diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53789-8.txt | 6890 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53789-8.zip | bin | 125067 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6890 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..13a6c1f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53789 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53789) diff --git a/old/53789-8.txt b/old/53789-8.txt deleted file mode 100644 index ffb4ee0..0000000 --- a/old/53789-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6890 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Pikku lordi, by Frances Hodgson Burnett - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Pikku lordi - -Author: Frances Hodgson Burnett - -Translator: Helmi Setälä - -Release Date: December 22, 2016 [EBook #53789] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU LORDI *** - - - - -Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen - - - - - - -PIKKU LORDI - -Kirj. - -Frances Hodgson Burnett - - -Suom. Helmi Setälä - - -Alkuperäinen nimi: Little Lord Fauntleroy - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1908. - - - - -SISÄLLYS: - - Odottamaton tapaus - Cedrikin ystävät - Lähtö - Englannissa - Linnassa - Kreivi ja pojanpoika - Kirkossa - Ratsastusharjoitus - Köyhien mökit - Hälyttävä uutinen - Levottomuutta Amerikassa - Kilpakumppanit - Dick tulee apuun - Selvitys - Kahdeksas syntymäpäivä - - - - -Odottamaton tapaus - - -Cedrik ei itse tietänyt siitä mitään. Sitä ei ollut kerrottu hänelle -milloinkaan. Hän tiesi, että hänen isänsä oli ollut englantilainen, -sillä hänen äitinsä oli sanonut niin. Isä oli kuollut hänen ollessaan -vielä niin pieni, ettei poika voinut muistaa hänestä paljon muuta -kuin että hän oli kookas, että hänellä oli siniset silmät ja pitkät -viikset sekä ettei mikään ollut hauskempaa kuin ratsastaa ympäri -huonetta istuen isän olkapäillä. Isänsä kuoltua Cedrik huomasi -parhaaksi olla puhumatta hänestä äidille. Isän sairastuttua Cedrik -oli lähetetty pois kotoa, ja kun hän palasi takaisin, oli isä jo -haudassa. Äitikin, joka oli ollut sairaana, oli parantunut vain sen -verran, että jaksoi istua tuolilla ikkunan ääressä. Hän istui siinä -surupuku yllään, kalpeana ja laihana, hymykuopat olivat kadonneet -hänen poskistaan, ja hänen suurissa silmissään oli surumielinen ilme. - -"Lemmikkini", Cedrik sanoi (siksi isä oli äitiä aina sanonut ja -häneltä poika oli oppinut sen), "onko isä terveempi?" - -Cedrik tunsi, että äidin kädet rupesivat vapisemaan, ja hän painoi -kiharaisen päänsä äitinsä kasvoihin. Äidin silmissä oli ilme, joka -oli saada hänet itkemään. - -"Lemmikkini", Cedrik sanoi, "onko hän terve?" - -Seuraten pienen, hellän sydämensä ääntä poika kietoi käsivartensa -äidin kaulaan ja suuteli häntä yhä uudelleen painaen pehmeän poskensa -hänen kasvoihinsa. Äiti laski päänsä pojan olkapäätä vasten ja itki -katkerasti, pusertaen häntä rintaansa ikään kuin ei olisi koskaan -tahtonut päästää häntä irti. - -"Niin, hänen on hyvä olla", äiti nyyhkytti, "hänen on oikein hyvä -olla, mutta meillä -- meillä ei nyt enää ole ketään muuta kuin -toisemme." - -Vaikka Cedrik olikin pieni, hän kuitenkin ymmärsi, ettei hänen -kaunis nuori isänsä enää milloinkaan palaa takaisin. Hän oli kuullut -puhuttavan ihmisistä, jotka olivat kuolleet vaikkei hän täysin -käsittänytkään, mistä kaikki tämä suru johtui. Hän huomasi parhaaksi -olla puhumatta isästä, sillä äiti rupesi silloin aina itkemään -ja hän huomasi myös, ettei äidin ollut hyvä istua liikkumatta ja -tuijottaa ääneti takkavalkeaan tai ikkunasta ulos. Heillä ei ollut -paljon tuttavia, ja he viettivät hiljaista elämää. Mutta Cedrikin -mielestä heidän elämänsä ei tuntunut yksinäiseltä ennen kuin hän -tuli vanhemmaksi ja sai tietää, miksi heillä ei milloinkaan käynyt -vieraita. Hänelle kerrottiin, että hänen äitinsä oli ollut orpo, -aivan yksin maailmassa, mennessään naimisiin hänen isänsä kanssa. -Hän oli hyvin kaunis ja oli ollut seuranaisena erään rikkaan -vanhan rouvan luona, joka ei kohdellut häntä hyvin. Eräänä päivänä -kapteeni Cedrik Errol, joka tuli taloon vieraisille, näki hänen -kiiruhtavan ylös portaita itkusilmin. Hän näytti niin herttaiselta, -viattomalta ja surulliselta, ettei kapteeni voinut häntä unohtaa. -Monien vaikeuksien jälkeen he oppivat tuntemaan toisensa. He menivät -naimisiin, vaikka heidän avioliittonsa oli monien mieltä vastaan. -Eniten vihoissaan oli kuitenkin kapteenin isä, joka asui Englannissa. -Hän oli rikas ja arvokas vanha aatelismies, luonteeltaan kiivas, ja -hän suorastaan vihasi sekä Amerikkaa että amerikkalaisia. Hänellä -oli kaksi poikaa, jotka olivat kapteeni Cedrikiä vanhempia, ja laki -määräsi, että vanhin poika oli perivä perheen nimen sekä laajat ja -oivalliset tilukset. Jos vanhin sattuisi kuolemaan, niin seuraava -poika tulisi perilliseksi. Siten kapteeni Cedrikillä ei ollut -suurtakaan mahdollisuutta itse tulla rikkaaksi, vaikka hän olikin -rikkaan perheen jäsen. - -Mutta luonto oli nuoremmalle pojalle antanut etuja, joita vanhemmat -veljet eivät olleet saaneet. Hänen kasvonsa olivat kauniit ja hänen -vartalonsa solakka ja voimakas; hänen huulensa hymyilivät, hänen -äänensä soi lempeästi ja iloisesti. Hän oli urhoollinen, jalomielinen -ja hyväsydäminen, hän näytti voivan saavuttaa kaikkien rakkauden. -Mutta niin ei ollut hänen vanhempien veljiensä laita. He eivät -olleet kauniita, hyviä eivätkä erityisen lahjakkaitakaan. Kun he -kasvavina poikina kävivät koulua Etonissa, heistä ei juuri pidetty, -ja sittemmin yliopistossa heillä ei ollut halua lukuihin, vaan he -tuhlasivat aikansa ja rahansa voimatta hankkia itselleen todellisia -ystäviä. Vanha kreivi, heidän isänsä, sai heidän tähtensä kärsiä -monta katkeraa pettymystä ja nöyryytystä; hänen perillisensä eivät -tuottaneet mainetta hänen kunniakkaalle nimelleen, eikä heistä -näyttänyt tulevan muuta kuin itsekkäitä, mitättömiä miehiä ilman -miehekkäitä, jaloja ominaisuuksia. Vanha kreivi ajatteli katkerana, -että luonto vasta kolmannelle pojalle, joka perisi ainoastaan pienen -omaisuuden, oli suonut kaikki edut, miellyttävyyden, voiman ja -kauneuden. Toisinaan hän melkein vihasi tätä kaunista nuorta miestä, -jolla oli ne hyvät ominaisuudet, joiden tulisi käydä käsi kädessä -ylhäisen arvonimen ja laajojen tilusten kanssa, eikä hän kuitenkaan -voinut olla rakastamatta tätä poikaansa vanhan, ylpeän sydämensä -sisimmässä. Kiivaudessaan isä kerran lähetti hänet joksikin aikaa -Amerikkaan, jottei hänen olisi suruksensa tarvinnut alituisesti -todeta nuorimman ja vanhempien veljesten välistä vastakohtaa, -kun viimeksi mainitut juuri siihen aikaan huonolla elämällänsä -aiheuttivat hänelle paljon huolta. - -Mutta puolen vuoden kuluttua hän rupesi jo sisimmässään kaipaamaan -poikaansa, ja siksi hän kirjoitti kapteenille ja käski tämän palata -kotiin. Tämän kirjeen kanssa ristiin kulki toinen kirje, jonka -kapteeni Cedrik oli lähettänyt isälleen. Siinä hän kertoi rakkaudesta -erääseen sievään amerikkalaiseen tyttöön sekä aikomuksestaan mennä -naimisiin tämän kanssa. Kreivi suuttui tästä kirjeestä silmittömästi. -Vaikka hän olikin tulinen luonteeltaan, hän ei ollut milloinkaan -joutunut niin suunniltaan kuin nyt, kapteenin kirjettä lukiessaan. -Palvelija, joka sattui olemaan herransa huoneessa, luuli että -herra oli saanut halvauksen: niin vimmoissaan hän oli. Tunnin ajan -hän raivosi kuin tiikeri, istui sitten kirjoittamaan vastausta ja -kielsi poikaansa enää koskaan palaamasta kotiin tai kirjoittamasta -sukulaisilleen. Hän sai elää miten halusi tai vaikka kuolla, mutta -perheen keskuudesta hän oli suljettu ainaiseksi, ja hänen olisi turha -odottaa isältään enää mitään apua. - -Surullisena kapteeni luki tämän kirjeen. Hän rakasti Englantia ja -kaunista syntymäkotiaan. Kiivasta vanhaa isäänsäkin hän rakasti ja -oli aina säälinyt ja surkutellut hänen pettymystään. Nyt hän tiesi, -ettei hän enää voinut toivoa mitään isän puolelta. Aluksi hän oli -aivan neuvoton. Hän ei ollut tottunut työhön eikä hänellä ollut -kokemusta käytännön toimista, mutta rohkeutta ja päättäväisyyttä -häneltä ei puuttunut. Hän erosi Englannin armeijasta ja monien -vaikeuksien jälkeen hänen onnistui saada virka New Yorkissa, minkä -jälkeen hän meni naimisiin. Ero hänen entisen ja nykyisen elämänsä -välillä oli hyvin suuri, mutta hän oli nuori ja onnellinen ja toivoi -kovalla työllä saavansa tulevaisuudessa paljon aikaan. Hänellä oli -pieni talo syrjäisen kadun varrella, täällä syntyi hänen pieni -poikansa, ja heidän kotinsa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan sievä -ja viihtyisä. Hetkeäkään hän ei katunut sitä, että oli nainut vanhan -rouvan kauniin seuranaisen juuri sen vuoksi, että tämä oli niin -suloinen ja että he rakastivat toisiaan. Vaimo oli todellakin hyvin -suloinen, ja pieni poika oli sekä hänen että isän näköinen. Vaikka -poika oli syntynyt yksinkertaisessa kodissa, olisi varmaan ollut -vaikea löytää toista niin onnellista lasta. Ensiksikin hän oli terve -eikä hänestä ollut vähintäkään vastusta. Toiseksi hän oli kiltti ja -miellyttävä niin että kaikilla oli vain iloa hänestä. Ja kolmanneksi -hän oli kaunis. Syntyessään hän ei ollut paljaspäinen niinkuin lapset -tavallisesti, vaan hienot, kullanväriset hiukset peittivät hänen -päätänsä, ja kuuden kuukauden kuluttua ne olivat kasvaneet pitkiksi -kiharoiksi. Hänellä oli suuret tummat silmät pitkien silmäripsien -varjossa ja pienet sievät kasvot. Hänen niskansa oli vahva ja hänen -jalkansa niin vankat, että hän yhdeksän kuukauden ikäisenä oppi -kävelemään. Pieneksi lapseksi hän oli niin hyväntapainen, että oli -oikein ilo katsella häntä. Jokaista hän piti ystävänään, ja jos -joku puhutteli häntä hänen ollessaan kadulla vaunuissaan, hän loi -vieraaseen totisen katseen ja hymyili herttaisesti. Senpä vuoksi -jokainen koko lähimmässä naapuristossa mielellään jutteli hänen -kanssaan, jopa sekatavarakauppiaskin, jota muuten pidettiin kovin -ynseänä. Kuukausi kuukaudelta Cedrik tuli yhä kauniimmaksi ja -miellyttävämmäksi. - -Pian hän kasvoi niin suureksi, että pystyi kulkemaan ulkona -hoitajan kanssa. Kun hän kulki valkoisissaan vetäen perässään -pieniä leikkirattaita, hän oli niin sievä ja sorea, että yksikään -ohikulkija ei saattanut olla huomaamatta häntä. Kotiin tultua -hoitaja kertoi aina äidille, kuinka naiset olivat pysäyttäneet -vaunun katsellakseen ja puhutellakseen poikaa ja kuinka mielissään -he olivat, kun tämä jutteli heille iloisesti ikään kuin he olisivat -olleet vanhoja tuttuja. Lapsen suloisuus ilmeni voimakkaammin siinä -iloisessa ja ujostelemattomassa tavassa, jolla hän teki tuttavuutta -ihmisten kanssa. Luultavasti se johtui hänen pienestä luottavaisesta -sydämestään, joka tunsi ystävyyttä jokaista kohtaan ja halusi nähdä -jokaisen yhtä iloisena kuin hän itsekin oli. Siksipä hän pian oppi -käsittämään ympärillään olevien tunteita. Varmaankin nämä hyvät -ominaisuudet olivat hänessä päässeet kasvamaan siksi, että hän oli -aina elänyt rakastavien, hellien ja sivistyneiden vanhempiensa -hoivassa. Kotona hän ei koskaan kuullut epäystävällistä tai töykeätä -sanaa. Häntä oli aina rakastettu ja hyväilty ja kohdeltu hellästi, ja -niin hänen lapsen sydämensä täyttyi rakkaudesta ja lämmöstä. Hän oli -kuullut äitiänsä kutsuttavan hellillä nimillä, ja niitä hän itsekin -rupesi käyttämään puhutellessaan häntä. Hän oli nähnyt isän aina -suojelevan ja pitävän huolta äidistä, ja niin hänkin oppi kohtelemaan -häntä hellästi. - -Kun hän tiesi, ettei isä enää palaisi ja huomasi äitinsä syvän surun, -hänessä kehittyi vähitellen ajatus, että hänen tulisi kaikin tavoin -koettaa saada äiti jälleen iloiseksi. Vaikka hän olikin vain pieni -lapsi, niin tämä ajatus oli hänen mielessään hänen kiivetessään äidin -polvelle, suudellessaan häntä ja painaessaan kiharaisen päänsä vasten -hänen rintaansa, näyttäessään hänelle lelujansa ja kuvakirjojansa -tai hiljaa ryömiessään hänen viereensä, kun hän lepäsi sohvalla. Hän -ei ollut riittävän vanha voidakseen tehdä muuta, ja siksi hän teki -sen minkä voi, ja oli siten äidille suuremmaksi iloksi kuin itse -aavistikaan. - --- "Tiedättekö Mary", hän kuuli äidin kerran sanovan vanhalle -apulaiselleen, "olen varma siitä, että Cedrik koettaa lohduttaa minua -omalla tavallansa. Hän luo minuun joskus hellän, ihmettelevän katseen -niin kuin hän olisi suruissaan minun tähteni, ja sitten hän hyväilee -minua tai tuo minulle jotakin nähtäväksi. Hän on jo pieni mies ja -todella saattaa luulla että hän ymmärtää jo jotakin." - -Isommaksi tultuansa hän suuresti huvitti ihmisiä lystikkäillä -kujeillaan. Äidillä oli niin hyvää seuraa hänestä, ettei hän muuta -kaivannutkaan. He kävelivät, juttelivat ja leikkivät yhdessä. Jo -pikkupoikana hän oppi lukemaan ja sen jälkeen hän usein iltaisin -istui matolla takkavalkean ääressä ja luki ääneen -- väliin satuja, -väliin paksuja kirjoja, joita vanhemmat ihmiset lukevat, ja joskus -sanomalehtiäkin. Ja usein Mary kuuli keittiöön mrs Errolin iloisesti -nauravan pojan hauskoja puheita. - -"Totta tosiaankin", Mary sanoi sekatavarakauppiaalle, "ei voi olla -nauramatta hänen kujeitansa ja hänen pikkuviisaita puheitansa. Kun -oli valittu uusi presidentti, tuli poika eräänä päivänä keittiöön ja -seisoi uunin edessä aivan hiljaa kädet taskussa, ja hänen kasvonsa -olivat vakavat kuin tuomarin. Sitten hän sanoi minulle: 'Mary, nämä -vaalit kiinnostavat minua tavattomasti. Minä olen republikaani -ja niin on lemmikkinikin. Oletko sinäkin Mary republikaani?' -'Valitettavasti minä olen demokraatti!' Poika loi minuun katseen, -joka tunki aina sydämeeni saakka, ja sanoi: 'Mary, te syöksette maan -perikatoon.' Eikä sen jälkeen ole kulunut päivääkään ettei hän olisi -yrittänyt taivuttaa minua muuttamaan mielipiteitäni." - -Mary oli hyvin kiintynyt poikaan ja oli oikein ylpeä hänestä. Hän -oli ollut talossa siitä asti kun poika syntyi. Isän kuoleman jälkeen -hän oli yhtaikaa ollut keittäjänä, siivoojana ja lapsenhoitajana. -Hän ylpeili pojan voimakkaasta, kauniista vartalosta, hänen sievistä -tavoistaan ja varsinkin hänen kullankeltaisesta tukastansa, joka -kiharoina valui alas otsalle ja olkapäille. Hän teki mielellään työtä -varhaisesta aamusta iltamyöhään saakka auttaakseen äitiä pitämään -kunnossa pojan vaatteita. - -"Eikö hän näytäkin ylhäiseltä?" Maryn oli tapana sanoa. "Tahtoisinpa -tietää, onko palatseissakaan hänen vertaistaan lasta. Kaikki ukot, -naiset ja lapset katselevat häntä, kun hän kulkee yllään musta -samettitakkinsa, joka on tehty rouvan vanhasta hameesta. Hän pitää -aina päänsä pystyssä ja hänen kihara tukkansa kiiltää kuin kulta. Hän -näyttää pieneltä lordilta." - -Cedrik ei tiennyt näyttävänsä pieneltä lordilta, hän ei edes tiennyt, -mikä lordi oli. Hänen paras ystävänsä oli sekatavarakauppias, joka -ei koskaan ollut hänelle äreä. Kauppiaan nimi oli Hobbs, ja Cedrik -ihaili ja kunnioitti häntä suuresti. Poika piti häntä rikkaana ja -mahtavana henkilönä, olihan hänellä niin paljon tavaraa kaupassaan -- -luumuja, viikunoita, appelsiineja ja leivoksia -- ja olihan hänellä -hevonen ja vaunutkin. Cedrik piti paljon maitomiehestä, leipurista -ja omenakauppiaasta, mutta mr Hobbs oli kuitenkin paras kaikista. He -olivat niin hyvät ystävät, että Cedrik kävi joka päivä hänen luonaan -ja istui siellä hyvän aikaa keskustellen "päivän kysymyksistä". -Oli oikein kummallista, miten paljon heillä oli puhuttavaa -- -esimerkiksi heinäkuun neljännestä. Kun he rupesivat puhumaan tuosta -päivästä, ei jutusta tahtonut loppua tullakaan. Mr Hobbs ei ollut -englantilaisten ystävä ja hän kertoi koko vallankumouksen historian -esittäen ihmeellisiä ja isänmaallisia juttuja vihollisten kehnoudesta -ja vallankumouksen sankarien urhoollisuudesta. Hän lopetti juttunsa -tavallisesti lukemalla osan amerikkalaisten itsenäisyysjulistuksesta. -Cedrik oli niin innoissaan, että hänen silmänsä loistivat, hänen -poskensa punoittivat ja hänen kiharansa menivät epäjärjestykseen. -Kotiin tultuaan hänellä tuskin oli aikaa syödä päivällistä, sillä -hänellä oli niin kova kiire kertoa kaikki äidilleen. Varmaankin -mr Hobbs ensimmäisenä herätti hänessä innostuksen valtiollisiin -asioihin. Mr Hobbs luki mielellään sanomalehtiä, ja siten Cedrik -sai tietää mitä Washingtonissa tapahtui, ja mr Hobbs kertoi hänelle -myös, täyttikö presidentti velvollisuutensa vai eikö. Kerran -eräissä vaaleissa kaikki hänen mielestään oli suurenmoista, ja -jollei mr Hobbsia ja Cedrikiä olisi ollut, niin varmasti maa olisi -joutunut perikatoon. Mr Hobbs otti hänet kerran mukaansa katsomaan -soihtukulkuetta, ja useat kulkueen osanottajista muistivat nähneensä -kookkaan miehen seisovan lyhtypylvään vieressä pitäen olkapäillään -kaunista riemuitsevaa poikaa, joka heilutti hattuansa ilmassa. - -Jonkin aikaa vaalien jälkeen, Cedrikin ollessa kahdeksannella -vuodella, sattui merkillinen tapaus, joka ihmeellisesti muutti hänen -elämänsä. Ihmeellisintä oli, että hän samana päivänä oli jutellut -mr Hobbsin kanssa Englannista ja kuningattaresta, ja mr Hobbs oli -ankarasti tuominnut ylimystön, varsinkin kreivit ja markiisit. Aamu -oli kuuma, ja hetken leikittyään ystäviensä kanssa Cedrik oli mennyt -lepäämään ja nähnyt mr Hobbsin katselevan hyvin äreänä englantilaista -lehteä, jossa oli kuva jostakin hovijuhlasta. - -"Ohhoh", hän sanoi, "tällä tavoin ne nyt elävät, mutta eipä se kauan -kestäne. Kerran vielä ne, joita he nyt polkevat jalkojensa alle, -lähettävät kreivit ja markiisit tiehensä! Se päivä kyllä tulee, ja -varokoot he silloin itseänsä!" - -Cedrik oli tapansa mukaan kiivennyt korkealle tuolilleen, ja -työntänyt hatun niskaansa ja pistänyt kädet taskuunsa kuunnellen -hartaasti mr Hobbsia. - -"Oletteko te koskaan tuntenut kreivejä tai markiiseja, mr Hobbs?" hän -kysyi. - -"En", mr Hobbs vastasi halveksivasti, "en luullakseni. Tahtoisinpa -vain nähdä yhden täällä luonani! Kyllä minä hänelle näyttäisin! En -sallisi hänen istua edes kakkulaatikolleni!" - -Tätä sanoessaan hän ylpeästi katsahti ympärilleen ja rypisti otsaansa. - -"Ehkeivät he tahtoisi olla kreivejä, jos he tietäisivät jostakin -paremmasta", Cedrik sanoi tuntien sääliä heidän onnettoman asemansa -johdosta. - -"Vai eivät tahtoisi!" mr Hobbs sanoi. "Sehän on heidän kunniansa! -Veressä se heillä on. Kehnoa joukkoa!" - -Heidän parhaillaan jutellessaan Mary astui sisään. Cedrik luuli, -että hän ehkä oli tullut ostamaan sokeria, mutta näin ei ollutkaan. -Hän näytti kalpealta, niinkuin hän olisi ollut jostakin syystä -liikuttunut. - -"Tule kotiin, kultaseni", hän sanoi, "rouva tarvitsee sinua". - -Cedrik liukui alas tuoliltaan. - -"Tahtooko hän minut mukaansa kävelemään, Mary?" hän kysyi. "Näkemiin, -mr Hobbs!" - -Kauppiasta hämmästytti se, että Mary tuijotti häneen niin -kummallisesti ja pudisti päätänsä. - -"Mikä teidän on, Mary?" hän kysyi. "Kuuma ilmako teitä rasittaa?" - -"Ei", sanoi Mary, "vaan meillä on tapahtunut kummallisia asioita". - -"Onko lemmikki saanut auringonpaahteesta päänsärkyä?" poika -tiedusteli huolestuneena. Mutta ei se sitäkään ollut. Heidän -tultuansa kotiin oli portin edessä vaunut, ja joku puhui äidin kanssa -salissa. Mary vei Cedrikin kiireesti yläkertaan, puki hänen ylleen -parhaan, vaalean kesäpuvun, kiinnitti sen päälle punaisen vyön ja -kampasi pojan kiharat. - -"Niin, ne lordit!" hän kuuli Maryn sanovan. "Ja ylimykset sekä -aatelismiehet. Paha heidät periköön! Lordit tosiaankin -- kova onni!" - -Olipa tämä kummallista, mutta hän oli vakuuttunut siitä, että äiti -kertoisi hänelle mitä kaikki tämä puuha merkitsi, ja siksi hän antoi -Maryn päivitellä kysymättä häneltä mitään. Kun hänet oli puettu, -hän juoksi portaita alas ja astui saliin. Nojatuolissa istui kookas -vanha herra, jonka kasvot näyttivät ankarilta. Äiti seisoi kalpeana -vieressä ja poika huomasi kyyneleitä hänen silmissänsä. - -"Oi Ceddi!" hän huudahti ja juoksi poikansa luo ottaen hänet syliinsä -ja suudellen häntä kiihkeästi ja levottomasti. "Oi Ceddi-kultani!" - -Vanha herra nousi tuoliltansa ja tarkasti tuikeasti Cedrikiä. -Katsellessaan hän siveli kapeata leukaansa luisevalla kädellään. - -Hän ei näyttänyt laisinkaan tyytymättömältä. - -"Vai niin", hän sanoi vihdoin hiljaa, "tämä siis on pikku lordi -Fauntleroy". - - - - -Cedrikin ystävät - - -Tuskin koskaan on kenelläkään pojalla ollut enemmän syytä -kummastukseen kuin Cedrikillä seuraavan viikon kuluessa. Se oli -merkillisin ja ihmeellisin viikko, minkä hän siihen asti oli elänyt. -Ensiksikin oli juttu, jonka äiti hänelle kertoi, perin kummallinen. -Se piti kertoa hänelle kaksi tai kolme kertaa ennen kuin hän ymmärsi -sen. Mitähän mr Hobbs ajattelisi siitä? Siinä puhuttiin kreiveistä. -Hänen isänsä isä, jota hän ei milloinkaan ollut nähnyt, oli kreivi. -Hänen vanhin setänsä olisi myös aikaa myöten tullut kreiviksi, jollei -hän olisi kuollut pudottuaan hevosen selästä. Sen jälkeen hänen -toinen setänsä olisi saanut kreivin arvon, jollei hän olisi äkkiä -joutunut kuumetaudin uhriksi Roomassa. Sitten hänen oma isänsä, jos -hän olisi elänyt, olisi tullut kreiviksi. Mutta koska he kaikki -olivat kuolleet ja Cedrik yksin oli elossa, niin näytti siltä kuin -hänestä isoisän kuoleman jälkeen tulisi kreivi -- ja nyt hän oli -lordi Fauntleroy. - -Hän valahti aivan valkoiseksi kuullessaan tämän nyt ensimmäisen -kerran. - -"Voi lemmikkini!" hän sanoi, "en minä tahtoisi kreiviksi. Ei kukaan -pojista ole kreivi. Enkö mitenkään pääsisi siitä?" - -Mutta se näytti väistämättömältä. Illalla poika ja hänen äitinsä -istuivat avonaisen ikkunan ääressä keskustellen kauan yhdessä. -Cedrik istui penkillä mieliasennossaan, kädet polvilla, somat kasvot -ajatustyöstä punoittaen. Isoisä oli lähettänyt noutamaan häntä -Englantiin, ja äiti arveli että oli pakko lähteä. - -"Sen tähden", äiti sanoi katsellen surullisesti ulos ikkunasta, "sen -tähden sinun pitää lähteä, että isä olisi tahtonut niin. Hän rakasti -kotiansa ja sitä paitsi on paljon asioita, joita pieni poika ei voi -käsittää. Minä olisin itsekäs äiti, jos en antaisi sinun lähteä. Kun -vartut vanhemmaksi, niin käsität sen itsekin." - -Ceddi pudisti päätään surullisesti. "Minun tulee niin ikävä mr -Hobbsia", hän sanoi. "Ja pelkäänpä, että hänkin kaipaa minua niin -kuin minä häntä. Minun tulee ikävä heitä kaikkia." - -Kun mr Havisham -- joka oli kreivi Dorincourtin asianajaja ja -lähetetty noutamaan lordi Fauntleroyta Englantiin -- tuli seuraavana -päivänä heille, niin Cedrik sai kuulla paljon asioita. Mutta häntä ei -juuri lohduttanut tieto, että hänestä suureksi tultuaan tulee rikas -mies, monien linnojen, suurten puistojen, rikkaiden kaivosten ja -laajojen tiluksien omistaja. Hän oli suruissaan ystävänsä, mr Hobbsin -tähden ja lähti syvästi masentuneena hänen luoksensa kauppaan heti -aamiaisen jälkeen. - -Cedrik tapasi hänet lukemassa aamulehteä ja lähestyi häntä totisen -näköisenä. Hän tiesi, että mr Hobbs tulisi apealle mielelle -kuullessaan, mitä oli tapahtunut, ja matkalla hän oli miettinyt, -kuinka sen parhaiten kertoisi. - -"Hei!" mr Hobbs sanoi. "Huomenta!" - -"Huomenta!" - -Cedrik ei kiivennyt korkealle tuolilleen niin kuin hänen tapansa oli -ollut, vaan hän istui puulaatikolle kädet ristissä polvien ympärillä -ja oli ääneti hetken aikaa. Vihdoin mr Hobbs katsahti häneen -tutkivasti sanomalehtensä yli. - -"Hei!" hän sanoi uudelleen. - -Cedrik koetti rohkaista mieltänsä. - -"Mr Hobbs", hän sanoi "muistatteko mistä me eilen aamulla juttelimme?" - -"Muistaakseni Englannista", mr Hobbs vastasi. - -"Niin", Cedrik sanoi. "Mutta juuri kun Mary tuli minua hakemaan?" - -Mr Hobbs raapi päätänsä. - -"Me keskustelimme kuningatar Viktoriasta ja aatelistosta." - -"Niin", Cedrik sanoi epäilevästi, "ja -- ja kreiveistä, muistattekos?" - -"Kyllä, kyllä", mr Hobbs vastasi, "me maalasimme heidät mustiksi ja -kirjaviksi. Ja se oli oikein tehty!" - -Cedrik punastui tukanrajaa myöten. Eläissään hän ei ollut joutunut -mistään asiasta näin hämilleen. Hiukan hän myös pelkäsi mr Hobbsin -puolesta. - -"Te sanoitte", Cedrik jatkoi, "ettette sallisi kenenkään heistä istua -edes laatikollanne". - -"Niinpä sanoinkin", mr Hobbs vastasi varmasti, "ja minä ajattelin -niinkuin sanoin. Yrittäköönpä vain joku niin --!" - -"Mr Hobbs", Cedrik sanoi, "nyt yksi heistä istuu teidän -laatikollanne!" - -Mr Hobbs hyökkäsi ylös tuolistansa. - -"Mitä!" hän huudahti. - -"Niin", Cedrik sanoi ujosti, "minä olen yksi heistä -- taikka tulen -siksi. En tahdo salata teiltä mitään." - -Mr Hobbs näytti levottomalta ja meni tarkastamaan lämpömittaria. - -"Kuumuus on kai noussut päähäsi!" hän huudahti ja kääntyi -tarkastamaan nuoren ystävänsä kasvoja. "On kuuma päivä! Kuinka sinä -jaksat? Tunnetko missään kipua? Kauanko sitä on kestänyt?" - -Hän tunnusteli suurella kädellään pojan päätä -- ja tuli vielä -enemmän hämilleen. - -"Kiitos", Cedrik sanoi, "minä voin hyvin. Ei minun päätäni mikään -vaivaa. Valitettavasti se, minkä olen teille sanonut, mr Hobbs, on -totta. Sen tähden Mary tuli noutamaan minua. Mr Havisham kertoi sen -äidille ja mr Havisham on asianajaja." - -Mr Hobbs lysähti tuolilleen ja pyyhki nenäliinalla otsaansa. - -"Toinen meistä on saanut auringonpistoksen!" hän huudahti. - -"Ei kumpainenkaan", Cedrik sanoi. "Meidän pitää katsoa asiaa -parhaalta puolelta, mr Hobbs. Mr Havisham tuli Englannista asti -kertomaan sen meille. Isoisäni lähetti hänet." - -Mr Hobbs loi tuijottavan katseen pojan viattomiin kasvoihin. - -"Kuka on sinun isoisäsi?" hän kysyi. - -Cedrik pisti kätensä taskuun ja veti varovasti esiin paperinpalasen, -johon hän oli kirjoittanut jotakin pyöreällä säännöttömällä -käsialallaan. - -"Minun on niin vaikea muistaa sitä ja siksi kirjoitin sen tähän", -hän sanoi. Ja sitten hän luki hitaasti: "John Arthur Molyneux Errol, -Dorincourtin kreivi. Tämä on hänen nimensä ja hän asuu linnassa -- -luullakseni kahdessa tai kolmessakin linnassa. Ja minun isäni oli -hänen nuorin poikansa. Ei minusta olisi tullut kreiviä, jollei isä -olisi kuollut, eikä isästäkään, jolleivät hänen molemmat veljensä -olisi kuolleet. Mutta he kuolivat kaikki eikä elossa ole muita -miespuolisia jälkeläisiä kuin minä, ja minusta tulee kreivi. Ja -isoisä on lähtenyt noutamaan minua Englantiin." - -Mr Hobbsin tuli yhä kuumempi. Hän pyyhki otsaansa sekä paljasta -päälakeansa ja hengähti syvään. Vähitellen hän huomasi, että jotakin -merkillistä oli tapahtunut. Mutta katsellessaan puulaatikolla istuvaa -poikaa, joka näytti viattomalta ja vakavalta, hän huomasi, ettei tämä -ollut lainkaan muuttunut, vaan oli aivan samanlainen kuin ennenkin. -Hän oli sama herttainen ja rohkea poika, musta takki yllä ja punainen -kaulaliina kaulassa. Mr Hobbs joutui aivan suunniltaan kuunnellessaan -pitkää sukuluetteloa. Häntä hämmensi vielä sekin seikka, että Cedrik -puhui tästä kaikesta aivan luonnollisena ja yksinkertaisena asiana -huomaamatta itse, miten ihmeellistä se oli. - -"Mikä sinun nimesi taas olikaan?" mr Hobbs kysyi. - -"Se on Cedrik Errol, lordi Fauntleroy", Cedrik vastasi. "Siksi mr -Havisham minua sanoi. Kun tulin huoneeseen, hän sanoi: 'Tämä siis on -pikku lordi Fauntleroy!'" - -"Hyvä", mr Hobbs sanoi, "kirppu minua purkoon!" - -Tätä huudahdusta hän käytti aina kun oli hyvin hämmästynyt tai -liikuttunut. Tällaisena tyrmistyksen hetkenä hänen oli mahdotonta -löytää mitään muuta sanottavaa. - -Cedrikin mielestä se oli hyvin sopiva ja asianmukainen ilmaus. -Hänen kunnioituksensa mr Hobbsia kohtaan oli niin suuri, että hän -hyväksyi kaikki tämän mielenilmaukset ja suorastaan ihaili niitä. Hän -tunsi liian vähän maailmaa voidakseen huomata, ettei mr Hobbs aina -käyttäytynyt kovin hienosti. Tietysti hän huomasi, ettei kauppias -ollut äidin kaltainen, mutta olihan äiti nainen, ja hän tiesi -naisista sen, että he olivat hyvin erilaisia kuin miehet. - -Hän katsahti huolestuneena mr Hobbsiin. - -"Onko Englanti kaukana täältä?" hän kysyi. - -"Se on Atlantin valtameren toisella puolen", mr Hobbs vastasi. - -"Se siinä pahinta onkin", Cedrik sanoi. "Minä en ehkä tapaa teitä -pitkään aikaan, ja tällaista mahdollisuutta en mielelläni ajattele, mr -Hobbs." - -"Parhaiden ystävien täytyy usein erota", mr Hobbs sanoi. - -"Niin", Cedrik sanoi, "me olemme niin kauan olleet ystäviä, vai -kuinka?" - -"Aina sinun syntymästäsi saakka", mr Hobbs vastasi. "Sinä olit kuuden -viikon ikäinen, kun sinut ensi kerran tuotiin kadulle." - -"Niin", Cedrik huokasi, "silloin en tosiaan ajatellut, että minusta -tulee kreivi". - -"Etkö luule", mr Hobbs sanoi, "että voisit välttää sen?" - -"Pelkäänpä, ettei se käy päinsä", Cedrik vastasi. "Äiti sanoo, että -isäkin olisi toivonut sitä. Mutta jos minusta tulee kreivi, niin minä -voin ainakin tehdä yhden asian: voin koettaa tulla hyväksi kreiviksi. -En tahdo tulla itsevaltiaaksi. Ja jos vielä kerran uhkaisi sota -Amerikkaa vastaan, niin minä yrittäisin estää sen." - -He keskustelivat kauan ja vakavasti. Kun mr Hobbs oli tyyntynyt ensi -hämmennyksestään, hän ei enää ollut niin levoton kuin olisi luullut. -Hän koetti mukautua asiain menoon ja ennen keskustelun loppua hän -kysyi yhtä ja toista. Koska Cedrik osasi vastata ainoastaan harvoihin -kysymyksiin, hän itse koetti vastata niihin ruveten laajasti -esittämään kreivien, markiisien ja lordien asioita ja selittäen niitä -tavalla, joka varmaan olisi hämmästyttänyt mr Havishamia, jos tämä -arvoisa herra olisi ollut kuulemassa. - -Mutta muutenkin oli paljon asioita, jotka saivat mr Havishamin -hämmästymään. Hän oli aina elänyt Englannissa eikä ollut tottunut -Amerikan kansaan eikä sen tapoihin. Lähes neljäkymmentä vuotta hän -oli toimensa johdosta ollut tekemisissä kreivi Dorincourtin perheen -kanssa ja hän tunsi kaikki heidän laajat tiluksensa, omaisuutensa -ja mahtavuutensa. Kylmällä, käytännöllisellä tavallaan hän tunsi -mieltymystä poikaa kohtaan, josta kerran oli tuleva kaiken tämän -valtias ja omistaja -- tulevaa Dorincourtin kreiviä kohtaan. Hän -tiesi kuinka vanhan kreivin toiveet vanhempien poikien suhteen olivat -pettäneet ja kuinka hän oli joutunut vihan vimmoihin saadessaan -kuulla kapteeni Cedrikin avioliitosta amerikkalaisen naisen kanssa, -ja hän tiesi vanhuksen yhä edelleen vihaavan pientä kaunista -leskeä, josta puhuessaan hän käytti katkeria ja julmia sanoja. -Itsepintaisesti hän väitti, että tämä oli viekas amerikkalainen -tyttö, joka oli kietonut hänen poikansa pauloihinsa siksi, että -tämä oli kreivin poika. Vanha lakimies oli puoleksi uskonut, että -asianlaita olikin niin. Hän oli joutunut näkemään paljon itsekkäitä -ja voitonhimoisia ihmisiä, eikä hän ajatellut mitään hyvää -amerikkalaisista. Kun hän ajoi kapealle kadulle ja hänen vaununsa -pysähtyivät pienen, matalan talon eteen, se teki häneen ikävän -vaikutuksen. Tuntui hirvittävältä ajatella, että Dorincourtin linnan, -Wyndhamin ja Chorlworthin tuleva omistaja oli syntynyt ja kasvanut -tässä mitättömässä talossa tällaisen kadun varrella, jonka kulmassa -oli jonkinlainen vihanneskauppiaan puoti. Hän mietti, millainen lapsi -mahtoikaan olla ja minkälainen äiti hänellä olisi. Häntä oikein -värisytti ajatus, että hänen täytyy tavata heidät. Hän tavallansa -ylpeili, hienosta perheestä, jonka lakiasioita hän oli niin kauan -hoitanut, ja häntä suututti ajatus, että hänen ehkä täytyy joutua -tekemisiin sivistymättömän, rahanhimoisen naisen kanssa, joka ei -kunnioittanut kuolleen miehensä kotimaata eikä kuuluisaa nimeä. Tämä -nimi oli sekä vanha että maineikas, ja mr Havisham itsekin kunnioitti -sitä suuresti, vaikka hän olikin kylmä käytännöllinen asianajaja. - -Kun Mary saattoi hänet pieneen saliin, hän tarkasteli sitä -arvostelevasti. Se oli yksinkertaisesti sisustettu, mutta näytti -kodikkaalta. Siellä ei ollut halpoja, mauttomia koristeita eikä -arvottomia koreita tauluja; ne harvat seinäkoristeet, joita siellä -oli, olivat aistikkaita, ja huonetta somistamassa oli useita naisen -käden valmistamia sieviä esineitä. - -"Eihän tämä näytä niinkään pahalta", hän ajatteli itsekseen, -"ilmeisesti kapteeni on itse suunnitellut sisustuksen". Mutta mrs -Errolin astuessa huoneeseen hän rupesi tuumimaan, että tälläkin -varmaan oli ollut asiassa osansa. Jollei asianajaja olisi ollut -niin vanha, jäykkä herra, hän varmaan olisi hämmästynyt nähdessään -mrs Errolin. Tämä näytti yksinkertaisessa, mustassa puvussaan, joka -peitti hänen solakan vartalonsa, pikemmin nuorelta tytöltä kuin -seitsenvuotiaan pojan äidiltä. Hänellä oli kauniit surumieliset -kasvot, ja hänen suuret tummat silmänsä ilmaisivat hellyyttä -ja viattomuutta -- surumielinen katse ei ollut poistunut hänen -kasvoiltaan hänen miehensä kuoleman jälkeen. Cedrik oli tottunut -siihen, se katosi ainoastaan silloin kuin Cedrik leikki tai jutteli -hänen kanssaan sanoen jotakin pikkuvanhaa tai toistaen pitkän sanan, -joka oli peräisin sanomalehdistä tai keskusteluista mr Hobbsin -kanssa. Hän käytti mielellään pitkiä sanoja ja oli niin mielissään, -kun äiti nauroi niitä, vaikkei hän käsittänyt, mitä naurettavaa -niissä oli; hänen mielestään ne olivat perin vakavia. -- Kokeneena -asianajajana mr Havisham oli saavuttanut varman ihmisluonteiden -tuntemuksen, ja heti nähdessään Cedrikin äidin hän huomasi vanhan -kreivin suuresti erehtyneen luullessaan tätä alhaiseksi ja -rahanhimoiseksi naiseksi. Mr Havisham ei ollut naimisissa, hän ei -ollut edes milloinkaan rakastanut, mutta hän huomasi heti, että tämä -kaunis, nuori, suloääninen ja surusilmäinen olento oli mennyt syvästä -rakkaudesta naimisiin kapteeni Errolin kanssa toivomatta erityistä -etua siitä, että kapteeni oli kreivin poika. Asianajaja huomasi -tulevansa hyvin toimeen hänen kanssansa ja rupesi aavistamaan, -ettei pikku lordi Fauntleroysta lopulta varmaankaan koituisi häpeää -hienolle suvulle. Kapteeni oli ollut kaunis poika ja nuori äitikin -oli hyvin sievä, ja siksipä ei ollut mahdotonta, että pojastakin -tulisi aikoinaan komea nähtävyys. - -Kun hän kertoi mrs Errolille, mitä oli tapahtunut, tämä kävi -kalpeaksi. - -"Voi!" hän sanoi, "täytyykö minun luopua pojastani? Me pidämme niin -paljon toisistamme! Hän on ainoa iloni! Eihän minulla ole mitään -muuta. Olen koettanut olla hänelle hyvä äiti." Hänen suloinen äänensä -vapisi ja kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. "Te ette tiedä kuinka -rakas hän on minulle!" - -Asianajaja rykäisi ja sanoi sitten: - -"Minun täytyy tunnustaa teille, että Dorincourtin kreivi ei ole --- ei ole erikoisen kiintynyt teihin. Hän on vanha mies ja hänen -ennakkoluulonsa ovat sangen jyrkät. Hän on aina erityisesti vihannut -Amerikkaa ja amerikkalaisia ja oli vimmoissansa poikansa avioliiton -johdosta. Olen pahoillani, että minun täytyy kertoa teille näin -ikäviä asioita, mutta kreivi on lujasti päättänyt, ettei hän tahdo -nähdä teitä. Hän haluaa, että lordi Fauntleroy asuu hänen kanssaan -ja saa kasvatuksensa hänen valvonnassaan. Kreivi asuu Dorincourtin -linnassa ja viettää suurimman osan aikaansa siellä. Häntä vaivaa -luuvalo, eikä hän pidä Lontoosta. Siten lordi Fauntleroy tulisi -pääasiallisesti asumaan Dorincourtissa. Kreivi tarjoaa teille -asuinpaikaksi Court Lodgen, joka sijaitsee kauniilla paikalla -eikä ole kovin kaukana linnasta. Hän tarjoaa teille myös hyvät -tulot. Lordi Fauntleroy saa käydä teitä tervehtimässä, kuitenkin -sillä ehdolla, että te ette tule hänen luoksensa tai astu puiston -sisäpuolelle. Siten teitä ei kokonaan eristetä pojastanne, ja minä -vakuutan teille, hyvä rouva, etteivät ehdot ole niin ankarat kuin ne -olisivat voineet olla. Olen vakuuttunut siitä, että tekin huomaatte, -kuinka suuri etu lordi Fauntleroylle koituu tästä kaikesta sekä -hyvästä kasvatuksesta." - -Hän pelkäsi mrs Errolin rupeavan naisten tapaan itkemään. Naisten -itku kiusasi ja suututti häntä. - -Mutta mrs Errol ei itkenyt. Hän meni ikkunan luo, käänsi kasvonsa -hetkeksi poispäin, ja mr Havisham huomasi, että hän koetti hillitä -itseänsä. "Kapteeni Errol oli hyvin kiintynyt Dorincourtiin", hän -sanoi vihdoin. "Kapteeni suri aina sitä, että hänet oli erotettu -omaisistansa. Hän oli ylpeä kodistaan ja nimestään. Minä tiedän hänen -toivoneen, että hänen poikansa pääsisi tutustumaan noihin kauniisiin, -vanhoihin paikkoihin ja saisi tulevan asemansa mukaisen kasvatuksen." - -Sitten mrs Errol tuli takaisin pöydän luo ja katsoi lempeästi mr -Havishamiin. - -"Minun mieheni olisi toivonut sitä", hän sanoi, "ja varmaan se tulee -pienen poikani parhaaksi. Toivon, ettei kreivi ole niin julma, että -hän koettaisi vieroittaa poikaa minusta, ja olen varma siitä, että -vaikka hän yrittäisikin, niin minun pikku poikani on siksi isänsä -luontoinen, ettei se voi häntä vahingoittaa. Hän on uskollinen -ja lämmin luonteeltansa ja helläsydäminen. Hän rakastaisi minua, -vaikka hän ei minua näkisikään, ja niin kauan kuin me saamme tavata -toisemme, minulla ei ole syytä valittaa." - -"Ei hän ajattele itseään laisinkaan", asianajaja totesi, "eikä aseta -minkäänlaisia ehtoja omasta puolestaan". - -"Hyvä rouva", hän sanoi ääneen, "minä kunnioitan teitä sen johdosta, -että pidätte niin hellää huolta pojastanne. Aikuiseksi vartuttuaan -hän on oleva teille kiitollinen. Olkaa huoleti, lordi Fauntleroysta -pidetään hyvää huolta ja koetetaan kaikin voimin edistää hänen -onneansa. Dorincourtin kreivi on valvova hänen hyvinvointiansa yhtä -huolellisesti kuin te itse." - -"Toivon", vastasi hellä äiti sortuneella äänellä, "että isoisä -rakastaisi Ceddiä. Pojalla on hellä sydän ja hän on aina saanut -osakseen rakkautta ja hellyyttä." - -Mr Havisham rykäisi uudelleen. Hänen oli vaikea uskoa, että luuvalon -runtelema, kiukkuinen vanha kreivi voisi rakastaa ketään. Mutta hän -tiesi, että tämä yrittäisi omalla äreällä tavallaan olla ystävällinen -pojalle, josta kerran tulisi hänen seuraajansa. Ja hän tiesi myös, -että jos Ceddi osoittaisi tuottavansa kunniaa hänen nimelleen, isoisä -olisi ylpeä hänestä. - -"Olen varma siitä, että lordi Fauntleroy saa hyvät oltavat", hän -vastasi. "Juuri siksi, että poika voisi olla onnellinen, kreivi haluaa -teidätkin läheisyyteen. Näin voitte tavata poikaanne säännöllisesti." - -Hienotunteisuudesta hän jätti käyttämättä kreivin omia sanoja, joita -ei tosiaankaan voinut pitää kohteliaina eikä kauniina. Mr Havisham -piti parempana ilmaista jalon herransa tarjoukset hienommin ja -valituimmin sanoin. - -Vielä kerran hän hiukan säpsähti, kun mrs Errol pyysi Marya hakemaan -Ceddin ja kun Mary kertoi, missä poika oli. - -"Kyllä minä hänet löydän, rouva", Mary sanoi, "sillä hän istuskelee -tähän aikaan mr Hobbsin korkealla tuolilla ja puhuu politiikkaa -siellä suovan, kynttilöiden ja perunoiden keskellä niin näppäränä ja -suloisena että oikein!" - -"Mr Hobbs on tuntenut Ceddin aivan pienestä pitäen", mrs Errol -selitti lakimiehelle. "Hän on kiltti Cedrikille, ja he ovat hyviä -ystäviä." - -Mr Havishamin epäilykset heräsivät jälleen, kun hän muisti -vaikutelman, jonka hän oli saanut ajaessaan kaupan ohi: tynnyreittäin -perunoita ja omenoita ja kaikenkaltaista sälyä. Englannissa eivät -herrasväen lapset milloinkaan seurustelleet sekatavarakauppiaiden -kanssa, ja siksi tämä ystävyyssuhde tuntui hänestä melko -arveluttavalta. Olisi hyvin harmillista, jos lapsella olisi -huonoja tapoja ja jos hän haluaisi seurustella alhaison kanssa. -Vanhan kreivin katkerimpia nöyryytyksiä oli ollut se, että hänen -molemmat poikansa olivat etsineet alhaista seuraa. Saattaisiko olla -mahdollista, että poika olisi perinyt heidän huonot ominaisuutensa -isän avujen asemesta? - -Kun hän keskusteli mrs Errolin kanssa, tämä ajatus liikkui -levottomasti hänen mielessään, kunnes lapsi tuli huoneeseen. Kun ovi -avautui, hän itse asiassa vitkasteli hetken ennen kuin uskalsi katsoa -Cedrikiä. Monet mr Havishamin tuttavat olisivat varmaan suuresti -kummaksuneet hänen mielenliikkeitään, jos olisivat aavistaneet, mitä -hän ajatteli katsellessaan poikaa, joka juoksi äitinsä syliin. Hän -huomasi kiihtyvänsä oudosti. Ensi silmänräpäyksessä hän havaitsi, -että Cedrik oli hienoin ja komein poika, jonka hän oli milloinkaan -nähnyt. Pojan kauneus oli jotain tavatonta. Hänen vartalonsa oli -voimakas ja notkea ja hänen kasvonsa miehekkäät, hän piti päänsä -pystyssä ja esiintyi hyvin ryhdikkäästi. Hämmästyttävällä tavalla -hän muistutti isäänsä: hänellä oli isänsä kullanhohtoiset hiukset ja -äitinsä tummat silmät, mutta niiden ilme ei ollut surullinen eikä -arka. Ne olivat viattomat ja luottavaiset, ja näytti siltä ettei hän -koskaan pelännyt tai epäillyt mitään. - -"En tosiaankaan ole ennen nähnyt komeampaa miehenalkua", mr Havisham -ajatteli. Mutta ääneen hän sanoi ainoastaan: "Vai niin, tässä siis on -pikku lordi Fauntleroy." - -Mitä enemmän hän pikku lordi Fauntleroyta katseli, sitä enemmän -tämä herätti hänen ihmettelyänsä. Hän ei ollut milloinkaan ollut -tekemisissä lasten kanssa, vaikka oli nähnyt Englannissa paljon -somia punaposkisia tyttöjä ja poikia, joita heidän hoitajansa ja -kotiopettajansa tarkasti pitivät silmällä. Joskus he olivat ujoja, -joskus taas vallattomia ja rajuja, eivätkä sen tähden miellyttäneet -vanhaa juroa lakimiestä. Varmaankin hänen henkilökohtainen -mielenkiintonsa lordi Fauntleroyta kohtaan sai hänet paremmin -huomaamaan Ceddin kuin muut lapset. Oli miten tahansa, varma on, että -hän tutki poikaa hyvin tarkasti. - -Cedrik ei tiennyt olevansa tarkkailun kohteena ja käyttäytyi kuten -aina ennenkin. Ystävällisesti hän puristi mr Havishamin kättä kun -heidät esiteltiin toisilleen ja vastasi kaikkiin tämän kysymyksiin -levollisesti ja ujostelematta aivan kuin olisi jutellut mr Hobbsin -kanssa. Ei hän ollut ujo eikä röyhkeä, ja mr Havisham huomasi -jutellessaan hänen äitinsä kanssa, että poika seurasi keskustelua -kiinnostuneena kuin aikaihminen ikään. - -"Hän näyttää olevan hyvin kehittynyt pieni poika", mr Havisham sanoi -äidille. - -"Tavallansa kylläkin", äiti vastasi. "Hänen on ollut hyvin helppo -oppia ja hän on elänyt enimmäkseen aikuisten seurassa. Hänellä on -tapana käyttää monitavuisia, pitkiä sanoja ja sanontoja, joita hän -on lukenut kirjoista tai kuullut muiden käyttävän, mutta sen ohessa -myös lapselliset leikit huvittavat häntä. Luullakseni hän on hyvin -kehittynyt, mutta samalla kovin lapsellinen." - -Kun mr Havisham tapasi hänet seuraavan kerran, hän huomasi tämän -aivan todeksi. Vaunujensa vieriessä kulman ohi hän näki joukon pieniä -poikia, jotka näyttivät olevan kovin innostuneita jostakin. Kahden -heistä piti juuri ruveta juoksemaan kilpaa, ja se heistä, joka huusi -ja melusi eniten, oli nuori lordi. Hän seisoi toisen pojan vieressä -punaiseen sukkaan verhottu sääri lähtöön taivutettuna. - -"Paikoilla!" kuului komento. "Valmiina! Nyt!" - -Mr Havisham nojautui ulos vaunun ikkunasta erittäin uteliaana ja -kiinnostuneena. Hän ei tosiaankaan muistanut koskaan ennen nähneensä -moista. Pikkulordin pienet lordilliset punasääret pieksivät -lyhyiden housujen leveitä lahkeita ja riensivät pitkin rataa hänen -syöksyessään eteenpäin kuultuaan komentosanat. Hän tempoi pienillä -käsillään ja kiri pää kenossa ja tukka suorana. - -"Eläköön Ced Errol!" pojat huusivat hyppien ja pyörien innostuneina. -"Eläköön Billy Williams! Eläköön Ceddi! Eläköön Billy! Eläköön! -'Köön! Köön!" - -"Luulenpa todellakin, että hän voittaa", mr Havisham sanoi. Punaiset -sääret nousivat ja laskivat, pojat huusivat, Billy Williams -ponnisti voimiaan ja hänen kunnioitettavan vankat ruskeat säärensä -seurasivat Ceddin punaisten säärten kintereillä -- kaikki tämä -saattoi mr Havishaminkin intoihinsa. "Tosiaankin en voi mitään sille, -että toivon hänen pääsevän voitolle!" hän sanoi rykäisten hiukan -hämillisesti. - -Juuri sillä hetkellä innoissaan riemuitsevat pojat päästivät hurjan -huudon. Tuleva Dorincourtin kreivi oli raivoisalla riuhtaisulla -saavuttanut lyhtypylvään radan päässä ja kosketti sitä tasan kaksi -sekuntia ennen kuin Billy Williams läähättäen pääsi perille. - -"Kolme eläköön-huutoa Ceddi Errolille!" pojat huusivat. "Eläköön -Ceddi Errol!" - -Mr Havisham veti päänsä pois vaunujen ikkunasta ja nojautui hymyillen -taaksepäin. - -"Hyvä, lordi Fauntleroy!" hän sanoi. - -Kun vaunut seisahtuivat mrs Errolin talon eteen, tulivat voittaja ja -voitettu sinnepäin hurraavan joukon seuraamina. Cedrik käveli Billy -Williamsin vieressä ja puhui hänelle. Hänen innostuneet kasvonsa -punoittivat, kiharat olivat liimautuneet kuumaan, kosteaan otsaan ja -kädet olivat taskussa. - -"Kuulehan", hän sanoi tahtoen ilmeisesti lohduttaa huono-onnista -kilpailijaansa, "luulen että voitin sen tähden, että sääreni ovat -hiukan pitemmät kuin sinun. Siitä kai se johtui, olenhan kolme päivää -vanhempi sinua, ja kyllä sekin tuntuu. Olen kokonaista kolme päivää -vanhempi." - -Tämä katsantokanta ilahdutti Billy Williamsia niin paljon, että -hän alkoi taas hymyillä ja hiukan kerskaillakin ikään kuin olisi -voittanut kilpailun eikä hävinnyt. Ceddi Errolilla oli erinomainen -taito saada ihmiset tyytyväisiksi. Jo ensi voitonriemussaankin hän -tuli ajatelleeksi, että tappiolle joutunut kilpailija ei voinut olla -yhtä iloinen kuin hän, ja koetti rohkaista toveriaan selittämällä, -että toisenlaisten olosuhteiden vallitessa tämä olisi saattanut -voittaa. - -Sinä aamuna mr Havisham keskusteli pitkään kilpajuoksun voittajan -kanssa. Tämä keskustelu sai hänet monta kertaa hymyilemään ja -sivelemään leukaansa luisevalla kädellään. - -Mrs Errol oli lähtenyt pois salista, ja asianajaja jäi yksin Cedrikin -kanssa. Ensiksi mr Havisham pohti, mitä hänellä olisi sanottavaa -pikku miehelle. Hän katsoi parhaaksi muutamin sanoin valmistella -Cedrikin ja isoisän tapaamista sekä auttaa häntä sopeutumaan edessä -olevaan suureen muutokseen. Hän huomasi, ettei Cedrikillä ollut -aavistustakaan siitä, mitä hänellä oli edessä Englantiin tultuaan, -eikä myöskään millainen hänen kotinsa siellä olisi. Poika ei edes -tiennyt, ettei äiti tulisi asumaan yhdessä hänen kanssaan. He olivat -päättäneet olla puhumatta siitä, kunnes poika olisi ehtinyt tointua -ensimmäisestä hämmästyksestään. - -Mr Havisham istui nojatuolissa avoimen ikkunan ääressä, ja toisella -puolella istui Cedrik vieläkin suuremmassa tuolissa katsellen mr -Havishamia. Hän istui syvällä tuolissa nojaten kiharaista päätään -tuolin pehmeään selustaan, jalat ristissä, kädet taskussa, aivan -mr Hobbsin tapaan. Niin kauan kuin äiti oli huoneessa, hän oli -hyvin tarkasti katsellut mr Havishamia, ja äidin mentyä hän jatkoi -tarkasteluaan yhä kunnioittavan mietteliäänä. Mrs Errolin lähdettyä -seurasi hetken hiljaisuus, ja Cedrik näytti tutkivan mr Havishamia -samaten kuin mr Havisham häntä. Mr Havisham ei tiennyt, mitä -vanhanpuoleisen herran sopisi sanoa pienelle pojalle, joka voitti -kilpajuoksussa, käytti lyhyitä housuja ja punaisia sukkia ja jonka -jalat eivät ulottuneet tuolin reunan yli hänen istuessaan. - -Mutta Cedrik päästi hänet pulasta aloittaen heti keskustelun. - -"Ajatelkaapas", hän sanoi, "minä en tiedä mikä kreivi on". - -"Vai et tiedä?" mr Havisham sanoi. - -"En", Ceddi vastasi, "ja minun mielestäni pojan, josta tulee kreivi, -pitäisi tietää se. Eikö niin?" - -"Tietysti", mr Havisham vastasi. - -"Olisitteko hyvä ja selittäisitte sen minulle", Ceddi pyysi -kunnioittavasti. "Kuka hänet teki kreiviksi?" - -"Ensi sijassa kuningas tai kuningatar", mr Havisham sanoi. -"Tavallisesti ne, jotka nimitetään kreiveiksi, ovat tehneet -kuninkaalleen jonkin palveluksen tai suorittaneet urotyön." - -"Niin", Cedrik huudahti, "aivan niin kuin presidentti!" - -"Vai niin", mr Havisham sanoi, "siksikö teidän presidenttinne -valitaan?" - -"Siksi", Ceddi vastasi vilkkaasti. "Kun joku on oikein hyvä ja -tietää paljon asioita, hänet valitaan presidentiksi. Sitten on -soihtukulkueita ja torvisoittoa ja kaikki pitävät puheita. Toivoin, -että minusta tulisi presidentti, mutta en koskaan luullut pääseväni -kreiviksi. Enhän edes ole tiennyt, mikä kreivi on", hän lisäsi -kiireesti, jottei mr Havisham pitäisi häntä epäkohteliaana, kun hän -ei ollut sitä toivonut. "Jos olisin tiennyt heistä, olisin varmaan -toivonut pääseväni kreiviksi." - -"Ei se sentään ole aivan samaa kuin olla presidentti", mr Havisham -sanoi. - -"Mitä se sitten on?" Cedrik kysyi, "eikö silloin ole soihtukulkueita?" - -Mr Havisham pani jalkansa ristiin ja asetti sormenpäänsä tarkasti -vastakkain. Hän arveli, että nyt olisi oikea hetki selityksen -antamiseen. - -"Kreivi on hyvin tärkeä henkilö", hän aloitti. - -"Niin, niin presidenttikin on", Cedrik puuttui puheeseen. -"Soihtukulkueet ovat viisi mailia pitkät ja raketteja ammutaan ja -torvet soivat! Minä olin kerran mr Hobbsin kanssa katsomassa." - -"Kreivi", jatkoi mr Havisham hiukan epävarmasti, "on tavallisesti -hyvin vanhaa sukuperää --" - -"Mitä se on?" Cedrik kysyi. - -"Vanhaa sukua -- hyvin vanhaa." - -"Vai niin", Cedrik sanoi työntäen kätensä syvemmälle taskuihinsa. -"Siis niin kuin omenamummo, joka myy omenoita puiston vieressä. -Hän on hyvin vanhaa sukua. Hän on niin vanha, että ihmettelisitte, -kuinka hän pysyy pystyssä. Hän on luullakseni sata vuotta vanha, ja -kuitenkin hän istuu sateellakin ulkona. Minun on niin sääli häntä -ja toisetkin pojat säälivät häntä. Kerran Billy Williamsilla oli -rahaa melkein dollari, ja minä pyysin häntä joka päivä ostamaan -mummolta viidellä sentillä omenoita, kunnes dollari olisi käytetty -kokonaan siihen. Se olisi kestänyt kaksikymmentä päivää, mutta hän -kyllästyi viikon kuluttua omenoihin. Onneksi eräs herra antoi minulle -viisikymmentä senttiä ja niillä minä sitten ostin häneltä omenoita. -On niin sääli jokaista, joka on niin köyhä ja niin äärettömän vanhaa -sukua. Hän sanoi että hänen sääriänsä särkee, ja särky vain yltyy -sateesta." - -Mr Havisham tunsi melkein joutuneensa tappiolle katsoessaan -seurakumppaninsa viattomiin, totisiin kasvoihin. "Pelkään, ettet -oikein ymmärtänyt minua", hän selitti. "Puhuessani vanhasta suvusta -en tarkoittanut vanhuutta. Tarkoitin, että sellaisen suvun nimi on -ollut kauan tunnettu ja että satojen vuosien kuluessa ihmiset, joilla -on ollut se nimi, ovat tulleet kuuluisiksi ja mainituiksi maansa -historiassa." - -"Niinkuin George Washington", Ceddi sanoi. "Olen kuullut puhuttavan -hänestä aina syntymästäni saakka, ja hän oli tunnettu jo kauan sitä -ennen. Mr Hobbs sanoo, ettei häntä koskaan unohdeta itsenäisyyden -julistuksen ja heinäkuun neljännen takia. Hän oli näet urhoollinen -mies." - -"Dorincourtin ensimmäinen kreivi", mr Havisham sanoi juhlallisesti, -"nimitettiin kreiviksi neljäsataa vuotta sitten". - -"Todellako!" Ceddi sanoi. "Siitä on pitkä aika! Oletteko kertonut sen -lemmikilleni? Se kiinnostaisi häntä kovasti. Kertokaa, kun hän tulee -sisään. Hän kuuntelee mielellään merkillisiä asioita. Mitä muuta -tekemistä kreivillä on paitsi että hänet nimitetään?" - -"Useat heistä ovat olleet mukana Englannin hallitsemisessa. Toiset -ovat olleet urhoollisia miehiä ja ennen muinoin ottaneet osaa suuriin -taisteluihin." - -"Niin minäkin tahtoisin", Cedrik sanoi. "Isä oli sotilas ja hän -oli hyvin urhoollinen -- yhtä urhoollinen kuin Washington. Ehkä -hänestä sen tähden olisikin tullut kreivi, jollei hän olisi kuollut. -Minusta on hauskaa, että kreivit ovat urhoollisia. Urhoollisuudesta -on suuri etu. Ennen minä joskus pelkäsin pimeässä, mutta ajattelin -itsenäisyystaistelua ja Washingtonia -- ja se auttoi." - -"On kreiviydestä muutakin etua", mr Havisham sanoi hitaasti ja loi -terävät silmänsä poikaan, katselen häntä tutkivasti. "Muutamat -kreivit omistavat paljon rahaa." - -Häntä halutti tietää, tunsiko hänen nuori ystävänsä rahan suurta -valtaa. - -"Raha on hyvää olemassa", Cedrik sanoi viattomasti. "Tahtoisin -omistaa paljon rahaa." - -"Tahtoisitko?" mr Havisham kysyi, "ja minkä tähden?" - -"Niin", Cedrik selitti, "rahalla saa niin paljon aikaan. Ajatelkaapas -omenamummoa. Jos minä olisin rikas, ostaisin hänelle pienen teltan, -jonne hän asettaisi pöytänsä ja pienen kamiinan, ja sitten minä -antaisin jokaisena sateisena aamuna hänelle dollarin, jotta hän -voisi silloin jäädä kotiin. Ja sitten -- niin, minä antaisin hänelle -huivin. Silloin hänen sääriänsä ei särkisi niin pahasti. Hänen -säärensä eivät ole niinkuin meidän, niitä särkee hänen liikkuessaan. -Mahtaa tuntua pahalta, kun sääriä pakottaa. Jos olisin niin -rikas, että voisin tehdä hänelle kaiken tämän, niin varmaan hänen -säärensäkin paranisivat." - -"Hm", mr Havisham mutisi, "ja mitä muuta sinä tekisit, jos olisit -rikas?" - -"Vaikka mitä! Tietysti ostaisin lemmikilleni kauniita tavaroita, -neulekirjoja, viuhkoja, rannerenkaita ja sormustimia ja -tietosanakirjan ja vaunut, jottei hänen tarvitsisi odottaa -raitiovaunuja. Jos hän pitäisi punaisesta silkkipuvusta, ostaisin -semmoisenkin hänelle, mutta hän pitää eniten mustasta. Ottaisin hänet -mukaani suuriin kauppoihin ja antaisin hänen valita. Ja sitten Dick ---" - -"Kuka on Dick?" kysyi mr Havisham. - -"Dick on kengänkiilloittaja", vastasi nuori lordi näistä -jännittävistä suunnitelmista innostuen. "Hän on mukavin -kengänkiilloittaja mitä ajatella saattaa. Hän seisoo erään kadun -kulmassa kaupungilla. Olen tuntenut hänet kauan. Kerran kun olin -hyvin pieni ja kävelin ulkona lemmikkini kanssa, hän osti minulle -kauniin, pomppivan pallon. Minä kannoin sitä, mutta äkkiä se pyörähti -keskelle katua, jossa vaunut ja hevoset ajoivat, ja minä tulin niin -surulliseksi, että rupesin itkemään -- olin silloin hyvin pieni. -Minulla oli mekko ylläni, ja Dick kiillotti juuri erään herran -jalkineita ja samassa hän huusi 'hei!' ja juoksi kadulle hevosten -sekaan, sai pallon kiinni, pyyhki sen takkiinsa ja antaessaan sen -minulle sanoi: kaikki on taas hyvin, pikkuinen. Lemmikkini pitää -hänestä hyvin paljon ja minä myös, ja aina kun käymme kaupungilla -juttelemme hänen kanssaan. Hän sanoo 'terve!' ja minä sanon 'terve!' -ja sitten me keskustelemme ja hän kertoo kuinka liike käy. Viime -aikoina se on käynyt huonosti." - -"Ja mitä sinä hänelle tahtoisit tehdä", asianajaja kysyi sivellen -leukaansa ja hymyillen merkillisesti. - -"Niin", lordi Fauntleroy sanoi liikemiesmäisellä äänellä, vetäytyen -syvemmälle tuoliinsa, "minä lunastaisin Jaken osuuden". - -"Kuka on Jake?" mr Havisham kysyi. - -"Hän on Dickin kumppani ja hän on huonoin liikekumppani, mikä pojalla -voi olla, Dick sanoo. Hän ei saa aikaan luottamusta liikkeeseen eikä -ole rehellinen. Hän tekee vääryyttä ja se suututtaa Dickiä. Kuka -tahansa voisi suuttua, jos koko päivän ahkerasti ja rehellisesti -kiilloittaisi jalkineita, mutta kumppani ei olisi rehellinen. Ihmiset -pitävät Dickistä, mutta Jakesta he eivät pidä, ja sen vuoksi he -useinkaan eivät tule uudestaan. Jos siis olisin rikas, lunastaisin -Jaken osuuden ja antaisin Dickille komean kilven -- hän sanoo, että -komea kilpi näkyisi kauaksi. Minä antaisin hänelle uudet vaatteet -ja uusia harjoja, jotta hän näyttäisi hienolta. Dick arvelee, että -siisteys vaikuttaa paljon." - -Pikku lordi kertoi luottavasti ja viattomasti kertomuksensa ja -toisti uskollisesti ystävänsä Dickin omat sanat. Hän ei näyttänyt -lainkaan epäilevän, että hänen vanha keskustelutoverinsa oli tästä -yhtä kiinnostunut kuin hän itse. Ja todellakin mr Havisham alkoi -yhä enemmän lämmetä, mutta ei häntä sentään Dick eikä omenamummo -huvittanut niin paljon kuin pieni helläsydäminen lordi itse, jonka -kultakiharaisessa päässä liikkui niin paljon hyväntahtoisia aikeita -hänen ystäviensä parhaaksi ja joka samalla kokonaan unohti itsensä. - -"Etkö haluaisi itsellesi mitään, jos olisit rikas?" mr Havisham kysyi. - -"Yhtä ja toista", lordi Fauntleroy vastasi reippaasti. "Mutta -ensiksi antaisin Marylle vähän rahaa Bridgetiä varten -- se on hänen -sisarensa, jolla on kaksitoista lasta ja jonka mies on työtön. Hän -tulee joskus meille ja itkee, ja silloin lemmikkini pistää jotakin -hänen kouraansa ja sitten hän uudelleen rupeaa itkemään sanoen: -'Jumala teitä siunatkoon, hyvä kaunis rouva!' ja luullakseni mr Hobbs -mielellään haluaisi kultakellon ja vitjat muistoksi minulta sekä -merenvahapiipun. Ja sitten minä mielelläni perustaisin komppanian." - -"Komppanianko!" mr Havisham huudahti. - -"Niin, samanlaisen kuin tasavallan kaarti on", Cedrik selitti -innokkaasti. "Minä hankkisin tulisoihtuja ja univormuja kaikille -pojille ja itselleni myöskin. Ja me marssisimme ja laulaisimme. Sitä -minä omasta puolestani haluaisin, jos olisin rikas." - -Ovi avautui ja mrs Errol astui sisään. - -"Olen pahoillani, että minun on täytynyt jättää teidät yksiksenne -niin pitkäksi aikaa", hän sanoi mr Havishamille, "mutta eräs köyhä, -puutteenalainen vaimo kävi täällä". - -"Tämä nuori herra", mr Havisham sanoi, "on kertonut minulle -ystävistänsä ja mitä hän heidän hyväksensä tekisi, jos olisi rikas". - -"Bridget on myös hänen ystävänsä", mrs Errol sanoi, "ja juuri -Bridgetin kanssa minä juttelin keittiössä. Hän on hyvin suurissa -vaikeuksissa juuri nyt, sillä hänen miehensä sairastaa reumaattista -kuumetta." - -Cedrik liukui alas suurelta tuoliltansa. "Minä menen katsomaan -häntä", hän sanoi, "ja kysyn kuinka hänen miehensä jaksaa. Hän on -erittäin reipas mies, kun hän on terve. Minä olen hänelle hyvin -kiitollinen, sillä kerran hän veisti minulle puumiekan. Hän on oikein -taitava mies." - -Cedrik juoksi ulos huoneesta, ja mr Havisham nousi tuoliltansa. -Näytti siltä kuin hänellä olisi ollut jotakin mielessään. Hetken -epäröityään hän sanoi, katsahtaen mrs Erroliin: - -"Ennen lähtöäni Dorincourtista keskustelin kreivin kanssa, jolloin -hän antoi minulle muutamia neuvoja. Hän tahtoo, että hänen -pojanpoikansa iloiten ajattelisi elämäänsä Englannissa ja myös -isoisänsä kohtaamista. Hän käski minun sanoa lordille, että tämä -muutos hänen elämässään tuottaa hänelle sekä rahaa että lapsille -sopivia huveja. Jos hänellä on toiveita, minun tulee ne täyttää ja -sanoa, että hänen isoisänsä on antanut hänelle sen, mitä hän on -toivonut. Olen aivan varma siitä, ettei kreivi osannut odottaa mitään -tällaista; mutta jos lordi Fauntleroyta huvittaa auttaa tätä köyhää -vaimoa, niin luulen, että kreivi olisi pahoillaan, jollei lordin -sallittaisi sitä tehdä." - -Näin puhuessaan hän jo toisen kerran esitti kreivin sanoja jonkin -verran poikkeavassa muodossa. Kreivi oli näet sanonut: - -"Antakaa pojan ymmärtää, että voin antaa hänelle kaiken mitä hän -haluaa. Selittäkää hänelle mitä Dorincourtin kreivin pojanpoikana -oleminen merkitsee. Ostakaa hänelle kaikki mikä häntä miellyttää, -antakaa hänelle rahaa taskut täyteen ja sanokaa, että hänen isoisänsä -on sen niihin pannut." - -Näiden määräysten vaikuttimet olivat kaikkea muuta kuin hyvät, -ja jos siten olisi tehty jollekin vähemmän sydämelliselle ja -helläluonteiselle lapselle kuin pikku lordi Fauntleroylle, olisi -saatu paljon pahaa aikaan. Cedrikin äiti oli liian hyvä voidakseen -epäillä mitään pahaa. Hän ajatteli, että tämä yksinäinen, onneton -vanha mies, jonka lapset olivat kuolleet, tahtoi osoittaa -ystävällisyyttä hänen pienelle pojallensa ja saavuttaa tämän -rakkauden ja luottamuksen. Hän oli hyvin mielissään siitä, että Ceddi -voi nyt auttaa Bridgetiä. Hän tuli iloiseksi ajatuksesta, että tämä -suuri onni, joka kohtasi hänen poikaansa, teki hänelle mahdolliseksi -auttaa niitä, jotka olivat avun tarpeessa. Lämmin puna somisti hänen -nuorekkaita kasvojansa. - -"Kuinka ystävällinen kreivi on", hän sanoi, "ja kuinka Cedrik -riemastuukaan! Hän on aina pitänyt Bridgetistä ja Mikaelista. He -ovat todella avun tarpeessa. Usein olen toivonut, että voisin heitä -enemmän auttaa. Kun Mikael on terve, hän on hyvä työntekijä, mutta -hän on ollut kauan aikaa sairaana ja tarvitsee kalliita lääkkeitä, -lämpimiä vaatteita ja ravitsevaa ruokaa. He eivät tuhlaa sitä, mitä -heille annetaan." - -Mr Havisham pisti laihan kätensä povitaskuunsa ja veti esille suuren -lompakon. Hänen ankarilla kasvoillaan oli erikoinen ilme. Oikeastaan -hän ajatteli ihmetellen, mitä Dorincourtin kreivi sanoisi, jos hän -kuulisi, mikä oli hänen pojanpoikansa ensimmäinen täytetty toive. Hän -tuumiskeli, mitä äreä ja itsekäs vanha kreivi siitä ajattelisi. - -"Kaipa tiedätte", hän sanoi, "että Dorincourtin kreivi on hyvin rikas -mies. Hänellä on varaa tyydyttää jokainen oikku. Luullakseni häntä -miellyttäisi tieto, että lordi Fauntleroyn jokainen pieninkin toive -on tullut täytetyksi. Tahdotteko kutsua pojan tänne ja sallia minun -antaa hänelle viisi puntaa näitä ihmisiä varten." - -"Sehän olisi viisikolmatta dollaria!" mrs Errol huudahti. "Heidän -mielestään se on jo kokonainen omaisuus. Tuskin saatan uskoa sitä -todeksi." - -"Totta se kuitenkin on", mr Havisham sanoi kuivasti hymyillen. -"Teidän poikanne elämässä on tapahtunut suuri muutos, hänen käsissään -tulee olemaan paljon valtaa." - -"Mutta hän on vielä niin pieni", äiti huudahti, "niin kovin pieni. -Kuinka minä voin opettaa häntä käyttämään valtaansa oikein? Se -pelottaa minua hiukan. Rakas pikku Ceddini!" - -Mr Havisham rykäisi. Hänen vanha kovettunut sydämensä lämpeni mrs -Errolin tummien silmien arasta katseesta. - -"Luulisinpa, hyvä rouva", hän sanoi, "että päätellen tämänaamuisesta -keskustelusta tuleva Dorincourtin kreivi tulee ajattelemaan -lähimmäisiänsä yhtä paljon kuin omaa itseänsä. Nyt hän on vain lapsi, -mutta luulen, että voimme luottaa häneen." - -Mrs Errol meni hakemaan Cedrikiä ja toi hänet mukanaan saliin. Mr -Havisham kuuli pojan puhuvan ennen kuin hän astui sisään: - -"Se on tarttuvaa reumatismia, kaikkein pahinta lajia. Hän ajattelee -maksamatonta vuokraa, ja Bridget sanoo kuumeen pahenevan siitä. Ja -Pat saisi paikan eräässä myymälässä, jos hänellä vain olisi kunnon -vaatteet." - -Poika näytti kovin huolestuneelta astuessaan sisään. Hän oli hyvin -suruissaan Bridgetin puolesta. - -"Lemmikkini sanoi, että teillä on asiaa minulle", hän sanoi mr -Havishamille. "Minä puhuin Bridgetin kanssa." - -Mr Havisham loi hetkeksi silmänsä häneen. Poika oli hiukan hämillään -ja kahden vaiheilla. Kyllä äiti oli oikeassa sanoessaan, että hän oli -hyvin pieni poika. - -"Dorincourtin kreivi --", hän aloitti, ja katsoi tahtomattansa mrs -Erroliin. - -Pikku lordi Fauntleroyn äiti kumartui pojan puoleen ja kietoi hänet -hellästi käsivarsiinsa. - -"Ceddi", hän sanoi, "kreivi on sinun isoisäsi, oman isäsi isä. Hän on -hyvä sinulle, rakastaa sinua ja tahtoisi, että sinäkin rakastaisit -häntä, sillä hänen omat poikansa ovat kuolleet. Hän tahtoo, että -olisit onnellinen ja tekisit muita onnellisiksi. Hän on hyvin rikas -ja tahtoo antaa sinulle, mitä ikinä vain tahdot. Sen hän sanoi mr -Havishamille ja antoi hänen mukaansa paljon rahaa sinua varten. Nyt -sinä voit antaa Bridgetillekin niin paljon, että hän voi maksaa -vuokran ja ostaa Mikaelille kaiken, mitä hän tarvitsee. Eikö se ole -hauskaa, Ceddi? Eikö hän ole hyvä?" Ja äiti suuteli lapsen pyöreitä -poskia, jotka peittyivät äkillisen hämmästyksen ja ihastuksen punalla. - -Ceddi käänsi katseensa äidistä mr Havishamiin. - -"Saanko ne nyt?" hän huudahti. "Saanko heti antaa rahat Bridgetille? -Hän on juuri lähdössä." - -Mr Havisham ojensi hänelle rahat. Niitä oli sievä nippu, puhtaita -uusia setelejä. - -Ceddi kiiti ulos huoneesta. - -"Bridget!" he kuulivat hänen huutavan, kun hän syöksyi keittiöön. -"Bridget, odota hiukan! Tässä olisi vähän rahaa. Sinä saat ne, jotta -voit maksaa vuokran. Isoisä antoi ne minulle. Ne ovat sinua ja -Mikaelia varten!" - -"Oi Ceddi-herra!" huusi Bridget pelästyneellä äänellä. "Tässähän on -viisikolmatta dollaria. Missä rouva on?" - -"Luullakseni minun täytyy mennä ulos selittämään hänelle", mrs Errol -sanoi. - -Niin hänkin lähti huoneesta, ja mr Havisham jäi hetkeksi yksin. Hän -astui ikkunan luo ja katseli mietteisiinsä vaipuneena kadulle. Hän -ajatteli Dorincourtin vanhaa kreiviä, joka istui kivistävin jäsenin -yksinäisenä linnassa suuressa, loisteliaassa ja kalseassa kirjastossa -loiston ja komeuden keskellä, mutta hylättynä: oikeastaan häntä -ei rakastanut kukaan muu kuin hän itse. Hän oli ollut itsekäs ja -omahyväinen, töykeä ja kiivas; korkean kreivillisyyden vaaliminen -ja sen suomien nautintojen käyttäminen oli vienyt hänen aikansa -niin tyystin, ettei hänelle ollut jäänyt aikaa ajatella muita -ihmisiä. Hän oli mielestään ollut oikeutettu käyttämään kaiken -nimestään ja arvostaan saamansa mahdin ja rikkauden vain oman itsensä -viihdyttämiseksi, ja nyt kun vanhuus oli tullut, kaikki kiihko ja -omahyväisyys oli tehnyt hänet äreäksi ja maailmaan kyllästyneeksi, -mutta myös maailma oli kyllästynyt häneen. Kaikista rikkauksistaan -huolimatta Dorincourtin kreivi oli varmasti aatelisista inhotuin -ja -- yksinäisin. Jos hän vain olisi halunnut, hän olisi voinut -pitää loistavia juhlia. Hän olisi voinut tarjota päivällisiä ja -järjestää upeita metsästysretkiä, mutta hän tiesi, että vaikka -ihmiset noudattaisivat hänen kutsuaan, he kuitenkin salaa pelkäisivät -vanhuksen tuimia ilmeitä ja hänen ivallisia ja purevia puheitaan. -Hänellä oli terävä kieli ja katkeroitunut luonne ja hän huvitteli -pilkkaamalla ihmisiä ja saattamalla heidät vaivautuneiksi, ja siihen -hän kykeni, koska muut olivat herkkätuntoisia, ylpeitä tai arkoja. - -Mr Havisham tunsi perin pohjin hänen kovat, taipumattomat tapansa ja -ajatteli häntä katsoessaan ikkunasta hiljaiselle, kapealle kadulle. - -Jyrkkänä vastakohtana hänen mieleensä palautui herttaisen, komean -pojan kuva, joka istui suuressa tuolissa jutellen lapsellisella, -viattomalla tavallaan ystävistään, Dickistä ja omenamummosta. Ja hän -ajatteli niitä suunnattomia rikkauksia, kauniita mahtavia tiluksia, -valtaa ja voimaa sekä hyvään että pahaan, jotka aikojen kuluessa -joutuvat lordi Fauntleroyn palleroisiin käsiin, jotka hän niin -mielellään pisti syvälle taskuihinsa. - -"Ero tulee olemaan hyvinkin suuri", hän ajatteli itseksensä, -"hyvinkin suuri". - -Cedrik tuli hetken kuluttua äitinsä kanssa takaisin. Hän oli valtavan -innostunut. Hän istui pikku tuolillensa äitinsä ja asianajajan väliin -ja hakeutui tavalliseen asentoonsa kädet polvien ympärillä. Hän -loisti ilosta ajatellessaan Bridgetin riemua ja helpotusta. - -"Hän itki!" Cedrik sanoi. "Hän itki ilosta. En ole ennen nähnyt -kenenkään itkevän ilosta. Isoisä on varmasti kauhean hyvä mies. -En arvannut, että hän on niin hyvä. Taitaa olla paljon -- paljon -hauskempaa kuin luulinkaan olla kreivi. Olen melkein iloinen -- niin, -oikein iloinen, että minustakin tulee kreivi." - - - - -Lähtö - - -Seuraavan viikon kuluessa Cedrikin hyvät odotukset kreivinä-olemisen -eduista yhä lisääntyivät. Hänen oli vaikea käsittää, että oli tuskin -mitään toivetta, jota hän ei voisi saada täytetyksi; eikä tämä -tosiaankaan hänelle koskaan oikein selvinnyt. Mutta keskusteltuaan -mr Havishamin kanssa hän vihdoin käsitti, että hän saattoi toteuttaa -tärkeimmät toiveensa ja hän ryhtyi puuhaan niin lapsellisen -ihastuneena, että se huvitti suuresti mr Havishamia. Lähtöä -edeltäneellä viikolla Cedrik puuhasi yhtä ja toista salaperäistä. -Kauan jälkeenpäin asianajaja muisti sen aamun, jolloin he yhdessä -menivät tapaamaan Dickiä, ja iltapäivän, jolloin he hämmästyttivät -vanhaa sukuperää olevaa omenamummoa pysähtymällä hänen pöytänsä -ääreen ja kertomalla, että hän saa teltan, kaminan, huivin ja -rahasumman, joka hänestä tuntui aivan uskomattomalta. - -"Sillä minä lähden Englantiin ja minusta tulee lordi", Cedrik selitti -ystävällisesti. "Minusta olisi ikävä ajatella teidän sääriänne aina -kun sataa. Minun jalkani eivät ole koskaan kipeät, joten en tiedä, -miten kamalalta se tuntuu, mutta minä säälin teitä ja toivoisin -teidän paranevan." - -"Hän on kiltti omenamummo", hän sanoi mr Havishamille heidän -poistuessaan ja jättäessään pöydän omistajan hengästyneenä suurta -onneaan siunailemaan. "Kerran kun kaaduin ja satutin polveni, -hän antoi minulle omenan ilmaiseksi", poika sanoi. "Siksi en ole -unohtanut häntä. Tiedättehän, että niitä ihmisiä aina muistaa, jotka -ovat olleet ystävällisiä." - -Hänen pieneen luottavaiseen sydämeensä ei koskaan ollut juolahtanut, -että on ihmisiä, jotka voivat unohtaa ystävällisyyden. - -Kohtaus Dickin kanssa oli liikuttava. Viime aikoina Dickillä oli -ollut paljon ikävyyksiä Jaken takia ja hän oli kovin allapäin, kun -he tapasivat hänet. Kun Cedrik levollisesti kertoi, että he olivat -tulleet auttamaan häntä ja poistamaan häneltä kaikki vaikeudet, hän -aivan mykistyi hämmästyksestä. Lordi Fauntleroy kertoi suoraan ja -mutkattomasti käyntinsä tarkoituksen. Mr Havisham seisoi vieressä ja -kuunteli, ja Cedrikin suora tapa teki häneen syvän vaikutuksen. Dick -seisoi suu auki ja silmät suurina ja kuunteli niin hartaasti, että -lakki putosi hänen päästänsä, kun hänelle kerrottiin suuri uutinen: -hänen vanhasta ystävästään oli tullut lordi, ja jos ikää riittäisi, -olisi vaara jopa kreivin arvon saamisesta. Dick koppasi lakkinsa ylös -ja sanoi jotakin kummallista. Ainakin mr Havishamin mielestä poika -puhui oudosti, mutta Cedrik oli kuullut moista puhetapaa ennenkin. - -"Katos kummaa", hän sanoi, "mitä sä meinaat antaa meille?" Pikku -lordi meni hiukan hämilleen, mutta jatkoi urheasti: - -"Aluksi kukaan ei tahtonut uskoa sitä", hän sanoi. "Mr Hobbs luuli, -että olin saanut auringonpistoksen. Aluksi se tuntui minusta -itsestänikin melko pahalta, mutta nyt alan tottua ajatukseen. Tällä -hetkellä kreivinä on isoisä, ja hän haluaa antaa minulle kaiken, mitä -ikinä tahdon. Vaikka hän onkin kreivi, hän on oikein kiltti, ja hän -antoi mr Havishamille paljon rahaa mukaan minua varten, ja nyt olen -tuonut sinulle sen verran, että voimme ostaa Jaken osuuden." - -Ja loppujen lopuksi Dick tosiaankin lunasti Jaken osuuden ja pääsi -siis niin muodoin liikkeen omistajaksi, ja hän hankki muhkean -liikekilven ja paremmat vaatteet itselleen sekä uusia harjoja. Hänen -oli yhtä vaikea uskoa tapahtunutta todeksi kuin äskeisen vanhaa -sukuperää olevan omenamummon. Hän asteli tyrmistyneenä edestakaisin -tuijottaen nuorta hyväntekijäänsä ja peläten joka hetki havahtuvansa -onnellisesta unesta. Hän ei näyttänyt ymmärtävän yhtään mitään, -kunnes Cedrik tarttui hänen käteensä hyvästelläkseen ystävänsä. - -"No niin, näkemiin sitten", hän sanoi, ja vaikka hän koetti puhua -vakavasti, hänen äänensä värähteli ja hänen suuret ruskeat silmänsä -liikkuivat levottomasti. "Toivon, että kauppa käy hyvin. Minusta -on ikävää, että täytyy lähteä ja jättää sinut, mutta ehkäpä palaan -sitten joskus kreivinä. Ja minusta olisi hauska, jos kirjoittaisit -meille, koska kerran olemme ystäviä. Jos kirjoitat, niin tässä on -osoitteeni." Cedrik antoi hänelle paperiliuskan. "Minun nimeni ei -sitten enää ole Cedrik Errol, vaan Lordi Fauntleroy, ja -- ja hyvästi -sitten, Dick." - -Myös Dick räpytteli silmiään, ja ne näyttivät myös kostuvan. Hän -oli vain yksinkertainen kengänkiillottaja, eikä hän olisi pystynyt -kuvaamaan tunteitaan, vaikka olisi yrittänytkin. Ehkä juuri siksi -hän ei yrittänyt, vaan räpytteli silmiään ja nieleskeli ikään kuin -kurkussa olisi ollut pala, jota hän ei saanut alas. - -"Olis kiva, kun et lähtis", hän sanoi käheällä äänellä. Sitten hän -taas räpytteli silmiään. Sitten hän katsoi mr Havishamiin ja kosketti -lakkiaan. "Kiitos teille, herra, siitä että toitte pojan tänne, ja -kiitos kanssa siitä, mitä te teitte mulle. Tämä poika on, -- on aika -erikoinen kaveri", hän lisäsi. "Mä olen aina tykännyt siitä paljon. -Se on semmonen kiva pikku kaveri ja, -- ja niin erikoinen kaveri." - -Kun he olivat kääntyneet pois, Dick seisoi vielä pitkään paikallaan -ja katseli heidän jälkeensä hämmästyneenä. Hänen silmänsä olivat yhä -sumeina ja edelleen hänellä oli pala kurkussa, kun hän katseellaan -seurasi jaloa pikku miestä, joka marssi iloisena kookkaan ja -ryhdikkään seuralaisensa sivulla. - -Aina lähtöpäiväänsä saakka pikku lordi oleskeli niin paljon kuin -mahdollista mr Hobbsin puodissa. Mr Hobbs oli käynyt alakuloiseksi, -hänen mielensä oli masennuksissa. Kun hänen nuori ystävänsä riemuiten -toi hänelle lähtölahjaksi kultakellon ja vitjat mr Hobbsin oli vaikea -tajuta asiaa. Hän pani kellon laatikkoineen polvelleen ja niisti -voimakkaasti. - -"Siihen on kirjoitettu jotakin", Cedrik sanoi, "rasian sisään. -Määräsin itse, mitä siihen pantaisiin. 'Mr Hobbsille hänen -vanhimmalta ystävältään, lordi Fauntleroylta. Katso ajannäyttäjääsi, -muista vanhaa ystävääsi.'" - -Mr Hobbs niisti jälleen nenäänsä hyvin kuuluvasti. "Minä en unohda -sinua", hän sanoi äänellä, joka oli melkein yhtä itkuinen kuin -Dickinkin, "älä sinäkään unohda minua keskellä Englannin aatelistoa". - -"En unohda teitä, vaikka minne joutuisin", lordi vastasi. -"Onnellisimmat hetkeni olen viettänyt teidän seurassanne, ainakin -muutamat onnellisimmista hetkistäni. Toivottavasti tulette joskus -tervehtimään minua. Isoisä olisi varmaan hyvin mielissään. Ehkä -hän kirjoittaa teille ja pyytää teitä tulemaan, kun kerron hänelle -teistä. Ettehän pane pahaksenne, että hän on kreivi? Tarkoitan, että -jos hän kutsuisi teitä, niin ettehän jätä tulematta sen vuoksi, että -hän on kreivi?" - -"Kyllä minä tulisin sinua tervehtimään", mr Hobbs vastasi -jalomielisesti. - -Sitten he päättivät, että jos mr Hobbs saisi kreiviltä suoranaisen -pyynnön tulla viettämään muutamia kuukausia Dorincourtin linnassa, -hänen pitäisi antaa tasavaltalaisten ennakkoluulojensa väistyä ja -heti panna matkalaukkunsa kuntoon. - -Vihdoin valmistelut olivat päättyneet, oli valjennut päivä, jolloin -tavarat vietiin laivaan ja vaunut odottivat oven edessä. Omituinen -yksinäisyyden tunne valtasi pojan. Äiti oli hetkeksi sulkeutunut -omaan huoneeseensa, ja kun hän tuli alas, hänen silmänsä olivat -kosteat ja hänen huulensa vapisivat. Cedrik lähestyi häntä, kietoi -käsivartensa hänen kaulaansa ja he suutelivat toisiansa. Hän tiesi, -että jokin suretti heitä molempia, vaikkei hän tiennyt mikä se oli. - -"Mehän pidimme niin paljon tästä pienestä talosta, lemmikkini, eikö -niin?" hän sanoi. "Ja pidämme siitä aina, vai kuinka?" - -"Pidämme varmasti", äiti vastasi hellällä äänellä. "Varmasti -kultaseni." - -He astuivat vaunuihin ja Cedrik istui hyvin lähelle äitiä, ja kun -mrs Errol katsahti taaksensa vaunujen ikkunasta, Cedrik käänsi -silmänsä häneen, silitti hänen kättänsä ja piti sitä lujasti käteensä -suljettuna. - -Ja hetken kuluttua he olivat laivassa keskellä pahinta kiirettä -ja hälinää. Vaunuja tuli tuoden matkustajia, matkustajat olivat -huolissaan tavaroistaan, jotka eivät vielä olleet saapuneet ja -luultavasti myöhästyisivät; suuria matka-arkkuja ja laatikoita -viskeltiin rattaille ja kuljetettiin ympäriinsä. Merimiehet -kierittelivät köysikääröjä auki juosten edestakaisin, upseerit -jakelivat käskyjä; naisia, miehiä, lapsia ja lastenhoitajia tuli -laivaan -- muutamat nauroivat ja näyttivät iloisilta, toiset olivat -hiljaisia ja surullisia, jotkut itkivät ja pyyhkivät silmiänsä -nenäliinoillaan. - -Kaikkialla Cedrik näki sellaista, mikä herätti hänen mielenkiintoaan, -hän tarkasteli isoja köysikasoja, kokoon käärittyjä purjeita, -korkeita mastoja, jotka näyttivät koskettavan sinertävää -taivaankantta; hän mietti, kuinka hän parhaiten voisi ruveta -keskustelemaan merimiesten kanssa ja kuulla jotakin aiheesta -merirosvot. - -Viime hetkessä, nojautuessaan yläkannen kaiteeseen seurataksensa -viimeisiä valmisteluja ja kuunnellakseen merimiesten ja -telakkamiesten huutoja, hän huomasi lähimmässä ihmisjoukossa syntyvän -hämmennystä. Joku yritti kiireesti tunkeutua joukon läpi ja suuntasi -kulkunsa häntä kohden. Se oli poika, jolla oli jotakin punaista -kädessään. Se oli Dick. Hengästyneenä hän tuli Cedrikin luo. - -"Tulin katsomaan kun sä lähdet. Liike luistaa mahtavasti! Tän mä -ostin eilen tienaamillani rahoilla. Pidä sitä sitten kun tulet -aavalle. Paperi putos sen päältä kun mä tulin ton joukon läpi. Ne ei -tahtoneet päästää mua. Tää on kaulaliina." - -Kaiken tämän hän sanoi yhdessä hengenvedossa. Kello kilahti ja hän -oli poissa ennen kuin Cedrik ehti sanoa sanaakaan. - -"Hyvästi!" hän huusi. "Käytä sitä kun joudut aavalle." Ja hän syöksyi -pois. - -Parin sekunnin kuluttua Cedrik näki hänen tunkeutuvan alakannella -olevan väkijoukon läpi ja hyppäävän maalle samassa kun laskusilta -nostettiin pois. Hän seisoi laiturilla ja heilutti hattuaan. Cedrik -piti kaulaliinaa kädessään. Se oli loistavan punaista silkkiä, johon -oli kudottu purppuraisia hevosenkenkiä ja hevosenpäitä. - -Kaikkialla vallitsi melu ja hälinä. Kansa huusi laiturilta -ystävilleen ja laivasta ihmiset huusivat takaisin. - -"Hyvästi! Hyvästi! Hyvästi, vanha ystävä!" Tuntui siltä kuin jokainen -olisi sanonut: "Älä unohda meitä! Kirjoita saavuttuasi Liverpooliin. -Hyvästi! Hyvästi!" - -Pikku lordi Fauntleroy kumartui eteenpäin ja heilutti punaista -liinaansa. - -"Hyvästi, Dick!" hän huusi sydämensä pohjasta. "Kiitos! Hyvästi, -Dick!" - -Suuri laiva lähti liikkeelle, ja ihmiset huusivat jälleen. Cedrikin -äiti veti harson silmilleen. Rannalla oli kauhea hälinä, mutta Dick -ei nähnyt muuta kuin loistavat lapsenkasvot ja vaaleat hiukset, joita -aurinko kultasi säteillään ja tuuli heilutteli, eikä hän kuullut -muuta kuin sydämeen käyvän lapsenäänen huutavan: "Hyvästi, Dick!" Ja -lordi poistui hitaasti syntymäseudultaan esi-isiensä tuntemattomaan -maahan. - - - - -Englannissa - - -Vasta matkalla Cedrik sai tietää, ettei hän tulisi asumaan yhdessä -äitinsä kanssa. Hänen surunsa siitä oli niin valtava, että mr -Havisham huomasi kreivin menetelleen viisaasti salliessaan äidin asua -niin lähellä poikaansa, että heillä olisi usein tilaisuus tavata -toisensa; selvästi saattoi huomata, ettei Cedrik olisi voinut kestää -täydellistä eroa. Mutta äiti hoivasi poikaansa niin hellästi ja -sydämellisesti ja selitti hänelle aikovansa kyllä olla lähellä häntä, -ja hetken kuluttua poika jätti murheensa, koska todellisesta erosta -ei ollut puhetta. - -"Minun taloni ei ole kaukana linnasta, Ceddi", hän selitti joka -kerta, kun asia tuli puheeksi, "ainoastaan vähän matkan päässä, ja -sinä voit joka päivä pujahtaa sisään ja silloin sinulla aina on niin -paljon kerrottavaa! Kuinka onnellisia me sitten olemme yhdessä! -Paikka on hyvin kaunis. Isäsi kertoi minulle siitä usein. Hän rakasti -sitä paljon ja sinäkin pidät siitä varmaan kovasti." - -"Minä pitäisin siitä enemmän, jos sinäkin olisit siellä", pikku lordi -sanoi syvästi huoaten. - -Hän ei saattanut olla ihmettelemättä tätä kummallista järjestelyä, -joka vei hänen lemmikkinsä asumaan toiseen taloon kuin hän. Äiti piti -näet parempana olla kertomatta hänelle asian todellista syytä. - -"Mieluummin tahtoisin, ettei sitä kerrottaisi hänelle", hän sanoi mr -Havishamille. "Ei hän sitä oikein ymmärtäisi, olisi vain ihmeissään -ja loukkaantunut. Olen varma siitä, että hänen on paljon helpompi -kiintyä kreiviin, jollei hän tiedä, kuinka katkerasti hän minua -vihaa. Hän ei ole koskaan kokenut kovuutta eikä epäystävällisyyttä, -ja hänelle olisi kova isku jos hän saisi tietää, että joku minua -vihaa. Hän on niin herkkätunteinen ja rakastaa minua sanomattoman -paljon. Siksi on parasta, ettei hän saa tietää sitä ennen kuin joskus -paljon vanhempana, ja se on myös kreiville parasta. Se vieroittaisi -heidät toisistansa, vaikka Ceddi vielä onkin lapsi." - -Siten Cedrik sai tietää ainoastaan, että asia riippuu jostakin -salaperäisestä syystä, jota ymmärtääkseen hän ei vielä ollut -tarpeeksi vanha ja että vartuttuaan suuremmaksi hän saisi tietää -sen. Hän oli aivan ymmällä; kuitenkaan hän ei juuri välittänyt itse -syystä. Kun hän oli monesti keskustellut äitinsä kanssa, ja äiti -lohdutti häntä ja kuvaili hänelle asian valoisat puolet, alkoivat -synkät puolet vähitellen hälvetä. Joskus kuitenkin mr Havisham -huomasi pojan istuvan omituisessa aikuisen asennossa ja tuijottavan -merta vakavin kasvoin, ja aika ajoin hänen huuliltaan pääsi huokaus, -joka oli kaikkea muuta kuin lapsellinen. - -"Minä en pidä siitä", hän sanoi kerran vakavasti, keskustellessaan -asianajajan kanssa. "Te ette tiedä, kuinka se surettaa minua, mutta -onhan maailmassa niin paljon suruja, ja Mary sanoo, että täytyy -oppia kantamaan surunsa nurkumatta. Samaa on mr Hobbskin sanonut. Ja -lemmikkini tahtoo, että asuisin mielelläni isoisäni kanssa, koska -kaikki hänen omat lapsensa ovat kuolleet, ja se mahtaa olla hyvin -surkeata. Käy niin sääliksi miestä, jolta kaikki lapset ovat kuolleet --- ja yksi heistä kuoli niin äkkiä." - -Asia, joka erityisesti huvitti ihmisiä, kun he tekivät tuttavuutta -pikku lordin kanssa, oli hänen silmiinsä ilmestyvä viisas katse, -kun hän rupesi juttelemaan; tämä sekä samalla hänen pikkuvanhat -huomautuksensa ja viattomat, pyöreät kasvonsa tekivät hänet -vastustamattoman viehättäväksi. Hän oli niin sievä, kukoistava, -kiharapäinen poika, istuessaan palleroiset kädet kiedottuina polvien -ympärille ja vakavasti jutellessaan hän herätti suurta ihastusta. -Vähitellen mr Havishamkin alkoi viihtyä erityisen hyvin hänen -seurassaan. - -"Sinun täytyy yrittää pitää kreivistä", hän sanoi. - -"Niin", pikku lordi vastasi, "hän on minun sukulaiseni, ja tietysti -täytyy pitää sukulaisistaan. Sitä paitsi hän on ollut niin hyvä -minulle. Jos joku tekee niin paljon hyvää jollekin ja antaa hänelle -mitä ikinä hän vain toivoo, niin tietysti saajan täytyy pitää -hänestä, vaikkei hän olisikaan sukulainen; mutta kun hän sen lisäksi -vielä on sukulainen, niin häntä täytyy rakastaa aivan äärettömästi." - -"Luuletko", mr Havisham kysäisi, "että hän pitää sinusta?" - -"Luulen", Cedrik sanoi, "kyllä minä luulen, olenhan minä myös hänen -sukulaisensa ja sitä paitsi hänen poikansa pieni poika, ja sitten --- hänen täytyy pitää minusta, sillä muuten hän ei olisi lähettänyt -teitä noutamaan minua." - -"Niin", toinen huomautti, "siinähän se juuri onkin." - -"Niin", Cedrik sanoi, "sepä se. Eikö asia ole teidänkin mielestänne -näin? Täytyyhän rakastaa pojanpoikaansa." - -Matkustajat, jotka olivat juuri toipuneet meritaudista tulivat -kannelle virkistymään. He saivat heti kuulla pikku lordi Fauntleroyn -romanttisen tarinan, ja jokainen seurasi mielellään pikku poikaa, -joka juoksi pitkin laivaa jutellen merimiesten kanssa tai kulki -äitinsä tai kookkaan vanhan lakimiehen kanssa. Kaikki rakastivat -häntä ja kaikkialla hän sai ystäviä. Hän olikin aina valmis solmimaan -ystävyyssuhteita. Kun miesmatkustajat kävelivät edestakaisin kannella -ja hän sai kulkea heidän seurassansa, hän otti pitkiä, miehekkäitä -askelia ja vastaili iloisesti heidän pilailuunsa. Kun naiset -juttelivat hänen kanssansa, kuului joukosta aina naurua. Leikkiessään -lasten kanssa hän aina keksi kujeita. Merimiesten joukossa hänellä -oli vilpittömiä ystäviä, hän sai kuulla ihmeellisiä kertomuksia -merirosvoista ja haaksirikoista sekä asumattomista saarista. Hän oppi -jatkamaan köysiä ja veistämään leikkilaivoja sekä hämmästyttävän -nopeasti puhumaan merimieskieltä. Välistä hänen puheensa oli aivan -merimiesten tapaista ja kerran hän sai aikaan yleistä naurua -matkustajajoukossa, joka istui kannella huopiin ja päällystakkeihin -kääriytyneenä, sanoessaan äärettömän viattomalla ja suloisella -äänellä: - -"Myrsky ja mylväys, että osasikin olla kylmä!" - -Hän oli aivan ihmeissään, kun toiset nauroivat. Hän oli kuullut tämän -lauseen eräältä Jerry-nimiseltä merimieheltä, joka kertoi hänelle -juttuja, joissa tämä sanonta usein esiintyi. Sen mukaan mitä Jerry -omista seikkailuistansa kertoi, hän oli tehnyt kaksi tai kolme -tuhatta matkaa ja säännöllisesti joutunut haaksirikkoon ja joka kerta -joutunut saareen, jossa kuhisi ihmissyöjiä. Hänen kauhistuttavista -kertomuksistaan päättäen hänet oli monesti osittain paistettu ja -syöty sekä viisitoista tai kaksikymmentä kertaa skalpeerattu. - -"Siksipä hän on kaljupäinen", lordi Fauntleroy selitteli äidillensä. -"Kun päänahka nyljetään muutamia kertoja, niin tukka ei enää kasva. -Jerryn tukka ei ruvennut enää kasvamaan sen kerran jälkeen, jolloin -Parromachaweekinsin kuningas nylki hänen päänahkansa veitsellä, joka -oli tehty Wopslemumpkien päällikön pääkallosta. Hän sanoi, että -se oli surullisin hetki hänen elämässänsä. Kuninkaan teroittaessa -veistään Jerryä pelotti niin kauheasti, että hänen hiuksensa nousivat -pystyyn eivätkä ne enää painuneet alas, vaan kuninkaan täytyi ottaa -päänahka semmoisena kuin se oli, vaikka se näyttikin hiusharjalta. En -ole koskaan kuullut mitään Jerryn elämänkerran tapaista! Kertoisin -siitä niin mielelläni mr Hobbsille." - -Joskus kun sää oli hyvin huono ja matkustajien täytyi pysyä kannen -alla salongissa, jotkut Cedrikin vanhemmista ystävistä kehoittivat -häntä kertomaan Jerryn vaiheista, ja hän jutteli heille niistä -vilkkaasti ja innostuneena. Varmaankaan ei Atlantin laivoissa ollut -milloinkaan ollut ketään niin rakastettua matkustajaa kuin pikku -lordi Fauntleroy. Lapsenomaisella ja hyväntahtoisella tavallaan hän -oli aina valmis parhaan taitonsa mukaan pitämään hauskuutta yllä, -ja hänen suloisuutensa johtui nimenomaan siitä, että hän oli aivan -tietämätön omasta merkityksestään. - -"Jerryn kertomukset huvittavat heitä kovasti", hän sanoi äidillensä. -"Minusta ne tuntuisivat uskomattomilta, jolleivät ne olisi kohdanneet -Jerryä itseään, mutta kun ne ovat tapahtuneet Jerrylle itselleen --- niin, kummallisia ne ovat; ehkäpä hän kuitenkin joskus unohtaa -jotakin pois tai erehtyy hiukan, kun hänet on niin monta kertaa -skalpeerattu. Muisti heikkenee kovasti, kun joutuu niin usein -skalpeeratuksi." - -Vasta yhdentoista päivän kuluttua siitä kun Cedrik sanoi jäähyväiset -Dick-ystävälleen, hän saapui Liverpooliin, ja kahdennentoista päivän -iltana pysähtyivät vaunut, joissa Cedrik, hänen äitinsä ja mr -Havisham ajoivat asemalta, Court Lodgen portille. Pimeässä he eivät -voineet nähdä paljon talosta. Cedrik näki ainoastaan, että porttia -varjostivat suuret puut, ja ajettuaan vähän matkaa eteenpäin hän näki -avonaisen oven, josta tulvi kirkasta valoa. - -Mary oli seurannut heitä jäädäkseen emäntänsä luo, ja hän oli -saapunut taloon aikaisemmin. Hypätessään alas vaunuista Cedrik näki -parin palvelijan seisovan suuressa valoisassa eteisessä ja Maryn -ovensuussa. - -Pikku lordi juoksi hänen luoksensa ilosta huutaen. - -"Joko sinä olet täällä, Mary?" hän sanoi. "Lemmikkini, Mary on -täällä", ja hän suuteli palvelijan karheata punaista poskea. - -"Olen niin iloissani siitä, että te olette täällä", mrs Errol sanoi -hänelle hiljaisella äänellä. "Tekee oikein hyvää nähdä teidät. -Oikein tuntuu kodikkaammalta, kun te olette täällä." Hän ojensi -pienen kätensä, jota Mary puristi rohkaisevasti. Mary tiesi, kuinka -oudolta kaikki tuntui nuoren äidin mielestä, joka oli luopunut omasta -maastaan ja jonka piti luopua omasta lapsestaankin. - -Englantilaiset palvelijat katselivat uteliaina sekä poikaa että -hänen äitiänsä. He olivat kuulleet kaikenlaisia huhuja molemmista; -he tiesivät kuinka vihoissaan vanha kreivi oli ollut ja miksi mrs -Errolin piti asua täällä ja pojan linnassa. He tiesivät hyvin, kuinka -suuret rikkaudet pikkupoika kerran saisi periä, ja tunsivat vanhan -äreän isoisän, hänen luuvalonsa ja luonteensa. - -"Sillä pikku raukalla ei tule olemaan helppoa", he sanoivat -toisilleen. - -Mutta he eivät tienneet, millainen heidän pikku lordinsa olisi, he -eivät tunteneet tulevan Dorincourtin kreivin luonnetta. - -Cedrik riisui päällystakkinsa, tottunut kun oli tulemaan toimeen -omin avuin, ja rupesi katselemaan ympärilleen. Hän tarkasteli suurta -eteistä, tauluja, hirvensarvia ja eriskummallisia kapineita, jotka -koristivat eteistä. Hänestä ne näyttivät eriskummallisilta, sillä hän -ei ollut ennen nähnyt sellaista yksityisasunnossa. - -"Lemmikkini", hän sanoi, "eikö tämä ole kaunis talo? Hauskaa, että -sinä saat asua täällä. Tämähän on oikein iso talo." - -Talo oli iso talo verrattuna heidän vanhaan New Yorkin kotiinsa, -ja se oli kaunis ja hauska. Mary vei heidät toiseen kerrokseen, -valoisaan makuuhuoneeseen, jossa takkavalkea leimusi ja iso -lumivalkoinen persialainen kissa nukkui mukavasti karvalankamatolla -uunin edessä. - -"Taloudenhoitaja lähetti sen rouvalle", Mary selitti. "Hän on sitten -vasta ystävällinen ja on tehnyt kaikki, mitä vain voi, että rouvalla -olisi hyvä täällä. Hän käväisi täällä vasta pari minuuttia sitten, -ja hän piti kovasti kapteenista ja murehti kovasti häntä. Hän -sanoi kanssa, että tuo iso kissa tuossa varmastikin tekisi huoneen -jotensakin niin kuin kodikkaammaksi. Hän tunsi kapteeni Errolin -silloin kun kapteeni oli ihan pikkuinen, ja hän oli kuulemma ollut -kovasti kaunis pienenä, ja sitten vähän vanhempanakin kapteeni oli -kuulemma ollut kauhean kiltti kaikille, suurille ja pienille. Niin, -ja sitten minä sanoin hänelle näin, että kapteenin poika on justiinsa -niin kuin isänsä, sellainen poika, ettei sen parempaa ole ikinä nähty -eikä kuultu." - -Hetken kuluttua he menivät alas erääseen suureen, kirkkaasti -valaistuun huoneeseen. Huone oli matala ja huonekalut olivat jykevän -kauniit, leikkauksin koristellut, tuolit olivat syviä ja niiden -selkänojat olivat vankkoja ja korkeita, oudon näköiset hyllyt ja -kaapit olivat täynnä erikoisia koristeita. Tulisijan edessä oli iso -tiikerintalja ja sen molemmin puolin nojatuolit. Komea valkoinen -kissa oli mieltynyt lordi Fauntleroyn silittelyihin ja seurannut -häntä alas. Kun poika viskautui matolle, kissa hiipi hänen viereensä -rakentelemaan ystävyyttä. Cedrik oli siitä niin mielissään, että hän -nojasi päänsä kissaan ja silitteli sitä toisten puheita kuuntelematta. - -He keskustelivat hiljaisella äänellä. Mrs Errol oli hiukan kalvakka -ja kiihtyneen näköinen. - -"Eihän hänen tarvitse lähteä vielä tänään?" hän sanoi. "Saahan hän -jäädä yöksi minun luokseni?" - -"Kyllä hän saa jäädä", mr Havisham vastasi yhtä hiljaisella äänellä, -"ei hänen tänään vielä tarvitse lähteä. Minä menen linnaan heti -päivällisen jälkeen ja ilmoitan kreiville tulostanne." - -Mrs Errol katsahti Cedrikiin. Poika makasi miellyttävässä, -huolettomassa asennossa mustankeltaisella taljalla. Takkatuli valaisi -hänen sieviä, rusottavia kasvojansa, ja hänen pörröiset kiharansa -valuivat matolle. Kissa kehräsi unisena ja tyytyväisenä, se oli -mielissään, kun ystävällinen pieni käsi hellästi silitteli sen -turkkia. - -Mrs Errol hymyili surumielisesti. - -"Kreivi ei tiedä, mitä hän minulta ottaa", hän sanoi surullisena. -Sitten hän katsahti asianajajaan. "Olkaa hyvä ja sanokaa hänelle, -että mieluummin olisin vastaanottamatta rahoja." - -"Rahojako!" mr Havisham huudahti. "Ette suinkaan tarkoita sitä -eläkettä, jonka hän teille on tarjonnut?" - -"Sitä juuri", hän vastasi suoraan. "Mieluummin olisin ilman sitä. -Talo minun täytyy ottaa vastaan ja olen siitä hänelle kiitollinen, -sillä siten voin olla lapseni läheisyydessä. Mutta minulla on -hiukan omaa rahaa -- riittävästi yksinkertaiseen elämään, ja siksi -en tahtoisi ottaa vastaan eläkettä. Koska hän vihaa minua, minusta -tuntuu kuin olisin myynyt Cedrikin hänelle. Minä luovun hänestä vain -koska rakastan häntä niin paljon, että pystyn unohtamaan itseni hänen -tähtensä ja koska hänen isänsä toivoi näin käyvän." - -Mr Havisham siveli leukaansa. - -"Tämä on hyvin erikoista", hän sanoi. "Kreivi suuttuu hirveästi. Hän -ei voi käsittää sitä." - -"Toivon hänen käsittävän tarkemmin mietittyään", mrs Errol sanoi. -"Minä en todellakaan tarvitse rahaa ja miksi ottaisin vastaan -ylellisyyttä mieheltä, joka vihaa minua siinä määrin, että ottaa -minulta pois lapseni -- oman pojanpoikansa?" - -Mr Havisham vaipui hetkeksi mietteisiinsä. - -"Minä toimitan teidän pyyntönne perille", hän sanoi vihdoin. - -Päivällinen oli valmis ja he istuivat syömään. Kissa pääsi tuolille -Cedrikin viereen, ja se kehräsi lakkaamatta aterian ajan. - -Kun mr Havisham myöhemmin illalla ilmoittautui linnassa, kreivi otti -hänet heti vastaan. Kreivi istui mukavassa lepotuolissa takkavalkean -ääressä ja hänen jalkansa lepäsivät jakkaralla. Hän loi tuuheitten -kulmakarvojensa alta terävän katseen lakimieheensä, mutta mr Havisham -huomasi, että salainen levottomuus vaivasi häntä, vaikka hän -yrittikin näyttää rauhalliselta. - -"No, mr Havisham", hän sanoi. "Te olette palannut matkalta. Mitä -uutisia teillä on?" - -"Lordi Fauntleroy on äitinsä kanssa Court Lodgessa", vastasi mr -Havisham. "Matka ei rasittanut heitä paljoa, ja he ovat erinomaisessa -kunnossa." - -Kreivi ärähti kärsimättömästi ja liikautti levottomasti kättänsä. - -"Hauska kuulla", hän sanoi karkeasti. "Tähän asti siis kaikki on -hyvin. Painakaa puuta, olkaa hyvä. Ottakaa ensin lasi viiniä ja -levähtäkää sitten. Mitä muuta kuuluu?" - -"Lordi jäi täksi yöksi äitinsä luo. Huomenna tuon hänet linnaan." - -Kreivi nojasi kyynärpäänsä tuolin kädennojaan, nosti kätensä ja -varjosti sillä silmiään. - -"No, jatkakaa", hän sanoi. "Niinkuin tiedätte pyysin, ettette -kirjoittaisi minulle mitään itse asiasta, enkä minä siis tiedä -mitään. Millainen poika on? Äidistä minä en välitä, mutta poika, -millainen hän on?" - -Mr Havisham maisteli hiukan portviiniä, jota hän oli kaatanut -lasiinsa ja piteli kädessänsä. - -"On vaikea arvostella seitsenvuotiaan lapsen luonteen laatua", hän -sanoi varovasti. - -Kreivin ennakkoluulot olivat syvälle juurtuneet. Hän katsahti äkkiä -ylös ja huudahti kiivaasti: - -"Onko hän tyhmä ja kömpelö nulikka? Se on hänen amerikkalaisen -verensä vaikutusta." - -"Minun luullakseni se ei ole häntä vahingoittanut, herra kreivi", -asianajaja vastasi kuivan miettiväiseen tapaansa. "En minä lapsista -paljon ymmärrä, mutta luulen, että hän on melko hieno poika." - -Hänen puhetapansa oli aina miettiväinen ja kuivanlainen, mutta tällä -kertaa vielä tavallista suuremmassa määrässä. Hän arveli parhaaksi -antaa kreivin itsensä vetää johtopäätökset ja tavata pojanpoikansa -ilman ennakkotietoja. - -"Onko hän terve ja sopusuhtainen?" kreivi kysyi. - -"Minusta hän näyttää terveeltä ja reippaalta", asianajaja vastasi. - -"Onko hänellä voimakas ruumiinrakenne ja onko hän jonkun -näköinenkin?" kreivi kysyi. - -Mr Havishamin huulet vetäytyivät hienoon hymyyn. Hänen mieleensä -johtui kuva, jonka hän oli Court Lodgesta lähtiessään nähnyt -- -lapsen kaunis, solakka vartalo, joka rennosti lepäsi tiikerintaljalla --- vaaleat pörröiset hiukset, jotka valuivat matolle -- ja lapsekkaat -punertavat kasvot. - -"Jokseenkin sievä poika, luullakseni, niin kuin pojat voivat -olla", hän sanoi, "mutta enhän minä semmoista osaa arvostella. -Joka tapauksessa tulette huomaamaan, että hän on erilainen kuin -englantilaiset lapset." - -"En ole sitä epäillytkään", kreivi murisi kihdin vihlaistessa -jalkaa. "Amerikkalaiset lapsethan ovat kuin lauma häpeämättömiä -kerjäläisnulikoita; sen olen kuullut tarpeeksi usein." - -"Hänestä puhuttaessa ei juuri voi olla kysymys häpeämättömyydestä", -mr Havisham sanoi. "Tuskin voin selittää, missä erilaisuus on. Hän on -elänyt enemmän aikuisten kuin lasten seurassa ja ero on ehkä siinä, -että hänessä on sekä lapsellisuutta että varhaista kypsymistä." - -"Amerikkalaista hävyttömyyttä!" kreivi vastusti. "Olen kuullut siitä -ennenkin. He sanovat sitä varhaiskypsyydeksi ja luonnollisuudeksi. -Ilkeitä, häpeämättömiä tapoja, siinä kaikki!" - -Mr Havisham maisteli portviiniänsä. Harvoin hän oli samaa mieltä kuin -hänen lordiutensa -- eikä koskaan silloin kun armollisen kreivin -jaloa jalkaa vaivasi kihti. Sellaisina hetkinä oli parasta antaa -hänen sanoa viimeinen sana. Hetken aikaa vallitsi hiljaisuus. Mr -Havisham katkaisi sen ensiksi puhumalla. - -"Minulla olisi esitettävänä pyyntö mrs Errolilta", hän huomautti. - -"Minä en välitä hänen pyynnöistään!" kreivi murisi. "Mitä vähemmän -hänestä kuulen, sitä parempi." - -"Mutta tämä on tärkeätä", asianajaja selitti. "Hän ei halua ottaa -vastaan eläkettä, jonka olette hänelle tarjonnut." - -Kreivi säpsähti silminnähtävästi. - -"Mitä", hän huusi, "mitä se merkitsee?" - -Mr Havisham toisti sanansa. - -"Hän sanoo, ettei hän tarvitse sitä, ja koska teidän suhteenne eivät -ole lämpimät --" - -"Eivät lämpimät!" kreivi huudahti vimmoissaan. "Kyllä minä tiedän -etteivät ne juuri lämpimät ole! Minä en siedä ajatellakaan häntä! -Rahanhimoinen, kimeä-ääninen amerikkalainen! En tahdo nähdä häntä!" - -"Hyvä kreivi", mr Havisham sanoi, "ette juuri voi sanoa häntä -rahanhimoiseksi. Hän ei ole pyytänyt mitään eikä tahdo edes ottaa -vastaan sitä rahaa, jonka te tarjoatte." - -"Sen hän tekee vain herättääkseen huomiota", jalo kreivi tarttui -puheeseen. "Hän tahtoo houkutella minut tapaamaan hänet. Hän luulee, -että minä ihailisin hänen luonnettaan. Minä en sitä ihaile! Se on -vain amerikkalaista riippumattomuutta! Minä en salli hänen elää -kerjäläisenä puistoni portilla. Koska hän on pojan äiti, hänen täytyy -tietää arvonsa, ja niin hän tuleekin tekemään. Hänen täytyy ottaa -rahat vastaan, tahtoipa taikka ei!" - -"Hän ei tule käyttämään niitä", mr Havisham sanoi. - -"Minua ei liikuta käyttääkö hän niitä vai ei!", kreivi pauhasi. -"Ne on lähetettävä hänelle. Hän ei saa kertoa ihmisille, että -hänen täytyy elää kerjäläisen tavoin siksi etten tee mitään hänen -hyväksensä! Hän koettaa ehkä saada pojan minua vastaan! Luulen, että -hän on jo yllyttänyt häntä minua vastaan!" - -"Ei", mr Havisham sanoi. "Minulla on esitettävänä vielä toinenkin -pyyntö, joka osoittaa, ettei hän ole sitä tehnyt." - -"En halua kuulla siitä!" kreivi ähkyi hengästyneenä tuskasta, -kiihtymyksestä ja kihdistä. - -Mutta mr Havisham esitti pyynnön. - -"Hän pyytää, ettei lordi Fauntleroy saisi tietää mitään, mikä voisi -saattaa hänet ymmärtämään, että te ennakkoluulon tähden erotatte -hänet äidistänsä. Hän rakastaa äitiään, ja mrs Errol on aivan -varma siitä, että jos asia hänelle kerrottaisiin kohoaisi muuri -teidän välillenne. Hän sanoo, ettei poika voisi käsittää sitä ja -että hän rupeaisi pelkäämään teitä tai ainakin hänen rakkautensa -teihin vähenisi. Hän on sanonut pojalle, että tämä on liian nuori -ymmärtääkseen syytä, mutta saa tietää sen suuremmaksi tultuaan. -Hän toivoo, ettei mikään varjo pimentäisi teidän ensimmäistä -kohtaamistanne." - -Kreivi vaipui takaisin tuoliinsa. Hänen syvällä olevat ankarat -silmänsä säkenöivät tuuheitten kulmakarvojen alla. - -"Kuulkaahan", hän sanoi yhä huohottaen, "ettehän vain yritä sanoa, -ettei äiti ole puhunut mitään?" - -"Ei sanaakaan", asianajaja vastasi tyynesti. "Sen voin teille -vakuuttaa. Lapsi on siinä luulossa, että te olette äärettömän hellä -ja rakastava isoisä. Hänelle ei ole sanottu mitään, mikä saattaisi -häntä pienimmässäkään määrin epäilemään teidän täydellisyyttänne. -Ja kun minä New Yorkissa seurasin tarkasti teidän ohjeitanne, niin -tietysti hän pitää teitä ihmeellisen jalomielisenä." - -"Pitääkö hän todellakin?" kreivi kysyi. - -"Kunniasanalla", mr Havisham sanoi. "Vaikutus, jonka te teette lordi -Fauntleroyhin, on kokonaan omassa vallassanne. Ja suokaa anteeksi -rohkeuteni jos sanon, että luulen teidän tekevän viisaimmin, jos ette -puhu pilkallisesti hänen äidistään." - -"Vielä mitä!" kreivi sanoi. "Nuorimies on seitsenvuotias!" - -"Hän on elänyt nämä seitsemän vuotta äitinsä seurassa", mr Havisham -vastasi, "ja äiti omistaa koko hänen rakkautensa." - - - - -Linnassa - - -Myöhään iltapuolella vaunut, joissa pikku lordi Fauntleroy ja mr -Havisham istuivat, vierivät pitkää puistokujaa linnaa kohti. - -Kreivi oli määrännyt, että hänen pojanpoikansa tuli saapua hyvissä -ajoin syömään päivällistä hänen kanssaan, ja samaten hän oli -määrännyt, syistä, jotka hän itse parhaiten tunsi, että pojan pitää -tulla yksin siihen huoneeseen, jossa hän oli aikonut ottaa hänet -vastaan. Vaunujen vieriessä pitkin kujaa lordi Fauntleroy istui -mukavasti nojautuneena komeihin tyynyihin ja katseli innokkaasti -ympärilleen. Häntä todellakin kiinnosti kaikki, mitä hän näki. Vaunut -ja suuret komeat hevoset välkkyvine valjaineen kiehtoivat hänen -mieltään, samaten kookas ajuri ja palvelija, jotka olivat pukeutuneet -loistaviin livreihin; mutta etenkin vaakuna vaunun ovessa kiinnitti -hänen huomiotaan, ja saadakseen tietää, mitä se merkitsi, hän teki -heti tuttavuutta palvelijan kanssa. - -Kun vaunut saapuivat puiston isolle portille, hän katseli ikkunasta -nähdäkseen paremmin suuret kivileijonat, jotka koristivat porttia. -Nuori verevä nainen, joka tuli ulos sievästä muratin peittämästä -asunnosta, avasi portin. Kaksi lasta juoksi ulos ovesta ja katseli -suurin silmin vaunuissa istuvaa pikku poikaa, joka myös katseli -heitä. Heidän äitinsä niiasi ja hymyili ja hänen viittauksestaan -lapsetkin koettivat niiata. - -"Tunteeko hän minut?" lordi Fauntleroy kysyi. "Kaipa hän luulee -tuntevansa minut." Ja hän nosti mustaa samettihattuansa ja hymyili. - -"Hyvää päivää!" hän sanoi ystävällisesti. - -Nainen näytti hänen mielestään iloiselta, hymyili vieläkin -herttaisemmin ja hänen sinisiin silmiinsä tuli ystävällinen ilme. - -"Jumala teidän armoanne siunatkoon!" hän sanoi. "Jumala siunatkoon -teidän kauniita kasvojanne! Onnea ja menestystä teidän armollenne! -Tervetuloa tänne!" - -Lordi Fauntleroy heilutti hattuansa ja nyökäytti hänelle päätänsä -vaunujen vieriessä ohi. - -"Minä pidän tästä naisesta", hän sanoi. "Näyttää siltä kuin hän -pitäisi pienistä pojista. Minä tahtoisin mielelläni tulla tänne -leikkimään hänen lastensa kanssa. Onkohan hänellä varaa kutsua -vieraita?" - -Mr Havisham ei pitänyt tarpeellisena sanoa pojalle, että hänen tuskin -sallittaisiin leikkiä portinvartijan lasten kanssa. Asianajaja -arveli, ettei ollut vielä aika selittää hänelle sitä. - -Vaunut vierivät eteenpäin suurten, kauniiden puitten lävitse, jotka -kasvoivat molemmin puolin tietä ja joiden oksat muodostivat tiheän -lehväkatoksen sen ylle. Cedrik ei ollut koskaan nähnyt sellaisia -puita, ne olivat niin korkeita ja komeita ja niiden oksat kasvoivat -aina alas asti pitkin mahtavaa runkoa. Hän ei vielä silloin tiennyt, -että Dorincourtin linna oli Englannin kauneimpia, että sen puisto -oli valtavan suuri ja komea ja sen puut ja käytävät verrattomat. -Mutta sen hän näki, että kaikki oli hyvin kaunista. Hän piti näistä -suurista tuuheista puista, joitten lehviä ilta-auringon viimeiset -säteet kultasivat. Hän nautti juhlallisesta hiljaisuudesta, joka -kaikkialla vallitsi. Hän iloitsi kaikesta ihanuudesta, joka siinsi -puiden riippuvien oksien välistä -- laajasta puistosta, jonka -puut paikoin seisoivat yksitellen, paikoin muodostivat ryhmiä. -Silloin tällöin he kulkivat sellaisten paikkojen ohitse, joissa -kasvoi joukoittain korkeita sananjalkoja, ja toisin paikoin maa oli -taivaansininen sinikelloista, joita vieno tuuli tuuditteli. Useat -kerrat hän hypähti pystyyn ilosta nauraen, kun kaniini puikahti esiin -pensaan alta ja laukkasi pois niin että lyhyt valkoinen häntä vain -vilahti ohi. Äkkiä hän näki peltopyyparven kohoavan siivilleen ja -lentävän pois, ja silloin hän huusi ilosta ja taputti käsiänsä. - -"Eikö tämä olekin kaunis paikka?" hän sanoi mr Havishamille. "En -ole ennen nähnyt näin kaunista paikkaa. Se on vielä kauniimpi kuin -Central Park New Yorkissa." - -Mutta häntä hämmästytti pitkä aika, jonka he matkaansa tarvitsivat. - -"Kuinka pitkä matka portilta on linnan pääovelle?" hän kysyi vihdoin. - -"Kolme, neljä mailia", asianajaja selitti. - -Joka hetki Cedrik näki jotakin uutta ihmeteltävää ja ihasteltavaa. -Hänen ilonsa oli ylimmillään, kun hän huomasi muutamia metsäkauriita, -joista toiset lepäsivät ruohikossa, toiset seisoivat säikähtyneen -näköisinä, kauniit sarvekkaat päät kujalle päin käännettyinä vaunujen -ratinaa säikkyen. - -"Onko täällä ollut sirkus?" hän huudahti, "vai elävätkö ne aina -täällä? Kenen ne ovat?" - -"Ne asuvat täällä", mr Havisham kertoi, "ja ne ovat kreivin, sinun -isoisäsi." - -Vähän tämän jälkeen linna tuli näkyviin. Se kohosi heidän eteensä -mahtavana, kauniina ja harmaantuneena. Auringon viimeiset säteet -leikkivät sen ikkunaruuduissa. Siinä oli sekä suuria että pieniä -torneja, ja muureja peitti muratti. Muurin vierustat oli pengerretty, -kaikkialla oli nurmikenttiä ja kukkaistutuksia. - -"Tämä on ihanin paikka, minkä koskaan olen nähnyt!" Cedrik sanoi, -ja hänen pyöreät kasvonsa loistivat ilosta. "Se on aivan niin kuin -kuninkaan linna. Olen kerran nähnyt sellaisen eräässä satukirjassa." - -Hän näki linnan suuren portin olevan selkosen selällään ja -palvelijoitten seisovan kahdessa rivissä katseet kohdistettuina -häneen. Hän ihmetteli, miksi he siinä seisoivat, ja heidän -livreensä herättivät hänessä suurta ihastusta. Hän ei tiennyt, -että he seisoivat siinä osoittaakseen kunniaa pikku pojalle, joka -kerran omistaisi kaiken tämän loiston -- kauniin linnan, joka oli -kuninkaan palatsin vertainen, komean puiston, suuret vanhat puut, -notkelmat, joissa kasvoi sananjalkoja ja sinikelloja ja jotka olivat -jänisten ja kaniinien leikkitantereina, ja täplikkäät suurisilmäiset -metsäkauriit, jotka lepäsivät korkeassa ruohikossa. Vain pari viikkoa -sitten hän oli istunut mr Hobbsin kanssa perunoiden ja persikoiden -keskellä, pienet jalat riippuen korkealta tuolilta, ja hänen oli -vaikea käsittää, että hänellä oli mitään tekemistä kaiken tämän -loiston kanssa. Palvelijoiden etunenässä seisoi vanhanpuoleinen -nainen sileässä mustassa silkkipuvussa; hänen hiuksensa olivat -harmaat ja päässä hänellä oli myssy. Kun Cedrik tuli eteiseen, nainen -seisoi lähempänä kuin muut ja hänen katseestaan saattoi huomata, -että hän aikoi puhutella Cedrikiä. Mr Havisham, joka talutti poikaa -kädestä, pysähtyi hetkeksi. - -"Tämä on lordi Fauntleroy, mrs Mellon", hän sanoi. "Lordi Fauntleroy, -tässä on taloudenhoitaja, mrs Mellon." - -Cedrik ojensi hänelle kätensä ilosta loistaen. - -"Tekö lähetitte kissan?" hän sanoi. "Olen hyvin kiitollinen siitä, -hyvä rouva." - -Mrs Mellonin kauniit, vanhat kasvot näyttivät yhtä tyytyväisiltä kuin -portinvartijan vaimon. - -"Minä tuntisin lordin missä tahansa", hän sanoi mr Havishamille. -"Hänellä on kapteenin ulkomuoto ja käytöstapa. Tämä on suuri päivä, -herra." - -Cedrik ihmetteli, miksi se oli suuri. Hän katsoi uteliaasti mrs -Melloniin. Hänestä näytti kuin tämän silmät olisivat kyyneltyneet, -eikä hän kuitenkaan näyttänyt onnettomalta, vaan hymyili. - -"Kissalla on täällä kaksi kaunista poikasta", mrs Mellon sanoi, "minä -lähetän ne lordin huoneeseen". - -Mr Havisham sanoi hänelle pari sanaa matalalla äänellä. - -"Kirjastossa, herra", mrs Mellon vastasi. "Lordi otetaan siellä yksin -vastaan." - -Pari minuuttia myöhemmin kookas palvelija, joka ohjasi Cedrikin -kirjastohuoneen ovelle, avasi sen ilmoittaen juhlallisella äänellä: -"Lordi Fauntleroy, herra kreivi." Vaikka hän olikin vain palvelija, -hän kuitenkin tunsi, että tämä hetki oli juhlallinen. Perillinen -tuli omaan maahansa ja kotiinsa ja vietiin vanhan kreivin luo, jonka -arvonimen hän kerran oli perivä. - -Cedrik astui kynnyksen yli. Suuri, komea huone oli sisustettu -tyylihuonekaluin ja kirjahyllyin. Kalusto oli niin tumma, oviverhot -niin raskaat, hiotuilla ruuduilla varustetut ikkunat niin syvällä ja -seinät niin kaukana toisistaan, että auringon mentyä mailleen huone -teki synkän vaikutuksen. Ensin Cedrik luuli, ettei huoneessa ollut -ketään, mutta sitten hän huomasi, että avonaisen uunin ääressä oli -iso lepotuoli ja siinä istui joku -- joku, joka ei ensin ollut häntä -huomaavinaan. - -Mutta yhdellä taholla ainakin hänen tulonsa oli huomattu. Lattialla -nojatuolin vieressä makasi iso ruskeankeltainen verikoira, jonka -ruumis ja jäsenet olivat kuin leijonan. Tämä iso eläin nousi -juhlallisesti ja hitaasti ylös ja astui raskain askelin kohti pikku -poikaa. - -Tuolilla istuva käski: "Dougal, tule pois!" Mutta lordi Fauntleroyn -sydämessä ei ollut pelkoa eikä epäystävällisyyttä -- koko ikänsä -hän oli ollut rohkea pikku poika. Hän tarttui kädellään ison koiran -kaulanauhaan maailman luonnollisimmalla tavalla, ja he astuivat -yhdessä esiin, Dougal mennessään poikaa nuuskien. - -Silloin kreivi nosti katseensa. Cedrik näki edessään kookkaan vanhan -miehen, jonka tuuhea tukka ja kulmakarvat olivat harmaantuneet ja -jonka kotkannenä pisti esiin syvien, tutkivien silmien välistä. -Kreivi taas näki kauniin lapsen mustassa samettipuvussa ja -pitsikauluksessa. Pojan sieviä totisia kasvoja ympäröivät vaaleat -kiharat, ja silmät katsoivat häntä lapsenomaisen luottavaisesti. Jos -linna oli satupalatsin kaltainen, niin pikku lordi näytti pieneltä -satuprinssiltä, vaikka ei hänellä itsellään ollut siitä aavistusta, -tai kenties pikemmin sadun reippaalta pieneltä keijukaiselta. -Ilon ja ylpeyden tunne valtasi vanhan kreivin sydämen, kun hän -näki, miten kaunis ja soreakasvuinen hänen pojanpoikansa oli ja -kuinka poika pelotta seisoi ja katseli häntä silmiin pidellen isoa -koiraa kaulanauhasta. Ankaraa, vanhaa aatelismiestä miellytti se, -ettei poika näyttänyt pelkäävän eikä arkailevan koiraa eikä häntä -itseäänkään. - -Cedrik katsahti häneen niinkuin hän oli katsonut mökin vaimoon ja -taloudenhoitajaan ja tuli aivan lähelle häntä. - -"Oletko sinä kreivi?" hän sanoi. "Minä olen sinun pojanpoikasi, jonka -mr Havisham on tuonut tänne. Olen lordi Fauntleroy." - -Hän ojensi kätensä, sillä hän luuli, että se oli kohteliainta -myös kreiveihin nähden. "Toivon, että voit hyvin", hän jatkoi -herttaisesti. "Olen niin iloinen saadessani tavata sinut." - -Kreivi puristi hänen kättänsä kummallinen ilme silmissä. Hän oli niin -tyrmistynyt, ettei tiennyt mitä sanoa. Hän tarkasteli hämmästyttävää -pikku olentoa tuuheitten kulmakarvojensa alta ja tutki häntä -kiireestä kantapäähän. - -"Sanoitko olevasi iloinen tavatessasi minut?" hän kysyi. - -"Sanoin", lordi Fauntleroy vastasi, "olen hyvin iloinen." - -Lähellä Cedrikiä oli tuoli ja hän istuutui siihen; se oli -korkeaselkäinen ja syvä tuoli, ja hänen istuessaan siinä hänen -jalkansa eivät ulottuneet lattiaan, mutta kuitenkin näytti siltä, -että hän istui siinä mukavasti. Hartaasti ja herkeämättä hän -tarkasteli kunnianarvoista sukulaistaan. - -"Minä olen niin tuuminut, että minkä näköinen sinä mahdat olla", hän -huomautti. "Minun oli tapana laivassa maata hytissäni ja ajatella, -olisitko isäni näköinen." - -"No olenko minä?" kreivi kysyi. - -"Niin", Cedrik vastasi, "hänen kuollessaan olin hyvin pieni enkä -oikein muista minkä näköinen hän oli, mutta luultavasti et ole saman -näköinen." - -"Taidat olla siitä pahoillasi", kreivi sanoi. - -"En toki!" Cedrik vastasi kohteliaasti. "Tietysti olisi hauskaa, -että muut olisivat oman isän näköisiä, mutta tietysti täytyy pitää -isoisänsäkin ulkomuodosta, vaikka se ei olisikaan samanlainen kuin -isän. Tiedäthän itsekin, että täytyy rakastaa sukulaisiansa." - -Kreivi nojautui tuoliinsa ja katseli eteensä. Hänestä ei voinut -sanoa, että hän oli pitänyt velvollisuutenaan rakastaa omaisiaan. -Hän oli käyttänyt suurimman osan vapaata aikaansa ankariin riitoihin -sukulaistensa kanssa, ajaakseen heidät ulos talostaan ja loukatakseen -heitä; siksi he kaikki vihasivat häntä sydämensä pohjasta. - -"Jokaisen pojan täytyy pitää isoisästänsä", lordi Fauntleroy jatkoi, -"varsinkin jos isoisä on ollut niin ystävällinen häntä kohtaan -niinkuin sinä." - -Vanhan aatelismiehen silmät loistivat jälleen merkillisesti. - -"Vai niin", hän sanoi, "olenko minä ollut sinulle ystävällinen?" - -"Olet kyllä", lordi Fauntleroy vastasi iloisesti, "minä olen sinulle -niin kiitollinen Bridgetin puolesta ja omenamummon sekä Dickin -puolesta!" - -"Bridget!" kreivi huudahti. "Dick! Omenamummo!" - -"Niin", Cedrik selitti, "he saivat ne rahat, jotka sinä minulle -annoit -- ne rahat, jotka käskit mr Havishamin antaa minulle, jos -minä tarvitsisin." - -"Niistäkö", kreivi sanoi, "niistäkö sinä puhut? Niistä rahoista, -joita saisit käyttää oman mielesi mukaan. Mitä sinä niillä ostit? -Tahtoisinpa tosiaankin tietää." - -Hän rypisti tuuheita kulmakarvojaan ja katsoi terävästi lapseen. -Hän oli hyvin utelias tietämään, miten poika oli toteuttanut -mielitekojansa. - -"Niin", lordi Fauntleroy sanoi, "ehkä sinä et ole kuullut puhuttavan -Dickistä, omenamummosta ja Bridgetistä. Unohdin aivan, että asut niin -kaukana heistä. He ovat minun erityisen hyviä ystäviäni. Mikaelilla -oli kuumetta..." - -"Kuka on Mikael?" kreivi kysyi. - -"Mikael on Bridgetin mies ja heillä on paljon suruja. Kun mies on -sairas eikä voi tehdä työtä ja hänellä on kaksitoista lasta, niin -voit arvata millaista eläminen on. Ja Mikael on aina ollut kelpo -mies. Bridget tuli usein meidän luoksemme ja itki. Sinä iltana, -jolloin mr Havisham oli meillä, Bridget oli keittiössä ja itki, -sillä heillä ei ollut mitään syötävää eivätkä he pystyneet maksamaan -vuokraa. Minä menin katsomaan häntä ja mr Havisham lähetti noutamaan -minua ja sanoi, että sinä olit antanut hänelle rahaa minua varten. Ja -minä juoksin minkä jaksoin keittiöön ja annoin rahat Bridgetille ja -kaikki tuli hyväksi ja Bridget tuskin saattoi uskoa silmiänsä. Sen -tähden minä olen niin kiitollinen." - -"Vai niin", kreivi sanoi syvällä äänellään, "tämä on siis yksi -toiveesi, jonka sait tyydytetyksi. Entä muut?" - -Dougal oli asettunut ison tuolin viereen, kun Cedrik istahti siihen. -Usein se kääntyi ja katseli poikaa ikäänkuin keskustelu olisi -kiinnostanut sitä. Dougal oli totinen koira, joka tajusi olevansa -aivan liian iso ottamaan elämän kevyesti. Vanha kreivi tunsi koiransa -ja seurasi sitä hiljaisen kiinnostuneena. Dougalin tapoihin ei -kuulunut ystävystyä kenenkään kanssa päätä pahkaa, ja siksi kreivi -hämmästelikin koiran levollisuutta pojan sitä silitellessä. Samassa -koira loi lordi Fauntleroyhin arvokkaan katseen ja laski uljaan -päänsä pojan sametin verhoamalle polvelle. - -Cedrik silitteli yhä pikku kädellänsä uutta ystäväänsä ja sanoi: - -"Niin, sitten tulee Dick. Kyllä sinäkin pitäisit Dickistä, hän on -niin reilu sälli." - -"Mitä tuo merkitsee?" kreivi kysyi. - -Lordi Fauntleroy mietti hetken. Hän ei ollut itsekään oikein selvillä -siitä, mitä se merkitsi. Hänen mielestään se merkitsi jotakin oikein -hyvää, koska Dick käytti sitä mielellään. - -"Luulen sen merkitsevän, ettei hän tahdo puijata ketään", hän -selitti, "eikä lyödä ketään pienempäänsä ja että hän harjaa ihmisten -kengät niin huolellisesti, että ne tulevat hyvin kiiltäviksi. Hän on -ammatiltaan kengänkiillottaja." - -"Ja onko hän sinun tuttaviasi?" kreivi sanoi. - -"Hän on minun vanha ystäväni", Cedrik vastasi. "Ei aivan yhtä vanha -kuin mr Hobbs, mutta kuitenkin hyvin vanha. Hän antoi minulle lahjan -juuri ennen laivan lähtöä." - -Poika pisti kätensä taskuunsa, veti sieltä esiin sievästi kokoon -käärityn punaisen esineen ja avasi sen ylpeänä. Se oli punainen -silkkiliina isoine purppuranvärisine hevosenkenkineen ja -päineen. - -"Tämän hän antoi minulle", nuori lordi sanoi. "Minä säilytän sen -aina. Sen voi sitoa kaulaansa tai pitää taskussansa. Hän osti sen -ensimmäisillä rahoillaan, jotka hän ansaitsi sen jälkeen kun olin -lunastanut Jaken osuuden ja antanut hänelle uudet harjat. Se on -muistolahja. Mr Hobbsin kelloon minä annoin kaivertaa tällaisen -muistorunon: 'Katso ajannäyttäjääsi, muista vanhaa ystävääsi'. Ja kun -minä näen tämän liinan, muistan aina Dickiä." - -On vaikea kuvailla Dorincourtin jalosukuisen kreivin tunteita. -Häntä ei ollut helppo saada hämilleen, sillä hän oli nähnyt paljon -maailmaa. Mutta tässä oli jotakin niin täysin uutta, että se -saattoi hänet rauhattomaksi ja liikuttuneeksi. Hän ei ollut koskaan -välittänyt lapsista, sillä hänen omat huvinsa antoivat hänelle niin -paljon puuhaa, ettei hänellä ollut aikaa puuttua heidän elämäänsä. -Kun hänen omat poikansa olivat pienet, he eivät kiinnostaneet häntä --- vaikka hänelle joskus johtui mieleen, että Cedrikin isä oli -ollut kaunis ja reipas poika. Hän oli ollut niin itsekäs, etteivät -uhrautuvat ihmiset kiinnittäneet hänen huomiotansa, eikä hän ollut -tiennyt, kuinka hellä, uskollinen ja rakastava pienen lapsen sydän -voi olla ja kuinka viattomat ja itsetiedottomat sen yksinkertaiset -ja jalomieliset vaikuttimet ovat. Lapsi oli hänestä aina ollut -vastenmielinen pieni elukka, itsekäs, ahne ja vallaton, jollei se -ollut ankarassa valvonnassa. Molemmat hänen vanhemmat poikansa olivat -alituisesti tuottaneet ikävyyksiä ja vaivaa opettajilleen, ja kun hän -ei kuullut valituksia nuorimmasta pojastansa, hän luuli, ettei tämä -ollut erityisen tärkeä. Kreivin mieleen ei koskaan ollut johtunut, -että hän voisi rakastaa pojanpoikaansa; hän oli antanut noutaa pikku -Cedrikin vain sen tähden, että hänen ylpeytensä kehoitti häntä -siihen. Hän ei tahtonut, että hänen nimensä tulisi häväistyksi, jos -se periytyisi sivistymättömälle moukalle, kun poika tulevaisuudessa -perisi hänen paikkansa. Hän oli varma siitä, että pojasta tulisi -narrimainen olento, jos hän saisi kasvatuksensa Amerikassa. Hänellä -ei ollut helliä tunteita poikaa kohtaan; hänen ainoa toivonsa oli, -että tämä olisi jotakuinkin kauniskasvuinen ja että hänellä olisi -jonkin verran ymmärrystä. Hän oli ollut niin tyytymätön toisiin -poikiinsa ja niin vihoissaan kapteeni Errolin avioliitosta, ettei -hän hetkeäkään ajatellut siitä lähtevän mitään hyvää. Kun palvelija -ilmoitti lordi Fauntleroyn, hän ei tohtinut katsoa poikaa, koska -hän pelkäsi, että tämä olisi sellainen kuin hän oli kuvitellut. -Sen takia hän oli määrännyt, että pojan oli tultava yksin hänen -luoksensa. Hänen ylpeytensä ei sallinut, että joku toinen näkisi -hänen mielipahansa, jos hän pettyisi. Siksipä hänen ylpeä sydämensä -oli riemastunut, kun poika tuli luontevalla tavallaan häntä kohden, -pitäen pelotta kättänsä koiran niskassa. Parhaimmissa toiveissaankaan -hän ei ollut luullut, että poika olisi tämän näköinen. Oliko -todellakin mahdollista, että tämä oli se poika, jota hän oli pelännyt -nähdä -- sen naisen lapsi, jota hän vihasi -- tämä pieni poika, joka -näytti niin kauniilta, rohkealta ja suloiselta. Tämä odottamaton -hämmästys horjutti kreivin mielenrauhaa. - -Sitten he rupesivat juttelemaan ja hän liikuttui oudosti ja tuli -yhä hämmästyneemmäksi. Hän oli näet tottunut siihen, että ihmiset -pelkäsivät häntä ja joutuivat hämilleen hänen seurassaan, ja siksi -hän oli odottanut, että hänen pojanpoikansakin olisi ujo ja arka. -Mutta Cedrik pelkäsi kreiviä yhtä vähän kuin Dougalia. Hän ei ollut -röyhkeä, hän oli vain viattomasti ystävällinen, eikä hän tiennyt -että oli syytä olla hämillään tai peloissaan. Kreivi huomasi, -että pikkupoika piti häntä ystävänään ja kohteli häntä sellaisena -vähääkään epäröimättä. Saattoi selvästi huomata, kun poika istui -isossa tuolissaan ja jutteli ystävälliseen tapaansa, ettei hänen -mieleensä ollut johtunut, että tuo iso ankarannäköinen vanha mies -voisi olla muuta kuin ystävällinen hänelle ja nähdä mielellään -hänet luonansa. Samaten oli ilmeistä, että hän koetti lapselliseen -tapaansa olla isoisälleen mieliksi ja huvittaa häntä. Vaikka kreivi -olikin tyly, kovasydäminen ja maailmanmielinen, hän ei voinut olla -tuntematta salaista, uutta huvia tästä luottamuksesta. Oikeastaan ei -ollut niinkään ikävä tavata jotakuta, joka ei epäillyt eikä paennut -häntä tai näyttänyt huomaavan hänen luonteensa rumia puolia, jotakuta -joka katsoi häneen kirkkain, luottavaisin silmin -- vaikka se olikin -vain pieni poika mustassa samettipuvussaan. - -Vanhus nojautui tuoliinsa ja kehoitti nuorta kumppaniaan kertomaan -lisää itsestänsä, ja outo ilme silmissään hän katseli pojanpoikaansa. -Lordi Fauntleroy vastasi mielellään kaikkiin hänen kysymyksiinsä -ja jutteli levollisesti hauskaan tapaansa. Hän kertoi Dickistä ja -Jerrystä, omenamummosta ja mr Hobbsista; hän kuvaili tasavallan -kaartia sen kaikessa loistossa lippuineen, tulisoihtuineen ja -raketteineen. Keskustelun jatkuessa hän tuli maininneeksi heinäkuun -neljännen sekä vallankumouksen ja aikoi innostuneena kertoa siitä, -kun hänelle äkkiä muistui jotakin mieleen ja hän vaikeni yhtäkkiä. - -"Mikä sinun on?" isoisä kysyi. "Miksi et jatka?" - -Lordi Fauntleroy liikkui levottomasti tuolissaan. Kreivi huomasi, -että poika joutui aivan hämilleen siitä, mitä hänen mieleensä johtui. - -"Minä vain ajattelin, että sinä et ehkä pidä siitä", hän vastasi. -"Ehkä joku sinun tuttavasi oli siellä. Unohdin, että sinä olet -englantilainen." - -"Jatka vain", kreivi sanoi. "Ei kukaan omaisistani ollut siellä. Sinä -vain unohdat, että itsekin olet englantilainen!" - -"Enkä ole", Cedrik kiiruhti sanomaan. "Minä olen amerikkalainen!" - -"Sinä olet englantilainen", kreivi sanoi arvokkaasti. "Sinun isäsi -oli englantilainen." - -Hänestä oli hauska sanoa tämä, mutta Cedrikiä se ei huvittanut. -Poika ei ollut koskaan ajatellut asiaa tältä kannalta. Hän tunsi -punastuvansa korviaan myöten. - -"Minä olen syntynyt Amerikassa", hän vastasi. "Kun kerran on syntynyt -Amerikassa, niin on amerikkalainen. Suo anteeksi", hän sanoi -kohteliaasti ja hienotunteisesti, "että sanon vastaan. Mr Hobbs sanoi -minulle, että jos uusi sota syttyisi, minun pitäisi olla -- olla -amerikkalainen." - -"Olisitko todellakin?" kreivi sanoi. - -Hän vihasi Amerikkaa ja amerikkalaisia, mutta häntä huvitti nähdä, -kuinka vakava ja innokas isänmaanystävä Cedrik oli. Hän arveli, että -näin hyvästä amerikkalaisesta voi mieheksi kasvettuaan tulla hyvä -englantilainen. - -Heillä ei ollut aikaa keskittyä uudelleen vallankumoukseen -- sitä -paitsi lordi Fauntleroy arasteli tätä aihetta -- kun jo ilmoitettiin -päivällisen olevan valmis. - -Cedrik nousi tuolista ja meni aatelisen sukulaisensa luo. Hän -katsahti kreivin sairaaseen jalkaan. - -"Saisinko auttaa sinua?" hän sanoi kohteliaasti. "Etkö voisi nojata -minuun? Kerran kun mr Hobbs oli loukannut jalkansa perunatynnyriin, -hänen oli tapana nojata minuun." - -Päivällisestä tiedottanut pitkä palvelija pani alttiiksi sekä arvonsa -että asemansa vetämällä suunsa hymyyn. Hän oli ylimyksellinen -palvelija, joka oli aina ollut parhaissa jalosukuisissa perheissä, -eikä hän koskaan ollut nauranut palvelustehtäviensä aikana näkemänsä -tai kuulemansa johdosta. Hän olisi pitänyt itseänsä arvottomana -ja yksinkertaisena palvelijana, jos olisi ikinä ollut niin -epähieno, että olisi hymyillyt. Mutta tällä kertaa hänen oli vaikea -hillitä itseään. Pelastuminen oli täpärä. Tuijottamalla kreivin -pään yläpuolella olevaa rumaa muotokuvaa hän sai tukahdutetuksi -hilpeytensä. - -Kreivi tarkasti nuorta urheata sukulaistansa kiireestä kantapäähän. - -"Luuletko pystyväsi siihen?" hän kysyi äreästi. - -"Kyllä luulen voivani", Cedrik sanoi. "Minä olen voimakas. Olenhan -seitsenvuotias. Voit toisella kädelläsi nojata keppiisi ja toisella -minuun. Dick sanoo, että olen seitsenvuotiaaksi hyvin voimakas." - -Hän puristi kätensä nyrkkiin ja taivutti käsivarttansa, jotta kreivi -voisi nähdä lihakset, jotka Dick oli armollisesti hyväksynyt, ja -hänen kasvonsa olivat niin juhlalliset ja vakavat, että palli ja piti -tarpeellisena katsella tarkasti rumaa taulua. - -"No", kreivi sanoi, "voithan koettaa." - -Cedrik ojensi hänelle kepin ja auttoi hänet ylös. Tavallisesti -palvelija oli apuna, ja kun kreivillä oli erityisen vaikea -luuvalokohtaus, hän kiroili vihoissaan. Kreivi ei ollut tavallisesti -erikoisen kohtelias, ja usein kookkaat palvelijat vapisivat koreissa -puvuissaan. - -Tänä iltana hän ei kiroillut, vaikka hänen jalkansa vaivasi häntä -tavallista enemmän. Hän tahtoi tehdä kokeen. Hän nousi hitaasti ja -nojasi kädellään pieneen olkapäähän, jota hänelle niin rohkeasti oli -tarjottu. Pikku lordi Fauntleroy astui varovasti askeleen eteenpäin -ja katsoen kipeää jalkaa. - -"Nojaa vain minuun", hän kehoitti. "Yritän kävellä hyvin hitaasti." - -Jos palvelija olisi tukenut kreiviä, tämä olisi nojannut vähemmän -keppiinsä ja enemmän apulaisensa käsivarteen. Nyt hän tahtoi kokeilla -pojanpoikaansa ja antoi hänen tuntea taakkansa painon. Raskas -kuorma se todellakin oli, sillä muutaman askeleen jälkeen nuoren -lordin kasvot kävivät tulipunaisiksi ja sydän löi kiivaasti, mutta -hän kokosi kaikki voimansa muistaen lihaksia ja Dickiltä saamaansa -tunnustusta. - -"Älä pelkää nojata minuun", hän läähätti. "Minä kyllä jaksan -- jos --- jos matka ei ole kovin pitkä." - -Ruokasali ei tosiaankaan ollut kaukana, vaikka Cedrikin mielestä -matka tuolin luo pöydän päähän tuntui pitkältä. Joka askeleella -käsi hänen olkapäällään tuntui tulevan raskaammaksi, hänen kasvonsa -kävivät yhä punaisemmiksi ja hänen hengityksensä nopeammaksi, mutta -hän ei hellittänyt; hän pingotti lihaksiaan, piti päänsä pystyssä ja -rohkaisi kreiviä tämän nilkuttaessa eteenpäin. - -"Koskeeko sinun jalkaasi, kun seisot sillä?" hän kysyi. "Haudotko -sitä koskaan kuumalla vedellä ja sinapilla? Mr Hobbs piti omaansa -kuumassa vedessä." - -Iso koira astui hitaasti heidän vierellään ja pitkä palvelija -seurasi heitä; hän näytti vaivaantuneelta nähdessään pienen olennon -ponnistelevan ja kantavan hyväntahtoisesti taakkaansa. Kreivikin -näytti mietteliäältä katsoessaan sivulta pieniä punaisia kasvoja. - -Kun he astuivat ruokasaliin, Cedrik näki että se oli iso komea huone, -ja palvelija, joka seisoi tuolin takana pöydän päässä, tarkasteli -heitä kiinteästi heidän astuessaan sisään. Vihdoin he pääsivät tuolin -luo. Kun kreivi kävi istumaan, hän otti kätensä pojan olkapäältä. - -Cedrik otti Dickin liinan esiin ja pyyhkäisi otsaansa. - -"Eikö olekin lämmin ilta?" hän sanoi. "Sinä ehkä tarvitset -takkavalkeaa jalkasi vuoksi, mutta minusta on kovin lämmin." - -Hän kunnioitti jalon sukulaisensa tunteita siinä määrin, ettei -tahtonut osoittaa minkään hänen määräyksistään olevan turha. - -"Sinulla oli ehkä liian rasittava työ", kreivi sanoi. - -"Ei laisinkaan!" lordi Fauntleroy sanoi, "ei se ollut rasittava, -minun tuli vain hiukan kuuma. Kesällä voi helposti tulla kuuma." - -Ja hän hieroi lujasti hikisiä kiharoitansa kirjavalla liinallaan. -Hänen tuolinsa oli pöydän toisessa päässä, vastapäätä isoisää. Se -oli nojatuoli ja aiottu paljon isompaa ihmistä varten kuin hän. -Todellakin kaikki, mitä hän tähän asti oli nähnyt -- isot huoneet -korkeine kattoineen, jykevät huonekalut, kookas palvelija, iso koira, -kreivi itse -- kaikki oli omiansa vaikuttamaan, että pikkupoika tunsi -itsensä hyvin pieneksi. Mutta se ei häntä häirinnyt; hän ei ollut -koskaan pitänyt itseään suurena tai tärkeänä ja hän sopeutui hyvin -kaikkiin olosuhteisiin, niin erilaisilta kuin ne saattoivatkin tuntua. - -Hän ei varmaan ollut milloinkaan näyttänyt niin pieneltä kuin -nyt istuessaan isossa tuolissa pöydän päässä. Vaikka asuikin -yksin, kreivi eli mielellään suuressa komeudessa. Hän piti -paljon päivällisestään, joka oli tarkasti sääntöjen mukainen. -Cedrik tarkasteli häntä kirkkaiden, kimaltelevien lasien ja -lautasten lomitse. Hänen tottumattomissa silmissään ne vaikuttivat -häikäiseviltä. Joku vieras katselija olisi varmaan hymyillyt tämän -näyn johdosta -- iso komea huone, kookkaat livreepukuiset palvelijat, -loistavat valot, kimaltelevat hopeat ja lasit, ankarannäköinen vanha -aatelismies pöydän yläpäässä ja pieni poika alapäässä. Päivällinen -oli kreiville tavallisesti hyvin vakava toimitus -- ja keittäjällekin -se oli vakava asia, jos kreivi ei ollut tyytyväinen tai jos hänellä -ei ollut ruokahalua. Tänään kuitenkin hänen ruokahalunsa oli -tavallista parempi, ehkä sen tähden, että hänellä oli jotakin muuta -ajateltavaa kuin alkuruokien hienous ja kastikkeiden maukkuus. Hänen -pojanpoikansa antoi hänelle ajattelemisen aihetta. Lakkaamatta -hän katseli yli pöydän Cedrikiin. Itse hän ei paljon puhunut, -vaan kehoitti poikaa juttelemaan. Hän ei ollut koskaan luullut -löytävänsä huvia lapsen puhelusta, mutta lordi Fauntleroy samalla -sekä hämmästytti että huvitti häntä, ja hän muisti antaneensa lapsen -tuntea koko hänen painonsa koetellakseen kuinka pitkälle pojan -rohkeus ja kestävyys riitti ja hän oli mielissänsä siitä, ettei hänen -pojanpoikansa valittanut eikä näyttänyt hetkeksikään aikovan luopua -yrityksestään. - -"Etkö sinä aina käytä kruunuasi?" lordi Fauntleroy kysyi -kunnioittavasti. - -"En", kreivi vastasi tuimasti hymyillen: "se ei sovi minulle -lainkaan." - -"Mr Hobbs sanoi, että sinä käytät sitä aina", Cedrik sanoi, "mutta -hetken ajateltuaan hän arveli, että sinä joskus otat sen pois -pannaksesi hatun päähäsi." - -"Niin", kreivi vastasi, "toisinaan otan sen pois." - -Toinen palvelijoista kääntyi pois ja rykäisi kätensä takana. - -Cedrik lopetti ensin syömisensä, nojautui taaksepäin tuolissaan ja -katseli huonetta tarkasti. - -"Olet varmaan hyvin ylpeä talostasi", hän sanoi, "tämä on niin -kaunis talo. En ole ennen nähnyt mitään tällaista. Tosin olen vasta -seitsemänvuotias, enkä siis ole vielä nähnyt paljoa." - -"Ja luuletko, että olen ylpeä siitä?" kreivi sanoi. - -"Luulen, että kuka tahansa olisi ylpeä siitä", lordi Fauntleroy -vastasi. "Minä ylpeilisin siitä, jos se olisi minun taloni. Kaikki -täällä on niin kaunista. Ja puisto ja puut ovat niin kauniit ja -lehdet kahisevat jännittävästi!" - -Sitten hän pysähtyi hetkeksi ja katsoi huolestuneena pöydän toiseen -päähän. - -"Eikö tämä ole kovin iso talo kahden asuttavaksi?" hän sanoi. - -"Onhan tässä tilaa kahdelle", kreivi vastasi. "Onko se sinusta liian -iso?" - -Pikku lordi epäröi hiukan. - -"Minä tulin vain ajatelleeksi, että jos täällä asuisi kaksi ihmistä, -jotka eivät olisi hyviä ystäviä, heistä varmaan tuntuisi joskus -yksinäiseltä." - -"Luuletko meistä tulevan hyvät ystävät?" kreivi kysyi. - -"Aivan varmasti", Cedrik vastasi. "Mr Hobbs ja minä olimme hyviä -ystäviä. Hän oli minun paras ystäväni, lemmikkiäni lukuunottamatta." - -Kreivi rypisti äkkiä kulmiaan. - -"Kuka on lemmikki?" - -"Hän on minun äitini", lordi Fauntleroy sanoi hiljaisella äänellä. - -Ehkä hän oli hiukan väsynyt, sillä hänen nukkumaanmenoaikansa -oli käsillä, ja muutenkin oli luonnollista, että hän oli uupunut -viime päivien elämyksistä. Väsymisen ohella hän koki epämääräistä -yksinäisyydentunnetta muistaessaan, ettei hän tänä iltana saisi -nukkua kotona "parhaan ystävänsä" rakkaiden silmien valvonnassa. -He olivat aina olleet "parhaat ystävät", tämä pieni poika ja hänen -nuori äitinsä. Hän ei voinut olla ajattelematta äitiään, ja mitä -enemmän hän ajatteli, sitä vähemmän hän oli halukas puhumaan, ja -kun päivällinen oli päättynyt, kreivi huomasi hänen kasvoissaan -alakuloisen ilmeen. Mutta Cedrik pysyi rohkeana, ja kun he menivät -takaisin kirjastohuoneeseen, kreivin käsi nojasi taas pojanpojan -olkapäähän, tosin ei yhtä raskaasti kuin äsken, sillä palvelija kulki -herransa toisella puolella. - -Kun palvelija jätti heidät yksikseen, Cedrik kävi istumaan takan -edessä olevalle matolle Dougalin viereen. Hetken aikaa hän ääneti -silitteli koiran korvia ja tuijotti valkeaan. - -Kreivi tarkasteli häntä. Pojan silmät näyttivät miettiviltä ja -suurilta ja pari kertaa hän huokasi. Kreivi istui hiljaa katse -kiintyneenä poikaan. - -"Fauntleroy", hän sanoi vihdoin, "mitä sinä mietit?" - -Fauntleroy katsahti ylös koettaen miehuullisesti hymyillä. - -"Minä ajattelin lemmikkiäni", hän sanoi; "ja -- ja ajattelin että -olisi ehkä paras nousta ja kävellä edestakaisin huoneessa." - -Hän nousi, pisti kätensä pieniin taskuihinsa ja rupesi kävelemään -edestakaisin. Hänen silmänsä kiilsivät ja hänen huulensa olivat -yhteen puristetut, mutta hän piti päänsä pystyssä ja käveli -vakavasti. Dougal liikahteli unisesti, katsahti häneen ja nousi -sitten. Se meni lapsen luo ja rupesi seuraamaan häntä hitaasti. -Fauntleroy veti toisen kätensä taskustaan ja laski sen koiran pään -päälle. - -"Tämä on kiltti koira", hän sanoi. "Hän on minun ystäväni. Hän -ymmärtää miltä minusta tuntuu." - -"Miltä sinusta sitten tuntuu?" kreivi kysyi. - -Hän oli vaivautunut nähdessään, miten pikkupoika kärsi koti-ikävänsä -tähden, mutta hän oli mielissään siitä, että tämä niin urhoollisesti -koetti kestää vaivansa. Hän piti tästä lapsen urheudesta. - -"Tulehan tänne", hän sanoi. - -Fauntleroy meni hänen luoksensa. - -"En ole koskaan ennen ollut poissa kotoa", poika sanoi levoton -ilme tummissa silmissään. "Tuntuu niin vieraalta, kun täytyy -olla kokonainen yö toisen ihmisen linnassa sen sijaan että olisi -kotonansa. Mutta lemmikkini ei ole kovin kaukana minusta. Hän käski -minua muistamaan sen -- mutta -- mutta minä olen vasta seitsenvuotias --- ja minä voin katsella kuvaa, jonka hän antoi minulle." - -Hän pisti kätensä taskuun ja veti esiin pienen sinertävän -samettirasian. - -"Tässä se on", hän sanoi. "Kun painaa jousta, niin se aukeaa, ja -siinä hän on!" - -Hän tuli aivan kreivin tuolin luo ja ottaessaan rasian esille hän -nojautui tuoliin ja samalla vanhuksen käsivarteen niin luottavasti -kuin lapset aina olisivat siihen nojautuneet. - -"Kas tässä hän on", hän sanoi rasian avautuessa ja katseli hymyillen -ylös. - -Kreivi rypisti kulmakarvojaan; hän ei olisi tahtonut nähdä kuvaa, -mutta hän katsoi siihen kuitenkin vasten tahtoansa. Hän näki siinä -nuoret kauniit kasvot -- kasvot, jotka siinä määrin olivat pojan -kasvojen kaltaiset, että hän aivan hämmästyi. - -"Pidät kai hänestä kovasti?" kreivi sanoi. - -"Kyllä", lordi Fauntleroy vastasi kohteliaalla äänellä ja aivan -suoraan, "kyllä minä arvelen niin ja uskon että se on totta. Katsos, -mr Hobbs oli ystäväni, ja Dick ja Bridget, Mary ja Mikael olivat myös -ystäviäni; mutta lemmikkini -- niin, hän on minun paras ystäväni -ja me kerromme kaikki toisillemme. Isä jätti hänet minulle, jotta -pitäisin hänestä huolta, ja kun minusta tulee mies, teen työtä ja -ansaitsen hänelle rahaa." - -"Mitä sinä sitten aiot tehdä?" isoisä kysyi. - -Nuori lordi astui jälleen matolle ja piti kuvaa kädessään. Hän näytti -vakavasti miettivän ennen kuin vastasi. - -"Joskus ajattelin ruveta mr Hobbsin liikekumppaniksi", hän sanoi, -"mutta hyvin mielelläni tahtoisin myös presidentiksi." - -"Sitten meidän kai täytyy sen sijaan lähettää sinut ylähuoneeseen", -isoisä sanoi. - -"No niin", lordi Fauntleroy myönsi, "jollei minusta voi tulla -presidenttiä, ja jos ylähuonekin on hyvä työpaikka, ei minulla ole -mitään sitä vastaan. Sekatavarakauppa käy kai ikäväksi ajan pitkään." - -Ehkäpä hän harkitsi asiaa mielessään, sillä tämän jälkeen hän istui -hyvin hiljaa, joskus vain katsahti takkavalkeaan. - -Kreivi ei puhunut sen enempää. Hän nojautui taaksepäin tuolissaan -ja piti poikaa silmällä. Koko joukko uusia tuumia liikkui vanhan -aatelismiehen mielessä. Dougal oli oikaissut itsensä ja paneutunut -makaamaan pää isojen käpälien varassa. Syvä hiljaisuus vallitsi. - -Noin puolen tunnin kuluttua ilmoitettiin mr Havisham. Hänen -astuessaan sisään oli isossa huoneessa varsin hiljaista. Kreivi oli -yhä nojautuneena taaksepäin tuolissaan. Hän liikahti mr Havishamin -lähestyessä ja kohotti kätensä varoittavasti, ikäänkuin tahtomattaan -ja vaistomaisesti. Dougal nukkui yhä, ja aivan koiran vieressä myös -nukkuen lepäsi pikku lordi Fauntleroy, pää käsien varassa. - - - - -Kreivi ja pojanpoika - - -Kun lordi Fauntleroy aamulla heräsi -- illalla hän ei lainkaan -herännyt kun häntä kannettiin vuoteeseen -- hän ensimmäiseksi kuuli -tulen räiskyntää uunissa ja aivan hiljaista puhetta. - -"Varohan, Dawson, ettet sano siitä mitään", hän kuuli jonkun sanovan. -"Hän ei tiedä, miksi äiti ei ole hänen luonansa, ja syy on salattava -häneltä." - -"Jos kreivi on niin käskenyt, rouva", vastasi toinen ääni, "niin kai -minun täytyy olla siitä hiljaa. Mutta jos suotte anteeksi rohkeuteni, -rouva, niin tahtoisin näin meidän kesken, niin palvelijoita kuin -olemmekin, sanoa että on julmaa erottaa kaunis nuori leskiraukka -omasta lihastaan ja verestään, varsinkin kun tuo pienokainen on -niin kaunis. James ja Thomas sanoivat molemmat eilen illalla -palvelijoiden hallissa, etteivät he ikinä eläessään -- eikä kukaan -muukaan livreepukuinen ole nähnyt tällaista poikaa -- niin viaton, -kohtelias ja hauska hän on, ikäänkuin olisi syönyt päivällistä -parhaan ystävänsä, oikein enkelinluontoisen miehen kanssa, sen -sijaan että -- suokaa anteeksi, rouva -- mutta senhän jokainen -tietää, että hän välistä voi saada ihmisen veren hyytymään. Ja -sitten, rouva, kun soitettiin Jamesia ja minua kirjastohuoneeseen ja -käskettiin tuoda hänet ylös, ja James nosti hänet käsivarrelleen, -hän nojasi viattomat, ruusuiset kasvonsa Jamesin olkapäähän ja hänen -hiuksensa valuivat alas niin kiharaisina ja loistavina -- tosiaankin, -kauniimpaa ja herttaisempaa näkyä ette koskaan voi nähdä. Ja minun -mielipiteeni on se, ettei kreivikään ollut sitä huomaamatta, sillä -hän katseli häntä ja sanoi Jamesille: 'Varo, ettet herätä häntä.'" - -Cedrik liikahti patjallaan, käänsi kylkeä ja avasi silmänsä. - -Kaksi naista oli huoneessa, joka oli valoisa ja iloinen vaaleine -ikkunaverhoineen. Takassa paloi tuli ja päivänpaiste virtaili sisään -ikkunoista, joita muratti ympäröi. Molemmat naiset tulivat häntä -kohti, ja hän näki että toinen heistä oli taloudenhoitaja, mrs -Mellon, ja toinen sievä keski-ikäinen nainen, jonka kasvot olivat -ystävälliset ja hyväntahtoiset. - -"Hyvää huomenta, lordi", mrs Mellon sanoi. "Oletteko nukkunut hyvin?" - -Lordi hieroi silmiänsä ja hymyili. - -"Hyvää huomenta", hän sanoi. "En tiennyt olevani täällä." - -"Teidät kannettiin tänne nukkuessanne", taloudenhoitaja sanoi. "Tämä -on teidän makuuhuoneenne ja tässä on Dawson, joka on tullut pitämään -teistä huolta." - -Fauntleroy istui vuoteessaan ja ojensi kätensä Dawsonille samoin kuin -hän oli ojentanut sen kreiville. - -"Hyvää päivää, hyvä rouva", hän sanoi. "Minusta on oikein hauska, -että te olette tullut pitämään minusta huolta." - -"Voitte sanoa häntä Dawsoniksi, lordi", taloudenhoitaja sanoi -hymyillen. "Hän on tottunut siihen, että häntä kutsutaan Dawsoniksi." - -"Neiti vai rouva Dawsoniksi?" lordi kysyi. - -"Vain Dawsoniksi, lordi", sanoi Dawson itse aivan tyytyväisenä. "Ei -neidiksi eikä rouvaksi. Jumala siunatkoon teidän pientä sydäntänne! -Tahdotteko nyt nousta ja antaa Dawsonin pukea teidät ja sitten syödä -aamiaista lastenkamarissa?" - -"Jo monta vuotta sitten opin itse pukeutumaan", Fauntleroy vastasi. -"Lemmikkini opetti minut. 'Lemmikki' on minun äitini. Meillä oli -vain Mary, joka suoritti kaikki työt -- pesut ja muut -- ja siksi -minä en tietenkään saanut häntä paljon vaivata. Voin aivan hyvin -itse kylpeäkin, jos te vain olette hyvä ja katsotte että teen sen -huolellisesti." - -Dawson ja taloudenhoitaja katsahtivat toisiinsa. - -"Kyllä Dawson tekee mitä te vain pyydätte", mrs Mellon sanoi. - -"Niin, kyllä minä teen", Dawson sanoi ystävällisellä äänellä. "Jos -te haluatte, voitte itse pukeutua, ja minä seison vieressä valmiina -auttamaan, jos minua tarvitaan." - -"Kiitos", lordi Fauntleroy vastasi; "nappeja on joskus vähän hankala -saada kiinni, ja silloin minun täytyy pyytää toisten apua." - -Hänen mielestään Dawson oli hyvin kiltti ihminen, ja ennen kuin -kylpeminen ja pukeutuminen oli suoritettu loppuun, he olivat -mainioita ystäviä ja Cedrik oli saanut kuulla häneltä paljon. - -Hän kertoi, että hänen miehensä oli ollut sotilas ja kaatunut -oikeassa taistelussa ja että hänen poikansa oli merimies, joka -nyt oli pitkällä merimatkalla ja joka oli nähnyt merirosvoja, -ihmissyöjiä, kiinalaisia ja turkkilaisia. Hän oli tuonut kotiin -kummallisia näkinkenkiä ja korallinpalasia, joita Dawson lupasi -näyttää milloin tahansa, sillä ne olivat hänen kirstussaan. Kaikki -tämä oli hyvin kiinnostavaa. Hän sai myös kuulla, että Dawson oli -hoitanut pieniä lapsia koko elämänsä ajan ja että hän oli tullut -suuresta talosta aivan toisesta osasta Englantia, jossa hän oli -hoitanut sievää pientä tyttöä, jonka nimi oli lady Gwyneth Vaughn. - -"Hän oli hiukan sukua herra lordille", Dawson sanoi. "Ehkä te joskus -saatte nähdä hänet." - -"Luuletteko todellakin?" Fauntleroy sanoi "Kyllä minä mielelläni -tahtoisin. En ole koskaan tuntenut ketään pientä tyttöä, mutta -minusta on aina niin hauska katsella heitä." - -Kun hän meni viereiseen huoneeseen aamiaiselle ja näki kuinka iso -huone se oli ja sen vieressä oli vielä toinen, joka myös oli hänen, -niin oman pienuuden tunne jälleen valtasi hänet siinä määrin, että -hän puhui asiasta Dawsonillekin istuessaan maukkaan aamiaisen ääreen. - -"Minä olen kovin pieni poika", hän sanoi huolestuneena, "elääkseni -näin suuressa linnassa ja omistaakseni näin monta isoa huonetta --" - -"Hyvänen aika!" Dawson sanoi, "aluksi teistä tuntuu hiukan oudolta, -siinä kaikki; mutta pian se menee ohi ja sitten te miellytte tähän. -Tämä on niin ihana paikka." - -"Kyllä paikka on hyvin kaunis", Fauntleroy sanoi huoahtaen, "mutta -pitäisin siitä enemmän, jollen niin kovasti kaipaisi lemmikkiäni. -Minä söin aina aamiaista hänen kanssaan ja panin sokeria ja kermaa -hänen teekuppiinsa ja ojensin sen hänelle. Se oli tietysti paljon -hauskempaa." - -"Niin kyllä", Dawson sanoi lohduttavasti, "mutta saattehan tavata -hänet joka päivä, eikä silloin ole loppua kaikella sillä, mitä teillä -on kerrottavaa. Odottakaa vain kun käytte hiukan ulkona ja katselette -ympärillenne -- saatte nähdä koirat ja tallit hevosineen. Siellä on -varsinkin yksi, josta luulen teidän paljon pitävän." - -"Onko siellä?" Fauntleroy huudahti, "minä pidän niin äärettömästi -hevosista. Olin niin ihastunut Jimiin. Se oli se hevonen, joka veti -mr Hobbsin kuormavaunuja. Se oli kaunis hevonen silloin kun se ei -ollut vikuroinut." - -"Vai niin", Dawson sanoi, "odottakaa vain kunnes olette nähnyt mitä -tallissa on. Ja, taivaan vallat, ettehän ole käynyt viereisessä -huoneessannekaan." - -"Mitä siellä on?" Fauntleroy kysyi. - -"Syökää ensin aamiaisenne ja sitten saatte nähdä", Dawson sanoi. - -Poika alkoi tulla uteliaaksi ja kävi innokkaasti käsiksi -aamiaiseensa. Hän arveli seuraavassa huoneessa olevan jotakin, jota -kannatti katsella. Dawson oli niin merkitsevän ja salaperäisen -näköinen. - -"Kas niin!" hän sanoi muutamia minuutteja myöhemmin, liukuen alas -tuoliltaan. "Olen kylläinen. Saanko nyt mennä katsomaan?" - -Dawson nyökäytti päätään ja näytti tietä vieläkin salaperäisemmän ja -merkitsevämmän näköisenä. Cedrik innostui kovasti. - -Kun Dawson avasi huoneen oven, Cedrik jäi kynnykselle seisomaan ja -katsoi ihastuneena ympärilleen. Hän ei saanut sanaakaan suustaan; hän -pisti vain kätensä taskuihin ja katseli siinä punaisena tukanrajaan -asti. - -Hän punastui siksi, että hän oli niin hämmästynyt ja ihastunut. -Tällaisen paikan näkeminen oli omiaan hämmästyttämään jokaista -tavallista poikaa. - -Tämäkin huone oli iso niin kuin kaikki muutkin huoneet, ja hänestä -se oli muita kauniimpi, vaikka aivan toisella tavalla. Kalusto ei -ollut niin jykevä eikä vanhanaikainen kuin alakerroksen huoneissa; -verhot, matot ja seinäpaperit olivat iloisemmat; täällä oli täysiä -kirjahyllyjä ja pöydillä oli joukoittain leluja -- kauniita, hauskoja -kapineita -- sellaisia, joita hän New Yorkin näyteikkunoissa oli -hämmästyen ja ihastuen katsellut. - -"Tämä näyttää pojan huoneelta", hän sanoi vihdoin hengästyneenä. -"Kenen ne ovat?" - -"Menkää katsomaan niitä", Dawson sanoi. "Ne ovat teidän!" - -"Minunko!" hän huudahti, "minunko! Miksi ne ovat minun? Kuka ne on -antanut minulle?" Ja hän juoksi eteenpäin ilosta huutaen. Tämä kaikki -näytti hänestä niin paljolta että hän tuskin saattoi uskoa sitä. -"Isoisä ne on antanut!" hän sanoi silmät loistavina kuin tähdet. -"Tiedän, että se on isoisä!" - -"On, kreivi se on", Dawson sanoi, "ja jos te olette kiltti pieni -herra ettekä ole pahalla päällä, vaan leikitte koko päivän ja olette -iloinen, niin hän antaa teille mitä vain haluatte." - -Se vasta oli ihastuttava aamu. Oli niin paljon katseltavaa ja -koeteltavaa; jokainen uusi lelu veti hänen huomiotaan puoleensa siinä -määrin, että hän tuskin voi luopua siitä katsellakseen seuraavaa. Ja -oli niin merkillistä tietää, että kaikki tämä oli yksin häntä varten -valmistettu ja että jo ennen hänen lähtöään New Yorkista ihmisiä -oli tullut Lontoosta järjestämään huoneet, joissa hänen oli määrä -asua, ja hankkimaan sellaisia kirjoja ja leluja, jotka häntä eniten -huvittaisivat. - -"Tunnetteko ketään", hän sanoi Dawsonille, "jolla on niin hyvä -isoisä?" - -Dawsonin kasvoihin ilmestyi hetkeksi epävarma ilme. Hänellä ei ollut -erityisen ystävällisiä ajatuksia kreivistä. Hän ei ollut ollut -monta päivää talossa, mutta kuitenkin niin kauan, että oli kuullut -palvelijoiden vapaasti keskustelevan kreivin ominaisuuksista. - -"Kaikista vanhoista, äreistä, pahaluontoisista ihmisistä, joita -minulla on ollut onnettomuus palvella", sanoi pisin palvelijoista, -"hän on kiukkuisin ja ilkein." - -Ja se palvelija, jonka nimi oli Thomas, oli myös kertonut -alakerroksessa ystävilleen, mitä kreivi oli mr Havishamille sanonut, -kun he olivat keskustelleet valmistuksista. - -"Antakaa hänen tehdä mitä hän tahtoo ja täyttäkää hänen huoneensa -leluilla", oli kreivi sanonut. "Antakaa hänelle mikä häntä huvittaa, -niin hän pian unohtaa äitinsä. Huvittakaa häntä, täyttäkää hänen -mielensä muilla asioilla, niin meidän ei tarvitse huolehtia. Se on -pojan luonteen mukaista." - -Koska kreivillä oli tämä tosiaan ystävällinen tarkoitusperä -silmiensä edessä, hän ei tainnut olla oikein hyvillään huomatessaan, -ettei ainakaan tämän pojan luonne ollut sellainen. Kreivi oli -viettänyt rauhattoman yön ja pysynyt koko aamun huoneessaan; -mutta keskipäivällä, syötyään lounasta, hän lähetti noutamaan -pojanpoikaansa. - -Fauntleroy seurasi heti kutsua. Hän tuli hyppien alas leveätä -porraskäytävää. Kreivi kuuli hänen juoksevan eteisen poikki, sitten -ovi avautui ja poika astui sisään punaposkisena ja loistavin silmin. - -"Minä odotin juuri, että lähettäisit hakemaan minua", hän sanoi. -"Olin jo kauan aikaa sitten valmis. Minä olen niin kiitollinen -kaikista leluista! Olen niin äärettömän kiitollinen! Minä olen -leikkinyt niillä koko aamun." - -"Vai niin", kreivi sanoi, "sinä siis pidät niistä?" - -"Minä pidän niistä niin kovasti -- en voi sanoa kuinka äärettömästi!" -Fauntleroy sanoi ilosta hehkuvin kasvoin. "Siellä on peli, joka -muistuttaa erästä pallopeliä, mutta tätä leikitään pöydällä -valkoisilla ja mustilla nappuloilla ja lasketaan kuulilla, jotka ovat -nauhassa. Minä koetin opettaa Dawsonia, mutta hän ei ensin oikein -ymmärtänyt -- katsos hän ei milloinkaan ole pelannut pesäpalloa, -koska hän on nainen ja pelkään etten oikein osannut selittää hänelle. -Mutta sinä kai tunnet sen, vai kuinka?" - -"Pelkään etten tunne", kreivi vastasi. "Se on amerikkalainen peli, -eikö niin? Onko se kriketin tapaista?" - -"Minä en koskaan ole nähnyt pelattavan krikettiä", Fauntleroy -sanoi, "mutta mr Hobbsin kanssa olin usein katsomassa pesäpalloa. -Se on kerrassaan mainio peli. Se on niin jännittävää! Saanko mennä -noutamaan pelin ja näyttää sitä sinulle? Ehkä se huvittaisi sinua ja -saisi sinut unohtamaan jalkasi. Pakottiko sitä kovasti tänä aamuna?" - -"Häiritsevän paljon", oli vastaus. - -"Sitten ehkä et voisi unohtaa sitä", pikkupoika sanoi huolestuneena. -"Ehkä sinua vaivaa kuulla puhuttavan pelistä. Luuletko, että se -huvittaisi vai pelkäätkö, että se vaivaisi sinua?" - -"Mene noutamaan se", kreivi sanoi. Tämä oli tietysti aivan uutta -huvia -- olla lapsen kumppanina tämän tarjoutuessa opettamaan hänelle -peliä, ja tämä uutuus huvitti häntä. Kreivin suun ympärillä karehti -hymy, kun Cedrik tuli takaisin pelilaatikko kädessä, näyttäen hyvin -innostuneelta. - -"Saanko vetää tuon pienen pöydän tuolisi viereen?" hän kysyi. - -"Soita Thomasia", kreivi sanoi. "Hän nostaa sen puolestasi." - -"Kyllä minä itse jaksan sen tehdä", Fauntleroy vastasi. "Ei se ole -kovin raskas." - -"Koetahan sitten", isoisä sanoi. Vanhuksen katsellessa pikkupojan -valmisteluja hänen kasvoilleen hiipi hymy; poika oli niin innostunut -puuhiinsa. Hän veti pientä pöytää eteenpäin, sijoitti sen tuolin -viereen, otti pelin rasiasta ja asetti sen paikoilleen. - -"Se on hyvin hauskaa, kun vain pääsee alkuun", Fauntleroy sanoi. -"Sinä voit ottaa mustat nappulat ja minä otan valkoiset. Ne ovat -miehiä, ja kun on kerran kierretty laudan ympäri niin on päästy -kotiin, ja siitä saa yhden pisteen -- ja tuossa on ulkokenttä -- ja -tässä on ensimmäinen pesä ja tässä toinen ja tämä on kotipesä." - -Hän rupesi vilkkaasti elehtien selittämään yksityisseikkoja. Hän -näytti kaikki temput, kuinka syötetään, otetaan kiinni ja lyödään -todellisessa pelissä, ja antoi dramaattisen selityksen ihmeellisestä -heitosta, jonka hän oli nähnyt eräässä loistavassa ottelussa mr -Hobbsin seurassa katsellessaan erästä peliä. Ihastuneena kreivi -katseli pojan voimakasta, notkeaa, pientä ruumista, reippaita -liikkeitä ja vilpitöntä iloa. - -Kun vihdoin selitykset ja tiedonannot olivat lopussa ja peli hyvässä -alussa, kreivi huomasi olevansa yhtä kiinnostunut kuin poika. Hänen -nuori kumppaninsa oli aivan haltioissaan, hän pelasi sydämensä -pohjasta. Hänen iloinen naurunsa, kun hänellä oli hyvä onni, hänen -ihastuksensa "kotijuoksusta", hänen puolueeton ilonsa sekä omasta -että vastustajan onnesta olisi vaikuttanut elähdyttävästi mihin -peliin tahansa. - -Jos viikko sitten joku olisi sanonut Dorincourtin kreiville, että hän -tänä aamuna unohtaisi sekä kihtinsä että pahan tuulensa pelatessaan -valkoisilla ja mustilla puunappuloilla kirjavaksi maalatulla laudalla -pienen kiharapäisen pojan seurassa, hän olisi närkästynyt. Mutta nyt -hän oli aivan muissa maailmoissa, kun ovi avautui ja Thomas ilmoitti -vieraan. - -Sisään astui mustiin pukeutunut herrasmies, itse seurakunnan -kirkkoherra. Hän oli niin hämmästynyt eteensä auenneesta näystä, että -otti pari askelta taakse päin ja oli törmätä Thomasiin. - -Kunnon mr Mordauntin ikävimpiin velvollisuuksiin kuuluivat -käynnit tämän jalosukuisen linnanherran luona. Kreivi yritti -tavallisesti tehdä nämä vierailut niin vaikeiksi kuin osasi. Hän -inhosi kirkkoja ja hyväntekeväisyyttä ja joutui aivan suunniltaan, -jos joku hänen alustalaisistaan kehtasi olla köyhä, sairas tai -hätääkärsivä. Kun kihti oli pahimmillaan, hän saattoi kursailematta -ilmoittaa, ettei hän tahtonut pahoittaa mieltään toisen surkeilla -tarinoilla. Jos tauti taas oli helpompi, hän oli leppoisammalla -päällä ja saattoi jopa antaa rahaakin, tosin vasta kiusattuaan -kirkkoherran näännyksiin, ja soimattuaan seurakuntalaisia kiivain -sanoin avuttomuudesta ja yksinkertaisuudesta. Mutta mielentilasta -riippumatta hän ei ollut koskaan säästellyt pisteliäitä puheitansa, -ja siksi kunnianarvoisa mr Mordaunt usein tuumi, olisiko kovin -sopimatonta ja epäkristillistä heittää häntä jollakin mahdollisimman -raskaalla ja kovalla esineellä. Kaikkina niinä vuosina, jolloin -mr Mordaunt oli hoitanut Dorincourtin seurakuntaa, kirkkoherra ei -muistanut kreivin kertaakaan omasta vapaasta tahdostaan olleen -kenellekään ystävällinen tai millään tavalla osoittaneen, että hän -joskus ajattelisi muitakin kuin itseään. - -Tänään hän oli tullut puhumaan kreivin kanssa hyvin tärkeästä -asiasta, ja kävellessään pitkin kujaa hän oli kahdesta syystä -pelännyt tätä käyntiä tavallista enemmän. Ensiksikin hän tiesi, että -luuvalo oli useana päivänä vaivannut kreiviä ja että hän oli ollut -niin pahalla tuulella, että huhut siitä olivat levinneet kylään -asti. Eräs nuori palvelustyttö oli kertonut siitä sisarelleen, -jolla oli pieni kauppa ja joka möi vähissä erin parsinneuloja, -puuvillakangasta, piparminttua ja -- juoruja hankkiakseen itselleen -kunniallisen toimeentulon. Mitäpä ei mrs Dibble olisi tiennyt -linnasta ja sen asukkaista, vuokramiehistä ja heidän perheistään tai -kylästä ja sen väestöstä! Tietysti hän tiesi mitä linnassa tapahtui, -koska hänen sisarensa Jane Shorts oli yksi sisäköistä ja Thomasin -läheinen ystävä. - -"Ja millä tavoin kreivi käyttäytyy!" mrs Dibble sanoi tiskin takaa, -"ja kuinka hän puhuttelee ihmisiä! Mrs Thomas on sanonut Janelle -itselleen, ettei kenenkään livreepukuisen luonto voi sitä kestää --- pari päivää sitten hän oli viskannut lautasellisen keittoa -mr Thomasin päälle, ja jollei siellä olisi siksi paljon muuta -miellyttävää kuten hyvää seuraa alakerrassa, hän olisi jo tunnin -kuluttua sanonut itsensä palveluksesta irti." - -Kirkkoherra oli kuullut kaiken tämän, sillä kreivi oli mieluisa -puheenaihe mökeissä ja vuokrataloissa ja hänen ilkeä käytöksensä -antoi monelle kunnon eukolle juoruamisen aiheen. - -Mutta toinen syy oli pahempi, sillä se oli uudenlaatuinen ja siitä -oli kerrottu hyvin innokkaasti. - -Kukapa ei olisi kuullut vanhan aatelismiehen vihasta, kun hänen -kaunis poikansa, kapteeni, oli nainut amerikkalaisen naisen? Kukapa -ei tiennyt, kuinka julmasti hän oli kohdellut kapteenia ja kuinka -kookas, iloinen, hymyilevä nuori mies, ainoa perheen jäsen, jota oli -rakastettu, kuoli vieraassa maassa köyhänä ja hyljättynä? Kukapa -ei tiennyt kuinka kovasti kreivi oli vihannut poikansa nuorta -vaimoraukkaa ja kuinka hän oli vihannut hänen lastaan, jota hän ei -tahtonut nähdä -- ennen kuin molemmat hänen poikansa kuolivat ja -jättivät hänet ilman perillistä? Ja sitten, kaikkihan tiesivät, että -hän ilman vähintäkään mieltymystä tai iloa odotti pojanpoikansa tuloa -ja että hän oli varma siitä, että poika oli sivistymätön, röyhkeä -amerikkalainen nulikka, joka luultavasti tuottaisi enemmän häpeää -kuin kunniaa hänen jalolle nimelleen? - -Ylpeä, äreä vanhus luuli voineensa pitää ajatuksensa salassa. Hän -ei ajatellutkaan, että kukaan uskaltaisi ruveta arvailemaan, vielä -vähemmän puhumaan siitä, mitä hän tunsi ja pelkäsi. Mutta hänen -palvelijansa pitivät häntä silmällä, tarkkasivat hänen kasvojaan, -huonoa tuultaan ja synkkämielisyyskohtauksiaan ja keskustelivat -niistä palvelusväen hallissa. Vaikka hän luuli elävänsä aivan -erillään muista, kertoi Thomas Janelle, kokille, juomanlaskijalle, -sisäköille ja muulle palvelusväelle olevansa varma siitä, että -"vanhus oli tavallista pahemmalla tuulella ajatellessaan kapteenin -poikaa, joka mitättömyytensä vuoksi ei voi tuottaa paljon iloa -perheelle". "Mutta se on oikein hänelle", Thomas lisäsi, "sillä se on -hänen oma vikansa. Mitä hän voi vaatia lapselta, jota on kasvatettu -köyhissä oloissa kaukana Amerikassa?" - -Kun kunnianarvoisa mr Mordaunt käveli suurten puiden varjossa, hän -muisti, että tämä poika oli saapunut linnaan juuri edellisenä iltana -ja että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä oli pelättävissä pahinta -mitä voi ajatella. Oli siis vielä monta vertaa suurempi mahdollisuus, -että jos poikaraukka ei ole hänelle mieleen, kreivi nytkin on -vimmoissaan ja valmis purkamaan kaiken raivonsa ensimmäiseen -tapaamaansa henkilöön, ja tämä henkilö luultavasti olisi hänen -kunnianarvoisuutensa, kirkkoherra itse. - -Ei ole vaikea kuvitella hänen hämmästystään, kun Thomas avasi -kirjastohuoneen oven ja hänen korviinsa kuului lapsen iloinen nauru. - -"Kaksi kappaletta on ulkona", huudahti innokas, kirkas ääni. -"Näethän, että kaksi on ulkona!" - -Ja siinä oli kreivin tuoli ja jakkara, jolla hänen jalkansa lepäsi, -lisäksi pieni pöytä ja peli, ja aivan hänen vieressänsä nojautuneena -hänen käsivarteensa ja terveeseen jalkaansa oli pieni poika, jonka -kasvot loistivat ja silmät säteilivät ihastuksesta. - -"Kaksi on ulkona!" huusi pikku vieras. "Tällä kertaa sinulla ei ollut -onnea, vai kuinka?" -- Ja sitten he molemmat huomasivat, että joku -oli astunut sisään. - -Kreivi katseli ympärilleen rypistäen tuuheita kulmakarvojaan, -niinkuin hänellä oli tapana tehdä, ja kun hän näki kuka tulija oli, -niin mr Mordauntia hämmästytti vielä enemmän se seikka, että kreivi -näytti tavallista ystävällisemmältä. Todellakin kirkkoherra näytti -hetkeksi melkein unohtaneen, kuinka vastenmielinen kreivi oli ja -kuinka iljettäväksi hän osasi itsensä tehdä, kun vain tahtoi. - -"Vai niin!" kreivi sanoi karhealla äänellään samalla kun hän -jokseenkin armollisesti ojensi kätensä. "Hyvää huomenta, Mordaunt. -Minulla on tässä uutta tehtävää." - -Hän laski kätensä Cedrikin olkapäälle -- ehkäpä hän sydämensä -syvyydessä tunsi tyydytettyä ylpeyttä siitä, että saattoi esitellä -tällaisen perillisen. Työntäessään poikaa vähän eteenpäin hänen -silmissään näkyi iloinen ilme. - -"Tämä on uusi lordi Fauntleroy", hän sanoi. "Fauntleroy, tämä on mr -Mordaunt, seurakunnan kirkkoherra." - -Fauntleroy katsahti papillisessa puvussa olevaan herrasmieheen ja -ojensi hänelle kätensä. - -"Olen iloinen siitä, että saan tutustua teihin", hän sanoi, -muistellen niitä sanoja, joita oli kuullut mr Hobbsin pari kertaa -käyttäneen, kun hän tervehti juhlallisesti erästä uutta ostajaa. -Cedrik oli vakuuttunut siitä, että papille tulisi olla tavallista -kohteliaampi. - -Mr Mordaunt piti pientä kättä hetken aikaa omassaan ja katsellessaan -lapsen kasvoja hän vaistomaisesti hymyili. Jo tänä hetkenä hän -ihastui pieneen poikaan -- niinkuin ihmiset yleensä hänestä heti -pitivät. Ei pojan kauneus eikä sulous häntä eniten ihastuttanut; -pojan yksinkertainen luonnollinen herttaisuus antoi hänen -pienimmällekin sanalleen miellyttävän ja vilpittömän soinnun. Kun -kirkkoherra katseli Cedrikiä, hän unohti että kreivikin oli läsnä. -Ei mikään maailmassa ole niin valloittava kuin ystävällinen sydän, -ja näytti siltä että tämä hyvä sydän, vaikka se olikin vain lapsen -sydän, oli puhdistanut ilman ja levittänyt valoa tähän isoon synkkään -huoneeseen. - -"Olen hyvilläni että saan tutustua teihin, lordi Fauntleroy", -kirkkoherra sanoi. "Te matkustitte pitkän matkan tullaksenne meidän -luoksemme. Monet iloitsevat siitä, että te pääsitte hyvin perille." - -"Se oli todellakin pitkä matka", Fauntleroy vastasi, "mutta lemmikki, -minun äitini, oli kanssani, joten en ollut yksin. Tietysti ei äidin -seurassa koskaan ole yksinäistä. Ja laiva oli niin kaunis." - -"Käykää istumaan, Mordaunt", kreivi sanoi. Mr Mordaunt istui. Hän -katsoi väliin Fauntleroyta ja sitten taas kreiviä. - -"On syytä onnitella teidän armoanne", hän sanoi lämpimästi. Mutta -kreivin ei näyttänyt tekevän mieli keskustella sen enempää tästä -aiheesta. - -"Hän on isänsä kaltainen", kreivi sanoi tuimasti. "Toivokaamme, että -hän käyttäytyy kunniallisemmin." Ja sitten hän lisäsi: "No, mitä -tänään kuuluu, Mordaunt? Kuka on nyt avun tarpeessa?" - -Tämä ei kuulostanut niin pahalta kuin mr Mordaunt oli odottanut, -mutta kuitenkin hän epäröi hetken ennen kuin aloitti. - -"Higgins on puutteessa", hän sanoi "Higgins, joka asuu Edge -Farmissa. Hänellä on ollut paljon vaikeuksia. Viime syksynä hän -oli itse sairaana ja lapsissa oli tulirokko. En voi sanoa häntä -hyväksi vuokramieheksi, mutta hänellä on ollut huono onni ja hän on -tietysti monessa suhteessa joutunut ahdinkoon. Nyt häntä rasittaa -eniten vuokra. Newick on sanonut hänelle, että jollei hän maksa, -hänen täytyy jättää paikkansa; ja sehän olisi hänelle kova isku. -Hänen vaimonsa on sairaana ja eilen hän pyysi, että puhuisin teidän -kanssanne ja pyytäisin teitä odottamaan. Hän arvelee, että jos te -vain annatte hänelle aikaa, hän kyllä selviytyy." - -"Niin he kaikki ajattelevat", kreivi sanoi synkän näköisenä. - -Fauntleroy meni lähemmäksi. Hän oli koko ajan seisonut isoisän ja -vieraan välissä tarkasti kuunnellen. Hän oli äkkiä kiinnostunut -Higginsistä. Hän ihmetteli, kuinkahan monta lasta vuokramiehellä -oli ja oliko tulirokko heitä pahasti vahingoittanut. Hänen silmänsä -olivat selkosen selällään ja osaaottavasti kiintyneet mr Mordauntiin -toisten jatkaessa keskustelua. - -"Higgins on hyväntahtoinen mies", kirkkoherra sanoi koettaen -vahvistaa puhettansa. - -"Hän on huononlainen vuokramies", kreivi vastasi, "ja asiat aina -retuperällä, on Newick sanonut." - -"Hänellä on nyt vaikeat ajat", kirkkoherra sanoi. "Hän rakastaa -vaimoaan ja lapsiaan, ja jos talo otetaan häneltä pois, he suorastaan -kuolevat nälkään. Mies ei voi hankkia heille ravitsevaa ruokaa, jota -he nyt tarvitsevat. Kaksi lapsista on hyvin heikkoina tulirokon -jälkeen, ja lääkäri on määrännyt heille viiniä ja herkkuja, joita -Higgins ei voi hankkia." - -Nyt Fauntleroy tuli vieläkin lähemmäksi. - -"Samoin oli Mikaelinkin laita", poika sanoi. - -Kreivi hämmästyi hiukan. "Minä unohdin sinut tykkänään!" hän sanoi. -"Unohdin, että huoneessa oli pieni ihmisystävä. Kuka on Mikael?" -Vanhuksen syvät silmät loistivat jälleen mieltymyksestä. - -"Hän on Bridgetin mies, joka sairasti kuumetautia", Fauntleroy -vastasi. "Hän ei voinut maksaa vuokraansa eikä ostaa viiniänsä ja -muuta sellaista. Ja sinä annoit minulle rahaa, jotta saatoin auttaa -häntä." - -Kreivi rypisti kulmiaan, mutta ei vihasta. Hän katsahti mr -Mordauntiin. - -"En tosiaankaan tiedä, millainen tilanomistaja hänestä tulee", -kreivi sanoi. "Minä sanoin mr Havishamille, että pojan tuli saada -mitä tahtoi -- ja näyttää siltä että hän tahtoi vain antaa rahaa -kerjäläisille." - -"He eivät ole kerjäläisiä", Fauntleroy sanoi innokkaasti. "Mikael on -mainio muurari! He tekevät kaikki työtä." - -"Niin", kreivi sanoi, "he eivät ole kerjäläisiä, vaan mainioita -muurareita, kengänkiilloittajia ja omenamummoja." - -Hän loi katseensa poikaan ja vaikeni hetkeksi. Hänessä oli näet -herännyt uusi ajatus, ja vaikka se ei ehkä lähtenyt jaloimmista -vaikuttimista, se ei kuitenkaan ollut paha ajatus. "Tulehan tänne", -hän sanoi vihdoin. - -Fauntleroy tuli niin lähelle kuin mahdollista, kuitenkaan loukkaamatta -kipeää jalkaa. - -"Mitä sinä tekisit tässä tapauksessa?" kreivi kysyi. - -Tällä hetkellä mr Mordaunt joutui merkillisen liikutuksen valtaan. -Koska hän oli ymmärtäväinen mies, viettänyt niin monta vuotta -Dorincourtin tilalla, oppinut tuntemaan alustalaiset, sekä rikkaat -että köyhät kylän asukkaat, kunnialliset ja ahkerat samoin kuin -kelvottomat ja laiskat, niin hän huomasi, mikä valta sekä hyvään että -pahaan oli tulevaisuudessa oleva tuolla pienellä pojalla, joka seisoi -siinä tummat silmät selkosen selällään ja kädet syvällä taskuissa. -Hän tuli myös ajatelleeksi, että poika ylpeän ja itserakkaan -vanhuksen oikun johdosta voi nyt jo saada paljon valtaa, ja jollei -hän luonteeltaan olisi viaton ja jalomielinen, niin tällaisen vallan -saaminen olisi pahinta mitä voisi tapahtua, ei ainoastaan muille, -vaan hänelle itselleenkin. - -"Ja mitä sinä tekisit tällaisessa tapauksessa?" kreivi kysyi. - -Fauntleroy tuli lähemmäksi ja laski toisen kätensä hänen polvellensa, -katsellen häntä luottavasti kuin parasta toveriaan. - -"Jos minä olisin rikas", hän sanoi, "enkä vain näin pieni poika, minä -sallisin hänen pysyä paikoillansa ja antaisin hänen lapsillensa mitä -he tarvitsevat; mutta minähän olen vain pieni poika." Hetken perästä -hän sanoi loistavin kasvoin: "Mutta sinähän voit tehdä kaiken, eikö -niin?" - -"Hm", kreivi sanoi katsoen häneen. "Luuletko niin?" Mutta hän ei -näyttänyt olevan pahoillaan. - -"Minä tarkoitan, että voit antaa kaikille mitä tahansa", Fauntleroy -sanoi. "Kuka on Newick?" - -"Hän on minun pehtorini", kreivi vastasi, "ja muutamat -alustalaisistani eivät hänestä sanottavasti pidä." - -"Kirjoitatko hänelle nyt kirjeen?" Fauntleroy kysyi. "Tuonko sinulle -kynän ja mustetta? Voinhan ottaa pois pelin." - -Hänen mieleensä ei lainkaan johtunut, että Newick voi saada tehdä -mielensä mukaan. - -Kreivi oli hetken ääneti yhä katsoen häneen. "Osaatko kirjoittaa?" -hän kysyi. - -"Osaan", Cedrik vastasi, "mutta en kovin hyvin." - -"Vie tavarat pois pöydältä", kreivi käski, "ja tuo -kirjoituspöydältäni mustetta ja kynä sekä arkki paperia." - -Mr Mordauntin innostus kasvoi. Fauntleroy noudatti käskyjä -näppärästi. Hetken kuluttua paperiarkki, iso mustepullo ja kynä -olivat esillä. - -"Kas tässä!" hän sanoi iloisesti, "nyt voit kirjoittaa." - -"Sinä saat kirjoittaa", kreivi sanoi. - -"Minäkö!" Fauntleroy huudahti ja puna levisi hänen kasvoillensa. -"Kelpaako minun kirjoitukseni? Minä en aina osaa kirjoittaa aivan -oikein, jollei minulla ole sanakirjaa tai jotakuta, joka minua -neuvoo." - -"Kyllä se kelpaa", kreivi vastasi. "Higgins ei kiinnitä huomiota -oikeinkirjoitukseen. Minä en pidä ihmisistä niin paljon kuin sinä. -Kasta kynäsi musteeseen." - -Fauntleroy tarttui kynään ja työnsi sen mustepulloon, sitten hän -asettui kirjoittamaan nojautuen pöytään. - -"No", hän kysyi, "mitä minun pitää sanoa?" - -"Voit sanoa: 'Higgins on toistaiseksi jätettävä rauhaan', ja panet -allekirjoitukseksi 'Fauntleroy'", kreivi sanoi. - -Fauntleroy kastoi uudelleen kynänsä ja nojautuen käsivarteensa hän -rupesi kirjoittamaan. Se oli vaikea, pitkällinen työ, mutta koko -hänen sielunsa oli kiintynyt siihen. Hetken perästä kuitenkin kirje -oli valmis ja hän ojensi sen isoisälle hymyillen, joskin hiukan -levottomana. - -"Luuletko sen kelpaavan?" hän kysyi. Kreivi katseli sitä, ja hänen -suupielensä vavahtelivat. - -"Kyllä kelpaa", hän vastasi "Higgins on täysin tyytyväinen." Ja -hän ojensi paperin mr Mordauntille. Mr Mordaunt näki seuraavan -kirjoituksen: -- - - 'Rakas mr Newik olka hyvä jätäkä mr higins toistaseks rauhan nin - olen kitolinen - - kunnioituksella Fauntleroy.' - -"Mr Hobbs lopetti aina näin kirjeensä", Fauntleroy sanoi, "ja minä -arvelin parhaaksi sanoa 'olkaa hyvä'. Onko 'toistaiseksi' oikein -kirjoitettu?" - -"Ei se aivan oikein ole", kreivi vastasi. - -"Sitä minä pelkäsinkin", Fauntleroy sanoi. "Minun olisi pitänyt -kysyä. Se on aina varminta. Kirjoitan sen uudestaan." - -Ja hän kirjoitti sen uudestaan aivan kunnioitusta herättävällä -tavalla ja kysyi varovaisuuden vuoksi kreiviltä sanojen -oikeinkirjoitusta. - -Kun mr Mordaunt lähti pois, hän otti kirjeen mukaansa, ja jotakin -muutakin hän vei mukanaan nimittäin ilon tunteen ja enemmän toivoa -kuin hänellä koskaan oli ollut palatessaan tietä pitkin käynneiltään -Dorincourtin linnasta. - -Kun hän oli mennyt, niin Fauntleroy, joka oli saattanut hänet ovelle, -tuli takaisin isoisän luo. - -"Saanko nyt mennä lemmikin luo?" hän sanoi. "Luulen että hän odottaa." - -Kreivi oli hetken ääneti. - -"Tallissa on jotakin, mikä sinun pitää ensin nähdä", hän sanoi. -"Soita kelloa." - -"Niinkuin tahdot", Fauntleroy sanoi hieman punastuen, "olen hyvin -kiitollinen; mieluummin katsoisin sitä kuitenkin vasta huomenna. Hän -odottaa minua koko ajan." - -"Olkoon menneeksi", kreivi vastasi. "Käsketään vain valjastaa." -Sitten hän lisäsi kuivasti: - -"Se on poni." - -Fauntleroy veti syvälle henkeään. - -"Poni!" hän huudahti. "Kenen poni se on?" - -"Sinun", kreivi vastasi. - -"Minunko?" pikkupoika huusi. "Minunko -- niin kuin kaikki ne lelut -yläkerrassa?" - -"Niin kyllä", isoisä sanoi. "Tahdotko nähdä sen? Käskenkö, että -tuovat sen tänne ulkopuolelle?" - -Fauntleroyn posket tulivat yhä punaisemmiksi. - -"En ole ikinä osannut edes kuvitella että saisin ponin!" hän sanoi. -"En ikinä. Kuinka iloiseksi lemmikki tulee. Sinähän annat minulle -ihan kaikkea, eikö niin?" - -"Tahdotko nähdä sen?" kreivi kysyi. - -Fauntleroy hengitti syvään. "Kyllä tahtoisin nähdä sen", hän sanoi. -"Tahtoisin niin mielelläni, että tuskin voin odottaa. Mutta pelkään, -ettei enää ole aikaa." - -"Täytyykö sinun tavata äitisi tänään iltapäivällä?" kreivi kysyi. -"Etkö luule voivasi jättää sitä toistaiseksi?" - -"En", Fauntleroy sanoi, "hän on ajatellut minua kaiken aamua, ja minä -olen ajatellut häntä!" - -"Vai niin", kreivi sanoi. "Vai olet, vai olet. Soita kelloa." - -Kun he ajoivat pitkin tietä tuuheiden puitten alitse, kreivi oli -enimmäkseen ääneti. Mutta Fauntleroy sitä vastoin ei ollut. Hän -jutteli ponistaan. Minkä värinen se oli? Ja kuinka iso? Mikä sen nimi -oli? Mitä se mieluimmin söi? Kuinka vanha se oli? Ja kuinka varhain -aamulla hän saisi mennä sitä katsomaan? - -"Lemmikki tulee niin iloiseksi!" hän jatkoi puhettaan. "Hän on -sinulle niin kiitollinen siitä, että olet hyvä minulle! Hän tietää, -että aina olen pitänyt poneista, mutta en koskaan luullut saavani -sellaista. Fifth Avenuella oli pieni poika, jolla oli poni, ja hän -ratsasti joka aamu ulkona, ja me tapasimme kävellä heidän asuntonsa -ohitse nähdäksemme hänet." - -Poika nojautui taaksepäin tyynyihin ja katseli hetken aikaa ääneti -kreiviä ihastuksen vallassa. - -"Sinä olet varmaankin paras ihminen koko maailmassa", hän sanoi -vihdoin. "Aina sinä teet vain hyvää, eikö niin? -- ja ajattelet vain -muita ihmisiä. Lemmikki sanoo, että paras tapa olla hyvä on olla -ajattelematta itseään ja muistaa vain muita. Aivan niin sinä teet, -eikö totta?" - -Kreivi oli siinä määrin hämmästynyt, kun hänet esitettiin -noin edullisessa valossa, ettei tiennyt mitä sanoa. Hän tunsi -tarvitsevansa miettimisaikaa. Kovin omituiselta tuntui hänestä -nähdä lapsen viattomuudessaan muuttavan hänen epäjalot, itsekkäät -vaikuttimensa hyviksi ja jaloiksi. - -Fauntleroy jatkoi katsellen häntä ihastelevilla silmillään -- -suurilla, kirkkailla, viattomilla silmillään: - -"Sinä teet niin monta ihmistä onnelliseksi", hän sanoi. "Ensiksi -Mikaelin ja Bridgetin ja heidän kaksitoista lastansa, omenamummon, -Dickin, mr Hobbsin, mr Higginsin ja mrs Higginsin ja heidän lapsensa -sekä mr Mordauntin -- sillä tietysti hänkin oli iloinen -- ja -lemmikin ja minut antamalla sekä ponin että kaikkea muutakin. -Tiedätkös, minä laskin sormillani ja päässäni, että sinä olet -ollut ystävällinen kahdellekymmenelleseitsemälle ihmiselle. -Kahdellekymmenelleseitsemälle -- kauhean monelle!" - -"Ja kuka heille oli ystävällinen -- minäkö?" kreivi sanoi. - -"No tietysti sinä", Fauntleroy vastasi. "Sinä teit heidät kaikki -onnellisiksi. Tiedätkös", hän sanoi hiukan epäilevästi, "ihmiset -joskus erehtyvät kreivien suhteen, kun he eivät tunne heitä. Niin mr -Hobbskin teki. Minä kirjoitan ja kerron hänelle siitä." - -"Mitä mr Hobbs arveli kreiveistä?" kysyi kreivi. - -"Niin, pahinta oli se", vastasi nuori kumppani, "ettei hän tuntenut -heitä ja oli ainoastaan kirjoista lukenut heistä. Hän luuli -- älä -vain pane pahaksesi -- että he ovat tyranneja; ja hän sanoi, ettei -hän sallisi heidän olla hänen kauppansa lähitienoillakaan. Mutta jos -hän olisi tuntenut sinut, varmaan hän olisi ajatellut toisin. Minä -kerron hänelle sinusta." - -"Mitä sinä sitten kerrot?" - -"Minä kerron hänelle", Fauntleroy sanoi loistaen innostuksesta, "että -sinä olet paras mies, mistä olen koskaan kuullut puhuttavan. Ja että -sinä aina muistat muita ja teet heidät onnellisiksi ja -- ja minä -toivon, että suureksi tultuani tulen samanlaiseksi." - -"Minun kaltaisekseni!" kreivi toisti katsellen pojan loistaviin -kasvoihin. Himmeä puna levisi hänen ryppyisille poskillensa, hän -kääntyi kiireesti poispäin ja katseli vaunun ikkunasta suuria -pyökkejä, joiden loistavia, punertavia lehtiä aurinko kultasi. - -"Aivan sinun kaltaiseksesi", Fauntleroy toisti lisäten ujosti: "Jos -vain voin. Ehkä en ole tarpeeksi hyvä, mutta tahtoisin kumminkin -koettaa." - -Vaunut vierivät eteenpäin komeaa kujaa pitkin, kauniiden tuuheitten -puiden alla, vihreässä siimeksessä ja kultaisen auringon valossa. -Fauntleroy näki uudelleen kauniit paikat, joissa sananjalat kasvoivat -korkeina ja sinikellot keinuivat tuulessa, hän näki metsäkauriiden -seisovan syvässä ruohikossa ja kääntävän suuret hämmästyneet silmänsä -vaunuihin päin niiden vieriessä ohi; näkipä hän vilahdukselta -ruskeita kaniineja, kun ne hyppivät pois. Hän kuuli peltopyiden -pyrähtävän lentoon, lintujen kuhertelevan ja laulavan, ja kaikki -näytti hänestä kauniimmalta kuin ennen. Hänen sydämensä täyttyi -ilosta ja onnesta kaiken tämän ihanuuden keskellä. Mutta vanha -kreivi näki ja kuuli kokonaan toista, vaikka hänkin katseli ulos. -Hän näki takanaan pitkän elämänsä, josta puuttui jaloja tekoja ja -hyviä ajatuksia; hän näki vuosia, joiden kuluessa mies, joka oli -ollut nuori ja voimakas, rikas ja mahtava, oli käyttänyt nuoruutensa, -voimansa, valtansa ja rikkautensa ainoastaan omaksi huviksensa ja -aikaa tappaakseen päivien ja vuosien seuratessa toisiaan; hän näki -tämän miehen pitkän ajan kuluttua ja vanhuuden tultua yksinäisenä, -ilman todellisia ystäviä mahtavuutensa keskellä; hän näki ihmisiä, -jotka vihasivat tai pelkäsivät häntä, ja toisia, jotka liehittelivät -ja kumarsivat häntä, mutta ei ketään, joka olisi välittänyt siitä, -oliko hän kuollut vai elossa, jos he sen johdosta eivät hyötyneet -eivätkä menettäneet mitään. Hän näki edessänsä mahtavat tilukset, -jotka olivat hänen omansa, ja hän tiesi mitä Fauntleroy ei tiennyt --- kuinka kauaksi ne ulottuivat, minkä arvoiset ne olivat ja kuinka -paljon ihmisiä asui näillä alueilla. Ja hän tiesi -- mitä Fauntleroy -ei liioin tiennyt -- ettei yhdessäkään näistä kodeista ollut -ihmistä, joka olisi koskaan tahtonut sanoa herraansa hyväksi tai -pienen viattoman pojan tapaan tahtonut olla hänen kaltaisensa. Monet -kadehtivat hänen rikkauksiansa, hänen jaloa nimeänsä ja valtaa, mutta -hänestä itsestään ei kukaan pitänyt. - -Tällaiset mietteet eivät miellyttäneet edes tätä häikäilemätöntä -vanhusta, joka oli elänyt seitsemänkymmentä vuotta itseensä -tyytyväisenä piittaamatta siitä, mitä maailma hänestä ajatteli, -kunhan kukaan ei vain asettunut hänen oman huvinsa ja mukavuutensa -esteeksi. Ja totuus oli, ettei hän ollut ikinä edes ajatellut -asiaa. Nyt se tuli hänen mieleensä, kun tuo lapsi oli luullut häntä -paremmaksi kuin hän olikaan ja ilmaissut tahtovansa seurata isoisän -jälkiä ja hänen loistavaa esimerkkiään. Nyt hänen mieleensä tuli ensi -kerran epäilys, oliko hän lainkaan jonkun esikuvaksi sopiva henkilö. - -Fauntleroy luuli, että kreivin jalkaa kivisti, kun tämä rypisteli -kulmiaan ja tuijotti puistoon. Poika oli hienotunteinen, hän varoi -häiritsemästä toista ja iloitsi hiljaa itsekseen sananjaloista ja -puista. Lopulta vaunut pysähtyivät, kun he olivat ajaneet portista -ulos ja kulkeneet pienen matkan vihreitten niittyjen välitse. He -olivat tulleet Court Lodgeen. Fauntleroy hypähti maahan ennen kuin -kookas palvelija oli ehtinyt avata vaununoven. - -Kreivi heräsi hämmästyen mietteistänsä. - -"Mitä", hän sanoi. "Olemmeko täällä?" - -"Olemme", Fauntleroy sanoi. "Saanko antaa sinulle keppisi? Nojaudu -minuun astuessasi ulos." - -"En aio astua ulos", kreivi vastasi jyrkästi. - -"Etkö -- etkö tahdo nähdä lemmikkiä?" Fauntleroy huudahti -hämmästyneenä. - -"'Lemmikki' kyllä suo anteeksi", kreivi sanoi kuivasti. "Mene hänen -luokseen ja sano, ettei edes poni voinut pidättää sinua tulemasta." - -"Hän tulee pahoilleen", Fauntleroy sanoi. "Hän tahtoisi mielellään -nähdä sinut." - -"Sitä en usko", oli vastaus. "Vaunut lähetetään hakemaan sinua. -- -Pyydä Jeffriesiä kääntämään hevoset, Thomas." - -Thomas sulki vaununoven, ja hiukan hämmästyneenä Fauntleroy juoksi -pois. Kreivillä oli nyt tilaisuus -- niinkuin kerran mr Havishamilla --- nähdä parin kauniita, voimakkaita sääriä juoksevan hämmästyttävän -nopeasti pitkin tietä. Luultavasti niiden omistaja ei tahtonut -turhaan hukata aikaansa. Vaunut vierivät hiljalleen pois, mutta -kreivi ei vieläkään nojautunut taaksepäin; yhä hän katsoi ulos. -Puiden välitse hän saattoi nähdä talon oven; se oli auki. Pikku -olento kiiruhti ylös portaita; toinen olento -- myös pienenlainen, -nuori ja solakka mustassa puvussa -- juoksi häntä vastaan. Näytti -siltä kuin he olisivat lentäneet yhteen, kun Fauntleroy juoksi -äitinsä syliin, kavahti hänen kaulaansa ja suuteli häntä. - - - - -Kirkossa - - -Seuraavana sunnuntaina mr Mordauntilla oli iso kuulijakunta. -Hän tuskin muisti toista sunnuntaita, jolloin kirkossa olisi -ollut niin suuri tungos. Läsnä oli ihmisiä, jotka muuten harvoin -tulivat kuulemaan hänen saarnaansa. Naapuriseurakunnastakin oli -väkeä saapunut paikalle. Siellä oli voimakkaita, päivettyneitä -vuokramiehiä, tukevia, hyvinvoipia, punaposkisia vaimoja parhaat -päähineet päässä ja kirjavat huivit harteilla sekä noin puoli tusinaa -lapsia joka perheellä. Lääkärin vaimo oli siellä neljän tyttärensä -kanssa. Mrs Kimsey ja mr Kimsey, joilla oli rohdoskauppa ja jotka -valmistivat pillereitä ja sekoittivat pulvereita kaikille, jotka -asuivat kymmenen mailin alalla, istuivat penkissään; Mrs Dibble -istui niinikään paikallaan ja miss Smiff, kylän ompelija ja hänen -ystävänsä miss Perkins, muotikauppias, olivat myös kirkossa. Lääkärin -nuori apulainen oli siellä ja rohdoskauppiaan oppipoika; jokainen -lähiympäristön perhe oli jollakin tavoin edustettuna. - -Edellisen viikon kuluessa oli liikkunut ihmeellisiä juttuja pikku -lordi Fauntleroysta. Mrs Dibble oli näet niin uutterasti toiminut -palvellessaan ihmisiä, jotka tulivat ostamaan kymmenellä pennillä -neuloja tai nauhatukun ja kuulemaan mitä hänellä oli kerrottavaa. -Puodin oven yläpuolella oleva kello oli melkein soinut äänensä -sorruksiin ihmisten tullessa ja mennessä. Mrs Dibble tiesi -tarkasti, kuinka pikku lordin huoneet oli kalustettu häntä varten, -mitä kalliita leluja oli ostettu ja että kaunis ruskea poni oli -odottamassa häntä ja pieni tallirenki sitä hoitamassa ja vielä oli -pienet metsästysvaunut hopeahelyisine valjaineen. Hän tiesi myös mitä -kaikki palvelijat olivat sanoneet, kun he näkivät hänet tulopäivän -iltana, ja kuinka jokainen naispalvelija oli alakerroksessa sanonut, -että oli synti ja häpeä erottaa pieni sydänkäpy äidistänsä. Ja kaikki -olivat sanoneet, että heidän sydämensä sykki pelosta, kun hän yksin -astui kirjastohuoneeseen tervehtimään isoisää, sillä "ei voinut -tietää, kuinka häntä kohdellaan, kreivin luonto kun oli tarpeeksi -paha pelästyttämään vanhojakin, saati sitten pientä lasta". - -"Mutta uskokaa minua, mrs Jennifer", oli mrs Dibble sanonut, "ei tämä -lapsi osaa pelätä -- niin mr Thomas itse sanoi; hän kävi istumaan -ja hymyili ja jutteli kreivin kanssa niinkuin he olisivat olleet -ystäviä ensi hetkestä asti. Ja kreivi oli niin hämillään, mr Thomas -sanoi, ettei hän voinut muuta kuin kuunnella ja tuijottaa poikaan -kulmakarvojensa alta. Ja mr Thomas arvelee, että vaikka kreivi onkin -paha, hän oli myös sydämessänsä iloinen ja ylpeä, sillä mr Thomas ei -ole koskaan nähnyt kauniimpaa eikä kohteliaampaa pientä poikaa, jos -kohta hän onkin hiukan pikkuvanha." - -Ja sitten kerrottiin Higginsin juttu. Kunnianarvoisa mr Mordaunt oli -kertonut sen päivällispöydässä ja palvelija, joka oli sen kuullut, -kertoi sen keittiössä ja sieltä se levisi kulovalkean tavoin. - -Ja toripäivänä, kun Higgins tuli kaupunkiin, hänelle sateli -kysymyksiä joka taholta, ja Newickiltäkin kysyttiin asiaa, ja -vastaukseksi hän näytti parille henkilölle paperilappua, jossa oli -allekirjoitus "Fauntleroy". - -Ja niin vuokramiesten vaimoilla oli tarpeeksi juteltavaa teekuppiensa -ääressä ja käydessään kaupoissa, ja he lisäsivät asiaan omia -mietteitänsä. Sunnuntaina he joko kävelivät kirkkoon tai ajoivat -sinne kieseillä miestensä rinnalla, jotka myös olivat hiukan -uteliaita näkemään uuden pikku lordin, tilan vastaisen omistajan. - -Kreivillä ei ollut tapana käydä kirkossa, mutta hän päätti tänä -ensimmäisenä sunnuntaina mennä sinne -- hänen päähänsä oli pistänyt -näyttäytyä nyt suuressa perhepenkissä Fauntleroyn kanssa. - -Sinä aamuna oli paljon väkeä kävelemässä kirkkomaalla tai -kuljeksimassa pitkin tietä. Ryhmittäin seisoi ihmisiä veräjillä ja -kirkonportilla ja paljon oli keskusteltu siitä, saapuisiko kreivi -todellakin vai ei. Kun keskustelu oli innokkaimmillaan, huudahti eräs -vaimo äkkiä: - -"Katsokaa, tuo sievä nuori nainen on varmaankin hänen äitinsä!" - -Kaikki kääntyivät katsomaan mustaan pukuun pukeutunutta hoikkaa -naista, joka tuli tietä pitkin. Harso oli työnnetty pois ja he saivat -nähdä, kuinka herttaiset ja suloiset hänen kasvonsa olivat ja kuinka -hänen vaaleat kiharansa pistivät hatun alta esiin. - -Hän ei ajatellut ihmisiä lainkaan; hän ajatteli vain Cedrikiä ja -tämän käyntiä hänen luonaan ja pojan iloa ponista, jonka selässä -hän edellisenä päivänä oli ratsastanut aina ovelle asti istuen -suorana ja näyttäen ylpeältä ja onnelliselta. Mutta pian äidin oli -pakko huomata, että häntä tarkasteltiin ja että hänen tulonsa oli -herättänyt kohua. Hän tuli sen huomanneeksi, kun vanha punavaippainen -vaimo niiasi syvään hänelle ja sitten toinen teki samoin ja sanoi: -"Jumala siunatkoon teitä, hyvä rouva!" ja miehet toinen toisensa -perästä nostivat lakkiaan hänen mennessään ohitse. Ensiksi hän -ei käsittänyt, mistä se johtui, mutta sitten hän huomasi sen -tapahtuvan siksi, että hän oli pikku lordi Fauntleroyn äiti. Hän -punastui hiukan, hymyili ja päätään nyökäyttäen sanoi ystävällisesti -"kiitoksia" vanhalle vaimolle, joka häntä oli siunannut. Sille, -joka aina oli elänyt meluavassa, tiheästi asutussa amerikkalaisessa -kaupungissa, tällainen yksinkertainen kunnianosoitus oli aivan -uutta, ja se saattoi hänet alussa hiukan hämilleen. Kuitenkaan -hän ei voinut olla siitä pitämättä eikä tulematta liikuttuneeksi -siitä ystävällisestä sydämellisyydestä, jota se näytti todistavan. -Hän oli tuskin ehtinyt kiviportista kirkkoon, kun seurasi päivän -suuri tapahtuma. Linnan vaunut kauniine hevosineen ja kookkaine -livreepukuisine palvelijoineen vierivät käänteestä alas vihreälle -tielle. - -"Nyt he tulevat", kävi häly katselijasta toiseen. - -Vaunut ajoivat portille, Thomas hyppäsi alas ja avasi oven, ja pieni -poika, musta samettipuku yllään ja vaaleat kiharat liehuen hyppäsi -ulos. - -Jokainen mies, nainen ja lapsi katseli häntä uteliaasti. - -"Hänhän on aivan kuin kapteeni itse!" sanoivat ne katselijoista, -jotka muistivat hänen isänsä. "Hän on kuin kapteeni ilmielävänä!" - -Hän seisoi auringonvalossa katsoen ihastuneena kreiviä, kun -Thomas auttoi häntä ulos. Heti kun hän saattoi olla avuksi, hän -ojensi kätensä ja tarjosi olkapäänsä nojaksi ikäänkuin hän olisi -ollut seitsemän jalan pituinen. Silloin kaikki huomasivat, ettei -Dorincourtin kreivi ollut voinut herättää pelkoa pojanpoikansa -rinnassa, olipa muiden laita kuinka tahansa. - -"Nojaudu vain minuun", he kuulivat hänen sanovan. "Kuinka kansa on -iloissansa nähdessään sinut ja kuinka he kaikki tuntevat sinut!" - -"Ota hattu päästäsi, Fauntleroy", kreivi sanoi. "He tervehtivät -sinua." - -"Minuako!" Fauntleroy huusi nykäisten heti hattunsa pois ja siten -paljastaen kiharan päänsä joukolle ja kääntäen kirkkaat, loistavat -silmänsä heihin, koettaen tervehtiä jokaista erikseen. - -"Jumala siunatkoon teitä, lordi!" sanoi niiaava punahameinen vanha -vaimo, joka oli puhutellut hänen äitiänsä, "pitkää ikää toivon -teille!" - -"Kiitos, rouva", Fauntleroy sanoi. Sitten he menivät kirkkoon -ja siellä heitä katseltiin, kun he astuivat käytävää pitkin -suureen punaisilla tyynyillä ja verhoilla varustettuun penkkiin. -Kun Fauntleroy oli istuutunut, hän huomasi kaksi seikkaa, jotka -huvittivat häntä: ensiksikin hänen äitinsä istui aivan vastapäätä -häntä ja hymyili hänelle; toiseksi penkin toisessa päässä seinää -vasten oli kaksi kiveen hakattua kummallista olentoa polvillaan, -molemmin puolin pylvästä, kasvot toisiinsa kääntyneinä kannattaen -kahta kivistä messukirjaa; niiden laihat kädet olivat ristissä -kuin rukoillessa, niiden puku oli hyvin vanhanaikainen ja outo. -Kivitauluun oli kirjoitettu jotakin, josta hän saattoi erottaa -ainoastaan seuraavat kummalliset sanat: - -"Täsä lepä Gregorye Arthuri, ensimeinen Dorincourtin Grefwi ja -waimons Alisone Hildegard." - -"Saanko minä kuiskata?" lordi kysyi uteliaasti. - -"Mitä sitten?" isoisä sanoi. - -"Keitä nuo ovat?" - -"Sinun esi-isiäsi", kreivi vastasi, "jotka elivät pari vuosisataa -sitten." - -"Kenties", lordi Fauntleroy sanoi katsellen heitä kunnioittavasti, -"kenties olen heiltä perinyt oikeinkirjoitukseni." Ja sitten hän -rupesi seuraamaan jumalanpalvelusta. Kun soitto alkoi, hän nousi ylös -ja katseli hymyillen äitiänsä. Hän piti paljon musiikista ja hän -lauloi usein yhdessä äitinsä kanssa. Niin hän nytkin yhtyi toisten -lauluun puhtaalla, kauniilla äänellänsä, joka kaikui kirkkaana -kuin lintujen laulu. Hän oli niin kiintynyt siihen, että unohti -kokonaan itsensä. Kreivikin unohti itsensä istuessaan verhojen -peittämässä penkinnurkassa ja tarkastellessaan poikaa. Cedrik seisoi -iso virsikirja avattuna kädessään laulaen kohti kurkkuaan, onnea -säteilevät kasvot hiukan kohotettuina. Hänen äitinsä tunsi piston -sydämessään katsoessaan häneen kirkon poikki ja hänen huuliltaan -nousi rukous. Hän rukoili, että pojan sielu pysyisi puhtaana ja -viattomana ja ettei uusi suuri onni, joka hänen osakseen oli tullut; -toisi pahaa ja väärää mukanaan. Viime päivinä hänen hellässä -sydämessään oli herännyt monta hiljaista tuskallista ajatusta. - -"Oi Ceddi!" hän oli sanonut pojalle edellisenä iltana kumartuessaan -hänen ylitsensä sanoakseen hyvästi ennen hänen lähtöänsä. "Oi Ceddi -kulta, minä tahtoisin sinun tähtesi olla niin oppinut, että voisin -sanoa sinulle viisaita sanoja! Ole aina hyvä, kultaseni, ole rohkea, -ystävällinen ja vilpitön, niin et koskaan tee pahaa kenellekään niin -kauan kuin elät, ja ole muille avuksi, niin suuri maailma on sinun, -pienen lapseni syntymän kautta tuleva paremmaksi. Ja kaikkein parasta -on, Ceddi -- kaikkea muuta parempi, että maailma on ihmisten elämän -kautta tullut hiukan paremmaksi -- vaikka vain hiukankin, kultaseni." - -Ja palatessaan linnaan Fauntleroy oli toistanut nämä sanat isoisälle. - -"Ja minä ajattelin sinua, kun hän sanoi sen", poika lopetti. "Ja minä -sanoin hänelle, että sinun elämäsi kautta maailmalle on niin käynyt -ja että minä tahtoisin koettaa tulla sinun kaltaiseksesi." - -"Mitä hän siihen sanoi?" kreivi kysyi. - -"Hän sanoi, että siinä teen oikein ja että aina täytyy etsiä hyviä -ihmisiä ja koettaa olla heidän kaltaisensa." - -Ehkäpä vanhus muisti sitä katsellessaan penkkinsä punaisten verhojen -välitse. Useasti hän katsoi päiden yli sinne, missä hänen poikansa -vaimo istui yksinään, ja hän näki kauniit kasvot, joita tuo vainaja, -jolle hän ei ollut antanut anteeksi, oli rakastanut, ja silmät, -jotka olivat aivan hänen vieressään olevan lapsen silmien kaltaiset. -Mutta mitä hän ajatteli ja olivatko hänen ajatuksensa katkerat ja -vihamieliset vai ystävälliset, oli vaikea tietää. - -Kun he tulivat kirkosta, niin useat, jotka olivat olleet läsnä -jumalanpalveluksessa, kokoontuivat katselemaan heitä. Kun he -lähestyivät veräjää, niin eräs mies, joka seisoi hattu kädessä, astui -ensin askelen eteenpäin ja pysähtyi sitten. Hän oli keski-ikäinen -vuokramies, jonka kasvot olivat surun uurtamat. - -"No, Higgins", sanoi kreivi. - -Fauntleroy kääntyi äkkiä ja katsoi häneen. - -"Voi!" hän huudahti, "onko se mr Higgins?" - -"On", kreivi vastasi kuivasti, "luulen, että hän tuli katsomaan -läheltä uutta herraansa." - -"Niin, kreivi", sanoi mies, ja hänen päivettyneille kasvoilleen -levisi puna. "Mr Newick sanoi, että nuori lordi on ollut niin -ystävällinen että on puhunut minun puolestani, ja minä mielelläni -tahtoisin kiittää häntä, jos se on sallittua." - -Ehkäpä hän oli ihmeissään nähdessään, kuinka pieni se poika oli, joka -viattomuudessaan oli niin paljon hänelle tehnyt ja joka seisoi siinä -ja katseli häntä samalla tavoin kuin joku hänen vähemmän onnellisista -lapsistaan olisi tehnyt -- silminnähtävästi lainkaan ymmärtämättä -omaa merkitystään. - -"Minun on niin paljosta teitä kiittäminen, lordi", hän sanoi, "niin -paljosta. Minä..." - -"Oi", Fauntleroy sanoi, "minä kirjoitin vain kirjeen. Isoisä sen -teki. Tiedättehän kuinka hyvä hän on kaikille. Onko mrs Higgins nyt -terve?" - -Higgins näytti olevan aivan suunniltaan. Hän oli hämmästynyt -kuullessaan jaloa kreiviä kuvattavan hyväntahtoiseksi ja -rakastettavaksi. - -"Minä -- niin kyllä, lordi", hän sopersi, "vaimoni on nyt parempi, -kun hän pääsi huolistaan. Suru painoi häntä." - -"Se ilahduttaa minua", Fauntleroy sanoi. "Isoisä oli hyvin -suruissaan, kun teidän lapsissanne oli tulirokko, ja niin minäkin -olin. Hänelläkin on ollut lapsia. Niinkuin tiedätte, minä olen hänen -poikansa pieni poika." - -Higgins oli aivan ällistynyt. Hän arveli varmimmaksi ja -hienotunteisemmaksi olla katsomatta kreiviin, sillä tiedettiin -aivan hyvin, millaiset hänen isälliset tunteensa poikiaan kohtaan -olivat olleet. Kreivi oli nähnyt heidät noin kahdesti vuodessa, -ja kun he olivat sairaina, hän lähti heti Lontooseen päästäkseen -lääkärien ja sairaanhoitajien aiheuttamista hankaluuksista. Kreivin -hermot olivat sen tähden hiukan kireällä ja hänen silmänsä tuikkivat -tuuheiden kulmakarvojen alta, kun hänen sanottiin välittävän pienistä -tulirokkopotilaista. - -"Katsokaas, Higgins", kreivi sanoi pilkallisesti hymyillen, "te -olette erehtynyt minun suhteeni. Fauntleroy ymmärtää minua. Jos -tahdotte kuulla luotettavan arvostelun minun luonteestani, kääntykää -hänen puoleensa. Astu vaunuihin, Fauntleroy." - -Fauntleroy hyppäsi vaunuihin, jotka lähtivät vierimään pois vihreätä -tietä pitkin, ja vielä kun ne olivat jo kääntyneet kulmauksesta -valtatielle, kreivi hymyili pilkallisesti. - - - - -Ratsastusharjoitus - - -Dorincourtin kreivillä oli näinä päivinä yhä useammin aihetta -hymyillä pilkallisesti. Mitä enemmän hän tutustui pojanpoikaansa, -sitä useammin hän hymyili, ja olipa sellaisiakin hetkiä, jolloin -pilkallisuus hymystä katosi. Tosiasia on, että ennen lordi -Fauntleroyn tuloa vanhus oli ollut hyvin väsynyt yksinäisyyteensä, -kihtiinsä ja seitsemäänkymmeneen ikävuoteensa. Huvituksien ja -hauskuuksien täyttämän elämän jälkeen ei ollut mieluista istua -yksin loistavimmassakaan salissa, jalka jakkaralla ja ilman muuta -ajanvietettä kuin suuttumista ja huutamista pelokkaalle palvelijalle, -joka vihasi jo hänen näkemistäänkin. Vanha kreivi oli siksi viisas -mies, että hän tiesi palvelijoittansa inhoavan häntä, eivätkä hänen -vieraansakaan tulleet hänen luokseen rakkaudesta häneen -- vaikka -kyllä muutamia huvittivat hänen terävät, pilkkaavat puheensa, -joilta kukaan ei säästynyt. Niin kauan kuin hän oli ollut terve -ja voimakas, hän oli huviksensa kulkenut paikasta toiseen, vaikka -se ei oikeastaan häntä miellyttänyt. Ja kun hänen terveytensä -heikkeni, hän väsyi kaikkeen ja vetäytyi Dorincourtiin luuvaloineen, -sanomalehtineen ja kirjoineen. Mutta hän ei jaksanut aina lukea ja -niin hän ikävystyi yhä enemmän. Hän vihasi pitkiä öitä ja päiviä -ja kävi yhä kiivaammaksi ja äreämmäksi. Silloin tuli Fauntleroy, -ja kun kreivi näki pojan, niin tälle onneksi isoisän salainen -ylpeys sai hänen ulkomuodostansa tyydytystä. Jos Cedrik olisi -ollut vähemmän kaunis, vanhus olisi voinut tuntea siinä määrin -vastenmielisyyttä häntä kohtaan, ettei olisi tullut huomanneeksi -pojan parempia ominaisuuksia. Mutta hän ajatteli, että Cedrikin -kauneus ja uljas mieli olivat Dorincourtien veren vaikutusta. Ja kun -hän kuuli pojan puhuvan ja näki kuinka hyvin kasvatettu ja kuinka -lapsellisen tietämätön uuden asemansa merkityksestä hän oli, niin -vanha kreivi piti pojanpojastansa yhä enemmän ja huomasi mieltyvänsä -häneen. Häntä oli huvittanut antaa pojan lapsellisiin käsiin valta -osoittaa köyhälle Higginsille armeliaisuutta. Kreivi ei välittänyt -Higginsistä, mutta häntä huvitti ajatus, että hänen pojanpojastansa -puhuttiin rahvaan keskuudessa ja että hän jo lapsuudessaan saavutti -alustalaistensa rakkauden. Hän oli sen tähden tahtonut ajaa Cedrikin -kanssa kirkkoon nähdäkseen heidän tulonsa herättämän ihastuksen -ja uteliaisuuden. Hän tiesi kuinka kansa tulisi puhumaan pikku -pojan kauneudesta, hänen sopusuhtaisesta vartalostaan, varmasta -käytöksestään, kauniista kasvoistaan ja vaaleista hiuksistaan. -Dorincourtin kreivi oli pöyhkeä vanha mies, ylpeä nimestään, -ylpeä arvostaan, ja sen tähden hän oli ylpeä saadessaan näyttää -maailmalle, että Dorincourtin suvulla kerrankin oli perillinen, joka -kunniakkaasti täytti paikkansa. - -Sinä aamuna, jolloin ponia kokeiltiin, kreivi oli niin -mielissään, että unohti kihtinsä. Kun tallirenki oli tuonut ulos -sievän eläimen, joka taivutti ruskeata, kiiltävää kaulaansa ja -pudisteli auringonpaisteessa jalomuotoista päätänsä, kreivi istui -kirjastohuoneen avoimessa ikkunassa ja katseli kuinka Fauntleroy sai -ensimmäisen ratsastustuntinsa. Hän oli utelias näkemään, osoittiko -poika arkuutta. Poni ei ollut aivan pieni, ja hän oli usein nähnyt -lasten menettävän rohkeutensa yrittäessään ensi kerran ratsastaa. - -Fauntleroy nousi selkään innosta hehkuen. Hän ei ollut koskaan -ennen ollut ponin selässä ja oli nyt loistavalla tuulella. Wilkins, -tallirenki, talutti eläintä suitsista edestakaisin kirjastohuoneen -ikkunan alla. - -"Kylläpä hän on rohkea", Wilkins sanoi hyvillänsä myöhemmin tallissa. -"Häntä ei ollut vaikea saada ponin selkään. Eikä vanha ratsumies -olisi voinut istua satulassa suorempana kuin hän. Näin poika sanoi: -'Wilkins, istunko minä suorana? Sirkuksessa ratsastajat istuvat -suorina', hän sanoi. Ja minä sanoin: 'Niin suorana kuin hiilihanko, -lordi' -- ja pikku mies nauroi ja näytti niin iloiselta ja sanoi: -'Sepä hyvä, sanottehan minulle, Wilkins, jollen istu suorana.'" - -Mutta hän ei tyytynyt suorana istumiseen eikä edestakaisin -taluttamiseen. Hetken perästä Fauntleroy sanoi isoisälle, joka -katseli häntä: - -"Enkö saa ratsastaa yksinäni ja ajaa vähän nopeammin? Sillä pojalla, -jonka näin Fifth Avenuella, oli tapana ajaa ravia ja nelistää!" - -"Luuletko osaavasi ajaa ravia ja nelistää?" kreivi sanoi. - -"Tahtoisin koettaa", Fauntleroy vastasi. - -Kreivi antoi merkin Wilkinsille, joka toi oman hevosensa, nousi sen -selkään ja tarttui Fauntleroyn ponin suitsiin. - -"No", kreivi sanoi, "anna hänen ajaa ravia." - -Seuraavat minuutit panivat pienen ratsastajan kovalle koetukselle. -Hän huomasi, että ravi oli paljon vaikeampaa kuin käynti, ja mitä -kovemmin poni ravasi, sitä vaikeammaksi se kävi ratsastajalle. - -"Hy-hy-hy-hytkyttää niin ko-kovasti", hän sanoi Wilkinsille. "E-eikö -t-e-eitä hy-hy-hytkytä?" - -"Ei, lordi", Wilkins vastasi. "Te totutte siihen aikaa myöten. -Kohottakaa itseänne jalustimissa." - -"O-olen ko-koko ajan ko-kohottanut i-itseäni", Fauntleroy sanoi. - -Yhtä mittaa hän poukahti ilmaan ja putosi takaisin hyvin epämukavasti -kokien nytkäyksiä ja töytäyksiä. Hän oli aivan hengästynyt ja hänen -kasvonsa olivat punaiset, mutta hän piti itseään kaikin voimin -pystyssä ja istui mahdollisimman suorana. Tämän kreivi saattoi nähdä -ikkunastaan. Kun ratsastajat tulivat kuulomatkan päähän oltuaan -hetken puiden peitossa, huomattiin Fauntleroyn hatun pudonneen, hänen -poskensa olivat ruusun punaiset ja hänen huulensa tiukasti suljetut, -mutta yhä hän miehuullisesti antoi mennä ravia. - -"Pysähdy hetkeksi!" isoisä sanoi. "Missä on hattusi?" - -Wilkins tavoitteli hattuansa. "Se putosi, herra kreivi", hän sanoi -iloisesti. "Jos sallitte, menen hakemaan sen." - -"Hän ei taida olla arka?" kreivi kysyi kuivasti. - -"Hänkö arka!" Wilkins huudahti. "Hän ei varmasti edes tiedä, mitä -arkuus on. Olen ennenkin opettanut nuoria herroja ratsastamaan enkä -ole nähnyt kenenkään istuvan varmemmin satulassa." - -"Oletko väsynyt?" kreivi kysyi Fauntleroylta. "Tahdotko tulla alas?" - -"Hytkyttää enemmän kuin luulisi", tunnusti nuori lordi suoraan. "Ja -vähän väsyttävääkin se on, mutta en sentään viitsisi tulla alas. -Minun täytyy tottua siihen. Kun olen ehtinyt hiukan hengittää, menen -hakemaan hattuni." - -Jos maailman viisain ihminen olisi koettanut opettaa Fauntleroylle, -kuinka hän parhaiten voi olla vanhukselle mieliksi, ei olisi -voitu keksiä mitään, mikä olisi vaikuttanut paremmin. Kun poni -ravasi jälleen kujalle päin, peittyivät vanhat ankarat kasvot -hienolla punalla ja tuuheitten kulmakarvojen alta loistivat silmät -mielihyvästä, jota kreivi ei luullut koskaan enää saavansa tuntea. -Hän istui ja odotti innoissaan, kunnes kavioiden kapse jälleen alkoi -kuulua. Kun he hetken perästä palasivat, he ratsastivat entistä -rivakammin. Fauntleroyn hattu oli yhä poissa päästä, Wilkins piti -sitä kädessään. Pojan posket olivat vieläkin punaisemmat ja hänen -hiuksensa liehuivat, mutta kuitenkin hän tuli ajaen reippaasti neliä. - -"Katsos!" hän läähätti, kun he tulivat lähemmäksi. "Minä ajoin -n-neliä. En minä osaa ajaa neliä yhtä hyvin kuin se poika, joka ajoi -Fifth Avenuella, mutta kävi se sentään!" - -Tämän jälkeen Cedrikistä, Wilkinsistä ja ponista tuli hyvät ystävät. -Tuskin kului päivääkään, jolloin heitä ei olisi nähty iloisesti -ajamassa neliä valtatiellä tai vihreillä poluilla. Mökkien lapset -juoksivat oville katsomaan sievää ruskeata ponia ja kaunista pientä -olentoa, joka istui niin suorana satulassa, ja silloin nuoren lordin -oli tapana heiluttaa hattuansa heille ja yksinkertaisesti huutaa: -"Hei! Hyvää huomenta." Joskus hän pysähtyi ja puhutteli lapsia, ja -kerran Wilkins kertoi linnassa, kuinka Fauntleroy oli välttämättä -tahtonut astua alas kyläkoulun luona antaakseen erään ramman ja -väsyneen pojan ratsastaa kotiin hänen ponillaan. - -"Taivahan taatto!" Wilkins sanoi kertoessaan jutun tallissa, "hän -ei tahtonut kuulla puhuttavankaan muusta! Hän ei sallinut minun -laskeutua alas, sillä hän sanoi, ettei pojan ole mukava ison hevosen -selässä. Ja sitten hän sanoi: 'Wilkins, tämä poika on raajarikko, -jollainen minä en ole, ja minä tahdon jutella hänen kanssaan.' Ja -pojan täytyi nousta selkään ja lordi käveli hänen vieressään kädet -taskussa, hattu niskassa ja vihelsi ja jutteli niin iloisesti kuin -ikinä voi ajatella! Ja kun me tulimme mökille ja pojan äiti tuli ulos -katsomaan mitä oli tekeillä, lordi otti hatun päästään ja sanoi: -'Tuon teidän poikanne kotiin, rouva, sillä hänen jalkansa on kipeä ja -minä luulen, ettei kepistä ole hänelle tarpeeksi tukea. Minä pyydän, -että isoisä laitattaa parin kainalosauvoja hänelle.' Ja hyvänen aika -kuinka vaimo oli hämillään, ja syytä olikin! Itsekin olin kuin puusta -pudonnut!" - -Kun kreivi kuuli jutun, hän ei tullut pahoilleen, vaikka Wilkins oli -puoliksi sitä pelännyt. Päinvastoin hän nauroi oikein sydämellisesti, -lähetti noutamaan Fauntleroyta ja antoi hänen kertoa kaiken alusta -loppuun asti, ja sitten hän nauroi uudelleen. Ja tosiaankin pari -päivää myöhemmin Dorincourtin vaunut pysähtyivät sen mökin edustalle, -jossa rampa poika asui, ja Fauntleroy hyppäsi ulos, käveli ovelle -pari uusia keveitä kainalosauvoja olalla kuin pyssy, ja antoi ne mrs -Hartlelle (ramman pojan nimi oli Hartle) sanoen: - -"Isoisä lähettää terveisensä, olkaa hyvä ja antakaa nämä pojallenne, -jonka me toivomme paranevan." - -"Minä sanoin sinulta terveisiä", hän selitti kreiville palattuaan -vaunuun. "Sinä et käskenyt, mutta arvelin, että olit unohtanut. -Teinhän oikein, vai kuinka?" - -Kreivi nauroi jälleen eikä vastustanut poikaa. He molemmat -tulivat päivä päivältä yhä paremmiksi ystäviksi ja joka päivä -Fauntleroy tuli yhä vakuuttuneemmaksi kreivin armeliaisuudesta ja -hyväntahtoisuudesta. Hän ei epäillyt laisinkaan, että hänen isoisänsä -oli mitä ystävällisin ja jalomielisin vanhus. Cedrikin toiveet -täyttyivät ennen kuin hän ennätti niitä ilmaistakaan, ja hänelle -sateli niin paljon lahjoja ja huvituksia, että hän toisinaan joutui -aivan ymmälle. Näytti siltä että hän sai kaiken mitä toivoi ja -sai tehdä mitä tahtoi. Ja vaikka tällainen käsittelytapa ei olisi -ollut hyvä joka pojalle, se ei näyttänyt vahingoittavan Cedrikiä. -Ehkäpä hän olisi tullut hemmottelemalla pilatuksi, niin hellä luonto -kuin hänellä olikin, jollei hän olisi joka päivä käynyt äitinsä -luona Court Lodgessa. Tämä hänen "paras ystävänsä" valvoi häntä -tarkasti ja hellästi. Heillä oli pitkiä keskusteluja yhdessä, eikä -Cedrik milloinkaan palannut linnaan kätkemättä sydämeensä äidin -yksinkertaisia, yleviä sanoja. - -Kuitenkin oli eräs asia, joka hämmensi pikku pojan mieltä. Hän -mietti sitä paljon useammin kuin saattoi aavistaakaan; ei hänen -äitinsäkään tiennyt, kuinka usein hän sitä tuumi, eikä kreivi taas -moneen aikaan luullut hänen sitä ajattelevankaan. Mutta kun poika -oli nokkela tekemään huomioitaan, hän ei voinut olla ihmettelemättä, -miksi hänen äitinsä ja isoisänsä eivät koskaan tavanneet toisiaan. -Kun Dorincourtin vaunut pysähtyivät Court Lodgen edustalle, kreivi -ei milloinkaan astunut ulos, ja niinä harvoina kertoina, jolloin hän -lähti kirkkoon, Fauntleroy sai aina yksin jutella äitinsä kanssa tai -mennä hänen kanssaan kotiin. Ja kuitenkin Court Lodgeen lähetettiin -joka päivä hedelmiä ja kukkia linnan kasvihuoneesta. Mutta eräs -jalomielinen teko kohotti kreivin Cedrikin silmissä täydellisyyden -kukkuloille. - -Viikkoa jälkeen ensimmäisen sunnuntain, jolloin mrs Errol yksinään -käveli kirkosta kotiin, Cedrik huomasi oven edessä suurten vaunujen -ja parihevosten asemesta sievät, kepeät ajoneuvot ja kauniin hevosen. - -"Se on lahja sinulta äidillesi", kreivi sanoi ynseästi. "Ei sinun -äitisi voi kulkea jalan pitkin maita, hän tarvitsee vaunut. Mies, -joka ajaa, pitää siitä huolen. Se on lahja sinulta." - -Fauntleroyn riemu oli rajaton. Hän saattoi tuskin malttaa mielensä -kunnes tuli perille. Äiti poimi ruusuja puutarhassa. Poika syöksyi -ulos pienistä vaunuista ja kiiruhti hänen luokseen. - -"Lemmikki!" hän huusi, "voitko uskoa? Nämä ovat sinun! Hän sanoo, -että minä ne annan sinulle. Nämä ovat sinun omat vaunusi, joilla voit -ajaa minne tahdot!" - -Hän oli niin onnellinen, ettei tiennyt mitä sanoa. Äiti ei hennonut -pilata hänen iloansa kieltäytymällä ottamasta lahjaa vastaan, vaikka -se tulikin mieheltä, joka piti itseään hänen vihollisenaan. Hänen oli -pakko nousta vaunuihin ruusuineen kaikkineen, he lähtivät ajamaan ja -Fauntleroy kertoi hänelle juttuja isoisän hyvyydestä ja ystävyydestä. -Jutut olivat niin viattomia, ettei äiti toisinaan voinut olla hiukan -nauramatta. Sitten hän veti poikansa lähemmäksi itseään ja suuteli -häntä iloiten siitä, että tämä näki vain hyvää vanhuksessa, jolla oli -niin vähän ystäviä. - -Kohta seuraavana päivänä Fauntleroy kirjoitti mr Hobbsille. Hän -kirjoitti pitkän kirjeen, ja kun hän oli kirjoittanut luonnoksen, hän -vei sen isoisälle tarkastettavaksi. - -"Sillä", hän sanoi, "minä olen oikeinkirjoituksessa niin epävarma. -Jos sinä huomautat minulle virheistä, niin sitten minä kirjoitan -uudestaan." - -Näin hän oli kirjoittanut: - - 'Rakas mr hobbs minä tahdon kertoo teille isoisästäni että hän - on paras kreivi mitä voi ajatella ja se on suuri erehdys että - kreivit olisivat itsevaltiaita hän ei ole yhtään itsevaltias - minä tahtoisin että te tuntisitte hänet teistä tulisi niin - hyvät ystävät siitä olen varma hänellä on kihti jalassansa ja - se on hänelle suureksi vaivaksi vaan hän on niin kärsivällinen - minä rakastan häntä yhä enemmän sillä ei kukaan vois olla - rakastamatta kreiviä joka on niin hyvä jokaiselle täsä mailmasa - minä tahtosin että saisitte jutella hänen kansansa hän tietä - vaikka mitä ja te voitte kysyä häneltä kaikkea vaan hän ei ole - koskaan pelannut pesäpalloa hän on antannu minulle ponin ja - vaunut ja äidille kauniit vaunut ja minula on kolme huonetta ja - kaikellaisia leikkikaluja te tulisitte hyvin hämmästyneksi ja - te pitäisitte linasta ja puistosta ja linna on niin suuri että - voisi eksyä wilkins sanoi minulle wilkins on minun tallirenkini - ja hän sanoo että linan alla on vankila kaikki on niin kaunista - puistossa siellä on suuria puita metsäkauriita kanineja ja - lintuja lentelee yltympäri isoisä on hyvin rikas vaan hän ei - ole ylpeä niinkuin te luulitte että kreivit olisivat minä olen - mielelläni hänen kanssansa ihmiset ovat niin kohteliaita ja - ystävällisiä he nostavat hattuaan ja vaimot niiaavat ja sanovat - välistä jumala siunatkoon teitä minä osan nyt ratsasta vaan - ensiksi minua hytkytti niin julmasti kun minä ajoin ravia isoisä - antoi erään köyhän miehen jäädä vuokratalonsa, vaikka hän ei - voinut maksa vuokraa ja mrs mellon vei viiniä ja tavaroita hänen - sairaille lapsillensa tahtoisin tavata teitä ja toivoisin että - lemmikki asus linnassa, mutta minä olen hyvin onnellinen kun en - liiaksi häntä kaipaa minä rakastan isoisää jota jokainen tekee - kirjoittakaa pian. - - Uskollinen vanha ystävä - CEDRIK ERROL - - J.K. ei kukaan ole vankilassa isoisä ei ole koskaan pistänyt - ketään sinne. - - J.K. hän on niin hyvä kreivi hän muistutta teitä hänestä pidetään - niin paljon.' - -"Kaipaatko kovasti äitiäsi?" kreivi kysyi lopetettuaan lukemisen. - -"Kaipaan", Fauntleroy sanoi, "kaipaan häntä aina". - -Hän meni kreivin luo, pani kätensä hänen polvellensa ja katsoi häneen. - -"Sinä et kaipaa häntä, vai kuinka?" hän kysyi. - -"Minä en tunne häntä", kreivi vastasi hiukan ynseästi. - -"Tiedän sen", Fauntleroy sanoi, "ja minä ihmettelen sitä kovasti. Hän -kielsi minua kysymästä mitään -- enkä minä tahdokaan, mutta toisinaan -en voi olla ajattelematta tätä, ja se on minusta niin kummallista. -Mutta en kysy mitään. Kun minä kaipaan häntä, katson ulos ikkunastani -ja näen joka ilta tulen tuikkivan hänen ikkunastaan puiden välitse. -Sinne on pitkä matka, mutta hän panee kynttilän ikkunallensa aina -kun tulee pimeä, ja minä näen sen loistavan kaukaa ja tiedän mitä se -merkitsee." - -"No mitä se merkitsee?" kreivi kysyi. - -"Se sanoo 'hyvää yötä, Jumala sinua tänä yönä varjelkoon', juuri -samaa mitä hänen oli tapana sanoa minulle kun olimme yhdessä. -Joka ilta hän sanoi minulle niin ja joka aamu hän sanoi, 'Jumala -siunatkoon sinua tänä päivänä!' Niin minä voin olla aina levollinen." - -"Sitä en epäile", kreivi sanoi kuivasti. Hän rypisti kulmiaan ja -katseli tarkasti poikaa niin kauan, että Fauntleroy ihmetteli hänen -miettivää tarkasteluaan. - - - - -Köyhien mökit - - -Näinä päivinä Dorincourtin kreivi mietiskeli monenlaisia -tavallisuudesta poikkeavia asioita, ja kaikki tämä johtui pikku -lordista. Ylpeys oli kreivin luonteen vallitsevin ominaisuus, ja -poika tyydytti sen kaikessa. Tämä ylpeys herätti hänessä uutta -elämänhalua. Häntä huvitti näyttää perillistään maailmalle. Maailma -tiesi hänen pettyneen omien poikiensa suhteen ja sen tähden hän -näytteli voitonriemuisena uutta lordi Fauntleroyta, joka ei -tuottanut pettymyksiä. Hän toivoi, että lapsi käsittäisi oman -voimansa ja mahtavan asemansa ja että muutkin huomaisivat sen. Hän -teki suunnitelmia pojan tulevaisuutta varten. Joskus hän salaisesti -toivoi, että hänen oma elämänsä olisi ollut parempi ja että paljon -olisi jäänyt tekemättä, jotta puhdassydäminen lapsi ei kammoaisi -häntä saadessaan tietää totuuden. Ei ollut hauska ajatella, miltä -pojan sievät ja viattomat kasvot näyttäisivät, jos hän sattumalta -saisi tietää, että hänen isoisäänsä oli sanottu "Dorincourtin pahaksi -kreiviksi". Tämä ajatus sai hänet levottomaksi. Hän ei tahtonut, että -poika saisi tietää. Välistä hän unohti luuvalonsa uusien ajatusten -takia, ja jonkin ajan kuluttua lääkäri ihmeekseen huomasi, että hänen -jalosukuisen potilaansa terveys oli parantunut enemmän kuin hän ikinä -olisi uskonut. Ehkäpä kreivin terveys kohentui siksi, ettei aika enää -kulunut niin hitaasti ja että hänellä oli muutakin ajattelemista kuin -kipunsa ja vaivansa. - -Eräänä kauniina aamuna kyläläiset näkivät kummakseen pikku lordi -Fauntleroyn aivan oudossa seurassa. Mukana ei ollutkaan totuttuun -tapaan Wilkins, vaan itse kreivi, joka ratsasti isolla harmaalla -hevosella pojan ponin vieressä. Tämä oli oikeastaan pikku lordin -keksintöä. Juuri kun hän oli ollut nousemassa ratsaille, hän oli -huokaissut haikeasti isoisälleen: - -"Kunpa voisit tulla mukaan. Kun minä lähden, minusta tuntuu niin -ikävältä, kun sinä jäät aivan yksin tänne suureen linnaan. Kun vain -voisit ratsastaa meidän kanssamme." - -Vähän myöhemmin syntyi tallissa hirveä hälinä, kun tuotiin sana, että -Selim oli satuloitava kreiviä varten. Siitä pitäen Selim satuloitiin -joka päivä, ja kansa tottui näkemään kookkaan harmaan hevosen selässä -kookkaan harmaan vanhuksen, jolla oli komeat, ankarat kotkan kasvot, -ja hänen rinnallaan pikku lordin ruskeine poskineen. Ratsastellessaan -vihreitten niittyjen poikki ja pitkin kauniita metsäteitä molemmat -ratsastajat tulivat yhä tutummiksi. Niin vanhus kuuli paljon -"lemmikistä" ja hänen elämästään. Fauntleroy jutteli iloisesti -ratsastaessaan ison harmaan hevosen rinnalla. Hän oli luonteeltaan -vilkas, eikä reippaampaa pikku kumppania olisi voinut ajatella. Hän -se enimmäkseen piti keskustelua yllä. Kreivi tavallisesti kuunteli -ääneti ja tarkasteli pieniä loistavia kasvoja. Joskus hän kehotti -pientä kumppaniaan ajamaan neliä, ja kun poika lähti matkaan istuen -suorana ja pelottomana, niin kreivi katseli häntä ylpeänä ja hyvillä -mielin. Ja kun Fauntleroy näin karautettuaan palasi takaisin -heilauttaen hattuaan ja nauraen, hän aina tunsi, että hän ja hänen -isoisänsä olivat todellakin hyvät ystävät. - -Kreivi huomasi pian, ettei hänen poikansa vaimo viettänyt joutilasta -elämää. Pian kreivi sai kuulla, että hän oli tuttu köyhän kansan -keskuudessa. Kun jossakin mökissä oli sairautta, surua tai köyhyyttä, -pienet vaunut pysähtyivät oven eteen. - -"Tiedätkös", Fauntleroy sanoi kerran, "he sanovat kaikki 'Jumala -teitä siunatkoon', kun he näkevät hänet, ja lapset tulevat niin -iloisiksi. Muutamat käyvät hänen luonaan oppiakseen ompelemaan. Hän -sanoo tuntevansa itsensä valtavan rikkaaksi nyt, kun voi auttaa -puutteenalaisia." - -Kreivi pani mielihyvin merkille, että hänen perillisensä äiti oli -kasvoiltaan kaunis ja nuorekas ja että hän näytti yhtä hienolta -naiselta kuin joku kreivitär. Ei hän liioin ollut pahoillaan -kuullessaan, että äiti oli suosittu ja rakastettu köyhien -keskuudessa. Ja kuitenkin hän usein tunsi kateutta nähdessään, kuinka -äiti täytti lapsensa sydämen ja kuinka poika oli kiintynyt häneen -kuin rakastettuunsa. Vanhus olisi tahtonut olla etusijalla ja ilman -kilpailijaa. - -Samana aamuna kreivi ohjasi hevosensa eräälle kummulle ja osoitti -piiskallaan kaunista maisemaa, joka levisi heidän eteensä. - -"Tiedätkö, että koko tämä alue on minun?" hän sanoi Fauntleroylle. - -"Todellako?" Fauntleroy vastasi. "Se on hyvin laaja alue ollakseen -yhden oma, ja miten kaunis!" - -"No tiedätkös, että se kerran tulee sinun omaisuudeksesi -- tämä alue -ja vielä paljon sen lisäksi?" - -"Minunko omakseni?" Fauntleroy huudahti pelokkaalla äänellä. "Milloin -sitten?" - -"Kun minä olen kuollut", isoisä vastasi. - -"Sitten en huoli sitä", Fauntleroy sanoi, "minä toivon, että eläisit -aina." - -"Se on hyvin ystävällistä", kreivi vastasi kuivaan tapaansa, -"kuitenkin sinä sen kerran saat -- sinusta tulee kerran Dorincourtin -kreivi." - -Pikku lordi Fauntleroy istui hetken ääneti satulassaan. Hän silmäsi -laajaa nummea, vihreitä maatiloja, kauniita metsiä, tien vieressä -olevia mökkejä, siistiä kylää ja puiden yli kohoavaa harmaata, -juhlallista linnaa torneineen. Sitten hän huokasi heikosti. - -"Mitä sinä ajattelet?" kreivi kysyi. - -"Minä ajattelen", Fauntleroy vastasi, "kuinka pieni poika minä olen! -Ja mitä lemmikkini sanoi minulle." - -"Mitä hän sanoi?" kreivi kysyi. - -"Hän sanoi, ettei ole niinkään helppoa olla rikas. Kun itsellä on -niin paljon, voi helposti unohtaa, ettei jokainen ole yhtä onnellinen -ja että jokaisen rikkaan pitäisi muistaa tämä ja harjoittaa -hyväntekeväisyyttä. Minä kerroin hänelle kuinka hyvä sinä olet, ja -hän sanoi, että se on onnellista, sillä kreivillä on suuri valta. -Jos kreivi ajattelisi vain omaa huviansa eikä muistaisi koskaan -kansaa, joka asuu hänen maallansa, niin kansa joutuisi kurjuuteen. -Tämän hän voi estää, jos vain tahtoo -- ja kansaa on niin paljon, -että tällä seikalla on hyvin laajakantoinen merkitys. Minä katselen -näitä mökkejä ja ajattelen, kuinka minä osaisin ottaa selkoa niiden -asukkaista, kun minusta tulee kreivi. Kuinka sinä opit tuntemaan -heidät?" - -Kysymys oli sangen kiperä, koska kreivin kanssakäymiset alustalaisten -kanssa supistuivat vuokran maksun valvomiseen ja maksukyvyttömien -häätämiseen. "Newick hoitaa sen puolen", hän sanoi hämillään pienelle -kyselijälle ja siveli harmaita viiksiään. "Käännytään nyt kotiin", -hän jatkoi, "ja kun sinusta tulee kreivi, niin pidä sinä huolta -siitä, että sinusta tulee minua parempi!" - -Kotiin päin ratsastaessaan hän oli ääneti. Hänestä tuntui melkein -uskomattomalta, että hän, joka koko elämänsä aikana ei ollut -rakastanut ketään aidosti, oli niin kiintynyt tähän pieneen poikaan --- sillä niin hän todella oli. Ensin häntä oli vain huvittanut -Cedrikin kauneus ja urheus samalla kun hän oli ylpeä siitä, mutta -nyt hänen ylpeyteensä oli tullut jotakin muuta lisäksi. Joskus hän -yksinäisyydessä naurahti ilkeästi ja kuivasti, kun hän ajatteli -kuinka mielellään hän tahtoi pitää poikaa läheisyydessään, kuinka -hänestä oli mieluista kuulla pojan ääntä ja kuinka hän salaisesti -toivoi, että poika rakastaisi häntä ja ajattelisi hänestä hyvää. - -"Minä olen höperö vanha äijä, eikä minulla ole muutakaan -ajattelemista", hän sanoi itsekseen, ja kuitenkin hän tiesi, ettei -siinä ollut kaikki. Jos hän olisi tahtonut tunnustaa totuuden, -hänen olisi täytynyt myöntää, että juuri ne ominaisuudet, jotka -häneltä itseltään puuttuivat, miellyttivät häntä eniten -- suora, -luonnollinen, ystävällinen luonne ja sydämellinen luottamus, joka ei -koskaan voinut ajatella pahaa. - -Viikon kuluttua tämän ratsastusretken jälkeen Fauntleroy, käytyään -äitinsä luona, tuli kirjastoon levottoman ja miettivän näköisenä. -Hän istahti samaan korkeaselkäiseen tuoliin, jossa hän oli istunut -tuloiltana ja katseli hetken takassa hehkuvia kekäleitä. Kreivi -katseli häntä vaieten, odottaen mitä tuleman piti. Silminnähtävästi -Cedrikillä oli jotain mielessään. Vihdoin poika katsoi ylös ja sanoi: -"Tietääkö Newick todellakin kaiken alustalaisista?" - -"Se on hänen toimenaan", kreivi vastasi. "Oletko havainnut joitakin -puutteellisuuksia?" - -Niin kummalliselta kuin se tuntuukin, juuri mikään ei miellyttänyt -kreiviä enemmän kuin pojan mielenkiinto alustalaisiin. Itse hän ei -ollut milloinkaan välittänyt heistä, mutta hän oli iloinen siitä, -että lapsellisten ajatusten, leikkien ja mielitekojen ohella pojan -kiharaisessa päässä liikkui moisia vakaviakin ajatuksia. - -"On eräs kulmakunta", Fauntleroy sanoi katsoen toiseen avoimin, -kauhistunein silmin, "Lemmikkini on nähnyt sen. Se on kylän toisessa -päässä. Talot ovat yhtenä rykelmänä, aivan ränsistyneitä. Siellä -saattaa tuskin hengittää. Kansa on köyhää, ja kaikki on niin kauheaa. -Kuumetaudit ovat yleisiä, lapset kuolevat niihin. Tuollaisessa -ympäristössä heistä tulee pahoja, kun elämä on niin köyhää ja kurjaa. -He elävät vielä huonommissa oloissa kuin Mikael ja Bridget. Sade -valuu sisään katon läpi. Lemmikki kävi siellä erään köyhän naisen -luona. Hän ei päästänyt minua lähelleen ennen kuin oli vaihtanut -kaikki vaatteensa. Kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan, kun hän -kertoi siitä." - -Kyyneleet tulivat pojankin silmiin, mutta hän hymyili niiden läpi. - -"Minä sanoin hänelle, ettet sinä tiedä siitä, ja lupasin kertoa -sinulle", hän sanoi. Hän liukui alas ja nojautui kreivin tuoliin. -"Sinä voit saada asiat kuntoon", hän sanoi, "niinkuin sinä teit -Higginsille. Sinä käännät kaiken hyväksi kaikille ihmisille. Minä -sanoin, että sinä kyllä tahdot ja että Newick luultavasti on -unohtanut kertoa siitä sinulle." - -Kreivi katseli pientä kättä, joka lepäsi hänen polvellaan. Newick -ei ollut unohtanut kertoa asiasta, hän oli puhunut usean kerran -ihmisten surkeasta tilasta kylän toisessa päässä, jota nimitettiin -Earl's Courtiksi. Hän tiesi, että mökit olivat rappeutuneita ja -huonoja, ilma huono, seinät kosteita, ikkunalasit rikki, katot -vuotavia, siellä vallitsi köyhyys, kuumetauti ja kurjuus. Mr Mordaunt -oli kuvaillut sitä hänelle ankarin sanoin, ja kreivi oli vastannut -kiivastuneena. Kun hänen luuvalonsa oli pahimmillaan, hän oli -sanonut, että mitä pikemmin ihmiset siellä kuolevat ja kuopataan, -sitä parempi -- ja siihen keskustelu loppui. Ja nyt, kun hän katseli -pientä kättä, joka oli hänen polvellansa, ja sitten rehellisiä, -vakavia kasvoja, häntä hävetti sekä kylän että omasta puolestaan. - -"Mitä!" hän sanoi, "sinä kai tahtoisit, että minä rakennuttaisin -oikein mallikelpoisia mökkejä, vai kuinka?" Ja hän laski kätensä -lapsen kädelle ja silitti sitä. - -"Vanhat on revittävä maahan", Fauntleroy sanoi vakavasti. "Niin -lemmikkini sanoi. Revitään ne vaikka jo huomenna. Kansa tulee -niin iloiseksi, kun näkee sinut! He käsittävät, että sinä tulet -auttamaan!" Hänen silmänsä loistivat kuin kaksi tähteä. - -Kreivi nousi tuoliltaan ja laski kätensä lapsen olkapäälle. -"Lähdetäänpä terassille kävelemään", hän sanoi hymähtäen, "niin -voimme jutella asiasta." - -Ja vaikka hän naurahti pariin kertaan heidän astellessaan -edestakaisin kivisellä penkereellä, joka kauniilla säällä oli heidän -tavallinen kävelypaikkansa iltaisin, niin hän näytti miettivän -mieluisaa suunnitelmaa, ja hän piti yhä kättään pienen kumppaninsa -olkapäällä. - - - - -Hälyttävä uutinen - - -Mrs Errol huomasi paljon surullisia epäkohtia työskennellessään -köyhien keskuudessa tuossa kylässä, joka nummelta katsoen näytti niin -ihanalta. Läheltä katsoen kaikki ei näyttänyt yhtä kauniilta. Hän oli -tavannut laiskuutta, köyhyyttä ja saamattomuutta siellä, missä olisi -voinut odottaa varallisuutta ja toimeliaisuutta. Jonkin ajan kuluttua -hän oli huomannut, että Erleboroa pidettiin kurjimpana kylänä siinä -osassa maata. Mr Mordaunt oli kertonut hänelle omista vaikeuksistaan -ja huolistaan, ja monesta seikasta hän itse oli ottanut selkoa. -Pehtorit, jotka hoitivat tilaa, oli valittu kreivin mielen mukaan, -eivätkä he välittäneet köyhän kansan surkeudesta ja rappiotilasta. -Sen tähden oli laiminlyöty paljon, josta olisi täytynyt pitää huolta, -ja tilanne muuttui yhä huonommaksi. - -Mitä Earl's Courtiin tulee, se oli häpeäksi päätilalle -rappeutuneitten mökkiensä ja surkean, välinpitämättömän ja -kivulloisen väestönsä takia. Kun mrs Errol ensi kerran kävi paikalla, -sen kurjuus puistatti häntä. Sellainen puute, siivottomuus ja -kurjuus näytti pahemmalta maaseudulla kuin kaupungissa. Tuntui -siltä kuin sen olisi täällä helpommin voinut korjata. Ja kun hän -näki likaisten, ruokkoamattomien lasten kasvavan keskellä paheita -ja hirvittävää välinpitämättömyyttä, hän muisti että hänen oma -poikansa vietti päivänsä suuressa komeudessa linnassa, jossa häntä -vaalittiin ja palveltiin kuin pientä prinssiä, jossa kaikki hänen -toiveensa täytettiin ja hänet ympäröitiin komeudella, mukavuudella -ja kauneudella. Rohkea ajatus tuli hänen viisaaseen äidinsydämeensä. -Vähitellen hän oli huomannut kuten kaikki muutkin, että pojalla oli -ollut onni miellyttää kreiviä siinä määrin, ettei tämä hennonut evätä -pojalta mitään. - -"Kreivi antaa hänelle mitä tahansa", hän sanoi mr Mordauntille. "Hän -kyllä täyttää pojan jokaisen oikunkin. Miksei tätä myöntyväisyyttä -voitaisi käyttää toisten hyväksi? Minä aion pitää asiasta huolen." - -Kaikkien kummastukseksi tulokset olivatkin hyviä. Kreiviin vaikutti -eniten pojan varma vakaumus, että hänen isoisänsä aina oli valmis -tekemään sen, mikä oli oikein ja jaloa. Hän ei tahtonut selittää -pojalle, ettei hänellä ollut vähintäkään taipumusta jalomielisyyteen -ja että hän aina kulki omaa tietänsä, olipa se sitten oikea tai -väärä. Hänelle oli aivan uutta se, että häntä ihailtiin koko -ihmissuvun hyväntekijänä ja jalona henkilönä. Siksi hän ei voinut -katsoa pojan sydämellisiin, tummiin silmiin sanoen: "Minä olen -kiivas, itsekäs vanha roisto; koko elämäni aikana en ole tehnyt -mitään jalomielistä enkä välitä laisinkaan Earl's Courtista enkä sen -köyhästä väestöstä" -- tai jotakin muuta samantapaista. Hän oli siinä -määrin kiintynyt kiharapäiseen poikaan, että hän mieluummin silloin -tällöin teki itsensä syylliseksi johonkin ihmisystävälliseen tekoon. -Ja vähän mietittyään -- vaikka hän nauroikin itseänsä -- hän lähetti -noutamaan Newickiä ja keskusteli laveasti hänen kanssaan Earl's -Courtista, ja loppupäätökseksi tuli, että rappeutuneet hökkelit oli -revittävä ja uusia rakennettava sijaan. - -"Se on lordi Fauntleroyn tahto", hän sanoi kuivasti, "hän arvelee -siten edistettävän varallisuutta. Voitte sanoa alustalaisilleni, -että tämä on hänen ajatuksensa." Ja hän katsahti pikku lordiin, -joka loikoi matolla uunin edessä ja leikki Dougalin kanssa. Koira -oli pojan alituinen kumppani ja seurasi häntä kaikkialle joko -juhlallisesti astuen hänen vieressänsä tai juosten hänen jäljessään -kun hän ratsasti tai ajoi. - -Tietysti kaikki saivat kuulla suunnitelluista parannuksista. Ensin -ei moni ottanut sitä uskoakseen, mutta kun joukko työmiehiä saapui -paikalle ja rupesi hajoittamaan likaisia, rappeutuneita hökkeleitä, -niin kansa käsitti, että pikku lordi Fauntleroy jälleen oli -puhunut heidän puolestaan ja että hänen vilpittömän välitystyönsä -johdosta Earl's Courtin kurjuus vihdoin oli loppunut. Jos hän olisi -tiennyt, kuinka hänestä kaikkialla puhuttiin, häntä ylistettiin ja -hänestä ennustettiin suuria, niin se olisi hämmästyttänyt häntä! -Mutta hänellä ei ollut siitä aavistusta. Hän vietti onnellista -lapsenelämäänsä, leikitteli puistossa, ajoi kaniineja loukkoihinsa, -lepäsi puiden alla ruohikossa tai loikoi matolla kirjastohuoneessa, -luki ihmeellisiä kirjoja ja jutteli niistä kreiville ja kertoi -uudestaan jutut äidilleen; hän kirjoitti pitkiä kirjeitä Dickille ja -mr Hobbsille, jotka vastasivat omalla tavallaan, ja ratsasti isoisän -rinnalla tai Wilkinsin seurassa. Kun he ratsastivat kylän torin -poikki, hän näki kuinka ihmiset kääntyivät katsomaan heitä, ja hän -huomasi heidän kasvojensa loistavan, kun he nostivat hattuaan, mutta -hän luuli sen johtuvan siitä, että hänen isoisänsä oli hänen kanssaan. - -"He pitävät sinusta", hän sanoi kerran katsahtaen hymyillen kreiviin. -"Näetkö, kuinka he ovat iloissaan nähdessänsä sinut? Toivon, että -he kerran pitävät minusta yhtä paljon. Mahtaapa sinusta tuntua -hauskalta, kun jokainen pitää sinusta." Ja hän oli oikein ylpeä -siitä, että hän oli niin suuresti ihaillun ja rakastetun miehen -pojanpoika. - -Kun mökkejä rakennettiin uudestaan, pojan ja isoisän oli tapana -ratsastaa Earl's Courtiin katselemaan, ja Fauntleroy oli kovin -innostunut. Hän laskeutui alas ponin selästä ja meni tekemään -tuttavuutta työmiesten kanssa, tehden rakentamista ja muuraamista -koskevia kysymyksiä ja itse kertoen heille Amerikasta. Parin kolmen -keskustelun jälkeen hän osasi kotimatkalla asiantuntevasti kertoa -kreiville muuraamisesta. - -"Minä otan niin mielelläni selvää sellaisista asioista", hän sanoi, -"sillä ei koskaan voi tietää, mitä eteen sattuu." - -Työmiehet keskustelivat keskenään, kun hän oli lähtenyt, ja nauroivat -hänen hauskalle, viattomalle puhelulleen. Mutta he rakastivat -häntä ja näkivät hänet mielellään seurassansa, kun hän jutteli -kädet taskussa, lakki niskassa ja kasvot innosta hehkuvina. "Hän -on erikoinen kaveri", he tapasivat sanoa. "Ja sitä paitsi viisas, -juttelias pieni poika. Ei hänessä juuri näy merkkejä ilkeästä -sukuperästään." Ja he menivät kotiinsa ja kertoivat hänestä -vaimoillensa ja vaimot kertoivat toinen toisilleen, ja niin jokainen -jutteli tai kertoi jonkin kaskun pikku lordi Fauntleroysta. Ja -vähitellen kaikki tiesivät, että "ilkeä kreivi" oli vihdoin löytänyt -jotakin, josta hän saattoi pitää -- jotakin, joka oli liikuttanut ja -lämmittänyt hänen kylmää sydäntänsä. - -Mutta kukaan ei tiennyt, missä määrin tämä sydän lämpeni ja kuinka -vanhus päivä päivältä rupesi yhä enemmän pitämään lapsesta, ainoasta -olennosta, joka oli luottanut häneen. Hän ajatteli tulevaisuutta, -jolloin Cedrik olisi nuori komea mies, jolla oli elämä edessään, -mutta kuitenkin hänen sydämensä säilyisi hellänä ja hän pystyisi -hankkimaan ystäviä kaikkialta. Ja kreivi mietti, mitä poika silloin -tekisi ja miten hän käyttäisi lahjojaan. Tarkastellessaan poikaa, -joka loikoi matolla tutkien jotakin paksua kirjaa takkavalkean -leimutessa, hänen vanhat silmänsä usein loistivat ja poskensa -punoittivat. - -"Poika voi tehdä kaiken", hän sanoi itsekseen, "kaiken!" - -Hän ei ilmaissut kenellekään tunteitaan Cedrikiä kohtaan. Puhuessaan -hänestä muille hän teki sen aina ilkeästi hymyillen. Mutta Fauntleroy -huomasi pian, että isoisä rakasti häntä ja tahtoi hänet mielellään -läheisyyteensä -- lähelle tuoliaan, kun he olivat kirjastohuoneessa, -vastapäätä itseään pöydässä, rinnalleen kun he ratsastivat, ajoivat -tai iltaisin kävelivät terassilla. - -"Muistatko", Cedrik sanoi kerran katsahtaen ylös kirjastaan -loikoessaan matolla, "muistatko, kuinka minä sanoin ensimmäisenä -iltana, että meistä tulee hyvät ystävät? En usko olevankaan parempia -ystävyksiä kuin me, vai kuinka?" - -"Me olemme erittäin hyviä ystäviä luullakseni", kreivi vastasi. -"Tulehan tänne." - -Fauntleroy kömpi ylös ja meni hänen luokseen. - -"Tahtoisitko sinä jotakin", kreivi kysyi, "jotakin sellaista mitä -sinulla ei vielä ole?" - -Pikku poika katsoi ruskeilla silmillään isoisäänsä hiukan haikeasti. - -"Ainoastaan yhden asian", hän vastasi. - -"Mikä se on?" kreivi kysyi. - -Fauntleroy oli hetken ääneti. Hän ei ollut turhaan kauan ajatellut -sitä. - -"Mikä se on?" kreivi toisti. - -Fauntleroy vastasi: - -"Se koskee lemmikkiäni", hän sanoi. - -Kreivi säpsähti hiukan. - -"Mutta näethän sinä hänet joka päivä", hän sanoi. "Eikö se ole -kylliksi?" - -"Minä olen tottunut näkemään hänet aina", Fauntleroy sanoi. "Hänen -oli tapana suudella minua mennessäni levolle, ja aamulla hän oli heti -minun luonani, niin että saatoimme jutella toisillemme odottamatta -tapaamista." - -Hetken hiljaisuuden vallitessa vanhat ja nuoret katseet kohtasivat. -Sitten kreivi rypisti kulmiaan. - -"Etkö milloinkaan unohda äitiäsi?" sanoi hän. - -"En", Fauntleroy vastasi, "en milloinkaan; eikä hän unohda -milloinkaan minua. Tiedätkös, minä en voisi sinuakaan unohtaa, vaikka -en asuisi sinun kanssasi. Sitä enemmän minä sinua ajattelisin." - -"Tosiaankin", kreivi sanoi katsoen häneen kauan, "minä uskon, että -tekisit niin!" - -Pojan puhuessa äidistään kreivi tunsi suurempaa kateutta kuin ennen --- suurempaa, sillä hänen rakkautensa poikaan oli yhä kasvanut. - -Mutta vähän myöhemmin paljon ankarammat iskut kohtasivat häntä, -niin että hän melkein unohti joskus vihanneensakin poikansa vaimoa. -Se tapahtui kumman äkkiä ja oudolla tavalla. Eräänä iltana, juuri -ennen kuin Earl's Courtin mökit olivat valmistuneet, oli suuri -päivällisseura kokoontunut Dorincourtiin. Pitkään aikaan ei linnassa -oltu nähty sellaista seuruetta. Pari päivää aikaisemmin olivat sir -Harry Lorridaile ja lady Lorridaile, kreivin ainoa sisar, tulleet -vierailulle -- tapaus, joka herätti suurta hämmästystä kylässä ja -pani mrs Dibblen puotikellon soimaan hurjasti. Tiedettiin vallan -hyvin, ettei lady Lorridaile ollut käynyt Dorincourtissa kuin kerran -naimisiinmenonsa jälkeen, viisineljättä vuotta sitten. Hän oli -kaunis vanha nainen, hänellä oli valkoiset kiharat ja heleä iho. -Luonteeltaan hän oli kultainen, mutta veljensä hän oli aina tuominnut -yhtä jyrkästi kuin kaikki muutkin. Koska hän oli lujatahtoinen -nainen eikä pelännyt puhua suutaan puhtaaksi, hän oli joutunut -monesti kiivaaseen sanaharkkaan kreivin kanssa, eikä hän ollut nähnyt -veljeään monta kertaa sitten nuoruudenpäiviensä. - -Hän oli kuullut kreivistä paljon pahaa niiden vuosien kuluessa, -jotka he olivat olleet erillään. Hän oli kuullut, kuinka vähän hän -oli välittänyt vaimostansa ja kuinka vaimoparka oli kuollut, kuinka -välinpitämätön hän oli ollut lapsistaan ja kuinka hänen molemmat -vanhemmat poikansa olivat olleet heikkoja ja täynnä paheita eivätkä -tuottaneet iloa hänelle eikä muille. Näitä vanhempia poikia, Bevisiä -ja Mauricea, lady Lorridaile ei ollut nähnyt koskaan. Mutta kerran -Lorridaileen oli tullut kookas, miellyttävän näköinen nuorukainen, -joka oli sanonut olevansa hänen veljensä poika Cedrik Errol. Hän oli -poikennut tätinsä luokse, koska oli sattumalta liikkeellä siellä -päin, ja oli niin usein kuullut äitinsä puhuvan Constantia-tädistä. -Lady Lorridailen sydän lämpeni, ja hän sai hänet jäämään viikoksi -luoksensa. Hän hemmotteli nuorukaista ja ihaili häntä suunnattomasti. -Nuori mies oli niin jaloluontoinen, valoisa ja henkevä, että kun hän -lähti, täti toivoi saavansa nähdä hänet vielä monta kertaa. Tämä -jäi kuitenkin viimeiseksi kerraksi, sillä kun nuorukainen palasi -Dorincourtiin, kreivi oli kiukkuisella tuulella ja kielsi häntä -enää milloinkaan käymästä Lorridailessa. Mutta lady Lorridaile oli -pitänyt hänet aina hyvässä muistossa, ja vaikka hän pelkäsikin, -että Cedrikin avioliitto Amerikassa saattoi olla ajattelematon, -hän suuttui kuullessaan, että isä oli hylännyt poikansa eikä -edes tarkkaan tiennyt, missä tämä asui. Sitten kerrottiin hänen -kuolemastaan, sitten Beviskin putosi hevosen selästä ja sai surmansa. -Maurice kuoli Roomassa kuumeeseen. Pian sen jälkeen tiedettiin kertoa -amerikkalaisesta lapsesta, joka oli määrä etsiä New Yorkista ja tuoda -kotiin lordi Fauntleroyna. - -"Kai vain turmeltavaksi kuten kaikki muutkin", hän sanoi miehelleen, -"jollei hänen äitinsä ole tarpeeksi hyvä ja niin voimakastahtoinen, -että voi hänet pelastaa." - -Mutta kuullessaan, että Cedrik oli erotettu äidistään, hän ei -löytänyt sanoja suuttumuksensa ilmaisemiseksi. - -"Se on sydämetöntä, Harry!" hän sanoi. "Ajattele nyt, niin pieni -lapsi otetaan pois äitinsä luota ja pannaan sellaisen miehen seuraan -kuin minun veljeni! Joko vanha kreivi kohtelee poikaa pahasti taikka -hemmottelee häntä kunnes hänestä tulee todellinen hirviö. Jos siitä -vain olisi jotain hyötyä, niin kirjoittaisin." - -"Ei se auta, Constantia", sanoi sir Harry. - -"Sen tiedän", hän vastasi. "Tunnen Dorincourtin kreivin liian hyvin; -mutta se on kauhistuttavaa." - -Eivät ainoastaan köyhä kansa ja alustalaiset kuulleet pikku lordi -Fauntleroysta; muutkin saivat kuulla hänestä. Hänestä kerrottiin -niin paljon kaikenlaisia juttuja -- hänen kauneudestaan, hyvästä -luonteenlaadustaan, hänen saavuttamastaan suosiosta ja yhä kasvavasta -vaikutusvallastaan isoisäänsä kreiviin -- että huhu hänestä levisi -aatelistonkin joukkoon, ja hänestä puhuttiin useissa Englannin -kreivikunnissa. Päivällispöydissä keskusteltiin hänestä, naiset -surkuttelivat hänen nuorta äitiään ja aprikoivat, tokko poika oli -niin kaunis kun sanottiin, ja herrat, jotka tunsivat kreivin ja -hänen tapansa, nauroivat sydämestään jutuille, joissa kerrottiin -pojan vakaasti luottavan kreivin ystävyyteen. Asshaine Hallissa -asuva sir Thomas, joka eräänä päivänä kävi Erleborossa, kohtasi -kreivin pojanpoikansa kanssa ratsastamassa ja pysähtyi puristaakseen -kreivin kättä ja onnitellakseen muuttuneen ulkomuodon ja parantuneen -kihdin johdosta. "Ja tiedätkös", hän sanoi perästäpäin kohtauksesta, -"vanha mies näytti ylpeältä kuin riikinkukko, enkä totta tosiaan -sitä ihmettele, sillä kauniimpaa poikaa kuin hänen pojanpoikansa en -koskaan ole nähnyt! Suorana kuin keihäs hän istui sotilaan tavoin -poninsa selässä!" - -Ja niin lady Lorridailekin vähitellen sai kuulla puhuttavan lapsesta; -hänelle kerrottiin Higginsin perheestä, rammasta pojasta, Earl's -Courtin hökkeleistä ja monesta muusta asiasta -- ja hän halusi -nähdä pikku pojan. Hänen ajatellessaan, miten se kävisi päinsä, hän -suureksi hämmästyksekseen sai veljeltänsä kirjeen, jossa tämä pyysi -häntä tulemaan miehensä kanssa Dorincourtiin. - -"Sehän on uskomatonta!" hän huudahti. "Olen kuullut sanottavan, että -lapsi saa ihmeitä aikaan, ja nyt alan uskoa sen. Sanotaan, että -veljeni ihailee poikaa eikä henno päästää häntä näkyvistänsä. Ja hän -on niin ylpeä hänestä! Todellakin luulen, että hän tahtoo näyttää -poikaa meille." Ja lady noudatti heti kutsua. - -Kun hän saapui sir Harryn kanssa Dorincourtiin, oli jo myöhäinen -ilta, ja hän meni heti huoneeseen ennen kuin tapasi veljensä. -Pukeuduttuaan päivällistä varten hän astui vierashuoneeseen. -Kreivi seisoi lähellä takkaa ja näytti kookkaalta ja arvokkaalta, -ja hänen vieressään seisoi pieni poika mustassa samettipuvussa ja -upea pitsikaulus kaulassa. Pojan pyöreät, iloiset kasvot olivat -niin miellyttävät ja tummilla silmillään hän loi isotätiinsä niin -kauniin, avoimen katseen, että tämä oli vähällä huudahtaa ilosta ja -hämmästyksestä. - -Kun hän tervehti kreiviä, tämä kutsui häntä ristimänimeltä, jota hän -ei ollut käyttänyt sitten kuin viimeksi lapsena. - -"Molyneux", lady sanoi, "tämäkö on se lapsi?" - -"Niin, Constantia", kreivi vastasi, "tämä on se poika. Fauntleroy, -tässä on tätisi, lady Lorridaile." - -"Hauska tutustua teihin, täti", Fauntleroy sanoi. - -Lady Lorridaile pani kätensä hänen olkapäälleen ja katseltuaan hetken -aikaa hänen kohotettuja kasvojaan hän suuteli poikaa hellästi. - -"Minä olen Constantia-tätisi", hän sanoi, "ja minä rakastin sinun -isäraukkaasi, jonka näköinen sinä olet." - -"Olen niin iloinen, kun minulle sanotaan, että olen hänen -näköisensä", Fauntleroy vastasi, "sillä näyttää siltä, että -kaikki ovat pitäneet hänestä -- aivan niinkuin lemmikkini -- -Constantia-täti", hän lisäsi nämä kaksi sanaa hetken vaitiolon -jälkeen. - -Lady Lorridaile oli ihastuksissaan. Hän kumartui jälleen suutelemaan -poikaa ja siitä pitäen he olivat ystäviä. - -"No, Molyneux", hän sanoi perästäpäin kreiville, "ei juuri paremmin -olisi voinut käydä!" - -"Enpä luule", kreivi vastasi kuivasti. "Hän on hyvin sievä poika. -Me olemme hyviä ystäviä. Hän luulee, että minä olen herttaisin ja -helläluontoisin kaikista hyväntekijöistä. Minun täytyy tunnustaa -sinulle, Constantia -- sillä sinä tulisit joka tapauksessa sen -huomaamaan -- että olen vähällä muuttua hänen tähtensä vanhaksi -narriksi!" - -"Mitä hänen äitinsä ajattelee sinusta?" lady Lorridaile kysyi suoraan -tapaansa. - -"En ole kysynyt", kreivi vastasi hiukan äkäisesti. - -"No", lady Lorridaile sanoi, "minä olen alusta alkaen suora sinua -kohtaan, Molyneux, ja sanon, etten hyväksy sinun käytöstäsi ja aion -käydä tervehtimässä mrs Errolia niin pian kuin mahdollista, ja jos -tahdot ruveta riitelemään minun kanssani, on parasta, että teet sen -heti. Sen johdosta, mitä olen kuullut tästä nuoresta olennosta, olen -tullut siihen vakaumukseen, että lapsi saa olla äidilleen kiitollinen -kaikesta. Aina Lorridaileen asti on kuulunut, että sinun köyhät -alustalaisesi ihailevat häntä." - -"He ihailevat poikaa", kreivi sanoi nyökäyttäen päätään Fauntleroyhin -päin. "Mitä mrs Erroliin tulee, hän on sievä pieni nainen. Olen -kiitollisuudenvelassa hänelle siitä, että hän on antanut pojalle -paljon kauneutta, ja voithan mennä tervehtimään häntä, jos sinua -haluttaa. Ainoa mitä vaadin, on se, että hän jää Court Lodgeen, etkä -sinä saa koettaa houkutella minua hänen luoksensa", ja hän näytti -jälleen vihaiselta. - -"Mutta hän ei vihaa mrs Errolia yhtä paljon kuin ennen, ja se riittää -minulle", lady Lorridaile sanoi myöhemmin sir Harrylle. "Hän on tullut -aivan toiseksi mieheksi, ja vaikka se epäilyttävältä tuntuukin, -Harry, niin luulen että hän muuttuu inhimilliseksi rakkaudesta -viattomaan, herttaiseen pikkupoikaan. Lapsihan todellakin rakastaa -häntä -- nojautuu hänen tuoliinsa ja polveensa. Kreivin omat pojat -olisivat uskaltaneet tällaista yhtä vähän kuin paeta tiikerin -turviin." - -Seuraavana päivänä hän meni tervehtimään mrs Errolia. Palattuansa hän -sanoi veljelleen: - -"Molyneux, hän on herttaisin nainen mitä milloinkaan olen nähnyt! -Hänen äänensä on kuin hopeakello ja häntä sinun tulee kiittää siitä, -mitä poika on. Hän on antanut pojalle enemmän kuin kauneutensa, ja -sinä erehdyt suuresti, kun et koeta pyytää häntä tulemaan luoksesi ja -pitämään huolta sinusta. Minä aion pyytää häntä Lorridaileen." - -"Hän ei jätä poikaa", kreivi vastasi. - -"Minä tahdon tietysti pojankin", lady Lorridaile sanoi nauraen. - -Mutta hän tiesi, ettei hän saisi Fauntleroyta luokseen, ja päivä -päivältä hän huomasi yhä selvemmin, kuinka kreivi ja poika olivat -kasvaneet kiinni toisiinsa, kuinka ylpeän vanhuksen kunnianhimo, -toivo ja rakkaus olivat yhtyneet lapseen ja kuinka tämän -lämmin viaton sydän palkitsi vanhuksen rakkauden täydellisellä -luottamuksella ja uskollisuudella. - -Hän tiesi myös, että oikea syy suuriin päivälliskutsuihin oli se, -että kreivi tahtoi näyttää maailmalle pojanpoikaansa ja perillistänsä -ja osoittaa ihmisille, että poika, josta oli puhuttu ja kerrottu niin -paljon, oli ihannepoika vieläkin suuremmassa määrässä kuin huhu oli -tiennyt kertoa. - -"Bevis ja Maurice tuottivat hänelle niin katkeraa nöyryytystä", lady -Lorridaile sanoi miehelleen. "Jokainen sen tiesi. Hän suorastaan -vihasi heitä. Tästä hänen loukattu ylpeytensä saa hyvityksen." -Tuskinpa oli kutsuttujen joukossa ainoatakaan, joka ei uteliaana -ajatellut lordi Fauntleroyta ja odottanut että hän ilmestyisi -näkyviin. - -Ja kun aika tuli hän todellakin näyttäytyi. - -"Poika on hyväntapainen", kreivi sanoi. "Hänestä ei ole kenellekään -haittaa. Lapset ovat tavallisesti tyhmiä tai vaivalloisia -- minun -olivat kumpaakin -- mutta tämä osaa vastata puhuteltaessa ja muulloin -olla vaiti. Hän ei ole koskaan röyhkeä." - -Mutta poika ei saanut kauan olla ääneti. Jokaisella oli jotakin -sanottavaa hänelle. He tahtoivat saada hänet puhumaan. Naiset -hyväilivät häntä ja tekivät hänelle kysymyksiä ja herratkin kyselivät -minkä mitäkin ja laskivat leikkiä samoin kuin toiset olivat -matkustajat tehneet hänen matkustaessaan laivassa poikki Atlantin. -Fauntleroy ei täysin ymmärtänyt, miksi he välistä nauroivat hänen -vastatessaan heille, mutta hän oli tottunut siihen että ihmiset -nauroivat hänen ollessaan aivan vakava, joten hän ei sitä sen enempää -ajatellut. Hänestä ilta oli verraton. Komeat huoneet loistivat -valossa, oli niin paljon kukkia, herrat näyttivät iloisilta, naisten -puvut olivat ihmeen ihania ja heidän hiuksissaan sekä kauloissaan -kimaltelivat jalokivet. Siellä oli eräs nuori nainen, joka juuri -oli tullut Lontoosta, jossa hän oli viettänyt talven. Hän oli niin -ihastuttava, ettei Cedrik voinut kääntää silmiään hänestä. Hän oli -pitkä nuori nainen, hänen hiuksensa olivat pehmeät ja tummat, hänen -silmänsä suuret ja orvokinväriset ja hänen poskiensa ja huultensa -väri oli kuin punaruusun. Hän oli pukeutunut kauniiseen valkoiseen -pukuun ja hänen kaulassaan oli helminauha. Muuan asia ihmetytti -Cedrikiä. Herrat seisoivat naisen ympärillä ja kaikki koettivat -kilvan mielistellä häntä, mistä Fauntleroy päätteli, että hän varmaan -oli prinsessa. Poika kiinnostui hänestä niin, että hän huomaamattaan -vähitellen hivuttautui lähemmäksi, ja vihdoin nainen kääntyi -puhuttelemaan häntä. - -"Tule tänne, lordi Fauntleroy", hän sanoi hymyillen, "ja sano -minulle, miksi sinä katselet minua niin pitkään?" - -"Minä ihmettelin, kuinka kaunis te olette", nuori lordi vastasi. - -Silloin kaikki herrat purskahtivat nauruun ja nuori nainenkin hymyili -ja puna hänen poskissaan tummeni. - -"Fauntleroy", sanoi eräs herroista, joka oli makeimmin nauranut, -"käytäkin hyvin aikasi! Kun tulet vanhemmaksi, sinulla ei enää ole -rohkeutta sanoa sellaista." - -"Ei sitä voi olla sanomatta", Fauntleroy vastasi suloisesti. -"Voisitteko te? Eikö hän teidänkin mielestänne ole kaunis?" - -"Meidän ei ole lupa sanoa mitä ajattelemme", sanoi sama herra, ja -toiset nauroivat vieläkin enemmän. - -Mutta kaunis nuori nainen -- hän oli miss Vivian Herbert -- ojensi -kätensä ja veti Cedrikin viereensä, näyttäen jos mahdollista vieläkin -ihanammalta. - -"Lordi Fauntleroy sanokoon mitä hän ajattelee", hän sanoi, "ja minä -olen hänelle hyvin kiitollinen. Olen vakuuttunut siitä, että hän -sanoo mitä ajattelee." Ja hän suuteli pojan poskea. - -"Minun mielestäni te olette kauniimpi kuin kukaan ennen näkemäni", -Fauntleroy sanoi katsoen häneen viattomin, ihailevin silmin, "paitsi -lemmikkiäni. Tietysti en voi ajatella, että kukaan on aivan yhtä -kaunis kuin lemmikkini. Luullakseni hän on kaunein olento koko -maailmassa." - -"Sitä mieltä minäkin olen", miss Vivian Herbert sanoi nauraen ja -suuteli jälleen häntä poskelle. - -Hän piti Cedrikiä luonansa suurimman osan iltaa, ja piiri, jonka -keskuksena he olivat, oli hyvin iloinen. Cedrik ei tiennyt, kuinka -juttu juoksi, mutta jonkin ajan kuluttua hän kertoili heille -Amerikasta, tasavallan kaartista, mr Hobbsista ja Dickistä ja lopuksi -hän ylpeänä otti esiin taskustaan Dickin jäähyväislahjan -- punaisen -silkkiliinan. - -"Panin sen tänä iltana taskuuni siksi että on juhlat", hän sanoi. -"Minä arvelin, että Dick on mielissään kun minä käytän sitä juhlissa." - -Vaikka liina oli iso ja kirjava, niin vakavan hellä katse pojan -silmissä esti hänen kuulijoitansa nauramasta liikaa. - -"Katsokaas, minä pidän siitä", hän sanoi, "sillä Dick on minun -ystäväni." - -Vaikka häntä niin paljon puhuteltiin, hän ei ollut toisten vaivana -aivan kuin kreivi oli vakuuttanut. Hän osasi olla ääneti ja kuunnella -kun muut puhuivat ja siksi hän ei tuntunut väsyttävältä. Monen -kasvoilla kuvastui hieno hymy, kun hän aika ajoin meni seisomaan -isoisänsä tuolin läheisyyteen tai istahti tuolille hänen viereensä -katsellen häntä ja ihastuneena otti vaarin joka sanasta, jonka -tämä lausui. Kerran hän seisoi niin lähellä kreiviä, että hänen -poskensa kosketti kreivin olkapäätä, ja kreivi hymyili hiukan itsekin -huomatessaan muiden hymyilevän. Hän tiesi mitä muut ajattelivat ja -tunsi salaista iloa siitä, että toiset nyt saivat nähdä, kuinka hyvä -ystävä hän oli pienen pojan kanssa, jonka oli luultu piankin yhtyvän -kreivistä yleisesti vallitsevaan mielipiteeseen. - -Mr Havishamia odotettiin sinä iltana, mutta kumma kyllä hän oli -myöhässä. Sellaista ei ollut tapahtunut niiden vuosien kuluessa, -joina hän oli ollut vieraana Dorincourtin linnassa. Hän tuli niin -myöhään, että vieraat olivat juuri pöytään menossa hänen saapuessaan. -Kun hän lähestyi isäntää, tarkasteli tämä häntä hämmästyneenä. Hän -näytti olevan kiihtynyt ja jollakin tavoin pois raiteiltaan. Hänen -kuivat, jäykät kasvonsa olivat kalpeat. - -"Minulla oli este", hän sanoi hiljaisella äänellä kreiville, -"eriskummallinen tapahtuma oli esteenä." - -Ei ollut lainkaan säännöllisen, vanhan lakimiehen tapaista myöhästyä -edes jonkun häiriön vuoksi, mutta tänään hän oli silminnähtävästi -hajamielisellä tuulella. Päivällisellä hän söi tuskin mitään, ja pari -kolme kertaa, kun häntä puhuteltiin, hän tuijotti eteensä ikäänkuin -hänen ajatuksensa olisivat olleet jossakin kaukana. Jälkiruoan -aikana, kun Fauntleroy tuli sisään, hän katsahti poikaan pari kertaa -levottomasti ja hermostuneesti. Fauntleroy huomasi katseen ja oli -hyvin ihmeissään. Mr Havisham ja hän olivat hyvin ystävällisissä -suhteissa ja tavallisesti he hymyilivät toisilleen. - -Asianajaja näytti tänä iltana unohtaneen hymyilemisen. - -Tosiaankin hän unohti kaiken muun paitsi kiusalliset uutiset, jotka -hänen piti ilmoittaa kreiville vielä samana iltana -- ihmeelliset -uutiset, jotka aiheuttaisivat suuren mullistuksen ja kokonaan -muuttaisivat siihenastiset olot. Kun hän tarkasteli komeita huoneita -ja loistavaa seuraa -- ihmisiä, jotka oikeastaan olivat kokoontuneet -katsomaan kreivin vieressä istuvaa vaaleatukkaista poikaa -- kun hän -tarkasteli ylpeää vanhusta ja hänen rinnallaan istuvaa hymyilevää -pikku lordi Fauntleroyta, niin hän tunsi mielensä kuohuvan, vaikka -olikin maailmaa nähnyt vanha asianajaja. Kuinka ankara oli se isku, -joka hänen piti ilmoittaa heille! - -Hän ei oikeastaan muistanut, miten loistava päivällinen loppui. Hän -istui koko ajan kuin unessa, ja usean kerran hän tunsi kreivin luovan -häneen hämmästyneen katseen. - -Vihdoin ateria oli lopussa ja herrat seurasivat naisia -vierashuoneeseen. He tapasivat Fauntleroyn istumassa sohvalla miss -Vivian Herbertin, Lontoon viime talven loistavan tähden kanssa. Nämä -olivat katselleet kuvia, ja kun ovi avautui, Fauntleroy juuri kiitti -seurasta. - -"Olen niin kiitollinen siitä, että olette niin ystävällinen!" hän -sanoi. "En ole koskaan ennen ollut juhlissa, ja minulla on ollut -oikein hauskaa!" - -Hänellä oli ollut niin hauskaa, että kun herrat jälleen ympäröivät -miss Herbertin ja juttelivat hänen kanssaan ja poika koetti kuunnella -ja ymmärtää heidän lystikkäitä puheitaan, hänen silmäluomensa kävivät -yhä raskaammiksi. Pari kertaa hänen silmänsä painuivat kiinni, mutta -sitten miss Herbertin hiljainen, sointuva nauru herätti hänet jälleen -ja hän aukaisi silmänsä taas pariksi sekunniksi. Hän oli varma -siitä, ettei nukahtaisi, mutta hänen takanaan oli suuri keltainen -silkkityyny, jolle hänen päänsä vaipui, ja hetken perästä silmäluomet -painuivat pysyvästi umpeen. Eivät ne oikein avautuneet silloinkaan, -kun joku paljon myöhemmin keveästi suuteli häntä poskelle. Se oli -miss Vivian Herbert, joka oli lähdössä pois ja puhutteli häntä -ystävällisesti. - -"Hyvää yötä, pikku lordi Fauntleroy", hän sanoi, "nuku hyvin." - -Eikä hän aamulla tiennyt lainkaan, että hän oli koettanut aukaista -silmänsä ja unisena hokenut: - -"Hyvää yötä -- olen niin -- iloinen -- että näin teidät -- te olette -niin -- kaunis --" - -Epäselvästi hän vain muisti, että herrat jälleen olivat nauraneet ja -että hän oli ihmeissään siitä, miksi he nauroivat. - -Viimeinen vieras oli tuskin lähtenyt huoneesta, kun mr Havisham -nousi paikaltaan uunin luota, astui lähemmäksi sohvaa ja jäi siihen -seisomaan tarkastellen nukkuvaa poikaa. Pikku lordi Fauntleroy -lepäsi mukavassa asennossa. Toinen jalka oli heitettynä toisen yli -ja riippui alas sohvan reunalta; toinen käsi oli pään alla. Hänen -rauhallisilla kasvoillaan oli terve puna; hänen pitkät vaaleat -kiharansa valuivat keltaiselle silkkityynylle. Kokonaisuus muodosti -kuvan, jota maksoi vaivan katsella. - -Kun mr Havisham katseli sitä, hän siveli kädellään sileäksi ajettua -leukaansa ja näytti hyvin levottomalta. - -"No, Havisham", sanoi kreivi karhealla äänellään hänen takanaan. "Mitä -tämä merkitsee? Varmaan on jotakin tapahtunut. Ja mikä se merkillinen -tapahtuma on, jos saan kysyä?" - -Mr Havisham kääntyi sohvasta pois yhä sivellen leukaansa. - -"Huonoja uutisia", hän vastasi, "surullisia uutisia, kreivi -- mitä -pahimpia tietoja. Ikävä, että minun täytyy ne ilmoittaa." - -Kreivistä oli tuntunut pahalta joka kerran, kun hän illan kuluessa -oli katsahtanut mr Havishamiin, ja ollessaan levoton hän oli aina -myös vihoissaan. - -"Miksi te katselette poikaa noin!" hän huudahti äreästi. "Te olette -kaiken iltaa katsonut häntä. Kuulkaa mr Havisham, miksi te katselette -poikaa ja tähystelette häntä kuin mikäkin pahanilman lintu? Mitä -teidän uutisillanne on tekemistä lordi Fauntleroyn kanssa?" - -"Kreivi hyvä", mr Havisham sanoi, "en tahdo haaskata sanoja. Juuri -lordi Fauntleroyta uutiseni koskevat. Ja jos meidän on uskottava -niitä -- niin tässä meidän edessämme ei lepää lordi Fauntleroy, vaan -ainoastaan kapteeni Errolin poika. Todellinen lordi Fauntleroy on -teidän poikanne Bevisin poika ja oleskelee tällä hetkellä eräässä -ravintolassa Lontoossa." - -Kreivi tarttui molemmin käsin tuolin käsinojaan niin lujasti, että -käsien suonet äkkiä paisuivat. Samaten hänen otsasuonensa kohosivat -ja hänen ankarat, vanhat kasvonsa kävivät tuhkanharmaiksi. - -"Mitä te tarkoitatte?" hän huudahti. "Te olette mieletön! Kuka -sellaista on valehdellut?" - -"Jos se on valhe", mr Havisham vastasi, "niin se on tuskastuttavasti -totuuden kaltainen. Eräs nainen tuli tänä aamuna asuntooni. Hän -sanoi, että teidän poikanne Bevis meni naimisiin hänen kanssaan -Lontoossa kuusi vuotta sitten. Hän näytti minulle vihkitodistuksen. -Vuoden naimisissa oltuaan he joutuivat riitaan ja Bevis maksoi -hänelle, jotta sai hänet pois luotaan. Hänellä on viiden vuoden -ikäinen poika. Hän itse on amerikkalainen, alhaisesta säädystä --- oppimaton ihminen -- ja vasta äskettäin hän on älynnyt, mitä -oikeuksia hänen pojallaan on. Hän kysyi eräältä lakimieheltä neuvoa -ja sai siten tietää, että hänen poikansa todella on lordi Fauntleroy -ja Dorincourtin kreivikunnan perillinen, ja nyt hän tietysti tahtoo, -että hänen vaatimuksensa otetaan huomioon." - -Kiharapää keltaisella silkkityynyllä liikahti. Syvä uninen huokaus -pääsi avonaisilta huulilta ja pikku poika kääntyi unissaan, mutta -levottomuudesta tai epämukavuudesta se ei tapahtunut. Ei näyttänyt -lainkaan siltä kuin hänen untansa olisi häirinnyt se tosiasia, että -häntä pidettiin pienenä anastajana tai ettei hän ollutkaan lordi -Fauntleroy eikä koskaan tulisikaan Dorincourtin kreiviksi. Hän -käänsi vain punoittavia kasvojaan ikäänkuin antaen vanhukselle, joka -vakavana niihin tuijotti, tilaisuuden paremmin nähdä ne. - -Kauniit, ankarat, vanhat kasvot olivat kalman kalpeat. Katkera hymy -kuvastui niistä. - -"Minä en uskoisi sanaakaan tästä", hän sanoi "jollei koko asia -olisi niin halpamainen ja hävytön, että se on aivan mahdollinen -poikani Bevisin nimen yhteydessä. Se on aivan Bevisin tapaista. -Hänestä meillä oli aina häpeää. Heikko, epäluotettava, rietas konna -halpamaisine haluineen hän oli -- minun poikani ja perilliseni, -Bevis, lordi Fauntleroy. Sanoittehan, että nainen on oppimaton, raaka -ihminen?" - -"Minun täytyy tunnustaa, että hän tuskin osasi kirjoittaa omaa -nimeään", asianajaja vastasi. "Hän on täydellisesti sivistymätön ja -ilmeisesti voitonhimoinen. Ei hän muusta välitäkään kuin rahasta. -Hänen karkeat piirteensä ovat tavallaan kauniit, mutta --" - -Asianajaja keskeytti puheensa inhoa ilmaisevalla liikkeellä. - -Kreivin otsasuonet paisuivat tulipunaisiksi ja kylmät hikipisarat -juoksivat pitkin kasvoja. Hän hymyili yhä katkerammin. - -"Ja minä", hän sanoi, "minä en tahtonut tietää tuosta toisesta -naisesta, tämän lapsen äidistä." Hän osoitti sohvalla uinailevaa -olentoa: "Minä en tahtonut tunnustaa häntä. Ja kuitenkin hän osasi -kirjoittaa oman nimensä. Luulenpa, että nyt saan maksaa siitä." - -Äkkiä hän nousi ylös ja rupesi kävelemään edestakaisin huoneessa. -Ankaria, kauheita sanoja pääsi hänen huuliltaan. Viha, raivo ja -katkera pettymys vapisuttivat häntä niinkuin myrsky ravistaa puuta. -Hänen raivonsa oli kauhea, ja kuitenkin mr Havisham huomasi, ettei -hän vihan vimmoissaan näyttänyt unohtavan pientä, keltaisella -silkkityynyllä nukkuvaa olentoa, eikä hän kertaakaan puhunut niin -kovalla äänellä, että poika olisi voinut herätä. - -"Minun olisi pitänyt se aavistaa", hän sanoi. "Jo ensi hetkestä -asti minulla oli häpeää heistä! Minä vihasin heitä kumpaakin ja he -vihasivat minua! Bevis oli heistä pahempi. Kuitenkaan en tahdo uskoa -sitä! Tahdon taistella sitä vastaan viimeiseen saakka. Mutta se on -Bevisin tapaista -- hänen tapaistaan!" - -Sitten hän raivosi jälleen ja kyseli naisesta ja hänen todisteistaan, -käveli edestakaisin vuoroin vaaleten ja käyden punaiseksi ja koettaen -hillitä raivoaan. - -Kun hän vihdoin oli saanut tietää kaiken, mitä oli kerrottavaa, -yksin pahimmankin, niin mr Havisham katsoi levottomana häneen. Hän -näytti masentuneelta, hämmentyneeltä ja muuttuneelta. Hänen raivonsa -oli aina vaikuttanut häneen pahasti, mutta tämä oli entistä pahempi -tapaus, sillä siinä oli jotain muutakin kuin raivoa. - -Vihdoin hän hiljakseen lähestyi sohvaa ja seisahtui aivan sen viereen. - -"Jos joku olisi sanonut minulle, että minä voin kiintyä lapseen", hän -sanoi matalalla ja värähtelevällä äänellä, "en olisi uskonut sitä. -Olen aina inhonnut lapsia -- omiani enemmän kuin muita. Ainoastaan -tähän yhteen olen kiintynyt ja hän on kiintynyt minuun." Hän hymyili -katkerasti. "Minusta ei yleisesti pidetä, mutta hän rakastaa minua. -Hän ei milloinkaan ole pelännyt minua -- aina hän on vain luottanut -minuun. Hän olisi täyttänyt paikkani paremmin kuin minä itse. Sen -kyllä tiedän. Hänestä olisi tullut kunniaa nimellemme." - -Kreivi kumartui alas ja tarkasteli hetken aikaa onnellisia, uinuvia -kasvoja. Hänen tuuheat kulmakarvansa olivat ankarasti pystyssä, eikä -hän kuitenkaan näyttänyt ankaralta. Hän ojensi kätensä ja pyyhkäisi -vaaleat kutrit otsalta, kääntyi sitten pois ja soitti kelloa. - -Kun pisin palvelijoista tuli sisään, hän viittasi sohvaan ja sanoi -hiukan muuttuneella äänellä: "Kantakaa lordi Fauntleroy omaan -huoneeseensa." - - - - -Levottomuutta Amerikassa - - -Kun mr Hobbsin nuori ystävä oli jättänyt hänet lähteäkseen -Dorincourtin linnaan ja tullakseen lordi Fauntleroyksi, -sekatavarakauppias tajusi, että valtameri erotti hänet entisestä -kumppanista. Heillä oli ollut monta hauskaa hetkeä yhdessä, ja -siksi hänestä tuntui hyvin yksinäiseltä. Asia oli nimittäin niin, -ettei mr Hobbs ollut kovin teräväpäinen. -- Hän oli pikemminkin -hidas ja pitkäveteinen eikä hänellä ollut paljon tuttavia. Hän -ei ollut tarpeeksi nokkela keksimään itselleen huvituksia, eikä -hän tosiaankaan tiennyt muista huvituksista kuin sanomalehtien -lukemisesta ja laskujen laskemisesta. Hänen ei ollut aivan helppo -suoriutua laskuistaan ja välistä hän tarvitsi paljon aikaa ennen -kuin sai ne kuntoon. Entisinä aikoina pikku lordi Fauntleroy, -joka oli oppinut näppärästi laskemaan sormiensa sekä taulun ja -rihvelin avulla, oli joskus koettanut auttaa häntä. Sitä paitsi -hän oli ollut tarkkaavainen kuuntelija ja oli hyvin kiinnostuneena -seurannut sanomalehtiä. Usein he olivat pitkään keskustelleet -vallankumouksesta, englantilaisista, vaaleista ja tasavallan -kaartista, joten ei ollut lainkaan ihmeellistä, että hänen -lähdettyään tuntui sekatavarakaupassa tyhjältä. Ensin mr Hobbsista -tuntui kuin Cedrik ei olisi kaukana poissa, vaan palaisi pian. -Jonakin päivänä, kun hän katsahtaisi ylös sanomalehdestään, hän -näkisi pojan seisovan ovella valkoisessa puvussaan, punaisissa -sukissaan, olkihattu niskassa ja kuulisi hänen sanovan herttaisella -äänellään: "Päivää, mr Hobbs! Kuuma päivä, eikö olekin?" Mutta kun -päivät menivät menojaan, eikä mitään kuulunut, mr Hobbs tuli hyvin -surulliseksi ja tuskastuneeksi. Sanomalehdetkään eivät huvittaneet -häntä yhtä paljon kuin ennen. Luettuansa hän toisinaan laski lehden -polvelleen sekä istui ja tuijotti pitkän aikaa korkeaan tuoliin. -Tuolin jaloissa oli merkkejä, jotka tekivät hänet alakuloiseksi ja -surulliseksi. Tulevan Dorincourtin kreivin korot olivat jättäneet ne -merkit, kun hän jutellessaan oli potkinut. Katseltuaan näitä merkkejä -mr Hobbs otti esiin kultakellonsa, avasi sen ja katsoi kirjoitusta: -"Mr Hobbsille hänen vanhimmalta ystävältään lordi Fauntleroylta. -Katso ajannäyttäjääsi, muista vanhaa ystävääsi." Hetken aikaa sitä -katseltuaan hän napautti sen kiinni ja huokasi, nousi sitten ylös ja -asettui ovensuuhun seisomaan -- perunatynnyrien ja omenanelikkojen -väliin -- ja katseli kadulle. Illalla, kun kauppa oli suljettu, hän -sytytti piippunsa ja käveli hiljalleen pitkin katuviertä, kunnes -saapui talolle, jossa Cedrik oli asunut; nyt siinä oli ilmoitus: -"Vuokrattavana." Siihen hän pysähtyi, katsahti ylös pudistaen -päätään, veti pari pitkää sauhua piipustaan ja kääntyi hetken -kuluttua synkkänä takaisin. - -Niin kului pari kolme viikkoa, eikä hänelle muuta juolahtanut -mieleen. Koska hän oli hidas ja miettiväinen, hän tarvitsi paljon -aikaa keksiäkseen uuden ajatuksen. Yleensä hän ei pitänyt uusista -ajatuksista, vaan piti vanhoja parempina. Kun tilanne ei kuitenkaan -parin kolmen viikon kuluessa parantunut, vaan päinvastoin paheni, -hänessä heräsi vähitellen ja varovasti uusi tuuma. Hän aikoi lähteä -tervehtimään Dickiä. Hän poltti monta piipullista ennen kuin teki -päätöksensä, mutta vihdoin kuitenkin niin kävi. Hän päätti lähteä -tervehtimään Dickiä. Hän tunsi Dickin elämänvaiheet. Cedrik oli -hänelle ne kertonut, ja hänen tuumansa oli se, että hän saisi -lohdutusta jutellessaan Dickin kanssa. - -Eräänä päivänä, kun Dick oli juuri puhdistamassa erään kävelijän -saappaita, pysähtyi lyhyt, vankka, synkännäköinen ja kaljupäinen -mies katuvierelle ja tarkasteli parin kolmen minuutin ajan -kengänkiillottajan kilpeä, jossa oli: - - "PROFESSORI DICK TIPTON - VOITTAMATON". - -Hän tuijotti siihen niin kauan, että Dickin huomio kiintyi häneen, ja -lopetettuaan urakkansa Dick sanoi: - -"Tarvitsetteko kenkien kiilloittamista, herra?" - -Lyhyenläntä mies eteni varovasti ja pani jalkansa telineelle. - -"Tarvitsen", hän sanoi. - -Kun Dick rupesi työhön, niin mies katsahti Dickistä kilpeen ja -kilvestä Dickiin. - -"Mistä olette tuon saanut?" hän kysyi. - -"Eräältä ystävältäni", Dick sanoi, "pieneltä pojalta. Hän antoi -minulle kaikki nämä kamppeet. Hän oli paras pieni poika mitä mä -koskaan olen nähnyt. Nyt hän on Englannissa. Hän lähti sinne ja -rupesi lordiksi." - -"Lordi -- lordi --", kysyi mr Hobbs hitaasti tuumien, "lordi -Fauntleroy -- josta tulee Dorincourtin kreivi!" - -Dick oli pudottaa harjansa. - -"Tuli ja leimaus!" hän huudahti. "Tunnetteko hänet?" - -"Olen tuntenut hänet", mr Hobbs vastasi pyyhkäisten otsaansa, "aina -hänen syntymästään saakka. Me olimme oikein vanhoja tuttuja -- niin -me tosiaankin olimme." - -Hän oli oikein liikuttunut puhuessaan siitä. Hän veti komean -kultakellon taskustansa, avasi sen ja näytti kuoren sisäpuolta -Dickille. - -"Katso ajannäyttäjääsi, muista vanhaa ystävääsi", hän luki. "Tämä -oli hänen jäähyväislahjansa minulle. 'Minä en tahdo, että unohdatte -minut' -- ne olivat hänen sanansa -- ja minä olisin muistanut häntä", -hän jatkoi pudistaen päätään, "vaikka hän ei olisi antanut minulle -mitään ja vaikka en enää saisi nähdä hiuskarvaakaan hänestä. Hän oli -sellainen kumppani, jota jokainen mies muistaisi." - -"Hän oli sievin pieni poika minkä koskaan olen nähnyt", Dick sanoi. -"Ja niin rohkea -- en ole ikinä nähnyt rohkeampaa pientä poikaa. -Tosiaankin hyvä poika -- ja melkein olimme ystävät -- jo alusta -alkaen me olimme kuin kavereita, tuo pieni poika ja minä. Kerran minä -sieppasin hänen pienen pallonsa vaunujen alta eikä hän unohtanut sitä -koskaan. Ja silloin tällöin hän tuli tänne äitinsä tai hoitajansa -kanssa ja huusi mulle: 'Hei Dick!' niin ystävällisesti kuin olisi -ollut kuuden jalan pituinen sensijaan, että hän tuskin ulottui -heinäsirkan polveen asti ja oli puettu kolttuun. Hän oli pieni -iloinen veitikka, ja kun olin huonolla päällä, oli oikein hauska -puhella hänen kanssaan." - -"Niinpä niin", mr Hobbs sanoi. "Oikein käy sääliksi, että -hänestä piti tulla kreivi. Hänestä olisi tullut oivallinen -sekatavarakauppias, niin, tosiaankin oivallinen!" Ja hän pudisti -päätänsä entistä surullisempana. - -He huomasivat, että heillä oli niin paljon sanottavaa toisilleen, -ettei ollut mahdollista sanoa kaikkea yhdellä istumalla, ja niin -he päättivät, että Dick tulisi seuraavana iltana kauppaan pitämään -mr Hobbsille seuraa. Se tuuma oli Dickin mieleen. Kaiken ikänsä -hän oli ollut katujen kuljeskelija, mutta aina salaisesti toivonut -kunnioitettavampaa elämäntapaa. Siitä asti kun hänellä oli ollut -itsenäinen toimi, hän oli ansainnut niin paljon rahaa, että saattoi -nukkua katon alla sen sijaan että hänen ennen oli täytynyt olla -ulkona kadulla. Hän olisi ruvennut toivomaan, että hän aikaa voittaen -pääsisi vielä parempiin tuloksiin. Hänelle oli oikein tärkeä tapaus -se, että hänet oli kutsuttu varakkaan, kunnioitettavan miehen luo, -jolla oli myymälä kadun kulmassa sekä hevonen ja vaunut. - -"Tiedättekö te mitään kreiveistä ja linnoista?" mr Hobbs kysyi. -"Tahtoisin mielelläni tietää enemmän tuosta herrasväestä." - -"Heistä on kertomus 'Penny Story Gazettessa'", Dick sanoi. "Sen nimi -on 'Aatelismiehen rikos eli kreivitär Mayn kosto'. Se on koko lysti -juttu. Eräs pojista lainasi mulle lehden luettavaksi." - -"Ottakaa se mukaanne kun tulette", mr Hobbs sanoi, "niin minä maksan -sen. Tuokaa kaikki kirjat mitä löydätte, joissa puhutaan kreiveistä, -ja jollei niissä puhuta kreiveistä, niin markiisitkin kelpaavat, -tai herttuat -- vaikkei hän koskaan puhunut herttuoista eikä -markiiseista. Me moitimme joskus aatelismiehiä, mutta en milloinkaan -ole nähnyt heitä. Luulen, ettei heitä ole täällä päin." - -"Tiffanyn luona niitä kai on jos jossakin", Dick sanoi, "mutta en -tiedä osaisinko erottaa heidät jos näkisinkin." - -Mr Hobbs ei viitsinyt tunnustaa, ettei hänkään tavatessaan olisi -voinut heitä erottaa toisista. Hän pudisti vain miettivästi päätään. - -"Luulen, ettei heitä täällä juuri tarvita", hän sanoi, ja siihenhän -se juttu päättyi. - -Siten alkoi heidän luja ystävyytensä. Kun Dick tuli puotiin, mr Hobbs -otti hänet vieraanvaraisesti vastaan. Hän asetti hänelle tuolin -lähelle ovea omenanelikon viereen, ja kun nuori vieras oli käynyt -istumaan, hän osoitti nelikkoa sillä kädellä, jossa hänellä oli -piippu, sanoen: - -"Tehkää hyvin ja ottakaa." - -Sitten hän katseli sanomalehteä ja he lukivat yhdessä ja -keskustelivat Englannin aatelistosta; mr Hobbs poltti ahkerasti -piippuaan ja pudisti usein päätään. Varsinkin hän pudisti sitä -silloin, kun hän osoitti korkean tuolin jaloissa olevia merkkejä. - -"Nuo hän on potkinut", hän sanoi painokkaasti, "ne ovat hänen -potkimiansa. Aika ajoin minä istun ja katselen niitä. Onni on niin -vaihteleva tässä maailmassa. Tässä hänen oli tapana istua ja syödä -leivoksia laatikosta ja omenoita tynnyreistä ja heitellä siemenet -kadulle; ja nyt hän on lordi ja istuu linnassa. Nämä ovat lordin -potkimia ja kerran ne vielä tulevat kreivin potkimiksi. Joskus minä -sanon itsekseni: 'no hyvä, kirppu minua purkoon!'" - -Hänellä näytti olevan paljon huvia omista mietteistään ja Dickin -käynneistä. Ennen kuin Dick lähti kotiin, he söivät illallista -pienessä takahuoneessa. Heillä oli leivoksia, juustoa ja sardiineja -sekä muita säilykkeitä, joita kaupassa myytiin, ja mr Hobbs avasi -juhlallisesti kaksi pulloa inkivääriolutta, kaatoi kumpaisellekin -lasin ja esitti maljan. - -"Hänen maljansa!" hän sanoi kohottaen lasiaan, "ja läksyttäköön hän -heitä -- kaikkia kreivejä, markiiseja, herttuoita ja koko joukkoa!" - -Tämän illan jälkeen he tapasivat toisensa usein, ja mr Hobbs oli -paljoa tyytyväisempi ja vähemmän huolestunut. He lukivat "Penny -Story Gazettea" ja paljon muutakin hauskaa ja tutustuivat siten -aateliston ja ylhäisön tapoihin. Se olisi suuresti hämmästyttänyt -tätä halveksittua luokkaa, jos se olisi kuullut siitä. Eräänä päivänä -mr Hobbs teki pyhiinvaellusretken kaupungille erääseen kirjakauppaan -aikoen lisätä kirjastoaan. Hän lähestyi kauppiasta ja kumartui pöydän -yli puhutellakseen häntä. - -"Minä haluaisin", hän sanoi, "kirjan, jossa puhutaan kreiveistä." - -"Mitä haluatte!" kirjakauppias huudahti. - -"Kirjan, jossa puhutaan kreiveistä", toisti sekatavarakauppias. - -"Pelkäänpä", kauppias sanoi veitikkamaisesti, "ettei meillä ole sitä, -mitä haluatte." - -"Eikö ole?" mr Hobbs sanoi levottomana. "No sitten markiiseista -- -tai herttuoista." - -"En ole kuullut sellaisesta kirjasta", kauppias vastasi. - -Mr Hobbs oli hyvin alakuloinen. Hän loi katseensa maahan -- ja sitten -taas ylös. - -"Eikö naiskreiveistäkään?" hän kysyi. - -"Pelkäänpä ettei ole", kauppias sanoi hymyillen. - -"No", mr Hobbs huudahti, "kirppu minua purkoon!" - -Hän oli juuri poistumassa myymälästä, kun kauppias kutsui hänet -takaisin ja kysyi kelpaisiko romaani, jossa päähenkilöt ovat -aatelisia. Mr Hobbs sanoi sen kelpaavan -- koska hän ei voinut -saada sellaista kirjaa, joka käsitteli kreivejä. Niin kauppias myi -hänelle mr Harrison Ainsworthin kirjoittaman kirjan nimeltä "Linna -Lontoossa", ja mr Hobbs vei sen kotiinsa. - -Kun Dick tuli, he rupesivat lukemaan sitä. Se oli hyvin merkillinen -ja jännittävä kirja ja sen toiminta tapahtui Englannin kuuluisan -kuningattaren Maria Verisen aikana. Ja kun mr Hobbs kuuli kuningatar -Marian hirmutöistä ja siitä, kuinka hänen oli tapana katkaista -ihmisten päitä, kiduttaa heitä kauheasti tai polttaa heitä elävältä, -hän joutui pois suunniltaan. Hän otti piipun suustaan ja tuijotti -Dickiin ja vihdoin hänen täytyi pyyhkiä punaisella nenäliinallaan -hikeä otsaltaan. - -"No, sittenhän poika ei ole turvassa!" hän sanoi. "Hän ei ole -turvassa! Jos vaimoväki saa istua valtaistuimella ja tehdä -tuommoisia, niin kuka tietää mitä hänelle vaikka juuri tällä hetkellä -voi tapahtua? Hän ei tosiaankaan ole turvassa. Kun nainen kerran -suuttuu, ei kukaan ole turvassa!" - -"Mutta", Dick sanoi, vaikka hänkin näytti levottomalta, "katsokaas, -se josta tässä on puhe, ei ole sama, joka nyt hallitsee. Tiedän -hänen nimensä olevan Viktoria, ja tämä, josta kirjassa puhutaan, on -nimeltään Maria." - -"Niinhän se on", mr Hobbs sanoi yhä pyyhkien otsaansa, "niinpä niin. -Eiväthän sanomalehdet kerro mitään kidutuspenkeistä, peukaloruuveista -eikä polttorovioista -- mutta kuitenkaan ei voi olla oikein -levollinen hänestä noiden kummallisten ihmisten joukossa. Olen -kuullut, etteivät he vietä edes heinäkuun neljättä!" - -Hän oli monta päivää kovin alakuloinen ja vasta saatuaan Fauntleroyn -kirjeen ja luettuaan sen useaan kertaan sekä itsekseen että Dickille -ja samoin Dickin samaan aikaan saaman kirjeen, hän rauhoittui jälleen. - -Molemmat iloitsivat suuresti kirjeistänsä. Yhä uudelleen he lukivat -niitä, juttelivat niiden johdosta ja iloitsivat joka ainoasta -sanasta. He kuluttivat päiväkausia laatiessaan vastauksia ja lukivat -niitä yhtä moneen kertaan kuin saamiaan kirjeitä. - -Dickillä oli täysi työ kirjoittaessaan omaansa. Hänen luku- ja -kirjoitustaitonsa oli peräisin iltakoulusta, jossa hän oli käynyt -muutaman kuukauden ajan asuessaan vanhemman veljensä luona. Mutta -koska hän oli teräväpäinen poika, hän käytti hyväkseen tätä lyhyttä -oppiaikaa ja sen jälkeen hän oli oppinut sanomalehdistä kirjoittamaan -sanoja oikein ja harjoitteli kirjoitusta tuhrimalla katukivitystä, -muureja ja aitoja liidunpalasella. Hän kertoi mr Hobbsille koko -elämäkertansa ja puhui hänelle vanhemmasta veljestään, siitä kuinka -hyvä tämä oli ollut äidin kuoleman jälkeen, kun Dick oli vielä aivan -pieni poika. Veljen nimi oli Ben ja hän oli pitänyt huolta Dickistä -parhaan taitonsa mukaan, kunnes poika tuli niin suureksi, että osasi -myydä sanomalehtiä ja juosta asioilla. He olivat asuneet yhdessä, -ja sitten isompana Ben onnistui saamaan sopivan työpaikan eräässä -kaupassa. - -"Ja sitten", Dick huudahti inhoten, "Jumala paratkoon, hän nai -erään tytönheilakan! Rakastui äkkiä ja menetti kaiken järkensä! -Nai hänet ja rupesi pitämään taloutta kahdessa pienessä huoneessa. -Ja hurja tuo nainen oli -- oikea tiikerikissa. Hän rikkoi kaikki -tavarat, kun hän oli raivoissaan -- ja raivoissaan hän oli koko -ajan. Hän sai pojan, joka oli ihan niin kuin äitinsä -- ulvoi yöt -päivät! Ja jollen minä tahtonut hoitaa lasta, kun se kirkui, niin -äiti heitteli minua esineillä. Kerran hän viskasi lautasen, mutta -se osui lapseen ja haavoitti sitä leukaan. Lääkäri sanoi, että -siitä jää arpi kuolemaan saakka. Oli se kaunis äiti! Voi juutas, -oli meillä silloin aika -- Benillä, minulla ja poikaraukalla! Hän -oli kiukkuinen Benille, kun tämä ei voinut hankkia enemmän rahaa. -Vihdoin Ben lähti länteen erään miehen kanssa perustaakseen farmin. -Ja tuskin hän oli ollut viikon poissa, kun tullessani kotiin eräänä -iltana sanomalehtiä myymästä löysin huoneet lukittuina ja tyhjinä, ja -talonmiehen vaimo kertoi minulle, että Minna oli lähtenyt tiehensä. -Joku toinen sanoi, että hän oli lähtenyt meren poikki ruvetakseen -hoitajaksi eräälle rouvalle, jolla myös oli pieni lapsi. En ole -kuullut sanaakaan hänestä sen jälkeen eikä Benkään ole. Jos olisin -ollut Benin asemassa, en olisi piitannut siitä ensinkään, eikä -hänkään sitä ihmeemmin surrut. Mutta alussa hän ajatteli sitä paljon. -Ajatelkaapas, kun hän oli oikein rakastunut häneen. Tyttö kun oli -sievän näköinen, varsinkin kun hän oli siististi pukeutunut eikä -hänellä ollut raivokohtausta. Hänellä oli suuret mustat silmät ja -musta tukka, joka ulottui polviin saakka. Hän palmikoi sen teidän -käsivartenne paksuiseksi ja kietoi sen useaan kertaan päänsä ympäri. -Ja tiedättekö, hänen silmänsä saattoivat salamoida! Ihmiset sanoivat, -että hän oli italialaista sukua -- joko hänen isänsä tai äitinsä -oli ollut sieltä, ja siksi hän oli niin kummallinen. Niin, sen minä -teille sanon, että hän oli oikullinen tyyppi!" - -Dick kertoi usein mr Hobbsille juttuja hänestä ja veljestään Benistä, -joka lähdettyään länteen oli kirjoittanut Dickille kerran tai kaksi. -Benillä ei ollut onnea, hän oli kiertänyt paikasta toiseen. Mutta -viimein hän oli asettunut eräälle farmille Kaliforniaan, jossa hän -työskenteli siihen aikaan, jolloin Dick oli tutustunut mr Hobbsiin. - -"Tuo tyttö", sanoi Dick eräänä päivänä, "vei kaiken sisun häneltä. -Joskus tuntuu aika keljulta, kun ajattelen häntä." - -He istuivat yhdessä puodin ovella ja mr Hobbs täytti piippuaan. - -"Hänen ei olisi pitänyt mennä naimisiin", hän sanoi juhlallisesti -nousten ottamaan tulitikkuja. "Naisväki -- minä puolestani en koskaan -ole huomannut heistä olevan hyötyä." - -Kun hän aikoi ottaa tulitikun laatikosta, hänen katseensa pysähtyi -pöytään. - -"No, tässähän on kirje!" hän sanoi. "En huomannut sitä ennemmin. -Posti laski sen kai siihen minun huomaamattani tai ehkä se oli jonkun -sanomalehden alla." - -Hän otti kirjeen käteensä ja tarkasteli sitä huolellisesti. - -"Se on häneltä!" hän huudahti. "Juuri häneltä se on!" - -Hän unohti kokonaan piippunsa, meni innostuneena takaisin tuolilleen, -otti taskuveitsensä ja avasi kuoren. - -"Mitähän sieltä nyt kuuluu", hän sanoi jännittyneenä. - -Sitten hän käänsi kirjeen auki ja luki seuraavaa: - - 'DORINCOURTIN LINNASSA. - - Rakas Mr Hobbs. - - Tänään minulla on julma kiire, sillä minulla on jotain niin - merkillistä kerrottavaa ja minä tiedän että te hämmästytte - suuresti kun saatte sen kuulla rakas ystäväni. Se on ollut vaan - suuri erehdys ja minä en ole lordi eikä minusta kreiviä tule - täällä on eräs nainen joka oli naimisissa minun setäni beviksen - kanssa joka on kuollut ja hänellä on pieni poika ja hän on lordi - Fauntleroy sillä eglannissa on tapana että kreivijen vanhimman - pojan pieni poika on kreivi jos kaikki muut ovat kuolleet minä - tarkoitan jos hänen isänsä ja isoisänsä ovat kuolleet mutta - minun isoisäni ei ole kuollut vaan bevis setä on kuollut ja - niin hänen poikansa on lordi fauntleroy ja minä en ole sillä - minun isäni oli nuorin poika ja minun nimeni on Cedrik Errol - niin kuin se oli New Yorkissa ja toinen poika saa kaikki tavarat - ensiksi minä luulin että minun pitäisi antaa hänelle ponini ja - vaunut vaan isoisä sanoi ettei minun tarvitse isoisä on hyvin - suruissaan ja minä luulen ettei hän pidä siitä naisesta vaan - ehkä hän luulee että lemmikki ja minä olemme pahoillamme koska - minusta ei tule kreiviä ja nyt minä mielemmin tulisin kreiviksi - kuin mitä ensiksi luulin sillä tämä on kaunis linna ja minä pidän - kaikista niin paljon ja kun on rikas niin voi tehdä niin paljon - nyt minä en ole rikas koska isäni joka oli nuorin poika ei ollut - rikas mutta minä opin tekemään työtä jotta voisin pitää huolta - lemmikistä minä olen tiedustellut Wilkinsiltä miltä tuntuu olla - tallirenkinä ehkä minusta voisi tulla tallirenki tai ajuri. Rouva - toi pienen poikansa linnaan ja isoisä ja mr Havisham juttelivat - hänen kanssansa luullakseni hän oli pahoilla mielin hän puhui - niin kovalla äänellä ja isoisä oli myöskin vihainen en ole - ennen nähnyt häntä niin vihaisena toivon etteivät kaikki tule - vihaisiksi minä tahdon heti kertoa teille ja Dickille kaikki - sillä se huvittaa teitä ei nyt muuta tällä kertaa terveisiä - vanhalta ystävältänne - - CEDRIK ERROLILTA - (ei lordi Fauntleroylta).' - -Mr Hobbs vaipui tuolilleen, kirje putosi hänen polvellensa, veitsi ja -kuori liukuivat maahan. - -"No!" hän huudahti, "kirppu minua puree!" - -Hän oli niin hämmästynyt, että tuli muuttaneeksi huudahdustaan. Hän -oli aina tavannut sanoa: "kirppu minua purkoon", mutta tällä kertaa -hän sanoi: "kirppu minua puree". Ehkä kirppu häntä purikin. Mene -tiedä! - -"No", Dick sanoi, "nyt se juttu on selvä, vai mitä?" - -"Selvä!" mr Hobbs sanoi. "Minun mielipiteeni on se, että -englantilaiset aatelismiehet ovat keksineet tämän jutun riistääkseen -häneltä oikeudet, koska hän on amerikkalainen. He ovat kantaneet -kaunaa meitä kohtaan aina vallankumouksesta asti ja nyt he kostavat -hänelle. Sanoinhan teille, ettei hän ole siellä turvassa, ja -katsokaas mitä nyt on tapahtunut! Niin, hallitus on kai päättänyt -riistää häneltä hänen lailliset oikeutensa." - -Hän oli hyvin kiihtynyt. Ensiksi hän ei voinut lainkaan mukautua -nuoren ystävänsä oloissa tapahtuneeseen muutokseen, mutta vähitellen -hän sopeutui siihen, ja saatuaan Cedrikin kirjeen hän tunsi -salaista ylpeyttä nuoren ystävänsä asemasta. Hän ei ajatellut hyvää -kreiveistä, mutta hän tiesi, että Amerikassakin osattiin antaa arvoa -rahalle, ja jos valta ja mahti katoaisi nimen keralla, niin varmasti -menetys tuntuisi kovalta. - -"He koettavat ryöstää hänet!" hän sanoi. "Niin he juuri tekevät, -mutta ihmisten, joilla on rahaa, pitäisi puolustaa häntä." - -Dick viipyi hänen luonaan myöhään iltaan asti jutellakseen asiasta, -ja kun nuorukainen lähti, mr Hobbs saattoi häntä kadunkulmaan; -ja palatessaan hän pysähtyi hetkeksi aution asunnon eteen -tarkastellakseen ilmoitusta "Vuokrattavana" ja polttaen levottomana -piippuaan. - - - - -Kilpakumppanit - - -Pari päivää linnan päivälliskutsujen jälkeen melkein -jokainen englantilainen, joka vähänkin luki sanomalehtiä, tunsi -Dorincourtin romanttiset tapahtumat. Ne olivat kovin jännittäviä, -kun ne kerrottiin kaikkine yksityiskohtineen. Ensiksikin pieni -amerikkalainen poika, joka tuotiin Englantiin, jotta hänestä tulisi -lordi Fauntleroy ja joka oli niin soma ja sievä, että hän oli -valloittanut ihmisten sydämet. Sitten vanha kreivi, hänen isoisänsä, -joka ylpeili perillisestään, ja kaunis nuori äiti, jonka naimista -kapteeni Errolin kanssa kreivi ei voinut antaa anteeksi, sekä -vihdoin Bevisin, lordi Fauntleroy-vainajan kummallinen avioliitto ja -tuntematon vieras nainen, joka nyt äkkiä ilmestyi poikansa kanssa -sanoen, että tämä oli oikea lordi Fauntleroy ja että hänen pitäisi -saada oikeutensa. Kaikista näistä asioista puhuttiin ja kirjoitettiin -ja ne saivat aikaan tavattoman kohun. Ja sitten huhu kertoi, ettei -Dorincourtin kreivi ollut tyytyväinen asioiden käänteeseen ja -mahdollisesti aikoi oikeuden avulla tehdä tyhjäksi vaatimukset, -jolloin asia siis päättyisi kummalliseen oikeudenkäyntiin. - -Siinä kreivikunnassa, jossa Erleboro sijaitsee, ei sellaista hälinää -ollut milloinkaan nähty. Toripäivinä ihmiset seisoivat ryhmissä -keskustellen ja ihmetellen. Vuokramiesten vaimot kutsuivat toisiaan -teelle, jotta saisivat kertoa, mitä kukin oli kuullut ja ajatteli -tai mitä arveli toisten ajattelevan. He kertoivat ihmeellisiä -juttuja kreivin raivosta ja hänen päätöksestään olla tunnustamatta -uutta lordi Fauntleroyta ja hänen vihastaan kilpailijan äitiä -kohtaan. Mutta tietysti mrs Dibble tunsi asian parhaiten ja häneltä -tiedusteltiin asioita entistä enemmän. - -"Pahalta näyttää", hän sanoi. "Ja jos minun mielipidettäni kysytään, -niin luulen, että tämä kaikki tulee rangaistukseksi hänelle, koska -hän saattoi kohdella niin pahasti tuota suloista, nuorta olentoa ja -erotti hänet lapsestaan -- ja kreivi on niin ihastunut lapseen ja -ylpeä hänestä, että on vähällä menettää järkensä sen johdosta, mitä -on tapahtunut. Ja mikä vielä pahempaa, tämä uusi ihminen ei ole hieno -nainen niin kuin pikku lordin äiti. Hän on hävytön, mustasilmäinen -olento, ja mr Thomas sanoo, ettei kukaan kunniallinen livreepukuinen -herra alistuisi hänen käskettäväkseen. Jos hän tulee taloon, niin -Thomas lähtee sieltä. Kun Jane ensiksi kertoi minulle uutisen, -olisitte voineet lyödä minut maahan vaikka höyhenellä." - -Tosiaankin hämmästys vallitsi kaikkialla: linnassa, -kirjastohuoneessa, jossa kreivi ja mr Havisham istuivat ja -keskustelivat; palvelijoiden hallissa, jossa mr Thomas, -pöydänkattaja ja kaikki mies- sekä naispalvelijat juttelivat ja -päivittelivät kaiken aikaa; samoin tallissa, jossa Wilkins käveli -ja teki tehtävänsä alakuloisella mielellä, hoiti ruskeata ponia -huolellisemmin kuin koskaan ennen ja sanoi surumielin ajurille, ettei -hän milloinkaan ollut opettanut ratsastamaan ketään niin luontevaa -ja rohkeata nuorta herraa kuin tuo pikku poika. Hänen jäljessään -ratsasti oikein mielikseen. - -Mutta keskellä tätä hämmennystä oli kuitenkin eräs, joka pysyi -aivan tyynenä ja levollisena. Se oli pikku lordi Fauntleroy, -josta väitettiin ettei hän ollutkaan lordi Fauntleroy. Kun asia -kerrottiin hänelle, hän oli totta puhuen tullut hiukan tuskaiseksi ja -levottomaksi, mutta tämä tunne ei perustunut pettyneisiin toiveisiin. - -Kun kreivi kertoi hänelle, mitä oli tapahtunet, hän istui tuolilla -kädet polvien ympärillä niinkuin hänen usein oli tapana, kun hän -kuunteli jotakin kiinnostavaa, ja kun asia oli kerrottu loppuun, hän -näytti aivan levolliselta. - -"Minusta tämä tuntuu niin kummalliselta" hän sanoi, "niin peräti -kummalliselta!" - -Kreivi katsoi äänettömänä poikaan. Hänestäkin tuntui kummalliselta --- kummallisemmalta kuin koskaan ennen eläessään. Ja vieläkin -kummallisemmalta hänestä tuntui, kun hän huomasi levottoman ilmeen -pienissä kasvoissa, jotka tavallisesti olivat niin onnelliset. - -"Ottavatko he lemmikiltäni pois talon -- ja hänen vaununsa?" Cedrik -kysyi epävarmalla, levottomalla äänellä. - -"Eivät ota!" kreivi sanoi varmasti -- ja kovalla äänellä. "He eivät -voi ottaa häneltä mitään." - -"Oi!" Cedrik sanoi silminnähtävästi levollisempana. "Eivätkö he -tosiaankaan voi?" - -Kun hän katsahti isoisäänsä, oli hänen suurissa, lempeissä silmissään -surullinen ilme. - -"Tuo toinen poika", hän sanoi vavisten, "tulee kai -- sinun omaksi -pojaksesi -- niinkuin minä olin -- vai kuinka?" - -"Ei!" kreivi vastasi -- ja hän sanoi sen niin ankarasti ja kovasti, -että Cedrik säpsähti. - -"Eikö", hän huudahti ihmetellen. "Eikö hänestä tule? Minä luulin..." - -Hän nousi äkkiä tuoliltaan. - -"Saanko minä olla sinun poikasi, vaikka minusta ei tulisikaan -kreiviä?" hän sanoi. "Saanko olla sinun poikasi aivan kuin ennenkin?" -Ja hänen ruusuiset, pienet kasvonsa hehkuivat innosta. - -Kuinka vanha kreivi tarkasteli häntä kiireestä kantapäähän ollakseen -varma! Kuinka hänen suuret, tuuheat kulmakarvansa vetäytyivät yhteen -ja kuinka kummallisesti hänen syvät silmänsä loistivat niiden alta! - -"Minun poikani!" hän sanoi -- ja uskokaa minua, hänen äänensä sointui -niin merkillisesti, se värähteli ja tuntui hiukan sortuneelta ja -karhealta, ei lainkaan siltä kuin olisi luullut kreivin äänen -tuntuvan, vaikka hän puhui entistä varmemmin ja vakavammin, "niin, -sinä olet minun poikani niin kauan kuin elän; ja totta tosiaan, -välistä tuntuu kuin sinä olisit minun ainoa poikani." - -Cedrik punastui hiuksia myöten -- ilosta ja helpotuksesta, pisti -molemmat kätensä syvälle taskuihin ja katsahti suoraan jalon -sukulaisensa silmiin. - -"Niinkö?" hän sanoi. "No sitten minä en välitä koko kreiviydestä. -Mitä minä siitä piittaan, olenko kreivi vai en! Minä luulin -- -katsopas minä luulin, että siitä, joka tulee kreiviksi, tulee myös -sinun poikasi, enkä minä siis enää olisikaan sinun poikasi. Tämä -saattoi minut niin kummalliseen mielentilaan." - -Kreivi laski kätensä hänen olkapäilleen ja veti hänet lähemmäksi -itseään. - -"He eivät saa ottaa sinulta mitään, minkä minä voin sinulle -pidättää", hän sanoi hengähtäen syvään. "En minä vielä usko heidän -voivan ottaa sinulta mitään. Sinä olet kuin luotu tähän asemaan ja -- -sinä täytät sen vielä. Mutta tulkoon mitä tahansa, sinä saat kaiken, -mitä minä voin sinulle antaa -- kaiken!" - -Hän ei lainkaan tuntunut puhuvan lapselle, sillä hänen kasvoistaan ja -äänestään kuvastui erityinen varmuus, tuntui melkein kuin hän olisi -tehnyt lupauksen itselleen -- ja ehkä niin olikin. - -Hän ei ollut ennen tiennyt, kuinka syvälle hänen rakkautensa poikaan -oli juurtunut ja kuinka hän ylpeili hänestä. Pojan reippaus, hyvät -ominaisuudet ja kauneus ilmenivät nyt entistä selvemmin. Kreivin -itsepäisen luonteen oli melkein mahdoton luopua siitä, mitä hän -sydämessään oli päättänyt. Ja hän oli päättänyt, ettei hän väistyisi -ilman ankaraa taistelua. - -Pari päivää sen jälkeen kun nainen, joka väitti olevansa lady -Fauntleroy, oli käynyt mr Havishamin luona, hän saapui lapsineen -linnaan. Mutta hänet ajettiin pois. Kreivi ei tahtonut nähdä häntä, -sen sanoi palvelija ovella; hänen asianajajansa sai hoitaa hänen -juttunsa. Thomas saattoi sanan perille, ja myöhemmin hän palvelijain -hallissa ilmaisi suoraan ajatuksensa naisesta. Hän sanoi, että -hän oli ylhäisissä perheissä käyttänyt livreetä tarpeeksi kauan -osatakseen tuntea hienon naisen, kun sellaisen näki. Jos tämä oli -hieno nainen, niin se oli ihme! - -"Mutta tuo nainen, joka asuu Court Lodgessa", Thomas lisäsi hienolla -tyylillään, "olipa hän amerikkalainen tai ei, on arvokas ihminen, -sen voi jokainen huomata puolellakin silmällä. Tämän minä sanoin -Henrylle, kun ensi kertaa kävimme siellä." - -Nainen lähti pois. Hänen kauniit, arkiset kasvonsa näyttivät puoliksi -pelästyneiltä, puoliksi hurjistuneilta. Havisham oli huomannut -kohdatessaan hänet, että vaikka hänellä oli kiihkeä luonne ja -epähieno, julkea käytös, hän ei ollut niin viekas ja rohkea kuin -antoi ymmärtää. Toisinaan tuntui siltä, että kreivin asenne oli -tykkänään masentanut hänet. Tuntui siltä, ettei hän ollut odottanut -kohtaavansa tällaista vastarintaa. - -"Hän on luultavasti", sanoi asianajaja mrs Errolille, "lähtenyt -kansan alimmasta luokasta. Hän on kaikessa aivan sivistymätön -ja tietämätön ja tottumaton kohtelemaan meidän kaltaisiamme -vertaisinaan. Hän ei tiedä mitä tehdä. Käynti linnassa masensi hänet -kokonaan. Kreivi ei ottanut häntä vastaan, mutta minä neuvoin kreiviä -tulemaan kanssani Dorincourt Armsiin, jossa hän asuu. Kun rouva -näki kreivin astuvan huoneeseen, hän kalpeni, joutui sitten vihan -vimmoihin ja esitti samassa hengenvedossa uhkauksia ja vaatimuksia." - -Kreivi oli astunut ylpeänä huoneeseen, seisoi naisen edessä -kunnioitusta herättävän kookkaana aatelismiehenä ja tarkasteli -häntä tuuheitten kulmakarvojensa alta sanaakaan sanomatta. Hän -ainoastaan katseli naista kiireestä kantapäähän ikään kuin jotakin -epämiellyttävää, merkillistä olentoa. Sanaakaan sanomatta hän antoi -naisen puhua ja uhkailla kunnes tämä väsyi, ja sitten hän sanoi: - -"Te sanotte olevanne vanhimman poikani vaimo. Jos se on totta emmekä -voi tehdä tyhjäksi teidän vaatimuksianne, niin laki on teidän -puolellanne. Siinä tapauksessa poikanne on lordi Fauntleroy. Mutta -olkaa varma siitä, että asia tulee perinpohjaisesti tutkittavaksi. -Jos teidän vaatimuksenne ovat oikeutetut, niin teistä pidetään -huolta. Mutta niin kauan kuin minä elän, en halua nähdä teitä -enkä teidän lastanne. Kuolemani jälkeen tila tulee kaikeksi -onnettomuudeksi saamaan teistä tarpeekseen. Te olette juuri sellainen -henkilö, jommoisen poikani Bevisin saattoi odottaa valitsevan." - -Sitten hän käänsi selkänsä hänelle ja lähti huoneesta yhtä ylpeänä -kuin oli sinne astunutkin. - -Pari päivää sen jälkeen ilmoitettiin mrs Errolille, joka kirjoitti -pienessä työhuoneessaan, että eräs vieras oli saapunut. Tyttö, -joka toi sanan, näytti hämmästyneeltä, silmät olivat pyöreinä -kummastuksesta, ja koska hän oli nuori ja tottumaton, hän katseli -emäntäänsä levottoman osaaottavasti. - -"Se on kreivi itse!" hän sanoi vavisten pelosta. - -Kun mrs Errol astui vierashuoneeseen, niin tiikerintaljalla seisoi -pitkä, juhlallisen näköinen vanha mies. - -"Arvatenkin mrs Errol?" hän sanoi. - -"Mrs Errol", puhuteltu vastasi. - -"Minä olen Dorincourtin kreivi." - -Kreivi oli hetken vaistomaisesti ääneti ja katsoi mrs Errolin -kohotettuihin silmiin. Ne olivat aivan samanlaiset kuin ne suuret, -herttaiset lapsen silmät, jotka joka päivä viime kuukausien kuluessa -olivat katsoneet häneen itseensä, ja tämä teki häneen omituisen -vaikutuksen. - -"Poika on hyvin teidän näköisenne", hän sanoi äkkiä. - -"Niin on usein sanottu, herra kreivi", mrs Errol vastasi, "mutta olen -iloinen siitä, että hän on isänsäkin kaltainen." - -Niinkuin lady Lorridaile oli sanonut, hänen äänensä oli suloinen ja -hänen käytöksensä yksinkertainen ja vakava. Kreivin äkillinen tulo ei -näyttänyt häntä lainkaan hämmästyttävän. - -"Niin", kreivi sanoi, "hän on myös poikani kaltainen." Hän kohotti -kättänsä ja kiersi kiihkeästi valkoisia viiksiään. "Tiedättekö", hän -sanoi, "miksi olen tullut tänne?" - -"Olen tavannut mr Havishamin", alkoi mrs Errol puhua, "ja hän kertoi -minulle niistä vaatimuksista, joita on..." - -"Minä olen tullut sanomaan teille", kreivi sanoi, "että niitä -on tarkasti tutkittava ja ne on osoitettava vääriksi, jos se -vain on mahdollista. Olen tullut sanomaan teille, että poikaa on -puolustettava lain voimalla. Hänen oikeuksiaan..." - -Hellä ääni keskeytti hänet. - -"Pojan ei tarvitse saada mitään, mikä oikeudenmukaisesti ei kuulu -hänelle, vaikka laki sen hänelle voisikin antaa", mrs Errol sanoi. - -"Onnettomuudeksi laki ei sitä voi", kreivi sanoi. "Jos se voisi, se -sen tekisikin. Tuo inhottava nainen ja hänen lapsensa..." - -"Ehkä hän on yhtä kiintynyt poikaansa kuin minä Cedrikiin, kreivi", -mrs Errol sanoi. "Ja jos hän on teidän vanhimman poikanne vaimo, niin -hänen poikansa on lordi Fauntleroy, ei minun." - -Ei hän pelännyt kreiviä sen enempää kuin Cedrikkään ja hän katseli -häntä samoin kuin Cedrikkin olisi katsonut, ja tämä huvitti suuresti -tuota vanhaa tyrannia. Ihmiset uskalsivat niin harvoin olla eri -mieltä hänen kanssaan, että hän tunsi siinä uutuuden viehätystä. - -"Luulenpa", hän sanoi rypistäen hiukan kulmiaan, "teidän tahtovan -mieluummin, ettei pojastanne tulisikaan Dorincourtin kreiviä." - -Mrs Errolin kauniit nuorekkaat kasvot tulivat punaisiksi. - -"On hienoa olla Dorincourtin kreivi, herra kreivi", hän sanoi. -"Sen kyllä tiedän, mutta ennen kaikkea tahtoisin, että hän tulisi -isänsä kaltaiseksi -- yhtä urhoolliseksi, oikeutta ja totuutta -harrastavaksi." - -"Sattuvaksi vastakohdaksi isoisälleen, vai mitä?" kreivi sanoi -ivallisesti. - -"Minulle ei ole suotu onnea tuntea hänen isoisäänsä", mrs Errol -vastasi, "mutta minä tiedän pienen poikani mielipiteet..." Hän -vaikeni hetkeksi katsahtaen levollisesti kreivin kasvoihin, ja sitten -hän lisäsi: "Tiedän, että Cedrik rakastaa teitä." - -"Olisiko hän rakastanut minua", kreivi sanoi kuivasti, "jos olisitte -sanonut hänelle, miksi minä en ottanut teitä vastaan linnaan?" - -"Ei", mrs Errol vastasi, "en luule. Senpä tähden en tahtonut hänen -saavan tietää sitä." - -"Niin", kreivi sanoi äkkiä, "harva nainen olisi ollut sitä sanomatta." - -Hän rupesi kiihkeästi kävelemään edestakaisin huoneessa kiertäen -pitkiä viiksiään yhä innokkaammin. - -"Niin, hän pitää minusta", kreivi sanoi, "ja minä hänestä. En voi -sanoa ennen pitäneeni kenestäkään. Olen kiintynyt häneen. Heti alussa -hän oli minulle mieleen. Olen vanha mies ja olin väsynyt elämään. -Hän on antanut minulle jotakin, minkä hyväksi voin elää. Hän on -minun ylpeyteni. Minua ilahdutti ajatella, että hänestä kerran tulee -perheen päämies." - -Hän seisahtui mrs Errolin eteen. - -"Minä olen onneton", sanoi hän, "onneton!" - -Siltä hän näyttikin. Ei hänen ylpeytensäkään voinut estää hänen -ääntänsä tuntumasta epävarmalta ja hänen käsiänsä vapisemasta. -Hetken aikaa näytti siltä kuin hänen syvissä, ankarissa silmissään -olisi ollut kyyneliä. "Ehkä minä tulin teidän luoksenne sen tähden, -että olen onneton", hän sanoi tuijottaen mrs Erroliin. "Vihasin -teitä, sillä olin teille mustasukkainen. Tämä surkea, onneton asia -on muuttanut kaiken. Nähtyäni tuon inhottavan naisen, joka sanoo -olevansa poikani Bevisin vaimo, minusta tuntui helpotukselta saada -nähdä teidät. Olen ollut itsepäinen vanha hupsu ja luulen, että -olen kohdellut teitä pahoin. Te olette poikanne kaltainen ja poika -on minun elämässäni kaikki kaikessa. Minä olen onneton ja olen -tullut teidän luoksenne ainoastaan sen tähden, että te olette pojan -kaltainen, ja hän rakastaa teitä ja minä rakastan poikaa. Kohdelkaa -minua pojan tähden niin hyvin kuin voitte." - -Hän sanoi kaiken tämän karhealla äänellään ja jyrkästi, mutta -samalla hän näytti niin masentuneelta, että mrs Errolin kävi häntä -sydämestään sääliksi. Hän nousi ja veti nojatuolin esiin. - -"Ettekö tahtoisi istua", hän sanoi hellällä, miellyttävällä -tavallaan. "Teillä on ollut niin paljon ikävyyksiä, että olette aivan -uupunut ja te tarvitsette kaikki voimanne." - -Yhtä oudolta kuin häntä vastustettaessa tuntui kreivistä, kun häntä -puhuteltiin ja hellittiin tähän ystävälliseen ja suopeaan tapaan. -Hänelle johtui "poika" taas mieleen, ja hän noudatti mrs Errolin -kehotusta. Ehkäpä hänen pettymyksensä ja onnettomuutensa oli hänelle -hyväksi opiksi. Jollei onnettomuus olisi kohdannut häntä, hän -varmaan yhä edelleen olisi vihannut mrs Errolia, mutta nyt hän sai -lohdutusta tämän seurasta. Lady Fauntleroyhin verrattuna kuka tahansa -olisi tuntunut miellyttävältä, ja Cedrikin äidillä oli suloiset -kasvot ja miellyttävä ääni ja hän puhui ja liikkui arvokkaasti. Pian -tämä ihmeellinen vaikutus poisti kreivin masennuksen ja hän rupesi -puhumaan enemmän. - -"Tapahtuipa mitä tahansa", hän sanoi, "kyllä pojasta pidetään huolta. -Hänestä pidetään huolta sekä nyt että vastakin." - -Ennen lähtöään hän katsahti ympärilleen. - -"Pidättekö asunnostanne?" hän kysyi. - -"Hyvin paljon", mrs Errol vastasi. - -"Tämä on hauska huone", kreivi sanoi. "Saanko tulla toistekin -keskustelemaan teidän kanssanne tästä asiasta?" - -"Niin usein kuin haluatte, kreivi", mrs Errol vastasi. - -Sitten kreivi meni ulos, astui vaunuihinsa ja ajoi pois. -Kuskipenkillä Thomas ja Henry olivat melkein mykkiä hämmästyksestä -asiain äkillisen käänteen johdosta. - - - - -Dick tulee apuun - - -Niin pian kuin lordi Fauntleroyn juttu ja Dorincourtin kreivin -vaikeudet oli esitetty Englannin sanomalehdissä, ne esitettiin -tietysti Amerikankin lehdissä. Juttu oli siksi mielenkiintoinen, -ettei sitä käynyt ainoastaan ohimennen mainitseminen, ja siksi -sitä käsiteltiin perinpohjaisesti. Se esiintyi niin monessa eri -muodossa, että olisi ollut huvittavaa ostaa kaikki lehdet ja verrata -niitä toisiinsa. Mr Hobbs luki asiasta niin paljon, että hän joutui -vallan hämmennyksiin. Eräs lehdistä kuvaili hänen nuorta ystäväänsä -Cedrikiä kapalolapseksi -- toinen nuoreksi oxfordilaiseksi mieheksi, -joka oli kirjoittanut kreikkalaisia runoja. Kolmas kertoi, että hän -oli kihloissa nuoren kaunottaren kanssa, joka oli erään herttuan -tytär, ja toisinaan taas, että hän äskettäin oli mennyt naimisiin. -Ainoa asia, jota ei kerrottu, oli se, että hän oli pieni poika, -noin seitsemän-, kahdeksanvuotias, ja että hänellä oli kauniit -sääret ja kihara tukka. Eräässä lehdessä kerrottiin, ettei hän ollut -lainkaan sukua Dorincourtin kreiville, vaan ainoastaan pieni veijari, -joka oli myyskennellyt sanomalehtiä ja kuljeskellut New Yorkin -kaduilla, kunnes hänen äitinsä sai petetyksi perheen asianajajan, -joka oli tullut Amerikkaan tiedustelemaan kreivin perillistä. -Sitten seurasivat kuvaukset uudesta lordi Fauntleroysta ja hänen -äidistään. Välistä äiti oli mustalainen, välistä näyttelijätär, -toisinaan taas kaunis espanjatar. Mutta kaikki olivat yhtä mieltä -siitä, että Dorincourtin kreivi oli hänen perivihollisensa eikä -tahtonut tunnustaa hänen poikaansa perillisekseen, jos hän saattoi -olla sitä tekemättä; ja koska äidin esittämissä papereissa näytti -olevan jokin pieni virhe, niin oletettiin, että asiasta sukeutuisi -pitkä oikeudenkäynti, paljon huvittavampi kuin mikään oikeudessa -ennen ajettu asia. Mr Hobbs luki sanomalehtiä kunnes hänen päänsä -oli pyörällä, ja iltaisin Dick ja hän keskustelivat tästä kaikesta. -He huomasivat, kuinka tärkeä henkilö Dorincourtin kreivi oli, kuinka -valtavat hänen tulonsa olivat, kuinka paljon maata hänellä oli ja -kuinka komea ja kaunis oli se linna, jossa hän asui. Ja mitä enemmän -he saivat tietää, sitä levottomammiksi he tulivat. - -"Tässä täytyy tehdä jotakin", mr Hobbs sanoi. "Sellaiset asiat täytyy -kestää -- olipa sitten kreivi tai ei." - -Mutta he eivät voineet tehdä muuta kuin kirjoittaa kumpikin -Cedrikille kirjeen, joka sisälsi heidän ystävyytensä ja osanottonsa -vakuutuksia. He kirjoittivat kirjeensä heti kun olivat kuulleet -uutiset. Ja kirjoitettuaan he jättivät kyhäelmänsä toisilleen -luettavaksi. - -Mr Hobbs luki Dickin kirjeen, joka kuului näin: - - Rakas ystävä! - - Mä sain sun kirjees ja Mr Hobbs sai kans, ja meist on kenkkua, - et sullon huono tuuri, mut meidän mielestä sun tarttis vaan - pitää kiini siitä mitä sä oot saanu äläkä anna kenenkään viedä - omaas. Semmosia konnia on niin paljon, jotka yrittäs tehdä sulle - pahaa jos vaan vois. Mut nyt mä kirjotan sulle ja sanon, etten - mä oo unohtanu sitä mitä sä oot tehny mulle, ja josset sä keksi - muuta niin tuu takasin tänne ja rupee mulle liikekaveriks. Liike - luistaa hyvin, ja mä kyllä katton, ettei kukaan pääse tekemää - sulle pahaa. Jos joku isompi kaveri koittas kiusata sua, nii se - kyllä joutus tekemisiin Professori Dick Tiptonin kanssa. - - Ei sitte muuta tällä kertaa - - Dick. - -Ja Dick luki Mr Hobbsin kirjeen: - - Rakas herra! - - Saanut kirjeenne ja tahdon sanoa, että asiat näyttävät pahalta. - Luulen että kaikki on tehty harkitsemalla ja että niitä, jotka - ovat sen tehneet, pitäisi tarkasti pitää silmällä. Ja minä - kirjoitan sanoakseni kaksi asiaa. Minä tahdon tutkia tätä asiaa. - Olkaa levollinen, minä puhun jonkun lakimiehen kanssa ja teen - kaikki mitä voin. Ja jos pahin tapahtuisikin ja jos kreivejä - on liiaksi niin teillä on paikka valmiina kumppanina minun - sekatavarakaupassani kun tulette vanhemmaksi ja koti ja ystävä - minun luonani. - - Teidän uskollinen - SILAS HOBBS.' - -"Kas niin", mr Hobbs sanoi, "nyt olemme pitäneet hänestä huolta sen -varalta ettei hänestä tule kreiviä." - -"Niin kyllä", Dick sanoi. "Minä tahtoisin auttaa häntä. Voi juutas, -kuinka mä siitä pojasta tykkään!" - -Seuraavana aamuna Dick sai erään asiakkaan hämmästymään kovasti. Hän -oli nuori lakimies, joka juuri oli aloittanut asianajotoimintansa. -Hän oli niin köyhä kuin nuori lakimies vain voi olla, mutta samalla -etevä, tarmokas nuori mies, teräväjärkinen ja hyvänluonteinen. -Hänellä oli ikävännäköinen konttorihuone lähellä Dickin työpaikkaa, -ja joka aamu Dick kiillotti hänen jalkineensa, eivätkä ne toisinaan -olleet aivan vettä pitävät, mutta aina hänellä oli ystävällinen sana -tai kokkapuhe Dickin varalle. - -Tuona merkillisenä aamuna, kun hän laski jalkansa telineelle, hänellä -oli kädessään kuvallinen lehti -- yritteliäs lehti, jossa oli -merkillisten ihmisten ja asioitten kuvia. Hän oli juuri silmäillyt -sen läpi ja kun toinenkin kenkä oli kiillotettu, hän ojensi lehden -pojalle. - -"Tästä saat sanomalehden, Dick", hän sanoi, "voit lukea sitä, kun -pistäydyt aamiaiselle. Siinä on kuva eräästä englantilaisesta -linnasta ja erään englantilaisen kreivin miniästä. Kaunis, nuori -nainen -- ihanat hiukset -- vaikka hän näkyy saaneen kauhean melun -aikaan. Sinun pitää tutustua aatelisiin ja ylhäisiin, Dick. Aloita -ensin korkeasukuisella Dorincourtin kreivillä ja lady Fauntleroylla. -No! Mikäs nyt on hätänä?" - -Kuvat, joista hän puhui, olivat etusivulla, ja Dick tuijotti silmät -ja suu selällään ja hänen kulmikkaat kasvonsa olivat aivan kalpeat -mielenliikutuksesta. - -"Tahdotko maksun, Dick?" nuori mies sanoi. "Oletko saanut halvauksen?" - -Dick näytti todellakin siltä kuin jotakin kauheata olisi tapahtunut. -Hän osoitti kuvaa, jonka alla sanottiin: - -"Kilpailijan äiti (lady Fauntleroy)." - -Se oli kauniin naisen kuva, hänellä oli suuret silmät ja runsaat, -paksut hiukset, jotka oli kierretty palmikoksi hänen päänsä ympäri. - -"Hän!" Dick sanoi. "Hyvänen aika, minä tunnen hänet paremmin kuin -teidät!" Nuori mies rupesi nauramaan. - -"Missä sinä hänet olet tavannut, Dick?" hän sanoi. "Newportissako? -Tai kun viimeksi pistäydyit Pariisissa?" - -Dick ei huomannut suuttua. Hän rupesi kokoamaan harjojaan ja -tavaroitaan yhteen ikäänkuin hänellä olisi ollut tehtävänä jotakin, -mikä lopetti hänen nykyisen toimintansa. - -"Mitä vielä", hän sanoi. "Minä tunnen hänet! Ja minä lopetan työni -tältä päivältä." - -Vajaan viiden minuutin kuluttua hän oli matkalla kohti mr Hohbsin -kulmapuotia. Mr Hobbsin oli vaikea uskoa silmiään, kun hän katsahti -myyntipöydän yli ja näki Dickin rientävän sisään lehti kädessään. -Poika oli juoksusta hengästynyt, tosiaankin niin hengästynyt, että -tuskin saattoi puhua heittäessään lehden myyntipöydälle. - -"Hei!" mr Hobbs huudahti. "Mikä on hätänä?" - -"Katsokaa!" Dick läähätti. "Katsokaa tätä naisen kuvaa. Juuri tuo, -jota te katselette! H ä n ei ole mikään aatelisnainen", hän sanoi yhä -kiihtyneempänä. "Hän ei ole mikään lordin vaimo. Saatte syödä minut -suuhunne, jollei tuo ole Minna -- Minna! Minä tuntisin hänet vaikka -missä, ja samaten Benkin. Kysykää vain häneltä." - -Mr Hobbs vaipui tuolilleen. - -"Tiesinhän, että se oli keksitty juttu", hän sanoi. "Kyllä minä sen -tiesin; ja he ovat tehneet sen siksi, että hän on amerikkalainen!" - -"Ohhoh!" Dick huudahti harmistuneena. "Hän on sen tehnyt, juuri hän. -Se on aivan hänen tapaistaan, tiedättekö mitä mieleeni johtui, kun -näin kuvan. Eräässä lehdessähän sanottiin, että hänen pojallaan on -arpi leuassa. Laskekaa ne yhteen -- hänet ja arpi! No, hänen poikansa -ei ole enempää lordi kuin minäkään! Hän on Benin poika -- pikku -raukka, jota Minna heitti lautasella tarkoittaessaan minua." - -Professori Dick Tipton oli aina ollut terävä poika ja ansaitessaan -elatuksensa suuren kaupungin kaduilla hän oli tullut yhä -terävämmäksi. Hän oli oppinut pitämään silmänsä auki ja käyttämään -järkeänsä, ja täytyy tunnustaa, että tämän hetken maltittomuus -ja kiihko suorastaan huvitti häntä. Jos pikku lordi Fauntleroy -olisi voinut tirkistää sinä aamuna kauppaan, niin asia olisi -varmaan häntäkin huvittanut, vaikka kaikki hankkeet ja neuvottelut -kohdistuivatkin toisen pojan kohtalon ratkaisemiseen eikä hänen. - -Mr Hobbsin mieli oli vallan masennuksissa vastuusta, ja Dick oli -innoissaan ja täynnä toiminnanhalua. Hän kirjoitti kirjeen Benille, -leikkasi kuvan irti ja liitti sen kirjeeseen, ja mr Hobbs kirjoitti -Cedrikille sekä kreiville. He olivat täydessä kirjoituspuuhassa, kun -Dick sai uuden päähänpiston. - -"Kuulkaapas", hän sanoi, "herra, joka antoi minulle tämän lehden, on -lakimies. Kysytäänpäs häneltä, mitä meidän tulee tehdä. Lakimiehet -ovat selvillä kaikesta." - -Mr Hobbs oli hyvin tyytyväinen tähän ehdotukseen ja Dickin -nokkeluuteen. - -Mr Hobbs jätti puotinsa apulaisen huostaan, pukeutui päällystakkiinsa -ja lähti Dickin seurassa kaupungille mr Harrisonin konttoriin, jossa -he nuoren miehen suureksi hämmästykseksi esittivät romanttisen -juttunsa. - -Jollei hän olisi ollut toimelias nuori lakimies ja jollei hänellä -olisi ollut paljon liikaa aikaa, hän ei olisi niin kiinnostunut -heidän kertomukseensa, sillä se tuntui tosiaankin hyvin oudolta ja -kummalliselta, mutta hän halusi työtä ja sattumalta hän tunsi Dickin, -jonka onnistui esittää asiansa terävällä ja selvällä tavalla. - -"Niin", mr Hobbs sanoi, "sanokaa minkä arvoinen teidän aikanne on ja -ajatelkaa tätä asiaa, niin minä palkitsen teidän vaivanne -- Silas -Hobbs, Blank Streetin kulmassa, myyn vihanneksia ja mausteita ja -sekatavaraa." - -"Hyvä", mr Harrison sanoi, "se olisi erinomainen asia, jos se -onnistuisi, ja se olisi tosiaankin minulle yhtä hyvä asia kuin lordi -Fauntleroylle, eikä tiedusteleminen haittaa missään tapauksessa. -Näyttää siltä kuin lapsi olisi epäilyttävä. Nainen on puhunut -ristiin ilmoittaessaan pojan iän, ja se on herättänyt epäilystä. -Ensiksi täytyy kirjoittaa Dickin veljelle ja Dorincourtin perheen -asianajajalle." - -Ja ennen auringonlaskua oli kaksi kirjettä kirjoitettu ja -lähetetty eri suunnille -- toinen meni New Yorkin satamasta -laivassa Englantiin ja toinen junassa, joka kuljetti kirjeitä ja -matkustajia Kaliforniaan. Ja edellisessä oli osoite mr Havishamille, -jälkimmäisessä Benjamin Tiptonille. - -Ja kun liike illalla oli suljettu, mr Hobbs ja Dick istuivat -takahuoneessa ja juttelivat puoliyöhön saakka. - - - - -Selvitys - - -On hämmästyttävää, kuinka lyhyessä ajassa ihmeellisiä asioita voi -tapahtua. Tarvittiin ainoastaan muutamia minuutteja, jotta tuon -pienen, punaisia sääriään korkealla tuolilla mr Hobbsin kaupassa -heiluttaneen pojan kohtalo muuttui, ja pienestä pojasta, joka vietti -hiljaista elämää rauhallisen kadun varrella, tuli englantilainen -aatelismies, kreivikunnan ja äärettömien rikkauksien perillinen. -Kului vain muutamia hetkiä, niin hänet muutettiin englantilaisesta -aatelismiehestä köyhäksi anastajaksi, ilman vähintäkään oikeutta -niihin etuihin, joita hän oli saanut nauttia. Ja kuinka ihmeelliseltä -tuntuukin, ei kulunut niinkään pitkää aikaa kuin olisi luullut, -asianhaarojen muuttumiseen ja kaiken sen takaisin saamiseen, minkä -hän oli ollut vähällä menettää. - -Siihen tarvittiin varsin vähän aikaa, sillä nainen, joka sanoi -itseään lady Fauntleroyksi, ei ollut likimainkaan yhtä ovela kuin -ilkeä. Ja kun mr Havisham ahdisti häntä ankarasti hänen avioliittoaan -ja poikaansa koskevilla kysymyksillä, niin hän oli pari kertaa -puhunut ristiin, minkä johdosta heräsi epäilyksiä. Sitten hän kadotti -kokonaan mielenmalttinsa ja kiihkossaan ja tuskassaan hän sotkeutui -yhä pahemmin. Kaikki hänen erehdyksensä koskivat lasta. Ei näyttänyt -epäilyttävältä, että hän oli ollut naimisissa Bevisin, lordi -Fauntleroyn kanssa ja riidellyt hänen kanssaan sekä että hänelle oli -maksettu, jotta hän pysyisi poissa Bevisin luota, mutta mr Havisham -huomasi vääräksi ilmoituksen, että poika muka oli syntynyt jossakin -osassa Lontoota, ja keskellä tämän havainnon aiheuttamaa hämmästystä -saapuivat New Yorkista nuoren lakimiehen sekä mr Hobbsin kirjeet. - -Millaisen illan mr Havisham ja kreivi viettivät istuessaan -kirjastohuoneessa kirjeitten saavuttua ja keskustellessaan aikeistaan! - -"Tavattuani hänet kolme kertaa", mr Havisham sanoi, "rupesin -epäilemään häntä suuresti. Minusta lapsi tuntui vanhemmalta kuin hän -sanoi, ja hän erehtyi puhuessaan hänen syntymäpäivästään ja koetti -sitten parannella asiaa. Se selitys, jonka nämä kirjeet antavat, -pitää yhtä minun epäilysteni kanssa. Parasta, mitä voimme tehdä, -on heti sähkösanomalla kutsua tänne molemmat Tiptonit, tietysti -kertomatta mitään naiselle, ja äkkiä saattaa heidät yhteen, kun -nainen ei aavista mitään. Huono vehkeilijä hän on. Minä puolestani -luulen, että hän säikähdyksestä kadottaa mielenmalttinsa ja antaa -itsensä heti ilmi." - -Ja niin tosiaankin kävi. Hänelle ei kerrottu mitään ja mr Havisham -esti häntä epäilemästä mitään jatkamalla kuulustelua ja vakuuttamalla -tutkivansa hänen antamiaan tietoja. Nainen tulikin niin varmaksi -asiastansa, että hänen rohkeutensa suuresti lisääntyi, ja hän tuli -niin röyhkeäksi kuin suinkin saattoi ajatella. - -Mutta eräänä aamuna hänen istuessaan Dorincourt Armsin ravintolassa -ja itsekseen rakennellessaan tuulentupia hänelle ilmoitettiin mr -Havishamin tulo. Tämä astui sisään seurassaan kolme henkilöä -- -poika, jolla oli hyvin kulmikkaat kasvot, kookas nuori mies ja -Dorincourtin kreivi. - -Nainen hypähti pystyyn ja päästi kauhunhuudahduksen. Se pääsi häneltä -ennen kuin hän ehti hillitä itseään. Hän oli luullut tulijoiden -olevan tuhansien peninkulmien päässä, mikäli hän heitä ylipäänsä oli -ajatellutkaan moniin vuosiin. Hän ei ollut odottanut näkevänsä heitä -uudelleen. Täytyy tunnustaa, että Dick hiukan irvisteli nähdessään -hänet. - -"Hei Minna!" hän sanoi. - -Kookas nuori mies -- joka oli Ben -- seisoi hetken ääneti -tarkastellen häntä. - -"Tunnetteko hänet!" mr Havisham kysyi katsoen toisesta toiseen. - -"Tunnen", sanoi Ben. "Minä tunnen hänet ja hän minut." Ben kääntyi -selin naiseen ja katsahti ulos ikkunasta ikäänkuin tuo näkeminen -olisi häntä inhoittanut. Sitten nainen ilmisaatuna ja yllätettynä -kadotti kaiken mielenmalttinsa ja joutui vihanvimmoihin, jollaisessa -tilassa Ben ja Dick olivat usein nähneet hänet. Dick irvisteli -yhä enemmän nähdessään hänet sellaisena ja kuullessaan soimauksia -ja kauheita uhkauksia, joita heille kaikille sateli, mutta Ben ei -kääntynyt katsomaan häntä. - -"Minä voin todistaa häntä vastaan minkä maan oikeuden edessä -tahansa", Ben sanoi mr Havishamille, "ja voin hankkia tusinan muita -todistajia lisäksi. Hänen isänsä on kunnioitettava mies, vaikka hän -on alhaista säätyä. Hänen äitinsä oli aivan hänen kaltaisensa. Äiti -on kuollut, mutta isä elää ja on niin kunniallinen, että häpeää -tyttärensä tähden. Isä voi sanoa kuka hän on ja onko hän minun -kanssani naimisissa vai eikö." - -Sitten Ben puristi kätensä nyrkkiin ja kääntyi naisen puoleen. - -"Missä on lapsi?" hän kysyi. "Lapsi tulee minun luokseni! Hän on -saanut tarpeekseen sinusta niinkuin minäkin." - -Ja juuri kun hän oli tämän sanonut, viereisen makuuhuoneen -ovi avautui hiukan ja poika, luultavasti kiihkeän keskustelun -houkuttelemana, kurkisti sisään. Poika ei ollut kaunis, mutta -kuitenkin jollakin tavoin sievä, ja jokainen saattoi huomata, -että hän oli aivan isänsä Benin näköinen, ja leuassa hänellä oli -kolmikulmainen arpi. - -Ben meni pojan luokse ja tarttui hänen käteensä, ja silloin Benin -käsi hiukan vapisi. - -"Niin", hän sanoi, "minäkin voin hänestä todistaa. Tom", hän sanoi -pienelle pojalle, "minä olen sinun isäsi, olen tullut hakemaan sinua. -Missä on hattusi?" - -Poika osoitti tuolia, jolla se oli. Hän näytti todella haluavan -päästä pois. Hän oli niin tottunut omituisiin tapahtumiin, ettei -häntä kummastuttanut, kun vieras sanoi olevansa hänen isänsä. Pari -kuukautta sitten tämä nainen oli tullut sille paikalle, jossa poika -oli viettänyt koko lapsuutensa ajan, ja sanonut olevansa hänen -äitinsä. Sinä aikana poika ei ollut oppinut pitämään hänestä, joten -hän oli valmis muutokseen. Ben otti hatun ja astui ovelle. - -"Jos te tarvitsette minua uudelleen", hän sanoi mr Havishamille, -"niin tiedätte, mistä minut tavoittaa." - -Hän astui ulos huoneesta taluttaen lasta, lainkaan katsomatta -naiseen, joka oli yhä raivoissaan ja jota kreivi tarkasteli -levollisesti silmälasiensa läpi juuri asetettuaan ne aateliselle -kotkannenälleen. - -"Jo riittää, nuori rouva", mr Havisham sanoi. "Ei tämä käy laatuun. -Jollette halua joutua lukkojen taakse, teidän täytyy rauhoittua." - -Hänen äänessään oli jotakin niin liikemiesmäistä, että nainen -luultavasti huomasi parhaaksi väistyä tieltä, ja katsahtaen tuimasti -asianajajaan hän kiiruhti viereiseen huoneeseen ja lukitsi oven. - -"Ei meillä enää ole harmia hänestä", mr Havisham sanoi. - -Ja hän oli oikeassa, sillä jo samana iltana nainen lähti Dorincourt -Armsista junalla Lontooseen eikä häntä sen koommin enää nähty. - - * * * * * - -Kun kreivi tämän kohtauksen jälkeen lähti huoneesta, hän meni suoraan -vaunujensa luo. - -"Court Lodgeen", hän sanoi Thomasille. - -"Court Lodgeen", Thomas sanoi ajurille noustessaan kuskipukille, "ja -uskokaa minua, asia on saanut arvaamattoman käänteen." - -Kun vaunut pysähtyivät Court Lodgen edustalle, oli Cedrik äiteineen -vierashuoneessa. - -Kreivi astui sisään ilmoittautumatta. Hän näytti paljon pitemmältä ja -monta vuotta nuoremmalta. Hänen syvät silmänsä loistivat. - -"Missä on lordi Fauntleroy?" hän kysyi. - -Mrs Errol tuli lähemmäksi ja hänen poskiinsa nousi puna. - -"Onko hän lordi Fauntleroy?" hän kysyi. "Onko hän todellakin?" - -Kreivi tarttui hänen käteensä sanoen: - -"On, hän se on." - -Sitten hän laski toisen kätensä Cedrikin olkapäälle. - -"Fauntleroy", hän sanoi suoraan, arvokkaaseen tapaansa, "kysy -äidiltäsi, milloin hän tahtoo tulla luoksemme linnaan." - -Fauntleroy kietoi käsivartensa äidin kaulaan. - -"Asumaan meidän kanssamme!" poika huudahti. "Asumaan ainiaaksi meidän -kanssamme!" - -Kreivi katsoi mrs Erroliin ja mrs Errol kreiviin. Kreivi näytti aivan -totiselta. Hän oli päättänyt järjestää tämän asian niin pian kuin -mahdollista. Hän oli nyt huomannut parhaaksi olla ystävällisessä -suhteessa perillisensä äitiin. - -"Oletteko aivan varma, että toivotte minun tulevan?" mrs Errol sanoi -suloisesti hymyillen. - -"Aivan varma", kreivi sanoi jyrkästi. "Me olemme aina kaivanneet -teitä, vaikka emme ole sitä huomanneet. Me toivomme, että olette -halukas tulemaan." - - - - -Kahdeksas syntymäpäivä - - -Ben lähti poikansa kanssa takaisin maatilalleen Kaliforniaan hyvin -onnellisena. Juuri ennen hänen lähtöään mr Havisham kävi hänen -luonaan ja sanoi, että Dorincourtin kreivi tahtoi tehdä jotakin sen -pojan hyväksi, josta oli vähällä tulla lordi Fauntleroy. Hän päätti -ostaa Amerikasta itsellensä tilan ja nimittää Benin sen hoitajaksi -hyvin edullisin ehdoin, jotka turvaisivat myös pojan tulevaisuuden. -Lähtiessään Ben oli siis tuleva tilanhoitaja. Tila oli nyt jo melkein -hänen omansa, ja aikaa myöten se oli todella tuleva hänen omakseen. -Tom kasvoi siellä kelpo nuorukaiseksi ja oli erityisen kiintynyt -isäänsä. He olivat niin onnellisia ja menestyivät niin hyvin, että -Benin oli tapana sanoa Tomin korvaavan hänelle kaikki surut, joita -hänellä elämässään oli ollut. - -Mutta Dick ja mr Hobbs, jotka vartavasten olivat tulleet pitämään -huolta siitä, että kaikki taas tulisi entiselleen, eivät palanneet -niinkään pian. Oli näet päätetty, että kreivi pitäisi huolta -Dickistä ja hankkisi hänelle hyvän kasvatuksen, ja mr Hobbs, joka -oli jättänyt puotinsa luotettavan apulaisen huostaan, arveli -voivansa jäädä niihin juhlallisuuksiin, joita aiottiin viettää lordi -Fauntleroyn kahdeksantena syntymäpäivänä. Niihin oli kutsuttu kaikki -alustalaiset, ja puistossa aiottiin tanssia ja leikkiä ja illalla -pitää ilotulitus. - -"Aivan kuin heinäkuun neljäntenä", lordi Fauntleroy sanoi. "Sääli, -ettei syntymäpäiväni ole neljäntenä, sillä silloin olisimme voineet -viettää kumpaakin päivää yhdessä." - -Ensin alussa kreivi ja mr Hobbs eivät olleet keskenään niin -tuttavallisissa väleissä kuin olisi voinut toivoa. Kreivillä ei -liene ollut monta tuttavaa sekatavarakauppiaiden joukossa, eikä mr -Hobbs taas ollut läheisessä ystävyyssuhteessa kehenkään kreiviin, -ja siksipä ei keskustelu juuri sujunut, kun he joskus tapasivat -toisensa. On myös tunnustettava, että mr Hobbs tuli aivan ymmälleen -siitä ihanuudesta, jota Fauntleroy piti velvollisuutenaan heille -näyttää. - -Ensiksi portit, kivijalopeurat ja kuja herättivät mr Hobbsissa -hämmästystä, ja kun hän näki linnan, kukkatarhat, kasvihuoneet, -terassit, riikinkukot, vankitornin, asevarustukset, komean -porraskäytävän, tallit ja livreepukuiset palvelijat, hän oli vallan -ällistynyt. Mutta taulugalleria oli paras kaikista. - -"Onko se jonkinlainen museo?" mr Hobbs sanoi Fauntleroylle, kun tämä -ohjasi hänet suureen kauniiseen huoneeseen. - -"Ei-ei", Fauntleroy sanoi hiukan epäilevästi. "En minä luule, että se -on museo. Isoisä sanoo, että ne ovat minun esi-isiäni." - -"Kaikki nämäkö?" mr Hobbs huudahti. - -Ja hän vaipui tuolille ja katseli ympärilleen. Lordi Fauntleroy -koetti parhaan taitonsa mukaan selittää, mutta huomasi tarpeelliseksi -kutsua avuksi mrs Mellonin, joka tunsi joka kuvan, tiesi kenen -maalaamia ne olivat ja osasi kertoa romanttisia juttuja lordeista ja -ladyista, joita kuvat esittivät. Kun mr Hobbs vihdoin pääsi asiasta -perille ja oli kuunnellut näitä juttuja, hän oli hyvin ihastunut -ja mieltyi taulugalleriaan enemmän kuin mihinkään muuhun. Usein -hän lähti kylästä, Dorincourt Armsista, jossa hän asui, ja vietti -puolisen tuntia kävellen galleriassa, katsellen noita kankaalle -ikuistettuja naisia ja herroja, jotka myös tuijottivat häneen, ja -pudisteli päätään melkein koko ajan. - -"Ja kaikki he olivat kreivejä!" hän sanoi, "tai melkein kaikki! Ja -hänestäkin tulee kreivi ja hän saa omakseen kaiken tämän!" - -Pikku lordi Fauntleroyn syntymäpäivä oli oikea juhlapäivä, ja -kuinka iloinen hän itse silloin olikaan! Puisto oli niin kauniiksi -koristettu ja ahdinkoon asti täynnä juhlapukuisia ihmisiä, ja liput -liehuivat teltoissa ja linnantorneissa! Pois ei jäänyt kukaan, joka -vain kynnelle kykeni, sillä jokainen iloitsi siitä, että pikku -lordi Fauntleroy yhä edelleen oli lordi Fauntleroy ja että hänestä -kerran oli tuleva kaiken tämän omistaja. Jokainen tahtoi nähdä -hänet ja hänen kauniin, herttaisen äitinsä, joka oli saanut niin -paljon ystäviä. Ja varmasti jokainen nyt piti enemmän kreivistäkin, -koska pikku poika rakasti häntä ja luotti häneen ja koska hän nyt -oli ystävällisessä suhteessa perillisensä äitiin ja kohteli häntä -kunnioittavasti. Sanottiin, että kreivi oli mieltynytkin häneen -ja että kreivi nuoren lordin ja hänen äitinsä seurassa vähitellen -muuttui hyvänluonteiseksi vanhukseksi, mistä seurasi, että kaikki -tulivat onnellisemmiksi ja saivat paremmat olot. - -Kuinka suuria ihmisjoukkoja olikaan kokoontunut puiden alle, -telttoihin ja ruohokentille! Vuokramiehiä ja heidän vaimojaan -sunnuntaipuvut, hatut ja huivit yllä, tyttöjä ihailijoineen, -iloisia, leikkiviä lapsia sekä vanhoja punavaippaisia vaimoja, -jotka juttelivat keskenään. Linnassa oli naisia ja herroja, jotka -olivat tulleet katsomaan juhlaa ja toivottamaan onnea kreiville -sekä tapaamaan mrs Errolia. Lady Lorridaile ja sir Harry olivat -siellä, sir Thomas Asshe tyttärineen ja tietysti myös mr Havisham; -sitä paitsi ihana miss Vivian Herbert pukeutuneena mitä hienoimpaan -valkoiseen pukuun, kädessä pitsinen päivänvarjo ja ympärillään joukko -ihailijoita -- vaikka hän silminnähtävästi suosi Fauntleroyta enemmän -kuin kaikkia muita yhteensä. Ja kun Fauntleroy näki hänet ja juoksi -hänen luokseen ja kietoi käsivartensa hänen kaulaansa, niin hänkin -kietoi käsivartensa pojan kaulaan ja suuteli häntä niin hellästi kuin -tämä olisi ollut hänen oma pikkuveljensä ja sanoi: - -"Rakas pikku lordi Fauntleroy! Rakas pikku poika! Voi kuinka olen -iloinen! Niin tavattoman iloinen!" - -Jälkeenpäin he kävelivät yhdessä niityllä ja katselivat kaikkea. -Fauntleroy vei hänet mr Hobbsin ja Dickin luokse ja sanoi hänelle: -"Tämä on minun vanha ystäväni mr Hobbs, miss Herbert, ja tämä on -minun toinen vanha ystäväni Dick, ja minä olen kertonut heille, -kuinka kaunis te olette, ja sanonut, että he saavat nähdä teidät, -jos te tulette minun syntymäpäivilleni." Miss Herbert ojensi heille -kummallekin kätensä ja jutteli hauskaan tapaansa heidän kanssaan, -tiedustellen Amerikan oloja, heidän matkaansa ja heidän oloansa -Englannissa. Sillä aikaa Fauntleroy seisoi vieressä katsellen -häntä ihastunein silmin ja hänen poskensa punoittivat ilosta hänen -huomatessaan, että mr Hobbs ja Dick olivat neitiin ihastuneet. - -"Niin", Dick sanoi juhlallisesti myöhemmin, "hän on suloisin tyttö, -mitä koskaan olen nähnyt! Hän on -- niin, hän on tosiaankin suloinen, -se on varma!" - -Jokainen katseli häntä hänen kulkiessaan ohi ja samaten pikku lordi -Fauntleroyta. Ja päivä paistoi, liput liehuivat, leikittiin ja -tanssittiin, ja kun ilot olivat lopussa ja hauska iltapäivä kulunut -loppuun, pikku lordi säteili onnesta. - -Koko maailma näytti hänestä niin ihanalta. - -Mutta olipa eräs toinenkin onnellinen -- vanha mies, joka, vaikka -olikin koko elämänsä ajan ollut rikas ja jalosukuinen, ei ollut -usein tuntenut niin vilpitöntä iloa. Hän oli epäilemättä entistä -onnellisempi, koska hän oli tullut paremmaksi ihmiseksi. Tosin hän ei -heti muuttunut niin hyväksi kuin Fauntleroy luuli hänen olevan, mutta -hän oli vihdoinkin oppinut rakastamaan ja usein hän oli tuntenut iloa -myöntyessään viattoman lapsensydämen toiveisiin -- ja sehän oli hyvä -alku. Päivä päivältä hän myös mieltyi yhä enemmän miniäänsä. Totta -se oli mitä ihmiset sanoivat, että hän alkoi rakastaa miniäänsä. Hän -kuunteli mielellään tämän suloista ääntä ja katseli hänen herttaisia -kasvojaan, ja istuessaan nojatuolissa hän katseli ja kuunteli, kun -hän puheli pojalleen. Hän kuuli rakkaita, ystävällisiä sanoja, jotka -olivat vallan outoja hänelle, ja hän rupesi käsittämään, miksi poika, -joka oli elänyt syrjäkadun varrella New Yorkissa ja seurustellut -sekatavarakauppiaiden ja kengänkiillottajien kanssa, kuitenkin oli -hyvin kasvatettu, miehekäs pieni poika, jonka tähden kenenkään ei -tarvinnut hävetä, vaikka kohtalo siirsikin hänet englantilaisen -kreivikunnan perillisenä asumaan englantilaiseen linnaan. - -Olihan se niin ihmeen yksinkertainen asia -- hän oli kasvanut hellän, -ystävällisen valvonnan alaisena ja häntä oli opetettu ajattelemaan -ystävällisesti ja myötätuntoisesti kaikista. Se on ehkä pieni asia, -mutta se on arvokkainta kaikesta. Ei hän ei tiennyt kreiveistä eikä -linnoista, ei hänellä ollut selkoa komeudesta eikä loistosta, mutta -hän oli aina rakastettava sen tähden, että hän oli niin luonnollinen -ja herttainen. Ja se on suuremman arvoista kuin kuninkaaksi -syntyminen. - -Kun vanha Dorincourtin kreivi katseli häntä tänä päivänä hänen -liikkuessaan puistossa kansan keskellä, puhutellessaan tuttuja, ja -kumartaessaan, kun joku häntä tervehti, jutellessaan ystäviensä -Dickin ja mr Hobbsin kanssa tai seisoessaan äitinsä ja miss Herbertin -vieressä kuunnellen heidän puhettaan, niin vanha aatelismies oli -hyvin tyytyväinen häneen. Hänen tyytyväisyytensä oli ylimmillään, -kun he menivät suurimpaan telttaan, jonne Dorincourtin tilusten -huomattavimmat alustalaiset olivat kokoontuneet juhla-aterialle. - -He joivat maljoja, ja juotuaan kreivin terveydeksi suuremmalla -innolla kuin koskaan ennen he esittivät pikku lordi Fauntleroyn -maljan. Ja jos joku olisi epäillyt, tokko pikku lordi oli kansan -suosiossa, niin tänä hetkenä viimeisetkin epäilykset olisivat -poistuneet. Mikä äänten hälinä, lasien kilinä ja mitkä ihastuksen -huudot! Nämä lämminsydämiset ihmiset rakastivat häntä siinä määrin, -että he unohtivat ujoutensa, vaikka läsnä oli naisia ja herroja, -jotka olivat tulleet linnasta heitä katsomaan. He pitivät hirveätä -melua ja pari helläsydämistä naista katseli ystävällisesti pientä -poikaa, joka seisoi äitinsä ja kreivin välissä, ja heidän silmänsä -kostuivat, kun he sanoivat toisilleen: - -"Jumala siunatkoon häntä, pientä kullanmurua!" - -Pikku lordi Fauntleroy oli ihastuksissaan. Hän seisoi hymyillen, -kumarsi ja punastui ilosta. - -"Pitävätkö he minusta, lemmikki?" hän sanoi äidilleen. "Pitävätkö -todellakin, lemmikki? Voi kuinka olen iloinen!" - -Ja sitten kreivi laski kätensä lapsen olkapäälle ja sanoi: - -"Fauntleroy, kiitä heitä heidän ystävyydestään." - -Fauntleroy loi silmänsä häneen ja sitten äitiinsä. - -"Täytyykö minun?" hän kysyi hiukan arastellen ja nyökäytti päätään. -Hän astui askelen eteenpäin jokaisen luodessa katseensa häneen, -sievään, viattomaan lapseen, jonka kasvoista kuvastui avoin, luottava -ilme -- ja hän puhui niin lujaa kuin suinkin jaksoi ja hänen -lapsellisessa äänessään oli kirkas ja selvä sointu. - -"Olen niin sanomattoman kiitollinen teille!" hän sanoi, "ja -- minä -toivon, että teilläkin on ollut hauskaa syntymäpäivilläni -- sillä -minulla on ollut niin hauskaa -- ja minä rakastan niin paljon tätä -paikkaa, sillä se on minusta niin kaunis -- ja -- ja -- ja kun -minusta tulee kreivi, niin toivon että minusta tulee yhtä hyvä kuin -isoisä on." - -Ihastuksenhuutojen raikuessa hän vetäytyi taaksepäin huoahtaen -helpotuksesta, pisti kätensä kreivin käteen ja seisoi aivan hänen -vieressään hymyillen ja nojautuen häneen. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Pikku lordi, by Frances Hodgson Burnett - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU LORDI *** - -***** This file should be named 53789-8.txt or 53789-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/7/8/53789/ - -Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53789-8.zip b/old/53789-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 2f0bbdd..0000000 --- a/old/53789-8.zip +++ /dev/null |