diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53906-8.txt | 5308 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53906-8.zip | bin | 107307 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5308 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9eba600 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53906 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53906) diff --git a/old/53906-8.txt b/old/53906-8.txt deleted file mode 100644 index 7e8c0aa..0000000 --- a/old/53906-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5308 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Pyhän Birgitan vaellus, by Verner von -Heidenstam, Translated by Yrjö Hukkinen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Pyhän Birgitan vaellus - - -Author: Verner von Heidenstam - - - -Release Date: January 6, 2017 [eBook #53906] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PYHÄN BIRGITAN VAELLUS*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -PYHÄN BIRGITAN VAELLUS - -Kirj. - -VERNER VON HEIDENSTAM - -Suomentanut Y. H. - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1913. - -O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. - - - - -I - - -Pohjoisen Vetterin Rökne-saarten alapuolella on kallio, jonka nimi on -Skärfvesten, Sirpale. Keskellä aaltojen kuohua on se sveealaisten ja -gööttalaisten valtakuntien rajamerkkinä. - -Missään ei Vetteri aukene autiommin. En näe taloa, en kalastajamajaa, -ja saattaa kulua tuntikausia, ennenkuin joku purje sukeltaikse -esiin tyhjälle ulapalle. Itäinen ranta, joka yläpuolella Grennan -puutarhojen nousee äkkijyrkkänä melkoisen korkealle, levenee -Om-vuoren pohjoispuolella alangoksi, jota ei etäämpää katsellessa -ulapasta erotakaan. Kirkkaalla ilmalla saatan erottaa Vadstenan -linnan ja luostarikirkon, palmukirkon, joka pyhimyslippaan muotoisena -kohoaa näköpiirin rajalla kuin sinimusta kari, joten sitä kansa -sanookin Sinikirkoksi. Välistä, kun tuuli on suotuisa ja hiljainen, -olen kuulevinani kellojensoiton Vadstenasta, mutta aina niin -heikosti, etten voi päättää, onko se vain mielikuvitukseni säveltä. -Ainoat varmat äänet, jotka koskevat korvaan, ovat kalalokkien -kirkuna ja veden väreilevä loiske. Vetterin kalat tulevat vanhoiksi, -kirjottaa 1700-luvulla Hammarin pappi Daniel Tiselius, sillä vesi on -"ylettömän hienoa ja muokkaantunutta", ja juuri sana "muokkaantunut" -on oikea, sillä jokainen laine särkyy loputtomaan lukuun pieniä -soinnukkaita liplatuksia, kuin lyötäisiin lasihanuria pehmeillä -korkkivasaroilla. Sidotuinkin silmin, ja tietämättäni missä olen, -voisin heti erottaa Vetterin aallonloiskeen kaikkien muiden järvien -solinasta. Kuohut kohtaavat rannan epätasaisina ja nopeina ja -painuvat takaisin ilman korinaa ja huokausta, mutta soiden vaisun -pienen sävelmän, kulahtelevan tai hiljaisen ja lienolauluisen. Koko -ajan uudistuu siinä erityinen sävelasteikko alhaalta ylös ja sitten -taas alas, mutta ennenkun se on kokonaan ehtinyt päättyä, sointuu jo -seuraava kiirehtivä kuohu. Mieleni käy kaihoisaksi, kun kuuntelen -tätä suruttomuuden leikkiä. Syvällä lähdekirkkaassa vedessä näen -lietteisiä vierinkivimöhkäleitä, ja järven sini ja ylävät rannat -ajavat ajatukseni Odysseuksen saarivaltakuntaan eteläiselle merelle. - -Vetterin tienoilla tehoo viivojen suuruus ja valoisa aukeus, -jollaista muuten harvoin kohtaa meidän seuduillamme. Yksi ainoa -kesäpilvi auringon edessä saattaa kuitenkin äkkiä tummentaa koko -järven ja saada aallot kiehumaan. Vetteri on kuin nainen, mutta -kiivas ja taisteluhaluinen, joka keskellä raikasta ja vilpoista -iloisuuttaan yhtäkkiä kavahtaa vihaan. Silloin taukoaa leikki, ja -muutamia hetkiä vallitsee äänetön odotus. Ei tunnu tuulta, vaikka -aaltoilu on jo alkanut. Jos lähestyy laivuri aluksineen, riippuvat -ja lyövät velttoina purjeet puolelle ja toiselle veneen vaarumisen -mukaan, eikä peräsimestä ole juuri mitään hyötyä, joten hänen täytyy -työntää vesille airot. Hän katsoo valppaasti ympärilleen ikäänkuin -odottaen väijytyksiä kaikilta tahoilta, ja minun huutooni hän -vastaa kuivasti ja tuskin kuuluvasti varottaen ja kertoo pyörteistä -ja vesivesoista tai muista maanalaisista myrskynenteistä. Yhä -tiheämpään kasaantuvat pilvenhattarat auringon eteen aivan kuin -se pitäisi niistä kiinni, ja kaukaisuudessa, juuri siellä missä -Visingsön pitäisi olla, kangastaa jono huurukuvia, jotka muodostuvat -uivaksi kaupungiksi taloineen, vallineen ja tornineen. En tunne sitä -samaksi Visingsöksi, missä elokuun iltoina, kun valot sytytetään -vastaisella rannalla, luulen istuvani Korintin suulla ja melkein -odotan näkeväni tulikärpäsiä pensaissa. Se ei ole vain se Visingsö, -mistä talonpojat kantoivat Maunu Latolukon arkun yli jään ja joka nyt -nukkuu autiolla sisämerellä raunioiksi sortuneine korkeakouluineen -ja uponneine kuninkaanlinnoineen, jotka kohosivat kummallakin -niemellä. Se on se ikivanha pääkaupunki, jonka olisi pitänyt -tulla rakennetuksi siellä ruotsalaiseksi Moskovaksi -- loitolle -rannikon uusista kauppakaupungeista. Talot töröttävät paaluilla -vedessäkin asti, lahoavina ja omituisesti maalattuina, ja kuinka -hiljaista olleekaan sen ruohoakasvavilla kaduilla ja toreilla, missä -jokaista kaivoa varjostaa saksanpähkinäpuu ja missä taiteilijat ja -oppineet papereineen ja kirjoineen kulkevat vanhanaikaisen väestön -keskessä! Saatan lukea ristit ja pyhäinkuvat kirkkojen katoilla, -eikä tornilippu ole sininen ja keltainen, vaan ratsaslippu, jonka -Birger Maununpoika pystytti näkinkieränsä etukeulaan, lähtiessään -sotaretkelle hämäläisiä vastaan. - -Tuskin se kuitenkaan on kohonnut, se pääkaupunki, jota emme koskaan -ole rakentaneet, tuskin on Visingin-kaupunki leijunut minua niin -lähelle, että saatan erottaa lohikäärmeenpäät ranta-aittojen -päädyissä, ennenkun tornit alkavat kallistua ja talot hälvetä -ruskeahkoksi savuksi. Se vyöryy eteenpäin rannikkoa pitkin, ja -liikkuvista huurukuvista voin vähitellen loihtia esiin kaikki näyt, -joita juolahtaa mieleeni. Näen talonpoikien laahaavan vouti Jösse -Eerikinpoikaa Vadstenan luostarituvasta, jäällä linnan alapuolella -pitää tuima Vaasan herttua herrainpäiviä, ja kun huurut vihdoin -kasaantuvat lehväisiksi puiksi, tanssii Aurora Königsmark Medevin -niityllä. Kuitenkin tiedän koko ajan, että kaikki tämä on vain -leikkiä, joka koettaa matkia äsken niin huolettoman aallonloiskeen -oikullisuutta, ja että minä itse asiassa jo ajattelen aivan muuta ja -istun odottaen, täynnä kaipausta ja samalla kertaa melkein pelkoa. -Ensimäinen tuulenpuuska on jo iskenyt laivurin aluksen kyljelleen, -niin että vaahto roiskii, ja kaikki sanoo minulle, että hän on -nyt tulossa, ankara vanha vaimo, joka huntuineen vieläkin istuu -Vadstenan vaakunassa ja joka on Vetterille sitä mitä Kustaa-kuningas -on Siljalle. Sen mukaan kuin myrsky pauhaa, lähestyy hänen haamunsa -yli tuhankarvaisen veden, ja kiireesti kokoon purjeeni ja etsin -tuulensuojaa Skärfvestenin takaa. - -Rannasta -- länteen Rökne-saarista -- pistäikse niemi, joka on kuin -kaksisakarainen vasara. Kapealle kannakselle, joka yhdistää tämän -niemen mantereeseen, rakensi Närken laamanni Ulf Gudmarinpoika talon, -jolla hänen jälkeensä oli nimensä "Ulf hammare" eli "Ulfshammar", -Ulfin vasara, ja pohjoiseen asumuksesta pystytti hänen puolisonsa -rouva Birgitta Birgerintytär puukirkon. Aikojen kuluessa on kirkko -rakennettu uudelleen, ja marjapuut ja syreenit painavat nyt kukkiaan -sen ikkunoita vasten, mutta ulkopuolella on vielä kivi, jota ankara -rouva käytti astinlautanaan, noustessaan hevosen selkään. Hänen -nimensä ei kaiu yhtä usein kansan huulilta nyt kuin ennen, mutta -vielä lapsuuteni aikoina kuulin kylän vanhanpuoleisten ihmisten -puhuvan hänestä siihen tapaan kuin olisi hän ratsastanut matkaansa -ehtoota ennen. He kertoivat, että kun hän kerran messun loputtua -jo oli ehtinyt merenrannalle asti, muisti hän kirkossa kuulleensa -jonkun aivastavan itse lisäämättä siihen: Jumal' auttakoon. -Heti hän ratsasti takaisin kirkkoon alttarille asti ja lausui -jumalauttakoonsa korkealla äänellä. He arvelivat tosin, että se -oli osotuksena hänen ankaruudestaan itseään kohtaan, mutta melkein -aina he mainitsivat hänen nimeänsä pelkäillen. Mihin hän heitti -ratsasraippansa, siihen vesoi heti lehmus, ja Vadstenaan hän ratsasti -yli avoimen veden. Syysiltoina, kun ahraintuli liukui pitkin ruokoja -ja kalastaja kumartui yli veneenlaidan, hattu syvään alasvedettynä -ja kuusikärkinen ahingas iskuun kohotettuna, osotti kansa vedessä -hänen hevosensa palavia kavionjälkiä. Minulle hän kävi hämytarinaksi, -kummitukseksi, luonnonhengeksi, josta mieluimmin halusin kuulla -puhuttavan istuessani roihun ääressä, otsa hehkuvana, mutta selkä -kylmänä kuin jää. Vielä selkeällä päivälläkin ajattelin sitten häntä, -kun näin järven ojentavan metsäisiä käsivarsiaan etelää kohti, missä -auringonvana vie yli veden, päin tuntematonta ja kiehtovaa. Tumma -ratsastajatar ja ongelmainen järvi maanalaisine salaisuuksineen, -väikkyvine näkyineen, kerkeine vihoineen, kävivät minulle samaksi -olennoksi. Vetteri merkitsee hiittä, vesipeikkoa, mutta minulle se -sana merkitsi Pyhää Birgittaa! - -Mutta koskaan ei hän ole tullut minua lähemmäksi kuin erään -talvipäivän hämärässä, kun olin yksinäni kaukana jäällä -Skärfvestenissä asti. Oli niin ankara lumipyry, etten nähnyt -vilaukseltakaan ympäröitseviä rannikoita, ja yhä hämärtyi. En kyennyt -erottamaan muuta kuin mustan kallion, joka lumipyryssä näytti saavan -eloa ja liikettä ja tulevan kohden minua kuin paisuvaviittainen -ratsastajatar. Siirryin ehdottomasti askeleen sivulle ja -tuulentuutumassa olin kuulevinani vanhat sanat: - -"Pyhä Birgitta, rukoile puolestamme!" - - - - -II - - -Oli satanut lunta kaksi päivää, ja Tivedin talonpojat, jotka -halkokuormineen olivat lähteneet jään yli metsättömään Vadstenan -seutuun vaihtamaan itselleen viljaa, olivat jälleen kotimatkalla. -Skärfvesten ennätti jo eteen, ja lumipyryssä punotti talviaurinko -kuin hehkuvaksi kuumennettu pyöränkehä, jota pölypyörteet -piirittävät. Vihdoin se sumentui kokonaan, ja hämärä saapui niin -harmaana, etteivät takimaiset talonpojat enää saaneet nähdyksi -ensimäistä rekeä, jonka lastina oli laudanpätkiä -- ne oli aiottu -sillaksi mahdollisesti ilmaantuvien railojen yli, Ajomiehet -lauloivat, höyryävät hevoset hirnuivat ehtimiseen kimakasti ja -suipensivat korviaan, odottaen vastausta kotoa, ja jalakset soluivat -ääneti yli vereksen lumen. - -Äkkiä pysähtyivät kaikki reet, ja nahkalakit nousivat. Pohjoisesta -tuli täyttä ravia mustapukuinen ratsastajatar, ja valkoinen hilkka -hunnun alla oli ainoa, mikä ilmaisi kasvojen olinpaikan. Hänen -kummallakin sivullaan ratsasti kirkonpalvelija teräshansikkaineen ja -vyössä riippuvine miekkoineen, ja toinen huusi miehille: - -"Jumalan rauha, länsigööttalaiset talolliset! Onko tie selvä -Vadstenan maahan?" - -"Ole huoleti, isä", vastasi lähin ajomies. "Ei kiiltojäätä, ei -railoja. On vain seurattava reenjälkiä." - -Toiset talonpojat kuiskailivat: "Se on rouva Briitta, joka on ollut -Ulfshammarissa ja tehnyt tilit herran kuoleman johdosta... ja -niinpä kelpasi meidän istua halkokuorman päällä, sillä hän, Jumala -paratkoon, ei pane sormiaan väliin." - -"Herra-vainaja sai kyllä aikanaan tuta ruoskansiimaa selässään", -sanoi viimeinen, joka seisoi reen kannoilla. Ratsastajat jatkoivat -matkaansa vauhtia kiihdyttäen, ja suojavesi, jota oli solunut -jalaksenjälkiin, sumensi ne mustiksi, niin että ne kuin kaksi nuoraa -viittoivat tietä yli lumen. Kaikille tahoille aukeni nyt Vetteri, -öisenä ja autiona, ja valittava sävel, aivan kuin yksinäisen linnun -liverrys, kaikui välistä kaukaa jäältä. - -"Me emme saavuta Nässjan niemiä, ennenkun huotra helisee", -jatkoi oikeanpuoleinen ratsastaja, "ja matkaa on sinne vielä -kolme penikulmaa. Länsigööttalaiset ovat vikkelää väkeä, vaikka -pahajuonista ja keinottelevaa, mutta sanotaan, että Närkevuorten -rosvot harhailevat nyt ympäri jäätä. Vaikka kuningas Maunu säätää -lakeja, ei rauhaa vain tule maahan." - -"Maisteri Mattias", vastasi toinen ratsastaja, jonka nimi oli Pietari -ja joka oli Skeningen Pyhänhengen kappelin johtaja. "Sinä olet yhtä -perehtynyt miekanmittelöön kuin tähtitieteeseen ja arabialaisten -viisauteen, ja vaikka minä olen kehno asemies, en väisty minäkään, -jos niiksi tulee; mutta rouva Birgitalla tapaa olla onnea -yrityksissään." - -Kun Birgitta yhä oli vaiti, taukosi keskustelu, ja lumi putoili -nyt niin suurin hiutalein, että reenjäljetkin upposivat umpeen. -Ratsastajat luottivat kuitenkin hevosiinsa, ja kun parin tunnin -ankaran ravin perästä Birgitan hevonen alkoi hirnua, ymmärsivät he -maan olevan lähellä. Muutamia kuusia siinsi esiin, ja tie nousi -jyrkäksi ahteeksi. "Rakas rouva, olemme tulleet edemmäksi etelään -kuin oli aiottu", sanoi maisteri Mattias, "ja ennemmin voimme yöpyä -Örbergaan, kuin etsiä tien Vadstenaan, ja sitten aamulla aikaisin -jatkaa Alvastran luostariin. Anna minun nyt ratsastaa edellä." - -Pian he pysähtyivät linnankaltaisen rakennuksen eteen, jonka tunsivat -Örbergan kirkoksi. Muutamia mökkejä oli sivulla, mutta ne näyttivät -asumattomilta ja autioilta. Maisteri Mattias hyppäsi ratsun selästä -ja kolkutti miekankahvalla raudotettuun porttiin. Luukku avattiin -varovasti ylhäällä tornissa, ja maisteri huusi läpi pimeän: "Ulf -Gudmarinpojan leski ja kaksi kirkonpalvelijaa pyytävät majaa yöksi. -Älkää peljätkö, keitä lienettekin." - -Askeleita kumahteli tornissa, pitkä puusalpa sysättiin seinään, ja -lukkari ja hänen molemmat renkinsä raottivat ovea. Lukkari pisti ulos -sytytetyn päreen ja valaisi tutkien vieraita, mutta toisessa kädessä -hänellä oli kirves. - -Maisteri Mattias työnsi oven auki olkapäällään, ja heti kun toiset -olivat astuneet hevosten selästä, vei hän ratsut asehuoneeseen ja -sitoi ne seinän rautarenkaisiin. - -Lukkari oli pitkä ja kapea, harmaa parransänki peitti kuoppaisia -poskia, ja kädet olivat veripunaiset. Hän seurasi Birgittaa -epäluuloisin ja säikähtynein silmin. Birgitta kulki hiukan kumarassa, -pitäen käsiä puoleksi kohotettuina edessään. Hän riensi sinne ja -tänne lyhyin ja melkein äänettömin askelin. Tuskin näki lukkari hänen -olevan keskellä lattiaa, kun hän jo häälyi miehen takana tai etäällä -nurkassa, ja huntu varjosi kasvot kokonaan. Birgitta irrotti itse -satulasäkin ja alkoi päästää kirjoja ja peitteitä, ja välillä hän -mumisi: - -"Missä on kirkkoherra... Aina kaupungissa, missä hänen arvoisuutensa -saattaa elää herkullisesti ja missä on rauhallista ja varmaa... Ei -koskaan laumansa luona, kun hätä ja vaarat väijyvät. Missä on silloin -kaikki järjestys! Pese nyt itsesi, maisteri, ja laula meille messu -onnellisen matkan kiitokseksi, sillä sydämeni on ikävissään. Suuri -rauhattomuus painoi minua matkalla... ei kuitenkaan Närkevuorten -rosvojen tähden." - -"Sinä puhut hämärästi", vastasi maisteri Mattias, mutta kun Birgitta -ei näyttänyt kuulevan häntä, kääntyi hän Pietarin puoleen ja sanoi -aivan hiljaa: "Meidän pienellä silkkirotallamme on nyt niin paljon -hommattavaa, ettei meille tuossa tuokiossa jää niin mitään tehtävää." - -Birgitta antoi lukkarille merkin valaista tietä tornikamariin, ja -sytytettyään useita uusia päreitä ja sysättyään ne kiinni muurin -soihtupitimiin lähestyi lukkari huolissaan ja vastahakoisesti. -Portaat olivat niin ahtaat, etteivät molemmat päässeet käymään -rinnan, vaan lukkarin täytyi nousta edellä; mutta kun he olivat -ehtineet kappaleen, hätkähti lukkari ja kääntyi sivuun. Kosteus -tippui matalasta holvista, joka muutaman askeleen päässä pakeni -pimeyteen, mutta lukkari kohotti soihtua ja valaisi Birgittaa. -Hämmästyksekseen hän näki mitä suloisimmat kasvot. - -"Niin", sanoi Birgitta silmiään nostamatta, "minä olen äiti Briitta, -jota te kaikki niin pelkäätte. Mene!" - -Hiukset olivat piukasti solmitun palttinahuivin kätkössä, mutta -valo lankesi kirkkaana kaareville kulmakarvoille, käyrälle nenälle -ja pienelle varmalle suulle, ja posket olivat paaston ja valvonnan -valjentamat. - -"Niinpä onkin hän Sigrid Soman tyttärentytär", ajatteli lukkari, -mutta pudisti ihmeissään päätään, jatkaessaan vaellustaan -tornikamariin. - -Se oli korkea ja tilava, ja keskellä lattiaa oli kasa linkokiviä. -Keihäitä ja jousia oli seinillä, ja nurkassa törötti liesi kiehuvine -kattiloineen. - -Nopeaan ja ääneti Birgitta alkoi lajitella eri esineitä, jotka hän -oli tuonut mukanaan. Hän levitti seinävierustalle kaksi peitettä -kummankin seuralaisensa vuoteeksi, mutta kolmannen hän kääri -päänaluseksi vastapäiselle seinälle, ja sinne hän pani kirjansakin. -Kaikki hänen liikkeensä olivat nopeudestaan huolimatta arvokkaita -ja hillittyjä, välistä ylväitäkin. Hän käänteli kapeaa rannettaan -tavalla, joka heti osotti, ettei hän ollut kansasta, vaan että -hän usein oli seurustellut ranskalaisten naisten ja italialaisten -tanssimestarien parissa, jotka opettivat kuningatar Blankan -hovineidoille samalla kertaa pehmeää ja hillittyä ryhtiä. Birgitta -meni lieden luo, katsoi kattilaan ja käski lukkarin panna pöytään -mitä hyvää hänellä oli ja armeliaasti pitää huolta myös hevosista. -Kaikki kävi niin kiireesti ja ääneti, että lukkari tahtoessaan auttaa -häntä alati jäi muutaman askeleen jälkeen. Pakkasen ahavoittamat -kyynäspäät pistivät esiin miehen kaavusta, kun hän poimi kalikoita -kattilan alle, ja aikoessaan kumartua puhaltamaan hiiliin katsoi hän -ensin ympärilleen. - -"Nyt hän katoo taas portaisiin kuin varjo", änkytti lukkari ja -pyöräytti patalakkiaan päälaellaan. "Ymmärtäisinpä minä hitusenkin! -Ensin kova ja ankara, että saisi piispankin värisemään... Sitten -suloinen ja suopea kainostelevin katsein... Juuri sellainen lienee -peikko metsässä. Eikä hän astu koko jalallaan, vaan varpaillaan, kuin -pelkäisi herättävänsä jonkun. Ei, se nainen painostaa mieltäni. Pyhä -Eerikki, varjele meitä tänä rajuilmayönä!" - -Hän teki ristinmerkin ja katseli yhä ympärilleen pimeässä huoneessa. - -Alhaalla asehuoneessa oli ovi nyt avattu kirkkoon, jossa -molemmat puoleksi palaneet kynttilät sytytettiin Pyhän Neitsyen -alttarilla. Isä Pietari lauloi messun aikana hiljaisen hymnin, -jonka hän itse oli sepittänyt, sillä hän oli soittotaituri. Kirkon -katossa riippui kalaverkkoja, mertoja ja nuottia, eikä taivaan -kuningattaren kuva-poloisella ollut muuta kaunistusta kuin pölyinen -puolanvarsiseppel; mutta kun Birgitan ääni kuului hillittynä ja -hiljaisena, vastaten isä Pietarille, riemuitsi maisteri Mattias, joka -viipyi ovella ja unohti polvistua. Hän oli kookas mies, kaula ruskea -ja suoninen ja kotkannenä kaareva, ja hän vaipui niin oppineisiin -mietteisiin, että valveutui vasta silloin, kun kaikki oli lopussa ja -hän kuuli Birgitan lausuvan: - -"Vaikka maailmassa oli harvat henkilöt osallisina siinä messussa, -oli kuitenkin koko taivaan sotajoukolla ja kiirastulen sieluilla -lohdutuksensa siitä. Pyhä Henki, hurmanhenki, tule ja valaise minun -tietäni ja opeta minut niiden miesten ja naisten kaltaiseksi, joiden -minä juuri kuulin laulavan kanssamme korkeudessa. Tulista minun -ylpeyttäni tuskassa, niin että sen voi takoa sinun salamoitsevaksi -säiläksesi. Kaikki tahdon uhrata, kaikki kärsiä. Anna minun kadottaa -koti ja ystävät, anna minun kadottaa omaisuus ja kulta. Tästä -hetkestä alkaen tahdon kääntää kaiken intoni hengen asioihin... -Sinulla on oikea mieli, Pietari, lapsenmieli, rauhanmieli, joka -sytyttää muut. Tahdotko tulla minun maisterikseni ja rippi-isäkseni -Mattiaksen jälkeen? Hän on väsynyt minuun ja aikoo seurata kuningas -Maunua ristiretkelle, josta ennustan onnettomuuksia." - -"Maailman ääriin tahdon sinua seurata, jos Mattias sen myöntää." - -Maisteri Mattias huokasi raskaasti. - -"Sisar ja rouva", hän sanoi. "Minä olen johdattanut sinut tiedon -polulla epäilyksen jyrkänteelle asti. Minä puhuin sinun kanssasi -italialaisista ja latinalaisista runoilijoista. Minä opetin sinulle, -että pyhäinkuvat ovat kuollutta puuta ja että pyhät isät olivat vain -ihmisiä, jotka saattoivat erehtyä, ja minä laskin kirjojen kirjan -helmaasi ja istuin sitten merkitsemässä muistiin, kun sinä ennustit. -Väsynyt en ole, mutta me olemme tulleet tienhaaraan, etkä sinä halua -enää rinnallasi vastaansanojia, vaan pehmeitä mieliä. En voi seurata -sinua vaaralliselle polulle, jonka nyt valitset, mutta tätä eroa en -kestä. Ajattelen sitä aina, ja se jäytää rikki kaiken sieluniloni, -sillä ystävyytemme oli suloinen, ja minä kaipaan nyt kalsketta -ristinlippujen alla. Yhtä vaadin kuitenkin sinulta, rippilapseni, -ennenkun luovun vanhasta toimestani. Ripitä itsesi ja sano, mikä -äsken ratsastaessasi painoi mieltäsi." - -Birgitta seisoi molempien miesten keskellä alasluoduin silmin ja pää -hieman kallellaan niinkuin oli ylhäissyntyisten naisten tapa. - -"Ei, ei, ei nyt", hän vastasi, eikä hän täysikasvuisten lasten -äitinä tuntenut neuvottomuutta miesten edessä, vaan tarttui heidän -käsiinsä vapaasti kuin taistelutoveri ainakin. "Ennenkun nukun tahdon -tunnustaa kaikki, mutta älä samenna nyt onneani niin raskailla -ajatuksilla äläkä puhu erosta... Maisteri, anna minulle lupa luoda -silmäni ylös ja olla iloinen!" - -"Olkoon se sinulle suotu täksi illaksi!" - -Birgitta katsoi ylös yölinnun suurilla silmillä, jotka näyttivät -tunkevan läpi pimeän ja erottavan kaiken sen, mikä muilta oli salassa. - -"Tämä on viimeinen iltani, ennenkun alan uuden tien. Se on -levähdyshetki tienhaarassa. Aterioikaamme nyt yhdessä!" - -Hän vei heidät kanssaan tornikamariin, jossa valkea liekehti kattilan -ympärillä, ja kaikin istuutuivat he nauttimaan sitä hyvää, mitä -lukkari oli kattanut lattialle. Itse täytti lukkari kauhan kattilasta -ja ojensi sen veripunaisilla käsillään ensiksi Birgitalle ja sitten -miehille. Lunta tuiskusi sisään hatarasta luukusta, sirottaen -hienohohteisen vanan Birgitan jalkoihin asti, mutta Birgitta ei -kylmästä piitannut. - -"Rauhattomuus vallitsee", hän sanoi, "rosvoja liikkuu, heinäsuovia -sytytellään. Häpeä ja huikentelevaisuus häälyvät kuninkaanlinnassa. -Rauhaa ja ymmärrystä on levitettävä yli maan, luostariväen tulee -painattaa kirjoja ja saarnata selvää ruotsia, jota kansa käsittää, -ja Kristuksen valtakunnan pitää toteutua. Lisäksi on se luostari -rakennettava, johon minä itse tulen Jumalan lupauksen mukaan nunnaksi -ja äidiksi... Minä näen, että teidän on vilu, maisterit. Tässä -minulla on tinaleili, joka kannattaa avata. Se oli hyvää viiniä. -Juokaa, rakkaat ystävät, sitä ei teiltä kukaan katso kielletyksi." - -Hän ei maistanut itse pisaraakaan, vaan täytti tinapikarin muille, ja -heidän sen tyhjennettyään hän käänsi sen nurin lattialle ja kiersi -leilin suulle tulpan. - -"Puhuimme luostarista. Vähänpä yleensä puhummekin muusta! Vaikka -minun pitäisi mennä hamaan Roomaan, en sittenkään väsyisi ennenkun -saisin vahvistuksen luostarikirjeelle. Mutta paavi Klemens on Lusifer -valtaistuimella, ja kyllä tiedän, mikä saattaa hänet empimään. Syynä -on tyhjä massimme ja se ajatus, joka on meille rakkain -- ajatus -muodostaa siitä yhteisluostari sekä miehille että naisille." - -"Sitä ajatusta olen aina pitänyt uskallettuna", vastasi maisteri -Mattias. - -Birgitta keikautti päätään ja puristi äkkiä kätensä nyrkkiin. - -"Ja vaikka sinä sekä koko miesväki maassa huutaisitte ei, on se -kuitenkin niin kuin minä sanon." - -"Silmät alas!" käski maisteri Mattias. "Vielä hetken olet -rippilapseni, ja minä peruutan lupaukseni." - -Birgitta totteli heti, mutta hän hymyili vilppaasti ja rohkeasti. - -"Ankaruutesi, maisteri, on aina ollut minulle terveellinen... mutta -yhteisluostari siitä tulee kuitenkin. Mihin olisinkaan itse ehtinyt, -ellei minulla joka päivä olisi ollut teitä miehiä läheisyydessäni? -Kuinka minä istuinkaan pöydän päässä ja kuuntelin, kun te puhuitte! -Mitä välitänkään pilkasta, joka on seurannut minua siksi että aina -mieluimmin viivyin teidän luonanne! Kurin ja siveyden pohjalle on -uusi viinitarha perustettava ja puutarhuriksi minä asetan abbedissan, -johtajattaren, sillä kukaan ei saata hoitaa lapsiaan hellemmin kuin -nainen. Usein jo näy'issäni kuulen uuden luostarin kellojen soivan -yli Vadstenan lahden. Miehet ja naiset, laulaa kello, niin että -kaikuu kauas metsiin, miehet ja naiset! -- Vanhan Briitta-äidin ääni -se siinä huutaa ja kehottaa teitä, te pahat, sillä liehakoita ja -riidellä te osasitte, mutta yhteisesti palvella ikuista Jumalaa ette -koskaan voineet." - -"Armollinen rouva, tee minut mahdolliseksi sinua seuraamaan!" sanoi -maisteri Pietari, mutta hiljaa ja oikeastaan itsekseen. - -Ateria oli nyt lopussa, ja kukin meni makuupaikalleen. Lukkari, joka -oli riisunut puukengät, töpisteli vielä hetken paljain jaloin ja -valoi vettä hiilille kattilan alle, mutta vihdoin hän ryömi kyyryyn -liedennurkkaan. Pian kuului nukkuvaan hengitys hiljaisuuden läpi, ja -nojaten kyynäspäällään kokoonkäärittyyn peitteeseen avasi Birgitta -kirjoista lähimmän. Sen nimi oli Neitsytkuvastin, ja hän koetti -lukea, mutta kirjaimet töröttivät kankeina ja elottomina lehdillä. -Teodora ja Peregrinus keskustelivat kuin kaksi kuuromykkää, sillä -hän näki heidät edessään, mutta hän ei kuullut heidän puhettaan, ja -hänen omat ajatuksensa kulkivat toisia teitä. Silloin hän pani kirjan -pois ja sammutti viimeisen päreen, joka paloi muurissa hänen päänsä -yläpuolella, ja etsi kaapunsa laskoksesta rukousnauhan. Hän muisti, -kuinka hänen isänsä Birger Pietarinpoika, Tiundalannin laamanni, joka -oli kätevä kuvien muovailussa, itse oli kalkutellut siihen hopeisen -ristiinnaulitunkuvan talvitulen ääressä Finstan talossa, kertoellen -samalla isiensä pyhiinvaellusretkistä. Tornikamarissa oli nyt -pilkkopimeätä, ja Birgitta koetti ajatella Pyhän haudan kaupunkia, -mutta hän tiesi, että oli yksi, joka ei vielä ollut nukkunut. - -"Maisteri Mattias", hän kuiskasi, "nukutko sinä?" - -"En. Odotan rippiäsi." - -"Niin kuule minua, maisteri. Taivaalliselle rakkaudelle ja -vanhurskaudelle tahdon tästälähin pyhittää elämäni, mutta koko -päivän olen polttoa tuntien katkerasti kaivannut ja ikävöinyt päästä -hautakummulle, jonka alla mieheni lepää. Minä synnytin hänelle lapsia -ja kasvatin heitä, ja heistä tuli otollisia ja hyviä... ja minä -rakastan heitä kaikkia." - - - - -III - - -Alvastran munkit olivat lukeneet kiitoksensa ja tulivat rivissä -kirkon matalasta sivuportista. He asettuivat penkeille pitkin -makuurakennuksen eteläistä seinää, minne talviaurinko heijaili, ja -muutamat heistä torkahtelivat ja alkoivat nuokkua. Pyry oli pyörinyt -pois pohjoiseen. Ei piillyt pilveä taivaan vihreällä laella. Viluiset -ja lumen painamat pyökit loivat jäätyneille luostarilammikoille -varjoja, jotka muistuttivat kesäaikaa, ja Vetterillä, missä -näköpiirin rajalla jää ja taivas tapasivat toisensa, siinsivät -kuin kapeina kallionkaistaleina olkimajat, joissa Ombergin seudun -kalastajat istuivat kelkoissaan ja onkivat mateita. - -Lähimmässä olkimajassa olivat maisteri Pietari ja Birgitan poika -Kaarle-herra, joka oli edellisenä päivänä saapunut luostariin äitinsä -seurassa. Hän käänsi ylös rengaspaidan hihat, voidakseen pitää -parempaa huolta ongensiimasta, ja pitkät kannukset raapivat jäätä. -Hänen nuorteilla ja kaunismuotoisilla kasvoillaan hulmuavat hiukset -vivahtivat punaiselle, ja sieramet vapisivat. Hän puhui kiivaasti ja -hengästyneesti kuin olisi veri vielä kiehunut rajusta ratsastuksesta. - -"Minä voin nostaa kapinalipun kuningas Maunua vastaan", hän sanoi, -"ja jos hän tempaa kruununsa ja pakenee, on minulla kultaa ja kiviä -uuteen... Mutta kun olen äidin edessä, silloin olen sanaton. Luulen, -että hän voisi suomia minut tyyten, niin täysikasvuinen kuin olenkin. -Ratsastin Ulfshammariin ja Örbergaan puhuakseni hänelle järkevästi... -ja kun täyttä laukkaa karauttaen saavutin hänet Ombergin ahteen -alla... niin, mitä luulet minun tehneen, maisteri? No, nousin ratsun -selästä ja suutelin hänen kättään ja vaikenin kauniisti... Ja nyt -istun tässä ja naaraan mateita... Olisipa edes kysymys mateitten -nuijimisesta kirkkaalla jäällä, se olisi miehenleikkiä." - -"Niinpä sanonkin sinulle: lopeta kalastus, herra. -- Ylistetty olkoon -maan ihanuus tänä auringon loistepäivänä, mutta minä näen, että vesi -väreilee avannossa ja että siima alkaa ajelehtia, ja se ennustaa, -että koko järvi voi aueta ennenkun on tuntiakaan kulunut. Pelasta -itsesi: sitten, jos voit." - -Maisterin vahankalpeilta kasvoilla loisti alati sellainen sielun ilo -ja tyytyväisyys, kuin ei olisi surun pilvi koskaan sumentanut hänen -ajatuksiaan. Se suututti yhä enemmän Kaarle-herraa, niin että hän -puhui vihapäissään. - -"Ei ole ketään koko valtakunnassa niin vihattua kuin äiti. Kaikki -helvetin perkeleet hän kerää kokoon ja heittää suoraan ritarien -ja piispojen silmille. Riistääkö hän nyt vielä äidinsydämen -rinnastaan ja tuhoaako oman sukunsa? Sisareni hän tekee nunniksi tai -begiineiksi. Cecilia kituu Skeningen luostarissa, pieni Ingeborg ynnä -talo annettiin Risebergaan, ja sisar Kaarinan, iki-iloisen lapsen, -hän houkuttelee ihan hääpäivänä tekemään puhtaudenlupauksen... Mutta -itse hän asuu miesluostarissa! Kantakoon järvi tai puhjetkoon, minä -kyllä aina löydän jääkaistaleen jalkojeni alle, mutta mene kotiin -sinä, maisteri, ja auta Mattiasta puhumaan naisen kanssa. Hän on -minulle ystävällisesti luvannut tänään sanoa sanottavansa." - -Maisteri Pietari nosti olkapäälleen toisen haavin, jossa Jo sätki -kaksi madetta. - -"En koskaan, ankara herra, aio vastustaa hänen hurskasta tahtoaan", -hän sanoi ja meni maalle päin. - -Kun hän vielä oli matkalla, kohosi kaukainen kumina, ja eteläisessä -auringonloisteessa alkoi jää hitaasti ja raskaasti nousta aalloissa. -Yhä äänekkäämmin kaikui maisterin takana epätasainen ja vaihtuva -pauke. Se oli kevät! Se oli kevät, joka tuli etelästä pitäen valkeaa -pilvenpiirua auringon edessä ja valaen kaksi pitkää sädekimppua -viistoon yli aaltojen kuohun, kun jääpalaset iskivät toisiaan vasten -ja helisivät kuin hajallisten kirkonkylien kellojensoitto. - -Ylös rantakallioille kiivettyään poikkesi maisteri polulle, joka -luostarin alapuolitse vei pitkänläntään turvekattoiseen puutaloon. -Sen seinät oli tilkitty sammalilla, ja ilmat ja tuulet olivat sen -aikoja harmentaneet, ja multapenkillä sisäänkäytävän vieressä istui -rivi kerjäläisiä ja sairaita. Hän pysähtyi kynnykselle ja ojensi -haavin sileätukkaiselle palvelijavaimolle, joka parhaillaan kiillotti -kattiloita tuhalla ja hiekalla. - -"Tämä on armolliselle rouvallemme Birgitalle paastopäiväksi. Olkoon -lahja hänelle yhtä hyödyllinen kuin se on sydämellisesti suotu! Mutta -sano, kuinka hän voi ja saanko tavata häntä... sillä minä rakastan -häntä." Palvelijavaimo vastasi: - -"Meillä kaikillakin on syytä hänen kanssaan itkeä isäntä-vainajaamme, -sillä hän oli hyvä herra, mutta se leskensuru koituu hänen omaksi -tuhokseen. Hän on herennyt sekä nukkumasta että syömästä. Koko aamun -hän oli tunnin toisensa jälkeen polvillaan herra-vainajan hautakiven -juurella kirkossa ja sai sitten yhden näy'istään. Äsken tuotiin hänet -kantaen kotiin, ja hän oli aivan eloton ja kankea. Rientäkää sisään, -maisteri!" - -Maisteri Pietari jätti haavin ja astui vesiammeitten ja kehlojen ohi; -mutta hän oli vielä niin lumiloisteen sokaisema, että hänen täytyi -etsiä hyvän aikaa ennenkun löysi makuuhuoneen oven. - -Sisällä tuoksuivat väkevästi katajanoksat tiililattialla, ja puettuna -karkeaan, nuoralla vyötettyyn sarkakaapuun makasi Birgitta taljalla -lakeisen alla. Teräviä oljenkorsia pistäytyi esiin päänalusesta, ja -nyt, kun hilkka ja huntu olivat luisuneet syrjään, näkyi että hänen -hiuksensa jo olivat harvat ja runsaasti harmaat. - -Vähän loitompana lieden luona istui hänen ystävättärensä Dannäsin -Ingeborg kahden lankakerävasun välissä ja ompeli. Otsalla oli vihreä -laakeakivinen kultavanne, paksu musta palmikko riippui kummallakin -olkapäällä, ja hän oli niin suurikasvuinen ja hänellä oli niin -voimakkaan keveät käsivarret, että hän oli kuin joku sankarisatujen -sotanainen. - -Maisteri Mattias seisoi aivan oven pielessä sen sisäpuolella, niin -että maisteri Pietari ei päässyt hänen ohitseen, vaan kurottautui -vain hänen selkänsä takaa ja mutisi ujosti: - -"Sisar ja rouva, kevät on tullut!" - -Birgitta siveli päälakensa oikeaa puolta, mutta kun maisteri Mattias -astui auttamaan häntä ylös, kiiruhti hän itse kohoutumaan. Niin kauan -kun hän oli kalpea, näytti hän väsyneeltä ja vanhalta, mutta hänen -muotonsa muuttui nopeaan ja hänen poskensa kävivät puhtaanhelakoiksi. -Se tuli siitä, että hänen hipiänsä oli ohuempi ja kuulakampi kuin -muiden, niin että saattoi nähdä, kuinka hänen verensä nousi ja laski -liikkeitten ja ajatusten vaihtelun mukaan. - -"Kevät", hän sanoi, "niin, kevät on tullut sydämeeni. Olen -ratsastanut taloihini ja tehnyt tilit, niin ettei minun enää tarvitse -vaivata mieltäni sellaisissa asioissa, vaan voin jakaa perinnön -lapsilleni ja itse pitää vain tarpeellisen osan hengenpitimikseni ja -köyhilleni." - -Hän otti sormuksen sormestaan ja katseli sitä kauan ja ääneti. - -"Hän oli minulle hyvä ja uskollinen puoliso", hän sanoi hiljaa, "ja -minä rakastin häntä kuin omaa elämääni." Maisteri Mattias asettui -hänen eteensä, ja miekka ja teräshansikkaat riippuivat vielä hänen -vyössään. - -"Tosisanoja, Briitta-äiti! Ulf oli sydämensä pohjasta hyvä herra, -joskin hänellä oli ihmisheikkoutensa. Pikainen sanoissa ja -lupauksissa, mutta ritari hamasta kannuksista kypäritöyhtöön. Kuin -lapsi hän iloitsi sotasopaisista hevosistaan, ja mennessään metsälle -hän lauloi, että kankaat kajahtelivat." - -"Minun harras pyrintöni oli kuitenkin kääntää hänen mielensä -katoavaisesta." - -"Pisara pisaralta sinä pusersit ilon hänen sielustaan. Vuosi vuodelta -sinä pakotit hänet taipumaan tahtosi ankaruuteen. Kun minä viimeksi -vierailin Ulfåsassa, ei hänellä ollut enää sydäntä kuin ennen viipyä -ystävien parissa myöhäiseen yöhön, vaan hän hiipi allapäin pois. -Voimakas mies kuihtui, ja hänen ruumiinsa joutui näivetystaudin -ja hivuttavien kuumeitten uhriksi, mutta hänen terveytensä olisi -palannut, jos sinä olisit pyytänyt häntä viipymään seurassa tai -ratsastamaan rajamaille seikkailuille niinkuin hän halusi... -Sensijaan riisuit häneltä vyön ja toit hänet tänne luostariin, -jossa hän nyt on lopettanut päivänsä puhtaastieläjänä, vaikka hän -ei ehtinytkään tehdä lupausta. Hän... puhtaastieläjä! Sydäntäni -kirveli, kun näin hänet sellaisena kuin hän täällä kulki keskellämme, -muinaisen ratsastajan ja mestariampujan varjona, vieraana itselleen, -lallattaen sanojasi saavutetusta rauhasta, jota hän ei tuntenut. Hän -rakasti sinua ja antoi sinulle kaikki... ja sinä otit." - -"Hän oli maailman lapsi, mutta hän kuoli sovitettuna." - -"Sovitettuna, sinä sanot! Sinun nimesi hän kätki viimeisiin -rukouksiinsa. Hänen koko vanha rakkautensa sinuun heräsi, kun hänen -oli erottava täältä. Hän muisti onnelliset hetket, jolloin sinä -olit ollut häntä lähellä. Sinä olit ollut hänen elämänsä elämä, ja -ajatus, että sinä kerran saattaisit unohtaa hänet, raateli häntä kuin -tuska. Sinä kuiskailit hänelle vanhurskauden kruunusta, mutta hän -houri kruunusta, jota sinä kannoit hääpäivänä, jolloin pikkutytöt -sirottivat toukokuun kukkia laakakiville jalkojenne juureen. -Sammunein silmin hän hapuili sormusta sormestasi ja änkytti, että -hänen rakkautensa on voittava kuoleman. Mainen elo on hämyä, hän -sanoi, mutta se yksinkertainen tapaus, että kohtasin sinut ja liityin -sinuun, valaisee sieluani suloisesti kuin kohotettu ja kultasatein -kimmeltävä ehtoollisastia... Vaikkakin itse olen puhtaastieläjä, -rohkenen arvella, että ne olivat suuria sanoja." - -"Näin puhui äsken valoisassa pilvessä minulle Kristus: Ellet mitään -ikävöi paitsi minua, jos ylenkatsot kaikkea minun tähteni, et vain -lapsiasi ja vanhempiasi, vaan kunniaa ja kalleuksia, annan minä -sinulle kalleimman ja kauneimman palkan, en kultaa tai hopeaa, vaan -oman itseni annan palkaksi ja huomenlahjaksi. Sydämesi on oleva -minussa ja syttyvä rakkaudesta minuun kuin kuiva oksa syttyy tulesta, -ja minä olen oleva sinussa, niin että kaikki maiset pyyteet käyvät -sinulle karvaiksi ja lihan himot kuin käärmeenmyrkyksi." - -"Ja jos se ääni oli oman ylpeytesi?" - -"Sinä osaat erottaa henget, Mattias", kuiskasi maisteri Pietari ja -tarttui häntä vyöhön. "Etkö ole itse todistanut ja sanonut, että -Kristus on valinnut hänet työaseekseen ja että Kristus on hänen -luonaan hänen viimeiseen päiväänsä asti! Järvellä, joka nyt murtaa -jäänsä, on Skärfvesten luonnon merkkinä sveealaisten ja gööttalaisten -valtakuntien välillä, mutta missä on rajakivi ihmisten ja Jumalan -valtakuntain välillä?" - -Mattias työnsi hänet luotaan, astui vielä askeleen Birgittaa kohden, -tarttui häntä ranteeseen, painoi sormuksen syvälle hänen sormeensa ja -sulki hänen kätensä, mutta hän irtautui. - -"Ei niin, maisteri, ei niin!" - -Birgitta astui syrjään ja veti sormuksen sormestaan, ja se putosi -katajanoksiin lattialle. - -"Taakka oli minulle se sormus, muistutellessaan paennutta iloa ja -maallista sulhastani. Nyt minä tahdon unohtaa." - -"Unohtaa... sanot. Voitko unohtaa myös Bengtin, poikasi, jonka sinä -toit tähän totisuuden taloon?" Maisteri Mattias otti sormuksen ja -istuutui rouva Ingeborgin viereen penkille. "Muistatko, kuinka -suloinen kukka kuihtui, kuinka linnunliverrys täytti kammion -kuolemanvarjon langetessa lapsen otsalle? Kuule minua vielä kerran, -armollinen rouva, niinkuin menneinä päivinä, jolloin sinä kuritit -itseäsi salaa, mutta ulkonaisesti koetit taipua ihmisten edessä! -Mitä enemmän maailma sinua vastustaa, sitä kovemmaksi tulet sinä, -enkä minäkään saata enää sinua palvella. Sinä tahdot orjakansaa -ympärillesi. Ja tuletpa ratsastaen tietä, ei ole enää hauska sinua -kohdata. Ankara rouva, se on nyt nimesi. Ja kuitenkin... kuinka -sokeita ovat ihmiset! Miksi pitää sellaisen erehdyksen suhista suusta -suuhun yli koko maan? Jos olisit vain vallanhimoinen ja kunniansairas -kuninkaanheimolainen, niin kuinka olisit tullut näin rakkaaksi meille -kaikille, jotka olemme läheisyydessäsi? Sinä olet minusta kuin -ritari, jonka kohtasin taistelussa. Hän kantoi varusta, niin mustaa -ja jättisuurta, että pelkkä silmäys siihen synnytti vavistusta. Kun -olin kaatanut hänet ja kohotin hänen kypäriään, makasi edessäni -puolikasvuinen nuorukainen mitä raikkaimpine lapsenposkineen, eikä -hänen notkea ruumiinsa voinut läheskään täyttää ison rautapaidan -tilaa, vaan minä saatoin pistää nyrkkini rinnan ja rintamuksen -lomaan. Ja näin vielä, että lapsenkyyneleitä kiilsi hänen silmissään. -Älä paaduta itseäsi, Birgitta! Anna haukanhahmon kirvota yltäsi ja -kyyhkysen vailla valepukua leijailla ylitsemme!" - -"Jos kerran olen saanut varuksen ylleni", vastasi Birgitta, "niin -et saane minua viekotelluksi heittämään sitä. Mitä tähtäätkään? Jos -olisin kolmentoista ikäisenä saanut ottaa nunnan hunnun, olisi tieni -ollut avoimena ja suorana. Nyt rakastan lapsiani kuin omaa silmääni, -mutta vielä enemmän rakastan häntä, joka on kutsunut minut ja heidät -työaseikseen. Missä on rajakivi?" - -Dannäsin Ingeborg antoi ompelunsa pudota vasuun ja kietaisi -käsivartensa Birgitan vyötäisille. - -"Missä on rajakivi?" hän toisti matalasti. "Kuinka pitkälle on -ihmisellä oikeus tehdä tiensä toisten tieksi? Voi, olisinpa minä -mahdollinen seuraamaan sinua, Briitta-äiti, mutta minulla on lapsia -ja puoliso, joka on iloinen herra ja pian kauniisti unohtaisi minut -toisten tähden. En voi." - -"Olemme olleet yhdessä hamasta nuoruutemme keväästä, Ingeborg, ja -sinun pitää jättää lapsesi ja puolisosi ja seurata minua marttyyrien -kaupunkiin, missä kellot soittavat riemuvuotta ja kirkot ovat avoinna -päivin ja öin. Mitä ovat kaikki halvat huvit ja huolet verrattuina -mitä palavimpaan ikävään, johon sydän syventyy kokonaan, verrattuina -kylmän hopearistin tuntemiseen käsissään aamuisen heräämisen hetkinä! -Meistä tulee pieni sotajoukko yleiselle ristiretkelle, jota jatkuu -viimeisen ihmisen viimeiseen hengenvetoon asti. Köyhät odottavat -armahtajaa, sorretut auttajaa, ja suruttomasti laulavat vain linnut -korkeudessa." - -Hämärä alkoi jo joutua, ja pilvi, joka riensi etelästä lakeisen -ylitse, hehkui auringonlaskussa. Maisteri Mattias kokosi -tovin ajatuksiaan. Sormuksen hän siirsi kädestään lähimpään -lankakerävasuun, hypistellen keriä, niihin katsomatta. - -"Sinä olet valinnut Pietarin ripittäjäksesi", hän sanoi vihdoin, -"ja minä tahdon luopua toimestani kertomalla vanhan muistelman -pyhiinvaellusretkiltäni. Te tiedätte kaikki, että minä mielelläni -tutkin luonnon salaisuuksia ja eläinten ja kasvien elämää -hiljaisuudessa. Kun eräänä päivänä eteläisellä merellä tähystin -laivasta vettä, lepäsi se niin tyynenä ja kuuleana, että erotin -korallimetsät syvyydestä. Silloin olin nuori. Annoin soutajille -merkin lepuuttaa airoja, heitin vaatteet yltäni, suljin korvat -vahalla, ja etsittyäni pyöreän kiven painolastin joukosta hyppäsin -veteen. Vajosin niin syvälle, että tähdet kiiluivat yläpuolellani -läpi tummenevan veden, vaikka oli ilmi päivä." - -Kaikki kääntyivät häneen päin ja kuuntelivat, vain Birgitta teki -liikkeen hillitäkseen häntä. Mutta hän ei välittänyt, vaan jatkoi: - -"Nyt tahdon sanoa varotussanan ylpeälle, ja se vielä soi hän -korvassaan monena hetkenä, jolloin hän mieluimmin haluaisi -olla sokea ja kuuro... Kerroin juuri, kuinka näin tähdet läpi -tummenevan veden. Pohjassa allani huojui heinä, ja näkinkengät ja -kiinnikasvettuneet eläimet loistivat kuin kukat vihannestarhassa, -mutta kalliolla kyyhötti yksinäisenä harmaankalpea kummitus viisaine -ja surumietteisine ihmissilmineen. Se oli mustekala ja näytti -käärmekimpulta. Kun joku elävä tuli sen läheisyyteen, levittäysi -se ja vangitsi saaliin kiemuroitsevilla käsivarsillaan. Kaiken -elollisen, minkä se saavutti, se ahmasi ja vaipui sitten taas -mietiskelyynsä, pirulliset silmät tähdättyinä ylös tähtiin." - -Birgitan kasvot liekehtivät, ja hänen huulensa liikkuivat, mutta -maisteri rypisti otsaansa, ja hänen äänensä kävi yhä kovemmaksi. - -"Ota nyt tarkasti huomioosi, mitä sanon, Birgitta. Paina mieleesi -vähäpätöisinkin sana... Vesi painoi niin raskaana rintaani, että -päästettyäni kiven saatoin vain vaivoin nousta ylös. Olin tajuton, -kun merimiehet nostivat minut penkille, mutta pian alkoi elo jälleen -liikkua minussa, ja kun ajattelin viisaita ihmissilmiä, tuntui -minusta, että mitä mustekalat ovat simpukoille ja äyriäisille, sitä -ovat suuret miehet ja naiset meille ihmisille. Kaiken elollisen, mikä -tulee heidän läheisyyteensä, he ahmaavat ja musertavat, ja kiertyvät -sitten kokoon ja tähystävät tähtiä. Mutta kun katsoo heitä silmiin, -säteilee niistä helvetin tuli, mielipuolen kamalan ilkeyden loiste... -ja minä vapisen ja horjun taaksepäin." - -Maisteri istui yhä iltahohteessa lakeisen alla, mutta Birgitta, joka -seisoi loitolla hämärässä, peitti kasvonsa hunnulla. - -"Missä ovat lapseni?" hän kysyi soinnuttomalla äänellä. "He ovat -luvanneet tulla, ja minä tahdon nähdä heidät ympärilläni." - - - - -IV - - -Torventoitotuksia ja kavionkapsetta kuului hämärästä, ja oven avasi -varovasti Kaarle-herra. Tippuen vettä ja puoleksi sulanutta lunta -hän viittasi kynnykseltä maisteri Mattiakselle, mutta kun tämä ei -huomannut, astui hän esiin, tarttui hänen käteensä ja vei hänet -ulos. Yksinäisiä tuikkeita kimmelsi jo luostaririvissä, munkkien -puuanturat pamahtelivat kivitystä vasten, ja koko mäki oli jääharmaa -varustuksista ja aseista. - -"Oletko puhunut äidin kanssa?" - -"Olen Kaarle-herra. Olen pitänyt lupaukseni, mutta puhuessani -tuntui jotain särkyvän minussa, ja minä luulen, että se oli itse -elämänlanka. Hän ja minä emme kulje enää samaa tietä." - -"Ole huoleti, maisteri. Munkitkin tuolla ylhäällä alkavat hymyillä -hänelle, ja äsken kuulin veli Paavalin huutavan aivan kovaa jälkeeni, -että jos akka Briitta edelleenkin asuisi miesluostarissa, silloin -hänkin tahtoisi tulla sullotuksi Skeningen nunnien sekaan." - -"Muutamat nauravat, Kaarle-herra, mutta jos seuraat minua -makuuhuoneeseen, vien sinut ovelle, johon saat kolkuttaa kauan, -ennenkun kukaan vastaa. Raskas ja ummehtunut on ilma siinä kammiossa, -ja harmaana kuin sammaleinen tammenkanto istuu siellä vanha munkki, -joka ei neljäänkymmeneen vuoteen ole ollut vapaan taivaan alla ja -on niin pyhä, että hän rukoillessaan saattaa nähdä kaikki yhdeksän -enkelikuoroa. Hän on veli Gerechinus. Hän sanoo, että _hän_ on se -kauan odotettu nainen, joka kuin pilvenpatsas on nouseva yli maamme, -ja että kukat, joita hän poimii vuorenjuurelta, antavat terveyden -kansoille meren toisella puolen... Ne ovat sanoja, joita kannattaa -kuulla, Kaarle-herra. Kaikki hyvä, kaikki suuri, se on minusta -Birgitta." - -"Miksis sitten koetat hillitä häntä?" - -"Siksi että olen ollut hänen huonekunnassaan ja tullut teidän -kaikkien ystäväksi. Se tekee minut heikoksi, ja sentähden minä -toivon, että hän olisi hyvä ja hiljainen äiti, joka hoitaisi talojaan -ja hankkisi lapsilleen edullisia naimisia ja rauhallisia virkoja -kuningas Maunulta. Mutta soisivatko silloin milloinkaan uuden -luostarin kellot yli Vadstenan lahden? Ymmärrä minua, rakas herra! -Kun rakastaa jotain ihmistä, ei soisi näkevänsä häntä ylenkatsottuna -ja viattomain itkun tahraamana. Kun äitisi puhuu kansamme puolesta -ja ihmissuvun onnesta, unohtaa hän seisovansa jaloillaan raskaasti -maassa. Minä osaan ja tiedän paljon enemmän kuin hän, ja minä tiedän, -että jos revimmekin sydämen rinnastamme ja annamme sen vapaasti -palaa hurmauksessaan jokaiselle, ken vain haluaa nähdä... yö pysyy -yönä. Maailmalla murhaavat sotajoukot toisiaan, kirkot seisovat -suljettuina pannaan julistettujen ruhtinaitten maissa, ja Avignonissa -ilakoi Klemens-paavi nainen kummallakin polvellaan. Ja kotona... -sinä tunnet kiiltävähaarniskaiset juoppolallit, jotka kestailevät -toistensa taloissa. Sopuisia veljiä tuntikausia pitkitetyn pöytäpidon -aikana, kademieliä ja miehentappajia, kun olut on lopussa ja kylmä -arkipäiväaamu tulee! Kirkoissa he myös polvistuvat kerkeimmin kuvien -eteen, jotka ovat rujomuotoisia ja rumia, ja arvelevat, että hiissä -on väkevin ihmevoima, mutta että kauniit ja sirot ovat vain jonkun -selkätautisen munkin syntistä työtä. Onko naisen asia pistää kätensä -sellaiseen törkyyn! Rouva Birgitta tavottelee niin kunnianhaluisesti -orjantappuraa, että piikit repivät nahan kaikilta, jotka ovat häntä -lähellä. Niin kiivaasti hän sytyttää tulen rikkaruohoihin, että koko -metsä menettää neulasensa." - -"On honka, joka vielä seisoo vankkana juurillaan", sanoi -Kaarle-herra, "ja se olen minä. Surunlapseksi minua senvuoksi -moititaankin. Heti kun äiti on ottanut pyhiinvaellussauvan, autan -minä Cecilian ulos Skeningen luostarista, vaikka minun pitäisi iskeä -miekkani portinrakoon. Pahempi on Kaarinan laita, sillä hän horjuu -jo. Ajatteles, maisteri, hän ja hänen miehensä makaavat oljilla -kumpikin nurkassaan, ja perjantaisin he käyvät paljasjaloin... Nyt -on kuningas Maunu vielä kerran nöyrtynyt ja ratsastanut tänne. Hän -ei uskaltanut lähteä laivastolla ja uskoa itseänsä Jumalan huomaan. -Hän tahtoo, että äiti ensiksi siunaisi ristinlipun, jonka kuningatar -Blanka on omin käsin ommellut. Siksi hän on tullut, ja useat -sukulaisistani ovat seuranneet häntä, taivuttaakseen äitiä jäämään -tai myös sanoakseen hänelle hyvästi." - -Ylös luostariin johtavan tien molemmin puolin istui rautaratsastajia -peitsineen, ja vaakunakilpien jalopeurat ja kotkansiivet -kimmelsivät pitkissä hevosloimissa. Eräässä sotilasryhmässä oli -Birgitan veli Israel-herra, Finstan voimallinen ja vakaa ritari. -Kypärin suojaröydät laskeutuivat harmaan pensasparran kummallekin -puolelle, ja hänen lyömämiekkansa oli niin pitkä, että hän nojasi -kyynärkoukullaan sen kahvaan. Hänen vieressään seisoi Birgitan -poika Birger-herra ruskeassa yksinkertaisessa vaatetuksessa kuten -puhtaastieläjä vaaleine partoineen ja kapeine kasvoineen hän -muistutti jotakuta matkailijaa Englannin kuninkaan valtakunnasta. -Hän piteli kädestä pientä Ingeborgia, jonka noviisipuku oli liian -pitkä ja painui laskoksiksi maahan. Hänen takanaan seisoivat -Birgitan toiset tyttäret, ankara Märta-rouva lesken surupuvussa, -Cecilia mustassa kaavussaan ja Kaarina punaisine hilkkoineen, ja -viimeksimainittuun pysähtyivät rautaritarien silmäykset mieluimmin. -Hän ei ollut vielä täyttänyt kahdeksaatoista vuotta ja vetäytyi -miehensä selän taa, nuoren ritari Egard von Kyrenin, joka tuki -itseään kepillä, vaikka häntä jalasta leukaan verhosi rauta-asu, ja -mustan kypäritöyhdön alla näkyi hänen poskillaan kuolonkalpeus. - -"Menkäämme nyt äitinne luo, lapset", sanoi herra Israel kumealla -äänellä. "Sinun, Kaarle, pitää myös tulla. Pyytäkäämme häntä vielä -kerran malttamaan mielensä, mutta jos hän yhä pysyy halussaan saada -kokonaan palvella hyvää tahtoa, silloin on meidän vaiettava. Se on -sanani. Ja sitten taisteluun, kilpimiehet, ristinmiehet!" - -Hän kohotti miekkansa, ja se salamoi niin, että rautaratsastajat -kalistellen kavahtivat taaksepäin. - -Maisteri Mattias jatkoi yksin kulkuansa ylös tietä luostarille, minne -uteliasta rahvasta jo alkoi kokoontua. Alijohtaja, jonka nimi oli -Pietari, istui muuten enimmäkseen kammiossaan ja käänsi Birgitan -ilmestyksiä latinaksi, mutta kun hän kuuli käskevät äänet portin -ulkopuolelta, rypisti hän leveitä, yhteenkasvaneita kulmakarvojaan ja -tuntui vieraista sekä kopealta että vähäsanaiselta vastauksissaan. -Hän tuli ulos, kädessään palava vahakynttilä, josta hovipojat -sytyttivät soihtunsa, mutta palasi sitten makuuhuoneeseen, ja melkein -kaikki veljet seurasivat häntä. Muutamat jäivät kuitenkin palvelemaan -suuria herroja. He kantoivat ympäri juomia, ja ritarit, joilla oli -punaisenkeltaiset parrat ja kylmän ahavoittamat kasvot, kiroilivat ja -nauroivat, jotta seinä kajahteli. - -Kivipenkillä oven vieressä istui kuningas Maunu, punoen -hiuskiharaansa sormensa ympäri, ja ristinlippu oli hänen polvellaan. -Nähdessään kansan jätti hän lipun ja astui joukon keskeen. - -Hänellä ei ollut haarniskaa eikä rautapaitaa, vaan siniset turkit, -jotka melkein peittivät hänen tasaiseksi typistetyn partansa. -Hetkeksi hän kokonaan katosi pörröisten päitten sekaan. Hän nipisteli -talonpoikia poskesta ja taputti heitä päälaelle ja kyseli heidän -vuohistaan ja taloistaan. Vihdoin palatessaan herrasmiesten luo -jatkoi hän samaan tapaan, lähestyen milloin ketäkin ja taputtaen -heitä, jotta heidän rautahihansa helisivät. - -"Siinäpä liehakko-kuningas!" mutisi kansa. Hän pysähtyi ja kuunteli. - -"Herra", sanoi maisteri Mattias ja tervehti häntä. "Kansa on -epäluuloista, ja se pitää hauskempina ritareitasi, jotka osaavat -sadatella." - -Ritarit nauroivat, ja kun kuningas sen kuuli, alkoi hänkin heti -nauraa. Hän taputti maisteria olkapäälle, tiukensi turkkejaan ja -istuutui kivipenkille. - -"Anna sinä ystävien pauhata, oppinut kaniikkini. Tänä yönä saanee -rouva Birgitta kuitenkin niukasti unta. Minä tahdon nähdä tyytyväisiä -kasvoja, ja jos sukulaisrouvani suopuisi samaan sielunravintoon, -maistuisi yön uni paremmin sekä hänelle että monille muille ihmisille -tässä maassa... Kolpakko, munkki!" - -Palveleva veli kaatoi isoimman kolpakon niin täyteen, että kuninkaan -täytyi tarttua siihen molemmin käsin. - -"Ritarit ja herrat, minä juon tyytyväisten kasvojen maljan! On -vuotanut kylliksi verta sukuni osalle... ja minä inhoan nähdä verta -omalla tantereella. Kun tulen paikalle, jossa joku on pistetty, on -kuin näkisin lähtemättömän ruskean tahran ruohossa, olkoon ruoho -kuinkakin veres ja vihreä. Jos minun pitää tallata verta, niin -tapahtukoon se äkkiä ja ulkopuolella maan rajojen... ja jälkeenpäin -poltan vaatteet, jotka olivat ylläni, jos me nyt saamme retkellämme -runsaan saaliin, niin tulemme kaikin tyytyväisiksi. Minä voin maksaa -velkani kirkolle, kansa saa huojennusta veroissa, ja Valdemar -Atterdag, punainen kettu, saa syödä itsensä kylläiseksi kädestäni -kuin kesy kyyhkynen. En aio parantaa maailmaa kuten sukulaisrouvani. -En voi tutkia sydämiä ja munaskuita, en tehdä teitä hyviksi, niin -pahoja olette te kaikesta sielustanne, mutta tyytyväiset kasvot, ne -tahdon toimittaa teille. Kuuleppas, kansa! Tänä päivänä sinä olet -ristinyt minut uudella nimellä. Anna minulle myös kumminlahja! Anna -minulle kokonainen vuosi istuakseni rauhassa kuninkaantalossani, -ja kun sitte läimäytän tallimiestä olalle ja tiedustan uutta, suo -hänen silloin tyytyväisin kasvoin vastata minulle: ei mitään uutta, -kuningas Liehakko, ei ole mitään tapahtunut!" - -Hän tyhjensi kolpakon pohjaan ja heitti sen lumelle. "Ota se ylös, -munkki! Vie se järvenrantaan ja heitä Vetterin syvyyteen, niin -ettei sitä enää koskaan voida kohottaa minkään muun toivomuksen -lausumiseksi." - -Munkki sieppasi soihdun, valaistakseen tietään, ja katosi -kolpakkoineen rantaan, missä jääkappaleet nousivat syrjilleen ja -kallistuivat kuohujen kanssa tai sukelsivat syvyyteen. Välistä kuului -kirkas hellittämätön sointu, joka peninkulma penikulmalta liukui -yli vielä jäässä olevan osan järveä kuin jättiläisen pitkällinen -jousenveto viulunkielellä. - -"Munkit", sanoivat ritarit, "pankaa kumpaankin käteenne kolpakko, -sillä nyt tahtovat tyytyväiset kasvot juoda kuningas Liehakon maljan!" - -Veljet kiiruhtivat kellariin ja palasivat pian syli täynnä -tinamaljoja ja viiniä. - -Kun ritarit olivat juoneet, sinkauttivat he sarkat seinään, niin että -ne lommoisina tai litistyneinä kuin kolikot putosivat lumikinokseen. - -Silloin tuli veli Paavali ruokasalista kiiltävin huulin ja -hanhenjalka kädessä. Hän polvistui kuninkaan eteen ja suuteli hänen -kenkiään. - -"Herra, jos Briitta-eukko edelleen asuu miesluostarissa, silloin -minäkin tahdon tulla pistetyksi Skeningen nunnien sekaan." - -"Briitta-eukko!" toistivat ritarit ja nauroivat, jotta punertava -tukka tuoksahti silmille. - -"Mitä sinulla on kädessä?" kysyi kuningas. "Hanhenjalka. -Tunnustele... tuore ja pehmeä! Etkö tiedä, että Sibyllalla on -hanhenjalka?" - -"Että rouva Briitta kirjoittaa muistiin kiusauksensa hanhenjalalla, -sen olemme kyllä huomanneet", yhtyivät ritarit ja ristivät kätensä -vatsalle. "Oletteko nähneet hänen latinaansa? Yksinkertaisintakaan -lausetta ei hän voi panna kokoon oikealla tavalla." - -"Latina sikseen", vastasi piirin vanhin, ukko, jolla jo oli valkeita -karvoja parrassa, ja hän tärisi naurusta, niin että pudotti -teräshansikkaansa lumeen. "Mutta siitä tulisi makea juhlapäivävelli -koko laitteesta, elleivät luostarinjohtaja ja Mattias hoitaisi -seulaa... Tiedättekö, mitä poikani teki, kun näki hänen tulevan -Tukholman törmässä? Hän seisoi parhaillaan hijauksessa ja pesi -silmiään. On Johannes Kastajan päivä tänään, muori kulta! hän lauloi -kuin pieni lintu ja niin roiskautti koko pannin hänen päälleen." - -"Se oli koko peeveli pojaksi, kuules!" sanoi paksuin ritari, jolla -oli lappu vasemman; silmän päällä, ja kietoi käsivartensa ukon -kaulaan, niin että selkämys helähti. "Jospa ymmärtäisin, mitä se -rouva tahtoo! Kyllä kuulen, että sama hanhilaulu nyt käy yli maan -hamasta Avignonista Upsalaan. Maailma on paha... Niin, totta vieköön, -paha se on, mutta kyllä kelpaa se meille, kuules! Mitä puuttuu -häneltä oikeastaan, rikkaalta vanhalta vaimolta?" - -"Sen tiedän minä, kuules", vastasi ukko, polvet koukussa. "Tule -tänne, veli Paavali!" - -Hän otti munkkia nenästä ja tarkasteli häntä. - -"Välttävän soma silmäin alapuolelta." - -"Sitä minäkin, herra ritari." - -"Ja puhtaastieläjän veitikka olet sinä ollut ikäsi?" - -"Tahraton." - -"Se kelpaa. Säästetyt puut synnyttävät suuren talviroihun. Nosta akka -satulaan ja pakene hänen kanssaan hornaan, jotta hän saa itselleen -miehen." - -"Leskenhuntu painaa kuin rautakansi!" loilottivat kaikki ritarit ja -napsauttelivat sinertyneitä sormiaan. "Ja niin alkaa paastopäivävelli -kiehua päässä!" - -Ukko otti ylös rautahansikkaan ja pudisti siitä lumen. - -"Muistan kyllä, kuinka olin mukana ja kannatin morsiustaivasta Hänen -Pyhyytensä ja Ulf-vainajan yllä, sen kelpo miehen... Kuulin heidän -kuiskailevan puhtaudenlupausta joka kerta kun kurkistelivat toisiaan -silmiin... Ja tosi ja varma on, että kaksi vuotta jälkeenpäin olin -myös mukana, mutta kastemaljan ääressä!" - -Kuningas nousi. - -"Te puhutte minun sukulaisestani, ritarit!" - -"Niin, ajatteles, että hän saattaakin olla sinun sukulaisesi!" - -Hän otti lipun ja kiersi auki valkoisen vaatteen, niin että punainen -risti tuli näkyviin. - -"Yön hetket ovat kuluneet, ja vakavilla asioilla me ratsastimme -tänne. Seuratkoot minua nyt kaikki rouva Birgitan luo, että hän -siunaa sotalippumme ja antaa meille hyvän sanan matkan varaksi. -Tiedättehän hyvin, että ellei näin käy, eivät vaimonne ja poikanne -ikinä tule tyytyväisiksi." - -"Sinä halaat nähdä tyytyväisiä kasvoja, kuningas Liehakko!" - -Hän laski ristinlipun käsivarsilleen ja kannatteli sitä edessään, -ja hälisevät ritarit järjestyivät hänen taakseen niin hyvin kuin -taisivat, kaksittain. Uniset hovipojat kävelivät sivulla soihtuineen, -ja ritarien henkipalvelijat, jotka olivat tähän asti pysytelleet -poissa, yhtyivät kulkueeseen, kantaen herrojensa kilpiä. Luostarin -makuuhuoneessa läppäsi jo kello aamusaarnaan, ja vesikello osotti -neljää, mutta veli Paavali pysytteli edelleen kuninkaan läheisyydessä -osottamassa tietä. Torvet soivat, peitset vaipuivat, synkät ja -punertavat hevossilmät välähtelivät päin tulenloistetta, ja joka -kerta kun ritari luiskahti jäisessä mäessä, kolisivat hänen -varuksensa kuin kahleet. - -Kuningas oli jo ennättänyt puolitiehen, kun hän kohtasi maisteri -Pietarin, joka pidätti hänet kädenliikkeellä. - -"Herra ja ruhtinas", hän alkoi, ja hiljainen ääni värisi puheen -aikana. "Rouva Birgitta kieltäytyy ottamasta sinua vastaan. Hän -tervehtii sinua ja sanoo: Ristinlipun nimessä sinä alat inhasta -saaliinhimosta ryöväriretken. Tee ensin oikeutta omassa maassasi, -ennenkun kastat pakanoita. Auta köyhiä, huojenna kansan verotaakkaa -ja kurita suurisuisia herroja laeilla. Ristinlippuasi, jonka -kavalat ja paheelliset naiskädet ovat ommelleet, hän ei siunaa. -Tuhannet ja taas tuhannet huutavat helvetistä: tulkaa tänne meidän -perässämme, te keisarit ja kuninkaat, jotka söitte meidän rahamme, -häväisitte meidän naisemme ja annoitte kotimme palaa, ilakoidessanne -suruttomain kanssa! Ristin juurella te annoitte voidella ja -kruunata itsenne, te irstaat, jotka palkitsitte meitä, kun olimme -silmänpalvelijoita, mutta annoitte murhamiekan välähtää, missä -hyvänsä mies tai nainen sanoi teille totuuden. Tulkaa perässämme -tänne hiisien luo ja kokoontukaa siihen huoneeseen, missä sielut -painuvat alas kuin lumihiutaleet! Ei mikään rikos maan päällä ole -verrattavissa teidän kataluuteenne, sillä teidän palkoissanne -kasvatettiin meidät helvetille, ja teidän valtikkanne alla tuli jo -maa helvetin esitarhaksi. Tulkaa tänne meidän perässämme, te keisarit -ja kuninkaat, te kirotut, joille ihmiset vannovat valan huudoilla, -mutta joita he sydämissään halveksivat! -- Niin huutavat onnettomat -helvetissä, ja Birgitta ilmottaa sinulle heidän sanansa. Saalista, -jonka sinä lupaat miehillesi, et ikinä saavuta, ja missä ovat silloin -suruttomat? Raudankalske, jota hän on kuullut tänä yönä, on tullut -hänelle kahleitten enteeksi, jotka kerran laahaavat sinun omissa -jaloissasi." - -"Te tulette liian liki soihtuinenne!" huusi kuningas hovipojille ja -kumartui varjon puolelle. Hän oli hellittänyt ristinlipun toisella -kädellään, niin että nirkko nojasi lumeen, ja huomaamattaan polki hän -silkkivaatetta. Turkit aukenivat, ja nyt näkivät kaikki, että hänen -yllään oli niiden alla harmaa katumakaapu: hän oli halunnut lepyttää -sukulaistaan. - -"Hevoseni!" hän sanoi epävarmalla äänellä. "Eikö kukaan kuule, että -minä käsken tuoda hevoseni?" - -"Ja mitä tahdot sitte tehdä ristinlipulla?" kysyivät ritarit. - -Hän hengitti syvään ja katseli ympärilleen pimeässä. - -"Minä tahdon ottaa sen mukaani luostarikirkkoon ja laskea sen kolme -kertaa alas Pyhän Eerikin kuvan edessä. Tahdon murtaa pois hänen -puuvaltikkansa ja sijalle asettaa omani hänen käteensä, ja teidän -kaikkien pitää jättää hänelle sormuksenne ja kalleutenne, niin -että hän tulee meille hyväksi ja suosiolliseksi. Olen kääntynyt -mielipuolen naisen puoleen, mutta kuningas Eerikki on pyhimys... Tule -tänne, veli Paavali! Sinä saat mennä rouva Birgitan luo ja jättää -hänelle hanhenjalan ja sanoa, että se on vastaukseni." - -"Ha ha ha!" nauroivat ritarit ja näpsäyttelivät sormiaan. "Niin vie -hanhenjalka Sibyllalle, sitten on se valmista!" - - - - -V - - -Pietari Räätäli oli pieni puhelias mies, jolla teräskiiltoiset -silmät välähtelivät vilkkaasti. Hän oli tullut Alvastraan ja -istui työtuvassa neulomassa viittoja ja pyhiinvaelluskaapuja. -Oven ulkopuolelle hän oli ripustanut taulun, jossa räätälien -suojeluspyhimys, pääenkeli Mikael, seisoi vaakoineen. Ystävällisinä -ja hartaina istuivat munkit ja katselivat, kuinka mestari leikkasi -ja neuloi yksinkertaisia vaatteita, joiden oli vaellettava avaraan -vieraaseen maailmaan. - -Kirkon kaari-ikkunat ja lehtevät pyökit kuvastuivat lampeen, ja -kaislikon kivillä seisoi Kaarina juottaen naarashirveä kädestään. -Kerran, kun koiranhaukunta ja torventoitotus soi yli metsän ja -hellittämätön ilonpauhu tervehti jokaista kuolettavaa nuolenampumaa, -oli läähättävä eläin ilmestynyt pensaista ja kätkenyt päänsä -nuoren rouvan ja neitsyen hameenpoimuihin. Lähin metsästäjä oli -itse herra Kaarle, eikä hän tiennyt mitä tehdä. Hän tunsi itsensä -päihtyneeksi, vaikkei ollut maistanut tippaakaan, ja ikävöi vain -tappaa kaikki mitä osui hänen tielleen, sekä jänikset että hirvet ja -visertävät pikkulinnut. Hän seisoi jo paaterolla ja pingotti jänteen, -mutta Kaarina levitti kätensä pienen heikon olennon yli ja sanoi -metsästäjälle: - -"Tahdotko sinä tänään nähdä oman sisaresikin verta?" - -Silloin Kaarle-herra heitti jousen olalleen ja kääntyi metsään, mutta -tiellä hän nauraen kirosi kaikkea naisväkeä. - -Siitä hetkestä liittyi säikähtynyt eläin Kaarinaan ja tuli niin -kesyksi, että se seurasi häntä alati. - -Kun hän nyt vetäytyi kiviltä, sulkeutui kaislikko hänen jälkeensä, -niin että munkit työtuvassa saattoivat nähdä vain punaisen hilkan. -Se helotti kuin jättiläismansikka. Niin kauan kun hän viipyi -puitten katveessa, pujahteli hirvi aivan hänen luokseen ja hiveli -hametta, mutta kun hän tuli auringonloisteeseen, laskeutui eläin -metsänreunaan, räpytti korviaan ja katsoi hänen jälkeensä. - -Kaarina riisui hilkan, joka kävi hänelle liian kuumaksi, pisti sen -pussiin ja istuutui nurmimäelle isäntänsä herra Egardin viereen. -Sairassauva oli herra Egardin polvella, mutta hän oli vielä pukenut -ylleen rautapaidan, näyttääkseen sotilaalta. Heinä heilui ja -sinikellot soittivat. Allebäckin sillan luona, missä kuningas Sverker -oli kaatunut murhaajan yllättämänä, polskuivat hevoset vedessä ja -hirnuivat, ja Kaarinasta näytti kuin olisi koko tasainen Östergylln -aurinkoisine peltoineen levinnyt niin lähelle hänen allaan, että -hän olisi voinut laskea kaikki kymmenen sormeaan pienten kirkkojen -katoille ja siirtää ne minne tahtoi. - -"Sinä olet kallis työssäsi, mestari", sanoi maisteri Pietari ja -istuutui pöydälle räätälin viereen. - -"Mitä enemmän voin saada, sitä enemmän tahdon omistaa", arveli -räätäli ja antoi saksien sipsua. "Kotona on minulla jo arkunpohjalla -massillinen hopeaa, ja jos saan massin lisää, on niitä kaksi. En sano -enempää. Odotas vain, rakas maisteri. Sinä saat kuin saatkin nähdä -minut vielä kerran. En sano, missä." - -"Hiljaa!" kuiskasivat veljet, juoksivat ovelle ja katsoivat -rantarinteelle päin, missä pieni harmaapukuinen nainen seisoi -huntunsa verhoamana ja katseli auringonvanaa pitkin, joka vei yli -järven kohti tuntematonta ja kiehtovaa. - -"Hurskas ja siunattu!" jatkoi mestari. "Nyt hän tahtoo itse -puhua meidän puolestamme keisarille ja paaville, koska hänen -rangaistuskirjeitään ylenkatsotaan. Hän ei pelkää mitään, mutta -kukaan ei saata olla niin leppeä kuin hän, ja kyllä on hänellä -ollut raskasta viimeisinä kuukausina, vaikkei hän sano niin sanaa. -Joka yö koko kevättalven aikana on ikkuna-aukko loistanut tuvassa, -väittää palovartija, ja hän on huokaillut ja vuodattanut niin -runsaasti kyyneleitä, että mies on saattanut kuulla itkun kulkeissaan -lyhtyineen ohi. Ja kun hän tulee kirkkoon paikalle, missä lapset ja -Ulf lepäävät, astuu hän niin nopeaan, että kompastuu hameeseensa. -Ja kalpeaksi ja kuultavaksi hän on käynyt. Vaikka kuinka koettaisin -leikata ja neuloa, tulee kaapu, joka kuuluu hänelle, kuitenkin aina -liian avara... Ja nyt minä olen pistänyt viimeisen piston ja teen -solmun. Kiitos olkoon sinun, minun suojelusherrani, amen! Nyt, -veljet, auttakaapas minua viemään vaatteet alas." - -Maisteri ja veljet ottivat kaavut olkapäilleen, ja kun Kaarina näki -heidän tulevan ja kuuli kaulussimpukkain rahinan, sulloi hän hilkan -vieläkin syvemmälle pussiin ja juoksi toisten edellä paljain päin -Birgitan luo. - -"Äiti, äiti", hän sanoi. "Luulin varmasti, ettei mestari ikinä -ehtisi valmistua määrähetkeksi, mutta nyt hän tulee. Ja nyt sinä -tahdot jättää meidät? Minä lupaan, etten enää koskaan pidä punaista -hilkkaa, ja joka aamu minä menen kirkkoon... Älä nyt vain anna -kenenkään toisen auttaa vaatteita yllesi. On kuin kietoisin sinut -käärinliinoihin, äiti. Mutta jos sinä tahdot, että minun kerran pitää -seurata sinua Roomaan, vaikka minulla on isäntä ja talo, niin käske -Jumalan nimessä!" - -"Sinä olet syntynyt kaikki menettämään, lapsi, valmista itsesi -siihen." - -Birgitta kumartui hänen puoleensa. - -"Maisteri Mattias puhui kerran merikummituksesta, jolla oli julmat -ihmissilmät. Eikö hän sanonut, että ne olivat ruskeat? Ajattelen sitä -usein, mutta en muista oikein." - -"En ollut silloin huoneessa, äiti, mutta tuhlaisimmeko aikaa niin -joutaviin mietteisiin? Hetket pitkän matkan edellä ovat rauhattomia -ja täynnä vienoa suruisuutta, mutta sinä tulet iloiseksi ja -huolettomaksi, kun retki on alkanut. Istukaamme nyt yhdessä viimeinen -ilta! Ken tietää, näetkö enää koskaan järveä allamme?" - -Birgitta kääntyi kohden auringonvanaa eikä vastannut. - -Huomeneltain kokoontuivat aamusaarnan hetkenä pyhiinvaeltajat -kirkkoon, yksinkertaiseen ja enemmän kunnioitusta herättävään -kuin tilavaan kirkkoon, jonka holvit olivat paljaat, mutta lattia -laskettu piirtokivillä. Vaikka aurinko ei vielä ollut noussut, oli -jo valoisaa. Pienet kattoikkunat olivat avoinna pohjoispuolella, -ja veres metsäilma virtasi sisään kuusista ja Ombergin kasteisista -pyökeistä. Kaksi kynttilää paloi Pyhän Eerikin kuvan edessä, joka -piti kuningas Maunun kultavaltikkaa kädessään ja loisti ritarien -kaikkien ketjujen ja sormuksien hohteessa. Pyhiinvaeltajat astuivat -esiin ja suutelivat jäähyväisiksi sinistä viitanlievettä ja -kolmikruunuista omenaa. "Sinä olet pyhimys, kuningas Eerikki", he -mutisivat, "pidä kättäsi yllämme!" - -Kun he olivat kuulleet jumalanpalveluksen ja sanoneet veljille -hyvästi, laskettiin herra Ulf Gudmarinpojan haudan ääreen vasu -kaikkine kalleuksineen, jotka olivat olleet hänelle elinaikanaan -rakkaimmat. Siinä olivat amme ja pikari ja kalkit ja kullattu -metsästystorvi ja hänen mahtava juomakannunsa Hiisihyminä, joka kauan -oli kulkenut perintönä isältä pojalle. - -"Tämä on minun autuaan herrani lahja luostarille", sanoi Birgitta. -"Rukoilkaa hänen sielunsa puolesta!" - -Sitten pyhiinvaeltajat alkoivat lähetä ovea. Ihmettelevä pieni -Ingeborg ja herra Egard sairassauvoineen ja ankara Märta, joka -tuimasti rypisti kulmakarvojaan, pysähtyivät hautakiven ääreen, mutta -kun Birgitan oli mentävä Kaarinan ohi, veti hän tämän puoleensa -niin rajusti, että herra Kaarlekin, joka koko ajan oli seisonut -kalistellen rautapaitaansa, kävi hiljaiseksi. - -"Sinä olet minun kultakutrini", Birgitta kuiskasi niin hiljaa, ettei -kukaan voinut kuulla. "Oletko koskaan oikein tarkasti katsonut minua -silmiin? Tee se nyt. Minkälaiset ovat ne silmät?" - -"Ruskeat, onnelliset... Mutta miksis kysyt sitä, äiti kulta?" - -"Se on minun salaisuuteni." - -Hän painoi Kaarinan vieläkin lähemmäksi sydäntään ja irrotti -rukousnauhastaan ristiinnaulitunkuvan, jonka Birger Pietarinpoika -oli kalkutellut talviroihun ääressä Finston talossa. Sen hän pani -tyttärensä sormien väliin, ja Kaarina tunsi sen jääkylmäksi. - -Nyt asettui maisteri Pietari pyhiinvaeltajain eteen korkeine -mustaksimaalattuine puuristineen ja viritti katumuslaulun. Hänen -takanaan seurasivat Birgitta ja Dannäsin rouva Ingeborg ja nuoret -kappalaiset Gudmar ja Maunu, jotka kantoivat rouvien laukkuja, ja -monet palvelijat, puhtaastieläjät ja ritarit, jotka kaikki samana -aamuna olivat ottaneet sauvan. Vähän ajan perästä saattoivat lapset -ja muut jälellejääneet luostarimäeltä nähdä pyhiinvaeltajain hitaasti -ja askel askeleelta kulkevan yli itägöötalaisten maan, ja ylhäällä -kammionaukolla seisoi pyhä Gerechinus, harmaa parta painettuna -ristikkoa vasten. - - - - -VI - - -Joka kerta kun pyhiinvaeltajat lähestyivät kirkkoa, alkoi kello -läpätä, mutta he eivät kääntyneet eivätkä katsoneet taakseen, vaan -lauloivat ja sitten taas lukivat kirjojaan. - -Niin he vaelsivat hamaan iltaan, päivät pääksytysten läpi -asumattomien metsien ja yli kankaitten ja lampien. Vihdoin he -matkasivat eräällä kauppalaivalla ja laskivat maihin Saksan -rannikolla, ottaakseen jälleen säkkinsä ja sauvansa. Välistä heidän -helteisenä syksypäivänä levätessään vieraanvaraisessa luostarissa -kokoontui portin ulkopuolelle köyhiä ja sairaita, jotka jo olivat -kuulleet kerrottavan Pohjan tuntemattomien maiden hurskaasta ja -ihmeitätekevästä naisesta. Augsburgissa pyhiinvaeltajat istuivat -piispan pöydässä, päivän ja pölyn mustaamina he nousivat Memmingin -synkkien muurien kätköön, ja yhä korkeammalle kohosi lumihuippuinen -vuoristo. - -Tunturipoluilla, jotka joluivat Pohjois-Italian tasankoa kohden, -aiheutti jo tungosta paljasjalkamiesten ja laulavien naisten -paljous. Julmat ryöstöritarit, joiden mielen oli kietonut -kuolemanhetken kauhu, vaelsivat pitkänpitkine partoineen uneksivien -jumalanystävien keskessä, ja avatuista hartauskirjoista he lukivat -puoliääneen katumusrukouksiaan. Eri luostareista tuli kokonaisia -veljeskuntia pussi selässä ja liittyi yleiseen kansanvaellukseen, -päästäkseen riemuvuoden synninpäästön osallisuuteen. Vertavuotavat -itsensäruoskijat piirittivät pyhiinvaeltajat, vyötäisiin asti -alastomina, ja kehottivat heitä ennemmin pysähtymään ja suomimaan -ruumistaan kuin etsimään paavien hylkäämää ja kirottua kaupunkia, -ja monet kuulivat harhaneuvoisia, mutta kerjäläismunkit nousivat -kallioille ja saarnasivat ja huusivat epäileville, kehottaen heitä -kulkemaan ja kulkemaan uupumatta. Silloin enkelikuorot pauhasivat -yli metsänlatvojen, ja puukuva tienristissä vaihtoi väriään, niin -että kaikki saattoivat selvästi nähdä pyhimyksen riemastuksen. -Birgitta kulki joukkonsa etunenässä maisteri Pietarin rinnalla, -mutta vaivuttuaan mietteisiin hän alkoi kiirehtää niin käyntiään, -että joutui paljon edelle muista. Hämärähetkenä ehdittyään Milanon -porteille pysähtyi hän ja odotti maisteria. - -"Anna minun nyt ottaa puuristi, jota sinä koko päivän olet kantanut. -Sinun terveytesi on heikko, ja sinun pitää säästää itseäsi, mutta -minulle on tarpeen taakka, joka pakottaa minua käymään hitaammin. -Ennen istuin usein kotona väsyksissäni nurkassa, mutta senjälkeen kun -aloin uuden elämän, en ole ajatellut lepoa enkä ravintoa, ja aika -tekee teidät kaikki minun kaltaisikseni." - -Hän tarttui itse kankeaan puuristiin Dannäsin Ingeborgin tukemana -ja pyysi muurin jousimiehiä näyttämään tietä lähimpään majataloon, -mutta he pudistivat vastahakoisina päätään, sillä rutto ahdisti -kaupunkia. Silloin astui esiin kellankalpea mies, kuoppasilmäinen ja -syväposkinen, joka kantoi kitaraa nauhassa olallaan. Hänen hiuksensa -riippuivat pitkinä, ja musta olkaviitta oli reunustettu repaleisilla -kultaripsillä. - -"Sinä tiedät ken olen, jumalainen pyhiinvaeltaja", hän sanoi -haudankolkolla äänellä, käyttäen maakuntamurretta. - -"Kuinka tietäisin sen?" - -"Santa Maria, silloinpa tuletkin etäältä! Minä olen laulanut -kuningatar Johannalle Neapelissa ja istunut pöydässä Petrarcan -kanssa. Kansa täällä sanoo minua Vaeltavaksi Tuomaaksi, siksi että -minä harhaan ympäri hovista hoviin ja laulan, ja jos olen hyvällä -tuulella kuten tänä iltana, voi kyllä laulaa avoimella kadullakin. -Minne tulen, siellä on kotini, ja jokikinen ihmislapsi on ystäväni. -Jos seuraat minua, näytän tien. Minäkin aion majataloon, ja kun minä -soinnutan, saa itse kuolema jalat alleen. Minä näen, jalo nainen, -että pidät kiihkeästä vauhdista, sillä vaikka oletkin kalpea, on -poskillasi pieniä punaisia täpliä." - -Hän laski kitaran rinnalleen ja kosketti kieliä. Rajuuden -kiehtomana, mikä hurma ei hetkeäkään heijastunut hänen jäykiltä ja -raskasmielisiltä kasvoiltaan; hän tömisti tahtia, niin että pieni -kultatapsu lakissa singahteli oikealta vasemmalle. Kaikki aloittivat -taas vaelluksnsa, ja hänen laulunsa herätti pyhiinvaeltajat, jotka -pussi korvan alla lojuivat tulten ympärillä kaduilla. Välistä -sulkivat tien harmaapukuiset kantajat, jotka päähineet alasvedettyinä -puuhasivat peitettyjen paarien ympärillä kadulla, mutta heti kun he -kuulivat hänen ilkkuvan soittonsa, kohottivat he jälleen paarinsa ja -katosivat samaan läpäisemättömään pimeyteen, mistä olivat tulleetkin. - -Vielä hetken hän leikki kielillä ja viritti sitten laulun: - - "Nyt kaduilla paareja kannellaan, - ja kellot kaikuvat yöhön, - mut munkki peittelee pohkeitaan. - käy tiuku hatussa työhön; - ja kotona katselee katujaan - Roma aeterna. - - Nyt muureilta usma kastaa maan. - kun kulkevi ristinkansa, - mutta nunnakin karkaa kopistaan, - käy tanssihin armaimpansa - ja karjan laidun on kerrassaan - Roma aeterna." - -"Pilkkaaja pois!" kuiskasi maisteri Pietari ja tarttui sauvaan, mutta -Birgitta pidätti hänen kätensä. - -"Jos se on totta, mitä hän laulaa, miksi silloin vaientaisimme -hänet?" hän sanoi hilpeästi ja vähän miesmäisesti. "Laula, -ystäväni, niin kauan kuin itse uskot mitä laulat... Nyt vasta näen -tulenloisteessa, että viittasi on paikattu ja repaleinen, etkä sinä -ole jäävä almutta." - -"Suurkiitos sellaisesta anteliaisuudesta. Kiitetty olkoon pyhä -Hieronymus, joka opetti minulle vilpittömyyden! Nyt saat kuulla -enemmän, jos haluat." - -Hän näpäytti kitaraa ja lauloi: - - "Huvitarhassa Avignonin voi - perin oivasti isämme ylin, - kun maidossa kylpee ja kopeloi - ilotyttöä tutisevin sylin; - mut korpeille parahan asunnon soi - Roma aeterna. - - Pyhät kulkijat, kalpanne nostakaa - ja kirkoissa pauhatkaatte, - että paavia satulaan vuottaa maa, - ja te keisarin johtajaks' saatte! - Sun valtas hän syöksemään ratsastaa, - Roma aeterna." - -Birgitta ojensi hänelle rahan ja vielä yhden ja kolmannen ja -neljännen ja viidennen. - -"Et sinä ole hurskauden mies, mutta vihan sinä olet, ja sinä puhut -minun sielustani." - -"Näin paljon rahaa, jalo rouva... Roponen minulle, se riittää, ja -loput sairaalle sisarelleni. Tässä on minulla lanteellani kerjuupussi -häntä varten, ja hänen tähtensä minä harhaan ympäri ja laulan. Pieni -raukka, hän on rampa. Mitä tekisin minä rahoilla? Kitarani, näet sä, -on minulle enemmän kuin kaiken maailman rikkaus." - -"Jos on niin", vastasi Birgitta, "silloin on sisaresi pussi täyttyvä." - -Hän kääntyi pyhiinvaeltajain puoleen ja kerjäsi Vaeltavalle -Tuomaalle, ja vihdoin pussi riippui niin kukkuraisena, että Vaeltavan -Tuomaan täytyi käydä kallistuneena toiselle kyljelle, estääkseen -pussin uhkumasta yli reunojensa. - -"Nyt voi sisaresi elää huolettomasti koko kuukauden", sanoi Birgitta. -"Mutta älä tule minua näin lähelle! Tunnen tulikiven katkua -ympärilläsi." - -Miehen kuoppasilmäiset kasvot pilvistyivät vieläkin synkemmiksi, ja -hän kietoi ympärilleen repaleisen viittansa. - -"Kuules nyt! Pyhältä Augustinukselta minä opin katselemaan itseäni -ikäänkuin kuvastimesta, ja kun tarkastelen kuvaani, sanon minä: -maa on kaunis, ja minä olen ilo! Minä olen Jumalan oikea sijainen, -sillä kun soitan kitaraa, putoavat suomukset ihmisten silmistä, -niin että he näkevät maan. Hurskas hyväntekijäni, kuinka saattaisit -ajatella mitään maata kauniimmaksi kuin meidän, kuin sinun ja minun! -Totta sanotaan valeeksi, hyvää pahaksi. Siksi sinun tarvitsee vain -puhua totta ja tehdä hyvää, synnyttääksesi satoa ja tullaksesi -suuruudeksi. Lapsikaan ei saata sommitella mitään yksinkertaisempaa. -Ja rakkaus! Ellei rakkaus olisi karvainen pukki, kuolemansynti -sielua vastaan, meitä miehiä vastaan, jotka olemme saaneet -kitaran ja miekan ja pergamentin, miten me silloin riisuisimme -eläinhaahmon ja paljastaisimme enkeli Mikaelin haarniskan? Ja -kuolema, ruumismadot ja inhottavuus? Nuoruutta ja terveyttä, et -kumpaakaan sinä näkisi, visertävää kesää et pian enää kuulisi, ellei -koskaan mitään lakastuvaa olisi. Jumalan hyvyys on ehkä luonut -paljon sellaista, mitä emme tunne, mutta aivan varmasti täytyy maan -olla mitä täydellisin, ja se joka moittii... Niin, hänelle minä -soitan kitaraani ja annan palkeitten lietsoa ja hiilten hehkua, -niin että kaikki mainen alkaa elää ja loistaa. Silloin katselevat -ihmiset itseään kuvastimista ja vastaavat minulle: kauniita olemme -mekin, nunc et semper et in secula seculorum!" [Nyt ja aina ja -iankaikkisesti.] - -"Sinä puhut kuin vääräuskoinen, mutta minä olen kuullut hurskaitten -miesten puhuvan huonommin", vastasi Birgitta. "Lusifer oli enkeleistä -kaunein, mutta vielä kauniimpi oli Jumala. Hän oli kuin nummen -yksinäinen kukka, joka näkyy kaukaa ja kaikilta tahoilta juuri siksi -että se on yksinäinen. Sitä kadehti hän yltiöpää, joka itse tahtoi -olla ainoa, ja hänet syöstiin siksi kuolonvaltakuntaan. Pudotessaan -maa-aineen läpi hän jätti sinne kauneutensa kuin kadotetun viitan. -Usein minun täytyy surkutella hänen kohtaloaan, mutta rauhattomasti -nukun hänen viitallaan." - -Birgitta katsoi Vaeltavaa Tuomasta niin ankarasti ja kauan, että tämä -peräytyi. - -"Ylös huntu!" sanoi mies. "En voi sietää mustia kasvoja... Ja nyt me -olemme perillä Pyhän Kolmen Kuninkaan majatalossa. Sisäänajoholvi -on matala, ja sinä saat kallistaa ristiä. Ja tässä sinulla on -talo kärryineen ja hevosineen ja muulineen... ja kaksi munkkia, -jotka ovat pelanneet väärin, seisoo kädet selän taakse sidottuina -tynnyrin päällä... aivan kuin pitää ollakin. Tänne majottuvat -etupäässä hurskaat hengelliset, eikä täällä tarvitse kenenkään maata -oljilla. Utupehmeät pielukset, silkkiset päällykset. Salinseinällä -Jeesuksen Kristuksen muotokuva sellaisena kuin hän silminnäkijäin -mukaan oli maisessa elämässään... Kardinaalipiispa on kirjottanut -todenperäisen selostuksen sen viereen seinälle ja lyönyt sinettinsä -alle, sillä hän on itse nähnyt hänet omilla silmillään... kerran kun -hän nukkui Lentulus-pitojen jälkeen... aivan kuin pitää ollakin. -Vain yksi seikka puuttuu, ja se on vuode. Koko talo on täynnä -nöyriä pyhiinvaeltajia. Sinä voit kuulla, kuinka he kilistelevät -maljoja ja tanssivat. Itse olen vuokrannut keittiön, ja sen luovutan -nyt sinulle. Se on almuni. Koska minä olen voinut asua niin -yksinkertaisesti, ei sinunkaan sovi pitää itseäsi liian hyvänä, sillä -tiedä, että minä olen korkeata sukua. Ei kukaan tuntenut isääni, -kun hän tuli kylään halkokirves olalla ja samana päivänä kun minä -synnyin, meni hän metsään hakkaamaan polttopuita, mutta ei palannut -koskaan, eikä häntä nähty enää sittemmin. Silloin ymmärsi kansa, -ken hän oli. Kun Lusiferin onnistuu kätkeytyä kirkonalttarin taa -ja nauttia ehtoollisleipää, niin että hän tulee Kristuksen ruumiin -osallisuuteen, voi hän luoda itsensä mitä somimmaksi kosijaksi. -Jos isketään suonta käsivarrestani, niin verisuihku nousee kahta -korkeammalle kuin muiden ja on tummempaa väriltään, ja vaikka -minä usein olen yhtä iloinen kuin nytkin, en ole vielä kertaakaan -elämässäni saattanut nauraa. Voios hyvin, rakas rouva, ja tunne -Vaeltava Tuomas, kun kohtaat hänet vastedes!" - -Kitaraa näpäyttäen hän meni ravintolasaliin, jonne ovet olivat -avoinna ja jossa miehet ja naiset säkkipillien soidessa tanssivat -piirileikkiä kynttilät käsissä. - -Yöusva oli raskas ja kylmä, mutta vielä täynnä vienoa kukantuoksua, -ja Birgitta katseli oudoksuen ympärilleen. - -"Roma aeterna!" [Ikuinen Rooma] hän sanoi ajatuksissaan ja tähysti -suoraan pimeyteen kuin olisi hän nähnyt läpi syvimmänkin varjon. -"Pian me poljemme sinun hyljättyjä sorakumpujasi, noutaaksemme -viinipuun, joka istutetaan erämaahan hedelmiä kantamaan. Te kaikki, -jotka minua seuraatte, lupaatte kärsivällisesti kestää. Minä olen jo -usein sanonut, että täällä vaaditaan muutakin kuin vain paavillisia -sinettejä luostarikirjeen alla. Täällä vaaditaan tekoja. Ellemme me -itse tule ensimäisiksi vereviksi vesoiksi, ei viinipuu koskaan ole -viheriöitsevä." - -Dannäsin Ingeborg irrotti kätensä puurististä ja kuiskasi: "En voi -enää tukea ristiä, rakas Briitta-äiti. Koko päivän olen kulkenut -kuumeessa, ja voimani ovat lopussa." - -Hän sivalsi taapäin hiuspalmikkonsa kuin unennäkijä, jonka muistoa -vielä suloiset näyt hämärryttävät. Vasta nyt huomasi hän, että -pölyn peittämä kaapu oli joutunut epäjärjestykseen ja hän suori sen -laskokset. Simpukanmuotoista hattua, joka riippui kaulaan kiedotussa -nuorassa, hän koetti myös panna päähänsä, mutta hänen leveät ja -muuten niin voimakkaat kätensä vaipuivat väsyneinä alas. - -"Sinä olet sairas, ja minä saatan sinut levolle", sanoi Birgitta ja -jätti puuristin nuorille kappalaisille, tarttuen ohuilla käsillään -ystävänsä käsivarteen. He menivät salin läpi, ja tanssivat parit -pysähtyivät ja valaisivat heitä kynttilöillään ja kysyivät maisteri -Pietarilta: - -"Ken on se pieni nainen, joka on niin voimakas kapeine käsineen -ja jonka niskaluu käy sitä jäykemmäksi, mitä uteliaammin me häntä -kurkistelemme?" - -"Hän on Vitsa papinselässä!" vastasi maisteri leppeästi hymyillen. - -Hän auttoi ylhäisiä ruotsalaisia herroja saamaan paikan pöydässä, -ja vaikka nämä juuri kaupungin portilla olivat käyttäneet hyväkseen -eväsreppua ja syöneet kyllikseen, kutsuivat he edeskäypää ja -tilasivat kaikkein kalleimpia ruokalajeja näyttääkseen, että -heillä oli rahaa ja että he olivat ritareja. Köyhemmät sitävastoin -asettuivat minne saattoivat, penkeille ja lattialle tai vaunuihin -pihalle, ja maisteri meni kaikkien luo, ohjasi ja järjesti. Alati hän -oli yhtä iloinen, joko sitten väsyneet nurisivat tai kotiinkaihoavat -pyysivät lohdutusta, ja vasta kun jokainen oli löytänyt makuupaikan, -toivotti hän hyvää yötä ja meni tyhjäin keittiöön, jonka Birgitta oli -saanut luovutetuksi itselleen ja sairaalle ystävälleen. - -Pieni tiililamppu loi valoaan pöydältä, ja lattialla makasi Dannäsin -Ingeborg isolla patjalla. Poimuisessa sarassaan ja huntu syvään alas -vedettynä istui Birgitta hänen takanaan liedenkulmalla niinkuin -viisauden harmaa yölintu istuu oksallaan metsässä. - -Ingeborg nousi istualleen ja laski molemmat hänen kätensä päälaelleen. - -"Vanhan ystävyytemme nimessä, paranna minut! Koko matkan olen nähnyt -sinun tekevän mitä suurimpia ihmeitä kätten päällepanemisella." - -Birgitta rukoili äänettömän rukouksen, ja maisteri näki, kuinka hänen -huulensa liikkuivat. - -"Tunnetko mitään huojennusta?" kysyi Birgitta. - -"En, tunnen itseni vieläkin väsyneemmäksi." - -Uudestaan rukoili Birgitta, ja hänen huulensa liikkuivat kauan -äänettöminä. - -"Sinä et voi auttaa minua. Tulen yhä heikommaksi", kuiskasi Ingeborg -ja vaipui takaisin patjalle. - -"Sinä et anna hurman, jonka minä tunnen rukouksessa, virrata -suoniisi, sisar, eikä minulla siksi ole voimaa ylitsesi. Sinulla on -muuta mielessäsi. Sinun vahva ruumiisi kestäisi kyllä vielä, ellei -sydäntäsi syövyttäisi suru." - -"Sinä saatat minut pelkäämään", vastasi sairas. "Sinä olet kuin -Sibylla... ja sinä luet kaikki minun ajatukseni." - -"Kuume sumentaa nyt näkösi, ja huomenna iltakellojen soidessa sinä -kuolet." - -"Tunnen, että niin on, mutta minä en voi ajatella sieluni autuutta. -Minä ajattelen vain häntä, jonka sinä sait minut jättämään. Enimmin -ajattelen hänen epävakaisuuttaan ja sitä hirveää, että hän nai -toisen, kun minua ei enää ole. En ole nähnyt enkä kuullut, mitä on -matkalla tapahtunut, en ole elänyt muuta kuin omaa tuskaani." - -"Ingeborg, sinä olet antautunut suruun maallisen osuuden tähden, joka -ei kuitenkaan koskaan ole ollut sinun, sillä ei koskaan saata ihminen -kokonaan omistaa toista. Vieraita ovat kumpikin, kun kohtaavat -toisensa, ja vuosien vieriessä vieraantuvat yhä, ja kun eroavat, -tuntevat he tuskin toisiaan. Sinun talosi anastaa vihollinen tai -saarnamies, sinun ruumiisi multa; sinun isännälläsi, lapsillasi ja -ystävilläsi, kaikilla heillä on omat tiensä. Ei mikään ole sinun. Ei -mikään ole sinun paitsi liekki, joka palaa omassa sydämessäsi, ei -mikään paitsi oma rakkautesi heihin kaikkiin. Jos se voidaan sinulta -riistää, niin silloin saat surra." - -"Ei koskaan sitä voida minulta riistää, sillä se on vailla rajaa." - -"Silloin sinä kuolet rikkaana, kaksin verroin rikkaana siksi, että -et kääntynyt kotiin puolitiestä, vaan tahdoit osaltasi olla mukana -tuomassa viinipuuta. Minä kuulen vasaraniskuja taivaasta. Enkelit -takovat kruunua, ja se on sinun." - -"Nyt pelästytät minut taas... Miksi istut kyyryssä mustalla liedellä -etkä tule minun luokseni ja puhu uudesta luostarista, joka varjostaa -kaikki muut?" - -Birgitta heitti hunnun, ja hänen silmänsä säteilivät lempeinä -ja hiljaisina. Hän laskeutui lattialle ja otti sairaan pään -polvelleen, ja kuin äiti, joka nukuttaa lapsensa saduilla, hän kertoi -ennustuksiaan ja näkyjään luostarikirkosta, jonka alttari olisi -lännessä järveä vastapäätä, ja päiväpaisteisesta aamusta, jolloin -paavi ratsastaisi Roomaan ja keisari taluttaisi hänen hevostaan. -Rauha valtasi pian kuuntelevan ystävän, ja hän nukahti. - -"Maisteri", sanoi Birgitta aivan hiljaa. "Ota kirjotusneuvot ja istu -pöydän ääreen. Kirjota tyttärelleni Kaarinalle, että nyt, Ingeborgin -erotessa täältä, on hänen tultava minun luokseni kuolevan sijaan." - -Maisteri istuutui pöydän ääreen ja kätki kasvot käsiinsä. - -"Älä käske minun tehdä niin pahaa. Mihin synninpesään olemmekaan -täällä itse joutuneet! Irstaat naurut ja tanssit kuuluvat tänne -sairasvuoteelle asti, tiet ovat täynnään ryöväreitä ja pahoja -ihmisiä. Rouva Kaarina, se rakas lapsi, on liian nuori ja kaunis -sellaiselle matkalle. Ja kuinka hellästi hän onkaan kiintynyt -isäntäänsä, joka on sairas ja tarvitsee hänen hoitoaan. Onko nyt -sekin side katkaistava epäinhimillisesti, armottomasti?" - -"Kirjota, että hänen pitää jättää miehensä ja kotinsa ja -synnyinmaansa, palvellakseen meidän asiaamme." - -Maisteri asetti kuntoon lampun ja kastoi kynän vuohensarveen, jonka -hän kiinnitti pöydänrenkaaseen. - -"Tällä kertaa sanoo minulle ymmärrykseni, ettei minun pitäisi -totella." - -"Miksis sitten kastat kynän ja kirjotat?" - -"Siksi että minä rakastan sinua." - -"Ja siksi, että sinä voit keksiä sileämpiä sanoja kuin minä, jos -minun itse pitäisi kirjottaa." - -"Rakas sisar!" vastasi maisteri sävyisästi, ja kynä piirsi. - -Ei viipynyt kauan ennenkun kirje oli valmis, ja kun maisteri vihdoin -nousi, suuteli Birgitta nuoruudenystäväänsä molemmille silmille ja -laski hänet varovasti takaisin vuoteelle. - -"Maisteri", hän kuiskasi, "valmistaudu antamaan kirkon lohdutus! -Viinipuun ensimäinen verso avaa vihreän lehtensä." - - - - -VII - - -Kun Kaarina nyt oli tullut äitinsä luo Roomaan ja kun hänen -ensimäisenä sunnuntaina piti seurata häntä kirkkoihin rukoilemaan, -nousi hän aikaisin aamulla ja alkoi pukeutua viluissaan ja kädet -kontassa. - -Pimeys peitti vielä maan, ja lampunvalossa hän avasi arkun, jonka -oli tuonut mukanaan, ja otti esiin pukunsa. Birgitta, joka oli -pöydän toisella puolen jo kauan istunut lukemiseen vaipuneena, nosti -katseensa ja silmäili Kaarinaa lempeästi, sillä hän rakasti kauniita -kasvoja. - -Kaarina ei ollut vielä täyttänyt yhdeksäätoista vuotta, ja kun hän -seisoi siinä valmiina somistautumaan juhlapukuunsa ja yksinkertaisiin -koruihinsa, näytti todellakin siltä kuin koko maan onni kerran -olisi hänen; mutta hän kääntyi pois, sillä koko yön hän oli maannut -hereillä eikä hän tahtonut, että äiti näkisi hänen silmänsä. - -"Lapsi", sanoi Birgitta, "sitä hametta et saa ottaa, se sopi kyllä -sinulle, kun istuit kotona salissa, mutta nyt sinä olet tullut -totuttamaan itseäsi yhdessä minun kanssani pyhän Franciscuksen -köyhyyteen." - -Kaarina etsi toisen hameen, tumman ja kohtalaisesta kankaasta -ommellun, mutta vyö oli hopealla kirjaeltu. - -Birgitta pani kirjan pois. - -"Leikkaa kappaleiksi se kangas, siteiksi sairashuoneen, potilaille, -ja polta vyö!" - -"Mutta, äiti, eihän minulla ole muuta pukua, ja on juhlapäivä." - -"Sinulla on sarkakaapu, joka oli ylläsi, kun tulit pyhiinvaeltajaan -kanssa, ja se on hyvä kyllä. Vai pitäisikö lapsen käydä isoisemmin -kuin äidin? Sinä olet vielä nuori, ja varo kiehtomasta miesten -katseita." - -"Tässä sinä näet kuluneen kaavun, äiti. Parsima parsimassa ja tilkku -tilkussa. Mutta mielelläni tahdon totella sinua, sillä suru, jonka -sinä olet tuottanut, on kyllin raskas tehdäkseen kaiken maailmassa -minulle yhdentekeväksi. Olen jo sanonut sinulle, että saadessani -kirjeesi, makasi Egard sairasvuoteella..." - -"Kun sinä olit pieni ja istuit polvellani, kuinka sinä silloin -ikävöitkään kerran luopua maailmasta ja käydä minun kanssani Rooman -katuja!" - -"Se on totta, äiti, ja nyt teki kirjeesi minut samaksi ikävöiväksi -lapseksi... mutta siitä hetkestä paheni sairaan tila, ja ihana mies -kutistui ja kuihtui. Hän kietoi käsivartensa minun ympärilleni, -pitääkseen minua kiinni! Sisar, hän sanoi, sillä sanoimmehan -toisiamme sisareksi ja veljeksi, ja niin kaunisti alati ritarillinen -kunnioitus hänen hellyyttään, ettei hän koskaan tarttunut käteeni -lupaa pyytämättä. 'Sisar, emmekö ole molemmat nuoria ja onnellisia -ja täynnä harrasta rakkautta? Enkö ole Jumalan ja ihmisten edessä -aviopuolisosi, vaikka me hänen kunniakseen olemme eläneet ja asuneet -kuin kaksi sisarusta? Kuka rohkenee erottaa meidät? Sinä päivänä, -jolloin sinä olet poissa, on kaikkeni lopussa, ja minä tiedän, että -silloin pitää minun kuolla'. Niin hän puhui minulle, ja me huomasimme -kaikki, ettei hänellä ollut pitkää aikaa elettävänään." - -"Ilmaisenko sinulle aavistukseni... En, en vielä. Jatka kertomista." - -"Hän alkoi pyytää, että minä odottaisin edes kuukauden Sitten hän -pyysi minua viipymään edes viikon. Ja vihdoin... vihdoin, kun hän -makasi siinä kuihtuneena ja sammuvana, pyysi hän minua pysähtymään -edes päiväksi, tai kahdeksi, niin että minä hellästi ja uskollisesti -sulkisin hänen silmänsä. Hänen niin puhuessaan minulle istuin -kumartuneena hänen vuoteensa puoleen, jolloin veli Kaarle ryntäsi -sisään ja läimäytti penkkiä ratsuraipallaan. Minä hypähdin pystyyn -ja vaientaakseni hänet osotin sairasta, mutta rakas veli jatkoi -kulkuaan, niin että kannukset ja ketjut lauloivat, ja hän huusi: -'kaikki begiinit ja puolipyhät, jotka hävittävät oman sukunsa... -minulla olisi hyvä halu kirota heitä, vaikka olisi oma äitinikin -heidän joukkoaan!' Sen sanottuaan puri hän huultaan ja karahti -punaiseksi, mutta Egard nousi istualleen, siveli hiukset otsaltani ja -suuteli sitä ja sanoi: 'Nyt tunnen, että sinun täytyy matkustaa. Et -saa viipyä. Arkut ja reput ovat jo valmiina. Kutsu palvelijat ja anna -satuloida hevonen! Nyt heti tunnin kuluessa sinun pitää lähteä, mutta -kaikkea hyvää menestystä rukoilen sinulle ja hänelle, joka sinut on -synnyttänyt, sillä minä uskon hänen elämäntyöhönsä'." - -"Eikä se jäähyväistoivotus anna sinulle rauhaa?" - -"Se tuottaa minulle omantunnon tuskaa ja unettomia öitä. Minun ei -olisi pitänyt totella. Minun olisi tullut olla ihminen ja puoliso. -Minä tahdon kotiin. Äiti, äiti, sinä paadutat sydämesi, ja päivä -päivältä se käy yhä kylmemmäksi... tai lieneekö sinulla sydäntä -laisinkaan." - -Birgitta otti vitsan, joka riippui seinällä, ja pani sen pöydälle. - -"Mielesi on kapinallinen, ja jos sinä huomaat, ettet hyvällä tahdolla -ole voimaa, ota vitsa ja kurita itseäsi! Ja ellei siitä ole apua. -paljasta käsivartesi ja anna maisteri Pietarin pidellä vitsanvartta, -kunnes kirvely tuo parannusta!" - -Tukahduttaen nyyhkytyksensä pukeutui Kaarina kuluneeseen kaapuun, -mutta hän teki sen kiivaasti ja vihaisesti, ja kun hiha otti vastaan, -ratkoi hän saumaa pitkän matkaa. Keikauttaen ynseästi päätään hän -kokosi hiuksensa ja palmikoi ne niskaan, mutta Birgitta pani hänen -päähänsä oman leveälierisen hattunsa. - -"Minulle riittää huntu", sanoi Birgitta. "Näin ruman ja vanhan lesken -kaulaan ei kukaan kiepsahtane. Mutta sinä... käy kumarassa, ettei -kukaan näe kasvojasi!" - -Birgitta sammutti lampun, työnsi auki ikkunaluukun ja kurottaikse -ulos. - -Ruohoisella Campo de' Fiorilla liekehtivät siellä täällä leiritulet, -ja portin luona maisteri Pietari lyhtyineen keskusteli saksalaisen -palkkasoturin kanssa. Birgitta saattoi erottaa Orsinin karhun -lipussa, jota sotamies kantoi olkapäällään. Kynttilät tuikkivat -kaukaisten kirkkojen selkiavoimista porteista, ja kumpujen ja -raunioitten takaa hehkui jo hämärän läpi päivänsiinteitä. - -"On aika", sanoi Birgitta. Sitten hän huusi maisterille: "Onko rauha -kaduilla?" - -"Sotamies arvelee niin." - -Kädet ristissä ja tytär rinnalla lähti Birgitta rippi-isän luo, joka -kohotti lyhtyä tietä näyttääkseen. - -Se oli kivikkoinen aasintie, joka ruohon ja villiohdakkeitten -keskitse nousi yli synkän, mestauspaikan ja pysähtyi äkkinäisen -mutkan perästä pienen rappeutuneen basilikan eteen. Puukatosta, joka -osaksi oli luhistunut, riippui muurinvihreä tuuheina kimppuina, ja -seinän kosteiden sammaltöyhtöjen välillä, jotka olivat kuin suipot -satyyrinparrat, kimmelsi mosaiikkien jäännöksiä. Kaksi pientä ohutta -vahakynttilää paloi itkusilmin alttarikaapin edessä, jonka kulta ja -värit olivat karisseet pois, ja oli kuin olisi sanomaton kipu uinunut -liitukalpeilla kasvoilla, jotka Maariankuva käänsi paavien hylkäämää -kaupunkia kohden. Korkeaääniset pyhiinvaeltajat kulkivat tai istuivat -lattialla, ja kuoropojan ja muutamien liukaskielisten ja nauravain -naisten seurassa astui sisään vihdoin pappi ja luki kiireesti messun. -Sen kestäessä hän otti välistä sokerileivospalan taskustaan, ja -naiset kuiskailivat, että he vielä vuosi sitten olivat nähneet hänen -kiiltävän sormuksensa Maariankuvan peukalossa. - -Birgitta antoi maisteri Pietarille merkin kulkea eteenpäin. - -"Minulla on aavistuksia", hän sanoi, "tästä päivästä tulee -kyynelpäivä." - -He tulivat nyt kaduille ja toreille. Vasaraniskut pamahtelivat, ja -soihtuvalossa puuhasi joukko miehiä teatteria pystyttäen. Alimpana -näkyi jo kuolonvaltakunnan luurankoja ja tulenleimuja ja tulikouria -mustille kankaille maalattuina. Ylempänä kohosi vihreä näyttämörata -huoneineen ja pylväineen, ja se oli maa, mutta ylimpänä, missä -taivaan piti pilveillä, ei näkynyt vielä mitään muuta kuin tyhjä -lattia ja puolialaston kirvesmies, joka istui lattialla naulaamassa. - -"Tarvitaan monta vasaraniskua ennenkuin me rakennamme itsellemme -taivaan", sanoi Birgitta. "Sinun pitää rukoilla käydessäsi, Kaarina." - -Kaarinan askeleet tulivat nopeammiksi ja hänen asentonsa entistään -kumaraisemmaksi -- mutta hän ei rukoillut. - -Kun vaeltajat vihdoin ennättivät Sankt Laurentius in Parnispernalle, -oli siellä sellainen tungos, että heidän täytyi pysähtyä portaille, -ja nöyryyttääkseen itseään Birgitta yhtyi köyhien joukkoon ja -kerjäsi. Ei Kaarina eikä hän itse ollut vielä maistanut mitään, ja -hän söi leipäpalasia, joita ohikulkijat väliin heittivät hänelle -rahan asemasta. Leipä oli vanhaa ja kovettunutta, mutta hän valitsi -juuri sitkeimmät kannikat itselleen ja ojensi pehmeimmät palat -toisille kerjäläisille. Hän tahtoi mielellään tulla huomatuksi -terveellisen esimerkin antajana. Kun hän havaitsi, että pari ylhäistä -rouvaa tunsi hänet ja että he suuresti hämillään antoivat almunsa, -tunsi hän itsensä ylevämmäksi ruhtinatarta valtaistuinteltan alla, -mutta hänen mielensä oli vihastunut. Häntä sysittiin selkään ja -poljettiin käsille, ja ympärillä kuluttivat aikaansa ryysymekot -heittämällä arpaa tai ilvehtien. Hän kääntyi heihin päin, ja hänen -äänensä oli tuima ja jyrisevä. - -"Onko tämä marttyyrien kaupunki, onko tämä Rooma?" - -Eräs pyhiinvaeltaja kumartui hänen puoleensa, ja kynttilänloiste -kirkon portilta lankesi hänen parralleen ja terävästi ulkonevalle -leualleen. Muutamat toiset pyhiinvaeltajat piirittivät miehen heti -ikäänkuin vartioidakseen häntä, ja Birgitta näki, että heillä oli -aseet vaatteiden alla. - -"Kyllä, vieras vaimo", hän sanoi puolikovaa, "tämä on Rooma, jonka -jokaisessa vuohipaimenessa on enemmän kuninkaallisuutta kuin -ruhtinaissa ja ritareissa. Jumaloi pyhää Liviusta ja pyhää Senecaa, -marttyyriä, että he, lahjottavat sinulle valoisan hyveensä. He eivät -maanneet eivätkä hourineet huoneennurkassa, eikä heidän tarvinnut -ruoskia itseään tullakseen yleviksi. Rukoile heitä valaisemaan -sielusi. Mitä sinä tiedät Roomasta? Et niin mitään! Kiltti muoriseni, -tässä on ropo ja ole hiljaa!" - -Birgitta nousi niin kiivaasti, että hän kadotti kaikki kerjäämänsä -rahat, jotka olivat hänen sylissään. - -"Tiedätkö sinä itse, kenelle puhut? Minä olen maan mahtavain -sukulainen." - -Kansa alkoi viheltää sormiensa lomitse ja sorista, -- ja eräs -kerjäläinen huusi puoleksi laulaen: - -"Köyhä ruhtinassuku, joka kantaa mokomia kurjia ryysyjä!" - -Pyhiinvaeltaja asettui suojelemaan kumpaakin naista. - -"Hiljaa, herrasmiehet", hän sanoi rahvaalle, "hiljaa, herrasmiehet. -Aina olitte te ennen ritarillisia naisille, päivinä, jolloin Rienzi -oli kansantribuuni. Missä on nyt sankarinne?" - -"Fraticellien ja villien erakkojen luona vuoristossa!" vastasi -kerjäläinen. Toiset äänet huusivat: "Maanpakoon ajettu, karkotettu -lastensa luota, pannaanpantu, syytetty harhauskosta..." - -"Se hän onkin", mutisi Birgitta, "siserooni ja hupsu hän on." - -Kansa tahtoi temmata hänet portailta maahan, ja salaa asestetut -miehet kuiskasivat rauhattomina pyhiinvaeltajalle. - -"Varovasti, varovasti! Sinä kiivastut yhä ja unohdat pitää hammasta -kielen edessä." - -Silloin pyhiinvaeltaja työnsi kansan takaisin molemmilla käsillään, -hitaasti ja juhlallisesti kuin olisi hän järjestänyt juhlakulkuetta, -ja koko ajan hän toisti puoleksi mairitellen, puoleksi käskien: -"Hiljaa, herrasmiehet!" - -Samassa kohotti Kaarina päänsä, niin että pyhiinvaeltaja näki hänen -nuoruutensa ja kauneutensa. Pyhiinvaeltaja kumarsi, ja ääni sai -kajahtavan soinnun kuin hopeatorvet Pietarinkirkossa. - -"Pyydän anteeksi, jos kiivaudessani olen loukannut kahta jaloa -naista. Vähän matkan päässä täältä on jono ikivanhoja termejä -[kylpylöitä], joihin meidän muutamia vuosia sitten oli tapa asettaa -kuvat, mitä löydettiin maasta. Ilonani oli istua siellä ja seurata -katseellani pieniä leikkisiä sisiliskoja, jotka välistä, kun olivat -saavuttaneet kivijumalien sileän otsan, menettivät jalansijansa ja -kuukertuivat takaisin ruohoon kuin vihreävälähteiset pisarat. Yksi -ainoa jalusta oli tyhjä. Minun nuori rouvani tai neitsyeni, miksikä -nyt saattaisin teitä sanoakaan, tahtoisin paljon mieluummin nähdä -teidät kivisenä jalustalla kuin täällä elävänä rumissa ryysyissä. Sen -olisitte te arvoinen." - -Hän kumarsi taas ja meni kansan keskeen, seuralaistensa uskollisesti -ympäröidessä häntä, ja joka askeleella heilui ja liehui -pyhiinvaelluskaulus kuin ritarin viitta. - -"Kuka oli se mies?" kysyi Kaarina vahingoniloisen uhmaavasti ja -katseli poistuvaa luvattomasti. Kukaan ei ollut koskaan ennen -puhutellut häntä niin kevytmielisesti ja kuitenkin niin hienosti. -Pohjaltaan hänen sanansa olivat jonninjoutavia, hän arveli, mutta ne -viipyivät ilmassa ja piirittivät hänet kuin lämmittävä auringonsäde. -Hän tunsi kasvavansa jäykkyydessä ja kovakorvaisuudessa, ja se -ilahutti häntä, niin että hänen silmänsä hohtivat. - -"Äiti, äiti, kuka oli se mies?" hän sanoi, ja hymy melkein väreili -hänen huulillaan. "Ehkä hän ymmärtää paremmin kuin me sekä ihmisiä -että Jumalan muita tekoja, siksi että hän rakastaa niitä?" - -"Tiedänkö minä, kuka hän oli! Emme ole tulleet tänne kumartamaan -hänen kivijumaliaan." - -"Emmekä yhtenään ylvästelemään", pisti maisteri Pietari. "Kuinka -saattaisin taivuttaa ylpeyttäsi, rouva Briitta? Sinä menet köyhien -joukkoon nöyryyttääksesi itseäsi, mutta tuleepa joku ja kohtelee -sinua kerjäläisenä, silloin sinä kavahdat punaisin otsin ja huudat -koko maailmalle, että sinä olet mitä mahtavin kuninkaan heimolainen. -Välistä sinä olet Jumalan harvoja valittujakin..." - -"Sinäpä sen sanoit, maisteri." - -"Rangaistukseksi äskeisestä ylpeydestäsi minun täytyy ripittäjänäsi -velvottaa sinut valvomaan koko ensi yö." - -Birgitta tuijotti eteensä tyhjään ilmaan, ja kuuma veri nousi ja -laski. - -"Mielelläni, mielelläni. Kyynelpäivää seuraa kyynelyö... Äidin -ja lapsen täytyy etsiä kauan löytääkseen toisensa... Minä näen -sanansaattajan tulevan Ruotsista... Vielä hän on kaukana. -Muuliaasilla hän ajaa parhaillaan jossakin muuria pitkin, mutta -vähemmässä kuin tunnissa hän on saapuva ja kolkuttava ovellemme, ja -laukussa hän kantaa hyviä viestejä." - -Kaarina värisi ja kiersi rukousnauhan ranteeseensa, mutta hän -teeskenteli, ja nyt hänen koko kasvonsa hymyilivät. - -"Äiti, äiti, hän tulee noutamaan minua. Ja vaikket annakaan minun -kulkea riemuissani, anna minun kuitenkin vapaasti seurustella -järkevien olentojen parissa." - -"Että ensimäinen naisryöväri nostaisi sinut satulaansa." - -"Mieluummin niin kuin kaukana omaisista elää kituuttaa sellaista -elämää, johon sinä minut tuomitset." - -"Oletko unohtanut sanat: tapahtukoon Jumalan tahto?" - -"Jumala tahtoo aina kuin sinä, äiti, mutta kun minä saan sinun -harmaat hiuksesi, tahtoo hän kyllä kuin minä. Silloin, ellet -ennemmin, sinä näet, että minä olen äitini tytär." - -"Maisteri", sanoi Birgitta. "Nyt on valoisaa. Seuraa Kaarinaa kotiin -ja sulje hänet huoneeseen. Koko päivä hänen pitää paastota saamatta -mitään muuta kuin vettä ja vähän leipää. Telkeä ikkunaluukku, jonka -jätin auki, ja korjaa pois kirjotusneuvot ja kirjat... mutta anna -hänen pitää vitsa." - -Birgitta kääntyi ja meni kirkkoon, jossa klarissain hillityt ja -lempeät hymnit heijailivat suitsutuspilvissä. - -Maisteri Pietari taputti Kaarinaa olalle ja osotti portaita. Kaarina -katsahti häneen, naurahti ja eteni muutamia askeleita. Sitten hän -pysähtyi. - -Nyt maisteri kosketti Kaarinaa kovemmin olkaan ja osotti yhä -portaita. Silloin Kaarina katsahti toistamiseen häneen ja naurahti -ja asteli niin kiivaasti alas kaltevia kivilaattoja, että maisteri -Pietari heti jäi jälkeen. Viimeksimainittu piti Kaarinaa kuitenkin -koko ajan näkyvissä, kulkien hänen jälessään läpi soukkien ja -mutkittelevien katujen, joiden varsilla myymälät jo olivat avanneet -luukkunsa ja päivä alkoi. Vasta tultuaan ruohokentälle rauhottui -Kaarina enemmän ja kumartui toisinaan poimimaan kukkia, jotka -kuitenkin pian unohdettuina putosivat hänen käsistään ja jäivät -näivettymään tielle. Vihdoin hän istuutui kivelle vuohipaimenen -viereen ja otti appelsiinin hänen vasustaan. Kuoriessaan hedelmää -hän kyseli lähimpien raunioitten nimiä, ja nauttiakseen täysin -siemauksin vapaudestaan ja ärsyttääkseen maisteria oli hän olevinaan -aivan huumaantunut hilpeydestä. Kun hän jo söi kolmatta appelsiinia, -kuuli hän maisterin arvokkaitten ja rauhallisten askelten ratinan -somerossa. Kerkeästi pisti hän rahan vuohipaimenen vasuun ja alkoi -juosta. Ei ollut enää pitkä kardinaalipalatsille, jossa hän ja hänen -äitinsä majailivat, ja hänellä oli oven avain hameentaskussa. Hän -kiiruhti vahtien ohi porttiholviin ja ylös portaita, ja huoneeseen -päästyään sulki hän oven ja salpasi sen. - -Turhaan kolkutti maisteri Pietari. Hän odotti. Hän kolkutti kauan ja -herkeämättä toisen kerran -- mutta yhtä turhaan. Silloin hän meni -alas ja huusi ankarasti ikkunaan päin, mutta kukaan ei vastannut. -Sotamiehet nauroivat hänelle, ja hänen täytyi astua ruohoisen pihan -yli palvelijain portaille. - -Kun hän tuli huoneeseen, seisoi Kaarina penkin vierellä, jolle hän -oli heittänyt ruman hatun, ja hän päästi parhaillaan hiuksiaan, jotka -hulmusivat polviin asti. - -"Palmikko painoi, jotta sain säryn", hän sanoi. "Oletkos ennen nähnyt -moista tukkaa, maisteri?" - -Maisteri Pietari kokosi kirjat ja kirjotusneuvot ja otti Birgitan -äsken alottaman rangaistuskirjeen, joka oli tarkotettu Avignonin -paaville, ja kaikki hän kätki kaappiin ja salpasi kätkön tarkoin. -Sitten hän sulki ikkunaluukun, mutta auringonjuova tanssi vielä -halkeamasta, ja Kaarina seisoi suorimassa hiuksia sormillaan. - -"Luuletko", hän kysyi, "että pyhiinvaeltaja, joka puhui kanssamme, -pitäisi näin vaalahtavasta hiusväristä?" - -Maisteri Pietari ei vastannut, vaan nouti ruukullisen vettä ja -leipämaljan ja pani ne pöydälle. Niiden keskeen hän laski vitsan ja -vähän loitommaksi pöydän päähän ristiinnaulitun vuolukuvan. - -"Kuinka saatat aina näyttää niin iloiselta ja tyytyväiseltä, -maisteri", Kaarina jatkoi, "silloinkin kun asetat esille vitsan? Niin -ei ole äidin laita?" - -"Miksi en olisi tyytyväinen, rakas lapsi, kun olen saanut rauhan -sielulleni ja olen onnellinen kutsumuksessani. Niin pitkälle ei -hurskas emäntäni ole ehtinyt. Jäykkä tamminen tarvepuu ei ole niin -helposti vuoltavissa kuin pehmeä oksa... ja hänen omat lapsensa -vastustavat häntä. Muutamat luulevat, että hän on täynnään -narrisairautta ja teeskentelyä, mutta vähän he tuntevat häntä, ja -tuomitsevat enimmäkseen itsensä mukaan. Mutta ylpeä hän on, se on -totta, aivan liian ylpeä teeskentelemään. Toiset arvelevat, että -hänen sielunsa on sairas ja että hän vaappuu ympäri meidän kanssamme -kuin hullu ihminen, mutta varmaan he tuntevat häntä kaikkein -vähimmin. Minä puhun nyt kanssasi kuin olisit vieras etkä hänen -tyttärensä, ja voi olla sinulle hyväksi, että kuuntelet. Terveys, -juuri sana terveys on kielelläni, joka kerta kun puhun siitä -naisesta. Kun hän tulee huoneeseen, on minun aina kuin kantaisi hän -hedelmävasua sylissään, niin tuoreelta tuoksuu hänen seurassaan. -Siksi tiedänkin hyvin, kuinka minun on häntä kohdeltava, kun hän -kiivastuu ja vihastuu ja ylpeyden henki valtaa hänet. Kas, Mattias -opetti minulle keinon, ja hänellä oli viisas pää. Ei sovi nousta -häntä vastustamaan kuten sinä, Kaarina. Ei liioin saa suudella -hänen kättään ja sanoa häntä hurskaaksi ja pyhäksi, siitä hän saa -unettomat yönsä ja istuu ja ajattelee ja epäilee kaikkea, mitä hän on -sanonut ja tehnyt koko elämässään. Kuinka hän sellaisina öinä saattaa -antautua tutkisteltavaksi, sen tietää hänen rippi-isänsä yksin... Ei, -puhu hänelle kuin mies puhuu miehelle... suoraan, yksinkertaisesti, -silloin tällöin hauskan leikillisestikin... niin että sielun terveys -saa luonnollisesti ja rauhallisesti vaikuttaa. Siinä koko salaisuus." - -Kaarina oli jälleen tullut totiseksi, ja kädet vaipuivat väsyneinä -kaavun laskoksiin. - -"Helppo on sinun, maisteri, käyttää hyväksesi salaisuutta, mutta -minun on toteltava. Minä olen kappale maata, jota kuokitaan -ja kynnetään ajattelematta, onko maan laatu sovelias kylvöön. -Kyynelpäivää seuraa kyynelyö, äiti sanoo. Milloin olen minä, täällä -saanutkaan muuta kokea? Tuliko milloinkaan kyynelpäivä iloillaksi? -Itkeneenä minä nousen aamulla ja puuhaan ääneti askareissani, -ja kun ilta ehtii, eivät kyynellähteeni ole vielä ehtyneet. -Ennen puhuteltiin minua: Sinä suloisin taivaantähti, sinä tieni -toukokuunkukka pieni. Ennen minä istuin tulen loimussa salissa, ja -Egard ja veli Kaarle ja veli Birger istuivat vieressäni soitellen. -Nyt on nimeni: Sinä tottelematon, sinä jäykkäluontoinen. Pakenevatko -niin pois minun nuoret vuoteni kuin perhos-poloiset, jotka syntyvät -synkkänä päivänä ja liitelevät pitkin maata ja pensasaitoja etsien -sitä auringon vilahdusta, jota eivät koskaan tapaa... ja niin tulee -pimeä, ja niiden täytyy kuolla? Jos sinulla on sydän, maisteri, niin -ajattele asiaani ja auta minut vankeudesta, johon sinä ja äiti nyt -minut salpaatte!" - -Maisteri Pietari ripusti avainkimpun vyöhönsä ja avasi oven -mennäkseen, mutta hän teki sen hitaasti ja epäillen, ja kun hän -oli koskettanut lukonväännintä, jäi hän seisomaan. Hän kääntyi ja -peräytyi muutaman askeleen pöytää kohden, mutta kun hän vihdoin -kohotti katseensa vastatakseen, tömisivät sandaalit portaissa, ja -kaksi ruotsalaista matkamiestä astui pölyisinä ja ahavoittuneina yli -kynnyksen. - - - - -VIII - - -Alvastran priori [luostarinjohtaja] Pietari ja Pietari Räätäli siinä -saapuivat kirjeineen Ruotsista. - -"Enkö ole tunnettu?" huudahti pieni räätäli säteilevin silmin, -totuttuaan puolipimeään, ja tervehti samalla kertaa nöyrästi ja -tuttavallisesti. "Kun kolme Pietaria katsoo yhtä piikaa, niin siinä -varmasti on kaksi liikaa... Mutta iloinen minä olen nähdessäni nuoren -rouvan. Alati yhtä sorea ja terve! Siunatkoon sinua, hurskas lapsi! -Ja luja kädenlyönti, maisteri! Meillä on mustia viestejä." - -"Mustia viestejä, sinä sanot", vastasi Kaarina. "Sitäpä aavistin, -siliä äiti ennusti, että oli tulossa kaksi ruotsalaista miestä -tuomaan onnellisia sanomia... Mikä on onnea hänelle, se on tuskaa -meille muille." - -Pietari Räätäli avasi laukun ja otti esiin kaksi rahapussia ja -viisi kirjettä, jotka oli huolellisesti paulotettu ja varustettu -sineteillä, sekä isohkon esineen vihreään verhoon käärittynä. -Sillaikaa laski priori sauvan kädestään ja mietittyään hetken ja -voitettuaan takaisin levollisuutensa virkkoi vihdoin: - -"Maisteri Mattias, oppinut jumalanystävä, palasi äskettäin -ristiretkeltä ja on nyt eronnut näiltä ilmoilta. Sittenkun hän ei -enää saanut istua rouva Birgitan pöydän ääressä ja tehdä työtä -hänen kanssaan ja kääntää hänen kirjotuksiaan latinaksi, ei hän -koskaan tuntenut oikeaa viihtymystä. Hän ei tiennyt enää missä -oli kotinsa. Hän laski leikkiä kuin ennenkin ja luki kirjojaan ja -kirjotti ja puhui ihmisten itsesokeudesta ja hulluudesta, mutta hänen -tulisielunsa oli kuin sammuksiin puhallettu. Ristiretki onnistui -huonosti. Harvat tulivat kastetuiksi, eikä kuningas Maunu voittanut -saalista itselleen eikä ritareilleen eikä voi maksaa velkaansa -kirkolle. Pannanuoli tulee hänen palkakseen. Kaikesta saattoi -Mattias puhua hymyillen ja päätään pudistaen ikäänkuin katsoisi -toisesta maailmasta, ja vasta kun hän oli uskonut minulle terveisensä -Birgitalle, tunsin hänen vanhan totisuutensa. Minä itse suljin -hänen silmänsä ja hautasin hänet harmaitten, munkkien kirkkotarhaan -Tukholmaan." - -"Monitietoisempaa ystävää ei ole meillä enää", sanoi maisteri -Pietari, mutta Kaarina huoahti huojennuksesta. - -"Onko siinä kaikki?" Kaarina kysyi. - -"Ei kaikki, rakas rouva. Paljon voi tapahtua, niin pahaa kuin -hyvääkin, kun ystävät ja sukulaiset asuvat kaukana erossa... Saanko -ottaa kulauksen vesiruukusta, koska en näe pikaria?" - -Kaarina tuli hämilleen kuin lapsi, jota vieraan läsnäollessa -rangaistaan tottelemattomuudesta, ja hän kuivasi äkkiä hihallaan -kostean ruukun ja ojensi sen priorille, joka tarttui siihen molemmin -käsin ja vei sen suulleen. - -"On äidin tahto, ettei täällä ole pikaria tänään... Tapahtuuhan -kaikki äidin tahdon mukaan... Sinä olet janoinen ja väsynyt, mutta -ennenkun käyt levolle, anna kuulua mitä tiedät kotolaisista." - -"Tässä on kaikki viisi kirjettä. Etkö tahdo itse murtaa niitä ja -lukea, säästäisit siten minulta monta raskasta sanaa?" - -"En uskalla, ennenkun äiti tulee." - -"Silloin täytyy minun antaa sinulle tietoja", vastasi priori ja -istuutui lavitsalle. "Anna anteeksi, etten tottele kehotustasi, vaan -ensiksi istun ja hengähdän. Matka oli pitkä, emmekä me ole suoneet -itsellemme suuria levähdyksiä." - -Hän kävi vielä kerran ruukkuun käsiksi ja otti pari syvää kulausta, -ojentaen ruukun sitten seuralaiselleen. "Alkakaamme nyt herra -Israelista, Jumalan verrattomasta sankarista. Kuinka salamoitsikaan -hänen miekkansa yöpimeässä Alvastran mäellä, ja kansa ja ritarit -vapisivat, kun hän puhui! Maan kuninkaana hän olisi ollut mies -paikallaan, mutta tultuaan Riikaan hän tunsi päivänsä luetuiksi. -Mustasurma raivoaa yhä kotona, ja talot ovat kylmillä, ja tuntuu -siltä kuin tappaisi myrskyn kyllästyttämä ilma nekin, joita ei itse -tauti ole saastuttanut. Vielä kerran herra Israel koetti vyöttää -itsensä miekalla, mutta hänellä ei ollut enää voimaa sen kantamiseen. -Silloin hän otti palvelijan kummankin käsivartensa tueksi ja -hoiperteli Riian tuomiokirkkoon. Palvelijain täytyi kohottaa kypäri -häneltä päästä, mutta kuljettuaan kappaleen käytävää hän päästi -heidän kätensä ja astui alttarin eteen ja pani sormuksensa taivaan -kuningattaren sormeen. Sitten hän taivutti päätään, niin että parta -painui yli rautapaidan hamaan vyöhön, ja meni takaisin kotiin -vuoteelleen ja heitti henkensä." - -"Se oli kaunis kuolema", sanoi maisteri Pietari. - -Kaarina kumartui priorin puoleen ja kuiskasi: "Ja nyt ei sinulla ole -enää mitään meille kerrottavaa!" - -Priori työnsi rahapussit ja kirjeet sivulle pöydällä ja tarttui -käärittyyn esineeseen ja antoi sen Kaarinalle. - -"Herra Kaarle, veljesi, on joutunut leskimieheksi. Kun rouva -Katariina Gislentytär makasi kuolinvuoteellaan, antoi hän noutaa -kultakruununsa ja määräsi sen sinun perintöosaksesi." - -Kaarina päästi verhon ja paljasti leveän monikivisen otsarivan. Hän -vei sen ikkunaraolle voidakseen paremmin tarkastaa lahjaa, ja silloin -hän huomasi, että reunaan oli kiinnitetty pergamenttikaistale. - -"Tähän on jotain kirjotettu, mutta kirjaimet liikkuvat ja -luikertavat, etten voi erottaa niitä. Lue sinä, isä." - -Priori kumartui ja tavasi. - -"Sinä suloisin, kanna minua riemussa." - -"Riemussa?" toisti Kaarina ja koetti kruunua päähänsä. "Sitä kruunua -sopii minun hyvin kantaa... riemussa." - -Hänen sydämensä oli hiljaa, eikä hän kyennyt enää virkkamaan -sanaakaan. Hän vain katsoi prioriin. - -"Murheessa ei kruunua", vastasi priori ja nosti kruunun hänen -päästään. - -Ovi avattiin ulkoapäin. Birgitta tuli kotiin. - -Kyyneleet valuivat hänen kumpaakin poskeaan pitkin, ja hän -kävi kumaraisempana kuin muulloin, jotta hän näytti vieläkin -lyhytkasvuisemmalta. Hunnun nipukat riippuivat ohimoilta yli -rinnan, ja entiseen tapaansa ääneti kiirehtäen ja pitäen käsiä -puoleksi kohotettuina edessään hän astui heti huoneen poikki ja -avasi ikkunaluukun, niin että päivänvalo vapaasti virtasi sisään. -Seuraavassa silmänräpäyksessä hän seisoi taas pöydän ääressä, ja -hänen pienet rientävät askeleensa olivat niin pehmeät, että niitä -tuskin kuului kivilattialla. - -Hänen jäsenensä värisivät, ja kädenselällä hän kuivasi kyyneleet, -jotka valuivat vieläkin vuolaampina. Tervehtimättä ketään hän mursi -kirjeet ja luki ne toistensa perään, mutta kun hän tuli viimeiseen, -jätti hän sen avaamatta. - -"Ota se, Kaarina, ja lue yksiksesi", hän sanoi. "Se on Egardilta, -mieheltäsi. Mutta aavistus sanoo minulle, ettei hän enää ikävöi -- -että hän on kuollut." - -Kaarina ei ottanut kirjettä, vaan kuiskasi aivan hiljaa: - -"Äiti on surmannut hänet!" - -Vaikka hän vain kuiskasi, tuntui kaikista kuin olisi hän -puhunut kovaa ja kuin olisi puoleksi tukahutettu huuto kiitänyt -tuulenpuuskana läpi huoneen. - -Birgitan silmät kuivuivat. Nojaten nyrkkiin puristetuilla käsillään -pöytään hän katsahti maisteriin ikäänkuin odottaen häntä puhuvaksi, -mutta maisteri silitti Kaarinan otsaa ja sanoi vain: - -"Sinä pieni Saaronin lilja, miksi talvesi on jo tulossa?" - -Kaarina työnsi hänet pois. - -"Surkuttelusi, maisteri, ei minua auta, mutta sinut velvotan minä -saattamaan äidin edesvastuuseen tuomarien tuomarin edessä. Äiti puhuu -kutsumuksestaan, mutta ei koskaan toisten kutsumuksesta. Hyljätyt -kodit ja äskenluodut haudat huutavat hänen jälkeensä, minne ikinä hän -tekeekin toivioretkiä." - -Birgitta vastasi: - -"Maisteri asettuu pöydänpäähän ja säästää tutkistelunsa -rippitunniksi, mutta antaa nyt viisaan väen hallita!" - -Hän tarttui rahapusseihin ja punnitsi niitä kädessään ja tunsi, että -ne olivat sangen täysinäisiä. Vihdoin hän irrotti punoksen toisen -ympäriltä ja alkoi laskea rahoja pöydälle ja jakoi kullan ja hopean -kahteen eri kasaan. Sitten hän pyyhkäisi taas kaikkityyni pussiin. - -"Hyvä", hän sanoi, "sitä tavaraa me tarvitsemme." - -Pietari Räätälin naama venyi pitkäksi, ja hän alkoi yskiä ja änkyttää. - -"Armollinen rouva, ei saa panna pahakseen... Jos minä nyt sanon -totuuden, ovat nämä pussit minun." - -"Ja mitä tekee Pietari niin paljolla rahalla?" - -"Ennenkun tulen liian vanhaksi ja harmaaksi, tahdoin, syntieni tähden -tehdä pyhiinvaelluksen marttyyrien kaupunkiin..." - -"Ja sinne olet sinä ennättänyt." - -"Mutta Roomasta minä tahdon jatkaa Pyhälle haudalle asti. Kaikki, -mitä minä uutteralla työlläni vuosien kuluessa olen saanut kokoon, -otin senvuoksi mukaani. Monet kotona halusivat kyllä lähettää rahoja -sinullekin, armollinen rouva, mutta mustasurma on tuonut sellaisen -hädän maahan, ettei kukaan enää saata huolehtia omaisuudestaan. Siksi -olin iloinen omistaessani omani laukussa." - -"Lahjota se köyhille, Pietari. Kaupunki on nyt tulvillaan sairaita ja -hädänalaisia." - -"Voisinhan minä katsoa hiukan liikenevän ja jättää sinulle." - -"Ei, Pietari... Kaikki!" - -"Mutta silloinhan minun olisi pakko kääntyä kotiin ja uudestaan -säästää vuosikausia, voidakseni sitten taas kulkea ja kulkea pitkää -loputonta tietä." - -Birgitta nyökkäsi hänelle ja puristi kätensä nyrkkiin varmaan -totuttuun tapaansa. Sitten hän otti molemmat pussit ja antoi ne -maisteri Pietarille ja käski hänen toistaiseksi panna ne kaappiin. -Itse laski hän rouva Gislentyttären kruunun kaapinhyllylle, ja kun -kaikki oli lukittu, otti hän avainkimpun maisterilta ja kiinnitti sen -omaan vyötärysnauhaansa. - -"Meitä on tänään, vitsottu kylliksi!" hän sanoi vihdoin ja ripusti -vitsan takaisin muurille ja alkoi asetella vateja ja pikareja -vieraille. Vasta kun pöytä oli valmiiksi katettu, kutsui hän -palvelijat ja meni yksinään huoneeseensa. - -Hän istuutui lavitsalle ja tiukensi solmuista nuoraa, jonka hän -oli salaa sitonut polviensa väliin, jotta kipu joka askeleella -muistuttaisi hänelle Kristuksen kärsimistä. Sen tehtyään hän -päästi kaavun auki kaulan kohdalta, jotta olkapäät ja käsivarret -paljastuivat. Ne eivät olleet enää samaa valkoista hipiää kuin -silloin kun hän viimeistä kertaa vaelsi Alvastrasta, vaan olivat nyt -vaivojen ja paaston hivuttamat ja laihduttamat ja täynnään pieniä -palohaavoja. Yhdessä vuodessa hän oli vanhentunut enemmän kuin ennen -kymmenessä. Vanhuuden kurtut ja poimut alkoivat jo kutoa verkkoaan -hänen ruumiinsa ympäri, ja olkaluitten kuopat syventyivät päivä -päivältä yhä, mutta nuora, joka piti koossa jouhinuttua rinnan yllä, -oli purppuranpunaista silkkiä, ja siinä oli kultatupsuja ikäänkuin -ryysyjenkin alla kuiskaamassa kuningasverestä ja ylpeydestä. - -Hän otti vahakynttilän, joka paloi Maariankuvan edessä, ja piti sitä -kallellaan, niin että kuumat vahapisarat valuivat iholle. - -Vain alin ikkunaluukku oli auki, ja hän istui selin päivään, ja -kynttilä poltti poskia. Suurentaen silmänsä hän tuijotti liekkiin, -mutta ilman pienintäkään tuskan väristystä. - -"Kiittää tahdon minä..." hän sanoi hiljaa ja keskustellen kuin olisi -hän tuskan unhotuksessa lausunut sanansa uskotulle ystävälleen. -"Kiittää tahdon minä... Ei, en voi... en vielä." - -Hän ei taistellut itsensä kanssa, hän odotti. Viipyen kasvoi -jokainen pisara kynttilänliekin alla niinkuin riippuva mehiläisparvi -vähitellen kasvaa ja paisuu oksan alla, ja pitäen pitkän loman ne -putosivat toinen toisensa perään. - -"Nyt minä voin kiittää", hän sanoi rauhallisesti ja hiljaa, -nostamatta katsettaan liekistä. "Kiittää tahdon omieni puolesta, -jotka ovat saaneet autuuden kruunun, ja jokaisesta kyynelpäivästä, -joka nöyryyttää ja taivuttaa minua." - -Ovelle koputettiin, mutta hän ei kuullut, vaan jatkoi samalla -pehmeällä äänellä: - -"Kiittää tahdon siitä, että maailma vastustaa minua ja ihmiset -pilkkaavat minua. Kiittää tahdon siitä, että vanhuuden rumuus ja -vaivat alkavat tulla ja liha kuihtua. Talviaika tuo talvirauhan." - -Raskas pisara, joka kauan oli kokoontunut, putosi nyt äkkiä ja juoksi -pitkäjuovaisena käsivartta pitkin, mutta yhtä liikkumatonna hän -istui, eikä kasvojen ilme muuttunut. - -"Kiittää tahdon siitä, että rakastettu lapseni uhmaa minua, niin -että minä kaksin verroin kaipaan ja ikävöin hetkeä, jolloin me -löydämme toisemme... sillä tapahtua sen täytyy... Nyt tuoksuu -mirhami, ja enkelit kokoontuvat huoneeseeni. Kuinka on minun ahtaassa -kammiossani tilaa niin monelle? Ne kohottavat katon, ne kantavat -pois seinät ja lattian, enkä minä syöksy mustaan syvyyteen, sillä -heidän kätensä tukevat minua. Maan päällä minä näen vuosien tulevan -ja menevän, nopeitten sauvamiesten lailla, jotka etsivät leposijaa -illaksi, ja isieni maan yrttitarhassa itää ja kasvaa, missä viinipuu -juurtuu. Näen oman hautaholvini kirkossa, ja kuolleitten luitteni -luo tunkeutuu hiljainen hyrinä ja surina pitkästä huoneesta, jossa -sisaret istuvat ja lukevat ajanosotusta. Sanomaton on iloni, ja -sateenkaaressa tulet sinä kulkien, kaikkein rakastetuin pyhä neitsyt, -ja sinun edeltäsi pakenevat korpit." - -Kun hän mainitsi taivaan kuningatarta, vapisi hänen koko olemuksensa -niin ilosta, että kynttilä irtausi haarasta ja jäi palamaan hänen -helmaansa. Herättyään hurmauksestaan hän pani kynttilän takaisin -paikoilleen, ja heti hän tunsi kipua. Hän poimi jähmettyneen vahan -palorakoista ja uikutti ja huojui. Hän ei saattanut kauemmin istua -penkillä, vaan hypähti ylös käsi kyynärpäässä, ja joka kerta kun kipu -koveni, toisti hän taivaan kuningattaren nimeä. - -Silloin kolkutettiin uudelleen ovelle, ja hän veti kaavun ylös ja -pani sen hakaan kaulan kohdalta. - -"Astu sisään!" hän sanoi, mutta painoi kädellä kylkeä niin kovaa kuin -taisi, tukahduttaakseen rajua polttoa. - -"Rippitunti on tullut", vastasi maisteri Pietari ja astui sisään. - -"Sinäpä olet tänään huolissasi siitä tunnista, maisteri. Ja niin -tahdon minäkin ripittää, että me muistamme sen monet hyvät ajat. -Kutsu nyt sisään kaikki, jotka ovat tässä talossa, sekä vieraat että -palvelijat." - -Maisteri Pietari poistui hetkeksi, ja askeleita ja ääniä kuului -huoneista ja portailta. Hänen vihdoin palatessaan seurasivat -häntä palvelijat ja molemmat ruotsalaiset vieraat sekä muutamat -italialaiset munkit ja useat nuoret tytöt, jotka asuivat Birgitan -luona tullakseen kasvatetuiksi kurissa hurskaaseen vaellukseen. Vain -Kaarina ei tullut. Kaikki asettuivat pitkin seiniä, mutta Birgitta ei -polvistunut maisteri Pietarin eteen niinkuin hänellä muuten oli tapa, -vaan istuutui penkille keskilattialle. - -"Minä tahdon tuoda sen tavan talooni", hän alkoi, "että me joka päivä -toistemme edessä ääneen ja avoimesti tunnustamme hairahduksemme ja -pahat ajatuksemme. Itse tahdon tehdä oikean alun. Nyt sanon totuuden. -Mitä vanhemmaksi minä tulen, sitä himokkaammin iskee hornanruhtinas -kyntensä vanhaan syntiseen lihaani, niin että minä monena hetkenä -saatan hyvinkin ikävöidä nuorten ihmisten pariin, jotka tanssivat -seppelöidyin hiuksin, ja ajattelen uutta morsiuskarkeloa, niin -köyryinen leski kuin olenkin... Minä näen, että otsasi punehtuu, -maisteri, mutta jos kainostelet, käännä selkäsi! Sinulla on rauha -maailmassa, mutta minulla, joka kuulen enkelien puhuvan korvaani, -minulla ei ole rauhaa nimeksikään. Kiehuva kattila minä olen, ja -kun pistän siihen kauhan, saan sieltä punaisen ja savuavan sydämen, -joka on niin mehujen läpitunkema, että se enimmin muistuttaa -viinirypälettä. Mitä sanotte siitä te, veljet ja isät?" - -"Sinä teet oikein kääntyessäsi siinä kysymyksessä meidän miesväen -puoleen", vastasi maisteri Pietari epävarmalla äänellä, "mutta -lähettäkäämme ensiksi nuoriso pois." - -"Eikö nuoriso saisi kuulla, kuinka kurja minä olen, minä, joka -vitson ja kuritan, minä, joka olen pahempi kuin nuoriso, siksi -että minä kuihtuneen nahkani alla vielä kannan nuoruuteni pahaa! -Nuoret osottavat minua sormellaan, kun kuritan heitä, ja he huutavat -jälkeeni läpi huoneen: hyi vanhaa leskeä, joka saarnaa taivasta, -mutta matkaa alas helvettiin!" - -"Pyhän Neitsyen nimessä!... Armollisin rouva... Kuulinhan sinun -välistä ennen puhuvan niin minulle kahden kesken, mutta ympärillä on -puolikasvuisia neitoja ja huoneväkesi ja vieraita miehiä..." - -"Täällä on ihmisiä, joiden on helpompi tulla taivaaseen kuin minun. -Annas tänne kätesi, maisteri. Päälakeni oikealla puolella on pieni -kuhmu tai kuperuus luussa... ei, ylempänä. Nyt tunnet sen. Farfan -munkit sanoivat minulle, että sellaisia kuperuuksia päälaenluussa -he olivat usein huomanneet hurskailla enkelinäkijöillä, mutta myös -riivatuilla. Se saattoi olla hyvä merkki, mutta myös paha, he -arvelivat. Tosin todistivat maisteri Mattias ja priori -- hän joka -nyt ikkunaloukosta katselee minua niin säikähtyneenä -- että se oli -jokin muu kuin perkeleen harhojen tuli, mikä loisti minun näyissäni, -mutta mitä luulen minä itse, kun vuodet eivät tee minua hyväksi, -eivätkä rukoukset nöyräksi! Kuin tuli poltti rouva Gislentyttären -kruunu sormiani, kun nostin sen kaappiin. Ylpeästi olisin tahtonut -mielipuolen lailla painaa sen omaan päähäni, ollakseni kunnioitettu -kuin menneinä vuosina ja nähdäkseni herjaajani jalkojeni juuressa. -Tietäisivätpä vain ihmiset, kuinka paljon kiihkeämmin minä kaipaan -heidän sydämiään kuin he minun! Minä tarvitsen heitä enemmän kuin -he minua! Yksi ainoa vihollinen kiduttaa minua syvemmin kuin koko -teidän ystävyytenne lahjottaa minulle iloa. En ole se sitkeä -rauta vasaran alla kuin te arvelette, enkä minä tiedä ketään niin -surkuteltavaa ja huonoa. Kaukaa minä saatan tuntea vihamielisen -katseen kuin neulanpistoksen selässä, ja unetonna makaan sitten yöllä -ja pahottelen ja ajattelen, mitä pahaa olen tehnyt. Välistä kun olen -ajatuksissani, tulee ilma lämpöiseksi ja lenseäksi ympärilläni, -ja silloin minä tiedän, että ihmiset alkavat uskoa tehtävääni ja -tarkottavat minulle hyvää. Joskus taas, vaikkapa paahteisimpana -kesäpäivänä, tunnen kuinka kylmä viima käypi omasta maastani, -niin ettei mikään turkki olisi kyllin paksu lämmittämään minua. -Kansamme kotona on vahva halveksimisessa. Miehet halveksivat naisia -ja naiset miehiä, ja minua halveksivat ne kumpaisetkin. Jos on -olemassa helvettiä minulle, on olemassa vielä syvempi herjaajilleni, -mutta maan päällä minä tahdon nöyrtyä. Mene matkaasi kaikkine -rakkauksinesi, maisteri, jos pelkäät hoidella vitsaa! Pidän kauneista -asioista, ja vastenmielisesti kosketan likaisia esineitä, siksi -sinun tulee valvoa, että teen mitä alhaisimpia askareita. Nöyryytä -minua vihamiesteni nähden, jotta häpeäni tulee kaksinkertaiseksi! -En ole enää sama kuin ennen. Näkyni viipyvät, ja vasta kuumalla -vahapisaralla saatan vielä joskus ne houkutella esiin. Paperi lojuu -valkoisena ja tyhjänä pöydälläni, ja minun sieluni on kuivunut." - -Hän nousi ja veti palvelijat sydäntään vasten ja munkit ja nuoret -neidot. Hänen kätensä peittivät heidän päänsä ja olkansa niinkuin -linnun siivet peittävät poikaset, ja pesän ikkunaluukusta hän katseli -ulos niin liikkumattomin silmin, että ne olivat kuin kuolleet. - -"Kaikkien teidän on helpompi tulla taivaaseen kuin minun. Vanhuus, -vaivat ja paarit eivät minua pelota. Minä masennan lihaani, eikä -kipu tuo minulle kipua. Minä menen kerjäläisten joukkoon, ja ryysyt -ja puute ilahuttavat minua. Mutta tuleepa rikas eikä tiedä ken olen, -silloin on pian nöyryys lopussa. Minä saatan nähdä nälkää kuin -kerjäläinen ja maata yöllä kuin kerjäläinen, mutta kohteleppas minua -kuin kerjäläistä ja annappas toisten luulla, että todellakin olen -kituköyhä ja tietämätön raukka, kestän sen vain harvoin. Ylpeyttä, -rakkaat lapset, sitä ei pure jouhipaita eikä kuuma vahapisara. Jos -sellaisesta ihmisestä kuin minä voi viimein tulla se kuin pitää... -jos kiehuva kattila voi muuttua kirkkaaksi lähteeksi... kuinka paljon -helpompi on silloin teidän mennä taivaaseen, teidän jotka olette -nöyriä ja hiljaisia jo alusta asti! Katsokaa sentähden minua ja -oppikaa minusta." - -"Sisar ja rouva", vastasi maisteri, Pietari. "Jumalan henki on -sinussa silloinkin, kun puhut pahaa itsestäsi, sillä mitä sinä sanot -on totta. Sinun sydämesi on kuin alttari hurskaine vahavaloineen -ja suitsusoihtuineen, ja kun kivet rusentavat oven, surkastuu -kynttilänliekki tuulessa, mutta soihtu liekehtii. Niitä, jotka ovat -nöyriä jo hamasta alusta, kuritetaan, ja he tulevat yhä nöyremmiksi -vastoinkäymisestä. Sinun on toisin. Usein hymyilin hyväntahtoisesti, -kun kerroit näkyjäsi, sillä melkein aina huomasin, että enkelit, -jotka muuten saattavat olla niin ankaria, mieluimmin puhuttelevat -sinua leppeästi ja armaasti, niin, joskus kiittävätkin sinua. He -tietävät niinkuin minäkin, kuinka sinä tulet sävyisäksi. Kovat sanat -ja onnettomuudet paaduttavat sydäntäsi, ja sinä kiusaat ja kidutat -itseäsi turhaan. Sinä tarvitset muuta, kypsyäksesi taivaaseen." - -Birgitan silmät saivat eloa ja suuntautuivat läpitunkevasti ja -kysyvästi maisteriin, mutta mies seisoi etäällä ikkunakomerossa ja -vastasi varsin hiljaa: - -"Sinä tarvitset myötäkäymisen kirkasta, täyttä kesäaurinkoa." - - - - -IX - - -Joka aamu kulki Birgitta kaupungilla tyttärensä ja maisteri -Pietarin parissa ja rukoili kirkoissa. Äänettöminä he näplivät -rukousnauhojaan, mutta heidän takanaan nousi moni nyrkkiin puristettu -käsi, ja moni kardinaali kääntyi pois koskettamatta punaista hattuaan -tai kohottamatta sormiaan siunaukseen. - -Eräänä iltana, kun palvelijat olivat kattaneet pöydän ja jo kauan -siirrelleet patoja edestakaisin liedellä, jottei ruoka palaisi -pohjaan, kuulivat he palatsin portin paukahtavan kiinni raskaasti -kumahtaen. Rikkirevityin vaattein ja katuloan peittämänä tuli -Birgitta portaille, mutta kun maisteri Pietari tahtoi tukea häntä, -työnsi hän rauhallisesti pois hänen kätensä. - -"Jumala on pelastanut meidät", hän sanoi. "Kokoontukaamme kaikin -kiitokseksi laulamaan Ave Maris Stellaa ja sitten muistoksi -vahvistakaamme sydäntämme joka ilta suloisella laululla. Säveleitä, -säveleitä minä halaan kuulla, maisteri! Ellen minä joka päivä saisi -laulaa huoneväkeni kanssa, olisi puolet voimastani poissa." - -Hän asettui pöydän päähän kuoron johtajana, ja muut järjestyivät -sivuille toisiaan vastapäätä, esilaulajattaret eteen. Birgitta alotti -laulun heikolla ja melkein kainolla, mutta heleällä äänellä. Hänen -poskensa olivat puhjenneet ruusuihin, ja niin nuorelta ja suloiselta -ja rauhalliselta hän ei ollut pitkään aikaan näyttänyt omistaan. -Kansanjoukko, joka oli vainonnut häntä pitkin katuja, heitteli -sillaikaa kiviä sisään avoimista ikkunoista, ja suurin jyskähti -pöydän eteen, mutta Birgitta ei liikahtanut paikaltaan. Pitkän -ajan vaiensi laulun mellastajien huuto, ja eräs dominikaanimunkki -jakoi palavia tulisoihtuja ja kehotti julmaa joukkoa polttamaan -ruotsalaisen noitaväen. - -Yhtä juhlallisesti, joskin hillitysti, kaikui kuitenkin laulu -piiritettyjen vastauksena: - - "Ave, Maris Stella, - Dei mater alma - Atque semper virgo, - Fleix coeli porta." - -Kun laulu oli loppunut, antoi Birgitta merkin kaikille asettua -pöytään ja alottaa iltasen, mutta maisteri Pietari, joka istui häntä -lähinnä, kuiskasi: - -"Sinun iloinen mielesi ihmetyttää minua paljon vähemmän kuin luulet. -Joukko tiesi hyvin, kuka olit. Ei kukaan sanonut sinua kerjuriakaksi. -Rooma alkaa tuntea sinut. Kuninkaan sukulainen saat olla ja -harhauskoinen, joka lähettää kurituskirjeitä paaville ja piispoille. -Sellainen ei tuota sinulle sydäntuskaa, Briitta-äiti." - -Birgitta tulistui silmänräpäykseksi, mutta punastus muuttui avoimeksi -ja miltei vallattomaksi hymyksi: - -"Maisteri", hän vastasi yhtä matalasti. "Ehkä nyt alkaa se -myötäkäyminen." - -Paisti oli jo jaettu ja syöty, kun palvelijan, joka toi soppamaljaa, -täytyi väistää ovessa kutsumatonta ja odottamatonta vierasta. Talon -katsastaja siinä astui sisään. Laihana ja pitkänä mustankäherine -hiuksineen ja kotkannenineen hän asettui pöydän eteen, ja -kumarrettuaan ja tartuttuaan molemmin käsin sauvansa sakaraan hän -lausui jäykästi ja arvokkaasti: - -"Hyvä rouva! Teidän pitäisi useammin ajatella, että kenttä tuolla -ulkopuolella on mestauspaikka. Tuolla te itse voitte nähdä -kivijalustan, jota vielä harmentaa hiili ja tuhka ja jolla moni -syntisparka on saanut tehdä tilinsä tämän maailman mahtaville. -Totisesti, maa ei ole taivaanvaltakunta, mutta te ette voi tehdä -ihmisiä paremmiksi kuin Jumala on heidät luonut. Te käskette paavin -palata Roomaan ja vertaatte häntä Juudakseen ja Lusiferiin ja sanotte -taivaan kuningatarta rakkaaksi anopiksi. Te menette paroonien -ja piispojen luo ja poltatte heidät helvetillä, jonka käytäviin -ja kätköihin teidän täytyy olla erittäin perehtynyt. Te puhutte -näkymättömästä kirkosta, kiihotatte köyhiä rikkaita vastaan ja -salaatte kuljeskelevia fraticellejä huoneisiinne. Hänen ylhäisyytensä -kardinaali, paavin oma herra veli, jolla on valta tässä talossa, -suvaitsi jo aikaa sitten sopivasti ja ystävällisesti huomauttaa teitä -toisesta asuinpaikasta, koska hän itse tarvitsi huoneitaan. Minä näin -teidän itkien harhaavan pitkin katuja majatalosta toiseen ja minä -kirjotin ja sain aikaan muutoksen." Katsastaja katsoi keppiinsä ja -kieputti sitä sormiensa välissä. - -"Siitä ovat ajat muuttuneet, hyvä rouva. Rahvas alkaa taas huutaa -tribuuniaan Cola di Rienziä, eikä huolestuneilla parooneilla ole -enää varaa palkata vartiostoa kaupungin eri sokkeloihin. Tänä yönä -minä tahdon Orsinin sotilailla häädättää roskajoukon, mutta sitten -te saatte etsiä itsellenne uuden kodin tai muuttaa kadulle paljaan -taivaan alle!" - -"Seis, ystäväni!" huudahti Birgitta katsastajalle, joka heilautti -keppiään kaaressa ja kääntyi mennäkseen. "Ei maksa vaivaa kutsua -Orsinin sotilaita, sillä ilman Jumalan tahtoa ei niin hiuskarvakaan -koukistu päässäni." - -Hänen vielä niin puhuessaan alkoi ukkonen jyristä ja sataa rankasti. -Sammuvin soihduin ja alasvedetyin hatuin hajaantui kansa ympäri -kenttää. Katsastajaa alkoi paleltaa, vaikka ilma oli hiestävä. Hän -katsoi milloin ikkunaan, milloin Birgittaan, joka veti povestaan -kirjeen ja laski sen eteensä, käden koskettaessa murrettua sinettiä. - -"Eräs roomalainen ystävättäreni on tänään kirjoittanut minulle -ja tarjonnut taloaan, jonka voimme nähdä täältä Campo di' Fiorin -toisella puolen. Todellakin, maisteri, myötäkäyminen alkaa, ennenkun -tunnen itseni mahdolliseksi sitä kohtaamaan." - -Sade taukosi, mutta ukkonen pauhasi yhä, ja kaukana kaupungilla -läpätti yksinäinen kello Pyhän Pietarin kirkossa. Yhtäkkiä iski niin -valkea salama pilvien lomissa, että koko kenttä kirkastui, ja kun -jyrinä vyöryi pois, oli yksinäinen kello vaiennut. - -"Kristus auttakoon!" änkytti katsastaja, pudotti keppinsä ja otti sen -taas lattialta ja meni ovelle, mutta sitten hän pysähtyi ja tuijotti -Birgittaan. "Salama iski Pietarinkirkkoon!" - -"Se merkitsee, että Lusifer kuukertui istuimeltaan", vastasi -Birgitta. "Neljän päivän kuluessa on paavi Klemens makaava kuolleena -Avignonissa naistensa ja soittoniekkojensa itkemänä. Vanhurskas -tuomari, jos minun puheeni on sinun vaikutustasi, kuule sitä ja lyö -vihollisesi!" - - - - -X - - -Ruotsalaiset pysyivät vielä jonkun aikaa kardinaalipalatsissa, mutta -katsastaja valitti ja uhkasi yhä. Varhain eräänä aamuna he alottivat -sentähden muuton, ja Birgitan omaisuus oli niin pieni, että enin -osa voitiin sälyttää kolmen aasin selkään. Kalkkia, öylättilautasta -ja ristiinnaulitunkuvaa kantoi maisteri Pietari, kirjat kokosi -Kaarina esiliinaansa, ja Birgitta itse otti pienen puutaulun, -jonka kullatulle pohjalle Simone Martini oli maalannut taivaan -kuningattaren kuvan. - -"Pyhä perhe matkaa Egyptiin!" mutisi katsastaja heidän jälkeensä -ikkunasta. - -Ennen kaikkia muita kiiruhti Kaarina uuden kodin varjoisaan -puutarhaan ja laski kirjat kivipöydälle. Hän ei suuriakaan välittänyt -katkotuista pylväänpäistä ja kivijumalista, jotka muurinvihreän -peittäminä lojuivat läjissä hiekkakäytävän molemmin puolin, mutta hän -maistoi suihkukaivon kylmää vettä ja istahti mehiläispesän ääreen -katselemaan pieniä ahkeria eläviä, jotka auringossa kimmeltävin -siivin liitelivät edestakaisin. Häntä ihmetytti, ettei äiti heti -seurannut häntä puutarhaan, mutta kasvaneena folkungimetelin -myrskyaikoina Birgitta ajatteli ensin aivan muita asioita. -Hän katseli talon seinää, joka viisine pylväineen ja leveine -kivimöhkäleineen näytti voivan uhmata sekä aikaa että ihmisiä. Hän -tutki raudotettua ja raskasta tammiporttia, ja kun hän vihdoin -sotilaallisen asiantuntevana silmäili puutarhan ampumatornia ja -hammastettua muuria ja kaikesta tuli vakuutetuksi, että uusi asumus -lähinnä muistutti linnotusta, valtasi turvantunne hänet kokonaan. - -Sitten-hän meni kapeita kiviportaita pitkin ylimpään kerrokseen ja -määräsi keskimäisen huoneen kokoussaliksi, mutta toisen huoneen -sivulta hän antoi Kaarinalle ja valitsi toisen itselleen. Sinne hän -antoi tuoda penkin ja pöydän, ja nurkkaan heti kiinnitti taivaan -kuningattaren pienen kuvan, mutta päänalusia ja vuodevaatteita hän ei -sallinut sijottaa sinne. - -Kaikki kolme huonetta olivat pieniä, seinät sileitä ja valkoisia, -mutta kattohirret veistettyjä ja maalattuja, ja palvelusväki arveli, -ettei heidän emäntänsä ollut asunut oivallisemmin sitten nöyryytyksen -päivien, jolloin hän hovimiesten nauramana vieraili Maunu-kuninkaan -luona Arbogassa. - -Edellä puolenpäivän hän meni palvelijain joukkoon, jotka pesivät -portaita, ja hän kantoi vesisankoa. Hän pysähtyi niin lähelle seinää -portaitten puolipimeään mutkaan, ettei hän näyttänyt ruumisolennolta, -vaan oli kuin joku toisten varjo. - -Porttikäytävään ilmaantui ukko, jolla oli paljaat ruskeat käsivarret -ja kitara selässä. Hänen paitansa oli kokonaan ommeltu lukemattomista -pienistä nahanpalasista, portilta tuleva päivänvalo kuulsi läpi hänen -partansa ja valkoisten riippuvien hiustensa. - -"Tervehdykseni, ahkerat naiset!" hän alkoi. "Asuuko täällä mahtava -rouva Birgitta, joka panee viralta kuninkaita omassa maassaan ja -uhkaa paavia pikaisella kuolemalla, ellei hän tottele ja muuta -Roomaan?" - -"Hän asuu täällä", vastasi Birgitta, ja laski sangon kädestään. - -Vasta nyt huomasi vanhus, että varjo portaitten mutkassa oli lihaa ja -verta, ja hän katseli Birgittaa hetken tutkivasti. Sitten hän jatkoi: - -"Niinpä olet sinä rouva Birgitta, sillä toiset tekevät työtä -raskaasti ja pakosta, mutta sinä aherrat huviksesi. Ja kas, minä näen -kultatupsuisen purppuranauhan ryysyisten vaatteittesi lomasta." - -"Olet oikeassa, minä olen turhamainen ihminen", sanoi Birgitta ja -kätki silkkinauhan poveensa. - -Vanhus otti kitaran selästään. - -"Voi, rouva Birgitta! Kaksi vuotta olen oleskellut fraticellien -kiellettyjen ja vainottujen veljeskuntien keskuudessa vuoristossa. -Siellä minä kohtasin monen paljasjalkamiehen, jolla oli kultasormus -peukalossa merkkinä siitä, että mies kerran oli ollut ylimys. -Ja minkätähden luulet minun kantavan kitaraani, minun, joka en -enää kykene laulamaan, vaan ainoastaan kuiskaamaan? Kannan sitä -ylpeydestä, muistuttaakseni itselleni, että kerran olin Vaeltava -Tuomas ja että minua kaikkialla kunnioitettiin eläköön-huudoilla ja -täpötäysillä pikareilla." - -"Jos olet Vaeltava Tuomas, pitää sinun ensimäisen yhdyntämme tähden -jäädä talooni, jotta voin kätkeä sinut vainoojiltasi. Muistatko yötä -ruttosairaitten keskessä Milanossa, jolloin minä olin väsynyt ja -suojatonna?" - -"Muistoni on käynyt heikoksi, jalo rouva. Tiedän vain, että minä -eräänä yönä Milanossa seurasin muutamia pyhiinvaeltajia majataloon ja -lauloin heille matkalla. Palkaksi en saanut vain tavallista ropoani, -vaan kerjuupussi, jota kannoin lanteellani ja jonka minä pyhän -neitsyen edessä olin pyhittänyt yksinomaan sairaalle sisarelleni, -tuli täyteen reunojaan myöten. Kun minä sitten istuin majatalossa -tanssivien munkkien ja nunnien parissa, nousi ylpeys päähäni kilpaa -viinin kanssa, ja minä tyhjensin pussin pöydälle ja tarjosin koko -seuralle. Kun minun sitten piti kohottaa ensimäinen pikari, kaaduin -penkillä ja kuolin. Astuin alas kiirastuleen ja näin kuoleman -valtakunnan. Käytävät olivat siellä niin kapeita ja matalia, etteivät -kuolleet saattaneet nousta seisomaan eivätkä maata pitkänään maassa. -Istuimme niin tiheään sullottuina, ettemme voineet kohottaa käsiäkään -sivuille, ja kurkku ja kieli olivat kuivuneet, ettemme voineet puhua -emmekä uikuttaa, vaan ainoastaan miettiä mennyttä, kykenemättä -toivomaan saavamme konsanaan unta. Päällämme lepäsi maa-aines ehkä -peninkulman korkuisena ja kauhistuttavan raskaana, sillä käytävien -laakeat katot nojasivat meidän kiireisiimme. Ainoa, mikä loisti -läpi yön, liikkumattomien kipinäin lailla, oli maisen elon mitä -vähäpätöisimpien tekojen ja ajatusten muisto hamasta lapsuudestamme -asti, ja minä ymmärsin, että minut oli singottu siihen huoneeseen, -joka oli varattu ylpeille." - -"Ja nyt sinä tulet varottamaan?" - -"Varottamaan ja itse oppimaan, koska sinä tiedät jotain nöyryydestä. -Ennen kaikkea tulen kuitenkin saadakseni talossasi sielunrauhan -ja päästäkseni pakoon vainoojiani ja roviota, sillä en pelkää -mitään niinkuin kuolon valtakuntaa... Liikkumattomana minä istuin -kauhun paikassa, mutta vihdoin tunsin tuulenhenkeä sanomattomaksi -lievennyksekseni, ja kun avasin silmäni, näin kaksi luostarisisarta, -jotka hellästi hoitivat minua. Olin tullut aivan valkotukkaiseksi ja -arvelin silloin, että tuskaani oli kestänyt kahdeksankymmentä tai -yhdeksänkymmentä vuotta, mutta he sanoivat, että olin ollut kuolleena -vain tunnin." - -"Ja yhä sinä kannat kitaraasi?" - -"Niinkuin sinä kultatupsuasi... Mutta sisareni ei ole enää elossa, ja -nyt minä tahdon opettaa sinua ottamaan täyden askeleen." - -Hän heitti kitaran käsistään, niin että pienet luuruudut irtaantuivat -ja hyppelivät pitkin kivitystä, ja ikäänkuin jo ollen kotonaan astui -hän puutarhaan päin. - -"Minä syön harvoin ja nukun mieluimmin katolla tähtien alla. Minusta -sinä saat huokean palvelijan. Määrää minut puutarhuriksi. Täältä ei -nähtävästi puutu hedelmiä eikä yrttejä, mutta se, mitä sinun ennen -kaikkea muuta joka päivä pitäisi katsella, se puuttuu vielä." - -Hän tarttui lapioon, joka nojasi lähintä kypressiä vasten, ja -alkoi heti kaivaa. Mullan ja kivet hän löi sivuun, ja pian oli hän -vyötäisiään myöten kaivetussa kuopassa. Kun naiset tulivat portailta -katsomaan hänen työtään, huomasivat he, että hän loi hautaa. - - * * * * * - -Täysi kesä oli nyt tullut, ja eräänä kuumana elokuun päivänä, -Birgitan istuessa pöydässä koko väkensä kanssa, alotti maisteri -Pietari hänen määräyksestään tavanmukaisen raamatunlukemisen. Luukut -oli puoleksi sulettu auringolta, ja koko aterian ajan kuului etäistä -äänten sorinaa, ja kello kajahteli Kapitoliumilla. - -Ruokia oli runsaasti, ja viini vaahtosi pikareissa, sillä vaikka -Birgitta itse söi vähän, ei hän pitänyt aterian liiallisesta -niukkuudesta. Sama tyytyväisyys kuin aina valaisi maisterinkin -kapeita kasvoja. Hän istui vastapäätä Birgittaa pöydän toisessa -päässä, ja hänen kummallakin puolellaan olivat nuoremmat kappalaiset -Gudmar ja Maunu, jotka pitkinä ja laihoina tuijottivat tinalautaseen. -Alvastran priori rypisti mustia yhteenkasvaneita kulmakarvojaan -ja pullisti huuliaan ja näytti lukemisen kestäessä ajattelevan -luostarin voimaa ja Birgitan suuruutta. Pietari Räätäli suuntasi -vähäväliä teräskirkkaat ja välähtelevät silmänsä kaappiin, jossa -hänen kaksi rahapussiaan oli hyvässä säilössä, ja rouva Francesca -Papazuri, palatsin vieraanvarainen omistajatar, joka tänään oli -kutsuttu vieraisiin, auttoi alati kömpelöä ruotsalaista käsityöläistä -täyttämään pikarin. Hän oli rehevä ja jo vanhanpuoleinen, ja hänen -hiuksensa olivat jakauksella marmorivalkealla otsalla. Joka kerta kun -maisteri alotti uuden lausejakson, nyökkäsi hän lukijalle odottavasti -hymyillen, mutta kun tämä tuli lausejakson viimeiseen sanaan, -nyökkäsi hän Birgitalle. - -Kaarina, jolla oli paikkansa liikkumattomien nuorten neitosten -keskessä, katseli varovasti maisteria arvatakseen, eikö hän jo -pian pääsisi luvun loppuun; mutta hitaasti eteni lukeminen rivi -riviltä, vieläkin hitaammin kuin muulloin, sen osotti Kaarinan -kärsimättömyyskin. Hänestä tuntui kuin rivit olisivat alaspäin -kulkevia portaita ja kuin maisteri pysähtyisi joka askeleella -mitatakseen tarkasti kivilaatan sekä pitkittäin että poikittain, -ennenkun uskalsi ottaa uuden askeleen. Kaarina tahtoi olla -kuuliainen ja alistuva ja kuunnella, mutta, kas, silloin hän kuuli -taas kellojensoiton ja kaukaiset äänet. Ja kun torventoitotus ja -vaskirummun pauke kajahtivat hänen korviinsa, oli hän unohtaa -itsensä ja huudahtaa. Hän painoi ensi innossa sormensa pöydänsivua -vasten noustakseen, mutta malttoi mielensä ja puristi ne vieläkin -lujempaan, pysyäkseen penkissä. Hän näki, että priori ja kappalaiset -ja räätäli istuivat kuin kuuroina jokaiselle äänelle, mitä tuli -kaupungilta. Vain Vaeltava Tuomas kuiski naapureittensa kanssa. -Hän istui vastaviistoon Kaarinasta kummankin italialaisen munkin -keskellä, mutta kokonaan riippuvien hiustensa kätkössä, niin että hän -muistutti valkeaa pilvenhattaraa, ja Kaarina ihmetteli, mitä hänellä -oli sanottavaa. - -Nyt läheni hälinä ja pirstaantui varmoihin ääniin. Oli kuin -lukemattomat puunuijat olisivat iskeneet tahdissa maata. Kaarina -ymmärsi, että sotilasosasto samosi Kapitoliumille, ja hän tiesi, -että Cola di Rienzi, kansantribuuni, nyt ratsasti Roomaan paavin -lähettilään rinnalla. - -Sunnuntaina -- mennessään messuun Aracoeliin -- hän oli kuullut -valkovaatteisten naisten harjottavan tervehdyslaulua, ja he olivat -verranneet häntä olympolaiseen sanansaattajaan, joka tuli herättämään -muinaisajan jaloimmat varjot. Kun hän ajatteli nuorten laulajattarien -kauneutta ja iloa, unohti hän kokonaan kuunnella maisteria. - -Silloin Birgitta naputti pöytään, ja yhtäkkiä suuntautuivat kaikkien -silmät Kaarinaan, yhtä nopeaan taas vaipuakseen -- ja siinä hän istui -häpeissään ja veripunaisin otsin. - -Maisterin latinalaisten sanojen solina sekottui aseenkalskeeseen, -mutta joka lauseen perästä hän hillitsi itsensä ja käänsi kaikki -sananmukaisesti ruotsalaiselle huonekunnalle, joka seisoi seinämillä -tai meni ja tuli vatineen ja maljoineen. - -"Finis amen!" sanoi lukija viimein ja sulki kirjan. - -Kaikki nousivat lausumaan pöytärukouksen, mutta kun Birgitta ei -liikahtanut, täytyi heidän istuutua jälleen. Birgitta nojasi -kyynärpäähänsä ja piti kättä silmillä. - -Priori pullisti huuliaan, kääntyi kärsimättömänä penkillä, tömisti -sandaaleilla lattiaa ja siirteli pikareja. - -Birgitta nosti päänsä ja sinkautti muutamia sanoja suoraan yli pöydän. - -"Kansantribuuni on siserooni!" - -Vaeltava Tuomas ponnahti pystyyn ja puristi kätensä nyrkkiin hänen -päänsä yli kuin musertaakseen sen. - -"Ellei kaikkia viittoja leikata sinun selkäsi mukaan, raotat sinä -heti helvetin ovea. Tahdotko sitten ennemmin, että pahantekijä -Monreale, se punaparta, ottaa pakkoveroa maalta, siksi että hän -viikon rosvottuaan joka sunnuntai lahjottaa kymmenykset kirkolle? Jos -kansantribuuni tempaa käsiinsä vallan, säätää hän hyviä lakeja... -Kohtasin hänet vuoristossa, kun hän oli pakolaisena. Kultatupsuja -hän kantoi vaatteitten alla kuin sinäkin ja näki näkyjä kuin sinä ja -keskusteli milloin taivaan kuningattaren, milloin manalan pakanoitten -kanssa... Kuuletko! Tuo ei enää ole huovien marssimista... juoksevat -ja säikähtyneet askeleet synnyttävät töminän. Avaisitpa luukut, -näkisit koko kentän tulvehtivan keltaisia takkeja. Kas, juutalaiset -puikahtavat tervehtimään kansantribuunia, sillä nyt he tietävät, -ettei heitä enää vainota. Minäkin uskallan nyt mennä kaduille, sillä -ei niin polttolavaa sytytetä Roomassa, mutta kirkot vapisevat." - -"Hiljaa, lurjus!" pauhasi priori ja hypähti penkistä. "Palvelusväki -kertoo, että sinä olet velho ja harjotat salaisia oppeja, ja -emäntämme on aivan liian hyvä, hän pysyy sanassaan ja suo sinulle -piilopaikan... Etkö kuule, kuinka alkaa soida kaukana, kaukana, -melkein kuin maalla, Campagnalla... On kuin raskaat, laahaavat -paljasjalka-askeleet kaiuttaisivat kirkonlattiaa. Sen kellon _minä_ -tunnen hyvin. Se on Laterani. Vielä kannattaa Pietarin istuinta neljä -varmaa kultajalkaa." - -Vaeltava Tuomas meni ikkunaan ja painoi korvansa luukkuun. - -"Olkaa vain aivan hiljaa. Minä voin kuulla toisenkin kellon, mutta -ylhäältä, kuin ilmasta. Se on Aracoeli. Se on minun kelloni. Ei -mikään kello koko maailmassa soi kuin se. Vain kuunnellakseni minä -saatan seisoa tuntikausia kirkonportaitten alapuolella... leveitten -ja loppumattomien taivaanportaitten, jotka on rakennettu kansalle, -lukemattomille, joita asuu puolikymmentä yhdessä huoneessa ja jotka -joka vuosi saavat yhä enemmän lapsia. Varo sitä kelloa, priori, se -riippuu lähellä Kapitoliumia!" - -"Suuresti hairahtuisin", sanoi Birgitta hetken kuunneltuaan -kelloja, "ellen olisi puhunut kansantribuunin kanssa minäkin. -Kerranhan aamulla Sankt Laurentiusin Panispernan äärellä antoi eräs -pyhiinvaeltaja niin ylväästi minun ymmärtää, että hän tiesi enemmän -maailmasta kuin minä. Aavistus sanoi minulle heti, että hän oli -kansantribuuni, vaikka olin vaiti." - -Kaarina hypähti pystyyn, ja hänen kanssaan nousivat kaikki muutkin. -He asettuivat piiriin Birgitan ympärille, joka jatkoi: - -"Hän puhui kauniisti ja ylevämielisesti... salatakseen vavistusta. -Hänen polkunsa ei ole suora kuin meidän. Alati hän seisoo -tienhaarassa ja halaa mennä molempia teitä yhtaikaa. Antakaa minun -olla yksi teistä! hän sanoo kansalle, mutta kun raukat sorretut -tahtovat tarttua häneen, seisoo hän jo kivijumalien keskellä -Kapitoliumilla. Tule meidän omaksemme! sanovat kivijumalat, mutta -vastaamatta hän menee pois erakkojen luo ja änkyttää: turhuus!" - -Vaeltava Tuomas kääntyi uhkaavin katsein. - -"Jos milloinkaan ihminen voi kantaa purppuraa totuuden ja hyveen -kirkastamana, niin ainakin hän." - -"Odottakaamme sentähden, Tuomas, ja ottakaamme vaari asiasta -ja oppikaamme siitä, mitä tapahtuu. Purppura on spitaalitaudin -saastuttama." - -"Mutta uskohan minua kuitenkin, rouva Birgitta..." - -"Pöytärukous!" vastasi Birgitta lyhyesti ja nousi ja taputti kahdesti -käsiänsä. - -Kun rukous oli luettu, riensi Vaeltava Tuomas katolle katselemaan -kulkuetta, ja molemmat italialaiset munkit ja rouva Francesca -seurasivat häntä. - -"Te miehet olette niin taitavia ja valmiita kaikkeen", sanoi Birgitta -ja alkoi korjata pöytää, "enkä kummastele, että osaatte selittää -kellokielenkin. Tulen aina iloiseksi, kun kuuntelen teitä. Mutta nyt -on ateria lopussa... enkä saata salata, että lopussa ovat rahatkin. -Nyt saamme ajatella omaisuutemme myymistä; mutta tänään kuuluu kaikki -kauppa olevan seisahduksissa... Kaarina, miksis seisot ovella?" - -"Ajattelin pyytää sinulta, äiti, että saisin seurata toisia katolle." - -"Pyydä ennemmin häneltä, joka enemmän voi kuin minä, pyydä ennemmin -häneltä kuuliaisuuden henkeä. Minun köyhäni odottavat portilla -aterianjätteitään." - -"Mutta eihän meillä itsellämmekään ole ruokaa talossa, äiti, ja rahat -on kulutettu." - -"Pitäköön siitä huomispäivä huolen; ota ruukku, minä kannan -tinamaljan!" - -He menivät yhdessä eteiseen, ja kun Kaarina kyynärpäällään työnsi -auki portin, kuuli hän äidin sanovan: - -"Missä ovat minun kerjäläiseni?" - -Portaat olivat tyhjät. - -Maisteri Pietari, joka myös oli mennyt katselemaan kulkuetta, vastasi -katolta: - -"Sinun kerjäläisesi hyörivät tänään kansantribuunin ympärillä. Rammat -tanssivat, mykät huutavat, ja heidän kaikkien ylitse sataa rahoja, -silkkaa hopeata... Eihän siitä paikasta, missä sinä seisot, ole -näköalaa, mutta täältä ylhäältä me näemme kaikki. Kansantribuuni -ratsastaa avopäin ja viitan verhoamana kuin haamu Palatinuksen -multakummuilta." - -Kaarina piti vielä ruukkua; mutta kun hänen piti kuunnella maisteri -Pietaria, satutti hän sen oveen, niin että kädensija meni rikki. - -"Äiti kulta", hän pyysi, "älä vihastu. Olen ollut viimeisinä päivinä -sairas ja heikko, sillä ilmassa on myrkyllistä huurua. Terveys -palaisi pian, jos minä vain joksikin aikaa saisin matkata kotiin... -Minä tahdon kotiin, äiti!" - -"Koettele itseäsi vielä puoli vuotta. Yhden seikan tahdon sanoa -sinulle, kuinka sitten onkin elosi kulku: pidä tiesi suorana!" - -Äiti ja tytär palasivat äänettöminä. Birgitta otti esiin -kirjotusneuvot, ja kun hän silloin avasi kaapin, pysähtyi Kaarina -hänen viereensä katselemaan rouva Gislentyttären kruunua. - -"Kruunun me myymmekin ensiksi", sanoi Birgitta. "Ennemmin jotain -muuta, äiti. Vaikken koskaan saakkaan kantaa sitä ulkona ihmisten -keskessä, saanenhan kuitenkin välistä koetella sitä päähäni -huoneessani, koska olen kuninkaan sukua?" - -"Minä tiedän, Kaarina, että kruunu on sinulle rakas, mutta paljon -katoamattomamman olet voittava. Laske nyt rouva Gislentyttären kruunu -lähelle sydäntäsi, ja kun sinä kuulet kehotuksen, tottele ja jätä -kruunu maisteri Pietarille ja pyydä häntä menemään kultasepälle." - -Kaarina otti kruunun käteensä, ja Birgitta sulki oven ja istui pöydän -ääreen. Hän kastoi haikarakynän, mutta siveli kirjottamatta sulalla -paperia. - -"Rakas lapsi raukkani," hän mutisi, "miten nuorta sydäntä -kirveleekään!" - -Riemastus jatkui kaduilla ja toreilla, ja yön yletessä syttyi niin -monta virvatulta kummuilla, että koko Rooma näytti palavan. - -Silloin tuli Pietari Räätäli ja asettui Kaarinan luo ikkunan -ääreen. Muutamia puoleksi kuihtuneita orvokin kukkia riippui hänen -kauluksessaan, mutta hänellä oli laukku selässä ja juomapullo -sidottuna vyötärenauhaan. - -"Meidän täytyy myydä kruunu", sanoi Kaarina ja leikki sillä kuin -nukella. - -"Rakas olento", vastasi Pietari Räätäli, "silloinpa tulen oikeaan -aikaan. Nyt minun pitää puhua äiti Briitan kanssa. Tiedän, että hänen -rahansa ovat lopussa, ja minä olen tänään nähnyt niin paljon kultaa -satavan yli katukivien, että ellottaa. Priorin ja minun on nyt aika -sanoa hyvät hyvästit ja taas alottaa vaellus." - -Kaarina poistui ja raotti varovasti Birgitan huoneen ovea. Sisällä -vallitsi puolipimeä, ja vain riippulamppu Maariankuvan edessä loi -vienoa valoa. Birgitta oli tyyten väsyneenä laskeutunut lepäämään -tunniksi pöydälle, ja hän makasi aivan suorana ja liikkumatonna. -Kaarina sulki oven hiljaa. "Äiti nukkuu." - -Pietari Räätäli seisoi ja hypisteli ja laski pyhiinvaellushatun -simpukoita. Vihdoin hän sanoi: - -"Tervehdi äitiä, kun hän herää, sanoen, että minä kiitän -kestityksestä ja siitä, että olen saanut nähdä ja kuulla häntä. -Pitäköön hän molemmat rahapussini itsensä ja köyhiensä hyväksi. Minä -harhaan nyt pois kotiin Ruotsiin tyhjine laukkuineni, saamatta polkea -Pyhää maata; mutta säästettyäni kokoon kaksi uutta täpötäyttä pussia -minä tulen takaisin, ja silloin on äidin itsensäkin velkansa maksuksi -seurattava minua hamaan Jerusalemiin. Rakas olento, kerro hänelle -kaikki, mitä vanha Pietari Räätäli on sanonut." - - - - -XI - - -Joka keskiyö herätettiin kaikki Birgitan talossa hartaushetken -pitoon, ja uniset, jotka jäivät jälkeen, kohtasivat emäntänsä -kyyröttävän haamun portaissa, minne hän tuli ravistaakseen heidät -hereille ja rangaistakseen heitä; vahakynttilä paloi kallellaan -kädessä ja kainalossa oli vitsa. Kello neljä aamulla he nousivat -uudelleen peseytymään ja pukeutumaan, ja päivä alkoi. - -Kaarina ei saanut enää seurata toisia kirkkoihin, sillä monet -mahtavat herrat olivat jo koettaneet ryöstää hänet, ja koko pitkän -aamun hän istui yksinään puutarhassa mehiläispesien ääressä, avattu -pyhimystarusto sylissään. Katsellessaan silloin enkeleitä tai -pyhiä miehiä ja naisia, jotka oli maalattu kullan ja taivaansinen -hohteeseen pergamenttilehdille, hän alkoi usein uneksia äitinsä unia -ja kuuli lehdon suhinaa vielä rakentamattoman luostarin ympäriltä -Vadstenan lahden rannalta. Kuitenkin hän puristi iloisesti maisteri -Pietarin kättä, kun tämä tuli kotiin ja vaihtoi pyhimystaruston -Aisopoksen satuihin ja alkoi opettaa hänelle latinaa. - -Sen loputtua istuutuivat toiset neitsyet Kaarinan viereen penkille, -ja nyt hän harjotti heitä kirjottamiensa ylistysvirsien laulannassa. -Aamun keltaisen taivaan loistaessa kypressien alitse, täyttivät -nuorten äänet ilman hiljaisella riemulla. Ja jos he lauloivat oikein -ja kauniisti, tapahtui välistä, että hän luki muistista jonkun -Birgitan viimeisistä ilmestyksistä, ja heistä tuntui silloin, kuin -orjantappurapensaitten ruusut puhkeaisivat kumartelemaan eivätkä -kypressit uskaltaisi suhista. - -Loitompana puutarhassa, minne harvoin kukaan tunkeutui korkeaksi -kasvaneitten myrttiaitojen välitse, puuhasi sillaikaa Vaeltava -Tuomas luolassa, joka oli tornin alla. Hän oli rakentanut lieden -muutamista kivistä, ja lyijypullossa hän valmisti rouva Birgitalle -mustetta marto-omenasta, gummista ja viinistä. Käärmeennahkoja, -luunnikamia ja linnunkalloja riippui holvissa hänen päänsä yllä, -ja päästyään varmuuteen siitä, ettei kukaan häntä häirinnyt, hän -nosti heti lyijypullon sivulle ja pani sen sijaan kiehuvan kattilan -tulelle. Yltympäri liettä hän piirusti pentagramin hiekkaan -hiiltyneellä polttolavasta otetulla puupuikolla ja pani pannuun -kolme hyppysellistä punertavaa multaa, jonka hän edellisenä yönä -oli noutanut Domitiusten hautapaikan läheisyydestä, missä demoonien -ja kadotukseen tuomittujen parku kaikui läpi pimeän. Sitten hän joi -salaista juomaa voittaakseen henkien avun maisen elon pitentämiseksi. -Hetkeksi väistyi hänen kuolemanpelkonsa, niin että hän jälleen -saattoi etsiä ihmisseuraa, ja hän meni pois ja istuutui toisten -kanssa maisterin ympärille. Hän söi tuskin mitään, ja hän sanoi, -että nälkä oli ilo tuskaa vastaan, jota hän oli kärsinyt kuolon -valtakunnassa. Hän istui nuorten keskellä kuin katoavaisuuden -haamu, mutta lepohetkinä hän kertoi kuiskaavalla äänellään -kansantribuunista. Kaarinan silmät loistivat, sillä hän ei ollut -koskaan ennen kuullut puhuttavan kunnollisemmasta sankarista, ja hän -ikävöi häntä ja pelkäsi häntä ja puhui pahaa hänestä sitä kuitenkaan -tarkottamatta. - -Niin tapahtui välistä, kun Vaeltava Tuomas tuli liian puheliaaksi, -että muutamia kovia koputuksia kuului ylhäältä ja heti kaikki -heittivät ompelunsa, sillä he muistivat, että olivat laiminlyöneet -aikansa ja että heidän joka päivä ennen ateriaa piti auttaa Birgittaa -kahdentoista köyhän ruokinnassa piharakennuksessa. - -Eräänä aamuna, kun Kaarina istui yksinään ja luki Vitae patrumia -[Kirkko-isien elämäkertoja], herätti hänet ajatuksistaan Kapitoliumin -kellojen moike. Hän kuuli puutarhan muurien ulkopuolella muutamien -vuohipaimenten kertovan, että kansantribuuni se oli mestauttanut -Monrealen, mutta että paroonit kyllä kostaisivat ryövärin kuoleman, -sillä hän oli ollut heidän urhea auttajansa. - -Hän sammutti heti lampun puunrunkojen levottoman valonheijastuksen -säikäyttämänä, ja kun viimeinen kellonlyönti oli kuulunut, istui hän -pilkko pimeässä. - -Aikaisemmin kuin muulloin tulivat kuitenkin miehet kotiin kirkoista. -Mutta umpimielisenä ja ahdistuksissaan alotti maisteri opetustunnit -eikä maininnut sanallakaan tapahtuneesta. Vaeltava Tuomaskin oli -harvasanainen ja hajamielinen, eikä hän seuraavinakaan päivinä -katkaissut äänettömyyttään. Oli kuin sopimus kaikkien kesken -talossa, ettei kukaan enää puhuisi portin ulkopuolella olevasta -maailmasta, vaan odottaisi tapausten kehitystä. Molemmat italialaiset -munkit menivät matkaansa palaamatta, ei kukaan hurskas pappi tai -jumalanystävä kolkuttanut enää porttiin, ja kerjäläisetkin hupenivat -aamu aamulta yhä. Oli kuin olisi uudestaan ylösnoussut Roomakin, -joka soihtuvaloisten kauneusjuhlien kestäessä tyhjensi viinipikarin -seppelöityjen kivijumalien parissa, vuorostaan unhottanut lukitun -talon. Välistä vei Birgitta salaa maisteri Pietarin syrjään ja -valitsi jonkun talouskapineen, ja maisteri Pietari poistui ja myi -esineet, ja äänettömät huoneet kävivät yhä äänettömämmiksi ja -autiommiksi. - -Kaarina ja Birgitta kilpailivat kaikkein alhaisimpien askarten -ahertelussa, ja he kulkivat saaveineen ja sankoineen kuin palvelijat. -Silloin tapahtui kerran puolenpäivän aikaan, kun Kaarinan piti kattaa -pöytä kolmelle köyhälle raukalle, jotka yhä tulivat saapuville, että -Birgitta otti maljan hänen käsistään ja sanoi: - -"Kansantribuuni juhlii taas tänä iltana Kapitoliumilla, ja hän -on kutsuttanut vieraiksi kaupungin ylhäisimmät naiset, sekä -maassasyntyneet että muukalaiset. Monelle erittäin korkea-arvoiselle -hän on lähettänyt erityisen kutsun... mutta ei meille. Kenties -hän tietää, että me asumme hänen vihollistensa luona Orsinin -kaupunginkorttelissa. Pian unohdetaan kokonaan meidän olemassaolomme. -Siksi sinun pitää mennä juhlaan, Kaarina. Minä itse olen liian -raihnas ja harmaa, ja soihdut ja nauru tekevät mieleni raskaaksi ja -sydämeni yksinäiseksi." - -Kaarina pelästyi. Vuosikausia oli hän ikävöinyt ihmisten ilmoja ja -sitä, että nuoret ritarit häntä puhuttelisivat ja että hän kuninkaan -sukulaisena saisi käydä kaunistettuna ja kunnioitettuna; mutta -nyt hän huomasi, että hän tietämättään oli muuttunut ja kasvanut -hiljaisuuteen, missä hänen päivänsä olivat kuluneet. Ja niinpä, kun -uneksittu ilo tarjottiin hänelle lahjana, täytti se hänen sydämensä -tuskalla. - -"Äiti kulta", hän pyysi, "saanhan olla menemättä!" - -"Ellet sinä uudestaan totu ylhäisten kemujen sävyyn ja tapoihin, -kuinka hämilläsi sinä häälytkään silloin, kun olet jättänyt minut ja -matkannut kotiin! Tule kanssani, ja avatkaamme vaatearkku!" - -Vihreä pyhäpäivähame oli siellä vielä myymättä, mutta siinä oli -paljon parsimista ja paikkaamista, ja nuorten tyttöjen piti tulla -neuloineen ja silkkilankoineen. Silloin tällöin keskeytyi työ -määrättyjen hartaushetkien vuoksi, mutta aterian aikana Kaarina ei -nauttinut muuta kuin vähän vedensekaista viiniä, ja mikäli ilta -ennätti, sikäli sykki hänen sydämensä tuskaisemmin. Vihdoin oli hame -niin valmis, että hän saattoi pujottaa sen ylleen, ja kädet, jotka -vapisivat innosta, auttoivat häntä palmikoimaan hiukset ja panemaan -päähän rouva Gislentyttären kruunun. Milloin se kiinnittyi liian -syvään otsalle ja milloin liian ylhäälle kiireelle, ja tytöt olivat -niin ihastuksissaan oudosta ilmiöstä ja ilakoivat ja sipisivät, -että Birgitan täytyi vaientaa heidät ankaruudella. Hän asetti itse -kruunun sopivasti ja kiersi kerran tyttärensä, tarkastaakseen oliko -kaikki hyvin. Silloin hän huomasi, että sauma oli lanteen kohdalta -ratkennut. Hän pisti kätensä sisustan alle ja käänsi kankaan ja -tarttui silkkilankaan ja pietimeen ja ompeli ja teki solmuja, -hengästyneenä ja kiirehtäen kuin olisi hän pukenut morsianta. - -Sitten hän alkoi taas tarkastaa tytärtään ja asettui hänen eteensä. - -"En pidä oikein silmistäsi, Kaarina. Sinulla ei ole kaunista -päivääsi." - -Hän kostutti liinahuivin vesiruukussa ja hautoi silmiä ja kuivasi ne -sitten varovasti ja ymmärtävästi villatilkulla. "Nyt on parempi, ja -voi nähdä, että sinä olet kuninkaan sukulainen." - -"Äiti kulta", pyysi Kaarina vielä kerran ja lankesi polvilleen kädet -ristissä, "saanhan olla menemättä!" - -"Ei, mennä sinun pitää!" vastasi Birgitta ja nosti hänet ja vei -hänet kädestä arkitupaan, niin ylpeänä kuin olisi hän vielä kerran -taluttanut kuningatar Blankaa ja nähnyt kaikki hänen hovinaisensa -seurassaan. - -"Nainen ja äiti..." kuiskasi maisteri Pietari, joka odotti -ruokapöydässä. "Se ei koskaan kuoleudu!" - -"Näytä nyt iloiselta, lapsi", sanoi Birgitta ja jätti hänet maisterin -huostaan, "mutta pidä silmäsi maahan luotuina, ja jos joku mies -puhuttelee sinua, vastaa aina vain ei tai kyllä!" - -Kaarina ja maisteri poistuivat portille, ja siellä nousi Kaarina -hevosen selkään; viisi soihtupoikaa ja kymmenen keihäsmiestä, jotka -oli Birgitan viimeisellä hopeapikarilla palkattu vartiostoksi, -ympäröitsi hänet. Ratsun kummallakin puolen kulki kaksi tyttöä, ja -takana seurasi maisteri. Mutta ylhäällä ikkunassa seisoi Birgitta, ja -ylpeänä ja tyytyväisenä hän katseli kauan, kauan tyttärensä jälkeen, -joka ratsasti juhlille. - -Matka kävi hitaasti läpi katujen, ja uteliaat iltaretkeilijät -tunkeutuivat pienen joukon ympärille, mutta keihäänkärjet pitivät -heidät loitolla. Heti kun Kaarina oli ratsastanut linnanpihalle -Kapitoliumin eteen, missä tornivangit katselivat häntä ristikon läpi, -vapautti hän hetkeksi vartiostonsa. Muuan herrasmies saattoi hänet ja -maisterin ja molemmat tytöt saliin. Se oli sama, missä Petrarca oli -saanut laakeriseppeleensä, ja vieläkin vihersivät Parnasson metsät -siellä, sillä kaikilta kulmilta kohosi laakerinoksakimppuja. Kaarina -joutui toisten rouvien ja neitojen pariin erään punapeitteisen -aitauksen taa, ja toisen aitauksen takana vastakkaisella seinällä -olivat vapaapaikat roomalaisrahvaalle. Keskellä lattiaa poikajonon -edessä, joka kantoi kynttiläsauvoja, oli neliskulmainen pöytä, ja -ateria oli jo alkanut. Siinä istuivat kaikkein ylhäisimmät, joita oli -kunnioitettu erityisellä kutsulla, ja kansantribuunin istuimen takana -seisoi rautamies kantaen hänen sinilippuaan, jossa nähtiin aurinko -säteitten ja tähtien ympäröimänä. - -Kaarina tunsi heti kansantribuunin ulkonevasta leuasta, jota ohut -ruskea parta peitti; mutta kuinka olikaan hän muuttunut siitä -aamusta, jona Kaarina oli katsellut häntä Sankt Laurentiusin -Panispernan luona. Keisaritooga riippui kankeana koruompeluista, -aluspuku oli valkoinen, ja paljailla käsivarsilla kiilsi leveitä -kultarenkaita. Hän oli tullut lihavaksi. Heleänvalkea kaula laskihe -syvään poimuun joka kerta kun hän käänsi päänsä sivulle, ja niin hän -teki alinomaa ja tarkistellen veitikkamaisesti toisella silmällään -suuntasi sanansa johonkuhun lähimmistä pöytävieraista. Hän korotti -vähäväliä ääntään, jotta se kuuluisi aitauksen taa, ja sitten hän -vaipui miettimään jotain jumaluusopillista riitakysymystä tai -selitteli jonkun viimeksi paljastetun muinaisjäännöksen lyhennettyä -kirjotusta. Hän kiivastui ja sai vastaväittäjänkin kiivastumaan. -Sitten hän ampui purevan nuolen suoraan tämän kasveihin, tehdäkseen -hänestä lopun toisten nauraessa, työntääkseen hänet takaperin -kohden alamaista äänettömyyttä, survoakseen hänet äärimäiselle -äyräälle ja vihdoin pudottaakseen hänet syvyyteen kuin kadotetun -sekä kääntääkseen armonsa muihin. Kun hän sitten huomasi, että -ilmeinen häviö täytti vastaväittäjän kostonhimoisella vihalla, joka -pursusi läpi hänen äänettömyytensä, ja muisti että vastaväittäjä -oli Paduan mahtava lähettiläs, täytyi hänen taas koettaa varovasti -lähestyä häntä, viekotella hänet kuilusta, soaista ja tenhota hänet -ja vihdoin tervehtää häntä jälleenlöydettynä ystävänä, temmatakseen -hänet uudestaan kanssaan kisaan, voimaleikkiin. Sillä tavoin -jatkui piirijuoksua taukoamatta. Hän ei saanut koskaan levähtää ja -unohtaa itseään pariin ajatuksettomaan, umpimähkäisesti virkettyyn -sanaan. Koko aika hänen täytyi kuunnella ja vaania, kielastella -ja houkutella, riemastuneena vain näennäisesti, aina valvoa -arvokkuuttaan. - -Äkkiä taukosi silmänräpäykseksi keskustelu kaikkialla pöydässä ilman -mitään ulkonaista syytä, vain siksi että sattumalta ei kukaan enää -keksinyt mitään, mistä hän teeskennellyn tärkeästi saattaisi puhua -naapurinsa kanssa. Kansantribuuni siveli neuvottomana partaansa. -Silloin täytettiin pikarit kymmenennen kerran, ja taas alkoi hurja -ajo, mutta väsyneempi ja senvuoksi vieläkin telmivän hilpeämpi. -Riminin ja Palermon lähettiläät puristivat kättä yli pöydän ja -nousivat ja antoivat toisilleen suuta, mutta ei kansantribuuni -eivätkä vieraat hipaisseet sanallakaan sitä ainoaa mitä ajattelivat: -Monrealen punapartaista haamua, talonnurkkiin naulattuja Rooman -kansan verotusjulistuksia ja hiipiviä huhuja, jotka puhuivat uudesta -mullistuksesta. Isäntä ja vieraat kilistelivät pikareja, mutta -kukaan ei luottanut toiseen. Suutelot ja syleilyt eivät tuottaneet -nimeksikään luottamusta, vaan olivat vain shakkisiirtoja yhteisessä -pelissä. Katselijatkin pelkäsivät itsensä ilmiantamista, ja punaisia -kalastajalakkeja häilyi aitauksen takana. Oli kuin kimalteleva -juhlapöytä olisi seisonut laskuluukulla, jonka salvat milloin hyvänsä -voitiin siirtää syrjään, jolloin koko päihtynyt seurue syöksyisi -läpi lattian vankikomeroihin tai maahan, mistä se ei ilmoisna ikänä -nousisi. Kaarinaa palelti niin, että hänen hampaansa kalisivat, ja -hän ikävöi kotia ja autioita huoneita ja äidin lyhytsanaista, ankaraa -vilpittömyyttä. - -Eräs seppä kiipesi aitaukselle. Hän oli pukenut ylleen puhtaat -vaatteet ja pessyt itsensä, mutta noki kiilsi vielä silmien -ja sieramien ympärillä. Hän ajatteli tuokion ikäänkuin hiljaa -kerratakseen jotakin ulkoaopittua, ja sitten hän hengähti syvään ja -korotti äänensä. Se oli paljoa voimakkaampi kuin kansantribuunin, -ja tummavärisenä se soi yli yhtäkkiä vaienneen pöytäseuran kuin -yövahdiston vaskitorvi. Hän lausui joka sanan hitaasti ja selvästi -ikäänkuin peläten unohtavansa opitun ja sanovansa väärin. - -"On olemassa muitakin janoisia ihmisiä kuin sinä, tribuuni!" - -Paduan lähettiläs kalpeni, ja Riminin lähettiläs kumartui -likinäköisesti pienen valkoisen koiran puoleen, joka makasi hänen -viittansa liepeessä, mutta kansantribuuni nousi iloisesti. Hän -tarttui kahteen pikariin ja kantoi ne salin poikki aitaukselle asti, -astuen niin läheltä ohi Kaarinan, että hänen viittansa hipaisi -tyttöjä. - -"Urho!" hän sanoi ja ojensi sepälle toisen pikarin. "Kun minä juon -sinun kanssasi, juon minä koko Rooman kansan kanssa. En juhli -täällä itselleni, vaan ylösnousseelle Roomalle. En saata kattaa -pöytää, joka riittää yli kaupungin teille kaikille vaimoinenne ja -lapsinenne. Siihen tarvitaan rahoja, antakaa minulle niitä ensin. -Voiko inhimillinen voima luoda vapaan tasavallan hyveen ja totuuden -perustukselle yksistään, näyttäkää se nyt! Muut herrat sulkeutuvat -linnoihinsa, ja heidän sotamiehensä pakottavat kansan tottelemaan. -Minulla ei ole muuta vartiota kuin te, roomalaiset, ja vain teidän -vapaasta tahdostanne minä olen olemassa." - -Hän kilisti ja joi sepän kanssa, joka tyhjensi pikarin ja mutisi, -sillä hän oli opetellut huutamaan, mutta ei vastaamaan. Paavin -lähettiläs, joka istui kansantribuunin istuimesta vasemmalla, selässä -riippuvine hattuineen, hymyili koko ajan ystävällisesti yhtyen iloon, -mutta pusersi kovasti leivännystyrää kapeitten sormiensa välissä. - -"Täällä on sana vapaa", jatkoi kansantribuuni, ja hänen kasvonsa -kävivät valkeiksi kuin liitu, "mutta olkoon se senvuoksi myös -arvokas! Toistan ettei minulla ole mitään vartiota, enkä minä -tarvitsekaan mitään, mutta nuori vapautemme tarvitsee kilpiä ja -keihäitä. Siksi pitäisi jokaisen kaupunginkorttelin varustaa legioona -turvakseen, mutta siihen puuttuu hyvää tahtoa, ja minä olen pakotettu -antamaan yleisen verotusjulistuksen. Jos se pahottaa jonkun mieltä, -astukoon hän esiin ja puhukoon!" - -Kuolonäänettömyys oli ainoa vastaus. Kaarina kuuli kuivien lehtien -kahinan, joita putoili laakerinoksista hänen päänsä yllä. - -Herrasmies, joka oli saattanut hänet saliin, seisoi hänen vieressään -ja katseli häntä lakkaamatta. Hänen kasvonsa olivat varjotut, mutta -silmät paloivat kuin vetoreiät pienissä peltiuuneissa, joissa -katukansan oli tapana käristää kastanjiaan. Kiireesti hän kumartui ja -kuiskasi: - -"Minä rakastan teitä." - -"Ei", vastasi Kaarina ja loi silmänsä alas. - -"Kuinka saattavat niin viattomat huulet lausua niin vastenmielisen -sanan? ja kuinka saattaa naisista jaloin niin pian tuomita tunteeni -syvyyden? Te ette saa kieltää minulta kohtausta, joka kestää -silmänräpäyksen..." - -"Kyllä", vastasi Kaarina ja tarttui maisterin käsivarteen ja -kuiskasi: "Olen sairas." - -Hän nousi, ja herrasmies tarjosi heti käsivartensa, mutta maisteri -meni väliin ja silitti ystävällisesti hänen poskeaan ja sanoi aivan -leppeästi ja hiljaa: - -"Viisi askelta takana, olkaa hyvä! Naisista jaloin on kuninkaallista -sukua. Viisi askelta takana!" - -Herrasmies läimäytti vimmoissaan miekankahvaa ja pysähtyi, mutta -Kaarina yhä eteni ovea kohden maisterin ja tyttöjen kera. Vielä -kerran hän kääntyi kamalan hiljaiseen saliin päin, mutta hän ei -nähnyt muuta kuin paavin lähettilään, joka vääntynein kasvoin ja -silmät ammollaan kaiveli ja etsi pudonnutta leipäpalloa sylistään -kuin olisi se ollut hänen sormuksensa jalokiviä. - -Kun Kaarina tuli ulos pimeään, avasi hän paulotetun puvun. -Linnanpihan suihkukaivosta hän joi kämmenellään, ja poikien -sytyttäessä soihtujaan ja maisterin auttaessa häntä ratsaille hän -sanoi: - -"Nyt minä olen terve taas... terve kuin äiti kotona!" - -Kadut olivat tyhjillään, ja Kaarina ratsasti niin nopeaan, että -maisterin piti käydä käsiksi ohjaksiin, jottei hän itse ja toiset -jäisi jälkeen. Tähtiä katsellessaan ajatteli Kaarina pyhimyksiä. Jo -kaukaa hän huomasi, ettei yksikään valoviiru etsinyt tietään ulos -luukkujen läpi äidin huoneesta, ja hän ymmärsi, että vanhus oli jo -mennyt levolle. Vain Vaeltava Tuomas istui portilla ja odotti, ja -hän tarttui Kaarinaa käteen ja suuteli sitä eikä päästänyt sitä -ennenkun Kaarina oli kertonut nähneensä kansantribuunin ja sana -sanalta toistanut kaikki, mitä hän oli puhunut. Mutta kun Vaeltava -Tuomas kuuli sepästä ja salin kamalasta hiljaisuudesta, antoi hän -toisten sulkea portin eikä etsinyt tavallista makuusijaansa katolla, -vaan lainasi nuorimman vartiosoturin miekan ja meni pimeässä yksinään -kaupungille. - -Heti kun Kaarina tuli huoneeseensa ja tytöt olivat riisuneet hänet, -antoi hän heidän mennä ja otti itse ylleen yksinkertaisen puvun, jota -hän oli tottunut pitämään päivin ja öin. Sitten hän kutsui maisterin, -joka seisoi oven ulkopuolella. - -"Tässä on rouva Gislentyttären kruunu", hän sanoi, "myy se -huomenaamulla kultasepälle. Mutta älä mainitse siitä äidille, vaan -pane rahat pussiin ja nosta pussi kaapinnurkkaan." - -Maisteri otti kruunun ja sanoi hyvää yötä, ja kun hän oli poissa, -sammutti Kaarina kynttilän. Hänen vuoteenaan oli kulunut korsimatto. -Hän laskeutui väsyneenä levolle ja veti ympärilleen paikatun -peitteen. Ilma oli kesäkuuma ja tukahduttava, mutta hopeinen -ristiinnaulitunkuva, jonka hän kiihkeästi sulki käteensä, oli -jääkylmä, ja hän kääntyi kyljelleen ja nukahti melkein heti. - -"Äiti kulta, äiti, äiti!" hän hoki unissaan. - - - - -XII - - -Seuraavana aamuna Kaarina otti silmäneulan ja sakset ja meni -puutarhaan luolalle, missä Vaeltavan Tuomaan keittopannu vielä näkyi -sammuneella liedellä. Hän täytti sen puolilleen kirkkaalla vedellä -ja teki tulen. Sitten hän sieppasi muutamia keltaisia kukkia, joita -kasvoi siellä täällä hiekkakäytävällä, ja leikkasi juuret poikki ja -pani ne veteen. Hän oli myrttiaidan kätkössä luolan ulkopuolella, -mutta puuhatessaan salaisessa työssään hän kuuli jonkun tulevan. Hän -meni heti toiselle puolelle ja risti kätensä selän taa, ja tultuaan -mehiläispesille hän oli seisovinaan niiden ääressä ajatuksiin -vaipuneena. - -Vaeltava Tuomas lähestyi hiekkakäytävällä etsien häntä. Hänen kätensä -oli siteessä, ja harmaa riepu kietoi päätä. - -"Te olette ainoa, jonka kanssa voin puhua", hän alkoi ja asettui -aivan lähelle äärimmäistä pesää, välittämättä vihastuneista -mehiläisistä. "Nyt on hän saanut loppunsa! Harhasin tänäyönä -Kapitoliumille ja yhdyin joukkoon ja odotin ilmi päivään asti. -'Sinä tribuuni', huusi kansa, 'vero suolasta ja viinistä, se on -vero vaivaiselle!' Jakun kivet alkoivat lentää läpi ikkunan, tuli -hän valeasuun puettuna ja kasvot nokivedellä maalattuina... mutta -pitkällekään hän ei päässyt rauhassa. Itse olin tungoksessa, ja -minun täytyi vain olla vaiti ja katsella. 'Hiljaa, urhot', hän sanoi -roskaväelle. 'Hiljaa, urhot!' Samassa hän sai murharaudan ruumiinsa -läpi... ja nyt aikovat keltaiset juutalaiset viedä hänen ruumiinsa ja -polttaa sen ohdakelavalla ja hajottaa tuhan... En mitään saata enää -maailmassa uskoa, en mitään toivoa, paitsi ehkä sitä päivää, jolloin -Saatana nousee jäärotkosta, syöstäkseen syvyyteen väärämielisen -jumalan ja antaakseen ihmisille onnen jälleen. Aurinko nousee joka -aamu, sinä sanot, mutta onko se etevämpi muita korkeuden tähtiä ja -emmekö me elä ainaisessa pitkässä yössä? Kuu kohoo, kaksisarvisen -kuoriaisen ja ankeriaan kuningas, ja kun se loistaa meidän -kasvoillemme, nyyhkytämme me sanomattoman surun valtaamina. Eikö kuu -ole oikea päivänpilkahdus, joka saa meidät täysin hereille, niin että -me tunnemme itsemme? Lapsia syntyy, ja isä valvoo tulta liedellä, -etteivät pahat henget lähestyisi, mutta milloin kasvoi lapsesta -ihminen? Äitisi huoneesta minä olen etsinyt sielunrauhaa, mutta en -löytänyt sitä sieltäkään." - -"Äidin oikea hetki ei ole vielä tullut, mutta se on nyt lähellä!" -vastasi Kaarina. - -Vaeltava Tuomas käänsi ääneti askeleensa takaisin taloa kohden. Kun -hän oli poissa ja Kaarina oli tarkoin tutkinut, että kaikki luukut -oli suljettu, palasi hän luolaan. - -Juuret kiehuivat jo pannussa, niin että suhisi, ja hän oli kerran -lapsuudessaan kuullut eräältä luostarisisarelta, kuinka hänen piti -valmistaa ja käyttää myrkyllistä mehua. Hän nosti pannun tulelta, -ja ennenkun laski sen maahan häälytti hän sitä, vilvottaakseen -vettä. Sitten hän otti silmäneulan ja pisteli pieniä reikiä taajaan -molempiin poskiinsa ja hieroi niitä vielä kuuman pannun ruskealla -sakalla. Viimein hän leikkasi saksilla poikki hiuspalmikkonsa läheltä -päätä ja heitti sen tuleen. Kun kaikki oli tehty, peitti hän käsillä -silmänsä kuin olisi pelännyt voivansa nähdä itsensä. - -Myrskytuuli kiiti yli kypressien, niin että ne kumartelivat ja -keinuivat, ja sateen täyttämässä amforassa, joka oli kallellaan -luolan sisäänkäytävää vasten, purjehti lehti vedenpinnalla. Linnut -ilmassa pysäyttivät siipensä, ja mehiläiset tunkeutuivat käytävästä -pesään ehtiäkseen lähestyvää rajuilmaa pakoon. - -Äkkiä poisti Kaarina kätensä silmiltään ja kumartui amforaveden yli, -niin että hän saattoi nähdä omat kasvonsa. Kuvastuvat kypressinlatvat -keinuivat tummina ja pitkinä syvällä tyhjässä syvyydessä, mutta -vesi ei liikkunut, ja hän saattoi nähdä, kuinka hipiä jo tummui -ruskeaksi reikien ympäriltä, jotka hän oli pistänyt poskiin neulalla, -ja kuinka se vetäytyi lukemattomiin hienoihin ryppyihin kuin -kuusikymmenvuotiaan akan. Hän seurasi omilla silmillään, kuinka -myrkky vaikutti ja kuinka hänen nuoruutensa ja kauneutensa hitaasti, -mutta peruuttamattomasti katosi iäksi. - -Myrsky kohisi yhä korkeudessa, ja pilvenhattarat peuhasivat -ilmassa, milloin pitkinä kuin laivat, milloin pyöreinä ja vielä -auringonloisteisina. Kasaantuneina suuriin vainottuihin joukkoihin ne -kiitivät länttä kohden pauhaavassa rajuilmassa, syöksyäkseen mereen. -Kaarina ei huomannut, että päivä tuli viileäksi ja varjoisaksi, mutta -hän surkutteli sydämestään vanhaa vaimoa, joka katseli häntä vedestä -nuorilla ja epätoivoisilla silmillä. - -Hän levitti päähineensä poikkileikattujen hiustensa yli ja veti -sen niin syvään otsalle kuin taisi, pujahtaen sitten lieden luo -piharakennukseen, ottaakseen osaa jokapäiväisiin askarteluihin. -Hän huomasi heti, ettei Birgitta antanut hänelle tavallista -aamutervehdystä, vaan vältti häntä arassa hämmennyksessä, mikä -turhaan koetti kätkeytyä välinpitämättömän ja itsepintaisen -äänettömyyden suojaan. Kun he kohtasivat toisensa, katsoi äiti -toisaanne ja riensi neuvotonna huoneesta eikä kysynyt sanallakaan -juhlasta. Milloinkaan ennen ei Kaarina ollut niin alttiisti valinnut -vaikeimpia tehtäviä ja työskennellyt niin äänettömästi ja innoissaan, -mutta Birgitta kulki mieluimmin omia teitään ja näytti yhtä sokealta -kuin kylmä seinä. - -"Me saamme ruokkia tänään monta kerjäläistä", sanoi Kaarina -houkutellakseen häntä puhumaan. "Nyt he tulevat takaisin, kun -Kapitoliumin padat ovat tyhjentyneet. On jo tungosta eteisessä." - -"On", vastasi Birgitta vaivan valtaamana ja riensi ulos. - -Kaarina, jota muuten äidin alati tutkiva silmä palelti ja värisytti, -ei tiennyt miten selittäisi muutoksen, ja hän alkoi itsekin joutua -hämille äidin läsnäollessa ja väisti mieluimmin syrjään. Aterian -aikana vallitsi syvä äänettömyys, jonka vain rukoukset ja maisterin -yksitoikkoinen raamatunlukeminen keskeyttivät, ja kun Kaarina kävi -hajamieliseksi, ei häntä enää herättänyt uhkaava naputus pöytään. - -Illan tultua hän oli väsyksissä ja meni aikaisin levolle. Hetken hän -makasi pimeässä ja tunnusteli polttavista poskista, kuinka ne olivat -tulleet ryppyisiksi ja koviksi. Hän huomasi vasta, että hän oli -nukahtanut ja nukkunut raskaasti, kun kuuli oven narisevan ja unisena -nousi istumaan. - -Birgitta tuli sisään vahakynttilä kallellaan kädessä ja vitsa -kainalossa herättämään hänet keskiyön hartauteen. - -"Uni on pettänyt sinut!" sanoi Birgitta. - -"Minä tiedän sen", vastasi Kaarina ja valveutui yhtäkkiä -täydellisesti. "Pane kynttilä palaneeseen kynttilänjalkaan pöydälle -ja istuudu lavitsalle!" - -Hänen äänensä oli niin rauhallinen, että Birgitta, joka ei ollut -tottunut sellaiseen puhutteluun, painoi silmänsä alas hämillään ja -totteli heti. Ankara vanha talonrouva näytti miltei säikähtyneeltä, -istuessaan penkillä vitsoineen. - -Sitten siirsi Kaarina paikkapeitteen syrjään ja ryömi hänen luokseen -lattian yli ja kätki päänsä hänen syliinsä. - -"Äiti, sano minulle eräs asia. Etkö ajattele koskaan isää, joka lepää -kotona hautakiven alla?" - -"En." - -"Etkö ajattele koskaan Egardia? Etkö kuule koskaan, kuinka haudat -huutavat sinun jälkeesi?" - -"Kuulen usein. Oi sinä suloinen Jeesukseni, pelasta minut maallisesta -elämästä, joka enemmän ja enemmän tulee minulle arvotukseksi ja missä -ei kukaan saata palvella sinua tunnontuskatta! Seuraa minua, sinä -sanot, ja minä tottelen ja seuraan sinua, mutta askel askeleelta minä -poljen rikki sydämiä... sydämiä, jotka vihaavat minua ja niitä, jotka -rakastavat minua. Seuraa minua, sinä sanot, ja minä teen enemmän -pahaa kuin ne, jotka sinua ylenkatsovat." - -"Äiti, älä nyt puhu rukouksistasi. Minä tahdon vain tehdä kysymyksen. -Tuletko sinä väkevämmäksi, tuletko sinä onnellisemmaksi, jos yksi -lapsistasi kavahtaa kaulaasi ja sanoo: En käsitä arvotusta, ja -minä kuulen, kuinka haudat huutavat jälkeemme, mutta ääni, joka -on vieläkin voimakkaampi, kutsuu minua. Ääni sanoo: Katumuksessa -sinun pitää elää ihmisten parissa ja tunnontuskassa muistella -menneitä päiviä, ja kuitenkin sinun pitää jatkaa hamaan viimeiseen -hetkeesi asti niinkuin vaeltanut olet, sillä minä seisoin joka kerta -tienhaarassa ja kehotin sinua, ja minä olen se hyvä tahto ja se -hurma, jotka ovat syttyneet sydämessäsi." - -"Jos yksi lapsistani puhuisi minulle niin, silloin minä menettäisin -yhden lapsen ja saisin yhden sisaren lisää. Ja nyt sinä olet sanonut -ne sanat, Kaarina. Minä olen saanut sisaren ja auttajan, enkä minä -ole enää yksin." - -"Äiti kulta, saanhan nyt olla matkustamatta kotiin. Tosin saatan -vieläkin kaivata maahan, missä minulla on ollut ystävä ja talo; mutta -en ole enää sama, ja ilotonna minä istuisin meikäläisten luona ja -ikävöisin huoneeseen, missä voin kuulla kynäsi rapinan ja kuinka sinä -selaat papereitasi." - -Tuuli täristi luukkuja ja kynttilä oli sammumaisillaan, mutta -Birgitta taivutti Kaarinan pään taaksepäin ja katseli hänen -kurttuisia ja ruskeita kasvojaan. - -"Nyt vasta minä oikein huomaan, mitä on tapahtunut. Kuinka olivatkaan -ne posket minun silmäini lohtuna ja mielihyvänäni! Ylpeydestäpä minä -pakotin sinut juhlaan menemään, ja voitokkaana ja pöyhkeänä olin -ikkunassa ja katselin jälkeesi, ja sitä ajatellessani olen tänä -päivänä ollut neuvoton ja tuskin uskaltanut kohdata katsettasi. -Tunnontuskan sinä tuot sydämeeni tunnontuskan perään ja onnen onnen -perään, ja minä nöyrryn tomuun. En ole ansiollinen myötäkäymiseen, -joka nyt on alkanut!" - -Kokoushuoneessa odotti jo maisteri käsikirjoineen. Huonekunta oli -asettunut seinänvierille, ja kaikilla oli käsissä sytytetyt lyhdyt, -joilla he äsken olivat valaisseet tietään makuupaikasta. Kovaa -jyristen sortui puukatto jossain unhotetussa kirkossa, ja kentällä -huhuilivat paimenet toisiaan torvillaan, viedäkseen vuohet suojaan -muutamien autioitten talojen taa. - -Hiussuortuvat liehuivat maisterin otsalla, ja nähdessään että ovi -Kaarinan huoneeseen oli vain höllästi kiinni, hän raotti sitä -tutkiakseen viipymisen syytä. - -Birgitta istui syvään kumartuneena Kaarinan yli, pää Kaarinan päätä -vasten, ja kynttilä, joka loisti heidän takanaan, oli sulanut -tuulentuntumasta, niin että se oli ulkoneva kuin siipi. - -Maisteri sulki varovasti oven ja salpasi sen. - -"Molemmat armolliset rouvat pitävät tänä yönä hartautensa kahden -kesken", hän sanoi. "Kukaan ei saa häiritä heitä." - - - - -XIII - - -Oli vierinyt vuosia. - -Kypressien alla avoimen haudan ääressä puutarhassa seisoi Birgitta -kullattuine lintuhäkkineen, jonka hän äsken oli saanut lahjaksi -eräältä kardinaalilta. Hän avasi ristikko-oven, ja vapautettu vanki -levitti siipensä iloisesti visertäen ja kohosi aurinkoiseen ilmaan. -Hän istuutui penkille ja katseli kaikkoavaa lintua ja ajatteli omaa -elämäänsä. - -Hän näki sanansaattajien kantavan laukussa hänen luostarisääntöjään -ja vaeltavan Avignoniin, missä Klemens VI oli päättänyt päivänsä --- niinkuin hän ennusti silloin kun salama sulatti Pietarinkellon. -Harvasanaisena ja köyhästi vaatetettuna kuin munkki istui seuraaja -Innocentius valkeaksi kalkitussa huoneessaan, samalla kun -salissa hanen allaan soivat huilut ja kitarat kuin ennenkin ja -lemmenlaulut huokailivat kuutamossa. Birgitta näki sanansaattajien -palaavan ja ilmottavan, että Innocentiuskin oli kuollut, ja he -kuvailivat pölyisten asiapapereiden arkkua, johon luostarikirje -ilman vahvistusta oli viskattu. Kuule! Kuinka sorisikaan -seurakunta Enkelisillalla ja kuinka pauhasivatkaan hopeapasuunat -Vatikaani-basilikan portaitten edessä. Pitkä yö oli ohi. Urban V, -uusi paavi, ratsasti yli Rooman katujen, ja paljain päin talutti -keisari hänen valkoista juoksijaansa suitsista. Hän piti niin -vankasti ohjaksista kuin olisi hän päättänyt olla päästämättä niitä -koskaan ja hänen suippeneva partansa koukistui rinnalle, mutta -hän katseli kansaa tutkien. Hän ei ajatellut Birgittaa, joka oli -kehottanut ja uhannut ja voittanut. Kirjeen, jonka Birgitta itse -oli laskenut hänen suippokärkisten kenkiensä viereen, oli sihteeri -ottanut ja pitänyt, ja hän oli sanonut, että se oli kylmä ja kuiva -ja vailla hänen tavallista innostustaan. Petrarca, joka sitten oli -pyytänyt nähdä sitä, oli kesken lukemisen alkanut puhua muusta ja -unohtanut lopun. Birgittaa keisari ei ajatellut, vaan voimaa ja -ovelia suunnitelmia ja suurta valtakuntaa hän ajatteli. Mutta kuinka -armollisesti Pyhä isä syleilikään Birgittaa, kun hän polvistui -paavin eteen kahden poikansa kera! Kuin ranskalainen oppinut istui -valkovaatteinen kirkkoruhtinas istuimellaan, ja kaikille liikeni -häneltä sukkela sana heidän vaatetuksestaan tai ilmasta ja tuulesta. -Ja kuitenkin hänestä oli ilma niin myrkynsekainen, että hän pian -lähti pakosalle koko hovinsa kanssa. Sitte tuli hirveä yö, jolloin -Birgitta kiivaasti viittosi maisteri Pietarin huoneesta ja istuutui -ja kirjotti, kirjotti ja kuuli ukkosen jumua korkeudesta. Hän otti -sauvan mennäkseen kilpaa pakenevien kanssa. Hän saavutti heidät -Montefiasconessa, mutta oman kardinaalihattunsa menettämisen vuoksi -ei uskaltanut ystävä, jolle hän jätti salamoivan kirjeen, ojentaa -sitä Hänen Pyhyydelleen, ja silloin hän teki sen itse. Hän muisti -niin hyvin, miten arasti kaikki väistivät häntä kuin olisivat he -jo kuulleet vankilan portin narisevan! Yksin hän jäi seisomaan -keskilattialle ja jatkoi puhettaan, kovaa ja kauan, kunnes paavi -veti hänet rintaansa vasten ja siunasi häntä, ja kuitenkin oli paavi -jatkanut matkaansa, vasta kuolinvuoteella muistellakseen Birgitan -ennustusta hänen pikaisesta kuolemastaan... Entä luostarisäännöt, -jotka Birgitta oli jättänyt hänelle uhaten, että ellei hän tahtoisi -vahvistaa niitä rahoitta, olisi Jumalan vahvistus hänelle kyllin? -Ne oli isä muuttanut mielensä mukaan ja sitten allekirjottanut. Yhä -täytyi Birgitan pitkittää vanhaa sotaa. Hän tiesi, ettei hän ikinä -olisi kyennyt siihen, jos hän olisi ääneti ja tuntematonna kulkenut -tietään ja sijottunut johonkin vähäpätöiseen pyhiinvaeltajataloon, -tulematta nähdyksi ja kuulluksi. Nyt tulivat ylhäisimmät roomalaiset -ja suostuttivat hänet muutaman kerran vierailemaan heidän -palatseissaan, ja hiljaisuus hiipi avaraan juhlasaliin, kun he -tunsivat hänen mustan ja köyhän kaapunsa ovessa. Nyt oli kardinaali, -joka ei uskaltanut antaa hänen kirjettään Montefiasconessa, itse -asettunut Pietarin istuimelle ja ottanut nimen Gregorius XI. Hänen -oikealla puolellaan seisoi toinen neuvonantaja ja vasemmalla -toinen, ja molemmat sipisivät yhtaikaa hänen korvaansa. Arkana ja -epävakaisena hän hapuili edessään käsikirjoja ja käskykirjeitä; -mutta monenakin päivänä odotti hänen lähettiläänsä Birgitan huoneen -ulkopuolella, kuullakseen hänen päätöstään ja neuvoaan. - -Birgitta nojasi kullattuun lintuhäkkiin ja tähysti vielä suunnalle, -jolle lintu oli aikoja sitten kadonnut. - -Turhaan ei hän ollut elänyt. Mahtavampana kuin piispa hän istui -talossaan, eivätkä ihmiset vieroneet eivätkä ylenkatsoneet häntä -enää. Hän tunsi, että ilma hänen ympärillään ei ollut kylmä ja -pistävä kuten ennen, vaan lauha ja lämmin. Monet surkuttelivat -häntä kaikkien särkyneitten toiveitten tähden, mutta eikö se ollut -hullujen puhetta? Eikö hän luhistuisi kokoon ja istuisi väsyneenä ja -välinpitämättömänä, ellei häntä mikään vastus enää kohtaisi? Hänen -sydämensä ailahteli niin iloisena ja autuaana, että sitä liekkiä ei -saattaisi enää mikään vastoinkäyminen sammuttaa. - -Hän otti lintuhäkin ja meni hitaasti takaisin asuntoa kohden. - -Hän ajatteli kotimaan taloja ja kaupunkeja -- ja niitä, joilla nyt -oli valta. Se oli uusi maa, ja metsäpoluilla ratsasteli herroja -saattueineen, joita hän ei tuntenut. Hänen tyttärensä Ingeborg oli -kasvanut ja kuollut Risebergan luostarissa, ehtimättä kietoutua -maailman verkkoon, mutta kuinka olikaan hänen kaltaisensa toinen -tytär, ankara Märta, istuessaan lieden ääressä lastenkamarissa! Vitsa -oli hänellä sylissä, ja lehvitetyn lattian aurinkoruudussa seisoi -hänen edessään pieni kuningatar Margareta, hame jäykkänä kuin nukke, -mutta tummakasvoisena ja lyhyeksileikatuin hiuksin, jotka olivat -epäjärjestyksessä, kuin valepukuinen pieni poika. Birgitta hymyili -muistaessaan, että lapsi oli jo morsian; mutta samassa välähti -välke hänen silmistään. Hän näki pannanalaisen kuningas Maunun, -jonka hän oli musertanut, niin että herrat hänen käskystään olivat -luopuneet uskollisuudenlupauksestaan. Ristikon ääressä hän seisoi -tornissa, ja alhaalla Norrström-virralla kirkuivat lokit, mutta hän -ei ajatellut valtakuntaa eikä omia tekojaan. Hän vain ikävöi ja -ikävöi yhtä ainoaa rauhan vuotta. Vankilan ovi aukeni, ja kun hän -hiipi pois, veti hän hatun niin syvään kuin taisi, päästäkseen sekä -näkemästä että kuulemasta; mutta talonpojat, jotka tekivät päivätöitä -sänkipelloilla, tavottivat häntä hangoilla. Ja missä lepäsi nyt -kuningatar Blanka tanssiensa jälkeen? Hautakiven alla Ringstedissä! -vastasivat talonpojat. Birgitta näki, kuinka he ottivat nahkatakit -ylleen ja matkasivat Moran kiven luo, missä Albrekt huudettiin -kuninkaaksi, mutta monet paksuvatsaiset herrat, jotka asettuivat -lähimmäksi hänen taakseen, puhuivat vieraita kieliä, ja taas alkoi -kansa niskotella ja nurkua. Olisi ollut viisaampaa, jos joukko olisi -valinnut jonkun Birgitan omista pojista. Mutta hyvä heille, että he -välttivät sen kiusauksen! - -Kun hän tuli piharakennukseen ja laski kädestään lintuhäkin, kohtasi -hänet Pietari Räätäli, joka muutamia viikkoja sitten oli uudelleen -saapunut priorin ja monen muun ruotsalaisen miehen seurassa. Myös -Birgitan molemmat pojat Kaarle ja Birger olivat nyt Roomassa, ja he -odottivat eteisessä. - -"Nyt, Briitta-äiti!" sanoi Pietari Räätäli, ja kummassakin kädessään -hän piti harmaata täysinäistä rahapussia. "Nyt on sinun suoritettava -vanha velkasi ja seurattava minua Kaanaanmaahan. Kaikki on jo -valmiina lähtöön, ja me odotamme vain sinun sonnustautumistasi. -Talon ulkopuolella seisoo Latino Orsini sotilaineen, aikoen seurata -kunniasaattona kappaleen matkaa. Tosin olen kuullut, että Kristus -itse on näyssä käskenyt sinun lähteä pitkälle matkalle, mutta pelkään -kuitenkin monia vuosiasi ja raihnautesi." - -"Kaikki tulemme me takaisin lukuunottamatta yhtä", vastasi Birgitta -ja meni pukeutumaan. - -Tultuaan kokoussaliin hän riisui kengät ja meni paljain jaloin -hiipien ikkunan luo, uskaltamatta koskea narisevaan oveen, joka vei -hänen omaan huoneeseensa. - -"Nukkuuko Kaarina?" hän kysyi maisterilta. "Hän tarvitsee lepoa -pitkää matkaa varten, ja meidän pitää olla hiljaa." - -Maisteri oli vähän aikaa sitten taittanut jalkansa, ja vaikka se oli -parantunut, liikkui hän hitaasti ja oli käynyt vanhaksi. - -"Hän on jo pukeissa, hänkin", vastasi maisteri, "mutta varo -kivilattian kylmyyttä!" - -"Sisäinen iloni on niin suuri, että se lämmittäisi minua, vaikka -kulkisin jäällä." - -Birgitta katseli ikkunasta Pietarin-basilikan luona leviävää -tasankoa, minne hän oli ennustanut palaavan paavin lopullisesti -rakentavan korkeamuurisen ja monirakennuksisen asuntonsa. Kukkulat ja -niityt sinersivät auringonloisteessa kuin uneksittu tulevaisuuden maa. - -Kaarina saapui nyt, ja Birgitta riensi syleilemään ja suutelemaan -häntä, ja ollen lyhytvartisempi täytyi hänen kurottautua, voidakseen -tarkastaa tyttären silmiä ja tunnustella hänen poskiaan. - -"Sinä näytät hyvin nukkuneelta ja terveeltä, lapsi, eivätkä poskesi -ole pitkään aikaan olleet näin kirkkaat ja pehmeät. Milloinkaan ne -eivät tule entiselleen, mutta aivan turhaan en ole pessyt niitä -maidolla ja yrttimehulla... Ehkä ovat kyyneleenikin vähän auttaneet -paranemista... Kutsu nyt nopeaan muut! Minua ei tarvitse kenenkään -odottaa." - -Maisteri tuli ja tahtoi vielä saada määräyksiä, mutta Birgitta oli jo -poissa. - -"Tänään on meidän pienellä silkkirotallamme paljon huollettavaa", -mumisi hän myhäillen kauneinta hymyään, "mutta eiköhän hän totisesti -alkanekin lakata puremasta!" - -Birgitta puki ylleen uuden sileän ja mustan puvun, ja sittenkun -kaikki olivat kokoontuneet lyhyeen rukoukseen, poistuivat he -kodista, missä olivat istuneet yhdessä niin monena raskaana ja niin -monena hupaisena hetkenä ja missä Birgitta yö yöltä oli kirjotellut -ilmestyksiään ja mietteitään. - -Yksi ainoa viivähti toisten mentyä huoneissa niiden palvelijain -luona, joiden piti jäädä paikoilleen. Se oli Alfonsus, espanjalainen -erakko, joka nuoruudessaan oli ollut piispana, mutta sitten -lahjottanut kaiken omaisuutensa kirkolle ja paennut maailmaa. -Sinimusta suortuva riippui kummallakin ohimolla, ja syvät uurteet -ympäröivät lujaan sulkeutunutta suuta, joka näytti kerta kaikkiaan -lukinneen sisäisen liekkien ja myrskyjen maailman. Hän oli tullut -Birgitan luo paavin salaisella asialla, ja nyt hän piteli käsissään -Birgitan kirjotuksia, joiden tarkastelussa ja oikaisussa hän monasti -oli ollut apuna. Hän kääri ne siihen vihreään peitteeseen, joka -oli suojannut rouva Gislentyttären kruunua, ja varusti sinetillä -kalliin aarteen, mutta ennenkun hän kuuli nimeään huudettavan hän -ei saattanut sitä jättää. Silloin hän laski sen arkkuun Kaarinan -huoneeseen, ja avaimen hän kiinnitti agnusdei-kuvaan, joka riippui -hänen kaapunsa alla paljaalla rinnalla. - -Kansa tungeksi talon ulkopuolella, ja niinkuin pajupensaat taipuvat -tuulenpuuskan vaikutuksesta ja osottavat oksillaan samaan suuntaan, -niin kurottautuivat kaikki nokiset ja saviset kädetkin pyhimystä -kohden, saadakseen koskettaa hänen vaatteitaan. Raajarikot -painautuivat hänen kaapuaan vasten tullakseen parannetuiksi, ja -sairas lapsi kulki vasussa miehestä mieheen ja joutui viimein -hänen käsivarsilleen; mutta kun Orsinin urhot kohottivat punaisen -telttataivaan, tahtoen kannattaa sitä hänen yllään, valtasi kainous -hänet kokonaan ja hän työnsi sen pois. - -"Tahdotteko siis muistuttaa minua entisestä ylpeydestäni? Olen köyhä -vanha vaimo, joka on paljon tehnyt syntiä ja paljon katunut ja joka -senvuoksi menee rukoilemaan Pyhälle haudalle. Ettekö näe samaa joka -päivä?" - -Hän kätkeytyi hämmennyksissään poikiensa taa ja kiirehti heikolla -ja hiukan värisevällä äänellään alottamaan pyhiinvaelluslaulun. -Veisaten ja hitain askelin kulkivat he kaikki pitkin Rooman katuja, -ja sivuilla ratsastivat sotamiehet peitsineen. Herra Birger kantoi -mustaa puuristiä, ja Vaeltava Tuomas tuki häntä kainalosta. Pietari -Räätäli astui koko ajan rahapussit käsissä ikäänkuin peläten -menettävänsä ne vielä kerran, ja priori ja maisteri ja nuoret -kappalaiset muuttelivat välistä täyteensullottuja laukkujaan. Orsini -liikutteli rukousnauhansa helmiä, mutta puhui samalla Boccacciosta, -joka oli kääntynyt vakavaksi, ja herra Kaarle kuunteli hajamielisenä -ja usein naurahtaen. Hänen kasvonsa olivat kalpeammat kuin ennen ja -kuultavat kuin omena, mutta huulet olivat saaneet tumman punan, kuin -olisi hän ne maalannut. Hänen takanaan asteli erakko Alfonsus ja -seurasi Birgittaa ihailevin silmin kuin rakastunut nuorukainen. - -Ostiaan asti saattoi Orsini joukkoa vartioväkineen, ja sinne hän -pystytti teltan odottaakseen, kunnes pyhiinvaeltajat olivat astuneet -genualaiseen airolaivaan, joka vartosi satamassa. Tulet tehtiin -kuivista ruokoheinistä, ja korkeimmalle rauniokummulle istuutuivat -äiti ja tytär ja kaksi sisarta, hurmaannuksissaan ja hiljaa, ja -katselivat merta. Herra Kaarle laskeutui heidän jalkojensa juureen -valkoiselle vilukkovuoteelle. - -"Äiti", hän sanoi ja alkoi yskiä. "Minä ikävöin käytellä miekkaa -uskottomia vastaan ja voittaa loistoa ja kultaa. Muistatko -jokapäiväistä leikkiäni pienenä poikana? Muistatko, mistä alati -uneksin? Nyt sinä olet voittanut valtaa ja kunniaa. Lahjota nyt -minulle kuninkaankruunu, äiti! Sitten sinä saat vallita minun -maassani." - - - - -XIV - - -Airolaiva ankkuroi Castello dell' Ovon muuriäyräitten alapuolelle, -ja kuin parvi puolikasvuisia tritoneja kapusivat Neapelin alastomat -kalastajapojat laivan partaalle ja airoille tai sukelsivat syvyyteen -ja katosivat smaragdivälkkeiseen veteen. Etukeulassa seisoi -Kaarle-herra yskien ja puhellen Vaeltavan Tuomaan kanssa, eikä hän -koskaan ennen ollut tuntenut sellaista elonikävää rinnassaan. - -"Kerro, kerro!" sanoi hän ja katseli kumpuisia rantoja. "Tämäpä olisi -omistuksen arvoinen valtakunta!" - -"Näetkö luostaririviä tuolla kellotornin äärellä?" kysyi puhuteltu. -"Siellä oli Tuomas Akvinolaisella, enkelinkaltaisella tohtorilla, -kammionsa." - -Kaarle-herra ei kuunnellut häntä. - -"Ja tuolla kauempana niemellä päin olin itse mukana, kun Petrarca -istutti laakeripensaan Vergiliuksen haudalle." - -Herra Kaarle napsautti auki vyönsä, joka oli täynnään pieniä -hopeatiukuja, ja heitti sen hänen käsivarrelleen eikä kuunnellut. - -"Täällä etäällä oikealla kohoo San Lorenzon kirkon katonharja, sen, -missä Boccaccio ensi kerran näki Fiamettan." - -Herra Kaarle hymyili partaansa ja päästi haoista kärpännahkaviittansa -ja ripusti sen hänen olalleen. - -"Sinun pitää puhua tässä edessämme kohoavasta linnasta, Tuomas. Sillä -valta on. Voiko sen vallata miekalla?" - -"Siltä ei näytä, hyvä herra. Mutta kahdella lemmensairaalla huulella -voi sen anastaa. Kulkiessani kitaroineni kaupungista kaupunkiin, sain -joskus kutsun kuningatar Johannan luo sinne, ja joka kerta oli siellä -uusi jumaloitsija hänen jalkojensa juuressa... ja onneton se, joka ei -polvistunut ja jumaloinut tätä ihailijaakin. Nyt hän kuuluu olevan -kolmatta kertaa leskenä." - -Kaarle-herra otti hatun päästään ja pani sen Tuomaan niskalle. - -"Onko hän kaunis... onko hän vanha?" - -"Kukaan ei saa koskaan oikein selville, minkä hän on näköinen... -Onko hän vanha? Melkein yhtä vanha kuin sinä itse, herra Kaarle. -Neljänkymmenen vuoden ja vähän päälle, väittää ilkeä kansa." - -"Niinpä tahdon minä ottaa uuden maan haltuuni." - -Hän heittäytyi päistikkaa tritonien joukkoon veteen ja ui rantaa -kohden. - -Pyhiinvaeltajat pudottivat säikähtyneinä säkkinsä soutotuhdolle, -mutta Birgitta rauhotti heitä. - -"Aina hän hulluttelee ja on veitikkamainen, se herra, jos hän näkee -jotain, mihin hän mielistyy, ei kukaan saata häntä pidättää. Ennen -jouluna minun aina täytyi tarttua hänen takinliepeeseensä, kun -kakku tuotiin pöytään, ettei hän sieppaisi sokerisyrjää ennen omaa -miesvainajaani." - -Likomärkänä seisoi herra Kaarle pian rannalla, ja kun pyhiinvaeltajat -tulivat maihin säkkineen ja laukkuineen, seurasi hän heitä -majataloon. Pappeja ja munkkeja ja köyhiä oli jo kokoontunut -tervehtimään kunnianarvoisaa rouvaa, jonka ennustuksista ja -hurskaista teoista monet maineet olivat kertoneet. Tavantakaa hänen -piti pysähtyä matkan varrella kätten päällepanemisella parantaakseen -sairaita, ja Kaarina jakeli almuja. Kun vihdoin herra Kaarle oli -kuivannut vaatteensa majatalossa lieden edessä, otti hän äitiä -ja sisarta olkapäistä ja vei heidät ikkunaan. Koskaan ennen he -eivät olleet nähneet moista paratiisia maan päällä. Kellotornien -toisella puolen kohosivat ylängöillä liikkumattomat mäntymetsät, -huolettomia ihmisiä, jotka muistuttivat isoja kauniita lapsia, leikki -päiväpaisteessa, eikä karkeaa sanaa kuulunut, ja sankavasuissa oli -heillä hedelmäkimppuja tai simpukoita ja kaloja, jotka helottivat -kuin hopea. - -"Äiti", sanoi Kaarle, "se on maa, josta minä uneksin leikkiessäni!" - -Kärsimättömästi hän laski päiviä ja tunteja hetkeen, jolloin Birgitta -ja hänen seuransa saisivat pääsyn kuningatar Johannan luo Castello -dell' Ovoon. - -Kuin jylhä ja jyrkkä kalliosaari luolineen ja lehväisine pengermineen -yleni harmaa linna, ja meren kuohut pärskyivät korkealle sen muureja -vasten. Birgitta johdettiin avoimeen suojamaan, jossa muinoin keisari -Fredrik II tapasi katsella saraseninaistensa tansseja, ja holveissa -kimmelsi vielä arabialaisia kultakutouksia. - -"Lapset", sanoi Birgitta ja oikaisihe hiukan sirommin kuin muulloin, -"nyt emme saa unohtaa hyvää hovitapaa, joka on peräisin muinaisilta -ajoilta. Muistakaa, että kun ylhäinen nainen suvaitsee tervehtää -teitä, pitää teidän notkistaa vasen polvenne ja suudella hänen -kenkäänsä." - -Herra Birger asettui äidin viereen tummanruskeassa levätissään, -mutta toisella puolen seisoi Kaarle-herra kärpännahkaviittoineen ja -kilkkuvine hopeatiukuineen. - -Parvi hyppiviä neekereitä viskoi suitsutusta hiiliastiaan ja kääri -auki levantilaisen maton. Ovessa näyttäytyi hovimestari, joka suurine -turbaanineen muistutti jotakuta kohtuuttoman isopäistä hopeahohtoista -hyönteistä. Vihdoin tuli kuningatar Johanna. Tiukkaan vedetyn hunnun -alta näkyivät hänen punaiset hiuksensa ja vahvasti maalatut poskensa, -joille aurinko loi kimaltelevia säteitään kuten valkeaa esivaatteen -läpi koreakukkaiselle ikkunaruukulle. Hänen hymyilynsä oli säteilevä, -mutta liikkumaton, ja hänellä oli kuusitoistavuotiaan pää vanhan -vaimon lyhyenvantterassa ruumiissa. - -"Oi", hän sanoi, "minä olen kovin iloissani, kovin iloissani... kun -saan tervehtiä niin hurskaita vieraita." - -"Jos teen jonkun hulluuden, niin auta minua, sinä maisteri!" kuiskasi -herra Kaarle. - -Kaikki miehet polvistuivat, ja herra Birger kumartui heti hänen -kenkäänsä suutelemaan niinkuin äiti oli käskenyt, mutta kun -kuningatar tuli herra Kaarlen luo, hypähti tämä ja tarttui häntä -niin lujasti molempiin käsivarsiin, että hän ei saattanut liikahtaa. -Sitten hän suuteli kuningatarta intohimoisesti huulille. - -Hovimestari, joka seisoi kuningattaren takana, veti miekan -iskeäkseen, mutta maisteri Pietari siveli häntä kädellä poskelle. - -"Viisi askelta taaksepäin, olkaa hyvä! Herra Kaarle on myös -kuninkaallista verta. Viisi askelta taaksepäin!" - -Birgitta loi silmänsä mattoon ja veti hilkan syvempään otsalle, -mutta sitten kävi raikas tuulahdus hänen sielunsa läpi, ja hän sulki -kätensä nopean päättäväisesti kuten aina. - -"Tapahtunut on tapahtunut", hän sanoi. - -"Jumalisella rouvalla on pahantapainen poika", vastasi kuningatar yhä -hämmästyksissään, vaikka hymyillen. "Mutta yhden suutelon tähden en -ole milloinkaan antanut mestausmiekan välähtää... Nyt pitää teidän -kaikkien jäädä luokseni illaksi, niin että saamme aterioida yhdessä." - -Pöytä katettiin avoimeen suojamaan, ja vaikka hyöky vyöryi alhaalla -muuria vasten, ei tuntunut tuulta ilmassa, niin että soihdut paloivat -kirkkain liekein. Lempeänä vanhuutensa kauneudessa istui Birgitta -kuningattaren vieressä ja kehotti häntä ajoissa parantamaan elämänsä, -mutta kuningatar ja herra Kaarle katselivat koko ajan toisiaan, -vaikkeivät koskaan vaihtaneet sanaa. Kellot soivat välistä kaupungin -yli kerkeään ja lyhyeen kuin leikillä, ja kuutamo välkkyi vedestä -pitkin hiekkarantaa, missä kalastajat istuivat verkkojensa ja -veneittensä keskessä. - -"Mene naimisiin, Johanna!" huusi merikansa kuningattarelle, -tuntiessaan hänet ylhäällä suojamassa istuvana. "Mene naimisiin -jälleen, jotta sotamiehet saavat päällikön ja sydämesi tulee -iloiseksi kuin meidän!" - -Kun pyhiinvaeltajat palasivat majataloon, istuutui herra Kaarle -lieden ääreen, ja Birgitta kääri hänen ympärilleen lämpöisen peitteen -ja pisti pieluksen hänen selkänsä taa. - -"Olet sairas, poika. Kätesi ovat jääkylmät kuin kuolleella, mutta -otsaasi kuumottaa." - -"Sairas tai terve, yhtä kaikki! Onneni on miekankärjessä, rakas äiti! -Kotona käy kansa kanervikkoa ja nuristen, kateissaan ja kiukuissaan -riitelevät herrat, ja maan päämies saa tuskin ilman pilkkaa tyhjentää -olutsarkan. Se ei ollut koskaan oikea maa minulle, ja siellä sinä -tulit pahaksi ja ylpeäksi etkä uskaltanut ilmaista oman sydämesi -kainoutta ja hellyyttä. Mutta nyt olen löytänyt paratiisin." - -"Ja nuori vaimosi, joka kaipaa kotona?" - -"Ketäpä hän kaipaisi? Hän on kova ja kylmä kuten kaikki muutkin. Ja -eikö paavi voi purkaa avioliittoa?" - -"Kyllä." - -"Lyököön hän siis poikki kahleeni. Rautaa ovat ne, eivät myrttiä. -Etkö luule, että kuningatar Johanna mielellään menisi miehelle, joka -on meidän mahtavaa sukuamme, ja antaisi sinun hurskautesi tulla -vastapainoksi hänen omille synneilleen? Hänen merilinnassaan minä -elän vastaiset päiväni mieleni mukaan, mutta sinulle tahdon lahjottaa -rahaa ja maata, niin että sinä tänne voit rakentaa luostarisi, -rikkaamman ja kauniimman kuin milloinkaan ikävissäsi olet nähnyt. -Sinä vallanhimoinen ja kunniansairas nainen, pane nyt kruunu poikasi -päähän!" - -Birgitta otti hiilipihdit ja kohensi tulta. - -"Ihmeellisesti sinä rankaiset, ikuinen Jumala! Kaikki, mitä olen -tavotellut, sinä ojennat minulle, ja kun minulla se tosiaankin on -kädessäni, heitän minä sen pois häveten. Niin sinä kuritat ylpeitä, -sillä lyönneistä ja iskuista ei ole mihinkään!" - -"Äiti, sinä olet tullut niin leppeäksi ja kaunoiseksi sittenkun -hiuksesi vaalenivat. Ei kukaan, ei kukaan ole kuin sinä, äiti. Täällä -tyytyväisten ja ystävällisten ihmislasten parissa sinä tulet siksi -helläksi ja lempeäksi, joka unohtaa vihankielen." - -"Olen nähnyt kylliksi vallan valhekuvia, rakas poikani. Ja miksi -puhut enemmän merilinnasta kuin irstaasta vaimosta, jolla siellä -on asuinpaikkansa! Jos olisi kysymys sydänsurusta, silloin minun -todellakin täytyisi koettaa antaa anteeksi sinulle, sillä Jumala -kyllä tietää, että minä itsekin -- niin vanha kuin olinkin -- vielä -kauan tunsin sydämen hyppivän rinnassani, vaikka minä sekä kuritin -itseäni että rukoilin... Mutta sinä tahdot linnan kruunun." - -Birgitta alensi äänensä ja tuijotti liekkiin. "Hallita, omistaa -kokonainen valtakunta... kukkuroittaan kultaa kaiken halunsa -toteuttamiseksi... saada vanhentua rauhassa... Ei, poika, menköön -sekin kiusaus meistä!" - -"Seuraa sitten omaa tähteäsi, äiti! Minä seuraan omaani." - -Koputettiin ovelle, ja linnan hovimestari tuli sisään ja toi kirjeen, -joka oli kääritty vaaleanpunaiseen silkkikankaaseen. Kolme eri -kertaa hän polvistui, ennenkun uskalsi lähestyä ja jättää sen herra -Kaarlelle, mutta Birgitta otti sen ja heitti avaamatta tuleen. - -"Mitä sinä teit, äiti? Se oli kuningatar Johannalta..." - -Birgitta sulki silmänsä. - -"Kas, näin alkoi kirje: Sinun pitää muuttaa luokseni linnaan ja -tulla päämiehekseni ja puolisokseni, sillä varmaankin sinä olet mies -mieleni mukainen... Pyörrä takaisin kuningattaren luo, hovimestari, -ja kerro mitä olet nähnyt ja kuullut... Sinua paleltaa, poika, niin -että väriset... Anna minun levittää yllesi Kaarinankin peite..." - -Mandoliinit, jotka olivat koko yön surisseet kaduilla, vaikenivat, -ja isännätön koira valitti kaukaisella kummulla. Suruisena ja ääneti -jäi Kaarina valvomaan äitinsä kanssa. He lämmittivät vuohenmaitoa -liedellä, antaakseen sitä sairaalle juotavaksi, ja he tukivat häntä, -kunnes hän oli vaipunut uneen. - -Birgitan hiukset olivat nyt käyneet aivan valkeiksi ja kasvot -kalpeiksi ja laihoiksi. Suonet siinsivät sinisinä ja kohollaan -kurttuisissa käsissä, ja hän vapisi, kun hänen piti tukea pielusta. - -"Jos sinä menet pois, äiti", kuiskasi Kaarina, "niin en tahdo koskaan -väsyä jatkamasta työtäsi loppuun." - -"Minä tiedän sen, lapsi", vastasi äiti, "ja juuri nyt minä kuulin -kellon soivan Vadstenan lahden yli." - -"Myös minä kuulin, äiti, mutta nyt sinun pitää nukkua." - -"Siihen ei ole aikaa. Kutsu maisteri ja herra Birger ja sano heille, -että he hankkivat lyhtyjä ja seuraavat minua heti kuningatar Johannan -luo." - -Kun hän tuli linnalle ja kysyi vahdeilta, sopiko kuningatarta tavata -vielä näin myöhään, vastasivat he, että ylhäinen nainen ei koskaan -mennyt levolle ennen päivän valkenemista, ja hetken odotettuaan -Birgitta sai pääsyn. - -Kuningatar makasi suullaan matolla ja luki kirjaa käsi silmillä. - -"Anna minun odottaa", sanoi Birgitta, "äläkä keskeytä minun tähteni -hartaudenharjotustasi." - -"Hartaudenharjotusta..." vastasi kuningatar. "Niin, kirja on vakava -kyllä... 'ja kun Dianora kohtasi rakastettunsa luolassa, missä -suihkuvesi pulppusi, istuutuivat he sammalvuoteelle ja suutelivat -toisiaan hellästi'... Mitäs sanot siitä, kunnioitettu ystäväni?" - -"Minä sanon, että jos sinä, joka jo olet vanhanpuoleinen, olet -Dianora, ja jos minun poikani, jolla jo on vaimo kotona, on hänen -rakastettunsa, silloin ei se synti saa koskaan tapahtua." - -"Enkö siis ole hallitsija omassa maassani, koska et ensiksi kysy -minun tahtoani? Minä tulen tyttäreksesi, ja kaikki mitä minulla -on kuuluu myös sinulle. Mitä sinä olet miettinyt ja minkä hyväksi -taistellut koko elinaikasi, se on oleva lakini, ja paavi itse tekee -poikasi sulhokseni. Minä huudan kovaa jokaiselle, joka tahtoo -kuulla, että minä rakastan häntä. Kun minä rakastan, ei mikään mahti -maailmassa voi hillitä minua, kaikkein vähimmin vanha köyhä vaimo, -joka on koditon ja turvaton." - -Birgitta risti kätensä. - -"Sitten on minulla vain yksi toivomus, vain yksi rukous, nimittäin -että poikani saisi kuolla." - -Kuningatar tarttui niin kiivaasti tiililamppuun, joka oli hänen -vieressään matolla, että öljy syöksyi ylös yli sydämen. Puoleksi -sammunut lamppu kädessä hän kavahti seisaalle ja astahti Birgittaa -kohden. - -"Voin unohtaa sanasi, mutta itse unohdat, että avuksihuutosi liiankin -usein tapaa tulla kuulluksi. Tahdon käskeä kaikkien piispojeni ja -pappieni juhlallisesti rukoilla hänen henkensä puolesta. Tiedätkö, -että puhut siitä, jota olet kantanut oman sydämesi alla?" - -"Minä puhun pojastani, kyynelten pojasta, ja nyt on ainoana -rukouksenani, että hän saisi kuolla." - -Hän polvistui, suuteli kuningattaren tohvelia ja meni nopein askelin -portaita alas. - -"Menkää kotiin!" hän sanoi maisterille ja herra Birgerille. "Vanha -vaimo löytää häiritsemättömänä tien." - -Valitsematta kaupunkiin johtavaa katua hän kulki pitkin rantaa, -missä kalastajat lojuivat ja nukkuivat maalle vedettyjen veneittensä -alla, myhäillen unissaankin. Muutamat heistä heräsivät ja pitivät -häntä laupeudensisarena, jota oli varhaisena hetkenä kutsuttu -sairasvuoteelle. He hieroivat silmiään, ja kun he huomasivat -aamun jo valkenevan, panivat he kaksi sormea suulle ja vihelsivät -tovereilleen, jotta he soutaisivat selälle ja noutaisivat verkot, -joiden kohot kelluivat hiljaisessa vedessä kuin pitkä rivi mustia -kirjaimia. - -Auringon noustessa oli Birgitta istuutunut muutamalle kalliolle, ja -hänen allaan lepäsi merenpohjan puutarha paljastettuna ja avoinna. -Kravut tekivät vuoteita hiekkaan tai nostivat piikkiset aseensa -kiistaan, ja niiden yli jolui meriparta, jota naiset Neron pidoissa -pusertelivat sormiensa välissä ylentääkseen omaa kauneuttaan kuolevan -eläimen värien välkkeilyllä. Melkein kuin kullalla kirjailtu -nahkavyö kääriytyi muraena-ankerias rikkilyödyn ruukun ympärille, -ja pieni hepokala seisoi pöyhistelevin kauloin keskellä vettä kuin -puoli-uponnut puinen shakkinappula. - -Birgitta veti hilkan alas, niin että se varjosti, ja silloin hän -erotti onkalossa sen kokoonkiertyneen haamun, josta Mattias oli -puhunut, mietiskelijän kummitusten joukossa, joka tuijotti ylöspäin -julmilla, ruskeilla ihmissilmillä. Eikö Mattias ollut sanonut, että -maan kuuluisilla miehillä ja naisilla oli samanlaiset silmät! Oliko -se totta, mitä hän sanoi? Tarkottiko hän sitä, uskoiko hän sen, -vai puhuiko hän vain kuin ystävä varottaakseen rippilastaan? Hänen -silmissään musteni, mutta hän ei kääntynyt pois. Tuntikausia hän -istui syyttääkseen ja tutkiakseen itseään ja tottuakseen katsomaan -kohtaloonsa. - -Aurinko poltti jo kuumana, kun hän nousi, ja kalastajat seisoivat -polviaan myöten vedessä ja hinasivat verkkojaan. - -Hänen astuessaan majataloon oli kuningatar tullut vierailulle, tuoden -tuliaisiksi mitä oivallisimpia hedelmiä. Hän istui pieluksella -sairaan jalkopäässä, ja alhaalla kaduilla raikuivat torvet ja -kuuluttaja julisti, että Neapelin Johanna oli mennyt kihloihin -vieraan maan korkeasukuisen ritarin kanssa. Alinomaa kuningatar -käänsi selkänsä päin ikkunaa eikä tahtonut päästää valoa osumaan -kasvoilleen, mutta hän kuori itse hedelmät, ja vähäväliä tulivat -hänen tyttönsä ja lauloivat ja soittivat harppua. - -Joka aamu tuli kuningatar sitten samalla tavoin ohut huntu otsalla ja -istuutui selin päivään, mutta sairas riutui yhä, eikä hän piankaan -enää tahtonut nähdä kuningatarta huoneessa. Silloin pani Kaarina -kylmän hopeisen ristinkuvansa hänen sormiensa väliin, ja hän tunnusti -syntinsä ja rukoili. Birgitta tuki häntä koko ajan, ja kun hän -kallistui kyljelleen ja kuoli, sanoi Birgitta: - -"Mene, poikani, mene, pyhiinvaeltaja, hänen luoksensa, joka sinua -kutsunut on! Vaikka sinusta tulisi koko maailman ruhtinas, eri -sittenkään tahtoisi ostaa takaisin elämääsi." - -Laskettuaan kuolleen päänaluselle hän vapisi vielä, mutta kyyneleitä -ei ollut hänen silmissään, ja kasvot olivat tyynet. - -Fransiskaanimunkit tulivat nyt paareineen, ja puettuaan vainajan -kaapuun ja nuoraan he peittivät hänen kasvonsa päähineellä. Sitten -he kantoivat hänet tuomiokirkkoon ristineen ja kynttiläsauvoineen. -Saatossa seurasi nyyhkyttävä kuningatar, pyhiinvaeltajat, piispoja ja -ritareja. Sataman hilpeät kalastajapojat seisoivat totisina varjossa -talojen seinämillä, ja kaikki he katselivat Birgittaa ja ihmettelivät -hänen kuivia silmiään ja kalpeaa rauhallisuuttaan. - -Surujuhlan loputtua kirkossa fransiskaanimunkit kantoivat paarit -luostariinsa Santa Croceen, nostivat kiven lattiasta ja laskivat alas -kuolleen. Kuningatar tarjosi Birgitalle kätensä viedäkseen hänet -lähemmäksi, mutta Birgitta väistyi arasti syrjään ja pysähtyi pylvään -luo, joka oli etäisimpiä -- ja ulkona ruohoisella luostaripihalla -tuoksuivat voimakkaasti vastapuhjenneet orvokit. - - - - -XV - - -Pyhiinvaeltajat menivät nyt jälleen laivaan, ja täysin purjein -kiiti airolaiva merelle. Naisilla oli sijansa hämärässä karsinassa -peräsinsuojuksen alla, ja säkit päänalusina he makasivat -peitteisiinsä kääriytyneinä. Avonaisesta oviaukosta he näkivät -soutajat, jotka vyötäisiin asti alastomina ja turbaanien varjostamina -istuivat kahdessa rivissä pitkien airojensa ääressä. Muutamat heistä -olivat mustia afrikkalaisia ja toiset karanneita pahantekijöitä, -joilla oli ranteissa ja nilkoissa vielä kahleitten arpia. Kun -naiset nousivat istualleen, tehdäkseen ristinmerkin, saattoivat he -nähdä kullattuun taivaan kuningattareen asti, joka seisoi ylinnä -keulankärjessä kädet aaltojen yli ojennettuina, ja kuvaan hyytynyt -suolavaahto kimalsi maaliskuun auringossa. Päänsä yllä he kuulivat -kaiket päivät laivanisännän raskaat askeleet, hänen, joka vähäväliä -pisti päänsä ulos peräsinsuojuksen aukosta ja vihelsi miehistölle tai -läjäytteli nahkaruoskaansa. Suojus oli kokonaan punaiseksi maalattu -ja kaunistettu pikku patsain ja riipputornein, ja ylinnä lyhdyn -vieressä liehui ristinlippu. - -Itse pitkäksiperjantaiksi he olivat ankkuroineet Messinaan, -niin että pyhiinvaeltajat saivat rukoilla kirkoissa, mutta jo -iltapäivällä kohotettiin purjeet, ja pian avartui meri taas -ruusunpunaisen taivaanlaen alla. Vaeltava Tuomas teki vuoteen -itselleen Maariankuvan taa etukeulaan ja näki aivan toisia näkyjä -kuin Birgitta. Kun myrsky käänsi öljypuitten lehdet nurinpäin, niin -että saaret kävivät hopeanharmaiksi, viittailivat hänelle karvaiset -pukinjalkaolennot, jotka kiipeilivät kuin apinat oksien lomissa. -Mainingin painuessa pois kallioluoliin seisoi siellä vihertäviä -merenjumalia, silmäpuolia ja vanhuuttaan hampaattomia, toitotellen -näkinkengillään. Hän näppäili sormillaan ilmaa siltä puolen, jolla -hän ennen tapasi pitää kitaraansa, mutta kun hänen laulunsa vain oli -käheää kuiskintaa, nauraa hohottivat peikot ja sukelsivat syvyyteen, -niin että ainoastaan rengas värisi luolassa. Isännän vihellysten -herättämänä hän huomasi, että hän koko ajan oli istunut ja torkkunut -niinkuin Birgittakin, ja nuoruutensa näkyjen ahdistuksessa ojentautui -Petrarcan entinen oppilas ottamaan nuoranpätkää, joka riippui -purjepuussa, ja ruoski selkäänsä. - -Isäntä oli mahtipontinen genualainen, jolla oli koko vyö täynnä -puukkoja, ja mitä loitommalle laiva laski rannasta, sitä vähemmän hän -antoi pyhiinvaeltajille ruokaa. Vihdoin pyysi hän niin paljon rahaa -maljallisesta suolatonta vettä, ettei heillä ollut enempää hänelle -antaa. - -"Olkaamme janoissamme kunnes apu tulee itsestään", sanoi Birgitta, -ja sama muuttumaton ilo loisti koko hänen olennostaan. Hänen -katseensa oli hajamielinen, ja hän näytti alati näkymättömien kanssa -keskusteluun vaipuneelta. - -"Tuolla tulee varustettu laiva Rodoksesta!" ilmotti maisteri Pietari -ja pisti päänsä oviaukosta. "Tänne saakka saatan nähdä valkoiset -ristit johanniittain viitoissa. Huutakaamme, jotta saamme apua!" - -"Ei", sanoi Kaarina, "meidän pitää totella äitiä." - -Palavasti janoissaan menivät sinä iltana kaikki levolle, ja he -kuulivat, kuinka isäntä, joka istui ylhäällä peräsinsuojuksessa, -kaatoi viiniä puupikariin ja joi. - -Kukaan heistä ei voinut nukkua, ja koko yön he hypistelivät -rukousnauhojaan, mutta jo päivän koittaessa he kuulivat -venetsialaisen kauppalaivan loiskeen -- se purjehti läheltä ohi. Kun -ylimieliset kauppiaat, joilla oli ollut onnea matkallaan, näkivät -villit soutajat, alkoivat he pilkata ja heittelivät hedelmiä heidän -päälleen, ja silloin pujahtivat pyhiinvaeltajat piiloistaan ja -virvottivat itseään mannalla, jota niin odottamatta satoi kannelle ja -teljoille. - -Vähän jälkeenpäin kohosi Kypros merestä, ja niin pian kuin he -olivat laskeneet maihin tuli kuningatar piispoineen noutamaan -Birgitan linnaan. Soittoniekat ja kaikki leikkivät parit vaikenivat -puutarhassa, ja Birgitta sai sijan istuimella lähinnä kuningatarta, -joka totisena kuunteli hänen neuvojaan ja ennustuksiaan. Mitä -oivallisimpia ruokia asetettiin kuihtuneitten pyhiinvaeltajain -eteen, ulkona metsässä nakuttelivat pienet kirveet, jotka kuorivat -seeteritukkeja, ja sitruunatarhojen toisella puolen välkkyi tyrsky, -joka solmeili valkovaahtoisen sormuksensa Afroditen saaren ympäri. - -Kerrassaan neljätoista päivää viettivät pyhiinvaeltajat siten ilossa, -mutta sitten he nostivat taas laukkunsa hartioilleen ja menivät -laivaan, ja pian näkivät he vain taivasta ja vettä. - -Delfiinit ruiskuttivat vesisuihkeitaan, ja öisin hohti vanavesi -kuin rikkisurvotuilla smaragdeilla siroteltu tunturipolku. Kun -isäntä paineli sormellaan pillinsä reikiä, saattoi hän soinnutella -erilaisia säveliä, ja hän seisoi peräsinsuojuksen katolla säestäen -soutajien verkallisia ja valittavia lauluja. Ne olivat pyhiä -ristiretkihyräilyjä ritareista, jotka vaelsivat Pyhälle haudalle, ja -pyhiinvaeltajat yhtyivät niihin usein hiljaisella äänellä. Vähitellen -kävi kuitenkin sää yhä myrskyisemmäksi, ja laivaan hiipi hiljaisuus, -ja purje reivattiin pienimpään kokoonsa. Silloin häämötti sinervää -usvaa etäältä, ja Birgitta ja kaikki naiset tulivat kannelle. - -"Myrskypilviäkö nuo ovat?" kysyi Birgitta isännältä, joka seisoi -peräsimessä. - -"Ei", vastasi hän. "Ne ovat Juudan vuoria. Siellä on Kaanaanmaa." - -Pyhiinvaeltajat polvistuivat kiittämään kädet ristissä, ja -hurmaantunut Birgitta nojautui Kaarinan olkaan ja torkkui kuin -nukkuva. Hän ei huomannut, että isäntä oli käynyt aivan kalpeaksi -kasvoiltaan ja puristi lujasti peräsintä, -- että merimiehet -tungeskelivat purjepuun ympärillä ja tempoivat köysistä. - -Keltainen hiekkaviiru hajallisine taloineen oli jo kohonnut esiin -auringon kimmellyksestä, ja airolaiva törmäsi pelätyitä kareja -vasten Jaffan edustalla. Aallokko nousi niin korkealle, että se -viskasi vaahtonsa uteliaan lokin silmille, vesi syöksyi laivaan -ja nosti penkit, ja murtunut purjepuu kallistui pingottuneine -purjeineen. Merimiehet tarttuivat pyhiinvaeltajain kirjoihin ja -tavaroihin ja heittivät ne mereen, ja pienimmästä kirjasta putosi -ristiinnaulitunkuva, jonka Birger Pietarinpoika oli takonut -talvitulen ääressä Finstan talossa. Kaarina muisti, kuinka kylmä -hopea oli viillyttänyt hänen sormiaan unettomina öinä. Hän näki, -kuinka se kääntyi vedessä ja vajosi, ja hän ajatteli, että tuhannen -vuotta saattoi kulua, ennenkun joku kalastaja saisi sen verkkoonsa, -ja kuitenkin sanoisi mies: "Minä tiedän, kuka se jumala on, hän on -Jeesus Natsarealainen!" - -Naiset kokoontuivat Birgitan ympärille, ja muutamat nuorimmat -merimiehet hyppäsivät veteen, saavuttaakseen uimalla maan, mutta -isäntä pisti ruoskan vyöhön ja meni pyhiinvaeltajain luo. - -"Olen ollut kova teitä kohtaan, hurskaat ihmiset, ja nyt minä saan -rangaistukseni... Antakaa minulle anteeksi, sää ehkä asettuu silloin." - -"Pyydä rouva Birgitalta!" vastasivat kaikki yhdestä suusta. - -Neuvotonna hän siirteli ruoskanvartta, sillä Birgitan rauhallisuus -pani hänet kaksin verroin pelkäämään. Hän alkoi kerätä kokoon kaikkia -niitä rahoja, mitä hän oli anastanut itselleen matkan varrella, ja -antoi ne takaisin pyhiinvaeltajille ja näytti vihdoin ulosvedetyt -tyhjät taskunsa. - -"Nyt te olette saaneet kaikki korkoineen, eikä teidän tarvitse kärsiä -hätää, jos me vain pääsemme kuivalle maalle... mutta täällä me saamme -hautamme syvyydessä." - -"Sentähden sanomme sinulle, puhu rouva Birgitan kanssa." - -Hän oli vielä kahden vaiheella, sillä Birgitan huoleton odotus -pelotti häntä paljon enemmän kuin meren ärjyntä. Vihdoin hän läheni -pari kolme askelta Birgittaa kohden ja sivalsi hatun takaraivaltaan. - -"Minä tiedän, rouva, että sinä olet yhtä voimallinen loitsutaidossa -kuin verraton hurskaudessa... Loitsi vesi!" Birgitta havahtui. -Silmäluomet värähtivät, ja kun todellisuuden tuuli puhalsi hänen -terveeseen sieluunsa, tuli hän jälleen entiseksi toimekkaaksi -naiseksi. - -"En ole peloissani kuten sinä, isäntä. Se on taikuuteni. Olenhan -kulkenut vesiteitä ennenkin. Käännä peräsin suojapuolelle ja pidä -alus tuulta vasten!" - -Pitäen tuulessa kiinni hatusta, jonka lierissä loisti punainen -pyhiinvaellusristi, riensi Birgitta lyhyin askelin portaita ylös -peräsinsuojukseen. Isäntä seurasi hänen jälessään ja laskeutui -suulleen ruoritangolle, voidakseen painaa sen partaaseen. - -"Jos te pelkäätte taivaallista autuutta", sanoi Birgitta -pyhiinvaeltajille, "niin voin lohduttaa teitä sillä, että te vielä -saatte jäädä tähän surun maailmaan. Meistä ei huku ketään. Asettukaa -tänne ylös ja työntäkää airot kalliota vasten... Ja sitten on vielä -eräs asia." - -"Mikä niin, Briitta-äiti?" kysyivät pyhiinvaeltajat, ja heidän täytyi -hymyillä, kun hän puhui heille sillä tavoin. - -"Se että meillä on kätemme pidelläksemme kiinni, kunnes arabialaisten -veneet ehtivät maalta." - -Laiva alkoi jo vajota, ja vihdoin oli vain peräsinsuojus veden -yläpuolella, mutta Birgitan läsnäolo ja hiljainen rauha tarttui -muihin, ja he näkivät veneitten viiltävän lainelaaksojen läpi tai -kohoavan kuohuissa. Meri musteni ja jylisi kuin hellittämätön -ukkonen, ja ristinlippu liehui kohti korkeutta kuin tulikielu. -Vähäväliä kuohahti kylmä vesivuori yli peräsinsuojuksen ja valui -suojapuolelle kenkä- ja sauvasaaliineen, ja pieni puualttari, jota -maisteri alati kuletti mukanaan, paiskautui kalliolle. Purje riippui -nyt kiinni laivassa vain yhdestä köydestä ja kellui levällään veden -pinnalla, tuulen puhallellessa siihen pulleita ilmarakkoja. Birgitan -kaulus paisui tuulessa, ja hänen täytyi kaiken aikaa pitää kiinni -hatunlieristä, mutta mikäli veneet lähestyivät, sikäli huomasivat -pyhiinvaeltajat, että hän jälleen sai saman hajamielisen sävyn. -Hän tuntui heistä ruusulta, joka oli hetkeksi avautunut heidän -huokuessaan sen terälehdille, mutta sitte taas heti ummistunut -suojelemaan omaa tuoksuansa ja väriänsä. - -Arabialaiset kiipesivät ylös ja tarttuivat miehiin ja naisiin -vyönuorista, nostellen heitä vaaruviin veneisiin kuin tavaratukkeja. -Kohta kun pyhiinvaeltajat laskivat jalkansa rannalle, kumartuivat -he suutelemaan maata. Sitten levättyään ja kuivattuaan vaatteensa -ja koottuaan muutamia maalle ajautuneita esineitään he alottivat -matkansa Saronin vehmaan tasangon halki, missä hiljaisuus oli niin -syvä, että lentoon lehahtavan kyyhkysparven viuhina sai heidän -hevosensa ja aasinsa hätkähtämään kuten vaaran uhatessa. Verkkaan ja -melkein aina laulaen he kulkivat miehenkorkuisten kaktuspensaitten -lomitse, joiden okaiset kilvet näyttivät ennemmin kuuluvan -merenpohjan hämärään kuin aurinkoiseen yläilmaan, mutta vähitellen -harvenivat pistävät pensasaidat, ja Ramlen torni tuli näkyviin. -Silloin levähti joukko muutamassa kallellisten palmujen metsikössä, -ja ikivanhan öljypuun juurelle, joka suhisi palmujen keskessä, -pystytti maisteri Pietari alttarin kivistä ja turpeista, ja ylimmäksi -hän asetti mustan puuristin, jonka hän oli pelastanut laineista. -Sitten hän polvistui ruohikkoon, veisasi messun ja rukoili rauhaa -ruton ja taudin tuhoamalle kotimaalleen. - -Tuon tuostakin kuhisi kyyhkysparvi läpi ilman. Sidotut hevoset -tömistivät ja aasit inuivat, mutta yhtä kerkeään palasi hiljaisuus -taas, ja vaikka maisteri puhui hyvin hiljaa, kuulivat kuitenkin -kaikki. - -"Rouva Birgitta Birgerintytär!" hän sanoi vihdoin alttaripalveluksen -päätyttyä ja kääntyi päin, ja hänen takanaan kuvastui puuristin -varjo nikamaiseksi vääntyneellä öljypuun rungolla. "Sinun ajallinen -vaelluksesi lähenee loppuaan, ja sinä olet saavuttanut ikävöimäsi -määränpään. Autio maa on edessämme. Ristiritarien suuret kuninkaat -maatuvat mullassa, ja jo aikoja sitten mursivat Saladdinin veriset -kirveet Jerusalemin portit. Ramlen ystävälliset fransiskaaniveljet -antavat meille varmasti tänä yönä majan, ja Jerusalemissa me -saamme turvallisen suojapaikan luostarissa, mutta yltympärillä on -vihollismaa. Niin on meidän itsemmekin: me olemme saaneet turvallisen -linnotuksen omassa sydämessämme, mutta ulkopuolella on maailma yhtä -paha kuin ennenkin. Kuitenkaan se ei enää paisko kiviään jälkeemme. -Rauhan öljypuun alle olen vihdoinkin saanut pystyttää Birgitan -alttarin, ja ylitsemme lentävät kyyhkyset. Vadstenassa nousevat jo -muuritelineet, ja pian vihitään luostari. Pilkka on laantunut, ja -sinun viimeisestä toivioretkestäsi on tullut voittoretki. Kaikki, -mitä sinä omasta puolestasi olet elämältä pyytänyt, olet sinä saanut. -Mitä hellimpänä ja onnellisimpana sisarena sinä polvistut tyttäresi -ja poikasi keskellä, huolissasi heidän ja oman riemusi puolesta, -jonka kova sanasi saattaisi sumentaa. Pohjatuuli on muuttunut -lauhaksi läntiseksi. Luo silmäsi alas, rouva Birgitta! Ennen sinulla -oli tapana tunnustaa syntisi ääneen. Tee se nytkin!" - -Birgitta loi silmänsä alas ja punastui kuin nuori neitsyt. - -"Miksis punastut ja miksis olet vaiti?" - -Punastus nousi vieläkin tummempana otsalle asti. Birgitan hämmennys -oli niin suuri, että hän unohti pitää käsiään ristissä ja tunnusteli -nuoraa. Hän kohotti luvatta katseensa ja silmäili jäykästi maisteria. - -"Nyt en ymmärrä sinua enää, rakas rouva... Pitääkö minun kehottaa -sinua puhumaan kunniallisesti ja avoimesti?" - -"Maisteri", kuiskasi Kaarina, "mitä tahdot sinä äidin sanomaan -sinulle, jos hänellä ei enää olekaan pahoja ajatuksia ja pyyteitä -omallatunnollaan?" - -Silloin kohisi ikivanha öljypuu, jonka alla niin monet -pyhiinvaeltajat olivat nyyhkyttäneet, ja toivioretkeläiset värisivät -ilosta. - -"Sinä nöyryytät minua liiaksi, lapsi, jos luulet joutuneeni moiseen -itsesokeuteen", vastasi vihdoin Birgitta, epävarmasti ja kauan etsien -jokaista sanaa. "En vain tapaa oikeata vastausta... Myötäkäymistä, -joka on tullut, en ansaitse... Sen alkamisesta asti olen tuntenut -itseni heikoksi ja tahdottomaksi... ja häpeillyt kuin kerjäläisakka, -joka on saanut paljon runsaampia ja oivallisempia almuja kuin -esiliinaan mahtuu... Monet ajat minä unohdan, että olen olemassakaan. -Ajatukseni jättävät minut. Kun maisteri tekee minulle kysymyksiä -omasta itsestäni, pitää hänen senvuoksi myös ensin antaa minulle -miettimisaikaa, kootakseni ne niinkuin paimen kokoo vuohet, ennenkun -hän voi tehdä niistä tilin isännälle... Minä kuulen äänien puhuvan, -ja kaikki omaiseni, jotka menivät pois, vetävät minua vieläkin -lähemmäksi puoleensa kuin eläessään. Taivas on avoinna, ja minä -kuulen enkelien harpunsäveliä!" Maisteri otti puuristin alttarilta ja -asettui pyhiinvaeltajain eteen. - -"Birgitalla ei ole enää mitään tunnustettavaa", hän sanoi. "Ja niin -on se siis noussut, se päivä, jota alati odotin, rauhanpäivä! Tulkaa, -maanmiehet, ja laulakaamme ja laulakaamme niin kauan kuin tietä -riittää, hamaan Jerusalemiin saakka!" - -Taas suhisi öljypuu, ja pyhiinvaeltajat taittoivat oksia ja pistivät -hattuihinsa. Sitten he alkoivat jälleen samota. - -Ramlen fransiskaanimunkit, jotka tulivat heitä vastaan, tarjosivat -heille asunnon, mutta jo muutamien päivien perästä he olivat -uudestaan matkalla Judean kaljuilla ja kivisillä ylängöillä. Hetken -he lepäsivät Emauksen lehdossa ja joivat viileätä vettä, mutta he -eivät tunteneet mitään väsymystä eikä auringonkaan paahde kirvellyt -heitä. Itse sitä huomaamattaan he ratsastivat yhä kiireemmin ja -kiireemmin eivätkä piankaan suoneet itselleen lyhintäkään lepoa. -Polvistuen vuorelle he tervehtivät vihdoin Jerusalemia. - - - - -XVI - - -Oli sellainen autio kuutamoyö, jolloin kaikki kuperat katot -tekevät Jerusalemista hautahuoneitten kaupungin kaltaisen. Varjo -levisi Josafatin laaksossa, missä Kristus ja Muhamed tuomiopäivänä -pingottavat nuoran, jota myöten ihmisten pitää kulkea. Selvemmin -kuin muulloin luuli temppelipaikan vartija kuulevansa maanalaisen -solinan kaivolta, joka on alaskäytävä helvettiin ja jonne -kuolleitten sielut kokoontuvat rukoilemaan. Seinän kivilohkareet -juutalaisten valituspaikan yläpuolella näyttivät kuutamossa vieläkin -valtaisemmilta ja painavammilta, ja ohdakkeet, jotka kasvoivat -liitoksissa, vapisivat kuin haavanlehdet. Pilvi riippui Öljymäen -yllä, ja ympärysmuurin ulkopuolella lukemattomat pienet kallelleen -painuneet hautakivet, joita aurinkoisella ilmalla tuskin saattoi -matkan päästä erottaa maan rauniosorasta, tulivat valaistuiksi -kuin sisältäpäin ja loistivat häikäisevän valkoisina. Pyhän haudan -kirkossa kaikui vielä yöveisuu, ja muutamat lamput paloivat, mutta -ainoatakaan elävää olentoa ei kulkenut kaduilla, ja kaikki luukut ja -ovet oli suljettu. - -Pyhällä haudalla oli Birgitta tuntenut äkillisen pistoksen -rinnassaan, ja vilusta väristen oli hän kääntynyt takaisin -luostarikammioon, nukkuen nyt lattialla, pää Kaarinan sylissä. - -Valvoen katseli Kaarina kuutamoviirua, joka siirtyi yhä lähemmäksi ja -lähemmäksi ja vihdoin pysähtyi äidin päähän kuin vipajava sädekehä. - -"Sehän on vain kaarevan ristikkoaukon valo", hän ajatteli ja -torkahti, mutta kun hän taas kohotti katseensa, leimusi sädekehä -vieläkin suurempana ja kirkkaampana. - -Hän tiesi, ihan varmasti, että se oli vain kuun loistetta, ja hän -torkahti uudestaan ja koetti ajatella muuta, mutta avatessaan taas -silmänsä hän näki, että Birgitan paikattu puku oli käynyt kirkkaaksi -ja taivaansiniseksi kuin Pyhän Eerikin kuvan viitta Alvastran -kirkossa. - -Silloin Kaarina kauhistui, niin ettei hän enää kyennyt istumaan yhtä -liikkumattomana, ja Birgitta heräsi. - -"Lapsi", hän sanoi, "minä nukuin makeasti." - -"Äiti kulta, anna minulle anteeksi, että herätin sinut, mutta -sellainen sydäntuska on vallannut minut, että minun täytyy nousta ja -hengittää." - -Hän nousi ja tahtoi laskea äidin olkialuselle, mutta Birgitta -ponnisti istualleen ja katsoi häneen. - -"Sano minulle, mistä olet voinut niin säikähtyä." - -"Sitä en milloinkaan kykene sanomaan sinulle, en milloinkaan, äiti, -vaikka kuinka käskisit ja pyytäisit... sillä jos sinä ajattelisit -minun ajatustani, vapisisit sinä riemusta ja kauhusta ja kuitenkin -kieltäisit sen ajatuksen. Siitä koituisi ensimäinen tekosi totuutta -vastaan, eikä maisteri saattaisi sanoa, ettei Birgitalla enää ole -mitään tunnustettavaa." - -"Sinä olet hairahtunut kuutamossa." - -"Älä kysele minulta, mutta anna minun seisoa täällä loitolla varjossa -ja vuorostani tehdä sinulle kysymys. Olenko minä todellakin sinun -tyttäresi, olenko syntynyt sinun lihastasi ja verestäsi? Sano -minulle, ettei niin ole asia, ja minä saan rauhan jälleen... Sano, -että sinä olet epävarma... että minä olen vaihdokas, että joku -palvelusnaisista sinun tietämättäsi ehkä näki oikean lapsesi kuolevan -kätkyessä ja silloin pani sijaan omansa... ja että se lapsi olen -minä." - -"Ei, minun lapseni sinä olet, sydänlapseni ja päiväpaistelapseni, -josta tuli tuekseni kainalosauva... ja minkä minä olen alottanut, sen -sinä täydennät." - -Kaarina näki, kuinka kuutamoviiru lattialla siirtyi yhä lähemmäksi -häntä itseään kohden, ja hän painautui seinään. - -"Olemme täällä min yksinämme... Enkö saa kutsua sisaria?" - -"Pelkäätkö yksinäisyyttä oman äitisi seurassa?" - -"Pelkään." - -"Pelkäätkö minua enemmän tänä yönä kuin muulloin?" - -"Pelkään." - -"Tahdonhan sinulle vain hyvää." - -"Anna minun sytyttää valo, äiti. Maisteri valvoo miesluostarissa -ikkunansa ääressä, ja minä olen luvannut sytyttää valon, jos -tarvitsemme häntä." - -Birgitta nousi ja ojensi Kaarinalle molemmat kätensä. - -"Mutta minä tunnen itseni nyt voimakkaammaksi, vaikka hyvin tiedän, -että tuntilasi pian on juossut tyhjiin." - -Kaarina painautui vieläkin lähemmäksi seinää vasten eikä ottanut -vastaan ojennettuja käsiä, vaan suuteli niitä ja suuteli hihaa, ja -kumartui vihdoin suutelemaan kaavunlievettä. - -"Kun sinä tulet pyhien joukkoon... rukoile silloin minun ja kaikkien -niiden puolesta, jotka huutavat jälkeemme haudoista, ja koko meidän -kansamme ja maamme puolesta. Rukoile puolestamme!" - -"Iankaikkisuudessa se rukous ei koskaan väsy huulillani." - -Birgitta kietoi Kaarinan pään käsiinsä ja vei hänet kanssaan ikkunan -luo. Hän siveli hyväillen hänen otsaansa ja katsoi häntä syvään -silmiin. - -"Aika rientää, ja pian sinä käyt nunnien eteen Vadstenaan... Sinulla -on musta huntu ja palttinakruunu viisine veripunaisine ympyröineen. -Kirkonoven ääressä on multapaarit... ja on kylmä yö, ja kaikissa -puissa on kuuraa... ja teillä on kynttilät käsissä laulaaksenne -matutinaa. Silloin sinä muistat, kuinka minulla oli tapa herättää -sinut vitsalla, mutta ikinä sinä et saa tietää, kuinka se vitsa -kirveli kättäni ja kuinka minä odotin, kuinka minä ikävöin hetkeä, -jolloin meistä tuli sisarukset. Sinusta tuli kevät ympärilleni, kun -sydämeni oli vähällä kuivua maailman pilkan vuoksi... Sano minulle, -vanhat muistotko ne äsken heräsivät ja sentähden sinä pelkäsit omaa -äitiäsi?" - -"Ei, äiti, minä en muistanut mitään muinaisesta, ja siksi -säikähdyin... Näin sinut kuin kuolleena. Älä kysele enempää, sillä -koskaan et saa täyttä vastausta... Ulkona lepää hyljätty Siion, -Daavidin ja Salomon kaupunki, muukalaisten asuinpaikka. Autio kuten -se on oma sukumme, mutta sinä, äiti, sinä seisot yksinäsi raunioitten -keskellä ja saat kaiken sen kunnian, jonka muut ovat menettäneet..." - -"Lapsi", sanoi Birgitta nopeasti, "sytytä valo, jotta maisteri tulee!" - -"Kielsithän minua äsken sitä tekemästä." - -"Mutta nyt tarttuu minuun sinun pelkosi. En tahdo ajatella sinun -ajatustasi, en joutua valehtelijaksi ripissäni. Sytytä valo!" - -Eikä Birgitta odottanutkaan, vaan riensi itse ulos käytävään ja otti -lampun komerosta ja pani sen kammion ikkunalle. Sitten hän kumartui -Kaarinan puoleen ja seisoessaan onnellisina ja äänettöminä he -kuulivat maisterin kolkuttavan portille. - -Birgitta ojentautui ristikkoa kohden ja huusi hänelle: - -"Minulla ei ole enää varaa ajatella lepoa, maisteri. Herätä toiset -ja käske heidän kokoontua hautakirkkoon. Nähtyämme, kuinka poikani -Birger siellä on saanut vastaanottaa ritarinlyönnin, me viipymättä -jatkamme vaelluksiamme pyhille paikoille." - -Birgitta meni kammiosta toiseen ja herätti naiset, ja jo päivän -valjetessa kaikki pyhiinvaeltajat olivat kokoontuneet hautakirkkoon. -Kun he olivat rukoilleet ja kun kaikki lamput ja kynttilät oli -sytytetty, astui herra Birger esiin ja lyötiin Pyhän haudan -ritariksi. Kilpi ja miekka ja vitjat ojennettiin hänelle, ja kun -hän lausui juhlallisen valan, luvaten Kristuksen soturina taistella -heikkojen ja turvattomien puolesta, etsivät kaikki silmät Birgittaa, -mutta hurmiossaan oli hän jäänyt takimaisten pyhiinvaeltajain -joukkoon ovensuuhun. - -Kun oli virsi veisattu, tarttui ontuva maisteri jälleen puuristiin, -ja vanhalta ja raihnaalta näytti hän emäntänsä rinnalla samotessaan -pois pitkin keltaista solatietä, joka laskeutui Jordania -kohden. Syysaurinko hehkui, ja Kaarina ojensi usein vesipullon -hoipertelevalle vanhalle äidilleen, mutta hän ei tuntenut kipuja eikä -vuosia. Tahdottomasti kuin unissakävijä hän vastaanotti lastensa -antaman hoidon. Koskaan ennen ei raihnaus ja heikkous ollut häntä -koukistanut. Ohimot jyskyttivät, ja kun hän sai hetkiseksi tuta -viillyttävää virkistystä, arveli hän, että ylhäälle kalliolle, missä -satoja kotkia istui nukkuen, ilmestyi enkeleitä, jotka siimestivät -häntä siivillään. - -Jordanin erämaalakeudella kasvoi niitä sormenpituisilla piikeillä -aseistautuneita pensaita, joista Kristuksen orjantappurakruunu -oli punottu, ja sinne pyhiinvaeltajat leiriytyivät. Kuljeskelevia -arabialaisia ratsasti ohi, välinpitämättömästi vilkaisten heidän -ryysyihinsä. Kun Birgitta silloin laskeutui kuumalle hiekalle ja -pensaitten lomitse katseli Kuolleen meren ulappaa, missä auringonvana -väreili, muistui hänen mieleensä autio järvi Alvastran alapuolella. -Yhdennäköisyys oli niin suuri, että kuullessaan ruotsinkieltä -ympärillään hän luuli siirtyneensä kotiin; mutta hänen ikävänsä -oli voitettu ja hän sulki heti silmänsä ja vaipui taas sisäisiin -näkyihinsä. - -"Sinä voimakas!" sanoi Vaeltava Tuomas ja näversi sauvansa lujasti -hiekkaan. "Myötäkäyminen lahjotti sinulle nöyryyden." - -Nostamatta päätään Birgitta vastasi: - -"Me muutumme siksi, mitä me rakastamme." - -Mies veti kätensä sauvan mustaksikuluneesta sakarasta. - -"Suora oli tiesi kuin auringonvana, ja siksi sinä saavutit toisen -rannan. Mutta minne joutuu rauhaton, joka kääntyy joka tuulen mukaan? -Seitsemänkymmentä vuotta ei vie häntä kauemmaksi kuin yksi päivä. Hän -pyörii piirissä, te kehdon ja paarit hän tavottaa molemmin käsin, -olematta rakentanut laajaa valtakuntaa niiden välille. Surkuttele -häntä, rouva Birgitta, sillä onnettomaksi hän on syntynyt, ja -varmaankin hän on pudonneen aamutähden sukua. Kuinka korkealle kipinä -kohookin, sammuu se kuitenkin pimeyteen, ellei se voi mihinkään -tarttua kiinni ja sytyttää. Ja nyt eläös hyvin! Tänne minä tahdon -pysähtyä saadakseni edes yksinäisyyden mietteissä kuvastaa ikuista -rakkautta, kunnes kuivun kokonaan erämaan hiekalla, minä, tulen -tuhlattu siemen." - -Hän meni matkaansa, ja tultuaan erakkojen vuorelle Quarantanalle -hän kiipesi ylös jyrkkää seinää. Kuin raakkueläimet, jotka nostavat -sarvensa ja ojentautuvat asunnoistaan, kurottausivat mustanruskeat -anakoreetit vaikeapääsyisistä luolistaan ja katselivat uutta -vierasta. Yhä korkeammalle hänen piti kavuta, ja hänen päätään -huimasi. Silloin laskeutui laiha käsi eräästä onkalosta ja auttoi -hänet ylimmälle aukolle, joka oli asumaton, mutta jonka sen -viimeiset asukkaat olivat kaunistaneet pyhillä ja yksinkertaisilla -maalauksilla. Nyt oli ilta, ja vuoteeksi oli kasattu ruokoheinää ja -kuivaa ruohoa, mutta hän pysähtyi pääsyaukkoon, ja hänen äänensä, -joka oli niin kauan ollut mykän käheää kuiskintaa, pääsi samassa -siteistään, niin että hän saattoi laulaa. Hän kohotti kätensä ja -kumartui maata kohden, joka lepäsi autiona tähtien alla, ja hänen -synkän ja messuavan laulunsa toistivat äkkisyvänteet ja rotkot. -Ympäri vuoristoa yhtyivät toiset erakot säveliin, ja tummasti -vastasivat Jerikon sorakummut, jotka vielä näyttivät jymisevän ja -vapisevan Joosuan kirouksen voimasta. Koko karu erämaalaakso messusi -katumusta ja kauhua niinkuin helvetti veisaa pitkäperjantaiyönä, -jolloin kadotettujen äänet värisevät läpi maan ja kaikkien kymmenen -taivaan kuin kuolonkylmänä vilun puistatuksena. - -Pyhiinvaeltajat vetäytyivät ahdistuksissaan lähemmäksi toisiaan, ja -Pietari Räätäli leikkasi poikki orjantappurapensaan ja sytytti tulen -oksiin, liekillä häätääkseen pahat olennot, jotka täyttivät ilman. -Herra Birger seisoi rauhallisena ja harvasanaisena ja muistutti -sileässä puvussaan enemmän tyyntä kauppiasta kuin ritaria. Maisteri -Pietari ja kappalaiset lukivat kirjojaan, ja Kaarinaan nojaten makasi -Birgitta pitkänään hiekassa, tulen loimutessa aivan hänen jalkojensa -juuressa; mutta hän piti silmiään kiinni, eikä kukaan tiennyt oikein, -nukkuiko hän vai valvoiko. - -Pietari Räätäli ajatteli, että hän tuntisi olonsa turvallisemmaksi, -jos Birgitta vain avaisi silmänsä, mutta hän ei uskaltanut puhutella -Birgittaa, vaan kokosi ääneti runsaammin polttoaineita. Tuli liekehti -korkeana ja räiskyen, ja kun orjantappuraköynnökset tulistuivat -ja vääristyivät, tihkui piikkien ympäriltä tummahkoa mäihää kuin -veripisaroita. - - - - -XVII - - -Birgitta oli nyt seitsemänkymmenen vuoden vanha, ja ehtoo teki -tuloaan. - - * * * * * - -Aironlyönnit veivät hänet pois Kaanaanmaalta. Laivan pysähtyessä -Kypron satamaan hän puhui vielä kerran tummia ja uhkaavia sanoja -kuningattarelle, mutta kun hän taas oli merellä, tulivat hänen -läheisyydessään villit soutajatkin hilpeän sävyisiksi ja hiljaisiksi. - -"Teillä on raskas päivätyö", hän sanoi, "eikä minulla ole enää rahoja -teille antaa, mutta älkää olko vanhalle vaimolle nyreissänne." - -Kun tuuli oli vastainen, istuutui hän usein heidän luoksensa -penkille, ja vaikka useimmat heistä olivat sarasenilaisorjia, -tekivät hänen leppeät sanansa ilman valoisaksi ja kevyeksi heidän -ympärillään, ja he olisivat mielellään uhranneet elämänsä hänen -edestään, jos hän sitä olisi pyytänyt. - -Peläten herättävänsä nukkuvia tai häiritsevänsä puhelevia hän nousi -joskus paljain jaloin ja hiljaa ylös peräsinsuojuksen katolle, -antautuakseen mietteisiinsä, ja tuon tuostakin hän kirjotti -vahataululle, jonka sitten ojensi maisterille. Ja jos joku istui -alakuloisena, tuli hän hetken perästä raskasmielisen luo puhaltamaan -pois pilvet hänen ajatuksistaan. Halukkaammin eivät miehet olisi -voineet suoda sijaa vieressään mitä suloisimmalle nuorelle neidolle -kuin tälle valkeapäiselle vanhukselle, ja kunnioitus häntä kohtaan -oli niin suuri, että hänen nukkuessaan taukosi kaikki keskustelu kuin -salaisesta viittauksesta. Soutajat valoivat vettä airoille, etteivät -ne kitisisi. - -Kun pyhiinvaeltajat nousivat maihin Neapelissa, oli Birgitta niin -murtunut, että hänen täytyi nojata sauvaan, eikä hän voinut nauttia -muuta kuin viinissä ja keitetyssä vedessä pehmitettyä leipää. Koko -ranta oli mustanaan ihmisiä, ja kuningatar Johanna tuli vastaan -katuvana, polvistui ja suuteli hänen jalkaansa kuin olisi Birgitta -nyt ollut oikea hallitsijatar. Kuningatar pyysi häntä rukoilemaan -Neapelin asukkaitten puolesta, joita onnettomuudet ja rutto äkkiä -olivat rangaisseet. Vaikka pyhä ei enää saattanut kohottaa käsiään -ristiin, vaan hänen täytyi tukea niitä sauvan sakaraan, pysähtyi hän -ja rukoili kaiken kansan puolesta. Ilmestyksen, minkä hän sitten sai -vastaanottaa hämyhetkien aikana, naulasi arkkipiispa tuomiokirkon -porttiin, ja koko yö kuultiin kaduilla makaavien sairaitten huutavan -Birgitan nimeä, siten hellyttääkseen itse kuolemaa. - -Pääsiäisen lähestyessä pyhiinvaeltajat vihdoin saavuttivat vanhan -kotinsa Campo de' Fiorin varrella, hyvillään varjoisan puutarhan -ja hiljaisten huoneitten jälleennäkemisestä. Valvonta ja paasto -oli kuitenkin niin tyhjentänyt Birgitan voimat, ettei hän pian -enää kyennyt käymään kirkoissa. Paavin lähettiläät, prinssit ja -kardinaalit ja munkit kolkuttivat joka päivä hänen portilleen, -ja kun heidät vastaanotettiin huoneessa, tapasivat he vanhan -ennustajavaimon, joka avoimin syvin silmin ja pitäen tyttärensä kättä -omassaan istui nurkassa kivilattialla harmaitten ja repaleisten -olkipielusten tukemana. Silkkitupsu vilkkui vielä jouhipaidasta, -mutta purppuraväri oli vaalistunut ja kaikki kulta poissa. - -Vihdoin huomasivat ne, jotka häntä hoitivat, ettei hän enää voinut -sietää kivilattian kylmyyttä, ja he tekivät hänelle vuoteen -samalle pöydälle, jonka ääressä hän ennen oli istunut kumarassa -haikaransulkineen ja papereineen. Vaikka posket olivat kuopalla, -tuntui heistä kuin ei hän koskaan olisi ollut kauniimpi. - -"Kristus puhuu minulle", hän sanoi "ja näin kuuluvat hänen sanansa: -Minä olen menetellyt sinun suhteesi kuin ylkä, joka kätkeytyy -hetkeksi morsiameltaan, että hänen ikävänsä paisuisi palavammaksi. -Muutaman ajan olen salassa ollut, ja se on ollut koetusaikasi, mutta -nyt on lupaukseni täytännön hetki, ja viidentenä päivänä tästä lukien -aamulla pitää sinun odottaa minua. Minun alttarini edessä sinut -puetaan morsiamekseni ja vihitään Vadstenan nunnaksi ja äidiksi, -mutta tiedä, että ruumiisi sinä jätät tänne Roomaan, kunnes se tulee -siihen paikkaan, joka sille valmistetaan. Sano rippi-isillesi, -että he kertovat kaikki sanani, jotka mieleesi johdatin, veljille. -Heihin minä sytytän henkeni tulen, ja kun hyväksi näen, ilmestyy -ihmisiä, jotka auvon ja onnen valtaamina vastaanottavat taivaalliset -ilmestykset." - -Kuin soturi voittokentällä pystytti maisteri Pietari alttarinsa -Birgitan huoneeseen. Nuoremmat kappalaiset jäivät oven ulkopuolelle -sen vartijoiksi. Pietari Räätäli varustautui taas pullolla ja -laukulla, ollakseen valmiina lähtemään sanansaattajana Alvastraan, ja -kaikkien kasvoja kirkasti hiljainen ilo kuin häätalossa. - -Viidennen päivän aamulla, kun piti veisata messu, saapuivat Kaarina -ja Birger, tuoden vahakynttilän, ja panivat sen kuolevan käsiin. Se -loisti hänen kasvoilleen, jotka olivat valkeat kuin palttina hunnun -alla, ja hän sanoi heille: - -"Mitään, mitään inhimillistä en ole enemmin rakastanut kuin miestäni -ja lapsiani, enkä kenellekään tuottanut runsaammin surua... ja -itse en saata enää surra. Ne eivät huuda enää jälkeeni haudoista -uhatakseen ja välittääkseen, vaan vetääkseen ristit yli velkakirjan -ja kiittääkseen minua. Eivätkö ne hartaassa hyvyydessään ansaitse -tuhatkertaisesti suurempaa kunniaa kuin minä? Kaikkiin kysymyksiini -sinä olet vastannut, ikuinen tuomari, mutta niin usein kun olen -sopertanut sitä kysymystä, on pimeä tullut ympärilleni, enkä minä ole -enää kuullut puhettasi. Kerjäläisen kaksi tyhjää kättä on kaikki mitä -saatan sinulle ojentaa. Siis on sinun tarkotuksesi, että nekin, jotka -palavimmin ikävöivät palvella rakkauttasi ja vanhurskauttasi, tekevät -pahaa niinkuin pahat, ja katkera itku seuraa heitä yli maan." - -Hän katsoi jäykästi liekkiin silmää räväyttämättä, ja ympärillä -seisovat ymmärsivät, ettei hän enää kyennyt näkemään kynttilää, mutta -samassa valahti vahapisara hänen kaulalleen, ja silloin kirkasti onni -hänen kasvonsa kokonaan. - -Ja aamumessua nyt veisattaessa nukkui hän iäksi, tuo pelätty ja -ankara, suloinen ja hurskas. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PYHÄN BIRGITAN VAELLUS*** - - -******* This file should be named 53906-8.txt or 53906-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/9/0/53906 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53906-8.zip b/old/53906-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c8bb1a3..0000000 --- a/old/53906-8.zip +++ /dev/null |