäillen päätänsä. - -"Vanhan mummon neuvoa ei ole aina halveksittava, herra", sanoi hän. -"Ajatelkaa tarkoin asiaa, ennenkun matkustatte Welminghamiin." - - -VII. - -Palattuani kotiin käynniltäni rouva Clementsin luona hämmästyin minä -Laurassa tapahtuneesta nähtävästä muutoksesta. - -Lempeä kärsivällisyys, jota ei pitkällinen kärsimys koskaan ollut -kukistanut, näytti nyt kerrassaan jättäneen hänen. Turhaan oli -Marian koettamistaan koettanut rauhoittaa häntä. Hän istui pöydän -ääressä, silmät tuijottaen lattiaan ja sormet levottomasti väännellen -toisiaan hänen polvellansa. Minun astuessani huoneeseen nousi Marian -istualtaan äänetön surun ilme kasvoissaan. Hän viivytteli hetkisen -nähdäkseen, katsoiko Laura ylös minun lähestyessäni, ja kuiskaten -minulle: -- "koeta sinä herättää hänet", poistui huoneesta. - -Minä istuuduin Marianin jättämälle tuolille, irroitin lempeästi -toisistaan laihtuneet, levottomat sormiraukat ja tartuin hänen -molempiin käsiinsä. - -"Mitä sinä ajattelet, Laura? Sano minulle, rakkahani -- koeta sanoa -minulle, mitä se on." - -Hän puuhaili itsekseen ja kohotti katseensa silmiini. "En voi tuntea -itseäni onnelliseksi", sanoi hän "en voi olla sitä ajattelematta --." -Hän vaikeni, kumartui hieman eteenpäin ja laski päänsä olkapäälleni -äänettömyydessään niin liikuttavalla avuttomuuden ilmeellä, että se -koski minun sisimpään sydämmeeni. - -"Koeta sanoa minulle", toistin minä hiljaa, "miksi et ole onnellinen." - -"Minä olen niin avuton -- minä olen vain taakkana teille molemmille", -vastasi hän väsyneesti huoaten. "Sinä teet työtä ja ansaitset rahaa, -Walter, ja Marian auttaa sinua. Mitä voin minä tehdä? Lopulta -pidät sinä enemmän Marianista kuin minusta -- sinä pidät varmaan, -sillä minä en kelpaa mihinkään! Ah, minä pyydän, minä pyydän niin -sydämmellisesti sinulta älä kohtele minua kuin lasta!" - -Minä kohotin hänen päätään, pyyhkäisin pois sotkeuneen tukan ja -suutelin hänen otsaansa -- kuihtunut kukkaraukkani, vainottu, onneton -sisareni! "Sinä autat meitä, Laura", sanoin minä, "sinä alat jo tänä -päivänä." - -Nousin ylös, asetin hänen piirustuskapineensa järjestykseen ja annoin -ne hänelle taas. - -"Tiedäthän, että minä ansaitsen rahaa piirustamalla". sanoin minä. -"Nyt, kun sinä olet tehnyt niin paljon työtä ja niin suuresti -edistynyt, saat sinäkin alkaa ansaita rahaa. Koeta tehdä tämä pikku -piirustus niin sieväksi ja kauniiksi kuin mahdollista. Kun se on -valmis, otan minä sen mukaan, ja sama henkilö, joka ostaa minun -työni, ostaa tämänkin, minä säilytät kaiken, mitä sinä ansaitset, -omassa kukkarossasi, ja Marian tulee sinun luoksesi pyytämään apua -yhtä usein kuin minunkin luokseni. Ajatteleppas nyt, miten paljon -sinä autat meitä ja kuinka onnelliseksi sinä tunnet itsesi aamusta -iltaan." - -Hänen kasvoihinsa tuli harras ilme ja hymy lehahti muutamiksi -sekunneiksi niille. Tänä hetkenä ja kun hän uudelleen otti kynän, -jonka hän oli lykännyt luotansa, oli hän melkein taaskin entinen -Laura. - -Minä olin oikein tulkinnut hänen sielunsa äsken heränneen -joustavuuden ja voiman ensimmäiset merkit, jotka hänen -aavistamattaan, ilmenivät siinä harrastuksessa, mitä hän alkoi tuntea -sisareni ja minun toimintaani kohtaan. Kertoessani Marianille, mitä -oli tapahtunut, huomasi hän yhtä hyvin kuin minäkin, kuinka Laura -ikävöitsi työllä antaa elämälleen jotakin merkitystä ja hankkia -siten itselleen sekä omaa että meidän kunnioitustamme. Ja tästä -päivästä pidimme me varovasti vireillä tätä uutta kunnianhimoa, -joka ennusti onnellisempaa, ehkäpä läheistäkin tulevaisuutta. Hänen -piirustuksensa, kun hän on lopettanut ne, kätkettiin huolellisesti -ja minä erotin joka viikko pienen summan tuloistani, joka annettiin -hänelle kuviteltuna maksuna niistä heikoista, arvottomista -piirros-raukoista, joiden ainoa ostaja minä itse olin. Oli vaikeata -kyllä joskus olla ilmaisematta viatonta petostamme, kun hän -tyytyväisenä jätti kukkaronsa auttaaksensa elantoamme ja vakavan -harrastuneena halusi tietää, kumpiko meistä -- hänkö vai minä -- -oli ansainnut enemmän viikon kuluessa. Minulla on vielä kaikki nämä -piirustukset tallessani: ne ovat minulle arvaamattomia aarteita -- -kalliita muistoja, joita minä rakastan ja hoidan -- ystäviä menneeltä -koetuksen ajalta, joista minä en koskaan eroa, joita sydämmeni ei -koskaan voi unhottaa. - -Mutta mitä! enkö minä laiminlyö sen tehtävän selvittämistä, jonka -olen ottanut suorittaakseni? Enkö silmää edeltäkäsin onnellisempaan -aikaan, johon kertomukseni ei vielä ole saapunut? Niin, niin teenkin! -Takaisin siis -- takaisin näihin epäilyksen ja pelon päiviin, jolloin -minä taistelin kovasti ylläpitääkseni rohkeuttani alinomaisen -epävarmuuden jäätävästi ahdistaessa. Minä olen pysähtynyt, olen -levännyt hieman matkallani eteenpäin. Mutta tämä hetki ei ole kenties -mennyt hukkaan, jos ne ystävät, jotka lukevat näitä rivejä, ovat -myöskin pysähtyneet ja levänneet. - -Minä käytin hyväkseni ensimmäistä tilaisuutta puhuakseni kahden -kesken Marianin kanssa ja ilmoittaakseni hänelle aamupäivän -tutkimusteni tuloksen. Hänkin näytti olevan samaa mieltä rouva -Clementsin kanssa Welminghamiin aikomani matkan johdosta. - -"Varmaakin tiedät sinä vielä liian vähän, Walter", sanoi -hän, "voidakseni pakottaa rouva Catherickin uskomaan sinulle -salaisuutensa? Onkohan oikein harkittua ryhtyä näihin -äärimmäisyyksiin, ennenkun olet koettanut vaarattomampia ja -yksinkertaisempia keinoja? Sanoessasi minulle, että sir Percival -ja kreivi olivat ainoat henkilöt maailmassa, jotka tiesivät Lauran -matkapäivän Blackwater-Parkista, unhotit sinä ja minäkin, että oli -kolmaskin henkilö, joka varmaan hyvin muistaa sen -- tarkoitan -rouva Rubellea. Eikö olisi helpompaa ja vaarattomampaa pakottaa hän -tunnustamaan kuin sir Percival?" - -"Kenties", vastasin minä, "mutta me emme voi olla yhtä varmoja rouva -Rubellen muistista kuin sir Percivalin ja kreivin. Se riippuu siitä, -tietääkö hän salahankkeesta ja onko hän ottanut osaa siihen. Nyt on -myöhäistä rouva Rubellen vuoksi tuhlata aikaa, joka kenties on mitä -suuriarvoisin ainoan sir Percivalin elämän aran kohdan tutkimiseksi. -Etkö sinä ajattele hieman liian vakavasti sitä vaaraa, johon minä -antaudun matkustamalla Hampshireen? Alatko peljätä, että sir Percival -kumminkin lopuksi voittaa minut?" - -"Hän ei voita sinua", vastasi hän varmasti, "sillä hänellä ei ole -kreivin pohjatonta ilkeyttä apunaan." - -"Mikä saa sinut sitten uskomaan?" kysyin minä kummastuneena. - -"Se, että minä tunnen sir Percivalin itsepäisyyden ja uhmaavan -kärsimättömyyden kreivin vallan takia", vastasi hän. "Minä uskon -hänen itsekseen ryhtyvän taistelemaan sinua vastaan kuten hän -ensin itsepäisesti ryhtyi oman käsityksensä mukaan toimimaan -Blackwater-Parkissakin. Aika peljätä kreivin sekautumista on silloin -kuin sinulla on sir Percival vallassasi. Hänen omat harrastuksensa -joutuvat silloin vaaranalaisiksi -- eikä hän kammo kauheimpia juonia -sinua vastaan pelastaakseen itsensä." - -"Meidän onnistuu kenties sitä ennen riistää häneltä aseet", -sanoin minä. "Muutamia rouva Clementsin tietoja voidaan käyttää -häntä vastaan, ja muitakin keinoja on meillä vastaisuudessa ehkä -käytettävinämme. On jotain rouva Michelsonin lausunnossa, joka -todistaa, että kreivi katsoi välttämättömäksi ryhtyä tekemisiin herra -Fairlien kanssa. Voidaan huomata sellaisia seikkoja tässä asiassa, -jotka ehkä sotkevat hänet juttuun kiinni. Minä pyydän sinua, Marian, -poissa-ollessani kirjoittamaan herra Fairlielle ja ilmoittamaan -hänelle, että sinä odotat häneltä vastausta, joka sisältää tarkan -kertomuksen siitä, mitä tapahtui hänen ja kreivin välillä, ja lisäksi -kaikki tärkeäarvoisimmat, hänen veljentytärtään koskevat seikat, -mitkä siltä ajalta ovat tulleet hänen tietoonsa. Ilmoita hänelle -myöskin, että se selitys, jota sinä nyt pyydät, vaaditaan häneltä -ennemmin tai myöhemmin oikeuden edessä, jos hän nyt kieltäytyy sitä -mielisuosiolla antamasta." - -"Minä kirjoitan, Walter. Mutta oletko todellakin vakavasti päättänyt -matkustaa Welminghamiin?" - -"Täysin vakavasti. Minä käytän nyt kaksi päivää hankkiakseni varoja -elatustamme varten; kolmantena matkustan minä Hampshireen." - -Kun mainittu päivä oli saapunut, olin minä valmis matkustamaan. - -Ollen mahdollista, että minä tulisin viipymään poissa jonkun lyhyen -ajan, sovin minä niin Marianin kanssa, että me kirjoittaisimme -toisillemme joka päivä. Niin kauan kuin minä säännöllisesti sain -jotakin häneltä kuulla, voin minä tietää, että kaikki oli hyvin. - -Mutta jollei kirjettä saapunut, palaisin minä Lontooseen ensi -junalla. Minun onnistui tyydyttää Laura ilmoittamalla matkastani, -että menen maaseudulle hankkimaan uuden ostajan minun ja hänen -piirustukseensa. Täten jätin minä hänet ahkeroimaan tyytyväisenä! -Marian seurasi minua portaita alas aina ovelle saakka. - -"Muista, mitkä levottomat sydämmet sinä olet tänne jättänyt", -kuiskasi hän, "muista, että koko meidän toivomme riippuu sinun -onnellisesta palaamisestasi. Jos odottamattomia seikkailuja -tapahtuisi tällä matkalla, jos sinä ja sir Percival joudutte -yhteen..." - -"Mikä saa sinut uskomaan, että me tapaamme toisemme?" kysyin minä. - -"En tiedä -- minä pelkään ja kuvittelen voimatta sitä selittää. -Naura sille, Walter, jos tahdot -- mutta Jumalan tähden hillitse -kiivautesi, jos tapaat tämän miehen!" - -"Älä pelkää, Marian! Minä lupaan olla varuillani." - -Näin puhuttua erosimme. - -Menin reippain askelin asemalle. Äsken herännyt toivo innosti -mieltäni; tunsin olevani varmasti vakuutettu, ett'en matkustaisi -tällä kertaa turhaan. Oli kaunis, kirkas ja raikas aamu. Tunsin -kaikkien hermojeni olevan jännityksissä ja päätin lujasti jatkaa -yritystäni, joka lisäsi minulle sekä ruumiin että sielun voimaa. - -Mennessäni aseman kentän yli ja katsoessani ympärilleni oikealle ja -vasemmalle ihmisjoukkoon, joka sinne oli kokoontunut, etsiäkseni -jotkin tuttavat kasvot, tunsin minä epäröiväni, eikö olisi ollut -viisainta laittautua valepukuiseksi, ennenkun läksin tälle -matkalle. Koko tässä ajatuksessa oli kumminkin minulle jotain -niin vastenmielistä -- koko järjestelmässä käyttää valepukua oli -mielestäni niin kamalaa yhtäläisyyttä tavallisen urkkija- ja -ilmiantajajoukon kanssa, että minä hylkäsin moisen päähänpiston -samana hetkenä kuin se syntyikin. Viisaudenkin näkökannalta -katsottuna oli epäiltävää, olisiko tällainen teko ollut oikea. Jos -minä olisin tämän valepuvun laittanut kotonani, huomaisi talon isäntä -ennemmin tai myöhemmin puuhani ja alkaisi epäillä minua. Jos minä -koettaisin tehdä sen muualla, voisivat samat henkilöt pienimmästäkin -sattumasta saada nähdä minut sekä valepuvussa että ilman sitä ja -voisivat saattaa minut sen huomion ja epäilyksen alaiseksi, jota minä -nyt hartaimmin halusin välttää. Omassa persoonassani olin minä tähän -asti toiminut -- omassa persoonassani päätin minä jatkaakin loppuun -asti. - -Juna saapui Welminghamiin heti puolipäivän jälkeen. - -Arabian erämaa tai Palestinan raunioita kuvaava taulu voi tehdä niin -alakuloisen vaikutuksen silmään ja mieleen kuin englantilainen pikku -kaupunki olemassa-olonsa ensi kautena ja siirtyessään parempaan -kuntoon. Tämän havainnon tein minä vaeltaessani sen siistin autiuden, -sen muhkean rumuuden ja sen siistityn uneliaisuuden kautta, joka -vallitsi Welminghamin kaduilla. Ja kauppiaat, jotka tuijottivat -minun jälkeeni tyhjistä puodeistaan, puut, jotka sadetta kaivaten -riiputtivat oksiaan kivisillä karkotus-paikoillaan puolivalmiilla -kaduilla ja toreilla, tyhjät talorungot, jotka turhaan odottivat -elonantavaa, ihmisellistä perusainetta voidakseen tulla joksikin -paremmaksi kuin tyhjäksi ja jäykäksi aineko'oksi, jokainen ihminen, -jonka minä näin, joka esine, jonka ohi minä kuljin, näyttivät -vastaavan minulle yhdellä äänellä: Arabian erämaat eivät ole mitään -meidän sivistynyttä autiuttamme vastaan; Palestinan rauniot eivät -koskaan voi antaa kuvaa nykyajan hengettömästä tyhjyydestä! - -Kysyin tietä siihen kaupungin kortteliin, jossa rouva Catherick asui, -ja olin pian torilla, jota ympäröivät pienet yksikerroksiset talot. -Keskellä neliskulmaista paikkaa kasvoi hieman ohutta ruohoa, jota -suojasi vähäpätöinen, reikäinen aita. Vanha lapsenpiika ja kaksi -lasta seisoi yhdessä aitauksen kulmassa ja katseli laihaa vuohta, -joka kalusi ruohoa. Kaksi kävelijää seisoi torin toisella sivulla, -lähellä taloriviä ja puheli keskenään, ja toisella puolen johti -pieni laiska poika pientä laiskaa koiraa nuorasta. Kuulin kaukaa -yksitoikkoista pianon linkutusta, jota säesti kova takominen toiselta -taholta. Nämä olivat kaikki elonmerkit, joita voin nähdä tai kuulla -tullessani ensin torille. - -Menin heti taloon n:o 13, jossa rouva Catherick asui, ja koputin -ovelle etukäteen ajattelematta, kuinka minun pitäisi parhaiten -ilmoittautua. Ennen kaikkea oli tärkeätä saada nähdä rouva Catherick. -Sitten voisin minä aina omista huomioistani päättää parhaimman ja -helpoimman tavan esittää käyntini syy. - -Raskasmielisen näköinen, keski-ikäinen piika aukasi oven. Minä -jätin hänelle käyntikorttini ja kysyin, voinko saada tavata rouva -Catherickiä. Kortti vietiin sisään, ja piika palasi pyytämään, että -minä ilmoittaisin käyntini syyn. - -"Olkaa hyvä ja sanokaa, että minun käyntini koskee rouva Catherickin -tytärtä", vastasin minä. Tämä oli paras tekosyy käyntini tueksi, -minkä voin tällä hetkellä keksiä. Nainen meni huoneeseen ja tuli pian -takaisin tällä kertaa synkän kummastuksen ilme kasvoissaan ja pyysi -minua menemään sisään. - -Minä tulin pieneen huoneeseen, jonka seinäpaperit olivat -koreamalliset ja loistavaväriset. Tuolit, pöydät, piironki ja -sohva loistivat kaikki räikeävärisinä ja osoittivat huonoa makua. -Keskellä huonetta olevalla pöydällä oli punakeltaisella villaliinalla -komeasti sidottu raamattu, ja tämän pöydän vieressä, lähellä ikkunaa, -istui, pieni työkori polvellaan ja tihrusilmäinen, vanha villakoira -jalkojen juuressa maaten, vanhempi nainen, myssy päässä, harmaat -puolivanttuut kädessä ja mustaan silkkihameeseen pukeutuneena. -Hänen harmaansekainen tukkansa riippui kankeissa kiemuroissa -molemmin puolin päätä, hänen tummat silmänsä katsoivat suoraan eteen -kovalla uhmaavalla leppymättömällä ilmeellä. Hänellä oli leveä, -neliskulmainen muoto, pitkä leuka ja paksut, aistilliset, värittömät -huulet. Hän oli kooltaan suuri ja vahva, hänen esiintymisensä -suututtavan kylmäverinen. Hän oli rouva Catherick. - -"Te olette tullut puhumaan kanssani tyttärestäni", sanoi hän, -ennenkun ehdin lausua sanaakaan. "Olkaa hyvä ja sanokaa, mitä Teillä -on kerrottavana." - -Hänen äänensä sävy oli yhtä kova, yhtä uhmaava ja leppymätön, kuin -hänen silmiensä ilme. Hän osoitti tuolia ja tarkasti minua kiireestä -kantapäähän tutkivalla silmäyksellä, kun minä istuuduin. - -Minä huomasin, että ainoa tapa tulla toimeen tämän naisen kanssa, oli -puhutella häntä samalla äänellä ja hyökätä heti keskustelumme alussa -hänen kimppuunsa hänen omalla alueellansa. - -"Tiedättehän, että tyttärenne on kadonnut?" kysyin minä. - -"Tiedän täysin hyvin." - -"Oletteko peljännyt, että tätä onnettomuutta voisi seurata toinen -- -hänen kuolemansa?" - -"Kyllä. Oletteko tullut tänne kertomaan hänen kuolemastaan?" - -"Olen." - -"Miksi?" - -Hän teki minulle tämän kummallisen kysymyksen ilman että hänen -äänensä, kasvojen ilmeensä tai esiintymisensä vähintäkään muuttui. -Hän ei olisi voinut näyttää enemmän jääkylmältä, jos minä olisin -kertonut hänelle, että tuolla aitauksessa oleva vuohi oli kuollut. - -"Miksikö?" toistin minä. "Kysyttekö Te, miksi minä olen tullut -kertomaan Teille tyttärenne kuolemasta?" - -"Niin. Mitä harrastusta Teillä on hänen tai minun suhteeni? Kuinka -voitte jotakin tietää tyttärestäni?" - -"Seuraavasta syystä: Minä tapasin hänet tiellä sinä yönä, jolloin hän -pakeni mielisairaalasta, ja autoin häntä pääsemään turvapaikkaan." - -"Siinä teitte varsin pahoin." - -"Surettaa minua, että hänen äitinsä voi sanoa noin." - -"Hänen äitinsä sanoo niin. Kuinka tiedätte, että hän on kuollut?" - -"Minulla ei ole oikeutta sanoa, kuinka tiedän sen -- mutta minä -_tiedän_ sen." - -"Onko Teillä oikeus sanoa, kuinka olette saanut minun osoitteeni?" - -"On kylläkin. Sen sain minä rouva Clementsiltä." - -"Rouva Clements on höpelö nainen. Pyysikö hän Teidän matkustamaan -tänne?" - -"Sitä hän ei tehnyt." - -"No hyvä; sitten kysyn minä vielä kerran, miksi olette tullut tänne?" - -Kun hän näytti kovasti päättäneen pakottaa minua vastaamaan, vastasin -minä niin yksinkertaisesti kuin mahdollista. - -"Minä tulin", sanoin minä, "uskoen että Anna Catherickin äidillä -olisi jotakin harrastusta tietää, oliko Anna kuollut vai elossa." - -"Vai niin", sanoi rouva Catherick jos mahdollista vieläkin -kylmempänä. "Eikö Teillä ole mitään muuta syytä?" - -Minä epäröin. Ei ollut helppoa keksiä silmänräpäyksessä oikeata -vastausta tähän kysymykseen. - -"Jos Teillä ei ole mitään muuta vaikutinta", jatkoi hän hitaasti -vetäen harmaat puolivanttuunsa käsistään ja käärien ne kokoon, -"niin saan minä kiittää Teitä vaivastanne ja sanoa, ett'en minä -tahdo kauempaa pidättää Teitä täällä. Teidän tietonne olisi ollut -vakuuttavampi, jos Te olisitte tahtonut selittää, kuinka Te olette -saanut sen. Kumminkin uskon minä, että se oikeuttaa minut käymään -surupuvussa. Ei ole mikään suuri muutos tarpeen puvussani, kuten itse -huomaatte." - -Hän kaivoi hameentaskuansa, otti sieltä esille pitsireunaiset mustat -puolivanttuut, veti ne käsiinsä kylmästi ja miettivästi ja laski -kätensä sitten ristiin polvellensa. - -"Toivotan Teille onnellista matkaa", sanoi hän. - -Hänen kylmä, ivallinen esiintymisensä suututti minut suoraan -tunnustamaan, että minun käyntini tarkoitus ei vielä ollut saavutettu. - -"Minä olen toisenkin syyn takia tullut tänne", sanoin minä. - -"Ahaa! Sen uskoinkin", puuttui rouva Catherick puheeseen. - -"Teidän tyttärenne kuolema --." - -"Mihin hän kuoli?" - -"Sydäntautiin." - -"Vai niin. No, enemmän." - -"Teidän tyttärenne kuolema on ollut syynä raskaaseen vääryyteen -erästä minulle rakasta henkilöä kohtaan. Kaksi miestä, joista toinen -on sir Percival Glyde, on minun vakuutukseni mukaan tehnyt tämän -ilkityön." - -"Todellako?" - -Minä katsoin häntä tarkkaavasti nähdäkseni, osoittaisiko hän mitään -mielenmuutosta, kun hän näin aavistamatta sai kuulla tämän nimen. -Mutta ei lihaskaan värähtänyt -- kova, uhmaava, leppymätön ilme hänen -silmistään ei muuttunut silmänräpäykseksikään. - -"Teillä voi olla syytä haluta tietää", jatkoin minä "miksi -Teidän tyttärenne kuolema on ollut keinona toisen henkilön -vahingoittamiseen." - -"Ei", vastasi rouva Catherick, "en halua ollenkaan tietää. Tämä -näyttää olevan Teidän asianne. Te mielitte sotkeutua minun asioihini. -Minä en sotkeudu Teidän." - -"No hyvä; kenties Te silloin kysytte", jatkoin minä, "miksi minä -ollenkaan mainitsin tämän asian Teille?" - -"Niin, sitä minä kysyn." - -"Minä mainitsin siksi, koska minä olen päättänyt asettaa sir -Percivalin edesvastuuseen siitä pahasta, jonka hän on tehnyt." - -"Mitä on minulla tekemistä tämän päätöksen kanssa?" - -"Te saatte kuulla. On eräitä tapahtumia sir Percivalin menneessä -elämässä, jotka minun tarkoitukseni voittamiseksi on välttämätöntä -täysin tuntea. Te tunnette ne -- ja tämän vuoksi olen minä tullut -Teidän luoksenne." "Mitä tapahtumia tarkoitatte?" - -"Minä tarkoitan niitä tapauksia, jotka sattuivat vanhassa -Welminghamissa silloin, kun Teidän miehenne oli lukkarina ja ennenkun -Teidän tyttärenne syntyi." - -Vihdoinkin olin minä osannut tähän naiseen huolimatta siitä jäisen -varovaisuuden aitauksesta, jota hän ponnisteli asettaa välillemme. -Minä näin, kuinka ivallinen ylimielisyys hälveni vähitellen -hänen silmistään -- yhtä selvästi kuin minä näin hänen käsiensä -levottomasti eroavan toisistaan ja koneellisesti alkavan sivellä -hänen silkkihameensa poimua. - -"Mitä Te tiedätte näistä tapahtumista?" kysyi hän. "Kaikki, mitä -rouva Clements on voinut kertoa minulle", vastasin minä. - -Silmänräpäyksellinen puna leimahti hänen kovilla, leveillä -kasvoillansa; levottomat kädet jäivät hetkiseksi aivan hiljaa -- -kaikki tämä näytti ennustavan tulevaa vihan purkausta, joka kenties -olisi voinut houkutella hänen paljastamaan itsensä. Mutta, ei -- hän -hillitsi nousevan katkeruutensa, nojasi taaksepäin nojatuolissa, -laski kädet ristiin leveälle rinnallensa ja katseli minua ilkeä -hymyily paksuilla huulillansa yhtä lujasti kuin ennenkin. - -"Ahaa! Nyt alan minä käsittää kaikki", sanoi hän, samalla kun hänen -lannistettu ja hillitty ilkeytensä kuvastui vain vielä suuremmassa -määrässä ilkamoivana äänen ja esiintymisen uhmana. "Teillä on -yksityinen riita sir Percival Glyden kanssa -- ja minun pitäisi nyt -olla avullinen kostamaan sitä. Minun täytyisi kertoa Teille yhtä ja -toista sir Percival Glydestä ja itsestäni -- eikö niin? Te olette -yhtään häpeämättä tutkinut minun yksityisiä asioitani. Te luulette -olevanne tekemisissä kadotetun naisen kanssa, joka elää täällä -armoilla ja jonka pitää tehdä kaikki, mitä Te haluatte, pelosta että -Te muutoin voisitte vahingoittaa häntä. Minä huomaan Teidän siivon -tarkoituksenne. Se huvittaa minua. Ha, ha, ha!" - -Hän vaikeni hetkisen, pani kätensä lujemmin ristiin rinnallensa ja -nauroi itsekseen -- kovaa, ilkeätä naurua. - -"Te taidatte hieman tietää, kuinka minä olen elänyt tällä -paikkakunnalla ja mitä minä olen täällä tehnyt, hyvä herrani -- mikä -olikaan Teidän nimenne?" jatkoi hän. "Minun mieleni tekee sanoa -Teille se, ennenkun minä soitan ja ajatan Teidät ulos. Minä tulin -tänne vieteltynä naisena. Minä tulin, maineeni riistettynä, ja päätin -voittaa sen jälleen. Vuosi vuodeltaan olen minä taistellut sen -takia -- ja minä _olen_ voittanut takaisin sen. Kunniallisesti ja -avoimesti olen minä taistellut yhteiskuntamme kunnioitettuja jäseniä -vastaan heidän omalla pohjallansa. Jos he sanovat nyt jotakin minua -vastaan saavat he tehdä sen hiljaisuudessa, he eivät voi, he eivät -uskalla sanoa sitä suoraan. Minä seison liian korkealla ja kyllin -varmasti tässä kaupungissa voidaksenne ylettää minuun. _Kirkkoherra -kumartaa minulle_. Ahaa! Te ette ottanut laskuun mitään sellaista -tullessanne tänne. Menkää kirkkoon ja hankkikaa tietoja minusta -- -ja Te saatte tietää, että rouva Catherickillä on paikkansa siellä, -hänellä yhtä hyvin kuin jollakin toisella, ja että hän maksaa veronsa -oikeaan aikaan. Menkää raastupaan. Siellä on anomus, anomus jonka -ovat allekirjoittaneet kaikki kaupungin arvossa pidetyt asukkaat, -luvan myöntämistä vastaan eräälle sirkukselle, mikä turmelisi -meidän tapamme, niin, _meidän_ tapamme. Minä kirjoitin nimeni alle -tänä aamuna. Menkää kirjakauppaan. Kirkkoherran keskiviikkoluennot -vanhurskauttamisesta uskon kautta ovat ilmoitetut tilattaviksi. -Minun nimeni on myöskin listalla. Tohtorinrouva antoi viime kerralla -kolehdissa köyhille shillingin -- minä panin puoli kruunua. Kirkon -isäntä Sovard, joka kulki ympäri lautanen kädessään, kumarsi -minulle. Kymmenen vuotta sitten sanoi hän apteekkari Pegrumille, -että minut pitäisi piiskalla ajaa ulos kaupungista. Elääkö Teidän -äitinne? Onko hänellä kauniimpi raamattu pöydällään kuin minulla? -Onko hän paremmassa suhteessa kaupunkilaisiin kuin minä? Onko hän -koskaan elänyt yli tulojensa? _Minä_ en ole. Ahaa, kas tuossa tulee -kirkkoherra, käyden yli torin! Katsokaa, herra -- mikä Teidän nimenne -onkaan? -- katsokaa nyt, jos Teitä huvittaa." - -Hän hypähti ylös nuoren naisen notkeudella, meni ikkunan luo, -viipyi siinä, kunnes pappi meni ohi, ja tervehti juhlallisella -arvokkaisuudella häntä. Pappi nosti kohteliaasti hattua ja kulki -edelleen. Rouva Catherick istuutui taasen ja katsoi minua ilkeämmällä -ivalla kuin koskaan ennen. - -"Näettekö!" sanoi hän. "Sopiiko tuollaista mielestänne tehdä -maineensa kadottaneelle naiselle? Miten luulette nyt suunnitelmanne -onnistuvan?" - -Se kummallinen keino, jonka hän valitsi puolustaakseen itseään, -hänen varsin omituinen yrityksensä osoittaa tällä esimerkillä, mitä -arvonantoa hän nautti kaupungissa oli niin ällistyttänyt minua, -että minä kuuntelin häntä vaiti ja hämmästyneenä. Siitä huolimatta -olin minä lujasti päättänyt saattaa hänet hämmennyksiin. Jos hänen -raju kiihkeytensä oli kerran murtanut ne siteet, joilla hän oli sen -hillinnyt, ja leimunnut minua vastaan, niin olisihan mahdollista, -että hänen huuliltaan pääsisi sellaisia lausuntoja, jotka -valaisisivat tutkittavakseni ottamaani asiaa: - -"Miten luulette nyt suunnitelmanne onnistuvan?" toisti hän vielä -kerran. - -"Aivan niin, kuin tänne tullessani uskoin", vastasin minä. "Minä -en epäile sitä varmaa asemaa, jonka Te olette voittanut tässä -kaupungissa, eikä minun aikomukseni ole järkyttää sitä, vaikka minä -voisinkin sen tehdä. Minä tulin tänne, koska varmasti tiesin: sir -Percival Glyden olevan Teidän vihamiehenne samoinkuin minunkin. Jos -minä vihaan häntä, niin vihaatte Tekin. Te voitte kieltää sen, jos -Teitä miellyttää; Te voitte epäillä minua niin paljon kuin tahdotte; -Te voitte olla minuun kuinka suuttunut tahansa -- on kumminkin -totta, että koko Englannin kaikista naisista olette Te -- jos Teillä -on jotakin tunnetta kärsimänne johdosta -- se, joka auttaa minua -musertamaan tämän miehen." - -"Musertakaa hänet itse", sanoi hän -- "tulkaa sitten takaisin -kuulemaan, mitä minä silloin sanon." - -Hän lausui nämä sanat aivan samoin, kuin hän oli puhunut koko ajan -- -nopeaan, uhmaavasti, kostavasti. Minä olin lietsonut käärmemäisen, -vuosien pitkän vihan salaisessa pesässään -- mutta vain minuutiksi. -Kuin väijyvä, myrkyllinen kyykäärme hyökkäsi se minua vastaan -- -hänen kiivaasti kumartuessaan sitä paikkaa kohden, jossa minä istuin. --- Kuin väijyvä, myrkyllinen elukka hävisi se minun nähteni -- kun -hän seuraavassa silmänräpäyksessä istui yhtä jäykkänä ja suorana -tuolillaan. - -"Te ette tahdo luottaa minuun?" kysyin minä. - -"En." - -"Pelkäättekö?" - -"Näytänkö minä pelkurilta?" - -"Te pelkäätte sir Percivalia." - -"Pelkäänkö?" - -Hänen kasvoilleen tuli voimakkaampi väri ja kädet alkoivat taasen -innokkaammin silittää silkkihametta. Minä jatkoin jättämättä hänelle -silmänräpäyksenkään miettimisaikaa. - -"Sir Percivalilla on korkea yhteiskunnallinen asema", sanoin minä; -"ei ollenkaan kummastuttaisi minua, jos pelkäisittekin häntä. Sir -Percival on mahtava mies -- hän on vapaaherra, suuren maatilan -omistaja, ylhäisen perheen jälkeläinen --" - -Minua kummastutti sanomattomasti, kun hän tässä purskahti -hillittömään nauruun. - -"Niin", toisti hän katkerimman halveksumisen äänellä. "Vapaaherra --- suuren maatilan omistaja -- ylhäisen perheen jälkeläinen. Niin, -todellakin! Varsin ylhäisen perheen, varsinkin äidin puolelta." - -Nyt ei ollut aikaa ajatella näitä sanoja, jotka olivat päässeet hänen -huuliltaan; minä ennätin vain huomata, että niitä hyvin ansaitsi -miettiä poistuttuani tästä talosta. - -"En ole täällä kiistelläkseni Teidän kanssanne perhekysymyksistä", -sanoin minä. "En tiedä mitään sir Percivalin äidistä --." - -"Te tiedätte yhtä vähän sir Percivalista itsestään", keskeytti hän -puheeni kiivaasti. - -"Neuvon Teitä, ett'ette ole siitä niin varma", puutuin minä -puheeseen. "Minä tiedän yhtä ja toista hänestä -- ja minä epäilen -vielä enemmän." - -"Mitä Te epäilette?" - -"Minä sanon Teille, mitä minä en epäile hänestä. Minä en epäile häntä -Annan isäksi." - -Hän hypähti ylös ja tuli aivan luokseni, silmäten raivoisasti. - -"Kuinka uskallatte Te lausua jotain sellaista? Kuinka uskallatte Te -sanoa, kenen tytär hän oli -- kenen hän _ei_ ollut!" huudahti hän, -samalla kun hänen kasvonsa värisivät raivosta ja ääni vapisi vihasta. - -"Teidän ja sir Percivalin välisellä salaisuudella ei ole sellaista -perustusta", jatkoin minä lujasti. "Se salaisuus, joka uhkaavana -riippuu sir Percivalin elämän yllä, ei tullut Teidän tyttärenne -syntyessä eikä poistunut hänen kuollessaan." - -Hän vetäytyi askeleen taaksepäin. "Menkää!" sanoi hän, osoittaen -uhkaavasti ovelle. - -"Ei enemmän Teidän kuin hänenkään sydämmessään ole mitään ajatusta -tähän lapseen nähden", jatkoin minä, lujasti päättäen ajaa hänet -äärimmäisyyteen asti. "Ei ollut mitään rikollisen rakkauden sidettä -Teidän ja hänen välillänsä pitäessänne näitä salaisia yhtymisiä. -- -Teidän miehenne tavatessa Teidät kuiskailemassa toistenne kanssa -kirkkomaalla sakariston vieressä." - -Hänen ojennettu käsivartensa vaipui samassa silmänräpäyksessä, kuin -minä lausuin tämän, ja vihan kiivas puna katosi hänen kasvoiltansa. -Minä huomasin tämän muutoksen, joka tapahtui hänessä. Minä näin tuon -kovan, varman, pelottoman, laskevan naisen kukistuvan pelosta, jota -hän ei kaikista ponnistuksista huolimatta voinut salata -- kun minä -lausuin nämä sanat: "kirkkomaalla sakariston vieressä." - -Koko minuutin tai pitemmän ajan seisoimme me vaieten ja katsellen -toisiamme. Minä puhuin ensiksi. - -"Kieltäydyttekö vieläkin uskomasta minua?" kysyin minä. - -Hän ei voinut vieläkään palauttaa entistä väriä kasvoillensa, mutta -ääni oli taasen luja; esiintymiseen oli tullut entinen ärsyttävä uhma -hänen vastatessaan minulle. - -"Kieltäydyn", sanoi hän. - -"Kehotatteko Te minua vieläkin menemään?" - -"Kehotan. Menkää -- älkääkä tulko koskaan takaisin." - -Menin ovelle, pysähdyin hetkiseksi, ennenkun avasin sen, ja käännyin -vieläkin kerran katsellakseni häntä. - -"Kenties saan minä ilmoittaa Teille uutisia sir Percival Glydestä, -joita Te ette ole valmistautunut kuulemaan", sanoin minä, "ja siinä -tapauksessa tulen minä takaisin." - -"Sir Percivalista ei ole mitään uutisia, joita minä en ole -valmistautunut kuulemaan, lukuunottamatta --." - -Hän vaikeni; hänen kalpeat kasvonsa synkkenivät, hän hiipi hiljaisin, -varovaisin, kissamaisin askelin paikallensa. - -"Lukuunottamatta uutista hänen kuolemastaan", sanoi hän -istuutuessaan, samalla kun kammottava hymy oli hänen julmilla -huulillaan ja kuolon kaamea viha väijyi hänen rohkeista silmistään. - -Kun minä avasin oven mennäkseni, katsoi hän nopeasti minuun. Hänen -huulensa avautuivat hitaasti hirveästä hymyilystään -- hän tarkasti -minua kiireestä kantapäähän kummastuneella, aralla silmäyksellä; -koko hänen katseensa kuvasti äänetöntä, kauheaa toivetta. Tekikö hän -kenties salaa laskelmiansa minun nuoruudestani ja voimastani, minun -vihani suuruudesta kärsityn loukkauksen johdosta ja itsehillintäni -rajoista? Kuvitteliko hän, mihin tämä viha voisi johtaa minut, jos -sir Percival ja minä sattumalta kohtaisimme toisemme? Paljas ajatus -ajoi minut pois hänen läheisyydestään ja vaiensi tavallisimmankin -jäähyväislauseen huuliltani. Sanaakaan lausumatta poistuin minä -huoneesta. - -Avatessani ulko-oven näin minä saman papin joka jo kerran oli käynyt -ohi talon, palaavan samaa tietä mennäkseen yli torin. Minä pysähdyin -antaakseni hänen mennä sivu ja katsoin samalla vierashuoneen ikkunaan. - -Rouva Catherick oli jo etukäteen kuullut hänen askelensa hiljaisella, -yksinäisellä paikalla ja seisoi jo ikkunan ääressä. Ei edes -se hirvittäväin intohimojen voima, jonka minä olin herättänyt -tämän naisen sydämmessä, voinut saattaa häntä laiminlyömään tätä -yhteiskunnallisen arvonannon hituista, mikä hänen vihdoinkin monen -vuoden väsymättömäin ponnistusten jälkeen oli onnistunut voittaa ja -mihin hän rajun voimakkaasti takertui kiinni. Siinä seisoi hän nyt -taaskin, ei täyttä minuuttia sen jälkeen, kun olin mennyt, tullen -varta vasten niin lähelle ikkunaa, että papin täytyi uudelleen -tervehtiä häntä. Hän nosti taaskin hattuansa. Minä näin kovain, -aavemaisten kasvojen ikkunalasin takana pehmenevän mielistellyn -ylpeyden ilmeestä; minä näin pään kankeine, mustine myssyineen -juhlallisesti kumartuvan vastaukseksi. Kirkkoherra oli tervehtinyt -häntä ja minun läsnäollessani kaksi kertaa samana päivänä! - - -VIII. - -Minä läksin talosta siinä vakuutuksessa, että rouva Catherick oli -vasten tahtoansa johtanut minua askeleen eteenpäin. Ennenkun minä -olin ennättänyt poiketa lähimmälle kadulle torin kulmasta, kiintyi -huomioni siihen, että joku äkkiä lukitsi oven takanani. Minä käännyin -ja näin vantteran, mustapukuisen miehen seisovan sen talon portailla, -joka, mikäli minusta näytti, oli lähinnä rouva Catherickin asuntoa. -Mies tuli käyden kiiruisin askelin sitä kulmaa kohden, johon minä -olin seisahtunut. Minä tunsin heti hänet siksi, joka oli kulkenut -edelläni Blackwater-Parkiin käydessäni siellä ja joka oli koettanut -haastaa riitaa kanssani. - -Minä seisoin hiljaa saadakseni tietää, oliko hänellä tälläkin kertaa -aikomus ryhtyä tekemisiin kanssani. Kummastuksekseni meni hän ohi -nopein askelin lausumatta sanaakaan ja edes katsomattakaan minuun. -Tämä oli niin vastakkaista sille, mitä minä olin häneltä odottanut, -että uteliaisuuteni tai paremmin sanoen epäluuloni heräsivät, ja minä -päätin seurata häntä voidakseni mahdollisesti huomata, mitä hänellä -oli tekemistä tässä kaupungissa. Ottamatta selvää, näkikö hän minut -vai ei, seurasin minä häntä. Hän ei katsonut kertaakaan taakseen ja -astutti minua perässään suorinta tietä rautatieasemalle. - -Juna oli juuri lähtemäisillään ja kaksi tai kolme viime hetkessä -saapunutta matkustajaa tunkeili pienen lippuaukon ympärillä. Minä -menin heidän luokseen ja kuulin selvään miehen pyytävän lippua -Blackwaterin asemalle. Otin selville, että hän todellakin matkusti -tällä junalla, ennenkun poistuin paikalta. - -Minä voin vain yhdellä tavalla selittää, mitä minä juuri nyt -olin nähnyt ja kuullut. Olin varma, että mies oli tullut rouva -Catherickin asunnon viereisestä talosta. Luultavasti oli hän sir -Percivalin määräyksestä oleskellut siellä saadakseen selville, -enkö minä ennemmin tahi myöhemmin kävisi rouva Catherickin luona. -Hän oli epäilemättä nähnyt minun sekä menevän että tulevan ja sen -jälkeen kiiruhtanut ensi junaan matkustaakseen Blackwater-Parkiin -ja tehdäkseen ilmoituksen sir Percivalille, joka niine tietoineen, -jotka hänellä varmaan oli minun puuhistani, luonnollisesti saapuisi -tälle paikalle ollakseen saapujia, jos minä päättäisin matkustaa -Hampshireen. Muutamain päiväin kuluttua tapaisimme hän ja minä varsin -uskottavasti toisemme. - -Millainen tulos olisikin, päätin minä kumminkin epäämällä toteuttaa -yritykseni, lujasti silmäten siihen päämäärään, jonka koetin -saavuttaa, pysähtymättä tai väistämättä sir Percivalia tai jotakuta -muuta. -- Se suuri edesvastaus, joka raskaasti painoi minua -- -edesvastaus sovittaa pienimmätkin toimeni niin, ett'eivät ne johtaisi -Lauran pakopaikan löytämiseen -- ei ahdistanut minua ollenkaan -Hampshiressä. Welminghamissa voin minä kuljeskella mieleni mukaan ja -jos minä sattumalta laiminlöin tarpeelliset varovaisuustoimenpiteet, -niin ei kumminkaan kukaan muu kuin minä itse kärsisi siitä. - -Poistuessani asemalta alkoi jo hämärtää. Ja kun minä pimeän tultua, -en voisi tehdä mitään tutkimuksia tällä vieraalla paikkakunnalla, -läksin lähimpään ravintolaan ja tilasin päivälliseni ja huoneen -yöksi. Tämän tehtyä kirjoitin minä Marianille ilmoittaakseni -hänelle, että kaikki oli hyvin ja että minulla oli hyviä toiveita -onnistua. Lähteissäni Lontoosta olin minä pyytänyt häntä osoittamaan -ensimmäisen kirjeensä, jonka minä toivoin saavani huomisaamuna, -Welminghamin postikonttoriin ja minä pyysin häntä lähettämään -seuraavan kirjeen samalla osoitteella. Jos minä sattumalta olisin -matkustanut pois kaupungista sen saapuessa, voin minä helposti saada -sen kirjoittamalla postinhoitajalle. - -Ravintola tuli myöhemmin illalla aivan typi tyhjäksi. Minulla oli -häiritsemätön tilaisuus miettiä kaikkea, mitä tänään iltapäivällä -oli tapahtunut. Ennenkun minä menin levolle, olin minä huolellisesti -muistutellut kummallisen keskusteluni rouva Catherickin kanssa alusta -loppuun ja tarkoin tutkinut niiden päätelmäin arvon, jotka minä aivan -äkkiä olin päivällä ehtinyt tehdä. - -Vanhan Welminghamin kirkon sakaristo oli se lähtökohta, josta -ajatukseni hitaasti ja tutkien johti kulkuansa kaikkeen siihen, mitä -minä olin kuullut rouva Catherickin lausuvan, kaikkeen siihen, mitä -minä hänen luonaan olin huomannut kummallista ja epäilyttävää. - -Kun rouva Clements ensin mainitsi sakariston ympäristön sir -Percivalin ja rouva Catherickin salaisten kohtausten paikkana, -pidin minä tätä vain varsin kummallisena. Ja tämän kummallisuuden -tunteen vallitessa olin minä keskustelussa jälkimäisen kanssa vain -kokeeksi lausunut muutamia sanoja keskustelusta "kirkkomaalla -sakariston vieressä" -- asia, joka näytti minusta vain toisarvoiselta -sivuseikalta ja joka puhuessani muistui mieleeni. Minä olin -valmistautunut siihen, että hän vastaisi minulle hämmentyneenä tai -suuttuneen, mutta se sanomaton pelko, joka valtasi hänet lausuessani -nämä sanat, oli minulle täydellinen yllätys. Minä olin jo kauan -ennen ajatuksissani yhdistänyt sir Percivalin salaisuuden johonkin -salattuun, vakavaan rikokseen, jonka rouva Catherick tiesi, mutta -tätä pitemmälle en minä ollut mennyt. Mutta nyt oli tämän naisen -äkkinäinen kauhistus enemmän tai vähemmän suoranaisesti asettanut -tämän rikoksen yhteyteen sakariston kanssa ja saattanut minut -käsittämään, että hän oli ollut enemmän kuin todistaja -- hän oli -epäilemättä ollut osallinen rikokseen. - -Mikä oli tämä rikos? Minä aloin tulla siihen vakuutukseen, että se -oli samalla kertaa sekä halpamainen että vaarallinen -- muutoin ei -olisi rouva Catherick toistanut minun sanojani sir Percivalin valtaan -nähden niin selvällä halveksumisella -- siis törkeä ja vaarallinen -rikos, johon hän oli ottanut osaa, ja se rikos oli yhteydessä kirkon -sakariston kanssa. - -Seuraava kohta vei minut vielä askeleen etemmäksi. - -Rouva Catherickin huomattava sir Percivalin halveksuminen ulottui -nähtävästi tämän äitiinkin. Hän oli puhunut mitä katkerimmalla ivalla -siitä ylhäisestä perheestä, josta sir Percival polveutui -- "ainakin -äidin puolelta". Mitä tämä merkitsi? Oli ainoastaan kaksi selitystä: -Joko oli äiti alhaissukuinen tai oli hänen kunniallaan jokin varjo, -jonka sekä rouva Catherick että sir Percival salaisuudessa tunsivat. -Ensinmainitun näistä selityksistä voin minä vain löytää hakemalla -kirkonkirjoista hänen vihkimätodistuksensa ja saamalla siten tietää -hänen nimensä ja sukunsa johdatukseksi vastaisille tutkimuksilleni. - -Mutta jos toiselta puolen viimemainittu olettamus oli oikea, niin -mikä tahra oli hänen arvollansa? Kun minä muistelin niitä tietoja, -joita Marian oli antanut minulle sir Percivalin vanhemmista ja siitä -merkillisen yksitoikkoisesta elämästä, jota he viettivät, niin heräsi -mielessäni kysymys, eikö ollut mahdollista, ett'ei hänen äitinsä -koskaan ollut naimisissa hänen isänsä kanssa. Tästäkin tekisivät -kirkonkirjat parhaiten selvää. Mutta minkä seurakunnan rekisterissä -he olisivat vihittyinä? Tähän kysymykseen nähden palasin minä taas -niihin päätelmiin, joita minä olin tehnyt, ja sama ajatusvoima, -joka jo oli huomannut tehdyn rikoksen paikan, saattoi minut nytkin -uskomaan, että vihkimätodistus täytyi olla Vanhan Welminghamin -sakaristossa. - -Nämä olivat tulokset käynnistäni rouva Catherickin luona -- nämä ne -kaikenlaiset mietteet, jotka, uskollisesti viitaten samalle taholle, -ratkaisivat minun toimenpiteitteni suunnan huomispäivänä. - -Aamu oli raskas ja pilvinen, mutta silti ei satanut. Minä jätin -matkareppuni ravintolaan ja kysyttyäni tietä läksin jalkaisin Vanhan -Welminghamin kirkolle. Kuljin hieman yli kaksi peninkulmaa maata, -joka koko ajan hitaasti kohosi. - -Korkeimmalla paikalla oli kirkko -- vanha, ajan pahoin pitelemä -rakennus, jonka sivuilla oli raskaat tukipylväät ja keskellä -jykeä, nelikulmainen torni. Vastapäisellä puolella oleva sakaristo -ulkoni kirkosta ja näytti olevan samanikäinen. Ympärillä näkyi -useammassa kohden sen kauppalan jäännöksiä, jonka rouva Clements -oli kuvannut minulle omaksi ja miehensä muinoiseksi kotipaikaksi. -Ne olivat huomattavimmat asukkaat kauan sitten hyljänneet uuden -kaupungin takia. Muutamat taloista olivat revitty tyyten alas -paitsi ulkomuureja, toiset olivat saaneet seisoa vähitellen -rapistuakseen, ja muutamissa asui vielä ihmisiä, jotka nähtävästi -kuuluivat köyhimpään luokkaan. Se oli autio taulu -- eikä kumminkaan -synkeimmässä rappiotilassaan niin autio kuin se uusi kaupunki, josta -äsken olin poistunut. Täällä voi silmä kiintyä kellastuneisiin, -suuriin, laveihin ketoihin ja maatiloihin; täällä oli joukko puita, -jotka, vaikkakin lehdettömiä, poistivat maiseman yksitoikkoisuuden ja -johtivat ajatuksen kesään ja varjoisiin lehtoihin. - -Kun minä tulin esille kirkon takapuolelta ja kuljin ohi muutamien -hyljättyjen asuinrakennusten etsiäkseni lukkaria, näin minä kaksi -miestä, jotka olivat seisoneet kätkössä erään muurin takana, astuvan -esiin ja seuraavan minua. Pitempi heistä, vahva, leveäharteinen mies, -metsänvartijan puvussa, oli minulle tuntematon; toinen oli yksi -niistä miehistä, jotka vainosivat minua Lontoossa käydessäni herra -Kyrlen luona. Minä olin silloin tarkoin katsellut häntä ja minä olin -varma, että se oli juuri hän, jonka minä nyt näin. - -He eivät yrittäneetkään puhutella minua ja pysyttelivät tarpeellisen -matkan päässä, mutta heidän oleskelunsa syy kirkon läheisyydessä -oli kumminkin varsin selvä. Oli niin kuin olin odottanutkin -- sir -Percival oli jo varustautunut taisteluun minua vastaan. Käyntini -rouva Catherickin luona oli ilmoitettu edellisenä iltana, ja nyt -seisoivat molemmat miehet vartioimassa kirkon lähellä, odottaen -tulisinko minä näköisälle Vanhassa Welminghamissa. Jos minä olisin -tarvinnut joitain enempiä todistuksia siitä, että minun tutkimukseni -olivat suuntautuneet oikealle tolalle, niin olisi nyt tehty -suunnitelma vakoilla minua ollut täysin riittävä. - -Minä kuljin edelleen, kunnes minä tulin erään vielä asutun talon -luo, jota ympäröi pieni keittiöpuutarha, jossa muuan mies oli -työskentelemässä. Hän neuvoi minulle tien lukkarin taloon, joka -jonkun matkan päässä oli aivan yksin hyljätyn kauppalan rajalla. -Lukkari oli huoneessa ja pani parhaillaan päällystakkia päälleen. -Hän oli iloisa, ystävällinen ja puhelias ukko, jolla oli varsin -epäedullinen ajatus -- mikäli minä pian huomasin -- siitä paikasta -missä hän eli, ja itsetyytyväinen ylemmyyden tunne naapureihinsa -nähden sen suuren merkkitapauksen johdosta että hän kerran oli ollut -Lontoossa. - -"Olipa hyvä, että tulitte niin aikaisin herra", sanoi vanhus, kun -minä esitin käyntini syyn. "Kymmentä minuuttia myöhemmin en minä -olisi ollut kotona. Pitäjän asiat, herra voitte uskoa, että on varsin -paljon kulkemista minun ikäiselleni miehelle, ennenkun kaikki on -toimitettu. Mutta näettekö, herra, ukko on vielä ketterä ja reipas -eikä ole koskaan valittanut väsyneitä jalkoja! Niin kauan kun mies -ei valita koipiansa, kelpaa hän vielä johonkin. Ettekö Tekin samoin -ajattele, herra?" - -Sillä välin otti hän avaimet takan nurkkauksessa olevasta koukusta -ja sulki oven perästämme. Ja jatkaen yksinpuheluaan sanoi hän -tyytyväisellä äänellä, ikäänkuin mielihyvissään siitä, että on vapaa -kaikista perhehuolista. - -"Minulla ei ole ketään, joka touhuaisi ja puuhaisi kotitaloudessani. -Vaimoni lepää haudassa, ja lapseni ovat kaikki naimisissa. Huono -paikka tämä, eikö niin, herra? Mutta seurakunta on suuri -- kuka -tahansa ei voisi hoitaa tätä paikkaa, sen sanon. Hyvät tiedot tekevät -asian mahdolliseksi, ja minä olen saanut oppia, mitä tarvitaan ja -hieman enemmänkin. Minä voin puhua yhtä hyvää englannin kieltä kuin -kuningatarkin -- Jumala varjelkoon kuningatarta! -- ja se on jo -enemmän kuin useimmat muut henkilöt tällä paikkakunnalla osaavat. Te -olette Lontoosta arvatakseni, herra? Minä olin Lontoossa 25 vuotta -sitten. Mitäpä uutta tapahtuu siellä tähän aikaan?" - -Rupattaen tällä lailla saattoi hän minut sakaristoon. Minä katsoin -ympärilleni nähdäkseni molemmat vakoojat. En kumminkaan voinut heitä -missään huomata. Nähtyään, että minä käännyin lukkariin hankkiakseni -tietoja, olivat he luultavasti kätkeytyneet johonkin, josta he -vapaasti voivat valvoa toimiani. - -Sakariston ovi oli tamminen, raskas ja vanha sekä vahvoilla -rautakoristeilla siloteltu; lukkari asetti suuren, raskaan avaimensa -lukkoon sellaisella kasvojen ilmeellä, joka osoitti hänen tietävän, -että tässä on vaikea työ edessä, jonka onnistumisesta hän itsekään ei -ollut varma. - -"Minun on pakko saattaa Teidät sisään tätä tietä, herra", sanoi -hän, "sillä ovi, joka johtaa kirkosta tänne, on sakariston puolelta -lukittu. Muutoin olisimme me voineet mennä sitä tietä. Tämä lukko on -kauhean vaikea avata. Se on kuin vankilan oven lukko; se on monta -kertaa mennyt umpilukkoon, ja minä olen ainakin viisikymmentä kertaa -maininnut asiasta kirkon isännöitsijälle ja vaatinut hankkimaan -uutta. -- Hän sanoo silloin aina: 'Minä katson' -- ja siihen asia -jää. Ah, koko tämä paikka on sellainen rääsynurkka, jota ei ollenkaan -voi verrata Lontooseen, vai kuinka, sir? Me nukumme täällä! Emme -seuraa ollenkaan aikaamme." - -Hetkinen väännettyä ja kierrettyä avainta antoi raskas lukko -vihdoinkin perään, ja lukkari avasi oven. Sakaristo oli suurempi -kuin oli voinut kirkon ulkopuolelta päättää. Se oli pimeä ja synkkä -vanha huone, joka oli matala ja jonka katossa ristihirret olivat -näkyvissä. Pitkin kahta sivua pitkin niitä seiniä nimittäin, jotka -olivat lähinnä kirkkoa, oli hautoja ja raskaita kaappeja, jotka -olivat madon kalvamia ja vanhuuden halkomia. Erään kaapin koukuissa -riippui useampia messupaitoja, jotka pullottivat kummallisissa -kääröissä -- olisi tarvinnut vain pari koipea niiden alle voidakseen -huvitella näkevänsä joukon menneitä seurakunnan paimenia, jotka -kaikessa toveruudessa olivat yhdessä siihen hirttäytyneet. Lattialla, -messupaitojen alla, oli kolme sälylaatikkoa kannet puoleksi auki -ja joukko oljenkorsia pistäytyen ulos halkeamista ja rei'istä -joka sivulta. Niiden takana eräässä nurkassa oli koko tomuisia -ja kellastuneita papereja, joista jotkut olivat käärityt kuin -arkkitehdin piirustukset, toiset sitä vastoin lankaan pujotettuina -ja muistuttaen kirjeitä tai laskuja. Huone oli muinoin saanut -valaistuksensa yhdellä seinällä olevasta pikku ikkunasta; tämä oli -kumminkin nyt muurattu kiinni ja korvattu kattoikkunalla. Ilma -huoneessa oli raskas ja tukahduttava. Tukahduttava se oli sitäkin -enemmän, kun kirkkoon johtava ovi oli suljettu. Tämäkin ovi oli -tamminen sekä lukittu alhaalta ja ylhäältä. - -"Meillä sietäisi olla täällä hieman siistimpää, ettekö ajattele niin, -herra?" kysyi iloisa lukkari. "Mutta mihin pitäisi Teidän mielestänne -yhtyä näin hyljätyllä paikalla? Katsokaahan nyt vain esimerkiksi -näitä sälylaatikoita. Tässä ne nyt ovat olleet vuoden tai kauemmin -valmiina Lontooseen vietäviksi -- niin tässä ovat ne rojuina ja tässä -tulevat ne olemaan niin kauan, kun ne kestävät koossa. Minä sanon -vielä kerran, herra, mitä minä jo sanoin: tämä ei ole Lontoo. Täällä -me nukumme. Me emme seuraa ollenkaan aikaamme!" - -"Mitä on sälylaatikoissa?" kysyin minä. - -"Saarnatuolin vanhain puuleikkausten palasia, alttariseinustan -vuorauksia ja urkulehterin kuvia", sanoi lukkari. "Kaksitoista -apostolia puuhun leikattuna -- mutta ei yhdelläkään ole nenää -jäljellä. Kaikki on rikkinäistä, madon kalvamaa ja syrjiltään -vahingoittunutta -- kaikki tyyni haperaa kuin posliini ja yhtä vanhaa -kuin kirkko, jollei vanhempaakin." - -"Ja miksi pitää ne lähetettämän Lontooseen? Korjattaviksiko?" - -"Niin juuri, herra. Korjattaviksi ja missä se ei ole mahdollista, -paikattaviksi uudella puulla. Mutta, näettekös, herra, rahat -loppuivat -- ja siinä sitä nyt ollaan odottamassa uutta -listakeräystä, minkä merkintään ei kukaan näytä olevan halukas. Siitä -on nyt vuosi vierinyt. Kuusi herraa söi päivällistä yhdessä sen asian -kunniaksi uuden kaupungin ravintolassa. He pitivät puheita ja tekivät -päätöksen ja kirjoittivat nimensä ja painattivat keräyslistoja -herra, joissa tulipunaiset götiläiset kirjaimet loistivat, joissa -puhuttiin paljon siitä, kuinka häpeä oli jättää kirkko ja kalliit -puuleikkaukset korjaamatta ja niin edespäin. Tuossa lojuvat nyt -kaikki keräyslistat, joita ei voitu jakaa ulos, arkkitehdin -piirustukset ja kustannusarvio sekä koko kirjevaihto, joka päättyi -siihen, että kaikki alkoivat kieroon katsella toisiansa -- kaikki -on tuossa nurkassa sälylaatikoiden takana. Ensin tuli hieman rahaa --- mutta mitäpä voi odottaa, kun ei olla Lontoossa? Ne riittivät -juuri parhaiksi rikkinäisten veistosten asettamiseen laatikoihin, -kustannusarvion teettämiseen ja keräyslistojen painattamiseen -- eikä -sitten ollut penniäkään jäljellä. Kuitenkin ovat laatikot tässä, -kuten olen sanonut. Ei ole mitään paikkaa, johon ne muuttaisimme --- ei kukaan uudessa kaupungissa välitä meistä -- me olemme täällä -nurkassamme aivan unhotettuina. -- Sakaristo tulee rojuhuoneeksi -- -kukapa voi auttaa sitä? Kas siinäpä olisi asia, jonka minä tahtoisin -tietää." - -Haluni saada tutkia kirkonkirjoja ei kehoittanut minua erityisesti -seuraamaan vanhuksen rupatusta. Minä olin hänen kanssaan yhtämieltä, -ett'ei kukaan voinut auttaa sitä seikkaa, että sakaristo näytti -siivottomalta -- ja esitin sitten, että me muitta mutkitta kävisimme -asiaamme käsiksi. - -"Niin, niin, aivan oikein -- kirkonkirjat!" sanoi lukkari ottaessaan -pienen avainnipun taskustaan. "Kuinka vanhoja Te tahdotte nähdä, -herra?" - -Marian oli sanonut minulle sir Percivalin iän puhuessamme hänen -tulevasta avioliitostaan Lauran kanssa. Hän oli silloin kuvannut -hänet 45-vuotiaaksi. Tämän laskun mukaan huomasin minä, että hänen -oli täytynyt syntyä 1804 ja että minä huoleti voin alkaa tutkimukseni -tämän vuoden lopusta. - -"Haluan alkaa vuodesta 1804", sanoin minä. - -"Kummalleko puolelle, herra?" kysyi lukkari. "Eteenkö vai taaksepäin -siitä vuodesta?" - -"Taaksepäin, menneeseen aikaan." - -Hän avasi erään kaapin oven -- sen, jonka vieressä messupaidat -riippuivat, ja otti esiin suuren, likaisiin, ruskeisiin nahkakansiin -sidotun kirjan. Minua kummastutti kirkonkirjan epävarma -säilytyspaikka. Kaapin ovi oli kiero ja huojuva ja lukko mitä -huonoin ja pienin. Minä olisin helposti voinut vääntää sen auki -kävelykepilläni. - -"Katsotaanko tämän olevan kirkon asiakirjain turvallinen -säilytyspaikka?" kysyin minä. "Minun mielestäni pitäisi niin tärkeän -kirjan kuin tämän olla varmemman lukon takana ja säilytettynä -tulenkestävässä kaapissa." - -"No, senpä sanon, että tämä on varsin merkillistä!" sanoi lukkari, -sulkien kirjan samassa kun oli avannutkin sen ja taputtaen hiljaa -sen kantta. "Juuri samat sanat, kuin minun vanhalla herrallani ja -opettajallani oli tapana lausua kerta toisensa jälkeen monta, monta -vuotta sitten. 'Miksi ei säilytetä kirkonkirjaa' -- hän tarkotti -juuri tätä kirjaa, jota minä nyt pidän kädessäni, 'miksi ei säilytetä -kirkonkirjaa tulenkestävässä kaapissa?' Sitä en kuullut hänen -lausuvan yhtä, vaan satoja kertoja. Hän oli asianajaja siihen aikaan -ja sen lisäksi tämän kirkon kirjuri. Reipas ja komea vanha herra -- -ja täynnään omituisia päähänpistoja, voitte uskoa sen, herra. Niin -kauan kuin hän eli, piti hän jäljennöskirjaa tästä Knowlesburyssa -olevassa konttoorissaan, mihin hän teki kaikki muistoonpanot kuin -tähänkin. Te tuskin uskotte minua, mutta kumminkin on totta, että -hänellä oli määrätyt päivänsä -- yksi tai kaksi joka vuosineljännes, -jolloin hän vanhalla valkoponyllaan ratsasti tänne kirkolle omin -silmin verratakseen jäljennöstä ja kirkonkirjaa. 'Miten voin minä -tietää', oli hänen tapansa lausua -- 'miten voin minä tietää, ett'ei -kirkonkirjaa täältä sakaristosta voida varastaa tai hävittää. -Miks'ei sitä säilytetä tulenkestävässä kaapissa? Miks'en minä voi -saada muita olemaan yhtä varovaisia kuin itsekin? Voihan jonakin -päivänä onnettomuus tapahtua -- kun kirkonkirja on poissa, ymmärtää -seurakunta kyllä minun jäljennökseni arvon,' Näin puhuttuaan oli -hänen tapansa ottaa hyppysellinen nuuskaa ja katsoa ympärilleen niin -tyytyväisenä kuin prinssi. Niin hänen vertaistaan järjestyksenpidossa -ja hoidossa hoitaa asioitaan ei ole helppo löytää nykyaikaan. Vieläpä -Lontoossakin luulisin minä Teidän olevan vaikeaa löytää hänen -vertaistaan. Minkä vuoden sanoitte? Oliko se 1804?" - -"1804", vastasin minä, itsekseni päättäen olla antamatta vanhukselle -enää tilaisuutta rupattamaan, ennenkun minä olin katsellut -vihkimätodistukset läpi. - -Lukkari pani nenälleen silmälasit ja käänteli kirjan lehteä, muistaen -huolellisesti kastaa etusormeaan ja peukaloaan joka kolmannella -lehdellä. "Kas tässä se on, herra!" sanoi hän, lyöden samassa kätensä -tyytyväisenä avattuun kirjaan. "Tässä on se vuosi, jota Te halusitte -nähdä." - -"Kun en tietänyt, missä kuussa sir Percival oli syntynyt, aloin -minä vuoden ensi puoliskosta. Rekisteri oli vanhan mallinen, kaikki -todistukset olivat kirjoitetut viivoittamattomille sivuille, ja joka -vihkimätodistuksen jälkeen oli vedetty viiva musteella. - -"Minä tulin vuoden 1804 alkuun löytämättä mitään todistusta tästä -avioliitosta, jatkoin sen jälkeen etsimistäni meidän ajastamme koko -joulukuun 1803, koko marraskuun ja lokakuun, koko -- ei, ei koko -syyskuuta. Tämän kuun alusta löysin minä hakemani avioliiton! - -"Huolellisesti tarkastin minä registeriin merkitsemistä. Se oli -tehty sivun alimpaan osaan, ja kun tila oli niukka, oli se enemmän -ahdattu kuin muut vihkimätodistukset. Heti yläpuolella oleva -herätti huomiotani sen takia, että sulhasen ristimänimi oli sama -kuin minunkin. Seuraava sitä vastoin kiinnitti katsettani aivan -toisesta syystä: se otti nimittäin seuraavalla sivulla ylimpänä -suuren tilan, koska kaksi veljestä samalla kertaa oli vihitty. Sir -Felix Glyden vihkimätodistus ei ollut missään suhteessa huomattava -lukuunottamatta sitä tilaa, jonka se otti alimpana sivulla. Tiedot -hänen puolisostaan olivat aivan niin kirjoitetut, kuin tällaisissa -tapauksissa on tavallista. Hänestä oli merkitty: 'Cecilia Jane -Elster, Park-View Cottagesta Knowlesbury, aatelismies Patrick -Elster-vainajan ainoa tytär, asui ennen Bathissa.' - -"Minä merkitsin koko todistuksen taskukirjaani ja tunsin sitä -tehdessäni itseni sekä empiväksi että alakuloiseksi yritykseni -suhteen. Tämän salaisuuden, jonka minä aina tähän silmänräpäykseen -asti olin uskonut selville saavani, jäljille näytti nyt olevan -vaikeampi päästä kuin koskaan ennen. - -"Mitkä käsitykset selvittämättömästä salaisuudesta olivat vahvistuneet -käyntini takia sakaristossa? Ei kerrassaan mitkään. Mitkä tiedot -olin minä saanut lady Percivalin kunnian otaksuttujen tahrain -suhteen? Ainoa tieto, jonka minä olin saanut, puolusti hänen -mainettansa. Uusia epäilyksiä, uusia vaikeuksia, uusia viivytyksiä -näyttäytyi minulle loppumaton jono. Mihin pitäisi minun tästä lähtien -ryhtyä? Ainoa keino, joka minulla mielestäni oli, oli tämä: Minun -pitäisi tehdä tiedusteluja neiti Elster'in, Knowlesburysta, nähden -toivossa päästä, huomaamalla syy rouva Catherickin halveksumiseen -sir Percivalin äitiä kohtaan, askel lähemmäksi tämän arvoituksen -ratkaisemista. - -"Oletteko löytänyt haluamanne tiedon, herra?" kysyi lukkari, kun minä -suljin kirkonkirjan. - -"Kyllä", vastasin minä, "mutta kumminkin on minulla vielä muutamia -kysymyksiä tehtävänä. Otaksun, että se pappi, joka 1803 oli -seurakunnan pastorina, ei elä enään?" - -"Ei eläkään herra! Hän kuoli kolme tai neljä vuotta ennen minun -tänne tulemistani -- ja se tapahtui armon vuonna 27. Minä sain tämän -paikan, herra", jatkoi puhelias, vanha ystäväni, siten, "että entinen -lukkari jätti sen aivan yht'äkkiä. Ihmiset puhuvat, että hänen -vaimonsa ajoi hänet pois kotoa -- vaimo elää vielä ja asuu uudessa -kaupungissa. En tiedä oikein, onko juttu tosi; kaikki mitä tiedän, on -paikan saantini. Herra Wansborough hankki minulle sen -- sen vanhan -herran poika, josta minä jo olen puhunut. Hän on nyt kirkonkirjuri, -aivankuin hänen isänsä oli ennen häntä." - -"Sanoitteko Te, että Teidän entinen opettajanne asui Knowlesburyssa?" -kysyin minä, koettaen muistaa pitkää juttua vanhan koulun järjestystä -rakastavasta miehestä, jolla puhelias ystäväni oli väsyttänyt minut, -ennenkun hän oli avannut kirkonkirjan. - -"Niin, niin se oli, herra", vastasi lukkari. "Vanha herra Wansborough -asui Knowlesburyssa ja siellä asuu hänen poikansakin." - -"Te sanoitte juuri nyt, että hän on kirkonkirjuri, kuten hänen -isänsäkin oli. Minä en ole oikein selvillä, tiedänkö minä, mitä sillä -tarkoitetaan." - -"Todellako herra? Ja Te kumminkin tulette Lontoosta! Jokaisella -seurakunnalla on kirkonkirjurinsa ja lukkarinsa. Lukkari on sellainen -mies kuin minä, lukuunottamatta sitä, että minulla on paljon enemmän -tietoja kuin useimmilla heistä -- vaikka minä en tosiaankaan tahdo -kehuskella niillä. Kirkonkirjurin paikkoja etsivät lakimiehet, ja -jos on jotain kirjoittamista tai jotain lakialaa ajettava kirkon -puolesta, toimittavat he sen. Se tapahtuu samalla tavoin kuin -Lontoossa. Jokaisella kirkolla on siellä kirjurinsa, ja voitte olla -varma, että ne kaikki ovat lakimiehiä." - -"Siis otaksun minä, että nuori herra Wansborough on myöskin lakimies?" - -"Luonnollisesti, herra! Hänellä on konttorinsa Highstreet'in varrella -Knowlesburyssa -- samassa paikassa jossa hänen isällään oli ennen -häntä. Lukemattomia kertoja olen minä lakaissut sitä konttoria ja -nähnyt vanhan herran ratsastavan ravia valkoponyllansa, kääntävän -päätään milloin oikealle, milloin vasemmalle pitkin koko katua ja -nyökkäävän kaikille ihmisille! Uskokaapas vain että hänellä oli -jotakin arvoa! Hänen olisi pitänyt elää Lontoossa!" - -"Kuinka pitkältä on Knowlesburyyn täältä?" - -"Oh, sinne on varsin pitkältä", sanoi lukkari liioittelevalla -käsityksellään matkan pituudesta ja sillä elävällä kuvittelulla -vaikeudesta siirtyä paikasta toiseen, joka on ominainen maaseudun -asukkaille. "Lähes 5 peninkulmaa, saan minä sanoa Teille!" - -Oli vielä aikainen aamupäivä. Päivän pitäisi riittää kävelyyn -Knowlesburyyn ja sieltä takaisia. Eikä luultavasti olisi kaupungissa -ketään muuta henkilöä, joka paremmin voisi antaa minulle tietoja -siitä arvonannosta ja yhteiskunnallisesta asemasta, mikä sir -Percivalin äidillä oli ennen naimisiin menoaan, kuin paikkakunnan -asianajaja. Aikoen heti jalkaisin lähteä Knowlesburyyn poistuin minä -siis sakaristosta. - -"Tuhat kiitosta, herra", sanoi lukkari minun pistettyäni pikku lahjan -hänen käteensä. "Onko todellakin Teidän tarkoituksenne käydä koko tie -Knowlesburyyn ja tänne takaisin? No no, Teillä on nuoret, terveet -jalat -- se on siunattu asia, vai kuinka? Tämä tie johtaa sinne; Te -ette voi käydä harhaan. Toivoisin, että minulla olisi sama matka kuin -Teilläkin -- on niin hauska puhella henkilöiden kanssa, jotka ovat -tulleet Lontoosta, kun asuu niin syrjäisellä paikkakunnalla kuin -tämäkin. Saa kuulla jotain uutta. Hyvää huomenta, herra -- vielä -kerran suuri kiitos!" - -Me erosimme. Kun minä olin poistunut kirkosta kappaleen matkaa, -katsoin minä taakseni -- siinä seisoivat taas molemmat miehet tiellä -ja kolmas heidän seurassaan; tämä kolmas oli se pieni, mustapukuinen -mies, jota minä edellisenä iltana olin seurannut asemalle. - -He seisoivat puhelemassa keskenään hetkisen -- sitten erosivat he. -Mustapukuinen meni yksin takaisin Welminghamiin, molemmat toiset -seisoivat paikoillaan nähtävästi aikoen seurata minua niin pian, kun -minä alkaisin kulkea edelleen. - -Minä jatkoin kulkuani olematta huomaavinani heidän puuhiansa. He -eivät suututtaneet ollenkaan minua tällä hetkellä -- päinvastoin -voin minä sanoa heidän virkistäneen alakuloiseksi painuvaa mieltäni. -Hämmästyttyäni nähdessäni avioliiton oikein rekisteröidyksi olin -minä unhottanut ne päätelmät, jotka minä tein heidän hiipimisestään -sakariston läheisyydessä. Mutta kun he nyt taasen näyttäytyivät, -muistin minä, että sir Percival oli valmistautunut minun käyntiini -Vanhan Welminghamin kirkolla suoranaisena tuloksena keskustelustani -rouva Catherickin kanssa -- muutoin ei hän olisi asettanut -vakoojiansa sinne väijymään minua. Niin oikein kuin kaikki näyttikin -kirkonkirjassa, oli kumminkin jotakin väärää salattuna siinä. -- -Minä en voinut vapautua siitä ajatuksesta, että oli jotakin tässä -kirkonkirjassa, jota minun ei vielä onnistunut huomata. - - -IX. - -Tultuani kappaleen kirkolta kuljin minä reippaasti Knowlesburyyn -johtavaa tietä. - -Tämä tie oli enimmäkseen suora ja kohoava. Joka kerran kun katsoin -taakseni, huomasin minä, kuinka varojat sitkeästi seurasivat minua. -Ensi osan matkaa pysyttäytyivät he kohtuullisen etäällä. Ainoastaan -yhden tai pari kertaa kiiruhtivat he askeleitansa, ikäänkuin heillä -olisi aikomus saavuttaa minut -- mutta pysähtyivät sitten heti -- -neuvottelivat keskenään -- ja hiljensivät sen jälkeen vauhtia, kunnes -he taasen olivat minusta saman matkan päässä kuin ennenkin. Heillä -oli nähtävästi jotakin tärkeää mielessä, mutta he epäröivät tai -olivat erimielisiä, kuinka heidän aikomuksensa oli toteutettava. Minä -en voinut aivan tarkoin arvata heidän suunnitelmiansa, mutta minä -epäilin varsin vakavasti, pääsisinkö minä Knowlesburyyn joutumatta -johonkin epämiellyttävään seikkailuun matkalla. Epäilyni toteutuikin. - -Olin tullut eräälle yksinäiselle osalle, tietä. Edessäni teki se -jyrkän mutkan, ja minä olin juuri kuluneen ajan mukaan laskenut, että -minun pitäisi olla lähellä kaupunkia, kun minä äkkiä kuulin molempain -miesten askeleet aivan takanani. - -Ennenkun minä ennätin katsoa taakseni, oli toinen heistä -- se, joka -oli vainonnut minua Lontoossa, kiiruusti käynyt ohitseni vasemmalta -puolelta niin läheltä, että hän olkapäällään töyttäsi minua. -Luultavasti olin minä suuttuneempi siitä tavasta, jolla hän ja hänen -toverinsa seurasi minua kintereillä koko matkan Welminghamista, kuin -minä tahdoin tunnustaa, ja onnettomuudekseni pukkasin minä häntä -vapaalla kädelläni luotani. Hän huusi samassa silmänräpäyksessä apua. -Hänen toverinsa, pitkä metsänvartijan puvussa oleva mies, hyökkäsi -esiin oikealta puoleltani -- ja tuossa tuokiossa pitivät roistot -minua välissään kiinni keskellä maantietä. - -Vakuutus, että paula oli viritetty minulle, ja suuttumus siitä, -että tunsin tähän paulaan käyneeni, pidätti minua onneksi tekemästä -asemaani vielä vaikeammaksi taistelemalla turhaan näiden kahden -miehen kanssa -- joista toinen yksin epäilemättä olisi ollut -voimillaan minua vahvempi. Minä hillitsin siis ensi tunteeni -riistäytyä heidän käsistään irti ja katsoin ympärilleni nähdäkseni -jonkun jonka minä mahdollisesti voisin kutsua todistajaksi. - -Kedolla lähellä tietä oli työnteossa mies, joka varmaan oli nähnyt -koko tapahtuman, ja minä huusin siis häntä seuraamaan meitä -kaupunkiin. Hän pudisti kumminkin päätänsä tyhmän itsepäisesti -ja meni erääseen tupaan, joka oli hieman kauempana maantiestä. -Samassa selittivät molemmat konnat aikovansa syyttää minua siitä, -että minä olisin hyökännyt heidän kimppuunsa. Olin nyt tullut -kyllin rauhalliseksi ja kyllin viisaaksi ollakseni tekemättä mitään -vastarintaa. "Päästäkää käsivarteni, niin minä seuraan teitä", sanoin -minä. Toinen kieltäytyi varsin töykeällä tavalla, mutta toinen oli -kyllin viekas varoakseen tarpeettomain väkivaltaisuuksien seurauksia. -Hän antoi siis toverilleen merkin, ja minä kuljin edelleen heidän -välissään käsivarteni vapaina. - -Olimme heti tien mutkassa, ja siinä kohta edessämme olivat -Knowlesburyn ensimäiset rakennukset. Eräs kaupungin poliiseista kulki -jalkakäytävällä pitkin tietä. Miehet ilmoittivat heti asian hänelle. -Hän vastasi, että maistraatti oli parhaillaan koolla raatihuoneessa -ja kehotti meitä viipymättä menemään sinne. - -Me jatkoimme siis matkaamme raatihuoneelle. Kirjuri teki muodollisen -kanteen ja syytös esitettiin minua vastaan tällaisissa tapauksissa -tavallisesti liioiteltuna ja kovin vääristeltynä. Tuomari -- juro ja -töykeä mies, joka tunsi jonkunlaista katkeraa tyytyväisyyttä virkansa -harjoittamisesta -- kysyi, oliko joku tiellä tai läheisyydessä -nähnyt minun käyvän kimppuun, ja suurimmaksi kummastuksekseni -myönsivät kantajat työmiehen olleen läsnä. Tuomarin seuraavat -sanat valaisivat kumminkin minulle tätä asiaa. Juttu lykättiin -todistajan kuulustamista varten, ja tuoman selitti olevansa halukas -laskemaan minut vapaalle jalalle, jos joku tahtoisi mennä takaukseen -puolestani. Jos minut olisi tunnettu kaupungissa, olisi hän tyytynyt -kunniasanaani, mutta kun minä olin tuntematon, oli välttämätöntä -asettaa hyväksyttävä takaus puolestani. - -Koko tämän petoksen tarkoitus oli minulle nyt selvä. Oli suunniteltu -seuraavasti: saamalla edeltäpäin tuumittu lykkäys todistajan -kutsumista varten minun väestön tuntemattomuuteni ja siitä aiheutuvan -vaikeuden takia hankkia takaus ja sillä aikaa kun minä istun -vankeudessa -- ensi oikeuden istuntoon saakka -- voisi sir Percival -päästä tilaisuuteen käyttämään jokaista keinoa vaikeuttaakseen minun -vastaisia yrityksiäni -- laittautuakseen kenties täysin turvaan -kaikilta enemmiltä huomioilta -- ilman että minä vähintäkään voisin -ehkäistä häntä. Kolmen päivän kuluttua otettaisiin syyte uudelleen -esille eikä mitään todistajaa kaivattaisi. - -Suuttumukseni -- minä voin melkein sanoa epätoivoni tämän kavalan -esteen johdosta, joka oli niin halpa ja mitätön itsessään, niin -lamauttava ja onneton seurauksiltaan -- saattoi minut aluksi aivan -kykenemättömäksi ajattelemaan parasta keinoa pelastautua siitä -vaikeudesta johon minä olin joutunut. Minä olin kyllin hullu -pyytääkseni paperia ja kynää saadakseni salaa ilmoittaa tuomarille -todellisen asemani. Tämän yrityksen toivottomuus ja epävarmuus ei -pölähtänyt edes päähäni, ennenkun minä olin kirjoittanut kirjeen ensi -sanat. En ennenkun minä olin lykännyt paperin luotani -- en ennenkun -minun täytyi häpeäkseni tunnustaa, että minä melkein olin antanut -tuskan epätoivoisen asemani johdosta vallata mieleni, muistanut -keinoa, jota sir Percival luultavasti ei ollut ottanut huomioon, -mutta joka voisi saattaa minut vapaaksi muutamien tuntien kuluttua. -Minä päätin ilmoittaa tohtori Dawsonille Oak-Lodgeen sen ikävän -aseman, johon minä olin joutunut. - -Lukija muistanee, että minä jo olin käynyt tämän herran luona -matkallansa tälle paikkakunnalle ja Blackwater-Parkiin; minä olin -silloin vienyt hänelle kirjeen neiti Halcombelta, missä hän mitä -lämpimimmin sanoin suositti minua saamaan hänen ystävällistä -apuansa. Minä muistutin häntä nyt tästä kirjeestä ja siitä, mitä -minä ennen olin ilmoittanut herra Dawsonille niistä arkaluontoisista -ja vaarallisista tutkimuksista, joihin minä olin ryhtynyt. Minä en -ollut koskaan ilmaissut todellista asiain tilaa Lauran suhteen, vaan -kuvannut vain asiani olevan mitä suurimmasta merkityksestä neiti -Halcombea koskeviin yksityisasioihin nähden. Käyttäen yhäkin samaa -varovaisuutta esitin minä nytkin tämän syyn nykyiseen käyntiini -Knowlesburyssä ja pyysin tohtorin itsensä ratkaisemaan, eikö tämä -naisen luottamus, jonka hän itse tunsi ja jota hän piti arvossa, -ja sitä paitsi hänen talossaan nauttimani vierasvaraisuus voineet -oikeuttaa minua pyytämään hänen apuansa paikkakunnalla, jossa minä -olen täysin vieras. - -Minä sain luvan heti lähettää miehen viemään kirjettä ja ajoneuvoja, -joissa tohtori voisi saapua kohta kaupunkiin. Oak-Lodgen oli -Blackwater-Parkin ja Knowlesburyn välillä. Mies, jonka minä lähetin, -sanoi voivansa ajaa sinne neljässäkymmenessä minuutissa ja tuovansa -herra Dawsonin mukanaan toisessa neljässäkymmenessä minuutissa. Minä -kehotin häntä etsimään tohtoria, olipa hän missä tahansa, jollei -hän olisi kotona -- ja asetuin sitten odottamaan asian menoa niin -kärsivällisesti, kuin voin. - -Kello ei ollut 1/2 2, kun lähetti läksi. Ennen 1/2 4 oli hän takaisin -tohtorin kanssa. Herra Dawsonin ystävällisyys ja se hienotunteisuus, -jolla hän piti kiireistä väliintuloansa itsestään selvänä asiana, -liikutti todellakin sydäntäni. Vaadittu takaus tarjottiin ja -hyväksyttiin heti. Ennen kello 4 iltapäivällä seisoin minä -- vapaana -miehenä -- Knowlesburyn kadulla ja pudistin sydämmellisesti vanhan, -kunnon tohtorin kättä. - -Herra Dawson pyysi minua vierasvaraisesti seuraamaan häntä -Oak-Lodgeen ja olemaan siellä yötä. Minä voin vain vastata hänelle, -ett'ei aikani myöntänyt, ja pyysin hänen suomaan siirtämään käyntini -muutamia päiviä myöhemmäksi, jolloin minä toivoin voivani antaa -hänelle kaikki ne selitykset, jotka minä tunnustin hänellä olevan -oikeuden saada, mutta joita minä en vielä voinut antaa. Me erosimme -mitä ystävällisimmästi toisistamme, ja minä läksin heti kulkemaan -herra Wansboroughin Highstreetin varrella olevaa konttoria kohden. - -Jokainen minuutti oli nyt mitä suurinarvoinen. - -Uutinen, että minä olin takausta vastaan vapaa, saapuisi varmaan sir -Percivalin tietoon ennen iltaa. Jolleivät lähimmät tunnit saattaneet -minua tilaisuuteen toteuttaa hänen pahinta pelkoansa -- jolleivät -ne saattaneet häntä minun valtaani, kadottaisin minä kenties kaiken -edistyksen toivon, jonka minä tähän asti olin saavuttanut, kenties -ainaiseksi. Miehen tunnoton luonne, se vaikutus, mikä hänellä oli -paikkakunnalla, se vaara, joka tutkimukseni takia epäilemättä häntä -uhkasi -- kaikki kehotti minua minuuttiakaan viipymättä kiiruhtamaan -tiedustelujani. Minulla oli ollut riittävästi aikaa miettiä -odottaessani herra Dawsonin tuloa ja minä olin käyttänyt tämän ajan -hyväkseni. Muutamat osat vanhan, puheliaan lukkarin rupatuksesta, -jolla hän oli väsyttänyt minut, palasivat nyt ajatuksiini ja saivat -aivan uuden merkityksen, ja epäily, joka ei ollut pölähtänyt päähäni -ollessani vielä sakaristossa, häipyi synkkänä sielussani. Tähän -asti en ollut aikonut muuta kuin pyytää herra Wansboroughilta sir -Percivalin äitiä koskevia tietoja -- nyt toivoin saavani tarkastaa -Vanhan Welminghamin kirkonkirjan jäljennöstä. - -Herra Wansborough, jonka minä heti tapasin, oli iloinen, -punaposkinen, vankka mies, joka muistutti enemmän hyvinvoivaa -maahovilaista kuin lakimiestä, ja näytti olevan yhtä huvitettu -kuin hämmästynytkin pyynnöstäni. Hän oli kuullut puhuttavan isänsä -tekemästä kirkonkirjan jäljennöksestä, mutta itse ei hän ollut edes -nähnyt sitä. Sitä ei ollut kukaan kysynyt ja se oli epäilemättä -arkistossa muiden paperien joukossa, joita hän ei ollut koskettanut -sitten isänsä kuoleman jälkeen. "Olipa vahinko, ett'ei vanha -herra elänyt", sanoi hän, "saadakseen vihdoinkin kuulla rakasta -jäljennöskirjaansa kaivattavan. Hän olisi varmaankin tavallista -nopeammin ratsastanut lempihevosellansa. Kuinka olette saanut tietää, -että tämä kirja on olemassa? Onko joku kaupunkilainen kertonut siitä -Teille." - -Minä välttelin vastata kysymyksiin niin hyvin kuin voin. Sillä -kannalla kuin asia nyt oli, oli mahdotonta olla kyllin varovainen -- -minä huomasin olevan syytä välttää, ettei herra Wansborough liian -aikaisin saisi tietää, että minä jo olin tutkinut alkuperäistä -kirjaa. Minä selitin siis tulleeni sinne ottamaan selkoa en tästä -sukuluettelosta ja että olisi varsin tärkeätä saada siitä tiedot -niin pian kuin mahdollista. Halusin lähettää tiedot päivän postissa -Lontooseen ja tarvitsin kaiken kaikkiaan silmätä kaksoisrekisteriin, -mikä säästäisi minulta matkan Vanhaan Welminghamiin. Samalla lisäsin, -että jos minä sittemmin tarvitsisin jäljennöstä alkuperäisestä, -kääntyisin minä herra Wansboroughin konttoriin saadakseni sellaisen -asiakirjan. Tämän selityksen jälkeen ei enempää viivytelty. Kirjuri -lähetettiin arkistoon ja hetken kuluttua saapui hän tuo iso -kirja mukanaan. Se oli aivan yhtä suuri kuin sakaristossa oleva -kirkonkirja. Ainoa eroavaisuus oli, että jäljennöskirjassa oli -siistimmät kannet. Käteni vapisivat veri kohosi päähäni -- mutta -minun täytyi hillitä mielenliikutukseni, ennenkun minä uskalsin avata -kirjan. - -Ensi lehdellä oli heikolla musteella kirjoitettu seuraavat sanat: -"Welminghamin seurakunnan kirkon Avioliitto-Rekisterin jäljennös. -Toimitettu minun tarkastuksellani ja sittemmin joka todistus minun -itseni oikaisema ja alkuperäiseen vertaama. (Allekirjoitus) Robert -Wansborough Kirkonkirjuri." Tämän kirjoituksen alla oli toisella -käsialalla kirjoiteltu seuraava lisäys: "Käsittävä ajan tammikuun 1 -päivästä 1800 kesäkuun 30 päivään 1815." - -Minä avasin syyskuun 1803. - -Löysin heti sen miehen vihkimätodistuksen, jolla oli sama ristimänimi -kuin minullakin. Molempain veljesten kaksoisvihkimätodistus oli -paikallaan ylimpänä seuraavalla lehdellä. Ja näiden merkitsemisten -välissä sivun alareunassa --? - -Ei mitään! Ei sanaakaan siitä todistuksesta, jonka piti mainita sir -Felix Glyden ja Cecilia Jane Elsterin avioliitto! - -Sydämmeni alkoi lyödä niin rajusti, että pelkäsin pakahtuvani. -Katsoin uudelleen siihen -- peljäten pettyneeni. Ei, ei ollut -epäilemistäkään. Avioliittoa ei oltu koskaan rekisteröity. -Todistukset jäljennöskirjassa ottivat aivan saman tilan sen lehdellä -kuin alkuperäiset todistukset kirkonkirjassa. Viimeinen toisella -sivulla oli miehestä, jolla oli minun ristimänimeni. Sen alla oli -tyhjä paikka -- nähtävästi syntynyt siitä, että se oli liian niukka -kahden veljeksen vihkimätodistuksia varten, jotka jäljennöksessä -samoin kuin alkuperäisessäkin olivat seuraavan lehden alussa. Tämä -käyttämätön tila ilmaisi minulle kaikki! Siten oli se varmaan ollut -kirkon rekisterissäkin vuodesta 1803 vuoteen 1827, jolloin sir -Percival tuli Vanhaan Welminghamiin. _Täällä_ Knowlesburyssa oli -minun mahdollista saada tämä petos selväksi sen jäljennöksen kautta, -joka minulla oli edessäni -- ja Vanhassa Welminghamissa oli petos -tehty kirkon asiakirjoihin. - -Minua pyörrytti -- minun täytyi pitää kiinni kirjoituspöydästä -ollakseni kaatumatta. Kaikista epäluuloista, joita minä olin -tuntenut tätä tunnotonta miestä kohtaan, ei yksikään soveltunut -todelliseen asianlaitaan. Käsitys, ett'ei hän olisikaan sir Percival -Glyde, ett'ei hänellä ollut enempää oikeutta Blackwater-Parkiin -ja vapaaherran arvoon kuin tiluksen köyhimmällä torpparilla, ei -koskaan ollut silmänräpäykseksikään pälkähtänyt päähäni. Joskus olin -minä uskonut hänen olevan Anna Catherickin isän, joskus katsonut -hänen olevan hänen puolisonsa, mutta se rikos johon hän todellakin -oli tehnyt itsensä syypääksi, oli alusta loppuun ollut kaukana -ajatuksistani. - -Se katala tapa, jolla tämä suuri ja rohkea rikos oli tehty ja ne -hirvittävät seuraukset, jotka sen huomaaminen saisi aikaan, melkein -valtasivat mieleni. Kukapa voisi nyt ihmetellä sitä raakaa ja rajua -levottomuutta, joka kalvoi tuota kurjimusta koko hänen elämänsä -ajan? Kuka voisi ihmetellä hänen epätoivoista vaihtelevaisuuttaan -halpamaisesta teeskentelystä mielettömään väkivaltaan? Kukapa -ihmettelisi nyt sitä rikollisuuden tuntoa, joka oli pakottanut hänen -suljetuttamaan Anna Catherickin mielisairaalaan ja sekautumaan -kurjaan salajuoneen vaimoansa vastaan vain paljaasta epäilystä, -että nämä molemmat tunsivat hänen vaarallisen salaisuutensa? Tämän -salaisuuden paljastaminen olisi muutamia vuosia ennemmin saattanut -hänet hirsipuuhun -- nyt maasta karkottamiseen elinajaksi. Vaikka -nekin, jotka olivat kärsineet hänen petoksestaan, tahtoisivat -säästää häntä lain rangaistuksesta, riistäisi laki kumminkin yhdellä -iskulla häneltä nimen, arvon ja maatilan -- sanalla sanoen: koko -sen yhteiskunnallisen aseman, jonka hän vääryydellä oli hankkinut -itsellensä. Tämä oli salaisuus ja se oli nyt _minun_! Jos lausun -vain sanan, temmataan häneltä ainaiseksi koti, aatelisuus, omaisuus --- jos lausun vain sanan, ajetaan hänet maailmalle nimettömänä, ruti -köyhtyneenä, halveksittuna pettäjänä! Tämän miehen asema riippui -yhdestä sanastani -- ja tämän tiesi hän tänä hetkenä yhtä varmaan -kuin minä itsekin! - -Tämä viime ajatus palautti minulle kylmyyteni ja tajuntani. Paljon -kalliimmat harrastukset kuin omani riippuivat siitä varovaisuudesta, -jonka nyt täytyy johtaa kaikkia minun tekojani. Ei ollut sitä juonta, -jota sir Percival kavahtaisi minua vastaan. Vaarallisessa, niin, -epätoivoisessa asemassaan ei hän antaisi minkään arvelun estää -itseään, ei kammoisi mitään rikosta -- pelastaakseen siten itsensä. - -Minä mietin hetkisen. Ensin oli tarpeellista esittää kirjalliset -todistukset tekemästäni havainnosta ja jos jokin kova onni kohtaisi -minua, persoonallisesti asettaa nämä todistukset varmaan turvaan -sir Percivalin käsiltä. Rekisterin jäljennös oli turvassa herra -Wansboroughin arkistossa. Alkuperäinen asiakirja oli sitä vastoin -sakaristossa, mikäli minä itse voin päättää, varsin huonossa suojassa. - -Tässä vakuutuksessa päätin minä palata kirkolle, pyytää lukkaria -vielä kerran seuraamaan minua sakaristoon ja itse tehdä tarpeellisen -otteen kirkonkirjasta, ennenkun minä nukkuisin ensi yönä. Minä en -tietänyt silloin vielä, että tämä minun jäljennökseni täytyi olla -laillisesti todistettu ja ett'ei millään asiakirjalla, jonka minä -yksin olin tehnyt, olisi laillista voimaa todistuskappaleena. - -Minä en tietänyt, kuten sanottu, tätä, ja minun aikomukseni pitää -tointani salassa esti minua tekemästä muutamia kysymyksiä, jotka -olisivat hankkineet minulle tarpeellisia tietoja. Ainoa ajatukseni -nyt oli päästä takaisin Vanhaan Welminghamiin niin pian kun -mahdollista. Minä pyysin anteeksi niin hyvin kuin voin hämmentynyttä -ulkomuotoani ja esiintymistäni, jonka herra Wansborough jo oli -huomannut, laskin sopivan palkkion pöydälle, sovin niin, että minä -kirjoittaisin hänelle parin päivän kuluttua, ja poistuin konttorista -huimaavin ajatuksin ja veren syöksyessä suonissani kuumeellisen -rajusti. - -Pimeä oli tulemaisillaan. Se ajatus pälkähti päähäni, että minua -kenties taaskin ahdistettaisiin matkalla ja hyökättäisiin kimppuun. - -Kävelykeppini oli kevyt ja siitä oli vähän taikka ei ollenkaan -apua, jos minä tarvitsisin puolustaa itseäni. Ennenkun minä läksin -Knowlesburysta ostin minä itselleni kunnon ryhmysauvan, lyhyen -ja raskaalla nupilla varustetun. Tämä vankka ase mukanani tunsin -minä itseni turvalliseksi ketä tahansa vastaan, jota halutti estää -minua pääsemästä perille. Jos minä kohtaisin useamman kuin yhden -vastustajan, voisin minä juosta. Kouluaikanani oli minulla ollut -suuri maine pikajuoksijana eikä minulla sittemminkään ollut puuttunut -harjoitusta oleskellessani Keski-Amerikassa. - -Nopein askelin läksin minä paluumatkalle ja pysyttelin tarkoin -keskellä maantietä. - -Sataa tihutti hienosti, enkä minä voinut nähdä, vainottiinko minua -vai ei. Mutta juuri kun minä olin ennättänyt noin kahden peninkulman -päähän kirkosta, näin minä erään miehen juoksevan sateessa ohitseni -ja kuulin sen jälkeen tien vieressä oleva veräjä lyötävän lujasti -kiinni. Kuljin edelleen välittämättä mistään, keppi valmiina -kädessäni, tarkkaavasti kuunnellen jokaista melua ja turhaan -koettaen silmätä paksun, nokimustan pimeän läpi. Ennenkun minä olin -päässyt kahtasataa askelta etemmäksi, kuului kahina pensasaidasta -oikealta puoleltani ja kolme miestä juoksi maantielle. Minä -poikkesin silmänräpäyksessä jalkakäytävälle, joka oli tiensyrjässä. -Kaksi miehistä juoksi innoissaan ohitseni, kolmas, nopea kuin -salama, pysähtyi, kääntyi puoliksi ja löi minua kepillään. Isku -annettiin umpimähkään eikä sattunut minuun kovasti. Se osui oikeaan -olkapäähäni. Minä iskin häntä takaisin päähän. Hän horjui ja kaatui -molempia seuraajiaan vasten, jotka olivat hyökkäämässä päälleni. -Tästä sain minä silmänräpäyksen aikaa hyväkseni. Minä hiivin heidän -ohitsensa keskelle tietä ja aloin juosta kaikin voimin. - -Molemmat vahingoittumattomat roistot vainosivat minua. He olivat -kumpikin taitavia juoksemaan, tie oli sileä ja tasainen, ja -ensimmäisen viiden minuutin tai hieman enemmän kuluessa huomasin -minä, ett'ei matka pidennyt välillämme. Oli epävarma yritys juosta -pitemmälti tässä synkässä pimeydessä. Pensasaidat molemmin puolin -tietä näyttivät minusta vain tummilta viivoilta, ja jos jotakin -estettä olisi ollut jalkojeni edessä, olisin minä varmaan kaatunut -siihen. Hetkisen kuluttua tunsin minä maan muuttuvan; se laskeusi -ensin eräässä mutkassa ja kohosi sitten melkoisesti. Alamäkeen -juostessa pääsivät vainoojani minua melkein hieman lähemmäksi, -mutta ylämäessä pääsin minä yhä edelle. Heidän jalkainsa nopea, -määräperäinen ääni heikkeni heikkenemistään, ja tästä äänestä -huomasin minä päässeeni kyllin edelle uskaltaakseni poiketa tieltä, -toivoen heidän juoksevan ohitseni pimeässä. Minä harppasin siis -sivulle ja käytin hyväkseni ensimmäistä aukkoa pensasaidassa, jonka -minä pikemmin arvasin kuin oikein voin nähdä. Se tuntui olevan -suljettu veräjä. Minä hyppäsin sen yli, tunsin olevani avonaisella -kentällä, jolla minä jatkoin juoksemistani, kääntäen selkäni -maantielle. Kuulin selvään, kuinka he menivät veräjän ohi, yhä -juosten -- ja kuinka toinen kehotti toista kääntymään. En huolinut -heistä nyt sen enempää, kun he eivät voineet enää nähdä tai kuulla -minua. Jatkoin vain juoksuani avonaisen kentän yli ja kun minä -vihdoinkin olin päässyt sen vastapäiselle puolelle, pysähdyin minä -minuutin ajaksi hengittääkseni vapaammin. - -Palata maantielle en uskaltanut; kumminkin olin lujasti päättänyt -tänä iltana palata Vanhaan Welminghamiin. - -Ei kuuta eikä tähtiä näkynyt johdokseni. Minä tiesin vain, että oli -tuullut ja satanut selkääni lähtiessäni Knowlesburystä, ja jos minä -edelleen seuraisin tuulta, niin saisin ainakin olla varma, ett'en -minä tulisi aivan väärälle taholle. - -Seuraten tätä suunnitelmaa jatkoin minä kulkuani poikki kedon -kohtaamatta pahempia esteitä kuin pensasaitoja, ojia ja pensaikkoja, -jotka väliin hetkiseksi pakottivat minun poikkeamaan määräämästäni -suunnasta -- kunnes minä olin melkoisen korkealla paikalla, josta -maa jyrkästi laskeusi. Menin rinnettä alas, raivasin tien läpi -pensasaidan ja tulin siten kapealle tielle. Kun olin poikennut -oikealle poistuessani maantieltä, kuljin minä nyt vasemmalle, toivoen -siten voivani palata samaan suuntaan, josta olin lähtenytkin. -Seurattuani hetkisen tätä mutkittelevaa ja niljakkaa polkua, huomasin -minä pienen asuinhuoneen, jonka ikkunasta loisti kynttilä Veräjä oli -auki ja minä menin sisään saadakseni tietää, missä minä olin. - -Ennenkun minä ehdin ovelle, avattiin se äkkiä, ja mies tuli ulos -juosten lyhty kädessään. Hän seisahti ja piti sitä ylhäällä -huomatessaan minut. Me säpsähdimme molemmat. Harhailuni oli -saattanut minut kaartamaan osan kauppalaa ja johtanut minut sen -vastapäiselle puolelle. Seisoin taas Vanhan Welminghamin lukkarin -talossa, ja lyhtyä pitelevä mies ei ollut kultaan muu kuin aamullinen -tuttavani, seurakunnan lukkari. Hänen esiintymistapansa oli kumminkin -hämmästyttävästi muuttunut siitä, kun minä muutamia tunteja sitten -näin hänet. Hän katseli minua epäilevin ja sekavin katsein, hänen -punaverevät kasvonsa olivat tulistuneet, ja minä tuskin käsitin hänen -ensimmäisiä sanojansa. - -"Missä ovat avaimet?" kysyi hän. "Oletteko ottanut ne?" - -"Mitkä avaimet?" toistin minä. "Tulen juuri tällä hetkellä -Knowlesburysta. Mitä tarkoitatte?" - -"Sakariston avaimia. Jumala armahtakoon minua -- mitä pitää minun -tehdä? Avaimet ovat poissa! Ettekö kuule, mitä sanon?" huusi vanhus, -kohottaen mielenjärkytyksessään uhkaavasti lyhtynsä kasvojani kohden. -"Avaimet ovat poissa!" - -"Kuinka? Milloin? Kuka on ottanut ne?" - -"En tiedä", sanoi lukkari ja tuijotti sekautuneesti ympärilleen -pimeään. "Tulin juuri kotiin. Sanoin Teille, että minulla on -pitkällisiä toimituksia tänä päivänä -- suljin oven ja ikkunan -- se -on auki nyt -- ikkuna on auki. Katsokaa! Joku on tullut sen kautta -sisään ja ottanut avaimet!" - -Hän kääntyi ikkunaan päin ja näytti, että se oli seposeljällään. -Lyhdyn ovi aukeni hänen kääntäessään sitä, ja kova tuuli sammutti -silmänräpäyksessä kynttilän. - -"Hankkikaa valoa", sanoin minä, "ja menkäämme yhdessä sakaristoon. -Pian, pian!" - -Minä pukkasin hänet ovesta huoneeseen. Olikohan ilkityö, joka kenties -riistäisi minulta kaiken saavuttamani edun, tällä hetkellä tekeillä? -Kärsimättömyyteni päästä kirkkoon oli niin suuri, etten minä viipynyt -edes niin kaukaa, kun lukkari taasen sytytti lyhtyä, vaan läksin -pihasta ja kuljin pitkin tietä. - -Ennenkun minä olin ennättänyt kulkea kymmentä askelta, kohtasin -minä siltä taholta, jossa kirkko oli, tulevan miehen. Hän puhutteli -minua kunnioittavasti tullessaan lähemmäksi. En voinut nähdä hänen -kasvojansa, mutta ääni oli minulle tuntematon. - -"Pyydän anteeksi, sir Percival --" alkoi hän. Keskeytin hänen -puheensa. - -"Pimeys saattaa Teidät harhaan", sanoin minä. "En ole sir Percival." - -Mies vetäytyi heti takaisin. - -"Luulin isännäkseni", mutisi hän sekavasti ja epäröivästi. - -"Odotitte tapaavanne isäntänne täällä?" - -"Minun käskettiin odottaa häntä tässä tiellä." - -Näin vastattuaan meni hän takaisin. Minä näin nyt lukkarin tulevan -ulos saatuaan tulen sytytetyksi lyhtyynsä. Tartuin vanhusta -käsivarteen kiiruhtaakseni hänen askeleitansa. Kuljimme nopeasti -tietä ja menimme ohi miehen, joka oli puhutellut minua. Mikäli minä -voin nähdä lyhdyn valossa, oli hän palvelija, mutta ilman virkapukua. - -"Kuka on tuo?" kuiskasi lukkari. "Kenties tietää hän jotain -avaimista?" - -"Emme viivyttele kysymällä häneltä", vastasin minä. "Meidän täytyy -ennen kaikkea mennä sakariston luo." - -Kirkko ei näkynyt päivänvalollakaan, ennenkun oli ehditty tämän -tien päähän. Kun me nousimme mäelle jolla se oli, tuli muuan poika -alhaalta kauppalasta, tulen valon houkuttelemana, aivan luoksemme -- -ja tunsi heti lukkarin. - -"Kuulepas isä", sanoi poika ja tarttui mielistelevällä innolla -lukkaria takkiin, "kirkossa on joku sisällä. Minä kuulin jonkun -sulkevan oven perästään -- minä kuulin jonkun raapasevan tulta -tulitikulla." - -Lukkari vapisi ja nojasi raskaasti minua vasten. - -"Tulkaa, tulkaa!" sanoin minä kehottaen. "Emme ole täällä liian -myöhään. Me otamme kyllä miehen kiinni, olipa hän kuka tahansa. -Pitäkää vain lyhtyä ja seuratkaa minua niin nopeasti kuin voitte." - -Nousin kiireesti mäelle. Tumma kirkontorni oli ensimmäinen, minkä -minä, vaikkakin epäselvästi, voin erottaa synkkää yötaivasta vasten. -Kun kaarsin ympäri sakariston luo, kuulin raskaita askeleita aivan -lähelläni. Kulkija oli palvelija, joka oli seurannut meitä kirkolle. -"Minulla ei ole mitään pahoja aikomuksia", sanoi hän, kun minä -käännyin häntä kohden, "minä etsin vain isäntääni." Hänen äänensä -kuvasti ilmeistä kauhistusta. En huolinut hänestä enempää ja kuljin -edelleen. - -Samassa silmänräpäyksessä kun minä käännyin kulman ohi ja näin -sakariston, huomasin minä kattoikkunasta loistavan kirkkaan valon -sisältä. Se kohosi huikaisevan kirkkaana synkkää pilvitaivasta vasten. - -Kiiruhdin kirkkomaan yli ovelle. - -Kun tulin likemmäksi, luulin tuntevani kummallista hajua. Kuulin -rätisevää ääntä sisältä -- näin valon vahvenevan vahvenemistaan -- -ruutu meni rikki. -- Tuli oli valloillaan sakaristossa! - -Melkein kauhun lamauttamana tämän nähdessäni kuulin minä kumean -lyönnin sisäpuolelta ovea vasten, kuulin avainta kiivaasti -kierrettävän lukossa -- ja miehen äänen sisällä huutavan epätoivon -voimalla apua. - -Palvelija, joka oli tullut perässäni, hoippui kauhuissaan taaksepäin -ja vaipui polvilleen. "Oi Jumalani!" sanoi hän, "se on sir Percival!" - -Samassa silmänräpäyksessä oli lukkari ehtinyt luoksemme -- ja -juuri nyt kuultiin viime kertaa avainta vonkuen väännettävän ja -käännettävän lukossa. - -"Jumala armahtakoon hänen kurjaa sieluansa!" sanoi vanhus. "Hän on -kuolemaan tuomittu -- hän on vääntänyt oven umpilukkoon." - -Minä töytäsin taas esiin kaikki, mikä oli täyttänyt ajatukseni, -määrännyt tekoni useita viikkoja sitten, poistui silmänräpäyksessä -sielustani. Koko sen sydämmettömän vääryyden muisto, jonka tämä mies -oli rikoksellaan aikaansaanut, -- kaikki se rakkaus, viattomuus -ja onni, jonka hän säälimättä oli uhrannut -- se vala, jonka minä -olin sydämmessäni vannonut, vaatia hänet tilille -- kaikki katosi -mielestäni kuin uni. Minä en muistanut tänä hetkenä mitään muuta -kuin hänen kauhean asemansa. Minä en tuntenut mitään muuta kuin -luonnollista, suorastaan ihmisellistä toivetta pelastaa hänet -kamalasta kuolemasta. - -"Koettakaa avata kirkkoon vievä ovi!" huusin minä. "Tämä on mennyt -umpilukkoon. Elämänne on hukassa, jos viivytte!" - -Ei kuulunut mitään uutta hätähuutoa sen jälkeen, kun avainta oli -viime kerran kierretty lukossa, ei mitään ääntä, joka todisti -hänen vielä elävän. Minä en kuullut mitään muuta ääntä kuin -liekkien ritinää ja rätinää ja rikkimeneväin ikkunaruutujen kovaa -kilahtelemista. - -Katsoin molempia seuraajiani. Palvelija oli noussut ylös ja ottanut -lyhdyn, pitäen sitä mitään miettimättä ovea kohden. Kauhu näytti -riistäneen häneltä kaiken käsityksen -- hän seurasi minua kuin -koira, meninpä mihin tahansa. Lukkari istui hautakivellä vapisten -ja huokaillen. Minun tarvitsi vain silmätä heihin voidakseni nähdä, -ett'ei heistä olisi minulle mitään apua. - -Tuskin tietäen, mitä tein, menettelin minä silmänräpäyksen -päähänpiston mukaan. Minä tartuin palvelijaa olkapäihin ja pukkasin -hänet sakariston seinän luo. "Seisokaa hiljaa", sanoin minä, "ja -pidelkää kiinni kivistä. Minä nousen Teidän olkapäiltänne katolle, -lyön rikki ikkunan ja hankin hänelle ilmaa." - -Mies vapisi kiireestä kantapäähän, mutta pysyttelihe kumminkin -kiinni. Minä nousin hänen olkapäilleen keppi suussani, tartuin -vuorauslistaan ja heittäydyin yhdessä silmänräpäyksessä katolle. -Kiireessä ja tuskassa en minä johtunut ajattelemaan, että minä -päästäisin liekit ulos, sen sijaan että aioin päästää ilmaa sisään. -Minä iskin ikkunaan ja rikkonaiset, irtauneet lasiruudut kilahtivat -kappaleiksi ainoasta lyönnistä. Liekit leimahtivat ulos kuin -villipedot pesästään. Jollei tuuli olisi heittänyt takaisin, olisivat -liekit sillä paikalla, jossa minä seisoin, saavuttaneet minut ja -tehneet pikaisen lopun kaikista minun puuhistani ja suunnitelmistani. -Minä konttasin takaisin katon reunalle. Savu ja lieska kiemurtelivat -korkealla ylläni. Veripunainen valo näytti minulle palvelijan -kasvot, jotka hullun ilmeellä tuijottivat ylöspäin. Lukkari oli -noussut hautakiveltä ja väänteli epätoivoissaan käsiänsä, ja kylän -harvalukuinen väestö, miehet neuvottomina ja naiset kauhistuneina, -kokoutui alas kirkkomaalle -- milloin näkyivät he selvästi -kamalassa tulenvalossa, milloin katosivat he näkyvistäni mustaan, -tukehduttavaan savuun. Ja jalkojeni alla paloi auttamattomasti ja -kuoli mies, johon emme päässeet käsiksi! - -Tämä ajatus sai minut melkein mielipuoleksi. Käsieni ja käsivarsieni -avulla laskeusin minä taasen maahan. - -"Ottakaa tänne kirkon avain!" huusin minä lukkarille. "Meidän täytyy -koettaa sitä tietä -- kenties voimme me pelastaa hänet lyömällä -sisäoven sisään." - -"Ei, ei!" valitti ukko. "Ei ole mitään toivoa! Molemmat avaimet ovat -sisässä! Ah, herra, häntä ei voi mikään pelastaa -- hän on tomu ja -tuhka tähän aikaan!" - -"Kaupungista nähdään kyllä tuli", sanoi eräs mies takanani. "Siellä -on paloruisku. Kirkko pelastetaan varmaan." - -Minä huusin luokseni tätä miestä -- hän näytti olevan ainoa, joka ei -ollut menettänyt käsitystään. Viipyisi vähintäinkin neljännestunti, -ennenkun kaupungin paloruisku voisi olla täällä. Oli enemmän kuin -voisin kestää, seisoa toimettomana koko tämä aika. Huolimatta -kaikista järkeni vastaväitteistä, koetin minä vakuutella itseäni, -että tuo perikatoon joutunut kurjimus oli sakaristossa vain -tunnottomana kaatunut lattialle eikä ollut vielä kuollut. Eiköhän -häntä voisi pelastaa, jos me murtaisimme oven? Minä tiesin, kuinka -luja, raskas lukko oli -- kuinka vahva raudoitettu tammiovi -- -minä huomasin, kuinka toivotonta oli murtaa molempia puoliskoja -tavallisilla apuneuvoilla. Varmaankin löytyisi kumminkin parruja -hyljätyissä taloissa lähellä kirkkoa? Voisikohan hankkia sellaisen ja -käyttää sitä muurinmurtajana? Tämä ajatus juolahti mieleeni salaman -nopeudella. Minä käännyin mieheen: "Onko Teillä kirveenne mukananne?" --- Kyllä ne olivat. "Ja saha ja köysi?" -- Kyllä, kyllä! Juoksin -alas väkijoukkoon. "Viisi shillingiä jokaiselle, joka auttaa minua!" -Nämä sanat saivat kaikkiin eloa. Tämä köyhyyden ahmivan nälän toinen -laji -- rahan nälän -- sai heidät silmänräpäyksessä innostumaan ja -liikkumaan. "Pari teistä juoksee hakemaan useampia lyhtyjä, pari -käsikirveitä ja työaseita! Kaikki muut kanssani etsimään parrua!" -He hurrasivat lujin äänin. Naiset ja lapset väistyivät syrjään -molemmille sivuille. Me hyökkäsimme kaikki kirkkomaalta lähimpään, -asumattomaan rakennukseen. Ei kukaan jäänyt paikalleen paitsi lukkari --- vanhus-raukka seisoi hautakivellä ja itki ja valitti kirkon paloa. -Palvelija seurasi minua yhäti. Hänen kuolonkalpeat, sekautuneet -kasvonsa olivat aivan minun olkapääni vieressä, kun me raivasimme -tietä asumattomaan taloon. Siinä oli muutamia muinaisen katon -lehtereitä ympärillämme, mutta ne olivat liian keveitä. Eräs parru -oli päämme päällä kyllin alhaalla voidaksemme käydä siihen käsin ja -kirvein -- toinen oli kiinnitetty vastaisiin rappeutuneisiin seiniin, -katto ja lattia olivat pois otetut ja yllämme oli suuri reikä, -josta synkkä pilvi näkyi. Me koetimme irroittaa parrua molemmista -päistä yht'aikaa. Jumalani, kuinka lujassa se oli -- mitä vastusta -tiilet ja muurisavi teki! Me temmoimme, kiskoimme ja vedimme kaikin -voimin. Nyt antoi parru perään, toisesta päästään -- se putosi ja -suuri kappale muuria sen kanssa. Naiset, jotka olivat kokoutuneet -ovelle katsoakseen, kirkasivat -- miehet huusivat -- pari kellahti -kumoon vahingoittumatta kumminkaan. Vieläkin raju ponnistus, ja -parru irtaantui toisestakin seinästä. Me nostimme sen ja huusimme: -"Väistykää! Reippaasti eteenpäin! Ulos ovesta! -- Katsokaa kuinka -liekki nousee pilviä kohden entistä korkeammalle ja kirkkaammin -näyttääkseen meille tietä. -- Pitäkää kiinni nyt, ylös kirkkomaalle --- reippaasti eteenpäin parru mukana suoraan ovelle. Yks', kaks, -kolme! -- takaisin taas. Taas kaikuu hurraa-huuto niin kummallisesti -ja ilottomasti. Olemme jo vahingoittaneet ovea; jos ei lukko anna -perään, antavat ha'at. Vielä pusku parrulla! Yks', kaks', kolme! -- -takaisin taas. Se on irtautunut! Tuli purkautuu ulos kaikista raoista -sen ympärillä. Vielä pusku -- viimeinen kerta! Ovi kaatuu paukkuen -sisään. Silmänräpäyksen kamala äänettömyys, henkeä pidättävä odotus -valtasi meidät kaikki. Tuijotimme sisään nähdäksemme miehen. Hirveä -kuumuus ajoi meidät takaisin. Emme nähneet mitään, emme mitään -- -ylhäällä, alhaalla, koko huoneessa, ei mitään muuta kuin tulimeren!" - -"Missä hän on?" kuiskasi palvelija ja tuijotti mielipuolen tavoin -liekkeihin. - -"Hän on tomu ja tuhka", sanoi lukkari. "Ja kirjat ovat tomu ja tuhka --- ja, oi! kirkko on pian myöskin." - -Kaikkiaan kuultiin nämä sanat. Sitten ei häirinnyt mikään muu -hiljaisuutta kuin tulen rätinä ja paukahtelu. - -Kuulkaa! - -Kova, rämisevä ääni kaikui etäältä -- hevosten kavioin kopina, jotka -lähenivät lähenemistään täyttä neliä -- niin, ensin hiljainen, pian -yhä voimakkaampi, lopulta satojen huutavain ihmisäänien sorina. -Paloruisku oli tuotu. - -Väki kiiruhti innokkaasti mäen reunalle. Vanha lukkari koetti mennä -muiden kanssa, mutta hänen voimansa olivat lopussa. Minä huomasin -hänen pysytteleivän pystyssä pitämällä kiinni eräästä hautarististä. -"Pelastakaa kirkko!" huusi hän niin kovasti kuin voi, ikäänkuin -miehistö jo olisi voinut kuulla häntä. "Pelastakaa kirkko!" - -Ainoa, joka ei liikkunut paikaltaan, oli palvelija. Hän seisoi yhäti -tuijottaen tulta sama sekautunut ilme kasvoissaan. Puhuttelin häntä, -pudistin hänen käsivarttaan. Häntä ei voinut herättää käsitykseensä, -vaan kuiskasi hän vain vielä kerran: "Missä hän on?" - -Kymmenessä minuutissa oli sammutustyö käynnissä. Kirkon takana -olevasta lähteestä saatiin vettä ja letku suunnattiin sakariston -käytävään. Jos minun apuani olisi tarvittu, en minä olisi -voinut antaa sitä tänä hetkenä. Tarmoni oli murtunut -- voimani -tyhjentyneet, tuska ja hämmennys taas vallannut sieluni, kun minä -nyt tiesin, että hän on kuollut. Minä seisoin toimettomana ja kädet -riipuksissa -- silmäten yhäti ja yhtämittaa palavaan huoneeseen. - -Näin, kuinka tuli vähitellen tukahdutettiin. Punaiset liekit -pienenivät -- savu kohosi ylös valkopilvinä ja tuhkakasoja hehkui -sen läpi alhaalla lattialla. Tuli hetken pysähdys -- sitten lähestyi -poliisi ja sammutusmiehistö, niin että sisäänkäytävä sulkeutui -- -sitten neuvoteltiin hiljaisin äänin. Kaksi miestä erosi muista ja -poistui kirkkomaalta. Väki väistyi ääneti sivulle antaakseen heidän -mennä. - -Kävi kuin väristys läpi väkijoukon, ja elävä muuri vetäytyi hitaasti -syrjään. Molemmat miehet tulivat takaisin tuoden oven eräästä -autiosta talosta. He menivät sakaristoon sen kanssa ja poliisi sulki -taas käytävän. Osa tunkeutui esiin joukosta ollakseen ensimmäisinä -näkemässä jotakin, toiset seisoivat läheisyydessä voidakseen kuulla -parhaiten. Näiden joukossa oli vaimoja ja lapsia. - -Tiedot sakaristosta alkoivat nyt levitä suusta suuhun, kunnes -ne saapuivat paikkaan, jossa minä seisoin. Kuulin kysymyksiä ja -vastauksia toistettavan ympärilläni kuiskaavin, hätäisin äänin: - -"Ovatko he löytäneet hänet?" -- "Ovat." -- "Mistä?" -- "Hän makasi -pää ovea vasten ja kasvot lattiaa vasten." -- "Mitä ovea vasten?" -- -"Kirkkoon johtavaa." -- "Ovatko hänen kasvonsa palaneet?" -- "Ei." -- -"Ovatpahan." -- "Eivät palaneet, ainoastaan kärventyneet." -- "Hänhän -makasi kasvoillaan, sanon minä." -- "Kuka hän oli?" -- "Eräs lordi, -sanotaan." -- "Ei, ei lordi. Hän oli eräs sir -- jokin sir merkitsee -vain aatelismiestä." -- "Eipähän, se merkitsee vapaaherraakin." -- -"Eipähän." -- "Merkitseepä." -- "Miksi hän meni sakaristoon?" -- "Ei -ainakaan missään hyvässä aikomuksessa, siitä voit olla varma." -- -"Tekikö hän sen tarkoituksella?" -- "Olisiko hän tahtoen polttanut -itsensä!" -- "En tarkoita häntä itseään, tarkoitan sakaristoa. -Näyttääkö hän kamalalta?" --. "Kauhealta! Mutta kasvot eivät -kuitenkaan juuri pahasti palaneilta." -- "Eikö täällä ole ketään, -joka tuntee hänet?" -- "Täällä on mies, joka sanoo tuntevansa." -- -"Kuka?" -- "Palvelija, mutta hän on aivan tolkultansa; poliisi ei -luota häneen." -- "Eikö täällä ole ketään muuta, joka voi sanoa, kuka -hän on?" -- "Hiljaa! --" Selvä ja täyteläinen miehen ääni vaiensi -silmänräpäyksessä kaiken sorinan ja puhelun. - -"Missä on se gentleman, joka koetti pelastaa hänet?" kysyi tämä ääni. - -"Tässä, herra -- tässä hän on!" Joukko hartaita kasvoja kääntyi -minua kohden ja tusinoittain innokkaita käsivarsia raivasi tien läpi -väkijoukon. Oikeuden palvelija tuli luokseni lyhty kädessään. - -"Tätä tietä, olkaa hyvä, herra", sanoi hän rauhallisesti. - -Minä en voinut vastata hänelle enkä tehdä mitään vastarintaa, kun -hän otti minua käsivarresta. Minä koetin sanoa, ett'en minä koskaan -ollut nähnyt vainajaa hänen elinaikanansa -- ett'ei ollut mahdollista -niin oudon kuin minun todistaa, kuka hän oli. Mutta sanat kuolivat -huulilleni. Minä olin mykkä ja väsynyt ja tahdoton. - -"Tunnetteko häntä, herra?" - -Minä seisoin miesten ympäröimänä. Kolme heistä piti lyhtyä aivan -maassa. Kaikkien katse oli äänettömän odotuksen vallitessa kiintynyt -minuun. Minä tiesin, mikä oli jalkojeni juuressa -- minä tiesin, -miksi he pitivät lyhtyä niin alhaalla. - -"Voitteko Te todistaa, kuka hän oli, herra?" - -Silmäni laskeutuivat hitaasti. Ensin en minä nähnyt mitään muuta kuin -palasen karkeaa purjekangasta. Sadepisarain rapse sitä vastaan kuului -selvästi kamalassa hiljaisuudessa. Minä siirsin katseeni kankaan -yläkulmaan, ja siinä -- siinä kellervässä lyhdyn valossa näkyivät sir -Percivalin elottomat kasvot jäykkinä, hirveinä ja mustina. - -Siten näin minä hänen ensi ja viime kerran. Niin tahtoi Jumala, että -hänen ja minun piti kohdata toisemme. - - -X. - -Laillista tutkintoa onnettomuudesta kiiruhtivat erinäiset -paikalliset syyt, jotka näyttivät vaikuttavan tuomariin ja -paikkakunnan arvohenkilöihin. Se pidettiin huomispäivän iltapäivänä. -Luonnollisesti kutsuttiin minut todistajaksi. - -Ensimmäinen tehtäväni saman päivän aamuna oli käydä postikonttorissa -kysymässä Marianin lähettämää kirjettä. Ei mitkään tapahtumat, -olkoot kuinka tärkeitä tahansa, voineet ehkästä minua tuntemasta -samaa elävää levottomuutta Marianista ja Laurasta ollessani poissa -Lontoosta. Tämän aamun kirje, joka oli ainoa todistus minulle, ett'ei -mitään pahaa ollut tapahtunut heille minun poissa-ollessani, oli -vieläkin päivän ensimmäinen ja suurin harrastukseni. - -Lohdutukseni oli Marianin lähettämä kirje postissa. Ei mitään ollut -tapahtunut -- kaikki oli kotonamme hyvin nyt kuten lähtiessäni. -Laura lähetti minulle sydämmellisen tervehdyksen ja pyysi minua -ilmoittamaan kotiintulostani hänelle edellisenä päivänä. Hänen -sisarensa lisäsi tätä tervehdystä koskevan selityksen; Laura oli -näet säästänyt kokoon melkein koko sovereignin [englantilainen -kultaraha = 25 markkaa] omasta kassastaan laittaakseen sillä pikku -päivällisen, jolla piti vietettämän minun kotiintuloani. Luin nämä -pienet, sydämmelliset tiedonannot aurinkoisena aamuna eilisillan -hirveäin tapausten järisyttäessä vielä sieluani. Välttämättömyys -säästää Lauraa jättämällä liian hätäisesti ilmoittamatta totuus oli -suurin varovaisuus, johon hänen nykyinen tilansa pakoitti minut. -Kirjoitin heti Marianille ilmoittaakseni hänelle mitä minä jo olen -kertonut näillä lehdillä. Kerroin hänelle kaikki vähitellen ja niin -varovaisesti kuin voin ja pyysin häntä tarkoin varomaan, ett'ei -mikään sanomalehti joutuisi Lauran käsiin poissa-ollessani. Jos minä -olisin kääntynyt jonkun toisen naisen puoleen, joka oli vähemmän -rohkea ja vähemmän luotettava, olisin kenties epäröinyt, ennenkun -minä suoraan ilmaisin koko totuuden. Mutta Marian ansaitsi hyvin, -että minä pysyin uskollisena ensimmäiselle vakuutukselleni hänestä ja -että minä luotin, täydellisesti yhtä paljon häneen kuin itseenikin. - -Kirjeeni venyi luonnollisesti pitkäksi. Se antoi minulle työtä aina -siihen asti, kun minun piti lähteä oikeuteen. - -Tutkimus tapahtuneesta onnettomuudesta oli, kuten voi odottaakin, -sekä sotkuisa että vaikea. Lukuunottamatta tiedusteluja siihen -tapaan nähden, jolla vainaja oli kuollut, oli myöskin vaikeita -kysymyksiä vastattavana tulen syttymisestä, avainten viemisestä -ja vieraan olosta sakaristossa tulen päästessä valloilleen. Vielä -ei ollut todistettu edes sitäkään, kuka kuollut oli eläessään -ollut. Palvelijan kauhun sotkema vastaus oli poliisin saattanut -epäluuloiseksi. Jo yöllä oli lähetetty Knowlesburyyn lähetti -hankkimaan todistajia, jotka olivat hyvin tunteneet sir Percival -Glyden, ja nämä olivat hyvissä ajoin aamulla hankkineet lähempiä -tietoja Blackwater-Parkista. Nämä toimenpiteet saattoivat vihdoinkin -tuomarin ja juryn vahvistamaan vainajan sir Percival Glydeksi ja -hyväksymään palvelijan selitykset, varsinkin kun varmoja todistajia -saapui ja erinäiset tosiseikat tukivat asiaa, kuten esimerkiksi -tutkimus vainajan kelloon nähden. Sir Percivalin vaakuna ja nimi -olivat kaiverretut siihen. - -Seuraava tutkimus koski tulen valloilleen pääsyä. - -Palvelija, minä ja poika, joka oli kuullut sakaristossa tulitikkua -raapaistavan, olimme ensimmäiset todistajat, jotka kutsuttiin -kuulusteltaviksi. Poika todisti selvästi ja tarkasti, mutta palvelija -oli vieläkin niin pökerryksissään kokemastaan kauhusta, että hän oli -nähtävästi aivan kykenemätön todistamaan mitään selvästi, ja sai -poistua. - -Ilokseni tuli minun kuulusteluni varsin lyhyeksi. En ollut koskaan -tuntenut vainajaa en ollut edes nähnytkään häntä, en tietänyt, että -hän oli vanhassa Welminghamissa, enkä lopuksi ollut sakaristossa, kun -hän tavattiin kuolleena ja palaneena. Kaikkiaan voin minä ilmoittaa -olleeni lukkarin asunnossa kysymässä tietä, kuulleeni hänen sanovan, -että avaimet olivat kadonneet, seuranneeni häntä kirkolle antaakseni -hänelle sitä apua, jota minä voisin, nähneeni siellä sakariston -olevan tulessa, kuulleeni tuntemattoman henkilön sisällä turhaan -koettavan avata ovea ja koettaneeni silloin vointini mukaan pelastaa -häntä. Toisilta todistajilta, jotka olivat tunteneet vainajan, -kysyttiin, voivatko he selittää, miksi hän odottamatta oli ottanut -avaimet ja ollut palavassa huoneessa. Tuomari näytti pitävän kylläkin -yksinkertaisesta syystä ratkaistuna, ett'en minä, ollen aivan outo -henkilö paikkakunnalla ja tuntematta sir Percival Glydeä, voisi antaa -mitään tietoja kummastakaan seikasta. - -Minusta oli aivan selvää, miten minun piti menetellä kuulustelun -päätyttyä. En tuntenut olevani velvollinen esittämään mitään -yksityisestä vakuutuksestani, ennen kaikkea siitä syystä, koska -siitä ei olisi mitään hyötyä, kun kaikki todistukseni tiedonantoni -totuudesta nyt olivat palaneen kirkonkirjan mukana hävinneet, -ja toisekseen siitäkin syystä, koska minä en olisi voinut tehdä -esitystäni ymmärrettäväksi muutoin kuin ilmaisemalla koko -salahankkeen. Tässä tapauksessa eivät varmaankaan tuomari ja jury -olisi esitystäni hyväksyneet sen enempää kuin kerran ennen herra -Kyrlekään. - -Ei mikään sellainen pakko tarvitse näillä lehdillä sen ajan jälkeen, -joka nyt on kulunut, kahlehtia vakuutukseni vapaata lausumista. -Ennenkun kukaan muita tapahtumia tahdon minä siis lyhyesti esittää -oman ajatukseni avainten viennistä, tulen syttymisestä ja sir -Percivalin kuolemasta. - -Tieto, että minä vastoin odotusta olin päässyt vapaaksi, sai hänet -luultavasti tarttumaan viimeisiin keinoihinsa. Ensin hyökkäys -maantiellä ja sitten -- tärkein -- hänen rikoksensa näkyvän -todistuksen -- kirkonkirjan lehden -- hävitys. Jollen minä voisi -näyttää jotakin otetta alkuperäisestä rekisteristä verrattavaksi -Knowlesburyssa olevaan todistettuun jäljennökseen, en minä olisi -voinut esittää mitään sitovaa todistusta häntä vastaan. Ja hänen -tarvitsi vain huomaamatta tulla sakaristoon, repäistä pois tuo -peljättävä lehti kirkonkirjasta ja sen jälkeen poistua yhtä -huomaamatta kuin oli tullutkin. - -Jos käsittää asian näin, on helppo ymmärtää, miksi hän odotti pimeän -tuloa, ennenkun yritti, ja miksi hän käytti hyväkseen lukkarin -poissa-oloa anastaakseen avaimet. Hän oli pakotettu tekemään tulen -etsiäkseen oikean kirjan ja lehden siitä, tavallinen varovaisuus -saattoi hänet sulkemaan oven sisäpuolelta, ett'ei häntä häiritsisi -joku utelias kulkija tahi minä, jos sattuisin olemaan juuri silloin -läheisyydessä. - -En voi uskoa, että hän sytyttämällä sakariston tuleen, olisi -tahtonut tehdä kirkonkirjan häviämisen onnettomuuden syyksi. -Paljas mahdollisuus, että apua voisi pian saapua ja kirkonkirjat -pelastettaisiin, olisi silmänräpäyksenkin miettimisen perästä ollut -kylliksi ajamaan sellaiset suunnitelmat hänen mielestään. Kun -muistan sen joukon helposti syttyviä aineita -- olkia, paperia, -sälylaatikoita, kuivaa puuta ja madon kalvamia kaappeja -- niin -oli mielestäni varsin uskottavaa, että tulen irtipääsy aiheutui -jostain pakollisesta varomattomuudesta kynttilän tai tulitikkujen -pitelemisessä. - -Hänen ensi yrityksensä oli luonnollisesti silloin koettaa sammuttaa -tuli, ja, kun se ei onnistunut, pelastautua samasta ovesta, josta -hän oli tullutkin ja jonka epäluotettavaa lukkoa hän ei tuntenut. -Kun minä huusin hänelle, olivat liekit varmaankin jo ehtineet -kirkkoon johtavalle ovelle, jonka molemmilla puolin kaapit olivat ja -jonka läheisyydessä muutkin helposti syttyvät tavarat sijaitsivat. -Luultavasti olivat tuli ja savu jo tyrmistäneet hänet, kun hän -koetti pelastautua sisäoven kautta. Hänen on täytynyt voimattomana -kaatua paikalle, josta hän sittemmin löydettiin, juuri silloin kun -minä läksin katolle lyödäkseni ikkunan rikki. Joskin me sitten -olisimme voineet päästä kirkkoon ja murtaa oven sieltä käsin, olisi -tämä viivytys tehnyt pelastuksen mahdottomaksi. Hän olisi ollut -kuollut, ennenkun me olisimme saaneet oven auki, ja me olisimme vain -päästäneet liekit vapaasti kirkkoon: tähän vanhaan kirkkoon, joka -siten olisi saanut sakariston kohtalon. Minä en ollenkaan epäile --- eikä kukaan voi epäillä -- että hän jo oli kuollut, ennenkun -me olimme ehtineet autioon rakennukseen ja sieltä kaikin voimin -kiskoneet parrun irti. - -Tällainen on tämän kamalan tapauksen todenmukaisin selitys. Siten -kuin olen kuvannut, tapahtui kaikki. Siten kuin olen esittänyt, -löydettiin hänen hengetön ruumiinsa. - -Tutkimus lykättiin päiväksi, kun ei mikään tieto, jonka laki kykeni -hankkimaan, tyydyttävästi voinut selittää asian salaperäistä laitaa. - -Päätettiin kutsua useampia todistajia ja kehottaa vainajan -Lontoossa asuvaa asianajajaa saapumaan paikalle. Eräs lääkäri sai -myös tehtäväkseen antaa lausunnon palvelijan mielentilasta, joka -edelleen oli niin heikko, ett'ei hän voinut lausua vähimmänkään -arvoista todistusta. Hän voi vain sekavasti selittää, että hänen oli -tulipaloiltana käsketty odottaa lukkarintaloon johtavalla tiellä -ja että hän ei tietänyt sen enempää, kuin että vainaja oli hänen -isäntänsä. - -Minun uskoni on, että hän, ilman että hän tiesi rikollisesta -aikomuksesta, ensin oli lähetetty katsomaan, onko lukkari poissa, ja -sitten käsketty odottamaan kirkon läheisyydessä voidakseen kiiruhtaa -isännälleen avuksi, jos minun onnistuisi pelastua maantiellä -tehtävästä hyökkäyksestä. Minun täytyy tässä lisätä, että miehen omaa -selvää todistusta ei koskaan saatu. Lääkärin todistus sisälsi, että -hänen ymmärryksensä, joka aina oli ollut heikko, oli nyt surullisella -tavalla pimennyt, eikä hän, mikäli minä olen kuullut, vielä tänäkään -päivänä ole parantunut. - -Minä palasin Welminghamin ravintolaan ruumiiltani ja sielultani -niin väsyneenä, niin heikontuneena ja alakuloisena kaiken sen -johdosta, mitä olin kokenut, että tunsin olevani täysin kykenemätön -vastaamaan kaikkiin niihin kysymyksiin, joita utelias väkijoukko -kahvilahuoneessa tutkimukseen nähden minulle teki. Poistuin sen -vuoksi vaatimattomaan vinttihuoneeseeni yhtä vaatimattomaan -päivällisen jälkeen saadakseni rauhassa ajatella Mariania ja Lauraa. - -Jos olisin ollut varakas mies, olisin minä matkustanut Lontooseen -vahvistaakseni ja rauhoittaakseni itseäni näkemällä molempia -rakkaita ystäviä. Mutta minä olin velvotettu, jos minua kutsutaan, -uudelleen saapumaan todistajaksi nyt lykättyyn tutkintoon ja -toisessakin suhteessa sidottu velvollisuuteni kautta kolmen päivän -kuluttua vapauttaa tohtori Dawson hänen takauksestaan Knowlesburyn -maistraatin edessä. Niukat varamme, olivat jo kuluneet eikä se -epävarma tulevaisuus -- nyt epävarmempi kuin koskaan -- sallinut -minun omaksi huvikseni tarpeettomasti vielä vähentää niitä edes -vähäpätöisimmälläkään summalla. - -Seuraava päivä oli vapaa käytettäväkseni mieleni mukaisesti. Minä -alotin sen hakemalla Marianin tavallista kirjeilmoitusta. Hänen -lähettämänsä kirje odotti siellä minua, ja se oli, kuten ennenkin, -kirjoitettu iloisesti ja rauhoittavasti. Minä luin sen mielihyvällä -ja levottomuuteni vaimennettua siksi päiväksi läksin minä sen jälkeen -Vanhaan Welminghamiin nähdäkseni päivänvalossa tulipalopaikkaa. - -Kuinka olikaan kaikki toisin nyt! - -Kaikissa synkän, maallisen olemuksemme olosuhteissa käy -jokapäiväisyys ja ilkeys toisensa jäljissä. Hetken iva ei vältä -mitään tässä elämän murhenäytelmässä. Kun minä tulin kirkolle, -oli tallattu hautausmaa ainoa vakava muistutus tulipalosta ja -kuolemasta. Höyläämättömiä lautoja oli pystytetty sakariston käytävän -eteen. Karkeita pilakuvia oli jo piirretty niihin, ja kylän lapset -kirkuivat ja tappelivat parhaista paikoista kurkistaakseen raoista -sisään. Samalla paikalla, jossa minä ensin kuulin hätähuudon -palavasta huoneesta ja jossa kauhistunut palvelija oli vaipunut -polvillensa, löytyisi nyt parvi huimia kanoja noukkimassa sateen -jälkeen kohonneita matoja -- ja maassa jalkojeni edessä, jossa ovi -kauheine taakkoineen oli ollut, oli nyt erään työmiehen päivällinen -sidottuna keltaiseen saviastiaan suljettuun myttyyn, ja hänen -uskollinen koiransa murisi minulle tullessani sitä liian lähelle. -Vanhalle lukkarille, joka toimettomana katseli, kuinka puhdistustyö -hitaasti alkoi, oli vain yksi harrastus, josta hän alinomaa puhui -- -into puolestaan puhdistautua kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. -Eräs kylän naisista, jonka kauhusta kuolonkalpeiksi muuttuneet -kasvot minä hyvin muistan, kun me päästimme irti parrua, seisoi nyt -siinä ajattelemattomuuden perikuvana, nauraen ja rupattaen toisen -naisen kanssa. Ei ole mitään vakavuutta tässä matoisessa maailmassa! -Salomo kaikessa komeudessaan oli kumminkin Salomo, jonka joutava -pikkumaisuus väijyi Jokaisesta hänen kalliin kaapunsa poimusta ja -jokaisesta ihanan linnansa nurkasta. - -Poistuessani paikalta ei ollut ensi kertaa, kun minä ajattelin, -kuinka sir Percivalin kuolema oli täysin kumonnut kaikki minun -suunnitelmani saattaa Laura jälleen yhteiskunnallisiin oikeuksiinsa. -Sir Percival oli poissa -- ja hänen kanssaan se mahdollisuus, joka -oli ollut kaikkien minun harrastusteni ja ajatusteni päämääränä. - -Enkö minä voinut katsoa tätä onnetonta ratkaisua miltään paremmalta -näkökannalta? - -Jos sir Percival olisi elänyt -- olisikohan tämä johtanut toiseen -tulokseen? Olisinko minä Lauran tähden voinut käyttää havaintoani -kuin myytävää aarretta silloinkin, kun minä huomasin, että sir -Percivalin rikos sisälsi toisten oikeuksien, varastamisen? Olisinko -minä voinut tarjota hänelle vaiteliaisuuttani palkinnoksi jos hän -olisi tunnustanut salahankkeen, kun tämän vaiteliaisuuden seurauksena -edelleenkin olisi täytynyt olla se, että oikeutettu perillinen olisi -erotettu nimestään, maatilastaan ja arvostaan? Mahdotonta! Tätä -huomiota, josta minä olin niin paljon toivonut, en minä koskaan -olisi voinut mielivaltaisesti salata tai julkaista aina sen mukaan, -kuin se olisi ollut hyödyllisin Lauralle. Kunnia ja rehellisyys -olisivat minua ehdottomasti pakottaneet hakemaan heti sitä minulle -tuntematonta henkilöä, jonka yhteiskunnallinen asema oli ryöstetty --- minun olisi samana hetkenä, jolloin voitto oli saavutettu, -täytynyt luopua siitä jättämällä ilman mitään välipuheita havaintoni -tämän vieraan käsiin ja silloinkin uudelleen alkaa taistelu niitä -vaikeuksia vastaan, jotka kohosivat minun ja sen ainoan päämäärän -välille, minkä vuoksi minä elin, aivankuin minä nyt sisimmästä -sydämmestäni päätin taistella niitä vastaan! - -Rauhoittunein mielin palasin minä Welminghamiin: tunsin nyt -varmemmaksi itsestäni ja tehtävästäni, kuin koskaan ennen olin ollut. - -Matkalla ravintolaan kuljin minä yli torin, jonka varrella rouva -Catherick asui. Koettaisinko minä päästä sisään? Ei. Uutinen sir -Percivalin kuolemasta, viimeinen mitä hän odotti kuulla, oli varmaan -jo saapunut hänen tietoonsa. Koko tutkimuksen meno oli painettu -kaupungin tänä aamuna ilmestyneeseen sanomalehteen: ei ollut -minulla mitään hänelle kerrottavaa, jota hän ei jo ennen tuntisi. -Harrastukseni puhua hänen kanssaan tai oikeammin sanoen saada hänet -puhumaan oli vähentynyt. Minä muistan sen peitetyn vihan ilmeen, -joka oli hänen kasvoillaan hänen sanoessaan: "minulle ei ole mikään -muu tieto sir Percivalista odottamaton kuin hänen kuolemastaan". -Minä muistan sen väijyvän mielenkiinnon, joka väikkyi hänen -silmäyksistään, kun hän pois lähtiessäni katsoi minuun. Sydämmeni -syvyydessä piilevä tunne, jonka minä tiesin olevan toden, herätti -minussa kammoa tavata uudelleen häntä -- ja minä käännyin pois ja -menin suoraan ravintolaan. - -Muutamia tunteja myöhemmin, kun minä istuin ravintolahuoneessa, -jätti tarjoilija minulle kirjeen. Osoitekirjoitus oli minulle, ja -kysyessäni sain minä tietää, että kirjeen oli tuonut eräs nainen -vähää ennen pimeän tuloa. Hän ei ollut sanonut mitään ja mennyt pois, -ennenkun kukaan oli ehtinyt puhutella häntä tai edes katsahtaa, kuka -hän oli. - -Avasin kirjeen. Siinä ei ollut päivämäärää eikä allekirjoitusta -ja käsiala oli ilmeisesti väännetty. Ennenkun minä olin -lukenut ensimmäisen lauseen, tiesin minä kumminkin, kuka -kirjeenkirjoittajatar oli: -- rouva Catherick. - -Kirje kuului seuraavasti -- kirjoitan sen sana sanaltaan. - - - - -Rouva Catherickin jatkama kertomus. - - -Herra, ette ole tullut takaisin, kuten lupasitte tehdä. Se on -minusta yhdentekevä; tiedän mitä on tapahtunut, ja kirjoitan -sanoakseni Teille sen. Näittekö jotakin erikoista ilmettä kasvoissani -lähtiessänne luotani? Minä halusin tietää itsekseni, eikö hänen -perikatonsa päivä ollut tullut ja ettekö Te ollut valittu ase -saavuttamaan tätä päämäärää. Te olitte se -- ja Te olette saavuttanut -sen. - -Kuten kuulen, olitte Te kyllin heikko tahtoaksenne pelastaa hänen -elämänsä. Jos se olisi onnistunut Teille, olisin minä pitänyt Teitä -vihollisenani. Nyt, kun se ei onnistunut Teille, pidän minä Teitä -ystävänäni. Teidän tiedustelunne ajoivat hänet yöllä sakaristoon. -Teidän tiedustelunne ovat, ilman että Te olette tietänyt tai tahtonut -sitä, palvelleet 23-vuotista vihaa ja kostonhimoa. Teidän tulee ottaa -kiitokseni, herra, tahtoen tai tahtomattanne. - -Olen velvollinen sille miehelle, joka on suorittanut tämän teon, -lausumaan jonkun tunnustuksen. Kuinka voin minä maksaa velkani? Jos -minä olisin vielä nuori, voisin minä sanoa: "Tulkaa tänne! pankaa -kätenne vyötäiselleni ja suudelkaa minua, jos Teitä huvittaa!" Minä -olisin voinut kyllin miellyttää Teitä menemään niin pitkälle, ja Te -olisitte tehnyt sen, -- Teidän olisi täytynyt tehdä se 20 vuotta -sitten! Mutta olen vanha nyt. No hyvä! Minä voin tyydyttää Teidän -uteliaisuutenne ja sillä tavoin maksaa velkani. Teillä oli suuri -halu saada selko muutamista minua koskevista yksityisistä seikoista, -hakiessanne minua -- yksityisistä asioista, joita Te kaikella -terävänäköisyydellänne ette voinut tutkia ilman minun apuani -- -salaisuuksista, joihin Te tähän saakka ette voinut tunkeutua. Te -saatte selvän niistä; uteliaisuutenne tulee tyydytetyksi. Vaivaan -itseäni kirjoittamalla tämän miellyttääkseni Teitä, kunnioitettava, -nuori ystäväni! - -Olitte, luullakseni, pieni poika vuonna 1827? Siihen aikaan olin -minä kaunis nuori nainen ja asuin Vanhassa Welminghamissa. Olin -naimisissa naurettavan narrin kanssa. Minulla oli myöskin kunnia -tutustua, välipä sillä kuinka, erääseen herraan, pikku juttu kehen. -En aio sanoa hänen nimeänsä. Miksi minä tekisin sen. Se ei ollut -hänen nimensä. Hänellä ei ollut koskaan nimeä: Te tiedätte sen tällä -hetkellä yhtä hyvin kuin minäkin. - -Enemmän asiaan kuuluu ilmoittaa Teille, kuinka hän houkutteli -minut avukseen. Minulla oli luonnostaan ylhäisen naisen maku ja -toiveet: hän tyydytti ne. Eli toisin sanoen -- hän ihaili minua ja -antoi lahjoja. Ei kukaan nainen voi vastustaa ihailua ja lahjoja --- varsinkin lahjoja, jos ne ovat juuri niitä, joita hän toivoo. -Hän oli kyllin terävänäköinen tietääkseen sen -- sellaisia ovat -useimmat miehet. Luonnollisesti tahtoi hän jotakin vaihtokaupassa -- -sitähän tahtovat kaikki miehet. Mitä luulette hänen tahtoneen. Vallan -vähäpätöistä. Ei mitään muuta kuin sakariston avainta ja siellä -olevaa kaapinavainta, kun minun mieheni jonkun kerran kääntäisi -selkänsä. Oli luonnollista, että hän valhetteli minulle kysyessäni, -miksi hän niin salaperäisellä tavalla halusi saada avaimet. Hän olisi -kernaasti voinut säästää itseltään sen vaivan -- en uskonut sanaakaan -siitä, mitä hän lausui. Mutta pidin lahjoistani ja toivoin saavani -useampia. Hankin siis hänelle avaimet mieheni tietämättä ja vakoilin -häntä hänen itsensä tietämättä. Yksi, kaksi -- aina neljä kertaa -vakoilin minä häntä -- viime kerran sain minä selville hänen puuhansa. - -Minä en ole koskaan ollut ylenmäärin tarkkatuntoinen toisten -asioihin nähden -- mitäpä välitin minä siitä, että hän lisäsi yhden -vihkimätodistuksen rekisteriin? - -Minä huomasin kyllä, että se oli väärin tehty, mutta pahalta se -ei minusta tuntunut -- olihan mielestäni hyvä syy olla meteliä -pitämättä. Ja minä olin saanut kultakellon perineen -- mikä oli -toinen, vieläkin parempi syy. Sitä paitsi oli hän luvannut minulle -vieläkin kellon Lontoosta -- kolmas ja paras syy kaikista. Jos -minä olisin tietänyt, millaiseksi laki katsoi rikoksen ja miten se -rankaisisi sen, olisin minä kyllä varonut itseäni ja jättänyt hänet -pulaan. Mutta minä en tietänyt -- ja ikävöin kultakelloa. Ainoa ehto, -jonka minä tein, oli, että hänen täytyi luottaa minuun ja ilmaista -minulle kaikki. Olin silloin yhtä utelias hänen asioihinsa nähden -kuin Te nyt minun asioihini nähden. Hän suostui vaatimuksiini -- -miksi, saatte pian kuulla. - -Kas tässä muutamin sanoin, mitä minä sain kuulla häneltä. Hän ei -sanonut minulle mielellään kaikkea, minkä minä nyt kerron Teille. -Osan houkuttelin minä puhuttelemalla, osan kyselemällä. Olin ottanut -tehtäväkseni saada selvä oikeasta asianlaidasta -- luulen sen -onnistuneen. - -Hän ei tietänyt enempää kuin kukaan muukaan, kuinka oikeastaan -oli hänen vanhempainsa yhdistymisen laita, ennenkun äidin -kuoltua. Silloin sanoi hänen isänsä hänelle sen ja lupasi tehdä -voitavansa poikansa puolesta. Hän kuoli tekemättä mitään -- edes -testamenttiakaan. Poika päätti silloin -- ja kuka voi syyttää häntä -siitä? -- älykkäästi pitää huolta itsestään. Hän tuli Englantiin -ja otti tilan haltuunsa. Ei kukaan ollut epäilemässä mitään eikä -kukaan ollut esteenä. Hänen vanhempansa olivat aina eläneet kuin -aviopuolisot; ei kukaan niistä harvoista, jotka tunsivat heidät, -ollut koskaan uskonut muuta heistä. Omaisuuden oikea perillinen -- -jos totuus olisi tullut tunnetuksi -- oli eräs kaukainen sukulainen, -joka ei koskaan ollut ajatellut mitään sinnepäinkään ja joka oli -merillä, kun sir Felix kuoli. Niin pitkälle meni kaikki hyvin, ja hän -otti tilan haltuunsa. Mutta hän ei voinut ottaa lainaa kiinnitystä -vastaan tilaan. Siihen puuttui häneltä kahta asiaa: hänen omaa -kastetodistustaan ja vanhempainsa vihkimätodistusta. Kastetodistus -oli helppo saada -- hän oli syntynyt ulkomaalla ja varmistuskirja -löytyi laillisessa muodossaan. Toinen kysymys oli arveluttavampi -- -se saattoi hänet Vanhaan Welminghamiin. - -Jos se ei olisi ollut vaikeaa, olisi hän luultavasti matkustanut sen -sijaan Knowlesburyyn. - -Hänen äitinsä oli asunut siellä siihen aikaan, kun hän tuli -tuttavaksi hänen isänsä kanssa -- hän eli silloin siellä isän -nimellään. Tosi asia oli kumminkin, että todellakin oli naimisissa -- -hän oli avioliitossa ollut muutamia vuosia Irlannissa, jossa hänen -miehensä oli kohdellut häntä pahoin ja sittemmin mennyt matkoihinsa -toisen naisen kanssa. Minä tiedän sen aivan varmaan; sir Felix -mainitsi sen pojallensa syyksi, miksi hän ei mennyt avioliittoon -hänen kanssaan. Te ihmettelette kenties, miksi poika, joka tiesi, -että hänen vanhempansa olivat nähneet ensin toisensa Knowlesburyssa, -ei silloin koettanut mieluummin väärentää avioliittorekisteriä siinä -kirkossa, jossa pikemmin voisi luulla heidät vihityiksi. Syy siihen -oli, että Knowlesburyn pastori, joka oli seurakunnan kirkkoherrana -jo vuonna 1803, jolloin, hänen kastetodistuksensa mukaan, vanhemmat -olisi pitänyt vihkiä, vielä eli ja oli paikassaan, kun hän uutena -vuotena 1827 otti maatilan haltuunsa. Tämä ikävä seikka pakotti -häntä kääntämään ajatuksensa tälle taholle. Täällä ei ollut mitään -sellaista vaaraa: entinen kirkkoherra oli jo kuollut muutamia vuosia. - -Vanha Welmingham sopi hänelle muutoin yhtä hyvin kuin Knowlesburykin. -Hänen isänsä oli vienyt mukanaan hänen äitinsä tästä jälkimäisestä -kaupungista erääseen joen varrella olevaan maanpaikkaan, joka ei -ollut kaukana meidän kyläämme. Ne, jotka olivat tunteneet hänen -erakkomaisen yksinäisyytensä hänen vielä naimattomana ollessaan, -eivät ihmetelleet, että hän säilytti samat ominaisuudet naimisiin -mentyäänkin. Jollei hän olisi ollut epämuodostuksen takia kauhea -katsella, niin olisi tämä eristynyt elämä nuoren puolison kanssa -voinut herättää epäluuloja. Kuten nyt oli, ei voinut ketään -kummastuttaa, että hän kätki inhokannäköisen vartalonsa maailmalta -niin hyvin kuin voi. Hän asui meidän paikkakunnallamme, kunnes hän -joutui omistamaan Blackwater-Parkin. Kun 23 tai 24 vuotta oli kulunut -ja pappikin välillä kuollut, niin kukapa voi sanoa, ett'ei hänen -avioliittonsa ollut tapahtunut yhtä hiljaa ja yksinäisesti, kuin -hänen elämänsä oli kulunut, ja ett'ei vihkiminen ollut tapahtunut -Vanhan Welminghamin kirkossa? - -Siitä aiheutui, kuten minä jo olen sanonut, että poika katsoi -tämän paikan sopivimmaksi työskennellä suurimmassa salaisuudessa -harrastustensa hyväksi. Kenties kummastuttaa Teitä kuulla, että se -kirkonkirjan väärennys, johon hän ryhtyi, tapahtui aivan sattuman -johdosta -- eikä koskaan alusta asti ollut hänen aikomuksensa. - -Hänen ensi aikomuksensa oli ollut repiä kirjasta se lehti, joka koski -oikeaa vuotta ja kuukautta, salaa hävittää se, matkustaa sitten -Lontooseen ja pyytää asianajajia antamaan hänelle tarpeellisen -varmennustodistuksen isän avioliitosta, mutta löysästi viitaten -kirkonkirjan lehteen, johon sen olisi pitänyt olla merkitty -- joka -lehti nyt oli poissa. Ei kukaan voisi sen jälkeen päättää, ett'eivät -vanhemmat olisi laillisesti vihityt. Ja haluttiinpa asiain näin ollen -lainata hänelle rahoja tai ei -- hän uskoi lainattavan -- oli hänellä -kaikissa tapauksissa vastaus valmiina, jos joskus nousisi kysymys -hänen oikeudestaan maatilaan ja vapaaherran nimeen. - -Mutta kun hän yksinäisyydessä alkoi lukea rekisteriä, huomasi hän -alimpana eräällä sivulla, koskeva vuotta 1803, kirjoittamattoman -alan, joka nähtävästi oli syntynyt siitä, ett'ei tilaa olisi -riittänyt seuraavalle pitkälle todistukselle, joka sen sijaan oli -siirretty seuraavan lehden alkuun. Tämän huomaaminen muutti kaikki -hänen suunnitelmansa. Se oli onnenpotkaus, jota hän ei ollut voinut -toivoa tai ajatellakaan, ja hän käytti sitä hyväkseen tavalla, jonka -itse tiedätte. - -Kun hän kertoi minulle elämäkertansa, olin minä kyllin hullu -tuntemaan jotain mielenkiintoa ja sääliä häntä kohtaan -- seikka, -jonka hän juuri otti laskuun, kuten kohta saatte kuulla. Minä -katsoin hänen kärsineen julmaa vääryyttä. Ei ollut hänen syynsä, -ett'eivät hänen vanhempansa olleet naimisissa -- tuskin oli heidän -oma syynsäkään. Ajattelevampi nainen kuin minä -- nainen, joka ei -niin kokonaan olisi mielistynyt kultakelloon perineen, olisi vielä -löytänyt yhden ja toisen syyn puolustaakseen häntä. Olkoon sen laita -kuinka tahansa, riittää vain, että minä vaikenin kuin muuri ja autoin -häntä salaa puuhissaan. - -Viipyi jonkun aikaa, ennenkun hän voi antaa musteelle oikean värin --- hän sekotti sitä monta kertaa pulloissa ja mustetolpossa, jotka -olivat minun. -- Ja sitten vielä kului hieman aikaa, ennenkun hän -oppi jäljittelemään käsialaa. Mutta hänen onnistui lopuksi tehdä se, -ja niin tuli hänen äitinsä kunnialliseksi aviovaimoksi maattuaan -jo kauan haudassaan! Tähän asti en minä kiellä hänen menetelleen -kylläkin kunniallisesti minua kohtaan Hän antoi minulle kellon -perineen eikä säästänyt mitään kuluja saadakseen ne oikein kauniit ja -aistikkaat. Minulla on vielä ne jäljellä -- kello käy erinomaisesti. - -Te mainitsitte tässä eräänä päivänä, että rouva Clements oli sanonut -Teille, mitä hän itse tiesi. Tässä tapauksessa en minä tarvitse -juurta jaksain tehdä selkoa siitä tyhmästä arvostelusta, josta -minä sain kärsiä -- ja syyttömästi kärsiä, sen voin minä kalliisti -vakuuttaa. Teidän tulee tietää yhtä hyvin kuin minunkin, mitä -houreita mieheni sai päähänsä huomatessaan minun ja vieraan, hienon -herran salaisuudessa kohtaavan toisensa ja keskustelevan. Mutta Te -ette varmaankaan tiedä, miten asia päättyi tämän vieraan herran ja -minun välilläni. Te saatte itse lukea ja nähdä, kuinka hän käyttäytyi -minua kohtaan. - -Ensi sanat, jotka minä lausuin hänelle huomatessani, minkä käänteen -koko juttu oli saanut, olivat: "Antakaa minulle hyvitys -- -vapauttakaa maineeni syytöksestä, josta Te tiedätte, ett'en minä -sitä ansaitse. Minä en pyydä Teitä ilmaisemaan kaikkea miehelleni -- -sanokaa hänelle vain kunnianne kautta, että hän on väärässä ja ett'en -minä ole syyllinen sillä tavoin, kuin hän luulee. Osoittakaa minulle -ainakin tämä oikeus kaiken sen takia, mitä olen tehnyt hyväksenne." -Hän kieltäytyi jyrkästi. Hän sanoi olevan hänelle edullista, jos -mieheni ja kaikki naapurit uskoivat tätä väärää huhua -- niin kauan -kun he olivat siinä käsityksessä, eivät he luonnollisesti koskaan -aavistaisi asian tosi laitaa. Minulla oli jyrkkä mielenlaatu ja -minä sanoin hänelle silloin, että he minulta saisivat kuulla suoran -totuuden. Hänen vastauksensa oli lyhyt ja sattuva. Jos minä lausuisin -sanankaan, olisin minä mennyt nainen yhtä varmaan kuin hän olisi -mennyt mies. - -Niin, siihen oli tultu. Hän oli pettänyt minut sen vaaran -suhteen, johon minä antauduin auttamalla häntä. Hän oli hyötynyt -taitamattomuudestani, kiusannut minua lahjoillansa, herättänyt -osanottoani kertomuksillaan onnettomuudestansa -- kaikki -tarkoituksensa tehdä minut rikostoverikseen. Hän lausui tämän -minulle suurimmalla kylmyydellä maailmassa ja lopetti ilmoittamalla -minulle ensi kerran sen hirveän rangaistuksen, minkä laki määrää -hänen rikoksestaan ja jokaiselle, joka on ollut avullisena sen -suorittamisessa: Siihen aikaan ei oikeus ollut niin hellämielinen, -kuin se nyt kuuluu olevan. Murhaajat eivät olleet ainoita, jotka -hirtettiin, eikä lain tuomitsemia, rikollisia naisia kohdeltu kuten -rouvasihmisiä, jotka olivat syyttömästi joutuneet ikävyyksiin. -Tunnustan, että hän pelotti minua -- tuo halpamielinen petturi, -pelkuri, konna! Ymmärrättekö nyt, kuinka minä vihasin häntä? -Ymmärrättekö nyt, miksi minä näen kaiken tämän vaivan -- miksi teen -sen kiitollisuudesta -- tyydyttääkseni sen ansiokkaan nuoren miehen -uteliaisuutta, joka on saattanut hänet perikatoon? - -No hyvä, menkäämme etemmäksi. Hän ei ollut kyllin suuri narri -ajaakseen minut äärimmäiseen epätoivoon. Minä en ollut senlainen -nainen, jota vastaan voitiin uskaltaa liian paljon -- hän tiesi sen -ja rauhoitti minua älykkäästi muutamilla ehdotuksilla tulevaisuuteen -nähden. - -Hän oli niin hyvä ja sanoi minun ansainneeni jonkun palkkion siitä -palveluksesta, jonka minä tein hänelle, ja jonkun korvauksen siitä, -mitä olin kärsinyt. Hän selitti haluavansa -- se jalomielinen -roisto! -- antaa minulle vuotuisen ylläpidon neljänneksittään, mutta -kahdella ehdolla. Ensimmäinen oli, että minun pitäisi vaieta -- yhtä -hyvin itseni kuin hänenkin vuoksensa. Toinen ehto oli, ett'en minä -saisi poistua askeltakaan Welminghamista ilmoittamatta ensin hänelle -ja saamatta häneltä lupaa. Naapuristossa eivät mitkään hyverikkaat -naisystävät teepöydässä houkuttelisi minulta vaarallisia salaisuuksia --- täällä saisi hän aina tietää, mistä hän löytäisi minut. Ne olivat -kovia ehtoja -- mutta minä hyväksyin ne. - -Mitäpä voin minä muuta tehdä? Minä seisoin siinä minä avuttomana, -huomaten pian saavani enemmän menoja ja vaivaa olennosta, josta minun -täytyi huolehtia. Mitäpä muuta minä voin tehdä? Ottaako vastaan -armolahjoja mieheltäni -- tuolta puolihullulta karkulaiselta -- joka -ensin oli saanut aikaan koko häväistysjutun? Ennemmin tahdoin kuolla. -Apuraha oli sitä paitsi varsin huomattava. Minulla oli paremmat -tulot, paremmat huoneet, kauniimmat matot lattioillani kuin puolella -niistä naisista, jotka nostivat silmänsä kattoon nähdessään minut. -Meidän paikkakunnallamme kävi hyve pumpulivaatteissa. Minä käytin -silkkiä, minä! - -Siis hyväksyin minä hänen ehtonsa, käytin niitä hyväkseni vointini -mukaan, taistelin kunniallisten naapurieni kanssa heidän omalla -maallansa ja voitin aikojen kuluttua -- kuten Teidän itsenne olisi -pitänyt huomata kuinka minä vaikenin hänen salaisuudestaan -- joka -oli minunkin -- kaikkina niinä vuosina, jotka ovat kuluneet sen -jälkeen ja kuinka minun tyttäreni, Anna, todellakin houkutteli -itselleen luottamukseni ja sai tietää salaisuuteni -- on kaksi -kysymystä, joihin minä varmasti uskon Teidän toivovan saada -vastauksen. - -No hyvä, kiitollisuuteni on niin suuri, ett'en minä voi kieltää -Teiltä mitään -- käännän siis kirjeeni lehden ja sanon, kuinka sen -asianlaita oli. Erään asian pyydän minä kumminkin suomaan anteeksi --- minun täytyy aluksi lausua kummastukseni, herra Hartright, -siitä mielenkiinnosta, jota Te näytätte tunteneen tytär-vainajaani -kohtaan. Se on minusta aivan selittämätöntä. Jos tämä mielenkiinto -tekee Teidät uteliaaksi saamaan joitakin tietoja hänen aikaisemmasta -elämästään, niin täytyy minun kehottaa Teitä kysymään rouva -Clementsiltä, joka tietää siitä asiasta enemmän kuin minä. Olkaa -hyvä ja muistakaa, ett'en minä koskaan katsonut tunteneeni mitään -suurempaa hellyyttä tytärtäni kohtaan. Hän oli minulle vaivaksi -alusta loppuun jäsen lisäksi sanomattoman tylsä ymmärrykseltään. Te -pidätte suoruutta arvossa -- toivon tämän tyydyttävän Teitä. - -Ei olisi hyötyä väsyttää Teitä pitkillä kertomuksilla näistä -kuluneista vuosista. Riittää vain: minä pidin sopimuksen puoleltani -ja nautin sitä vastaan hyvät tuloni neljänneksittäin maksettuina. - -Kerran ja toisen tein minä lyhyitä matkoja Welminghamista pyydettyäni -etukäteen luvan herraltani, joka harvoin kielsi suostumustaan. Kuten -jo sanoin Teille, ei hän ollut kyllin hullu suututtaakseen minua -liian paljon. Hänen oma ymmärryksensä ilmaisi hänelle kylläkin, -että minä vaikenisin, jollen hänen takiansa, niin itseni takia. -Eräs pitemmistä matkoistani oli Limmeridgeen hoitaakseni sairasta -sisar-puoltani, joka asui siellä. Hänellä arveltiin olevan omaisuutta -ja minä ajattelin olevan syytä valvoa etuani siltä taholta, jos -vuotuinen apurahani jostakin syystä lakkaisi. Kaiken selvitettyä -huomasin minä nähneeni turhaa vaivaa enkä saanut mitään, koska ei -mitään jäänyt häneltä perittäväksi. - -Olin ottanut Annan mukaani, koska minulla aika ajoittain oli oikkuni -ja päähänpistoni lapsen suhteen ja koska tunsin jonkunlaista -mustasukkaisuutta rouva Clementsiä kohtaan hänen hoitamisensa -takia. En koskaan tullut oikein toimeen rouva Clementsin kanssa. -Hän oli yksinkertainen nainen, jolla ei ollut selvää arvostelu- ja -päättämiskykyä -- hän oli tuollainen siivo raukka -- ja minua huvitti -joskus kiusata häntä hieman ottamalla häneltä Anna pois. Kun minä en -tietänyt oikein, mihin panisin tytön siksi aikaa, kun minä hoidin -sairasta Limmeridgessä, toimitin minä hänet sikäläiseen kouluun. -Herrastalon rouva -- kauhean vähäpätöinen nainen, joka oli puijannut -yhden Englannin kauheimpia miehiä avioliittoon kanssansa -- tuli -kerrassaan naurettavaksi Annaa kohtaan osoittamansa hellyyden takia. -Siitä seurasi, ett'ei hän oppinut mitään koulussa ja hemmoteltiin -ja pilattiin herraskartanossa. Muiden päähänpistojen mukana oppi -hän senkin hullutuksen olla aina valkopukuinen. Minä, joka kammoin -valkoista ja pidin koreista väreistä, päätin ajaa hänen päästään -tämän hassutuksen heti kotiin tultuamme. - -Mutta, ihmeellistä kyllä, teki tyttäreni itsepäistä vastarintaa. -Kun hän kerran oli saanut jonkun ajatuksen, oli hän kuten kaikki -puolihupsut suurimmassa määrässä uppiniskainen. Meillä oli alinomaa -riitaa, ja rouva Clements, joka luuloni mukaan ei pitänyt siitä, -tarjoutui ottamaan Annan mukaansa Lontooseen, jonne hän muutti. -Olisin suostunut, ellei rouva Clements olisi puolustanut häntä -valkoiseen pukuun nähden. Kun minä olin lujasti päättänyt, ett'ei hän -saisi olla valkopukuisena kummittelemassa, ja kun minä sitä paitsi -tunsin melkoista vastenmielisyyttä rouva Clementsiä kohtaan sen -tähden, että hän oli pitänyt tyttäreni puolta minua vastaan, niin -sanoin minä ei ja tarkoitin ei, ja siihen se jäi. Siitä seurasi, että -Anna jäi kotiin, minkä johdosta kehittyi ensimmäinen vakava riita -vaaralliseen salaisuuteen nähden. - -Tämä tapaus sattui kauan sen ajan jälkeen, jota minä nyt olen -kuvannut. Olin jo useampia vuosia asunut uudessa kaupungissa, -kumonnut tarkoitukseni mukaan yhä enemmän panettelua ja saanut jonkun -ajan kuluttua lujan jalansijan kaupungin arvossapidettyjen asukkaiden -joukossa. Minulla oli tässä suhteessa suuri apu siitä, että tyttäreni -oli kotona. Hänen jumalisuutensa ja saamansa päähänpisto olla aina -valkopukuisena herätti jossakin määrin osanottoa. Huomattuani -tämän lakkasin minä vastustamasta hänen mielituumaansa, koska -varmaankin aikojen kuluessa jokin osa tätä mielenkiintoa koituisi -minunkin hyväkseni. Niin kävikin. Siitä ajasta sain minä valita -jonkun parhaimmista paikoista kirkossa ja sen paikan saatua kumarsi -kirkkoherra minulle ensi kerran. - -No hyvä; kun asia oli niinkin selvällä tolalla, sain minä eräänä -aamuna kirjeen ylhäiseltä -- nykyisin kuolleelta -- herralta. Tämä -kirje oli vastaus minun kirjeeseeni, jonka minä sopimuksen mukaan -olin kirjoittanut hänelle ilmoittaakseni toivomukseni poistuakseni -lyhyeksi ajaksi kaupungista huvitellakseni ja nauttiakseni raikasta -ilmaa. - -Luultavasti oli hän rajulla tuulellaan saadessaan kirjeeni, sillä -hänen vastauksensa oli kieltävä ja niin kauhean hävytön, että minä -menetin kaiken itsehillintäni ja tyttäreni läsnäollessa häväisevästi -kutsuin häntä halpamaiseksi petturiksi, jonka minä voisin tehdä -onnettomaksi koko elämäksi, jos minä avaisin suuni ja paljastaisin -hänen salaisuutensa. - -En lausunut mitään sen enempää. Nämä sanat eivät olleet livahtaneet -vielä huuliltani, ennenkun minä täysin palasin käsitykseeni -nähdessäni Annan, joka innokkaasti ja uteliaasti tuijotti minuun. -Käskin hänen heti menemään pois huoneesta, kunnes olisin rauhoittunut. - -Tunteeni olivat kaikkea muuta kuin mieluiset, sen voin sanoa -Teille, kun aloin käsittää oman hulluuteni. Anna oli kuluneena -vuotena ollut vielä kummallisempi ja mielettömämpi, ja kun minä -ajattelin mahdollisuutta, että hän kenties toistaisi sanani -kaupungilla ja toistaisi hänen nimensä niiden yhteydessä, jos -uteliaat ihmiset saisivat hänet käsiinsä, tunsin itseni kerrassaan -kauhun lamauttamaksi seurauksien pelosta. Pahimmin pelkäsin itseäni --- suurin pelkoni, mihin hän voisi ryhtyä, ei koskaan mennyt sitä -pitemmälle. Olin aivan valmistautumaton, mitä todellakin voisi -tapahtua jo huomispäivänä. - -Sinä päivänä, ollessani aivan valmistautumaton, saapui hän luokseni. - -Hänen ensimmäiset sanansa ja ääni, millä ne lausuttiin -- niin äreä -kuin se olikin -- vakuuttivat minulle heti, että hän oli jo katunut -sopimatonta vastaustaan minun pyyntööni ja nyt oli tullut sovittamaan -kaikki, ennenkun olisi myöhäistä. Hän oli nähtävästi varsin -vihaisella päällä. Tyttäreni, jota minä en ollut uskaltanut päästää -näkyvistäni eilispäivästä lähtien, oli huoneessa hänen tullessaan. He -eivät olleet koskaan voineet sietää toisiaan ja hän antoi Annan kokea -sitä huonoa tuulta, jota hän ei uskaltanut purkaa minua vastaan, -käskemällä hänen menemään ulos. - -"Mene pois", sanoi hän hänelle ja katsoi yli olkansa. Anna katsoi -halveksivasti häneen ja seisoi paikallaan, ikäänkuin uhmaillen. -"Etkö kuule?" karjui hän, "poistu heti huoneesta." -- "Puhukaa -kohteliaasti minulle", sanoi Anna punastuen harmista. "Ajakaa ulos -se höperö!" sanoi vieras minulle. Annalla oli aina ollut naurettavia -ja vääriä käsityksiä omasta arvostaan ja sana "höperö" sai hänet -aivan raivoonsa. Ennenkun minä ennätin lausua sanaakaan torjuakseni -myrskyä, meni hän aivan hänen luokseen kauhean kiihtyneenä. "Pyytäkää -minulta heti anteeksi, muutoin voitte saada kalliisti maksaa. -Minä kerron salaisuuden. Minä voin tehdä Teidät koko elämäksenne -onnettomaksi, jos minä vain avaan suuni." Minun omat sanani! -- -toistettuina aivankuin olin ne lausunut eilispäivänä -- toistettuina -hänen läsnäollessaan, aivankuin ne olisivat olleet seurauksena -hänen omista ajatuksistaan. Hän istui mykkänä ja yhtä lumivalkeana -kasvoiltaan kuin se paperi, jolle minä kirjoitan, kun minä työnsin -Annan pois huoneesta. Kun hän taas oli tointunut voidakseen puhua. -- - -Mutta, ei! Olen liian kunnioitettava nainen tahtoakseni toistaa, mitä -hän sanoi voidessaan uudelleen puhua. Kuinka voisin _minä_, joka olen -kouluneuvoston jäsen -- keskiviikkoesitelmäin "Vanhurskauttamisesta -uskon kautta" tilaaja -- alentaa kynäni toistamaan niin halpamaisia -sanoja? Te voitte itse ajatella, miltä kuuluisi, jos Englannin suurin -roisto alkaisi pauhata hurjia valoja ja kirouksia -- ja jatkakaamme -sitten kertomustamme, nähdäksemme kuinka kaikki päättyi. - -Loppu oli sellainen, kuten Te luultavasti itsekin olette arvannut, -että hän -- oman turvallisuutensa vuoksi -- vaati, että Anna oli -suljettava mielisairaalaan. - -Minä tarjouduin laittamaan asiaa selvälle tolalle. Minä lausuin -hänelle, että Anna vain oli kuten papukaija toistanut samat sanat, -kuin hän oli kuullut minun lausuvan, ja ett'ei hän tietänyt mitään, -koska minä en ollut mitään sanonut. Vakuutin hänelle, että Anna -höperömäisestä suuttumuksesta häneen oli tietävinään, mitä hän ei -todellisuudessa ollenkaan tietänyt, että hän vain oli tahtonut uhata -ja suututtaa häntä, koska hän oli puhutellut häntä niin loukkaavalla -tavalla, ja että minun onnettomat sanani olivat antaneet hänelle -tilaisuuden saada aikaan sen ikävyyden, jota hän toivoi. Minä -muistutin hänelle Annan muista kummallisista päähänpistoista ja -kysyin häneltä, eikö hänen oma kokemuksensa vakuuttanut hänelle, -että heikkomielisille ihmisille usein pälkähtää päähän sellaisia -mielikuvitelmia kuin tämä -- mutta ei mikään auttanut -- hän ei -tahtonut uskoa valaanikaan -- hän oli aivan vakuutettu, että minä -olin ilmaissut koko asian. Sanalla sanoen: -- hän ei tahtonut kuulla -puhuttavan mistään muusta kuin Annan sulkemisesta mielisairaalaan. -Sellaisissa olosuhteissa tein minä kaikki, mitä voitiin odottaa -minulta äitinä. "Köyhien sairaalaan", sanoin minä, "en halua -häntä. Pankaa yksityiseen mielisairaalaan, jos Teitä haluttaa. -Minulla on tunteeni äitinä ja minun täytyy sitä paitsi pitää huolta -arvostani täällä kaupungissa. Minä suostun ainoastaan, jos hänet -toimitetaan yksityiseen mielisairaalaan, sellaiseen, jonka etevimmät -kaupunkilaiset valitsisivat mielisairaillensa". Nämä olivat sanani. -Mielihyvällä ajattelen tehneeni velvollisuuteni. Vaikka minä en -koskaan tuntenut ylenmääräistä hellyyttä ja heikkoutta tytärtäni -kohtaan niin olin minä kumminkin aika arka hänen arvostaan. Ei -mikään vaivaishoidon armoleivän häpeämerkki -- kiitos olkoon -päättäväisyyteni -- ole koskaan tarttunut lapseeni. - -Sittenkun olin saanut tahtoni läpi -- mikä oli sitä helpompaa, kuin -joukko sellaisia yksityisiä laitoksia oli valittavana -- en voinut -kieltää itseltäni, että hänen sulkemisensa tuottaisi muutamia varsin -hyviä etuja. Ennen kaikkea olisi hänellä siellä kaikki hyvin ja häntä -kohdeltaisiin aivankuin ylhäistä rouvashenkilöä -- asia, jota minä en -suinkaan unhottanut kertomatta kaupungilla. Toiseksi pidettäisiin hän -poissa Welminghamista, jossa hän helposti voisi herättää epäluuloja -toistamalla varomattomia sanojani. - -Se syy, joka vaadittiin hänen sulkemisekseen, oli helposti löydetty. -Me ilmoitimme hänen tyhjän kehuskelunsa tietää salaisuuksia -omituiseksi päähänpistoksi. Kun hän ensi kerran oli toistanut nämä -sanat mielipuolisen raivon purkauksessa sitä miestä vastaan, joka oli -loukannut häntä, oli hän kyllin viisas ymmärtääkseen pelottaneensa -pahasti häntä ja käsittääkseen, kuka oli syypää hänen sulkemiseensa -mielisairaalaan. Seuraus oli raivoisin vihan purkaus häntä vastaan, -kun hänet vietiin sairaalaan, ja ensi sanat, jotka hän lausui -hoitajattarille, heidän onnistuttuaan rauhoittaa hänet, olivat, että -hän oli lähetetty sinne, koska hän tunsi vaarallisen salaisuuden ja -että hän aikoi puhua kaikki ja saattaa lähettäjänsä onnettomaksi, kun -sopiva hetki olisi käsillä. - -Kenties sanoi hän samaa Teillekin, kun Te, ajattelemattomasti -kyllä, autoitte häntä pakenemaan. Varmasti tiedän minä, että -hän sanoi sille onnettomalle naiselle, joka tuli rakastettavan, -nimettömän, äsken kuolleen ystävämme puolisoksi. Jos Te tai tämä -onneton nainen olisitte tarkoin kuulustelleet tytärtäni -- jos te -olisitte vaatineet, että hänen pitäisi selittää, mitä hän oikeastaan -tarkoitti, niin olisitte te heti huomanneet, kuinka hän äkkiä olisi -joutunut tolkultaan -- kuinka hänen puheensa olisi tullut sekavaksi, -levottomaksi ja hajanaiseksi -- olisitte huomanneet, ett'en minä -kirjoita muuta kuin puhdasta totta. Hän tiesi salaisuuden olevan, hän -tiesi, ketä se koski, hän tiesi kuka kärsisi siitä, jos se tulisi -tunnetuksi, mutta mitään muuta ei hän kuolemakseen tietänyt -- kuinka -törkeitä ilmeitä hänellä olikaan ja kuinka sekavasti hän kehuikin -oudoille. - -Olenko nyt tyydyttänyt uteliaisuutenne? Minä olen kaikissa -tapauksissa nähnyt varsin suuren vaivan tässä tarkoituksessa. Sen -lisäksi, mitä olen esittänyt, ei minulla todellakaan ole mitään -kerrottavana itsestäni ja tyttärestäni. Suurimmat murheeni ja -vastuuni hänestä olivat menneet, kun hän suljettiin arvossapidettyyn -mielisairaalaan. Minulle lähetettiin kerran kirjeen malli, mikä koski -hänen sulkemisensa syytä ja mikä minun pitäisi kirjoittaa puhtaaksi -vastaukseksi jollekin neiti Halcombelle, joka oli utelias saamaan -selkoa asiasta ja joka lienee kuullut koko joukko valheita minusta -joltakin toiselta henkilöltä, joka oli hyvin tottunut kertomaan -sellaisia. Ja minä tein sittemmin, mitä vain, päästäkseni karanneen -tyttäreni jäljille ja estääkseni siten häntä aikaansaamasta mitään -ikävyyksiä. Mutta nämä ja muut pikkuasiat ovat liian vähäarvoisia -Teistä, sen jälkeen mitä jo olette kuullut. - -Tähän asti olen minä kirjoittanut tämän kirjeen varsin ystävällisin -sanoin. Minä en voi kuitenkaan päättää sitä lisäämättä muutamia -vakavain nuhteiden rivejä Teille. - -Keskustellessanne kanssani lausuitte Te mielipiteenne tyttäreni -synnystä isään nähden loukkaavalla tavalla, ikäänkuin tämä asia -voisi joutua epäilyksen alaiseksi. -- Tässä menettelitte varsin -sopimattomasti ja säädyttömästi! Jos me tapaamme toisemme, niin -olkaa hyvä ja muistakaa, ett'en minä salli sellaisia vapauksia -ja että Welminghamin "siveellistä ilmapiiriä" -- käyttääkseni -ystäväni kirkkoherran lempilausetta -- ei saa saastuttaa sellaisilla -taitamattomilla lausunnoilla. Jos Te uskallatte epäillä, ett'ei -Anna ole minun mieheni tytär, niin loukkaatte Te minua syvästi. Jos -Te olette tuntenut ja edelleenkin tunnette epäpyhää uteliaisuutta -tässä suhteessa, niin kehotan minä Teitä, oman parhaanne takia, -heti ja ainaiseksi hillitsemään sen. Tällä puolen hautaa ei Teidän -uteliaisuuttanne koskaan tyydytetä, herra Hartright. - -Kenties huomaatte Te, vastaanotettuanne tämän kirjeen ja luettuanne, -mitä minä nyt olen kirjoittanut, välttämättömäksi pyytää minulta -kirjallisesti anteeksi. Tehkää se, minä otan sen mielelläni vastaan. -Minä astun sitten, jos Te haluatte edelleen keskustella kanssani, -askeleen etemmäksi ja otan Teidät itsenne vastaan. Varani sallivat -minun ainoastaan nähdä Teidät juomassa kupillisen teetä -- älkää -kumminkaan luulko, että ne ovat huonommat nyt kuin ennen. Minä olen -aina elänyt tulojeni mukaan ja säästänyt kyllä näinä kahtenakymmenenä -vuotena elääkseni hyvin loppupäiväni. Aikomukseni ei ole poistua -Welminghamista. On yksi tai kaksi pikku etua voitettavanani tässä -kaupungissa. Seurakunnan pastori nostaa hattuansa minulle -- kuten -Te itse huomasitte. Hän on naimisissa, eikä hänen rouvansa ole -aivan yhtä kohtelias. Minä aion kumminkin mennä "Seuraan hellien -perheenäitien kehittämistä varten" ja sitten ajattelen minä, että -pastorin rouva saa olla minulle hieman kohteliaampi. - -Jos tahdotte tehdä minulle mieliksi käymällä luonani, niin -muistakaa, niin muistakaa, että keskustelu saa kosketella ainoastaan -jokapäiväisiä asioita. Mikään lausunto, joka tarkoittaa tätä -kirjettä, ei hyödytä mitään -- minä olen lujasti päättänyt olla -tunnustamatta kirjoittaneeni sen. Tosin on tuli hävittänyt rikollisen -kirjoituksen; minä ajattelen kumminkin, että liian suuri varovaisuus -on parempi kuin liian pieni. - -Tästä syystä ei ole mitään nimiä tässä esitetty eikä mitään -allekirjoitusta kirjoitettu kirjeen alle; käsiala on muovaeltu, -ja minä itse ajattelen jättää kirjeen tavalla, ett'ei sen -tuojaa huomata. Teillä ei voi olla syytä valittaa näitä -varovaisuustoimenpiteitä, jotka eivät suinkaan vähennä Teille -antamien tietojen täydellisyyttä -- tietojen, jotka olette ansainnut -minulle tekemällänne palveluksella. Teetuntini on 1/2 6 -- ei koskaan -myöhemmin. - -Valkopukuinen nainen. - -Walter Hartrightin jatkama kertomus. - - -XI. - -Ensi aikomukseni, luettuani rouva Catherickin kummallisen kirjeen, -oli hävittää se. Kovettunut, häpeämätön turmelus, joka läpeensä henki -koko kirjeen alusta loppuun -- se kauhea ilkeys, joka yhtäpäätä teki -minut vastuunalaiseksi onnettomuudentapauksesta, jota poistaakseni -minä olin uskaltanut henkeni, herätti minussa sellaisen kammon, että -minä olin repimäisilläni kirjeen, kun päähäni pälkähti ajatus, joka -sai minun hillitsemään itseni. - -Tällä ajatuksella ei ollut mitään tekemisiä sir Percivalin kanssa. Ne -tiedot, jotka minä olin saanut hänestä, ei ollut mitään muuta kuin -sen luulon vahvistus, jo minulla jo ennestään oli ollut. - -Hän oli tehnyt rikoksen aivan niin, kuin olin uskonutkin, ja -se seikka, että rouva Catherick laiminlöi mainita sanaakaan -Knowlesburyssä olevasta rekisterin jäljennöksestä, vahvisti uskoani, -että tämän kirjan olemassaolo ja vaara sen ilmaisemisesta täytyi -olla salaisuus sir Percivalille. Harrastukseni tehdyn petoksen -havaitsemiseen nähden oli nyt lopussa, ja ainoa syy päätökseeni -säilyttää kirje oli vastaisuudessa käyttää sitä hyödykseni saadessa -selville ainoaa, jäljellä olevaa salaisuutta, joka vielä oli hämärän -peitossa -- Anna Catherickin sukuperää. Oli pari lausetta äidin -kirjeessä, jotka kenties hyödyttäisivät minua tässä suhteessa, kun -suurempiarvoiset seikat sallivat minun sen tehdä. En ollut lohduton -saada valoa tähänkin asiaan, ja mielenkiintoni tuota ihmisraukkaa -kohtaan, joka nyt uinui rouva Fairlien haudassa, ei ollut vähentynyt. - -Minä suljin siis kirjeen ja panin sen lompakkooni saadakseni sen -käsille, kun sopiva hetki oli saapunut. - -Huomispäivä oli viimeiseni Hampshiressä. Saavuttuani Knowlesburyn -maistraatin eteen ja oltuani todistajana lykätyssä tutkinnossa -tulipalon johdosta, olisin minä vihdoinkin vapaa palaamaan Lontooseen -iltapäivän tai illan junalla. - -Ensi tehtäväni aamulla oli tavallisuuden mukaan mennä kuulustamaan -postista kirjettä. Siellä olikin Marianin lähettämä kirje, mutta -mielestäni tuntui se nyt tavattoman kevyeltä. Levottomana repäsin -minä kuoren auki. Sisässä ei ollut muuta kuin pieni, kokoonkäännetty -paperilappu. Harvat, suurimmassa kiireessä kirjoitetut rivit -sisälsivät seuraavat sanat: - -"Tule kotiin niin pian kun voit. Olen ollut pakotettu vaihtamaan -huoneita. Tule Gowers-Walkiin Fulhamissa N:o 5. Olen varuillani, kun -saavut. Älä ole levoton tähtemme; mitään pahaa ei ole tapahtunut -meille. Mutta kiiruhda kotiin. -- Marian." - -Nämä uutiset, jotka minä silmänräpäyksessä päätin olevan yhteydessä -kreivi Foscon kanssa, saivat minut melkein epätoivoiseksi. Seisoin -pian voimatta hengittää, paperi kokoonrutistettuna kädessäni. -Mitä oli tapahtunut? Minkä kavalan juonen oli kreivi tehnyt ja -pannut toimeen poissaollessani? Yö oli kulunut Marianin kirjeen -kirjoittamisesta -- monta tuntia kuluisi vielä, ennenkun minä voisin -olla heidän luonaan -- eikö uusi onnettomuus voisi sattua sitä -ennen? Ja täällä monen, monen peninkulman päässä heistä täytyy minun -vielä viipyä -- estettynä lähtemästä velvollisuuteni takia saapua -tuomioistuimen eteen! - -En tiedä, mihin velvollisuuksieni unhotukseen tuska ja epävarmuus -olisi houkutellut minua, jollen minä olisi kokenut lohdutuksen -ja levottumisentunnetta ajatellessani Marianin ymmärrystä ja -luotettavaisuutta. Rajaton luottamukseni häneen oli ainoa voima, -joka auttoi minua voittamaan jälleen itsehillintäni ja antoi -minulle rohkeutta viipyä. Minä saavuin määrätyllä aikaa. Lailliset -muodollisuudet vaativat minun läsnäoloani, mutta mitään todistusta -ei minun tarvinnut uudistaa. Tämä hyödytön este koetteli kovin -kärsivällisyyttäni -- minä koetin kumminkin parhaimmalla tavalla -kestää sitä seuraamalla juttua niin tarkkaan kuin voin. - -Vainajan lontoolainen asianajaja -- herra Merriman -- oli myöskin -saapuvilla. Hänellä ei ollut kumminkaan mitään tietoja annettavana. -Hän sanoi vain olevansa sanomattoman kauhistunut ja hämmästynyt, -mutta muutoin ilmoitti hän, että häneltä puuttui täydellisesti -kaikki valaistus tähän surulliseen ja salaperäiseen asiaan -nähden. Tuontuostakin ehdotti hän kysymyksiä, joita tuomarikin -kuulustellessaan esitti, ilman että ne kumminkaan johtivat mihinkään -tulokseen. Sitkeän tutkimuksen jälkeen, joka kesti melkein kolme -tuntia, ja sittenkun jokainen tiedon lähde oli tyhjennetty, julisti -jury tuon tavallisen päätöksen, "kuollut tapaturmaisesti". Tuomion -muodolliseen julistamiseen lisättiin, ett'ei mitään valaistusta oltu -saatu avainten saantiin, tulen syttymiseen tai vainajan sakaristosi -käyntiin nähden. Siihen päättyi tutkimus. Asianajaja sai huolehtia -hautauksen ja todistajat saivat poistua. - -Lujasti päättäen olla viipymättä minuuttiakaan kauempaa, maksoin minä -laskuni ravintolassa ja otin postivaunun Knowlesburyyn. Eräs herra, -jonka piti matkustaa samaa tietä, kysyi minulta, saisiko hän ajaa -kanssani kotiseudullensa. Luonnollisesti hyväksyin minä ehdotuksen. - -Keskustelumme matkalla koski yksinomaan sitä ainoaa juttua, joka -kiinnitti koko paikkakunnan huomion. - -Uusi tuttavani oli saanut muutamia tietoja sir Percivalin -asianajajalta. Hän oli keskustellut herra Merrimanin kanssa vainajan -asioista ja siitä, kenen käsiin tila nyt joutuisi. Sir Percivalin -huonot asiat olivat niin yleisenä tietona paikkakunnalla, että -hänen asianajajansa teki vain rehellisesti myöntäessään suoraan -sen. Hän oli kuollut tekemättä testamenttia, eikä se olisi mitään -hyödyttänytkään, kun hänellä ei ollut mitään omaa omaisuutta -hallittavanaan. Kaikki, mitä hän oli perinyt vaimoltaan, oli mennyt -velkojain tyydyttämiseksi. Maatilan perijä -- kun sir Percival ei -jättänyt yhtään poikaa -- oli eräs sir Felix Glyden veljenpojan -poika, meriupseeri ja erään Itä-Intian kauppalaivaston laivan -päällikkö. Hän saisi huomata odottamattoman perintötilansa kovin -velkojen rasittamaksi, ja jos "kapteeni" olisi viisas mies voisi hän -toivoa vielä ennen kuolemaansa olevansa melkoisen rikkauden omistaja. - -Niin kovin kun yksinomainen ikävä palata Lontooseen ahdistikin -minua, oli tällä tiedolla, joka vastaisuudessa näyttäytyi todeksi, -oma mielenkiinnityksensä, joka pakotti minua tarkkaan kuulemaan -sitä. Katsoin olevani oikeutettu vaikenemaan, että olin huomannut -sir Percivalin petoksen. Se mies, jonka perintöoikeuden hän oli -petoksella vallannut itselleen, oli sama, joka nyt saisi maatilan. -Sen tulot, jotka 23 vuotena oikeuden mukaan olisivat olleet hänen -ja jotka vainaja oli viimeistä penniä myöten hävittänyt, olivat -auttamattomasti menetetyt. Jos minä ilmoittaisin asian, en minä -hyödyttäisi sillä ketään. Jos minä vaikenisin, ei se mies, joka -petollisesti oli houkutellut Lauran tulemaan puolisokseen, esiintyisi -maailman silmissä konnana. Lauran vuoksi halusin minä salata sen; -hänen vuokseen kerron minä tämän tapauksen otetuilla nimillä. - -Knowlesburyyn tultuamme erosin minä heti matkatoveristani ja menin -suoraan raastupaan. Oli, kuten olin odottanutkin, -- ei ketään -ollut saapuvilla jatkaakseen kannetta minua vastaan; tarpeellisten -muodollisuuksien otettua huomioon, vapautettiin minut. Poistuessani -raastuvasta jätettiin tohtori Dawsonin lähettämä kirje käteeni. -Se sisälsi vain, että hän oli poissa virkamatkalla, ja toisti sen -tarjouksen, jonka hän jo oli minulle tehnyt, auttaa minua kaikessa, -mitä voin toivoa. Minä kirjoitin takaisin, kiitin häntä lämpimästi -kaikesta hänen ystävällisyydestään ja pyysin häntä suomaan anteeksi, -ett'en minä persoonallisesti esittänyt kiitostani; varsin tärkeät -asiat olivat nimittäin kiiruhtaneet palaamistani Lontooseen. - -Puoli tuntia myöhemmin olin minä matkalla kotiin. - - -XII. - -Kello oli yhdeksän ja kymmenen välillä tullessani Fulhamiin ja -saatuani selvän Gowers Walkista. - -Sekä Laura että Marian olivat minua vastassa ovella. Luulen tuskin, -että me itse olisimme tunteneet sen siteen voiman, joka yhdisti -meidät kolme toisiimme, ennenkun tämä ilta tuli ja me taasen -tapasimme toisemme yhteisessä kodissamme. Ilomme kohdata toisemme oli -niin suuri, kuin me olisimme olleet erossa useita kuukausia muutamain -päiväin asemesta. Marian näytti väsyneeltä ja levottomalta. Minä -huomasin, kuka yksin oli tuntenut kaiken vaaran ja kestänyt kaiken -levottomuuden poissa ollessani -- huomasin samana hetkenä, kuin -silmäsin häneen. Se hymy, terveempi ilme, joka oli Lauran kasvoilla, -ilmaisi minulle, kuinka paljon surua häneltä oli säästetty salaamalla -kaikki tiedot Welminghamissa sattuneesta surullisesta tapahtumasta ja -asunnon muuttomme syy. - -Muutto näytti elostaneen ja huvittaneen häntä. Hän puhui siitä -vain Marianin onnellisena päähänpistona hämmästyttää minua -kotiintullessani vaihtamalla kuuma, meluisa katu puiden, vihertäväin -kenttäin ja jokien läheisyyteen. Hänen mieltään kiinnittivät -tulevaisuuden suunnitelmat -- hän puhui niistä piirustuksista, jotka -hän täydentäisi, niiden ostajista, joita hän toivoi minun saavan -maaseudulla, kaikista shillingeistä ja 6-pencen rahoista, joita hän -oli säästänyt, kunnes hänen kukkaronsa oli tullut niin täyteen, että -hän pikkuylpeydellä laski sen minun käteeni koettaakseni, kuinka -raskas se oli. Se suuri parannus, joka oli tapahtunut hänessä, oli -minulle aivan odottamaton yllätys, ja kaikesta tästä sanomattomasta -onnesta oli minun kiittäminen Marianin rohkeutta ja Marianin -rakkautta. - -Kun Laura oli poistunut luotamme ja me taas esteettömästi -voimme puhua toistemme kanssa, koetin minä sanoin lausua niin -sydämmellisesti tuntemani kiitollisuuden ja ihailun. Mutta jalo tyttö -ei tahtonut kuulla sitä. Tämä liikuttava itsensä unhotus, joka antaa -niin paljon ja vaatii niin vähän -- jonka naiset omistavat -- käänsi -nytkin kaikki hänen ajatuksensa hänestä minuun. - -"Minulla oli vain minuutti käytettävänäni ennen postin lähtöä", sanoi -hän, "muutoin en olisi kirjoittanut niin lyhyesti ja äkkiä. Näytät -väsyneeltä, Walter, -- pelkään, että kirjeeni on saattanut sinut -kovin levottomaksi." - -"Vain ensi hetkenä", vastasin minä. "Rauhoituin heti luottaessani -sinuun, Marian. Olinko oikeassa uskoessani, että tämä äkillinen -muutto aiheutui joistakin kreivi Foscon uhkaavista toimenpiteistä?" - -"Aivan oikeassa", sanoi hän. "Minä näin hänet eilen ja, mikä vieläkin -pahempi, Walter -- minä puhuin hänen kanssaan." - -"Puhuit hänen kanssaan? Tiesikö hän siis, missä te asuitte? Tuliko -hän luoksenne?" - -"Tuli; ei kuitenkaan meidän huoneisiimme. Laura ei nähnyt häntä -ollenkaan; Laura ei aavista mitään. Minä kerron sinulle, kuinka -kaikki tapahtui, kun vaara nyt, kuten uskon ja toivon, on poistunut. -Olen vierashuoneessamme. Laura istui pöydän ääressä piirustamassa, -mutta minä kävelin edestakaisin huoneessa järjestääkseni hieman. Sitä -tehdessäni astuin ikkunan ohi ja katsoin sattumalta kadulle. Siellä, -toisella puolen katua, näin minä kreivin seisovan ja puhelevan toisen -henkilön kanssa --" - -"Huomasiko hän sinut ikkunassa?" - -"Ei -- mikäli minä ainakin luulen. Peljästyin niin kovin, ett'en -oikein varmaan tiedä sitä." - -"Kenen kanssa hän puheli? Tuntemattomanko?" - -"Ei, Walter. Niin pian kun minä voin taaskin selvästi ajatella, -tunsin minä varsin hyvin toisen. Se oli mielisairaalan omistaja." - -"Osoittiko kreivi asuntoamme hänelle?" - -"Ei, he seisoivat ja puhuivat toistensa kanssa, ikäänkuin olisivat -sattumalta tavanneet toisensa kadulla. Pysähdyin ikkunaan ja katselin -heitä uutimen taakse piiloutuneena. Jos minä olisin kääntynyt -- -olisi Laura nähnyt kasvoni tänä silmänräpäyksenä -- mutta, Jumalan -kiitos! hän oli kiintynyt työhönsä. He erosivat pian. Mielisairaalan -mies meni toiselle taholle, kreivi toiselle. - -"Minä aloin toivoa, että he vain sattumalta olivat olleet tällä -kadulla, kun kreivi äkkiä tuli takaisin, pysähtyi toisen kerran -meitä vastapäätä, otti paperin ja lyijykynän, kirjoitti muutamia -sanoja ja meni sitten suoraan poikki kadun meidän huoneittemme alla -olevaan puotiin. Menin Lauran ohi ovelle ja sanoin unhottaneeni -jotakin yläkertaan. Tultuani eteiseen kiiruhdin minä portaita alas -ja pysähdyin, lujasti päättäen estää häntä, jos hän tahtoisi tulla -ylös. Hän ei kumminkaan yrittänyt. Puotityttö tuli luokseni hänen -nimikorttinsa kädessään -- suuri kultareunainen kortti, jossa oli -hänen nimensä ja kreivillinen vaakunansa sekä seuraavat lyijykynällä -kirjoitetut sanat: 'Kallein neiti Halcombe' -- niin, tuo viheliäinen -mies uskalsi minua kutsua siten -- 'kallein neiti, rukoilen saada -keskustella muutamia sanoja varsin tärkeästä asiasta.' Jos voi -ajatella ollenkaan suuren vaaran hetkenä, niin ajattelee nopeasti. -Minä huomasin silmänräpäyksessä, että olisi onneton erehdys, jos -jättäytyisimme epävarmuuteen, kun kysymys koski sellaista miestä kuin -kreiviä. - -"Tunsin, että pelkoni siitä, mihin hän mahdollisesti ryhtyisi sinun -poissaollessasi, tulisi kymmenen kertaa kiusallisemmaksi, jos minä -kieltäytyisin näkemästä häntä, kuin jos suostuisin. 'Pyytäkää vieraan -herran odottamaan puodissa', sanoin minä. 'Minuutin kuluttua tulen -minä.' Kiiruhdin hakemaan hattuani, lujasti päättäen, ett'en sallisi -hänen keskustella kanssani huoneissamme. Tunsin hyvin hänen syvän, -sointuisan äänensä ja pelkäsin, että se tunkeutuisi Lauran korviin -puodistakin. Minuuttia lyhemmässä ajassa olin minä taasen alhaalla ja -kadulla, jossa hän kohtasi minut. Niin, siinä seisoi hän syvimmässä -surupuvussaan, imeline hymyineen ja nöyrine kumarruksineen, ja -muutamat lähellä olevat joutilaat pojat ja naiset kilistelivät hänen -jättiläismäistä ruumistaan, hänen hienoja, mustia vaatteitaan ja -hänen suurta, kultanuppista keppiään. Koko tuo Blackwater-Parkissa -vietetty hirveä aika palasi muistiini samassa silmänräpäyksessä kuin -näin hänet. Koko vanha kammoni hiipi taaskin sieluuni muinoisella -voimallaan, kun hän teeskennellyllä mielihyvällä otti hattunsa -ja puhutteli minua, ikäänkuin me päivä sitten olisimme eronneet -toisistamme mitä ystävällisimmästi." - -"Muistatko, mitä hän sanoi?" - -"En voi toistaa sitä, Walter. Sinä saat heti kuulla, mitä hän lausui -_sinusta_ -- mitä hän sanoi _minulle_, sitä en voi toistaa. Se oli -pahempaa kuin tuo hänen kirjeessään oleva hävytön kohteliaisuus. -Tunsin haluavani lyödä häntä, aivankuin olisin mies! Voin pidättäytyä -siitä vain repimällä olkahuivini alla hänen nimikorttinsa pienen -pieniksi palasiksi. Lausumatta sanaakaan kuljin minä katua eteenpäin, -ett'ei Laura näkisi meitä, ja hän seurasi perässä kuiskaillen -vakuutuksiaan. Minä poikkesin ensimmäiselle poikkikadulle ja kysyin, -mitä hän tahtoi minulta. Hän tahtoi sanoa minulle kaksi asiaa: -Ensiksi, jos minä sallisin sen, että hän ihaili minua. Minä pyysin -päästä vapaaksi näistä selittelyistä. Toiseksi tahtoi hän toistaa -sen varotuksen, jonka hän oli jo kirjallisesti antanut. Minä kysyin, -mitä syytä hänellä oli tehdä se. Hän kumarsi hymyillen ja sanoi -selittävänsä. Hänen selityksensä oli vain sen pelon vahvistus, jonka -minä lausuin ennen sinun matkaasi. Sinä muistat varmaankin, että -minä uskoin sir Percivalin olevan liian omavaltaisen seuratakseen -ystävänsä neuvoa eräässä kysymyksessä, joka koski sinua, ja -ett'ei kreivin puolelta ollut mitään peljättävää, ennenkun hänen -oma turvallisuutensa joutuisi uhatuksi ja ennenkun hän kiihtyisi -toimimaan omaksi edukseen ja pelastuksekseen?" - -"Muistan varsin hyvin, Marian." - -"No hyvä; on käynyt niin. Kreivi tarjosi neuvoaan, mutta se -hyljättiin. Sir Percival totteli vain väkivaltaista luonnettaan, -itsepäisyyttään ja vihaansa sinua kohtaan. Kreivi antoi hänen olla -valloillaan otettuaan ensin oman turvallisuutensa vuoksi selon -siitä, missä me asuimme. Kun sinä palasit Lontooseen ensimmäiseltä -Hampshiren matkaltasi, seurasi vakoojia perässäsi kappaleen matka -rautatieltä, ja kreivi itse seurasi sinua aina portille asti. Kuinka -hän voi sen tehdä sinun näkemättäsi, en tiedä mutta sillä tavoin sai -hän selvän asunnostamme. Hänellä ei ollut kumminkaan mitään etua -siitä, ennenkun sir Percivalin kuoleman jälkeen, jolloin hän toimi -omaan laskuunsa, kuten äsken sanoin sinulle, koska hän uskoi, että -sinun ensimmäinen hyökkäyksesi tulisi kohdistumaan salahankkeen vielä -elävää rikollista vastaan. Hän ryhtyi heti toimimaan käydäkseen -yhdessä mielisairaalan omistajan kanssa siinä talossa, jossa karannut -sairaansa oleskeli kätkössä, siinä toivossa, että, millainen -tulos olisikin, he kumminkin sotkisivat sinut loppumattomiin -oikeusjuttuihin ja vaikeuksiin ja sitoisivat kätesi, niin ett'et sinä -millään vaikuttavalla tavalla voisi vahingoittaa häntä. Tämä oli -hänen suunnitelmansa, mikäli hän itse sen tunnusti minulle. Ainoa, -mikä sai hänet viime silmänräpäyksessä malttamaan mielensä --" - -"No hyvä?" - -"On kovaa tunnustaa se, Walter -- ja kumminkin täytyy minun -tunnustaa! Minun ajattelemiseni sai hänet epäröimään. Eivät -mitkään sanat voi ilmaista, kuinka nöyryyttävästi hän itse huomaa -sen -- totta on kumminkin, että ainoa heikko kohta tämän miehen -raudanlujassa luonteessa on se kauhua herättävä ihailu, jota hän -tuntee minua kohtaan. Kunnioituksesta itseäni kohtaan olen niin kauan -kun mahdollista koettanut epäillä sitä, mutta hänen silmäyksensä, -hänen tekonsa pakottavat minut häpeäkseni tunnustamaan tämän -totuuden. Sinä et usko, Walter, mutta totta on kumminkin, että tämä -pahuuden hirviö sai kyyneleet silmiinsä puhuessaan minusta! Hän -selitti minulle, että samana hetkenä kuin hän oli näyttämäisillään -lääkärille talon, jossa me asuimme, ajatteli hän minun suruani erota -Laurasta -- hän ajatteli näitä ikävyyksiä, joihin minä joutuisin, -jos tulisin pakoitetuksi vastaamaan hänen paostaan -- ja toisen -kerran antautui hän siihen vaaraan, että sinä vainoaisit häntä, -minun takiani. Hän vaati kaikkiaan minulta, että muistaisin hänen -uhrauksensa ja koettaisin kehottaa sinua itseni vuoksi luopumaan -yrityksestäsi -- kenties ei hän koskaan enää joutuisi tekemään mitään -minun hyväkseni. Minä en tehnyt mitään sopimusta hänen kanssaan -- -ennen olisin tahtonut kuolla. Mutta uskommepa nyt häntä tai ei -- -olkoon totta tai valhetta, että hän lähetti verukkeella tohtorin pois --- yksi asia on kumminkin varma: -- minä näin miehen poistuvan hänen -luotaan katsomatta edes meidän ikkunoihimme tai silmäämättä edes -taloa, jossa me asuimme". - -"Uskon sen, Marian. Parhaimmatkaan ihmiset eivät ole lujia hyvässä --- miksi sitten huonommat pysyisivät lujasti pahassa? Samalla kertaa -epäilen minä kumminkin hänen yrittäneen pelottaa sinua uhkauksella, -jota hän ei voi täyttää. Epäilen, että hän lääkärin avulla voisi -saattaa meille jotakin ikävyyttä nyt, kun sir Percival on kuollut -ja rouva Catherick on vapaa riippuvaisuudessaan. Mutta anna kuulla -enemmän. Mitä sanoi kreivi minusta?" - -"Hän puhui viimeksi sinusta. Katse tuli loistavammaksi ja kovemmaksi, -esiintyminen sellaiseksi kuin entisinä, kauheina aikoina -- sekaisin -säälimätöntä päättäväisyyttä ja teennäistä uhkaa, joka tekee aivan -mahdottomaksi tutkia häntä. 'Varottakaa herra Hartrightiä!' sanoi -hän juhlallisimmalla ilmeellään, 'sanokaa hänelle, että hän on -tekemisissä ovelan miehen kanssa, miehen, joka iskee sormillaan -sekä lakia että yhteiskuntajärjestystä, jos hän antautuu riitoihin -kanssani. Jos minun kyynelsilmin muistelema ystäväni olisi seurannut -minun neuvoani, olisi tutkimus koskenut nyt herra Hartrightin -kuollutta ruumista hänen ruumiinsa asemesta. Mutta kaivattu -ystäväni oli itsepäinen. Katsokaa, minä suren hänen kadottamistani --- sisäisesti sielussani, ulkonaisesti hattua nostamalla. Tämä -pikku pala suruharsoa tulkitsee tunteita, joita minä kehotan -herra Hartrightin kunnioittamaan. Ne voivat muuttua rajattomaksi -vihollisuudeksi, jos hän häiritsee niitä. Tyytyköön hän siihen -voittoon, jonka hän on saanut -- millä minä jätän häiritsemättömään -rauhaan hänet ja teidät. Teidän takianne. Sanokaa hänelle terveiseni -ohella, että jos hän hyökkää kimppuuni, saa hän tekemistä Foscon -kanssa. Yksinkertaisella englannin kielellä sanottuna tahdon minä -ilmoittaa hänelle, ett'ei Fosco pelkää piruakaan! Jääkää hyvästi, -kallein neiti Halcombe'. Hänen jääkylmät, harmaat silmänsä katsoivat -minuun -- hän otti juhlallisesti hatun päästänsä -- kumarsi ja läksi." - -"Oliko tämä hänen viime sanansa?" - -"Tultuaan seuraavaan kadunkulmaan kääntyi hän ympäri, viittasi -kädellään ja löi näyttämöllisellä liikkeellä rintaansa. Sitten en -katsonut häntä sen enempää ja palasin kotiin Lauran luo. Ennenkun -olin saapunut huoneeseen, olin jo itsekseni päättänyt, että -meidän täytyi muuttaa pois. Tämä asunto oli -- erittäinkin sinun -poissaolossasi -- vaarallinen asunto nyt, kun sen kreivi oli saanut -tietää. Jos minä olisin ollut varma sinun kotiintulostasi, olisin -minä uskaltanut odottaa. Nyt seurasin minä vain päähänpistoani. Sinä -puhuit jo ennen matkaasi, että meidän pitäisi Lauran terveyden takia -hakea rauhallisempi seutu ja raikkaampaa ilmaa. Minun tarvitsi vain -muistuttaa häntä siitä ja esittää hänelle, että me hämmästyttäisimme -sinua ja säästäisimme sinulta muuttovaivat, kun hän oli jo yhtä -innostunut siihen kuin minäkin. Hän auttoi minua panemaan laatikoihin -sinun tavarasi -- ja täällä on hän järjestänyt kaikki uudessa -työhuoneessasi." - -"Mikä herätti mielessäsi ajatuksen tulla tälle seudulle?" - -"Se seikka, ett'en tuntenut mitään muita paikkoja Lontoon -läheisyydessä. Minä huomasin välttämättömäksi poistua niin kauaksi -kuin mahdollista vanhasta kodistamme, ja Fulhamia tunsin minä -hieman, koska olen käynyt eräässä koulussa siellä. Toimitin lähetin -viemään kirjettä siinä epävarmassa toivossa, että koulu vielä olisi -toiminnassaan. Niin olikin; entisen opettajattaren tyttäret pitivät -sitä hänen laskuunsa, ja he hankkivat meille tämän asunnon. Heti -ennen postin lähtöä saapui lähettini tuoden tiedon tämän talon -osoitteesta. Me lähdimme sitten pimeän tultua ja saavuimme tänne -herättämättä mitään huomiota. Olenko tehnyt oikein, Walter? Olenko -ansainnut luottamuksesi?" - -Minä vastasin hänelle niin lämpimästi ja kiitollisesti, kuin -todellakin tunsin. Mutta hänen kasvoillaan oli levoton ilmeensä -puhuessani, ja hänen ensimmäinen kysymyksensä, minun vaiettuani, -koski kreivi Foscoa. - -Minä huomasin, että hän nyt ajatteli häntä toisin kuin ennen. Ei -mitään uutta suuttumuksen purkausta, ei mitään uutta kehotusta -minulle kiirehtimään koston hetkeä päässyt hänen huuliltansa. Hänen -vaikutuksensa, että tämän miehen vihattava ihailu häntä kohtaan -oli todellakin rehellinen, näytti satakertaisesti lisänneen hänen -epäilyänsä -- hänen syvää pelkoansa siitä neuvokkuudesta, pahuudesta, -voimasta ja viekkaudesta, jota kreivillä niin suuressa määrässä oli. -Hänen äänensä oli kuiskaava, hänen esiintymisensä epäröivä, hänen -silmäyksensä haki minun katsettani levottoman innokkaasti, kun hän -kysyi minulta, mitä minä aioin tehdä saatuani hänen terveisensä. - -"Ei ole monta viikkoa kulunut, Marian", vastasin minä, -"keskustelustani herra Kyrlen kanssa. Kun hän ja minä erosimme, -lausuin minä hänelle viime sanoikseni Laurasta näin: 'Hänen setänsä -koti on avattava hänelle kaikkien niiden ihmisten läsnäollessa, -jotka seurasivat väärää ruumissaattoa haudalle. Se valhe, joka puhuu -hänen kuolemastaan, on julkisesti poistettava hautapatsaasta, ja ne -molemmat miehet, jotka ovat loukanneet häntä, tulevat vastaamaan -minulle rikoksestaan, vaikkakin lain voima ei yltäisi heihin.' -Toisiin näistä miehistä ei enää mikään maallinen voima yllä." - -"Toinen on jäljellä -- ja minun päätökseni on myöskin jäljellä." -Hänen silmänsä salamoivat, hänen poskensa hehkuivat. Hän ei lausunut -mitään, mutta minä näin hänen kasvojensa ilmeestä, että hän koko -sielustaan otti osaa päätökseeni. - -"En tahdo salata enemmän itseltäni kuin sinultakaan", jatkoin -minä, "että toiveemme ovat enemmän kuin epäilyttäviä. Ne vaarat, -jotka olemme kestäneet, ovat vähäpätöisiä niitä vaikeuksia -vastaan, jotka odottavat meitä tulevaisuudessa -- mutta taistella -uskalletaan kaikissa tapauksissa, Marian. Minä en ole kyllin -huimapäinen antautuakseni taisteluun sellaisen miehen kuin kreivin -kanssa, ennenkun minä olen hyvin valmistautunut. Minä olen oppinut -kärsivällisyyttä; minä olen oppinut odottamaan, kunnes on sopiva -aika. Antaa hänen uskoa, että hänen tervehdyksensä on tarpeellisesta -vaikuttanut; emme anna hänen tietää taikka kuulla meistä mitään; -antakaamme hänelle kyllin aikaa tunteakseen itsensä turvalliseksi --- jollen paljoa erehdy, on hänen oma ylpeäluontoinen luonteensa -helpottava sitä asiaa. Tämä on yksi syy viivytellä; mutta on sitä -paitsi toinenkin ja paljoa tärkeämpi. Asemani sinuun ja Lauraan -täytyy tulla lujemmaksi toisen, vielä vahvemman siteen kautta, -ennenkun minä uskallan viimeisen askeleemme." - -Hän kumartui minuun päin kummastunut ilme kasvoillaan. - -"Kuinka voi se tulla lujemmaksi?" kysyi hän. "Sanon sen sinulle", -vastasin minä, "kun on sopiva aika. Vielä se ei ole, kenties ei se -tule koskaan. Kenties täytyy minun ainiaaksi vaieta Lauralle -- minun -täytyy vaieta _sinullekin_, kunnes minä huomaan voivani vahinkoa ja -vääryyttä tekemättä puhua. Mutta älkäämme puhuko tästä asiasta. On -toinen, joka suuremmassa määrässä vaatii huomiotamme. Säästääksesi -Lauraa olet sinä jättänyt hänelle kertomatta hänen miehensä -kuolemasta --." - -"Ah, Walter, varmaan täytyy vielä viipyä kauan, ennenkun me -ilmoitamme hänelle sen?" - -"Ei, Marian. On parempi, että sinä nyt ilmoitat hänelle sir -Percivalin kohtalon, kuin että jokin sattuma, jolta meidän on -mahdoton suojella häntä, vastaisuudessa kenties ilmaisee sen. Säästä -häntä kaikilta yksityiskohdilta -- sano hänelle se varovasti -- mutta -sano hänelle että sir Percival on kuollut." - -"Sinulla on myöskin toinen syy, Walter, toivoa, että hän saa tietää -miehensä kuoleman?" - -"Kyllä, kyllä on." - -"Syy, joka on yhteydessä sen kanssa, mitä ei vielä saa välillämme -mainita? Mitä ei koskaan Lauralle pidä lausua?" - -Hän lausui nämä sanat äänen painolla. Vastatessani hänelle myöntäen -annoin minäkin niille syvän merkityksen. - -Hän kalpeni. Muutamia silmänräpäyksiä katsoi hän minua suruisen -osanottavasti. Hänelle tavaton hellyys ja viehkeys loisti tummista -silmistä ja lepäsi päättävällä suulla, kun hän silmäsi siihen tyhjään -tuoliin, jolla rakastettu osanottaja kaikkeen meidän iloomme, -kaikkeen meidän suruumme äsken oli istunut. "Uskon ymmärtäväni -sinua", sanoi hän. "Olen velvollinen sekä hänen että sinun vuoksesi, -Walter, ilmoittamaan hänelle sir Percivalin kuoleman." - -Hän huokasi, piti silmänräpäyksen kättäni omassaan, päästi sen äkkiä -ja poistui huoneesta. Huomispäivänä tiesi Laura, että sir Percivalin -kuolema oli jälleen antanut hänelle vapauden, ja että hänen elämänsä -suuri erehdys ja siitä seuraavat onnettomuudet makasivat samassa -haudassa. - -Sir Percivalin nimeä ei enää mainittu keskuudessamme. Tästä päivästä -vältimme me pienintäkin sanaa, joka olisi tarkoittanut hänen -kuolemaansa, tai viitannut siihen aineeseen, josta sopimuksemme -mukaan ei vielä pitänyt mainita. Mielissämme eli se kumminkin yhtä -voimakkaana -- niin kenties vielä voimakkaampanakin sen pakon takia, -jonka olimme asettaneet itsellemme. Molemmat seurasimme me Lauraa -valppaasti ja hartaasti -- milloin tuntien lohdutusta, milloin -levottomina, kunnes sopiva aika saapui. - -Ennen pitkää palasimme me tavalliseen päiväjärjestykseemme. Minä -ryhdyin työhöni, joka tuli laiminlyödyksi Hampshiressä ollessani. -Uusi asuntomme maksoi meille enemmän kuin äsken jättämämme, ja ne -vaatimukset lisätä työvoimaa, jotka tämä pani minulle, lisäytyivät -vielä tulevaisuuden suunnitelmaimme epävarmuuden takia. Kenties voisi -sattua vaikeuksia, jotka voisivat tyhjentää pankkiirin luona olevan -pienen aarteemme, ja minun työni olisi ainoa tulolähde. Varmempi ja -tuloa tuottavampi työskentely olisi tarpeen -- ja päästäkseni tähän -päämäärään ryhdyin minä heti toimenpiteisiin. - -Älköön kumminkaan uskottako, että se levon ja yksinäisyyden aika, -josta minä nyt olen maininnut, keskeytti toimiani siihen ainoaan, -kaikkea muuta painavampaan tarkoitukseen nähden, jonka voima kaikkien -ajatusteni ja tekojeni määräämiseen on kuvattu näillä lehdillä -ja jolla useampana tulevana kuukautena olisi yhtä suuri valta -ylitseni. Mutta tänä pitkänä lykkäysaikana oli minulla valmistuksia -tehtävänä, kiitollisuusvelkoja suoritettavana ja epäilyttävä kysymys -ratkaistavana. - -Valmistava toimenpide koski luonnollisesti kreiviä. Oli mitä -tärkeintä saada tietää, kuinka kauan hän aikoi viipyä Lontoossa, -ja se onnistui varsin yksinkertaisella keinolla. Kun minä tiesin -hänen osoitteensa S:t Johns-Woodissa, tein minä tiedustelujani -läheisyydessä, sain selvän asiamiehestä, joka vuokrasi talon ja -kysyin kuinka N:o 5 Forest-roadin varrella pian olisi vuokrattavana. -Vastaus oli kieltävä. Minä sain sen tiedon, että ulkomaalainen, joka -nykyisin asui siinä, oli edelleen vuokrannut sen kuudeksi kuukaudeksi -eikä niin ollen poistuisi siitä ennenkun kesäkuun viimeisenä päivänä -ensi vuonna. Meillä oli silloin joulukuun alku. Tunsin siis olevani -varma siitä, ett'ei kreivi, ainakaan nykyisin, puikahtaisi käsistäni. - -Kiitollisuuteni rouva Clementsille täytyi minun heti sen jälkeen -täyttää. Olin luvannut hänelle palata ja ilmoittaa ne tiedot Anna -Catherickin kuolemasta ja hautauksesta, jotka minä olin pakotettu -ensi käynnilläni vaikenemaan, enkä minä tahtonut viivytellä -täyttämästä tätä lupausta. Niin muuttuneet kuin olosuhteet -nyt olivatkin ei ollut mitään estettä uskoa vanhalle rouvalle -salahankkeesta niin paljon, kuin hänen oli välttämätöntä tietää, -ja minä teinkin sen omantunnonmukaisesti ja varovaisesti. Ei ole -tarpeellista väsyttää lukijaa toistamalla keskusteluamme, mutta se -saattoi uudelleen minun ajatukseni epävarmaan kysymykseen, joka oli -ratkaistava -- kysymykseeni Anna Catherickin syntyperästä. - -Joukko tätä asiaa koskevia pikkuseikkoja, jotka olivat itsessään -vähäpätöisiä, mutta hämmästyttämän suuriarvoisia yhdistettyinä, oli -viimeaikoina saattanut minut erääseen käsitykseen, jonka totuudesta -minä päätin ottaa selon. Minä sain Marianilta luvan kirjoittaa -majuri Donthomelle Warneck-Halliin -- jossa rouva Catherickillä oli -ollut jokin palveluspaikka muutamia vuosia ennen avioliittoansa -- -tehdäkseni hänelle muutamia kysymyksiä. Nämä kysymykset esitin minä -Marianin nimessä ja selitin ne tehtävän tiedon saamiseksi muutamiin -tärkeäarvoisiin seikkoihin nähden hänen perheessään. Tämän kaiken -pitäisi suoda anteeksi ja selittää pyyntöni. Kirjoittaessani tätä -kirjettä, en minä varmaan tietänyt, oliko majuri Donthorne vielä -elossa. Minä lähetin kumminkin arviokaupassa, jos hän todellakin -eläisi ja tahtoisi vastata minulle. - -Kahden päivän perästä tuli todistus kirjeen muodossa, että majuri -vielä eli ja oli halukas auttamaan meitä. - -Se ajatus, joka oli kirjeessäni ja niiden kysymysten laatu, jotka -minä tein, voidaan selvästi nähdä hänen vastauksestaan. Se kuului -seuraavasti: - -Ensinnäkin: "Sir Percival Glyde-vainaja Blackwater-Parkista" ei -ollut koskaan ollut Warneck-Hallissa. Majuri ja hänen perheensä ei -ollenkaan tuntenut tätä aatelista. - -Toiseksi: Herra Philip Fairlie-vainaja Limmeridge-Housesta oli -nuorempina päivinään ollut harras ystävä ja alinomainen vieras -majuri Donthornen luona. Katsottuaan läpi vanhat paperit ja -kirjeet voi majuri varmasti sanoa, että herra Philip Fairlie -oleskeli Warneck-Hallissa elokuussa 1826 ja että hän jäikin sinne -metsästysajaksi syyskuussa ja osaksi lokakuuta. Mikäli majuri tiesi, -matkusti hän sitten Skottlantiin eikä palannut Warneck-Halliin -pitkään aikaan. Kun hän sitten palasi, oli hän äsken nainut. - -Itsessään katsottuna oli tämä tieto vähänarvoinen -- mutta yhdessä -niiden seikkojen kanssa, jotka sekä minä että Marian tiesimme -tosiksi, sisälsi se selityksen, jonka me huomasimme kieltämättömäksi. - -Niiden uusien tietojen kanssa, jotka minä olin saanut, auttoi -rouva Catherickin kirjekin, hänen sitä tahtomattaan, vahvistamaan -sitä vakuutusta, jonka minä olin saavuttanut. Hän oli kuvannut -rouva Fairlien "vähäpätöiseksi" ja "että hän oli puijannut koko -Englannin kauneimman miehen menemään naimisiin kanssaan." Molemmat -nämä lausunnot olivat ansaitsemattomia ja vääriä. Mustasukkainen -vastenmielisyys -- joka sellaisella naisella kuin rouva Catherickillä -täytyi ilmetä pahansuovana panetteluna tai olla ollenkaan ilmenemättä --- näytti minusta olevan ainoana hänen hävyttömän arvostelunsa -perusteena rouva Fairliestä oloissa, jotka eivät tehneet mitään -arvostelua pakolliseksi. - -Rouva Fairlien nimen mainitseminen herättää aivan luonnollisesti -toisen kysymyksen. Aavistikohan hän koskaan, kenen tytär se pikku -tyttö oli, joka tuotiin hänen luokseen Limmeridgeen? - -Marianin todistukset tähän kysymykseen nähden olivat kieltämättömät. -Se rouva Fairlien kirje miehelleen, jonka minä olin kuullut -muinoisina päivinä luettavan -- tuo kirje, joka kuvasi Annan -ihmeellistä yhdennäköisyyttä Lauran kanssa ja puhui äidin hellästä -osanotosta pikku vierasta kohtaan -- oli epäilemättä kirjoitettu -sydämellisen viattomasti. Näyttääpä olevan epäiltävää, oliko -Philip Fairlie itsekään totuutta lähempänä kuin hänen rouvansa. Se -halpamainen petos, jonka rouva Catherick oli avioliitollaan tehnyt, -se todellisen asianlaidan salaaminen, jota sillä tarkoitettiin, -pakottaisi epäilemättä hänen vaikenemaan sekä varovaisuudesta että -ylpeydestä. - -Samalla kun tämä vakuutus yhä vahvistui minussa, ajattelin minä -Raamatun sanoja: "Joka rankaisen isäin pahat lasten päälle". -Jollei tuota onnetonta yhdennäköisyyttä kahden sisarpuolen välillä -olisi ollut, ei koskaan olisi sitä salahanketta, jonka viattomana -välikappaleena Anna oli ollut ja jonka viaton uhri Laura oli, voitu -miettiä. Millä keskeymättömällä ja hirveällä varmuudella menikin tuo -pitkä sarja erilaisia asianhaaroja isän ajattelemattomasta pahasta -teosta lähtien aina siihen julmaan vääryyteen, jota hänen lastensa -täytyi kärsiä! - -Nämä ajatukset tulivat mieleeni ja monet muut niiden kanssa, jotka -palauttivat muistini takaisin Cumberlandiin pienelle hautausmaalle, -jossa Anna Catherick nyt lepäsi haudassa. Minä ajattelin entisiä -päiviä, jolloin viime kerran kohtasin hänet rouva Fairlien haudalla. -Muistan, kuinka hänen turvattomat käsiraukkansa hyväilivät kylmää -hautakiveä; muistan ne väsyneet, ikävöivät sanat, jotka hän kuiskasi -nurmen alla nukkuvalle ystävälle ja suojelijattarelle. "Oi jospa -saisin kuolla ja levätä haudassa _luonasi_!" Vähän enemmän kuin -vuosi oli kulunut siitä, kun hän huokasi nämä sanat, ja kuinka -tutkimattomasti, kuinka hirveästi ne olivat toteutuneet! Kuinka -oli se toivomus, jonka hän oli lausunut Lauralle järvenrannalla, -toteutunut. "Oi, jospa minut saisi haudata Teidän äitinne -viereen, oi, jospa heräisin hänen vierellään, kun tuomiopasuuna -kaikuu ja haudat laskevat kuolleensa iankaikkisen tuomarin eteen -asetettavaksi!" Kuinka olikaan tuo ihmisraukka, julmain rikosten -ja kauhujen vainoamana, vaeltanut Jumalan käden johtamana tähän -viimeiseen kotiinsa, jota hän ei koskaan elämässään toivonut -voittavansa! Tähän pyhään rauhaan jätän minä hänet -- tässä synkässä -seurassa uinukoon hän levossa! - -Siten tulee se aavemainen olento, joka kuin varjona henkien -maailmasta on häilynyt näillä lehdillä samoinkuin minun elämässäni, -vajoamaan tutkimattomaan pimeyteen. Kuin varjo seisoi hän ensi kertaa -edessäni yön yksinäisyydessä. Kuin varjo katoaa hän nyt kuolon -yksinäiseen rauhaan. - - -XIII. - -Neljä kuukautta kului. Huhtikuu tuli -- kevään, vaihtelujen kuukausi. - -Aika oli kulunut rauhallisesti ja onnellisesti uudessa kodissamme. -Olin käyttänyt varsin edukseni pitkää joutoaikaani, olin hankkinut -paljon laajemman toiminta-alueen ja laskenut varman pohjan -toimeentulollemme. Vapaana siitä levottomuudesta ja epäilystä, joka -niin kauan ja julmasti oli vaivannut häntä, sai Marian jälleen kaiken -mielenlujuutensa ja hänen entinen iloinen, reipas tuulensa alkoi -palata, vaikkakaan ei yhtä eloisana kuin rakkaina menneinä aikoina. - -Sisartaan taipuvampana osoitti Laura vielä selvemmin sen parantavan -ja onnellistuttavan elämän vaikutusta, jota hän nyt vietti. Väsynyt, -kärsimystä osoittava ilme oli hänen kasvoistaan melkein tyyten -hävinnyt, ja se muinoisten päiväin lempeä leima, joka silloin oli -ollut nuoren neidon muodon suurin viehkeys, palasi ensimmäisenä -piirteenä sen kauneudesta. Nykyisin voin minä vain huomata yhden -surullisen vaikutuksen siitä salahankkeesta, joka kerran oli uhannut -hävittää sekä hänen järkensä että elämänsä. Hän oli täydellisesti -kadottanut muistinsa siitä mitä oli tapahtunut aina siitä päivästä -alkaen, jolloin hän poistui Blackwater-Parkista, siihen hetkeen -saakka, jolloin me kohtasimme toisemme haudalla Limmeridgen kirkon -luona. Vähimmästäkin viittauksesta tähän aikaan muuttui hän -toisenlaiseksi ja alkoi vapista; hänen sanansa sekosivat, hänen -muistinsa tuli epävarmaksi. Tässä, ja _ainoastaan_ tässä olivat -menneen kamalan ajan jäljet liian syvät poistettaviksi. - -Mutta kaikessa muussa suhteessa oli hän entinen Laura. Tällä -onnellisella muutoksella oli luonnollinen vaikutuksensa meihin -molempiin. Nämä unhottumattomat muistot menneestä elämästämme -Cumberlandissa -- muistot meidän rakkaudestamme heräsivät taaskin -pitkästä uinailustaan hänessä ja minussa. - -Vähitellen ja huomaamatta tuli jonkunlainen pakko suhteessamme -toisiimme. Ne hellät sanat, joiden lausuminen hänelle surun ja -kärsimyksen päivinä oli niin luonnollista, kuolivat nyt huulilleni. -Aikana, jolloin enimmän pelkäsin kadottaa hänet, olin minä aina -suudellut häntä hänen poistuessaan luotani yöksi ja tavatessaan -minua aamulla. Tämä suudelma ei nyt enää tullut kysymykseen -- -se oli aivankuin kadonnut elämästämme. Kätemme vapisivat taasen -kohdatessaan toisensa. Me tuskin katsoimme toisiimme, kun Marian ei -ollut kanssamme. Keskustelu katkesi usein ollessamme yksin. Jos minä -sattumalta tulin koskettaneeksi häneen, sykki sydämmeni rajusti, ja -kuin syvänä vastakaikuna näin minä hänen poskensa punastuvan, aivan -kuin me taasenkin olisimme olleet Cumberlandin ruohoisilla kummuilla -vanhoissa toimissamme, minä opettajana ja hän oppilaana. Hän oli -pitkät hetket vaiti ja miettiväinen, mutta kun Marian kysyi häneltä, -kielsi hän miettineensä mitään. Minä yllätin itseni eräänä päivänä -unhottamasta työni ja uneksimasta tuo pikku kuva edessäni, jonka minä -olin piirtänyt hänestä huvihuoneessa, missä me ensi kerran näimme -toisemme, aivankuin minä unhotin herra Fairlien taulut haaveillakseni -saman kuvan edessä. Niin erilaiset kuin kaikki muut olosuhteet -nyt olivatkin, näytti kumminkin meidän asemamme toisiimme noina -ensimmäisen tuttavuutemme kultaisina päivinä heräävän uudelleen, -samalla kun meidän rakkautemme taasen tuli siksi, minä se ennen oli -ollut. Oli kuin aika olisi ensi toiveemme jätteillä viskannut meidät -vanhalle, hyvin tutulle rannalle! - -Toiselle naiselle olisin minä voinut lausua ne ratkaisevat sanat, -joita minä epäröin sanoa hänelle. Hänen edelleen turvaton asemansa, -tieto, ett'ei hänellä ollut mitään muuta turvaa ja tukea kuin -minkä minä suurimmalla, itseni kieltävällä tarkkuudella olin -velvollinen hänelle omistamaan, epäilyni, että kenties liian aikaisin -koskettaisin jotakin hänen sydämmensä arkaa kieltä, jota minä miehenä -en kenties olisi kyllin hienotunteinen käsittämään -- kaikki nämä -epäilykset ja monet muut saivat minut epäröiväksi ja äänettömäksi. -Ja kumminkin tiesin minä, että tämän molemminpuolisen pakon täytyi -päättyä, että meidän asemamme toisiimme täytyi muuttua ja saada -tulevaisuudessa toinen luonne, ja että ensi sijassa oli _minun_ -velvollisuuteni huomata se. - -Kuta enemmän minä ajattelin sitä, sitä vaikeammalta näytti minusta -tehdä mitään muutosta. Minä en voi itse selittää sitä oikkuisaa -tunnetta, joka oli tämän käsityksen perusteena -- minä tiedän vain, -että paikan ja töiden muutos, jokin äkillinen keskeytys meidän -rauhallisessa, yksitoikkoisessa elämänjärjestyksessämme, muutos -tavassamme seurustella ja katsoa toisiamme parhaiten valmistaisi -minut puhumaan ja tekisi samalla Lauralle ja Marianille keveämmäksi -ja vaivattomammaksi kuulla minua. Tässä tarkoituksessa sanoin minä -eräänä aamuna, että mielestäni me kaikki olimme ansainneet pienen -loman. Lyhyen neuvottelun jälkeen päätettiin, että me pariksi -viikoksi menisimme meren rannalle. - -Huomispäivänä läksimme me Fulhamista ja matkustimme etelärannikolla -olevaan pikku kaupunkiin. Tähän aikaiseen vuoden aikaan olimme -me ainoat vieraat paikkakunnalla. Vuorilla, rannalla, kävelyillä --- kaikilla oli se yksinäisyyden leima, joka meille oli niin -tervetullut. Ilma oli lauhkea; näköalat kukkuloille, metsiin ja -laaksoihin olivat kauniit vaihtelevine valoineen ja varjoineen, ja -levoton meri vyörytteli aaltojansa aivan ikkunaimme alle, ikäänkuin -nekin olisivat tunteneet kevään sykähtävän elämän ja lämmön. - -Olin velvollinen osoittamaan Marianille huomaavaisuuden neuvotella -hänen kanssaan, ennenkun puhuisin Lauralle, ja sitten seuraamaan -hänen neuvoansa. - -Kolmantena päivänä tulomme jälkeen huomasin minä sopivan tilaisuuden -puhua yksin hänen kanssaan. Samana hetkenä, kun meidän silmäyksemme -kohtasivat toisensa, ilmaisi hänen nopea käsityksensä, mitä minä -ajattelin ennenkun minä edes olin ehtinyt pukea tätä ajatusta -sanoiksi. Tavallisella voimallaan ja rehellisyydellään puhui hän heti -ja puhui ensin. - -"Sinä ajattelet nyt sitä, mistä me puhuimme sinä iltana, jolloin sinä -palasit Hampshirestä", sanoi hän. "Olen odottanut, että puhuisit -siitä. Muutos täytyy tapahtua kodissamme, Walter; tällä tavoin ei voi -kauempaa jatkua. Minä näen sen yhtä selvästi kuin sinäkin -- yhtä -selvästi kuin Laura näkee sen, vaikka hän ei puhu mitään. Eikö ole -ihmeellistä, että Cumberlandin vanhat ajat näyttävät palanneen? Sinä -ja minä olemme taasen yhdessä ja Laura on uudelleen, kuten ennen, -kaiken meidän harrastuksemme ainoa ja yhteinen keskus. Minä voisin -melkein kuvitella, että tämä huone on Limmeridgen huvihuone ja että -nämä aallot läikkyvät meidän rantojamme vasten." - -"Silloin, Marian, seurasin minä neuvoasi", sanoin minä, "nyt tahdon -minä seurata sitä kymmenkertaisella luottamuksella". - -Hän vastasi kädenpuristuksella. Minä näin, että hänen mielensä heltyi -muistuttaessani mennyttä aikaa. Istuimme yhdessä lähellä ikkunaa. -Puhuessani ja hänen kuunnellessaan katselimme ulos loistavalle -merelle, joka kimalteli säihkyvässä auringonpaisteessa. - -"Mitä tahansa seuraakin tästä keskustelustamme", sanoin minä, -"päättyköönpä se onnellisesti tai onnettomasti minulle, niin on -kumminkin Lauran onni elämäni ainoa harrastus. Olen päättänyt -- -tapahtukoonpa se missä olosuhteissa tahansa -- pakottaa kreivi Foscon -tekemään sen tunnustuksen, jonka hänen rikostoverinsa vältti. Ei -kumpikaan meistä voi tietää, mihin tämä mies ryhtynee minua vastaan, -jos minä pakotan hänet äärimmäisyyteen. Me tiedämme hänen omista -sanoistaan ja teoiltaan, että hän silmänräpäyksenkään epäröimättä tai -tuntematta omantunnontuskaa on valmis uhraamaan Lauran musertaakseen -siten minutkin. Nykyisessä asemassa toisiimme ei minulla ole mitään -oikeuksia, joita yhteiskunta ja laki hyväksyvät, vastustaa kreiviä -ja suojella Lauraa. Tämä saattaa minut vaikeaan asemaan. Voidakseni -antautua taisteluun kreivin kanssa, lujasti tietäen, että Lauran onni -täytyy voida voittaa, niin pitää minun silloin taistella puolisoni -puolesta. Hyväksytkö, mitä tähän asti olen sanonut, Marian?" - -"Joka ainoan sanan", vastasi hän. - -"En tahdo puhua omasta tunteestani", jatkoin minä, "tai siitä -rakkaudesta, joka on kestänyt kaikki esteet, kaikki muutokset -- -minä tahdon vaieta itsestäni ajatellakseni vain siltä näkökannalta, -jonka minä äsken mainitsin, häntä, puhuakseni hänestä puolisonani. -Jos, kuten minä luulen, tämä yritys pakottaa kreivi tunnustamaan on -ainoa mahdollisuus laillisesti todistaa Lauran olemassaolo, niin -johtaa mahdollisimman vähän itsekkäisyyttä minua tähän avioliittoon. -Kenties olen minä kumminkin väärässä; kenties on meillä toisia -keinoja voittaa päämäärämme, jotka ovat vähemmin epävarmoja, vähemmin -epäilyttäviä. Minä olen vakavasti ja levottomasti miettinyt niitä -mielessäni -- mutta löytämättä yhtään. Jos sinä tiedät, niin sano." - -"Ei, minäkin olen miettinyt, mutta aivan turhaan." - -"Todenmukaisesti", jatkoin minä, "ovat samat kysymykset heränneet -sinun mielessäsi kuin minunkin. Pitäisikö meidän kenties palata -hänen kanssaan Limmeridgeen nyt, kun hän on entisenlaisensa, -ja luottaa siihen, että kylän väki ja koululapset tuntisivat -hänet jälleen? Pitäisikö meidän koettaa, mitä hänen käsialansa -todistus vaikuttaisi? Ajatelkaamme, että me nyt tekisimme sen. -Ajatelkaamme, että joukko henkilöitä tuntisi uudelleen hänet ja -että vertailujen avulla hänen käsialansakin tulisi tunnustetuksi. -Mitähän muita etuja me voittaisimme tällä kuin erinomaisen aiheen -_alkaa_ oikeusjuttu? Saisiko hänen itsensä tunteminen herra Fairlien -tunnustamaan hänet ja ottamaan hänet takaisin Limmeridge-Houseen -_vastoin_ hänen tätinsä todistusta, lääkärin kuoleman todistusta ja -sitä näennäistä todistusta, jonka sekä hautaus että hautakirjoitus -antavat? Ei! Kaikki, mitä sillä voittaisimme, olisi hänen kuolemansa -epäileminen -- epäileminen, jonka täytyy vaatia laillista tutkintoa. -Minä edellytän nyt, että meillä olisi riittävät varat suorittaa -oikeudenkäynti -- joita meillä ei suinkaan ole -- ja että herra -Fairlien väitteet voitaisiin kumota, että kreivin ja hänen rouvansa -ja kaikkien muiden väärät tiedot voitaisiin osoittaa perättömiksi, -että Lauran uudistettua esiintymistä elämään ei päätettäisi -vaihdokseksi Lauran ja Anna Catherickin välillä tai ett'eivät -vihollisemme selittäisi hänen käsialansa todistusta viekkaaksi -petokseksi -- mahdollisuuksia, jotka enemmässä tai vähemmässä -määrässä voivat kumota meidän toiveemme, mutta älkäämme ollenkaan -ottako niitä laskuun -- vaan mitä seuraisi niistä kysymyksistä, -jotka tehtäisiin Lauralle tämän salahankkeen johdosta? Sen me -tiedämme liian hyvin -- sillä hän ei ole koskaan voinut palauttaa -muistiinsa, mitä tapahtui hänelle täällä Lontoossa. Hän voi yhtä -vähän yksityisessä keskustelussa kuin virallisessa kuulustelussa -antaa tietoja omasta asiastaan. Jos sinä et tätä huomaa yhtä selvästi -kuin minäkin, niin matkustakaamme huomispäivänä Limmeridgeen ja -koettakaamme." - -"Minä huomaan sen täydellisesti, Walter. Jos meillä olisikin varoja -oikeudenkäyntiin, jos meidän onnistuisikin lopulta voittaa se, niin -täytyisi tämän viivytyksen olla sietämätön; alinomainen epätietoisuus -kaiken sen jälkeen, mitä me jo olemme kärsineet, olisi kauhea. -Olet oikeassa ollessasi toivoton Limmeridgeen tehtävään matkaan -nähden. Toivoisin, että minäkin voisin tuntea varmuutta siitä, että -päätöksesi ilmiantaa kreivi on viisas. Voidaanko siitä jotain toivoa?" - -"Epäilemättä. On toivoa saada tietää Lauran matkustuspäivä -Lontooseen. Toistamatta nyt niitä syitä, joita minä ennen olen -esittänyt, tahdon vain sanoa, että minä nyt olen yhtä vakuutettu kuin -konsaan ennen, että ristiriitaisuus on olemassa todellisen ajan ja -sen ajan välillä, joka on ilmoitettu lääkärintodistuksessa. Siinä -on salahankkeen heikko kohta. -- Ja jos minun onnistuu temmaista -kreiviltä se, on se päämäärä voitettu, jonka puolesta sekä sinä että -minä elän. Jollei se onnistu, ei Laura koskaan tässä maailmassa saa -hyvitystä." - -"Pelkäätkö sinä, ett'et voisi onnistua, Walter?" - -"En uskalla luottaa varmaan menestykseen ja juuri tästä syystä, -Marian, minä puhun näin avonaisesti ja suodaan. Varmimmasta -vakuutuksestani voin sanoa sinulle: -- Lauran tulevaisuuden toiveet -ovat mahdollisimman pienet. Minä tiedän, että hänen varallisuutensa -on poissa; minä tiedän, että ainoa mahdollisuus hankkia hänelle oikea -paikkansa yhteiskunnassa on hänen suurimman vihamiehensä käsissä -- -miehen, joka nykyään on aivan saavuttamaton ja kenties pysyy loppuun -asti sellaisena. Ja nyt, kun kaikki maalliset edut ovat poissa ja -toivo joskus voida saavuttaa ne takaisin epävarmempi kuin koskaan -ennen, nyt, kun ei mitään muuta tulevaisuutta näytä hänellä olevan -edessään kuin se, minkä hänen puolisonsa työ voi taata hänelle, -uskaltaa köyhä piirustuksenopettaja vihdoinkin lausua toivomuksensa. -Hänen loistonsa päivinä olin minä vain vähäpätöinen opettaja, joka -johti hänen kättänsä. -- Nyt, Marian, kovan onnen päivinä rukoilen -minä että hän tahtoisi lahjoittaa minulle tämän käden!" - -Marianin silmät kohtasivat minun katsettani sydämmellisen hartaasti --- minä en voinut lausua mitään enempää. Sydämmeni oli täysi, huuleni -vapisivat. Vastoin aikomustani olin minä valmis rukoilemaan hänen -sääliänsä. Minä nousin ylös poistuakseni huoneesta. Samana hetken -nousi hänkin seisaalleen ja laski ystävällisesti kätensä olkapäälleni. - -"Walter!" sanoi hän, "kerran erotin minä teidät toisistanne sinun ja -hänen onnensa vuoksi. Pysähdy tänne veljeni, rakkain, paras ystäväni, -kunnes Laura tulee sinulle sanomaan, mitä minä nyt olen sanonut!" - -Ensi kerran eromme jälkeen Limmeridgestä kosketti hän otsaani -huulillansa. Kyynele putosi päähäni, kun hän suuteli minua. Hän -kääntyi nopeasti ja poistui huoneesta. - -Minä istuuduin yksin ikkunan ääreen hiljaisuudessa odottamaan sitä -sanaa, joka ratkaisisi elämäni. Minä en voinut ajatella mitään -sitä odottaessani. En tietänyt mistään muusta kuin tuskaan asti -kiihtyneestä kaikkien aistimieni voimasta. Aurinko loisti huikaisevan -kirkkaasti; valkoiset merilinnut, jotka ajelivat toisiansa kaukana -minusta, näyttivät minusta lyövän siivillänsä vasten silmiäni ja -aaltojen hiljainen kohina rantaa vasten kaikui kuin ukkosen jyrinä -korviini. - -Ovi avattiin ja Laura tuli yksin sisään. Niin tuli hän sinäkin -aamuna, jolloin minä matkustin Limmeridge-Housesta. Hitaasti ja -väsynein askelin, surren ja epäillen tuli hän _sillä_ kertaa. _Nyt_ -siivitti onni hänen askeleensa, _nyt_ tuli hän ilosta loistavin -kasvoin. Omasta alotteestaan sulkivat rakkaat käsivarret minut -syliinsä; omasta tahdostaan kohtasivat suloiset huulet minun -huuliani. "Rakkahani!" kuiskasi hän, "saammeko me nyt rakastaa -toisiamme?" Hän laski hellästi ja turvallisesti päänsä minun rintaani -vasten. "Ah", sanoi hän viattomasti, "kuinka onnelliseksi olen minä -vihdoinkin tullut!" - -Muutamia päiviä myöhemmin olimme me vieläkin onnellisempia. Meidät -vihittiin. - - -XIV. - -Tämän kertomuksen jatko saattaa minut tasaisessa juoksussaan -avioliittomme ensi ajasta yhä lähemmäksi ratkaisua. - -Parin kolmen viikon kuluttua olimme me kaikki kolme taas takaisin -Lontoossa, ja alkava taistelu kreiviä vastaan hiipi kuin tumma varjo -ylitsemme. - -Marian ja minä olimme varsin huolellisia salaamaan Lauralta -palaamisemme oikeaa syytä. Nyt oli toukokuun alku, ja kreivin -vuokraoikeus Forest-roadin varrella olevaan taloon lakkasi kesäkuun -lopussa. Jos hän pidentäisi sitä vielä kerran -- seikka, johon -minulla oli aihetta uskoa syystä, minkä minä heti mainitsen -- olisin -minä varma, ett'ei hän jostakin syystä poistuisi maasta -- ei minulla -olisi aikaa menetettävänä varustautumalla arvokkaasti kestämään -taistelussa sellaista vihollista vastaan. - -Uuden onneni ensi aikoina oli ollut hetkiä, jolloin minä horjuin -päätöksessäni ja tunsin itseni täysin tyydytetyksi, nyt kun elämäni -rakkain unelma oli toteutunut. Ensi kerran tunsin minä itseni -araksi ajatellessani vaaran suuruutta ja kaikkia niitä vaikeuksia, -joita vastaan minun oli taisteltava -- kun minä mietin sitä onnen -lupausta, jonka tulevaisuus tarjosi meille -- sitä vaaraa, jolle minä -paljastaisin sen autuuden, minkä me niin vaikeasti olimme voittaneet. -Niin, minun täytyy tunnustaa se -- lyhyeksi ajaksi onnistui rakkauden -suloisen äänen houkutella minut pois siitä tehtävästä, jolle minä -olin ollut uskollinen koettelemuksen kovempina päivinä. Tietämättä -itsekään sitä oli Laura viehättänyt minut poikkeamaan vaaralliselta -tieltä -- yhtä viattomasti saattoi hän kumminkin minut sille -uudelleen. - -Tapahtui joskus, että, ilman mitään yhteyttä nykyisen todellisuuden -kanssa, uni ja unennäkö -- nuo salaperäiset sanansaattajat -- -palauttivat hänen mieleensä tapahtumia, joita hän valveilla ollessaan -ei voinut vähintäkään muistaa. Erään kerran -- se oli vain kaksi -viikkoa vihkimisemme jälkeen -- kun minä valvoin hänen uneksuvistaan, -näin minä kyynelten hitaasti tulevan esiin silmäluomien alta ja -kuulin hiljaisten, kuiskaavain sanojen valahtavan hänen huuliltaan, -jotka ilmaisivat minulle, että hänen henkensä oli harhaillut taas -takaisin tuohon surulliseen matkaan Blackwater-Parkista. Tämä -itsestään tietämätön kehotus, joka oli niin liikuttava ja niin vakava -unen pyhässä rauhassa, kävi kuin miekka läpi sydämmeni. Seuraavana -päivänä palasimme Lontooseen -- sinä päivänä, jolloin päätökseni -uudistui kymmenkertaisella voimalla. - -Ensin oli minun tarpeen tuntea miestä lähemmin. Tähän asti oli koko -hänen elämänsä ollut minulle läpitunkematon salaisuus. - -Minä aloin niin niukoilla tiedon lähteillä, kuin oli käytettävinäni. -Se merkillinen kertomus, jonka herra Fredrik Fairlie oli kirjoittanut -ja jonka Marian oli saanut talvella seuraamalla antamiani neuvoja --- ei näyttänyt olevan miksikään hyödyksi tähän kysymykseen nähden. -Lukiessani sitä johduin minä ajattelemaan niitäkin tietoja, joita -rouva Clements oli antanut minulle siihen petossarjaan nähden, -millä Anna Catherick oli houkuteltu Lontooseen ja siellä uhrattu -salahankkeen edistämiseksi. Mutta tässä oli kreivi taasenkin aivan -saavuttamaton. - -Sen jälkeen turvauduin minä Marianin päiväkirjaan -- josta hän -luki minulle sen osan, mikä koski hänen entistä uteliaisuuttansa -kreivin suhteen, ja ne harvat tiedot, jotka hänen oli onnistunut -saada hänestä, hänen luonteestaan ja persoonallisesta ulkonäöstään. -Marian kuvaa hänet sellaiseksi, "joka ei ole astunut jalkaansa -useampaan vuoteen isänmaansa rajojen sisälle, että hän osoitti -suurinta harrastusta saadakseen tietää, asuiko jokin italialainen -Blackwater-Parkin lähinnä olevassa kaupungissa" -- ja että hän sai -kaikenlaisilla postileimoilla varustettuja kirjeitä sekä erään -kerran suurella virkasinetillä varustetun. Marian olisi taipuvainen -uskomaan, että hän olisi valtiollinen pakolainen, jos tätä voitaisiin -sovittaa hänen ulkomaalaisten, virkasinetillä varustettujen -kirjeittensä saamiseen -- kirjeitähän mannermaalta valtiollisille -pakolaisille luulisi tavallisesti viimeksi voivan odottaa. - -Nämä arvelut ja minun oma luuloni vakuuttivat minua siitä, mitä Laura -oli kerran Blackwater-Parkissa sanonut Marianille ja minkä rouva -Fosco oli kuullut kuuntelemalla ovella -- että kreivi oli vakooja! - -Laura oli kutsunut häntä siksi helposti käsitettävästä suuttumuksesta -hänen esiintymisensä johdosta häntä kohtaan. Ja _minä_ siinä -täydessä vakuutuksessa, että hän todellakin oli vakooja. Ja minä -huomasin varsin selvästi syyn hänen muutoin omituiseen viipymiseensä -Englannissa, nyt kun salahanke oli suoritettu ja sen tarkoitus -voitettu. - -Tämä tapahtui samana vuonna, kun kuuluisa maailmannäyttely -oli Hyde-Parkin Kristallipalatsissa. Ulkomaalaisia oli varsin -lukuisasti saapunut Englantiin ja saapui lakkaamatta. Satoja miehiä -oleskeli tähän aikaan keskuudessamme -- täälläkin palkattujen -poliisiasiamiesten vainoomina, joita heidän isänmaansa vieläkin -epäluuloinen hallitus oli lähettänyt seuraamaan heitä. Ei -silmänräpäykseksikään voinut pälkähtää päähäni verrata kreivin -kyvyt ja yhteiskunnallisen aseman omaavaa miestä tavalliseen -ulkomaalaiseen vakoojajoukkioon. Minä katsoin sitä vastoin hänellä -olevan luottamuspaikan sillä alalla; minä uskoin hänen sen maan -hallitukselta, jota hän salaisuudessa palveli, järjestää ja johtaa -sen poliisiasiamiehet, niin mieskuin naispuolisetkin, ja minä pidin -rouva Rubellea, joka niin sopivasti oli saatavilla käytettäväksi -sairaanhoitajattarena Blackwater-Parkissa -- yhdeksi heistä. - -Sen vuoksi huomasin minä kreivin aseman nyt vähemmän varmaksi, kuin -tähän asti olin uskonut. Mutta kehen olisi minun turvauduttava -saadakseni tietää tämän miehen elämästä enemmän, kuin minä jo tiesin? - -Ensimmäinen, johon minun ajatukseni näissä kysymyksissä kääntyivät, -oli se ainoa italialainen, jonka minä perinpohjin tunsin, ja -lisäksi henkilö, johon minä täysin voin luottaa -- nimittäin hyvää -tarkoittava pikkuystäväni, professori Pesca. - -Professori on niin kauan ollut poissa lukijain silmistä, että hän -kenties on ollut vaarassa joutua aivan unhotuksiin. - -On luonnollinen asia sellaisessa kertomuksessa kuin tämä, että -vaikuttavat henkilöt ainoastaan silloin esiintyvät, kun tapausten -jatko sitä vaatii -- he tulevat ja menevät ei päähänpistoni mukaan, -vaan silloin kun he suoranaisesti vaikuttavat kuvattavain asiain -kulkuun. Juuri tästä syystä ovat ei ainoastaan Pesca, vaan myöskin -äitini ja sisareni, jääneet kauaksi syrjään tämän kertomuksen -kulusta. Minun käyntini Hampsteadissa olevassa pikku kodissa -äitini vakuutus, että Laura oli kuollut ja haudattu, hedelmättömät -yritykseni poistaa sekä äidiltäni että sisareltani tämä erehdys -- -erehdys, jota he mustasukkaisessa hellyydessään edelleenkin pitivät -vakuutuksenaan, siitä aiheutuva kiusallinen välttämättömyys salata -avioliittoni heiltä, kunnes he olisivat oppineet tunnustamaan -vaimolleni hänen oikeutensa -- kaikki nämä pienet perhetapahtumat -ovat jätetyt kertomatta, koska niillä ei ole ollut mitään merkitystä -tapahtuman pääasialliseen juoksuun. Ei kuulu tähän, miten suuressa -määrässä ne lisäsivät levottomuuttani ja niiden vaikeuksien tuntoa, -joita vastaan minun oli taisteltava. - -Samasta syystä en minä ole maininnut mitään siitä lohdutuksesta, -jota Pescan veljellinen ystävyys tuotti minulle, kun minä näin -hänet nopean palaamiseni jälkeen Limmeridge-Housesta pari vuotta -sitten. Minä en ole maininnut, kuinka uskollisesti lämminsydämminen, -pikkuystäväni saattoi minua laivalle, kun minä olin valmiina -matkustamaan Keski-Amerikaan, tai sitä äänekästä ilonilmaisua, jolla -hän palattuani kotiin toivotti minut tervetulleeksi. Jos minä olisin -katsonut olevani oikeutettu vastaanottamaan ne avuntarjoukset, -joita hän teki minulle heti jo kotiintultuani, olisi hän jo aikoja -sitten näkynyt näillä lehdillä. Mutta vaikka minä tiesin, että hänen -kunniaansa ja rohkeuteensa voi täysin luottaa, en minä ollut aivan -yhtä varma hänen vaiteliaisuudestaan ja tästä syystä jatkoin minä -yksin tiedustelujani. Lukijan pitäisi kumminkin huomata, että Pesca -oli kuitenkin arvossapidetty ystäväni, vaikka hän tähän asti on -ollut aivan erillään kaikesta yhteydestä tähän tapahtumaan -- niin, -yhtä uskollinen ja itseuhraava ystäväni kuin konsaan ennen entisen -elämämme vaiheissa. - -Mutta ennenkun minä nyt kutsuin Pescaa avukseni, oli välttämätöntä -ulkonäöltään oppia tuntemaan se mies, jota vastaan minun piti -taistella. Aina tähän hetkeen saakka en minä koskaan ollut nähnyt -kreivi Foscoa. - -Kolme päivää palaamiseni jälkeen Lauran ja Marianin kanssa Lontooseen -läksin minä yksin klo 10 ja 11 välillä aamupäivällä Forest-roadiin -S:t Johns-Woodissa. Ilma oli varsin kaunis -- ja minä otaksuin, että -kreivi viehättyisi lähtemään kävelylle, jos minä odottaisin hetkisen. -Minulla ei ollut sanottavaa syytä peljätä, että hän päivänvalolla -tuntisi minut jälleen, sillä ainoa tilaisuus, jolloin hän näki minut, -oli yöllä, kun hän seurasi minua silloiseen asuntoomme. - -Ei ketään näkynyt talon etupuolen ikkunoissa. Minä kuljin tietä, -joka oli sen sivulla, ja katsoin yli matalan pihamuurin. Yksi -pohjakerroksen ikkuna vastapäisellä puolella oli auki ja harso -viritetty sen eteen. En nähnyt ketään, mutta minä kuulin huoneesta -ensin lujaa vihellystä ja sitten linnunlaulua -- sitten sen syvän -ja soinnukkaan äänen, jonka tunsin hyvin Marianin kuvauksesta. -"Tulkaa sormelleni, pienokaiseni, pienokaiseni!" puhui ääni. "Tulkaa -ulos! Hypätkää ylös! Yks', kaks', kolme -- ylös! Kolme, kaks', yks' --- alas! Yks', kaks', kolme kvi-kvikvivitt!" Kreivi harjoitteli -kanarialintujansa, kuten hänen tapanaan oli tehdä Blackwater-Parkissa. - -Odotin pikku hetken ja vihellys ja laulu lakkasivat. "Tulkaa ja -suudelkaa minua, pikkuruiseni!" sanoi bassoääni. Kuului viserrys ja -liritys ikäänkuin vastaukseksi -- sitten pidätetty, tyytyväinen nauru --- sen jälkeen kaikki vaikeni minuutiksi tai pariksi, minkä jälkeen -minä kuulin huoneen oven avattavan. Käännyin ympäri ja kuljin samaa -tietä takaisin. Rossinin ihana sävel "Moseksen" rukouksesta kaikui -sulavan basson laulamana suuremmoisesti yksinäisen etukaupungin -hiljaisuudessa. Nyt avattiin pihaportti ja suljettiin jälleen. Kreivi -oli tullut ulos. - -Hän meni suoraan poikki kadun ja pitkin Regents-Parkin länsisivua. -Seurasin häntä. - -Marian oli valmistanut minun huomaamaan hänen korkean vartalonsa, -tavattoman lihavuutensa, hänen teeskennellyn surupukunsa, mutta ei -miehen kammottavaa eloisuutta, iloisuutta ja reipasta, nuorekasta -ulkonäköä. 60-vuotiaana esiintyi hän tavalla, ikäänkuin hän -ei olisi ollut 40-vuotiaskaan. Hän käveli kevein, vaivattomin -askelin, hattu hieman vinossa, leikkien kepillään ja hyräillen -hiljakseen; tuon tuostakin silmäsi hän sivulle, ylös taloihin, alas -puutarhoihin, hymyillen alentuvasti ja suojelevasti, ikäänkuin koko -kortteli olisi ollut hänen omansa. Kreivi ei katsonut kertaakaan -taaksensa, ei kiinnittänyt mitään huomiota enempi minuun kuin -muihinkaan lukuunottamatta muutamia kertoja, jolloin hän leppeästi -hymyili ja isällisen ystävällisesti nyökkäsi pikku lapsille ja -heidän hoitajattarillensa, joita hän kohtasi. Tällä tavoin jatkoi -hän kulkuaan ja minä hänen mukanaan, kunnes me tulimme puiston -länsipengermillä olevain puotien luo. - -Täällä pysähtyi hän erään pasteijileipuripuodin edustalle, -meni kauppaan luultavasti tilaamaan jotakin -- ja tuli heti -takaisin torttu kädessään. Lähellä puotia seisoi italialainen ja -soitti positivia, jolla istui pieni, kurja, kurttuinen apina. -Kreivi pysähtyi, haukkasi itse tortusta palasen ja ojensi lopun -vakavannäköisenä apinalle. "Pikku miesraukka!" sanoi hän teennäisen -hellästi, "sinä näytät nälkiintyneeltä. Ihmisyyden pyhässä nimessä -tarjoon minä täten sinulle aamiaisen!" Positivinomistaja pyysi -nöyrästi kuparirahaa auttavalta vieraalta, mutta kreivi kohotti -halveksivasti olkapäitänsä ja läksi astumaan. Olimme pian kaduilla -ja arvokkaampien puotien edustalla New-roadilla ja Oxford-kadulla. -Kreivi pysähtyi taas optillisen konekaupan luona. Hän meni puotiin, -mutta palasi heti takaisin operakiikari kädessään ja pysähtyi sitten -lukeakseen soitinkaupan edustalla tämäniltaisen näytelmäilmoituksen -Hän luki varsin tarkkaavasti, näytti miettivän hetkisen ja huusi -sitten vuokra-ajuria. "Ajakaa Operan lipunmyyntikonttorin edustalle", -sanoi ajurille ja meni siten pois. - -Minä menin kadun yli ja katselin myöskin ilmoitusta. "Lucrezia -Borghia" näyteltäisiin tänä iltana. Kiikari, jonka kreivi oli -noutanut, ilmoituksen tarkka lukeminen ja ajurille annettu käsky -- -kaikki todisti, että hän aikoi mennä operaan. Minä olin tilaisuudessa -saamaan lippuja permantopaikoille itselleni ja yhdelle ystävälle -eräältä teatterin koristemaalaajalta, jonka tuttu olin entisaikoina. -Olisihan ainakin mahdollista, että kreivi olisi salongissa minun ja -toverini nähtävissä, jossa tapauksessa minä saisin tilaisuuden jo -tänä iltana tietää, tunsiko Pesca maamiehensä vai ei. - -Tämä ajatus määräsi minulle heti iltani käyttämisen. Hankin liput ja -jätin kotimatkalla pikku kirjeen professorin huoneeseen. Kun kello -oli neljännestä vaille 8, olin minä hänen luonaan ottaakseni hänet -mukaani teaatteriin. Ystäväni oli parhaimmalla tuulellaan, hänellä -oli kukkanen hännystakkansa napinlävessä ja kainalossaan suurin -operakiikari, minkä koskaan olen nähnyt. - -"Oletko valmis?" kysyin minä. - -"Olen -- olen kyllä", sanoi Pesca. - -Menimme katsomaan näytelmää. - - -XV. - -Uvertyyrin viime säveleet olivat jo kaikuneet ja kaikki -permantopaikat jo otetut Pescan ja minun saapuessa sisään. - -Kumminkin oli runsaasti tilaa siinä käytävässä, joka kiersi -permantoa. Minä kuljin ensin aidan vieritse, joka erotti meidät -aitioista ja hain kreiviä tästä salongin osasta. Hän ei ollut siellä. -Palasin siis takaisin samaa käytävää ja kun olin tullut vasemmalle -puolen näyttämöä, katselin tarkkaavasti kaikille tahoille -- hän -oli permannolla. Hänellä oli oivallinen paikka -- kahdestoista -tai neljästoista penkin päästä lukien ja kolmannella rivillä -ensimmäisestä aitiorivistä lähtien. Pysähdyin samaan suuntaan, -kuin hänellä oli paikkansa. Pesca seisoi vieressäni. Professori -ei tietänyt vielä syytä, miksi minä olin ottanut hänet mukaani -teaatteriin, ja näytti melkein kummastelevan sitä, miks'emme menneet -lähemmäksi näyttämöä. - -Esirippu nousi ja näytelmä alkoi. - -Koko ensi näytelmän ajan olimme me samalla paikalla. Kreivi oli -niin kiintynyt musikiin, ett'ei hän silmännyt kertaakaan paikkaan, -jossa seisoimme. Ei säveltäkään Donizettin viehättävästä musikista -mennyt häneltä hukkaan. Siinä istui hän kaikkia muita korkeampana, -hymyillen ja tyytyväisenä nyökäten väliin. Kun paukutettiin käsiä -hänen ympärillään erään aarian lopussa -- kuten englantilainen -yleisö aina tekee -- huolimatta siitä, että orkesterimusiki heti -alkoi, katsoi hän ympärilleen säälivän varoittavin silmäyksin ja -kohotti kätensä samalla kertaa kohteliaalla ja rukoilevalla ilmeellä. -Laulun viehättävämmissä kohdissa, soiton syvemmissä kauneuksissa, -jotka menivät toisilta ohi huomaamatta ja suosiota saavuttamatta, -taputti hän lihavia käsiänsä, joihin oli vedetty hienot mustat -hansikkaat, aivan hiljaa toisiansa vastaan merkiksi, että tosi -musikalisen sivistyksen saanut mies ymmärsi ne. Sellaisina hetkinä -kaikui hänen lauhkea hyväksymishuutonsa "bravo! bravo!" yleisen -äänettömyyden vallitessa, kuin suuren kissan kehrääminen. Hänen -molemmilla puolillaan olevat naapurinsa -- reippaita yksinkertaisia -maaseutulaisia, jotka nyt jonkunverran hämmästyneinä istua -lekottelivat muhkean Lontoon kaikessa komeudessa, -- alkoivat -nähdessään hänen taputtavan seurata hänen esimerkkiänsä. Moni -suosionosotus kohosi tänä iltana permannolta näiden käsien pehmeästä, -suojelevasta kehotusmerkistä. Hän nautti tästä kunnioituksesta -silminnähtävällä mielihyvällä. Hänen pyöreillä kasvoillaan oli -alinomaa hymyilevä ilme, musikin väliajoilla katseli hän ympärilleen -sydämmellisen tyytyväisenä itseensä ja lähimmäisiinsä. "Niin, -niin, nämä englantilaiset barbarit saavat jotakin oppia _minulta_. -Kaikkialla olen minä, Fosco, etevä persoonallisuus, jota muiden -täytyy seurata, mies, joka on paljon etevämpi vertaisiansa!" Tätä -näytti hänen kasvojensa ilme sanovan. - -Ensi näytännön loputtua laskeusi esirippu, ja katselijat nousivat -ylös silmätäkseen ympärilleen. - -Foscokin nousi ylös, tutkien kiikarillaan yläpuolellamme olevia -aitiorivejä. Kun hän sitten laski sen pois, mutta kumminkin katseli -edelleen ylös, käytin minä tätä tilaisuutta hyväkseni kiinnittääkseni -Pescan huomiota häneen. - -"Tunnetko tuon miehen?" kysyin minä. - -"Kenen, ystäväni?" - -"Tuon pitkän, lihavan miehen tuolla, joka nyt seisoo tännepäin -kääntyneenä." - -Pesca kohosi varpaillensa ja katseli kreiviä. - -"En", sanoi hän. "Onko hän kuuluisa mies? Miksi huomautat hänestä?" - -"Siksi, että minulla on tärkeitä syitä saada jotakin tietää hänestä. -Hän on maamiehesi -- eräs kreivi Fosco. Etkö tunne ketään sen -nimistä?" - -"En, Walter. En tunne enemmän nimeä kuin miestäkään." - -"Oletko aivan varma, ett'et tunne häntä? Katsopas sinnepäin vielä -kerran, katso tarkoin. Kun menemme kotiin, sanon sinulle, miksi -olen niin halukas tietämään sen. Odotapas! Salli minun auttaa sinua -ylemmäksi, että voit nähdä hänet paremmin." - -Minä autoin häntä nousemaan sen parrun reunalle, johon permanto -nojasi. Nyt ei ollut hänen vähäinen vartensa hänelle miksikään -esteeksi. Täältä voi hän nähdä yli niiden naisten päiden, jotka -istuivat puolellamme. - -Laiha, epämiellyttävä, vaaleatukkainen mies, jolla oli arpi -vasemmassa poskessaan ja jota, vaikka hän oli aivan lähellämme, en -ollut ennen nähnyt, katsoi tarkkaavasta Pescaa minun auttaessani -häntä ylös ja seurasi sen jälkeen vielä tarkkaavammin silmäyksiemme -suuntaa, kunnes ne pysähtyivät kreiviin. Hän oli varmaankin kuullut -keskustelumme ja sen johdosta tullut uteliaaksi. - -"Ei", sanoi Pesca katsoessaan suurta, lihavaa, hymyilevää muotoa, "en -ole koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä." - -Samassa sattuivat molemmat italialaiset katsomaan toisiinsa. - -Pesca oli sanonut, ett'ei hän tunne kreiviä. Seuraavana minuuttina -olin minä vakuutettu, että kreivi tunsi Pescan! - -Niin, tunsi hänet -- ja mikä oli kummallisempaa -- pelkäsi -häntä! Ei voinut pettyä tämän konnan kasvojen ilmeen suhteen. -Hän tuli kuolonkalpeaksi yhdessä silmänräpäyksessä; kaikki hänen -kasvonpiirteensä ikäänkuin kivettyivät, hänen kylmien, harmaiden -silmiensä nopea, tutkiva katse, se liikkumaton asema, johon hän -jäi seisoessaan -- kaikki puhui selvää kieltä. Kuoleman kauhu oli -vallannut hänen ruumiinsa ja sielunsa -- ja Pesca oli herättänyt -hänessä tämän kauhun! - -Arpinen mies seisoi vieläkin vieressämme. Hän oli nähtävästi tehnyt -johtopäätöksensä siitä vaikutuksesta, jonka Pescan näkeminen teki -kreiviin kuten minäkin, mutta hänen harrastuksensa meidän puuhaamme -kohtaan ei näyttänyt ollenkaan suututtavalta tai tunkeilevalta. - -Minä puolestani ällistyin niin kreivin kasvojen muuttuneesta -ilmeestä, hämmästyin niin siitä aivan odottamattomasta käänteestä, -jonka asia sai, ett'en minä tietänyt, mitä minun piti sanoman tai -tekemän ensi silmänräpäyksessä. Pesca palautti minut käsitykseeni -sanoessaan. - -"Katsopas, kuinka tuo lihava mies tuijottaa tänne. Minuako hän -tuijottaa? Olenko minä millään tavoin merkillinen? Kuinka voi hän -tuntea minut, kun minä en tunne _häntä_?" - -Silmäsin yhä kreiviä. Näin hänen liikahtavan vasta sitten, kun Pesca -liikahti, mutta pitäen aina huolta siitä, ett'ei vain kadottaisi -pientä miestä näkyvistään siltä matalammalta paikalta, jossa hän -nyt seisoi. Olin utelias näkemään, mitä tapahtuisi, jos Pescan -huomio näissä olosuhteissa kääntyisi hänestä, ja kysyin sen takia -professorilta, tunsiko hän ketään oppilaistaan aitioissa olevain -naisten joukosta. Pesca ojensi heti kiikarinsa aitiorivejä kohden -etsiäkseen suurimmalla hartaudella oppilaitaan. - -Samana hetkenä, kun hän näytti tähän puuhaan kiintyneen, kääntäytyi -kreivi, vetäytyi niiden henkilöiden taakse, joilla oli kauempana -paikkoja ja hävisi seuraavassa silmänräpäyksessä. Minä tartuin Pescan -käsivarteen ja hänen sanomattomaksi hämmästyksekseen vedin minä hänet -kiiruusti mukanani keskelle permantoa ehkäistäkseni kreiviä, ennenkun -hän ehtisi ovelle. Hämmästyksekseni kiiruhti laiha mies ulos ennen -meitä ja onnistui välttämään sen tungoksen, joka pidätti Pescaa ja -minua Kun me tulimme eteiseen, oli kreivi kadonnut -- ja arpinen -vieraskin oli poissa. - -"Tule, menemme kotiisi", sanoin minä. "Minun täytyy heti puhua -kanssasi salaa." - -"Jumala auttakoon minua!" huusi professori äärimmäisen hämmennyksen -tilassa. "Mitä Herran nimessä on tekeillä?" - -Kuljin nopeasti vastaamatta. Tapa, jolla kreivi oli poistunut -teaatterista, sai minun pelkäämään, että hänen intonsa välttää -Pescaa saattaisi hänet vieläkin pahempiin äärimmäisyyksiin. Kenties -pääsisi hän käsistäni poistumalla Lontoosta. Pelkäsin tulevaisuutta, -jos antaisin hänelle niinkin paljon kuin päivän aikaa. Ja minä -pelkäsin tätä tuntematonta muukalaista, jonka minä epäilin olevan -yhteistoiminnassa hänen kanssaan. - -Tämä kaksinainen epäilys mielessäni en minä viivytellyt kaukaa -ilmoittaakseni Pescalle, mitä halusin. Niin pian kun molemmat olimme -kahden hänen huoneessaan, lisäsin minä hänen kummastustaan ja -hämmästystään ilmaisemalla hänelle aikomukseni yhtä yksinkertaisesti -ja avomielisesti, kuin olen sen tässä kertonut. - -"Ystäväni, mitä voin tehdä?" huudahti professori pannen tuskaisella -ilmeellä kätensä ristiin. "Mitä tuhat tulimmaista -- sano sitten! -- -mitä tuhat tulimmaista minun pitää tehdä auttaakseni sinua, kun en -tunne miestä?" - -"Hän tuntee sinut -- hän pelkää sinua -- hän poistui teatterista -välttääksensä sinua. Pesca, siihen täytyy olla jokin syy. Silmääpäs -takaisin omaan elämääsi ennen Englantiin tuloasi. Sinä itse olet -sanonut minulle poistuneesi Italiasta valtiollisista syistä. Sinä -et ole koskaan ilmoittanut minulle näitä syitä, enkä minä nytkään -kysy niitä. Pyydän sinua vain muistuttelemaan, eikö jokin tapaus -kuluneessa elämässäsi voisi jotenkin selittää sitä kauhistusta, jonka -sinun ensi näkemisesi herätti tässä miehessä?" - -Sanomattomaksi hämmästyksekseni tekivät nämä sanat, jotka _minusta_ -näyttivät niin viattomilta, saman kauhistavan vaikutuksen Pescaan, -kuin tämän näkeminen oli tehnyt kreiviin. Hänen punakka muotonsa -kalpeni silmänräpäyksessä, ja vavisten kiireestä kantapäähän vetäytyi -hän hitaasti taaksepäin. - -"Walter!" sanoi hän. "Sinä et tiedä, mitä pyydät minulta." - -Hän lausui nämä sanat kuiskaavalla äänellä -- hän katsoi minua, -ikäänkuin minä aavistamatta olisin ilmaissut hänelle jonkun salatun -vaaran, joka uhkasi meitä molempia. Minuuttia lyhemmässä ajassa oli -hän siihen määrään toisenlainen, kuin tuo sydämmellinen, eloisa, -puhelias pikku mies, jota minä en koskaan kaikkina näinä vuosina -ollut yhtään muuttuneena nähnyt, ett'en minä varmaan olisi tuntenut -häntä, jos minä olisin hänet sellaisena kadulla nähnyt. - -"Suo anteeksi, jos minä tietämättäni olen vaivannut sinua ja -saattanut sinut levottomaksi", vastasin minä. "Muista sitä julmaa -vääryyttä, jonka minun vaimoni on kärsinyt ja jota ei koskaan voida -hyvittää, jollei minulla ole keinoja käsissäni pakottaa hänet -osoittamaan oikeutta. Puhuin hänen onnensa takia, Pesca, ja pyydän -vieläkin kerran suomaan sinun anteeksi minulle." - -Nousin mennäkseni, mutta hän pyysi minun pysähtymään. - -"Olen niin järkkynyt", sanoi hän. "Sinä et tiedä, miksi minä poistuin -isänmaastani -- et, kuinka minä tein sen. Anna minun rauhoittua -- -anna minun ajatella, jos se on minulle mahdollista." - -Hän käveli edestakaisin huoneessa, puhellen itsekseen katkonaisesti -omalla kielellään. Sitten tuli hän äkkiä luokseni ja painoi -tavattoman hellästi käsiänsä rintaani vasten. - -"Sano minulle sydämmesi ja sielusi kautta, Walter, eikö ole mitään -muuta tietä pakottaa tämä mies hyvitykseen, kuin se varsin epävarma -keino, jolla minä voin auttaa sinua?" - -"Ei ole mitään muuta mahdollisuutta", sanoin minä. - -Hän poistui taas luotani, avasi huoneen oven ja silmäsi varovasti -käytävään, sulki sen jälkeen sen uudelleen ja tuli takaisin. - -"Walter", sanoi hän, "siitä päivästä, jolloin sinä pelastit elämäni, -sait sinä myöskin vallan ottaa se, milloin tahtoisit. Ota se nyt! -Niin, minä tarkoitan, mitä minä sanon. Niin totta kuin Jumala on -yllämme, asettavat seuraavat sanani elämäni sinun käsiisi." - -Hänen äänensä vapiseva vakavuus, hänen näin kummallisesti varottaessa -minua, vakuutti minua siitä, että hän puhui totta. - -"Muista hyvin yksi asia!" jatkoi hän ristiessään kätensä kiivaan -mielenliikutuksen vallassa. "Minä en tunne yhtään johtolankaa tämän -miehen ja sen menneen ajan välillä, jonka minä sinun tähtesi palautan -muistiini. Jos _sinä_ huomaat tämän johtolangan, niin pidä se -hyvänäsi -- älä sano mitään -- polvillani pyydän minä, rukoilen minä: -jätä minut tietämättömyyteen, anna minun jäädä syyttömäksi ja yhtä -sokeaksi tulevaisuudessa, kuin olen nyt!" - -Hän lausui vielä muutamia sanoja epäröiden ja epäselvästi -- sitten -vaikeni hän. - -Minä huomasin, että ponnistus ilmaista ajatuksensa englannin -kielellä, joka ei sallinut hänen käyttää tavallisia ja omituisia -sanankäänteitään, lisäsi kiusallisesti sitä vaikeutta, jota hän -alusta asti oli tuntenut puhella kanssani. Kun minä luottavan -tuttavuutemme ensi aikana olin oppinut lukemaan ja ymmärtämään -hänen omaa kieltänsä, vaikk'en puhumaan sitä, ehdotin minä nyt, -että hän puhuisi italiaa minun puhuessani englantia tehdäkseni -hänelle ne kysymykset, jotka kenties olivat tarpeen minulle. Hän -suostui tähän ehdotukseen. Hänen sulosoivalla äidinkielellään -- -jota puhuttiin voimakkaan sielunjärkytyksen vallitessa, mikä ilmeni -kiihkeissä kasvojen ilmeissä rajuissa, etelämaisissa liikkeissä, -mutta ei koskaan missään äänen korottamisessa -- kuulin minä nyt -sen kertomuksen, joka antoi minulle aseet käteen uskaltautua -siihen viimeiseen taisteluun, joka minun vielä on esitettävä tässä -kertomuksessa. - -[Velvollisuuteni on mainita, että minä esittäessäni Pescan -kertomuksen tarkoin otan huomioon ne muutokset ja pyyhkimiset, jotka -asian vakava laatu ja minun oma velvollisuudentunteen! ystävänä -vaativat. Ensimmäinen ja ainoa totuuden salaaminen lukijalta on se, -jonka varovaisuus tekee aivan välttämättömäksi tässä kertomukseni -osassa.] - -"Sinä et tiedä mitään sen enempää", alkoi hän, "kuin että minä -valtiollisista syistä poistuin Italiasta. Jos asia olisi ollut -niin, en minä olisi pitänyt näitä syitä salassa enemmän sinulta -kuin muiltakaan. Ei, syy oli toinen. -- Sinä olet varmaan kuullut -puhuttavan, että salaisia, valtiollisia seuroja on jokaisessa -Europan mannermaan suurkaupungissa? Erääseen näistä kuuluin minä -Italiassa -- minä kuulun vieläkin siihen Englannissa. Tuloni tähän -maahan tapahtui päällikköni käskystä. Nuorempina päivinäni olin minä -liian tulinen innostuksessani; olin vaarassa paljastaa sekä itseni -että muut. Tästä syystä käskettiin minut muuttamaan Englantiin ja -odottamaan täällä. Minä matkustin tänne -- olen odottanut -- odotan -vieläkin. Kenties kutsutaan minut huomenna täältä, kenties vasta -kymmenen vuoden kuluttua. Minusta se on sama -- olen täällä, elätän -itseäni kielenopettajana ja odotan. En riko mitään valaa -- syyn saat -sinä heti kuulla -- tehdessäni luottamukseni täydelliseksi sanomalla -sinulle sen seuran nimen, johon kuulun. Minä vain lasken elämäni -sinun käsiisi. Sillä jos joskus tulee ilmi se, mikä nyt on päässyt -minun huuliltani, maksaa se elämäni yhtä varmasti, kuin me molemmat -istumme nyt tässä. - -"Hän kuiskasi muutamia sanoja korvaani. Minä vaikenen sen salaisuuden, -jonka hän ilmaisi minulle. Riittää tämän kertomuksen jatkamiseen, -kun minä nimitän sitä seuraa, johon hän kuului, 'Veljeydeksi' -tarvitessani mainita jotakin siitä. - -"Veljeyden tarkoitukset", jatkoi Pesca, "ovat lyhyesti sanottuna -juuri samat kuin muidenkin samanluontoisten valtiollisten seurain --- tyranniuden vastustaminen ja kansan oikeuksien puoltaminen. -Veljeyden olemassaolo nojaa kahteen perusteeseen: -- niin kauan -kun miehen elämä on hyödyksi tai vaikkapa vain vahingoton, niin -on hänen oikeutensa saada pitää se. Mutta jos hän vaikutuksellaan -tuottaa lähimmäisilleen jotakin vahinkoa, on hän tästä hetkestä -tuomittu menettämään elämänsä, eikä ainoastaan ole mikään rikos, vaan -jonkummoinen ansiokin riistää se häneltä. Minun asiani ei ole kertoa, -minä vainon ja sorron aikoina tämä yhteys ensin perustettiin. Yhtä -vähän on teidän asianne, englantilaiset, jotka olette voittaneet -vapauden niin kauan aikaa sitten, unhottaa sen veren, jonka te -olette vuodattaneet, ne äärimmäisyydet, joihin te olette menneet, -saavuttaaksenne sen, -- ei, yhtä vähän on teidän asianne tuomita, -mihin korkeimmilleen kohonnut katkeruus mahdollisesti saattaa johtaa -sorretun kansan. Ne kahleet, jotka ovat tunkeutuneet aina meidän -sieluihimme asti, ovat menneet liian syvälle löytääksenne niitä. Jätä -pakolainen rauhaan! Naura hänelle, epäile häntä, katso hämmästyneenä -tätä kummallista olemusta, joka hehkuu hänessä ja joka polttaa häntä -milloin jokapäiväisen levollisen kuoren alla niinkuin minussa, -milloin minua onnettomampien, taipumattomampien ja kärsimättömämpien -julmassa köyhyydessä ja inhoittavassa liassa -- mutta älkää -meitä tuomitko! Ensimmäisen Kaarlonne aikana olisitte te kenties -ymmärtäneet meitä. Teidän pitkällinen vapautenne on saattanut teidät -kykenemättömiksi arvostelemaan meitä nykyisin oikein." - -Kaikki hänen luonteensa syvimmät tunteet näkyivät purkautuvan näihin -sanoihin; ensi kerran elämässään paljasti hän koko sydämmensä -minulle -- eikä hän koskaan kumminkaan kohottanut ääntään; ei -silmänräpäykseksikään hän unhottanut sen salaisuuden vaarallisuutta, -jonka hän nyt oli ilmaisemaisillaan minulle. - -"Sikäli", jatkoi hän, "katsotte te tämän seuran olevan samanlaisen -kaikkien muiden sellaisten seurain kanssa, joiden tarkoituksena -on, teidän käsityksenne mukaan anarkia ja vallankumous. Se riistää -huonon hallitsijan tai huonon ministerin elämän, jotka milloin -tahansa villipedon tavoin voidaan ampua: Ja minä myönnän, että te -olette oikeassa. Mutta Veljeydellä on sellaisia lakeja, joita ei ole -millään muulla valtiollisella yhdistyksellä koko maailmassa. Sen -jäsenet eivät tunne toisiansa. Italialla on presidenttinsä ja samoin -kaikilla muilla maillakin. Jokaisella näistä on oma kirjurinsa. -Presidentit ja kirjurit tuntevat seuran jäsenet, mutta nämä ovat -kaikki outoja toisillensa, kunnes heidän päällikkönsä katsovat -sen tarpeelliseksi ja ajan valtiollinen asema tai myöskin seuran -lakien totteleminen vaatii heidän tutustuttamista toisiinsa. Kun -yhdyssiteet ovat sellaiset, ei ole mikään vala seuraan liittyessä -tarpeen. Veljeyteen yhdistää meidät merkki, jota me salaa pidämme -ja pidämme elämämme loppuun saakka. Me hoidamme tavallisia -tehtäviämme ja lähetämme vain neljästi vuoteen ilmoituksen itsestämme -presidentille tai kirjurille siltä varalta, että meidän toimintaamme -tarvittaisiin. Me olemme etukäteen valmistautuneet, että, jos me -paljastamme Veljeyden tai muutoin vahingoitamme sitä edistämällä -muita, sitä vastustavia harrastuksia, meidän täytyy kuolla -- kuolla -vieraan käden kautta, vieraan, joka kenties on lähetetty toisesta -maailmanosasta toimeenpanemaan tätä tuomiota -- tai kenties voi isku -kohdata rakkaimman ystävämme kädestä, joka mahdollisesti myöskin on -tämän seuran jäsen, ilman että olemme mitään sellaista aavistaneet -näinä hartaan tuttavuuden vuosina. Joskus on kuolemantuomiota -viivytetty -- joskus pannaan se toimeen heti petoksen tehtyä. -Ensimmäinen velvollisuutemme on oikein voida odottaa, toinen oikein -ymmärtää totella, kun kutsumus saapuu. Muutamat meistä saavat -odottaa koko elämänsä ajan eivätkä tarvitse toimia. Toisia sen -sijaan kutsutaan toimintaan tai valmistaviin toimenpiteisiin samana -päivänä, kuin he liittyvät Veljeyteen. Minä itse -- minä samainen -pikku, hyväntahtoinen, tyytyväinen mies, joka, kuten tiedät, tuskin -tahtoisin ajaa pois sitä kärpästäkään, joka liehuu ympärilläni -- -liityin nuoruusvuosinani Veljeyteen ärsytettynä niin hirveällä -tavalla, ett'en minä tahdo mainita siitä sinulle; sieluni oli -niin valtavasti järkkynyt, että minun täytyi tehdä se tai tappaa -itseni. Nyt olen sidottu siihen -- se on saanut minut valtaansa aina -kuolinpäivääni saakka -- kuinka arvostellenkaan sitä nyt miehuuteni -tyynempinä päivinä ja paremmissa olosuhteissa. Ollessani vielä -Italiassa valittiin minut sihteeriksi, ja kaikki seuran jäsenet -siihen aikaan, jotka saapuivat presidenttini luo, näin minäkin." - -Minä aloin nyt käsittää tarkoituksen; minä näin, mihin tämä varsin -omituinen ilmoitus johtaisi. Hän viivytteli pari silmänräpäystä, -katsellen tutkivasta minua -- kunnes hän nähtävästi arvasi, mitä olin -miettinyt mielessäni. - -"Sinä olet tehnyt jo johtopäätöksesi", sanoi hän. "Näen sen jo -päältäpäinkin. Älä sano minulle mitään; älä ilmaise minulle -salaisimpia ajatuksiasi. Olen valmis sinun tähtesi tekemään -viimeisenkin uhrautuvan tunnustuksen -- sitten en koskaan tahdo -palata tähän aineeseen." - -Hän viittasi minulle, ett'en vastaisi hänelle -- nousi ylös -- otti -takin päältään ja veti vasemman paidan hihan ylös. - -"Lupasin sinulle täydellisen luottamukseni", kuiskasi hän aivan -korvaani, samalla kun hän tarkkaavasti silmäsi ovea kohden. "Olkoon -seuraus mikä tahansa, et sinä voi nuhdella minua siitä, että olisin -salannut sinulta jotakin, jota sinä olisit halunnut tietää. Sanoin, -että Veljeys antaa jäsenillensä merkin, joka pysyy koko eliniän. -Katso tätä!" - -Hän nosti ylös käsivartensa ja näytti minulle korkealle sen -sisäpuolelle syvään poltetun kirkkaan, veripunaisen merkin. En -mainitse niitä sanoja, jotka siitä voitiin lukea; riittää sanoa, -ett'ei se ollut alaltaan tavallista shillingin rahaa suurempi. - -"Se mies, jolla on tämä poltettu merkki", jatkoi hän peittäessään -käsivartensa, "on Veljeyden jäsen. Jos hän on pettänyt seuran, saa sen -presidentti tai kirjuri ennemmin tai myöhemmin tietoonsa. Ja se mies, -joka on huomattu petturiksi, on kuoleman oma. Ei mikään inhimillinen -laki voi suojella häntä. Muista, mitä nyt olet nähnyt ja kuullut; tee -siitä mitä johtopäätöksiä tahansa, toimi kuinka tahdot. Mutta mitä -tahansa huomaatkin, mitä tahansa teetkin, älä Jumalan nimessä lausu -minulle siitä sanaakaan! Vapauta minut edesvastauksesta, jota kammon -ajatellakin ja jota omatuntoni ei sano minun edesvastauksekseni. -Viime kerran vakuutan minä -- kunniani kautta gentlemanina, -lupaukseni kautta kristittynä -- että, jos se mies, jonka sinä -teatterissa näytit minulle, tuntee minut, on hän niin muuttunut -tai valepuettu, ett'en minä tunne häntä. En tunne hänen puuhiaan -ja toimiaan täällä Englannissa -- en ole koskaan nähnyt häntä, en -koskaan kuullut hänen nimeänsä, mikäli tiedän, ennenkun tänä iltana. -En sano enempää. Lähde luotani, Walter; olen aivan huumautunut siitä, -mitä on tapahtunut, ja järkyksissäni siitä, mitä olen sanonut. Salli -minun koettaa tulla entiselleni ensi tapaamiseemme." - -Hän vaipui tuolille, kääntyi pois minusta ja kätki kasvot käsiinsä. -Minä avasin varovasti oven, ett'en häiritseisi häntä, ja lausuin -hiljaisella äänellä: - -"Sieluni syvyyteen kätken minä, mitä nyt olet uskonut minulle. Sinä -et koskaan tarvitse katua minulle osoittamaasi luottamusta. Saanko -tulla luoksesi huomisaamuna niin aikaisin kuin kello 9?" - -"Kyllä, Walter", vastasi hän englanniksi ja katsoi taas -ystävällisesti ylös, ikäänkuin haluten innokkaasti palauttaa -entisen, huolettoman suhteemme toisiimme. "Tule ottamaan osaa pikku -aamiaiseeni, ennenkun alan vaellukseni oppilaitteni luo." - -"Hyvää yötä, Pesca." - -"Hyvää yötä, ystäväni." - - -XVI. - -Päästyäni uudelleen kadulle tiesin minä, ett'ei minulla ollut mitään -muuta valittavana kuin heti menetellä niiden tietojen mukaan, jotka -olin saanut -- saada kreivi käsiin: jo tänä iltana, ellen minä -haluaisi menettää kenties viimeistä mahdollisuutta saada hyvitys -Lauralle viivyttelemällä huomiseen. Katsoin kelloani; se oli 10. - -Minä en vähääkään epäillyt kreivin tarkoitusta, kun hän niin äkkiä -poistui operasta. Hänen pakonsa silloin oli vain epäilemättä -etunäytös hänen pian tapahtuvaan pakoonsa Lontoosta. Veljeyden -tulimerkki oli hänen käsivarressaan -- olin siitä niin varma, kuin -hän olisi sen näyttänyt minulle -- ja petos sitä seuraa kohtaan, -johon hän kuului, oli poltettu hänen omaantuntoonsa -- sen huomasin -minä hänen silmätessään Pescaan. - -Oli, helppo huomata, miksi he eivät tunteneet toisiaan molemmin -puolin. Henkilö, jolla oli kreivin luonne, ei koskaan olisi -antautunut vakoilunsa hirvittäväin seurausten alaiseksi pitämättä -persoonallisesta turvallisuudestaan yhtä suurta huolta kuin -runsaasta kultapalkkiosta. Sileät, hyvin ajetut kasvot, joihin -minä operasalongissa kiinnitin ystäväni huomiota, olivat kenties -Pescan aikaan olleet tuuhean parrakkaat; hänen ruskea tukkansa oli -kenties tekotukka, hänen nimensä epäilemättä väärä. Ajan tuottamat -muutokset olivat hänelle kenties myöskin suureksi avuksi -- hän oli -tavattomasti lihonnut luultavasti vasta viimeisinä vuosinaan. Oli -monta syytä, jonka vuoksi Pesca ei tuntenut häntä ja jonka vuoksi -hän tunsi Pescan, jonka omituinen ulkomuoto saattoi hänet helposti -tunnettavaksi, mihin hän tulikin. - -Olen sanonut, että minä olin heti varma kreivin tarkoituksesta, kun -hän niin äkkiä poistui teatterista. Kuinka olisin voinut epäilläkään -sitä, kun minä omin silmin näin, että hän itse, huolimatta siitä, -että oli niin muuttunut, uskoi Pescan tunteneen hänet ja siten -joutuneensa hengenvaaraan. Jos minä voisin saada puhua hänen kanssaan -tänä iltana -- jos minä voisin todistaa hänelle, että minäkin -tiesin sen hengenvaaran, joka hänellä oli, mitähän siitä seuraisi? -Kysymättäkään olisi se selvä ainakin yhdessä suhteessa. Toisen meistä -täytyisi voittaa -- toisen täytyisi ehdottomasti antautua toisen -armoille. - -Velvollisuuteni itseäni ja puolisoani kohtaan teki välttämättömäksi -minulle tarkoin ottaa huomioon ja poistaa mahdollisesti ne vaarat, -joihin minä antauduin. - -Eikä niitä ollut vaikea laskeakaan -- voi sanoa, että kaikki -yhdistyivät yhteen. Jos kreivi huomaisi, että hänen pelastuksensa -riippuisi minun henkeni uhraamisesta, niin olisi hän luultavasti -viimeinen epäröimään houkuttelemasta minut valtaansa. - -Ainoa, mikä minun piti tehdä, näytti hetkisen miettimisen jälkeen -kylläkin selvältä. Ennenkun minä mieskohtaisesti tunnustaisin -havaintoni hänelle, täytyisi minun panna tämä havainto varmalle -taholle säilöön, jossa se minä hetkenä tahansa voisi saattaa hänet -turmioon. Jos minä johtaisin miinan hänen jalkojensa alle, ennenkun -lähestyin häntä itseään, ja jos minä jättäisin kolmannen henkilön -tehtäväksi sen sytyttämisen jonkun määräajan kuluttua, jollei -vastakkaista määräystä sitä ennen saataisi kädestäni tai huuliltani --- niin täytyisi kreivin turvallisuuden riippua ehdottomasti minun -turvallisuudestani ja minulla olla määräämisvalta yksin hänen omassa -talossaankin. - -Tämä ajatus selveni minulle täydellisesti, ennenkun minä olin -siinä uudessa asunnossa, jonka me olimme vuokranneet merenrannalta -palattuamme. Häiritsemättä ketään menin minä huoneeseen. Eteisessä -paloi kynttilä; se kädessäni hiivin minä hiljaa työhuoneeseeni -tehdäkseni valmistuksiani ja ehdottomasti päättääkseni tavata -kreiviä, ennenkun Laura tai Marian vähintäkään epäileisivät -aikomustani. - -Pescalle osoitettu kirje sisälsi parhaan varovaisuustoimenpiteen, -jonka minä voin miettiä. Kirjoitin seuraavasti: - -"Se mies, jonka minä osoitin sinulle operassa on Veljeyden jäsen ja -petturi. Tutki heti näiden päätelmäin totuus. Sinä tunnet sen nimen -joka hänellä on Englannissa. Hänen osoitteensa on N:o 5, Forest-road, -S:t Johns Wood. Ystävyytesi takia minua kohtaan vaivaan minä sinua -säälimättä ja viivyttelemättä käyttämään valtaasi tätä miestä -kohtaan. Olen uskaltanut ja menettänyt kaikki -- se on maksanut -henkeni." - -Kirjoitin nimeni ja merkitsin päivämäärän sekä suljin kirjeen kuoreen -ja sinetöin sen. Kuorelle kirjoitin seuraavasti: "Anna kirje olla -avaamatta huomisaamuun klo 9. Jollet saa minulta mitään tietoa tai -näe minua ennen tätä tuntia, niin avaa se kellon lyötyä." Kirjoitin -sen alle nimeni alkukirjaimet ja vielä kaikki tyyni toiseen kuoreen, -jonka varustin Pescan nimellä ja osoitteella. - -Mitään muuta ei nyt ollut tehtävää kuin heti lähettää tämä kirje. -Ei mitään muuta varovaisuustoimenpidettä ollut tarpeen. Jos minulle -tapahtui jokin onnettomuus kreivin talossa, olin minä täten -huolehtinut, että hän saisi maksaa sen hengellään. - -En epäillyt silmänräpäystäkään, ett'ei Pescalla olisi vallassaan -keinoja estää tuon konnan pako, jos hän tahtoisi käyttää niitä. Se -tuskainen innostus, jota hän osoitti päästäkseen antamasta mitään -tietoja kreivin persoonasta -- tai toisin sanoen saadakseen oikeuden -jäädä passiiviseksi -- osoitti, että hänen käsissään oli valta -käyttää Veljeyden hirvittävää oikeutta, vaikka hän luonnostaan -hyväluontoisena miehenä oli kammonut sanoa minulle niin paljoa. -Siitä varmuudesta, jolla ulkolaiset, valtiolliset seurat voivat -musertaa petturin, kätkeytyköönpä hän mihin tahansa, oli liian monta -esimerkkiä minunkin tiedossa, että asiaa olisi voinut epäillä. -Minun tarvitsee vain muistella niitä monia salaperäisiä tapahtumia, -joita sanomalehdet ovat sekä Lontoossa että Pariisissa kertoneet -muukalaisista, jotka ovat tavatut kaduilla murhattuina, ilman että -murhaajaa on koskaan voitu huomata -- kuolleista ruumiista tai niiden -kappaleissa, joita on nakattu Themseen tai Seineen, ilman että -heittäjää on koskaan tunnettu -- salaisista, väkivaltaisista kuoleman -tapauksista, joita ei millään muulla tavalla voida selittää. Minä -en ole salannut mitään itseäni koskevaa enkä tahdo nytkään salata, -että olin kirjoittanut kreivi Foscon kuolemantuomion, jos yritykseni -onneton päättyminen oikeuttaisi Pescan avaamaan kirjeeni. - -Poistuin huoneestani puhutellakseni isäntääni hankkimaan minulle -lähetin. Tapasin hänet eteisessä ja hän esitti poikansa saadessaan -tietää, mitä asia koski. Poika, reipas nuorukainen, lähetettiin -luokseni, ja minä annoin hänelle tarpeelliset määräykset. Hän -hankkisi itselleen ajoneuvot, ajaisi kirje mukanaan professori -Pescan luo, jättäisi sen hänen omiin käsiinsä ja toisi minulle -muutamia sanoja todisteeksi siitä, että Pesca oli saanut kirjeeni, -sekä kotiintultuaan pidättäisi ajoneuvot oven edessä minun laskuuni. -Kello oli nyt lähes 1/2 11. Minä laskin pojan voivan olla takaisin -noin parinkymmenen minuutin kuluttua ja itseni taas joutuvan toisen -parinkymmenen minuutin jälkeen S:t Johns-Woodiin. - -Palasin huoneeseeni järjestääkseni muutamia papereja, jotka -olivat helposti saatavissa, jos onnettomuus kohtaisi minua. Sen -vanhanmallisen piirongin, jossa nämä paperit säilytettiin, avaimen -panin minä kirjekuoreen ja kirjoitin Marianin nimen pikku käärön -päälle. Tämän tehtyäni menin alas vierashuoneeseemme, jossa toivoin -Lauran ja Marianin istuvan ylhäällä odottamassa minun palaamistani -teatterista. Nyt tunsin minä ensi kerran käteni vapisevan avatessani -ovea. - -Marian oli yksin. Hän istui ja luki ja katsahti kummastuneena -kelloonsa, kun minä tulin sisään. - -"Kuinka aikaisin olet palannut!" sanoi hän. "Sinun on täytynyt tulla -kotiin ennen operan päättymistä." - -"Niin", vastasin minä, "ei Pesca enkä minäkään ollut loppuun asti. -Missä Laura on?" - -"Hänen päätään kivisti, ja minä pyysin hänen menemään levolle -juotuamme teemme." - -Poistuin huoneesta sanoen meneväni katsomaan, nukkuiko Laura. -Marianin terävä silmäys alkoi seurata minua kysyvällä ilmeellä; hänen -nopea ajatuskykynsä alkoi huomata, että jokin syvän vakava harrastus -oli mielessäni. - -Tultuani sänkykamariin ja varovasti lähestyttyäni vaimoani huomasin -minä hänen nukkuvan. - -Emme olleet täyttä kuukauttakaan olleet naimisissa. Jos minun -sydäntäni ahdisti, jos minä taaskin hetkisen tunsin horjuvani -päätöksessäni nähdessäni hänen suloisen muotonsa uskollisesti -kääntyneen korvatyynyyni päin yksin unessakin ja käden lepäävän -peitteellä ikäänkuin tiedottomasti odottamassa minun kättäni, niin -lieneehän se toki anteeksiannettavaa. Soin itselleni ainoastaan -muutamia minuutteja viipyä, laskeusin polvilleni vuoteen ääreen ja -katselin rakkaita piirteitä -- hänen suloinen henkäyksensä lehahti -kasvojani vasten; hiljaa kosketin minä hänen kättänsä ja poskeansa -huulillani ja nousin sitten mennäkseni. Hän liikahti, hän kuiskasi -nimeni kumminkaan heräämättä. Viivyin vielä silmänräpäyksen ovella -silmätäkseni vielä kerran häneen. "Jumala siunatkoon ja varjelkoon -sinua, rakkahani!" kuiskasin minä ja poistuin. - -Marian kohtasi minut eteisessä. Hänellä oli kokoonkääritty paperi -kädessään. - -"Isännän poika antoi tämän", sanoi hän. "Hänellä on ajoneuvot tässä -oven edessä ja hän sanoo sinun pyytäneen ne hankkimaan itseäsi -varten." - -"Aivan oikein, Marian. Minä tarvitsen niitä; minun täytyy taasen ajaa -ulos." - -Sanoin tämän mennessäni alas portaita vierashuoneeseen lukeakseni -lampun valossa, mitä paperiin oli kirjoitettu. Siinä oli ainoastaan -seuraavat kaksi lausetta Pescan käsialalla: - -"Olen saanut kirjeesi. Jollen saa sinulta mitään tietoa määrättyyn -aikaan, avaan minä sen tunnin lyötyä." - -Panin paperin lompakkooni ja menin ovea kohden. Marian kohtasi minut -kynnyksellä ja työnsi minut taasen huoneeseen, jossa lampun valo -lankesi kasvoilleni. Hän puristi lujasti molempia käsiäni ja katsoi -tutkivasti minuun. - -"Huomaan sen!" kuiskasi hän hiljaa ja innokkaasti. - -"Tänä iltana koetat sinä viimeistä mahdollisuutta." - -"Niin -- viimeistä ja parasta", kuiskasin minä vastaan. - -"Mutta et yksin! Oi, Walter, älä Jumalan tähden mene yksin! Anna -minun seurata sinua. Älä kiellä, minun täytyy seurata sinua! Minä -tahdon seurata! Minä odotan oven edessä vaunuissa." - -Nyt oli minun vuoroni pitää häntä lujasti. Hän koetti irtautua -minusta tullakseen ensin ovelle. - -"Jos tahdot auttaa ja lohduttaa minua, niin ole vaimoni luona tänä -yönä. Jos minä vain voin tuntea itseni levolliseksi Lauran suhteen, -niin vastaan minä kaikesta muusta. Kas nyt, Marian, suutele minua nyt -ja anna minun nähdä, että sinulla on rohkeutta odottaa, kunnes minä -palaan takaisin." - -En rohjennut antaa hänelle aikaa lausua sanaakaan. Hän koetti -taasen pidättää minua. Minä irrotin hänen kätensä -- seuraavassa -silmänräpäyksessä olin minä poissa huoneesta. Poika, joka odotti -minua alisessa eteisessä, kuuli minun tulevan portaissa ja avasi -oven. Hyppäsin ajoneuvoihin, ennenkun ajaja ennätti laskea alas -astuinraudan. "Forest-road, S:t Johns-Wood!" huusin hänelle. -"Kaksinkertainen maksu, jos olemme siellä neljänneksen kuluttua." -- -"Ollaan, herra." Katsoin kelloani -- se oli 11, siis ei minuuttiakaan -menetettävänä. - -Nopea ajo, tieto että joka askel vie minua lähemmäksi kreiviä, -varmuus että minä vihdoinkin, minkään estämättä, olin alkanut rohkean -toimeni -- kaikki lisäsi siihen määrään kuumeista kärsimättömyyttäni, -että minä lakkaamatta kehotin ajuria ajamaan kovemmin. Ajaessamme -yli S:t Johns-Wood-roadin oli intoni niin suuri, että minä seisoin -vaunuissa nähdäkseni matkani päämäärän, ennenkun olimme tulleet -sinne. Juuri kun lähimmän kirkontornin kello löi neljänneksen, -saavuimme me Forest-roadille. Käskin ajajan seisauttamaan kappaleen -matkaa kreivin asunnosta, maksoin ja annoin hänen ajaa tiehensä sekä -menin yksin ovelle. - -Lähetessäni ovea näin minä toisenkin henkilön saapuvan, mutta -vastakkaiselta taholta. Me tapasimme toisemme erään katulyhdyn -kohdalla. Silmänräpäyksessä tunsin minä miehen vaaleatukkaiseksi, -arpiposkiseksi muukalaiseksi ja minä uskon hänenkin tunteneen minut. -Hän ei sanonut mitään ja sen sijaan, että hän olisi minun tavallani -pysähtynyt talon edustalle, kulki hän hitaasti edelleen. - -Oliko hän sattumalta Forest-roadilla? Vai oliko hän seurannut kreiviä -teatterista? - -En koettanut ollenkaan ratkaista näitä kysymyksiä. Odotettuani, -kunnes tuntematon oli hitaasti kadonnut näkyvistäni, soitin minä. -Kello oli nyt 20 minuuttia yli 11 -- kylläkin myöhä, että kreivi -olisi voinut kieltäytyä vastaanottamasta minua ilmoittamalla -menneensä levolle. - -Ainoa mahdollisuus estää tämä ikävyys oli lähettää hänelle -käyntikorttini tekemättä mitään valmistavia kysymyksiä, mutta samalla -kertaa saattamalla hänen tietoonsa, että minulla oli varsin tärkeä -syy tavata häntä näinkin myöhään kuin nyt. Odottaessani otin minä -siis esille korttini ja kirjoitin nimeni alle: "varsin tärkeän asian -takia." - -Palvelustyttö avasi oven ja kysyi epäilevästi mitä minä tahtoisin. - -"Olkaa hyvä ja jättäkää tämä isännällenne", vastasin minä ja annoin -hänelle. - -Minä näin varsin hyvin tytön esiintymisestä ja epäröimisestä, että -jos minä heti olisin kysynyt kreiviä, olisi hän saamansa käskyn -mukaan ilmoittanut, ett'ei hän ollut kotona. Hän hämmentyi nyt -varmuuteni takia. Tuijotettuaan minuun meni hän sisään suljettuaan -ensin oven, niin että minä sain jäädä pihalle odottamaan. - -Hetkisen perästä tuli hän takaisin. "Hänen isäntänsä pyysi saada -tietää asiani." -- "Olkaa hyvä, tervehtäkää isäntäänne", vastasin -minä, "ett'ei asiatani voida ilmoittaa kellekään muulle kuin hänelle -itselleen." Hän meni -- palasi taas takaisin -- tällä kertaa -pyytääkseen minua astumaan huoneeseen. - -Seurasin häntä ja seuraavassa silmänräpäyksessä olin kreivi Foscon -huoneessa. - - -XVII. - -Eteisessä oli pimeä, mutta sen kynttilän valossa, joka oli tytöllä, -näin minä vanhemman naisen tulevan äänettömin askelin eräästä -alakerran huoneesta. Hän silmäsi myrkyllisesti minuun tullessani -sisään, mutta ei sanonut mitään ja meni hitaasti portaita ylös -vastaamatta tervehdykseeni. Marianin päiväkirjasta tiesin minä tämän -naisen kreivitär Foscoksi. - -Palvelustyttö vei minut siihen huoneeseen, josta kreivitär oli -tullut. Olin silmätysten kreivin kanssa. - -Hänellä oli vielä iltapukunsa paitsi hännystakkia, jonka hän oli -heittänyt eräälle tuolille. Paidanhihat olivat kääräistyt hieman -ranteiden yläpuolelle. Matkareppu oli hänen yhdellä ja matka-arkku -toisella puolellaan. Kirjoja, papereja ja vaatteita oli levitetty -ympäri huonetta. Pöydällä heti oven vieressä oli häkki valkoisine -rottineen, jonka minä Marianin kuvauksesta niin hyvin tunsin. -Kanarialinnut ja papukaija olivat luultavasti jossain toisessa -huoneessa. Hän istui matka-arkun edessä ja täytti sitä huoneeseen -tullessani, mutta nousi heti ylös ottaakseen vastaan minut. Hänen -ulkomuodossaan voi vielä huomata sen kauhun jälkiä, jota hän oli -operasalongissa kokenut. Hänen lihavat poskensa riippuivat kalpeina -ja pöhöttyneinä, hänen jääkylmät, harmaat silmänsä katsoivat -levottomasti; hänen äänensä, ilmeensä ja esiintymistapansa osoittivat -epäilemisen leimaa hänen ottaessaan askeleen minua kohden ja -määräperäisen kohteliaasti kysyessään, enkö haluaisi istuutua. - -"Teillä on asiaa herra?" sanoi hän. "En voi ollenkaan ymmärtää, mikä -asia se on." - -Se nähtävä uteliaisuus, jolla hän terävästi tarkasteli minua, -ilmoitti minulle, ett'ei hän ollut huomannut minua teatterissa. -Hän oli ensin nähnyt Pescan, ja tästä hetkestä siihen saakka, kun -hän poistui salongista, ei hän selvästi ollut nähnyt ketään muuta. -Käyntini pitäisi hänessä luonnollisesti herättää sen käsityksen, -että olin saapunut vihamielisissä aikeissa, mutta niiden oikea laatu -näytti hänelle olevan aivan tuntematon. - -"Olen varsin onnellinen tavatessani Teidät", sanoin minä. "Näytätte -aikovan matkustaa." - -"Onko käyntinne jossain yhteydessä tämän matkan kanssa?" - -"On, eräässä suhteessa." - -"Missä suhteessa? Tiedättekö, mihin minä matkustan?" - -"En. Tiedän vain, että Te poistutte Lontoosta." Hän hiipi ohitseni -nopeasti kuin ajatus, sulki huoneen oven ja pisti avaimen taskuunsa. - -"Te ja minä, herra Hartright, tunnemme toisemme erinomaisen -hyvin maineen kautta", sanoi hän. "Oletteko sattumalta tulleet -ajatelleeksi, kun läksitte tähän taloon, että minä olen mies, jonka -kanssa ei ole leikitteleminen?" - -"Olen kyllä ajatellut sitä asiaa", vastasin minä, "enkä minäkään -ole tullut tänne laskeakseni leikkiä Teidän kanssanne. Käyntini -täällä koskee elämää tai kuolemaa -- ja jos tuo ovi, jonka Te äsken -suljitte, olisi tänä hetkenä auki, ei mikään, mitä Te sanotte tai -teette, voisi pakottaa minua menemään siitä ulos." - -Menin etemmäksi huoneeseen ja asetuin häntä vastapäätä takan ääreen. -Hän veti tuolin oven eteen ja istuutui sille, laskien vasemman -käsivarren pöydälle. Häkki valkorottineen oli aivan hänen vieressään, -ja pikku elukat hypähtivät unestaan ja tirkistelivät häntä hienon, -maalatun lankakudoksen raoista. - -"Kysymys elämästä tai kuolemasta?" toisti hän itsekseen. "Sananne -ovat vakavampia kenties kuin luulettekaan. Mitä tarkoitatte?" - -"Mitä sanonkin." - -Suuret hikipisarat kihosivat hänen leveältä otsaltaan. Hänen vasen -kätensä hiipi hiljaa pöydän reunan yli. Pöydässä oli laatikko, joka -oli lukittu, mutta avain oli lukossa. Hänen sormensa tarttuivat -avaimeen. - -"Te tiedätte siis, miksi minä poistun Lontoosta?" jatkoi hän. -"Sanokaa minulle syy, jos Teitä miellyttää." Hän väänsi avainta. - -"Minä voin tehdä jotain parempaakin", vastasin minä, "minä voin -näyttää Teille syyn, jos Te sitä toivotte." - -"Kuinka se tapahtuisi?" - -"Te olette ottanut päältänne takkinne", sanoin minä. "Vetäkää ylös -vasemman käden paidanhiha, niin voitte itse nähdä sen." - -Sama harmaankalpea, kuolonkaamea leima, jonka minä jo operasalongissa -olin nähnyt hänellä, välähti taaskin varjona hänen kasvoillaan. -Hän ei sanonut mitään, mutta hänen vasen kätensä vetäytyi hitaasti -laatikosta. Jokin kova ja raskas, jota hän liikutti laatikossa, mutta -jota minä en voinut nähdä, kilahti -- sitten tuli hiljaisuus. Niin, -se hiljaisuus, joka nyt seurasi, oli niin syvä, että minä selvään -kuulin, kuinka pikku valkorotat nakersivat häkkinsä rautalankoja. - -Elämäni riippui hiuskarvasta -- ja minä tiesin sen. Tänä ratkaisevana -silmänräpäyksenä ajattelin _minä_ hänen ajatuksillaan, tunsin _hänen_ -sormillaan. Ikäänkuin olisin nähnyt sen, tiesin minä, mitä hänellä -oli kätkössä pöydän laatikossa. - -"Odottakaa hieman", sanoin minä. "Ovi on suljettuna enkä minä liiku --- näettehän, ett'ei minulla ole mitään käsissäni. Odottakaa siis. -Minulla on jotakin vielä sanottavaa Teille." - -"Te olette sanonut minulle kylliksi", lausui hän pian saavutettuaan -takaisin levollisuutensa, mutta niin luonnottomasti, niin -aavemaisesti, että se koetteli hermojani enemmän, kuin mikään kiukun -purkaus olisi koettanut. "Minä toivon vain kokoavani ajatuksiani -hetkisen. Voitteko arvata, mitä minä ajattelen?" - -"Kenties." - -"Ajattelen vain", sanoi hän levollisesti, "että minä luultavasti -ammun Teitä otsaan." - -Jos minä olisin liikahtanut tällä hetkellä, olisi hän tehnyt sen. - -"Neuvon Teitä lukemaan pari riviä, jotka minulla on taskussani", -sanoin minä, "ennenkun teette mitään ratkaisevaa päätöstä." - -Sanani näyttivät herättävän hänen uteliaisuuttansa. Hän nyökkäsi. -Otin esiin Pescan tunnustuksen kirjeeni saamisesta ja ojensin sen -hänelle käsivarren pituudelta. - -Hän luki molemmat rivit ääneen: "Olen saanut kirjeesi. Jollen saa -sinulta tietoa määrättyyn aikaan, avaan minä sen tunnin lyötyä." - -Toinen mies hänen asemassaan olisi tarvinnut selitystä näihin -sanoihin -- kreivi ei sitä kaivannut. Luettuaan tuon pikku lipun -huomasi hän yhtä selvästi ne toimenpiteet, joihin olin ryhtynyt, kuin -hän itse olisi ollut läsnä. Kasvoihin tuli silmänräpäyksessä toinen -ilme, ja käsi tuli takaisin pöydän laatikosta. - -"En sulje laatikkoa, herra Hartright", sanoi hän, "enkä sano, ett'en -minä vieläkin muserra aivojanne. Mutta minä olen oikeudentuntoinen -mies vihamiehiänikin kohtaan ja etukäteen tahdon minä mainita, että -Teidän aivonne ovat viekkaammat, kuin luulinkaan. Käykäämme nyt -asiaan, herra! Te tahdotte saada jotakin minulta?" - -"Niin -- ja minun _täytyy_ saada se." - -"Erityisillä ehdoilla." - -"Ilman _mitään_ ehtoja." - -Käsi vaipui taasen laatikkoon. - -"Ah! Mehän kuljemme aina samassa, lakkaamattomassa kierroksessa", -sanoi hän, "ja Teidän viekkaat aivonne ovat taasen vaarassa. Te -pidätte valitettavan korkeaa ääntä -- laskekaa sitä hieman! Vaara -ampua Teidät siinä paikassa seisoessanne on _minusta_ pienempi kuin -vaara päästää Teidät täältä. Te ette taistele nyt suremaani ystävääni -vastaan -- Te seisotte silmätysten Foscon kanssa! Jos tarvittaisiin -kaksikymmentä sellaista henkeä kuin Teidän, herra Hartright -pelastukseni portaiksi, nousisin minä järkkymättömän levollisuuteni -ja ylevän välinpitämättömyyteni tukemana kylmästi näitä portaita -ylös. Älkää hyökätkö kimppuuni, jos elämänne on rakas! Kehotan Teitä -vastaamaan kolmeen kysymykseen, ennenkun puhutte enempää. Ne ovat -tärkeitä tälle keskustelulle ja tärkeitä minulle." Hän nosti yhden -oikean kätensä sormen ylös. "Ensimmäinen kysymys!" sanoi hän. "Te -tulitte tänne hallussanne tieto, joka voi olla tosi -- tai voi olla -väärä -- kuinka olette saanut sen?" - -"Sitä en sano." - -"Välipä sillä, minä otan kyllä selvän siitä. Jos tämä tieto on tosi --- muistakaa, että minä sanon: jos -- niin hierotte Te täällä kauppaa -joko oman tai toisen epärehellisyyden johdosta. Minä panen tämän -asianhaaran tuleviksi tarpeikseni mieleeni, joka ei koskaan kadota -mitään, mitä sinne pantu on, ja jatkan." Hän nosti ylös toisen sormen -lisäksi. "Toinen kysymys! Ne rivit, jotka Te pyysitte minun lukemaan, -ovat allekirjoittamattomat. Kuka kirjoitti ne?" - -"Mies, johon minulla on täysi syy luottaa ja Teillä täysi syy -peljätä." - -Vastaukseni vaikutti. Hänen vasen kätensä vapisi kuuluvasti -laatikossa. - -"Kuinka pitkän ajan annatte Te minulle", kysyi hän levollisemmalla -äänellä, "ennenkun kello lyö ja sinetti murretaan?" - -"Riittävästi kyllä suostuaksenne vaatimuksiini", vastasin minä. - -"Vastatkaa selvemmin, herra Hartright. Minä tuntina täytyy kellon -lyödä?" - -"Kello 9 aamulla." - -"Kello 9 aamulla! Niin, minä huomaan -- Te olette ovelasti laskenut -ajan, ennenkun minä ennätän saada passini järjestykseen ja poistua -Lontoosta. Eihän kumminkaan ennemmin? Punnitsemme asiaa nyt. Minä -voin pitää Teitä panttivankina täällä ja sopia ehdoista, niin että Te -lähetätte hakemaan kirjettänne, ennenkun minä päästän Teidät täältä. -Sillä välin voitte olla niin hyvä ja lausua vaatimuksenne." - -"Te saatte kuulla ne. Ne ovat yksinkertaiset ja pian esitetyt. Te -tunnette, kenen etua minä täällä-käynnilläni valvon?" - -Hän hymyili ylemmyyden ilmeellä ja viittasi huolimattomasti kädellään. - -"Suostun arvaamaan", sanoi hän ivallisesti. "Luonnollisesti jonkun -naisen etua." - -"Vaimoni etua." - -Hänen kasvoilleen levisi ensi kerran mitä suurimman hämmästyksen -teeskentelemätön ilme. Minä huomasin hänen käsityksensä, että olin -vaarallinen mies, melkoisesti vähenevän. Hän lykkäsi heti laatikon -kiinni, laski käsivartensa ristiin rinnallensa ja kuunteli minua -ivallisen tarkkaavasti. - -"Teille on kylliksi ilmoitettu", jatkoin minä, "niistä tutkimuksista, -joihin olen käyttänyt useampia kuukausia saadessanne tietää, että -yritys kieltää tosiasioita olisi aivan turha. - -"Te olette ottanut osaa halpamaiseen salahankkeeseen ja kymmenen -tuhannen punnan voitto on kiihoittanut Teitä siihen." - -Hän ei vastannut mitään. Mutta hänen kasvoillensa tuli äkkiä synkän -levottomuuden ilme. - -"Pitäkää voittonne", sanoin minä. -- Hänen kasvonsa selkenivät -jälleen ja silmänsä tuijottivat minuun yhä kummastuneempina. "En -ole tullut tänne hieromaan kauppaa rahasummista, jotka ovat menneet -käsienne kautta ja olleet kurjan rikoksen hinta --." - -"Hiljaa, herra Hartright. Teidän siveysopilliset voimalauseenne -vaikuttavat erinomaisen hyvin täällä Englannissa -- pitäkää ne omiksi -ja maamiestenne tarpeiksi, jos Teitä miellyttää. Nuo kymmenen tuhatta -puntaa oli herra Fairlie-vainaja lahjoittanut kunnon vaimolleni. -Olkaa hyvä ja käsitelkää asiaa tältä näkökannalta, niin neuvottelen -minä siitä kanssanne. Miehelle, jolla on minun makuni, on tämä asia -kuitenkin surettavan mitätön. Esitän siis, että sivuutamme kerrassaan -sen. Kehotan Teitä siis palaamaan keskusteluun ehdoistanne. Mitä -vaaditte?" - -"Ensi sijassa vaadin minä täydellistä salahankkeen tunnustusta, joka -on laadittava ja allekirjoitettava minun läsnäollessani." - -Hän kohotti taaskin sormensa. "Yksi!" sanoi hän, keskeyttäen lyhyesti -minut käytännöllisen miehen levollisella huomaavaisuudella. - -"Toiseksi vaadin minä varmaa todistusta, joka ei perustu Teidän -omaan päätelmäänne, päivästä ja päivämäärästä, jolloin vaimoni läksi -Blackwater-Parkista matkustaakseen Lontooseen." - -"Ahaa, ymmärrättepä Te iskeä heikkoon kohtaan!" lausui hän kylmästi. -"Onko useampia?" - -"Ei tällä kertaa." - -"Hyvä! Te olette maininnut ehtonne; kuulkaa nyt minua. -Kokonaisuudessa katsottuna on vaara kenties minulle pienempi -tunnustaa se, mitä Te suvaitsette kutsua 'salahankkeeksi', kuin ampua -Teidät kuoliaaksi jalkoihini. Otaksukaamme nyt, että minä suostun -Teidän ehdotukseenne -- mutta vain niillä ehdoilla, jotka minä itse -määrään. - -"Todistuksen, jota Te vaaditte minun kirjoittamaan ja jossa minun -tulee määrätä matkapäivä, saatte. Luullakseni katsotte Te surreen -ystävä-vainajani kirjeen, jossa hän mainitsee minulle päivän ja -tunnin, milloin hänen rouvansa saapuu Lontooseen, täysin päteväksi -todistukseksi -- kun sen on hän itse kyhännyt, allekirjoittanut ja -päivännyt. Minä voin antaa Teille sen. Minä voin myöskin lähettää -Teidät sen miehen luo, jolta minä vuokrasin vaunut tuodakseni -vieraani asemalta, ja ilmaista hänen saapumispäivänsä -- miehen -kirjathan voivat auttaa Teidät löytämään päivän ja päivämäärän, -jollei silloin toimineesta ajajasta olisi mitään hyötyä. Kaiken -tämän voin ja tahdon tehdä erinäisillä ehdoilla. Ensiksi, että rouva -Fosco ja minä poistumme tästä talosta milloin ja kuinka tahdomme. -Toiseksi, että Te jäätte tänne luokseni, kunnes minun asiamieheni -tulee luokseni huomisaamuna kello 7 auttaakseen minua asiaini -järjestämisessä. Te jätätte asiamiehelleni kirjeellisen vietäväksi -käskyn sille miehelle, joka on saanut sinetöidyn kirjeen. Te odotatte -täällä, kunnes asiamies on jättänyt kirjeen avaamatta käsiini, ja sen -jälkeen annatte Te minulle puolituntia päästäkseni täältä -- jonka -jälkeen Te itse olette vapaa menemään, mihin haluttaa. Kolmanneksi: -Te annatte minulle gentlemanille tulevan hyvityksen siitä, että Te -tällä tavoin olette tunkeutuneet yksityisiin asioihini, ja siitä -kielestä, jota Te olette suvainnut tässä keskustelussa käyttää minua -kohtaan. Ajan ja paikan määrään minä kirjeessä, niin pian kun minä -olen mannermaalla turvassa. Kirje sisältä myöskin paperin, joka on -varma mitta miekkani pituudesta. Kas siinä ehtoni. Sanokaa minulle, -hyväksyttekö ne -- jaa vai ei?" - -Se päättäväisyyden, viekkauden ja ylvästelevän lörpöttelyn sekasotku, -joka oli hänen sanoissaan, hämmästytti minua silmänräpäyksen -- -mutta vain silmänräpäyksen. Kaikkiaan epäröin minä vielä, olinko -minä oikeutettu pääsemään niiden varmojen keinojen omistajaksi -joilla Lauran eläminen oli todistettava, päästämällä tämä konna -rankaisematta menemään. Minä tiesin, että vaikuttimeni saattaa -puolisoni oikeus tunnustetuksi siihen isänkotiin, josta hän oli -petturina ajettu pois, ja julkisesti poistaa se valhe, joka -vielä häpäisi hänen äitinsä hautaa, olisi paljon jalompi, jos se -voitaisiin vapauttaa kaikista pahoista intohimoista, kuin jos minä -antaisin sen kostonhimon, joka alusta asti oli vallinnut mieleni, -johdattaa itseäni. Ja kumminkin täytyy minun totuudenmukaisesti -tunnustaa, ett'ei siveellinen vakuutukseni ollut kyllin voimakas -voittamaan yksin tässä sisäisessä taistelussani. Se kutsui avukseen -sir Percivalin kuoleman muiston. Kuinka kauheasti olikaan koston -valta temmattu viime hetkenä heikoista käsistäni! Mikä oikeus oli -_minulla_ tietämättömyydessäni tulevaisuuteen nähden ratkaista, -pelastuisiko tämä mies rangastuksesta silti, että hän pelastuisi -minun käsistäni? Mietin tätä -- kenties sillä taikauskoisuuden -tunteella, joka on luonteessani, kenties paremmastakin vaikuttimesta. -Tuntui kovalta päästää hänet vapaasta tahdostani taas vapaaksi, kun -hän nyt vihdoinkin oli vallassani, mutta minä pakottauduin tekemään -tämän uhrauksen. Lyhyesti sanottuna: -- minä päätin antaa johdattaa -itseäni sen vaikuttimen, jonka perusteen puhtaudesta olin varma: sen -vaikuttimen, että samalla kertaa palvelisin sekä Lauran että totuuden -asiaa. - -"Hyväksyn esityksenne", sanoin minä, "yhdellä ehdolla puolestani." - -"Millä?" kysyi hän. - -"Ehto koskee sinetittyä kirjettä", vastasin minä. "Vaadin, että se -avaamatta hävitetään läsnäollessani, niin pian kun olette saanut sen -käsiinne." - -Tämän vaatimuksen syynä oli aivan yksinkertaisesti estää häntä -viemästä mukanaan mitään kirjallista todistusta neuvottelustani -Pescan kanssa. Itse asiassa saisi hän tosin tietää sen, kun minä -aamulla antaisin hänen asiamiehelleen professorin osoitteen. Mutta -hän ei koskaan paljaalla sanallaan ja ilman minkään todistuksen tukea -voisi käyttää hyväkseen tätä tietoa -- jos hän todella uskaltaisi -yrittääkin -- enkä minä siten tarvitsisi Pescan turvallisuuden -suhteen olla vähintäkään peloissani. - -"Suostun Teidän ehtoonne", vastasi hän hetken vakavasti mietittyään. -"Siitä ei ansaitse kiistellä -- kirje hävitetään heti käsiini tultua." - -Lausuessaan nämä sanat nousi hän ylös tuolilta, jossa hän oli -koko ajan istunut. Lujalla ponnistuksella näytti hän vapauttavan -mielensä siitä painostuksesta, jonka tähänastinen keskustelumme oli -vaikuttanut. "Uh!" huudahti hän ja ojensi tyytyväisesti käsivartensa, -"kamppailu oli kuuma kestämänsä ajan. Ottakaa tuoli, herra -Hartright. Tästä lähtien kohtaamme me kuolonvihollisina toisemme -- -osoittakaamme nyt, kuten sivistyneiden miesten tulee, toisillemme -kaikin puolin huomaavaa kohteliaisuutta. Sallikaa minulle kunnia -kutsua vaimoni sisään." - -Hän avasi oven. "Eleonor!" huusi hän syvällä bassoäänellään. -Sisukkaannäköinen nainen tuli huoneeseen. "Kreivitär Fosco -- herra -Hartright", lausui kreivi, esittäen meidät sopivan arvokkaasti -toisillemme. "Enkelini", jatkoi hän, "sallisiko sinun sälyttämistyösi -sinulle mahdollisesti aikaa hankkia minulle hieman voimakasta -ja hyvää kahvia? Minulla on tässä jotakin kirjoittamista herra -Hartrightille ja minun täytyy tuntea itseni oikein eloisaksi ja -vahvaksi tehdäkseni sen niin, että minulla itselläni on kunnia siitä." - -Rouva Fosco nyökäytti kaksi kertaa päätään -- yhden herran kylmästi -minulle, toisen kerran alamaisesti miehelleen -- ja hiipi sen jälkeen -hiljaa ovesta. - -Kreivi meni ikkunan ääressä olevan kirjoituspöydän luo, avasi sen, -otti esille kirjoituspaperin ja kyniä. Hän sirotti kynät ympäri -pöytää ja leikkasi sitten paperin pitkiksi kaidoiksi liuskoiksi. -"Teen tämän arvokkaaksi asiapaperiksi", sanoi hän ja katsoi minuun -yli olkansa. "Kirjallinen työskentely on minulle hyvin tuttua. -Miehen parhaita henkisiä etuja on voida selvään ja hyvin esittää -ajatuksensa. Se verraton etu on minulla. Onko teillä?" - -Hän käveli edestakaisin huoneessa hyräillen itsekseen ja aina -väliin kopauttaen otsaansa. Se häpeämättömyys, millä hän käytti -hyväkseen sitä asemaa, johon minä olin ajanut hänet, turhamaisuutensa -tyydyttämiseksi kehua kirjailijakyvyllään, hämmästytti minua -suuresti. Kuinka kammoinkaan miestä, ei kumminkaan voinut tämä -tavaton luonteenlujuus, vaikka se ilmenikin niin mitättömällä -tavalla, olla vaikuttamatta minuun. - -Kreivitär toi kahvin huoneeseen. Kreivi suuteli kiitollisesti hänen -kättänsä ja seurasi häntä, ovelle, palasi takaisin, kaatoi kuppiin -kahvia itselleen ja otti sen mukaan kirjoituspöydälle. - -"Saanko tarjota kupillisen kahvia, herra Hartright?" kysyi hän, -ennenkun istuutui. - -Kieltäydyin juomasta. - -"Vai niin! Luuletteko, että aion myrkyttää Teidät?" sanoi hän -iloisesti. "Englantilainen arvostelu on terve, mikäli sitä riittää", -jatkoi hän ja istuutui kirjoituspöydän ääreen; "sillä on kumminkin -suuri puute -- se on aina varovainen väärälle taholle." - -Hän pisti kynän mustepulloon, pani ensin paperin järjestykseen -eteensä painamalla kädellään kirjoituspöytää vasten. Hän kirjoitti -varsin nopeaan ja raapi kynällään, korkealla käsialalla ja jättäen -leveät rivivälit, niin ett'ei varmaan paria minuuttiakaan kulunut, -ennenkun hän oli ehtinyt paperiliuskan loppuun. Joka lehti -numeroitiin ja viskattiin olan yli lattialle ollakseen poissa tieltä. -Kun ensi kynä oli kulunut, meni se samaa tietä, ja hän tarttui heti -toiseen niiden joukosta, jotka olivat pöydälle levitetyt Siten -lensi paperi toisensa perästä -- tusinoittain, viisikymmenittäin, -niin sadottainkin -- hänen olkansa yli milloin yhdelle, milloin -toiselle puolelle häntä, kunnes hänellä oli koko kinos paperiliuskoja -tuolinsa ympärillä. Tunti tuntinsa perästä kului -- siinä istuin -minä valvoen, siinä istui hän kirjoittaen. Hän ei koskaan pysähtynyt -muutoin kuin ryypätäkseen kahvia ja tämän loputtua lyödäkseen väliin -kädellä otsaansa. Kello löi 1, löi 2, -- 3 -- 4 -- yhäti lensivät -paperiliuskat hänen ympärillään, yhä rapisi kynä väsymättömästi -liuskan alusta loppuun, yhäti kasvoi kasvamistaan paperikinos hänen -tuolinsa ympärillä. Kellon lyötyä 4 kuulin minä kynän kovan rapinan --- se oli kiemura, jonka hän piirsi nimensä alle. "Bravo!" huusi hän -ja hypähti tuoliltaan ylös nuorukaisen notkeudella ja katsoi minua -suoraan silmiin hymyillen voitonriemuisesti. - -"Nyt se on tehty, herra Hartright!" sanoi hän ja löi leveään -rintaansa itsetyytyväisesti. "Se on tehty omaksi suureksi -mielihyväkseni -- Teidän syväksi hämmästykseksenne lukiessanne, mitä -olen kirjoittanut. Aine on nyt tyhjennetty, minun, Foscon voimat -eivät riitä. Käyn nyt järjestämään papereitani, silmäämään ne läpi, -lukemaan ne -- nämä paperit, jotka nimenomaan ovat osoitetut Teille -mieskohtaisesti. Kello löi juuri 4. Hyvä! Järjestäminen, silmääminen -läpi, lukeminen kestää neljästä viiteen. Pieni virkistävä uni -minulle viidestä kuuteen. Lopuksi valmistuksia kuudesta seitsemään. -Toimi asiamieheni kanssa ja sinetöitty kirje seitsemän ja kahdeksan -välillä. Kello 8 lähtö. Kas siinä ohjelma!" - -Hän istui jalat ristissä lattialla paperiensa seassa, liitti ne -yhteen paksuun rihmaan parsinneulalla, tarkasti niitä, kirjoitti -ensi sivulle kaikki arvonimet ja kunnianosotukset, jotka hän oli -saanut ja luki sen jälkeen ääneen käsikirjoituksen minulle suurella -näyttämöllisellä ihastuksella ja valtavilla kädenliikkeillä. Lukija -saa ennen pitkää itse tilaisuuden muodostaa käsityksen tästä -asiakirjasta. Olkoon tässä vain kylliksi sanoessani, että se oli -toivomukseni mukainen. - -Hän kirjoitti sitten sen henkilön nimen, jolta hän oli vuokrannut -vaunut, ja antoi minulle sir Percivalin kirjeen. Se oli päivätty -Hampshiressä heinäkuun 25 päivänä ja ilmoitti "lady Glyden" matkan -Lontooseen 26 päiväksi. Siis oli hän samana päivänä (heinäkuun 25), -jolloin lääkärintodistus selitti hänen kuolleen S:t Johns-Woodissa, -elävänä Blackwater-Parkissa ja piti hänen, sir Percivalin omakätisen -kirjeen mukaan, lähteä seuraavana päivänä matkalle! Kun todistus, -että matka oli tehty, oli saatu ajurilta, olisi todistus täydellinen. - -"Neljännes yli 5", sanoi kreivi ja katsoi kelloansa. "On aika nukkua -hieman. Ulkomuodoltani olen minä suuren Napoleonin näköinen, kuten -kenties olette huomannutkin -- minä muistutan tätä kuolematonta -miestä siinäkin, että voin nukkua, milloin vaan tahdon. Suokaa -anteeksi jos minä silmänräpäykseksi poistun. Kutsun rouvani pitämään -Teille seuraa, jos aika sattuisi tuntumaan Teistä pitkältä." - -Kun minä tiesin aivan yhtä hyvin kuin hänkin, että hän kutsui -kreivittären vartioimaan minua, ett'en minä hänen maatessaan -poistuisi huoneesta, en vastannut mitään, vaan puuhasin vain niiden -paperien järjestämistä, jotka hän oli antanut minulle. - -Hänen rouvansa tuli jääkylmänä, kalpeana, vihaisena kuten aina. -"Huvita herra Hartrightiä, enkelini", sanoi kreivi. Hän nosti tuolin -hänelle, suuteli toisen kerran hänen kättään, poistui eräälle -sohvalle ja oli 3 minuuttia sen jälkeen vaipunut yhtä syvään uneen -kuin hyverikkain ihminen tässä maailmassa. - -Rouva Fosco otti kirjan pöydältä, istuutui ja katsoi minuun naisen -kostonhimoisella ilkeydellä, joka ei koskaan voinut unhottaa eikä, -koskaan antaa anteeksi. - -"Olen kuullut Teidän keskustelunne mieheni kanssa", sanoi hän -- -"ja hänen sijassaan olisin minä ampunut Teidät kuoliaaksi jalkaini -juureen." - -Näin lausuttuaan avasi hän kirjan eikä sitten katsonut minuun tai -puhellut kanssani, ennenkun hänen miehensä heräsi. - -Kreivi avasi silmänsä ja nousi ylös sohvalta juuri tunti siitä -hetkestä, jolloin hän oli nukkunut. - -"Tunnen itseni sanomattoman vahvistuneeksi", huomautti hän. -"Eleonor, oiva puolisoni, onko kaikki valmis siellä ylhäällä? -Hyvä. Pieni sälytykseni täällä on tehty 10 minuuttiin -- toisen -10 minuutin kuluttua olen minä matkapuvussa. Mitä muuta on vielä -tehtävänä, ennenkun asiamieheni tulee?" Hän katsoi ympäri huonetta -ja huomasi valkorottien häkin. "Ah!" huudahti hän, "viimeinen -syvä isku sydämmeeni on vielä jäljellä. Viattomat pienokaiseni, -rakkaat lapseni! Mitä pitää minun tehdä teidän kanssanne? Nykyään -ei meillä ole mitään kotia -- me matkustamme alinomaa, kuta -vähemmän matkatavaraa, sitä parempi. Papukaijani, kanarialintuni -ja pikkurottani -- kuka rakastaa ja hoitaa heitä, kun heidän hyvä -pappansa on poissa." - -Hän käveli edestakaisin huoneessa vaipuneena syviin ajatuksiin. Hän -ei ollut tuntenut mitään epävarmuutta kirjoittaessaan tunnustustaan. -Mutta kysymyksessä, mihin hän sijoittaisi lemmikkinsä, oli hän -nähtävästi levoton ja huolestunut. Pitkään mietittyään istuutui hän -jälleen kirjoituspöytänsä ääreen. - -"Sainpa oivan ajatuksen!" huudahti hän. "Minä lahjoitan -kanarialintuni ja papukaijani tälle suurelle pääkaupungille -- -asiamieheni saa minun nimessäni lahjoittaa ne Lontoon eläintarhalle. -Kyhään heti lahjoituskirjan." - -Hän alkoi kirjoittaa, toistaen ääneensä, mitä kirjoitti. - - Ensiksi: Kirjavahöyhenisin kakadora, mitä jokainen katselija, - jolla on makua, on ihaillut. Toiseksi: Verrattoman eloisat ja - ymmärtäväiset kanarialinnut, jotka ovat kyllin arvokkaat Edenin - puutarhaan -- siis myöskin arvokkaat Regents-Parkin puutarhaan. - Lahjaksi Englannin eläintieteellisiin kokoelmiin antaa - - Fosco. - -Kynä rapisi taasen ja nimi sai tarpeellisen kiemuransa. - -"Mieheni! Et ole luetellut valkorottia", sanoi rouva Fosco. - -Kreivi poistui pöydän luota, tarttui häntä käteen ja painoi sen -sydäntään vasten. - -"Eleonor", sanoi hän juhlallisesti, "kaikella ihmisvoimalla on -rajansa. Minun rajani on kirjoitettu tähän lahja kirjeeseen. En voi -erota valkorotistani. Kärsi minua enkelini ja ota ne, muuttaaksesi ne -matkahäkkiinsä." - -"Mikä hellä sydän", huudahti kreivitär ihailun purkauksessa, luoden -samalla ilkeän silmäyksen minuun. Hän otti varovasti häkin ja poistui -huoneesta. - -Kreivi katsoi kelloansa. Huolimatta hänen ponnistuksestaan näyttää -levolliselta oli hän nähtävästi kärsimätön asiamiehen viipymisen -johdosta. Kynttilät olivat jo kauan sammutetut, ja uuden päivän valo -tunkeutui kirkkaasti huoneeseen. Vasta 5 minuuttia kellon lyötyä -7 soitettiin ovikelloa ja asiamies tuli. Hän oli tummapartainen -muukalainen. - -"Herra Hartright -- herra Rubelle", esitteli kreivi. Hän otti -asiamiehen -- ulkomaisen vakoojan, jollei joka piirre hänen -kasvoissaan pettänyt -- erilleen huoneen nurkkaan, kuiskasi muutamia -salamääräyksiä hänelle ja poistui luotamme. Jäätyämme kahden pyysi -herra Rubelle varsin kohteliaasti, että minä suvaitsisin antaa -hänelle tarpeelliset määräykset. Kirjoitin pari riviä Pescalle, -kehotin häntä siinä antamaan lähetille sinetöidyn kirjeen, piirsin -kuorelle osoitteen ja jätin sen herra Rubellelle. - -Kun kreivi matkapukuunsa pukeuneena palasi, tarkasti hän kirjeen -osoitetta, ennenkun hän lähetti asiamiehen. "Sitäpä uskoinkin!" -sanoi hän silmäten synkästi minuun ja esiintyen tästä hetkestä aivan -muuttuneesti. - -Hän lopetti sälyttämisen, tarkasti sitten matkakarttaansa, teki -muistiinpanoja lompakkoonsa ja katsoi väliin kärsimättömästi -kelloansa. Minulle ei hän lausunut sanaakaan. Hänen lähtönsä läheinen -aika ja se varma todistus, jonka hän oli nähnyt Pescan ja minun -välisistä neuvotteluista, oli taas kiinnittänyt hänen huomionsa -niihin toimenpiteisiin, jotka olivat hänen pakonsa turvaamiseksi -tarpeen. - -Hetkinen ennen kahdeksaa tuli herra Rubelle tuoden avaamattoman -kirjeeni kädessään. Kreivi katsoi tarkkaan osoitekirjoitusta -ja sinettiä -- sytytti kynttilän -- ja poltti kirjeen. "Pidän -sitoumukseni, herra Hartright", lausui hän, "mutta muistakaa, ett'ei -tämä asia jää tähän." - -Asiamies oli pidättänyt vaunut, joilla hän oli palannut, oven eteen. -Hän ja palvelustyttö kantoivat nyt matkatavaroita. Heti tuli rouva -Fosco portaita alas tiheä harso silmillään ja valkorottien häkki -toisessa kädessään. Hän ei puhutellut minua eipä edes katsonutkaan -minuun. Hänen miehensä saattoi hänet vaunuihin. "Seuratkaa minua -eteiseen", kuiskasi hän minun korvaani, "tahtoisin puhua kanssanne -viime silmänräpäyksessä." - -Menin ovesta ulos. Asiamies seisoi pihalla. Kreivi palasi takaisin ja -veti minua muutamia askelia mukanaan kauemmaksi eteiseen. - -"Muistakaa kolmatta ehtoa!" kuiskasi hän. "Te saatte tekemistä -kanssani -- minun täytyy saada hyvitys, ennenkun aavistattekaan." -Hän tarttui minua käteen ja puristi sitä kovasti, kääntyi ovelle, -pysähtyi ja palasi vielä kerran takaisin. - -"Vielä sana", lausui hän tuttavallisesti. "Nähdessäni viime kerran -neiti Halcomben oli hän kuihtuneen ja sairaan näköinen. Olen -huolissani tämän ihailtavan naisen takia. Pitäkää hellää huolta -hänestä, herra. Käsi sydämmellä vannotan minä Teitä -- pitäkää -hellää huolta neiti Halcombesta!" - -Nämä olivat hänen viime sanansa, ennenkun hän tunki valtavan -ruumiinsa vaununovesta ja ajaja maiskautti hevosen liikkeeseen. - -Asiamies ja minä odotimme muutamia minuutteja ovella ja silmäsimme -poistuvia vaunuja. Seisoessamme siinä kulkivat toiset vaunut -ohitsemme samaan suuntaan, kuin kreivi oli mennyt, ja niiden -sivuuttaessa avonaista talonovea katsoi eräs henkilö meitä -vaununikkunasta. Taaskin operasalongissa näkemäni muukalainen -- tuo -ulkomaalainen, jolla oli syvä arpi vasemmassa poskiluussaan. - -"Te pysähdytte luonani vielä puoli tuntia, herra!" lausui herra -Rubelle. - -"Sen teen." - -Me palasimme huoneeseen. Minua ei haluttanut puhutella asiamiestä -eikä antaa hänen puhutella minua. Otin taas esille kreivin minulle -antamat paperit ja luin sen miehen laatiman hirvittävän kertomuksen -tästä salahankkeesta, joka sen oli suunnitellut ja toimeenpannut. - - - - -Kertomusta jatkaa Isidor Ottavio Baldassare Fosco. - - - Pyhän Rooman valtakunnan kreivi, Pronssikruunu-merkin ritari, - Mesopotamian Rosencreuziläisten vapaamuurarien vakinainen - suurmestari, Soitannollisten seurojen, Lääkäriseurojen, - Filosofisten yhdistysten ja Hyväntekeväisyysseurojen jäsen koko - Europassa, y.m. y.m. - -Kesällä 1850 tulin minä Englantiin suorittamaan toisen maan -puolesta erästä arkaluontoista, valtiollista lähetystehtävää. -Omalla edesvastuullani oli minun johdettava ja käytettävä muutamia -uskottuja henkilöitä, jotka olivat puolivirallisessa suhteessa -minuun -- herra ja rouva Rubelle olivat näiden joukossa. Muutamien -viikkojen loma-aika oli käytettävänäni, ennenkun minä ryhdyin -tehtävääni ja asetuin johonkin Lontoon etukaupunkiin. Uteliaisuutta -luottamuspaikkani laatuun nähden en paha kyllä voi tyydyttää. Lausun -kaiken mielisuosioni näiden tunteiden johdosta, mutta valitan -lämpimästi, että valtiomiehen varovaisuus kieltää niitä täyttämästä. - -Olin sovittanut asiani niin, että voin viettää osan äsken -mainitsemastani lepoajasta nyttemmin kuolleen, suremani ystävän -sir Percival Glyden komealla tilalla. Hän tuli mannermaalta -puolisoinensa. Minä tulin sieltä puolisoineni. Englanti on kotionnen -tyyssija -- kuinka sopikin siis, että me saavuimme sinne näissä -samanlaisissa onnellisissa olosuhteissa! - -Se ystävyydenside, joka yhdisti Percivalin ja minut, vahveni tähän -aikaan liikuttavan sopusoinnun takia raha-asioissamme. Me tarvitsimme -rahoja molemmat. Ei koskaan täytettyjä tarpeita! Yleinen puute! Onko -yhtään sivistynyttä henkilöä, joka ei tietäisi, mitä tämä merkitsee? -Sellaisessa tapauksessa täytyy hänen olla varsin välinpitämätön -- -tai varsin rikas! - -En mene mihinkään kurjiin yksityiskohtiin tähän asiaan nähden. -Sieluni kammoo sellaista. Roomalaisen ankaralla hyveellä käännän -minä omani ja sir Percivalin tyhjän kukkaron yleisön ivallisesti -katseltavaksi. Tunnustakaamme nyt kerta kaikkiaan tämä valitettava -asianlaita -- ja jatkakaamme sitten. - -Tilalle tullessamme otti meidät vastaan se ihana olento, joka -ikuisesti on kätketty sydämmeeni "Marianina" -- ja jota yhteiskunnan -kylmemmässä ilmapiirissä kutsutaan "neiti Halcombeksi." - -Laupias taivas, miten uskomattoman nopeasti minä opin ihailemaan -tätä naista! 60-vuotiaana rakastin häntä, 18-vuotiaan nuorukaisen -rajulla voimalla. Kaikki rikkaan luonteeni kultaiset aarteet viskasin -minä toivottomasti hänen jalkoihinsa. Vaimoni -- enkeli raukkani! -- -vaimoni, joka jumaloi minua, sai vain varjon todellisesta kullasta. -Sellainen on maailma, sellainen mies -- sellainen rakkaus. Mitäpä -olemme me muuta kuin tanssinukkenäytelmän nukkeja? Oi, valtava -kohtalo, nykäse varovasti rihmoja! Anna meidän kevyesti tanssia pois -pieneltä, kurjalta näyttämöltämme! - -Oikein ymmärrettyinä muodostavat nämä rivit kokonaisen filosofisen -järjestelmän. Se on _minun_ järjestelmäni. - -Minä jatkan. - -Aseman talossa, oleskelumme alussa Blackwater-Parkissa, on -ihmeteltävällä varmuudella, selvällä arvostelukyvyllä kuvannut Marian --- suotakoon minulle se huumaava onni, että saan tuttavallisesti -mainita tuon ihastuttavan naisen ristimänimeltään! Hänen -päiväkirjansa, jonka sain luvattomasti käsiini -- sanomattoman -suloista minusta muistellakin! -- sisällön täydellinen tunteminen -estää minua lausumasta mitään kysymyksessä, jonka tämä rikaslahjainen -olento on jo käsitellyt. - -Ne ennen kuulumattoman ja sanomattoman mieltäkiinnittävät tapahtumat, -joihin minä olen sotkeutunut, alkavat Marianin sairastumisen -valitettavasta onnettomuudesta. - -Asemamme tähän aikaan oli todellakin huolestuttava. Percival tarvitsi -suuria rahasummia, jotka täytyi maksaa määrättynä aikana -- en lausu -mitään niistä vähäpätöisistä määristä, joita minä itse tarvitsin -- -ja ainoat varat, mitkä olivat, oli hänen vaimonsa omaisuus, josta hän -ei saanut nostaa shillingiäkään, ennenkun hänen kuoltuansa. - -Paha jo sekin; mutta puhuakseni jalon Shakespearen sanoilla, pahempi -oli vielä jäljellä. Minun nyt surreella ystävälläni oli erityisiä, -salaisia levottomuuden aiheita, joita epäitsekäs ystävyyteni häntä -kohtaan kielsi minua liian innokkaasti tutkimasta. En tietänyt sen -enempää, kuin että eräs nainen, Anna Catherick nimeltään, oleskeli -salaa paikkakunnalla, että hänellä oli salaisia keskusteluja lady -Glyden kanssa ja että erään salaisuuden, joka epäilemättä syöksisi -Percivalin turmioon, ilmituleminen voisi olla näiden neuvottelujen -tuloksena. Hän oli itse sanonut minulle tulevansa auttamattomasti -onnettomaksi, jollei hänen vaimoaan voitaisi pakottaa vaikenemaan -ja jollei Anna Catherickiä löydettäisi. Jos hän olisi mennyt -mies, kuinka kävisi meidän raha-asiaimme kanssa? Vaikka olenkin -luonteeltani rohkea, vapisin minä todellakin ajatellessani sitä. - -Koko ajatuskykyni oli nyt yksinomaan suunnattu saada mahdollisesti -selvää Anna Catherickistä. Raha-asiat, vaikka kylläkin olivat -tärkeitä, voivat kuitenkin siirtyä toistaiseksi, mutta tämän naisen -kaappaamista ei voitu lykätä. Tunsin vain hänet kuvauksen mukaan, hän -kun oli ihmeellisen yhdennäköinen lady Glyden kanssa. Tämän omituisen -seikan ilmoittaminen -- mikä tehtiin vain siinä tarkoituksessa, että -minä helpommin tuntisin henkilön, jota me tiedustelimme -- yhdessä -sen tiedon kanssa, että Anna Catherick oli karannut mielisairaalasta, -herätti mielessäni sen oivallisen ajatuksen, joka sittemmin johti -niin erinomaisiin tuloksiin. Tämä ajatus ei sisältänyt mitään sen -enempää eikä mitään sen vähempää kuin että kaksi ihmistä vaihtaisi -henkilöllisyyttänsä toistensa kanssa: Lady Glyde ja Anna Catherick -vaihtaisivat nimensä, yhteiskunnallisen asemansa ja kohtalonsa -toistensa kanssa -- ja tämän nerokkaan suunnitelman voittona oli -kolmekymmentä tuhatta puntaa sekä Percivalin salaisuuden ikuinen -säilyttäminen. - -Aavistukseni, joka harvoin pettää minut, ilmaisi minulle, -miettiessäni näitä seikkoja, että kadonnut Anna ennemmin -tai myöhemmin palaisi Blackwater-järven rannalla olevalle -venehuoneelle. Siellä olin siis yhäti varuillani, sanottuani -ensin taloudenhoitajattarelle, rouva Michelsonille, että olisin -tavattavissa, jos joku kysyisi minua tällä yksinäisellä paikalla, -jonne minä olin vetäytynyt saadakseni rauhassa lukea. Sääntöni on -olla koskaan tarpeettomasti salaamatta toimiani ja olla koskaan -antamatta ihmisten kaivata minussa sopivaa määrää avomielisyyttä. -Rouva Michelson luotti minuun ensi päivästä viimeiseen. Tämä hauska -nainen -- protestanttisen papin leski -- oli pelkkä luottavaisuus. -Liikutettuna niin kauniista hänen kypsyneessä iässään olevan ihmisen -yksinkertaisuudesta osoitin minä aina ansaitsevani tämän hänen -huomaavaisuutensa. - -Palkintona uskollisesta vartioimisestani järven rannalla oli, -että sain käsiini -- en tosin Anna Catherickiä itseään, mutta -sen henkilön, joka oli ottanut hänet suojelukseensa. Tämä yksilö -tuhlasi myöskin yksinkertaista luottamustaan, jota minä käytin -hyväkseni kuten edellisessäkin tapauksessa. Jätän hänen itsensä -kuvattavaksi, jollei hän jo ole tehnyt sitä, missä olosuhteissa hän -vei minut äidillisen huolenpitonsa esineen luo. Nähdessäni ensi -kerran Anna Catherickin makasi hän. _Minä_ hämmästyin täydellisesti -tämän onnettoman naisen ja lady Glyden yhdennäköisyydestä. Tämän -suuremmoisen suunnitelman, joka tähän asti oli epämääräisenä -häilynyt mielessäni, yksityiskohdat kehittyivät nyt mestarillisella -selvyydellä aivoissani katsellessani nukkujan kasvoja. Samalla kertaa -tunsin minä sydämmessäni, joka aina oli hellä, syvintä sääliä sen -julman kärsimyksen johdosta, jonka näin. Ryhdyin heti lieventämään -sitä -- tai toisin sanoen: minä hankin tarpeellisia, vahvistavia -lääkkeitä, jotta Anna Catherick voimistuisi lähtemään matkalle -Lontooseen. - -Tässä täytyy minun pysähtyä tehdäkseni välttämättömän vastalauseen ja -siten oikaistakseni valitettavan erehdyksen. - -Elämäni parhaimmat vuodet ovat kuluneet lääketieteen ja kemian -ahkerassa tutkimisessa. Kemia on varsinkin aina vastustamattomasti -viehättänyt minua sen suuren, niin, rajattoman voiman takia, jonka se -antaa ihmiselle. Ihastuneena ja täysin varmasti voin minä vakuuttaa, -että kemistit, jos heitä huvittaisi, voisivat määrätä ihmiskunnan -kohtaloita. Sallikaa minun selittää tämä päätelmä, ennenkun jatkan -edemmäksi. - -Sanotaan, että järki johtaa maailmaa. Mutta mikähän johtaa järkeä? -Niin, ruumis. Maan mahtavimmilla hallitsijoilla -- ymmärtäkää -oikein, mitä tarkoitan -- kemisteillä on ihmisen ruumis vallassaan. -Antakaa minulle, Foscolle, kemia avukseni, ja minä lupaan, että -kun Shakespeare, oli saanut Hamlet-aatteensa ja istuutunut -kirjoittamaan sitä, minä olisin, sekottamalla muutamia hiukkasia -erästä pulveria hänen jokapäiväiseen ravintoonsa, heikontanut tällä -puhtaasti ruumiillisella keinolla siihen määrään hänen mieltänsä, -että hänen kynänsä Hamletin sijaan olisi raaputtanut kokoon mitä -kurjinta tuherrusta, jolla koskaan on tärvätty paperia. Antakaa -minun sellaisissa olosuhteissa saada kuuluisa Newton käsiini -- ja -minä lupaan, että hän nähdessään omenan putoavan söisi sen, sen -sijaan, että rupeaisi etsimään painovoiman lakeja. Neron päivällinen -tekisi hänet lempeimmäksi ihmisistä ennenkun hän olisi ehtinyt sen -sulattaa, ja Aleksanteri Suuren aamujuoma saisi hänet pakenemaan -vihollista samana iltapäivänä. Kunniasanallani vakuutan minä, että on -suuri onni yhteiskunnalle, että nykyajan kemistit ovat ihmeellisen -sattuman takia viattomimmat ihmisistä. Suuri joukko heitä on arvoisia -perheenisiä -- apteekkareita ja muuta sellaista yksinkertaista -väkeä. Muutamat harvat ovat filosofeja, jotka ovat omain luentojensa -ihailun sokaisemia -- aaveidennäkijöitä, jotka tuhlaavat elämänsä -haavemaisiin mahdottomuuksiin, tai puoskareita, joiden kunnianhimo -ei kohoa korkeammalle ohrantähkää pelloillamme. Mutta tällä tavoin -pelastuu yhteiskunta, ja kemian tavaton voima jää vähäpätöisimmän ja -mitättömimmän tarkoituksen orjaksi. - -Mutta miksi tämä mielenpurkaus? Miksi tämä musertava -kaunopuheliaisuus? - -Niin, siksi että minun käytöstäni on väärin tuomittu -- minun -vaikuttimiani pahoin arvosteltu. On ilmoitettu minun käyttäneen -laajoja kemiallisia tietojani Anna Catherickiä vastaan ja tahtoneen, -jos se olisi minulle ollut mahdollista, käyttää niitä ihanaa -Marianiakin vastaan. Kammottavia epäluuloja kummassakin tapauksessa! -Suurin harrastukseni oli säilyttää Anna Catherick elossa -- kuten -heti saadaan nähdä. Koko intoni Marianin sairastaessa tarkoitti -pelastaa hänet tuon etuoikeutetun narrin käsistä, jolle sittemmin -Lontoosta saapunut lääkäri vahvisti jokaisen sanani. Ainoastaan -kahdessa tilaisuudessa käytin kemiantietojani apunani -- vaikka -kummassakin tapauksessa mitä viattomimmalla tavalla. Ensimmäisessä -näistä tilaisuuksista -- tutkittuani kuormavaunujen taakse -piiloutuneena. Marianin vartalon ja käynnin runollista viehätystä -hänen kävellessään Blackwaterin majataloon -- teki verraton puolisoni -minulle sen suuren palveluksen, että jäljensi toisen ja vaihtoi -toisen niistä kahdesta kirjeestä, jotka minun jumaloitu vastustajani -oli uskonut talosta poistetulle kamarineidolle. Pienen tippapullon -avulla, jonka minä annoin rouva Foscolle, sai hän tilaisuuden lukea -nämä kirjeet, suorittaa ne määräykset, jotka minä olin antanut -hänelle, sulkea ne uudelleen ja panna entiselle paikalleen. Toinen -tilaisuus, jossa näitä keinoja käytettiin, oli silloin kun lady -Glyde saapui Lontooseen -- tapaus, josta minä pian tulen enemmän -puhumaan. En koskaan muulloin minä turvannut tieteen apuneuvoihin. -Kaikissa muissa vaikeuksissa ja arveluttavissa olosuhteissa riitti -täysin se taito, jonka luonto itse oli lahjoittanut minulle selvän -arvostelukykyni avulla taistellakseni ja voittaakseni. Vakuutan täten -tämän ominaisuuteni suuren arvon. Kemistin kustannuksella ylistän -minä ihmistä. - -Kunnia tälle jalon suuttumuksen purkaukselle! Se on tyydyttänyt -mieltäni sanomattomasti. -- Jatkakaamme! - -Sittenkun minun oli onnistunut vakuuttaa rouva Clement tai Clements, -en tiedä oikein kumpiko -- kuinka parhain keino suojella Anna -Percivalin käsiin joutumasta oli viedä hänet Lontooseen, ja sittenkun -minä olin määrännyt päivän, jolloin kohtaisin matkalle lähtijöitä -asemalla auttaakseni heitä -- olin minä taas vapaa palaamaan kotiin -ja arvokkaasti valmistautumaan niihin vaikeuksiin, joihin minun vielä -oli mentävä. Ensimmäinen tehtäväni oli käyttää hyväkseni puolisoni -ylevää harrastusta. Olin sopinut rouva Clementsin kanssa, että hän -Annan edun takia ilmoittaisi lady Glydelle osoitteensa Lontooseen -tultuaan. Mutta ei sillä kyllä. Juonittelevain ihmisten voisi kenties -minun poissaollessani onnistua järkyttää rouva Clementsin luottamusta -minuun, eikä hän kenties lopulta kirjoittaisikaan. Kenen saisin -minä matkustamaan samassa junassa ja salaisuudessa seuraamaan häntä -tulevaan kotiin? Kysyin tätä. Avioliiton pyhä tunne vastasi heti -sielussani: rouva Fosco! - -Päätettyäni vaimoni matkan Lontooseen ajattelin sen voivan hyödyttää -minua kahdessa suhteessa. Sairaanhoitajattaren, joka oli yhtä -välttämätön kärsivälle Marianille kuin minulle hyödyksi, saaminen -oli varsin tärkeä. Eräs varmimpia ja taitavimpia naisia, joita olen -nähnyt, oli onneksi käytettävänäni. Tarkoitan oivallista rouva -Rubellea, jolle lähetin vaimoni mukana kirjeen. - -Määrättynä päivänä kohtasin minä rouva Clementsin ja Anna Catherickin -asemalla. Autoin heitä kohteliaasti lähtiessä. Yhtä huomaavasti -seurasin minä rouva Foscoakin sinne nähdäkseni hänen lähtevän samalla -junalla. Myöhään saman päivän iltana palasi hän Blackwateriin -seurattuaan moitteettomasti saamiansa määräyksiä. Hänellä oli -mukanaan rouva Rubelle ja rouva Clementsin osoite Lontoossa. -Myöhemmät tapahtumat osoittivat näiden varovaisuustoimenpiteiden -olleen tarpeettomia. Rouva Clements ilmoitti lady Glydelle asuntonsa. -Valppaasti silmäten tulevia vaikeuksia kätkin minä tämän kirjeen. - -Samana päivänä oli minulla lyhyt keskustelu lääkärin kanssa, -jossa minä harrastuksesta ihmisyyden pyhää asiaa kohtaan panin -vastalauseeni hänen tapaansa vastaan hoitaa Marianin sairautta. -Hän oli hävytön, kuten kaikki taitamattomat ihmiset ovat. En -suuttunut ollenkaan siitä: lykkäsin kaiken vakavamman riidan hänen -kanssaan, kunnes voisin käyttää sitä hyväkseni jossakin tärkeämmässä -tapauksessa. - -Lähin toimeni oli itse poistua Blackwaterista. Minun täytyi hankkia -asunto Lontoossa voidakseni panna täytäntöön tekemäni suunnitelman. -Minulla oli sen lisäksi pikku asia suoritettavana herra Fredrik -Fairlien kanssa. Tarvitsemani asunnon sain minä S:t Johns-Woodista. -Herra Fredrik Fairlien tapasin taas Limmeridgessä Cumberlandissa. - -Yksityinen, salainen tutustumiseni Marianin kirjevaihtoon oli jo -ilmaissut minulle, että hän oli kirjoittanut herra Fairlielle -ja ehdottanut Lauralle käyntiä Cumberlandissa lohdutukseksi -hänen onnettomain kotiolojensa takia. Tämän kirjeen annoin minä -tosin mennä määräpaikkaansa, ollen vakuutettu, ett'ei se voisi -ollenkaan vahingoittaa, vaan mahdollisesti hyödyttää. Saavuin nyt -mieskohtaisesti herra Fairlien luo tukemaan Marianin ehdotusta --- erinäisillä muodostuksilla, jotka onneksi, hänen sairautensa -johdosta, olivat välttämättömiä ja melkoisesti edistivät -suunnitelmiani. Oli välttämätöntä, että lady Glyde setänsä kutsun -johdosta poistui Blackwater-Parkista yksin ja että hän setänsä -nimenomaan lausuman toivomuksen mukaan lepäsi yönsä tätinsä talossa --- eli toisin sanoen: siinä talossa, jonka minä äsken olin vuokrannut -S:t Johns-Woodissa. Voittaa tämä tulos ja hankkia itselleni toivottu -kutsumakirje näyttääkseni sen lady Glydelle, oli aiheena käyntiini -herra Fairlien luona. Kun lisään, että tämä herra oli yhtä heikko -ruumiiltaan kuin sielultaankin ja että minä kävin hänen kimppuunsa -koko lujan mieleni voimalla, olen sanonut kylliksi. Tulin, näin, -voitin Fairlien. - -Palattuani Blackwater-Parkiin -- kutsumakirje mukanani -- huomasin -minä, että lääkärin Marianin taudin väärä hoitamistapa oli tuottanut -mitä surullisimmat tulokset. Kuume oli kääntynyt lavantaudiksi. -Samana päivänä, jolloin palasin, koetti lady Glyde väkisin päästä -sisarensa sairashuoneeseen hoitaakseen häntä. Hän ja minä emme -koskaan olleet tunteneet mitään erityistä mielisuosiota toisiamme -kohtaan, hän oli tehnyt sen anteeksiantamattoman vääryyden minua -kohtaan, että kovin äänekkäästi kutsui minua _vakoojaksi_; hän oli -sitä paitsi sekä minun että Percivalin tiellä -- mutta huolimatta -kaikesta tästä kielsi ylevämielisyyteni minua saattamasta häntä -ominkäsin tartunnan alaiseksi. Jos hän itse sitä vastoin tahtoi -heittäytyä tähän vaaraan, niin en minä varmaankaan halunnut olla -esteenä. Jos hänen olisi onnistunut tehdä se, olisi kenties se -ovela suunnitelma, jonka toimeenpanemiseksi minä nyt hitaasti ja -kärsivällisesti työskentelin, sattuman kautta kehittynyt loppuunsa. -Lääkäri pistäytyi nyt väliin ja lady Glyde pidettiin erillään -sairashuoneesta. - -Olin jo ennen päättänyt lähettää Lontoosta hakemaan lääkäriä. -Nyt vasta pantiin tämä päätös toimeen. Tohtori vahvisti tultuaan -minun käsitykseni taudista. Oli hengenvaara kysymyksessä. -Viidentenä päivänä lavantaudin ilmestymisen jälkeen oli meillä -kumminkin toiveita kalliin sairaamme pelastumisesta. Tällä aikaa -matkustin minä vain kerran Blackwaterista -- matkustin aamujunalla -Lontooseen ryhtyäkseni lopullisiin asuntoni järjestämispuuhiin S:t -Johns-Woodissa, saadakseni salaa selville, ett'ei rouva Clements -ollut muuttanut ja tehdäkseni etukäteen pari pientä sopimusta rouva -Rubellen miehen kanssa. Palasin illalla. Viisi päivää myöhemmin -selitti lääkäri ihastuttavalta Marianiltamme kaiken vaaran poistuneen -ja hänen tarvitsevan vain hellää ja huolellista hoitoa. Tätä hetkeä -olin minä odottanut. Kun nyt ei mitään lääkäriä tarvittu, tein minä -ensimmäisen vetoni sakkipelissä -- tohtori Dawsonia vastaan. Hän -oli yksi niiden monien todistajain joukossa, jotka olivat tielläni -ja josta minun täytyi päästä. Kiihkeä sananvaihto välillämme -- -johon Percival määräykseni mukaan kieltäytyi sekautumasta -- johti -täydellisesti päämäärän saavuttamiseen. Minä lävähytin miesraukan -päälle vastustamattoman suuttumuksen ja halveksumisen laavavyöryn -- -ja lakaisin hänet pois talosta. - -Palvelusväestä oli sen jälkeen päästävä. Taaskin sanoin minä, mitä -Percivalin -- jonka siveellinen rohkeus alinomaa tarvitsi karaistusta --- oli tehtävä ja rouva Michelson hämmästyi eräänä päivänä -äärettömästi saadessaan tietää, että koko talous oli hajoitettava. -Kaikki palvelijat lähetettiin talosta paitsi yksi, jonka eläimellinen -tyhmyys oli takeena, ett'ei hän voisi tehdä mitään havaintoja -meidän puuhistamme. Heidän poistuttuaan oli vielä selvittävä rouva -Michelsonistakin, mikä kävi helposti päinsä lähettämällä tämä kunnon -nainen merenrannikolle hankkimaan emännälleen huoneita. - -Nyt oli asema aivan sellainen, kuin me toivoimmekin sen olevan. Lady -Glyde oli suljettu huoneeseensa hermokivun tähden ja tyhmä piika, -jonka nimen olen unhottanut, vietti yötä hänen luonaan ollakseen -apuna hänellä. Marian oli, vaikkakin parantumassa, yhäti vuoteessa -ja rouva Rubelle hoiti häntä. Ei ketään muuta elävää olentoa, paitsi -näitä, vaimoani, Percivalia ja minua, ollut talossa. Näin suotuisissa -olosuhteissa kävin minä pelottomasti seuraavaan vaikeuteen käsiksi -- -tein _toisen_ vedon pelissä. - -Tämä veto oli yksinkertaisesti pakottaa lady Glyde poistumaan -Blackwaterista ilman sisartaan. Jollei meidän ensin onnistuisi -kuvitella hänelle, että Marian oli jo matkustanut Cumberlandiin, ei -ollut toivomistakaan, että hän matkustaisi omasta vapaasta tahdosta. -Pakottaakseni hänen tekemään tämä välttämätön päätös, kätkimme me -kalliin sairaamme erääseen asumattomaan Blackwaterin huoneeseen. -Sydänyöllä panimme, rouva Fosco, rouva Rubelle ja minä tämän muuton -toimeen -- Percival ei ollut kyllin levollinen luottaaksemme -häneen. Koko tapauksella oli mitä suurimmassa määrässä romantinen, -salaperäinen ja dramatinen vaikutuksensa. Määräykseni mukaan oli -vuode jo aamulla muutettu lujalle, siirrettävälle kankaalle. Meidän -tarvitsi vain varovasti nostaa tätä kangasta pää- ja jalkapuolesta -ja sitten muuttaa sairaamme, mihin halusimme, häiritsemättä häntä -vähintäkään. Tähän ei tarvittu mitään kemian apua. Kunnon Marianimme -nukkui parantuvan sairaan syvässä unessa. Edeltäkäsin olimme -asettaneet kynttilöitä, missä niitä tarvittiin, ja avanneet kaikki -ovet. Minä kannoin häntä pääpuolesta -- suuren ruumiillisen voimani -oikeuttamana -- rouvani ja rouva Rubelle kantoivat jalkapuolesta. -Kannoin sanomattoman kallista kuormaa miehuullisella hellyydellä, -isällisellä hienotunteisuudella. Missä on se nykyajan Rembrandt, -joka voisi maalata meidän yöllisen kulkumme? Ah, ei missään! Taide -rappeutuu -- tämä ihana aihe jää käyttämättä, Rembrandtia ei ole -meidän päivinämme. - -Seuraavana aamuna matkustimme rouvani ja minä Lontooseen -- -jätettyämme Marianin hyvin kätkettynä asuinrakennuksen asumattomaan -osaan rouva Rubellen hoitoon, joka hyväntahtoisesti oli luvannut -sulkeutua sairaansa kanssa pariksi kolmeksi päiväksi. Ennen -matkaamme annoin minä Percivalille herra Fairlien veljentyttärelleen -kirjoittaman kutsumakirjeen, jossa hän pyysi tätä lepäämään yön -tätinsä luona -- käskien antamaan sen lady Glydelle, kun määräisin -ajan sitä varten. Myöskin sain minä häneltä sen mielisairaalan -osoitteen, johon Anna Catherick oli ollut suljettuna, ja kirjeen -sen omistajalle, että pakolainen oli vihdoinkin saatu kiinni ja -lähetettäisiin takaisin. - -Edellisellä käynnilläni pääkaupungissa olin minä järjestänyt kaikki -niin, että asuntomme oli järjestyksessä vastaanottamaan meidät, -jos me saapuisimme Lontooseen ensi junalla. Tämän hyvin lasketun -varovaisuustoimenpiteen johdosta voimme me jo samana päivänä tehdä -_kolmannen_ tärkeän vetomme pelissä -- anastaa Anna Catherick -haltuumme. - -Tässä ovat päivämäärät tärkeitä. Minä yhdistän kaikki tunteen ja -käytännöllisen älyn ominaisuudet, jotka yhdessä muodostavat niin -täydellisen kokonaisuuden. Minulla on jokainen näiden päiväin -päivämäärä varmasti muistissa. - -Keskiviikkona heinäkuun 24 päivänä lähetin minä vuokravaunuissa -vaimoni saattamaan rouva Clementsin pois tieltämme, tämä oli -ensimmäinen askel. Tekaistu tervehdys lady Glydeltä, joka muka oli -saapunut Lontooseen, riitti kaiken kaikkiaan tähän. Rouva Clements -vietiin pois vuokravaunuissa ja jäi niihin odottamaan, kun vaimoni, -ilmoittaen muka ostavansa jotain puodista, hävisi ja kiirehti kotiin -ottaakseen vastaan S:t Johns-Woodissa olevaan kotiimme odotettua -vierasta. Tarvitsee tuskin mainita, että tätä vierasta mainituin -palvelusväellemme "lady Glyden" nimellä. - -Sillä välin olin minä ajanut perässä toisella hevosella mukanani Anna -Catherickille kirjoitettu lippu, jossa mainittiin, että lady Glyde -tahtoi pidättää rouva Clementsin luonaan koko päivän ja että Annankin -pitäisi saapua heidän luokseen sen hyvän herran turviin, joka odotti -ulkona ja joka jo oli pelastanut hänet Hampshiressä joutumasta sir -Percivalin näkyviin ja käsiin. Tämä "hyvä herra" lähetti pienen -katupojan viemään kirjeen huoneeseen ja odotti itse tulosta pari -taloa kauempana kadulla. Samana hetkenä kuin Anna näyttäytyi ovella -ja sulki sen jälkeensä, oli tuo kunnon mies aukaissut vaununoven -hänelle, auttanut hänet ylös -- ja niin sitä lähdettiin! - -(Sallikaa minun tässä sulkumerkkien sisässä yhdellä huudahduksella -osoittaa, kuinka hauska tämä seikkailu oli!) - -Matkalla Forest-roadiin ei seuralaiseni ollenkaan peljännyt. Voin -olla isällisempi kuin kukaan muu, jos minua vain huvittaa olla sitä, -ja tässä tilaisuudessa minä olin isällinen. Kuinka monta syytä -minulla olikaan saavuttaakseni hänen luottamuksensa! Minä olin -sekottanut ne lääkkeet, jotka olivat vahvistaneet häntä; minä olin -suojellut häntä sir Percivalilta. Kenties luotin minä kumminkin -liian sokeasti näihin syihin; mahdollisesti en minä arvostellut -täysin heikkoymmärryksisten ihmisten alempien vaistojen voimaa --- varmaa on, että minä laiminlöin riittävästi valmistaa häntä -kestämään pettynyttä odotusta, kun saatoin hänet asuntooni. Kun hän -saapui vierashuoneeseen, kun hän ei nähnyt siellä ketään muuta kuin -rouva Foscon, jota hän ei ollenkaan tuntenut -- niin joutui hän -mitä rajuimman mielenliikutuksen valtaan. Jos hän olisi "ilmassa" -tuntenut jonkun vaaran lähenevän, niin kuin koira tuntee näkymättömän -vihollisen olevan läheisyydessä, niin ei koskaan hänen kauhistuksensa -olisi voinut purkautua äkimmin. Koetin turhaan rauhoittaa häntä. Sen -pelon, joka valtasi hänet, olisin minä kenties voinut tyynnyttää, -mutta sitä vaarallista sydäntautia, jota hän kärsi, ei voitu millään -siveellisillä lievityslääkkeillä parantaa. Suureksi kauhukseni sai -hän suonenvetokohtauksia -- kohtauksia, jotka hänen sairastamansa -taudin yhteydessä minä hetkenä tahansa voisivat kaataa hänet -kuoliaaksi jalkojemme juureen. - -Lähimmälle lääkärille toimitettiin sana, että "lady Glyde" tarvitsi -hänen apuansa mahdollisimman pian. Suurimmaksi lohdutuksekseni -huomasin minä hänen olevan ymmärtäväisen miehen. Kuvasin hänelle -vieraani henkilöksi, jolla on heikko ymmärrys ja aika ajottain -uusiutuva mielenhäiriö, ja järjestin asian niin, ett'ei mikään muu -sairaanhoitajatar kuin vaimoni saanut valvoa huoneessa. Naisraukka -oli kumminkin liian sairas voidakseen saattaa minut levottomaksi -puheellaan. Kaiken kaikkiaan pelkäsin nyt, että väärä lady Glyde -kuolisi, ennenkun oikea lady Glyde saapuisi Lontooseen. - -Olin aamulla kirjoittanut lipun rouva Rubellelle, jossa pyysin -häntä kohtaamaan minua miehensä talossa perjantai-iltana heinäkuun -26 päivänä, sekä toisen Percivalille, jossa pyysin hänen antamaan -vaimolleen tämän sedän kutsumakirjeen, sanomaan hänelle, että -Marian oli jo matkustanut, ja lähettämään hänet 26 päivänä -puolipäiväjunalla. Lähemmin miettien olin minä, Anna Catherickin -ollessa nykyisessä tilassaan, huomannut välttämättömäksi kiiruhtaa -suunnitelman toteuttamista ja siten saada lady Glyde valtaani jonkun -verran aikaisemmin, kuin olin laskenut. Mihin uusiin toimenpiteihin -piti minun tässä kauheassa epävarmuudessa ryhtymän? En voinut mitään -muuta tehdä, kuin luottaa sattumaan ja lääkäriin. Levottomuuteni -purkautui tunteellisiin huudahduksiin, jotka minä kyllin hyvin -ymmärsin, muiden ihmisten kuullessa niitä, sovittaa "lady -Glyden" nimen yhteyteen. Kaikissa muissa suhteissa ei Fosco tänä -muistettavana päivänä kyennyt ajattelemaan ainoaa selvää ajatusta. - -Anna Catherickillä oli vaikea yö -- hän heräsi aamulla varsin -voimattomana, mutta myöhemmin päivällä virkistyi hän taas -kummastuttavan suuressa määrässä. Joustava mieleni elostui hänen -kanssaan. En voinut saada vastausta Percivalilta ja rouva Rubellelta, -ennenkun 26 päivän aamuna. Odottaen, että he seuraisivat neuvojani, -minkä tiesin heidän tekevän, jollei mitään esteitä ilmaantuisi, menin -minä tilaamaan vaunut hakemaan lady Glydeä asemalta ja ilmoitin, -että niiden pitäisi olla kotonani kello 2 iltapäivällä. Nähtyäni -merkittävän tilauskirjaan läksin herra Rubellen luo sopiakseni -asian hänen kanssaan. Hankin sitä paitsi pari herraa, jotka voivat -varustautua todistamaan, että kysymyksessä oleva henkilö oli -mielenviassa. Toisen tunsin jo ennestään, toisen tunsi herra Rubelle. -Molemmat olivat miehiä, joiden vahvat sielut olivat kohonneet yli -pikkumaisten ennakkoluulojen -- molempia ahdisti huonot raha-asiat -- -molemmat luottivat minuun. - -Kello oli yli 5, ennenkun olin järjestänyt kaiken tämän. Kun palasin -kotiin, oli Anna Catherick kuollut. Kuollut 25 päivänä, eikä lady -Glyde voinut tulla Lontooseen ennenkun 26 päivänä. - -Minä hämmennyin. Ajatelkaapas sitä: Fosco hämmästyi! - -Oli myöhäisä vetäytyä takaisin. Ennen kotiintuloani oli lääkäri -kohteliaisuudesta ja säästääkseen minulta vaivaa omin käsin -merkinnyt rekisteriin kuolemantapauksen ja päivämäärän. Kauniissa -suunnitelmassani, jonka kimppuun tähän asti ei voitu käydä, oli -nyt heikko kohta -- eivät mitkään minun puuhani voineet ollenkaan -järkähyttää sitä ikävää sattumaa, joka oli tapahtunut 25 päivänä. -Suuntasin miehuullisella voimalla ajatukseni eteenpäin. Percivalin -ja minun onneni olivat vielä pelissä, eikä muu auttanut kuin -uskaltaa kaikki voittaakseen kaikki. Sain jälleen järkähtämättömän -levollisuuteni ja toteutin yritykseni epäröimättä. - -Heinäkuun 26 päivän aamuna tuli Percivalin kirje tietoineen, että -hänen vaimonsa tulisi puolipäivän junalla. Rouva Rubelle kirjoitti -myöskin tulevansa illalla. Läksin vuokraamissani vaunuissa noutamaan -oikeaa lady Glydeä asemalta kello 3 väärän lady Glyden maatessa -kuolleena talossani. Istuimen alle kätkettynä vein minä mukaani -kaikki ne vaatteet, jotka Anna Catherickillä oli tullessaan kotiini --- niitä aiottiin käyttää, kun se nainen, joka oli kuollut, -nousisi jälleen ylös _hänen_ persoonassaan, jota nyt menin -hakemaan. Mikä omituinen asema! Suosittelen tätä ainetta Englannin -romaaninkirjoittajain nuoren polven käsiteltäväksi. Tarjoan sen -uutena aatteena Ranskan tyhjentyneille näytelmäkirjailijoille. - -Lady Glyde oli asemalla. Siellä oli paljon väkeä ja suuri ahdinko, -jonka vuoksi täytyi kauemmin pysähtyä, kuin olin toivonut -- jos -joku hänen ystävänsä olisi ollut siellä -- ennenkun minä ehdin saada -selvää kaikista hänen kapineistaan. Hänen ensimmäinen kysymyksensä -ajaessamme sieltä oli pyyntö saada jotakin tietää sisarestaan. Minä -keksin mitä rauhoittavimpia tietoja ja vakuutin hänelle, että hän -heti saisi nähdä sisarensa luonani. Taloni oli tässä tilaisuudessa -Leicester-squaren läheisyydessä ja siinä isännöi herra Rubelle, joka -otti meidät vastaan eteisessä. - -Otin mukaani vieraani erääseen toisen kerroksen pihanpuoleiseen -huoneeseen, molemmat lääkärit odottivat kumminkin alakerrassa -nähdäkseen sairaan ja antaakseen minulle todistuksensa. -Rauhoitettuani lady Glydeä tarpeellisilla vakuutuksilla sisarensa -hyvinvoinnista, saatoin minä lääkäri-ystäväni hänen luoksensa yhden -kerrallaan. He suorittivat tehtävänsä nopeasti, nerokkaasti ja -omantunnonmukaisesti. Tulin taas sisään heti heidän poistuttuaan -ja ilman enempiä lykkäyksiä kiiruhdin lopullista päämäärää -ilmoittamalla, että "neiti Halcomben" tila olisi varsin arveluttava. - -Seuraus oli semmoinen kuin olin otaksunutkin. Lady Glyde peljästyi ja -pyörtyi. Nyt käytin minä toisen kerran tiedettä apunani. Lasillinen -vettä sekotettuna rauhoittavalla aineella ja pullo hajusuolaa -nerokkaine potkuineen vapautti hänet kaikesta levottomuudesta ja -huolesta. Tämän uudistaminen myöhemmin illalla hankki hänelle -rauhaisan yöunen arvaamattoman onnen. Rouva Rubelle tuli hyvissä -ajoin ollakseen lady Glydelle apuna hänen pukeutuessaan. Hänen omat -vaatteensa otettiin pois illalla ja Anna Catherickin käyttämät puki -hyvän rouva Rubellen kunnioitettavat kädet hänen päälleen kaikella -asiaan kuuluvalla huomaavaisuudella. Koko tämän päivän pidin minä -sairastamme puoleksi tunnottomassa tilassa, kunnes lääkäriystävieni -innokkaan toiminnan oli onnistunut hankkia minulle tarpeelliset -määräykset, mikä tapahtui ennemmin, kuin olin uskaltanut toivoakaan. -Sen päivän (heinäkuun 27 päivän) iltana veimme rouva Rubelle ja minä -jälleen elävän "Anna Catherickin" mielisairaalaan. Hänet otettiin -vastaan suuresti kummeksien, mutta ei epäillen, mistä kiitos olkoon -määräysten ja lääkäritodistusten, Percivalin kirjeen, tavattoman -yhdennäköisyyden, vaatteiden ja lopuksi sairaan hämmentyneen -mielenlaadun. Palasin kiiruusti kotiini auttamaan rouva Foscoa -väärän "lady Glyden" hautauspuuhissa. Oikean ladyn vaatteet ja -kapineet olivat hoidossani ja ne lähetettiin sittemmin Cumberlandiin -samalla kertaa, kuin vainaja vietiin sinne haudattavaksi. Hänen -hautauksessaan olin läsnä pukeuneena synkkään surupukuun. - -Ja tähän päättyy kertomukseni näistä merkillisistä tapahtumista -kyhättynä yhtä merkillisissä oloissa. Ne vähempiarvoiset toimenpiteet, -jotka minä otin huomioon käydessäni Limmeridge-Housessa, ovat jo -tunnetut -- samoin suunnitelmani ihmeteltävä menestys -- kuin myöskin -suurten rahasummain kuittaaminen, mikä sitä seurasi. Minun täytyy nyt -koko vakaumukseni voimalla lausua, ett'ei toimintani ainoa heikko -kohta koskaan olisi tullut havaituksi, jollen olisi ensin ilmaissut -sydämeni ainoaa heikkoutta. Ei mikään muu kuin Marianin onneton -ihaileminen pidättänyt minua vahvistamatta omaa turvallisuuttani -hänen autettuaan sisarensa pelastumaan. Minä uskalsin antautua tähän -vaaraan ja toivoin, ett'ei lady Glyden olemassaoloa koskaan enää -voitaisi väittää. Jos Marian tai herra Hartright tekisi tämän, niin -antautuisivat he julkisesti syytettäviksi karkeasta petoksesta; he -niittäisivät täten vain epäluuloa ja halveksimista eivätkä juuri -tästä syystä kykenisi paljastamaan minun etuani tai Percivalin -salaisuutta mihinkään vaaraan. Erehdyin luottaessani niin sokeasti -tapahtumiin. Erehdyin uudestaan Percivalin saatua rangaistuksensa -itsepäisestä ja väkivaltaisesta luonteestaan, kun luovun uudelleen -suljetuttamasta lady Glydeä mielisairaalaan ja kun toisen kerran -annoin herra Hartrightin pelastua käsistäni. Sanalla sanoen: Fosco -oli tänä vaarallisena hetkenä itselleen uskoton. Surullisia ja hänen -arvollensa sopimattomia erehdyksiä! Etsikää tähän syy minun omasta -sydämmestäni -- nähkää Marian Halcomben kuvassa ensimmäinen ja -viimeinen heikkous koko Foscon elämässä! - -Kuudenkymmenen vuoden kypsyneessä iässä teen minä tämän tunnustuksen, -jota ei ole koskaan ennen kuultu. Nuorukaiset, minä huudan teidän -osanottoanne! Nuoret neidot, vuodattakaa minun takiani kyyneleenne! - -Vielä sana -- ja lukijan huomio, joka nyt henkeä pidättävällä -harrastuksella on kiintynyt minun persoonaani, on vapaa taas -kääntymään muille tahoille. - -Oma, selvä ymmärrykseni ilmaisee, että uteliaat ihmiset tekevät -ehdottomasti tässä kolme kysymystä. Ne minä lausun ja samalla -vastaankin niihin. - -Ensimmäinen kysymys. Mikä on oikeastaan vaimoni sokean innon -pohjana täyttää rohkeimmatkin toivomukseni, edistää vilkkaimpienkin -suunnitelmaini onnellista ratkaisua? Tähän voin minä vastata aivan -yksinkertaisesti viittaamalla omaan persoonallisuuteeni ja kysymällä -puolestani: Koska koko maailman historiassa on koskaan minunlaistani -miestä ollut, ilman että hänen elämänsä taustassa nainen ei olisi -uhrautunut hänen hyväkseen? Mutta minähän muistankin kirjoittavani -tätä Englannissa; minä muistan Englannissa menneeni naimisiin -- ja -kysyn: salliiko se sitoumus, johon vaimo täällä käy, hänellä olevan -mitään omaa ajatusta miehensä periaatteista? - -Ei, se käskee ehdottomasti rakastamaan, kunnioittamaan ja tottelemaan -häntä. Juuri tätä on vaimoni tehnyt. Korkealta, siveelliseltä -katsantokannaltani selitän minä täten juhlallisesti, että hän on -täyttänyt uskollisesti velvollisuutensa arvokkaana puolisonani. -Vaietkoot panettelun äänet! Ja te, Englannin naiset, ylistäkää rouva -Foscoa! - -Toinen kysymys. Jollei Anna Catherick olisi kuollut silloin, -kuin hän kuoli, miten olisin minä menetellyt hänen suhteensa? -Tässä tapauksessa olisin varmaankin auttanut väsähtänyttä luontoa -saattamaan häntä varsin tarpeelliseen lepoon. Olisin avannut vankilan -portit elämälle ja hankkinut väsyneelle vangille -- joka oli sekä -ruumiiltaan että sielultaan parantumaton -- onnellisen vapautuksen. - -Kolmas kysymys. Huomaanko minä, tyynesti tarkastaessani tapahtumia, -menettelyssäni jotakin, joka ansaitsee vakavaa moitetta? Varmimmasti -vakuutettuna vastaan minä: en! Enkö ole tarkkaan välttänyt joutumasta -tarpeettomasti pakotetuksi tekemään mitään rikosta? Laajoilla kemian -tiedoillani olisin minä helposti voinut riistää lady Glyden elämän. -Kuulumattomalla persoonallisella uhrauksella seurasin minä sen sijaan -älyn, ihmisyyden ja varovaisuuden johdatusta ja riistin vain hänen -persoonallisuutensa. Tuomitkaa minua sen mukaan, mitä olisin voinut -tehdä. Kuinka verrattain viattomalta, kuinka epäsuorasti kunnon -ihmiseltä minä näytänkin silloin siinä, mitä olen todellakin tehnyt! - -Lausuin jo alussa, että tästä kertomuksesta tulisi merkillinen -asiakirja. Se on vastannutkin odotustani. Vastaanottakaa nämä -arvokkaat tiedonannot viimeinen lahjani sille maalle, jonka ainiaaksi -jätän. Niiden arvo on tilaisuuteen sopiva ja sopiva _Foscolle_. - - - - -Walter Hartrightin lopettama kertomus. - - -I. - -Suljettuani kreivin käsikirjoituksen viime lehden oli se puolituntia -kulunut, jonka olin sitoutunut jäämään Forest-roadille. Herra -Rubelle katsoi kelloansa ja kumarsi. Minä nousin heti ylös ja jätin -asiamiehen vapaasti vallitsemaan autiota taloa. En nähnyt häntä -koskaan sittemmin; en kuullut koskaan sanaakaan enempää hänestä kuin -hänen vaimostaankaan. Petoksen ja pahuuden synkeiltä teiltä olivat he -madelleet meidän radallemme -- samoja synkkiä teitä hiipivät he nyt -pois ja katosivat näkyvistämme. - -Neljännestunti poistumiseni jälkeen Forest-roadilta olin minä jälleen -kotona. - -Tarvittiin vain muutamia sanoja lausuakseni Lauralle ja Marianille, -kuinka minun uskalias seikkailuni oli päättynyt ja mikä luultavasti -olisi ensimmäinen toimenpiteemme. - -Jätin kaikki lähemmät yksityiskohdat myöhemmäksi ja kiiruhdin taas -S:t Johns-Woodiin puhuakseni sen henkilön kanssa, jolta kreivi Fosco -oli vuokrannut vaunut noutaakseen Lauran asemalta. - -Saamani osoite johdatti minut erään vuokra-ajurin luo, jolla oli -tallinsa neljännespeninkulman päässä Forest-roadilta. Hän näytti -mielestäni siistiltä ja kunnialliselta mieheltä. Sanoessani hänelle, -että tärkeä perheasia pakotti minua pyytämään häntä hakemaan -kirjoistaan erästä päivämäärää, jonka minä tiesin hänen ammattinsa -takia merkinneen, ei hän kieltänyt vähääkään täyttämästä pyyntöäni. -Kirja otettiin esille ja sinne oli "heinäkuun 26 päivänä 1850" -merkitty tilaus seuraavin sanoin: - -"Peitetyt vaunut kreivi Foscolle; N:o 5 Forest-road (John Owen)." - -Kysyttyäni sain tietää, että nimi "John Owen" tarkoitti sitä ajajaa, -jonka oli ajettava vaunuja. Hänellä oli silloin jotakin työtä tallin -puolella, mutta pyynnöstäni lähetettiin häntä hakemaan voidakseni -saada puhua hänen kanssaan. - -"Voitteko muistaa heinäkuussa viime kesänä ajaneenne erästä herraa -talosta N:o 5 Forest-roadilla Waaterloo-sillan rautatieasemalle?" -kysyin minä. - -"Hm, herra", sanoi mies, "sitä en voi niin tarkkaan muistaa." - -"Kenties voisitte kumminkin muistaa itse herran ulkomuodon." - -"Hän oli ulkomaalainen, varsin pitkä ja tavattoman lihava." - -Miehen kasvot kirkastuivat. "Muistan hänet, herra! Hän oli lihavin -herra, jonka koskaan olen nähnyt, -- ja raskain, jota koskaan olen -ajanut. Niin, niin -- muistan nyt hänet, herra. Papukaija tai joku -muu sellainen lintu istui ikkunassa kirkumassa. Herra oli tavattoman -touhuissaan saadaksemme pian selvää rouvan kapineista ja hän antoi -minulle kauniit juomarahat, että etsisin tarkkaan matka-arkkuja ja -hankkisin ne nopeasti mukaamme." - -Vähät matka-arkuista! Muistin silmänräpäyksessä, kun Laura kuvasi -tuloaan Lontooseen, kuinka eräs henkilö, joka kreivi Foscolla oli -ollut mukanaan asemalla, oli hakenut hänen kapineitaan. Tämä oli nyt -se henkilö. - -"Näittekö Te matkustavan rouvashenkilön?" kysyin minä. "Miltä hän -näytti? Oliko hän nuori vai vanha?" - -"Hm, herra, ahdingossa ja kiireessä en minä oikein ehtinyt nähdä, -minkälainen rouva oli. En ainakaan nyt voi muistaa hänestä mitään -muuta -- kuin hänen nimensä." - -"Muistatteko hänen nimensä?" - -"Kyllä, herra. Hän oli lady Glyde." - -"Kuinka voitte muistaa sen, kun muutoin olette unhottanut hänet?" - -Mies hymyili ja seisoi ja siirteli jalkojaan nolonnäköisenä. - -"Niin, nähkääs herra, sanoakseni totuuden", sanoi hän, "en ollut -kaukaa ollut naimisissa siihen aikaan; ja minun vaimollani oli -ollut juuri sama nimi kuin tällä rouvashenkilöllä, ennenkun hän sen -vaihtoi minun nimeeni -- hänen nimensä oli Glyde, hänenkin, herra. -Rouvashenkilö sanoi sen itse. -- 'Onko Teidän nimenne matka-arkuissa, -rouva?' kysyin minä. 'Kyllä', sanoi hän, 'nimeni on kaikissa -kapineissani -- se on lady Glyde'. -- 'Hoo!' ajattelin itsekseni, -'minun on vaikea yleensä muistaa herrasväen nimiä -- mutta tämähän -soinnahtaa vanhalta tutulta korviini', ajattelin minä. En voi juuri -tarkkaan sanoa, milloin se oli, herra, kenties tapahtui se vuosi -sitten -- kenties ei. Mutta varmasti voin vannoa muistavani lihavan -herran ja rouvan nimen." - -Ei ollut tarpeen, että hän muistaisi ajan; päivä ja päivämäärä -olivat täydellisesti selvillä hänen isäntänsä tilauskirjassa. -Tunsin heti, että minä nyt niiden varmojen aseiden, joita kutsutaan -yksinkertaisiksi tosiasioiksi, yhdellä iskulla voin musertaa ja -voittaa koko salahankkeen. Silmänräpäystäkään epäilemättä kutsuin -vuokra-ajuriliikkeen omistajan syrjään ja ilmaisin hänelle ajajan -todistuksen ja hänen tilauskirjaansa tehdyn merkitsemisen todellisen -ja sanomattoman suuren arvon. Sopimus korvata hänen ajajansa muutaman -päivän poissa-olo oli pian tehty, jonka ohessa minä itse jäljensin -merkityn tilauksen, minkä jäljennöksen isäntä nimikirjoituksellaan -oikeaksi todisti. Läksin pois sovittuamme, että John Owen olisi -käytettävänäni kolmena seuraavana päivänä tai kauemminkin, jos tarve -vaatisi. - -Käsissäni oli nyt kaikki tarvitsemani paperit; alueregistraattorin -omakätinen kuolemantodistuksen jäljennös ja sir Percivalin päivätty, -kreiville lähettämä kirje olivat varmassa säilössä lompakossani. - -Nämä kirjalliset todistukset taskussani ja vuokra-ajurin vastaus -vielä tuoreena muistissani suuntasin askeleeni ensi kerran sen -päivän jälkeen, jolloin tutkimukseni alkoivat sille kadulle, jossa -herra Kyrlen konttori sijaitsi. Yhtenä tämän käyntini syynä oli -luonnollisesti ilmoittaa hänelle mitä minun oli onnistunut toimittaa -asiassa. Toisena oli kertoa hänelle, että minä huomisaamuna -aioin viedä vaimoni Limmeridgeen saadakseni hänet siellä suoraan -tunnustetuksi ja vastaanotetuksi setänsä taloon. Jätin herra Kyrlen -itsensä päätettäväksi nykyisissä olosuhteissa, olisiko hän herra -Gilmoren poissaollessa velvollinen vai ei, perheen asianajajana, -olemaan läsnä perheen asioille niin tärkeässä tilaisuudessa. - -En tahdo puhua mitään herra Kyrlen hämmästyksestä tai niistä -liioitelluista huudahduksista, joilla hän hyväksyi menettelyni -tutkimuksieni ensi alusta loppuun saakka. Tahdon vain mainita, että -hän heti päätti seurata meitä Cumberlandiin. - -Matkustimme huomisaamuna aikaisella junalla. Laura, Marian, herra -Kyrle ja minä istuimme yhdessä vaunuissa; John Owenilla ja eräällä -herra Kyrlen kirjurilla oli paikkansa toisessa vaunussa. Limmeridgen -asemalle tultuamme läksimme me ensin Todds Cornerin vuokrataloon. -Luja päätökseni oli, ett'ei Laura astuisi jalkaansa setänsä taloon, -ennenkun hän saisi esiintyä siellä suoraan tunnustettuna tämän -veljentyttäreksi. Jätin Marianin tehtäväksi sopia rouva Toddin -kanssa oleskelumme ehdoista siellä, niin pian kun rouva-hyvä oli -ehtinyt toipua tulomme ja Cumberlandissa käyntimme syyn tuottamasta -hämmästyksestä; hänen miehensä lupasi huolehtia John Owenin -ylläpidosta. Näiden valmistavien toimien järjestettyä läksimme herra -Kyrle ja minä matkalle Limmeridge-Houseen. - -En voi kokonaisuudessaan esittää keskusteluamme herra Fairlien -kanssa, sillä en voi palauttaa sitä muistooni ilman kärsimättömyyden -ja säälin tunteita, jotka tekevät tämän kohtauksen muistelemisenkin -kiusalliseksi minulle. - -On parempi mielestäni yksinkertaisesti sanoa, että voitin -tarkoitukseni. Herra Fairlie koetti käsitellä asiaa tavallisella -tavallansa. Emme olleet huomaavinammekaan hänen kohteliaita -hävyttömyyksiänsä käyntimme alussa. Säälimättä kuuntelimme me -hänen valitustaan, että tämän salahankkeen havaitseminen oli aivan -musertanut hänet. Lopuksi kitisi ja marisi hän kuin kärsimätön lapsi. -Kuinka hän voisi tietää, että hänen veljentyttärensä vielä eli, -kun hänelle oli sanottu hänen kuolleen? Hän tahtoisi suurimmalla -mielihyvällä toivottaa kalliin Lauran tervetulleeksi, jos me vain -antaisimme hänelle aikaa rauhoittua. Näyttikö hän mielestämme -siltä, että hän aikoisi syöksyä omaan hautaansa? Ei. Miksi pitäisi -meidän siis syöstä hänet siihen? Hän toisteli sellaisia kuvitelmia -lakkaamatta, kunnes minä kerta kaikkiaan tein lopun siitä asettamalla -kaksi vaihtoehtoa hänelle. Joko hän tunnustaisi veljentyttärensä -oikeudet niillä ehdoilla, jotka minä määrään -- tai myöskin -valmistautuisi oikeudenkäynnin seurauksiin. Herra Kyrle, johon hän -kääntyi saadakseen apua, sanoi hänelle, että hänen nyt heti ja -lykkäämättä täytyi päättää asiasta. Hän seurasi vain luonnettansa -valitessaan sen vaihtoehdon, joka heti päästi hänet kaikesta -enemmästä touhusta ja harmista; ja äkkinäisellä voimanpurkauksella -ilmoitti hän, ett'ei hän ollut kyllin vahva antaakseen enempää -vaivata itseään ja että me saisimme tehdä miten tahansa. - -Herra Kyrle ja minä menimme heti alakertaan ja sovimme siitä, että -kirjeellä kutsuimme herra Fairlien nimessä kaikki ne tiluksella -olevat henkilöt, jotka olivat olleet väärissä hautajaisissa läsnä, -saapumaan Limmeridge-Houseen kaksi päivää tämän jälkeen. Sen ohella -pyydettiin erästä Carlislen kivenhakkaajaa lähettämään työmiehen -Limmeridgen hautausmaalle poistamaan erästä hautakirjoitusta. - -Herra Kyrle, joka oli laittanut asiat niin, että hän sai asua -herraskartanossa, oli ottanut tehtäväkseen lukea nämä kirjeet herra -Fairlielle ja hankkia hänen omakätisen allekirjoituksensa niihin. - -Vapaan päivän käytin minä laittaakseni vuokratalossa lyhyen -kertomuksen tästä salahankkeesta kokonaisuudessaan ja liitin siihen -ne kumoamattomat todistukset, jotka minun oli onnistunut hankkia sen -väitteen, että Laura olisi kuollut, valheellisuudesta. Minä jätin -sen herra Kyrlen tarkastettavaksi, ennenkun huomispäivänä lukisin -sen kokoutuneelle väelle. Samoin ratkaisimme me, millä tavoin -Lauran tunnustaminen tapahtuisi kertomuksen luettua. Tämän tehtyä -koetti herra Kyrle johtaa keskustelua Lauran raha-asioihin. Kun -minä en tietänyt tai halunnut tietää mitään näistä asioista ja kun -minä epäilin, ett'ei hän lakimiehenä hyväksyisi minun menettelyäni -luvatessani vaimoni elinkorosta sen summan, jonka rouva Fosco oli -saanut testamentissaan, pyysin minä, että hän sallisi minun olla -tästä asiasta lausumatta mitään. Se liittyi liian läheisesti menneen -ajan surujen ja kärsimysten muistoon, joista me nyt emme koskaan -keskenämme puhuneet ja joista emme halunneet muidenkaan kanssa -keskustella. - -Viimeinen tehtäväni ennen illan tuloa oli "hautakiven todistuksen" -jäljentäminen, ennenkun kaiverrus poistettaisiin. - -Päivä oli saapunut -- se päivä, jolloin Laura taasen astui -Limmeridge-Housen hyvin tuttuun saliin. Kaikki saapuvilla olevat -henkilöt nousivat paikoiltansa, kun Marian ja minä astuimme -huoneeseen, tuoden hänet keskellämme. Huomattava liike ja -hämmästys, osanoton sorina syntyi kokoutuneen väen kesken, kun he -silmäsivät hänen kasvoihinsa. Herra Fairlie oli -- nimenomaisesta -vaatimuksestani -- läsnä, herra Kyrle vierellään. Hänen -kamaripalvelijansa seisoi hänen takanaan hajusuolapullo yhdessä ja -läpeensä Eau de Colognessa kasteltu nenäliina toisessa kädessään. - -Avasin kokouksen kysymällä herra Fairlieltä, olinko minä täällä -hänen myöntymyksellään ja varmalla suostumuksellaan. Hän ojensi -kätensä kummallekin puolelle ja siten nojaten herra Kyrleen ja -kamaripalvelijaan nousi hän ylös ja seisoi todellakin omilla -koivillaan, jonka jälkeen hän lausui seuraavaa: "Sallikaa minun -esittää herra Hartright. Olen yhtä sairas kuin ainakin ja hän on niin -hyvä ja puhuu puolestani. Asia on kauhean sotkuisa. Olkaa hyvä ja -kuunnelkaa häntä älkääkä paljon melutko!" Näin sanottuaan vaipui hän -nojatuoliinsa ja tarttui hajuvesiseen nenäliinaansa. - -Nyt seurasi kertomus koko salahankkeen suunnittelusta ja -toimeenpanosta, kun ensin muutamin sanoin olin alustavasti -selittänyt. Minä lausuin siis kuulijoilleni, että olin tässä -ilmoittamassa ennen kaikkea, että vaimoni, joka istui vieressäni, oli -herra Philip Fairlie-vainajan tytär; toiseksi, että kumoamattomilla -todistuksilla osoittamassa, että se hautaus, jossa he olivat läsnä -Limmeridgen hautausmaalla, oli ollut toisen naisen; ja kolmanneksi -esittääkseni heille selvän kertomuksen, kuinka kaikki tämä oli -tapahtunut. Pitemmittä esipuheitta luin sitten kertomuksen koko -salahankkeesta, kuvasin sen jatkon ja mainitsin ne melkoiset summat, -jotka se oli tuottanut, päästäkseni ollenkaan koskettelemasta sen -toista vaikutinta, nimittäin pelkoa, että sir Percivalin salaisuus -tulisi huomatuksi. Tämän tehtyä muistutin minä kuulijoitani siitä -päivämäärästä, joka oli kaiverrettu hautapatsaaseen (heinäkuun 25 -päivä) ja vahvistin sen totuuden lukemalla kuolontodistuksen. Sitten -luin sir Percivalin heinäkuun 25 päivänä kirjoittaman kirjeen, -jossa hän ilmoittaa rouvansa matkustavan Hampshirestä Lontooseen 26 -päivänä. Sen jälkeen pyysin vuokra-ajurin suullisesti todistamaan, -että tuo matka oli tehty sanottuna päivänä, joka näkyi tilauskirjaan -tehdystä merkitsemisestä. Marian lausui sitten muutamia sanoja omista -ja sisarensa kohtauksesta mielisairaalassa ja viimemainitun paosta -sieltä. - -Lopuksi päätin minä puheeni ilmoittamalla sir Percivalin kuoleman ja -avioliittoni Lauran kanssa. - -Lopetettuani ja istuuduttuani nousi herra Kyrle seisoalleen -ja selitti perheen lakimiehenä tämän oikeuskysymyksen tulleen -ratkaistuksi varmimmilla todistuksilla, joita hän koko elämässään -oli kuullut. Hänen lausuessaan näitä sanoja laskin minä käsivarteni -Lauran vyötäiselle ja nostin hänen ylös, niin että jokainen -läsnäolija voi hänet nähdä. "Käsitättekö tekin asian samoin?" kysyin -lähestyessäni pari askelta ja osoittaessani vaimoani. - -Kysymykseni herättämä vaikutus oli todellakin sähköinen. Kauimpana -salissa istui eräs tiluksen vanhimpia vuokraajia. Hän hypähti ylös -samassa silmänräpäyksessä ja kaikki muut hänen kanssaan. Näen hänet -vieläkin, milloin tahdon, rehellisine, päivettyneine kasvoineen, -harmaansekaisine hiuksineen, heiluttaen raskasta ratsupiiskaa -päänsä yli ja huutaen hurraata. "Siinähän hän on reippaana ja -terveenä silmiemme edessä -- Jumala siunatkoon häntä! Hujauttakaa -eläköön hänelle, pojat! Eläköön hän!" Se riemuhuuto, joka kajahti -vastauksena hänen lyhyeen puheeseensa ja joka toistettiin moneen -kertaan, oli parasta musikia, mitä koskaan olen kuullut. Kylän -väestö ja koululapset, jotka olivat kokoutuneet pihalle, toistivat -sen vielä kerran. Vuokraajain vaimot tunkeilivat Lauran ympärillä ja -kilpailivat, kuka ensin saisi puristaa hänen kättään ja kyynelsilmin -pyytää hänen olemaan levollinen eikä itkemään. Hän oli niin -liikutuksissaan, että minun täytyi viedä hänet pois heidän luotaan ja -saattaa ovelle. Siinä jätin minä hänet Marianin haltuun. -- Marianin, -joka tähän asti ei koskaan ollut väistynyt luotamme ja jonka -sankarillinen itsehillintä ei tänäkään hetkenä pettynyt. Kun siten -olin taas jäänyt yksin, kehotin kaikkia läsnäolijoita, kiitettyäni -heitä Lauran ja omasta puolestani, seuraamaan minua hautausmaalle ja -katsomaan, kuinka kaiverrus hautakivestä poistettaisiin. - -Kaikki poistuivat huoneesta ja yhtyivät kylän väkeen, joka sittemmin -seisoi kokoutuneena haudan ympärille, jossa Carlislesta saapuneet -työmiehet odottivat tuloamme. Yleisen äänettömyyden vallitessa -kajahti ensimmäinen kova isku marmoria vasten. Ei ääntäkään kuulunut; -ei yksikään ihminen liikahtanut, ennenkun nuo kolme sanaa, "Laura, -lady Glyde", olivat hävinneet. Silloin huomasi tyydytyksen tunteen -käyvän koko väkijoukon läpi, ikäänkuin se olisi tuntenut, että -salahankkeen viimeiset kahleet nyt vasta olisivat kirvonneet Lauralta --- hitaasti ja arvokkaasti poistuivat sitten kaikki läsnäolijat. -Myöhään iltapäivällä poistettiin kaiverrus. Yksi ainoa rivi -kaiverrettiin sen sijaan: "Anna Catherick, kuollut heinäkuun 25 -päivänä 1850." - -Palasin Limmeridge-Houseen kyllin aikaisin illalla tavatakseni -herra Kyrleä, joka yhdessä kirjurin ja vuokra-ajurin kanssa palasi -Lontooseen iltajunalla. Hänen matkustettuaan sain minä hävyttömän -tervehdyksen herra Fairlieltä, joka ankarassa hermotäristyksessä oli -viety salista väen ensimmäisen ilohuudon kaikuessa. Lähetti esitti -meille "herra Fairlien parhaat onnentoivotukset" ja pyysi saada -tietää, "aioimmeko me kauemmin oleksia hänen talossaan." Lähetin -hänelle takaisin sen tervehdyksen, että ainoa tarkoitus, joka voi -pakottaa minua tulemaan hänen taloonsa, oli nyt voitettu, eikä minun -aikomukseni ollut "oleksia" kenenkään muun kuin omassa talossani -ja ett'ei herra Fairlien tarvinnut vähintäkään epäillä saavansa -nähdä meitä tai kuulla meistä koskaan sen enempää. Me palasimme -samana iltana vuokrataloon ja läksimme huomisaamuna asemalle. Kylän -asukkaat ja seudun vuokraajat olivat meitä vastassa ja ottivat meiltä -sydämmellisimmät jäähyväiset, kun me nyt palasimme Lontooseen. - -Viimeisten Cumberlandin kumpujen hälvetessä etäisyyteen ajattelin -minä ensimmäistä toivotonta taistelua kaikkia niitä vaaroja ja -huolia vastaan, jotka me olimme kestäneet ja nyt voittaneet. Oli -ihmeellistä ajatella, kuinka juuri se köyhyys, joka kielsi meiltä -kaiken avun toivon, oli ollut menestyksen epäsuovana keinona, kun -se oli pakottanut minut itseni toimimaan. Jos me olisimme olleet -kyllin rikkaita hankkimaan lainoppineen apua, niin mikä tulos siitä -olisi ollut? Voitto olisi -- herra Kyrlen sanojen mukaan -- ollut -enemmän kuin epävarma; tappio -- päättääkseni todellakin sattuneiden -tapahtumain mukaan -- varma. Laki ei olisi koskaan hankkinut minulle -keskustelua rouva Catherickin kanssa. Laki ei koskaan olisi tehnyt -Pescaa välikappaleeksi pakottaa kreivi tunnustamaan. - - -II. - -Vielä kaksi rengasta puuttuu tapauksen ketjusta, ennenkun se ulottuu -kertomuksen alusta sen loppuun. - -Kun vapauden tunteemme menneen ajan synkästä epävarmuudesta vielä -oli aivan uusi, kehotettiin minua saapumaan sen ystävän luo, -joka oli antanut minulle ensimmäiset piirrostyöt, saadakseni -häneltä uuden hyväntahtoisuuden ja luottamuksen osoitteen. Hän oli -saanut tehtäväkseen matkustaa Pariisiin ottaakseen selvää eräästä -ranskalaisesta keksinnöstä hänen taiteensa alalla, jonka arvoa -tahdottiin hartaasti saada tietää. Hänen omat työnsä eivät sallineet -hänen lähteä tällaiselle matkalle ja ystävyydestä minua kohtaan -oli hän laittanut niin, että tehtävä siirrettiin minulle. Suostuin -mielihyvällä kutsumukseen, sillä jos minun onnistuisi täyttää -tehtäväni, kuten toivoin, olisi tuloksena varmaan paikan saanti sen -kuvalehden toimituksessa, jonka hyväksi minä nyt vain aika ajoittain -työskentelin. Sain määräykseni ja laitoin matkakuntoon tavarani -huomispäivänä. Kun minä siis vielä kerran jätin Lauran -- mutta -kuinka erilaisissa olosuhteissa! -- sisarensa hoitoon, mietin taaskin -erästä asiaa jota jo useamman kerran olimme vaimoni kanssa miettineet --- tarkoitan velvollisuuttamme hienotunteisesti ajatella Marianin -tulevaisuutta. Oliko meillä oikeus antaa itsekkään mieltymyksemme -käyttää koko elämän ajan hyväkseen hänen jaloa, itseuhraavaa -hellyyttään? Eikö ollut meidän velvollisuutemme, meidän paras -kiitollisuuden osoitteemme unhottaa itsemme ja vain ajatella häntä? -Koetin sanoa hänelle jotakin siihen suuntaan, kun hetkisen ennen -lähtöämme olimme kahden kesken. Hän tarttui minua käteen ja keskeytti -heti ensi sanani. - -"Kaiken sen jälkeen, mitä me kolme olemme kärsineet yhdessä, ei -mikään ero voi tulla kysymykseen ennen ikuista eroa. Sydämmeni ja -onneni, Walter, ovat erottamattomat sinusta ja Laurasta. Odotapas -vain, kunnes iloiset lapsenäänet kaikuvat lietenne äärestä -- -minä opetan heidät pyytämään puolestani heidän omalla kielellään; -ensimmäinen läksy, jonka he toistavat isälleen ja äidilleen on tämä: -'me tahdomme niin mielellämme pitää tädin!'" - -Matkaani Pariisiin en tehnyt yksin. Viime hetkenä päätti Pesca -seurata minua. Hänen ei ollut onnistunut saada takaisin reipasta -iloisuuttaan tuon operaillan jälkeen ja hän päätti koettaa, mitä -viikon vapaus vaikuttaisi hänen iloisen luonteensa palauttamiseksi. - -Toimitin tehtäväni ja kirjoitin tarpeellisen selvityksen siitä -neljäntenä päivänä Pariisiin tultuani. Viidentenä päivänä olin -päättänyt katsella, minkä ehtisin, ja yleensä huvitella Pescan -seurassa. - -Hotelli, jossa me asuimme, oli täynnään matkustajia, niin ett'ei -meidän onnistunut saada huoneita samassa kerroksessa. Minun oli -toisessa, Pescan kolmannessa kerroksessa. Viidennen päivän aamuna -menin ylös katsomaan, olisiko professori valmis seuraamaan minua -kaupungille. Juuri kun minun piti astua jalkani ylimmälle astimelle, -näin hänen ovensa avattavan sisäänpäin; ojennettu valkoinen käsi -piti sitä auki hermostuneesti vavisten. Aivan varmaan ei se ollut -ystäväni käsi. Samassa kuulin Pescan innokkaasti ja hiljaa omalla -äidinkielellään lausuvan: "Muistan nimen, mutta en tunne miestä. Te -näitte itse operasalissa, että hän oli niin muuttunut, ett'en voinut -tuntea häntä. Ilmoituksen lähetän -- mitään muuta en voi tehdä." -- -"Mitään muuta ei tarvitakaan", vastasi toinen ääni. Ovi avattiin ja -vaaleatukkainen, arpiposkinen mies -- sama, jonka viikko sitten olin -nähnyt seuraavan kreivi Foscon matkavaunuja -- tuli ulos. Hän kumarsi -minulle vetäytyessäni syrjään laskeakseni hänet ohitseni -- hän oli -kuolonkalpea ja piti lujasti johtotangosta mennessään portaita alas. - -Avasin oven ja menin Pescan luo. Hän istui kyyristyneenä sohvan -nurkkaan mitä merkillisimmällä tavalla. Minusta näytti, että hän -kauhuissaan kääntyi minusta lähestyessäni häntä. - -"Kuinka on asia? Häiritsenkö sinua?" kysyin minä. "En tietänyt, että -ystävä kävi luonasi, ennenkun näin hänen tulevan huoneesta." - -"Ei ollenkaan ystävä", lausui Pesca kiivaasti. "Olen tänä päivänä -nähnyt hänet ensi ja samalla viime kerran." - -"Pelkään hänen ilmoittaneen joitakin ikäviä uutisia?" - -"Kauheita uutisia, Walter! Matkustakaamme takaisin Lontooseen -- -en tahdo jäädä kauemmaksi tänne -- olen pahoillani, että koskaan -tulinkaan tänne. Nuoruuteni onnettomuudet painavat raskaasti minua", -sanoi hän ja käänsi päänsä seinää kohden, "ne painavat raskaasti -minua vieläkin keski-iässä. Koetan unhottaa ne -- eivätkä ne tahdo -unhottaa minua!" - -"Pelkään, ett'emme voi matkustaa ennen iltapäivää", vastasin minä. -"Etkö tahdo lähteä mukaani ensin?" - -"Ei, ystäväni, tahdon jäädä tänne. Mutta matkustakaamme tänään -- -minä rukoilen, matkustakaamme tänään!" - -Poistuin hänen luotaan vakuuttaen, että matkustaisimme saman päivän -iltapuolella Pariisista. Olimme edellisenä iltana sopineet käydä -Notre-Damen kirkossa Victor Hugon mainio romaani oppaanamme. Ei ollut -mitään Ranskan pääkaupungissa, jota minä hartaammin olisin halunnut -nähdä -- läksin siis yksin matkalle kirkkoon. - -Lähestyessäni Notre-Damea joen puolelta, jouduin minä matkalla -kulkemaan Pariisin kamalan ruumishuoneen la Morguen ohi. Ihmisjoukko -tunkeili oven edessä. Oli nähtävästi jotakin sisällä, joka herätti -roskaväen huomiota ja sen makua nähdä hirveyksiä. - -En olisi piitannut tästä matkallani kirkkoon, ellei kahden miehen -ja yhden naisen välinen keskustelu olisi herättänyt huomiotani. -He olivat juuri tulleet la Morguesta ja kuvasivat lähimmille -naapureillensa ja tuttavillensa, kuinka kuollut oli tavattoman -suuri mies ja kuinka hänellä oli kummallinen merkki vasemmassa -käsivarressaan. - -Samassa silmänräpäyksessä kuin kuulin nämä sanat, seisahduin minä -ja liityin siihen joukkoon, joka pyrki sisään. Jonkunlainen synkkä -aavistus asian tosi laidasta oli päilynyt mielessäni aina siitä -hetkestä, jolloin olin kuullut Pescan äänen puoliavoimesta ovesta -ja näin vieraan kasvot, kun hän meni ohitseni hotellin portaissa. -Nyt oli totuus selvänä edessäni -- selvänä niiden muutamain sanain -takia, jotka olin saanut kuulla. Toinen kosto kuin minun oli -seurannut tuomittua miestä teatterista hänen kotipaikkaansa, hänen -omalta oveltaan siihen pakopaikkaan, jonka oli etsinyt Pariisissa. -Toinen käsi kuin minun oli kutsunut hänet tekemään tiliä ja -riistänyt hänen elämänsä rangaistukseksi hänen rikoksistaan. Sinä -hetkenä, jolloin minä näytin hänet Pescalle teatterisalissa, niin -että tämä muukalainen, joka myöskin etsi häntä, kuuli sanani -- oli -silmänräpäys, joka ratkaisi hänen kohtalonsa. Muistan oman sydämmeni -taistelun, kun hän ja minä seisoimme vastakkain -- muistan, kuinka -sittemmin taistelin itsekseni, ennenkun voin pakottautua päästämään -hänet käsistäni -- ja minä kauhistuin tätä muistoa. - -Hitaasti, tuuma tuumalta, pääsin eteenpäin väkijoukossa, yhä -lähemmäksi sitä lasiaitausta, joka la Morguessa erottaa kuolleet -elävistä -- yhä lähemmäksi, kunnes olin aivan ensimmäisen -katsojarivin takana ja voin nähdä sisään. - -Siinä makasi hän tuntemattomana, nimettömänä, asetettuna -pariisilaisen roskaväen naureksivan uteliaisuuden esineeksi! Tämä -oli huonoja taipumuksia, sydämmettömiä rikoksia sisältävän pitkän -elämän loppu! Vajonneina kuoleman syvään rauhaan lepäsivät suuret, -säännölliset kasvot ja pää edessämme niin juhlallisen rauhaisina, -että lörpöttelevät ranskattaret ympärilläni ihaillen nostivat -käsiänsä ja äänekkäässä kuorossa huudahtivat. "Ah, mikä kaunis mies!" -Se tikarinpisto, joka oli tappanut hänet, oli suoraan sydämmessä. Ei -mitään muita väkivallan merkkejä ollut näkyvissä paitsi vasemmassa -käsivarressa, ja siinä, juuri siinä paikassa, jossa minä Pescan -käsivarressa olin nähnyt poltetun merkin, oli kaksi syvää haavaa, -jotka muodostivat kirjaimen _T_, mikä peitti Veljeyden merkin aivan -tuntemattomaksi. Hänen vaatteensa, jotka olivat ripustetut hänen -yllensä, osoittivat, että hän itsekin tunsi vaaransa -- ne olivat -sellaiset vaatteet, joita ranskalaiset käsityöläiset käyttävät. -Muutamia silmänräpäyksiä, mutta en kauempaa, pakottauduin minä -katselemaan näitä lasiruudun läpi. Enempää en voi kuvata niitä, sillä -en nähnyt mitään muuta. - -Ne harvat tiedot, jotka minä voin koota hänen kuolemastaan, osaksi -Pescan tiedonannoista, osaksi muista lähteistä, tahdon tässä esittää, -ennenkun ainaiseksi lakkaan hänestä puhumasta. - -Hänen ruumiinsa löydettiin Seinestä siinä valepuvussa, josta jo olen -maininnut; ei mitään löydetty, joka olisi ilmaissut hänen arvonsa, -nimensä tai asuntonsa. Henkilöä, joka oli surmannut hänet, ei koskaan -tavattu; yhtä vähän saatiin tietää niitä olosuhteita, joissa hän oli -murhattu. - -Jätän toisten tehtäväksi johtopäätökset, kuten itse olen tehnyt -omani. Kun otaksun, että tuntematon arpiposkinen henkilö oli -Veljeyden jäsen -- otettu siihen Pescan poistuttua kotimaastaan -- -ja kun edelleen lisään, että nuo kaksi iskua kuolleen vasemmassa -käsivarressa merkitsevät italialaista sanaa "_Traditore_", ja -mainitsen, että Veljeys oli toimittanut verituomionsa _pettäjälle_, -niin olen esittänyt kaikki ne tiedot, jotka olen voinut saada -hankkimaan jotain valaistusta siihen hämäryyteen, joka peittää kreivi -Foscon kuoleman. - -Vainaja tunnettiin seuraavana päivänä sen jälkeen, kuin olin nähnyt -hänet, hänen rouvalleen lähetetyn nimettömän kirjeen johdosta. Rouva -hautautti hänet Père la Ghaisen hautausmaahan. Kreivittären oma käsi -ripustaa tänäkin päivänä tuoreita seppeleitä hautaa ympäröivälle -pronssiaitaukselle. Hän elää Versaillesissa mitä ankarimmassa -yksinäisyydessä. Joku aika sitten julkaisi hän muistokirjoituksen -miesvainajastansa. Tämä teos ei ilmaise hänen todellista nimeänsä -enemmän kuin hänen elämänsä vaiheitakaan; sen tarkoituksena on -ylistää vain hänen kotoisia hyveitänsä, hänen neroansa ja suuria -ominaisuuksiansa sekä toistaa ne kunnianosoitukset, jotka hän oli -niillä saavuttanut. Tapahtumat hänen kuollessaan ovat aivan lyhyesti -kosketellut, ainoastaan viime sivulla lausutaan näin: "Hänen elämänsä -oli pitkä taistelu aatelin oikeuksien ja vallitsevan järjestyksen -pyhien periaatteiden säilyttämiseksi -- ja hän kuoli ajamansa asian -marttyyrinä." - - -III. - -Kesä ja syksy kuluivat palattuani Pariisista tuomatta mitään -sellaisia muutoksia, joita ansaitsisi mainita. Elimme nyt niin -yksinkertaisesti ja huomaamattomasti, että ne tulot, joita minulla -nyt yhtämittaa oli, riittivät yli menojemme. - -Seuraavan vuoden helmikuussa syntyi ensi lapsemme -- poika. Äitini, -sisareni ja rouva Vesey olivat vierainamme yksinkertaisissa -ristiäisissä; rouva Clements oli myöskin tässä tilaisuudessa läsnä -vaimoni hoitajana. Marian oli poikamme ristiäitinä; Pesca ja herra -Gilmore olivat myöskin kummeja, vaikka jälkimäinen ei ollut läsnä. -Voin tässä lisätä, että kun herra Gilmore vuosi myöhemmin palasi, -avusti hänkin antamalla muutamia tätä juttua koskevia tietoja, -kirjoittaen pyynnöstäni sen kertomuksen, joka on otettu kirjan alkuun -ja joka on, vaikkakin alkupuolella sovitettuna, viimeinen saamani -avustus. - -Ainoa tärkeämpiarvoinen tapahtuma, joka on kerrottavana, sattui pikku -Walterimme ollessa 6-kuinen. - -Siihen aikaan lähetettiin minut Irlantiin piirustamaan joukko -näköaloja sitä lehteä varten, johon minä työskentelin. Olin poissa -lähes 14 päivää, jolla aikaa olin säännöllisesti kirjevaihdossa -vaimoni ja Marianin kanssa paitsi kolmena viime päivänä, jolloin -olinpaikkani oli kovin epävarma voidakseni saada kirjeitä. -Kotimatkani loppuosa sattui yöllä, ja kun aamulla saavuin kotiin, ei -siellä suureksi hämmästyksekseni ollut ketään vastaanottamassa minua. -Laura, Marian ja lapsemme, kaikki olivat poissa eilispäivästä saakka. - -Vaimoni jättämä lippu, jonka palvelijamme antoi minulle, lisäsi -vain vieläkin kummastustani, kun se ilmoitti heidän matkustaneen -Limmeridge-Houseen. Marian oli kieltänyt Lauraa kirjoittamasta -tarkemmin, hän pyysi, että minä heti kotiin tultuani tulisin perästä --- täydelliset tiedot saisin Limmeridgeen saavuttuani. Samalla -kehotettiin minua olemaan aivan rauhallinen. Siihen päättyi kirje. - -Oli vielä liian aikaista ehtiä matkustaa aamujunalla. Saavuin -Limmeridge-Houseen iltapäivällä. - -Puolisoni ja Marian olivat molemmat yläkerrassa. Suuremmaksi -ällistyksekseni olivat he muitta mutkitta sijoittautuneet siihen -pieneen huoneeseen, joka kerran oli ollut työhuoneenani, kun minä -järjestelin herra Fairlien piirustuksia. Samalla tuolilla, jolla minä -muinoin tavallisesti istuin maalatessani, istui nyt Marian lapsi -polvellaan, Lauran seisoessa tuon tutun pöydän ääressä ja selaillessa -sitä pikku albumia, jonka minä aikoinaan olin piirustanut hänelle -täyteen. - -"Mikä taivaan nimessä on tuonut teidät tänne?" kysyin minä. "Tietääkö -herra Fairlie...?" - -Marian esti minun lausumasta sanaakaan enemmän ilmoittamalla minulle, -että herra Fairlie oli kuollut. Hän oli saanut halvauskohtauksen eikä -koskaan voinut toipua siitä. Herra Kyrle oli ilmoittanut heille hänen -kuolemastaan ja neuvonut heitä heti matkustamaan Limmeridge-Houseen. - -Nyt alkoi valjeta minulle suuri ja tärkeä muutos oloissamme. Laura -puhui, ennenkun minä itse olin ehtinyt selvittää täydellisesti -ajatuksiani. Hän hiipi luokseni iloitakseen siitä hämmästyksestä, -joka vielä kuvastui kasvoissani. - -"Rakkahin Walter", sanoi hän, "täytyykö minun todellakin sanoa sinulle -rohkean päätöksemme syy matkustaa tänne? Pelkään, rakkahin, että voin -vain selittää sen rikkomalla sopimuksemme ja palauttamalla ajatuksemme -menneisyyteen." - -"Mitään sellaista ei tarvita ollenkaan", sanoi Marian. "Me voimme -olla yhtä selviä ja paljon hauskempia suunnatessamme ajatuksemme -tulevaisuuteen." Hän nousi ylös ja ojensi minulle lapsen, joka -jokelsi ja kohotti kätensä minua kohden. "Tiedätkö, kuka tämä on?" -kysyi hän ilokyynelten kimmeltäessä hänen silmissään. - -"Minunkin hämmästykselläni on rajansa", vastasin minä. "Tottahan -tunnen lapseni." - -"Lapsi!" huudahti hän koko entisen aikansa iloisuudella. -"Voitko puhua niin huolettomasti yhdestä Englannin suurimmasta -tilanomistajasta? Tiedätkö, näyttäessäni sinulle tätä loistavaa -vesaa, kenen luona sinä olet? Luultavasti et. Salli siis esittää -kaksi kuuluisaa henkilöä toisilleen: herra Walter Hartright -- -Limmeridgen perijä." - -Siten lausui hän. Kirjoitettuani nämä viime sanat olen kirjoittanut -kaikki. Kynä putoo kädestäni. Se pitkällinen työ, joka monena -kuukautena on ollut hauskana tehtävänäni, on loppunut. Marian on -ollut elämämme hyvä enkeli -- Marian päättäköön kertomuksenkin siitä. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Valkopukuinen nainen II, by Wilkie Collins - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOPUKUINEN NAINEN II *** - -***** This file should be named 53923-8.txt or 53923-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/9/2/53923/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |