diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 18:46:08 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 18:46:08 -0800 |
| commit | 280c650261db483ea5bcd2ad8ba6186a90f43d37 (patch) | |
| tree | 23b3a6ed4c9dfe081d374aaa8b9703e025132454 | |
| parent | 7e1fbc972a515be4fdac6f21a1324dbf40422eaf (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53715-8.txt | 2307 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53715-8.zip | bin | 34166 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2307 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..19fa739 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53715 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53715) diff --git a/old/53715-8.txt b/old/53715-8.txt deleted file mode 100644 index 16d6f77..0000000 --- a/old/53715-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2307 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Sydän unhotettu, by Gustav zu Putlitz - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Sydän unhotettu - Komedia yhdessä näytöksessä - -Author: Gustav zu Putlitz - -Translator: Anton Almberg - -Release Date: December 11, 2016 [EBook #53715] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYDÄN UNHOTETTU *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -SYDÄN UNHOTETTU - -Komedia yhdessä näytöksessä - - -Kirj. - -Gustav zu Putlitz - -Suom. A. A. [Anton Almberg] - - - -Teateri-kirjasto, Länsi-Suomalaisten toimittama, III. - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, -1876. - - - - -JÄSENET: - - Willmar, tohtori. - Fransiska, hänen miniänsä. - Evelina, hänen sisaren-tyttärensä. - Osvald Born, hänen holholaisensa. - Bernhard von Lautern, luutnantti. - -Tapahtumapaikka: puistosali tohtorin asunnossa. - - -Puistosali. Perässä lasi-ovet, jotka johdattavat puistoon. Oikealla ja -vasemmalla (katsojista lukien) kaksi sivu-ovea. Oikealla piano, -vasemmalla kädellä peräpuolella kukkapöytä, tuoleja j.n.e. - - -1 Kohtaus. - -Osvald seisoo oikealla ja puhdistaa pyssyä. Vasemmalla Evelina -tuolilla, Seinän nojalla seisoo täysikokoinen, univormu-pukuinen -miehen kuva, jota hän yrittää ylös ripustamaan. Esiripun kohotessa hän -lyöpi naulaa seinään. Vähän ajan perästä ilmaantuu Fransiska puistossa -ja jää salavihkaan kohtausta katselemaan. - -_Osvald_. Luulisipa, että me tohtorin syntymäpäiväksi harjoittelemme -"Noita-ampujaa". Minä Max'ina ja te Annana, joka suku-isän jälkeen -oikeuksiinsa asettaa. - -_Evelina_. Se vielä olisi multa puuttunut kaiken tuskan ja vaivan -lisäksi, jota minä jo juhlan vuoksi saan nähdä. Koko talo on minun -täytynyt pöyhistää ja siunatuksi lopuksi vielä tässä (viitaten kuvaan) -pestä enon pää, jotta hän syntymäjuhlanaan näkisi itsensä -siistikkääksi. - -_Osvald_. Onko tuo tohtori? - -_Evelina_. On kaiketi. Vapaa-ehtoisena jääkärinä. - -_Osvald_. Ei se ollenkaan enään ole hänen muotoisensa. - -_Evelina_. Ihmekö se? Vuoden 14 ajoista kyllä muuttuu. Ken tietää, -minkä näköinen te olette 36 vuoden ikäisenä, Osvald? - -_Osvald_. Ja kuka silloin minun pääni pesee. - -_Evelina_. Teidän vaimonne! - -_Osvald_ (on saanut pyssynsä kuntoon ja tähtää taulua). Toden totta, -paremmin minä olisin tohtorin suhteen osannut, kuin maalari. - -_Evelina_ (huudahtaa ja hyppää pois tuolilta). Osvald, mitä -hullutuksia, te tähtäilette suorastaan minua murha-aseella. - -_Osvald_, Mutta, jumala, eihän se ole ladattu. - -_Evelina_. Yksi kaikki, se laukee kuitenkin. Sen sijaan tulisi teidän -enemmin auttaa minua eikä jouten katsella, että minä ehtimiseen vaivaan -itseäni -- te olette kauhean epäkohtelias, Osvald. - - (Istuu taas tuolille). - -_Fransiska_ (ilmaantuu puistossa.) - -_Osvald_. Mitä pitää minun tehdä? - -_Evelina_. Nostakaat minulle kuva ylös. Tämä olisi ylimalkaan ollut -teidän tehtävänne, mutta kodin-omaisiin toimiin ovat nuoret herrat -liian hitaiset. Nono, odottakaa, Osvald, jahka vaimon saatte, kyllä se -teidän kasvattaa. - -_Osvald_ (ottaa ylös taulun). Luuletteko, että minä enään annan itseäni -kasvattaa? - -_Evelina_. Oh, kun te miehet olette rakastuneet, me saamme teidät -käärityksi sormen ympäri ja vaimo on kyllä tilaisuudesta vaarin ottava. - -_Osvald_. Oivallista, Evelinaseni, tuon te aina kohta tiedätte. Mutta -kuitenkin väärin laskettu -- juuri sentähden minä en ikänä ota vaimoa, -jos huomaan itseni rakastavan häntä. - -_Evelina_. Vaan menette kuitenkin naimisiin? - -_Osvald_. Niin, -- järjen johdolla. - -_Evelina_. Se on mitä järjettömintä voitte tehdä. - -_Osvald_ (pitää taulua seinää vastaan). Noinko? - -_Evelina_. Korkeammalle! - -_Osvald_. Näin? - -_Evelina_. Alemmaksi! Näetkö, Osvald, se voisi minua ilahuttaa. Jos -kerran olette naimisissa, minä avaan rouvanne silmät teidän suhteenne, -sanon hänelle kaikki, mitä tässä olette lausunut, ja olen hänen -apulaisensa. Oi, hän on teille valmistava helvetin maan päällä, hän on -teitä kiusaava, niin häijy vastaanne oleva, ett'ei teille lopuksi jää -muuta neuvoa jälelle, kuin päättömästi häneen rakastua. - -_Osvald_. Olisipa se luotettavin keino. Mutta minä koetan, kuu te -tulette naiduksi. - -_Evelina_. Sitä ei ole ajattelemista -- - -_Osvald_. Tulee kun tuleekin teidän vuoronne. Silloin latelen minä -teidän tulevaisellenne kaikenlaisia juttuja, kuinka yhdessä olemme -leikkiä lyöneet, kuinka minua suutelitte -- - -_Evelina_. Niin, lasna ollessani. - -_Osvald_. Ei sillä väliä ole. Minä teen hänet niin mustasukkaiseksi, -että teidän on mahdotoin Othellon kourista päästä. - -_Evelina_. Se olisi ilkeätä -- - -_Osvald_. Korvausta, Evelina, ei mitään muuta, kuin korvausta. - -_Evelina_ (on ottanut kiini taulun yläpuoleen). Nyt olette minun -käsissäni. Osvald, ell'ette lupaa luopua näistä konnamaisista -aikomuksista, hellitän minä täältä ylhäältä, taulu putoo ja eno lankee -niskoihinne. - -_Osvald_. Te tahdotte käyttää väkivaltaa? Sitä sopii minunkin tehdä! -Sillä jos te, Evelina, itsepäisesti vaaditte, että minun on vaimoani -rakastaminen -- vedän minä käteni takaisin ja tohtori makaa -jaloissanne. - -_Evelina_. Te ette uskalla sitä. - -_Osvald_. Miks'ei? -- Yksi! - -_Evelina_. Oho, mulla on rohkeutta. -- Kaksi! - -_Osvald_. Ja! - -_Evelina. Osvald_. Kolme! - - (He päästävät yht'aikaa irti, taulu putoo, raami särkyy; - Evelina hyppää tuolilta, Osvald kiiruhtaa oikealta pyssynsä - luo, Fransiska astuu ovipielen taa). - -_Evelina_. Särkynyt! Sen olette te tehnyt. Mutta minä kerron tämän -kohta enolle, ja myöhemmin kaikki rouvallenne. Siinä on vielä yksi -synti lisäksi, jota teidän on sovittaminen. - - (Yrittää oikean-puoliselle ovelle, Osvald tarttuu häntä käteen.) - -_Osvald_. Ja minä sanon teidän tulevaisellenne (osottain taulua), että -olen nähnyt erään luutnantin makaavan jalkainne juuressa. - - (Evelina menee pois oikealle, Osvald ottaa pyssynsä ja lähtee - perä-ovesta.) - - -2 Kohtaus. - - Fransiska (hattu päässä, matkavaatteissa, astuu sisälle ja - katselee ympärillensä); sitte Willmar ja Evelina. - -_Fransiska_. Näitten pitää naida toinen toisensa; -- Onhan tämä -semmoinen ystäväisyys, joka muuten suittaisi häiritä rauhaa -kumpaisenkin tulevaisessa avioliitossa. Serkkuseni Evelina -- mutta -kuka oli tuo nuori mies? Tähän asti se vielä näyttää vaan olevan -ystävyyttä, ja (viitaten tauluun) yltäkyllin ovat he vielä yhdessä -rikkoneet -- mutta se on varmaa heidän _pitää_ saada toinen toisensa. - -_Evelina_ (vetää Willmaria oikeasta ovesta) Näetkö, eno, tuossa se -makaa. Ilkeä Osvald, minä olen syytön. - -_Willmar_ (ottaa palaset ylös). No, noh, no, noh, lapsi, joll'ei mitään -muuta ole; se on kauan kyllä pitänyt -- vuodesta 14 alkain. Ei ihmettä, -että se nyt vähän hajalleen meni. Mutta ole huoleti, kyllä me sen taas -kokoon panemme. - -_Fransiska_ (astuu esiin). Niin minäkin luulen! - -_Willmar_. Fransiska! - -_Fransiska_. Isä! -- (lankee hänen kaulaansa). Eveliina! hyvää -huomenta! - -_Willmar_. Mistä sinä tulet? - -_Evelina_. Fransiska! jo tänään. Me odotimme sua huomiseksi. - -_Willmar_. Missä miehesi on? - -_Fransiska_. Antakaa minun hengittää! -- Lemmekäs kärsimättömyyteni, -taikka oikeammin kärsimätöin lempeni saattoi minut jo tänäpänä tänne ja -ikäänkuin sen liepeenkantajana tulevat huomena onnentoivotukseni ja -mieheni perässä. -- Siinä koko juttu! - -_Willmar_. Ja terve-tulon riemun olet sinä liepeenkantaja raukalta jo -ennakolta riistänyt. - -_Fransiska_. Ei mar sentään, isä, me ja'amme -- puoli kummallekin. - -_Willmar_. Mutta iloisen hämmästyksen aikaansaanti tulee myöskin sinun -osallesi. - -_Evelina_. Ja etkö saanut ottaa Edvardia kohta myötäsi? - -_Fransiska_. Mahdotointa, sillä mitä lempiviikkojen ihastus oli hänestä -tähteeksi jättänyt, sen ovat oikeuden asiat täksi päiväksi niin -anastaneet, ett'ei hänestä ollut mitäkään jälellä. Miehen keräjäpäivät -ovat ikävä huvitus vaimolle. Evelina, jos saat ilman olluksi, älä mene -naimisiin minkään lainoppineen kanssa. Minä luulin siis paremmin -tekeväni, jos sen sijaan, että rouvana ikävissä istuisin -- miniänä -huvittelisin, ja tässä olen minä nyt! Teinkö oikein, isä? -- - -_Willmar_. Mitä sitä kysytkään? - -_Evelina_. Ja kammarisi on tällä haavaa valmisna. - -_Fransiska_. Mutta minulla on vielä vieraita ilmoitettavana. -Viimeisellä pysähdyspaikalla kohtasin vanhan tanssituttavan menneeltä -talvikaudelta -- heitä apellinen huolesi, isä, ei tässä ole puhe -mistäkään hyväilijästä -- luutnantti von Lautern'in. Hän oli kyllä -kohtelias hevosmuuton aikana kysymään minulta: matkallako tekin, neito, --- hän pitää, näettekö, minua naimattomana, -- mihinkä? Tohtori -Willmarin luoksi, vastasin minä, ja koska hän sanoi olevansa täällä -tuttu, käskin häntä ilman pitkiä puheita päivälliselle. - -_Willmar_. Hän on aina tervetullut, ja kun häntä näin ilmoitetaan, -kahdesti. - -_Fransiska_. Oi, minä tiedän vieraanvaraisuutesi. - -_Evelina_. Mutta siinä tapauksessa täytyy minun kohta laittaa -ruoka-listani laidallensa. Kaksi odottamatointa vierasta lisäksi ja -päälliseksi vielä toinen matkalla, toinen univormussa; matkat -vaikuttavat nälkää ja luutnantit käyvät aina vankasti päälle, sodassa -vihollisten joukossa tappelussa ja rauhan aikana ystävien parissa -pöydän ääressä. - - (Pois keski-ovesta.) - - -3 Kohtaus. - - Fransiska. Willmar. - -_Fransiska_. Pikku emännöitsijäsikö? - -_Willmar_. Ja rakas seurakumppalini. Oiva, herttainen tyttö! - -_Fransiska_. Ai, ai, isä! hän sulkee minun ulos rakkaudestasi. Sinä -teet minun kateiseksi. - -_Willmar_. Juuri kuin et sinä tuntisi apellisen sydämmeni hempeyttä. -Minulla on tyttäressäni aika veitikka. - -_Fransiska_. Veitikkyys on rakkauden leppeäs pilantekosen "humori". -Mutta kuka on se nuori mies, jota Evelina niin kovin syyttää? - - (Osottaa taulua). - -_Willmar_. Aivan vallatoin kappale _galant-homme'n_ viimeistä painosta --- muuten minun holholaiseni, Osvald Born, rikas perillinen, joka -opintonsa ja matkustelunsa päätettyään, kaikenlaisten kevytmielisten -kujeitten perästä, jotka minä olen anteeksi antanut, ja monta velkaa -tehtyänsä, jotka minä olen maksanut, tuli takaisin huoneeseni, -viipyäksensä täällä puolen vuotta, siksi että hänen kartanonsa arenti -on loppunut. Minä olen aivan iloinen, lapseni, kun pääsen vapaaksi -kaikista näistä hurihaitun menoista. - -_Fransiska_. Mutta lopuksi vie hän sinulta emännöitsijäsi myötänsä. - -_Willmar_. Evelinanko? Siitä asiasta minä olen aivan huoletoin. - -_Fransiska_. Nuoruuden ystävyys -- - -_Willmar_. Mutta ei mikään rakkaus. -- Muuten hän olisi enemmän -näkyvissä kotona, ja me nautimme hänen seuraansa tuskin aterioillakaan. -Muun ajan ampuu hän multa varpuseni pois puistosta, ratsastaa hevoseni -rammaksi, unhottaa illalla puiston-avaimen, kiipee yli muurin, jolloin -pari kiveä ja tusina kukkas-astioita sen kyllä tietävät. Jos portti on -kiinni hän lyö rikki jonkun ruudun, astuu ikkunasta sisään, ja näitä -kaikkia on minun kärsiminen, sentähden olen minä holhoja. - -_Fransiska_. Ja tämä todistaa? - -_Willmar_. Ett'ei hän suinkaan ole Evelinaan rakastunut, muuten pysyisi -hän kotosella. - -_Fransiska_. Nämät ovat kaiken nuoruuden ystävyyden onnettomat -seuraukset. Tässä nyt pari ihmistä, jotka erinomaisen hyvin sopisivat -toinen toisellensa, -- sillä olisihan tuo Evelinalle mainio -naimiskauppa -- - -_Willmar_. Sitä ei käy kieltäminen -- - -_Fransiska_. Ja hän saisi mitä herttaisimman vaimon -- - -_Willmar_. Epäilemättä -- - -_Fransiska_. Tässä nyt pari ihmistä sulasta ystävyydestä ei joudu -rakkauteen. Mutta, isä, sinun on holhojana ja enona velvollisuutesi -perustaa keskinäistä onnea, sinun tulee asiaa sovitella -- - -_Willmar_. Ällös, lapsi, semmoista puhukaan, minunko pitää avioliittoja -aikaansaattaa? - -_Fransiska_. Jos et sinä sitä tee, niin minä, miniänä, pelastan -kunniasi, otan sen toimekseni -- - -_Willmar_. Siinä sen nyt kuulee. Tuskin te naiset olette itse pääsneet -kotoristin hienon kruunun -- tavallisella nimellä myssyn -- alle, niin -kohta jo tahdotte vetää sen muittenkin korville. - -_Fransiska_. Todistaako tämä avioliittoa vastaan? - -_Willmar_. Mutta Osvaldissa on uhkea naipa-mies, ja hän tietää itse -siitä. Hänellä on vaatimuksia -- - -_Fransiska_. Ankaran suuria, kuten kaikilla naima-hankkeisilla, niin -kauan kuin ei sydän mitään suunvuoroa saa, sen minä tiedän. Sinä et voi -uskoa, kuinka miehet tässä kohden ovat röyhkeät. Kaiken sen ohessa, -mitä he meiltä naisilta vaativat, unhottavat he usein peräti, kuinka -vähän he itse meille tarjoovat. Minä saattaisin sormillani luetella -sinulle koko litanian, mutta anna hänen itse laatia tämä sinulle, -tuolla tulee hän. Minä en todellakaan tietäisi, mitä hänen sopisi -vaatia, jota ei Evelina runsaasti hänelle tarjoisi. -- Isä kultani, ole -viisas, saata kerta koko rätinki ilmi -- perästäpäin tahdomme katsoa, -mitä siitä käy pyyhkiminen. Mutta kokoo ajatukses, ja muista, että minä -seison oven takana. - - (Pois oikealle.) - - -4 Kohtaus. - - Willmar, sitte Osvald. - -_Willmar_. Siinä se nyt on. Jos tahdoit taikka ei, minä saan osan -naittamis-komediassa. Noh, jopa minunkin kerran tekee mieli näyttelyä -kulissien takaa katsella ja tämä menestyy parhaiten, kun itsekin -näyttelyyn ryhtyy. Vaan jos kappaletta ei hyväksytä, -- on vika -(viitaten oveen päin oikealle) tekijän. - -_Osvald_ (tulee pyssy kädessä puistosta ja yrittää Willmarin sivutsi -vasemmalle ovelle). - -_Willmar_. Mihinkä nyt taas niin kiiruusti? - -_Osvald_. Kah, te tohtori! Taas et hituakaan tavattuna, varpuset eivät -enään pidä paikkaansa, ja heti kuin minä tulen, on koko parvi -- niin -että hui vaan -- naapurilla. Minä olen teille paras linnunpeljätys, -tohtori, ja hernemaanne on jahtini koko vuodeksi lintusilta -varjellut -- - -_Willmar_. Saati vaan jääkäri ei olisi sitä pahasti sotkenut. Mutta -mihinkä nyt? - -_Osvald_. Pyssyä pois viemään ja kannuksia ottamaan, ratsastamaan, -tohtori, ruskonne ei pysy enään alallaan tallissa -- - -_Willmar_. Etkä sinä enää kotosella. Aina huikenteleva, aina jotakin -muutosta; mutta mitä tästä tullenee, kun kerran omaa talouttasi pidät? - -_Osvald_. Minua ei mikään pidä samassa paikassa. - -_Willmar_. Osvald, niin käy kaikki nurin kurin; kun omaan majaasi -tiloitut, täytyy sinun rakkauden ruususiteillä kiinnittää itsesi -siihen. - -_Osvald_. Kun ei vaan ruusuissa olisi okaita -- - -_Willmar_. Kaikki vertausten hakarat siksensä. Oikein todella, sinun -täytyy mennä naimisiin. - -_Osvald_. Tpruu, tohtori, sehän on perinjuurinen parannuskeino. Olisin -luullut teitä varovammaksi lääkäriksi. Tunnusmerkit olkoot oikeat, -mutta parannuskeino on vaarallinen. Helpoista verenkuohuista minua -parantaaksenne, tahdotte sysätä minua rakkauden kuume-setkien kautta -avioliiton pitkällisiin tuskiin. -- - -_Willmar_. Pidätkö avioliittoa tautina? - -_Osvald_. Toisinaan on vaimo niin hellittämätöin kiusa että, jos sen -kerran niskoihini saan, ei koko teidän lääkeopillinen taitonne voi -minua siitä taas päästää. - -_Willmar_. Rakas poikani, naimisen on sama laita, kuin tuhkarupulin. -Tauti rupee meihin kaikkiin, ennemmin tai myöhemmin, ja mitä ennemmin -sen saamme, sitä helpompi se on. - -_Fransiska_ (ovessa). Jos hän sentään jättäisi lääketieteen, ja kävisi -itse asiaan. - -_Osvald_. Ei minullakaan ole mitään sitä vastaan, monessa suhteessa -toivon paljonkin naimisesta hyötyväni -- on vaan pikkuriikainen este -- - -_Willmar_. Mikähän se lienee? - -_Osvald_. Minun on mahdotoin löytää vaimoa. - -_Willmar_. Sitä parempi. Minä autan sinua hakemisessa. - -_Osvald_. Kuinka oiva holhoja te olette. Mutta minulla on vaatimuksia. - -_Fransiska_ (ovessa). Nyt ollaan väylällä. - -_Osvald_. Minun rouvani pitäisi oleman nuori -- - -_Willmar_. Se on tietty -- - -_Osvald_. Kaunis -- - -_Willmar_. Ei onni siitäkään tule -- - -_Osvald_. Mutta onhan tuo hauskaa, tohtori! -- Rikas! -- - -_Willmar_. Siitä sinun ei tarvitse huolia. - -_Osvald_. Kuu saa valita, miks'ei? Ja enhän minä sitä tahdo ainoastaan -itseäni varten. Minä tahdon pitää kestejä, aina nähdä vieraita -talossa -- - -_Willmar_. Ja sen vuoksi nait sinä? - -_Osvald_. Tietty se. Mutta tuo vaatii taas koko joukon hyviä avuja -rouvalta. Sievä, siistikäs käytösparsi, korkeamman seura-elämän -mieluisat tavat. Tämä on salongia varten, vaan kyökin tarpeeksi -huolenpitoa ja kokemusta. Ruokaa hänen täytyy osata keittää, ja -ymmärtää omin neuvoin toimeen tulla; sillä minä en tiedä mitään -miehelle hirmuisempaa, kuin että hän odottamatta vieraita rualle -tuotuaan näkee viheliäisen päivällisen edessänsä ja saa alkajaisiksi -katsella rouvan hämmentynyttä naamaa sekä päättäjäisiksi kuulla -akan-toreita. - -_Willmar_. Mutta tämä on kaikki vieraita varten, jos itseksenne -olette -- - -_Osvald_. Hyvää ruokaa silloinkin, tohtori, sillä huono perheen-ruoka -kentiesi kyllästyttäisi minun koto-oloon, vieläpä vaimoonkin. -Jos nyt ateria on näyttänyt, että rouva tuntee kokkikirjansa, -täytyy hänen haastelonsa osottaa, että hän myöskin on perehtynyt -kirjallisuudessamme. En minä mitään oppinutta tahdo, mutta -välttämätöintä on, että hän on runouttamme älyllä lukenut, jonka -lisäksi hänen on Englannin, Ranskan ja Italian kieltä osaaminen, jos -ulkomaalaisia tulee luoksemme tai jos matkustamme. - -_Willmar_. Sinä et siis vaimonkaan kanssa kotona viihdy? -- - -_Osvald_. Hyvä jumala, otanhan minä hänen kanssani. Nyt olen, -luullakseni, jotenkin päähän pääsnyt. - -_Willmar_. Joko nyt? Kovin vähiinpä sinä tyydytkin? - -_Osvald_. Eikö niin? Ja kuitenkin, tohtori, jos löydätte minulle -vaimon, jossa kaikki nämät avut ovat, totisesti minä nain hänen. - -_Willmar_. Entä jos ottaisin sanoistasi kiinni. - -_Osvald_. (vasemmalle poismennessään). Te ette häntä niin helposti -löydä, maitta kyllä sukkelan-muotoiselta näytätte. - -_Willmar_. Kuka tietää? - -_Osvald_ (tulee takaisin). Vielä jotakin, hänen täytyy soitantoa -harjoitella ja osata laulaa. Ei juuri kuin Jenny Lind -- - -_Willmar_. Nämät eivät olisikaan vähiä vaatimuksia. - -_Osvald_. Mutta pikku laulu tiiruttaa ja jonkun valssin kitkuttaa. Se -ette usko, kuinka tämä sopii ikäänkuin aukon tukkeeksi seura-elämässä, -ja emännän täytyy edes osata panna asia alkuun. -- Näettekö, tähän -loppuvat vaatimukseni. - - (Pois vasemmalle). - - -5 Kohtaus. - - Willmar. Fransiska (ilman hatutta, myssy päässä). - -_Fransiska_, Siinä saimme nyt kuulla -- Oi, minä tiesin sen. - -_Willmar_. Oletko kuunnellut? - -_Fransiska_. Ei sanaakaan ole haihtunut. Mutta vastoin lääke-opillista -viisauttanne oli puheenne päätös kuitenkin kovin kipeä. - -_Willmar_. Etkö ole tyytyväinen minuun? - -_Fransiska_, Suuresti. Niinkuin viisas tohtori ainakin sinä pian olet -saattanut taudin selville, mutta minä olin sen jo kauan arvannut. -Näitten nuorten herrain virren jokainen osaa ulkoapäinkin soittaa, -sillä kaikki he kantavat vaatimuksensa rihmaan puetettuina, ikäänkuin -munkit pater noster'insa. - -_Willmar_. Hän vaatii paljon. - -_Fransiska_. Mutta me annamme hänelle enemmän. Näetkö, isä, minä voisin -hänelle näyttää hänen ihanteensa koko irvikuvan; minä voisin osottaa -hänelle, että kaikki hänen vaatimansa hyvät avut tohtivat olla yhtä -monta tyhmyyttä, että _nuori_ vaimo on -- kokematoin, _kaunis_ -- -turhanaikainen, _rikas_ -- tuhlari, että somaan käytösparteen usein -kaupanpäälliseksi liittyy teeskenteleväisyys, että talouttansa hoitavat -rouvat suittavat olla ikäviä ja oppineet kynästeleviä sinisukkia; -ett'ei rahtunen musikia vielä suinkaan aina tuota menetyksen taitoa ja -että koko piirakan yli kentiesi saisi semmoisen oikku-kastimen -kaadetuksi, että se tuolle viisaalle vieraalle, joka luuli niin -oivallisesti ruokasetelin ymmärtävänsä, osottaa, kuinka pahasti hän on -laskunsa laskenut isännän mieltä kuulematta. Mutta koska hän oli niin -kohtelias, että hän ennalta otaksui meissä naisissa tuhansia muita -välttämättömiä avuja, tahdomme tarjota hänelle nämät kaikki ilman -irvikuvatta ja nurjan puolen näyttämättä, niin hän varmaan itse vian -huomaa. Sinulta toivon saavani apua, isä kultani. - -_Willmar_. Määrää minä mihin vitkaan tahansa. Hyvin mielin minä kohta -annan sinulle, mitä rukouksillasi minulta kuitenkin houkuttelisit. - -_Fransiska_. Tuota sopii minun viisaaksi perheen-isäksi sanoa. Olenko -minä nuori, isä? - -_Willmar_. Jos tämä harmaa pää saa sitä punnita, lentävät ikävuotesi -höyhenen kevyisinä ilmaan. - -_Fransiska_. Kaunis? - -_Willmar_. Ell'ei isällinen rakkaus minua sokeaksi tee. - -_Fransiska_. Oi eihän toki -- rakkaus on tullut uudenaikaiseksi ja käy -nenäklasit päässä, joilla se näkee paljon tarkemmin, kuin penseys. -Rikas olen myöskin, jos pidän Edvardini tavaraa omanani ja siihen vielä -luen sen suuren aarteen, joka minulla hänessä on. Auttavaa soppaa ja -syötävää torttua saanen myöskin aikaan -- (käydessään edes takaisin -huoneessa). Onko käytösparteni herkkä ja soma tarpeeksi? - -_Willmar_. Mitäs sillä tarkoitat, lapsi? - -_Fransiska_. Ranskaa puhuin jo des ma plus tendre enfance, Englannin -kieltä, some years ago, and tolerably well, I dare say, ja Italian, -"caro padre mio", täytyi minun oppia laulamaan ruvetessani. - - (Laulaa Donizetti'n Favorita'sta.) - - Oh mio Fernando della terra il trono - A possederti avria donato il cor. - -_Willmar_. Oi, Fransiskani, minä huomaan hyvin, että olisin löytänyt -kaikki, mitä Osvald vaatii, jos löytyisi maailmassa vielä toinen -nais-olento, semmoinen kuin sinä, tai jos ei sinulla olisi miestä. - -_Fransiska_, Ja kosk'en hänestä milläkään hinnalla jälleen hellitä -- - -_Willmar_. Täytyy minun hakea sinun vertaistasi, sillä sinä annat -minulle todistuksen siitä, että Osvald'in vaatimuksia käy täyttäminen. - -_Fransiska_, Sillä todistuksella minä en pitänyt väliä. Tahdoin vaan -näyttää, että koko luettelo ei ole mitäkään muuta, kuin uuden-aikaisen -hengellisen pukujuriston löyhämäinen hullutus, ja että te miehet -kaikessa viisaudessanne ymmärrätte meitä naisia niin vähän, että -kaikkein pöyhkeäin vaatimustenne ohessa unhotatte pää-asian. - -_Willmar_. Minä olen uutelias -- mikä se lienee? - -_Fransiska_. Jollei Osvald sitä Evelinassa hoksaa, jollei hän ennen -iltaa itse tunnusta sen olevan suuremman arvoisen, kuin kaikki, mitä -hän pyysi -- olen minä voitettu. Mutta nyt alkaa sinun osasi. Minä -tahdon nauttia satunnaista lesken tilaani ja taas kerran tuntea -naimattoman tunteita, (Seuraavan puheen aikana ottaa hän pois myssynsä, -taittaa kukkapöydältä yhden kamelian ja pistää sen hiuksiinsa.) Sinä -esität minua Osvaldille neito Fransiska Winterinä, Evelinan ystävänä, -paitsi sitä semmoisena tyttönä, jossa olet tavannut kaikki ne hyvät -avut, joita hän vaatii. (On pukemisensa päättänyt.) Kuten näet, -ihannekuva on valmis. - -_Willmar_. Tahdotko ihastuttaa hänen itseesi? - -_Fransiska_. Sitä minä en tahdo, mutta minä ponnistan kaikki voimani, -jotta hän illalla olisi rakastunut -- Evelinaan. Mitenkä tässä olen -menettelevä, saa sattumus määrätä; sinä, minun haltijani, ja kentiesi -myöskin tuo univormua kantava Puck-tonttu, jonka minä päivälliselle -kutsuin, teidän täytyy uskollisesti totella käskyjäni, -- sinä lupasit -sen ja tuota toista varten on mulla myöskin eräs loihtoluku valmiina -- -teidän täytyy minua auttaa. - -_Willmar_. Sinä otat itsellesi vaikean tehtävän. - -_Fransiska_. Ei ensinkään. Oi, tuhansia keinoja löytyisi. Minun sopisi -esm. valloittaa hänen sydämensä ja antaa hänelle rukkaset, joilla hän -sitte kiukussaan syöksähtäisi Evelinan jalkain juureen, mutta se olisi -vaarallista ja saattaisi lopuksi hänen runneltu sydämmensä, niinkuin -viheliäisen kerjäläisen, tämän haltuun. Parempi, että teen ikäänkuin -peilin Evelinan asioista, näytän hänelle vastatusten, mitä hän ylpeästi -vaati ja mitä hän kevytmielisesti unhotti, ja lyödään vetoa hän taipuu -jälkimäisiin. Tuossa on hän, nyt toimeen. - - -6 Kohtaus. - - Willmar. Fransiska. Osvald (ratsupuvussa). - -_Willmar_. Minun täytyy pyytää sinua, rakas Osvald, täksi päiväksi -luopumaan ratsastamisestasi. Meillä on vieraita ja minä jätän sinulle -isännän viran, koska minun on lähteminen erään sairaan luo ja Evelina -on kiinni askareissaan kyökissä. Päivälliseksi tulee ystäväsi, herra -von Lautern, ja tässä esitän sulle toisen rakkaan odottamattoman -vieraan, neito Fransiska Winterin. (Fransiska katselee Osvaldia -lornetilla.) Evelinan pensionikumppani, nuoruuden-ystäväni tytär. Neito -Fransiska -- Osvald Born, holholaiseni. - - (Kumarrus.) - -_Osvald_. Te tulette, neito, iloisen juhlan viettämiseen osaa ottamaan? - -_Fransiska_. Yhdenkö juhlan vaan? Minä olen odottanut useampia, -sillä -- - - Jumalat yksin - Ei ilmesty koskaan -- - Ei ikinään! -- - Bacchus jos saapuvi vaan hupapäinen, - Rientävät Amorkin hymyileväinen, - Ylevä Phoiboskin lähenemään. - -_Osvald_. Pidättekö Schiller'in sanoja profetallisena totuutena? - -_Fransiska_. Minä luotan runoilijoihimme -- sentähden että pidän heitä -rakkaana. - -_Osvald_ (vähän ilkkuisesti). Ja koska heitä pidätte rakkaana, osaatte -heidät ulkoa. - -_Fransiska_ (kylmäkiskoisesti). Ei sentähden, vaan siitä syystä, että -minulla on hyvä muisti. - - (Antaa nenäliinansa pudota). - -_Osvald_. Ja kuitenkin on teiltä jotakin unhottunut. - -_Fransiska_. Nenäliinani. - - (Ilman teeskentelemistä, mutta sievällä luottavaisuudella - astuu hän askelen takaisin, Osvald kumartuu liinaa ottamaan, - jääpi polvelleen ja katsoo häneen.) - -_Osvald_ (syrjään). Kaunis on hän. - -_Fransiska_. Ettekö tahdo nousta ylös, herra Born? - -_Osvald_ (hymyillen). Kohteliaisuuden oikeus salli minun maata -jalkainne juuressa. - -_Fransiska_ (hymysuin astuen syrjään). Kohteliaampi työ olisi, jollette -kauemmin minua odotuta. - - -7 Kohtaus. - - Entiset. Evelina (keski-ovesta). - -_Evelina_ (syrjään). Osvald Fransiskan jalkain juuressa --? - -_Osvald_ (on noussut ylös ja antaa liinan Fransiskalle). Neitoni! - -_Fransiska_. Mille grâces, Monsieur! - -_Evelina_. Neitoni? Ettekö tunne toisianne? - -_Fransiska_ (hiljaan Willmarille). Evelina! Nyt toimeen, isä, taikka -kaikki mun tuumani menevät tyhjiin. - -_Willmar_. Minä olen esittänyt herrasväen toinen toiselleen. - -_Evelina_. Mutta -- - -_Fransiska_. Kuule Evelina -- (hiljaan Willmarille). Kiitä minua, isä, -oikein ylimäärin, se synnyttää vastaansanomista ja vaikuttaa varmemmin -kuin moittiminen. - - (Vetää Evelinan peräpuolelle ja puhuu hiljaan hänen kanssansa.) - -_Willmar_. Kuule Osvald! - - (Viittaa häntä tulemaan etupuolelle). - -_Osvald_. Tohtori! - -_Willmar_. Minä olen löytänyt sinulle. - -_Osvald_. Tuonko tuossa? - -_Willmar_. Aivan rikas, luota minuun. - -_Osvald_. Mutta nuot muut lahjat? - -_Willmar_. Tutki itse -- oikea helmi tyttöjen joukossa, kaikkien -täydellisten avujen esikuva, kaikki, mitä vaadeit, kaikki, mitä suinkin -miehen sopii toivoa yleistettynä tapaavansa. - -_Osvald_. Te liioittelette, tohtori. Kohtuullinen kiitos vahvistaa -ajatuksen, liian iso määrä on myrkkyä -- minkätähden ette itse pyydä -tätä helmeä? Olettehan leskimies -- - -_Willmar_. Osvald, ei mitään leikkiä, sillä toden totta on nyt puhe -naimisesta. - -_Osvald_. Minä olen tutkiva, tohtori, mutta jos joudutte häpeään -- - -_Willmar_. Mahdotonta -- taikka lupaan sinulle ruveta hänen -ensimäiseksi mieheksensä. Hyvästi! - - (Menee perälle.) - -_Osvald_ (itsekseen.) Kyllä minä sen heti huomasin, että tuolla -vanhalla vilkkurilla oli jotakin mielessä. Mutta niin helposti ei minua -pauloihin saa. - - (Willmar on lähestynyt Fransiskaa ja Evelinaa). - -_Fransiska_ (hiljaan Willmarille). Evelina on neuvottu, tietysti sen -verran kuin vaadittiin. - -_Willmar_ (samoin). Onnea siis vaan, minun on osani näytelty. - -_Fransiska_ (ääneen, oudon-omaisella somalla kumarruksella). Hyvästi, -rakas tohtori, tulkaa pian takaisin. - - (Laskee hänet käden-viittauksella, Willmar keskeltä pois.) - -_Evelina_ (itsekseen). Rakas tohtori, ja tuommoiset temput? -- Vai -niin, leikin tekoa. Mutta miellyttää se ei voi minua, Osvald Fransiskan -jatkain juuressa, ja koko tämä ilveilys. Oi, jollen vaan olisi antanut -lupaustani, saattaisin hänet pian tolalle. - - (Pois oikealle). - -_Osvald_ (on katsellut Fransiskaa koko ajan). Käytöspartta hänellä ei -puutu, mutta hän saisi olla sydämellisempi vanhaa miestä kohtaan, -isänsä nuoruuden ystävää ja isäntäänsä kohtaan. - - -8 Kohtaus. - - Fransiska. Osvald. - -_Fransiska_ (astuu esiin, ja katselee Osvaldia ilkkuisella hymyllä). - -_Osvald_ (kääntää silmänsä toisaalle, itsekseen). Hän on viehättävä, -mutta hänen kasvoissansa ilmaantuu jotakin varsin pilkallista, kylmää. - -_Fransiska_ (yhä vielä ilkkuisesti). Tohtori on käskenyt teitä olemaan -hupilaisenani. Te ette rupee suuriin vaivoihin, te olette mykkä. - -_Osvald_. Sulous ja kauneus saavat syyttää itseänsä, jos heitä -katsellessamme unhotamme itsemme ja puhekykymme. - -_Fransiska_. Oh, herra Born, imarrus ei kuulu tehtäviinne eikä sen -tarvitsisi alottaa semmoista tuttavuutta, joka oikeastaan ei ole mikään -uusi. - -_Osvald_. Oliko minulla se onni, että jo ennen tunsitte minun? -- - -_Fransiska_. Niinkuin semmoisen tuntee, jonka usein näemme kuvana -edessämme. Itsekuhunkin muotokuvaan painaa maalarin omituinen käsitys -merkkinsä, ei mikään _kokonansa_ vastaa. - -_Osvald_. Onko teille puhuttu minusta? - -_Fransiska_. Minä oleskelin paljon tohtorin huoneessa siihen aikaan, -kun te olitte yliopistossa ja matkoilla. Te olitte keskustelujen -pää-aineena tohtorin ja Evelinan välillä. Minä kuulin nimenne joka -päivä -- - -_Osvald_. Ja mainittiinko sitä ystävyydellä? - -_Fransiska_. Vaihetellen. Evelina oli aina sama, aina sula kiitos, aina -lepyttelevä, jos tohtori -- - -_Osvald_. Suuttui? Se tapahtui usein, arvaamma. - -_Fransiska_. Kirjeitten muoto, joita hän teille lähetti, oli -ilmapuntarini. Jos ne olivat kuvertissa, arvattavasti herttaisia -mielenpurkauksia, pitkiä, mutta ystävällisiä puheita, silloin oli -kaikki erittäin hyvin. Yhteen-taitetut kirjeet, minun nähdäkseni -vaarallista sisältöä, lyhyesti ja kiiruusti laaditut, näitten -tämmöisten ohessa aleni ilmapuntari ja viidellä sinetillä lukitut -ennustivat melkein aina myrskyä, joka nousi sitä rajummaksi, mitä -raskaampi kirje oli ja mitä useammin nuot viisi sinettiä jälleen olivat -käytettävät. -- Te itse kai parahiten tiedätte, kuinka monta kuverttia -ja kuinka monta sinettiä teillä on näytettävänä. - -_Osvald_. Ja tämän teidän tarkan vaarin-ottonne kestäissä, saanko minä -toivoa, että ajatuksenne minusta noudatti Evelinan sanoja ja päästi -minun vapaaksi ilmapuntarin vaiheista ja sen metallipatsaan painosta? - -_Fransiska_. Minä en maksa paljon nuoruuden ystävien päätöksestä. Se -muodostuu, vaikka enimitten huonommaksi, kuin mitä toivomme, kumminkin -tavallisesti paremmaksi, kuin mitä ansaitsemme. - -_Osvald_. Te luotatte siis omaan tutkintoonne? - -_Fransiska_. Ja teidän avo-sydämisyyteenne. Sanokaa itse, kummoisena -palasitte takaisin? niinkuin Hamlet Wittenberg'istä vai niinkuin -Laertes Parisista? - -_Osvald_. Se tahtoo sanoa? - -_Fransiska_. Täytyykö minun opettaa teitä Shakespearea ymmärtämään? -Opitteko ajattelemaan niinkuin edellinen, vai miekkailemaan ja -ratsastamaan niinkuin jälkimäinen? - -_Osvald_ (iloisesti). Minä tiedän vaan, ett'ei minussa ole mitään -jälkeäkään Hamletista. - -_Fransiska_. Hamlet, ennenkuin hän sai tietää isänsä murhasta ja -äitinsä vihkijäisistä, oli myöskin Hamlet. - -_Osvald_. Mutta hän ei ollut oma herransa, hän oli Opheliaan -rakastunut. - -_Fransiska_. He made her believe it, ken sen tietää, oliko laita niin? -Luultavasti leikkiä, sentähden että hänen oli ikävä Helsingörissä -erinänsä Wittenbergin kumppaneistaan ja opettajistaan. - -_Osvald_. Te ette usko rakkautta olevan -- - -_Fransiska_. Lahjoja, ja että Hamlet oli sananseuloja, words of so -sweet breath composed, as make the things more rich. Kaikissa -tapauksissa paljas mielikuvitus. - -_Osvald_ (syrjään). Ääntää oivallisesti Englannin kieltä, on lukenut -Shakespearea, mutta ei ymmärrä hituakaan. (Ääneen) Entä Ophelia? - -_Fransiska_. Oli liian hyvin kasvatettu, sillä kasvatuksen ymmärsi tuo -kelpo Polonius, rakastaaksensa ilman avioliiton toiveitta. - -_Osvald_. Siinä tapauksessa se oli suuri hulluus, että hän tuli -hulluksi. Teidän käsityksenne on tytön käsitykseksi hämmästyttävä -- - -_Fransiska_. Teidän, miespuolten, mielestä, jotka luulette, että meidän -tulee kaikissa uskoa runoilijoita, ja teitä, kun olette rakastuneita; -että me tulvailemme kyyneliä, kun nuori lyriikimme näpähyttelee -vienosti kielitettyjä kanteleitansa; ett'emme huomaa, että Byron -synkkämielikön virassaan myöskin on _bon vivant'i_, että Lamartine, -runoilija, lisäksi on valtioviisas, ja että me Mathisson'ista -Giebel'iin asti vannomme kaikkiin riimitettyihin huokauksiin, niinkuin -orakeleihin. Ei niin, ymmärryskin kaunistaa naista, arvostelukin, -"kritiki" on meidän pyrintöjämme -- - -_Osvald_ (syrjään). Kuinka epä-naisellinen, ja tuota julkeni tohtori -ylistää pilviin saakka. - -_Fransiska_. Liiallinen mieltymys runouteen, liiallinen -herkkätunteisuus tekee päätöksillemme haittaa, vaan tyvenmielinen -päätös on ennen kaikkia suotava. - -_Osvald_ (syrjään). Ja tuo minun on määrä naida? Ei ikinä! - -_Fransiska_. Kuka on mielirunoilijanne, herra Born? - -_Osvald_ (syrjään). Hän pusertaa ulos kaiken viisautensa, oikein -niinkuin hän tietäisi, että minä häntä aion tutkia. Mutta hän ei kestä, -onneksi tein suuria vaatimuksia. Jos tohtori ottaisi sanoistani -kiinni -- - -_Fransiska_. Te ette vastaa? Quelles réveries, quel morne silence? - -_Osvald_ (syrjään). Nyt puhuu hän ranskaa kuin vettä. (Ääneen). -Mademoiselle -- - -_Fransiska_. Eh bien, Monsieur, c'est en vain que j'attends une -réponse. Vous oubliez que c'est à vous que l'on a confié l'agréable -devoir de faire les honneurs de la maison. - -_Osvald_ (syrjään tuskistuneena). Hän kestää, hän kestää. (Ääneen.) -Neito, minä näen, että rakastatte vieraita kieliä. - -_Fransiska_. Niitä on harjoittaminen, se on muodin asia ja -välttämättömän tarpeellista matkoilla. - -_Osvald_ (syrjään). Matkoilla? Ikäänkuin hän olisi kuunnellut. - -_Fransiska_ (menee kukkapöydän luo ja pitää silmällä Osvaldia, joka -tuskissaan käy edes takaisin näyttämön etupuolella). - -_Osvald_ (syrjään). Hän taitaa kaikki, mitä olin vielä vaatinut -- (lyö -päähänsä.) Italian kieltä? (aivan iloisesti) jos ei hän ollenkaan -osaisi Italian kieltä! Varmaan, sitä hän ei osaa. - -_Fransiska_ (on nypäissyt yhden ruusun). Voi! - -_Osvald_. Mikä teitä vaivaa, neito? - -_Fransiska_. Ei mikään, piikki pisti sormeeni. Minä olin unohtanut, -che ogni rosa ha le sue spine. - -_Osvald_ (kovin peljästyneenä). Te ymmärrätte Italian kieltä? -(Syrjään). Minä olen hukassa! - -_Fransiska_. Discretamente bene, Signore, -- e lei? - - -_Osvald_. Un pochino. (Syrjään). Minä olen hurjistumaisillani. - -_Fransiska_. Dunque paleremo spesso italiano. - -_Osvald_ (syrjään). Vielä sitäkin! nyt on latinani lopussa -- - -_Fransiska_. Minä rakastan sitä kieltä, sillä se soi kuin musiiki ja -laulaessani laulan mieluisimmin Italian kielellä. - -_Osvald_ (syrjään). Nyt hän vielä lisäksi laulaakin -- tohtori on -kietonut minun. - -_Fransiska_ (menee pianon luo). Tahdotteko säestää mulle jonkun laulun? - - (Avaa sen). - -_Osvald_. Minä en soita, en ollenkaan. (Syrjään.) Minua itseä tässä -soitatetaan, nauruna pidetään. - -_Fransiska_. Hyvin arvattava, miehillä ei siihen ole aikaa, sillä -ennenkuin oppii edes jotakuta valssia kitkuttamaan, saa jo monet tunnit -harjoitella. Meidän tyttö parkain täytyy jokaisen ymmärtää soitantoa, -täyttääksemme vajautta, jos seuroissa haastelo väjähtyy. - -_Osvald_. Taide, jolla seura-elämän tyhjäntäpöisyyttä paikataan. - -_Fransiska_. Se ei vielä ole mikään taide. Esimerkiksi meiltä väsähtyy -haastelo. Ei mikään ole helpompaa, kuin että minä laulan teille pienen -laulun. - - (Istuu pianon eteen.) - -_Osvald_. Tuo saattaa minut perikatoon! - -_Fransiska_ (avaa nuotit ja laulaa jonkun hellätunteisen laulun, esm. -"Komm" Meyerbeer'ilta, "Abendstille" Gumbert'ilta, "Sehnsucht" -Mendelsohn'ilta, "Heimlich" Schäffer'iltä tai jonkun muun, niin -innottomasti ja tarkkamääräisesti kuin suinkin). - -_Osvald_ (hervahtaa alas tuolille). Nuora on kiinnemmäksi vedetty, hän -taitaa kaikkia, kaikkia -- Jumala, hän laulaa. -- - - -9 Kohtaus. - - - Edelliset. Evelina (astuu keski-oveen ja kuuntelee). - -_Evelina_. Laulusi houkuttelee minua ulos kyökistä, en ole pitkään -aikaan kuullut sinun laulavan, Fransiska. - -_Fransiska_ (kesken laulua). Minä otan joka viikko kaksi tuntia. - - (Laulaa edelleen.) - -_Osvald_ (puoli hiljaan Evelinalle). Saiko tämä teitä houkutetuksi, -tämä laulanto? - -_Evelina_. Fransiskalla on hyvä ääni ja oivallinen koulu. - -_Osvald_. Mutta tämä laulu, niin ilman tunteen syvyyttä, tässä puuttuu -(sydäntänsä osoittain.) Evelina, te laulatte sen laulun paljoa -paremmin. - -_Evelina_. Ei suinkaan, minun heikko ääneni, luonnon tapainen -lauluni -- - -_Osvald_. Mutta sillä mielen-ilmeisyydellä, joka sielusta -- - -_Fransiska_ (kesken laulantaa). Herra Born, ettekö tahtoisi kääntää -minulle nuotteja? - -_Osvald_. Kohta! (Tarttuu nuotteihin, lyö koko kirjan kiinni niin että -nuotit putoovat telineiltä). Anteeksi! (Notkistuu nuotteja ylös -ottamaan.) - -_Fransiska_ (on hypähtänyt ylös, iloisesti). Älkää vaivatko itseänne! -Tyhmä laulu, täynnä äitelää sentimentaliteetiä -- - -_Osvald_. Älkää herjatko laulua -- - -_Fransiska_. Minä unhotin, jos tahtoo laulaa, pitää myöskin löytymän -kuulijoita. Minä en tiedä mitään typerämpää, kuin että vaimo itsekseen -hoilottaa laulujansa, tai istahtaa iltahämärässä herra puolisollensa -vierettelemään hänen mielisäveliänsä ja tämä luulee, että joka -sävelessä vaimon koko rakkaus suhisee hänen ympärillään. -- - -_Osvald_. Lieneehän tuo ihastuttavaa -- tämmöiset hämärähetket. - -_Fransiska_. Perin ikävää. Jos mies pitoja pitää, sillä sehän naimisen -viimeinen päämäärä kuitenkin on, että vieraissa käydään tai vieraita -vastaanotetaan, silloin on rouvan laulaminen, vaikka vaan sen verta, -että alku soittamiseen tehdään, sillä se on emännän velvollisuus. - -_Evelina_ (joka hämmästyen on kuunnellut). Mutta Fransiska! -- -(Malttaen mieltänsä). Vai niin. (Hiljaan Fransiskalle.) Mitä mielitkään -sinä tehdä hänen? - -_Fransiska_. Annan hänelle käytännöllisen osoituksen vaimon -valitsemiseen. Todistus tuotu päinvastaisista kohdista. Tule Evelina. - - (Menee hipsuttaa kiirutellen pois, Evelina seuraa häntä - keski-ovesta.) - - -10 Kohtaus. - - Osvald, sitte Willmar. - -_Osvald_ (joka tällä aikaa seisoi äänetönnä tuskissaan). Jumalan -kiitos, hän on poissa! Hän taitaa kaikkia! Olisi vaan vielä puuttunut, -että hän olisi köydellä hyppinyt, minä luulen hän osaa sitäkin. Hän -laulaa, niinkuin positivi, -- mutta hän laulaa. Hän puhuu kaikkia -kieliä -- mutta mitä tämä maksaa? Tytöille tämmöinen asia tehdään aivan -huokeaksi. (Lyö jalkaansa lattiaan). Se on inhoittavaa! Nuot bonnit, -nuot pensionit -- tämä olisi tiedettävä. Nyt puuttuu vaan, että tohtori -tulee ja ottaa sanoistani kiinni -- totta tosiaan, tuossa on hän jo. - -_Willmar_ (keski-ovesta). Noh, Osvald, oletko oppinut tuntemaan -kaunista Fransiskaa? Olenko liikoja lausunut? - -_Osvald_. Oh, se on oikea kameleontti tiedoissa. - -_Willmar_ (syrjään). Rakastuneelta hän ei näytä? (Ääneen). Asia on siis -laidallansa? - -_Osvald_. Mikä asia? Tohtori, minun täytyy teille ilmoittaa, ett'en -ikinä voi rakastaa tätä tyttöä. - -_Willmar_. Älä haaraite asiasta, Osvald, ken puhuu rakastamisesta? -Olenko sinulle luvannut, että sun piti rakastaman? Sinä määräät -lääkkeet, minä hankin nämät, ja vaikutus ei ole rakastaminen -- vaan -naiminen. - -_Osvald_. Mutta tohtori -- - -_Willmar_. Sinä lupasit naida sen tytön, jolla oli ne hyvät avut, jotka -vaadeit, minä lupasin toimittaa sen. Minä olen puheeni pitänyt, nyt on -sinun -- - -_Osvald_. No kuulkaa nyt vaan -- - -_Willmar_. Voitko mulle näyttää ainoatakaan vikaa? Fransiska on kaunis, -nuori, rikas -- - -_Osvald_. Mutta näitten kaikkein ohessa -- - -_Willmar_ (puhettansa kesken heittämättä). Sivistynyt, hän laulaa, -puhuu Ranskan, Englannin, Italian kieliä -- - -_Osvald_ (syrjään). Miksikä en vielä vaatinut heprean kieltä? - -_Willmar_ (aikoo mennä). Minä tahdon puhutella häntä -- - -_Osvald_ (pidättää häntä). Jumalan tähden, tohtori, mikä kiiru? -Odottakaa toki -- - -_Willmar_. Minä olen saanut lupauksesi. - -_Osvald_ (jotakin äkkiä mietittyänsä). Tohtori, te ette vielä ole -voittanut, Fransiskalla ei vielä ole kaikkia -- - -_Willmar_. Olisinpa utelias kuulemaan. - -_Osvald_. Hänellä on kaikki hyvät avut seura-elämää varten, mutta ei -taloutta varten. Minä olen ihan selvillä sanoilla määrännyt, hänen -pitää osata keittää -- sitä ei hän osaa. -- - -_Willmar_. Mutta tuommoisella älyllä sitä oppii neljässä viikossa. - -_Osvald_. Ei siitä mitään, kohta pitää hänen sitä osata, jo tänäpänä -- -tällä hetkellä -- taikka koko kaupasta ei tule mitään. - -_Willmar_. Mutta Osvald -- - - -11 Kohtaus. - - Edelliset. (Keskeltä tulee Fransiska, kyökki-esiliina edessä, - iso vati kädessä, häntä seuraa Evelina, samate kyökki-esiliinalla, - ja tarjinlautasella kantain erilaista ainetta tötteröissä, - mortteleissa j.n.e.) - -_Fransiska_. Tänne, Evelina, kyökissä on niin kuuma, täällä salissa -- - -_Willmar_. Mitä tuopi hän tuossa? - -_Osvald_. Todellakin, kyökki-asussa -- - -_Fransiska_ (on istuutunut tuolille oikealle kädelle, vetänyt esiin -pienen pöydän, jolle Evelina laskee lautasensa, Evelina seisoo hänen -takanansa). Herrat antakoon anteeksi! Talouden askareita. -Liekkosputinki, tohtori, oman keksintöni mukaan. - -_Willmar_ (Osvaldille). Mitäs sanot? - -_Osvald_. Me emme saa häiritä. - - (Tahtoo pois). - -_Willmar_ (pidättää häntä). Noh, pysy alallasi! - -_Fransiska_ (liikuttaa ahkerasti vatiansa). - -_Evelina_ (lyö auki Sametzkyn kokkikirjan). Sämpylät lioitettakoon -- - -_Osvald_ (itsekseen). Tuossa olen nyt kauniin rokan itselleni -keittänyt. - -_Evelina_. Katsokaamme eteenpäin, sivu 105. - -_Willmar_ Osvaldille. Osaako hän keittää? - -_Osvald_. Niin, kokkikirjan avulla, se ei ole mitään, siihen pystyn -minäkin. -- - -_Fransiska_ (Evelinalle). Lyö kirja kiinni, tämän minä tiedän ulkoa. - -_Osvald_ (syrjään.) Minä olen maahan vaipua! - -_Fransiska_ (puoli-hiljaan Willmarille). Palaako tuo? - -_Willmar_. Ei sitä, mutta seisoohan tuo hiilillä. - -_Osvald_. Kuka? - -_Fransiska_. Liekkosputinki! Evelina! pieneksi hakattu ydin -- - -_Osvald_ (syrjään). Tämä viiltää läpi minun luitteni. - -_Evelina_. Tässä! (panee sen vatiin). - -_Fransiska_. Sitrunan kuoria. - -_Osvald_ (itsekseen). Mitä nyt saanenkaan varomattomuudestani? - -_Fransiska_. Pippureita. - -_Willmar_ (puoli-hiljaan Fransiskalle). Sinä olet tullut pistävän -äkeäksi. - -_Fransiska_. Suoloja! ne ovat välttämättömän tarpeelliset. - -_Evelina_. Tässä! - -_Willmar_ (samate). Sinä et ole säästänyt häntä, lapsi, katsoppas -kuinka tuskistuneelta hän näyttää. - -_Fransiska_. Mutta jo kylläksi kirpelää, pistävää, karvasta; nyt, -Evelina, lienteät lisikkeet, jotakin laimentavaa, sovittamaa; munia, -rusinoita ja makeita manteleita. - -_Evelina_. Tässä! Tässä ja tässä! - -_Willmar_ (Fransiskalle). Mutta pääsemmekö määrän päähän? Mitä tästä -lopuksi syntyy? - -_Fransiska_. Oivallinen liekkosputinki, tohtori, odottakaa vaan -- -(nousee ylös). -- Te saatte ihmetellä, ennenkuin teitä aavistaakaan -- -palaa tuo ilmitulessa! - -_Osvald_. Tässä tulee minun liian kuuma -- hyvästi, tohtori! - - (Pois vasemmalle). - -_Willmar_. Nyt, Fransiska, liikuttanut, ruhtonut olet häntä tarpeeksi, -mutta voi sinua, jos hullusti käy -- (kääntyy lähteäksensä.) - -_Fransiska_. Olkaa huoletta -- nyt tulee hän vienolle valkealle. - - (Willmar pois oikealle). - - -12 Kohtaus. - - Fransiska. Evelina. Osvald (ovessa vasemmalla). - -_Evelina_. Selitä mulle vihdoinkin, sillä kauemmin en todellakaan voi -olla katselijana, mitä sinä vehkeilet Osvaldin suhteen? - -_Osvald_ (aikoo ulos ovesta, näkee Fransiskan ja säpsähtää, takaisin). - -_Fransiska_ (on huomannut hänen; itsekseen). Tuolla on hän, hyvä! -(ääneen). Osvaldinko suhteen? Tahdoin oppia häntä tuntemaan, itse oppia -tuntemaan -- sinun liiallisten ystävällisten kertomustesi perästä -- - -_Evelina_. Minä en ole liioitellut -- ja voitko ihmeteliä, että pidän -nuoruuden ystävää rakkaana? - -_Fransiska_. Noh, minä olin odottanut jotakin omituista ja näen nyt -edessäni aivan tavallisen lajin nuorta miestä -- mutta, Evelina, -aviomieheksi erittäin soveliaan. - -_Evelina_. Mitä sillä tarkoitat? - -_Fransiska_. Hän on aivan täynnä oikkuja ja hullunkurisia mielipiteitä; -lisäksi on hän niin itsehyväinen, ettei hän oikkujansa huomaakaan. - -_Evelina_. Ja tästä? - -_Fransiska_. Tästä syntyy aviomiehen esikuva. Joka oikku on yksi sää -lisäksi niihin vahvoihin ohjaksiin, joilla me häntä hallitsemme. Paras -oikku on -- että hän olisi kovin ylpeä rouvansa puolesta. Tuolla saisi -kaikki aikaan. Jos vaimo uhkaa olla seuroissa uljastelematta, myöntää -hän kaikki. -- - -_Evelina_. Se olisi peräti tyhmää. - -_Fransiska_. Mutta rikas tarvitsee hänen rouvansa olla. Se tuottaa -itsenäisyyttä. Rikkaan rouvan ei koskaan tarvitse pelätä miehen -hirmuvaltaa. Jos tämä on köyhä, viljelee vaimo rahan-annon kieltoa -pakoituskeinoksi, vaan jos mies onkin rikas, ei hän kumminkaan sillä -saa vaimoansa masennetuksi. - -_Osvald_ (ovessa). Minä en ota ketään rikasta. - -_Fransiska_. Lyhyeltä puhuen -- Osvaldin voisi kokonaan hallita -- -hänen kanssansa tulisi varsin onnellisessi. - -_Evelina_. Tätäkö sinä onneksi sanot? - -_Fransiska_. Tietysti. Hallitsematonna oleminen on onnellista. -Hallitseminen on itse autuus. - -_Evelina_. Minä olen luullut, että varmin keino onnelliseksi -pääsemiseen on onnelliseksi tekeminen. Peräti toisenlaiseksi minä -ajattelen rakkauden onnea. Minä en kysy, saanko hallita vai itse olla -hallittuna -- minä kysyn ensiksi, rakastanko minä. Jos rakastan -- - -_Fransiska_. Suu poikki! ei mitäkään saarnaa, rakennettu rakkauden -mielihairaukselle. Älä soita teemaa loppuun -- odota, kunnes kerran -saat sitä ylkämiehelle selvittää. Variationein pitää kestämään -andantesta allegron kautta hautaan trioon asti. - -_Evelina_. Fransiska! Minä en ymmärrä sinua -- mutta minä tunnen sen -hyvin itsessäni, vaimo ei saa pitää rakkautta pilkkana, sillä hänen -ainoa oikeutensa, hänen ainoa valtikkansa on rakkaus -- ainoa, jossa -meidän täytyy olla miestä etevämmät, on sydän. - - (Pois keskeltä vasemmalle.) - -_Fransiska_. Sievän sievää -- Evelina on tyttö, jota tekisi mieli -suudella. Kuinka minua pahoitti, etten uskaltanut antaa hänen päättää -puhettansa, mutta kuuntelijan ei ollut määrä saada kuulla mitäkään, -joka olisi hänelle ollut liian mieluista ja lopuksi helleyttänyt -minua, niin että olisin tehtävästäni hairahtanut. Jos nyt vaan tuo -Puck-tonttuni univormussa ilmaantuisi. Tämän pitää herralle osoittaman, -että hänen läheisyydessään kukoistaa kukkanen, joka ansaitsee hänen -täydellisintä arvon panemistansa. Mutta tuo ei näe metsää puiden -tähden. No, kyllä Puck varmaan tiputtaa niin makeata nestettä hänen -korvaansa, että side putoo hänen silmiltänsä, ja Lysander painuu -Hermian jalkain juureen. - - (Pois keskeltä oikealle.) - -_Osvald_ (astuu esiin). Näin tullaan asian taa. Minä en ota ketäkään -rikasta. Rouvani pitää käymän jääharmaissa vaatteissa, seurassa aina -oleman ääni sorruksissa, mutta kotona koristavan itseänsä minua varten -ja laulavan -- oi, me vietämme jumalallista elämää _à deux_. Evelina on -enkeli, Evelinalla on sydän. Mutta tohtori, tuolla heiskuvalla -myrkkykasvilla, tuolla bella donna'lla, minä en anna elämäni onnea -kuolettaa. - - (Pois keskestä). - - -13 Kohtaus. - - Fransiska ja Lautern (tulevat toisiaan puhutellen puiston kautta) - -_Lautern_. Minä olin peräti ihastunut siitä onnesta, että taas tapasin -teidät -- - -_Fransiska_. Sanokaa se kernaasti, minä tiedän kyllä, minkä verran saan -näistä mielityspuheista lukea omaksi osakseni. Orpanani Laura, joka -minun kanssani oli paikalle saapunut, hänen suloisiin silmäyksiinsä -nuori herra oli kiintynyt, ja tämä -- - -_Lautern_. Jatkakaa. - -_Fransiska_. Hoiti tarkalla huolella niitä ihastuttavia kotiljongin -kukkakiehkuroita, joita te hänelle toimititte; enempää en uskalla -ilmaista. - -_Lautern_. Saanko siitä päättää? - -_Fransiska_ Kyllä, te saatte päätökseen tulla. - -_Lautern_. Kuulkaa siis. Eräs virkamatka temmasi minun pois -talvijuhlista, jotka vasta juuri olivat minun silmissäni arvoa saaneet, -minä tulin takaisin, etsein näitten juhlien tähtiä -- turhaan. - -_Fransiska_. Tähdet matkustivat rautatiellä tätinsä kanssa takaisin -kotipaikoilleen. - -_Lautern_. Tässä näen minä taas teidän, sopineeko minun toivoa, että -minun puolestani lausutte hyvän sanan? - -_Fransiska_. Olkoon menneeksi, minä olen nyt kerran naimis-kauppain -puuhassa, pari uhria lisäksi ei siis tee mitään. Mutta minä teen -ehtoja -- - -_Lautern_. Mitä voisin teille myöntää semmoista, joka ei olisi halpaa -sen elämän-onnen rinnalla, josta saanen teitä kiittää? - -_Fransiska_. Vaiti! Tuon niinkutsutun elämän-onnen on teille kuitenkin -toinen käsi jakava. Minä vaadin ainoastaan toista hyvää työtä toisen -edestä. Minun armauteni, minun puheliaisuuteni ovat teille -altisna. Siitä vaadin vaan hetkeksi teidän armauttanne, teidän -puheliaisuuttanne. Onko se kohtuutonta? - -_Lautern_. Mitenkä tämä on ymmärrettävä? - -_Fransiska_. Hyvitelkää tuokion aikaa kaunista Evelinaa, tohtorin -sisaren-tytärtä -- - -_Lautern_. Neito -- - -_Fransiska_. Olkaa huoletoinna omasta, niinkuin Evelinankin levosta. -Ennen kaikkia pyytäkää Osvaldia auttamaan teitä ja Evelinan sydäntä -tutkimaan; asettakaa kaikki Evelinan etevyys oikiaan valoon, teidän -sopii tässä tilassa ajatella Lauraa -- - -_Lautern_. Mutta neito Fransiska -- - -_Fransiska_. Minun ehtoni. Sanokaa Osvaldille kaikki, mitä minä -suostuvaisuudellani teiltä keskeytin, puheenparret olivat oikeastaan jo -minun, ja minä vaan määrään niitä toistamiseen käytettäväksi. Ellette -tahdo, -- jään minä mykäksi, ihana Laura antaa kätensä toiselle -- - -_Lautern_. Mutta, hyvä Jumala -- - -_Fransiska_. Mikä vahinko noitten kaunisten kotiljonginkiehkurain -suhteen. Ja te saatte sitten, toisena Petrarkana, sepittää sonetteja -hänestä. Tuolla tulee Osvald, tehkää päätöksenne. - - (Nopeasti pois keskeltä.) - -_Lautern_, Mitä minun on tekeminen? Se on häijyyttä -- sen minä näen -- -mutta ei minua ja Lauraa vastaan. Hänen tähtensä kaikki! Minä noudatan -Fransiskan käskyjä. - - -14 Kohtaus. - - Osvald (keskeltä). Lautern. - -_Osvald_. Kas, Bernhard! - -_Lautern_. Osvald, sinua minä ha'in. Anna minun käyttää tätä hetkeä, -jona voin sinua puhutella kahden kesken. Minä tarvitsen ystävyyttäsi. -(Syrjään). Se on totta. - -_Osvald_. Annapas kuulla, minä olen uutelias. - -_Lautern_. Minä rakastan (syrjään) -- ei vielä valhetta. - -_Osvald_. Oivallista! ja ketä? - -_Lautern_. Nyt on peto. (Ääneen). Etkö ole sitä huomannut? Oi, sinä -arvaat sen -- viehättävää Evelinaa. - -_Osvald_. Ei, sitä en ollenkaan ole huomannut. - -_Lautern_. Ken voi häntä rakastumatta katsella? - -_Osvald_. Minä olen häntä katsellut jo viisitoista vuotta. - -_Lautern_. Tämä vieno naisen luonto, tämä syvätunteisuus, joka kaikissa -hänen sanoissaan astuu esiin -- - -_Osvald_. Niin, hän on syvätunteinen. - -_Lautern_. Hän on ihana -- - -_Osvald_. Todesti? Kyllä hän on herttainen. (Syrjään). Tuonko virka oli -minua siitä huomauttaa? - -_Lautern_. Mikä onni, saada häntä omaksensa -- - -_Osvald_ (syrjään). Ja sitä onnea minä en tähän asti ole voinut -hoksata? - -_Lautern_. Aina on hän mielessäni, tämä jalon uhkea kuva -- (innolla). - -_Osvald_. Jalon uhkea? - -_Lautern_. Hänen silmiensä tuli, poskien vienot ruusut, joita -mustankiiltävien hiuskäheräin tumma yö varjostelee. - -_Osvald_. Mustankiiltävät käherät? Evelinallako? - -_Lautern_ (syrjään). Voi, minä ajattelin Lauraa! (Ääneen). Ei juuri -mustat -- mutta tummat. Ei aivan tummat -- mutta minä tarkoitan sitä, -ei kokonaan vaaleat. Rakkaus kuvaa tukevilla väreillä. - -_Osvald_. Minä en ole tietänyt, että se myöskin mustutti. - -_Lautern_. Osvald, sinä olet hänen ystävänsä, olet minunkin. Puhuttele -häntä, kysy häneltä, mitä tunteita hän pitää minun suhteeni -- perusta -minun onneni. - -_Osvald_. Kuule Bernhard -- tämmöiset toimitettavat -- en todellakaan -voi sulle mitään luvata. - -_Lautern_. Ja mihin jääpi ystävyytesi? -- Tuolla tulevat naiset. Vielä -kerran -- - -_Osvald_. Ja vielä kerran -- minä en lupaa mitään. - -_Lautern_ (syrjään). Sitä parempi! Minä olen tehnyt tehtäväni. - - -15 Kohtaus. - - Edelliset. Fransiska. Evelina, iso kori, täynnä kukkasia, kädessä. - -_Fransiska_. Herra von Lautern? Teitä ei pitkään aikaan nähty, mutta -tätä kutsumusta (viitaten Evelinaan) noudatitte nopeasti. - -_Lautern_ (kylmänkiskoisella kumarruksella). Neito -- - -_Osvald_ (syrjään). Hän salaa rakkautensa oivallisesti. - -_Fransiska_ (hiljaan Lautern'ille). Innokkaammin, lemmekkäämmin -- -muistakaa Lauraa! - -_Lautern_. Niin, paha kyllä, minä teen sitä. (Evelinalle). Jos -tietäisitte, mitä kärsein, kun en niin isoon aikaan nähnyt teitä! Tuo -kaunis käsi ei kohoisi uhkaavaisena. - - (Tahtoo suudella hänen kättänsä). - -_Evelina_ (astuu takaisin, hymyillen). No mitä nyt mielitte, mitä tämä -tarkoittaa? - -_Fransiska_ (itsekseen). Luutnantit ovat oivalliset, komantoon perin -tottuneet. Hän tekee hyväily-temppunsa komannon mukaan, juuri kuin -sotamiehen pyörähyksensäkin. - -_Osvald_ (on tuskallisesti katsellut Evelinaa ja vetää Lautern'in -syrjäpuoleen). Annapas, minä tuon toimitan, Bernhard, minä puhuttelen -häntä, mutta älä sinä asiaa hölmäse. (Syrjään). Saan sillä edes aikaa. - -_Fransiska_. Hyvä, että tapaamme herrat. Me tarvitsemme apuanne. -Huomispäivän juhlaksi koko sali koristetaan, tässä ovat aloitetut -kukkaköynnökset, meillä on vielä paljon tekemistä. (Istuu tuolille -vasemmalle puolelle, Evelina oikealle). Me, Evelina ja minä, sidomme, -herrat antavat meille kukkaset käteen. - -_Osvald_ (Evelinalle). Saanko minä auttaa teitä? - -_Fransiska_. Herra Born? Tänne työhön. Tässä jalkaini juuressa, ottakaa -tämä pallistuoli -- - -_Osvald_ (syrjään). Belladonna on takiaisten sukua. (Menee toiselle -puolelle ja istuu aivan nyreissänsä Fransiskan jalkain viereen). - -_Lautern_ (asettuu Fransiskan taa). Te teette asian minulle hirveän -vaikeaksi. -- Oletteko tyytyväinen? - -_Evelina_ (istuu yksinänsä ja sitoo seppeleitä). - -_Fransiska_ (Lauternille). Minä kiitän seppelettä, kuu se on valmiina. -(Osvaldille). Yksi narcissi! viheriöistä. Tiedättekö mitä narcissi -merkitsee? Narcissi oli eräs kovin itserakas, turhaluuloinen mies, -- -sentähden muutettiin hän kukkaseksi. - -_Osvald_. Vanha juttu! - -_Fransiska_. Hyvä, ettei se uudistu. Jos omahyväiset nuoret miehet -vielä kaikki muuttuivat kukiksi, emmepä paljailta kukilta tietäisi, -mistä saisimme miehiä. -- Orvokkeja! - -_Osvald_ (etsii semmoisia). Tässä! - -_Fransiska_ (lyö häntä viheriäisellä oksalla sormille). Koettakaas vaan -niin varomattomasti menetellä orvokkien kanssa -- Näettekö, -tämä tulee tähän, aivan likelle narcissia, joka ei ole sitä -huomaavinansakaan. Se tulee kainoudesta, minkätähden pistää orvokki -päänsä aina lehtien alle. - -_Osvald_. Lehti näyttää ulkomuodolta juuri kuin sydän. - -_Fransiska_. Antakaa se tänne, se tulee narcissin ja orvokin väliin. -Tulpani tähän likinnä. - -_Lautern_. Se on loistossa orvokin voittava. - -_Fransiska_. Erhetys! Kylmä loisto vetää meitä vaan puoleensa, -huomauttaakseen meitä orvokin hyvästä hajusta. Näettekö, nyt kumartuu -narcissi heti orvokkia päin. (Osvald ei ole kääntänyt silmiänsä -Evelinasta, joka teeskentelemättä sitoo sitomistaan). - -_Fransiska_ (Osvaldille). Kurjenmiekka. - -_Osvald_. Tässä! - -_Fransiska_ (nivoo sitä kiinni). Kuinka kankea, kuinka kömpelö. -(Erityisellä äänen koroituksella Lauternille). Hänen tulisi tässä -pujottauta orvokin ääreen ja siitä hyvästä minä tahtoisin yhdistää -hänen granati-kukkaan -- mutta jos hän on noin taipumaton -- - -_Lautern_ (mennessään Evelinan luo toiselle puolen). Älkää luovuttako -hänestä granatia. -- Se olisi liian hirmuista. - -_Fransiska_. Hän mukauntuukin jo tahtoani myöden. - -_Lautern_ (Evelinalle). Nyt olen tuolla oppinut seppeleitä sitomaan, -saanko auttaa teitä? - -_Evelina_. Jos tahdotte. (Lautern istuutuu hänen jalkainsa viereen). -Mutta minä teen työn itselleni paljon huokeammaksi, minä otan kukkaset -ilman merkityksettä, niinkuin ne eteeni sattuvat, ruusuja! - -_Lautern_. Tässä! - -_Evelina_. Vielä ruusuja! - -_Osvald_ (Fransiskalle). Heillä on tuolla ruusuja, paljon kauniimpia -kukkia, kuin meillä. - -_Fransiska_. Sahramikukka! - -_Osvald_ (antaa sen). Keltainen, se on rumaa, se on kateuden väri -- - -_Fransiska_. Ja mustasukkaisuuden. - -_Osvald_. Ja heillä on tuolla ruusuja. - -_Evelina_. Nyt myrtin-oksa. - -_Osvald_ (hyppää ylös). Myrttiä myöskin! Ei, tämä ei käy laatuun -- he -ovat paremmalla edulla, kuin me. (Evelinan luona). Teidän seppeleenne -tulee paljon kauniimmaksi kuin tuo, paljon kauniimmaksi. Ruusuja ja -myrttejä! - -_Fransiska_ (syrjään). Nyt olen yksinäni. (Ääneen). Hei, herra Born, te -jätätte paikkanne. Pysykäät täällä, täytyy minun pyytää, nyt juuri -tarvitsen apuanne. Näettekö tuota sopimatointa jasminin-oksaa, ottakaa -tämä veitsi, leikatkaa se poikki. - -_Osvald_, Eikö ennemmin myrttejä täältä? - -_Fransiska_. Ei -- joutukaa. - -_Osvald_ (syrjään; toiselle puolen astuissaan). Belladonna ja -takiaisia! ja tuolla ruusuja ja myrttejä! (ottaa veitsen ja leikkaa -oksaa, mutta pitää silmänsä yhä Evelinan puoleen kääntyneinä). - -_Evelina_ (Lauternille). Seppele on valmis, ruusu jäi jälelle, tässä -saatte sen napinläpeen, vaivastanne. - -_Osvald_ (leikkaa sivaltaa vihaisesti). Voi! - -_Fransiska_. Mikä teidän on? - -_Osvald_. Kävi syvältä käteeni! (viitaten Evelinaan päin syrjään) ja -sydämeen. - -_Fransiska_ (nousee ylös kovasti nauraen). Ha, ha, ha, ja tuosta -parkaisee uros. Kuinka taitamattomat miehet ovat, ha, ha, ha, ei edes -veistä he osaa käyttää. - -_Evelina_ (nousee ylös). Mutta Fransiska! Osvald, minä toivon, ett'ette -ole pahasti haavoittaneet itseänne, näyttäkää tänne. (Tunnustelee -kättä). Oi syvältä, kovin syvältä -- Osvald parka. -- - -_Fransiska_ (ivalla). Tuo hyvä Evelina surkuttelee häntä vielä. - -_Evelina_. Nyt kohta jotain tukkoa ympärille, että haava menee kiinni -eikä ilma siihen pääse -- noin -- (ottaa nenäliinansa ja sitoo sillä -haavan). - -_Osvald_. Kuinka hyvä te olette! - -_Fransiska_. Minä tarvitsen vielä kukkasia, auttakaa te minua, herra -von Lautern, apulaiseni on joutunut invalidiksi. Me menemme hakemaan -Adonis-ruusuja, noita kukkia jotka syntyivät purpurapisaroista, kun -suloiselta Adoniilta veri kuiviin vuoti. (Osvaldille). Lohduttakaa -mieltänne, tämä juttu on yhtä vanha kuin narcissin, kukkaset -kukoistavat jo -- te ette Jumalan kiitos ole mikään Adonis eikä -verennekään siis voi juosta kuiviin. Tule Evelina. - - (Pois keskeltä Lauternin kanssa). - - -16 Kohtaus. - - Evelina. Osvald. - -_Osvald_ (lyö jalkaansa lattiaan). Belladona, hulluruohoa ja isojuurta! -(Ääneen). Evelina, älkää menkö pois -- älkää seuratko häntä, hän -myrkyttää sydämenne viatonta naisluontoisuutta. Minä vihaan tuota -Fransiskaa. - -_Evelina_. Se olisi liiallista. -- Mutta todellakin, teitä menetellään -pahasti, Osvald -- jos tietäisitte -- - -_Osvald_. No, puhukaa enemmän. -- - -_Evelina_. Ellen vaan olisi luvannut -- - -_Osvald_. Te olette luvannut! Mitä? Evelina? Olettenko luvannut -Bernhardille mitäkään? - -_Evelina_. Herra von Lauternille? -- Mitä vielä! - -_Osvald_ (suutelee hänen käsiänsä ja katsoo häntä silmiin). Evelina, -olkaa vilpitön nuoruuden ystäväänne kohtaan, parasta ystäväänne kohtaan -maan päättä. - -_Evelina_. Te säikähytätte minua. - -_Osvald_. Rakastatteko Lauternia? - -_Evelina_ (hymyillen). Mitä luuloja! - -_Osvald_ (suutelee hänen käsiänsä, joita hän nostaa ylöspäin). Oi, minä -tahtoisin suudella teitä siitä. Evelina, armas Evelina kultani, sinä et -rakasta häntä? - -_Evelina_. Osvald, minä en ensinkään teitä ymmärrä. - -_Osvald_. Ymmärrä! Älä mitään ymmärrä, tyttö, mutta tunne. Sinulla on -sydän; oi, maailmassa ei löydy montaa sydäntä, jotka hellästi sykkivät --- varjele sinä sinun sydäntäs maailman kylmältä henkäykseltä. -- Minä -en tiedä mitään kauheampaa, kuin sydämmettömän naisen. - -_Evelina_. Aivan hyvä, Osvald, mutta mitä nämät kaikki tarkoittavat? - -_Osvald_. Mutta nainen, joka tuntee -- hennokas sielu, katsanto, mielen -väräys äänen soinnussa; hellä sydämen sykkinä -- koko olennon kompassi --- semmoisen tytön omistaminen -- semmoisen kuin sinä olet, Evelina. -- - -_Evelina_ (ymmärtäen). Osvald? - -_Osvald_ (hänen jalkainsa juuressa). Katso, tässä sinun edessäsi tahdon -minä sen katumalla tunnustaa, kuinka pahasti rikoin rakkauden onnea -vastaan, kuinka minä tahdoin kiiltävää kuorta päättää naisen olennoksi, -vaan unhotin sydämen -- voitko sen mulle anteeksi antaa? - -_Evelina_. Nouse ylös, Jumalan tähden! - -_Osvald_. Tahdotko olla minun? - -_Evelina_ (irtautuu, kyyneliin puhjeten). Minä en voi sitä vielä -käsittää. - - (Pois oikealle). - -_Osvald_ (rientäen hänen perässään), Evelina. - - -17 Kohtaus. - - Osvald. Fransiska, sitte Lautern, viimeinen kukkasia kantain. - -_Fransiska_ (joka viimeisten sanain aikana seisoi ovessa). Herra Born! -Mihinkä? Kummoiselta näytätte! Todellakin, teillä on haava-kuume. - -_Osvald_ (syrjään). Mutta haava sijaitsee sydämessä. - -_Fransiska_ (syrjään Lauternille). Kysykää häntä! - -_Lautern_ (astuu Osvaldin luo). Osvald, sinä olit yksin hänen kanssansa --- sinä olit mulle luvannut. -- - -_Osvald_ (syrjään). Oi, Jumala! Hän, joka tahtoo Evelinaa, ja Evelina, -joka tahtoo minua! - -_Lautern_. Oletko luonut silmäyksen hänen sydämeensä? - -_Osvald_ (iloisesti), Syvän silmäyksen, Bernhard! - -_Lautern_ (jolle Fransiska antaa vihjauksia). Puhuitko hänen kanssansa? - -_Osvald_. Puhuin, mutta ei sinusta. - -_Fransiska_ (kuiskasee Lauternille). Sinä näet levottomuuteni -- puhu. - -_Osvald_ (viitaten Fransiskaan). Me emme ole yksinämme. - -_Lautern_. Oih, neito Fransiska, minun tuttavani, jolta ei tarvitse -mitään salata -- puhu suoraan. - -_Osvald_. Noh, niin, jos sitä vaadit: Evelina ei rakasta sinua, ei ole -sinua rakastava -- luovu toiveistasi. - -_Lautern_. Jumalan kiitos olkoon! - -_Osvald_. Mitä? - -_Lautern_. Ett'et mua kauemmin jättänyt tietämättömyyteen. -- - -_Fransiska_. Lohduttakaa mieltänne, herra von Lautern, minä olen -vahinkonne palkitseva. - -_Osvald_ (vikkelästi). Teidänkö omalla kädellänne? - -_Fransiska_. Ei niin, -- sillä minun kättäni -- minun ei enää käy omin -valloin antaminen -- siitä on tohtori jo määrännyt. - -_Osvald_ (peljästyneenä). Tohtori? (syrjään). Hän on tullut hulluksi, -semmoinen kiiru! - -_Fransiska_. Puhukaa julkisesti, Osvald. - -_Osvald_ (syrjään). Jo nyt Osvald! - -_Fransiska_. Miksikä kauemmin teeskennellä? - -_Osvald_. Niin oikein, minä tahdon puhua -- mutta me emme ole -yksinämme. (Syrjään). Riivattu tohtori saa itse jälleen laittaa asiat -laadullensa. - -_Fransiska_. Emme yksinämme? Oih, herra von Lautern, se on minun -tuttavani, teidän ystävänne -- jolta ei tarvitse mitään salata. - - (Astuu häntä likemmäksi). - -_Osvald_ (pakenee toiselle puolelle). Neito -- minä en tiedä mitä -tohtori on sanonut -- kaikissa tapauksissa liiallista hätäisyyttä -- -hän on teille selkoa tekevä. - -_Fransiska_ (helleyttä teeskennellen.) Mutta miksi välittäjää, Osvald? -Miks'ei pikaista selitystä? - -_Osvald_ (on vetäytynyt ovelle saakka vasemmalle). Sanalla sanoen -- -minä olen jo kihloissa. - -_Fransiska_. Lautern! kannattakaa minua, minä näännyn! - - (Osvald pois vasemmalle). - - -18 Kohtaus. - - Fransiska. Lautern, sitte Willmar. - -_Fransiska_. Me olemme voittaneet! herra von Lautern! (tarjoo hänelle -kätensä.) Me olemme kumpikin rukkaset saaneet. - -_Lautern_. Mutta minä saan vahingon palkkion. Te yksinänne, armas -Fransiska, jäätte tyhjin käsin istumaan. - -_Fransiska_. Todestansa? Ken tietää? -- Lopuksi minä olen ennättänyt -ennen teitä kaikkia. - -_Willmar_ (oikealta). Fransiska, sen olet nyt matkaan saattanut, -Evelina kyynelissä -- - -_Fransiska_. Huomenkaste, joka kiiltää rakkauden aamuruskossa. -- -Nämät kyynelet, isä, olen minäkin itkenyt -- eikä ne ole poskiani -vaaleammaksi tehneet. - -_Willmar_. Mitenkä minun on sitä käsittäminen? - -_Fransiska_. Että nyt olemme määrän päässä. Sinun avullasi, oiva -haltija, ja tämän minun univormu-vaatteisen Puck-tonttuni avulla on -toinen toisensa löytänyt, mikä oli toinen toiselleen aivottu. Sinä isä -saat kihlajaiset syntymäpäiväksesi. - -_Willmar_. Osvaldiko? Puhu! - -_Fransiska_. On kohta näkyviin tuleva ja sinulle ilmoittava, että hän -repii rikki koko tämänpäiväisen rätingin, ja että hän -- niinkuin jo -ennalta arvelin sinulle -- luopuu siitä tuon yhden asian tähden -- joka -on kaikista tärkein, jonka hän unhotti, ja jota et sinäkään voinut -hoksata. - -_Willmar_. Mutta Evelina? Äsken vielä iloinen ystävyys, ja nyt, kuten -sanot, rakkauden itkevässä aamussa? Niin väleen? - -_Fransiska_. Täytyykö minun sitä levitellä -- se on oikeastaan naisten -salaisuus, mutta kiitokseksi saatte sen tietää. (Vetää heidät molemmat -likemmälle, puoli-hiljaan). Naisen sydän on ihmeellinen kappale, niin -rikas rakkaudesta ja niin rakkautta tarvitseva, että, jos tulette ja -näytätte sille jonkun alan sen tulvia, sen kaipausta varten, jos siihen -koskette todellisen lemmen Moseksen sauvalla, se ei talville -noustakseen tarvitse, kuin yhden ainoan silmänräpäyksen. Meidän -sydämemme rikkaus, ei teidän täydellisyytenne, te tyhjänpystyt herrat, -on syynä pikaiseen voittoonne. - -_Lautern_. Onko tämä salaisuus ainoa kiitos minulle? - -_Fransiska_. Mitä te vielä pyydätte? - -_Lautern_. Oi te tiedätte sen, Fransiska, ainoastaan yhtä, yhtä, jossa -koko elämäni riippuu. - -_Willmar_. Kentiesi tuota pää-asiaa, josta sinä puhut. - -_Fransiska_. Kentiesi niin -- puhukaa te Puck. - -_Lautern_. Ihanan Lauran kättä. - -_Fransiska_. Ha, ha, ha, kättäkö? Osvald, minä lyön vetoa, on -oppeliaampi koulupoika, hän saattaa teidät häpeään. Mutta antakaat, -minä katson, joko päivä (viitaten oikealle) koitti ja kaste katosi. - - (Pois oikealle). - - -19 Kohtaus. - - Lautern. Willmar. Osvald (vasemmalta). - -_Willmar_. Ymmärrättekö, herra von Lautern? Kukaties rakastunut -helpommin jäljille pääsee. - -_Lautern_. Tosin olen minä niin rakastunut, kuin suinkin mahdollista, -herra tohtori, mutta minä en tiedä, mitä hän tarkoittaa. - -_Osvald_. Tohtori, hyvä että tapaan teidät. Minä otan tämän-aamuiset -sanani takaisin, kaupasta ei tule mitään -- rätinki oli väärä. - -_Willmar_. Oh hoh, vaaditko enemmän? - -_Osvald_. Enemmän ja vähemmän. Repikää koko luettelo palasiksi, -uudella, ja sen olen minä itse keksinyt, seisoo ainoastansa yksi -vaatimus, mutta tulisilla kirjaimilla. - -_Willmar_. Sano suusi puhtaaksi, lapsi, meillä on jo kylläksi -arvoituksia. -- Mitä pitää hänen osata, mitä vaadit valitultasi? - -_Osvald_. Yhtä vaan! Hänen pitää rakastaman minua. - - -20 Kohtaus. - - Edelliset. Fransiska tuo Evelinan sisään. - -_Fransiska_. Ja sen hän tekee. Kaikkein niitten kiusausten -sovitukseksi, joita olette saanut minun puoleltani kärsiä, minä tuon -teille morsiamen. - -_Osvald_. Evelina! Minun Evelinani! - -_Evelina_. Osvald, minä olen sinun! - - (Syleilevät toisiaan). - -_Osvald_. Tahdotko vielä yllyttää vaimoani minua kiusaamaan? - -_Evelina_. En, mutta et sinäkään saa tehdä miestäni mustasukkaiseksi. - -_Willmar_ (Fransiskalle). Tyttäryeni, sinä olet voittanut. - -_Lautern_ ja _Osvald_ (yht'aikaa). Tyttäryenne? -- Teidänkö -tyttärenne, tohtori? - -_Willmar_. Minun miniäni, Edvardini vaimo. - -_Lautern_ ja _Osvald_ (yht'aikaa). Te, Fransiska, ja sen te salasitte? -Te kovanluontoinen! - -_Fransiska_. Ja koska mieheni vasta huomenna tulee perässä, ja tuo -myötänsä sydämeni, joka kokonaan on hänen tykönänsä -- ei teidän -syytöksenne ollut aivan väärä, Osvald -- ett'ei minulla ollut mitään -sydäntä. Mutta sanokaapas pilan vuoksi näille herroille, mitä ennen -kaikkia pitää vaimollanne olla, teitä onnelliseksi tehdäksensä? Teidän -ei tarvitse ylpeillä tästä tiedosta, olittehan te itsekin sen tänä -aamuna pahasti unohtanut. - -_Osvald_. Sydän! - -_Fransiska_ (katsoo Willmariin ja Lauterniin). Mitä arvelette? - -_Willmar_. Niin, se oli tietty! - -_Lautern_. Se oli itsestänsä arvattava! - -_Fransiska_. Kyllä -- jos teidät nenästä siihen taluttaa, tiedätte sen -kohta. Se on Columbus'en muna, hyvät herrat. Mutta liekkosputinki -(osoittaen Osvaldia) palaa ilmitulessa. Narcissi ja orvokki ovat toinen -toisensa löytäneet. Granati-kukka odottaa kurjen-miekkaa -- ja ruusuja -ei, ei myrttejäkään nyt seppele puutu. - - (Esirippu lankee). - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Sydän unhotettu, by Gustav zu Putlitz - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYDÄN UNHOTETTU *** - -***** This file should be named 53715-8.txt or 53715-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/7/1/53715/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53715-8.zip b/old/53715-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d19a0d6..0000000 --- a/old/53715-8.zip +++ /dev/null |