diff options
Diffstat (limited to 'old/53237-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/53237-8.txt | 10662 |
1 files changed, 0 insertions, 10662 deletions
diff --git a/old/53237-8.txt b/old/53237-8.txt deleted file mode 100644 index 3673c59..0000000 --- a/old/53237-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10662 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Luja kuin kuolema, by Guy de Maupassant - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Luja kuin kuolema - -Author: Guy de Maupassant - -Translator: G. G. Rominus - -Release Date: October 9, 2016 [EBook #53237] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUJA KUIN KUOLEMA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -LUJA KUIN KUOLEMA - -Kirj. - -Guy de Maupassant - - -Suom. G. G. Ronimus - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Ahjo, -1920. - - - - - - -ENSIMÄINEN OSA. - - - - -I. - - -Päivä paistoi taiteilijan avaraan työhuoneeseen avonaisesta -kattoikkunasta. Tämä oli suuri, loistava ja sininen valoneliö, kirkas -aukko sinitaivaan kaikuiseen äänettömyyteen, jossa lenteli kiireesti -lintuparvia. - -Mutta tuskin päästyään tuohon vakavasti sisustettuun ja verhoilla -varustettuun korkeaan huoneeseen, taivaan iloinen valo heikkeni, -lieventyi, vaimeni kankailla, hälveni vähitellen oviverhoissa, -valaisi tuskin pimeitä nurkkia, joissa yksin kultakehykset vain -leimahtivat liekkeihin kuin tulet. Rauha ja onni näyttivät tänne -kahlehdituilta, noiden taiteilijain asuntojen rauha, joissa -ihmissielu on työskennellyt. Näiden seinien sisässä, joissa ajatus -asuu, joissa se kiihkeästi liikkuu ja tyhjenee voimakkaissa -ponnistuksissa, näyttää kaikki väsyneeltä, lamautuneelta siitä asti -kuin se asettuu lepoon. Kaikki näyttää kuolleelta näiden voimaa -pursuavien elämänhetkien jälkeen; ja kaikki lepää, huonekalut, -kankaat, kuuluisien henkilöiden keskentekoiset muotokuvat -- -ikäänkuin koko asunto olisi kärsinyt mestarin väsymyksestä, olisi -raatanut hänen kanssaan, ottaen joka päivä osaa hänen aina uudestaan -alkaneeseen kamppailuunsa. Epämääräinen, raskas värin, terpentiinin -ja tupakan haju täytti huoneen, tarttuen mattoihin ja istuimiin; -ja mikään muu häly ei häirinnyt syvää hiljaisuutta kuin avonaisen -ikkunan ohi kiitävien pääskysten kimakat ja lyhyet kirkunat, ja -kattojen yli tuskin kuuluva Parisin sekava, pitkällinen melu. Ei -mikään muu hievahtanut kuin vain aika-ajoittain pieni, sininen -savupilvi, joka kohosi kattoa kohti sen paperossin jokaisesta -savutuprahduksesta, jonka Olivier Bertin, loikoen sohvallaan, -puhalteli verkalleen huuliensa välistä. - -Vaipuneena katselemaan kaukaista taivasta hän haki uuden taulun -aihetta. Mitä hän aikoi tehdä? Hän ei tietänyt siitä vielä -mitään. Hän ei ollut muuten mikään päättäväinen ja itsestään -varma taiteilija, vaan levoton, jonka häilyvä innostus epäröi -lakkaamatta taiteen kaikkien ilmaisumuotojen välillä. Vaikka -hän oli rikas ja kuuluisa sekä oli saanut osakseen kaikki -kunnianosoitukset, pysyi hän kuitenkin vielä elämänsä loppupuolella -miehenä, joka ei vielä tarkalleen tiedä, mitä ihannetta kohti -hän on kulkenut. Hän oli saanut valtion palkinnon Roomassa -opiskelua varten, hän oli perinnäistapojen puolustaja, ja monen -muun jälkeen suurien historiallisten tapausten esille loitsija; -sitten tullen uudenaikaisten suuntien kannattajaksi hän oli -maalannut eläimiä, ihmisiä klassillisin muistoin. Älykkäänä, -innostuneena, sitkeänä työntekijänä -- jolla ihanne aina vaihtui --- kiintyneenä taiteeseensa, jonka hän tunsi ihmeellisen hyvin, -oli hän saavuttanut kehittyneen hienon makunsa vuoksi huomattavan -hyvät tekotapaominaisuudet ja suuren taidon taipuvaisuuden, joka -osaksi johtui hänen epäröimisistään ja yrityksistään kaikissa -taidelajeissa. Ehkä myöskin ihmisten äkillinen ihastuminen -hänen hienoihin, erinomaisiin ja moitteettomiin teoksiinsa oli -vaikuttanut hänen luontoonsa estäen sitä olemasta sitä, miksi se -oikeastaan olisi voinut tulla. Loistavasta alkumenestyksestä alkaen -miellyttämisen halu aina hämmensi häntä ilman että hän itsekään -sitä huomasi, muodosteli salaisesti hänen elämänuraansa, heikensi -hänen vakaumuksiaan. Tämä miellyttämishalu esiintyi muutoin hänessä -kaikissa muodoissa ja oli vaikuttanut paljon hänen maineeseensa. - -Hänen rakastettava esiintymisensä, kaikki hänen elintapansa, hänen -huolenpitonsa omasta persoonastaan, hänen vanha voiman- ja notkeuden -maineensa miekkailijana ja ratsastajana olivat hänen kasvavaan -kuuluisuuteensa lisänneet koko joukon tunnettuja pikkuseikkoja. -Kleopatran, hänen ensimäisen taulunsa jälkeen, joka ensiksi teki -hänet kuuluisaksi, Parisi oli äkkiä hurmaantunut häneen, oli saanut -hänet omakseen, juhlinut häntä, ja hänestä oli pian tullut niitä -edustavien piirien loistavia taiteilijoita, joita tavataan Bois du -Boulognessa, joista salongit kiistelevät ja jotka akatemia ottaa -vastaan heidän nuoruudessaan. Hän oli astunut sinne valloittajana, -koko kaupungin hyväksymänä. - -Kohtalo oli näin johtanut häntä vanhuuden lähestymiseen asti -hemmoitellen ja hellitellen. - -Siis kauniin päivän vaikutuksen alaisena, jonka hän tunsi ulkona -auenneen täyteen kirkkauteensa, hän haki runollista aihetta. Muuten -hiukan paperossinsa ja aamiaisensa uuvuttamana hän haaveili, katse -ilmaan kohotettuna, tehden taivaan sineen nopeita hahmoluonnoksia, -viehättäviä naisia metsän lehtokujaan tai katukäytävälle, rakastavia -veden rannalle -- kaikenlaisia hienoja helliä kuvitelmia, joihin -hänen ajatuksensa halusi pukeutua. Vaihtuvia kuvia näyttäytyi -taivaalla, epämääräisinä ja muuttuvina hänen silmänsä kaunistamassa -harha-aistimuksessa; ja pääskyset, jotka piirtelivät avaruutta -lakkaamatta lentäen kuin ammutut nuolet, näyttivät tahtovan näitä -hävittää, pyyhkien niitä pois kuin kynänvedoilla. - -Hän ei löytänyt mitään. Kaikki nämä vilahduksella havaitut -hahmot muistuttivat jotakin, mitä hän jo oli tehnyt, kaikki -näyttäytyneet naiset olivat niiden tyttäriä tai sisaria, jotka hänen -taiteilijamielijohteensa oli synnyttänyt; ja vielä epäselvä pelko, -joka oli häntä vaivannut jo vuoden ajan, -- se pelko, että olisi -tyhjentynyt, että olisi käyttänyt aihevarastonsa loppuun, että olisi -saanut innoituksensa ehtymään, tuli yhä varmemmaksi nyt antaessaan -teoksiensa kulkea henkisen silmänsä ohi, nyt huomatessaan itsensä -kykenemättömäksi uudelleen kuvittelemaan mielessään ja keksimään -ennen tuntematonta. - -Hän nousi veltosti hakeakseen salkuistaan hyljättyjen aiheiden -joukosta jotakin, mikä herättäisi hänessä jonkun aatteen. - -Yhä puhallellen savua hän alkoi selailla luonnoksia, suunnitelmia, -piirustuksia, jotka hän säilytti suljettuina suureen vanhaan -kaappiin; sitten kohta kyllästyneenä näihin turhiin hakemisiin, mieli -jäsenien kankeuden muuttamana, hän heitti pois paperossin, vihelsi -säveltä, joka oli jokamiehen suussa, ja kumartui ottaakseen lattialta -ison voimistelupainon, joka oli jäänyt tuolin alle. - -Hän siirsi toisella kädellään syrjään esiripun. Tämän takaa -paljastui peili, jota hän käytti tyystin tarkastaakseen asentojen -täsmällisyyttä, todistaakseen perspektiivit oikeiksi, koetellakseen -totuutta. Nyt asettui hän suoraan peilin eteen ja teki liikkeitä -katsellen itseään peilistä. - -Hän oli ollut kuuluisa taiteilijoiden keskuudessa voimistaan ja -seuraelämässä kauneudestaan. Nyt ikä painoi häntä, teki raskaaksi. -Hän oli pitkä, leveäharteinen, täysirintainen, ja viime aikoina -oli hänen vatsansa alkanut kasvaa kuten vanhoilla voimistelijoilla -useinkin, vaikka hän joka päivä jatkoi miekkailemista ja ahkerasti -ratsasteli. Pää oli jäänyt huomattavaksi, yhtä kauniiksi kuin -ennenkin, vaikka erilaiseksi. Valkeat hiukset, sileät ja lyhyet, -tekivät vielä eloisammiksi hänen harmaiden tuuheiden kulmakarvojen -alta säkenöivät silmänsä. Hänen lyhyet viiksensä, vanhan sotilaan -viikset, olivat säilyneet melkein ruskeina ja antoivat hänen -kasvoilleen harvinaisen tarmon ja ylevyyden ilmeen. - -Seisten peilin edessä kantapäät yhdessä, ruumis suorana, hän antoi -noiden kahden valurautakuulan tehdä kaikki määrätyt liikkeet -vahvalihaksisen käsivartensa päässä, jonka rauhallista ja voimakasta -liikettä hän seurasi ihailevin katsein. Mutta yhtäkkiä peilin -taustassa, jossa kuvastui koko ateljee, esirippu liikahti, sitten -ilmestyi näkyviin naisen pää, ei muuta kuin pää, joka häntä katseli. - -Ääni hänen takanaan kysyi: - --- Onko täällä ketään? - -Hän vastasi: -- On kyllä -- kääntyen ympäri. Sitten heittäen -voimistelupainon matolle, hän riensi ovea kohti hiukan liioitellun -ketterästi. - -Nainen astui sisään vaaleassa puvussa. Käteltyään hän sanoi: - --- Te voimistelitte. - --- Niin, minä keikailin ja pöyhistelin ja annoin yllättää itseni. - -Nainen hymyili ja jatkoi: - --- Ovenvartijanne huone oli tyhjä, ja kun tiedän teidän olevan yksin -tähän aikaan, astuin sisään ilmoittamatta mitään tulostani. - -Bertin katseli häntä. - --- Peijakas, kuinka te olette kaunis. Mikä aistikkuus! - --- Niin, minulla on uusi puku. Onko se mielestänne sievä? - --- Ihastuttava, erittäin sopusointuinen. Ah, voidaanpa sanoa, että -nykyään on vivahdusaistia. - -Bertin kulki naisen ympäri, taputteli kangasta, muutteli sormiensa -päillä poimujen järjestystä kuten ihminen ainakin, joka ymmärtää -pukuasioita yhtä hyvin kuin ompelija, käytettyään koko elämänsä -ajan, taiteilijan ajatuksensa ja atleetin lihaksensa kuvatakseen -siveltimien hienolla sudilla vaihtelevia ja hienonhienoja muoteja, -tuodakseen ilmi naisen suloa, joka on suljettu ja kätketty -sametti- ja silkkivarustuksiin ja pitsien lumon alle. - -Vihdoin hän selitti: - --- Se on hyvin onnistunut. Se sopii teille erittäin mainiosti. - -Nainen antoi ihailla itseään, tyytyväisenä siihen, että oli sievä ja -miellytti taiteilijaa. - -Ei kovin nuorena, mutta vielä kauniina, ei kovin pitkäkasvuisena, -jotenkin rotevana, verevänä, kasvoissa tuo helakka väri, joka antaa -neljänkymmenen vuotisen iholle kypsyyden vivahduksen, hän näytti -olevan noita ruusuja, jotka puhkeavat puhkeamistaan uusiin kukkiin, -kunnes liiaksi kukkineina surkastuvat yhdessä tunnissa. - -Hän säilytti vaaleiden hiuksiensa alla noiden parisittarien pirteän -ja nuorekkaan sulon, jotka eivät vanhene, joilla on itsessään -hämmästyttävä elinvoima, tyhjentymätön vastustusvarasto, ja jotka -kaksikymmentä vuotta pysyvät samanlaisina, hävittämättöminä ja -voitonriemuisina, huolehtien ennen kaikkea ruumiistaan ja säästäen -terveyttään. - -Nainen kohotti harsoansa ja nurisi: - --- No, eikö minua suudellakaan? - --- Olen tupakoinut -- sanoi Bertin. - -Nainen virkkoi: -- Hyi. -- Sitten ojentaen huuliaan. Sitä pahempi. - -Ja heidän suunsa kohtasivat toisensa. - -Bertin otti pois hänen päivävarjonsa ja riisui häneltä -kevätkävelytakin ripein ja varmoin, tähän perhetemppuun tottunein -liikkein. Kun nainen sitten istuutui sohvalle, kysyi taiteilija -osanottavaisesti: - --- Miehenne voi hyvin? - --- Erittäin hyvin, hän puhunee kai juuri tällä hetkellä -edustajakamarissa. - --- Ah! mistä sitten? - --- Epäilemättä juurikkaista ja naurisöljystä, kuten aina. - -Hänen miehensä, kreivi de Guilleroy, Euren edustaja oli ottanut -erikoisalakseen kaikki maanviljelyskysymykset. - -Mutta huomattuaan eräässä nurkassa luonnoksen, jota hän ei tuntenut, -nainen kulki ateljeen poikki kysyen: - --- Mikäs tämä on? - --- Eräs pastellimaalaus, jonka olen aloittanut, ruhtinatar de -Pontèven kuva. - --- Te tiedätte -- sanoi kreivitär vakavasti, että jos te uudestaan -ryhdytte tekemään naisten muotokuvia, minä tulen sulkemaan teidän -ateljeenne. Tiedän liian hyvin, mihin se johtaa -- tuo työ. - --- Oh! virkkoi taiteilija, ei tehdä toista kertaa Anyn muotokuvaa. - --- Toivon sitä kernaasti. - -Hän tarkasteli aloitettua pastellia kuten nainen ainakin, joka -ymmärtää taidekysymyksiä. Hän eteni, lähestyi, suojasi silmiään -kädellään, haki paikan, josta luonnos oli parhaiten valaistu, sitten -hän selitti olevansa tyytyväinen siihen. - --- Se on aika hyvä. Teille onnistuu pastelli erittäin hyvin. - --- Niinkö arvelette? - --- Niin, se on arkaluontoista taidetta, jossa tarvitaan paljon -hienostunutta aistia. Se ei ole tehty maalaustaiteen tuhruksia varten. - -Jo kaksitoista vuotta oli kreivitär kiihoittanut Bertinin taipumusta -hienostuneeseen taiteeseen, vastustanut hänen palaamistaan -yksinkertaiseen todellisuuteen, ja ylhäisön hienoudenmietteillään hän -oli hellävaroin ajanut Bertiniä vähän maneerimaiseen ja teennäiseen -sulouden ihanteeseen. - -Kreivitär kysyi: - --- Minkälainen hän on, tuo ruhtinatar? - -Bertinin täytyi selittää tuhansia kaikenlaisia yksityisseikkoja, -joista naisten mustasukkainen ja kekseliäs uteliaisuus pitää, kulkien -vaatetushuomioista ja huomautuksista aina ajatuksiin hänen henkisistä -kyvyistään ja ominaisuuksistaan. - -Ja yhtäkkiä kreivitär kysyi: - --- Keimaileeko hän kanssanne? - -Bertin nauroi ja vannoi, ettei sellaista tapahtunut. Silloin -asettaen molemmat kätensä taiteilijan olkapäille, kreivitär katseli -häntä tarkasti silmiin. Kuulusteluninto saattoi väräjämään pyöreän -silmäterän sinisessä iriksessä, jossa oli tuskin huomattavia mustia -pilkkuja kuin kirjoitusmustetahroja. - -Kreivitär kuiskaili uudestaan: - --- Onko aivan totta, ettei hän keimaile? - --- Oh, on aivan totta. Kreivitär lisäsi: - --- Olen muuten rauhallinen. Te ette tule rakastamaan ketään muuta -kuin minua nyt. Toisiin nähden se on lopussa. On liian myöhäistä, -ystävä parkani. - -Bertiniä hipaisi tuo kevyt vilunväristys, joka koskettaa -vakaantuneessa iässä olevien ihmisten sydämiä, kun heille puhutaan -heidän iästään ja hän mutisi: - --- Tänään, huomenna, samoin kuin eilen, ei ole ollut eikä tule -olemaan ketään muuta minun elämässäni kuin te, Any. - -Kreivitär tarttui silloin hänen käsivarteensa ja kääntyen takaisin -sohvalle päin asetti hänet istumaan siihen viereensä. - --- Mitä te ajattelitte? - --- Haen taulun aihetta. - --- Mitä sitten? - --- En tiedä, koska haen. - --- Mitä olette tehnyt näinä päivinä? - -Bertinin täytyi kertoa hänelle keitä vieraita hänellä oli käynyt, -kaikki päivälliset ja illalliset, keskustelut ja juorut. Heitä -huvitti muuten molempia kaikki nämä ylhäisen seurapiirin mitättömät -perheasiat. Pienet kilpakosiskelut, tunnetut tai epäillyt suhteet, -tuhat kertaa toistetut ja tuhat kertaa kuullut arvostelut samoista -henkilöistä, samoista tapahtumista ja samoista mielipiteistä, -tempasivat mukanansa ja upottivat heidän henkensä siihen sekavaan -ja levottomaan virtaan, jota kutsutaan parisilaiselämäksi. Tuntien -kaikki ihmiset kaikissa seurapiireissä, Bertin taiteilijana, jolle -kaikki ovet olivat avoinna, kreivitär vanhoillisen edustajan komeana -vaimona, olivat harjaantuneet tuossa hienossa, jokapäiväisessä, -rakastettavan pahansuovassa, hyödyttömän henkevässä, yleisesti -suositussa ranskalaisen juttelun taidossa, joka tuottaa erikoisen ja -hyvin kadehditun maineen niille, joiden kieli helposti taipuu tähän -panettelevaan lörpöttelyyn. - --- Milloin tulette meille päivällisille? -- kysyi kreivitär äkkiä. - --- Milloin vain haluatte. Ilmoittakaa vastaanottopäivänne. - --- Perjantaina. Luokseni tulevat herttuatar de Mortemain, sekä -Carbelle't ja Musadieu juhlimaan pikku tyttäreni paluuta, joka -tapahtuu tänä iltana. Mutta älkää sanoko sitä kenellekään. Se on -salaisuus. - --- Oh, tietysti tulen. Olen ihastunut uudestaan tapaamaan Annetten. -En olekaan nähnyt häntä kolmeen vuoteen. - --- Niin, se on totta! Kolmeen vuoteen! Annette, jota ensin oli -kasvatettu Parisissa, vanhempiensa luona, oli tullut isoäitinsä, -rouva Paradinin, viimeisen ja intohimoisen hellyyden esineeksi. -Tämä melkein sokea vanha rouva asui koko vuoden vävynsä maatilalla, -Roncièresin hovissa, Euressä. Vähitellen vanhus oli pitänyt lapsen -yhä kauemmin luonaan, ja kun Guilleroyt viettivät melkein puolet -elämästään tällä tilalla, johon heitä kutsuivat kaikenlaiset edut -ja harrastukset -- sekä maanviljelys että vaaliasioita koskevat -- -niin lopulta ei tyttöstä kuin aika ajottain tuotu Parisiin. Hän -itse muuten piti vapaata ja liikkuvaa maaelämää luostarimaista -kaupunkilaiselämää parempana. - -Kolmeen vuoteen hän ei ollut tullut käymään Parisissa yhtään -kertaa, koska kreivitär mieluummin piti hänet sieltä kaukana, ettei -herättäisi hänessä toisenlaista elämänkäsitystä ja halua ennen -sitä aikaa, jolloin hän oli määrätty astumaan seuraelämään. Rouva -de Guilleroy oli hankkinut hänelle sinne maalle kaksi hyvin etevää -opettajatarta, ja kävi yhä useammin itse tervehtimässä äitiään ja -tyttöstään. Annetten oleskelu hovissa oli sitä paitsi käynyt melkein -tarpeelliseksi vanhan isoäidin siellä olon vuoksi. - -Ennen aikaa Olivier meni joka vuosi viettämään kuusi viikkoa tai -kaksi kuukautta Roncièressä, mutta kolmena viimeisenä vuonna oli -reumatismi vienyt hänet kaukaisiin kylpylaitoksiin, jotka olivat -siihen määrään elvyttäneet hänen rakkauttaan Parisiin, ettei hän enää -voinut jättää sitä sinne palattuaan. - -Nuoren tytön ei oikeastaan olisi pitänyt palata ennen kuin syksyllä, -mutta hänen isänsä oli yhtäkkiä suunnitellut hänelle avioliiton, ja -kutsui sen vuoksi hänet heti Parisiin, että hän tapaisi kohta sen, -jonka isä oli määrännyt hänelle sulhaseksi, markiisi de Forandelin. -Tämä tuuma oli muuten pidetty hyvin salassa ja ainoastaan Olivier -Bertinille oli kreivitär uskonut tämän salaisuuden. - -Niinpä Bertin kysyikin: - --- Siis miehenne ajatus on varmasti päätetty toteuttaa. - --- On, ja luulenpa, että se on onnellinen ajatus. Sitten he puhuivat -muista asioista. - -Kreivitär palasi maalaustaiteeseen ja tahtoi saada hänet tekemään -Kristuksen kuvan. Bertin vastusteli, arvellen niitä olevan jo kyllin -maailmassa; mutta kreivitär piti itsepäisesti puoliansa ja tuskastui. - --- Oi, jos minä osaisin piirustaa, näyttäisin teille ajatukseni; -se olisi hyvin uusi, hyvin rohkea. Kristusta otetaan juuri alas -ristiltä ja mies, joka on irroittanut hänen kätensä, päästää irti -koko yläruumiin. Se putoaa ja kaatuu ihmisjoukon päälle, joka -kohottaa käsivartensa ottaakseen sen vastaan ja kannattaakseen sitä. -Käsitättekö oikein? - -Kyllä, Bertin käsitti sen; pitipä hän aatetta omintakeisenakin, mutta -hän puolestaan oli innostunut vain uudenaikaiseen taiteeseen, ja kun -hänen ystävättärensä loikoi sohvalla, toinen jalka hienon kengän -peittämänä riippuen ilmassa, ja synnyttäen melkein läpinäkyvän sukan -läpi aistimuksen lihasta, hän huudahti: - --- Kuulkaahan, kas tuossa on jotain maalattavaa, kas siinä on elämää: -naisen jalka hameen reunassa! Siihen voi asettaa kaikkea: totuutta, -kaipuuta, runoutta. Ei mikään ole sirompaa, sievempää kuin naisen -jalka, ja mikä salaperäisyys sitten: tuon kankaan alle kätketty, -sinne hävinnyt ja aavisteltu sääri! - -Istuuduttuaan maahan turkkilaiseen tapaan hän tarttui kenkään ja -sieppasi sen pois, ja jalka, päästyään ulos nahkakotelostaan, liikkui -edestakaisin kuin pieni rauhaton eläin, joka on hämmästynyt siitä, -että se on päästetty vapaaksi. - -Bertin toisti: - --- Onpa se hieno, aivan erikoinen ja aineellinen, aineellisempi kuin -käsi. Näyttäkää kätenne, Any. - -Kreivittärellä oli pitkät hansikkaat, jotka ulottuivat kyynärpäähän -saakka. Riisuakseen niistä toisen, hän tarttui siihen yläreunasta -ja antoi sen liukua nopeasti käärien sitä nylettävän käärmeennahan -tavoin. Käsivarsi tuli esiin kalpeana, lihavana, pyöreänä ja -riisuttuna niin nopeasti, että se herätti täydellisen ja rohkean -alastomuuden ajatuksen. - -Sitten hän ojensi käden antaen sen riippua ranteen päässä. Sormukset -kimaltelivat hänen sormissaan; ja ruusunpunaiset kynnet, hyvin pitkät -ja hoikat näyttivät lemmenpihdeiltä, jotka olivat kasvaneet tämän -naisen kämmenen päähän. - -Olivier Bertin kosketteli kättä hellävaroin, yhä ihaillen sitä. Hän -pani nuo sormet liikkumaan kuin lihasta tehdyt leikkikalut ja sanoi: - --- Mikä lystikäs esine! Mikä lystikäs esine! Mikä soma pieni -ruumiinjäsen, älykäs ja taitava, joka toimittaa kaikkia mitä -halutaan: kirjoja, pitsejä, taloja, pyramiideja, vetureja, leivoksia, -tai hyväilyjä, joka on vielä sen paras tehtävä. - -Hän otti pois sormukset yksitellen, ja kun vihkimäsormus, sileä, -kultainen, putosi vuorostaan, hän jupisi hymyillen: - --- Laki. Tervehtikäämme. - --- Tyhmeliini, -- virkahti kreivitär hiukan pahastuneena. - -Bertinillä oli aina halu tehdä pilaa, tuo ranskalainen taipumus -liittää ivallinen muoto vakavimpiin tunteisiin; ja usein hän teki -kreivittären surulliseksi tahtomattaan, ja osaamatta käsittää -naisten tekemiä hienon hienoja eroituksia asioiden välillä ja -pystymättä vetämään pyhitettyjen alueiden rajoja, kuten hän itse -sanoi. Kreivitär suuttui erittäin joka kerta kuin taiteilija -puhui tuttavallisen lörpöttelevään tapaansa heidän niin kauan -jo kestäneestä suhteestaan, jonka Bertin vakuutti olevan -yhdeksännentoista vuosisadan rakkauden kauneimpana esimerkkinä. - --- Tehän viette meidät, minut ja Annetten vernissajaisiin -- eikö -niin? - --- Tietysti. - -Sitten kreivitär kyseli yhtä ja toista parhaista tauluista ensi -näyttelyssä, jonka avajaisten piti tapahtuman parin viikon kuluttua. - -Mutta yhtäkkiä, ehkä muistaen jonkun asian, jonka oli unhoittanut -toimittaa, hän virkkoi: - --- Kas niin, antakaas minulle kenkäni. Lähden pois. Bertin leikitteli -haaveksien kevyellä jalkineella käännellen ja väännellen sitä -hajamielisesti käsissään. - -Hän kumartui, suuteli jalkaa, joka näytti riippuvan hameen ja maton -välillä ja joka ei liikkunut, hiukan ilman kangistamana, sitten hän -asetti kengän siihen; rouva de Guilleroy nousi ja meni pöydän luo, -jossa oli huiskin haiskin papereita, avonaisia kirjeitä, vanhoja ja -vasta saapuneita mustetolpon vieressä, jossa vanha muste oli kuivunut. - -Hän tarkasteli kaikkea uteliain katsein, kosketteli lehtiä, kohotteli -niitä nähdäkseen niiden alle. - -Bertin lähestyi häntä sanoen: - --- Te aiotte sekoittaa minun epäjärjestystäni. Vastaamatta kreivitär -kysyi: - --- Kuka on se herra, joka tahtoo ostaa "Kylpeviä naisia." - --- Amerikkalainen, jota en tunne. - --- Oletteko sopineet "Katulaulajattaren" hinnasta? - --- Olen. Kymmenen tuhatta. - --- Siinä teitte oikein. Se oli kyllä sievä, mutta ei mikään -erikoinen. Hyvästi, rakas. - -Hän ojensi sitten poskensa, jota Bertin hipaisi rauhallisella -suutelolla ja katosi oviverhon taa sanottuaan puoliääneen: - --- Perjantaina kello kahdeksan. En tahdo, että saatatte minua kotiin. -Tiedätte sen hyvin. Hyvästi. - -Kreivittären lähdettyä Bertin sytytti ensin paperossin ja alkoi -sitten kävellä taas hitain askelin ateljeessaan. Koko tämän suhteen -menneisyys levisi hänen henkisten silmiensä eteen. Hän muisteli kauan -sitten hälvenneitä yksityiskohtia, haki niitä uudestaan esiin ja -asetti ne peräkkäin toistensa yhteyteen; häntä huvitti yksin ajella -takaa näitä muistoja. - -Hänen mieleensä johtui selvästi se aika, jolloin hän juuri oli -kohonnut tähdeksi taiteellisen Parisin taivaalle, jolloin maalarit -olivat anastaneet yleisön koko suosion ja kansoittivat kokonaisen -kaupunginosan komeat talot, jotka he olivat vallanneet muutamin -siveltimen vedoin. - -Bertin oli, palattuaan Roomasta vuonna 1864, ollut muutamia vuosia -ilman menestystä ja mainetta; sitten yhtäkkiä, v. 1868, hän asetti -näytteille "Kleopatransa" ja muutamien päivien kuluttua ylistivät -häntä pilviin saakka arvostelu ja yleisö. - -Vuonna 1872, sadon jälkeen, sittenkuin Henri Regnaultin kuolema -oli muodostunut hänen ammattitovereilleen jonkinlaiseksi maineen -astinlaudaksi, "Jocaste", rohkea aihe, siirsi Bertinin uskalikkojen -joukkoon, vaikka sen viisaasti omintakeinen tekotapa hankki sille -akateemikkojen hyväksymisen. Vuonna 1873 ensimäinen kunniaraha -asetti hänet ulkopuolelle kilpailun. Sen sai hän taulullaan -"Algerin juutalaisnainen," jonka hän toi mukanansa eräältä -matkalta Afrikkaan; ja Salian ruhtinattaren muotokuva vuonna -1874 aikaansai, että häntä hienossa maailmassa pidettiin aikansa -ensimäisenä muotokuvamaalaajana. Siitä hetkestä alkaen hän tuli -parisittaren ja parisittarien suosimaksi maalariksi, heidän sulonsa, -ruumiin muotojensa ja luontonsa taitavimmaksi ja nerokkaimmaksi -tulkitsijaksi. Muutamien kuukausien kuluttua kaikki Parisin -huomattavassa asemassa olevat naiset kilpailivat suosiosta saada -teettää muotokuvansa hänellä. Häntä oli vaikea saada suostumaan ja -hän otti suuren maksun työstään. - -Kun hän nyt näin oli muodissa ja teki vierailuja hienoon seurapiiriin -kuuluvana henkilönä, hän huomasi eräänä päivänä astuessaan herttuatar -de Mortemainin taloon täyteen surupukuun puetun nuoren naisen, joka -juuri läksi sieltä. Tämä kohtaus käytävässä huikaisi hänet kuin soma -sulouden ja hienostuneisuuden ilmestys. - -Kysyttyään hänen nimeään hän sai kuulla että henkilö oli kreivitär -de Guilleroy, normandilaisen maalaisaatelismiehen, agronoomin ja -kansanedustajan vaimo, että hän oli surupuvussa miehensä isän -kuoleman vuoksi ja että hän oli henkevä ja ihailtu ja että kaikki -hakivat hänen seuraansa. - -Hän sanoi heti, vielä tämän ilmestyksen vaikutuksen vallassa, joka -oli viehättänyt hänen taiteilijasilmäänsä: - --- Kas, siinäpä olisi yksi, jonka muotokuvan tekisin mielelläni. - -Nämä sanat toistettiin seuraavana päivänä nuorelle naiselle; ja -Bertin sai vielä samana iltana sinertävän, epämääräiseltä hajuvedeltä -tuoksuvan lipun, johon säännöllisen pienellä, hiukan vasemmalta -oikeaan nousevalla käsialalla oli kirjoitettu: - - "Arvoisa herra! - - -- Herttuatar de Mortemain lähtee juuri luotani ja vakuuttaa - minulle, että te olisitte halukas, minun hahmoni mallinanne, - tekemään yhden mestariteoksianne. Uskoisin sen hyvin mielelläni - teidän käytettäväksenne, jos olisin varma, ettette ole vain - laskenut leikkiä ja että te näette minussa jotain, joka voisi - tulla teidän kuvaamaksenne ja ihannoimaksenne. - - Uskokaa, arv. herra, minun kunnioittavimpiin tunteisiini. - - Anne de Guilleroy." - -Bertin vastasi kysyen, milloin hän voisi esittäytyä kreivittärelle, -ja hänet kutsuttiin aivan yksinkertaisesti aamiaiselle seuraavana -maanantaina. - -Kreivi de Guilleroy asui ensimäisessä kerroksessa bulevardi -Malhesherbes'n varrella suuressa ja loisteliaassa uudenaikaisessa -talossa. Kuljettuaan avaran, valkean ja kullanvärisen vierashuoneen -läpi, jossa oli puukehyksiset siniset silkkiverhot pyydettiin -taiteilijaa astumaan jonkinlaiseen naistenhuoneeseen, joka oli -verhottu Vatteaun tapaan, viimevuosisadan kirkkain ja sievistelevin -värein, hienoine vivahduksineen ja siroine aiheineen, jotka näyttivät -rakkaudesta haaveilevien työmiesten keksimiltä, piirustamilta ja -valmistamilta. - -Hän oli juuri istuutunut, kun kreivitär ilmestyi. Hän käveli niin -kevyesti, ettei Bertin ollut ollenkaan kuullut hänen tulemistaan -viereisen huoneen läpi, ja tämä hämmästyi senvuoksi nähdessään -yhtäkkiä rouva de Guilleroyn edessään. Kreivitär ojensi Bertinille -kätensä tuttavalliseen tapaan. - --- On siis totta -- virkkoi hän -, että tahdotte mielellänne tehdä -muotokuvani. - --- Olisin siitä hyvin onnellinen, arvoisa rouva. - -Hänen musta, tiukka pukunsa teki hänet hyvin solakaksi, aivan nuoren, -mutta kuitenkin vakavannäköiseksi, mikä oli ristiriidassa hänen -hymyilevän, vaaleiden hiuksien kokonaan valaiseman päänsä kanssa. -Kreivi astui huoneeseen pitäen kädestä pientä kuusivuotista tyttöä. - -Rouva de Guilleroy esitti: -- Mieheni. - -Hän oli lyhytkasvuinen, viiksetön mies, jonka posket olivat -sisäänpäin painuneet ja lyhyeksiajellun parransängen tummentamat. - -Hän oli hiukan papin tai näyttelijän näköinen, hänellä oli pitkät, -alas niskaan ulettuvat hiukset, kohteliaat tavat ja suun ympärillä -kaksi suurta kellonmuotoista poskilta leukaan laskeutuvaa ryppyä, -nähtävästi hänen ahkeran julkisuudessa puhumisensa uurtamat. - -Kreivi kiitti maalaria lukuisin kohteliain lausein, mikä ilmaisi -puhujaa. Jo kauan oli hänellä ollut halu teettää vaimonsa kuva, ja -varmasti olisi hän valinnut herra Olivier Bertinin, jollei olisi -pelännyt saavansa kieltävää vastausta, sillä hän tiesi, kuinka paljon -taiteilijaa ahdistettiin pyynnöillä. - -Sovittiin siis monin kohteliaisuuksin puolelta ja toiselta, että -kreivi seuraavasta päivästä alkaen toisi vaimonsa ateljeehen. Hän -tahtoi kuitenkin mielellään tietää -- täyden surupuvun vuoksi, jota -hänen vaimonsa käytti -- haluaisiko taiteilija mieluummin odottaa, -mutta Bertin selitti tahtovansa kankaalle siirtää ensiksi saamansa -vaikutelman ja tuon suuren vastakohdan: niin elävän, hienon ja -kultaisen tukan alla loistavan pään ja puvun kovin ankaran mustan -värin. - -Kreivitär tuli siis seuraavana päivänä miehineen ja seuraavina -päivinä pikku tyttönsä kanssa, joka asetettiin istumaan kuvakirjalla -täytetyn pöydän ääreen. - -Olivier Bertin osoittautui tapansa mukaan hyvin varovaiseksi. -Ylhäisön naiset tekivät hänet vähän levottomaksi, sillä hän ei -tuntenut heitä ollenkaan. Hän kuvitteli heitä samaan aikaan oveliksi -ja typeriksi, teeskentelijöiksi ja vaarallisiksi, turhanpäiväisiksi -ja haitallisiksi. Hänellä oli ollut puolihienoston naisten kanssa -lyhytaikaisia seikkailuja, joista hän sai kiittää mainettaan, -hauskaa luonnettaan, komeata atleetinvartaloaan ja tarmokasta, -tummaa ulkonäköään. Hän antoi siis näille naisille etusijan ja -rakasti heidän mukanaan vapaata käyttäytymistä ja lavertelua, -tottunut kun oli itsekin ateljee- ja kulissipiirien kevyihin, -lystikkäisiin ja iloisiin seurustelutapoihin. Hän kävi hienossa -maailmassa kunniansa vuoksi eikä sydämensä tähden, hän viihtyi siellä -turhamaisuudesta, otti siellä vastaan onnitteluja ja tilauksia, -esiintyi mahtaillen imartelevien kauniiden naisten edessä milloinkaan -heitä mielistelemättä. Kun hän ei ylhäisön naisten läheisyydessään -ollenkaan tohtinut laskea rohkeata pilaa tai käyttää voimakkaasti -höystettyjä sanoja, niin piti hän heitä turhankainoina ja hänellä -tunnustettiin yleensä olevan hieno käytös. Joka kerta kun joku heistä -oli tullut hänen luokseen kuvattavaksi, oli hän tuntenut, huolimatta -niistä yrityksistä, joita nainen teki häntä miellyttääkseen, tuon -rodun eriluontoisuuden, joka estää sekoittamasta taiteilijoita ja -hienostoa keskenään, vaikka he joutuvatkin tekemisiin toistensa -kanssa. Hymyilyjen ja ihailun takaa, mikä naisissa on aina hiukan -teennäistä, hän aavisti sellaisen olennon epäselvän henkisen -pidättyväisyyden, joka luulee olevansa parempaa ainesta. Siitä -johtui hänessä pieni ylpeyden vivahdus, kunnioittavammat, melkein -ylimieliset tavat, ja ruhtinaiden ja ruhtinattarien vertaisenaan -kohteleman nousukkaan teeskennellyn turhamaisuuden rinnalla miehen -itsetietoisuus, joka saa kiittää älyänsä samanlaisesta asemasta -kuin se, jonka toiset saavat syntymällään. Sanottiin hänestä hieman -kummastellen: "Hän on äärettömän hyvin kasvatettu!" Tämä kummastus, -joka häntä mairitteli, loukkasi häntä samalla, sillä se ilmaisi rajat. - -Maalarin tahallinen ja juhlallinen vakavuus vaivasi hiukan rouva de -Guilleroyta, joka ei keksinyt mitään sanottavaa tälle niin kylmälle -miehelle, jota pidettiin yleisesti henkevänä. - -Asetettuaan tyttärensä paikalleen, hän tuli istumaan aloitetun -luonnoksen vieressä olevaan nojatuoliin ja koetteli kaikin voimin -taiteilijan kehoituksen mukaan saada ilmettä kasvoihinsa. - -Neljännen istuntoerän puolivälissä Bertin lakkasi yhtäkkiä -maalaamasta ja kysyi: - --- Mikä teitä huvittaa enimmän elämässä? - -Kreivitär tuli hämilleen. - --- Enpä tiedä! Miksi tämä kysymys. - --- Tarvitsen noihin silmiin onnekasta ilmettä, enkä ole sitä vielä -nähnyt. - --- No hyvä, koettakaa saada minut puhumaan, pidän paljon -juttelemisesta. - --- Oletteko iloinen? - --- Hyvin iloinen. - --- Jutelkaamme, rouva. - -Bertin oli sanonut "jutelkaamme" hyvin vakavalla äänensävyllä; sitten -ryhtyen uudestaan maalaamaan, hän koetti keskustella muutamista -aiheista hakien jotain kohtaa, jossa heidän henkensä kohtaisivat -toisensa. He alkoivat vaihtamalla huomioitaan tuntemistaan -henkilöistä, sitten he puhuivat itsestään, mikä on hupaisin ja -mieltäkiinnittävin kaikista jutteluista. - -Seuraavana päivänä taas tavatessaan toisensa he tunsivat jo -vapaammin seurustelevansa keskenään, ja nähdessään miellyttävänsä -ja huvittavansa kreivitärtä, alkoi Bertin kertoa yksityisseikkoja -taiteilijaelämästään, tarinoiden vapaasti muistojaan -kuvittelurikkain, henkevin kääntein, mikä hänelle oli ominaista. - -Rouva de Guilleroyta, joka oli tottunut salonkikirjailijoiden -huolitellen laadittuihin hengentuotteisiin, hämmästytti tämä vähän -lystikäs lennokkuus, joka sanoi asiat suoraan valaisten niitä -ivalla, ja kohta hän vastasi samaan äänilajiin, hienon ja rohkean -viehättävästi. - -Viikossa kreivitär oli voittanut ja huumannut taiteilijan hyvällä -tuulellaan, suoruudellaan ja yksinkertaisuudellaan. Tämä oli -kokonaan unhoittanut ennakkoluulonsa hienoston naisia kohtaan, ja -olisi mielellään vakuuttanut, että heissä yksin on viehätysvoimaa -ja eloisuutta. Yhä jatkaen työtään seisoen kankaan edessä, -välistä taas peräytyen siitä muutamia askeleita ja uudestaan sitä -lähestyen taistelevan miehen liikkein, Bertin antoi tuttavallisten -ajatustensa soljua, aivan kuin hän olisi tuntenut jo kauan tämän -sievän, vaaleaverisen ja mustapukuisen naisen, auringon ja surun -yhdistelmän, joka istui hänen edessään, joka nauroi kuunnellessaan -häntä ja vastasi hänelle niin vilkkaasti, että joka hetki menetti -istunta-asentonsa. - -Milloin Bertin eteni hänestä, sulki yhden silmänsä, kumartui -havaitakseen paremmin mallinsa sen kokonaisuudessa, milloin hän -lähestyi sitä aivan liki pannakseen muistiinsa sen kasvojen pienimmät -vivahdukset, nopeimmin vaihtuvat ilmeet, ja voidakseen siepata sekä -ilmaista sen, mitä naisen kasvoissa on muuta kuin ulkonäköä, siinä -ilmenevän ihanteellisen kauneuden, tuon jonkinlaisen käsittämättömän -heijastuksen, tuon jokaiselle naiselle ominaisen sisimmän ja -peloittavan sulon, mikä vaikuttaa, että toinen mies mielettömästi -häneen rakastuu, toinen ei. Eräänä iltapäivänä pikku tyttö asettui -seisomaan kankaan eteen ja kysyi lapsen suurella vakavuudella: - --- Sehän on äiti, eikö olekin? - -Maalari otti hänet syliinsä suudellakseen häntä, sillä tämä lapsen -luonnollinen tunnustus hänen teoksensa yhdennäköisyydestä mairitteli -häntä. - -Toisena päivänä, kun tyttönen näytti hyvin rauhalliselta, kuultiin -hänen yhtäkkiä selittävän hiljaisella surullisella äänellä: - --- Äiti; minun on ikävä. - -Ja maalaria liikutti siihen määrin tämä ensimmäinen valitus, että -hän seuraavana päivänä tuotatti ateljeehen kokonaisen varaston -leikkikaluja. - -Pikku Annette asetti ne hämmästyneenä, tyytyväisenä ja aina -harkitsevana -- varsin huolellisesti järjestykseen ottaakseen ne -esille toisen toisensa jälkeen hetken halun mukaan. Tämän lahjan -saamisesta asti hän piti maalarista niinkuin lapset pitävät, tuolla -eläimellisellä ja hyväilevällä ystävyydellä, joka tekee heidät niin -kilteiksi ja rakastettaviksi. - -Rouva de Guilleroy mieltyi mallina istumiseen. Hän oli kovin joutilas -sinä talvena, kun hänellä oli suruaika; koska siis hän ei voinut -ottaa osaa seuraelämään eikä juhliin, sulki hän tähän ateljeehen koko -elämänsä huolet. - -Hän kohosi hienon maailman ylimpiin piireihin, häntä haluttiin -kaikkialle varsinkin sen vuoksi, että hän oli sievä ja henkevä, ja -hän näki monen miehen mielistelevän itseään kadottamatta ainoatakaan -kertaa sydämensä rauhaa, sydämen, joka oli yhtä järkevä kuin hänen -henkensä. - -Hän oli kuitenkin keimaileva, mutta hänen keimailunsa oli hyökkäävää -ja varovaista laatua, joka ei koskaan edennyt liian kauas. -Kehuskelevat arvostelut häntä miellyttivät, herännyt lemmenkaipuu -häntä mairitteli, kunhan vain hän voi näyttää olevansa niistä -tietämättä, ja kun hän oli tuntenut koko illan saaneensa jossain -salongissa olla, tämän imartelevan ja ylistelevän suitsutuksen -esineenä, hän nukkui hyvin kuten ainakin nainen, joka on täyttänyt -tehtävänsä maan päällä. Tämä elämä, jota oli jo kestänyt seitsemän -vuotta ilman että se väsytti häntä taikka olisi tuntunut hänestä -yksitoikkoiselta, koska hän oli ihastunut tähän ylhäisen seuraelämän -lakkaamattomaan, häälyvään levottomuuteen, saattoi hänet kuitenkin -toisinaan toivomaan jotain muuta. Hänen ympäristönsä miehet, -politikoivat asianajajat, rahamiehet tai toimettomat klubiherrat -huvittivat häntä hiukan kuten näyttelijät; eikä hän ottanut heitä -liian vakavalta kannalta, vaikka hän pitikin arvossa heidän toimiaan, -virkojaan ja kunnianimiään. - -Maalari miellytti häntä ensiksi kaiken sen vuoksi, mitä tässä -miehessä oli uutta hänelle. Hänellä oli hauskaa ateljeessa, hän sai -nauraa sydämensä pohjasta, hän tunsi itsensä henkeväksi ja hän oli -Bertinille kiitollinen siitä huvista, jonka hänelle tuotti tämä -mallina istunta. Taiteilija miellytti häntä myöskin, koska hän oli -kaunis, voimakas ja kuuluisa mies; ei yksikään nainen, vaikka he -niin väittävät, ole näet välinpitämätön ruumiilliseen kauneuteen ja -maineeseen nähden. Samalla kuin kreivitärtä mairitteli se tieto, -että tämä asiantuntija oli huomannut hänet ja hän puolestaan oli -halukas arvostelemaan Bertiniä edullisesti, oli kreivitär huomannut -hänessä myös vilkkaan ja kehittyneen ajatuksen, hienotunteisuutta, -mielikuvitusta, todellisen älynviehätyksen ja väririkkaan puheen, -joka näytti valaisevan sitä, mitä hänen naissielunsa pyrki -ilmituomaan. - -Läheinen tuttavuus syntyi pian heidän välilleen, ja se käden -puristus, jolla he toisiaan tervehtivät kreivittären astuessa -huoneeseen, näytti sisältävän jotakin heidän sydämestään, päivä -päivältä kasvavassa määrässä. - -Sitten edeltäpäin mitään suunnittelematta ja tekemättä mitään -harkittua päätöstä, kreivitär tunsi itsessään kasvavan luonnollisen -viehättämisen halun ja tämä halu voitti. Hän ei ollut mitään -edeltäpäin valmistanut tai sommitellut; hän oli vain mielistelevä -tavallista viehättävämmällä tavalla, niinkuin ollaan vaistomaisesti -miestä kohtaan, joka teitä miellyttää enemmän kuin toiset; ja -hän asetti kaikkiin tapoihinsa hänen kanssaan seurustellessaan, -katseihinsa ja hymyilyihinsä tuota viekoittelevaa hurmausta, jota -levittää ympärilleen nainen, jossa on herännyt rakastetuksi tulemisen -tarve. - -Hän puhui taiteilijalle mairittelevia sanoja, jotka merkitsivät: -"Olette minusta miellyttävän näköinen", ja hän antoi Bertinille -tilaisuuden jutella kauan näyttääkseen tälle tarkkaavaisesti häntä -kuuntelemalla, kuinka suurta mielenkiintoa taiteilija hänessä -herätti. Bertin lakkasi maalaamasta, istuutui hänen viereensä ja -tuossa hengen liikakiihtymyksessä, jonka miellyttämisen huumaus -synnyttää, taiteilijalla oli voimakkaita runouden, lystikkäiden -päähänpistojen ja filosofian purkauksia -- aina eri päivien mukaan. - -Rouva de Guilleroysta oli hauskaa, kun Bertin oli iloinen; kun -tämä oli syvämietteinen, koetteli hän seurata tämän ajatuksien -kulkua, aina siinä onnistumatta; ja kun kreivitär ajatteli jotain -muuta, näytti hän kuitenkin kuuntelevan Bertiniä sen näköisenä -kuin olisi hän hyvin tätä ymmärtänyt, ja siinä määrin nauttinut -tästä taiteilijan mietteisiin osalliseksi pääsemisestä, että Bertin -haltioitui nähdessään hänen kuuntelevan, liikutettuna siitä että oli -löytänyt hienon, avoimen ja oppivan sielun, johon ajatus lankesi kuin -jyvä. - -Muotokuva edistyi ja näytti onnistuvan varsin hyvin, kun maalari oli -päässyt siihen tunnetilaan, joka hänelle oli tarpeellinen, saadakseen -selville mallinsa kaikki hyvät ominaisuudet ja ilmaistakseen ne -hehkuvan vakuuttavasti, mikä juuri on aitotaiteilijain innostusta. - -Kumartuneena mallinsa puoleen, vaanien kaikkia hänen kasvojensa -vavahduksia, kaikkia hänen ihonsa värivivahduksia, kaikkia -hipiän varjoja, silmien ilmeitä ja läpikuultavuutta, -- hänen -kasvonpiirteidensä kaikki salaisuudet, hän oli niin mallinsa -kyllästyttämä kuin sieni veden; ja siirtäessään kankaalle tätä häntä -itseään mykertävän ihanuuden ilmausta, jonka hänen katseensa kokosi, -ja joka virtasi kuin aalto hänen ajatuksestaan siveltimeen, oli hän -koko ajan siitä huumautunut, päihtynyt, aivan kuin hän olisi juonut -naisen suloa. - -Kreivitär tunsi Bertinin rakastuvan itseensä, hän nautti tästä -leikistä, tästä yhä varmemmaksi käyvästä voitosta, ja innostui -itsekin siihen. - -Jokin aivan outo tunne antoi hänen olemukselleen uuden vireen, -herätti hänessä salaista riemua. Kuullessaan puhuttavan Bertinistä -hänen sydämensä sykki vähän nopeammin, ja häntä halutti sanoa, -- -tämä haju on kuitenkin niitä, jotka eivät koskaan kohoa huulille -saakka: "Hän on rakastunut minuun?" Hän oli tyytyväinen, kun -taiteilijan lahjoja kehuttiin, ja vielä enemmän ehkä, kun häntä -pidettiin kauniina. Kun hän ajatteli Bertiniä, aivan yksin, ilman -tungettelevia häiritsijöitä, hän kuvitteli todellakin saaneensa hyvän -ystävän, joka aina tyytyisi sydämelliseen kädenpuristukseen. - -Maalari taas usein keskellä työtänsä asetti äkkiä värilautasen -jakkaralleen, meni ottamaan syliinsä pikku Annetten, ja hellästi -suuteli häntä silmille tai hiuksille katsellen äitiä ikäänkuin -sanoakseen: "Teitä minä suutelen enkä lasta tällä tavalla." - -Silloin tällöin, muuten, rouva de Guilleroy ei tuonutkaan enää lasta -mukanaan vaan tuli yksin. Niinä päivinä ei ollenkaan tehty työtä, -juteltiin sensijaan sitä enemmän. - -Kreivitär myöhästyi eräänä iltapäivänä. Oli kylmä päivä helmikuun -lopussa. - -Olivier oli palannut aikaisin, kuten hän nyt teki joka kerta kun -kreivittären piti tulla, sillä hän toivoi aina tämän saapuvan ennen -määräaikaa. Häntä odotellessaan taiteilija asteli edes takaisin ja -poltteli tupakkaa ja kyseli itseltään -- hämmästyen huomatessaan -tekevänsä tätä sadannen kerran viikon kuluessa: "Olenkohan -rakastunut?" Hän ei siitä mitään tietänyt koska hän ei vielä -milloinkaan ollut toden teolla sitä ollut. Hänellä oli ollut hyvin -voimakkaita tunnepuuskia, vieläpä kyllin pitkiäkin, mutta koskaan ei -hän niitä ollut pitänyt rakkautena. Tänään hän ihmetteli sitä, mitä -tunsi itsessään. - -Rakastiko hän kreivitärtä? Varmasti, sillä hän ei tuntenut mitään -himoa tätä kohtaan, koska hän ei koskaan ollut ajatellutkaan -mahdollisuutta saada omistaa häntä. Tähän saakka oli himo hänet -heti vallannut, kun joku nainen oli häntä miellyttänyt, saattaen -hänet ojentamaan kätensä tätä kohti aivan kuin poimiakseen hedelmän -ilman että tämän himon poissaolo tai läsnäolo olisi koskaan syvästi -häirinnyt hänen sisäistä ajatustaan. - -Kreivittäreen nähden oli himo tuskin hipaissutkaan häntä, ja -näytti se piiloutuvan toisen voimakkaamman tunteen taakse, vielä -hämärän ja tuskin heränneen. Olivier oli uskonut rakkauden alkavan -haaveilla ja runollisilla haltioitumisilla. Se mitä hän tunsi näytti -päinvastoin johtuvan sellaisesta olemuksen kuohunnasta, jota ei -tuskin voinut määritellä, enemmän ruumiillisesta kuin henkisestä. -Hän oli hermostunut, levoton, kiihtynyt, kuten ollaan jonkun taudin -meissä itäessä. Mutta ei mitään tuskallista kuitenkaan liittynyt -tähän veren kuumeeseen, joka myös myllersi tartunnallaan hänen -ajatuksiaan. Hän tiesi varsin hyvin tämän mielenkuohun aiheutuvan -rouva de Guilleroysta, hänen paluunsa odottamisesta. Hän ei tuntenut -heittäytyvänsä tätä kohti olemuksensa koko voimalla, vaan hän tunsi -tämän aina olevan läsnä itsessään ikäänkuin kreivitär ei olisikaan -poistunut; kreivitär oli lähtiessään jättänyt hänelle jotain -itsestään, jotain hienon hienoa ja sanoin ilmaisematonta. Mitä? -Oliko tämä rakkautta? Nyt hän syventyi omaan sydämeensä nähdäkseen -ja ymmärtääkseen. Hän huomasi rouva de Guilleroyn viehättäväksi, -mutta hän ei vastannut sitä naisihanteen tyyppiä, jonka Olivier'n -sokea toivomus oli luonut. Jokainen mies, joka tavoittelee lempeä, -on edeltäpäin kuvitellut mielessään sen naisen henkiset hyvät -ominaisuudet ja ruumiilliset edut, joka häntä tulisi hurmaamaan, ja -rouva de Guilleroy -- vaikka hän miellyttikin Bertiniä suuresti -- ei -näyttänyt hänestä olevan se nainen. - -Mutta miksikä kreivitär sitten näin kiehtoi häntä enemmän kuin muut -naiset, erilaisella, lakkaamattomalla tavalla? - -Oliko hän aivan yksinkertaisesti joutunut tämän keimailijan -asettamaan ansaan, jonka hän oli jo kauan vainunnut ja käsittänyt, -ja kreivittären sotaliikkeiden saartamana tullut sen erikoisen -hurmauksen vaikutuksen alaiseksi, jonka antaa naisille miellyttämisen -halu. - -Bertin käveli, istuutui, läksi uudestaan liikkeelle, sytytti -paperosseja ja heitti ne kohta taas kädestään; ja joku hetki hän -katseli seinäkellonsa viisaria, joka kulki tavallista määräaikaa -kohti verkalleen ja järkähtämättömän säännöllisin askelin. - -Useita kertoja jo hän oli ollut kahden vaiheilla, kohottaako kynnen -näppäyksellä noita kahta liikkuvaa kultaviisaria peittävää lasikupua, -ja lykätäkö sormenpäällä isoaviisaria määrättyyn numeroon saakka, -jonka se saavutti niin hitaasti. - -Hänestä tuntui, ettei muuta tarvittaisikaan kuin ovi jo aukenisi ja -odotettu ilmestyisi tämän kepposen pettämänä ja kutsumana. Sitten hän -oli alkanut hymyillä tälle itsepäiselle ja järjettömän lapselliselle -halulleen. - -Vihdoin teki hän itselleen kysymyksen: "Voinko tulla hänen -rakastajakseen?" Tämä ajatus näytti hänestä oudolta, vähän -mahdolliselta toteuttaa, ja tuskin ollenkaan tavoiteltavalta niiden -selkkausten vuoksi, jotka se voisi aiheuttaa hänen elämässään. - -Kuitenkin tämä nainen miellytti häntä suuresti ja hän päätteli: -"Totta tosiaan, olenpa joutunut kummalliseen tilanteeseen." - -Seinäkello löi, ja tämä häly sai hänet säpsähtämään, järkyttäen -hänen hermojaan enemmän kuin hänen mieltään. Hän odotti kreivitärtä -sillä kärsimättömyydellä, jota viipyminen lisää joka sekunti. -Rouva de Guilleroy oli aina täsmällinen; siis viimeistään kymmenen -minuutin kuluttua hän astuisi sisään. Kun kymmenen minuuttia oli -mennyt tunsi Bertin itsensä huolestuneeksi kuin murheen lähestyessä, -sitten harmistuneeksi siitä, että hän odottaessaan menetti aikaansa, -senjälkeen hän käsitti äkkiä, että jollei rouva de Guilleroy tulisi, -se tuottaisi hänelle suurta kärsimystä. Mitä tekisi hän? Odottaisiko -häntä? Ei -- hän lähtisi ulos, niin että jos kreivitär ehkä vielä -tulisi kovin myöhästyneenä, hän löytäisi ateljeen tyhjänä. - -Hän lähtisi ulos, mutta milloin? Minkä toimintavapauden hän -jättäisi rouva de Guilleroylle? Eikö olisi parempi jäädä ja tehdä -tälle muutamin kohteliain ja kylmin sanoin ymmärrettäväksi, ettei -hän, Bertin, ollut niitä, joita pannaan odottamaan? Ja jollei hän -tulisikaan? Silloin saapuisi kai kirje, kortti, palvelija tai -kaupunginlähetti? Jollei kreivitärtä kuuluisi, mitä hän tekisi? -Silloin olisi päivä hukassa, hän ei voisi enää teeskennellä. Ja -silloin? Silloin hän lähtisi tiedustelemaan, miten kreivitär voi, -sillä hän kaipasi nähdä tätä. - -Niin, -- oli totta, että hän kaipasi nähdä rouva de Guilleroyta -- ja -tämä toive oli syvä, vaivaava ja ahdistava. Mitä se oli? Rakkauttako? -Mutta hän ei tuntenut innostusta ajatuksissaan, ei kiihkoa -aisteissaan eikä haaveiluja mielessään todetessaan, että, jollei -kreivitär sinä päivänä tulisi, se tuottaisi hänelle suurta kärsimystä. - -Ulko-oven kello soi pienen talon käytävään, Olivier Bertin tunsi -huohottavansa liikutuksesta, sitten itsensä niin iloiseksi, että teki -pyörähdyksen ilmassa heittäen paperossinsa menemään. - -Rouva de Guilleroy astui sisään; hän oli yksin. - -Bertin rohkaisi heti mielensä. - --- Tiedättekö, mitä kysyin itseltäni, teitä odottaessani. - --- Enpä tosiaan, en voi tietää. - --- Kysyin, olinko rakastunut teihin. - --- Rakastunut minuun! Te tulette hulluksi! - -Mutta kreivitär hymyili ja hänen hymynsä sanoi: "Se on hauskaa, olen -erittäin tyytyväinen." Hän jatkoi: - --- Kuulkaahan, te ette puhu totta; miksi laskette tällaista leikkiä? - -Bertin vastasi: - --- Tarkoitan päinvastoin täyttä totta. En vakuuta teille -olevani rakastunut teihin, vaan kysyn itseltäni, enkö ole siksi -tulemaisillani. - --- Mikä saattaa teidät niin ajattelemaan? - --- Minun levottomuuteni teidän poissaollessanne, onnellisuuden -tunteeni teidän saapuessanne. - -Kreivitär istuutui. - --- Oi! Älkää huoliko niin vähästä. Niinkauan kuin nukutte hyvin ja -syötte ruokahalulla, ei ole vaaraa. - -Bertin alkoi nauraa. - --- Ja jos menetän unen ja ruokahalun? - --- Ilmoittakaa minulle. - --- Mitä te sitten teette? - --- Annan teidän parantua rauhassa. - --- Kiitoksia paljon. - -Ja rakkaudenaiheesta he sirosanaisesti pakinoivat koko iltapäivän. -Samoin kävi seuraavina päivinä. Suostuen tähän hänen mielestään -henkevään ja arvottomaan hassutteluun rouva de Guilleroy kysyi -Bertiniltä hyväntuulisena astuessaan huoneeseen: - --- Mitenkä voi rakkautenne tänään? - -Ja taiteilija selitti hänelle vakavan leikillisessä äänilajissa koko -tautinsa kehityksen, koko syntyvän ja kasvavan hellyyden sisäisen, -jatkuvan ja sydäntä vellovan vaivan. Hän esitteli sielunsa liikkeet -pikkumaisen tarkasti, tunti tunnilta, aina heidän eroamisestaan -asti edellisenä päivänä, luentoja pitävän opettajan keveäniloisella -tavalla; kreivitär kuunteli huvitettuna, hiukan liikutettuna -ja levottomana tätä tarinaa, aivankuin lukua kirjasta, jonka -sankarittarena hän oli. Kun Bertin oli luetellut kohteliaasti ja -luontevasti kaikki huolet, joiden uhrina hän oli, hänen äänensä aika -ajoittain alkoi väristä ilmaistessaan sanoin tai vain äänenvaihteluin -hänen sydämensä kärsimyksiä. - -Ja yhä kreivitär kyseli häneltä, värähdellen uteliaisuudesta, silmät -häneen kiinnitettyinä, korva halukkaana kuulemaan näitä asioita, -jotka tosin hiukan tekivät levottomaksi, mutta joita oli ihanaa -kuunnella. - -Toisinaan Bertin tullessaan hänen luokseen oikaistakseen asentoa, -tarttui hänen käteensä ja yritti sitä suudella. Nopsalla liikkeellä -kreivitär tempasi sormensa hänen huuliltaan ja rypistäen vähän -kulmakarvojaan sanoi: - --- Kas niin, työskennelkää. - -Taiteilija ryhtyi taas työhön, mutta tuskin viisi minuuttia oli -kulunut, kun rouva de Guilleroy teki hänelle kysymyksen johtaakseen -hänet taitavasti takaisin siihen ainoaan aineeseen, joka kiinnitti -heidän molempien mieliä. - -Sydämessään tunsi kreivitär nyt syntyvän pelkoja. Hän tahtoi kyllä -olla rakastettu, mutta ei liiaksi. Varmana siitä, ettei hän itse -tulisi viekoitelluksi menemään liian kauas, hän pelkäsi antaa -Bertininkään tässä seikkailussa tehdä sitä, sillä silloin hän -menettäisi tämän, koska olisi pakoitettu saattamaan hänet epätoivoon -oltuaan häntä rohkaisevinaan. Jos hänen kuitenkin olisi täytynyt -luopua tästä hellästä ja sirosanoin tulkitusta ystävyydestä, tästä -yhä vuolaasti virtaavasta keskustelusta, joka vieritti esiin -lemmenhiukkasia kuin kultahietaa täynnä oleva puro kultajyviä, olisi -se koskenut häneen yhtä kipeästi kuin jos häntä olisi raadeltu. - -Kun hän lähti kotoaan mennäkseen maalarin ateljeehen, täytti hänet -ilonailahdus, voimakas ja lämmin, ja se teki hänet keveäksi ja -hilpeäksi. Kun hän tarttui kädellään Olivier'n asunnon ovikelloon, -sykki hänen sydämensä kärsimättömyydestä, ja portaiden matto oli -pehmein mitä hänen jalkansa koskaan olivat koskettaneet. - -Mutta ennen pitkää Bertin tuli synkäksi, vähän hermostuneeksi, -usein ärtyisäksi. Hän osasi kyllä kohta hillitä -kärsimättömyyskohtauksiansa, mutta ne uudistuivat yhä useammin. - -Eräänä päivänä kreivittären juuri astuttua huoneeseen, Bertin -istuutui hänen viereensä sen sijaan, että olisi ryhtynyt maalaamaan -ja sanoi hänelle: - --- Hyvä rouva, ette voi enää olla tietämättä, ettei se ole mitään -pilaa, ja että rakastan teitä mielettömästi. - -Hämillään näistä alkusanoista ja nähdessään pelätyn ratkaisun -lähestyvän, kreivitär koetti pysähdyttää häntä, mutta taiteilija ei -kuunnellut enää. Tunnetulva purkautui hänen täyttyneestä sydämestään, -ja rouva de Guilleroyn täytyi kuunnella häntä kalpeana, vapisevana, -tuskaisena. Bertin puhui kauan, pyytämättä mitään, hellästi, -kaihomielisesti, epätoivoisen alistuvasti; kreivitär antoi hänen -tarttua käsiinsä ja pitää ne omissaan. Taiteilija oli polvistunut -rouva de Guilleroyn huomaamatta, ja haltioitunein katsein hän -rukoili tätä säästämään häntä kärsimyksiltä. Miltä kärsimyksiltä? -Kreivitär ei käsittänyt eikä koettanutkaan käsittää, kauhean tuskan -tylsyttämänä, nähdessään Bertinin kärsivän, ja tämä tuska oli melkein -onnea. Äkkiä hän näki kyyneliä Bertinin silmissä ja tuli siitä niin -liikutetuksi, että sanoi: "Oi!" valmiina suutelemaan häntä niinkuin -suudellaan itkeviä lapsia. Taiteilija toisti hyvin hiljaisella -äänellä: "Näettekö, minä kärsin liiaksi," ja yhtäkkiä tämä toisen -tuska voitti kreivittären, kyyneleet tarttuivat häneen, hän alkoi -nyyhkyttää, hermot lamautuneina, käsivarret vapisevina, valmiina -aukenemaan. - -Kun kreivitär yhtäkkiä tunsi Bertinin sulkevan hänet syliinsä -ja intohimoisesti suutelevan häntä huulille, tahtoi hän huutaa, -taistella vastaan, lykätä hänet luotaan, mutta hän arveli heti -olevansa hukassa, sillä hän myöntyi vastustellessaan, hän antautui -vastaan ponnistellessaan, hän puristi Bertinin lujasti rintaansa -vasten huutaen: "Ei, ei, minä en tahdo." - -Sitten hän hetkisen oli vallan suunniltaan, kasvot käsiä vasten -painettuina, mutta yhtäkkiä hän nousi, sieppasi matolle pudonneen -hattunsa, pani sen päähänsä ja riensi ulos huolimatta Olivier'esta, -joka rukoillen pidätti häntä hameesta. - -Heti kun hän oli kadulla, häntä halutti istuutua katukäytävän -reunalle, niin hän tunsi olevansa uuvuksissa, aivankuin hänen -jalkansa olisivat olleet poikki. Ajuri ajoi ohi, hän kutsui sen ja -sanoi: "Ajakaa hiljaa, viekää minua mihin haluatte." Hän vetäytyi -ajoneuvoihin, sulki oven, lyykistyi perimmäiseen nurkkaan ja tunsi -olevansa yksin eteenkohotettujen lasien takana, yksin ajatellakseen. - -Muutamien minuuttien aikana ei hän tajunnut muuta kuin pyörien -tärinää ja katukuoppien aiheuttamia nytkähdyksiä. Hän katseli taloja, -jalkamiehiä, muita ajureita, raitiovaunuja tyhjin silmin, jotka eivät -nähneet mitään; hän ei ajatellut myöskään mitään, ikäänkuin hän olisi -myöntänyt itselleen jonkinmoista lykkäysaikaa, ennenkuin uskalsi -ajatella sitä mitä oli tapahtunut. - -Sitten, koska hänellä oli vilkas äly, joka ei mitenkään ollut -veltostunut, hän sanoi itsekseen: "Kas niin, olen siis langennut -nainen". Ja joitakuita minuutteja hän vielä oli mielenliikutuksen -vallassa, varmana siitä, että onnettomuus, jota ei voinut korjata, -oli tapahtunut, kauhistuneena kuin katolta pudonnut ihminen, joka ei -hievahda paikaltaan arvellen, että hänen jalkansa ovat poikki, ja -uskaltamatta sitä todeta. - -Mutta sen sijaan, että olisi joutunut suunniltaan tämän odotetun ja -yllätyksenä pelätyn tuskan vuoksi, hänen sydämensä pysyi, päästyään -tästä ratkaisevasta kohtauksesta, tyynenä ja rauhallisena; se löi -hitaasti, hiljaa tämän lankeemuksen jälkeen, jonka masentamana hänen -mielensä oli, eikä se ollenkaan näyttänyt ottavan osaa hänen sielunsa -kauhistukseen. - -Rouva de Guilleroy toisti, aivankuin kuullakseen sen ja tullakseen -siitä vakuutetuksi: "Olen siis langennut nainen." Ei mikään kaiku -hänen ruumiissaan vastannut tähän omantunnon valitukseen. - -Hän antoi heilahtelevien vaunujen jonkun aikaa tuuditella itseään, -siirtäen hiukan tuonnemmaksi mietiskelyn, johonka hänen olisi -ryhdyttävä tämän julman tilanteen johdosta. Ei, hän ei enää kärsinyt. -Hän pelkäsi vain ajatella, siinä kaikki, pelkäsi saada tietää, -ymmärtää ja harkita; mutta hänestä tuntui päinvastoin, että siinä -himmeässä ja tutkimattomassa olemuksessa, jonka muodostaa meidän -vaistojemme ja halujemme lakkaamaton taistelu, vallitsi rauha, joka -ei näyttänyt todenmukaiselta. - -Kun tätä omituista lepoa oli kestänyt ehkä puoli tuntia ja kreivitär -vihdoin käsitti ettei epätoivo, jonka piti tulla, saapunutkaan, hän -karisti itsestään tämän horrostilan ja mutisi: "Tämäpä on hassua, en -ole enää juuri ollenkaan suruissani." - -Silloin hän alkoi moittia itseään. Viha syttyi hänessä hänen omaa -sokeuttaan ja heikkouttaan vastaan. Kuinka hän ei ollut aavistanut -tätä? Kuinka ei hän ollut käsittänyt, että tämän taistelun hetki -oli tuleva, että tämä mies miellytti häntä kyllin tehdäkseen hänet -veltoksi ja että mitä vilpittömimpiinkin sydämiin puhaltaa joskus -himo kuin tuulenpuuska, joka vie tahdon mukanaan. - -Näin kovasti itseään moitittuaan ja halveksittuaan, kreivitär kysyi -itseltään kauhistuneena, mitä nyt tulisi tapahtumaan. - -Hänen ensimmäinen aikomuksensa oli katkaista heti suhteensa maalariin -ja olla häntä enää milloinkaan näkemättä. - -Tuskin oli hän tehnyt tämän päätöksen, kun tuhannet syyt ilmestyivät -heti sitä vastustamaan. - -Kuinka selittäisi hän tämän riitautumisen? Mitä sanoisi miehelleen? -Eikö epäluulon alaiseksi joutunutta totuutta kuiskailla ja levitellä -kaikkialle? - -Eikö ollut parempi näennäisesti päästäkseen pälkähästä näytellä -Olivier Bertiniin itseensä nähden välinpitämättömyyden ja unhoituksen -teeskentelevää komediaa ja osoittaa tälle, että hän oli poistanut -olemattomiin tämän minuutin muistostaan ja elämästään? - -Mutta voisiko hän sitä? Olisiko hänellä rohkeutta ilmestyä -taiteilijan luo, olla muistamatta mitään, katsella häntä närkästyneen -ja hämmästyneen näköisenä ja sanoa: "Mitä te minusta tahdotte?" -miehelle, jonka pikaisesta ja väkivaltaisesta tunnepurkauksesta hän -oli tullut osalliseksi. - -Hän harkitsi kauan eikä kuitenkaan tehnyt toista päätöstä, koska ei -mikään muu ratkaisu näyttänyt hänestä mahdolliselta. - -Hän menisi taiteilijan luo seuraavana päivänä -- rohkeasti -- ja -tekisi tälle heti ymmärrettäväksi, mitä hän tahtoi, mitä hän vaati -häneltä. Ei koskaan yksikään sana, ainoakaan viittaus, ainoakaan -katse saanut muistuttaa hänelle tätä häpeää. - -Kärsittyänsä -- sillä hän kai myös kärsi -- Bertin tyytyisi varmasti -kohtaloonsa, rehellisenä ja sivistyneenä miehenä, ja pysyisi vastedes -samana, jona hän siihen saakka oli ollut. - -Tämän uuden päätöksen tehtyänsä kreivitär antoi ajurille osoitteensa -ja palasi kotiin syvän alakuloisuuden vallassa; hän halusi vain -mennä lepäämään, olla ketään näkemättä, nukkua ja unhoittaa. Hän -sulkeutui huoneeseensa ja pysyi siellä päivälliseen saakka loikoen -leposohvallaan velttona ja untelona tahtomatta enää vaivata mieltään -tällä vaaroja pursuavalla ajatuksella. - -Hän meni määrätyllä hetkellä ruokasaliin, hämmästyneenä siitä, että -oli niin rauhallinen ja odotti miestään tavallisen näköisenä. Tämä -tuli kantaen sylissään pikku tyttöä: kreivitär puristi miehensä kättä -ja suuteli lasta tuntematta mitään ahdistavaa tuskaa. - -Herra de Guilleroy tiedusteli, mitä hän oli tehnyt. Hän vastasi -välinpitämättömästi istuneensa mallina kuten joka päivä. - --- Ja onko muotokuva kaunis? sanoi kreivi. - --- Siitä tulee aika hyvä. - -Kreivi puhui taas asioista, joita hän mielellään kertoi syödessään, -edustajakamarin istunnosta ja tavaroiden väärentämistä koskevasta -lakiehdotuksesta. - -Tämä lavertelu, jota kreivitär tavallisesti sieti hyvin, kiihoitti -häntä nyt, saattoi hänet katselemaan tarkkaavaisemmin tuota -jokapäiväistä miestä ja korupuhujaa, jota huvittivat nuo asiat; mutta -hän hymyili kuunnellessaan miestänsä ja vastasi ystävällisesti, -vieläpä herttaisemmin ja ihastuneempana kuin tavallisesti näihin -tyhjänpäiväisyyksiin. Hän ajatteli katsellessaan kreiviä: "Olen -pettänyt hänet. Hän on minun mieheni, olen pettänyt hänet. Eikös se -ole omituista, ei mikään enää voi estää sitä, ei mikään voi tehdä -sitä tekemättömäksi. Olen sulkenut silmäni. Olen taipunut muutamien -sekuntien aikana, ainoastaan muutamien sekuntien, suutelemaan toista -miestä, ja minä en ole enää kunniallinen vaimo. Muutamat sekunnit -minun elämässäni, muutamat sekunnit, joita ei voi poistaa, ovat -tuottaneet minulle tämän vakavan, lyhyen, pienen teon, jota ei voi -enää korjata, rikoksen, kaikkein häpeällisimmän vaimolle... ja minä -en tunne ollenkaan epätoivoa. Jos minulle olisi sanottu sitä eilen, -niin en olisi sitä uskonut. Jos minulle olisi sitä vakuutettu, -olisin kohta ajatellut kauheita omantunnontuskia, joiden raatelemana -minun pitäisi olla tänään. Ja minulla ei ole niitä juuri ollenkaan." -Herra de Guilleroy läksi ulos päivällisen jälkeen, niinkuin hän teki -melkein joka päivä. - -Silloin rouva otti syliinsä pikku tytön ja itki häntä suudellessaan; -hän itki vilpittömiä kyyneleitä, omantunnonkyyneleitä, ei ollenkaan -sydämen. - -Mutta hän ei nukkunut ollenkaan. - -Huoneensa pimeydessä hän vaivasi itseänsä yhä edelleen vaaroilla, -joita hänelle voi aiheuttaa maalarin käytös; ja hän pelkäsi seuraavan -päivän tapaamista sekä sitä, mitä hänen pitäisi sanoa taiteilijalle -katsoessaan häntä kasvoihin. - -Hän nousi aikaisin ylös, jäi loikomaan lepotuoliinsa koko -aamupäiväksi, ponnistellen kaikki voimansa arvatakseen mitä hänen -oli pelättävä, mitä hänen olisi vastattava, sekä ollakseen valmis -kaikkien yllätyksien varalta. - -Hän läksi aikaiseen liikkeelle harkitakseen asiaa vielä kulkiessaan. - -Bertin ei ollenkaan odottanut häntä ja kyseli itseltään jo eilisestä -alkaen, mitä hänen oikeastaan pitäisi tehdä kreivittäreen nähden. - -Tämän poislähdön, tämän paon jälkeen, jota Bertin ei ollut uskaltanut -vastustaa, hän oli jäänyt yksin kotiin kuullen vielä, vaikka -kreivitär jo oli kaukana, hänen askeliensa kaiun, hänen hameensa -kahinan ja kiinnipaiskatun oven rämähdyksen. - -Hän jäi seisomaan täynnä hehkuvaa, syvää, kuohuvaa iloa. Hän oli -siis vallannut kreivittären! Se oli tapahtunut heidän kesken! Oliko -se mahdollista? Tämän riemuvoiton vaikuttaman hämmästyksen jälkeen -Bertin nautti siitä, ja paremmin pienissä erin omistaakseen tämän -nautinnon, hän istuutui, melkein kävi pitkälleen sohvalle, jossa hän -oli syleillyt kreivitärtä. - -Hän jäi siihen kauaksi aikaa sen ajatuksen täyttämänä, että kreivitär -oli hänen rakastajattarensa ja että heidän välillään, tämän naisen, -jota hän niin suuresti oli halunnut, ja hänen, oli solmiutunut -muutamissa hetkissä se salainen side, joka kiinnittää kaksi olentoa -toisiinsa. Hän säilytti yhä vielä ruumiissaan väräjävänä voimakkaan -muiston tuosta pikaisesta hetkestä, jolloin heidän huulensa olivat -kohdanneet toisensa ja jolloin heidän ruumiinsa olivat yhtyneet -vavahtaakseen yhdestä suuresta elämän värähdyksestä. - -Hän ei ollenkaan lähtenyt ulos sinä iltana, kyllikseen nauttiakseen -tästä ajatuksesta; hän meni aikaiseen nukkumaan kokonaan väräjävänä -onnesta. - -Seuraavana aamuna, tuskin vielä heränneenä, hän jo kysyi -itseltään: "Mitä minun tulee tehdä?" Jollekin ilotytölle, jollekin -näyttelijättärelle hän olisi lähettänyt kukkia taikkapa koristeen; -mutta nyt hän oli aivan ymmällä ja kiusaantunut tämän uuden tilanteen -johdosta. - -Epäilemättä täytyi kirjoittaa... Mutta mitä? Hän töhersi, raapi, repi -ja alkoi uudestaan kaksikymmentä kirjettä, jotka näyttivät kaikki -hänestä loukkaavilta, innoittavilta, naurettavilta. - -Hän tahtoi hienostunein ja viehättävin sanoin ilmaista sielunsa -kiitollisuuden, hurjan hellyytensä innostuksen, sekä tarjota -loppumatonta uskollisuutta; mutta hän ei keksinyt näitä intohimoisia -ja vivahdusrikkaita asioita ilmituodakseen muita kuin tuttuja -lauseparsia, jokapäiväisiä, kömpelöitä ja poikamaisia käänteitä. - -Hän luopui siis kirjoittamisajatuksesta ja päätti lähteä katsomaan -häntä, heti kun malli-istuntotunti olisi kulunut, siliä hän ajatteli, -ettei kreivitär tulisikaan. - -Sulkeutuen silloin ateljeehensa hän hurmautui muotokuvan edessä, -häntä hiveli halu huulillansa kosketella maalausta, johonka jotakin -kreivittärestä oli kiinnitetty, ja aika-ajoittain hän katseli -ikkunasta kadulle. Kaikki kaukaa näkyvät hameet aiheuttivat hänelle -sydämentykytystä. Kaksikymmentä kertaa hän luuli tuntevansa -kreivittären, kun sitten hänen kreivittäreksi luulemansa nainen oli -mennyt ohi, hän istuutui hetkeksi alakuloisena kuin pettymyksen -jälkeen. - -Yhtäkkiä hän näki kreivittären, epäili oliko tämä hän, otti kiikarin, -tunsi hänet ja voimakkaan liikutuksen myllertämänä istuutui -odottamaan häntä. - -Kun hän astui sisään, syöksyi taiteilija polvilleen ja tahtoi tarttua -hänen käsiinsä, mutta kreivitär veti ne äkkiä takaisin, ja kun Bertin -yhä pysyi polvillaan hänen jalkojensa edessä, tuskan vallassa ja -silmät kohotettuina häntä kohti, sanoi kreivitär ylimielisesti: - --- Mitä te oikein teette, herra? En käsitä teidän asentoanne. - -Bertin sopersi: - --- Oi rouva, minä rukoilen teitä... - -Kreivitär keskeytti hänet säälimättä: - --- Nouskaa, te olette naurettava. - -Taiteilija nousi pelästyneenä mutisten: - --- Mikä teidän on? Älkää kohdelko minua näin, rakastan teitä... - -Silloin kreivitär muutamin nopein ja kuivin sanoin osoitti hänelle -tahtonsa ja järjesti tilanteen. - --- En ymmärrä mitä te tahdotte sanoa! Älkää puhuko minulle koskaan -rakkaudestanne, taikka jätän tämän ateljeen ollakseni koskaan tänne -palaamatta. Jos te unohdatte ainoatakaan kertaa tämän täällä oloni -ehdon, ette koskaan enää tule näkemään minua. - -Taiteilija katseli häntä aivan ymmällä tästä kovasydämisyydestä, jota -hän ei ollut odottanut; sitten hän käsitti ja lausui hiljaa: - --- Tottelen, rouva. - -Kreivitär vastasi: - --- Erittäin hyvä, sitä odotinkin teiltä! Nyt tehkää työtä, sillä kuva -ei ole vielä kohtakaan valmis. - -Bertin otti siis palettinsa ja ryhtyi maalaamaan; mutta hänen kätensä -vapisivat, hänen himmentyneet silmänsä katsoivat näkemättä; häntä -halutti itkeä, niin hän tunsi sydämensä murjotuksi. - -Hän koetteli puhella kreivittärelle; tämä tuskin vastasi. Kun Bertin -yritti sanoa rouva de Guilleroylle kohteliaisuuden hänen hipiästään, -niin pysähdytti tämä hänet niin musertavalla äänensävyllä, että -taiteilija sai yhtäkkiä noita rakastavien raivokohtauksia, jotka -muuttavat vihaksi hellyyden. Hänen sielussaan ja ruumiissaan tapahtui -voimakas hermopuistatus, ja heti paikalla, ilman mitään väliastetta, -hän inhosi kreivitärtä. Niin, niin, niinhän oli asianlaita, hänhän -oli nainen! Hän oli toisten kaltainen hän myöskin! Ja miksei? -Hän oli petollinen, häilyvä ja heikko niinkuin kaikki naiset. -Hän oli kiehtonut hänet, viekoitellut tyttöhempukan juonilla, -koettanut hurmata häntä antamatta sitten mitään, kiihoittaen häntä, -sitten kieltäytyäkseen, käyttäen häntä kohtaan kaikkien kurjien -keimailijoiden temppuja, noiden naisten, jotka näyttävät aina -valmiilta riisuutumaan niin kauan kuin mies, jonka he saattavat -katukoirien kaltaiseksi, ei vielä läähätä himosta. - -Sitä pahempi hänelle lopultakin; hän oli omistanut tämän naisen, -hän oli vallannut hänet. Kreivitär voi pestä ruumiinsa sienellä ja -vastata hänelle röyhkeästi, hän ei kuitenkaan poistaisi mitään, -ja hän, Bertin, kyllä unhoittaisi tämän naisen. Todellakin, -hän olisi tehnyt suuren mielettömyyden jos olisi ottanut -vastuksikseen tuollaisen rakastajattaren, joka olisi kalvanut hänen -taiteilijaelämäänsä sievän naisen oikullisin hampain. - -Häntä halutti viheltää, samoin kuin hän teki malliensa edessä; mutta -kun hän tunsi hermostuneisuuden kasvavan ja pelkäsi tekevänsä jonkun -tyhmyyden, niin lyhensi hän istuntoa sanoen menevänsä muka tapaamaan -jotakin henkilöä. - -Kun he ottivat jäähyväiset erotessaan, niin he varmasti luulivat -olevansa kauempana toisistaan kuin sinä päivänä, jolloin he -kohtasivat toisensa herttuatar de Mortemainin luona. - -Heti kun kreivitär oli lähtenyt, otti Bertin hattunsa ja -päällystakkinsa ja meni ulos. Kylmä aurinko vanuntapaisen usvan -peittämältä, siniseltä taivaalta, lähetti kaupunkiin kalpeata, hiukan -petollisen ja surullisen näköistä valoa. - -Käveltyänsä jonkun aikaa nopein ja kiihtynein askelin, tuupaten -ohikulkevia, jottei hänen tarvinnut poiketa suorasta viivasta, hänen -kova raivonsa kreivitärtä kohtaan mureni epätoivoiseksi suruksi -ja katumukseksi. Toistettuaan itselleen kaiken sen, mistä hän oli -moittinut tätä, hän muisti, nähdessään toisia naisia kulkevan ohi, -kuinka sievä ja viehättävä kreivitär oli. Kuten niin monet muut, -jotka eivät sitä tunnusta, oli Bertinkin aina odottanut tuota -hyvin harvinaista sattumaa, ainoata runollista ja intohimoista -lempeä, joka haaveissa väikkyy sydämissämme. Eikö hän ollut -löytämäisillään sitä? Eikö juuri tämä nainen olisi tuonut hänelle -tämän melkein mahdottomalta näyttävän onnen? Miksikä sitten ei -mitään voi toteuttaa? Miksei voi lujasti siepata kiinni sitä, mitä -tavoittelee, tai miksi saavuttaa siitä vain sirpaleita, jotka tekevät -tuskallisemmaksi tämän pettymyksien ajojahdin. - -Hän ei ollut enää vihoissaan nuorelle naiselle, vaan itse elämälle. -Nyt kun hän harkitsi asiaa, niin miksi hän olisi oikeastaan ollut -suutuksissaan tälle? Mistä voi hän moittia kreivitärtä loppujen -lopuksi? -- siitäkö, että tämä oli ollut rakastettava, hyvä ja -suloinen hänelle sensijaan että kreivitär voi moittia häntä siitä, -että hän oli käyttäytynyt kuin pahantekijä. - -Hän palasi kotiin aivan surumielisenä. Hän olisi tahtonut pyytää -kreivittäreltä anteeksi, uhrautua hänen puolestaan, saattaa hänet -unhoittamaan, ja hän koetti keksiä, millä keinoin hän voisi saada -tämän ymmärtämään, kuinka hän, Bertin, kuolemaansa saakka tulisi -vastedes aina noudattamaan hänen tahtoaan. - -Seuraavana päivänä kreivitär siis saapui tyttärensä seuraamana, niin -surumielisesti hymyillen ja niin kärsivän näköisenä, että taiteilija -luuli näkevänsä hänen onnettomissa sinisissä silmissään, jotka siihen -saakka olivat olleet niin iloiset, koko tämän naisen sydämen huolet, -tunnonvaivat ja lohduttoman surun. Hän herätti taiteilijassa sääliä -ja saattaaksensa kreivittären unohtamaan Bertin osoitti hänelle -varovaisesti pidättyen hienointa huomaavaisuutta. Rouva de Guilleroy -vastasi siihen lempeästi, ystävällisesti, kärsivän naisen väsyneellä -ja murtuneella tavalla. - -Ja taiteilijan valtasi häntä katsellessaan uudestaan hurja halu -rakastaa häntä ja tulla rakastetuksi; hän kysyi itseltään, kuinka -kreivitär ei ollut enää vihoissaan, kuinka hän voi vielä palata, -kuunnella häntä ja vastata hänelle, sen jälkeen kuin tämä muisto oli -heidän välillään. - -Siitä hetkestä saakka, kun kreivitär voi uudestaan nähdä hänet, -kuulla hänen äänensä ja kestää hänen edessään tuota ainoata ajatusta, -jonka ei pitänyt jättää häntä, oli selvä, että tämä ajatus ei -ollut tullut hänelle sietämättömäksi. Kun nainen vihaa miestä, -joka on häntä loukannut, niin ei hän voi tavata tätä ilman, että -tämä viha purkautuu. Mutta tämä mies ei voi myöskään pysyä hänelle -yhdentekevänä. Naisen täytyy joko vihata häntä taikka antaa hänelle -anteeksi. Kun hän antaa anteeksi, silloin ei hän ole enää kaukana -rakkaudesta. - -Yhä maalaten verkalleen Bertin mietiskeli täten pienin, tarkoin, -selvin ja varmoin perustein; hän tunsi itsensä kirkasälyiseksi, -voimakkaaksi ja kykeneväksi itseänsä hilliten vastaanottamaan kaikki -tapahtumat. - -Tarvitsi vaan olla järkevä, kärsivällinen, uskollinen, ja hän saisi -kreivittären takaisin jonakin kauniina päivänä. - -Hän osasi odottaa. Rauhoittaakseen kreivitärtä, valloittaakseen -hänet takaisin, hän käytti vuorostaan oveluutta, näennäisiin -tunnonvaivoihin kätkettyjä hellyydenosoituksia, epäröivää -huomaavaisuutta ja välinpitämätöntä käytöstä. Ollen varma tulevasta -onnestaan hän pysyi tyynenä; mitäpä hänelle merkitsi, tapahtuiko se -hiukan ennemmin tai hiukan myöhemmin! Tunsipa hän vielä outoa ja -erikoisen laatuista huvia siitä, ettei ollenkaan kiirehtinyt, että -väijyi häntä, ja sanoi itseksensä: "Hän pelkää!" nähdessään hänen -tulevan lapsensa kanssa. - -Bertin tunsi, että heidän välillään kehittyi hiljalleen lähestyminen, -ja että kreivittären katseihin ilmestyi jotakin vierasta, jotakin -väkinäistä, tuskallisen suloista, tuota taistelevan sielun kehoitusta -ja heikkenevän tahdon kutsua, joka näyttää sanovan: "Mutta valloita -minut toki väkirynnäköllä!" - -Jonkun ajan kuluttua kreivitär palasi yksin taiteilijan -pidättyväisyydestä rauhoittuneena. Silloin tämä kohteli häntä -ystävättärenä, toverina, puhui hänelle elämästään, suunnitelmistaan, -taiteestaan, kuin veljelle. - -Tämän avomielisyyden viehättämänä kreivitär otti ilolla vastaan -neuvonantajattaren tehtävän; häntä mairitteli se, että Bertin näin -asetti hänet erikoisasemaan muihin naisiin nähden, ja hän oli -vakuutettuna siitä, että tämän taiteellinen kyky hienostuisi tässä -läheisessä älyllisessä vuorovaikutuksessa. Mutta kyselemällä hänen -mieltään ja osoittamalla hänelle kunnioitustaan taiteilija sai -kreivittären siirtymään aivan luonnollisesti neuvonantajan tehtävästä -innoittavan papittaren tehtävään. Kreivitär piti hauskana laajentaa -näin vaikutustaan tähän etevään mieheen, ja hän suostui melkein -siihen, että Bertin rakasti häntä taiteilijana, koska hän innoitti -hänen teoksensa. - -Eräänä iltana, pitkien keskustelujen jälkeen kuuluisien maalarien -rakastajattarista kreivitär liukui hiljaa Bertinin syliin. Hän jäi -siihen tällä kertaa koettamatta paeta ja vastasi toisen suudelmiin. - -Silloin ei hänellä ollut enää mitään tunnonvaivoja, vaan epämääräinen -lankeemuksentunne, ja vastataksensa järkensä moitteisiin hän -uskoi, että se oli sallimus. Kun häntä veti Bertinin puoleen hänen -sydämensä, joka oli neitsyellinen, ja sielunsa, joka oli tyhjä, ja -kun hänen ruumiinsa valtasivat vähitellen voimakkaat hyväilyt, niin -hän kiintyi tähän kohta niinkuin kiintyvät hellät naiset, jotka -rakastavat ensimäisen kerran. - -Taiteilijassa taas tapahtui kova, aistillinen ja runollinen -lemmenpurkaus. Hänestä tuntui välistä, että hän oli lähtenyt lentoon -jonakin päivänä, kädet ojennettuina, ja että hän oli voinut syleillä -voimakkain käsivarsin tuota siivekästä ja suurenmoista unelmaa, joka -aina väikkyy meidän toiveittemme yllä. - -Hän oli saanut valmiiksi kreivittären muotokuvan, parhaimman varmaan -maalauksistaan, sillä hän oli osannut nähdä ja kiinnittää kankaalla -tuota jotakin sanoin ilmaisematonta, jota ei juuri koskaan maalari -havaitse, tuota sielun heijastusta, mysteerioita ja ilmettä, joka -värähtelee kasvoilla ja jota on vaikea siepata kiinni. - -Sitten kului kuukausia ja sitten vuosia, jotka tuskin höllensivät -sitä sidettä, joka yhdisti toisiinsa kreivitär de Guilleroyn ja -maalari Olivier Bertinin. Taiteilijassa ei ollut enää tuota ensi -aikojen hurmiota, vaan rauhallista, syvää rakkautta, jonkinlaista -rakastavaa ystävyyttä, johon hän oli tottunut. - -Kreivittäressä sitävastoin kasvoi lakkaamatta intohimoinen -kiintyminen, sellaisten naisten sitkeä kiintymys, jotka antautuvat -jollekin miehelle kokonaan ja ainaiseksi. Kunniallisina ja -vilpittöminä aviorikoksessaan, niinkuin he olisivat voineet olla sitä -avioliitossaankin, he pyhittäytyvät tälle ainoalle hellyydelle, josta -mikään ei heitä vieroita. He eivät ainoastaan rakasta rakastajaansa, -mutta he tahtovatkin rakastaa häntä, ja silmät yksinomaan häneen -kiinnitettyinä askarruttaa heidän sydäntänsä siihen määrin tämän -miehen ajatteleminen, ettei mitään vierasta enää voi päästä sinne. He -ovat sitoneet elämänsä päättäväisesti, aivan niinkuin sidotaan kädet, -ennenkuin hypätään korkealta sillalta veteen, kun osataan uida ja kun -tahdotaan kuolla. - -Mutta siitä hetkestä alkaen, jolloin kreivitär näin oli antautunut, -hän tunsi itseänsä ahdistavan pelon Olivier Bertinin uskollisuudesta. -Eihän mikään muu pidättänyt tätä kuin ainoastaan hänen miehen -tahtonsa, hänen oikkunsa, hänen ohimenevä mieltymyksensä naiseen, -jonka hän oli kohdannut eräänä päivänä, niinkuin hän oli jo kohdannut -niitä niin useita toisia! Hän tunsi Bertinin niin vapaaksi ja niin -helposti viekotelluksi, hänet, joka eli ilman velvollisuuksia, ilman -tottumuksia ja turhia arkailuja, kuten kaikki miehet. Hän oli kaunis, -kuuluisa, kaikkialle haluttu, hänellä oli hänen nopeasti heränneiden -halujensa saavutettavissa kaikki hienoston naiset, joiden siveys -on niin hauras, ja kaikki puolimaailman ja teatterinaiset, jotka -tuhlaavat suosiotaan sellaisille miehille, kuin hän. Joku heistä -voisi illallisen jälkeen seurata häntä ja miellyttää häntä, vallata -hänet ja pitää hänet. - -Hän eli siis alituisessa Bertinin menettämisen pelossa, vakoillen -hänen käytöstään, hänen esiintymistään, joutuen aivan suunniltaan -yhdestä sanasta ja tuskan valtaan heti, kun Bertin ihaili toista -naista, kehui viehättäviä kasvoja tahi siroa vartaloa. Kaikki, -mitä hän ei tietänyt taiteilijan elämästä, sai hänet vapisemaan ja -kaikki mitä hän siitä tiesi, täytti hänet kauhulla. Joka kerran -heidän tavatessaan toisensa kreivitär tuli aivan nerokkaaksi -kuulustellessaan häntä hänen huomaamattaan, saadaksensa hänet -lausumaan ajatuksensa näkemistään henkilöistä, taloista, joissa hän -oli syönyt päivällistä, ja mitä vähäpätöisimmistä hänen mielensä -vaikutelmista. Ja heti, kun hän luuli vainuavansa jonkun naisen -mahdollista vaikutusta, hän vastusti sitä ihmeellisen suurella -salakavaluudella ja lukemattomin keinoin. - -Oi, usein hän arvasi edeltäpäin nuo lyhyet lemmenkuhertelut, joilla -ei ole syvempää pohjaa, jotka kestävät silloin tällöin viikon tai -pari jokaisen huomattavan taiteilijan elämässä. - -Hän havaitsi niin sanoaksemme sisällisesti vaaran, ennenkuin hän -edes oli saanut vihiäkään uuden tunteen heräämisestä Olivierissa. -Hän havaitsi sen siitä juhlallisesta näöstä, jonka saavat sellaisen -miehen silmät ja kasvot, jota ylenmäärin kiihoittaa lemmenhaave. - -Silloin hän alkoi kärsiä; hän ei nukkunut, hänen uniansa häiritsivät -kiduttavat epäilykset. Yllättääkseen Bertinin hän saapui usein hänen -luokseen ilmoittamatta mitään tulostaan, teki hänelle kysymyksiä, -jotka näyttivät lapsellisilta, tutkisteli hänen sydäntään ja kuunteli -hänen ajatuksiaan koetellen, aivan niinkuin kuunnellaan saadaksensa -selvää jossakin elävässä olennossa olevasta taudista. Ja hän itki -heti kun oli yksin, vakuutettuna siitä, että jonakin päivänä -taiteilija häneltä otettaisiin, että häneltä ryöstettäisiin tämä -rakkaus, johon hän oli niin lujasti kiintynyt, koska hän oli siihen -asettanut tahtonsa ja lemmenvoimansa mukana kaikki toiveensa ja -kaikki unelmansa. - -Kun hän sitten huomasi Bertinin taas palaavan luokseen näiden -pikaisten loittonemisien jälkeen, tunsi hän myös, ottaessaan hänet -takaisin ja omistaessaan hänet uudestaan, aivan kuin kadotetun ja -uudestaan löydetyn esineen, hiljaista ja syvää onnea, joka joskus -hänen kulkiessaan kirkon ohi, ajoi hänet sinne kiittämään Jumalaa. - -Ajatusten alituinen kiinnittäminen siihen, että miellyttäisi Bertiniä -enemmän kuin kukaan muu nainen, ja säilyttäisi hänet kaikkia muita -vastaan, oli tehnyt hänen koko elämästään keskeytymättömän keimailun -taistelun. Hän oli taistellut hänestä, hänen edessään lakkaamatta -sulollaan, kauneudellaan, hienoudellaan. Hän tahtoi, että kaikkialla, -missä taiteilija kuulisi puhuttavan hänestä, kehuttaisiin hänen -viehätystään, aistikkuuttaan, henkevyyttään ja pukujaan. Hän tahtoi -miellyttää toisia hänen tähtensä ja viehättää heitä, jotta Bertin -olisi ylpeä ja mustasukkainen hänestä. Ja joka kerta kun hän arvasi -hänen olevan mustasukkaisen, hän, annettuaan Bertinin hiukan kärsiä, -järjesti tälle riemuvoiton, joka taas elvytti hänen rakkauttaan, -kiihoittaen hänen turhamielisyyttään. - -Sitten ymmärtäen, että mies voi aina tavata seuraelämässä naisen, -jonka ruumiillinen viehätys olisi voimakkaampi, koska se oli uusi, -turvautui hän kaikkiin keinoihin: hän imarteli ja hemmoitteli -taiteilijaa. - -Varovaisella ja jatkuvalla tavalla hän antoi ylistyksen virrata hänen -ylitseen; hän tuuditteli taiteilijaa ihailullaan ja kietoi häntä -kehumisillaan, niin että kaikkialla muualla hän löytäisi ystävyyttä -ja vieläpä hellyyttä vähän joka olisi kylmempää ja epätäydellisempää, -ja että, jos toiset myöskin rakastivat häntä, hän lopulta kuitenkin -huomaisi, ettei kukaan ymmärtänyt häntä niinkuin kreivitär. - -Hän teki talostaan, kahdesta vierashuoneestaan, joihin taiteilija -niin usein tuli, paikan, mikä houkutteli hänen taiteilijaylpeyttään -yhtä paljon kuin hänen miehensydäntään, parisilaisen paikan, johon -hän mieluimmin tuli, jossa kaikki hänen toivomuksensa ja halunsa -yhtaikaa tyydytettiin. - -Kreivitär ei oppinut ainoastaan keksimään kaikkia hänen -makuvaatimuksiaan antaakseen hänelle, tyydyttäessään ne talossaan, -sellaisen hyvinvoinnin tunteen, ettei mikään sitä korvaisi, vaan -hän ymmärsi herättää uusia sellaisia, luoda hänelle kaikenlaisia -herkutteluja, aineellisia ja tunneherkutteluja, pienien -huomaavaisuuksien, lemmenihailun ja imartelun tottumuksia! Kreivitär -ponnisteli kaikki voimansa viehättääkseen hänen silmiään aistikkaalla -hienoudella, hänen hajuhermojaan hienoilla hajuvesillä, hänen -korviaan ylistelyillä ja hänen suutaan ravinnolla. - -Mutta kun kreivitär oli istuttanut hänen itsekkään ja juhlitun -naimattoman miehen sieluunsa ja ruumiiseensa koko joukon pieniä -tyrannimaisia tarpeita, kun hän oli hyvin varma siitä, ettei mikään -rakastajatar välittäisi niinkuin hän pitää huolta niistä ja ylläpitää -niitä sitoaksensa miehen kaikkien elämän pienien nautintojen avulla, -niin hän pelkäsi yhtäkkiä, nähdessään Bertinin kyllästyvän omaan -kotiinsa, valittavan lakkaamatta yksinäänelämistä ja, kun hän ei -voinut tulla kreivittären luo muuten, kuin seuraelämän asettamia -varokeinoja noudattaen, koettavan klubissa kaikin keinoin lieventää -eristäytymistään, hän pelkäsi, että Bertin alkaisi ajatella naimisiin -menoa. - -Eräänä päivänä hän kärsi niin suuresti näistä levottomuuksista, -että hän toivoi vanhuutta saadaksensa nämä tuskat loppumaan ja -levätäksensä jäähtyneessä, rauhallisessa lemmessä. - -Vuodet kuluivat kuitenkin eroittamatta heitä. Kreivittären -kiinnittämä kahle oli luja ja hän korjasi aina renkaat sikäli kuin -ne kuluivat. Mutta hän valvoi alati huolestuneena maalarin sydäntä, -niinkuin valvotaan lasta, joka kulkee ajoneuvojen täyttämän kadun -poikki, ja joka päivä hän vielä pelkäsi odottamatonta tapahtumaa, -joka uhaten väikkyy yllämme. - -Kreivi, joka ei epäillyt, eikä ollut mustasukkainen, piti -luonnollisena tätä vaimonsa läheistä ystävyyssuhdetta kuuluisaan -taiteilijaan, joka otettiin kaikkialla vastaan erittäin -huomaavaisesti. Kun nämä kaksi miestä aina tapasivat toisensa, -tottuivat he toisiinsa ja lopulta he pitivät toisistaan. - - - - -II. - - -Kun Bertin perjantai-iltana astui ystävättärensä taloon, jossa -juhlapäivällisin piti vietettämän Antoinette de Guilleroyn -kotiintuloa, ei hän tavannut pienessä Ludvig XV:n salongissa vielä -muita kuin herra de Musadieun, joka juuri oli saapunut. - -Tämä oli vanha, henkevä mies, josta ehkä olisi voinut tulla -merkkihenkilö ja joka ei mistään saanut lohdutusta siitä, mitä hän -olisi voinut olla ja mitä hän ei ollut. - -Keisarillisten museoiden entisenä hoitajana hänen oli onnistunut -tulla nimitetyksi uudestaan tasavallan taidekokoelmien tarkastajaksi. -Tämä ei estänyt häntä kuitenkaan ennenkaikkea olemasta ruhtinaiden, -kaikkien ruhtinattarien, herttuattarien ja yleensä eurooppalaisen -ylimystön ystävä sekä kaikenlaisten taiteilijoiden vannoutunut -suojelija. Hänellä oli vilkas äly -- hän kykeni pikaisesti huomaamaan -asiantilan -- sekä sitäpaitsi hyvä puhetaito, joten hän osasi sanoa -viehättävästi mitä tavallisimpia asioita, ja kun hänellä sitäpaitsi -oli joustava ajatus, joka saattoi hänet helposti mukautumaan kaikkiin -ympäristöihin, sekä hieno diplomatin vainu, jolla hän pystyi -arvostelemaan ihmisiä ensinäkemältä, niin kulki hän päivät ja illat -pääksytysten salongista salonkiin kehittäen valistunutta, hyödytöntä -ja lavertelevaa toimeliaisuuttaan. - -Hän näytti olevan sovelias kaikkeen, hän puhui kaikesta näennäisen -asiantuntijan viehättävällä ja helppotajuisen selvällä tavalla, joka -hankki hänelle suuren arvon ylhäisön naismaailmassa. Näille teki hän -näet palveluksia kiertävänä tietovarastona. Hän tiesi todellakin -paljon asioita olematta koskaan lukenut muita kuin välttämättömän -tarpeellisia kirjoja; mutta hän oli mitä parhaimmissa väleissä viiden -akatemian kanssa, kaikkien tiedemiesten, kaikkien kirjailijain -ja erikoisoppineiden kanssa, joita hän kuunteli arvostellen. Hän -osasi unhoittaa kohta liian teknilliset tahi hänen kertomuksilleen -hyödyttömät selitykset, piti muistissaan sangen hyvin muut ja antoi -siten näin kaikkialta haalituille tiedoilleen luontevan, selvän -ja yksinkertaisen muodon, joka ne teki helposti ymmärrettäviksi -kuin tieteelliset sadut. Hän vaikutti aivan kuin aatevarasto, kuin -laaja liikehuoneusto, jossa ei tavata koskaan harvinaisia esineitä, -mutta jossa sensijaan on kaikkia toisia kosolta, huokeahintaisia, -kaikenlaatuisia, kaikkialta hankittuja, talousesineistä aina -jokapäiväisiin kotilääketaidon työaseihin ja fysikan leikkikojeisiin -saakka. - -Maalarit, joiden kanssa hänen virkatoimensa saattoi hänet alituiseen -tekemiseen, pilkkasivat ja pelkäsivät häntä. Hän teki heille muuten -palveluksia, hankki heille taulujen ostajia, saattoi heidät suuren -maailman yhteyteen. Hän esitti heitä mielellään, suojeli heitä, -toimitti seurapiireihin, lyhyesti: näytti uhrautuvan salaperäiseen -työhön saada sulattaa hienosto ja taitelijat toisiinsa. Hän piti -kunnianansa taidemaailman läheistä tuntemista ja tuttavallista -seurustelua ylhäisön piirissä, aamiaisia Walesin prinssin kanssa -hänen käydessään Parisissa ja päivällisiä samana iltana Paul -Adelmansin, Olivier Bertinin ja Amary Maldantin kanssa. - -Bertin, joka piti de Musadieusta, koska tämä hänen mielestään -oli lystikäs herra, sanoi usein hänestä: "Hän on Jules Vernen -tietosanakirja, sidottuna aasinnahkaan." - -Molemmat miehet puristivat toistensa kättä ja alkoivat puhua -valtiollisesta tilanteesta, sotahuhuista, joita Musadieu piti -huolestuttavina selvästi huomattavista syistä, jotka hän esitti -varsin hyvin; hänen mielestään oli nimittäin Saksalla vaan hyötyä -ranskalaisten kukistamisesta ja sen hetken jouduttamisesta, jota jo -18 vuotta herra Bismarck oli odottanut. Olivier Bertin sensijaan -todisti kumoamattomin perustein, että nämät pelot olivat kuviteltuja, -koska Saksa ei voinut olla niin mieletön, että se ryhtyisi tähän aina -epävarmaan valloitusseikkailuun, eikä kansleri voinut olla kyllin -typerä asettaakseen elämänsä viimeisinä päivinä yhdellä kertaa työnsä -ja kunniansa vaaran alaisiksi. - -Mutta herra de Musadieu näytti kuitenkin tietävän asioita, joita hän -ei tahtonut sanoa. Hän oli muuten tavannut päivällä erään ministerin -ja kohdannut edellisenä iltana Cannesta palaavan suuriruhtinas -Vladimirin. - -Taiteilija vastusti ja tyynesti ivaten kiisti niin sanottujen -parhaiten tietävien henkilöiden pätevyyttä. Kaikkien näiden -huhujen takana valmistettiin vain pörssitemppuja. Ainoastaan herra -Bismarckilla voi tässä suhteessa olla varmasti määrätty mielipide. - -Herra de Guilleroy astui huoneeseen, puristi innokkaasti käsiä -pyytäen anteeksi mahtipontisin lausein sitä, että oli jättänyt heidät -yksin. -- - --- Ja te, rakas edustaja, kysyi maalari, mitä ajattelette te -sotahuhuista? - -Herra de Guilleroy antautui heti innokkaasti keskusteluun. Hän -tiesi niistä enemmän kuin kukaan muu, edustajakamarin jäsenenä, -ja kuitenkaan hän ei ollut samaa mieltä kuin useimmat hänen -tovereistaan. Ei, hän ei uskonut mahdolliseksi ristiriitaa lähimmässä -tulevaisuudessa, jollei ehkä ranskalaisten räyhäävä riidanhalu ja -niin sanotun isänmaallisen liigan kerskailut sitä synnytä. Ja hän -piirsi herra Bismarckista suurisuuntaisen kuvan Saint-Simon'in -tapaan. Tuota miestä ei tahdottu ymmärtää, koska aina edellytetään -toisilla olevan sama ajattelutapa kuin itsellä on, ja koska luullaan -heidän olevan valmiita tekemään sitä, mitä itse olisi tehnyt heidän -sijassaan. Herra Bismarck ei ollut kavala ja petollinen diplomaatti, -vaan suoramielinen, hiukan karkea, joka huusi aina totuutta, ilmoitti -aina tarkoituksensa. "Tahdon rauhaa", sanoo hän. Oli totta, hän -tahtoi rauhaa, ei muuta kuin rauhaa, ja kaikki todisti sitä silmiä -häikäisevällä tavalla kokonaista kahdeksantoista vuotta, kaikki, aina -asevarustuksiin saakka, aina liittoihin saakka, tuohon kansoihin -rykelmään asti, jonka hän on koonnut meidän rajumielisyyttämme -vastaan. Herra de Guilleroy lopetti matalalla äänellä vakuutettuna: -"Bismarck on suuri mies, hyvin suuri mies, joka haluaa rauhaa, mutta -joka uskoo, että se saavutetaan ainoastaan uhkauksin ja voimakeinoin. -Lyhyesti sanottuna, hyvät herrat, hän on suuri barbaari." - --- Se joka tahtoo loppua, tahtoo myöskin välikappaleita, vastasi -herra de Musadieu. Minä myönnän teille mielelläni, että hän ihailee -rauhaa, jos te vaan olette siinä kanssani samaa mieltä, että hän -aina haluaa käydä sotaa saavuttaakseen sen. Se on muuten kiistämätön -ja suunnaton totuus: tässä maailmassa käydään sotaa vain rauhan -saavuttamiseksi! - -Palvelija ilmoitti: -- rouva herttuatar de Mortemain. - -Ovessa, jonka molemmat puolet oli avattu, näkyi suuri ja roteva -nainen, joka astui sisään arvokkaasti. - -Guilleroy syöksyi esiin, suuteli hänen sormiansa ja kysyi: -- Mitenkä -voitte, herttuatar? - -Molemmat toiset herrat tervehtivät häntä jonkunlaisella hienolla -tuttavallisuudella, sillä herttuatar käyttäytyi sekä sydämellisesti -että myöskin äkkipikaisesti. - -Hän oli kenraali, herttua de Mortemainin leski, hänen ainoa -tyttärensä oli naimisissa Salian ruhtinaan kanssa, itse oli hän -markiisi de Farandalin tytär, suurta syntyperää ja kuninkaallisen -rikas. Hänen asuntoonsa Varennen kadulla kokoontuivat koko ylhäisön -kuuluisuudet tapaamaan ja kehuskelemaan toisiaan. Ei mikään ylhäisyys -matkustanut Parisin kautta syömättä päivällistä hänen pöydässään, -eikä kukaan voinut olla yleisen puheen esineenä ilman, että hän kohta -halusi tutustua tähän henkilöön. Herttuattaren piti saada nähdä -hänet, keskustella hänen kanssaan ja arvostella häntä. Se huvitti -häntä suuresti, se piti hänen elämänsä vireissä, se ylläpiti hänessä -kytevän ylimielisen, hyväntahtoisen uteliaisuuden liekkiä. - -Tuskin oli hän istuutunut kun sama palvelija huusi: -- Herra parooni -ja rouva paroonitar de Corbelle. - -He olivat nuoria, parooni kaljupäinen ja lihava, paroonitar hento, -hieno, tummaverinen. - -Tällä parilla oli Ranskan ylhäisön keskuudessa erikoinen asema, -josta he saivat yksinomaan kiittää tunnontarkkaa tuttavuuksiensa -valitsemista. Vaikka he olivat alhaista aatelia, eikä heillä -ollut suurempaa arvoa, eivätkä he olleet henkeviä, niin heidän -kuitenkin sen kautta, että antoivat kaikkia toimiansa johtaa -äärimmäisen rakkauden siihen, mikä on valikoitua, hienoa ja -huoliteltua, oli onnistunut yksinomaan ahkerasti seurustelemalla -kaikkein ylhäisimmissä taloissa, näyttämällä korkeimmassa -määrässä kuninkaallisia, hurskaita, moitteettomia mielipiteitä, -kunnioittamalla kaikkea, mitä tuli kunnioittaa, halveksimalla -kaikkea, mitä tuli halveksia, sekä vielä sen kautta, etteivät koskaan -pettyneet yhdestäkään hienon maailman oppisäännöstä, eivät koskaan -epäröineet yhdestäkään sopivan käytöstavan yksityiskohdasta, päästä -siihen, että he monen silmissä olivat highlifen hienoimpana kukkana. -Heidän mielipiteensä muodosti jonkinmoisen hienon käytöstavan -lakikirjan, ja heidän läsnäolonsa jossain talossa hankki tälle aito -kunnioitettavuuden valtakirjan. - -Corbellet olivat kreivi de Guilleroyn sukua. - --- No, sanoi herttuatar hämmästyneenä, ja teidän vaimonne? - --- Hetkinen, lyhyt hetkinen vaan, pyysi kreivi, on pieni yllätys, hän -tulee kohta. - -Kun rouva de Guilleroy, oltuaan kuukauden naimisissa, oli ensi kerran -esiintynyt ylhäisessä seurapiirissä, esitettiin hänet herttuatar -de Mortemainille, joka kohta mieltyi häneen, otti hänet hyväksyen -vastaan ja suojelukseensa. - -Kaksikymmentä vuotta oli tämä ystävyys kestänyt koskaan -rikkoutumatta, ja kun herttuatar sanoi "pienokaiseni," kuultiin -vielä hänen äänessään tuon äkisti syntyneen ja yhä jatkuvan kiihkeän -tunteen väräjäminen. Hänen luonaan olivat Bertin ja kreivitär ensi -kerran tavanneet toisensa. - -Musadieu oli lähestynyt, hän kysyi: - --- Onko herttuatar ollut katsomassa "kohtuuttomien" näyttelyä? - --- Ei, mikä se on? - --- Ryhmä uusia taiteilijoita, hurmiotilassa olevia impressionisteja. -Niitä on kaksi erittäin taitavaa. - --- Mahtava rouva mutisi halveksivasti: - --- En pidä noiden herrojen pilasta. - -Herttuatar oli mahtipontinen, kiivasluontoinen, joka ei hyväksynyt -mitään muuta mielipidettä kuin omaansa, jonka hän perusti yksinomaan -yhteiskunnallisen asemansa tietoisuuteen. Kun hän piti -- koskaan -oikeastaan tekemättä itsellensä asiaa selväksi -- taiteilijoita -ja oppineita älykkäinä päiväpalkkalaisina, joille Jumala oli -antanut tehtäväksi ylhäisön huvittamisen tai palvelemisen, niin -ei hän perustanut arvostelujaan mihinkään muuhun, kuin siihen -harkitsemattomaan hämmästyksen tai huvin määrään, jonka hänelle -tuotti jonkun esineen näkeminen, kirjan lukeminen, tai kertomus -jostakin keksinnöstä. - -Hän oli pitkäkasvuinen, roteva, painava, punainen, puhui äänekkäästi -ja häntä pidettiin suuren maailman täydellisenä edustajana, -koska ei mikään häntä saattanut hämille, koska hän uskalsi sanoa -kaikki ja puolustaa koko maailmaa, valtaistuimilta syöstyjä -ruhtinaita panemalla toimeen juhlia heidän kunniakseen, ja vieläpä -Kaikkivaltiastakin lahjoillansa papistolle ja kirkolle. - -Musadieu alkoi uudestaan: - --- Onko herttuatar kuullut, että luultavasti on vangittu Marie -Lambourg'in murhaaja? - -Herttuattaren mielenkiinto heräsi äkkiä ja hän vastasi: - --- En ole kuullut, kertokaapas se minulle. - -Ja Musadieu kertoi seikkaperäisesti. Hän oli pitkä, hyvin laiha, -hän käytti valkeita liivejä, pieniä jalokiviä paidan-nappeina, hän -puhui ilman eleitä, aina moitteettoman näköisenä, mikä teki hänelle -mahdolliseksi sanoa hyvin uskallettuja asioita, joista puhuminen oli -hänelle erikoista. Kun hän oli hyvin likinäköinen, niin tuntui siltä, -ettei hän nenälaseistaan huolimatta koskaan nähnyt ketään, ja kun -hän istuutui, olisi luullut koko hänen ruumiinsa luuston käyristyvän -nojatuolin muodon mukaan. Hänen taipunut yläruumiinsa tuli aivan -pieneksi, lyyhistyi kokoon aivan kuin hänen selkärankansa olisi ollut -gummia; hänen toistensa yli ristiin heitetyt säärensä näyttivät -kahdelta toisiinsa kietoutuneelta nauhalta ja hänen pitkistä -käsivarsistaan, joita tuolin nojat kannattivat, riippuivat kalpeat, -harvinaisen pitkiin sormiin päättyvät kädet. Hänen taiteellisesti -värjätyt hiuksensa ja viiksensä, taitavasti joukkoon unhoitettuine -valkeine kiharoineen olivat usein pilan esineenä. - -Kun hän selitti herttuattarelle, että murhatun ilotytön jalokivet oli -luultu murhaaja lahjoittanut toiselle yhtä kevytjalkaiselle oliolle, -aukeni suuren salongin ovi uudestaan selkoselälleen, ja kaksi -vaaleaveristä, kermanvärisiin pitsivaatteisiin puettua naista, jotka -olivat toistensa näköisiä, niinkuin kaksi eri-ikäistä sisarta, toinen -hiukan liian kypsä, toinen hiukan liian nuori, toinen hiukan liian -täyteläinen, toinen hiukan liian solakka, lähestyi pitäen toisiaan -vyötäröistä ja hymyili. - -Huudettiin, taputettiin käsiä. Ei kukaan, paitsi Olivier Bertin -tietänyt Antoinette de Guilleroyn paluusta, ja tytön ilmestyminen -äitinsä rinnalla, joka vähän kauempaa näytti melkein yhtä viehkeältä -ja vieläpä kauniimmalta, sillä vaikka hän oli liiaksi auennut kukka, -hän ei ollut lakannut olemasta loistava, sensijaan kuin lapsi tuskin -vielä puhjenneena vasta alkoi olla sievä, vaikutti, että heitä -pidettiin viehättävinä molempia. - -Ihastuneena huusi herttuatar paukutellen käsiään: - --- Ah, Jumalani, kuinka sieviä ja hauskoja he ovat toistensa -rinnalla. Katsokaa toki, herra de Musadieu, kuinka he ovat toistensa -näköiset! - -Tehtiin vertauksia; kaksi mielipidettä muodostui heti. Musadieun, -Corbellein ja de Guilleroyn käsityksen mukaan kreivitär ja hänen -tyttärensä olivat toistensa näköisiä ainoastaan hipiän, hiusten -ja varsinkin silmien puolesta, jotka olivat kokonaan samanlaiset, -samalla tavalla täynnä mustia silmäterän siniselle kehälle -tippuneiden pienen pienten mustetahrojen kaltaisia pilkkuja. Mutta -vähän ajan kuluttua kun nuori tyttö olisi tullut naiseksi, eivät he -enää ollenkaan olisi yhdennäköisiä. - -Herttuattaren ja Olivier Bertinin mielestä he päinvastoin olivat -kaikissa suhteissa saman-näköisiä, ja ainoastaan ikäero teki heidät -erinäköisiksi. Maalari sanoi: - --- Onpa hän muuttunut kolmessa vuodessa: En olisi häntä enää -tuntenut, enkä uskaltane häntä sinutella. - -Kreivitär alkoi nauraa. - --- Ai, totta tosiaan! Tahtoisinpa nähdä teidän sanovan "te" -Antoinettelle. - -Nuori tyttö, jonka veitikkamaisen aroissa piirteissä jo näkyi tuleva -mahtipontisuus, virkkoi: - --- Minäpä en uskaltaisi sanoa "sinä" herra Bertin'ille. Äiti hymyili. - --- Säilytä tämä huono tapa, sallin sen sinulle. Te teette kyllä pian -uudestaan tuttavuutta. - -Mutta Annette pyöritti päätä. - --- Ei, ei. Se saattaisi minut hämille. - --- Herttuatar suuteli tyttöä ja tarkasti sitten häntä asiantuntijana -ja harrastajana. - --- Kas niin, pikkuiseni, katsoppas minua suoraan silmiin. Niin, -sinulla on aivan äitisi katse; sinä et tule hullumman näköiseksi, -kun olet saanut hiukan loistoa. Sinun on lihottava, ei paljon, mutta -hiukan; sinä olet laihanpuoleinen. - -Kreivitär huudahti: - --- Oi, älkää sanoko hänelle sitä. - --- Ja miksei? - --- On niin hauskaa olla solakka! Minä tulen laihduttamaan itseäni. - -Mutta rouva de Mortemain suuttui unhoittaen vihansa vimmassa nuoren -tytön läsnäolon. - --- Niin aina, te olette aina tuon luisevan muodin puolella, koska -laihoja on helpompi pukea kuin lihavia. Minä taas olen lihavien -naisten sukupolvea! Nykyään on laihojen naisten aika! Tämä saattaa -minut ajattelemaan Egyptin lehmiä; minä en tosiaankaan ymmärrä -miehiä, jotka näyttävät ihailevan teidän luurankojanne. Meidän -aikanamme he vaativat parempaa. Hän vaikeni keskellä hymyilyjä, -sitten hän jatkoi: - --- Katsele äitiäsi, pienokainen, hän on erittäin sievä, juuri -parhaimmillaan, koeta tulla hänen kaltaisekseen. - -Mentiin ruokasaliin. Kun oli istuuduttu, alkoi Musadieu uudestaan -keskustelun. - --- Minä sanon, että miesten pitää olla laihoja, koska he ovat tehdyt -ruumiinliikkeitä varten, jotka vaativat notkeutta ja vikkelyyttä, -joita ei voi mitenkään tehdä suurivatsainen. Mitä naisiin tulee -on asianlaita hiukan erilainen. Eikö se ole teidän mielipiteenne, -Corbelle? - -Corbelle joutui pahempaan kuin pulaan, koska herttuatar oli lihava ja -hänen oma vaimonsa hyvin laiha! Mutta paroonitar tuli miehensä avuksi -ja päättävästi asettui laihojen puolelle. Edellisenä vuonna hänen oli -täytynyt taistella alkavaa lihavuutta vastaan, jonka hän voitti hyvin -nopeasti. - -Rouva de Guilleroy kysyi: - --- Sanokaa miten te menettelitte. - -Ja paroonitar selitti kaikkien nykyajan hienojen naisten käyttämän -menettelyn. Ei juotu syödessä. Vasta tunti aterian jälkeen oli -sallittu nauttia kupillinen hyvin kuumaa, polttavaa teetä. Se -onnistui kaikille. Hän mainitsi hämmästyttäviä esimerkkiä lihavista -naisista, jotka olivat tulleet kolmessa kuukaudessa solakammiksi kuin -veitsenterä. Herttuatar vimmastui ja huudahti! - --- Jumalani! mitenkä tyhmää on kiusata itseänsä noin! Te ette pidä -mistään, ette kerrassa mistään, ei edes sampanjasta. Kuulkaahan, -Bertin, te, joka olette taiteilija, mitä tästä ajattelette? - --- Mutta, arvoisa, minä olen maalari ja minä verhoan kuvattavani -vaatteilla, minusta se on yhdentekevää? Jos olisin kuvanveistäjä, -niin minä valittaisin tätä asianlaitaa. - --- Mutta te olette mies, mitä te pidätte parempana? - --- Minäkö? Hyvin ravittua hienoutta, sitä mitä minun keittäjättäreni -kutsuu jyvillä hyvin syötetyksi kananpojaksi. Se ei ole lihava, mutta -se on täyteläinen ja hienonnäköinen. - -Tämä vertaus herätti naurua; mutta kreivitär katseli epäuskoisena -tytärtään ja mutisi: - --- Ei, on niin somaa olla laiha. Naiset, jotka pysyvät laihoina, -eivät vanhene. - -Tätä kohtaa vielä pohdittiin ja seura jakaantui kahtia. Kaikki -kuitenkin olivat melkein yksimielisiä siitä, ettei hyvin lihava -henkilö saanut liian nopeasti laihtua. - -Tämä huomautus antoi aihetta luomaan yleiskatsauksen kaikkiin -hienoston tunnettuihin naisiin ja uudestaan toteamaan heidän -sulonsa, aistikkuutensa ja kauneutensa. Musadieu piti vaaleaveristä -markiisitar de Lochristia verrattoman viehättävänä, sen sijaan -että Bertin asetti etusijan rouva Mandelièren, tummaverisen, -matalaotsaisen, mustasilmäisen, jolla oli tosin hiukan liian suuri -suu, mutta siinä loistivat kiiltävät hampaat. - -Bertin oli istuutunut nuoren tytön viereen, ja yhtäkkiä kääntyi hän -hänen puoleensa ja virkkoi: - --- Kuulehan, Nanette. Kaikki, mitä nyt sanomme, sinä saat kuulla -toistettavan ainakin kerran viikossa, kunnes tulet vanhaksi. -Viikossa sinä opit ulkoa kaikki, mitä hienossa maailmassa ajatellaan -politiikasta, naisista, teatterikappaleista ja muusta. Sinun ei -tarvitse muuta kuin aika-ajoittain vaihtaa henkilöiden ja asioiden -nimiä. Kun sinä olet kuullut meidän kaikkien esittävän ja puolustavan -mielipiteitämme, niin sinä sitten rauhallisesti valitset niiden -joukosta, joita pitää ihmisellä olla, omasi, ja sitten sinun ei enää -ollenkaan tarvitse ajatella mitään koskaan; sinun ei tarvitse muuta -kuin levätä. - -Neitonen kohotti vastaamatta mitään taiteilijaan veitikkamaisen -katseensa, jossa välkähti nuori, vilkas, hillitty äly, mikä oli -valmiina lähtemään liikkeelle. - -Mutta herttuatar ja Musadieu, jotka leikkivät aatteilla niinkuin -palloilla, tarkoin kiinnittämättä koskaan huomiota siihen, että -he käyttelivät aina samoja, vastustivat tätä Bertinin lausuntoa -ihmisajatuksen ja toiminnan nimessä. - -Silloin Bertin koetti todistaa kuinka hienon maailman ihmisten -äly, vieläpä oppineimpienkin, oli mitätön, kuinka sillä ei ollut -virikettä, ei oikeata sisältöä, kuinka heidän mielipiteensä olivat -heikosti perusteltuja, heidän mielenkiintonsa henkisiin asioihin -heikko ja välinpitämätön, heidän käsityksensä epävakava ja hapuileva. - -Hänet valtasi taas kerran muudan noita puoleksi todellisia, -puoleksi teennäisiä närkästyksen puuskia, joita herättää aluksi -kaunopuheliaisuudellaan loistamisen halu, ja joita sitte -yhtäkkiä kiihoittaa selvä arvostelukyky, joka tavallisesti -on hyväntahtoisuuden himmentämä. Hän osoitti kuinka ihmiset, -joiden ainoa tehtävä elämässä on vierailujen tekeminen ja -päivällisilläkäynti, huomaavat vastustamattoman kohtalon määräyksestä -tulevansa huikentelevaisiksi ja herttaisiksi, mutta jokapäiväisiksi -olennoiksi, joita epämääräisesti liikuttelevat pintapuoliset huolet, -mielipiteet ja halut. - -Hän näytti, ettei mikään heissä ollut syvää, innokasta, vilpitöntä, -että kun heidän älyllinen kehityksensä ei ollut suuren suuri ja -heidän oppinsa pelkkää kiiltoa, he pysyivät lopultakin puunukkeina, -jotka olemuksellaan ja eleillään herättävät erehdyttävän käsityksen -valio-olennoista, joita he eivät kuitenkaan ole. Hän todisti, että -kun heidän vaistojensa hauraat juuret olivat kasvaneet sovinnaisuuden -maaperässä, eikä todellisuudessa, niin he eivät rakasta -todellisesti mitään, vieläpä heidän ylellinen elämänsäkin on heidän -turhamielisyytensä ja heidän ruumiinsa hienostuneiden vaatimuksien -tyydyttämistä, koska ateriatkin, joita heidän luonaan syödään ja -viinit, joita juodaan, ovat huonoja, mutta kalliisti maksettuja. - --- He elävät, sanoi hän, syrjässä kaikesta, koskaan näkemättä mitään -ja syventymättä mihinkään; syrjässä tieteestä, josta he eivät välitä; -syrjässä luonnosta, jota he eivät osaa katsella; syrjässä onnesta, -sillä he eivät kykene hehkuvasti nauttimaan mistään; syrjässä -maailman ja taiteen kauneudesta, josta he puhuvat, olematta koskaan -päässeet selville siitä ja vieläpä uskomattakin siihen, sillä he -eivät tunne hurmiota nauttiessaan elämän ja älyn riemuista. He eivät -pysty kiintymään mihinkään niin, että rakastaisivat sitä yksinomaan, -eivät innostumaan mihinkään siihen määrään asti, että haltioituisivat -sen käsittämisen onnesta. - -Parooni de Corbelle luuli pitävänsä ryhtyä puolustamaan hienoa -seurapiiriä. - -Hän teki tämän kestämättömin ja heikoin perustein, perustein, jotka -sulavat järjen edessä kuin lumi tulessa ja joita ei voi käsittää, -typerin ja riemuvoittoisin perustein, samanlaisin kuin maapappi, joka -todistaa Jumalan olemassaoloa. Hän vertasi lopuksi hienoston ihmisiä -kilpajuoksijoihin, jotka eivät kelpaa mihinkään itse asiassa, mutta -jotka kuitenkin ovat hevosrodun kunniana. - -Bertin, joka oli hämillään tämän uuden vastustajan esiintymisestä, -pysyi hetkisen hiljaa halveksivan kohteliaan näköisenä, mutta äkkiä -kun paroonin tyhmyys häntä kiihoitti, hän keskeytti taitavasti tämän -puheen ja kuvasi hienon herrasmiehen elämän aamusta iltaan saakka -jättämättä mitään mainitsematta. - -Nämä hienostikootut yksityisseikat piirsivät hänestä vastustamattoman -huvittavan kuvan. Nähtiin, kuinka herran aamulla puki hänen -kamaripalvelijansa, kuinka hän ensin lausui parturille, joka tuli -hänen partaansa ajamaan, muutamia yleisiä mietteitä, kuinka hän -sitten aamukävelynsä aikana tiedusteli tallirengeiltä hevosten -terveyttä, kuinka hän kuljeskeli Bois de Boulognen käytävillä ainoana -huolenaan tervehtiminen ja tervehdyksien vastaanotto, kuinka hän -söi aamiaista vaimoansa vastapäätä, läksi hänen kanssaan vaunuissa -ajelemaan, eikä puhunut hänelle muuta kuin vain luetteli aamulla -näkemiensä henkilöiden nimet, kuinka hän sitte kuljeskeli iltaan -saakka salongista salonkiin vilkastuttamassa älyänsä samanlaisten -henkilöiden kanssa seurustelemalla, kuinka vihdoin söi päivällistä -jonkun ruhtinaan luona, jossa keskusteltiin Europan tilanteesta, -lopettaakseen sitten iltansa tanssipaikassa, oopperassa, jossa hänen -arkoja elostelijavaatimuksiansa viattomasti tyydytti paikka, joka -näennäisesti on huono. - -Kuvaus oli niin tarkka, ilman että sen iva loukkasi ketään, että -yleinen nauru pöydän ympärillä siirtyi suusta suuhun. - -Herttuattaren, -- jolla lihavana henkilönä oli vaikea pidättää -iloisuuttaan, -- rinnassa nähtiin pieniä hillittyjä nytkähdyksiä. Hän -sanoi vihdoin: - --- No, tosiaankin, se on liian hassua, te saatte minut ihan kuolemaan -naurusta. - -Mutta Bertin vastasi hyvin kiihtyneenä: - --- Oi, rouva, hienossa maailmassa ei kuolla naurusta. Tuskin -nauretaan. Suvaitaan tahdikkuudesta olla olevinaan huvitettu ja -nauravinaan. Jäljitellään kyllin hyvin kasvojen iloista ilmettä, -mutta iloa ei oikein ilmaista. Menkää kansanteattereihin, siellä -te näette naurettavan. Menkää huvittelevien porvarien luo, siellä -näette naurettavan tukehduksiin saakka. Menkää sotilaskasarmeihin, -niin näette miesten läkähtyvän naurusta, silmät täynnä kyyneleitä, -kiemurtelevan vuoteella jonkun velikullan kujeita katsellessaan. -Mutta salongeissa ei naureta. Minä sanon teille, että ollaan vaan -tekevinään kaikkea, vieläpä ollaan nauravinaankin. - -Musadieu pysähdytti hänet: - --- Anteeksi, te olette ankara, ettehän itsekään, rakas ystävä, näy -kuitenkaan halveksivan tätä hienostoa, jota niin pilkkaatte. - -Bertin hymyili: - --- Minäkö? Pidän siitä. - --- No, mitenkä sitten on ymmärrettävä...? - --- Minä halveksinkin itseäni hiukan epäiltävän rodun sekasikiönä. - --- Kaikki tuo on vain vaikutuksen tavoittelemista. - -Ja kun Bertin väitti, ettei hän tavoitellut sellaista, niin -herttuatar lopetti keskustelun selittäen, että kaikki taiteilijat -mielellään uskottelivat ihmisille mahdottomia. - -Keskustelu tuli silloin yleiseksi, hipaisi kevyesti kaikkea, -hyvänsävyisenä, jokapäiväisenä, ystävällisenä ja hillittynä, ja kun -päivällinen lähestyi loppuansa, kreivitär huudahti yhtäkkiä osoittaen -edessään olevia täysiä viinilaseja: - --- No, en ole mitään juonut, en pisaraakaan; nyt näemme, tulenko -laihtumaan. - -Herttuatar tahtoi raivostuneena pakottaa hänet nielemään edes pari -siemausta kivennäisvettä; se oli turhaa, ja hän huudahti: - --- Oi sinua typerää, tyttäresi on pannut pääsi pyörälle. Pyydän -teitä, Guilleroy, estäkää vaimoanne tällaisesta mielettömyydestä. - -Kreivi, joka juuri parhaillaan selitti Musadieulle Ameriikassa -keksittyä puimakonetta, ei ollut kuullut herttuattaren puhetta. - --- Mitä mielettömyyttä, herttuatar? - --- Sitä, että hän tahtoo laihtua. - -Kreivi loi vaimoonsa hyväntahtoisen ja välinpitämättömän katseen. - --- Asianlaita on nyt kerta kaikkiaan niin, että minulla ei ole tapana -vastustella häntä. - -Kreivitär oli noussut pöydästä tarttuen naapurin käsivarteen; kreivi -tarjosi omansa herttuattarelle ja mentiin suureen saliin, koska pieni -vierashuone oli varattu vain päivävierailuja varten. - -Tämä sali oli hyvin avara ja valoisa. Sen neljää seinää peittivät -valkean ja kullanvärisiin kehyksiin asetetut leveät, kauniit -vaaleansilkkiset, vanhamalliset kangasverhot, jotka lamppujen -ja kynttiläkruunun valossa saivat vienon ja heleän, kuutamoisen -värivivahduksen. Pääseinän keskellä näytti Olivier Bertinin -maalaama kreivittären muotokuva asuvan ja elähdyttävän huonetta. -Se oli siinä kotonaan. Se yhdisti itse salongin ulkonäkyyn nuoren -vaimon hymyilynsä, suloisen katseensa, vaaleiden hiuksiensa keveän -viehätyksen. Oli muuten melkein totuttu tapa, jonkunlainen hienon -käytöksen ilmaisu, aivankuin ristinmerkin teko kirkkoon astuttaessa, -onnitella mallia taiteilijan teoksen johdosta joka kerran kun -pysähdyttiin sen eteen. - -Musadieu ei koskaan jättänyt sitä tekemättä. Koska hänen -mielipiteillään valtion valtuuttamana erikoistuntijana oli -jonkinmoisen laillisen ammattimiehen lausunnon arvo, niin hän piti -velvollisuutenansa usein vakaumuksella ilmituoda tämän taulun -etevämmyys. - --- Totisesti, sanoi hän, kas siinä on kaunein nykyaikainen muotokuva, -jonka tunnen. Siinä on ihmeellinen elämä. - -Kreivi de Guilleroy, jossa tottumus saada kuulla tätä taulua -kehuttavan oli juurruttanut vakuutuksen siitä, että hänellä oli -talossaan mestariteos, lähestyi tehostaakseen Musadieun sanojen -vaikutusta, ja minuutin tai pari he molemmat kasasivat kaikki -mahdolliset käytetyt ja teknilliset lauseparret ylistääkseen tämän -taulun sekä näennäisiä että tarkoitettuja hyviä ominaisuuksia. - -Kaikki olivat kohottaneet silmänsä seinää kohti ja näyttivät -ihastuneilta. Olivier Bertin, joka jo oli tottunut näihin -ylistyksiin, joihin hän ei kiinnittänyt enemmän huomiota kuin -kysymyksiin jonkun terveydestä kadulla kohdatessa, kohotti kuitenkin -heijastuslamppua, joka oli asetettu kuvan eteen sitä valaisemaan, -oikeaan asentoonsa, koska palvelija huolimattomuudesta oli asettanut -sen vinoon. - -Sitten istuuduttiin ja kreivi lähestyi herttuatarta, joka sanoi -hänelle: - --- Luulen, että veljenpoikani tulee minua täältä hakemaan ja -pyytämään teiltä kupin teetä. - -Jo jonkun aikaa olivat heidän toivomuksensa kohdanneet toisensa ja he -aavistivat toistensa ajatukset, vaikkeivät olleet niitä toisilleen -lausuneet. - -Herttuatar de Mortemainin veli, markiisi de Farandal, oli melkein -täydellisesti tuhlattuaan omaisuutensa pelissä, kuollut pudotessaan -hevosen selästä jättäen jälkeensä lesken ja pojan. Tämä nuori -mies, joka nyt oli 28-vuotias, oli Europan enimmän haluttuja -kotiljongin johtajia, sillä usein hänet kutsuttiin Wieniin ja -Lontooseen koristaakseen siroilla valssiliikkeillään ruhtinaiden -tanssiaisia. Ja vaikka hän olikin aivan varaton, pysyi hän -kuitenkin yhteiskunnallisen asemansa, perheensä, nimensä ja melkein -kuninkaallisten sukulaistensa vuoksi yhtenä Parisin haetuimmista -ja kadehdituimmista miehistä. Piti vakaannuttaa tämä liian nuori, -tanssin ja urheiluelämän hankkima maine, ja rikkaan, hyvin rikkaan -avioliiton jälkeen asettaa seuraelämässä saavutettujen menestyksien -sijaan valtiolliset. Heti kun markiisi pääsisi edustajaksi, niin hän -tämän ainoan seikan johdosta tulisi vastaisen valtakunnanistuimen -tueksi, yhdeksi kuninkaan neuvonantajista ja puolueensa johtomiehistä. - -Herttuatar, jolla oli hyvät tiedot kaikista asioista, tunsi kreivi -de Guilleroyn äärettömän suuren omaisuuden; hän oli selvillä siitä, -että tämä oli varovainen aarteen kokooja, joka asui yksinkertaisessa -huoneustossa, kun hän olisi voinut elää suurena herrana jossakin -Parisin komeimmassa yksityispalatsissa. Hän tiesi kreivin aina -onnistuneet keinottelut, hänen hienon liikemiesvainunsa, hänen -osanottonsa kaikkiin tuottavimpiin liikeyrityksiin, joita -kymmenen vuoden kuluessa oli Ranskassa tehty; ja hän oli saanut -ajatuksen naittaa veljenpojallensa tämän normandilaisen edustajan -tyttären, jolle tämä avioliitto tuottaisi arvokkaamman aseman, -hallitsijaa ympäröivässä ylhäisimmässä seurapiirissä. Guilleroy, -joka itse oli mennyt rikkaisiin naimisiin ja lisännyt taitavasti -yksityisomaisuuttaan, hautoi nyt muita kunnianhimoisia tuumia. - -Hän uskoi kuninkaan palaavan ja tahtoi sinä hetkenä olla kykenevä -käyttämään hyväkseen tätä tapausta mitä täydellisimmäliä tavalla. - -Yksinkertaisena edustajana hän ei ollut suurenkaan arvoinen. Markiisi -de Farandalin appi-isänä, jonka esi-isät olivat olleet Ranskan -kuninkaallisen suvun uskollisia ja suosittuja läheisiä tuttavia, hän -kohoaisi ensimäisten riviin. - -Herttuattaren ystävyys hänen vaimoaan kohtaan antoi sitäpaitsi tälle -liitolle hyvin arvokkaan ja läheisen ystävyyden luonteen, ja peläten, -että joku toinen tyttö kohtaisi markiisin ja miellyttäisi tätä, hän -oli kutsuttanut omansa Parisiin, jouduttaakseen tapauksia. - -Rouva de Mortemain, joka aavisti ja arvasi nämät suunnitelmat, -suostui niihin kaikessa hiljaisuudessa, ja sinäkin päivänä, vaikkei -hän ollutkaan saanut edeltäpäin tietää nuoren tytön äkillisestä -paluusta, hän oli pyytänyt veljenpoikaansa tulemaan Guilleroyn luo, -totuttaakseen häntä vähitellen usein käymään tässä talossa. - -Ensimäisen kerran kreivi ja herttuatar peitetyin sanoin -puhuivat näistä toivomuksistaan ja erotessaan olivat he tehneet -liittosopimuksen. - -Toisessa päässä salonkia naurettiin. Herra de Musadieu kertoi -parhaillaan paroonitar de Corbellelle erään neekerilähetystön -esittämisestä tasavallan presidentille, kun ilmoitettiin markiisi de -Farandal. - -Hän ilmestyi ovelle ja pysähtyi. Nopealla ja tottuneella liikkeellä -hän asetti monokelin oikeaan silmäänsä ja jätti sen siihen aivan -kuin tutkiakseen salonkia, mihinkä hän aikoi astua, mutta myöskin -antaakseen ehkä siellä oleville ihmisille aikaa nähdä häntä ja -kiinnittää huomiota hänen tuloonsa. Sitten huomaamattomalla posken -ja kulmakarvan liikahduksella hän pudotti tuon pienen, mustaan -silkkinauhaan kiinnitetyn lasipalan, ja astui sitten reippaasti rouva -de Guilleroyn luo, jonka ojennettua kättä hän suuteli kumartaen hyvin -syvään. Samoin teki hän myöskin tädillensä, sitten hän tervehti -kätellen kaikkia toisia kulkien toisesta henkilöstä toiseen sulavan -hienosti. - -Hän oli suurikasvuinen, ruskeanpuna-viiksinen poika, jo vähän -kaljupäinen, vartaloltaan upseerin näköinen, ryhti englantilaisen -urheilijan. Tunsi hänet nähdessään heti miehen, jonka raajat olivat -enemmän harjoitetut kuin pää ja joka ei pidä muusta kuin siitä, mikä -kehittää ruumiillista voimaa ja tehokkuutta. Hänellä oli kuitenkin -tietoja, sillä hän oli opiskellut ja opiskeli vieläkin joka päivä -kovasti älyään jännittämällä kaikkea, mikä olisi hänelle hyödyllistä -tietää: historiaa, erittäin kiinnittäen huomiota vuosilukuihin -ja erehtyen usein asioista, kansantalouden alkeita, jotka ovat -välttämättömät edustajalle, ja sosiologian perusteita, joita -hallitsevat kansanluokat tarvitsevat. - -Musadieu piti häntä suuressa arvossa, hän sanoi: "Hänestä tulee -merkkihenkilö." Bertin antoi tunnustuksen hänen notkeudelleen ja -voimakkuudelleen. He kävivät samoissa miekkailuharjoituksissa, -metsästivät usein yhdessä ja kohtasivat usein toisensa ratsastamassa -Bois de Boulognen tiellä. Heidän kesken oli syntynyt yhteisten -harrastusten sympatia, tuo vaistomainen vapaamuurarisuus, jonka -aiheuttaa kahden henkilön välillä aivan kuin itsestään löydetty -keskustelun aihe, joka miellyttää kumpaakin. - -Kun markiisi esitettiin Annette de Guilleroylle, aavisti hän heti -tätinsä suunnitelmat, ja kumarrettuaan hän loi neitiin pikaisen, -asianharrastajan katseen. - -Hän piti tyttöä sievänä ja erittäinkin paljon lupaavana, sillä hän -oli niin paljon johtanut kotiljongeja, että hän ymmärsi nuoria -tyttöjä ja voi varmasti edeltäpäin sanoa heidän tulevan kauneutensa -laadun, niinkuin ammattimies, joka maistaa liian nuorta viiniä. - -Hän vaihtoi neidin kanssa ainoastaan muutamia merkityksettömiä -lauseparsia, meni sitten istumaan paroonitar de Corbellen viereen -laverrellakseen hänen kanssaan puoliääneen. - -Kutsut lopetettiin aikaiseen, ja kun kaikki olivat lähteneet, -lapsi mennyt nukkumaan, lamput sammutetut, palvelijat nousseet -huoneisiinsa, niin kreivi de Guilleroy, astuen edestakaisin -salongissa, jota valaisi ainoastaan kaksi kynttilää, pidätti vielä -kauan nojatuolissa torkkuilevaa kreivitärtä kehittääkseen toiveitaan, -seikkaperäisesti selittääkseen menettelyä, mitä oli seurattava, ja -näyttääksensä ennakkotoimenpiteet, joihin oli ryhdyttävä kaikkiin -suunnitelmiin, menestysmahdollisuuksiin ja varovaisuuskeinoihin -nähden. - -Oli myöhäistä, kun hän vetäytyi makuuhuoneeseensa, ihastuneena muuten -iltaansa mutisten: - --- Luulenpa vaan, että asia päättyy meille eduksi. - - - - -III. - - -"Milloinka tulette, ystäväni? En ole teitä nähnyt kolmeen päivään, -ja se on minusta pitkä aika. Tyttäreni antaa minulle tosin paljon -ajattelemisen aihetta ja puuhaa, mutta te tiedätte, etten voi enää -olla ilman teitä." - -Maalari, joka piirteli luonnoksia hakien yhä uutta aihetta, luki -uudestaan kreivittären lipun, avasi sitten kirjoituspöydän laatikon -ja asetti sen toisten kirjeiden joukkoon, jotka olivat kasautuneet -sinne heidän suhteensa alusta alkaen. - -He olivat tottuneet, koska se hienoston elämän vuoksi oli helppoa, -tapaamaan toisensa melkein joka päivä. Silloin tällöin kreivitär tuli -taiteilijan luo, ja antaen hänen yhä työskennellä eteenpäin, istuutui -tunniksi tai pariksi nojatuoliin, jossa hän ennen oli mallina -istunut. Mutta kun hän pelkäsi vähän palvelijain huomautuksia, niin -hän piti edullisempana näitä jokapäiväisiä kohtauksia, näitä pieniä -lemmenilmaisuja varten, ottaa taiteilijan vastaan luonansa, tai -kohdata hänet jossakin salongissa. - -Laadittiin hiukan edeltäpäin nämä suunnitelmat, jotka näyttivät aivan -luonnollisilta herra de Guilleroysta. - -Ainakin kaksi kertaa viikossa maalari söi päivällistä kreivittären -luona, muutamien ystävien seurassa; maanantaisin hän tervehti tätä -säännöllisesti tämän aitiossa oopperassa; sitten he tapasivat -toisensa siinä tai siinä määrätyssä talossa, johon sattuma toi -heidät yhtaikaa. Bertin liesi ne illat, jolloin kreivitär oli -kotona, ja hän tuli silloin juomaan kupin teetä tämän luo. Hän tunsi -tällöin, kreivittären välittömässä läheisyydessä, niin hellästi -ja turvallisesti viihtyvänsä tässä kypsyneessä lemmessä, tunsi -niin täydellisesti olevansa tottumuksensa vallassa saada tavata -hänet jossakin, viettää hänen rinnallaan muutamia hetkiä, vaihtaa -muutamia sanoja, kehittää joitakuita ajatuksia, että hän tarvitsi, -vaikka hänen hellyytensä voimakas liekki jo pitkän aikaa oli ollut -vaimentunut, uudelleen nähdä häntä. - -Kodin halu, halu eloisassa, asutussa talossa viettää yhteisiä -aterioita ja iltoja, joissa keskustellaan väsymättä jo pitkän -aikaa tunnettujen ihmisten kanssa, tämä läheisen seurustelun, -kanssakäymisen ja ystävyyden halu, joka uinuu jokaisessa -ihmissydämessä ja jota jokainen vanhapoika kuljettaa ovelta ovelle -ystäviensä koteihin, joihin he sijoittavat vähän itsestään, lisäsi -itsekkyyden voimaa hänen rakkauden tunteihinsa. Tässä talossa, jossa -häntä rakastettiin ja hemmoteltiin, jossa hän löysi kaikkea, hän voi -vielä lepuuttaa ja lellitellä yksinäisyyttään. - -Kolmeen päivään hän ei ollut nähnyt ystäviänsä, joille tyttären paluu -kai oli antanut askaroimista, ja hänellä oli jo ikävä, vieläpä hän -oli vähän harmistunutkin siitä, etteivät he olleet kutsuneet häntä -aikasemmin, koska hän oli niin hienotunteinen, ettei hän tahtonut -ensiksi kiinnittää heidän huomiotaan siihen. - -Kreivittären kirje ajoi hänet äkkiä liikkeelle kuin piiskan isku. -Kello oli 3 iltapäivällä. Hän päätti välittömästi lähteä Guilleroylle -tavatakseen rouvan ennen kuin tämä menisi ulos. - -Taiteilija soitti, kamaripalvelija ilmestyi. - --- Minkälainen ilma, Jose? - --- Hyvin kaunis, herra. - --- Lämminkö? - --- On kyllä, herra. - --- Valkeat liivit, sininen takki, harmaa hattu. - -Hän kävi aina hienosti puettuna. Mutta vaikka hänen vaatteittensa -kuosi olikin moitteeton, niin kuitenkin se tapa, jolla hän pukeutui, -jolla hän käveli, vatsa kireästi valkeihin liiveihin tiukattuna, -harmaa, korkea huopahattu hiukan takaraivolla, näytti heti -ilmaisevan, että hän oli taiteilija ja naimaton. - -Kun hän saapui kreivittären luo, sanottiin hänelle, että tämä oli -lähdössä huviajelulle Bois de Boulognelle. Bertin oli tyytymätön ja -odotti. - -Tapansa mukaan hän alkoi astella edestakaisin salongissa kulkien -toiselta istuimelta toiseen, ikkunoiden luota seinien luo -tuossa suuressa, verhojen himmentämässä huoneessa. Hennoilla, -kultajalkaisilla pöydillä oli kaikenlaisia pikkuesineitä, -hyödyttömiä, sieviä ja kallisarvoisia huiskin haiskin laitetussa -epäjärjestyksessä. Siinä oli pieniä, vanhanaikuisia, koristeellisia -kultarasioita, pienoiskokoisia nuuskarasioita, pieniä norsunluisia -kuvapatsaita, sitten aivan uudenaikaisia esineitä himmeästä -hopeasta, totisen lystikkäitä, joissa näkyi englantilainen maku: -pienenpieni hellauuni, ja sen päällä kissa, joka joi kastrullista, -paperossikotelo, joka oli ison leivän näköinen, kahvipannu -tulitikkujen säilyttämistä varten, ja sitten tulenvarjostimessa -kokonainen nuken juhla-asu, kaulaketjuja, rannerenkaita, sormuksia, -rintaneuloja, korvarenkaita briljantteineen, safireineen, -rubineineen, smaragdeineen, pienenpieni mielikuvitelma, jonka -näyttivät valmistaneen kääpiöiden korusepät. - -Aika-ajoittain hän sattui koskettamaan esinettä, jonka hän itse oli -antanut jonakin syntymäpäivänä, hän otti sen käteensä, piteli sitä ja -tarkasteli sitä haaveilevan välinpitämättömästi, sitten asetti hän -sen takaisin paikalleen. - -Yhdessä nurkassa oli harvoin avattuja korukantisia kirjoja pienen, -pyöreän sohvan edessä seisovalla yksijalkaisella pöydällä. Siinä -nähtiin myös Revue de Deux Mondes, vähän rypistyneenä, liiaksi -käytettynä, joidenkuiden lehtien kulmat käännettyinä, aivan kuin -olisi sitä luettu ja taas uudestaan luettu, sitten toisia vielä -aukileikkaamattomia julkaisuja, niinkuin Arts Modernes, jota -hankittanee ainoastaan sen korkean hinnan vuoksi, sen tilaus kun -maksaa 400 markkaa vuodessa ja Fuillelibre, ohut sinikantinen -vihkonen, jossa kaikkein uusimmat runoilijat esittivät mietteitään, -ne, joita kutsutaan "hermostuneiksi". Ikkunoiden välissä seisoi -kreivittären kirjoituspöytä, viimevuosisataismallinen, siro -huonekalu, jonka ääressä hän kirjoitti vastaukset vierailujen aikana -tuotuihin kiireellisiin kysymyksiin. Vielä oli muutamia teoksia -kirjoituspöydällä, kodin suosittuja kirjoja naisen ajatuksen ja -sydämen ilmaisijoina: Musset, Manon Lescaut, Werther; ja näyttääkseen, -ettei pulmallisempien tunnekysymysten ja sielunelämän salaisuudet -olleet outoja tässä talossa, oli siellä näiden lisäksi: les Fleurs du -mal, le Rouge et le Noir, la Femme au XVIII siècle, Adolphe. - -Kirjojen vieressä soma käsipeili, kultaseppätaidon mestariteos, jonka -lasi oli käännetty nurin kirjailtua neliönmuotoista samettiliinaa -vasten, että voitaisiin sen selkäpuolella ihailla merkillistä kulta- ja -hopeakorutyötä. Bertin otti sen ja katseli siihen. Jo muutamien -vuosien aikana oli hän kauheasti vanhentunut, ja vaikka hän pitikin -kasvojansa enemmän itsenäisen näköisinä kuin ennen, häntä alkoi -huolestuttaa hänen täyteläiset poskensa ja ryppyyn vetäytyvä ihonsa. - -Ovi avautui hänen takanaan. - --- Hyvää päivää, herra Bertin, sanoi Annette. - --- Hyvää päivää, pienokaiseni, mitenkä voit? - --- Erittäin hyvin, ja te? - --- Kuinka, sinä et tosiaankaan sinuttele minua. - --- En, se on totta, se saattaa minut hämille. - --- Mitä joutavia! - --- Niin, se saattaa minut hämille. Te peloitatte minua. - --- Miksi niin? - --- Koska... Koska te ette ole kyllin nuori, ettekä kyllin vanha!... - -Maalari alkoi nauraa. - --- Tällaisen syyn kuultuani en tahdo enää ehdottomasti vaatia sitä. - -Annette punastui yhtäkkiä aina siihen kohtaan saakka, missä -ensimmäiset hiukset kasvavat, ja jatkoi hämillään: - --- Äitini on käskenyt minua sanomaan teille, että hän tulee kohta -alas, ja kysymään teiltä, tahtoisitteko tulla kanssamme Bois de -Boulogneen. - --- Kyllä kai, aiotteko mennä kahdenkesken? - --- Emme, aiomme mennä herttuatar de Mortemainin kanssa. - --- Erittäin hyvä, tietysti minä tulen. - --- Siis sallitte, että menen ottamaan hattuni? - --- Mene, lapseni. - -Kun hän astui ulos, tuli kreivitär sisään verhottuna, valmiina -lähtemään. Hän ojensi kätensä. - --- Teitä ei ole näkynyt? Mitä te teette. - --- En tahtonut häiritä teitä tähän aikaan. - -Se tapa jolla kreivitär lausui, "Olivier", ilmaisi kaikki hänen -moitteensa ja koko hänen rakkautensa. - --- Te olette maailman paras nainen, virkkoi maalari tämän nimensä -korostuksen liikuttamana. - -Kun tämä pieni lemmensanavaihto oli loppunut ja asiat järjestetty, -alkoi kreivitär taas hienon keskustelun äänilajissa: - --- Me menemme hakemaan herttuatarta hänen asunnostaan, ja sitten -teemme kierroksen Bois de Boulognessa. Täytyy näyttää kaikki tämä -Annettelle. - -Isot avonaiset vaunut odottivat ajoportilla. - -Bertin istuutui vastapäätä naisia, ja vaunut läksivät liikkeelle -innostuneiden hevosten kavioiden kapsaessa kaikuvassa holvissa. - -Pitkin koko bulevardia, joka vei Madeleineen päin, näytti uuden -kevään koko riemu virtaavan taivaasta elävien päälle. - -Lämmin ilma ja aurinko antoivat miehille juhlallisen, naisille -rakastettavan näön, saattoivat katupojat heittelemään kuperkeikkaa -valkeiden kokkipoikien kanssa, jotka olivat asettaneet korinsa -penkeille juostakseen ja leikkiäkseen veljiensä, nuorien katurakkien -kanssa; koirilla näkyi olleen kiire, portinvartioiden kanarialinnut -visertelivät kurkkunsa käheiksi; ainoastaan ajurien rattaiden eteen -valjastetut, vanhat hevoskaakit kulkea lönköttivät kuolemaa kohti -vaeltavien väsyneessä tahdissa. Kreivitär kuiskasi: - --- Oi, mikä kaunis päivä, kuinka hauska on elää. - -Maalari katseli voimakkaassa päivänvalossa vuorotellen äitiä ja -tytärtä. Todellakin, he olivat erilaisia, mutta niin samannäköisiä -samalla, että tytär oli ehdottomasti kuin äidin olemuksen jatkoa, -tehty samasta verestä, samasta lihasta, saman elämän elähdyttämä. -Heidän silmänsä erityisesti, nuo siniset, mustepilkkutahraiset -silmät, jotka olivat niin kirkkaat tyttärellä ja vähän haalistuneet -äidillä, suuntasivat häneen niin samanlaisen katseen hänen heille -puhuessaan, että hän odotti kuulevansa heidän vastaavan samoja -asioita. Hän oli hämmästynyt todetessaan, että, kun he nauroivat -tai juttelivat, hänellä oli edessään kaksi eri naista, toinen, joka -oli elänyt ja toinen, joka alkoi elää. Ei, hän ei voinut edeltäpäin -nähdä, mitä tulisi tästä lapsesta, kun hänen nuori älynsä vielä -uinuvien halujen ja vaistojen vaikutuksen alaisena olisi kehittynyt -ja avautunut keskellä elämäntapahtumia. Hän oli pieni, sievä, uusi -henkilö, valmis onnen ja rakkauden seikkailuihin, vielä tuntematon ja -tietämätön, joka läksi kuin laiva satamasta, sen sijaan että hänen -äitinsä sinne palasi kuljettuansa elämän läpi ja rakastettuansa. - -Bertin heltyi ajatellessaan, että kreivitär oli juuri valinnut hänet -ja vieläkin antoi etusijan hänelle, tämä yhä sievä nainen, joka -mukavasti keinui komeissa vaunuissa kevään leudossa ilmassa. - -Kun taiteilija katseissaan ilmaisi rouva de Guilleroylle -kiitollisuutensa tästä, niin tämä arvasi sen, ja taiteilijasta tuntui -kuin olisi se tullut ilmi hänen hameensa kahinassa. - -Vuorostaan Bertin lausui hiljaa: - --- Oi, todellakin, mikä ihana päivä! - -Kun oli otettu herttuatar mukaan Varennen kadulta, niin he ajoivat -kiitäen Invaliidin kirkkoa kohti, kulkivat Seinen yli ja saapuivat -Champs-Élysées-kadulle jatkaen edelleen Tähden riemuporttia kohti -keskellä ajoneuvotulvaa. - -Nuori tyttö oli istuutunut Olivierin viereen, selkä ajajaan päin, -ja hän avasi tähän ajoneuvojen virtaan ahnaat ja luonnonterveet -silmänsä. Aika-ajoittain, kun herttuatar ja kreivitär ottivat vastaan -tervehdyksiä lyhyellä päännyökkäyksellä, hän kysyi: "Kuka se on." -Bertin mainitsi nimeltään Pontaiglinit taikka Puicelcit, taikka -Lochristen kreivittären taikka kauniin rouva Mandelièren. - -Nyt kuljettiin pitkin Bois de Boulognen valtatietä, keskellä pyörien -rätinää ja heilahduksia. Kun tungos oli pienempi kuin riemuportin -edessä, näyttivät ajoneuvot kilpailevan keskenänsä loppumattomassa -jonossa. Vuokra-ajurien ajopelit, raskaat avonaiset vaunut, -juhlalliset kahdeksanpyöräiset, kulkivat vuorotellen toistensa -ohi; yhtäkkiä sivuuttivat ne yhden ainoan ravaajan vetämät nopeat -Victoria-vaunut, jotka kuljettivat hurjassa vauhdissa läpi tämän -vyöryvän ihmisjoukon, porvarillisen ja ylimyksellisen, läpi kaikkien -seurapiirien, kaikkien kansanluokkien, kaikkien arvoasteiden, -nuorta velttoa naista, jonka kirkasvärinen ja julkea puku heitti -ajoneuvoihin, joita se hipaisi, tuntemattoman kukan outoa tuoksua. - --- Kukas tuo nainen on? kysyi Annette. - --- En tiedä, vastasi Bertin, samalla kun herttuatar ja kreivitär -vaihtoivat hymyilyn. - -Lehdet puhkesivat esiin. Tässä parisilaisessa puutarhassa asuvat -satakielet lauloivat jo nuoressa vihannuudessa, ja kun jono oli -ruvennut ajamaan käyden lähestyessään järveä, vaihdettiin ajoneuvosta -ajoneuvoon lakkaamatta tervehdyksiä, hymyilyjä ja kohteliaita -sanoja, kun pyörät koskettivat toisiaan. Tämä näytti nyt venelautan -liukumiselta, jossa istui kilttejä naisia ja herroja. Herttuatar, -joka ehtimiseen nyökkäsi päätään hattujen kohotessa ja otsien -kumartuessa hänen edessään, näytti luovan yleissilmäyksen ja -muistelevan itsekseen mitä hän oletti ihmisistä, aina sen mukaan, kun -ne kulkivat hänen ohitsensa. - --- Kas, pikkuseni, tuossa on taas kaunis rouva Mandelière, tasavallan -kaunotar. - -Kevyissä ja siroissa vaunuissa tasavallan kaunotar, nähtävästi -välinpitämättömänä tästä kiistämättömästä kunniasta antoi ihailla -suuria, tummia silmiään, matalaa otsaansa, komeita mustia hiuksiansa -ja vähän liian voimakasta, itsepäistä suutansa. - -Hän on hyvin kaunis joka tapauksessa, sanoi Bertin. - -Kreivitär ei mielellään kuullut kehuttavan toisia naisia. Hän -kohautti hiljaa olkapäitään eikä vastannut mitään. - -Mutta nuori tyttö, jossa heräsi äkkiä kilpailuvaisto, uskalsi sanoa: - --- Minun mielestäni ei ole. - --- Mitä? Etkö sinä pidä häntä kauniina? - --- En, hänen kasvonsa ovat aivan kuin musteeseen kastetut. - -Herttuatar nauroi ihastuneena. - --- Mainiota, pikkuiseni, siinä nyt jo kymmenen vuotta puolet Parisin -miehistä ovat olleet hurmaantuneina ihastuksesta tätä neekerinaista -kohtaan! Minä luulen, että he pitävät meitä pilkkanaan. Kas, katsohan -pikemmin kreivitär Lochristia. - -Yksin, valkean villakoiran kanssa, suuressa avonaisessa vaunussa, -hienona kuin miniatyrimaalaus, istui vaaleaverinen, ruskeasilmäinen -nainen, jonka viehättävät piirteet jo viisi tai kuusi vuotta samalla -tapaa olivat olleet hänen puolustajiensa ihastuksen huudahdusten -aiheena, ja tervehti kiinteäksi käynyt hymy huulillaan. - -Mutta Annette ei näyttänyt vieläkään riemastuneen. - --- Oi! virkkoi hän, hänhän ei ole enää viehkeä. Bertin, joka -tavallisesti jokapäiväisissä, näihin kahteen kilpailijaan johtuneissa -keskusteluissa, ei kannattanut ollenkaan kreivitärtä, suuttui äkkiä -nuoren tytön suvaitsemattomuudesta. - --- Lempo vieköön, sanoi hän, pidettäköön hänestä enemmän tai -vähemmän, viehättävä hän on, ja minä toivon sinun tulevan yhtä -kauniiksi kuin hän. - --- Sallikaa toki hänen sanoa ajatuksensa, puuttui puheeseen -herttuatar. Te huomaatte vain naiset, jotka ovat täyttäneet -kolmekymmentä vuotta. Tämä lapsi on oikeassa, te ylistätte vain -lakastuneita. - -Bertin huudahti: - --- Anteeksi, nainen ei ole todella kaunis, ennenkuin myöhemmin, -silloin kun koko hänen ilmeikkyytensä on tullut esille. - -Kehittäen sitä ajatusta, että ensimäinen viehkeys on vain yhä -kypsyvän kauneuden ulkonainen kiilto, hän todisti, että hienoston -miehet eivät erehtyneet kiinnittäessään vain hiukan huomiota -nuoriin naisiin heidän loistokaudellaan, ja että he ovat oikeassa -julistaessaan naiset kauniiksi vasta heidän kukoistuksensa -viimeisellä aikakaudella. - -Kreivitär, ollen hyvin mielissään, virkahti: - --- Hän on oikeassa, hän arvostelee taiteilijana. Nuoret kasvot ovat -hyvin sievät, mutta aina jonkun verran jokapäiväiset. - -Ja maalari väitti edelleen osoittaen milloin kasvot menettäen -vähitellen nuoruuden epämääräistä suloa, saavat lopullisen muotonsa, -luonteensa ja ilmeensä. - -Joka sanan jälkeen kreivitär vakuutettuna nyökkäsi hiljaa päätään -myöntäen oikeaksi maalarin mielipiteet: ja mitä enemmän Bertin -vakuutti oikeudessa puhuvan asianajajan lämmöllä, rikoksesta epäillyn -ja asiaansa puolustavan eloisuudella, sitä enemmän kreivitär ilmaisi -hyväksymistään katsein ja elein, ikäänkuin he olisivat liittoutuneet -tukemaan toisiaan yhteisessä vaarassa, puolustautumaan uhkaavaa ja -väärää mielipidettä vastaan. Annette ei kuunnellut heitä ollenkaan -kokonaan vaipuneena katselemiseen. Hänen usein naurunhaluiset -kasvonsa olivat muuttuneet vakaviksi, ja hän ei puhunut enää mitään -tämän iloisen liikkeenvilinän huumaamana. Tämä aurinko, nämä lehdet, -nämä ajoneuvot, tämä kaunis, rikas ja iloinen elämä, kaikki se oli -häntä varten. - -Joka päivä hän voisi tulla näin tänne vuorostansa kaikille tuttuna, -kaikkien tervehtimänä ja kadehtimana; miehet osoittaen häntä ehken -sanoisivat, että hän oli kaunis. Hän haki miesten ja naisten joukosta -ne, jotka näyttivät hänestä kaikkein hienoimmilta, ja kysyi aina -heidän nimeänsä välittämättä muusta kuin tavujen yhdistelmästä, jotka -toisinaan herättivät hänessä kunnioituksen ja ihailun kaiun, kun hän -oli lukenut ne usein sanomalehdistä tai historiasta. Hän ei tottunut -tähän kuuluisuuksien ohikulkuun, eikä edes voinut täydellisesti -uskoa, että se oli todellinen, aivan kuin jos hän olisi ollut -katsomassa jotakin teatteriesitystä. Vuokra-ajurit herättivät hänessä -inhonsekaista halveksimista, vaivasivat ja harmittivat häntä, ja hän -sanoi äkkiä: - --- Minun mielestäni ei pitäisi tänne päästää muita kuin yksityisiä -ajoneuvoja. - -Bertin vastasi: - --- No, neiti, mitä tehdään sitten yhdenvertaisuudella, vapaudella, -veljeydellä? - -Annette nyrpisti suutaan, joka merkitsi, "se kuuluu toisille" ja -jatkoi: - --- Olisi toinen puisto vuokra-ajureita varten, esim. Vincennes. - --- Olet jäljellä ajastasi, pienokainen, et näy tietävän vielä, että -purjehdimme keskellä kansanvaltaa. Muuten, jos tahdot nähdä puiston -vapaana kaikesta sekotuksesta, tule tänne aamulla; silloin sinä -löydät täältä seuraelämän hienoimman osan, sen parahiston. - -Ja Bertin kuvasi tunnettuun, erinomaiseen tapaansa Bois de -Boulognen varhain aamulla ratsastajineen ja ratsastajittarineen, -tämän valioseuran, jossa kaikki tunsivat toisensa nimeltään, -etunimiltä, sukulaisuuksiltaan, arvonimiltään, hyviltä ja -huonoilta ominaisuuksiltaan, niinkuin he kaikki eläisivät samassa -kaupunginosassa tai samassa pienessä kaupungissa. - --- Käyttekö usein siellä? sanoi Annette. - --- Hyvin usein; se on todellakin hauskinta mitä Parisissa on. - --- Te ratsastatte aamuisin? - --- Kyllä kai, neitiseni. - --- Ja sitten iltapäivällä te käytte vierailuilla? - --- Niin käyn. - --- Siis, milloin te teette työtä? - --- Niin, minä teen työtä joskus, ja sitte minä olen valinnut -erikoisalani taipumukseni mukaan! Kun minä olen kaikkien kauniiden -naisten maalari, niin täytyyhän minun nähdä heitä, seurata heitä -hiukan kaikkialla. - -Annette mutisi nauramatta: - --- Jalan ja ratsain? - -Taiteilija katsahti häneen hiukan kieroon, mutta tyytyväisenä; hän -näytti sanovan: "Kas vain, sinä alat olla henkevä, sinusta tulee -vielä hyvä." - -Kylmä tuulenpuuska puhalsi; se tuli kaukaa, tuskin vielä talven -unesta heränneeltä suurelta tasangolta; ja koko metsä humahti, tuo -siro, viluinen, hienon maailman metsä. - -Muutamia sekunteja tämä vihuri pani väräjämään puiden hennot lehdet -ja olkapäitä peittävät vaatteet. Kaikki naiset, melkein samanlaisella -liikkeellä, asettivat takaisin käsivarrelleen ja kaulaansa sieltä -pudonneen verhon; ja hevoset alkoivat ravata toisesta päästä -viertotietä toiseen aivan kuin tuo kirpeä tuulenryöppy, joka -lähestyi, olisi piiskan sivalluksen tavoin kiihoittanut niitä. - -Palattiin nopeasti kotiin hevosten päitsivitjojen hopeisesti -helähdellessä ja laskeutuvan auringon vinosti valaessa punaista -valoansa. - --- Palaatteko kotiinne? sanoi kreivitär maalarille, jonka kaikki -tavat hän tunsi. - --- En, menen klubiin. - --- Siis me viemme teidät sinne ohimennessä. - --- Se sopii hyvin, kaunis kiitos. - --- Ja milloinka kutsutte meidät herttuattaren kanssa aamiaiselle? - --- Sanokaa, mikä päivä teille paraiten sopii. - -Tämä parisittarien mielimaalari, jonka hänen ihailijansa olivat -kastaneet "realistiseksi Watteauksi" ja jota hänen halventajansa -kutsuivat "hameiden ja vaippojen valokuvaajaksi," piti usein -joko aamiais- tai päivälliskutsuja niille kauniille naisille, -joiden piirteet hän oli ikuistuttanut, ja toisillekin kuuluisille -tunnetuille, joita huvittivat suuresti nämä pikku pidot vanhan pojan -asunnossa. - --- Ylihuomenna? - --- Sopiiko teille, rakas herttuatar? kysyi rouva de Guilleroy. - --- Kyllä kai. Tehän olette herttainen. Herra Bertin ei koskaan muista -minua kun on kysymys näistä tilaisuuksista. Näkee kyllä etten minä -enää ole nuori. - -Kreivitär, joka oli tottunut pitämään taiteilijan kotia hiukan kuin -omanaan, jatkoi: - --- Ei ketään muita kuin me neljä, jotka olemme näissä vaunuissa, -herttuatar, Annette, minä ja te, eikö niin, suuri taiteilija? - --- Niin, ei ketään muita, sanoi tämä laskeutuessaan vaunuista, -ja minä annan tarjota teille krapuja elsassilaiseen tapaan -valmistettuina. - --- Oh, te aiotte herättää intohimoja pienokaisessa. - -Bertin seisoi vaunun ovella, sanoi jäähyväiset ja meni sitten -nopeasti klubin pääkäytävän eteiseen, heitti harteiltaan -päällystakkinsa ja antoi keppinsä lakeijajoukolle, joka oli noussut -seisomaan kuin sotilaat upseerin ohi kulkiessa, sitten hän nousi -leveitä portaita, astui toisen palvelijarivin ohitse, joka oli puettu -lyhyihin housuihin lykkäsi auki oven ja tunsi itsensä yhtäkkiä -reippaaksi kuin nuori mies kuullessaan käytävän toisesta päästä -floretin iskujen jatkuvaa helinää, jalkojen polkemista maahan ja -voimakkaita huutoja: -- sattunut -- minun vuoroni -- ohi -- minun -vuoroni -- sattunut -- teidän vuoronne. - -Miekkailusalissa miekkailijat, puettuina harmaaseen -palttinakankaaseen, nahkaliiveihin, housunlahkeet tiukasti -sidottuina nilkkojen ympäri, jonkunlainen esiliina vatsan suojana, -toinen käsi taivutettuna ilmassa, toisessa kädessä, jonka hansikas -teki tavattoman suureksi, ohut ja taipuisa floretti, syöksyivät -eteenpäin ja oikaisivat itsensä äkillisen joustavasti konelaitteilla -varustettujen marionettien tavoin. - -Toiset lepäilivät, tarinoivat, vielä hengästyneinä, punaisina, -hikisinä, nenäliina kädessä pyyhkiäkseen otsaansa ja kaulaansa; -toiset istuivat suurta salia neliönmuotoisesti reunustavalla sohvalla -ja katselivat otteluja. Liverdy Landata vastaan ja klubin isäntä -Taillade Rocdianea vastaan. - -Bertin tervehti häntä hymyillen pudistaen kättä. - --- Minä pidätän teidät itselleni, huusi hänelle paroni de Baverie. - --- Olen teidän käytettävissänne, rakkaani. - --- Ja hän meni vaatetushuoneeseen riisuutumaan. Pitkään aikaan ei hän -ollut tuntenut itseänsä näin reippaaksi ja voimakkaaksi, ja aavistaen -että hän tulisi tekemään erinomaisia hyökkäyksiä, hän kiiruhti -saliin kärsimättömänä kuin koulupoika, joka lähtee leikkimään. Ja -heti kun hän oli vastustajansa edessä, kävi hän tämän kimppuun -tavattoman hurjasti ja kymmenessä minuutissa satutettuaan häntä 11 -kertaa väsytti hän tämän niin, että paroni pyysi armoa; sitten Bertin -miekkaili Punisimontin ja ammattitoverinsa Amary Maldantin kanssa. - -Sitten kylmä suihku, joka jäähdytti hänen huohottavaa ruumistaan, -muistutti hänen kylpyjään 20-vuotisena, jolloin hän Parisin -ympäristön silloilta hyppäsi päistikkaa Seine-virtaan keskellä syksyä -hämmästyttääkseen porvareita. - --- Sinä syöt täällä päivällistä? kysyi häneltä Maldant. - --- Syön kyllä. - --- Meillä on pöytä Liverdyn, Rocdianen ja Landan kanssa: kiiruhda, -kello on neljännestä yli seitsemän. - -Ruokasali oli täynnä ihmisvilinää ja sorinaa. - -Siellä olivat kaikki Parisin öiset kuljeskelijat, sekä toimettomat -että toimeliaat, kaikki ne, jotka kello 7:stä illalla eivät tiedä -mitä tehdä ja syövät päivällistä klubissa takertuakseen aina, miten -kulloinkin sattuu, johonkin tai johonkuhun. - -Kun nuo viisi ystävää olivat istuutuneet, sanoi pankkiiri Liverdy, -nelikymmenvuotias, lyhyt ja tanakka mies, Bertinille: - --- Te olitte hurjalla tuulella tänä iltana. - -Maalari vastasi: - --- Niin, tänään minä suorittaisin hämmästyttäviä tekoja. Toiset -hymyilivät, ja maisemamaalari Amary Maldant, pieni, kaljupäinen, -harmaapartainen herra sanoi ovelan näköisenä: - --- Minäkin tunnen usein voiman palaavan huhtikuussa; se saa minut -versoamaan muutamia lehtiä, puolitusinaa korkeintaan, sitten se -purkautuu tunteiksi; mutta ei koskaan kanna mitään hedelmää. - -Markiisi de Rocdiane ja kreivi de Landa surkuttelivat häntä. -He olivat molemmat vanhempia kuin Liverdy, eikä kuitenkaan -harjaantunutkaan silmä voinut tarkasti määrätä heidän ikäänsä. He -olivat molemmat klubimiehiä, hevosmiehiä ja miekkailijoita, joiden -ruumiin lakkaamattomat harjoitukset olivat tehneet teräslujaksi; -he kerskailivat olevansa kaikessa nuorempia kuin uuden sukupolven -hermostuneet poikaveitikat. - -Rocdiane, joka oli hyvää syntyperää, kävi kaikissa salongeissa, -mutta häntä epäiltiin kaikenlaatuisesta rahakeinottelusta, mikä ei -ollutkaan hämmästyttävää, sanoi Bertin, kun hän niin paljon oli -elänyt pelihuoneessa. Hän oli ollut naimisissa ja eronnut vaimostaan, -joka maksoi hänelle eläkkeen; belgialaisten ja portugalilaisten -pankkien johtajana hänen tarmokkaiden donquichotte-kasvojensa -ilmeistä näkyi, että hän ylpeili tuosta vähän himmenneestä kaikkeen -pystyvän aatelismiehen kunniasta, jota puhdisti aika-ajoittain -kaksintaistelussa saadusta haavasta vuotava veri. - -Kreivi de Landa, hyväluontoinen jättiläinen, joka mahtaili -vartalollaan ja leveillä hartioillaan, oli tosin naimisissa ja kahden -lapsen isä, mutta hän taipui tuskin kolme kertaa viikossa syömään -päivällistä kotona, ja oleskeli muut päivät klubissa ystäviensä -seurassa miekkailuharjoitusten jälkeen. - --- Klubi on perhe, sanoi hän. Niiden perhe, joilla ei varsinaista -perhettä vielä ole, niiden, joilla ei sitä koskaan tule olemaan ja -niiden, joilla on ikävä omassaan. - -Keskustelu oli joutunut taas kysymykseen naisista ja jatkui -tarinoista muistoihin, muistoista kerskailuihin, sekä vihdoin -varomattomien salaisuuksien ilmaisuihin. - -Markiisi de Rocdiane antoi arvata rakastajattarensa tarkoista -viittauksista; ne olivat ylhäisön naisia, joiden nimiä hän ei -sanonut, tehdäksensä arvostelemisen mielenkiintoisemmaksi. Pankkiiri -de Liverdy ilmaisi omansa etunimiltä. Hän kertoi: "Olin mitä -parhaimmissa väleissä siihen aikaan erään diplomaatin rouvan kanssa. -Niin eräänä iltana lähtiessäni hänen luotaan sanoin hänelle: 'Pikku -Margueriteni...'" Hän pysähtyi toisten hymyillessä, sitten hän jatkoi: -"Mitä! Minulta tipahti erehdyksessä muuan sana. Pitäisi ottaa -tavakseen nimittää kaikkia naisia Sophieksi." - -Olivier Bertin, joka oli hyvin hillitty, tavallisesti selitti, kun -häneltä tiedusteltiin: -- Minä, minä tyydyn malleihin. - -Oltiin häntä uskovinaan, ja Landa, joka oli tavallinen tyttöjen -ahdistelija, haltioitui ajatellessaan kaikkia niitä sieviä -herkkupaloja, jotka juoksentelivat kaduilla, ja kaikkia niitä nuoria -naisia, jotka riisuutuivat alastomiksi taiteilijan edessä kymmenestä -markasta tunnilta. - -Sikäli kuin pullot tyhjenivät kaikki nämä "harmahtavat", kuten heitä -kutsuivat klubin nuoremmat jäsenet, kaikki nämä harmahtavat, joiden -kasvot punottivat, tulistuivat kiihtyneiden himojen ja kuohuvien -halujen järkyttäminä. - -Rocdiane vajosi kahvin jälkeen vielä totuudenmukaisempiin -yksityiselämänsä paljastuksiin ja unhoitti hienoston naiset -ylistääksensä tavallisia ilotyttöjä. - --- Parisi, sanoi hän paloviinalasi kädessä, on ainoa kaupunki, jossa -mies ei vanhene, ainoa, jossa hän 50-vuotisena, jos hän vain on luja -ja hyvin säilynyt, voi löytää aina 18-vuotisen tyttöheitukan, kauniin -kuin enkelin, rakastaakseen häntä. - -Landa, joka taas oli löytänyt oikean Rocdianensa liköörien -vaikutuksen jälkeen, osoitti innokkaasti hyväksymistä, ja luetteli -nuoria tyttöjä, jotka häntä ihailivat vielä joka päivä. - -Mutta Liverdy, joka oli epäilevämpi ja väitti tietävänsä tarkasti, -minkä arvoiset naiset ovat, mutisi: - --- Niin, he sanovat teille, että he teitä rakastavat. Landa vastasi: - --- He todistavat sen meille, rakkaani. - --- Nämä todistukset eivät ole luotettavia. - --- Ne riittävät minulle. - -Rocdiane huudahti: - --- Mutta he ajattelevatkin sitä, saakeli soikoon. Luuletteko te, -että pieni 20-vuotias, sievä tytön typykkä, joka jo 5 tai 6 vuotta -viettää juhlivaa elämää Parisissa, jossa meidän viiksemme ovat -hänet opettaneet ja pilanneet suutelojen maun, osaa vielä erottaa -30-vuotisen miehen suutelon 60-vuotiaan suutelosta? Vielä mitä, -turhaa lorua! Hän on liian paljon nähnyt ja liian paljon tuntenut. -Kuulkaahan, minä lyön vetoa siitä, että hän rakastaa enemmän, -sydämensä pohjasta todellakin enemmän vanhaa pankkiiria kuin nuorta -keikailijaa. Tietääkö hän sitä, ajatteleeko hän sitä? Onko miehillä -täällä ikää? Ei, rakkaani, me nuorrumme harmaantuessamme, ja mitä -enemmän me harmaannumme, sitä enemmän meille sitä osoitetaan ja sitä -enemmän sitä uskoo. - -He nousivat pöydästä, alkoholi oli noussut heidän päähänsä ja -kiihoitti heitä, he olivat valmiit lähtemään kaikille valloituksille. -He alkoivat keskustella iltansa käyttämisestä. Bertin puhui -sirkuksesta, Rocdiane Hippodromista, Maldant Edenistä ja Landa -Folies-Bergérestä, kun heidän korviinsa kuului hiljaisena ja -kaukaisena viulujen viritys. - --- Kas, tänään on siis musiikkia klubissa, sanoi Rocdiane. - --- Niin, vastasi Bertin. Jos viettäisimme siellä 10 minuuttia -ennenkuin lähdemme pois. - --- Niin, menkäämme sinne. - -He kulkivat salin läpi, sitten biljardihuoneen ja vihdoin pelisalin -läpi ja saapuivat jonkinmoiseen aitioon, joka oli parvekkeen -yläpuolella. Neljä herraa, vaipuneina nojatuoleihin, odotti jo -soittoa hartaan näköisinä, samalla kun alhaalla keskellä tyhjiä -tuolirivejä kymmenkunta muuta pakinoi istuen tai seisten. - -Orkesterin johtaja näpäytti hiljaa muutamia kertoja jousellaan -nuottitelineeseen: aloitettiin. - -Olivier Bertin rakasti intohimoisesti musiikkia; niinkuin rakastetaan -opiumia. Se saattoi hänet haaveilemaan. Heti kun soittokoneiden -sävelvirta oli häntä koskettanut, hän tunsi joutuvansa jonkinlaiseen -hermopäihtymykseen, joka teki hänen ruumiinsa ja älynsä uskomattoman -väräjäviksi. Hänen mielikuvituksensa kiiti kuin hullu sävelten -hurmaamana, suloisten unelmien ja ihanien haaveiden läpi. Silmät -suljettuina, jalat toistensa yli ristissä, käsivarret velttoina, -hän kuunteli ääniä ja näki asioita, jotka kulkivat hänen sekä -aistillisten että henkisten silmiensä ohitse. - -Orkesteri soitti Haydnin synfoniaa, ja heti kun maalari oli laskenut -silmäluomet katseensa eteen, näki hän uudestaan metsän, ajoneuvojen -joukon ympärillään, ja vastapäätä isoissa vaunuissa kreivittären ja -hänen tyttärensä. Hän kuuli heidän äänensä, seurasi heidän sanojansa, -tunsi vaunujen nytkähdykset ja hengitti lehtien tuoksun täyttämää -ilmaa. - -Kolme kertaa hänen naapurinsa, joka puhui hänelle, keskeytti tämän -näyn, joka alkoi kolme kertaa uudestaan, niinkuin alkaa uudestaan -meren yli matkustettuamme laivan vaaruminen liikkumattomassa -vuoteessa. - -Sitten se laajeni, piteni kaukaiseksi matkaksi, noiden kahden naisen -yhä istuessa hänen edessään milloin rautatiellä, milloin outojen -hotellien pöydässä. Koko tämän soittoesityksen aikana seurasivat he -häntä näin, aivankuin he olisivat tämän kirkkaassa auringonvalossa -tehdyn huviajelun aikana painaneet kasvojensa kuvan hänen silmänsä -näköpohjaan. - -Hiljaisuus, sitten liikutettujen tuolien kolina ja äänet kartoittivat -uniusvan, ja hän huomasi ympärillään yhä uinahtelevina neljä -ystäväänsä alkuperäisissä tarkkaavaisissa asennoissaan, mutta vaan -uneen vaipuneina. - -Kun hän oli heidät herättänyt, sanoi hän: - --- No, mitä nyt teemme? - --- Minä, vastasi kursailematta Rocdiane, haluan vielä hiukan nukkua -täällä. - --- Ja minä myöskin, lausui Landa. - -Bertin nousi: - --- No niin, minä puolestani menen kotiin, olen hiukan väsynyt. - -Hän tunsi itsensä päinvastoin hyvin virkeäksi, mutta halusi mennä -pois, koska hän entisestä kokemuksestaan tunsi, miten illat klubissa -loppuivat -- baccarapöydän ääressä --, ja sitä hän pelkäsi. - -Hän meni siis kotiin, ja hermostuneen yön jälkeen, sellaisen yön, -joka saattaa taiteilijat siihen aivotoiminnan tilaan, jota kutsutaan -innoitukseksi, hän seuraavana päivänä päätti jäädä kotiin ja -työskennellä iltaan saakka. - -Siitä tuli erinomainen päivä, noita helpon tuotannon päiviä, jolloin -ajatus tuntuu laskeutuvan käsiin ja itsestään kiinnittyvän kankaalle. - -Ovet suljettuina, maailmasta erotettuna hiljaisessa asunnossaan, -johon ei päästetty ketään, ateljeen ystävällisessä rauhassa, silmä -kirkkaana, mieli selkeänä, ylen kiihoitettuna, hän nautti tuota -onnea, joka on suotu vain taiteilijoille, nimittäin riemulla luoda -teoksensa. Ei mitään muuta enää ollut olemassa häntä varten näiden -työnhetkien aikana, kuin se kangaspalanen, jossa syntyi kuva hänen -siveltimensä hyväilevistä kosketuksista, ja hänet täytti näinä -runsaan tuotannon hetkinä päihtyvän ja leviävän, voimakkaasti -kuohuvan elämän outo ja hyvä tunne. Illalla hän oli niin nääntynyt -kuin terveellisen rasituksen jälkeen, ja hän meni nukkumaan täynnä -hauskoja ajatuksia seuraavan päivän aamiaisista. Pöytä oli kukin -koristettu, ruokalista hyvin valikoitu rouva de Guilleroylle, joka -oli hieno herkuttelija, ja huolimatta tarmokkaista vastustuksista, -jotka eivät kuitenkaan kestäneet kauan, taiteilija pakotti vieraansa -juomaan sampanjaa. - --- Pienokainen päihtyy, sanoi kreivitär. - -Herttuatar vastasi suopeana: - --- Hyvä Jumala! Täytyyhän hänen kuitenkin joskus ensikerran päihtyä. - -Palatessaan ateljeehen kaikki tunsivat olevansa hiukan tuon kevyen -iloisuuden vallassa, joka kohottaa ihmistä aivan kuin siivet -kasvaisivat jalkoihin. - -Herttuattaren ja kreivittären, joilla oli Ranskan äitien komitean -kokous, piti saattaa nuori tyttö kotiin ennenkuin menivät sinne, -mutta Bertin tarjoutui jalan tekemään pienen kierroksen hänen -kanssaan ja viemään hänet Malesherbesin bulevardille; he läksivät -yhdessä. - --- Kulkekaamme pisintä tietä, sanoi Nannette. - --- Tahdotko kuljeskella Monceaun puistossa? Se on sievä paikka. -Katselemme siellä pikku palleroisia ja imettäjiä. - --- Miksei, tahdonpa niinkin. - -He kulkivat Velasquezin katua, astuivat sisään kullatusta ja -suurenmoisesta ristikkoportista, joka on samalla tämän puistojen -helmen sekä tuntomerkkinä, että sisäänkäytävänä, tämän hienon -puiston, joka levittää keskelle Parisia teennäistä ja vihantaa -suloansa ruhtinaallisten yksityisasuntojen ryhmän ympäröimänä. - -Pitkin leveitä käytäviä, jotka taitavassa kaaressa kulkevat -nurmikkojen ja puu- ja pensasryhmien keskitse, joukko rantatuoleilla -istuvia miehiä ja naisia katselee ohikulkevia, sillä aikaa kuin -varjoisiin paikkoihin pistäytyvillä ja purojen tavoin kiemurtelevilla -poluilla lapsiparvia kaivelee hiekkaa, juoksentelee, hyppii nuoraa, -imettäjien velttojen tai äitien huolestuneiden katseiden heitä -seuratessa. Äärettömän suuret puut, joiden latvat olivat pyöristyneet -kuvuiksi, niinkuin lehvärakennukset, jättiläismäiset kastanjat, -joiden painavaa lehdistöä koristivat pisaroiden tavoin niihin -sirotellut punaiset tahi valkeat tertut, hienonnäköiset sykomorit, -koristeelliset vaahterat taitavasti muokattuine runkoineen muuttavat -hienoiksi perspektiiveiksi suuret mutkittelevat nurmikot. - -On kuuma, turtturikyyhkyset kuhertelevat lehvistössä ja seurustelevat -naapuriensa kanssa puunlatvasta toiseen, samalla kun varpuset -kylpevät sadekaaressa, jolla aurinko valaisee kastelukojeista -lyhyelle nurmelle tippuvaa hienonhienoa vesipärskettä. Jalustoillaan -näyttävät valkeat muistopatsaat onnellisilta tässä vihannassa -rehevyydessä. Nuori marmoripoika vetää jalastaan orjantappurapiikkiä, -jota on vaikea löytää, aivan kuin hän olisi saanut sen aivan äsken -jalkaansa juostessaan Dianan jälkeen, joka pakenee tuolla kauempana -pensaiden keskellä piiloutuvaa järveä kohti; läheisyydessä näkyy -temppelin raunioita. - -Toiset patsaat suutelevat toisiansa, hellinä ja kylminä -pensastoryhmien reunassa, taikka haaveilevat, mietiskelevät. -Vesiputous vaahtoilee ja lorisee sieviä kallionlohkareita myöten. -Patsaan muotoiseksi katkaistu puu on köynnöskasvin ympäröimä; eräällä -haudalla on muistokirjoitus. Patsasrungot, jotka on kohotettu -nurmikolle, eivät muistuta enemmän Akropolia kuin tämä hieno, pieni -puisto muistuttaa luonnonmetsää. - -Se on teennäinen ja viehättävä paikka, johonka kaupungin asukkaat -tulevat katselemaan lavoissa kasvatettuja kukkia, ja ihailemaan -niinkuin ihaillaan teatterissa elämän näytelmää, tätä rakastettavaa -esitystä, jonka tarjoaa keskellä Parisia kaunis luonto. - -Olivier Bertin oli jo useita vuosia tottunut joka päivä tulemaan -tähän suosittuun paikkaan nähdäksensä parisittarien liikkuvan -oikeissa kehyksissään. "Se on puisto, joka on tehty hienoja vaatteita -varten," sanoi hän, "huonosti puetut ihmiset herättävät siellä -kauhua." Ja hän kuljeskeli siellä tuntikausia, hän tunsi sen kaikki -kasvit ja tavalliset kävelijät. - -Hän astui nyt Annetten rinnalla käytäviä pitkin; hänen katsettaan -viehätti puutarhan kirjava ja vilkas elämä. - --- Oi mikä suloinen lapsi, huudahti Annette. - -Hän katseli pientä, vaaleakiharaista poikaa, joka tuijotti häneen -sinisillä silmillään, hämmästyneen ja ihastuneen näköisenä. - -Sitten hän tarkasti kaikkia lapsia; ja se nautinto, jonka hänelle -tuotti näiden elävien, nauhoilla koristettujen nukkien katseleminen, -teki hänet lavertelevaksi ja avomieliseksi. - -Hän astui lyhyin askelin, lausui Bertinille huomionsa, mietteensä -pienokaisista, imettäjistä, äideistä. Isot lapset saivat hänet -huudahtamaan ilosta ja kalpeat lapset herättivät hänessä sääliä. - -Taiteilija kuunteli häntä enemmän huvitettuna hänestä kuin -pienokaisista, ja unhoittamatta maalaustaidetta hän mutisi: - --- Sehän on suloista! - -Hän ajatteli nimittäin, että hänen pitäisi tehdä erinomainen taulu, -joka kuvaisi puiston nurkkausta ja imettäjien, äitien ja lapsien -ryhmää. Kuinka hän ei ollut sitä ennen ajatellut? - --- Sinä pidät noista pikku vekaroista? - --- Minä jumaloin niitä. - -Nähdessään Nannetten katselevan lapsia Bertin tunsi, että tällä oli -halu ottaa niitä syliinsä, suudella niitä, hoidella niitä, tulevan -äidin oleellinen ja hellä halu; ja häntä kummastutti tämä salainen -vaisto, joka oli kätketty naisen ruumiiseen. - -Kun Nannette oli halukas puhumaan, kyseli taiteilija häneltä, mistä -hän erittäin piti. Hän tunnusti yksinkertaisen sievästi toivovansa -menestystä, mainetta hienossa maailmassa, hän halusi kauniita -hevosia, joita hän tunsi melkein kuin hevoshuijari, sillä Roncièresin -maatilalla kasvatettiin myös hevosia; eikä hän ollenkaan ollut -huolissaan sulhasesta enemmän kuin asunnosta, jonka aina löytäisi -vuokrattavina olevien joukosta. - -He lähestyivät järveä, jossa uiskenteli kaksi joutsenta ja kuusi -ankkaa yhtä puhtaina ja rauhallisina kuin porsliinilinnut. Ja he -kulkivat nuoren naisen ohi, joka istui tuolilla, kirja avattuna -sylissään, silmät kohotettuina ylöspäin, sielu lähteneenä haaveiluun. - -Hän ei hievahtanut enemmän kuin vahanukke. Hän oli ruma, vaatimaton, -yksinkertaisesti puettu, ja ei ollenkaan näyttänyt haluavan -miellyttää; hän oli ehkä opettajatar; hän oli lähtenyt haaveilemaan -jonkin lauseen tai sanan vaikutuksesta, joka oli hurmannut hänen -sydämensä. Hän jatkoi luultavasti toiveidensa purkautumisen mukaan -kirjassa alettua seikkailua. - -Bertin pysähtyi hämmästyneenä. - --- On kaunista, sanoi hän, antautua noin haaveisiin. He olivat -kulkeneet hänen ohitsensa. He kääntyivät takaisin ja palasivat vielä -ilman, että hän heitä huomasi, niin suurella tarkkaavaisuudella hän -seurasi ajatuksensa kaukaista lentoa. - -Maalari sano Annettelle: - --- Kuulehan, pienokaiseni, olisikohan sinusta ikävää kerran taikka -pari istua minulle mallina erästä henkilökuvaa varten? - --- Ei suinkaan, päinvastoin! - --- Katselehan tuota neitiä, joka haaveilee ihanteiden maailmassa. - --- Tuolla tuolillako? - --- Niin. No! Sinä istuisit myöskin tuolilla, avaisit kirjan sylissäsi -ja koettelisit tehdä niinkuin hänkin. Oletko milloinkaan haaveillut -ja uneksinut aivan valveilla? - --- Kyllä kai. - --- Mitä olet haaveillut? - -Taiteilija koetteli saada häntä tekemään tunnustuksia näiltä -retkiltään haaveiden maailmaan; mutta hän ei tahtonut ollenkaan -tunnustaa, vastasi kiertelevästi kysymyksiin, katseli ankkoja, jotka -uivat niille heitettyä leipää hakemaan, ja näytti olevan hämillään -aivan kuin Bertin olisi koskettanut jotakin hänelle arkaa kohtaa. - -Sitten vaihtaakseen keskustelunaihetta Nannette kertoi elämästään -Roncièressä, puhui isoäidistään, jolle hän oli saanut lukea paljon -ääneen joka päivä ja joka nyt mahtoi olla hyvin yksin ja surullinen. - -Maalari oli häntä kuunnellessaan iloinen kuin lintu, iloisempi kuin -hän koskaan oli ollut. Kaikki mitä Nannette hänelle kertoi, kaikki -nuo pienet, mitättömät ja ala-arvoiset tyttöelämän yksinkertaiset -pikkuseikat huvittivat häntä ja herättivät hänessä mielenkiintoa. - --- Istuutukaamme, sanoi hän. - -He istuutuivat veden rannalle. Molemmat joutsenet tulivat -uiskentelemaan heidän eteensä toivoen saavansa jotakin ravintoa. - -Bertin tunsi itsessään heräävän muistoja, noita häipyneitä, -unhoitukseen vajonneita muistoja, jotka yhtäkkiä palaavat, ei tiedä -miksi. Niitä kohosi nopeasti kaikenlaisia, lukuisia, niin lukuisia -yhdellä kertaa, että hänestä tuntui kuin joku käsi olisi pöyhötellyt -hänen muistinsa pohjasakkaa. - -Hän koetti tutkia, miksi hänessä tapahtui tämä entisen elämän -kuohahtelu, joka jo useita kertoja, kuitenkin vähemmän kuin tänä -päivänä, oli hänessä tuntunut. Aina oli olemassa joku syy näille -äkillisille esiinpulpahtamisille, todellinen ja yksinkertainen syy, -usein joku tuoksu, hajuvesi. Kuinka usein oli jonkun ohikulkevan -naisen puvusta löyhähtänyt hajuveden tuoksu herättänyt eloon koko -sarjan häipyneitä tapahtumia! Vanhojen pullojen pohjalta, joita hän -löysi pukeutumispöydältä, hän oli löytänyt usein elämänsä sirpaleita; -ja kaikki nuo harhailevat hajut kaduilta, pelloilta, taloista ja -huonekaluista, sekä miellyttävät että vastenmieliset, kesäillan -lämpimät tuoksut ja talvi-iltojen kylmät, elvyttivät hänessä aina -kaukaisia muistoja, aivan kuin hajuvedet säilyttävät itsessään -palsamoituja, kuolleita esineitä yrttien tapaan, jotka estävät -muumiot mätänemästä. - -Kostea ruohoko vai kastanjan kukatko näin herättivät eloon -entisyyden? Eivät. Mikä siis? Hänen silmänsäkö siis oli syynä -tähän sisäiseen kuohuntaan? Mitä hän sitten oli nähnyt? Ei mitään. -Kohdattujen henkilöiden joukossa ehken yksi ainoa muistutti jotakin -entisajan tuttua ja olisi siis ilman, että hän olisi tuntenut sitä, -pannut hänen sydämessään soimaan kaikki menneen ajan kellot. - -Ehkä se oli joku ääni pikemminkin? Hyvin usein nimittäin sattumalta -kuultu pianonsoitto, joku tuntematon ääni, vieläpä posetiivikin, joka -torilla soitti vanhanaikuista säveltä, oli yhtäkkiä tehnyt hänet 20 -vuotta nuoremmaksi, paisuttaen hänen rintansa unhoittuneista hellistä -tunteista. - -Mutta tämä hälyytys jatkui lakkaamatta, käsittämättömänä, melkein -ärsyttävänä. Mitä oli sitten hänen ympärillään, hänen luonaan -sellaista, joka sillä tavalla herätti eloon sammuneet tunteet? - --- Ilma käy vähän viileäksi, sanoi taiteilija, lähtekäämme pois. - -He nousivat ja alkoivat uudestaan marssia. Taiteilija katseli -penkillä istuvia köyhiä, joille tuolin lunastaminen oli liian -kallista. - -Annette huomasi nyt myöskin heidät ja häntä huolestutti heidän -toimeentulonsa, heidän ammattinsa; häntä kummastutti, että vaikka he -olivat niin kurjan näköisiä, he tulivat tänne laiskottelemaan, tähän -kauniiseen, yleiseen puistoon. - -Vielä enemmän kuin äsken Olivier johtui menneisiin vuosiin. Hänestä -tuntui kuin joku kärpänen olisi lentänyt hänen korviensa ympärillä ja -täyttänyt ne kuluneiden päivien epäselvällä surinalla. - -Kun nuori tyttö näki hänen haaveilevan, kysyi hän: - --- Mikä teitä vaivaa? Näytätte surulliselta. Taiteilija säpsähti -aivan sydämen pohjaan saakka. Kuka oli sanonut tämän? Nannette, vaiko -hänen äitinsä? Ei tosin hänen äitinsä nykyisellä äänellään, vaan -hänen äitinsä entisajan äänellä, joka oli niin muuttunut, että hän -juuri ja juuri tunsi sen. - -Bertin vastasi hymyillen: - --- Ei minua mikään vaivaa, sinä olet minusta erittäin hauska ja -kiltti, sinä muistutat minulle äitiäsi. - -Kuinka hän ei ollut pikemmin huomannut tätä ennen aikaan hänelle -niin tuttavallisen sanan outoa kaikua, joka nyt läksi näiltä uusilta -huulilta. - --- Puhu vielä, hän sanoi. - --- Mistä? - --- Sano minulle, mitä sinun opettajattaresi ovat sinulle opettaneet. -Piditkö sinä heistä? - -Nannette alkoi jutella. - -Ja Bertin kuunteli. Hänet valtasi kasvava hämmennys, hän väijyi, hän -odotti tämän nuoren, hänen sydämelleen melkein tuntemattoman tytön -lauseiden keskeltä jotakin sanaa, ääntä, naurua, joka tuntui jääneen -hänen kurkkuunsa hänen äitinsä nuoruudesta. Korostukset toisinaan -saivat hänet säpsähtämään hämmästyksestä. Tosin oli heidän sanojensa -välillä sellaisia eroavaisuuksia, ettei hän ollut heti huomannut -niiden yhdenmukaisuutta, sellaisia, ettei hän enää niitä sekottanut -toisiinsa; mutta tämä erilaisuus teki ainoastaan vaikuttavammaksi -äidin puheen äkillisen eloonheräämisen. Tähän saakka hän oli todennut -heidän kasvojensa yhdennäköisyyden ystävällisin ja uteliain katsein, -mutta kas nyt tämän kuolleista heränneen äänen salaisuus sekotti -heidät sillä tapaa, että kääntäessään pois päätään, ettei enää näkisi -nuorta tyttöä, hän toisinaan kysyi itsekseen, eikö puhuja ollutkin, -kreivitär, joka puhui näin kaksitoista vuotta takaperin. - -Kun taiteilija sitten tämän esiinloitsimansa harhakuvan erehdyttämänä -kääntyi uudestaan tytön puoleen, niin huomasi hän jälleen -kohdatessaan tämän katseen vielä hiukan sitä riutumista, joka heidän -hellyytensä ensimäisinä aikoina ilmeni kreivittären silmissä. - -He olivat jo 3 kertaa kiertäneet puiston kulkien yhä samojen -henkilöiden, samojen imettäjien, samojen lapsien ohi. - -Annette tarkasti nyt taloja, jotka ympäröivät puutarhaa, ja kyseli -niiden asukkaiden nimiä. - -Hän tahtoi tietää kaikki näistä ihmisistä, hän kuulusteli ahmivan -uteliaasti, näytti täyttävän tiedoilla naisenmuistinsa, ja kasvot -mielenkiinnon kirkastamina kuunteli silmillään yhtä paljon kuin -korvillaan. - -Mutta saapuessaan puistomajaan, joka erottaa molemmat portit -ulkobulevardista, Bertin huomasi, että kello kohta löi 4. - --- Oi, sanoi hän, täytyy lähteä kotiin. - -He kulkivat hiljaa Malesherbesin bulevardille. - -Erottuaan nuoresta tytöstä taiteilija suuntasi kulkunsa Concordin -torille, tehdäksensä vierailun Seinen toiselle rannalle. - -Hän hyräili itsekseen, häntä halutti juosta, hän olisi mielellään -hyppinyt penkkien yli, niin ketteräksi tunsi hän itsensä. Parisi -näytti hänestä säteilevämmältä, kauniimmalta kuin koskaan ennen. -"Totisesti, ajatteli hän, kevät vernissoi uudestaan koko maailman." - -Tämä oli hänelle sellainen hetki, jolloin kovin kiihtynyt mieli -käsittää kaikki suuremmalla mielihyvällä, jolloin silmä näkee -paremmin, tuntuu herkemmältä vaikutuksille ja kirkkaammalta, jolloin -nautitaan voimakkaampaa iloa katsellessa ja tuntiessa, aivan kuin -kaikkivoipa käsi olisi uudestaan verestänyt kaikki maan värit, -jälleen elvyttänyt kaikki olentojen liikkeet, ja asettanut meissä, -niinkuin korjataan seisahtuvan kellon koneisto, aistimme uudestaan -toimimaan. - -Hän ajatteli, kooten katseellaan tuhansia hauskoja asioita: "Ja mennä -sanomaan sitten, että minä toisinaan en ymmärrä". - -Ja hän tunsi älynsä niin vapaaksi ja niin teräväksi, että koko hänen -taiteellinen työnsä näytti hänestä mitättömältä, ja hän suunnitteli -aivan uutta elämänilmaisemistapaa, todellisempaa ja alkuperäisempää. -Ja yhtäkkiä hänet valtasi halu palata kotiin ja tehdä työtä; hän -kulki samaa tietä takaisin ja sulkeutui ateljeehensa. - -Mutta heti kun hän oli yksin vastapäätä alkamaansa taulua, tämä -into, joka äsken hehkui hänen veressään, laimeni yhtäkkiä. Hän tunsi -itsensä väsyneeksi, istuutui sohvalle ja alkoi haaveilla. - -Se jonkinlainen onnellinen välinpitämättömyys, jossa hän eli, se -tyytyväisen ihmisen huolettomuus, jonka kaikki tarpeet ovat täytetyt, -katosi hänen sydämestään aivan hiljaa, niinkuin jotakin olisi häneltä -puuttunut. Hän tunsi talonsa tyhjäksi, ja autioksi suuren ateljeensa. -Silloin katsellessaan ympäri hänestä näytti kuin naisen varjo, jonka -läsnäolo hänelle oli suloinen, olisi kulkenut ohi. Jo pitemmän -aikaa hän oli unhoittanut rakastajan kärsimättömyyden, joka odottaa -rakastettunsa paluuta, ja kas nyt yhtäkkiä hän tunsi tämän olevan -kaukana ja hän halusi häntä luokseen kuin hermostunut nuorimies. - -Hän heltyi ajatellessaan kuinka he olivat rakastaneet toisiaan, -ja hän huomasi tässä laajassa huoneustossa, johon kreivitär oli -usein tullut, lukemattomia muistoja hänestä, hänen eleistään, hänen -sanoistaan, hänen suudelmistaan. Hän muisti määrättyjä päiviä, -määrättyjä tunteja ja määrättyjä hetkiä; ja hän tunsi aivan kuin -itseänsä hipaisevan entisten hyväilyjen. - -Hän nousi taas, sillä hän ei voinut enää pysyä paikallaan, ja alkoi -marssia ajatellen uudestaan, että huolimatta tästä suhteesta, joka -oli täyttänyt hänen elämänsä, hän pysyi hyvin yksinäisenä, aina -yksinäisenä. Pitkien työtuntien jälkeen katsellessaan ympärilleen -hämmästyneenä kuin unesta heräävä ihminen, joka palaa elämään, -hän ei nähnyt eikä tuntenut muita kuin seiniä kätensä ja äänensä -saavutettavina. Hänen oli täytynyt, kun hänellä ei ollut naista -kotonaan, eikä voinut tavata kuin varkaan varovaisuudella sitä, -jota rakasti, viettää kituuttaen vapaat hetkensä kaikissa noissa -julkisissa paikoissa, joissa saadaan, joissa ostetaan jonkinmoisia -ajantappamiskeinoja. Hänellä oli tuttavuuksia klubissa, tuttavuuksia -sirkuksessa ja hippodromissa määrättyinä päivinä, tuttavuuksia -operassa, tuttavuuksia vähän kaikkialla, jottei hänen tarvitsisi -palata kotiin, jossa hän olisi oleskellut epäilemättä mielellään, jos -hän olisi elänyt rakastettunsa lähellä. - -Ennen aikaan, määrättyinä hellän hurmautumisen hetkinä, hän oli -kärsinyt kauheasti siitä, ettei ollut voinut ottaa rakastettuansa, -säilyttää häntä luonaan; sitten kun hänen intonsa oli laimentunut, -hän oli hyväksynyt vastustuksetta heidän erossa pysymisensä ja -hänen vapautensa. Nyt hän katui sitä, aivan kuin hän olisi alkanut -uudestaan rakastaa. - -Ja tämä hellyyden paluu valtasi hänet näin äkkiä melkein syyttä, -koska oli niin kaunis ilma ulkona, ja ehkä siksi, että hän oli -jälleen äsken tuntenut tämän naisen nuortuneen äänen. Kuinka vähän -tarvitaankaan liikuttamaan miehen sydäntä, vanhenevan miehen, jossa -menneen muisto herättää kaihoa. - -Niinkuin ennenkin syntyi hänessä tarve saada nähdä kreivitär, se -kuohahti hänen mieleensä ja hänen ruumiiseensa kuumeen tavoin; ja hän -rupesi ajattelemaan tätä, hiukan kuin nuoret rakastuneet poikaset, -ylistellen häntä sydämessään ja hurmaantui itsekin kohottaakseen -haluaan; sitten hän päätti, vaikka hän olikin nähnyt kreivittären -aamulla, mennä vielä samana iltana pyytämään häneltä kupin teetä. - -Hetket tuntuivat hänestä pitkiltä, ja mennessään Malesherbesin -bulevardille, kova pelko valtasi hänet siitä, ettei hän ehken -tapaisikaan häntä, ja olisi pakotettu viettämään vielä tämänkin illan -yksinään, niinkuin hän kuitenkin oli viettänyt monta muuta. - -Kun hänen kysymykseensä: "Onko kreivitär kotona?" -- palvelija -vastasi: -- "Kyllä herra," tunsi hän itsessään ilonailahduksen. -Bertin sanoi riemuitsevalla äänellä: "Minä se olen vieläkin," -ilmestyessään tuon pienen salongin kynnykselle, jossa molemmat -naiset työskentelivät korkea- ja solakkajalkaisen englantilaisesta -metallista valmistetun vaaleanpunakaihtimisen kaksihaaraisen lampun -valossa. - -Kreivitär huudahti: - --- Kuinka tekö! Mikä onni! - --- Niin kyllä, minä. Minä tunsin itseni yksinäiseksi, hyvin -yksinäiseksi ja siksi tulin. - --- Kuinka kauniisti tehty! - --- Odotatteko jotakuta? - --- Ei... ehkä... Eihän voi tietää... - -Bertin istuutui ja katseli halveksivan näköisenä paksua, harmaata -villakangasta, jota naiset ahkerasti ompelivat pitkillä puuneuloilla. - -Bertin kysyi: - --- Mitä nuo ovat? - --- Vuodepeitteitä. - --- Köyhienkö? - --- Niin, tietysti. - --- Nehän ovat hyvin rumia. - --- Ne ovat hyvin lämpimiä. - --- Mahdollisesti, mutta hyvin rumia, varsinkin tällaisessa Ludvig -XV:n mallisessa salongissa, jossa kaikki hyväilee silmää. Jollei -köyhienne vuoksi, niin ystävienne tähden teidän pitäisi tehdä -rakkauslahjanne vähän hienomman näköisiksi. - --- Hyvä Jumala niitä miehiä -- sanoi kreivitär kohauttaen olkapäitään --- mutta niitähän valmistetaan tällä hetkellä kaikkialla, näitä -peitteitä. - --- Tiedän sen hyvin, liiankin hyvin. Ei enää voi käydä missään -iltavierailulla näkemättä tuota inhoittavaa, harmaata ryysyä viruvan -mitä sievimmillä tuolettipöydillä ja siroimmilla huonekaluilla. Tänä -keväänä harjoitetaan epäaistikasta hyväntekeväisyyttä. - -Voidaksensa arvostella, mitä Bertin sanoi, levitti kreivitär kankaan, -jota hän piti, vieressään olevalle tyhjälle silkkipäällyksiselle -tuolille, sitten hän myönsi välinpitämättömästi: - --- Niin todellakin, se on ruma. - -Ja hän ryhtyi uudestaan työhön. Nuo kaksi vierekkäin olevaa päätä, -jotka olivat kumarruksissa aivan läheisten lamppujen valaisemina, -saivat hiuksiinsa ruusunpunaisen valovirran, joka levisi kasvojen -iholle, vaatteille ja liikkuville käsille; he katselivat työtänsä -tuolla naisten kevyellä ja jatkuvalla tarkkaavaisuudella, naisten, -jotka ovat tottuneet sormitöihin, joita silmä seuraa ilman että -ajatus siihen kiintyy. - -Huoneen neljässä kulmassa neljä muuta kiinalaista porsliinilamppua, -jotka seisoivat vanhoilla, kullatuilla puujalustoilla, levittivät -kudotuille seinäverhoille vienoa ja säännöllistä valoa, jota vielä -lievensi lampun kuvun peitteeksi asetetut pitsikuultokuvat. - -Bertin otti hyvin matalan tuolin, kääpiömäisen nojatuolin, johon -hän juuri sopi istumaan, mutta jonka hän aina mieluimmin valitsi -keskustellessaan kreivittären kanssa, koska hän siinä oli melkein -hänen jalkojensa luona. - -Kreivitär sanoi taiteilijalle: - --- Te teitte pitkän kävelyn äsken Nannetten kanssa puistossa. - --- Niin. Me lavertelimme keskenämme kuin vanhat ystävät. Pidän -paljon tyttärestänne. Hän on aivan teidän näköisenne. Kun hän lausuu -muutamia lauseita, niin luulisi teidän unhottaneen äänenne hänen -suuhunsa. - --- Mieheni on jo hyvin usein sanonut minulle samaa. - -Bertin katseli heitä heidän työskennellessään lamppujen kirkkaassa -valossa, ja sama huolestuttava ajatus, josta hän usein oli kärsinyt -ja josta vielä tänäkin päivänä oli kärsinyt, nimittäin ajatus -hänen omasta autiosta, elottomasta, äänettömästä asunnostaan, -joka pysyi kylmänä, oli minkälainen ilma tahansa ja kuinka paljon -lämmitettiinkin uuneja ja lämpöjohtoja, saattoi hänet murheelliseksi, -aivan kuin hän nyt ensimäisen kerran olisi hyvin käsittänyt -yksinäisyyden. - -Hän olisi varmaan tahtonut olla tämän vaimon miehenä eikä hänen -rakastajanaan! Ennen aikaan hän halusi viedä hänet, ottaa hänet -tältä mieheltä, ryöstää hänet täydellisesti häneltä. Tänään hän -kadehti häntä, tuota petettyä aviomiestä, joka aina sai asua tämän -naisen luona kodin tottuneissa oloissa ja hänen hyväilevässä -seurustelussaan. Katsellessaan kreivitärtä Bertin tunsi sydämensä -täyttyvän entisistä muistoista, jotka hän olisi tahtonut sanoa -hänelle. Totisesti hän rakasti häntä yhä vielä, vieläpä hiukan -enemmänkin, paljoa enemmän tänään, kuin hän oli rakastanut häntä -pitkään aikaan; ja tämä tarve ilmaista hänelle tämä nuortuminen, -johon kreivitär tulisi olemaan tyytyväinen, saattoi Bertinin -toivomaan, että nuori tyttö lähetettäisiin nukkumaan mitä pikemmin. -Hänet valtasi niin kovin tämä halu saada olla yksin rouva de -Guilleroyn kanssa, lähestyä häntä lähelle hänen polviaan, joille -hän asettaisi päänsä, tarttua hänen käsiinsä, joista putoaisi -köyhien peite, puuneulat ja villakerä, joka pyörisi nojatuolin alle -purkautuneen langan päässä, niin suuressa määrässä, että hän katseli -kelloa, ei puhunut mitään ja arveli, että todellakin oli väärin -totuttaa nuoria tyttöjä viettämään iltaa täysikasvaneiden kanssa. - -Askeleet häiritsivät hiljaisuutta viereisessä salongissa, ja -palvelija, jonka pää tuli näkyviin, ilmoitti: -- herra de Musadieu. - -Olivier Bertin sai pienen hillityn raivokohtauksen, ja kun hän -puristi kaunotaiteiden tarkastajan kättä, niin turisi hän suurta -halua tarttua hänen olkapäihinsä ja heittää hänet ulos. - -Musadieu oli täynnä uutisia: Ministeristö tulisi kukistumaan ja -kuiskailtiin markiisi de Rocdianen skandaalista. Hän lisäsi, -katsellen nuorta tyttöä: "Minä kerron sen vähän myöhemmin." - -Kreivitär kohotti silmänsä seinäkelloon ja totesi, että kello kohta -olisi kymmenen. - --- On aika mennä nukkumaan, lapseni, sanoi hän tyttärelleen. - -Annette taivutti mitään sanomatta kankaan kokoon, kääri langan -kerälle, suuteli äitiänsä poskille, ojensi kätensä molemmille -miehille ja meni ketterästi pois, aivan kuin hän olisi liukunut -liikuttamatta ilmaa ohimennessään. - -Hänen poistuttuansa kysyi kreivitär: - --- No, teidän skandaalijuttunne? - -Väitetään, että markiisi de Rocdiane, kaikessa ystävyydessä erottuaan -vaimostaan, joka maksoi hänelle markiisin mielestä riittämättömän -eläkkeen, oli keksinyt, saadaksensa sen kaksinkertaiseksi, varman ja -omituisen keinon. Markiisitar, jota markiisin käskystä oli pidetty -silmällä, oli antanut yllättää itsensä rakkauskohtauksessa, ja -oli saanut lunastaa uudella eläkkeellä polisikomisarion laatiman -pöytäkirjan. - -Kreivitär kuunteli uteliain katsein, kädet liikkumattomina, pitäen -sylissään keskeytynyttä työtä. - -Bertin, jota Musadieun läsnäolo tuskastutti nuoren tytön lähdettyä, -suuttui, ja vakuutti närkästyneen miehen tavoin, joka tietää ja joka -ei ole tahtonut puhua kenellekään tästä parjauksesta, että se oli -inhoittava valhe, noita häpeällisiä juoruja, joita hienoston ihmiset -eivät koskaan saisi kuunnella ja toistaa. Hän tulistui nyt noustuaan -seisomaan uunia vasten, hermostuneen miehen näköisenä, joka oli -valmis tekemään tästä jutusta henkilökohtaisen kysymyksen. - -Rocdiane oli hänen ystävänsä, ja jos olisikin voitu muutamissa -tapauksissa moittia häntä kevytmielisyydestä, niin ei voitu syyttää -häntä eikä edes epäilläkään mistään todella arveluttavasta teosta. -Musadieu kummastui, joutui hämilleen, puolustautui, peruutti -sanojansa, pyysi anteeksi. - --- Anteeksi, sanoi hän, olen kuullut tästä puhuttavan juuri äsken -herttuatar de Mortemainen luona. - -Bertin kysyi: - --- Kuka teille kertoi sen? Nainen epäilemättä. - --- Ei ollenkaan, markiisi de Farandal. Harmistuneena vastasi maalari: - --- Minua ei ollenkaan kummastuta, että hän on sen tehnyt! - -Syntyi hiljaisuus. Kreivitär alkoi uudestaan tehdä työtä. Sitten -Olivier jatkoi tyynellä äänellä: - --- Minä tiedän varmasti, että se ei ole totta. - -Hän ei tietänyt mitään, koska hän kuuli puhuttavan ensimmäisen kerran -tästä seikkailusta. - -Musadieu valmistautui peräytymisretkelle, koska hän tunsi tilanteen -käyvän vaaralliseksi, ja puhui jo aikomuksestaan lähteä tekemään -vierailun Corbellelle, kun kreivi de Guilleroy, joka palasi -kaupungista päivällisiltä, ilmestyi. - -Bertin istuutui uudestaan masentuneena, menettäen nyt kaiken toivonsa -päästä vapautumaan aviomiehestä. - --- Tiedättekö, sanoi kreivi, siitä suuresta skandaalista, jota -huhutaan tänä iltana? - -Kun kukaan ei vastannut, jatkoi hän? - --- Näyttää siltä, että Rocdiane on yllättänyt vaimonsa rikollisessa -keskustelussa ja antanut hänen maksaa tämän varomattoman teon hyvin -kalliisti. - -Silloin Bertin sekä äänen että eleiden puolesta hyvin surullisen -näköisenä asetti kätensä de Guilleroyn polvelle toistaen ystävällisin -ja lempein sanoin, mitä hän juuri äsken oli syytänyt Musadieulle -vasten kasvoja. - -Ja kreivi, puoleksi vakuutettuna sekä suuttuneena siitä, että oli -toistanut ajattelemattomasti epäilyksenalaista, toisen mainetta -alentavaa asiaa, puolusti tietämättömyyttään ja viattomuuttaan -Kerrotaan todellakin niin paljon valheita ja ilkeyksiä! - -Yhtäkkiä kaikki olivat yksimielisiä siitä, että maailma syyttää, -epäilee ja panettelee valitettavan kevyesti. Ja he näyttivät kaikki -neljä viidessä minuutissa tulevan vakuutetuiksi siitä, että kaikki -kuiskaillut puheet olivat valheita, ettei naisilla koskaan ole niitä -rakastajia, joita heillä luullaan olevan, että miehet eivät koskaan -tee niitä konnantöitä, joista heitä syytetään, ja että pinta yleensä -on huonompi kuin ydin. - -Bertin, joka ei enää ollut suutuksissaan Musadieulle, sitten kuin de -Guilleroy oli saapunut, puhui tälle imartelevasti, siirsi keskustelun -hänen suosimiinsa aiheisiin, avasi hänen sanatulvansa sulun. Ja -kreivi näytti tyytyväiseltä kuin ainakin mies, joka tuo mukanansa -rauhaa ja sydämellisyyttä. - -Kaksi palvelijaa astui sisään pehmeällä matolla kuulumattomin askelin -kantaen teepöytää, jossa kiehuva vesi höyrysi sievässä, kiiltävässä -teekeittiössä väkiviinalampun sinisen liekin lämmittämänä. - -Kreivitär nousi, valmisti kuuman juoman niin varovaisesti ja -huolellisesti kuin venäläiset sen tekevät, tarjosi sitten kupin -Musadieulle, toisen Bertinille ja palasi kädessään lautaset, -jotka sisälsivät hanhenmaksavoileipiä ja pieniä itävaltalaisia ja -englantilaisia sokerileivoksia. - -Kreivi oli lähestynyt liikkuvaa pöytää, jossa myös oli rivissä -marjamehuja, liköörejä ja laseja, teki grogin, pujahti sitten -varovaisesti läheiseen huoneeseen ja hävisi. - -Bertin huomasi uudestaan olevansa yksin vastapäätä Musadieuta, -ja hänet valtasi taas äkkiä halu toimittaa ulos tuo häiritsijä, -joka vauhtiin päästyään piti pitkiä esitelmiä, kertoi juttuja, -toisti sanoja, tekasipa itsekin niitä. Ja maalari katseli -lakkaamatta seinäkelloa, jonka pitkä viisari lähestyi kahtatoista -yöllä. Kreivitär näki hänen katseensa, käsitti että hän koetti -saada puhutella häntä, ja sillä maailmannaisten taidolla, jotka -kykenevät muuttamaan pienillä vivahduksilla keskustelun sävyä ja -salongin ilmapiiriä ja tekemään ymmärrettäväksi mitään sanomatta, -että on jäätävä taikka on lähdettävä, hän levitti pelkällä -käyttäytymisellään, kasvojensa ja silmiensä ikävystyneillä ilmeillä -kylmyyttä ympärilleen, aivan kuin hän olisi juuri avannut ikkunat -auki. - -Musadieu tunsi tämän ilmavirran jähmetyttävän ajatuksiaan, ja -kysymättä itseltään minkätähden, syntyi hänessä halu nousta ja lähteä -tiehensä. - -Bertin, hienona maailmanmiehenä, nousi myös lähteäkseen. Molemmat -miehet vetäytyivät yhdessä kulkien kahden salongin läpi kreivittären -seuraamana, joka jutteli yhä maalarin kanssa. Hän pidätti tämän -eteisen kynnyksellä jotakin selitystä varten, sillä aikaa kun -Musadieu lakeijan auttamana veti päällystakin harteilleen. Kun rouva -de Guilleroy yhä puhui Bertinille, niin kaunotaiteidentarkastaja -odotettuansa joitakuita sekunteja portaiden oven edessä, jota toinen -palvelija piti avattuna, päätti lähteä yksin, jottei tarvitsisi -seisoa kahdenkesken palvelijan kanssa. - -Ovi sulkeutui hiljaa hänen jälkeensä ja kreivitär sanoi taiteilijalle -mitä luontevimmin: - --- Mutta oikeastaan, miksi te lähdette niin pian? Eihän ole vielä -keskiyö. Jääkäähän toki vielä hetkeksi. - -Ja he palasivat yhdessä pieneen salonkiin. - -Heti kun he olivat istuutuneet, sanoi Bertin: - --- Hyvä Jumala, kuinka tuo otus minua hermostutti! - --- Ja minkätähden? - --- Hän riisti minulta hiukan teistä. - --- Oh, eipä juuri paljonkaan. - --- Mahdollista kyllä, minua hän häiritsi. - --- Oletteko mustasukkainen? - --- Eihän se ole mitään mustasukkaisena olemista, jos pitää jotakin -henkilöä kiusallisena. - -Taiteilija oli ottanut pienen nojatuolinsa, ja istuen nyt aivan -lähellä kreivitärtä, hän piteli sormissaan hänen hameensa kangasta -sanoen hänelle, mikä lämmin tunteen ailahdus sinä päivänä täytti -hänen sydämensä. Kreivitär kuunteli hämmästyneenä, ihastuneena, ja -laski hiljaa kätensä hänen valkeille hiuksilleen, joita hän silitti -lempeästi aivan kuin kiittääkseen häntä. - --- Tahtoisin niin mielelläni elää teidän luonanne, sanoi Bertin. - -Hän ajatteli aina tuota epäilemättä läheisessä huoneessa nukkuvaa -aviomiestä ja jatkoi: - --- Ainoastaan avioliitto voi todella yhdistää kaksi ihmiselämää. - -Kreivitär kuiskasi: - --- Ystävä parkani -- täynnä sääliä häntä sekä myöskin itseään kohtaan. - -Taiteilija oli asettanut poskensa kreivittären syliin ja katseli -häntä hellästi, hiukan kaihomielisen, tuskallisen hellästi, eikä -niin hehkuvasti enää kuin äsken, kun heidät erotti tytär, puoliso ja -Musadieu. - -Rouva de Guilleroy sanoi hymyillen, liikuttaen yhä kevyesti sormiansa -Olivierin pään päällä: - --- Jumalani, kuinka valkea te olette! Teidän viimeisetkin mustat -hiuksenne ovat hävinneet. - --- Valitettavasti! Tiedän sen, vanheneminen käy nopeasti. - -Kreivitär pelkäsi tehneensä hänet surulliseksi. - --- Oi, tehän olitte muuten harmaa hyvin nuorena. Minä olen nähnyt -teidät aina mustan- ja valkeankirjavana. - --- Niin kyllä, se on totta. - -Poistaaksensa kokonaan sen kaihon vivahduksen, jonka hän oli -herättänyt, kreivitär kumartui ja kohottaen taiteilijan pään käsiensä -väliin, painoi hänen otsalleen hitaasti ja hellästi suudelmia, noita -pitkiä suudelmia, jotka eivät näytä koskaan loppuvan. - -Sitten he katsoivat toisiaan, koettaen nähdä silmiensä pohjassa -lempensä heijastuksen. - --- Tahtoisinpa mielelläni, sanoi Bertin, viettää kokonaisen päivän -teidän luonanne. - -Taiteilija tunsi nimittäin itseänsä epäselvästi vaivaavan -sanomattoman läheisen ystävyyden tarpeen. - -Hän oli luullut äsken, että talossa olleiden henkilöiden poislähtö -olisi kylliksi hänelle voidaksensa toteuttaa tätä aamusta alkaen -herännyttä haluansa, ja nyt, kun hän oli yksin rakastajattarensa -kanssa, kun hän tunsi otsallaan hänen lämpimät kätensä ja poskellaan -hänen vaatteensa läpi hänen lämpimän ruumiinsa, hän huomasikin -itsessään saman levottomuuden, saman tuntemattoman ja pakenevan -rakkauden halun. - -Ja hän arveli nyt, että ehkä ulkopuolella tätä taloa, metsässä, -jossa he olisivat aivan kahden, eikä ketään muita ihmisiä heidän -läheisyydessään, tämä hänen sydämensä rauhattomuus tyyntyisi ja -häviäisi. - -Kreivitär vastasi: - --- Kuinka te olette lapsellinen! Mutta mehän näemme toisemme melkein -joka päivä. - -Taiteilija rukoili häntä tulemaan syömään hänen kanssaan aamiaista -jossakin Parisin ympäristössä, niinkuin he olivat ennenkin tehneet -neljä tahi viisi kertaa. - -Kreivitärtä hämmästytti tämä päähänpisto, jota oli nyt niin vaikea -toteuttaa hänen tyttärensä palattua. - -Hän tulisi kuitenkin koettamaan, heti kun hänen miehensä lähtee -Roncesiin, mutta se ei voisi tapahtua ennenkuin vernissajaisten -jälkeen seuraavana lauantaina. - --- Ja sillä välin, sanoi Bertin, milloin saan nähdä teidät? - --- Huomeniltana Corbellien luona. Tulkaa muuten tänne torstaina kello -3, jos olette vapaa, ja minä luulen, että meidän pitää yhdessä syödä -päivällistä perjantaina herttuattaren luona. - --- Niin, aivan oikein! Taiteilija nousi. - --- Hyvästi. - --- Hyvästi, ystäväni. - -Bertin jäi seisomaan voimatta lähteä, sillä hän ei ollut saanut -sanotuksi juuri mitään siitä, mitä oli tullut sanomaan, ja hänen -aivonsa jäivät täyteen ilmaisemattomia ajatuksia, hänen sydämensä -täyteen sekavia, kuohuvia tunteita, jotka eivät olleet ollenkaan -päässeet ilmoille. - -Hän toisti "hyvästi" ja tarttui kreivittären käsiin. - --- Hyvästi ystäväni! - --- Rakastan teitä. - -Kreivitär hymyili hänelle sitä hymyä, jossa nainen osoittaa miehelle -yhdessä sekunnissa kaikki, mitä hän on tälle antanut. - -Väräjävin sydämin Bertin toisti kolmannen kerran: - --- Hyvästi. - -Ja hän läksi. - - - - -IV. - - -Olisi luullut kaikkien Parisin ajoneuvojen sinä päivänä tekevän -pyhiinvaelluksen teollisuuspalatsiin. Kello 9:stä saakka aamulla ne -saapuivat kaikkia valtakatuja, kaikkia puistokatuja ja siltoja myöten -tätä kaunotaiteiden hallia kohti, johon koko taiteilija-Parisi kutsui -koko hienosto-Parisia olemaan läsnä kolmentuhannenneljänsadan taulun -näennäisessä vernissauksessa. - -Ihmisjono tungeskeli porteilla ja halveksien kuvanveistotaidetta, -se nousi suoraapäätä maalaustaideosastoon. Jo portaita kovettaessa -kohotettiin silmät tauluja kohti, jotka olivat asetetut portaiden -seinille. Sinne ripustetaan eteistaiteilijoiden erityinen luokka, -niiden, jotka ovat lähettäneet joko sellaisia teoksia, joilla on -harvinaiset mittasuhteet, taikka teoksia, joita ei ole voitu olla -vastaanottamatta. Neliönmuotoisessa salissa kuhisi ja vilisi pauhaava -ihmisjoukko. Maalarit, jotka esiintyivät isäntinä iltaan saakka, voi -tuntea puuhailemisistaan, kaikuvista äänistään ja arvovaltaisista -liikkeistään. He alkoivat laahata ystäviänsä hihasta taulujen luo, -joita he osoittivat käsivarsillaan, huudahduksin ja asiantuntijain -tarmokkain ilmein. Heitä nähtiin kaikenlaisia, isoja, pitkätukkaisia, -päässä pehmeät, harmaat tai mustat hatut, jotka olivat sanoin -selittämättömän muotoisia, leveitä ja pyöreitä kuin katot, tai niin -leveälierisiä, että ne varjostivat koko miehen yläruumiin. Toiset -maalarit olivat pieniä, toimeliaita, hentoja tai tanakkoja, iso -silkkihuivi kaulassa, puettuina lyhyeen nuttuun tai säkkimäisiin, -nuorten maalarien luokalle ominaisiin, eriskummallisiin vaatteihin. - -Siellä oli hienojen keikarien ryhmä, bulevarditaiteilijoiden, -akateemikkojen ryhmä, jotka kaikki olivat moitteettomia ja -koristettuja punaisin nauharuusuin, äärettömän suurin taikka -äärettömän pienin, aina heidän erityisen käsityksensä mukaan -siitä, mikä oli hienoa ja hyvän tavan mukaista, ja vihdoin -porvaritaiteilijain ryhmä perheet mukana, jotka ympäröivät isiä kuin -riemukuoro. - -Neljällä äärettömän suurella seinäpinnalla ne taulut, jotka olivat -saaneet kunnian päästä neliönmuotoiseen saliin, huikaisivat heti -sisään astuttaessa värituntujensa loistolla ja kiiltävillä kehyksillä -sekä uusilla räikeillä väreillään, joita kohotti vielä vernissa ja -joita teki kiiltäviksi ylhäältäpäin lankeava kova päivänvalo. - -Tasavallan presidentin muotokuva oli vastapäätä ovea, kun taas -toisella seinällä kultakoristeinen kenraali kamelikurkitöyhtöinen -hattu päässä, punaverkaisiin housuihin puettuna, oli pajujen alla -aivan alastomina lepäävien merenneitojen naapurina; ja näiden -vieressä taas haaksirikon kärsinyt laiva melkein kokonaan aallon -nielemänä. Vanhanajan piispa, julistamassa raakalaiskuninkaan -kirkonkiroukseen, itämainen katu täynnä ruttoon kuolleita, ja Danten -varjo tutkimusretkellä helvetissä, valtasivat ja kiehtoivat katseen -vastustamattoman voimakkailla ilmeillään. - -Nähtiin vielä tuossa suuressa huoneessa ratsuväen hyökkäys, -siirtomaan sotilaita metsässä, lehmiä laitumella, kaksi -viimevuosisadan aatelismiestä kaksintaistelussa kadunkulmassa, -mielenvikainen nainen istumassa rajakivellä, pappi jakamassa -sakramenttia kuolevalle, elonkorjaajia, puroja, auringonlasku, -kuutamo, lyhyesti, näytteitä kaikesta siitä, mitä tehdään, mitä -tekevät ja mitä aina tulevat tekemään maalarit maailman viimeiseen -päivään asti. - -Keskellä kuuluisien ammattitoveriensa ryhmää ja taideakatemian ja -palkintolautakunnan jäsenien joukkoa Olivier Bertin vaihtoi heidän -kanssaan mielipiteitä. Huolestuminen ahdisti häntä, levottomuus -näytteille asettamansa teoksen johdosta, jonka hän ei arvellut saavan -menestystä huolimatta innostuneista onnentoivotuksista. - -Hän riensi eteenpäin. Herttuatar de Mortemain ilmestyi sisäänkäytävän -ovelle. Tämä kysyi: - --- Eikö kreivitär ole saapunut. - --- En ole nähnyt häntä. - --- Ja herra de Musadieu? -- En häntäkään. - --- Hän on luvannut minulle olla kello 10 portaiden yläpäässä -opastaakseen minua salissa. - --- Sallitteko minun tulla hänen sijastaan, herttuatar? - --- En, en. Teidän ystävänne tarvitsevat teitä, me tulemme kohta -tapaamaan toisemme, sillä toivon varmasti, että me yhdessä syömme -aamiaista. - -Musadieu juoksi paikalle. Hän oli viipynyt muutamia minuutteja -veistokuvakokoelmassa ja pyysi nyt aivan hengästyneenä anteeksi. Hän -sanoi: - --- Tätä tietä, herttuatar, tätä tietä, alamme oikealta. - -He olivat juuri hävinneet päiden vastavirtaan, kun kreivitär de -Guilleroy käsikoukussa tyttärensä kanssa astui sisään hakien -katseellaan Olivier Bertiniä. - -Tämä liittyi heihin ja tervehtien heitä virkkoi: - --- Jumalani, kuinka sievät te olette! Totisesti Nannette kaunistuu -joka päivä, viikossa hän on muuttunut. - -Taiteilija katsoi häntä tutkijasilmällään. Hän lisäsi: - --- Viivat ovat vienommat, sulavammat, hipiä on loistavampi. Hän on -nyt jo paljon vähemmän pieni tyttö ja paljon enemmän parisitar. - -Mutta yhtäkkiä hän palasi päivän suureen asiaan. - --- Alkakaamme oikealta, niin tulemme tapaamaan herttuattaren. - -Kreivitär, joka tunsi hyvin kaikki maalaustaidetta koskevat seikat ja -oli innostunut, kysyi: - --- Kaunis näyttely. Huomattava Bonnat, kaksi oivallista -Carolus-Durania, ihmeteltävä Puvis de Chavannes, erittäin -hämmästyttävä aivan uusi Roll, erinomainen Gervex, ja paljon muita --- Beraudeja, Cazineja, Deuzeja, ja vihdoin koko joukko muita hyviä -tauluja. - --- Ja teidän taulunne? sanoi kreivitär. - --- Minua onnitellaan, mutta en ole itse tyytyväinen. - --- Te ette ole koskaan tyytyväinen. - --- Kyllä, välistä. Mutta tänään, ihan totta, luulen olevani oikeassa. - --- Miksi? - --- En tiedä ollenkaan. - --- Menkäämme katsomaan. - -Kun he saapuivat taulun eteen, -- kaksi talonpoikaistyttöä kylpemässä -purossa -- ihaili sitä jo sen eteen pysähtynyt joukko. Kreivitär -iloitsi siitä ja sanoi aivan hiljaa: - --- Mutta sehän on ihastuttava, se on pieni helmi. Te ette ole tehnyt -mitään sen parempaa. - -Taiteilija puristautui aivan lähelle häntä, tahtoen osoittaa hänelle -rakkauttaan ja kiitollisuuttaan joka sanasta, joka tyynnytti hänen -kärsimystään, ja joka sitoi hänen haavansa. Ja nopeasti juolahti -hänen mieleensä ajatuksia, jotka vakuuttivat kreivittären olevan -oikeassa, sillä pitihän tämän nähdä oikein älykkäillä parisittaren -silmillään. Taiteilija unhoitti, rauhoittaakseen pelkoansa, että -jo kaksitoista vuotta hän oli moittinut kreivitärtä juuri siitä, -että tämä ihaili liian paljon teeskenteleviä, hienoja, herkullisia -aiheita, muodin vaatimia tunteita ja valheellisia vivahduksia, mutta -ei koskaan taidetta yksin, hienoston aatteista, tarkoitusperistä ja -ennakkoluuloista vapautunutta taidetta. - -Vieden heitä kauemmaksi Bertin sanoi: - --- Jatkakaamme. Ja hän kuljetti heitä pitkän aikaa salista saliin, -näyttäen heille tauluja, selittäen heille aiheita, onnellisena heidän -keskellään, onnellisena heidän kauttaan. - -Äkkiä kysyi kreivitär. - --- Kuinka paljon kello on? - --- Puoli yksi. - --- Oh, menkäämme nopeasti syömään aamiaista. Herttuatar kai odottaa -meitä Ledoyenillä, johonka hän on minua pyytänyt tuomaan teidät, -jollemme tapaisi toisiamme salissa. - -Keskellä puu- ja pensasryhmää sijaitseva ravintola näytti liian -täydeltä ja väräjävältä mehiläispesältä. Sekava äänten ja -huutojen sorina, lasien ja lautasten kilinä kuului ympäri, läksi -sieltä kaikista selkoselällään olevista ikkunoista ja suurista -ovista. Pöydät, syömisen hommassa olevien ihmisten ahdistamina -ja ympäröiminä, oli asetuttu pitkiin riveihin läheisille teille, -oikealle ja vasemmalle puolelle ahdasta kujannetta, jossa -vahtimestarit juoksentelivat puolikuuroina ja pää pyörällä huudoista, -pitäen käsissään lihalla, kalalla ja hedelmillä täytettyjä vateja. - -Taloa kiertävällä parvekkeella oli sellainen naisten ja miesten -tungos, että olisi luullut sen olevan elävää tahdasta. Kaikki -nämä nauroivat, huusivat toisilleen, joivat ja söivät viinien -elähdyttäminä ja tulvillaan sitä iloa, joka eräinä päivinä auringon -kanssa valuu Parisin yli. - -Vahtimestari vei yläkertaan kreivittären, Annetten ja Bertinin heille -varattuun ruokasaliin, jossa herttuatar odotti. - -Sinne astuttuaan huomasi maalari herttuattaren vieressä markiisi -de Farandalin, puuhailevana ja hymyilevänä ojentaessaan kätensä -ottaaksensa vastaan kreivittären ja hänen tyttärensä päivänvarjot ja -vaipat. Bertin tunsi sellaista vastenmielisyyttä, että häntä halutti -yhtäkkiä lausua kiihoittavia ja karkeita sanoja. - -Herttuatar selitti tavanneensa veljenpoikansa ja että Musadieun -oli vienyt mukanansa kaunotaiteiden ministeri; Bertin ajatellessa, -että tämä keikaileva markiisi oli menevä naimisiin Annetten kanssa, -että hän oli tullut tänne hänen tähtensä, että hän katseli nuorta -tyttöä aivan kuin hänen aviovuoteeseensa määrättyä, hermostui, ja -hänessä syntyi vastustamishalu, niinkuin olisi tahdottu kieltää hänen -oikeutensa, hänen salaiset ja pyhät oikeutensa. - -Heti kun oli istuuduttu pöytään, omisti markiisi, joka istui nuoren -tytön vieressä, hänelle kaiken huolensa touhuavana niinkuin ainakin -miehet, joille on annettu mielistelyoikeus. - -Hänen katseensa olivat ystävällisiä, mutta maalarista ne näyttivät -julkeilta ja tutkivilta, hänen hymyilynsä oli tyytyväistä, melkeinpä -hellää, hänen lemmenkuhertelunsa tuttavallista ja virallista. Hänen -tavoissaan ja hänen sanoissaan ilmeni jo jotakin päättäväistä, -ikäänkuin osoituksena kohta tapahtuvasta haltuunsa ottamisesta. - -Herttuatar ja kreivitär näyttivät suosivan ja hyväksyvän tämän -kosijan käytöksen, ja he loivat toisiinsa yhteisymmärrystä ilmaisevia -katseita. - -Kohta aamiaisen loputtua palattiin näyttelyyn. Saleissa oli sellainen -väentungos, että näytti mahdottomalta sinne pyrkiä. Ihmisistä huokuva -kuumuus, hameiden ja hiestyneiden vaatteitten haju teki ilman -siellä inhoittavaksi ja raskaaksi. Ei enää katseltu tauluja, vaan -kasvoja ja pukuja, etsittiin tuttuja ihmisiä; toisinaan tapahtui -tuuppimista tässä taajassa ihmisjoukossa, joka halkaistiin hetkeksi -vernissaajoitten kulkiessa korkeine kaksiosaisine tikapuineen. He -huusivat: "Huomio, herrat, huomio naiset." - -Viiden minuutin kuluttua kreivitär ja Olivier huomasivat olevansa -erotettuina toisista. Taiteilija tahtoi hakea näitä, mutta kreivitär -sanoi, nojaten häneen: - --- Eikö meillä ole hyvä näinkin? Antakaa heidän siis olla, koska -kerran on sovittu, että jos me kadotamme heidät, niin tapaamme -toisemme jälleen kello 4 ravintolahuoneessa. - --- Sehän on totta, vastasi Bertin. Mutta hän oli kokonaan vaipunut -ajattelemaan sitä, että markiisi oli Annetten seurassa ja yhä jatkoi -keikailevaa ja narrimaista laverteluaan tälle. Kreivitär kuiskasi: - --- Siis, te rakastatte minua yhä? Taiteilija vastasi aivan -ajatuksissaan: - --- Niin, tietysti. - -Mutta hän haki päiden yläpuolelta markiisi de Farandalin harmaata -hattua. - -Kun rouva de Guilleroy näki Bertinin hajamielisyyden, tahtoi hän -johtaa takaisin tämän ajatukset itseensä ja jatkoi: - --- Jos te tietäisitte kuinka ihailen teidän tämänvuotista tauluanne. -Se on teidän mestariteoksenne. - -Taiteilija hymyili unhoittaen äkkiä nuoret muistaaksensa vain -tämänaamuiset huolensa. - --- Todellako? Niinkö arvelette? - --- Niin, minä pidän sitä kaikkia teidän muita teoksianne parempana. - --- Se on tuottanut minulle paljon tuskaa. Mairittelevin sanoin -kreivitär lumosi hänet uudestaan, tietäen hyvin jo pitkäaikaisesta -kokemuksesta, ettei mikään vaikuttanut niin voimakkaasti taiteilijaan -kuin hellä ja jatkuva imartelu. Kiehdottuna, elähdytettynä ja -ilahtuneena näistä suloisista sanoista taiteilija alkoi taas jutella; -hän ei nähnyt enää muita kuin kreivittären, ei kuunnellut muita kuin -häntä tässä suuressa aaltoilevassa, meluavassa väentungoksessa. - -Kiittääkseen häntä Bertin kuiskasi aivan lähellä hänen korvaansa: - --- Minulla on hurja halu suudella teitä. - -Lämmin liikutus ailahti kreivittäressä, ja kohottaen taiteilijaan -loistavat silmänsä, hän uudisti kysymyksen: - --- Siis, te rakastatte minua yhä? - -Ja Bertin vastasi sillä äänensävyllä, jota kreivitär tahtoi ja jota -hän ei ollenkaan äsken ollut kuullut: - --- Niin, rakastan teitä, kallis Any. - --- Tulkaa usein minua tervehtimään illoin, sanoi rouva de Guilleroy. -Nyt kun tyttäreni on kotona, niin en paljon lähde ulos. - -Heti kun kreivitär tunsi taiteilijassa tämän odottamattoman hellyyden -jälleenheräämisen, kuohahti hänessä suuri onnen tunne. Kun nyt -Olivierin hiukset olivat aivan valkeat ja hän ikänsä puolesta jo -oli tasaantunut, pelkäsi kreivitär vähemmän sitä, että joku toinen -nainen viehättäisi häntä, kuin sitä, että Olivier yksinäisyyden -kauhusta menisi naimisiin. Tämä pelko, joka jo oli vanha, kasvoi -lakkaamatta, herätti hänen mielessään suunnitelmia, joita ei voinut -toteuttaa, saadaksensa taiteilijan pysymään luonaan niin paljon kuin -mahdollista, sekä välttämään sitä, että hän viettäisi pitkiä iltoja -tyhjän asuntonsa kylmässä äänettömyydessä. Kun kreivitär ei aina -voinut kutsua häntä luokseen ja pidättää siellä, niin hän johdatti -Bertinin mieleen huvituksia, lähetti hänet teatteriin, sai hänet -ottamaan osaa seuraelämään, nähden hänet mieluimmin toisten naisten -keskellä, kuin surullisessa asunnossaan. - -Kreivitär jatkoi vastaten taiteilijan salaiseen ajatukseen. - --- Ai, jos voisin pitää teidät aina, kuinka teitä hemmottelisin. -Luvatkaa minulle tulla hyvin usein, koska nyt olen tavallisesti -kotona. - --- Minä lupaan sen teille. - -Ääni kuiskasi kreivittären korvan luona: - --- Äiti. - -Kreivitär säpsähti ja kääntyi ympäri. Annette, herttuatar ja markiisi -olivat saavuttaneet heidät. - --- Kello on 4, sanoi herttuatar, olen hyvin väsynyt ja haluan poistua. - -Kreivitär vastasi: - --- Minä lähden myöskin, en jaksa enää. - -He saapuivat sisäportaille, jotka lähtevät parvekkeille, joilla -piirustukset ja vesivärimaalaukset ovat rivissä, ja jotka -kohoavat yläpuolelle ääretöntä lasikattoista puutarhaa, johon -kuvanveistoteokset ovat asetetut näytteille. - -Näiden portaiden lepotasolta nähtiin toisesta päästä toiseen -jättiläismäinen kasvilava täynnä veistokuvia, jotka oli pystytetty -teille, viheriöiden pensasryhmien ympärille ja yläpuolelle -ihmisjoukkoa, joka peitti käytävien pinnan liikkuvana ja mustana -virtana. Marmoripatsaat pistivät esiin tästä hattujen ja harteiden -mustasta matosta, läpäisten sen tuhansista kohdin: ne näyttivät -loistavilta, niin valkeita ne olivat. - -Kun Bertin otti jäähyväiset naisilta uloskäytävän ovella, kysyi rouva -de Guilleroy häneltä hiljaa: - --- Siis, te tulette tänä iltana. - --- Niin, varmasti. - -Ja taiteilija palasi näyttelyyn keskustellakseen toveriensa kanssa -päivän vaikutelmista. - -Maalarit ja kuvanveistäjät seisoivat ryhmissä patsaiden ympärillä, -ravintolahuoneen edessä, ja siellä keskusteltiin niinkuin joka -vuosi ennenkin kannattaen tai vastustaen samoja aatteita, samoin -perustein melkein samanlaisista teoksista. Olivier, joka tavallisesti -vilkkaasti otti osaa näihin keskusteluihin, koska hänellä oli -erikoinen nolaava vastaamis- ja hyökkäyskyky ja erityinen henkevän -teoreetikon maine, josta hän oli ylpeä, koetteli kaikin tavoin -innostua, mutta se, mitä hän vastasi totuttuun tapaansa, ei -herättänyt hänessä enemmän mielenkiintoa kuin se, mitä hän kuuli, -ja häntä halutti mennä tiehensä, olla kuulematta enää mitään, -olla ymmärtämättä enää mitään, tietäen jo edeltäpäin kaiken mitä -sanottaisiin näistä vanhoista taidekysymyksistä, joiden kaikki -näkökannat hän tunsi. - -Hän piti kuitenkin näistä asioista, ja oli pitänyt näistä tähän -saakka melkein yksipuolisella tavalla, mutta tänä päivänä hänen -huomionsa käänsi niistä pois muuan noita hentoja ja hellittämättömiä -mietteitä, noita pieniä huolia, joiden ei ollenkaan tarvitsisi -liikuttaa meitä, mutta jotka kaikesta huolimatta pysyvät paikallaan, -sanoi tai teki mitä tahansa, syventyneenä meidän ajatuksiimme -niinkuin näkymätön oas pistettynä lihaamme. - -Vieläpä oli hän unhoittanut näytteellä olevan taulunsa aiheuttamat -huolensakin muistellakseen vain markiisin epämiellyttävää -käyttäytymistä Annetten seurassa. Mitä se oikeastaan hänelle kuului? -Oliko hänellä mitään oikeutta siihen? Miksi olisi hän oikeastaan -tahtonut estää tätä arvokasta avioliittoa, joka edeltäpäin oli -määrätty ja kaikessa suhteessa sopiva? Mutta mikään järkeily ei -poistanut tuota mieliharmin ja tyytymättömyyden vaikutelmaa, jonka -hän oli saanut nähdessään Farandalin puhuvan ja hymyilevän sulhasena -katseellaan hyväillen nuoren tytön kasvoja. - -Kun hän illalla astui kreivittären salonkiin ja tapasi hänet yksin -tyttärensä kanssa jatkamassa lampun valossa peitetyötänsä, niin hän -töin tuskin sai pidättäytyneeksi lausumasta markiisista pilkallisia -ja häijyjä sanoja ja paljastamasta Annetten silmissä koko hänen -hienon käytöksensä verhoaman mitättömyytensä. - -Jo pitemmän aikaa oli hänellä tapana näillä iltavierailuilla hiukan -uneliaana usein vaieta ja istua välinpitämättömässä asennossa, -niinkuin ainakin vanha ystävä, joka ei enää ujostele. Vaipuneena -nojatuoliinsa sääret ristiin toistensa yli heitettyinä, nojaten -päätään taaksepäin, hän haaveili puhuessaan ja lepuutti tässä -läheisen ystävyyden rauhassa ruumistaan ja henkeään. Mutta yhtäkkiä -heräsi hänessä uudestaan niiden miesten eloisa toimeliaisuus, jotka -näkevät vaivaa miellyttääkseen, joiden mieltä kiinnittää se, mitä he -tahtovat sanoa ja jotka hakevat määrätyille henkilöille puhuessaan -loistavampia ja harvinaisempia sanoja koristaakseen ajatuksiaan ja -tehdäksensä ne mielistelevimmiksi. Hän ei antanut enää keskustelun -kulkea kituuttaen, vaan ylläpiti ja vilkastutti sitä ja kiihoitti -sitä innostuksella, ja hän tunsi saadessaan kreivittären ja hänen -tyttärensä purskahtamaan nauruun tai nähdessään heidän liikutettuina -kohottavan häneen hämmästyneet silmänsä tahi, kun he lakkasivat -työskentelemästä kuunnellakseen häntä, mielihyvän hivelyä, vähäistä -menestyksen värähtelyä, joka palkitsi hänen vaivansa. - -Hän palasi nyt joka kerran, kun tiesi heidän olevan yksin, eikä -koskaan, kenties, hän ollut viettänyt niin suloisia iltoja. - -Rouva de Guilleroy, jonka alituista pelkoa tämä ahkera vierailu -rauhoitti, ponnisteli kaikin tavoin vetääksensä häntä puoleensa -ja pidättääkseen häntä luonaan. Hän kieltäytyi päivälliskutsuista -kaupungissa, tanssiaisista, teatterinäytännöistä, saadaksensa -vain tuon ilon kello kolmen aikaan uloslähtiessään heittää -sähkösanomalaatikkoon pienen sinisen lipun, joka sisälsi: -"Näkemiin". Ensiaikoina, tahtoen päästä nopeammin taiteilijan -kanssa kahdenkeskiseen seurusteluun, jota tämä halusi, hän lähetti -tyttärensä nukkumaan heti kun kello löi 10. Sitten nähdessään -eräänä päivänä, että taiteilija kummasteli tätä ja kysyi nauraen, -kohdeltiinko Annettea vielä pikkuisena, kilttinä lapsena, hän myönsi -neljännestunnin armonaikaa, senjälkeen puoli tuntia ja vihdoin -tunnin. Bertin ei jäänyt muuten kauemmaksi aikaa sen jälkeenkään kuin -tyttö oli lähtenyt, ikäänkuin puolet siitä viehätyksestä, joka häntä -pidätti tässä salongissa olisi juuri lähtenyt Annettesta. Siirtäen -kohta pienen, matalan mielinojatuolinsa kreivittären jalkojen luo, -Bertin istuutui aivan lähelle tätä ja asetti toisinaan hyväilevin -liikkein poskensa hänen polvelleen. Kreivitär antoi hänelle kätensä, -jonka Bertin piti omissaan ja hänen mielenkiihkonsa laskeutui kohta, -hän lakkasi puhumasta ja näytti tässä hellässä hiljaisuudessa -lepäävän tekemistään ponnistuksista. - -Kreivitär ymmärsi kyllä vähitellen naisen vainullaan, että Annette -kiehtoi Bertiniä melkein yhtä paljon kuin hän itse. Hän ei ollenkaan -siitä suuttunut, onnellisena siitä, että taiteilija voi löytää -heidän seurastaan jotakin siitä perheestä, jonka hän oli häneltä -riistänyt; ja hän kahlehti taiteilijan mahdollisimman lujasti heidän -molempien kesken näytellen äidin osaa, että Bertin uskoisi olevansa -melkein kuin tämän tytön isä ja että uusi hellyydenvivahdus liittyisi -kaikkeen siihen, mikä hänet kiinnitti tähän taloon. - -Hänen keimailunsa, joka aina pysyi valppaana, mutta joka oli tullut -levottomaksi heti kun hän tunsi joka puolelta kuin pieninä, vielä -melkein huomaamattomina pistoksina ne lukemattomat hyökkäykset -itseänsä vastaan, jotka johtuivat Annetten iästä, sai toimeliaimman -luonteen. Tullaksensa yhtä solakaksi kuin Annette, hän yhä -edelleenkin oli juomatta mitään, ja todellakin, hänen vartalonsa -hoikentuminen palautti hänelle uudestaan nuoren tytön muodon siihen -määrin, että selästä heitä tuskin voi erottaa; mutta hänen laihtuneet -kasvonsa kärsivät tästä hoitotavasta. Ennen sileäksi pingoittunut -iho rypistyi ja sai kellertävän vivahduksen, mikä teki lapsen upean -verekkyyden vielä loistavammaksi. Silloin hän hoiteli kasvojansa -näyttelijättärien tavoin, ja vaikka hän näin hankkikin itsellensä -kirkkaassa päivänvalossa vähän epäiltävän kalpeuden, niin saavutti -hän tulen valossa tuon teennäisen ja viehättävän heleyden, joka antaa -hyvin maalatuille naisille verrattoman hipiän. - -Tämän rappeutumisen toteaminen ja teennäisten keinojen käyttäminen -muunsivat hänen elintapojaan. Hän vältti niin paljon kuin mahdollista -kaikkia vertailuja päivänvalossa ja tavoitteli niitä lamppujen -valossa, joka tuotti hänelle etusijan. Tuntiessaan itsensä -väsyneeksi, kalpeaksi, vanhentuneemmaksi kuin tavallisesti, hänellä -oli avuliaita päänkipuja, jotka estivät häntä menemästä tanssiaisiin -tai teatteriin; mutta niinä päivinä, jolloin hän tunsi olevansa -täydessä kauneudessaan, hän esiintyi voitonriemuisena ja näytteli -ison siskon osaa pikkuäidin vakavalla vaativaisuudella. Käyttääksensä -yhä melkein samanlaisia pukuja kuin tyttärensä, hän antoi tälle -nuoren rouvan vaatteita, jotka olivat vähän liian vakavia hänelle; -ja Annette, jossa yhä enemmän ilmeni iloinen ja leikkisä luonne, -käytti niitä ilakoivan hilpeänä, mikä teki hänet vielä sievemmäksi. -Hän taipui koko sydämestään äitinsä keimaileviin vehkeisiin, näytteli -hänen kanssaan vaistomaisesti pieniä viehättämiskohtauksia, osasi -suudella häntä oikeaan aikaan, kiertää hellästi kätensä hänen -vyötärölleen, osoittaa elein, hyväilyin ja nerokkain päähänpistoin, -kuinka he olivat sieviä molemmat ja kuinka he olivat toistensa -näköisiä. - -Lakkaamatta nähdessään heidät yhdessä ja verratessaan heitä tuli -Olivier Bertin toisinaan melkein sekottaneeksi heidät. Välistä kun -nuori tyttö puhui hänelle hänen katsoessaan muualle hän oli pakotettu -kysymään: "Kumpi heistä sanoi sen?" Vieläpä usein hän huvikseen -leikki sekotuspeliä heidän ollessaan kolmin Ludvig XV:nen tyylisessä -vaateverhosalongissa. Bertin sulki silloin silmänsä ja pyysi heitä -ensin tekemään hänelle saman kysymyksen peräkkäin, sitten vaihtaen -järjestystä kysymään samaa, että hän voisi tuntea äänet. He koettivat -niin taitavasti löytää samat äänenvivahdukset, sanoa samat lauseet -samoin äänensävyin, että hän ei usein arvannut. Heidän oli onnistunut -todellakin päästä niin pitkälle tässä lausumisen yhtäläisyydessä, -että palvelijat vastasivat: "Kyllä rouva", tytölle ja "kyllä neiti", -äidille. - -Huvikseen jäljittelemällä ja matkimalla toistensa liikkeitä he olivat -siten saavuttaneet sellaisen käynnin ja eleiden yhtäläisyyden, että -herra de Guilleroy itse nähdessään toisen taikka toisen heistä pimeän -huoneen perällä sekotti heidät joka hetki ja kysyi: "Sinäkö siellä -olet, Annette, vai äitisi?" - -Tästä luonnollisesta ja halutusta, todellisesta ja hankitusta -yhtäläisyydestä oli maalarin mieleen ja sydämeen syntynyt omituinen -vaikutelma kaksoisolennosta, entisestä ja uudesta, hyvin tunnetusta -ja melkein tuntemattomasta, kahdesta ruumiista, jotka olivat -tehdyt toistensa jälkeen samasta lihasta, samasta yhä jatkuvasta -naisesta, joka oli nuortunut ja tullut uudestaan siksi mikä hän oli -ollut. Ja hän oli heidän luonaan jakaantuneena heidän molempien -kesken, levottomana, hämmentyneenä, tuntien äitiä kohtaan uudestaan -herännyttä hehkua ja omistaen tyttärelle epämääräistä hellyyttä. - - - - - - -TOINEN OSA. - - - - -I. - - - Parisissa, heinäkuun 20 p:nä. - - Kello 11 j.p.p. "Ystäväni, äitini on juuri kuollut Roncièressä. - Lähdemme kello 12 yöllä. Älkää tulko, sillä emme ilmoita - kenellekään asiasta. Surkutelkaa minua ja ajatelkaa minua. - - Teidän Any." - - Heinäkuun 21 p:nä, kello 12. - - "Ystävä parkani, olisin lähtenyt kaikesta huolimatta, jollen - olisi tottunut pitämään teidän tahtoanne käskynä. Ajattelen - teitä eilisestä alkaen ja sydäntä särkevä tuska kalvaa rintaani. - Ajattelen, kuinka te äänettöminä matkustatte tänä yönä istuen - vastapäätä tytärtänne ja miestänne niukasti valaistussa - rautatievaunussa, joka teidät kuljettaa lähemmäksi vainajaa. - Minä näen teidät kaikki kolme tuon pienen öljylampun valossa, - teidät itkevänä ja Annetten nyyhkivänä. Näen teidän saapuvan - asemalle, ajavan tuon kauhean ikävän taipaleen vaunuissa, - astuvan linnaan palvelijoiden ympäröimänä, syöksyvän portaissa - sitä huonetta kohti, sitä vuodetta kohti, jossa hän lepää, näen - teidän luovan ensimäisen katseenne häneen ja painavan suudelman - hänen liikkumattomille, laihoille kasvoilleen. Ja minä ajattelen - teidän sydäntänne, tuota teidän sydän-parkaanne, josta puolet - kuuluu minulle ja joka nyt särkyy, joka nyt niin kovin kärsii, - joka tahtoo tukehduttaa teidät ja tuottaa minullekin niin paljon - tuskaa tällä hetkellä. - - Suutelen teidän kyynelien täyttämiä silmiänne syvästi säälien. - - Olivier." - - Heinäkuun 24 p., Roncièressä. - - "Kirjeenne olisi tehnyt minulle hyvää, ystäväni, jos jokin - voisi tehdä minulle hyvää tässä kauheassa minua kohdanneessa - onnettomuudessa. Me hautasimme hänet eilen, ja siitä saakka - kuin hänen hengetön ruumisparkansa läksi tästä talosta, tuntuu - minusta kuin olisin yksin maan päällä. Äitiä rakastetaan - melkein sitä tietämättä, sitä tuntematta, sillä se on yhtä - luonnollista kuin eläminen; eikä huomata tämän rakkauden - juurien koko syvyyttä ennenkuin viimeisen eron hetkellä. Mitään - muuta tunnetta ei voi verrata tähän, sillä kaikki muut ovat - satunnaisia, ja tämä on synnynnäinen; kaikki muut tulevat meille - myöhempien elämäntapahtumien mukana, mutta tämä elää ensimäisestä - päivästämme saakka itse veressämme. Ja sitten: ei kadoteta - ainoastaan äitiä, vaan hänen mukanansa häviää puoleksi koko - meidän lapsuutemme, sillä pikkutyttösen vähäpätöinen elämämme - kuuluu yhtä paljon hänelle kuin meille. Hän yksin tunsi sen yhtä - hyvin kuin me, hän tiesi joukon kaukaisia, merkityksettömiä ja - rakkaita asioita, jotka olivat sydämemme ensimäisten suloisten - tunteiden ilmauksia. Hänelle yksin voin vielä sanoa: 'Muistatko, - äiti, sen päivän jolloin... Muistatko, äiti, sen porsliininuken, - jonka isoäiti oli minulle antanut?' Kuiskaillen me lavertelimme - kahdenkesken kauan ja rattoisasti pienistä ja vallattomista - muistoista, joita ei kukaan enää tiedä maailmassa, kuin minä. - Yksi osa siis minua on kuollut, vanhempi, parempi osa. Olen - menettänyt sydänparan, jossa se pikkutyttö, joka ennen olin, - eli vielä kokonaisena. Nyt ei kukaan enää tunne sitä, ei kukaan - muista enää pikku Anya, hänen lyhyitä hameitansa, hänen nauruansa - ja hänen ilmeitänsä. - - Ja päivä on tuleva, ehkä se ei ole kovin kaukanakaan, jolloin - minä lähden vuorostani jättäen yksin tänne maailmaan rakkaan - Annetteni, niinkuin äiti jättää minut nyt. Kuinka tämä kaikki on - surullista, kovaa, julmaa! Sitä ei kuitenkaan koskaan ajatella; - ei nähdä kuinka kuolema ympäriltämme ottaa jonkun joka hetki, - niinkuin se kohta ottaa meidät. Jos sitä nähtäisiin, jos sitä - ajateltaisiin, jollei annettaisi kaiken sen mikä edessämme - tapahtuu johtaa huomiomme pois siitä, ilahduttaa ja sokaista - meitä, niin ei voitaisi elää, sillä tämä loppumaton joukkomurha - tekisi meidät hulluiksi. - - Olen niin murtunut, niin epätoivossa, ettei minulla enää ole - voimaa tehdä mitään. Yöt päivät ajattelen äitiparkaani, joka on - suljettuna tuohon arkkuun, kaivettuna maahan, tuonne taivasalle - sateen pieksettäväksi, ja jonka kasvot, joita suutelin niin - onnellisena, eivät enää ole muuta kuin mädänneet ja inhoittavat. - Oi, kuinka kauheata! - - Kun menetin isäni, olin juuri mennyt naimisiin, enkä tuntenut - kaikkea tätä niin syvästi kuin nyt. Niin, säälikää minua, - ajatelkaa minua, kirjoittakaa minulle, tarvitsen niin suuresti - teitä nyt juuri. - - Anne." - - Parisissa, heinäkuun 25 p. - - Ystävätär parkani, teidän surunne tuottaa minulle hirveätä - tuskaa. Ei ole minullekaan elämä enää ruusunväristä. Teidän - lähdöstänne saakka olen ollut mennyttä miestä, hyljättynä, - ilman mitään, joka kiinnittäisi mieltäni ja ilman turvapaikkaa. - Kaikki minua väsyttää, ikävystyttää ja hermostuttaa. Ajattelen - lakkaamatta teitä ja Annetteamme, minä tunnen, että te olette - niin kaukana molemmat, kun tarvitsisin niin suuresti teitä - läheisyydessäni. - - On omituista, kuinka tunnenkin teidän olevan niin kaukana ja - kuinka kaipaan teitä. Ette koskaan edes nuoruuteni päivinäkään - ole ollut minulle niin kaikkea kuin tällä hetkellä. Jo jonkun - aikaa olen ennakolta tuntenut tämän ratkaisevan käänteen tuloa, - joka lienee nuortuneen vanhuksen uuden kesän auringonpistos. - Se mitä saan kokea, on mielestäni niin omituista, että tahdon - kertoa sen teille. Kuvitelkaahan että teidän poistuttuanne en voi - enää mennä kävelemään. Ennen aikaan, vieläpä aivan viimeisinä - kuukausina kuljeskelin mielelläni aivan yksin katuja, minua - huvittivat ihmiset ja asiat, nautin näkemisen riemusta ja minusta - oli hauska iloisin askelin mitellä katuja. Kuljin vaan eteenpäin - tietämättä minne, kävelläkseni, hengittääkseni, haaveillakseni. - Nyt en enää voi. Heti kun menen kadulle, ahdistaa minua tuska - aivan kuin sokean pelko, joka on päästänyt koiransa karkuun. - Tulen levottomaksi samalla tavalla kuin matkustaja, joka on - kadottanut polun jäljet metsästä, ja minun täytyy palata kotiin. - Parisi näyttää minusta tyhjältä, hirveän ikävältä, sekoittavalta. - Kyselen itsekseni: "Mihinkä aion lähteä?" Ja vastaan itselleni. - "En mihinkään, koska menen kävelemään huvikseni". No, niin, en - voi, en voi enää kävellä ilman päämäärää. Ainoastaan tuo yksi - ajatus, että kuljeskelen kulkeakseni vaan, väsyttää minut aivan - uuvuksiin ja saattaa minut menehtymään ikävään. Silloin menen - klubiin haihduttamaan surumielisyyttäni. - - Ja tiedättekö miksi? Yksinomaan sen vuoksi, että te ette ole - enää täällä. Olen varma siitä, että kun tiedän teidän olevan - Parisissa, niin ei ole mitään hyödyttömiä kävelyjä, koska on - mahdollista tavata teidät ensimmäisellä katukäytävällä. Voin - mennä kaikkialle, koska tekin voitte olla kaikkialla. Jollen - huomaakaan teitä, niin voinhan ainakin kohdata Annetten, joka - on teidän ilmestysmuotonne. Te tuotatte minulle kumpikin toivoa - keskellä katuja, toivoa tavata teidät, joko sitten te tulette - minua vastaan kaukaa, taikka minä arvaan teidän kulkevan - edelläni. Ja silloin kaupunki minusta tulee ihanaksi, ja ne - naiset joiden ruumiinmuodot muistuttavat teidän muotoanne, - kuohuttavat sydäntäni yhtä paljon kuin koko kadun liike, pitävät - huomiotani vireillä, askaroittavat silmiäni, antavat minulle - jonkinmoisen halun nähdä teitä. - - Te tulette pitämään minua hyvin itsekkäänä, ystävätär - parkani, minua, joka puhun näin vanhan kuhertelevan kyyhkysen - yksinäisyydestäni, silloin kuin te itkette niin tuskallisia - kyyneleitä. Antakaa minulle anteeksi, olen niin tottunut siihen, - että hemmottelulla pilaatte minut, että huudan: "Avuksi" kun - minulla ei enää ole teitä. - - Suutelen jalkojanne, että te säälisitte minua - - Olivier." - - Roncièressä, heinäkuun 30 p. - - "Ystäväni. - - Kiitos kirjeestänne. Tarvitsen niin suuresti saada tietää, että - te rakastatte minua! Olen elänyt hirvittäviä päiviä. Luulin - todellakin, että tuska tappaisi minut vuorostaan. Rintaani - oli kasautunut aivan kuin kärsimyksen ruuhka, joka kasvoi - lakkaamatta, tukehdutti ja kuristi minua. Lääkäri oli kutsuttu - lieventämään hermokohtauksia, joita minulla oli 4 tai 5 kertaa - päivässä; hän ruiskutti minuun morfiinia, joka teki minut melkein - hulluksi, ja nyt vallitseva kova kuumuus pahensi tilaani, saattoi - minut äärimmäiseen kiihtymykseen, joka läheni hourailua. Olen - vähän rauhallisempi viime perjantaina purkautuneen ukkosilman - jälkeen. Minun täytyy sanoa, että hautajaisista saakka en enää - ollenkaan itkenyt, ja sitten rajuilman aikana, jonka lähestyminen - oli saattanut minut kuohuksiin, tunsin yhtäkkiä kyynelien - alkavan lähteä silmistäni verkalleen, harvalukuisina, pieninä, - polttavina. Oi noita ensimäisiä kyyneleitä kuinka ne tuottivat - tuskaa! Ne raatelivat minua aivan kuin niillä olisi ollut kynnet - ja minun kurkkuni oli niin tiukasti kiristynyt, ettei hengitys - kulkenut läpi. Sitten nämä kyyneleet tulivat nopeammiksi, - suuremmiksi, haaleammiksi. Ne purkautuivat silmistäni niinkuin - lähteestä, ja niitä tuli niin paljon, niin paljon, että - nenäliinani niistä aivan kastui, että täytyi ottaa toinen. Ja tuo - suuri surun rykelmä tuntui pehmenevän, sulavan, virtaavan ulos - silmien kautta. - - Tuosta hetkestä alkaen itken aamusta iltaan ja se auttaa minua. - Lopulta tulisi varmaa hulluksi tai kuolisi, jollei voisi - itkeä. Olen myöskin hyvin yksinäni. Mieheni on kiertelemässä - ympäristössä ja tahdoin mielelläni, että hän ottaisi mukaansa - Annetten vähän virkistääkseen ja lohduttaakseen häntä. He - kulkevat vaunuissa tai ratsain 8 tai 10 peninkulmaa Roncièrestä - ja Annette palaa luokseni ruusunpunaisena nuoruudestaan, - surustaan huolimatta, ja silmät eloa säkenöivinä tämän maaseudun - raikkaan ilman ja liikunnan elähdyttäminä. Kuinka kaunista onkaan - elää tuossa iässä! Arvelen että tulemme jäämään tänne vielä - pariksi taikka kolmeksi viikoksi; sitten huolimatta elokuusta - palaamme Parisiin syystä, jonka tiedätte. - - Lähetän teille kaikki, mitä sydämestäni on jäljellä - - Ani." - - Parisi, elokuun 4 p. - - "En kestä enää, rakas ystävättäreni; teidän täytyy palata, sillä - minulle tulee varmasti tapahtumaan jotakin. Kysyn itseltäni - enkö ole sairas, sillä niin olen kyllästynyt kaikkeen mitä jo - pitkän aikaa olen tehnyt jonkinmoisella mielihyvällä taikka - ainakin välinpitämättömällä alistuvaisuudella. Ensiksi, on niin - kuuma Parisissa, että jokainen yö muodostuu 8 tai 9 tuntiseksi - turkkilaiseksi kylvyksi. Nousen vuoteeltani tämän saunassa - nautitun unen perin uuvuttamana, ja kävelen tunnin taikka pari - valkean kankaan edessä, aikoen piirustaa siihen jotakin. Mutta - minulla ei ole enää mitään päässäni, ei mitään silmissäni, - ei mitään kädessäni. Minä en ole enää maalari. Tämä hyödytön - ponnistelu päästä työhön käsiksi on katkeroittavaa. Hankin - malleja, asetan ne paikoilleen ja kun he esittävät minulle - asentoja, liikkeitä, ilmeitä, joita olen jo kyllästymiseen asti - maalannut, käsken heidän taas pukeutua ja mennä ulos. Totisesti, - en voi nähdä enää mitään uutta, ja minä kärsin siitä aivan kuin - tulisin sokeaksi. Mitä tämä on? Silmän vai aivojenko väsymistä, - taiteilijakyvyn ehtymystäkö vai näköhermon uupumusta? Kuka sen - tietää! Minusta tuntuu, että olen lakannut pääsemästä selville - siitä pienestä tutkimattoman alasta, jota minun on sallittu - katsella. Minä en huomaa muuta kuin sen, mitä kaikki ihmiset - tuntevat, minä teen vain sitä, mitä huonot maalarit ovat tehneet; - minulla ei ole enää muuta kuin moukan näkemis- ja huomaamiskyky. - - Ennen aikaan, eikä siitä ole vielä kauankaan, uusien - aiheiden luku näytti minusta rajattomalta, ja minulla oli - niiden ilmaisemiseksi niin paljon keinoja, että valitsemisen - pula teki minut epäröiväksi. Ja nyt yhtäkkiä aavistettujen - aiheiden maailma on tyhjentynyt, niiden etsiminen on tullut - heikoksi ja hedelmättömäksi. Ohi kulkevat ihmiset ovat minulle - merkityksettömiä; minä en enää löydä jokaisesta ihmisolennosta - sitä luonnetta ja sitä vivahdusta, jota ennen niin mielelläni - eroittelin ja tein nähtäväksi. Mutta luulen kuitenkin, että - voisin tehdä tyttärestänne hyvin sievän muotokuvan. Olisikohan - tämä sen vuoksi, että hän niin kovin on teidän näköisenne, että - sekoitan teidät ajatuksissani? Niin, ehkä. - - Siis, turhaan ponnisteltuani kaikin voimin tehdäkseni luonnoksen - miehestä taikka naisesta, jotka eivät olisi kaikkien tuttujen - mallien näköisiä, päätän lähteä johonkin aamiaiselle, sillä - minulla ei ole enää rohkeutta istua yksin ruokasalissani. - Malesherbesin bulevardi näyttää kuolleeseen kaupunkiin ahdetulta - metsätieltä. Kaikki talot haiskahtavat tyhjältä. Ajotiellä - kastelijat ruiskuttavat valkeita vesisuihkuja, jotka pärskähtäen - irroittavat puisesta katupeitteestä loan, josta huokuu kastellun - tervan ja pestyn tallin höyry; ja tuolla pitkällä matkalla - Monceaun puistosta Saint-Augustiniin näkee vain 5 tai 6 mustaa - hahmoa, vaatimattomia ohikulkijoita, tavaran kuljettajia tai - palvelijoita. Vaahteroiden varjo levittää puidenjuurille, - polttavan kuumalle jalkakäytävälle omituisen läikän, jonka - luulisi olevan nestettä, kuin levitettyä vettä, joka kuivuu. - Oksien, lehtien ja niiden harmaiden ääriviivojen liikkumattomuus - asfaltilla osoittaa auringon kuumasti paahtaman kaupungin - väsymystä, joka torkkuilee ja hikoilee, tuo viheliäinen, - ja purkaa likaviemärien, kellarien ja keittiöiden aukoista - kokonaisia löyhkääviä puroja, joissa virtailee kadun saasta. - Silloin minä ajattelen kesäaamuja teidän lehdikössänne, joka - on täynnä pieniä luonnonkukkia, jotka antavat ilmalle hunajan - maun. Sitten astun jo iljettävän tunteen vallassa ravintolaan, - jossa syövät alakuloisen näköisinä kaljupäiset ja isovatsaiset - miehet liivit puoliavoimina ja märkä otsa kiiltävänä. Kaikilla - ravintoaineillakin täällä on kuuma, meluuni, joka sulaa - lasikuvussa, pehmeä leipä, veteläksi käynyt filée, uudestaan - keitetyt kasvikset, poreileva juusto ja ennenaikojaan kypsytetyt - hedelmät. Ja lähden ulos, minua pyrkii oksennuttamaan, palaan - kotiini ja koetan nukkua hiukan aina päivälliseen saakka, jonka - syön klubissa. - - Tapaan aina uudestaan Adelmansin, Maldantin, Rocdianen, Landan - ja paljon toisia, jotka ikävystyttävät minua yhtä paljon kuin - posetiivit. Jokaisella heistä on oma säveleensä, joita olen - kuullut jo 15 vuotta, ja he soittelevat niitä kaikki yhdessä joka - ilta tässä klubissa, jonka pitäisi olla paikka, johon mennään - huvittelemaan. Minun olisi todellakin vaihdettava sukupolvea, - sillä silmäni, korvani ja mieleni ovat tähän kyllästyneet. Nuo - miehet ne tekevät aina vain valloituksia. He kerskailevat niistä - ja onnittelevat toisiansa niiden johdosta. - - Haukoiteltuani yhtä monta kertaa kuin on minuuttia 8-12 välillä, - menen nukkumaan ja riisuudun ajatellen, että täytyy taas alkaa - huomenna. - - Niin, rakas ystävättäreni, olen siinä iässä, jolloin vanhanpojan - elämä tulee sietämättömäksi, koska ei ole mitään uutta minulle - auringon alla. Naimattoman miehen täytyy olla nuori, innostunut - johonkin, hänen pitää haluta jotakin. Kun ei ole mitään - enää näistä ominaisuuksista, niin käy vaaralliseksi pysyä - naimattomana. Jumalani, kuinka minä rakastin vapauttani ennen - aikaan, ennenkuin rakastin teitä enemmän kuin sitä! Kuinka se nyt - taakkana painaa minua! vapaus vanhalle naimattomalle miehelle - niinkuin minulle, on pelkkää tyhjyyttä, tyhjyyttä kaikkialla, - se on kuoleman tie, jossa ei ole mitään, mikä estää näkemästä - sen loppua, se on yhä tuo sama tekemäni kysymys: Mitä minun - on tehtävä? ketä voin minä mennä tervehtimään, jotten olisi - yksin? Ja minä menen toverin luo, toisesta kädenpuristuksesta - toiseen, kerjäten vähän ystävyyttä. Minä kokoan siitä vain - muruja, jotka eivät muodosta palaakaan -- te, te olette minulla, - rakas ystävättäreni, mutta te ette ole minun. Ehkäpä juuri - teistä johtuu se tuska, jota kärsin, sillä juuri tuo halu saada - läheisesti seurustella kanssanne, olla luonanne saman katon alla, - samojen seinien sisässä, jotka sulkevat meidän elämämme, saada - omistaa samat harrastukset, jotka yhdistävät sydämemme, ja juuri - tuo tarve omata yhteiset toiveet, yhteiset murheet, huvit, ilot - ja surut ja myöskin aineelliset esineet, nepä ne synnyttävät - minussa niin suurta huolta. Te olette minun, se on, minä varastan - itselleni teistä aika-ajottain. Mutta minä tahtoisin hengittää - lakkaamatta samaa ilmaa kuin te hengitätte, jakaa kaikki - kanssanne, käyttää ainoastaan esineitä, jotka kuuluisivat meille - molemmille, tuntea, että kaikki se, josta elän, on yhtäpaljon - teidän kuin minun, lasi, josta juon, tuoli, jolla lepään, leipä, - jota syön ja tuli, jolla lämmittelen. - - Hyvästi, palatkaa hyvin pian. Kärsin liian paljon ollessani - kaukana teistä. - - Olivier". - - Roncières, elokuun 8 päivänä. - - "Ystäväni, olen sairas, ja niin väsynyt, ettette ollenkaan tule - tuntemaan minua. Luulenpa liiaksi itkeneeni. Minun täytyy hiukan - levätä ennen sinne tuloani, sillä en tahdo uudestaan näyttäytyä - teille sellaisena kuin olen. Mieheni lähtee Parisiin ylihuomenna - ja tuo teille uutisia meistä. Hän toivoo saavansa viedä teidät - syömään päivällistä kanssansa johonkin ja käskee minun pyytää - teitä odottamaan häntä kello 7 tienoilla. - - Mitä minuun tulee, niin heti kun tunnen itseni vähän paremmaksi, - heti kun minulla ei enää ole tätä haudasta kaivetun ilmettä - kasvoillani, joka peloittaa minua itseänikin, tulen palaamaan - luoksenne. Minulla ei ole maailmassa muita kuin Annette ja te, - minulla myöskään, ja minä tahdon tarjota kummallekin teistä - kaikki mitä voin antaa, riistämättä mitään toiselta. - - Minä tarjoan teille silmäni, jotka ovat niin paljon itkeneet, - suudeltaviksi. - - Anne." - -Saadessaan tämän kirjeen, joka ilmoitti paluun lykätyksi vielä -tuonnemmaksi, Olivier Bertinin oli vaikea hillitä haluansa ottaa -ajuri, ajaa asemalle ja matkustaa Roncièresiin; sitten, ajatellessaan -että herra de Guilleroy palaisi huomenna, hän malttoi mielensä ja -alkoi toivoa aviomiehen saapumista melkein yhtä kärsimättömästi, kuin -jos hän olisi odottanut itse vaimoa. - -Ei koskaan hän ollut pitänyt herra de Guilleroysta niin paljon kuin -noina 24 tuntina. - -Nähdessään hänen astuvan huoneeseen, taiteilija syöksyi kreivin luo -ojennetuin käsin, huudahtaen: - --- Ah, rakas ystävä, kuinka olen onnellinen tavatessani teidät! - -Toinen näytti myöskin hyvin tyytyväiseltä, tyytyväiseltä varsinkin -siihen, että oli saanut palata Parisiin, sillä tuo 3-viikkoinen -oleskelu Normandiessa ei ollut tuntunut hauskalta. - -Molemmat miehet istuutuivat kahden istuttavalle sohvalle ateljeen -nurkkaan, itämaalaisesta kankaasta tehdyn katoksen alle, ja uudestaan -tarttuen toistensa käsiin he puristivat niitä heltyneen näköisinä -uudelleen. - --- Ja mitenkä voi kreivitär? kysyi Bertin. - --- Oh, eipä juuri hyvin. Häneen tapaus koski kovasti, hyvin kovasti -ja masensi vallan hänen mielensä, hän toipuu kovin hitaasti. -Tunnustanpa, että hän tekee minut hiukan huolestuneeksi. - --- Mutta miksei hän palaa kaupunkiin? - --- En tiedä ollenkaan. Minun on ollut aivan mahdotonta saada häntä -tulemaan tänne. - --- Mitä hän tekee kaiket päivät? - --- Jumalani, hän itkee, hän ajattelee äitiänsä. Ei se ole hyvä -hänelle. Tahtoisin niin mielelläni, että hän vaihtaisi ilmanalaa, -että hän jättäisi tuon paikan, missä se on tapahtunut, tehän -ymmärrätte? - --- Ja Annette? - --- Oi, hän on puhjennut kukka. Olivier hymyili ilosta. Hän kysyi -vielä: - --- Onko hän kovasti surrut? - --- Kylläpä, kovasti, mutta tehän tiedätte, 18-vuotisen suru ei kestä -kauan. - -Hiukan vaiettuaan jatkoi Guilleroy: - --- Mihinkä menemme syömään päivällistä, rakkaani? Minun tarvitsee -taas hiukan poistaa maalaiskömpelyyttäni, minun pitää saada kuulla -hälinää ja nähdä liikettä. - --- Tähän vuoden aikaan tuntuu minusta, että lähettiläiden kahvila on -itsestään määrätty paikka. - -Ja he menivät kulkien käsikoukussa Champs-Élyséelle päin. Guilleroy -kuohuksissa pääkaupunkiin palaavan ja ikäänkuin uudestaan eloon -heräävän parisilaisen tapaan josta koko kaupunki poissaolon jälkeen -näyttää nuortuneelta, täynnä mahdollisia yllätyksiä, tiedusteli -maalarilta tuhansia yksityisseikkoja, mitä oli tehty, mitä oli -sanottu, ja Olivier, annettuaan epämääräisiä vastauksia, joissa -kuvastui hänen koko yksinäisyytensä ikävä, puhui Roncièresestä, -koetti siepata tästä miehestä, koota hänen ympäriltään tuota jotakin -melkein aineellista, jota jättävät meihin juuri tapaamamme ihmiset, -sitä hienoa, olennosta haihtuvaa ainesta, jonka vie mukanansa heidän -jättäessään, jonka säilyttää itsessään muutamia tunteja ja joka -sitten hälvenee uudestaan ilmaan. - -Kesäillan raskas taivas lepäsi kaupungin ja suuren puistokadun yllä, -jonka lehdistöissä alkoi värähdellä ulkoilmakonserttien kevyet -säveleet. Molemmat miehet olivat istuutuneet lähettiläiden kahvilan -parvekkeelle ja katselivat alapuolella olevia, vielä tyhjiä penkkejä -ja tuoleja, jotka ulottuivat aitauksesta aina pieneen teatteriin -saakka, jossa laulajattaret sähkölamppujen ja päivän sekoittuneessa -valossa mahtavasti näyttelivät loisteliaita pukujaan ja ihonsa -ruusunväristä hipiää. Rasvan, kastikkeiden, ja lämpimien ruokien -hajut lehahtelivat tuskin huomattavissa tuulen hengähdyksissä, joita -lähettelivät toisilleen kastanjat, ja kun joku nainen hännystakkiin -puetun herran seurassa meni ohi, hakien varattua paikkaa, levitti hän -tielleen vaatteistaan ja ruumiistaan päihdyttävää ja viileätä tuoksua. - -Guilleroy mutisi säteilevänä: - --- Olen mieluummin täällä kuin siellä. - --- Ja minä, vastasi Bertin, olisin paljon mieluummin siellä kuin -täällä. - --- Mitä joutavia! - --- Totisesti! Minusta on Parisi tänä kesänä innoittavan löyhkäävä. - --- Ei, rakkaani, se on kuitenkin aina Parisi. - -Edustaja näytti olevan tyytyväinen päiväänsä; se oli noita harvoja -veitikkamaisen kuohunnan päiviä, jolloin vakavat miehet tekevät -tyhmyyksiä. Hän katseli kahta ilotyttöä, jotka söivät läheisessä -pöydässä päivällistä kolmen nuoren, laihan ja kaikissa suhteissa -moitteettoman näköisen herran kanssa, ja hän tiedusteli salakavalasti -kaikkia tunnettuja ja merkitsevimpiä puolimaailman naisia, joiden -nimiä hän kuuli joka päivä mainittavan. Sitten hän sanoi hiljaa, -syvän katumuksen äänellä: - --- Te olette onnellinen, kun olette pysynyt naimattomana, te! Te -voitte tehdä ja nähdä niin paljon asioita. - -Mutta maalari huudahti, ja samaten kuin kaikki, joita joku ajatus -ahdistaa, hän uskoi Guilleroylle surunsa ja yksinäisyytensä. -Kaikki hän sanoi, esitti loppuun saakka surumielisyytensä tarinan -ja kertoi sydämenkeventämistarpeesta naivisti, kuinka hän olisi -halunnut rakkautta ja hänen rinnallaan elävän naisen läheisyyttä. -Kreivi vuorostaan myönsi, että avioliitossakin oli hyvä olla. Saaden -takaisin parlamentaarisen puhekykynsä ylistääkseen perhe-elämänsä -suloisuutta hän kehui kovin kreivitärtä, ja Olivier hyväksyi tämän -kaiken vakuuttavasti nyökäyttämällä päätään tuontuostakin. - -Onnellisena siitä, että kuuli puhuttavan kreivittärestä, mutta -kadehtien tuota kotionnea, jota Guilleroy ylisti velvollisuuden -vuoksi, maalari lopuksi virkkoi vilpittömällä vakaumuksella: - --- Niin, teillä on ollut onni, teillä! - -Edustaja mairiteltuna myönsi sen; sitten hän jatkoi: - --- Tahtoisin mielelläni, että hän palaisi Parisiin; todellakin, hän -tuottaa minulle huolta tällä hetkellä. Kuulkaahan, koska teillä on -ikävä Parisissa, niin teidänhän pitäisi mennä Roncièresiin ja tuoda -hänet tänne, hän kuulee, teitä, sillä te olette hänen paras ystävänsä -sen sijaan kuin aviomies... tehän tiedätte... Ihastuneena sanoi -Olivier: - --- Parempaahan minä en toivokaan. Mutta kuitenkin, luuletteko te, -ettei hänestä olisi harmillista nähdä minun tulevan näin? - --- Ei ollenkaan; mitä joutavia, rakas ystävä. - --- No sitten minä suostun. Lähden huomenna kello 1 junassa. Täytyykö -lähettää sähkösanoma? - --- Ei, minä pidän huolen siitä. Minä ilmoitan hänelle asiasta, jotta -teillä olisi vaunut vastassa asemalla. - -Kun he olivat lopettaneet päivällisen, niin he laskeutuivat -bulevardeille; mutta tuskin puolen tunnin kuluttua kreivi jätti -yhtäkkiä maalarin muka hyvin tärkeän asian vuoksi, jonka hän oli -kokonaan unhoittanut. - - - - -II. - - -Kreivitär ja hänen tyttärensä, puettuina mustiin harsopukuihin, -olivat juuri istuutuneet vastakkain pöydän ääreen aamiaista syömään -Roncièresin avarassa ruokasalissa. Naiviin tyyliin maalatut esi-isien -kuvat, toinen panssaritakissa, toinen ihotakissa, jälkimmäinen -puuteroitu Ranskan kaartinupseeri, edellinen restauratsionieversti, -jatkoivat seinillä edesmenneiden Guilleroyden kokoelmaa; niiden -vanhoista kehyksistä lohkeili kultaus. Kaksi palvelijaa hiljaisin -askelin kulkien alkoi äänettöminä tarjoilla ruokia näille kahdelle -naiselle; kärpäset muodostivat pöydän keskikohdalla katosta riippuvan -kristallikruunun ympärillä pienen pyöreän ja pörisevän mustien -pilkkujen pilven. - --- Avatkaa ikkunat, sanoi kreivitär, täällä on hiukan viileä. - -Kolme korkeata ikkunaa, jotka ulottuivat lattiasta kattoon ja olivat -leveät kuin ammottavat aukot, avattiin selkoselälleen. Lauhkea -ilmanleyhähdys, joka toi mukanansa lämmintä ruohon tuoksua ja -kaukaista hälyä tasangolta, tunkeutui äkkiä sisään näistä kolmesta -suuresta aukosta sekoittuen linnan paksuihin muureihin suljetun syvän -huoneen hiukan kosteaan ilmaan. - --- Ah! Kuinka hyvältä se tuntuu, sanoi Annette, hengittäen täysin -siemauksin. - -Molempien naisten silmät olivat suunnatut ulospäin ja katselivat -auringon kyllästyttämillä mailla kimaltelevan keskipäivän autereen -hiukan verhoaman, vaaleansinisen taivaan alla pitkää vihertävää -puiston nurmikkoa paikoittaisine puuryhmineen ja perspektiiveilleen, -jotka aukenivat kauas keltaiselle tasangolle, jota valaisi aina -silmänkantamattomiin kypsien laihojen kultainen pinta. - --- Me teemme tänään pitkän kävelyn aamiaisen jälkeen, sanoi -kreivitär, voimme kulkea jalan Bervilleen saakka pitkin puroa, sillä -olisi liian kuuma aukealla. - --- Kyllä, äiti, ja otamme Julion mukaan ajamaan liikkeelle pyitä. - --- Sinähän tiedät, että isäsi on sen kieltänyt. - --- Niin, mutta isä on nyt Parisissa! On niin hauska nähdä Julion -saalistavan. Kas, tuolla se on juuri lehmiä härnäämässä. Hyvä jumala, -kuinka se on lystikäs! - -Lykäten tuolin paikaltaan hän nousi, juoksi ikkunaan ja huusi: -"Rohkeasti, Julio, rohkeasti!" - -Nurmikolla lepäsi kolme kömpelöä lehmää, jotka olivat kyllikseen -syöneet ruohoa, ja kuumuuden veltostuttamia; ne loikoivat kyljellään -vatsa ulkonevana ruumiin painaessa sitä maata vasten. Kulkien -toisesta toiseen, haukkuen, tehden hurjia hyppyjä hilpeän, raivoavan -ja teeskennellyn vihan vallassa, solakka, valkean ja punaruskean -kirjava, espanjalainen jahtikoira, jonka kiharareunaiset korvat -lennähtivät ilmaan joka hyppäyksellä, koetteli itsepäisesti ajaa -noita kolmea suurta elukkaa, jotka eivät tahtoneet, jaloilleen. Tämä -oli nähtävästi koiran mielileikki, ja se aloitti sen joka kerta, -kun huomasi loikovia lehmiä. Nämä katselivat sitä tyytymättöminä, -pelästyneinä suurilla kosteilla silmillään, käännellen päätään sitä -seuratakseen. - -Annette huusi ikkunasta: - --- Innokkaasti, Julio, innokkaasti. - -Ja espanjalainen koira kiihtyi, tuli yhä rohkeammaksi, haukkui -kovemmin ja uskalsipa tulla aivan lautasten kohdalle ollen -tahtovinaan purra. Lehmät alkoivat tulla levottomiksi ja niiden ihon -hermostuneet vavahdukset, joilla ne karkoittivat kärpäsiä, tulivat -lukuisammiksi ja pitemmiksi. - -Yhtäkkiä koira juoksun vauhdissa, jota se ei voinut ajoissa hillitä, -joutui täydessä loikkauksessa niin lähelle yhtä lehmää, että sen, -ollaksensa tekemättä kuperkeikkaa lehmän päälle, täytyi hypätä sen -yli. Harppauksen hipaisemana painava eläin pelästyi, ja kohottaen -ensin päänsä nousi sitten hitaasti neljälle jalalleen pärskyttäen -sieramiaan. Nähdessään sen pystyssä molemmat toiset lehmät myöskin -seurasivat sitä; Julio alkoi tanssia niiden ympärillä voitonriemun -tanssia, Annetten sitä onnitellessa. - --- Hyvä, Julio, hyvä! - --- No, sanoi kreivitär, tule toki syömään aamiaista. - -Mutta nuori tyttö asetti kätensä silmien suojaksi ja ilmoitti: - --- Kas! Sähkösanomantuoja. - -Vehnä- ja kaurapeltojen keskelle häviävällä näkymättömällä polulla -näkyi sininen pusero liukuvan tähkien pinnalla ja tuli linnaa kohti -miehen tahdinmukaisin askelin. - --- Jumalani! mutisi kreivitär, kunhan se vain ei olisi mikään huono -uutinen. - -Häntä puistatti vielä se kauhu, jonka jättää meihin pitkäksi -aikaa jonkun rakastamamme henkilön kuolema, josta saamme tiedon -sähkösanomalla. Hän ei voinut nyt enää katkaista tuota liimattua -nauhaa avatakseen pientä sinistä paperilippua tuntematta sormiensa -väräjävän ja mielensä joutuvan liikutuksen valtaan sekä luulematta -että tästä kuoresta, jota oli niin vaikea avata, lähtisi taas surua, -joka saisi hänen kyyneleensä uudelleen virtaamaan. - -Annette päinvastoin, joka oli täynnä aivan uutta uteliaisuutta, -rakasti kaikkea outoa mikä esiintyi. Hänen sydämensä, jota elämä -ensimäisen kerran oli murjonut, ei voinut odottaa muuta kuin iloja -tuosta jalkasinkulkevan kirjeenkantajan kupeella riippuvasta mustasta -ja pelottavasta laukusta, joka kylvää niin paljon mielenliikutusta -pitkin kaupungin katuja ja kylien teitä. - -Kreivitär ei syönyt enää, seuraten ajatuksissaan tuota lähestyvää -miestä, muutamien sanojen tuojaa, muutamien sanojen, jotka ehkä -haavoittaisivat häntä kuin veitsen isku kurkkuun. Tiedon saamisen -hätä teki hänet läähättäväksi, ja hän koetti arvata, mikä tämä -niin kiireellinen uutinen olisi. Minkä johdosta? Keneltä? Yhtäkkiä -juolahti hänen mieleensä Olivier. Olisiko hän sairas? Ehkä myös -kuollut. - -Ne 10 minuuttia, jotka hänen piti odottaa, tuntuivat hänestä -loppumattomilta; sittenkuin hän oli repäissyt auki sähkösanoman -ja tuntenut miehensä nimen, hän luki: "Ilmoitan sinulle, että -ystävämme Bertin lähtee Roncièresiin yhden junalla. Lähetä keveät, -nelipyöräiset asemalle. Hellät terveiset." - --- No, äiti? kysyi Annette. - --- Se on vain ilmoitus siitä, että Olivier Bertin tulee meitä -tervehtimään. - --- Ai, mikä onni! Ja milloin? - --- Heti kohta. - --- Kello neljäkö? - --- Niin. - --- Oi, kuinka hauskaa! - -Mutta kreivitär oli kalvennut, sillä uusi huoli oli jo jonkun aikaa -yltymistään yltynyt hänessä, ja maalarin äkillinen saapuminen tuntui -hänestä yhtä kiusalliselta uhkaukselta kuin kaikki se mitä hän oli -voinut aavistaa. - --- Sinä menet hakemaan häntä vaunuilla, sanoi äiti tyttärelleen. - --- Ja sinä, äiti, etkö sinä tulekaan? - --- En, odotan teitä täällä. - --- Miksikä? -- Se on hänestä ikävää. - --- En tunne voivani oikein hyvin. - --- Sinä tahdoit äsken mennä kävelemään aina Bervilleen saakka. - --- Niin, mutta aamiainen teki minulle pahaa. - --- Mutta siihen mennessä sinä voit jo paremmin. - --- En, minä nousen huoneeseeni. Ilmoita sitten minulle, kun olette -saapuneet. - --- Kyllä, äiti. - -Annettuansa käskyn hevosten valjastamisesta määrätyllä Retkellä ja -huoneiden kuntoon laittamisesta, kreivitär vetäytyi huoneisiinsa ja -sulkeutui sinne. - -Siihen saakka oli hänen elämänsä kulunut melkein ilman kärsimyksiä; -sen tasaista kulkua oli katkaissut vain rakkaus Olivieriin, ja sen -rauhaa oli häirinnyt vain tämän rakkauden säilyttämisen huoli. -Hän oli aina onnistunut, aina voittanut tässä taistelussa. Hänen -sydäntänsä olivat suloisasti tuudittaneet menestys ja ylistys. Se -oli tullut vaativaksi maailmannaisen sydämeksi, jolle kuuluu kaikki -suloisuudet maanpäällä. Suostuttuansa loistavaan avioliittoon, -jossa mieltymyksellä ei ollut suurta osaa, otettuansa sitten -vastaan rakkauden onnellisen elämän täydennyksenä, päätettyänsä -alkaa rikoksellisen suhteen suureksi osaksi hurmautumisesta, hiukan -uskoen tunteen merkityksen sellaisenaan korvaukseksi jokapäiväisen -elämän kulusta, hän oli vetäytynyt ja varustautunut tähän onneensa, -jonka sattuma oli hänelle antanut haluamatta muuta kuin puolustaa -sitä jokapäiväisiä yllätyksiä vastaan. Hän oli siis kauniin naisen -hyväntahtoisuudella ottanut vastaan kaikki esiintyvät viehättävät -tapahtumat, ja kun hän oli hyvin vähän seikkailunhaluinen eikä häntä -vaivanneet uudet tarpeet tai oudot halut, ollen hellä, sitkeä ja -ennakolta huomaava, tyytyväinen nykyiseen ja luonnostaan huolestunut -tulevaisuudesta, hän oli osannut nauttia niistä alkeista, joita -hänelle oli suonut kohtalo, säästeliään älykkäästi ja varovaisesti. - -Mutta vähitellen, ilman että hän uskalsi tunnustaakaan itselleen, -oli hänen sieluunsa hiipinyt himmeä mielle kuluneista päivistä -ja lisääntyvästä iästä. Tämä oli hänen ajatuksissaan aivankuin -jonkinlainen pieni syyhy, joka ei koskaan lakannut. Mutta tietäen -hyvin, että elämän alamäkeä kulkeminen jatkui loppumattomasti, -että kun se kerran alkoi, niin se ei enää pysähtynyt, ja alistuen -vaistomaisesti tähän vaaraan, hän sulki silmänsä antaen liukua -itsensä alaspäin säilyttääkseen haaveensa, jottei häntä pyörryttäisi -odottava kuilu, ja jottei hän heikkoudesta joutuisi epätoivoon. - -Hän eli siis hymyillen hiukan teennäisesti ylpeillen siitä, että -pysyi niin kauan kauniina; ja kun Annette esiintyi hänen rinnallaan -18-vuotiaan viehkeydessään, niin hän sensijaan, että olisi kärsinyt -tästä naapuruudesta, oli päinvastoin ylpeä siitä, että hänen, -täysikypsän naisen, taitavasti kehittyneelle viehätykselle annettiin -etusija tämän nuoren tytön ensimäisen nuoruuden säteilevään loistoon -puhjenneen sulon rinnalla. - -Luulipa hän vielä olevansa onnellisen ja rauhallisen aikakauden -alussa, kun hänen äitinsä kuolema iski häntä keskelle sydäntä. Tämä -aiheutti ensimäisinä päivinä noita syviä epätoivon hetkiä, jotka -eivät anna tilaa millekään muulle ajatukselle. Hän oli aamusta -iltaan vaipuneena lohduttomaan suruun koettaen muistella tuhansia -seikkoja vainajasta, helliä sanoja, hänen entistä ulkonäköään, -vaatteita, joita hän oli ennen käyttänyt, aivankuin hän olisi -koonnut muistonsa pohjaan pyhäinjäännöksiä ja poiminut hävinneestä -menneisyydestä kaikki ne herttaiset ja pienet muistot, jotka nyt -antoivat virikettä hänen julmille kuvitelmilleen. Kun hän sitten oli -tullut siihen epätoivon puuskaan, että hänellä oli tuontuostakin -hermo- ja pyörtymiskohtauksia, niin tämä kasaantunut tuska purskahti -kyyneleiksi, joita yöt päivät virtasi hänen silmistään. - -Eräänä aamuna, kun hänen kamarineitonsa astui huoneeseen ja oli -avannut ikkunaluukut ja verhot kysyen: "Kuinka voi rouva tänään?" -hän vastasi tuntiessaan itsensä itkemisestä kovin uupuneeksi: "En -ollenkaan hyvin. Totisesti en enää jaksa." - -Kamarineiti, joka piti teetarjotinta, katseli emäntäänsä, ja -liikutettuna siitä, että näki hänet niin kalpeana valkeassa -vuoteessa, sopersi surullisella ja vilpittömällä äänellä: - --- Todellakin, rouva on hyvin huonon näköinen. Rouva tekisi hyvin, -jos hoitaisi itseänsä. - -Äänensävy, jolla tämä sanottiin, teki kreivittären sydämeen pienen -pistoksen, aivan kuin neulankärki, ja heti kamarineidon lähdettyä hän -nousi mennäkseen katsomaan kasvojaan suuresta kaappipeilistä. - -Hän jäi hämmästyneenä seisomaan nähdessään siinä itsensä, hän -kauhistui sisäänpainuneita poskia, punaisia silmiä, ja koko sitä -hävitystä, jonka olivat hänessä aikaansaaneet nämä muutamat -kärsimyksenpäivät. Hänen kasvonsa, jotka hän tunsi niin hyvin, -joita hän oli katsellut niin monenlaisesta erilaisesta peilistä, -joiden kaikki ilmeet, kaikki hienoudet, kaikki hymyilyt hän tunsi, -joiden kalpeutta hän oli usein lieventänyt, joiden pieniä väsymyksen -merkkejä korjaillut ja joista hän oli hävittänyt hienoja ryppyjä, -jotka näkyivät täydessä päivänvalossa silmäkulmissa, näyttivät -hänestä yhtäkkiä toisen naisen kasvoilta, uusilta kasvoilta, -jotka olivat menettäneet alkuperäisen muotonsa ja jotka olivat -parantumattomasti sairaat. - -Nähdäkseen itsensä paremmin, paremmin todetakseen tämän -odottamattoman onnettomuuden, hän lähestyi peiliä, niin että kosketti -sitä otsallaan ja että hänen hengityksensä, levittäen vesihuurun -lasille, himmensi ja poisti melkein sen kalpean kuvan, jota hän -katseli. Hänen täytyi silloin ottaa nenäliina pyyhkiäksensä pois -hengityksensä sumun, ja vavahtaen oudosta liikutuksesta hän tutki -kauan ja kärsivällisesti kasvojensa muutoksia. Kevyin sormin hän -ojenteli poskien ihoa, siloitti otsanahkaa, kohotti hiukset, ja -käänsi silmäluomet nurin nähdäksensä silmävalkuaisen. Sitten hän -avasi suunsa, tarkasti vähän tummenneita hampaitaan, joissa kimalteli -kultamurusia, häntä huolestutti sinertävät ikenet ja keltainen -ihonväri poskien ja ohimojen yläpuolella. - -Hän kiintyi niin tähän lakastuvan kauneuden tarkasteluun, ettei hän -kuullut ovea avattavan ja että hän säpsähti sydämensä pohjaan saakka, -kun hänen kamarineitonsa hänen takanaan seisten sanoi hänelle: - --- Rouva on unhoittanut juoda teensä. - -Kreivitär kääntyi hämillään, yllätettynä, häpeissään, ja palvelijatar -arvaten hänen ajatuksensa, jatkoi: - --- Rouva on liiaksi itkenyt, ei mikään ole sen pahempaa iholle kuin -kyyneleet. Ne tyhjentävät sen. Ne ovat vedeksi muuttuvaa verta. - -Kun kreivitär lisäsi surullisesti: - --- Onhan sitä jo ikääkin, niin kamarineito huudahti: - --- Oi, rouva ei ole vielä siinä iässä! Muutamia päiviä lepoa ja -mitään ei ole enää näkyvissä. Mutta rouvan täytyy kävellä ja varoa -hyvin itkemistä. - -Heti pukeuduttuansa kreivitär meni puistoon, ensimäisen kerran -äitinsä kuoleman jälkeen hän kävi pienessä hedelmäpuutarhassa, jossa -hän ennen mielellään hoiteli ja poimi kukkia, sitten hän kulki -purolle saakka ja käveli sitä pitkin aina aamiaiseen saakka. - -Istuutuessaan vastapäätä miestään, tyttärensä viereen, hän kysyi, -saadaksensa tietää heidän ajatuksensa: - --- Tunnen itseni paremmaksi tänään. Minun ei enää pitäisi olla niin -kalpea. - -Kreivi vastasi: - --- Oo, te olette vielä hyvin huonon näköinen. - -Hänen sydämensä närkästyi ja itkemishalu kostutti hänen silmänsä, -sillä hän oli jo tottunut kyynelehtimään. - -Aina iltaan saakka, sen jälkeisenä päivänä ja seuraavina päivinä, -joko hän sitten ajatteli äitiänsä taikka itseänsä, hän tunsi -joka hetki nyyhkytysten paisuttavan kurkkuansa ja nousevan hänen -silmäluomiinsa; mutta ollaksensa päästämättä niitä leviämään -ja uurtamaan hänen poskiaan hän pidätti ne itsessään, ja -yli-inhimillisillä tahdonponnistuksilla siirtäen ajatuksensa muihin -asioihin, pitäen sitä kurissa, hilliten sitä ja poistaen sen -kärsimyksistään, hän ponnisteli kaikki voimansa lohduttautuakseen, -virkistyäkseen, ollakseen enää ajattelematta surullisia asioita, että -saisi hipiänsä terveyden takaisin. - -Erittäinkään hän ei tahtonut palata Parisiin ja ottaa vastaan -Olivier Bertiniä olematta tullut entiselleen. Käsittäen että hän oli -liiaksi laihtunut, ja että hänen ikäistensä naisten ihon täytyy olla -täysi voidakseen säilyä verevänä, hän haki ruokahalua maanteillä ja -läheisissä metsissä kuljeskelemalla, ja vaikka hän palasi väsyneenä -ja nälättä, hän koetteli kuitenkin väkisin syödä paljon. - -Kreivi, joka tahtoi hänet takaisin Parisiin, ei ymmärtänyt ollenkaan -hänen itsepäisyyttään. Vihdoin hänen voittamattoman vastustuksensa -nähdessään hän selitti lähtevänsä yksin jättäen kreivittärelle täyden -vapauden palata, milloin häntä haluttaisi. - -Seuraavana päivänä kreivitär sai sähkösanoman, joka ilmoitti -Olivierin saapumisen. Hän sai halun paeta, niin kovin pelkäsi hän -Bertinin ensimäistä katsetta. Hän olisi tahtonut odottaa vielä -viikon tai pari. Yhdessä viikossa voi hoitelemalla itseään muuttaa -kokonansa kasvonsa, koska naiset, vieläpä hyvin voivat ja nuoret, -jotka joutuvat ulkonaisten vaikutusten alaisiksi, ovat vaikeasti -tunnettavissa päivästä toiseen. Mutta tuo ajatus, että hänen pitäisi -esiintyä täydessä päivänvalossa taivasalla Olivierin edessä tässä -kirkkaassa elokuun valaistuksessa niin pirteän ja raikkaan Annetten -rinnalla, teki hänet niin levottomaksi, että hän päätti heti olla -menemättä asemalle ja odottaa Bertiniä vierashuoneen puolihämyssä. - -Hän oli noussut huoneeseensa ja ajatteli. Lämpimät tuulenhengähdykset -liikuttivat aika-ajoittain ikkunanverhoja. Sirkkojen sirinä -täytti ilman. Ei koskaan vielä hän ollut tuntenut itseään näin -surulliseksi. Tämä ei ollut enää tuota masentavaa tuskaa, joka oli -murjonut hänen sydäntään, joka oli sitä repinyt ja raadellut vanhan, -hellästi rakastetun äitivainajan hengettömän ruumiin ääressä. Tämä -tuska, jonka hän oli luullut parantumattomaksi, oli muutamissa -päivissä vaimentunut siinä määrässä, ettei se ollut jälellään enää -kuin muistossa; mutta hän tunsi nyt kulkevansa uponneena syvään -surumielisyyden virtaan, johon hän oli joutunut aivan hiljaan ja -josta hän ei enää pääsisi irti. - -Hänellä oli halu, vastustamaton halu itkeä, mutta hän ei tahtonut. -Joka kerta kun hän tunsi silmäluomensa kosteiksi, hän kuivasi ne -ripeästi, nousi kävelemään, katseli puistoa ja mustia korppeja, -jotka lentelivät hitaasti suurien havupuiden yläpuolella sinisellä -taivaalla. Sitten hän meni peilin eteen, arvosteli itseänsä yhdellä -silmäyksellä, poisti kyyneleen jäljen, hipaisten silmäkulmaa -riisijauhehuiskulla, ja katseli kelloa koettaen arvata, mille kohden -tietä jo Bertin oli saapunut. - -Niinkuin kaikki naiset, jotka ovat joko perusteettoman laikka -todellisen sielunsurun vallassa, hän oli kiintynyt maalariin -mielettömällä hellyydellä. Eikö hän ollut kaikki hänelle kaikki, -kaikki, enemmän kuin elämä. Kaikki se miksi tulee ihmisolento, kun -sitä rakastaa yksinomaan ja kun tuntee vanhenevansa. - -Yhtäkkiä hän kuuli kaukaa piiskan läiskähdyksen, juoksi ikkunaan -ja näki kahden täyttä ravia juoksevan hevosen vetämien vaunujen -kiertävän puistonurmikkoa. Istuen Annetten vieressä, vaunujen -perällä, Olivier heilutti nenäliinaansa huomatessaan kreivittären, -joka vastasi tähän merkkiin molemmin käsin heitetyin tervehdyksin. -Sitten hän laskeutui alakertaan sydän sykkien, mutta nyt onnellisena, -täydellisesti ilosta väräjävänä siitä, että tunsi hänen olevan -lähellä, sai puhua hänelle ja nähdä hänet. - -He kohtasivat toisensa eteisessä, suuren salongin oven edessä. - -Bertin aukasi sylinsä hänelle voimatta vastustaa tunnepurkaustaan, ja -äänellä, jota lämmitti todellinen liikutus, hän virkkoi: - --- Voi kreivitär parka! Sallikaa minun suudella teitä! - -Rouva de Guilleroy sulki silmänsä, kumartui, painautui häntä vasten, -ojentaen poskensa, ja kun Bertin painoi niille huulensa, hän kuiskasi -tämän korvaan: "rakastan sinua." - -Sitten Olivier, päästämättä kreivittären käsiä, joita hän puristi, -katseli häntä ja sanoi: - -Noh, ja teidän surulliset kasvonne? - -Kreivitär tunsi pyörtyvänsä. Taiteilija jatkoi: - --- Niin, hiukan kalvakat; mutta se ei tee mitään. - -Kiittääkseen häntä kreivitär sopersi: - --- Voi, rakas ystävä! -- Keksimättä mitään muuta sanottavaa. - -Mutta taiteilija oli kääntynyt ympäri hakien takanansa Annettea, joka -oli hävinnyt, ja lausui äkkiä: - --- Eikös olekin omituista nähdä teidän tyttärenne surupuvussa? - --- Miksi? kysyi kreivitär. - -Taiteilija huudahti erikoisen innokkaana: - --- Kuinka, miksi? Mutta sehän on teidän kuvanne, jonka minä olen -maalannut, sehän on minun tekemäni kuva! Sellainen olitte te, kun -tapasin teidät muinoin ensimäisen kerran tullessani herttuattaren -luo! Tehän muistatte tuon oven, jossa te jouduitte minun katseeni -eteen niinkuin fregatti joutuu linnoituksen tykin eteen. Totta -totisesti! Kun minä näin hänet asemalla äsken, tuon pienokaisen, -seisomassa asemasillalla aivan mustassa puvussa hiuksiensa -kultainen loiste kasvojensa ympärillä, niin vereni ei tehnyt kuin -yhden kierroksen. Luulin rupeavani itkemään. Sanon teille, että -se on sellaista, että siitä voisi tulla hulluksi, kun on tuntenut -teidät, niinkuin minä, joka olen katsellut teitä paremmin, kuin -kukaan, ja rakastanut teitä enemmän, kuin kukaan ja ikuistuttanut -teidät kuvassa, rouva kreivitär. Ah! varmaan luulin, että te olitte -lähettänyt hänet yksin rautatieasemalle herättääksenne minussa tämän -hämmästyksen. Hyvä Jumala kuinka minä ällistyin! Niinkuin sanoin jo, -se on sellaista, että siitä voi tulla hulluksi! - -Hän huusi: - --- Annette! Nané! - -Nuoren tytön ääni vastasi ulkoa, sillä hän antoi sokeria hevoselle: - --- Täällä minä olen, täällä. - --- Tulehan tänne hiukan. - -Hän riensi paikalle. - --- Kuule, asetuhan äitisi viereen. - -Hän asettui, ja taiteilija vertasi heitä; mutta hän toisti -konemaisesti: "niin, se on hämmästyttävää, se on hämmästyttävää", -sillä he olivat vähemmän toistensa näköisiä tässä rinnakkain, kuin -jättäessään Parisin, kun nuori tyttö oli tässä mustassa puvussa -saanut uuden loistavan nuoruuden ilmeen, sen sijaan kun äidillä ei -enää pitkään aikaan ollut ollut tuota tukan ja hipiän leimuavaa -valaistusta, jolla hän ennen aikaan oli huikaissut ja hurmannut -maalarin tavatessaan hänet ensimmäisen kerran. - -Sitten kreivitär ja taiteilija astuivat vierashuoneeseen. Bertin -näytti säteilevän riemusta. - --- Ai! Olipa se sentään hyvä ajatus, että tulin tänne! sanoi hän. - -Hän oikaisi puhettaan: - --- Oikeastaan se olikin miehenne, joka keksi tämän ajatuksen. Hän -käski minun tuomaan teidät Parisiin. Ja minä, tiedättekö, mitä minä -ehdottelen? -- Ette, eikö niin? -- No, minä ehdottelen päinvastoin, -että jäämme tänne. Tässä kuumuudessa Parisi on inhoittava, sensijaan -kuin maaseutu on suloinen. Jumalani, mitenkä hyvältä tuntuu! - -Päivän painuessa iltaan huokui puistosta viileyttä, puiden lehdet -alkoivat väristä ja maasta purkautui melkein näkymätöntä höyryä, -joka loi taivaanrannalle kevyen, läpinäkyvän verhon. Kolme lehmää -kulki pää kumarassa laitumella, syöden ruohoa ahmimalla, ja -neljä riikinkukkoa pyrähti kovasti räpyttäen siipiään yöpuulleen -seeterille, jossa niillä oli tapana nukkua linnan ikkunan -alapuolella. Koiranhaukuntaa kuului kaukaa tasangolta, ja tämän -iltapäivän tyyneessä ilmassa lensi ihmisäänten huutoja, yksinäisiä -lauseita, joita heiteltiin peltojen poikki toiselta maakaistaleelta -toiselle, sekä noita lyhyitä kurkkuäänisiä huutoja, joilla ajeltiin -karjaa kotiin. - -Ja maalari, paljain päin, silmät loistavina hengitti täysin -siemauksin; ja kun kreivitär katseli häntä, sanoi hän: - --- Kas tämä on onnea! Kreivitär lähestyi häntä. - --- Se ei kestä ikuisesti. - --- Ottakaamme se silloin kuin se tulee. Kreivitär virkkoi silloin -hymyillen: - --- Tähän saakka ette ole pitänyt maaseudusta. - --- Nyt minä pidän siitä, koska tapaan teidät siellä. Minä en -osaisi enää elää paikassa, jossa teitä ei ole. Kun on nuori, voi -rakastaa kaukaa, kirjeissä, ajatuksissa, pelkässä hurmiossa, ehkä -sen vuoksi, että tuntee elämän edessään, ehkä myöskin siksi, että -silloin ihmisellä on enemmän intohimoa kuin sydämen tarpeita; minun -iässäni päinvastoin rakkaus on tullut heikon tottumukseksi, se on -haavoittuneen sielun hoitelemista, sielun, joka ei lennä enää kuin -toisella siivellä ja pääsee sentähden huonommin kiitämään ihannettaan -kohti. Sydän ei enää haltioidu, vaan sillä on itsekkäitä tarpeita. -Ja sitten minä tunnen varsin hyvin, ettei minulla enää ole aikaa -menetettävänä nauttiakseni loppuosasta elämääni. - --- Oi, te vanhus! sanoi kreivitär ja tarttui hänen käteensä. - -Taiteilija toisti: - --- Niin kyllä, niin kyllä, olen vanha. Kaikki osoittaa sitä: -hiukseni, muuttuva luonteeni, saapuva surumielisyys. Tuhattulimaista, -siinäpä jotain, jota en ole tähän saakka tuntenut: surumielisyys! -Jos minulle olisi sanottu, kun olin 30-vuotias, että jonakin päivänä -tulisin surulliseksi, ilman syytä, levottomaksi, tyytymättömäksi -kaikkeen, niin en olisi sitä uskonut. Se todistaa, että sydämeni myös -on vanhentunut. - -Kreivitär vastasi hyvin varmana: - --- Oi, minulla, minulla on aivan nuori sydän. Se ei ole muuttunut. Se -on ehkä nuortunut. Se on ollut 20-vuotias, mutta nyt se ei ole kuin -16-vuotias. - -He jäivät pitkäksi aikaa avonaiseen ikkunaan, näin jutellen, -sulautuneina ilman tunnelmaa, aivan lähellä toisiansa, lähempänä, -kuin he koskaan olivat olleet tällä hellyyden hetkellä, joka oli yhtä -hämärä kuin illankin hetki. - -Palvelija astui sisään ilmoittaen: - --- Rouva kreivitär, päivällinen on pöydässä. - -Kreivitär kysyi: - --- Oletteko ilmoittanut tyttärelleni? - --- Neiti on ruokasalissa. He istuutuivat pöytään kaikki kolme. -Ikkunaluukut olivat suljetut, ja kaksi suurta kuusihaaraista -kynttelikköä valaisi Annetten kasvoja, peitti hänen päänsä ikäänkuin -kultajauheella. Bertin, hymyillen, ei lakannut katselemasta häntä. - --- Jumalani, kuinka hän on kaunis mustassa puvussaan, sanoi hän. - -Ja hän kääntyi kreivittäreen päin ihaillessaan tytärtä, ikäänkuin -kiittääksensä äitiä siitä, että tämä oli valmistanut hänelle moisen -huvin. - -Kun he palasivat saliin, oli kuu noussut puiston puiden yläpuolelle. -Niiden pimeä röykkiö näytti suurelta saarelta, ja niiden tuolla -puolen oleva maaseutu oli aivan kuin meri, peittyneenä pieneen -sumuun, joka liiteli tasankojen pinnalla. - --- Oi äiti, menkäämme kävelemään, sanoi Annette. Kreivitär suostui -siihen. - --- Minä otan Julion. - --- Ota vaan, jos haluat. He läksivät ulos. Nuori tyttö kulki edellä -huvitellen koiran kanssa. Kulkiessaan pitkin nurmikkoa he kuulivat -lehmien puhaltelevan, jotka herättyään ja tuntiessaan vihollisensa -kohottivat päätään katsellakseen. Kauempana kuu pujotteli puiden -oksien lomitse hienoa sädevihmaansa, joka lipui maahan saakka -kostuttaen lehdet ja levisi tielle pieninä, keltaisina valoläikkinä. -Annette ja Julio juoksivat, heillä tuntui olevan molemmilla tänä -kirkkaana yönä sama iloinen ja tyhjä sydän, jonka päihtymys purkautui -hypyiksi. - -Aukeilla paikoilla, joihin kuun valovirta laskeutui kuin kaivoihin, -nuori tyttö näytti ilmestykseltä, ja maalari kutsui hänet takaisin -hämmästyneenä tästä mustasta näystä, jonka kasvot loistivat -kirkkaina. Sitten kuin Annette oli jälleen lähtenyt, Bertin tarttui -kreivittären käteen ja puristi sitä, ja usein hän haki hänen -huuliansa heidän kulkiessaan varjokkaimmissa paikoissa, ikäänkuin -joka kerta Annetten näkeminen olisi elvyttänyt hänen sydämensä -kärsimättömyyttä. - -Vihdoin he saapuivat tasangon reunalle, josta tuskin enää voi arvata -kaukana siellä täällä olevia maatilojen puistikkoja. Maidonkarvaisen -huurun läpi, joka peitti pellot, ilmanranta tuli rajattomaksi, -ja vieno hiljaisuus, tuon suuren, loistavan ja lämpimän avaran -alueen elävä hiljaisuus oli täynnä sanoin lausumatonta toivoa, -määrittelemätöntä odotusta, jotka tekevät kesäyöt niin suloisiksi. -Hyvin korkealla taivaalla oli muutamia pieniä, pitkiä ja ohuita -pilviä, jotka näyttivät muodostuneen hopeasuomuksista. Jos pysyi -muutamia sekunteja liikkumattomana, niin kuuli tässä öisessä rauhassa -epäselvää ja jatkuvaa elämänsohinaa, tuhansia hentoja kuiskeita, -joiden sopusointu muistutti alussa hiljaisuutta. - -Läheisellä niityllä päätti viiriäinen kaksinkertaisen huutonsa, ja -Julio korvat pystyssä läksi salakavalasti hiipimään linnun molempia -huilunääniä kohden. Annette seurasi sitä yhtä kevyenä kuin se, -pidättäen henkeään ja kumarassa. - --- Ah! sanoi kreivitär jäätyään yksin maalarin kanssa, miksi -tällaiset hetket kuin tämä kuluvat niin nopeasti? Ei voi mitään -pidättää, ei mitään säilyttää, ei ole edes aikaa nauttia sitä, mikä -on hyvä. Se on jo lopussa. - -Olivier suuteli hänen kättään ja virkkoi hymyillen: - --- Oi, tänä iltana minä en ollenkaan filosofoi. Minä olen kokonaan -vaipunut nykyhetkeen. - -Kreivitär kuiskasi: - --- Te ette rakasta minua niinkuin minä teitä! - --- Ah! tosiaanko!... - -Kreivitär keskeytti hänet: - --- Niin, ette; te rakastatte minussa, niinkuin te sanoitte vallan -hyvin ennen päivällistä, naista, joka, tyydyttää teidän sydämenne -tarpeet, naista, joka ei koskaan ole tuottanut teille surua ja joka -on hiukan luonut onnea teidän elämäänne. Sen minä tiedän, sen minä -tunnen. Niin, minä olen tietoinen siitä ja minä iloitsen hehkuvasti -siitä, että olen ollut teille hyvä, hyödyllinen ja avuksi. Te olette -rakastanut, te rakastatte vielä kaikkea, mitä te löydätte minussa -viehättävää, minun huomaavaisuuttani teitä kohtaan, minun ihailuani, -minun alituista haluani miellyttää teitä, minun intohimoani ja sitä, -että olen lahjoittanut teille koko sisäisen olemukseni. Mutta te -ette rakasta minua. Käsitättekö! Oh, minä tunnen sen niinkuin tuntee -kylmän ilman henkäyksen. Te rakastatte minussa tuhansia seikkoja, -kauneuttani, joka jo lakastuu, uskollisuuttani, henkevyyttäni ja -sitä mielipidettä mikä on maailmassa minusta ja mikä minulla on -sydämessäni teistä; mutta te ette rakasta minua, ei mitään muuta kuin -minua, ymmärrättekö? - -Taiteilija hymähti ystävällisesti: - --- Minä en oikein ymmärrä. Te järjestätte minulle hyvin odottamatta -moittimiskohtauksen. - -Kreivitär huudahti: - --- Oi, hyvä jumala! Tahtoisin teidät saada ymmärtämään, kuinka minä -rakastan teitä, minä! Nähkääs minä koetan esittää, mutta en löydä -oikein sanoja. Kun minä ajattelen teitä, niin minä ajattelen teitä -aina, minä tunnen sekä ruumiin että sielun pohjaa myöten sanomattoman -hurmaavan halun kuulua teille ja vastustamattoman tarpeen antaa -teille yhä enemmän itsestäni, tahtoisin uhrautua täydellisesti, sillä -ei ole mitään parempaa, rakkaudessa, kuin antaa, antaa yhä kaikki, -kaikki, elämänsä, ajatuksensa, ruumiinsa, kaikki mitä omistaa, ja -hyvin tuntea antavansa ja olla valmis uskaltamaan kaikki antaaksensa -yhä enemmän. Rakastan teitä aina siihen määrään, että rakastan -kärsimystäkin teidän puolestanne, aina siihen määrään, että rakastan -levottomuuttani, huolia, mustasukkaisuutta, tuskaani, joita minulla -on, kun tunnen ettette enää ole hellä minua kohtaan. Minä rakastan -teissä jotakuta, jonka itse olen keksinyt, jotakuta, joka ei ole -ylhäisön Bertin, jota ihaillaan, jota tunnetaan, jotakuta, joka on -yksinomaan minun, joka ei voi enää muuttua, joka ei voi vanheta -ja jota minä en voi enää enemmän rakastaa, sillä minulla on häntä -katsellakseni silmät, jotka eivät näe muuta kuin hänet. Mutta näitä -asioita ei voi sanoa. Ihmisellä ei ole sanoja niitä ilmaistakseen. - -Bertin toisti hyvin hiljaa, useita kertoja peräkkäin: - --- Rakas, rakas, rakas, Any. - -Julio palasi hyppien löytämättä viiriäistä, joka oli vaiennut sen -lähestyessä, ja Annette seurasi sitä aivan juoksusta hengästyneenä. - --- En jaksa enää, sanoi hän. Minä tartun teihin, herra maalari. - -Hän alkoi nojata Olivieren vapaaseen käsivarteen ja he palasivat -kotiin kulkien näin, Bertin heidän keskellään puiden synkissä -varjoissa vaeltaen. He eivät puhuneet enää. Maalari kulki eteenpäin -näiden molempien naisten valtaamana jonkunlaisen heidän välittömästä -kosketuksestaan lähtevän sähkövirran täyttämänä. Hän ei koettanutkaan -katsoa heitä, koska hän tunsi heidät lähellä itseään, sulkipa hän -silmänsäkin paremmin tunteakseen. He opastivat, he johtivat häntä, -ja hän asteli eteenpäin heidän hurmaamanansa, sekä vasemmalla -puolella että oikealla puolella olevan, tietämättä kumpi oli -vasemmalla, kumpi oikealla puolella, tietämättä, kumpi oli äiti, -kumpi oli tytär. Hän antautui tahallaan ja harkitun itsetiedottomalla -aistillisuudella tähän aistinharhaan. Koettipa hän vielä sekottaa -heidät sydämessäänkin, olla ihan erottamatta heitä ajatuksissaan, -ja hän tuuditti haluansa tämän sekotuksen viehätyksellä. Eikö tämä -äiti ja tämä tytär, jotka olivat niin samankaltaiset, olleet vain -yksi nainen? Ja eikö tytär näyttänyt tulleen maanpäälle yksin omaan -verestääkseen hänen entistä rakkauttaan äitiin. - -Kun hän uudestaan avasi silmänsä astuessaan linnaan niin tuntui -hänestä, että hän nyt juuri olisi viettänyt elämänsä suloisimmat -hetket, saanut kokea kaikkein omituisimman ja erittelemättömimmän ja -täydellisimmän mielenliikutuksen, jonka mies voi tuntea, nimittäin -olla yhtaikaa kahdesta eri naisesta lähtevän samanlaisen hellyyden -hurmaamana. - --- Ah, mikä erinomainen ilta! sanoi hän, kun he taas istuivat yhdessä -lamppujen valossa. - -Annette huudahti: - --- Minä en tarvitse ollenkaan nukkua, minä; minä viettäisin vaikka -koko yön kävelemällä, kun on kaunis ilma. - -Kreivitär vilkasi seinäkelloon: - --- Oh! kello on jo puoli kaksitoista. On mentävä nukkumaan, lapseni. - -He erosivat, jokainen mennen huoneeseensa. Vieläpä nuori tyttökin, -jota ei haluttanut mennä nukkumaan, vaipui hyvin pian uneen. - -Seuraavana päivänä tavalliseen aikaan, kun kamarineito, avattuansa -ikkunaverhot ja luukut, toi teetä ja katseli vielä unenpöpperössä -olevaa emäntäänsä, virkkoi hän tälle: - --- Rouva on terveemmän näköinen tänään. - --- Luuletteko? - --- Oi, kyllä. Kreivittären kasvot ovat paljon enemmän levänneen -näköiset. - -Kreivitär tiesi, vaikkei ollutkaan vielä itse katsellut peiliin, -että se oli totta. Hänen sydämensä oli kevyt, hän ei kuullut enää -sen voimakasta sykkimistä, ja hän tunsi taas elävänsä. Veri, joka -kiersi hänen suonissaan, ei ollut enää niin raju, kuin eilen, -kuuma ja kuumeinen, eikä enää kuljettanut koko hänen ruumiiseensa -hermostuneisuutta ja levottomuutta, vaan se levitti siihen lämmintä -hyvinvointia ja myöskin onnellista itseluottamusta. - -Palvelijan poistuttua hän meni katsomaan itseään peilistä. Hän -hämmästyi hiukan, sillä hän tunsi itsensä niin hyvinvoivaksi, että -hän odotti löytävänsä itsensä uudelleen nuortuneena yhdessä ainoassa -yössä useampia vuosia. Sitten hän käsitti tämän toivon lapselliseksi, -ja vielä kerran katseltuaan itseänsä hän tyytyi toteamaan, että hänen -hipiänsä oli hiukan helakampi, hänen silmänsä eivät enää olleet niin -väsyneet ja että hänen huulensa olivat terveemmän väriset kuin eilen. -Kun hänen sielunsa oli tyytyväinen, ei hän voinut tulla surulliseksi, -ja hän hymyili ajatellen: "Niin, muutamissa päivissä tulen vallan -terveeksi. Minä olen saanut kokea liian paljon toipuakseni niin pian." - -Mutta hän jäi kauaksi, hyvin kauaksi aikaa istumaan -pukeutumispöytänsä ääreen, jolle oli levitetty somassa -järjestyksessä, pitsireunaiselle musliiniliinalle, hiotusta -kristallista tehdyn peilin eteen, kaikki hänen pienet -somistelukojeensa, elefantinluisin varsin, joissa oli hänen kruunulla -koristettu nimimerkkinsä. Niitä oli siellä lukemattomia, erilaisia, -jotka olivat tarkoitetut arkaluontoisiin ja salaisiin tehtäviin, -toiset teräksisiä, aivankuin lääkärin työaseet, joita käytetään -lasten pikkuvammoja korjatessa, toiset pyöreitä ja pehmeitä, jotka -olivat tehdyt höyhenistä, untuvista, tuntemattomien eläimien -nahasta, ja joiden avulla levitettiin hauraalle iholle silitteleviä, -tuoksuavia jauheita, rasvaisia tahi nestemäisiä hajuaineita. - -Kauan käsitteli hän niitä taitavin sormin, sivellen niillä -ihoansa, huulista ohimoihin saakka, kosketellen sitä pehmeämmin, -kuin suudelmin, korjaillen epätäydellisesti jälleen ilmaantuneita -vivahduksia, vedellen viivoja silmien alle, hoidellen silmäripsiä. -Kun hän sitten tuli alakertaan, niin oli hän melkein varma siitä, -että ensimmäinen katse, jonka maalari häneen loisi, ei tulisi olemaan -liian epäedullinen. - --- Missä on herra Bertin? kysyi hän eteisessä kohtaamaltaan -palvelijalta. Mies vastasi: - --- Herra Bertin on hedelmätarhassa pelaamassa tennistä neidin kanssa. - -Hän kuuli jo kaukaa heidän huutavan... Peräkkäin maalarin kaikuva -ääni ja nuoren neidon hellä ääni ilmoittivat: viisitoista, -kolmekymmentä, neljäkymmentä, etu, toinen etu, voitto. - -Hedelmätarha, johon oli tasoitettu kenttä tennistä varten, oli suuri -neliönmuotoinen nurmikko, jossa kasvoi omenapuita ja jota ympäröi -eripuolilta puisto, kyökki- ja kasvitarha ja linnaan kuuluvat -moisiot. Pitkin mäkeä, joka rajoitti sitä kolmelta puolelta niinkuin -linnoitetun leirin varustukset, oli istutettu kukkia, pitkiä sarkoja -kaikenlaisia kukkia, sekä luonnonkukkia että puutarhakukkia, ruusuja -suuressa määrässä, neilikkoja, heliotrooppeja, fuksioita, reseedoita -ja paljon muita, jotka antoivat ilmalle hunajan maun, kuten lausui -Bertin. Mehiläiset muuten, joiden olkikupuiset pesät olivat rivissä -keittiökasvitarhan säleaitaa pitkin, peittivät tämän kukkivan kedon -vaalein ja surisevin parvin. - -Juuri keskellä tätä hedelmätarhaa oli kaadettu muutamia omenapuita, -jotta saataisiin tarpeeksi tilaa tennikselle ja tervattu verkko, joka -oli jännitetty poikki tämän alueen, jakoi sen kahteen puoliskoon. - -Annette toisella puolen, musta hame kohotettuna hiukan ylöspäin, -paljain päin, näyttäen nilkkansa ja puoleksi pohkeensa syöksyessään -tavoittelemaan lentävää palloa, kulki edestakaisin, juoksi silmät -loistavina, posket punaisina vastustajansa erinomaisen ja varman -pelin väsyttämänä ja hengästyttämättä. - -Tämä, valkeat flanellihousut kiinnitettynä vyötäisille samanlaisen -paidan päälle, lippalakki päässä, myös valkea sekin, ja vatsa hiukan -eteenpäin ulkonevana, odotti kylmäverisesti palloa, arvosteli -täsmällisesti sen putoamisen, otti vastaan sen ja lähetti takaisin -sen kiiruhtamatta, juoksematta sillä hienolla sulavuudella, -intohimoisella tarkkaavaisuudella ja ammattimiehen taitavuudella, -joka hänelle oli ominaista kaikissa ruumiinharjoituksissa. - -Annette huomasi ensiksi äitinsä, hän huudahti: - --- Hyvää päivää, äiti; odota yksi minuutti, kun olemme lopettaneet -tämän lyönnin. - -Tämä yhden sekunnin hajamielisyys toi hänelle tuhon. Pallo syöksyi -häntä vasten, nopeana ja matalana, melkein maassa vyöryvänä ja meni -ulkopuolelle rajojen. - -Sillä aikaa kuin Bertin huusi: "Voitto," ja kun nuori tyttö -hämmästyneenä ja yllätettynä syytti taiteilijaa siitä, että tämä -oli käyttänyt hänen tarkkaamattomuutta hyväkseen, niin Julio, jota -oli harjoitettu hakemaan ja löytämään hävinneitä palloja, aivankuin -viidakkoihin pudonneita pyitä, syöksyi sen jälestä, joka vieri -hänen edellään nurmikolle, tempasi sen suuhunsa varovaisesti ja toi -takaisin heiluttaen häntäänsä. - -Maalari tervehti nyt kreivitärtä; mutta kun hän oli kiireissään -uudestaan ryhtyäkseen peliin ja häntä innostutti taistelu -tyytyväisenä siihen, että tunsi itsensä noreaksi, niin loi hän -noihin, häntä varten niin huolellisesti hoidettuihin kasvoisin -ainoastaan lyhyen ja hajamielisen katseen; sitten hän kysyi: - --- Sallitteko? rakas kreivitär, pelkään nimittäin vilustuvan! ja -saavani hermokipuja. - --- Oi, tietysti, virkkoi tämä. - -Kreivitär istuutui heinäkasalle, joka juuri samana aamuna oli -leikattu, jotta pelaajat pääsisivät vapaasti liikkumaan ja sydän -yhtäkkiä hiukan surullisena, hän katseli heitä. - -Hänen tyttärensä, joka oli tuskastunut siitä, että aina menetti, -innostui, kiihtyi, huudahti harmista taikka riemusta, hyökkäsi -hurjasti taistelukenttänsä toisesta päästä toiseen, ja usein hänen -hypätessään hiuskiharoita putosi, irtaantui nutturasta ja valui -harteille. Hän tarttui niihin ja, maila polvien välissä, muutamissa -sekunneissa, kärsimättömin liikkein, kiinnitti ne uudestaan muiden -hiusten joukkoon muutamin suurin neulanpistoin. - -Ja Bertin huusi kaukaa kreivittärelle: - --- Eikö hän ole soma noin? Ja pirteä kuin päivä? - -Niin, Annette oli nuori, hän voi juosta, hänellä voi olla kuuma, hän -voi tulla punaseksi, hänen hiuslaitteensa voi aueta, hän voi uhmata -kaikkea, sillä kaikki häntä kaunisti. - -Kun he sitten ryhtyivät uudestaan pelaamaan tulisesti, niin -kreivitär yhä enemmän surumielisenä ajatteli, että Olivier piti -tätä pallopeliä, tätä lapsellista, levotonta häärimistä, tätä -kissanpoikien huvia, jotka hyppivät paperipallojen jälkeen, -parempana, kuin sitä suloista nautintoa, joka hänellä olisi -istuessaan hänen luonaan tänä kuumana aamupäivänä, ja tuntiessaan -hänet rakastavana nojaavan itseensä. - -Kun sitten kaukaa kuului aamiaiskellon ensimäinen helinä, niin tuntui -hänestä kuin hänet vapautettaisiin, kuin nostettaisiin taakka hänen -sydämeltään. Mutta palatessaan nojautuneena Bertinin käsivarteen tämä -sanoi hänelle: - --- Minäpä huvittelin, kuin poikaveitikka. Onhan kauhean somaa olla -tai ainakin luulla olevansa nuori. Niin! niin! muuta ei olekaan kuin -se! Kun ei enää rakasta juoksemista, niin on kaikki lopussa! - -Pöydästä lähdettyä kreivitär, joka, ensimmäisen kerran, edellisenä -päivänä, ei ollut käynyt hautausmaalla, ehdotti että he menisivät -sinne yhdessä, ja he lähtivät kaikki kolme kylään. - -Täytyi kulkea metsän läpi, jossa virtasi puro nimeltään Rainette, --- luultavasti oli se saanut sen pienistä sammakoista, joita se oli -täynnä --, sitten oli kuljettava kappale aukeata ennenkuin saavuttiin -kirkolle, joka oli rakennettu keskelle taloryhmää, jossa asuivat -sekatavarakauppiaat, leipuri, lihakauppias, viinikauppias ja muutamia -muita vaatimattomia kauppamiehiä, joilta talonpojat hankkivat -tavaroita. - -Menomatka oli hiljaista ja harrasta, vainajan ajatteleminen painoi -mieliä. Haudalla molemmat naiset polvistuivat ja rukoilivat kauan. -Kreivitär kumartuneena pysyi liikkumattomana, nenäliina silmien -edessä, sillä hän pelkäsi itkevänsä ja kyynelien valuvan hänen -poskilleen. Hän rukoili -- ei, kuten hän oli tehnyt siihen saakka, -aivan kuin esiinmanaten äitiänsä epätoivoisesti, kutsuen häntä -haudan marmorin alta, siksi kunnes hän luuli raatelevaksi käyneestä -mielenliikutuksestaan tuntevansa, että vainaja kuuli sen ja kuunteli -häntä, vaan yksinkertaisesti sopertaen innokkaasti Pater nosterin -ja Aave Marian pyhiä sanoja. Hänellä ei olisi ollut sinä päivänä -sitä voimaa ja mielenkeskityskykyä, jota tarvittiin tämänlaiseen -yksipuoliseen julmaan keskusteluun sen kanssa, mitä voi jäädä jälelle -äidin maan alle kätketystä ruumiista. Muut ahdistukset olivat -tunkeutuneet hänen naisen sydämeensä, olivat sen myllertäneet, -runnelleet ja tehneet hajamieliseksi; ja hänen hehkuva rukouksensa -nousi taivasta kohti täynnä epämääräisiä pyyntöjä. Hän rukoili -Jumalaa, tutkimatonta Jumalaa, joka on heittänyt maanpäälle kaikki -onnettomat elävät olennot, että hän säälisi häntä yhtä paljon, kuin -sitä, jonka hän oli kutsunut luokseen. - -Hän ei olisi voinut sanoa mitä hän jumalalta pyysi, sillä hänen -pelkonsa oli vielä niin salassa ja epäselvä, vaan hän tunsi -tarvitsevansa jumalallista apua, yliluonnollista tukea tulevia -vaaroja ja tuskia vastaan, joita ei voinut välttää. - -Annette, silmät suljettuina, oli myös sopertanut rukouskaavat ja -sitten vaipunut haaveiluun, sillä hän ei tahtonut nousta ennenkuin -äitinsäkään. - -Olivier Bertin katseli heitä ajatellen, että hänellä oli edessään -ihastuttava taulu ja katui, ettei hän voinut tehdä siitä luonnosta. - -Kotimatkalla he alkoivat puhua ihmiselämästä kosketellen hellävaroin -niitä säälittävän ja alakuloisen filosofian katkeria ja runollisia -ajatuksia, jotka ovat usein keskustelunaiheena miesten ja naisten -kesken, joita elämä hiukan haavoittaa ja joiden sydämet yhtyvät -sekoittaen tuskansa. - -Annette, joka ei ollenkaan ollut kypsynyt tällaisiin ajatuksiin, -loittoni joka hetki poimimaan tien varrella olevilta kedoilta kukkia. - -Mutta Olivier, jota halutti pitää hänet luonaan ja jota harmitti -nähdessään hänen lakkaamatta lähtevän uudestaan liikkeelle, ei -päästänyt häntä ollenkaan silmistään. Häntä kiusoitti, että Annettea -huvitti enemmän kukkien väri, kuin hänen lausumansa ajatukset. -Hänestä tuntui sanomattoman ikävältä, ettei voinut kiehtoa ja -hallita tytärtä niinkuin äitiä, ja hänessä syntyi kova halu ojentaa -kätensä, tarttua häneen kiinni, pidättää häntä ja kieltää häntä -menemästä. Hän tunsi Annetten liian ripeäksi, liian nuoreksi, liian -välinpitämättömäksi, liian vapaaksi, vapaaksi kuin lintunen, niin -kuin koiranpentu, joka ei tottele, joka ei palaa kutsuttaessa, jolla -on suonissaan riippumattomuus, tuo sievä vapaudenvaisto, jota ääni ja -piiska eivät vielä ole voittaneet. - -Houkutellakseen häntä taiteilija puhui hauskoista asioista, ja joskus -hän kysyi jotakin Annettelta, koetti herättää hänessä kuuntelemisen -halua ja hänen naisen uteliaisuuttaan; mutta olisi voinut luulla, -että korkeana kaareutuvan taivaan oikullinen tuuli puhalsi Annetten -päässä sinä päivänä, niinkuin aaltoileville tähkille, tempasi -mukaansa hänen huomionsa ja hajoitteli sen avaruuteen, sillä hän oli -tuskin vastannut häneltä odotettuun jokapäiväiseen sanaan, jonka -hän heitti kahden pakonsa välillä hajamielisin katsein, kun hän jo -palasi pikku kukkiensa luo. Bertin tuskastui lopuksi, poikamaisen -kärsimättömyyden kiihoittamana, ja kun tytär tuli pyytämään äitiänsä -kantamaan hänen ensimäistä kukkakimppuansa, että hän voisi poimia -toisen, niin tempasi taiteilija hänet käsikoukkuun ja puristi hänen -käsivartensa niin lujasti itseänsä vasten, ettei hän voinut päästä -irti. Nuori tyttö rimpuili vastaan naurellen ja veti kaikin voimin -päästäkseen karkuun; silloin Bertin miehenvaiston liikuttamana käytti -heikkojen keinoa, ja kun ei hän voinut viehättää hänen huomiotansa -puheella, niin osti hän sen asettamalla hänen keimailuhalunsa -koetukselle. - --- Sanohan minulle, virkkoi taiteilija, mikä kukka sinua enimmän -miellyttää, niin teetän sinulle siitä rintaneulan. - -Annette epäröi, yllätettynä. - --- Rintaneulan, kuinka? - --- Niin, samanvärisistä kivistä: rubiineista, jos se on unikukka: -safiireista, jos se on ruiskukka, ja siihen lisäksi pienen -smaragdilehden. - -Annetten kasvot kirkastuivat tuosta sydämellisestä ilosta, jolla -lupaukset ja lahjat elähdyttävät naisen piirteitä. - --- Ruiskukka, virkkoi hän, se on sievä! - --- No, olkoon menneeksi ruiskukka. Me menemme sen tilaamaan, heti kun -olemme palanneet Parisiin. - -Tyttö ei lähtenyt enää poimimaan kukkia, sillä häntä kiinnitti nyt -taiteilijaan ajatus tuosta koristeesta, josta hän koetteli muodostaa -itsellensä havainnollisen kuvan. Hän kysyi: - --- Kestääkö kauan valmistaa sellaista esinettä? - -Bertin nauroi, hän tunsi tytön valloitetuksi. - --- Enpä tiedä, riippuu vaikeuksista. Tulemme kiiruhtamaan -jalokivikauppiasta. - -Annetten päähän juolahti yhtäkkiä kirvelevä ajatus. -- Mutta minähän -en voisi sitä käyttää, koska minulla on täysi suru. - -Taiteilija oli pujottanut käsivartensa nuoren tytön käsivarren alle, -ja vetäen häntä lähelle itseänsä: - --- No, sinä säilytät rintaneulan, kunnes suruaikasi loppuu, se ei -estä sinua sitä katselemasta. - -Niinkuin eilen illallakin, Bertin oli heidän olkapäittensä välillä -lujasti kiinni puristuneena ja kahlehdittuna, ja nähdäksensä kohoavan -itseänsä kohti heidän siniset samankaltaiset silmänsä, pienine -mustine terineen, hän puhui heille vuorotellen kääntäen päätään -toisesta toiseen. Kun oli täysi päivänpaiste, niin hän vähemmän -sekotti nyt kreivitärtä Annetteen, mutta hän sekoitti yhä enemmän -tytärtä siihen muistoon, joka syntyi hänelle uudestaan siitä, mitä -äiti oli ollut hänelle. Häntä halutti suudella kumpaakin heistä, -toista löytääksensä uudestaan hänen poskiltaan ja niskastaan hiukan -sitä ruusun- ja vaaleanväristä viehkeyttä, josta hän ennen oli -nauttinut ja jonka hän näki nyt ihmeellisesti uudestaan ilmestyneen, -toista, koska hän rakasti häntä yhä ja tunsi hänestä lähtevän -voimakkaan kehoituksen uudistaa entinen tapa. Vieläpä hän totesi -tällä hetkellä, ja käsitti että hänen jo jonkun aikaa laimentunut -kaipuunsa ja hänen rakkautensa kreivittäreen olivat elpyneet uuden -eloon heränneen nuoruuden nähdessään. - -Annette läksi uudestaan hakemaan kukkia. Olivier ei kutsunut häntä -enää takaisin, ikäänkuin hänen käsivartensa läheinen kosketus ja -sen jättämän ilon tyydytys olisivat häntä rauhoittaneet, vaan hän -seurasi tyttöä kaikissa hänen liikkeissään sillä mielihyvällä, jota -tuntee nähdessään olentoja tahi esineitä, jotka kiehtovat silmiämme -ja hurmaavat niitä. Kun hän palasi tuoden kimpun, taiteilija hengitti -voimakkaammin, hakien, ajattelemattaan, takin hänestä, jotakin hänen -hengityksestään, jotakin hänen ihonsa lämmöstä, hänen juoksustaan -väräjävästä ilmasta. Hän katseli neitoa ihastuksella niinkuin -katsellaan aamuruskoa, niinkuin kuunnellaan musiikkia, mielihyvän -vavahduksin, kun tyttö kumartui, nousi uudestaan, kohotti molemmat -käsivartensa yhtäaikaa korjatakseen tukkalaitettaan. Ja sitten yhä -enemmän, hetki hetkeltä, hän loitsimistaan esiinloitsi taiteilijassa -entisyyden! Annettella oli naurunilmauksia, pieniä sieviä eleitä, -liikkeitä, jotka synnyttivät Bertinin suussa uudestaan ennen aikaan -annettujen ja saatujen suudelmien maun: hän teki kaukaisesta -entisyydestä, josta Bertin oli kadottanut tarkan aistimuksen, jotakin -haaveillun nykyisyyden kaltaista; hän sekoitti aikakaudet, päivät, -sydämensä iät, ja sytyttäen uudestaan kylmenneet tunteet liitti, -ilman että taiteilija aavistikaan, menneen ajan tulevaan aikaan, -muiston toivoon. - -Hän kysyi itseltään, tarkasti tutkien muistonsa pohjia, oliko -kreivittärellä täydellisimmässä kukkeudessaan ollut tämä vuohen -notkea viehätys, tämä rohkea, oikullinen, vastustamaton viehätys, -kuin juoksevan ja hyppivän eläimen sulo. Ei, hän oli ollut -kehittyneempi ja vähemmän luonnonraikas. Kaupunginlapsena ja sitten -myöskin naisena, joka ei koskaan ollut hengittänyt maaseudun ilmaa ja -elänyt ruohokenttien keskuudessa, hän oli tullut kauniiksi seinien -sisällä eikä taivaan auringon paisteessa. - -Kun he olivat palanneet linnaan, ryhtyi kreivitär kirjoittamaan -kirjeitä pienellä matalalla pöydällä, ikkunan komerossa; Annette -nousi huoneeseensa, ja maalari läksi uudestaan kävelemään hitain -askelin, sikari suussa, kädet selän takana, puiston kiemurtelevia -teitä. Mutta hän ei mennyt niin kauaksi, että olisi menettänyt -näkyvistä talon valkeaa julkisivua ja suippokärkistä kattoa. Heti kun -se oli hävinnyt puu- taikka pensasryhmien taakse, lankesi varjo hänen -sydämelleen, aivan kuin pilvi peittää auringon, ja kun se uudestaan -näkyi keskeltä vihannuuksia, pysähtyi hän muutamiksi sekunneiksi -katsellakseen korkeiden ikkunoiden kahta ääriviivaa. Sitten hän taas -alkoi kävellä. - -Hän tunsi itsensä rauhattomaksi, mutta tyytyväiseksi. Mihin? Kaikkeen. - -Ilma tuntui hänestä puhtaalta, elämä suloiselta sinä päivänä. Hän -tunsi uudestaan ruumiissaan pienen pojan keveyttä, halua juosta -ja siepata käsillään kiinni keltaisia perhosia, jotka hyppelivät -nurmikon yllä, niinkuin ne olisivat ripustetut kimmoavien lankojen -päihin. Hän hyräili oopperasäveleitä. Useita kertoja peräkkäin hän -toisti Gounodin kuuluisaa lausetta: "salli minun katsella kasvojasi", -keksien siinä syvän ja hellän ilmeen, jota hän ei koskaan ennen ollut -tuntenut. - -Yhtäkkiä hän kysyi itseltään, kuinka voi tapahtua, että hän niin -nopeasti oli tullut erilaiseksi eilisestä. Silloin Parisissa hän oli -tyytymätön kaikkeen, kyllästynyt ja ärtynyt, tänään rauhallinen, -kaikkeen tyytyväinen; olisi luullut, että joku suopea Jumala olisi -muuttanut hänen sielunsa. "Tuon hyvän Jumalan," ajatteli hän, -"olisi pitänyt muuttaa myöskin ruumiini samalla kertaa ja nuorentaa -minua hiukan." Yhtäkkiä hän huomasi Julion, joka ajeli otusta -tiheikössä. Hän kutsui sen, ja kun koira oli tullut ja asettanut -hänen kätensä alle pitkien, kiharoiden korvien reunustaman, hienon -päänsä, Bertin istuutui ruohostoon sitä paremmin hyväilläkseen, sanoi -sille ystävällisiä sanoja, asetti sen syliinsä, ja heltyen sitä -silittelemään suuteli sitä, niinkuin tekevät naiset, joiden sydän -tulee liikutetuksi joka tilaisuudessa. - -Päivällisen jälkeen sen sijaan, että olisi menty ulos, kuten eilen, -vietettiin ilta kolminkesken salongissa. - -Kreivitär sanoi yhtäkkiä: - --- Meidän täytynee kuitenkin lähteä Parisiin. - -Olivier huudahti: - --- Oi, älkää puhuko vielä siitä! Te ette tahtoneet lähteä -Roncièrestä, kun minä en ollut täällä; minä saavuin ja nyt te ette -ajattele mitään muuta, kuin pois livistämistä. - --- Mutta, rakas ystäväni, sanoi kreivitär, emmehän voi kuitenkaan -asua täällä rajattoman kauan kaikki kolme. - --- Eihän ole kysymystäkään rajattoman pitkästä ajasta, vaan -muutamista päivistä. - --- Kuinka monta kertaa olen oleskellut teidän luonanne kokonaisia -viikkoja? - --- Niin, kyllä, mutta toisissa olosuhteissa, kun talo oli auki -kaikille ihmisille. - -Silloin Annette virkkoi mielistelevällä äänellä: - --- Oi, äiti! vielä muutamia päiviä, kaksi tai kolme päivää. -Hän opettaa minua niin hyvin pelaamaan tennistä. Minä suutun -menettäessäni, ja sitten jälkeenpäin minä olen tyytyväinen, että olen -edistynyt. - -Vielä samana aamuna kreivitär oli aikonut pidentää aina sunnuntaihin -saakka tätä ystävän salaperäistä oleskelua, ja nyt hän tahtoi -lähteä, tietämättä miksi. Tämä päivä, jonka hän oli toivonut tulevan -niin hyväksi, jätti hänen sieluunsa sanomattoman ja läpitunkevan -surumielisyyden, aiheettoman pelon, sitkeän ja epämääräisen niinkuin -aavistus. - -Ollessaan yksin huoneessaan, hän koetti tutkia, mistä hänelle johtui -tämä uusi synkkämielisyyden puuska. - -Oliko hän joutunut sellaisen huomaamattoman mielenliikutuksen -valtaan, jonka lievä kosketus oli niin ohimenevää laatua, että järki -sitä ei ollenkaan muistanut, mutta jonka värähtely pysyy sydämen -herkimmissä kielissä? Ehkä. Mikä mielenliikutus? Hän muisteli -kyllä joitakuita hämäriä ikävyyksiä tuhansissa tunnevivahduksissa, -joita hän oli läpäissyt ja joita jokainen minuutti toi mukanaan! -Niin, ne olivat todellakin liian pieniä aiheuttaakseen hänelle -mielenmasennusta. "Minä olen liian vaativainen, ajatteli hän. Minulla -ei ole oikeutta näin kiusata itseäni." - -Hän aukasi ikkunan, hengittääkseen yön ilmaa, ja jäi siihen, nojaten -kyynärpäihinsä, katselemaan kuuta. - -Heikko narina sai hänet katsahtamaan alaspäin. Olivier käveli linnan -edessä. -- Miksi sanoi hän menevänsä huoneeseensa; miksei hän minulle -ilmoittanut, että hän menisi uudestaan ulos? Miksei hän pyytänyt -minua tulemaan kanssaan? Hän tietää hyvin, että se olisi tehnyt minut -onnelliseksi? Mitä hän siis ajattelee? - -Tämä ajatus, ettei taiteilija ollut tahtonut häntä mukaansa tälle -kävelylle, että hän oli pitänyt parempana mennä yksin tänä kauniina -yönä ja yksin sikari suussa, sillä hän näki tulen punasen valon, -yksin, kun hän olisi voinut valmistaa hänelle tämän ilon, että olisi -vienyt hänet mukanaan; tämä ajatus, että Bertin ei lakkaamatta -tarvinnut häntä, ei lakkaamatta halunnut häntä, heitti hänen -sieluunsa uuden katkeruuden idun. - -Hän meni sulkemaan ikkunansa, ettei näkisi häntä, ettei tulisi -viekoitelluksi puhuttelemaan häntä, kun Bertin kohotti silmänsä ja -huomasi hänet. Hän huudahti: - --- Kas, te haaveilette tähtien valossa, kreivitär? - -Tämä vastasi: - --- Niin, te myöskin, mikäli näen? - --- Oo, minä, minä tupakoin aivan yksinkertaisesti. - -Kreivitär ei voinut vastustaa haluansa kysyä: - --- Kuinka ette ole ilmoittanut minulle, että menette ulos? - --- Tahdoin vaan polttaa yhden sikarin. Menen muuten sisään. - --- Hyvää yötä, siis, ystäväni. - --- Hyvää yötä kreivitär. - -Kreivitär peräytyi aina matalalle tuolilleen saakka, istuutui siihen -ja itki; kamarineitsyt, joka oli kutsuttu häntä riisumaan, nähdessään -hänen punaset silmänsä, sanoi säälien: - --- Ah, rouva tulee taas hankkimaan itsellensä surkeannäköiset kasvot -huomiseksi. - -Kreivitär nukkui huonosti kuumeen ja painajaisten ahdistamana. - -Heti herättyänsä, ennenkuin soitti palvelijaa, hän avasi itse ikkunan -ja verhot katsellakseen itseänsä peilistä. Hän oli hyvin väsyneen -näköinen, silmäluomet paisuneet, hipiä keltainen; ja suru, jota hän -sen johdosta tunsi, oli niin voimakas, että häntä halutti ilmoittaa -olevansa sairas, jäädä vuoteeseen ja olla näyttäytymättä iltaan -saakka. - -Sitten yhtäkkiä lähtemisen tarve syntyi hänessä vastustamattomana; -hän tahtoi lähteä heti ensimäisellä junalla, jättää tämän kirkkaan -paikan, jossa nähtiin liian paljon maaseudun täydessä päivänvalossa -murheen ja elämän häviämättömiä väsymyksen merkkejä. Parisissa -eletään asuntojen puolivarjossa, joihin raskaat verhot, vieläpä -keskellä päivää, eivät päästä tulemaan kuin lievää valoa. Siellä hän -tulisi taas ennalleen, tulisi kauniiksi omatessaan tuon kalpeuden, -jota tarvitaan tässä himmeässä ja hillityssä valaistuksessa. Silloin -Annetten kasvot kulkivat hänen silmiensä ohi punaisina, tukka hiukan -epäjärjestyksessä, niin raikkaina, -- kun hän pelasi tennistä. Hän -käsitti nyt tuon tuntemattoman levottomuuden, josta hänen sielunsa -oli kärsinyt. Hän ei ollenkaan kadehtinut tyttärensä kauneutta, ei -todellakaan, vaan hän tunsi, hän tunnusti itsellensä ensimäisen -kerran, ettei enää pitänyt näyttäytyä hänen rinnallaan kirkkaassa -päivänvalossa. - -Hän soitti, ja ennenkuin joi teetä, antoi määräykset lähtöä varten, -kirjoitti sähkösanomat, tilasipa vielä sähköteitse päivällisenkin -kaupungista, teki tilinsä selviksi, jakeli viimeiset käskyt, järjesti -kaikki vähemmässä kuin puolessa tunnissa kuumeentapaisen ja kasvavan -kärsimättömyyden vallassa. - -Kun hän tuli alakertaan, niin Annette ja Olivier, jotka olivat jo -edeltäpäin saaneet tietää hänen päätöksestään, tiedustelivat häneltä -sitä hämmästyneenä. Sitten nähdessään, ettei hän voinut esittää -mitään tarkkaa ja selvää syytä tähän äkilliseen lähtöön, he alkoivat -hiukan murista ja osoittivat tyytymättömyyttään aina siihen saakka, -kun he erkanivat rautatienasemalla Parisissa. - -Kreivitär kysyi ojentaessaan kättänsä jäähyväisiksi maalarille: - --- Tahdotteko tulla huomenna päivällisille? - -Hän vastasi hiukan äreänä: - --- Tietystikin minä tulen. Yhdentekevää muuten, mutta ei ollut -kaunista se mitä te teitte. Meillä oli niin hyvä siellä maalla, -kaikilla kolmella. - - - - -III. - - -Heti kun kreivitär oli yksin tyttärensä kanssa vaunuissa, jotka -veivät hänet kotiinsa, tunsi hän yhtäkkiä itsensä tyyneksi, -rauhoittuneeksi, aivan kuin hän olisi läpäissyt kovin pelätyn -taudinkohtauksen. Hän hengitti paremmin, hymyili taloille, tunsi -jälleen riemuiten koko tämän kaupungin, josta aitoparisilaiset -näyttävät kuljettavan tutunomaisia yksityiskohtia silmissään ja -sydämessään. Jokainen huomattu puoti herätti hänessä mielikuvan -kokonaisesta rivistä samalla bulevardilla toisiaan seuraavia, -ja saattoi arvaamaan kauppiaan kasvot, jotka niin usein olivat -nähdyt näyteikkunan takaa. Hän tunsi itsensä pelastuneeksi! Mistä? -Rauhoittuneeksi! Miksi? Itseensäluottavaksi! Minkä johdosta? - -Kun vaunut olivat pysähtyneet ajoportin holviin, nousi hän niistä -kevyesti ja astui sisään, niinkuin paetaan portaiden varjoon, -sitten salin varjoon ja sitten huoneensa varjoon. Sitten hän jäi -seisomaan hetkeksi tyytyväisenä siihen, että oli siellä turvassa, -tässä Parisin hämärässä ja epämääräisessä päivänvalossa, joka -valaisee tuskin, antaa arvata yhtä paljon kuin nähdä, jossa voidaan -näyttää, mitä halutaan ja peittää, mitä tahdotaan; ja harkitsematon -muisto loistavasta valosta, jossa kylpi koko maaseutu, säilyi vielä -hänessä loppuneen kärsimyksen vaikutelmana. Kun hän meni ruokasaliin -päivälliselle, hänen miehensä, joka juuri oli tullut kotiin, suuteli -häntä hellästi ja sanoi hymyillen: - --- Ah, tiesinpä hyvin minä, että ystävämme Bertin toisi teidät -sieltä. Enpä ollutkaan typerä lähettäessäni hänet sinne. - -Annette vastasi vakavasti, tuolla erikoisella äänellä, joka hänellä -oli aina, silloin kun hän laski leikkiä nauramatta: - --- Oi, hänellä oli paljon vaivaa. Äiti ei tahtonut voida tehdä -päätöstä. - -Kreivitär ei sanonut mitään, hän oli hämillään. - -Kun oli kielletty päästämästä ketään sisään, ei sinä iltana ollut -vieraita. Seuraavan päivän rouva de Guilleroy vietti kokonaan -erilaisissa kauppaliikkeissä valitakseen ja tilatakseen kaikkea, -mitä tarvitsi. Hän piti nuoruudestaan, melkein lapsuudestaan saakka -noista pitkistä koettelemistilaisuuksista suurien makasiinien peilien -edessä. Astuttuaan tällaiseen liikkeeseen, hän tunsi iloitsevansa -ajatellessaan kaikkien yksityisseikkojen pikkumaista uudistumista -näiden Parisin-elämän kulissien sisässä. Hän rakasti suuresti niiden -neitien hameiden kahinaa, jotka kiirehtivät hänen luokseen hänen -sisään astuessaan, heidän hymyilyään, heidän tavaran tarjoilemistaan, -heidän tiedustelujaan, ja rouva ompelijatar, muotikauppias, tahi -kureliivikauppias, oli hänestä tärkeä henkilö, jota hän kohteli -taiteilijana tiedustellessaan häneltä neuvoa näissä asioissa. Hän -piti vielä erittäin siitä, että nuorten tyttöjen taitavat kädet -koskettelivat häntä riisuessaan häneltä vaatteet ja pukiessaan -hänet uudestaan ja antaessaan hänen pyöriä hellävaroin viehättävän -loistonsa heijastuksen edessä. Se vavahdus, jonka heidän kevyet -sormensa aiheuttivat kulkiessaan hänen ihollaan, hänen kaulallaan -taikka hiuksillaan, oli hänen hienon naisen elämänsä parhaita ja -suloisimpia pikkuherkutteluja. - -Sinä päivänä kuitenkin hän tunsi tulevansa tuskallisena astumaan, -ilman verhoa ja paljain päin, näiden kaikkien, vilpistelemättömien -peilien eteen. Hänen ensimäinen käyntinsä muotikauppiaalla rauhoitti -hänet. Ne kolme hattua, jotka hän valitsi, sopivat hänelle -ihastuttavasti, sitä hänen ei tarvinnut epäillä, ja kun kauppias oli -sanonut hänelle vakaumuksella; "Oi, rouva kreivitär, vaaleaveristen -ei pitäisi koskaan jättää surupukua," hän läksi hyvin tyytyväisenä ja -astui täynnä itseluottamusta toisten tavaranhankkijoiden luo. - -Sitten hän löysi kotoaan häntä tervehtimässä käyneen herttuattaren -kirjelipun, jossa ilmoitettiin hänen palaavan illalla; sitten -hän kirjoitti kirjeitä; senjälkeen hän haaveili jonkun aikaa -hämmästyneenä siitä, että tämä yksinkertainen paikanvaihdos olisi -siirtänyt menneisyyteen, joka näytti jo niin kaukaiselta, sen suuren -onnettomuuden, joka oli häntä raadellut. Eipä hän edes voinut tulla -vakuutetuksi siitä, että hänen paluunsa Roncièrestä olisi tapahtunut -vasta eilen, niin suuresti oli hänen sieluntilansa muuttunut -hänen Parisiin tulonsa jälkeen, ikäänkuin olisi tämä vähäpätöinen -siirtyminen toiseen paikkaan lääkinnyt haavat umpeen. - -Bertin saapui päivällisaikaan ja huudahti hänet nähdessään: - --- Te olette huikaiseva tänä iltana! Ja tämä huudahdus levitti -kreivittäreen lämpimän onnen ailahduksen. - -Pöydästä noustua kreivi, joka oli intohimoinen biljardin pelaaja, -tarjoutui pelaamaan yhden pelin Bertinin kanssa, ja molemmat naiset -seurasivat heitä biljardisaliin, jossa kahvi tarjottiin. - -Miehet pelasivat vielä kun herttuatar ilmestyi ja kaikki palasivat -salonkiin. Rouva de Corbelle, ääni itkun tummentamana, ja hänen -miehensä saapuivat samaan aikaan. Jonkun minuutin tuntui siltä, -sanojen valittavasta äänestä päättäen, että kaikki aikoivat ruveta -itkemään; mutta vähitellen mielenliikutusten ja kyselyjen jälkeen -muuttui ajatuksen suunta toiseksi; äänten soinnut kirkastuivat -yhtäkkiä ja alettiin jutella luonnollisesti, aivan kuin se -onnettomuuden varjo, joka aivan yhtaikaa oli synkistyttänyt kaikki -nämä ihmiset, yhtäkkiä olisi haihtunut. - -Silloin Bertin nousi, tarttui Annetten käteen, vei hänet äitinsä -kuvan alle heijastuslampun kirkkaaseen valoon ja kysyi: - --- Eikö se ole ällistyttävää? - -Herttuatar hämmästyi niin, että hän tuntui olevan suunniltaan ja hoki: - --- Jumalani! onko se mahdollista! Jumalani! onko se mahdollista! -Sehän on uudestaan eloonherännyt! Ja minä en huomannut sitä -astuessani sisään! Oi, pikku Anyni, kun saan uudestaan nähdä -teidät, minä, joka tunsin teidät niin hyvin silloin ensimmäisessä -naisensurussanne, ei, toisessa, sillä te olitte jo kadottanut -isänne! Oh, tämä Annette, mustassa puvussa, tuollaisena, sehän on -hänen äitinsä, joka on uudestaan palannut maanpäälle! Mikä ihme! -Ilman tuota muotokuvaa en olisi sitä huomannut! Teidän tyttärenne on -hyvin teidän näköisenne todellisuudessa, mutta hän on vielä enemmän -näköisenne tässä taulussa. - -Musadieu ilmestyi saatuansa tietää rouva de Guilleroyn paluusta, -ja pitäen tärkeänä saada ensimmäisten joukossa esittää hänelle -"tuskallisen myötätunnon ilmaisunsa". - -Hän keskeytti tervehdyksensä huomatessaan taulun edessä seisovan -nuoren tytön, joka oli asetettu samaan loistavaan valaistukseen, ja -joka näytti kuvan elävältä sisarelta. Hän huudahti: - --- Ah, tosiaankin, siinäpä kummastuttavimpia seikkoja, mitä koskaan -olen nähnyt. - -Ja Corbellet, joiden käsitys seurasi aina vakaantuneita mielipiteitä, -ihmettelivät puolestaan hillitymmällä innolla. - -Kreivittären sydän alkoi pusertua kokoon. Se pusertui vähitellen, -aivankuin kaikkien näiden ihmisten hämmästyksenhuudahdukset olisivat -puristaneet sitä, haavoittaen sitä. Sanomatta mitään hän katseli -tytärtään kuvansa vieressä, ja hermostuminen valtasi hänet. Häntä -halutti huutaa: "Mutta vaietkaahan toki! tiedänhän hyvin, että hän on -näköiseni!" - -Illan loppuun saakka hän pysyi alakuloisena, kadottaen uudestaan sen -itseluottamuksen, jonka hän oli saavuttanut edellisenä päivänä. - -Bertin keskusteli hänen kanssaan, kun ilmoitettiin markiisi Farandal. -Maalari, nähdessään hänen astuvan sisään ja lähestyvän talon emäntää, -nousi, livahti nojatuolinsa taakse mutisten: "no, niin mainiota! -siinähän se nyt on, se suuri tyhmyri," sitten tehtyänsä kierroksen -hiipi ovelle ja hävisi. - -Otettuansa vastaan äskentulleen tervehdykset kreivitär haki -silmillään Olivieria jatkaaksensa hänen kanssaan keskustelua, joka -huvitti häntä. Kun hän ei enää nähnyt Bertiniä, kysyi hän: - --- Mitä! onko suuri taiteilija lähtenyt? Hänen miehensä vastasi: - --- Luulenpa, että on, rakkaani, minä näin hänen juuri poistuvan -englantilaiseen tapaan. - -Kreivitär hämmästyi, tuumi muutaman hetken, sitten ryhtyi juttelemaan -markiisin kanssa. - -Läheiset tuttavat vetäytyivät muuten hienotunteisina kohta pois, -sillä heille oli avattu vain puoleksi talon ovet, niin pian -onnettomuuden jälkeen. - -Sitten kun kreivitär taas lepäsi vuoteessaan, ilmestyivät uudestaan -kaikki ne tuskat, jotka olivat häntä ahdistaneet maalla. Ne saivat -vain hänen käsityksessään yhä selvemmän ja täsmällisemmän muodon; hän -tunsi vanhentuneensa. - -Sinä iltana hän ensimmäisen kerran oli käsittänyt, että hänen -salongissaan, jossa siihen saakka häntä yksin oli ihailtu, -mairiteltu, juhlittu, rakastettu, toinen, hänen tyttärensä, anasti -hänen paikkansa. Hän oli käsittänyt sen, yhtäkkiä, tuntiessaan -suosion-ilmaisujen kohdistuvan Annetteen. Tässä valtakunnassa, -kauniin naisen talossa, tässä kuningaskunnassa, jossa hän ei -siedä mitään varjoon jäämistä, josta hän poistaa hienolla ja -sitkeällä huolella kaiken pelottavan vertailun, johon hän ei -päästä vertaisiansa muuten kuin koettaakseen tehdä niistä -alamaisia, hän näki hyvin, että hänen tyttärensä oli tulemaisillaan -hallitsijattareksi. Kuinka olikin ollut outoa, tuo sydämen kokoon -vetäytyminen, kun kaikki nuo silmät olivat kääntyneet Annetteen, -jota Bertin piti kädestä seisoen taulun vieressä. Hän tunsi -itsensä yhtäkkiä hävinneeksi näyttämöltä, virastaan erotetuksi, -valtaistuimeltaan syrjäytetyksi. Kaikki katselivat Annettea, -kukaan ei enää kääntynyt häneen päin! Hän oli niin tottunut -kuulemaan ylistelyjä ja imarteluja, joka kerran kun ihailtiin hänen -muotokuvaansa, hän oli niin varma kehuskelevista lauseista, joista -hän tosin ei enää välittänyt, mutta joiden hän siitä huolimatta -tunsi hivelevän itseänsä, että tämä hylkääminen, tämä odottamaton -luopuminen, tämä ihailu, joka omistettiin yhtäkkiä kokonaan hänen -tyttärelleen, oli häntä liikuttanut, hämmästyttänyt ja järkyttänyt -enemmän, kuin jos olisi ollut kysymys mistä kilpailusta tahansa, -missä tilaisuudessa tahansa. - -Mutta kun hän oli noita luonteita, jotka kaikissa vaikeissa -kohtauksissa ensimmäisen masennuksen jälkeen taistelevat vastaan ja -löytävät lohdutustarpeita, hän ajatteli, että kun hänen tyttärensä -kerran olisi mennyt naimisiin, kun he lakkaisivat elämästä saman -katon alla, hänen ei enää tarvitsisi kestää tätä lakkaamatonta -vertailua, joka alkoi käydä hänelle liian vaivalloiseksi hänen -ystävänsä katseiden edessä. - -Mutta isku oli kuitenkin ollut liian kova. Hän sai kuumetta eikä -nukkunut ollenkaan. - -Aamulla hän heräsi väsyneenä ja raukeana, ja silloin syntyi -hänessä vastustamaton tarve saada rohkaisua, tukea, pyytää apua -joltakin, joka voisi parantaa kaikki nämä kärsimykset, kaikki nämä -henkiset ja ruumiilliset vaivat. Hän tunsi itsensä todellakin niin -pahoinvoivaksi, niin heikoksi, että hän sai päähänsä kysyä neuvoa -lääkäriltä. Hän tulisi ehkä vakavasti sairaaksi, sillä ei ollut -luonnollista, että hän näin muutamassa tunnissa kävi läpi nämä -perättäin seuraavat tuskan ja rauhoittumisen vaihtelut. Hän kutsutti -siis lääkärin sähkösanomalla ja odotti. - -Tämä saapui kello 11 aikaan. Hän oli noita vakavia hienoston -lääkäreitä, joiden kykeneväisyyden takaavat heidän kunniamerkkinsä ja -arvonimensä, joiden taidokkuus on ainakin tavallisen tiedon vertainen -ja joilla on, erityisesti päästäksensä selville naisten vaivoista, -viisaita sanoja, jotka ovat tehokkaampia kuin lääke. - -Hän astui sisään, tervehti, katseli potilastaan ja hymyillen sanoi: - --- No, eihän se ole niin vakavaa. Sellaisin silmin, kuin teidän, ei -olla koskaan kovin sairas. - -Kreivitär oli hänelle heti kiitollinen tästä alusta ja kertoi hänelle -heikkoutensa, hermostumisensa, alakuloisuutensa, sitten, erityisesti -korostamatta, huolestuttavan huonon ulkonäkönsä. Kuunneltuansa häntä -tarkkaavaisen näköisenä, kyselemättä muuten mitään muuta kuin hänen -ruokahaluansa, ikäänkuin hän tuntisi hyvin tämän naistaudin salaisen -luonteen, hän kuunteli torvella, tutki, koetteli sormenpäillä -olkapäiden ihoa, punnitsi kädessään hänen käsivarsiansa, epäilemättä -oivallettuaan hänen ajatuksensa, ja käsitettyään käytännöllisen -lääkärin terävällä vainulla, joka näkee verhojen alle, että kreivitär -kysyi häneltä neuvoa paljon enemmän kauneutensa puolesta kuin -terveytensä, sitten hän sanoi: - --- Niin, meillä on vähäverisyyttä, hermohäiriöitä. Eikä se ole -kummastuttava, koska te juuri olette saanut kokea suurta surua. -Minä annan teille pienen reseptin, joka asettaa tämän hyvään -järjestykseen. Mutta ennen kaikkea on syötävä vahvistavia ruokia, -nautittava lihalientä, on oltava juomatta vettä, ja juotava olutta. -Minä tahdon ilmoittaa teille erinomaisen tehdasmerkin. Älkää -väsyttäkö itseänne valvomisella, vaan kävelkää niin paljon kuin -mahdollista. Nukkukaa paljon ja lihokaa hiukan. Siinä kaikki, mitä -voin teille neuvoa, rouva ja kaunis potilas. - -Kreivitär oli kuunnellut häntä innokkaalla mielenkiinnolla, koettaen -arvata, mitä lisäksi oli ajateltu, mutta sanomatta jätetty. - -Hän tarttui viimeiseen sanaan. - --- Niin, olen laihtunut. Olin hiukan liian lihava yhteen aikaan, ja -olen ehkä heikontunut laihduttamisruokajärjestystä noudattaessani. - --- Ilman mitään epäilystä. Ei ole paha pysyä laihana, kun on aina -ollut laiha, mutta kun laihtuu periaatteellisista syistä, niin se -tapahtuu aina jonkun muun kustannuksella. Mutta tämä kaikeksi onneksi -korjautuu nopeasti. Hyvästi, rouva. - -Kreivitär tunsi itsensä paremmaksi, pirteämmäksi; ja hän tahtoi, -että mentiin hakemaan aamiaiseksi lääkärin neuvomaa olutta, liikkeen -pääpaikasta, jotta saataisiin se tuoreempana. - -Hän nousi pöydästä, kun Bertin saapui. - --- Minä se olen vieläkin, sanoi hän, yhä minä. Tahdoin kysyä teiltä -jotakin. Aiotteko tehdä nyt jotakin aivan kohta? - --- Emme, ei mitään; miksi niin? - --- Ja Annette? - --- Ei hänkään. - --- Siis voitteko tulla minun luokseni kello 4 tienoissa. - --- Niin, mutta minkä vuoksi? - --- Minä laadin luonnosta haaveilun henkilökuvaan, josta olen teille -puhunut kysyessäni teiltä, voisiko tyttärenne joitakuita hetkiä istua -mallina. Olisi minulle suureksi avuksi, jos voisin saada hänet tänään -vaikka yhdeksi tunniksi. Tahdotteko? - -Kreivitär epäröi, haluttomana, tietämättä miksi. Hän vastasi -kuitenkin: - --- No, olkoon sovittu, ystäväni, me tulemme luoksenne kello 4. - --- Kiitos. Te olette itse ystävällisyys. - -Bertin läksi valmistamaan kangasta ja tutkimaan aihetta ollaksensa -liiaksi väsyttämättä mallia. - -Silloin kreivitär läksi ulos yksin jalkasin, täydentääkseen -ostojansa. Hän laskeutui ensin suurille keskuskaduille, sitten -palasi taas Malesherbesin bulevardille hitain askelin, sillä hän -tunsi jalkansa väsyneiksi. Kulkiessaan Pyhän Augustinuksen kirkon -ohi valtasi hänet halu mennä kirkkoon ja levätä siellä. Hän lykkäsi -vanusilkillä täytettyä ovea, huokasi helpotuksesta hengittäessään -laajan kirkon laivan raitista ilmaa, otti tuolin ja istuutui. - -Hän oli uskonnollinen niinkuin monet parisittaret. Hän uskoi Jumalaan -ilman mitään epäilystä, koska ei voinut otaksua maailmaa ilman -Luojaa. Mutta muodostaen, niinkuin tekevät kaikki ihmiset, jumaluuden -ominaisuudet heidän silmiensä nähtäväksi luodun aineen luonteen -mukaiseksi, hän henkilöi melkein Iäisen Olennon sen mukaan, mitä hän -tiesi hänen teoistaan, omaamatta sitä varten hyvin tarkkoja ajatuksia -siitä, mitä voi olla todellisuudessa tämä salaperäinen Luoja. - -Hän uskoi siihen lujasti, rukoili teoreettisesti, ja pelkäsi hyvin -epämääräisesti, sillä hän ei ymmärtänyt täysin tietoisesti sen -tarkoituksia ja tahtoa, koska hänellä ei ollut kuin hyvin rajoitettu -luottamus pappeihin, joita hän piti kaikkia sotapalveluksessa -niskoittelevien talonpoikien poikina. Hänen isänsä, parisilainen -porvari, ei ollut määrännyt hänelle mitään hartaudennoudattamisen -ohjeita, ja siksi hän oli harjoittanut sitä veltosti naimisiin -menoonsa saakka. Kun silloin uusi elämän-tilanne järjesti tarkemmin -hänen selvästi näkyvät velvollisuutensa kirkkoa kohtaan, oli hän -mukautunut täsmällisesti tähän lievään orjuuteen. - -Hän oli lukuisien lastenseimien suojelija, ja hyvin huomattavassa -asemassa eläen ei hän koskaan laiminlyönyt sunnuntaisin kello yhden -messua, jakoi almuja itsensä vuoksi suorastaan, ja maailman vuoksi, -seurakunnan papin välityksellä. - -Usein hän oli rukoillut pelkästä velvollisuudesta, niinkuin sotilas -on vahdissa kenraalin ovella, joskus hän oli rukoillut siksi, että -hänen sydämensä oli surullinen, varsinkin kun hän pelkäsi Olivierin -hylkäävän hänet. Uskomatta taivaalle silloin rukouksensa syytä, -kohdellen Jumalaa yhtä naivin teeskentelevästi kuin miestänsä, pyysi -hän häneltä apua itselleen. Isänsä kuollessa, ennen aikaan, sitten -aivan äskettäin äitinsä kuollessa, hänellä oli ollut voimakkaita, -tulisen hartauden, intohimoisten avunhuutojen puuskia, ja hän -oli hehkuvasti purkanut sydämensä Hänelle, joka valvoo ihmisten -kohtaloita ja lohduttaa heitä. - -Ja nyt tänä päivänä, tässä kirkossa, johon hän juuri oli tullut -sattumalta, hän tunsi yhtäkkiä syvästi tarvitsevansa rukoilla, -rukoilla ei kenenkään eikä minkään puolesta, vaan itsensä puolesta, -yksin, aivan kuten hän jo äskettäin oli rukoillut äitinsä haudalla. -Hän tarvitsi apua jostakin, ja hän kutsui avuksensa Jumalaa, niinkuin -hän oli kutsunut lääkäriä samana aamuna. - -Hän jäi kauaksi aikaa polvilleen kirkon hiljaisuuteen, jota häiritsi -aika-ajoittain askeleiden töminä. Sitten yhtäkkiä aivan kuin jokin -kello olisi soinut hänen sydämessään, hänen muistonsa heräsi, hän -veti taskukellonsa esille, säpsähti nähdessään, että se kohta olisi -neljä, ja kiirehti pois ottamaan tytärtään, jota Olivier jo kai -odotti. - -He tapasivat taiteilijan ateljeessa, tutkimassa kankaallaan -"Haaveilun" mallin asentoa. Hän tahtoi kuvata tarkasti sen, mitä -oli nähnyt Monceaun puistossa Annetten kanssa kävellessään: köyhän -haaveilevan tytön, avattu kirja sylissä. Hän oli kauan ollut -kahdenvaiheilla, tekisikö hän sen rumaksi vai kauniiksi? Rumana -sillä olisi enemmän luonnetta, se herättäisi enemmän ajatuksia, -enemmän tunnetta, sisältäisi enemmän opetusta. Sievänä se viehättäisi -enemmän, levittäisi enemmän suloa, miellyttäisi enemmän. - -Halu tehdä harjoitelma nuoren ystävättärensä mukaan ratkaisi asian. -Haaveilijatar tulisi sieväksi, ja voisi siis toteuttaa runollisen -haaveensa jonakin kauniina päivänä, sensijaan kun hän rumana olisi -tuomittu loppumattomaan ja toivottomaan haaveiluun. - -Molempien naisten astuttua huoneeseen, sanoi Olivier hieroen käsiänsä: - --- No, niin, neiti Nané, tulemme siis työskentelemään yhdessä. - -Kreivitär näytti huolestuneelta. Hän istuutui nojatuoliin ja katseli -Olivieria, joka asetti haluttuun valaistukseen rautasäleisen -puutarhatuolin. Hän avasi sitten kirjastonsa hakeaksensa kirjaa, ja -hiukan epäröityänsä sanoi: - --- Mitä hän lukee, tyttärenne? - --- Herra Jumala, mitä tahdotte. Antakaa hänelle joku Victor Hugon -teoksista. - --- La Légende des siècles? - --- Olkoon menneeksi. - -Bertin jatkoi sitten: - --- Pienokaiseni: istuuduppas tuonne ja ota tämä runokokoelma. Hae -sieltä sivu... sivu 336, josta sinä löydät kappaleen nimeltä: les -Pauvres Gens. Omista se aivan kuin juotaisiin parasta viiniä, aivan -hitaasti, sanasanalta, ja anna itsesi hurmautua, heltyä. Kuuntele, -mitä sinulle sanoo sydämesi, sitten, sulje kirja, kohota silmäsi, -ajattele ja haaveile... Minäpä valmistan sillä aikaa työkojeeni. - -Hän meni nurkkaan levittelemään värejä paletille, mutta tyhjennellen -tuolle ohuelle laudalle lyijytuupeja, joista läksi kiemurrellen -ohuita värikäärmeitä, hän käänsi tuon tuostakin päätään katsellakseen -nuorta tyttöä, joka oli syventynyt lukemiseen. - -Hänen sydäntään kiersi, hänen sormensa vapisivat, hän ei tietänyt -enää, mitä hän teki ja sotki värisävyt sekoittaessaan pieniä -tahdasläjiä, -- siihen määrään hän yhtäkkiä huomasi joutuneensa tämän -ilmestyksen, tämän, tässä samassa paikassa nyt 12 vuoden jälkeen -tapahtuneen uuden eloonheräämisen edessä vastustamattoman liikutuksen -valtaan. - -Nyt Annette oli lopettanut lukemisen ja katseli eteensä. -Lähestyttyään häntä taiteilija huomasi hänen silmissään kaksi -kirkasta pisaraa, jotka irtauduttuaan alkoivat juosta poskille. Hän -vavahti aivan kuin iskusta, joka saattaa miehen suunniltaan, ja -mutisi kääntyen kreivittäreen: - --- Jumalani, kuinka hän on kaunis! - -Mutta hän jäi hämmästyneenä seisomaan nähdessään rouva de Guilleroyn -kalman kalpeat ja vääntyneet kasvot. - -Silmät selkoselällään, jonkinlaisen kauhun täyttämänä hän katseli -heitä, tytärtään ja Bertiniä. Tämä lähestyi, tullen levottomaksi, ja -kysyi: - --- Mikä teidän on? - --- Tahdon puhua kanssanne. - -Noustuaan kreivitär sanoi Annettelle nopeasti: - --- Odota hetkinen, lapseni, minulla on hiukan sanomista herra -Bertinille. - -Sitten hän meni viereiseen vierashuoneeseen, jossa usein taiteilijan -luona kävijät saivat odottaa. Bertin seurasi häntä, pää pyörällä, -mitään ymmärtämättä. Kun he olivat kahden, tarttui kreivitär hänen -molempiin käsiinsä ja sopersi: - --- Olivier, Olivier, pyydän teitä, älkää ottako häntä malliksenne! - -Taiteilija mutisi aivan ymmällä: - --- Mutta miksei? - -Hän vastasi hätääntyneellä äänellä: - --- Miksei, miksei? Hän kysyy sitä. Te ette siis tunne sitä, te, -miksei? Oh! minun olisi pitänyt arvata se aikaisemmin, minun, mutta -äsken vasta tulin siitä selville... Minä en voi teille sanoa mitään -nyt... en mitään... Menkää hakemaan tytärtäni, kertokaa hänelle, että -olen pahoinvoipa, lähettäkää hakemaan ajuri ja tulkaa tiedustelemaan -vointiani tunnin perästä. Otan teidät vastaan yksin! - --- Mutta loppujen lopuksi, mikä teitä vaivaa? - -Kreivitär näytti valmiilta joutumaan hermokohtauksen valtaan. - --- Antakaa minun olla. En tahdo puhua täällä. Menkää hakemaan -tytärtäni ja toimittakaa ajuri. - -Bertinin täytyi totella. Hän palasi ateljeehen. Annette, mitään -aavistamatta, oli ryhtynyt uudestaan lukemaan, sydän tulvillaan tuon -runollisen ja sääliä herättävän tarinan aiheuttamaa surumielisyyttä. -Olivier sanoi hänelle: - --- Äitisi voi pahoin. Hän oli pyörtymäisillään astuessaan pieneen -salonkiin. Mene hänen luokseen. Tuon eetteriä. - -Taiteilija läksi, juoksi hakemaan pullon huoneestaan ja palasi. - -Hän löysi heidät itkemässä toinen toisensa sylissä. Annette, joka -oli heltynyt "Pauvres Gensin" lukemisesta, antoi tunteensa virrata, -ja kreivitär lohdutti itseänsä hiukan, sekoittamalla vaivansa tähän -suloiseen suruun, yhdistämällä kyyneleensä tyttärensä kyyneliin. - -Bertin odotti jonkun aikaa uskaltamatta puhua ja katsella heitä, -itsekin käsittämättömään alakuloisuuteen joutuen. - -Hän sanoi vihdoin: - --- No, voitteko paremmin? - -Kreivitär vastasi: - --- Kyllä hiukan. Ei se ole mitään. Oletteko hankkinut hevosen. - --- Kyllä, saatte sen aivan heti. - --- Kiitos ystäväni, ei tämä mitään ole. Minulla on vain ollut liian -paljon suruja viime aikoina. - --- Ajuri on saapunut! ilmoitti kohta palvelija. - -Ja Bertin, joka oli täynnä salaista tuskaa, tuki vaunun ovelle saakka -kalpeata ja vielä voimatonta ystävätärtään, jonka sydämen hän kuuli -kovasti sykkivän liivien alla. - -Kun hän oli yksin, kysyi hän itseltään: "Mutta mikähän häntä vaivaa? -Miksi tämä kohtaus?" Ja hän ryhtyi tutkimaan, kierrellen kehässä -totuutta saamatta sitä selville. Vihdoin hän läheni sitä: "No", -sanoi hän itsekseen, "onkohan asianlaita niin, että hän luulee -minun liehittelevän tytärtään? Ei, se olisi liikaa!" Ja vastustaen -nerokkailla ja vilpittömillä perusteilla tätä olettamaansa käsitystä, -hän närkästyi siitä, että kreivitär oli voinut hetkeäkään antaa -tälle terveelle, melkein isälliselle tunteelle minkäänlaista -lemmenkuhertelun leimaa. Hän kiihtyi väitellen kreivitärtä vastaan, -hän ei voinut hyväksyä ollenkaan, että tämä uskaltaisi epäillä -häntä sellaisesta ilkeydestä, sellaisesta sanoin selittämättömästä -alhaisesta teosta, ja hän lupasi itsekseen, tullessaan kohta -vastaamaan hänelle, ettei hän ollenkaan säästäisi häneltä -kapinallisia sanoja. - -Hän läksi kohta mennäkseen kreivittären luo, kärsimättömänä -saadakseen antaa selityksensä. Koko ajan sinne kulkiessaan hän -valmisti kasvavin kiihkoin perusteluja ja lauseita, joiden piti -puhdistaa hänet sellaisesta epäluulosta ja tuottaa hänelle hyvitystä. - -Hän tapasi kreivittären leposohvalla, kasvot kärsimyksestä -muuttuneina. - --- No, sanoi hän kuivasti. Selittäkääpäs minulle siis, rakas -ystävätär, äskeinen outo kohtaus. - -Hän vastasi murtuneella äänellä: - --- Mitä? ettekö vielä ole ymmärtänyt? - --- En, minä myönnän sen. - --- Kuulkaa Olivier, tutkikaa hyvin sydäntänne. - --- Sydäntänikö? - --- Niin, oikein sydämenne pohjaa. - --- Minä en ymmärrä. Selittäkää ajatuksenne paremmin. - --- Hakekaapas oikein sydämenne pohjasta, eikö siellä ole mitään -vaarallista teille ja minulle. - --- Toistan, etten ymmärrä. Minä arvaan, että on jotakin teidän -mielikuvituksessanne, mutta minun omassatunnossani en näe mitään. - --- En puhu teille mitään teidän omastatunnostanne, puhun teille -sydämestänne. - --- En osaa arvata arvoituksia. Pyydän teitä olemaan selvempi -puheissanne. - -Silloin, kohottaen hitaasti molemmat kätensä, kreivitär otti maalarin -kädet, piti ne omissaan ja, aivan kuin joka sana olisi raadellut -häntä, virkkoi: - --- Varokaa, ystäväni, te olette mielettömästi rakastumaisillanne -tyttäreeni. - -Bertin veti äkkiä kätensä takaisin, ja syyttömän kiihkeydellä, joka -puolustautuu häpeällistä syytöstä vastaan, hän puhui vilkkain elein -ja yhä kasvavalla innolla puolestaan, syyttäen kreivitärtä vuorostaan -siitä, että tämä oli näin epäillyt häntä. - -Kreivitär antoi hänen puhua kauan, itsepäisesti uskomatta hänen -sanojaan ja varmana siitä, mitä hän itse oli sanonut, sitten hän -jatkoi: - --- Mutta minä en epäile teitä, ystäväni. Te ette vain tiedä, mitä -itsessänne tapahtuu, niinkuin en minäkään sitä tietänyt vielä tänä -aamuna. Te kohtelette minua, aivankuin syyttäisin teitä siitä, että -olette tahtonut viekotella Annettea. Oh, ei! Tiedän kuinka rehellinen -te olette, kuinka kaikkea kunnioitusta ja luottamusta ansaitseva, -minä vain pyydän teitä, rukoilen teitä katsomaan sydämenne pohjaan -nähdäksenne eikö se kiintymys, jota te alatte vastoin tahtoanne -tuntea tytärtäni kohtaan, ole luonteeltaan vähän muuta kuin pelkkää -ystävyyttä. - -Taiteilija suuttui ja yltymistään yltyen ryhtyi uudestaan todistamaan -vilpittömyyttään, niinkuin hän oli tehnyt aivan yksin, kadulla, -tullessaan. - -Kreivitär odotti, kunnes hän oli lopettanut lauseensa; sitten -kiivastumatta ja horjumatta vakaumuksestaan, mutta kauhean kalpeana, -hän mutisi: - --- Olivier, tiedän hyvin kaikki, mitä sanotte minulle, ja ajattelen -samoin kuin te. Mutta olen vakuutettu siitä, etten erehdy. -Kuunnelkaa, harkitkaa, ymmärtäkää. Tyttäreni on liiaksi minun -näköiseni, hän on liiaksi kaikkea sitä, mitä minä olin ennen aikaan, -kun te aloitte minua rakastaa, voidaksenne olla myöskin häntä -rakastamatta. - --- Siis! huudahti Bertin, te uskallatte heittää minulle tuollaista -vasten kasvoja tämän ainoan edellytyksen ja naurettavan päätelmän -perusteella: hän rakastaa tytärtä. - -Mutta nähdessään kreivittären kasvojen yhä enemmän muuttuvan -taiteilija jatkoi lempeämmällä äänellä: - --- No, niin, rakas Any, mutta juuri sen vuoksi, että löydän teidät -uudestaan hänessä, tyttärenne miellyttää minua suuresti. Teitä, yksin -teitä minä rakastan katsellessani häntä. - --- Niin, siitähän minä juuri alankin niin kärsiä ja sitähän minä niin -kovasti pelkään. Te ette vielä oikein ole saanut selville sitä, mitä -tunnette. Mutta jonkun ajan perästä olette täysin varma asiasta. - --- Any, vakuutan teille, että tulette hulluksi. - --- Tahdotteko todistusta? - --- Kyllä. - --- Te ette tullut Roncièresiin kolmeen vuoteen hartaista pyynnöistäni -huolimatta. Mutta te vallan syöksymällä kiiruhditte sinne, kun teille -ehdotettiin, että tulisitte meitä hakemaan. - --- Ah, tosiaankin! Te moititte minua siitä, etten tahtonut jättää -teitä yksin sinne, tietäessäni teidän olevan sairaana äitinne -kuoleman jälkeen. - --- Olkoonpa niinkin! En tahdo ehdottomasti väittää sitä. Mutta tämä: -Annetten jälleennäkemisen tarve on teissä niin määräävä, ettette ole -voinut viettää tätäkään päivää pyytämättä minua tuomaan hänet teidän -luoksenne muka malliksi. - --- Ja te ette oleta, että minä halusin nähdä teitä? - --- Nyt te todistatte itseänne vastaan, te koetatte saada itsenne -vakuutetuksi, minua te ette petä. Kuunnelkaa vielä. Miksi läksitte -niin äkkiä, toisiltana, kun markiisi Farandal astui sisään? -Tiedättekö sen? - -Bertin epäröi, kovin yllätettynä, kovin levottomana, tämä huomautus -oli riistänyt häneltä puolustuskyvyn. Sitten hän virkkoi hitaasti: - --- Mutta... en tiedä oikein... olin väsynyt... ja sitten, ollakseni -suorapuheinen, tuo typerys hermostuttaa minua. - --- Mistä ajasta saakka hän on hermostuttanut teitä? - --- Aina. - --- Anteeksi, minä olen kuullut teidän ylistävän häntä. Ennenaikaan -hän miellytti teitä. Olkaa aivan vilpitön, Olivier. - -Taiteilija tuumi muutaman hetken, sitten tavoitellen sanoja lausui: - --- Niin, on mahdollista, että suuri hellyys, jota tunnen teitä -kohtaan saattaa minut kyllin rakastamaan kaikkia teikäläisiä -muuttaakseni mielipiteeni tästä houkkiosta, jonka tapaaminen, silloin -tällöin, on minusta yhdentekevää, mutta jota en suuttumatta voisi -nähdä luonanne melkein joka päivä. - --- Tyttäreni koti ei tule olemaan minun. Riittäköön tämä. Tunnen -teidän rehellisen sydämenne. Tiedän teidän perusteellisesti -harkitsevan, mitä nyt olen teille sanonut. Harkittuanne tulette -ymmärtämään, että olen osoittanut teille suuren vaaran, silloin kuin -vielä on aikaa välttää sitä. Ja te tulette varomaan sitä. Puhukaamme -muusta, haluatteko? - -Bertin ei tahtonut itsepäisesti väittää olevansa oikeassa, sillä -hän oli nyt nolona, kun ei enää oikein tietänyt, mitä hänen -piti ajatella; hänen piti todellakin harkita asiaa ja hän läksi -neljännestunnin kuluttua, keskusteltuansa minkä mistäkin. - - - - -IV. - - -Hitain askelin Olivier palasi kotiinsa, aivan ymmällä, ikäänkuin jos -olisi saanut tietää häpeällisen perhesalaisuuden. Hän koetti tutkia -sydäntään, nähdä selvästi itseensä, lukea noita sisäisen kirjan -salaisimpia sivuja, jotka näyttävät toisiinsa kiinni liimatuilta, -ja joita ainoastaan toisinaan vieras sormi voi kääntää eroittaen -ne toisistaan. Epäilemättä hän ei luullut olevansa rakastunut -Annetteen. Kreivitär, jonka luulevainen mustasukkaisuus ei lakannut -olemasta varuillaan, oli edeltäpäin aavistanut kaukaa vaaran, ja -ilmoittanut sen jo, ennen kuin se oli olemassa. Mutta voiko tämä -vaara olla olemassa huomenna, ylihuomenna, kuukauden perästä? -Tähän suoraan kysymykseen hän juuri tahtoi vilpittömästi vastata. -Totisesti tuo pienokainen liikutti hänen helliä vaistojansa, mutta -ne ovat niin lukuisia miehessä, nuo vaistot, ettei pitänyt sekoittaa -pelottavia vaarattomiin. Samaten hän rakasti eläimiä, erittäinkin -kissoja, eikä voinut nähdä niiden silkinhienoa turkkia, ilman että -hänet valtasi vastustamaton, aistillinen halu silitellä niiden -koukertelevaa ja pehmeää selkää, suudella niiden sähköistä karvaa. -Vetovoima, joka kiinnitti hänet nuoreen tyttöön, muistutti vähän -näitä epämääräisiä ja viattomia haluja, jotka kuuluvat ihmisen -hermojen lakkaamattomiin ja rauhoittumattomiin värähdyksiin. Hänen -taiteilijan ja miehensilmiänsä viehätti tuon puhtaan, kirkkaan, -kauniin elämän viehkeys ja purkautuminen, tuo nuoruudenvoima, -joka ilmeni Annettessa; ja hänen sydämensä, joka oli täynnä -muistoja hänen pitkästä suhteestaan kreivittäreen, huomasi tässä -tyttären erinomaisessa äidinnäköisyydessä hänen rakkautensa alussa -hänessä vallinneiden entisten, sittemmin vaimentuneiden tunteiden -uudestaanheräämisen, ja se vavahti ehkä hiukan tämän heräämisen -todetessaan. Heräämisenkö? Niin! Sitäkö se juuri oli? Tämä ajatus -toi hänellä selvyyttä. Hän tunsi heränneensä vuosikautisesta unesta. -Jos hän olisi rakastanut tytärtä aavistamatta sitä, niin olisi hän -tuntenut hänen läheisyydessään sitä koko olemuksen nuortumista, -joka luo miehen erilaiseksi, heti kun hänessä syttyy uuden kaipuun -liekki. Ei, tämä lapsi ei ollut tehnyt muuta, kuin puhaltanut -entiseen hiillokseen! Äitiä hän kai yhä vieläkin rakasti, mutta -hiukan enemmän kuin ennen, epäilemättä tyttären vuoksi, tämän -hänen itsensä uudistumisen vuoksi. Ja hän puki tämän toteamisen -seuraavaan vakuuttavaan sofistiseen muotoon: -- rakastetaan vain -yhden kerran! Sydän voi tulla liikutetuksi usein kohdatessaan toisen -olennon, sillä jokainen vaikuttaa toiseen joko puoleensa vetäen -taikka poistorjuen. Kaikki nämä vaikutelmat synnyttävät ystävyyttä, -oikullisia, äkillisiä lemmen puuskia, omistamisen halua, voimakasta -ja ohimenevää innostusta, mutta eivät todellista rakkautta. Tämän -rakkauden olemassaoloon tarvitaan, että kaksi olentoa olisi siihen -määrin syntynyt toisiansa varten, olisi niin monin kohdin takertunut -toisiinsa, niin monin yhtäläisin haluin, niin monin ruumiin, sielun -ja luonteen sukulaisuusominaisuuksin, että he tuntevat itsensä niin -monenlaisten seikkojen yhteenliittämiksi, että tämä kaikki muodostaa -sidekimpun. Mitä rakastetaan lopultakin, se ei ole niin paljon rouva -X... tahi herra Z... vaan se on nainen, tahi mies, se on nimetön -olento, luonnosta lähtenyt, suuri naissuvun edustaja elimineen, -muotoineen, sydämineen, sieluineen ja olemistapoineen, jotka vetävät -puoleensa niinkuin timantti meidän elimiämme, meidän huuliamme, -sydäntämme, ajatustamme, kaikkea, aistillisia ja älyllisiä halujamme. -Rakastetaan tyyppiä, se on: yhdessä ainoassa henkilössä kaikkien -niiden inhimillisten ominaisuuksien yhdistelmää, jotka voivat -viehättää meitä erikseen toisissa. - -Hänelle kreivitär Guilleroy oli ollut tämä tyyppi, ja heidän -suhteensa kestävyys todisti hänelle sen varmalla tavalla. Nyt, -Annette oli ruumiillisesti sen näköinen, mitä hänen äitinsä -oli ollut, silmiä pettävässä määrässä. Ei ollut siis mitään -kummastuttavaa siinä, että hänen miehensydämensä vähän tuli -yllätetyksi, hurmautui. Hän oli jumaloinut yhtä naista! Tästä -naisesta syntyi toinen, melkein samanlainen. Hän ei voinut -todellakaan kieltäytyä siirtämästä tähän toiseen ensimäistä kohtaan -tuntemansa intohimoisen rakkauden lievää jäännöstä. Eihän siinä ollut -mitään pahaa; eihän siinä ollut mitään vaaraa. Hänen katsettaan -ja hänen muistoaan saattoi vain harhaan tämän jälleenheräämisen -ilmestys; mutta hänen vaistonsa ei erehtynyt, sillä hän ei ollut -koskaan tuntenut nuorta tyttöä kohtaan vähintäkään kaipuun -levottomuutta. - -Kuitenkin kreivitär moitti häntä siitä, että hän oli mustasukkainen -markiisille. Oliko se totta? Hän tutki uudestaan ankarasti -omaatuntoansa ja totesi, että hän todellakin oli hiukan -mustasukkainen hänelle. Mitä kummallista siinä oikeastaan oli? Eikö -olla joka hetki mustasukkainen miehille, jotka liehakoivat ketä -naista tahansa? Eikö tunneta kadulla, ravintolassa, teatterissa -pientä vihamielisyyttä jokaista herrasmiestä kohtaan, joka kulkee -ohi taikka astuu sisään kaunis tyttö käsipuolessa? Jokainen naisen -omistaja on kilpailija. Se on tyydytetty urospuoli, voittaja, -jota toiset urokset kadehtivat. Ja sitten, käymättä sen pitempiin -fysioloogisiin tutkistelemuksiin, jos oli normaalia, että hän tunsi -Annettea kohtaan hiukan liiaksi kiihkeää sympatiaa hänen hellyytensä -vuoksi äitiä kohtaan, niin eikö käynyt luonnolliseksi, että hän -tunsi itsessänsä heräävän hiukan eläimellistä vihaa tulevaa puolisoa -vastaan? Hän kyllä hillitsisi vähällä vaivalla tämän ruman tunteen. - -Syvemmällä hänessä pysyi kuitenkin tyytymättömyyden katkeruus sekä -häntä itseänsä että kreivitärtä kohtaan. Eikö heidän jokapäiväinen -suhteensa häiriytyisi siitä epäluulosta, jonka hän tuntisi -kreivittäressä vallitsevan? Eikö hänen pitäisi valvoa pikkumaisella -ja väsyttävällä tarkkaavaisuudella kaikkia sanojansa, kaikkia -tekojansa, katseitansa, pienintäkin käyttäytymistään, nuoreen tyttöön -nähden, sillä kaikki, mitä hän tekisi, kaikki, mitä hän sanoisi, -näyttäisi äidistä epäilyttävältä. Hän palasi kotiinsa kärtyisänä -ja alkoi polttaa paperosseja, kiihkeänä kuin hermostunut mies -ainakin, joka käyttää 10 tulitikkua sytyttääkseen tupakkaansa. Hän -koetti turhaan työskennellä, hänen kätensä, hänen silmänsä ja hänen -ajatuksensa näyttivät vieraantuneen maalaustaiteesta, niinkuin ne -olisivat sen unohtaneet, niinkuin ne eivät olisi koskaan tunteneet -eivätkä harjoittaneet tätä ammattia. Hän oli ryhtynyt lopettamaan -erästä pientä alottamaansa taulua: -- kadunkulmaus, jossa lauloi -sokea, -- ja hän katseli sitä voittamattoman välinpitämättömänä, -niin kykenemättömänä jatkamaan sitä, että hän istuutui sen eteen, -paletti kädessä, ja unhoitti sen, yhä katselemistaan katsellen sitä -tarkkaavaisen ja kuitenkin hajamielisen kiinteästi. - -Sitten yhtäkkiä kärsimättömyys siitä, ettei aika kulunut ja -etteivät minuutit loppuneet, alkoi kalvaa häntä sietämättömällä -kuumeellaan. Aina päivälliseensä saakka, jonka hän söi klubissa -- -mitä tekisi hän, koska hän ei voisi työskennellä? Kadulle menemisen -ajatus väsytti häntä jo edeltäpäin, se täytti hänet katukäytävien, -ohikulkevien, ajoneuvojen ja puotien inholla; ja se ajatus taas, että -hän menisi sinä päivänä vierailemaan kenenkä luo tahansa, herätti -hänessä hetkiseksi vihan kaikkia ihmisiä kohtaan, joita hän tunsi. - -Siis, mitä hän tekisi? Kiertelisikö hän ateljeessaan pitkin ja -poikin, katsellen joka kerran palatessaan kellon luo sen viisaria, -joka oli siirtynyt muutaman sekunnin? Ah! Hän tunsi nuo vaellukset -ovelta koruesineitä sisältävän kaapin luo! Lennokkaan ja vauhdikkaan -innoituksen, hedelmällisen ja helpon työnsuorituksen hetkinä -tarjosivat suloisia virkistyshetkiä nuo edestakaisin kävelyt tuossa -isossa, työn ilahduttamassa, elähdyttämässä ja lämmittämässä -huoneessa; mutta kykenemättömyyden ja kyllästymisen hetkinä, noina -onnettomina hetkinä, jolloin ei mikään näyttänyt hänestä ponnistuksen -eikä liikkumisen arvoiselta, oli se kopissaan kiertelevän vangin -kurjaa kävelyä. Olisipa edes voinut nukkua, ei muuta kuin tunnin -sohvalla. Mutta ei, hän ei nukkuisi, hän heittelehtisi levottomana, -kunnes vapisisi raivosta. Mistähän hänelle johtuikaan tämä äkillinen -synkkämielisyyden puuska? Hän ajatteli: Tulen kovin hermostuneeksi, -koska joudun tuollaiseen tilaan niin mitättömästä syystä. - -Silloin hän arveli ottaa jonkun kirjan. Légende des Siècles'in osa -oli jäänyt sille rautatuolille, johon Annette sen oli asettanut. Hän -avasi sen, luki pari sivua säkeitä eikä ymmärtänyt mitään. Hän ei -ymmärtänyt niitä enemmän, kuin jos ne olisivat olleet kirjoitetut -vieraalla kielellä. Hän alkoi itsepäisesti uudestaan todetakseen -vaan yhä, ettei hän todellakaan päässyt perille ajatuksesta. "Siis", -sanoi hän itsekseen, "näyttää siltä, että olen lähtenyt ulos." -Mutta äkillinen päähänpisto vakuutti hänelle, että vielä oli kaksi -tuntia murentamalla kulutettava päivälliseen saakka. Hän lämmitytti -itsellensä kylvyn ja loikoi siinä haalean veden veltostuttamana ja -lauhduttamana, kunnes hänen palvelijansa toi lakanan ja herätti hänet -puoliunesta. Silloin hän läksi klubiin, johon olivat kokoontuneet -hänen tavalliset toverinsa. Hänet otettiin vastaan avosylin ja -huudahduksin, sillä häntä ei oltu nähty muutamaan päivään. - --- Palaan maalta, sanoi hän. - -Kaikki nämä miehet, maisemamaalari Maldantia lukuunottamatta, -ilmaisivat syvää maaseudun halveksimista. Rocdiane ja Landa menevät -sinne tosin metsästämään, mutta he eivät nauttineet tasangoilla ja -metsissä muusta huvista, kuin siitä että näkivät kuulistaan kaatuvan, -höyhenmyttyjen tavoin, fasaaneja, viiriäisiä ja peltopyitä, taikka -pienien kaniinien, kuolleiksi ruhjottuina, tekevän klovnien tavoin -4 tai 6 kertaa peräkkäin kuperkeikan päänsä yli näyttäen joka -keikahduksella häntänsä valkean karvatöyhdön. Paitsi näitä syksyn ja -talven huveja he pitivät maaseutua sietämättömän ikävänä. Rocdiane -sanoi: "Minä pidän pikku naisia pieniä herneitä parempina." - -Päivällinen oli, niinkuin se aina oli, meluava ja hilpeä; heitä -kuohutti keskustelut, joissa ei mitään odottamatonta ilmestynyt. -Bertin puhui paljon vilkastuakseen. Häntä pidettiin lystikkäänä; -mutta juotuansa kahvinsa ja pelattuansa 60 pistettä biljaardia -pankkiiri Liverdyn kanssa, hän läksi ulos, astuskeli hiukan --- Madeleinesta saakka Taitbout-kadulle, -- meni kolme kertaa -Vaudevillen ohitse itsekseen kysellen menisikö sisään, oli -ottamaisillaan ajurin ajaakseen hippodromiin, muutti mieltään ja -kääntyi uudelle sirkukselle päin, sitten teki äkkiä puolikäännöksen -ilman perustetta, ilman suunnitelmaa tai tekosyytä, kulki takaisin -Malesherbes-bulevardia ja hidastutti askeleitaan lähestyessään -kreivitär de Guilleroyn asuntoa: "Hän pitää sitä ehkä omituisena, kun -näkee minun palaavan tänäiltana" ajatteli hän. Mutta hän rauhoittui -ajatellessaan, ettei siinä ollut mitään kummallista, jos hän toisen -kerran tiedusteli kreivittären vointia. - -Kreivitär oli yksin Annetten kanssa, pienessä taemmaisessa -salongissa, ja valmisteli yhä köyhien peitettä. - -Hän sanoi yksinkertaisesti nähdessään Bertinin astuvan sisään: - --- Kas, tekö se olette, ystäväni? - --- Niin, olin huolissani, tahdoin nähdä teitä. Mitenkä voitte? - --- Kiitos, jotenkin hyvin. - -Hän odotti jonkun hetken, lisäsi sitten, huomattavalla tarkoituksella: - --- Ja te? - -Bertin alkoi nauraa huolettoman näköisenä, vastaten: - --- Oh, minä, vallan hyvin, vallan hyvin. Teidän pelkoonne ei ollut -vähintäkään aihetta. - -Kreivitär kohotti silmänsä lakaten neulomasta ja loi taiteilijaan -hitaasti hehkuvan, rukoilevan ja epäilevän katseen. - --- Niin, aivan totta, sanoi Bertin. - --- Sitä parempi, vastasi kreivitär hiukan väkinäisesti hymyillen. - -Bertin istuutui, ja ensimäisen kerran tässä talossa vastustamaton -pahoinvointi valtasi hänet, jonkinlainen ajatustoiminnan seisahdus, -vielä täydellisempi kuin se, joka oli vallannut hänet päivällä -taulunsa edessä. - -Kreivitär sanoi tyttärelleen: - --- Sinä voit jatkaa, lapseni; se ei häiritse häntä. - -Taiteilija kysyi: - --- Mitä hän sitten teki? - --- Hän harjoitteli erästä fantasiaa. - -Annette nousi mennäkseen pianon ääreen. Bertin seurasi häntä -katseellaan ajattelematta sitä, samaten kuin hän aina teki pitäessään -häntä sievänä. Silloin hän tunsi itseensä kohdistuvan äidin katseen, -ja äkkiä hän käänsi pois päänsä, aivan kuin hän olisi hakenut jotakin -salongin pimeästä nurkasta. - -Kreivitär otti työpöydältään pienen kultarasian, jonka hän oli saanut -taiteilijalta, hän avasi sen, ja ojentaen Bertinille paperosseja -virkkoi: - --- Polttakaa, ystäväni, te tiedätte, että pidän siitä näin ollessamme -yksin täällä. - -Taiteilija totteli, ja piano alkoi soida. Se oli vanhanaikuista -musiikkia, siroa ja kevyttä, tuota musiikkia, johon taiteilija -näyttää saaneen aiheen erittäin lämpimänä, kuutamoisena kevätiltana. - -Olivier kysyi: - --- Kenen säveltämä se on? - -Kreivitär vastasi: - --- Schumannin, se on vähän tunnettu ja viehättävä. - -Hänessä kasvoi halu katsella Annettea, ja hän ei uskaltanut. Hänen -ei olisi tarvinnut tehdä kuin pieni liike, hiukan kääntää kaulaansa, -sillä hän huomasi, syrjästä partituuria valaisevien kynttiläin kaksi -liekkiä, mutta hän arvasi niin hyvin, hän havaitsi niin selvästi -kreivittären vaanivan katseen, että hän pysyi liikkumattomana, -silmät kohotettuina suoraan eteenpäin, huvitettuina, kuten näytti, -ainoastaan tupakasta lähtevän harmaan savun suunnan tarkastamisesta. - -Rouva de Guilleroy kuiskasi: - --- Siinäkö kaikki mitä teillä on minulle sanomista? - -Bertin hymyili: - --- Ette saa olla minulle pahoillanne. Te tiedätte, että musiikki -minua hypnotisoi, se juo minun ajatukseni. Puhun hetken perästä. - --- Kuulkaahan, sanoi kreivitär, olin harjoitellut jotakin teitä -varten ennen äitini kuolemaa. Te ette kuitenkaan ole saanut sitä -kuulla, ja minä soitan sen teille kohta, kun tyttäreni on lopettanut; -te tulette näkemään miten omituista se on! - -Kreivittärellä oli todellista taipumusta ja hieno käsityskyky -sävelissä ilmenevistä tunteista. Se olikin voimakkaimpia keinoja, -joilla hän vaikutti maalarin herkkätuntoiseen mieleen. - -Kun Annette oli lopettanut Méhulin maalaissinfonian, kreivitär -nousi, kävi hänen paikalleen, ja kummallinen sävel heräsi hänen -sormiensa painellessa koskettimia, sävel, jonka kaikki osat näyttivät -valituksilta, erilaisilta valituksilta, vaihtelevilta, lukuisilta, -joita keskeytti yksi ainoa ääni, lakkaamatta palaava, laulujen -keskelle tipahtava, niitä katkaiseva, niitä jakava, niitä särkevä, -aivan kuin lakkaamaton, vainoava, yksitoikkoinen huuto, ahdistuksen -rauhoittumaton kutsu. - -Mutta Olivier katseli Annettea, joka oli istuutunut häntä vastapäätä, -ja hän ei kuullut mitään, hän ei käsittänyt mitään. - -Hän katseli tyttöä, ajattelematta, nauttien kylläkseen hänen -näkemisestään, kuten tavallisesta ja hyvästä asiasta, joka oli -häneltä riistetty, juoden terveydekseen, niinkuin juodaan vettä -janoissaan. - --- No! sanoi kreivitär, onko se kaunis? Taiteilija huudahti -heränneenä: - --- Ihmeteltävän ihana, kenen se onkaan säveltämä? - --- Ettekö te tiedä sitä? - --- En. - --- Kuinka, te ette tiedä sitä, te? - --- Ei, en totisesti tiedä. - --- Schubertin. - -Bertin sanoi syvästi vakuutetun näköisenä: - --- Se ei minua ollenkaan kummastuta, sehän on uhkea! Te olisitte -erinomaisen hyvä, jos alkaisitte sen uudestaan. - -Kreivitär alkoi uudestaan, ja Bertin, kääntäen päänsä, alkoi jälleen -katsella Annettea, mutta kuunteli myöskin; musiikkia, nauttiakseen -yhtaikaa kahdesta huvista. - -Sitten, rouva de Guilleroyn palattua entiselle paikalleen, taiteilija -noudatti yksinkertaisesti miehen luonnollista viekkautta eikä antanut -silmiensä enää kiintyä nuoren tytön vaaleaan profiiliin, hänen -neuloessaan vastapäätä äitiänsä toisella puolen lamppua. - -Mutta jollei hän nähnyt Annettea, niin hän nautti hänen läsnäolonsa -suloisuudesta, niinkuin tunnetaan lämpimän lieden läheisyys; ja halu -antaa katseidensa liukua nopeasti häneen ja sitten taas siirtää -takaisin kreivittäreen, kiusasi häntä, tuo koulupojan halu kiivetä -kadun ikkunaan heti kun opettaja kääntää selkänsä. - -Bertin Iäksi pian pois, sillä hänen puheensa oli yhtä lamauksissa -kuin hänen ajatuksensa, ja hänen yhtämittainen vaikenemisensa voi -antaa aihetta selityksiin. - -Heti kun hän oli tullut kadulle, valtasi hänet kuljeskelemisen tarve, -sillä kaikki kuultu musiikki jatkui hänessä kauan, johti hänet -mietteisiin, jotka näyttivät sävelten haaveillulta ja tarkemmalta -jatkolta, tuo muutamansävelinen laulu palasi aika-ajoittaisena -ja haihtuvana, tuoden mukanansa irrallisia, heikentyneitä ja -kaukaisia tahteja kuin kaiku; sitten se vaikeni, näytti antavan -ajatukselle tilaisuuden keksiä merkityksen aiheelle ja lähteä -hakemaan jonkinlaista sopusointuista ja hellää ihannetta. Hän -kääntyi vasempaan ulkobulevardille, huomatessaan Monceaun puiston -lumoavan ihanan valaistuksen, ja astui sähkölamppujen alla kehässä -kulkevalle keskikäytävälle. Muudan vartija kuljeskeli hitain askelin; -toisinaan ajoi ohi myöhästynyt ajuri; eräs mies luki sanomalehteä -istuen penkillä voimakkaan sinertävän valon virrassa, pronssisen -lyhtypatsaan juurella, joka kannatti häikäisevää kaarilamppua. Toiset -valonlähteet levittivät nurmikolle, puiden keskelle lehdistöön ja -ruoholle kylmää ja väkevätä valoaan ja loivat kalpeata eloa tähän -kaupungin suureen puistoon. - -Bertin kulki kädet selän takana pitkin katukäytävää, ja hän muisteli -kävelyänsä Annetten kanssa tässä samassa puistossa, silloin kun hän -oli hänen suussaan tuntenut hänen äitinsä äänen. - -Hän vaipui istumaan penkille, ja hengittäen kasteltujen nurmikkojen -raikasta kosteutta, hän tunsi itseänsä ahdistavan kaikkien niiden -intohimoisten toiveiden, jotka tekevät nuorukaisten sielusta -loppumattoman rakkausromaanin sekavan luonnoksen. Ennen muinoin hän -oli tuntenut tällaisia iltoja, tällaisia kuljeskelevan fantasian -iltoja, jolloin hän antoi äkillisen rakkaudenpuuskansa harhailla -kuvitelluilla seikkailuilla, ja häntä kummastutti tavatessaan nyt -itsessään uudestaan tämän aistimuksen, joka ei ollut hänen ikänsä -mukainen. - -Mutta aivan kuin Schubertin säveleen itsepäinen ääni, Annetten -ajatteleminen, hänen lampun alle kumartuneiden kasvojensa näky, ja -kreivittären omituinen epäluulo valtasivat hänet uudestaan joka -hetki. Hänen sydäntänsä askarrutti yhä vasten hänen tahtoansa -tämä kysymys, hän tutki yhä jatkuvasti niitä käsittämättömiä -syvimpiä sopukkoja, joissa itävät ennen syntymistään ihmisten -tunteet. Tämä sitkeä tutkiminen teki hänet levottomaksi. Tämä -nuoren tytön alituinen ajatteleminen näytti avaavan hänen -sielulleen hellien haaveiden tien; hän ei voinut sitä enää ajaa -pois muistostaan; hän ikäänkuin kuljetti mukanansa jonkinlaisen -Annetten esiinloitsimiskyvyn, niinkuin hän ennen aikaan säilytti, -kun kreivitär oli lähtenyt hänen luotaan, omituisen tunteen hänen -läsnäolostaan ateljeen seinien sisässä. - -Yhtäkkiä, kärsimättömänä tästä yhden ainoan muiston -vallassapysymisestä, hän mutisi itsekseen nousten seisaalleen: - --- Any on typerä kun sanoi minulle sen. Hän saattaa minut nyt -ajattelemaan tytärtään. - -Hän palasi kotiinsa levottomana itsestään. Mentyänsä vuoteeseen hän -tunsi, ettei hän saisi unta, sillä kuume virtasi hänen suonissaan ja -haaveen neste kiehui hänen sydämessään. Peläten unettomuutta, noita -hermostuttavia unettomia öitä, joita aiheuttaa sielun kuohunta, hän -tahtoi koettaa ottaa jonkun kirjan luettavakseen. Kuinka monta kertaa -oli lyhyt lueskelu ollut hänellä unilääkkeenä! Hän nousi siis ja -meni kirjastoonsa, valitakseen hyvin kirjoitetun ja untatuottavan -kirjan, mutta hänen valpas ajatuksensa, joka hänestä huolimatta -halusi jotakin mielenliikutusta, haki kirjahyllyiltä kirjailijan -nimeä, joka vastaisi hänen hurmautumis- ja odottamistilannettaan. -Balzac, jota hän ihaili, ei sanonut hänelle mitään; hän halveksi -Hugota, ylenkatsoi Lamartinea, joka kuitenkin teki hänet heltyneeksi, -ja kävi ahnaasti Mussetin, kaikkien nuorten runoilijan kimppuun. Hän -otti yhden niteen ja vei sen mukanansa lukeaksensa sitä, mistä kohti -sattuisi. - -Kun hän uudestaan oli mennyt vuoteeseensa, alkoi hän juoda -juopottelijan janolla näitä innoittuneen kevyitä säkeitä, nauttia -runoilijasta, joka lauloi niinkuin lintu elämän aamuruskosta, ja -koska hänellä ei riittänyt ääntä kuin aamuksi, vaikeni säälimättömän -keskipäivän saapuessa, näistä säkeistä, joiden runoilija oli -ennenkaikkea elämän päihdyttämä, purkaen päihtymyksensä loistaviin ja -naiveihin rakkauden riemutoitotuksiin, jotka ovat kaikkien kaipuun -hurmaamien nuorten sydämien kaikuja. - -Ei koskaan ollut Bertin näin fyysillisesti käsittänyt näiden aisteja -liikuttavien ja älyä tuskin koskettavien runoelmien viehätystä. -Silmät suunnattuina näihin väräjäviin säkeisiin, hän tunsi itsensä -20-vuotiseksi sieluksi, jota myllersivät toiveet, ja hän luki -melkein koko kirjan nuorukaisen hurmiossa. Kello löi 3, herättäen -hänessä kummastusta siitä, ettei hän ollut vielä nukkunut. Hän -nousi sulkeakseen ikkunansa ja viedäksensä kirjan pöydälle huoneen -keskelle; mutta joutuessaan kosketuksiin yön viileän ilman kanssa -kipu, jota oleskelu Aixissa oli huonosti lieventänyt, tuntui pitkin -hänen lapaluitaan aivan kuin muistutus, kuin varoitus, ja hän heitti -runoteoksen kärsimättömällä liikkeellä kädestään mutisten: - -"Vanha hölmö, mitä sinä hulluttelet!" Sitten hän meni uudestaan -nukkumaan ja puhalsi valon sammuksiin. - -Seuraavana päivänä hän ei mennyt kreivittären luo ja tekipä vielä -tarmokkaan päätöksen olla palaamatta sinne ainakaan kahteen päivään. -Mutta mitä hän tekikin, jos hän sitten koetteli maalata taikka tahtoi -mennä kävelemään, taikka laahasi surumielisyyttään toisesta talosta -toiseen, ahdisti häntä näiden kahden naisen lakkaamaton ajatteleminen. - -Kun hän oli kieltänyt itseltään oikeuden lähteä heitä tervehtimään, -niin lohduttautui hän ajattelemalla heitä, ja hän antoi ajatuksensa -ja sydämensä kylliksi nauttia heidän muistostaan. Tapahtui silloin, -että tässä jonkunlaisessa harha-aistimuksessa, johon hänet tuuditti -hänen yksinäisyytensä, nämä kaksi henkilöä lähestyivät toisiansa, -erilaisina, sellaisina kuin hän ne tunsi, sitten meni toinen toisen -edelle, sitten ne sekoittuivat, sulivat yhdeksi, muodostivat vain -yhdet kasvot, hiukan epäselvät, jotka eivät olleet äidin eivätkä -aivan tyttärenkään kasvot, vaan naisen kasvot, jota hän mielettömästi -oli rakastanut ennen aikaan ja vielä rakasti yhä ja aina. - -Silloin hän katui sitä, että oli näin heittäytynyt näiden hellien -tunteiden kaltevalle pinnalle, jotka hän tunsi voimakkaiksi -ja vaarallisiksi. Päästäksensä niistä irti, torjuakseen ne, -vapautuakseen tästä kiehtovasta ja suloisesta haaveesta, hän suuntasi -mielensä kaikkiin ajateltavissa oleviin aatteisiin, kaikkiin -mahdollisiin harkinnan ja mietiskelyn aineisiin. Turhaa ponnistusta! -Kaikki hänen mieltänsä toisaalle johtavat tiet, jotka hän valitsi, -saattoivat hänet takaisin samaan pisteeseen, jossa hän tapasi -nuoret, vaaleat kasvot, jotka näyttivät olevan väijyksissä häntä -odottaakseen. Tämä oli jonkinlainen epämääräinen aavistus, jota ei -voinut välttää, se väikkyi hänen ympärillään ja pysähdytti hänet, -mitä kiertoteitä hän olikin koettanut paeta. - -Näiden kahden olennon sekottaminen, joka oli hänet niin voimakkaasti -hämmentänyt tuona kävely-iltana Roncièresin puistossa, alkoi hänen -muistissaan, heti kun hän lakkasi harkitsemasta ja miettimästä -ja loitsi heidät esille, sekä koetteli ymmärtää, mikä outo tunne -järkytti hänen ruumistaan. Hän sanoi itsekseen: "Noh, tunnenko minä -Annettea kohtaan enemmän hellyyttä kuin on sopivaa?" Silloin, tutkien -sydämensä pohjaa, tunsi hän hehkuvansa rakkaudesta aivan nuorta -naista kohtaan, jolla oli kaikki Annetten piirteet, mutta joka ei -ollut hän. Hän rauhoittui hitaasti ajatellen: "Ei, minä en rakasta -tytärtä, olen yhdennäköisyyden uhri." - -Kuitenkin nuo kaksi Roncièresissa vietettyä päivää säilyivät hänen -sielussaan lämmön, onnen ja hurmauksen lähteenä. Pienimmätkin -yksityisseikat palasivat nyt mieleen yksitellen, tarkkoina, -suloisempina kun itse tuona hetkenä. Yhtäkkiä, seuraten muistojensa -kulkua, hän näki uudestaan tien, jota he kulkivat lähtiessään -hautausmaalta, nuoren tytön kukkien poiminnat, ja hän muisti äkkiä -luvanneensa tälle safiireista valmistettavan ruiskukan, heti kun -olisivat palanneet Parisiin. - -Kaikki hänen päätöksensä haihtuivat, ja taistelematta enää vastaan, -hän sieppasi hattunsa ja läksi ulos kokonaan sen ajatuksen vallassa, -mitä huvia hän voisi tuottaa Annettelle. - -Guilleroyn lakeija vastasi taiteilijalle tämän tiedustellessa, oliko -ketään kotona: - --- Rouva on mennyt ulos, mutta neiti on täällä. Bertin tunsi -voimakasta iloa. - --- Ilmoittakaa hänelle, että tahtoisin puhutella häntä. Sitten hän -pujahti salonkiin kevyin askelin, aivankuin hän olisi pelännyt, että -hänen kuultaisiin sinne menevän. - -Annette ilmestyi melkein paikalla. - --- Hyvää päivää, rakas mestari, sanoi hän arvokkaasti. - -Bertin alkoi nauraa, puristi hänen kättään ja istuutuen hänen -viereensä virkkoi: - --- Arvaapas, miksi olen tullut? - -Hän koetti keksiä vastausta jonkun sekunnin. - --- Enpä tiedä. - --- Viedäkseni sinut äitisi kanssa jalokivikauppiaalle valitsemaan -tuota safiiri-ruiskukkaa, jonka lupasin sinulle Roncièresissa. - -Nuoren tytön kasvot kirkastuivat onnesta. - --- Oi, sanoi hän, ja äiti on mennyt ulos. Mutta hän tulee kohta -takaisin. Tehän odotatte häntä, eikö niin? - --- Niin, jollei se käy liian pitkäksi. - --- Oh, miten röyhkeä te olette, liian pitkäksikö minun kanssani. Te -kohtelette minua kuin pikku tyttöä. - --- En, sanoi taiteilija, en niinkään paljon kuin luulet. - -Bertin tunsi sydämessään halun miellyttää, olla kohtelias ja henkevä -niinkuin nuoruutensa vallattomimpina aikoina, tuon vaistomaisen -halun, joka kiihoittaa ylenmäärin kaikkia viehättämiskykyjä, joka -saa riikinkukon levittämään pyrstönsä ja runoilijat tekemään -säkeitä. Lauseet tulivat hänen huulilleen nopeasti, pirteästi, -hän puhui niinkuin hän osasi hyvinä hetkinään. Annette, jota -tämä into vilkastutti, vastasi hänelle kaikella sillä purevalla -leikillisyydellä ja veitikkamaisella sukkeluudella, joka hänessä iti. -Yhtäkkiä pohtiessaan erästä mielipidettä taiteilija huudahti: - --- Mutta te olette jo usein sanonut sen ja minä olen teille vastannut. - -Annette keskeytti hänet purskahtaen nauruun: - --- Kas, te ette enää sinuttele minua, te pidätte minua äitinä. - -Taiteilija punastui, vaikeni, sopersi sitten: - --- Niin, se johtuu siitä, että äitisi jo sata kertaa on puolustanut -tuota mielipidettä. - -Hänen kaunopuheliaisuutensa oli jo sammunut. Hän ei tietänyt enää -mitä sanoa, hän pelkäsi tätä nuorta tyttöä, käsittämättä miksi. - --- Kas, tuoltahan äiti jo tulee, sanoi Annette. Hän oli kuullut -avattavan ensimäisen salongin ovea, ja Olivier, hämillään aivankuin -olisi tavattu itse teossa, selitti, kuinka hän yhtäkkiä oli -muistanut antamansa lupauksen ja tullut hakemaan heitä kumpaakin -jalokivikauppiaalle. - --- Minulla on vaunut, sanoi hän. Minä asetun laskuistuimelle. - -He läksivät, ja muutamia minuutteja myöhemmin he astuivat Montaran -kauppaan. - -Kun Bertin oli viettänyt koko elämänsä läheisessä ystävyydessä -naisten kanssa ja ollut kiintynyt heihin, kun hän oli tehnyt -huomioita heistä ja tutkinut heitä, aina ollut tekemisissä heidän -kanssaan, kun hänen oli pitänyt saada selville ja keksiä heidän -makunsa, tuntea niinkuin hekin heidän pukunsa, muotikysymykset, -kaikki heidän yksityiselämänsä vähäpätöiset yksityiskohdat, niin -hän oli vihdoin päässyt sille asteelle, että hänellä oli usein -samallaisia aistimuksia kuin heillä, ja hän tunsi aina astuessaan -johonkin noista kauppapuodeista, joissa myydään heidän kauneuttansa -viehättäviä ja hienoja pikkuesineitä, melkein samanlaista huvia -kuin mikä sai heidät itsensäkin väräjämään. Häntä huvitti niinkuin -heitäkin nuo pienet sirot esineet, joilla he koristautuvat; kankaat -viehättivät hänen silmiään, pitsit houkuttelivat hänen käsiään -koskettelemaan niitä, kaikkein vähäpätöisimmätkin korukapineet -kiinnittivät hänen huomiotaan. Jalokivikaupoissa hän tunsi -näytelasikkoja kohtaan jonkinlaista uskonnollista kunnioitusta -aivankuin ylellisen, hurmaavan pyhäkön edessä; ja tummalla veralla -peitetty pöytä, jolla kultasepän notkeat sormet vierittivät -välkähteleviä, kallisarvoisia kiviä, oli hänestä eräänlaatuista arvoa -ansaitseva esine. - -Kun hän oli pyytänyt kreivittären ja hänen tyttärensä istuutumaan -tämän vakavan huonekalun eteen, jolle kumpikin heistä asetti kätensä -luonnollisin liikkein, ilmoitti hän kauppiaalle, mitä hän halusi; -hänelle näytettiin pienten kukkien malleja. - -Sitten levitettiin hänen eteensä safiireja, joista piti valita -neljä. Se kesti kauan. Molemmat naiset kynnen kärjellä kääntelivät -niitä veralla, ottivat sitten käteensä varovaisesti, katselivat -päivää niiden läpi, tutkivat niitä oppineella ja intohimoisella -tarkkaavaisuudella. Kun oli asetettu syrjään ne, jotka he olivat -eroittaneet, tarvittiin kolme smaragdia lehtiä varten, ja sitten -aivan pieni briljantti, joka värisisi keskessä kastepisarana. - -Silloin Olivier, jota antamisen ilo hurmasi, sanoi kreivittärelle: - --- Tahdotteko tehdä minulle mieliksi ja valita kaksi sormusta? - --- Minäkö? - --- Niin, toisen itsellenne, toisen Annettelle. Sallikaa minun antaa -teille nämä pienet lahjat Roncièresissa viettämieni kahden päivän -muistoksi. - -Kreivitär kieltäytyi. - -Taiteilija pyysi pyytämistään. Seurasi pitkä keskustelu, sanojen -ja perusteiden taistelu, jossa Bertin lopuksi ei kuitenkaan ilman -vaivaa, -- pääsi voitolle. - -Tuotiin sormukset, toiset harvinaisemmat yksin erikoislippaissa, -toiset asetettuna lajittain yhteen suuriin neliskulmaisiin rasioihin, -joiden sametilla oli riveissä nähtävinä niiden kehyksien kaikki -mahdolliset muodot. Maalari oli istuutunut molempien naisten -väliin ja ryhtyi, niinkuin hekin, samalla uteliaalla innolla -poimimaan yksitellen kultasormuksia niistä ohuista raoista, joissa -ne seisoivat. Hän asetti ne sitten eteensä, pöydän veralle, jolla -ne kasaantuivat kahteen ryhmään, toiseen, joka hyljättiin heti -ensinäkemältä, ja toiseen, josta valittaisiin. - -Aika kului, huomaamatta ja hiljaa, tässä hauskassa valitsemistyössä, -joka oli kiehtovampi, kuin kaikki maailman huvit, huvittava ja -vaihteleva kuin näytäntö, liikuttava myöskin, melkein aistillinen, -oivallinen nautinto naisen sydämelle. - -Sitten verrattiin, innostuttiin, ja noiden kolmen tuomarin valinta -pysähtyi hetkisen epäröimisen jälkeen pieneen kultakäärmeeseen, joka -piti kaunista rubiinia kapean kitansa ja kiertyneen häntänsä välissä. - -Olivier nousi riemusta säteilevänä. - --- Jätän teille vaununi, sanoi hän, minulla on asioita -toimitettavana; lähden siksi matkoihini. - -Mutta Annette pyysi äitiänsä palaamaan kotiin jalkaisin tuona -kauniina päivänä. Kreivitär suostui ja kiitettyänsä Bertiniä hän -vaelsi katuja pitkin tyttärensä kanssa. - -He kulkivat jonkun aikaa ääneti, iloisesti nauttien saamistaan -lahjoista, sitten he alkoivat puhua kaikista jalokivistä, joita -olivat nähneet ja käsitelleet. Heille jäi siitä mieleen jonkinlainen -kimaltelu, jonkinlainen kilinä, jonkinlainen hilpeys. He kävelivät -nopeasti läpi tuon "kello-viiden" ihmisjoukon, joka mittelee -katukäytäviä kesäiltana. Miehet kääntyivät katselemaan Annettea -ja mutisivat ohikulkiessaan epäselviä ihailun sanoja. Koko heidän -surunsa aikana, siitä saakka kuin musta puku antoi Annettelle tuon -voimakkaan kauneuden loiston, oli kreivitär nyt ensi kerran hänen -kanssaan kävelyllä Pariisissa; ja nähdessään sen menestyksen, -jonka tyttärensä saavutti kadulla, hänen herättämänsä huomion, nuo -kuiskaillut ylistelyt, tuon vastaantulijoissa ilmenevän pienen, -imartelevan mielenliikutuksen, jonka jättää ihmisjoukkoon sievän -naisen läpikulku, puristautui vähitellen kokoon hänen sydämensä, -se pusertui samalla tavalla, kiusallisesti ahdistuneena, kuin -silloin illalla, hänen salongissaan verrattaessa tytärtä hänen -omaan kuvaansa. Vastoin tahtoansa hän vaani noita katseita, joita -Annette veti puoleensa, hän tunsi niiden tulevan kaukaa, hipaisevan -hänen kasvojansa siihen jäämättä, sitten kiintyvän yhtäkkiä noihin -vaaleihin kasvoihin, jotka liikkuivat hänen vieressään. Hän arvasi, -hän näki nopeita ja mykkiä ihailun ilmauksia tälle puhjenneelle -nuoruudelle, tämän viehkeyden hurmaavalle sulolle, ja hän ajatteli: -"Minä olin yhtä kaunis kuin hän, jollen kauniimpi." Yhtäkkiä välkähti -hänen mieleensä Olivier, ja hänet valtasi niinkuin Roncièresissa -ehdoton pakenemisen halu. - -Hän ei halunnut enää tuntea sitä, että tässä kirkkaassa valossa, -tässä ihmisvilinässä näkivät hänet kaikki nämä ihmiset, jotka -eivät häntä katselleet. Olivat kaukana ne päivät, jotka kuitenkin -oikeastaan olivat niin lähellä, jolloin hän koetteli hakea ja -aiheuttaa vertailua tyttärensä kanssa. Kuka sitten nyt, näiden -ohikulkevien joukossa, enää ajattelikaan heitä verrata. Yksi ainoa -oli sitä ehkä tehnyt, äsken, tuolla kultasepän puodissa. Hänkö? -Oo, mikä tuska! Voiko olla mahdollista, ettei Bertin lakkaamatta -mielessään halunnut verrata heitä! Varmasti hän ei voinut nähdä heitä -yhdessä ajattelematta sitä ja muistelematta sitä aikaa, jolloin hän -niin viehkeänä, niin sievänä astui taiteilijan luo, varmana siitä, -että tulisi rakastetuksi. - --- Tunnen voivani pahoin, sanoi kreivitär, otamme ajurin, lapseni. - -Annette kysyi levottomana: - --- Mikä sinun on, äiti? - --- Ei mikään, sinähän tiedät, että isoäitisi kuolemasta saakka -minulla on usein näitä heikkoudenkohtauksia. - - - - -V. - - -Piintyneet päähänpistot ovat parantumattomien tautien tavoin kalvavan -sitkeitä. Kun ne kerran ovat päässeet sieluun, ne raatelevat sitä, ne -eivät anna sille enää vapautta ajatella mitään eikä mieltyä mihinkään -asiaan. Niinpä kreivitär, mitä hän tekikin kotonansa taikka muualla -yksin tahi ihmisten ympäröimänä, ei voinut enää irroittaa itsestään -sitä ajatusta, joka oli hänet vallannut palatessaan tyttärensä -rinnalla kotiin: "Onko mahdollista, että Olivier, nähdessään heidät -melkein joka päivä uudestaan ei haluaisi lakkaamatta mielessään -verrata heitä?" - -Varmasti hänen täytyi se tehdä vastoin tahtoaan, aina jatkuvasti, -koska hänen mielessään kummitteli tuo yhdennäköisyys, joka ei -hetkeksikään unhoittunut, jota vielä lisäsi ennen aikaan tavoiteltu -eleiden ja sanojen jäljittely. Joka kerta kun Bertin astui sisään, -ajatteli kreivitär tätä rinnanasettelua, hän luki sen taiteilijan -katseista, arvasi sen ja selitti sitä sydämessään ja päässään. -Silloin häntä kiusasi tarve piiloittautua, hävitä ja olla enää -näyttäytymättä tyttärensä läheisyydessä. Hän kärsi muuten kaikin -tavoin siitä, ettei tuntenut enää olevansa kotonaan talossaan. Se -pahastuminen asemansa menettämisen johdosta, jota hän oli tuntenut -sinä iltana, jolloin kaikkien silmät katselivat Annettea kuvan -edessä, lisääntyi, jatkui ja hermostutti häntä välistä. Hän saarnasi -itselleen lakkaamatta tuota sisällistä vapautumisen tarvetta, tuota -tunnustamatonta halua lähettää tyttärensä pois luotaan, aivan -kuin häiritsevän ja itsepäisen vieraan, ja hän työskenteli siihen -suuntaan, itsetiedottomalla oveluudella, uudestaan sen tarpeen -vallassa, että saisi edes taistellen säilyttää vielä, kaikesta -huolimatta, rakastamansa miehen. - -Koska hän ei voinut liiaksi jouduttaa Annetten naimisiinmenoa, -jota heidän äskeinen surunsa vielä vähän viivytti, niin pelkäsi -hän epäselvästi ja kovasti, että joku tapahtuma, mikä tahansa, -aiheuttaisi tämän suunnitelman raukeamisen, ja hän koetteli melkein -vastoin tahtoaan saada tyttärensä sydämessä syntymään lempeä -markiisia kohtaan. - -Kaikki se ovela diplomatia, jota hän oli käyttänyt jo niin kauan -aikaa säilyttääkseen Olivierin itsellään, sai hänessä nyt uuden, -hienomman, salaisemman muodon, ja se kehittyi yrityksessä saada -nuoret mieltymään toisiinsa, ilman että nämä kaksi miestä tapaisivat -toisiaan. - -Kun maalari, joka oli tottunut työskentelemään aamupäivin, ei -syönyt aamiaista koskaan ulkona eikä tavallisesti pitänyt muuta -kuin iltakutsuja ystävilleen, niin pyysi kreivitär usein markiisin -aamiaiselle. Tämä saapui levittäen ympärilleen aamuratsastuksen -pirteyttä, jonkinlaisen aamuilman tuulahduksen. Ja hän puhui -iloisesti kaikista ylhäisön asioista, jotka näyttävät joka päivä -leijailevan Bois de Boulognen teillä hevosurheilua harrastavan ja -loistavan Parisin hienoston aamuhetkien yllä. Annette kuunteli häntä -huvitettuna, hän mieltyi markiisin jokapäiväisiin mielihommiin, jotka -tämä näin hänelle kertoi, aivan tuoreina ja aivan kuin hienon sävyn -vernissoimina. Nuorten läheinen tuttavuus rakentui heidän välilleen, -jonkunlainen harras ystävyys, jota yhteinen ja intohimoinen mieltymys -hevosiin luonnollisesti lujitti. Hänen lähdettyänsä kreivitär ja -kreivi ylistivät taitavasti markiisia, sanoivat hänestä mitä sanoa -piti, jotta nuori tyttö ymmärtäisi riippuvan yksinomaan hänestä -itsestään, tahtoiko hän mennä naimisiin markiisin kanssa, jos tämä -häntä miellytti. - -Anette oli muuten nopeasti käsittänyt sen, ja, harkiten lapsellisen -viattomasti, piti aivan selvänä sitä, että ottaisi miehekseen tämän -kauniin pojan, joka antaisi hänelle, muiden tyydytysten ohessa, -senkin, jota hän piti kaikkia muita parempana, nimittäin tilaisuuden -ratsastaa joka aamu hänen rinnallaan hurjaa vauhtia puhdasverisen -selässä. - -He huomasivat eräänä päivänä olevansa kihloissa, aivan -luonnollisesti, vaihdettuaan käden puristuksen ja hymyilyn, ja -tästä avioliitosta puhuttiin niinkuin aikoja sitten päätetystä -asiasta. Silloin markiisi alkoi tuoda lahjoja. Herttuatar kohteli -Anettea kuin omaa tytärtään. Siis koko tämä asia oli lämmitetty -yhteisestä sopimuksesta pienellä läheisen ystävyyden tulella, päivän -rauhallisina hetkinä, ja markiisi, jolla oli muuten paljon muita -hommia, suhteita, palveluksia ja velvollisuuksia, tuli harvoin -käymään illalla. - -Silloin oli Olivierin vuoro. Hän söi säännöllisesti joka viikko -ystäviensä luona, ja ilmestyi yhä edelleenkin odottamatta, pyytämään -kupin teetä 10 ja 12 välillä. - -Heti hänen astuttuansa huoneeseen kreivitär väijyi taiteilijaa, häntä -kalvoi nimittäin halu saada tietää, mitä tämän sydämessä tapahtui. -Bertin ei voinut luoda yhtään katsetta, ei tehdä yhtään elettä, jota -ei kreivitär olisi hetikohta selittänyt ja häntä vaivasi tämä ajatus: -"On mahdotonta, ettei Olivier rakasta tytärtäni nähdessään meidät -toistemme vieressä." - -Bertin toi myöskin lahjoja. Ei kulunut viikkoakaan, ettei hän -ilmestynyt kantaen kädessään kahta pientä pakettia, joista hän antoi -toisen äidille, toisen tyttärelle; ja kreivitär tunsi avatessaan -rasioita, jotka sisälsivät usein kallisarvoisia esineitä, sydäntään -kouristavan. Hän tiesi hyvin tämän antamishalun, jota hän naisena ei -ollut koskaan voinut tyydyttää, tämän halun tuoda jotakin, valmistaa -huvia, ostaa jollekin, ja löytää kauppapuodeista miellyttäviä -esineitä. - -Jo kerran oli maalari läpäissyt tämän taitekauden, ja kreivitär -oli nähnyt hänen useita kertoja astuvan huoneeseen samalla tavoin -hymyillen, samoin elein, pieni paketti kädessä. Sitten se oli -asettunut, ja nyt se alkoi uudestaan. Kenelle? Hän ei ollenkaan -epäillyt. Ainakaan se ei ollut hänelle! - -Taiteilija näytti väsyneeltä, laihtuneelta. Kreivitär teki siitä sen -johtopäätöksen, että hän kärsi. Hän vertaili Bertinin huoneeseen -astumista, hänen kasvojensa ilmeitä, hänen käyttäytymistään markiisin -esiintymiseen, jota Annetten sulo alkoi myöskin liikuttaa. Mutta -asianlaita ei ollut heihin molempiin nähden sama: Markiisi de -Farandal oli hurmaantunut, Olivier Bertin rakasti! Kreivitär luuli -ainakin sitä kidutuksensa hetkinä, sitten rauhoittumishetkinään hän -taas toivoi vielä erehtyneensä. - -Oh, usein hän oli kysymäisillään taiteilijalta, ollessaan yksin -hänen kanssaan, oli pyytämäisillään, rukoilemaisillaan häntä, -puhumaisillaan hänelle, tunnustamaisillaan kaikki, mitään salaamatta -häneltä. Hän piti parempana tietää ja itkeä varmuuden saatuaan, kuin -näin kärsiä epäilyn vallassa ja pystymättä lukemaan hänen ajatuksiaan -hänen suljetusta sydämestään, jossa hän tunsi versoavan toisen -rakkauden. - -Tämä sydän, johon hän oli kiintynyt enemmän kuin elämään, jota hän -oli valvonut, lämmittänyt ja elähyttänyt lemmellään kokonaista 12 -vuotta, josta hän luuli olevansa varma, jonka hän oli toivonut -lopullisesti olevan saavutetun, valloitetun, alistetun, ja -intohimoisesti uskollisen aina heidän päiviensä loppuun saakka, tämä -sydän nyt yhtäkkiä luisui hänestä erilleen käsittämättömän, kauhean -ja hirvittävän kohtalon vuoksi. Niin, se oli yhtäkkiä sulkeutunut -siinä piilevine salaisuuksineen. Hän ei voinut enää siihen tunkeutua -ystävällisin sanoin eikä sinne kasata lempeä kuten taattuun -turvapaikkaan, joka oli auki ainoastaan hänelle. Mitä toimittaa -rakastaminen, mitä ehdottomasti antautuminen, jos yhtäkkiä se, jolle -on tarjonnut koko olemuksensa ja koko elämänsä, kaikki, kaikki mitä -omistaa tässä maailmassa, livahtaa käsistämme näin senvuoksi, että -toiset kasvot häntä ovat miellyttäneet, ja tulee silloin muutamissa -päivissä melkein vieraaksi! - -Vieraaksi! Hän, Olivierko? Hän puhui kyllä niinkuin ennenkin samoin -sanoin, samalla äänellä ja samalla sävyllä. Ja kuitenkin oli -jotakin heidän välillään, jotakin selittämätöntä, käsittämätöntä, -voittamatonta, jotakin melkein mitätöntä, tuota samaa melkein -mitätöntä, joka saattaa purjealuksen loittonemaan, kun tuuli kääntyy. - -Bertin loittoni todellakin, loittoni hänestä joka päivä hiukan -enemmän ja enemmän kaikkien niiden katseiden vuoksi, joita hän loi -Annetteen. Hän ei koettanut nähdä selvästi sydämeensä. Hän tunsi -kyllä tuon sydämensä kuohunnan, tuon vastustamattoman vetovoiman, -mutta hän ei tahtonut käsittää, hän antautui elämän odottamattomien -tapahtumien ja sattumien varaan. - -Hän ei välittänyt muusta, kuin päivällisistä ja illanvietoista -näiden kahden naisen seurassa, joita heidän surunsa eroitti kaikesta -hienon elämän hälinästä. Kun hän ei kohdannut heidän luonaan kuin -yhdentekeviä henkilöitä, nimittäin useimmiten Corbellen ja Musadieun, -niin luuli hän olevansa melkein yksin heidän kanssaan maailmassa, ja -kun hän ei enää nähnyt ollenkaan herttuatarta ja markiisia, joille -varattiin aamut ja keskipäivät, niin tahtoi hän unohtaa heidät -arvellen avioliiton siirretyksi määräämättömään aikaan. - -Annette ei muuten puhunut koskaan hänen läsnäollessaan markiisi -de Farandalista. Tekikö hän tämän jonkinlaisesta vaistomaisesta -häveliäisyydestä, vaiko ehkä jostakin noista salaisista naissydämen -sisäisistä näkemyksistä, jotka saattavat heidät aavistamaan, mitä he -eivät tiedä. - -Viikot seurasivat toisiaan mitään muuttamatta tässä elämässä, ja -syksy oli tullut tuoden mukanansa eduskunnan istunnot aikaisempaan -kuin tavallisesti valtiollisten vaarojen vuoksi. - -Istuntojen uudestaan avaamisen päivänä, kreivi de Guilleroyn piti -viedä tähän tilaisuuteen rouva de Mortemainin, markiisin ja Annetten -aamiaisen jälkeen, joka syötiin heillä. Ainoastaan kreivitär, joka -oli yksinäistynyt yhä kasvavaan suruunsa, oli selittänyt jäävänsä -kotiin. - -Oltiin noustu pöydästä, juotiin kahvia suuressa salongissa, oltiin -iloisia. Kreivi, joka oli onnellinen parlamentintöiden uudestaan -alkamisesta, hänen ainoasta huvistaan, puhui melkein henkevästi -nykyisestä tilanteesta ja tasavallan vaikeuksista; markiisi, -lopullisestikin rakastuneena, vastasi hänelle innokkaasti, katsellen -Annettea; ja herttuatar oli melkein yhtä paljon tyytyväinen -veljenpoikansa tunteenilmauksiin kuin hallituksen ahdinkotilaan. -Salongin ilma oli täynnä ensi kerran uudestaan sytytettyjen -lämpöjohtojen synnyttämää voimakasta lämpöä; sitä huokui kankaista, -matoista, seinistä, ja siihen purkautui nopeasti tukehtuneiden -kukkien tuoksu. Tässä suljetussa huoneessa, johon kahvi myös levitti -hyvää tuoksuansa, oli jotakin perin tuttavallista, kodikasta, ja -tyydytettyä, kun ovi avattiin Olivier Bertinille. - -Hän pysähtyi kynnykselle, niin ällistyneenä, että hän oli -kahdenvaiheilla astuako sisään, vai ei, ällistyneenä kuin petetty -aviomies, joka näkee vaimonsa rikoksen. Sekava viha ja mielenliikutus -tukehduttivat häntä niin kovasti, että hän tunsi rakkauden kalvaman -sydämensä sykinnän. Kaikki mitä häneltä oli salattu, ja mitä hän -oli itseltään salannut, selveni hänelle nyt nähdessään markiisin -asettuneena taloon sulhasena! - -Hän oivalsi katkeruudesta vavahtaen kaikki, mitä hän ei tahtonut -tietää ja mitä hänelle ei uskallettu sanoa. Hän ei kysynyt itseltään -ollenkaan, miksi häneltä oli salattu kaikki tämä naimisiinmeno. Hän -arvasi sen; ja hänen silmänsä, jotka kävivät koviksi, kohtasivat -kreivittären, joka punastui. He ymmärsivät toisensa. - -Kun hän oli istuutunut, vaikenivat kaikki hetkisen, hänen odottamaton -tulonsa oli herpaissut ajatuksien lennon, sitten herttuatar alkoi -puhua hänelle; Bertin vastasi lyhyesti, oudosti sointuvalla, äkkiä -muuttuneella äänellä. Hän katseli ympärilleen, näitä ihmisiä, jotka -alkoivat uudestaan jutella ja arveli itsekseen: "He ovat pettäneet -minua, he saavat sen maksaa." Hän oli siitä suuruksissaan erittäinkin -kreivittärelle ja Annettelle, jonka viattomasta teeskentelystä hän -yhtäkkiä pääsi selville. - -Kreivi huudahti katsahtaen silloin kelloa: - --- Oh, Oh. On aika lähteä. - -Sitten kääntyen maalariin hän virkkoi: - --- Me lähdemme parlamentin istuntojen avajaisiin. Vaimoni jää yksin -tänne. Tahdotteko seurata meitä; se olisi meistä erittäin hauskaa? - -Olivier vastasi kuivasti: - --- En, kiitos, teidän kamarinne ei houkuttele minua. - -Annette lähestyi silloin häntä ja ottaen iloisen ilmeensä lausui: - --- Oi, tulkaahan toki, rakas mestari! Minä olen varma siitä, että te -tulette huvittamaan meitä paljon enemmän kuin edustajat. - --- En, totisesti en. Teillä kyllä tulee olemaan hauskaa ilman -minuakin. - -Kun Annette arvasi hänet tyytymättömäksi ja harmistuneeksi, niin -pyysi hän pyytämistään, näyttääkseen herttaiselta. - --- Mutta tulkaa kuitenkin, herra maalari. Minä vakuutan teille, että -minä en voi olla ilman teitä. - -Muutamia sanoja tipahti Bertinin suusta niin voimakkaasti, ettei hän -voinut enää niitä pysähdyttää eikä lieventää niiden sävyä. - --- Pyh! Te voitte tulla toimeen ilman minua niinkuin kaikki muutkin. - -Annette huudahti vähän kummastuneena äänen sävystä: - --- Noh, mainiota! Kas nyt hän taas alkaa olla minua sinuttelematta. - -Taiteilijan huulilla karehti tuollainen närkästynyt hymyily, joka -näytti koko sielun kärsimyksen, ja nyökäyttäen hiukan päätään hän -virkkoi: - --- Täytyyhän minun kuitenkin siihen tottua ennemmin tai myöhemmin. - --- Miksi sitten? - --- Koska te menette naimisiin ja teidän miehellänne, olkoon hän -kuka tahansa, on oikeus pitää sopimattomana saada kuulla tätä -sinuttelemista minun suustani. - --- Kreivitär kiirehti sanomaan: - --- Sitten on kyllä aikaa sitä ajatella, mutta toivon, ettei Annette -mene naimisiin miehen kanssa, joka on niin herkkä pahastumaan, että -hän loukkaantuisi tästä vanhan ystävän tuttavallisuudesta. - -Kreivi huusi: - --- No, lähtekäämme! lähtekäämme! Muuten tulemme liian myöhään. - -Ja ne, joiden piti seurata häntä, nousivat, lähtivät hänen kanssaan -tavanmukaisesi puristettuaan kättä ja annettuaan lähtösuudelmat, -joita muuten herttuatar, kreivitär ja hänen tyttärensä vaihtoivat -joka kerran tavatessaan, samoin kuin joka kerran erotessaan. - -He jäivät yksin, Bertin ja kreivitär, seisomaan suljetun oven -gobeliiniverhojen taa. - --- Istukaa, ystäväni, sanoi kreivitär lempeästi. - -Mutta Bertin virkkoi melkein kiivaasti: - --- En, kiitos, minä lähden myöskin. Kreivitär kuiskasi rukoilevana: - --- Oi, miksi? - --- Siksi ettei tämä ole minun aikani, näyttää siltä. Pyydän anteeksi -teiltä, että tulin ilmoittamatta. - --- Olivier, mikä teidän on? - --- Ei mikään! Minä kadun vain, että olen häirinnyt järjestettyä -huvitilaisuutta. - -Kreivitär tarttui hänen käteensä. - --- Mitä te tarkoitatte? Sehän oli heidän lähtöhetkensä, koska he -tulevat olemaan läsnä istuntojen avajaisissa. Minä jäin. Teillä -päinvastoin on ollut aivan onnellinen ajatus tullessanne tänään, -jolloin olen yksin. Bertin virnisti. - --- Onnellinen ajatus, niin minulla on todellakin ollut onnellinen -ajatus. - -Kreivitär tarttui hänen molempiin ranteisiinsa, ja katsoen häntä -syvästi silmiin, hän kuiskasi hiljaisella äänellä: - --- Tunnustakaa minulle, että te rakastatte häntä. Bertin vapautti -kätensä, koska hän ei enää voinut hillitä kärsimättömyyttään: - --- Mutta te olette hullu tuota samaa ajatusta hokiessanne! - -Rouva de Guilleroy tarttui hänen käsivarsiinsa, ja sormet -puristettuina hänen hihoihinsa, rukoillen häntä, lausui: - --- Olivier! tunnustakaa! tunnustakaa! Tahdon mieluummin saada tietää, -minä tahdon mieluummin... Oh, te ette ymmärrä, minkälaiseksi minun -elämäni on muuttunut. - -Bertin kohautti olkapäitään: - --- Mitä minä voin siihen. Onko minun vikani, että teidän päänne menee -pyörälle! - -Kreivitär piti hänestä kiinni, veti hänet toiseen salonkiin, -taaemmaisempaan, jossa ei heitä kuultaisi. Hän laahasi Bertiniä takin -kankaasta kiinni pitäen, takertuneena häneen, läähättäen: Vietyänsä -hänet pienelle pyöreälle sohvalle saakka, hän pakotti Bertinin siihen -istuutumaan ja asettui itse hänen viereensä. - --- Olivier, ystäväni, ainoa ystäväni, rukoilen teitä, sanokaa -minulle, että rakastatte häntä. Tiedän sen, tunnen sen kaikesta, mitä -te teette, en voi sitä epäillä, menehdyn siitä, mutta tahdon tietää -sen teidän suustanne! - -Kun taiteilija vastusteli vielä, niin vaipui kreivitär polvilleen -hänen jalkojansa vasten. Hänen äänensä korisi. - --- Oh! ystäväni, ystäväni, ainoa ystäväni, onko totta, että -rakastatte häntä? - -Taiteilija huudahti, koettaessaan nostaa häntä ylös: - --- Ei ole, ei totisesti ei! Vannon teille, että ei ole totta. - -Kreivitär ojensi kätensä hänen suutaan kohti, painoi sormensa sen -eteen, sulkeakseen sen, ja sopersi: - --- Ooh, älkää valehdelko. Minä kärsin liiaksi! Sitten antaen painua -päänsä tämän miehen polville hän alkoi nyyhkyttää. - -Bertin ei nähnyt kuin hänen niskansa, suuren joukon vaaleita hiuksia, -joihin sekaantui paljon valkeita hiuksia ja hänet valtasi ääretön -sääli, ääretön tuska. - -Tarttuen täysin kourin tähän runsaaseen tukkaan hän kohotti -kreivittären voimakkaasti ylös, kääntäen itseänsä kohti kaksi -epätoivoista silmää, joista kyyneleet tipahtelivat. Ja sitten painaen -näille vedentäyttämille silmille huulensa kerta toisensa perästä hän -toisti: - --- Any! Any! rakas, rakas Anyni! - -Silloin kreivitär, koettaen hymyillä ja puhuen samallaisella -epäröivällä äänellä kuin lapset, joita suru tukehduttaa, sanoi: - --- Oh, ystäväni, sanokaa minulle ainoastaan, että te rakastatte -minuakin vielä hiukan. - -Bertin alkoi uudestaan suudella häntä! - --- Kyllä, rakastan teitä, rakas Anyni! - -Rouva de Guilleroy nousi, istuutui hänen viereensä, tarttui uudestaan -hänen käsiinsä, katseli häntä ja haastoi hellästi: - --- Olemme jo niin kauan rakastaneet toisiamme. Sen ei pitäisi näin -loppua. - -Bertin kysyi, pusertaen häntä rintaansa vasten: - --- Miksi se loppuisi? - --- Koska olen vanha ja Annette on liiaksi sen näköinen, kuin minä -olin, silloin kun te tutustuitte minuun! - -Silloin taiteilija kämmenellänsä sulki tuon valittavan suun sanoen: - --- Vieläkin! Rukoilen teitä, älkää puhuko siitä. Vannon teille, että -erehdytte! - -Kreivitär toisti: - --- Kunhan te vain rakastaisitte hiukan minuakin! - --- Bertin hoki: - --- Kyllä, rakastan teitä. Sitten he jäivät pitkäksi aikaa -äänettömiksi, istuen käsikädessä hyvin liikutettuina, hyvin -surullisina. Vihdoin kreivitär katkaisi tämän hiljaisuuden kuiskaten: - --- Oh, ne hetket, jotka minulla on enää elettävinä, eivät tule -olemaan hauskat. - --- Minä koettelen tehdä ne teille suloisiksi. - -Pari tuntia ennen hämärää pilveen vetäytyvän taivaan varjo levisi -salonkiin, hautasi heidät vähitellen syksyillan harmaaseen usvaan. - -Kello löi. - --- Me olemme jo olleet täällä hyvin kauan, virkkoi kreivitär, -teidän pitäisi lähteä, sillä voitaisiin tulla tänne, ja me emme ole -rauhallisia! - -Bertin nousi, puristi häntä poveansa vasten suudellen kuten ennen -aikaan hänen puoleksi avattua suutaan, sitten he kulkivat takaisin -molempien salonkien läpi, käsi kädessä, niinkuin aviopuolisot. - --- Hyvästi ystäväni. - --- Hyvästi, ystävättäreni! - -Ja oviverho sulkeutui hänen jälkeensä. - -Hän laskeutui portaita myöten kadulle, kääntyi Madeleinelle päin, -alkoi astella tietämättä, mitä hän teki, pyörryksissä kuin iskun -saatua, jalat heikkoina, sydän lämpimänä ja hyppien hänen rinnassaan -kuin lepattava palava riepu. Kaksi tuntia, tahi kolme ehkä neljäkin, -hän kulki kulkemistaan aivankuin henkisesti tylsänä ja niin -ruumiillisesti murtuneena, että hän jaksoi juuri, kooten viimeiset -voimanlähteensä, asettaa toisen jalan toisen eteen. Sitten hän palasi -kotiinsa miettimään. - -Siis hän rakasti tätä nuorta tyttöä! Hän ymmärsi nyt kaiken sen, mitä -hän oli tuntenut hänen läheisyydessään aina alkaen tuosta kävelystä -Monceaun puistossa, kun hän uudestaan löysi hänen suustaan äänen, -joka muistutti toista tuskin enää tunnettua, joka ennen aikaan -oli herättänyt hänen sydämensä, sitten hän käsitti kaiken tuon -huonosti sammuneen, vielä kylmenemättömän rakkauden vitkallisen, -vastustamattoman jälleen alkamisen, jota hän itsepäisesti ei tahtonut -itsellensä tunnustaa. - -Mitä hän tekisi? Mitä voi hän tehdä? Kun Annette olisi mennyt -naimisiin, niin hän koettelisi olla häntä usein näkemättä, siinä -kaikki. Sillä välin hän jatkaisi käymistä talossa, ettei epäiltäisi -mitään, ja kätkisi salaisuutensa koko maailmalta. - -Hän söi päivällistä kotonaan, mikä ei ollut tapahtunut hänelle -koskaan ennen. Sitten hän käski lämmittämään ateljeen suuren uunin, -sillä yö näytti tulevan kylmäksi. Vieläpä hän antoi sytyttää -kynttiläkruunun, aivan kuin hän olisi pelännyt pimeitä nurkkia, -ja sulkeutui huoneeseen. Mikä omituinen, syvä, ruumiillinen, -kauhean surullinen tunne puristi häntä! Hän tunsi sen kurkussaan, -rinnassaan, kaikissa veltostuneissa lihaksissaan, yhtä paljon kuin -voimattomassa sielussaan. Huoneuston seinät ahdistivat häntä; -koko hänen elämänsä liittyi niihin, hänen taiteilijanelämänsä ja -hänen miehenelämänsä. Jokainen seinälle ripustettu harjoitelma -muistutti häntä menestyksestä, jokainen huonekalu sisälsi hänelle -muiston. Mutta menestykset ja muistot, ne kuuluivat menneisyyteen. -Entä hänen elämänsä? Kuinka se tuntui hänestä lyhyeltä, tyhjältä -ja loppuunkäytetyltä. Hän oli tehnyt tauluja, vielä tauluja, -ja yhä tauluja, ja rakastanut yhtä naista. Hän muisteli niitä -haltioitumisiltoja, joita hänellä oli kohtauksen jälkeen tässä -ateljeessa. Hän oli kävellyt kokonaisia öitä, koko olemuksensa -kuumeen täyttämänä. Onnellisen rakkauden ilo, maallisen menestyksen -ilo, maineen tuottama ainoanlaatuinen huumaus olivat saaneet hänet -nauttimaan sisäisen voitonriemun unhoittumattomia hetkiä. - -Hän oli rakastanut yhtä naista ja tämä nainen oli rakastanut -häntä. Hänen kauttaan hän oli saanut sen katseen, joka paljastaa -miehelle mielenliikutusten ja hellien tunteiden salaisen maailman. -Tämä nainen oli avannut hänelle sydämensä melkein väkisin, ja -nyt hän, hänen rakastajansa, ei voinut sitä enää sulkea. Toinen -rakkaus astui, vastoin hänen tahtoansa, tästä tehdystä aukosta -sisään! taikka pikemmin sama, uusien kasvojen liiaksi kiihoittama -rakkaus, joka oli vielä kasvanut kaikella sillä voimalla, jonka -saa, vanhetessaan, rakastamisen tarve. Siis hän rakasti tätä nuorta -tyttöä! Oli turhaa enää taistella vastaan, vastustella ja kieltää, -hän rakasti tätä epätoivoisena, koska hän tiesi, ettei saisi tältä -osakseen edes sääliä, ja että tämä tulisi aina olemaan tietämätön -ihailijansa julmasta kidutuksesta ja vielä lisäksi, että toinen -menisi tytön kanssa naimisiin. Tämä ajatus ilmestyi yhä lakkaamatta, -sitä oli mahdoton karkoittaa ja hänet valtasi eläimellinen halu -ulista kiinnisidottujen koirien tavoin, sillä hän tunsi itsensä -voimattomaksi, orjuutetuksi, kahlehdituksi niinkuin ne. Tullen yhä -hermostuneemmaksi, mitä enemmän hän ajatteli, hän astuskeli yhä -pitkin askelin tuossa laajassa huoneessa, joka oli valaistu kuin -juhlaa varten. Kun hän ei voinut viimein enää sietää tämän uudestaan -auenneen haavan tuskaa, hän koetti tyynnyttää sitä, muistelemalla -entistä lempeään, hukuttaa sen loitsimalla esiin ensimmäisen ja -suuren rakkautensa. Hän meni ottamaan jäljennöksen, jonka hän ennen -muinoin oli tehnyt itseänsä varten kreivittären muotokuvasta ja -jota hän säilytti seinäkaapissa. Sitten hän asetti sen jalustalle -ja seisoen vastapäätä sitä, tarkasti sitä. Hän koetteli uudestaan -nähdä kreivittären, uudestaan löytää hänet elävänä, sellaisena kuin -hän ennen muinoin oli rakastanut tätä. Mutta aina ilmestyi Annette -kankaalle. Äiti oli hävinnyt, oli hälvennyt, antaen tilaa toisille -kasvoille, jotka olivat omituisesti sen näköiset. Nämä kasvot -olivat Annetten, hänen vähän heleänkirkkaampine hiuksineen, hänen -vallattomine tytönhymyineen, hänen ivallisine ilmeineen, ja Bertin -tunsi kyllä ruumiineen ja sieluineen kuuluvansa tälle olennolle, -niinkuin hän milloinkaan oli kuulunut tuolle toiselle, aivankuin -virrassa lipuva alus kuuluu laineelle! - -Sitten hän nousi, ja ollaksensa enää näkemättä tätä ilmestystä, hän -käänsi taulun nurin; kun hän sitten tunsi itsensä surun täyttämäksi, -niin hän meni huoneeseensa tuodakseen ateljeehen kirjoituspöytänsä -sen laatikon, jossa lepäilivät kaikki hänen rakastettunsa kirjeet. Ne -olivat siellä niinkuin vuoteessa, toinen toisensa päällä, muodostaen -korkean kasan pieniä, sieviä papereita. Hän sysäsi kätensä sinne, -koko tähän proosaan, mikä puhui heistä, tähän heidän pitkän suhteensa -kylpyammeeseen. Hän katseli tätä kapeata lauta-arkkua, jossa loikoi -tuo kasaantunut kirjekuorijoukko, jolle jokaiselle oli kirjoitettu -hänen nimensä, aina vain yksin hänen nimensä. Hän ajatteli, että -rakkaus, että kahden olennon hellä kiintyminen toisiinsa, että -kahden sydämen historia oli siinä kerrottu tuossa keltaisten -paperien virrassa, josta näkyi täplinä punaiset sinetit; ja hän -hengitti, kumartuen niiden yli, niihin suljettujen kirjeiden vanhaa -surunvoittoista tuoksua. - -Hän tahtoi lukea ne uudestaan, ja kaapaisten laatikon pohjasta hän -otti kourallisen niitä, kaikkein vanhimpia. Mikäli hän niitä avasi, -sikäli lähtivät niistä tarkat muistot, jotka myllersivät sielua. -Hän tunsi niistä monta, joita hän oli kantanut mukanaan kokonaisia -viikkoja ja hän löysi noiden pienellä käsialalla piirrettyjen rivien -keskeltä sellaisia, jotka lausuivat hänelle suloisia ajatuksia, -muinaisia, unhoittuneita tunteita. Yhtäkkiä hän tapasi sormiinsa -hienon, kirjaillun nenäliinan. Mikähän se oli? Hän haki muististaan -hetkisen, sitten se tuli hänen mieleensä. Eräänä päivänä, hänen -luonaan, oli kreivitär itkeä nyyhkyttänyt, koska hän oli hiukan -mustasukkainen, ja hän oli silloin varastanut rouvan kyynelien -kostuttaman nenäliinan, säilyttääkseen sen. - -Ah! noita surullisia muistoja! Surullisia ja ikäviä! Vaimo parka! - -Tämän laatikon pohjalta, entisyyden taustalta, kaikki nämä muistot -kohosivat kuin usva: häipyneen todellisuuden hienonhieno usva. Hän -kärsi siitä kuitenkin ja itki, nämä kirjeet nähdessään, niinkuin -itketään kuolleita, koska ne eivät enää ole olemassa. - -Mutta koko tämä entinen esiinkuohutettu rakkaus sai hehkumaan hänessä -toisen, nuoren ja uuden tulen, vastustamattoman lemmen voiman, -joka palautti hänen muistoonsa Annetten ilosta säteilevät kasvot. -Hän oli rakastanut äitiä, vapaaehtoisen orjuuden intohimoisella -kiihkolla, hän alkoi rakastaa tätä tytärtä niinkuin orja, niinkuin -vanha värisevä orja, jolle taotaan kahleita, joita hän ei enää pysty -katkomaan. - -Sen hän tunsi olentonsa pohjalla, ja se kauhistutti häntä. - -Hän koetteli ymmärtää, kuinka ja minkä vuoksi Annette niin -täydellisesti piti häntä vallassaan? Hän tunsi niin vähän tätä nuorta -tyttöä! Hän oli nuori nainen, jonka sydän ja sielu nukkuivat vielä -nuoruuden unta. - -Mutta hän, Bertin, taas oli melkein elämänsä loppupäässä! Kuinka -sitten oli tämä lapsi voinut vallata hänet muutamin hymyilyin ja -hiussuortuvin! Ah! Tämän vaaleaverisen tyttöpahasen hymyilyt ja -hiukset herättivät hänessä halun langeta polvilleen ja lyödä otsansa -maahan! - -Tietääkö sitä koskaan, miksi jonkun naisen kasvot yhtäkkiä -vaikuttavat meihin myrkyn voimalla. Tuntuu siltä, että on juonut -hänet silmillään, että hän on muodostunut meidän ajatukseksemme -ja meidän lihaksemme! Siitä on joutunut aivan päihdyksiin, aivan -mielettömäksi, elää tästä itseensä imemästään kuvasta, ja tahtoisi -siitä kuolla! - -Kuinka saakaan toisinaan kärsiä siitä julmasta ja käsittämättömästä -voimasta, joka jonkun kasvojen muodolla on miehen sydämeen! - -Olivier Bertin oli uudestaan alkanut kävellä; yö kului, hänen -uuninsa oli sammunut. Ikkunalasien läpi yön kylmä henki tuntui -huoneeseen. Silloin hän meni vuoteeseensa ja jatkoi ajattelemistaan -ja kärsimistään päivänkoittoon asti. - -Hän nousi ylös aikaiseen, tietämättä miksi, ja myöskin, mitä hän -tekisi, sillä hänen hermonsa pitivät hänet rauhattomana ja epäröivänä -niinkuin tuuliviirin. - -Koettaessaan suunnata ajatustaan muuanne, hankkia askaroimista -ruumiilleen, hän muisti, että juuri sinä päivänä muutamat klubin -jäsenet tapasivat toisensa joka viikko maurilaisessa kylvyssä, jossa -he söivät aamiaista hieromisen jälkeen. Hän pukeutui siis nopeasti, -toivoen että sauna ja suihku häntä rauhoittaisivat ja läksi ulos. - -Heti kun hän oli pistänyt jalkansa kadulle, tunsi hän kylmää ilman -värettä, tuota kaikkea vihantaa rypistävää, ensimmäisen pakkasen -kylmää, joka hävittää yhdessä ainoassa yössä kesän viimeiset -jäännökset. - -Kaikkialla pitkin bulevardia oli satanut paksulta leveitä, keltaisia -lehtiä, jotka putosivat kuivasti ja hiljaisesti kahahtaen. Niitä -putosi silminnäkemiin, toisesta päästä leveitä lehtikujia toiseen, -talojen julkisivujen väliin, aivan kuin kaikki niiden varret olisi -erotettu oksista terävällä, hienolla lasilevyllä. Viertotiet ja -käytävät olivat niiden peitossa, ne näyttivät aika-ajoittain metsän -käytäviltä talven alkaessa. Kaikki nämä kuolleet lehdet ratisivat -niille astuttaissa ja kasaantuivat toisinaan tuulen puhaltaessa -kevyiksi aalloiksi. - -Oli tuollainen vaihdepäivä, jolloin toinen vuoden aika loppuu -ja toinen alkaa, päivä, jolla on erityinen tuntu ja erityinen -surumielisyys, kuoleman surumielisyys ja uudestaan syntyvän voiman -sävy. - -Bertinin astuessa maurilaisen kylpylän kynnyksen yli sai se ajatus, -että lämpö kohta tulisi tunkeutumaan hänen ruumiiseensa, joka hänen -sinne tullessaan oli ollut kadun kylmän ilmavoiman vaikutuksen -alaisena, hänen surullisen sydämensä mielihyvästä vavahtamaan. - -Hän riisuutui sukkelasti, kiersi vyötäisilleen ohuen harsovyön, -jonka vahtimestari hänelle antoi ja hävisi pehmeäksi täytetyn oven -taa, joka hänelle avattiin. Rasittava lämmin henkäys, joka näytti -tulevan kaukaisesta liedestä, pani hänet hengittämään aivan kuin -olisi tahtonut läkähtyä kulkiessaan läpi maurilaisen pylväskäytävän, -jota valaisi kaksi itämaalaista lamppua. Sitten kähärätukkainen -neekeri, puettuna samoin kuin kylpijätkin, kiiltäväselkäinen, -voimakaslihaksinen, riensi hänen edelleen kohottaakseen oviverhoa -huoneen toisessa päässä, ja Bertin astui suureen saunaan, pyöreään, -korkeaan, hiljaiseen, melkein mystilliseen kuin temppeli. Päivänvalo -tuli ylhäältä kupukatosta ja värillisestä lasista tehdyistä -apilaanmuotoisista ikkunoista tähän suureen, kellon muotoiseen ja -liuskakivillä laskettuun saliin, jonka seiniä peitti arabialaiseen -tapaan koristetut fajanssit. - -Kaikenikäisiä miehiä, melkein alasti, kulki verkalleen vakavin -askelin, puhumatta, edestakaisin, toisia istui pienillä -marmoripenkeillä, käsivarret ristissä; toiset juttelivat hiljaisella -äänellä. - -Polttava ilma pani läähättämään heti sisäänastuttaessa. Tässä -tukehduttavan kuumassa ja koristeellisessa sirkuksenmuotoisessa -salissa, jossa lämmitettiin ihmisruumista, jossa kierteli mustia -hierojia ja kuparinvärisiä maurilaisia, oli jotakin antiikkista ja -salaperäistä. - -Ensimmäinen henkilö, jonka maalari huomasi, oli kreivi de Landa. Hän -kierteli ympäri kuin roomalainen painija, ylpeänä äärettömän suuresta -rinnastaan ja ristiinasetetuista paksuista käsivarsistaan. Hän oli -saunan kantavieras, hän luuli siellä olevansa näyttämöllä kuin -suosiota saava näyttelijä, ja hän arvosteli asiantuntijana kaikkien -Parisin vahvojen miesten kiistelyn alaista lihasrakennetta. - --- Hyvää päivää, Bertin, sanoi hän. He kättelivät; sitten Landa -jatkoi: - --- No, nyt on hyvä hikoilemisilma. - --- Niin, erinomainen. - --- Oletteko nähnyt Rocdiania. Hän on tuolla. Minä kävin ottamassa -hänet mukaani hänen vuoteelta noustessaan. Oh, katsokaas tuota -ruumiinrakennetta. - -Pieni, käyräsäärinen, ohutkäsivarsinen, laihakylkinen herra meni -ohi ja herätti näiden kahden vanhan inhimillisen voiman esikuvan -halveksivaa hymyilyä. - -Rocdiane tuli heidän luokseen huomattuaan maalarin. - -He istuutuivat pitkälle marmoripöydälle ja alkoivat jutella kuin -salongissa. Viinurit kiertelivät tarjoten juotavaa. Kuultiin -masöörien lyödä läiskyttelevän paljasta ruumista ja suihkun äkkiä -purskahtavan esiin. Veden alituinen loiske, joka läksi tämän -suuren amfiteatterin kaikista kulmista, täytti sen myöskin sateen -hiljaisella kohinalla. - -Joka hetki uusi tulokas tervehti noita kolmea ystävää taikka lähestyi -puristaakseen heidän kättään. Siellä oli lihava herttua de Hansson, -pieni ruhtinas de Pilati ja parooni Flach ja muita. Rocdiane sanoi -yhtäkkiä. - --- Kas, Farandal. - -Markiisi astui sisään kädet lanteilla, kävellen, kuten erittäin -kaunisvartaloiset miehet ainakin, sulavasti, sillä heitä ei saata -mikään hämille. - -Landa mutisi: - --- Se on gladiaattori, tuo veitikka. Rocdiane virkkoi kääntyen -Bertiniin: - --- Onko totta, että hän nai teidän ystävienne tyttären? - --- Luulen niin, sanoi maalari. - -Mutta tämä kysymys vastapäätä tätä miestä, tällä hetkellä, -tässä paikassa aiheutti Oliverin sydämessä epätoivoa ja kapinaa -synnyttävän, kauhean tärähdyksen. Se kauhu, jota hän oli tuntenut -nähdessään pikimiltään kaikki nuo tosiasiat, ilmestyi hänessä yhden -silmänräpäyksen niin hurjana, että hän jonkun hetken taisteli -itsessään valtaanpyrkivää eläimellistä halua vastaan syöksyä -markiisin kimppuun. - -Sitten hän nousi. - --- Olen väsynyt, sanoi hän, menen heti paikalla hierottavaksi. - -Arabialainen palvelija kulki ohi. - --- Ahmed, oletko vapaa? - --- Kyllä, herra Bertin. - -Hän läksi kiirein askelin välttääkseen Farandalin kädenpuristusta; -tämä tuli näet verkalleen lähemmäksi kiertäen miehestä mieheen. - -Tuskin oli hän neljännestuntia tuossa suuressa, rauhallisessa -leposalissa, jota ympäröitsi pienet komerot vuoteineen, ja jonka -keskellä oli afrikkalais-kukkalava ja suihkulähde, josta vesi tippui -tippumistaan maahan. Hänestä tuntui, kuin häntä seurattaisiin, -uhattaisiin, että markiisi tulisi tapaamaan häntä ja että hänen -pitäisi ojentaa kätensä, kohdella häntä ystävänä, vaikka hänellä -olikin halu tappaa hänet. - -Hän huomasi kohta olevansa taas bulevardilla, jota peittivät -kuolleet lehdet. Niitä ei enää putoillut, sillä pitkä sadekuuro -oli irroittanut viimeiset. Niiden muodostama punakeltainen vaippa -värähteli, liikahteli, lainehteli toiselta katukäytävältä toiselle -yltyvän tuulen voimakkaista puuskista. - -Yhtäkkiä jonkunlainen ärjyntä humahti katoille, tuo myrskynpedon -kirkaisu, joka kulkee ohi, ja samalla raivoava tuulenpuuska, joka -näytti tulevan Madeleineltä päin, syöksyi bulevardille. - -Lehdet, kaikki maahan tippuneet lehdet, näyttivät osoittavan -häntä, kohosivat hänen lähestyessään. Ne juoksivat hänen edessään, -kasaantuivat ja pyöriskelivät, kohoten kierikkamaisesti aina -katonharjoille saakka. Hän ajoi niitä kuin karjaa, kuin hullua -karjaa, joka lehahti lentoon, joka katosi paeten Parisin rajoille -päin, kohti sen ympäristön vapaata taivasta. Ja kun suuri lehti ja -tomupilvi oli häipynyt Malesherbesin kaupunginosan mäelle, jäivät -viertotiet ja katukäytävät paljaiksi, omituisen siisteiksi ja -lakaistuiksi. - -Bertin ajatteli: "Mitä minusta tulee: Mitähän minä tekisin? Mihin -minä menisin?" Ja hän palasi kotiinsa, kun ei voinut mitään keksiä. - -Sanomalehtimyymälä kiinnitti hänen huomiotaan. Hän osti lehtiä 7 -tai 8 kappaletta, toivoen löytävänsä niistä ehkä jotakin lukemista -tunniksi tai pariksi. - --- Suurustan täällä, sanoi hän palatessaan kotiin. Ja hän nousi -ateljeehensa. - -Mutta hän tunsi istuutuessaan, ettei hän voisi sinne jäädä, sillä -koko hänen ruumiissaan oli raivoavan pedon levottomuus. - -Luetut sanomalehdet eivät voineet hetkeksikään kiinnittää hänen -mieltään, ja hänen lukemansa tosiseikat jäivät hänelle vain silmiin, -siirtymättä ajatukseen. Keskellä erästä kirjoitusta, jota hän ei -koettanutkaan ymmärtää, sana Guilleroy sai hänet säpsähtämään. Oli -kysymys kamarin istunnosta, jossa kreivi oli puhunut muutamia sanoja. - -Hänen huomionsa, jonka tämä muistutus oli herättänyt, kohdistui -sitten kuuluisan tenorin Montrosén nimeen. Hänen piti antaa -joulukuun loppupuolella yksi ainoa esitys suuressa oopperassa. Tämä -tulisi olemaan, sanoi sanomalehti, suurenmoinen soitannollinen -juhlatilaisuus, sillä tenori Montrosé, joka oli jättänyt Parisin -kymmenen vuotta sitten, oli saavuttanut kaikkialla Europassa ja -Amerikassa ennenkuulumatonta menestystä. Ja häntä seuraisi muuten -kuuluisa ruotsalainen laulajatar Helsson, jota ei myöskään oltu -kuultu Parisissa viiteen vuoteen. - -Yhtäkkiä Olivierin päähän juolahti ajatus, joka näytti syntyvän -hänen sydämensä pohjasta, nimittäin valmistaa Annettelle tilaisuus -nauttia tästä näytelmästä. Sitten hän ajatteli, että kreivittären -suru asettaisi esteitä tälle aikomukselle, ja hän mietti sommitelmia -voidakseen toteuttaa sen kaikista huolimatta. Yksi ainoa oli -tarjolla. Täytyi ottaa näyttämöaitio, jossa oltiin melkein -näkymättöminä, ja jos kreivitär siitä huolimatta ei tahtoisi tulla, -toimittaa Annetten seuraksi isä ja herttuatar. Tässä tapauksessa -täytyisi tarjota tämä aitio herttuattarelle. Mutta silloin hänen -täytyisi kutsua myöskin markiisi! - -Hän epäröi ja harkitsi kauan. - -Asianlaita oli nyt kerran niin, että avioliitto oli päätetty asia, -vieläpä oli määrätty hääpäiväkin. Hän arvasi ystävättärensä kiireen -saada tämä asia päätökseen, hän ymmärsi, että mitä lähimmässä -tulevaisuudessa kreivitär antaisi tyttärensä Farandalille. Hän ei -voinut siihen mitään. Hän ei voinut sitä estää, ei muuttaa eikä -hidastuttaa tätä kauheata asiaa! Koska kerran täytyi siihen alistua, -eikö ollut parempi koettaa hillitä mieltänsä, peittää kärsimyksensä, -näyttää tyytyväiseltä, ja olla joutumatta, niinkuin äskettäin, -suuttumuksen valtaan? - --- Niin, hän kutsuisi myöskin markiisin, tyynnyttäen siten -kreivittären epäilyksiä ja säilyttäen itsellensä ystävällisen tien -nuoren perheen lähimpään tuttavapiiriin. - -Syötyään aamiaista hän käväisi oopperassa varatakseen itsellensä -verhojen taakse piiloutuvan aition. Se luvattiin hänelle. Sitten hän -riensi Guilleroylle. - -Kreivitär ilmestyi melkein hetipaikalla, ja vielä edellisen päivän -hellästä kohtauksesta kokonaan liikutettuna virkkoi: - --- Kuinka kaunista, että palasitte tänään. - -Bertin sopersi: - --- Tuon teille jotakin. - --- Mitä sitten? - --- Näyttämöaition oopperassa Hellssonin ja Montrosén ainoata esitystä -varten. - --- Ooh, ystäväni, mikä harmi! Ja minun suruni? - --- Teidän surunne on kohta neljän kuukauden vanha. - --- Vakuutan teille, etten voi. - --- Ja Annette? Ajatelkaas, että sellaista tilaisuutta ei tarjoudu -ehkä koskaan enää. - --- Kenenkä kanssa hän menisi? - --- Isänsä ja herttuattaren, jonka tulen kutsumaan. Minulla on myöskin -aikomus tarjota paikka markiisille. - -Kreivitär katsoi häntä silmien pohjaan, samalla kun mieletön halu -suudella häntä kohosi hänen huulilleen. - -Hän toisti, koska ei voinut uskoa korviaan: - --- Markiisilleko? - --- Niin kyllä. - -Ja hän suostui heti paikalla tähän asiainjärjestelyyn. - -Bertin jatkoi välinpitämättömän näköisenä: - --- Oletteko jo määränneet hääajan? - --- Hyvä Jumala, kyliä, melkein. Meillä on syitä suuresti kiirehtiä -sitä, sitä enemmän, kun se oli päätetty ennen äidin kuolemaa. Tehän -muistatte. - --- Kyllä, aivan oikein. Ja milloin ne vietetään? - --- Tammikuun alussa. Pyydän teiltä anteeksi, etten ole ilmoittanut -sitä teille aikaisemmin. - -Annette tuli sisään huoneeseen. Bertin tunsi sydämensä hyppäävän -rinnassa vieterin voimalla, ja koko se rakkaus, joka ajoi hänet -nuorta tyttöä lähestymään, katkeroitui äkkiä ja synnytti hänessä -tuon omituisen, intohimoiseni kiukun, joksi rakkaus muuttuu, kun -mustasukkaisuus sitä kiihoittaa. - --- Tuon teille jotakin, sanoi taiteilija. Annette vastasi: - --- Siis me olemme lopullisestikin alkaneet olla toisillemme "te". - -Bertinin kasvot saivat isällisen ilmeen. - --- Kuulkaahan lapseni, minä tunnen asioiden kulun ja tiedän, -mitä on tekeillä. Minä vakuutan teille, että se tulee kuitenkin -välttämättömäksi jonkun ajan kuluttua. On siis parempi heti paikalla -kuin myöhempään. - -Annette kohautti olkapäitään tyytymättömän näköisenä. - -Mutta kreivitär vaikeni, katse suunnattuna kauas ja ajatus -jännittyneenä. - -Annette kysyi: - --- Mitä te tuotte minulle? - -Bertin kertoi nyt oopperaesityksestä ja aikomuksestaan pyytää heitä -näyttämöaitioon. Nuori tyttö ihastui, ja hypäten hänen kaulaansa -pikkutytön innostuksella, suuteli häntä molemmille poskille. - -Taiteilija tunsi pyörtyvänsä, ja ymmärsi, tämän pienen raikkaasti -hengähtävän suun, kevyesti, kaksi kertaa, häntä hipaistessa, ettei -hän koskaan parantuisi tästä taudista. - -Kreivitär sanoi närkästyneenä tyttärelleen: - --- Sinähän tiedät, että isäsi odottaa sinua. - --- Kyllä, äiti, menen heti. - -Hän livisti tiehensä, lähettäen vielä lentosuukkoja sormenpäillä. - -Heti hänen lähdettyään Olivier kysyi: - --- Lähtevätkö he matkoille? - --- Kyllä, kolmeksi kuukaudeksi. Taiteilija mutisi tahtomattaan: - --- Sitä parempi! - --- Me alotamme uudestaan entisen elämämme, sanoi kreivitär. - -Hän sopersi: - --- Minä toivon sitä kernaasti. - --- Sillävälin älkää laiminlyökö minua. - --- En, ystävättäreni. - -Voimakas tunnepuuska, joka hänellä oli ollut edellisenä iltana -nähdessään kreivittären itkevän ja hänen juuri ilmaisemansa aikomus -kutsua markiisi oopperaesitykseen, antoi kreivittärelle uudestaan -hiukan toivoa. - -Se ei kestänyt kauan. Viikkoa ei ollut vielä kulunut, kun kreivitär -jo uudestaan seurasi tämän miehen kasvoilla kiduttavalla ja -mustasukkaisella tarkkaavaisuudella kaikkia hänen kärsimyksensä -vaiheita. Hän tahtoi tietää ne kaikki, koska hän itsekin kävi -kaikkien niiden kärsimysten läpi, jotka hän arvasi taiteilijankin -kokevan ja Annetten alituinen läsnäolo muistutti hänelle kaikkina -päivän hetkinä hänen ponnistuksiensa voimattomuutta. - -Kaikki masensi häntä yhtaikaa, vuodet ja suru. Hänen ennen toimelias, -taitava ja nerokas viehättelynsä, joka koko hänen elämänsä aikana oli -hankkinut hänelle voiton taistellessaan Bertinistä, oli menettänyt -tehonsa tässä yksitoikkoisessa ja aina yhtäläisessä mustassa puvussa, -joka korosti hänen kalpeuttaan ja hänen piirteittensä muuttumista, -samalla kun se teki hänen lapsensa nuoruuden häikäisevän loistavaksi. -Oli jo kaukana tuo aika -- joka oikeastaan oli niin läheinen -- -Annetten Parisiin paluun aika, jolloin hän koetteli ylpeästi hankkia -samallaisia pukuja, jotka hänelle olivat silloin eduksi. Nyt -hänellä oli hurja halu kiskaista päältään nuo kuolonvaatteet, jotka -rumensivat ja piinasivat häntä. - -Jos hän olisi voinut käyttää palvelukseensa kaikki hienot -kaunistelukeinot, jos hän olisi voinut valita hienovivahteisia -kankaita, hänen hipiänsä kanssa yhteensointuvia, jotka olisivat -antaneet hänen lakastuvalle viehätykselleen huolellisesti harkitun -voiman, yhtä kiehtovan, kuin hänen tyttärensä eloton sulo, niin olisi -hän osannut epäilemättä pysyä vielä yhä hurmaavampana. - -Hän tiesi niin hyvin, mitenkä tehokkaasti vaikuttivat kiihdyttävät -iltapuvut, pehmeät, aistilliset aamupuvut, hämilleen saattavat -kotipuvut, joita varattiin aamiaisia varten lähimpien ystävien kanssa -ja jotka suovat naiselle aina puolipäivään saakka jonkinlaisen -ylösnousun tunnun, jätetyn vuoteen ja hajuvedestä tuoksuvan -makuuhuoneen aineellisen ja lämpimän vaikutelman! - -Mutta mitä voi hän yrittää näissä hautajaisvaatteissa, tässä pakko -työläisen puvussa, joka peittäisi häntä kokonaisen vuoden. Koko -vuoden! Hän jäisi vangituksi tähän mustaan verhoon, toimettomaksi -ja voitetuksi. Yhden vuoden aikana hän tuntisi vanhenevansa -päivä päivältä, tunti tunnilta, minuutti minuutilta tässä mustan -harsovaatteen kotelossaan. Mikä hänestä tulisi, jos hänen sairas -ruumisparkansa yhä muuttumistaan muuttuisi näin hänen sielunsa -tuskien jatkuessa? - -Nämä ajatukset eivät enää jättäneet häntä, ne pilasivat häneltä -kaiken, mistä hän olisi nauttinut, ne muuttivat suruksi kaiken, mistä -hän olisi ollut iloinen, ne eivät jättäneet hänelle enää yhtään -eheätä nautintoa, ei tyytyväisyyttä eikä iloa. Lakkaamatta värähteli -hänessä tuskastunut tarve pudistaa harteiltaan tämä kurjuuden taakka, -joka häntä lannisti, sillä ilman tätä ärsyttävää ahdistusta, hän -olisi ollut niin onnellinen vielä, niin reipas ja hyvinvoipa! Hän -tunsi omaavansa eloisan ja pirteän mielen, yhä nuoren sydämen ja -olennon hehkun, joka alkaa elää, kyllästymättömän onnenhalun, vieläpä -ahnaamman kuin ennen muinoin, ja kalvavan rakkauden tarpeen. - -Ja kas nyt, kaikki se, mikä oli hyvää, kaikki mikä oli suloista, -ihanaa, runollista, mikä kaunistaa ja tekee elämämme rakkaaksi, -se hävisi hänestä, koska hän oli vanhentunut! Kaikki oli lopussa! -Hän huomasi kuitenkin itsessään vielä nuoren tytön helliä tunteita -ja nuoren naisen intohimoisia tunnepurkauksia. Ei mikään ollut -hänessä vanhentunut muu kuin hänen ruumiinsa, tuo kurja iho, tuo -luiden peite, vähitellen haalistunut ja kulunut huonekalun puuosia -verhoava verka. Tämä alituisen heikkenemisen ajatteleminen oli niin -kiintynyt häneen, että se oli tullut melkein ruumiilliseksi kivuksi. -Piintynyt päähänpisto oli synnyttänyt orvaskeden vanhenemisen -aistimuksen, jatkuvan ja tajuttavan, aivan kuin kylmän ja lämmön -aistimukset. Hän luuli todellakin tuntevansa aivan kuin epämääräistä -syyhyä, ryppyjen vitkallista kehittymistä hänen otsallaan, poskien -ja kurkun kudoksien veltostumista ja kaikkien niiden lukemattomien -pikkupiirteiden lisääntymistä, jotka rypistävät väsynyttä ihoa. -Aivan kuin hivuttavan taudin valtaan joutunut olento, jota alituinen -kutku pakottaa raapimaan itseänsä, kreivitär huomatessaan ja -pelätessään tätä kiitävän ajan hirvittävää ja hiljaista hävitystyötä -sai mieleensä vastustamattoman tarpeen todeta sen peileistä. Ne -kutsuivat häntä, ne houkuttelivat häntä, ne pakoittivat häntä -tulemaan silmät jännittyneinä näkemään, uudestaan näkemään ja -lakkaamatta uudestaan tuntemaan, koskemaan sormellaan, aivan kuin -paremmin tullaksensa vakuutetuksi asiasta, tätä vuosien aiheuttamaa -katoamatonta kulutusta. Alussa se oli vain aika-ajoittainen ajatus, -joka ilmestyi joka kerta kun hän huomasi, joko kotonaan taikka -muualla, tuon pelottavan lasin kiiltävän pinnan. Hän pysähtyi -katukäytäville katsellakseen itseänsä puotien näyteikkunoista, hän -oli kuin yhdellä kädellä kiinnitetty kaikkiin niihin lasilevyihin, -joilla kauppiaat koristavat puotien julkisivuja. Tämä tuli taudiksi, -kiduttavaksi vaivaksi. Hän kantoi taskussaan sievää, norsunluista -riisijauherasiaa, pähkinänsuuruista, jonka kannen sisäpuoleen -kätkeytyi pienenpieni peili, ja usein kävellessään hän piti sitä -kädessään ja kohotti sitä silmiinsä päin. - -Kun hän istuutui lukemaan tai kirjoittamaan gobeliinisalongissaan, -hänen ajatuksensa, jota hetkeksi oli kiinnittänyt tämä uusi -askartelu, palasi kohta takaisin tähän ahdistavaan vaivaan. Hän -taisteli vastaan, koetteli suunnata ajatuksensa muualle, saada -muita ajatuksia, jatkaa työtänsä. Se oli turhaa, tämä ärsyttävä -halu kiusasi häntä, ja kohta hänen kätensä jätti kirjan tahi kynän -ja ojentautui vastustamattomin liikkein pientä peiliä kohti, -jossa oli vanhasta hopeasta tehty varsi ja joka aina oli hänen -kirjoituspöydällään. Tuossa soikeassa ja korkokuvilla koristetussa -kehyksessä esiintyivät hänen koko kasvonsa kuin entisajan kasvot, -kuin viime vuosisadan muotokuva, kuin ennen aikaan tai muinoin -raikasvärisenä ollut pastellimaalaus, jonka aurinko oli himmentänyt. -Sitten pitkän aikaa katseltuaan itseänsä hän asetti takaisin, -väsynein liikkein, tuon pienen esineen pöydälle ja ponnisti voimiansa -ryhtyäkseen uudestaan työhön, mutta hän ei ollut lukenut kuin pari -sivua tai kirjoittanut parikymmentä riviä, kun katselemisen tarve -syntyi hänessä uudestaan voittamattomana ja kiduttavana; ja hän -ojensi uudestaan käsivartensa tarttuakseen jälleen peiliin. - -Tähän pieneen kiihoittavaan esineeseen oli hän nyt niin kiintynyt, -ettei käsi voinut enää sitä jättää, hän käytti sitä joka hetki -ottaessaan vastaan ystäviään, ja hermostui siihen määrin, että -huudahti, vihasi sitä kuin elävää olentoa käännellen sitä käsissään. - -Eräänä päivänä tuskastuneena tähän taisteluun itsensä ja tuon -lasipalasen välillä, hän heitti sen seinään, jotta se halkesi ja meni -kappaleiksi. - -Mutta jonkun ajan kuluttua hänen miehensä, joka oli korjauttanut sen, -antoi sen hänelle takaisin, kirkkaampana kuin koskaan ennen. Hänen -täytyi ottaa se, kiittää ja alistua taas säilyttämään sitä. - -Joka ilta ja joka aamu huoneeseen sulkeutuneena ollessaan hän alkoi -uudestaan tahtomattaan tätä hirvittävän ja hiljalleen tapahtuvan -hävityksen pikkumaisen tarkkaa ja kärsivällistä tutkimista. - -Nukkumaan mentyään ei hän saanut unta, sytytti kynttilän ja loikoili -silmät auki ajatellen, että unettomuudet ja murhe jouduttaisivat -parantumattomasti kiitävän ajan hirvittävää työtä. Hän kuunteli yön -äänettömyydessä kellon heilurin liikkeitä, joka näytti tikutuksellaan -lausuvan yksitoikkoista ja säännöllistä: "Se kiitää, se kiitää, -se kiitää," ja hänen sydäntänsä puristi sellainen kipu, että hän -peittäen lakanalla suunsa huokaili epätoivosta. - -Ennen aikaan hän, niinkuin kaikki ihmiset, tunsi vuosien vierivän -ja niiden tuovan mukanansa muutoksia. Niinkuin kaikki, oli hänkin -itseksensä ajatellut joka talvi joka kevät ja joka kesä: "Olen paljon -muuttunut viime vuodesta." Mutta kun hän aina oli kaunis, vaikka -tämän kauneus oli vähän erilainen, niin ei se häntä huolestuttanut. -Nyt yhtäkkiä sen sijaan, että olisi rauhallisesti todennut -vuodenaikojen vitkallisen kulun, hän oivalsi ja käsitti hetkien -kauhean nopean kiidon. Hänelle oli äkillisesti selvennyt tuo ajan -ohi livahtaminen, tuo huomaamaton hetkien häipyminen, joka saattaa -suunniltaan sitä ajatellessa, tuo loppumaton, lyhyiden, kiirehtivien -sekuntien loppumaton ohirientäminen, joka nakertaa ihmisten ruumista -ja elämää. - -Näiden onnettomien öiden jälkeen hän kyllä vaipui rauhallisempiin, -pitkiin unenhorroksiin lämpimien lakanoiden keskellä, kun hänen -kamarineitonsa aamuisin oli avannut ikkunaverhot ja sytyttänyt -tulen loimuamaan pesään. Hän pysyi väsyneenä, uneliaana, olematta -hereillä tai nukuksissa, ajatuksen horteessa, joka synnytti hänessä -vaistomaisen ja hänen käsityksensä mukaan sallimuksen määräämän -toivon, josta hankkivat valoa ja elonvoimaa viimeisiin päiviinsä -saakka ihmisten sydän ja hymyily. - -Joka aamu nyt, heti vuoteesta noustuansa, hän tunsi itsensä valtaavan -voimakkaan halun rukoilla Jumalaa, saada häneltä hiukan lievitystä ja -lohdutusta. - -Hän polvistui silloin suuren tammisen Kristuksen kuvan eteen, jonka -Olivier oli lahjoittanut ja joka oli taiteilijan sattumalta löytämä -harvinainen taideteos; huulet suljettuina, rukoillen tuolla sielun -äänellä, jolla ihminen puhuu itsellensä, hän kohotti jumalalliselle -marttyyrille tuskallisen avunpyyntönsä. Hurmaantuneena kuulluksi ja -autetuksi tulemisen tarpeesta, yksinkertaisena surussaan, niinkuin -kaikki rukoilevat uskovaiset, hän ei voinut epäillä, ettei Jumala -häntä kuulisi, ettei hän kiinnittäisi huomiota hänen pyyntöönsä ja -ettei häntä liikuttaisi hänen vaivansa. Hän ei pyytänyt Jumalaa -tekemään hänelle, mitä hän ei koskaan ollut tehnyt kenellekään, -nimittäin antamaan hänen säilyttää kuolemaansa saakka viehätyksensä, -viehkeytensä ja sulonsa, hän pyysi häneltä ainoastaan lepoa ja -lykkäysaikaa. Täytyihän hänen vanheta, täytyihän hänenkin kuolla! -Mutta miksi niin nopeasti? Naiset pysyvät kauan kauniina! Eikö Jumala -voinut hänelle suoda sen suosion, että hän olisi yksi noista? Kuinka -hyvä hän olisi silloin. Hän, joka oli kärsinyt niin paljon, jos -Jumala jättäisi hänelle vain kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi vielä sen -jäännöksen viehätysvoimaa, jota hän tarvitsi miellyttääkseen! - -Hän ei ollenkaan lausunut Jumalalle näitä asioita, vaan hän vaikeroi -ne hänelle, hänen koko olentonsa sekavasti valittaessa hänelle -vaivojaan. - -Sitten hän jälleen nousi, istuutui pukeutumispöytänsä ääreen, ja yhtä -innokkain ajatuksen ponnistuksin, kuin rukoillessa hän käsitteli -jauheita, tahtaita, liituja, huiskuja ja harjoja, jotka palauttivat -hänelle kipsimäisen kauneuden, päivän kerrassaan kestävän ja sitten -taas haihtuvan. - - - - -VI. - - -Bulevardilla soi kaikkien suussa kaksi nimeä: "Emma Helsson" ja -"Montrosé". Mitä enemmän lähestyttiin oopperaa, sitä enemmän kuultiin -niitä toistettavan. Suunnattoman suuret Morrissin patsaisiin liimatut -ilmoitukset muuten lennättivät ne ihmisten silmiin, ja illan ilmassa -väikkyi merkkitapauksen tunnelma. - -Tuo raskas rakennus, jota kutsutaan "musiikin kansallisakatemiaksi" -kyykistyneenä mustan taivaan alle, näytti sen eteen kerääntyneelle -yleisölle uhkeata ja vaaleata julkisivuansa ja pylväskäytävänsä -marmoripatsaita, joita näkymättömät sähkövalolaitteet valaisivat kuin -näyttämökoristeita. - -Torilla ratsastavat poliisit ohjasivat liikennettä, ja lukemattomia -ajoneuvoja saapui kaikista Parisin kulmista näyttäen vilahdukselta -eteenlaskettujen lasioviensa takaa heleänvärisiä pukuja ja kalpeita -päitä. - -Suljetut kuorimattaan ja avonaiset vaunut asettuivat riviin -varattuihin holvikaareihin ja pysähtyen muutamiksi hetkiksi laskivat -maahan arvaamattoman kalleisiin turkisten, höyhenien ja pitsien -reunustamiin iltaviittoihin puettuja hienoston naisia ja muita, -kallisarvoinen ruumis jumalallisesti koristettuna. - -Pitkin kuuluisia oopperan rappuja näytti tapahtuvan kuin -taikamaailman herääminen, niitä pitkin nousi lakkaamatta naisia, -puettuina kuin kuningattaret, kaula ja korvat säteillen välkähtävistä -jalokivistä, ja pitkä hame laahustaen portailla. - -Sali täyttyi aikaisin, sillä ei tahdottu menettää yhtään -ääntä kuuluisien taiteilijoiden esityksistä; ja koko laajassa -amfiteatterissa, katon komeasta kruunusta säteilevässä, loistavassa -sähkövalossa, vilisi paikalleenasettuvia ihmisiä, kohisten kuin meren -maininki, ja äänten hälinä täytti huoneen. - -Näyttämöaitiosta, jossa jo olivat herttuatar, Annette, kreivi, -markiisi, Bertin ja herra de Musadieu, ei nähty muuta kuin kulissit, -joissa ihmisiä jutteli, juoksi, huuteli: puseroon puettuja -koneenkäyttäjiä, hännystakkipukuisia herroja ja erilaisissa puvuissa -esiintyviä näyttelijöitä. Mutta suuren alaslasketun esiripun takaa -kuultiin voimakasta ihmisjoukon hälinää ja pauhua, tunnettiin, että -siellä oli paljon liikkuvia ja kovin kiihoittuneita olentoja, joiden -levottomuus näytti läpäsevän verhon levitäkseen näyttämökoristeisiin. - -Esitettäisiin "Faust". - -Musadieu kertoi juttuja tämän teoksen ensimäisestä esityksestä -Theater-Lyriquessä, silloisesta puolimenestyksestä ensimäisinä -iltoina, joita seurasi loistava riemuvoitto, ensi esitysten -näyttelijöistä, heidän tavastaan laulaa joka kappale. Annette, -puoleksi kääntyneenä häneen päin kuunteli sillä ahnaalla ja nuorella -uteliaisuudella, jolla suhtautui koko maailmaan, ja aika-ajoittain -hän loi sulhaseensa, joka muutamien päivien perästä tulisi hänen -mieheksensä, lempeä uhkuvan katseen. Hän rakasti tätä nyt niinkuin -rakastavat yksinkertaiset sydämet, se on hän rakasti markiisissa -tulevan ajan toiveitaan. Elämän ensimmäisten juhlien päihtymys ja -hehkuva onnellisenaolemisen tarve, saivat hänet vavahtamaan ilosta ja -odotuksesta. - -Ja Olivier, joka näki kaikki, joka tiesi kaikki, joka oli laskeutunut -kaikki salaisen, voimattoman ja mustasukkaisen rakkauden asteet, aina -inhimillisen kärsimyksen tulilieteen saakka, jossa ihmissydän tuntuu -palaa räiskyvän kuin liha hiilillä, seisoi aition taustassa suunnaten -kumpaankin heistä kuolemaantuomitun katseita. - -Kolme pientä iskua kuului, ja yhtäkkiä, orkesterin johtajan -naputtaessa hiljalleen jousellaan nuottitelineeseen, pysähtyivät -äkkiä kaikki liikkumiset, yskä ja mumina; sitten lyhyen ja -täydellisen hiljaisuuden jälkeen kohosivat ensimmäiset johdannon -tahdit, täyttivät salin, musiikin näkymättömin ja vastustamattomin -mysteerioin, jotka leviävät läpi ruumiiden, hurmaavat hermot ja -mielet runollisella ja aineellisella huumeella sekoittaen kirkkaaseen -ilmaan, jota hengitetään, sointuvan aallon, jota kuunnellaan. - -Olivier istui aition takatuulilla tuskallisen liikutuksen vallassa, -aivan kuin nämä soinnut olisivat koskettaneet hänen sydämensä haavoja. - -Mutta esiripun kohottua, hän nousi uudestaan seisomaan ja näki -näyttämöllä esitettävän alkemistin työhuonetta sekä tohtori Faustin -siellä mietiskelemässä. - -Jo parikymmentä kertaa hän oli kuullut tämän oopperan, jonka hän -tunsi melkein ulkoa, ja hänen tarkkaavaisuutensa jätti kohta -kappaleen sekä kiintyi saliin. Hän ei nähnyt siitä kuin pienen -nurkan sen näyttämön kehyksen takaa, joka peitti hänen aitionsa, -mutta tämä nurkka, joka ulottui aina permannolta paratiisiin, näytti -hänelle kokonaisen ryhmän yleisöä, jossa hän tunsi monta päätä. -Orkesterin läheisyydessä valkearusettisia herroja, jotka istuivat -rivissä toistensa vieressä ja näyttivät kokoelmalta tuttavallisia -kasvoja, -- maailmanmiehiä, taiteilijoita, sanomalehtimiehiä, -- -kaikkia niitä herrasmiehiä, jotka eivät koskaan olleet poissa sieltä, -mihin koko hienosto menee. Parvekeaitioissa hän nimitti itsekseen -ja merkitsi mielessään huomatut naiset. Kreivitär Lochrist, eräässä -etunäyttämöaitiossa oli todellakin ihastuttava, samalla kun vähän -kauempana muudan äsken naimisiin mennyt markiisitar d'Ebelin sai jo -kiikarit kohoamaan aitiotansa kohti. "Kaunis alku," sanoi itsekseen -Bertin. - -Kuunneltiin erittäin tarkkaavaisesti ilmeisen myötätuntoisesti tenori -Montroséta, joka lauloi valituksia elämästä. - -Olivier ajatteli: "Miten mainiota lorua! Kas tuolla on Faust, tuo -salaperäinen ja ylevä Faust, joka laulaa kauheata kaiken inhoa ja -mitättömyyttä, ja tämä ihmisjoukko kysyy itsekseen levottomasti, onko -Montrosén ääni muuttunut." -- Sitten hän kuunteli niinkuin toisetkin, -ja libreton jokapäiväisten sanojen, takaa, musiikin läpi, joka -herätti sielun pohjassa syviä sisäisiä havaintoja, hänelle selvisi -jollain tavalla, mitenkä Goethe oli kuvitellut Faustin sydämen. - -Hän oli ennen aikaan lukenut tämän runoelman, jonka hän arvosteli -hyvin kauniiksi, ilman että se häntä olisi suuresti liikuttanut, ja -nyt yhtäkkiä hän aavisti sen pohjattoman syvyyden, sillä hänestä -tuntui, että, sinä iltana, hän itse tuli Faustiksi. - -Vähän eteenpäin kumartuneena aition reunan yli Annette kuunteli hyvin -tarkkaavaisesti; ja tyytyväisyyden muminaa alkoi kuulua yleisössä, -sillä Montrosén ääni oli puhtaampi ja voimakkaampi kuin ennen! - -Bertin oli sulkenut silmänsä. Noin kuukauden ajan jo teki hän -kaikesta, mitä näki, kaikesta, mitä tunsi, kaikesta mitä kohtasi -elämässä, välittömästi jonkinlaisen lisäseikan rakkauteensa. Hän -käytti kaikki ihmiset ja itsensäkin tämän piintyneen ajatuksen -vaatimuksia tyydyttämään. Kaikki, mitä hän huomasi kaunista, -harvinaista, kaikki, mitä hän kuvitteli viehättävää, sen hän tarjosi -heti kohta mielessään pienelle ystävättärelleen, ja hänellä ei -ollut enää yhtään ajatusta, jota hän ei olisi asettanut yhteyteen -rakkautensa kanssa. - -Nyt hän kuunteli olemuksensa pohjassa Faustin valituksien kaikua; -ja kuoleman halu kohosi hänessä, halu lopettaa nämä murheensa ja -tämän loppumattoman lempensä koko kurjuus. Hän katseli Annetten -hienoa profiilia ja näki markiisi de Farandalin, joka istui hänen -takanaan, myöskin nuorta tyttöä katselevan! Hän tunsi itsensä -vanhaksi, ikälopuksi, menneeksi mieheksi! Ah! kun ei ole enää mitään -odotettavana, ei mitään toivottavana, kun ei ole edes oikeutta -kaivata, kun tuntee itsensä säädystään syrjäytetyksi, hiljaisuuteen -vetäytyneeksi, niinkuin yli-ikäinen valtionvirkamies, jonka virkaura -on päättynyt, niin miten sietämättömästi se kiduttaa ihmistä. - -Käsientaputukset alkoivat kuulua, Montrosé vietti jo riemuvoittoansa. -Ja Méphisto Labarrière ponnahti esiin maasta. - -Olivier, joka ei ollut koskaan ennen kuullut häntä tässä osassa, -tuli uudestaan tarkkaavaiseksi. Muistellessaan bassoäänistä -d'Aubinia, joka näytteli niin hyvin, sitten de Faurea, joka viehätti -erinomaisella baritonillaan, hän tuli hetkeksi aikaa hajamieliseksi. - -Mutta sitten yhtäkkiä, muudan Montrosén laulama lause -vastustamattomalla voimalla liikutti häntä sydämenpohjaan. Faust -sanoi saatanalle: - - Minä tahdon aarteen, mi sisältää kaikki, - tahdon nuoruuden. - -Ja tenori ilmestyi silkkipuserossaan, miekka kupeella, -höyhenkoristeinen poimulakki päässä, hienona, nuoren ja kauniina -oopperanäyttelijän teennäiseen tapaan. - -Äänten sorina kohosi. Näyttelijä esitti hyvin ja miellytti naisia. -Olivier sitävastoin vavahti pettymyksestä, sillä Goethen draamallisen -runoelman sydäntäsärkevä esiinloitsiminen häipyi tämän ulkonaisen -muodon vaikutuksesta. Hänellä ei ollut enää silmiensä edessä muuta -kuin taikanäytelmä, joka oli täynnä sieviä laulettuja palasia, ja -eteviä näyttelijöitä, joiden ääntä hän vain kuuli. Tuo puseroonpuettu -mies, tuo sievä juoksutusten laskettelija, joka näytteli reisiään ja -ääntään, ei häntä miellyttänyt. Se ei ollut oikea vastustamaton ja -synkkä ritari Faust, se, joka tulisi viettelemään Margareetan. - -Hän istuutui uudestaan ja tuo äsken kuulemansa lause palasi taas -hänen mieleensä: - -Tahdon aarteen, mi sisältää kaikki, tahdon nuoruuden. - -Hän mutisi sitä hampaittensa välissä, hän hyräili sitä tuskallisesti -sydämensä pohjasta ja silmät yhä kiinnitettyinä Annetten vaaleaan -niskaan, joka pisti esiin, aition neliönmuotoiseen aukkoon, hän tunsi -itsessään tämän toteutumattoman kaipuun koko katkeruuden. - -Mutta Montrosé oli juuri lopettanut ensimäisen näytöksen niin -täydellisellä taidolla, että innostus puhkesi esiin. Useampia -minuutteja kättentaputusten, jalkojentöminän ja hyvähuutojen melu -vyöryi läpi salin kuin rajuilma. Nähtiin kaikissa aitioissa naisten -taputtelevan hansikoituja käsiään, samalla kuin miehet seisoen heidän -takanansa, huusivat, osoittaen myöskin suosiotaan. - -Esirippu putosi, ja kohosi kaksi kertaa, ilman että innostus -laimeni. Kun sitten verho oli laskeutunut kolmannen kerran, -eroittaen yleisöstä näyttämön ja sisäaitiot, herttuatar ja Annette -jatkoivat vielä jonkun hetken käsiensä taputtamista, ja heitä kiitti -erikoisesti tenori, lähettäen pienen, hillityn tervehdyksen. - --- Oi, hän näki meidät, sanoi Annette. - --- Mikä ihmeteltävä taiteilija. - -Ja Bertin, joka oli kumartunut eteenpäin, näki kiihtymyksen ja -halveksimisen sekaisella tunteella suosiota saaneen näyttelijän -häviävän kulissien väliin, käyden, vähän vetkutellen, sääri -ojennettuna, käsi lanteilla, teatterisankarin vakiintuneessa -asennossa. - -Alettiin puhua hänestä. Hänen menestyksensä aiheutti yhtä paljon -melua kuin hänen kykynsä. Hän oli kulkenut kaikissa pääkaupungeissa, -naiset olivat olleet haltioituneita häneen, ja kun he edeltäpäin -tiesivät hänet vastustamattomaksi, heillä oli jo sydämentykytystä -nähdessään hänen astuvan näyttämölle. Hän näytti muuten vähän -välittävän, sanotaan, tästä tunteellisesta hourailusta ja tyytyi vain -musikaalisiin voittoihin. Musadieu kertoi hyvin peitetyin sanoin -Annetten vuoksi, tämän kauniin laulajan elämästä, ja herttuatar, joka -oli hullaantunut häneen, ymmärsi ja hyväksyi kaikki mielettömyydet, -mitä hän olisi voinut aiheuttaa, sillä niin viehättävänä, hienona, -erinomaisena ja poikkeuksellisena taiteilijana hän piti tätä -näyttelijää. Ja hän lopetti nauraen: - --- Muuten, mitenkä voi vastustaa tätä ääntä! - -Olivier suuttui ja oli katkera. Hän ei voinut käsittää, että -voitaisiin mieltyä tähän teeskentelijään, tähän ihmistyyppien -alituiseen esittämiseen, tyyppien, jommoisia ei ollenkaan ole, -tähän haaveiltujen ihmisten kuviteltuun olennoimiseen, tähän yöllä -esiintyvään ja kauniisti maalattuun puunukkeen, joka näyttelee -kaikkia osia niin monena iltana. - --- Te kadehditte häntä, sanoi herttuatar. Te maailmanmiehet, ja -taiteilijat, te olette kaikki vihoissanne näyttelijöille, koska -heillä on enemmän menestystä kuin teillä. - -Sitten kääntyen Annetteen, hän virkkoi: - --- No, pienokainen, sinä, joka vasta astut elämään ja joka katselet -tervein silmin, miten sinusta on tämä tenori? - -Annette vastasi vakuutetun näköisenä: - --- Minun mielestäni hän esiintyy erittäin hyvin. - -Kolme naputusta kuului, toisen näytöksen alkamisen merkkeinä, verho -kohosi, ja markkinoiden esitys alkoi. - -Hellssonin esitys oli suurenmoinen. Hänenkin äänensä näytti -laajentuneen entisestään ja hän tuntui käyttelevän sitä yhä -täydellisemmällä varmuudella. Hän oli todellakin tullut suureksi, -oivalliseksi ja erinomaiseksi laulajattareksi, jonka maine maailmassa -kilpaili Bismarckin ja Lessepsin maineen kanssa. - -Kun Faust syöksyi häntä kohti, kun hän lausui Margaretalle lumoavalla -äänellään nuo viehätystä uhkuvat sanat: - --- _Sallittehan, kaunis neitoseni, minun tarjota teille käsivarteni -saattaakseni teitä_. - -Ja kun vaaleanverinen ja niin sievä ja niin liikuttava Margareta -hänelle vastaa: - --- _En, hyvä herra, minä en ole neiti, enkä ole kaunis enkä minä -tarvitse saattajaa, niin koko sali joutui kuohuksiin ja vavahteli -äärettömästä mielihyvästä_. - -Esiinhuudot verhon laskeuduttua olivat kauhean voimakkaat ja Annette -paukutteli käsiään niin kauan, että Bertiniä halutti tarttua niihin -saadaksensa hänet lopettamaan. Hänen sydäntänsä kiersi nyt toinen -vaiva. Hän ei puhunut ollenkaan väliaikana, sillä hän seurasi -piintyneellä ajatuksellaan, joka oli tullut vihamieliseksi, kulissien -väliin tuota inhoittavaa laulajaa, -- joka näin kovasti kiihoitti -tätä lasta, -- aina hänen pukuhuoneeseensa saakka, jossa hän näki -tämän vetävän valkeata väriä poskilleen. - -Sitten väliverho kohosi ja "puutarhanäytös" alkoi. - -Heti paikalla levisi jonkunlainen lemmenkuume saliin, sillä ei -koskaan ollut tämä musiikki, joka ei näyttänyt olevan muuta kuin -suudelmien henkäystä, tavannut kahta tällaista tulkitsijaa. Ne eivät -olleet enää kaksi kuuluisaa näyttelijää Montrosé ja Helsson, ne oli -kaksi ihanteellisen maailman oliota, tuskin kaksi oliota, vaan kaksi -ääntä; rakastavan miehen ikuinen ääni; ja antautuvan naisen ikuinen -ääni; he huokasivat yhdessä koko inhimillisen lemmen runouden. - -Kun Faust lauloi: - -_Anna minun, anna minun katsella kasvojasi_, niin oli hänen suustaan -lähteneessä äänessä sellainen jumaloiminen, haltioitumisen ja -rukoilemisen sointu, että todellakin rakkaudenkaipuu saattoi hetkeksi -kaikki sydämet kuohumaan. - -Olivier muisteli, että hän oli itsekin hyräillyt tätä lausetta -Roncièresin puistossa linnan ikkunoiden alla. Tähän saakka hän oli -pitänyt sitä vähän jokapäiväisenä, ja nyt se tuli hänen suuhunsa kuin -viimeinen intohimon huudahdus, viimeinen rukous, viimeinen toivo ja -viimeinen armonosoitus, jota hän voi odottaa tässä elämässä. - -Sitten hän ei kuunnellut mitään, eikä kuullut enää mitään. Liian -voimakas mustasukkaisuuden puuska raateli häntä, sillä hän oli juuri -nähnyt Annetten vievän nenäliinan silmilleen. - -Hän itki! Siis hänen sydämensä heräsi, innostui, kiihtyi, hänen pieni -naisen sydämensä, joka ei tietänyt vielä mitään. Tuolla, aivan hänen -lähellään, ilman että Annette ajattelikaan häntä, nuorelle tytölle -oli äkkiä selvinnyt millä tavalla rakkaus voi myllertää ihmisolennon, -ja tämän selvenemisen ja tämän käsittämisen oli hänelle aiheuttanut -tuo kurja, laulava teeskentelijä. - -Ah! Hän ei ollut enää ollenkaan suutuksissaan markiisi de -Farandalille, tuolle tyhmyrille, joka ei ymmärtänyt mitään! Mutta -kuinka hän inhosi tuota tiukkaan trikooseen puettua miestä, joka -herätti tietoisuuden nuoren tytön sielussa. - -Häntä halutti syöksyä Annetten luo, niinkuin syöksytään kun -pillastunut hevonen on ruhjomaisillaan ihmisen, tarttua hänen -käsivarteensa, viedä pois hänet, laahata pois hänet, ja sanoa -hänelle: "Lähtekäämme pois! lähtekäämme pois! Rukoilen teitä!" - -Kuinka Annette kuunteli, kuinka hän värähteli! Ja kuinka hän, Bertin -kärsi! Hän oli jo usein kärsinyt näin, mutta ei näin julmasti. Hän -muisteli itsekseen, sillä kaikki mustasukkaiset tuskat heräävät -uudestaan aivankuin jälleen aukeavat haavat. Hän muisti nyt, että -hän Roncièresissa palatessaan hautausmaalta tunsi ensimmäisen -kerran Annetten luisuvan hänestä erilleen, ettei hänellä ollut -mitään valtaa tähän nuoreen tyttöön, riippumattomaan, kuin nuori -eläin. Mutta siellä, kun Annette kiihoitti häntä, jättäessään hänet -poimiakseen kukkia, hän tunsi erittäinkin väkivaltaista halua -pysähdyttää hänen hyppelemisensä, pidättää hänen ruumiinsa luonaan; -nyt sitävastoin pakeni häneltä Annetten sielu, niin että sitä oli -mahdoton siepata kiinni. Ah! Tätä, tätä kalvavaa ärsytystä, jota -hän oli juuri tuntenut, sitä oli hän kokenut usein, kaikissa niissä -pienissä kolhauksissa, joita ei voi tunnustaa, jotka näyttävät -tuovan lakkaamattomia ruhjevammoja rakastaville sydämille. Hän -muisteli kaikkia niitä vähäpätöisen mustasukkaisuuden kiusallisia -vaikutelmia, joita hän sai vähitellen pitkin päiviä. Joka kerran -kun Annette oli huomannut, ihaillut, rakastanut, halunnut jotakin, -oli hän, Bertin, mustasukkainen huomaamattomalla tavalla kaikelle, -mikä anasti nuoren tytön aikaa, katseita, huomiota, iloisuutta, -hämmästystä ja kiintymystä, sillä kaikki se riisti hiukan Annettea -häneltä. Hän oli ollut mustasukkainen kaikelle, mitä Annette teki -ilman häntä, kaikelle mitä hän, Bertin, ei tietänyt, mustasukkainen -hänen huvikävelylleen, hänen lukemalleen kirjallisuudelle, kaikelle, -mikä näytti miellyttävän häntä, mustasukkainen eräälle upseerille, -joka oli haavoittunut sankarina taistellessaan Afrikassa, ja -josta Pariisi puhui viikon ajan, erään hyvin ylistetyn romaanin -kirjoittajalle, tuntemattomalle runoilijalle, jota Annette ei -ollut koskaan nähnyt, mutta jonka säkeitä Musadieu lausui ääneen, -ja vihdoin kaikille ihmisille, joita ylistettiin Annetten kuullen -vieläpä aivan jokapäiväisesti, sillä, kun rakastaa jotakin naista, -ei voi kärsimättä sietää, että tämä ajatteleekaan edes toista miestä -näennäisellä mielenkiinnolla. Sydämessä on käskevä tarve olla -yksin maailmassa hänen silmiensä edessä. Tahdotaan, ettei hän näe, -ettei hän tunne, ettei hän pidä arvossa ketään muuta kuin häntä. -Heti paikalla, kun hän näyttää kääntyvän tarkastamaan jotakuta -taikka tekemään tuttavuutta jonkun miehen kanssa, syöksytään hänen -katseittensa eteen, ja jollei voi kokonaan kääntää tai suunnata niitä -toisaalle päin, niin kärsitään sielun pohjaan saakka. - -Olivier kärsi näin katsellessaan tätä laulajaa, joka näytti -levittävän lempeä oopperasaliin ja poimivan sitä sieltä, ja hän -oli vihoissaan kaikille ihmisille tämän tenorin riemuvoitosta, -naisille, jotka hän näki haltioituneina aitioissaan, miehille, noille -houkkioille, jotka ylistivät tuota itserakasta narria. - -Hänkö taiteilija! Hän kutsui itseänsä taiteilijaksi, suureksi -taiteilijaksi! Ja hänellä oli menestystä, tuolla ilveilijällä, -joka kuitenkin tulkitsi vierasta ajatusta niin, että sen tekijä ei -olisi sitä koskaan tuntenut. Ah! tämähän oli sitä maailman ihmisten -oikeudenmukaisuutta ja älyä, näiden tietämättömien ja vaateliaiden -taiteenharrastajien, joita varten työskentelevät kuolemaansa saakka -inhimillisen taiteen mestarit. Bertin näki heidän paukuttelevan -käsiään, huutavan ja hurmaantuvan, ja tuo entinen vihamielisyys, -joka oli aina kiehunut hänen, nousukkaan, ylpeän sydämen pohjassa, -äityi, tuli hurjaksi raivoksi näitä tyhmyreitä vastaan, jotka olivat -mahtavia yksin syntyperänsä ja rahansa voimalla. - -Esityksen loppuun saakka hän oli vaiti, ajatustensa raatelemana, -sitten, kun loppuinnostuksen myrsky oli laimentunut, hän tarjosi -käsivartensa herttuattarelle, samalla kun markiisi otti Annetten -käsivarren. He astuivat suuria portaita alas keskellä mies- ja -naistulvaa, jonkunlaisessa, suurenmoisessa ja verkalleen vierivässä, -paljaiden olkapäiden, uhkeiden hameiden ja mustien hännystakkipukujen -jatkuvassa vesiputouksessa. Sitten herttuatar, nuori tyttö, hänen -isänsä ja markiisi nousivat samoihin avonaisiin vaunuihin, ja Olivier -Bertin jäi yksin Musadieun kanssa oopperatorille. - -Yhtäkkiä hän tunsi sydämessään eräänlaista kiintymystä tähän -mieheen taikka pikemmin tuota luonnollista vetovoimaa, jonka huomaa -omistavansa kaukaisessa maassa kohtaamaansa maanmieheen, sillä hän -tunsi nyt itsensä yksinäiseksi tässä vieraassa, välinpitämättömässä, -meluavassa väentungoksessa, sen sijaan että hän Musadieun kanssa -vielä voi puhua Annettesta. Hän tarttui siis tämän käsipuoleen. - --- Tehän ette mene heti kotiinne, virkkoi hän. Ilma on kaunis, -kävelkäämme hiukan. - --- Mielelläni. - -He menivät Madeleinelle päin keskellä tätä yöllä vaeltavaa -ihmisjoukkoa, tuossa lyhyessä ja voimakkaassa keskiyön hälinässä, -joka kuohuttaa bulevardeja teatterinäytösten loputtua. - -Musadieulla oli päässään tuhansia asioita, kaikki hänen sen päivän -keskustelunaiheensa, jota Bertin kutsui hänen "ruokalistakseen," ja -hän päästi sanatulvansa irralleen kahdesta tai kolmesta aiheesta, -jotka häntä enimmän huvittivat. Maalari antoi hänen pauhata, -kuuntelematta häntä, kulkien yhä hänen käsikoukussaan, varmana siitä, -että kohta johtaisi hänet puhumaan Annettesta ja kulki näkemättä -mitään ympärillään rakkautensa kahlehtimana. Hän astui, tuon -mustasukkaisuuden kohtauksen uuvuttamana, joka oli murjonut häntä -kuin korkeudesta maahan putoaminen, masentuneena siitä varmuudesta, -ettei hänellä ollut enää mitään tekemistä maailmassa. - -Hän kärsisi näin yhä enemmän ja enemmän mitään odottamatta. Hän -kulkisi näin läpi tyhjien päivien, toisen toisensa perästä, katsellen -Annettea, joka eläisi kaukana, onnellisena, rakastettuna ja kai myös -itsekin epäilemättä rakastaisi. Saisiko hän ehkä rakastajan! Kenties -hänellä tulisi olemaan sellainen, niinkuin hänen äidilläänkin oli -ollut. Taiteilija tunsi itsessään niin lukuisia, niin erilaisia ja -pulmallisia kärsimyksen lähteitä, sellaisen onnettomuuksien tulvan, -niin paljon sydänsuruja, joita ei voinut välttää, hän tunsi itsensä -siihen määrin menneeksi mieheksi, siihen määrin joutuneensa tästä -lähtien kuvittelemattomaan sieluntuskaan, ettei hän voinut edellyttää -kenenkään kärsineen niin kuin hän. Hän ajatteli yhtäkkiä niiden -runoilijoiden poikamaisuutta, jotka ovat keksineet Sisyphuksen -hyödyttömän työn, Tantaluksen ainaisen janon, ja Prometheuksen -kotkan raateleman sydämen. Oh! Jos he olisivat aavistaneet, jos he -olisivat syvästi tutkineet vanhan miehen mieletöntä rakkautta nuoreen -tyttöön, kuinka he olisivat ilmaisseet sellaisen olennon kauhean ja -salaisen tuskan, jota ei voida enää rakastaa, hedelmättömän kaipuun -kidutukset, ja kauheamman kuin korppikotkan, pienet, vaaleat kasvot, -jotka repivät palasiksi vanhan sydämen. - -Musadieu puhui yhä ja Bertin keskeytti hänet mutisten melkein -tahtomattaan piintyneen päähänpistonsa valtaamana: - --- Annette oli viehättävä tänä iltana. - --- Niin, oli kyllä, suloinen... Maalari lisäsi estääksensä Musadieuta -jatkamasta katkaistua ajatustensa kulkua: - --- Hän oli sievempi kuin hänen äitinsä on koskaan ollut. - -Toinen hyväksyi hajamielisesti hokien useampia kertoja: "Kyllä, k... -kyllä... kyllä..." ilman että hänen mielensä kiintyi erityisesti -tähän uuteen ajatukseen. - -Olivier ponnisteli voimiaan saadakseen hänet siinä pysymään ja -käyttäen oveluutta, kiinnittääkseen hänet siihen eräällä Musadieun -mieliajatuksella, hän jatkoi: - --- Hänen salonkinsa tulee olemaan ensimmäisiä salonkeja Parisissa -naimisiin mentyään. - -Tämä riitti, ja tuo hieno maailmanmies, vakuutettuna siitä, että hän -oli kaunotaiteiden tarkastaja, ryhtyi taitavasti tarkastamaan sitä -asemaa, joka markiisi de Farandalilla tulisi olemaan Ranskan hienossa -seurapiirissä. - -Bertin kuunteli häntä ja oli jo näkevinään Annetten suuressa komeasti -valaistussa salongissa naisten ja miesten ympäröimänä. Tämä näky -vielä teki hänet mustasukkaiseksi. - -He kulkivat nyt Malesherbesin bulevardia. Kun he sivuuttivat -Guilleroyn talon, kohotti maalari silmänsä. Hän näki ikkunaverhojen -raosta, että huoneet olivat valaistuja. Hänessä heräsi epäluulo, että -herttuatar ja hänen veljenpoikansa olivat ehkä kutsutut juomaan kupin -teetä. Ja raivo närkästytti häntä ja aiheutti hänelle taas kovaa -kärsimystä. - -Hän kulki yhä Musadieun käsipuoleen lujasti kiinni pusertuneena, -vilkastutti toisinaan vastaväitteellään tämän mielipiteitä nuoresta -tulevasta markiisittaresta. Tämä jokapäiväinen ääni, joka puhui -tytöstä, sai hänen kuvansa väikkymään yössä heidän ympärillään. - -Kun he olivat saapuneet de Villiersin kadulle, maalarin oven eteen, -kysyi Bertin: -- Astutteko sisään? -- En kiitos, on myöhäistä, menen -nukkumaan. - --- No, tulkaa nyt puoleksi tunniksi, juttelemme vielä hiukan. - --- En. Todellakaan en. On liian myöhäistä. - -Ajatus saada jäädä yksin niiden iskujen jälkeen, joita hän oli -kestänyt, täytti Olivierin sielun kauhulla. Kun hänellä oli joku -mukanaan, niin pitäisi hän sen myöskin. - --- Tulkaahan, minä annan teidän valita harjoitelman, jonka olen -tahtonut jo kauan tarjota teille. - -Musadieu, joka tiesi, että maalarit eivät aina ole anteliaalla -tuulella, ja että lupauksia muistetaan vain hiukan aikaa, otti -tilaisuudesta vaarin. Kaunotaiteidentarkastajana hän omisti -taidekokoelman, joka oli valikoitu taitavasti. - --- Seuraan teitä, sanoi hän. - -He astuivat sisään. - -Kamaripalvelija, joka herätettiin, toi grogit; ja keskustelu -kulkea kituutti jonkun aikaa kosketellen maalausta. Bertin näytti -harjoitelmiaan pyytäen Musadieuta ottamaan sen, mikä häntä enimmän -miellyttäisi; Musadieu epäröi, sillä häntä hämmensi kaasun valo, joka -saattoi hänet erehtymään värisävyistä. Lopulta hän valitsi ryhmän -pikku tyttöjä, jotka hyppivät nuoraa katukäytävällä; ja melkein heti -paikalla hän tahtoi lähteä tiehensä vieden lahjan. - --- Minä annan sen toimittaa teille, sanoi maalari. - --- Ei, minä otan mieluummin sen mukaani ihaillakseni sitä tänä iltana -ennen maatamenoani. - -Ei mikään voinut häntä pidättää, ja Olivier Bertin tapasi itsensä -taas vielä kerran yksinään asunnossaan, tuossa muistojensa ja -tuskallisen levottomuutensa vankilassa. - -Kun palvelija astui seuraavana aamuna huoneeseen tuoden teetä -ja sanomalehden, löysi hän isäntänsä istumassa vuoteessaan niin -kalpeana, että häntä pelotti. - --- Onko herra pahoinvoipa? sanoi hän. - --- Ei se ole mitään vaarallista, vähän päänkipua. - --- Eikö herra tahdo, että menen hakemaan jotakin. - --- En. Minkälainen ilma on? - --- Sataa vettä, herra. - --- Hyvä, se riittää. - -Asetettuansa tavalliselle pienelle pöydälle teetarjottimen ja päivän -sanomalehdet, poistui palvelija. - -Olivier otti Figaron ja avasi sen. Pääkirjoitus oli nimeltään: -"Nykyaikaista maalaustaidetta". Se sisälsi intomielisen neljän tai -viiden nuoren maalarin ylistyksen, jotka olivat tosin lahjakkaita -koloristeja, mutta liiottelivat tässä suhteessa aikaansaadakseen -suurempaa vaikutusta, ja olivat esiintyvinään vallankumouksellisina -ja nerokkaina taiteenuudistajina. - -Niinkuin kaikki vanhemmat, Bertinkin oli harmissaan näitä uusia -tulokkaita vastaan, häntä ärsytti heidän pannaanjulistuksensa, hän -vastusti heidän oppejansa. Hän ryhtyi siis lukemaan tätä kirjoitusta -jo alusta alkaen vihan vallassa, josta nopeasti värähtelee -hermostunut sydän, sitten, heittäen katseensa alemmaksi hän huomasi -oman nimensä; ja nämä muutamat sanat lauseen lopussa iskivät häntä -kuin nyrkillä keskelle rintaa: "Olivier Bertinin muodista joutunut -taide..." - -Hän oli aina ollut hyvin herkkä arvostelulle ja herkkä ylistykselle, -mutta syvemmässä tietoisuudessa hän huolimatta oikeutetusta -turhamaisuudestaan, levottomuutensa vuoksi itsestään, jota hänen -epäröimisensä aina olivat lisänneet, kärsi enemmän siitä, että -hänen ansioitaan kiellettiin, kuin hän nautti siitä, että häntä -ylistettiin. Ennen aikaan kuitenkin, hänen riemuvoittojensa -aikana, ylistyssuitsutukset olivat olleet niin lukuisat, että ne -saattoivat unhoittamaan neulanpistokset. Nyt sitävastoin kun yhä -uusia taiteilijoita ja uusia ihailijoita lakkaamatta ilmaantui, -tulivat onnittelut harvinaisemmiksi ja mustaaminen syyttävämmäksi. -Hän huomasi itsensä sijoitetuksi vanhojen, lahjakkaiden maalarien -joukkoon, joita nuoret eivät ollenkaan kohdelleet mestareina; -ja kun hän oli yhtä älykäs, kuin tarkkanäköinen, niin kärsi hän -nyt vähemmistäkin salavihjauksista, yhtäpaljon kuin suorista -hyökkäyksistä. Ei koskaan kuitenkaan ollut mikään hänen -taiteilijaylpeyteensä isketty haava näin vuotanut verta. Hän jäi -istumaan läähättäen ja luki uudestaan kirjoituksen ymmärtääkseen sen -pienimmätkin vivahdukset. He olivat heitetyt romukoppaan, muutamat -hänen toverinsa ja hän, luontevasti herjattuina; ja hän nousi -mutisten itsekseen näitä sanoja, jotka jäivät hänen huulilleen: -"Olivier Bertinin muodista joutunut taide." - -Ei milloinkaan ollut tällainen surullisuus, tällainen mielenmasennus, -tällainen kaiken lopun tunne, sekä fyysillisen että henkisen -olemuksen lopun tunne, ollut syössyt häntä näin epätoivoiseen -sielunmurheeseen. Hän jäi kokonaista kaksi tuntia nojatuoliin uunin -eteen, jalat ojennettuina tulta kohti, omaamatta enää voimaa liikkua -tai tehdä mitään. Lohdutuksen saamisen tarve syntyi hänessä, tarve -saada puristaa hartaiden ystävien käsiä, nähdä uskollisia silmiä, -hankkia itsellensä sääliviä, auttavia, helliviä, ystävällisiä sanoja. -Hän lähti siis, kuten aina, kreivittären luo. - -Kun hän astui salonkiin, oli Annette yksin siellä, seisoen selkä -käännettynä oveen päin, kirjoittaen nopeasti kirjeen osotetta. -Pöydällä hänen vieressään oli avattuna Figaro. Bertin näki -sanomalehden samaan aikaan kuin nuoren tytön ja joutui suunniltaan -uskaltamatta astua eteenpäin. Oh! jos hän oli lukenut sen. Annette -kääntyi ympäri ja omissa mietteissään, kiireissään, mieli täynnä -naisen huolia, hän virkahti taiteilijalle: - --- Ah, hyvää päivää, herra maalari, suotte kai minulle anteeksi, -että jätän teidät. Minulla on ompelija tuolla ylhäällä ja se vaatii -minun läsnäoloani. Tehän ymmärrätte, ompelijatar, naimisiinmenemisen -aikoina, se on tärkeä henkilö. Mutta minä lähetän teille äitini, -joka puhelee ja keskustelee minun ompelijattareni kanssa. Jos minä -tarvitsen äitiä, niin lähetän häntä hakemaan muutamaksi minuutiksi. - -Ja hän riensi pois juosten hiukan, näyttääkseen paremmin kiirettään. - -Tämä äkillinen lähtö, ilman yhtään sydämellistä sanaa, ilman yhtään -hellää katsetta Olivierille, joka rakasti häntä niin suuresti... niin -suuresti... jätti maalarin aivan ymmälle. Hänen silmänsä pysähtyi -silloin uudestaan Figaroon ja hän ajatteli: "Hän on lukenut sen! -minua pilkataan, minut kielletään. Hän ei enään usko minuun. Minä en -ole enää mitään hänelle." - -Hän astui kaksi askelta sanomalehteä kohti, niinkuin astutaan -vihamiehen luo antaakseen sille korvapuustin. Sitten hän sanoi -itsekseen: "Ehkei hän kuitenkaan ollut lukenut sitä. Hänellä on -tänäpäivänä niin paljon muuta miettimistä, mutta siitä puhutaan -hänen läsnäollessaan tänä iltana, päivällispöydässä, ilman mitään -epäilystä, ja hänessä herätetään halu lukea sitä!" - -Itsestään syntyneellä liikkeellä, melkein harkitsematta, hän oli -ottanut lehden numeron, oli sulkenut sen, taivuttanut kokoon, ja -pujahuttanut taskuunsa varkaan vikkelyydellä. - -Kreivitär astui huoneeseen. Heti nähtyänsä Olivierin kalman kalpeat -ja vääntyneet kasvot hän arvasi, että tämä oli joutunut kärsimyksen -äärimmäisille rajoille. - -Hän riensi nopeasti hänen luokseen, koko sieluparkansa täynnä -hehkuvaa tunnetta, tuo sielu, joka myöskin oli niin raadeltu, joka -samoin kuin hänen ruumiinsakin oli niin murjottu. Painaen kätensä -hänen olkapäilleen, ja keskittäen katseensa hänen silmiensä pohjaan -hän virkkoi Bertinille: - --- Oh, kuinka te olette onneton. - -Taiteilija ei enää kieltänyt tällä kertaa. Ja kurkku vavahdellen -suonenvedon tapaisesti, hän sopersi: - --- Niin, olen... Niin, olen... Niin olen... - -Kreivitär tunsi, että taiteilija alkaisi itkeä, ja hän veti hänet -salongin synkimpään soppeen, kahdelle nojatuolille, jotka olivat -piilossa vanhasta silkistä tehdyn irtoseinän takana. Tänne he -istuutuivat tämän kirjaillun, hienon muurin taa, myöskin sateisen -päivän, harmaan varjon verhoamina. - -Kreivitär jatkoi, säälien häntä erittäin, ja itsekin tämän tuskan -kovasti liikuttamana: - --- Olivier parkani, kuinka te kärsitte! - -Hän nojasi valkean päänsä ystävättärensä olkapäähän. - --- Enemmän kuin te luulettekaan, sanoi hän. Kreivitär kuiskasi niin -surullisesti: - --- Oh! minä tiesin sen, minä olen tuntenut kaikki. Minä olen nähnyt -sen syntyvän ja kasvavan. - -Bertin vastasi, niinkuin kreivitär olisi syyttänyt häntä: - --- Ei se ole minun vikani, Any. - --- Tiedän sen hyvin... Minä en moiti teitä mistään. - -Ja hiljaa, kääntyen hiukan, kreivitär painoi suunsa Olivierin -silmään, josta hän löysi katkeran kyyneleen. - -Hän säpsähti, aivankuin hän olisi juonut epätoivon pisaran ja hoki -useita kertoja: - --- Ah! ystävä parka... ystävä parka... ystävä parka! Sitten hetken -vaiettuaan hän lisäsi: - --- Sehän on sydämiemme syy, jotka eivät ole vanhentuneet, minä tunnen -omani niin eläväksi. - -Bertin koetti puhua eikä voinut, sillä nyyhkytykset tukehduttivat -nyt häntä. Kreivitär kuunteli vasten hänen rintaansa kaikuvia -läkähdyttäviä ääniä Bertinin povessa. Sitten itsekkään rakkauden -tuskan uudestaan valtaamana, joka jo niin kauan oli häntä kalvanut, -hän sanoi sillä raatelevalla äänensävyllä, jolla todetaan kauhea -onnettomuus: - --- Jumalani! kuinka te rakastatte häntä. - -Taiteilija tunnusti vielä kerran: - --- Ah! niin, minä rakastan häntä. Kreivitär tuumi hetkisen ja jatkoi: - --- Te ette ole minua koskaan noin rakastanut, minua? - -Taiteilija ei kieltänyt ollenkaan, sillä hän eli nyt hetkeä, jolloin -sanotaan koko totuus, ja hän kuiskasi: - --- En, olin silloin liian nuori! - -Kreivitär ällistyi. - --- Liian nuori. Miksi? - --- Koska elämä oli liian suloinen. Vasta meidän iässämme rakastetaan -epätoivoisesti. - -Kreivitär kysyi: - --- Onko se, mitä te tunnette hänen läheisyydessään sen kaltaista, -mitä te tunsitte minun läheisyydessäni. - --- On ja ei ole... Ja se on kuitenkin melkein sama asia. Minä olen -rakastanut teitä, niin paljon kuin voi rakastaa naista. Häntä minä -rakastan niinkuin teitä, koska hän on juuri te; mutta tämä rakkaus on -tullut minulle joksikin vastustamattomaksi, hävittäväksi, lujemmaksi -kuin kuolema. Minä olen samassa suhteessa siihen kuin palava talo -tuleen! - -Kreivitär tunsi säälinsä laimentuvan mustasukkaisuuden puuskan -vaikutuksesta ja muuttaen äänensä lohduttavaksi hän sanoi: - --- Ystävä parkani! Muutaman päivän perästä hän on naimisissa -ja lähtee pois. Kun te ette häntä enää näe, niin te parannutte -epäilemättä. - -Taiteilija pudisti päätään. - --- Oh, minä olen vallan hukassa! - --- Mutta ette suinkaan! ette suinkaan! ette suinkaan! Kolmeen -kuukauteen te ette tule häntä näkemään. Se on riittävä. Teillehän on -riittänyt kolme kuukautta rakastuaksenne häneen, enemmän kuin minuun, -jonka te tunnette jo kaksitoista vuotta. - -Silloin Bertin rukoili häntä äärettömässä murheessaan. - --- Any, älkää hyljätkö minua! - --- Mitä voin minä tehdä, ystäväni! - --- Älkää jättäkö minua yksin. - --- Tulen teitä tervehtimään, niin usein kuin tahdotte. - --- Ei. Pitäkää minut täällä, niinpaljon kuin mahdollista. - --- Silloin te tulette olemaan hänen läheisyydessään. - --- Ja teidän. - --- Te ette saa nähdä häntä ennen hänen naimisiinmenoaan. - --- Oh! Any! - --- Tahi ainakin hyvin vähän. - --- Saanko minä jäädä tänne tänäiltana? - --- Ette, siinä tilassa, jossa olette. Teidän täytyy hakea -virkistystä, mennä klubiin, teatteriin, minne tahansa, mutta te ette -saa jäädä tänne. - --- Minä rukoilen teiltä sitä. - --- Ette, Olivier, se on mahdotonta. Ja sitäpaitsi minulla on -päivällisillä ihmisiä, joiden läsnäolo vielä kiihoittaisi teitä. - --- Herttuatar ja hänkö? - --- Niin. - --- Mutta minähän vietin eilisen illan heidän kanssaan. - --- Puhukaa vielä siitä! Ja te voitte siitä hyvin tänään! - --- Minä lupaan olla rauhallinen. - --- Ei, se on mahdotonta. - --- Siis, minä menen pois. - --- Miksi teillä on niin kiire? - --- Tarvitsen liikuntoa. - --- Niinpä niin, kävelkää paljon, kävelkää yöhön saakka, väsyttäkää -itsenne perinpohjaisesti ja sitten nukkukaa. - -Bertin oli noussut. - --- Hyvästi Any. - --- Hyvästi, rakas ystävä. Tulen huomenaamuna teitä tervehtimään. -Tahdotteko, että teen suuren varomattomuuden niinkuin ennen, että -olen syövinäni aamiaista täällä kello 12, ja että sitten syönkin -teidän luonanne kello 1.15. - --- Kyllä, tahdonpa kernaasti, te olette hyvä. - --- Se johtuu siitä, että rakastan teitä! - --- Minäkin rakastan teitä! - --- Oh, älkää puhuko enää siitä! - --- Hyvästi, Any. - --- Hyvästi, rakas ystävä. Huomiseen! - --- Hyvästi. - -Bertin suuteli hänen käsiänsä, kerta toisensa perästä, sitten hänen -ohimoitaan, sitten hänen huuliensa kulmaa. Nyt hänen silmänsä olivat -kuivat ja hänen kasvoillaan oli päättävä ilme. Juuri lähtiessään hän -tarttui kreivittäreen, sulki hänet kokonaan syliinsä ja asettaen -suunsa hänen otsalleen, hän näytti juovan, hengittävän hänestä kaiken -rakkauden, mitä tässä naisessa oli häneen. Ja hän poistui hyvin -nopeasti kääntymättä ympäri. Kun kreivitär oli yksin, vaipui hän -istuimelle ja nyyhkytti. Niin, hän olisi jäänyt siihen asemaan yöhön -saakka, ellei Annette olisi tullut häntä hakemaan. Kreivitär vastasi -hänelle, saadaksensa aikaa kuivata punaiset silmänsä: -- Minulla on -hiukkasen kirjoitettavaa, lapseni. Mene sinä takaisin, minä tulen -sinne muutaman silmänräpäyksen perästä. - -Iltaan saakka hänen piti askarrella Annetten kapioiden -hankkimishommissa. - -Herttuatar ja hänen veljenpoikansa olivat Guilleroylla -perhepäivällisillä. - -Oli juuri istuuduttu pöytään ja puhuttiin vielä eilisestä -oopperaesityksestä, kun talon isäntä astui sisään tuoden kolme -äärettömän suurta kukkakimppua. - -Rouva de Mortemain hämmästyi. - --- Hyvä Jumala, mitä se on? - -Annette huudahti: - --- Kukahan ne on lähettänyt. - -Äiti vastasi: - --- Olivier Bertin, epäilemättä. - -Hänen lähdöstään saakka kreivitär ajatteli häntä. Taiteilija oli -näyttänyt hänestä niin synkältä, niin perin surulliselta, hän näki -niin selvästi tämän onnettomuuden, josta hän ei päässyt ulos, hän -tunsi itsessään niin kovasti tämän tuskan vastavaikutuksen, hän -rakasti tätä miestä suuresti, niin hellästi, niin täydellisesti, että -hänen sydämensä oli surullisten aavistusten järkyttämä. - -Noissa kolmessa kukkakimpussa oli todellakin kolme maalarin -nimikorttia. Hän oli kirjoittanut jokaiseen lyijykynällä -kreivittären, herttuattaren ja Annetten nimet. - -Rouva de Mortemain kysyi: - --- Onko ystävänne Bertin sairas? Minusta hän näytti eilen niin -huonolta. - -Ja rouva de Guilleroy virkkoi: - --- Kyllä, hän huolestuttaa minua hiukan, vaikkei hän valitakkaan. - -Hänen miehensä lisäsi: - --- Oh! Hän tekee niinkuin mekin. Hän vanhenee. Vieläpä hän vanhenee -lujasti tähän aikaan. Minä luulen muuten, että naimattomat miehet -pikaisesti menehtyvät. Heidän luhistumisensa tapahtuu äkillisemmin -kuin toisten. Hän on todellakin paljon muuttunut. - -Kreivitär huokasi: - --- Oh! Niin kai! - -Farandal lakkasi äkkiä kuiskailemasta Annetten kanssa sanoakseen: - --- Tämänaamuisessa Figarossa oli hänelle hyvin epäedullinen kirjoitus. - -Jokainen hyökkäys, jokainen arvostelu, jokainen vihjaus, joka oli -epäedullinen Bertinin taiteilijamaineelle, saattoi kreivittären aivan -suunniltaan. - --- Oh! hän virkkoi. Bertinin arvoisten miesten ei tarvitse välittää -sellaisista törkeyksistä. - -Guilleroy hämmästyi: - --- Kas, Olivierille epäedullinen kirjoitus, mutta minä en ole sitä -lukenut. Millä sivulla? - -Markiisi ilmoitti hänelle sen. - --- Ensimmäisellä, yläpäässä, otsikolla: "Nykyaikaista -maalaustaidetta" ja edustaja lakkasi kummastelemasta: - --- Aivan oikein, minä en vaan lukenut sitä, koska oli kysymys -maalaustaiteesta. - -Hymyiltiin, sillä kaikki tiesivät, että ulkopuolella politiikkaa ja -maanviljelystä herra de Guilleroy ei ollut huvitettu paljon mistään. - -Sitten keskustelu läksi liitelemään toisiin aiheisiin, kunnes mentiin -salonkiin juomaan kahvia. - -Kreivitär ei kuullut, vastasi tuskin, kokonaan huolestuneena -siitä, mitä Olivier mahtoi tehdä. Missä hän oli? Missä oli syönyt -päivällistä! Missä hän laahasikaan tällä hetkellä parantumatonta -sydäntään! Hän tunsi nyt kirvelevää katumusta sen johdosta, että -oli päästänyt hänet menemään, ettei ollut pitänyt häntä luonaan; -ja hän arvasi hänen irtolaisena kuljeskelevan pitkin katuja, niin -surullisena, yksinäisenä paeten murheensa taakkaa. - -Aina herttuattaren ja hänen veljenpoikansa lähtöhetkeen saakka hän -ei puhunut enää mitään epämääräisten ja taikauskoisten aavistusten -ahdistamana, sitten hän meni vuoteeseensa, lepäili siinä silmät auki -pimeässä ajatellen häntä! Hyvin pitkä aika oli kulunut, kun hän kuuli -talon ovikellon soivan. Hän hätkähti, istuutui, kuunteli. Toisen -kerran väräjävä soitto kaikui yössä. - -Hän hyppäsi vuoteestaan ja painoi kaikin voimin sähkökelloa, jonka -piti herättää hänen kamarineitonsa. Sitten kynttilä kädessä hän -juoksi eteiseen. - -Oven läpi hän kysyi: - --- Kuka siellä? Tuntematon ääni vastasi: - --- Täällä olisi kirje. - --- Kirjekö? Keneltä? - --- Lääkäriltä. - --- Miltä lääkäriltä? - --- En tiedä, se koskee onnettomuustapausta. - -Enää epäröimättä kreivitär avasi oven ja näki edessään pika-ajurin -vahakangaslakki päässä. Hänellä oli kädessään paperi, jonka hän -ojensi kreivittärelle. Tämä luki: "Hyvin kiireellinen. Herra kreivi -de Guilleroy --". - -Käsiala oli tuntematon. - --- Astukaa sisään, ystäväni, sanoi kreivitär; istuutukaa, ja -odottakaa minua. - -Hänen miehensä huoneen edessä hänen sydämensä alkoi lyödä niin -kovasti, ettei hän voinut huutaa häntä nimeltä. Hän kolkutti ovea -kynttilän metallijalalla. - -Kreivi nukkui eikä kuullut. - -Silloin hän kärsimättömänä, hermostuneena potki ovea ja kuuli unisen -äänen kysyvän: - --- Kuka siellä? Mitä kello? - -Kreivitär vastasi: - --- Minähän se olen. Minulla on teille annettavana kiireellinen kirje, -jonka ajuri on tuonut, joku onnettomuus on tapahtunut. - -Kreivi sopersi vuoteen verhojen keskeltä: - --- Odottakaa, nousen. Tulen. - -Ja minuutin kuluttua hän näyttäytyi yöviitassaan. Samalla aikaa kuin -hän juoksi myös paikalle kaksi palvelijaa, jotka kellonsoitto oli -herättänyt. He olivat kauhistuneita ja aivan pyörällä, huomattuaan -ruokasalissa vieraan istuvan tuolilla. - -Kreivi oli ottanut kirjeen ja käänteli sitä sormissaan: - --- Mitähän se on? Minä en arvaa. - -Kreivitär sanoi kuumeisena: - --- Mutta lukekaahan toki! - -Kreivi repi kotelon auki, oikasi paperin, päästi -hämmästyksenhuudahduksen ja katseli sitten vaimoansa säikähtynein -silmin. - --- Hyvä Jumala, mitä on tapahtunut, kysyi kreivitär. Herra de -Guilleroy sopersi, sillä hän voi tuskin puhua, koska hänen mielensä -oli niin kovin järkytetty. - --- Oh! mikä suuri onnettomuus... Suuri onnettomuus... Bertin on -joutunut vaunujen alle. - -Kreivitär kirkasi: - --- Kuollutko! - --- Ei, ei, sanoi kreivi, katsokaa itse. - -Kreivitär tempasi hänen käsistään kirjeen, jota hän ojensi hänelle ja -luki: - - "Hyvä herra, suuri onnettomuus on tapahtunut. Ystävämme kuuluisan - taiteilijan on kaatanut kumoon omnibus, jonka pyörä kulki hänen - ruumiinsa yli. En voi vielä lausua varmaa ajatusta mahdollisista - seurauksista, sillä se voi olla vähemmän vakava, samoin kuin se - myöskin voi välittömästi tuottaa kuoleman. Herra Bertin pyytää - teitä hartaasti ja rukoilee rouva kreivitär Guilleroyta tulemaan - hänen luokseen heti. Toivon, hyvä herra, että rouva kreivitär - ja te tahdotte hyväntahtoisesti noudattaa yhteisen ystävämme - toivomusta, sillä hän voi olla lakannut elämästä ennen päivän - koittoa. - - T:ri de Rivil". - -Kreivitär tuijotti mieheensä suurin, liikkumattomin, kauhun täyttämin -silmin. Sitten hän yhtäkkiä sai aivan kuin sähköiskun, sellaisen -rohkeuden puuskan, joka tekee naiset toisinaan kauhunhetkinä mitä -uljaimmiksi olennoiksi. - -Kääntyen kamaripalvelijansa puoleen hän virkkoi: - --- Pian, tahdon pukeutua. - -Palvelija kysyi: - --- Minkä puvun tahtoo rouva kreivitär? - --- Yhdentekevä. Minkä haluatte. Kääntyen mieheensä hän virkkoi sitten: - --- Jacques, olkaa valmiina viidessä minuutissa. Palatessaan -huoneeseensa mieli kuohuksissa, hän huomasi ajurin, joka yhä odotti -ja sanoi tälle: - --- Teillähän on vaununne mukana? - --- Kyllä, rouva. - --- Se on hyvä, me käytämme sitä. - -Sitten hän juoksi huoneeseensa. - -Hurjana, hätäisin liikkein hän heitti ylleen, kiinnitti hakaset, -soljet, solmi ja sitoi miten sattui vaatteensa, sitten peilin -edessä kohotti päälaelle hiuksensa miten sormista läksi, katsellen, -ajattelematta tällä kertaa sitä, kalpeita kasvojansa ja hurjana -tuijottavia silmiään. - -Saatuaan vaipan harteilleen, hän syöksyi miehensä huoneustoon; tämä -ei ollut vielä valmiina. Kreivitär laahasi hänet mukanaan. - --- Lähtekäämme, sanoi hän, ajatelkaahan toki, hän voi kuolla. - -Kreivi, joka oli suunniltaan, seurasi häntä kompastellen, hapuroiden -jaloillaan pimeissä rapuissa, koettaen eroittaa portaita, ettei -putoaisi. - -Lyhyt matka taiteilijan asuntoon ajettiin äänettöminä. Kreivitär -vapisi niin kovasti, että hänen hampaansa kalisivat, ja hän -näki vaunun ovesta sateenverhoamien kaasulamppujen kiitävän -ohi. Katukäytävät kiilsivät, bulevardi oli autio, yö synkkä. He -huomasivat, saapuessaan perille, maalarin oven jääneen auki ja -ovenvartijan asunnon valaistuksi ja tyhjäksi. - -Portaiden yläpäässä, tohtori de Rivil, pieni, harmahtava, lyhyt, -pyöreä, hyvin siisti, hyvin kohtelias, tuli heitä vastaan. Hän -tervehti erittäin kohteliaasti kreivitärtä, sitten ojensi kätensä -kreiville. - -Kreivitär kysyi häneltä huohottaen, aivankuin portaiden nouseminen -olisi tyhjentänyt ilman hänen kurkustaan: - --- No, tohtori? - --- Niin, rouva, kreivitär, toivon, että se on vähemmän vakava, kuin -olin luullut ensi hetkellä. - -Kreivitär huudahti: - --- Eihän hän vain kuole? - --- Ei. Ainakaan en usko sitä. - --- Vastaatteko te siitä. - --- En. Minä sanon vain, että toivon tässä olevan kysymyksessä -tavallisen mahalaukun loukkauksen ilman sisäisiä vioittumia. - --- Mitä te kutsutte vioittumiksi? - --- Repeämiä. - --- Mitenkä tiedätte, ettei niitä ole? - --- Minä otaksun. - --- Ja jos niitä olisi? - --- Ooh, silloin se olisi vakavaa. - --- Ja hän voisi kuollakin? - --- Niin. - --- Hyvin nopeasti? - --- Hyvin nopeasti. Muutamassa minuutissa ja vieläpä muutamassa -sekunnissa. Mutta rauhoittukaa rouva. Olen vakuutettu siitä, että hän -on parantunut parissa viikossa. - -Kreivitär oli kuunnellut hyvin tarkkaavaisesti saadaksensa tietää -kaikki, ymmärtääkseen kaikki. Hän jatkoi: - --- Mikä repeämä voisi olla? - --- Maksarepeämä esimerkiksi. - --- Olisiko se hyvin vaarallinen? - --- Kyllä... mutta minä tulisin yllätetyksi, jos nyt ilmaantuisi jokin -muu tauti lisäksi. Menkäämme hänen luokseen. Se tekee hänelle hyvää, -sillä hän odottaa teitä kovin kärsimättömänä. - -Mitä hän ensiksi näki astuessaan huoneeseen, oli kalpea pää valkealla -pieluksella. Muutamat kynttilät ja lieden tuli valaisivat sitä, -hahmoittelivat profiilin ja tekivät varjot huomattaviksi; ja näissä -kalmankalpeissa kasvoissa kreivitär havaitsi kaksi silmää, jotka -näkivät hänen tulevan. - -Koko hänen rohkeutensa, koko hänen tarmonsa, koko hänen -päättäväisyytensä loppuivat, sillä niin paljon muistuttivat nämät -sisäänpäin painuneet ja vääntyneet kasvot kuolevan kasvoja. Tämä -mies, jonka hän oli äsken juuri nähnyt, oli muuttunut tuollaiseksi -aaveeksi! Hän mutisi huuliensa välitse: "Oh, hyvä Jumala," ja alkoi -kulkea häntä kohti kauhusta hytkähdellen. - -Bertin koetti hymyillä rauhoittaakseen häntä. Ja tämän yrityksen -aiheuttama irvistys oli peloittava. - -Kreivitär! oli aivan lähellä vuodetta, hän asetti molemmat kätensä -hiljaa Olivierin kädelle, joka oli suorana ruumiin vieressä, ja -sopersi: - --- Oh! ystävä parkani! - --- Ei se ole mitään, sanoi tämä hiljaa liikuttamatta päätään. - -Kreivitär katseli häntä nyt epätoivoissaan tästä muutoksesta. -Taiteilija oli niin kalpea, ettei hänellä näyttänyt olevan -pisaraakaan verta ihonsa alla. Hänen ontot poskensa olivat kuin -kasvojen sisäänpäin imemät, ja hänen silmänsä olivat myös niin -painuneet, kun olisi joku lanka vetänyt niitä sinne päin. - -Sairas näki hyvin ystävättärensä kauhun ja huokasi: - --- Niin, minä olen somassa tilassa nyt. - -Kreivitär sanoi yhä häneen tuijottaen: - --- Kuinka tämä tapahtui? - -Bertin teki puhuakseen suuria ponnistuksia, ja hänen kasvonsa -vavahtelivat tuon tuostakin hermostuneesta puistatuksesta. - --- Minä en katsellut ympärilleni... minä ajattelin muuta. Jotakin -vallan muuta. Oh! niin... ja muudan omnibus kaasi minut kumoon ja -kulki vatsani yli... - -Kuunnellessaan häntä kreivitär näki mielessään tapahtuman, ja sanoi -yhä jatkuvan kauhun vallassa: - --- Vuosiko teistä paljon verta? - --- Ei. Minä vain hiukan ruhjouduin ja tulin kolhituksi. - -Kreivitär kysyi: - --- Missä se tapahtui? - -Bertin vastasi aivan hiljaa: - --- Enpä tiedä liioin, se oli hyvin kaukana. - -Lääkäri vieritti nojatuolin, johon kreivitär vaipui. Kreivi jäi -seisomaan vuoteen jalkapäähään, hokien hampaittensa välistä: - --- Oh, ystävä parkani... ystävä parkani... mikä kauhea onnettomuus! - -Ja hän tunsi todellakin suurta surua, sillä hän piti paljon -Olivierista. - -Kreivitär jatkoi: - --- Mutta missä se tapahtui? - -Lääkäri vastasi: - --- Minäkään en tiedä siitä kovin paljoa, taikka pikemmin en ymmärrä -siitä mitään. Sanotaan sen tapahtuneen Gobelinien luona melkein -ulkopuolella Parisia. Ainakin ajuri, joka toi hänet takaisin, -vakuutti minulle ottaneensa hänet sen kaupunginosan apteekista, johon -hänet oli viety kello 9 illalla. - -Sitten kääntyen Olivierin puoleen hän virkkoi: - --- Onko totta, että onnettomuus tapahtui Gobelinien luona? - -Bertin sulki silmänsä, aivan kuin muistellakseen, sitte kuiskasi: - --- En tiedä? - --- Mutta mihin te menitte? - --- En muista enää. Kuljin vaan eteenpäin. - -Vaikeroiva huokaus, jota ei enää voinut pidättää, pääsi kreivittären -huulilta; sitten hetkisen huohotettuaan, jolloin häneltä muutaman -sekunnin ajan hengitys tuntui salpautuvan, hän veti nenäliinan -taskustaan, peitti sillä silmänsä ja alkoi hirveästi itkeä. - -Hän tiesi, hän arvasi! Jotakin sietämätöntä, masentavaa laskeutui -nyt juuri hänen sydämelleen: omantunnontuskat siitä, ettei ollut -säilyttänyt Olivieria luonaan, että oli ajanut hänet ulos, heittänyt -kadulle, jossa hän oli joutunut murheensa hämmentämänä näiden -ajoneuvojen alle. - -Bertin sanoi hänelle sillä soinnuttomalla äänellä, joka hänellä nyt -oli: - --- Älkää itkekö, se raatelee minua. - -Tavattomalla tahdonponnistuksella kreivitär lakkasi nyyhkyttämästä, -paljasti silmänsä, suuntasi ne häneen aivan suurina, rypistämättä -hituistakaan kasvojaan, joilla kyyneleet yhä verkalleen valuivat. - -He katselivat toisiaan liikkumattomina molemmat, kädet yhdistettyinä -vuodeliinalla. He katselivat toisiaan tietämättä enää, että siellä -oli muita ihmisiä, ja heidän katseensa siirsi sydämestä toiseen -yli-inhimillistä tunnetta. - -Heidän molempien mielessä heräsi nopeasti, mykkinä ja kaameina kaikki -heidän entiset muistonsa, koko heidän lempensä, joka myöskin oli -murskautunut, kaikki se, mitä he olivat tunteneet yhdessä, kaikki se, -mikä oli yhdistänyt ja liittänyt heitä tässä elämässä toisiinsa siinä -hurmiossa, joka heidät antoi toinen toisilleen. - -He katselivat toisiaan, ja toisilleen puhumisen tarve, tarve saada -kuulla noita tuhansia heille läheisiä ja surullisia asioita, joita -heillä oli vielä toisilleen sanottava, kohosi heidän huulilleen -vastustamatta. Kreivitär tunsi, että hänen täytyy mistä hinnasta -tahansa saada poistetuksi nuo kaksi miestä, jotka olivat hänen -takanaan, että hänen täytyi keksiä keino, juoni, ajatus, hänen, joka -oli neuvokas nainen. Ja hän alkoi ajatella silmät kiinnitettynä -Olivieriin. - -Hänen miehensä ja tohtori keskustelivat hiljaisella äänellä. Oli -kysymys siitä, miten sairasta oli hoidettava. Kääntäen päänsä sanoi -kreivitär lääkärille: - --- Oletteko tuonut vartijan? - --- En, minä pidän parempana lähettää tänne sisäoppilaan, joka voi -paremmin valvoa tilannetta. - --- Lähettäkää kumpikin. Ei koskaan voi olla liian varovainen. -Voitteko lähettää ne vielä tänä yönä, sillä ajattelen, että te ette -jää tänne aamuun saakka. - --- Niin, itse asiassa minä aijon mennä kotiin. Olen ollut täällä jo -neljästä saakka. - --- Mutta kotiin palatessanne te lähetätte vartijan ja sisäoppilaan. - --- Se on jokseenkin vaikeaa keskellä yötä, mutta tahdon kuitenkin -koettaa. - --- Täytyy. He ehken lupaavat, mutta he eivät tule. - --- Mieheni seuraa teitä ja tuo heidät, joko mielihyvällä taikka -väkisin. - --- Ettehän te voi jäädä yksin tänne, rouva. - --- Minäkö... lausui kreivitär, aivankuin huudahtaen, äänensävyllä, -joka ilmaisi uhmaa ja joka sisälsi närkästyneen vastalauseen -kaikkea hänen tahtonsa vastustamista vastaan. Sitten hän esitti, -niin määräävin sanoin, ettei niitä voinut vastustaa, tilanteen -välttämättömyyden. Täytyi tunnin kuluessa saada paikalle sisäoppilas -ja vartija kaikkien onnettomuuksien varalle. Saadaksensa ne oli -heidät otettava vuoteesta ja tuotava tänne. Hänen miehensä yksin -voi tehdä sen. Sillä aikaa jäisi hän sairaan luo, hän, jonka sekä -velvollisuus että oikeus se oli. Hän täytti yksinkertaisesti vaan -ystävättären ja vaimon tehtävän. Muuten hän tahtoi, että asia niin -järjestettiin, eikä kukaan voisi häntä kehoittaa luopumaan tästä -päätöksestä. - --- Hänen todistelunsa oli järkevä. Kaikkien täytyi myöntää se ja -päätettiin seurata sitä. - -Kreivitär oli noussut kokonaan ajatellen näiden miesten lähtöä, -haluten kiireesti tuntea heidän olevan poissa ja jäädä yksin. Nyt, -ettei tekisi mitään taitamattomuuksia heidän poissaollessaan, hän -kuunteli koettaen hyvin käsittää, säilyttää kaikki mielessään, -olla mitään unhoittamatta lääkärien huomautuksista. Maalarin -kamaripalvelija, joka seisoi hänen vieressään, kuunteli myöskin -ja hänen takanansa tämän vaimo, keittäjätär, joka oli auttanut -ensimäisiä siteitä pantaessa, osoitti päännyökkäyksin, samaten -käsittäneensä. Kun kreivitär oli toistanut äänen aivan kuin läksyn, -kaikki nämä ohjeet, hän kiirehti molempia miehiä lähtemään, toistaen -miehelleen: - --- Palatkaa vain nopeasti, palatkaa nopeasti. - --- Minä vien teidät vaunuissani, sanoi lääkäri kreiville. Se kulettaa -teidät takaisin nopeammin. Te tulette tänne ainakin tunnin kuluttua. - -Ennen lähtöä lääkäri tutki uudestaan kauan haavoittunutta, tullakseen -vakuutetuksi siitä, että hänen tilansa pysyi tyydyttävänä. - -Guilleroy epäili vielä. Hän sanoi: - --- Ettehän vain pidä varomattomana sitä, mitä teemme? - --- En. Ei ole vaaraa. Hän tarvitsee vain lepoa ja rauhaa. Rouva de -Guilleroy suvaitsee estää häntä puhumasta ja itse puhuu hänelle niin -vähän, kuin mahdollista. - -Kreivitär tuli alakuloiseksi ja virkkoi: - --- Siis ei saa puhua hänelle? - --- Oh, ei rouva. Ottakaa nojatuoli ja pysykää hänen läheisyydessään. -Hän ei tunne olevansa yksin ja voi siitä hyvin; mutta ei millään -tavalla saa rasittaa häntä, ei antamalla hänen puhua, eikä edes -ajatella. Minä tulen tänne kello 9 tienoilla aamulla. Hyvästi rouva! -Saan kunnioittaen sanoa teille jäähyväiset. - -Hän läksi tervehtien kohteliaasti, kreivin seuraamana joka hoki: - --- Älkää olko huolissanne, rakkaani. Ennenkuin tunti on lopussa, olen -takaisin ja te voitte palata kotiin. - -Heidän lähdettyään kreivitär kuuli alaoven paukahtavan kiinni, sitten -vaunujen vierivän yhä kauemmaksi kadulla. - -Palvelija ja keittäjätär olivat jääneet vielä huoneeseen, odottaen -määräyksiä. Kreivitär lähetti heidät pois: - --- Voitte poistua, sanoi hän heille, minä soitan, jos tarvitsen -jotakin. - -He läksivät myöskin pois ja kreivitär jäi yksin sairaan luo. - -Hän oli tullut aivan hänen vuoteensa lähelle, ja asettaen molemmat -kätensä tyynyn molemmille reunoille, tämän rakkaan pään molemmille -puolille, hän kumartui katsellaksensa sitä, sitten hän kysyi, niin -lähellä kasvoja, että hän näytti puhaltavan sanat hänen kasvoilleen: - --- Tekö itse heittäydyitte omnibussin alle? Bertin vastasi, koettaen -yhä hymyillä: - --- En, se syöksyi minun päälleni. - --- Se ei ole totta, te heittäydyitte. - --- En, vakuutan teille, että vaunu syöksyi päälleni. - -Jonkun hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen, näiden hetkien, jolloin -sielut näyttävät kietoutuneen katseisiin, kreivitär kuiskasi: - --- Oi, rakas, rakas, Olivierini. Ja kun ajattelen, että päästin -teidät lähtemään, etten pitänyt teitä luonani. - -Sairas vastasi vakaumuksella: - --- Se olisi kuitenkin tapahtunut minulle ennemmin tai myöhemmin. - -He katselivat toisiansa vielä koettaen nähdä salaisimmat ajatuksensa. -Bertin jatkoi: - --- En luule tästä toipuvani. Kärsin liiaksi. - -Kreivitär sopersi: - --- Te kärsitte kovin. - --- Oh, niin kovin! - -Kumartuen hiukan enemmän kreivitär hipaisi hänen otsaansa, sitten -hänen poskiansa hitain, kevyin, ja hellin suudelmin, aivan kuin hän -olisi hoidellut häntä. Hän kosketteli sairasta tuskin huuliensa -päillä ja silloin kuului heikko hengähdyksen kuiske, jonka -aikaansaavat lapset, jotka suutelevat. Ja se kesti kauan, hyvin -kauan. Sairas otti vastaan tämän suloisten ja pienten hyväilyjen -sateen, joka näytti häntä rauhoittavan, häntä virkistävän, sillä -hänen vääntyneet kasvonsa vavahtelivat vähemmän kuin sitä ennen. - -Sitten Bertin sanoi: - --- Any? - -Kreivitär lakkasi suutelemasta kuullakseen. - --- Teidän täytyy antaa minulle lupaus. - --- Lupaan teille kaikki, mitä tahdotte. - --- Jollen ole kuollut ennen päivän tuloa, vannokaa minulle tuovanne -tänne Annetten yhden kerran, ei muuta kuin yhden ainoan kerran. -Niin mielelläni haluaisin, etten kuolisi jälleennäkemättä häntä... -Ajatelkaahan että... huomenna... tähän aikaan... olen ehkä... olen -epäilemättä sulkenut silmäni ainaiseksi ja etten minä enää tule -näkemään koskaan... en teitä... enkä häntä... - -Kreivitär pysähdytti hänet, sydän raadeltuna: - --- Oh! vaietkaa... vaietkaa... kyllä, kyllä, lupaan hänet tuoda. - --- Te vannotte sen. - --- Minä vannon sen, ystäväni... - --- Mutta vaietkaa, älkää puhuko enää. Te aiheutatte minulle kauheata -tuskaa, vaietkaa... - -Kaikki sairaan piirteet kouristuivat äkkiä kokoon; sittenkun tämän -oli mennyt ohi, virkkoi hän: - --- Jos meillä ei ole enää kuin muutamia hetkiä ollaksemme yhdessä, -niin älkäämme niitä ollenkaan menettäkö, käyttäkäämme niitä -hyväksemme sanoaksemme toisillemme jäähyväiset. Olen teitä niin -suuresti rakastanut. Kreivitär huokasi: - --- Ja minä... kuinka minä yhä rakastan teitä! Sairas sanoi vielä: - --- Minulla ei ole ollut onnea, kuin vain teidän kauttanne. Ainoastaan -viimeiset päivät ovat olleet vaikeita... Se ei ole ollenkaan teidän -vikanne... Ah! Any parka! Kuinka elämä välistä on surullista ja -kuinka on vaikeata kuolla. - --- Vaietkaa, Olivier, rukoilen teiltä sitä. Sairas jatkoi -kuuntelematta häntä: - --- Olisin ollut onnellinen ihminen, jos teillä ei olisi ollut tytärtä. - --- Vaietkaa!... hyvä Jumala! vaietkaa! - -Bertin näytti pikemmin ajattelevan kuin puhuvan. - --- Ah! se, joka on keksinyt tämän elämän, ja tehnyt ihmiset, on ollut -hyvin sokea tai hyvin ilkeä. - --- Olivier, minä rukoilen teitä... jos koskaan olette rakastanut -minua, vaietkaa, älkää puhuko enää niin. - -Sairas katseli kreivitärtä, joka oli kumartunut hänen ylitsensä, niin -perin kalpeana itsekin, että hän näytti myöskin kuolevalta, ja hän -vaikeni. - -Kreivitär istuutui silloin nojatuoliin aivan vuoteen viereen, ja otti -uudestaan hänen kätensä, joka oli ojennettuna lakanalle. - --- Nyt minä kiellän teitä puhumasta, älkää liikahtako enää, ja -ajatelkaa minua, niinkuin minä ajattelen teitä. - -Ja he alkoivat uudelleen katsella toisiansa liikkumattomana, -liittyneinä toisiinsa, ruumiinsa polttavalla kosketuksella. Kreivitär -puristi pienin nykähdyksin tuota kuumeista kättä, jota hän piti, ja -sairas vastasi näihin tunteenilmauksiin sulkien hiukan sormiansa. -Jokainen näistä puristuksista puhui heille jotakin, herätti eloon -sirpaleen heidän loppunutta entisyyttään, liikahutti heidän -muistissaan heidän lempensä seisahtuneita muistoja. Jokainen niistä -oli kätketty kysymys, ja jokainen niistä oli salainen vastaus, -surullisia kysymyksiä ja surullisia vastauksia, noita vanhan -rakkauden "muistuuko mieleenne?" - -Heidän sielunsa kulkivat tässä sairauskohtauksessa, joka ehkä tulisi -olemaan viimeinen, läpi heidän rakkautensa koko historian vuodet; ja -huoneessa kuultiin vain tulen räiskettä. - -Sairas sanoi yhtäkkiä, aivan kuin havahtuen unesta, säpsähtäen -pelosta: - --- Teidän kirjeenne! - -Kreivitär kysyi: - --- Mitä? Minun kirjeenikö? - --- Olisin voinut kuolla hävittämättä niitä. - -Kreivitär huudahti: - --- Oh! yhdentekevä! Tietäähän sen, että on kuitenkin kysymys siitä. -Löydettäköön ne ja luettakoon, minä en välitä. - -Sairas vastasi: - --- Minä en tahdo. Nouskaa, avatkaa kirjoituspöytäni alalaatikko, se -suuri, siellä ne ovat kaikki, kaikki. Täytyy ottaa ne ja heittää -tuleen. - -Kreivitär ei hievahtanut ja jäi närkästyneeksi, aivankuin sairas -olisi neuvonut suorittamaan jotakin raukkamaista tekoa. - -Sairas virkkoi yhä: - --- Any, minä rukoilen teitä. Jollette tee sitä, niin te tulette -huolestuttamaan minua, hermostuttamaan ja raivostuttamaan minua. -Ajatelkaa, että ne voisivat joutua kenenkä tahansa käsiin, jonkun -notaarion, jonkun palvelijan taikka vaikkapa teidän miehenne. Minä en -tahdo sitä. - -Kreivitär nousi, epäröi vielä ja toisti: - --- Ei, se on liian kovaa, se on liian julmaa. Minusta tuntuu, että te -käskette minun polttamaan meidän sydämemme. - -Sairas rukoili, kasvot yhä tuskan vääntäminä. - -Nähdessään hänet noin kärsivänä, kreivitär alistui ja meni pöydän -luo. Avatessaan laatikon hän huomasi sen olevan reunoja myöten -täynnä kirjeitä, jotka paksuna joukkona olivat kasaantuneet toinen -toisensa päälle; ja hän tunsi kaikilla kuorilla ne kaksi osoitteen -riviä, jotka hän ennen oli niin usein kirjoittanut. Hän tunsi ne, -nuo kaksi riviä -- miehen nimi ja kadun nimi -- yhtä hyvin kuin oman -nimensä, yhtä hyvin kuin voidaan tuntea ne muutamat sanat, jotka ovat -edustaneet elämässämme kaikkea toivoa ja kaikkea onnea. Hän katseli -niitä, noita pieniä, neliönmuotoisia esineitä, jotka sisälsivät -kaikki, mitä hän oli voinut sanoa rakkaudesta, kaikki, mitä hän -oli voinut saada irti itsestään rakkautta antaakseen hänelle, -kirjoittamalla hiukan musteella valkealle paperille. - -Sairas oli koettanut kääntää päätään pieluksella nähdäkseen -kreivittären ja hän sanoi vielä kerran: - --- Polttakaa ne hyvin nopeasti. - -Silloin kreivitär otti niitä kaksi kourallista ja piti ne jonkun -hetken käsissään. Se tuntui hänestä raskaalta, tuskalliselta, sekä -elävältä että kuolleelta, sillä niin paljon oli siinä erilaisia -asioita, tällä hetkellä loppuneita, niin suloisia, tunnettuja ja -haaveiltuja. Se oli hänen sielunsa sielua, hänen sydämensä sydäntä, -hänen rakastamansa olennon sisintä ydintä, jota hän juuri piti -kädessään; ja hän muisti millä hurmiolla hän oli töherrellyt niistä -joitakuita, miten haltioituneena, miten täynnä huumaavaa halua elää, -jumaloida jotakin, ja sanoa se. Olivier toisti: - --- Polttakaa ne, polttakaa ne, Any! Molempien käsiensä liikkeellä -kreivitär heitti pesään nuo kaksi paperipakettia, jotka hajaantuivat -pudotessaan puiden päälle. Sitten hän tempasi toisia kirjeitä -kirjoituspöydän laatikosta ja heitti ne päälle, sitten vielä -toisia, nopein liikkein, kumartuen ja taas nousten ripeästi pian -lopettaakseen tämän inhoittavan tehtävän. - -Kun uuni oli täynnä ja laatikko tyhjä, jäi hän seisomaan odottaen -ja katsellen melkein tukehtunutta liekkiä, joka alkoi kiivetä -kirjekuorivuoren molemmille syrjille. Se hyökkäsi niiden kimppuun -sivuilta, kalvoi niiden kulmat, juoksi paperin reunoja pitkin, -sammui, yltyi uudestaan, suureni. Kohta oli koko valkean pyramiidin -ympärillä kirkas, voimakas tulivyö, joka täytti huoneen valolla ja -tämä valo, joka valaisi tämän seisovan naisen ja makaavan miehen, -se oli heidän palava rakkautensa, se oli heidän rakkautensa, joka -muuttui tuhkaksi. - -Kreivitär kääntyi ja tämän loimuavan liekin valossa hän huomasi -ystävänsä kumartuneena sängyssä, silmät hurjasti tuijottaen vuoteen -reunalla. - -Sairas kysyi: - --- Onko kaikki siinä? - --- Kyllä on kaikki. - -Mutta ennenkuin kreivitär palasi hänen luokseen, hän loi tähän -hävitykseen viimeisen katseen, ja paperijoukon pinnalla, joka jo -puoleksi oli palanut ja joka käpristyi ja tuli mustaksi, hän näki -virtaavan jotakin punaista. Olisi luullut, että se oli veren pisara. -Ne näyttivät tulevan itse kirjeiden sydämestä, jokaisesta kirjeestä -niinkuin haavasta, ja ne liukuivat hiljalleen liekkiä kohti jättäen -purppuraisen jäljen. - -Kreivitär tunsi sielussaan aivankuin olisi kauhistunut jotakin -yliluonnollista, ja hän peräytyi aivankuin olisi nähnyt tapettavan -jotakuta, sitten hän ymmärsi yhtäkkiä, että hän oli nähnyt vain -sinettien sulavan lakan. - -Silloin hän kääntyi uudestaan haavoittuneen puoleen ja kohottaen -hiljaisesti hänen päätään, asetti sen varovaisesti keskelle tyynyä. -Mutta sairas oli liikahtanut ja tuskat lisääntyivät. Hän läähätti -nyt, ja kasvot kovien kärsimysten kouristamina hän ei näyttänyt enää -tietävän, että hän voisi sanoa vielä jonkun sanan. Kreivitär kysyi -vihdoin: - --- Te kärsitte kovasti? Sairas ei vastannut mitään. - -Kreivitär kumartui hänen puoleensa ja asetti yhden sormen hänen -otsalleen pakoittaakseen hänen katsomaan. Bertin avasikin todella -silmänsä, mielettömän näköiset, älyttömät silmänsä. - -Kreivitär toisti kauhistuneena: - --- Onko teillä kipuja?... Olivier, vastatkaa minulle. Tahdotteko että -kutsun... tehkää ponnistus, sanokaa minulle jotakin:... - -Hän luuli kuulevansa sairaan sopertavan: - --- Tuokaa hänet... Te olette minulle vannonut. - -Sitten hän alkoi liikkua peitteen alla, ruumis alkoi kiemurrella, -kasvot kouristuneina ja vääntyneinä. - -Kreivitär hoki: - --- Olivier, hyvä Jumala! Olivier, mikä teidän on? Tahdotteko, että -kutsun... - -Sairas oli kuullut häntä tällä kertaa, sillä hän vastasi: - --- En... ei se ole mitään. - -Hän näytti todellakin rauhoittuvan, kärsivän vähemmän, vaipuvan -uudestaan jonkinlaiseen uneliaaseen tylsyyteen. Toivoen että hän -alkaisi nukkua, kreivitär istuutui uudestaan hänen vuoteensa viereen, -tarttui hänen käteensä ja odotti. Sairas ei enää liikahtanut, leuka -rinnalle painuneena, suu puoliavoinna lyhyen hengityksen vuoksi, joka -näytti raapivan hänen kurkkuansa läpikulkiessaan. Hänen sormensa vain -liikkuivat aika-ajoittain levottomina, vastoin hänen tahtoansa, ne -nytkähtelivät hiljaa, niin että kreivitär tahtoi ruveta huutamaan. -Ne eivät olleet enää noita pieniä, haluttuja puristuksia, jotka -kertoivat väsyneiden huulien sijasta kaikki heidän sydämensä surut, -ne olivat hiljentymättömiä suonenvetoja, jotka puhuivat vain ruumiin -kauheista kivuista. - -Nyt kreivitär alkoi pelätä, hirveästi pelätä, ja hurja halu mennä -pois, soittaa, kutsua ihmisiä, syntyi hänessä. Mutta hän ei -uskaltanut hievahtaa, ollakseen häiritsemättä hänen lepoaan. - -Ajoneuvojen kaukainen kolina kadulla kuului läpi seinien ja kreivitär -kuunteli, pysähtyikö pyörien rätinä oven eteen, tuliko hänen miehensä -häntä vapauttamaan, päästämään hänet vihdoin tästä surullisesta -kahdenolosta. - -Kun hän koitti vapauttaa kättänsä Olivierin kädestä, niin puristi -tämä sitä päästäen voimakkaan huokauksen! Silloin kreivitär tyytyi -odottamaan, ettei tekisi häntä levottomaksi. - -Tuli alkoi sammua liedessä kirjeiden mustan tuhkan alla. Molemmat -kynttilät olivat loppuun palaneet, jokin huonekalu narahti. - -Asunnossa oli kaikki kuin mykkää, kaikki näytti kuolleelta, paitsi -käytävässä korkea flaamilainen seinäkello, joka säännöllisesti löi -tunnin, puolentunnin, ja neljännestunnin, lauloi yössä ajan kulkua, -soittaen sitä vaihtelevin soinnuin. - -Kreivitär, joka pysyi liikkumattomana, tunsi sielussaan lisääntyvän -sietämättömän kauhun. Kamalat mielikuvat ahdistivat häntä; pelottavat -ajatukset sekottivat hänen mielensä, ja hän oli huomaavinaan, että -Olivierin sormet kylmenivät hänen sormissaan. Oliko se totta? Ei, -epäilemättä. Mistä oli sitten hänelle johtunut tämä selittämätön ja -jäätävä kosketuksen aistimus? Hän nousi, aivan kauhusta mielettömänä, -katsellakseen Bertinin kasvoja. Olivier lepäsi siinä tunteettomana, -hengettömänä, välinpitämättömänä kaikesta kurjuudesta, yhtäkkiä -ikuisen unhoituksen rauhoittamana. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Luja kuin kuolema, by Guy de Maupassant - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUJA KUIN KUOLEMA *** - -***** This file should be named 53237-8.txt or 53237-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/2/3/53237/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |