NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 10662 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..e45d4e0
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53237 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53237)
diff --git a/old/53237-8.txt b/old/53237-8.txt
deleted file mode 100644
index 3673c59..0000000
--- a/old/53237-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,10662 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Luja kuin kuolema, by Guy de Maupassant
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Luja kuin kuolema
-
-Author: Guy de Maupassant
-
-Translator: G. G. Rominus
-
-Release Date: October 9, 2016 [EBook #53237]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUJA KUIN KUOLEMA ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-LUJA KUIN KUOLEMA
-
-Kirj.
-
-Guy de Maupassant
-
-
-Suom. G. G. Ronimus
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Ahjo,
-1920.
-
-
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN OSA.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Päivä paistoi taiteilijan avaraan työhuoneeseen avonaisesta
-kattoikkunasta. Tämä oli suuri, loistava ja sininen valoneliö, kirkas
-aukko sinitaivaan kaikuiseen äänettömyyteen, jossa lenteli kiireesti
-lintuparvia.
-
-Mutta tuskin päästyään tuohon vakavasti sisustettuun ja verhoilla
-varustettuun korkeaan huoneeseen, taivaan iloinen valo heikkeni,
-lieventyi, vaimeni kankailla, hälveni vähitellen oviverhoissa,
-valaisi tuskin pimeitä nurkkia, joissa yksin kultakehykset vain
-leimahtivat liekkeihin kuin tulet. Rauha ja onni näyttivät tänne
-kahlehdituilta, noiden taiteilijain asuntojen rauha, joissa
-ihmissielu on työskennellyt. Näiden seinien sisässä, joissa ajatus
-asuu, joissa se kiihkeästi liikkuu ja tyhjenee voimakkaissa
-ponnistuksissa, näyttää kaikki väsyneeltä, lamautuneelta siitä asti
-kuin se asettuu lepoon. Kaikki näyttää kuolleelta näiden voimaa
-pursuavien elämänhetkien jälkeen; ja kaikki lepää, huonekalut,
-kankaat, kuuluisien henkilöiden keskentekoiset muotokuvat --
-ikäänkuin koko asunto olisi kärsinyt mestarin väsymyksestä, olisi
-raatanut hänen kanssaan, ottaen joka päivä osaa hänen aina uudestaan
-alkaneeseen kamppailuunsa. Epämääräinen, raskas värin, terpentiinin
-ja tupakan haju täytti huoneen, tarttuen mattoihin ja istuimiin;
-ja mikään muu häly ei häirinnyt syvää hiljaisuutta kuin avonaisen
-ikkunan ohi kiitävien pääskysten kimakat ja lyhyet kirkunat, ja
-kattojen yli tuskin kuuluva Parisin sekava, pitkällinen melu. Ei
-mikään muu hievahtanut kuin vain aika-ajoittain pieni, sininen
-savupilvi, joka kohosi kattoa kohti sen paperossin jokaisesta
-savutuprahduksesta, jonka Olivier Bertin, loikoen sohvallaan,
-puhalteli verkalleen huuliensa välistä.
-
-Vaipuneena katselemaan kaukaista taivasta hän haki uuden taulun
-aihetta. Mitä hän aikoi tehdä? Hän ei tietänyt siitä vielä
-mitään. Hän ei ollut muuten mikään päättäväinen ja itsestään
-varma taiteilija, vaan levoton, jonka häilyvä innostus epäröi
-lakkaamatta taiteen kaikkien ilmaisumuotojen välillä. Vaikka
-hän oli rikas ja kuuluisa sekä oli saanut osakseen kaikki
-kunnianosoitukset, pysyi hän kuitenkin vielä elämänsä loppupuolella
-miehenä, joka ei vielä tarkalleen tiedä, mitä ihannetta kohti
-hän on kulkenut. Hän oli saanut valtion palkinnon Roomassa
-opiskelua varten, hän oli perinnäistapojen puolustaja, ja monen
-muun jälkeen suurien historiallisten tapausten esille loitsija;
-sitten tullen uudenaikaisten suuntien kannattajaksi hän oli
-maalannut eläimiä, ihmisiä klassillisin muistoin. Älykkäänä,
-innostuneena, sitkeänä työntekijänä -- jolla ihanne aina vaihtui
--- kiintyneenä taiteeseensa, jonka hän tunsi ihmeellisen hyvin,
-oli hän saavuttanut kehittyneen hienon makunsa vuoksi huomattavan
-hyvät tekotapaominaisuudet ja suuren taidon taipuvaisuuden, joka
-osaksi johtui hänen epäröimisistään ja yrityksistään kaikissa
-taidelajeissa. Ehkä myöskin ihmisten äkillinen ihastuminen
-hänen hienoihin, erinomaisiin ja moitteettomiin teoksiinsa oli
-vaikuttanut hänen luontoonsa estäen sitä olemasta sitä, miksi se
-oikeastaan olisi voinut tulla. Loistavasta alkumenestyksestä alkaen
-miellyttämisen halu aina hämmensi häntä ilman että hän itsekään
-sitä huomasi, muodosteli salaisesti hänen elämänuraansa, heikensi
-hänen vakaumuksiaan. Tämä miellyttämishalu esiintyi muutoin hänessä
-kaikissa muodoissa ja oli vaikuttanut paljon hänen maineeseensa.
-
-Hänen rakastettava esiintymisensä, kaikki hänen elintapansa, hänen
-huolenpitonsa omasta persoonastaan, hänen vanha voiman- ja notkeuden
-maineensa miekkailijana ja ratsastajana olivat hänen kasvavaan
-kuuluisuuteensa lisänneet koko joukon tunnettuja pikkuseikkoja.
-Kleopatran, hänen ensimäisen taulunsa jälkeen, joka ensiksi teki
-hänet kuuluisaksi, Parisi oli äkkiä hurmaantunut häneen, oli saanut
-hänet omakseen, juhlinut häntä, ja hänestä oli pian tullut niitä
-edustavien piirien loistavia taiteilijoita, joita tavataan Bois du
-Boulognessa, joista salongit kiistelevät ja jotka akatemia ottaa
-vastaan heidän nuoruudessaan. Hän oli astunut sinne valloittajana,
-koko kaupungin hyväksymänä.
-
-Kohtalo oli näin johtanut häntä vanhuuden lähestymiseen asti
-hemmoitellen ja hellitellen.
-
-Siis kauniin päivän vaikutuksen alaisena, jonka hän tunsi ulkona
-auenneen täyteen kirkkauteensa, hän haki runollista aihetta. Muuten
-hiukan paperossinsa ja aamiaisensa uuvuttamana hän haaveili, katse
-ilmaan kohotettuna, tehden taivaan sineen nopeita hahmoluonnoksia,
-viehättäviä naisia metsän lehtokujaan tai katukäytävälle, rakastavia
-veden rannalle -- kaikenlaisia hienoja helliä kuvitelmia, joihin
-hänen ajatuksensa halusi pukeutua. Vaihtuvia kuvia näyttäytyi
-taivaalla, epämääräisinä ja muuttuvina hänen silmänsä kaunistamassa
-harha-aistimuksessa; ja pääskyset, jotka piirtelivät avaruutta
-lakkaamatta lentäen kuin ammutut nuolet, näyttivät tahtovan näitä
-hävittää, pyyhkien niitä pois kuin kynänvedoilla.
-
-Hän ei löytänyt mitään. Kaikki nämä vilahduksella havaitut
-hahmot muistuttivat jotakin, mitä hän jo oli tehnyt, kaikki
-näyttäytyneet naiset olivat niiden tyttäriä tai sisaria, jotka hänen
-taiteilijamielijohteensa oli synnyttänyt; ja vielä epäselvä pelko,
-joka oli häntä vaivannut jo vuoden ajan, -- se pelko, että olisi
-tyhjentynyt, että olisi käyttänyt aihevarastonsa loppuun, että olisi
-saanut innoituksensa ehtymään, tuli yhä varmemmaksi nyt antaessaan
-teoksiensa kulkea henkisen silmänsä ohi, nyt huomatessaan itsensä
-kykenemättömäksi uudelleen kuvittelemaan mielessään ja keksimään
-ennen tuntematonta.
-
-Hän nousi veltosti hakeakseen salkuistaan hyljättyjen aiheiden
-joukosta jotakin, mikä herättäisi hänessä jonkun aatteen.
-
-Yhä puhallellen savua hän alkoi selailla luonnoksia, suunnitelmia,
-piirustuksia, jotka hän säilytti suljettuina suureen vanhaan
-kaappiin; sitten kohta kyllästyneenä näihin turhiin hakemisiin, mieli
-jäsenien kankeuden muuttamana, hän heitti pois paperossin, vihelsi
-säveltä, joka oli jokamiehen suussa, ja kumartui ottaakseen lattialta
-ison voimistelupainon, joka oli jäänyt tuolin alle.
-
-Hän siirsi toisella kädellään syrjään esiripun. Tämän takaa
-paljastui peili, jota hän käytti tyystin tarkastaakseen asentojen
-täsmällisyyttä, todistaakseen perspektiivit oikeiksi, koetellakseen
-totuutta. Nyt asettui hän suoraan peilin eteen ja teki liikkeitä
-katsellen itseään peilistä.
-
-Hän oli ollut kuuluisa taiteilijoiden keskuudessa voimistaan ja
-seuraelämässä kauneudestaan. Nyt ikä painoi häntä, teki raskaaksi.
-Hän oli pitkä, leveäharteinen, täysirintainen, ja viime aikoina
-oli hänen vatsansa alkanut kasvaa kuten vanhoilla voimistelijoilla
-useinkin, vaikka hän joka päivä jatkoi miekkailemista ja ahkerasti
-ratsasteli. Pää oli jäänyt huomattavaksi, yhtä kauniiksi kuin
-ennenkin, vaikka erilaiseksi. Valkeat hiukset, sileät ja lyhyet,
-tekivät vielä eloisammiksi hänen harmaiden tuuheiden kulmakarvojen
-alta säkenöivät silmänsä. Hänen lyhyet viiksensä, vanhan sotilaan
-viikset, olivat säilyneet melkein ruskeina ja antoivat hänen
-kasvoilleen harvinaisen tarmon ja ylevyyden ilmeen.
-
-Seisten peilin edessä kantapäät yhdessä, ruumis suorana, hän antoi
-noiden kahden valurautakuulan tehdä kaikki määrätyt liikkeet
-vahvalihaksisen käsivartensa päässä, jonka rauhallista ja voimakasta
-liikettä hän seurasi ihailevin katsein. Mutta yhtäkkiä peilin
-taustassa, jossa kuvastui koko ateljee, esirippu liikahti, sitten
-ilmestyi näkyviin naisen pää, ei muuta kuin pää, joka häntä katseli.
-
-Ääni hänen takanaan kysyi:
-
--- Onko täällä ketään?
-
-Hän vastasi: -- On kyllä -- kääntyen ympäri. Sitten heittäen
-voimistelupainon matolle, hän riensi ovea kohti hiukan liioitellun
-ketterästi.
-
-Nainen astui sisään vaaleassa puvussa. Käteltyään hän sanoi:
-
--- Te voimistelitte.
-
--- Niin, minä keikailin ja pöyhistelin ja annoin yllättää itseni.
-
-Nainen hymyili ja jatkoi:
-
--- Ovenvartijanne huone oli tyhjä, ja kun tiedän teidän olevan yksin
-tähän aikaan, astuin sisään ilmoittamatta mitään tulostani.
-
-Bertin katseli häntä.
-
--- Peijakas, kuinka te olette kaunis. Mikä aistikkuus!
-
--- Niin, minulla on uusi puku. Onko se mielestänne sievä?
-
--- Ihastuttava, erittäin sopusointuinen. Ah, voidaanpa sanoa, että
-nykyään on vivahdusaistia.
-
-Bertin kulki naisen ympäri, taputteli kangasta, muutteli sormiensa
-päillä poimujen järjestystä kuten ihminen ainakin, joka ymmärtää
-pukuasioita yhtä hyvin kuin ompelija, käytettyään koko elämänsä
-ajan, taiteilijan ajatuksensa ja atleetin lihaksensa kuvatakseen
-siveltimien hienolla sudilla vaihtelevia ja hienonhienoja muoteja,
-tuodakseen ilmi naisen suloa, joka on suljettu ja kätketty
-sametti- ja silkkivarustuksiin ja pitsien lumon alle.
-
-Vihdoin hän selitti:
-
--- Se on hyvin onnistunut. Se sopii teille erittäin mainiosti.
-
-Nainen antoi ihailla itseään, tyytyväisenä siihen, että oli sievä ja
-miellytti taiteilijaa.
-
-Ei kovin nuorena, mutta vielä kauniina, ei kovin pitkäkasvuisena,
-jotenkin rotevana, verevänä, kasvoissa tuo helakka väri, joka antaa
-neljänkymmenen vuotisen iholle kypsyyden vivahduksen, hän näytti
-olevan noita ruusuja, jotka puhkeavat puhkeamistaan uusiin kukkiin,
-kunnes liiaksi kukkineina surkastuvat yhdessä tunnissa.
-
-Hän säilytti vaaleiden hiuksiensa alla noiden parisittarien pirteän
-ja nuorekkaan sulon, jotka eivät vanhene, joilla on itsessään
-hämmästyttävä elinvoima, tyhjentymätön vastustusvarasto, ja jotka
-kaksikymmentä vuotta pysyvät samanlaisina, hävittämättöminä ja
-voitonriemuisina, huolehtien ennen kaikkea ruumiistaan ja säästäen
-terveyttään.
-
-Nainen kohotti harsoansa ja nurisi:
-
--- No, eikö minua suudellakaan?
-
--- Olen tupakoinut -- sanoi Bertin.
-
-Nainen virkkoi: -- Hyi. -- Sitten ojentaen huuliaan. Sitä pahempi.
-
-Ja heidän suunsa kohtasivat toisensa.
-
-Bertin otti pois hänen päivävarjonsa ja riisui häneltä
-kevätkävelytakin ripein ja varmoin, tähän perhetemppuun tottunein
-liikkein. Kun nainen sitten istuutui sohvalle, kysyi taiteilija
-osanottavaisesti:
-
--- Miehenne voi hyvin?
-
--- Erittäin hyvin, hän puhunee kai juuri tällä hetkellä
-edustajakamarissa.
-
--- Ah! mistä sitten?
-
--- Epäilemättä juurikkaista ja naurisöljystä, kuten aina.
-
-Hänen miehensä, kreivi de Guilleroy, Euren edustaja oli ottanut
-erikoisalakseen kaikki maanviljelyskysymykset.
-
-Mutta huomattuaan eräässä nurkassa luonnoksen, jota hän ei tuntenut,
-nainen kulki ateljeen poikki kysyen:
-
--- Mikäs tämä on?
-
--- Eräs pastellimaalaus, jonka olen aloittanut, ruhtinatar de
-Pontèven kuva.
-
--- Te tiedätte -- sanoi kreivitär vakavasti, että jos te uudestaan
-ryhdytte tekemään naisten muotokuvia, minä tulen sulkemaan teidän
-ateljeenne. Tiedän liian hyvin, mihin se johtaa -- tuo työ.
-
--- Oh! virkkoi taiteilija, ei tehdä toista kertaa Anyn muotokuvaa.
-
--- Toivon sitä kernaasti.
-
-Hän tarkasteli aloitettua pastellia kuten nainen ainakin, joka
-ymmärtää taidekysymyksiä. Hän eteni, lähestyi, suojasi silmiään
-kädellään, haki paikan, josta luonnos oli parhaiten valaistu, sitten
-hän selitti olevansa tyytyväinen siihen.
-
--- Se on aika hyvä. Teille onnistuu pastelli erittäin hyvin.
-
--- Niinkö arvelette?
-
--- Niin, se on arkaluontoista taidetta, jossa tarvitaan paljon
-hienostunutta aistia. Se ei ole tehty maalaustaiteen tuhruksia varten.
-
-Jo kaksitoista vuotta oli kreivitär kiihoittanut Bertinin taipumusta
-hienostuneeseen taiteeseen, vastustanut hänen palaamistaan
-yksinkertaiseen todellisuuteen, ja ylhäisön hienoudenmietteillään hän
-oli hellävaroin ajanut Bertiniä vähän maneerimaiseen ja teennäiseen
-sulouden ihanteeseen.
-
-Kreivitär kysyi:
-
--- Minkälainen hän on, tuo ruhtinatar?
-
-Bertinin täytyi selittää tuhansia kaikenlaisia yksityisseikkoja,
-joista naisten mustasukkainen ja kekseliäs uteliaisuus pitää, kulkien
-vaatetushuomioista ja huomautuksista aina ajatuksiin hänen henkisistä
-kyvyistään ja ominaisuuksistaan.
-
-Ja yhtäkkiä kreivitär kysyi:
-
--- Keimaileeko hän kanssanne?
-
-Bertin nauroi ja vannoi, ettei sellaista tapahtunut. Silloin
-asettaen molemmat kätensä taiteilijan olkapäille, kreivitär katseli
-häntä tarkasti silmiin. Kuulusteluninto saattoi väräjämään pyöreän
-silmäterän sinisessä iriksessä, jossa oli tuskin huomattavia mustia
-pilkkuja kuin kirjoitusmustetahroja.
-
-Kreivitär kuiskaili uudestaan:
-
--- Onko aivan totta, ettei hän keimaile?
-
--- Oh, on aivan totta. Kreivitär lisäsi:
-
--- Olen muuten rauhallinen. Te ette tule rakastamaan ketään muuta
-kuin minua nyt. Toisiin nähden se on lopussa. On liian myöhäistä,
-ystävä parkani.
-
-Bertiniä hipaisi tuo kevyt vilunväristys, joka koskettaa
-vakaantuneessa iässä olevien ihmisten sydämiä, kun heille puhutaan
-heidän iästään ja hän mutisi:
-
--- Tänään, huomenna, samoin kuin eilen, ei ole ollut eikä tule
-olemaan ketään muuta minun elämässäni kuin te, Any.
-
-Kreivitär tarttui silloin hänen käsivarteensa ja kääntyen takaisin
-sohvalle päin asetti hänet istumaan siihen viereensä.
-
--- Mitä te ajattelitte?
-
--- Haen taulun aihetta.
-
--- Mitä sitten?
-
--- En tiedä, koska haen.
-
--- Mitä olette tehnyt näinä päivinä?
-
-Bertinin täytyi kertoa hänelle keitä vieraita hänellä oli käynyt,
-kaikki päivälliset ja illalliset, keskustelut ja juorut. Heitä
-huvitti muuten molempia kaikki nämä ylhäisen seurapiirin mitättömät
-perheasiat. Pienet kilpakosiskelut, tunnetut tai epäillyt suhteet,
-tuhat kertaa toistetut ja tuhat kertaa kuullut arvostelut samoista
-henkilöistä, samoista tapahtumista ja samoista mielipiteistä,
-tempasivat mukanansa ja upottivat heidän henkensä siihen sekavaan
-ja levottomaan virtaan, jota kutsutaan parisilaiselämäksi. Tuntien
-kaikki ihmiset kaikissa seurapiireissä, Bertin taiteilijana, jolle
-kaikki ovet olivat avoinna, kreivitär vanhoillisen edustajan komeana
-vaimona, olivat harjaantuneet tuossa hienossa, jokapäiväisessä,
-rakastettavan pahansuovassa, hyödyttömän henkevässä, yleisesti
-suositussa ranskalaisen juttelun taidossa, joka tuottaa erikoisen ja
-hyvin kadehditun maineen niille, joiden kieli helposti taipuu tähän
-panettelevaan lörpöttelyyn.
-
--- Milloin tulette meille päivällisille? -- kysyi kreivitär äkkiä.
-
--- Milloin vain haluatte. Ilmoittakaa vastaanottopäivänne.
-
--- Perjantaina. Luokseni tulevat herttuatar de Mortemain, sekä
-Carbelle't ja Musadieu juhlimaan pikku tyttäreni paluuta, joka
-tapahtuu tänä iltana. Mutta älkää sanoko sitä kenellekään. Se on
-salaisuus.
-
--- Oh, tietysti tulen. Olen ihastunut uudestaan tapaamaan Annetten.
-En olekaan nähnyt häntä kolmeen vuoteen.
-
--- Niin, se on totta! Kolmeen vuoteen! Annette, jota ensin oli
-kasvatettu Parisissa, vanhempiensa luona, oli tullut isoäitinsä,
-rouva Paradinin, viimeisen ja intohimoisen hellyyden esineeksi.
-Tämä melkein sokea vanha rouva asui koko vuoden vävynsä maatilalla,
-Roncièresin hovissa, Euressä. Vähitellen vanhus oli pitänyt lapsen
-yhä kauemmin luonaan, ja kun Guilleroyt viettivät melkein puolet
-elämästään tällä tilalla, johon heitä kutsuivat kaikenlaiset edut
-ja harrastukset -- sekä maanviljelys että vaaliasioita koskevat --
-niin lopulta ei tyttöstä kuin aika ajottain tuotu Parisiin. Hän
-itse muuten piti vapaata ja liikkuvaa maaelämää luostarimaista
-kaupunkilaiselämää parempana.
-
-Kolmeen vuoteen hän ei ollut tullut käymään Parisissa yhtään
-kertaa, koska kreivitär mieluummin piti hänet sieltä kaukana, ettei
-herättäisi hänessä toisenlaista elämänkäsitystä ja halua ennen
-sitä aikaa, jolloin hän oli määrätty astumaan seuraelämään. Rouva
-de Guilleroy oli hankkinut hänelle sinne maalle kaksi hyvin etevää
-opettajatarta, ja kävi yhä useammin itse tervehtimässä äitiään ja
-tyttöstään. Annetten oleskelu hovissa oli sitä paitsi käynyt melkein
-tarpeelliseksi vanhan isoäidin siellä olon vuoksi.
-
-Ennen aikaa Olivier meni joka vuosi viettämään kuusi viikkoa tai
-kaksi kuukautta Roncièressä, mutta kolmena viimeisenä vuonna oli
-reumatismi vienyt hänet kaukaisiin kylpylaitoksiin, jotka olivat
-siihen määrään elvyttäneet hänen rakkauttaan Parisiin, ettei hän enää
-voinut jättää sitä sinne palattuaan.
-
-Nuoren tytön ei oikeastaan olisi pitänyt palata ennen kuin syksyllä,
-mutta hänen isänsä oli yhtäkkiä suunnitellut hänelle avioliiton, ja
-kutsui sen vuoksi hänet heti Parisiin, että hän tapaisi kohta sen,
-jonka isä oli määrännyt hänelle sulhaseksi, markiisi de Forandelin.
-Tämä tuuma oli muuten pidetty hyvin salassa ja ainoastaan Olivier
-Bertinille oli kreivitär uskonut tämän salaisuuden.
-
-Niinpä Bertin kysyikin:
-
--- Siis miehenne ajatus on varmasti päätetty toteuttaa.
-
--- On, ja luulenpa, että se on onnellinen ajatus. Sitten he puhuivat
-muista asioista.
-
-Kreivitär palasi maalaustaiteeseen ja tahtoi saada hänet tekemään
-Kristuksen kuvan. Bertin vastusteli, arvellen niitä olevan jo kyllin
-maailmassa; mutta kreivitär piti itsepäisesti puoliansa ja tuskastui.
-
--- Oi, jos minä osaisin piirustaa, näyttäisin teille ajatukseni;
-se olisi hyvin uusi, hyvin rohkea. Kristusta otetaan juuri alas
-ristiltä ja mies, joka on irroittanut hänen kätensä, päästää irti
-koko yläruumiin. Se putoaa ja kaatuu ihmisjoukon päälle, joka
-kohottaa käsivartensa ottaakseen sen vastaan ja kannattaakseen sitä.
-Käsitättekö oikein?
-
-Kyllä, Bertin käsitti sen; pitipä hän aatetta omintakeisenakin, mutta
-hän puolestaan oli innostunut vain uudenaikaiseen taiteeseen, ja kun
-hänen ystävättärensä loikoi sohvalla, toinen jalka hienon kengän
-peittämänä riippuen ilmassa, ja synnyttäen melkein läpinäkyvän sukan
-läpi aistimuksen lihasta, hän huudahti:
-
--- Kuulkaahan, kas tuossa on jotain maalattavaa, kas siinä on elämää:
-naisen jalka hameen reunassa! Siihen voi asettaa kaikkea: totuutta,
-kaipuuta, runoutta. Ei mikään ole sirompaa, sievempää kuin naisen
-jalka, ja mikä salaperäisyys sitten: tuon kankaan alle kätketty,
-sinne hävinnyt ja aavisteltu sääri!
-
-Istuuduttuaan maahan turkkilaiseen tapaan hän tarttui kenkään ja
-sieppasi sen pois, ja jalka, päästyään ulos nahkakotelostaan, liikkui
-edestakaisin kuin pieni rauhaton eläin, joka on hämmästynyt siitä,
-että se on päästetty vapaaksi.
-
-Bertin toisti:
-
--- Onpa se hieno, aivan erikoinen ja aineellinen, aineellisempi kuin
-käsi. Näyttäkää kätenne, Any.
-
-Kreivittärellä oli pitkät hansikkaat, jotka ulottuivat kyynärpäähän
-saakka. Riisuakseen niistä toisen, hän tarttui siihen yläreunasta
-ja antoi sen liukua nopeasti käärien sitä nylettävän käärmeennahan
-tavoin. Käsivarsi tuli esiin kalpeana, lihavana, pyöreänä ja
-riisuttuna niin nopeasti, että se herätti täydellisen ja rohkean
-alastomuuden ajatuksen.
-
-Sitten hän ojensi käden antaen sen riippua ranteen päässä. Sormukset
-kimaltelivat hänen sormissaan; ja ruusunpunaiset kynnet, hyvin pitkät
-ja hoikat näyttivät lemmenpihdeiltä, jotka olivat kasvaneet tämän
-naisen kämmenen päähän.
-
-Olivier Bertin kosketteli kättä hellävaroin, yhä ihaillen sitä. Hän
-pani nuo sormet liikkumaan kuin lihasta tehdyt leikkikalut ja sanoi:
-
--- Mikä lystikäs esine! Mikä lystikäs esine! Mikä soma pieni
-ruumiinjäsen, älykäs ja taitava, joka toimittaa kaikkia mitä
-halutaan: kirjoja, pitsejä, taloja, pyramiideja, vetureja, leivoksia,
-tai hyväilyjä, joka on vielä sen paras tehtävä.
-
-Hän otti pois sormukset yksitellen, ja kun vihkimäsormus, sileä,
-kultainen, putosi vuorostaan, hän jupisi hymyillen:
-
--- Laki. Tervehtikäämme.
-
--- Tyhmeliini, -- virkahti kreivitär hiukan pahastuneena.
-
-Bertinillä oli aina halu tehdä pilaa, tuo ranskalainen taipumus
-liittää ivallinen muoto vakavimpiin tunteisiin; ja usein hän teki
-kreivittären surulliseksi tahtomattaan, ja osaamatta käsittää
-naisten tekemiä hienon hienoja eroituksia asioiden välillä ja
-pystymättä vetämään pyhitettyjen alueiden rajoja, kuten hän itse
-sanoi. Kreivitär suuttui erittäin joka kerta kuin taiteilija
-puhui tuttavallisen lörpöttelevään tapaansa heidän niin kauan
-jo kestäneestä suhteestaan, jonka Bertin vakuutti olevan
-yhdeksännentoista vuosisadan rakkauden kauneimpana esimerkkinä.
-
--- Tehän viette meidät, minut ja Annetten vernissajaisiin -- eikö
-niin?
-
--- Tietysti.
-
-Sitten kreivitär kyseli yhtä ja toista parhaista tauluista ensi
-näyttelyssä, jonka avajaisten piti tapahtuman parin viikon kuluttua.
-
-Mutta yhtäkkiä, ehkä muistaen jonkun asian, jonka oli unhoittanut
-toimittaa, hän virkkoi:
-
--- Kas niin, antakaas minulle kenkäni. Lähden pois. Bertin leikitteli
-haaveksien kevyellä jalkineella käännellen ja väännellen sitä
-hajamielisesti käsissään.
-
-Hän kumartui, suuteli jalkaa, joka näytti riippuvan hameen ja maton
-välillä ja joka ei liikkunut, hiukan ilman kangistamana, sitten hän
-asetti kengän siihen; rouva de Guilleroy nousi ja meni pöydän luo,
-jossa oli huiskin haiskin papereita, avonaisia kirjeitä, vanhoja ja
-vasta saapuneita mustetolpon vieressä, jossa vanha muste oli kuivunut.
-
-Hän tarkasteli kaikkea uteliain katsein, kosketteli lehtiä, kohotteli
-niitä nähdäkseen niiden alle.
-
-Bertin lähestyi häntä sanoen:
-
--- Te aiotte sekoittaa minun epäjärjestystäni. Vastaamatta kreivitär
-kysyi:
-
--- Kuka on se herra, joka tahtoo ostaa "Kylpeviä naisia."
-
--- Amerikkalainen, jota en tunne.
-
--- Oletteko sopineet "Katulaulajattaren" hinnasta?
-
--- Olen. Kymmenen tuhatta.
-
--- Siinä teitte oikein. Se oli kyllä sievä, mutta ei mikään
-erikoinen. Hyvästi, rakas.
-
-Hän ojensi sitten poskensa, jota Bertin hipaisi rauhallisella
-suutelolla ja katosi oviverhon taa sanottuaan puoliääneen:
-
--- Perjantaina kello kahdeksan. En tahdo, että saatatte minua kotiin.
-Tiedätte sen hyvin. Hyvästi.
-
-Kreivittären lähdettyä Bertin sytytti ensin paperossin ja alkoi
-sitten kävellä taas hitain askelin ateljeessaan. Koko tämän suhteen
-menneisyys levisi hänen henkisten silmiensä eteen. Hän muisteli kauan
-sitten hälvenneitä yksityiskohtia, haki niitä uudestaan esiin ja
-asetti ne peräkkäin toistensa yhteyteen; häntä huvitti yksin ajella
-takaa näitä muistoja.
-
-Hänen mieleensä johtui selvästi se aika, jolloin hän juuri oli
-kohonnut tähdeksi taiteellisen Parisin taivaalle, jolloin maalarit
-olivat anastaneet yleisön koko suosion ja kansoittivat kokonaisen
-kaupunginosan komeat talot, jotka he olivat vallanneet muutamin
-siveltimen vedoin.
-
-Bertin oli, palattuaan Roomasta vuonna 1864, ollut muutamia vuosia
-ilman menestystä ja mainetta; sitten yhtäkkiä, v. 1868, hän asetti
-näytteille "Kleopatransa" ja muutamien päivien kuluttua ylistivät
-häntä pilviin saakka arvostelu ja yleisö.
-
-Vuonna 1872, sadon jälkeen, sittenkuin Henri Regnaultin kuolema
-oli muodostunut hänen ammattitovereilleen jonkinlaiseksi maineen
-astinlaudaksi, "Jocaste", rohkea aihe, siirsi Bertinin uskalikkojen
-joukkoon, vaikka sen viisaasti omintakeinen tekotapa hankki sille
-akateemikkojen hyväksymisen. Vuonna 1873 ensimäinen kunniaraha
-asetti hänet ulkopuolelle kilpailun. Sen sai hän taulullaan
-"Algerin juutalaisnainen," jonka hän toi mukanansa eräältä
-matkalta Afrikkaan; ja Salian ruhtinattaren muotokuva vuonna
-1874 aikaansai, että häntä hienossa maailmassa pidettiin aikansa
-ensimäisenä muotokuvamaalaajana. Siitä hetkestä alkaen hän tuli
-parisittaren ja parisittarien suosimaksi maalariksi, heidän sulonsa,
-ruumiin muotojensa ja luontonsa taitavimmaksi ja nerokkaimmaksi
-tulkitsijaksi. Muutamien kuukausien kuluttua kaikki Parisin
-huomattavassa asemassa olevat naiset kilpailivat suosiosta saada
-teettää muotokuvansa hänellä. Häntä oli vaikea saada suostumaan ja
-hän otti suuren maksun työstään.
-
-Kun hän nyt näin oli muodissa ja teki vierailuja hienoon seurapiiriin
-kuuluvana henkilönä, hän huomasi eräänä päivänä astuessaan herttuatar
-de Mortemainin taloon täyteen surupukuun puetun nuoren naisen, joka
-juuri läksi sieltä. Tämä kohtaus käytävässä huikaisi hänet kuin soma
-sulouden ja hienostuneisuuden ilmestys.
-
-Kysyttyään hänen nimeään hän sai kuulla että henkilö oli kreivitär
-de Guilleroy, normandilaisen maalaisaatelismiehen, agronoomin ja
-kansanedustajan vaimo, että hän oli surupuvussa miehensä isän
-kuoleman vuoksi ja että hän oli henkevä ja ihailtu ja että kaikki
-hakivat hänen seuraansa.
-
-Hän sanoi heti, vielä tämän ilmestyksen vaikutuksen vallassa, joka
-oli viehättänyt hänen taiteilijasilmäänsä:
-
--- Kas, siinäpä olisi yksi, jonka muotokuvan tekisin mielelläni.
-
-Nämä sanat toistettiin seuraavana päivänä nuorelle naiselle; ja
-Bertin sai vielä samana iltana sinertävän, epämääräiseltä hajuvedeltä
-tuoksuvan lipun, johon säännöllisen pienellä, hiukan vasemmalta
-oikeaan nousevalla käsialalla oli kirjoitettu:
-
-    "Arvoisa herra!
-
-    -- Herttuatar de Mortemain lähtee juuri luotani ja vakuuttaa
-    minulle, että te olisitte halukas, minun hahmoni mallinanne,
-    tekemään yhden mestariteoksianne. Uskoisin sen hyvin mielelläni
-    teidän käytettäväksenne, jos olisin varma, ettette ole vain
-    laskenut leikkiä ja että te näette minussa jotain, joka voisi
-    tulla teidän kuvaamaksenne ja ihannoimaksenne.
-
-    Uskokaa, arv. herra, minun kunnioittavimpiin tunteisiini.
-
-                                          Anne de Guilleroy."
-
-Bertin vastasi kysyen, milloin hän voisi esittäytyä kreivittärelle,
-ja hänet kutsuttiin aivan yksinkertaisesti aamiaiselle seuraavana
-maanantaina.
-
-Kreivi de Guilleroy asui ensimäisessä kerroksessa bulevardi
-Malhesherbes'n varrella suuressa ja loisteliaassa uudenaikaisessa
-talossa. Kuljettuaan avaran, valkean ja kullanvärisen vierashuoneen
-läpi, jossa oli puukehyksiset siniset silkkiverhot pyydettiin
-taiteilijaa astumaan jonkinlaiseen naistenhuoneeseen, joka oli
-verhottu Vatteaun tapaan, viimevuosisadan kirkkain ja sievistelevin
-värein, hienoine vivahduksineen ja siroine aiheineen, jotka näyttivät
-rakkaudesta haaveilevien työmiesten keksimiltä, piirustamilta ja
-valmistamilta.
-
-Hän oli juuri istuutunut, kun kreivitär ilmestyi. Hän käveli niin
-kevyesti, ettei Bertin ollut ollenkaan kuullut hänen tulemistaan
-viereisen huoneen läpi, ja tämä hämmästyi senvuoksi nähdessään
-yhtäkkiä rouva de Guilleroyn edessään. Kreivitär ojensi Bertinille
-kätensä tuttavalliseen tapaan.
-
--- On siis totta -- virkkoi hän -, että tahdotte mielellänne tehdä
-muotokuvani.
-
--- Olisin siitä hyvin onnellinen, arvoisa rouva.
-
-Hänen musta, tiukka pukunsa teki hänet hyvin solakaksi, aivan nuoren,
-mutta kuitenkin vakavannäköiseksi, mikä oli ristiriidassa hänen
-hymyilevän, vaaleiden hiuksien kokonaan valaiseman päänsä kanssa.
-Kreivi astui huoneeseen pitäen kädestä pientä kuusivuotista tyttöä.
-
-Rouva de Guilleroy esitti: -- Mieheni.
-
-Hän oli lyhytkasvuinen, viiksetön mies, jonka posket olivat
-sisäänpäin painuneet ja lyhyeksiajellun parransängen tummentamat.
-
-Hän oli hiukan papin tai näyttelijän näköinen, hänellä oli pitkät,
-alas niskaan ulettuvat hiukset, kohteliaat tavat ja suun ympärillä
-kaksi suurta kellonmuotoista poskilta leukaan laskeutuvaa ryppyä,
-nähtävästi hänen ahkeran julkisuudessa puhumisensa uurtamat.
-
-Kreivi kiitti maalaria lukuisin kohteliain lausein, mikä ilmaisi
-puhujaa. Jo kauan oli hänellä ollut halu teettää vaimonsa kuva, ja
-varmasti olisi hän valinnut herra Olivier Bertinin, jollei olisi
-pelännyt saavansa kieltävää vastausta, sillä hän tiesi, kuinka paljon
-taiteilijaa ahdistettiin pyynnöillä.
-
-Sovittiin siis monin kohteliaisuuksin puolelta ja toiselta, että
-kreivi seuraavasta päivästä alkaen toisi vaimonsa ateljeehen. Hän
-tahtoi kuitenkin mielellään tietää -- täyden surupuvun vuoksi, jota
-hänen vaimonsa käytti -- haluaisiko taiteilija mieluummin odottaa,
-mutta Bertin selitti tahtovansa kankaalle siirtää ensiksi saamansa
-vaikutelman ja tuon suuren vastakohdan: niin elävän, hienon ja
-kultaisen tukan alla loistavan pään ja puvun kovin ankaran mustan
-värin.
-
-Kreivitär tuli siis seuraavana päivänä miehineen ja seuraavina
-päivinä pikku tyttönsä kanssa, joka asetettiin istumaan kuvakirjalla
-täytetyn pöydän ääreen.
-
-Olivier Bertin osoittautui tapansa mukaan hyvin varovaiseksi.
-Ylhäisön naiset tekivät hänet vähän levottomaksi, sillä hän ei
-tuntenut heitä ollenkaan. Hän kuvitteli heitä samaan aikaan oveliksi
-ja typeriksi, teeskentelijöiksi ja vaarallisiksi, turhanpäiväisiksi
-ja haitallisiksi. Hänellä oli ollut puolihienoston naisten kanssa
-lyhytaikaisia seikkailuja, joista hän sai kiittää mainettaan,
-hauskaa luonnettaan, komeata atleetinvartaloaan ja tarmokasta,
-tummaa ulkonäköään. Hän antoi siis näille naisille etusijan ja
-rakasti heidän mukanaan vapaata käyttäytymistä ja lavertelua,
-tottunut kun oli itsekin ateljee- ja kulissipiirien kevyihin,
-lystikkäisiin ja iloisiin seurustelutapoihin. Hän kävi hienossa
-maailmassa kunniansa vuoksi eikä sydämensä tähden, hän viihtyi siellä
-turhamaisuudesta, otti siellä vastaan onnitteluja ja tilauksia,
-esiintyi mahtaillen imartelevien kauniiden naisten edessä milloinkaan
-heitä mielistelemättä. Kun hän ei ylhäisön naisten läheisyydessään
-ollenkaan tohtinut laskea rohkeata pilaa tai käyttää voimakkaasti
-höystettyjä sanoja, niin piti hän heitä turhankainoina ja hänellä
-tunnustettiin yleensä olevan hieno käytös. Joka kerta kun joku heistä
-oli tullut hänen luokseen kuvattavaksi, oli hän tuntenut, huolimatta
-niistä yrityksistä, joita nainen teki häntä miellyttääkseen, tuon
-rodun eriluontoisuuden, joka estää sekoittamasta taiteilijoita ja
-hienostoa keskenään, vaikka he joutuvatkin tekemisiin toistensa
-kanssa. Hymyilyjen ja ihailun takaa, mikä naisissa on aina hiukan
-teennäistä, hän aavisti sellaisen olennon epäselvän henkisen
-pidättyväisyyden, joka luulee olevansa parempaa ainesta. Siitä
-johtui hänessä pieni ylpeyden vivahdus, kunnioittavammat, melkein
-ylimieliset tavat, ja ruhtinaiden ja ruhtinattarien vertaisenaan
-kohteleman nousukkaan teeskennellyn turhamaisuuden rinnalla miehen
-itsetietoisuus, joka saa kiittää älyänsä samanlaisesta asemasta
-kuin se, jonka toiset saavat syntymällään. Sanottiin hänestä hieman
-kummastellen: "Hän on äärettömän hyvin kasvatettu!" Tämä kummastus,
-joka häntä mairitteli, loukkasi häntä samalla, sillä se ilmaisi rajat.
-
-Maalarin tahallinen ja juhlallinen vakavuus vaivasi hiukan rouva de
-Guilleroyta, joka ei keksinyt mitään sanottavaa tälle niin kylmälle
-miehelle, jota pidettiin yleisesti henkevänä.
-
-Asetettuaan tyttärensä paikalleen, hän tuli istumaan aloitetun
-luonnoksen vieressä olevaan nojatuoliin ja koetteli kaikin voimin
-taiteilijan kehoituksen mukaan saada ilmettä kasvoihinsa.
-
-Neljännen istuntoerän puolivälissä Bertin lakkasi yhtäkkiä
-maalaamasta ja kysyi:
-
--- Mikä teitä huvittaa enimmän elämässä?
-
-Kreivitär tuli hämilleen.
-
--- Enpä tiedä! Miksi tämä kysymys.
-
--- Tarvitsen noihin silmiin onnekasta ilmettä, enkä ole sitä vielä
-nähnyt.
-
--- No hyvä, koettakaa saada minut puhumaan, pidän paljon
-juttelemisesta.
-
--- Oletteko iloinen?
-
--- Hyvin iloinen.
-
--- Jutelkaamme, rouva.
-
-Bertin oli sanonut "jutelkaamme" hyvin vakavalla äänensävyllä; sitten
-ryhtyen uudestaan maalaamaan, hän koetti keskustella muutamista
-aiheista hakien jotain kohtaa, jossa heidän henkensä kohtaisivat
-toisensa. He alkoivat vaihtamalla huomioitaan tuntemistaan
-henkilöistä, sitten he puhuivat itsestään, mikä on hupaisin ja
-mieltäkiinnittävin kaikista jutteluista.
-
-Seuraavana päivänä taas tavatessaan toisensa he tunsivat jo
-vapaammin seurustelevansa keskenään, ja nähdessään miellyttävänsä
-ja huvittavansa kreivitärtä, alkoi Bertin kertoa yksityisseikkoja
-taiteilijaelämästään, tarinoiden vapaasti muistojaan
-kuvittelurikkain, henkevin kääntein, mikä hänelle oli ominaista.
-
-Rouva de Guilleroyta, joka oli tottunut salonkikirjailijoiden
-huolitellen laadittuihin hengentuotteisiin, hämmästytti tämä vähän
-lystikäs lennokkuus, joka sanoi asiat suoraan valaisten niitä
-ivalla, ja kohta hän vastasi samaan äänilajiin, hienon ja rohkean
-viehättävästi.
-
-Viikossa kreivitär oli voittanut ja huumannut taiteilijan hyvällä
-tuulellaan, suoruudellaan ja yksinkertaisuudellaan. Tämä oli
-kokonaan unhoittanut ennakkoluulonsa hienoston naisia kohtaan, ja
-olisi mielellään vakuuttanut, että heissä yksin on viehätysvoimaa
-ja eloisuutta. Yhä jatkaen työtään seisoen kankaan edessä,
-välistä taas peräytyen siitä muutamia askeleita ja uudestaan sitä
-lähestyen taistelevan miehen liikkein, Bertin antoi tuttavallisten
-ajatustensa soljua, aivan kuin hän olisi tuntenut jo kauan tämän
-sievän, vaaleaverisen ja mustapukuisen naisen, auringon ja surun
-yhdistelmän, joka istui hänen edessään, joka nauroi kuunnellessaan
-häntä ja vastasi hänelle niin vilkkaasti, että joka hetki menetti
-istunta-asentonsa.
-
-Milloin Bertin eteni hänestä, sulki yhden silmänsä, kumartui
-havaitakseen paremmin mallinsa sen kokonaisuudessa, milloin hän
-lähestyi sitä aivan liki pannakseen muistiinsa sen kasvojen pienimmät
-vivahdukset, nopeimmin vaihtuvat ilmeet, ja voidakseen siepata sekä
-ilmaista sen, mitä naisen kasvoissa on muuta kuin ulkonäköä, siinä
-ilmenevän ihanteellisen kauneuden, tuon jonkinlaisen käsittämättömän
-heijastuksen, tuon jokaiselle naiselle ominaisen sisimmän ja
-peloittavan sulon, mikä vaikuttaa, että toinen mies mielettömästi
-häneen rakastuu, toinen ei. Eräänä iltapäivänä pikku tyttö asettui
-seisomaan kankaan eteen ja kysyi lapsen suurella vakavuudella:
-
--- Sehän on äiti, eikö olekin?
-
-Maalari otti hänet syliinsä suudellakseen häntä, sillä tämä lapsen
-luonnollinen tunnustus hänen teoksensa yhdennäköisyydestä mairitteli
-häntä.
-
-Toisena päivänä, kun tyttönen näytti hyvin rauhalliselta, kuultiin
-hänen yhtäkkiä selittävän hiljaisella surullisella äänellä:
-
--- Äiti; minun on ikävä.
-
-Ja maalaria liikutti siihen määrin tämä ensimmäinen valitus, että
-hän seuraavana päivänä tuotatti ateljeehen kokonaisen varaston
-leikkikaluja.
-
-Pikku Annette asetti ne hämmästyneenä, tyytyväisenä ja aina
-harkitsevana -- varsin huolellisesti järjestykseen ottaakseen ne
-esille toisen toisensa jälkeen hetken halun mukaan. Tämän lahjan
-saamisesta asti hän piti maalarista niinkuin lapset pitävät, tuolla
-eläimellisellä ja hyväilevällä ystävyydellä, joka tekee heidät niin
-kilteiksi ja rakastettaviksi.
-
-Rouva de Guilleroy mieltyi mallina istumiseen. Hän oli kovin joutilas
-sinä talvena, kun hänellä oli suruaika; koska siis hän ei voinut
-ottaa osaa seuraelämään eikä juhliin, sulki hän tähän ateljeehen koko
-elämänsä huolet.
-
-Hän kohosi hienon maailman ylimpiin piireihin, häntä haluttiin
-kaikkialle varsinkin sen vuoksi, että hän oli sievä ja henkevä, ja
-hän näki monen miehen mielistelevän itseään kadottamatta ainoatakaan
-kertaa sydämensä rauhaa, sydämen, joka oli yhtä järkevä kuin hänen
-henkensä.
-
-Hän oli kuitenkin keimaileva, mutta hänen keimailunsa oli hyökkäävää
-ja varovaista laatua, joka ei koskaan edennyt liian kauas.
-Kehuskelevat arvostelut häntä miellyttivät, herännyt lemmenkaipuu
-häntä mairitteli, kunhan vain hän voi näyttää olevansa niistä
-tietämättä, ja kun hän oli tuntenut koko illan saaneensa jossain
-salongissa olla, tämän imartelevan ja ylistelevän suitsutuksen
-esineenä, hän nukkui hyvin kuten ainakin nainen, joka on täyttänyt
-tehtävänsä maan päällä. Tämä elämä, jota oli jo kestänyt seitsemän
-vuotta ilman että se väsytti häntä taikka olisi tuntunut hänestä
-yksitoikkoiselta, koska hän oli ihastunut tähän ylhäisen seuraelämän
-lakkaamattomaan, häälyvään levottomuuteen, saattoi hänet kuitenkin
-toisinaan toivomaan jotain muuta. Hänen ympäristönsä miehet,
-politikoivat asianajajat, rahamiehet tai toimettomat klubiherrat
-huvittivat häntä hiukan kuten näyttelijät; eikä hän ottanut heitä
-liian vakavalta kannalta, vaikka hän pitikin arvossa heidän toimiaan,
-virkojaan ja kunnianimiään.
-
-Maalari miellytti häntä ensiksi kaiken sen vuoksi, mitä tässä
-miehessä oli uutta hänelle. Hänellä oli hauskaa ateljeessa, hän sai
-nauraa sydämensä pohjasta, hän tunsi itsensä henkeväksi ja hän oli
-Bertinille kiitollinen siitä huvista, jonka hänelle tuotti tämä
-mallina istunta. Taiteilija miellytti häntä myöskin, koska hän oli
-kaunis, voimakas ja kuuluisa mies; ei yksikään nainen, vaikka he
-niin väittävät, ole näet välinpitämätön ruumiilliseen kauneuteen ja
-maineeseen nähden. Samalla kuin kreivitärtä mairitteli se tieto,
-että tämä asiantuntija oli huomannut hänet ja hän puolestaan oli
-halukas arvostelemaan Bertiniä edullisesti, oli kreivitär huomannut
-hänessä myös vilkkaan ja kehittyneen ajatuksen, hienotunteisuutta,
-mielikuvitusta, todellisen älynviehätyksen ja väririkkaan puheen,
-joka näytti valaisevan sitä, mitä hänen naissielunsa pyrki
-ilmituomaan.
-
-Läheinen tuttavuus syntyi pian heidän välilleen, ja se käden
-puristus, jolla he toisiaan tervehtivät kreivittären astuessa
-huoneeseen, näytti sisältävän jotakin heidän sydämestään, päivä
-päivältä kasvavassa määrässä.
-
-Sitten edeltäpäin mitään suunnittelematta ja tekemättä mitään
-harkittua päätöstä, kreivitär tunsi itsessään kasvavan luonnollisen
-viehättämisen halun ja tämä halu voitti. Hän ei ollut mitään
-edeltäpäin valmistanut tai sommitellut; hän oli vain mielistelevä
-tavallista viehättävämmällä tavalla, niinkuin ollaan vaistomaisesti
-miestä kohtaan, joka teitä miellyttää enemmän kuin toiset; ja
-hän asetti kaikkiin tapoihinsa hänen kanssaan seurustellessaan,
-katseihinsa ja hymyilyihinsä tuota viekoittelevaa hurmausta, jota
-levittää ympärilleen nainen, jossa on herännyt rakastetuksi tulemisen
-tarve.
-
-Hän puhui taiteilijalle mairittelevia sanoja, jotka merkitsivät:
-"Olette minusta miellyttävän näköinen", ja hän antoi Bertinille
-tilaisuuden jutella kauan näyttääkseen tälle tarkkaavaisesti häntä
-kuuntelemalla, kuinka suurta mielenkiintoa taiteilija hänessä
-herätti. Bertin lakkasi maalaamasta, istuutui hänen viereensä ja
-tuossa hengen liikakiihtymyksessä, jonka miellyttämisen huumaus
-synnyttää, taiteilijalla oli voimakkaita runouden, lystikkäiden
-päähänpistojen ja filosofian purkauksia -- aina eri päivien mukaan.
-
-Rouva de Guilleroysta oli hauskaa, kun Bertin oli iloinen; kun
-tämä oli syvämietteinen, koetteli hän seurata tämän ajatuksien
-kulkua, aina siinä onnistumatta; ja kun kreivitär ajatteli jotain
-muuta, näytti hän kuitenkin kuuntelevan Bertiniä sen näköisenä
-kuin olisi hän hyvin tätä ymmärtänyt, ja siinä määrin nauttinut
-tästä taiteilijan mietteisiin osalliseksi pääsemisestä, että Bertin
-haltioitui nähdessään hänen kuuntelevan, liikutettuna siitä että oli
-löytänyt hienon, avoimen ja oppivan sielun, johon ajatus lankesi kuin
-jyvä.
-
-Muotokuva edistyi ja näytti onnistuvan varsin hyvin, kun maalari oli
-päässyt siihen tunnetilaan, joka hänelle oli tarpeellinen, saadakseen
-selville mallinsa kaikki hyvät ominaisuudet ja ilmaistakseen ne
-hehkuvan vakuuttavasti, mikä juuri on aitotaiteilijain innostusta.
-
-Kumartuneena mallinsa puoleen, vaanien kaikkia hänen kasvojensa
-vavahduksia, kaikkia hänen ihonsa värivivahduksia, kaikkia
-hipiän varjoja, silmien ilmeitä ja läpikuultavuutta, -- hänen
-kasvonpiirteidensä kaikki salaisuudet, hän oli niin mallinsa
-kyllästyttämä kuin sieni veden; ja siirtäessään kankaalle tätä häntä
-itseään mykertävän ihanuuden ilmausta, jonka hänen katseensa kokosi,
-ja joka virtasi kuin aalto hänen ajatuksestaan siveltimeen, oli hän
-koko ajan siitä huumautunut, päihtynyt, aivan kuin hän olisi juonut
-naisen suloa.
-
-Kreivitär tunsi Bertinin rakastuvan itseensä, hän nautti tästä
-leikistä, tästä yhä varmemmaksi käyvästä voitosta, ja innostui
-itsekin siihen.
-
-Jokin aivan outo tunne antoi hänen olemukselleen uuden vireen,
-herätti hänessä salaista riemua. Kuullessaan puhuttavan Bertinistä
-hänen sydämensä sykki vähän nopeammin, ja häntä halutti sanoa, --
-tämä haju on kuitenkin niitä, jotka eivät koskaan kohoa huulille
-saakka: "Hän on rakastunut minuun?" Hän oli tyytyväinen, kun
-taiteilijan lahjoja kehuttiin, ja vielä enemmän ehkä, kun häntä
-pidettiin kauniina. Kun hän ajatteli Bertiniä, aivan yksin, ilman
-tungettelevia häiritsijöitä, hän kuvitteli todellakin saaneensa hyvän
-ystävän, joka aina tyytyisi sydämelliseen kädenpuristukseen.
-
-Maalari taas usein keskellä työtänsä asetti äkkiä värilautasen
-jakkaralleen, meni ottamaan syliinsä pikku Annetten, ja hellästi
-suuteli häntä silmille tai hiuksille katsellen äitiä ikäänkuin
-sanoakseen: "Teitä minä suutelen enkä lasta tällä tavalla."
-
-Silloin tällöin, muuten, rouva de Guilleroy ei tuonutkaan enää lasta
-mukanaan vaan tuli yksin. Niinä päivinä ei ollenkaan tehty työtä,
-juteltiin sensijaan sitä enemmän.
-
-Kreivitär myöhästyi eräänä iltapäivänä. Oli kylmä päivä helmikuun
-lopussa.
-
-Olivier oli palannut aikaisin, kuten hän nyt teki joka kerta kun
-kreivittären piti tulla, sillä hän toivoi aina tämän saapuvan ennen
-määräaikaa. Häntä odotellessaan taiteilija asteli edes takaisin ja
-poltteli tupakkaa ja kyseli itseltään -- hämmästyen huomatessaan
-tekevänsä tätä sadannen kerran viikon kuluessa: "Olenkohan
-rakastunut?" Hän ei siitä mitään tietänyt koska hän ei vielä
-milloinkaan ollut toden teolla sitä ollut. Hänellä oli ollut hyvin
-voimakkaita tunnepuuskia, vieläpä kyllin pitkiäkin, mutta koskaan ei
-hän niitä ollut pitänyt rakkautena. Tänään hän ihmetteli sitä, mitä
-tunsi itsessään.
-
-Rakastiko hän kreivitärtä? Varmasti, sillä hän ei tuntenut mitään
-himoa tätä kohtaan, koska hän ei koskaan ollut ajatellutkaan
-mahdollisuutta saada omistaa häntä. Tähän saakka oli himo hänet
-heti vallannut, kun joku nainen oli häntä miellyttänyt, saattaen
-hänet ojentamaan kätensä tätä kohti aivan kuin poimiakseen hedelmän
-ilman että tämän himon poissaolo tai läsnäolo olisi koskaan syvästi
-häirinnyt hänen sisäistä ajatustaan.
-
-Kreivittäreen nähden oli himo tuskin hipaissutkaan häntä, ja
-näytti se piiloutuvan toisen voimakkaamman tunteen taakse, vielä
-hämärän ja tuskin heränneen. Olivier oli uskonut rakkauden alkavan
-haaveilla ja runollisilla haltioitumisilla. Se mitä hän tunsi näytti
-päinvastoin johtuvan sellaisesta olemuksen kuohunnasta, jota ei
-tuskin voinut määritellä, enemmän ruumiillisesta kuin henkisestä.
-Hän oli hermostunut, levoton, kiihtynyt, kuten ollaan jonkun taudin
-meissä itäessä. Mutta ei mitään tuskallista kuitenkaan liittynyt
-tähän veren kuumeeseen, joka myös myllersi tartunnallaan hänen
-ajatuksiaan. Hän tiesi varsin hyvin tämän mielenkuohun aiheutuvan
-rouva de Guilleroysta, hänen paluunsa odottamisesta. Hän ei tuntenut
-heittäytyvänsä tätä kohti olemuksensa koko voimalla, vaan hän tunsi
-tämän aina olevan läsnä itsessään ikäänkuin kreivitär ei olisikaan
-poistunut; kreivitär oli lähtiessään jättänyt hänelle jotain
-itsestään, jotain hienon hienoa ja sanoin ilmaisematonta. Mitä?
-Oliko tämä rakkautta? Nyt hän syventyi omaan sydämeensä nähdäkseen
-ja ymmärtääkseen. Hän huomasi rouva de Guilleroyn viehättäväksi,
-mutta hän ei vastannut sitä naisihanteen tyyppiä, jonka Olivier'n
-sokea toivomus oli luonut. Jokainen mies, joka tavoittelee lempeä,
-on edeltäpäin kuvitellut mielessään sen naisen henkiset hyvät
-ominaisuudet ja ruumiilliset edut, joka häntä tulisi hurmaamaan, ja
-rouva de Guilleroy -- vaikka hän miellyttikin Bertiniä suuresti -- ei
-näyttänyt hänestä olevan se nainen.
-
-Mutta miksikä kreivitär sitten näin kiehtoi häntä enemmän kuin muut
-naiset, erilaisella, lakkaamattomalla tavalla?
-
-Oliko hän aivan yksinkertaisesti joutunut tämän keimailijan
-asettamaan ansaan, jonka hän oli jo kauan vainunnut ja käsittänyt,
-ja kreivittären sotaliikkeiden saartamana tullut sen erikoisen
-hurmauksen vaikutuksen alaiseksi, jonka antaa naisille miellyttämisen
-halu.
-
-Bertin käveli, istuutui, läksi uudestaan liikkeelle, sytytti
-paperosseja ja heitti ne kohta taas kädestään; ja joku hetki hän
-katseli seinäkellonsa viisaria, joka kulki tavallista määräaikaa
-kohti verkalleen ja järkähtämättömän säännöllisin askelin.
-
-Useita kertoja jo hän oli ollut kahden vaiheilla, kohottaako kynnen
-näppäyksellä noita kahta liikkuvaa kultaviisaria peittävää lasikupua,
-ja lykätäkö sormenpäällä isoaviisaria määrättyyn numeroon saakka,
-jonka se saavutti niin hitaasti.
-
-Hänestä tuntui, ettei muuta tarvittaisikaan kuin ovi jo aukenisi ja
-odotettu ilmestyisi tämän kepposen pettämänä ja kutsumana. Sitten hän
-oli alkanut hymyillä tälle itsepäiselle ja järjettömän lapselliselle
-halulleen.
-
-Vihdoin teki hän itselleen kysymyksen: "Voinko tulla hänen
-rakastajakseen?" Tämä ajatus näytti hänestä oudolta, vähän
-mahdolliselta toteuttaa, ja tuskin ollenkaan tavoiteltavalta niiden
-selkkausten vuoksi, jotka se voisi aiheuttaa hänen elämässään.
-
-Kuitenkin tämä nainen miellytti häntä suuresti ja hän päätteli:
-"Totta tosiaan, olenpa joutunut kummalliseen tilanteeseen."
-
-Seinäkello löi, ja tämä häly sai hänet säpsähtämään, järkyttäen
-hänen hermojaan enemmän kuin hänen mieltään. Hän odotti kreivitärtä
-sillä kärsimättömyydellä, jota viipyminen lisää joka sekunti.
-Rouva de Guilleroy oli aina täsmällinen; siis viimeistään kymmenen
-minuutin kuluttua hän astuisi sisään. Kun kymmenen minuuttia oli
-mennyt tunsi Bertin itsensä huolestuneeksi kuin murheen lähestyessä,
-sitten harmistuneeksi siitä, että hän odottaessaan menetti aikaansa,
-senjälkeen hän käsitti äkkiä, että jollei rouva de Guilleroy tulisi,
-se tuottaisi hänelle suurta kärsimystä. Mitä tekisi hän? Odottaisiko
-häntä? Ei -- hän lähtisi ulos, niin että jos kreivitär ehkä vielä
-tulisi kovin myöhästyneenä, hän löytäisi ateljeen tyhjänä.
-
-Hän lähtisi ulos, mutta milloin? Minkä toimintavapauden hän
-jättäisi rouva de Guilleroylle? Eikö olisi parempi jäädä ja tehdä
-tälle muutamin kohteliain ja kylmin sanoin ymmärrettäväksi, ettei
-hän, Bertin, ollut niitä, joita pannaan odottamaan? Ja jollei hän
-tulisikaan? Silloin saapuisi kai kirje, kortti, palvelija tai
-kaupunginlähetti? Jollei kreivitärtä kuuluisi, mitä hän tekisi?
-Silloin olisi päivä hukassa, hän ei voisi enää teeskennellä. Ja
-silloin? Silloin hän lähtisi tiedustelemaan, miten kreivitär voi,
-sillä hän kaipasi nähdä tätä.
-
-Niin, -- oli totta, että hän kaipasi nähdä rouva de Guilleroyta -- ja
-tämä toive oli syvä, vaivaava ja ahdistava. Mitä se oli? Rakkauttako?
-Mutta hän ei tuntenut innostusta ajatuksissaan, ei kiihkoa
-aisteissaan eikä haaveiluja mielessään todetessaan, että, jollei
-kreivitär sinä päivänä tulisi, se tuottaisi hänelle suurta kärsimystä.
-
-Ulko-oven kello soi pienen talon käytävään, Olivier Bertin tunsi
-huohottavansa liikutuksesta, sitten itsensä niin iloiseksi, että teki
-pyörähdyksen ilmassa heittäen paperossinsa menemään.
-
-Rouva de Guilleroy astui sisään; hän oli yksin.
-
-Bertin rohkaisi heti mielensä.
-
--- Tiedättekö, mitä kysyin itseltäni, teitä odottaessani.
-
--- Enpä tosiaan, en voi tietää.
-
--- Kysyin, olinko rakastunut teihin.
-
--- Rakastunut minuun! Te tulette hulluksi!
-
-Mutta kreivitär hymyili ja hänen hymynsä sanoi: "Se on hauskaa, olen
-erittäin tyytyväinen." Hän jatkoi:
-
--- Kuulkaahan, te ette puhu totta; miksi laskette tällaista leikkiä?
-
-Bertin vastasi:
-
--- Tarkoitan päinvastoin täyttä totta. En vakuuta teille
-olevani rakastunut teihin, vaan kysyn itseltäni, enkö ole siksi
-tulemaisillani.
-
--- Mikä saattaa teidät niin ajattelemaan?
-
--- Minun levottomuuteni teidän poissaollessanne, onnellisuuden
-tunteeni teidän saapuessanne.
-
-Kreivitär istuutui.
-
--- Oi! Älkää huoliko niin vähästä. Niinkauan kuin nukutte hyvin ja
-syötte ruokahalulla, ei ole vaaraa.
-
-Bertin alkoi nauraa.
-
--- Ja jos menetän unen ja ruokahalun?
-
--- Ilmoittakaa minulle.
-
--- Mitä te sitten teette?
-
--- Annan teidän parantua rauhassa.
-
--- Kiitoksia paljon.
-
-Ja rakkaudenaiheesta he sirosanaisesti pakinoivat koko iltapäivän.
-Samoin kävi seuraavina päivinä. Suostuen tähän hänen mielestään
-henkevään ja arvottomaan hassutteluun rouva de Guilleroy kysyi
-Bertiniltä hyväntuulisena astuessaan huoneeseen:
-
--- Mitenkä voi rakkautenne tänään?
-
-Ja taiteilija selitti hänelle vakavan leikillisessä äänilajissa koko
-tautinsa kehityksen, koko syntyvän ja kasvavan hellyyden sisäisen,
-jatkuvan ja sydäntä vellovan vaivan. Hän esitteli sielunsa liikkeet
-pikkumaisen tarkasti, tunti tunnilta, aina heidän eroamisestaan
-asti edellisenä päivänä, luentoja pitävän opettajan keveäniloisella
-tavalla; kreivitär kuunteli huvitettuna, hiukan liikutettuna
-ja levottomana tätä tarinaa, aivankuin lukua kirjasta, jonka
-sankarittarena hän oli. Kun Bertin oli luetellut kohteliaasti ja
-luontevasti kaikki huolet, joiden uhrina hän oli, hänen äänensä aika
-ajoittain alkoi väristä ilmaistessaan sanoin tai vain äänenvaihteluin
-hänen sydämensä kärsimyksiä.
-
-Ja yhä kreivitär kyseli häneltä, värähdellen uteliaisuudesta, silmät
-häneen kiinnitettyinä, korva halukkaana kuulemaan näitä asioita,
-jotka tosin hiukan tekivät levottomaksi, mutta joita oli ihanaa
-kuunnella.
-
-Toisinaan Bertin tullessaan hänen luokseen oikaistakseen asentoa,
-tarttui hänen käteensä ja yritti sitä suudella. Nopsalla liikkeellä
-kreivitär tempasi sormensa hänen huuliltaan ja rypistäen vähän
-kulmakarvojaan sanoi:
-
--- Kas niin, työskennelkää.
-
-Taiteilija ryhtyi taas työhön, mutta tuskin viisi minuuttia oli
-kulunut, kun rouva de Guilleroy teki hänelle kysymyksen johtaakseen
-hänet taitavasti takaisin siihen ainoaan aineeseen, joka kiinnitti
-heidän molempien mieliä.
-
-Sydämessään tunsi kreivitär nyt syntyvän pelkoja. Hän tahtoi kyllä
-olla rakastettu, mutta ei liiaksi. Varmana siitä, ettei hän itse
-tulisi viekoitelluksi menemään liian kauas, hän pelkäsi antaa
-Bertininkään tässä seikkailussa tehdä sitä, sillä silloin hän
-menettäisi tämän, koska olisi pakoitettu saattamaan hänet epätoivoon
-oltuaan häntä rohkaisevinaan. Jos hänen kuitenkin olisi täytynyt
-luopua tästä hellästä ja sirosanoin tulkitusta ystävyydestä, tästä
-yhä vuolaasti virtaavasta keskustelusta, joka vieritti esiin
-lemmenhiukkasia kuin kultahietaa täynnä oleva puro kultajyviä, olisi
-se koskenut häneen yhtä kipeästi kuin jos häntä olisi raadeltu.
-
-Kun hän lähti kotoaan mennäkseen maalarin ateljeehen, täytti hänet
-ilonailahdus, voimakas ja lämmin, ja se teki hänet keveäksi ja
-hilpeäksi. Kun hän tarttui kädellään Olivier'n asunnon ovikelloon,
-sykki hänen sydämensä kärsimättömyydestä, ja portaiden matto oli
-pehmein mitä hänen jalkansa koskaan olivat koskettaneet.
-
-Mutta ennen pitkää Bertin tuli synkäksi, vähän hermostuneeksi,
-usein ärtyisäksi. Hän osasi kyllä kohta hillitä
-kärsimättömyyskohtauksiansa, mutta ne uudistuivat yhä useammin.
-
-Eräänä päivänä kreivittären juuri astuttua huoneeseen, Bertin
-istuutui hänen viereensä sen sijaan, että olisi ryhtynyt maalaamaan
-ja sanoi hänelle:
-
--- Hyvä rouva, ette voi enää olla tietämättä, ettei se ole mitään
-pilaa, ja että rakastan teitä mielettömästi.
-
-Hämillään näistä alkusanoista ja nähdessään pelätyn ratkaisun
-lähestyvän, kreivitär koetti pysähdyttää häntä, mutta taiteilija ei
-kuunnellut enää. Tunnetulva purkautui hänen täyttyneestä sydämestään,
-ja rouva de Guilleroyn täytyi kuunnella häntä kalpeana, vapisevana,
-tuskaisena. Bertin puhui kauan, pyytämättä mitään, hellästi,
-kaihomielisesti, epätoivoisen alistuvasti; kreivitär antoi hänen
-tarttua käsiinsä ja pitää ne omissaan. Taiteilija oli polvistunut
-rouva de Guilleroyn huomaamatta, ja haltioitunein katsein hän
-rukoili tätä säästämään häntä kärsimyksiltä. Miltä kärsimyksiltä?
-Kreivitär ei käsittänyt eikä koettanutkaan käsittää, kauhean tuskan
-tylsyttämänä, nähdessään Bertinin kärsivän, ja tämä tuska oli melkein
-onnea. Äkkiä hän näki kyyneliä Bertinin silmissä ja tuli siitä niin
-liikutetuksi, että sanoi: "Oi!" valmiina suutelemaan häntä niinkuin
-suudellaan itkeviä lapsia. Taiteilija toisti hyvin hiljaisella
-äänellä: "Näettekö, minä kärsin liiaksi," ja yhtäkkiä tämä toisen
-tuska voitti kreivittären, kyyneleet tarttuivat häneen, hän alkoi
-nyyhkyttää, hermot lamautuneina, käsivarret vapisevina, valmiina
-aukenemaan.
-
-Kun kreivitär yhtäkkiä tunsi Bertinin sulkevan hänet syliinsä
-ja intohimoisesti suutelevan häntä huulille, tahtoi hän huutaa,
-taistella vastaan, lykätä hänet luotaan, mutta hän arveli heti
-olevansa hukassa, sillä hän myöntyi vastustellessaan, hän antautui
-vastaan ponnistellessaan, hän puristi Bertinin lujasti rintaansa
-vasten huutaen: "Ei, ei, minä en tahdo."
-
-Sitten hän hetkisen oli vallan suunniltaan, kasvot käsiä vasten
-painettuina, mutta yhtäkkiä hän nousi, sieppasi matolle pudonneen
-hattunsa, pani sen päähänsä ja riensi ulos huolimatta Olivier'esta,
-joka rukoillen pidätti häntä hameesta.
-
-Heti kun hän oli kadulla, häntä halutti istuutua katukäytävän
-reunalle, niin hän tunsi olevansa uuvuksissa, aivankuin hänen
-jalkansa olisivat olleet poikki. Ajuri ajoi ohi, hän kutsui sen ja
-sanoi: "Ajakaa hiljaa, viekää minua mihin haluatte." Hän vetäytyi
-ajoneuvoihin, sulki oven, lyykistyi perimmäiseen nurkkaan ja tunsi
-olevansa yksin eteenkohotettujen lasien takana, yksin ajatellakseen.
-
-Muutamien minuuttien aikana ei hän tajunnut muuta kuin pyörien
-tärinää ja katukuoppien aiheuttamia nytkähdyksiä. Hän katseli taloja,
-jalkamiehiä, muita ajureita, raitiovaunuja tyhjin silmin, jotka eivät
-nähneet mitään; hän ei ajatellut myöskään mitään, ikäänkuin hän olisi
-myöntänyt itselleen jonkinmoista lykkäysaikaa, ennenkuin uskalsi
-ajatella sitä mitä oli tapahtunut.
-
-Sitten, koska hänellä oli vilkas äly, joka ei mitenkään ollut
-veltostunut, hän sanoi itsekseen: "Kas niin, olen siis langennut
-nainen". Ja joitakuita minuutteja hän vielä oli mielenliikutuksen
-vallassa, varmana siitä, että onnettomuus, jota ei voinut korjata,
-oli tapahtunut, kauhistuneena kuin katolta pudonnut ihminen, joka ei
-hievahda paikaltaan arvellen, että hänen jalkansa ovat poikki, ja
-uskaltamatta sitä todeta.
-
-Mutta sen sijaan, että olisi joutunut suunniltaan tämän odotetun ja
-yllätyksenä pelätyn tuskan vuoksi, hänen sydämensä pysyi, päästyään
-tästä ratkaisevasta kohtauksesta, tyynenä ja rauhallisena; se löi
-hitaasti, hiljaa tämän lankeemuksen jälkeen, jonka masentamana hänen
-mielensä oli, eikä se ollenkaan näyttänyt ottavan osaa hänen sielunsa
-kauhistukseen.
-
-Rouva de Guilleroy toisti, aivankuin kuullakseen sen ja tullakseen
-siitä vakuutetuksi: "Olen siis langennut nainen." Ei mikään kaiku
-hänen ruumiissaan vastannut tähän omantunnon valitukseen.
-
-Hän antoi heilahtelevien vaunujen jonkun aikaa tuuditella itseään,
-siirtäen hiukan tuonnemmaksi mietiskelyn, johonka hänen olisi
-ryhdyttävä tämän julman tilanteen johdosta. Ei, hän ei enää kärsinyt.
-Hän pelkäsi vain ajatella, siinä kaikki, pelkäsi saada tietää,
-ymmärtää ja harkita; mutta hänestä tuntui päinvastoin, että siinä
-himmeässä ja tutkimattomassa olemuksessa, jonka muodostaa meidän
-vaistojemme ja halujemme lakkaamaton taistelu, vallitsi rauha, joka
-ei näyttänyt todenmukaiselta.
-
-Kun tätä omituista lepoa oli kestänyt ehkä puoli tuntia ja kreivitär
-vihdoin käsitti ettei epätoivo, jonka piti tulla, saapunutkaan, hän
-karisti itsestään tämän horrostilan ja mutisi: "Tämäpä on hassua, en
-ole enää juuri ollenkaan suruissani."
-
-Silloin hän alkoi moittia itseään. Viha syttyi hänessä hänen omaa
-sokeuttaan ja heikkouttaan vastaan. Kuinka hän ei ollut aavistanut
-tätä? Kuinka ei hän ollut käsittänyt, että tämän taistelun hetki
-oli tuleva, että tämä mies miellytti häntä kyllin tehdäkseen hänet
-veltoksi ja että mitä vilpittömimpiinkin sydämiin puhaltaa joskus
-himo kuin tuulenpuuska, joka vie tahdon mukanaan.
-
-Näin kovasti itseään moitittuaan ja halveksittuaan, kreivitär kysyi
-itseltään kauhistuneena, mitä nyt tulisi tapahtumaan.
-
-Hänen ensimmäinen aikomuksensa oli katkaista heti suhteensa maalariin
-ja olla häntä enää milloinkaan näkemättä.
-
-Tuskin oli hän tehnyt tämän päätöksen, kun tuhannet syyt ilmestyivät
-heti sitä vastustamaan.
-
-Kuinka selittäisi hän tämän riitautumisen? Mitä sanoisi miehelleen?
-Eikö epäluulon alaiseksi joutunutta totuutta kuiskailla ja levitellä
-kaikkialle?
-
-Eikö ollut parempi näennäisesti päästäkseen pälkähästä näytellä
-Olivier Bertiniin itseensä nähden välinpitämättömyyden ja unhoituksen
-teeskentelevää komediaa ja osoittaa tälle, että hän oli poistanut
-olemattomiin tämän minuutin muistostaan ja elämästään?
-
-Mutta voisiko hän sitä? Olisiko hänellä rohkeutta ilmestyä
-taiteilijan luo, olla muistamatta mitään, katsella häntä närkästyneen
-ja hämmästyneen näköisenä ja sanoa: "Mitä te minusta tahdotte?"
-miehelle, jonka pikaisesta ja väkivaltaisesta tunnepurkauksesta hän
-oli tullut osalliseksi.
-
-Hän harkitsi kauan eikä kuitenkaan tehnyt toista päätöstä, koska ei
-mikään muu ratkaisu näyttänyt hänestä mahdolliselta.
-
-Hän menisi taiteilijan luo seuraavana päivänä -- rohkeasti -- ja
-tekisi tälle heti ymmärrettäväksi, mitä hän tahtoi, mitä hän vaati
-häneltä. Ei koskaan yksikään sana, ainoakaan viittaus, ainoakaan
-katse saanut muistuttaa hänelle tätä häpeää.
-
-Kärsittyänsä -- sillä hän kai myös kärsi -- Bertin tyytyisi varmasti
-kohtaloonsa, rehellisenä ja sivistyneenä miehenä, ja pysyisi vastedes
-samana, jona hän siihen saakka oli ollut.
-
-Tämän uuden päätöksen tehtyänsä kreivitär antoi ajurille osoitteensa
-ja palasi kotiin syvän alakuloisuuden vallassa; hän halusi vain
-mennä lepäämään, olla ketään näkemättä, nukkua ja unhoittaa. Hän
-sulkeutui huoneeseensa ja pysyi siellä päivälliseen saakka loikoen
-leposohvallaan velttona ja untelona tahtomatta enää vaivata mieltään
-tällä vaaroja pursuavalla ajatuksella.
-
-Hän meni määrätyllä hetkellä ruokasaliin, hämmästyneenä siitä, että
-oli niin rauhallinen ja odotti miestään tavallisen näköisenä. Tämä
-tuli kantaen sylissään pikku tyttöä: kreivitär puristi miehensä kättä
-ja suuteli lasta tuntematta mitään ahdistavaa tuskaa.
-
-Herra de Guilleroy tiedusteli, mitä hän oli tehnyt. Hän vastasi
-välinpitämättömästi istuneensa mallina kuten joka päivä.
-
--- Ja onko muotokuva kaunis? sanoi kreivi.
-
--- Siitä tulee aika hyvä.
-
-Kreivi puhui taas asioista, joita hän mielellään kertoi syödessään,
-edustajakamarin istunnosta ja tavaroiden väärentämistä koskevasta
-lakiehdotuksesta.
-
-Tämä lavertelu, jota kreivitär tavallisesti sieti hyvin, kiihoitti
-häntä nyt, saattoi hänet katselemaan tarkkaavaisemmin tuota
-jokapäiväistä miestä ja korupuhujaa, jota huvittivat nuo asiat; mutta
-hän hymyili kuunnellessaan miestänsä ja vastasi ystävällisesti,
-vieläpä herttaisemmin ja ihastuneempana kuin tavallisesti näihin
-tyhjänpäiväisyyksiin. Hän ajatteli katsellessaan kreiviä: "Olen
-pettänyt hänet. Hän on minun mieheni, olen pettänyt hänet. Eikös se
-ole omituista, ei mikään enää voi estää sitä, ei mikään voi tehdä
-sitä tekemättömäksi. Olen sulkenut silmäni. Olen taipunut muutamien
-sekuntien aikana, ainoastaan muutamien sekuntien, suutelemaan toista
-miestä, ja minä en ole enää kunniallinen vaimo. Muutamat sekunnit
-minun elämässäni, muutamat sekunnit, joita ei voi poistaa, ovat
-tuottaneet minulle tämän vakavan, lyhyen, pienen teon, jota ei voi
-enää korjata, rikoksen, kaikkein häpeällisimmän vaimolle... ja minä
-en tunne ollenkaan epätoivoa. Jos minulle olisi sanottu sitä eilen,
-niin en olisi sitä uskonut. Jos minulle olisi sitä vakuutettu,
-olisin kohta ajatellut kauheita omantunnontuskia, joiden raatelemana
-minun pitäisi olla tänään. Ja minulla ei ole niitä juuri ollenkaan."
-Herra de Guilleroy läksi ulos päivällisen jälkeen, niinkuin hän teki
-melkein joka päivä.
-
-Silloin rouva otti syliinsä pikku tytön ja itki häntä suudellessaan;
-hän itki vilpittömiä kyyneleitä, omantunnonkyyneleitä, ei ollenkaan
-sydämen.
-
-Mutta hän ei nukkunut ollenkaan.
-
-Huoneensa pimeydessä hän vaivasi itseänsä yhä edelleen vaaroilla,
-joita hänelle voi aiheuttaa maalarin käytös; ja hän pelkäsi seuraavan
-päivän tapaamista sekä sitä, mitä hänen pitäisi sanoa taiteilijalle
-katsoessaan häntä kasvoihin.
-
-Hän nousi aikaisin ylös, jäi loikomaan lepotuoliinsa koko
-aamupäiväksi, ponnistellen kaikki voimansa arvatakseen mitä hänen
-oli pelättävä, mitä hänen olisi vastattava, sekä ollakseen valmis
-kaikkien yllätyksien varalta.
-
-Hän läksi aikaiseen liikkeelle harkitakseen asiaa vielä kulkiessaan.
-
-Bertin ei ollenkaan odottanut häntä ja kyseli itseltään jo eilisestä
-alkaen, mitä hänen oikeastaan pitäisi tehdä kreivittäreen nähden.
-
-Tämän poislähdön, tämän paon jälkeen, jota Bertin ei ollut uskaltanut
-vastustaa, hän oli jäänyt yksin kotiin kuullen vielä, vaikka
-kreivitär jo oli kaukana, hänen askeliensa kaiun, hänen hameensa
-kahinan ja kiinnipaiskatun oven rämähdyksen.
-
-Hän jäi seisomaan täynnä hehkuvaa, syvää, kuohuvaa iloa. Hän oli
-siis vallannut kreivittären! Se oli tapahtunut heidän kesken! Oliko
-se mahdollista? Tämän riemuvoiton vaikuttaman hämmästyksen jälkeen
-Bertin nautti siitä, ja paremmin pienissä erin omistaakseen tämän
-nautinnon, hän istuutui, melkein kävi pitkälleen sohvalle, jossa hän
-oli syleillyt kreivitärtä.
-
-Hän jäi siihen kauaksi aikaa sen ajatuksen täyttämänä, että kreivitär
-oli hänen rakastajattarensa ja että heidän välillään, tämän naisen,
-jota hän niin suuresti oli halunnut, ja hänen, oli solmiutunut
-muutamissa hetkissä se salainen side, joka kiinnittää kaksi olentoa
-toisiinsa. Hän säilytti yhä vielä ruumiissaan väräjävänä voimakkaan
-muiston tuosta pikaisesta hetkestä, jolloin heidän huulensa olivat
-kohdanneet toisensa ja jolloin heidän ruumiinsa olivat yhtyneet
-vavahtaakseen yhdestä suuresta elämän värähdyksestä.
-
-Hän ei ollenkaan lähtenyt ulos sinä iltana, kyllikseen nauttiakseen
-tästä ajatuksesta; hän meni aikaiseen nukkumaan kokonaan väräjävänä
-onnesta.
-
-Seuraavana aamuna, tuskin vielä heränneenä, hän jo kysyi
-itseltään: "Mitä minun tulee tehdä?" Jollekin ilotytölle, jollekin
-näyttelijättärelle hän olisi lähettänyt kukkia taikkapa koristeen;
-mutta nyt hän oli aivan ymmällä ja kiusaantunut tämän uuden tilanteen
-johdosta.
-
-Epäilemättä täytyi kirjoittaa... Mutta mitä? Hän töhersi, raapi, repi
-ja alkoi uudestaan kaksikymmentä kirjettä, jotka näyttivät kaikki
-hänestä loukkaavilta, innoittavilta, naurettavilta.
-
-Hän tahtoi hienostunein ja viehättävin sanoin ilmaista sielunsa
-kiitollisuuden, hurjan hellyytensä innostuksen, sekä tarjota
-loppumatonta uskollisuutta; mutta hän ei keksinyt näitä intohimoisia
-ja vivahdusrikkaita asioita ilmituodakseen muita kuin tuttuja
-lauseparsia, jokapäiväisiä, kömpelöitä ja poikamaisia käänteitä.
-
-Hän luopui siis kirjoittamisajatuksesta ja päätti lähteä katsomaan
-häntä, heti kun malli-istuntotunti olisi kulunut, siliä hän ajatteli,
-ettei kreivitär tulisikaan.
-
-Sulkeutuen silloin ateljeehensa hän hurmautui muotokuvan edessä,
-häntä hiveli halu huulillansa kosketella maalausta, johonka jotakin
-kreivittärestä oli kiinnitetty, ja aika-ajoittain hän katseli
-ikkunasta kadulle. Kaikki kaukaa näkyvät hameet aiheuttivat hänelle
-sydämentykytystä. Kaksikymmentä kertaa hän luuli tuntevansa
-kreivittären, kun sitten hänen kreivittäreksi luulemansa nainen oli
-mennyt ohi, hän istuutui hetkeksi alakuloisena kuin pettymyksen
-jälkeen.
-
-Yhtäkkiä hän näki kreivittären, epäili oliko tämä hän, otti kiikarin,
-tunsi hänet ja voimakkaan liikutuksen myllertämänä istuutui
-odottamaan häntä.
-
-Kun hän astui sisään, syöksyi taiteilija polvilleen ja tahtoi tarttua
-hänen käsiinsä, mutta kreivitär veti ne äkkiä takaisin, ja kun Bertin
-yhä pysyi polvillaan hänen jalkojensa edessä, tuskan vallassa ja
-silmät kohotettuina häntä kohti, sanoi kreivitär ylimielisesti:
-
--- Mitä te oikein teette, herra? En käsitä teidän asentoanne.
-
-Bertin sopersi:
-
--- Oi rouva, minä rukoilen teitä...
-
-Kreivitär keskeytti hänet säälimättä:
-
--- Nouskaa, te olette naurettava.
-
-Taiteilija nousi pelästyneenä mutisten:
-
--- Mikä teidän on? Älkää kohdelko minua näin, rakastan teitä...
-
-Silloin kreivitär muutamin nopein ja kuivin sanoin osoitti hänelle
-tahtonsa ja järjesti tilanteen.
-
--- En ymmärrä mitä te tahdotte sanoa! Älkää puhuko minulle koskaan
-rakkaudestanne, taikka jätän tämän ateljeen ollakseni koskaan tänne
-palaamatta. Jos te unohdatte ainoatakaan kertaa tämän täällä oloni
-ehdon, ette koskaan enää tule näkemään minua.
-
-Taiteilija katseli häntä aivan ymmällä tästä kovasydämisyydestä, jota
-hän ei ollut odottanut; sitten hän käsitti ja lausui hiljaa:
-
--- Tottelen, rouva.
-
-Kreivitär vastasi:
-
--- Erittäin hyvä, sitä odotinkin teiltä! Nyt tehkää työtä, sillä kuva
-ei ole vielä kohtakaan valmis.
-
-Bertin otti siis palettinsa ja ryhtyi maalaamaan; mutta hänen kätensä
-vapisivat, hänen himmentyneet silmänsä katsoivat näkemättä; häntä
-halutti itkeä, niin hän tunsi sydämensä murjotuksi.
-
-Hän koetteli puhella kreivittärelle; tämä tuskin vastasi. Kun Bertin
-yritti sanoa rouva de Guilleroylle kohteliaisuuden hänen hipiästään,
-niin pysähdytti tämä hänet niin musertavalla äänensävyllä, että
-taiteilija sai yhtäkkiä noita rakastavien raivokohtauksia, jotka
-muuttavat vihaksi hellyyden. Hänen sielussaan ja ruumiissaan tapahtui
-voimakas hermopuistatus, ja heti paikalla, ilman mitään väliastetta,
-hän inhosi kreivitärtä. Niin, niin, niinhän oli asianlaita, hänhän
-oli nainen! Hän oli toisten kaltainen hän myöskin! Ja miksei?
-Hän oli petollinen, häilyvä ja heikko niinkuin kaikki naiset.
-Hän oli kiehtonut hänet, viekoitellut tyttöhempukan juonilla,
-koettanut hurmata häntä antamatta sitten mitään, kiihoittaen häntä,
-sitten kieltäytyäkseen, käyttäen häntä kohtaan kaikkien kurjien
-keimailijoiden temppuja, noiden naisten, jotka näyttävät aina
-valmiilta riisuutumaan niin kauan kuin mies, jonka he saattavat
-katukoirien kaltaiseksi, ei vielä läähätä himosta.
-
-Sitä pahempi hänelle lopultakin; hän oli omistanut tämän naisen,
-hän oli vallannut hänet. Kreivitär voi pestä ruumiinsa sienellä ja
-vastata hänelle röyhkeästi, hän ei kuitenkaan poistaisi mitään,
-ja hän, Bertin, kyllä unhoittaisi tämän naisen. Todellakin,
-hän olisi tehnyt suuren mielettömyyden jos olisi ottanut
-vastuksikseen tuollaisen rakastajattaren, joka olisi kalvanut hänen
-taiteilijaelämäänsä sievän naisen oikullisin hampain.
-
-Häntä halutti viheltää, samoin kuin hän teki malliensa edessä; mutta
-kun hän tunsi hermostuneisuuden kasvavan ja pelkäsi tekevänsä jonkun
-tyhmyyden, niin lyhensi hän istuntoa sanoen menevänsä muka tapaamaan
-jotakin henkilöä.
-
-Kun he ottivat jäähyväiset erotessaan, niin he varmasti luulivat
-olevansa kauempana toisistaan kuin sinä päivänä, jolloin he
-kohtasivat toisensa herttuatar de Mortemainin luona.
-
-Heti kun kreivitär oli lähtenyt, otti Bertin hattunsa ja
-päällystakkinsa ja meni ulos. Kylmä aurinko vanuntapaisen usvan
-peittämältä, siniseltä taivaalta, lähetti kaupunkiin kalpeata, hiukan
-petollisen ja surullisen näköistä valoa.
-
-Käveltyänsä jonkun aikaa nopein ja kiihtynein askelin, tuupaten
-ohikulkevia, jottei hänen tarvinnut poiketa suorasta viivasta, hänen
-kova raivonsa kreivitärtä kohtaan mureni epätoivoiseksi suruksi
-ja katumukseksi. Toistettuaan itselleen kaiken sen, mistä hän oli
-moittinut tätä, hän muisti, nähdessään toisia naisia kulkevan ohi,
-kuinka sievä ja viehättävä kreivitär oli. Kuten niin monet muut,
-jotka eivät sitä tunnusta, oli Bertinkin aina odottanut tuota
-hyvin harvinaista sattumaa, ainoata runollista ja intohimoista
-lempeä, joka haaveissa väikkyy sydämissämme. Eikö hän ollut
-löytämäisillään sitä? Eikö juuri tämä nainen olisi tuonut hänelle
-tämän melkein mahdottomalta näyttävän onnen? Miksikä sitten ei
-mitään voi toteuttaa? Miksei voi lujasti siepata kiinni sitä, mitä
-tavoittelee, tai miksi saavuttaa siitä vain sirpaleita, jotka tekevät
-tuskallisemmaksi tämän pettymyksien ajojahdin.
-
-Hän ei ollut enää vihoissaan nuorelle naiselle, vaan itse elämälle.
-Nyt kun hän harkitsi asiaa, niin miksi hän olisi oikeastaan ollut
-suutuksissaan tälle? Mistä voi hän moittia kreivitärtä loppujen
-lopuksi? -- siitäkö, että tämä oli ollut rakastettava, hyvä ja
-suloinen hänelle sensijaan että kreivitär voi moittia häntä siitä,
-että hän oli käyttäytynyt kuin pahantekijä.
-
-Hän palasi kotiin aivan surumielisenä. Hän olisi tahtonut pyytää
-kreivittäreltä anteeksi, uhrautua hänen puolestaan, saattaa hänet
-unhoittamaan, ja hän koetti keksiä, millä keinoin hän voisi saada
-tämän ymmärtämään, kuinka hän, Bertin, kuolemaansa saakka tulisi
-vastedes aina noudattamaan hänen tahtoaan.
-
-Seuraavana päivänä kreivitär siis saapui tyttärensä seuraamana, niin
-surumielisesti hymyillen ja niin kärsivän näköisenä, että taiteilija
-luuli näkevänsä hänen onnettomissa sinisissä silmissään, jotka siihen
-saakka olivat olleet niin iloiset, koko tämän naisen sydämen huolet,
-tunnonvaivat ja lohduttoman surun. Hän herätti taiteilijassa sääliä
-ja saattaaksensa kreivittären unohtamaan Bertin osoitti hänelle
-varovaisesti pidättyen hienointa huomaavaisuutta. Rouva de Guilleroy
-vastasi siihen lempeästi, ystävällisesti, kärsivän naisen väsyneellä
-ja murtuneella tavalla.
-
-Ja taiteilijan valtasi häntä katsellessaan uudestaan hurja halu
-rakastaa häntä ja tulla rakastetuksi; hän kysyi itseltään, kuinka
-kreivitär ei ollut enää vihoissaan, kuinka hän voi vielä palata,
-kuunnella häntä ja vastata hänelle, sen jälkeen kuin tämä muisto oli
-heidän välillään.
-
-Siitä hetkestä saakka, kun kreivitär voi uudestaan nähdä hänet,
-kuulla hänen äänensä ja kestää hänen edessään tuota ainoata ajatusta,
-jonka ei pitänyt jättää häntä, oli selvä, että tämä ajatus ei
-ollut tullut hänelle sietämättömäksi. Kun nainen vihaa miestä,
-joka on häntä loukannut, niin ei hän voi tavata tätä ilman, että
-tämä viha purkautuu. Mutta tämä mies ei voi myöskään pysyä hänelle
-yhdentekevänä. Naisen täytyy joko vihata häntä taikka antaa hänelle
-anteeksi. Kun hän antaa anteeksi, silloin ei hän ole enää kaukana
-rakkaudesta.
-
-Yhä maalaten verkalleen Bertin mietiskeli täten pienin, tarkoin,
-selvin ja varmoin perustein; hän tunsi itsensä kirkasälyiseksi,
-voimakkaaksi ja kykeneväksi itseänsä hilliten vastaanottamaan kaikki
-tapahtumat.
-
-Tarvitsi vaan olla järkevä, kärsivällinen, uskollinen, ja hän saisi
-kreivittären takaisin jonakin kauniina päivänä.
-
-Hän osasi odottaa. Rauhoittaakseen kreivitärtä, valloittaakseen
-hänet takaisin, hän käytti vuorostaan oveluutta, näennäisiin
-tunnonvaivoihin kätkettyjä hellyydenosoituksia, epäröivää
-huomaavaisuutta ja välinpitämätöntä käytöstä. Ollen varma tulevasta
-onnestaan hän pysyi tyynenä; mitäpä hänelle merkitsi, tapahtuiko se
-hiukan ennemmin tai hiukan myöhemmin! Tunsipa hän vielä outoa ja
-erikoisen laatuista huvia siitä, ettei ollenkaan kiirehtinyt, että
-väijyi häntä, ja sanoi itseksensä: "Hän pelkää!" nähdessään hänen
-tulevan lapsensa kanssa.
-
-Bertin tunsi, että heidän välillään kehittyi hiljalleen lähestyminen,
-ja että kreivittären katseihin ilmestyi jotakin vierasta, jotakin
-väkinäistä, tuskallisen suloista, tuota taistelevan sielun kehoitusta
-ja heikkenevän tahdon kutsua, joka näyttää sanovan: "Mutta valloita
-minut toki väkirynnäköllä!"
-
-Jonkun ajan kuluttua kreivitär palasi yksin taiteilijan
-pidättyväisyydestä rauhoittuneena. Silloin tämä kohteli häntä
-ystävättärenä, toverina, puhui hänelle elämästään, suunnitelmistaan,
-taiteestaan, kuin veljelle.
-
-Tämän avomielisyyden viehättämänä kreivitär otti ilolla vastaan
-neuvonantajattaren tehtävän; häntä mairitteli se, että Bertin näin
-asetti hänet erikoisasemaan muihin naisiin nähden, ja hän oli
-vakuutettuna siitä, että tämän taiteellinen kyky hienostuisi tässä
-läheisessä älyllisessä vuorovaikutuksessa. Mutta kyselemällä hänen
-mieltään ja osoittamalla hänelle kunnioitustaan taiteilija sai
-kreivittären siirtymään aivan luonnollisesti neuvonantajan tehtävästä
-innoittavan papittaren tehtävään. Kreivitär piti hauskana laajentaa
-näin vaikutustaan tähän etevään mieheen, ja hän suostui melkein
-siihen, että Bertin rakasti häntä taiteilijana, koska hän innoitti
-hänen teoksensa.
-
-Eräänä iltana, pitkien keskustelujen jälkeen kuuluisien maalarien
-rakastajattarista kreivitär liukui hiljaa Bertinin syliin. Hän jäi
-siihen tällä kertaa koettamatta paeta ja vastasi toisen suudelmiin.
-
-Silloin ei hänellä ollut enää mitään tunnonvaivoja, vaan epämääräinen
-lankeemuksentunne, ja vastataksensa järkensä moitteisiin hän
-uskoi, että se oli sallimus. Kun häntä veti Bertinin puoleen hänen
-sydämensä, joka oli neitsyellinen, ja sielunsa, joka oli tyhjä, ja
-kun hänen ruumiinsa valtasivat vähitellen voimakkaat hyväilyt, niin
-hän kiintyi tähän kohta niinkuin kiintyvät hellät naiset, jotka
-rakastavat ensimäisen kerran.
-
-Taiteilijassa taas tapahtui kova, aistillinen ja runollinen
-lemmenpurkaus. Hänestä tuntui välistä, että hän oli lähtenyt lentoon
-jonakin päivänä, kädet ojennettuina, ja että hän oli voinut syleillä
-voimakkain käsivarsin tuota siivekästä ja suurenmoista unelmaa, joka
-aina väikkyy meidän toiveittemme yllä.
-
-Hän oli saanut valmiiksi kreivittären muotokuvan, parhaimman varmaan
-maalauksistaan, sillä hän oli osannut nähdä ja kiinnittää kankaalla
-tuota jotakin sanoin ilmaisematonta, jota ei juuri koskaan maalari
-havaitse, tuota sielun heijastusta, mysteerioita ja ilmettä, joka
-värähtelee kasvoilla ja jota on vaikea siepata kiinni.
-
-Sitten kului kuukausia ja sitten vuosia, jotka tuskin höllensivät
-sitä sidettä, joka yhdisti toisiinsa kreivitär de Guilleroyn ja
-maalari Olivier Bertinin. Taiteilijassa ei ollut enää tuota ensi
-aikojen hurmiota, vaan rauhallista, syvää rakkautta, jonkinlaista
-rakastavaa ystävyyttä, johon hän oli tottunut.
-
-Kreivittäressä sitävastoin kasvoi lakkaamatta intohimoinen
-kiintyminen, sellaisten naisten sitkeä kiintymys, jotka antautuvat
-jollekin miehelle kokonaan ja ainaiseksi. Kunniallisina ja
-vilpittöminä aviorikoksessaan, niinkuin he olisivat voineet olla sitä
-avioliitossaankin, he pyhittäytyvät tälle ainoalle hellyydelle, josta
-mikään ei heitä vieroita. He eivät ainoastaan rakasta rakastajaansa,
-mutta he tahtovatkin rakastaa häntä, ja silmät yksinomaan häneen
-kiinnitettyinä askarruttaa heidän sydäntänsä siihen määrin tämän
-miehen ajatteleminen, ettei mitään vierasta enää voi päästä sinne. He
-ovat sitoneet elämänsä päättäväisesti, aivan niinkuin sidotaan kädet,
-ennenkuin hypätään korkealta sillalta veteen, kun osataan uida ja kun
-tahdotaan kuolla.
-
-Mutta siitä hetkestä alkaen, jolloin kreivitär näin oli antautunut,
-hän tunsi itseänsä ahdistavan pelon Olivier Bertinin uskollisuudesta.
-Eihän mikään muu pidättänyt tätä kuin ainoastaan hänen miehen
-tahtonsa, hänen oikkunsa, hänen ohimenevä mieltymyksensä naiseen,
-jonka hän oli kohdannut eräänä päivänä, niinkuin hän oli jo kohdannut
-niitä niin useita toisia! Hän tunsi Bertinin niin vapaaksi ja niin
-helposti viekotelluksi, hänet, joka eli ilman velvollisuuksia, ilman
-tottumuksia ja turhia arkailuja, kuten kaikki miehet. Hän oli kaunis,
-kuuluisa, kaikkialle haluttu, hänellä oli hänen nopeasti heränneiden
-halujensa saavutettavissa kaikki hienoston naiset, joiden siveys
-on niin hauras, ja kaikki puolimaailman ja teatterinaiset, jotka
-tuhlaavat suosiotaan sellaisille miehille, kuin hän. Joku heistä
-voisi illallisen jälkeen seurata häntä ja miellyttää häntä, vallata
-hänet ja pitää hänet.
-
-Hän eli siis alituisessa Bertinin menettämisen pelossa, vakoillen
-hänen käytöstään, hänen esiintymistään, joutuen aivan suunniltaan
-yhdestä sanasta ja tuskan valtaan heti, kun Bertin ihaili toista
-naista, kehui viehättäviä kasvoja tahi siroa vartaloa. Kaikki,
-mitä hän ei tietänyt taiteilijan elämästä, sai hänet vapisemaan ja
-kaikki mitä hän siitä tiesi, täytti hänet kauhulla. Joka kerran
-heidän tavatessaan toisensa kreivitär tuli aivan nerokkaaksi
-kuulustellessaan häntä hänen huomaamattaan, saadaksensa hänet
-lausumaan ajatuksensa näkemistään henkilöistä, taloista, joissa hän
-oli syönyt päivällistä, ja mitä vähäpätöisimmistä hänen mielensä
-vaikutelmista. Ja heti, kun hän luuli vainuavansa jonkun naisen
-mahdollista vaikutusta, hän vastusti sitä ihmeellisen suurella
-salakavaluudella ja lukemattomin keinoin.
-
-Oi, usein hän arvasi edeltäpäin nuo lyhyet lemmenkuhertelut, joilla
-ei ole syvempää pohjaa, jotka kestävät silloin tällöin viikon tai
-pari jokaisen huomattavan taiteilijan elämässä.
-
-Hän havaitsi niin sanoaksemme sisällisesti vaaran, ennenkuin hän
-edes oli saanut vihiäkään uuden tunteen heräämisestä Olivierissa.
-Hän havaitsi sen siitä juhlallisesta näöstä, jonka saavat sellaisen
-miehen silmät ja kasvot, jota ylenmäärin kiihoittaa lemmenhaave.
-
-Silloin hän alkoi kärsiä; hän ei nukkunut, hänen uniansa häiritsivät
-kiduttavat epäilykset. Yllättääkseen Bertinin hän saapui usein hänen
-luokseen ilmoittamatta mitään tulostaan, teki hänelle kysymyksiä,
-jotka näyttivät lapsellisilta, tutkisteli hänen sydäntään ja kuunteli
-hänen ajatuksiaan koetellen, aivan niinkuin kuunnellaan saadaksensa
-selvää jossakin elävässä olennossa olevasta taudista. Ja hän itki
-heti kun oli yksin, vakuutettuna siitä, että jonakin päivänä
-taiteilija häneltä otettaisiin, että häneltä ryöstettäisiin tämä
-rakkaus, johon hän oli niin lujasti kiintynyt, koska hän oli siihen
-asettanut tahtonsa ja lemmenvoimansa mukana kaikki toiveensa ja
-kaikki unelmansa.
-
-Kun hän sitten huomasi Bertinin taas palaavan luokseen näiden
-pikaisten loittonemisien jälkeen, tunsi hän myös, ottaessaan hänet
-takaisin ja omistaessaan hänet uudestaan, aivan kuin kadotetun ja
-uudestaan löydetyn esineen, hiljaista ja syvää onnea, joka joskus
-hänen kulkiessaan kirkon ohi, ajoi hänet sinne kiittämään Jumalaa.
-
-Ajatusten alituinen kiinnittäminen siihen, että miellyttäisi Bertiniä
-enemmän kuin kukaan muu nainen, ja säilyttäisi hänet kaikkia muita
-vastaan, oli tehnyt hänen koko elämästään keskeytymättömän keimailun
-taistelun. Hän oli taistellut hänestä, hänen edessään lakkaamatta
-sulollaan, kauneudellaan, hienoudellaan. Hän tahtoi, että kaikkialla,
-missä taiteilija kuulisi puhuttavan hänestä, kehuttaisiin hänen
-viehätystään, aistikkuuttaan, henkevyyttään ja pukujaan. Hän tahtoi
-miellyttää toisia hänen tähtensä ja viehättää heitä, jotta Bertin
-olisi ylpeä ja mustasukkainen hänestä. Ja joka kerta kun hän arvasi
-hänen olevan mustasukkaisen, hän, annettuaan Bertinin hiukan kärsiä,
-järjesti tälle riemuvoiton, joka taas elvytti hänen rakkauttaan,
-kiihoittaen hänen turhamielisyyttään.
-
-Sitten ymmärtäen, että mies voi aina tavata seuraelämässä naisen,
-jonka ruumiillinen viehätys olisi voimakkaampi, koska se oli uusi,
-turvautui hän kaikkiin keinoihin: hän imarteli ja hemmoitteli
-taiteilijaa.
-
-Varovaisella ja jatkuvalla tavalla hän antoi ylistyksen virrata hänen
-ylitseen; hän tuuditteli taiteilijaa ihailullaan ja kietoi häntä
-kehumisillaan, niin että kaikkialla muualla hän löytäisi ystävyyttä
-ja vieläpä hellyyttä vähän joka olisi kylmempää ja epätäydellisempää,
-ja että, jos toiset myöskin rakastivat häntä, hän lopulta kuitenkin
-huomaisi, ettei kukaan ymmärtänyt häntä niinkuin kreivitär.
-
-Hän teki talostaan, kahdesta vierashuoneestaan, joihin taiteilija
-niin usein tuli, paikan, mikä houkutteli hänen taiteilijaylpeyttään
-yhtä paljon kuin hänen miehensydäntään, parisilaisen paikan, johon
-hän mieluimmin tuli, jossa kaikki hänen toivomuksensa ja halunsa
-yhtaikaa tyydytettiin.
-
-Kreivitär ei oppinut ainoastaan keksimään kaikkia hänen
-makuvaatimuksiaan antaakseen hänelle, tyydyttäessään ne talossaan,
-sellaisen hyvinvoinnin tunteen, ettei mikään sitä korvaisi, vaan
-hän ymmärsi herättää uusia sellaisia, luoda hänelle kaikenlaisia
-herkutteluja, aineellisia ja tunneherkutteluja, pienien
-huomaavaisuuksien, lemmenihailun ja imartelun tottumuksia! Kreivitär
-ponnisteli kaikki voimansa viehättääkseen hänen silmiään aistikkaalla
-hienoudella, hänen hajuhermojaan hienoilla hajuvesillä, hänen
-korviaan ylistelyillä ja hänen suutaan ravinnolla.
-
-Mutta kun kreivitär oli istuttanut hänen itsekkään ja juhlitun
-naimattoman miehen sieluunsa ja ruumiiseensa koko joukon pieniä
-tyrannimaisia tarpeita, kun hän oli hyvin varma siitä, ettei mikään
-rakastajatar välittäisi niinkuin hän pitää huolta niistä ja ylläpitää
-niitä sitoaksensa miehen kaikkien elämän pienien nautintojen avulla,
-niin hän pelkäsi yhtäkkiä, nähdessään Bertinin kyllästyvän omaan
-kotiinsa, valittavan lakkaamatta yksinäänelämistä ja, kun hän ei
-voinut tulla kreivittären luo muuten, kuin seuraelämän asettamia
-varokeinoja noudattaen, koettavan klubissa kaikin keinoin lieventää
-eristäytymistään, hän pelkäsi, että Bertin alkaisi ajatella naimisiin
-menoa.
-
-Eräänä päivänä hän kärsi niin suuresti näistä levottomuuksista,
-että hän toivoi vanhuutta saadaksensa nämä tuskat loppumaan ja
-levätäksensä jäähtyneessä, rauhallisessa lemmessä.
-
-Vuodet kuluivat kuitenkin eroittamatta heitä. Kreivittären
-kiinnittämä kahle oli luja ja hän korjasi aina renkaat sikäli kuin
-ne kuluivat. Mutta hän valvoi alati huolestuneena maalarin sydäntä,
-niinkuin valvotaan lasta, joka kulkee ajoneuvojen täyttämän kadun
-poikki, ja joka päivä hän vielä pelkäsi odottamatonta tapahtumaa,
-joka uhaten väikkyy yllämme.
-
-Kreivi, joka ei epäillyt, eikä ollut mustasukkainen, piti
-luonnollisena tätä vaimonsa läheistä ystävyyssuhdetta kuuluisaan
-taiteilijaan, joka otettiin kaikkialla vastaan erittäin
-huomaavaisesti. Kun nämä kaksi miestä aina tapasivat toisensa,
-tottuivat he toisiinsa ja lopulta he pitivät toisistaan.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Kun Bertin perjantai-iltana astui ystävättärensä taloon, jossa
-juhlapäivällisin piti vietettämän Antoinette de Guilleroyn
-kotiintuloa, ei hän tavannut pienessä Ludvig XV:n salongissa vielä
-muita kuin herra de Musadieun, joka juuri oli saapunut.
-
-Tämä oli vanha, henkevä mies, josta ehkä olisi voinut tulla
-merkkihenkilö ja joka ei mistään saanut lohdutusta siitä, mitä hän
-olisi voinut olla ja mitä hän ei ollut.
-
-Keisarillisten museoiden entisenä hoitajana hänen oli onnistunut
-tulla nimitetyksi uudestaan tasavallan taidekokoelmien tarkastajaksi.
-Tämä ei estänyt häntä kuitenkaan ennenkaikkea olemasta ruhtinaiden,
-kaikkien ruhtinattarien, herttuattarien ja yleensä eurooppalaisen
-ylimystön ystävä sekä kaikenlaisten taiteilijoiden vannoutunut
-suojelija. Hänellä oli vilkas äly -- hän kykeni pikaisesti huomaamaan
-asiantilan -- sekä sitäpaitsi hyvä puhetaito, joten hän osasi sanoa
-viehättävästi mitä tavallisimpia asioita, ja kun hänellä sitäpaitsi
-oli joustava ajatus, joka saattoi hänet helposti mukautumaan kaikkiin
-ympäristöihin, sekä hieno diplomatin vainu, jolla hän pystyi
-arvostelemaan ihmisiä ensinäkemältä, niin kulki hän päivät ja illat
-pääksytysten salongista salonkiin kehittäen valistunutta, hyödytöntä
-ja lavertelevaa toimeliaisuuttaan.
-
-Hän näytti olevan sovelias kaikkeen, hän puhui kaikesta näennäisen
-asiantuntijan viehättävällä ja helppotajuisen selvällä tavalla, joka
-hankki hänelle suuren arvon ylhäisön naismaailmassa. Näille teki hän
-näet palveluksia kiertävänä tietovarastona. Hän tiesi todellakin
-paljon asioita olematta koskaan lukenut muita kuin välttämättömän
-tarpeellisia kirjoja; mutta hän oli mitä parhaimmissa väleissä viiden
-akatemian kanssa, kaikkien tiedemiesten, kaikkien kirjailijain
-ja erikoisoppineiden kanssa, joita hän kuunteli arvostellen. Hän
-osasi unhoittaa kohta liian teknilliset tahi hänen kertomuksilleen
-hyödyttömät selitykset, piti muistissaan sangen hyvin muut ja antoi
-siten näin kaikkialta haalituille tiedoilleen luontevan, selvän
-ja yksinkertaisen muodon, joka ne teki helposti ymmärrettäviksi
-kuin tieteelliset sadut. Hän vaikutti aivan kuin aatevarasto, kuin
-laaja liikehuoneusto, jossa ei tavata koskaan harvinaisia esineitä,
-mutta jossa sensijaan on kaikkia toisia kosolta, huokeahintaisia,
-kaikenlaatuisia, kaikkialta hankittuja, talousesineistä aina
-jokapäiväisiin kotilääketaidon työaseihin ja fysikan leikkikojeisiin
-saakka.
-
-Maalarit, joiden kanssa hänen virkatoimensa saattoi hänet alituiseen
-tekemiseen, pilkkasivat ja pelkäsivät häntä. Hän teki heille muuten
-palveluksia, hankki heille taulujen ostajia, saattoi heidät suuren
-maailman yhteyteen. Hän esitti heitä mielellään, suojeli heitä,
-toimitti seurapiireihin, lyhyesti: näytti uhrautuvan salaperäiseen
-työhön saada sulattaa hienosto ja taitelijat toisiinsa. Hän piti
-kunnianansa taidemaailman läheistä tuntemista ja tuttavallista
-seurustelua ylhäisön piirissä, aamiaisia Walesin prinssin kanssa
-hänen käydessään Parisissa ja päivällisiä samana iltana Paul
-Adelmansin, Olivier Bertinin ja Amary Maldantin kanssa.
-
-Bertin, joka piti de Musadieusta, koska tämä hänen mielestään
-oli lystikäs herra, sanoi usein hänestä: "Hän on Jules Vernen
-tietosanakirja, sidottuna aasinnahkaan."
-
-Molemmat miehet puristivat toistensa kättä ja alkoivat puhua
-valtiollisesta tilanteesta, sotahuhuista, joita Musadieu piti
-huolestuttavina selvästi huomattavista syistä, jotka hän esitti
-varsin hyvin; hänen mielestään oli nimittäin Saksalla vaan hyötyä
-ranskalaisten kukistamisesta ja sen hetken jouduttamisesta, jota jo
-18 vuotta herra Bismarck oli odottanut. Olivier Bertin sensijaan
-todisti kumoamattomin perustein, että nämät pelot olivat kuviteltuja,
-koska Saksa ei voinut olla niin mieletön, että se ryhtyisi tähän aina
-epävarmaan valloitusseikkailuun, eikä kansleri voinut olla kyllin
-typerä asettaakseen elämänsä viimeisinä päivinä yhdellä kertaa työnsä
-ja kunniansa vaaran alaisiksi.
-
-Mutta herra de Musadieu näytti kuitenkin tietävän asioita, joita hän
-ei tahtonut sanoa. Hän oli muuten tavannut päivällä erään ministerin
-ja kohdannut edellisenä iltana Cannesta palaavan suuriruhtinas
-Vladimirin.
-
-Taiteilija vastusti ja tyynesti ivaten kiisti niin sanottujen
-parhaiten tietävien henkilöiden pätevyyttä. Kaikkien näiden
-huhujen takana valmistettiin vain pörssitemppuja. Ainoastaan herra
-Bismarckilla voi tässä suhteessa olla varmasti määrätty mielipide.
-
-Herra de Guilleroy astui huoneeseen, puristi innokkaasti käsiä
-pyytäen anteeksi mahtipontisin lausein sitä, että oli jättänyt heidät
-yksin. --
-
--- Ja te, rakas edustaja, kysyi maalari, mitä ajattelette te
-sotahuhuista?
-
-Herra de Guilleroy antautui heti innokkaasti keskusteluun. Hän
-tiesi niistä enemmän kuin kukaan muu, edustajakamarin jäsenenä,
-ja kuitenkaan hän ei ollut samaa mieltä kuin useimmat hänen
-tovereistaan. Ei, hän ei uskonut mahdolliseksi ristiriitaa lähimmässä
-tulevaisuudessa, jollei ehkä ranskalaisten räyhäävä riidanhalu ja
-niin sanotun isänmaallisen liigan kerskailut sitä synnytä. Ja hän
-piirsi herra Bismarckista suurisuuntaisen kuvan Saint-Simon'in
-tapaan. Tuota miestä ei tahdottu ymmärtää, koska aina edellytetään
-toisilla olevan sama ajattelutapa kuin itsellä on, ja koska luullaan
-heidän olevan valmiita tekemään sitä, mitä itse olisi tehnyt heidän
-sijassaan. Herra Bismarck ei ollut kavala ja petollinen diplomaatti,
-vaan suoramielinen, hiukan karkea, joka huusi aina totuutta, ilmoitti
-aina tarkoituksensa. "Tahdon rauhaa", sanoo hän. Oli totta, hän
-tahtoi rauhaa, ei muuta kuin rauhaa, ja kaikki todisti sitä silmiä
-häikäisevällä tavalla kokonaista kahdeksantoista vuotta, kaikki, aina
-asevarustuksiin saakka, aina liittoihin saakka, tuohon kansoihin
-rykelmään asti, jonka hän on koonnut meidän rajumielisyyttämme
-vastaan. Herra de Guilleroy lopetti matalalla äänellä vakuutettuna:
-"Bismarck on suuri mies, hyvin suuri mies, joka haluaa rauhaa, mutta
-joka uskoo, että se saavutetaan ainoastaan uhkauksin ja voimakeinoin.
-Lyhyesti sanottuna, hyvät herrat, hän on suuri barbaari."
-
--- Se joka tahtoo loppua, tahtoo myöskin välikappaleita, vastasi
-herra de Musadieu. Minä myönnän teille mielelläni, että hän ihailee
-rauhaa, jos te vaan olette siinä kanssani samaa mieltä, että hän
-aina haluaa käydä sotaa saavuttaakseen sen. Se on muuten kiistämätön
-ja suunnaton totuus: tässä maailmassa käydään sotaa vain rauhan
-saavuttamiseksi!
-
-Palvelija ilmoitti: -- rouva herttuatar de Mortemain.
-
-Ovessa, jonka molemmat puolet oli avattu, näkyi suuri ja roteva
-nainen, joka astui sisään arvokkaasti.
-
-Guilleroy syöksyi esiin, suuteli hänen sormiansa ja kysyi: -- Mitenkä
-voitte, herttuatar?
-
-Molemmat toiset herrat tervehtivät häntä jonkunlaisella hienolla
-tuttavallisuudella, sillä herttuatar käyttäytyi sekä sydämellisesti
-että myöskin äkkipikaisesti.
-
-Hän oli kenraali, herttua de Mortemainin leski, hänen ainoa
-tyttärensä oli naimisissa Salian ruhtinaan kanssa, itse oli hän
-markiisi de Farandalin tytär, suurta syntyperää ja kuninkaallisen
-rikas. Hänen asuntoonsa Varennen kadulla kokoontuivat koko ylhäisön
-kuuluisuudet tapaamaan ja kehuskelemaan toisiaan. Ei mikään ylhäisyys
-matkustanut Parisin kautta syömättä päivällistä hänen pöydässään,
-eikä kukaan voinut olla yleisen puheen esineenä ilman, että hän kohta
-halusi tutustua tähän henkilöön. Herttuattaren piti saada nähdä
-hänet, keskustella hänen kanssaan ja arvostella häntä. Se huvitti
-häntä suuresti, se piti hänen elämänsä vireissä, se ylläpiti hänessä
-kytevän ylimielisen, hyväntahtoisen uteliaisuuden liekkiä.
-
-Tuskin oli hän istuutunut kun sama palvelija huusi: -- Herra parooni
-ja rouva paroonitar de Corbelle.
-
-He olivat nuoria, parooni kaljupäinen ja lihava, paroonitar hento,
-hieno, tummaverinen.
-
-Tällä parilla oli Ranskan ylhäisön keskuudessa erikoinen asema,
-josta he saivat yksinomaan kiittää tunnontarkkaa tuttavuuksiensa
-valitsemista. Vaikka he olivat alhaista aatelia, eikä heillä
-ollut suurempaa arvoa, eivätkä he olleet henkeviä, niin heidän
-kuitenkin sen kautta, että antoivat kaikkia toimiansa johtaa
-äärimmäisen rakkauden siihen, mikä on valikoitua, hienoa ja
-huoliteltua, oli onnistunut yksinomaan ahkerasti seurustelemalla
-kaikkein ylhäisimmissä taloissa, näyttämällä korkeimmassa
-määrässä kuninkaallisia, hurskaita, moitteettomia mielipiteitä,
-kunnioittamalla kaikkea, mitä tuli kunnioittaa, halveksimalla
-kaikkea, mitä tuli halveksia, sekä vielä sen kautta, etteivät koskaan
-pettyneet yhdestäkään hienon maailman oppisäännöstä, eivät koskaan
-epäröineet yhdestäkään sopivan käytöstavan yksityiskohdasta, päästä
-siihen, että he monen silmissä olivat highlifen hienoimpana kukkana.
-Heidän mielipiteensä muodosti jonkinmoisen hienon käytöstavan
-lakikirjan, ja heidän läsnäolonsa jossain talossa hankki tälle aito
-kunnioitettavuuden valtakirjan.
-
-Corbellet olivat kreivi de Guilleroyn sukua.
-
--- No, sanoi herttuatar hämmästyneenä, ja teidän vaimonne?
-
--- Hetkinen, lyhyt hetkinen vaan, pyysi kreivi, on pieni yllätys, hän
-tulee kohta.
-
-Kun rouva de Guilleroy, oltuaan kuukauden naimisissa, oli ensi kerran
-esiintynyt ylhäisessä seurapiirissä, esitettiin hänet herttuatar
-de Mortemainille, joka kohta mieltyi häneen, otti hänet hyväksyen
-vastaan ja suojelukseensa.
-
-Kaksikymmentä vuotta oli tämä ystävyys kestänyt koskaan
-rikkoutumatta, ja kun herttuatar sanoi "pienokaiseni," kuultiin
-vielä hänen äänessään tuon äkisti syntyneen ja yhä jatkuvan kiihkeän
-tunteen väräjäminen. Hänen luonaan olivat Bertin ja kreivitär ensi
-kerran tavanneet toisensa.
-
-Musadieu oli lähestynyt, hän kysyi:
-
--- Onko herttuatar ollut katsomassa "kohtuuttomien" näyttelyä?
-
--- Ei, mikä se on?
-
--- Ryhmä uusia taiteilijoita, hurmiotilassa olevia impressionisteja.
-Niitä on kaksi erittäin taitavaa.
-
--- Mahtava rouva mutisi halveksivasti:
-
--- En pidä noiden herrojen pilasta.
-
-Herttuatar oli mahtipontinen, kiivasluontoinen, joka ei hyväksynyt
-mitään muuta mielipidettä kuin omaansa, jonka hän perusti yksinomaan
-yhteiskunnallisen asemansa tietoisuuteen. Kun hän piti -- koskaan
-oikeastaan tekemättä itsellensä asiaa selväksi -- taiteilijoita
-ja oppineita älykkäinä päiväpalkkalaisina, joille Jumala oli
-antanut tehtäväksi ylhäisön huvittamisen tai palvelemisen, niin
-ei hän perustanut arvostelujaan mihinkään muuhun, kuin siihen
-harkitsemattomaan hämmästyksen tai huvin määrään, jonka hänelle
-tuotti jonkun esineen näkeminen, kirjan lukeminen, tai kertomus
-jostakin keksinnöstä.
-
-Hän oli pitkäkasvuinen, roteva, painava, punainen, puhui äänekkäästi
-ja häntä pidettiin suuren maailman täydellisenä edustajana,
-koska ei mikään häntä saattanut hämille, koska hän uskalsi sanoa
-kaikki ja puolustaa koko maailmaa, valtaistuimilta syöstyjä
-ruhtinaita panemalla toimeen juhlia heidän kunniakseen, ja vieläpä
-Kaikkivaltiastakin lahjoillansa papistolle ja kirkolle.
-
-Musadieu alkoi uudestaan:
-
--- Onko herttuatar kuullut, että luultavasti on vangittu Marie
-Lambourg'in murhaaja?
-
-Herttuattaren mielenkiinto heräsi äkkiä ja hän vastasi:
-
--- En ole kuullut, kertokaapas se minulle.
-
-Ja Musadieu kertoi seikkaperäisesti. Hän oli pitkä, hyvin laiha,
-hän käytti valkeita liivejä, pieniä jalokiviä paidan-nappeina, hän
-puhui ilman eleitä, aina moitteettoman näköisenä, mikä teki hänelle
-mahdolliseksi sanoa hyvin uskallettuja asioita, joista puhuminen oli
-hänelle erikoista. Kun hän oli hyvin likinäköinen, niin tuntui siltä,
-ettei hän nenälaseistaan huolimatta koskaan nähnyt ketään, ja kun
-hän istuutui, olisi luullut koko hänen ruumiinsa luuston käyristyvän
-nojatuolin muodon mukaan. Hänen taipunut yläruumiinsa tuli aivan
-pieneksi, lyyhistyi kokoon aivan kuin hänen selkärankansa olisi ollut
-gummia; hänen toistensa yli ristiin heitetyt säärensä näyttivät
-kahdelta toisiinsa kietoutuneelta nauhalta ja hänen pitkistä
-käsivarsistaan, joita tuolin nojat kannattivat, riippuivat kalpeat,
-harvinaisen pitkiin sormiin päättyvät kädet. Hänen taiteellisesti
-värjätyt hiuksensa ja viiksensä, taitavasti joukkoon unhoitettuine
-valkeine kiharoineen olivat usein pilan esineenä.
-
-Kun hän selitti herttuattarelle, että murhatun ilotytön jalokivet oli
-luultu murhaaja lahjoittanut toiselle yhtä kevytjalkaiselle oliolle,
-aukeni suuren salongin ovi uudestaan selkoselälleen, ja kaksi
-vaaleaveristä, kermanvärisiin pitsivaatteisiin puettua naista, jotka
-olivat toistensa näköisiä, niinkuin kaksi eri-ikäistä sisarta, toinen
-hiukan liian kypsä, toinen hiukan liian nuori, toinen hiukan liian
-täyteläinen, toinen hiukan liian solakka, lähestyi pitäen toisiaan
-vyötäröistä ja hymyili.
-
-Huudettiin, taputettiin käsiä. Ei kukaan, paitsi Olivier Bertin
-tietänyt Antoinette de Guilleroyn paluusta, ja tytön ilmestyminen
-äitinsä rinnalla, joka vähän kauempaa näytti melkein yhtä viehkeältä
-ja vieläpä kauniimmalta, sillä vaikka hän oli liiaksi auennut kukka,
-hän ei ollut lakannut olemasta loistava, sensijaan kuin lapsi tuskin
-vielä puhjenneena vasta alkoi olla sievä, vaikutti, että heitä
-pidettiin viehättävinä molempia.
-
-Ihastuneena huusi herttuatar paukutellen käsiään:
-
--- Ah, Jumalani, kuinka sieviä ja hauskoja he ovat toistensa
-rinnalla. Katsokaa toki, herra de Musadieu, kuinka he ovat toistensa
-näköiset!
-
-Tehtiin vertauksia; kaksi mielipidettä muodostui heti. Musadieun,
-Corbellein ja de Guilleroyn käsityksen mukaan kreivitär ja hänen
-tyttärensä olivat toistensa näköisiä ainoastaan hipiän, hiusten
-ja varsinkin silmien puolesta, jotka olivat kokonaan samanlaiset,
-samalla tavalla täynnä mustia silmäterän siniselle kehälle
-tippuneiden pienen pienten mustetahrojen kaltaisia pilkkuja. Mutta
-vähän ajan kuluttua kun nuori tyttö olisi tullut naiseksi, eivät he
-enää ollenkaan olisi yhdennäköisiä.
-
-Herttuattaren ja Olivier Bertinin mielestä he päinvastoin olivat
-kaikissa suhteissa saman-näköisiä, ja ainoastaan ikäero teki heidät
-erinäköisiksi. Maalari sanoi:
-
--- Onpa hän muuttunut kolmessa vuodessa: En olisi häntä enää
-tuntenut, enkä uskaltane häntä sinutella.
-
-Kreivitär alkoi nauraa.
-
--- Ai, totta tosiaan! Tahtoisinpa nähdä teidän sanovan "te"
-Antoinettelle.
-
-Nuori tyttö, jonka veitikkamaisen aroissa piirteissä jo näkyi tuleva
-mahtipontisuus, virkkoi:
-
--- Minäpä en uskaltaisi sanoa "sinä" herra Bertin'ille. Äiti hymyili.
-
--- Säilytä tämä huono tapa, sallin sen sinulle. Te teette kyllä pian
-uudestaan tuttavuutta.
-
-Mutta Annette pyöritti päätä.
-
--- Ei, ei. Se saattaisi minut hämille.
-
--- Herttuatar suuteli tyttöä ja tarkasti sitten häntä asiantuntijana
-ja harrastajana.
-
--- Kas niin, pikkuiseni, katsoppas minua suoraan silmiin. Niin,
-sinulla on aivan äitisi katse; sinä et tule hullumman näköiseksi,
-kun olet saanut hiukan loistoa. Sinun on lihottava, ei paljon, mutta
-hiukan; sinä olet laihanpuoleinen.
-
-Kreivitär huudahti:
-
--- Oi, älkää sanoko hänelle sitä.
-
--- Ja miksei?
-
--- On niin hauskaa olla solakka! Minä tulen laihduttamaan itseäni.
-
-Mutta rouva de Mortemain suuttui unhoittaen vihansa vimmassa nuoren
-tytön läsnäolon.
-
--- Niin aina, te olette aina tuon luisevan muodin puolella, koska
-laihoja on helpompi pukea kuin lihavia. Minä taas olen lihavien
-naisten sukupolvea! Nykyään on laihojen naisten aika! Tämä saattaa
-minut ajattelemaan Egyptin lehmiä; minä en tosiaankaan ymmärrä
-miehiä, jotka näyttävät ihailevan teidän luurankojanne. Meidän
-aikanamme he vaativat parempaa. Hän vaikeni keskellä hymyilyjä,
-sitten hän jatkoi:
-
--- Katsele äitiäsi, pienokainen, hän on erittäin sievä, juuri
-parhaimmillaan, koeta tulla hänen kaltaisekseen.
-
-Mentiin ruokasaliin. Kun oli istuuduttu, alkoi Musadieu uudestaan
-keskustelun.
-
--- Minä sanon, että miesten pitää olla laihoja, koska he ovat tehdyt
-ruumiinliikkeitä varten, jotka vaativat notkeutta ja vikkelyyttä,
-joita ei voi mitenkään tehdä suurivatsainen. Mitä naisiin tulee
-on asianlaita hiukan erilainen. Eikö se ole teidän mielipiteenne,
-Corbelle?
-
-Corbelle joutui pahempaan kuin pulaan, koska herttuatar oli lihava ja
-hänen oma vaimonsa hyvin laiha! Mutta paroonitar tuli miehensä avuksi
-ja päättävästi asettui laihojen puolelle. Edellisenä vuonna hänen oli
-täytynyt taistella alkavaa lihavuutta vastaan, jonka hän voitti hyvin
-nopeasti.
-
-Rouva de Guilleroy kysyi:
-
--- Sanokaa miten te menettelitte.
-
-Ja paroonitar selitti kaikkien nykyajan hienojen naisten käyttämän
-menettelyn. Ei juotu syödessä. Vasta tunti aterian jälkeen oli
-sallittu nauttia kupillinen hyvin kuumaa, polttavaa teetä. Se
-onnistui kaikille. Hän mainitsi hämmästyttäviä esimerkkiä lihavista
-naisista, jotka olivat tulleet kolmessa kuukaudessa solakammiksi kuin
-veitsenterä. Herttuatar vimmastui ja huudahti!
-
--- Jumalani! mitenkä tyhmää on kiusata itseänsä noin! Te ette pidä
-mistään, ette kerrassa mistään, ei edes sampanjasta. Kuulkaahan,
-Bertin, te, joka olette taiteilija, mitä tästä ajattelette?
-
--- Mutta, arvoisa, minä olen maalari ja minä verhoan kuvattavani
-vaatteilla, minusta se on yhdentekevää? Jos olisin kuvanveistäjä,
-niin minä valittaisin tätä asianlaitaa.
-
--- Mutta te olette mies, mitä te pidätte parempana?
-
--- Minäkö? Hyvin ravittua hienoutta, sitä mitä minun keittäjättäreni
-kutsuu jyvillä hyvin syötetyksi kananpojaksi. Se ei ole lihava, mutta
-se on täyteläinen ja hienonnäköinen.
-
-Tämä vertaus herätti naurua; mutta kreivitär katseli epäuskoisena
-tytärtään ja mutisi:
-
--- Ei, on niin somaa olla laiha. Naiset, jotka pysyvät laihoina,
-eivät vanhene.
-
-Tätä kohtaa vielä pohdittiin ja seura jakaantui kahtia. Kaikki
-kuitenkin olivat melkein yksimielisiä siitä, ettei hyvin lihava
-henkilö saanut liian nopeasti laihtua.
-
-Tämä huomautus antoi aihetta luomaan yleiskatsauksen kaikkiin
-hienoston tunnettuihin naisiin ja uudestaan toteamaan heidän
-sulonsa, aistikkuutensa ja kauneutensa. Musadieu piti vaaleaveristä
-markiisitar de Lochristia verrattoman viehättävänä, sen sijaan
-että Bertin asetti etusijan rouva Mandelièren, tummaverisen,
-matalaotsaisen, mustasilmäisen, jolla oli tosin hiukan liian suuri
-suu, mutta siinä loistivat kiiltävät hampaat.
-
-Bertin oli istuutunut nuoren tytön viereen, ja yhtäkkiä kääntyi hän
-hänen puoleensa ja virkkoi:
-
--- Kuulehan, Nanette. Kaikki, mitä nyt sanomme, sinä saat kuulla
-toistettavan ainakin kerran viikossa, kunnes tulet vanhaksi.
-Viikossa sinä opit ulkoa kaikki, mitä hienossa maailmassa ajatellaan
-politiikasta, naisista, teatterikappaleista ja muusta. Sinun ei
-tarvitse muuta kuin aika-ajoittain vaihtaa henkilöiden ja asioiden
-nimiä. Kun sinä olet kuullut meidän kaikkien esittävän ja puolustavan
-mielipiteitämme, niin sinä sitten rauhallisesti valitset niiden
-joukosta, joita pitää ihmisellä olla, omasi, ja sitten sinun ei enää
-ollenkaan tarvitse ajatella mitään koskaan; sinun ei tarvitse muuta
-kuin levätä.
-
-Neitonen kohotti vastaamatta mitään taiteilijaan veitikkamaisen
-katseensa, jossa välkähti nuori, vilkas, hillitty äly, mikä oli
-valmiina lähtemään liikkeelle.
-
-Mutta herttuatar ja Musadieu, jotka leikkivät aatteilla niinkuin
-palloilla, tarkoin kiinnittämättä koskaan huomiota siihen, että
-he käyttelivät aina samoja, vastustivat tätä Bertinin lausuntoa
-ihmisajatuksen ja toiminnan nimessä.
-
-Silloin Bertin koetti todistaa kuinka hienon maailman ihmisten
-äly, vieläpä oppineimpienkin, oli mitätön, kuinka sillä ei ollut
-virikettä, ei oikeata sisältöä, kuinka heidän mielipiteensä olivat
-heikosti perusteltuja, heidän mielenkiintonsa henkisiin asioihin
-heikko ja välinpitämätön, heidän käsityksensä epävakava ja hapuileva.
-
-Hänet valtasi taas kerran muudan noita puoleksi todellisia,
-puoleksi teennäisiä närkästyksen puuskia, joita herättää aluksi
-kaunopuheliaisuudellaan loistamisen halu, ja joita sitte
-yhtäkkiä kiihoittaa selvä arvostelukyky, joka tavallisesti
-on hyväntahtoisuuden himmentämä. Hän osoitti kuinka ihmiset,
-joiden ainoa tehtävä elämässä on vierailujen tekeminen ja
-päivällisilläkäynti, huomaavat vastustamattoman kohtalon määräyksestä
-tulevansa huikentelevaisiksi ja herttaisiksi, mutta jokapäiväisiksi
-olennoiksi, joita epämääräisesti liikuttelevat pintapuoliset huolet,
-mielipiteet ja halut.
-
-Hän näytti, ettei mikään heissä ollut syvää, innokasta, vilpitöntä,
-että kun heidän älyllinen kehityksensä ei ollut suuren suuri ja
-heidän oppinsa pelkkää kiiltoa, he pysyivät lopultakin puunukkeina,
-jotka olemuksellaan ja eleillään herättävät erehdyttävän käsityksen
-valio-olennoista, joita he eivät kuitenkaan ole. Hän todisti, että
-kun heidän vaistojensa hauraat juuret olivat kasvaneet sovinnaisuuden
-maaperässä, eikä todellisuudessa, niin he eivät rakasta
-todellisesti mitään, vieläpä heidän ylellinen elämänsäkin on heidän
-turhamielisyytensä ja heidän ruumiinsa hienostuneiden vaatimuksien
-tyydyttämistä, koska ateriatkin, joita heidän luonaan syödään ja
-viinit, joita juodaan, ovat huonoja, mutta kalliisti maksettuja.
-
--- He elävät, sanoi hän, syrjässä kaikesta, koskaan näkemättä mitään
-ja syventymättä mihinkään; syrjässä tieteestä, josta he eivät välitä;
-syrjässä luonnosta, jota he eivät osaa katsella; syrjässä onnesta,
-sillä he eivät kykene hehkuvasti nauttimaan mistään; syrjässä
-maailman ja taiteen kauneudesta, josta he puhuvat, olematta koskaan
-päässeet selville siitä ja vieläpä uskomattakin siihen, sillä he
-eivät tunne hurmiota nauttiessaan elämän ja älyn riemuista. He eivät
-pysty kiintymään mihinkään niin, että rakastaisivat sitä yksinomaan,
-eivät innostumaan mihinkään siihen määrään asti, että haltioituisivat
-sen käsittämisen onnesta.
-
-Parooni de Corbelle luuli pitävänsä ryhtyä puolustamaan hienoa
-seurapiiriä.
-
-Hän teki tämän kestämättömin ja heikoin perustein, perustein, jotka
-sulavat järjen edessä kuin lumi tulessa ja joita ei voi käsittää,
-typerin ja riemuvoittoisin perustein, samanlaisin kuin maapappi, joka
-todistaa Jumalan olemassaoloa. Hän vertasi lopuksi hienoston ihmisiä
-kilpajuoksijoihin, jotka eivät kelpaa mihinkään itse asiassa, mutta
-jotka kuitenkin ovat hevosrodun kunniana.
-
-Bertin, joka oli hämillään tämän uuden vastustajan esiintymisestä,
-pysyi hetkisen hiljaa halveksivan kohteliaan näköisenä, mutta äkkiä
-kun paroonin tyhmyys häntä kiihoitti, hän keskeytti taitavasti tämän
-puheen ja kuvasi hienon herrasmiehen elämän aamusta iltaan saakka
-jättämättä mitään mainitsematta.
-
-Nämä hienostikootut yksityisseikat piirsivät hänestä vastustamattoman
-huvittavan kuvan. Nähtiin, kuinka herran aamulla puki hänen
-kamaripalvelijansa, kuinka hän ensin lausui parturille, joka tuli
-hänen partaansa ajamaan, muutamia yleisiä mietteitä, kuinka hän
-sitten aamukävelynsä aikana tiedusteli tallirengeiltä hevosten
-terveyttä, kuinka hän kuljeskeli Bois de Boulognen käytävillä ainoana
-huolenaan tervehtiminen ja tervehdyksien vastaanotto, kuinka hän
-söi aamiaista vaimoansa vastapäätä, läksi hänen kanssaan vaunuissa
-ajelemaan, eikä puhunut hänelle muuta kuin vain luetteli aamulla
-näkemiensä henkilöiden nimet, kuinka hän sitte kuljeskeli iltaan
-saakka salongista salonkiin vilkastuttamassa älyänsä samanlaisten
-henkilöiden kanssa seurustelemalla, kuinka vihdoin söi päivällistä
-jonkun ruhtinaan luona, jossa keskusteltiin Europan tilanteesta,
-lopettaakseen sitten iltansa tanssipaikassa, oopperassa, jossa hänen
-arkoja elostelijavaatimuksiansa viattomasti tyydytti paikka, joka
-näennäisesti on huono.
-
-Kuvaus oli niin tarkka, ilman että sen iva loukkasi ketään, että
-yleinen nauru pöydän ympärillä siirtyi suusta suuhun.
-
-Herttuattaren, -- jolla lihavana henkilönä oli vaikea pidättää
-iloisuuttaan, -- rinnassa nähtiin pieniä hillittyjä nytkähdyksiä. Hän
-sanoi vihdoin:
-
--- No, tosiaankin, se on liian hassua, te saatte minut ihan kuolemaan
-naurusta.
-
-Mutta Bertin vastasi hyvin kiihtyneenä:
-
--- Oi, rouva, hienossa maailmassa ei kuolla naurusta. Tuskin
-nauretaan. Suvaitaan tahdikkuudesta olla olevinaan huvitettu ja
-nauravinaan. Jäljitellään kyllin hyvin kasvojen iloista ilmettä,
-mutta iloa ei oikein ilmaista. Menkää kansanteattereihin, siellä
-te näette naurettavan. Menkää huvittelevien porvarien luo, siellä
-näette naurettavan tukehduksiin saakka. Menkää sotilaskasarmeihin,
-niin näette miesten läkähtyvän naurusta, silmät täynnä kyyneleitä,
-kiemurtelevan vuoteella jonkun velikullan kujeita katsellessaan.
-Mutta salongeissa ei naureta. Minä sanon teille, että ollaan vaan
-tekevinään kaikkea, vieläpä ollaan nauravinaankin.
-
-Musadieu pysähdytti hänet:
-
--- Anteeksi, te olette ankara, ettehän itsekään, rakas ystävä, näy
-kuitenkaan halveksivan tätä hienostoa, jota niin pilkkaatte.
-
-Bertin hymyili:
-
--- Minäkö? Pidän siitä.
-
--- No, mitenkä sitten on ymmärrettävä...?
-
--- Minä halveksinkin itseäni hiukan epäiltävän rodun sekasikiönä.
-
--- Kaikki tuo on vain vaikutuksen tavoittelemista.
-
-Ja kun Bertin väitti, ettei hän tavoitellut sellaista, niin
-herttuatar lopetti keskustelun selittäen, että kaikki taiteilijat
-mielellään uskottelivat ihmisille mahdottomia.
-
-Keskustelu tuli silloin yleiseksi, hipaisi kevyesti kaikkea,
-hyvänsävyisenä, jokapäiväisenä, ystävällisenä ja hillittynä, ja kun
-päivällinen lähestyi loppuansa, kreivitär huudahti yhtäkkiä osoittaen
-edessään olevia täysiä viinilaseja:
-
--- No, en ole mitään juonut, en pisaraakaan; nyt näemme, tulenko
-laihtumaan.
-
-Herttuatar tahtoi raivostuneena pakottaa hänet nielemään edes pari
-siemausta kivennäisvettä; se oli turhaa, ja hän huudahti:
-
--- Oi sinua typerää, tyttäresi on pannut pääsi pyörälle. Pyydän
-teitä, Guilleroy, estäkää vaimoanne tällaisesta mielettömyydestä.
-
-Kreivi, joka juuri parhaillaan selitti Musadieulle Ameriikassa
-keksittyä puimakonetta, ei ollut kuullut herttuattaren puhetta.
-
--- Mitä mielettömyyttä, herttuatar?
-
--- Sitä, että hän tahtoo laihtua.
-
-Kreivi loi vaimoonsa hyväntahtoisen ja välinpitämättömän katseen.
-
--- Asianlaita on nyt kerta kaikkiaan niin, että minulla ei ole tapana
-vastustella häntä.
-
-Kreivitär oli noussut pöydästä tarttuen naapurin käsivarteen; kreivi
-tarjosi omansa herttuattarelle ja mentiin suureen saliin, koska pieni
-vierashuone oli varattu vain päivävierailuja varten.
-
-Tämä sali oli hyvin avara ja valoisa. Sen neljää seinää peittivät
-valkean ja kullanvärisiin kehyksiin asetetut leveät, kauniit
-vaaleansilkkiset, vanhamalliset kangasverhot, jotka lamppujen
-ja kynttiläkruunun valossa saivat vienon ja heleän, kuutamoisen
-värivivahduksen. Pääseinän keskellä näytti Olivier Bertinin
-maalaama kreivittären muotokuva asuvan ja elähdyttävän huonetta.
-Se oli siinä kotonaan. Se yhdisti itse salongin ulkonäkyyn nuoren
-vaimon hymyilynsä, suloisen katseensa, vaaleiden hiuksiensa keveän
-viehätyksen. Oli muuten melkein totuttu tapa, jonkunlainen hienon
-käytöksen ilmaisu, aivankuin ristinmerkin teko kirkkoon astuttaessa,
-onnitella mallia taiteilijan teoksen johdosta joka kerran kun
-pysähdyttiin sen eteen.
-
-Musadieu ei koskaan jättänyt sitä tekemättä. Koska hänen
-mielipiteillään valtion valtuuttamana erikoistuntijana oli
-jonkinmoisen laillisen ammattimiehen lausunnon arvo, niin hän piti
-velvollisuutenansa usein vakaumuksella ilmituoda tämän taulun
-etevämmyys.
-
--- Totisesti, sanoi hän, kas siinä on kaunein nykyaikainen muotokuva,
-jonka tunnen. Siinä on ihmeellinen elämä.
-
-Kreivi de Guilleroy, jossa tottumus saada kuulla tätä taulua
-kehuttavan oli juurruttanut vakuutuksen siitä, että hänellä oli
-talossaan mestariteos, lähestyi tehostaakseen Musadieun sanojen
-vaikutusta, ja minuutin tai pari he molemmat kasasivat kaikki
-mahdolliset käytetyt ja teknilliset lauseparret ylistääkseen tämän
-taulun sekä näennäisiä että tarkoitettuja hyviä ominaisuuksia.
-
-Kaikki olivat kohottaneet silmänsä seinää kohti ja näyttivät
-ihastuneilta. Olivier Bertin, joka jo oli tottunut näihin
-ylistyksiin, joihin hän ei kiinnittänyt enemmän huomiota kuin
-kysymyksiin jonkun terveydestä kadulla kohdatessa, kohotti kuitenkin
-heijastuslamppua, joka oli asetettu kuvan eteen sitä valaisemaan,
-oikeaan asentoonsa, koska palvelija huolimattomuudesta oli asettanut
-sen vinoon.
-
-Sitten istuuduttiin ja kreivi lähestyi herttuatarta, joka sanoi
-hänelle:
-
--- Luulen, että veljenpoikani tulee minua täältä hakemaan ja
-pyytämään teiltä kupin teetä.
-
-Jo jonkun aikaa olivat heidän toivomuksensa kohdanneet toisensa ja he
-aavistivat toistensa ajatukset, vaikkeivät olleet niitä toisilleen
-lausuneet.
-
-Herttuatar de Mortemainin veli, markiisi de Farandal, oli melkein
-täydellisesti tuhlattuaan omaisuutensa pelissä, kuollut pudotessaan
-hevosen selästä jättäen jälkeensä lesken ja pojan. Tämä nuori
-mies, joka nyt oli 28-vuotias, oli Europan enimmän haluttuja
-kotiljongin johtajia, sillä usein hänet kutsuttiin Wieniin ja
-Lontooseen koristaakseen siroilla valssiliikkeillään ruhtinaiden
-tanssiaisia. Ja vaikka hän olikin aivan varaton, pysyi hän
-kuitenkin yhteiskunnallisen asemansa, perheensä, nimensä ja melkein
-kuninkaallisten sukulaistensa vuoksi yhtenä Parisin haetuimmista
-ja kadehdituimmista miehistä. Piti vakaannuttaa tämä liian nuori,
-tanssin ja urheiluelämän hankkima maine, ja rikkaan, hyvin rikkaan
-avioliiton jälkeen asettaa seuraelämässä saavutettujen menestyksien
-sijaan valtiolliset. Heti kun markiisi pääsisi edustajaksi, niin hän
-tämän ainoan seikan johdosta tulisi vastaisen valtakunnanistuimen
-tueksi, yhdeksi kuninkaan neuvonantajista ja puolueensa johtomiehistä.
-
-Herttuatar, jolla oli hyvät tiedot kaikista asioista, tunsi kreivi
-de Guilleroyn äärettömän suuren omaisuuden; hän oli selvillä siitä,
-että tämä oli varovainen aarteen kokooja, joka asui yksinkertaisessa
-huoneustossa, kun hän olisi voinut elää suurena herrana jossakin
-Parisin komeimmassa yksityispalatsissa. Hän tiesi kreivin aina
-onnistuneet keinottelut, hänen hienon liikemiesvainunsa, hänen
-osanottonsa kaikkiin tuottavimpiin liikeyrityksiin, joita
-kymmenen vuoden kuluessa oli Ranskassa tehty; ja hän oli saanut
-ajatuksen naittaa veljenpojallensa tämän normandilaisen edustajan
-tyttären, jolle tämä avioliitto tuottaisi arvokkaamman aseman,
-hallitsijaa ympäröivässä ylhäisimmässä seurapiirissä. Guilleroy,
-joka itse oli mennyt rikkaisiin naimisiin ja lisännyt taitavasti
-yksityisomaisuuttaan, hautoi nyt muita kunnianhimoisia tuumia.
-
-Hän uskoi kuninkaan palaavan ja tahtoi sinä hetkenä olla kykenevä
-käyttämään hyväkseen tätä tapausta mitä täydellisimmäliä tavalla.
-
-Yksinkertaisena edustajana hän ei ollut suurenkaan arvoinen. Markiisi
-de Farandalin appi-isänä, jonka esi-isät olivat olleet Ranskan
-kuninkaallisen suvun uskollisia ja suosittuja läheisiä tuttavia, hän
-kohoaisi ensimäisten riviin.
-
-Herttuattaren ystävyys hänen vaimoaan kohtaan antoi sitäpaitsi tälle
-liitolle hyvin arvokkaan ja läheisen ystävyyden luonteen, ja peläten,
-että joku toinen tyttö kohtaisi markiisin ja miellyttäisi tätä, hän
-oli kutsuttanut omansa Parisiin, jouduttaakseen tapauksia.
-
-Rouva de Mortemain, joka aavisti ja arvasi nämät suunnitelmat,
-suostui niihin kaikessa hiljaisuudessa, ja sinäkin päivänä, vaikkei
-hän ollutkaan saanut edeltäpäin tietää nuoren tytön äkillisestä
-paluusta, hän oli pyytänyt veljenpoikaansa tulemaan Guilleroyn luo,
-totuttaakseen häntä vähitellen usein käymään tässä talossa.
-
-Ensimäisen kerran kreivi ja herttuatar peitetyin sanoin
-puhuivat näistä toivomuksistaan ja erotessaan olivat he tehneet
-liittosopimuksen.
-
-Toisessa päässä salonkia naurettiin. Herra de Musadieu kertoi
-parhaillaan paroonitar de Corbellelle erään neekerilähetystön
-esittämisestä tasavallan presidentille, kun ilmoitettiin markiisi de
-Farandal.
-
-Hän ilmestyi ovelle ja pysähtyi. Nopealla ja tottuneella liikkeellä
-hän asetti monokelin oikeaan silmäänsä ja jätti sen siihen aivan
-kuin tutkiakseen salonkia, mihinkä hän aikoi astua, mutta myöskin
-antaakseen ehkä siellä oleville ihmisille aikaa nähdä häntä ja
-kiinnittää huomiota hänen tuloonsa. Sitten huomaamattomalla posken
-ja kulmakarvan liikahduksella hän pudotti tuon pienen, mustaan
-silkkinauhaan kiinnitetyn lasipalan, ja astui sitten reippaasti rouva
-de Guilleroyn luo, jonka ojennettua kättä hän suuteli kumartaen hyvin
-syvään. Samoin teki hän myöskin tädillensä, sitten hän tervehti
-kätellen kaikkia toisia kulkien toisesta henkilöstä toiseen sulavan
-hienosti.
-
-Hän oli suurikasvuinen, ruskeanpuna-viiksinen poika, jo vähän
-kaljupäinen, vartaloltaan upseerin näköinen, ryhti englantilaisen
-urheilijan. Tunsi hänet nähdessään heti miehen, jonka raajat olivat
-enemmän harjoitetut kuin pää ja joka ei pidä muusta kuin siitä, mikä
-kehittää ruumiillista voimaa ja tehokkuutta. Hänellä oli kuitenkin
-tietoja, sillä hän oli opiskellut ja opiskeli vieläkin joka päivä
-kovasti älyään jännittämällä kaikkea, mikä olisi hänelle hyödyllistä
-tietää: historiaa, erittäin kiinnittäen huomiota vuosilukuihin
-ja erehtyen usein asioista, kansantalouden alkeita, jotka ovat
-välttämättömät edustajalle, ja sosiologian perusteita, joita
-hallitsevat kansanluokat tarvitsevat.
-
-Musadieu piti häntä suuressa arvossa, hän sanoi: "Hänestä tulee
-merkkihenkilö." Bertin antoi tunnustuksen hänen notkeudelleen ja
-voimakkuudelleen. He kävivät samoissa miekkailuharjoituksissa,
-metsästivät usein yhdessä ja kohtasivat usein toisensa ratsastamassa
-Bois de Boulognen tiellä. Heidän kesken oli syntynyt yhteisten
-harrastusten sympatia, tuo vaistomainen vapaamuurarisuus, jonka
-aiheuttaa kahden henkilön välillä aivan kuin itsestään löydetty
-keskustelun aihe, joka miellyttää kumpaakin.
-
-Kun markiisi esitettiin Annette de Guilleroylle, aavisti hän heti
-tätinsä suunnitelmat, ja kumarrettuaan hän loi neitiin pikaisen,
-asianharrastajan katseen.
-
-Hän piti tyttöä sievänä ja erittäinkin paljon lupaavana, sillä hän
-oli niin paljon johtanut kotiljongeja, että hän ymmärsi nuoria
-tyttöjä ja voi varmasti edeltäpäin sanoa heidän tulevan kauneutensa
-laadun, niinkuin ammattimies, joka maistaa liian nuorta viiniä.
-
-Hän vaihtoi neidin kanssa ainoastaan muutamia merkityksettömiä
-lauseparsia, meni sitten istumaan paroonitar de Corbellen viereen
-laverrellakseen hänen kanssaan puoliääneen.
-
-Kutsut lopetettiin aikaiseen, ja kun kaikki olivat lähteneet,
-lapsi mennyt nukkumaan, lamput sammutetut, palvelijat nousseet
-huoneisiinsa, niin kreivi de Guilleroy, astuen edestakaisin
-salongissa, jota valaisi ainoastaan kaksi kynttilää, pidätti vielä
-kauan nojatuolissa torkkuilevaa kreivitärtä kehittääkseen toiveitaan,
-seikkaperäisesti selittääkseen menettelyä, mitä oli seurattava, ja
-näyttääksensä ennakkotoimenpiteet, joihin oli ryhdyttävä kaikkiin
-suunnitelmiin, menestysmahdollisuuksiin ja varovaisuuskeinoihin
-nähden.
-
-Oli myöhäistä, kun hän vetäytyi makuuhuoneeseensa, ihastuneena muuten
-iltaansa mutisten:
-
--- Luulenpa vaan, että asia päättyy meille eduksi.
-
-
-
-
-III.
-
-
-"Milloinka tulette, ystäväni? En ole teitä nähnyt kolmeen päivään,
-ja se on minusta pitkä aika. Tyttäreni antaa minulle tosin paljon
-ajattelemisen aihetta ja puuhaa, mutta te tiedätte, etten voi enää
-olla ilman teitä."
-
-Maalari, joka piirteli luonnoksia hakien yhä uutta aihetta, luki
-uudestaan kreivittären lipun, avasi sitten kirjoituspöydän laatikon
-ja asetti sen toisten kirjeiden joukkoon, jotka olivat kasautuneet
-sinne heidän suhteensa alusta alkaen.
-
-He olivat tottuneet, koska se hienoston elämän vuoksi oli helppoa,
-tapaamaan toisensa melkein joka päivä. Silloin tällöin kreivitär tuli
-taiteilijan luo, ja antaen hänen yhä työskennellä eteenpäin, istuutui
-tunniksi tai pariksi nojatuoliin, jossa hän ennen oli mallina
-istunut. Mutta kun hän pelkäsi vähän palvelijain huomautuksia, niin
-hän piti edullisempana näitä jokapäiväisiä kohtauksia, näitä pieniä
-lemmenilmaisuja varten, ottaa taiteilijan vastaan luonansa, tai
-kohdata hänet jossakin salongissa.
-
-Laadittiin hiukan edeltäpäin nämä suunnitelmat, jotka näyttivät aivan
-luonnollisilta herra de Guilleroysta.
-
-Ainakin kaksi kertaa viikossa maalari söi päivällistä kreivittären
-luona, muutamien ystävien seurassa; maanantaisin hän tervehti tätä
-säännöllisesti tämän aitiossa oopperassa; sitten he tapasivat
-toisensa siinä tai siinä määrätyssä talossa, johon sattuma toi
-heidät yhtaikaa. Bertin liesi ne illat, jolloin kreivitär oli
-kotona, ja hän tuli silloin juomaan kupin teetä tämän luo. Hän tunsi
-tällöin, kreivittären välittömässä läheisyydessä, niin hellästi
-ja turvallisesti viihtyvänsä tässä kypsyneessä lemmessä, tunsi
-niin täydellisesti olevansa tottumuksensa vallassa saada tavata
-hänet jossakin, viettää hänen rinnallaan muutamia hetkiä, vaihtaa
-muutamia sanoja, kehittää joitakuita ajatuksia, että hän tarvitsi,
-vaikka hänen hellyytensä voimakas liekki jo pitkän aikaa oli ollut
-vaimentunut, uudelleen nähdä häntä.
-
-Kodin halu, halu eloisassa, asutussa talossa viettää yhteisiä
-aterioita ja iltoja, joissa keskustellaan väsymättä jo pitkän
-aikaa tunnettujen ihmisten kanssa, tämä läheisen seurustelun,
-kanssakäymisen ja ystävyyden halu, joka uinuu jokaisessa
-ihmissydämessä ja jota jokainen vanhapoika kuljettaa ovelta ovelle
-ystäviensä koteihin, joihin he sijoittavat vähän itsestään, lisäsi
-itsekkyyden voimaa hänen rakkauden tunteihinsa. Tässä talossa, jossa
-häntä rakastettiin ja hemmoteltiin, jossa hän löysi kaikkea, hän voi
-vielä lepuuttaa ja lellitellä yksinäisyyttään.
-
-Kolmeen päivään hän ei ollut nähnyt ystäviänsä, joille tyttären paluu
-kai oli antanut askaroimista, ja hänellä oli jo ikävä, vieläpä hän
-oli vähän harmistunutkin siitä, etteivät he olleet kutsuneet häntä
-aikasemmin, koska hän oli niin hienotunteinen, ettei hän tahtonut
-ensiksi kiinnittää heidän huomiotaan siihen.
-
-Kreivittären kirje ajoi hänet äkkiä liikkeelle kuin piiskan isku.
-Kello oli 3 iltapäivällä. Hän päätti välittömästi lähteä Guilleroylle
-tavatakseen rouvan ennen kuin tämä menisi ulos.
-
-Taiteilija soitti, kamaripalvelija ilmestyi.
-
--- Minkälainen ilma, Jose?
-
--- Hyvin kaunis, herra.
-
--- Lämminkö?
-
--- On kyllä, herra.
-
--- Valkeat liivit, sininen takki, harmaa hattu.
-
-Hän kävi aina hienosti puettuna. Mutta vaikka hänen vaatteittensa
-kuosi olikin moitteeton, niin kuitenkin se tapa, jolla hän pukeutui,
-jolla hän käveli, vatsa kireästi valkeihin liiveihin tiukattuna,
-harmaa, korkea huopahattu hiukan takaraivolla, näytti heti
-ilmaisevan, että hän oli taiteilija ja naimaton.
-
-Kun hän saapui kreivittären luo, sanottiin hänelle, että tämä oli
-lähdössä huviajelulle Bois de Boulognelle. Bertin oli tyytymätön ja
-odotti.
-
-Tapansa mukaan hän alkoi astella edestakaisin salongissa kulkien
-toiselta istuimelta toiseen, ikkunoiden luota seinien luo
-tuossa suuressa, verhojen himmentämässä huoneessa. Hennoilla,
-kultajalkaisilla pöydillä oli kaikenlaisia pikkuesineitä,
-hyödyttömiä, sieviä ja kallisarvoisia huiskin haiskin laitetussa
-epäjärjestyksessä. Siinä oli pieniä, vanhanaikuisia, koristeellisia
-kultarasioita, pienoiskokoisia nuuskarasioita, pieniä norsunluisia
-kuvapatsaita, sitten aivan uudenaikaisia esineitä himmeästä
-hopeasta, totisen lystikkäitä, joissa näkyi englantilainen maku:
-pienenpieni hellauuni, ja sen päällä kissa, joka joi kastrullista,
-paperossikotelo, joka oli ison leivän näköinen, kahvipannu
-tulitikkujen säilyttämistä varten, ja sitten tulenvarjostimessa
-kokonainen nuken juhla-asu, kaulaketjuja, rannerenkaita, sormuksia,
-rintaneuloja, korvarenkaita briljantteineen, safireineen,
-rubineineen, smaragdeineen, pienenpieni mielikuvitelma, jonka
-näyttivät valmistaneen kääpiöiden korusepät.
-
-Aika-ajoittain hän sattui koskettamaan esinettä, jonka hän itse oli
-antanut jonakin syntymäpäivänä, hän otti sen käteensä, piteli sitä ja
-tarkasteli sitä haaveilevan välinpitämättömästi, sitten asetti hän
-sen takaisin paikalleen.
-
-Yhdessä nurkassa oli harvoin avattuja korukantisia kirjoja pienen,
-pyöreän sohvan edessä seisovalla yksijalkaisella pöydällä. Siinä
-nähtiin myös Revue de Deux Mondes, vähän rypistyneenä, liiaksi
-käytettynä, joidenkuiden lehtien kulmat käännettyinä, aivan kuin
-olisi sitä luettu ja taas uudestaan luettu, sitten toisia vielä
-aukileikkaamattomia julkaisuja, niinkuin Arts Modernes, jota
-hankittanee ainoastaan sen korkean hinnan vuoksi, sen tilaus kun
-maksaa 400 markkaa vuodessa ja Fuillelibre, ohut sinikantinen
-vihkonen, jossa kaikkein uusimmat runoilijat esittivät mietteitään,
-ne, joita kutsutaan "hermostuneiksi". Ikkunoiden välissä seisoi
-kreivittären kirjoituspöytä, viimevuosisataismallinen, siro
-huonekalu, jonka ääressä hän kirjoitti vastaukset vierailujen aikana
-tuotuihin kiireellisiin kysymyksiin. Vielä oli muutamia teoksia
-kirjoituspöydällä, kodin suosittuja kirjoja naisen ajatuksen ja
-sydämen ilmaisijoina: Musset, Manon Lescaut, Werther; ja näyttääkseen,
-ettei pulmallisempien tunnekysymysten ja sielunelämän salaisuudet
-olleet outoja tässä talossa, oli siellä näiden lisäksi: les Fleurs du
-mal, le Rouge et le Noir, la Femme au XVIII siècle, Adolphe.
-
-Kirjojen vieressä soma käsipeili, kultaseppätaidon mestariteos, jonka
-lasi oli käännetty nurin kirjailtua neliönmuotoista samettiliinaa
-vasten, että voitaisiin sen selkäpuolella ihailla merkillistä kulta- ja
-hopeakorutyötä. Bertin otti sen ja katseli siihen. Jo muutamien
-vuosien aikana oli hän kauheasti vanhentunut, ja vaikka hän pitikin
-kasvojansa enemmän itsenäisen näköisinä kuin ennen, häntä alkoi
-huolestuttaa hänen täyteläiset poskensa ja ryppyyn vetäytyvä ihonsa.
-
-Ovi avautui hänen takanaan.
-
--- Hyvää päivää, herra Bertin, sanoi Annette.
-
--- Hyvää päivää, pienokaiseni, mitenkä voit?
-
--- Erittäin hyvin, ja te?
-
--- Kuinka, sinä et tosiaankaan sinuttele minua.
-
--- En, se on totta, se saattaa minut hämille.
-
--- Mitä joutavia!
-
--- Niin, se saattaa minut hämille. Te peloitatte minua.
-
--- Miksi niin?
-
--- Koska... Koska te ette ole kyllin nuori, ettekä kyllin vanha!...
-
-Maalari alkoi nauraa.
-
--- Tällaisen syyn kuultuani en tahdo enää ehdottomasti vaatia sitä.
-
-Annette punastui yhtäkkiä aina siihen kohtaan saakka, missä
-ensimmäiset hiukset kasvavat, ja jatkoi hämillään:
-
--- Äitini on käskenyt minua sanomaan teille, että hän tulee kohta
-alas, ja kysymään teiltä, tahtoisitteko tulla kanssamme Bois de
-Boulogneen.
-
--- Kyllä kai, aiotteko mennä kahdenkesken?
-
--- Emme, aiomme mennä herttuatar de Mortemainin kanssa.
-
--- Erittäin hyvä, tietysti minä tulen.
-
--- Siis sallitte, että menen ottamaan hattuni?
-
--- Mene, lapseni.
-
-Kun hän astui ulos, tuli kreivitär sisään verhottuna, valmiina
-lähtemään. Hän ojensi kätensä.
-
--- Teitä ei ole näkynyt? Mitä te teette.
-
--- En tahtonut häiritä teitä tähän aikaan.
-
-Se tapa jolla kreivitär lausui, "Olivier", ilmaisi kaikki hänen
-moitteensa ja koko hänen rakkautensa.
-
--- Te olette maailman paras nainen, virkkoi maalari tämän nimensä
-korostuksen liikuttamana.
-
-Kun tämä pieni lemmensanavaihto oli loppunut ja asiat järjestetty,
-alkoi kreivitär taas hienon keskustelun äänilajissa:
-
--- Me menemme hakemaan herttuatarta hänen asunnostaan, ja sitten
-teemme kierroksen Bois de Boulognessa. Täytyy näyttää kaikki tämä
-Annettelle.
-
-Isot avonaiset vaunut odottivat ajoportilla.
-
-Bertin istuutui vastapäätä naisia, ja vaunut läksivät liikkeelle
-innostuneiden hevosten kavioiden kapsaessa kaikuvassa holvissa.
-
-Pitkin koko bulevardia, joka vei Madeleineen päin, näytti uuden
-kevään koko riemu virtaavan taivaasta elävien päälle.
-
-Lämmin ilma ja aurinko antoivat miehille juhlallisen, naisille
-rakastettavan näön, saattoivat katupojat heittelemään kuperkeikkaa
-valkeiden kokkipoikien kanssa, jotka olivat asettaneet korinsa
-penkeille juostakseen ja leikkiäkseen veljiensä, nuorien katurakkien
-kanssa; koirilla näkyi olleen kiire, portinvartioiden kanarialinnut
-visertelivät kurkkunsa käheiksi; ainoastaan ajurien rattaiden eteen
-valjastetut, vanhat hevoskaakit kulkea lönköttivät kuolemaa kohti
-vaeltavien väsyneessä tahdissa. Kreivitär kuiskasi:
-
--- Oi, mikä kaunis päivä, kuinka hauska on elää.
-
-Maalari katseli voimakkaassa päivänvalossa vuorotellen äitiä ja
-tytärtä. Todellakin, he olivat erilaisia, mutta niin samannäköisiä
-samalla, että tytär oli ehdottomasti kuin äidin olemuksen jatkoa,
-tehty samasta verestä, samasta lihasta, saman elämän elähdyttämä.
-Heidän silmänsä erityisesti, nuo siniset, mustepilkkutahraiset
-silmät, jotka olivat niin kirkkaat tyttärellä ja vähän haalistuneet
-äidillä, suuntasivat häneen niin samanlaisen katseen hänen heille
-puhuessaan, että hän odotti kuulevansa heidän vastaavan samoja
-asioita. Hän oli hämmästynyt todetessaan, että, kun he nauroivat
-tai juttelivat, hänellä oli edessään kaksi eri naista, toinen, joka
-oli elänyt ja toinen, joka alkoi elää. Ei, hän ei voinut edeltäpäin
-nähdä, mitä tulisi tästä lapsesta, kun hänen nuori älynsä vielä
-uinuvien halujen ja vaistojen vaikutuksen alaisena olisi kehittynyt
-ja avautunut keskellä elämäntapahtumia. Hän oli pieni, sievä, uusi
-henkilö, valmis onnen ja rakkauden seikkailuihin, vielä tuntematon ja
-tietämätön, joka läksi kuin laiva satamasta, sen sijaan että hänen
-äitinsä sinne palasi kuljettuansa elämän läpi ja rakastettuansa.
-
-Bertin heltyi ajatellessaan, että kreivitär oli juuri valinnut hänet
-ja vieläkin antoi etusijan hänelle, tämä yhä sievä nainen, joka
-mukavasti keinui komeissa vaunuissa kevään leudossa ilmassa.
-
-Kun taiteilija katseissaan ilmaisi rouva de Guilleroylle
-kiitollisuutensa tästä, niin tämä arvasi sen, ja taiteilijasta tuntui
-kuin olisi se tullut ilmi hänen hameensa kahinassa.
-
-Vuorostaan Bertin lausui hiljaa:
-
--- Oi, todellakin, mikä ihana päivä!
-
-Kun oli otettu herttuatar mukaan Varennen kadulta, niin he ajoivat
-kiitäen Invaliidin kirkkoa kohti, kulkivat Seinen yli ja saapuivat
-Champs-Élysées-kadulle jatkaen edelleen Tähden riemuporttia kohti
-keskellä ajoneuvotulvaa.
-
-Nuori tyttö oli istuutunut Olivierin viereen, selkä ajajaan päin,
-ja hän avasi tähän ajoneuvojen virtaan ahnaat ja luonnonterveet
-silmänsä. Aika-ajoittain, kun herttuatar ja kreivitär ottivat vastaan
-tervehdyksiä lyhyellä päännyökkäyksellä, hän kysyi: "Kuka se on."
-Bertin mainitsi nimeltään Pontaiglinit taikka Puicelcit, taikka
-Lochristen kreivittären taikka kauniin rouva Mandelièren.
-
-Nyt kuljettiin pitkin Bois de Boulognen valtatietä, keskellä pyörien
-rätinää ja heilahduksia. Kun tungos oli pienempi kuin riemuportin
-edessä, näyttivät ajoneuvot kilpailevan keskenänsä loppumattomassa
-jonossa. Vuokra-ajurien ajopelit, raskaat avonaiset vaunut,
-juhlalliset kahdeksanpyöräiset, kulkivat vuorotellen toistensa
-ohi; yhtäkkiä sivuuttivat ne yhden ainoan ravaajan vetämät nopeat
-Victoria-vaunut, jotka kuljettivat hurjassa vauhdissa läpi tämän
-vyöryvän ihmisjoukon, porvarillisen ja ylimyksellisen, läpi kaikkien
-seurapiirien, kaikkien kansanluokkien, kaikkien arvoasteiden,
-nuorta velttoa naista, jonka kirkasvärinen ja julkea puku heitti
-ajoneuvoihin, joita se hipaisi, tuntemattoman kukan outoa tuoksua.
-
--- Kukas tuo nainen on? kysyi Annette.
-
--- En tiedä, vastasi Bertin, samalla kun herttuatar ja kreivitär
-vaihtoivat hymyilyn.
-
-Lehdet puhkesivat esiin. Tässä parisilaisessa puutarhassa asuvat
-satakielet lauloivat jo nuoressa vihannuudessa, ja kun jono oli
-ruvennut ajamaan käyden lähestyessään järveä, vaihdettiin ajoneuvosta
-ajoneuvoon lakkaamatta tervehdyksiä, hymyilyjä ja kohteliaita
-sanoja, kun pyörät koskettivat toisiaan. Tämä näytti nyt venelautan
-liukumiselta, jossa istui kilttejä naisia ja herroja. Herttuatar,
-joka ehtimiseen nyökkäsi päätään hattujen kohotessa ja otsien
-kumartuessa hänen edessään, näytti luovan yleissilmäyksen ja
-muistelevan itsekseen mitä hän oletti ihmisistä, aina sen mukaan, kun
-ne kulkivat hänen ohitsensa.
-
--- Kas, pikkuseni, tuossa on taas kaunis rouva Mandelière, tasavallan
-kaunotar.
-
-Kevyissä ja siroissa vaunuissa tasavallan kaunotar, nähtävästi
-välinpitämättömänä tästä kiistämättömästä kunniasta antoi ihailla
-suuria, tummia silmiään, matalaa otsaansa, komeita mustia hiuksiansa
-ja vähän liian voimakasta, itsepäistä suutansa.
-
-Hän on hyvin kaunis joka tapauksessa, sanoi Bertin.
-
-Kreivitär ei mielellään kuullut kehuttavan toisia naisia. Hän
-kohautti hiljaa olkapäitään eikä vastannut mitään.
-
-Mutta nuori tyttö, jossa heräsi äkkiä kilpailuvaisto, uskalsi sanoa:
-
--- Minun mielestäni ei ole.
-
--- Mitä? Etkö sinä pidä häntä kauniina?
-
--- En, hänen kasvonsa ovat aivan kuin musteeseen kastetut.
-
-Herttuatar nauroi ihastuneena.
-
--- Mainiota, pikkuiseni, siinä nyt jo kymmenen vuotta puolet Parisin
-miehistä ovat olleet hurmaantuneina ihastuksesta tätä neekerinaista
-kohtaan! Minä luulen, että he pitävät meitä pilkkanaan. Kas, katsohan
-pikemmin kreivitär Lochristia.
-
-Yksin, valkean villakoiran kanssa, suuressa avonaisessa vaunussa,
-hienona kuin miniatyrimaalaus, istui vaaleaverinen, ruskeasilmäinen
-nainen, jonka viehättävät piirteet jo viisi tai kuusi vuotta samalla
-tapaa olivat olleet hänen puolustajiensa ihastuksen huudahdusten
-aiheena, ja tervehti kiinteäksi käynyt hymy huulillaan.
-
-Mutta Annette ei näyttänyt vieläkään riemastuneen.
-
--- Oi! virkkoi hän, hänhän ei ole enää viehkeä. Bertin, joka
-tavallisesti jokapäiväisissä, näihin kahteen kilpailijaan johtuneissa
-keskusteluissa, ei kannattanut ollenkaan kreivitärtä, suuttui äkkiä
-nuoren tytön suvaitsemattomuudesta.
-
--- Lempo vieköön, sanoi hän, pidettäköön hänestä enemmän tai
-vähemmän, viehättävä hän on, ja minä toivon sinun tulevan yhtä
-kauniiksi kuin hän.
-
--- Sallikaa toki hänen sanoa ajatuksensa, puuttui puheeseen
-herttuatar. Te huomaatte vain naiset, jotka ovat täyttäneet
-kolmekymmentä vuotta. Tämä lapsi on oikeassa, te ylistätte vain
-lakastuneita.
-
-Bertin huudahti:
-
--- Anteeksi, nainen ei ole todella kaunis, ennenkuin myöhemmin,
-silloin kun koko hänen ilmeikkyytensä on tullut esille.
-
-Kehittäen sitä ajatusta, että ensimäinen viehkeys on vain yhä
-kypsyvän kauneuden ulkonainen kiilto, hän todisti, että hienoston
-miehet eivät erehtyneet kiinnittäessään vain hiukan huomiota
-nuoriin naisiin heidän loistokaudellaan, ja että he ovat oikeassa
-julistaessaan naiset kauniiksi vasta heidän kukoistuksensa
-viimeisellä aikakaudella.
-
-Kreivitär, ollen hyvin mielissään, virkahti:
-
--- Hän on oikeassa, hän arvostelee taiteilijana. Nuoret kasvot ovat
-hyvin sievät, mutta aina jonkun verran jokapäiväiset.
-
-Ja maalari väitti edelleen osoittaen milloin kasvot menettäen
-vähitellen nuoruuden epämääräistä suloa, saavat lopullisen muotonsa,
-luonteensa ja ilmeensä.
-
-Joka sanan jälkeen kreivitär vakuutettuna nyökkäsi hiljaa päätään
-myöntäen oikeaksi maalarin mielipiteet: ja mitä enemmän Bertin
-vakuutti oikeudessa puhuvan asianajajan lämmöllä, rikoksesta epäillyn
-ja asiaansa puolustavan eloisuudella, sitä enemmän kreivitär ilmaisi
-hyväksymistään katsein ja elein, ikäänkuin he olisivat liittoutuneet
-tukemaan toisiaan yhteisessä vaarassa, puolustautumaan uhkaavaa ja
-väärää mielipidettä vastaan. Annette ei kuunnellut heitä ollenkaan
-kokonaan vaipuneena katselemiseen. Hänen usein naurunhaluiset
-kasvonsa olivat muuttuneet vakaviksi, ja hän ei puhunut enää mitään
-tämän iloisen liikkeenvilinän huumaamana. Tämä aurinko, nämä lehdet,
-nämä ajoneuvot, tämä kaunis, rikas ja iloinen elämä, kaikki se oli
-häntä varten.
-
-Joka päivä hän voisi tulla näin tänne vuorostansa kaikille tuttuna,
-kaikkien tervehtimänä ja kadehtimana; miehet osoittaen häntä ehken
-sanoisivat, että hän oli kaunis. Hän haki miesten ja naisten joukosta
-ne, jotka näyttivät hänestä kaikkein hienoimmilta, ja kysyi aina
-heidän nimeänsä välittämättä muusta kuin tavujen yhdistelmästä, jotka
-toisinaan herättivät hänessä kunnioituksen ja ihailun kaiun, kun hän
-oli lukenut ne usein sanomalehdistä tai historiasta. Hän ei tottunut
-tähän kuuluisuuksien ohikulkuun, eikä edes voinut täydellisesti
-uskoa, että se oli todellinen, aivan kuin jos hän olisi ollut
-katsomassa jotakin teatteriesitystä. Vuokra-ajurit herättivät hänessä
-inhonsekaista halveksimista, vaivasivat ja harmittivat häntä, ja hän
-sanoi äkkiä:
-
--- Minun mielestäni ei pitäisi tänne päästää muita kuin yksityisiä
-ajoneuvoja.
-
-Bertin vastasi:
-
--- No, neiti, mitä tehdään sitten yhdenvertaisuudella, vapaudella,
-veljeydellä?
-
-Annette nyrpisti suutaan, joka merkitsi, "se kuuluu toisille" ja
-jatkoi:
-
--- Olisi toinen puisto vuokra-ajureita varten, esim. Vincennes.
-
--- Olet jäljellä ajastasi, pienokainen, et näy tietävän vielä, että
-purjehdimme keskellä kansanvaltaa. Muuten, jos tahdot nähdä puiston
-vapaana kaikesta sekotuksesta, tule tänne aamulla; silloin sinä
-löydät täältä seuraelämän hienoimman osan, sen parahiston.
-
-Ja Bertin kuvasi tunnettuun, erinomaiseen tapaansa Bois de
-Boulognen varhain aamulla ratsastajineen ja ratsastajittarineen,
-tämän valioseuran, jossa kaikki tunsivat toisensa nimeltään,
-etunimiltä, sukulaisuuksiltaan, arvonimiltään, hyviltä ja
-huonoilta ominaisuuksiltaan, niinkuin he kaikki eläisivät samassa
-kaupunginosassa tai samassa pienessä kaupungissa.
-
--- Käyttekö usein siellä? sanoi Annette.
-
--- Hyvin usein; se on todellakin hauskinta mitä Parisissa on.
-
--- Te ratsastatte aamuisin?
-
--- Kyllä kai, neitiseni.
-
--- Ja sitten iltapäivällä te käytte vierailuilla?
-
--- Niin käyn.
-
--- Siis, milloin te teette työtä?
-
--- Niin, minä teen työtä joskus, ja sitte minä olen valinnut
-erikoisalani taipumukseni mukaan! Kun minä olen kaikkien kauniiden
-naisten maalari, niin täytyyhän minun nähdä heitä, seurata heitä
-hiukan kaikkialla.
-
-Annette mutisi nauramatta:
-
--- Jalan ja ratsain?
-
-Taiteilija katsahti häneen hiukan kieroon, mutta tyytyväisenä; hän
-näytti sanovan: "Kas vain, sinä alat olla henkevä, sinusta tulee
-vielä hyvä."
-
-Kylmä tuulenpuuska puhalsi; se tuli kaukaa, tuskin vielä talven
-unesta heränneeltä suurelta tasangolta; ja koko metsä humahti, tuo
-siro, viluinen, hienon maailman metsä.
-
-Muutamia sekunteja tämä vihuri pani väräjämään puiden hennot lehdet
-ja olkapäitä peittävät vaatteet. Kaikki naiset, melkein samanlaisella
-liikkeellä, asettivat takaisin käsivarrelleen ja kaulaansa sieltä
-pudonneen verhon; ja hevoset alkoivat ravata toisesta päästä
-viertotietä toiseen aivan kuin tuo kirpeä tuulenryöppy, joka
-lähestyi, olisi piiskan sivalluksen tavoin kiihoittanut niitä.
-
-Palattiin nopeasti kotiin hevosten päitsivitjojen hopeisesti
-helähdellessä ja laskeutuvan auringon vinosti valaessa punaista
-valoansa.
-
--- Palaatteko kotiinne? sanoi kreivitär maalarille, jonka kaikki
-tavat hän tunsi.
-
--- En, menen klubiin.
-
--- Siis me viemme teidät sinne ohimennessä.
-
--- Se sopii hyvin, kaunis kiitos.
-
--- Ja milloinka kutsutte meidät herttuattaren kanssa aamiaiselle?
-
--- Sanokaa, mikä päivä teille paraiten sopii.
-
-Tämä parisittarien mielimaalari, jonka hänen ihailijansa olivat
-kastaneet "realistiseksi Watteauksi" ja jota hänen halventajansa
-kutsuivat "hameiden ja vaippojen valokuvaajaksi," piti usein
-joko aamiais- tai päivälliskutsuja niille kauniille naisille,
-joiden piirteet hän oli ikuistuttanut, ja toisillekin kuuluisille
-tunnetuille, joita huvittivat suuresti nämä pikku pidot vanhan pojan
-asunnossa.
-
--- Ylihuomenna?
-
--- Sopiiko teille, rakas herttuatar? kysyi rouva de Guilleroy.
-
--- Kyllä kai. Tehän olette herttainen. Herra Bertin ei koskaan muista
-minua kun on kysymys näistä tilaisuuksista. Näkee kyllä etten minä
-enää ole nuori.
-
-Kreivitär, joka oli tottunut pitämään taiteilijan kotia hiukan kuin
-omanaan, jatkoi:
-
--- Ei ketään muita kuin me neljä, jotka olemme näissä vaunuissa,
-herttuatar, Annette, minä ja te, eikö niin, suuri taiteilija?
-
--- Niin, ei ketään muita, sanoi tämä laskeutuessaan vaunuista,
-ja minä annan tarjota teille krapuja elsassilaiseen tapaan
-valmistettuina.
-
--- Oh, te aiotte herättää intohimoja pienokaisessa.
-
-Bertin seisoi vaunun ovella, sanoi jäähyväiset ja meni sitten
-nopeasti klubin pääkäytävän eteiseen, heitti harteiltaan
-päällystakkinsa ja antoi keppinsä lakeijajoukolle, joka oli noussut
-seisomaan kuin sotilaat upseerin ohi kulkiessa, sitten hän nousi
-leveitä portaita, astui toisen palvelijarivin ohitse, joka oli puettu
-lyhyihin housuihin lykkäsi auki oven ja tunsi itsensä yhtäkkiä
-reippaaksi kuin nuori mies kuullessaan käytävän toisesta päästä
-floretin iskujen jatkuvaa helinää, jalkojen polkemista maahan ja
-voimakkaita huutoja: -- sattunut -- minun vuoroni -- ohi -- minun
-vuoroni -- sattunut -- teidän vuoronne.
-
-Miekkailusalissa miekkailijat, puettuina harmaaseen
-palttinakankaaseen, nahkaliiveihin, housunlahkeet tiukasti
-sidottuina nilkkojen ympäri, jonkunlainen esiliina vatsan suojana,
-toinen käsi taivutettuna ilmassa, toisessa kädessä, jonka hansikas
-teki tavattoman suureksi, ohut ja taipuisa floretti, syöksyivät
-eteenpäin ja oikaisivat itsensä äkillisen joustavasti konelaitteilla
-varustettujen marionettien tavoin.
-
-Toiset lepäilivät, tarinoivat, vielä hengästyneinä, punaisina,
-hikisinä, nenäliina kädessä pyyhkiäkseen otsaansa ja kaulaansa;
-toiset istuivat suurta salia neliönmuotoisesti reunustavalla sohvalla
-ja katselivat otteluja. Liverdy Landata vastaan ja klubin isäntä
-Taillade Rocdianea vastaan.
-
-Bertin tervehti häntä hymyillen pudistaen kättä.
-
--- Minä pidätän teidät itselleni, huusi hänelle paroni de Baverie.
-
--- Olen teidän käytettävissänne, rakkaani.
-
--- Ja hän meni vaatetushuoneeseen riisuutumaan. Pitkään aikaan ei hän
-ollut tuntenut itseänsä näin reippaaksi ja voimakkaaksi, ja aavistaen
-että hän tulisi tekemään erinomaisia hyökkäyksiä, hän kiiruhti
-saliin kärsimättömänä kuin koulupoika, joka lähtee leikkimään. Ja
-heti kun hän oli vastustajansa edessä, kävi hän tämän kimppuun
-tavattoman hurjasti ja kymmenessä minuutissa satutettuaan häntä 11
-kertaa väsytti hän tämän niin, että paroni pyysi armoa; sitten Bertin
-miekkaili Punisimontin ja ammattitoverinsa Amary Maldantin kanssa.
-
-Sitten kylmä suihku, joka jäähdytti hänen huohottavaa ruumistaan,
-muistutti hänen kylpyjään 20-vuotisena, jolloin hän Parisin
-ympäristön silloilta hyppäsi päistikkaa Seine-virtaan keskellä syksyä
-hämmästyttääkseen porvareita.
-
--- Sinä syöt täällä päivällistä? kysyi häneltä Maldant.
-
--- Syön kyllä.
-
--- Meillä on pöytä Liverdyn, Rocdianen ja Landan kanssa: kiiruhda,
-kello on neljännestä yli seitsemän.
-
-Ruokasali oli täynnä ihmisvilinää ja sorinaa.
-
-Siellä olivat kaikki Parisin öiset kuljeskelijat, sekä toimettomat
-että toimeliaat, kaikki ne, jotka kello 7:stä illalla eivät tiedä
-mitä tehdä ja syövät päivällistä klubissa takertuakseen aina, miten
-kulloinkin sattuu, johonkin tai johonkuhun.
-
-Kun nuo viisi ystävää olivat istuutuneet, sanoi pankkiiri Liverdy,
-nelikymmenvuotias, lyhyt ja tanakka mies, Bertinille:
-
--- Te olitte hurjalla tuulella tänä iltana.
-
-Maalari vastasi:
-
--- Niin, tänään minä suorittaisin hämmästyttäviä tekoja. Toiset
-hymyilivät, ja maisemamaalari Amary Maldant, pieni, kaljupäinen,
-harmaapartainen herra sanoi ovelan näköisenä:
-
--- Minäkin tunnen usein voiman palaavan huhtikuussa; se saa minut
-versoamaan muutamia lehtiä, puolitusinaa korkeintaan, sitten se
-purkautuu tunteiksi; mutta ei koskaan kanna mitään hedelmää.
-
-Markiisi de Rocdiane ja kreivi de Landa surkuttelivat häntä.
-He olivat molemmat vanhempia kuin Liverdy, eikä kuitenkaan
-harjaantunutkaan silmä voinut tarkasti määrätä heidän ikäänsä. He
-olivat molemmat klubimiehiä, hevosmiehiä ja miekkailijoita, joiden
-ruumiin lakkaamattomat harjoitukset olivat tehneet teräslujaksi;
-he kerskailivat olevansa kaikessa nuorempia kuin uuden sukupolven
-hermostuneet poikaveitikat.
-
-Rocdiane, joka oli hyvää syntyperää, kävi kaikissa salongeissa,
-mutta häntä epäiltiin kaikenlaatuisesta rahakeinottelusta, mikä ei
-ollutkaan hämmästyttävää, sanoi Bertin, kun hän niin paljon oli
-elänyt pelihuoneessa. Hän oli ollut naimisissa ja eronnut vaimostaan,
-joka maksoi hänelle eläkkeen; belgialaisten ja portugalilaisten
-pankkien johtajana hänen tarmokkaiden donquichotte-kasvojensa
-ilmeistä näkyi, että hän ylpeili tuosta vähän himmenneestä kaikkeen
-pystyvän aatelismiehen kunniasta, jota puhdisti aika-ajoittain
-kaksintaistelussa saadusta haavasta vuotava veri.
-
-Kreivi de Landa, hyväluontoinen jättiläinen, joka mahtaili
-vartalollaan ja leveillä hartioillaan, oli tosin naimisissa ja kahden
-lapsen isä, mutta hän taipui tuskin kolme kertaa viikossa syömään
-päivällistä kotona, ja oleskeli muut päivät klubissa ystäviensä
-seurassa miekkailuharjoitusten jälkeen.
-
--- Klubi on perhe, sanoi hän. Niiden perhe, joilla ei varsinaista
-perhettä vielä ole, niiden, joilla ei sitä koskaan tule olemaan ja
-niiden, joilla on ikävä omassaan.
-
-Keskustelu oli joutunut taas kysymykseen naisista ja jatkui
-tarinoista muistoihin, muistoista kerskailuihin, sekä vihdoin
-varomattomien salaisuuksien ilmaisuihin.
-
-Markiisi de Rocdiane antoi arvata rakastajattarensa tarkoista
-viittauksista; ne olivat ylhäisön naisia, joiden nimiä hän ei
-sanonut, tehdäksensä arvostelemisen mielenkiintoisemmaksi. Pankkiiri
-de Liverdy ilmaisi omansa etunimiltä. Hän kertoi: "Olin mitä
-parhaimmissa väleissä siihen aikaan erään diplomaatin rouvan kanssa.
-Niin eräänä iltana lähtiessäni hänen luotaan sanoin hänelle: 'Pikku
-Margueriteni...'" Hän pysähtyi toisten hymyillessä, sitten hän jatkoi:
-"Mitä! Minulta tipahti erehdyksessä muuan sana. Pitäisi ottaa
-tavakseen nimittää kaikkia naisia Sophieksi."
-
-Olivier Bertin, joka oli hyvin hillitty, tavallisesti selitti, kun
-häneltä tiedusteltiin: -- Minä, minä tyydyn malleihin.
-
-Oltiin häntä uskovinaan, ja Landa, joka oli tavallinen tyttöjen
-ahdistelija, haltioitui ajatellessaan kaikkia niitä sieviä
-herkkupaloja, jotka juoksentelivat kaduilla, ja kaikkia niitä nuoria
-naisia, jotka riisuutuivat alastomiksi taiteilijan edessä kymmenestä
-markasta tunnilta.
-
-Sikäli kuin pullot tyhjenivät kaikki nämä "harmahtavat", kuten heitä
-kutsuivat klubin nuoremmat jäsenet, kaikki nämä harmahtavat, joiden
-kasvot punottivat, tulistuivat kiihtyneiden himojen ja kuohuvien
-halujen järkyttäminä.
-
-Rocdiane vajosi kahvin jälkeen vielä totuudenmukaisempiin
-yksityiselämänsä paljastuksiin ja unhoitti hienoston naiset
-ylistääksensä tavallisia ilotyttöjä.
-
--- Parisi, sanoi hän paloviinalasi kädessä, on ainoa kaupunki, jossa
-mies ei vanhene, ainoa, jossa hän 50-vuotisena, jos hän vain on luja
-ja hyvin säilynyt, voi löytää aina 18-vuotisen tyttöheitukan, kauniin
-kuin enkelin, rakastaakseen häntä.
-
-Landa, joka taas oli löytänyt oikean Rocdianensa liköörien
-vaikutuksen jälkeen, osoitti innokkaasti hyväksymistä, ja luetteli
-nuoria tyttöjä, jotka häntä ihailivat vielä joka päivä.
-
-Mutta Liverdy, joka oli epäilevämpi ja väitti tietävänsä tarkasti,
-minkä arvoiset naiset ovat, mutisi:
-
--- Niin, he sanovat teille, että he teitä rakastavat. Landa vastasi:
-
--- He todistavat sen meille, rakkaani.
-
--- Nämä todistukset eivät ole luotettavia.
-
--- Ne riittävät minulle.
-
-Rocdiane huudahti:
-
--- Mutta he ajattelevatkin sitä, saakeli soikoon. Luuletteko te,
-että pieni 20-vuotias, sievä tytön typykkä, joka jo 5 tai 6 vuotta
-viettää juhlivaa elämää Parisissa, jossa meidän viiksemme ovat
-hänet opettaneet ja pilanneet suutelojen maun, osaa vielä erottaa
-30-vuotisen miehen suutelon 60-vuotiaan suutelosta? Vielä mitä,
-turhaa lorua! Hän on liian paljon nähnyt ja liian paljon tuntenut.
-Kuulkaahan, minä lyön vetoa siitä, että hän rakastaa enemmän,
-sydämensä pohjasta todellakin enemmän vanhaa pankkiiria kuin nuorta
-keikailijaa. Tietääkö hän sitä, ajatteleeko hän sitä? Onko miehillä
-täällä ikää? Ei, rakkaani, me nuorrumme harmaantuessamme, ja mitä
-enemmän me harmaannumme, sitä enemmän meille sitä osoitetaan ja sitä
-enemmän sitä uskoo.
-
-He nousivat pöydästä, alkoholi oli noussut heidän päähänsä ja
-kiihoitti heitä, he olivat valmiit lähtemään kaikille valloituksille.
-He alkoivat keskustella iltansa käyttämisestä. Bertin puhui
-sirkuksesta, Rocdiane Hippodromista, Maldant Edenistä ja Landa
-Folies-Bergérestä, kun heidän korviinsa kuului hiljaisena ja
-kaukaisena viulujen viritys.
-
--- Kas, tänään on siis musiikkia klubissa, sanoi Rocdiane.
-
--- Niin, vastasi Bertin. Jos viettäisimme siellä 10 minuuttia
-ennenkuin lähdemme pois.
-
--- Niin, menkäämme sinne.
-
-He kulkivat salin läpi, sitten biljardihuoneen ja vihdoin pelisalin
-läpi ja saapuivat jonkinmoiseen aitioon, joka oli parvekkeen
-yläpuolella. Neljä herraa, vaipuneina nojatuoleihin, odotti jo
-soittoa hartaan näköisinä, samalla kun alhaalla keskellä tyhjiä
-tuolirivejä kymmenkunta muuta pakinoi istuen tai seisten.
-
-Orkesterin johtaja näpäytti hiljaa muutamia kertoja jousellaan
-nuottitelineeseen: aloitettiin.
-
-Olivier Bertin rakasti intohimoisesti musiikkia; niinkuin rakastetaan
-opiumia. Se saattoi hänet haaveilemaan. Heti kun soittokoneiden
-sävelvirta oli häntä koskettanut, hän tunsi joutuvansa jonkinlaiseen
-hermopäihtymykseen, joka teki hänen ruumiinsa ja älynsä uskomattoman
-väräjäviksi. Hänen mielikuvituksensa kiiti kuin hullu sävelten
-hurmaamana, suloisten unelmien ja ihanien haaveiden läpi. Silmät
-suljettuina, jalat toistensa yli ristissä, käsivarret velttoina,
-hän kuunteli ääniä ja näki asioita, jotka kulkivat hänen sekä
-aistillisten että henkisten silmiensä ohitse.
-
-Orkesteri soitti Haydnin synfoniaa, ja heti kun maalari oli laskenut
-silmäluomet katseensa eteen, näki hän uudestaan metsän, ajoneuvojen
-joukon ympärillään, ja vastapäätä isoissa vaunuissa kreivittären ja
-hänen tyttärensä. Hän kuuli heidän äänensä, seurasi heidän sanojansa,
-tunsi vaunujen nytkähdykset ja hengitti lehtien tuoksun täyttämää
-ilmaa.
-
-Kolme kertaa hänen naapurinsa, joka puhui hänelle, keskeytti tämän
-näyn, joka alkoi kolme kertaa uudestaan, niinkuin alkaa uudestaan
-meren yli matkustettuamme laivan vaaruminen liikkumattomassa
-vuoteessa.
-
-Sitten se laajeni, piteni kaukaiseksi matkaksi, noiden kahden naisen
-yhä istuessa hänen edessään milloin rautatiellä, milloin outojen
-hotellien pöydässä. Koko tämän soittoesityksen aikana seurasivat he
-häntä näin, aivankuin he olisivat tämän kirkkaassa auringonvalossa
-tehdyn huviajelun aikana painaneet kasvojensa kuvan hänen silmänsä
-näköpohjaan.
-
-Hiljaisuus, sitten liikutettujen tuolien kolina ja äänet kartoittivat
-uniusvan, ja hän huomasi ympärillään yhä uinahtelevina neljä
-ystäväänsä alkuperäisissä tarkkaavaisissa asennoissaan, mutta vaan
-uneen vaipuneina.
-
-Kun hän oli heidät herättänyt, sanoi hän:
-
--- No, mitä nyt teemme?
-
--- Minä, vastasi kursailematta Rocdiane, haluan vielä hiukan nukkua
-täällä.
-
--- Ja minä myöskin, lausui Landa.
-
-Bertin nousi:
-
--- No niin, minä puolestani menen kotiin, olen hiukan väsynyt.
-
-Hän tunsi itsensä päinvastoin hyvin virkeäksi, mutta halusi mennä
-pois, koska hän entisestä kokemuksestaan tunsi, miten illat klubissa
-loppuivat -- baccarapöydän ääressä --, ja sitä hän pelkäsi.
-
-Hän meni siis kotiin, ja hermostuneen yön jälkeen, sellaisen yön,
-joka saattaa taiteilijat siihen aivotoiminnan tilaan, jota kutsutaan
-innoitukseksi, hän seuraavana päivänä päätti jäädä kotiin ja
-työskennellä iltaan saakka.
-
-Siitä tuli erinomainen päivä, noita helpon tuotannon päiviä, jolloin
-ajatus tuntuu laskeutuvan käsiin ja itsestään kiinnittyvän kankaalle.
-
-Ovet suljettuina, maailmasta erotettuna hiljaisessa asunnossaan,
-johon ei päästetty ketään, ateljeen ystävällisessä rauhassa, silmä
-kirkkaana, mieli selkeänä, ylen kiihoitettuna, hän nautti tuota
-onnea, joka on suotu vain taiteilijoille, nimittäin riemulla luoda
-teoksensa. Ei mitään muuta enää ollut olemassa häntä varten näiden
-työnhetkien aikana, kuin se kangaspalanen, jossa syntyi kuva hänen
-siveltimensä hyväilevistä kosketuksista, ja hänet täytti näinä
-runsaan tuotannon hetkinä päihtyvän ja leviävän, voimakkaasti
-kuohuvan elämän outo ja hyvä tunne. Illalla hän oli niin nääntynyt
-kuin terveellisen rasituksen jälkeen, ja hän meni nukkumaan täynnä
-hauskoja ajatuksia seuraavan päivän aamiaisista. Pöytä oli kukin
-koristettu, ruokalista hyvin valikoitu rouva de Guilleroylle, joka
-oli hieno herkuttelija, ja huolimatta tarmokkaista vastustuksista,
-jotka eivät kuitenkaan kestäneet kauan, taiteilija pakotti vieraansa
-juomaan sampanjaa.
-
--- Pienokainen päihtyy, sanoi kreivitär.
-
-Herttuatar vastasi suopeana:
-
--- Hyvä Jumala! Täytyyhän hänen kuitenkin joskus ensikerran päihtyä.
-
-Palatessaan ateljeehen kaikki tunsivat olevansa hiukan tuon kevyen
-iloisuuden vallassa, joka kohottaa ihmistä aivan kuin siivet
-kasvaisivat jalkoihin.
-
-Herttuattaren ja kreivittären, joilla oli Ranskan äitien komitean
-kokous, piti saattaa nuori tyttö kotiin ennenkuin menivät sinne,
-mutta Bertin tarjoutui jalan tekemään pienen kierroksen hänen
-kanssaan ja viemään hänet Malesherbesin bulevardille; he läksivät
-yhdessä.
-
--- Kulkekaamme pisintä tietä, sanoi Nannette.
-
--- Tahdotko kuljeskella Monceaun puistossa? Se on sievä paikka.
-Katselemme siellä pikku palleroisia ja imettäjiä.
-
--- Miksei, tahdonpa niinkin.
-
-He kulkivat Velasquezin katua, astuivat sisään kullatusta ja
-suurenmoisesta ristikkoportista, joka on samalla tämän puistojen
-helmen sekä tuntomerkkinä, että sisäänkäytävänä, tämän hienon
-puiston, joka levittää keskelle Parisia teennäistä ja vihantaa
-suloansa ruhtinaallisten yksityisasuntojen ryhmän ympäröimänä.
-
-Pitkin leveitä käytäviä, jotka taitavassa kaaressa kulkevat
-nurmikkojen ja puu- ja pensasryhmien keskitse, joukko rantatuoleilla
-istuvia miehiä ja naisia katselee ohikulkevia, sillä aikaa kuin
-varjoisiin paikkoihin pistäytyvillä ja purojen tavoin kiemurtelevilla
-poluilla lapsiparvia kaivelee hiekkaa, juoksentelee, hyppii nuoraa,
-imettäjien velttojen tai äitien huolestuneiden katseiden heitä
-seuratessa. Äärettömän suuret puut, joiden latvat olivat pyöristyneet
-kuvuiksi, niinkuin lehvärakennukset, jättiläismäiset kastanjat,
-joiden painavaa lehdistöä koristivat pisaroiden tavoin niihin
-sirotellut punaiset tahi valkeat tertut, hienonnäköiset sykomorit,
-koristeelliset vaahterat taitavasti muokattuine runkoineen muuttavat
-hienoiksi perspektiiveiksi suuret mutkittelevat nurmikot.
-
-On kuuma, turtturikyyhkyset kuhertelevat lehvistössä ja seurustelevat
-naapuriensa kanssa puunlatvasta toiseen, samalla kun varpuset
-kylpevät sadekaaressa, jolla aurinko valaisee kastelukojeista
-lyhyelle nurmelle tippuvaa hienonhienoa vesipärskettä. Jalustoillaan
-näyttävät valkeat muistopatsaat onnellisilta tässä vihannassa
-rehevyydessä. Nuori marmoripoika vetää jalastaan orjantappurapiikkiä,
-jota on vaikea löytää, aivan kuin hän olisi saanut sen aivan äsken
-jalkaansa juostessaan Dianan jälkeen, joka pakenee tuolla kauempana
-pensaiden keskellä piiloutuvaa järveä kohti; läheisyydessä näkyy
-temppelin raunioita.
-
-Toiset patsaat suutelevat toisiansa, hellinä ja kylminä
-pensastoryhmien reunassa, taikka haaveilevat, mietiskelevät.
-Vesiputous vaahtoilee ja lorisee sieviä kallionlohkareita myöten.
-Patsaan muotoiseksi katkaistu puu on köynnöskasvin ympäröimä; eräällä
-haudalla on muistokirjoitus. Patsasrungot, jotka on kohotettu
-nurmikolle, eivät muistuta enemmän Akropolia kuin tämä hieno, pieni
-puisto muistuttaa luonnonmetsää.
-
-Se on teennäinen ja viehättävä paikka, johonka kaupungin asukkaat
-tulevat katselemaan lavoissa kasvatettuja kukkia, ja ihailemaan
-niinkuin ihaillaan teatterissa elämän näytelmää, tätä rakastettavaa
-esitystä, jonka tarjoaa keskellä Parisia kaunis luonto.
-
-Olivier Bertin oli jo useita vuosia tottunut joka päivä tulemaan
-tähän suosittuun paikkaan nähdäksensä parisittarien liikkuvan
-oikeissa kehyksissään. "Se on puisto, joka on tehty hienoja vaatteita
-varten," sanoi hän, "huonosti puetut ihmiset herättävät siellä
-kauhua." Ja hän kuljeskeli siellä tuntikausia, hän tunsi sen kaikki
-kasvit ja tavalliset kävelijät.
-
-Hän astui nyt Annetten rinnalla käytäviä pitkin; hänen katsettaan
-viehätti puutarhan kirjava ja vilkas elämä.
-
--- Oi mikä suloinen lapsi, huudahti Annette.
-
-Hän katseli pientä, vaaleakiharaista poikaa, joka tuijotti häneen
-sinisillä silmillään, hämmästyneen ja ihastuneen näköisenä.
-
-Sitten hän tarkasti kaikkia lapsia; ja se nautinto, jonka hänelle
-tuotti näiden elävien, nauhoilla koristettujen nukkien katseleminen,
-teki hänet lavertelevaksi ja avomieliseksi.
-
-Hän astui lyhyin askelin, lausui Bertinille huomionsa, mietteensä
-pienokaisista, imettäjistä, äideistä. Isot lapset saivat hänet
-huudahtamaan ilosta ja kalpeat lapset herättivät hänessä sääliä.
-
-Taiteilija kuunteli häntä enemmän huvitettuna hänestä kuin
-pienokaisista, ja unhoittamatta maalaustaidetta hän mutisi:
-
--- Sehän on suloista!
-
-Hän ajatteli nimittäin, että hänen pitäisi tehdä erinomainen taulu,
-joka kuvaisi puiston nurkkausta ja imettäjien, äitien ja lapsien
-ryhmää. Kuinka hän ei ollut sitä ennen ajatellut?
-
--- Sinä pidät noista pikku vekaroista?
-
--- Minä jumaloin niitä.
-
-Nähdessään Nannetten katselevan lapsia Bertin tunsi, että tällä oli
-halu ottaa niitä syliinsä, suudella niitä, hoidella niitä, tulevan
-äidin oleellinen ja hellä halu; ja häntä kummastutti tämä salainen
-vaisto, joka oli kätketty naisen ruumiiseen.
-
-Kun Nannette oli halukas puhumaan, kyseli taiteilija häneltä, mistä
-hän erittäin piti. Hän tunnusti yksinkertaisen sievästi toivovansa
-menestystä, mainetta hienossa maailmassa, hän halusi kauniita
-hevosia, joita hän tunsi melkein kuin hevoshuijari, sillä Roncièresin
-maatilalla kasvatettiin myös hevosia; eikä hän ollenkaan ollut
-huolissaan sulhasesta enemmän kuin asunnosta, jonka aina löytäisi
-vuokrattavina olevien joukosta.
-
-He lähestyivät järveä, jossa uiskenteli kaksi joutsenta ja kuusi
-ankkaa yhtä puhtaina ja rauhallisina kuin porsliinilinnut. Ja he
-kulkivat nuoren naisen ohi, joka istui tuolilla, kirja avattuna
-sylissään, silmät kohotettuina ylöspäin, sielu lähteneenä haaveiluun.
-
-Hän ei hievahtanut enemmän kuin vahanukke. Hän oli ruma, vaatimaton,
-yksinkertaisesti puettu, ja ei ollenkaan näyttänyt haluavan
-miellyttää; hän oli ehkä opettajatar; hän oli lähtenyt haaveilemaan
-jonkin lauseen tai sanan vaikutuksesta, joka oli hurmannut hänen
-sydämensä. Hän jatkoi luultavasti toiveidensa purkautumisen mukaan
-kirjassa alettua seikkailua.
-
-Bertin pysähtyi hämmästyneenä.
-
--- On kaunista, sanoi hän, antautua noin haaveisiin. He olivat
-kulkeneet hänen ohitsensa. He kääntyivät takaisin ja palasivat vielä
-ilman, että hän heitä huomasi, niin suurella tarkkaavaisuudella hän
-seurasi ajatuksensa kaukaista lentoa.
-
-Maalari sano Annettelle:
-
--- Kuulehan, pienokaiseni, olisikohan sinusta ikävää kerran taikka
-pari istua minulle mallina erästä henkilökuvaa varten?
-
--- Ei suinkaan, päinvastoin!
-
--- Katselehan tuota neitiä, joka haaveilee ihanteiden maailmassa.
-
--- Tuolla tuolillako?
-
--- Niin. No! Sinä istuisit myöskin tuolilla, avaisit kirjan sylissäsi
-ja koettelisit tehdä niinkuin hänkin. Oletko milloinkaan haaveillut
-ja uneksinut aivan valveilla?
-
--- Kyllä kai.
-
--- Mitä olet haaveillut?
-
-Taiteilija koetteli saada häntä tekemään tunnustuksia näiltä
-retkiltään haaveiden maailmaan; mutta hän ei tahtonut ollenkaan
-tunnustaa, vastasi kiertelevästi kysymyksiin, katseli ankkoja, jotka
-uivat niille heitettyä leipää hakemaan, ja näytti olevan hämillään
-aivan kuin Bertin olisi koskettanut jotakin hänelle arkaa kohtaa.
-
-Sitten vaihtaakseen keskustelunaihetta Nannette kertoi elämästään
-Roncièressä, puhui isoäidistään, jolle hän oli saanut lukea paljon
-ääneen joka päivä ja joka nyt mahtoi olla hyvin yksin ja surullinen.
-
-Maalari oli häntä kuunnellessaan iloinen kuin lintu, iloisempi kuin
-hän koskaan oli ollut. Kaikki mitä Nannette hänelle kertoi, kaikki
-nuo pienet, mitättömät ja ala-arvoiset tyttöelämän yksinkertaiset
-pikkuseikat huvittivat häntä ja herättivät hänessä mielenkiintoa.
-
--- Istuutukaamme, sanoi hän.
-
-He istuutuivat veden rannalle. Molemmat joutsenet tulivat
-uiskentelemaan heidän eteensä toivoen saavansa jotakin ravintoa.
-
-Bertin tunsi itsessään heräävän muistoja, noita häipyneitä,
-unhoitukseen vajonneita muistoja, jotka yhtäkkiä palaavat, ei tiedä
-miksi. Niitä kohosi nopeasti kaikenlaisia, lukuisia, niin lukuisia
-yhdellä kertaa, että hänestä tuntui kuin joku käsi olisi pöyhötellyt
-hänen muistinsa pohjasakkaa.
-
-Hän koetti tutkia, miksi hänessä tapahtui tämä entisen elämän
-kuohahtelu, joka jo useita kertoja, kuitenkin vähemmän kuin tänä
-päivänä, oli hänessä tuntunut. Aina oli olemassa joku syy näille
-äkillisille esiinpulpahtamisille, todellinen ja yksinkertainen syy,
-usein joku tuoksu, hajuvesi. Kuinka usein oli jonkun ohikulkevan
-naisen puvusta löyhähtänyt hajuveden tuoksu herättänyt eloon koko
-sarjan häipyneitä tapahtumia! Vanhojen pullojen pohjalta, joita hän
-löysi pukeutumispöydältä, hän oli löytänyt usein elämänsä sirpaleita;
-ja kaikki nuo harhailevat hajut kaduilta, pelloilta, taloista ja
-huonekaluista, sekä miellyttävät että vastenmieliset, kesäillan
-lämpimät tuoksut ja talvi-iltojen kylmät, elvyttivät hänessä aina
-kaukaisia muistoja, aivan kuin hajuvedet säilyttävät itsessään
-palsamoituja, kuolleita esineitä yrttien tapaan, jotka estävät
-muumiot mätänemästä.
-
-Kostea ruohoko vai kastanjan kukatko näin herättivät eloon
-entisyyden? Eivät. Mikä siis? Hänen silmänsäkö siis oli syynä
-tähän sisäiseen kuohuntaan? Mitä hän sitten oli nähnyt? Ei mitään.
-Kohdattujen henkilöiden joukossa ehken yksi ainoa muistutti jotakin
-entisajan tuttua ja olisi siis ilman, että hän olisi tuntenut sitä,
-pannut hänen sydämessään soimaan kaikki menneen ajan kellot.
-
-Ehkä se oli joku ääni pikemminkin? Hyvin usein nimittäin sattumalta
-kuultu pianonsoitto, joku tuntematon ääni, vieläpä posetiivikin, joka
-torilla soitti vanhanaikuista säveltä, oli yhtäkkiä tehnyt hänet 20
-vuotta nuoremmaksi, paisuttaen hänen rintansa unhoittuneista hellistä
-tunteista.
-
-Mutta tämä hälyytys jatkui lakkaamatta, käsittämättömänä, melkein
-ärsyttävänä. Mitä oli sitten hänen ympärillään, hänen luonaan
-sellaista, joka sillä tavalla herätti eloon sammuneet tunteet?
-
--- Ilma käy vähän viileäksi, sanoi taiteilija, lähtekäämme pois.
-
-He nousivat ja alkoivat uudestaan marssia. Taiteilija katseli
-penkillä istuvia köyhiä, joille tuolin lunastaminen oli liian
-kallista.
-
-Annette huomasi nyt myöskin heidät ja häntä huolestutti heidän
-toimeentulonsa, heidän ammattinsa; häntä kummastutti, että vaikka he
-olivat niin kurjan näköisiä, he tulivat tänne laiskottelemaan, tähän
-kauniiseen, yleiseen puistoon.
-
-Vielä enemmän kuin äsken Olivier johtui menneisiin vuosiin. Hänestä
-tuntui kuin joku kärpänen olisi lentänyt hänen korviensa ympärillä ja
-täyttänyt ne kuluneiden päivien epäselvällä surinalla.
-
-Kun nuori tyttö näki hänen haaveilevan, kysyi hän:
-
--- Mikä teitä vaivaa? Näytätte surulliselta. Taiteilija säpsähti
-aivan sydämen pohjaan saakka. Kuka oli sanonut tämän? Nannette, vaiko
-hänen äitinsä? Ei tosin hänen äitinsä nykyisellä äänellään, vaan
-hänen äitinsä entisajan äänellä, joka oli niin muuttunut, että hän
-juuri ja juuri tunsi sen.
-
-Bertin vastasi hymyillen:
-
--- Ei minua mikään vaivaa, sinä olet minusta erittäin hauska ja
-kiltti, sinä muistutat minulle äitiäsi.
-
-Kuinka hän ei ollut pikemmin huomannut tätä ennen aikaan hänelle
-niin tuttavallisen sanan outoa kaikua, joka nyt läksi näiltä uusilta
-huulilta.
-
--- Puhu vielä, hän sanoi.
-
--- Mistä?
-
--- Sano minulle, mitä sinun opettajattaresi ovat sinulle opettaneet.
-Piditkö sinä heistä?
-
-Nannette alkoi jutella.
-
-Ja Bertin kuunteli. Hänet valtasi kasvava hämmennys, hän väijyi, hän
-odotti tämän nuoren, hänen sydämelleen melkein tuntemattoman tytön
-lauseiden keskeltä jotakin sanaa, ääntä, naurua, joka tuntui jääneen
-hänen kurkkuunsa hänen äitinsä nuoruudesta. Korostukset toisinaan
-saivat hänet säpsähtämään hämmästyksestä. Tosin oli heidän sanojensa
-välillä sellaisia eroavaisuuksia, ettei hän ollut heti huomannut
-niiden yhdenmukaisuutta, sellaisia, ettei hän enää niitä sekottanut
-toisiinsa; mutta tämä erilaisuus teki ainoastaan vaikuttavammaksi
-äidin puheen äkillisen eloonheräämisen. Tähän saakka hän oli todennut
-heidän kasvojensa yhdennäköisyyden ystävällisin ja uteliain katsein,
-mutta kas nyt tämän kuolleista heränneen äänen salaisuus sekotti
-heidät sillä tapaa, että kääntäessään pois päätään, ettei enää näkisi
-nuorta tyttöä, hän toisinaan kysyi itsekseen, eikö puhuja ollutkin,
-kreivitär, joka puhui näin kaksitoista vuotta takaperin.
-
-Kun taiteilija sitten tämän esiinloitsimansa harhakuvan erehdyttämänä
-kääntyi uudestaan tytön puoleen, niin huomasi hän jälleen
-kohdatessaan tämän katseen vielä hiukan sitä riutumista, joka heidän
-hellyytensä ensimäisinä aikoina ilmeni kreivittären silmissä.
-
-He olivat jo 3 kertaa kiertäneet puiston kulkien yhä samojen
-henkilöiden, samojen imettäjien, samojen lapsien ohi.
-
-Annette tarkasti nyt taloja, jotka ympäröivät puutarhaa, ja kyseli
-niiden asukkaiden nimiä.
-
-Hän tahtoi tietää kaikki näistä ihmisistä, hän kuulusteli ahmivan
-uteliaasti, näytti täyttävän tiedoilla naisenmuistinsa, ja kasvot
-mielenkiinnon kirkastamina kuunteli silmillään yhtä paljon kuin
-korvillaan.
-
-Mutta saapuessaan puistomajaan, joka erottaa molemmat portit
-ulkobulevardista, Bertin huomasi, että kello kohta löi 4.
-
--- Oi, sanoi hän, täytyy lähteä kotiin.
-
-He kulkivat hiljaa Malesherbesin bulevardille.
-
-Erottuaan nuoresta tytöstä taiteilija suuntasi kulkunsa Concordin
-torille, tehdäksensä vierailun Seinen toiselle rannalle.
-
-Hän hyräili itsekseen, häntä halutti juosta, hän olisi mielellään
-hyppinyt penkkien yli, niin ketteräksi tunsi hän itsensä. Parisi
-näytti hänestä säteilevämmältä, kauniimmalta kuin koskaan ennen.
-"Totisesti, ajatteli hän, kevät vernissoi uudestaan koko maailman."
-
-Tämä oli hänelle sellainen hetki, jolloin kovin kiihtynyt mieli
-käsittää kaikki suuremmalla mielihyvällä, jolloin silmä näkee
-paremmin, tuntuu herkemmältä vaikutuksille ja kirkkaammalta, jolloin
-nautitaan voimakkaampaa iloa katsellessa ja tuntiessa, aivan kuin
-kaikkivoipa käsi olisi uudestaan verestänyt kaikki maan värit,
-jälleen elvyttänyt kaikki olentojen liikkeet, ja asettanut meissä,
-niinkuin korjataan seisahtuvan kellon koneisto, aistimme uudestaan
-toimimaan.
-
-Hän ajatteli, kooten katseellaan tuhansia hauskoja asioita: "Ja mennä
-sanomaan sitten, että minä toisinaan en ymmärrä".
-
-Ja hän tunsi älynsä niin vapaaksi ja niin teräväksi, että koko hänen
-taiteellinen työnsä näytti hänestä mitättömältä, ja hän suunnitteli
-aivan uutta elämänilmaisemistapaa, todellisempaa ja alkuperäisempää.
-Ja yhtäkkiä hänet valtasi halu palata kotiin ja tehdä työtä; hän
-kulki samaa tietä takaisin ja sulkeutui ateljeehensa.
-
-Mutta heti kun hän oli yksin vastapäätä alkamaansa taulua, tämä
-into, joka äsken hehkui hänen veressään, laimeni yhtäkkiä. Hän tunsi
-itsensä väsyneeksi, istuutui sohvalle ja alkoi haaveilla.
-
-Se jonkinlainen onnellinen välinpitämättömyys, jossa hän eli, se
-tyytyväisen ihmisen huolettomuus, jonka kaikki tarpeet ovat täytetyt,
-katosi hänen sydämestään aivan hiljaa, niinkuin jotakin olisi häneltä
-puuttunut. Hän tunsi talonsa tyhjäksi, ja autioksi suuren ateljeensa.
-Silloin katsellessaan ympäri hänestä näytti kuin naisen varjo, jonka
-läsnäolo hänelle oli suloinen, olisi kulkenut ohi. Jo pitemmän
-aikaa hän oli unhoittanut rakastajan kärsimättömyyden, joka odottaa
-rakastettunsa paluuta, ja kas nyt yhtäkkiä hän tunsi tämän olevan
-kaukana ja hän halusi häntä luokseen kuin hermostunut nuorimies.
-
-Hän heltyi ajatellessaan kuinka he olivat rakastaneet toisiaan,
-ja hän huomasi tässä laajassa huoneustossa, johon kreivitär oli
-usein tullut, lukemattomia muistoja hänestä, hänen eleistään, hänen
-sanoistaan, hänen suudelmistaan. Hän muisti määrättyjä päiviä,
-määrättyjä tunteja ja määrättyjä hetkiä; ja hän tunsi aivan kuin
-itseänsä hipaisevan entisten hyväilyjen.
-
-Hän nousi taas, sillä hän ei voinut enää pysyä paikallaan, ja alkoi
-marssia ajatellen uudestaan, että huolimatta tästä suhteesta, joka
-oli täyttänyt hänen elämänsä, hän pysyi hyvin yksinäisenä, aina
-yksinäisenä. Pitkien työtuntien jälkeen katsellessaan ympärilleen
-hämmästyneenä kuin unesta heräävä ihminen, joka palaa elämään,
-hän ei nähnyt eikä tuntenut muita kuin seiniä kätensä ja äänensä
-saavutettavina. Hänen oli täytynyt, kun hänellä ei ollut naista
-kotonaan, eikä voinut tavata kuin varkaan varovaisuudella sitä,
-jota rakasti, viettää kituuttaen vapaat hetkensä kaikissa noissa
-julkisissa paikoissa, joissa saadaan, joissa ostetaan jonkinmoisia
-ajantappamiskeinoja. Hänellä oli tuttavuuksia klubissa, tuttavuuksia
-sirkuksessa ja hippodromissa määrättyinä päivinä, tuttavuuksia
-operassa, tuttavuuksia vähän kaikkialla, jottei hänen tarvitsisi
-palata kotiin, jossa hän olisi oleskellut epäilemättä mielellään, jos
-hän olisi elänyt rakastettunsa lähellä.
-
-Ennen aikaan, määrättyinä hellän hurmautumisen hetkinä, hän oli
-kärsinyt kauheasti siitä, ettei ollut voinut ottaa rakastettuansa,
-säilyttää häntä luonaan; sitten kun hänen intonsa oli laimentunut,
-hän oli hyväksynyt vastustuksetta heidän erossa pysymisensä ja
-hänen vapautensa. Nyt hän katui sitä, aivan kuin hän olisi alkanut
-uudestaan rakastaa.
-
-Ja tämä hellyyden paluu valtasi hänet näin äkkiä melkein syyttä,
-koska oli niin kaunis ilma ulkona, ja ehkä siksi, että hän oli
-jälleen äsken tuntenut tämän naisen nuortuneen äänen. Kuinka vähän
-tarvitaankaan liikuttamaan miehen sydäntä, vanhenevan miehen, jossa
-menneen muisto herättää kaihoa.
-
-Niinkuin ennenkin syntyi hänessä tarve saada nähdä kreivitär, se
-kuohahti hänen mieleensä ja hänen ruumiiseensa kuumeen tavoin; ja hän
-rupesi ajattelemaan tätä, hiukan kuin nuoret rakastuneet poikaset,
-ylistellen häntä sydämessään ja hurmaantui itsekin kohottaakseen
-haluaan; sitten hän päätti, vaikka hän olikin nähnyt kreivittären
-aamulla, mennä vielä samana iltana pyytämään häneltä kupin teetä.
-
-Hetket tuntuivat hänestä pitkiltä, ja mennessään Malesherbesin
-bulevardille, kova pelko valtasi hänet siitä, ettei hän ehken
-tapaisikaan häntä, ja olisi pakotettu viettämään vielä tämänkin illan
-yksinään, niinkuin hän kuitenkin oli viettänyt monta muuta.
-
-Kun hänen kysymykseensä: "Onko kreivitär kotona?" -- palvelija
-vastasi: -- "Kyllä herra," tunsi hän itsessään ilonailahduksen.
-Bertin sanoi riemuitsevalla äänellä: "Minä se olen vieläkin,"
-ilmestyessään tuon pienen salongin kynnykselle, jossa molemmat
-naiset työskentelivät korkea- ja solakkajalkaisen englantilaisesta
-metallista valmistetun vaaleanpunakaihtimisen kaksihaaraisen lampun
-valossa.
-
-Kreivitär huudahti:
-
--- Kuinka tekö! Mikä onni!
-
--- Niin kyllä, minä. Minä tunsin itseni yksinäiseksi, hyvin
-yksinäiseksi ja siksi tulin.
-
--- Kuinka kauniisti tehty!
-
--- Odotatteko jotakuta?
-
--- Ei... ehkä... Eihän voi tietää...
-
-Bertin istuutui ja katseli halveksivan näköisenä paksua, harmaata
-villakangasta, jota naiset ahkerasti ompelivat pitkillä puuneuloilla.
-
-Bertin kysyi:
-
--- Mitä nuo ovat?
-
--- Vuodepeitteitä.
-
--- Köyhienkö?
-
--- Niin, tietysti.
-
--- Nehän ovat hyvin rumia.
-
--- Ne ovat hyvin lämpimiä.
-
--- Mahdollisesti, mutta hyvin rumia, varsinkin tällaisessa Ludvig
-XV:n mallisessa salongissa, jossa kaikki hyväilee silmää. Jollei
-köyhienne vuoksi, niin ystävienne tähden teidän pitäisi tehdä
-rakkauslahjanne vähän hienomman näköisiksi.
-
--- Hyvä Jumala niitä miehiä -- sanoi kreivitär kohauttaen olkapäitään
--- mutta niitähän valmistetaan tällä hetkellä kaikkialla, näitä
-peitteitä.
-
--- Tiedän sen hyvin, liiankin hyvin. Ei enää voi käydä missään
-iltavierailulla näkemättä tuota inhoittavaa, harmaata ryysyä viruvan
-mitä sievimmillä tuolettipöydillä ja siroimmilla huonekaluilla. Tänä
-keväänä harjoitetaan epäaistikasta hyväntekeväisyyttä.
-
-Voidaksensa arvostella, mitä Bertin sanoi, levitti kreivitär kankaan,
-jota hän piti, vieressään olevalle tyhjälle silkkipäällyksiselle
-tuolille, sitten hän myönsi välinpitämättömästi:
-
--- Niin todellakin, se on ruma.
-
-Ja hän ryhtyi uudestaan työhön. Nuo kaksi vierekkäin olevaa päätä,
-jotka olivat kumarruksissa aivan läheisten lamppujen valaisemina,
-saivat hiuksiinsa ruusunpunaisen valovirran, joka levisi kasvojen
-iholle, vaatteille ja liikkuville käsille; he katselivat työtänsä
-tuolla naisten kevyellä ja jatkuvalla tarkkaavaisuudella, naisten,
-jotka ovat tottuneet sormitöihin, joita silmä seuraa ilman että
-ajatus siihen kiintyy.
-
-Huoneen neljässä kulmassa neljä muuta kiinalaista porsliinilamppua,
-jotka seisoivat vanhoilla, kullatuilla puujalustoilla, levittivät
-kudotuille seinäverhoille vienoa ja säännöllistä valoa, jota vielä
-lievensi lampun kuvun peitteeksi asetetut pitsikuultokuvat.
-
-Bertin otti hyvin matalan tuolin, kääpiömäisen nojatuolin, johon
-hän juuri sopi istumaan, mutta jonka hän aina mieluimmin valitsi
-keskustellessaan kreivittären kanssa, koska hän siinä oli melkein
-hänen jalkojensa luona.
-
-Kreivitär sanoi taiteilijalle:
-
--- Te teitte pitkän kävelyn äsken Nannetten kanssa puistossa.
-
--- Niin. Me lavertelimme keskenämme kuin vanhat ystävät. Pidän
-paljon tyttärestänne. Hän on aivan teidän näköisenne. Kun hän lausuu
-muutamia lauseita, niin luulisi teidän unhottaneen äänenne hänen
-suuhunsa.
-
--- Mieheni on jo hyvin usein sanonut minulle samaa.
-
-Bertin katseli heitä heidän työskennellessään lamppujen kirkkaassa
-valossa, ja sama huolestuttava ajatus, josta hän usein oli kärsinyt
-ja josta vielä tänäkin päivänä oli kärsinyt, nimittäin ajatus
-hänen omasta autiosta, elottomasta, äänettömästä asunnostaan,
-joka pysyi kylmänä, oli minkälainen ilma tahansa ja kuinka paljon
-lämmitettiinkin uuneja ja lämpöjohtoja, saattoi hänet murheelliseksi,
-aivan kuin hän nyt ensimäisen kerran olisi hyvin käsittänyt
-yksinäisyyden.
-
-Hän olisi varmaan tahtonut olla tämän vaimon miehenä eikä hänen
-rakastajanaan! Ennen aikaan hän halusi viedä hänet, ottaa hänet
-tältä mieheltä, ryöstää hänet täydellisesti häneltä. Tänään hän
-kadehti häntä, tuota petettyä aviomiestä, joka aina sai asua tämän
-naisen luona kodin tottuneissa oloissa ja hänen hyväilevässä
-seurustelussaan. Katsellessaan kreivitärtä Bertin tunsi sydämensä
-täyttyvän entisistä muistoista, jotka hän olisi tahtonut sanoa
-hänelle. Totisesti hän rakasti häntä yhä vielä, vieläpä hiukan
-enemmänkin, paljoa enemmän tänään, kuin hän oli rakastanut häntä
-pitkään aikaan; ja tämä tarve ilmaista hänelle tämä nuortuminen,
-johon kreivitär tulisi olemaan tyytyväinen, saattoi Bertinin
-toivomaan, että nuori tyttö lähetettäisiin nukkumaan mitä pikemmin.
-Hänet valtasi niin kovin tämä halu saada olla yksin rouva de
-Guilleroyn kanssa, lähestyä häntä lähelle hänen polviaan, joille
-hän asettaisi päänsä, tarttua hänen käsiinsä, joista putoaisi
-köyhien peite, puuneulat ja villakerä, joka pyörisi nojatuolin alle
-purkautuneen langan päässä, niin suuressa määrässä, että hän katseli
-kelloa, ei puhunut mitään ja arveli, että todellakin oli väärin
-totuttaa nuoria tyttöjä viettämään iltaa täysikasvaneiden kanssa.
-
-Askeleet häiritsivät hiljaisuutta viereisessä salongissa, ja
-palvelija, jonka pää tuli näkyviin, ilmoitti: -- herra de Musadieu.
-
-Olivier Bertin sai pienen hillityn raivokohtauksen, ja kun hän
-puristi kaunotaiteiden tarkastajan kättä, niin turisi hän suurta
-halua tarttua hänen olkapäihinsä ja heittää hänet ulos.
-
-Musadieu oli täynnä uutisia: Ministeristö tulisi kukistumaan ja
-kuiskailtiin markiisi de Rocdianen skandaalista. Hän lisäsi,
-katsellen nuorta tyttöä: "Minä kerron sen vähän myöhemmin."
-
-Kreivitär kohotti silmänsä seinäkelloon ja totesi, että kello kohta
-olisi kymmenen.
-
--- On aika mennä nukkumaan, lapseni, sanoi hän tyttärelleen.
-
-Annette taivutti mitään sanomatta kankaan kokoon, kääri langan
-kerälle, suuteli äitiänsä poskille, ojensi kätensä molemmille
-miehille ja meni ketterästi pois, aivan kuin hän olisi liukunut
-liikuttamatta ilmaa ohimennessään.
-
-Hänen poistuttuansa kysyi kreivitär:
-
--- No, teidän skandaalijuttunne?
-
-Väitetään, että markiisi de Rocdiane, kaikessa ystävyydessä erottuaan
-vaimostaan, joka maksoi hänelle markiisin mielestä riittämättömän
-eläkkeen, oli keksinyt, saadaksensa sen kaksinkertaiseksi, varman ja
-omituisen keinon. Markiisitar, jota markiisin käskystä oli pidetty
-silmällä, oli antanut yllättää itsensä rakkauskohtauksessa, ja
-oli saanut lunastaa uudella eläkkeellä polisikomisarion laatiman
-pöytäkirjan.
-
-Kreivitär kuunteli uteliain katsein, kädet liikkumattomina, pitäen
-sylissään keskeytynyttä työtä.
-
-Bertin, jota Musadieun läsnäolo tuskastutti nuoren tytön lähdettyä,
-suuttui, ja vakuutti närkästyneen miehen tavoin, joka tietää ja joka
-ei ole tahtonut puhua kenellekään tästä parjauksesta, että se oli
-inhoittava valhe, noita häpeällisiä juoruja, joita hienoston ihmiset
-eivät koskaan saisi kuunnella ja toistaa. Hän tulistui nyt noustuaan
-seisomaan uunia vasten, hermostuneen miehen näköisenä, joka oli
-valmis tekemään tästä jutusta henkilökohtaisen kysymyksen.
-
-Rocdiane oli hänen ystävänsä, ja jos olisikin voitu muutamissa
-tapauksissa moittia häntä kevytmielisyydestä, niin ei voitu syyttää
-häntä eikä edes epäilläkään mistään todella arveluttavasta teosta.
-Musadieu kummastui, joutui hämilleen, puolustautui, peruutti
-sanojansa, pyysi anteeksi.
-
--- Anteeksi, sanoi hän, olen kuullut tästä puhuttavan juuri äsken
-herttuatar de Mortemainen luona.
-
-Bertin kysyi:
-
--- Kuka teille kertoi sen? Nainen epäilemättä.
-
--- Ei ollenkaan, markiisi de Farandal. Harmistuneena vastasi maalari:
-
--- Minua ei ollenkaan kummastuta, että hän on sen tehnyt!
-
-Syntyi hiljaisuus. Kreivitär alkoi uudestaan tehdä työtä. Sitten
-Olivier jatkoi tyynellä äänellä:
-
--- Minä tiedän varmasti, että se ei ole totta.
-
-Hän ei tietänyt mitään, koska hän kuuli puhuttavan ensimmäisen kerran
-tästä seikkailusta.
-
-Musadieu valmistautui peräytymisretkelle, koska hän tunsi tilanteen
-käyvän vaaralliseksi, ja puhui jo aikomuksestaan lähteä tekemään
-vierailun Corbellelle, kun kreivi de Guilleroy, joka palasi
-kaupungista päivällisiltä, ilmestyi.
-
-Bertin istuutui uudestaan masentuneena, menettäen nyt kaiken toivonsa
-päästä vapautumaan aviomiehestä.
-
--- Tiedättekö, sanoi kreivi, siitä suuresta skandaalista, jota
-huhutaan tänä iltana?
-
-Kun kukaan ei vastannut, jatkoi hän?
-
--- Näyttää siltä, että Rocdiane on yllättänyt vaimonsa rikollisessa
-keskustelussa ja antanut hänen maksaa tämän varomattoman teon hyvin
-kalliisti.
-
-Silloin Bertin sekä äänen että eleiden puolesta hyvin surullisen
-näköisenä asetti kätensä de Guilleroyn polvelle toistaen ystävällisin
-ja lempein sanoin, mitä hän juuri äsken oli syytänyt Musadieulle
-vasten kasvoja.
-
-Ja kreivi, puoleksi vakuutettuna sekä suuttuneena siitä, että oli
-toistanut ajattelemattomasti epäilyksenalaista, toisen mainetta
-alentavaa asiaa, puolusti tietämättömyyttään ja viattomuuttaan
-Kerrotaan todellakin niin paljon valheita ja ilkeyksiä!
-
-Yhtäkkiä kaikki olivat yksimielisiä siitä, että maailma syyttää,
-epäilee ja panettelee valitettavan kevyesti. Ja he näyttivät kaikki
-neljä viidessä minuutissa tulevan vakuutetuiksi siitä, että kaikki
-kuiskaillut puheet olivat valheita, ettei naisilla koskaan ole niitä
-rakastajia, joita heillä luullaan olevan, että miehet eivät koskaan
-tee niitä konnantöitä, joista heitä syytetään, ja että pinta yleensä
-on huonompi kuin ydin.
-
-Bertin, joka ei enää ollut suutuksissaan Musadieulle, sitten kuin de
-Guilleroy oli saapunut, puhui tälle imartelevasti, siirsi keskustelun
-hänen suosimiinsa aiheisiin, avasi hänen sanatulvansa sulun. Ja
-kreivi näytti tyytyväiseltä kuin ainakin mies, joka tuo mukanansa
-rauhaa ja sydämellisyyttä.
-
-Kaksi palvelijaa astui sisään pehmeällä matolla kuulumattomin askelin
-kantaen teepöytää, jossa kiehuva vesi höyrysi sievässä, kiiltävässä
-teekeittiössä väkiviinalampun sinisen liekin lämmittämänä.
-
-Kreivitär nousi, valmisti kuuman juoman niin varovaisesti ja
-huolellisesti kuin venäläiset sen tekevät, tarjosi sitten kupin
-Musadieulle, toisen Bertinille ja palasi kädessään lautaset,
-jotka sisälsivät hanhenmaksavoileipiä ja pieniä itävaltalaisia ja
-englantilaisia sokerileivoksia.
-
-Kreivi oli lähestynyt liikkuvaa pöytää, jossa myös oli rivissä
-marjamehuja, liköörejä ja laseja, teki grogin, pujahti sitten
-varovaisesti läheiseen huoneeseen ja hävisi.
-
-Bertin huomasi uudestaan olevansa yksin vastapäätä Musadieuta,
-ja hänet valtasi taas äkkiä halu toimittaa ulos tuo häiritsijä,
-joka vauhtiin päästyään piti pitkiä esitelmiä, kertoi juttuja,
-toisti sanoja, tekasipa itsekin niitä. Ja maalari katseli
-lakkaamatta seinäkelloa, jonka pitkä viisari lähestyi kahtatoista
-yöllä. Kreivitär näki hänen katseensa, käsitti että hän koetti
-saada puhutella häntä, ja sillä maailmannaisten taidolla, jotka
-kykenevät muuttamaan pienillä vivahduksilla keskustelun sävyä ja
-salongin ilmapiiriä ja tekemään ymmärrettäväksi mitään sanomatta,
-että on jäätävä taikka on lähdettävä, hän levitti pelkällä
-käyttäytymisellään, kasvojensa ja silmiensä ikävystyneillä ilmeillä
-kylmyyttä ympärilleen, aivan kuin hän olisi juuri avannut ikkunat
-auki.
-
-Musadieu tunsi tämän ilmavirran jähmetyttävän ajatuksiaan, ja
-kysymättä itseltään minkätähden, syntyi hänessä halu nousta ja lähteä
-tiehensä.
-
-Bertin, hienona maailmanmiehenä, nousi myös lähteäkseen. Molemmat
-miehet vetäytyivät yhdessä kulkien kahden salongin läpi kreivittären
-seuraamana, joka jutteli yhä maalarin kanssa. Hän pidätti tämän
-eteisen kynnyksellä jotakin selitystä varten, sillä aikaa kun
-Musadieu lakeijan auttamana veti päällystakin harteilleen. Kun rouva
-de Guilleroy yhä puhui Bertinille, niin kaunotaiteidentarkastaja
-odotettuansa joitakuita sekunteja portaiden oven edessä, jota toinen
-palvelija piti avattuna, päätti lähteä yksin, jottei tarvitsisi
-seisoa kahdenkesken palvelijan kanssa.
-
-Ovi sulkeutui hiljaa hänen jälkeensä ja kreivitär sanoi taiteilijalle
-mitä luontevimmin:
-
--- Mutta oikeastaan, miksi te lähdette niin pian? Eihän ole vielä
-keskiyö. Jääkäähän toki vielä hetkeksi.
-
-Ja he palasivat yhdessä pieneen salonkiin.
-
-Heti kun he olivat istuutuneet, sanoi Bertin:
-
--- Hyvä Jumala, kuinka tuo otus minua hermostutti!
-
--- Ja minkätähden?
-
--- Hän riisti minulta hiukan teistä.
-
--- Oh, eipä juuri paljonkaan.
-
--- Mahdollista kyllä, minua hän häiritsi.
-
--- Oletteko mustasukkainen?
-
--- Eihän se ole mitään mustasukkaisena olemista, jos pitää jotakin
-henkilöä kiusallisena.
-
-Taiteilija oli ottanut pienen nojatuolinsa, ja istuen nyt aivan
-lähellä kreivitärtä, hän piteli sormissaan hänen hameensa kangasta
-sanoen hänelle, mikä lämmin tunteen ailahdus sinä päivänä täytti
-hänen sydämensä. Kreivitär kuunteli hämmästyneenä, ihastuneena, ja
-laski hiljaa kätensä hänen valkeille hiuksilleen, joita hän silitti
-lempeästi aivan kuin kiittääkseen häntä.
-
--- Tahtoisin niin mielelläni elää teidän luonanne, sanoi Bertin.
-
-Hän ajatteli aina tuota epäilemättä läheisessä huoneessa nukkuvaa
-aviomiestä ja jatkoi:
-
--- Ainoastaan avioliitto voi todella yhdistää kaksi ihmiselämää.
-
-Kreivitär kuiskasi:
-
--- Ystävä parkani -- täynnä sääliä häntä sekä myöskin itseään kohtaan.
-
-Taiteilija oli asettanut poskensa kreivittären syliin ja katseli
-häntä hellästi, hiukan kaihomielisen, tuskallisen hellästi, eikä
-niin hehkuvasti enää kuin äsken, kun heidät erotti tytär, puoliso ja
-Musadieu.
-
-Rouva de Guilleroy sanoi hymyillen, liikuttaen yhä kevyesti sormiansa
-Olivierin pään päällä:
-
--- Jumalani, kuinka valkea te olette! Teidän viimeisetkin mustat
-hiuksenne ovat hävinneet.
-
--- Valitettavasti! Tiedän sen, vanheneminen käy nopeasti.
-
-Kreivitär pelkäsi tehneensä hänet surulliseksi.
-
--- Oi, tehän olitte muuten harmaa hyvin nuorena. Minä olen nähnyt
-teidät aina mustan- ja valkeankirjavana.
-
--- Niin kyllä, se on totta.
-
-Poistaaksensa kokonaan sen kaihon vivahduksen, jonka hän oli
-herättänyt, kreivitär kumartui ja kohottaen taiteilijan pään käsiensä
-väliin, painoi hänen otsalleen hitaasti ja hellästi suudelmia, noita
-pitkiä suudelmia, jotka eivät näytä koskaan loppuvan.
-
-Sitten he katsoivat toisiaan, koettaen nähdä silmiensä pohjassa
-lempensä heijastuksen.
-
--- Tahtoisinpa mielelläni, sanoi Bertin, viettää kokonaisen päivän
-teidän luonanne.
-
-Taiteilija tunsi nimittäin itseänsä epäselvästi vaivaavan
-sanomattoman läheisen ystävyyden tarpeen.
-
-Hän oli luullut äsken, että talossa olleiden henkilöiden poislähtö
-olisi kylliksi hänelle voidaksensa toteuttaa tätä aamusta alkaen
-herännyttä haluansa, ja nyt, kun hän oli yksin rakastajattarensa
-kanssa, kun hän tunsi otsallaan hänen lämpimät kätensä ja poskellaan
-hänen vaatteensa läpi hänen lämpimän ruumiinsa, hän huomasikin
-itsessään saman levottomuuden, saman tuntemattoman ja pakenevan
-rakkauden halun.
-
-Ja hän arveli nyt, että ehkä ulkopuolella tätä taloa, metsässä,
-jossa he olisivat aivan kahden, eikä ketään muita ihmisiä heidän
-läheisyydessään, tämä hänen sydämensä rauhattomuus tyyntyisi ja
-häviäisi.
-
-Kreivitär vastasi:
-
--- Kuinka te olette lapsellinen! Mutta mehän näemme toisemme melkein
-joka päivä.
-
-Taiteilija rukoili häntä tulemaan syömään hänen kanssaan aamiaista
-jossakin Parisin ympäristössä, niinkuin he olivat ennenkin tehneet
-neljä tahi viisi kertaa.
-
-Kreivitärtä hämmästytti tämä päähänpisto, jota oli nyt niin vaikea
-toteuttaa hänen tyttärensä palattua.
-
-Hän tulisi kuitenkin koettamaan, heti kun hänen miehensä lähtee
-Roncesiin, mutta se ei voisi tapahtua ennenkuin vernissajaisten
-jälkeen seuraavana lauantaina.
-
--- Ja sillä välin, sanoi Bertin, milloin saan nähdä teidät?
-
--- Huomeniltana Corbellien luona. Tulkaa muuten tänne torstaina kello
-3, jos olette vapaa, ja minä luulen, että meidän pitää yhdessä syödä
-päivällistä perjantaina herttuattaren luona.
-
--- Niin, aivan oikein! Taiteilija nousi.
-
--- Hyvästi.
-
--- Hyvästi, ystäväni.
-
-Bertin jäi seisomaan voimatta lähteä, sillä hän ei ollut saanut
-sanotuksi juuri mitään siitä, mitä oli tullut sanomaan, ja hänen
-aivonsa jäivät täyteen ilmaisemattomia ajatuksia, hänen sydämensä
-täyteen sekavia, kuohuvia tunteita, jotka eivät olleet ollenkaan
-päässeet ilmoille.
-
-Hän toisti "hyvästi" ja tarttui kreivittären käsiin.
-
--- Hyvästi ystäväni!
-
--- Rakastan teitä.
-
-Kreivitär hymyili hänelle sitä hymyä, jossa nainen osoittaa miehelle
-yhdessä sekunnissa kaikki, mitä hän on tälle antanut.
-
-Väräjävin sydämin Bertin toisti kolmannen kerran:
-
--- Hyvästi.
-
-Ja hän läksi.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Olisi luullut kaikkien Parisin ajoneuvojen sinä päivänä tekevän
-pyhiinvaelluksen teollisuuspalatsiin. Kello 9:stä saakka aamulla ne
-saapuivat kaikkia valtakatuja, kaikkia puistokatuja ja siltoja myöten
-tätä kaunotaiteiden hallia kohti, johon koko taiteilija-Parisi kutsui
-koko hienosto-Parisia olemaan läsnä kolmentuhannenneljänsadan taulun
-näennäisessä vernissauksessa.
-
-Ihmisjono tungeskeli porteilla ja halveksien kuvanveistotaidetta,
-se nousi suoraapäätä maalaustaideosastoon. Jo portaita kovettaessa
-kohotettiin silmät tauluja kohti, jotka olivat asetetut portaiden
-seinille. Sinne ripustetaan eteistaiteilijoiden erityinen luokka,
-niiden, jotka ovat lähettäneet joko sellaisia teoksia, joilla on
-harvinaiset mittasuhteet, taikka teoksia, joita ei ole voitu olla
-vastaanottamatta. Neliönmuotoisessa salissa kuhisi ja vilisi pauhaava
-ihmisjoukko. Maalarit, jotka esiintyivät isäntinä iltaan saakka, voi
-tuntea puuhailemisistaan, kaikuvista äänistään ja arvovaltaisista
-liikkeistään. He alkoivat laahata ystäviänsä hihasta taulujen luo,
-joita he osoittivat käsivarsillaan, huudahduksin ja asiantuntijain
-tarmokkain ilmein. Heitä nähtiin kaikenlaisia, isoja, pitkätukkaisia,
-päässä pehmeät, harmaat tai mustat hatut, jotka olivat sanoin
-selittämättömän muotoisia, leveitä ja pyöreitä kuin katot, tai niin
-leveälierisiä, että ne varjostivat koko miehen yläruumiin. Toiset
-maalarit olivat pieniä, toimeliaita, hentoja tai tanakkoja, iso
-silkkihuivi kaulassa, puettuina lyhyeen nuttuun tai säkkimäisiin,
-nuorten maalarien luokalle ominaisiin, eriskummallisiin vaatteihin.
-
-Siellä oli hienojen keikarien ryhmä, bulevarditaiteilijoiden,
-akateemikkojen ryhmä, jotka kaikki olivat moitteettomia ja
-koristettuja punaisin nauharuusuin, äärettömän suurin taikka
-äärettömän pienin, aina heidän erityisen käsityksensä mukaan
-siitä, mikä oli hienoa ja hyvän tavan mukaista, ja vihdoin
-porvaritaiteilijain ryhmä perheet mukana, jotka ympäröivät isiä kuin
-riemukuoro.
-
-Neljällä äärettömän suurella seinäpinnalla ne taulut, jotka olivat
-saaneet kunnian päästä neliönmuotoiseen saliin, huikaisivat heti
-sisään astuttaessa värituntujensa loistolla ja kiiltävillä kehyksillä
-sekä uusilla räikeillä väreillään, joita kohotti vielä vernissa ja
-joita teki kiiltäviksi ylhäältäpäin lankeava kova päivänvalo.
-
-Tasavallan presidentin muotokuva oli vastapäätä ovea, kun taas
-toisella seinällä kultakoristeinen kenraali kamelikurkitöyhtöinen
-hattu päässä, punaverkaisiin housuihin puettuna, oli pajujen alla
-aivan alastomina lepäävien merenneitojen naapurina; ja näiden
-vieressä taas haaksirikon kärsinyt laiva melkein kokonaan aallon
-nielemänä. Vanhanajan piispa, julistamassa raakalaiskuninkaan
-kirkonkiroukseen, itämainen katu täynnä ruttoon kuolleita, ja Danten
-varjo tutkimusretkellä helvetissä, valtasivat ja kiehtoivat katseen
-vastustamattoman voimakkailla ilmeillään.
-
-Nähtiin vielä tuossa suuressa huoneessa ratsuväen hyökkäys,
-siirtomaan sotilaita metsässä, lehmiä laitumella, kaksi
-viimevuosisadan aatelismiestä kaksintaistelussa kadunkulmassa,
-mielenvikainen nainen istumassa rajakivellä, pappi jakamassa
-sakramenttia kuolevalle, elonkorjaajia, puroja, auringonlasku,
-kuutamo, lyhyesti, näytteitä kaikesta siitä, mitä tehdään, mitä
-tekevät ja mitä aina tulevat tekemään maalarit maailman viimeiseen
-päivään asti.
-
-Keskellä kuuluisien ammattitoveriensa ryhmää ja taideakatemian ja
-palkintolautakunnan jäsenien joukkoa Olivier Bertin vaihtoi heidän
-kanssaan mielipiteitä. Huolestuminen ahdisti häntä, levottomuus
-näytteille asettamansa teoksen johdosta, jonka hän ei arvellut saavan
-menestystä huolimatta innostuneista onnentoivotuksista.
-
-Hän riensi eteenpäin. Herttuatar de Mortemain ilmestyi sisäänkäytävän
-ovelle. Tämä kysyi:
-
--- Eikö kreivitär ole saapunut.
-
--- En ole nähnyt häntä.
-
--- Ja herra de Musadieu? -- En häntäkään.
-
--- Hän on luvannut minulle olla kello 10 portaiden yläpäässä
-opastaakseen minua salissa.
-
--- Sallitteko minun tulla hänen sijastaan, herttuatar?
-
--- En, en. Teidän ystävänne tarvitsevat teitä, me tulemme kohta
-tapaamaan toisemme, sillä toivon varmasti, että me yhdessä syömme
-aamiaista.
-
-Musadieu juoksi paikalle. Hän oli viipynyt muutamia minuutteja
-veistokuvakokoelmassa ja pyysi nyt aivan hengästyneenä anteeksi. Hän
-sanoi:
-
--- Tätä tietä, herttuatar, tätä tietä, alamme oikealta.
-
-He olivat juuri hävinneet päiden vastavirtaan, kun kreivitär de
-Guilleroy käsikoukussa tyttärensä kanssa astui sisään hakien
-katseellaan Olivier Bertiniä.
-
-Tämä liittyi heihin ja tervehtien heitä virkkoi:
-
--- Jumalani, kuinka sievät te olette! Totisesti Nannette kaunistuu
-joka päivä, viikossa hän on muuttunut.
-
-Taiteilija katsoi häntä tutkijasilmällään. Hän lisäsi:
-
--- Viivat ovat vienommat, sulavammat, hipiä on loistavampi. Hän on
-nyt jo paljon vähemmän pieni tyttö ja paljon enemmän parisitar.
-
-Mutta yhtäkkiä hän palasi päivän suureen asiaan.
-
--- Alkakaamme oikealta, niin tulemme tapaamaan herttuattaren.
-
-Kreivitär, joka tunsi hyvin kaikki maalaustaidetta koskevat seikat ja
-oli innostunut, kysyi:
-
--- Kaunis näyttely. Huomattava Bonnat, kaksi oivallista
-Carolus-Durania, ihmeteltävä Puvis de Chavannes, erittäin
-hämmästyttävä aivan uusi Roll, erinomainen Gervex, ja paljon muita
--- Beraudeja, Cazineja, Deuzeja, ja vihdoin koko joukko muita hyviä
-tauluja.
-
--- Ja teidän taulunne? sanoi kreivitär.
-
--- Minua onnitellaan, mutta en ole itse tyytyväinen.
-
--- Te ette ole koskaan tyytyväinen.
-
--- Kyllä, välistä. Mutta tänään, ihan totta, luulen olevani oikeassa.
-
--- Miksi?
-
--- En tiedä ollenkaan.
-
--- Menkäämme katsomaan.
-
-Kun he saapuivat taulun eteen, -- kaksi talonpoikaistyttöä kylpemässä
-purossa -- ihaili sitä jo sen eteen pysähtynyt joukko. Kreivitär
-iloitsi siitä ja sanoi aivan hiljaa:
-
--- Mutta sehän on ihastuttava, se on pieni helmi. Te ette ole tehnyt
-mitään sen parempaa.
-
-Taiteilija puristautui aivan lähelle häntä, tahtoen osoittaa hänelle
-rakkauttaan ja kiitollisuuttaan joka sanasta, joka tyynnytti hänen
-kärsimystään, ja joka sitoi hänen haavansa. Ja nopeasti juolahti
-hänen mieleensä ajatuksia, jotka vakuuttivat kreivittären olevan
-oikeassa, sillä pitihän tämän nähdä oikein älykkäillä parisittaren
-silmillään. Taiteilija unhoitti, rauhoittaakseen pelkoansa, että
-jo kaksitoista vuotta hän oli moittinut kreivitärtä juuri siitä,
-että tämä ihaili liian paljon teeskenteleviä, hienoja, herkullisia
-aiheita, muodin vaatimia tunteita ja valheellisia vivahduksia, mutta
-ei koskaan taidetta yksin, hienoston aatteista, tarkoitusperistä ja
-ennakkoluuloista vapautunutta taidetta.
-
-Vieden heitä kauemmaksi Bertin sanoi:
-
--- Jatkakaamme. Ja hän kuljetti heitä pitkän aikaa salista saliin,
-näyttäen heille tauluja, selittäen heille aiheita, onnellisena heidän
-keskellään, onnellisena heidän kauttaan.
-
-Äkkiä kysyi kreivitär.
-
--- Kuinka paljon kello on?
-
--- Puoli yksi.
-
--- Oh, menkäämme nopeasti syömään aamiaista. Herttuatar kai odottaa
-meitä Ledoyenillä, johonka hän on minua pyytänyt tuomaan teidät,
-jollemme tapaisi toisiamme salissa.
-
-Keskellä puu- ja pensasryhmää sijaitseva ravintola näytti liian
-täydeltä ja väräjävältä mehiläispesältä. Sekava äänten ja
-huutojen sorina, lasien ja lautasten kilinä kuului ympäri, läksi
-sieltä kaikista selkoselällään olevista ikkunoista ja suurista
-ovista. Pöydät, syömisen hommassa olevien ihmisten ahdistamina
-ja ympäröiminä, oli asetuttu pitkiin riveihin läheisille teille,
-oikealle ja vasemmalle puolelle ahdasta kujannetta, jossa
-vahtimestarit juoksentelivat puolikuuroina ja pää pyörällä huudoista,
-pitäen käsissään lihalla, kalalla ja hedelmillä täytettyjä vateja.
-
-Taloa kiertävällä parvekkeella oli sellainen naisten ja miesten
-tungos, että olisi luullut sen olevan elävää tahdasta. Kaikki
-nämä nauroivat, huusivat toisilleen, joivat ja söivät viinien
-elähdyttäminä ja tulvillaan sitä iloa, joka eräinä päivinä auringon
-kanssa valuu Parisin yli.
-
-Vahtimestari vei yläkertaan kreivittären, Annetten ja Bertinin heille
-varattuun ruokasaliin, jossa herttuatar odotti.
-
-Sinne astuttuaan huomasi maalari herttuattaren vieressä markiisi
-de Farandalin, puuhailevana ja hymyilevänä ojentaessaan kätensä
-ottaaksensa vastaan kreivittären ja hänen tyttärensä päivänvarjot ja
-vaipat. Bertin tunsi sellaista vastenmielisyyttä, että häntä halutti
-yhtäkkiä lausua kiihoittavia ja karkeita sanoja.
-
-Herttuatar selitti tavanneensa veljenpoikansa ja että Musadieun
-oli vienyt mukanansa kaunotaiteiden ministeri; Bertin ajatellessa,
-että tämä keikaileva markiisi oli menevä naimisiin Annetten kanssa,
-että hän oli tullut tänne hänen tähtensä, että hän katseli nuorta
-tyttöä aivan kuin hänen aviovuoteeseensa määrättyä, hermostui, ja
-hänessä syntyi vastustamishalu, niinkuin olisi tahdottu kieltää hänen
-oikeutensa, hänen salaiset ja pyhät oikeutensa.
-
-Heti kun oli istuuduttu pöytään, omisti markiisi, joka istui nuoren
-tytön vieressä, hänelle kaiken huolensa touhuavana niinkuin ainakin
-miehet, joille on annettu mielistelyoikeus.
-
-Hänen katseensa olivat ystävällisiä, mutta maalarista ne näyttivät
-julkeilta ja tutkivilta, hänen hymyilynsä oli tyytyväistä, melkeinpä
-hellää, hänen lemmenkuhertelunsa tuttavallista ja virallista. Hänen
-tavoissaan ja hänen sanoissaan ilmeni jo jotakin päättäväistä,
-ikäänkuin osoituksena kohta tapahtuvasta haltuunsa ottamisesta.
-
-Herttuatar ja kreivitär näyttivät suosivan ja hyväksyvän tämän
-kosijan käytöksen, ja he loivat toisiinsa yhteisymmärrystä ilmaisevia
-katseita.
-
-Kohta aamiaisen loputtua palattiin näyttelyyn. Saleissa oli sellainen
-väentungos, että näytti mahdottomalta sinne pyrkiä. Ihmisistä huokuva
-kuumuus, hameiden ja hiestyneiden vaatteitten haju teki ilman
-siellä inhoittavaksi ja raskaaksi. Ei enää katseltu tauluja, vaan
-kasvoja ja pukuja, etsittiin tuttuja ihmisiä; toisinaan tapahtui
-tuuppimista tässä taajassa ihmisjoukossa, joka halkaistiin hetkeksi
-vernissaajoitten kulkiessa korkeine kaksiosaisine tikapuineen. He
-huusivat: "Huomio, herrat, huomio naiset."
-
-Viiden minuutin kuluttua kreivitär ja Olivier huomasivat olevansa
-erotettuina toisista. Taiteilija tahtoi hakea näitä, mutta kreivitär
-sanoi, nojaten häneen:
-
--- Eikö meillä ole hyvä näinkin? Antakaa heidän siis olla, koska
-kerran on sovittu, että jos me kadotamme heidät, niin tapaamme
-toisemme jälleen kello 4 ravintolahuoneessa.
-
--- Sehän on totta, vastasi Bertin. Mutta hän oli kokonaan vaipunut
-ajattelemaan sitä, että markiisi oli Annetten seurassa ja yhä jatkoi
-keikailevaa ja narrimaista laverteluaan tälle. Kreivitär kuiskasi:
-
--- Siis, te rakastatte minua yhä? Taiteilija vastasi aivan
-ajatuksissaan:
-
--- Niin, tietysti.
-
-Mutta hän haki päiden yläpuolelta markiisi de Farandalin harmaata
-hattua.
-
-Kun rouva de Guilleroy näki Bertinin hajamielisyyden, tahtoi hän
-johtaa takaisin tämän ajatukset itseensä ja jatkoi:
-
--- Jos te tietäisitte kuinka ihailen teidän tämänvuotista tauluanne.
-Se on teidän mestariteoksenne.
-
-Taiteilija hymyili unhoittaen äkkiä nuoret muistaaksensa vain
-tämänaamuiset huolensa.
-
--- Todellako? Niinkö arvelette?
-
--- Niin, minä pidän sitä kaikkia teidän muita teoksianne parempana.
-
--- Se on tuottanut minulle paljon tuskaa. Mairittelevin sanoin
-kreivitär lumosi hänet uudestaan, tietäen hyvin jo pitkäaikaisesta
-kokemuksesta, ettei mikään vaikuttanut niin voimakkaasti taiteilijaan
-kuin hellä ja jatkuva imartelu. Kiehdottuna, elähdytettynä ja
-ilahtuneena näistä suloisista sanoista taiteilija alkoi taas jutella;
-hän ei nähnyt enää muita kuin kreivittären, ei kuunnellut muita kuin
-häntä tässä suuressa aaltoilevassa, meluavassa väentungoksessa.
-
-Kiittääkseen häntä Bertin kuiskasi aivan lähellä hänen korvaansa:
-
--- Minulla on hurja halu suudella teitä.
-
-Lämmin liikutus ailahti kreivittäressä, ja kohottaen taiteilijaan
-loistavat silmänsä, hän uudisti kysymyksen:
-
--- Siis, te rakastatte minua yhä?
-
-Ja Bertin vastasi sillä äänensävyllä, jota kreivitär tahtoi ja jota
-hän ei ollenkaan äsken ollut kuullut:
-
--- Niin, rakastan teitä, kallis Any.
-
--- Tulkaa usein minua tervehtimään illoin, sanoi rouva de Guilleroy.
-Nyt kun tyttäreni on kotona, niin en paljon lähde ulos.
-
-Heti kun kreivitär tunsi taiteilijassa tämän odottamattoman hellyyden
-jälleenheräämisen, kuohahti hänessä suuri onnen tunne. Kun nyt
-Olivierin hiukset olivat aivan valkeat ja hän ikänsä puolesta jo
-oli tasaantunut, pelkäsi kreivitär vähemmän sitä, että joku toinen
-nainen viehättäisi häntä, kuin sitä, että Olivier yksinäisyyden
-kauhusta menisi naimisiin. Tämä pelko, joka jo oli vanha, kasvoi
-lakkaamatta, herätti hänen mielessään suunnitelmia, joita ei voinut
-toteuttaa, saadaksensa taiteilijan pysymään luonaan niin paljon kuin
-mahdollista, sekä välttämään sitä, että hän viettäisi pitkiä iltoja
-tyhjän asuntonsa kylmässä äänettömyydessä. Kun kreivitär ei aina
-voinut kutsua häntä luokseen ja pidättää siellä, niin hän johdatti
-Bertinin mieleen huvituksia, lähetti hänet teatteriin, sai hänet
-ottamaan osaa seuraelämään, nähden hänet mieluimmin toisten naisten
-keskellä, kuin surullisessa asunnossaan.
-
-Kreivitär jatkoi vastaten taiteilijan salaiseen ajatukseen.
-
--- Ai, jos voisin pitää teidät aina, kuinka teitä hemmottelisin.
-Luvatkaa minulle tulla hyvin usein, koska nyt olen tavallisesti
-kotona.
-
--- Minä lupaan sen teille.
-
-Ääni kuiskasi kreivittären korvan luona:
-
--- Äiti.
-
-Kreivitär säpsähti ja kääntyi ympäri. Annette, herttuatar ja markiisi
-olivat saavuttaneet heidät.
-
--- Kello on 4, sanoi herttuatar, olen hyvin väsynyt ja haluan poistua.
-
-Kreivitär vastasi:
-
--- Minä lähden myöskin, en jaksa enää.
-
-He saapuivat sisäportaille, jotka lähtevät parvekkeille, joilla
-piirustukset ja vesivärimaalaukset ovat rivissä, ja jotka
-kohoavat yläpuolelle ääretöntä lasikattoista puutarhaa, johon
-kuvanveistoteokset ovat asetetut näytteille.
-
-Näiden portaiden lepotasolta nähtiin toisesta päästä toiseen
-jättiläismäinen kasvilava täynnä veistokuvia, jotka oli pystytetty
-teille, viheriöiden pensasryhmien ympärille ja yläpuolelle
-ihmisjoukkoa, joka peitti käytävien pinnan liikkuvana ja mustana
-virtana. Marmoripatsaat pistivät esiin tästä hattujen ja harteiden
-mustasta matosta, läpäisten sen tuhansista kohdin: ne näyttivät
-loistavilta, niin valkeita ne olivat.
-
-Kun Bertin otti jäähyväiset naisilta uloskäytävän ovella, kysyi rouva
-de Guilleroy häneltä hiljaa:
-
--- Siis, te tulette tänä iltana.
-
--- Niin, varmasti.
-
-Ja taiteilija palasi näyttelyyn keskustellakseen toveriensa kanssa
-päivän vaikutelmista.
-
-Maalarit ja kuvanveistäjät seisoivat ryhmissä patsaiden ympärillä,
-ravintolahuoneen edessä, ja siellä keskusteltiin niinkuin joka
-vuosi ennenkin kannattaen tai vastustaen samoja aatteita, samoin
-perustein melkein samanlaisista teoksista. Olivier, joka tavallisesti
-vilkkaasti otti osaa näihin keskusteluihin, koska hänellä oli
-erikoinen nolaava vastaamis- ja hyökkäyskyky ja erityinen henkevän
-teoreetikon maine, josta hän oli ylpeä, koetteli kaikin tavoin
-innostua, mutta se, mitä hän vastasi totuttuun tapaansa, ei
-herättänyt hänessä enemmän mielenkiintoa kuin se, mitä hän kuuli,
-ja häntä halutti mennä tiehensä, olla kuulematta enää mitään,
-olla ymmärtämättä enää mitään, tietäen jo edeltäpäin kaiken mitä
-sanottaisiin näistä vanhoista taidekysymyksistä, joiden kaikki
-näkökannat hän tunsi.
-
-Hän piti kuitenkin näistä asioista, ja oli pitänyt näistä tähän
-saakka melkein yksipuolisella tavalla, mutta tänä päivänä hänen
-huomionsa käänsi niistä pois muuan noita hentoja ja hellittämättömiä
-mietteitä, noita pieniä huolia, joiden ei ollenkaan tarvitsisi
-liikuttaa meitä, mutta jotka kaikesta huolimatta pysyvät paikallaan,
-sanoi tai teki mitä tahansa, syventyneenä meidän ajatuksiimme
-niinkuin näkymätön oas pistettynä lihaamme.
-
-Vieläpä oli hän unhoittanut näytteellä olevan taulunsa aiheuttamat
-huolensakin muistellakseen vain markiisin epämiellyttävää
-käyttäytymistä Annetten seurassa. Mitä se oikeastaan hänelle kuului?
-Oliko hänellä mitään oikeutta siihen? Miksi olisi hän oikeastaan
-tahtonut estää tätä arvokasta avioliittoa, joka edeltäpäin oli
-määrätty ja kaikessa suhteessa sopiva? Mutta mikään järkeily ei
-poistanut tuota mieliharmin ja tyytymättömyyden vaikutelmaa, jonka
-hän oli saanut nähdessään Farandalin puhuvan ja hymyilevän sulhasena
-katseellaan hyväillen nuoren tytön kasvoja.
-
-Kun hän illalla astui kreivittären salonkiin ja tapasi hänet yksin
-tyttärensä kanssa jatkamassa lampun valossa peitetyötänsä, niin hän
-töin tuskin sai pidättäytyneeksi lausumasta markiisista pilkallisia
-ja häijyjä sanoja ja paljastamasta Annetten silmissä koko hänen
-hienon käytöksensä verhoaman mitättömyytensä.
-
-Jo pitemmän aikaa oli hänellä tapana näillä iltavierailuilla hiukan
-uneliaana usein vaieta ja istua välinpitämättömässä asennossa,
-niinkuin ainakin vanha ystävä, joka ei enää ujostele. Vaipuneena
-nojatuoliinsa sääret ristiin toistensa yli heitettyinä, nojaten
-päätään taaksepäin, hän haaveili puhuessaan ja lepuutti tässä
-läheisen ystävyyden rauhassa ruumistaan ja henkeään. Mutta yhtäkkiä
-heräsi hänessä uudestaan niiden miesten eloisa toimeliaisuus, jotka
-näkevät vaivaa miellyttääkseen, joiden mieltä kiinnittää se, mitä he
-tahtovat sanoa ja jotka hakevat määrätyille henkilöille puhuessaan
-loistavampia ja harvinaisempia sanoja koristaakseen ajatuksiaan ja
-tehdäksensä ne mielistelevimmiksi. Hän ei antanut enää keskustelun
-kulkea kituuttaen, vaan ylläpiti ja vilkastutti sitä ja kiihoitti
-sitä innostuksella, ja hän tunsi saadessaan kreivittären ja hänen
-tyttärensä purskahtamaan nauruun tai nähdessään heidän liikutettuina
-kohottavan häneen hämmästyneet silmänsä tahi, kun he lakkasivat
-työskentelemästä kuunnellakseen häntä, mielihyvän hivelyä, vähäistä
-menestyksen värähtelyä, joka palkitsi hänen vaivansa.
-
-Hän palasi nyt joka kerran, kun tiesi heidän olevan yksin, eikä
-koskaan, kenties, hän ollut viettänyt niin suloisia iltoja.
-
-Rouva de Guilleroy, jonka alituista pelkoa tämä ahkera vierailu
-rauhoitti, ponnisteli kaikin tavoin vetääksensä häntä puoleensa
-ja pidättääkseen häntä luonaan. Hän kieltäytyi päivälliskutsuista
-kaupungissa, tanssiaisista, teatterinäytännöistä, saadaksensa
-vain tuon ilon kello kolmen aikaan uloslähtiessään heittää
-sähkösanomalaatikkoon pienen sinisen lipun, joka sisälsi:
-"Näkemiin". Ensiaikoina, tahtoen päästä nopeammin taiteilijan
-kanssa kahdenkeskiseen seurusteluun, jota tämä halusi, hän lähetti
-tyttärensä nukkumaan heti kun kello löi 10. Sitten nähdessään
-eräänä päivänä, että taiteilija kummasteli tätä ja kysyi nauraen,
-kohdeltiinko Annettea vielä pikkuisena, kilttinä lapsena, hän myönsi
-neljännestunnin armonaikaa, senjälkeen puoli tuntia ja vihdoin
-tunnin. Bertin ei jäänyt muuten kauemmaksi aikaa sen jälkeenkään kuin
-tyttö oli lähtenyt, ikäänkuin puolet siitä viehätyksestä, joka häntä
-pidätti tässä salongissa olisi juuri lähtenyt Annettesta. Siirtäen
-kohta pienen, matalan mielinojatuolinsa kreivittären jalkojen luo,
-Bertin istuutui aivan lähelle tätä ja asetti toisinaan hyväilevin
-liikkein poskensa hänen polvelleen. Kreivitär antoi hänelle kätensä,
-jonka Bertin piti omissaan ja hänen mielenkiihkonsa laskeutui kohta,
-hän lakkasi puhumasta ja näytti tässä hellässä hiljaisuudessa
-lepäävän tekemistään ponnistuksista.
-
-Kreivitär ymmärsi kyllä vähitellen naisen vainullaan, että Annette
-kiehtoi Bertiniä melkein yhtä paljon kuin hän itse. Hän ei ollenkaan
-siitä suuttunut, onnellisena siitä, että taiteilija voi löytää
-heidän seurastaan jotakin siitä perheestä, jonka hän oli häneltä
-riistänyt; ja hän kahlehti taiteilijan mahdollisimman lujasti heidän
-molempien kesken näytellen äidin osaa, että Bertin uskoisi olevansa
-melkein kuin tämän tytön isä ja että uusi hellyydenvivahdus liittyisi
-kaikkeen siihen, mikä hänet kiinnitti tähän taloon.
-
-Hänen keimailunsa, joka aina pysyi valppaana, mutta joka oli tullut
-levottomaksi heti kun hän tunsi joka puolelta kuin pieninä, vielä
-melkein huomaamattomina pistoksina ne lukemattomat hyökkäykset
-itseänsä vastaan, jotka johtuivat Annetten iästä, sai toimeliaimman
-luonteen. Tullaksensa yhtä solakaksi kuin Annette, hän yhä
-edelleenkin oli juomatta mitään, ja todellakin, hänen vartalonsa
-hoikentuminen palautti hänelle uudestaan nuoren tytön muodon siihen
-määrin, että selästä heitä tuskin voi erottaa; mutta hänen laihtuneet
-kasvonsa kärsivät tästä hoitotavasta. Ennen sileäksi pingoittunut
-iho rypistyi ja sai kellertävän vivahduksen, mikä teki lapsen upean
-verekkyyden vielä loistavammaksi. Silloin hän hoiteli kasvojansa
-näyttelijättärien tavoin, ja vaikka hän näin hankkikin itsellensä
-kirkkaassa päivänvalossa vähän epäiltävän kalpeuden, niin saavutti
-hän tulen valossa tuon teennäisen ja viehättävän heleyden, joka antaa
-hyvin maalatuille naisille verrattoman hipiän.
-
-Tämän rappeutumisen toteaminen ja teennäisten keinojen käyttäminen
-muunsivat hänen elintapojaan. Hän vältti niin paljon kuin mahdollista
-kaikkia vertailuja päivänvalossa ja tavoitteli niitä lamppujen
-valossa, joka tuotti hänelle etusijan. Tuntiessaan itsensä
-väsyneeksi, kalpeaksi, vanhentuneemmaksi kuin tavallisesti, hänellä
-oli avuliaita päänkipuja, jotka estivät häntä menemästä tanssiaisiin
-tai teatteriin; mutta niinä päivinä, jolloin hän tunsi olevansa
-täydessä kauneudessaan, hän esiintyi voitonriemuisena ja näytteli
-ison siskon osaa pikkuäidin vakavalla vaativaisuudella. Käyttääksensä
-yhä melkein samanlaisia pukuja kuin tyttärensä, hän antoi tälle
-nuoren rouvan vaatteita, jotka olivat vähän liian vakavia hänelle;
-ja Annette, jossa yhä enemmän ilmeni iloinen ja leikkisä luonne,
-käytti niitä ilakoivan hilpeänä, mikä teki hänet vielä sievemmäksi.
-Hän taipui koko sydämestään äitinsä keimaileviin vehkeisiin, näytteli
-hänen kanssaan vaistomaisesti pieniä viehättämiskohtauksia, osasi
-suudella häntä oikeaan aikaan, kiertää hellästi kätensä hänen
-vyötärölleen, osoittaa elein, hyväilyin ja nerokkain päähänpistoin,
-kuinka he olivat sieviä molemmat ja kuinka he olivat toistensa
-näköisiä.
-
-Lakkaamatta nähdessään heidät yhdessä ja verratessaan heitä tuli
-Olivier Bertin toisinaan melkein sekottaneeksi heidät. Välistä kun
-nuori tyttö puhui hänelle hänen katsoessaan muualle hän oli pakotettu
-kysymään: "Kumpi heistä sanoi sen?" Vieläpä usein hän huvikseen
-leikki sekotuspeliä heidän ollessaan kolmin Ludvig XV:nen tyylisessä
-vaateverhosalongissa. Bertin sulki silloin silmänsä ja pyysi heitä
-ensin tekemään hänelle saman kysymyksen peräkkäin, sitten vaihtaen
-järjestystä kysymään samaa, että hän voisi tuntea äänet. He koettivat
-niin taitavasti löytää samat äänenvivahdukset, sanoa samat lauseet
-samoin äänensävyin, että hän ei usein arvannut. Heidän oli onnistunut
-todellakin päästä niin pitkälle tässä lausumisen yhtäläisyydessä,
-että palvelijat vastasivat: "Kyllä rouva", tytölle ja "kyllä neiti",
-äidille.
-
-Huvikseen jäljittelemällä ja matkimalla toistensa liikkeitä he olivat
-siten saavuttaneet sellaisen käynnin ja eleiden yhtäläisyyden, että
-herra de Guilleroy itse nähdessään toisen taikka toisen heistä pimeän
-huoneen perällä sekotti heidät joka hetki ja kysyi: "Sinäkö siellä
-olet, Annette, vai äitisi?"
-
-Tästä luonnollisesta ja halutusta, todellisesta ja hankitusta
-yhtäläisyydestä oli maalarin mieleen ja sydämeen syntynyt omituinen
-vaikutelma kaksoisolennosta, entisestä ja uudesta, hyvin tunnetusta
-ja melkein tuntemattomasta, kahdesta ruumiista, jotka olivat
-tehdyt toistensa jälkeen samasta lihasta, samasta yhä jatkuvasta
-naisesta, joka oli nuortunut ja tullut uudestaan siksi mikä hän oli
-ollut. Ja hän oli heidän luonaan jakaantuneena heidän molempien
-kesken, levottomana, hämmentyneenä, tuntien äitiä kohtaan uudestaan
-herännyttä hehkua ja omistaen tyttärelle epämääräistä hellyyttä.
-
-
-
-
-
-
-TOINEN OSA.
-
-
-
-
-I.
-
-
-    Parisissa, heinäkuun 20 p:nä.
-
-    Kello 11 j.p.p. "Ystäväni, äitini on juuri kuollut Roncièressä.
-    Lähdemme kello 12 yöllä. Älkää tulko, sillä emme ilmoita
-    kenellekään asiasta. Surkutelkaa minua ja ajatelkaa minua.
-
-                                            Teidän Any."
-
-    Heinäkuun 21 p:nä, kello 12.
-
-    "Ystävä parkani, olisin lähtenyt kaikesta huolimatta, jollen
-    olisi tottunut pitämään teidän tahtoanne käskynä. Ajattelen
-    teitä eilisestä alkaen ja sydäntä särkevä tuska kalvaa rintaani.
-    Ajattelen, kuinka te äänettöminä matkustatte tänä yönä istuen
-    vastapäätä tytärtänne ja miestänne niukasti valaistussa
-    rautatievaunussa, joka teidät kuljettaa lähemmäksi vainajaa.
-    Minä näen teidät kaikki kolme tuon pienen öljylampun valossa,
-    teidät itkevänä ja Annetten nyyhkivänä. Näen teidän saapuvan
-    asemalle, ajavan tuon kauhean ikävän taipaleen vaunuissa,
-    astuvan linnaan palvelijoiden ympäröimänä, syöksyvän portaissa
-    sitä huonetta kohti, sitä vuodetta kohti, jossa hän lepää, näen
-    teidän luovan ensimäisen katseenne häneen ja painavan suudelman
-    hänen liikkumattomille, laihoille kasvoilleen. Ja minä ajattelen
-    teidän sydäntänne, tuota teidän sydän-parkaanne, josta puolet
-    kuuluu minulle ja joka nyt särkyy, joka nyt niin kovin kärsii,
-    joka tahtoo tukehduttaa teidät ja tuottaa minullekin niin paljon
-    tuskaa tällä hetkellä.
-
-    Suutelen teidän kyynelien täyttämiä silmiänne syvästi säälien.
-
-                                                Olivier."
-
-    Heinäkuun 24 p., Roncièressä.
-
-    "Kirjeenne olisi tehnyt minulle hyvää, ystäväni, jos jokin
-    voisi tehdä minulle hyvää tässä kauheassa minua kohdanneessa
-    onnettomuudessa. Me hautasimme hänet eilen, ja siitä saakka
-    kuin hänen hengetön ruumisparkansa läksi tästä talosta, tuntuu
-    minusta kuin olisin yksin maan päällä. Äitiä rakastetaan
-    melkein sitä tietämättä, sitä tuntematta, sillä se on yhtä
-    luonnollista kuin eläminen; eikä huomata tämän rakkauden
-    juurien koko syvyyttä ennenkuin viimeisen eron hetkellä. Mitään
-    muuta tunnetta ei voi verrata tähän, sillä kaikki muut ovat
-    satunnaisia, ja tämä on synnynnäinen; kaikki muut tulevat meille
-    myöhempien elämäntapahtumien mukana, mutta tämä elää ensimäisestä
-    päivästämme saakka itse veressämme. Ja sitten: ei kadoteta
-    ainoastaan äitiä, vaan hänen mukanansa häviää puoleksi koko
-    meidän lapsuutemme, sillä pikkutyttösen vähäpätöinen elämämme
-    kuuluu yhtä paljon hänelle kuin meille. Hän yksin tunsi sen yhtä
-    hyvin kuin me, hän tiesi joukon kaukaisia, merkityksettömiä ja
-    rakkaita asioita, jotka olivat sydämemme ensimäisten suloisten
-    tunteiden ilmauksia. Hänelle yksin voin vielä sanoa: 'Muistatko,
-    äiti, sen päivän jolloin... Muistatko, äiti, sen porsliininuken,
-    jonka isoäiti oli minulle antanut?' Kuiskaillen me lavertelimme
-    kahdenkesken kauan ja rattoisasti pienistä ja vallattomista
-    muistoista, joita ei kukaan enää tiedä maailmassa, kuin minä.
-    Yksi osa siis minua on kuollut, vanhempi, parempi osa. Olen
-    menettänyt sydänparan, jossa se pikkutyttö, joka ennen olin,
-    eli vielä kokonaisena. Nyt ei kukaan enää tunne sitä, ei kukaan
-    muista enää pikku Anya, hänen lyhyitä hameitansa, hänen nauruansa
-    ja hänen ilmeitänsä.
-
-    Ja päivä on tuleva, ehkä se ei ole kovin kaukanakaan, jolloin
-    minä lähden vuorostani jättäen yksin tänne maailmaan rakkaan
-    Annetteni, niinkuin äiti jättää minut nyt. Kuinka tämä kaikki on
-    surullista, kovaa, julmaa! Sitä ei kuitenkaan koskaan ajatella;
-    ei nähdä kuinka kuolema ympäriltämme ottaa jonkun joka hetki,
-    niinkuin se kohta ottaa meidät. Jos sitä nähtäisiin, jos sitä
-    ajateltaisiin, jollei annettaisi kaiken sen mikä edessämme
-    tapahtuu johtaa huomiomme pois siitä, ilahduttaa ja sokaista
-    meitä, niin ei voitaisi elää, sillä tämä loppumaton joukkomurha
-    tekisi meidät hulluiksi.
-
-    Olen niin murtunut, niin epätoivossa, ettei minulla enää ole
-    voimaa tehdä mitään. Yöt päivät ajattelen äitiparkaani, joka on
-    suljettuna tuohon arkkuun, kaivettuna maahan, tuonne taivasalle
-    sateen pieksettäväksi, ja jonka kasvot, joita suutelin niin
-    onnellisena, eivät enää ole muuta kuin mädänneet ja inhoittavat.
-    Oi, kuinka kauheata!
-
-    Kun menetin isäni, olin juuri mennyt naimisiin, enkä tuntenut
-    kaikkea tätä niin syvästi kuin nyt. Niin, säälikää minua,
-    ajatelkaa minua, kirjoittakaa minulle, tarvitsen niin suuresti
-    teitä nyt juuri.
-
-                                                 Anne."
-
-    Parisissa, heinäkuun 25 p.
-
-    Ystävätär parkani, teidän surunne tuottaa minulle hirveätä
-    tuskaa. Ei ole minullekaan elämä enää ruusunväristä. Teidän
-    lähdöstänne saakka olen ollut mennyttä miestä, hyljättynä,
-    ilman mitään, joka kiinnittäisi mieltäni ja ilman turvapaikkaa.
-    Kaikki minua väsyttää, ikävystyttää ja hermostuttaa. Ajattelen
-    lakkaamatta teitä ja Annetteamme, minä tunnen, että te olette
-    niin kaukana molemmat, kun tarvitsisin niin suuresti teitä
-    läheisyydessäni.
-
-    On omituista, kuinka tunnenkin teidän olevan niin kaukana ja
-    kuinka kaipaan teitä. Ette koskaan edes nuoruuteni päivinäkään
-    ole ollut minulle niin kaikkea kuin tällä hetkellä. Jo jonkun
-    aikaa olen ennakolta tuntenut tämän ratkaisevan käänteen tuloa,
-    joka lienee nuortuneen vanhuksen uuden kesän auringonpistos.
-    Se mitä saan kokea, on mielestäni niin omituista, että tahdon
-    kertoa sen teille. Kuvitelkaahan että teidän poistuttuanne en voi
-    enää mennä kävelemään. Ennen aikaan, vieläpä aivan viimeisinä
-    kuukausina kuljeskelin mielelläni aivan yksin katuja, minua
-    huvittivat ihmiset ja asiat, nautin näkemisen riemusta ja minusta
-    oli hauska iloisin askelin mitellä katuja. Kuljin vaan eteenpäin
-    tietämättä minne, kävelläkseni, hengittääkseni, haaveillakseni.
-    Nyt en enää voi. Heti kun menen kadulle, ahdistaa minua tuska
-    aivan kuin sokean pelko, joka on päästänyt koiransa karkuun.
-    Tulen levottomaksi samalla tavalla kuin matkustaja, joka on
-    kadottanut polun jäljet metsästä, ja minun täytyy palata kotiin.
-    Parisi näyttää minusta tyhjältä, hirveän ikävältä, sekoittavalta.
-    Kyselen itsekseni: "Mihinkä aion lähteä?" Ja vastaan itselleni.
-    "En mihinkään, koska menen kävelemään huvikseni". No, niin, en
-    voi, en voi enää kävellä ilman päämäärää. Ainoastaan tuo yksi
-    ajatus, että kuljeskelen kulkeakseni vaan, väsyttää minut aivan
-    uuvuksiin ja saattaa minut menehtymään ikävään. Silloin menen
-    klubiin haihduttamaan surumielisyyttäni.
-
-    Ja tiedättekö miksi? Yksinomaan sen vuoksi, että te ette ole
-    enää täällä. Olen varma siitä, että kun tiedän teidän olevan
-    Parisissa, niin ei ole mitään hyödyttömiä kävelyjä, koska on
-    mahdollista tavata teidät ensimmäisellä katukäytävällä. Voin
-    mennä kaikkialle, koska tekin voitte olla kaikkialla. Jollen
-    huomaakaan teitä, niin voinhan ainakin kohdata Annetten, joka
-    on teidän ilmestysmuotonne. Te tuotatte minulle kumpikin toivoa
-    keskellä katuja, toivoa tavata teidät, joko sitten te tulette
-    minua vastaan kaukaa, taikka minä arvaan teidän kulkevan
-    edelläni. Ja silloin kaupunki minusta tulee ihanaksi, ja ne
-    naiset joiden ruumiinmuodot muistuttavat teidän muotoanne,
-    kuohuttavat sydäntäni yhtä paljon kuin koko kadun liike, pitävät
-    huomiotani vireillä, askaroittavat silmiäni, antavat minulle
-    jonkinmoisen halun nähdä teitä.
-
-    Te tulette pitämään minua hyvin itsekkäänä, ystävätär
-    parkani, minua, joka puhun näin vanhan kuhertelevan kyyhkysen
-    yksinäisyydestäni, silloin kuin te itkette niin tuskallisia
-    kyyneleitä. Antakaa minulle anteeksi, olen niin tottunut siihen,
-    että hemmottelulla pilaatte minut, että huudan: "Avuksi" kun
-    minulla ei enää ole teitä.
-
-    Suutelen jalkojanne, että te säälisitte minua
-
-                                               Olivier."
-
-    Roncièressä, heinäkuun 30 p.
-
-    "Ystäväni.
-
-    Kiitos kirjeestänne. Tarvitsen niin suuresti saada tietää, että
-    te rakastatte minua! Olen elänyt hirvittäviä päiviä. Luulin
-    todellakin, että tuska tappaisi minut vuorostaan. Rintaani
-    oli kasautunut aivan kuin kärsimyksen ruuhka, joka kasvoi
-    lakkaamatta, tukehdutti ja kuristi minua. Lääkäri oli kutsuttu
-    lieventämään hermokohtauksia, joita minulla oli 4 tai 5 kertaa
-    päivässä; hän ruiskutti minuun morfiinia, joka teki minut melkein
-    hulluksi, ja nyt vallitseva kova kuumuus pahensi tilaani, saattoi
-    minut äärimmäiseen kiihtymykseen, joka läheni hourailua. Olen
-    vähän rauhallisempi viime perjantaina purkautuneen ukkosilman
-    jälkeen. Minun täytyy sanoa, että hautajaisista saakka en enää
-    ollenkaan itkenyt, ja sitten rajuilman aikana, jonka lähestyminen
-    oli saattanut minut kuohuksiin, tunsin yhtäkkiä kyynelien
-    alkavan lähteä silmistäni verkalleen, harvalukuisina, pieninä,
-    polttavina. Oi noita ensimäisiä kyyneleitä kuinka ne tuottivat
-    tuskaa! Ne raatelivat minua aivan kuin niillä olisi ollut kynnet
-    ja minun kurkkuni oli niin tiukasti kiristynyt, ettei hengitys
-    kulkenut läpi. Sitten nämä kyyneleet tulivat nopeammiksi,
-    suuremmiksi, haaleammiksi. Ne purkautuivat silmistäni niinkuin
-    lähteestä, ja niitä tuli niin paljon, niin paljon, että
-    nenäliinani niistä aivan kastui, että täytyi ottaa toinen. Ja tuo
-    suuri surun rykelmä tuntui pehmenevän, sulavan, virtaavan ulos
-    silmien kautta.
-
-    Tuosta hetkestä alkaen itken aamusta iltaan ja se auttaa minua.
-    Lopulta tulisi varmaa hulluksi tai kuolisi, jollei voisi
-    itkeä. Olen myöskin hyvin yksinäni. Mieheni on kiertelemässä
-    ympäristössä ja tahdoin mielelläni, että hän ottaisi mukaansa
-    Annetten vähän virkistääkseen ja lohduttaakseen häntä. He
-    kulkevat vaunuissa tai ratsain 8 tai 10 peninkulmaa Roncièrestä
-    ja Annette palaa luokseni ruusunpunaisena nuoruudestaan,
-    surustaan huolimatta, ja silmät eloa säkenöivinä tämän maaseudun
-    raikkaan ilman ja liikunnan elähdyttäminä. Kuinka kaunista onkaan
-    elää tuossa iässä! Arvelen että tulemme jäämään tänne vielä
-    pariksi taikka kolmeksi viikoksi; sitten huolimatta elokuusta
-    palaamme Parisiin syystä, jonka tiedätte.
-
-    Lähetän teille kaikki, mitä sydämestäni on jäljellä
-
-                                                     Ani."
-
-    Parisi, elokuun 4 p.
-
-    "En kestä enää, rakas ystävättäreni; teidän täytyy palata, sillä
-    minulle tulee varmasti tapahtumaan jotakin. Kysyn itseltäni
-    enkö ole sairas, sillä niin olen kyllästynyt kaikkeen mitä jo
-    pitkän aikaa olen tehnyt jonkinmoisella mielihyvällä taikka
-    ainakin välinpitämättömällä alistuvaisuudella. Ensiksi, on niin
-    kuuma Parisissa, että jokainen yö muodostuu 8 tai 9 tuntiseksi
-    turkkilaiseksi kylvyksi. Nousen vuoteeltani tämän saunassa
-    nautitun unen perin uuvuttamana, ja kävelen tunnin taikka pari
-    valkean kankaan edessä, aikoen piirustaa siihen jotakin. Mutta
-    minulla ei ole enää mitään päässäni, ei mitään silmissäni,
-    ei mitään kädessäni. Minä en ole enää maalari. Tämä hyödytön
-    ponnistelu päästä työhön käsiksi on katkeroittavaa. Hankin
-    malleja, asetan ne paikoilleen ja kun he esittävät minulle
-    asentoja, liikkeitä, ilmeitä, joita olen jo kyllästymiseen asti
-    maalannut, käsken heidän taas pukeutua ja mennä ulos. Totisesti,
-    en voi nähdä enää mitään uutta, ja minä kärsin siitä aivan kuin
-    tulisin sokeaksi. Mitä tämä on? Silmän vai aivojenko väsymistä,
-    taiteilijakyvyn ehtymystäkö vai näköhermon uupumusta? Kuka sen
-    tietää! Minusta tuntuu, että olen lakannut pääsemästä selville
-    siitä pienestä tutkimattoman alasta, jota minun on sallittu
-    katsella. Minä en huomaa muuta kuin sen, mitä kaikki ihmiset
-    tuntevat, minä teen vain sitä, mitä huonot maalarit ovat tehneet;
-    minulla ei ole enää muuta kuin moukan näkemis- ja huomaamiskyky.
-
-    Ennen aikaan, eikä siitä ole vielä kauankaan, uusien
-    aiheiden luku näytti minusta rajattomalta, ja minulla oli
-    niiden ilmaisemiseksi niin paljon keinoja, että valitsemisen
-    pula teki minut epäröiväksi. Ja nyt yhtäkkiä aavistettujen
-    aiheiden maailma on tyhjentynyt, niiden etsiminen on tullut
-    heikoksi ja hedelmättömäksi. Ohi kulkevat ihmiset ovat minulle
-    merkityksettömiä; minä en enää löydä jokaisesta ihmisolennosta
-    sitä luonnetta ja sitä vivahdusta, jota ennen niin mielelläni
-    eroittelin ja tein nähtäväksi. Mutta luulen kuitenkin, että
-    voisin tehdä tyttärestänne hyvin sievän muotokuvan. Olisikohan
-    tämä sen vuoksi, että hän niin kovin on teidän näköisenne, että
-    sekoitan teidät ajatuksissani? Niin, ehkä.
-
-    Siis, turhaan ponnisteltuani kaikin voimin tehdäkseni luonnoksen
-    miehestä taikka naisesta, jotka eivät olisi kaikkien tuttujen
-    mallien näköisiä, päätän lähteä johonkin aamiaiselle, sillä
-    minulla ei ole enää rohkeutta istua yksin ruokasalissani.
-    Malesherbesin bulevardi näyttää kuolleeseen kaupunkiin ahdetulta
-    metsätieltä. Kaikki talot haiskahtavat tyhjältä. Ajotiellä
-    kastelijat ruiskuttavat valkeita vesisuihkuja, jotka pärskähtäen
-    irroittavat puisesta katupeitteestä loan, josta huokuu kastellun
-    tervan ja pestyn tallin höyry; ja tuolla pitkällä matkalla
-    Monceaun puistosta Saint-Augustiniin näkee vain 5 tai 6 mustaa
-    hahmoa, vaatimattomia ohikulkijoita, tavaran kuljettajia tai
-    palvelijoita. Vaahteroiden varjo levittää puidenjuurille,
-    polttavan kuumalle jalkakäytävälle omituisen läikän, jonka
-    luulisi olevan nestettä, kuin levitettyä vettä, joka kuivuu.
-    Oksien, lehtien ja niiden harmaiden ääriviivojen liikkumattomuus
-    asfaltilla osoittaa auringon kuumasti paahtaman kaupungin
-    väsymystä, joka torkkuilee ja hikoilee, tuo viheliäinen,
-    ja purkaa likaviemärien, kellarien ja keittiöiden aukoista
-    kokonaisia löyhkääviä puroja, joissa virtailee kadun saasta.
-    Silloin minä ajattelen kesäaamuja teidän lehdikössänne, joka
-    on täynnä pieniä luonnonkukkia, jotka antavat ilmalle hunajan
-    maun. Sitten astun jo iljettävän tunteen vallassa ravintolaan,
-    jossa syövät alakuloisen näköisinä kaljupäiset ja isovatsaiset
-    miehet liivit puoliavoimina ja märkä otsa kiiltävänä. Kaikilla
-    ravintoaineillakin täällä on kuuma, meluuni, joka sulaa
-    lasikuvussa, pehmeä leipä, veteläksi käynyt filée, uudestaan
-    keitetyt kasvikset, poreileva juusto ja ennenaikojaan kypsytetyt
-    hedelmät. Ja lähden ulos, minua pyrkii oksennuttamaan, palaan
-    kotiini ja koetan nukkua hiukan aina päivälliseen saakka, jonka
-    syön klubissa.
-
-    Tapaan aina uudestaan Adelmansin, Maldantin, Rocdianen, Landan
-    ja paljon toisia, jotka ikävystyttävät minua yhtä paljon kuin
-    posetiivit. Jokaisella heistä on oma säveleensä, joita olen
-    kuullut jo 15 vuotta, ja he soittelevat niitä kaikki yhdessä joka
-    ilta tässä klubissa, jonka pitäisi olla paikka, johon mennään
-    huvittelemaan. Minun olisi todellakin vaihdettava sukupolvea,
-    sillä silmäni, korvani ja mieleni ovat tähän kyllästyneet. Nuo
-    miehet ne tekevät aina vain valloituksia. He kerskailevat niistä
-    ja onnittelevat toisiansa niiden johdosta.
-
-    Haukoiteltuani yhtä monta kertaa kuin on minuuttia 8-12 välillä,
-    menen nukkumaan ja riisuudun ajatellen, että täytyy taas alkaa
-    huomenna.
-
-    Niin, rakas ystävättäreni, olen siinä iässä, jolloin vanhanpojan
-    elämä tulee sietämättömäksi, koska ei ole mitään uutta minulle
-    auringon alla. Naimattoman miehen täytyy olla nuori, innostunut
-    johonkin, hänen pitää haluta jotakin. Kun ei ole mitään
-    enää näistä ominaisuuksista, niin käy vaaralliseksi pysyä
-    naimattomana. Jumalani, kuinka minä rakastin vapauttani ennen
-    aikaan, ennenkuin rakastin teitä enemmän kuin sitä! Kuinka se nyt
-    taakkana painaa minua! vapaus vanhalle naimattomalle miehelle
-    niinkuin minulle, on pelkkää tyhjyyttä, tyhjyyttä kaikkialla,
-    se on kuoleman tie, jossa ei ole mitään, mikä estää näkemästä
-    sen loppua, se on yhä tuo sama tekemäni kysymys: Mitä minun
-    on tehtävä? ketä voin minä mennä tervehtimään, jotten olisi
-    yksin? Ja minä menen toverin luo, toisesta kädenpuristuksesta
-    toiseen, kerjäten vähän ystävyyttä. Minä kokoan siitä vain
-    muruja, jotka eivät muodosta palaakaan -- te, te olette minulla,
-    rakas ystävättäreni, mutta te ette ole minun. Ehkäpä juuri
-    teistä johtuu se tuska, jota kärsin, sillä juuri tuo halu saada
-    läheisesti seurustella kanssanne, olla luonanne saman katon alla,
-    samojen seinien sisässä, jotka sulkevat meidän elämämme, saada
-    omistaa samat harrastukset, jotka yhdistävät sydämemme, ja juuri
-    tuo tarve omata yhteiset toiveet, yhteiset murheet, huvit, ilot
-    ja surut ja myöskin aineelliset esineet, nepä ne synnyttävät
-    minussa niin suurta huolta. Te olette minun, se on, minä varastan
-    itselleni teistä aika-ajottain. Mutta minä tahtoisin hengittää
-    lakkaamatta samaa ilmaa kuin te hengitätte, jakaa kaikki
-    kanssanne, käyttää ainoastaan esineitä, jotka kuuluisivat meille
-    molemmille, tuntea, että kaikki se, josta elän, on yhtäpaljon
-    teidän kuin minun, lasi, josta juon, tuoli, jolla lepään, leipä,
-    jota syön ja tuli, jolla lämmittelen.
-
-    Hyvästi, palatkaa hyvin pian. Kärsin liian paljon ollessani
-    kaukana teistä.
-
-                                                  Olivier".
-
-    Roncières, elokuun 8 päivänä.
-
-    "Ystäväni, olen sairas, ja niin väsynyt, ettette ollenkaan tule
-    tuntemaan minua. Luulenpa liiaksi itkeneeni. Minun täytyy hiukan
-    levätä ennen sinne tuloani, sillä en tahdo uudestaan näyttäytyä
-    teille sellaisena kuin olen. Mieheni lähtee Parisiin ylihuomenna
-    ja tuo teille uutisia meistä. Hän toivoo saavansa viedä teidät
-    syömään päivällistä kanssansa johonkin ja käskee minun pyytää
-    teitä odottamaan häntä kello 7 tienoilla.
-
-    Mitä minuun tulee, niin heti kun tunnen itseni vähän paremmaksi,
-    heti kun minulla ei enää ole tätä haudasta kaivetun ilmettä
-    kasvoillani, joka peloittaa minua itseänikin, tulen palaamaan
-    luoksenne. Minulla ei ole maailmassa muita kuin Annette ja te,
-    minulla myöskään, ja minä tahdon tarjota kummallekin teistä
-    kaikki mitä voin antaa, riistämättä mitään toiselta.
-
-    Minä tarjoan teille silmäni, jotka ovat niin paljon itkeneet,
-    suudeltaviksi.
-
-                                                   Anne."
-
-Saadessaan tämän kirjeen, joka ilmoitti paluun lykätyksi vielä
-tuonnemmaksi, Olivier Bertinin oli vaikea hillitä haluansa ottaa
-ajuri, ajaa asemalle ja matkustaa Roncièresiin; sitten, ajatellessaan
-että herra de Guilleroy palaisi huomenna, hän malttoi mielensä ja
-alkoi toivoa aviomiehen saapumista melkein yhtä kärsimättömästi, kuin
-jos hän olisi odottanut itse vaimoa.
-
-Ei koskaan hän ollut pitänyt herra de Guilleroysta niin paljon kuin
-noina 24 tuntina.
-
-Nähdessään hänen astuvan huoneeseen, taiteilija syöksyi kreivin luo
-ojennetuin käsin, huudahtaen:
-
--- Ah, rakas ystävä, kuinka olen onnellinen tavatessani teidät!
-
-Toinen näytti myöskin hyvin tyytyväiseltä, tyytyväiseltä varsinkin
-siihen, että oli saanut palata Parisiin, sillä tuo 3-viikkoinen
-oleskelu Normandiessa ei ollut tuntunut hauskalta.
-
-Molemmat miehet istuutuivat kahden istuttavalle sohvalle ateljeen
-nurkkaan, itämaalaisesta kankaasta tehdyn katoksen alle, ja uudestaan
-tarttuen toistensa käsiin he puristivat niitä heltyneen näköisinä
-uudelleen.
-
--- Ja mitenkä voi kreivitär? kysyi Bertin.
-
--- Oh, eipä juuri hyvin. Häneen tapaus koski kovasti, hyvin kovasti
-ja masensi vallan hänen mielensä, hän toipuu kovin hitaasti.
-Tunnustanpa, että hän tekee minut hiukan huolestuneeksi.
-
--- Mutta miksei hän palaa kaupunkiin?
-
--- En tiedä ollenkaan. Minun on ollut aivan mahdotonta saada häntä
-tulemaan tänne.
-
--- Mitä hän tekee kaiket päivät?
-
--- Jumalani, hän itkee, hän ajattelee äitiänsä. Ei se ole hyvä
-hänelle. Tahtoisin niin mielelläni, että hän vaihtaisi ilmanalaa,
-että hän jättäisi tuon paikan, missä se on tapahtunut, tehän
-ymmärrätte?
-
--- Ja Annette?
-
--- Oi, hän on puhjennut kukka. Olivier hymyili ilosta. Hän kysyi
-vielä:
-
--- Onko hän kovasti surrut?
-
--- Kylläpä, kovasti, mutta tehän tiedätte, 18-vuotisen suru ei kestä
-kauan.
-
-Hiukan vaiettuaan jatkoi Guilleroy:
-
--- Mihinkä menemme syömään päivällistä, rakkaani? Minun tarvitsee
-taas hiukan poistaa maalaiskömpelyyttäni, minun pitää saada kuulla
-hälinää ja nähdä liikettä.
-
--- Tähän vuoden aikaan tuntuu minusta, että lähettiläiden kahvila on
-itsestään määrätty paikka.
-
-Ja he menivät kulkien käsikoukussa Champs-Élyséelle päin. Guilleroy
-kuohuksissa pääkaupunkiin palaavan ja ikäänkuin uudestaan eloon
-heräävän parisilaisen tapaan josta koko kaupunki poissaolon jälkeen
-näyttää nuortuneelta, täynnä mahdollisia yllätyksiä, tiedusteli
-maalarilta tuhansia yksityisseikkoja, mitä oli tehty, mitä oli
-sanottu, ja Olivier, annettuaan epämääräisiä vastauksia, joissa
-kuvastui hänen koko yksinäisyytensä ikävä, puhui Roncièresestä,
-koetti siepata tästä miehestä, koota hänen ympäriltään tuota jotakin
-melkein aineellista, jota jättävät meihin juuri tapaamamme ihmiset,
-sitä hienoa, olennosta haihtuvaa ainesta, jonka vie mukanansa heidän
-jättäessään, jonka säilyttää itsessään muutamia tunteja ja joka
-sitten hälvenee uudestaan ilmaan.
-
-Kesäillan raskas taivas lepäsi kaupungin ja suuren puistokadun yllä,
-jonka lehdistöissä alkoi värähdellä ulkoilmakonserttien kevyet
-säveleet. Molemmat miehet olivat istuutuneet lähettiläiden kahvilan
-parvekkeelle ja katselivat alapuolella olevia, vielä tyhjiä penkkejä
-ja tuoleja, jotka ulottuivat aitauksesta aina pieneen teatteriin
-saakka, jossa laulajattaret sähkölamppujen ja päivän sekoittuneessa
-valossa mahtavasti näyttelivät loisteliaita pukujaan ja ihonsa
-ruusunväristä hipiää. Rasvan, kastikkeiden, ja lämpimien ruokien
-hajut lehahtelivat tuskin huomattavissa tuulen hengähdyksissä, joita
-lähettelivät toisilleen kastanjat, ja kun joku nainen hännystakkiin
-puetun herran seurassa meni ohi, hakien varattua paikkaa, levitti hän
-tielleen vaatteistaan ja ruumiistaan päihdyttävää ja viileätä tuoksua.
-
-Guilleroy mutisi säteilevänä:
-
--- Olen mieluummin täällä kuin siellä.
-
--- Ja minä, vastasi Bertin, olisin paljon mieluummin siellä kuin
-täällä.
-
--- Mitä joutavia!
-
--- Totisesti! Minusta on Parisi tänä kesänä innoittavan löyhkäävä.
-
--- Ei, rakkaani, se on kuitenkin aina Parisi.
-
-Edustaja näytti olevan tyytyväinen päiväänsä; se oli noita harvoja
-veitikkamaisen kuohunnan päiviä, jolloin vakavat miehet tekevät
-tyhmyyksiä. Hän katseli kahta ilotyttöä, jotka söivät läheisessä
-pöydässä päivällistä kolmen nuoren, laihan ja kaikissa suhteissa
-moitteettoman näköisen herran kanssa, ja hän tiedusteli salakavalasti
-kaikkia tunnettuja ja merkitsevimpiä puolimaailman naisia, joiden
-nimiä hän kuuli joka päivä mainittavan. Sitten hän sanoi hiljaa,
-syvän katumuksen äänellä:
-
--- Te olette onnellinen, kun olette pysynyt naimattomana, te! Te
-voitte tehdä ja nähdä niin paljon asioita.
-
-Mutta maalari huudahti, ja samaten kuin kaikki, joita joku ajatus
-ahdistaa, hän uskoi Guilleroylle surunsa ja yksinäisyytensä.
-Kaikki hän sanoi, esitti loppuun saakka surumielisyytensä tarinan
-ja kertoi sydämenkeventämistarpeesta naivisti, kuinka hän olisi
-halunnut rakkautta ja hänen rinnallaan elävän naisen läheisyyttä.
-Kreivi vuorostaan myönsi, että avioliitossakin oli hyvä olla. Saaden
-takaisin parlamentaarisen puhekykynsä ylistääkseen perhe-elämänsä
-suloisuutta hän kehui kovin kreivitärtä, ja Olivier hyväksyi tämän
-kaiken vakuuttavasti nyökäyttämällä päätään tuontuostakin.
-
-Onnellisena siitä, että kuuli puhuttavan kreivittärestä, mutta
-kadehtien tuota kotionnea, jota Guilleroy ylisti velvollisuuden
-vuoksi, maalari lopuksi virkkoi vilpittömällä vakaumuksella:
-
--- Niin, teillä on ollut onni, teillä!
-
-Edustaja mairiteltuna myönsi sen; sitten hän jatkoi:
-
--- Tahtoisin mielelläni, että hän palaisi Parisiin; todellakin, hän
-tuottaa minulle huolta tällä hetkellä. Kuulkaahan, koska teillä on
-ikävä Parisissa, niin teidänhän pitäisi mennä Roncièresiin ja tuoda
-hänet tänne, hän kuulee, teitä, sillä te olette hänen paras ystävänsä
-sen sijaan kuin aviomies... tehän tiedätte... Ihastuneena sanoi
-Olivier:
-
--- Parempaahan minä en toivokaan. Mutta kuitenkin, luuletteko te,
-ettei hänestä olisi harmillista nähdä minun tulevan näin?
-
--- Ei ollenkaan; mitä joutavia, rakas ystävä.
-
--- No sitten minä suostun. Lähden huomenna kello 1 junassa. Täytyykö
-lähettää sähkösanoma?
-
--- Ei, minä pidän huolen siitä. Minä ilmoitan hänelle asiasta, jotta
-teillä olisi vaunut vastassa asemalla.
-
-Kun he olivat lopettaneet päivällisen, niin he laskeutuivat
-bulevardeille; mutta tuskin puolen tunnin kuluttua kreivi jätti
-yhtäkkiä maalarin muka hyvin tärkeän asian vuoksi, jonka hän oli
-kokonaan unhoittanut.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Kreivitär ja hänen tyttärensä, puettuina mustiin harsopukuihin,
-olivat juuri istuutuneet vastakkain pöydän ääreen aamiaista syömään
-Roncièresin avarassa ruokasalissa. Naiviin tyyliin maalatut esi-isien
-kuvat, toinen panssaritakissa, toinen ihotakissa, jälkimmäinen
-puuteroitu Ranskan kaartinupseeri, edellinen restauratsionieversti,
-jatkoivat seinillä edesmenneiden Guilleroyden kokoelmaa; niiden
-vanhoista kehyksistä lohkeili kultaus. Kaksi palvelijaa hiljaisin
-askelin kulkien alkoi äänettöminä tarjoilla ruokia näille kahdelle
-naiselle; kärpäset muodostivat pöydän keskikohdalla katosta riippuvan
-kristallikruunun ympärillä pienen pyöreän ja pörisevän mustien
-pilkkujen pilven.
-
--- Avatkaa ikkunat, sanoi kreivitär, täällä on hiukan viileä.
-
-Kolme korkeata ikkunaa, jotka ulottuivat lattiasta kattoon ja olivat
-leveät kuin ammottavat aukot, avattiin selkoselälleen. Lauhkea
-ilmanleyhähdys, joka toi mukanansa lämmintä ruohon tuoksua ja
-kaukaista hälyä tasangolta, tunkeutui äkkiä sisään näistä kolmesta
-suuresta aukosta sekoittuen linnan paksuihin muureihin suljetun syvän
-huoneen hiukan kosteaan ilmaan.
-
--- Ah! Kuinka hyvältä se tuntuu, sanoi Annette, hengittäen täysin
-siemauksin.
-
-Molempien naisten silmät olivat suunnatut ulospäin ja katselivat
-auringon kyllästyttämillä mailla kimaltelevan keskipäivän autereen
-hiukan verhoaman, vaaleansinisen taivaan alla pitkää vihertävää
-puiston nurmikkoa paikoittaisine puuryhmineen ja perspektiiveilleen,
-jotka aukenivat kauas keltaiselle tasangolle, jota valaisi aina
-silmänkantamattomiin kypsien laihojen kultainen pinta.
-
--- Me teemme tänään pitkän kävelyn aamiaisen jälkeen, sanoi
-kreivitär, voimme kulkea jalan Bervilleen saakka pitkin puroa, sillä
-olisi liian kuuma aukealla.
-
--- Kyllä, äiti, ja otamme Julion mukaan ajamaan liikkeelle pyitä.
-
--- Sinähän tiedät, että isäsi on sen kieltänyt.
-
--- Niin, mutta isä on nyt Parisissa! On niin hauska nähdä Julion
-saalistavan. Kas, tuolla se on juuri lehmiä härnäämässä. Hyvä jumala,
-kuinka se on lystikäs!
-
-Lykäten tuolin paikaltaan hän nousi, juoksi ikkunaan ja huusi:
-"Rohkeasti, Julio, rohkeasti!"
-
-Nurmikolla lepäsi kolme kömpelöä lehmää, jotka olivat kyllikseen
-syöneet ruohoa, ja kuumuuden veltostuttamia; ne loikoivat kyljellään
-vatsa ulkonevana ruumiin painaessa sitä maata vasten. Kulkien
-toisesta toiseen, haukkuen, tehden hurjia hyppyjä hilpeän, raivoavan
-ja teeskennellyn vihan vallassa, solakka, valkean ja punaruskean
-kirjava, espanjalainen jahtikoira, jonka kiharareunaiset korvat
-lennähtivät ilmaan joka hyppäyksellä, koetteli itsepäisesti ajaa
-noita kolmea suurta elukkaa, jotka eivät tahtoneet, jaloilleen. Tämä
-oli nähtävästi koiran mielileikki, ja se aloitti sen joka kerta,
-kun huomasi loikovia lehmiä. Nämä katselivat sitä tyytymättöminä,
-pelästyneinä suurilla kosteilla silmillään, käännellen päätään sitä
-seuratakseen.
-
-Annette huusi ikkunasta:
-
--- Innokkaasti, Julio, innokkaasti.
-
-Ja espanjalainen koira kiihtyi, tuli yhä rohkeammaksi, haukkui
-kovemmin ja uskalsipa tulla aivan lautasten kohdalle ollen
-tahtovinaan purra. Lehmät alkoivat tulla levottomiksi ja niiden ihon
-hermostuneet vavahdukset, joilla ne karkoittivat kärpäsiä, tulivat
-lukuisammiksi ja pitemmiksi.
-
-Yhtäkkiä koira juoksun vauhdissa, jota se ei voinut ajoissa hillitä,
-joutui täydessä loikkauksessa niin lähelle yhtä lehmää, että sen,
-ollaksensa tekemättä kuperkeikkaa lehmän päälle, täytyi hypätä sen
-yli. Harppauksen hipaisemana painava eläin pelästyi, ja kohottaen
-ensin päänsä nousi sitten hitaasti neljälle jalalleen pärskyttäen
-sieramiaan. Nähdessään sen pystyssä molemmat toiset lehmät myöskin
-seurasivat sitä; Julio alkoi tanssia niiden ympärillä voitonriemun
-tanssia, Annetten sitä onnitellessa.
-
--- Hyvä, Julio, hyvä!
-
--- No, sanoi kreivitär, tule toki syömään aamiaista.
-
-Mutta nuori tyttö asetti kätensä silmien suojaksi ja ilmoitti:
-
--- Kas! Sähkösanomantuoja.
-
-Vehnä- ja kaurapeltojen keskelle häviävällä näkymättömällä polulla
-näkyi sininen pusero liukuvan tähkien pinnalla ja tuli linnaa kohti
-miehen tahdinmukaisin askelin.
-
--- Jumalani! mutisi kreivitär, kunhan se vain ei olisi mikään huono
-uutinen.
-
-Häntä puistatti vielä se kauhu, jonka jättää meihin pitkäksi
-aikaa jonkun rakastamamme henkilön kuolema, josta saamme tiedon
-sähkösanomalla. Hän ei voinut nyt enää katkaista tuota liimattua
-nauhaa avatakseen pientä sinistä paperilippua tuntematta sormiensa
-väräjävän ja mielensä joutuvan liikutuksen valtaan sekä luulematta
-että tästä kuoresta, jota oli niin vaikea avata, lähtisi taas surua,
-joka saisi hänen kyyneleensä uudelleen virtaamaan.
-
-Annette päinvastoin, joka oli täynnä aivan uutta uteliaisuutta,
-rakasti kaikkea outoa mikä esiintyi. Hänen sydämensä, jota elämä
-ensimäisen kerran oli murjonut, ei voinut odottaa muuta kuin iloja
-tuosta jalkasinkulkevan kirjeenkantajan kupeella riippuvasta mustasta
-ja pelottavasta laukusta, joka kylvää niin paljon mielenliikutusta
-pitkin kaupungin katuja ja kylien teitä.
-
-Kreivitär ei syönyt enää, seuraten ajatuksissaan tuota lähestyvää
-miestä, muutamien sanojen tuojaa, muutamien sanojen, jotka ehkä
-haavoittaisivat häntä kuin veitsen isku kurkkuun. Tiedon saamisen
-hätä teki hänet läähättäväksi, ja hän koetti arvata, mikä tämä
-niin kiireellinen uutinen olisi. Minkä johdosta? Keneltä? Yhtäkkiä
-juolahti hänen mieleensä Olivier. Olisiko hän sairas? Ehkä myös
-kuollut.
-
-Ne 10 minuuttia, jotka hänen piti odottaa, tuntuivat hänestä
-loppumattomilta; sittenkuin hän oli repäissyt auki sähkösanoman
-ja tuntenut miehensä nimen, hän luki: "Ilmoitan sinulle, että
-ystävämme Bertin lähtee Roncièresiin yhden junalla. Lähetä keveät,
-nelipyöräiset asemalle. Hellät terveiset."
-
--- No, äiti? kysyi Annette.
-
--- Se on vain ilmoitus siitä, että Olivier Bertin tulee meitä
-tervehtimään.
-
--- Ai, mikä onni! Ja milloin?
-
--- Heti kohta.
-
--- Kello neljäkö?
-
--- Niin.
-
--- Oi, kuinka hauskaa!
-
-Mutta kreivitär oli kalvennut, sillä uusi huoli oli jo jonkun aikaa
-yltymistään yltynyt hänessä, ja maalarin äkillinen saapuminen tuntui
-hänestä yhtä kiusalliselta uhkaukselta kuin kaikki se mitä hän oli
-voinut aavistaa.
-
--- Sinä menet hakemaan häntä vaunuilla, sanoi äiti tyttärelleen.
-
--- Ja sinä, äiti, etkö sinä tulekaan?
-
--- En, odotan teitä täällä.
-
--- Miksikä? -- Se on hänestä ikävää.
-
--- En tunne voivani oikein hyvin.
-
--- Sinä tahdoit äsken mennä kävelemään aina Bervilleen saakka.
-
--- Niin, mutta aamiainen teki minulle pahaa.
-
--- Mutta siihen mennessä sinä voit jo paremmin.
-
--- En, minä nousen huoneeseeni. Ilmoita sitten minulle, kun olette
-saapuneet.
-
--- Kyllä, äiti.
-
-Annettuansa käskyn hevosten valjastamisesta määrätyllä Retkellä ja
-huoneiden kuntoon laittamisesta, kreivitär vetäytyi huoneisiinsa ja
-sulkeutui sinne.
-
-Siihen saakka oli hänen elämänsä kulunut melkein ilman kärsimyksiä;
-sen tasaista kulkua oli katkaissut vain rakkaus Olivieriin, ja sen
-rauhaa oli häirinnyt vain tämän rakkauden säilyttämisen huoli.
-Hän oli aina onnistunut, aina voittanut tässä taistelussa. Hänen
-sydäntänsä olivat suloisasti tuudittaneet menestys ja ylistys. Se
-oli tullut vaativaksi maailmannaisen sydämeksi, jolle kuuluu kaikki
-suloisuudet maanpäällä. Suostuttuansa loistavaan avioliittoon,
-jossa mieltymyksellä ei ollut suurta osaa, otettuansa sitten
-vastaan rakkauden onnellisen elämän täydennyksenä, päätettyänsä
-alkaa rikoksellisen suhteen suureksi osaksi hurmautumisesta, hiukan
-uskoen tunteen merkityksen sellaisenaan korvaukseksi jokapäiväisen
-elämän kulusta, hän oli vetäytynyt ja varustautunut tähän onneensa,
-jonka sattuma oli hänelle antanut haluamatta muuta kuin puolustaa
-sitä jokapäiväisiä yllätyksiä vastaan. Hän oli siis kauniin naisen
-hyväntahtoisuudella ottanut vastaan kaikki esiintyvät viehättävät
-tapahtumat, ja kun hän oli hyvin vähän seikkailunhaluinen eikä häntä
-vaivanneet uudet tarpeet tai oudot halut, ollen hellä, sitkeä ja
-ennakolta huomaava, tyytyväinen nykyiseen ja luonnostaan huolestunut
-tulevaisuudesta, hän oli osannut nauttia niistä alkeista, joita
-hänelle oli suonut kohtalo, säästeliään älykkäästi ja varovaisesti.
-
-Mutta vähitellen, ilman että hän uskalsi tunnustaakaan itselleen,
-oli hänen sieluunsa hiipinyt himmeä mielle kuluneista päivistä
-ja lisääntyvästä iästä. Tämä oli hänen ajatuksissaan aivankuin
-jonkinlainen pieni syyhy, joka ei koskaan lakannut. Mutta tietäen
-hyvin, että elämän alamäkeä kulkeminen jatkui loppumattomasti,
-että kun se kerran alkoi, niin se ei enää pysähtynyt, ja alistuen
-vaistomaisesti tähän vaaraan, hän sulki silmänsä antaen liukua
-itsensä alaspäin säilyttääkseen haaveensa, jottei häntä pyörryttäisi
-odottava kuilu, ja jottei hän heikkoudesta joutuisi epätoivoon.
-
-Hän eli siis hymyillen hiukan teennäisesti ylpeillen siitä, että
-pysyi niin kauan kauniina; ja kun Annette esiintyi hänen rinnallaan
-18-vuotiaan viehkeydessään, niin hän sensijaan, että olisi kärsinyt
-tästä naapuruudesta, oli päinvastoin ylpeä siitä, että hänen,
-täysikypsän naisen, taitavasti kehittyneelle viehätykselle annettiin
-etusija tämän nuoren tytön ensimäisen nuoruuden säteilevään loistoon
-puhjenneen sulon rinnalla.
-
-Luulipa hän vielä olevansa onnellisen ja rauhallisen aikakauden
-alussa, kun hänen äitinsä kuolema iski häntä keskelle sydäntä. Tämä
-aiheutti ensimäisinä päivinä noita syviä epätoivon hetkiä, jotka
-eivät anna tilaa millekään muulle ajatukselle. Hän oli aamusta
-iltaan vaipuneena lohduttomaan suruun koettaen muistella tuhansia
-seikkoja vainajasta, helliä sanoja, hänen entistä ulkonäköään,
-vaatteita, joita hän oli ennen käyttänyt, aivankuin hän olisi
-koonnut muistonsa pohjaan pyhäinjäännöksiä ja poiminut hävinneestä
-menneisyydestä kaikki ne herttaiset ja pienet muistot, jotka nyt
-antoivat virikettä hänen julmille kuvitelmilleen. Kun hän sitten oli
-tullut siihen epätoivon puuskaan, että hänellä oli tuontuostakin
-hermo- ja pyörtymiskohtauksia, niin tämä kasaantunut tuska purskahti
-kyyneleiksi, joita yöt päivät virtasi hänen silmistään.
-
-Eräänä aamuna, kun hänen kamarineitonsa astui huoneeseen ja oli
-avannut ikkunaluukut ja verhot kysyen: "Kuinka voi rouva tänään?"
-hän vastasi tuntiessaan itsensä itkemisestä kovin uupuneeksi: "En
-ollenkaan hyvin. Totisesti en enää jaksa."
-
-Kamarineiti, joka piti teetarjotinta, katseli emäntäänsä, ja
-liikutettuna siitä, että näki hänet niin kalpeana valkeassa
-vuoteessa, sopersi surullisella ja vilpittömällä äänellä:
-
--- Todellakin, rouva on hyvin huonon näköinen. Rouva tekisi hyvin,
-jos hoitaisi itseänsä.
-
-Äänensävy, jolla tämä sanottiin, teki kreivittären sydämeen pienen
-pistoksen, aivan kuin neulankärki, ja heti kamarineidon lähdettyä hän
-nousi mennäkseen katsomaan kasvojaan suuresta kaappipeilistä.
-
-Hän jäi hämmästyneenä seisomaan nähdessään siinä itsensä, hän
-kauhistui sisäänpainuneita poskia, punaisia silmiä, ja koko sitä
-hävitystä, jonka olivat hänessä aikaansaaneet nämä muutamat
-kärsimyksenpäivät. Hänen kasvonsa, jotka hän tunsi niin hyvin,
-joita hän oli katsellut niin monenlaisesta erilaisesta peilistä,
-joiden kaikki ilmeet, kaikki hienoudet, kaikki hymyilyt hän tunsi,
-joiden kalpeutta hän oli usein lieventänyt, joiden pieniä väsymyksen
-merkkejä korjaillut ja joista hän oli hävittänyt hienoja ryppyjä,
-jotka näkyivät täydessä päivänvalossa silmäkulmissa, näyttivät
-hänestä yhtäkkiä toisen naisen kasvoilta, uusilta kasvoilta,
-jotka olivat menettäneet alkuperäisen muotonsa ja jotka olivat
-parantumattomasti sairaat.
-
-Nähdäkseen itsensä paremmin, paremmin todetakseen tämän
-odottamattoman onnettomuuden, hän lähestyi peiliä, niin että kosketti
-sitä otsallaan ja että hänen hengityksensä, levittäen vesihuurun
-lasille, himmensi ja poisti melkein sen kalpean kuvan, jota hän
-katseli. Hänen täytyi silloin ottaa nenäliina pyyhkiäksensä pois
-hengityksensä sumun, ja vavahtaen oudosta liikutuksesta hän tutki
-kauan ja kärsivällisesti kasvojensa muutoksia. Kevyin sormin hän
-ojenteli poskien ihoa, siloitti otsanahkaa, kohotti hiukset, ja
-käänsi silmäluomet nurin nähdäksensä silmävalkuaisen. Sitten hän
-avasi suunsa, tarkasti vähän tummenneita hampaitaan, joissa kimalteli
-kultamurusia, häntä huolestutti sinertävät ikenet ja keltainen
-ihonväri poskien ja ohimojen yläpuolella.
-
-Hän kiintyi niin tähän lakastuvan kauneuden tarkasteluun, ettei hän
-kuullut ovea avattavan ja että hän säpsähti sydämensä pohjaan saakka,
-kun hänen kamarineitonsa hänen takanaan seisten sanoi hänelle:
-
--- Rouva on unhoittanut juoda teensä.
-
-Kreivitär kääntyi hämillään, yllätettynä, häpeissään, ja palvelijatar
-arvaten hänen ajatuksensa, jatkoi:
-
--- Rouva on liiaksi itkenyt, ei mikään ole sen pahempaa iholle kuin
-kyyneleet. Ne tyhjentävät sen. Ne ovat vedeksi muuttuvaa verta.
-
-Kun kreivitär lisäsi surullisesti:
-
--- Onhan sitä jo ikääkin, niin kamarineito huudahti:
-
--- Oi, rouva ei ole vielä siinä iässä! Muutamia päiviä lepoa ja
-mitään ei ole enää näkyvissä. Mutta rouvan täytyy kävellä ja varoa
-hyvin itkemistä.
-
-Heti pukeuduttuansa kreivitär meni puistoon, ensimäisen kerran
-äitinsä kuoleman jälkeen hän kävi pienessä hedelmäpuutarhassa, jossa
-hän ennen mielellään hoiteli ja poimi kukkia, sitten hän kulki
-purolle saakka ja käveli sitä pitkin aina aamiaiseen saakka.
-
-Istuutuessaan vastapäätä miestään, tyttärensä viereen, hän kysyi,
-saadaksensa tietää heidän ajatuksensa:
-
--- Tunnen itseni paremmaksi tänään. Minun ei enää pitäisi olla niin
-kalpea.
-
-Kreivi vastasi:
-
--- Oo, te olette vielä hyvin huonon näköinen.
-
-Hänen sydämensä närkästyi ja itkemishalu kostutti hänen silmänsä,
-sillä hän oli jo tottunut kyynelehtimään.
-
-Aina iltaan saakka, sen jälkeisenä päivänä ja seuraavina päivinä,
-joko hän sitten ajatteli äitiänsä taikka itseänsä, hän tunsi
-joka hetki nyyhkytysten paisuttavan kurkkuansa ja nousevan hänen
-silmäluomiinsa; mutta ollaksensa päästämättä niitä leviämään
-ja uurtamaan hänen poskiaan hän pidätti ne itsessään, ja
-yli-inhimillisillä tahdonponnistuksilla siirtäen ajatuksensa muihin
-asioihin, pitäen sitä kurissa, hilliten sitä ja poistaen sen
-kärsimyksistään, hän ponnisteli kaikki voimansa lohduttautuakseen,
-virkistyäkseen, ollakseen enää ajattelematta surullisia asioita, että
-saisi hipiänsä terveyden takaisin.
-
-Erittäinkään hän ei tahtonut palata Parisiin ja ottaa vastaan
-Olivier Bertiniä olematta tullut entiselleen. Käsittäen että hän oli
-liiaksi laihtunut, ja että hänen ikäistensä naisten ihon täytyy olla
-täysi voidakseen säilyä verevänä, hän haki ruokahalua maanteillä ja
-läheisissä metsissä kuljeskelemalla, ja vaikka hän palasi väsyneenä
-ja nälättä, hän koetteli kuitenkin väkisin syödä paljon.
-
-Kreivi, joka tahtoi hänet takaisin Parisiin, ei ymmärtänyt ollenkaan
-hänen itsepäisyyttään. Vihdoin hänen voittamattoman vastustuksensa
-nähdessään hän selitti lähtevänsä yksin jättäen kreivittärelle täyden
-vapauden palata, milloin häntä haluttaisi.
-
-Seuraavana päivänä kreivitär sai sähkösanoman, joka ilmoitti
-Olivierin saapumisen. Hän sai halun paeta, niin kovin pelkäsi hän
-Bertinin ensimäistä katsetta. Hän olisi tahtonut odottaa vielä
-viikon tai pari. Yhdessä viikossa voi hoitelemalla itseään muuttaa
-kokonansa kasvonsa, koska naiset, vieläpä hyvin voivat ja nuoret,
-jotka joutuvat ulkonaisten vaikutusten alaisiksi, ovat vaikeasti
-tunnettavissa päivästä toiseen. Mutta tuo ajatus, että hänen pitäisi
-esiintyä täydessä päivänvalossa taivasalla Olivierin edessä tässä
-kirkkaassa elokuun valaistuksessa niin pirteän ja raikkaan Annetten
-rinnalla, teki hänet niin levottomaksi, että hän päätti heti olla
-menemättä asemalle ja odottaa Bertiniä vierashuoneen puolihämyssä.
-
-Hän oli noussut huoneeseensa ja ajatteli. Lämpimät tuulenhengähdykset
-liikuttivat aika-ajoittain ikkunanverhoja. Sirkkojen sirinä
-täytti ilman. Ei koskaan vielä hän ollut tuntenut itseään näin
-surulliseksi. Tämä ei ollut enää tuota masentavaa tuskaa, joka oli
-murjonut hänen sydäntään, joka oli sitä repinyt ja raadellut vanhan,
-hellästi rakastetun äitivainajan hengettömän ruumiin ääressä. Tämä
-tuska, jonka hän oli luullut parantumattomaksi, oli muutamissa
-päivissä vaimentunut siinä määrässä, ettei se ollut jälellään enää
-kuin muistossa; mutta hän tunsi nyt kulkevansa uponneena syvään
-surumielisyyden virtaan, johon hän oli joutunut aivan hiljaan ja
-josta hän ei enää pääsisi irti.
-
-Hänellä oli halu, vastustamaton halu itkeä, mutta hän ei tahtonut.
-Joka kerta kun hän tunsi silmäluomensa kosteiksi, hän kuivasi ne
-ripeästi, nousi kävelemään, katseli puistoa ja mustia korppeja,
-jotka lentelivät hitaasti suurien havupuiden yläpuolella sinisellä
-taivaalla. Sitten hän meni peilin eteen, arvosteli itseänsä yhdellä
-silmäyksellä, poisti kyyneleen jäljen, hipaisten silmäkulmaa
-riisijauhehuiskulla, ja katseli kelloa koettaen arvata, mille kohden
-tietä jo Bertin oli saapunut.
-
-Niinkuin kaikki naiset, jotka ovat joko perusteettoman laikka
-todellisen sielunsurun vallassa, hän oli kiintynyt maalariin
-mielettömällä hellyydellä. Eikö hän ollut kaikki hänelle kaikki,
-kaikki, enemmän kuin elämä. Kaikki se miksi tulee ihmisolento, kun
-sitä rakastaa yksinomaan ja kun tuntee vanhenevansa.
-
-Yhtäkkiä hän kuuli kaukaa piiskan läiskähdyksen, juoksi ikkunaan
-ja näki kahden täyttä ravia juoksevan hevosen vetämien vaunujen
-kiertävän puistonurmikkoa. Istuen Annetten vieressä, vaunujen
-perällä, Olivier heilutti nenäliinaansa huomatessaan kreivittären,
-joka vastasi tähän merkkiin molemmin käsin heitetyin tervehdyksin.
-Sitten hän laskeutui alakertaan sydän sykkien, mutta nyt onnellisena,
-täydellisesti ilosta väräjävänä siitä, että tunsi hänen olevan
-lähellä, sai puhua hänelle ja nähdä hänet.
-
-He kohtasivat toisensa eteisessä, suuren salongin oven edessä.
-
-Bertin aukasi sylinsä hänelle voimatta vastustaa tunnepurkaustaan, ja
-äänellä, jota lämmitti todellinen liikutus, hän virkkoi:
-
--- Voi kreivitär parka! Sallikaa minun suudella teitä!
-
-Rouva de Guilleroy sulki silmänsä, kumartui, painautui häntä vasten,
-ojentaen poskensa, ja kun Bertin painoi niille huulensa, hän kuiskasi
-tämän korvaan: "rakastan sinua."
-
-Sitten Olivier, päästämättä kreivittären käsiä, joita hän puristi,
-katseli häntä ja sanoi:
-
-Noh, ja teidän surulliset kasvonne?
-
-Kreivitär tunsi pyörtyvänsä. Taiteilija jatkoi:
-
--- Niin, hiukan kalvakat; mutta se ei tee mitään.
-
-Kiittääkseen häntä kreivitär sopersi:
-
--- Voi, rakas ystävä! -- Keksimättä mitään muuta sanottavaa.
-
-Mutta taiteilija oli kääntynyt ympäri hakien takanansa Annettea, joka
-oli hävinnyt, ja lausui äkkiä:
-
--- Eikös olekin omituista nähdä teidän tyttärenne surupuvussa?
-
--- Miksi? kysyi kreivitär.
-
-Taiteilija huudahti erikoisen innokkaana:
-
--- Kuinka, miksi? Mutta sehän on teidän kuvanne, jonka minä olen
-maalannut, sehän on minun tekemäni kuva! Sellainen olitte te, kun
-tapasin teidät muinoin ensimäisen kerran tullessani herttuattaren
-luo! Tehän muistatte tuon oven, jossa te jouduitte minun katseeni
-eteen niinkuin fregatti joutuu linnoituksen tykin eteen. Totta
-totisesti! Kun minä näin hänet asemalla äsken, tuon pienokaisen,
-seisomassa asemasillalla aivan mustassa puvussa hiuksiensa
-kultainen loiste kasvojensa ympärillä, niin vereni ei tehnyt kuin
-yhden kierroksen. Luulin rupeavani itkemään. Sanon teille, että
-se on sellaista, että siitä voisi tulla hulluksi, kun on tuntenut
-teidät, niinkuin minä, joka olen katsellut teitä paremmin, kuin
-kukaan, ja rakastanut teitä enemmän, kuin kukaan ja ikuistuttanut
-teidät kuvassa, rouva kreivitär. Ah! varmaan luulin, että te olitte
-lähettänyt hänet yksin rautatieasemalle herättääksenne minussa tämän
-hämmästyksen. Hyvä Jumala kuinka minä ällistyin! Niinkuin sanoin jo,
-se on sellaista, että siitä voi tulla hulluksi!
-
-Hän huusi:
-
--- Annette! Nané!
-
-Nuoren tytön ääni vastasi ulkoa, sillä hän antoi sokeria hevoselle:
-
--- Täällä minä olen, täällä.
-
--- Tulehan tänne hiukan.
-
-Hän riensi paikalle.
-
--- Kuule, asetuhan äitisi viereen.
-
-Hän asettui, ja taiteilija vertasi heitä; mutta hän toisti
-konemaisesti: "niin, se on hämmästyttävää, se on hämmästyttävää",
-sillä he olivat vähemmän toistensa näköisiä tässä rinnakkain, kuin
-jättäessään Parisin, kun nuori tyttö oli tässä mustassa puvussa
-saanut uuden loistavan nuoruuden ilmeen, sen sijaan kun äidillä ei
-enää pitkään aikaan ollut ollut tuota tukan ja hipiän leimuavaa
-valaistusta, jolla hän ennen aikaan oli huikaissut ja hurmannut
-maalarin tavatessaan hänet ensimmäisen kerran.
-
-Sitten kreivitär ja taiteilija astuivat vierashuoneeseen. Bertin
-näytti säteilevän riemusta.
-
--- Ai! Olipa se sentään hyvä ajatus, että tulin tänne! sanoi hän.
-
-Hän oikaisi puhettaan:
-
--- Oikeastaan se olikin miehenne, joka keksi tämän ajatuksen. Hän
-käski minun tuomaan teidät Parisiin. Ja minä, tiedättekö, mitä minä
-ehdottelen? -- Ette, eikö niin? -- No, minä ehdottelen päinvastoin,
-että jäämme tänne. Tässä kuumuudessa Parisi on inhoittava, sensijaan
-kuin maaseutu on suloinen. Jumalani, mitenkä hyvältä tuntuu!
-
-Päivän painuessa iltaan huokui puistosta viileyttä, puiden lehdet
-alkoivat väristä ja maasta purkautui melkein näkymätöntä höyryä,
-joka loi taivaanrannalle kevyen, läpinäkyvän verhon. Kolme lehmää
-kulki pää kumarassa laitumella, syöden ruohoa ahmimalla, ja
-neljä riikinkukkoa pyrähti kovasti räpyttäen siipiään yöpuulleen
-seeterille, jossa niillä oli tapana nukkua linnan ikkunan
-alapuolella. Koiranhaukuntaa kuului kaukaa tasangolta, ja tämän
-iltapäivän tyyneessä ilmassa lensi ihmisäänten huutoja, yksinäisiä
-lauseita, joita heiteltiin peltojen poikki toiselta maakaistaleelta
-toiselle, sekä noita lyhyitä kurkkuäänisiä huutoja, joilla ajeltiin
-karjaa kotiin.
-
-Ja maalari, paljain päin, silmät loistavina hengitti täysin
-siemauksin; ja kun kreivitär katseli häntä, sanoi hän:
-
--- Kas tämä on onnea! Kreivitär lähestyi häntä.
-
--- Se ei kestä ikuisesti.
-
--- Ottakaamme se silloin kuin se tulee. Kreivitär virkkoi silloin
-hymyillen:
-
--- Tähän saakka ette ole pitänyt maaseudusta.
-
--- Nyt minä pidän siitä, koska tapaan teidät siellä. Minä en
-osaisi enää elää paikassa, jossa teitä ei ole. Kun on nuori, voi
-rakastaa kaukaa, kirjeissä, ajatuksissa, pelkässä hurmiossa, ehkä
-sen vuoksi, että tuntee elämän edessään, ehkä myöskin siksi, että
-silloin ihmisellä on enemmän intohimoa kuin sydämen tarpeita; minun
-iässäni päinvastoin rakkaus on tullut heikon tottumukseksi, se on
-haavoittuneen sielun hoitelemista, sielun, joka ei lennä enää kuin
-toisella siivellä ja pääsee sentähden huonommin kiitämään ihannettaan
-kohti. Sydän ei enää haltioidu, vaan sillä on itsekkäitä tarpeita.
-Ja sitten minä tunnen varsin hyvin, ettei minulla enää ole aikaa
-menetettävänä nauttiakseni loppuosasta elämääni.
-
--- Oi, te vanhus! sanoi kreivitär ja tarttui hänen käteensä.
-
-Taiteilija toisti:
-
--- Niin kyllä, niin kyllä, olen vanha. Kaikki osoittaa sitä:
-hiukseni, muuttuva luonteeni, saapuva surumielisyys. Tuhattulimaista,
-siinäpä jotain, jota en ole tähän saakka tuntenut: surumielisyys!
-Jos minulle olisi sanottu, kun olin 30-vuotias, että jonakin päivänä
-tulisin surulliseksi, ilman syytä, levottomaksi, tyytymättömäksi
-kaikkeen, niin en olisi sitä uskonut. Se todistaa, että sydämeni myös
-on vanhentunut.
-
-Kreivitär vastasi hyvin varmana:
-
--- Oi, minulla, minulla on aivan nuori sydän. Se ei ole muuttunut. Se
-on ehkä nuortunut. Se on ollut 20-vuotias, mutta nyt se ei ole kuin
-16-vuotias.
-
-He jäivät pitkäksi aikaa avonaiseen ikkunaan, näin jutellen,
-sulautuneina ilman tunnelmaa, aivan lähellä toisiansa, lähempänä,
-kuin he koskaan olivat olleet tällä hellyyden hetkellä, joka oli yhtä
-hämärä kuin illankin hetki.
-
-Palvelija astui sisään ilmoittaen:
-
--- Rouva kreivitär, päivällinen on pöydässä.
-
-Kreivitär kysyi:
-
--- Oletteko ilmoittanut tyttärelleni?
-
--- Neiti on ruokasalissa. He istuutuivat pöytään kaikki kolme.
-Ikkunaluukut olivat suljetut, ja kaksi suurta kuusihaaraista
-kynttelikköä valaisi Annetten kasvoja, peitti hänen päänsä ikäänkuin
-kultajauheella. Bertin, hymyillen, ei lakannut katselemasta häntä.
-
--- Jumalani, kuinka hän on kaunis mustassa puvussaan, sanoi hän.
-
-Ja hän kääntyi kreivittäreen päin ihaillessaan tytärtä, ikäänkuin
-kiittääksensä äitiä siitä, että tämä oli valmistanut hänelle moisen
-huvin.
-
-Kun he palasivat saliin, oli kuu noussut puiston puiden yläpuolelle.
-Niiden pimeä röykkiö näytti suurelta saarelta, ja niiden tuolla
-puolen oleva maaseutu oli aivan kuin meri, peittyneenä pieneen
-sumuun, joka liiteli tasankojen pinnalla.
-
--- Oi äiti, menkäämme kävelemään, sanoi Annette. Kreivitär suostui
-siihen.
-
--- Minä otan Julion.
-
--- Ota vaan, jos haluat. He läksivät ulos. Nuori tyttö kulki edellä
-huvitellen koiran kanssa. Kulkiessaan pitkin nurmikkoa he kuulivat
-lehmien puhaltelevan, jotka herättyään ja tuntiessaan vihollisensa
-kohottivat päätään katsellakseen. Kauempana kuu pujotteli puiden
-oksien lomitse hienoa sädevihmaansa, joka lipui maahan saakka
-kostuttaen lehdet ja levisi tielle pieninä, keltaisina valoläikkinä.
-Annette ja Julio juoksivat, heillä tuntui olevan molemmilla tänä
-kirkkaana yönä sama iloinen ja tyhjä sydän, jonka päihtymys purkautui
-hypyiksi.
-
-Aukeilla paikoilla, joihin kuun valovirta laskeutui kuin kaivoihin,
-nuori tyttö näytti ilmestykseltä, ja maalari kutsui hänet takaisin
-hämmästyneenä tästä mustasta näystä, jonka kasvot loistivat
-kirkkaina. Sitten kuin Annette oli jälleen lähtenyt, Bertin tarttui
-kreivittären käteen ja puristi sitä, ja usein hän haki hänen
-huuliansa heidän kulkiessaan varjokkaimmissa paikoissa, ikäänkuin
-joka kerta Annetten näkeminen olisi elvyttänyt hänen sydämensä
-kärsimättömyyttä.
-
-Vihdoin he saapuivat tasangon reunalle, josta tuskin enää voi arvata
-kaukana siellä täällä olevia maatilojen puistikkoja. Maidonkarvaisen
-huurun läpi, joka peitti pellot, ilmanranta tuli rajattomaksi,
-ja vieno hiljaisuus, tuon suuren, loistavan ja lämpimän avaran
-alueen elävä hiljaisuus oli täynnä sanoin lausumatonta toivoa,
-määrittelemätöntä odotusta, jotka tekevät kesäyöt niin suloisiksi.
-Hyvin korkealla taivaalla oli muutamia pieniä, pitkiä ja ohuita
-pilviä, jotka näyttivät muodostuneen hopeasuomuksista. Jos pysyi
-muutamia sekunteja liikkumattomana, niin kuuli tässä öisessä rauhassa
-epäselvää ja jatkuvaa elämänsohinaa, tuhansia hentoja kuiskeita,
-joiden sopusointu muistutti alussa hiljaisuutta.
-
-Läheisellä niityllä päätti viiriäinen kaksinkertaisen huutonsa, ja
-Julio korvat pystyssä läksi salakavalasti hiipimään linnun molempia
-huilunääniä kohden. Annette seurasi sitä yhtä kevyenä kuin se,
-pidättäen henkeään ja kumarassa.
-
--- Ah! sanoi kreivitär jäätyään yksin maalarin kanssa, miksi
-tällaiset hetket kuin tämä kuluvat niin nopeasti? Ei voi mitään
-pidättää, ei mitään säilyttää, ei ole edes aikaa nauttia sitä, mikä
-on hyvä. Se on jo lopussa.
-
-Olivier suuteli hänen kättään ja virkkoi hymyillen:
-
--- Oi, tänä iltana minä en ollenkaan filosofoi. Minä olen kokonaan
-vaipunut nykyhetkeen.
-
-Kreivitär kuiskasi:
-
--- Te ette rakasta minua niinkuin minä teitä!
-
--- Ah! tosiaanko!...
-
-Kreivitär keskeytti hänet:
-
--- Niin, ette; te rakastatte minussa, niinkuin te sanoitte vallan
-hyvin ennen päivällistä, naista, joka, tyydyttää teidän sydämenne
-tarpeet, naista, joka ei koskaan ole tuottanut teille surua ja joka
-on hiukan luonut onnea teidän elämäänne. Sen minä tiedän, sen minä
-tunnen. Niin, minä olen tietoinen siitä ja minä iloitsen hehkuvasti
-siitä, että olen ollut teille hyvä, hyödyllinen ja avuksi. Te olette
-rakastanut, te rakastatte vielä kaikkea, mitä te löydätte minussa
-viehättävää, minun huomaavaisuuttani teitä kohtaan, minun ihailuani,
-minun alituista haluani miellyttää teitä, minun intohimoani ja sitä,
-että olen lahjoittanut teille koko sisäisen olemukseni. Mutta te
-ette rakasta minua. Käsitättekö! Oh, minä tunnen sen niinkuin tuntee
-kylmän ilman henkäyksen. Te rakastatte minussa tuhansia seikkoja,
-kauneuttani, joka jo lakastuu, uskollisuuttani, henkevyyttäni ja
-sitä mielipidettä mikä on maailmassa minusta ja mikä minulla on
-sydämessäni teistä; mutta te ette rakasta minua, ei mitään muuta kuin
-minua, ymmärrättekö?
-
-Taiteilija hymähti ystävällisesti:
-
--- Minä en oikein ymmärrä. Te järjestätte minulle hyvin odottamatta
-moittimiskohtauksen.
-
-Kreivitär huudahti:
-
--- Oi, hyvä jumala! Tahtoisin teidät saada ymmärtämään, kuinka minä
-rakastan teitä, minä! Nähkääs minä koetan esittää, mutta en löydä
-oikein sanoja. Kun minä ajattelen teitä, niin minä ajattelen teitä
-aina, minä tunnen sekä ruumiin että sielun pohjaa myöten sanomattoman
-hurmaavan halun kuulua teille ja vastustamattoman tarpeen antaa
-teille yhä enemmän itsestäni, tahtoisin uhrautua täydellisesti, sillä
-ei ole mitään parempaa, rakkaudessa, kuin antaa, antaa yhä kaikki,
-kaikki, elämänsä, ajatuksensa, ruumiinsa, kaikki mitä omistaa, ja
-hyvin tuntea antavansa ja olla valmis uskaltamaan kaikki antaaksensa
-yhä enemmän. Rakastan teitä aina siihen määrään, että rakastan
-kärsimystäkin teidän puolestanne, aina siihen määrään, että rakastan
-levottomuuttani, huolia, mustasukkaisuutta, tuskaani, joita minulla
-on, kun tunnen ettette enää ole hellä minua kohtaan. Minä rakastan
-teissä jotakuta, jonka itse olen keksinyt, jotakuta, joka ei ole
-ylhäisön Bertin, jota ihaillaan, jota tunnetaan, jotakuta, joka on
-yksinomaan minun, joka ei voi enää muuttua, joka ei voi vanheta
-ja jota minä en voi enää enemmän rakastaa, sillä minulla on häntä
-katsellakseni silmät, jotka eivät näe muuta kuin hänet. Mutta näitä
-asioita ei voi sanoa. Ihmisellä ei ole sanoja niitä ilmaistakseen.
-
-Bertin toisti hyvin hiljaa, useita kertoja peräkkäin:
-
--- Rakas, rakas, rakas, Any.
-
-Julio palasi hyppien löytämättä viiriäistä, joka oli vaiennut sen
-lähestyessä, ja Annette seurasi sitä aivan juoksusta hengästyneenä.
-
--- En jaksa enää, sanoi hän. Minä tartun teihin, herra maalari.
-
-Hän alkoi nojata Olivieren vapaaseen käsivarteen ja he palasivat
-kotiin kulkien näin, Bertin heidän keskellään puiden synkissä
-varjoissa vaeltaen. He eivät puhuneet enää. Maalari kulki eteenpäin
-näiden molempien naisten valtaamana jonkunlaisen heidän välittömästä
-kosketuksestaan lähtevän sähkövirran täyttämänä. Hän ei koettanutkaan
-katsoa heitä, koska hän tunsi heidät lähellä itseään, sulkipa hän
-silmänsäkin paremmin tunteakseen. He opastivat, he johtivat häntä,
-ja hän asteli eteenpäin heidän hurmaamanansa, sekä vasemmalla
-puolella että oikealla puolella olevan, tietämättä kumpi oli
-vasemmalla, kumpi oikealla puolella, tietämättä, kumpi oli äiti,
-kumpi oli tytär. Hän antautui tahallaan ja harkitun itsetiedottomalla
-aistillisuudella tähän aistinharhaan. Koettipa hän vielä sekottaa
-heidät sydämessäänkin, olla ihan erottamatta heitä ajatuksissaan,
-ja hän tuuditti haluansa tämän sekotuksen viehätyksellä. Eikö tämä
-äiti ja tämä tytär, jotka olivat niin samankaltaiset, olleet vain
-yksi nainen? Ja eikö tytär näyttänyt tulleen maanpäälle yksin omaan
-verestääkseen hänen entistä rakkauttaan äitiin.
-
-Kun hän uudestaan avasi silmänsä astuessaan linnaan niin tuntui
-hänestä, että hän nyt juuri olisi viettänyt elämänsä suloisimmat
-hetket, saanut kokea kaikkein omituisimman ja erittelemättömimmän ja
-täydellisimmän mielenliikutuksen, jonka mies voi tuntea, nimittäin
-olla yhtaikaa kahdesta eri naisesta lähtevän samanlaisen hellyyden
-hurmaamana.
-
--- Ah, mikä erinomainen ilta! sanoi hän, kun he taas istuivat yhdessä
-lamppujen valossa.
-
-Annette huudahti:
-
--- Minä en tarvitse ollenkaan nukkua, minä; minä viettäisin vaikka
-koko yön kävelemällä, kun on kaunis ilma.
-
-Kreivitär vilkasi seinäkelloon:
-
--- Oh! kello on jo puoli kaksitoista. On mentävä nukkumaan, lapseni.
-
-He erosivat, jokainen mennen huoneeseensa. Vieläpä nuori tyttökin,
-jota ei haluttanut mennä nukkumaan, vaipui hyvin pian uneen.
-
-Seuraavana päivänä tavalliseen aikaan, kun kamarineito, avattuansa
-ikkunaverhot ja luukut, toi teetä ja katseli vielä unenpöpperössä
-olevaa emäntäänsä, virkkoi hän tälle:
-
--- Rouva on terveemmän näköinen tänään.
-
--- Luuletteko?
-
--- Oi, kyllä. Kreivittären kasvot ovat paljon enemmän levänneen
-näköiset.
-
-Kreivitär tiesi, vaikkei ollutkaan vielä itse katsellut peiliin,
-että se oli totta. Hänen sydämensä oli kevyt, hän ei kuullut enää
-sen voimakasta sykkimistä, ja hän tunsi taas elävänsä. Veri, joka
-kiersi hänen suonissaan, ei ollut enää niin raju, kuin eilen,
-kuuma ja kuumeinen, eikä enää kuljettanut koko hänen ruumiiseensa
-hermostuneisuutta ja levottomuutta, vaan se levitti siihen lämmintä
-hyvinvointia ja myöskin onnellista itseluottamusta.
-
-Palvelijan poistuttua hän meni katsomaan itseään peilistä. Hän
-hämmästyi hiukan, sillä hän tunsi itsensä niin hyvinvoivaksi, että
-hän odotti löytävänsä itsensä uudelleen nuortuneena yhdessä ainoassa
-yössä useampia vuosia. Sitten hän käsitti tämän toivon lapselliseksi,
-ja vielä kerran katseltuaan itseänsä hän tyytyi toteamaan, että hänen
-hipiänsä oli hiukan helakampi, hänen silmänsä eivät enää olleet niin
-väsyneet ja että hänen huulensa olivat terveemmän väriset kuin eilen.
-Kun hänen sielunsa oli tyytyväinen, ei hän voinut tulla surulliseksi,
-ja hän hymyili ajatellen: "Niin, muutamissa päivissä tulen vallan
-terveeksi. Minä olen saanut kokea liian paljon toipuakseni niin pian."
-
-Mutta hän jäi kauaksi, hyvin kauaksi aikaa istumaan
-pukeutumispöytänsä ääreen, jolle oli levitetty somassa
-järjestyksessä, pitsireunaiselle musliiniliinalle, hiotusta
-kristallista tehdyn peilin eteen, kaikki hänen pienet
-somistelukojeensa, elefantinluisin varsin, joissa oli hänen kruunulla
-koristettu nimimerkkinsä. Niitä oli siellä lukemattomia, erilaisia,
-jotka olivat tarkoitetut arkaluontoisiin ja salaisiin tehtäviin,
-toiset teräksisiä, aivankuin lääkärin työaseet, joita käytetään
-lasten pikkuvammoja korjatessa, toiset pyöreitä ja pehmeitä, jotka
-olivat tehdyt höyhenistä, untuvista, tuntemattomien eläimien
-nahasta, ja joiden avulla levitettiin hauraalle iholle silitteleviä,
-tuoksuavia jauheita, rasvaisia tahi nestemäisiä hajuaineita.
-
-Kauan käsitteli hän niitä taitavin sormin, sivellen niillä
-ihoansa, huulista ohimoihin saakka, kosketellen sitä pehmeämmin,
-kuin suudelmin, korjaillen epätäydellisesti jälleen ilmaantuneita
-vivahduksia, vedellen viivoja silmien alle, hoidellen silmäripsiä.
-Kun hän sitten tuli alakertaan, niin oli hän melkein varma siitä,
-että ensimmäinen katse, jonka maalari häneen loisi, ei tulisi olemaan
-liian epäedullinen.
-
--- Missä on herra Bertin? kysyi hän eteisessä kohtaamaltaan
-palvelijalta. Mies vastasi:
-
--- Herra Bertin on hedelmätarhassa pelaamassa tennistä neidin kanssa.
-
-Hän kuuli jo kaukaa heidän huutavan... Peräkkäin maalarin kaikuva
-ääni ja nuoren neidon hellä ääni ilmoittivat: viisitoista,
-kolmekymmentä, neljäkymmentä, etu, toinen etu, voitto.
-
-Hedelmätarha, johon oli tasoitettu kenttä tennistä varten, oli suuri
-neliönmuotoinen nurmikko, jossa kasvoi omenapuita ja jota ympäröi
-eripuolilta puisto, kyökki- ja kasvitarha ja linnaan kuuluvat
-moisiot. Pitkin mäkeä, joka rajoitti sitä kolmelta puolelta niinkuin
-linnoitetun leirin varustukset, oli istutettu kukkia, pitkiä sarkoja
-kaikenlaisia kukkia, sekä luonnonkukkia että puutarhakukkia, ruusuja
-suuressa määrässä, neilikkoja, heliotrooppeja, fuksioita, reseedoita
-ja paljon muita, jotka antoivat ilmalle hunajan maun, kuten lausui
-Bertin. Mehiläiset muuten, joiden olkikupuiset pesät olivat rivissä
-keittiökasvitarhan säleaitaa pitkin, peittivät tämän kukkivan kedon
-vaalein ja surisevin parvin.
-
-Juuri keskellä tätä hedelmätarhaa oli kaadettu muutamia omenapuita,
-jotta saataisiin tarpeeksi tilaa tennikselle ja tervattu verkko, joka
-oli jännitetty poikki tämän alueen, jakoi sen kahteen puoliskoon.
-
-Annette toisella puolen, musta hame kohotettuna hiukan ylöspäin,
-paljain päin, näyttäen nilkkansa ja puoleksi pohkeensa syöksyessään
-tavoittelemaan lentävää palloa, kulki edestakaisin, juoksi silmät
-loistavina, posket punaisina vastustajansa erinomaisen ja varman
-pelin väsyttämänä ja hengästyttämättä.
-
-Tämä, valkeat flanellihousut kiinnitettynä vyötäisille samanlaisen
-paidan päälle, lippalakki päässä, myös valkea sekin, ja vatsa hiukan
-eteenpäin ulkonevana, odotti kylmäverisesti palloa, arvosteli
-täsmällisesti sen putoamisen, otti vastaan sen ja lähetti takaisin
-sen kiiruhtamatta, juoksematta sillä hienolla sulavuudella,
-intohimoisella tarkkaavaisuudella ja ammattimiehen taitavuudella,
-joka hänelle oli ominaista kaikissa ruumiinharjoituksissa.
-
-Annette huomasi ensiksi äitinsä, hän huudahti:
-
--- Hyvää päivää, äiti; odota yksi minuutti, kun olemme lopettaneet
-tämän lyönnin.
-
-Tämä yhden sekunnin hajamielisyys toi hänelle tuhon. Pallo syöksyi
-häntä vasten, nopeana ja matalana, melkein maassa vyöryvänä ja meni
-ulkopuolelle rajojen.
-
-Sillä aikaa kuin Bertin huusi: "Voitto," ja kun nuori tyttö
-hämmästyneenä ja yllätettynä syytti taiteilijaa siitä, että tämä
-oli käyttänyt hänen tarkkaamattomuutta hyväkseen, niin Julio, jota
-oli harjoitettu hakemaan ja löytämään hävinneitä palloja, aivankuin
-viidakkoihin pudonneita pyitä, syöksyi sen jälestä, joka vieri
-hänen edellään nurmikolle, tempasi sen suuhunsa varovaisesti ja toi
-takaisin heiluttaen häntäänsä.
-
-Maalari tervehti nyt kreivitärtä; mutta kun hän oli kiireissään
-uudestaan ryhtyäkseen peliin ja häntä innostutti taistelu
-tyytyväisenä siihen, että tunsi itsensä noreaksi, niin loi hän
-noihin, häntä varten niin huolellisesti hoidettuihin kasvoisin
-ainoastaan lyhyen ja hajamielisen katseen; sitten hän kysyi:
-
--- Sallitteko? rakas kreivitär, pelkään nimittäin vilustuvan! ja
-saavani hermokipuja.
-
--- Oi, tietysti, virkkoi tämä.
-
-Kreivitär istuutui heinäkasalle, joka juuri samana aamuna oli
-leikattu, jotta pelaajat pääsisivät vapaasti liikkumaan ja sydän
-yhtäkkiä hiukan surullisena, hän katseli heitä.
-
-Hänen tyttärensä, joka oli tuskastunut siitä, että aina menetti,
-innostui, kiihtyi, huudahti harmista taikka riemusta, hyökkäsi
-hurjasti taistelukenttänsä toisesta päästä toiseen, ja usein hänen
-hypätessään hiuskiharoita putosi, irtaantui nutturasta ja valui
-harteille. Hän tarttui niihin ja, maila polvien välissä, muutamissa
-sekunneissa, kärsimättömin liikkein, kiinnitti ne uudestaan muiden
-hiusten joukkoon muutamin suurin neulanpistoin.
-
-Ja Bertin huusi kaukaa kreivittärelle:
-
--- Eikö hän ole soma noin? Ja pirteä kuin päivä?
-
-Niin, Annette oli nuori, hän voi juosta, hänellä voi olla kuuma, hän
-voi tulla punaseksi, hänen hiuslaitteensa voi aueta, hän voi uhmata
-kaikkea, sillä kaikki häntä kaunisti.
-
-Kun he sitten ryhtyivät uudestaan pelaamaan tulisesti, niin
-kreivitär yhä enemmän surumielisenä ajatteli, että Olivier piti
-tätä pallopeliä, tätä lapsellista, levotonta häärimistä, tätä
-kissanpoikien huvia, jotka hyppivät paperipallojen jälkeen,
-parempana, kuin sitä suloista nautintoa, joka hänellä olisi
-istuessaan hänen luonaan tänä kuumana aamupäivänä, ja tuntiessaan
-hänet rakastavana nojaavan itseensä.
-
-Kun sitten kaukaa kuului aamiaiskellon ensimäinen helinä, niin tuntui
-hänestä kuin hänet vapautettaisiin, kuin nostettaisiin taakka hänen
-sydämeltään. Mutta palatessaan nojautuneena Bertinin käsivarteen tämä
-sanoi hänelle:
-
--- Minäpä huvittelin, kuin poikaveitikka. Onhan kauhean somaa olla
-tai ainakin luulla olevansa nuori. Niin! niin! muuta ei olekaan kuin
-se! Kun ei enää rakasta juoksemista, niin on kaikki lopussa!
-
-Pöydästä lähdettyä kreivitär, joka, ensimmäisen kerran, edellisenä
-päivänä, ei ollut käynyt hautausmaalla, ehdotti että he menisivät
-sinne yhdessä, ja he lähtivät kaikki kolme kylään.
-
-Täytyi kulkea metsän läpi, jossa virtasi puro nimeltään Rainette,
--- luultavasti oli se saanut sen pienistä sammakoista, joita se oli
-täynnä --, sitten oli kuljettava kappale aukeata ennenkuin saavuttiin
-kirkolle, joka oli rakennettu keskelle taloryhmää, jossa asuivat
-sekatavarakauppiaat, leipuri, lihakauppias, viinikauppias ja muutamia
-muita vaatimattomia kauppamiehiä, joilta talonpojat hankkivat
-tavaroita.
-
-Menomatka oli hiljaista ja harrasta, vainajan ajatteleminen painoi
-mieliä. Haudalla molemmat naiset polvistuivat ja rukoilivat kauan.
-Kreivitär kumartuneena pysyi liikkumattomana, nenäliina silmien
-edessä, sillä hän pelkäsi itkevänsä ja kyynelien valuvan hänen
-poskilleen. Hän rukoili -- ei, kuten hän oli tehnyt siihen saakka,
-aivan kuin esiinmanaten äitiänsä epätoivoisesti, kutsuen häntä
-haudan marmorin alta, siksi kunnes hän luuli raatelevaksi käyneestä
-mielenliikutuksestaan tuntevansa, että vainaja kuuli sen ja kuunteli
-häntä, vaan yksinkertaisesti sopertaen innokkaasti Pater nosterin
-ja Aave Marian pyhiä sanoja. Hänellä ei olisi ollut sinä päivänä
-sitä voimaa ja mielenkeskityskykyä, jota tarvittiin tämänlaiseen
-yksipuoliseen julmaan keskusteluun sen kanssa, mitä voi jäädä jälelle
-äidin maan alle kätketystä ruumiista. Muut ahdistukset olivat
-tunkeutuneet hänen naisen sydämeensä, olivat sen myllertäneet,
-runnelleet ja tehneet hajamieliseksi; ja hänen hehkuva rukouksensa
-nousi taivasta kohti täynnä epämääräisiä pyyntöjä. Hän rukoili
-Jumalaa, tutkimatonta Jumalaa, joka on heittänyt maanpäälle kaikki
-onnettomat elävät olennot, että hän säälisi häntä yhtä paljon, kuin
-sitä, jonka hän oli kutsunut luokseen.
-
-Hän ei olisi voinut sanoa mitä hän jumalalta pyysi, sillä hänen
-pelkonsa oli vielä niin salassa ja epäselvä, vaan hän tunsi
-tarvitsevansa jumalallista apua, yliluonnollista tukea tulevia
-vaaroja ja tuskia vastaan, joita ei voinut välttää.
-
-Annette, silmät suljettuina, oli myös sopertanut rukouskaavat ja
-sitten vaipunut haaveiluun, sillä hän ei tahtonut nousta ennenkuin
-äitinsäkään.
-
-Olivier Bertin katseli heitä ajatellen, että hänellä oli edessään
-ihastuttava taulu ja katui, ettei hän voinut tehdä siitä luonnosta.
-
-Kotimatkalla he alkoivat puhua ihmiselämästä kosketellen hellävaroin
-niitä säälittävän ja alakuloisen filosofian katkeria ja runollisia
-ajatuksia, jotka ovat usein keskustelunaiheena miesten ja naisten
-kesken, joita elämä hiukan haavoittaa ja joiden sydämet yhtyvät
-sekoittaen tuskansa.
-
-Annette, joka ei ollenkaan ollut kypsynyt tällaisiin ajatuksiin,
-loittoni joka hetki poimimaan tien varrella olevilta kedoilta kukkia.
-
-Mutta Olivier, jota halutti pitää hänet luonaan ja jota harmitti
-nähdessään hänen lakkaamatta lähtevän uudestaan liikkeelle, ei
-päästänyt häntä ollenkaan silmistään. Häntä kiusoitti, että Annettea
-huvitti enemmän kukkien väri, kuin hänen lausumansa ajatukset.
-Hänestä tuntui sanomattoman ikävältä, ettei voinut kiehtoa ja
-hallita tytärtä niinkuin äitiä, ja hänessä syntyi kova halu ojentaa
-kätensä, tarttua häneen kiinni, pidättää häntä ja kieltää häntä
-menemästä. Hän tunsi Annetten liian ripeäksi, liian nuoreksi, liian
-välinpitämättömäksi, liian vapaaksi, vapaaksi kuin lintunen, niin
-kuin koiranpentu, joka ei tottele, joka ei palaa kutsuttaessa, jolla
-on suonissaan riippumattomuus, tuo sievä vapaudenvaisto, jota ääni ja
-piiska eivät vielä ole voittaneet.
-
-Houkutellakseen häntä taiteilija puhui hauskoista asioista, ja joskus
-hän kysyi jotakin Annettelta, koetti herättää hänessä kuuntelemisen
-halua ja hänen naisen uteliaisuuttaan; mutta olisi voinut luulla,
-että korkeana kaareutuvan taivaan oikullinen tuuli puhalsi Annetten
-päässä sinä päivänä, niinkuin aaltoileville tähkille, tempasi
-mukaansa hänen huomionsa ja hajoitteli sen avaruuteen, sillä hän oli
-tuskin vastannut häneltä odotettuun jokapäiväiseen sanaan, jonka
-hän heitti kahden pakonsa välillä hajamielisin katsein, kun hän jo
-palasi pikku kukkiensa luo. Bertin tuskastui lopuksi, poikamaisen
-kärsimättömyyden kiihoittamana, ja kun tytär tuli pyytämään äitiänsä
-kantamaan hänen ensimäistä kukkakimppuansa, että hän voisi poimia
-toisen, niin tempasi taiteilija hänet käsikoukkuun ja puristi hänen
-käsivartensa niin lujasti itseänsä vasten, ettei hän voinut päästä
-irti. Nuori tyttö rimpuili vastaan naurellen ja veti kaikin voimin
-päästäkseen karkuun; silloin Bertin miehenvaiston liikuttamana käytti
-heikkojen keinoa, ja kun ei hän voinut viehättää hänen huomiotansa
-puheella, niin osti hän sen asettamalla hänen keimailuhalunsa
-koetukselle.
-
--- Sanohan minulle, virkkoi taiteilija, mikä kukka sinua enimmän
-miellyttää, niin teetän sinulle siitä rintaneulan.
-
-Annette epäröi, yllätettynä.
-
--- Rintaneulan, kuinka?
-
--- Niin, samanvärisistä kivistä: rubiineista, jos se on unikukka:
-safiireista, jos se on ruiskukka, ja siihen lisäksi pienen
-smaragdilehden.
-
-Annetten kasvot kirkastuivat tuosta sydämellisestä ilosta, jolla
-lupaukset ja lahjat elähdyttävät naisen piirteitä.
-
--- Ruiskukka, virkkoi hän, se on sievä!
-
--- No, olkoon menneeksi ruiskukka. Me menemme sen tilaamaan, heti kun
-olemme palanneet Parisiin.
-
-Tyttö ei lähtenyt enää poimimaan kukkia, sillä häntä kiinnitti nyt
-taiteilijaan ajatus tuosta koristeesta, josta hän koetteli muodostaa
-itsellensä havainnollisen kuvan. Hän kysyi:
-
--- Kestääkö kauan valmistaa sellaista esinettä?
-
-Bertin nauroi, hän tunsi tytön valloitetuksi.
-
--- Enpä tiedä, riippuu vaikeuksista. Tulemme kiiruhtamaan
-jalokivikauppiasta.
-
-Annetten päähän juolahti yhtäkkiä kirvelevä ajatus. -- Mutta minähän
-en voisi sitä käyttää, koska minulla on täysi suru.
-
-Taiteilija oli pujottanut käsivartensa nuoren tytön käsivarren alle,
-ja vetäen häntä lähelle itseänsä:
-
--- No, sinä säilytät rintaneulan, kunnes suruaikasi loppuu, se ei
-estä sinua sitä katselemasta.
-
-Niinkuin eilen illallakin, Bertin oli heidän olkapäittensä välillä
-lujasti kiinni puristuneena ja kahlehdittuna, ja nähdäksensä kohoavan
-itseänsä kohti heidän siniset samankaltaiset silmänsä, pienine
-mustine terineen, hän puhui heille vuorotellen kääntäen päätään
-toisesta toiseen. Kun oli täysi päivänpaiste, niin hän vähemmän
-sekotti nyt kreivitärtä Annetteen, mutta hän sekoitti yhä enemmän
-tytärtä siihen muistoon, joka syntyi hänelle uudestaan siitä, mitä
-äiti oli ollut hänelle. Häntä halutti suudella kumpaakin heistä,
-toista löytääksensä uudestaan hänen poskiltaan ja niskastaan hiukan
-sitä ruusun- ja vaaleanväristä viehkeyttä, josta hän ennen oli
-nauttinut ja jonka hän näki nyt ihmeellisesti uudestaan ilmestyneen,
-toista, koska hän rakasti häntä yhä ja tunsi hänestä lähtevän
-voimakkaan kehoituksen uudistaa entinen tapa. Vieläpä hän totesi
-tällä hetkellä, ja käsitti että hänen jo jonkun aikaa laimentunut
-kaipuunsa ja hänen rakkautensa kreivittäreen olivat elpyneet uuden
-eloon heränneen nuoruuden nähdessään.
-
-Annette läksi uudestaan hakemaan kukkia. Olivier ei kutsunut häntä
-enää takaisin, ikäänkuin hänen käsivartensa läheinen kosketus ja
-sen jättämän ilon tyydytys olisivat häntä rauhoittaneet, vaan hän
-seurasi tyttöä kaikissa hänen liikkeissään sillä mielihyvällä, jota
-tuntee nähdessään olentoja tahi esineitä, jotka kiehtovat silmiämme
-ja hurmaavat niitä. Kun hän palasi tuoden kimpun, taiteilija hengitti
-voimakkaammin, hakien, ajattelemattaan, takin hänestä, jotakin hänen
-hengityksestään, jotakin hänen ihonsa lämmöstä, hänen juoksustaan
-väräjävästä ilmasta. Hän katseli neitoa ihastuksella niinkuin
-katsellaan aamuruskoa, niinkuin kuunnellaan musiikkia, mielihyvän
-vavahduksin, kun tyttö kumartui, nousi uudestaan, kohotti molemmat
-käsivartensa yhtäaikaa korjatakseen tukkalaitettaan. Ja sitten yhä
-enemmän, hetki hetkeltä, hän loitsimistaan esiinloitsi taiteilijassa
-entisyyden! Annettella oli naurunilmauksia, pieniä sieviä eleitä,
-liikkeitä, jotka synnyttivät Bertinin suussa uudestaan ennen aikaan
-annettujen ja saatujen suudelmien maun: hän teki kaukaisesta
-entisyydestä, josta Bertin oli kadottanut tarkan aistimuksen, jotakin
-haaveillun nykyisyyden kaltaista; hän sekoitti aikakaudet, päivät,
-sydämensä iät, ja sytyttäen uudestaan kylmenneet tunteet liitti,
-ilman että taiteilija aavistikaan, menneen ajan tulevaan aikaan,
-muiston toivoon.
-
-Hän kysyi itseltään, tarkasti tutkien muistonsa pohjia, oliko
-kreivittärellä täydellisimmässä kukkeudessaan ollut tämä vuohen
-notkea viehätys, tämä rohkea, oikullinen, vastustamaton viehätys,
-kuin juoksevan ja hyppivän eläimen sulo. Ei, hän oli ollut
-kehittyneempi ja vähemmän luonnonraikas. Kaupunginlapsena ja sitten
-myöskin naisena, joka ei koskaan ollut hengittänyt maaseudun ilmaa ja
-elänyt ruohokenttien keskuudessa, hän oli tullut kauniiksi seinien
-sisällä eikä taivaan auringon paisteessa.
-
-Kun he olivat palanneet linnaan, ryhtyi kreivitär kirjoittamaan
-kirjeitä pienellä matalalla pöydällä, ikkunan komerossa; Annette
-nousi huoneeseensa, ja maalari läksi uudestaan kävelemään hitain
-askelin, sikari suussa, kädet selän takana, puiston kiemurtelevia
-teitä. Mutta hän ei mennyt niin kauaksi, että olisi menettänyt
-näkyvistä talon valkeaa julkisivua ja suippokärkistä kattoa. Heti kun
-se oli hävinnyt puu- taikka pensasryhmien taakse, lankesi varjo hänen
-sydämelleen, aivan kuin pilvi peittää auringon, ja kun se uudestaan
-näkyi keskeltä vihannuuksia, pysähtyi hän muutamiksi sekunneiksi
-katsellakseen korkeiden ikkunoiden kahta ääriviivaa. Sitten hän taas
-alkoi kävellä.
-
-Hän tunsi itsensä rauhattomaksi, mutta tyytyväiseksi. Mihin? Kaikkeen.
-
-Ilma tuntui hänestä puhtaalta, elämä suloiselta sinä päivänä. Hän
-tunsi uudestaan ruumiissaan pienen pojan keveyttä, halua juosta
-ja siepata käsillään kiinni keltaisia perhosia, jotka hyppelivät
-nurmikon yllä, niinkuin ne olisivat ripustetut kimmoavien lankojen
-päihin. Hän hyräili oopperasäveleitä. Useita kertoja peräkkäin hän
-toisti Gounodin kuuluisaa lausetta: "salli minun katsella kasvojasi",
-keksien siinä syvän ja hellän ilmeen, jota hän ei koskaan ennen ollut
-tuntenut.
-
-Yhtäkkiä hän kysyi itseltään, kuinka voi tapahtua, että hän niin
-nopeasti oli tullut erilaiseksi eilisestä. Silloin Parisissa hän oli
-tyytymätön kaikkeen, kyllästynyt ja ärtynyt, tänään rauhallinen,
-kaikkeen tyytyväinen; olisi luullut, että joku suopea Jumala olisi
-muuttanut hänen sielunsa. "Tuon hyvän Jumalan," ajatteli hän,
-"olisi pitänyt muuttaa myöskin ruumiini samalla kertaa ja nuorentaa
-minua hiukan." Yhtäkkiä hän huomasi Julion, joka ajeli otusta
-tiheikössä. Hän kutsui sen, ja kun koira oli tullut ja asettanut
-hänen kätensä alle pitkien, kiharoiden korvien reunustaman, hienon
-päänsä, Bertin istuutui ruohostoon sitä paremmin hyväilläkseen, sanoi
-sille ystävällisiä sanoja, asetti sen syliinsä, ja heltyen sitä
-silittelemään suuteli sitä, niinkuin tekevät naiset, joiden sydän
-tulee liikutetuksi joka tilaisuudessa.
-
-Päivällisen jälkeen sen sijaan, että olisi menty ulos, kuten eilen,
-vietettiin ilta kolminkesken salongissa.
-
-Kreivitär sanoi yhtäkkiä:
-
--- Meidän täytynee kuitenkin lähteä Parisiin.
-
-Olivier huudahti:
-
--- Oi, älkää puhuko vielä siitä! Te ette tahtoneet lähteä
-Roncièrestä, kun minä en ollut täällä; minä saavuin ja nyt te ette
-ajattele mitään muuta, kuin pois livistämistä.
-
--- Mutta, rakas ystäväni, sanoi kreivitär, emmehän voi kuitenkaan
-asua täällä rajattoman kauan kaikki kolme.
-
--- Eihän ole kysymystäkään rajattoman pitkästä ajasta, vaan
-muutamista päivistä.
-
--- Kuinka monta kertaa olen oleskellut teidän luonanne kokonaisia
-viikkoja?
-
--- Niin, kyllä, mutta toisissa olosuhteissa, kun talo oli auki
-kaikille ihmisille.
-
-Silloin Annette virkkoi mielistelevällä äänellä:
-
--- Oi, äiti! vielä muutamia päiviä, kaksi tai kolme päivää.
-Hän opettaa minua niin hyvin pelaamaan tennistä. Minä suutun
-menettäessäni, ja sitten jälkeenpäin minä olen tyytyväinen, että olen
-edistynyt.
-
-Vielä samana aamuna kreivitär oli aikonut pidentää aina sunnuntaihin
-saakka tätä ystävän salaperäistä oleskelua, ja nyt hän tahtoi
-lähteä, tietämättä miksi. Tämä päivä, jonka hän oli toivonut tulevan
-niin hyväksi, jätti hänen sieluunsa sanomattoman ja läpitunkevan
-surumielisyyden, aiheettoman pelon, sitkeän ja epämääräisen niinkuin
-aavistus.
-
-Ollessaan yksin huoneessaan, hän koetti tutkia, mistä hänelle johtui
-tämä uusi synkkämielisyyden puuska.
-
-Oliko hän joutunut sellaisen huomaamattoman mielenliikutuksen
-valtaan, jonka lievä kosketus oli niin ohimenevää laatua, että järki
-sitä ei ollenkaan muistanut, mutta jonka värähtely pysyy sydämen
-herkimmissä kielissä? Ehkä. Mikä mielenliikutus? Hän muisteli
-kyllä joitakuita hämäriä ikävyyksiä tuhansissa tunnevivahduksissa,
-joita hän oli läpäissyt ja joita jokainen minuutti toi mukanaan!
-Niin, ne olivat todellakin liian pieniä aiheuttaakseen hänelle
-mielenmasennusta. "Minä olen liian vaativainen, ajatteli hän. Minulla
-ei ole oikeutta näin kiusata itseäni."
-
-Hän aukasi ikkunan, hengittääkseen yön ilmaa, ja jäi siihen, nojaten
-kyynärpäihinsä, katselemaan kuuta.
-
-Heikko narina sai hänet katsahtamaan alaspäin. Olivier käveli linnan
-edessä. -- Miksi sanoi hän menevänsä huoneeseensa; miksei hän minulle
-ilmoittanut, että hän menisi uudestaan ulos? Miksei hän pyytänyt
-minua tulemaan kanssaan? Hän tietää hyvin, että se olisi tehnyt minut
-onnelliseksi? Mitä hän siis ajattelee?
-
-Tämä ajatus, ettei taiteilija ollut tahtonut häntä mukaansa tälle
-kävelylle, että hän oli pitänyt parempana mennä yksin tänä kauniina
-yönä ja yksin sikari suussa, sillä hän näki tulen punasen valon,
-yksin, kun hän olisi voinut valmistaa hänelle tämän ilon, että olisi
-vienyt hänet mukanaan; tämä ajatus, että Bertin ei lakkaamatta
-tarvinnut häntä, ei lakkaamatta halunnut häntä, heitti hänen
-sieluunsa uuden katkeruuden idun.
-
-Hän meni sulkemaan ikkunansa, ettei näkisi häntä, ettei tulisi
-viekoitelluksi puhuttelemaan häntä, kun Bertin kohotti silmänsä ja
-huomasi hänet. Hän huudahti:
-
--- Kas, te haaveilette tähtien valossa, kreivitär?
-
-Tämä vastasi:
-
--- Niin, te myöskin, mikäli näen?
-
--- Oo, minä, minä tupakoin aivan yksinkertaisesti.
-
-Kreivitär ei voinut vastustaa haluansa kysyä:
-
--- Kuinka ette ole ilmoittanut minulle, että menette ulos?
-
--- Tahdoin vaan polttaa yhden sikarin. Menen muuten sisään.
-
--- Hyvää yötä, siis, ystäväni.
-
--- Hyvää yötä kreivitär.
-
-Kreivitär peräytyi aina matalalle tuolilleen saakka, istuutui siihen
-ja itki; kamarineitsyt, joka oli kutsuttu häntä riisumaan, nähdessään
-hänen punaset silmänsä, sanoi säälien:
-
--- Ah, rouva tulee taas hankkimaan itsellensä surkeannäköiset kasvot
-huomiseksi.
-
-Kreivitär nukkui huonosti kuumeen ja painajaisten ahdistamana.
-
-Heti herättyänsä, ennenkuin soitti palvelijaa, hän avasi itse ikkunan
-ja verhot katsellakseen itseänsä peilistä. Hän oli hyvin väsyneen
-näköinen, silmäluomet paisuneet, hipiä keltainen; ja suru, jota hän
-sen johdosta tunsi, oli niin voimakas, että häntä halutti ilmoittaa
-olevansa sairas, jäädä vuoteeseen ja olla näyttäytymättä iltaan
-saakka.
-
-Sitten yhtäkkiä lähtemisen tarve syntyi hänessä vastustamattomana;
-hän tahtoi lähteä heti ensimäisellä junalla, jättää tämän kirkkaan
-paikan, jossa nähtiin liian paljon maaseudun täydessä päivänvalossa
-murheen ja elämän häviämättömiä väsymyksen merkkejä. Parisissa
-eletään asuntojen puolivarjossa, joihin raskaat verhot, vieläpä
-keskellä päivää, eivät päästä tulemaan kuin lievää valoa. Siellä hän
-tulisi taas ennalleen, tulisi kauniiksi omatessaan tuon kalpeuden,
-jota tarvitaan tässä himmeässä ja hillityssä valaistuksessa. Silloin
-Annetten kasvot kulkivat hänen silmiensä ohi punaisina, tukka hiukan
-epäjärjestyksessä, niin raikkaina, -- kun hän pelasi tennistä. Hän
-käsitti nyt tuon tuntemattoman levottomuuden, josta hänen sielunsa
-oli kärsinyt. Hän ei ollenkaan kadehtinut tyttärensä kauneutta, ei
-todellakaan, vaan hän tunsi, hän tunnusti itsellensä ensimäisen
-kerran, ettei enää pitänyt näyttäytyä hänen rinnallaan kirkkaassa
-päivänvalossa.
-
-Hän soitti, ja ennenkuin joi teetä, antoi määräykset lähtöä varten,
-kirjoitti sähkösanomat, tilasipa vielä sähköteitse päivällisenkin
-kaupungista, teki tilinsä selviksi, jakeli viimeiset käskyt, järjesti
-kaikki vähemmässä kuin puolessa tunnissa kuumeentapaisen ja kasvavan
-kärsimättömyyden vallassa.
-
-Kun hän tuli alakertaan, niin Annette ja Olivier, jotka olivat jo
-edeltäpäin saaneet tietää hänen päätöksestään, tiedustelivat häneltä
-sitä hämmästyneenä. Sitten nähdessään, ettei hän voinut esittää
-mitään tarkkaa ja selvää syytä tähän äkilliseen lähtöön, he alkoivat
-hiukan murista ja osoittivat tyytymättömyyttään aina siihen saakka,
-kun he erkanivat rautatienasemalla Parisissa.
-
-Kreivitär kysyi ojentaessaan kättänsä jäähyväisiksi maalarille:
-
--- Tahdotteko tulla huomenna päivällisille?
-
-Hän vastasi hiukan äreänä:
-
--- Tietystikin minä tulen. Yhdentekevää muuten, mutta ei ollut
-kaunista se mitä te teitte. Meillä oli niin hyvä siellä maalla,
-kaikilla kolmella.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Heti kun kreivitär oli yksin tyttärensä kanssa vaunuissa, jotka
-veivät hänet kotiinsa, tunsi hän yhtäkkiä itsensä tyyneksi,
-rauhoittuneeksi, aivan kuin hän olisi läpäissyt kovin pelätyn
-taudinkohtauksen. Hän hengitti paremmin, hymyili taloille, tunsi
-jälleen riemuiten koko tämän kaupungin, josta aitoparisilaiset
-näyttävät kuljettavan tutunomaisia yksityiskohtia silmissään ja
-sydämessään. Jokainen huomattu puoti herätti hänessä mielikuvan
-kokonaisesta rivistä samalla bulevardilla toisiaan seuraavia,
-ja saattoi arvaamaan kauppiaan kasvot, jotka niin usein olivat
-nähdyt näyteikkunan takaa. Hän tunsi itsensä pelastuneeksi! Mistä?
-Rauhoittuneeksi! Miksi? Itseensäluottavaksi! Minkä johdosta?
-
-Kun vaunut olivat pysähtyneet ajoportin holviin, nousi hän niistä
-kevyesti ja astui sisään, niinkuin paetaan portaiden varjoon,
-sitten salin varjoon ja sitten huoneensa varjoon. Sitten hän jäi
-seisomaan hetkeksi tyytyväisenä siihen, että oli siellä turvassa,
-tässä Parisin hämärässä ja epämääräisessä päivänvalossa, joka
-valaisee tuskin, antaa arvata yhtä paljon kuin nähdä, jossa voidaan
-näyttää, mitä halutaan ja peittää, mitä tahdotaan; ja harkitsematon
-muisto loistavasta valosta, jossa kylpi koko maaseutu, säilyi vielä
-hänessä loppuneen kärsimyksen vaikutelmana. Kun hän meni ruokasaliin
-päivälliselle, hänen miehensä, joka juuri oli tullut kotiin, suuteli
-häntä hellästi ja sanoi hymyillen:
-
--- Ah, tiesinpä hyvin minä, että ystävämme Bertin toisi teidät
-sieltä. Enpä ollutkaan typerä lähettäessäni hänet sinne.
-
-Annette vastasi vakavasti, tuolla erikoisella äänellä, joka hänellä
-oli aina, silloin kun hän laski leikkiä nauramatta:
-
--- Oi, hänellä oli paljon vaivaa. Äiti ei tahtonut voida tehdä
-päätöstä.
-
-Kreivitär ei sanonut mitään, hän oli hämillään.
-
-Kun oli kielletty päästämästä ketään sisään, ei sinä iltana ollut
-vieraita. Seuraavan päivän rouva de Guilleroy vietti kokonaan
-erilaisissa kauppaliikkeissä valitakseen ja tilatakseen kaikkea,
-mitä tarvitsi. Hän piti nuoruudestaan, melkein lapsuudestaan saakka
-noista pitkistä koettelemistilaisuuksista suurien makasiinien peilien
-edessä. Astuttuaan tällaiseen liikkeeseen, hän tunsi iloitsevansa
-ajatellessaan kaikkien yksityisseikkojen pikkumaista uudistumista
-näiden Parisin-elämän kulissien sisässä. Hän rakasti suuresti niiden
-neitien hameiden kahinaa, jotka kiirehtivät hänen luokseen hänen
-sisään astuessaan, heidän hymyilyään, heidän tavaran tarjoilemistaan,
-heidän tiedustelujaan, ja rouva ompelijatar, muotikauppias, tahi
-kureliivikauppias, oli hänestä tärkeä henkilö, jota hän kohteli
-taiteilijana tiedustellessaan häneltä neuvoa näissä asioissa. Hän
-piti vielä erittäin siitä, että nuorten tyttöjen taitavat kädet
-koskettelivat häntä riisuessaan häneltä vaatteet ja pukiessaan
-hänet uudestaan ja antaessaan hänen pyöriä hellävaroin viehättävän
-loistonsa heijastuksen edessä. Se vavahdus, jonka heidän kevyet
-sormensa aiheuttivat kulkiessaan hänen ihollaan, hänen kaulallaan
-taikka hiuksillaan, oli hänen hienon naisen elämänsä parhaita ja
-suloisimpia pikkuherkutteluja.
-
-Sinä päivänä kuitenkin hän tunsi tulevansa tuskallisena astumaan,
-ilman verhoa ja paljain päin, näiden kaikkien, vilpistelemättömien
-peilien eteen. Hänen ensimäinen käyntinsä muotikauppiaalla rauhoitti
-hänet. Ne kolme hattua, jotka hän valitsi, sopivat hänelle
-ihastuttavasti, sitä hänen ei tarvinnut epäillä, ja kun kauppias oli
-sanonut hänelle vakaumuksella; "Oi, rouva kreivitär, vaaleaveristen
-ei pitäisi koskaan jättää surupukua," hän läksi hyvin tyytyväisenä ja
-astui täynnä itseluottamusta toisten tavaranhankkijoiden luo.
-
-Sitten hän löysi kotoaan häntä tervehtimässä käyneen herttuattaren
-kirjelipun, jossa ilmoitettiin hänen palaavan illalla; sitten
-hän kirjoitti kirjeitä; senjälkeen hän haaveili jonkun aikaa
-hämmästyneenä siitä, että tämä yksinkertainen paikanvaihdos olisi
-siirtänyt menneisyyteen, joka näytti jo niin kaukaiselta, sen suuren
-onnettomuuden, joka oli häntä raadellut. Eipä hän edes voinut tulla
-vakuutetuksi siitä, että hänen paluunsa Roncièrestä olisi tapahtunut
-vasta eilen, niin suuresti oli hänen sieluntilansa muuttunut
-hänen Parisiin tulonsa jälkeen, ikäänkuin olisi tämä vähäpätöinen
-siirtyminen toiseen paikkaan lääkinnyt haavat umpeen.
-
-Bertin saapui päivällisaikaan ja huudahti hänet nähdessään:
-
--- Te olette huikaiseva tänä iltana! Ja tämä huudahdus levitti
-kreivittäreen lämpimän onnen ailahduksen.
-
-Pöydästä noustua kreivi, joka oli intohimoinen biljardin pelaaja,
-tarjoutui pelaamaan yhden pelin Bertinin kanssa, ja molemmat naiset
-seurasivat heitä biljardisaliin, jossa kahvi tarjottiin.
-
-Miehet pelasivat vielä kun herttuatar ilmestyi ja kaikki palasivat
-salonkiin. Rouva de Corbelle, ääni itkun tummentamana, ja hänen
-miehensä saapuivat samaan aikaan. Jonkun minuutin tuntui siltä,
-sanojen valittavasta äänestä päättäen, että kaikki aikoivat ruveta
-itkemään; mutta vähitellen mielenliikutusten ja kyselyjen jälkeen
-muuttui ajatuksen suunta toiseksi; äänten soinnut kirkastuivat
-yhtäkkiä ja alettiin jutella luonnollisesti, aivan kuin se
-onnettomuuden varjo, joka aivan yhtaikaa oli synkistyttänyt kaikki
-nämä ihmiset, yhtäkkiä olisi haihtunut.
-
-Silloin Bertin nousi, tarttui Annetten käteen, vei hänet äitinsä
-kuvan alle heijastuslampun kirkkaaseen valoon ja kysyi:
-
--- Eikö se ole ällistyttävää?
-
-Herttuatar hämmästyi niin, että hän tuntui olevan suunniltaan ja hoki:
-
--- Jumalani! onko se mahdollista! Jumalani! onko se mahdollista!
-Sehän on uudestaan eloonherännyt! Ja minä en huomannut sitä
-astuessani sisään! Oi, pikku Anyni, kun saan uudestaan nähdä
-teidät, minä, joka tunsin teidät niin hyvin silloin ensimmäisessä
-naisensurussanne, ei, toisessa, sillä te olitte jo kadottanut
-isänne! Oh, tämä Annette, mustassa puvussa, tuollaisena, sehän on
-hänen äitinsä, joka on uudestaan palannut maanpäälle! Mikä ihme!
-Ilman tuota muotokuvaa en olisi sitä huomannut! Teidän tyttärenne on
-hyvin teidän näköisenne todellisuudessa, mutta hän on vielä enemmän
-näköisenne tässä taulussa.
-
-Musadieu ilmestyi saatuansa tietää rouva de Guilleroyn paluusta,
-ja pitäen tärkeänä saada ensimmäisten joukossa esittää hänelle
-"tuskallisen myötätunnon ilmaisunsa".
-
-Hän keskeytti tervehdyksensä huomatessaan taulun edessä seisovan
-nuoren tytön, joka oli asetettu samaan loistavaan valaistukseen, ja
-joka näytti kuvan elävältä sisarelta. Hän huudahti:
-
--- Ah, tosiaankin, siinäpä kummastuttavimpia seikkoja, mitä koskaan
-olen nähnyt.
-
-Ja Corbellet, joiden käsitys seurasi aina vakaantuneita mielipiteitä,
-ihmettelivät puolestaan hillitymmällä innolla.
-
-Kreivittären sydän alkoi pusertua kokoon. Se pusertui vähitellen,
-aivankuin kaikkien näiden ihmisten hämmästyksenhuudahdukset olisivat
-puristaneet sitä, haavoittaen sitä. Sanomatta mitään hän katseli
-tytärtään kuvansa vieressä, ja hermostuminen valtasi hänet. Häntä
-halutti huutaa: "Mutta vaietkaahan toki! tiedänhän hyvin, että hän on
-näköiseni!"
-
-Illan loppuun saakka hän pysyi alakuloisena, kadottaen uudestaan sen
-itseluottamuksen, jonka hän oli saavuttanut edellisenä päivänä.
-
-Bertin keskusteli hänen kanssaan, kun ilmoitettiin markiisi Farandal.
-Maalari, nähdessään hänen astuvan sisään ja lähestyvän talon emäntää,
-nousi, livahti nojatuolinsa taakse mutisten: "no, niin mainiota!
-siinähän se nyt on, se suuri tyhmyri," sitten tehtyänsä kierroksen
-hiipi ovelle ja hävisi.
-
-Otettuansa vastaan äskentulleen tervehdykset kreivitär haki
-silmillään Olivieria jatkaaksensa hänen kanssaan keskustelua, joka
-huvitti häntä. Kun hän ei enää nähnyt Bertiniä, kysyi hän:
-
--- Mitä! onko suuri taiteilija lähtenyt? Hänen miehensä vastasi:
-
--- Luulenpa, että on, rakkaani, minä näin hänen juuri poistuvan
-englantilaiseen tapaan.
-
-Kreivitär hämmästyi, tuumi muutaman hetken, sitten ryhtyi juttelemaan
-markiisin kanssa.
-
-Läheiset tuttavat vetäytyivät muuten hienotunteisina kohta pois,
-sillä heille oli avattu vain puoleksi talon ovet, niin pian
-onnettomuuden jälkeen.
-
-Sitten kun kreivitär taas lepäsi vuoteessaan, ilmestyivät uudestaan
-kaikki ne tuskat, jotka olivat häntä ahdistaneet maalla. Ne saivat
-vain hänen käsityksessään yhä selvemmän ja täsmällisemmän muodon; hän
-tunsi vanhentuneensa.
-
-Sinä iltana hän ensimmäisen kerran oli käsittänyt, että hänen
-salongissaan, jossa siihen saakka häntä yksin oli ihailtu,
-mairiteltu, juhlittu, rakastettu, toinen, hänen tyttärensä, anasti
-hänen paikkansa. Hän oli käsittänyt sen, yhtäkkiä, tuntiessaan
-suosion-ilmaisujen kohdistuvan Annetteen. Tässä valtakunnassa,
-kauniin naisen talossa, tässä kuningaskunnassa, jossa hän ei
-siedä mitään varjoon jäämistä, josta hän poistaa hienolla ja
-sitkeällä huolella kaiken pelottavan vertailun, johon hän ei
-päästä vertaisiansa muuten kuin koettaakseen tehdä niistä
-alamaisia, hän näki hyvin, että hänen tyttärensä oli tulemaisillaan
-hallitsijattareksi. Kuinka olikin ollut outoa, tuo sydämen kokoon
-vetäytyminen, kun kaikki nuo silmät olivat kääntyneet Annetteen,
-jota Bertin piti kädestä seisoen taulun vieressä. Hän tunsi
-itsensä yhtäkkiä hävinneeksi näyttämöltä, virastaan erotetuksi,
-valtaistuimeltaan syrjäytetyksi. Kaikki katselivat Annettea,
-kukaan ei enää kääntynyt häneen päin! Hän oli niin tottunut
-kuulemaan ylistelyjä ja imarteluja, joka kerran kun ihailtiin hänen
-muotokuvaansa, hän oli niin varma kehuskelevista lauseista, joista
-hän tosin ei enää välittänyt, mutta joiden hän siitä huolimatta
-tunsi hivelevän itseänsä, että tämä hylkääminen, tämä odottamaton
-luopuminen, tämä ihailu, joka omistettiin yhtäkkiä kokonaan hänen
-tyttärelleen, oli häntä liikuttanut, hämmästyttänyt ja järkyttänyt
-enemmän, kuin jos olisi ollut kysymys mistä kilpailusta tahansa,
-missä tilaisuudessa tahansa.
-
-Mutta kun hän oli noita luonteita, jotka kaikissa vaikeissa
-kohtauksissa ensimmäisen masennuksen jälkeen taistelevat vastaan ja
-löytävät lohdutustarpeita, hän ajatteli, että kun hänen tyttärensä
-kerran olisi mennyt naimisiin, kun he lakkaisivat elämästä saman
-katon alla, hänen ei enää tarvitsisi kestää tätä lakkaamatonta
-vertailua, joka alkoi käydä hänelle liian vaivalloiseksi hänen
-ystävänsä katseiden edessä.
-
-Mutta isku oli kuitenkin ollut liian kova. Hän sai kuumetta eikä
-nukkunut ollenkaan.
-
-Aamulla hän heräsi väsyneenä ja raukeana, ja silloin syntyi
-hänessä vastustamaton tarve saada rohkaisua, tukea, pyytää apua
-joltakin, joka voisi parantaa kaikki nämä kärsimykset, kaikki nämä
-henkiset ja ruumiilliset vaivat. Hän tunsi itsensä todellakin niin
-pahoinvoivaksi, niin heikoksi, että hän sai päähänsä kysyä neuvoa
-lääkäriltä. Hän tulisi ehkä vakavasti sairaaksi, sillä ei ollut
-luonnollista, että hän näin muutamassa tunnissa kävi läpi nämä
-perättäin seuraavat tuskan ja rauhoittumisen vaihtelut. Hän kutsutti
-siis lääkärin sähkösanomalla ja odotti.
-
-Tämä saapui kello 11 aikaan. Hän oli noita vakavia hienoston
-lääkäreitä, joiden kykeneväisyyden takaavat heidän kunniamerkkinsä ja
-arvonimensä, joiden taidokkuus on ainakin tavallisen tiedon vertainen
-ja joilla on, erityisesti päästäksensä selville naisten vaivoista,
-viisaita sanoja, jotka ovat tehokkaampia kuin lääke.
-
-Hän astui sisään, tervehti, katseli potilastaan ja hymyillen sanoi:
-
--- No, eihän se ole niin vakavaa. Sellaisin silmin, kuin teidän, ei
-olla koskaan kovin sairas.
-
-Kreivitär oli hänelle heti kiitollinen tästä alusta ja kertoi hänelle
-heikkoutensa, hermostumisensa, alakuloisuutensa, sitten, erityisesti
-korostamatta, huolestuttavan huonon ulkonäkönsä. Kuunneltuansa häntä
-tarkkaavaisen näköisenä, kyselemättä muuten mitään muuta kuin hänen
-ruokahaluansa, ikäänkuin hän tuntisi hyvin tämän naistaudin salaisen
-luonteen, hän kuunteli torvella, tutki, koetteli sormenpäillä
-olkapäiden ihoa, punnitsi kädessään hänen käsivarsiansa, epäilemättä
-oivallettuaan hänen ajatuksensa, ja käsitettyään käytännöllisen
-lääkärin terävällä vainulla, joka näkee verhojen alle, että kreivitär
-kysyi häneltä neuvoa paljon enemmän kauneutensa puolesta kuin
-terveytensä, sitten hän sanoi:
-
--- Niin, meillä on vähäverisyyttä, hermohäiriöitä. Eikä se ole
-kummastuttava, koska te juuri olette saanut kokea suurta surua.
-Minä annan teille pienen reseptin, joka asettaa tämän hyvään
-järjestykseen. Mutta ennen kaikkea on syötävä vahvistavia ruokia,
-nautittava lihalientä, on oltava juomatta vettä, ja juotava olutta.
-Minä tahdon ilmoittaa teille erinomaisen tehdasmerkin. Älkää
-väsyttäkö itseänne valvomisella, vaan kävelkää niin paljon kuin
-mahdollista. Nukkukaa paljon ja lihokaa hiukan. Siinä kaikki, mitä
-voin teille neuvoa, rouva ja kaunis potilas.
-
-Kreivitär oli kuunnellut häntä innokkaalla mielenkiinnolla, koettaen
-arvata, mitä lisäksi oli ajateltu, mutta sanomatta jätetty.
-
-Hän tarttui viimeiseen sanaan.
-
--- Niin, olen laihtunut. Olin hiukan liian lihava yhteen aikaan, ja
-olen ehkä heikontunut laihduttamisruokajärjestystä noudattaessani.
-
--- Ilman mitään epäilystä. Ei ole paha pysyä laihana, kun on aina
-ollut laiha, mutta kun laihtuu periaatteellisista syistä, niin se
-tapahtuu aina jonkun muun kustannuksella. Mutta tämä kaikeksi onneksi
-korjautuu nopeasti. Hyvästi, rouva.
-
-Kreivitär tunsi itsensä paremmaksi, pirteämmäksi; ja hän tahtoi,
-että mentiin hakemaan aamiaiseksi lääkärin neuvomaa olutta, liikkeen
-pääpaikasta, jotta saataisiin se tuoreempana.
-
-Hän nousi pöydästä, kun Bertin saapui.
-
--- Minä se olen vieläkin, sanoi hän, yhä minä. Tahdoin kysyä teiltä
-jotakin. Aiotteko tehdä nyt jotakin aivan kohta?
-
--- Emme, ei mitään; miksi niin?
-
--- Ja Annette?
-
--- Ei hänkään.
-
--- Siis voitteko tulla minun luokseni kello 4 tienoissa.
-
--- Niin, mutta minkä vuoksi?
-
--- Minä laadin luonnosta haaveilun henkilökuvaan, josta olen teille
-puhunut kysyessäni teiltä, voisiko tyttärenne joitakuita hetkiä istua
-mallina. Olisi minulle suureksi avuksi, jos voisin saada hänet tänään
-vaikka yhdeksi tunniksi. Tahdotteko?
-
-Kreivitär epäröi, haluttomana, tietämättä miksi. Hän vastasi
-kuitenkin:
-
--- No, olkoon sovittu, ystäväni, me tulemme luoksenne kello 4.
-
--- Kiitos. Te olette itse ystävällisyys.
-
-Bertin läksi valmistamaan kangasta ja tutkimaan aihetta ollaksensa
-liiaksi väsyttämättä mallia.
-
-Silloin kreivitär läksi ulos yksin jalkasin, täydentääkseen
-ostojansa. Hän laskeutui ensin suurille keskuskaduille, sitten
-palasi taas Malesherbesin bulevardille hitain askelin, sillä hän
-tunsi jalkansa väsyneiksi. Kulkiessaan Pyhän Augustinuksen kirkon
-ohi valtasi hänet halu mennä kirkkoon ja levätä siellä. Hän lykkäsi
-vanusilkillä täytettyä ovea, huokasi helpotuksesta hengittäessään
-laajan kirkon laivan raitista ilmaa, otti tuolin ja istuutui.
-
-Hän oli uskonnollinen niinkuin monet parisittaret. Hän uskoi Jumalaan
-ilman mitään epäilystä, koska ei voinut otaksua maailmaa ilman
-Luojaa. Mutta muodostaen, niinkuin tekevät kaikki ihmiset, jumaluuden
-ominaisuudet heidän silmiensä nähtäväksi luodun aineen luonteen
-mukaiseksi, hän henkilöi melkein Iäisen Olennon sen mukaan, mitä hän
-tiesi hänen teoistaan, omaamatta sitä varten hyvin tarkkoja ajatuksia
-siitä, mitä voi olla todellisuudessa tämä salaperäinen Luoja.
-
-Hän uskoi siihen lujasti, rukoili teoreettisesti, ja pelkäsi hyvin
-epämääräisesti, sillä hän ei ymmärtänyt täysin tietoisesti sen
-tarkoituksia ja tahtoa, koska hänellä ei ollut kuin hyvin rajoitettu
-luottamus pappeihin, joita hän piti kaikkia sotapalveluksessa
-niskoittelevien talonpoikien poikina. Hänen isänsä, parisilainen
-porvari, ei ollut määrännyt hänelle mitään hartaudennoudattamisen
-ohjeita, ja siksi hän oli harjoittanut sitä veltosti naimisiin
-menoonsa saakka. Kun silloin uusi elämän-tilanne järjesti tarkemmin
-hänen selvästi näkyvät velvollisuutensa kirkkoa kohtaan, oli hän
-mukautunut täsmällisesti tähän lievään orjuuteen.
-
-Hän oli lukuisien lastenseimien suojelija, ja hyvin huomattavassa
-asemassa eläen ei hän koskaan laiminlyönyt sunnuntaisin kello yhden
-messua, jakoi almuja itsensä vuoksi suorastaan, ja maailman vuoksi,
-seurakunnan papin välityksellä.
-
-Usein hän oli rukoillut pelkästä velvollisuudesta, niinkuin sotilas
-on vahdissa kenraalin ovella, joskus hän oli rukoillut siksi, että
-hänen sydämensä oli surullinen, varsinkin kun hän pelkäsi Olivierin
-hylkäävän hänet. Uskomatta taivaalle silloin rukouksensa syytä,
-kohdellen Jumalaa yhtä naivin teeskentelevästi kuin miestänsä, pyysi
-hän häneltä apua itselleen. Isänsä kuollessa, ennen aikaan, sitten
-aivan äskettäin äitinsä kuollessa, hänellä oli ollut voimakkaita,
-tulisen hartauden, intohimoisten avunhuutojen puuskia, ja hän
-oli hehkuvasti purkanut sydämensä Hänelle, joka valvoo ihmisten
-kohtaloita ja lohduttaa heitä.
-
-Ja nyt tänä päivänä, tässä kirkossa, johon hän juuri oli tullut
-sattumalta, hän tunsi yhtäkkiä syvästi tarvitsevansa rukoilla,
-rukoilla ei kenenkään eikä minkään puolesta, vaan itsensä puolesta,
-yksin, aivan kuten hän jo äskettäin oli rukoillut äitinsä haudalla.
-Hän tarvitsi apua jostakin, ja hän kutsui avuksensa Jumalaa, niinkuin
-hän oli kutsunut lääkäriä samana aamuna.
-
-Hän jäi kauaksi aikaa polvilleen kirkon hiljaisuuteen, jota häiritsi
-aika-ajoittain askeleiden töminä. Sitten yhtäkkiä aivan kuin jokin
-kello olisi soinut hänen sydämessään, hänen muistonsa heräsi, hän
-veti taskukellonsa esille, säpsähti nähdessään, että se kohta olisi
-neljä, ja kiirehti pois ottamaan tytärtään, jota Olivier jo kai
-odotti.
-
-He tapasivat taiteilijan ateljeessa, tutkimassa kankaallaan
-"Haaveilun" mallin asentoa. Hän tahtoi kuvata tarkasti sen, mitä
-oli nähnyt Monceaun puistossa Annetten kanssa kävellessään: köyhän
-haaveilevan tytön, avattu kirja sylissä. Hän oli kauan ollut
-kahdenvaiheilla, tekisikö hän sen rumaksi vai kauniiksi? Rumana
-sillä olisi enemmän luonnetta, se herättäisi enemmän ajatuksia,
-enemmän tunnetta, sisältäisi enemmän opetusta. Sievänä se viehättäisi
-enemmän, levittäisi enemmän suloa, miellyttäisi enemmän.
-
-Halu tehdä harjoitelma nuoren ystävättärensä mukaan ratkaisi asian.
-Haaveilijatar tulisi sieväksi, ja voisi siis toteuttaa runollisen
-haaveensa jonakin kauniina päivänä, sensijaan kun hän rumana olisi
-tuomittu loppumattomaan ja toivottomaan haaveiluun.
-
-Molempien naisten astuttua huoneeseen, sanoi Olivier hieroen käsiänsä:
-
--- No, niin, neiti Nané, tulemme siis työskentelemään yhdessä.
-
-Kreivitär näytti huolestuneelta. Hän istuutui nojatuoliin ja katseli
-Olivieria, joka asetti haluttuun valaistukseen rautasäleisen
-puutarhatuolin. Hän avasi sitten kirjastonsa hakeaksensa kirjaa, ja
-hiukan epäröityänsä sanoi:
-
--- Mitä hän lukee, tyttärenne?
-
--- Herra Jumala, mitä tahdotte. Antakaa hänelle joku Victor Hugon
-teoksista.
-
--- La Légende des siècles?
-
--- Olkoon menneeksi.
-
-Bertin jatkoi sitten:
-
--- Pienokaiseni: istuuduppas tuonne ja ota tämä runokokoelma. Hae
-sieltä sivu... sivu 336, josta sinä löydät kappaleen nimeltä: les
-Pauvres Gens. Omista se aivan kuin juotaisiin parasta viiniä, aivan
-hitaasti, sanasanalta, ja anna itsesi hurmautua, heltyä. Kuuntele,
-mitä sinulle sanoo sydämesi, sitten, sulje kirja, kohota silmäsi,
-ajattele ja haaveile... Minäpä valmistan sillä aikaa työkojeeni.
-
-Hän meni nurkkaan levittelemään värejä paletille, mutta tyhjennellen
-tuolle ohuelle laudalle lyijytuupeja, joista läksi kiemurrellen
-ohuita värikäärmeitä, hän käänsi tuon tuostakin päätään katsellakseen
-nuorta tyttöä, joka oli syventynyt lukemiseen.
-
-Hänen sydäntään kiersi, hänen sormensa vapisivat, hän ei tietänyt
-enää, mitä hän teki ja sotki värisävyt sekoittaessaan pieniä
-tahdasläjiä, -- siihen määrään hän yhtäkkiä huomasi joutuneensa tämän
-ilmestyksen, tämän, tässä samassa paikassa nyt 12 vuoden jälkeen
-tapahtuneen uuden eloonheräämisen edessä vastustamattoman liikutuksen
-valtaan.
-
-Nyt Annette oli lopettanut lukemisen ja katseli eteensä.
-Lähestyttyään häntä taiteilija huomasi hänen silmissään kaksi
-kirkasta pisaraa, jotka irtauduttuaan alkoivat juosta poskille. Hän
-vavahti aivan kuin iskusta, joka saattaa miehen suunniltaan, ja
-mutisi kääntyen kreivittäreen:
-
--- Jumalani, kuinka hän on kaunis!
-
-Mutta hän jäi hämmästyneenä seisomaan nähdessään rouva de Guilleroyn
-kalman kalpeat ja vääntyneet kasvot.
-
-Silmät selkoselällään, jonkinlaisen kauhun täyttämänä hän katseli
-heitä, tytärtään ja Bertiniä. Tämä lähestyi, tullen levottomaksi, ja
-kysyi:
-
--- Mikä teidän on?
-
--- Tahdon puhua kanssanne.
-
-Noustuaan kreivitär sanoi Annettelle nopeasti:
-
--- Odota hetkinen, lapseni, minulla on hiukan sanomista herra
-Bertinille.
-
-Sitten hän meni viereiseen vierashuoneeseen, jossa usein taiteilijan
-luona kävijät saivat odottaa. Bertin seurasi häntä, pää pyörällä,
-mitään ymmärtämättä. Kun he olivat kahden, tarttui kreivitär hänen
-molempiin käsiinsä ja sopersi:
-
--- Olivier, Olivier, pyydän teitä, älkää ottako häntä malliksenne!
-
-Taiteilija mutisi aivan ymmällä:
-
--- Mutta miksei?
-
-Hän vastasi hätääntyneellä äänellä:
-
--- Miksei, miksei? Hän kysyy sitä. Te ette siis tunne sitä, te,
-miksei? Oh! minun olisi pitänyt arvata se aikaisemmin, minun, mutta
-äsken vasta tulin siitä selville... Minä en voi teille sanoa mitään
-nyt... en mitään... Menkää hakemaan tytärtäni, kertokaa hänelle, että
-olen pahoinvoipa, lähettäkää hakemaan ajuri ja tulkaa tiedustelemaan
-vointiani tunnin perästä. Otan teidät vastaan yksin!
-
--- Mutta loppujen lopuksi, mikä teitä vaivaa?
-
-Kreivitär näytti valmiilta joutumaan hermokohtauksen valtaan.
-
--- Antakaa minun olla. En tahdo puhua täällä. Menkää hakemaan
-tytärtäni ja toimittakaa ajuri.
-
-Bertinin täytyi totella. Hän palasi ateljeehen. Annette, mitään
-aavistamatta, oli ryhtynyt uudestaan lukemaan, sydän tulvillaan tuon
-runollisen ja sääliä herättävän tarinan aiheuttamaa surumielisyyttä.
-Olivier sanoi hänelle:
-
--- Äitisi voi pahoin. Hän oli pyörtymäisillään astuessaan pieneen
-salonkiin. Mene hänen luokseen. Tuon eetteriä.
-
-Taiteilija läksi, juoksi hakemaan pullon huoneestaan ja palasi.
-
-Hän löysi heidät itkemässä toinen toisensa sylissä. Annette, joka
-oli heltynyt "Pauvres Gensin" lukemisesta, antoi tunteensa virrata,
-ja kreivitär lohdutti itseänsä hiukan, sekoittamalla vaivansa tähän
-suloiseen suruun, yhdistämällä kyyneleensä tyttärensä kyyneliin.
-
-Bertin odotti jonkun aikaa uskaltamatta puhua ja katsella heitä,
-itsekin käsittämättömään alakuloisuuteen joutuen.
-
-Hän sanoi vihdoin:
-
--- No, voitteko paremmin?
-
-Kreivitär vastasi:
-
--- Kyllä hiukan. Ei se ole mitään. Oletteko hankkinut hevosen.
-
--- Kyllä, saatte sen aivan heti.
-
--- Kiitos ystäväni, ei tämä mitään ole. Minulla on vain ollut liian
-paljon suruja viime aikoina.
-
--- Ajuri on saapunut! ilmoitti kohta palvelija.
-
-Ja Bertin, joka oli täynnä salaista tuskaa, tuki vaunun ovelle saakka
-kalpeata ja vielä voimatonta ystävätärtään, jonka sydämen hän kuuli
-kovasti sykkivän liivien alla.
-
-Kun hän oli yksin, kysyi hän itseltään: "Mutta mikähän häntä vaivaa?
-Miksi tämä kohtaus?" Ja hän ryhtyi tutkimaan, kierrellen kehässä
-totuutta saamatta sitä selville. Vihdoin hän läheni sitä: "No",
-sanoi hän itsekseen, "onkohan asianlaita niin, että hän luulee
-minun liehittelevän tytärtään? Ei, se olisi liikaa!" Ja vastustaen
-nerokkailla ja vilpittömillä perusteilla tätä olettamaansa käsitystä,
-hän närkästyi siitä, että kreivitär oli voinut hetkeäkään antaa
-tälle terveelle, melkein isälliselle tunteelle minkäänlaista
-lemmenkuhertelun leimaa. Hän kiihtyi väitellen kreivitärtä vastaan,
-hän ei voinut hyväksyä ollenkaan, että tämä uskaltaisi epäillä
-häntä sellaisesta ilkeydestä, sellaisesta sanoin selittämättömästä
-alhaisesta teosta, ja hän lupasi itsekseen, tullessaan kohta
-vastaamaan hänelle, ettei hän ollenkaan säästäisi häneltä
-kapinallisia sanoja.
-
-Hän läksi kohta mennäkseen kreivittären luo, kärsimättömänä
-saadakseen antaa selityksensä. Koko ajan sinne kulkiessaan hän
-valmisti kasvavin kiihkoin perusteluja ja lauseita, joiden piti
-puhdistaa hänet sellaisesta epäluulosta ja tuottaa hänelle hyvitystä.
-
-Hän tapasi kreivittären leposohvalla, kasvot kärsimyksestä
-muuttuneina.
-
--- No, sanoi hän kuivasti. Selittäkääpäs minulle siis, rakas
-ystävätär, äskeinen outo kohtaus.
-
-Hän vastasi murtuneella äänellä:
-
--- Mitä? ettekö vielä ole ymmärtänyt?
-
--- En, minä myönnän sen.
-
--- Kuulkaa Olivier, tutkikaa hyvin sydäntänne.
-
--- Sydäntänikö?
-
--- Niin, oikein sydämenne pohjaa.
-
--- Minä en ymmärrä. Selittäkää ajatuksenne paremmin.
-
--- Hakekaapas oikein sydämenne pohjasta, eikö siellä ole mitään
-vaarallista teille ja minulle.
-
--- Toistan, etten ymmärrä. Minä arvaan, että on jotakin teidän
-mielikuvituksessanne, mutta minun omassatunnossani en näe mitään.
-
--- En puhu teille mitään teidän omastatunnostanne, puhun teille
-sydämestänne.
-
--- En osaa arvata arvoituksia. Pyydän teitä olemaan selvempi
-puheissanne.
-
-Silloin, kohottaen hitaasti molemmat kätensä, kreivitär otti maalarin
-kädet, piti ne omissaan ja, aivan kuin joka sana olisi raadellut
-häntä, virkkoi:
-
--- Varokaa, ystäväni, te olette mielettömästi rakastumaisillanne
-tyttäreeni.
-
-Bertin veti äkkiä kätensä takaisin, ja syyttömän kiihkeydellä, joka
-puolustautuu häpeällistä syytöstä vastaan, hän puhui vilkkain elein
-ja yhä kasvavalla innolla puolestaan, syyttäen kreivitärtä vuorostaan
-siitä, että tämä oli näin epäillyt häntä.
-
-Kreivitär antoi hänen puhua kauan, itsepäisesti uskomatta hänen
-sanojaan ja varmana siitä, mitä hän itse oli sanonut, sitten hän
-jatkoi:
-
--- Mutta minä en epäile teitä, ystäväni. Te ette vain tiedä, mitä
-itsessänne tapahtuu, niinkuin en minäkään sitä tietänyt vielä tänä
-aamuna. Te kohtelette minua, aivankuin syyttäisin teitä siitä, että
-olette tahtonut viekotella Annettea. Oh, ei! Tiedän kuinka rehellinen
-te olette, kuinka kaikkea kunnioitusta ja luottamusta ansaitseva,
-minä vain pyydän teitä, rukoilen teitä katsomaan sydämenne pohjaan
-nähdäksenne eikö se kiintymys, jota te alatte vastoin tahtoanne
-tuntea tytärtäni kohtaan, ole luonteeltaan vähän muuta kuin pelkkää
-ystävyyttä.
-
-Taiteilija suuttui ja yltymistään yltyen ryhtyi uudestaan todistamaan
-vilpittömyyttään, niinkuin hän oli tehnyt aivan yksin, kadulla,
-tullessaan.
-
-Kreivitär odotti, kunnes hän oli lopettanut lauseensa; sitten
-kiivastumatta ja horjumatta vakaumuksestaan, mutta kauhean kalpeana,
-hän mutisi:
-
--- Olivier, tiedän hyvin kaikki, mitä sanotte minulle, ja ajattelen
-samoin kuin te. Mutta olen vakuutettu siitä, etten erehdy.
-Kuunnelkaa, harkitkaa, ymmärtäkää. Tyttäreni on liiaksi minun
-näköiseni, hän on liiaksi kaikkea sitä, mitä minä olin ennen aikaan,
-kun te aloitte minua rakastaa, voidaksenne olla myöskin häntä
-rakastamatta.
-
--- Siis! huudahti Bertin, te uskallatte heittää minulle tuollaista
-vasten kasvoja tämän ainoan edellytyksen ja naurettavan päätelmän
-perusteella: hän rakastaa tytärtä.
-
-Mutta nähdessään kreivittären kasvojen yhä enemmän muuttuvan
-taiteilija jatkoi lempeämmällä äänellä:
-
--- No, niin, rakas Any, mutta juuri sen vuoksi, että löydän teidät
-uudestaan hänessä, tyttärenne miellyttää minua suuresti. Teitä, yksin
-teitä minä rakastan katsellessani häntä.
-
--- Niin, siitähän minä juuri alankin niin kärsiä ja sitähän minä niin
-kovasti pelkään. Te ette vielä oikein ole saanut selville sitä, mitä
-tunnette. Mutta jonkun ajan perästä olette täysin varma asiasta.
-
--- Any, vakuutan teille, että tulette hulluksi.
-
--- Tahdotteko todistusta?
-
--- Kyllä.
-
--- Te ette tullut Roncièresiin kolmeen vuoteen hartaista pyynnöistäni
-huolimatta. Mutta te vallan syöksymällä kiiruhditte sinne, kun teille
-ehdotettiin, että tulisitte meitä hakemaan.
-
--- Ah, tosiaankin! Te moititte minua siitä, etten tahtonut jättää
-teitä yksin sinne, tietäessäni teidän olevan sairaana äitinne
-kuoleman jälkeen.
-
--- Olkoonpa niinkin! En tahdo ehdottomasti väittää sitä. Mutta tämä:
-Annetten jälleennäkemisen tarve on teissä niin määräävä, ettette ole
-voinut viettää tätäkään päivää pyytämättä minua tuomaan hänet teidän
-luoksenne muka malliksi.
-
--- Ja te ette oleta, että minä halusin nähdä teitä?
-
--- Nyt te todistatte itseänne vastaan, te koetatte saada itsenne
-vakuutetuksi, minua te ette petä. Kuunnelkaa vielä. Miksi läksitte
-niin äkkiä, toisiltana, kun markiisi Farandal astui sisään?
-Tiedättekö sen?
-
-Bertin epäröi, kovin yllätettynä, kovin levottomana, tämä huomautus
-oli riistänyt häneltä puolustuskyvyn. Sitten hän virkkoi hitaasti:
-
--- Mutta... en tiedä oikein... olin väsynyt... ja sitten, ollakseni
-suorapuheinen, tuo typerys hermostuttaa minua.
-
--- Mistä ajasta saakka hän on hermostuttanut teitä?
-
--- Aina.
-
--- Anteeksi, minä olen kuullut teidän ylistävän häntä. Ennenaikaan
-hän miellytti teitä. Olkaa aivan vilpitön, Olivier.
-
-Taiteilija tuumi muutaman hetken, sitten tavoitellen sanoja lausui:
-
--- Niin, on mahdollista, että suuri hellyys, jota tunnen teitä
-kohtaan saattaa minut kyllin rakastamaan kaikkia teikäläisiä
-muuttaakseni mielipiteeni tästä houkkiosta, jonka tapaaminen, silloin
-tällöin, on minusta yhdentekevää, mutta jota en suuttumatta voisi
-nähdä luonanne melkein joka päivä.
-
--- Tyttäreni koti ei tule olemaan minun. Riittäköön tämä. Tunnen
-teidän rehellisen sydämenne. Tiedän teidän perusteellisesti
-harkitsevan, mitä nyt olen teille sanonut. Harkittuanne tulette
-ymmärtämään, että olen osoittanut teille suuren vaaran, silloin kuin
-vielä on aikaa välttää sitä. Ja te tulette varomaan sitä. Puhukaamme
-muusta, haluatteko?
-
-Bertin ei tahtonut itsepäisesti väittää olevansa oikeassa, sillä
-hän oli nyt nolona, kun ei enää oikein tietänyt, mitä hänen
-piti ajatella; hänen piti todellakin harkita asiaa ja hän läksi
-neljännestunnin kuluttua, keskusteltuansa minkä mistäkin.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Hitain askelin Olivier palasi kotiinsa, aivan ymmällä, ikäänkuin jos
-olisi saanut tietää häpeällisen perhesalaisuuden. Hän koetti tutkia
-sydäntään, nähdä selvästi itseensä, lukea noita sisäisen kirjan
-salaisimpia sivuja, jotka näyttävät toisiinsa kiinni liimatuilta,
-ja joita ainoastaan toisinaan vieras sormi voi kääntää eroittaen
-ne toisistaan. Epäilemättä hän ei luullut olevansa rakastunut
-Annetteen. Kreivitär, jonka luulevainen mustasukkaisuus ei lakannut
-olemasta varuillaan, oli edeltäpäin aavistanut kaukaa vaaran, ja
-ilmoittanut sen jo, ennen kuin se oli olemassa. Mutta voiko tämä
-vaara olla olemassa huomenna, ylihuomenna, kuukauden perästä?
-Tähän suoraan kysymykseen hän juuri tahtoi vilpittömästi vastata.
-Totisesti tuo pienokainen liikutti hänen helliä vaistojansa, mutta
-ne ovat niin lukuisia miehessä, nuo vaistot, ettei pitänyt sekoittaa
-pelottavia vaarattomiin. Samaten hän rakasti eläimiä, erittäinkin
-kissoja, eikä voinut nähdä niiden silkinhienoa turkkia, ilman että
-hänet valtasi vastustamaton, aistillinen halu silitellä niiden
-koukertelevaa ja pehmeää selkää, suudella niiden sähköistä karvaa.
-Vetovoima, joka kiinnitti hänet nuoreen tyttöön, muistutti vähän
-näitä epämääräisiä ja viattomia haluja, jotka kuuluvat ihmisen
-hermojen lakkaamattomiin ja rauhoittumattomiin värähdyksiin. Hänen
-taiteilijan ja miehensilmiänsä viehätti tuon puhtaan, kirkkaan,
-kauniin elämän viehkeys ja purkautuminen, tuo nuoruudenvoima,
-joka ilmeni Annettessa; ja hänen sydämensä, joka oli täynnä
-muistoja hänen pitkästä suhteestaan kreivittäreen, huomasi tässä
-tyttären erinomaisessa äidinnäköisyydessä hänen rakkautensa alussa
-hänessä vallinneiden entisten, sittemmin vaimentuneiden tunteiden
-uudestaanheräämisen, ja se vavahti ehkä hiukan tämän heräämisen
-todetessaan. Heräämisenkö? Niin! Sitäkö se juuri oli? Tämä ajatus
-toi hänellä selvyyttä. Hän tunsi heränneensä vuosikautisesta unesta.
-Jos hän olisi rakastanut tytärtä aavistamatta sitä, niin olisi hän
-tuntenut hänen läheisyydessään sitä koko olemuksen nuortumista,
-joka luo miehen erilaiseksi, heti kun hänessä syttyy uuden kaipuun
-liekki. Ei, tämä lapsi ei ollut tehnyt muuta, kuin puhaltanut
-entiseen hiillokseen! Äitiä hän kai yhä vieläkin rakasti, mutta
-hiukan enemmän kuin ennen, epäilemättä tyttären vuoksi, tämän
-hänen itsensä uudistumisen vuoksi. Ja hän puki tämän toteamisen
-seuraavaan vakuuttavaan sofistiseen muotoon: -- rakastetaan vain
-yhden kerran! Sydän voi tulla liikutetuksi usein kohdatessaan toisen
-olennon, sillä jokainen vaikuttaa toiseen joko puoleensa vetäen
-taikka poistorjuen. Kaikki nämä vaikutelmat synnyttävät ystävyyttä,
-oikullisia, äkillisiä lemmen puuskia, omistamisen halua, voimakasta
-ja ohimenevää innostusta, mutta eivät todellista rakkautta. Tämän
-rakkauden olemassaoloon tarvitaan, että kaksi olentoa olisi siihen
-määrin syntynyt toisiansa varten, olisi niin monin kohdin takertunut
-toisiinsa, niin monin yhtäläisin haluin, niin monin ruumiin, sielun
-ja luonteen sukulaisuusominaisuuksin, että he tuntevat itsensä niin
-monenlaisten seikkojen yhteenliittämiksi, että tämä kaikki muodostaa
-sidekimpun. Mitä rakastetaan lopultakin, se ei ole niin paljon rouva
-X... tahi herra Z... vaan se on nainen, tahi mies, se on nimetön
-olento, luonnosta lähtenyt, suuri naissuvun edustaja elimineen,
-muotoineen, sydämineen, sieluineen ja olemistapoineen, jotka vetävät
-puoleensa niinkuin timantti meidän elimiämme, meidän huuliamme,
-sydäntämme, ajatustamme, kaikkea, aistillisia ja älyllisiä halujamme.
-Rakastetaan tyyppiä, se on: yhdessä ainoassa henkilössä kaikkien
-niiden inhimillisten ominaisuuksien yhdistelmää, jotka voivat
-viehättää meitä erikseen toisissa.
-
-Hänelle kreivitär Guilleroy oli ollut tämä tyyppi, ja heidän
-suhteensa kestävyys todisti hänelle sen varmalla tavalla. Nyt,
-Annette oli ruumiillisesti sen näköinen, mitä hänen äitinsä
-oli ollut, silmiä pettävässä määrässä. Ei ollut siis mitään
-kummastuttavaa siinä, että hänen miehensydämensä vähän tuli
-yllätetyksi, hurmautui. Hän oli jumaloinut yhtä naista! Tästä
-naisesta syntyi toinen, melkein samanlainen. Hän ei voinut
-todellakaan kieltäytyä siirtämästä tähän toiseen ensimäistä kohtaan
-tuntemansa intohimoisen rakkauden lievää jäännöstä. Eihän siinä ollut
-mitään pahaa; eihän siinä ollut mitään vaaraa. Hänen katsettaan
-ja hänen muistoaan saattoi vain harhaan tämän jälleenheräämisen
-ilmestys; mutta hänen vaistonsa ei erehtynyt, sillä hän ei ollut
-koskaan tuntenut nuorta tyttöä kohtaan vähintäkään kaipuun
-levottomuutta.
-
-Kuitenkin kreivitär moitti häntä siitä, että hän oli mustasukkainen
-markiisille. Oliko se totta? Hän tutki uudestaan ankarasti
-omaatuntoansa ja totesi, että hän todellakin oli hiukan
-mustasukkainen hänelle. Mitä kummallista siinä oikeastaan oli? Eikö
-olla joka hetki mustasukkainen miehille, jotka liehakoivat ketä
-naista tahansa? Eikö tunneta kadulla, ravintolassa, teatterissa
-pientä vihamielisyyttä jokaista herrasmiestä kohtaan, joka kulkee
-ohi taikka astuu sisään kaunis tyttö käsipuolessa? Jokainen naisen
-omistaja on kilpailija. Se on tyydytetty urospuoli, voittaja,
-jota toiset urokset kadehtivat. Ja sitten, käymättä sen pitempiin
-fysioloogisiin tutkistelemuksiin, jos oli normaalia, että hän tunsi
-Annettea kohtaan hiukan liiaksi kiihkeää sympatiaa hänen hellyytensä
-vuoksi äitiä kohtaan, niin eikö käynyt luonnolliseksi, että hän
-tunsi itsessänsä heräävän hiukan eläimellistä vihaa tulevaa puolisoa
-vastaan? Hän kyllä hillitsisi vähällä vaivalla tämän ruman tunteen.
-
-Syvemmällä hänessä pysyi kuitenkin tyytymättömyyden katkeruus sekä
-häntä itseänsä että kreivitärtä kohtaan. Eikö heidän jokapäiväinen
-suhteensa häiriytyisi siitä epäluulosta, jonka hän tuntisi
-kreivittäressä vallitsevan? Eikö hänen pitäisi valvoa pikkumaisella
-ja väsyttävällä tarkkaavaisuudella kaikkia sanojansa, kaikkia
-tekojansa, katseitansa, pienintäkin käyttäytymistään, nuoreen tyttöön
-nähden, sillä kaikki, mitä hän tekisi, kaikki, mitä hän sanoisi,
-näyttäisi äidistä epäilyttävältä. Hän palasi kotiinsa kärtyisänä
-ja alkoi polttaa paperosseja, kiihkeänä kuin hermostunut mies
-ainakin, joka käyttää 10 tulitikkua sytyttääkseen tupakkaansa. Hän
-koetti turhaan työskennellä, hänen kätensä, hänen silmänsä ja hänen
-ajatuksensa näyttivät vieraantuneen maalaustaiteesta, niinkuin ne
-olisivat sen unohtaneet, niinkuin ne eivät olisi koskaan tunteneet
-eivätkä harjoittaneet tätä ammattia. Hän oli ryhtynyt lopettamaan
-erästä pientä alottamaansa taulua: -- kadunkulmaus, jossa lauloi
-sokea, -- ja hän katseli sitä voittamattoman välinpitämättömänä,
-niin kykenemättömänä jatkamaan sitä, että hän istuutui sen eteen,
-paletti kädessä, ja unhoitti sen, yhä katselemistaan katsellen sitä
-tarkkaavaisen ja kuitenkin hajamielisen kiinteästi.
-
-Sitten yhtäkkiä kärsimättömyys siitä, ettei aika kulunut ja
-etteivät minuutit loppuneet, alkoi kalvaa häntä sietämättömällä
-kuumeellaan. Aina päivälliseensä saakka, jonka hän söi klubissa --
-mitä tekisi hän, koska hän ei voisi työskennellä? Kadulle menemisen
-ajatus väsytti häntä jo edeltäpäin, se täytti hänet katukäytävien,
-ohikulkevien, ajoneuvojen ja puotien inholla; ja se ajatus taas, että
-hän menisi sinä päivänä vierailemaan kenenkä luo tahansa, herätti
-hänessä hetkiseksi vihan kaikkia ihmisiä kohtaan, joita hän tunsi.
-
-Siis, mitä hän tekisi? Kiertelisikö hän ateljeessaan pitkin ja
-poikin, katsellen joka kerran palatessaan kellon luo sen viisaria,
-joka oli siirtynyt muutaman sekunnin? Ah! Hän tunsi nuo vaellukset
-ovelta koruesineitä sisältävän kaapin luo! Lennokkaan ja vauhdikkaan
-innoituksen, hedelmällisen ja helpon työnsuorituksen hetkinä
-tarjosivat suloisia virkistyshetkiä nuo edestakaisin kävelyt tuossa
-isossa, työn ilahduttamassa, elähdyttämässä ja lämmittämässä
-huoneessa; mutta kykenemättömyyden ja kyllästymisen hetkinä, noina
-onnettomina hetkinä, jolloin ei mikään näyttänyt hänestä ponnistuksen
-eikä liikkumisen arvoiselta, oli se kopissaan kiertelevän vangin
-kurjaa kävelyä. Olisipa edes voinut nukkua, ei muuta kuin tunnin
-sohvalla. Mutta ei, hän ei nukkuisi, hän heittelehtisi levottomana,
-kunnes vapisisi raivosta. Mistähän hänelle johtuikaan tämä äkillinen
-synkkämielisyyden puuska? Hän ajatteli: Tulen kovin hermostuneeksi,
-koska joudun tuollaiseen tilaan niin mitättömästä syystä.
-
-Silloin hän arveli ottaa jonkun kirjan. Légende des Siècles'in osa
-oli jäänyt sille rautatuolille, johon Annette sen oli asettanut. Hän
-avasi sen, luki pari sivua säkeitä eikä ymmärtänyt mitään. Hän ei
-ymmärtänyt niitä enemmän, kuin jos ne olisivat olleet kirjoitetut
-vieraalla kielellä. Hän alkoi itsepäisesti uudestaan todetakseen
-vaan yhä, ettei hän todellakaan päässyt perille ajatuksesta. "Siis",
-sanoi hän itsekseen, "näyttää siltä, että olen lähtenyt ulos."
-Mutta äkillinen päähänpisto vakuutti hänelle, että vielä oli kaksi
-tuntia murentamalla kulutettava päivälliseen saakka. Hän lämmitytti
-itsellensä kylvyn ja loikoi siinä haalean veden veltostuttamana ja
-lauhduttamana, kunnes hänen palvelijansa toi lakanan ja herätti hänet
-puoliunesta. Silloin hän läksi klubiin, johon olivat kokoontuneet
-hänen tavalliset toverinsa. Hänet otettiin vastaan avosylin ja
-huudahduksin, sillä häntä ei oltu nähty muutamaan päivään.
-
--- Palaan maalta, sanoi hän.
-
-Kaikki nämä miehet, maisemamaalari Maldantia lukuunottamatta,
-ilmaisivat syvää maaseudun halveksimista. Rocdiane ja Landa menevät
-sinne tosin metsästämään, mutta he eivät nauttineet tasangoilla ja
-metsissä muusta huvista, kuin siitä että näkivät kuulistaan kaatuvan,
-höyhenmyttyjen tavoin, fasaaneja, viiriäisiä ja peltopyitä, taikka
-pienien kaniinien, kuolleiksi ruhjottuina, tekevän klovnien tavoin
-4 tai 6 kertaa peräkkäin kuperkeikan päänsä yli näyttäen joka
-keikahduksella häntänsä valkean karvatöyhdön. Paitsi näitä syksyn ja
-talven huveja he pitivät maaseutua sietämättömän ikävänä. Rocdiane
-sanoi: "Minä pidän pikku naisia pieniä herneitä parempina."
-
-Päivällinen oli, niinkuin se aina oli, meluava ja hilpeä; heitä
-kuohutti keskustelut, joissa ei mitään odottamatonta ilmestynyt.
-Bertin puhui paljon vilkastuakseen. Häntä pidettiin lystikkäänä;
-mutta juotuansa kahvinsa ja pelattuansa 60 pistettä biljaardia
-pankkiiri Liverdyn kanssa, hän läksi ulos, astuskeli hiukan
--- Madeleinesta saakka Taitbout-kadulle, -- meni kolme kertaa
-Vaudevillen ohitse itsekseen kysellen menisikö sisään, oli
-ottamaisillaan ajurin ajaakseen hippodromiin, muutti mieltään ja
-kääntyi uudelle sirkukselle päin, sitten teki äkkiä puolikäännöksen
-ilman perustetta, ilman suunnitelmaa tai tekosyytä, kulki takaisin
-Malesherbes-bulevardia ja hidastutti askeleitaan lähestyessään
-kreivitär de Guilleroyn asuntoa: "Hän pitää sitä ehkä omituisena, kun
-näkee minun palaavan tänäiltana" ajatteli hän. Mutta hän rauhoittui
-ajatellessaan, ettei siinä ollut mitään kummallista, jos hän toisen
-kerran tiedusteli kreivittären vointia.
-
-Kreivitär oli yksin Annetten kanssa, pienessä taemmaisessa
-salongissa, ja valmisteli yhä köyhien peitettä.
-
-Hän sanoi yksinkertaisesti nähdessään Bertinin astuvan sisään:
-
--- Kas, tekö se olette, ystäväni?
-
--- Niin, olin huolissani, tahdoin nähdä teitä. Mitenkä voitte?
-
--- Kiitos, jotenkin hyvin.
-
-Hän odotti jonkun hetken, lisäsi sitten, huomattavalla tarkoituksella:
-
--- Ja te?
-
-Bertin alkoi nauraa huolettoman näköisenä, vastaten:
-
--- Oh, minä, vallan hyvin, vallan hyvin. Teidän pelkoonne ei ollut
-vähintäkään aihetta.
-
-Kreivitär kohotti silmänsä lakaten neulomasta ja loi taiteilijaan
-hitaasti hehkuvan, rukoilevan ja epäilevän katseen.
-
--- Niin, aivan totta, sanoi Bertin.
-
--- Sitä parempi, vastasi kreivitär hiukan väkinäisesti hymyillen.
-
-Bertin istuutui, ja ensimäisen kerran tässä talossa vastustamaton
-pahoinvointi valtasi hänet, jonkinlainen ajatustoiminnan seisahdus,
-vielä täydellisempi kuin se, joka oli vallannut hänet päivällä
-taulunsa edessä.
-
-Kreivitär sanoi tyttärelleen:
-
--- Sinä voit jatkaa, lapseni; se ei häiritse häntä.
-
-Taiteilija kysyi:
-
--- Mitä hän sitten teki?
-
--- Hän harjoitteli erästä fantasiaa.
-
-Annette nousi mennäkseen pianon ääreen. Bertin seurasi häntä
-katseellaan ajattelematta sitä, samaten kuin hän aina teki pitäessään
-häntä sievänä. Silloin hän tunsi itseensä kohdistuvan äidin katseen,
-ja äkkiä hän käänsi pois päänsä, aivan kuin hän olisi hakenut jotakin
-salongin pimeästä nurkasta.
-
-Kreivitär otti työpöydältään pienen kultarasian, jonka hän oli saanut
-taiteilijalta, hän avasi sen, ja ojentaen Bertinille paperosseja
-virkkoi:
-
--- Polttakaa, ystäväni, te tiedätte, että pidän siitä näin ollessamme
-yksin täällä.
-
-Taiteilija totteli, ja piano alkoi soida. Se oli vanhanaikuista
-musiikkia, siroa ja kevyttä, tuota musiikkia, johon taiteilija
-näyttää saaneen aiheen erittäin lämpimänä, kuutamoisena kevätiltana.
-
-Olivier kysyi:
-
--- Kenen säveltämä se on?
-
-Kreivitär vastasi:
-
--- Schumannin, se on vähän tunnettu ja viehättävä.
-
-Hänessä kasvoi halu katsella Annettea, ja hän ei uskaltanut. Hänen
-ei olisi tarvinnut tehdä kuin pieni liike, hiukan kääntää kaulaansa,
-sillä hän huomasi, syrjästä partituuria valaisevien kynttiläin kaksi
-liekkiä, mutta hän arvasi niin hyvin, hän havaitsi niin selvästi
-kreivittären vaanivan katseen, että hän pysyi liikkumattomana,
-silmät kohotettuina suoraan eteenpäin, huvitettuina, kuten näytti,
-ainoastaan tupakasta lähtevän harmaan savun suunnan tarkastamisesta.
-
-Rouva de Guilleroy kuiskasi:
-
--- Siinäkö kaikki mitä teillä on minulle sanomista?
-
-Bertin hymyili:
-
--- Ette saa olla minulle pahoillanne. Te tiedätte, että musiikki
-minua hypnotisoi, se juo minun ajatukseni. Puhun hetken perästä.
-
--- Kuulkaahan, sanoi kreivitär, olin harjoitellut jotakin teitä
-varten ennen äitini kuolemaa. Te ette kuitenkaan ole saanut sitä
-kuulla, ja minä soitan sen teille kohta, kun tyttäreni on lopettanut;
-te tulette näkemään miten omituista se on!
-
-Kreivittärellä oli todellista taipumusta ja hieno käsityskyky
-sävelissä ilmenevistä tunteista. Se olikin voimakkaimpia keinoja,
-joilla hän vaikutti maalarin herkkätuntoiseen mieleen.
-
-Kun Annette oli lopettanut Méhulin maalaissinfonian, kreivitär
-nousi, kävi hänen paikalleen, ja kummallinen sävel heräsi hänen
-sormiensa painellessa koskettimia, sävel, jonka kaikki osat näyttivät
-valituksilta, erilaisilta valituksilta, vaihtelevilta, lukuisilta,
-joita keskeytti yksi ainoa ääni, lakkaamatta palaava, laulujen
-keskelle tipahtava, niitä katkaiseva, niitä jakava, niitä särkevä,
-aivan kuin lakkaamaton, vainoava, yksitoikkoinen huuto, ahdistuksen
-rauhoittumaton kutsu.
-
-Mutta Olivier katseli Annettea, joka oli istuutunut häntä vastapäätä,
-ja hän ei kuullut mitään, hän ei käsittänyt mitään.
-
-Hän katseli tyttöä, ajattelematta, nauttien kylläkseen hänen
-näkemisestään, kuten tavallisesta ja hyvästä asiasta, joka oli
-häneltä riistetty, juoden terveydekseen, niinkuin juodaan vettä
-janoissaan.
-
--- No! sanoi kreivitär, onko se kaunis? Taiteilija huudahti
-heränneenä:
-
--- Ihmeteltävän ihana, kenen se onkaan säveltämä?
-
--- Ettekö te tiedä sitä?
-
--- En.
-
--- Kuinka, te ette tiedä sitä, te?
-
--- Ei, en totisesti tiedä.
-
--- Schubertin.
-
-Bertin sanoi syvästi vakuutetun näköisenä:
-
--- Se ei minua ollenkaan kummastuta, sehän on uhkea! Te olisitte
-erinomaisen hyvä, jos alkaisitte sen uudestaan.
-
-Kreivitär alkoi uudestaan, ja Bertin, kääntäen päänsä, alkoi jälleen
-katsella Annettea, mutta kuunteli myöskin; musiikkia, nauttiakseen
-yhtaikaa kahdesta huvista.
-
-Sitten, rouva de Guilleroyn palattua entiselle paikalleen, taiteilija
-noudatti yksinkertaisesti miehen luonnollista viekkautta eikä antanut
-silmiensä enää kiintyä nuoren tytön vaaleaan profiiliin, hänen
-neuloessaan vastapäätä äitiänsä toisella puolen lamppua.
-
-Mutta jollei hän nähnyt Annettea, niin hän nautti hänen läsnäolonsa
-suloisuudesta, niinkuin tunnetaan lämpimän lieden läheisyys; ja halu
-antaa katseidensa liukua nopeasti häneen ja sitten taas siirtää
-takaisin kreivittäreen, kiusasi häntä, tuo koulupojan halu kiivetä
-kadun ikkunaan heti kun opettaja kääntää selkänsä.
-
-Bertin Iäksi pian pois, sillä hänen puheensa oli yhtä lamauksissa
-kuin hänen ajatuksensa, ja hänen yhtämittainen vaikenemisensa voi
-antaa aihetta selityksiin.
-
-Heti kun hän oli tullut kadulle, valtasi hänet kuljeskelemisen tarve,
-sillä kaikki kuultu musiikki jatkui hänessä kauan, johti hänet
-mietteisiin, jotka näyttivät sävelten haaveillulta ja tarkemmalta
-jatkolta, tuo muutamansävelinen laulu palasi aika-ajoittaisena
-ja haihtuvana, tuoden mukanansa irrallisia, heikentyneitä ja
-kaukaisia tahteja kuin kaiku; sitten se vaikeni, näytti antavan
-ajatukselle tilaisuuden keksiä merkityksen aiheelle ja lähteä
-hakemaan jonkinlaista sopusointuista ja hellää ihannetta. Hän
-kääntyi vasempaan ulkobulevardille, huomatessaan Monceaun puiston
-lumoavan ihanan valaistuksen, ja astui sähkölamppujen alla kehässä
-kulkevalle keskikäytävälle. Muudan vartija kuljeskeli hitain askelin;
-toisinaan ajoi ohi myöhästynyt ajuri; eräs mies luki sanomalehteä
-istuen penkillä voimakkaan sinertävän valon virrassa, pronssisen
-lyhtypatsaan juurella, joka kannatti häikäisevää kaarilamppua. Toiset
-valonlähteet levittivät nurmikolle, puiden keskelle lehdistöön ja
-ruoholle kylmää ja väkevätä valoaan ja loivat kalpeata eloa tähän
-kaupungin suureen puistoon.
-
-Bertin kulki kädet selän takana pitkin katukäytävää, ja hän muisteli
-kävelyänsä Annetten kanssa tässä samassa puistossa, silloin kun hän
-oli hänen suussaan tuntenut hänen äitinsä äänen.
-
-Hän vaipui istumaan penkille, ja hengittäen kasteltujen nurmikkojen
-raikasta kosteutta, hän tunsi itseänsä ahdistavan kaikkien niiden
-intohimoisten toiveiden, jotka tekevät nuorukaisten sielusta
-loppumattoman rakkausromaanin sekavan luonnoksen. Ennen muinoin hän
-oli tuntenut tällaisia iltoja, tällaisia kuljeskelevan fantasian
-iltoja, jolloin hän antoi äkillisen rakkaudenpuuskansa harhailla
-kuvitelluilla seikkailuilla, ja häntä kummastutti tavatessaan nyt
-itsessään uudestaan tämän aistimuksen, joka ei ollut hänen ikänsä
-mukainen.
-
-Mutta aivan kuin Schubertin säveleen itsepäinen ääni, Annetten
-ajatteleminen, hänen lampun alle kumartuneiden kasvojensa näky, ja
-kreivittären omituinen epäluulo valtasivat hänet uudestaan joka
-hetki. Hänen sydäntänsä askarrutti yhä vasten hänen tahtoansa
-tämä kysymys, hän tutki yhä jatkuvasti niitä käsittämättömiä
-syvimpiä sopukkoja, joissa itävät ennen syntymistään ihmisten
-tunteet. Tämä sitkeä tutkiminen teki hänet levottomaksi. Tämä
-nuoren tytön alituinen ajatteleminen näytti avaavan hänen
-sielulleen hellien haaveiden tien; hän ei voinut sitä enää ajaa
-pois muistostaan; hän ikäänkuin kuljetti mukanansa jonkinlaisen
-Annetten esiinloitsimiskyvyn, niinkuin hän ennen aikaan säilytti,
-kun kreivitär oli lähtenyt hänen luotaan, omituisen tunteen hänen
-läsnäolostaan ateljeen seinien sisässä.
-
-Yhtäkkiä, kärsimättömänä tästä yhden ainoan muiston
-vallassapysymisestä, hän mutisi itsekseen nousten seisaalleen:
-
--- Any on typerä kun sanoi minulle sen. Hän saattaa minut nyt
-ajattelemaan tytärtään.
-
-Hän palasi kotiinsa levottomana itsestään. Mentyänsä vuoteeseen hän
-tunsi, ettei hän saisi unta, sillä kuume virtasi hänen suonissaan ja
-haaveen neste kiehui hänen sydämessään. Peläten unettomuutta, noita
-hermostuttavia unettomia öitä, joita aiheuttaa sielun kuohunta, hän
-tahtoi koettaa ottaa jonkun kirjan luettavakseen. Kuinka monta kertaa
-oli lyhyt lueskelu ollut hänellä unilääkkeenä! Hän nousi siis ja
-meni kirjastoonsa, valitakseen hyvin kirjoitetun ja untatuottavan
-kirjan, mutta hänen valpas ajatuksensa, joka hänestä huolimatta
-halusi jotakin mielenliikutusta, haki kirjahyllyiltä kirjailijan
-nimeä, joka vastaisi hänen hurmautumis- ja odottamistilannettaan.
-Balzac, jota hän ihaili, ei sanonut hänelle mitään; hän halveksi
-Hugota, ylenkatsoi Lamartinea, joka kuitenkin teki hänet heltyneeksi,
-ja kävi ahnaasti Mussetin, kaikkien nuorten runoilijan kimppuun. Hän
-otti yhden niteen ja vei sen mukanansa lukeaksensa sitä, mistä kohti
-sattuisi.
-
-Kun hän uudestaan oli mennyt vuoteeseensa, alkoi hän juoda
-juopottelijan janolla näitä innoittuneen kevyitä säkeitä, nauttia
-runoilijasta, joka lauloi niinkuin lintu elämän aamuruskosta, ja
-koska hänellä ei riittänyt ääntä kuin aamuksi, vaikeni säälimättömän
-keskipäivän saapuessa, näistä säkeistä, joiden runoilija oli
-ennenkaikkea elämän päihdyttämä, purkaen päihtymyksensä loistaviin ja
-naiveihin rakkauden riemutoitotuksiin, jotka ovat kaikkien kaipuun
-hurmaamien nuorten sydämien kaikuja.
-
-Ei koskaan ollut Bertin näin fyysillisesti käsittänyt näiden aisteja
-liikuttavien ja älyä tuskin koskettavien runoelmien viehätystä.
-Silmät suunnattuina näihin väräjäviin säkeisiin, hän tunsi itsensä
-20-vuotiseksi sieluksi, jota myllersivät toiveet, ja hän luki
-melkein koko kirjan nuorukaisen hurmiossa. Kello löi 3, herättäen
-hänessä kummastusta siitä, ettei hän ollut vielä nukkunut. Hän
-nousi sulkeakseen ikkunansa ja viedäksensä kirjan pöydälle huoneen
-keskelle; mutta joutuessaan kosketuksiin yön viileän ilman kanssa
-kipu, jota oleskelu Aixissa oli huonosti lieventänyt, tuntui pitkin
-hänen lapaluitaan aivan kuin muistutus, kuin varoitus, ja hän heitti
-runoteoksen kärsimättömällä liikkeellä kädestään mutisten:
-
-"Vanha hölmö, mitä sinä hulluttelet!" Sitten hän meni uudestaan
-nukkumaan ja puhalsi valon sammuksiin.
-
-Seuraavana päivänä hän ei mennyt kreivittären luo ja tekipä vielä
-tarmokkaan päätöksen olla palaamatta sinne ainakaan kahteen päivään.
-Mutta mitä hän tekikin, jos hän sitten koetteli maalata taikka tahtoi
-mennä kävelemään, taikka laahasi surumielisyyttään toisesta talosta
-toiseen, ahdisti häntä näiden kahden naisen lakkaamaton ajatteleminen.
-
-Kun hän oli kieltänyt itseltään oikeuden lähteä heitä tervehtimään,
-niin lohduttautui hän ajattelemalla heitä, ja hän antoi ajatuksensa
-ja sydämensä kylliksi nauttia heidän muistostaan. Tapahtui silloin,
-että tässä jonkunlaisessa harha-aistimuksessa, johon hänet tuuditti
-hänen yksinäisyytensä, nämä kaksi henkilöä lähestyivät toisiansa,
-erilaisina, sellaisina kuin hän ne tunsi, sitten meni toinen toisen
-edelle, sitten ne sekoittuivat, sulivat yhdeksi, muodostivat vain
-yhdet kasvot, hiukan epäselvät, jotka eivät olleet äidin eivätkä
-aivan tyttärenkään kasvot, vaan naisen kasvot, jota hän mielettömästi
-oli rakastanut ennen aikaan ja vielä rakasti yhä ja aina.
-
-Silloin hän katui sitä, että oli näin heittäytynyt näiden hellien
-tunteiden kaltevalle pinnalle, jotka hän tunsi voimakkaiksi
-ja vaarallisiksi. Päästäksensä niistä irti, torjuakseen ne,
-vapautuakseen tästä kiehtovasta ja suloisesta haaveesta, hän suuntasi
-mielensä kaikkiin ajateltavissa oleviin aatteisiin, kaikkiin
-mahdollisiin harkinnan ja mietiskelyn aineisiin. Turhaa ponnistusta!
-Kaikki hänen mieltänsä toisaalle johtavat tiet, jotka hän valitsi,
-saattoivat hänet takaisin samaan pisteeseen, jossa hän tapasi
-nuoret, vaaleat kasvot, jotka näyttivät olevan väijyksissä häntä
-odottaakseen. Tämä oli jonkinlainen epämääräinen aavistus, jota ei
-voinut välttää, se väikkyi hänen ympärillään ja pysähdytti hänet,
-mitä kiertoteitä hän olikin koettanut paeta.
-
-Näiden kahden olennon sekottaminen, joka oli hänet niin voimakkaasti
-hämmentänyt tuona kävely-iltana Roncièresin puistossa, alkoi hänen
-muistissaan, heti kun hän lakkasi harkitsemasta ja miettimästä
-ja loitsi heidät esille, sekä koetteli ymmärtää, mikä outo tunne
-järkytti hänen ruumistaan. Hän sanoi itsekseen: "Noh, tunnenko minä
-Annettea kohtaan enemmän hellyyttä kuin on sopivaa?" Silloin, tutkien
-sydämensä pohjaa, tunsi hän hehkuvansa rakkaudesta aivan nuorta
-naista kohtaan, jolla oli kaikki Annetten piirteet, mutta joka ei
-ollut hän. Hän rauhoittui hitaasti ajatellen: "Ei, minä en rakasta
-tytärtä, olen yhdennäköisyyden uhri."
-
-Kuitenkin nuo kaksi Roncièresissa vietettyä päivää säilyivät hänen
-sielussaan lämmön, onnen ja hurmauksen lähteenä. Pienimmätkin
-yksityisseikat palasivat nyt mieleen yksitellen, tarkkoina,
-suloisempina kun itse tuona hetkenä. Yhtäkkiä, seuraten muistojensa
-kulkua, hän näki uudestaan tien, jota he kulkivat lähtiessään
-hautausmaalta, nuoren tytön kukkien poiminnat, ja hän muisti äkkiä
-luvanneensa tälle safiireista valmistettavan ruiskukan, heti kun
-olisivat palanneet Parisiin.
-
-Kaikki hänen päätöksensä haihtuivat, ja taistelematta enää vastaan,
-hän sieppasi hattunsa ja läksi ulos kokonaan sen ajatuksen vallassa,
-mitä huvia hän voisi tuottaa Annettelle.
-
-Guilleroyn lakeija vastasi taiteilijalle tämän tiedustellessa, oliko
-ketään kotona:
-
--- Rouva on mennyt ulos, mutta neiti on täällä. Bertin tunsi
-voimakasta iloa.
-
--- Ilmoittakaa hänelle, että tahtoisin puhutella häntä. Sitten hän
-pujahti salonkiin kevyin askelin, aivankuin hän olisi pelännyt, että
-hänen kuultaisiin sinne menevän.
-
-Annette ilmestyi melkein paikalla.
-
--- Hyvää päivää, rakas mestari, sanoi hän arvokkaasti.
-
-Bertin alkoi nauraa, puristi hänen kättään ja istuutuen hänen
-viereensä virkkoi:
-
--- Arvaapas, miksi olen tullut?
-
-Hän koetti keksiä vastausta jonkun sekunnin.
-
--- Enpä tiedä.
-
--- Viedäkseni sinut äitisi kanssa jalokivikauppiaalle valitsemaan
-tuota safiiri-ruiskukkaa, jonka lupasin sinulle Roncièresissa.
-
-Nuoren tytön kasvot kirkastuivat onnesta.
-
--- Oi, sanoi hän, ja äiti on mennyt ulos. Mutta hän tulee kohta
-takaisin. Tehän odotatte häntä, eikö niin?
-
--- Niin, jollei se käy liian pitkäksi.
-
--- Oh, miten röyhkeä te olette, liian pitkäksikö minun kanssani. Te
-kohtelette minua kuin pikku tyttöä.
-
--- En, sanoi taiteilija, en niinkään paljon kuin luulet.
-
-Bertin tunsi sydämessään halun miellyttää, olla kohtelias ja henkevä
-niinkuin nuoruutensa vallattomimpina aikoina, tuon vaistomaisen
-halun, joka kiihoittaa ylenmäärin kaikkia viehättämiskykyjä, joka
-saa riikinkukon levittämään pyrstönsä ja runoilijat tekemään
-säkeitä. Lauseet tulivat hänen huulilleen nopeasti, pirteästi,
-hän puhui niinkuin hän osasi hyvinä hetkinään. Annette, jota
-tämä into vilkastutti, vastasi hänelle kaikella sillä purevalla
-leikillisyydellä ja veitikkamaisella sukkeluudella, joka hänessä iti.
-Yhtäkkiä pohtiessaan erästä mielipidettä taiteilija huudahti:
-
--- Mutta te olette jo usein sanonut sen ja minä olen teille vastannut.
-
-Annette keskeytti hänet purskahtaen nauruun:
-
--- Kas, te ette enää sinuttele minua, te pidätte minua äitinä.
-
-Taiteilija punastui, vaikeni, sopersi sitten:
-
--- Niin, se johtuu siitä, että äitisi jo sata kertaa on puolustanut
-tuota mielipidettä.
-
-Hänen kaunopuheliaisuutensa oli jo sammunut. Hän ei tietänyt enää
-mitä sanoa, hän pelkäsi tätä nuorta tyttöä, käsittämättä miksi.
-
--- Kas, tuoltahan äiti jo tulee, sanoi Annette. Hän oli kuullut
-avattavan ensimäisen salongin ovea, ja Olivier, hämillään aivankuin
-olisi tavattu itse teossa, selitti, kuinka hän yhtäkkiä oli
-muistanut antamansa lupauksen ja tullut hakemaan heitä kumpaakin
-jalokivikauppiaalle.
-
--- Minulla on vaunut, sanoi hän. Minä asetun laskuistuimelle.
-
-He läksivät, ja muutamia minuutteja myöhemmin he astuivat Montaran
-kauppaan.
-
-Kun Bertin oli viettänyt koko elämänsä läheisessä ystävyydessä
-naisten kanssa ja ollut kiintynyt heihin, kun hän oli tehnyt
-huomioita heistä ja tutkinut heitä, aina ollut tekemisissä heidän
-kanssaan, kun hänen oli pitänyt saada selville ja keksiä heidän
-makunsa, tuntea niinkuin hekin heidän pukunsa, muotikysymykset,
-kaikki heidän yksityiselämänsä vähäpätöiset yksityiskohdat, niin
-hän oli vihdoin päässyt sille asteelle, että hänellä oli usein
-samallaisia aistimuksia kuin heillä, ja hän tunsi aina astuessaan
-johonkin noista kauppapuodeista, joissa myydään heidän kauneuttansa
-viehättäviä ja hienoja pikkuesineitä, melkein samanlaista huvia
-kuin mikä sai heidät itsensäkin väräjämään. Häntä huvitti niinkuin
-heitäkin nuo pienet sirot esineet, joilla he koristautuvat; kankaat
-viehättivät hänen silmiään, pitsit houkuttelivat hänen käsiään
-koskettelemaan niitä, kaikkein vähäpätöisimmätkin korukapineet
-kiinnittivät hänen huomiotaan. Jalokivikaupoissa hän tunsi
-näytelasikkoja kohtaan jonkinlaista uskonnollista kunnioitusta
-aivankuin ylellisen, hurmaavan pyhäkön edessä; ja tummalla veralla
-peitetty pöytä, jolla kultasepän notkeat sormet vierittivät
-välkähteleviä, kallisarvoisia kiviä, oli hänestä eräänlaatuista arvoa
-ansaitseva esine.
-
-Kun hän oli pyytänyt kreivittären ja hänen tyttärensä istuutumaan
-tämän vakavan huonekalun eteen, jolle kumpikin heistä asetti kätensä
-luonnollisin liikkein, ilmoitti hän kauppiaalle, mitä hän halusi;
-hänelle näytettiin pienten kukkien malleja.
-
-Sitten levitettiin hänen eteensä safiireja, joista piti valita
-neljä. Se kesti kauan. Molemmat naiset kynnen kärjellä kääntelivät
-niitä veralla, ottivat sitten käteensä varovaisesti, katselivat
-päivää niiden läpi, tutkivat niitä oppineella ja intohimoisella
-tarkkaavaisuudella. Kun oli asetettu syrjään ne, jotka he olivat
-eroittaneet, tarvittiin kolme smaragdia lehtiä varten, ja sitten
-aivan pieni briljantti, joka värisisi keskessä kastepisarana.
-
-Silloin Olivier, jota antamisen ilo hurmasi, sanoi kreivittärelle:
-
--- Tahdotteko tehdä minulle mieliksi ja valita kaksi sormusta?
-
--- Minäkö?
-
--- Niin, toisen itsellenne, toisen Annettelle. Sallikaa minun antaa
-teille nämä pienet lahjat Roncièresissa viettämieni kahden päivän
-muistoksi.
-
-Kreivitär kieltäytyi.
-
-Taiteilija pyysi pyytämistään. Seurasi pitkä keskustelu, sanojen
-ja perusteiden taistelu, jossa Bertin lopuksi ei kuitenkaan ilman
-vaivaa, -- pääsi voitolle.
-
-Tuotiin sormukset, toiset harvinaisemmat yksin erikoislippaissa,
-toiset asetettuna lajittain yhteen suuriin neliskulmaisiin rasioihin,
-joiden sametilla oli riveissä nähtävinä niiden kehyksien kaikki
-mahdolliset muodot. Maalari oli istuutunut molempien naisten
-väliin ja ryhtyi, niinkuin hekin, samalla uteliaalla innolla
-poimimaan yksitellen kultasormuksia niistä ohuista raoista, joissa
-ne seisoivat. Hän asetti ne sitten eteensä, pöydän veralle, jolla
-ne kasaantuivat kahteen ryhmään, toiseen, joka hyljättiin heti
-ensinäkemältä, ja toiseen, josta valittaisiin.
-
-Aika kului, huomaamatta ja hiljaa, tässä hauskassa valitsemistyössä,
-joka oli kiehtovampi, kuin kaikki maailman huvit, huvittava ja
-vaihteleva kuin näytäntö, liikuttava myöskin, melkein aistillinen,
-oivallinen nautinto naisen sydämelle.
-
-Sitten verrattiin, innostuttiin, ja noiden kolmen tuomarin valinta
-pysähtyi hetkisen epäröimisen jälkeen pieneen kultakäärmeeseen, joka
-piti kaunista rubiinia kapean kitansa ja kiertyneen häntänsä välissä.
-
-Olivier nousi riemusta säteilevänä.
-
--- Jätän teille vaununi, sanoi hän, minulla on asioita
-toimitettavana; lähden siksi matkoihini.
-
-Mutta Annette pyysi äitiänsä palaamaan kotiin jalkaisin tuona
-kauniina päivänä. Kreivitär suostui ja kiitettyänsä Bertiniä hän
-vaelsi katuja pitkin tyttärensä kanssa.
-
-He kulkivat jonkun aikaa ääneti, iloisesti nauttien saamistaan
-lahjoista, sitten he alkoivat puhua kaikista jalokivistä, joita
-olivat nähneet ja käsitelleet. Heille jäi siitä mieleen jonkinlainen
-kimaltelu, jonkinlainen kilinä, jonkinlainen hilpeys. He kävelivät
-nopeasti läpi tuon "kello-viiden" ihmisjoukon, joka mittelee
-katukäytäviä kesäiltana. Miehet kääntyivät katselemaan Annettea
-ja mutisivat ohikulkiessaan epäselviä ihailun sanoja. Koko heidän
-surunsa aikana, siitä saakka kuin musta puku antoi Annettelle tuon
-voimakkaan kauneuden loiston, oli kreivitär nyt ensi kerran hänen
-kanssaan kävelyllä Pariisissa; ja nähdessään sen menestyksen,
-jonka tyttärensä saavutti kadulla, hänen herättämänsä huomion, nuo
-kuiskaillut ylistelyt, tuon vastaantulijoissa ilmenevän pienen,
-imartelevan mielenliikutuksen, jonka jättää ihmisjoukkoon sievän
-naisen läpikulku, puristautui vähitellen kokoon hänen sydämensä,
-se pusertui samalla tavalla, kiusallisesti ahdistuneena, kuin
-silloin illalla, hänen salongissaan verrattaessa tytärtä hänen
-omaan kuvaansa. Vastoin tahtoansa hän vaani noita katseita, joita
-Annette veti puoleensa, hän tunsi niiden tulevan kaukaa, hipaisevan
-hänen kasvojansa siihen jäämättä, sitten kiintyvän yhtäkkiä noihin
-vaaleihin kasvoihin, jotka liikkuivat hänen vieressään. Hän arvasi,
-hän näki nopeita ja mykkiä ihailun ilmauksia tälle puhjenneelle
-nuoruudelle, tämän viehkeyden hurmaavalle sulolle, ja hän ajatteli:
-"Minä olin yhtä kaunis kuin hän, jollen kauniimpi." Yhtäkkiä välkähti
-hänen mieleensä Olivier, ja hänet valtasi niinkuin Roncièresissa
-ehdoton pakenemisen halu.
-
-Hän ei halunnut enää tuntea sitä, että tässä kirkkaassa valossa,
-tässä ihmisvilinässä näkivät hänet kaikki nämä ihmiset, jotka
-eivät häntä katselleet. Olivat kaukana ne päivät, jotka kuitenkin
-oikeastaan olivat niin lähellä, jolloin hän koetteli hakea ja
-aiheuttaa vertailua tyttärensä kanssa. Kuka sitten nyt, näiden
-ohikulkevien joukossa, enää ajattelikaan heitä verrata. Yksi ainoa
-oli sitä ehkä tehnyt, äsken, tuolla kultasepän puodissa. Hänkö?
-Oo, mikä tuska! Voiko olla mahdollista, ettei Bertin lakkaamatta
-mielessään halunnut verrata heitä! Varmasti hän ei voinut nähdä heitä
-yhdessä ajattelematta sitä ja muistelematta sitä aikaa, jolloin hän
-niin viehkeänä, niin sievänä astui taiteilijan luo, varmana siitä,
-että tulisi rakastetuksi.
-
--- Tunnen voivani pahoin, sanoi kreivitär, otamme ajurin, lapseni.
-
-Annette kysyi levottomana:
-
--- Mikä sinun on, äiti?
-
--- Ei mikään, sinähän tiedät, että isoäitisi kuolemasta saakka
-minulla on usein näitä heikkoudenkohtauksia.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Piintyneet päähänpistot ovat parantumattomien tautien tavoin kalvavan
-sitkeitä. Kun ne kerran ovat päässeet sieluun, ne raatelevat sitä, ne
-eivät anna sille enää vapautta ajatella mitään eikä mieltyä mihinkään
-asiaan. Niinpä kreivitär, mitä hän tekikin kotonansa taikka muualla
-yksin tahi ihmisten ympäröimänä, ei voinut enää irroittaa itsestään
-sitä ajatusta, joka oli hänet vallannut palatessaan tyttärensä
-rinnalla kotiin: "Onko mahdollista, että Olivier, nähdessään heidät
-melkein joka päivä uudestaan ei haluaisi lakkaamatta mielessään
-verrata heitä?"
-
-Varmasti hänen täytyi se tehdä vastoin tahtoaan, aina jatkuvasti,
-koska hänen mielessään kummitteli tuo yhdennäköisyys, joka ei
-hetkeksikään unhoittunut, jota vielä lisäsi ennen aikaan tavoiteltu
-eleiden ja sanojen jäljittely. Joka kerta kun Bertin astui sisään,
-ajatteli kreivitär tätä rinnanasettelua, hän luki sen taiteilijan
-katseista, arvasi sen ja selitti sitä sydämessään ja päässään.
-Silloin häntä kiusasi tarve piiloittautua, hävitä ja olla enää
-näyttäytymättä tyttärensä läheisyydessä. Hän kärsi muuten kaikin
-tavoin siitä, ettei tuntenut enää olevansa kotonaan talossaan. Se
-pahastuminen asemansa menettämisen johdosta, jota hän oli tuntenut
-sinä iltana, jolloin kaikkien silmät katselivat Annettea kuvan
-edessä, lisääntyi, jatkui ja hermostutti häntä välistä. Hän saarnasi
-itselleen lakkaamatta tuota sisällistä vapautumisen tarvetta, tuota
-tunnustamatonta halua lähettää tyttärensä pois luotaan, aivan
-kuin häiritsevän ja itsepäisen vieraan, ja hän työskenteli siihen
-suuntaan, itsetiedottomalla oveluudella, uudestaan sen tarpeen
-vallassa, että saisi edes taistellen säilyttää vielä, kaikesta
-huolimatta, rakastamansa miehen.
-
-Koska hän ei voinut liiaksi jouduttaa Annetten naimisiinmenoa,
-jota heidän äskeinen surunsa vielä vähän viivytti, niin pelkäsi
-hän epäselvästi ja kovasti, että joku tapahtuma, mikä tahansa,
-aiheuttaisi tämän suunnitelman raukeamisen, ja hän koetteli melkein
-vastoin tahtoaan saada tyttärensä sydämessä syntymään lempeä
-markiisia kohtaan.
-
-Kaikki se ovela diplomatia, jota hän oli käyttänyt jo niin kauan
-aikaa säilyttääkseen Olivierin itsellään, sai hänessä nyt uuden,
-hienomman, salaisemman muodon, ja se kehittyi yrityksessä saada
-nuoret mieltymään toisiinsa, ilman että nämä kaksi miestä tapaisivat
-toisiaan.
-
-Kun maalari, joka oli tottunut työskentelemään aamupäivin, ei
-syönyt aamiaista koskaan ulkona eikä tavallisesti pitänyt muuta
-kuin iltakutsuja ystävilleen, niin pyysi kreivitär usein markiisin
-aamiaiselle. Tämä saapui levittäen ympärilleen aamuratsastuksen
-pirteyttä, jonkinlaisen aamuilman tuulahduksen. Ja hän puhui
-iloisesti kaikista ylhäisön asioista, jotka näyttävät joka päivä
-leijailevan Bois de Boulognen teillä hevosurheilua harrastavan ja
-loistavan Parisin hienoston aamuhetkien yllä. Annette kuunteli häntä
-huvitettuna, hän mieltyi markiisin jokapäiväisiin mielihommiin, jotka
-tämä näin hänelle kertoi, aivan tuoreina ja aivan kuin hienon sävyn
-vernissoimina. Nuorten läheinen tuttavuus rakentui heidän välilleen,
-jonkunlainen harras ystävyys, jota yhteinen ja intohimoinen mieltymys
-hevosiin luonnollisesti lujitti. Hänen lähdettyänsä kreivitär ja
-kreivi ylistivät taitavasti markiisia, sanoivat hänestä mitä sanoa
-piti, jotta nuori tyttö ymmärtäisi riippuvan yksinomaan hänestä
-itsestään, tahtoiko hän mennä naimisiin markiisin kanssa, jos tämä
-häntä miellytti.
-
-Anette oli muuten nopeasti käsittänyt sen, ja, harkiten lapsellisen
-viattomasti, piti aivan selvänä sitä, että ottaisi miehekseen tämän
-kauniin pojan, joka antaisi hänelle, muiden tyydytysten ohessa,
-senkin, jota hän piti kaikkia muita parempana, nimittäin tilaisuuden
-ratsastaa joka aamu hänen rinnallaan hurjaa vauhtia puhdasverisen
-selässä.
-
-He huomasivat eräänä päivänä olevansa kihloissa, aivan
-luonnollisesti, vaihdettuaan käden puristuksen ja hymyilyn, ja
-tästä avioliitosta puhuttiin niinkuin aikoja sitten päätetystä
-asiasta. Silloin markiisi alkoi tuoda lahjoja. Herttuatar kohteli
-Anettea kuin omaa tytärtään. Siis koko tämä asia oli lämmitetty
-yhteisestä sopimuksesta pienellä läheisen ystävyyden tulella, päivän
-rauhallisina hetkinä, ja markiisi, jolla oli muuten paljon muita
-hommia, suhteita, palveluksia ja velvollisuuksia, tuli harvoin
-käymään illalla.
-
-Silloin oli Olivierin vuoro. Hän söi säännöllisesti joka viikko
-ystäviensä luona, ja ilmestyi yhä edelleenkin odottamatta, pyytämään
-kupin teetä 10 ja 12 välillä.
-
-Heti hänen astuttuansa huoneeseen kreivitär väijyi taiteilijaa, häntä
-kalvoi nimittäin halu saada tietää, mitä tämän sydämessä tapahtui.
-Bertin ei voinut luoda yhtään katsetta, ei tehdä yhtään elettä, jota
-ei kreivitär olisi hetikohta selittänyt ja häntä vaivasi tämä ajatus:
-"On mahdotonta, ettei Olivier rakasta tytärtäni nähdessään meidät
-toistemme vieressä."
-
-Bertin toi myöskin lahjoja. Ei kulunut viikkoakaan, ettei hän
-ilmestynyt kantaen kädessään kahta pientä pakettia, joista hän antoi
-toisen äidille, toisen tyttärelle; ja kreivitär tunsi avatessaan
-rasioita, jotka sisälsivät usein kallisarvoisia esineitä, sydäntään
-kouristavan. Hän tiesi hyvin tämän antamishalun, jota hän naisena ei
-ollut koskaan voinut tyydyttää, tämän halun tuoda jotakin, valmistaa
-huvia, ostaa jollekin, ja löytää kauppapuodeista miellyttäviä
-esineitä.
-
-Jo kerran oli maalari läpäissyt tämän taitekauden, ja kreivitär
-oli nähnyt hänen useita kertoja astuvan huoneeseen samalla tavoin
-hymyillen, samoin elein, pieni paketti kädessä. Sitten se oli
-asettunut, ja nyt se alkoi uudestaan. Kenelle? Hän ei ollenkaan
-epäillyt. Ainakaan se ei ollut hänelle!
-
-Taiteilija näytti väsyneeltä, laihtuneelta. Kreivitär teki siitä sen
-johtopäätöksen, että hän kärsi. Hän vertaili Bertinin huoneeseen
-astumista, hänen kasvojensa ilmeitä, hänen käyttäytymistään markiisin
-esiintymiseen, jota Annetten sulo alkoi myöskin liikuttaa. Mutta
-asianlaita ei ollut heihin molempiin nähden sama: Markiisi de
-Farandal oli hurmaantunut, Olivier Bertin rakasti! Kreivitär luuli
-ainakin sitä kidutuksensa hetkinä, sitten rauhoittumishetkinään hän
-taas toivoi vielä erehtyneensä.
-
-Oh, usein hän oli kysymäisillään taiteilijalta, ollessaan yksin
-hänen kanssaan, oli pyytämäisillään, rukoilemaisillaan häntä,
-puhumaisillaan hänelle, tunnustamaisillaan kaikki, mitään salaamatta
-häneltä. Hän piti parempana tietää ja itkeä varmuuden saatuaan, kuin
-näin kärsiä epäilyn vallassa ja pystymättä lukemaan hänen ajatuksiaan
-hänen suljetusta sydämestään, jossa hän tunsi versoavan toisen
-rakkauden.
-
-Tämä sydän, johon hän oli kiintynyt enemmän kuin elämään, jota hän
-oli valvonut, lämmittänyt ja elähyttänyt lemmellään kokonaista 12
-vuotta, josta hän luuli olevansa varma, jonka hän oli toivonut
-lopullisesti olevan saavutetun, valloitetun, alistetun, ja
-intohimoisesti uskollisen aina heidän päiviensä loppuun saakka, tämä
-sydän nyt yhtäkkiä luisui hänestä erilleen käsittämättömän, kauhean
-ja hirvittävän kohtalon vuoksi. Niin, se oli yhtäkkiä sulkeutunut
-siinä piilevine salaisuuksineen. Hän ei voinut enää siihen tunkeutua
-ystävällisin sanoin eikä sinne kasata lempeä kuten taattuun
-turvapaikkaan, joka oli auki ainoastaan hänelle. Mitä toimittaa
-rakastaminen, mitä ehdottomasti antautuminen, jos yhtäkkiä se, jolle
-on tarjonnut koko olemuksensa ja koko elämänsä, kaikki, kaikki mitä
-omistaa tässä maailmassa, livahtaa käsistämme näin senvuoksi, että
-toiset kasvot häntä ovat miellyttäneet, ja tulee silloin muutamissa
-päivissä melkein vieraaksi!
-
-Vieraaksi! Hän, Olivierko? Hän puhui kyllä niinkuin ennenkin samoin
-sanoin, samalla äänellä ja samalla sävyllä. Ja kuitenkin oli
-jotakin heidän välillään, jotakin selittämätöntä, käsittämätöntä,
-voittamatonta, jotakin melkein mitätöntä, tuota samaa melkein
-mitätöntä, joka saattaa purjealuksen loittonemaan, kun tuuli kääntyy.
-
-Bertin loittoni todellakin, loittoni hänestä joka päivä hiukan
-enemmän ja enemmän kaikkien niiden katseiden vuoksi, joita hän loi
-Annetteen. Hän ei koettanut nähdä selvästi sydämeensä. Hän tunsi
-kyllä tuon sydämensä kuohunnan, tuon vastustamattoman vetovoiman,
-mutta hän ei tahtonut käsittää, hän antautui elämän odottamattomien
-tapahtumien ja sattumien varaan.
-
-Hän ei välittänyt muusta, kuin päivällisistä ja illanvietoista
-näiden kahden naisen seurassa, joita heidän surunsa eroitti kaikesta
-hienon elämän hälinästä. Kun hän ei kohdannut heidän luonaan kuin
-yhdentekeviä henkilöitä, nimittäin useimmiten Corbellen ja Musadieun,
-niin luuli hän olevansa melkein yksin heidän kanssaan maailmassa, ja
-kun hän ei enää nähnyt ollenkaan herttuatarta ja markiisia, joille
-varattiin aamut ja keskipäivät, niin tahtoi hän unohtaa heidät
-arvellen avioliiton siirretyksi määräämättömään aikaan.
-
-Annette ei muuten puhunut koskaan hänen läsnäollessaan markiisi
-de Farandalista. Tekikö hän tämän jonkinlaisesta vaistomaisesta
-häveliäisyydestä, vaiko ehkä jostakin noista salaisista naissydämen
-sisäisistä näkemyksistä, jotka saattavat heidät aavistamaan, mitä he
-eivät tiedä.
-
-Viikot seurasivat toisiaan mitään muuttamatta tässä elämässä, ja
-syksy oli tullut tuoden mukanansa eduskunnan istunnot aikaisempaan
-kuin tavallisesti valtiollisten vaarojen vuoksi.
-
-Istuntojen uudestaan avaamisen päivänä, kreivi de Guilleroyn piti
-viedä tähän tilaisuuteen rouva de Mortemainin, markiisin ja Annetten
-aamiaisen jälkeen, joka syötiin heillä. Ainoastaan kreivitär, joka
-oli yksinäistynyt yhä kasvavaan suruunsa, oli selittänyt jäävänsä
-kotiin.
-
-Oltiin noustu pöydästä, juotiin kahvia suuressa salongissa, oltiin
-iloisia. Kreivi, joka oli onnellinen parlamentintöiden uudestaan
-alkamisesta, hänen ainoasta huvistaan, puhui melkein henkevästi
-nykyisestä tilanteesta ja tasavallan vaikeuksista; markiisi,
-lopullisestikin rakastuneena, vastasi hänelle innokkaasti, katsellen
-Annettea; ja herttuatar oli melkein yhtä paljon tyytyväinen
-veljenpoikansa tunteenilmauksiin kuin hallituksen ahdinkotilaan.
-Salongin ilma oli täynnä ensi kerran uudestaan sytytettyjen
-lämpöjohtojen synnyttämää voimakasta lämpöä; sitä huokui kankaista,
-matoista, seinistä, ja siihen purkautui nopeasti tukehtuneiden
-kukkien tuoksu. Tässä suljetussa huoneessa, johon kahvi myös levitti
-hyvää tuoksuansa, oli jotakin perin tuttavallista, kodikasta, ja
-tyydytettyä, kun ovi avattiin Olivier Bertinille.
-
-Hän pysähtyi kynnykselle, niin ällistyneenä, että hän oli
-kahdenvaiheilla astuako sisään, vai ei, ällistyneenä kuin petetty
-aviomies, joka näkee vaimonsa rikoksen. Sekava viha ja mielenliikutus
-tukehduttivat häntä niin kovasti, että hän tunsi rakkauden kalvaman
-sydämensä sykinnän. Kaikki mitä häneltä oli salattu, ja mitä hän
-oli itseltään salannut, selveni hänelle nyt nähdessään markiisin
-asettuneena taloon sulhasena!
-
-Hän oivalsi katkeruudesta vavahtaen kaikki, mitä hän ei tahtonut
-tietää ja mitä hänelle ei uskallettu sanoa. Hän ei kysynyt itseltään
-ollenkaan, miksi häneltä oli salattu kaikki tämä naimisiinmeno. Hän
-arvasi sen; ja hänen silmänsä, jotka kävivät koviksi, kohtasivat
-kreivittären, joka punastui. He ymmärsivät toisensa.
-
-Kun hän oli istuutunut, vaikenivat kaikki hetkisen, hänen odottamaton
-tulonsa oli herpaissut ajatuksien lennon, sitten herttuatar alkoi
-puhua hänelle; Bertin vastasi lyhyesti, oudosti sointuvalla, äkkiä
-muuttuneella äänellä. Hän katseli ympärilleen, näitä ihmisiä, jotka
-alkoivat uudestaan jutella ja arveli itsekseen: "He ovat pettäneet
-minua, he saavat sen maksaa." Hän oli siitä suuruksissaan erittäinkin
-kreivittärelle ja Annettelle, jonka viattomasta teeskentelystä hän
-yhtäkkiä pääsi selville.
-
-Kreivi huudahti katsahtaen silloin kelloa:
-
--- Oh, Oh. On aika lähteä.
-
-Sitten kääntyen maalariin hän virkkoi:
-
--- Me lähdemme parlamentin istuntojen avajaisiin. Vaimoni jää yksin
-tänne. Tahdotteko seurata meitä; se olisi meistä erittäin hauskaa?
-
-Olivier vastasi kuivasti:
-
--- En, kiitos, teidän kamarinne ei houkuttele minua.
-
-Annette lähestyi silloin häntä ja ottaen iloisen ilmeensä lausui:
-
--- Oi, tulkaahan toki, rakas mestari! Minä olen varma siitä, että te
-tulette huvittamaan meitä paljon enemmän kuin edustajat.
-
--- En, totisesti en. Teillä kyllä tulee olemaan hauskaa ilman
-minuakin.
-
-Kun Annette arvasi hänet tyytymättömäksi ja harmistuneeksi, niin
-pyysi hän pyytämistään, näyttääkseen herttaiselta.
-
--- Mutta tulkaa kuitenkin, herra maalari. Minä vakuutan teille, että
-minä en voi olla ilman teitä.
-
-Muutamia sanoja tipahti Bertinin suusta niin voimakkaasti, ettei hän
-voinut enää niitä pysähdyttää eikä lieventää niiden sävyä.
-
--- Pyh! Te voitte tulla toimeen ilman minua niinkuin kaikki muutkin.
-
-Annette huudahti vähän kummastuneena äänen sävystä:
-
--- Noh, mainiota! Kas nyt hän taas alkaa olla minua sinuttelematta.
-
-Taiteilijan huulilla karehti tuollainen närkästynyt hymyily, joka
-näytti koko sielun kärsimyksen, ja nyökäyttäen hiukan päätään hän
-virkkoi:
-
--- Täytyyhän minun kuitenkin siihen tottua ennemmin tai myöhemmin.
-
--- Miksi sitten?
-
--- Koska te menette naimisiin ja teidän miehellänne, olkoon hän
-kuka tahansa, on oikeus pitää sopimattomana saada kuulla tätä
-sinuttelemista minun suustani.
-
--- Kreivitär kiirehti sanomaan:
-
--- Sitten on kyllä aikaa sitä ajatella, mutta toivon, ettei Annette
-mene naimisiin miehen kanssa, joka on niin herkkä pahastumaan, että
-hän loukkaantuisi tästä vanhan ystävän tuttavallisuudesta.
-
-Kreivi huusi:
-
--- No, lähtekäämme! lähtekäämme! Muuten tulemme liian myöhään.
-
-Ja ne, joiden piti seurata häntä, nousivat, lähtivät hänen kanssaan
-tavanmukaisesi puristettuaan kättä ja annettuaan lähtösuudelmat,
-joita muuten herttuatar, kreivitär ja hänen tyttärensä vaihtoivat
-joka kerran tavatessaan, samoin kuin joka kerran erotessaan.
-
-He jäivät yksin, Bertin ja kreivitär, seisomaan suljetun oven
-gobeliiniverhojen taa.
-
--- Istukaa, ystäväni, sanoi kreivitär lempeästi.
-
-Mutta Bertin virkkoi melkein kiivaasti:
-
--- En, kiitos, minä lähden myöskin. Kreivitär kuiskasi rukoilevana:
-
--- Oi, miksi?
-
--- Siksi ettei tämä ole minun aikani, näyttää siltä. Pyydän anteeksi
-teiltä, että tulin ilmoittamatta.
-
--- Olivier, mikä teidän on?
-
--- Ei mikään! Minä kadun vain, että olen häirinnyt järjestettyä
-huvitilaisuutta.
-
-Kreivitär tarttui hänen käteensä.
-
--- Mitä te tarkoitatte? Sehän oli heidän lähtöhetkensä, koska he
-tulevat olemaan läsnä istuntojen avajaisissa. Minä jäin. Teillä
-päinvastoin on ollut aivan onnellinen ajatus tullessanne tänään,
-jolloin olen yksin. Bertin virnisti.
-
--- Onnellinen ajatus, niin minulla on todellakin ollut onnellinen
-ajatus.
-
-Kreivitär tarttui hänen molempiin ranteisiinsa, ja katsoen häntä
-syvästi silmiin, hän kuiskasi hiljaisella äänellä:
-
--- Tunnustakaa minulle, että te rakastatte häntä. Bertin vapautti
-kätensä, koska hän ei enää voinut hillitä kärsimättömyyttään:
-
--- Mutta te olette hullu tuota samaa ajatusta hokiessanne!
-
-Rouva de Guilleroy tarttui hänen käsivarsiinsa, ja sormet
-puristettuina hänen hihoihinsa, rukoillen häntä, lausui:
-
--- Olivier! tunnustakaa! tunnustakaa! Tahdon mieluummin saada tietää,
-minä tahdon mieluummin... Oh, te ette ymmärrä, minkälaiseksi minun
-elämäni on muuttunut.
-
-Bertin kohautti olkapäitään:
-
--- Mitä minä voin siihen. Onko minun vikani, että teidän päänne menee
-pyörälle!
-
-Kreivitär piti hänestä kiinni, veti hänet toiseen salonkiin,
-taaemmaisempaan, jossa ei heitä kuultaisi. Hän laahasi Bertiniä takin
-kankaasta kiinni pitäen, takertuneena häneen, läähättäen: Vietyänsä
-hänet pienelle pyöreälle sohvalle saakka, hän pakotti Bertinin siihen
-istuutumaan ja asettui itse hänen viereensä.
-
--- Olivier, ystäväni, ainoa ystäväni, rukoilen teitä, sanokaa
-minulle, että rakastatte häntä. Tiedän sen, tunnen sen kaikesta, mitä
-te teette, en voi sitä epäillä, menehdyn siitä, mutta tahdon tietää
-sen teidän suustanne!
-
-Kun taiteilija vastusteli vielä, niin vaipui kreivitär polvilleen
-hänen jalkojansa vasten. Hänen äänensä korisi.
-
--- Oh! ystäväni, ystäväni, ainoa ystäväni, onko totta, että
-rakastatte häntä?
-
-Taiteilija huudahti, koettaessaan nostaa häntä ylös:
-
--- Ei ole, ei totisesti ei! Vannon teille, että ei ole totta.
-
-Kreivitär ojensi kätensä hänen suutaan kohti, painoi sormensa sen
-eteen, sulkeakseen sen, ja sopersi:
-
--- Ooh, älkää valehdelko. Minä kärsin liiaksi! Sitten antaen painua
-päänsä tämän miehen polville hän alkoi nyyhkyttää.
-
-Bertin ei nähnyt kuin hänen niskansa, suuren joukon vaaleita hiuksia,
-joihin sekaantui paljon valkeita hiuksia ja hänet valtasi ääretön
-sääli, ääretön tuska.
-
-Tarttuen täysin kourin tähän runsaaseen tukkaan hän kohotti
-kreivittären voimakkaasti ylös, kääntäen itseänsä kohti kaksi
-epätoivoista silmää, joista kyyneleet tipahtelivat. Ja sitten painaen
-näille vedentäyttämille silmille huulensa kerta toisensa perästä hän
-toisti:
-
--- Any! Any! rakas, rakas Anyni!
-
-Silloin kreivitär, koettaen hymyillä ja puhuen samallaisella
-epäröivällä äänellä kuin lapset, joita suru tukehduttaa, sanoi:
-
--- Oh, ystäväni, sanokaa minulle ainoastaan, että te rakastatte
-minuakin vielä hiukan.
-
-Bertin alkoi uudestaan suudella häntä!
-
--- Kyllä, rakastan teitä, rakas Anyni!
-
-Rouva de Guilleroy nousi, istuutui hänen viereensä, tarttui uudestaan
-hänen käsiinsä, katseli häntä ja haastoi hellästi:
-
--- Olemme jo niin kauan rakastaneet toisiamme. Sen ei pitäisi näin
-loppua.
-
-Bertin kysyi, pusertaen häntä rintaansa vasten:
-
--- Miksi se loppuisi?
-
--- Koska olen vanha ja Annette on liiaksi sen näköinen, kuin minä
-olin, silloin kun te tutustuitte minuun!
-
-Silloin taiteilija kämmenellänsä sulki tuon valittavan suun sanoen:
-
--- Vieläkin! Rukoilen teitä, älkää puhuko siitä. Vannon teille, että
-erehdytte!
-
-Kreivitär toisti:
-
--- Kunhan te vain rakastaisitte hiukan minuakin!
-
--- Bertin hoki:
-
--- Kyllä, rakastan teitä. Sitten he jäivät pitkäksi aikaa
-äänettömiksi, istuen käsikädessä hyvin liikutettuina, hyvin
-surullisina. Vihdoin kreivitär katkaisi tämän hiljaisuuden kuiskaten:
-
--- Oh, ne hetket, jotka minulla on enää elettävinä, eivät tule
-olemaan hauskat.
-
--- Minä koettelen tehdä ne teille suloisiksi.
-
-Pari tuntia ennen hämärää pilveen vetäytyvän taivaan varjo levisi
-salonkiin, hautasi heidät vähitellen syksyillan harmaaseen usvaan.
-
-Kello löi.
-
--- Me olemme jo olleet täällä hyvin kauan, virkkoi kreivitär,
-teidän pitäisi lähteä, sillä voitaisiin tulla tänne, ja me emme ole
-rauhallisia!
-
-Bertin nousi, puristi häntä poveansa vasten suudellen kuten ennen
-aikaan hänen puoleksi avattua suutaan, sitten he kulkivat takaisin
-molempien salonkien läpi, käsi kädessä, niinkuin aviopuolisot.
-
--- Hyvästi ystäväni.
-
--- Hyvästi, ystävättäreni!
-
-Ja oviverho sulkeutui hänen jälkeensä.
-
-Hän laskeutui portaita myöten kadulle, kääntyi Madeleinelle päin,
-alkoi astella tietämättä, mitä hän teki, pyörryksissä kuin iskun
-saatua, jalat heikkoina, sydän lämpimänä ja hyppien hänen rinnassaan
-kuin lepattava palava riepu. Kaksi tuntia, tahi kolme ehkä neljäkin,
-hän kulki kulkemistaan aivankuin henkisesti tylsänä ja niin
-ruumiillisesti murtuneena, että hän jaksoi juuri, kooten viimeiset
-voimanlähteensä, asettaa toisen jalan toisen eteen. Sitten hän palasi
-kotiinsa miettimään.
-
-Siis hän rakasti tätä nuorta tyttöä! Hän ymmärsi nyt kaiken sen, mitä
-hän oli tuntenut hänen läheisyydessään aina alkaen tuosta kävelystä
-Monceaun puistossa, kun hän uudestaan löysi hänen suustaan äänen,
-joka muistutti toista tuskin enää tunnettua, joka ennen aikaan
-oli herättänyt hänen sydämensä, sitten hän käsitti kaiken tuon
-huonosti sammuneen, vielä kylmenemättömän rakkauden vitkallisen,
-vastustamattoman jälleen alkamisen, jota hän itsepäisesti ei tahtonut
-itsellensä tunnustaa.
-
-Mitä hän tekisi? Mitä voi hän tehdä? Kun Annette olisi mennyt
-naimisiin, niin hän koettelisi olla häntä usein näkemättä, siinä
-kaikki. Sillä välin hän jatkaisi käymistä talossa, ettei epäiltäisi
-mitään, ja kätkisi salaisuutensa koko maailmalta.
-
-Hän söi päivällistä kotonaan, mikä ei ollut tapahtunut hänelle
-koskaan ennen. Sitten hän käski lämmittämään ateljeen suuren uunin,
-sillä yö näytti tulevan kylmäksi. Vieläpä hän antoi sytyttää
-kynttiläkruunun, aivan kuin hän olisi pelännyt pimeitä nurkkia,
-ja sulkeutui huoneeseen. Mikä omituinen, syvä, ruumiillinen,
-kauhean surullinen tunne puristi häntä! Hän tunsi sen kurkussaan,
-rinnassaan, kaikissa veltostuneissa lihaksissaan, yhtä paljon kuin
-voimattomassa sielussaan. Huoneuston seinät ahdistivat häntä;
-koko hänen elämänsä liittyi niihin, hänen taiteilijanelämänsä ja
-hänen miehenelämänsä. Jokainen seinälle ripustettu harjoitelma
-muistutti häntä menestyksestä, jokainen huonekalu sisälsi hänelle
-muiston. Mutta menestykset ja muistot, ne kuuluivat menneisyyteen.
-Entä hänen elämänsä? Kuinka se tuntui hänestä lyhyeltä, tyhjältä
-ja loppuunkäytetyltä. Hän oli tehnyt tauluja, vielä tauluja,
-ja yhä tauluja, ja rakastanut yhtä naista. Hän muisteli niitä
-haltioitumisiltoja, joita hänellä oli kohtauksen jälkeen tässä
-ateljeessa. Hän oli kävellyt kokonaisia öitä, koko olemuksensa
-kuumeen täyttämänä. Onnellisen rakkauden ilo, maallisen menestyksen
-ilo, maineen tuottama ainoanlaatuinen huumaus olivat saaneet hänet
-nauttimaan sisäisen voitonriemun unhoittumattomia hetkiä.
-
-Hän oli rakastanut yhtä naista ja tämä nainen oli rakastanut
-häntä. Hänen kauttaan hän oli saanut sen katseen, joka paljastaa
-miehelle mielenliikutusten ja hellien tunteiden salaisen maailman.
-Tämä nainen oli avannut hänelle sydämensä melkein väkisin, ja
-nyt hän, hänen rakastajansa, ei voinut sitä enää sulkea. Toinen
-rakkaus astui, vastoin hänen tahtoansa, tästä tehdystä aukosta
-sisään! taikka pikemmin sama, uusien kasvojen liiaksi kiihoittama
-rakkaus, joka oli vielä kasvanut kaikella sillä voimalla, jonka
-saa, vanhetessaan, rakastamisen tarve. Siis hän rakasti tätä nuorta
-tyttöä! Oli turhaa enää taistella vastaan, vastustella ja kieltää,
-hän rakasti tätä epätoivoisena, koska hän tiesi, ettei saisi tältä
-osakseen edes sääliä, ja että tämä tulisi aina olemaan tietämätön
-ihailijansa julmasta kidutuksesta ja vielä lisäksi, että toinen
-menisi tytön kanssa naimisiin. Tämä ajatus ilmestyi yhä lakkaamatta,
-sitä oli mahdoton karkoittaa ja hänet valtasi eläimellinen halu
-ulista kiinnisidottujen koirien tavoin, sillä hän tunsi itsensä
-voimattomaksi, orjuutetuksi, kahlehdituksi niinkuin ne. Tullen yhä
-hermostuneemmaksi, mitä enemmän hän ajatteli, hän astuskeli yhä
-pitkin askelin tuossa laajassa huoneessa, joka oli valaistu kuin
-juhlaa varten. Kun hän ei voinut viimein enää sietää tämän uudestaan
-auenneen haavan tuskaa, hän koetti tyynnyttää sitä, muistelemalla
-entistä lempeään, hukuttaa sen loitsimalla esiin ensimmäisen ja
-suuren rakkautensa. Hän meni ottamaan jäljennöksen, jonka hän ennen
-muinoin oli tehnyt itseänsä varten kreivittären muotokuvasta ja
-jota hän säilytti seinäkaapissa. Sitten hän asetti sen jalustalle
-ja seisoen vastapäätä sitä, tarkasti sitä. Hän koetteli uudestaan
-nähdä kreivittären, uudestaan löytää hänet elävänä, sellaisena kuin
-hän ennen muinoin oli rakastanut tätä. Mutta aina ilmestyi Annette
-kankaalle. Äiti oli hävinnyt, oli hälvennyt, antaen tilaa toisille
-kasvoille, jotka olivat omituisesti sen näköiset. Nämä kasvot
-olivat Annetten, hänen vähän heleänkirkkaampine hiuksineen, hänen
-vallattomine tytönhymyineen, hänen ivallisine ilmeineen, ja Bertin
-tunsi kyllä ruumiineen ja sieluineen kuuluvansa tälle olennolle,
-niinkuin hän milloinkaan oli kuulunut tuolle toiselle, aivankuin
-virrassa lipuva alus kuuluu laineelle!
-
-Sitten hän nousi, ja ollaksensa enää näkemättä tätä ilmestystä, hän
-käänsi taulun nurin; kun hän sitten tunsi itsensä surun täyttämäksi,
-niin hän meni huoneeseensa tuodakseen ateljeehen kirjoituspöytänsä
-sen laatikon, jossa lepäilivät kaikki hänen rakastettunsa kirjeet. Ne
-olivat siellä niinkuin vuoteessa, toinen toisensa päällä, muodostaen
-korkean kasan pieniä, sieviä papereita. Hän sysäsi kätensä sinne,
-koko tähän proosaan, mikä puhui heistä, tähän heidän pitkän suhteensa
-kylpyammeeseen. Hän katseli tätä kapeata lauta-arkkua, jossa loikoi
-tuo kasaantunut kirjekuorijoukko, jolle jokaiselle oli kirjoitettu
-hänen nimensä, aina vain yksin hänen nimensä. Hän ajatteli, että
-rakkaus, että kahden olennon hellä kiintyminen toisiinsa, että
-kahden sydämen historia oli siinä kerrottu tuossa keltaisten
-paperien virrassa, josta näkyi täplinä punaiset sinetit; ja hän
-hengitti, kumartuen niiden yli, niihin suljettujen kirjeiden vanhaa
-surunvoittoista tuoksua.
-
-Hän tahtoi lukea ne uudestaan, ja kaapaisten laatikon pohjasta hän
-otti kourallisen niitä, kaikkein vanhimpia. Mikäli hän niitä avasi,
-sikäli lähtivät niistä tarkat muistot, jotka myllersivät sielua.
-Hän tunsi niistä monta, joita hän oli kantanut mukanaan kokonaisia
-viikkoja ja hän löysi noiden pienellä käsialalla piirrettyjen rivien
-keskeltä sellaisia, jotka lausuivat hänelle suloisia ajatuksia,
-muinaisia, unhoittuneita tunteita. Yhtäkkiä hän tapasi sormiinsa
-hienon, kirjaillun nenäliinan. Mikähän se oli? Hän haki muististaan
-hetkisen, sitten se tuli hänen mieleensä. Eräänä päivänä, hänen
-luonaan, oli kreivitär itkeä nyyhkyttänyt, koska hän oli hiukan
-mustasukkainen, ja hän oli silloin varastanut rouvan kyynelien
-kostuttaman nenäliinan, säilyttääkseen sen.
-
-Ah! noita surullisia muistoja! Surullisia ja ikäviä! Vaimo parka!
-
-Tämän laatikon pohjalta, entisyyden taustalta, kaikki nämä muistot
-kohosivat kuin usva: häipyneen todellisuuden hienonhieno usva. Hän
-kärsi siitä kuitenkin ja itki, nämä kirjeet nähdessään, niinkuin
-itketään kuolleita, koska ne eivät enää ole olemassa.
-
-Mutta koko tämä entinen esiinkuohutettu rakkaus sai hehkumaan hänessä
-toisen, nuoren ja uuden tulen, vastustamattoman lemmen voiman,
-joka palautti hänen muistoonsa Annetten ilosta säteilevät kasvot.
-Hän oli rakastanut äitiä, vapaaehtoisen orjuuden intohimoisella
-kiihkolla, hän alkoi rakastaa tätä tytärtä niinkuin orja, niinkuin
-vanha värisevä orja, jolle taotaan kahleita, joita hän ei enää pysty
-katkomaan.
-
-Sen hän tunsi olentonsa pohjalla, ja se kauhistutti häntä.
-
-Hän koetteli ymmärtää, kuinka ja minkä vuoksi Annette niin
-täydellisesti piti häntä vallassaan? Hän tunsi niin vähän tätä nuorta
-tyttöä! Hän oli nuori nainen, jonka sydän ja sielu nukkuivat vielä
-nuoruuden unta.
-
-Mutta hän, Bertin, taas oli melkein elämänsä loppupäässä! Kuinka
-sitten oli tämä lapsi voinut vallata hänet muutamin hymyilyin ja
-hiussuortuvin! Ah! Tämän vaaleaverisen tyttöpahasen hymyilyt ja
-hiukset herättivät hänessä halun langeta polvilleen ja lyödä otsansa
-maahan!
-
-Tietääkö sitä koskaan, miksi jonkun naisen kasvot yhtäkkiä
-vaikuttavat meihin myrkyn voimalla. Tuntuu siltä, että on juonut
-hänet silmillään, että hän on muodostunut meidän ajatukseksemme
-ja meidän lihaksemme! Siitä on joutunut aivan päihdyksiin, aivan
-mielettömäksi, elää tästä itseensä imemästään kuvasta, ja tahtoisi
-siitä kuolla!
-
-Kuinka saakaan toisinaan kärsiä siitä julmasta ja käsittämättömästä
-voimasta, joka jonkun kasvojen muodolla on miehen sydämeen!
-
-Olivier Bertin oli uudestaan alkanut kävellä; yö kului, hänen
-uuninsa oli sammunut. Ikkunalasien läpi yön kylmä henki tuntui
-huoneeseen. Silloin hän meni vuoteeseensa ja jatkoi ajattelemistaan
-ja kärsimistään päivänkoittoon asti.
-
-Hän nousi ylös aikaiseen, tietämättä miksi, ja myöskin, mitä hän
-tekisi, sillä hänen hermonsa pitivät hänet rauhattomana ja epäröivänä
-niinkuin tuuliviirin.
-
-Koettaessaan suunnata ajatustaan muuanne, hankkia askaroimista
-ruumiilleen, hän muisti, että juuri sinä päivänä muutamat klubin
-jäsenet tapasivat toisensa joka viikko maurilaisessa kylvyssä, jossa
-he söivät aamiaista hieromisen jälkeen. Hän pukeutui siis nopeasti,
-toivoen että sauna ja suihku häntä rauhoittaisivat ja läksi ulos.
-
-Heti kun hän oli pistänyt jalkansa kadulle, tunsi hän kylmää ilman
-värettä, tuota kaikkea vihantaa rypistävää, ensimmäisen pakkasen
-kylmää, joka hävittää yhdessä ainoassa yössä kesän viimeiset
-jäännökset.
-
-Kaikkialla pitkin bulevardia oli satanut paksulta leveitä, keltaisia
-lehtiä, jotka putosivat kuivasti ja hiljaisesti kahahtaen. Niitä
-putosi silminnäkemiin, toisesta päästä leveitä lehtikujia toiseen,
-talojen julkisivujen väliin, aivan kuin kaikki niiden varret olisi
-erotettu oksista terävällä, hienolla lasilevyllä. Viertotiet ja
-käytävät olivat niiden peitossa, ne näyttivät aika-ajoittain metsän
-käytäviltä talven alkaessa. Kaikki nämä kuolleet lehdet ratisivat
-niille astuttaissa ja kasaantuivat toisinaan tuulen puhaltaessa
-kevyiksi aalloiksi.
-
-Oli tuollainen vaihdepäivä, jolloin toinen vuoden aika loppuu
-ja toinen alkaa, päivä, jolla on erityinen tuntu ja erityinen
-surumielisyys, kuoleman surumielisyys ja uudestaan syntyvän voiman
-sävy.
-
-Bertinin astuessa maurilaisen kylpylän kynnyksen yli sai se ajatus,
-että lämpö kohta tulisi tunkeutumaan hänen ruumiiseensa, joka hänen
-sinne tullessaan oli ollut kadun kylmän ilmavoiman vaikutuksen
-alaisena, hänen surullisen sydämensä mielihyvästä vavahtamaan.
-
-Hän riisuutui sukkelasti, kiersi vyötäisilleen ohuen harsovyön,
-jonka vahtimestari hänelle antoi ja hävisi pehmeäksi täytetyn oven
-taa, joka hänelle avattiin. Rasittava lämmin henkäys, joka näytti
-tulevan kaukaisesta liedestä, pani hänet hengittämään aivan kuin
-olisi tahtonut läkähtyä kulkiessaan läpi maurilaisen pylväskäytävän,
-jota valaisi kaksi itämaalaista lamppua. Sitten kähärätukkainen
-neekeri, puettuna samoin kuin kylpijätkin, kiiltäväselkäinen,
-voimakaslihaksinen, riensi hänen edelleen kohottaakseen oviverhoa
-huoneen toisessa päässä, ja Bertin astui suureen saunaan, pyöreään,
-korkeaan, hiljaiseen, melkein mystilliseen kuin temppeli. Päivänvalo
-tuli ylhäältä kupukatosta ja värillisestä lasista tehdyistä
-apilaanmuotoisista ikkunoista tähän suureen, kellon muotoiseen ja
-liuskakivillä laskettuun saliin, jonka seiniä peitti arabialaiseen
-tapaan koristetut fajanssit.
-
-Kaikenikäisiä miehiä, melkein alasti, kulki verkalleen vakavin
-askelin, puhumatta, edestakaisin, toisia istui pienillä
-marmoripenkeillä, käsivarret ristissä; toiset juttelivat hiljaisella
-äänellä.
-
-Polttava ilma pani läähättämään heti sisäänastuttaessa. Tässä
-tukehduttavan kuumassa ja koristeellisessa sirkuksenmuotoisessa
-salissa, jossa lämmitettiin ihmisruumista, jossa kierteli mustia
-hierojia ja kuparinvärisiä maurilaisia, oli jotakin antiikkista ja
-salaperäistä.
-
-Ensimmäinen henkilö, jonka maalari huomasi, oli kreivi de Landa. Hän
-kierteli ympäri kuin roomalainen painija, ylpeänä äärettömän suuresta
-rinnastaan ja ristiinasetetuista paksuista käsivarsistaan. Hän oli
-saunan kantavieras, hän luuli siellä olevansa näyttämöllä kuin
-suosiota saava näyttelijä, ja hän arvosteli asiantuntijana kaikkien
-Parisin vahvojen miesten kiistelyn alaista lihasrakennetta.
-
--- Hyvää päivää, Bertin, sanoi hän. He kättelivät; sitten Landa
-jatkoi:
-
--- No, nyt on hyvä hikoilemisilma.
-
--- Niin, erinomainen.
-
--- Oletteko nähnyt Rocdiania. Hän on tuolla. Minä kävin ottamassa
-hänet mukaani hänen vuoteelta noustessaan. Oh, katsokaas tuota
-ruumiinrakennetta.
-
-Pieni, käyräsäärinen, ohutkäsivarsinen, laihakylkinen herra meni
-ohi ja herätti näiden kahden vanhan inhimillisen voiman esikuvan
-halveksivaa hymyilyä.
-
-Rocdiane tuli heidän luokseen huomattuaan maalarin.
-
-He istuutuivat pitkälle marmoripöydälle ja alkoivat jutella kuin
-salongissa. Viinurit kiertelivät tarjoten juotavaa. Kuultiin
-masöörien lyödä läiskyttelevän paljasta ruumista ja suihkun äkkiä
-purskahtavan esiin. Veden alituinen loiske, joka läksi tämän
-suuren amfiteatterin kaikista kulmista, täytti sen myöskin sateen
-hiljaisella kohinalla.
-
-Joka hetki uusi tulokas tervehti noita kolmea ystävää taikka lähestyi
-puristaakseen heidän kättään. Siellä oli lihava herttua de Hansson,
-pieni ruhtinas de Pilati ja parooni Flach ja muita. Rocdiane sanoi
-yhtäkkiä.
-
--- Kas, Farandal.
-
-Markiisi astui sisään kädet lanteilla, kävellen, kuten erittäin
-kaunisvartaloiset miehet ainakin, sulavasti, sillä heitä ei saata
-mikään hämille.
-
-Landa mutisi:
-
--- Se on gladiaattori, tuo veitikka. Rocdiane virkkoi kääntyen
-Bertiniin:
-
--- Onko totta, että hän nai teidän ystävienne tyttären?
-
--- Luulen niin, sanoi maalari.
-
-Mutta tämä kysymys vastapäätä tätä miestä, tällä hetkellä,
-tässä paikassa aiheutti Oliverin sydämessä epätoivoa ja kapinaa
-synnyttävän, kauhean tärähdyksen. Se kauhu, jota hän oli tuntenut
-nähdessään pikimiltään kaikki nuo tosiasiat, ilmestyi hänessä yhden
-silmänräpäyksen niin hurjana, että hän jonkun hetken taisteli
-itsessään valtaanpyrkivää eläimellistä halua vastaan syöksyä
-markiisin kimppuun.
-
-Sitten hän nousi.
-
--- Olen väsynyt, sanoi hän, menen heti paikalla hierottavaksi.
-
-Arabialainen palvelija kulki ohi.
-
--- Ahmed, oletko vapaa?
-
--- Kyllä, herra Bertin.
-
-Hän läksi kiirein askelin välttääkseen Farandalin kädenpuristusta;
-tämä tuli näet verkalleen lähemmäksi kiertäen miehestä mieheen.
-
-Tuskin oli hän neljännestuntia tuossa suuressa, rauhallisessa
-leposalissa, jota ympäröitsi pienet komerot vuoteineen, ja jonka
-keskellä oli afrikkalais-kukkalava ja suihkulähde, josta vesi tippui
-tippumistaan maahan. Hänestä tuntui, kuin häntä seurattaisiin,
-uhattaisiin, että markiisi tulisi tapaamaan häntä ja että hänen
-pitäisi ojentaa kätensä, kohdella häntä ystävänä, vaikka hänellä
-olikin halu tappaa hänet.
-
-Hän huomasi kohta olevansa taas bulevardilla, jota peittivät
-kuolleet lehdet. Niitä ei enää putoillut, sillä pitkä sadekuuro
-oli irroittanut viimeiset. Niiden muodostama punakeltainen vaippa
-värähteli, liikahteli, lainehteli toiselta katukäytävältä toiselle
-yltyvän tuulen voimakkaista puuskista.
-
-Yhtäkkiä jonkunlainen ärjyntä humahti katoille, tuo myrskynpedon
-kirkaisu, joka kulkee ohi, ja samalla raivoava tuulenpuuska, joka
-näytti tulevan Madeleineltä päin, syöksyi bulevardille.
-
-Lehdet, kaikki maahan tippuneet lehdet, näyttivät osoittavan
-häntä, kohosivat hänen lähestyessään. Ne juoksivat hänen edessään,
-kasaantuivat ja pyöriskelivät, kohoten kierikkamaisesti aina
-katonharjoille saakka. Hän ajoi niitä kuin karjaa, kuin hullua
-karjaa, joka lehahti lentoon, joka katosi paeten Parisin rajoille
-päin, kohti sen ympäristön vapaata taivasta. Ja kun suuri lehti ja
-tomupilvi oli häipynyt Malesherbesin kaupunginosan mäelle, jäivät
-viertotiet ja katukäytävät paljaiksi, omituisen siisteiksi ja
-lakaistuiksi.
-
-Bertin ajatteli: "Mitä minusta tulee: Mitähän minä tekisin? Mihin
-minä menisin?" Ja hän palasi kotiinsa, kun ei voinut mitään keksiä.
-
-Sanomalehtimyymälä kiinnitti hänen huomiotaan. Hän osti lehtiä 7
-tai 8 kappaletta, toivoen löytävänsä niistä ehkä jotakin lukemista
-tunniksi tai pariksi.
-
--- Suurustan täällä, sanoi hän palatessaan kotiin. Ja hän nousi
-ateljeehensa.
-
-Mutta hän tunsi istuutuessaan, ettei hän voisi sinne jäädä, sillä
-koko hänen ruumiissaan oli raivoavan pedon levottomuus.
-
-Luetut sanomalehdet eivät voineet hetkeksikään kiinnittää hänen
-mieltään, ja hänen lukemansa tosiseikat jäivät hänelle vain silmiin,
-siirtymättä ajatukseen. Keskellä erästä kirjoitusta, jota hän ei
-koettanutkaan ymmärtää, sana Guilleroy sai hänet säpsähtämään. Oli
-kysymys kamarin istunnosta, jossa kreivi oli puhunut muutamia sanoja.
-
-Hänen huomionsa, jonka tämä muistutus oli herättänyt, kohdistui
-sitten kuuluisan tenorin Montrosén nimeen. Hänen piti antaa
-joulukuun loppupuolella yksi ainoa esitys suuressa oopperassa. Tämä
-tulisi olemaan, sanoi sanomalehti, suurenmoinen soitannollinen
-juhlatilaisuus, sillä tenori Montrosé, joka oli jättänyt Parisin
-kymmenen vuotta sitten, oli saavuttanut kaikkialla Europassa ja
-Amerikassa ennenkuulumatonta menestystä. Ja häntä seuraisi muuten
-kuuluisa ruotsalainen laulajatar Helsson, jota ei myöskään oltu
-kuultu Parisissa viiteen vuoteen.
-
-Yhtäkkiä Olivierin päähän juolahti ajatus, joka näytti syntyvän
-hänen sydämensä pohjasta, nimittäin valmistaa Annettelle tilaisuus
-nauttia tästä näytelmästä. Sitten hän ajatteli, että kreivittären
-suru asettaisi esteitä tälle aikomukselle, ja hän mietti sommitelmia
-voidakseen toteuttaa sen kaikista huolimatta. Yksi ainoa oli
-tarjolla. Täytyi ottaa näyttämöaitio, jossa oltiin melkein
-näkymättöminä, ja jos kreivitär siitä huolimatta ei tahtoisi tulla,
-toimittaa Annetten seuraksi isä ja herttuatar. Tässä tapauksessa
-täytyisi tarjota tämä aitio herttuattarelle. Mutta silloin hänen
-täytyisi kutsua myöskin markiisi!
-
-Hän epäröi ja harkitsi kauan.
-
-Asianlaita oli nyt kerran niin, että avioliitto oli päätetty asia,
-vieläpä oli määrätty hääpäiväkin. Hän arvasi ystävättärensä kiireen
-saada tämä asia päätökseen, hän ymmärsi, että mitä lähimmässä
-tulevaisuudessa kreivitär antaisi tyttärensä Farandalille. Hän ei
-voinut siihen mitään. Hän ei voinut sitä estää, ei muuttaa eikä
-hidastuttaa tätä kauheata asiaa! Koska kerran täytyi siihen alistua,
-eikö ollut parempi koettaa hillitä mieltänsä, peittää kärsimyksensä,
-näyttää tyytyväiseltä, ja olla joutumatta, niinkuin äskettäin,
-suuttumuksen valtaan?
-
--- Niin, hän kutsuisi myöskin markiisin, tyynnyttäen siten
-kreivittären epäilyksiä ja säilyttäen itsellensä ystävällisen tien
-nuoren perheen lähimpään tuttavapiiriin.
-
-Syötyään aamiaista hän käväisi oopperassa varatakseen itsellensä
-verhojen taakse piiloutuvan aition. Se luvattiin hänelle. Sitten hän
-riensi Guilleroylle.
-
-Kreivitär ilmestyi melkein hetipaikalla, ja vielä edellisen päivän
-hellästä kohtauksesta kokonaan liikutettuna virkkoi:
-
--- Kuinka kaunista, että palasitte tänään.
-
-Bertin sopersi:
-
--- Tuon teille jotakin.
-
--- Mitä sitten?
-
--- Näyttämöaition oopperassa Hellssonin ja Montrosén ainoata esitystä
-varten.
-
--- Ooh, ystäväni, mikä harmi! Ja minun suruni?
-
--- Teidän surunne on kohta neljän kuukauden vanha.
-
--- Vakuutan teille, etten voi.
-
--- Ja Annette? Ajatelkaas, että sellaista tilaisuutta ei tarjoudu
-ehkä koskaan enää.
-
--- Kenenkä kanssa hän menisi?
-
--- Isänsä ja herttuattaren, jonka tulen kutsumaan. Minulla on myöskin
-aikomus tarjota paikka markiisille.
-
-Kreivitär katsoi häntä silmien pohjaan, samalla kun mieletön halu
-suudella häntä kohosi hänen huulilleen.
-
-Hän toisti, koska ei voinut uskoa korviaan:
-
--- Markiisilleko?
-
--- Niin kyllä.
-
-Ja hän suostui heti paikalla tähän asiainjärjestelyyn.
-
-Bertin jatkoi välinpitämättömän näköisenä:
-
--- Oletteko jo määränneet hääajan?
-
--- Hyvä Jumala, kyliä, melkein. Meillä on syitä suuresti kiirehtiä
-sitä, sitä enemmän, kun se oli päätetty ennen äidin kuolemaa. Tehän
-muistatte.
-
--- Kyllä, aivan oikein. Ja milloin ne vietetään?
-
--- Tammikuun alussa. Pyydän teiltä anteeksi, etten ole ilmoittanut
-sitä teille aikaisemmin.
-
-Annette tuli sisään huoneeseen. Bertin tunsi sydämensä hyppäävän
-rinnassa vieterin voimalla, ja koko se rakkaus, joka ajoi hänet
-nuorta tyttöä lähestymään, katkeroitui äkkiä ja synnytti hänessä
-tuon omituisen, intohimoiseni kiukun, joksi rakkaus muuttuu, kun
-mustasukkaisuus sitä kiihoittaa.
-
--- Tuon teille jotakin, sanoi taiteilija. Annette vastasi:
-
--- Siis me olemme lopullisestikin alkaneet olla toisillemme "te".
-
-Bertinin kasvot saivat isällisen ilmeen.
-
--- Kuulkaahan lapseni, minä tunnen asioiden kulun ja tiedän,
-mitä on tekeillä. Minä vakuutan teille, että se tulee kuitenkin
-välttämättömäksi jonkun ajan kuluttua. On siis parempi heti paikalla
-kuin myöhempään.
-
-Annette kohautti olkapäitään tyytymättömän näköisenä.
-
-Mutta kreivitär vaikeni, katse suunnattuna kauas ja ajatus
-jännittyneenä.
-
-Annette kysyi:
-
--- Mitä te tuotte minulle?
-
-Bertin kertoi nyt oopperaesityksestä ja aikomuksestaan pyytää heitä
-näyttämöaitioon. Nuori tyttö ihastui, ja hypäten hänen kaulaansa
-pikkutytön innostuksella, suuteli häntä molemmille poskille.
-
-Taiteilija tunsi pyörtyvänsä, ja ymmärsi, tämän pienen raikkaasti
-hengähtävän suun, kevyesti, kaksi kertaa, häntä hipaistessa, ettei
-hän koskaan parantuisi tästä taudista.
-
-Kreivitär sanoi närkästyneenä tyttärelleen:
-
--- Sinähän tiedät, että isäsi odottaa sinua.
-
--- Kyllä, äiti, menen heti.
-
-Hän livisti tiehensä, lähettäen vielä lentosuukkoja sormenpäillä.
-
-Heti hänen lähdettyään Olivier kysyi:
-
--- Lähtevätkö he matkoille?
-
--- Kyllä, kolmeksi kuukaudeksi. Taiteilija mutisi tahtomattaan:
-
--- Sitä parempi!
-
--- Me alotamme uudestaan entisen elämämme, sanoi kreivitär.
-
-Hän sopersi:
-
--- Minä toivon sitä kernaasti.
-
--- Sillävälin älkää laiminlyökö minua.
-
--- En, ystävättäreni.
-
-Voimakas tunnepuuska, joka hänellä oli ollut edellisenä iltana
-nähdessään kreivittären itkevän ja hänen juuri ilmaisemansa aikomus
-kutsua markiisi oopperaesitykseen, antoi kreivittärelle uudestaan
-hiukan toivoa.
-
-Se ei kestänyt kauan. Viikkoa ei ollut vielä kulunut, kun kreivitär
-jo uudestaan seurasi tämän miehen kasvoilla kiduttavalla ja
-mustasukkaisella tarkkaavaisuudella kaikkia hänen kärsimyksensä
-vaiheita. Hän tahtoi tietää ne kaikki, koska hän itsekin kävi
-kaikkien niiden kärsimysten läpi, jotka hän arvasi taiteilijankin
-kokevan ja Annetten alituinen läsnäolo muistutti hänelle kaikkina
-päivän hetkinä hänen ponnistuksiensa voimattomuutta.
-
-Kaikki masensi häntä yhtaikaa, vuodet ja suru. Hänen ennen toimelias,
-taitava ja nerokas viehättelynsä, joka koko hänen elämänsä aikana oli
-hankkinut hänelle voiton taistellessaan Bertinistä, oli menettänyt
-tehonsa tässä yksitoikkoisessa ja aina yhtäläisessä mustassa puvussa,
-joka korosti hänen kalpeuttaan ja hänen piirteittensä muuttumista,
-samalla kun se teki hänen lapsensa nuoruuden häikäisevän loistavaksi.
-Oli jo kaukana tuo aika -- joka oikeastaan oli niin läheinen --
-Annetten Parisiin paluun aika, jolloin hän koetteli ylpeästi hankkia
-samallaisia pukuja, jotka hänelle olivat silloin eduksi. Nyt
-hänellä oli hurja halu kiskaista päältään nuo kuolonvaatteet, jotka
-rumensivat ja piinasivat häntä.
-
-Jos hän olisi voinut käyttää palvelukseensa kaikki hienot
-kaunistelukeinot, jos hän olisi voinut valita hienovivahteisia
-kankaita, hänen hipiänsä kanssa yhteensointuvia, jotka olisivat
-antaneet hänen lakastuvalle viehätykselleen huolellisesti harkitun
-voiman, yhtä kiehtovan, kuin hänen tyttärensä eloton sulo, niin olisi
-hän osannut epäilemättä pysyä vielä yhä hurmaavampana.
-
-Hän tiesi niin hyvin, mitenkä tehokkaasti vaikuttivat kiihdyttävät
-iltapuvut, pehmeät, aistilliset aamupuvut, hämilleen saattavat
-kotipuvut, joita varattiin aamiaisia varten lähimpien ystävien kanssa
-ja jotka suovat naiselle aina puolipäivään saakka jonkinlaisen
-ylösnousun tunnun, jätetyn vuoteen ja hajuvedestä tuoksuvan
-makuuhuoneen aineellisen ja lämpimän vaikutelman!
-
-Mutta mitä voi hän yrittää näissä hautajaisvaatteissa, tässä pakko
-työläisen puvussa, joka peittäisi häntä kokonaisen vuoden. Koko
-vuoden! Hän jäisi vangituksi tähän mustaan verhoon, toimettomaksi
-ja voitetuksi. Yhden vuoden aikana hän tuntisi vanhenevansa
-päivä päivältä, tunti tunnilta, minuutti minuutilta tässä mustan
-harsovaatteen kotelossaan. Mikä hänestä tulisi, jos hänen sairas
-ruumisparkansa yhä muuttumistaan muuttuisi näin hänen sielunsa
-tuskien jatkuessa?
-
-Nämä ajatukset eivät enää jättäneet häntä, ne pilasivat häneltä
-kaiken, mistä hän olisi nauttinut, ne muuttivat suruksi kaiken, mistä
-hän olisi ollut iloinen, ne eivät jättäneet hänelle enää yhtään
-eheätä nautintoa, ei tyytyväisyyttä eikä iloa. Lakkaamatta värähteli
-hänessä tuskastunut tarve pudistaa harteiltaan tämä kurjuuden taakka,
-joka häntä lannisti, sillä ilman tätä ärsyttävää ahdistusta, hän
-olisi ollut niin onnellinen vielä, niin reipas ja hyvinvoipa! Hän
-tunsi omaavansa eloisan ja pirteän mielen, yhä nuoren sydämen ja
-olennon hehkun, joka alkaa elää, kyllästymättömän onnenhalun, vieläpä
-ahnaamman kuin ennen muinoin, ja kalvavan rakkauden tarpeen.
-
-Ja kas nyt, kaikki se, mikä oli hyvää, kaikki mikä oli suloista,
-ihanaa, runollista, mikä kaunistaa ja tekee elämämme rakkaaksi,
-se hävisi hänestä, koska hän oli vanhentunut! Kaikki oli lopussa!
-Hän huomasi kuitenkin itsessään vielä nuoren tytön helliä tunteita
-ja nuoren naisen intohimoisia tunnepurkauksia. Ei mikään ollut
-hänessä vanhentunut muu kuin hänen ruumiinsa, tuo kurja iho, tuo
-luiden peite, vähitellen haalistunut ja kulunut huonekalun puuosia
-verhoava verka. Tämä alituisen heikkenemisen ajatteleminen oli niin
-kiintynyt häneen, että se oli tullut melkein ruumiilliseksi kivuksi.
-Piintynyt päähänpisto oli synnyttänyt orvaskeden vanhenemisen
-aistimuksen, jatkuvan ja tajuttavan, aivan kuin kylmän ja lämmön
-aistimukset. Hän luuli todellakin tuntevansa aivan kuin epämääräistä
-syyhyä, ryppyjen vitkallista kehittymistä hänen otsallaan, poskien
-ja kurkun kudoksien veltostumista ja kaikkien niiden lukemattomien
-pikkupiirteiden lisääntymistä, jotka rypistävät väsynyttä ihoa.
-Aivan kuin hivuttavan taudin valtaan joutunut olento, jota alituinen
-kutku pakottaa raapimaan itseänsä, kreivitär huomatessaan ja
-pelätessään tätä kiitävän ajan hirvittävää ja hiljaista hävitystyötä
-sai mieleensä vastustamattoman tarpeen todeta sen peileistä. Ne
-kutsuivat häntä, ne houkuttelivat häntä, ne pakoittivat häntä
-tulemaan silmät jännittyneinä näkemään, uudestaan näkemään ja
-lakkaamatta uudestaan tuntemaan, koskemaan sormellaan, aivan kuin
-paremmin tullaksensa vakuutetuksi asiasta, tätä vuosien aiheuttamaa
-katoamatonta kulutusta. Alussa se oli vain aika-ajoittainen ajatus,
-joka ilmestyi joka kerta kun hän huomasi, joko kotonaan taikka
-muualla, tuon pelottavan lasin kiiltävän pinnan. Hän pysähtyi
-katukäytäville katsellakseen itseänsä puotien näyteikkunoista, hän
-oli kuin yhdellä kädellä kiinnitetty kaikkiin niihin lasilevyihin,
-joilla kauppiaat koristavat puotien julkisivuja. Tämä tuli taudiksi,
-kiduttavaksi vaivaksi. Hän kantoi taskussaan sievää, norsunluista
-riisijauherasiaa, pähkinänsuuruista, jonka kannen sisäpuoleen
-kätkeytyi pienenpieni peili, ja usein kävellessään hän piti sitä
-kädessään ja kohotti sitä silmiinsä päin.
-
-Kun hän istuutui lukemaan tai kirjoittamaan gobeliinisalongissaan,
-hänen ajatuksensa, jota hetkeksi oli kiinnittänyt tämä uusi
-askartelu, palasi kohta takaisin tähän ahdistavaan vaivaan. Hän
-taisteli vastaan, koetteli suunnata ajatuksensa muualle, saada
-muita ajatuksia, jatkaa työtänsä. Se oli turhaa, tämä ärsyttävä
-halu kiusasi häntä, ja kohta hänen kätensä jätti kirjan tahi kynän
-ja ojentautui vastustamattomin liikkein pientä peiliä kohti,
-jossa oli vanhasta hopeasta tehty varsi ja joka aina oli hänen
-kirjoituspöydällään. Tuossa soikeassa ja korkokuvilla koristetussa
-kehyksessä esiintyivät hänen koko kasvonsa kuin entisajan kasvot,
-kuin viime vuosisadan muotokuva, kuin ennen aikaan tai muinoin
-raikasvärisenä ollut pastellimaalaus, jonka aurinko oli himmentänyt.
-Sitten pitkän aikaa katseltuaan itseänsä hän asetti takaisin,
-väsynein liikkein, tuon pienen esineen pöydälle ja ponnisti voimiansa
-ryhtyäkseen uudestaan työhön, mutta hän ei ollut lukenut kuin pari
-sivua tai kirjoittanut parikymmentä riviä, kun katselemisen tarve
-syntyi hänessä uudestaan voittamattomana ja kiduttavana; ja hän
-ojensi uudestaan käsivartensa tarttuakseen jälleen peiliin.
-
-Tähän pieneen kiihoittavaan esineeseen oli hän nyt niin kiintynyt,
-ettei käsi voinut enää sitä jättää, hän käytti sitä joka hetki
-ottaessaan vastaan ystäviään, ja hermostui siihen määrin, että
-huudahti, vihasi sitä kuin elävää olentoa käännellen sitä käsissään.
-
-Eräänä päivänä tuskastuneena tähän taisteluun itsensä ja tuon
-lasipalasen välillä, hän heitti sen seinään, jotta se halkesi ja meni
-kappaleiksi.
-
-Mutta jonkun ajan kuluttua hänen miehensä, joka oli korjauttanut sen,
-antoi sen hänelle takaisin, kirkkaampana kuin koskaan ennen. Hänen
-täytyi ottaa se, kiittää ja alistua taas säilyttämään sitä.
-
-Joka ilta ja joka aamu huoneeseen sulkeutuneena ollessaan hän alkoi
-uudestaan tahtomattaan tätä hirvittävän ja hiljalleen tapahtuvan
-hävityksen pikkumaisen tarkkaa ja kärsivällistä tutkimista.
-
-Nukkumaan mentyään ei hän saanut unta, sytytti kynttilän ja loikoili
-silmät auki ajatellen, että unettomuudet ja murhe jouduttaisivat
-parantumattomasti kiitävän ajan hirvittävää työtä. Hän kuunteli yön
-äänettömyydessä kellon heilurin liikkeitä, joka näytti tikutuksellaan
-lausuvan yksitoikkoista ja säännöllistä: "Se kiitää, se kiitää,
-se kiitää," ja hänen sydäntänsä puristi sellainen kipu, että hän
-peittäen lakanalla suunsa huokaili epätoivosta.
-
-Ennen aikaan hän, niinkuin kaikki ihmiset, tunsi vuosien vierivän
-ja niiden tuovan mukanansa muutoksia. Niinkuin kaikki, oli hänkin
-itseksensä ajatellut joka talvi joka kevät ja joka kesä: "Olen paljon
-muuttunut viime vuodesta." Mutta kun hän aina oli kaunis, vaikka
-tämän kauneus oli vähän erilainen, niin ei se häntä huolestuttanut.
-Nyt yhtäkkiä sen sijaan, että olisi rauhallisesti todennut
-vuodenaikojen vitkallisen kulun, hän oivalsi ja käsitti hetkien
-kauhean nopean kiidon. Hänelle oli äkillisesti selvennyt tuo ajan
-ohi livahtaminen, tuo huomaamaton hetkien häipyminen, joka saattaa
-suunniltaan sitä ajatellessa, tuo loppumaton, lyhyiden, kiirehtivien
-sekuntien loppumaton ohirientäminen, joka nakertaa ihmisten ruumista
-ja elämää.
-
-Näiden onnettomien öiden jälkeen hän kyllä vaipui rauhallisempiin,
-pitkiin unenhorroksiin lämpimien lakanoiden keskellä, kun hänen
-kamarineitonsa aamuisin oli avannut ikkunaverhot ja sytyttänyt
-tulen loimuamaan pesään. Hän pysyi väsyneenä, uneliaana, olematta
-hereillä tai nukuksissa, ajatuksen horteessa, joka synnytti hänessä
-vaistomaisen ja hänen käsityksensä mukaan sallimuksen määräämän
-toivon, josta hankkivat valoa ja elonvoimaa viimeisiin päiviinsä
-saakka ihmisten sydän ja hymyily.
-
-Joka aamu nyt, heti vuoteesta noustuansa, hän tunsi itsensä valtaavan
-voimakkaan halun rukoilla Jumalaa, saada häneltä hiukan lievitystä ja
-lohdutusta.
-
-Hän polvistui silloin suuren tammisen Kristuksen kuvan eteen, jonka
-Olivier oli lahjoittanut ja joka oli taiteilijan sattumalta löytämä
-harvinainen taideteos; huulet suljettuina, rukoillen tuolla sielun
-äänellä, jolla ihminen puhuu itsellensä, hän kohotti jumalalliselle
-marttyyrille tuskallisen avunpyyntönsä. Hurmaantuneena kuulluksi ja
-autetuksi tulemisen tarpeesta, yksinkertaisena surussaan, niinkuin
-kaikki rukoilevat uskovaiset, hän ei voinut epäillä, ettei Jumala
-häntä kuulisi, ettei hän kiinnittäisi huomiota hänen pyyntöönsä ja
-ettei häntä liikuttaisi hänen vaivansa. Hän ei pyytänyt Jumalaa
-tekemään hänelle, mitä hän ei koskaan ollut tehnyt kenellekään,
-nimittäin antamaan hänen säilyttää kuolemaansa saakka viehätyksensä,
-viehkeytensä ja sulonsa, hän pyysi häneltä ainoastaan lepoa ja
-lykkäysaikaa. Täytyihän hänen vanheta, täytyihän hänenkin kuolla!
-Mutta miksi niin nopeasti? Naiset pysyvät kauan kauniina! Eikö Jumala
-voinut hänelle suoda sen suosion, että hän olisi yksi noista? Kuinka
-hyvä hän olisi silloin. Hän, joka oli kärsinyt niin paljon, jos
-Jumala jättäisi hänelle vain kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi vielä sen
-jäännöksen viehätysvoimaa, jota hän tarvitsi miellyttääkseen!
-
-Hän ei ollenkaan lausunut Jumalalle näitä asioita, vaan hän vaikeroi
-ne hänelle, hänen koko olentonsa sekavasti valittaessa hänelle
-vaivojaan.
-
-Sitten hän jälleen nousi, istuutui pukeutumispöytänsä ääreen, ja yhtä
-innokkain ajatuksen ponnistuksin, kuin rukoillessa hän käsitteli
-jauheita, tahtaita, liituja, huiskuja ja harjoja, jotka palauttivat
-hänelle kipsimäisen kauneuden, päivän kerrassaan kestävän ja sitten
-taas haihtuvan.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Bulevardilla soi kaikkien suussa kaksi nimeä: "Emma Helsson" ja
-"Montrosé". Mitä enemmän lähestyttiin oopperaa, sitä enemmän kuultiin
-niitä toistettavan. Suunnattoman suuret Morrissin patsaisiin liimatut
-ilmoitukset muuten lennättivät ne ihmisten silmiin, ja illan ilmassa
-väikkyi merkkitapauksen tunnelma.
-
-Tuo raskas rakennus, jota kutsutaan "musiikin kansallisakatemiaksi"
-kyykistyneenä mustan taivaan alle, näytti sen eteen kerääntyneelle
-yleisölle uhkeata ja vaaleata julkisivuansa ja pylväskäytävänsä
-marmoripatsaita, joita näkymättömät sähkövalolaitteet valaisivat kuin
-näyttämökoristeita.
-
-Torilla ratsastavat poliisit ohjasivat liikennettä, ja lukemattomia
-ajoneuvoja saapui kaikista Parisin kulmista näyttäen vilahdukselta
-eteenlaskettujen lasioviensa takaa heleänvärisiä pukuja ja kalpeita
-päitä.
-
-Suljetut kuorimattaan ja avonaiset vaunut asettuivat riviin
-varattuihin holvikaareihin ja pysähtyen muutamiksi hetkiksi laskivat
-maahan arvaamattoman kalleisiin turkisten, höyhenien ja pitsien
-reunustamiin iltaviittoihin puettuja hienoston naisia ja muita,
-kallisarvoinen ruumis jumalallisesti koristettuna.
-
-Pitkin kuuluisia oopperan rappuja näytti tapahtuvan kuin
-taikamaailman herääminen, niitä pitkin nousi lakkaamatta naisia,
-puettuina kuin kuningattaret, kaula ja korvat säteillen välkähtävistä
-jalokivistä, ja pitkä hame laahustaen portailla.
-
-Sali täyttyi aikaisin, sillä ei tahdottu menettää yhtään
-ääntä kuuluisien taiteilijoiden esityksistä; ja koko laajassa
-amfiteatterissa, katon komeasta kruunusta säteilevässä, loistavassa
-sähkövalossa, vilisi paikalleenasettuvia ihmisiä, kohisten kuin meren
-maininki, ja äänten hälinä täytti huoneen.
-
-Näyttämöaitiosta, jossa jo olivat herttuatar, Annette, kreivi,
-markiisi, Bertin ja herra de Musadieu, ei nähty muuta kuin kulissit,
-joissa ihmisiä jutteli, juoksi, huuteli: puseroon puettuja
-koneenkäyttäjiä, hännystakkipukuisia herroja ja erilaisissa puvuissa
-esiintyviä näyttelijöitä. Mutta suuren alaslasketun esiripun takaa
-kuultiin voimakasta ihmisjoukon hälinää ja pauhua, tunnettiin, että
-siellä oli paljon liikkuvia ja kovin kiihoittuneita olentoja, joiden
-levottomuus näytti läpäsevän verhon levitäkseen näyttämökoristeisiin.
-
-Esitettäisiin "Faust".
-
-Musadieu kertoi juttuja tämän teoksen ensimäisestä esityksestä
-Theater-Lyriquessä, silloisesta puolimenestyksestä ensimäisinä
-iltoina, joita seurasi loistava riemuvoitto, ensi esitysten
-näyttelijöistä, heidän tavastaan laulaa joka kappale. Annette,
-puoleksi kääntyneenä häneen päin kuunteli sillä ahnaalla ja nuorella
-uteliaisuudella, jolla suhtautui koko maailmaan, ja aika-ajoittain
-hän loi sulhaseensa, joka muutamien päivien perästä tulisi hänen
-mieheksensä, lempeä uhkuvan katseen. Hän rakasti tätä nyt niinkuin
-rakastavat yksinkertaiset sydämet, se on hän rakasti markiisissa
-tulevan ajan toiveitaan. Elämän ensimmäisten juhlien päihtymys ja
-hehkuva onnellisenaolemisen tarve, saivat hänet vavahtamaan ilosta ja
-odotuksesta.
-
-Ja Olivier, joka näki kaikki, joka tiesi kaikki, joka oli laskeutunut
-kaikki salaisen, voimattoman ja mustasukkaisen rakkauden asteet, aina
-inhimillisen kärsimyksen tulilieteen saakka, jossa ihmissydän tuntuu
-palaa räiskyvän kuin liha hiilillä, seisoi aition taustassa suunnaten
-kumpaankin heistä kuolemaantuomitun katseita.
-
-Kolme pientä iskua kuului, ja yhtäkkiä, orkesterin johtajan
-naputtaessa hiljalleen jousellaan nuottitelineeseen, pysähtyivät
-äkkiä kaikki liikkumiset, yskä ja mumina; sitten lyhyen ja
-täydellisen hiljaisuuden jälkeen kohosivat ensimmäiset johdannon
-tahdit, täyttivät salin, musiikin näkymättömin ja vastustamattomin
-mysteerioin, jotka leviävät läpi ruumiiden, hurmaavat hermot ja
-mielet runollisella ja aineellisella huumeella sekoittaen kirkkaaseen
-ilmaan, jota hengitetään, sointuvan aallon, jota kuunnellaan.
-
-Olivier istui aition takatuulilla tuskallisen liikutuksen vallassa,
-aivan kuin nämä soinnut olisivat koskettaneet hänen sydämensä haavoja.
-
-Mutta esiripun kohottua, hän nousi uudestaan seisomaan ja näki
-näyttämöllä esitettävän alkemistin työhuonetta sekä tohtori Faustin
-siellä mietiskelemässä.
-
-Jo parikymmentä kertaa hän oli kuullut tämän oopperan, jonka hän
-tunsi melkein ulkoa, ja hänen tarkkaavaisuutensa jätti kohta
-kappaleen sekä kiintyi saliin. Hän ei nähnyt siitä kuin pienen
-nurkan sen näyttämön kehyksen takaa, joka peitti hänen aitionsa,
-mutta tämä nurkka, joka ulottui aina permannolta paratiisiin, näytti
-hänelle kokonaisen ryhmän yleisöä, jossa hän tunsi monta päätä.
-Orkesterin läheisyydessä valkearusettisia herroja, jotka istuivat
-rivissä toistensa vieressä ja näyttivät kokoelmalta tuttavallisia
-kasvoja, -- maailmanmiehiä, taiteilijoita, sanomalehtimiehiä, --
-kaikkia niitä herrasmiehiä, jotka eivät koskaan olleet poissa sieltä,
-mihin koko hienosto menee. Parvekeaitioissa hän nimitti itsekseen
-ja merkitsi mielessään huomatut naiset. Kreivitär Lochrist, eräässä
-etunäyttämöaitiossa oli todellakin ihastuttava, samalla kun vähän
-kauempana muudan äsken naimisiin mennyt markiisitar d'Ebelin sai jo
-kiikarit kohoamaan aitiotansa kohti. "Kaunis alku," sanoi itsekseen
-Bertin.
-
-Kuunneltiin erittäin tarkkaavaisesti ilmeisen myötätuntoisesti tenori
-Montroséta, joka lauloi valituksia elämästä.
-
-Olivier ajatteli: "Miten mainiota lorua! Kas tuolla on Faust, tuo
-salaperäinen ja ylevä Faust, joka laulaa kauheata kaiken inhoa ja
-mitättömyyttä, ja tämä ihmisjoukko kysyy itsekseen levottomasti, onko
-Montrosén ääni muuttunut." -- Sitten hän kuunteli niinkuin toisetkin,
-ja libreton jokapäiväisten sanojen, takaa, musiikin läpi, joka
-herätti sielun pohjassa syviä sisäisiä havaintoja, hänelle selvisi
-jollain tavalla, mitenkä Goethe oli kuvitellut Faustin sydämen.
-
-Hän oli ennen aikaan lukenut tämän runoelman, jonka hän arvosteli
-hyvin kauniiksi, ilman että se häntä olisi suuresti liikuttanut, ja
-nyt yhtäkkiä hän aavisti sen pohjattoman syvyyden, sillä hänestä
-tuntui, että, sinä iltana, hän itse tuli Faustiksi.
-
-Vähän eteenpäin kumartuneena aition reunan yli Annette kuunteli hyvin
-tarkkaavaisesti; ja tyytyväisyyden muminaa alkoi kuulua yleisössä,
-sillä Montrosén ääni oli puhtaampi ja voimakkaampi kuin ennen!
-
-Bertin oli sulkenut silmänsä. Noin kuukauden ajan jo teki hän
-kaikesta, mitä näki, kaikesta, mitä tunsi, kaikesta mitä kohtasi
-elämässä, välittömästi jonkinlaisen lisäseikan rakkauteensa. Hän
-käytti kaikki ihmiset ja itsensäkin tämän piintyneen ajatuksen
-vaatimuksia tyydyttämään. Kaikki, mitä hän huomasi kaunista,
-harvinaista, kaikki, mitä hän kuvitteli viehättävää, sen hän tarjosi
-heti kohta mielessään pienelle ystävättärelleen, ja hänellä ei
-ollut enää yhtään ajatusta, jota hän ei olisi asettanut yhteyteen
-rakkautensa kanssa.
-
-Nyt hän kuunteli olemuksensa pohjassa Faustin valituksien kaikua;
-ja kuoleman halu kohosi hänessä, halu lopettaa nämä murheensa ja
-tämän loppumattoman lempensä koko kurjuus. Hän katseli Annetten
-hienoa profiilia ja näki markiisi de Farandalin, joka istui hänen
-takanaan, myöskin nuorta tyttöä katselevan! Hän tunsi itsensä
-vanhaksi, ikälopuksi, menneeksi mieheksi! Ah! kun ei ole enää mitään
-odotettavana, ei mitään toivottavana, kun ei ole edes oikeutta
-kaivata, kun tuntee itsensä säädystään syrjäytetyksi, hiljaisuuteen
-vetäytyneeksi, niinkuin yli-ikäinen valtionvirkamies, jonka virkaura
-on päättynyt, niin miten sietämättömästi se kiduttaa ihmistä.
-
-Käsientaputukset alkoivat kuulua, Montrosé vietti jo riemuvoittoansa.
-Ja Méphisto Labarrière ponnahti esiin maasta.
-
-Olivier, joka ei ollut koskaan ennen kuullut häntä tässä osassa,
-tuli uudestaan tarkkaavaiseksi. Muistellessaan bassoäänistä
-d'Aubinia, joka näytteli niin hyvin, sitten de Faurea, joka viehätti
-erinomaisella baritonillaan, hän tuli hetkeksi aikaa hajamieliseksi.
-
-Mutta sitten yhtäkkiä, muudan Montrosén laulama lause
-vastustamattomalla voimalla liikutti häntä sydämenpohjaan. Faust
-sanoi saatanalle:
-
-    Minä tahdon aarteen, mi sisältää kaikki,
-    tahdon nuoruuden.
-
-Ja tenori ilmestyi silkkipuserossaan, miekka kupeella,
-höyhenkoristeinen poimulakki päässä, hienona, nuoren ja kauniina
-oopperanäyttelijän teennäiseen tapaan.
-
-Äänten sorina kohosi. Näyttelijä esitti hyvin ja miellytti naisia.
-Olivier sitävastoin vavahti pettymyksestä, sillä Goethen draamallisen
-runoelman sydäntäsärkevä esiinloitsiminen häipyi tämän ulkonaisen
-muodon vaikutuksesta. Hänellä ei ollut enää silmiensä edessä muuta
-kuin taikanäytelmä, joka oli täynnä sieviä laulettuja palasia, ja
-eteviä näyttelijöitä, joiden ääntä hän vain kuuli. Tuo puseroonpuettu
-mies, tuo sievä juoksutusten laskettelija, joka näytteli reisiään ja
-ääntään, ei häntä miellyttänyt. Se ei ollut oikea vastustamaton ja
-synkkä ritari Faust, se, joka tulisi viettelemään Margareetan.
-
-Hän istuutui uudestaan ja tuo äsken kuulemansa lause palasi taas
-hänen mieleensä:
-
-Tahdon aarteen, mi sisältää kaikki, tahdon nuoruuden.
-
-Hän mutisi sitä hampaittensa välissä, hän hyräili sitä tuskallisesti
-sydämensä pohjasta ja silmät yhä kiinnitettyinä Annetten vaaleaan
-niskaan, joka pisti esiin, aition neliönmuotoiseen aukkoon, hän tunsi
-itsessään tämän toteutumattoman kaipuun koko katkeruuden.
-
-Mutta Montrosé oli juuri lopettanut ensimäisen näytöksen niin
-täydellisellä taidolla, että innostus puhkesi esiin. Useampia
-minuutteja kättentaputusten, jalkojentöminän ja hyvähuutojen melu
-vyöryi läpi salin kuin rajuilma. Nähtiin kaikissa aitioissa naisten
-taputtelevan hansikoituja käsiään, samalla kuin miehet seisoen heidän
-takanansa, huusivat, osoittaen myöskin suosiotaan.
-
-Esirippu putosi, ja kohosi kaksi kertaa, ilman että innostus
-laimeni. Kun sitten verho oli laskeutunut kolmannen kerran,
-eroittaen yleisöstä näyttämön ja sisäaitiot, herttuatar ja Annette
-jatkoivat vielä jonkun hetken käsiensä taputtamista, ja heitä kiitti
-erikoisesti tenori, lähettäen pienen, hillityn tervehdyksen.
-
--- Oi, hän näki meidät, sanoi Annette.
-
--- Mikä ihmeteltävä taiteilija.
-
-Ja Bertin, joka oli kumartunut eteenpäin, näki kiihtymyksen ja
-halveksimisen sekaisella tunteella suosiota saaneen näyttelijän
-häviävän kulissien väliin, käyden, vähän vetkutellen, sääri
-ojennettuna, käsi lanteilla, teatterisankarin vakiintuneessa
-asennossa.
-
-Alettiin puhua hänestä. Hänen menestyksensä aiheutti yhtä paljon
-melua kuin hänen kykynsä. Hän oli kulkenut kaikissa pääkaupungeissa,
-naiset olivat olleet haltioituneita häneen, ja kun he edeltäpäin
-tiesivät hänet vastustamattomaksi, heillä oli jo sydämentykytystä
-nähdessään hänen astuvan näyttämölle. Hän näytti muuten vähän
-välittävän, sanotaan, tästä tunteellisesta hourailusta ja tyytyi vain
-musikaalisiin voittoihin. Musadieu kertoi hyvin peitetyin sanoin
-Annetten vuoksi, tämän kauniin laulajan elämästä, ja herttuatar, joka
-oli hullaantunut häneen, ymmärsi ja hyväksyi kaikki mielettömyydet,
-mitä hän olisi voinut aiheuttaa, sillä niin viehättävänä, hienona,
-erinomaisena ja poikkeuksellisena taiteilijana hän piti tätä
-näyttelijää. Ja hän lopetti nauraen:
-
--- Muuten, mitenkä voi vastustaa tätä ääntä!
-
-Olivier suuttui ja oli katkera. Hän ei voinut käsittää, että
-voitaisiin mieltyä tähän teeskentelijään, tähän ihmistyyppien
-alituiseen esittämiseen, tyyppien, jommoisia ei ollenkaan ole,
-tähän haaveiltujen ihmisten kuviteltuun olennoimiseen, tähän yöllä
-esiintyvään ja kauniisti maalattuun puunukkeen, joka näyttelee
-kaikkia osia niin monena iltana.
-
--- Te kadehditte häntä, sanoi herttuatar. Te maailmanmiehet, ja
-taiteilijat, te olette kaikki vihoissanne näyttelijöille, koska
-heillä on enemmän menestystä kuin teillä.
-
-Sitten kääntyen Annetteen, hän virkkoi:
-
--- No, pienokainen, sinä, joka vasta astut elämään ja joka katselet
-tervein silmin, miten sinusta on tämä tenori?
-
-Annette vastasi vakuutetun näköisenä:
-
--- Minun mielestäni hän esiintyy erittäin hyvin.
-
-Kolme naputusta kuului, toisen näytöksen alkamisen merkkeinä, verho
-kohosi, ja markkinoiden esitys alkoi.
-
-Hellssonin esitys oli suurenmoinen. Hänenkin äänensä näytti
-laajentuneen entisestään ja hän tuntui käyttelevän sitä yhä
-täydellisemmällä varmuudella. Hän oli todellakin tullut suureksi,
-oivalliseksi ja erinomaiseksi laulajattareksi, jonka maine maailmassa
-kilpaili Bismarckin ja Lessepsin maineen kanssa.
-
-Kun Faust syöksyi häntä kohti, kun hän lausui Margaretalle lumoavalla
-äänellään nuo viehätystä uhkuvat sanat:
-
--- _Sallittehan, kaunis neitoseni, minun tarjota teille käsivarteni
-saattaakseni teitä_.
-
-Ja kun vaaleanverinen ja niin sievä ja niin liikuttava Margareta
-hänelle vastaa:
-
--- _En, hyvä herra, minä en ole neiti, enkä ole kaunis enkä minä
-tarvitse saattajaa, niin koko sali joutui kuohuksiin ja vavahteli
-äärettömästä mielihyvästä_.
-
-Esiinhuudot verhon laskeuduttua olivat kauhean voimakkaat ja Annette
-paukutteli käsiään niin kauan, että Bertiniä halutti tarttua niihin
-saadaksensa hänet lopettamaan. Hänen sydäntänsä kiersi nyt toinen
-vaiva. Hän ei puhunut ollenkaan väliaikana, sillä hän seurasi
-piintyneellä ajatuksellaan, joka oli tullut vihamieliseksi, kulissien
-väliin tuota inhoittavaa laulajaa, -- joka näin kovasti kiihoitti
-tätä lasta, -- aina hänen pukuhuoneeseensa saakka, jossa hän näki
-tämän vetävän valkeata väriä poskilleen.
-
-Sitten väliverho kohosi ja "puutarhanäytös" alkoi.
-
-Heti paikalla levisi jonkunlainen lemmenkuume saliin, sillä ei
-koskaan ollut tämä musiikki, joka ei näyttänyt olevan muuta kuin
-suudelmien henkäystä, tavannut kahta tällaista tulkitsijaa. Ne eivät
-olleet enää kaksi kuuluisaa näyttelijää Montrosé ja Helsson, ne oli
-kaksi ihanteellisen maailman oliota, tuskin kaksi oliota, vaan kaksi
-ääntä; rakastavan miehen ikuinen ääni; ja antautuvan naisen ikuinen
-ääni; he huokasivat yhdessä koko inhimillisen lemmen runouden.
-
-Kun Faust lauloi:
-
-_Anna minun, anna minun katsella kasvojasi_, niin oli hänen suustaan
-lähteneessä äänessä sellainen jumaloiminen, haltioitumisen ja
-rukoilemisen sointu, että todellakin rakkaudenkaipuu saattoi hetkeksi
-kaikki sydämet kuohumaan.
-
-Olivier muisteli, että hän oli itsekin hyräillyt tätä lausetta
-Roncièresin puistossa linnan ikkunoiden alla. Tähän saakka hän oli
-pitänyt sitä vähän jokapäiväisenä, ja nyt se tuli hänen suuhunsa kuin
-viimeinen intohimon huudahdus, viimeinen rukous, viimeinen toivo ja
-viimeinen armonosoitus, jota hän voi odottaa tässä elämässä.
-
-Sitten hän ei kuunnellut mitään, eikä kuullut enää mitään. Liian
-voimakas mustasukkaisuuden puuska raateli häntä, sillä hän oli juuri
-nähnyt Annetten vievän nenäliinan silmilleen.
-
-Hän itki! Siis hänen sydämensä heräsi, innostui, kiihtyi, hänen pieni
-naisen sydämensä, joka ei tietänyt vielä mitään. Tuolla, aivan hänen
-lähellään, ilman että Annette ajattelikaan häntä, nuorelle tytölle
-oli äkkiä selvinnyt millä tavalla rakkaus voi myllertää ihmisolennon,
-ja tämän selvenemisen ja tämän käsittämisen oli hänelle aiheuttanut
-tuo kurja, laulava teeskentelijä.
-
-Ah! Hän ei ollut enää ollenkaan suutuksissaan markiisi de
-Farandalille, tuolle tyhmyrille, joka ei ymmärtänyt mitään! Mutta
-kuinka hän inhosi tuota tiukkaan trikooseen puettua miestä, joka
-herätti tietoisuuden nuoren tytön sielussa.
-
-Häntä halutti syöksyä Annetten luo, niinkuin syöksytään kun
-pillastunut hevonen on ruhjomaisillaan ihmisen, tarttua hänen
-käsivarteensa, viedä pois hänet, laahata pois hänet, ja sanoa
-hänelle: "Lähtekäämme pois! lähtekäämme pois! Rukoilen teitä!"
-
-Kuinka Annette kuunteli, kuinka hän värähteli! Ja kuinka hän, Bertin
-kärsi! Hän oli jo usein kärsinyt näin, mutta ei näin julmasti. Hän
-muisteli itsekseen, sillä kaikki mustasukkaiset tuskat heräävät
-uudestaan aivankuin jälleen aukeavat haavat. Hän muisti nyt, että
-hän Roncièresissa palatessaan hautausmaalta tunsi ensimmäisen
-kerran Annetten luisuvan hänestä erilleen, ettei hänellä ollut
-mitään valtaa tähän nuoreen tyttöön, riippumattomaan, kuin nuori
-eläin. Mutta siellä, kun Annette kiihoitti häntä, jättäessään hänet
-poimiakseen kukkia, hän tunsi erittäinkin väkivaltaista halua
-pysähdyttää hänen hyppelemisensä, pidättää hänen ruumiinsa luonaan;
-nyt sitävastoin pakeni häneltä Annetten sielu, niin että sitä oli
-mahdoton siepata kiinni. Ah! Tätä, tätä kalvavaa ärsytystä, jota
-hän oli juuri tuntenut, sitä oli hän kokenut usein, kaikissa niissä
-pienissä kolhauksissa, joita ei voi tunnustaa, jotka näyttävät
-tuovan lakkaamattomia ruhjevammoja rakastaville sydämille. Hän
-muisteli kaikkia niitä vähäpätöisen mustasukkaisuuden kiusallisia
-vaikutelmia, joita hän sai vähitellen pitkin päiviä. Joka kerran
-kun Annette oli huomannut, ihaillut, rakastanut, halunnut jotakin,
-oli hän, Bertin, mustasukkainen huomaamattomalla tavalla kaikelle,
-mikä anasti nuoren tytön aikaa, katseita, huomiota, iloisuutta,
-hämmästystä ja kiintymystä, sillä kaikki se riisti hiukan Annettea
-häneltä. Hän oli ollut mustasukkainen kaikelle, mitä Annette teki
-ilman häntä, kaikelle mitä hän, Bertin, ei tietänyt, mustasukkainen
-hänen huvikävelylleen, hänen lukemalleen kirjallisuudelle, kaikelle,
-mikä näytti miellyttävän häntä, mustasukkainen eräälle upseerille,
-joka oli haavoittunut sankarina taistellessaan Afrikassa, ja
-josta Pariisi puhui viikon ajan, erään hyvin ylistetyn romaanin
-kirjoittajalle, tuntemattomalle runoilijalle, jota Annette ei
-ollut koskaan nähnyt, mutta jonka säkeitä Musadieu lausui ääneen,
-ja vihdoin kaikille ihmisille, joita ylistettiin Annetten kuullen
-vieläpä aivan jokapäiväisesti, sillä, kun rakastaa jotakin naista,
-ei voi kärsimättä sietää, että tämä ajatteleekaan edes toista miestä
-näennäisellä mielenkiinnolla. Sydämessä on käskevä tarve olla
-yksin maailmassa hänen silmiensä edessä. Tahdotaan, ettei hän näe,
-ettei hän tunne, ettei hän pidä arvossa ketään muuta kuin häntä.
-Heti paikalla, kun hän näyttää kääntyvän tarkastamaan jotakuta
-taikka tekemään tuttavuutta jonkun miehen kanssa, syöksytään hänen
-katseittensa eteen, ja jollei voi kokonaan kääntää tai suunnata niitä
-toisaalle päin, niin kärsitään sielun pohjaan saakka.
-
-Olivier kärsi näin katsellessaan tätä laulajaa, joka näytti
-levittävän lempeä oopperasaliin ja poimivan sitä sieltä, ja hän
-oli vihoissaan kaikille ihmisille tämän tenorin riemuvoitosta,
-naisille, jotka hän näki haltioituneina aitioissaan, miehille, noille
-houkkioille, jotka ylistivät tuota itserakasta narria.
-
-Hänkö taiteilija! Hän kutsui itseänsä taiteilijaksi, suureksi
-taiteilijaksi! Ja hänellä oli menestystä, tuolla ilveilijällä,
-joka kuitenkin tulkitsi vierasta ajatusta niin, että sen tekijä ei
-olisi sitä koskaan tuntenut. Ah! tämähän oli sitä maailman ihmisten
-oikeudenmukaisuutta ja älyä, näiden tietämättömien ja vaateliaiden
-taiteenharrastajien, joita varten työskentelevät kuolemaansa saakka
-inhimillisen taiteen mestarit. Bertin näki heidän paukuttelevan
-käsiään, huutavan ja hurmaantuvan, ja tuo entinen vihamielisyys,
-joka oli aina kiehunut hänen, nousukkaan, ylpeän sydämen pohjassa,
-äityi, tuli hurjaksi raivoksi näitä tyhmyreitä vastaan, jotka olivat
-mahtavia yksin syntyperänsä ja rahansa voimalla.
-
-Esityksen loppuun saakka hän oli vaiti, ajatustensa raatelemana,
-sitten, kun loppuinnostuksen myrsky oli laimentunut, hän tarjosi
-käsivartensa herttuattarelle, samalla kun markiisi otti Annetten
-käsivarren. He astuivat suuria portaita alas keskellä mies- ja
-naistulvaa, jonkunlaisessa, suurenmoisessa ja verkalleen vierivässä,
-paljaiden olkapäiden, uhkeiden hameiden ja mustien hännystakkipukujen
-jatkuvassa vesiputouksessa. Sitten herttuatar, nuori tyttö, hänen
-isänsä ja markiisi nousivat samoihin avonaisiin vaunuihin, ja Olivier
-Bertin jäi yksin Musadieun kanssa oopperatorille.
-
-Yhtäkkiä hän tunsi sydämessään eräänlaista kiintymystä tähän
-mieheen taikka pikemmin tuota luonnollista vetovoimaa, jonka huomaa
-omistavansa kaukaisessa maassa kohtaamaansa maanmieheen, sillä hän
-tunsi nyt itsensä yksinäiseksi tässä vieraassa, välinpitämättömässä,
-meluavassa väentungoksessa, sen sijaan että hän Musadieun kanssa
-vielä voi puhua Annettesta. Hän tarttui siis tämän käsipuoleen.
-
--- Tehän ette mene heti kotiinne, virkkoi hän. Ilma on kaunis,
-kävelkäämme hiukan.
-
--- Mielelläni.
-
-He menivät Madeleinelle päin keskellä tätä yöllä vaeltavaa
-ihmisjoukkoa, tuossa lyhyessä ja voimakkaassa keskiyön hälinässä,
-joka kuohuttaa bulevardeja teatterinäytösten loputtua.
-
-Musadieulla oli päässään tuhansia asioita, kaikki hänen sen päivän
-keskustelunaiheensa, jota Bertin kutsui hänen "ruokalistakseen," ja
-hän päästi sanatulvansa irralleen kahdesta tai kolmesta aiheesta,
-jotka häntä enimmän huvittivat. Maalari antoi hänen pauhata,
-kuuntelematta häntä, kulkien yhä hänen käsikoukussaan, varmana siitä,
-että kohta johtaisi hänet puhumaan Annettesta ja kulki näkemättä
-mitään ympärillään rakkautensa kahlehtimana. Hän astui, tuon
-mustasukkaisuuden kohtauksen uuvuttamana, joka oli murjonut häntä
-kuin korkeudesta maahan putoaminen, masentuneena siitä varmuudesta,
-ettei hänellä ollut enää mitään tekemistä maailmassa.
-
-Hän kärsisi näin yhä enemmän ja enemmän mitään odottamatta. Hän
-kulkisi näin läpi tyhjien päivien, toisen toisensa perästä, katsellen
-Annettea, joka eläisi kaukana, onnellisena, rakastettuna ja kai myös
-itsekin epäilemättä rakastaisi. Saisiko hän ehkä rakastajan! Kenties
-hänellä tulisi olemaan sellainen, niinkuin hänen äidilläänkin oli
-ollut. Taiteilija tunsi itsessään niin lukuisia, niin erilaisia ja
-pulmallisia kärsimyksen lähteitä, sellaisen onnettomuuksien tulvan,
-niin paljon sydänsuruja, joita ei voinut välttää, hän tunsi itsensä
-siihen määrin menneeksi mieheksi, siihen määrin joutuneensa tästä
-lähtien kuvittelemattomaan sieluntuskaan, ettei hän voinut edellyttää
-kenenkään kärsineen niin kuin hän. Hän ajatteli yhtäkkiä niiden
-runoilijoiden poikamaisuutta, jotka ovat keksineet Sisyphuksen
-hyödyttömän työn, Tantaluksen ainaisen janon, ja Prometheuksen
-kotkan raateleman sydämen. Oh! Jos he olisivat aavistaneet, jos he
-olisivat syvästi tutkineet vanhan miehen mieletöntä rakkautta nuoreen
-tyttöön, kuinka he olisivat ilmaisseet sellaisen olennon kauhean ja
-salaisen tuskan, jota ei voida enää rakastaa, hedelmättömän kaipuun
-kidutukset, ja kauheamman kuin korppikotkan, pienet, vaaleat kasvot,
-jotka repivät palasiksi vanhan sydämen.
-
-Musadieu puhui yhä ja Bertin keskeytti hänet mutisten melkein
-tahtomattaan piintyneen päähänpistonsa valtaamana:
-
--- Annette oli viehättävä tänä iltana.
-
--- Niin, oli kyllä, suloinen... Maalari lisäsi estääksensä Musadieuta
-jatkamasta katkaistua ajatustensa kulkua:
-
--- Hän oli sievempi kuin hänen äitinsä on koskaan ollut.
-
-Toinen hyväksyi hajamielisesti hokien useampia kertoja: "Kyllä, k...
-kyllä... kyllä..." ilman että hänen mielensä kiintyi erityisesti
-tähän uuteen ajatukseen.
-
-Olivier ponnisteli voimiaan saadakseen hänet siinä pysymään ja
-käyttäen oveluutta, kiinnittääkseen hänet siihen eräällä Musadieun
-mieliajatuksella, hän jatkoi:
-
--- Hänen salonkinsa tulee olemaan ensimmäisiä salonkeja Parisissa
-naimisiin mentyään.
-
-Tämä riitti, ja tuo hieno maailmanmies, vakuutettuna siitä, että hän
-oli kaunotaiteiden tarkastaja, ryhtyi taitavasti tarkastamaan sitä
-asemaa, joka markiisi de Farandalilla tulisi olemaan Ranskan hienossa
-seurapiirissä.
-
-Bertin kuunteli häntä ja oli jo näkevinään Annetten suuressa komeasti
-valaistussa salongissa naisten ja miesten ympäröimänä. Tämä näky
-vielä teki hänet mustasukkaiseksi.
-
-He kulkivat nyt Malesherbesin bulevardia. Kun he sivuuttivat
-Guilleroyn talon, kohotti maalari silmänsä. Hän näki ikkunaverhojen
-raosta, että huoneet olivat valaistuja. Hänessä heräsi epäluulo, että
-herttuatar ja hänen veljenpoikansa olivat ehkä kutsutut juomaan kupin
-teetä. Ja raivo närkästytti häntä ja aiheutti hänelle taas kovaa
-kärsimystä.
-
-Hän kulki yhä Musadieun käsipuoleen lujasti kiinni pusertuneena,
-vilkastutti toisinaan vastaväitteellään tämän mielipiteitä nuoresta
-tulevasta markiisittaresta. Tämä jokapäiväinen ääni, joka puhui
-tytöstä, sai hänen kuvansa väikkymään yössä heidän ympärillään.
-
-Kun he olivat saapuneet de Villiersin kadulle, maalarin oven eteen,
-kysyi Bertin: -- Astutteko sisään? -- En kiitos, on myöhäistä, menen
-nukkumaan.
-
--- No, tulkaa nyt puoleksi tunniksi, juttelemme vielä hiukan.
-
--- En. Todellakaan en. On liian myöhäistä.
-
-Ajatus saada jäädä yksin niiden iskujen jälkeen, joita hän oli
-kestänyt, täytti Olivierin sielun kauhulla. Kun hänellä oli joku
-mukanaan, niin pitäisi hän sen myöskin.
-
--- Tulkaahan, minä annan teidän valita harjoitelman, jonka olen
-tahtonut jo kauan tarjota teille.
-
-Musadieu, joka tiesi, että maalarit eivät aina ole anteliaalla
-tuulella, ja että lupauksia muistetaan vain hiukan aikaa, otti
-tilaisuudesta vaarin. Kaunotaiteidentarkastajana hän omisti
-taidekokoelman, joka oli valikoitu taitavasti.
-
--- Seuraan teitä, sanoi hän.
-
-He astuivat sisään.
-
-Kamaripalvelija, joka herätettiin, toi grogit; ja keskustelu
-kulkea kituutti jonkun aikaa kosketellen maalausta. Bertin näytti
-harjoitelmiaan pyytäen Musadieuta ottamaan sen, mikä häntä enimmän
-miellyttäisi; Musadieu epäröi, sillä häntä hämmensi kaasun valo, joka
-saattoi hänet erehtymään värisävyistä. Lopulta hän valitsi ryhmän
-pikku tyttöjä, jotka hyppivät nuoraa katukäytävällä; ja melkein heti
-paikalla hän tahtoi lähteä tiehensä vieden lahjan.
-
--- Minä annan sen toimittaa teille, sanoi maalari.
-
--- Ei, minä otan mieluummin sen mukaani ihaillakseni sitä tänä iltana
-ennen maatamenoani.
-
-Ei mikään voinut häntä pidättää, ja Olivier Bertin tapasi itsensä
-taas vielä kerran yksinään asunnossaan, tuossa muistojensa ja
-tuskallisen levottomuutensa vankilassa.
-
-Kun palvelija astui seuraavana aamuna huoneeseen tuoden teetä
-ja sanomalehden, löysi hän isäntänsä istumassa vuoteessaan niin
-kalpeana, että häntä pelotti.
-
--- Onko herra pahoinvoipa? sanoi hän.
-
--- Ei se ole mitään vaarallista, vähän päänkipua.
-
--- Eikö herra tahdo, että menen hakemaan jotakin.
-
--- En. Minkälainen ilma on?
-
--- Sataa vettä, herra.
-
--- Hyvä, se riittää.
-
-Asetettuansa tavalliselle pienelle pöydälle teetarjottimen ja päivän
-sanomalehdet, poistui palvelija.
-
-Olivier otti Figaron ja avasi sen. Pääkirjoitus oli nimeltään:
-"Nykyaikaista maalaustaidetta". Se sisälsi intomielisen neljän tai
-viiden nuoren maalarin ylistyksen, jotka olivat tosin lahjakkaita
-koloristeja, mutta liiottelivat tässä suhteessa aikaansaadakseen
-suurempaa vaikutusta, ja olivat esiintyvinään vallankumouksellisina
-ja nerokkaina taiteenuudistajina.
-
-Niinkuin kaikki vanhemmat, Bertinkin oli harmissaan näitä uusia
-tulokkaita vastaan, häntä ärsytti heidän pannaanjulistuksensa, hän
-vastusti heidän oppejansa. Hän ryhtyi siis lukemaan tätä kirjoitusta
-jo alusta alkaen vihan vallassa, josta nopeasti värähtelee
-hermostunut sydän, sitten, heittäen katseensa alemmaksi hän huomasi
-oman nimensä; ja nämä muutamat sanat lauseen lopussa iskivät häntä
-kuin nyrkillä keskelle rintaa: "Olivier Bertinin muodista joutunut
-taide..."
-
-Hän oli aina ollut hyvin herkkä arvostelulle ja herkkä ylistykselle,
-mutta syvemmässä tietoisuudessa hän huolimatta oikeutetusta
-turhamaisuudestaan, levottomuutensa vuoksi itsestään, jota hänen
-epäröimisensä aina olivat lisänneet, kärsi enemmän siitä, että
-hänen ansioitaan kiellettiin, kuin hän nautti siitä, että häntä
-ylistettiin. Ennen aikaan kuitenkin, hänen riemuvoittojensa
-aikana, ylistyssuitsutukset olivat olleet niin lukuisat, että ne
-saattoivat unhoittamaan neulanpistokset. Nyt sitävastoin kun yhä
-uusia taiteilijoita ja uusia ihailijoita lakkaamatta ilmaantui,
-tulivat onnittelut harvinaisemmiksi ja mustaaminen syyttävämmäksi.
-Hän huomasi itsensä sijoitetuksi vanhojen, lahjakkaiden maalarien
-joukkoon, joita nuoret eivät ollenkaan kohdelleet mestareina;
-ja kun hän oli yhtä älykäs, kuin tarkkanäköinen, niin kärsi hän
-nyt vähemmistäkin salavihjauksista, yhtäpaljon kuin suorista
-hyökkäyksistä. Ei koskaan kuitenkaan ollut mikään hänen
-taiteilijaylpeyteensä isketty haava näin vuotanut verta. Hän jäi
-istumaan läähättäen ja luki uudestaan kirjoituksen ymmärtääkseen sen
-pienimmätkin vivahdukset. He olivat heitetyt romukoppaan, muutamat
-hänen toverinsa ja hän, luontevasti herjattuina; ja hän nousi
-mutisten itsekseen näitä sanoja, jotka jäivät hänen huulilleen:
-"Olivier Bertinin muodista joutunut taide."
-
-Ei milloinkaan ollut tällainen surullisuus, tällainen mielenmasennus,
-tällainen kaiken lopun tunne, sekä fyysillisen että henkisen
-olemuksen lopun tunne, ollut syössyt häntä näin epätoivoiseen
-sielunmurheeseen. Hän jäi kokonaista kaksi tuntia nojatuoliin uunin
-eteen, jalat ojennettuina tulta kohti, omaamatta enää voimaa liikkua
-tai tehdä mitään. Lohdutuksen saamisen tarve syntyi hänessä, tarve
-saada puristaa hartaiden ystävien käsiä, nähdä uskollisia silmiä,
-hankkia itsellensä sääliviä, auttavia, helliviä, ystävällisiä sanoja.
-Hän lähti siis, kuten aina, kreivittären luo.
-
-Kun hän astui salonkiin, oli Annette yksin siellä, seisoen selkä
-käännettynä oveen päin, kirjoittaen nopeasti kirjeen osotetta.
-Pöydällä hänen vieressään oli avattuna Figaro. Bertin näki
-sanomalehden samaan aikaan kuin nuoren tytön ja joutui suunniltaan
-uskaltamatta astua eteenpäin. Oh! jos hän oli lukenut sen. Annette
-kääntyi ympäri ja omissa mietteissään, kiireissään, mieli täynnä
-naisen huolia, hän virkahti taiteilijalle:
-
--- Ah, hyvää päivää, herra maalari, suotte kai minulle anteeksi,
-että jätän teidät. Minulla on ompelija tuolla ylhäällä ja se vaatii
-minun läsnäoloani. Tehän ymmärrätte, ompelijatar, naimisiinmenemisen
-aikoina, se on tärkeä henkilö. Mutta minä lähetän teille äitini,
-joka puhelee ja keskustelee minun ompelijattareni kanssa. Jos minä
-tarvitsen äitiä, niin lähetän häntä hakemaan muutamaksi minuutiksi.
-
-Ja hän riensi pois juosten hiukan, näyttääkseen paremmin kiirettään.
-
-Tämä äkillinen lähtö, ilman yhtään sydämellistä sanaa, ilman yhtään
-hellää katsetta Olivierille, joka rakasti häntä niin suuresti... niin
-suuresti... jätti maalarin aivan ymmälle. Hänen silmänsä pysähtyi
-silloin uudestaan Figaroon ja hän ajatteli: "Hän on lukenut sen!
-minua pilkataan, minut kielletään. Hän ei enään usko minuun. Minä en
-ole enää mitään hänelle."
-
-Hän astui kaksi askelta sanomalehteä kohti, niinkuin astutaan
-vihamiehen luo antaakseen sille korvapuustin. Sitten hän sanoi
-itsekseen: "Ehkei hän kuitenkaan ollut lukenut sitä. Hänellä on
-tänäpäivänä niin paljon muuta miettimistä, mutta siitä puhutaan
-hänen läsnäollessaan tänä iltana, päivällispöydässä, ilman mitään
-epäilystä, ja hänessä herätetään halu lukea sitä!"
-
-Itsestään syntyneellä liikkeellä, melkein harkitsematta, hän oli
-ottanut lehden numeron, oli sulkenut sen, taivuttanut kokoon, ja
-pujahuttanut taskuunsa varkaan vikkelyydellä.
-
-Kreivitär astui huoneeseen. Heti nähtyänsä Olivierin kalman kalpeat
-ja vääntyneet kasvot hän arvasi, että tämä oli joutunut kärsimyksen
-äärimmäisille rajoille.
-
-Hän riensi nopeasti hänen luokseen, koko sieluparkansa täynnä
-hehkuvaa tunnetta, tuo sielu, joka myöskin oli niin raadeltu, joka
-samoin kuin hänen ruumiinsakin oli niin murjottu. Painaen kätensä
-hänen olkapäilleen, ja keskittäen katseensa hänen silmiensä pohjaan
-hän virkkoi Bertinille:
-
--- Oh, kuinka te olette onneton.
-
-Taiteilija ei enää kieltänyt tällä kertaa. Ja kurkku vavahdellen
-suonenvedon tapaisesti, hän sopersi:
-
--- Niin, olen... Niin, olen... Niin olen...
-
-Kreivitär tunsi, että taiteilija alkaisi itkeä, ja hän veti hänet
-salongin synkimpään soppeen, kahdelle nojatuolille, jotka olivat
-piilossa vanhasta silkistä tehdyn irtoseinän takana. Tänne he
-istuutuivat tämän kirjaillun, hienon muurin taa, myöskin sateisen
-päivän, harmaan varjon verhoamina.
-
-Kreivitär jatkoi, säälien häntä erittäin, ja itsekin tämän tuskan
-kovasti liikuttamana:
-
--- Olivier parkani, kuinka te kärsitte!
-
-Hän nojasi valkean päänsä ystävättärensä olkapäähän.
-
--- Enemmän kuin te luulettekaan, sanoi hän. Kreivitär kuiskasi niin
-surullisesti:
-
--- Oh! minä tiesin sen, minä olen tuntenut kaikki. Minä olen nähnyt
-sen syntyvän ja kasvavan.
-
-Bertin vastasi, niinkuin kreivitär olisi syyttänyt häntä:
-
--- Ei se ole minun vikani, Any.
-
--- Tiedän sen hyvin... Minä en moiti teitä mistään.
-
-Ja hiljaa, kääntyen hiukan, kreivitär painoi suunsa Olivierin
-silmään, josta hän löysi katkeran kyyneleen.
-
-Hän säpsähti, aivankuin hän olisi juonut epätoivon pisaran ja hoki
-useita kertoja:
-
--- Ah! ystävä parka... ystävä parka... ystävä parka! Sitten hetken
-vaiettuaan hän lisäsi:
-
--- Sehän on sydämiemme syy, jotka eivät ole vanhentuneet, minä tunnen
-omani niin eläväksi.
-
-Bertin koetti puhua eikä voinut, sillä nyyhkytykset tukehduttivat
-nyt häntä. Kreivitär kuunteli vasten hänen rintaansa kaikuvia
-läkähdyttäviä ääniä Bertinin povessa. Sitten itsekkään rakkauden
-tuskan uudestaan valtaamana, joka jo niin kauan oli häntä kalvanut,
-hän sanoi sillä raatelevalla äänensävyllä, jolla todetaan kauhea
-onnettomuus:
-
--- Jumalani! kuinka te rakastatte häntä.
-
-Taiteilija tunnusti vielä kerran:
-
--- Ah! niin, minä rakastan häntä. Kreivitär tuumi hetkisen ja jatkoi:
-
--- Te ette ole minua koskaan noin rakastanut, minua?
-
-Taiteilija ei kieltänyt ollenkaan, sillä hän eli nyt hetkeä, jolloin
-sanotaan koko totuus, ja hän kuiskasi:
-
--- En, olin silloin liian nuori!
-
-Kreivitär ällistyi.
-
--- Liian nuori. Miksi?
-
--- Koska elämä oli liian suloinen. Vasta meidän iässämme rakastetaan
-epätoivoisesti.
-
-Kreivitär kysyi:
-
--- Onko se, mitä te tunnette hänen läheisyydessään sen kaltaista,
-mitä te tunsitte minun läheisyydessäni.
-
--- On ja ei ole... Ja se on kuitenkin melkein sama asia. Minä olen
-rakastanut teitä, niin paljon kuin voi rakastaa naista. Häntä minä
-rakastan niinkuin teitä, koska hän on juuri te; mutta tämä rakkaus on
-tullut minulle joksikin vastustamattomaksi, hävittäväksi, lujemmaksi
-kuin kuolema. Minä olen samassa suhteessa siihen kuin palava talo
-tuleen!
-
-Kreivitär tunsi säälinsä laimentuvan mustasukkaisuuden puuskan
-vaikutuksesta ja muuttaen äänensä lohduttavaksi hän sanoi:
-
--- Ystävä parkani! Muutaman päivän perästä hän on naimisissa
-ja lähtee pois. Kun te ette häntä enää näe, niin te parannutte
-epäilemättä.
-
-Taiteilija pudisti päätään.
-
--- Oh, minä olen vallan hukassa!
-
--- Mutta ette suinkaan! ette suinkaan! ette suinkaan! Kolmeen
-kuukauteen te ette tule häntä näkemään. Se on riittävä. Teillehän on
-riittänyt kolme kuukautta rakastuaksenne häneen, enemmän kuin minuun,
-jonka te tunnette jo kaksitoista vuotta.
-
-Silloin Bertin rukoili häntä äärettömässä murheessaan.
-
--- Any, älkää hyljätkö minua!
-
--- Mitä voin minä tehdä, ystäväni!
-
--- Älkää jättäkö minua yksin.
-
--- Tulen teitä tervehtimään, niin usein kuin tahdotte.
-
--- Ei. Pitäkää minut täällä, niinpaljon kuin mahdollista.
-
--- Silloin te tulette olemaan hänen läheisyydessään.
-
--- Ja teidän.
-
--- Te ette saa nähdä häntä ennen hänen naimisiinmenoaan.
-
--- Oh! Any!
-
--- Tahi ainakin hyvin vähän.
-
--- Saanko minä jäädä tänne tänäiltana?
-
--- Ette, siinä tilassa, jossa olette. Teidän täytyy hakea
-virkistystä, mennä klubiin, teatteriin, minne tahansa, mutta te ette
-saa jäädä tänne.
-
--- Minä rukoilen teiltä sitä.
-
--- Ette, Olivier, se on mahdotonta. Ja sitäpaitsi minulla on
-päivällisillä ihmisiä, joiden läsnäolo vielä kiihoittaisi teitä.
-
--- Herttuatar ja hänkö?
-
--- Niin.
-
--- Mutta minähän vietin eilisen illan heidän kanssaan.
-
--- Puhukaa vielä siitä! Ja te voitte siitä hyvin tänään!
-
--- Minä lupaan olla rauhallinen.
-
--- Ei, se on mahdotonta.
-
--- Siis, minä menen pois.
-
--- Miksi teillä on niin kiire?
-
--- Tarvitsen liikuntoa.
-
--- Niinpä niin, kävelkää paljon, kävelkää yöhön saakka, väsyttäkää
-itsenne perinpohjaisesti ja sitten nukkukaa.
-
-Bertin oli noussut.
-
--- Hyvästi Any.
-
--- Hyvästi, rakas ystävä. Tulen huomenaamuna teitä tervehtimään.
-Tahdotteko, että teen suuren varomattomuuden niinkuin ennen, että
-olen syövinäni aamiaista täällä kello 12, ja että sitten syönkin
-teidän luonanne kello 1.15.
-
--- Kyllä, tahdonpa kernaasti, te olette hyvä.
-
--- Se johtuu siitä, että rakastan teitä!
-
--- Minäkin rakastan teitä!
-
--- Oh, älkää puhuko enää siitä!
-
--- Hyvästi, Any.
-
--- Hyvästi, rakas ystävä. Huomiseen!
-
--- Hyvästi.
-
-Bertin suuteli hänen käsiänsä, kerta toisensa perästä, sitten hänen
-ohimoitaan, sitten hänen huuliensa kulmaa. Nyt hänen silmänsä olivat
-kuivat ja hänen kasvoillaan oli päättävä ilme. Juuri lähtiessään hän
-tarttui kreivittäreen, sulki hänet kokonaan syliinsä ja asettaen
-suunsa hänen otsalleen, hän näytti juovan, hengittävän hänestä kaiken
-rakkauden, mitä tässä naisessa oli häneen. Ja hän poistui hyvin
-nopeasti kääntymättä ympäri. Kun kreivitär oli yksin, vaipui hän
-istuimelle ja nyyhkytti. Niin, hän olisi jäänyt siihen asemaan yöhön
-saakka, ellei Annette olisi tullut häntä hakemaan. Kreivitär vastasi
-hänelle, saadaksensa aikaa kuivata punaiset silmänsä: -- Minulla on
-hiukkasen kirjoitettavaa, lapseni. Mene sinä takaisin, minä tulen
-sinne muutaman silmänräpäyksen perästä.
-
-Iltaan saakka hänen piti askarrella Annetten kapioiden
-hankkimishommissa.
-
-Herttuatar ja hänen veljenpoikansa olivat Guilleroylla
-perhepäivällisillä.
-
-Oli juuri istuuduttu pöytään ja puhuttiin vielä eilisestä
-oopperaesityksestä, kun talon isäntä astui sisään tuoden kolme
-äärettömän suurta kukkakimppua.
-
-Rouva de Mortemain hämmästyi.
-
--- Hyvä Jumala, mitä se on?
-
-Annette huudahti:
-
--- Kukahan ne on lähettänyt.
-
-Äiti vastasi:
-
--- Olivier Bertin, epäilemättä.
-
-Hänen lähdöstään saakka kreivitär ajatteli häntä. Taiteilija oli
-näyttänyt hänestä niin synkältä, niin perin surulliselta, hän näki
-niin selvästi tämän onnettomuuden, josta hän ei päässyt ulos, hän
-tunsi itsessään niin kovasti tämän tuskan vastavaikutuksen, hän
-rakasti tätä miestä suuresti, niin hellästi, niin täydellisesti, että
-hänen sydämensä oli surullisten aavistusten järkyttämä.
-
-Noissa kolmessa kukkakimpussa oli todellakin kolme maalarin
-nimikorttia. Hän oli kirjoittanut jokaiseen lyijykynällä
-kreivittären, herttuattaren ja Annetten nimet.
-
-Rouva de Mortemain kysyi:
-
--- Onko ystävänne Bertin sairas? Minusta hän näytti eilen niin
-huonolta.
-
-Ja rouva de Guilleroy virkkoi:
-
--- Kyllä, hän huolestuttaa minua hiukan, vaikkei hän valitakkaan.
-
-Hänen miehensä lisäsi:
-
--- Oh! Hän tekee niinkuin mekin. Hän vanhenee. Vieläpä hän vanhenee
-lujasti tähän aikaan. Minä luulen muuten, että naimattomat miehet
-pikaisesti menehtyvät. Heidän luhistumisensa tapahtuu äkillisemmin
-kuin toisten. Hän on todellakin paljon muuttunut.
-
-Kreivitär huokasi:
-
--- Oh! Niin kai!
-
-Farandal lakkasi äkkiä kuiskailemasta Annetten kanssa sanoakseen:
-
--- Tämänaamuisessa Figarossa oli hänelle hyvin epäedullinen kirjoitus.
-
-Jokainen hyökkäys, jokainen arvostelu, jokainen vihjaus, joka oli
-epäedullinen Bertinin taiteilijamaineelle, saattoi kreivittären aivan
-suunniltaan.
-
--- Oh! hän virkkoi. Bertinin arvoisten miesten ei tarvitse välittää
-sellaisista törkeyksistä.
-
-Guilleroy hämmästyi:
-
--- Kas, Olivierille epäedullinen kirjoitus, mutta minä en ole sitä
-lukenut. Millä sivulla?
-
-Markiisi ilmoitti hänelle sen.
-
--- Ensimmäisellä, yläpäässä, otsikolla: "Nykyaikaista
-maalaustaidetta" ja edustaja lakkasi kummastelemasta:
-
--- Aivan oikein, minä en vaan lukenut sitä, koska oli kysymys
-maalaustaiteesta.
-
-Hymyiltiin, sillä kaikki tiesivät, että ulkopuolella politiikkaa ja
-maanviljelystä herra de Guilleroy ei ollut huvitettu paljon mistään.
-
-Sitten keskustelu läksi liitelemään toisiin aiheisiin, kunnes mentiin
-salonkiin juomaan kahvia.
-
-Kreivitär ei kuullut, vastasi tuskin, kokonaan huolestuneena
-siitä, mitä Olivier mahtoi tehdä. Missä hän oli? Missä oli syönyt
-päivällistä! Missä hän laahasikaan tällä hetkellä parantumatonta
-sydäntään! Hän tunsi nyt kirvelevää katumusta sen johdosta, että
-oli päästänyt hänet menemään, ettei ollut pitänyt häntä luonaan;
-ja hän arvasi hänen irtolaisena kuljeskelevan pitkin katuja, niin
-surullisena, yksinäisenä paeten murheensa taakkaa.
-
-Aina herttuattaren ja hänen veljenpoikansa lähtöhetkeen saakka hän
-ei puhunut enää mitään epämääräisten ja taikauskoisten aavistusten
-ahdistamana, sitten hän meni vuoteeseensa, lepäili siinä silmät auki
-pimeässä ajatellen häntä! Hyvin pitkä aika oli kulunut, kun hän kuuli
-talon ovikellon soivan. Hän hätkähti, istuutui, kuunteli. Toisen
-kerran väräjävä soitto kaikui yössä.
-
-Hän hyppäsi vuoteestaan ja painoi kaikin voimin sähkökelloa, jonka
-piti herättää hänen kamarineitonsa. Sitten kynttilä kädessä hän
-juoksi eteiseen.
-
-Oven läpi hän kysyi:
-
--- Kuka siellä? Tuntematon ääni vastasi:
-
--- Täällä olisi kirje.
-
--- Kirjekö? Keneltä?
-
--- Lääkäriltä.
-
--- Miltä lääkäriltä?
-
--- En tiedä, se koskee onnettomuustapausta.
-
-Enää epäröimättä kreivitär avasi oven ja näki edessään pika-ajurin
-vahakangaslakki päässä. Hänellä oli kädessään paperi, jonka hän
-ojensi kreivittärelle. Tämä luki: "Hyvin kiireellinen. Herra kreivi
-de Guilleroy --".
-
-Käsiala oli tuntematon.
-
--- Astukaa sisään, ystäväni, sanoi kreivitär; istuutukaa, ja
-odottakaa minua.
-
-Hänen miehensä huoneen edessä hänen sydämensä alkoi lyödä niin
-kovasti, ettei hän voinut huutaa häntä nimeltä. Hän kolkutti ovea
-kynttilän metallijalalla.
-
-Kreivi nukkui eikä kuullut.
-
-Silloin hän kärsimättömänä, hermostuneena potki ovea ja kuuli unisen
-äänen kysyvän:
-
--- Kuka siellä? Mitä kello?
-
-Kreivitär vastasi:
-
--- Minähän se olen. Minulla on teille annettavana kiireellinen kirje,
-jonka ajuri on tuonut, joku onnettomuus on tapahtunut.
-
-Kreivi sopersi vuoteen verhojen keskeltä:
-
--- Odottakaa, nousen. Tulen.
-
-Ja minuutin kuluttua hän näyttäytyi yöviitassaan. Samalla aikaa kuin
-hän juoksi myös paikalle kaksi palvelijaa, jotka kellonsoitto oli
-herättänyt. He olivat kauhistuneita ja aivan pyörällä, huomattuaan
-ruokasalissa vieraan istuvan tuolilla.
-
-Kreivi oli ottanut kirjeen ja käänteli sitä sormissaan:
-
--- Mitähän se on? Minä en arvaa.
-
-Kreivitär sanoi kuumeisena:
-
--- Mutta lukekaahan toki!
-
-Kreivi repi kotelon auki, oikasi paperin, päästi
-hämmästyksenhuudahduksen ja katseli sitten vaimoansa säikähtynein
-silmin.
-
--- Hyvä Jumala, mitä on tapahtunut, kysyi kreivitär. Herra de
-Guilleroy sopersi, sillä hän voi tuskin puhua, koska hänen mielensä
-oli niin kovin järkytetty.
-
--- Oh! mikä suuri onnettomuus... Suuri onnettomuus... Bertin on
-joutunut vaunujen alle.
-
-Kreivitär kirkasi:
-
--- Kuollutko!
-
--- Ei, ei, sanoi kreivi, katsokaa itse.
-
-Kreivitär tempasi hänen käsistään kirjeen, jota hän ojensi hänelle ja
-luki:
-
-    "Hyvä herra, suuri onnettomuus on tapahtunut. Ystävämme kuuluisan
-    taiteilijan on kaatanut kumoon omnibus, jonka pyörä kulki hänen
-    ruumiinsa yli. En voi vielä lausua varmaa ajatusta mahdollisista
-    seurauksista, sillä se voi olla vähemmän vakava, samoin kuin se
-    myöskin voi välittömästi tuottaa kuoleman. Herra Bertin pyytää
-    teitä hartaasti ja rukoilee rouva kreivitär Guilleroyta tulemaan
-    hänen luokseen heti. Toivon, hyvä herra, että rouva kreivitär
-    ja te tahdotte hyväntahtoisesti noudattaa yhteisen ystävämme
-    toivomusta, sillä hän voi olla lakannut elämästä ennen päivän
-    koittoa.
-
-                                              T:ri de Rivil".
-
-Kreivitär tuijotti mieheensä suurin, liikkumattomin, kauhun täyttämin
-silmin. Sitten hän yhtäkkiä sai aivan kuin sähköiskun, sellaisen
-rohkeuden puuskan, joka tekee naiset toisinaan kauhunhetkinä mitä
-uljaimmiksi olennoiksi.
-
-Kääntyen kamaripalvelijansa puoleen hän virkkoi:
-
--- Pian, tahdon pukeutua.
-
-Palvelija kysyi:
-
--- Minkä puvun tahtoo rouva kreivitär?
-
--- Yhdentekevä. Minkä haluatte. Kääntyen mieheensä hän virkkoi sitten:
-
--- Jacques, olkaa valmiina viidessä minuutissa. Palatessaan
-huoneeseensa mieli kuohuksissa, hän huomasi ajurin, joka yhä odotti
-ja sanoi tälle:
-
--- Teillähän on vaununne mukana?
-
--- Kyllä, rouva.
-
--- Se on hyvä, me käytämme sitä.
-
-Sitten hän juoksi huoneeseensa.
-
-Hurjana, hätäisin liikkein hän heitti ylleen, kiinnitti hakaset,
-soljet, solmi ja sitoi miten sattui vaatteensa, sitten peilin
-edessä kohotti päälaelle hiuksensa miten sormista läksi, katsellen,
-ajattelematta tällä kertaa sitä, kalpeita kasvojansa ja hurjana
-tuijottavia silmiään.
-
-Saatuaan vaipan harteilleen, hän syöksyi miehensä huoneustoon; tämä
-ei ollut vielä valmiina. Kreivitär laahasi hänet mukanaan.
-
--- Lähtekäämme, sanoi hän, ajatelkaahan toki, hän voi kuolla.
-
-Kreivi, joka oli suunniltaan, seurasi häntä kompastellen, hapuroiden
-jaloillaan pimeissä rapuissa, koettaen eroittaa portaita, ettei
-putoaisi.
-
-Lyhyt matka taiteilijan asuntoon ajettiin äänettöminä. Kreivitär
-vapisi niin kovasti, että hänen hampaansa kalisivat, ja hän
-näki vaunun ovesta sateenverhoamien kaasulamppujen kiitävän
-ohi. Katukäytävät kiilsivät, bulevardi oli autio, yö synkkä. He
-huomasivat, saapuessaan perille, maalarin oven jääneen auki ja
-ovenvartijan asunnon valaistuksi ja tyhjäksi.
-
-Portaiden yläpäässä, tohtori de Rivil, pieni, harmahtava, lyhyt,
-pyöreä, hyvin siisti, hyvin kohtelias, tuli heitä vastaan. Hän
-tervehti erittäin kohteliaasti kreivitärtä, sitten ojensi kätensä
-kreiville.
-
-Kreivitär kysyi häneltä huohottaen, aivankuin portaiden nouseminen
-olisi tyhjentänyt ilman hänen kurkustaan:
-
--- No, tohtori?
-
--- Niin, rouva, kreivitär, toivon, että se on vähemmän vakava, kuin
-olin luullut ensi hetkellä.
-
-Kreivitär huudahti:
-
--- Eihän hän vain kuole?
-
--- Ei. Ainakaan en usko sitä.
-
--- Vastaatteko te siitä.
-
--- En. Minä sanon vain, että toivon tässä olevan kysymyksessä
-tavallisen mahalaukun loukkauksen ilman sisäisiä vioittumia.
-
--- Mitä te kutsutte vioittumiksi?
-
--- Repeämiä.
-
--- Mitenkä tiedätte, ettei niitä ole?
-
--- Minä otaksun.
-
--- Ja jos niitä olisi?
-
--- Ooh, silloin se olisi vakavaa.
-
--- Ja hän voisi kuollakin?
-
--- Niin.
-
--- Hyvin nopeasti?
-
--- Hyvin nopeasti. Muutamassa minuutissa ja vieläpä muutamassa
-sekunnissa. Mutta rauhoittukaa rouva. Olen vakuutettu siitä, että hän
-on parantunut parissa viikossa.
-
-Kreivitär oli kuunnellut hyvin tarkkaavaisesti saadaksensa tietää
-kaikki, ymmärtääkseen kaikki. Hän jatkoi:
-
--- Mikä repeämä voisi olla?
-
--- Maksarepeämä esimerkiksi.
-
--- Olisiko se hyvin vaarallinen?
-
--- Kyllä... mutta minä tulisin yllätetyksi, jos nyt ilmaantuisi jokin
-muu tauti lisäksi. Menkäämme hänen luokseen. Se tekee hänelle hyvää,
-sillä hän odottaa teitä kovin kärsimättömänä.
-
-Mitä hän ensiksi näki astuessaan huoneeseen, oli kalpea pää valkealla
-pieluksella. Muutamat kynttilät ja lieden tuli valaisivat sitä,
-hahmoittelivat profiilin ja tekivät varjot huomattaviksi; ja näissä
-kalmankalpeissa kasvoissa kreivitär havaitsi kaksi silmää, jotka
-näkivät hänen tulevan.
-
-Koko hänen rohkeutensa, koko hänen tarmonsa, koko hänen
-päättäväisyytensä loppuivat, sillä niin paljon muistuttivat nämät
-sisäänpäin painuneet ja vääntyneet kasvot kuolevan kasvoja. Tämä
-mies, jonka hän oli äsken juuri nähnyt, oli muuttunut tuollaiseksi
-aaveeksi! Hän mutisi huuliensa välitse: "Oh, hyvä Jumala," ja alkoi
-kulkea häntä kohti kauhusta hytkähdellen.
-
-Bertin koetti hymyillä rauhoittaakseen häntä. Ja tämän yrityksen
-aiheuttama irvistys oli peloittava.
-
-Kreivitär! oli aivan lähellä vuodetta, hän asetti molemmat kätensä
-hiljaa Olivierin kädelle, joka oli suorana ruumiin vieressä, ja
-sopersi:
-
--- Oh! ystävä parkani!
-
--- Ei se ole mitään, sanoi tämä hiljaa liikuttamatta päätään.
-
-Kreivitär katseli häntä nyt epätoivoissaan tästä muutoksesta.
-Taiteilija oli niin kalpea, ettei hänellä näyttänyt olevan
-pisaraakaan verta ihonsa alla. Hänen ontot poskensa olivat kuin
-kasvojen sisäänpäin imemät, ja hänen silmänsä olivat myös niin
-painuneet, kun olisi joku lanka vetänyt niitä sinne päin.
-
-Sairas näki hyvin ystävättärensä kauhun ja huokasi:
-
--- Niin, minä olen somassa tilassa nyt.
-
-Kreivitär sanoi yhä häneen tuijottaen:
-
--- Kuinka tämä tapahtui?
-
-Bertin teki puhuakseen suuria ponnistuksia, ja hänen kasvonsa
-vavahtelivat tuon tuostakin hermostuneesta puistatuksesta.
-
--- Minä en katsellut ympärilleni... minä ajattelin muuta. Jotakin
-vallan muuta. Oh! niin... ja muudan omnibus kaasi minut kumoon ja
-kulki vatsani yli...
-
-Kuunnellessaan häntä kreivitär näki mielessään tapahtuman, ja sanoi
-yhä jatkuvan kauhun vallassa:
-
--- Vuosiko teistä paljon verta?
-
--- Ei. Minä vain hiukan ruhjouduin ja tulin kolhituksi.
-
-Kreivitär kysyi:
-
--- Missä se tapahtui?
-
-Bertin vastasi aivan hiljaa:
-
--- Enpä tiedä liioin, se oli hyvin kaukana.
-
-Lääkäri vieritti nojatuolin, johon kreivitär vaipui. Kreivi jäi
-seisomaan vuoteen jalkapäähään, hokien hampaittensa välistä:
-
--- Oh, ystävä parkani... ystävä parkani... mikä kauhea onnettomuus!
-
-Ja hän tunsi todellakin suurta surua, sillä hän piti paljon
-Olivierista.
-
-Kreivitär jatkoi:
-
--- Mutta missä se tapahtui?
-
-Lääkäri vastasi:
-
--- Minäkään en tiedä siitä kovin paljoa, taikka pikemmin en ymmärrä
-siitä mitään. Sanotaan sen tapahtuneen Gobelinien luona melkein
-ulkopuolella Parisia. Ainakin ajuri, joka toi hänet takaisin,
-vakuutti minulle ottaneensa hänet sen kaupunginosan apteekista, johon
-hänet oli viety kello 9 illalla.
-
-Sitten kääntyen Olivierin puoleen hän virkkoi:
-
--- Onko totta, että onnettomuus tapahtui Gobelinien luona?
-
-Bertin sulki silmänsä, aivan kuin muistellakseen, sitte kuiskasi:
-
--- En tiedä?
-
--- Mutta mihin te menitte?
-
--- En muista enää. Kuljin vaan eteenpäin.
-
-Vaikeroiva huokaus, jota ei enää voinut pidättää, pääsi kreivittären
-huulilta; sitten hetkisen huohotettuaan, jolloin häneltä muutaman
-sekunnin ajan hengitys tuntui salpautuvan, hän veti nenäliinan
-taskustaan, peitti sillä silmänsä ja alkoi hirveästi itkeä.
-
-Hän tiesi, hän arvasi! Jotakin sietämätöntä, masentavaa laskeutui
-nyt juuri hänen sydämelleen: omantunnontuskat siitä, ettei ollut
-säilyttänyt Olivieria luonaan, että oli ajanut hänet ulos, heittänyt
-kadulle, jossa hän oli joutunut murheensa hämmentämänä näiden
-ajoneuvojen alle.
-
-Bertin sanoi hänelle sillä soinnuttomalla äänellä, joka hänellä nyt
-oli:
-
--- Älkää itkekö, se raatelee minua.
-
-Tavattomalla tahdonponnistuksella kreivitär lakkasi nyyhkyttämästä,
-paljasti silmänsä, suuntasi ne häneen aivan suurina, rypistämättä
-hituistakaan kasvojaan, joilla kyyneleet yhä verkalleen valuivat.
-
-He katselivat toisiaan liikkumattomina molemmat, kädet yhdistettyinä
-vuodeliinalla. He katselivat toisiaan tietämättä enää, että siellä
-oli muita ihmisiä, ja heidän katseensa siirsi sydämestä toiseen
-yli-inhimillistä tunnetta.
-
-Heidän molempien mielessä heräsi nopeasti, mykkinä ja kaameina kaikki
-heidän entiset muistonsa, koko heidän lempensä, joka myöskin oli
-murskautunut, kaikki se, mitä he olivat tunteneet yhdessä, kaikki se,
-mikä oli yhdistänyt ja liittänyt heitä tässä elämässä toisiinsa siinä
-hurmiossa, joka heidät antoi toinen toisilleen.
-
-He katselivat toisiaan, ja toisilleen puhumisen tarve, tarve saada
-kuulla noita tuhansia heille läheisiä ja surullisia asioita, joita
-heillä oli vielä toisilleen sanottava, kohosi heidän huulilleen
-vastustamatta. Kreivitär tunsi, että hänen täytyy mistä hinnasta
-tahansa saada poistetuksi nuo kaksi miestä, jotka olivat hänen
-takanaan, että hänen täytyi keksiä keino, juoni, ajatus, hänen, joka
-oli neuvokas nainen. Ja hän alkoi ajatella silmät kiinnitettynä
-Olivieriin.
-
-Hänen miehensä ja tohtori keskustelivat hiljaisella äänellä. Oli
-kysymys siitä, miten sairasta oli hoidettava. Kääntäen päänsä sanoi
-kreivitär lääkärille:
-
--- Oletteko tuonut vartijan?
-
--- En, minä pidän parempana lähettää tänne sisäoppilaan, joka voi
-paremmin valvoa tilannetta.
-
--- Lähettäkää kumpikin. Ei koskaan voi olla liian varovainen.
-Voitteko lähettää ne vielä tänä yönä, sillä ajattelen, että te ette
-jää tänne aamuun saakka.
-
--- Niin, itse asiassa minä aijon mennä kotiin. Olen ollut täällä jo
-neljästä saakka.
-
--- Mutta kotiin palatessanne te lähetätte vartijan ja sisäoppilaan.
-
--- Se on jokseenkin vaikeaa keskellä yötä, mutta tahdon kuitenkin
-koettaa.
-
--- Täytyy. He ehken lupaavat, mutta he eivät tule.
-
--- Mieheni seuraa teitä ja tuo heidät, joko mielihyvällä taikka
-väkisin.
-
--- Ettehän te voi jäädä yksin tänne, rouva.
-
--- Minäkö... lausui kreivitär, aivankuin huudahtaen, äänensävyllä,
-joka ilmaisi uhmaa ja joka sisälsi närkästyneen vastalauseen
-kaikkea hänen tahtonsa vastustamista vastaan. Sitten hän esitti,
-niin määräävin sanoin, ettei niitä voinut vastustaa, tilanteen
-välttämättömyyden. Täytyi tunnin kuluessa saada paikalle sisäoppilas
-ja vartija kaikkien onnettomuuksien varalle. Saadaksensa ne oli
-heidät otettava vuoteesta ja tuotava tänne. Hänen miehensä yksin
-voi tehdä sen. Sillä aikaa jäisi hän sairaan luo, hän, jonka sekä
-velvollisuus että oikeus se oli. Hän täytti yksinkertaisesti vaan
-ystävättären ja vaimon tehtävän. Muuten hän tahtoi, että asia niin
-järjestettiin, eikä kukaan voisi häntä kehoittaa luopumaan tästä
-päätöksestä.
-
--- Hänen todistelunsa oli järkevä. Kaikkien täytyi myöntää se ja
-päätettiin seurata sitä.
-
-Kreivitär oli noussut kokonaan ajatellen näiden miesten lähtöä,
-haluten kiireesti tuntea heidän olevan poissa ja jäädä yksin. Nyt,
-ettei tekisi mitään taitamattomuuksia heidän poissaollessaan, hän
-kuunteli koettaen hyvin käsittää, säilyttää kaikki mielessään,
-olla mitään unhoittamatta lääkärien huomautuksista. Maalarin
-kamaripalvelija, joka seisoi hänen vieressään, kuunteli myöskin
-ja hänen takanansa tämän vaimo, keittäjätär, joka oli auttanut
-ensimäisiä siteitä pantaessa, osoitti päännyökkäyksin, samaten
-käsittäneensä. Kun kreivitär oli toistanut äänen aivan kuin läksyn,
-kaikki nämä ohjeet, hän kiirehti molempia miehiä lähtemään, toistaen
-miehelleen:
-
--- Palatkaa vain nopeasti, palatkaa nopeasti.
-
--- Minä vien teidät vaunuissani, sanoi lääkäri kreiville. Se kulettaa
-teidät takaisin nopeammin. Te tulette tänne ainakin tunnin kuluttua.
-
-Ennen lähtöä lääkäri tutki uudestaan kauan haavoittunutta, tullakseen
-vakuutetuksi siitä, että hänen tilansa pysyi tyydyttävänä.
-
-Guilleroy epäili vielä. Hän sanoi:
-
--- Ettehän vain pidä varomattomana sitä, mitä teemme?
-
--- En. Ei ole vaaraa. Hän tarvitsee vain lepoa ja rauhaa. Rouva de
-Guilleroy suvaitsee estää häntä puhumasta ja itse puhuu hänelle niin
-vähän, kuin mahdollista.
-
-Kreivitär tuli alakuloiseksi ja virkkoi:
-
--- Siis ei saa puhua hänelle?
-
--- Oh, ei rouva. Ottakaa nojatuoli ja pysykää hänen läheisyydessään.
-Hän ei tunne olevansa yksin ja voi siitä hyvin; mutta ei millään
-tavalla saa rasittaa häntä, ei antamalla hänen puhua, eikä edes
-ajatella. Minä tulen tänne kello 9 tienoilla aamulla. Hyvästi rouva!
-Saan kunnioittaen sanoa teille jäähyväiset.
-
-Hän läksi tervehtien kohteliaasti, kreivin seuraamana joka hoki:
-
--- Älkää olko huolissanne, rakkaani. Ennenkuin tunti on lopussa, olen
-takaisin ja te voitte palata kotiin.
-
-Heidän lähdettyään kreivitär kuuli alaoven paukahtavan kiinni, sitten
-vaunujen vierivän yhä kauemmaksi kadulla.
-
-Palvelija ja keittäjätär olivat jääneet vielä huoneeseen, odottaen
-määräyksiä. Kreivitär lähetti heidät pois:
-
--- Voitte poistua, sanoi hän heille, minä soitan, jos tarvitsen
-jotakin.
-
-He läksivät myöskin pois ja kreivitär jäi yksin sairaan luo.
-
-Hän oli tullut aivan hänen vuoteensa lähelle, ja asettaen molemmat
-kätensä tyynyn molemmille reunoille, tämän rakkaan pään molemmille
-puolille, hän kumartui katsellaksensa sitä, sitten hän kysyi, niin
-lähellä kasvoja, että hän näytti puhaltavan sanat hänen kasvoilleen:
-
--- Tekö itse heittäydyitte omnibussin alle? Bertin vastasi, koettaen
-yhä hymyillä:
-
--- En, se syöksyi minun päälleni.
-
--- Se ei ole totta, te heittäydyitte.
-
--- En, vakuutan teille, että vaunu syöksyi päälleni.
-
-Jonkun hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen, näiden hetkien, jolloin
-sielut näyttävät kietoutuneen katseisiin, kreivitär kuiskasi:
-
--- Oi, rakas, rakas, Olivierini. Ja kun ajattelen, että päästin
-teidät lähtemään, etten pitänyt teitä luonani.
-
-Sairas vastasi vakaumuksella:
-
--- Se olisi kuitenkin tapahtunut minulle ennemmin tai myöhemmin.
-
-He katselivat toisiansa vielä koettaen nähdä salaisimmat ajatuksensa.
-Bertin jatkoi:
-
--- En luule tästä toipuvani. Kärsin liiaksi.
-
-Kreivitär sopersi:
-
--- Te kärsitte kovin.
-
--- Oh, niin kovin!
-
-Kumartuen hiukan enemmän kreivitär hipaisi hänen otsaansa, sitten
-hänen poskiansa hitain, kevyin, ja hellin suudelmin, aivan kuin hän
-olisi hoidellut häntä. Hän kosketteli sairasta tuskin huuliensa
-päillä ja silloin kuului heikko hengähdyksen kuiske, jonka
-aikaansaavat lapset, jotka suutelevat. Ja se kesti kauan, hyvin
-kauan. Sairas otti vastaan tämän suloisten ja pienten hyväilyjen
-sateen, joka näytti häntä rauhoittavan, häntä virkistävän, sillä
-hänen vääntyneet kasvonsa vavahtelivat vähemmän kuin sitä ennen.
-
-Sitten Bertin sanoi:
-
--- Any?
-
-Kreivitär lakkasi suutelemasta kuullakseen.
-
--- Teidän täytyy antaa minulle lupaus.
-
--- Lupaan teille kaikki, mitä tahdotte.
-
--- Jollen ole kuollut ennen päivän tuloa, vannokaa minulle tuovanne
-tänne Annetten yhden kerran, ei muuta kuin yhden ainoan kerran.
-Niin mielelläni haluaisin, etten kuolisi jälleennäkemättä häntä...
-Ajatelkaahan että... huomenna... tähän aikaan... olen ehkä... olen
-epäilemättä sulkenut silmäni ainaiseksi ja etten minä enää tule
-näkemään koskaan... en teitä... enkä häntä...
-
-Kreivitär pysähdytti hänet, sydän raadeltuna:
-
--- Oh! vaietkaa... vaietkaa... kyllä, kyllä, lupaan hänet tuoda.
-
--- Te vannotte sen.
-
--- Minä vannon sen, ystäväni...
-
--- Mutta vaietkaa, älkää puhuko enää. Te aiheutatte minulle kauheata
-tuskaa, vaietkaa...
-
-Kaikki sairaan piirteet kouristuivat äkkiä kokoon; sittenkun tämän
-oli mennyt ohi, virkkoi hän:
-
--- Jos meillä ei ole enää kuin muutamia hetkiä ollaksemme yhdessä,
-niin älkäämme niitä ollenkaan menettäkö, käyttäkäämme niitä
-hyväksemme sanoaksemme toisillemme jäähyväiset. Olen teitä niin
-suuresti rakastanut. Kreivitär huokasi:
-
--- Ja minä... kuinka minä yhä rakastan teitä! Sairas sanoi vielä:
-
--- Minulla ei ole ollut onnea, kuin vain teidän kauttanne. Ainoastaan
-viimeiset päivät ovat olleet vaikeita... Se ei ole ollenkaan teidän
-vikanne... Ah! Any parka! Kuinka elämä välistä on surullista ja
-kuinka on vaikeata kuolla.
-
--- Vaietkaa, Olivier, rukoilen teiltä sitä. Sairas jatkoi
-kuuntelematta häntä:
-
--- Olisin ollut onnellinen ihminen, jos teillä ei olisi ollut tytärtä.
-
--- Vaietkaa!... hyvä Jumala! vaietkaa!
-
-Bertin näytti pikemmin ajattelevan kuin puhuvan.
-
--- Ah! se, joka on keksinyt tämän elämän, ja tehnyt ihmiset, on ollut
-hyvin sokea tai hyvin ilkeä.
-
--- Olivier, minä rukoilen teitä... jos koskaan olette rakastanut
-minua, vaietkaa, älkää puhuko enää niin.
-
-Sairas katseli kreivitärtä, joka oli kumartunut hänen ylitsensä, niin
-perin kalpeana itsekin, että hän näytti myöskin kuolevalta, ja hän
-vaikeni.
-
-Kreivitär istuutui silloin nojatuoliin aivan vuoteen viereen, ja otti
-uudestaan hänen kätensä, joka oli ojennettuna lakanalle.
-
--- Nyt minä kiellän teitä puhumasta, älkää liikahtako enää, ja
-ajatelkaa minua, niinkuin minä ajattelen teitä.
-
-Ja he alkoivat uudelleen katsella toisiansa liikkumattomana,
-liittyneinä toisiinsa, ruumiinsa polttavalla kosketuksella. Kreivitär
-puristi pienin nykähdyksin tuota kuumeista kättä, jota hän piti, ja
-sairas vastasi näihin tunteenilmauksiin sulkien hiukan sormiansa.
-Jokainen näistä puristuksista puhui heille jotakin, herätti eloon
-sirpaleen heidän loppunutta entisyyttään, liikahutti heidän
-muistissaan heidän lempensä seisahtuneita muistoja. Jokainen niistä
-oli kätketty kysymys, ja jokainen niistä oli salainen vastaus,
-surullisia kysymyksiä ja surullisia vastauksia, noita vanhan
-rakkauden "muistuuko mieleenne?"
-
-Heidän sielunsa kulkivat tässä sairauskohtauksessa, joka ehkä tulisi
-olemaan viimeinen, läpi heidän rakkautensa koko historian vuodet; ja
-huoneessa kuultiin vain tulen räiskettä.
-
-Sairas sanoi yhtäkkiä, aivan kuin havahtuen unesta, säpsähtäen
-pelosta:
-
--- Teidän kirjeenne!
-
-Kreivitär kysyi:
-
--- Mitä? Minun kirjeenikö?
-
--- Olisin voinut kuolla hävittämättä niitä.
-
-Kreivitär huudahti:
-
--- Oh! yhdentekevä! Tietäähän sen, että on kuitenkin kysymys siitä.
-Löydettäköön ne ja luettakoon, minä en välitä.
-
-Sairas vastasi:
-
--- Minä en tahdo. Nouskaa, avatkaa kirjoituspöytäni alalaatikko, se
-suuri, siellä ne ovat kaikki, kaikki. Täytyy ottaa ne ja heittää
-tuleen.
-
-Kreivitär ei hievahtanut ja jäi närkästyneeksi, aivankuin sairas
-olisi neuvonut suorittamaan jotakin raukkamaista tekoa.
-
-Sairas virkkoi yhä:
-
--- Any, minä rukoilen teitä. Jollette tee sitä, niin te tulette
-huolestuttamaan minua, hermostuttamaan ja raivostuttamaan minua.
-Ajatelkaa, että ne voisivat joutua kenenkä tahansa käsiin, jonkun
-notaarion, jonkun palvelijan taikka vaikkapa teidän miehenne. Minä en
-tahdo sitä.
-
-Kreivitär nousi, epäröi vielä ja toisti:
-
--- Ei, se on liian kovaa, se on liian julmaa. Minusta tuntuu, että te
-käskette minun polttamaan meidän sydämemme.
-
-Sairas rukoili, kasvot yhä tuskan vääntäminä.
-
-Nähdessään hänet noin kärsivänä, kreivitär alistui ja meni pöydän
-luo. Avatessaan laatikon hän huomasi sen olevan reunoja myöten
-täynnä kirjeitä, jotka paksuna joukkona olivat kasaantuneet toinen
-toisensa päälle; ja hän tunsi kaikilla kuorilla ne kaksi osoitteen
-riviä, jotka hän ennen oli niin usein kirjoittanut. Hän tunsi ne,
-nuo kaksi riviä -- miehen nimi ja kadun nimi -- yhtä hyvin kuin oman
-nimensä, yhtä hyvin kuin voidaan tuntea ne muutamat sanat, jotka ovat
-edustaneet elämässämme kaikkea toivoa ja kaikkea onnea. Hän katseli
-niitä, noita pieniä, neliönmuotoisia esineitä, jotka sisälsivät
-kaikki, mitä hän oli voinut sanoa rakkaudesta, kaikki, mitä hän
-oli voinut saada irti itsestään rakkautta antaakseen hänelle,
-kirjoittamalla hiukan musteella valkealle paperille.
-
-Sairas oli koettanut kääntää päätään pieluksella nähdäkseen
-kreivittären ja hän sanoi vielä kerran:
-
--- Polttakaa ne hyvin nopeasti.
-
-Silloin kreivitär otti niitä kaksi kourallista ja piti ne jonkun
-hetken käsissään. Se tuntui hänestä raskaalta, tuskalliselta, sekä
-elävältä että kuolleelta, sillä niin paljon oli siinä erilaisia
-asioita, tällä hetkellä loppuneita, niin suloisia, tunnettuja ja
-haaveiltuja. Se oli hänen sielunsa sielua, hänen sydämensä sydäntä,
-hänen rakastamansa olennon sisintä ydintä, jota hän juuri piti
-kädessään; ja hän muisti millä hurmiolla hän oli töherrellyt niistä
-joitakuita, miten haltioituneena, miten täynnä huumaavaa halua elää,
-jumaloida jotakin, ja sanoa se. Olivier toisti:
-
--- Polttakaa ne, polttakaa ne, Any! Molempien käsiensä liikkeellä
-kreivitär heitti pesään nuo kaksi paperipakettia, jotka hajaantuivat
-pudotessaan puiden päälle. Sitten hän tempasi toisia kirjeitä
-kirjoituspöydän laatikosta ja heitti ne päälle, sitten vielä
-toisia, nopein liikkein, kumartuen ja taas nousten ripeästi pian
-lopettaakseen tämän inhoittavan tehtävän.
-
-Kun uuni oli täynnä ja laatikko tyhjä, jäi hän seisomaan odottaen
-ja katsellen melkein tukehtunutta liekkiä, joka alkoi kiivetä
-kirjekuorivuoren molemmille syrjille. Se hyökkäsi niiden kimppuun
-sivuilta, kalvoi niiden kulmat, juoksi paperin reunoja pitkin,
-sammui, yltyi uudestaan, suureni. Kohta oli koko valkean pyramiidin
-ympärillä kirkas, voimakas tulivyö, joka täytti huoneen valolla ja
-tämä valo, joka valaisi tämän seisovan naisen ja makaavan miehen,
-se oli heidän palava rakkautensa, se oli heidän rakkautensa, joka
-muuttui tuhkaksi.
-
-Kreivitär kääntyi ja tämän loimuavan liekin valossa hän huomasi
-ystävänsä kumartuneena sängyssä, silmät hurjasti tuijottaen vuoteen
-reunalla.
-
-Sairas kysyi:
-
--- Onko kaikki siinä?
-
--- Kyllä on kaikki.
-
-Mutta ennenkuin kreivitär palasi hänen luokseen, hän loi tähän
-hävitykseen viimeisen katseen, ja paperijoukon pinnalla, joka jo
-puoleksi oli palanut ja joka käpristyi ja tuli mustaksi, hän näki
-virtaavan jotakin punaista. Olisi luullut, että se oli veren pisara.
-Ne näyttivät tulevan itse kirjeiden sydämestä, jokaisesta kirjeestä
-niinkuin haavasta, ja ne liukuivat hiljalleen liekkiä kohti jättäen
-purppuraisen jäljen.
-
-Kreivitär tunsi sielussaan aivankuin olisi kauhistunut jotakin
-yliluonnollista, ja hän peräytyi aivankuin olisi nähnyt tapettavan
-jotakuta, sitten hän ymmärsi yhtäkkiä, että hän oli nähnyt vain
-sinettien sulavan lakan.
-
-Silloin hän kääntyi uudestaan haavoittuneen puoleen ja kohottaen
-hiljaisesti hänen päätään, asetti sen varovaisesti keskelle tyynyä.
-Mutta sairas oli liikahtanut ja tuskat lisääntyivät. Hän läähätti
-nyt, ja kasvot kovien kärsimysten kouristamina hän ei näyttänyt enää
-tietävän, että hän voisi sanoa vielä jonkun sanan. Kreivitär kysyi
-vihdoin:
-
--- Te kärsitte kovasti? Sairas ei vastannut mitään.
-
-Kreivitär kumartui hänen puoleensa ja asetti yhden sormen hänen
-otsalleen pakoittaakseen hänen katsomaan. Bertin avasikin todella
-silmänsä, mielettömän näköiset, älyttömät silmänsä.
-
-Kreivitär toisti kauhistuneena:
-
--- Onko teillä kipuja?... Olivier, vastatkaa minulle. Tahdotteko että
-kutsun... tehkää ponnistus, sanokaa minulle jotakin:...
-
-Hän luuli kuulevansa sairaan sopertavan:
-
--- Tuokaa hänet... Te olette minulle vannonut.
-
-Sitten hän alkoi liikkua peitteen alla, ruumis alkoi kiemurrella,
-kasvot kouristuneina ja vääntyneinä.
-
-Kreivitär hoki:
-
--- Olivier, hyvä Jumala! Olivier, mikä teidän on? Tahdotteko, että
-kutsun...
-
-Sairas oli kuullut häntä tällä kertaa, sillä hän vastasi:
-
--- En... ei se ole mitään.
-
-Hän näytti todellakin rauhoittuvan, kärsivän vähemmän, vaipuvan
-uudestaan jonkinlaiseen uneliaaseen tylsyyteen. Toivoen että hän
-alkaisi nukkua, kreivitär istuutui uudestaan hänen vuoteensa viereen,
-tarttui hänen käteensä ja odotti. Sairas ei enää liikahtanut, leuka
-rinnalle painuneena, suu puoliavoinna lyhyen hengityksen vuoksi, joka
-näytti raapivan hänen kurkkuansa läpikulkiessaan. Hänen sormensa vain
-liikkuivat aika-ajoittain levottomina, vastoin hänen tahtoansa, ne
-nytkähtelivät hiljaa, niin että kreivitär tahtoi ruveta huutamaan.
-Ne eivät olleet enää noita pieniä, haluttuja puristuksia, jotka
-kertoivat väsyneiden huulien sijasta kaikki heidän sydämensä surut,
-ne olivat hiljentymättömiä suonenvetoja, jotka puhuivat vain ruumiin
-kauheista kivuista.
-
-Nyt kreivitär alkoi pelätä, hirveästi pelätä, ja hurja halu mennä
-pois, soittaa, kutsua ihmisiä, syntyi hänessä. Mutta hän ei
-uskaltanut hievahtaa, ollakseen häiritsemättä hänen lepoaan.
-
-Ajoneuvojen kaukainen kolina kadulla kuului läpi seinien ja kreivitär
-kuunteli, pysähtyikö pyörien rätinä oven eteen, tuliko hänen miehensä
-häntä vapauttamaan, päästämään hänet vihdoin tästä surullisesta
-kahdenolosta.
-
-Kun hän koitti vapauttaa kättänsä Olivierin kädestä, niin puristi
-tämä sitä päästäen voimakkaan huokauksen! Silloin kreivitär tyytyi
-odottamaan, ettei tekisi häntä levottomaksi.
-
-Tuli alkoi sammua liedessä kirjeiden mustan tuhkan alla. Molemmat
-kynttilät olivat loppuun palaneet, jokin huonekalu narahti.
-
-Asunnossa oli kaikki kuin mykkää, kaikki näytti kuolleelta, paitsi
-käytävässä korkea flaamilainen seinäkello, joka säännöllisesti löi
-tunnin, puolentunnin, ja neljännestunnin, lauloi yössä ajan kulkua,
-soittaen sitä vaihtelevin soinnuin.
-
-Kreivitär, joka pysyi liikkumattomana, tunsi sielussaan lisääntyvän
-sietämättömän kauhun. Kamalat mielikuvat ahdistivat häntä; pelottavat
-ajatukset sekottivat hänen mielensä, ja hän oli huomaavinaan, että
-Olivierin sormet kylmenivät hänen sormissaan. Oliko se totta? Ei,
-epäilemättä. Mistä oli sitten hänelle johtunut tämä selittämätön ja
-jäätävä kosketuksen aistimus? Hän nousi, aivan kauhusta mielettömänä,
-katsellakseen Bertinin kasvoja. Olivier lepäsi siinä tunteettomana,
-hengettömänä, välinpitämättömänä kaikesta kurjuudesta, yhtäkkiä
-ikuisen unhoituksen rauhoittamana.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Luja kuin kuolema, by Guy de Maupassant
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUJA KUIN KUOLEMA ***
-
-***** This file should be named 53237-8.txt or 53237-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/2/3/53237/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53237-8.zip b/old/53237-8.zip
deleted file mode 100644
index 0f4621c..0000000
--- a/old/53237-8.zip
+++ /dev/null