NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 5308 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9eba600
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53906 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53906)
diff --git a/old/53906-8.txt b/old/53906-8.txt
deleted file mode 100644
index 7e8c0aa..0000000
--- a/old/53906-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5308 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Pyhän Birgitan vaellus, by Verner von
-Heidenstam, Translated by Yrjö Hukkinen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Pyhän Birgitan vaellus
-
-
-Author: Verner von Heidenstam
-
-
-
-Release Date: January 6, 2017  [eBook #53906]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PYHÄN BIRGITAN VAELLUS***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-PYHÄN BIRGITAN VAELLUS
-
-Kirj.
-
-VERNER VON HEIDENSTAM
-
-Suomentanut Y. H.
-
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1913.
-
-O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
-
-
-
-
-I
-
-
-Pohjoisen Vetterin Rökne-saarten alapuolella on kallio, jonka nimi on
-Skärfvesten, Sirpale. Keskellä aaltojen kuohua on se sveealaisten ja
-gööttalaisten valtakuntien rajamerkkinä.
-
-Missään ei Vetteri aukene autiommin. En näe taloa, en kalastajamajaa,
-ja saattaa kulua tuntikausia, ennenkuin joku purje sukeltaikse
-esiin tyhjälle ulapalle. Itäinen ranta, joka yläpuolella Grennan
-puutarhojen nousee äkkijyrkkänä melkoisen korkealle, levenee
-Om-vuoren pohjoispuolella alangoksi, jota ei etäämpää katsellessa
-ulapasta erotakaan. Kirkkaalla ilmalla saatan erottaa Vadstenan
-linnan ja luostarikirkon, palmukirkon, joka pyhimyslippaan muotoisena
-kohoaa näköpiirin rajalla kuin sinimusta kari, joten sitä kansa
-sanookin Sinikirkoksi. Välistä, kun tuuli on suotuisa ja hiljainen,
-olen kuulevinani kellojensoiton Vadstenasta, mutta aina niin
-heikosti, etten voi päättää, onko se vain mielikuvitukseni säveltä.
-Ainoat varmat äänet, jotka koskevat korvaan, ovat kalalokkien
-kirkuna ja veden väreilevä loiske. Vetterin kalat tulevat vanhoiksi,
-kirjottaa 1700-luvulla Hammarin pappi Daniel Tiselius, sillä vesi on
-"ylettömän hienoa ja muokkaantunutta", ja juuri sana "muokkaantunut"
-on oikea, sillä jokainen laine särkyy loputtomaan lukuun pieniä
-soinnukkaita liplatuksia, kuin lyötäisiin lasihanuria pehmeillä
-korkkivasaroilla. Sidotuinkin silmin, ja tietämättäni missä olen,
-voisin heti erottaa Vetterin aallonloiskeen kaikkien muiden järvien
-solinasta. Kuohut kohtaavat rannan epätasaisina ja nopeina ja
-painuvat takaisin ilman korinaa ja huokausta, mutta soiden vaisun
-pienen sävelmän, kulahtelevan tai hiljaisen ja lienolauluisen. Koko
-ajan uudistuu siinä erityinen sävelasteikko alhaalta ylös ja sitten
-taas alas, mutta ennenkun se on kokonaan ehtinyt päättyä, sointuu jo
-seuraava kiirehtivä kuohu. Mieleni käy kaihoisaksi, kun kuuntelen
-tätä suruttomuuden leikkiä. Syvällä lähdekirkkaassa vedessä näen
-lietteisiä vierinkivimöhkäleitä, ja järven sini ja ylävät rannat
-ajavat ajatukseni Odysseuksen saarivaltakuntaan eteläiselle merelle.
-
-Vetterin tienoilla tehoo viivojen suuruus ja valoisa aukeus,
-jollaista muuten harvoin kohtaa meidän seuduillamme. Yksi ainoa
-kesäpilvi auringon edessä saattaa kuitenkin äkkiä tummentaa koko
-järven ja saada aallot kiehumaan. Vetteri on kuin nainen, mutta
-kiivas ja taisteluhaluinen, joka keskellä raikasta ja vilpoista
-iloisuuttaan yhtäkkiä kavahtaa vihaan. Silloin taukoaa leikki, ja
-muutamia hetkiä vallitsee äänetön odotus. Ei tunnu tuulta, vaikka
-aaltoilu on jo alkanut. Jos lähestyy laivuri aluksineen, riippuvat
-ja lyövät velttoina purjeet puolelle ja toiselle veneen vaarumisen
-mukaan, eikä peräsimestä ole juuri mitään hyötyä, joten hänen täytyy
-työntää vesille airot. Hän katsoo valppaasti ympärilleen ikäänkuin
-odottaen väijytyksiä kaikilta tahoilta, ja minun huutooni hän
-vastaa kuivasti ja tuskin kuuluvasti varottaen ja kertoo pyörteistä
-ja vesivesoista tai muista maanalaisista myrskynenteistä. Yhä
-tiheämpään kasaantuvat pilvenhattarat auringon eteen aivan kuin
-se pitäisi niistä kiinni, ja kaukaisuudessa, juuri siellä missä
-Visingsön pitäisi olla, kangastaa jono huurukuvia, jotka muodostuvat
-uivaksi kaupungiksi taloineen, vallineen ja tornineen. En tunne sitä
-samaksi Visingsöksi, missä elokuun iltoina, kun valot sytytetään
-vastaisella rannalla, luulen istuvani Korintin suulla ja melkein
-odotan näkeväni tulikärpäsiä pensaissa. Se ei ole vain se Visingsö,
-mistä talonpojat kantoivat Maunu Latolukon arkun yli jään ja joka nyt
-nukkuu autiolla sisämerellä raunioiksi sortuneine korkeakouluineen
-ja uponneine kuninkaanlinnoineen, jotka kohosivat kummallakin
-niemellä. Se on se ikivanha pääkaupunki, jonka olisi pitänyt
-tulla rakennetuksi siellä ruotsalaiseksi Moskovaksi -- loitolle
-rannikon uusista kauppakaupungeista. Talot töröttävät paaluilla
-vedessäkin asti, lahoavina ja omituisesti maalattuina, ja kuinka
-hiljaista olleekaan sen ruohoakasvavilla kaduilla ja toreilla, missä
-jokaista kaivoa varjostaa saksanpähkinäpuu ja missä taiteilijat ja
-oppineet papereineen ja kirjoineen kulkevat vanhanaikaisen väestön
-keskessä! Saatan lukea ristit ja pyhäinkuvat kirkkojen katoilla,
-eikä tornilippu ole sininen ja keltainen, vaan ratsaslippu, jonka
-Birger Maununpoika pystytti näkinkieränsä etukeulaan, lähtiessään
-sotaretkelle hämäläisiä vastaan.
-
-Tuskin se kuitenkaan on kohonnut, se pääkaupunki, jota emme koskaan
-ole rakentaneet, tuskin on Visingin-kaupunki leijunut minua niin
-lähelle, että saatan erottaa lohikäärmeenpäät ranta-aittojen
-päädyissä, ennenkun tornit alkavat kallistua ja talot hälvetä
-ruskeahkoksi savuksi. Se vyöryy eteenpäin rannikkoa pitkin, ja
-liikkuvista huurukuvista voin vähitellen loihtia esiin kaikki näyt,
-joita juolahtaa mieleeni. Näen talonpoikien laahaavan vouti Jösse
-Eerikinpoikaa Vadstenan luostarituvasta, jäällä linnan alapuolella
-pitää tuima Vaasan herttua herrainpäiviä, ja kun huurut vihdoin
-kasaantuvat lehväisiksi puiksi, tanssii Aurora Königsmark Medevin
-niityllä. Kuitenkin tiedän koko ajan, että kaikki tämä on vain
-leikkiä, joka koettaa matkia äsken niin huolettoman aallonloiskeen
-oikullisuutta, ja että minä itse asiassa jo ajattelen aivan muuta ja
-istun odottaen, täynnä kaipausta ja samalla kertaa melkein pelkoa.
-Ensimäinen tuulenpuuska on jo iskenyt laivurin aluksen kyljelleen,
-niin että vaahto roiskii, ja kaikki sanoo minulle, että hän on
-nyt tulossa, ankara vanha vaimo, joka huntuineen vieläkin istuu
-Vadstenan vaakunassa ja joka on Vetterille sitä mitä Kustaa-kuningas
-on Siljalle. Sen mukaan kuin myrsky pauhaa, lähestyy hänen haamunsa
-yli tuhankarvaisen veden, ja kiireesti kokoon purjeeni ja etsin
-tuulensuojaa Skärfvestenin takaa.
-
-Rannasta -- länteen Rökne-saarista -- pistäikse niemi, joka on kuin
-kaksisakarainen vasara. Kapealle kannakselle, joka yhdistää tämän
-niemen mantereeseen, rakensi Närken laamanni Ulf Gudmarinpoika talon,
-jolla hänen jälkeensä oli nimensä "Ulf hammare" eli "Ulfshammar",
-Ulfin vasara, ja pohjoiseen asumuksesta pystytti hänen puolisonsa
-rouva Birgitta Birgerintytär puukirkon. Aikojen kuluessa on kirkko
-rakennettu uudelleen, ja marjapuut ja syreenit painavat nyt kukkiaan
-sen ikkunoita vasten, mutta ulkopuolella on vielä kivi, jota ankara
-rouva käytti astinlautanaan, noustessaan hevosen selkään. Hänen
-nimensä ei kaiu yhtä usein kansan huulilta nyt kuin ennen, mutta
-vielä lapsuuteni aikoina kuulin kylän vanhanpuoleisten ihmisten
-puhuvan hänestä siihen tapaan kuin olisi hän ratsastanut matkaansa
-ehtoota ennen. He kertoivat, että kun hän kerran messun loputtua
-jo oli ehtinyt merenrannalle asti, muisti hän kirkossa kuulleensa
-jonkun aivastavan itse lisäämättä siihen: Jumal' auttakoon.
-Heti hän ratsasti takaisin kirkkoon alttarille asti ja lausui
-jumalauttakoonsa korkealla äänellä. He arvelivat tosin, että se
-oli osotuksena hänen ankaruudestaan itseään kohtaan, mutta melkein
-aina he mainitsivat hänen nimeänsä pelkäillen. Mihin hän heitti
-ratsasraippansa, siihen vesoi heti lehmus, ja Vadstenaan hän ratsasti
-yli avoimen veden. Syysiltoina, kun ahraintuli liukui pitkin ruokoja
-ja kalastaja kumartui yli veneenlaidan, hattu syvään alasvedettynä
-ja kuusikärkinen ahingas iskuun kohotettuna, osotti kansa vedessä
-hänen hevosensa palavia kavionjälkiä. Minulle hän kävi hämytarinaksi,
-kummitukseksi, luonnonhengeksi, josta mieluimmin halusin kuulla
-puhuttavan istuessani roihun ääressä, otsa hehkuvana, mutta selkä
-kylmänä kuin jää. Vielä selkeällä päivälläkin ajattelin sitten häntä,
-kun näin järven ojentavan metsäisiä käsivarsiaan etelää kohti, missä
-auringonvana vie yli veden, päin tuntematonta ja kiehtovaa. Tumma
-ratsastajatar ja ongelmainen järvi maanalaisine salaisuuksineen,
-väikkyvine näkyineen, kerkeine vihoineen, kävivät minulle samaksi
-olennoksi. Vetteri merkitsee hiittä, vesipeikkoa, mutta minulle se
-sana merkitsi Pyhää Birgittaa!
-
-Mutta koskaan ei hän ole tullut minua lähemmäksi kuin erään
-talvipäivän hämärässä, kun olin yksinäni kaukana jäällä
-Skärfvestenissä asti. Oli niin ankara lumipyry, etten nähnyt
-vilaukseltakaan ympäröitseviä rannikoita, ja yhä hämärtyi. En kyennyt
-erottamaan muuta kuin mustan kallion, joka lumipyryssä näytti saavan
-eloa ja liikettä ja tulevan kohden minua kuin paisuvaviittainen
-ratsastajatar. Siirryin ehdottomasti askeleen sivulle ja
-tuulentuutumassa olin kuulevinani vanhat sanat:
-
-"Pyhä Birgitta, rukoile puolestamme!"
-
-
-
-
-II
-
-
-Oli satanut lunta kaksi päivää, ja Tivedin talonpojat, jotka
-halkokuormineen olivat lähteneet jään yli metsättömään Vadstenan
-seutuun vaihtamaan itselleen viljaa, olivat jälleen kotimatkalla.
-Skärfvesten ennätti jo eteen, ja lumipyryssä punotti talviaurinko
-kuin hehkuvaksi kuumennettu pyöränkehä, jota pölypyörteet
-piirittävät. Vihdoin se sumentui kokonaan, ja hämärä saapui niin
-harmaana, etteivät takimaiset talonpojat enää saaneet nähdyksi
-ensimäistä rekeä, jonka lastina oli laudanpätkiä -- ne oli aiottu
-sillaksi mahdollisesti ilmaantuvien railojen yli, Ajomiehet
-lauloivat, höyryävät hevoset hirnuivat ehtimiseen kimakasti ja
-suipensivat korviaan, odottaen vastausta kotoa, ja jalakset soluivat
-ääneti yli vereksen lumen.
-
-Äkkiä pysähtyivät kaikki reet, ja nahkalakit nousivat. Pohjoisesta
-tuli täyttä ravia mustapukuinen ratsastajatar, ja valkoinen hilkka
-hunnun alla oli ainoa, mikä ilmaisi kasvojen olinpaikan. Hänen
-kummallakin sivullaan ratsasti kirkonpalvelija teräshansikkaineen ja
-vyössä riippuvine miekkoineen, ja toinen huusi miehille:
-
-"Jumalan rauha, länsigööttalaiset talolliset! Onko tie selvä
-Vadstenan maahan?"
-
-"Ole huoleti, isä", vastasi lähin ajomies. "Ei kiiltojäätä, ei
-railoja. On vain seurattava reenjälkiä."
-
-Toiset talonpojat kuiskailivat: "Se on rouva Briitta, joka on ollut
-Ulfshammarissa ja tehnyt tilit herran kuoleman johdosta... ja
-niinpä kelpasi meidän istua halkokuorman päällä, sillä hän, Jumala
-paratkoon, ei pane sormiaan väliin."
-
-"Herra-vainaja sai kyllä aikanaan tuta ruoskansiimaa selässään",
-sanoi viimeinen, joka seisoi reen kannoilla. Ratsastajat jatkoivat
-matkaansa vauhtia kiihdyttäen, ja suojavesi, jota oli solunut
-jalaksenjälkiin, sumensi ne mustiksi, niin että ne kuin kaksi nuoraa
-viittoivat tietä yli lumen. Kaikille tahoille aukeni nyt Vetteri,
-öisenä ja autiona, ja valittava sävel, aivan kuin yksinäisen linnun
-liverrys, kaikui välistä kaukaa jäältä.
-
-"Me emme saavuta Nässjan niemiä, ennenkun huotra helisee",
-jatkoi oikeanpuoleinen ratsastaja, "ja matkaa on sinne vielä
-kolme penikulmaa. Länsigööttalaiset ovat vikkelää väkeä, vaikka
-pahajuonista ja keinottelevaa, mutta sanotaan, että Närkevuorten
-rosvot harhailevat nyt ympäri jäätä. Vaikka kuningas Maunu säätää
-lakeja, ei rauhaa vain tule maahan."
-
-"Maisteri Mattias", vastasi toinen ratsastaja, jonka nimi oli Pietari
-ja joka oli Skeningen Pyhänhengen kappelin johtaja. "Sinä olet yhtä
-perehtynyt miekanmittelöön kuin tähtitieteeseen ja arabialaisten
-viisauteen, ja vaikka minä olen kehno asemies, en väisty minäkään,
-jos niiksi tulee; mutta rouva Birgitalla tapaa olla onnea
-yrityksissään."
-
-Kun Birgitta yhä oli vaiti, taukosi keskustelu, ja lumi putoili
-nyt niin suurin hiutalein, että reenjäljetkin upposivat umpeen.
-Ratsastajat luottivat kuitenkin hevosiinsa, ja kun parin tunnin
-ankaran ravin perästä Birgitan hevonen alkoi hirnua, ymmärsivät he
-maan olevan lähellä. Muutamia kuusia siinsi esiin, ja tie nousi
-jyrkäksi ahteeksi. "Rakas rouva, olemme tulleet edemmäksi etelään
-kuin oli aiottu", sanoi maisteri Mattias, "ja ennemmin voimme yöpyä
-Örbergaan, kuin etsiä tien Vadstenaan, ja sitten aamulla aikaisin
-jatkaa Alvastran luostariin. Anna minun nyt ratsastaa edellä."
-
-Pian he pysähtyivät linnankaltaisen rakennuksen eteen, jonka tunsivat
-Örbergan kirkoksi. Muutamia mökkejä oli sivulla, mutta ne näyttivät
-asumattomilta ja autioilta. Maisteri Mattias hyppäsi ratsun selästä
-ja kolkutti miekankahvalla raudotettuun porttiin. Luukku avattiin
-varovasti ylhäällä tornissa, ja maisteri huusi läpi pimeän: "Ulf
-Gudmarinpojan leski ja kaksi kirkonpalvelijaa pyytävät majaa yöksi.
-Älkää peljätkö, keitä lienettekin."
-
-Askeleita kumahteli tornissa, pitkä puusalpa sysättiin seinään, ja
-lukkari ja hänen molemmat renkinsä raottivat ovea. Lukkari pisti ulos
-sytytetyn päreen ja valaisi tutkien vieraita, mutta toisessa kädessä
-hänellä oli kirves.
-
-Maisteri Mattias työnsi oven auki olkapäällään, ja heti kun toiset
-olivat astuneet hevosten selästä, vei hän ratsut asehuoneeseen ja
-sitoi ne seinän rautarenkaisiin.
-
-Lukkari oli pitkä ja kapea, harmaa parransänki peitti kuoppaisia
-poskia, ja kädet olivat veripunaiset. Hän seurasi Birgittaa
-epäluuloisin ja säikähtynein silmin. Birgitta kulki hiukan kumarassa,
-pitäen käsiä puoleksi kohotettuina edessään. Hän riensi sinne ja
-tänne lyhyin ja melkein äänettömin askelin. Tuskin näki lukkari hänen
-olevan keskellä lattiaa, kun hän jo häälyi miehen takana tai etäällä
-nurkassa, ja huntu varjosi kasvot kokonaan. Birgitta irrotti itse
-satulasäkin ja alkoi päästää kirjoja ja peitteitä, ja välillä hän
-mumisi:
-
-"Missä on kirkkoherra... Aina kaupungissa, missä hänen arvoisuutensa
-saattaa elää herkullisesti ja missä on rauhallista ja varmaa... Ei
-koskaan laumansa luona, kun hätä ja vaarat väijyvät. Missä on silloin
-kaikki järjestys! Pese nyt itsesi, maisteri, ja laula meille messu
-onnellisen matkan kiitokseksi, sillä sydämeni on ikävissään. Suuri
-rauhattomuus painoi minua matkalla... ei kuitenkaan Närkevuorten
-rosvojen tähden."
-
-"Sinä puhut hämärästi", vastasi maisteri Mattias, mutta kun Birgitta
-ei näyttänyt kuulevan häntä, kääntyi hän Pietarin puoleen ja sanoi
-aivan hiljaa: "Meidän pienellä silkkirotallamme on nyt niin paljon
-hommattavaa, ettei meille tuossa tuokiossa jää niin mitään tehtävää."
-
-Birgitta antoi lukkarille merkin valaista tietä tornikamariin, ja
-sytytettyään useita uusia päreitä ja sysättyään ne kiinni muurin
-soihtupitimiin lähestyi lukkari huolissaan ja vastahakoisesti.
-Portaat olivat niin ahtaat, etteivät molemmat päässeet käymään
-rinnan, vaan lukkarin täytyi nousta edellä; mutta kun he olivat
-ehtineet kappaleen, hätkähti lukkari ja kääntyi sivuun. Kosteus
-tippui matalasta holvista, joka muutaman askeleen päässä pakeni
-pimeyteen, mutta lukkari kohotti soihtua ja valaisi Birgittaa.
-Hämmästyksekseen hän näki mitä suloisimmat kasvot.
-
-"Niin", sanoi Birgitta silmiään nostamatta, "minä olen äiti Briitta,
-jota te kaikki niin pelkäätte. Mene!"
-
-Hiukset olivat piukasti solmitun palttinahuivin kätkössä, mutta
-valo lankesi kirkkaana kaareville kulmakarvoille, käyrälle nenälle
-ja pienelle varmalle suulle, ja posket olivat paaston ja valvonnan
-valjentamat.
-
-"Niinpä onkin hän Sigrid Soman tyttärentytär", ajatteli lukkari,
-mutta pudisti ihmeissään päätään, jatkaessaan vaellustaan
-tornikamariin.
-
-Se oli korkea ja tilava, ja keskellä lattiaa oli kasa linkokiviä.
-Keihäitä ja jousia oli seinillä, ja nurkassa törötti liesi kiehuvine
-kattiloineen.
-
-Nopeaan ja ääneti Birgitta alkoi lajitella eri esineitä, jotka hän
-oli tuonut mukanaan. Hän levitti seinävierustalle kaksi peitettä
-kummankin seuralaisensa vuoteeksi, mutta kolmannen hän kääri
-päänaluseksi vastapäiselle seinälle, ja sinne hän pani kirjansakin.
-Kaikki hänen liikkeensä olivat nopeudestaan huolimatta arvokkaita
-ja hillittyjä, välistä ylväitäkin. Hän käänteli kapeaa rannettaan
-tavalla, joka heti osotti, ettei hän ollut kansasta, vaan että
-hän usein oli seurustellut ranskalaisten naisten ja italialaisten
-tanssimestarien parissa, jotka opettivat kuningatar Blankan
-hovineidoille samalla kertaa pehmeää ja hillittyä ryhtiä. Birgitta
-meni lieden luo, katsoi kattilaan ja käski lukkarin panna pöytään
-mitä hyvää hänellä oli ja armeliaasti pitää huolta myös hevosista.
-Kaikki kävi niin kiireesti ja ääneti, että lukkari tahtoessaan auttaa
-häntä alati jäi muutaman askeleen jälkeen. Pakkasen ahavoittamat
-kyynäspäät pistivät esiin miehen kaavusta, kun hän poimi kalikoita
-kattilan alle, ja aikoessaan kumartua puhaltamaan hiiliin katsoi hän
-ensin ympärilleen.
-
-"Nyt hän katoo taas portaisiin kuin varjo", änkytti lukkari ja
-pyöräytti patalakkiaan päälaellaan. "Ymmärtäisinpä minä hitusenkin!
-Ensin kova ja ankara, että saisi piispankin värisemään... Sitten
-suloinen ja suopea kainostelevin katsein... Juuri sellainen lienee
-peikko metsässä. Eikä hän astu koko jalallaan, vaan varpaillaan, kuin
-pelkäisi herättävänsä jonkun. Ei, se nainen painostaa mieltäni. Pyhä
-Eerikki, varjele meitä tänä rajuilmayönä!"
-
-Hän teki ristinmerkin ja katseli yhä ympärilleen pimeässä huoneessa.
-
-Alhaalla asehuoneessa oli ovi nyt avattu kirkkoon, jossa
-molemmat puoleksi palaneet kynttilät sytytettiin Pyhän Neitsyen
-alttarilla. Isä Pietari lauloi messun aikana hiljaisen hymnin,
-jonka hän itse oli sepittänyt, sillä hän oli soittotaituri. Kirkon
-katossa riippui kalaverkkoja, mertoja ja nuottia, eikä taivaan
-kuningattaren kuva-poloisella ollut muuta kaunistusta kuin pölyinen
-puolanvarsiseppel; mutta kun Birgitan ääni kuului hillittynä ja
-hiljaisena, vastaten isä Pietarille, riemuitsi maisteri Mattias, joka
-viipyi ovella ja unohti polvistua. Hän oli kookas mies, kaula ruskea
-ja suoninen ja kotkannenä kaareva, ja hän vaipui niin oppineisiin
-mietteisiin, että valveutui vasta silloin, kun kaikki oli lopussa ja
-hän kuuli Birgitan lausuvan:
-
-"Vaikka maailmassa oli harvat henkilöt osallisina siinä messussa,
-oli kuitenkin koko taivaan sotajoukolla ja kiirastulen sieluilla
-lohdutuksensa siitä. Pyhä Henki, hurmanhenki, tule ja valaise minun
-tietäni ja opeta minut niiden miesten ja naisten kaltaiseksi, joiden
-minä juuri kuulin laulavan kanssamme korkeudessa. Tulista minun
-ylpeyttäni tuskassa, niin että sen voi takoa sinun salamoitsevaksi
-säiläksesi. Kaikki tahdon uhrata, kaikki kärsiä. Anna minun kadottaa
-koti ja ystävät, anna minun kadottaa omaisuus ja kulta. Tästä
-hetkestä alkaen tahdon kääntää kaiken intoni hengen asioihin...
-Sinulla on oikea mieli, Pietari, lapsenmieli, rauhanmieli, joka
-sytyttää muut. Tahdotko tulla minun maisterikseni ja rippi-isäkseni
-Mattiaksen jälkeen? Hän on väsynyt minuun ja aikoo seurata kuningas
-Maunua ristiretkelle, josta ennustan onnettomuuksia."
-
-"Maailman ääriin tahdon sinua seurata, jos Mattias sen myöntää."
-
-Maisteri Mattias huokasi raskaasti.
-
-"Sisar ja rouva", hän sanoi. "Minä olen johdattanut sinut tiedon
-polulla epäilyksen jyrkänteelle asti. Minä puhuin sinun kanssasi
-italialaisista ja latinalaisista runoilijoista. Minä opetin sinulle,
-että pyhäinkuvat ovat kuollutta puuta ja että pyhät isät olivat vain
-ihmisiä, jotka saattoivat erehtyä, ja minä laskin kirjojen kirjan
-helmaasi ja istuin sitten merkitsemässä muistiin, kun sinä ennustit.
-Väsynyt en ole, mutta me olemme tulleet tienhaaraan, etkä sinä halua
-enää rinnallasi vastaansanojia, vaan pehmeitä mieliä. En voi seurata
-sinua vaaralliselle polulle, jonka nyt valitset, mutta tätä eroa en
-kestä. Ajattelen sitä aina, ja se jäytää rikki kaiken sieluniloni,
-sillä ystävyytemme oli suloinen, ja minä kaipaan nyt kalsketta
-ristinlippujen alla. Yhtä vaadin kuitenkin sinulta, rippilapseni,
-ennenkun luovun vanhasta toimestani. Ripitä itsesi ja sano, mikä
-äsken ratsastaessasi painoi mieltäsi."
-
-Birgitta seisoi molempien miesten keskellä alasluoduin silmin ja pää
-hieman kallellaan niinkuin oli ylhäissyntyisten naisten tapa.
-
-"Ei, ei, ei nyt", hän vastasi, eikä hän täysikasvuisten lasten
-äitinä tuntenut neuvottomuutta miesten edessä, vaan tarttui heidän
-käsiinsä vapaasti kuin taistelutoveri ainakin. "Ennenkun nukun tahdon
-tunnustaa kaikki, mutta älä samenna nyt onneani niin raskailla
-ajatuksilla äläkä puhu erosta... Maisteri, anna minulle lupa luoda
-silmäni ylös ja olla iloinen!"
-
-"Olkoon se sinulle suotu täksi illaksi!"
-
-Birgitta katsoi ylös yölinnun suurilla silmillä, jotka näyttivät
-tunkevan läpi pimeän ja erottavan kaiken sen, mikä muilta oli salassa.
-
-"Tämä on viimeinen iltani, ennenkun alan uuden tien. Se on
-levähdyshetki tienhaarassa. Aterioikaamme nyt yhdessä!"
-
-Hän vei heidät kanssaan tornikamariin, jossa valkea liekehti kattilan
-ympärillä, ja kaikin istuutuivat he nauttimaan sitä hyvää, mitä
-lukkari oli kattanut lattialle. Itse täytti lukkari kauhan kattilasta
-ja ojensi sen veripunaisilla käsillään ensiksi Birgitalle ja sitten
-miehille. Lunta tuiskusi sisään hatarasta luukusta, sirottaen
-hienohohteisen vanan Birgitan jalkoihin asti, mutta Birgitta ei
-kylmästä piitannut.
-
-"Rauhattomuus vallitsee", hän sanoi, "rosvoja liikkuu, heinäsuovia
-sytytellään. Häpeä ja huikentelevaisuus häälyvät kuninkaanlinnassa.
-Rauhaa ja ymmärrystä on levitettävä yli maan, luostariväen tulee
-painattaa kirjoja ja saarnata selvää ruotsia, jota kansa käsittää,
-ja Kristuksen valtakunnan pitää toteutua. Lisäksi on se luostari
-rakennettava, johon minä itse tulen Jumalan lupauksen mukaan nunnaksi
-ja äidiksi... Minä näen, että teidän on vilu, maisterit. Tässä
-minulla on tinaleili, joka kannattaa avata. Se oli hyvää viiniä.
-Juokaa, rakkaat ystävät, sitä ei teiltä kukaan katso kielletyksi."
-
-Hän ei maistanut itse pisaraakaan, vaan täytti tinapikarin muille, ja
-heidän sen tyhjennettyään hän käänsi sen nurin lattialle ja kiersi
-leilin suulle tulpan.
-
-"Puhuimme luostarista. Vähänpä yleensä puhummekin muusta! Vaikka
-minun pitäisi mennä hamaan Roomaan, en sittenkään väsyisi ennenkun
-saisin vahvistuksen luostarikirjeelle. Mutta paavi Klemens on Lusifer
-valtaistuimella, ja kyllä tiedän, mikä saattaa hänet empimään. Syynä
-on tyhjä massimme ja se ajatus, joka on meille rakkain -- ajatus
-muodostaa siitä yhteisluostari sekä miehille että naisille."
-
-"Sitä ajatusta olen aina pitänyt uskallettuna", vastasi maisteri
-Mattias.
-
-Birgitta keikautti päätään ja puristi äkkiä kätensä nyrkkiin.
-
-"Ja vaikka sinä sekä koko miesväki maassa huutaisitte ei, on se
-kuitenkin niin kuin minä sanon."
-
-"Silmät alas!" käski maisteri Mattias. "Vielä hetken olet
-rippilapseni, ja minä peruutan lupaukseni."
-
-Birgitta totteli heti, mutta hän hymyili vilppaasti ja rohkeasti.
-
-"Ankaruutesi, maisteri, on aina ollut minulle terveellinen... mutta
-yhteisluostari siitä tulee kuitenkin. Mihin olisinkaan itse ehtinyt,
-ellei minulla joka päivä olisi ollut teitä miehiä läheisyydessäni?
-Kuinka minä istuinkaan pöydän päässä ja kuuntelin, kun te puhuitte!
-Mitä välitänkään pilkasta, joka on seurannut minua siksi että aina
-mieluimmin viivyin teidän luonanne! Kurin ja siveyden pohjalle on
-uusi viinitarha perustettava ja puutarhuriksi minä asetan abbedissan,
-johtajattaren, sillä kukaan ei saata hoitaa lapsiaan hellemmin kuin
-nainen. Usein jo näy'issäni kuulen uuden luostarin kellojen soivan
-yli Vadstenan lahden. Miehet ja naiset, laulaa kello, niin että
-kaikuu kauas metsiin, miehet ja naiset! -- Vanhan Briitta-äidin ääni
-se siinä huutaa ja kehottaa teitä, te pahat, sillä liehakoita ja
-riidellä te osasitte, mutta yhteisesti palvella ikuista Jumalaa ette
-koskaan voineet."
-
-"Armollinen rouva, tee minut mahdolliseksi sinua seuraamaan!" sanoi
-maisteri Pietari, mutta hiljaa ja oikeastaan itsekseen.
-
-Ateria oli nyt lopussa, ja kukin meni makuupaikalleen. Lukkari, joka
-oli riisunut puukengät, töpisteli vielä hetken paljain jaloin ja
-valoi vettä hiilille kattilan alle, mutta vihdoin hän ryömi kyyryyn
-liedennurkkaan. Pian kuului nukkuvaan hengitys hiljaisuuden läpi, ja
-nojaten kyynäspäällään kokoonkäärittyyn peitteeseen avasi Birgitta
-kirjoista lähimmän. Sen nimi oli Neitsytkuvastin, ja hän koetti
-lukea, mutta kirjaimet töröttivät kankeina ja elottomina lehdillä.
-Teodora ja Peregrinus keskustelivat kuin kaksi kuuromykkää, sillä
-hän näki heidät edessään, mutta hän ei kuullut heidän puhettaan, ja
-hänen omat ajatuksensa kulkivat toisia teitä. Silloin hän pani kirjan
-pois ja sammutti viimeisen päreen, joka paloi muurissa hänen päänsä
-yläpuolella, ja etsi kaapunsa laskoksesta rukousnauhan. Hän muisti,
-kuinka hänen isänsä Birger Pietarinpoika, Tiundalannin laamanni, joka
-oli kätevä kuvien muovailussa, itse oli kalkutellut siihen hopeisen
-ristiinnaulitunkuvan talvitulen ääressä Finstan talossa, kertoellen
-samalla isiensä pyhiinvaellusretkistä. Tornikamarissa oli nyt
-pilkkopimeätä, ja Birgitta koetti ajatella Pyhän haudan kaupunkia,
-mutta hän tiesi, että oli yksi, joka ei vielä ollut nukkunut.
-
-"Maisteri Mattias", hän kuiskasi, "nukutko sinä?"
-
-"En. Odotan rippiäsi."
-
-"Niin kuule minua, maisteri. Taivaalliselle rakkaudelle ja
-vanhurskaudelle tahdon tästälähin pyhittää elämäni, mutta koko
-päivän olen polttoa tuntien katkerasti kaivannut ja ikävöinyt päästä
-hautakummulle, jonka alla mieheni lepää. Minä synnytin hänelle lapsia
-ja kasvatin heitä, ja heistä tuli otollisia ja hyviä... ja minä
-rakastan heitä kaikkia."
-
-
-
-
-III
-
-
-Alvastran munkit olivat lukeneet kiitoksensa ja tulivat rivissä
-kirkon matalasta sivuportista. He asettuivat penkeille pitkin
-makuurakennuksen eteläistä seinää, minne talviaurinko heijaili, ja
-muutamat heistä torkahtelivat ja alkoivat nuokkua. Pyry oli pyörinyt
-pois pohjoiseen. Ei piillyt pilveä taivaan vihreällä laella. Viluiset
-ja lumen painamat pyökit loivat jäätyneille luostarilammikoille
-varjoja, jotka muistuttivat kesäaikaa, ja Vetterillä, missä
-näköpiirin rajalla jää ja taivas tapasivat toisensa, siinsivät
-kuin kapeina kallionkaistaleina olkimajat, joissa Ombergin seudun
-kalastajat istuivat kelkoissaan ja onkivat mateita.
-
-Lähimmässä olkimajassa olivat maisteri Pietari ja Birgitan poika
-Kaarle-herra, joka oli edellisenä päivänä saapunut luostariin äitinsä
-seurassa. Hän käänsi ylös rengaspaidan hihat, voidakseen pitää
-parempaa huolta ongensiimasta, ja pitkät kannukset raapivat jäätä.
-Hänen nuorteilla ja kaunismuotoisilla kasvoillaan hulmuavat hiukset
-vivahtivat punaiselle, ja sieramet vapisivat. Hän puhui kiivaasti ja
-hengästyneesti kuin olisi veri vielä kiehunut rajusta ratsastuksesta.
-
-"Minä voin nostaa kapinalipun kuningas Maunua vastaan", hän sanoi,
-"ja jos hän tempaa kruununsa ja pakenee, on minulla kultaa ja kiviä
-uuteen... Mutta kun olen äidin edessä, silloin olen sanaton. Luulen,
-että hän voisi suomia minut tyyten, niin täysikasvuinen kuin olenkin.
-Ratsastin Ulfshammariin ja Örbergaan puhuakseni hänelle järkevästi...
-ja kun täyttä laukkaa karauttaen saavutin hänet Ombergin ahteen
-alla... niin, mitä luulet minun tehneen, maisteri? No, nousin ratsun
-selästä ja suutelin hänen kättään ja vaikenin kauniisti... Ja nyt
-istun tässä ja naaraan mateita... Olisipa edes kysymys mateitten
-nuijimisesta kirkkaalla jäällä, se olisi miehenleikkiä."
-
-"Niinpä sanonkin sinulle: lopeta kalastus, herra. -- Ylistetty olkoon
-maan ihanuus tänä auringon loistepäivänä, mutta minä näen, että vesi
-väreilee avannossa ja että siima alkaa ajelehtia, ja se ennustaa,
-että koko järvi voi aueta ennenkun on tuntiakaan kulunut. Pelasta
-itsesi: sitten, jos voit."
-
-Maisterin vahankalpeilta kasvoilla loisti alati sellainen sielun ilo
-ja tyytyväisyys, kuin ei olisi surun pilvi koskaan sumentanut hänen
-ajatuksiaan. Se suututti yhä enemmän Kaarle-herraa, niin että hän
-puhui vihapäissään.
-
-"Ei ole ketään koko valtakunnassa niin vihattua kuin äiti. Kaikki
-helvetin perkeleet hän kerää kokoon ja heittää suoraan ritarien
-ja piispojen silmille. Riistääkö hän nyt vielä äidinsydämen
-rinnastaan ja tuhoaako oman sukunsa? Sisareni hän tekee nunniksi tai
-begiineiksi. Cecilia kituu Skeningen luostarissa, pieni Ingeborg ynnä
-talo annettiin Risebergaan, ja sisar Kaarinan, iki-iloisen lapsen,
-hän houkuttelee ihan hääpäivänä tekemään puhtaudenlupauksen... Mutta
-itse hän asuu miesluostarissa! Kantakoon järvi tai puhjetkoon, minä
-kyllä aina löydän jääkaistaleen jalkojeni alle, mutta mene kotiin
-sinä, maisteri, ja auta Mattiasta puhumaan naisen kanssa. Hän on
-minulle ystävällisesti luvannut tänään sanoa sanottavansa."
-
-Maisteri Pietari nosti olkapäälleen toisen haavin, jossa Jo sätki
-kaksi madetta.
-
-"En koskaan, ankara herra, aio vastustaa hänen hurskasta tahtoaan",
-hän sanoi ja meni maalle päin.
-
-Kun hän vielä oli matkalla, kohosi kaukainen kumina, ja eteläisessä
-auringonloisteessa alkoi jää hitaasti ja raskaasti nousta aalloissa.
-Yhä äänekkäämmin kaikui maisterin takana epätasainen ja vaihtuva
-pauke. Se oli kevät! Se oli kevät, joka tuli etelästä pitäen valkeaa
-pilvenpiirua auringon edessä ja valaen kaksi pitkää sädekimppua
-viistoon yli aaltojen kuohun, kun jääpalaset iskivät toisiaan vasten
-ja helisivät kuin hajallisten kirkonkylien kellojensoitto.
-
-Ylös rantakallioille kiivettyään poikkesi maisteri polulle, joka
-luostarin alapuolitse vei pitkänläntään turvekattoiseen puutaloon.
-Sen seinät oli tilkitty sammalilla, ja ilmat ja tuulet olivat sen
-aikoja harmentaneet, ja multapenkillä sisäänkäytävän vieressä istui
-rivi kerjäläisiä ja sairaita. Hän pysähtyi kynnykselle ja ojensi
-haavin sileätukkaiselle palvelijavaimolle, joka parhaillaan kiillotti
-kattiloita tuhalla ja hiekalla.
-
-"Tämä on armolliselle rouvallemme Birgitalle paastopäiväksi. Olkoon
-lahja hänelle yhtä hyödyllinen kuin se on sydämellisesti suotu! Mutta
-sano, kuinka hän voi ja saanko tavata häntä... sillä minä rakastan
-häntä." Palvelijavaimo vastasi:
-
-"Meillä kaikillakin on syytä hänen kanssaan itkeä isäntä-vainajaamme,
-sillä hän oli hyvä herra, mutta se leskensuru koituu hänen omaksi
-tuhokseen. Hän on herennyt sekä nukkumasta että syömästä. Koko aamun
-hän oli tunnin toisensa jälkeen polvillaan herra-vainajan hautakiven
-juurella kirkossa ja sai sitten yhden näy'istään. Äsken tuotiin hänet
-kantaen kotiin, ja hän oli aivan eloton ja kankea. Rientäkää sisään,
-maisteri!"
-
-Maisteri Pietari jätti haavin ja astui vesiammeitten ja kehlojen ohi;
-mutta hän oli vielä niin lumiloisteen sokaisema, että hänen täytyi
-etsiä hyvän aikaa ennenkun löysi makuuhuoneen oven.
-
-Sisällä tuoksuivat väkevästi katajanoksat tiililattialla, ja puettuna
-karkeaan, nuoralla vyötettyyn sarkakaapuun makasi Birgitta taljalla
-lakeisen alla. Teräviä oljenkorsia pistäytyi esiin päänalusesta, ja
-nyt, kun hilkka ja huntu olivat luisuneet syrjään, näkyi että hänen
-hiuksensa jo olivat harvat ja runsaasti harmaat.
-
-Vähän loitompana lieden luona istui hänen ystävättärensä Dannäsin
-Ingeborg kahden lankakerävasun välissä ja ompeli. Otsalla oli vihreä
-laakeakivinen kultavanne, paksu musta palmikko riippui kummallakin
-olkapäällä, ja hän oli niin suurikasvuinen ja hänellä oli niin
-voimakkaan keveät käsivarret, että hän oli kuin joku sankarisatujen
-sotanainen.
-
-Maisteri Mattias seisoi aivan oven pielessä sen sisäpuolella, niin
-että maisteri Pietari ei päässyt hänen ohitseen, vaan kurottautui
-vain hänen selkänsä takaa ja mutisi ujosti:
-
-"Sisar ja rouva, kevät on tullut!"
-
-Birgitta siveli päälakensa oikeaa puolta, mutta kun maisteri Mattias
-astui auttamaan häntä ylös, kiiruhti hän itse kohoutumaan. Niin kauan
-kun hän oli kalpea, näytti hän väsyneeltä ja vanhalta, mutta hänen
-muotonsa muuttui nopeaan ja hänen poskensa kävivät puhtaanhelakoiksi.
-Se tuli siitä, että hänen hipiänsä oli ohuempi ja kuulakampi kuin
-muiden, niin että saattoi nähdä, kuinka hänen verensä nousi ja laski
-liikkeitten ja ajatusten vaihtelun mukaan.
-
-"Kevät", hän sanoi, "niin, kevät on tullut sydämeeni. Olen
-ratsastanut taloihini ja tehnyt tilit, niin ettei minun enää tarvitse
-vaivata mieltäni sellaisissa asioissa, vaan voin jakaa perinnön
-lapsilleni ja itse pitää vain tarpeellisen osan hengenpitimikseni ja
-köyhilleni."
-
-Hän otti sormuksen sormestaan ja katseli sitä kauan ja ääneti.
-
-"Hän oli minulle hyvä ja uskollinen puoliso", hän sanoi hiljaa, "ja
-minä rakastin häntä kuin omaa elämääni." Maisteri Mattias asettui
-hänen eteensä, ja miekka ja teräshansikkaat riippuivat vielä hänen
-vyössään.
-
-"Tosisanoja, Briitta-äiti! Ulf oli sydämensä pohjasta hyvä herra,
-joskin hänellä oli ihmisheikkoutensa. Pikainen sanoissa ja
-lupauksissa, mutta ritari hamasta kannuksista kypäritöyhtöön. Kuin
-lapsi hän iloitsi sotasopaisista hevosistaan, ja mennessään metsälle
-hän lauloi, että kankaat kajahtelivat."
-
-"Minun harras pyrintöni oli kuitenkin kääntää hänen mielensä
-katoavaisesta."
-
-"Pisara pisaralta sinä pusersit ilon hänen sielustaan. Vuosi vuodelta
-sinä pakotit hänet taipumaan tahtosi ankaruuteen. Kun minä viimeksi
-vierailin Ulfåsassa, ei hänellä ollut enää sydäntä kuin ennen viipyä
-ystävien parissa myöhäiseen yöhön, vaan hän hiipi allapäin pois.
-Voimakas mies kuihtui, ja hänen ruumiinsa joutui näivetystaudin
-ja hivuttavien kuumeitten uhriksi, mutta hänen terveytensä olisi
-palannut, jos sinä olisit pyytänyt häntä viipymään seurassa tai
-ratsastamaan rajamaille seikkailuille niinkuin hän halusi...
-Sensijaan riisuit häneltä vyön ja toit hänet tänne luostariin,
-jossa hän nyt on lopettanut päivänsä puhtaastieläjänä, vaikka hän
-ei ehtinytkään tehdä lupausta. Hän... puhtaastieläjä! Sydäntäni
-kirveli, kun näin hänet sellaisena kuin hän täällä kulki keskellämme,
-muinaisen ratsastajan ja mestariampujan varjona, vieraana itselleen,
-lallattaen sanojasi saavutetusta rauhasta, jota hän ei tuntenut. Hän
-rakasti sinua ja antoi sinulle kaikki... ja sinä otit."
-
-"Hän oli maailman lapsi, mutta hän kuoli sovitettuna."
-
-"Sovitettuna, sinä sanot! Sinun nimesi hän kätki viimeisiin
-rukouksiinsa. Hänen koko vanha rakkautensa sinuun heräsi, kun hänen
-oli erottava täältä. Hän muisti onnelliset hetket, jolloin sinä
-olit ollut häntä lähellä. Sinä olit ollut hänen elämänsä elämä, ja
-ajatus, että sinä kerran saattaisit unohtaa hänet, raateli häntä kuin
-tuska. Sinä kuiskailit hänelle vanhurskauden kruunusta, mutta hän
-houri kruunusta, jota sinä kannoit hääpäivänä, jolloin pikkutytöt
-sirottivat toukokuun kukkia laakakiville jalkojenne juureen.
-Sammunein silmin hän hapuili sormusta sormestasi ja änkytti, että
-hänen rakkautensa on voittava kuoleman. Mainen elo on hämyä, hän
-sanoi, mutta se yksinkertainen tapaus, että kohtasin sinut ja liityin
-sinuun, valaisee sieluani suloisesti kuin kohotettu ja kultasatein
-kimmeltävä ehtoollisastia... Vaikkakin itse olen puhtaastieläjä,
-rohkenen arvella, että ne olivat suuria sanoja."
-
-"Näin puhui äsken valoisassa pilvessä minulle Kristus: Ellet mitään
-ikävöi paitsi minua, jos ylenkatsot kaikkea minun tähteni, et vain
-lapsiasi ja vanhempiasi, vaan kunniaa ja kalleuksia, annan minä
-sinulle kalleimman ja kauneimman palkan, en kultaa tai hopeaa, vaan
-oman itseni annan palkaksi ja huomenlahjaksi. Sydämesi on oleva
-minussa ja syttyvä rakkaudesta minuun kuin kuiva oksa syttyy tulesta,
-ja minä olen oleva sinussa, niin että kaikki maiset pyyteet käyvät
-sinulle karvaiksi ja lihan himot kuin käärmeenmyrkyksi."
-
-"Ja jos se ääni oli oman ylpeytesi?"
-
-"Sinä osaat erottaa henget, Mattias", kuiskasi maisteri Pietari ja
-tarttui häntä vyöhön. "Etkö ole itse todistanut ja sanonut, että
-Kristus on valinnut hänet työaseekseen ja että Kristus on hänen
-luonaan hänen viimeiseen päiväänsä asti! Järvellä, joka nyt murtaa
-jäänsä, on Skärfvesten luonnon merkkinä sveealaisten ja gööttalaisten
-valtakuntien välillä, mutta missä on rajakivi ihmisten ja Jumalan
-valtakuntain välillä?"
-
-Mattias työnsi hänet luotaan, astui vielä askeleen Birgittaa kohden,
-tarttui häntä ranteeseen, painoi sormuksen syvälle hänen sormeensa ja
-sulki hänen kätensä, mutta hän irtautui.
-
-"Ei niin, maisteri, ei niin!"
-
-Birgitta astui syrjään ja veti sormuksen sormestaan, ja se putosi
-katajanoksiin lattialle.
-
-"Taakka oli minulle se sormus, muistutellessaan paennutta iloa ja
-maallista sulhastani. Nyt minä tahdon unohtaa."
-
-"Unohtaa... sanot. Voitko unohtaa myös Bengtin, poikasi, jonka sinä
-toit tähän totisuuden taloon?" Maisteri Mattias otti sormuksen ja
-istuutui rouva Ingeborgin viereen penkille. "Muistatko, kuinka
-suloinen kukka kuihtui, kuinka linnunliverrys täytti kammion
-kuolemanvarjon langetessa lapsen otsalle? Kuule minua vielä kerran,
-armollinen rouva, niinkuin menneinä päivinä, jolloin sinä kuritit
-itseäsi salaa, mutta ulkonaisesti koetit taipua ihmisten edessä!
-Mitä enemmän maailma sinua vastustaa, sitä kovemmaksi tulet sinä,
-enkä minäkään saata enää sinua palvella. Sinä tahdot orjakansaa
-ympärillesi. Ja tuletpa ratsastaen tietä, ei ole enää hauska sinua
-kohdata. Ankara rouva, se on nyt nimesi. Ja kuitenkin... kuinka
-sokeita ovat ihmiset! Miksi pitää sellaisen erehdyksen suhista suusta
-suuhun yli koko maan? Jos olisit vain vallanhimoinen ja kunniansairas
-kuninkaanheimolainen, niin kuinka olisit tullut näin rakkaaksi meille
-kaikille, jotka olemme läheisyydessäsi? Sinä olet minusta kuin
-ritari, jonka kohtasin taistelussa. Hän kantoi varusta, niin mustaa
-ja jättisuurta, että pelkkä silmäys siihen synnytti vavistusta. Kun
-olin kaatanut hänet ja kohotin hänen kypäriään, makasi edessäni
-puolikasvuinen nuorukainen mitä raikkaimpine lapsenposkineen, eikä
-hänen notkea ruumiinsa voinut läheskään täyttää ison rautapaidan
-tilaa, vaan minä saatoin pistää nyrkkini rinnan ja rintamuksen
-lomaan. Ja näin vielä, että lapsenkyyneleitä kiilsi hänen silmissään.
-Älä paaduta itseäsi, Birgitta! Anna haukanhahmon kirvota yltäsi ja
-kyyhkysen vailla valepukua leijailla ylitsemme!"
-
-"Jos kerran olen saanut varuksen ylleni", vastasi Birgitta, "niin
-et saane minua viekotelluksi heittämään sitä. Mitä tähtäätkään? Jos
-olisin kolmentoista ikäisenä saanut ottaa nunnan hunnun, olisi tieni
-ollut avoimena ja suorana. Nyt rakastan lapsiani kuin omaa silmääni,
-mutta vielä enemmän rakastan häntä, joka on kutsunut minut ja heidät
-työaseikseen. Missä on rajakivi?"
-
-Dannäsin Ingeborg antoi ompelunsa pudota vasuun ja kietaisi
-käsivartensa Birgitan vyötäisille.
-
-"Missä on rajakivi?" hän toisti matalasti. "Kuinka pitkälle on
-ihmisellä oikeus tehdä tiensä toisten tieksi? Voi, olisinpa minä
-mahdollinen seuraamaan sinua, Briitta-äiti, mutta minulla on lapsia
-ja puoliso, joka on iloinen herra ja pian kauniisti unohtaisi minut
-toisten tähden. En voi."
-
-"Olemme olleet yhdessä hamasta nuoruutemme keväästä, Ingeborg, ja
-sinun pitää jättää lapsesi ja puolisosi ja seurata minua marttyyrien
-kaupunkiin, missä kellot soittavat riemuvuotta ja kirkot ovat avoinna
-päivin ja öin. Mitä ovat kaikki halvat huvit ja huolet verrattuina
-mitä palavimpaan ikävään, johon sydän syventyy kokonaan, verrattuina
-kylmän hopearistin tuntemiseen käsissään aamuisen heräämisen hetkinä!
-Meistä tulee pieni sotajoukko yleiselle ristiretkelle, jota jatkuu
-viimeisen ihmisen viimeiseen hengenvetoon asti. Köyhät odottavat
-armahtajaa, sorretut auttajaa, ja suruttomasti laulavat vain linnut
-korkeudessa."
-
-Hämärä alkoi jo joutua, ja pilvi, joka riensi etelästä lakeisen
-ylitse, hehkui auringonlaskussa. Maisteri Mattias kokosi
-tovin ajatuksiaan. Sormuksen hän siirsi kädestään lähimpään
-lankakerävasuun, hypistellen keriä, niihin katsomatta.
-
-"Sinä olet valinnut Pietarin ripittäjäksesi", hän sanoi vihdoin,
-"ja minä tahdon luopua toimestani kertomalla vanhan muistelman
-pyhiinvaellusretkiltäni. Te tiedätte kaikki, että minä mielelläni
-tutkin luonnon salaisuuksia ja eläinten ja kasvien elämää
-hiljaisuudessa. Kun eräänä päivänä eteläisellä merellä tähystin
-laivasta vettä, lepäsi se niin tyynenä ja kuuleana, että erotin
-korallimetsät syvyydestä. Silloin olin nuori. Annoin soutajille
-merkin lepuuttaa airoja, heitin vaatteet yltäni, suljin korvat
-vahalla, ja etsittyäni pyöreän kiven painolastin joukosta hyppäsin
-veteen. Vajosin niin syvälle, että tähdet kiiluivat yläpuolellani
-läpi tummenevan veden, vaikka oli ilmi päivä."
-
-Kaikki kääntyivät häneen päin ja kuuntelivat, vain Birgitta teki
-liikkeen hillitäkseen häntä. Mutta hän ei välittänyt, vaan jatkoi:
-
-"Nyt tahdon sanoa varotussanan ylpeälle, ja se vielä soi hän
-korvassaan monena hetkenä, jolloin hän mieluimmin haluaisi
-olla sokea ja kuuro... Kerroin juuri, kuinka näin tähdet läpi
-tummenevan veden. Pohjassa allani huojui heinä, ja näkinkengät ja
-kiinnikasvettuneet eläimet loistivat kuin kukat vihannestarhassa,
-mutta kalliolla kyyhötti yksinäisenä harmaankalpea kummitus viisaine
-ja surumietteisine ihmissilmineen. Se oli mustekala ja näytti
-käärmekimpulta. Kun joku elävä tuli sen läheisyyteen, levittäysi
-se ja vangitsi saaliin kiemuroitsevilla käsivarsillaan. Kaiken
-elollisen, minkä se saavutti, se ahmasi ja vaipui sitten taas
-mietiskelyynsä, pirulliset silmät tähdättyinä ylös tähtiin."
-
-Birgitan kasvot liekehtivät, ja hänen huulensa liikkuivat, mutta
-maisteri rypisti otsaansa, ja hänen äänensä kävi yhä kovemmaksi.
-
-"Ota nyt tarkasti huomioosi, mitä sanon, Birgitta. Paina mieleesi
-vähäpätöisinkin sana... Vesi painoi niin raskaana rintaani, että
-päästettyäni kiven saatoin vain vaivoin nousta ylös. Olin tajuton,
-kun merimiehet nostivat minut penkille, mutta pian alkoi elo jälleen
-liikkua minussa, ja kun ajattelin viisaita ihmissilmiä, tuntui
-minusta, että mitä mustekalat ovat simpukoille ja äyriäisille, sitä
-ovat suuret miehet ja naiset meille ihmisille. Kaiken elollisen, mikä
-tulee heidän läheisyyteensä, he ahmaavat ja musertavat, ja kiertyvät
-sitten kokoon ja tähystävät tähtiä. Mutta kun katsoo heitä silmiin,
-säteilee niistä helvetin tuli, mielipuolen kamalan ilkeyden loiste...
-ja minä vapisen ja horjun taaksepäin."
-
-Maisteri istui yhä iltahohteessa lakeisen alla, mutta Birgitta, joka
-seisoi loitolla hämärässä, peitti kasvonsa hunnulla.
-
-"Missä ovat lapseni?" hän kysyi soinnuttomalla äänellä. "He ovat
-luvanneet tulla, ja minä tahdon nähdä heidät ympärilläni."
-
-
-
-
-IV
-
-
-Torventoitotuksia ja kavionkapsetta kuului hämärästä, ja oven avasi
-varovasti Kaarle-herra. Tippuen vettä ja puoleksi sulanutta lunta
-hän viittasi kynnykseltä maisteri Mattiakselle, mutta kun tämä ei
-huomannut, astui hän esiin, tarttui hänen käteensä ja vei hänet
-ulos. Yksinäisiä tuikkeita kimmelsi jo luostaririvissä, munkkien
-puuanturat pamahtelivat kivitystä vasten, ja koko mäki oli jääharmaa
-varustuksista ja aseista.
-
-"Oletko puhunut äidin kanssa?"
-
-"Olen Kaarle-herra. Olen pitänyt lupaukseni, mutta puhuessani
-tuntui jotain särkyvän minussa, ja minä luulen, että se oli itse
-elämänlanka. Hän ja minä emme kulje enää samaa tietä."
-
-"Ole huoleti, maisteri. Munkitkin tuolla ylhäällä alkavat hymyillä
-hänelle, ja äsken kuulin veli Paavalin huutavan aivan kovaa jälkeeni,
-että jos akka Briitta edelleenkin asuisi miesluostarissa, silloin
-hänkin tahtoisi tulla sullotuksi Skeningen nunnien sekaan."
-
-"Muutamat nauravat, Kaarle-herra, mutta jos seuraat minua
-makuuhuoneeseen, vien sinut ovelle, johon saat kolkuttaa kauan,
-ennenkun kukaan vastaa. Raskas ja ummehtunut on ilma siinä kammiossa,
-ja harmaana kuin sammaleinen tammenkanto istuu siellä vanha munkki,
-joka ei neljäänkymmeneen vuoteen ole ollut vapaan taivaan alla ja
-on niin pyhä, että hän rukoillessaan saattaa nähdä kaikki yhdeksän
-enkelikuoroa. Hän on veli Gerechinus. Hän sanoo, että _hän_ on se
-kauan odotettu nainen, joka kuin pilvenpatsas on nouseva yli maamme,
-ja että kukat, joita hän poimii vuorenjuurelta, antavat terveyden
-kansoille meren toisella puolen... Ne ovat sanoja, joita kannattaa
-kuulla, Kaarle-herra. Kaikki hyvä, kaikki suuri, se on minusta
-Birgitta."
-
-"Miksis sitten koetat hillitä häntä?"
-
-"Siksi että olen ollut hänen huonekunnassaan ja tullut teidän
-kaikkien ystäväksi. Se tekee minut heikoksi, ja sentähden minä
-toivon, että hän olisi hyvä ja hiljainen äiti, joka hoitaisi talojaan
-ja hankkisi lapsilleen edullisia naimisia ja rauhallisia virkoja
-kuningas Maunulta. Mutta soisivatko silloin milloinkaan uuden
-luostarin kellot yli Vadstenan lahden? Ymmärrä minua, rakas herra!
-Kun rakastaa jotain ihmistä, ei soisi näkevänsä häntä ylenkatsottuna
-ja viattomain itkun tahraamana. Kun äitisi puhuu kansamme puolesta
-ja ihmissuvun onnesta, unohtaa hän seisovansa jaloillaan raskaasti
-maassa. Minä osaan ja tiedän paljon enemmän kuin hän, ja minä tiedän,
-että jos revimmekin sydämen rinnastamme ja annamme sen vapaasti
-palaa hurmauksessaan jokaiselle, ken vain haluaa nähdä... yö pysyy
-yönä. Maailmalla murhaavat sotajoukot toisiaan, kirkot seisovat
-suljettuina pannaan julistettujen ruhtinaitten maissa, ja Avignonissa
-ilakoi Klemens-paavi nainen kummallakin polvellaan. Ja kotona...
-sinä tunnet kiiltävähaarniskaiset juoppolallit, jotka kestailevät
-toistensa taloissa. Sopuisia veljiä tuntikausia pitkitetyn pöytäpidon
-aikana, kademieliä ja miehentappajia, kun olut on lopussa ja kylmä
-arkipäiväaamu tulee! Kirkoissa he myös polvistuvat kerkeimmin kuvien
-eteen, jotka ovat rujomuotoisia ja rumia, ja arvelevat, että hiissä
-on väkevin ihmevoima, mutta että kauniit ja sirot ovat vain jonkun
-selkätautisen munkin syntistä työtä. Onko naisen asia pistää kätensä
-sellaiseen törkyyn! Rouva Birgitta tavottelee niin kunnianhaluisesti
-orjantappuraa, että piikit repivät nahan kaikilta, jotka ovat häntä
-lähellä. Niin kiivaasti hän sytyttää tulen rikkaruohoihin, että koko
-metsä menettää neulasensa."
-
-"On honka, joka vielä seisoo vankkana juurillaan", sanoi
-Kaarle-herra, "ja se olen minä. Surunlapseksi minua senvuoksi
-moititaankin. Heti kun äiti on ottanut pyhiinvaellussauvan, autan
-minä Cecilian ulos Skeningen luostarista, vaikka minun pitäisi iskeä
-miekkani portinrakoon. Pahempi on Kaarinan laita, sillä hän horjuu
-jo. Ajatteles, maisteri, hän ja hänen miehensä makaavat oljilla
-kumpikin nurkassaan, ja perjantaisin he käyvät paljasjaloin... Nyt
-on kuningas Maunu vielä kerran nöyrtynyt ja ratsastanut tänne. Hän
-ei uskaltanut lähteä laivastolla ja uskoa itseänsä Jumalan huomaan.
-Hän tahtoo, että äiti ensiksi siunaisi ristinlipun, jonka kuningatar
-Blanka on omin käsin ommellut. Siksi hän on tullut, ja useat
-sukulaisistani ovat seuranneet häntä, taivuttaakseen äitiä jäämään
-tai myös sanoakseen hänelle hyvästi."
-
-Ylös luostariin johtavan tien molemmin puolin istui rautaratsastajia
-peitsineen, ja vaakunakilpien jalopeurat ja kotkansiivet
-kimmelsivät pitkissä hevosloimissa. Eräässä sotilasryhmässä oli
-Birgitan veli Israel-herra, Finstan voimallinen ja vakaa ritari.
-Kypärin suojaröydät laskeutuivat harmaan pensasparran kummallekin
-puolelle, ja hänen lyömämiekkansa oli niin pitkä, että hän nojasi
-kyynärkoukullaan sen kahvaan. Hänen vieressään seisoi Birgitan
-poika Birger-herra ruskeassa yksinkertaisessa vaatetuksessa kuten
-puhtaastieläjä vaaleine partoineen ja kapeine kasvoineen hän
-muistutti jotakuta matkailijaa Englannin kuninkaan valtakunnasta.
-Hän piteli kädestä pientä Ingeborgia, jonka noviisipuku oli liian
-pitkä ja painui laskoksiksi maahan. Hänen takanaan seisoivat
-Birgitan toiset tyttäret, ankara Märta-rouva lesken surupuvussa,
-Cecilia mustassa kaavussaan ja Kaarina punaisine hilkkoineen, ja
-viimeksimainittuun pysähtyivät rautaritarien silmäykset mieluimmin.
-Hän ei ollut vielä täyttänyt kahdeksaatoista vuotta ja vetäytyi
-miehensä selän taa, nuoren ritari Egard von Kyrenin, joka tuki
-itseään kepillä, vaikka häntä jalasta leukaan verhosi rauta-asu, ja
-mustan kypäritöyhdön alla näkyi hänen poskillaan kuolonkalpeus.
-
-"Menkäämme nyt äitinne luo, lapset", sanoi herra Israel kumealla
-äänellä. "Sinun, Kaarle, pitää myös tulla. Pyytäkäämme häntä vielä
-kerran malttamaan mielensä, mutta jos hän yhä pysyy halussaan saada
-kokonaan palvella hyvää tahtoa, silloin on meidän vaiettava. Se on
-sanani. Ja sitten taisteluun, kilpimiehet, ristinmiehet!"
-
-Hän kohotti miekkansa, ja se salamoi niin, että rautaratsastajat
-kalistellen kavahtivat taaksepäin.
-
-Maisteri Mattias jatkoi yksin kulkuansa ylös tietä luostarille, minne
-uteliasta rahvasta jo alkoi kokoontua. Alijohtaja, jonka nimi oli
-Pietari, istui muuten enimmäkseen kammiossaan ja käänsi Birgitan
-ilmestyksiä latinaksi, mutta kun hän kuuli käskevät äänet portin
-ulkopuolelta, rypisti hän leveitä, yhteenkasvaneita kulmakarvojaan ja
-tuntui vieraista sekä kopealta että vähäsanaiselta vastauksissaan.
-Hän tuli ulos, kädessään palava vahakynttilä, josta hovipojat
-sytyttivät soihtunsa, mutta palasi sitten makuuhuoneeseen, ja melkein
-kaikki veljet seurasivat häntä. Muutamat jäivät kuitenkin palvelemaan
-suuria herroja. He kantoivat ympäri juomia, ja ritarit, joilla oli
-punaisenkeltaiset parrat ja kylmän ahavoittamat kasvot, kiroilivat ja
-nauroivat, jotta seinä kajahteli.
-
-Kivipenkillä oven vieressä istui kuningas Maunu, punoen
-hiuskiharaansa sormensa ympäri, ja ristinlippu oli hänen polvellaan.
-Nähdessään kansan jätti hän lipun ja astui joukon keskeen.
-
-Hänellä ei ollut haarniskaa eikä rautapaitaa, vaan siniset turkit,
-jotka melkein peittivät hänen tasaiseksi typistetyn partansa.
-Hetkeksi hän kokonaan katosi pörröisten päitten sekaan. Hän nipisteli
-talonpoikia poskesta ja taputti heitä päälaelle ja kyseli heidän
-vuohistaan ja taloistaan. Vihdoin palatessaan herrasmiesten luo
-jatkoi hän samaan tapaan, lähestyen milloin ketäkin ja taputtaen
-heitä, jotta heidän rautahihansa helisivät.
-
-"Siinäpä liehakko-kuningas!" mutisi kansa. Hän pysähtyi ja kuunteli.
-
-"Herra", sanoi maisteri Mattias ja tervehti häntä. "Kansa on
-epäluuloista, ja se pitää hauskempina ritareitasi, jotka osaavat
-sadatella."
-
-Ritarit nauroivat, ja kun kuningas sen kuuli, alkoi hänkin heti
-nauraa. Hän taputti maisteria olkapäälle, tiukensi turkkejaan ja
-istuutui kivipenkille.
-
-"Anna sinä ystävien pauhata, oppinut kaniikkini. Tänä yönä saanee
-rouva Birgitta kuitenkin niukasti unta. Minä tahdon nähdä tyytyväisiä
-kasvoja, ja jos sukulaisrouvani suopuisi samaan sielunravintoon,
-maistuisi yön uni paremmin sekä hänelle että monille muille ihmisille
-tässä maassa... Kolpakko, munkki!"
-
-Palveleva veli kaatoi isoimman kolpakon niin täyteen, että kuninkaan
-täytyi tarttua siihen molemmin käsin.
-
-"Ritarit ja herrat, minä juon tyytyväisten kasvojen maljan! On
-vuotanut kylliksi verta sukuni osalle... ja minä inhoan nähdä verta
-omalla tantereella. Kun tulen paikalle, jossa joku on pistetty, on
-kuin näkisin lähtemättömän ruskean tahran ruohossa, olkoon ruoho
-kuinkakin veres ja vihreä. Jos minun pitää tallata verta, niin
-tapahtukoon se äkkiä ja ulkopuolella maan rajojen... ja jälkeenpäin
-poltan vaatteet, jotka olivat ylläni, jos me nyt saamme retkellämme
-runsaan saaliin, niin tulemme kaikin tyytyväisiksi. Minä voin maksaa
-velkani kirkolle, kansa saa huojennusta veroissa, ja Valdemar
-Atterdag, punainen kettu, saa syödä itsensä kylläiseksi kädestäni
-kuin kesy kyyhkynen. En aio parantaa maailmaa kuten sukulaisrouvani.
-En voi tutkia sydämiä ja munaskuita, en tehdä teitä hyviksi, niin
-pahoja olette te kaikesta sielustanne, mutta tyytyväiset kasvot, ne
-tahdon toimittaa teille. Kuuleppas, kansa! Tänä päivänä sinä olet
-ristinyt minut uudella nimellä. Anna minulle myös kumminlahja! Anna
-minulle kokonainen vuosi istuakseni rauhassa kuninkaantalossani,
-ja kun sitte läimäytän tallimiestä olalle ja tiedustan uutta, suo
-hänen silloin tyytyväisin kasvoin vastata minulle: ei mitään uutta,
-kuningas Liehakko, ei ole mitään tapahtunut!"
-
-Hän tyhjensi kolpakon pohjaan ja heitti sen lumelle. "Ota se ylös,
-munkki! Vie se järvenrantaan ja heitä Vetterin syvyyteen, niin
-ettei sitä enää koskaan voida kohottaa minkään muun toivomuksen
-lausumiseksi."
-
-Munkki sieppasi soihdun, valaistakseen tietään, ja katosi
-kolpakkoineen rantaan, missä jääkappaleet nousivat syrjilleen ja
-kallistuivat kuohujen kanssa tai sukelsivat syvyyteen. Välistä kuului
-kirkas hellittämätön sointu, joka peninkulma penikulmalta liukui
-yli vielä jäässä olevan osan järveä kuin jättiläisen pitkällinen
-jousenveto viulunkielellä.
-
-"Munkit", sanoivat ritarit, "pankaa kumpaankin käteenne kolpakko,
-sillä nyt tahtovat tyytyväiset kasvot juoda kuningas Liehakon maljan!"
-
-Veljet kiiruhtivat kellariin ja palasivat pian syli täynnä
-tinamaljoja ja viiniä.
-
-Kun ritarit olivat juoneet, sinkauttivat he sarkat seinään, niin että
-ne lommoisina tai litistyneinä kuin kolikot putosivat lumikinokseen.
-
-Silloin tuli veli Paavali ruokasalista kiiltävin huulin ja
-hanhenjalka kädessä. Hän polvistui kuninkaan eteen ja suuteli hänen
-kenkiään.
-
-"Herra, jos Briitta-eukko edelleen asuu miesluostarissa, silloin
-minäkin tahdon tulla pistetyksi Skeningen nunnien sekaan."
-
-"Briitta-eukko!" toistivat ritarit ja nauroivat, jotta punertava
-tukka tuoksahti silmille.
-
-"Mitä sinulla on kädessä?" kysyi kuningas. "Hanhenjalka.
-Tunnustele... tuore ja pehmeä! Etkö tiedä, että Sibyllalla on
-hanhenjalka?"
-
-"Että rouva Briitta kirjoittaa muistiin kiusauksensa hanhenjalalla,
-sen olemme kyllä huomanneet", yhtyivät ritarit ja ristivät kätensä
-vatsalle. "Oletteko nähneet hänen latinaansa? Yksinkertaisintakaan
-lausetta ei hän voi panna kokoon oikealla tavalla."
-
-"Latina sikseen", vastasi piirin vanhin, ukko, jolla jo oli valkeita
-karvoja parrassa, ja hän tärisi naurusta, niin että pudotti
-teräshansikkaansa lumeen. "Mutta siitä tulisi makea juhlapäivävelli
-koko laitteesta, elleivät luostarinjohtaja ja Mattias hoitaisi
-seulaa... Tiedättekö, mitä poikani teki, kun näki hänen tulevan
-Tukholman törmässä? Hän seisoi parhaillaan hijauksessa ja pesi
-silmiään. On Johannes Kastajan päivä tänään, muori kulta! hän lauloi
-kuin pieni lintu ja niin roiskautti koko pannin hänen päälleen."
-
-"Se oli koko peeveli pojaksi, kuules!" sanoi paksuin ritari, jolla
-oli lappu vasemman; silmän päällä, ja kietoi käsivartensa ukon
-kaulaan, niin että selkämys helähti. "Jospa ymmärtäisin, mitä se
-rouva tahtoo! Kyllä kuulen, että sama hanhilaulu nyt käy yli maan
-hamasta Avignonista Upsalaan. Maailma on paha... Niin, totta vieköön,
-paha se on, mutta kyllä kelpaa se meille, kuules! Mitä puuttuu
-häneltä oikeastaan, rikkaalta vanhalta vaimolta?"
-
-"Sen tiedän minä, kuules", vastasi ukko, polvet koukussa. "Tule
-tänne, veli Paavali!"
-
-Hän otti munkkia nenästä ja tarkasteli häntä.
-
-"Välttävän soma silmäin alapuolelta."
-
-"Sitä minäkin, herra ritari."
-
-"Ja puhtaastieläjän veitikka olet sinä ollut ikäsi?"
-
-"Tahraton."
-
-"Se kelpaa. Säästetyt puut synnyttävät suuren talviroihun. Nosta akka
-satulaan ja pakene hänen kanssaan hornaan, jotta hän saa itselleen
-miehen."
-
-"Leskenhuntu painaa kuin rautakansi!" loilottivat kaikki ritarit ja
-napsauttelivat sinertyneitä sormiaan. "Ja niin alkaa paastopäivävelli
-kiehua päässä!"
-
-Ukko otti ylös rautahansikkaan ja pudisti siitä lumen.
-
-"Muistan kyllä, kuinka olin mukana ja kannatin morsiustaivasta Hänen
-Pyhyytensä ja Ulf-vainajan yllä, sen kelpo miehen... Kuulin heidän
-kuiskailevan puhtaudenlupausta joka kerta kun kurkistelivat toisiaan
-silmiin... Ja tosi ja varma on, että kaksi vuotta jälkeenpäin olin
-myös mukana, mutta kastemaljan ääressä!"
-
-Kuningas nousi.
-
-"Te puhutte minun sukulaisestani, ritarit!"
-
-"Niin, ajatteles, että hän saattaakin olla sinun sukulaisesi!"
-
-Hän otti lipun ja kiersi auki valkoisen vaatteen, niin että punainen
-risti tuli näkyviin.
-
-"Yön hetket ovat kuluneet, ja vakavilla asioilla me ratsastimme
-tänne. Seuratkoot minua nyt kaikki rouva Birgitan luo, että hän
-siunaa sotalippumme ja antaa meille hyvän sanan matkan varaksi.
-Tiedättehän hyvin, että ellei näin käy, eivät vaimonne ja poikanne
-ikinä tule tyytyväisiksi."
-
-"Sinä halaat nähdä tyytyväisiä kasvoja, kuningas Liehakko!"
-
-Hän laski ristinlipun käsivarsilleen ja kannatteli sitä edessään,
-ja hälisevät ritarit järjestyivät hänen taakseen niin hyvin kuin
-taisivat, kaksittain. Uniset hovipojat kävelivät sivulla soihtuineen,
-ja ritarien henkipalvelijat, jotka olivat tähän asti pysytelleet
-poissa, yhtyivät kulkueeseen, kantaen herrojensa kilpiä. Luostarin
-makuuhuoneessa läppäsi jo kello aamusaarnaan, ja vesikello osotti
-neljää, mutta veli Paavali pysytteli edelleen kuninkaan läheisyydessä
-osottamassa tietä. Torvet soivat, peitset vaipuivat, synkät ja
-punertavat hevossilmät välähtelivät päin tulenloistetta, ja joka
-kerta kun ritari luiskahti jäisessä mäessä, kolisivat hänen
-varuksensa kuin kahleet.
-
-Kuningas oli jo ennättänyt puolitiehen, kun hän kohtasi maisteri
-Pietarin, joka pidätti hänet kädenliikkeellä.
-
-"Herra ja ruhtinas", hän alkoi, ja hiljainen ääni värisi puheen
-aikana. "Rouva Birgitta kieltäytyy ottamasta sinua vastaan. Hän
-tervehtii sinua ja sanoo: Ristinlipun nimessä sinä alat inhasta
-saaliinhimosta ryöväriretken. Tee ensin oikeutta omassa maassasi,
-ennenkun kastat pakanoita. Auta köyhiä, huojenna kansan verotaakkaa
-ja kurita suurisuisia herroja laeilla. Ristinlippuasi, jonka
-kavalat ja paheelliset naiskädet ovat ommelleet, hän ei siunaa.
-Tuhannet ja taas tuhannet huutavat helvetistä: tulkaa tänne meidän
-perässämme, te keisarit ja kuninkaat, jotka söitte meidän rahamme,
-häväisitte meidän naisemme ja annoitte kotimme palaa, ilakoidessanne
-suruttomain kanssa! Ristin juurella te annoitte voidella ja
-kruunata itsenne, te irstaat, jotka palkitsitte meitä, kun olimme
-silmänpalvelijoita, mutta annoitte murhamiekan välähtää, missä
-hyvänsä mies tai nainen sanoi teille totuuden. Tulkaa perässämme
-tänne hiisien luo ja kokoontukaa siihen huoneeseen, missä sielut
-painuvat alas kuin lumihiutaleet! Ei mikään rikos maan päällä ole
-verrattavissa teidän kataluuteenne, sillä teidän palkoissanne
-kasvatettiin meidät helvetille, ja teidän valtikkanne alla tuli jo
-maa helvetin esitarhaksi. Tulkaa tänne meidän perässämme, te keisarit
-ja kuninkaat, te kirotut, joille ihmiset vannovat valan huudoilla,
-mutta joita he sydämissään halveksivat! -- Niin huutavat onnettomat
-helvetissä, ja Birgitta ilmottaa sinulle heidän sanansa. Saalista,
-jonka sinä lupaat miehillesi, et ikinä saavuta, ja missä ovat silloin
-suruttomat? Raudankalske, jota hän on kuullut tänä yönä, on tullut
-hänelle kahleitten enteeksi, jotka kerran laahaavat sinun omissa
-jaloissasi."
-
-"Te tulette liian liki soihtuinenne!" huusi kuningas hovipojille ja
-kumartui varjon puolelle. Hän oli hellittänyt ristinlipun toisella
-kädellään, niin että nirkko nojasi lumeen, ja huomaamattaan polki hän
-silkkivaatetta. Turkit aukenivat, ja nyt näkivät kaikki, että hänen
-yllään oli niiden alla harmaa katumakaapu: hän oli halunnut lepyttää
-sukulaistaan.
-
-"Hevoseni!" hän sanoi epävarmalla äänellä. "Eikö kukaan kuule, että
-minä käsken tuoda hevoseni?"
-
-"Ja mitä tahdot sitte tehdä ristinlipulla?" kysyivät ritarit.
-
-Hän hengitti syvään ja katseli ympärilleen pimeässä.
-
-"Minä tahdon ottaa sen mukaani luostarikirkkoon ja laskea sen kolme
-kertaa alas Pyhän Eerikin kuvan edessä. Tahdon murtaa pois hänen
-puuvaltikkansa ja sijalle asettaa omani hänen käteensä, ja teidän
-kaikkien pitää jättää hänelle sormuksenne ja kalleutenne, niin
-että hän tulee meille hyväksi ja suosiolliseksi. Olen kääntynyt
-mielipuolen naisen puoleen, mutta kuningas Eerikki on pyhimys... Tule
-tänne, veli Paavali! Sinä saat mennä rouva Birgitan luo ja jättää
-hänelle hanhenjalan ja sanoa, että se on vastaukseni."
-
-"Ha ha ha!" nauroivat ritarit ja näpsäyttelivät sormiaan. "Niin vie
-hanhenjalka Sibyllalle, sitten on se valmista!"
-
-
-
-
-V
-
-
-Pietari Räätäli oli pieni puhelias mies, jolla teräskiiltoiset
-silmät välähtelivät vilkkaasti. Hän oli tullut Alvastraan ja
-istui työtuvassa neulomassa viittoja ja pyhiinvaelluskaapuja.
-Oven ulkopuolelle hän oli ripustanut taulun, jossa räätälien
-suojeluspyhimys, pääenkeli Mikael, seisoi vaakoineen. Ystävällisinä
-ja hartaina istuivat munkit ja katselivat, kuinka mestari leikkasi
-ja neuloi yksinkertaisia vaatteita, joiden oli vaellettava avaraan
-vieraaseen maailmaan.
-
-Kirkon kaari-ikkunat ja lehtevät pyökit kuvastuivat lampeen, ja
-kaislikon kivillä seisoi Kaarina juottaen naarashirveä kädestään.
-Kerran, kun koiranhaukunta ja torventoitotus soi yli metsän ja
-hellittämätön ilonpauhu tervehti jokaista kuolettavaa nuolenampumaa,
-oli läähättävä eläin ilmestynyt pensaista ja kätkenyt päänsä
-nuoren rouvan ja neitsyen hameenpoimuihin. Lähin metsästäjä oli
-itse herra Kaarle, eikä hän tiennyt mitä tehdä. Hän tunsi itsensä
-päihtyneeksi, vaikkei ollut maistanut tippaakaan, ja ikävöi vain
-tappaa kaikki mitä osui hänen tielleen, sekä jänikset että hirvet ja
-visertävät pikkulinnut. Hän seisoi jo paaterolla ja pingotti jänteen,
-mutta Kaarina levitti kätensä pienen heikon olennon yli ja sanoi
-metsästäjälle:
-
-"Tahdotko sinä tänään nähdä oman sisaresikin verta?"
-
-Silloin Kaarle-herra heitti jousen olalleen ja kääntyi metsään, mutta
-tiellä hän nauraen kirosi kaikkea naisväkeä.
-
-Siitä hetkestä liittyi säikähtynyt eläin Kaarinaan ja tuli niin
-kesyksi, että se seurasi häntä alati.
-
-Kun hän nyt vetäytyi kiviltä, sulkeutui kaislikko hänen jälkeensä,
-niin että munkit työtuvassa saattoivat nähdä vain punaisen hilkan.
-Se helotti kuin jättiläismansikka. Niin kauan kun hän viipyi
-puitten katveessa, pujahteli hirvi aivan hänen luokseen ja hiveli
-hametta, mutta kun hän tuli auringonloisteeseen, laskeutui eläin
-metsänreunaan, räpytti korviaan ja katsoi hänen jälkeensä.
-
-Kaarina riisui hilkan, joka kävi hänelle liian kuumaksi, pisti sen
-pussiin ja istuutui nurmimäelle isäntänsä herra Egardin viereen.
-Sairassauva oli herra Egardin polvella, mutta hän oli vielä pukenut
-ylleen rautapaidan, näyttääkseen sotilaalta. Heinä heilui ja
-sinikellot soittivat. Allebäckin sillan luona, missä kuningas Sverker
-oli kaatunut murhaajan yllättämänä, polskuivat hevoset vedessä ja
-hirnuivat, ja Kaarinasta näytti kuin olisi koko tasainen Östergylln
-aurinkoisine peltoineen levinnyt niin lähelle hänen allaan, että
-hän olisi voinut laskea kaikki kymmenen sormeaan pienten kirkkojen
-katoille ja siirtää ne minne tahtoi.
-
-"Sinä olet kallis työssäsi, mestari", sanoi maisteri Pietari ja
-istuutui pöydälle räätälin viereen.
-
-"Mitä enemmän voin saada, sitä enemmän tahdon omistaa", arveli
-räätäli ja antoi saksien sipsua. "Kotona on minulla jo arkunpohjalla
-massillinen hopeaa, ja jos saan massin lisää, on niitä kaksi. En sano
-enempää. Odotas vain, rakas maisteri. Sinä saat kuin saatkin nähdä
-minut vielä kerran. En sano, missä."
-
-"Hiljaa!" kuiskasivat veljet, juoksivat ovelle ja katsoivat
-rantarinteelle päin, missä pieni harmaapukuinen nainen seisoi
-huntunsa verhoamana ja katseli auringonvanaa pitkin, joka vei yli
-järven kohti tuntematonta ja kiehtovaa.
-
-"Hurskas ja siunattu!" jatkoi mestari. "Nyt hän tahtoo itse
-puhua meidän puolestamme keisarille ja paaville, koska hänen
-rangaistuskirjeitään ylenkatsotaan. Hän ei pelkää mitään, mutta
-kukaan ei saata olla niin leppeä kuin hän, ja kyllä on hänellä
-ollut raskasta viimeisinä kuukausina, vaikkei hän sano niin sanaa.
-Joka yö koko kevättalven aikana on ikkuna-aukko loistanut tuvassa,
-väittää palovartija, ja hän on huokaillut ja vuodattanut niin
-runsaasti kyyneleitä, että mies on saattanut kuulla itkun kulkeissaan
-lyhtyineen ohi. Ja kun hän tulee kirkkoon paikalle, missä lapset ja
-Ulf lepäävät, astuu hän niin nopeaan, että kompastuu hameeseensa.
-Ja kalpeaksi ja kuultavaksi hän on käynyt. Vaikka kuinka koettaisin
-leikata ja neuloa, tulee kaapu, joka kuuluu hänelle, kuitenkin aina
-liian avara... Ja nyt minä olen pistänyt viimeisen piston ja teen
-solmun. Kiitos olkoon sinun, minun suojelusherrani, amen! Nyt,
-veljet, auttakaapas minua viemään vaatteet alas."
-
-Maisteri ja veljet ottivat kaavut olkapäilleen, ja kun Kaarina näki
-heidän tulevan ja kuuli kaulussimpukkain rahinan, sulloi hän hilkan
-vieläkin syvemmälle pussiin ja juoksi toisten edellä paljain päin
-Birgitan luo.
-
-"Äiti, äiti", hän sanoi. "Luulin varmasti, ettei mestari ikinä
-ehtisi valmistua määrähetkeksi, mutta nyt hän tulee. Ja nyt sinä
-tahdot jättää meidät? Minä lupaan, etten enää koskaan pidä punaista
-hilkkaa, ja joka aamu minä menen kirkkoon... Älä nyt vain anna
-kenenkään toisen auttaa vaatteita yllesi. On kuin kietoisin sinut
-käärinliinoihin, äiti. Mutta jos sinä tahdot, että minun kerran pitää
-seurata sinua Roomaan, vaikka minulla on isäntä ja talo, niin käske
-Jumalan nimessä!"
-
-"Sinä olet syntynyt kaikki menettämään, lapsi, valmista itsesi
-siihen."
-
-Birgitta kumartui hänen puoleensa.
-
-"Maisteri Mattias puhui kerran merikummituksesta, jolla oli julmat
-ihmissilmät. Eikö hän sanonut, että ne olivat ruskeat? Ajattelen sitä
-usein, mutta en muista oikein."
-
-"En ollut silloin huoneessa, äiti, mutta tuhlaisimmeko aikaa niin
-joutaviin mietteisiin? Hetket pitkän matkan edellä ovat rauhattomia
-ja täynnä vienoa suruisuutta, mutta sinä tulet iloiseksi ja
-huolettomaksi, kun retki on alkanut. Istukaamme nyt yhdessä viimeinen
-ilta! Ken tietää, näetkö enää koskaan järveä allamme?"
-
-Birgitta kääntyi kohden auringonvanaa eikä vastannut.
-
-Huomeneltain kokoontuivat aamusaarnan hetkenä pyhiinvaeltajat
-kirkkoon, yksinkertaiseen ja enemmän kunnioitusta herättävään
-kuin tilavaan kirkkoon, jonka holvit olivat paljaat, mutta lattia
-laskettu piirtokivillä. Vaikka aurinko ei vielä ollut noussut, oli
-jo valoisaa. Pienet kattoikkunat olivat avoinna pohjoispuolella,
-ja veres metsäilma virtasi sisään kuusista ja Ombergin kasteisista
-pyökeistä. Kaksi kynttilää paloi Pyhän Eerikin kuvan edessä, joka
-piti kuningas Maunun kultavaltikkaa kädessään ja loisti ritarien
-kaikkien ketjujen ja sormuksien hohteessa. Pyhiinvaeltajat astuivat
-esiin ja suutelivat jäähyväisiksi sinistä viitanlievettä ja
-kolmikruunuista omenaa. "Sinä olet pyhimys, kuningas Eerikki", he
-mutisivat, "pidä kättäsi yllämme!"
-
-Kun he olivat kuulleet jumalanpalveluksen ja sanoneet veljille
-hyvästi, laskettiin herra Ulf Gudmarinpojan haudan ääreen vasu
-kaikkine kalleuksineen, jotka olivat olleet hänelle elinaikanaan
-rakkaimmat. Siinä olivat amme ja pikari ja kalkit ja kullattu
-metsästystorvi ja hänen mahtava juomakannunsa Hiisihyminä, joka kauan
-oli kulkenut perintönä isältä pojalle.
-
-"Tämä on minun autuaan herrani lahja luostarille", sanoi Birgitta.
-"Rukoilkaa hänen sielunsa puolesta!"
-
-Sitten pyhiinvaeltajat alkoivat lähetä ovea. Ihmettelevä pieni
-Ingeborg ja herra Egard sairassauvoineen ja ankara Märta, joka
-tuimasti rypisti kulmakarvojaan, pysähtyivät hautakiven ääreen, mutta
-kun Birgitan oli mentävä Kaarinan ohi, veti hän tämän puoleensa
-niin rajusti, että herra Kaarlekin, joka koko ajan oli seisonut
-kalistellen rautapaitaansa, kävi hiljaiseksi.
-
-"Sinä olet minun kultakutrini", Birgitta kuiskasi niin hiljaa, ettei
-kukaan voinut kuulla. "Oletko koskaan oikein tarkasti katsonut minua
-silmiin? Tee se nyt. Minkälaiset ovat ne silmät?"
-
-"Ruskeat, onnelliset... Mutta miksis kysyt sitä, äiti kulta?"
-
-"Se on minun salaisuuteni."
-
-Hän painoi Kaarinan vieläkin lähemmäksi sydäntään ja irrotti
-rukousnauhastaan ristiinnaulitunkuvan, jonka Birger Pietarinpoika
-oli kalkutellut talviroihun ääressä Finston talossa. Sen hän pani
-tyttärensä sormien väliin, ja Kaarina tunsi sen jääkylmäksi.
-
-Nyt asettui maisteri Pietari pyhiinvaeltajain eteen korkeine
-mustaksimaalattuine puuristineen ja viritti katumuslaulun. Hänen
-takanaan seurasivat Birgitta ja Dannäsin rouva Ingeborg ja nuoret
-kappalaiset Gudmar ja Maunu, jotka kantoivat rouvien laukkuja, ja
-monet palvelijat, puhtaastieläjät ja ritarit, jotka kaikki samana
-aamuna olivat ottaneet sauvan. Vähän ajan perästä saattoivat lapset
-ja muut jälellejääneet luostarimäeltä nähdä pyhiinvaeltajain hitaasti
-ja askel askeleelta kulkevan yli itägöötalaisten maan, ja ylhäällä
-kammionaukolla seisoi pyhä Gerechinus, harmaa parta painettuna
-ristikkoa vasten.
-
-
-
-
-VI
-
-
-Joka kerta kun pyhiinvaeltajat lähestyivät kirkkoa, alkoi kello
-läpätä, mutta he eivät kääntyneet eivätkä katsoneet taakseen, vaan
-lauloivat ja sitten taas lukivat kirjojaan.
-
-Niin he vaelsivat hamaan iltaan, päivät pääksytysten läpi
-asumattomien metsien ja yli kankaitten ja lampien. Vihdoin he
-matkasivat eräällä kauppalaivalla ja laskivat maihin Saksan
-rannikolla, ottaakseen jälleen säkkinsä ja sauvansa. Välistä heidän
-helteisenä syksypäivänä levätessään vieraanvaraisessa luostarissa
-kokoontui portin ulkopuolelle köyhiä ja sairaita, jotka jo olivat
-kuulleet kerrottavan Pohjan tuntemattomien maiden hurskaasta ja
-ihmeitätekevästä naisesta. Augsburgissa pyhiinvaeltajat istuivat
-piispan pöydässä, päivän ja pölyn mustaamina he nousivat Memmingin
-synkkien muurien kätköön, ja yhä korkeammalle kohosi lumihuippuinen
-vuoristo.
-
-Tunturipoluilla, jotka joluivat Pohjois-Italian tasankoa kohden,
-aiheutti jo tungosta paljasjalkamiesten ja laulavien naisten
-paljous. Julmat ryöstöritarit, joiden mielen oli kietonut
-kuolemanhetken kauhu, vaelsivat pitkänpitkine partoineen uneksivien
-jumalanystävien keskessä, ja avatuista hartauskirjoista he lukivat
-puoliääneen katumusrukouksiaan. Eri luostareista tuli kokonaisia
-veljeskuntia pussi selässä ja liittyi yleiseen kansanvaellukseen,
-päästäkseen riemuvuoden synninpäästön osallisuuteen. Vertavuotavat
-itsensäruoskijat piirittivät pyhiinvaeltajat, vyötäisiin asti
-alastomina, ja kehottivat heitä ennemmin pysähtymään ja suomimaan
-ruumistaan kuin etsimään paavien hylkäämää ja kirottua kaupunkia,
-ja monet kuulivat harhaneuvoisia, mutta kerjäläismunkit nousivat
-kallioille ja saarnasivat ja huusivat epäileville, kehottaen heitä
-kulkemaan ja kulkemaan uupumatta. Silloin enkelikuorot pauhasivat
-yli metsänlatvojen, ja puukuva tienristissä vaihtoi väriään, niin
-että kaikki saattoivat selvästi nähdä pyhimyksen riemastuksen.
-Birgitta kulki joukkonsa etunenässä maisteri Pietarin rinnalla,
-mutta vaivuttuaan mietteisiin hän alkoi kiirehtää niin käyntiään,
-että joutui paljon edelle muista. Hämärähetkenä ehdittyään Milanon
-porteille pysähtyi hän ja odotti maisteria.
-
-"Anna minun nyt ottaa puuristi, jota sinä koko päivän olet kantanut.
-Sinun terveytesi on heikko, ja sinun pitää säästää itseäsi, mutta
-minulle on tarpeen taakka, joka pakottaa minua käymään hitaammin.
-Ennen istuin usein kotona väsyksissäni nurkassa, mutta senjälkeen kun
-aloin uuden elämän, en ole ajatellut lepoa enkä ravintoa, ja aika
-tekee teidät kaikki minun kaltaisikseni."
-
-Hän tarttui itse kankeaan puuristiin Dannäsin Ingeborgin tukemana
-ja pyysi muurin jousimiehiä näyttämään tietä lähimpään majataloon,
-mutta he pudistivat vastahakoisina päätään, sillä rutto ahdisti
-kaupunkia. Silloin astui esiin kellankalpea mies, kuoppasilmäinen ja
-syväposkinen, joka kantoi kitaraa nauhassa olallaan. Hänen hiuksensa
-riippuivat pitkinä, ja musta olkaviitta oli reunustettu repaleisilla
-kultaripsillä.
-
-"Sinä tiedät ken olen, jumalainen pyhiinvaeltaja", hän sanoi
-haudankolkolla äänellä, käyttäen maakuntamurretta.
-
-"Kuinka tietäisin sen?"
-
-"Santa Maria, silloinpa tuletkin etäältä! Minä olen laulanut
-kuningatar Johannalle Neapelissa ja istunut pöydässä Petrarcan
-kanssa. Kansa täällä sanoo minua Vaeltavaksi Tuomaaksi, siksi että
-minä harhaan ympäri hovista hoviin ja laulan, ja jos olen hyvällä
-tuulella kuten tänä iltana, voi kyllä laulaa avoimella kadullakin.
-Minne tulen, siellä on kotini, ja jokikinen ihmislapsi on ystäväni.
-Jos seuraat minua, näytän tien. Minäkin aion majataloon, ja kun minä
-soinnutan, saa itse kuolema jalat alleen. Minä näen, jalo nainen,
-että pidät kiihkeästä vauhdista, sillä vaikka oletkin kalpea, on
-poskillasi pieniä punaisia täpliä."
-
-Hän laski kitaran rinnalleen ja kosketti kieliä. Rajuuden
-kiehtomana, mikä hurma ei hetkeäkään heijastunut hänen jäykiltä ja
-raskasmielisiltä kasvoiltaan; hän tömisti tahtia, niin että pieni
-kultatapsu lakissa singahteli oikealta vasemmalle. Kaikki aloittivat
-taas vaelluksnsa, ja hänen laulunsa herätti pyhiinvaeltajat, jotka
-pussi korvan alla lojuivat tulten ympärillä kaduilla. Välistä
-sulkivat tien harmaapukuiset kantajat, jotka päähineet alasvedettyinä
-puuhasivat peitettyjen paarien ympärillä kadulla, mutta heti kun he
-kuulivat hänen ilkkuvan soittonsa, kohottivat he jälleen paarinsa ja
-katosivat samaan läpäisemättömään pimeyteen, mistä olivat tulleetkin.
-
-Vielä hetken hän leikki kielillä ja viritti sitten laulun:
-
-    "Nyt kaduilla paareja kannellaan,
-    ja kellot kaikuvat yöhön,
-    mut munkki peittelee pohkeitaan.
-    käy tiuku hatussa työhön;
-    ja kotona katselee katujaan
-             Roma aeterna.
-
-    Nyt muureilta usma kastaa maan.
-    kun kulkevi ristinkansa,
-    mutta nunnakin karkaa kopistaan,
-    käy tanssihin armaimpansa
-    ja karjan laidun on kerrassaan
-             Roma aeterna."
-
-"Pilkkaaja pois!" kuiskasi maisteri Pietari ja tarttui sauvaan, mutta
-Birgitta pidätti hänen kätensä.
-
-"Jos se on totta, mitä hän laulaa, miksi silloin vaientaisimme
-hänet?" hän sanoi hilpeästi ja vähän miesmäisesti. "Laula,
-ystäväni, niin kauan kuin itse uskot mitä laulat... Nyt vasta näen
-tulenloisteessa, että viittasi on paikattu ja repaleinen, etkä sinä
-ole jäävä almutta."
-
-"Suurkiitos sellaisesta anteliaisuudesta. Kiitetty olkoon pyhä
-Hieronymus, joka opetti minulle vilpittömyyden! Nyt saat kuulla
-enemmän, jos haluat."
-
-Hän näpäytti kitaraa ja lauloi:
-
-    "Huvitarhassa Avignonin voi
-    perin oivasti isämme ylin,
-    kun maidossa kylpee ja kopeloi
-    ilotyttöä tutisevin sylin;
-    mut korpeille parahan asunnon soi
-            Roma aeterna.
-
-    Pyhät kulkijat, kalpanne nostakaa
-    ja kirkoissa pauhatkaatte,
-    että paavia satulaan vuottaa maa,
-    ja te keisarin johtajaks' saatte!
-    Sun valtas hän syöksemään ratsastaa,
-            Roma aeterna."
-
-Birgitta ojensi hänelle rahan ja vielä yhden ja kolmannen ja
-neljännen ja viidennen.
-
-"Et sinä ole hurskauden mies, mutta vihan sinä olet, ja sinä puhut
-minun sielustani."
-
-"Näin paljon rahaa, jalo rouva... Roponen minulle, se riittää, ja
-loput sairaalle sisarelleni. Tässä on minulla lanteellani kerjuupussi
-häntä varten, ja hänen tähtensä minä harhaan ympäri ja laulan. Pieni
-raukka, hän on rampa. Mitä tekisin minä rahoilla? Kitarani, näet sä,
-on minulle enemmän kuin kaiken maailman rikkaus."
-
-"Jos on niin", vastasi Birgitta, "silloin on sisaresi pussi täyttyvä."
-
-Hän kääntyi pyhiinvaeltajain puoleen ja kerjäsi Vaeltavalle
-Tuomaalle, ja vihdoin pussi riippui niin kukkuraisena, että Vaeltavan
-Tuomaan täytyi käydä kallistuneena toiselle kyljelle, estääkseen
-pussin uhkumasta yli reunojensa.
-
-"Nyt voi sisaresi elää huolettomasti koko kuukauden", sanoi Birgitta.
-"Mutta älä tule minua näin lähelle! Tunnen tulikiven katkua
-ympärilläsi."
-
-Miehen kuoppasilmäiset kasvot pilvistyivät vieläkin synkemmiksi, ja
-hän kietoi ympärilleen repaleisen viittansa.
-
-"Kuules nyt! Pyhältä Augustinukselta minä opin katselemaan itseäni
-ikäänkuin kuvastimesta, ja kun tarkastelen kuvaani, sanon minä:
-maa on kaunis, ja minä olen ilo! Minä olen Jumalan oikea sijainen,
-sillä kun soitan kitaraa, putoavat suomukset ihmisten silmistä,
-niin että he näkevät maan. Hurskas hyväntekijäni, kuinka saattaisit
-ajatella mitään maata kauniimmaksi kuin meidän, kuin sinun ja minun!
-Totta sanotaan valeeksi, hyvää pahaksi. Siksi sinun tarvitsee vain
-puhua totta ja tehdä hyvää, synnyttääksesi satoa ja tullaksesi
-suuruudeksi. Lapsikaan ei saata sommitella mitään yksinkertaisempaa.
-Ja rakkaus! Ellei rakkaus olisi karvainen pukki, kuolemansynti
-sielua vastaan, meitä miehiä vastaan, jotka olemme saaneet
-kitaran ja miekan ja pergamentin, miten me silloin riisuisimme
-eläinhaahmon ja paljastaisimme enkeli Mikaelin haarniskan? Ja
-kuolema, ruumismadot ja inhottavuus? Nuoruutta ja terveyttä, et
-kumpaakaan sinä näkisi, visertävää kesää et pian enää kuulisi, ellei
-koskaan mitään lakastuvaa olisi. Jumalan hyvyys on ehkä luonut
-paljon sellaista, mitä emme tunne, mutta aivan varmasti täytyy maan
-olla mitä täydellisin, ja se joka moittii... Niin, hänelle minä
-soitan kitaraani ja annan palkeitten lietsoa ja hiilten hehkua,
-niin että kaikki mainen alkaa elää ja loistaa. Silloin katselevat
-ihmiset itseään kuvastimista ja vastaavat minulle: kauniita olemme
-mekin, nunc et semper et in secula seculorum!" [Nyt ja aina ja
-iankaikkisesti.]
-
-"Sinä puhut kuin vääräuskoinen, mutta minä olen kuullut hurskaitten
-miesten puhuvan huonommin", vastasi Birgitta. "Lusifer oli enkeleistä
-kaunein, mutta vielä kauniimpi oli Jumala. Hän oli kuin nummen
-yksinäinen kukka, joka näkyy kaukaa ja kaikilta tahoilta juuri siksi
-että se on yksinäinen. Sitä kadehti hän yltiöpää, joka itse tahtoi
-olla ainoa, ja hänet syöstiin siksi kuolonvaltakuntaan. Pudotessaan
-maa-aineen läpi hän jätti sinne kauneutensa kuin kadotetun viitan.
-Usein minun täytyy surkutella hänen kohtaloaan, mutta rauhattomasti
-nukun hänen viitallaan."
-
-Birgitta katsoi Vaeltavaa Tuomasta niin ankarasti ja kauan, että tämä
-peräytyi.
-
-"Ylös huntu!" sanoi mies. "En voi sietää mustia kasvoja... Ja nyt me
-olemme perillä Pyhän Kolmen Kuninkaan majatalossa. Sisäänajoholvi
-on matala, ja sinä saat kallistaa ristiä. Ja tässä sinulla on
-talo kärryineen ja hevosineen ja muulineen... ja kaksi munkkia,
-jotka ovat pelanneet väärin, seisoo kädet selän taakse sidottuina
-tynnyrin päällä... aivan kuin pitää ollakin. Tänne majottuvat
-etupäässä hurskaat hengelliset, eikä täällä tarvitse kenenkään maata
-oljilla. Utupehmeät pielukset, silkkiset päällykset. Salinseinällä
-Jeesuksen Kristuksen muotokuva sellaisena kuin hän silminnäkijäin
-mukaan oli maisessa elämässään... Kardinaalipiispa on kirjottanut
-todenperäisen selostuksen sen viereen seinälle ja lyönyt sinettinsä
-alle, sillä hän on itse nähnyt hänet omilla silmillään... kerran kun
-hän nukkui Lentulus-pitojen jälkeen... aivan kuin pitää ollakin.
-Vain yksi seikka puuttuu, ja se on vuode. Koko talo on täynnä
-nöyriä pyhiinvaeltajia. Sinä voit kuulla, kuinka he kilistelevät
-maljoja ja tanssivat. Itse olen vuokrannut keittiön, ja sen luovutan
-nyt sinulle. Se on almuni. Koska minä olen voinut asua niin
-yksinkertaisesti, ei sinunkaan sovi pitää itseäsi liian hyvänä, sillä
-tiedä, että minä olen korkeata sukua. Ei kukaan tuntenut isääni,
-kun hän tuli kylään halkokirves olalla ja samana päivänä kun minä
-synnyin, meni hän metsään hakkaamaan polttopuita, mutta ei palannut
-koskaan, eikä häntä nähty enää sittemmin. Silloin ymmärsi kansa,
-ken hän oli. Kun Lusiferin onnistuu kätkeytyä kirkonalttarin taa
-ja nauttia ehtoollisleipää, niin että hän tulee Kristuksen ruumiin
-osallisuuteen, voi hän luoda itsensä mitä somimmaksi kosijaksi.
-Jos isketään suonta käsivarrestani, niin verisuihku nousee kahta
-korkeammalle kuin muiden ja on tummempaa väriltään, ja vaikka
-minä usein olen yhtä iloinen kuin nytkin, en ole vielä kertaakaan
-elämässäni saattanut nauraa. Voios hyvin, rakas rouva, ja tunne
-Vaeltava Tuomas, kun kohtaat hänet vastedes!"
-
-Kitaraa näpäyttäen hän meni ravintolasaliin, jonne ovet olivat
-avoinna ja jossa miehet ja naiset säkkipillien soidessa tanssivat
-piirileikkiä kynttilät käsissä.
-
-Yöusva oli raskas ja kylmä, mutta vielä täynnä vienoa kukantuoksua,
-ja Birgitta katseli oudoksuen ympärilleen.
-
-"Roma aeterna!" [Ikuinen Rooma] hän sanoi ajatuksissaan ja tähysti
-suoraan pimeyteen kuin olisi hän nähnyt läpi syvimmänkin varjon.
-"Pian me poljemme sinun hyljättyjä sorakumpujasi, noutaaksemme
-viinipuun, joka istutetaan erämaahan hedelmiä kantamaan. Te kaikki,
-jotka minua seuraatte, lupaatte kärsivällisesti kestää. Minä olen jo
-usein sanonut, että täällä vaaditaan muutakin kuin vain paavillisia
-sinettejä luostarikirjeen alla. Täällä vaaditaan tekoja. Ellemme me
-itse tule ensimäisiksi vereviksi vesoiksi, ei viinipuu koskaan ole
-viheriöitsevä."
-
-Dannäsin Ingeborg irrotti kätensä puurististä ja kuiskasi: "En voi
-enää tukea ristiä, rakas Briitta-äiti. Koko päivän olen kulkenut
-kuumeessa, ja voimani ovat lopussa."
-
-Hän sivalsi taapäin hiuspalmikkonsa kuin unennäkijä, jonka muistoa
-vielä suloiset näyt hämärryttävät. Vasta nyt huomasi hän, että
-pölyn peittämä kaapu oli joutunut epäjärjestykseen ja hän suori sen
-laskokset. Simpukanmuotoista hattua, joka riippui kaulaan kiedotussa
-nuorassa, hän koetti myös panna päähänsä, mutta hänen leveät ja
-muuten niin voimakkaat kätensä vaipuivat väsyneinä alas.
-
-"Sinä olet sairas, ja minä saatan sinut levolle", sanoi Birgitta ja
-jätti puuristin nuorille kappalaisille, tarttuen ohuilla käsillään
-ystävänsä käsivarteen. He menivät salin läpi, ja tanssivat parit
-pysähtyivät ja valaisivat heitä kynttilöillään ja kysyivät maisteri
-Pietarilta:
-
-"Ken on se pieni nainen, joka on niin voimakas kapeine käsineen
-ja jonka niskaluu käy sitä jäykemmäksi, mitä uteliaammin me häntä
-kurkistelemme?"
-
-"Hän on Vitsa papinselässä!" vastasi maisteri leppeästi hymyillen.
-
-Hän auttoi ylhäisiä ruotsalaisia herroja saamaan paikan pöydässä,
-ja vaikka nämä juuri kaupungin portilla olivat käyttäneet hyväkseen
-eväsreppua ja syöneet kyllikseen, kutsuivat he edeskäypää ja
-tilasivat kaikkein kalleimpia ruokalajeja näyttääkseen, että
-heillä oli rahaa ja että he olivat ritareja. Köyhemmät sitävastoin
-asettuivat minne saattoivat, penkeille ja lattialle tai vaunuihin
-pihalle, ja maisteri meni kaikkien luo, ohjasi ja järjesti. Alati hän
-oli yhtä iloinen, joko sitten väsyneet nurisivat tai kotiinkaihoavat
-pyysivät lohdutusta, ja vasta kun jokainen oli löytänyt makuupaikan,
-toivotti hän hyvää yötä ja meni tyhjäin keittiöön, jonka Birgitta oli
-saanut luovutetuksi itselleen ja sairaalle ystävälleen.
-
-Pieni tiililamppu loi valoaan pöydältä, ja lattialla makasi Dannäsin
-Ingeborg isolla patjalla. Poimuisessa sarassaan ja huntu syvään alas
-vedettynä istui Birgitta hänen takanaan liedenkulmalla niinkuin
-viisauden harmaa yölintu istuu oksallaan metsässä.
-
-Ingeborg nousi istualleen ja laski molemmat hänen kätensä päälaelleen.
-
-"Vanhan ystävyytemme nimessä, paranna minut! Koko matkan olen nähnyt
-sinun tekevän mitä suurimpia ihmeitä kätten päällepanemisella."
-
-Birgitta rukoili äänettömän rukouksen, ja maisteri näki, kuinka hänen
-huulensa liikkuivat.
-
-"Tunnetko mitään huojennusta?" kysyi Birgitta.
-
-"En, tunnen itseni vieläkin väsyneemmäksi."
-
-Uudestaan rukoili Birgitta, ja hänen huulensa liikkuivat kauan
-äänettöminä.
-
-"Sinä et voi auttaa minua. Tulen yhä heikommaksi", kuiskasi Ingeborg
-ja vaipui takaisin patjalle.
-
-"Sinä et anna hurman, jonka minä tunnen rukouksessa, virrata
-suoniisi, sisar, eikä minulla siksi ole voimaa ylitsesi. Sinulla on
-muuta mielessäsi. Sinun vahva ruumiisi kestäisi kyllä vielä, ellei
-sydäntäsi syövyttäisi suru."
-
-"Sinä saatat minut pelkäämään", vastasi sairas. "Sinä olet kuin
-Sibylla... ja sinä luet kaikki minun ajatukseni."
-
-"Kuume sumentaa nyt näkösi, ja huomenna iltakellojen soidessa sinä
-kuolet."
-
-"Tunnen, että niin on, mutta minä en voi ajatella sieluni autuutta.
-Minä ajattelen vain häntä, jonka sinä sait minut jättämään. Enimmin
-ajattelen hänen epävakaisuuttaan ja sitä hirveää, että hän nai
-toisen, kun minua ei enää ole. En ole nähnyt enkä kuullut, mitä on
-matkalla tapahtunut, en ole elänyt muuta kuin omaa tuskaani."
-
-"Ingeborg, sinä olet antautunut suruun maallisen osuuden tähden, joka
-ei kuitenkaan koskaan ole ollut sinun, sillä ei koskaan saata ihminen
-kokonaan omistaa toista. Vieraita ovat kumpikin, kun kohtaavat
-toisensa, ja vuosien vieriessä vieraantuvat yhä, ja kun eroavat,
-tuntevat he tuskin toisiaan. Sinun talosi anastaa vihollinen tai
-saarnamies, sinun ruumiisi multa; sinun isännälläsi, lapsillasi ja
-ystävilläsi, kaikilla heillä on omat tiensä. Ei mikään ole sinun. Ei
-mikään ole sinun paitsi liekki, joka palaa omassa sydämessäsi, ei
-mikään paitsi oma rakkautesi heihin kaikkiin. Jos se voidaan sinulta
-riistää, niin silloin saat surra."
-
-"Ei koskaan sitä voida minulta riistää, sillä se on vailla rajaa."
-
-"Silloin sinä kuolet rikkaana, kaksin verroin rikkaana siksi, että
-et kääntynyt kotiin puolitiestä, vaan tahdoit osaltasi olla mukana
-tuomassa viinipuuta. Minä kuulen vasaraniskuja taivaasta. Enkelit
-takovat kruunua, ja se on sinun."
-
-"Nyt pelästytät minut taas... Miksi istut kyyryssä mustalla liedellä
-etkä tule minun luokseni ja puhu uudesta luostarista, joka varjostaa
-kaikki muut?"
-
-Birgitta heitti hunnun, ja hänen silmänsä säteilivät lempeinä
-ja hiljaisina. Hän laskeutui lattialle ja otti sairaan pään
-polvelleen, ja kuin äiti, joka nukuttaa lapsensa saduilla, hän kertoi
-ennustuksiaan ja näkyjään luostarikirkosta, jonka alttari olisi
-lännessä järveä vastapäätä, ja päiväpaisteisesta aamusta, jolloin
-paavi ratsastaisi Roomaan ja keisari taluttaisi hänen hevostaan.
-Rauha valtasi pian kuuntelevan ystävän, ja hän nukahti.
-
-"Maisteri", sanoi Birgitta aivan hiljaa. "Ota kirjotusneuvot ja istu
-pöydän ääreen. Kirjota tyttärelleni Kaarinalle, että nyt, Ingeborgin
-erotessa täältä, on hänen tultava minun luokseni kuolevan sijaan."
-
-Maisteri istuutui pöydän ääreen ja kätki kasvot käsiinsä.
-
-"Älä käske minun tehdä niin pahaa. Mihin synninpesään olemmekaan
-täällä itse joutuneet! Irstaat naurut ja tanssit kuuluvat tänne
-sairasvuoteelle asti, tiet ovat täynnään ryöväreitä ja pahoja
-ihmisiä. Rouva Kaarina, se rakas lapsi, on liian nuori ja kaunis
-sellaiselle matkalle. Ja kuinka hellästi hän onkaan kiintynyt
-isäntäänsä, joka on sairas ja tarvitsee hänen hoitoaan. Onko nyt
-sekin side katkaistava epäinhimillisesti, armottomasti?"
-
-"Kirjota, että hänen pitää jättää miehensä ja kotinsa ja
-synnyinmaansa, palvellakseen meidän asiaamme."
-
-Maisteri asetti kuntoon lampun ja kastoi kynän vuohensarveen, jonka
-hän kiinnitti pöydänrenkaaseen.
-
-"Tällä kertaa sanoo minulle ymmärrykseni, ettei minun pitäisi
-totella."
-
-"Miksis sitten kastat kynän ja kirjotat?"
-
-"Siksi että minä rakastan sinua."
-
-"Ja siksi, että sinä voit keksiä sileämpiä sanoja kuin minä, jos
-minun itse pitäisi kirjottaa."
-
-"Rakas sisar!" vastasi maisteri sävyisästi, ja kynä piirsi.
-
-Ei viipynyt kauan ennenkun kirje oli valmis, ja kun maisteri vihdoin
-nousi, suuteli Birgitta nuoruudenystäväänsä molemmille silmille ja
-laski hänet varovasti takaisin vuoteelle.
-
-"Maisteri", hän kuiskasi, "valmistaudu antamaan kirkon lohdutus!
-Viinipuun ensimäinen verso avaa vihreän lehtensä."
-
-
-
-
-VII
-
-
-Kun Kaarina nyt oli tullut äitinsä luo Roomaan ja kun hänen
-ensimäisenä sunnuntaina piti seurata häntä kirkkoihin rukoilemaan,
-nousi hän aikaisin aamulla ja alkoi pukeutua viluissaan ja kädet
-kontassa.
-
-Pimeys peitti vielä maan, ja lampunvalossa hän avasi arkun, jonka
-oli tuonut mukanaan, ja otti esiin pukunsa. Birgitta, joka oli
-pöydän toisella puolen jo kauan istunut lukemiseen vaipuneena, nosti
-katseensa ja silmäili Kaarinaa lempeästi, sillä hän rakasti kauniita
-kasvoja.
-
-Kaarina ei ollut vielä täyttänyt yhdeksäätoista vuotta, ja kun hän
-seisoi siinä valmiina somistautumaan juhlapukuunsa ja yksinkertaisiin
-koruihinsa, näytti todellakin siltä kuin koko maan onni kerran
-olisi hänen; mutta hän kääntyi pois, sillä koko yön hän oli maannut
-hereillä eikä hän tahtonut, että äiti näkisi hänen silmänsä.
-
-"Lapsi", sanoi Birgitta, "sitä hametta et saa ottaa, se sopi kyllä
-sinulle, kun istuit kotona salissa, mutta nyt sinä olet tullut
-totuttamaan itseäsi yhdessä minun kanssani pyhän Franciscuksen
-köyhyyteen."
-
-Kaarina etsi toisen hameen, tumman ja kohtalaisesta kankaasta
-ommellun, mutta vyö oli hopealla kirjaeltu.
-
-Birgitta pani kirjan pois.
-
-"Leikkaa kappaleiksi se kangas, siteiksi sairashuoneen, potilaille,
-ja polta vyö!"
-
-"Mutta, äiti, eihän minulla ole muuta pukua, ja on juhlapäivä."
-
-"Sinulla on sarkakaapu, joka oli ylläsi, kun tulit pyhiinvaeltajaan
-kanssa, ja se on hyvä kyllä. Vai pitäisikö lapsen käydä isoisemmin
-kuin äidin? Sinä olet vielä nuori, ja varo kiehtomasta miesten
-katseita."
-
-"Tässä sinä näet kuluneen kaavun, äiti. Parsima parsimassa ja tilkku
-tilkussa. Mutta mielelläni tahdon totella sinua, sillä suru, jonka
-sinä olet tuottanut, on kyllin raskas tehdäkseen kaiken maailmassa
-minulle yhdentekeväksi. Olen jo sanonut sinulle, että saadessani
-kirjeesi, makasi Egard sairasvuoteella..."
-
-"Kun sinä olit pieni ja istuit polvellani, kuinka sinä silloin
-ikävöitkään kerran luopua maailmasta ja käydä minun kanssani Rooman
-katuja!"
-
-"Se on totta, äiti, ja nyt teki kirjeesi minut samaksi ikävöiväksi
-lapseksi... mutta siitä hetkestä paheni sairaan tila, ja ihana mies
-kutistui ja kuihtui. Hän kietoi käsivartensa minun ympärilleni,
-pitääkseen minua kiinni! Sisar, hän sanoi, sillä sanoimmehan
-toisiamme sisareksi ja veljeksi, ja niin kaunisti alati ritarillinen
-kunnioitus hänen hellyyttään, ettei hän koskaan tarttunut käteeni
-lupaa pyytämättä. 'Sisar, emmekö ole molemmat nuoria ja onnellisia
-ja täynnä harrasta rakkautta? Enkö ole Jumalan ja ihmisten edessä
-aviopuolisosi, vaikka me hänen kunniakseen olemme eläneet ja asuneet
-kuin kaksi sisarusta? Kuka rohkenee erottaa meidät? Sinä päivänä,
-jolloin sinä olet poissa, on kaikkeni lopussa, ja minä tiedän, että
-silloin pitää minun kuolla'. Niin hän puhui minulle, ja me huomasimme
-kaikki, ettei hänellä ollut pitkää aikaa elettävänään."
-
-"Ilmaisenko sinulle aavistukseni... En, en vielä. Jatka kertomista."
-
-"Hän alkoi pyytää, että minä odottaisin edes kuukauden Sitten hän
-pyysi minua viipymään edes viikon. Ja vihdoin... vihdoin, kun hän
-makasi siinä kuihtuneena ja sammuvana, pyysi hän minua pysähtymään
-edes päiväksi, tai kahdeksi, niin että minä hellästi ja uskollisesti
-sulkisin hänen silmänsä. Hänen niin puhuessaan minulle istuin
-kumartuneena hänen vuoteensa puoleen, jolloin veli Kaarle ryntäsi
-sisään ja läimäytti penkkiä ratsuraipallaan. Minä hypähdin pystyyn
-ja vaientaakseni hänet osotin sairasta, mutta rakas veli jatkoi
-kulkuaan, niin että kannukset ja ketjut lauloivat, ja hän huusi:
-'kaikki begiinit ja puolipyhät, jotka hävittävät oman sukunsa...
-minulla olisi hyvä halu kirota heitä, vaikka olisi oma äitinikin
-heidän joukkoaan!' Sen sanottuaan puri hän huultaan ja karahti
-punaiseksi, mutta Egard nousi istualleen, siveli hiukset otsaltani ja
-suuteli sitä ja sanoi: 'Nyt tunnen, että sinun täytyy matkustaa. Et
-saa viipyä. Arkut ja reput ovat jo valmiina. Kutsu palvelijat ja anna
-satuloida hevonen! Nyt heti tunnin kuluessa sinun pitää lähteä, mutta
-kaikkea hyvää menestystä rukoilen sinulle ja hänelle, joka sinut on
-synnyttänyt, sillä minä uskon hänen elämäntyöhönsä'."
-
-"Eikä se jäähyväistoivotus anna sinulle rauhaa?"
-
-"Se tuottaa minulle omantunnon tuskaa ja unettomia öitä. Minun ei
-olisi pitänyt totella. Minun olisi tullut olla ihminen ja puoliso.
-Minä tahdon kotiin. Äiti, äiti, sinä paadutat sydämesi, ja päivä
-päivältä se käy yhä kylmemmäksi... tai lieneekö sinulla sydäntä
-laisinkaan."
-
-Birgitta otti vitsan, joka riippui seinällä, ja pani sen pöydälle.
-
-"Mielesi on kapinallinen, ja jos sinä huomaat, ettet hyvällä tahdolla
-ole voimaa, ota vitsa ja kurita itseäsi! Ja ellei siitä ole apua.
-paljasta käsivartesi ja anna maisteri Pietarin pidellä vitsanvartta,
-kunnes kirvely tuo parannusta!"
-
-Tukahduttaen nyyhkytyksensä pukeutui Kaarina kuluneeseen kaapuun,
-mutta hän teki sen kiivaasti ja vihaisesti, ja kun hiha otti vastaan,
-ratkoi hän saumaa pitkän matkaa. Keikauttaen ynseästi päätään hän
-kokosi hiuksensa ja palmikoi ne niskaan, mutta Birgitta pani hänen
-päähänsä oman leveälierisen hattunsa.
-
-"Minulle riittää huntu", sanoi Birgitta. "Näin ruman ja vanhan lesken
-kaulaan ei kukaan kiepsahtane. Mutta sinä... käy kumarassa, ettei
-kukaan näe kasvojasi!"
-
-Birgitta sammutti lampun, työnsi auki ikkunaluukun ja kurottaikse
-ulos.
-
-Ruohoisella Campo de' Fiorilla liekehtivät siellä täällä leiritulet,
-ja portin luona maisteri Pietari lyhtyineen keskusteli saksalaisen
-palkkasoturin kanssa. Birgitta saattoi erottaa Orsinin karhun
-lipussa, jota sotamies kantoi olkapäällään. Kynttilät tuikkivat
-kaukaisten kirkkojen selkiavoimista porteista, ja kumpujen ja
-raunioitten takaa hehkui jo hämärän läpi päivänsiinteitä.
-
-"On aika", sanoi Birgitta. Sitten hän huusi maisterille: "Onko rauha
-kaduilla?"
-
-"Sotamies arvelee niin."
-
-Kädet ristissä ja tytär rinnalla lähti Birgitta rippi-isän luo, joka
-kohotti lyhtyä tietä näyttääkseen.
-
-Se oli kivikkoinen aasintie, joka ruohon ja villiohdakkeitten
-keskitse nousi yli synkän, mestauspaikan ja pysähtyi äkkinäisen
-mutkan perästä pienen rappeutuneen basilikan eteen. Puukatosta, joka
-osaksi oli luhistunut, riippui muurinvihreä tuuheina kimppuina, ja
-seinän kosteiden sammaltöyhtöjen välillä, jotka olivat kuin suipot
-satyyrinparrat, kimmelsi mosaiikkien jäännöksiä. Kaksi pientä ohutta
-vahakynttilää paloi itkusilmin alttarikaapin edessä, jonka kulta ja
-värit olivat karisseet pois, ja oli kuin olisi sanomaton kipu uinunut
-liitukalpeilla kasvoilla, jotka Maariankuva käänsi paavien hylkäämää
-kaupunkia kohden. Korkeaääniset pyhiinvaeltajat kulkivat tai istuivat
-lattialla, ja kuoropojan ja muutamien liukaskielisten ja nauravain
-naisten seurassa astui sisään vihdoin pappi ja luki kiireesti messun.
-Sen kestäessä hän otti välistä sokerileivospalan taskustaan, ja
-naiset kuiskailivat, että he vielä vuosi sitten olivat nähneet hänen
-kiiltävän sormuksensa Maariankuvan peukalossa.
-
-Birgitta antoi maisteri Pietarille merkin kulkea eteenpäin.
-
-"Minulla on aavistuksia", hän sanoi, "tästä päivästä tulee
-kyynelpäivä."
-
-He tulivat nyt kaduille ja toreille. Vasaraniskut pamahtelivat, ja
-soihtuvalossa puuhasi joukko miehiä teatteria pystyttäen. Alimpana
-näkyi jo kuolonvaltakunnan luurankoja ja tulenleimuja ja tulikouria
-mustille kankaille maalattuina. Ylempänä kohosi vihreä näyttämörata
-huoneineen ja pylväineen, ja se oli maa, mutta ylimpänä, missä
-taivaan piti pilveillä, ei näkynyt vielä mitään muuta kuin tyhjä
-lattia ja puolialaston kirvesmies, joka istui lattialla naulaamassa.
-
-"Tarvitaan monta vasaraniskua ennenkuin me rakennamme itsellemme
-taivaan", sanoi Birgitta. "Sinun pitää rukoilla käydessäsi, Kaarina."
-
-Kaarinan askeleet tulivat nopeammiksi ja hänen asentonsa entistään
-kumaraisemmaksi -- mutta hän ei rukoillut.
-
-Kun vaeltajat vihdoin ennättivät Sankt Laurentius in Parnispernalle,
-oli siellä sellainen tungos, että heidän täytyi pysähtyä portaille,
-ja nöyryyttääkseen itseään Birgitta yhtyi köyhien joukkoon ja
-kerjäsi. Ei Kaarina eikä hän itse ollut vielä maistanut mitään, ja
-hän söi leipäpalasia, joita ohikulkijat väliin heittivät hänelle
-rahan asemasta. Leipä oli vanhaa ja kovettunutta, mutta hän valitsi
-juuri sitkeimmät kannikat itselleen ja ojensi pehmeimmät palat
-toisille kerjäläisille. Hän tahtoi mielellään tulla huomatuksi
-terveellisen esimerkin antajana. Kun hän havaitsi, että pari ylhäistä
-rouvaa tunsi hänet ja että he suuresti hämillään antoivat almunsa,
-tunsi hän itsensä ylevämmäksi ruhtinatarta valtaistuinteltan alla,
-mutta hänen mielensä oli vihastunut. Häntä sysittiin selkään ja
-poljettiin käsille, ja ympärillä kuluttivat aikaansa ryysymekot
-heittämällä arpaa tai ilvehtien. Hän kääntyi heihin päin, ja hänen
-äänensä oli tuima ja jyrisevä.
-
-"Onko tämä marttyyrien kaupunki, onko tämä Rooma?"
-
-Eräs pyhiinvaeltaja kumartui hänen puoleensa, ja kynttilänloiste
-kirkon portilta lankesi hänen parralleen ja terävästi ulkonevalle
-leualleen. Muutamat toiset pyhiinvaeltajat piirittivät miehen heti
-ikäänkuin vartioidakseen häntä, ja Birgitta näki, että heillä oli
-aseet vaatteiden alla.
-
-"Kyllä, vieras vaimo", hän sanoi puolikovaa, "tämä on Rooma, jonka
-jokaisessa vuohipaimenessa on enemmän kuninkaallisuutta kuin
-ruhtinaissa ja ritareissa. Jumaloi pyhää Liviusta ja pyhää Senecaa,
-marttyyriä, että he, lahjottavat sinulle valoisan hyveensä. He eivät
-maanneet eivätkä hourineet huoneennurkassa, eikä heidän tarvinnut
-ruoskia itseään tullakseen yleviksi. Rukoile heitä valaisemaan
-sielusi. Mitä sinä tiedät Roomasta? Et niin mitään! Kiltti muoriseni,
-tässä on ropo ja ole hiljaa!"
-
-Birgitta nousi niin kiivaasti, että hän kadotti kaikki kerjäämänsä
-rahat, jotka olivat hänen sylissään.
-
-"Tiedätkö sinä itse, kenelle puhut? Minä olen maan mahtavain
-sukulainen."
-
-Kansa alkoi viheltää sormiensa lomitse ja sorista, -- ja eräs
-kerjäläinen huusi puoleksi laulaen:
-
-"Köyhä ruhtinassuku, joka kantaa mokomia kurjia ryysyjä!"
-
-Pyhiinvaeltaja asettui suojelemaan kumpaakin naista.
-
-"Hiljaa, herrasmiehet", hän sanoi rahvaalle, "hiljaa, herrasmiehet.
-Aina olitte te ennen ritarillisia naisille, päivinä, jolloin Rienzi
-oli kansantribuuni. Missä on nyt sankarinne?"
-
-"Fraticellien ja villien erakkojen luona vuoristossa!" vastasi
-kerjäläinen. Toiset äänet huusivat: "Maanpakoon ajettu, karkotettu
-lastensa luota, pannaanpantu, syytetty harhauskosta..."
-
-"Se hän onkin", mutisi Birgitta, "siserooni ja hupsu hän on."
-
-Kansa tahtoi temmata hänet portailta maahan, ja salaa asestetut
-miehet kuiskasivat rauhattomina pyhiinvaeltajalle.
-
-"Varovasti, varovasti! Sinä kiivastut yhä ja unohdat pitää hammasta
-kielen edessä."
-
-Silloin pyhiinvaeltaja työnsi kansan takaisin molemmilla käsillään,
-hitaasti ja juhlallisesti kuin olisi hän järjestänyt juhlakulkuetta,
-ja koko ajan hän toisti puoleksi mairitellen, puoleksi käskien:
-"Hiljaa, herrasmiehet!"
-
-Samassa kohotti Kaarina päänsä, niin että pyhiinvaeltaja näki hänen
-nuoruutensa ja kauneutensa. Pyhiinvaeltaja kumarsi, ja ääni sai
-kajahtavan soinnun kuin hopeatorvet Pietarinkirkossa.
-
-"Pyydän anteeksi, jos kiivaudessani olen loukannut kahta jaloa
-naista. Vähän matkan päässä täältä on jono ikivanhoja termejä
-[kylpylöitä], joihin meidän muutamia vuosia sitten oli tapa asettaa
-kuvat, mitä löydettiin maasta. Ilonani oli istua siellä ja seurata
-katseellani pieniä leikkisiä sisiliskoja, jotka välistä, kun olivat
-saavuttaneet kivijumalien sileän otsan, menettivät jalansijansa ja
-kuukertuivat takaisin ruohoon kuin vihreävälähteiset pisarat. Yksi
-ainoa jalusta oli tyhjä. Minun nuori rouvani tai neitsyeni, miksikä
-nyt saattaisin teitä sanoakaan, tahtoisin paljon mieluummin nähdä
-teidät kivisenä jalustalla kuin täällä elävänä rumissa ryysyissä. Sen
-olisitte te arvoinen."
-
-Hän kumarsi taas ja meni kansan keskeen, seuralaistensa uskollisesti
-ympäröidessä häntä, ja joka askeleella heilui ja liehui
-pyhiinvaelluskaulus kuin ritarin viitta.
-
-"Kuka oli se mies?" kysyi Kaarina vahingoniloisen uhmaavasti ja
-katseli poistuvaa luvattomasti. Kukaan ei ollut koskaan ennen
-puhutellut häntä niin kevytmielisesti ja kuitenkin niin hienosti.
-Pohjaltaan hänen sanansa olivat jonninjoutavia, hän arveli, mutta ne
-viipyivät ilmassa ja piirittivät hänet kuin lämmittävä auringonsäde.
-Hän tunsi kasvavansa jäykkyydessä ja kovakorvaisuudessa, ja se
-ilahutti häntä, niin että hänen silmänsä hohtivat.
-
-"Äiti, äiti, kuka oli se mies?" hän sanoi, ja hymy melkein väreili
-hänen huulillaan. "Ehkä hän ymmärtää paremmin kuin me sekä ihmisiä
-että Jumalan muita tekoja, siksi että hän rakastaa niitä?"
-
-"Tiedänkö minä, kuka hän oli! Emme ole tulleet tänne kumartamaan
-hänen kivijumaliaan."
-
-"Emmekä yhtenään ylvästelemään", pisti maisteri Pietari. "Kuinka
-saattaisin taivuttaa ylpeyttäsi, rouva Briitta? Sinä menet köyhien
-joukkoon nöyryyttääksesi itseäsi, mutta tuleepa joku ja kohtelee
-sinua kerjäläisenä, silloin sinä kavahdat punaisin otsin ja huudat
-koko maailmalle, että sinä olet mitä mahtavin kuninkaan heimolainen.
-Välistä sinä olet Jumalan harvoja valittujakin..."
-
-"Sinäpä sen sanoit, maisteri."
-
-"Rangaistukseksi äskeisestä ylpeydestäsi minun täytyy ripittäjänäsi
-velvottaa sinut valvomaan koko ensi yö."
-
-Birgitta tuijotti eteensä tyhjään ilmaan, ja kuuma veri nousi ja
-laski.
-
-"Mielelläni, mielelläni. Kyynelpäivää seuraa kyynelyö... Äidin
-ja lapsen täytyy etsiä kauan löytääkseen toisensa... Minä näen
-sanansaattajan tulevan Ruotsista... Vielä hän on kaukana.
-Muuliaasilla hän ajaa parhaillaan jossakin muuria pitkin, mutta
-vähemmässä kuin tunnissa hän on saapuva ja kolkuttava ovellemme, ja
-laukussa hän kantaa hyviä viestejä."
-
-Kaarina värisi ja kiersi rukousnauhan ranteeseensa, mutta hän
-teeskenteli, ja nyt hänen koko kasvonsa hymyilivät.
-
-"Äiti, äiti, hän tulee noutamaan minua. Ja vaikket annakaan minun
-kulkea riemuissani, anna minun kuitenkin vapaasti seurustella
-järkevien olentojen parissa."
-
-"Että ensimäinen naisryöväri nostaisi sinut satulaansa."
-
-"Mieluummin niin kuin kaukana omaisista elää kituuttaa sellaista
-elämää, johon sinä minut tuomitset."
-
-"Oletko unohtanut sanat: tapahtukoon Jumalan tahto?"
-
-"Jumala tahtoo aina kuin sinä, äiti, mutta kun minä saan sinun
-harmaat hiuksesi, tahtoo hän kyllä kuin minä. Silloin, ellet
-ennemmin, sinä näet, että minä olen äitini tytär."
-
-"Maisteri", sanoi Birgitta. "Nyt on valoisaa. Seuraa Kaarinaa kotiin
-ja sulje hänet huoneeseen. Koko päivä hänen pitää paastota saamatta
-mitään muuta kuin vettä ja vähän leipää. Telkeä ikkunaluukku, jonka
-jätin auki, ja korjaa pois kirjotusneuvot ja kirjat... mutta anna
-hänen pitää vitsa."
-
-Birgitta kääntyi ja meni kirkkoon, jossa klarissain hillityt ja
-lempeät hymnit heijailivat suitsutuspilvissä.
-
-Maisteri Pietari taputti Kaarinaa olalle ja osotti portaita. Kaarina
-katsahti häneen, naurahti ja eteni muutamia askeleita. Sitten hän
-pysähtyi.
-
-Nyt maisteri kosketti Kaarinaa kovemmin olkaan ja osotti yhä
-portaita. Silloin Kaarina katsahti toistamiseen häneen ja naurahti
-ja asteli niin kiivaasti alas kaltevia kivilaattoja, että maisteri
-Pietari heti jäi jälkeen. Viimeksimainittu piti Kaarinaa kuitenkin
-koko ajan näkyvissä, kulkien hänen jälessään läpi soukkien ja
-mutkittelevien katujen, joiden varsilla myymälät jo olivat avanneet
-luukkunsa ja päivä alkoi. Vasta tultuaan ruohokentälle rauhottui
-Kaarina enemmän ja kumartui toisinaan poimimaan kukkia, jotka
-kuitenkin pian unohdettuina putosivat hänen käsistään ja jäivät
-näivettymään tielle. Vihdoin hän istuutui kivelle vuohipaimenen
-viereen ja otti appelsiinin hänen vasustaan. Kuoriessaan hedelmää
-hän kyseli lähimpien raunioitten nimiä, ja nauttiakseen täysin
-siemauksin vapaudestaan ja ärsyttääkseen maisteria oli hän olevinaan
-aivan huumaantunut hilpeydestä. Kun hän jo söi kolmatta appelsiinia,
-kuuli hän maisterin arvokkaitten ja rauhallisten askelten ratinan
-somerossa. Kerkeästi pisti hän rahan vuohipaimenen vasuun ja alkoi
-juosta. Ei ollut enää pitkä kardinaalipalatsille, jossa hän ja hänen
-äitinsä majailivat, ja hänellä oli oven avain hameentaskussa. Hän
-kiiruhti vahtien ohi porttiholviin ja ylös portaita, ja huoneeseen
-päästyään sulki hän oven ja salpasi sen.
-
-Turhaan kolkutti maisteri Pietari. Hän odotti. Hän kolkutti kauan ja
-herkeämättä toisen kerran -- mutta yhtä turhaan. Silloin hän meni
-alas ja huusi ankarasti ikkunaan päin, mutta kukaan ei vastannut.
-Sotamiehet nauroivat hänelle, ja hänen täytyi astua ruohoisen pihan
-yli palvelijain portaille.
-
-Kun hän tuli huoneeseen, seisoi Kaarina penkin vierellä, jolle hän
-oli heittänyt ruman hatun, ja hän päästi parhaillaan hiuksiaan, jotka
-hulmusivat polviin asti.
-
-"Palmikko painoi, jotta sain säryn", hän sanoi. "Oletkos ennen nähnyt
-moista tukkaa, maisteri?"
-
-Maisteri Pietari kokosi kirjat ja kirjotusneuvot ja otti Birgitan
-äsken alottaman rangaistuskirjeen, joka oli tarkotettu Avignonin
-paaville, ja kaikki hän kätki kaappiin ja salpasi kätkön tarkoin.
-Sitten hän sulki ikkunaluukun, mutta auringonjuova tanssi vielä
-halkeamasta, ja Kaarina seisoi suorimassa hiuksia sormillaan.
-
-"Luuletko", hän kysyi, "että pyhiinvaeltaja, joka puhui kanssamme,
-pitäisi näin vaalahtavasta hiusväristä?"
-
-Maisteri Pietari ei vastannut, vaan nouti ruukullisen vettä ja
-leipämaljan ja pani ne pöydälle. Niiden keskeen hän laski vitsan ja
-vähän loitommaksi pöydän päähän ristiinnaulitun vuolukuvan.
-
-"Kuinka saatat aina näyttää niin iloiselta ja tyytyväiseltä,
-maisteri", Kaarina jatkoi, "silloinkin kun asetat esille vitsan? Niin
-ei ole äidin laita?"
-
-"Miksi en olisi tyytyväinen, rakas lapsi, kun olen saanut rauhan
-sielulleni ja olen onnellinen kutsumuksessani. Niin pitkälle ei
-hurskas emäntäni ole ehtinyt. Jäykkä tamminen tarvepuu ei ole niin
-helposti vuoltavissa kuin pehmeä oksa... ja hänen omat lapsensa
-vastustavat häntä. Muutamat luulevat, että hän on täynnään
-narrisairautta ja teeskentelyä, mutta vähän he tuntevat häntä, ja
-tuomitsevat enimmäkseen itsensä mukaan. Mutta ylpeä hän on, se on
-totta, aivan liian ylpeä teeskentelemään. Toiset arvelevat, että
-hänen sielunsa on sairas ja että hän vaappuu ympäri meidän kanssamme
-kuin hullu ihminen, mutta varmaan he tuntevat häntä kaikkein
-vähimmin. Minä puhun nyt kanssasi kuin olisit vieras etkä hänen
-tyttärensä, ja voi olla sinulle hyväksi, että kuuntelet. Terveys,
-juuri sana terveys on kielelläni, joka kerta kun puhun siitä
-naisesta. Kun hän tulee huoneeseen, on minun aina kuin kantaisi hän
-hedelmävasua sylissään, niin tuoreelta tuoksuu hänen seurassaan.
-Siksi tiedänkin hyvin, kuinka minun on häntä kohdeltava, kun hän
-kiivastuu ja vihastuu ja ylpeyden henki valtaa hänet. Kas, Mattias
-opetti minulle keinon, ja hänellä oli viisas pää. Ei sovi nousta
-häntä vastustamaan kuten sinä, Kaarina. Ei liioin saa suudella
-hänen kättään ja sanoa häntä hurskaaksi ja pyhäksi, siitä hän saa
-unettomat yönsä ja istuu ja ajattelee ja epäilee kaikkea, mitä hän on
-sanonut ja tehnyt koko elämässään. Kuinka hän sellaisina öinä saattaa
-antautua tutkisteltavaksi, sen tietää hänen rippi-isänsä yksin... Ei,
-puhu hänelle kuin mies puhuu miehelle... suoraan, yksinkertaisesti,
-silloin tällöin hauskan leikillisestikin... niin että sielun terveys
-saa luonnollisesti ja rauhallisesti vaikuttaa. Siinä koko salaisuus."
-
-Kaarina oli jälleen tullut totiseksi, ja kädet vaipuivat väsyneinä
-kaavun laskoksiin.
-
-"Helppo on sinun, maisteri, käyttää hyväksesi salaisuutta, mutta
-minun on toteltava. Minä olen kappale maata, jota kuokitaan
-ja kynnetään ajattelematta, onko maan laatu sovelias kylvöön.
-Kyynelpäivää seuraa kyynelyö, äiti sanoo. Milloin olen minä, täällä
-saanutkaan muuta kokea? Tuliko milloinkaan kyynelpäivä iloillaksi?
-Itkeneenä minä nousen aamulla ja puuhaan ääneti askareissani,
-ja kun ilta ehtii, eivät kyynellähteeni ole vielä ehtyneet.
-Ennen puhuteltiin minua: Sinä suloisin taivaantähti, sinä tieni
-toukokuunkukka pieni. Ennen minä istuin tulen loimussa salissa, ja
-Egard ja veli Kaarle ja veli Birger istuivat vieressäni soitellen.
-Nyt on nimeni: Sinä tottelematon, sinä jäykkäluontoinen. Pakenevatko
-niin pois minun nuoret vuoteni kuin perhos-poloiset, jotka syntyvät
-synkkänä päivänä ja liitelevät pitkin maata ja pensasaitoja etsien
-sitä auringon vilahdusta, jota eivät koskaan tapaa... ja niin tulee
-pimeä, ja niiden täytyy kuolla? Jos sinulla on sydän, maisteri, niin
-ajattele asiaani ja auta minut vankeudesta, johon sinä ja äiti nyt
-minut salpaatte!"
-
-Maisteri Pietari ripusti avainkimpun vyöhönsä ja avasi oven
-mennäkseen, mutta hän teki sen hitaasti ja epäillen, ja kun hän
-oli koskettanut lukonväännintä, jäi hän seisomaan. Hän kääntyi ja
-peräytyi muutaman askeleen pöytää kohden, mutta kun hän vihdoin
-kohotti katseensa vastatakseen, tömisivät sandaalit portaissa, ja
-kaksi ruotsalaista matkamiestä astui pölyisinä ja ahavoittuneina yli
-kynnyksen.
-
-
-
-
-VIII
-
-
-Alvastran priori [luostarinjohtaja] Pietari ja Pietari Räätäli siinä
-saapuivat kirjeineen Ruotsista.
-
-"Enkö ole tunnettu?" huudahti pieni räätäli säteilevin silmin,
-totuttuaan puolipimeään, ja tervehti samalla kertaa nöyrästi ja
-tuttavallisesti. "Kun kolme Pietaria katsoo yhtä piikaa, niin siinä
-varmasti on kaksi liikaa... Mutta iloinen minä olen nähdessäni nuoren
-rouvan. Alati yhtä sorea ja terve! Siunatkoon sinua, hurskas lapsi!
-Ja luja kädenlyönti, maisteri! Meillä on mustia viestejä."
-
-"Mustia viestejä, sinä sanot", vastasi Kaarina. "Sitäpä aavistin,
-siliä äiti ennusti, että oli tulossa kaksi ruotsalaista miestä
-tuomaan onnellisia sanomia... Mikä on onnea hänelle, se on tuskaa
-meille muille."
-
-Pietari Räätäli avasi laukun ja otti esiin kaksi rahapussia ja
-viisi kirjettä, jotka oli huolellisesti paulotettu ja varustettu
-sineteillä, sekä isohkon esineen vihreään verhoon käärittynä.
-Sillaikaa laski priori sauvan kädestään ja mietittyään hetken ja
-voitettuaan takaisin levollisuutensa virkkoi vihdoin:
-
-"Maisteri Mattias, oppinut jumalanystävä, palasi äskettäin
-ristiretkeltä ja on nyt eronnut näiltä ilmoilta. Sittenkun hän ei
-enää saanut istua rouva Birgitan pöydän ääressä ja tehdä työtä
-hänen kanssaan ja kääntää hänen kirjotuksiaan latinaksi, ei hän
-koskaan tuntenut oikeaa viihtymystä. Hän ei tiennyt enää missä
-oli kotinsa. Hän laski leikkiä kuin ennenkin ja luki kirjojaan ja
-kirjotti ja puhui ihmisten itsesokeudesta ja hulluudesta, mutta hänen
-tulisielunsa oli kuin sammuksiin puhallettu. Ristiretki onnistui
-huonosti. Harvat tulivat kastetuiksi, eikä kuningas Maunu voittanut
-saalista itselleen eikä ritareilleen eikä voi maksaa velkaansa
-kirkolle. Pannanuoli tulee hänen palkakseen. Kaikesta saattoi
-Mattias puhua hymyillen ja päätään pudistaen ikäänkuin katsoisi
-toisesta maailmasta, ja vasta kun hän oli uskonut minulle terveisensä
-Birgitalle, tunsin hänen vanhan totisuutensa. Minä itse suljin
-hänen silmänsä ja hautasin hänet harmaitten, munkkien kirkkotarhaan
-Tukholmaan."
-
-"Monitietoisempaa ystävää ei ole meillä enää", sanoi maisteri
-Pietari, mutta Kaarina huoahti huojennuksesta.
-
-"Onko siinä kaikki?" Kaarina kysyi.
-
-"Ei kaikki, rakas rouva. Paljon voi tapahtua, niin pahaa kuin
-hyvääkin, kun ystävät ja sukulaiset asuvat kaukana erossa... Saanko
-ottaa kulauksen vesiruukusta, koska en näe pikaria?"
-
-Kaarina tuli hämilleen kuin lapsi, jota vieraan läsnäollessa
-rangaistaan tottelemattomuudesta, ja hän kuivasi äkkiä hihallaan
-kostean ruukun ja ojensi sen priorille, joka tarttui siihen molemmin
-käsin ja vei sen suulleen.
-
-"On äidin tahto, ettei täällä ole pikaria tänään... Tapahtuuhan
-kaikki äidin tahdon mukaan... Sinä olet janoinen ja väsynyt, mutta
-ennenkun käyt levolle, anna kuulua mitä tiedät kotolaisista."
-
-"Tässä on kaikki viisi kirjettä. Etkö tahdo itse murtaa niitä ja
-lukea, säästäisit siten minulta monta raskasta sanaa?"
-
-"En uskalla, ennenkun äiti tulee."
-
-"Silloin täytyy minun antaa sinulle tietoja", vastasi priori ja
-istuutui lavitsalle. "Anna anteeksi, etten tottele kehotustasi, vaan
-ensiksi istun ja hengähdän. Matka oli pitkä, emmekä me ole suoneet
-itsellemme suuria levähdyksiä."
-
-Hän kävi vielä kerran ruukkuun käsiksi ja otti pari syvää kulausta,
-ojentaen ruukun sitten seuralaiselleen. "Alkakaamme nyt herra
-Israelista, Jumalan verrattomasta sankarista. Kuinka salamoitsikaan
-hänen miekkansa yöpimeässä Alvastran mäellä, ja kansa ja ritarit
-vapisivat, kun hän puhui! Maan kuninkaana hän olisi ollut mies
-paikallaan, mutta tultuaan Riikaan hän tunsi päivänsä luetuiksi.
-Mustasurma raivoaa yhä kotona, ja talot ovat kylmillä, ja tuntuu
-siltä kuin tappaisi myrskyn kyllästyttämä ilma nekin, joita ei itse
-tauti ole saastuttanut. Vielä kerran herra Israel koetti vyöttää
-itsensä miekalla, mutta hänellä ei ollut enää voimaa sen kantamiseen.
-Silloin hän otti palvelijan kummankin käsivartensa tueksi ja
-hoiperteli Riian tuomiokirkkoon. Palvelijain täytyi kohottaa kypäri
-häneltä päästä, mutta kuljettuaan kappaleen käytävää hän päästi
-heidän kätensä ja astui alttarin eteen ja pani sormuksensa taivaan
-kuningattaren sormeen. Sitten hän taivutti päätään, niin että parta
-painui yli rautapaidan hamaan vyöhön, ja meni takaisin kotiin
-vuoteelleen ja heitti henkensä."
-
-"Se oli kaunis kuolema", sanoi maisteri Pietari.
-
-Kaarina kumartui priorin puoleen ja kuiskasi: "Ja nyt ei sinulla ole
-enää mitään meille kerrottavaa!"
-
-Priori työnsi rahapussit ja kirjeet sivulle pöydällä ja tarttui
-käärittyyn esineeseen ja antoi sen Kaarinalle.
-
-"Herra Kaarle, veljesi, on joutunut leskimieheksi. Kun rouva
-Katariina Gislentytär makasi kuolinvuoteellaan, antoi hän noutaa
-kultakruununsa ja määräsi sen sinun perintöosaksesi."
-
-Kaarina päästi verhon ja paljasti leveän monikivisen otsarivan. Hän
-vei sen ikkunaraolle voidakseen paremmin tarkastaa lahjaa, ja silloin
-hän huomasi, että reunaan oli kiinnitetty pergamenttikaistale.
-
-"Tähän on jotain kirjotettu, mutta kirjaimet liikkuvat ja
-luikertavat, etten voi erottaa niitä. Lue sinä, isä."
-
-Priori kumartui ja tavasi.
-
-"Sinä suloisin, kanna minua riemussa."
-
-"Riemussa?" toisti Kaarina ja koetti kruunua päähänsä. "Sitä kruunua
-sopii minun hyvin kantaa... riemussa."
-
-Hänen sydämensä oli hiljaa, eikä hän kyennyt enää virkkamaan
-sanaakaan. Hän vain katsoi prioriin.
-
-"Murheessa ei kruunua", vastasi priori ja nosti kruunun hänen
-päästään.
-
-Ovi avattiin ulkoapäin. Birgitta tuli kotiin.
-
-Kyyneleet valuivat hänen kumpaakin poskeaan pitkin, ja hän
-kävi kumaraisempana kuin muulloin, jotta hän näytti vieläkin
-lyhytkasvuisemmalta. Hunnun nipukat riippuivat ohimoilta yli
-rinnan, ja entiseen tapaansa ääneti kiirehtäen ja pitäen käsiä
-puoleksi kohotettuina edessään hän astui heti huoneen poikki ja
-avasi ikkunaluukun, niin että päivänvalo vapaasti virtasi sisään.
-Seuraavassa silmänräpäyksessä hän seisoi taas pöydän ääressä, ja
-hänen pienet rientävät askeleensa olivat niin pehmeät, että niitä
-tuskin kuului kivilattialla.
-
-Hänen jäsenensä värisivät, ja kädenselällä hän kuivasi kyyneleet,
-jotka valuivat vieläkin vuolaampina. Tervehtimättä ketään hän mursi
-kirjeet ja luki ne toistensa perään, mutta kun hän tuli viimeiseen,
-jätti hän sen avaamatta.
-
-"Ota se, Kaarina, ja lue yksiksesi", hän sanoi. "Se on Egardilta,
-mieheltäsi. Mutta aavistus sanoo minulle, ettei hän enää ikävöi --
-että hän on kuollut."
-
-Kaarina ei ottanut kirjettä, vaan kuiskasi aivan hiljaa:
-
-"Äiti on surmannut hänet!"
-
-Vaikka hän vain kuiskasi, tuntui kaikista kuin olisi hän
-puhunut kovaa ja kuin olisi puoleksi tukahutettu huuto kiitänyt
-tuulenpuuskana läpi huoneen.
-
-Birgitan silmät kuivuivat. Nojaten nyrkkiin puristetuilla käsillään
-pöytään hän katsahti maisteriin ikäänkuin odottaen häntä puhuvaksi,
-mutta maisteri silitti Kaarinan otsaa ja sanoi vain:
-
-"Sinä pieni Saaronin lilja, miksi talvesi on jo tulossa?"
-
-Kaarina työnsi hänet pois.
-
-"Surkuttelusi, maisteri, ei minua auta, mutta sinut velvotan minä
-saattamaan äidin edesvastuuseen tuomarien tuomarin edessä. Äiti puhuu
-kutsumuksestaan, mutta ei koskaan toisten kutsumuksesta. Hyljätyt
-kodit ja äskenluodut haudat huutavat hänen jälkeensä, minne ikinä hän
-tekeekin toivioretkiä."
-
-Birgitta vastasi:
-
-"Maisteri asettuu pöydänpäähän ja säästää tutkistelunsa
-rippitunniksi, mutta antaa nyt viisaan väen hallita!"
-
-Hän tarttui rahapusseihin ja punnitsi niitä kädessään ja tunsi, että
-ne olivat sangen täysinäisiä. Vihdoin hän irrotti punoksen toisen
-ympäriltä ja alkoi laskea rahoja pöydälle ja jakoi kullan ja hopean
-kahteen eri kasaan. Sitten hän pyyhkäisi taas kaikkityyni pussiin.
-
-"Hyvä", hän sanoi, "sitä tavaraa me tarvitsemme."
-
-Pietari Räätälin naama venyi pitkäksi, ja hän alkoi yskiä ja änkyttää.
-
-"Armollinen rouva, ei saa panna pahakseen... Jos minä nyt sanon
-totuuden, ovat nämä pussit minun."
-
-"Ja mitä tekee Pietari niin paljolla rahalla?"
-
-"Ennenkun tulen liian vanhaksi ja harmaaksi, tahdoin, syntieni tähden
-tehdä pyhiinvaelluksen marttyyrien kaupunkiin..."
-
-"Ja sinne olet sinä ennättänyt."
-
-"Mutta Roomasta minä tahdon jatkaa Pyhälle haudalle asti. Kaikki,
-mitä minä uutteralla työlläni vuosien kuluessa olen saanut kokoon,
-otin senvuoksi mukaani. Monet kotona halusivat kyllä lähettää rahoja
-sinullekin, armollinen rouva, mutta mustasurma on tuonut sellaisen
-hädän maahan, ettei kukaan enää saata huolehtia omaisuudestaan. Siksi
-olin iloinen omistaessani omani laukussa."
-
-"Lahjota se köyhille, Pietari. Kaupunki on nyt tulvillaan sairaita ja
-hädänalaisia."
-
-"Voisinhan minä katsoa hiukan liikenevän ja jättää sinulle."
-
-"Ei, Pietari... Kaikki!"
-
-"Mutta silloinhan minun olisi pakko kääntyä kotiin ja uudestaan
-säästää vuosikausia, voidakseni sitten taas kulkea ja kulkea pitkää
-loputonta tietä."
-
-Birgitta nyökkäsi hänelle ja puristi kätensä nyrkkiin varmaan
-totuttuun tapaansa. Sitten hän otti molemmat pussit ja antoi ne
-maisteri Pietarille ja käski hänen toistaiseksi panna ne kaappiin.
-Itse laski hän rouva Gislentyttären kruunun kaapinhyllylle, ja kun
-kaikki oli lukittu, otti hän avainkimpun maisterilta ja kiinnitti sen
-omaan vyötärysnauhaansa.
-
-"Meitä on tänään, vitsottu kylliksi!" hän sanoi vihdoin ja ripusti
-vitsan takaisin muurille ja alkoi asetella vateja ja pikareja
-vieraille. Vasta kun pöytä oli valmiiksi katettu, kutsui hän
-palvelijat ja meni yksinään huoneeseensa.
-
-Hän istuutui lavitsalle ja tiukensi solmuista nuoraa, jonka hän
-oli salaa sitonut polviensa väliin, jotta kipu joka askeleella
-muistuttaisi hänelle Kristuksen kärsimistä. Sen tehtyään hän
-päästi kaavun auki kaulan kohdalta, jotta olkapäät ja käsivarret
-paljastuivat. Ne eivät olleet enää samaa valkoista hipiää kuin
-silloin kun hän viimeistä kertaa vaelsi Alvastrasta, vaan olivat nyt
-vaivojen ja paaston hivuttamat ja laihduttamat ja täynnään pieniä
-palohaavoja. Yhdessä vuodessa hän oli vanhentunut enemmän kuin ennen
-kymmenessä. Vanhuuden kurtut ja poimut alkoivat jo kutoa verkkoaan
-hänen ruumiinsa ympäri, ja olkaluitten kuopat syventyivät päivä
-päivältä yhä, mutta nuora, joka piti koossa jouhinuttua rinnan yllä,
-oli purppuranpunaista silkkiä, ja siinä oli kultatupsuja ikäänkuin
-ryysyjenkin alla kuiskaamassa kuningasverestä ja ylpeydestä.
-
-Hän otti vahakynttilän, joka paloi Maariankuvan edessä, ja piti sitä
-kallellaan, niin että kuumat vahapisarat valuivat iholle.
-
-Vain alin ikkunaluukku oli auki, ja hän istui selin päivään, ja
-kynttilä poltti poskia. Suurentaen silmänsä hän tuijotti liekkiin,
-mutta ilman pienintäkään tuskan väristystä.
-
-"Kiittää tahdon minä..." hän sanoi hiljaa ja keskustellen kuin olisi
-hän tuskan unhotuksessa lausunut sanansa uskotulle ystävälleen.
-"Kiittää tahdon minä... Ei, en voi... en vielä."
-
-Hän ei taistellut itsensä kanssa, hän odotti. Viipyen kasvoi
-jokainen pisara kynttilänliekin alla niinkuin riippuva mehiläisparvi
-vähitellen kasvaa ja paisuu oksan alla, ja pitäen pitkän loman ne
-putosivat toinen toisensa perään.
-
-"Nyt minä voin kiittää", hän sanoi rauhallisesti ja hiljaa,
-nostamatta katsettaan liekistä. "Kiittää tahdon omieni puolesta,
-jotka ovat saaneet autuuden kruunun, ja jokaisesta kyynelpäivästä,
-joka nöyryyttää ja taivuttaa minua."
-
-Ovelle koputettiin, mutta hän ei kuullut, vaan jatkoi samalla
-pehmeällä äänellä:
-
-"Kiittää tahdon siitä, että maailma vastustaa minua ja ihmiset
-pilkkaavat minua. Kiittää tahdon siitä, että vanhuuden rumuus ja
-vaivat alkavat tulla ja liha kuihtua. Talviaika tuo talvirauhan."
-
-Raskas pisara, joka kauan oli kokoontunut, putosi nyt äkkiä ja juoksi
-pitkäjuovaisena käsivartta pitkin, mutta yhtä liikkumatonna hän
-istui, eikä kasvojen ilme muuttunut.
-
-"Kiittää tahdon siitä, että rakastettu lapseni uhmaa minua, niin
-että minä kaksin verroin kaipaan ja ikävöin hetkeä, jolloin me
-löydämme toisemme... sillä tapahtua sen täytyy... Nyt tuoksuu
-mirhami, ja enkelit kokoontuvat huoneeseeni. Kuinka on minun ahtaassa
-kammiossani tilaa niin monelle? Ne kohottavat katon, ne kantavat
-pois seinät ja lattian, enkä minä syöksy mustaan syvyyteen, sillä
-heidän kätensä tukevat minua. Maan päällä minä näen vuosien tulevan
-ja menevän, nopeitten sauvamiesten lailla, jotka etsivät leposijaa
-illaksi, ja isieni maan yrttitarhassa itää ja kasvaa, missä viinipuu
-juurtuu. Näen oman hautaholvini kirkossa, ja kuolleitten luitteni
-luo tunkeutuu hiljainen hyrinä ja surina pitkästä huoneesta, jossa
-sisaret istuvat ja lukevat ajanosotusta. Sanomaton on iloni, ja
-sateenkaaressa tulet sinä kulkien, kaikkein rakastetuin pyhä neitsyt,
-ja sinun edeltäsi pakenevat korpit."
-
-Kun hän mainitsi taivaan kuningatarta, vapisi hänen koko olemuksensa
-niin ilosta, että kynttilä irtausi haarasta ja jäi palamaan hänen
-helmaansa. Herättyään hurmauksestaan hän pani kynttilän takaisin
-paikoilleen, ja heti hän tunsi kipua. Hän poimi jähmettyneen vahan
-palorakoista ja uikutti ja huojui. Hän ei saattanut kauemmin istua
-penkillä, vaan hypähti ylös käsi kyynärpäässä, ja joka kerta kun kipu
-koveni, toisti hän taivaan kuningattaren nimeä.
-
-Silloin kolkutettiin uudelleen ovelle, ja hän veti kaavun ylös ja
-pani sen hakaan kaulan kohdalta.
-
-"Astu sisään!" hän sanoi, mutta painoi kädellä kylkeä niin kovaa kuin
-taisi, tukahduttaakseen rajua polttoa.
-
-"Rippitunti on tullut", vastasi maisteri Pietari ja astui sisään.
-
-"Sinäpä olet tänään huolissasi siitä tunnista, maisteri. Ja niin
-tahdon minäkin ripittää, että me muistamme sen monet hyvät ajat.
-Kutsu nyt sisään kaikki, jotka ovat tässä talossa, sekä vieraat että
-palvelijat."
-
-Maisteri Pietari poistui hetkeksi, ja askeleita ja ääniä kuului
-huoneista ja portailta. Hänen vihdoin palatessaan seurasivat
-häntä palvelijat ja molemmat ruotsalaiset vieraat sekä muutamat
-italialaiset munkit ja useat nuoret tytöt, jotka asuivat Birgitan
-luona tullakseen kasvatetuiksi kurissa hurskaaseen vaellukseen. Vain
-Kaarina ei tullut. Kaikki asettuivat pitkin seiniä, mutta Birgitta ei
-polvistunut maisteri Pietarin eteen niinkuin hänellä muuten oli tapa,
-vaan istuutui penkille keskilattialle.
-
-"Minä tahdon tuoda sen tavan talooni", hän alkoi, "että me joka päivä
-toistemme edessä ääneen ja avoimesti tunnustamme hairahduksemme ja
-pahat ajatuksemme. Itse tahdon tehdä oikean alun. Nyt sanon totuuden.
-Mitä vanhemmaksi minä tulen, sitä himokkaammin iskee hornanruhtinas
-kyntensä vanhaan syntiseen lihaani, niin että minä monena hetkenä
-saatan hyvinkin ikävöidä nuorten ihmisten pariin, jotka tanssivat
-seppelöidyin hiuksin, ja ajattelen uutta morsiuskarkeloa, niin
-köyryinen leski kuin olenkin... Minä näen, että otsasi punehtuu,
-maisteri, mutta jos kainostelet, käännä selkäsi! Sinulla on rauha
-maailmassa, mutta minulla, joka kuulen enkelien puhuvan korvaani,
-minulla ei ole rauhaa nimeksikään. Kiehuva kattila minä olen, ja
-kun pistän siihen kauhan, saan sieltä punaisen ja savuavan sydämen,
-joka on niin mehujen läpitunkema, että se enimmin muistuttaa
-viinirypälettä. Mitä sanotte siitä te, veljet ja isät?"
-
-"Sinä teet oikein kääntyessäsi siinä kysymyksessä meidän miesväen
-puoleen", vastasi maisteri Pietari epävarmalla äänellä, "mutta
-lähettäkäämme ensiksi nuoriso pois."
-
-"Eikö nuoriso saisi kuulla, kuinka kurja minä olen, minä, joka
-vitson ja kuritan, minä, joka olen pahempi kuin nuoriso, siksi
-että minä kuihtuneen nahkani alla vielä kannan nuoruuteni pahaa!
-Nuoret osottavat minua sormellaan, kun kuritan heitä, ja he huutavat
-jälkeeni läpi huoneen: hyi vanhaa leskeä, joka saarnaa taivasta,
-mutta matkaa alas helvettiin!"
-
-"Pyhän Neitsyen nimessä!... Armollisin rouva... Kuulinhan sinun
-välistä ennen puhuvan niin minulle kahden kesken, mutta ympärillä on
-puolikasvuisia neitoja ja huoneväkesi ja vieraita miehiä..."
-
-"Täällä on ihmisiä, joiden on helpompi tulla taivaaseen kuin minun.
-Annas tänne kätesi, maisteri. Päälakeni oikealla puolella on pieni
-kuhmu tai kuperuus luussa... ei, ylempänä. Nyt tunnet sen. Farfan
-munkit sanoivat minulle, että sellaisia kuperuuksia päälaenluussa
-he olivat usein huomanneet hurskailla enkelinäkijöillä, mutta myös
-riivatuilla. Se saattoi olla hyvä merkki, mutta myös paha, he
-arvelivat. Tosin todistivat maisteri Mattias ja priori -- hän joka
-nyt ikkunaloukosta katselee minua niin säikähtyneenä -- että se oli
-jokin muu kuin perkeleen harhojen tuli, mikä loisti minun näyissäni,
-mutta mitä luulen minä itse, kun vuodet eivät tee minua hyväksi,
-eivätkä rukoukset nöyräksi! Kuin tuli poltti rouva Gislentyttären
-kruunu sormiani, kun nostin sen kaappiin. Ylpeästi olisin tahtonut
-mielipuolen lailla painaa sen omaan päähäni, ollakseni kunnioitettu
-kuin menneinä vuosina ja nähdäkseni herjaajani jalkojeni juuressa.
-Tietäisivätpä vain ihmiset, kuinka paljon kiihkeämmin minä kaipaan
-heidän sydämiään kuin he minun! Minä tarvitsen heitä enemmän kuin
-he minua! Yksi ainoa vihollinen kiduttaa minua syvemmin kuin koko
-teidän ystävyytenne lahjottaa minulle iloa. En ole se sitkeä
-rauta vasaran alla kuin te arvelette, enkä minä tiedä ketään niin
-surkuteltavaa ja huonoa. Kaukaa minä saatan tuntea vihamielisen
-katseen kuin neulanpistoksen selässä, ja unetonna makaan sitten yöllä
-ja pahottelen ja ajattelen, mitä pahaa olen tehnyt. Välistä kun olen
-ajatuksissani, tulee ilma lämpöiseksi ja lenseäksi ympärilläni,
-ja silloin minä tiedän, että ihmiset alkavat uskoa tehtävääni ja
-tarkottavat minulle hyvää. Joskus taas, vaikkapa paahteisimpana
-kesäpäivänä, tunnen kuinka kylmä viima käypi omasta maastani,
-niin ettei mikään turkki olisi kyllin paksu lämmittämään minua.
-Kansamme kotona on vahva halveksimisessa. Miehet halveksivat naisia
-ja naiset miehiä, ja minua halveksivat ne kumpaisetkin. Jos on
-olemassa helvettiä minulle, on olemassa vielä syvempi herjaajilleni,
-mutta maan päällä minä tahdon nöyrtyä. Mene matkaasi kaikkine
-rakkauksinesi, maisteri, jos pelkäät hoidella vitsaa! Pidän kauneista
-asioista, ja vastenmielisesti kosketan likaisia esineitä, siksi
-sinun tulee valvoa, että teen mitä alhaisimpia askareita. Nöyryytä
-minua vihamiesteni nähden, jotta häpeäni tulee kaksinkertaiseksi!
-En ole enää sama kuin ennen. Näkyni viipyvät, ja vasta kuumalla
-vahapisaralla saatan vielä joskus ne houkutella esiin. Paperi lojuu
-valkoisena ja tyhjänä pöydälläni, ja minun sieluni on kuivunut."
-
-Hän nousi ja veti palvelijat sydäntään vasten ja munkit ja nuoret
-neidot. Hänen kätensä peittivät heidän päänsä ja olkansa niinkuin
-linnun siivet peittävät poikaset, ja pesän ikkunaluukusta hän katseli
-ulos niin liikkumattomin silmin, että ne olivat kuin kuolleet.
-
-"Kaikkien teidän on helpompi tulla taivaaseen kuin minun. Vanhuus,
-vaivat ja paarit eivät minua pelota. Minä masennan lihaani, eikä
-kipu tuo minulle kipua. Minä menen kerjäläisten joukkoon, ja ryysyt
-ja puute ilahuttavat minua. Mutta tuleepa rikas eikä tiedä ken olen,
-silloin on pian nöyryys lopussa. Minä saatan nähdä nälkää kuin
-kerjäläinen ja maata yöllä kuin kerjäläinen, mutta kohteleppas minua
-kuin kerjäläistä ja annappas toisten luulla, että todellakin olen
-kituköyhä ja tietämätön raukka, kestän sen vain harvoin. Ylpeyttä,
-rakkaat lapset, sitä ei pure jouhipaita eikä kuuma vahapisara. Jos
-sellaisesta ihmisestä kuin minä voi viimein tulla se kuin pitää...
-jos kiehuva kattila voi muuttua kirkkaaksi lähteeksi... kuinka paljon
-helpompi on silloin teidän mennä taivaaseen, teidän jotka olette
-nöyriä ja hiljaisia jo alusta asti! Katsokaa sentähden minua ja
-oppikaa minusta."
-
-"Sisar ja rouva", vastasi maisteri, Pietari. "Jumalan henki on
-sinussa silloinkin, kun puhut pahaa itsestäsi, sillä mitä sinä sanot
-on totta. Sinun sydämesi on kuin alttari hurskaine vahavaloineen
-ja suitsusoihtuineen, ja kun kivet rusentavat oven, surkastuu
-kynttilänliekki tuulessa, mutta soihtu liekehtii. Niitä, jotka ovat
-nöyriä jo hamasta alusta, kuritetaan, ja he tulevat yhä nöyremmiksi
-vastoinkäymisestä. Sinun on toisin. Usein hymyilin hyväntahtoisesti,
-kun kerroit näkyjäsi, sillä melkein aina huomasin, että enkelit,
-jotka muuten saattavat olla niin ankaria, mieluimmin puhuttelevat
-sinua leppeästi ja armaasti, niin, joskus kiittävätkin sinua. He
-tietävät niinkuin minäkin, kuinka sinä tulet sävyisäksi. Kovat sanat
-ja onnettomuudet paaduttavat sydäntäsi, ja sinä kiusaat ja kidutat
-itseäsi turhaan. Sinä tarvitset muuta, kypsyäksesi taivaaseen."
-
-Birgitan silmät saivat eloa ja suuntautuivat läpitunkevasti ja
-kysyvästi maisteriin, mutta mies seisoi etäällä ikkunakomerossa ja
-vastasi varsin hiljaa:
-
-"Sinä tarvitset myötäkäymisen kirkasta, täyttä kesäaurinkoa."
-
-
-
-
-IX
-
-
-Joka aamu kulki Birgitta kaupungilla tyttärensä ja maisteri
-Pietarin parissa ja rukoili kirkoissa. Äänettöminä he näplivät
-rukousnauhojaan, mutta heidän takanaan nousi moni nyrkkiin puristettu
-käsi, ja moni kardinaali kääntyi pois koskettamatta punaista hattuaan
-tai kohottamatta sormiaan siunaukseen.
-
-Eräänä iltana, kun palvelijat olivat kattaneet pöydän ja jo kauan
-siirrelleet patoja edestakaisin liedellä, jottei ruoka palaisi
-pohjaan, kuulivat he palatsin portin paukahtavan kiinni raskaasti
-kumahtaen. Rikkirevityin vaattein ja katuloan peittämänä tuli
-Birgitta portaille, mutta kun maisteri Pietari tahtoi tukea häntä,
-työnsi hän rauhallisesti pois hänen kätensä.
-
-"Jumala on pelastanut meidät", hän sanoi. "Kokoontukaamme kaikin
-kiitokseksi laulamaan Ave Maris Stellaa ja sitten muistoksi
-vahvistakaamme sydäntämme joka ilta suloisella laululla. Säveleitä,
-säveleitä minä halaan kuulla, maisteri! Ellen minä joka päivä saisi
-laulaa huoneväkeni kanssa, olisi puolet voimastani poissa."
-
-Hän asettui pöydän päähän kuoron johtajana, ja muut järjestyivät
-sivuille toisiaan vastapäätä, esilaulajattaret eteen. Birgitta alotti
-laulun heikolla ja melkein kainolla, mutta heleällä äänellä. Hänen
-poskensa olivat puhjenneet ruusuihin, ja niin nuorelta ja suloiselta
-ja rauhalliselta hän ei ollut pitkään aikaan näyttänyt omistaan.
-Kansanjoukko, joka oli vainonnut häntä pitkin katuja, heitteli
-sillaikaa kiviä sisään avoimista ikkunoista, ja suurin jyskähti
-pöydän eteen, mutta Birgitta ei liikahtanut paikaltaan. Pitkän
-ajan vaiensi laulun mellastajien huuto, ja eräs dominikaanimunkki
-jakoi palavia tulisoihtuja ja kehotti julmaa joukkoa polttamaan
-ruotsalaisen noitaväen.
-
-Yhtä juhlallisesti, joskin hillitysti, kaikui kuitenkin laulu
-piiritettyjen vastauksena:
-
-    "Ave, Maris Stella,
-    Dei mater alma
-    Atque semper virgo,
-    Fleix coeli porta."
-
-Kun laulu oli loppunut, antoi Birgitta merkin kaikille asettua
-pöytään ja alottaa iltasen, mutta maisteri Pietari, joka istui häntä
-lähinnä, kuiskasi:
-
-"Sinun iloinen mielesi ihmetyttää minua paljon vähemmän kuin luulet.
-Joukko tiesi hyvin, kuka olit. Ei kukaan sanonut sinua kerjuriakaksi.
-Rooma alkaa tuntea sinut. Kuninkaan sukulainen saat olla ja
-harhauskoinen, joka lähettää kurituskirjeitä paaville ja piispoille.
-Sellainen ei tuota sinulle sydäntuskaa, Briitta-äiti."
-
-Birgitta tulistui silmänräpäykseksi, mutta punastus muuttui avoimeksi
-ja miltei vallattomaksi hymyksi:
-
-"Maisteri", hän vastasi yhtä matalasti. "Ehkä nyt alkaa se
-myötäkäyminen."
-
-Paisti oli jo jaettu ja syöty, kun palvelijan, joka toi soppamaljaa,
-täytyi väistää ovessa kutsumatonta ja odottamatonta vierasta. Talon
-katsastaja siinä astui sisään. Laihana ja pitkänä mustankäherine
-hiuksineen ja kotkannenineen hän asettui pöydän eteen, ja
-kumarrettuaan ja tartuttuaan molemmin käsin sauvansa sakaraan hän
-lausui jäykästi ja arvokkaasti:
-
-"Hyvä rouva! Teidän pitäisi useammin ajatella, että kenttä tuolla
-ulkopuolella on mestauspaikka. Tuolla te itse voitte nähdä
-kivijalustan, jota vielä harmentaa hiili ja tuhka ja jolla moni
-syntisparka on saanut tehdä tilinsä tämän maailman mahtaville.
-Totisesti, maa ei ole taivaanvaltakunta, mutta te ette voi tehdä
-ihmisiä paremmiksi kuin Jumala on heidät luonut. Te käskette paavin
-palata Roomaan ja vertaatte häntä Juudakseen ja Lusiferiin ja sanotte
-taivaan kuningatarta rakkaaksi anopiksi. Te menette paroonien
-ja piispojen luo ja poltatte heidät helvetillä, jonka käytäviin
-ja kätköihin teidän täytyy olla erittäin perehtynyt. Te puhutte
-näkymättömästä kirkosta, kiihotatte köyhiä rikkaita vastaan ja
-salaatte kuljeskelevia fraticellejä huoneisiinne. Hänen ylhäisyytensä
-kardinaali, paavin oma herra veli, jolla on valta tässä talossa,
-suvaitsi jo aikaa sitten sopivasti ja ystävällisesti huomauttaa teitä
-toisesta asuinpaikasta, koska hän itse tarvitsi huoneitaan. Minä näin
-teidän itkien harhaavan pitkin katuja majatalosta toiseen ja minä
-kirjotin ja sain aikaan muutoksen." Katsastaja katsoi keppiinsä ja
-kieputti sitä sormiensa välissä.
-
-"Siitä ovat ajat muuttuneet, hyvä rouva. Rahvas alkaa taas huutaa
-tribuuniaan Cola di Rienziä, eikä huolestuneilla parooneilla ole
-enää varaa palkata vartiostoa kaupungin eri sokkeloihin. Tänä yönä
-minä tahdon Orsinin sotilailla häädättää roskajoukon, mutta sitten
-te saatte etsiä itsellenne uuden kodin tai muuttaa kadulle paljaan
-taivaan alle!"
-
-"Seis, ystäväni!" huudahti Birgitta katsastajalle, joka heilautti
-keppiään kaaressa ja kääntyi mennäkseen. "Ei maksa vaivaa kutsua
-Orsinin sotilaita, sillä ilman Jumalan tahtoa ei niin hiuskarvakaan
-koukistu päässäni."
-
-Hänen vielä niin puhuessaan alkoi ukkonen jyristä ja sataa rankasti.
-Sammuvin soihduin ja alasvedetyin hatuin hajaantui kansa ympäri
-kenttää. Katsastajaa alkoi paleltaa, vaikka ilma oli hiestävä. Hän
-katsoi milloin ikkunaan, milloin Birgittaan, joka veti povestaan
-kirjeen ja laski sen eteensä, käden koskettaessa murrettua sinettiä.
-
-"Eräs roomalainen ystävättäreni on tänään kirjoittanut minulle
-ja tarjonnut taloaan, jonka voimme nähdä täältä Campo di' Fiorin
-toisella puolen. Todellakin, maisteri, myötäkäyminen alkaa, ennenkun
-tunnen itseni mahdolliseksi sitä kohtaamaan."
-
-Sade taukosi, mutta ukkonen pauhasi yhä, ja kaukana kaupungilla
-läpätti yksinäinen kello Pyhän Pietarin kirkossa. Yhtäkkiä iski niin
-valkea salama pilvien lomissa, että koko kenttä kirkastui, ja kun
-jyrinä vyöryi pois, oli yksinäinen kello vaiennut.
-
-"Kristus auttakoon!" änkytti katsastaja, pudotti keppinsä ja otti sen
-taas lattialta ja meni ovelle, mutta sitten hän pysähtyi ja tuijotti
-Birgittaan. "Salama iski Pietarinkirkkoon!"
-
-"Se merkitsee, että Lusifer kuukertui istuimeltaan", vastasi
-Birgitta. "Neljän päivän kuluessa on paavi Klemens makaava kuolleena
-Avignonissa naistensa ja soittoniekkojensa itkemänä. Vanhurskas
-tuomari, jos minun puheeni on sinun vaikutustasi, kuule sitä ja lyö
-vihollisesi!"
-
-
-
-
-X
-
-
-Ruotsalaiset pysyivät vielä jonkun aikaa kardinaalipalatsissa, mutta
-katsastaja valitti ja uhkasi yhä. Varhain eräänä aamuna he alottivat
-sentähden muuton, ja Birgitan omaisuus oli niin pieni, että enin
-osa voitiin sälyttää kolmen aasin selkään. Kalkkia, öylättilautasta
-ja ristiinnaulitunkuvaa kantoi maisteri Pietari, kirjat kokosi
-Kaarina esiliinaansa, ja Birgitta itse otti pienen puutaulun,
-jonka kullatulle pohjalle Simone Martini oli maalannut taivaan
-kuningattaren kuvan.
-
-"Pyhä perhe matkaa Egyptiin!" mutisi katsastaja heidän jälkeensä
-ikkunasta.
-
-Ennen kaikkia muita kiiruhti Kaarina uuden kodin varjoisaan
-puutarhaan ja laski kirjat kivipöydälle. Hän ei suuriakaan välittänyt
-katkotuista pylväänpäistä ja kivijumalista, jotka muurinvihreän
-peittäminä lojuivat läjissä hiekkakäytävän molemmin puolin, mutta hän
-maistoi suihkukaivon kylmää vettä ja istahti mehiläispesän ääreen
-katselemaan pieniä ahkeria eläviä, jotka auringossa kimmeltävin
-siivin liitelivät edestakaisin. Häntä ihmetytti, ettei äiti heti
-seurannut häntä puutarhaan, mutta kasvaneena folkungimetelin
-myrskyaikoina Birgitta ajatteli ensin aivan muita asioita.
-Hän katseli talon seinää, joka viisine pylväineen ja leveine
-kivimöhkäleineen näytti voivan uhmata sekä aikaa että ihmisiä. Hän
-tutki raudotettua ja raskasta tammiporttia, ja kun hän vihdoin
-sotilaallisen asiantuntevana silmäili puutarhan ampumatornia ja
-hammastettua muuria ja kaikesta tuli vakuutetuksi, että uusi asumus
-lähinnä muistutti linnotusta, valtasi turvantunne hänet kokonaan.
-
-Sitten-hän meni kapeita kiviportaita pitkin ylimpään kerrokseen ja
-määräsi keskimäisen huoneen kokoussaliksi, mutta toisen huoneen
-sivulta hän antoi Kaarinalle ja valitsi toisen itselleen. Sinne hän
-antoi tuoda penkin ja pöydän, ja nurkkaan heti kiinnitti taivaan
-kuningattaren pienen kuvan, mutta päänalusia ja vuodevaatteita hän ei
-sallinut sijottaa sinne.
-
-Kaikki kolme huonetta olivat pieniä, seinät sileitä ja valkoisia,
-mutta kattohirret veistettyjä ja maalattuja, ja palvelusväki arveli,
-ettei heidän emäntänsä ollut asunut oivallisemmin sitten nöyryytyksen
-päivien, jolloin hän hovimiesten nauramana vieraili Maunu-kuninkaan
-luona Arbogassa.
-
-Edellä puolenpäivän hän meni palvelijain joukkoon, jotka pesivät
-portaita, ja hän kantoi vesisankoa. Hän pysähtyi niin lähelle seinää
-portaitten puolipimeään mutkaan, ettei hän näyttänyt ruumisolennolta,
-vaan oli kuin joku toisten varjo.
-
-Porttikäytävään ilmaantui ukko, jolla oli paljaat ruskeat käsivarret
-ja kitara selässä. Hänen paitansa oli kokonaan ommeltu lukemattomista
-pienistä nahanpalasista, portilta tuleva päivänvalo kuulsi läpi hänen
-partansa ja valkoisten riippuvien hiustensa.
-
-"Tervehdykseni, ahkerat naiset!" hän alkoi. "Asuuko täällä mahtava
-rouva Birgitta, joka panee viralta kuninkaita omassa maassaan ja
-uhkaa paavia pikaisella kuolemalla, ellei hän tottele ja muuta
-Roomaan?"
-
-"Hän asuu täällä", vastasi Birgitta, ja laski sangon kädestään.
-
-Vasta nyt huomasi vanhus, että varjo portaitten mutkassa oli lihaa ja
-verta, ja hän katseli Birgittaa hetken tutkivasti. Sitten hän jatkoi:
-
-"Niinpä olet sinä rouva Birgitta, sillä toiset tekevät työtä
-raskaasti ja pakosta, mutta sinä aherrat huviksesi. Ja kas, minä näen
-kultatupsuisen purppuranauhan ryysyisten vaatteittesi lomasta."
-
-"Olet oikeassa, minä olen turhamainen ihminen", sanoi Birgitta ja
-kätki silkkinauhan poveensa.
-
-Vanhus otti kitaran selästään.
-
-"Voi, rouva Birgitta! Kaksi vuotta olen oleskellut fraticellien
-kiellettyjen ja vainottujen veljeskuntien keskuudessa vuoristossa.
-Siellä minä kohtasin monen paljasjalkamiehen, jolla oli kultasormus
-peukalossa merkkinä siitä, että mies kerran oli ollut ylimys.
-Ja minkätähden luulet minun kantavan kitaraani, minun, joka en
-enää kykene laulamaan, vaan ainoastaan kuiskaamaan? Kannan sitä
-ylpeydestä, muistuttaakseni itselleni, että kerran olin Vaeltava
-Tuomas ja että minua kaikkialla kunnioitettiin eläköön-huudoilla ja
-täpötäysillä pikareilla."
-
-"Jos olet Vaeltava Tuomas, pitää sinun ensimäisen yhdyntämme tähden
-jäädä talooni, jotta voin kätkeä sinut vainoojiltasi. Muistatko yötä
-ruttosairaitten keskessä Milanossa, jolloin minä olin väsynyt ja
-suojatonna?"
-
-"Muistoni on käynyt heikoksi, jalo rouva. Tiedän vain, että minä
-eräänä yönä Milanossa seurasin muutamia pyhiinvaeltajia majataloon ja
-lauloin heille matkalla. Palkaksi en saanut vain tavallista ropoani,
-vaan kerjuupussi, jota kannoin lanteellani ja jonka minä pyhän
-neitsyen edessä olin pyhittänyt yksinomaan sairaalle sisarelleni,
-tuli täyteen reunojaan myöten. Kun minä sitten istuin majatalossa
-tanssivien munkkien ja nunnien parissa, nousi ylpeys päähäni kilpaa
-viinin kanssa, ja minä tyhjensin pussin pöydälle ja tarjosin koko
-seuralle. Kun minun sitten piti kohottaa ensimäinen pikari, kaaduin
-penkillä ja kuolin. Astuin alas kiirastuleen ja näin kuoleman
-valtakunnan. Käytävät olivat siellä niin kapeita ja matalia, etteivät
-kuolleet saattaneet nousta seisomaan eivätkä maata pitkänään maassa.
-Istuimme niin tiheään sullottuina, ettemme voineet kohottaa käsiäkään
-sivuille, ja kurkku ja kieli olivat kuivuneet, ettemme voineet puhua
-emmekä uikuttaa, vaan ainoastaan miettiä mennyttä, kykenemättä
-toivomaan saavamme konsanaan unta. Päällämme lepäsi maa-aines ehkä
-peninkulman korkuisena ja kauhistuttavan raskaana, sillä käytävien
-laakeat katot nojasivat meidän kiireisiimme. Ainoa, mikä loisti
-läpi yön, liikkumattomien kipinäin lailla, oli maisen elon mitä
-vähäpätöisimpien tekojen ja ajatusten muisto hamasta lapsuudestamme
-asti, ja minä ymmärsin, että minut oli singottu siihen huoneeseen,
-joka oli varattu ylpeille."
-
-"Ja nyt sinä tulet varottamaan?"
-
-"Varottamaan ja itse oppimaan, koska sinä tiedät jotain nöyryydestä.
-Ennen kaikkea tulen kuitenkin saadakseni talossasi sielunrauhan
-ja päästäkseni pakoon vainoojiani ja roviota, sillä en pelkää
-mitään niinkuin kuolon valtakuntaa... Liikkumattomana minä istuin
-kauhun paikassa, mutta vihdoin tunsin tuulenhenkeä sanomattomaksi
-lievennyksekseni, ja kun avasin silmäni, näin kaksi luostarisisarta,
-jotka hellästi hoitivat minua. Olin tullut aivan valkotukkaiseksi ja
-arvelin silloin, että tuskaani oli kestänyt kahdeksankymmentä tai
-yhdeksänkymmentä vuotta, mutta he sanoivat, että olin ollut kuolleena
-vain tunnin."
-
-"Ja yhä sinä kannat kitaraasi?"
-
-"Niinkuin sinä kultatupsuasi... Mutta sisareni ei ole enää elossa, ja
-nyt minä tahdon opettaa sinua ottamaan täyden askeleen."
-
-Hän heitti kitaran käsistään, niin että pienet luuruudut irtaantuivat
-ja hyppelivät pitkin kivitystä, ja ikäänkuin jo ollen kotonaan astui
-hän puutarhaan päin.
-
-"Minä syön harvoin ja nukun mieluimmin katolla tähtien alla. Minusta
-sinä saat huokean palvelijan. Määrää minut puutarhuriksi. Täältä ei
-nähtävästi puutu hedelmiä eikä yrttejä, mutta se, mitä sinun ennen
-kaikkea muuta joka päivä pitäisi katsella, se puuttuu vielä."
-
-Hän tarttui lapioon, joka nojasi lähintä kypressiä vasten, ja
-alkoi heti kaivaa. Mullan ja kivet hän löi sivuun, ja pian oli hän
-vyötäisiään myöten kaivetussa kuopassa. Kun naiset tulivat portailta
-katsomaan hänen työtään, huomasivat he, että hän loi hautaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Täysi kesä oli nyt tullut, ja eräänä kuumana elokuun päivänä,
-Birgitan istuessa pöydässä koko väkensä kanssa, alotti maisteri
-Pietari hänen määräyksestään tavanmukaisen raamatunlukemisen. Luukut
-oli puoleksi sulettu auringolta, ja koko aterian ajan kuului etäistä
-äänten sorinaa, ja kello kajahteli Kapitoliumilla.
-
-Ruokia oli runsaasti, ja viini vaahtosi pikareissa, sillä vaikka
-Birgitta itse söi vähän, ei hän pitänyt aterian liiallisesta
-niukkuudesta. Sama tyytyväisyys kuin aina valaisi maisterinkin
-kapeita kasvoja. Hän istui vastapäätä Birgittaa pöydän toisessa
-päässä, ja hänen kummallakin puolellaan olivat nuoremmat kappalaiset
-Gudmar ja Maunu, jotka pitkinä ja laihoina tuijottivat tinalautaseen.
-Alvastran priori rypisti mustia yhteenkasvaneita kulmakarvojaan
-ja pullisti huuliaan ja näytti lukemisen kestäessä ajattelevan
-luostarin voimaa ja Birgitan suuruutta. Pietari Räätäli suuntasi
-vähäväliä teräskirkkaat ja välähtelevät silmänsä kaappiin, jossa
-hänen kaksi rahapussiaan oli hyvässä säilössä, ja rouva Francesca
-Papazuri, palatsin vieraanvarainen omistajatar, joka tänään oli
-kutsuttu vieraisiin, auttoi alati kömpelöä ruotsalaista käsityöläistä
-täyttämään pikarin. Hän oli rehevä ja jo vanhanpuoleinen, ja hänen
-hiuksensa olivat jakauksella marmorivalkealla otsalla. Joka kerta kun
-maisteri alotti uuden lausejakson, nyökkäsi hän lukijalle odottavasti
-hymyillen, mutta kun tämä tuli lausejakson viimeiseen sanaan,
-nyökkäsi hän Birgitalle.
-
-Kaarina, jolla oli paikkansa liikkumattomien nuorten neitosten
-keskessä, katseli varovasti maisteria arvatakseen, eikö hän jo
-pian pääsisi luvun loppuun; mutta hitaasti eteni lukeminen rivi
-riviltä, vieläkin hitaammin kuin muulloin, sen osotti Kaarinan
-kärsimättömyyskin. Hänestä tuntui kuin rivit olisivat alaspäin
-kulkevia portaita ja kuin maisteri pysähtyisi joka askeleella
-mitatakseen tarkasti kivilaatan sekä pitkittäin että poikittain,
-ennenkun uskalsi ottaa uuden askeleen. Kaarina tahtoi olla
-kuuliainen ja alistuva ja kuunnella, mutta, kas, silloin hän kuuli
-taas kellojensoiton ja kaukaiset äänet. Ja kun torventoitotus ja
-vaskirummun pauke kajahtivat hänen korviinsa, oli hän unohtaa
-itsensä ja huudahtaa. Hän painoi ensi innossa sormensa pöydänsivua
-vasten noustakseen, mutta malttoi mielensä ja puristi ne vieläkin
-lujempaan, pysyäkseen penkissä. Hän näki, että priori ja kappalaiset
-ja räätäli istuivat kuin kuuroina jokaiselle äänelle, mitä tuli
-kaupungilta. Vain Vaeltava Tuomas kuiski naapureittensa kanssa.
-Hän istui vastaviistoon Kaarinasta kummankin italialaisen munkin
-keskellä, mutta kokonaan riippuvien hiustensa kätkössä, niin että hän
-muistutti valkeaa pilvenhattaraa, ja Kaarina ihmetteli, mitä hänellä
-oli sanottavaa.
-
-Nyt läheni hälinä ja pirstaantui varmoihin ääniin. Oli kuin
-lukemattomat puunuijat olisivat iskeneet tahdissa maata. Kaarina
-ymmärsi, että sotilasosasto samosi Kapitoliumille, ja hän tiesi,
-että Cola di Rienzi, kansantribuuni, nyt ratsasti Roomaan paavin
-lähettilään rinnalla.
-
-Sunnuntaina -- mennessään messuun Aracoeliin -- hän oli kuullut
-valkovaatteisten naisten harjottavan tervehdyslaulua, ja he olivat
-verranneet häntä olympolaiseen sanansaattajaan, joka tuli herättämään
-muinaisajan jaloimmat varjot. Kun hän ajatteli nuorten laulajattarien
-kauneutta ja iloa, unohti hän kokonaan kuunnella maisteria.
-
-Silloin Birgitta naputti pöytään, ja yhtäkkiä suuntautuivat kaikkien
-silmät Kaarinaan, yhtä nopeaan taas vaipuakseen -- ja siinä hän istui
-häpeissään ja veripunaisin otsin.
-
-Maisterin latinalaisten sanojen solina sekottui aseenkalskeeseen,
-mutta joka lauseen perästä hän hillitsi itsensä ja käänsi kaikki
-sananmukaisesti ruotsalaiselle huonekunnalle, joka seisoi seinämillä
-tai meni ja tuli vatineen ja maljoineen.
-
-"Finis amen!" sanoi lukija viimein ja sulki kirjan.
-
-Kaikki nousivat lausumaan pöytärukouksen, mutta kun Birgitta ei
-liikahtanut, täytyi heidän istuutua jälleen. Birgitta nojasi
-kyynärpäähänsä ja piti kättä silmillä.
-
-Priori pullisti huuliaan, kääntyi kärsimättömänä penkillä, tömisti
-sandaaleilla lattiaa ja siirteli pikareja.
-
-Birgitta nosti päänsä ja sinkautti muutamia sanoja suoraan yli pöydän.
-
-"Kansantribuuni on siserooni!"
-
-Vaeltava Tuomas ponnahti pystyyn ja puristi kätensä nyrkkiin hänen
-päänsä yli kuin musertaakseen sen.
-
-"Ellei kaikkia viittoja leikata sinun selkäsi mukaan, raotat sinä
-heti helvetin ovea. Tahdotko sitten ennemmin, että pahantekijä
-Monreale, se punaparta, ottaa pakkoveroa maalta, siksi että hän
-viikon rosvottuaan joka sunnuntai lahjottaa kymmenykset kirkolle? Jos
-kansantribuuni tempaa käsiinsä vallan, säätää hän hyviä lakeja...
-Kohtasin hänet vuoristossa, kun hän oli pakolaisena. Kultatupsuja
-hän kantoi vaatteitten alla kuin sinäkin ja näki näkyjä kuin sinä ja
-keskusteli milloin taivaan kuningattaren, milloin manalan pakanoitten
-kanssa... Kuuletko! Tuo ei enää ole huovien marssimista... juoksevat
-ja säikähtyneet askeleet synnyttävät töminän. Avaisitpa luukut,
-näkisit koko kentän tulvehtivan keltaisia takkeja. Kas, juutalaiset
-puikahtavat tervehtimään kansantribuunia, sillä nyt he tietävät,
-ettei heitä enää vainota. Minäkin uskallan nyt mennä kaduille, sillä
-ei niin polttolavaa sytytetä Roomassa, mutta kirkot vapisevat."
-
-"Hiljaa, lurjus!" pauhasi priori ja hypähti penkistä. "Palvelusväki
-kertoo, että sinä olet velho ja harjotat salaisia oppeja, ja
-emäntämme on aivan liian hyvä, hän pysyy sanassaan ja suo sinulle
-piilopaikan... Etkö kuule, kuinka alkaa soida kaukana, kaukana,
-melkein kuin maalla, Campagnalla... On kuin raskaat, laahaavat
-paljasjalka-askeleet kaiuttaisivat kirkonlattiaa. Sen kellon _minä_
-tunnen hyvin. Se on Laterani. Vielä kannattaa Pietarin istuinta neljä
-varmaa kultajalkaa."
-
-Vaeltava Tuomas meni ikkunaan ja painoi korvansa luukkuun.
-
-"Olkaa vain aivan hiljaa. Minä voin kuulla toisenkin kellon, mutta
-ylhäältä, kuin ilmasta. Se on Aracoeli. Se on minun kelloni. Ei
-mikään kello koko maailmassa soi kuin se. Vain kuunnellakseni minä
-saatan seisoa tuntikausia kirkonportaitten alapuolella... leveitten
-ja loppumattomien taivaanportaitten, jotka on rakennettu kansalle,
-lukemattomille, joita asuu puolikymmentä yhdessä huoneessa ja jotka
-joka vuosi saavat yhä enemmän lapsia. Varo sitä kelloa, priori, se
-riippuu lähellä Kapitoliumia!"
-
-"Suuresti hairahtuisin", sanoi Birgitta hetken kuunneltuaan
-kelloja, "ellen olisi puhunut kansantribuunin kanssa minäkin.
-Kerranhan aamulla Sankt Laurentiusin Panispernan äärellä antoi eräs
-pyhiinvaeltaja niin ylväästi minun ymmärtää, että hän tiesi enemmän
-maailmasta kuin minä. Aavistus sanoi minulle heti, että hän oli
-kansantribuuni, vaikka olin vaiti."
-
-Kaarina hypähti pystyyn, ja hänen kanssaan nousivat kaikki muutkin.
-He asettuivat piiriin Birgitan ympärille, joka jatkoi:
-
-"Hän puhui kauniisti ja ylevämielisesti... salatakseen vavistusta.
-Hänen polkunsa ei ole suora kuin meidän. Alati hän seisoo
-tienhaarassa ja halaa mennä molempia teitä yhtaikaa. Antakaa minun
-olla yksi teistä! hän sanoo kansalle, mutta kun raukat sorretut
-tahtovat tarttua häneen, seisoo hän jo kivijumalien keskellä
-Kapitoliumilla. Tule meidän omaksemme! sanovat kivijumalat, mutta
-vastaamatta hän menee pois erakkojen luo ja änkyttää: turhuus!"
-
-Vaeltava Tuomas kääntyi uhkaavin katsein.
-
-"Jos milloinkaan ihminen voi kantaa purppuraa totuuden ja hyveen
-kirkastamana, niin ainakin hän."
-
-"Odottakaamme sentähden, Tuomas, ja ottakaamme vaari asiasta
-ja oppikaamme siitä, mitä tapahtuu. Purppura on spitaalitaudin
-saastuttama."
-
-"Mutta uskohan minua kuitenkin, rouva Birgitta..."
-
-"Pöytärukous!" vastasi Birgitta lyhyesti ja nousi ja taputti kahdesti
-käsiänsä.
-
-Kun rukous oli luettu, riensi Vaeltava Tuomas katolle katselemaan
-kulkuetta, ja molemmat italialaiset munkit ja rouva Francesca
-seurasivat häntä.
-
-"Te miehet olette niin taitavia ja valmiita kaikkeen", sanoi Birgitta
-ja alkoi korjata pöytää, "enkä kummastele, että osaatte selittää
-kellokielenkin. Tulen aina iloiseksi, kun kuuntelen teitä. Mutta nyt
-on ateria lopussa... enkä saata salata, että lopussa ovat rahatkin.
-Nyt saamme ajatella omaisuutemme myymistä; mutta tänään kuuluu kaikki
-kauppa olevan seisahduksissa... Kaarina, miksis seisot ovella?"
-
-"Ajattelin pyytää sinulta, äiti, että saisin seurata toisia katolle."
-
-"Pyydä ennemmin häneltä, joka enemmän voi kuin minä, pyydä ennemmin
-häneltä kuuliaisuuden henkeä. Minun köyhäni odottavat portilla
-aterianjätteitään."
-
-"Mutta eihän meillä itsellämmekään ole ruokaa talossa, äiti, ja rahat
-on kulutettu."
-
-"Pitäköön siitä huomispäivä huolen; ota ruukku, minä kannan
-tinamaljan!"
-
-He menivät yhdessä eteiseen, ja kun Kaarina kyynärpäällään työnsi
-auki portin, kuuli hän äidin sanovan:
-
-"Missä ovat minun kerjäläiseni?"
-
-Portaat olivat tyhjät.
-
-Maisteri Pietari, joka myös oli mennyt katselemaan kulkuetta, vastasi
-katolta:
-
-"Sinun kerjäläisesi hyörivät tänään kansantribuunin ympärillä. Rammat
-tanssivat, mykät huutavat, ja heidän kaikkien ylitse sataa rahoja,
-silkkaa hopeata... Eihän siitä paikasta, missä sinä seisot, ole
-näköalaa, mutta täältä ylhäältä me näemme kaikki. Kansantribuuni
-ratsastaa avopäin ja viitan verhoamana kuin haamu Palatinuksen
-multakummuilta."
-
-Kaarina piti vielä ruukkua; mutta kun hänen piti kuunnella maisteri
-Pietaria, satutti hän sen oveen, niin että kädensija meni rikki.
-
-"Äiti kulta", hän pyysi, "älä vihastu. Olen ollut viimeisinä päivinä
-sairas ja heikko, sillä ilmassa on myrkyllistä huurua. Terveys
-palaisi pian, jos minä vain joksikin aikaa saisin matkata kotiin...
-Minä tahdon kotiin, äiti!"
-
-"Koettele itseäsi vielä puoli vuotta. Yhden seikan tahdon sanoa
-sinulle, kuinka sitten onkin elosi kulku: pidä tiesi suorana!"
-
-Äiti ja tytär palasivat äänettöminä. Birgitta otti esiin
-kirjotusneuvot, ja kun hän silloin avasi kaapin, pysähtyi Kaarina
-hänen viereensä katselemaan rouva Gislentyttären kruunua.
-
-"Kruunun me myymmekin ensiksi", sanoi Birgitta. "Ennemmin jotain
-muuta, äiti. Vaikken koskaan saakkaan kantaa sitä ulkona ihmisten
-keskessä, saanenhan kuitenkin välistä koetella sitä päähäni
-huoneessani, koska olen kuninkaan sukua?"
-
-"Minä tiedän, Kaarina, että kruunu on sinulle rakas, mutta paljon
-katoamattomamman olet voittava. Laske nyt rouva Gislentyttären kruunu
-lähelle sydäntäsi, ja kun sinä kuulet kehotuksen, tottele ja jätä
-kruunu maisteri Pietarille ja pyydä häntä menemään kultasepälle."
-
-Kaarina otti kruunun käteensä, ja Birgitta sulki oven ja istui pöydän
-ääreen. Hän kastoi haikarakynän, mutta siveli kirjottamatta sulalla
-paperia.
-
-"Rakas lapsi raukkani," hän mutisi, "miten nuorta sydäntä
-kirveleekään!"
-
-Riemastus jatkui kaduilla ja toreilla, ja yön yletessä syttyi niin
-monta virvatulta kummuilla, että koko Rooma näytti palavan.
-
-Silloin tuli Pietari Räätäli ja asettui Kaarinan luo ikkunan
-ääreen. Muutamia puoleksi kuihtuneita orvokin kukkia riippui hänen
-kauluksessaan, mutta hänellä oli laukku selässä ja juomapullo
-sidottuna vyötärenauhaan.
-
-"Meidän täytyy myydä kruunu", sanoi Kaarina ja leikki sillä kuin
-nukella.
-
-"Rakas olento", vastasi Pietari Räätäli, "silloinpa tulen oikeaan
-aikaan. Nyt minun pitää puhua äiti Briitan kanssa. Tiedän, että hänen
-rahansa ovat lopussa, ja minä olen tänään nähnyt niin paljon kultaa
-satavan yli katukivien, että ellottaa. Priorin ja minun on nyt aika
-sanoa hyvät hyvästit ja taas alottaa vaellus."
-
-Kaarina poistui ja raotti varovasti Birgitan huoneen ovea. Sisällä
-vallitsi puolipimeä, ja vain riippulamppu Maariankuvan edessä loi
-vienoa valoa. Birgitta oli tyyten väsyneenä laskeutunut lepäämään
-tunniksi pöydälle, ja hän makasi aivan suorana ja liikkumatonna.
-Kaarina sulki oven hiljaa. "Äiti nukkuu."
-
-Pietari Räätäli seisoi ja hypisteli ja laski pyhiinvaellushatun
-simpukoita. Vihdoin hän sanoi:
-
-"Tervehdi äitiä, kun hän herää, sanoen, että minä kiitän
-kestityksestä ja siitä, että olen saanut nähdä ja kuulla häntä.
-Pitäköön hän molemmat rahapussini itsensä ja köyhiensä hyväksi. Minä
-harhaan nyt pois kotiin Ruotsiin tyhjine laukkuineni, saamatta polkea
-Pyhää maata; mutta säästettyäni kokoon kaksi uutta täpötäyttä pussia
-minä tulen takaisin, ja silloin on äidin itsensäkin velkansa maksuksi
-seurattava minua hamaan Jerusalemiin. Rakas olento, kerro hänelle
-kaikki, mitä vanha Pietari Räätäli on sanonut."
-
-
-
-
-XI
-
-
-Joka keskiyö herätettiin kaikki Birgitan talossa hartaushetken
-pitoon, ja uniset, jotka jäivät jälkeen, kohtasivat emäntänsä
-kyyröttävän haamun portaissa, minne hän tuli ravistaakseen heidät
-hereille ja rangaistakseen heitä; vahakynttilä paloi kallellaan
-kädessä ja kainalossa oli vitsa. Kello neljä aamulla he nousivat
-uudelleen peseytymään ja pukeutumaan, ja päivä alkoi.
-
-Kaarina ei saanut enää seurata toisia kirkkoihin, sillä monet
-mahtavat herrat olivat jo koettaneet ryöstää hänet, ja koko pitkän
-aamun hän istui yksinään puutarhassa mehiläispesien ääressä, avattu
-pyhimystarusto sylissään. Katsellessaan silloin enkeleitä tai
-pyhiä miehiä ja naisia, jotka oli maalattu kullan ja taivaansinen
-hohteeseen pergamenttilehdille, hän alkoi usein uneksia äitinsä unia
-ja kuuli lehdon suhinaa vielä rakentamattoman luostarin ympäriltä
-Vadstenan lahden rannalta. Kuitenkin hän puristi iloisesti maisteri
-Pietarin kättä, kun tämä tuli kotiin ja vaihtoi pyhimystaruston
-Aisopoksen satuihin ja alkoi opettaa hänelle latinaa.
-
-Sen loputtua istuutuivat toiset neitsyet Kaarinan viereen penkille,
-ja nyt hän harjotti heitä kirjottamiensa ylistysvirsien laulannassa.
-Aamun keltaisen taivaan loistaessa kypressien alitse, täyttivät
-nuorten äänet ilman hiljaisella riemulla. Ja jos he lauloivat oikein
-ja kauniisti, tapahtui välistä, että hän luki muistista jonkun
-Birgitan viimeisistä ilmestyksistä, ja heistä tuntui silloin, kuin
-orjantappurapensaitten ruusut puhkeaisivat kumartelemaan eivätkä
-kypressit uskaltaisi suhista.
-
-Loitompana puutarhassa, minne harvoin kukaan tunkeutui korkeaksi
-kasvaneitten myrttiaitojen välitse, puuhasi sillaikaa Vaeltava
-Tuomas luolassa, joka oli tornin alla. Hän oli rakentanut lieden
-muutamista kivistä, ja lyijypullossa hän valmisti rouva Birgitalle
-mustetta marto-omenasta, gummista ja viinistä. Käärmeennahkoja,
-luunnikamia ja linnunkalloja riippui holvissa hänen päänsä yllä,
-ja päästyään varmuuteen siitä, ettei kukaan häntä häirinnyt, hän
-nosti heti lyijypullon sivulle ja pani sen sijaan kiehuvan kattilan
-tulelle. Yltympäri liettä hän piirusti pentagramin hiekkaan
-hiiltyneellä polttolavasta otetulla puupuikolla ja pani pannuun
-kolme hyppysellistä punertavaa multaa, jonka hän edellisenä yönä
-oli noutanut Domitiusten hautapaikan läheisyydestä, missä demoonien
-ja kadotukseen tuomittujen parku kaikui läpi pimeän. Sitten hän joi
-salaista juomaa voittaakseen henkien avun maisen elon pitentämiseksi.
-Hetkeksi väistyi hänen kuolemanpelkonsa, niin että hän jälleen
-saattoi etsiä ihmisseuraa, ja hän meni pois ja istuutui toisten
-kanssa maisterin ympärille. Hän söi tuskin mitään, ja hän sanoi,
-että nälkä oli ilo tuskaa vastaan, jota hän oli kärsinyt kuolon
-valtakunnassa. Hän istui nuorten keskellä kuin katoavaisuuden
-haamu, mutta lepohetkinä hän kertoi kuiskaavalla äänellään
-kansantribuunista. Kaarinan silmät loistivat, sillä hän ei ollut
-koskaan ennen kuullut puhuttavan kunnollisemmasta sankarista, ja hän
-ikävöi häntä ja pelkäsi häntä ja puhui pahaa hänestä sitä kuitenkaan
-tarkottamatta.
-
-Niin tapahtui välistä, kun Vaeltava Tuomas tuli liian puheliaaksi,
-että muutamia kovia koputuksia kuului ylhäältä ja heti kaikki
-heittivät ompelunsa, sillä he muistivat, että olivat laiminlyöneet
-aikansa ja että heidän joka päivä ennen ateriaa piti auttaa Birgittaa
-kahdentoista köyhän ruokinnassa piharakennuksessa.
-
-Eräänä aamuna, kun Kaarina istui yksinään ja luki Vitae patrumia
-[Kirkko-isien elämäkertoja], herätti hänet ajatuksistaan Kapitoliumin
-kellojen moike. Hän kuuli puutarhan muurien ulkopuolella muutamien
-vuohipaimenten kertovan, että kansantribuuni se oli mestauttanut
-Monrealen, mutta että paroonit kyllä kostaisivat ryövärin kuoleman,
-sillä hän oli ollut heidän urhea auttajansa.
-
-Hän sammutti heti lampun puunrunkojen levottoman valonheijastuksen
-säikäyttämänä, ja kun viimeinen kellonlyönti oli kuulunut, istui hän
-pilkko pimeässä.
-
-Aikaisemmin kuin muulloin tulivat kuitenkin miehet kotiin kirkoista.
-Mutta umpimielisenä ja ahdistuksissaan alotti maisteri opetustunnit
-eikä maininnut sanallakaan tapahtuneesta. Vaeltava Tuomaskin oli
-harvasanainen ja hajamielinen, eikä hän seuraavinakaan päivinä
-katkaissut äänettömyyttään. Oli kuin sopimus kaikkien kesken
-talossa, ettei kukaan enää puhuisi portin ulkopuolella olevasta
-maailmasta, vaan odottaisi tapausten kehitystä. Molemmat italialaiset
-munkit menivät matkaansa palaamatta, ei kukaan hurskas pappi tai
-jumalanystävä kolkuttanut enää porttiin, ja kerjäläisetkin hupenivat
-aamu aamulta yhä. Oli kuin olisi uudestaan ylösnoussut Roomakin,
-joka soihtuvaloisten kauneusjuhlien kestäessä tyhjensi viinipikarin
-seppelöityjen kivijumalien parissa, vuorostaan unhottanut lukitun
-talon. Välistä vei Birgitta salaa maisteri Pietarin syrjään ja
-valitsi jonkun talouskapineen, ja maisteri Pietari poistui ja myi
-esineet, ja äänettömät huoneet kävivät yhä äänettömämmiksi ja
-autiommiksi.
-
-Kaarina ja Birgitta kilpailivat kaikkein alhaisimpien askarten
-ahertelussa, ja he kulkivat saaveineen ja sankoineen kuin palvelijat.
-Silloin tapahtui kerran puolenpäivän aikaan, kun Kaarinan piti kattaa
-pöytä kolmelle köyhälle raukalle, jotka yhä tulivat saapuville, että
-Birgitta otti maljan hänen käsistään ja sanoi:
-
-"Kansantribuuni juhlii taas tänä iltana Kapitoliumilla, ja hän
-on kutsuttanut vieraiksi kaupungin ylhäisimmät naiset, sekä
-maassasyntyneet että muukalaiset. Monelle erittäin korkea-arvoiselle
-hän on lähettänyt erityisen kutsun... mutta ei meille. Kenties
-hän tietää, että me asumme hänen vihollistensa luona Orsinin
-kaupunginkorttelissa. Pian unohdetaan kokonaan meidän olemassaolomme.
-Siksi sinun pitää mennä juhlaan, Kaarina. Minä itse olen liian
-raihnas ja harmaa, ja soihdut ja nauru tekevät mieleni raskaaksi ja
-sydämeni yksinäiseksi."
-
-Kaarina pelästyi. Vuosikausia oli hän ikävöinyt ihmisten ilmoja ja
-sitä, että nuoret ritarit häntä puhuttelisivat ja että hän kuninkaan
-sukulaisena saisi käydä kaunistettuna ja kunnioitettuna; mutta
-nyt hän huomasi, että hän tietämättään oli muuttunut ja kasvanut
-hiljaisuuteen, missä hänen päivänsä olivat kuluneet. Ja niinpä, kun
-uneksittu ilo tarjottiin hänelle lahjana, täytti se hänen sydämensä
-tuskalla.
-
-"Äiti kulta", hän pyysi, "saanhan olla menemättä!"
-
-"Ellet sinä uudestaan totu ylhäisten kemujen sävyyn ja tapoihin,
-kuinka hämilläsi sinä häälytkään silloin, kun olet jättänyt minut ja
-matkannut kotiin! Tule kanssani, ja avatkaamme vaatearkku!"
-
-Vihreä pyhäpäivähame oli siellä vielä myymättä, mutta siinä oli
-paljon parsimista ja paikkaamista, ja nuorten tyttöjen piti tulla
-neuloineen ja silkkilankoineen. Silloin tällöin keskeytyi työ
-määrättyjen hartaushetkien vuoksi, mutta aterian aikana Kaarina ei
-nauttinut muuta kuin vähän vedensekaista viiniä, ja mikäli ilta
-ennätti, sikäli sykki hänen sydämensä tuskaisemmin. Vihdoin oli hame
-niin valmis, että hän saattoi pujottaa sen ylleen, ja kädet, jotka
-vapisivat innosta, auttoivat häntä palmikoimaan hiukset ja panemaan
-päähän rouva Gislentyttären kruunun. Milloin se kiinnittyi liian
-syvään otsalle ja milloin liian ylhäälle kiireelle, ja tytöt olivat
-niin ihastuksissaan oudosta ilmiöstä ja ilakoivat ja sipisivät,
-että Birgitan täytyi vaientaa heidät ankaruudella. Hän asetti itse
-kruunun sopivasti ja kiersi kerran tyttärensä, tarkastaakseen oliko
-kaikki hyvin. Silloin hän huomasi, että sauma oli lanteen kohdalta
-ratkennut. Hän pisti kätensä sisustan alle ja käänsi kankaan ja
-tarttui silkkilankaan ja pietimeen ja ompeli ja teki solmuja,
-hengästyneenä ja kiirehtäen kuin olisi hän pukenut morsianta.
-
-Sitten hän alkoi taas tarkastaa tytärtään ja asettui hänen eteensä.
-
-"En pidä oikein silmistäsi, Kaarina. Sinulla ei ole kaunista
-päivääsi."
-
-Hän kostutti liinahuivin vesiruukussa ja hautoi silmiä ja kuivasi ne
-sitten varovasti ja ymmärtävästi villatilkulla. "Nyt on parempi, ja
-voi nähdä, että sinä olet kuninkaan sukulainen."
-
-"Äiti kulta", pyysi Kaarina vielä kerran ja lankesi polvilleen kädet
-ristissä, "saanhan olla menemättä!"
-
-"Ei, mennä sinun pitää!" vastasi Birgitta ja nosti hänet ja vei
-hänet kädestä arkitupaan, niin ylpeänä kuin olisi hän vielä kerran
-taluttanut kuningatar Blankaa ja nähnyt kaikki hänen hovinaisensa
-seurassaan.
-
-"Nainen ja äiti..." kuiskasi maisteri Pietari, joka odotti
-ruokapöydässä. "Se ei koskaan kuoleudu!"
-
-"Näytä nyt iloiselta, lapsi", sanoi Birgitta ja jätti hänet maisterin
-huostaan, "mutta pidä silmäsi maahan luotuina, ja jos joku mies
-puhuttelee sinua, vastaa aina vain ei tai kyllä!"
-
-Kaarina ja maisteri poistuivat portille, ja siellä nousi Kaarina
-hevosen selkään; viisi soihtupoikaa ja kymmenen keihäsmiestä, jotka
-oli Birgitan viimeisellä hopeapikarilla palkattu vartiostoksi,
-ympäröitsi hänet. Ratsun kummallakin puolen kulki kaksi tyttöä, ja
-takana seurasi maisteri. Mutta ylhäällä ikkunassa seisoi Birgitta, ja
-ylpeänä ja tyytyväisenä hän katseli kauan, kauan tyttärensä jälkeen,
-joka ratsasti juhlille.
-
-Matka kävi hitaasti läpi katujen, ja uteliaat iltaretkeilijät
-tunkeutuivat pienen joukon ympärille, mutta keihäänkärjet pitivät
-heidät loitolla. Heti kun Kaarina oli ratsastanut linnanpihalle
-Kapitoliumin eteen, missä tornivangit katselivat häntä ristikon läpi,
-vapautti hän hetkeksi vartiostonsa. Muuan herrasmies saattoi hänet ja
-maisterin ja molemmat tytöt saliin. Se oli sama, missä Petrarca oli
-saanut laakeriseppeleensä, ja vieläkin vihersivät Parnasson metsät
-siellä, sillä kaikilta kulmilta kohosi laakerinoksakimppuja. Kaarina
-joutui toisten rouvien ja neitojen pariin erään punapeitteisen
-aitauksen taa, ja toisen aitauksen takana vastakkaisella seinällä
-olivat vapaapaikat roomalaisrahvaalle. Keskellä lattiaa poikajonon
-edessä, joka kantoi kynttiläsauvoja, oli neliskulmainen pöytä, ja
-ateria oli jo alkanut. Siinä istuivat kaikkein ylhäisimmät, joita oli
-kunnioitettu erityisellä kutsulla, ja kansantribuunin istuimen takana
-seisoi rautamies kantaen hänen sinilippuaan, jossa nähtiin aurinko
-säteitten ja tähtien ympäröimänä.
-
-Kaarina tunsi heti kansantribuunin ulkonevasta leuasta, jota ohut
-ruskea parta peitti; mutta kuinka olikaan hän muuttunut siitä
-aamusta, jona Kaarina oli katsellut häntä Sankt Laurentiusin
-Panispernan luona. Keisaritooga riippui kankeana koruompeluista,
-aluspuku oli valkoinen, ja paljailla käsivarsilla kiilsi leveitä
-kultarenkaita. Hän oli tullut lihavaksi. Heleänvalkea kaula laskihe
-syvään poimuun joka kerta kun hän käänsi päänsä sivulle, ja niin hän
-teki alinomaa ja tarkistellen veitikkamaisesti toisella silmällään
-suuntasi sanansa johonkuhun lähimmistä pöytävieraista. Hän korotti
-vähäväliä ääntään, jotta se kuuluisi aitauksen taa, ja sitten hän
-vaipui miettimään jotain jumaluusopillista riitakysymystä tai
-selitteli jonkun viimeksi paljastetun muinaisjäännöksen lyhennettyä
-kirjotusta. Hän kiivastui ja sai vastaväittäjänkin kiivastumaan.
-Sitten hän ampui purevan nuolen suoraan tämän kasveihin, tehdäkseen
-hänestä lopun toisten nauraessa, työntääkseen hänet takaperin
-kohden alamaista äänettömyyttä, survoakseen hänet äärimäiselle
-äyräälle ja vihdoin pudottaakseen hänet syvyyteen kuin kadotetun
-sekä kääntääkseen armonsa muihin. Kun hän sitten huomasi, että
-ilmeinen häviö täytti vastaväittäjän kostonhimoisella vihalla, joka
-pursusi läpi hänen äänettömyytensä, ja muisti että vastaväittäjä
-oli Paduan mahtava lähettiläs, täytyi hänen taas koettaa varovasti
-lähestyä häntä, viekotella hänet kuilusta, soaista ja tenhota hänet
-ja vihdoin tervehtää häntä jälleenlöydettynä ystävänä, temmatakseen
-hänet uudestaan kanssaan kisaan, voimaleikkiin. Sillä tavoin
-jatkui piirijuoksua taukoamatta. Hän ei saanut koskaan levähtää ja
-unohtaa itseään pariin ajatuksettomaan, umpimähkäisesti virkettyyn
-sanaan. Koko aika hänen täytyi kuunnella ja vaania, kielastella
-ja houkutella, riemastuneena vain näennäisesti, aina valvoa
-arvokkuuttaan.
-
-Äkkiä taukosi silmänräpäykseksi keskustelu kaikkialla pöydässä ilman
-mitään ulkonaista syytä, vain siksi että sattumalta ei kukaan enää
-keksinyt mitään, mistä hän teeskennellyn tärkeästi saattaisi puhua
-naapurinsa kanssa. Kansantribuuni siveli neuvottomana partaansa.
-Silloin täytettiin pikarit kymmenennen kerran, ja taas alkoi hurja
-ajo, mutta väsyneempi ja senvuoksi vieläkin telmivän hilpeämpi.
-Riminin ja Palermon lähettiläät puristivat kättä yli pöydän ja
-nousivat ja antoivat toisilleen suuta, mutta ei kansantribuuni
-eivätkä vieraat hipaisseet sanallakaan sitä ainoaa mitä ajattelivat:
-Monrealen punapartaista haamua, talonnurkkiin naulattuja Rooman
-kansan verotusjulistuksia ja hiipiviä huhuja, jotka puhuivat uudesta
-mullistuksesta. Isäntä ja vieraat kilistelivät pikareja, mutta
-kukaan ei luottanut toiseen. Suutelot ja syleilyt eivät tuottaneet
-nimeksikään luottamusta, vaan olivat vain shakkisiirtoja yhteisessä
-pelissä. Katselijatkin pelkäsivät itsensä ilmiantamista, ja punaisia
-kalastajalakkeja häilyi aitauksen takana. Oli kuin kimalteleva
-juhlapöytä olisi seisonut laskuluukulla, jonka salvat milloin hyvänsä
-voitiin siirtää syrjään, jolloin koko päihtynyt seurue syöksyisi
-läpi lattian vankikomeroihin tai maahan, mistä se ei ilmoisna ikänä
-nousisi. Kaarinaa palelti niin, että hänen hampaansa kalisivat, ja
-hän ikävöi kotia ja autioita huoneita ja äidin lyhytsanaista, ankaraa
-vilpittömyyttä.
-
-Eräs seppä kiipesi aitaukselle. Hän oli pukenut ylleen puhtaat
-vaatteet ja pessyt itsensä, mutta noki kiilsi vielä silmien
-ja sieramien ympärillä. Hän ajatteli tuokion ikäänkuin hiljaa
-kerratakseen jotakin ulkoaopittua, ja sitten hän hengähti syvään ja
-korotti äänensä. Se oli paljoa voimakkaampi kuin kansantribuunin,
-ja tummavärisenä se soi yli yhtäkkiä vaienneen pöytäseuran kuin
-yövahdiston vaskitorvi. Hän lausui joka sanan hitaasti ja selvästi
-ikäänkuin peläten unohtavansa opitun ja sanovansa väärin.
-
-"On olemassa muitakin janoisia ihmisiä kuin sinä, tribuuni!"
-
-Paduan lähettiläs kalpeni, ja Riminin lähettiläs kumartui
-likinäköisesti pienen valkoisen koiran puoleen, joka makasi hänen
-viittansa liepeessä, mutta kansantribuuni nousi iloisesti. Hän
-tarttui kahteen pikariin ja kantoi ne salin poikki aitaukselle asti,
-astuen niin läheltä ohi Kaarinan, että hänen viittansa hipaisi
-tyttöjä.
-
-"Urho!" hän sanoi ja ojensi sepälle toisen pikarin. "Kun minä juon
-sinun kanssasi, juon minä koko Rooman kansan kanssa. En juhli
-täällä itselleni, vaan ylösnousseelle Roomalle. En saata kattaa
-pöytää, joka riittää yli kaupungin teille kaikille vaimoinenne ja
-lapsinenne. Siihen tarvitaan rahoja, antakaa minulle niitä ensin.
-Voiko inhimillinen voima luoda vapaan tasavallan hyveen ja totuuden
-perustukselle yksistään, näyttäkää se nyt! Muut herrat sulkeutuvat
-linnoihinsa, ja heidän sotamiehensä pakottavat kansan tottelemaan.
-Minulla ei ole muuta vartiota kuin te, roomalaiset, ja vain teidän
-vapaasta tahdostanne minä olen olemassa."
-
-Hän kilisti ja joi sepän kanssa, joka tyhjensi pikarin ja mutisi,
-sillä hän oli opetellut huutamaan, mutta ei vastaamaan. Paavin
-lähettiläs, joka istui kansantribuunin istuimesta vasemmalla, selässä
-riippuvine hattuineen, hymyili koko ajan ystävällisesti yhtyen iloon,
-mutta pusersi kovasti leivännystyrää kapeitten sormiensa välissä.
-
-"Täällä on sana vapaa", jatkoi kansantribuuni, ja hänen kasvonsa
-kävivät valkeiksi kuin liitu, "mutta olkoon se senvuoksi myös
-arvokas! Toistan ettei minulla ole mitään vartiota, enkä minä
-tarvitsekaan mitään, mutta nuori vapautemme tarvitsee kilpiä ja
-keihäitä. Siksi pitäisi jokaisen kaupunginkorttelin varustaa legioona
-turvakseen, mutta siihen puuttuu hyvää tahtoa, ja minä olen pakotettu
-antamaan yleisen verotusjulistuksen. Jos se pahottaa jonkun mieltä,
-astukoon hän esiin ja puhukoon!"
-
-Kuolonäänettömyys oli ainoa vastaus. Kaarina kuuli kuivien lehtien
-kahinan, joita putoili laakerinoksista hänen päänsä yllä.
-
-Herrasmies, joka oli saattanut hänet saliin, seisoi hänen vieressään
-ja katseli häntä lakkaamatta. Hänen kasvonsa olivat varjotut, mutta
-silmät paloivat kuin vetoreiät pienissä peltiuuneissa, joissa
-katukansan oli tapana käristää kastanjiaan. Kiireesti hän kumartui ja
-kuiskasi:
-
-"Minä rakastan teitä."
-
-"Ei", vastasi Kaarina ja loi silmänsä alas.
-
-"Kuinka saattavat niin viattomat huulet lausua niin vastenmielisen
-sanan? ja kuinka saattaa naisista jaloin niin pian tuomita tunteeni
-syvyyden? Te ette saa kieltää minulta kohtausta, joka kestää
-silmänräpäyksen..."
-
-"Kyllä", vastasi Kaarina ja tarttui maisterin käsivarteen ja
-kuiskasi: "Olen sairas."
-
-Hän nousi, ja herrasmies tarjosi heti käsivartensa, mutta maisteri
-meni väliin ja silitti ystävällisesti hänen poskeaan ja sanoi aivan
-leppeästi ja hiljaa:
-
-"Viisi askelta takana, olkaa hyvä! Naisista jaloin on kuninkaallista
-sukua. Viisi askelta takana!"
-
-Herrasmies läimäytti vimmoissaan miekankahvaa ja pysähtyi, mutta
-Kaarina yhä eteni ovea kohden maisterin ja tyttöjen kera. Vielä
-kerran hän kääntyi kamalan hiljaiseen saliin päin, mutta hän ei
-nähnyt muuta kuin paavin lähettilään, joka vääntynein kasvoin ja
-silmät ammollaan kaiveli ja etsi pudonnutta leipäpalloa sylistään
-kuin olisi se ollut hänen sormuksensa jalokiviä.
-
-Kun Kaarina tuli ulos pimeään, avasi hän paulotetun puvun.
-Linnanpihan suihkukaivosta hän joi kämmenellään, ja poikien
-sytyttäessä soihtujaan ja maisterin auttaessa häntä ratsaille hän
-sanoi:
-
-"Nyt minä olen terve taas... terve kuin äiti kotona!"
-
-Kadut olivat tyhjillään, ja Kaarina ratsasti niin nopeaan, että
-maisterin piti käydä käsiksi ohjaksiin, jottei hän itse ja toiset
-jäisi jälkeen. Tähtiä katsellessaan ajatteli Kaarina pyhimyksiä. Jo
-kaukaa hän huomasi, ettei yksikään valoviiru etsinyt tietään ulos
-luukkujen läpi äidin huoneesta, ja hän ymmärsi, että vanhus oli jo
-mennyt levolle. Vain Vaeltava Tuomas istui portilla ja odotti, ja
-hän tarttui Kaarinaa käteen ja suuteli sitä eikä päästänyt sitä
-ennenkun Kaarina oli kertonut nähneensä kansantribuunin ja sana
-sanalta toistanut kaikki, mitä hän oli puhunut. Mutta kun Vaeltava
-Tuomas kuuli sepästä ja salin kamalasta hiljaisuudesta, antoi hän
-toisten sulkea portin eikä etsinyt tavallista makuusijaansa katolla,
-vaan lainasi nuorimman vartiosoturin miekan ja meni pimeässä yksinään
-kaupungille.
-
-Heti kun Kaarina tuli huoneeseensa ja tytöt olivat riisuneet hänet,
-antoi hän heidän mennä ja otti itse ylleen yksinkertaisen puvun, jota
-hän oli tottunut pitämään päivin ja öin. Sitten hän kutsui maisterin,
-joka seisoi oven ulkopuolella.
-
-"Tässä on rouva Gislentyttären kruunu", hän sanoi, "myy se
-huomenaamulla kultasepälle. Mutta älä mainitse siitä äidille, vaan
-pane rahat pussiin ja nosta pussi kaapinnurkkaan."
-
-Maisteri otti kruunun ja sanoi hyvää yötä, ja kun hän oli poissa,
-sammutti Kaarina kynttilän. Hänen vuoteenaan oli kulunut korsimatto.
-Hän laskeutui väsyneenä levolle ja veti ympärilleen paikatun
-peitteen. Ilma oli kesäkuuma ja tukahduttava, mutta hopeinen
-ristiinnaulitunkuva, jonka hän kiihkeästi sulki käteensä, oli
-jääkylmä, ja hän kääntyi kyljelleen ja nukahti melkein heti.
-
-"Äiti kulta, äiti, äiti!" hän hoki unissaan.
-
-
-
-
-XII
-
-
-Seuraavana aamuna Kaarina otti silmäneulan ja sakset ja meni
-puutarhaan luolalle, missä Vaeltavan Tuomaan keittopannu vielä näkyi
-sammuneella liedellä. Hän täytti sen puolilleen kirkkaalla vedellä
-ja teki tulen. Sitten hän sieppasi muutamia keltaisia kukkia, joita
-kasvoi siellä täällä hiekkakäytävällä, ja leikkasi juuret poikki ja
-pani ne veteen. Hän oli myrttiaidan kätkössä luolan ulkopuolella,
-mutta puuhatessaan salaisessa työssään hän kuuli jonkun tulevan. Hän
-meni heti toiselle puolelle ja risti kätensä selän taa, ja tultuaan
-mehiläispesille hän oli seisovinaan niiden ääressä ajatuksiin
-vaipuneena.
-
-Vaeltava Tuomas lähestyi hiekkakäytävällä etsien häntä. Hänen kätensä
-oli siteessä, ja harmaa riepu kietoi päätä.
-
-"Te olette ainoa, jonka kanssa voin puhua", hän alkoi ja asettui
-aivan lähelle äärimmäistä pesää, välittämättä vihastuneista
-mehiläisistä. "Nyt on hän saanut loppunsa! Harhasin tänäyönä
-Kapitoliumille ja yhdyin joukkoon ja odotin ilmi päivään asti.
-'Sinä tribuuni', huusi kansa, 'vero suolasta ja viinistä, se on
-vero vaivaiselle!' Jakun kivet alkoivat lentää läpi ikkunan, tuli
-hän valeasuun puettuna ja kasvot nokivedellä maalattuina... mutta
-pitkällekään hän ei päässyt rauhassa. Itse olin tungoksessa, ja
-minun täytyi vain olla vaiti ja katsella. 'Hiljaa, urhot', hän sanoi
-roskaväelle. 'Hiljaa, urhot!' Samassa hän sai murharaudan ruumiinsa
-läpi... ja nyt aikovat keltaiset juutalaiset viedä hänen ruumiinsa ja
-polttaa sen ohdakelavalla ja hajottaa tuhan... En mitään saata enää
-maailmassa uskoa, en mitään toivoa, paitsi ehkä sitä päivää, jolloin
-Saatana nousee jäärotkosta, syöstäkseen syvyyteen väärämielisen
-jumalan ja antaakseen ihmisille onnen jälleen. Aurinko nousee joka
-aamu, sinä sanot, mutta onko se etevämpi muita korkeuden tähtiä ja
-emmekö me elä ainaisessa pitkässä yössä? Kuu kohoo, kaksisarvisen
-kuoriaisen ja ankeriaan kuningas, ja kun se loistaa meidän
-kasvoillemme, nyyhkytämme me sanomattoman surun valtaamina. Eikö kuu
-ole oikea päivänpilkahdus, joka saa meidät täysin hereille, niin että
-me tunnemme itsemme? Lapsia syntyy, ja isä valvoo tulta liedellä,
-etteivät pahat henget lähestyisi, mutta milloin kasvoi lapsesta
-ihminen? Äitisi huoneesta minä olen etsinyt sielunrauhaa, mutta en
-löytänyt sitä sieltäkään."
-
-"Äidin oikea hetki ei ole vielä tullut, mutta se on nyt lähellä!"
-vastasi Kaarina.
-
-Vaeltava Tuomas käänsi ääneti askeleensa takaisin taloa kohden. Kun
-hän oli poissa ja Kaarina oli tarkoin tutkinut, että kaikki luukut
-oli suljettu, palasi hän luolaan.
-
-Juuret kiehuivat jo pannussa, niin että suhisi, ja hän oli kerran
-lapsuudessaan kuullut eräältä luostarisisarelta, kuinka hänen piti
-valmistaa ja käyttää myrkyllistä mehua. Hän nosti pannun tulelta,
-ja ennenkun laski sen maahan häälytti hän sitä, vilvottaakseen
-vettä. Sitten hän otti silmäneulan ja pisteli pieniä reikiä taajaan
-molempiin poskiinsa ja hieroi niitä vielä kuuman pannun ruskealla
-sakalla. Viimein hän leikkasi saksilla poikki hiuspalmikkonsa läheltä
-päätä ja heitti sen tuleen. Kun kaikki oli tehty, peitti hän käsillä
-silmänsä kuin olisi pelännyt voivansa nähdä itsensä.
-
-Myrskytuuli kiiti yli kypressien, niin että ne kumartelivat ja
-keinuivat, ja sateen täyttämässä amforassa, joka oli kallellaan
-luolan sisäänkäytävää vasten, purjehti lehti vedenpinnalla. Linnut
-ilmassa pysäyttivät siipensä, ja mehiläiset tunkeutuivat käytävästä
-pesään ehtiäkseen lähestyvää rajuilmaa pakoon.
-
-Äkkiä poisti Kaarina kätensä silmiltään ja kumartui amforaveden yli,
-niin että hän saattoi nähdä omat kasvonsa. Kuvastuvat kypressinlatvat
-keinuivat tummina ja pitkinä syvällä tyhjässä syvyydessä, mutta
-vesi ei liikkunut, ja hän saattoi nähdä, kuinka hipiä jo tummui
-ruskeaksi reikien ympäriltä, jotka hän oli pistänyt poskiin neulalla,
-ja kuinka se vetäytyi lukemattomiin hienoihin ryppyihin kuin
-kuusikymmenvuotiaan akan. Hän seurasi omilla silmillään, kuinka
-myrkky vaikutti ja kuinka hänen nuoruutensa ja kauneutensa hitaasti,
-mutta peruuttamattomasti katosi iäksi.
-
-Myrsky kohisi yhä korkeudessa, ja pilvenhattarat peuhasivat
-ilmassa, milloin pitkinä kuin laivat, milloin pyöreinä ja vielä
-auringonloisteisina. Kasaantuneina suuriin vainottuihin joukkoihin ne
-kiitivät länttä kohden pauhaavassa rajuilmassa, syöksyäkseen mereen.
-Kaarina ei huomannut, että päivä tuli viileäksi ja varjoisaksi, mutta
-hän surkutteli sydämestään vanhaa vaimoa, joka katseli häntä vedestä
-nuorilla ja epätoivoisilla silmillä.
-
-Hän levitti päähineensä poikkileikattujen hiustensa yli ja veti
-sen niin syvään otsalle kuin taisi, pujahtaen sitten lieden luo
-piharakennukseen, ottaakseen osaa jokapäiväisiin askarteluihin.
-Hän huomasi heti, ettei Birgitta antanut hänelle tavallista
-aamutervehdystä, vaan vältti häntä arassa hämmennyksessä, mikä
-turhaan koetti kätkeytyä välinpitämättömän ja itsepintaisen
-äänettömyyden suojaan. Kun he kohtasivat toisensa, katsoi äiti
-toisaanne ja riensi neuvotonna huoneesta eikä kysynyt sanallakaan
-juhlasta. Milloinkaan ennen ei Kaarina ollut niin alttiisti valinnut
-vaikeimpia tehtäviä ja työskennellyt niin äänettömästi ja innoissaan,
-mutta Birgitta kulki mieluimmin omia teitään ja näytti yhtä sokealta
-kuin kylmä seinä.
-
-"Me saamme ruokkia tänään monta kerjäläistä", sanoi Kaarina
-houkutellakseen häntä puhumaan. "Nyt he tulevat takaisin, kun
-Kapitoliumin padat ovat tyhjentyneet. On jo tungosta eteisessä."
-
-"On", vastasi Birgitta vaivan valtaamana ja riensi ulos.
-
-Kaarina, jota muuten äidin alati tutkiva silmä palelti ja värisytti,
-ei tiennyt miten selittäisi muutoksen, ja hän alkoi itsekin joutua
-hämille äidin läsnäollessa ja väisti mieluimmin syrjään. Aterian
-aikana vallitsi syvä äänettömyys, jonka vain rukoukset ja maisterin
-yksitoikkoinen raamatunlukeminen keskeyttivät, ja kun Kaarina kävi
-hajamieliseksi, ei häntä enää herättänyt uhkaava naputus pöytään.
-
-Illan tultua hän oli väsyksissä ja meni aikaisin levolle. Hetken hän
-makasi pimeässä ja tunnusteli polttavista poskista, kuinka ne olivat
-tulleet ryppyisiksi ja koviksi. Hän huomasi vasta, että hän oli
-nukahtanut ja nukkunut raskaasti, kun kuuli oven narisevan ja unisena
-nousi istumaan.
-
-Birgitta tuli sisään vahakynttilä kallellaan kädessä ja vitsa
-kainalossa herättämään hänet keskiyön hartauteen.
-
-"Uni on pettänyt sinut!" sanoi Birgitta.
-
-"Minä tiedän sen", vastasi Kaarina ja valveutui yhtäkkiä
-täydellisesti. "Pane kynttilä palaneeseen kynttilänjalkaan pöydälle
-ja istuudu lavitsalle!"
-
-Hänen äänensä oli niin rauhallinen, että Birgitta, joka ei ollut
-tottunut sellaiseen puhutteluun, painoi silmänsä alas hämillään ja
-totteli heti. Ankara vanha talonrouva näytti miltei säikähtyneeltä,
-istuessaan penkillä vitsoineen.
-
-Sitten siirsi Kaarina paikkapeitteen syrjään ja ryömi hänen luokseen
-lattian yli ja kätki päänsä hänen syliinsä.
-
-"Äiti, sano minulle eräs asia. Etkö ajattele koskaan isää, joka lepää
-kotona hautakiven alla?"
-
-"En."
-
-"Etkö ajattele koskaan Egardia? Etkö kuule koskaan, kuinka haudat
-huutavat sinun jälkeesi?"
-
-"Kuulen usein. Oi sinä suloinen Jeesukseni, pelasta minut maallisesta
-elämästä, joka enemmän ja enemmän tulee minulle arvotukseksi ja missä
-ei kukaan saata palvella sinua tunnontuskatta! Seuraa minua, sinä
-sanot, ja minä tottelen ja seuraan sinua, mutta askel askeleelta minä
-poljen rikki sydämiä... sydämiä, jotka vihaavat minua ja niitä, jotka
-rakastavat minua. Seuraa minua, sinä sanot, ja minä teen enemmän
-pahaa kuin ne, jotka sinua ylenkatsovat."
-
-"Äiti, älä nyt puhu rukouksistasi. Minä tahdon vain tehdä kysymyksen.
-Tuletko sinä väkevämmäksi, tuletko sinä onnellisemmaksi, jos yksi
-lapsistasi kavahtaa kaulaasi ja sanoo: En käsitä arvotusta, ja
-minä kuulen, kuinka haudat huutavat jälkeemme, mutta ääni, joka
-on vieläkin voimakkaampi, kutsuu minua. Ääni sanoo: Katumuksessa
-sinun pitää elää ihmisten parissa ja tunnontuskassa muistella
-menneitä päiviä, ja kuitenkin sinun pitää jatkaa hamaan viimeiseen
-hetkeesi asti niinkuin vaeltanut olet, sillä minä seisoin joka kerta
-tienhaarassa ja kehotin sinua, ja minä olen se hyvä tahto ja se
-hurma, jotka ovat syttyneet sydämessäsi."
-
-"Jos yksi lapsistani puhuisi minulle niin, silloin minä menettäisin
-yhden lapsen ja saisin yhden sisaren lisää. Ja nyt sinä olet sanonut
-ne sanat, Kaarina. Minä olen saanut sisaren ja auttajan, enkä minä
-ole enää yksin."
-
-"Äiti kulta, saanhan nyt olla matkustamatta kotiin. Tosin saatan
-vieläkin kaivata maahan, missä minulla on ollut ystävä ja talo; mutta
-en ole enää sama, ja ilotonna minä istuisin meikäläisten luona ja
-ikävöisin huoneeseen, missä voin kuulla kynäsi rapinan ja kuinka sinä
-selaat papereitasi."
-
-Tuuli täristi luukkuja ja kynttilä oli sammumaisillaan, mutta
-Birgitta taivutti Kaarinan pään taaksepäin ja katseli hänen
-kurttuisia ja ruskeita kasvojaan.
-
-"Nyt vasta minä oikein huomaan, mitä on tapahtunut. Kuinka olivatkaan
-ne posket minun silmäini lohtuna ja mielihyvänäni! Ylpeydestäpä minä
-pakotin sinut juhlaan menemään, ja voitokkaana ja pöyhkeänä olin
-ikkunassa ja katselin jälkeesi, ja sitä ajatellessani olen tänä
-päivänä ollut neuvoton ja tuskin uskaltanut kohdata katsettasi.
-Tunnontuskan sinä tuot sydämeeni tunnontuskan perään ja onnen onnen
-perään, ja minä nöyrryn tomuun. En ole ansiollinen myötäkäymiseen,
-joka nyt on alkanut!"
-
-Kokoushuoneessa odotti jo maisteri käsikirjoineen. Huonekunta oli
-asettunut seinänvierille, ja kaikilla oli käsissä sytytetyt lyhdyt,
-joilla he äsken olivat valaisseet tietään makuupaikasta. Kovaa
-jyristen sortui puukatto jossain unhotetussa kirkossa, ja kentällä
-huhuilivat paimenet toisiaan torvillaan, viedäkseen vuohet suojaan
-muutamien autioitten talojen taa.
-
-Hiussuortuvat liehuivat maisterin otsalla, ja nähdessään että ovi
-Kaarinan huoneeseen oli vain höllästi kiinni, hän raotti sitä
-tutkiakseen viipymisen syytä.
-
-Birgitta istui syvään kumartuneena Kaarinan yli, pää Kaarinan päätä
-vasten, ja kynttilä, joka loisti heidän takanaan, oli sulanut
-tuulentuntumasta, niin että se oli ulkoneva kuin siipi.
-
-Maisteri sulki varovasti oven ja salpasi sen.
-
-"Molemmat armolliset rouvat pitävät tänä yönä hartautensa kahden
-kesken", hän sanoi. "Kukaan ei saa häiritä heitä."
-
-
-
-
-XIII
-
-
-Oli vierinyt vuosia.
-
-Kypressien alla avoimen haudan ääressä puutarhassa seisoi Birgitta
-kullattuine lintuhäkkineen, jonka hän äsken oli saanut lahjaksi
-eräältä kardinaalilta. Hän avasi ristikko-oven, ja vapautettu vanki
-levitti siipensä iloisesti visertäen ja kohosi aurinkoiseen ilmaan.
-Hän istuutui penkille ja katseli kaikkoavaa lintua ja ajatteli omaa
-elämäänsä.
-
-Hän näki sanansaattajien kantavan laukussa hänen luostarisääntöjään
-ja vaeltavan Avignoniin, missä Klemens VI oli päättänyt päivänsä
--- niinkuin hän ennusti silloin kun salama sulatti Pietarinkellon.
-Harvasanaisena ja köyhästi vaatetettuna kuin munkki istui seuraaja
-Innocentius valkeaksi kalkitussa huoneessaan, samalla kun
-salissa hanen allaan soivat huilut ja kitarat kuin ennenkin ja
-lemmenlaulut huokailivat kuutamossa. Birgitta näki sanansaattajien
-palaavan ja ilmottavan, että Innocentiuskin oli kuollut, ja he
-kuvailivat pölyisten asiapapereiden arkkua, johon luostarikirje
-ilman vahvistusta oli viskattu. Kuule! Kuinka sorisikaan
-seurakunta Enkelisillalla ja kuinka pauhasivatkaan hopeapasuunat
-Vatikaani-basilikan portaitten edessä. Pitkä yö oli ohi. Urban V,
-uusi paavi, ratsasti yli Rooman katujen, ja paljain päin talutti
-keisari hänen valkoista juoksijaansa suitsista. Hän piti niin
-vankasti ohjaksista kuin olisi hän päättänyt olla päästämättä niitä
-koskaan ja hänen suippeneva partansa koukistui rinnalle, mutta
-hän katseli kansaa tutkien. Hän ei ajatellut Birgittaa, joka oli
-kehottanut ja uhannut ja voittanut. Kirjeen, jonka Birgitta itse
-oli laskenut hänen suippokärkisten kenkiensä viereen, oli sihteeri
-ottanut ja pitänyt, ja hän oli sanonut, että se oli kylmä ja kuiva
-ja vailla hänen tavallista innostustaan. Petrarca, joka sitten oli
-pyytänyt nähdä sitä, oli kesken lukemisen alkanut puhua muusta ja
-unohtanut lopun. Birgittaa keisari ei ajatellut, vaan voimaa ja
-ovelia suunnitelmia ja suurta valtakuntaa hän ajatteli. Mutta kuinka
-armollisesti Pyhä isä syleilikään Birgittaa, kun hän polvistui
-paavin eteen kahden poikansa kera! Kuin ranskalainen oppinut istui
-valkovaatteinen kirkkoruhtinas istuimellaan, ja kaikille liikeni
-häneltä sukkela sana heidän vaatetuksestaan tai ilmasta ja tuulesta.
-Ja kuitenkin hänestä oli ilma niin myrkynsekainen, että hän pian
-lähti pakosalle koko hovinsa kanssa. Sitte tuli hirveä yö, jolloin
-Birgitta kiivaasti viittosi maisteri Pietarin huoneesta ja istuutui
-ja kirjotti, kirjotti ja kuuli ukkosen jumua korkeudesta. Hän otti
-sauvan mennäkseen kilpaa pakenevien kanssa. Hän saavutti heidät
-Montefiasconessa, mutta oman kardinaalihattunsa menettämisen vuoksi
-ei uskaltanut ystävä, jolle hän jätti salamoivan kirjeen, ojentaa
-sitä Hänen Pyhyydelleen, ja silloin hän teki sen itse. Hän muisti
-niin hyvin, miten arasti kaikki väistivät häntä kuin olisivat he
-jo kuulleet vankilan portin narisevan! Yksin hän jäi seisomaan
-keskilattialle ja jatkoi puhettaan, kovaa ja kauan, kunnes paavi
-veti hänet rintaansa vasten ja siunasi häntä, ja kuitenkin oli paavi
-jatkanut matkaansa, vasta kuolinvuoteella muistellakseen Birgitan
-ennustusta hänen pikaisesta kuolemastaan... Entä luostarisäännöt,
-jotka Birgitta oli jättänyt hänelle uhaten, että ellei hän tahtoisi
-vahvistaa niitä rahoitta, olisi Jumalan vahvistus hänelle kyllin?
-Ne oli isä muuttanut mielensä mukaan ja sitten allekirjottanut. Yhä
-täytyi Birgitan pitkittää vanhaa sotaa. Hän tiesi, ettei hän ikinä
-olisi kyennyt siihen, jos hän olisi ääneti ja tuntematonna kulkenut
-tietään ja sijottunut johonkin vähäpätöiseen pyhiinvaeltajataloon,
-tulematta nähdyksi ja kuulluksi. Nyt tulivat ylhäisimmät roomalaiset
-ja suostuttivat hänet muutaman kerran vierailemaan heidän
-palatseissaan, ja hiljaisuus hiipi avaraan juhlasaliin, kun he
-tunsivat hänen mustan ja köyhän kaapunsa ovessa. Nyt oli kardinaali,
-joka ei uskaltanut antaa hänen kirjettään Montefiasconessa, itse
-asettunut Pietarin istuimelle ja ottanut nimen Gregorius XI. Hänen
-oikealla puolellaan seisoi toinen neuvonantaja ja vasemmalla
-toinen, ja molemmat sipisivät yhtaikaa hänen korvaansa. Arkana ja
-epävakaisena hän hapuili edessään käsikirjoja ja käskykirjeitä;
-mutta monenakin päivänä odotti hänen lähettiläänsä Birgitan huoneen
-ulkopuolella, kuullakseen hänen päätöstään ja neuvoaan.
-
-Birgitta nojasi kullattuun lintuhäkkiin ja tähysti vielä suunnalle,
-jolle lintu oli aikoja sitten kadonnut.
-
-Turhaan ei hän ollut elänyt. Mahtavampana kuin piispa hän istui
-talossaan, eivätkä ihmiset vieroneet eivätkä ylenkatsoneet häntä
-enää. Hän tunsi, että ilma hänen ympärillään ei ollut kylmä ja
-pistävä kuten ennen, vaan lauha ja lämmin. Monet surkuttelivat
-häntä kaikkien särkyneitten toiveitten tähden, mutta eikö se ollut
-hullujen puhetta? Eikö hän luhistuisi kokoon ja istuisi väsyneenä ja
-välinpitämättömänä, ellei häntä mikään vastus enää kohtaisi? Hänen
-sydämensä ailahteli niin iloisena ja autuaana, että sitä liekkiä ei
-saattaisi enää mikään vastoinkäyminen sammuttaa.
-
-Hän otti lintuhäkin ja meni hitaasti takaisin asuntoa kohden.
-
-Hän ajatteli kotimaan taloja ja kaupunkeja -- ja niitä, joilla nyt
-oli valta. Se oli uusi maa, ja metsäpoluilla ratsasteli herroja
-saattueineen, joita hän ei tuntenut. Hänen tyttärensä Ingeborg oli
-kasvanut ja kuollut Risebergan luostarissa, ehtimättä kietoutua
-maailman verkkoon, mutta kuinka olikaan hänen kaltaisensa toinen
-tytär, ankara Märta, istuessaan lieden ääressä lastenkamarissa! Vitsa
-oli hänellä sylissä, ja lehvitetyn lattian aurinkoruudussa seisoi
-hänen edessään pieni kuningatar Margareta, hame jäykkänä kuin nukke,
-mutta tummakasvoisena ja lyhyeksileikatuin hiuksin, jotka olivat
-epäjärjestyksessä, kuin valepukuinen pieni poika. Birgitta hymyili
-muistaessaan, että lapsi oli jo morsian; mutta samassa välähti
-välke hänen silmistään. Hän näki pannanalaisen kuningas Maunun,
-jonka hän oli musertanut, niin että herrat hänen käskystään olivat
-luopuneet uskollisuudenlupauksestaan. Ristikon ääressä hän seisoi
-tornissa, ja alhaalla Norrström-virralla kirkuivat lokit, mutta hän
-ei ajatellut valtakuntaa eikä omia tekojaan. Hän vain ikävöi ja
-ikävöi yhtä ainoaa rauhan vuotta. Vankilan ovi aukeni, ja kun hän
-hiipi pois, veti hän hatun niin syvään kuin taisi, päästäkseen sekä
-näkemästä että kuulemasta; mutta talonpojat, jotka tekivät päivätöitä
-sänkipelloilla, tavottivat häntä hangoilla. Ja missä lepäsi nyt
-kuningatar Blanka tanssiensa jälkeen? Hautakiven alla Ringstedissä!
-vastasivat talonpojat. Birgitta näki, kuinka he ottivat nahkatakit
-ylleen ja matkasivat Moran kiven luo, missä Albrekt huudettiin
-kuninkaaksi, mutta monet paksuvatsaiset herrat, jotka asettuivat
-lähimmäksi hänen taakseen, puhuivat vieraita kieliä, ja taas alkoi
-kansa niskotella ja nurkua. Olisi ollut viisaampaa, jos joukko olisi
-valinnut jonkun Birgitan omista pojista. Mutta hyvä heille, että he
-välttivät sen kiusauksen!
-
-Kun hän tuli piharakennukseen ja laski kädestään lintuhäkin, kohtasi
-hänet Pietari Räätäli, joka muutamia viikkoja sitten oli uudelleen
-saapunut priorin ja monen muun ruotsalaisen miehen seurassa. Myös
-Birgitan molemmat pojat Kaarle ja Birger olivat nyt Roomassa, ja he
-odottivat eteisessä.
-
-"Nyt, Briitta-äiti!" sanoi Pietari Räätäli, ja kummassakin kädessään
-hän piti harmaata täysinäistä rahapussia. "Nyt on sinun suoritettava
-vanha velkasi ja seurattava minua Kaanaanmaahan. Kaikki on jo
-valmiina lähtöön, ja me odotamme vain sinun sonnustautumistasi.
-Talon ulkopuolella seisoo Latino Orsini sotilaineen, aikoen seurata
-kunniasaattona kappaleen matkaa. Tosin olen kuullut, että Kristus
-itse on näyssä käskenyt sinun lähteä pitkälle matkalle, mutta pelkään
-kuitenkin monia vuosiasi ja raihnautesi."
-
-"Kaikki tulemme me takaisin lukuunottamatta yhtä", vastasi Birgitta
-ja meni pukeutumaan.
-
-Tultuaan kokoussaliin hän riisui kengät ja meni paljain jaloin
-hiipien ikkunan luo, uskaltamatta koskea narisevaan oveen, joka vei
-hänen omaan huoneeseensa.
-
-"Nukkuuko Kaarina?" hän kysyi maisterilta. "Hän tarvitsee lepoa
-pitkää matkaa varten, ja meidän pitää olla hiljaa."
-
-Maisteri oli vähän aikaa sitten taittanut jalkansa, ja vaikka se oli
-parantunut, liikkui hän hitaasti ja oli käynyt vanhaksi.
-
-"Hän on jo pukeissa, hänkin", vastasi maisteri, "mutta varo
-kivilattian kylmyyttä!"
-
-"Sisäinen iloni on niin suuri, että se lämmittäisi minua, vaikka
-kulkisin jäällä."
-
-Birgitta katseli ikkunasta Pietarin-basilikan luona leviävää
-tasankoa, minne hän oli ennustanut palaavan paavin lopullisesti
-rakentavan korkeamuurisen ja monirakennuksisen asuntonsa. Kukkulat ja
-niityt sinersivät auringonloisteessa kuin uneksittu tulevaisuuden maa.
-
-Kaarina saapui nyt, ja Birgitta riensi syleilemään ja suutelemaan
-häntä, ja ollen lyhytvartisempi täytyi hänen kurottautua, voidakseen
-tarkastaa tyttären silmiä ja tunnustella hänen poskiaan.
-
-"Sinä näytät hyvin nukkuneelta ja terveeltä, lapsi, eivätkä poskesi
-ole pitkään aikaan olleet näin kirkkaat ja pehmeät. Milloinkaan ne
-eivät tule entiselleen, mutta aivan turhaan en ole pessyt niitä
-maidolla ja yrttimehulla... Ehkä ovat kyyneleenikin vähän auttaneet
-paranemista... Kutsu nyt nopeaan muut! Minua ei tarvitse kenenkään
-odottaa."
-
-Maisteri tuli ja tahtoi vielä saada määräyksiä, mutta Birgitta oli jo
-poissa.
-
-"Tänään on meidän pienellä silkkirotallamme paljon huollettavaa",
-mumisi hän myhäillen kauneinta hymyään, "mutta eiköhän hän totisesti
-alkanekin lakata puremasta!"
-
-Birgitta puki ylleen uuden sileän ja mustan puvun, ja sittenkun
-kaikki olivat kokoontuneet lyhyeen rukoukseen, poistuivat he
-kodista, missä olivat istuneet yhdessä niin monena raskaana ja niin
-monena hupaisena hetkenä ja missä Birgitta yö yöltä oli kirjotellut
-ilmestyksiään ja mietteitään.
-
-Yksi ainoa viivähti toisten mentyä huoneissa niiden palvelijain
-luona, joiden piti jäädä paikoilleen. Se oli Alfonsus, espanjalainen
-erakko, joka nuoruudessaan oli ollut piispana, mutta sitten
-lahjottanut kaiken omaisuutensa kirkolle ja paennut maailmaa.
-Sinimusta suortuva riippui kummallakin ohimolla, ja syvät uurteet
-ympäröivät lujaan sulkeutunutta suuta, joka näytti kerta kaikkiaan
-lukinneen sisäisen liekkien ja myrskyjen maailman. Hän oli tullut
-Birgitan luo paavin salaisella asialla, ja nyt hän piteli käsissään
-Birgitan kirjotuksia, joiden tarkastelussa ja oikaisussa hän monasti
-oli ollut apuna. Hän kääri ne siihen vihreään peitteeseen, joka
-oli suojannut rouva Gislentyttären kruunua, ja varusti sinetillä
-kalliin aarteen, mutta ennenkun hän kuuli nimeään huudettavan hän
-ei saattanut sitä jättää. Silloin hän laski sen arkkuun Kaarinan
-huoneeseen, ja avaimen hän kiinnitti agnusdei-kuvaan, joka riippui
-hänen kaapunsa alla paljaalla rinnalla.
-
-Kansa tungeksi talon ulkopuolella, ja niinkuin pajupensaat taipuvat
-tuulenpuuskan vaikutuksesta ja osottavat oksillaan samaan suuntaan,
-niin kurottautuivat kaikki nokiset ja saviset kädetkin pyhimystä
-kohden, saadakseen koskettaa hänen vaatteitaan. Raajarikot
-painautuivat hänen kaapuaan vasten tullakseen parannetuiksi, ja
-sairas lapsi kulki vasussa miehestä mieheen ja joutui viimein
-hänen käsivarsilleen; mutta kun Orsinin urhot kohottivat punaisen
-telttataivaan, tahtoen kannattaa sitä hänen yllään, valtasi kainous
-hänet kokonaan ja hän työnsi sen pois.
-
-"Tahdotteko siis muistuttaa minua entisestä ylpeydestäni? Olen köyhä
-vanha vaimo, joka on paljon tehnyt syntiä ja paljon katunut ja joka
-senvuoksi menee rukoilemaan Pyhälle haudalle. Ettekö näe samaa joka
-päivä?"
-
-Hän kätkeytyi hämmennyksissään poikiensa taa ja kiirehti heikolla
-ja hiukan värisevällä äänellään alottamaan pyhiinvaelluslaulun.
-Veisaten ja hitain askelin kulkivat he kaikki pitkin Rooman katuja,
-ja sivuilla ratsastivat sotamiehet peitsineen. Herra Birger kantoi
-mustaa puuristiä, ja Vaeltava Tuomas tuki häntä kainalosta. Pietari
-Räätäli astui koko ajan rahapussit käsissä ikäänkuin peläten
-menettävänsä ne vielä kerran, ja priori ja maisteri ja nuoret
-kappalaiset muuttelivat välistä täyteensullottuja laukkujaan. Orsini
-liikutteli rukousnauhansa helmiä, mutta puhui samalla Boccacciosta,
-joka oli kääntynyt vakavaksi, ja herra Kaarle kuunteli hajamielisenä
-ja usein naurahtaen. Hänen kasvonsa olivat kalpeammat kuin ennen ja
-kuultavat kuin omena, mutta huulet olivat saaneet tumman punan, kuin
-olisi hän ne maalannut. Hänen takanaan asteli erakko Alfonsus ja
-seurasi Birgittaa ihailevin silmin kuin rakastunut nuorukainen.
-
-Ostiaan asti saattoi Orsini joukkoa vartioväkineen, ja sinne hän
-pystytti teltan odottaakseen, kunnes pyhiinvaeltajat olivat astuneet
-genualaiseen airolaivaan, joka vartosi satamassa. Tulet tehtiin
-kuivista ruokoheinistä, ja korkeimmalle rauniokummulle istuutuivat
-äiti ja tytär ja kaksi sisarta, hurmaannuksissaan ja hiljaa, ja
-katselivat merta. Herra Kaarle laskeutui heidän jalkojensa juureen
-valkoiselle vilukkovuoteelle.
-
-"Äiti", hän sanoi ja alkoi yskiä. "Minä ikävöin käytellä miekkaa
-uskottomia vastaan ja voittaa loistoa ja kultaa. Muistatko
-jokapäiväistä leikkiäni pienenä poikana? Muistatko, mistä alati
-uneksin? Nyt sinä olet voittanut valtaa ja kunniaa. Lahjota nyt
-minulle kuninkaankruunu, äiti! Sitten sinä saat vallita minun
-maassani."
-
-
-
-
-XIV
-
-
-Airolaiva ankkuroi Castello dell' Ovon muuriäyräitten alapuolelle,
-ja kuin parvi puolikasvuisia tritoneja kapusivat Neapelin alastomat
-kalastajapojat laivan partaalle ja airoille tai sukelsivat syvyyteen
-ja katosivat smaragdivälkkeiseen veteen. Etukeulassa seisoi
-Kaarle-herra yskien ja puhellen Vaeltavan Tuomaan kanssa, eikä hän
-koskaan ennen ollut tuntenut sellaista elonikävää rinnassaan.
-
-"Kerro, kerro!" sanoi hän ja katseli kumpuisia rantoja. "Tämäpä olisi
-omistuksen arvoinen valtakunta!"
-
-"Näetkö luostaririviä tuolla kellotornin äärellä?" kysyi puhuteltu.
-"Siellä oli Tuomas Akvinolaisella, enkelinkaltaisella tohtorilla,
-kammionsa."
-
-Kaarle-herra ei kuunnellut häntä.
-
-"Ja tuolla kauempana niemellä päin olin itse mukana, kun Petrarca
-istutti laakeripensaan Vergiliuksen haudalle."
-
-Herra Kaarle napsautti auki vyönsä, joka oli täynnään pieniä
-hopeatiukuja, ja heitti sen hänen käsivarrelleen eikä kuunnellut.
-
-"Täällä etäällä oikealla kohoo San Lorenzon kirkon katonharja, sen,
-missä Boccaccio ensi kerran näki Fiamettan."
-
-Herra Kaarle hymyili partaansa ja päästi haoista kärpännahkaviittansa
-ja ripusti sen hänen olalleen.
-
-"Sinun pitää puhua tässä edessämme kohoavasta linnasta, Tuomas. Sillä
-valta on. Voiko sen vallata miekalla?"
-
-"Siltä ei näytä, hyvä herra. Mutta kahdella lemmensairaalla huulella
-voi sen anastaa. Kulkiessani kitaroineni kaupungista kaupunkiin, sain
-joskus kutsun kuningatar Johannan luo sinne, ja joka kerta oli siellä
-uusi jumaloitsija hänen jalkojensa juuressa... ja onneton se, joka ei
-polvistunut ja jumaloinut tätä ihailijaakin. Nyt hän kuuluu olevan
-kolmatta kertaa leskenä."
-
-Kaarle-herra otti hatun päästään ja pani sen Tuomaan niskalle.
-
-"Onko hän kaunis... onko hän vanha?"
-
-"Kukaan ei saa koskaan oikein selville, minkä hän on näköinen...
-Onko hän vanha? Melkein yhtä vanha kuin sinä itse, herra Kaarle.
-Neljänkymmenen vuoden ja vähän päälle, väittää ilkeä kansa."
-
-"Niinpä tahdon minä ottaa uuden maan haltuuni."
-
-Hän heittäytyi päistikkaa tritonien joukkoon veteen ja ui rantaa
-kohden.
-
-Pyhiinvaeltajat pudottivat säikähtyneinä säkkinsä soutotuhdolle,
-mutta Birgitta rauhotti heitä.
-
-"Aina hän hulluttelee ja on veitikkamainen, se herra, jos hän näkee
-jotain, mihin hän mielistyy, ei kukaan saata häntä pidättää. Ennen
-jouluna minun aina täytyi tarttua hänen takinliepeeseensä, kun
-kakku tuotiin pöytään, ettei hän sieppaisi sokerisyrjää ennen omaa
-miesvainajaani."
-
-Likomärkänä seisoi herra Kaarle pian rannalla, ja kun pyhiinvaeltajat
-tulivat maihin säkkineen ja laukkuineen, seurasi hän heitä
-majataloon. Pappeja ja munkkeja ja köyhiä oli jo kokoontunut
-tervehtimään kunnianarvoisaa rouvaa, jonka ennustuksista ja
-hurskaista teoista monet maineet olivat kertoneet. Tavantakaa hänen
-piti pysähtyä matkan varrella kätten päällepanemisella parantaakseen
-sairaita, ja Kaarina jakeli almuja. Kun vihdoin herra Kaarle oli
-kuivannut vaatteensa majatalossa lieden edessä, otti hän äitiä
-ja sisarta olkapäistä ja vei heidät ikkunaan. Koskaan ennen he
-eivät olleet nähneet moista paratiisia maan päällä. Kellotornien
-toisella puolen kohosivat ylängöillä liikkumattomat mäntymetsät,
-huolettomia ihmisiä, jotka muistuttivat isoja kauniita lapsia, leikki
-päiväpaisteessa, eikä karkeaa sanaa kuulunut, ja sankavasuissa oli
-heillä hedelmäkimppuja tai simpukoita ja kaloja, jotka helottivat
-kuin hopea.
-
-"Äiti", sanoi Kaarle, "se on maa, josta minä uneksin leikkiessäni!"
-
-Kärsimättömästi hän laski päiviä ja tunteja hetkeen, jolloin Birgitta
-ja hänen seuransa saisivat pääsyn kuningatar Johannan luo Castello
-dell' Ovoon.
-
-Kuin jylhä ja jyrkkä kalliosaari luolineen ja lehväisine pengermineen
-yleni harmaa linna, ja meren kuohut pärskyivät korkealle sen muureja
-vasten. Birgitta johdettiin avoimeen suojamaan, jossa muinoin keisari
-Fredrik II tapasi katsella saraseninaistensa tansseja, ja holveissa
-kimmelsi vielä arabialaisia kultakutouksia.
-
-"Lapset", sanoi Birgitta ja oikaisihe hiukan sirommin kuin muulloin,
-"nyt emme saa unohtaa hyvää hovitapaa, joka on peräisin muinaisilta
-ajoilta. Muistakaa, että kun ylhäinen nainen suvaitsee tervehtää
-teitä, pitää teidän notkistaa vasen polvenne ja suudella hänen
-kenkäänsä."
-
-Herra Birger asettui äidin viereen tummanruskeassa levätissään,
-mutta toisella puolen seisoi Kaarle-herra kärpännahkaviittoineen ja
-kilkkuvine hopeatiukuineen.
-
-Parvi hyppiviä neekereitä viskoi suitsutusta hiiliastiaan ja kääri
-auki levantilaisen maton. Ovessa näyttäytyi hovimestari, joka suurine
-turbaanineen muistutti jotakuta kohtuuttoman isopäistä hopeahohtoista
-hyönteistä. Vihdoin tuli kuningatar Johanna. Tiukkaan vedetyn hunnun
-alta näkyivät hänen punaiset hiuksensa ja vahvasti maalatut poskensa,
-joille aurinko loi kimaltelevia säteitään kuten valkeaa esivaatteen
-läpi koreakukkaiselle ikkunaruukulle. Hänen hymyilynsä oli säteilevä,
-mutta liikkumaton, ja hänellä oli kuusitoistavuotiaan pää vanhan
-vaimon lyhyenvantterassa ruumiissa.
-
-"Oi", hän sanoi, "minä olen kovin iloissani, kovin iloissani... kun
-saan tervehtiä niin hurskaita vieraita."
-
-"Jos teen jonkun hulluuden, niin auta minua, sinä maisteri!" kuiskasi
-herra Kaarle.
-
-Kaikki miehet polvistuivat, ja herra Birger kumartui heti hänen
-kenkäänsä suutelemaan niinkuin äiti oli käskenyt, mutta kun
-kuningatar tuli herra Kaarlen luo, hypähti tämä ja tarttui häntä
-niin lujasti molempiin käsivarsiin, että hän ei saattanut liikahtaa.
-Sitten hän suuteli kuningatarta intohimoisesti huulille.
-
-Hovimestari, joka seisoi kuningattaren takana, veti miekan
-iskeäkseen, mutta maisteri Pietari siveli häntä kädellä poskelle.
-
-"Viisi askelta taaksepäin, olkaa hyvä! Herra Kaarle on myös
-kuninkaallista verta. Viisi askelta taaksepäin!"
-
-Birgitta loi silmänsä mattoon ja veti hilkan syvempään otsalle,
-mutta sitten kävi raikas tuulahdus hänen sielunsa läpi, ja hän sulki
-kätensä nopean päättäväisesti kuten aina.
-
-"Tapahtunut on tapahtunut", hän sanoi.
-
-"Jumalisella rouvalla on pahantapainen poika", vastasi kuningatar yhä
-hämmästyksissään, vaikka hymyillen. "Mutta yhden suutelon tähden en
-ole milloinkaan antanut mestausmiekan välähtää... Nyt pitää teidän
-kaikkien jäädä luokseni illaksi, niin että saamme aterioida yhdessä."
-
-Pöytä katettiin avoimeen suojamaan, ja vaikka hyöky vyöryi alhaalla
-muuria vasten, ei tuntunut tuulta ilmassa, niin että soihdut paloivat
-kirkkain liekein. Lempeänä vanhuutensa kauneudessa istui Birgitta
-kuningattaren vieressä ja kehotti häntä ajoissa parantamaan elämänsä,
-mutta kuningatar ja herra Kaarle katselivat koko ajan toisiaan,
-vaikkeivät koskaan vaihtaneet sanaa. Kellot soivat välistä kaupungin
-yli kerkeään ja lyhyeen kuin leikillä, ja kuutamo välkkyi vedestä
-pitkin hiekkarantaa, missä kalastajat istuivat verkkojensa ja
-veneittensä keskessä.
-
-"Mene naimisiin, Johanna!" huusi merikansa kuningattarelle,
-tuntiessaan hänet ylhäällä suojamassa istuvana. "Mene naimisiin
-jälleen, jotta sotamiehet saavat päällikön ja sydämesi tulee
-iloiseksi kuin meidän!"
-
-Kun pyhiinvaeltajat palasivat majataloon, istuutui herra Kaarle
-lieden ääreen, ja Birgitta kääri hänen ympärilleen lämpöisen peitteen
-ja pisti pieluksen hänen selkänsä taa.
-
-"Olet sairas, poika. Kätesi ovat jääkylmät kuin kuolleella, mutta
-otsaasi kuumottaa."
-
-"Sairas tai terve, yhtä kaikki! Onneni on miekankärjessä, rakas äiti!
-Kotona käy kansa kanervikkoa ja nuristen, kateissaan ja kiukuissaan
-riitelevät herrat, ja maan päämies saa tuskin ilman pilkkaa tyhjentää
-olutsarkan. Se ei ollut koskaan oikea maa minulle, ja siellä sinä
-tulit pahaksi ja ylpeäksi etkä uskaltanut ilmaista oman sydämesi
-kainoutta ja hellyyttä. Mutta nyt olen löytänyt paratiisin."
-
-"Ja nuori vaimosi, joka kaipaa kotona?"
-
-"Ketäpä hän kaipaisi? Hän on kova ja kylmä kuten kaikki muutkin. Ja
-eikö paavi voi purkaa avioliittoa?"
-
-"Kyllä."
-
-"Lyököön hän siis poikki kahleeni. Rautaa ovat ne, eivät myrttiä.
-Etkö luule, että kuningatar Johanna mielellään menisi miehelle, joka
-on meidän mahtavaa sukuamme, ja antaisi sinun hurskautesi tulla
-vastapainoksi hänen omille synneilleen? Hänen merilinnassaan minä
-elän vastaiset päiväni mieleni mukaan, mutta sinulle tahdon lahjottaa
-rahaa ja maata, niin että sinä tänne voit rakentaa luostarisi,
-rikkaamman ja kauniimman kuin milloinkaan ikävissäsi olet nähnyt.
-Sinä vallanhimoinen ja kunniansairas nainen, pane nyt kruunu poikasi
-päähän!"
-
-Birgitta otti hiilipihdit ja kohensi tulta.
-
-"Ihmeellisesti sinä rankaiset, ikuinen Jumala! Kaikki, mitä olen
-tavotellut, sinä ojennat minulle, ja kun minulla se tosiaankin on
-kädessäni, heitän minä sen pois häveten. Niin sinä kuritat ylpeitä,
-sillä lyönneistä ja iskuista ei ole mihinkään!"
-
-"Äiti, sinä olet tullut niin leppeäksi ja kaunoiseksi sittenkun
-hiuksesi vaalenivat. Ei kukaan, ei kukaan ole kuin sinä, äiti. Täällä
-tyytyväisten ja ystävällisten ihmislasten parissa sinä tulet siksi
-helläksi ja lempeäksi, joka unohtaa vihankielen."
-
-"Olen nähnyt kylliksi vallan valhekuvia, rakas poikani. Ja miksi
-puhut enemmän merilinnasta kuin irstaasta vaimosta, jolla siellä
-on asuinpaikkansa! Jos olisi kysymys sydänsurusta, silloin minun
-todellakin täytyisi koettaa antaa anteeksi sinulle, sillä Jumala
-kyllä tietää, että minä itsekin -- niin vanha kuin olinkin -- vielä
-kauan tunsin sydämen hyppivän rinnassani, vaikka minä sekä kuritin
-itseäni että rukoilin... Mutta sinä tahdot linnan kruunun."
-
-Birgitta alensi äänensä ja tuijotti liekkiin. "Hallita, omistaa
-kokonainen valtakunta... kukkuroittaan kultaa kaiken halunsa
-toteuttamiseksi... saada vanhentua rauhassa... Ei, poika, menköön
-sekin kiusaus meistä!"
-
-"Seuraa sitten omaa tähteäsi, äiti! Minä seuraan omaani."
-
-Koputettiin ovelle, ja linnan hovimestari tuli sisään ja toi kirjeen,
-joka oli kääritty vaaleanpunaiseen silkkikankaaseen. Kolme eri
-kertaa hän polvistui, ennenkun uskalsi lähestyä ja jättää sen herra
-Kaarlelle, mutta Birgitta otti sen ja heitti avaamatta tuleen.
-
-"Mitä sinä teit, äiti? Se oli kuningatar Johannalta..."
-
-Birgitta sulki silmänsä.
-
-"Kas, näin alkoi kirje: Sinun pitää muuttaa luokseni linnaan ja
-tulla päämiehekseni ja puolisokseni, sillä varmaankin sinä olet mies
-mieleni mukainen... Pyörrä takaisin kuningattaren luo, hovimestari,
-ja kerro mitä olet nähnyt ja kuullut... Sinua paleltaa, poika, niin
-että väriset... Anna minun levittää yllesi Kaarinankin peite..."
-
-Mandoliinit, jotka olivat koko yön surisseet kaduilla, vaikenivat,
-ja isännätön koira valitti kaukaisella kummulla. Suruisena ja ääneti
-jäi Kaarina valvomaan äitinsä kanssa. He lämmittivät vuohenmaitoa
-liedellä, antaakseen sitä sairaalle juotavaksi, ja he tukivat häntä,
-kunnes hän oli vaipunut uneen.
-
-Birgitan hiukset olivat nyt käyneet aivan valkeiksi ja kasvot
-kalpeiksi ja laihoiksi. Suonet siinsivät sinisinä ja kohollaan
-kurttuisissa käsissä, ja hän vapisi, kun hänen piti tukea pielusta.
-
-"Jos sinä menet pois, äiti", kuiskasi Kaarina, "niin en tahdo koskaan
-väsyä jatkamasta työtäsi loppuun."
-
-"Minä tiedän sen, lapsi", vastasi äiti, "ja juuri nyt minä kuulin
-kellon soivan Vadstenan lahden yli."
-
-"Myös minä kuulin, äiti, mutta nyt sinun pitää nukkua."
-
-"Siihen ei ole aikaa. Kutsu maisteri ja herra Birger ja sano heille,
-että he hankkivat lyhtyjä ja seuraavat minua heti kuningatar Johannan
-luo."
-
-Kun hän tuli linnalle ja kysyi vahdeilta, sopiko kuningatarta tavata
-vielä näin myöhään, vastasivat he, että ylhäinen nainen ei koskaan
-mennyt levolle ennen päivän valkenemista, ja hetken odotettuaan
-Birgitta sai pääsyn.
-
-Kuningatar makasi suullaan matolla ja luki kirjaa käsi silmillä.
-
-"Anna minun odottaa", sanoi Birgitta, "äläkä keskeytä minun tähteni
-hartaudenharjotustasi."
-
-"Hartaudenharjotusta..." vastasi kuningatar. "Niin, kirja on vakava
-kyllä... 'ja kun Dianora kohtasi rakastettunsa luolassa, missä
-suihkuvesi pulppusi, istuutuivat he sammalvuoteelle ja suutelivat
-toisiaan hellästi'... Mitäs sanot siitä, kunnioitettu ystäväni?"
-
-"Minä sanon, että jos sinä, joka jo olet vanhanpuoleinen, olet
-Dianora, ja jos minun poikani, jolla jo on vaimo kotona, on hänen
-rakastettunsa, silloin ei se synti saa koskaan tapahtua."
-
-"Enkö siis ole hallitsija omassa maassani, koska et ensiksi kysy
-minun tahtoani? Minä tulen tyttäreksesi, ja kaikki mitä minulla
-on kuuluu myös sinulle. Mitä sinä olet miettinyt ja minkä hyväksi
-taistellut koko elinaikasi, se on oleva lakini, ja paavi itse tekee
-poikasi sulhokseni. Minä huudan kovaa jokaiselle, joka tahtoo
-kuulla, että minä rakastan häntä. Kun minä rakastan, ei mikään mahti
-maailmassa voi hillitä minua, kaikkein vähimmin vanha köyhä vaimo,
-joka on koditon ja turvaton."
-
-Birgitta risti kätensä.
-
-"Sitten on minulla vain yksi toivomus, vain yksi rukous, nimittäin
-että poikani saisi kuolla."
-
-Kuningatar tarttui niin kiivaasti tiililamppuun, joka oli hänen
-vieressään matolla, että öljy syöksyi ylös yli sydämen. Puoleksi
-sammunut lamppu kädessä hän kavahti seisaalle ja astahti Birgittaa
-kohden.
-
-"Voin unohtaa sanasi, mutta itse unohdat, että avuksihuutosi liiankin
-usein tapaa tulla kuulluksi. Tahdon käskeä kaikkien piispojeni ja
-pappieni juhlallisesti rukoilla hänen henkensä puolesta. Tiedätkö,
-että puhut siitä, jota olet kantanut oman sydämesi alla?"
-
-"Minä puhun pojastani, kyynelten pojasta, ja nyt on ainoana
-rukouksenani, että hän saisi kuolla."
-
-Hän polvistui, suuteli kuningattaren tohvelia ja meni nopein askelin
-portaita alas.
-
-"Menkää kotiin!" hän sanoi maisterille ja herra Birgerille. "Vanha
-vaimo löytää häiritsemättömänä tien."
-
-Valitsematta kaupunkiin johtavaa katua hän kulki pitkin rantaa,
-missä kalastajat lojuivat ja nukkuivat maalle vedettyjen veneittensä
-alla, myhäillen unissaankin. Muutamat heistä heräsivät ja pitivät
-häntä laupeudensisarena, jota oli varhaisena hetkenä kutsuttu
-sairasvuoteelle. He hieroivat silmiään, ja kun he huomasivat
-aamun jo valkenevan, panivat he kaksi sormea suulle ja vihelsivät
-tovereilleen, jotta he soutaisivat selälle ja noutaisivat verkot,
-joiden kohot kelluivat hiljaisessa vedessä kuin pitkä rivi mustia
-kirjaimia.
-
-Auringon noustessa oli Birgitta istuutunut muutamalle kalliolle, ja
-hänen allaan lepäsi merenpohjan puutarha paljastettuna ja avoinna.
-Kravut tekivät vuoteita hiekkaan tai nostivat piikkiset aseensa
-kiistaan, ja niiden yli jolui meriparta, jota naiset Neron pidoissa
-pusertelivat sormiensa välissä ylentääkseen omaa kauneuttaan kuolevan
-eläimen värien välkkeilyllä. Melkein kuin kullalla kirjailtu
-nahkavyö kääriytyi muraena-ankerias rikkilyödyn ruukun ympärille,
-ja pieni hepokala seisoi pöyhistelevin kauloin keskellä vettä kuin
-puoli-uponnut puinen shakkinappula.
-
-Birgitta veti hilkan alas, niin että se varjosti, ja silloin hän
-erotti onkalossa sen kokoonkiertyneen haamun, josta Mattias oli
-puhunut, mietiskelijän kummitusten joukossa, joka tuijotti ylöspäin
-julmilla, ruskeilla ihmissilmillä. Eikö Mattias ollut sanonut, että
-maan kuuluisilla miehillä ja naisilla oli samanlaiset silmät! Oliko
-se totta, mitä hän sanoi? Tarkottiko hän sitä, uskoiko hän sen,
-vai puhuiko hän vain kuin ystävä varottaakseen rippilastaan? Hänen
-silmissään musteni, mutta hän ei kääntynyt pois. Tuntikausia hän
-istui syyttääkseen ja tutkiakseen itseään ja tottuakseen katsomaan
-kohtaloonsa.
-
-Aurinko poltti jo kuumana, kun hän nousi, ja kalastajat seisoivat
-polviaan myöten vedessä ja hinasivat verkkojaan.
-
-Hänen astuessaan majataloon oli kuningatar tullut vierailulle, tuoden
-tuliaisiksi mitä oivallisimpia hedelmiä. Hän istui pieluksella
-sairaan jalkopäässä, ja alhaalla kaduilla raikuivat torvet ja
-kuuluttaja julisti, että Neapelin Johanna oli mennyt kihloihin
-vieraan maan korkeasukuisen ritarin kanssa. Alinomaa kuningatar
-käänsi selkänsä päin ikkunaa eikä tahtonut päästää valoa osumaan
-kasvoilleen, mutta hän kuori itse hedelmät, ja vähäväliä tulivat
-hänen tyttönsä ja lauloivat ja soittivat harppua.
-
-Joka aamu tuli kuningatar sitten samalla tavoin ohut huntu otsalla ja
-istuutui selin päivään, mutta sairas riutui yhä, eikä hän piankaan
-enää tahtonut nähdä kuningatarta huoneessa. Silloin pani Kaarina
-kylmän hopeisen ristinkuvansa hänen sormiensa väliin, ja hän tunnusti
-syntinsä ja rukoili. Birgitta tuki häntä koko ajan, ja kun hän
-kallistui kyljelleen ja kuoli, sanoi Birgitta:
-
-"Mene, poikani, mene, pyhiinvaeltaja, hänen luoksensa, joka sinua
-kutsunut on! Vaikka sinusta tulisi koko maailman ruhtinas, eri
-sittenkään tahtoisi ostaa takaisin elämääsi."
-
-Laskettuaan kuolleen päänaluselle hän vapisi vielä, mutta kyyneleitä
-ei ollut hänen silmissään, ja kasvot olivat tyynet.
-
-Fransiskaanimunkit tulivat nyt paareineen, ja puettuaan vainajan
-kaapuun ja nuoraan he peittivät hänen kasvonsa päähineellä. Sitten
-he kantoivat hänet tuomiokirkkoon ristineen ja kynttiläsauvoineen.
-Saatossa seurasi nyyhkyttävä kuningatar, pyhiinvaeltajat, piispoja ja
-ritareja. Sataman hilpeät kalastajapojat seisoivat totisina varjossa
-talojen seinämillä, ja kaikki he katselivat Birgittaa ja ihmettelivät
-hänen kuivia silmiään ja kalpeaa rauhallisuuttaan.
-
-Surujuhlan loputtua kirkossa fransiskaanimunkit kantoivat paarit
-luostariinsa Santa Croceen, nostivat kiven lattiasta ja laskivat alas
-kuolleen. Kuningatar tarjosi Birgitalle kätensä viedäkseen hänet
-lähemmäksi, mutta Birgitta väistyi arasti syrjään ja pysähtyi pylvään
-luo, joka oli etäisimpiä -- ja ulkona ruohoisella luostaripihalla
-tuoksuivat voimakkaasti vastapuhjenneet orvokit.
-
-
-
-
-XV
-
-
-Pyhiinvaeltajat menivät nyt jälleen laivaan, ja täysin purjein
-kiiti airolaiva merelle. Naisilla oli sijansa hämärässä karsinassa
-peräsinsuojuksen alla, ja säkit päänalusina he makasivat
-peitteisiinsä kääriytyneinä. Avonaisesta oviaukosta he näkivät
-soutajat, jotka vyötäisiin asti alastomina ja turbaanien varjostamina
-istuivat kahdessa rivissä pitkien airojensa ääressä. Muutamat heistä
-olivat mustia afrikkalaisia ja toiset karanneita pahantekijöitä,
-joilla oli ranteissa ja nilkoissa vielä kahleitten arpia. Kun
-naiset nousivat istualleen, tehdäkseen ristinmerkin, saattoivat he
-nähdä kullattuun taivaan kuningattareen asti, joka seisoi ylinnä
-keulankärjessä kädet aaltojen yli ojennettuina, ja kuvaan hyytynyt
-suolavaahto kimalsi maaliskuun auringossa. Päänsä yllä he kuulivat
-kaiket päivät laivanisännän raskaat askeleet, hänen, joka vähäväliä
-pisti päänsä ulos peräsinsuojuksen aukosta ja vihelsi miehistölle tai
-läjäytteli nahkaruoskaansa. Suojus oli kokonaan punaiseksi maalattu
-ja kaunistettu pikku patsain ja riipputornein, ja ylinnä lyhdyn
-vieressä liehui ristinlippu.
-
-Itse pitkäksiperjantaiksi he olivat ankkuroineet Messinaan,
-niin että pyhiinvaeltajat saivat rukoilla kirkoissa, mutta jo
-iltapäivällä kohotettiin purjeet, ja pian avartui meri taas
-ruusunpunaisen taivaanlaen alla. Vaeltava Tuomas teki vuoteen
-itselleen Maariankuvan taa etukeulaan ja näki aivan toisia näkyjä
-kuin Birgitta. Kun myrsky käänsi öljypuitten lehdet nurinpäin, niin
-että saaret kävivät hopeanharmaiksi, viittailivat hänelle karvaiset
-pukinjalkaolennot, jotka kiipeilivät kuin apinat oksien lomissa.
-Mainingin painuessa pois kallioluoliin seisoi siellä vihertäviä
-merenjumalia, silmäpuolia ja vanhuuttaan hampaattomia, toitotellen
-näkinkengillään. Hän näppäili sormillaan ilmaa siltä puolen, jolla
-hän ennen tapasi pitää kitaraansa, mutta kun hänen laulunsa vain oli
-käheää kuiskintaa, nauraa hohottivat peikot ja sukelsivat syvyyteen,
-niin että ainoastaan rengas värisi luolassa. Isännän vihellysten
-herättämänä hän huomasi, että hän koko ajan oli istunut ja torkkunut
-niinkuin Birgittakin, ja nuoruutensa näkyjen ahdistuksessa ojentautui
-Petrarcan entinen oppilas ottamaan nuoranpätkää, joka riippui
-purjepuussa, ja ruoski selkäänsä.
-
-Isäntä oli mahtipontinen genualainen, jolla oli koko vyö täynnä
-puukkoja, ja mitä loitommalle laiva laski rannasta, sitä vähemmän hän
-antoi pyhiinvaeltajille ruokaa. Vihdoin pyysi hän niin paljon rahaa
-maljallisesta suolatonta vettä, ettei heillä ollut enempää hänelle
-antaa.
-
-"Olkaamme janoissamme kunnes apu tulee itsestään", sanoi Birgitta,
-ja sama muuttumaton ilo loisti koko hänen olennostaan. Hänen
-katseensa oli hajamielinen, ja hän näytti alati näkymättömien kanssa
-keskusteluun vaipuneelta.
-
-"Tuolla tulee varustettu laiva Rodoksesta!" ilmotti maisteri Pietari
-ja pisti päänsä oviaukosta. "Tänne saakka saatan nähdä valkoiset
-ristit johanniittain viitoissa. Huutakaamme, jotta saamme apua!"
-
-"Ei", sanoi Kaarina, "meidän pitää totella äitiä."
-
-Palavasti janoissaan menivät sinä iltana kaikki levolle, ja he
-kuulivat, kuinka isäntä, joka istui ylhäällä peräsinsuojuksessa,
-kaatoi viiniä puupikariin ja joi.
-
-Kukaan heistä ei voinut nukkua, ja koko yön he hypistelivät
-rukousnauhojaan, mutta jo päivän koittaessa he kuulivat
-venetsialaisen kauppalaivan loiskeen -- se purjehti läheltä ohi. Kun
-ylimieliset kauppiaat, joilla oli ollut onnea matkallaan, näkivät
-villit soutajat, alkoivat he pilkata ja heittelivät hedelmiä heidän
-päälleen, ja silloin pujahtivat pyhiinvaeltajat piiloistaan ja
-virvottivat itseään mannalla, jota niin odottamatta satoi kannelle ja
-teljoille.
-
-Vähän jälkeenpäin kohosi Kypros merestä, ja niin pian kuin he
-olivat laskeneet maihin tuli kuningatar piispoineen noutamaan
-Birgitan linnaan. Soittoniekat ja kaikki leikkivät parit vaikenivat
-puutarhassa, ja Birgitta sai sijan istuimella lähinnä kuningatarta,
-joka totisena kuunteli hänen neuvojaan ja ennustuksiaan. Mitä
-oivallisimpia ruokia asetettiin kuihtuneitten pyhiinvaeltajain
-eteen, ulkona metsässä nakuttelivat pienet kirveet, jotka kuorivat
-seeteritukkeja, ja sitruunatarhojen toisella puolen välkkyi tyrsky,
-joka solmeili valkovaahtoisen sormuksensa Afroditen saaren ympäri.
-
-Kerrassaan neljätoista päivää viettivät pyhiinvaeltajat siten ilossa,
-mutta sitten he nostivat taas laukkunsa hartioilleen ja menivät
-laivaan, ja pian näkivät he vain taivasta ja vettä.
-
-Delfiinit ruiskuttivat vesisuihkeitaan, ja öisin hohti vanavesi
-kuin rikkisurvotuilla smaragdeilla siroteltu tunturipolku. Kun
-isäntä paineli sormellaan pillinsä reikiä, saattoi hän soinnutella
-erilaisia säveliä, ja hän seisoi peräsinsuojuksen katolla säestäen
-soutajien verkallisia ja valittavia lauluja. Ne olivat pyhiä
-ristiretkihyräilyjä ritareista, jotka vaelsivat Pyhälle haudalle, ja
-pyhiinvaeltajat yhtyivät niihin usein hiljaisella äänellä. Vähitellen
-kävi kuitenkin sää yhä myrskyisemmäksi, ja laivaan hiipi hiljaisuus,
-ja purje reivattiin pienimpään kokoonsa. Silloin häämötti sinervää
-usvaa etäältä, ja Birgitta ja kaikki naiset tulivat kannelle.
-
-"Myrskypilviäkö nuo ovat?" kysyi Birgitta isännältä, joka seisoi
-peräsimessä.
-
-"Ei", vastasi hän. "Ne ovat Juudan vuoria. Siellä on Kaanaanmaa."
-
-Pyhiinvaeltajat polvistuivat kiittämään kädet ristissä, ja
-hurmaantunut Birgitta nojautui Kaarinan olkaan ja torkkui kuin
-nukkuva. Hän ei huomannut, että isäntä oli käynyt aivan kalpeaksi
-kasvoiltaan ja puristi lujasti peräsintä, -- että merimiehet
-tungeskelivat purjepuun ympärillä ja tempoivat köysistä.
-
-Keltainen hiekkaviiru hajallisine taloineen oli jo kohonnut esiin
-auringon kimmellyksestä, ja airolaiva törmäsi pelätyitä kareja
-vasten Jaffan edustalla. Aallokko nousi niin korkealle, että se
-viskasi vaahtonsa uteliaan lokin silmille, vesi syöksyi laivaan
-ja nosti penkit, ja murtunut purjepuu kallistui pingottuneine
-purjeineen. Merimiehet tarttuivat pyhiinvaeltajain kirjoihin ja
-tavaroihin ja heittivät ne mereen, ja pienimmästä kirjasta putosi
-ristiinnaulitunkuva, jonka Birger Pietarinpoika oli takonut
-talvitulen ääressä Finstan talossa. Kaarina muisti, kuinka kylmä
-hopea oli viillyttänyt hänen sormiaan unettomina öinä. Hän näki,
-kuinka se kääntyi vedessä ja vajosi, ja hän ajatteli, että tuhannen
-vuotta saattoi kulua, ennenkun joku kalastaja saisi sen verkkoonsa,
-ja kuitenkin sanoisi mies: "Minä tiedän, kuka se jumala on, hän on
-Jeesus Natsarealainen!"
-
-Naiset kokoontuivat Birgitan ympärille, ja muutamat nuorimmat
-merimiehet hyppäsivät veteen, saavuttaakseen uimalla maan, mutta
-isäntä pisti ruoskan vyöhön ja meni pyhiinvaeltajain luo.
-
-"Olen ollut kova teitä kohtaan, hurskaat ihmiset, ja nyt minä saan
-rangaistukseni... Antakaa minulle anteeksi, sää ehkä asettuu silloin."
-
-"Pyydä rouva Birgitalta!" vastasivat kaikki yhdestä suusta.
-
-Neuvotonna hän siirteli ruoskanvartta, sillä Birgitan rauhallisuus
-pani hänet kaksin verroin pelkäämään. Hän alkoi kerätä kokoon kaikkia
-niitä rahoja, mitä hän oli anastanut itselleen matkan varrella, ja
-antoi ne takaisin pyhiinvaeltajille ja näytti vihdoin ulosvedetyt
-tyhjät taskunsa.
-
-"Nyt te olette saaneet kaikki korkoineen, eikä teidän tarvitse kärsiä
-hätää, jos me vain pääsemme kuivalle maalle... mutta täällä me saamme
-hautamme syvyydessä."
-
-"Sentähden sanomme sinulle, puhu rouva Birgitan kanssa."
-
-Hän oli vielä kahden vaiheella, sillä Birgitan huoleton odotus
-pelotti häntä paljon enemmän kuin meren ärjyntä. Vihdoin hän läheni
-pari kolme askelta Birgittaa kohden ja sivalsi hatun takaraivaltaan.
-
-"Minä tiedän, rouva, että sinä olet yhtä voimallinen loitsutaidossa
-kuin verraton hurskaudessa... Loitsi vesi!" Birgitta havahtui.
-Silmäluomet värähtivät, ja kun todellisuuden tuuli puhalsi hänen
-terveeseen sieluunsa, tuli hän jälleen entiseksi toimekkaaksi
-naiseksi.
-
-"En ole peloissani kuten sinä, isäntä. Se on taikuuteni. Olenhan
-kulkenut vesiteitä ennenkin. Käännä peräsin suojapuolelle ja pidä
-alus tuulta vasten!"
-
-Pitäen tuulessa kiinni hatusta, jonka lierissä loisti punainen
-pyhiinvaellusristi, riensi Birgitta lyhyin askelin portaita ylös
-peräsinsuojukseen. Isäntä seurasi hänen jälessään ja laskeutui
-suulleen ruoritangolle, voidakseen painaa sen partaaseen.
-
-"Jos te pelkäätte taivaallista autuutta", sanoi Birgitta
-pyhiinvaeltajille, "niin voin lohduttaa teitä sillä, että te vielä
-saatte jäädä tähän surun maailmaan. Meistä ei huku ketään. Asettukaa
-tänne ylös ja työntäkää airot kalliota vasten... Ja sitten on vielä
-eräs asia."
-
-"Mikä niin, Briitta-äiti?" kysyivät pyhiinvaeltajat, ja heidän täytyi
-hymyillä, kun hän puhui heille sillä tavoin.
-
-"Se että meillä on kätemme pidelläksemme kiinni, kunnes arabialaisten
-veneet ehtivät maalta."
-
-Laiva alkoi jo vajota, ja vihdoin oli vain peräsinsuojus veden
-yläpuolella, mutta Birgitan läsnäolo ja hiljainen rauha tarttui
-muihin, ja he näkivät veneitten viiltävän lainelaaksojen läpi tai
-kohoavan kuohuissa. Meri musteni ja jylisi kuin hellittämätön
-ukkonen, ja ristinlippu liehui kohti korkeutta kuin tulikielu.
-Vähäväliä kuohahti kylmä vesivuori yli peräsinsuojuksen ja valui
-suojapuolelle kenkä- ja sauvasaaliineen, ja pieni puualttari, jota
-maisteri alati kuletti mukanaan, paiskautui kalliolle. Purje riippui
-nyt kiinni laivassa vain yhdestä köydestä ja kellui levällään veden
-pinnalla, tuulen puhallellessa siihen pulleita ilmarakkoja. Birgitan
-kaulus paisui tuulessa, ja hänen täytyi kaiken aikaa pitää kiinni
-hatunlieristä, mutta mikäli veneet lähestyivät, sikäli huomasivat
-pyhiinvaeltajat, että hän jälleen sai saman hajamielisen sävyn.
-Hän tuntui heistä ruusulta, joka oli hetkeksi avautunut heidän
-huokuessaan sen terälehdille, mutta sitte taas heti ummistunut
-suojelemaan omaa tuoksuansa ja väriänsä.
-
-Arabialaiset kiipesivät ylös ja tarttuivat miehiin ja naisiin
-vyönuorista, nostellen heitä vaaruviin veneisiin kuin tavaratukkeja.
-Kohta kun pyhiinvaeltajat laskivat jalkansa rannalle, kumartuivat
-he suutelemaan maata. Sitten levättyään ja kuivattuaan vaatteensa
-ja koottuaan muutamia maalle ajautuneita esineitään he alottivat
-matkansa Saronin vehmaan tasangon halki, missä hiljaisuus oli niin
-syvä, että lentoon lehahtavan kyyhkysparven viuhina sai heidän
-hevosensa ja aasinsa hätkähtämään kuten vaaran uhatessa. Verkkaan ja
-melkein aina laulaen he kulkivat miehenkorkuisten kaktuspensaitten
-lomitse, joiden okaiset kilvet näyttivät ennemmin kuuluvan
-merenpohjan hämärään kuin aurinkoiseen yläilmaan, mutta vähitellen
-harvenivat pistävät pensasaidat, ja Ramlen torni tuli näkyviin.
-Silloin levähti joukko muutamassa kallellisten palmujen metsikössä,
-ja ikivanhan öljypuun juurelle, joka suhisi palmujen keskessä,
-pystytti maisteri Pietari alttarin kivistä ja turpeista, ja ylimmäksi
-hän asetti mustan puuristin, jonka hän oli pelastanut laineista.
-Sitten hän polvistui ruohikkoon, veisasi messun ja rukoili rauhaa
-ruton ja taudin tuhoamalle kotimaalleen.
-
-Tuon tuostakin kuhisi kyyhkysparvi läpi ilman. Sidotut hevoset
-tömistivät ja aasit inuivat, mutta yhtä kerkeään palasi hiljaisuus
-taas, ja vaikka maisteri puhui hyvin hiljaa, kuulivat kuitenkin
-kaikki.
-
-"Rouva Birgitta Birgerintytär!" hän sanoi vihdoin alttaripalveluksen
-päätyttyä ja kääntyi päin, ja hänen takanaan kuvastui puuristin
-varjo nikamaiseksi vääntyneellä öljypuun rungolla. "Sinun ajallinen
-vaelluksesi lähenee loppuaan, ja sinä olet saavuttanut ikävöimäsi
-määränpään. Autio maa on edessämme. Ristiritarien suuret kuninkaat
-maatuvat mullassa, ja jo aikoja sitten mursivat Saladdinin veriset
-kirveet Jerusalemin portit. Ramlen ystävälliset fransiskaaniveljet
-antavat meille varmasti tänä yönä majan, ja Jerusalemissa me
-saamme turvallisen suojapaikan luostarissa, mutta yltympärillä on
-vihollismaa. Niin on meidän itsemmekin: me olemme saaneet turvallisen
-linnotuksen omassa sydämessämme, mutta ulkopuolella on maailma yhtä
-paha kuin ennenkin. Kuitenkaan se ei enää paisko kiviään jälkeemme.
-Rauhan öljypuun alle olen vihdoinkin saanut pystyttää Birgitan
-alttarin, ja ylitsemme lentävät kyyhkyset. Vadstenassa nousevat jo
-muuritelineet, ja pian vihitään luostari. Pilkka on laantunut, ja
-sinun viimeisestä toivioretkestäsi on tullut voittoretki. Kaikki,
-mitä sinä omasta puolestasi olet elämältä pyytänyt, olet sinä saanut.
-Mitä hellimpänä ja onnellisimpana sisarena sinä polvistut tyttäresi
-ja poikasi keskellä, huolissasi heidän ja oman riemusi puolesta,
-jonka kova sanasi saattaisi sumentaa. Pohjatuuli on muuttunut
-lauhaksi läntiseksi. Luo silmäsi alas, rouva Birgitta! Ennen sinulla
-oli tapana tunnustaa syntisi ääneen. Tee se nytkin!"
-
-Birgitta loi silmänsä alas ja punastui kuin nuori neitsyt.
-
-"Miksis punastut ja miksis olet vaiti?"
-
-Punastus nousi vieläkin tummempana otsalle asti. Birgitan hämmennys
-oli niin suuri, että hän unohti pitää käsiään ristissä ja tunnusteli
-nuoraa. Hän kohotti luvatta katseensa ja silmäili jäykästi maisteria.
-
-"Nyt en ymmärrä sinua enää, rakas rouva... Pitääkö minun kehottaa
-sinua puhumaan kunniallisesti ja avoimesti?"
-
-"Maisteri", kuiskasi Kaarina, "mitä tahdot sinä äidin sanomaan
-sinulle, jos hänellä ei enää olekaan pahoja ajatuksia ja pyyteitä
-omallatunnollaan?"
-
-Silloin kohisi ikivanha öljypuu, jonka alla niin monet
-pyhiinvaeltajat olivat nyyhkyttäneet, ja toivioretkeläiset värisivät
-ilosta.
-
-"Sinä nöyryytät minua liiaksi, lapsi, jos luulet joutuneeni moiseen
-itsesokeuteen", vastasi vihdoin Birgitta, epävarmasti ja kauan etsien
-jokaista sanaa. "En vain tapaa oikeata vastausta... Myötäkäymistä,
-joka on tullut, en ansaitse... Sen alkamisesta asti olen tuntenut
-itseni heikoksi ja tahdottomaksi... ja häpeillyt kuin kerjäläisakka,
-joka on saanut paljon runsaampia ja oivallisempia almuja kuin
-esiliinaan mahtuu... Monet ajat minä unohdan, että olen olemassakaan.
-Ajatukseni jättävät minut. Kun maisteri tekee minulle kysymyksiä
-omasta itsestäni, pitää hänen senvuoksi myös ensin antaa minulle
-miettimisaikaa, kootakseni ne niinkuin paimen kokoo vuohet, ennenkun
-hän voi tehdä niistä tilin isännälle... Minä kuulen äänien puhuvan,
-ja kaikki omaiseni, jotka menivät pois, vetävät minua vieläkin
-lähemmäksi puoleensa kuin eläessään. Taivas on avoinna, ja minä
-kuulen enkelien harpunsäveliä!" Maisteri otti puuristin alttarilta ja
-asettui pyhiinvaeltajain eteen.
-
-"Birgitalla ei ole enää mitään tunnustettavaa", hän sanoi. "Ja niin
-on se siis noussut, se päivä, jota alati odotin, rauhanpäivä! Tulkaa,
-maanmiehet, ja laulakaamme ja laulakaamme niin kauan kuin tietä
-riittää, hamaan Jerusalemiin saakka!"
-
-Taas suhisi öljypuu, ja pyhiinvaeltajat taittoivat oksia ja pistivät
-hattuihinsa. Sitten he alkoivat jälleen samota.
-
-Ramlen fransiskaanimunkit, jotka tulivat heitä vastaan, tarjosivat
-heille asunnon, mutta jo muutamien päivien perästä he olivat
-uudestaan matkalla Judean kaljuilla ja kivisillä ylängöillä. Hetken
-he lepäsivät Emauksen lehdossa ja joivat viileätä vettä, mutta he
-eivät tunteneet mitään väsymystä eikä auringonkaan paahde kirvellyt
-heitä. Itse sitä huomaamattaan he ratsastivat yhä kiireemmin ja
-kiireemmin eivätkä piankaan suoneet itselleen lyhintäkään lepoa.
-Polvistuen vuorelle he tervehtivät vihdoin Jerusalemia.
-
-
-
-
-XVI
-
-
-Oli sellainen autio kuutamoyö, jolloin kaikki kuperat katot
-tekevät Jerusalemista hautahuoneitten kaupungin kaltaisen. Varjo
-levisi Josafatin laaksossa, missä Kristus ja Muhamed tuomiopäivänä
-pingottavat nuoran, jota myöten ihmisten pitää kulkea. Selvemmin
-kuin muulloin luuli temppelipaikan vartija kuulevansa maanalaisen
-solinan kaivolta, joka on alaskäytävä helvettiin ja jonne
-kuolleitten sielut kokoontuvat rukoilemaan. Seinän kivilohkareet
-juutalaisten valituspaikan yläpuolella näyttivät kuutamossa vieläkin
-valtaisemmilta ja painavammilta, ja ohdakkeet, jotka kasvoivat
-liitoksissa, vapisivat kuin haavanlehdet. Pilvi riippui Öljymäen
-yllä, ja ympärysmuurin ulkopuolella lukemattomat pienet kallelleen
-painuneet hautakivet, joita aurinkoisella ilmalla tuskin saattoi
-matkan päästä erottaa maan rauniosorasta, tulivat valaistuiksi
-kuin sisältäpäin ja loistivat häikäisevän valkoisina. Pyhän haudan
-kirkossa kaikui vielä yöveisuu, ja muutamat lamput paloivat, mutta
-ainoatakaan elävää olentoa ei kulkenut kaduilla, ja kaikki luukut ja
-ovet oli suljettu.
-
-Pyhällä haudalla oli Birgitta tuntenut äkillisen pistoksen
-rinnassaan, ja vilusta väristen oli hän kääntynyt takaisin
-luostarikammioon, nukkuen nyt lattialla, pää Kaarinan sylissä.
-
-Valvoen katseli Kaarina kuutamoviirua, joka siirtyi yhä lähemmäksi ja
-lähemmäksi ja vihdoin pysähtyi äidin päähän kuin vipajava sädekehä.
-
-"Sehän on vain kaarevan ristikkoaukon valo", hän ajatteli ja
-torkahti, mutta kun hän taas kohotti katseensa, leimusi sädekehä
-vieläkin suurempana ja kirkkaampana.
-
-Hän tiesi, ihan varmasti, että se oli vain kuun loistetta, ja hän
-torkahti uudestaan ja koetti ajatella muuta, mutta avatessaan taas
-silmänsä hän näki, että Birgitan paikattu puku oli käynyt kirkkaaksi
-ja taivaansiniseksi kuin Pyhän Eerikin kuvan viitta Alvastran
-kirkossa.
-
-Silloin Kaarina kauhistui, niin ettei hän enää kyennyt istumaan yhtä
-liikkumattomana, ja Birgitta heräsi.
-
-"Lapsi", hän sanoi, "minä nukuin makeasti."
-
-"Äiti kulta, anna minulle anteeksi, että herätin sinut, mutta
-sellainen sydäntuska on vallannut minut, että minun täytyy nousta ja
-hengittää."
-
-Hän nousi ja tahtoi laskea äidin olkialuselle, mutta Birgitta
-ponnisti istualleen ja katsoi häneen.
-
-"Sano minulle, mistä olet voinut niin säikähtyä."
-
-"Sitä en milloinkaan kykene sanomaan sinulle, en milloinkaan, äiti,
-vaikka kuinka käskisit ja pyytäisit... sillä jos sinä ajattelisit
-minun ajatustani, vapisisit sinä riemusta ja kauhusta ja kuitenkin
-kieltäisit sen ajatuksen. Siitä koituisi ensimäinen tekosi totuutta
-vastaan, eikä maisteri saattaisi sanoa, ettei Birgitalla enää ole
-mitään tunnustettavaa."
-
-"Sinä olet hairahtunut kuutamossa."
-
-"Älä kysele minulta, mutta anna minun seisoa täällä loitolla varjossa
-ja vuorostani tehdä sinulle kysymys. Olenko minä todellakin sinun
-tyttäresi, olenko syntynyt sinun lihastasi ja verestäsi? Sano
-minulle, ettei niin ole asia, ja minä saan rauhan jälleen... Sano,
-että sinä olet epävarma... että minä olen vaihdokas, että joku
-palvelusnaisista sinun tietämättäsi ehkä näki oikean lapsesi kuolevan
-kätkyessä ja silloin pani sijaan omansa... ja että se lapsi olen
-minä."
-
-"Ei, minun lapseni sinä olet, sydänlapseni ja päiväpaistelapseni,
-josta tuli tuekseni kainalosauva... ja minkä minä olen alottanut, sen
-sinä täydennät."
-
-Kaarina näki, kuinka kuutamoviiru lattialla siirtyi yhä lähemmäksi
-häntä itseään kohden, ja hän painautui seinään.
-
-"Olemme täällä min yksinämme... Enkö saa kutsua sisaria?"
-
-"Pelkäätkö yksinäisyyttä oman äitisi seurassa?"
-
-"Pelkään."
-
-"Pelkäätkö minua enemmän tänä yönä kuin muulloin?"
-
-"Pelkään."
-
-"Tahdonhan sinulle vain hyvää."
-
-"Anna minun sytyttää valo, äiti. Maisteri valvoo miesluostarissa
-ikkunansa ääressä, ja minä olen luvannut sytyttää valon, jos
-tarvitsemme häntä."
-
-Birgitta nousi ja ojensi Kaarinalle molemmat kätensä.
-
-"Mutta minä tunnen itseni nyt voimakkaammaksi, vaikka hyvin tiedän,
-että tuntilasi pian on juossut tyhjiin."
-
-Kaarina painautui vieläkin lähemmäksi seinää vasten eikä ottanut
-vastaan ojennettuja käsiä, vaan suuteli niitä ja suuteli hihaa, ja
-kumartui vihdoin suutelemaan kaavunlievettä.
-
-"Kun sinä tulet pyhien joukkoon... rukoile silloin minun ja kaikkien
-niiden puolesta, jotka huutavat jälkeemme haudoista, ja koko meidän
-kansamme ja maamme puolesta. Rukoile puolestamme!"
-
-"Iankaikkisuudessa se rukous ei koskaan väsy huulillani."
-
-Birgitta kietoi Kaarinan pään käsiinsä ja vei hänet kanssaan ikkunan
-luo. Hän siveli hyväillen hänen otsaansa ja katsoi häntä syvään
-silmiin.
-
-"Aika rientää, ja pian sinä käyt nunnien eteen Vadstenaan... Sinulla
-on musta huntu ja palttinakruunu viisine veripunaisine ympyröineen.
-Kirkonoven ääressä on multapaarit... ja on kylmä yö, ja kaikissa
-puissa on kuuraa... ja teillä on kynttilät käsissä laulaaksenne
-matutinaa. Silloin sinä muistat, kuinka minulla oli tapa herättää
-sinut vitsalla, mutta ikinä sinä et saa tietää, kuinka se vitsa
-kirveli kättäni ja kuinka minä odotin, kuinka minä ikävöin hetkeä,
-jolloin meistä tuli sisarukset. Sinusta tuli kevät ympärilleni, kun
-sydämeni oli vähällä kuivua maailman pilkan vuoksi... Sano minulle,
-vanhat muistotko ne äsken heräsivät ja sentähden sinä pelkäsit omaa
-äitiäsi?"
-
-"Ei, äiti, minä en muistanut mitään muinaisesta, ja siksi
-säikähdyin... Näin sinut kuin kuolleena. Älä kysele enempää, sillä
-koskaan et saa täyttä vastausta... Ulkona lepää hyljätty Siion,
-Daavidin ja Salomon kaupunki, muukalaisten asuinpaikka. Autio kuten
-se on oma sukumme, mutta sinä, äiti, sinä seisot yksinäsi raunioitten
-keskellä ja saat kaiken sen kunnian, jonka muut ovat menettäneet..."
-
-"Lapsi", sanoi Birgitta nopeasti, "sytytä valo, jotta maisteri tulee!"
-
-"Kielsithän minua äsken sitä tekemästä."
-
-"Mutta nyt tarttuu minuun sinun pelkosi. En tahdo ajatella sinun
-ajatustasi, en joutua valehtelijaksi ripissäni. Sytytä valo!"
-
-Eikä Birgitta odottanutkaan, vaan riensi itse ulos käytävään ja otti
-lampun komerosta ja pani sen kammion ikkunalle. Sitten hän kumartui
-Kaarinan puoleen ja seisoessaan onnellisina ja äänettöminä he
-kuulivat maisterin kolkuttavan portille.
-
-Birgitta ojentautui ristikkoa kohden ja huusi hänelle:
-
-"Minulla ei ole enää varaa ajatella lepoa, maisteri. Herätä toiset
-ja käske heidän kokoontua hautakirkkoon. Nähtyämme, kuinka poikani
-Birger siellä on saanut vastaanottaa ritarinlyönnin, me viipymättä
-jatkamme vaelluksiamme pyhille paikoille."
-
-Birgitta meni kammiosta toiseen ja herätti naiset, ja jo päivän
-valjetessa kaikki pyhiinvaeltajat olivat kokoontuneet hautakirkkoon.
-Kun he olivat rukoilleet ja kun kaikki lamput ja kynttilät oli
-sytytetty, astui herra Birger esiin ja lyötiin Pyhän haudan
-ritariksi. Kilpi ja miekka ja vitjat ojennettiin hänelle, ja kun
-hän lausui juhlallisen valan, luvaten Kristuksen soturina taistella
-heikkojen ja turvattomien puolesta, etsivät kaikki silmät Birgittaa,
-mutta hurmiossaan oli hän jäänyt takimaisten pyhiinvaeltajain
-joukkoon ovensuuhun.
-
-Kun oli virsi veisattu, tarttui ontuva maisteri jälleen puuristiin,
-ja vanhalta ja raihnaalta näytti hän emäntänsä rinnalla samotessaan
-pois pitkin keltaista solatietä, joka laskeutui Jordania
-kohden. Syysaurinko hehkui, ja Kaarina ojensi usein vesipullon
-hoipertelevalle vanhalle äidilleen, mutta hän ei tuntenut kipuja eikä
-vuosia. Tahdottomasti kuin unissakävijä hän vastaanotti lastensa
-antaman hoidon. Koskaan ennen ei raihnaus ja heikkous ollut häntä
-koukistanut. Ohimot jyskyttivät, ja kun hän sai hetkiseksi tuta
-viillyttävää virkistystä, arveli hän, että ylhäälle kalliolle, missä
-satoja kotkia istui nukkuen, ilmestyi enkeleitä, jotka siimestivät
-häntä siivillään.
-
-Jordanin erämaalakeudella kasvoi niitä sormenpituisilla piikeillä
-aseistautuneita pensaita, joista Kristuksen orjantappurakruunu
-oli punottu, ja sinne pyhiinvaeltajat leiriytyivät. Kuljeskelevia
-arabialaisia ratsasti ohi, välinpitämättömästi vilkaisten heidän
-ryysyihinsä. Kun Birgitta silloin laskeutui kuumalle hiekalle ja
-pensaitten lomitse katseli Kuolleen meren ulappaa, missä auringonvana
-väreili, muistui hänen mieleensä autio järvi Alvastran alapuolella.
-Yhdennäköisyys oli niin suuri, että kuullessaan ruotsinkieltä
-ympärillään hän luuli siirtyneensä kotiin; mutta hänen ikävänsä
-oli voitettu ja hän sulki heti silmänsä ja vaipui taas sisäisiin
-näkyihinsä.
-
-"Sinä voimakas!" sanoi Vaeltava Tuomas ja näversi sauvansa lujasti
-hiekkaan. "Myötäkäyminen lahjotti sinulle nöyryyden."
-
-Nostamatta päätään Birgitta vastasi:
-
-"Me muutumme siksi, mitä me rakastamme."
-
-Mies veti kätensä sauvan mustaksikuluneesta sakarasta.
-
-"Suora oli tiesi kuin auringonvana, ja siksi sinä saavutit toisen
-rannan. Mutta minne joutuu rauhaton, joka kääntyy joka tuulen mukaan?
-Seitsemänkymmentä vuotta ei vie häntä kauemmaksi kuin yksi päivä. Hän
-pyörii piirissä, te kehdon ja paarit hän tavottaa molemmin käsin,
-olematta rakentanut laajaa valtakuntaa niiden välille. Surkuttele
-häntä, rouva Birgitta, sillä onnettomaksi hän on syntynyt, ja
-varmaankin hän on pudonneen aamutähden sukua. Kuinka korkealle kipinä
-kohookin, sammuu se kuitenkin pimeyteen, ellei se voi mihinkään
-tarttua kiinni ja sytyttää. Ja nyt eläös hyvin! Tänne minä tahdon
-pysähtyä saadakseni edes yksinäisyyden mietteissä kuvastaa ikuista
-rakkautta, kunnes kuivun kokonaan erämaan hiekalla, minä, tulen
-tuhlattu siemen."
-
-Hän meni matkaansa, ja tultuaan erakkojen vuorelle Quarantanalle
-hän kiipesi ylös jyrkkää seinää. Kuin raakkueläimet, jotka nostavat
-sarvensa ja ojentautuvat asunnoistaan, kurottausivat mustanruskeat
-anakoreetit vaikeapääsyisistä luolistaan ja katselivat uutta
-vierasta. Yhä korkeammalle hänen piti kavuta, ja hänen päätään
-huimasi. Silloin laskeutui laiha käsi eräästä onkalosta ja auttoi
-hänet ylimmälle aukolle, joka oli asumaton, mutta jonka sen
-viimeiset asukkaat olivat kaunistaneet pyhillä ja yksinkertaisilla
-maalauksilla. Nyt oli ilta, ja vuoteeksi oli kasattu ruokoheinää ja
-kuivaa ruohoa, mutta hän pysähtyi pääsyaukkoon, ja hänen äänensä,
-joka oli niin kauan ollut mykän käheää kuiskintaa, pääsi samassa
-siteistään, niin että hän saattoi laulaa. Hän kohotti kätensä ja
-kumartui maata kohden, joka lepäsi autiona tähtien alla, ja hänen
-synkän ja messuavan laulunsa toistivat äkkisyvänteet ja rotkot.
-Ympäri vuoristoa yhtyivät toiset erakot säveliin, ja tummasti
-vastasivat Jerikon sorakummut, jotka vielä näyttivät jymisevän ja
-vapisevan Joosuan kirouksen voimasta. Koko karu erämaalaakso messusi
-katumusta ja kauhua niinkuin helvetti veisaa pitkäperjantaiyönä,
-jolloin kadotettujen äänet värisevät läpi maan ja kaikkien kymmenen
-taivaan kuin kuolonkylmänä vilun puistatuksena.
-
-Pyhiinvaeltajat vetäytyivät ahdistuksissaan lähemmäksi toisiaan, ja
-Pietari Räätäli leikkasi poikki orjantappurapensaan ja sytytti tulen
-oksiin, liekillä häätääkseen pahat olennot, jotka täyttivät ilman.
-Herra Birger seisoi rauhallisena ja harvasanaisena ja muistutti
-sileässä puvussaan enemmän tyyntä kauppiasta kuin ritaria. Maisteri
-Pietari ja kappalaiset lukivat kirjojaan, ja Kaarinaan nojaten makasi
-Birgitta pitkänään hiekassa, tulen loimutessa aivan hänen jalkojensa
-juuressa; mutta hän piti silmiään kiinni, eikä kukaan tiennyt oikein,
-nukkuiko hän vai valvoiko.
-
-Pietari Räätäli ajatteli, että hän tuntisi olonsa turvallisemmaksi,
-jos Birgitta vain avaisi silmänsä, mutta hän ei uskaltanut puhutella
-Birgittaa, vaan kokosi ääneti runsaammin polttoaineita. Tuli liekehti
-korkeana ja räiskyen, ja kun orjantappuraköynnökset tulistuivat
-ja vääristyivät, tihkui piikkien ympäriltä tummahkoa mäihää kuin
-veripisaroita.
-
-
-
-
-XVII
-
-
-Birgitta oli nyt seitsemänkymmenen vuoden vanha, ja ehtoo teki
-tuloaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aironlyönnit veivät hänet pois Kaanaanmaalta. Laivan pysähtyessä
-Kypron satamaan hän puhui vielä kerran tummia ja uhkaavia sanoja
-kuningattarelle, mutta kun hän taas oli merellä, tulivat hänen
-läheisyydessään villit soutajatkin hilpeän sävyisiksi ja hiljaisiksi.
-
-"Teillä on raskas päivätyö", hän sanoi, "eikä minulla ole enää rahoja
-teille antaa, mutta älkää olko vanhalle vaimolle nyreissänne."
-
-Kun tuuli oli vastainen, istuutui hän usein heidän luoksensa
-penkille, ja vaikka useimmat heistä olivat sarasenilaisorjia,
-tekivät hänen leppeät sanansa ilman valoisaksi ja kevyeksi heidän
-ympärillään, ja he olisivat mielellään uhranneet elämänsä hänen
-edestään, jos hän sitä olisi pyytänyt.
-
-Peläten herättävänsä nukkuvia tai häiritsevänsä puhelevia hän nousi
-joskus paljain jaloin ja hiljaa ylös peräsinsuojuksen katolle,
-antautuakseen mietteisiinsä, ja tuon tuostakin hän kirjotti
-vahataululle, jonka sitten ojensi maisterille. Ja jos joku istui
-alakuloisena, tuli hän hetken perästä raskasmielisen luo puhaltamaan
-pois pilvet hänen ajatuksistaan. Halukkaammin eivät miehet olisi
-voineet suoda sijaa vieressään mitä suloisimmalle nuorelle neidolle
-kuin tälle valkeapäiselle vanhukselle, ja kunnioitus häntä kohtaan
-oli niin suuri, että hänen nukkuessaan taukosi kaikki keskustelu kuin
-salaisesta viittauksesta. Soutajat valoivat vettä airoille, etteivät
-ne kitisisi.
-
-Kun pyhiinvaeltajat nousivat maihin Neapelissa, oli Birgitta niin
-murtunut, että hänen täytyi nojata sauvaan, eikä hän voinut nauttia
-muuta kuin viinissä ja keitetyssä vedessä pehmitettyä leipää. Koko
-ranta oli mustanaan ihmisiä, ja kuningatar Johanna tuli vastaan
-katuvana, polvistui ja suuteli hänen jalkaansa kuin olisi Birgitta
-nyt ollut oikea hallitsijatar. Kuningatar pyysi häntä rukoilemaan
-Neapelin asukkaitten puolesta, joita onnettomuudet ja rutto äkkiä
-olivat rangaisseet. Vaikka pyhä ei enää saattanut kohottaa käsiään
-ristiin, vaan hänen täytyi tukea niitä sauvan sakaraan, pysähtyi hän
-ja rukoili kaiken kansan puolesta. Ilmestyksen, minkä hän sitten sai
-vastaanottaa hämyhetkien aikana, naulasi arkkipiispa tuomiokirkon
-porttiin, ja koko yö kuultiin kaduilla makaavien sairaitten huutavan
-Birgitan nimeä, siten hellyttääkseen itse kuolemaa.
-
-Pääsiäisen lähestyessä pyhiinvaeltajat vihdoin saavuttivat vanhan
-kotinsa Campo de' Fiorin varrella, hyvillään varjoisan puutarhan
-ja hiljaisten huoneitten jälleennäkemisestä. Valvonta ja paasto
-oli kuitenkin niin tyhjentänyt Birgitan voimat, ettei hän pian
-enää kyennyt käymään kirkoissa. Paavin lähettiläät, prinssit ja
-kardinaalit ja munkit kolkuttivat joka päivä hänen portilleen,
-ja kun heidät vastaanotettiin huoneessa, tapasivat he vanhan
-ennustajavaimon, joka avoimin syvin silmin ja pitäen tyttärensä kättä
-omassaan istui nurkassa kivilattialla harmaitten ja repaleisten
-olkipielusten tukemana. Silkkitupsu vilkkui vielä jouhipaidasta,
-mutta purppuraväri oli vaalistunut ja kaikki kulta poissa.
-
-Vihdoin huomasivat ne, jotka häntä hoitivat, ettei hän enää voinut
-sietää kivilattian kylmyyttä, ja he tekivät hänelle vuoteen
-samalle pöydälle, jonka ääressä hän ennen oli istunut kumarassa
-haikaransulkineen ja papereineen. Vaikka posket olivat kuopalla,
-tuntui heistä kuin ei hän koskaan olisi ollut kauniimpi.
-
-"Kristus puhuu minulle", hän sanoi "ja näin kuuluvat hänen sanansa:
-Minä olen menetellyt sinun suhteesi kuin ylkä, joka kätkeytyy
-hetkeksi morsiameltaan, että hänen ikävänsä paisuisi palavammaksi.
-Muutaman ajan olen salassa ollut, ja se on ollut koetusaikasi, mutta
-nyt on lupaukseni täytännön hetki, ja viidentenä päivänä tästä lukien
-aamulla pitää sinun odottaa minua. Minun alttarini edessä sinut
-puetaan morsiamekseni ja vihitään Vadstenan nunnaksi ja äidiksi,
-mutta tiedä, että ruumiisi sinä jätät tänne Roomaan, kunnes se tulee
-siihen paikkaan, joka sille valmistetaan. Sano rippi-isillesi,
-että he kertovat kaikki sanani, jotka mieleesi johdatin, veljille.
-Heihin minä sytytän henkeni tulen, ja kun hyväksi näen, ilmestyy
-ihmisiä, jotka auvon ja onnen valtaamina vastaanottavat taivaalliset
-ilmestykset."
-
-Kuin soturi voittokentällä pystytti maisteri Pietari alttarinsa
-Birgitan huoneeseen. Nuoremmat kappalaiset jäivät oven ulkopuolelle
-sen vartijoiksi. Pietari Räätäli varustautui taas pullolla ja
-laukulla, ollakseen valmiina lähtemään sanansaattajana Alvastraan, ja
-kaikkien kasvoja kirkasti hiljainen ilo kuin häätalossa.
-
-Viidennen päivän aamulla, kun piti veisata messu, saapuivat Kaarina
-ja Birger, tuoden vahakynttilän, ja panivat sen kuolevan käsiin. Se
-loisti hänen kasvoilleen, jotka olivat valkeat kuin palttina hunnun
-alla, ja hän sanoi heille:
-
-"Mitään, mitään inhimillistä en ole enemmin rakastanut kuin miestäni
-ja lapsiani, enkä kenellekään tuottanut runsaammin surua... ja
-itse en saata enää surra. Ne eivät huuda enää jälkeeni haudoista
-uhatakseen ja välittääkseen, vaan vetääkseen ristit yli velkakirjan
-ja kiittääkseen minua. Eivätkö ne hartaassa hyvyydessään ansaitse
-tuhatkertaisesti suurempaa kunniaa kuin minä? Kaikkiin kysymyksiini
-sinä olet vastannut, ikuinen tuomari, mutta niin usein kun olen
-sopertanut sitä kysymystä, on pimeä tullut ympärilleni, enkä minä ole
-enää kuullut puhettasi. Kerjäläisen kaksi tyhjää kättä on kaikki mitä
-saatan sinulle ojentaa. Siis on sinun tarkotuksesi, että nekin, jotka
-palavimmin ikävöivät palvella rakkauttasi ja vanhurskauttasi, tekevät
-pahaa niinkuin pahat, ja katkera itku seuraa heitä yli maan."
-
-Hän katsoi jäykästi liekkiin silmää räväyttämättä, ja ympärillä
-seisovat ymmärsivät, ettei hän enää kyennyt näkemään kynttilää, mutta
-samassa valahti vahapisara hänen kaulalleen, ja silloin kirkasti onni
-hänen kasvonsa kokonaan.
-
-Ja aamumessua nyt veisattaessa nukkui hän iäksi, tuo pelätty ja
-ankara, suloinen ja hurskas.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PYHÄN BIRGITAN VAELLUS***
-
-
-******* This file should be named 53906-8.txt or 53906-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/9/0/53906
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53906-8.zip b/old/53906-8.zip
deleted file mode 100644
index c8bb1a3..0000000
--- a/old/53906-8.zip
+++ /dev/null