diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53090-8.txt | 8374 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53090-8.zip | bin | 170218 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8374 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..621fe79 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53090 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53090) diff --git a/old/53090-8.txt b/old/53090-8.txt deleted file mode 100644 index f60528a..0000000 --- a/old/53090-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8374 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Henrik Gabriel Porthan historiantutkijana, by -Gunnar Suolahti - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Henrik Gabriel Porthan historiantutkijana - -Author: Gunnar Suolahti - -Release Date: September 19, 2016 [EBook #53090] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HENRIK GABRIEL PORTHAN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -HENRIK GABRIEL PORTHAN HISTORIANTUTKIJANA - -Kirj. - -Gunnar Palander [Suolahti] - - -_Esitetään Suomen Aleksanterin-Yliopiston filosoofisen -tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi -historiallis-kielitieteellisessä oppisalissa 29 p. -toukokuuta 1901 klo 10 a.p._ - - - - - -Helsingissä, -Oy Weilin & Göös Ab, -1902. - - - - - - -SISÄLLYS: - -Esipuhe. - -I. - -I. Historiantutkimus Ranskassa. Kokoileminen ja "hyvä kritiikki". -Valistusajan tutkimus. -- II. Brittiläinen historiantutkimus. -- III. -Göttingenin koulu Saksassa. -- IV. Ruotsin suuruudenajan -kirjoittajista. Alkava systematiseeraavan suunnan vastustaminen. -Valistusajan tutkimus Ruotsissa. Yhteys ruotsalaisen tutkimuksen ja -Göttingenin koulun välillä. - -II. - -I. Porthanin nuoruus ja opintoaika. -- II. Porthanin opin -luonne. Hänen opettajatoimensa yliopistossa. -- III. Porthanin -kansanrunoudentutkimukset. -- IV. Isänmaallinen historiantutkimus -Suomessa. Porthanin toiminta kirjastonhoitajana, kirjaston historia. -Historialliset julkaisut Turun lehdissä. -- V. Porthanin muistopuheet. --- Hänen käyttämänsä historiallinen kirjallisuus. - -III. - -I. Porthanin matka Saksaan. -- II. Päätös palvella Suomen historiaa. -Saarnain historia. Tutkimukset suomalaisten taikatavoista -- III. -Suomalaisten alkuperä ja esihistoria. Kirjoitus pirkkalaisista. -- IV. -Porthanin kielen perustalla tekemät tutkimukset suomalaisten -esihistoriallisesta sivistystilasta. Kysymys heidän alkukodistaan. -- -V. Porthanin käsitys kielen luonteesta. Hänen suhteensa alkavan -geneetisen käsityksen edustajiin. -- Hänen suomalaisten heimokansoja -koskevat kirjoituksensa. - -IV. - -I. Historiallinen tutkimus Turussa ja maaseudulla. Lähteitten -hankkiminen. -- II. Juustenin kronikassa julkaistut lähteet. -- III. -Juustenin kronikassa käytetty kirjallisuus. Juustenin kronikan laatu. --- IV. Slaavilaisten kansain historian perustaminen. Sylloge -Monumentorum. - -V. - -I. Porthanin Suomen uudempaa historiaa käsittelevät kirjoitukset. -- -II. Hänen erikoisjulkaisunsa Suomen keskiajasta. -- III. Naapurimaitten -historiaa koskettelevat tutkimukset. Aije kirjoittaa Suomen historian -esitys. - -Viiteselitykset. - - - - -ESIPUHE. - - -Aine, jonka olen valinnut nyt ilmestyvän esitykseni aiheeksi, ei ole -kirjallisuudessamme kokonaan uusi eikä tuntematon. Se liittyy nimittäin -vanhempiin julkaisuihin, jotka ovat pyrkineet selittämään Porthanin -elämäntyötä milloin miltäkin puolen. Sitä ovat kosketelleet useat -kirjallisuutemme suurmiehet lausuessaan muistosanojaan henkilöstä, -jolle tämäkin esitys on omistettu. Sitä on käsitelty myöskin parissa -yleisempää kirjallishistoriallista laatua olevassa teoksessa. Nämät -teokset ovat olleet edellytyksenä tutkimukselleni, ne täydentävät sitä -muutamissa kohdissa ja niiden ilmoituksia olen käyttänyt hyväkseni aina -erityisesti niihin vetoamatta. Mainitsen tässä vain Tengströmin ja -Franzénin muistokirjoitukset, Reinin elämäkerrallisen kuvauksen sekä -Schybergsonin esityksen sarjassa "Åbo Universitets lärdomshistoria". - -Kun syksyllä vuonna 1898 aineeseeni ryhdyin, ajattelin kyllä ensi -sijassa sen metoodin yksityiskohtaista esitystä, jota Porthan on -tutkimuksissaan käyttänyt. Tähän suuntaan neuvoi minua myöskin prof. -Lamprecht Leipzigissä, jonka kanssa samoihin aikoihin keskustelin -aineestani. Työni kuluessa huomasin kuitenkin, että tuollainen -menettelytapa, vaikka kyllä tarpeen vaatima, ei sellaisenaan ollut -yksipuolisuutta vailla. Huomasin, että se oli mahdollinen vasta sitten, -kun olin tarkemmin käsitellyt Porthanin tutkimustoimintaa hänen -elämäkertansa yhteydessä, pitämällä silmällä sen ajan muita -samansuuntaisia tutkimusharrastuksia. Tällainen menettely näet vasta -antaisi varman pohjan, jolta saattoi seikkaperäisesti seurata tutkijan -yksityiskohtaista tutkimustapaa. - -Jatkoin työtäni tähän suuntaan. Porthanin kirjevaihto osaksi -painettuna, osaksi taas juuri kätköstään otettuna, oli erinomaisena -apuna. Myöskin Upsalan ja Tukholman kirjekokoelmat tarjosivat -tarvittavia aineksia. - -Näiden tutkimusten tuloksena on etupäässä teokseni nyt ilmestyvä ensi -osa. Sen ensimäinen, johdantona oleva kappale on aijottu liittymään -koko seuraavaan esitykseen, ehkäpä vielä lähemmin vastailmestyvään -metoodin kuvaukseen. Sitä ei sentähden ole pidettävä minään -kokonaisuutena sellaisenaan, vaan ainoastaan varsinaisen aineen -taustana ja siltä kannalta tahtoisin sen arvosteltavaksi. - -Siinä vielä vähemmin kuin aina muussakaan esityksessäni olen voinut -vedota käyttämääni kirjallisuuteen. Useat teokset ovat vaikuttaneet -käsitykseeni, vaikka lopullisessa esityksessä siitä ei selvempiä -merkkejä huomaa enkä kovin lyhyen esitystavan tähden ole voinut niihin -viitata. Olen kuitenkin koettanut valikoida kuvaavimmat kohdat -lähteistä ja viitata tärkeimpiin niistä. - -Lopuksi käytän tilaisuutta lausuakseni kiitollisuuteni opettajalleni -prof. _J.B. Danielsonille_ siitä ohjauksesta ja opetuksesta, jota hän -koko sinä aikana, jonka olen tutkimuksiini käyttänyt, alttiisti on -minulle antanut, tehden siten minulle mahdolliseksi tutkimukseni -julkaisemisen. Vielä on minun kiittäminen avustuksesta ystävääni -fil.kand. _Ilmari Lehtosta_ ja veljeäni ylioppilas _Eino Palanderia._ - -Helsingissä 14 p. toukok. 1901. - -_Gunnar Palander_. - - - - - -I. - -Piirteitä historiantutkimuksesta Europassa 18. vuosisadan alulla ja -keskivaiheilla. - - - - -I. - - -Ranskassa,[1] kuten muissakin Europan sivistysmaissa, olivat -humanistisen ajan henkiset virtaukset aiheuttaneet vilkkaan -tieteellisen tutkimuksen, joka historiankin alalla ilmeni. Ajan monissa -riitakysymyksissä käytettiin historiallisia tapahtumia tukemaan -kirjoittajan ja hänen puolueensa mielipiteitä ja lempiajatuksia, -olivatpa ne sitten valtiollisia, uskonnollisia tahi moraalisia. -Historiallisen kritiikin tehtävänä oli valita, selitellä ja järjestää -aineksensa niin, että ne kelpasivat todistamaan noita erilaisia oppeja -ja oppijärjestelmiä. Se perustui useilla tutkijoilla laajaan oppiin, -muistitietoon, joka käsitti hyvin suuria ja erilaisia opinaloja. - -Tällaisena pysyi kritiikki 16. vuosisadalla. Seuraavalla eli 17. -vuosisadalla historiallinen tutkimus menetti piankin rohkean, vilkkaan -leimansa, sillä henkiset liikkeet, jotka sen olivat muodostaneet, -talttuivat ja tutkimus joutui lähimpään yhteyteen Ranskan valtion ja -kirkon kanssa. Kritiikki oli edelleenkin oppinutta kritiikkiä. Koottiin -joukottain aineksia, verrattiin, soviteltiin ja yhdisteltiin niitä -keskenään. Selitykset olivat vielä hyvinkin mielivaltaisia ja -perustuivat arveluihin, joita tehtiin joukottain ja ilman tarkempia -tutkimuksia. Mutta näin syntyi laaja, joskin toistaiseksi epävarma ja -tarkemmin järjestelemätön ainesvarasto ja muodostui tieteellisiä -kysymyksiä eli tehtäviä tulevaa ratkaisua varten. Lähteitä julkaistiin -yhtämittaa ja tässä toimessa tarvittava kriitillinen toiminta -vakaannutti vähitellen käytännöllistä menettelytapaa tutkimuksessa. - -Kuuluisaksi on tullut etenkin benediktiinein toiminta tällä alalla. -Kritiikki tuli heidän teoksissaan yhä tarkemmaksi ja varovammaksi. -Punnittiin syitä ja vastasyitä, koetettiin katsoa asioita monelta eri -kannalta ja viivyteltiin kauvan lopullista arvostelua tutkittavista -kysymyksistä. "Pidin tärkeänä maltin yhdistämisen uutteruuteen" -- -lausui tunnettu benediktiinitutkija Mabillon -- "arvellen että kuten -siveyden ja yhteiskunnan alalla, niin on tieteissäkin erittäinkin -sellaisissa, jotka eivät ole täydelleen tunnettuja, kaikki -määritteleminen vaarallista: sentähden että varomattomista -määrityksistä helposti erehtyvät ne, jotka eivät tunne täydelleen noita -asioita. Siksipä olen koettanut olla hidas ja varova vakuuttaessani -sitä, mitä olen huomannut; hyljätessäni taas säästävämpi ja -tunnokkaampi".[2] Vanhaa traditioonia kohdeltiin suurella -kunnioituksella ja koetettiin sitä ennen kaikkea oppia käsittämään ja -kuitenkin osattiin samalla käyttää tarkkaa kritiikkiä yksityiskohdissa. - -Tässä benediktiinein tutkimustavassa saattaa helposti huomata niin -sanotun hyvän kritiikin vaikutusta. Tämä kritiikki oli muodostunut -17. vuosisadan kuluessa Ranskassa klassillisen kirjallisuuden -vaikutuksesta, sen sääntöjen ja esimerkin mukaan. Erittäinkin Cicero -oli paljon seurattu esikuva. Hänen lausuntonsa oli lukemattomien -teosten kansilehdillä vaalilauseena ja metoodin esityksissä oli se -käsittelyn alkuna ja keskipisteenä. Ja tähän esikuvaan yhdistettiin -käytännöllisen, jokapäiväisen järjen ohjeet sekä koetettiin tämän -avulla käyttää tyyntä ja kohtuullista arvostelutapaa. Esitystapa oli -tutkimuksen mukaista, arvokasta, yksinkertaista ja selvää. - -Mutta tutkimukseen oli sitäpaitsi vaikuttanut myöskin Cartesiuksen -äsken esittämä filosofia sekä eksaktisten tieteitten harrastus. -Totuttiin vaatimaan varmoja ja tarkkoja käsitteitä historiassakin ja -aljettiin tarkastella lähteitten sekä niiden ilmoitusten arvoa -sellaisenaan. Ennen oli ennen kaikkea tahdottu yhdistää ja sovittaa -ilmoituksia keskenään, nyt ruvettiin yhä enemmän ottamaan huomioon -viittauksia ristiriitaisuuksista ja eroavaisuuksista. "Filosofia on -selvittänyt ja johtanut kritiikkiä: se on se, joka on tehnyt -ilmoitusten valinnan vaikeaksi ja niiden arvon määräämisen työlääksi. -Se on se, joka on saanut kritiikin epäilemään ja viivyttämään -päätöstään", huomauttaa eräs kirjoittaja 18. vuosisadan alulta.[3] - -Tarkastakaamme lähemmin tätä nyt muodostunutta kritiikkiä. Koetettiin -vertailemalla eri lähdeilmoituksia keskenään ja valitsemalla -luotettavimpia sekä sovittelemalla niitä toisiinsa saavuttaa totuutta. -Otettiin huomioon lähteen kirjoittajan arvo, ominaisuudet ja -puoluekanta, ja sen mukaan arvosteltiin ilmoituksia. Alkuperäisestä -traditioonista ruvettiin erottamaan se, mikä oli lisättyä, niinikään -mikä oli ihmeellistä, uskomatonta ja luonnotonta. Kuitenkaan ei -hyljätty mitään pelkkien yleisten epäluulojen nojalla, vaan vaadittiin -päteviä syitä siihen. Ja epävarmaa ilmoitusta oikeaksi todistamaan -riittivät todistukset, jotka itsessään kyllä saattoivat olla hyvinkin -heikkoja, mutta yhdessä kaikki kuitenkin saivat tutkijan vakuutetuksi. -Jos nämät säännöt itsessäänkin taltuttivat kritiikin jyrkkyyttä, niin -vaikutti samaan suuntaan se, että tunkeutuminen alkulähteihin ei -tapahtunut yleisesti eikä johdonmukaisesti. - -Mutta tämä tyyni, oppinut kritiikki ei ollut yksinään vallalla tähän -aikaan Ranskassa. Valitetaan aivan yleisesti, miten kaikki tahtovat -joka paikassa arvostella, miten ei säästetä enää mitään. "Tämä -on yksi niistä monista taudeista, joita onneton vuosisatamme -sairastelee", sanoo Mabillon, "että jos edellisiä vuosisatoja syytetään -yksinkertaisuudesta ja liiasta herkkäuskoisuudesta, niin meidän -aikanamme ne, jotka ylpeilevät terävästä älystään, eivät laske mitään -rauhaan ennenkuin ovat ottaneet sen tarkastuksensa alaiseksi".[4] Ja -kritiikeistä, joissa korjattiin edellisten aikain kirjoittajia, sanoo -Lenglet du Fresnoy: "Meillä on suuri joukko sellaisia kirjoja ilman, -että meillä yleensä on niistä hyötyä. Koko maailma rupeaa arvostelemaan -ja harvat henkilöt luottavat noihin arvosteluihin, koska jokainen -luulee kykenevänsä arvostelemaan yhtä hyvin kuin muutkin".[5] - -Tästä asiain tilasta sai alkunsa äärimmäinen kriitillisyys, jota -sanottiin skeptisismiksi eli pyrrhonismiksi. Pitäen esikuvanaan -eksaktisten tieteitten menettelyä vaativat tämän suunnan tutkijat -ehdotonta varmuutta historiassakin ja siihenastisia antiikin -esikuviin perustuvia metoodin sääntöjä pitivät he tarkoitukseensa -soveltumattomina. Ciceron määrityksestä sanoo Bayle: "Ainoastaan -täydellinen viisaus voi täyttää kymmenet käskyt, mutta vaaditaan selvää -mielettömyyttä täyttääkseen historian lait".[6] He asettivat tapahtumia -ja ajanmääräyksiä vastatusten ja julistivat, kun huomasivat ne -eroaviksi, koko ilmoitusvaraston vääräksi usein välittämättä siitä -millaisissa lähteissä eri ilmoitukset tavattiin ja oliko ilmoituksilla -syvällisempää keskenäistä yhteyttä. Heidän menettelystään puuttui näet -monesti oikea totuudenrakkaus ja vakava käsitystapa ja sukkeluuksilla -he kumosivat ilmoituksia eikä syvällisillä tutkimuksilla.[7] - -Tämä historiallisen kritiikin suunta aiheutti tärkeitä riitakysymyksiä -Ranskassa 18. vuosisadan alulla, jotka koskivat Rooman vanhimman -historian luotettavuutta. Näiden riitojen vaikutuksesta aljettiin -entistä enemmän vaatia alkulähteihin tunkeutumista ja ainoastaan niihin -luottamista. Akatemian julkaisuissa näiltä ajoilta tavataan jo lukuisia -esimerkkejä tuollaisesta menettelystä ja siihen perustuvasta myöhempien -ennakkoluulojen poistamisesta. "Kuitenkin tulee sopia siitä", sanoo de -Vertot, "että vaikkapa yleisö ja suuri joukko oppineitakin olisi -toisinaan hyväksynyt vanhoja satuja, niin nuot kirjoittajat, vaikkapa -mainioitakin olisivat olleet, eivät ole koskaan voineet antaa niille -enemmän arvoa, kuin minkä saavat ainoasta alkuperäisestä teoksesta, -jota nämät ovat ensimäisenä käyttäneet: siispä välittämättä suuresta -joukosta vanhempia ja uudempia kronikoitsijoita ja historioitsijoita, -on varminta ja yksinkertaisinta palata ensimäisiin kirjoittajiin".[8] -Näin hävisi luottamus vanhoihin lähteisiin, "praejudicium -antiquitatis", ja syntyi vaatimus tutkia ja ottaa itse selvä kaikesta. - -Tämän käänteen aikaansai kyllä luonnontieteitten opinnosta syntynyt -skeptillisyys, mutta sopivan lähtökohdan kritiikilleen sai tämä suunta -antiikin kirjoittajain omista viittauksista vanhojen lähteitten -ristiriitaisuuteen. Rooman historiasta sovitettiin tämänsuuntainen -kritiikki sitten muitten maitten historiaan, joten yllämainitut -riitakirjoitukset Rooman historiasta ovat hyvin suoranaisesti -vaikuttaneet historiallisen tutkimusmetoodin kehittymiseen eri maissa. - -Muutos, joka tapahtui tutkimusmetoodissa oli luonnollisena seurauksena -siitä, että historiallinen käsitys vähitellen oli muuttunut yhä enemmän -pragmaatiseksi. Ei enää tahdottu tietää mikä oli omituista, mieltä -kiinnittävää ja huvittavaa, vaan pidettiin etupäässä silmällä tiedon -tuottamaa hyötyä. Kirjoittajat moittivat nyt liiallista halua näyttää -oppineelta ja säilyttää muistissa kaikenlaisten kuninkaitten tahi -kansojen nimiä ainoastaan sentähden, että voisi sanoa tuntevansa -vanhoja ja harvinaisia asioita. Bayle kuvaa sattuvasti muutosta -tutkimuksessa ja käsitystavassa, joka tapahtui 18. vuosisadan -koittaessa. "Niinkauvankuin kritiikin (tarkoittaa oppinutta kritiikkiä) -ja filologian valta on kestänyt, on koko Europassa ollut useita opin -ihmelapsia. Uuden filosofian ja uusien kielten harrastus ovat tuoneet -mukanaan toisen maun, on lakattu hallitsemasta tuota laajaa ja -perinpohjaista kirjallisuutta, mutta sen sijaan on tieteiden -tasavaltaan tullut vissi hienompi henki ja sen kanssa tarkempi -erottamiskyky: ihmiset ovat tulleet vähemmän tietäviksi ja enemmän -kykeneviksi".[9] - -Historian tuli nyt opettaa ja hyödyttää lukijoita, näyttää miten heidän -oli menetteleminen ja mitä vaaroja vältteleminen, jotta he voisivat -elää onnellisina. Sentähden tuli historian antaa elävä ja tarkka kuva -henkilöitten toimista, sentähden esittää ne elävinä ja tosina. -Tapahtumille oli keksittävä kaikki syyt, joista saattoi otaksua niiden -johtuneen, sekä suuremmat että pienemmät, selitettävä näiden avulla -itse tapahtumat sekä niiden seuraukset. Sentähden aljettiin nyt tarkata -yksityisiä tapahtumia paljoa huolellisemmin ja useammalta eri kannalta, -ne joutuivat tutkijain läheisen ja välittömän tarkastuksen alaisiksi. -Ja kun henkilöt näin tulivat päähuomion esineiksi ja tapausten -keskustaksi, oli hyvin ymmärrettävää, että näiden intohimoja ja -tunteita pidettiin varsinaisina syinä tapauksiin. Nämät ovat kaikkina -aikoina olleet samoja, sanottiin, ainoastaan voimakkuudeltaan eroavia. -Sentähden olivat niistä lähteneet teotkin samanlaisia kuin tapausten -lukijan aikoina, niin ihmeellisen läheisiä heidän käsitykselleen ja -niin helposti ymmärrettäviä. - -Voidaksensa varmuudella tunkeutua historiaan ja käsittää sen tapaukset -ja niiden syyt, alkoivat tutkijat nyt turvautua sielutieteeseen. He -tarkkasivat oman aikansa ihmisiä sellaisina, kuin ne esiintyivät -jokapäiväisessä elämässä, ja käyttivät näin saatuja kokemuksiaan -historiaa selittäissään. Näin koetettiin selittää menneisyyttä -nykyisyyden avulla, ei ainoastaan tässä suhteessa, vaan kaikilla -aloilla. - -Ja toiselta puolen taas odotettiin historiasta, kuten näimme, -kaikenlaista hyötyä oman ajan käsittämiseksi. Kaikkien tärkeinä -pidettyjen laitosten ja elämän ilmiöiden historiaa ruvettiin tutkimaan, -jotta saisi niistä oikean käsityksen. Niin suosittaa Lenglet du Fresnoy -tieteiden ja taiteiden historiaa, koska siitä helpolla vaivalla saa -yleisen käsityksen niistä tarvitsematta tunkeutua siihen, mikä niissä -on vaikeata ja vastenmielistä. Samoin käsitettiin myöskin muitten -henkisten ilmausten historiaa. Mainitsemamme kirjailija esittää vielä -toisenkin syyn miksi noita aloja on harrastettava, etenkin viitaten -tapoihin, menoihin ja uskontoihin. "Tällä (tutkimuksella)", sanoo hän, -"voi oppia tuntemaan ihmisten taipumuksia. Heidän ulkonainen -elämänuransa paljastaa heidän sydämensä salaisuudet". Mutta jotta -tällaisesta tarkastelusta olisi hyötyä, pitäisi tunkeutua noiden -ilmiöiden alkuperään ja syihin.[10] Huomaamme tästä, miten -sivistysilmiöiden käsitteleminen voitti tunnustusta, aluksi tosin -erillään muusta historiasta, mutta myöhemmin yhä lähemmin siihen -liittyen. Niin sanoo eräs kirjoittaja vuonna 1740, että historian tulee -kuvata "kansain tapoja, heidän luonnettaan, lakejaan, elintapojaan, -menojaan sekä varsinkin niiden luonnetta, lahjoja, hyveitä ja -paheitakin, jotka ovat näitä hallinneet ja jotka hyvien tahi huonojen -ominaisuuksiensa kautta ovat aikaansaaneet valtioiden kohoamisen tahi -laskemisen".[11] - -Mutta tässä kirjoittaja lisää vielä erään toisenkin tarkoituksen -historialle: "se ilmoittaa kaikessa Jumalan suuruutta, hänen -mahtavuuttaan, oikeuttaan ja ihmeellistä viisauttaan, jolla hänen -kaitselmuksensa ohjaa kaikkeutta". Tämän tarkoituksen historialle -antavat yleensä ranskalaiset kirjoittajat tällä ajalla liittyen -Bossuetin käsitystapaan ja usein häneen viitaten. Näin oli heillä -kaikilla jossakin määrin sama käsitys korkeammasta johdosta, joka -historiassa ilmenee ja vie ihmiskunnan onnellisuutta kohti. Tämä aate -nyt yhdisti tutkijain käsityksessä historian tapahtumat, mutta muuten -ne olivat aivan eristettyinä. Historioitsijat lähtivät näet, -tutkiessaan ainettansa pragmaatisesti, visseistä ilmiöistä, joita -pitivät opettavina tahi muuten huomattavina, ja koettivat asettaa ne, -kuten edellä mainittiin, yhteyteen syittensä ja seuraustensa kanssa. He -saivat siten eri tapahtumaryhmiä, joilla toistensa kanssa ei ollut -mitään likeisempää yhteyttä kuin sopivat liittymäkohdat, joilla ne -saatiin yhteensovitetuiksi ilman että esityksen yhtenäisyys rikkoutui. -Tällainen käsitystapa eli tapahtumain kaikinpuolisen sisällisen -yhteyden tajuamattomuus oli syynä siihen, että tapausten syyt -huomattiin aivan päältäpäin ja vain osittaasesti. Jäi lukuunottamatta -eri aikoina vallinneitten olosuhteitten eroavaisuus ja tämän aina -muuttuvan kokonaisuuden suuri vaikutus toimivain henkilöiden tunteihin -ja haluihin. Kun näitten avulla selitettiin ihmisten tekoja ottamatta -tuota aina vaikuttavaa pohjavaikutinta huomioon, tulivat selitykset -aivan pintapuolisiksi. Sitäpaitsi luulivat kirjoittajat olevansa -oikeutettuja arvostelemaan kunkin ajan ihmisiä oman aikansa -mittakaavan, useinpa vielä omien persoonallisten ihanteittensa mukaan. -Pitivätpä useat näitä arvosteluja historian varsinaisena sisältönä ja -katsoivat tapauksia vain aiheiksi tällaisiin opetuksiin. - -Niinpä kirjoittaa eräs ranskalainen kirjailija vuosisadan -alkupuoliskolta J.B. Rousseau Rollinille: "Historioitsijan ja -filosoofin tehtävä on sama. Toinen koettaa opettaa säännöillä, toinen -esimerkeillä: mutta ellei noita esimerkkejä seuraa neuvot sen johdosta, -tulevat ne olemaan enimmältä osalta hyödyttömiä, olkoon sitten lukijain -kykenemättömyyden tahi vähäisen joutoajan kautta".[12] Mietelmät ja -sovittelut oleviin oloihin olivatkin sitä seuraavalla ajalla yksi -ranskalaisten historioitsijain omituisuus. - -Ne ovat varsinaiset valistuskirjailijat, jotka nyt vuosisadan -keskivaiheilla historioitsijoina herättävät enimmin huomiota. Heidän -tarkoituksensa on ennen kaikkea opettaa lukijoitaan. Kriitillisyys, -jonka näimme vallinneen vuosisadan alulta aikain, oli vaikuttanut -myöskin silloisiin uskonnollisiin ja yhteiskunnallisiin oloihin. Kuten -muinoin humanismin aikana, niin nytkin uudet aatteet olivat läheisessä -yhteydessä historiantutkimuksen kanssa ja antoivat aihetta vilkkaaseen -kritiikkiin. Valistuskirjailijat sovittivatkin hyvin laajalta äsken -kuluneen ajan kriitillistä menettelytapaa historiantutkimukseen samalla -kuin siinä tuli näkyviin heidän pragmaatinen käsityksensä. Kuten -edempänä näemme oli heidän vaikutuksensa hyvin suuri myöskin oman maan -rajojen ulkopuolella, vaikka toisaalta tulee muistaa, että edellisen -ajan kriitillisten tutkijain teokset valmistivat sille tietä. Ennenkuin -kuitenkin siirrymme puhumaan tästä vaikutuksesta, on tarkastettava -edistystä, joka etenkin historiallisessa käsityksessä tavataan -muutamilla näistä tutkijoista. - -Ensimäinen ja ehkä huomattavin edistyksen ilmiö oli Montesquieun teos -L'esprit des lois, jossa hän selvittelee lakien vaikutusta kansan -käsitystapaan, luonteeseen ja tapoihin.[13] Näin tuli hän osottaneeksi -erilaisen sivistysasteen, erilaisen kehityskauden merkitystä siihen -kuuluvain henkilöitten toimintaan. Syystä kyllä on huomautettu, että -tämä huomio oli voimakkaana aiheena vastaiseen geneetiseen -historiankäsitykseen. Mutta toiselta puolen tavasta, jolla se tuotiin -esiin, näkyi pragmaatisen käsitystavan leima. Esitettiin näet tuossa -teoksessa eri lakien ja hallitusmuotojen vaikutusta kansanluonteeseen -ja tapoihin pitämättä historiallista ajanjärjestystä ollenkaan silmällä -tahi huomaamatta, miten eri ilmiöt ja sivistyskaudet liittyvät ja -puolestaan vaikuttavat toinen toisiinsa. Tähän oli syynä osaltaan -teoksen aihekin, jonka tehtävänä oli tarkastella vain määrättyjä -historiallisia ilmiöitä, missä ne esiintyvät -- tapa, joka tähän aikaan -oli aivan yleinen. Erittäinkin oli näin innokkaasti tutkittu -yhteiskunnan ja moraalin ilmiöitä, ylellisyyden, väkiluvun y.m. -merkitystä valtioissa. - -Teoksella oli tavaton vaikutus aikalaisiinsa. Niin oli myöskin muilla -valistuskirjailijain teoksilla, vaikkakaan ei samassa määrässä. Kirkon -ja kristinuskon merkitystä eivät nämät kirjoittajat enää pitäneet -ihmiskunnan kehitystä määräävänä, niinkuin olemme nähneet edellisen -kirjoittajapolven tehneen. Kirkon merkitys muuttui nyt heidän -käsityksessään aivan päinvastaiseksi; kun sitä ennen oli pidetty -edistyksen määrääjänä, niin arveltiin sitä nyt valtaavaksi syyksi -ihmiskunnan hidastumiseen kehityskulussaan. Sen sijaan sivistyksen -kohoamista, etenkin älyllisen sivistyksen ja tapain hienostumisen, -ajateltiin kehityksen varsinaiseksi ytimeksi. Ja tämän mukaisesti tuli -tuon sivistyksen kehityksen kuvaaminen sellaisenaan tärkeäksi -historiankirjoituksessa, kun sitävastoin sitä siihen asti oli tehty -enimmäkseen toisarvoisessa tarkoituksessa. - -Kun käsitys ihmiskunnan kehityksestä vapautui uskonnollisen -traditioonin määräämästä katsantotavasta, aljettiin tätä kehitystä -käsitellä toisessa yhteydessä. Voltaire antoi laajan, ehkä liiankin -laajan tilan esityksissään Aasian suurille pakanavaltioille, ja -tuntemattomia, siihen asti halveksittuja kansoja ruvettiin nyt -tutkimaan. Nehän kuuluivat kaikki ihmiskuntaan, jonka vaiheita oli -kuvattava, ja omituisilla oloillaan olivat omiansa niitä aivan uudelta -puolelta valaisemaan. Erittäinkin ihmiskunnan hämärää, aikaisinta -kehitystä koetettiin ymmärtää ja luultiin villitilassa olevain kansain -edustavan näitä aikaisimpia asteita.[14] Maantiede ja vertaileva -kansatiede olivat tästä lähin historian tärkeimpiä aputieteitä ja -niiden harrastaminen oli suurella yleisölläkin muotiasiana. - -Maantiede oli kyllä samoinkuin kronologiakin tullut tärkeäksi -oikeastaan hyvän kritiikin vaikutuksesta. Jotta ilmoitukset voitaisiin -järjestää sisällisten kriteerioittensa nojalla, vaadittiin näitä -tieteitä antamaan kullekin ilmiölle sille tuleva paikkansa. Samoinkuin -aikaepookkeja tarvittiin järjestämään lukemattomia ilmiöitä, samoin oli -niiden, etupäässä kansain vaellusten ja keskinäisten suhteitten -ymmärtämiseksi tarpeellista tuntea kansojen asuinsijat ja heimosuhteet -eri aikoina. Nyt varsinaisella valistusajalla tulivat vain kansojen -kielelliset ja rotuomituisuudet yhä enemmän yksinmäärääviksi ja -traditioonit niiden heimosuhteista menettivät sen sijaan arvoansa. Ja -samaan aikaan tarkka alkulähteihin pyrkivä lähdekritiikki kävi niiden -kimppuun. - -Pragmaatinen käsitys, jollaiseksi se nyt oli kehittynyt, oli selvästi -huomattavissa myöskin lähdekritiikin alalla. Lähdekritiikissäkin oli -nyt päätehtävänä ilmoitusten seuraaminen niiden vanhimpaan tavattavaan -muotoon, tutkia sen alkuperää ja myöhempää muodostumista. Mutta -tässäkin otettiin huomioon vain läheisimmät ja huomattavimmat syyt ja -olosuhteet, joista ilmoitus oli saanut alkunsa. Koetettiin kyllä saada -selville ilmoituksen kertojan nimi, luotettavuus, puoluekanta, kyky -esittää asioita j.n.e. Mutta syvempiä syitä, jotka määräsivät -ilmoituksen luonteen ja muodon, olosuhteita, joissa kirjoittaja eli, -ajan katsantotapaa j.n.e. ei otettu huomioon. Samoin käsiteltiin -kutakin ilmoitusta erikseen ja seurattiin sitä, sen sijaan että olisi -käsitelty lähteiden muodostumista kokonaisuudessaan. - -Huomattava on kuitenkin, että tässäkin syvemmät syyt, jotka määräsivät -lähteitten luonteen, toisinaan kuitenkin otettiin huomioon ja että -kehitys kulki tutkimuksessa tähän suuntaan. Niinkuin Montesquieun -keksintö ilmanalan ja hallitusmuodon vaikutuksesta ihmisen ajatustapaan -ja toimintaan oli alkuna syvempään, geneetiseen ajatustapaan historian -käsityksessä, niin ilmaantui samoihin aikoihin merkkejä tällaisesta -lähdetutkimuksenkin alalla. Edempänä olen tilaisuudessa mainitsemaan -useita yrityksiä joilla muissa Europan maissa koetettiin esittää ajan -ja olosuhteiden vaikutusta lähteisiin. Ensimäiset yritykset tässä -suhteessa tehtiin kielimiesten puolelta kirjallisten muistomerkkien -selittämiseksi, mutta erityisesti historiallisiinkin lähteihin ne -ulotettiin. Ranskassa kuitenkaan kehitys ei sanottavasti tähän suuntaan -edistynyt. - -Valistusajan ranskalaiset historiankirjoittajat pitivät näet etupäässä -esitystä silmällä ja jättivät varsinaisen lähdetutkimuksen tästä -kerrassaan pois. Eivät edes viitanneet lähteihinsä, koska pitivät sitä -turhana ja esitystä rumentavana. Oli luonnollista, että tutkimuksen -tarkkuus tästä kärsi. Niin on Voltairea ankarasti moitittu -epätarkkuudesta ja hutiloimisesta, ehkä enimmin hänen omat -aikalaisensa. Ja kuitenkin on hän lähdekritiikin alalla saanut suuria -aikaan, asettanut alkulähteet johdetuiden rinnalle ja poistanut -lukuisia erehdyksiä ja ennen kaikkea määrännyt ilmoitusten merkityksen. -Hänen lähdekritiikkinsä merkitys onkin enemmän siinä, että hän on -levittänyt kriitillisempää, rohkeampaa käsitystä lähteitten -käyttämisestä, kuin että hän olisi antanut suoranaisen mallin oikeasta -menettelytavasta. - - - - -II. - - -Valistusajan ranskalaiset kirjoittajat ovat suuresti vaikuttaneet -historiankirjoitukseen, joka juuri nyt alkaa Britanniassa -kukoistaa.[15] Skotlantilainen tutkijakoulu koetti sekin käsitellä -aineitaan itsenäisesti, riippumatta mistään syrjävaikutuksista, -noudattaen vain valistunutta filosoofista ajatustapaansa. Sillä oli -sama pragmaatinen, yleisinhimilliseen sielutieteeseen perustuva käsitys -historiasta ja sama sivistysihanne, jonka kehitystä eri aikakausina se -seurasi, kuin ranskalaisillakin. Mutta sillä oli samalla myöskin -jotakin erityistä, kotoista katsannossaan ja menettelytavassaan. - -Tämän koulun kritiikki perustui laajaan oppiin eikä käytännölliseen -maailmantuntemukseen, kuten ranskalaisilla valistuskirjoittajilla. Sen -tähden eivät brittiläiset tutkijat voineet käsittää intohimoja, joita -pitivät historiallisen toiminnan syinä, heiltä kun puuttui kokemukseen -perustuvaa ymmärrystä. Säännöllinen jokapäiväisyyteen vivahtava asiain -kulku oli heistä todellista historiaa ja siihen samaan tapaan -kuvailivat he historian merkillisimpiä henkilöitäkin toimiviksi. Tarut -ja kertomukset, jotka tuntuivat ihmeellisiltä tahi luonnottomilta he -hylkäsivät ja tiedot ylevämmistä ominaisuuksista, jotka viittasivat -keskinkertaisuutta ylemmäksi käsiteltiin epäillen tahi pilkaten. -Kuitenkin oli tuollainen arvostelu vakavaa, tyynen punnitsemisen tulos, -jossa asiat olivat suurimmalla tarkkuudella huomioon otetut ja -verratut. Sentähden oli noiden tutkijain menettelyssä paljon, joka -muistutti entistä hyvää kritiikkiä. - -Tämä tulee myöskin näkyviin lähdekritiikissä, joka oli enemmän -sisälliseen todennäköisyyteen perustuvaa, kuin jyrkkää tunkeutumista -alkulähteihin. Tiedämme, että Hume laimiinlöi alkulähteitten -käyttämisenkin suuremmassa määrässä, pitäen silmällä etupäässä asiain -filosoofista yhteyttä. Ferguson, joka muuten lienee vähemmin -ranskalaisen valistusfilosofian vaikuttama, on kyllä hyljännyt joukon -ilmoituksia Rooman vanhimmasta historiasta, mutta hän on tässä vain -seurannut Beaufortia, sillä missä tämä on ne syystä tahi toisesta -rauhaan jättänyt, siinä ovat ne Fergusoniltakin jääneet.[16] - -Oli luonnollista, että tämä historiantutkimus ei voinut tuoda esille -sitä mikä oli erityisesti ominaista jollekin aikakaudelle tahi edes -määrätyille ilmiöille. Se luetteli kyllä niiden suurempia ja pienempiä -syitä omantunnonmukaisella tarkkuudella ja koetti osottaa niiden asemaa -maailman kehityksessä, mutta mitään tarkkaa ja selvää erikoiskäsitystä -eivät sen edustajat niistä antaneet. Erinomaisesti kuvaa tätä heidän -tutkimustapaansa Robertsonin menettely, hän kun esitti ainettaan aivan -ylimalkaisissa, epämääräisissä piirteissä, mutta esityksensä lopussa -olevissa muistutuksissa antoi tärkeitä, karakteriseeraavia -erikoistietoja lähdeilmoituksina. On sanottu, että tämä menettely -johtui elävän mielikuvituksen puutteesta, sellaisen, joka olisi antanut -käsitellyistä tapauksista ja ajoista yhtenäisen, elävän kuvan. Varmaan -se osalta niin olikin, mutta kuten olemme nähneet puuttui kyky esittää -kokonaisten aikakausien luonnetta ehyesti melkein kerrassaan tämän ajan -historiankirjoitukselta ja lienee tämä piirre luonnollinen seuraus -pragmaatisesta käsityksestä. - -Sillä kuten valistusajan kirjoitus yleensä niin tämäkin esitti eri -elämänalojen historian aivan erikseen. Niin on esim. Hume menetellyt, -puolustaen kulttuurihistoriallisten erikoistietojen antamista eri -kappaleissa sillä, että varsinainen historia muuten ei tule -hyödylliseksi eikä ymmärrettäväksi. On kuitenkin yksi brittiläisen -kirjoittajan teos, joka juuri tässä kohdassa on jättänyt Humen ja muut -skotlantilaiset kirjoittajat jälkeensä. Se on Gibbonin tunnettu teos -Rooman keisarikunnan häviöstä. Tavattoman laajain opintojensa ja -tutkimustensa perusteella, jotka käsittivät yhtaikaa kaikkia -tutkittavan elämän aloja, on Gibbonin onnistunut yhdistää nämät myöskin -esityksessään yhdeksi kokonaisuudeksi. - -Nämät ovat muutamia piirteitä brittiläisestä historiantutkimuksesta -tällä aikakaudella. Se lienee vaikuttanut aikalaisiinsa enemmän tyynen -käsitystapansa ja kriitillisen epäilemisensä kautta, kuin varsinaisen -lähdekriitillisen menettelytapansa nojalla. Mutta ennen kaikkea -vaikutti esityksen hieno, loistelias stiili ja taiteellinen rakenne. - - - - -III. - - -Kaikki nämät aatevirtaukset tulvasivat myöskin Saksaan ranskalaisen ja -englantilaisen kirjallisuuden mukana, joka täällä levisi laajoihin -piireihin. Ne vaikuttivat ratkaisevasti historialliseen käsitykseen -täällä, sulautuivat saksalaiseen ajatustapaan ja hedelmöittivät sitä. -Seurauksena tästä vieraitten ainesten ja vanhan kotoisen käsityksen -yhtymisestä oli uusi omituinen historiantutkimus, joka 18. vuosisadan -keskivaiheilta alkoi versoa muodostellen eri osissa maata erilaisia -muotoja. Etenkin yliopistojen turvin nousi elinvoimaisia -tutkijakouluja, jotka uutta tutkimustapaa kukin tahollaan ja omalla -tavallaan kehittivät. Tärkein näistä oli epäilemättä Göttingenin koulu, -jota tässä käyn tarkastamaan. - -Sitä ennen on kuitenkin luotava pikainen silmäys historiantutkimuksen -kehitykseen Saksassa tätä aikakautta varhaisempina aikoina.[17] -Humanistinen liike ja etenkin reformatiooni olivat aikaansaaneet -innokkaan toiminnan tällä alalla, varsinkin kirkkohistoria veti yleistä -huomiota puoleensa. Tosin käytettiin kritiikkiä parhaasta päästä -vissejä hengensuuntia tukemaan, näyttämään siinä tarkoituksessa -vääriksi tahi taas toiselta puolen puolustamaan vanhoja traditiooneja. -Mutta siten tuli kuitenkin käytetyksi lähteitä paljoa runsaammin kuin -siihen asti ja sellaisia, jotka olivat aivan päinvastaista luonnetta. -Riita raamatun auktoriteetista kehitti erityisesti raamatun kritiikkiä -ja aiheutti määrättyjä sääntöjä tällä alalla. Tämä raamatullinen -kritiikki vaikutti sitten suuresti historiallisen lähdekritiikin -syntyyn.[18] Myöhemmin 30-vuotinen sota lamautti tutkimuksen joksikin -ajaksi ja vasta 17. vuosisadan lopulla sekä 18. alulla se alkaa jälleen -voimistua. - -Vielä oli se paljon jäljessä ranskalaisesta ja englantilaisesta -tutkimuksesta. Tutkijat syventyivät pikkuseikkoihin eivätkä voineet -saada tapahtumista mitään eheämpää, laajempaa käsitystä, vielä vähemmin -saattoivat esityksissään sitä ilmituoda. Heiltä puuttui hyvää makua ja -varmaa vaistia, joille sen ajan ranskalainen kritiikki perustui. -Lessing oli huomauttanut, että ne, joilla oli kirjallista kykyä, eivät -viitsineet syventyä mitään tutkimaan ja ne, jotka tutkivat, eivät -olleet muuta kuin oppineita.[19] Ja Leibniz valitti, että uutteruus oli -ainoa saksalaisen tutkimuksen hyvä ominaisuus. - -Tämä tulikin näkyviin lukuisissa lähdejulkaisuissa, vaikka tälläkin -alalla vasta 18. vuosisadan alulla saatiin suurempia aikaan. -Sitäpaitsi Leibniz sekä Mascow ja Bünau käyttivät hyvään aistiin -perustuvaa kritiikkiä ja erottivat historiantutkimuksen siitä -riippuvaisuussuhteesta, jossa se oli ollut muihin tieteihin. -Erittäinkin ensinmainitun tutkijan vaikutus on ollut suuri sekä omassa -maassaan, että myöskin pohjoismaissa. Mutta näiden kuoltua pysyi -tutkimus entisellään ja sen tila rupesi yhä enemmän herättämään -oppineitten joukossa mielipahaa. - -Varsinkin ranskalainen tutkimus oli avannut heidän silmänsä. -Ranskalaisia ja englantilaisia teoksia käännettiin joukottain saksaksi -ja niissä oli paljon sellaisia, jotka käsittelivät Saksan omaa -historiaa usein puutteellisesti ja virheellisesti. Vuonna 1761 valittaa -eräs kirjoittaja tätä kuvaten samalla synkillä väreillä silloista -historiankirjoitusta.[20] Koetetaan kirjoittaa -- hän sanoo -- liian -miellyttävästi ja sukkelasti, mutta esityksen tarkkuus jää -sivuseikaksi. Ja kun lähteitä ei mainita, estyy lukija omintakeisesta -arvostelusta. Aiheet valitaan uusimmalta ajalta, vaikka lähteet, joista -ne ovat selviteltävät, vielä ovat arkistoissa luopääsemättöminä. Ja jos -joskus kirjoitetaan keskiajalta, ei voida arvostella eri asiain -suurempaa tahi vähempää merkitystä, vaan kerrotaan erittäin -seikkaperäisesti kaikenlaisia rosvojuttuja. Lähteitä julkaistaan hyvin -vähän ja julkaisuissa tavattoman pitkäveteiset selitykset ottavat -suhteettoman alan. - -Tällaisista oloista lähti nyt göttingeniläinen tutkimus. Tarkkuus -yksityiskohdissa ja syventyminen lähteihin jäivät sille perinnöksi -vanhalta saksalaiselta tutkimukselta. Mutta se peri ranskalaisilta -laajemman ja filosoofisemman käsityksen aineestaan sekä rohkean -itsenäisyyden, jolla se sovitti käsityksensä aineksiinsa. -Göttingeniläiset tutkijat suuntasivat tutkimuksensa etupäässä -lähdekritiikkiin, mutta historiallinen käsityskin muuttui suuresti. - -Saksalaiset omistivat näet ranskalaisten valistusfilosoofien esittämän -pragmaatisen historiankäsityksen ja asettivat sen ihanteekseen. Tahi -oikeammin se oli antiikin kirjoittajain pragmaatinen käsitys, jonka -ranskalaiset ennen heitä olivat itsellensä omistaneet. Vuonna 1767 -kirjoitti Gatterer Allgemeine historische Bibliothekiinsä kirjoituksen -historiallisesta suunnitelmasta ja siihen perustuvasta kertomuksien -yhdistämisestä. Hän lähtee siitä, että kaikki maailman tapaukset ovat -yhteydessä keskenään. "Sillä ei mikään maailman tapaus ole niin -sanoakseni insulaarinen. Kaikki riippuu toisistaan, aiheuttaa toisensa, -synnyttää toisensa, aiheutuu ja syntyy sekä aiheuttaa ja synnyttää -taasen. Ylhäisten ja alhaisten, yksityisten ja kaikkien yhteensä, -yksityiselämän ja suuren maailman, vieläpä järjettömien ja elottomien -olentojen vaiheet ovat sekaantuneet ja yhtyneet toisiinsa." Mutta -historian tehtävä ei ole tämän yhteyden osottaminen, vaan ainoastaan -merkillisimpäin tapausten kertominen ja niiden syiden etsiminen. Nämät -ovat asetettavat "systeemeihin syitä ja seurauksia, keinoja ja -aikeita", niin selviin kuin suinkin, vaikka alussa näyttääkin siltä -kuin kaikki sekaisin kulkisi toistensa lävitse ja ohitse. Nämät eri -systeemit muodostavat kokonaisuuden. "Jos eri systeemit niin -samanaikuisia kuin toisiaan seuraavia tapauksia syntyvät kaukaisesta, -yhteisestä syystä, muodostavat ne yhteensä historian".[21] - -Tällaisesta pragmaatisesta käsityksestä toivoi Gatterer uuden -saksalaisen historiankirjoituksen syntyvän. Hänen aavistuksensa -toteutuivatkin, mutta tuo pragmaatinen käsitys esiintyi aluksi -pääasiallisesti toisella alalla, nimittäin lähdetutkimuksessa. - -Ranskalaisen valistusfilosofian aatteet vapauttivat saksalaisen -tutkimuksen riippuvaisuudesta, jossa se tähän asti oli ollut edellisen -ajan tutkimuksesta. Se muuttui täälläkin rohkeaksi ja itsenäiseksi. -Erotettiin tarkoin se, mikä noissa vanhoissa lähteissä oli oman -ajattelemisen ja tutkimisen tulosta, mikä taas vielä vanhemmista -lähteistä saatua. Mitä edelliseen ryhmään kuului, se tarkastettiin -uudelleen ja ellei kestänyt tarkastusta, hyljättiin empimättä. Muut -tiedot verrattiin alkulähteihin ja poistettiin kaikki, jota ei näistä -voitu löytää. Ja alkulähteiden tietoja ei ennen hyväksytty, ennenkuin -tunnettiin kuka ne oli kirjoittanut ja oliko kirjoittaja kertomainsa -tapausten aikuinen. - -Näin siis seurattiin kutakin ilmoitusta lähteestä toiseen, kutakin -erikseen, mutta siltä otettiin myöskin lähde, jossa ilmoitus oli, -kokonaisuudessaan huomioon. Etupäässä tietysti alkulähde. Niin lausuu -Schlözer: "Nyt ei tosin mikään satukronikka ole niin kerrassaan tyhmä, -ettei moni kohta siinä sellaisenaan ja erikseen otettuna tuntuisi -mahdolliselta, järkevältä, vieläpä todennäköiseltäkin. -- -- -- -Ainoastaan kokonaisuus voi ratkaista ja sen täytyykin tehdä se".[22] Ja -toisen kerran sanoo hän kirjoittajasta: "Usein voi hänet tavata noita -sameita lähteitä käyttämästä; silloin seuraa häntä oikeutettu epäilys -sellaisissakin kohdissa, joita ei voi todistaa samanlaisiksi kuin -siinä, missä ne ensi kerran esiintyvät".[23] - -Kuitenkin on tässä menettelytavassa vielä usein horjuvaisuutta ja -epäjohdonmukaisuutta. Kun Schlözer toisessa kohdassa selittää, että -kirjoittajan ilmoituksista, josta ei muuta tiedä kuin että hän on -ihminen, ei voi saada mitään varmuutta, niin hän toisessa taas lausuu -ilmoituksista, joiden alkuperästä ei myöskään mitään tiedetty: -"Tärkeitä ovat kuitenkin nuot tiedot, ne johtukoot sitten mistä -tahansa, ja ansaitsevat täyden luottamuksen: sillä mitä hyötyä olisi -kellään ollut noin yksityiskohtaisesta valehtelemisesta".[24] - -Tässä lähteitten tarkastelussa osotettiin kaikkea mahdollista -tarkkuutta pienimmässäkin kohdassa. Huolellinen pikkuseikkain -tarkastelu, "mikrologia", oli kysymyksessä olevan tutkijakoulun -ensimäisiä vaatimuksia ja kaikkea hutiloimista etsittiin ja vainottiin -mitä ankarimmin. "En naurua herättääkseni paljastanut edellisessä -muutamia kirjallisia erehdyksiä. Vakava aikeeni oli tehdä selväksi -tärkeä ja välttämätön tarve saada kerrankin tuo monessa suhteessa -arvokas vanha historia myöskin arvokkaasti käsitellyksi",[25] lausuu -Schlözer. - -Tämä kriitillinen menettely oli aivan samanlaista, kuin filolooginen -tekstikritiikki, jota tähän aikaan harjoitettiin ja joka oli saanut jo -varman vakaantuneen muodon. Leipzigiläinen filoloogi Ernesti oli -toiminnallaan sen tuntemista ja käyttämistä edistänyt ja -göttingeniläinen Michaelis oli niinikään sitä laajalti harjoittanut. -Näytteeksi sen menettelystä esimerkki. Ernesti kirjoittaa -Michaelikselle vuonna 1751: "Olen nyt kiinni Tacituksessa ja huomaan -enemmän kuin yhdestä esimerkistä, että kokonainen tusina oppineita ja -kriitikeriä, joihin kopioitsijoita ei voi verratakkaan, on levittänyt -painovirheen, joka vanhaan laitokseen oli hiipinyt, aina uudelleen ja -uudelleen, eivätkä ole huomanneet, että toisinaan joku oli sitä -arvostellut, mutta sekin vain arvelun kautta j.n.e."[26] - -Juuri tämä filolooginen tekstikritiikki opetti tutkijat panemaan arvoa -lähteitten ulkonaiseen puoleen enemmän kuin tähän asti ja arvostelemaan -niitä ulkonaisen kritiikin avulla. Otettiin lukuun kaikki -käsikirjoitukset lähteestä, jota oli arvosteltava, verrattiin niitä -keskenään ja pyrittiin yhteiseen alkumuotoon. Ja erehetyksiä -käsikirjoituksissa samoinkuin myöhempäin tutkijain hutiloimisesta -syntyneitä vikoja aljettiin selittää interpretatioonin avulla. Tämän -muotoon perustuvan kritiikin kautta sai tutkimus täyden varmuuden. - -Tärkeänä edellytyksenä tällaisen menettelyn onnistumiselle oli se, että -tutkimukset esitettiin sellaisinaan noiden tutkijain julkaisuissa -kaikkine syineen ja vastasyineen. Vanhempain saksalaisten tutkijain -teoksissa oli myöskin toisinaan harjoitettu samansuuntaista kritiikkiä, -mutta tutkija oli siinä ainoastaan esittänyt tuloksensa viitaten vain -lyhyesti menettelytapaansa. Göttingenin tutkijat eivät näin menetelleet -ja siksi heidän teoksensa muodostuivatkin ainoastaan esitöiksi -tulevalle historiantutkimukselle ja he pitivätkin itseänsä paremman -kirjoittajasuunnan tienraivaajina. Schlözer lausuu kerran: "Jos tahtoo, -voi koko tätä toista pääosaa Allgemeine Nordische Geschichtestä kutsua, -ei tällä nimellä, vaan ainoastaan sen aineksiksi ja jos tahtoo, voi -myöskin tuon sanan ainekset johdosta ajatella kaikkea sitä -halveksittavaa, mitä erittäinkin meidän päivinämme eksoteeristen -historioitsijain suuri joukko siitä ajattelee".[27] - -Tämä tarkka filoloogiseen lähdetutkimukseen perustuva ja valistusajan -kritiikin innostuttama tutkimussuunta käänsi ensi sijassa voimansa -edellisen ajan tutkimusta vastaan, kuten edellä jo olen viitannut. -Taistelu sen ilmoituksia vastaan määräsi kritiikin muodon ja -toiminta-alan, tuo kritiikki kun muodostui vastakohdassa vanhempaan -käsitykseen ja sai sentähden siltä epäsuorasti leimansa. Sen -päätarkoituksena ei ollut oikeastaan uusien periaatteellisten -menettelytapain selville saaminen, vaan määrätyn kriitillisen -katsantotavan levittäminen ja valtaan saattaminen. Sillä oli siis -tässäkin suhteessa valistusajan luonne. - -Valistusajan katsantotavasta saivat nuot tutkijat toisenkin -kritiikkinsä pääpiirteen. He eivät näet tyytyneet erottamaan pois -ainoastaan sitä, joka ei ollut alkulähteissä tavattavissa, vaan -poistivat myöskin sen, joka näytti näissä vähemmin uskottavalta, vaikka -itse lähde tuntuikin varmalta. Mutta sen, joka näissä oli mahdollista, -hyväksyivät he. - -Kun Schlözer arvostelee legendoja koettaa hän kaikenlaisilla -varokeinoilla poistaa kaiken sen, joka tuntui epäilyttävältä, -Menettelyään hän kuvaa näin: "Mutta kuka uskoisi legendoja? Kuitenkin -tahdon sovitella ja hyväksyä, mitä kertovat 1) sellaista, joka ei ole -selvästi järjetöntä satua, 2) joka ei selvästi vastusta muuta, oikeaa -historiaa, 3) joka ei kouriintuntuvasti loukkaa ajanlaskua, 4) ellei -ole selvää syytä epäilyyn, että puoluehenki tahi säätyetu on vietellyt -kirjoittajaa lisäilyihin, 5) jolla ei ole ainoastaan mahdollisuutta, -vaan myöskin sisäistä todennäköisyyttä".[28] Syynä tällaiseen -negatiiviseen menettelyyn oli se, että göttingeniläiset tutkijat eivät -ymmärtäneet missä tarkoituksessa ja millaisessa mielentilassa legendat -olivat kirjoitetut, eivätkä koettaneet käsittää niitä silloisen -ajatustavan tuotteina. Korkeintain saattoivat he huomata, että määrätyt -erehdykset johtuivat jostakin "harhaan menneestä mausta" ja poistivat -ne sen perusteella. Näin kohtelivat he noita hengentuotteita aivan -mekaanisesti, hyväksyen ja hyljäten mielensä mukaan ja luullen, että -kirjoittajat olivat liittäneet ylenluonnollisen vain löyhästi -tosiasiain viereen, josta sen saattoi helposti erottaa. - -Tässä siis, missä kirjallinen ilmoitus päättyi ja sen vanhin säilynyt -muistomerkki viittasi suulliseen kertomukseen, ei voitu enää käyttää -filoloogiseen kritiikkiin perustuvaa menettelyä tapausten aikuisiin -lähteihin pyrkien. Ja kun ei tahdottu vanhaa lähdettä kerrassaan -hyljätä täytyi turvautua vanhaan, hyvään makuun perustuvaan -kritiikkiin. Göttingeniläiset tutkijat ymmärsivät kyllä hyvin, miten -epäluotettava suullinen traditiooni oli. "Suurenmoinen tehtävä: -tunnetusta sadusta löytää totuus; mutta paha kyllä yhtä vaikea, kuin -lääketieteessä: keksiä lääke määrättyyn tautiin", lausuu Schlözer -kerran.[29] Hän vertaili mielellään traditioonin syntymistä siihen -tapaan, jolla hän oli huomannut oman aikansa huhujen ja juttujen -syntyvän ja koetti pitkällisen tutkimuksen kautta saada tässä -jonkinlaista käytännöllistä tottumusta. - -Kuitenkin osotti tämä kanta ainakin käytännössä edistyneempää käsitystä -kuin entisen hyvään makuun perustuvan tutkimuksen menettely. Ja erotus -tuli selvästi näkyviin riidassa, jota käytiin vanhempien ja nuorempien -välillä tavasta, jolla traditioonia oli käsiteltävä. Eräs edellisistä, -C.A. Bel huomauttaa, ettei traditioonia saanut pitää epäluotettavana -ennenkuin se oli varmoilla todistuksilla siksi näytetty. Sillä hän -arveli, että traditiooni pysyi pääasiassa samanlaisena, vaikka -erityiset tapaukset saattoivat siihen haitallisesti vaikuttaa. -"Sanotaan että se on voinut turmeltua" -- sanoo Bel -- "mutta minä en -välitä siitä mikä on voinut tapahtua: mutta että se toden teolla on -tapahtunut, se on traditioonin vihollisten näytettävä".[30] Tottumuksen -kautta saavutettua kykyä muka erottaa todellinen vääristellystä, jonka -avulla göttingeniläiset koettivat hankkia niin suuren todennäköisyyden -kuin suinkin tutkimuksilleen, eivät vanhemmat tutkijat ollenkaan -hyväksyneet. "Sentähden he lukevat jo sen historioitsijalle erityiseksi -hyveeksi, että hän eroaa luotettavista kirjoittajista, ei kysy -todistajia, vaan omaa ajatustaan siitä miten asiat ovat käyneet tahi -niiden olisi pitänyt käydä sekä myöntää kaikki halulleen ja -hätäisyydelleen arvostellessaan".[31] - -Samaan suuntaan kuin suullista traditioonia käyttivät göttingeniläiset -historiallisia jätteitä, etenkin kieltä. Molempia todistuskeinoja oli -heistä yhtä paljon väärinkäytetty ja tätä väärinkäyttöä he molemmissa -tapauksissa tahtoivat poistaa negatiivisen kritiikin avulla. -Päättelemistä kielellisistä todistuskappaleista he koettivat rajoittaa -kaikenlaisilla varokeinoilla. Niin erottaa Thunmann onomatopoieetiset -sanat pois vertailuun kelvottomina, niinpä hän myöskin verratessaan -liettualaisia sanoja muunkielisiin, mieluummin ottaa huomioon -yhtäläisyydet slaavilaisten naapurikielien, kuin kaukaisemman -suomen- tahi gootinkielen kanssa.[32] Yhtä varovasti hän käytti -etymologiseeraamista. "Vaikka olen pitänyt vähän hyödyttävänä työnä -etymologiain etsimistä vanhoista kansainnimistä", hän sanoo, "olen -kuitenkin toisinaan huvin vuoksi siihen ryhtynyt. Kun sitten huomasin, -että kritiikki ja filologia todella perustuvat selvään logiikkaan, -ja että riittävä ihmisten tunteminen kaikissa niiden oloissa -ja muodostumisissa paljon tukee ja selvittää sitä, määräsin -monen kokeilun jälkeen vissejä lakeja, joiden mukaan minun on -etymologiseeraaminen".[33] - -Ja näin saamaansa metoodia käyttivät tutkijat sittenkin vielä -rajoituksilla. "Kuitenkin myönnän mielelläni", sanoo Fischer, "että -etymologia yksin ei riitä kielten sukulaisuutta selvittämään: mutta jos -maantiede ja vanhan sekä keskiajan historia sekä vielä kansain yhteiset -tavat ja tottumukset sitä tukevat, niin ymmärtääkseni saattaa täydellä -syyllä tehdä johtopäätöksen toisesta asiasta toiseen".[34] Ja Schlözer -lausuu saman ajatuksen seuraavin sanoin: "Rudbeck muodostaa faktoja -etymologioista: minä esitän ensin faktat historiasta ja vahvistan tahi -selitän ne etymologian avulla".[35] - -Näin rajoitettiin kielellisten todistusten käyttöä yhä enemmän. -Rajoitukset eivät kuitenkaan olleet yksinomaan negatiivisia -luonteeltaan, vaan yhdessä suhteessa vaadittiin vertailuilta -sellaisinaan sisällistä todennäköisyyttä. Ei näet enää riittänyt että -sanat ensi kuulemalta kuuluivat samanlaisilta tahi että ne -kirjoitettuina sisälsivät samoja kirjaimia, vaan piti osottaa niiden -todella voineen muuttua toisesta kielestä toiseen juuri siten kuin ne -olivat muuttuneet. "Totta on", sanoo Schlözer, "että kirjaimet -muuttuvat, kun siirtyvät aikakaudesta toiseen, maasta, kielestä -toiseen, mutta ne muuttuvat lakien mukaan, jotka saattaa ja tulee -todistaa induktioonin avulla monista muista kielistä otetuilla -esimerkeillä".[36] Tuo käsitys kielilaeista oli kuitenkin hyvin -epämääräinen. Tutkijat näet eivät koettaneet osottaa eivätkä -otaksuneetkaan, että nuot lait olivat vaikuttaneet määrätyillä ajoilla -määrätyissä maissa juuri niin eikä toisin. Heille riitti vain se, että -tuollainen äänteenmuutos jossakin maailmassa ja jossakin kielessä oli -jonkun kerran tapahtunut ja siis oli ihmisten puheorgaaneille -mahdollinen suorittaa. Tämä ajatustapa johtui osaksi siitä, että -yksityisten henkilöitten arveltiin vielä muuttelevan jonkun verran -mielensä mukaan eri sanoja.[37] Toiselta puolen ei taas pantu kyllin -suurta huomiota erilaisiin olosuhteisiin määrättyinä aikoina ja siitä -johtuvaan erikoiskehitykseen, vaan koetettiin kaikkea selittää yleisten -lakien kautta. Huomaamme siis, miten läheisesti tämäkin tutkimushaara -oli yhteydessä yleistävän pragmaatisen käsityksen kanssa, joka silloin -oli vallalla. - -Tämä göttingeniläisten menettelytapa oli kuten sanoin johtunut -vähitellen vanhemmasta tutkimustavasta. Kuitenkaan ei se ollut sekään -aivan itsenäisesti muodostunut. Leibniz oli aikoinaan antanut -esikuvan maltillisesta etymologiseeraamisesta, viitaten siihen, että -sanojen muuttuminen johtui osaksi sielun, osaksi puheorgaanin -muuttumisesta.[38] Hän oli myöskin asettanut muutamia sääntöjä -etymologiain tekemiselle. Myöhemmin oli luonnontieteitten harrastus -vaikuttanut tällekin alalle, aikaansaaden varmemman metoodin. Se -kuvastuu seuraavista Schlözerin sanoista: "En keksi parempaa keinoa -vanhimman ja keskiajan historian sekavuuksien välttämiseksi ja sen -epäselvyyksien selvittämiseksi, kuin Linnaeuksen metoodin mukaan -valmistettu, luokkiin ja lahkoihin, sukuihin ja lajeihin jaettu -kansojen järjestelmä, Niinkuin Linnaeus jakaisi eläimet hampaitten ja -kasvit heteiden mukaan: niin järjestäisi historiantutkija kansat -kielten mukaan".[39] Tämä käsitys, joka katseli kansoja niiden -oleellisten tunnusmerkkien mukaan, sen sijaan että se olisi pitänyt -silmällä vanhoja traditiooneja ja koettanut johtaa kansain sukuperää -toisista kansoista, pääsi nyt vallalle. Olen edellisessä jo viitannut -sen esiintymiseen Ranskassa. - -Göttingeniläinen tutkimus oli tässä suhteessa kuitenkin saanut aatteita -vielä kolmanneltakin taholta, nimittäin Ihren tutkimuksista Ruotsissa. -Kun seuraavassa esitämme Ruotsin ja Saksan historiantutkimuksen -keskinäistä vuorovaikutusta, tulevat nämätkin tutkimukset -esitettäviksi. - - - - -IV. - - -Ruotsissa oli reformatiooni aiheuttanut oman historiantutkimuksen, joka -koetti käsitellä aineksiaan itsenäisesti ja kriitillisesti.[40] -Kuitenkin puuttui tältä tutkimukselta luonnollisesti tarkempi -kriitillinen lähdetutkimusmetoodi, vaikkakin se hyvän vaiston avulla -koetti valita lähteitänsä. Läheisesti se sitäpaitsi oli liittynyt -historiallisiin esityksiin, joita täällä oli keskiajalta, erittäinkin -Eerik Olavinpojan historiaan. Mutta sitten alkoi Ruotsissa oppinut -historiantutkimus ja 17. vuosisadalla oli se täydessä kukoistuksessa. -Erikoisen luonteensa sai se valtiollisen mahtavuuden johdosta, johon -Ruotsi heti tämän ajan koittaessa oli kohonnut. Historiantutkimus oli -näet kaikissa maissa silloin likeisessä yhteydessä hallitsijavallan -kanssa ja työskenteli pääasiassa valtiollisen historian alalla. Eipä -ihmettä siis, että kansan voimistunut itsetunto etsi tyydytystä -menneisyydestään, koettaen kuvitella maan muinaista mahtavuutta niin -suureksi kuin suinkin. - -Tämä taipumus alkoi jo unioonin aikana. Se asetti Ruotsin historian -yhteyteen gootilaisen kanssa ja etsi sille alun raamatusta. Näin -löydettiin joukko uusia lähteitä isänmaan historialle. 17. vuosisadan -toisella puoliskolla kääntyi sitten tutkijain huomio islantilaiseen -kirjallisuuteen ja sen ilmoitukset aiheuttivat uuden laajan -tietovaraston sovittamisen Ruotsin aikaisimpaan historiaan. Paljon on -moitittu tapaa, jolla tutkimus käytti hyväkseen noita lukuisia -lähteitä. Totta on, ettei pantu suurtakaan huomiota lähteiden -todistusarvoon, vaan koetettiin sovittaa niiden ilmoitukset vaan siten -yhteen, että ne muodostaisivat kokonaisuuden. Mutta tällainen menettely -teki kuitenkin mahdolliseksi edes jonkinlaisen yleiskatsauksen saamisen -Ruotsin historian kokonaisuudesta ja yhteydestä maailmanhistorian -kanssa sekä niistä ilmoituksista, jotka olivat tutkimuksen -käytettävinä. Jonkinlaisella syyllä saattoikin eräs 18. vuosisadan -kriitillisimmistä tutkijoista, C.G. Nordin, selittää tämän tutkimuksen -luonnetta näin: "Niille, jotka valistuksen uudistuessa Europassa -alkoivat puhtaammilla aikeilla kirjoittaa historiaa, oli välttämätöntä -koota kaikki kertomukset, hyväksyä luotettavat ja olla kokonaan -hylkäämättä ne, jotka tuntuivat uskomattomilta: kokeeksi hyväksyä -muutamia liioiteltuja käsityksiä, odottaa aikaa saadakseen parempaa -tietoa ja sillä välin asettaa tapaukset parhaaseen mahdolliseen -järjestykseen. Sillä tavalla on systematiseeraava historia -syntynyt".[41] - -Jo 17. vuosisadan lopulla alkaa kuitenkin vastustus tätä tähän asti -vallalla ollutta tutkimustapaa vastaan ja uuden kritiikin ensimäiset -piirteet esiintyvät samalla. Esipuheessa Ruotsin kirkkohistoriaan, joka -ilmestyi vuonna 1689, Örnhjelm ilmoittaa poikenneensa useissa kohdissa -edeltäjäinsä ilmoituksista, totuuden, historian ylimmän lain -pakottamana. Hänen tarkoituksensa ei kuitenkaan ole moittia noita -tutkijoita itseä, vaan erehdyksiä, jotka he ovat esityksissään tehneet, -ilman katkeruutta tahi vainoamishalua. Itse hän puolestaan viittaa -lähteihinsä, ei kuitenkaan ylimalkaisesti, vaan mainitsemalla kunkin -paikan erikseen, jotta lukijat saattaisivat helposti verrata esitystä -alkulähteihin. Örnhjelm onkin perustanut kuvauksensa alkuperäisiin -asiakirjoihin.[42] - -Tämä oli nyt tapa, jota yhä useammat tutkijat käyttivät työssään. Tosin -pysyi edellisen ajan jättämä käsitys Ruotsin muinaisuudesta edelleenkin -voimassa, mutta lähteiden tarkka tutkiminen poisti paljon yksityisiä -erehdyksiä. Tuo käsitys oli juurtunut ruotsalaisiin melkeinpä -välttämättömänä osana heidän silloisesta valtiollisesta suuruudestaan -ja koski liian läheltä heidän kansallista itsetuntoaan. Tosin -kuninkaallinen historiograafi Olavi Hermelin moittii tutkijain -liiallista isänmaanrakkautta, he kun siitä sokeutuneina selittävät -väärin lähteitten sanoja ja hämmentävät lukijansa. Mutta tämä oli vain -yksityinen tapaus.[43] Ylipäänsä pidettiin innolla kiinni muinaisen -suuruuden kuvitteluista ja oltiinpa valmiita käyttämään esivallan apua -toisin ajattelevia vastaan. - -Niin kerrotaan, että Lundin professori Stobaeus oli luvannut kumota -Rudbeckin mielipiteet, mutta tämän uhkausten pelottamana sitten -peruutti aikeensa.[44] - -Kuitenkin oli tutkimus saanut aivan toisen luonteen uuden -luonnontieteitten ja filosofian hedelmöittämän ajatustavan -vaikutuksesta. Niinpä Rydelius tutkimuksissaan inhimillisestä opista -todistelee, että opin tarkoituksena on oman tietämättömyyden tunteminen -ja ellei tätä tiedä, ei tiedä mitään. Ja tietojaan ei pidä perustella -vain järkisyillä vaan myöskin kokemuksella, ellei sitä voi, on parasta -jättää asiat ratkaisematta.[45] - -Ylipäänsä heikkeni tutkijain persoonallisen opin vaikutus heidän -tutkimustapaansa. Ennen olivat he ennen kaikkea tahtoneet esittää -laajaa oppiansa teoksissaan. He tutkivat suuria aloja historiasta ja -viittasivat lähteihinsä aivan ylimalkaisesti mainiten "vanhoja -arvokkaita lähteitä", joista muka olivat saaneet tietonsa. Lukijain -tuli luottaa heidän oppiinsa ja tottumukseensa sekä tutkimuskykyynsä ja -tuon persoonallisen arvonantonsa tähden uskoa heidän ilmoituksiaan. Ja -jos esitettiin heidän ajatuksestaan eriäviä mielipiteitä, pitivät he -sitä loukkauksena omaa arvoansa vastaan oppineina. Nyt sitävastoin -vedottiin lukijain omaan tuomioon viittaamalla ilmoituksiin, jotka -todistivat väitteet oikeiksi, ja huomautettiin useimmiten, että -korjaukset ja parannukset olisivat kirjoittajille itselle iloksi ja -itse asialle hyödyksi. Itse he sanovat tuntevansa, että ovat voineet -erehtyä, ovat kuitenkin etsineet totuutta kykynsä mukaan. - -Tällaisen tutkimustavan täytyi lopultakin kumota vallalla oleva käsitys -Ruotsin muinaisuudesta. Tähän lienee osaltaan vaikuttanut sekin, että -Ruotsin suurvalta-asema 1700 luvun alulla meni hukkaan ja sen kautta -väheni tarve ylistellä valtakunnan vanhuutta ja arvokkuutta. - -Aluksi koetettiin saada selvyyttä Ruotsin vanhimpaan historiaan siten, -että vertailtiin ja soviteltiin erilaisia ilmoituksia keskenään, jotta -tuon sisällisen kritiikin kautta muodostuisi todennäköinen tulos. -Erittäinkin arveltiin oikean ajanlaskun kelpaavan perustaksi, jolla -helposti voisi järjestää ilmoitukset oikealle kohdalleen, vieläpä -hyljätä siihen perustuen sellaiset, jotka tuntuivat epäiltäviltä. -Jaettiin senjohdosta historia hämärään, myytilliseen ja historialliseen -aikaan ja kohdeltiin kahden ensimäisen ajan ilmoituksia hyvin -varovasti. Myöskin otettiin mikäli mahdollista kirjoittajan -luotettavuus ja ominaisuudet huomioon. "Ettei sekavuutta tähän asti ole -parannettu, johtuu enimmäkseen siitä", sanoo eräs tutkija, "että -kirjoittajat mukautuvat lukijan mielen ja maun mukaan. Useimmat etsivät -lepoa ja ajankuluketta: Säännönmukaiset tutkimukset oikeasta -ajanlaskusta sekä sekavien, epäselvien ja muihin takertuneiden -ilmoitusten sovitteleminen tuottaa päänvaivaa. Sentähden ovat useimmat -kirjoittajat valinneet, mitä heistä näytti sopivimmalta, ilmoittamatta -lähdettä tahi sen luotettavuutta, joka ei olisi voinut tapahtua ilman -kritiikkiä".[46] - -Tuollaista kritiikkiä käyttävät Ruotsin tunnetuimmat tutkijat 18. -vuosisadan alkupuolelta, Wilde ja Dalin. Edellinen lausuu -muistutuksissaan Pufendorfin Ruotsin historiaan, ettei nykyisellä -valistuneella ajalla voinut luottaa ainoaankaan kirjoittajaan, -erittäinkään ei silloin kun tämä luottamusta vaatii jättämällä -lähteensä mainitsematta. "Tuollaisissa eroavaisuuksissa ei ole mitään -luotettavuutta", jatkaa hän, "paitsi aineiden, niiden syiden ja -olosuhteiden luonnollinen yhteys ja yhtäpitävyys, jonka mukaan -kertomuksia tulee koetella samoinkuin itse eroavaisuutta ja sen syytä, -joko se sitten johtuu visseistä aikeista tahi vain tapauksista ja -erehdyksistä".[47] Muistutuksissaan koetti Wilde näin selvittää -sekavuutta, jota hänen kommenteeraamansa Pufendorfin teos ei -yrittänytkään tehdä, tyytyen vain ilmoittamaan, "ettei tuollaisissa -ikivanhoissa asioissa mitään epäilemätöntä ole". - -Tuollainen menettely oli luonnollinen niinkauvankuin ei johdonmukainen -tapausten aikuisten ilmoitusten vaatiminen ollut tunnustusta saanut. -Tämän periaatteen valtaanpääsöä taas vaikeutti se seikka, etteivät -vanhemmat kirjoittajat olleet viitanneet alkulähteihinsä eivätkä -tutkijat uskaltaneet ruveta heidän ilmoituksiaan ilman muuta sentähden -hylkäämään. Senlisäksi pelkäsivät he, että tuollaisen kritiikin kautta -syntyisi aukkoja tietovarastoon ja historian yhtenäisyys silloin -katkeaisi, jolloin sen pragmaatinen arvo samalla vähenisi. Pidettiin -siis vielä kiinni aikeesta saada isänmaan historialle täydellinen -yhteys, jonka aikeen 17. vuosisadan systematiseeraava suunta oli -perinnöksi jättänyt, Huomaammekin sentähden, että Wilde ja Dalin vielä -antavat tunnustuksensa Rudbeckin työlle, vaikka varovasti -suhtautuvatkin hänen käsitykseensä. Paljoa myöhemminkin tutkijat näin -ajattelivat ja esimerkiksi Warmholtz on lähes samalla kannalla. - -Tehdäksensä kriitilliseen ajanlaskuun perustuvaa tutkimustaan -varmemmaksi koettivat nämät tutkijat tukea sitä arveluilla, joita -saivat historiallisten jätteitten tarkastelusta. Wilde huomauttaa -etteivät epävarmat traditioonit kelpaa ajanlaskun perustaksi, vielä -vähemmin poliitiset ja filosoofiset mietteet, vaan sitten mieluummin -hautaustapa eri aikakausilla.[48] Dalin taas asetti kuuluisan -ajatuksensa veden vähenemisestä tuollaiseksi perustaksi. Ruotsi oli -näet muka vasta jotenkin myöhäisenä aikana kohonnut merestä, joten -kuvittelut siellä olleesta valtakunnasta eivät sellaisinaan voineet -pitää paikkaansa. Myöskin Newtonin hallituskausien keskimääriin -perustuvaa laskutapaa käytettiin ajanlaskun apuna. Näemme siis, miten -luonnontieteellinen ajatustapa tähän tutkimustapaan vaikutti. - -Traditioonia, jota soviteltiin ja järjesteltiin tällaisten teoriain -mukaiseksi, kohdeltiin jotenkin suurella kunnioituksella, käsitys siitä -oli näet jotenkin samanlainen kuin samaan aikaan Saksassa. Niin sanoo -Wilde traditiooneista, että "ne, jotka perustuvat suullisiin -kertomuksiin, ovat tosiaankin historiallisia ilmoituksia, parasta -lajia, jota saattaa tavata ja ne taas, jotka perustuvat vanhoihin -skaldien runoihin ja satuihin, vaikkapa ovatkin satumaisia ja -mahdottomia, ovat myöskin pidettävät historiallisina muistomerkkeinä, -jos kohta älykäs lukija ei ota niitä kirjaimen mukaan".[49] On niistä -vain poistettava vieraista aineksista johtunut sekotus. Parhaiten -osottaa Dalinin lähdetutkimus, miten vähän arvoa vielä pantiin -tapausten aikuisiin lähteisiin tunkeutumiselle ja miten paljon siis -toiselta puolen luotettiin myöhempään traditiooniin. Tosin sanoo hän -itse ammentaneensa vanhimmista ja viattomimmista lähteistä, mutta -viitanneensa kuitenkin mieluummin Tradempiin, jotta lukija helpommin -voisi löytää lähteen.[50] Todella tuntuu kuitenkin siltä, kuin hän ei -olisi ensinkään noita alkuperäisiä lähteitä tarkastanut, vaan luottaen -johdettuihin lähteihin arvelematta ottanut esitykseensä myöhempiä lisiä -ja arveluja. - -Kuitenkin olivat nämät tutkijat täysin tietoisia tuollaisten arvelujen -tuottamasta vaarasta, "Kuitenkaan ei sitä voida säännöillä estää, vaan -riippuu se enimmäkseen yleensä historiallisesta varovaisuudesta sekä -asiain yhteyden ja aikain olojen ymmärtämisestä. Siitä se riippuu -myöskin maantieteellisissä arveluissa, jotka koskevat hämäriä ja -satuaikoja ja joita enimmin käytetään väärin, kun samanlaisilta -kuuluvain nimien mukaan päätetään henkilöitten ja koko kansain -alkuperästä",[51] lausuu Wilde. Jonkinlainen kammo päätelmiä -ja arveluja kohtaan jäi tutkijoille läpi koko vuosisadan, -rudbeckiläisyyden viat kun tässä suhteessa olivat liian varottavina -esimerkkeinä. Toiset käyttivät niin negatiivista kritiikkiä kuin -voivat, luottaen vain varmojen lähteitten selviin sanoihin, toiset -eivät edes uskaltaneet oikein syventyä epävarmoihin aikakausiin. Kun -etevä historioitsija Olavi Celsius joutuu tällaisia koskettelemaan, -kirjoittaa hän heti aluksi: "Mutta enpä rohkene aivan syvälle tähän -aineeseen pelosta, että kun toinen ajatus aiheuttaisi toisensa ja -joitakuita todennäköisyyksiä ilmenisi, rupeaisi kynä piankin -rudbeckiseeraamaan ja goropitseeraamaan, kuten Leibniz sanoo, se on -täyttämään paperin arveluilla ja unohtamaan aineensa".[52] - -Sekä Wilde että Dalin, mutta etenkin jälkimäinen olivat tosin -moittineet liiallisia arveluita ja otaksumisia, vaan siitä huolimatta -ei heiltä itseltänsä niitä puuttunut. He pyrkivät kuitenkin ennen -kaikkea niin luonnollisiin arveluihin kuin suinkin. "Olen esittänyt -päteviä todistajia" -- sanoo Dalin -- "en ole kuitenkaan minkään -historiankirjoittajan merkityksen antanut määrätä toimintaani, vaan -pidättänyt itselleni vapaan valinnan ja hyvien historiallisten -todistusten puutteessa olen arvostellut sen mukaan, mikä parhaiten on -sopinut luontoon".[53] Hyvään makuun ja oikeaan vaistiin perustuvaa -hyvää kritiikkiä he siis käyttivät. - -Yleinen vastustus, jonka Dalinin tutkimustapa sai osakseen Ruotsissa, -osottaa miten syvällä yleisön mielissä 17. vuosisadan käsitteet vielä -piilivät. Historian vanhuuden ja muinaisen loiston poistaminen koski -edelleenkin kipeimmin. "On myöskin uuden valtakunnanhistorian luoja -jotenkin suuresti vähentänyt Ruotsin valtakunnan ikää" -- sanoo -Rhyzelius memoriaalissaan sekreetivaliokunnalle 1751 vuoden -valtiopäivillä Dalinin teoksen johdosta -- "josta meidän edesmenneet -kuninkaamme ovat olleet niin huolissaan, että sentähden eivät ole -mitään kustannuksia säästäneet, vaan asettaneet erityisiä virkamiehiä, -joiden tulee valtakunnan kunniaksi sitä toteen näyttää ja tehdä -ilmeiseksi. Sen ovatkin meidän muinaiset historioitsijamme tehneet niin -hyvillä ja pätevillä syillä, joita ovat koti- ja ulkomaisista -todisteista ottaneet, että itse ulkomaalaisetkin ovat sen johdosta -olleet pakotetut myöntämään isänmaallemme edun olla yksi vanhimmista -valtakunnista".[54] Toiselta puolen Dalinin teos ehkä enimmin vaikutti -muutokseen, joka nyt lopullisesti tapahtui suuren yleisön käsityksessä -historiantutkimuksesta ja sen tehtävästä.[55] Dalin on tehnyt saman -työn Ruotsissa kuin valistuskirjailijat Ranskassa ja koko hänen -olemuksensa historiantutkijana muistuttaakin heitä. - -Vapautuminen entisestä katsantotavasta sai kuitenkin varman pohjan -tarkistuneesta lähdekritiikistä. 17. vuosisadan lopulta asti koetettiin -tunkeutua alkulähteihin ja johdetut lähteet menettivät yhä enemmän -arvonsa. Kehitys tapahtui kuitenkin vaan vähitellen. Messenius oli -vielä verrannut eri aikain lähteitä samanarvoisina keskenään, ja jos -antoi toiselle etusijan vanhemmuuden vuoksi, oli se vain näennäistä. -Varsinaisena syynä tähän ei ollut ilmoituksen ikä, vaan soveltuminen -tahi soveltumattomuus hänen ajatuskantaansa. Ja näin menettelivät -tutkijat vielä kauvan jäljestäkinpäin. - -Ensimäinen, joka tutkimuksensa koetti perustaa ensi sijassa -alkulähteihin oli Benzelius. Tutkijauransa lopulla sanoo hän -myöhemmästä tutkijasta: "Minä en usko häntä enää ennenkuin hän tahi se, -joka sokeasti seuraa häntä, näyttää, että joku toinen on sanonut -myöskin niin ja silloin saamme puhua tämän kanssa ja kysyä mitä syytä -hänellä oli".[56] Hän koetti myöskin määrätä käytettävänään olevain -lähteitten iän voidaksensa päättää niissä olevain ilmoitusten -vanhuutta, ja pääpiirteissä hän onkin sen tehnyt. Kuitenkin -Benzeliuskin vakuuttaa, että myöhemmät lähteet ovat luotettavampia kuin -vanhemmat, koska edelliset huolellisemmin ja tarkemmin ovat ottaneet -huomioonsa ilmoituksia ja erilaisia olosuhteita.[57] - -Benzelius oli vilkkaassa yhteydessä ranskalaisten benediktiinein ja -muitten sikäläisten lähteiden tutkijain kanssa. Hän piti luentoja -ruotsalaisesta lähdekirjallisuudesta, eri lähteitten merkityksestä ja -suhteesta toisiinsa. Hänen tärkein tutkimustyönsä oli niiden -selitteleminen, tekstin paranteleminen ja tarkka julkaiseminen. Hänen -kauttansa saivat ne oman itsenäisen arvonsa tutkimuksessa. - -Samaan aikaan kuin Benzelius julkaisi lähdekokoelmansa, toimitettiin -useita paljoa suurempia kokoelmia. Sellaisia olivat Messeniuksen ja -Hadorphin kokoelmat, sellaisia olivat Örnhjelmin bullaario ja kuuluisa -Palmsköldin kokoelma Upsalassa. Genealoogisia kokoelmia ja sukujohtoja -tehtiin tavattoman runsaasti. Mutta niistä puuttui kriitillisyyttä ja -tarkkuutta. Tässäkin suhteessa kesti kauvan ennenkuin totuttiin -tarkkuuteen ja huolellisuuteen pikkuseikoissa, v. Stiernman, joka -julkaisi teoksensa 18. vuosisadan keskivaiheilla, näyttää olleen -kokonaan tarkkuutta vailla. Hänen matrikkelistaan sanoo Tilas: "Olen -ruvennut enemmän kuin ennen huomaamaan, miten hävittävästi v. Stiernman -on hyökännyt eteenpäin historiallisessa matrikkelissaan. Minä -vihoittelin kaksi päivää, vihdoin päätin perinpohjin uudestaan -valmistaa uuden matrikkelin ja itse käydä pöytäkirjat läpitse -vanhimmista ajoista. -- -- -- Minä kauhistun nähdessäni, kuinka -v. Stiernman on pillastunut ilman mitään syytä vastoin kaikkea totuutta -ja luulen, että hän on uneksinut koko joukon".[58] - -Tämä tapaus on kuvaava. Uuden tutkijapolven tehtäväksi tuli edeltäjäin -kokoamain suurten kokoelmain tarkasteleminen ja paranteleminen, -yksityiskohtain asettaminen oikeaan paikkaansa ja arvoonsa. Tätä he -pitivät ensimäisenä ja tärkeimpänä velvollisuutenaan, vasta toisessa -sijassa tuli historiallisen esityksen kirjoittaminen tämän alemman -kritiikin pohjalla. Vasta tällaisen lähdekritiikin avulla toivoivat he -myöskin voivansa selvittää kysymyksen Ruotsin muinaisuudesta eikä -asettamalla uusia muka luonnollisempia otaksumia vanhojen sijaan. - -Oli luonnollista, että Wilden ja Dalinin kritiikki ei voinut tyydyttää -näitä jyrkkään lähdekritiikkiin perustavia tutkijoita. Niinpä -ilmestyikin kohta erityinen teos, joka arvosteli ja paransi Dalinin -puuttuvasta lähdekritiikistä johtuneet virheet. Se oli af Botinin -kirjoittama. Nimenomaan tämä erottaa vanhempien lähteitten tutkimukset -ja suoranaiset ilmoitukset; jälkimäisten siteeraamista hän pitää -turhana, elleivät ne ole alkuperäisiä, edellisiä pitäisi taas kyllä -käyttää hyväkseen, mutta vain uudistetun tarkastelun jälkeen.[59] - -Ei kuitenkaan silloinen aika ollut noille puuhille oikein edullinen. -Yleisön huomio oli kiintynyt ennen kaikkea maan aineellisen tilan -parantamiseen ja sanomalehdet olivat täynnä ehdotuksia ja -riitakirjoituksia sen johdosta, Puoluekiihko vapaudenajan lopulla -jännitti ja kiusasi mieliä. Vanha tutkija Warmholtz kirjoittaa vuonna -1768 huolestuneena kirjallisuuden tilasta: "Vähän löytää siinä -omintakeista, josta voisi huomata nerokkuuden ja järjen edistystä -meillä. Kuitenkin koko maailma tunkeutuu kirjoittamaan ja kirjapainomme -käyvät yötä päivää päästääkseen maailmalle kurjuuksia, jotka kiihko ja -puoluevimma ovat sepittäneet. Sillä me olemme vielä lapsuudessamme, -jossa ei uneksitakaan muuta kuin intohimojensa tyydyttämistä: käytämme -väärin vapauttamme, joka meille on annettu. Mutta aika tulee, jolloin -maltillisempina ja viisaampina voimme enemmän hyödyttää".[60] -Tutkimusta ehkäisi myöskin se järjestymätön tila, jossa kirjastot ja -arkistot olivat ja josta tuonnempana tarkemmin puhun. - -Vielä vaikeampi este tutkimuksen edistymiselle oli maan yleinen -köyhyys, joka aina oli tuntunut kipeästi. Suurten kokoilijain teokset -olivat jääneet vain tästä syystä painamatta usein ainaiseksi. "Se on -suurimpain syiden joukossa yksi", sanoo Benzelius, "minkätähden ne, -jotka voivat valmistaa jotakin Ruotsissa, eivät sitä tee, että heidän -teoksensa eivät kuitenkaan ilmesty".[61] Tutkijain täytyi sentähden -turvautua vaikuttavissa asemissa oleviin virkamiehiin, jotka -esiintyivät kirjallisuuden ja tutkimuksen mesenaatteina. Mutta kuta -kauvemmaksi tullaan Kustaa III:nen ajalla, sitä katkerammiksi käyvät -valitukset kirjain vähäisestä menekistä ja kaikenlaisen avun sekä -kehotuksen puutteesta. - -Tutkimuksen kannattajain luku pysyi vähäisenä ja suuri yleisö jäi sille -vieraaksi. "Varmaankaan meidän aikamme ei ole historian aikakausi. -Rakastetaan pieniä historiettejä, joille saa nauraa, mutta -kirjallisuusakatemian seinäin ulkopuolella ei kukaan kysele -tutkimuksiin perustuvia ja oikeaksi todistettuja historiallisia -teoksia. Kehotuksesta ei saata olla puhettakaan". Näin kirjoittaa -Schönberg Tengströmille vuonna 1781.[62] Ja seuraavana vuonna hän -lisää: "Minun täytyy käyttää sanatapaa 'huvittaakseni yleisöä' vastoin -periaatettani, sillä historioitsijana toivoisin voivani ensin painattaa -kaikki tuntemattomat asiat, jotka voivat valaista historiaa. Mutta -valitettavasti täytyy meidän aikakaudellamme vanhoja asiakirjoja -painettaissa ajatella miten se huvittaisi ja antaisi teokselle -menekkiä".[63] - -Teokset, joita suuri yleisö kaipasi, olivat valistuskirjailijain -keveään, sukkelaan stiiliin kirjoitetut historialliset esitykset. Mutta -Ruotsin oppineet vastustivat katkerasti tätä kirjallisuutta sen -epätarkkuuden ja pintapuolisuuden tähden. "Saas nähdä, mitä -l'historien, bel esprit tästä lähin tuottanee", sanoo Arckenholtz 1760 -luvun alulla. "Sellaisissa aineissa tahdon mieluummin l'homme laborieux -et de bon sens. Kuinka monella valheella ovatkaan les beaux -esprits français kahdenkymmenen viime vuoden kuluessa tahranneet -historiaa".[64] Vielä innokkaampi tämän suunnan vastustaja oli C. -Gjörwell, joka monien aikakauskirjainsa toimittajana koetti levittää -äärimmäisen tarkkuuden ja puolueettoman arvostelun vaatimuksia. -Voltairen historianfilosofiasta hän kirjoittaa Lidénille: "Philosophie -de l'histoire on kerrassaan herra de Voltairen uusin tuote. Hän tahtoo -kaikin tavoin vähentää historiallista luotettavuutta ja heittää -kritiikin arvon kumoon, sillä hän näkee kyllä miten paljon se auttaa -totuuden pysyttämiseksi ja uskonnon suojelemiseksi".[65] Todella -ranskalainen valistuskirjallisuus herätti vastenmielisyyttä Ruotsin -oppineissa yhtä paljon eroavan maailmankatsantotapansa kautta kuin -tieteellisen epätarkkuutensa tähden. - -Jos tarkastamme pyrkimyksiä, joita ruotsalaisella tutkimuksella tähän -aikaan oli, huomaamme piankin yhtäläisyyden tämän ja göttingeniläisen -tutkimuksen välillä. Ja tämä johtui läheisestä yhdysvaikutuksesta, joka -oli molempain maiden, Saksan ja Ruotsin tutkijain välillä. Saksan -kirjallisuuden vaikutus oli aina ollut hyvin suuri ruotsalaiseen -ja edempänä tulee tilaisuus puhua erittäin göttingeniläisten -vaikutuksesta. Mutta myöskin päinvastaisesta vaikutuksesta on -todisteita. Niinpä oli Schlözer alottanut historialliset opintonsa -Upsalassa Ihren johdolla ja itse hän on huomauttanut tämän opetuksen -tavatonta merkitystä.[66] Kuuluisa Thunmann oli alkujaan ruotsalainen -ja harjoitti opintojaan hänkin saman miehen silmäin alla. Ja -Greifswaldin yliopistossa joutuivat ruotsalaiset tutkijat läheisiin -tekemisiin saksalaisten kanssa. - -Tämä ruotsalainen vaikutus lienee hyvin suurelta osalta aiheuttanut -tutkimukset Ruotsin ja muitten pohjoismaitten muinaisuudesta, jotka -Saksassa nyt tulevat muotiin. Toiselta puolen oli niiden merkitys -Ruotsin historiantutkimukselle hyvin suuri. Tuloksena harrastuksista, -joista edellä olen puhunut, oli Lagerbringin Swea Rikes Historia. Sen -ensi osa ilmestyi vuonna 1769. Tämä tutkija kyllä käytti tarkkaa -lähdekritiikkiä ja koetti nojautua ainoastaan historialliseen -totuuteen. Miten voimakas tämä harrastus oli, todistavat seuraavat -sanat, jotka hän kirjoitti vähää ennen kuolemaansa: "Täytän 80 vuotta -helmikuussa vuonna 1786. Ehdinkö niin kauvaksi en tiedä, vielä -vähemmin, elänkö kauvemmin; sen minkä kirjoitan, pitää olla totta ja -niin totta, että kaikki voidaan painattaa versaalikirjaimilla kuolemani -jälkeen, jos niin halutaan".[67] Kuitenkaan ei hänkään voinut vapautua -esittämästä aikaisinta epävarmaa traditioonia historiana. - -Sentähden ilmoittaakin Gjörwell Lagerbringin teoksesta kaikessa -hiljaisuudessa Lidénille: "Se on liiaksi resonneeraava, olisin toivonut -vähemmin päähänpistoja ja enemmän tutkimusta, vähemmän satuja ja -enemmän totuutta". Ja hän lopettaa huomauttamalla, että kun Schlözer -saa nähdä teoksen, suuttuu hän kerrassaan.[68] Göttingeniläisen -tutkijan ajatusta ei tarvinnutkaan kauvan arvailla, sillä jo 1772 -ilmestyi hänen Nordische Geschichtensä, jossa hän julistaa kaikki -lähteet jotka käsittelevät Ruotsin pakanahistoriaa pelkiksi saduiksi ja -asettaa kristityn ajan alun sen historian alkukohdaksi. Islantilaisten -lähteitten todistusarvon näihin aikaisempiin aikoihin nähden hän -kieltää kokonaan. Vielä selvemmin ja jyrkemmin esittää hän kantansa -teoksessa "Isländische Litteratur und Geschichte".[69] Mutta kuten -arvata saattoi, asettuivat pohjoismaisista tutkijoista useimmat tätä -negatiivista kritiikkiä vastaan ja riitaa kesti tämän johdosta läpi -koko 18. vuosisadan. - -Islantilaiset lähteet olivat näin joutuneet taistelun keskustaksi, jota -käytiin Ruotsin pakana-ajan traditioonista ja samalla traditioonista -yleensä. Ulkonaisten ja sisällisten tuntomerkkien nojalla oli Schlözer -julistanut ne kristillisen ajan saduiksi, joilla ei ollut mitään -historiallista todistusarvoa, vielä vähemmin pakana-aikaan nähden. -Mutta samana vuonna kuin Nordische Geschichte ilmestyi Schlözerin -vanhan opettajan Ihren kirjanen "Bref till Herr Cancellie-Rådet Sven -Lagerbring, Rörande Then Isländska Edda".[70] Ihre käsittelee Eddaa -kokonaisuutena, kansanhengen luomana, hän lähtee olosuhteista, joissa -se on muodostunut, tutkii, missä tarkoituksessa se on kirjoitettu ja -mikä merkitys sillä on ollut. Hän erottaa traditioonin sellaisena kuin -se on kulkenut kansan huulilla siitä, joka sittemmin on muistiinpantu. -Näin asetti hän positiivisen tutkimustavan entisen negatiivisen sijaan, -joka, kuten ennen olemme Schlözerillä nähneet, julisti traditioonin -perättömäksi, ellei sitä voinut seurata melkein tapausten aikoihin -asti. - -Huomio, että lähteet eivät ole arvosteltavat ainoastaan kukin -sellaisenaan erinäisenä kokonaisuutena, vaan samalla myöskin osana sen -ajan ajatustavasta ja ympäristön olosuhteista, alkoi yhä enemmän -selvitä. Viittaan vain siihen että Lowth Englannissa jo vuonna 1753 oli -selittänyt raamattua erityisten olosuhteitten nojalla, jotka sen -syntymämaassa vallitsivat. Tämän ajatustavan leviämiseen sekä Saksassa -että Ruotsissa lienee nyt tuo Ihren kirjanen etupäässä vaikuttanut. -Niinpä kirjoittaa Thunmann Hallesta entiseen kotimaahansa: -"Traditioonin arvosta on paljon kirjoitettu ja väitelty. Hyvin kaunista -on se, mitä herra kanslianeuvos Ihre kirjoittaa tästä herra v. -Lagerbringille. Minun mielestäni on aina otettava huomioon sen kansan -luonne, tavat ja yhteiskuntamuoto, jonka keskuudessa nuot traditioonit -ovat säilyneet. Mitä islantilainen, kalmukki, araabialainen tietää -kertoa sukujohdostaan, on, ellei hän nouse liian korkealle, enimmäkseen -totta: jos hän kertoo muita tapauksia sen ohessa, olen jo enemmän -epäluuloinen: ne ovat olleet enemmän vaaranalaisina".[71] Ja J. Ph. -Murray kirjoitti samana vuonna tutkimuksen Eddasta, jossa vertaili tätä -teosta silloiseen Europan sivistystilaan, koettaen siten tulla -ymmärtämään sen merkitystä. Etupäässä hän kuitenkin ajatteli esikuvia, -joita sen kirjoittajalla oli ollut.[72] Toiselta puolen on kuitenkin -huomattava, ettei tuo käsitystapa tutkimuksessa kuitenkaan saanut niin -suurta merkitystä kuin olisi voinut odottaa. Kritiikki pysyi -edelleenkin pääasiassa negatiivisena ja tärkeimpänä puolena pysyi -erehdyksien poistaminen. Niinpä Gagnerus käyttää Ihren huomauttamaa -menettelytapaa vain erehdyksiä selville saadakseen lausuessaan antiikin -kirjoittajista: "Ajan pimeyden ja maailman silloisen maun eli -ajatustavan ympäröiminä, samalla sankariajan paljon liioittelun ja -satunnaisuuden harhaanvieminä, nuot muinaiset kirjoittajat kirjoittivat -ajan luonteen mukaan ja usein ikäänkuin saattaakseen jälkimaailman -hämmästymään ja ihmettelemään kaikkea kaunista ja ihmeellistä".[73] - -Schlözerin esiintyminen Nordische Geschichtellään oli vain yksi kohta -siinä vilkkaassa tutkimustyössä, jonka pohjoismaiden muinaisuus oli -saanut osakseen. 1769, siis sinä vuonna kuin Lagerbringin teos -ilmestyi, oli norjalainen Schöning julkaissut tutkimuksen norjalaisten -ja muitten pohjoisten kansain alkuperästä. Vuotta ennen tuli painosta -Fischerin "Sibirische Geschichte", 1772 ja 1774 ilmestyivät Thunmannin -tutkimukset pohjoisten ja itäisten kansain historiasta. Mielipiteet, -joita eri tutkijat esiintoivat, olivat hyvinkin eroavat ja teoksissansa -olivat he kiivaassa taistelussa keskenään. Ruotsissa herättivät riidat -paljon huomiota, mutta itse tutkijat täällä eivät ottaneet niihin -tehokkaasti osaa. Luullakseni Gjörwell edustaa jotenkin suurta osaa -tutkijoista kun hän itsestään kirjoittaa Schlözerille: "Ansaitulla -kunnialla ja kiitoksella olen (aikakauskirjassa) muistava Herrani -persoonaa ja kirjoituksia, joista saan paljon valoa uudempaan -historiaan, mutta en uskalla syventyä Herrani kanssa antikviteetteihin, -vielä vähemmin otan osaa Herrani julmiin sotaretkiin berliiniläisiä, -hallelaisia j.n.e. vastaan.... Niillä on kaikilla ansioita ja voisivat -sentähden olla vähemmin riitaisia. Kuitenkin voittaa historiatiede -heidän taistelustaan ja kilvoituksestaan".[74] - -Kuitenkin oli eräällä ruotsalaisella tiedemiehellä suuri merkitys -niiden seikkain selvityksessä, joista nyt taisteltiin. Se oli Johan -Ihre. Teoksillaan oli hän muun muassa määritellyt kielen käyttämistä -historiallisena todistuksena ja osottanut esimerkillään, miten sääntöjä -käytännössä oli noudatettava. Hänen Glossarium Sviogothicum'insa -ilmestyi 1769 kauvan odotettuna ja otettiin ilolla vastaan. - -Kielelliset vertailut ja sanaselitykset olivat hyvinkin usein antaneet -aihetta vanhemman systematiseeraavan suunnan suurenmoisille arveluille -ja aaterakenteille. Tätä selitystapaa olivat seuraavat tutkijat -alkaneet rajoittaa monenmoisilla säännöillä ja varokeinoilla, samaan -suuntaan kuin Leibniz Saksassa. Vasta Ihren teokset antoivat näille -kokeille selvyyttä ja laajuutta ja hänen kielellisille kriteerioille -perustuvat tutkimuksensa historian alalta ovat saaneet suuren -merkityksen. - -Glossaariossaan hän kehottaa tutkijaa seuraamaan kieltä sen vanhimpaan -muotoon ja käyttämään vertauksia vain niihin kieliin, joista historia -todistaa tämän saaneen alkunsa tahi joista selvään huomaa merkkejä -yhteisestä alkuperästä. Näin menetellessään joutui hän etsimään -kielilakeja, joiden mukaan muutokset tapahtuvat sanoja lainattaessa -tahi eri murteitten muodostumissa. "Edelleen, kun kielet muuttuvat -vähitellen ja pienissä erin, pidin erityisenä huolenani tarkastaa, mitä -muutoksen lakeja Ruotsin kielessä tavataan, se on, mitkä kirjaimet -vaihtuvat keskenään joko meidän rajaimme sisällä tahi ulkoa otetuissa -sanoissa. Ne, jotka tämän varokeinon laimiinlyövät, tekevät paremmin, -jos pysyvät poissa etymologian alalta".[75] Tämän tutkijan -tarkoituksena siis oli kielenlakien löytäminen oman kielen tahi myös -sukukielten muodoissa niiden erikoisluonnetta silmälläpitäen, eikä -tuollainen yleinen mahdollisuuteen nojaava äänteenmuutosten -selittäminen, joka Schlözerillä sittemmin tavataan. - -Ihren ajatustapa on erittäin voimakkaasti vaikuttanut aikalaisiin ja -lähinnä seuraavaan miespolveen. Se on sentähden suuresti muodostellut -vaikutusta, joka göttingeniläisillä tutkimuksilla oli, jos kohta näillä -tutkimustavassa oli paljon yhteistäkin. Kulkihan Ruotsissa ja Saksassa -tutkimus rinnan, riippuvaisena kun vielä oli yhtäläisestä -käsitystavastakin joka tuli näkyviin kaikilla historiantutkimuksen -aloilla. - -Pragmaatinen käsitystapa ja tutkimusmetoodi painoivat leimansa yksin -lähdejulkaisuihinkin. Ennen oli kirjoitettu suuria, täydellisiä -teoksia, yksin lähdekokoelmatkin olivat sellaisia, mutta useat niistä -jäivät sentähden juuri kesken ja toiset taas valmistuneina eivät -saaneet kustantajaa. 18. vuosisadalla ruvettiin kumminkin yhä enemmän -painattamaan lähteitä ilman mitään järjestystä tahi sisällistä -yhteyttäkään. Ilmestyi joukottain asiakirjoja aikakauskirjain -palstoilla tahi pieninä tilapääjulkaisuina ja etenkin Gjörwell oli -väsymätön niiden toimittamisessa. Tuli vain pelastaa ja saattaa -tunnetuiksi lähteitä, etteivät ne häviäisi, kuten usein ennen. -"Sellaisen vaurion voi helposti estää, jos tahdotaan vähemmin välittää -omasta luulotellusta kunniasta, kuin yleisestä hyödystä ja antaa esille -se, mitä omistaa, vaikkapa sitä oikeastaan ei voida pitää -mestariteoksena eikä ihmeenä", lausuu Lagerbring vuonna 1749.[76] - -Tämäntapaiset julkaisut vaihtelivat tutkimusten kanssa, joita tehtiin -kaikilla historian aloilla. Erittäinkin olivat maan taloudellinen ja -oppihistoria tällä aikakaudella tulleet suosituiksi. Jälkimäinen oli -luonnollisena seurauksena kokoilemisinnosta, joka nyt vallitsi, käsitti -etupäässä oppineitten elämäkertoja, mutta myöskin sivistyslaitosten, -kuten akatemiain, koulujen, kirjastojen ja kirjapainon historiaa. -Lyhyen ajan kuluessa ilmestyi lukuisia yksityistutkimuksia eri -aikakausien tieteellisestä tilasta v. Stiermanilta, Lagerbringilta y.m. -Tutkimuksissa osotettiin mitä suurinta huolellisuutta ja tarkkuutta ja -käsitys niihin tarvittavista töistä oli hyvin suuri. "Kuinka laaja ala -tämä on", huudahtaa O.A. Knös, "jossa sen sijaan, että voisi valittaa -memoaarien puutetta, syyllä saattaa sanoa: paljous tekee minut -köyhäksi. Kuinka paljon aikaa vaaditaankaan, jos tahtoo tarjota -jotakin, joka on parempi kuin vaikeneminen, kun niin paljon on painettu -ja tunnettu, kaikkein painettujen memoaarien, painettujen oppia -koskevain kirjasten kriitillisellä tarkkuudella läpilukemiseksi, -kaikkein töitten ja editioonien tutkimiseksi".[77] - -Mutta pääpaino tuli kuitenkin yhä edelleenkin vanhoille historian -viljelysaloille, joita oli vuosisatoja vaalittu, valtion ja kirkon -historialle sekä n.s. antikviteeteille. Jälkimäisen aineen harrastus -tosin ei saanut aivan suurta vauhtia, sillä valistusaika ei saattanut -oikein käsittää sen hyötyä. "Minä olen usein laimiinlyönyt hyödyttömät -antikviteetit ja tutkimukset, jotka keksivät ylenmäärin pienen totuuden -ja muuhun kelpaamattoman, kuin osottamaan lukeneen miehen tietoja -oppineen maailman sopessa, josta kuitenkaan ei koskaan voi levitä valoa -hyödyllisiin tieteisiin",[78] kirjoittaa Gjörwell. Löydettiin kyllä -muinaislöytöjä, mutta tuskin ollenkaan niitä käytettiin tutkimuksen -hyväksi, rahoja lukuunottamatta, joita innokkaammin tutkittiin. - -Kirkkohistoria sitävastoin sai luonnollisista syistä enemmän -kannatusta. Pappissääty oli näet tällä ajalla vielä tieteellisen -harrastuksen päätuki ja sen toimintapiiriä tämänlainen historia juuri -koski. Niinpä saattoi piispa Rhyzelius omistaessaan piispainkronikkansa -maansa papistolle huomauttaa, että teos sille kuului ja että muut -säädyt sitä tuskin viitsivät lukea.[79] Kuitenkin pidettiin -kirkkohistoriaa hyödyllisenä kaikille kristityille, se kun osottaa, -miten Jumala suojelee seurakuntaansa, koettelee, vaivaa ja säilyttää -sitä ja opettaa erottamaan oikean uskon väärästä. Yleensä siis -kirkkohistorian luku oli hyvänä neuvona uskonnon ja moraalin asioissa. -Paitsi muutamia yleisteoksia kirjoitettiin tältä alalta enimmäkseen -piispainkronikoita, tutkimuksia yksityisten kirkonmiesten ja pyhimysten -elämästä, myöskin kirkoista ja luostareista. Sitävastoin ei ollut -mitään hiippakuntain historioita. Päälähteet niihin ainakin -katooliselta ajalta, tuomiokirkkojen oikeuskirjat -- n.s. libri -privilegiorum -- olivat ainoastaan osaksi käytettyjä yleisissä -kirkkohistorioissa. - -Valtiollisella historialla oli kyllä silläkin edellytyksiä tulla -tutkituksi. Innokas valtiollinen elämä vapauden aikana ei voinut olla -siihen suuntaan vaikuttamatta, vaikka se synnyttikin erimielisyyksiä -arvosta, joka eri säätyjen historialliselle toiminnalle oli annettava. -Erittäin koski tämä aatelistoa, jonka menettelyä toiset suuresti -ylistivät, toiset moittivat vielä Kustaa III:nen aikanakin. -Hallenbergin yksipuolinen kovuus aatelistoa kohtaan saattoi hänet -sanasotaan aikalaistensa kanssa, jotka eivät sitä saattaneet -hyväksyä.[80] Kuitenkin osattiin katsella asiaa tasapuoliseltakin -kannalta. "Kokonaisen säädyn moraalisella historialla ja päälliseksi -koko vuosisadan kuluessa täytyy olla kaksi puolta. Dalin kirjoitti -rohkeasti omistuksen aatelille sen ruotsalaisesta vapaudesta: olet sen -kunnian voittanut, että se luonasi on löytänyt voimansa ja tukensa. -Suuri osa keskiajasta, Folkungein kohtalot, Kalmarin unionin ajat y.m. -eivät voi sopia sen ylistykseksi", kirjoittaa Schönberg.[81] - -Tämä valtiollinen historia oli ajan pragmaatisen käsityksen mukaan -etupäässä esimerkkivarastona lukijoille. Sen hyötyä käsitettiin tässä -suhteessa monella tavalla, myöskin opettivat "valtionmuutokset" -tuntemaan oman ajan valtionmuotoa. Ja mitä erityisesti valtiomuotoon -tulee, käsitettiin, että se oli vähittäisen kehityksen tulos, että tämä -sen kehitys, oli tunnettava, jos mieli sitä ymmärtää. "Mutta koska -valtioiden muutokset eivät tapahdu sattumalta, vaan johtuvat lähinnä -Jumalan kaitselmusta visseistä syistä ja olosuhteista", sanoo Wilde, -"ja koska niillä on sekä järjellinen että luonnollinen yhteys, ei niitä -voida kutakin erikseen oikein ja perinpohjin käsittää ja täytyy aina -syy myöhempään etsiä vanhemmista".[82] - -Kaikki nämät eri alat yhdistettiin suurissa Ruotsin historioissa, jotka -tällä ajalla ilmestyivät. Dalin oli niin menetellyt seuraten tässä -ranskalaisten esikuvainsa, esim. Rollinin esimerkkiä; kuitenkin -huomautti hänen arvostelijansa af Botin, että tutkijalta puuttui -tietoja valtakunnan laissa, hallitusmuodossa, taloudellisen elämän -alalla.[83] Lagerbringin teos esittää sitävastoin perinpohjaisempia -tutkimuksia kaikilla eri aloilla. Mutta hänenkin teoksessaan ovat ne -rinnatusten ilman keskinäistä yhteyttä. Hän puolustaa tätä ryhmitystä -pragmaatisen hyödyn kannalta, lukija kun helposti näin löytää sen, mikä -häntä erittäin hyödyttää ja huvittaa. Useat valistuneet miehet olivat -muka hyväksyneet tämän menettelytavan.[84] - -Että asianlaita oli tällainen, johtui osaksi siitä, että hyvin vähän -harjoitettiin todellista historiankirjoitusta, jotavastoin ainesten -kokoaminen ja tutkiminen oli vallalla. Vuosisadan lopulla saattoi -Gjörwell valittaa: "Historialliset nerot ovat niin harvinaisia kuin -muutkin. Dalin, Lagerbring, Ol. Celsius nuorempi ja Botin ovat jo -joukostamme hävinneet. Sinulle, uskotuin ystävä, tahdon avata sieluni -ja tunnustaa, että meillä ei nyt ole kuin yksi historiallinen nero ja -se on herra Hallenberg. Suuri ja todellinen historiankirjoittaja on se, -joka osaa asettaa, yhdistää, elostuttaa ja sovittaa tapaukset ja jolla -sen ohessa on historiallisen stiilin arvokkuus".[85] Tällaisen kuvan -antoi Gjörwell, Ruotsin historiankirjoituksen parhaimpia tuntijoita, -siitä 18. vuosisadan lopulla. - - - - - - -II. - -Porthanin historialliset opinnot ja tutkimukset -ennen hänen matkaansa Saksaan v. 1779. - - - - -I. - - -9. päivänä marraskuuta vuonna 1739 syntyi Viitasaaren pappilassa Henrik -Gabriel Porthan.[86] Isä oli pitäjän kirkkoherra Sigfrid Porthan ja hän -polveutui vanhasta alkujaan itäsuomalaisesta pappissuvusta. Äiti oli -Kristiina Juslenius, professori Gabriel Jusleniuksen tytär. Hänen -sukuperänsä tuli pojan vastaiselle kehitykselle erittäin -suuriarvoiseksi ja määräsi sen ensimäiset tärkeät edellytykset. - -Tästä suvusta oli koitunut kaksi Turun yliopiston opettajaa ja toinen -näistä oli suomen kielen ja suomalaisuuden harras edistäjä Daniel -Juslenius. Vuonna 1745 hänen suomalainen sanakirjansa ilmaantui -painosta. Näin veti sukuperä Porthanin kansallisten harrastusten -piiriin, samalla kuin se viittasi akateemiseen toimintaan, jota -läheiset sukulaiset olivat harjoittaneet. Sitäpaitsi oli Jusleniuksen -suku heimolaisuuden siteillä yhtynyt useaan suomalaiseen pappissukuun -ja nämät sukulaisuussuhteet hankkivat Porthanille joukon ystäviä ja -auttajia, jotka lähemmin muodostelivat hänen elintehtäväänsä. - -Nämät edellytykset tulivat sitä tärkeämmiksi, kun Porthanin isän -valtasi mielenhäiriö vuonna 1744, joka lakkaamatta kesti hänen -kuolemaansa asti vuonna 1793. Samalla kuin tämä tapaus teki -mahdottomaksi isän vaikutuksen poikaan, aiheutti se pojan lähettämisen -enonsa Kustaa Jusleniuksen luo kasvatettavaksi. Kustaa Juslenius oli -Kruunupyyn kirkkoherrana Pohjanmaalla. Hän ohjasi Porthania tämän -ensimäisissä alkuopinnoissa ja sai hänet innostumaan niihin. -"Ensimäisen halun kirjallisuuteen sinä minuun loit" -- sanoo Porthan -itse[87] -- "ja itse siihen ohjasit ja vaivaloisen virkasi estämänä -sitten annoit minut muiden kasvatettavaksi". Lukuja jatkoikin Porthan -sitten useampien kotiopettajain johdolla. Ensimäinen näistä oli Henrik -Hyllén, turkulaisen porvarin poika. Hän oli oppinut, mutta -epäkäytännöllinen mies, joka ei osannut asettua oppilaansa kannalle. -Ruotsalainen historiantutkija ja aikakauskirjain julkaisija Grjörwell, -joka myöskin oli Hyllénin oppilaita, kertoo hänestä: "Hän ohjasi minua -yhdeksän vuoden ajan eli oikeammin antoi minun enimmästä päästä itse -ohjata itseäni, paitsi että hän osaksi syvennytti minut metafysiikan -pimentoihin, osaksi nosti minut matematiikan kirkkaihin korkeuksiin, -joita seutuja varten en suinkaan ollut luotu, sen sijaan että hänen -olisi pitänyt ottaa selville se aines, mikä minussa oli, seurata ja -jalostaa sitä. Sen vähän minkä osaan, opin itse".[88] Muuten oli Hyllén -luonteeltaan erinomaisen luotettava ja kunnioitettava, elintavoissaan -vaatimaton ja yksinkertainen mies, vaikka etenkin nuorempana hyvin -kiivas.[89] Myöhempiä kotiopettajia oli Yrjö Mathesius, Porthanin -sukulainen, iloinen ja huoleton ylioppilas.[90] - -Jo tähän aikaan osotti Porthan tavatonta opinhalua ja erittäinkin -historiallista kirjallisuutta kerrotaan hänen lukeneen. Erityisesti on -mainittu Sleidanin "tunnettu teos", jolla lienee tarkoitettu hänen -selvää ja asiallista esitystänsä "De quatuor summis imperiis". Franzén -arvelee, että tämänlainen lukeminen opetti Porthanin panemaan arvoa -asialliseen tietoon enemmän kuin puhtaaseen mietiskelyyn. Kuitenkin -ajan kotiopetus yleensä koetti antaa opetettaville niin paljon -asiallisia tietoja kuin suinkin ja kaikenlaisilta eri aloilta. -Suomessakin aljettiin jo vaatia kasvatuksessa valistusajan aatteitten -toteuttamista. -- Poikain piti saada vapaasti ajatella asioista ja -esittää niitä, opettajan tuli ainoastaan totuuden sisäisellä voimalla -oikaista heidän mielipiteitään. Ennen kaikkea oli huolehdittava, -etteivät lapset saaneet epätosia käsitteitä asioista, joita he -huomasivat ympäristössään, koska he muuten voivat saada ennakkoluuloja -koko iäkseen.[91] - -Tultuaan viidentoista vanhana ylioppilaaksi joutui Porthan toisen -enonsa Piikkiön tuomiokunnan tuomarin Petter Juslénin hoidon ja -huolenpidon alaiseksi. Hän asui nyt jonkun ajan magister docensin -Kristian Cavanderin luona saaden tältä yksityisopetusta. Nyt joutui hän -myöskin yhteyteen professori Kaarle Fredrik Mennanderin kanssa, joka -oli Turun silloisen tieteellisen elämän innokkaimpia kannattajia ja -monien henkisten harrastusten keskus. Mainittakoon, että Porthan tähän -aikaan myöskin tutustui sittemmin tunnettuun oppihistorian harrastajaan -J.H. Lidéniin, joka silloin opiskeli Turussa.[92] Tärkeimmäksi tuli -kuitenkin varmaan opetus, jota hän nautti yliopistossa. - -Jos pidämme silmällä luentoja, joita 1750 luvun loppupuolella pidettiin -Turun yliopistossa, huomaamme heti varsinaisen historian esityksen -niistä puuttuvan. Vanha historian professori Algoth Scarin oli valinnut -luentojensa aiheeksi etupäässä yhteiskuntaoppia ja moraalifilosofiaa -koskevia kysymyksiä. Hän selitteli ihmisen ja kansalaisen -velvollisuuksia erilaisissa valtioissa, hän käsitteli luontaista -oikeutta vastaan tehtyjä rikoksia sota-aikana ja sotatiedettä. Myöskin -seurasi hän oman aikansa valtiollisia ja yhteiskunnallisia liikkeitä. -Mutta varsinaisesta historiasta ei hän ollenkaan luennoinut. Sen sijaan -ylimääräinen professori J.J. Haartman aloitti vuonna 1757 useampia -vuosia kestäneen luentojakson kirjallisuushistoriasta Heumannin -oppikirjan johdolla tehden siinä selkoa tieteiden ja taiteiden -kehityksestä eri maissa.[93] - -Siltä ei kuitenkaan laimiinlyöty historiallisia opintoja -yliopistollisissa luvuissa, päinvastoin oli niillä, kuten senaikuisista -muistiinpanoista näkyy, jotenkin tärkeä sija. Paitsi roomalaisia -kirjoittajia, etenkin Corneliuksen ja Plutarkhoksen elämäkertoja, -harrastettiin useampia uusimman ajan historioitsijoita. Etenkin olivat -Dalinin Ruotsin historia ja Holbergin Tanskan historia paljon -käytettyjä sekä näiden rinnalla Rollinin selvästi ja miellyttävästi -kirjoitettu Histoire ancienne.[94] - -Mutta kaikkikin luetellut teokset olivat esitystavaltaan selviä ja -helposti tajuttavia, samalla kuin niissä ilmeni johonkin määrin -kriitillinen käsitystapa. Dalinin teoksesta sanoo Gjörwell sattuvasti, -että "historiamme haltijahenki oli luonut sen lohduttamaan ja -sovittamaan meidät kaikkien himmeiden ja vaikeatajuisten teosten -kanssa, jotka painoivat meidän käsitteitämme ja muistiamme -Vereliuksesta Wildeen asti, kuin suuret myllynkivet".[95] Ja Dalin -niinkuin tanskalainen Holbergkin asettuu vastustamaan liiallisuuksiin -menevää ja epäkriitillistä Ruotsin muinaisuuden ylistelemistä, joka -siihen asti oli ollut vallalla. - -Kolmas näistä mainituista muodissa olleista teoksista, Rollinin -Histoire ancienne, edustaa Bossuetin esittämää filosoofista historian -käsitystä. Esipuheessa heti lausutaan, kuten jo on huomautettu, että -hedelmättömien faktojen ja vuosilukujen tunteminen ei hyödytä -lukijoita. Mutta sen sijaan tulee tietää miten valtiot ovat syntyneet, -kohonneet suuruutensa ja onnensa huipuille ja miksi sitten ovat -joutuneet häviöön. Yhtä tärkeitä ja tiedon arvoisia ovat kansain tavat, -muoti, lait ja luonne. Eikä suinkaan ole poisjätettävä tieteiden ja -taiteiden alkuperää ja kehitystä.[96] - -Toisen osan kirjallisuudesta, jota historiallisissa luvuissa -käytettiin, muodostivat historialliset väitöskirjat, joita varsinkin -Scarin usean vuosikymmenen kuluessa ahkerasti oli julkaissut. -Kirjoitustapa näissä taas oli yleensä raskasta ja vaikeatajuista, -ajatus usein epämääräinen ja kaksinainen. Käsitys ei suinkaan ollut -aivan epäkriitillistä eikä pintapuolista. Historiallisesta -traditioonista oli Scarinilla oma vakaumuksensa, vaikka se läheisesti -liittyi hänen suuren opettajansa Eerik Benzeliuksen mielipiteisiin. -Ruotsin vanhemman historian käsittelyssä oli hänen mielestään ollut -paljon epäkohtia ja erehdyksiä. Ne johtuivat siitä, että ei tarpeeksi -erotettu toisistaan aivan himmeätä aikaa, vanhaa skyytalaista ja vanhaa -ruotsalaista satuaikaa sekä vihdoin historiallista aikaa. Väärin oli -pitää satuajan kertomuksia selvänä historiana, väärin oli myöskin -hyljätä ne kokonaan. Historiaa niissä kyllä on, mutta se on -sekaantuneena sen ajan valtio-, siveys- ja luonnonoppiin ja sentähden -varovasti siitä erotettava. Myöhemmät runoilijat ovat sovittaneet nämät -vanhat sadut oman aikansa tapauksiin, antaaksensa valtakuntainsa -laitoksille enemmän arvoa. Vasta kristinuskon maahan tullessa alkoi -varsinainen historiallinen aika, vaikka hengelliset kirjoittajat vielä -kertovat yhtä uskomattomia asioita kuin pakanat ennen.[97] - -Mutta miten oli Scarinin mukaan historiallinen totuus erotettava -erehdyttävästä traditioonista? Hän käsittelee kysymystä lyhyesti -väitöskirjassaan "De fide historica" vuonna 1748, samana vuonna kuin -Mennanderin johdolla ilmaantuivat "Theses de studio historico". - -Kummassakin kirjoituksessa pannaan pääpaino historiallisen -uskottavuuden määräämisessä sille, että ilmoittaja oli luotettava. Jos -hän sen lisäksi sattui elämään tapauksen aikana, kasvoi hänen -kertomuksensa uskottavuus, etenkin sitten, jos useimmat ilmoittajat -olivat samaa mieltä. Ilmoittajan tahi kirjoittajan arvo, etenkin hänen -luonteenominaisuutensa, hänen rehellisyytensä, puolueettomuutensa siis -määräsi ilmoituksen arvon. Paljon merkitsi sekin, että kirjoittaja oli -laajalti oppinut historian tuntija ja suuri kokoilija. Nämät hyvät -ominaisuudet antoivat ilmoittajalle auktoriteetin, johon tutkija oli -jonkinlaisessa persoonallisessa luottamussuhteessa. Sitä huomattavampaa -onkin sentähden, että Scarin lisää vaatimukseensa kirjoittajan -ominaisuuksista: "Varmaan tulee ajatella henkilön luotettavuudesta ja -vakaumuksesta hyvää, kunnes vastakohta on näytetty otaksuttavaksi".[98] - -Tällainen ilmoitusten arvostelu, joka oli vuosisadan alulla jotenkin -yleinen, lienee asetettava yhteyteen Ciceron mielipiteitten kanssa. -Näitä siteerataan usein ja luonteeltaan ovat ne samanlaisia. Eräs -väitöskirja, joka tällä aikakaudella ilmestyi Ruotsissa, tekee näistä -selkoa ja huomauttaa samalla, että Cicero panee liian vähän painoa -ilmoittajan älyyn, mutta kaiken arvon hänen tahdolleen.[99] -- Tämän -Scarinin käsityksen mukaista oli myöskin, että hän piti ilmoittajain -virheitä johtuneina pääasiallisesti pahansuopuudesta, mutta myöskin -rehellisyyden puutteesta ja ilmoittajan kehittymättömyydestä. Ja kun -hän luettelee isänmaansa historian puutteita, mainitsee hän melkein -yksinomaan lähteitten puutteen. Tulemme näkemään, että vasta myöhempi -aika asetti sen rinnalle edellisten kirjoittajain epätarkkuuden ja -hutiloimisen ja piti näitä vikoja yhtä pahoina kuin yllä lueteltujakin. - -Näin Scarin käsitti kritiikin teoriassa. Ja käytännössä menetteli hän -useassa suhteessa mielipiteittensä mukaisesti, vaikka on huomattava, -että käytännöllinen toteuttaminen hänellä niinkuin muillakin -aikalaisilla tapahtui vain osittain ja vaillinaisesti. - -Useain kirjoitustensa aiheeksi Scarin oli valinnut kohtia Suomen -historiasta ja syystä kyllä on huomautettu, että ne osaltaan ovat -olleet edellytyksinä myöhemmän ajan teoksille samalta alalta.[100] -Mutta suomalainen varhaisempi muinaisuus oli hänestä vaan osa -ruotsalaisesta, niin sanottu skyytalainen satuaika ja siksi hän käytti -vain skandinaavilaisia lähteitä apunaan. Ja missä nämät loppuivat, -siinä hän turvautui kielellisiin apukeinoihin, mutta ainoastaan äänteen -yhtäläisyyksien mukaan yhdistämällä eri sanoja. Ei voi huomata -minkäänlaisia jälkiä säännöistä, joita hän olisi tässä käyttänyt -rajoittamaan vertailuja, vain vaistiinsa hän luotti. Kun Scarin oli -kansallisuudeltaan ruotsalainen, eikä osannut suomea, puuttui häneltä -sitäpaitsi tärkeä edellytys suomalaisten sanain vertailuissa. - -Samoinkuin varhaisempi suomalainen muinaisuus oli maamme myöhempikin -historia vain ruotsalaista paikallishistoriaa tämän tutkijan käsityksen -mukaan. Ja hänen menettelynsä oli siinäkin sama. Hän liikkui -mahdollisuuksien varassa, joita käytti makunsa mukaan esityksessänsä. -Hänellä ei ole, kuten seuraavan ajan tutkijoilla, tarvetta tutkia -kunkin lähdekohdan käsittelyä niin sanoakseni historiallisesti ja siten -päästä selville sen arvosta sellaisenaan. Vaan hän arvostelee -ilmoitusta oman persoonallisen vakaumuksensa kannalta, kritiseeraa sitä -mielipiteitten mukaan, joita hänellä on. Tällaisen historiallisen -kysymysten käsittelyn puute on yksi tärkeimpiä eroavaisuuksia Scarinin -ja seuraavan ajan kritiikin välillä. - -Mutta historialliset luvut eivät olleet Porthanin tärkeimpiä opintoja, -hän oli kääntänyt huomionsa etupäässä klassillisiin kieliin ja antiikin -kirjallisuuteen. Hassel oli näiden aineiden opettajana yliopistossa. -Hän luennoitsi yksinomaan Ciceron teoksista ja ohjasi sitäpaitsi -oppilaitaan kirjoittamaan kaunista ruotsin- ja latinankielistä stiiliä. -Vanhan ajan kirjailijat ja etenkin Cicero ovatkin muodostaneet -lähtökohdan ja pohjan Porthanin myöhemmälle katsantotavalle. Niitä hän -ihaili ja ylisteli, niitä hän yhtämittaa siteerasi ja niihin vetosi. -Muutamin piirtein on sentähden tehtävä selkoa maailmankatsannosta, joka -näissä ilmenee. - -Ciceron vaikutus valistusajan kirjoittajiin on ollut tuntuva sentähden, -että he hänen teoksistaan löysivät monta yhtymäkohtaa omien -aatteittensa kanssa. Yksi niistä oli oikeus vapaasti valita -mielipiteensä. Cicero on heille tässä suhteessa erinomaisena -esimerkkinä. Hän ei seurannut mitään oppijärjestelmää, vaan tutki -kaikkea ja omaksui sen, joka oli hänen oman terveen ihmisjärkensä -mukaista. Niin ei hän hyväksynyt sellaisenaan mitään mielipidettä, vaan -pysyen itsenäisenä otti jotakin jokaiselta. On ilmeistä, että hänen -esimerkkinsä oli mainio kriitillisyyden esikuva, sellaisena kuin 18. -vuosisata sen käsitti.[101] - -Toiselta puolen tämä ajatuskanta määräsi kritiikin laadun. Kun silmällä -pidettiin vain sitä, mikä oli asiallista eri mielipiteissä, jäi -huomioon ottamatta erilainen pohja, jolla eri mielipiteet olivat ja -joka ne juuri oli aiheuttanut. Vaara oli silloin tarjolla, että -arvostelija omisti eri suunnilta aineksia, joita vain näennäisesti -saattoi keskenään yhdistää, mutta jotka eivät sopineetkaan enää yhteen, -kun seurattiin niitä niiden alkuperäisiin, määrääviin periaatteihin. - -Epäilemättä vaikutti suuresti 18. vuosisadan ihmisiin myöskin antiikin -selvä ja yksinkertainen tapa esittää käsitteensä. "Minkä me -mutkistellen sanomme ja hämärästi ajattelemme, sen he toivat puhtaasti -ja selvästi ilmi; pieni lause, yksinkertaisesti esitetty mielipide -sisältää heillä enemmän kuin meidän sekavimmat deduktioonimme", sanoi -Herder.[102] Sentähden pidettiin oikeata antiikin hengen tuntemista -tehokkaimpana keinona entisen muodottoman ja pedantisen opin -vastustamiseksi. - -Mutta Ciceron mielipiteitten sisältökin vastasi täydelleen valistusajan -kirjoittajain mielipiteitä, etenkin moraalin alalla. Periaate, joka on -määräävänä Ciceron moraalifilosoofisissa teoksissa ja etenkin hänen -kirjassaan "De officiis", on se, että ihmiset ovat syntyneet toinen -toistansa varten, että heidän tulee auttaa ja palvella toinen toistansa -sekä edistää kaikkea, joka on omiansa vahvistamaan ihmisten -luonnollisen yhteyden ja yhteiskunnan siteitä. Siihen käskee jumaluuden -kaikkivoipa tahto, luonnollinen laki, joka on ainoa oikea ja josta eri -lait eri maissa johtuvat. Tämä laki on sama kuin järki ja totuus. -Inhimillisyyden aate ja velvollisuuden tunne yhteiskuntaa kohtaan ovat -pääajatukset tässä opissa.[103] Nämät olivat ne pääaatteet, joista -Porthankin johtaa kaiken oikean inhimillisen toiminnan. Ja niillä hän -perustelee omankin vaikutuksensa valistajana ja tutkijana. Myöskin -muissa vanhan ajan kirjailijoissa ihailtiin heidän esittämäänsä -inhimillisyyden aatetta. Herder huomauttaa, että missä hienompaa -sivistystä on tavattavissa, siinä se tavallisesti johtuu klassillisista -opinnoista.[104] - -Hassel on opetuksessaan viitannut myöskin historian tärkeään -merkitykseen elämänkokemuksen antajana ja neuvojana.[105] Oli -luonnollista, että Hassel piti tälläkin alalla esikuvinaan vanhan ajan -kirjoittajia ja niitä etupäässä neuvoi käyttämään.[106] Nämät -kirjoittajat koettivat esittää ainettansa todenmukaisella tavalla ja -arvokkaasti ja samalla he pitivät silmällä sitä, että esityksestä olisi -sekä valtiollisessa että moraalisessa suhteessa hyötyä. Muoto oli oleva -taiteellinen ja sisältö hyödyllinen. Mutta tapausten syvempiä syitä -eivät he koettaneet selvittää, eivätkä paljoakaan kysyneet, mistä -toimivien persoonalliset vaikuttimet lähtivät, eivätkä mitä -yhteiskuntalaitokset vaikuttivat historiallisiin tapahtumiin. Kehitystä -ei antiikki käsittänyt, mutta muutamia hajanaisia aatteita tästä oli jo -silloin vallalla. Erittäinkin vertasivat kirjoittajat valtioita ja -kansoja ihmisiin, ne kun syntyvät, kasvavat ja kuolevat niinkuin -nämätkin. - -Hassel ei milloinkaan ottanut opetettavakseen tekstikritiikkiä tahi -lähteiden tarkastusta. Sen sijaan esiintyy tämä aine yhtämittaa muiden -kielitieteen opettajain luennoissa ja etenkin teoloogien opetuksessa. -Mennander oli vuonna 1754 käsitellyt pyhien lähteiden hermeneutiikkaa, -valaisten interpretatioonin lakeja esimerkeillä, jotka hän otti -vanhasta testamentista. Samasta aineesta puhui Clewberg useampina -vuosina perättäin, samoin Ross ja Tillander.[107] - -Porthanin ylioppilasaika kesti vuoteen 1760. Vuonna 1758 oli Porthan -julkaissut harjoituskirjoituksen "Revelationi quid debeat philosophia -nostra" filosofian professorin J.J. Haartmannin johdolla. Toisen osan -tästä julkaisi Porthan omalla presidiollaan vuonna 1762. Näissä -kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet tavataan jotensakin usein sen -ajan kirjoituksissa ja kuvastavat varmaankin silloista yleistä -ajatustapaa Turun yliopistossa. Lähimpänä esikuvana ja aiheena on sillä -luultavasti ollut Mennanderin presidiolla vuonna 1753 ilmestynyt "De -necessitate revelationis". Todistelutapa ja käsitys on aivan -samanlainen Porthanilla ja osaksi esitetään siinä aivan samoja -asioitakin. Ajatus on suunnilleen samanlaisena vielä Porthanin -myöhemmissä esityksissä, luennoissa ja väitöskirjoissa. Kirja oli -raamatun ilmoitetun opin puolustukseksi kirjoitettu yhä levenevää -deismiä vastaan. Noin vuotta jälkeen sen ensimäisen osan ilmestymisen -väitteli Porthan pro gradu professori Jaakko Gadolinin ollessa -preeseksenä. Hän puolusti tässä tilaisuudessa muutamia oppilauselmia -filosofian alalta "Aphorismi Philosophici". Vuonna 1760 elokuun 25. -päivänä seppelöittiin Porthan maisteriksi ja kahta vuotta myöhemmin -hänet nimitettiin kaunopuheliaisuuden dosentiksi. Silloin alkoi -Porthanin akateeminen opetustoimi. - - - - -II. - - -Porthanin ylioppilasaikana käsittivät ylioppilaan luvut useita hyvin -erilaisia tieteitä yht'aikaa ja hän suoritti niissä jokaisessa -tutkinnonkin. Samoin käsittelivät useat yliopiston opettajatkin -luennoillaan eri tieteitä, seurasivat näissä kaikissa ilmestyvää -kirjallisuutta ja vaihtoivat usein opettajapaikkansa toiseen jonkin -toisen tieteen alalta, Tällainen monipuolinen oppi kuului ajan -vaatimuksiin. Eräässä väitöskirjassa 1760 luvun lopulta huomautetaan, -että kuta laajemmalta tuntee tieteitä, sitä paremmin ja terävämmin voi -arvostella kussakin erikoistieteessä. Jotka työskentelevät vain -jollakin erityisellä alalla esim. vain kielissä, eivät tosin siltä ole -muita huonompia, mutta heidän työnsä on alempaa, valmistavaa laatua. -Muuthan voivat kuitenkin käyttää hyväkseen heidän töitään.[108] - -Se oppi, jota tähän aikaan Suomessakin vaadittiin, oli kyllä tavallaan -vielä polyhistoriallista monioppisuutta. Mutta toiselta puolen -vaadittiin opin sovittamista käytäntöön ja jokapäiväiseen elämään. -"Riipuinme tuskallisesti kiinni vain pinnassa, sananparsissa, metoodin -ja sääntöjen määräämisessä ja muissa sellaisissa korkeaoppisissa -asioissa, joissa kyllä on paljon terävyyttä, mutta ei hyötyä. -Lukeissamme harrastamme myöskin enemmän merkillistä kuin hyödyn -saamista". Näin valittavat yllämainitun väitöskirjan tekijät 1760 -luvulla.[109] Pedantismin vastustus oli piirre, joka tavataan ihan -yleisenä kautta koko 18. vuosisadan, vaikka se tämän lopulla yhä -vahvistui. Oppineiden ei pitänyt oppia vain kirjoista, vaan myöskin -hienoista keskusteluista seurapiireissä ja matkoilla. Saksalainen -Schlözer pitää oppinutta, joka ei ollut matkustanut, ihan -surkuteltavana olentona. Useimmat oppineet matkustelivatkin paljon ja -matkoillaan he tekivät huomioita, tiedustelivat ja panivat muistiinsa -kaikki, joka heistä tuntui huvittavalta ja tietämisen arvoiselta. Näin -muodostuivat useinkin heidän kokoelmansa kaikenlaisilta eri -tietoaloilta, mutta etenkin olivat ne maantieteellisiä tahi -tilastotieteellisiä, erilaisia kaskuja j.n.e. Näin saatu oppi, joka -perustui osaksi monipuolisiin lukuihin, joiden pohjana oli klassillinen -sivistys, osaksi taas käytännölliseen havaintoon, oli tavallaan -ensyklopeedistä luonteeltaan. Mutta yhteisenä ja yhdistävänä siteenä -oli historialliseen tarkasteluun perustuva kritiikki. Kun Gjörwell -julkaisee aikakauskirjaansa "Den Swenska Mercurius", jossa hän -arvostelee ja ilmoittaa tieteellistä kirjallisuutta, sanoo hän -tällaisen lehden tehtävästä:[110] "Koska tämän lehden päätarkoitus on -vaikuttaa meillä laajempaa oppihistorian tuntemista, ei ole -ihmeellistä, että enin osa siitä kuuluu historiaan. Sitäpaitsi vaatii -resensiooni usein, että abstraktisin ja käytännöllisin aine esitetään -historiallisella tavalla, sillä oppilehti ei sisällä kirjoja tahi -seurain julkaisuja, vaan historiallisen kuvauksen niistä, niiden -vaiheista" j.n.e. Ja vähän alempana: "Paraimmissa latinalaisissa, -ranskalaisissa ja saksalaisissa oppilehdissä ovat historialliset -kirjoitukset vallalla. Sitä vaatii sellaisen lehden luonne ja nykyinen -opillinen tila". Samassa Gjörwellin lehden vuosikerrassa on myöskin -tunnetun Strickerin kirjoittama kirjoitus, jossa hän vaatii, että -teoloogein on uutterasti harrastettava kaikkia sukulaistieteitä ja -ennen kaikkea on tunnettava niiden alkuperä, jatkuminen ja kasvaminen. - -Juuri tällaista oppia edusti Hassel Turussa. Muistopuheessansa hänestä -Porthan erityisesti panee painoa hänen käsitykselleen laajasta, useita -tieteitä käsittävästä opista, jossa eri tieteet ovat läheisessä -yhteydessä keskenään ja historia "kaikkien muiden paras auttaja ja -ihmiselämän valo".[111] Erittäin suuriarvoinen Porthaninkin -tieteelliselle uralle oli tämä oppi-ihanne, joka pyrki ilmiöiden -historiallisen tuntemisen kautta niitä käsittämään. - -Olisi kuitenkin väärin luulla Hasselin yksin edustaneen Turussa -tällaista uutta kriitillisempää oppisuuntaa. Niinpä J. Frosterus vuonna -1744 julkaisi Scarinin johdolla väitöskirjan "De prudentia -philosophantium". Siinä varotetaan ammentamasta filosoofista oppia vain -kirjoista, vaan esitetään tarpeelliseksi commercium literarium eli -pitempimatkainen ajatusten vaihto, seurustelu ja keskustelu -oppineitten, mutta myöskin muitten, kuten merimiesten, taiteilijain -sekä taloudellisella alalla työskenteleväin henkilöitten kanssa. -Sitäpaitsi erityisesti suositetaan matkoja sekä kotimaassa että -ulkomailla.[112] Mutta etenkin Mennanderin vaikutus uuden ajatussuunnan -muodostumiseen on tärkeäksi arvattava. Innokkaana luonnontieteilijänä -hän oli täydelleen omaksunut empiirisen ajatustavan ja monia eri -tieteitä harrastaen koetti hän sovittaa muihinkin tieteihin kokemukseen -perustuvan maailmankatsantotapansa. Puhun edempänä tarkemmin hänen -toimistaan historian alalla ja niiden merkityksestä Porthanin -toiminnalle. Tässä riittäköön mainita, että Mennanderin vaikutus oli -tämän historiallisiin esityksiin 1770 luvulla hyvinkin tuntuva. - -Myöskin tapa, jolla tällainen oppinut esitti oppinsa, oli toinen kuin -ennen. Kirjoitustapansa mukaan jakaantuivat kirjoittajat nyt kahteen -leiriin, esoteerisiin ja eksoteerisiin kirjoittajiin. Jälkimäiset -pysyvät vapaina turhantarkkuudesta ja kirjoittavat jollakin uudemmalla -kielellä teoksensa. Heidän esitystavassaan ei ole mitään hyödyttömiä -käsittämättömyyksiä tahi hedelmättömiä mietelmiä, joita ei kuitenkaan -voi sovittaa käytäntöön. He halveksivat oppineen nimeä, mutta omistavat -sen sijaan itselleen nerokkaan, järkevän, terävän tahi kokeneen -lisänimen. Edelliset ovat taas etevämpiä systemaatisen järjestyksen -kautta, jolla he esittävät asiat, luotettavuudessa ja käyttämässään -perustelutavassa.[113] - -Sigfrid Porthan, jonka lausuntoa tässä tarkoitan, huomauttaa tämän -vastakohdan johdosta, että kummallakin puolueella on oikeutuksensa, jos -niiden liioittelut poistetaan.[114] Luulen huomanneeni, että hänen -mielipiteensä edusti silloin jotenkin laajalle levinnyttä ajatustapaa -oppineissa. He koettivat yhdistää molemmat suunnat keskenään ja -onnistuivatkin siinä usein, vaikka toisaalta useista lausunnoista -huomaakin heidän joutuneen sisälliseen ristiriitaan suunnitellessaan -teoksiaan. Nämät olivat edellytykset, joista H.G. Porthankin lähti -tutkijana ja kirjoittajana ja yllä usein mainittu väitöskirja, joka oli -hänelle niin läheiseltä taholta lähtenyt, viittaa useassa kohdassa -mielipiteihin, jotka tutkijamme sitten on toteuttanut. - -Varmaankin oli Porthan jo aikaisin perehtynyt useihin tieteisiin, -siihen viittaa perinpohjainen oppi ja virkeä harrastus, jota hän hiukan -myöhemmin osotti niissä. Esimerkkinä siitä on hänen esiintymisensä -Schalbergin väitöksessä vuonna 1771. Kalm kertoo siitä: "Sitten -esiintyi maisteri Porthan ylimääräisenä, hän piteli Schalbergiä -pahemmin, niin ettei tällä ollut mitään sanottavaa, ja vielä enemmän -kiusatakseen häntä väitti Porthan, että Schalbergin mainitsema -araabialainen sanajuuri oli tämän itsensä keksimä ja ettei sitä missään -araabialaisessa sanakirjassa ollut. Todistaakseen sitä toi hän esiin -araabialaisen sanakirjan ja pyysi Schalbergiä näyttämään itselleen tuon -juuren. Mitä saattoi Schalberg tehdä, kun ei osannut ainoatakaan -araabialaista kirjainta lukea? Porthan todisti silloin, että tämä oli -suurin tyhmeliini niissä kielissä, joiden selittämisessä hän koetti -päästä professoriksi. Kuitenkin myönsi Porthan, että Schalberg oli -mestari metsästämään, kalastamaan ja soittamaan sekä jotakuinkin -metafysiikassa, mutta ei missään muussa".[115] Myöhemmin -tapaamme Porthanin lukemassa tilapäisesti korrehtuuria erääseen -araabiankieliseen tekstiin, jota kuuluisa ruotsalainen tutkija -Hallenberg painatti Turussa.[116] - -Hänen pääharrastuksensa oli kuitenkin kääntynyt latinalaiseen ja -ruotsalaiseen kaunokirjallisuuteen.[117] Itse kuvailee Porthan sitä -vaikutusta, joka kaunokirjallisuudella hänen mielestään on sen -harrastajaan. "Paitsi, että tällä aikakaudella" -- sanoo Porthan -luennoillaan -- "jolloin kirjallisuutta niin paljon suositaan -- -voidaan sillä päästä kohoamaan, on myöskin muita syitä, jotka -aiheuttavat meidät harrastamaan runoutta ja erittäinkin siinä -esiintyvää makua; kauniitten runoteosten luvusta paranee tavallansa -sydämemme; mielikuvitus tulee harjoitetuksi, tunteemme tulevat -jalommiksi ja me itse sen kautta taitavammiksi nauttimaan useita -jalompia huveja. Sitäpaitsi saa se osakseen ansaitun pilkan, josta -arvellaan, ettei hänellä ole makua". - -Edelleen liittää Porthan tuohon hyvään makuun myöskin kyvyn arvostella -kauneutta runoissa. Voihan hyviä kirjojakin lukemalla saada hyvän maun, -lisää hän lopuksi, mutta niiden valitseminen vaatii jo tätä -ominaisuutta. Sentähden tulee tuntea myöskin runo-opin sääntöjä.[118] -Kun tietää, että juuri kaunokirjallisuuden alalla tuollainen hyvään -makuun perustuva kritiikki, "hyvä kritiikki", kuten ranskalaiset sitä -kutsuivat, oli erityisesti kehittynyt, ymmärtää samalla tällaisen -harrastuksen tärkeyden Porthanin tieteelliselle toiminnalle -ylipäänsäkin. - -Samaan suuntaan kuin runouden ja kaunokirjallisuuden käsittää Porthan -varsinaisten tieteitten merkityksen. Kaunopuheliaisuuden luennoilla hän -opettaa: "Ja kun kaiken opin tarkoitus on hyödyttää yleistä elämää, ei -kenenkään pidä laimiinlyödä sitä keinoa, jolla tuo jalo tarkoitus -ainoastaan on saavutettavissa. Vertaa kuninkaallista kirjettä akatemian -kanslerille 19. päivältä helmik. 1768, jossa määrätään, että niitä -tieteitä on innolla ja huolella harjoitettava, joiden kautta -sievisteltyjä ajatuksia selvän ja oikean kirjoitustavan saamiseksi -nuorisolle tarjotaan".[119] Hyvän maun tuli esiintyä myöskin -kirjoitustavassa ja kielessä, näiden tuli ilmaista niitä tarkkoja ja -hienoja vivahduksia, joita silloinen seuraelämä vaati. - -Näin asetti Porthan koko oppinsa, kaikki eri tieteet, jotka se sisälsi, -aivan välittömään yhteyteen käytännöllisen elämän vaatimusten kanssa. -Se on pääpiirteenä hänen tieteellisessä toiminnassaan ja on ytimenä -käsityksessä, joka hänellä oli sen merkityksestä. Ja tästä yhteydestä -on vielä yksi puoli huomattava, joka erityisesti oli tälle ajalle -omituinen. Se oli opin suhde moraaliin. - -Liiallinen nautinnonhalu ja kevyt maailmankatsantotapa oli yleisenä -valituksen aiheena täällä Suomessakin erittäinkin mitä ylempiin -piireihin tulee. Sitä koetettiin vastustaa ankaran moraalin -levittämisellä ruotsalaisissa aikakauskirjoissa, jotka tännekin -levisivät, ja oppisaleissa. Olemme nähneet miten suuren osan -yliopiston-opetuksesta moraalin luennot muodostivat, ja jo Porthanin -lapsuudessa ilmestyi kuuluisa moraalinen aikakauskirja "Then Svänska -Argus" Ruotsissa, Tämä ankara moraali muodosti yhdessä edellä kuvatun -hienostuneen ja hyvän maun kanssa sen sivistysihanteen, johon oppineen -tuli pyrkiä ja jota hänen piti muillekin levittää. - -Ja niinkuin hyvään makuun perustuva kritiikki oli välttämättömänä -ehtona oikealle hienostukselle, niin oli Porthanista myöskin -samanlainen kritiikki perustana moraaliselle maailmankatsannolle. -Promotioonitilaisuuksiin kirjoittamissaan runoissa 1760 luvun lopulla -ja 1770 luvun alulla kuvailee hän tätä kritiikkiä. Se erottaa varovasti -ja vaivaloisesti erehdykset ja ennakkoluulot, jotka kuten sumu -peittävät totuuden, niin että tämä koko loistossaan tulee esille; se -tunkee asiain ytimeen eikä anna niiden ulkokuoren pettää. Näin on -totuudelle etsittävä varma perusta, erotettava se ahtaista siteistä, -joissa yleisö sitä pitää ja vähitellen totuttava raittiisti ja oikein -ajattelemaan. Kun siis näin on ajateltava vapaana ennakkoluuloista ja -vältettävä liiallista luottavaisuutta, on toiselta puolen estettävä -ensi epäilyksen valtaan pääsemistä. "Ainoastaan yhdellä ainoalla tiellä -on totuus tavattavissa; jonka yhtämittaa näkee horjuvan, hän ei löydä -sen sijaa". - -Tämä totuuden ilmisaaminen kritiikin avulla tekee tutkijamme arvelun -mukaan ihmiskunnan moraalisesti hyväksi ja onnelliseksi. Se edistää -aineellistakin varallisuutta, elinkeinoja ja saa valtiokoneiston -oikeaan käyntiin. Näin oli Porthanilla valistusajan koko suurenmoinen -toivo kritiikin paljastaman totuuden tulevaisuuteen, sen kouluuttaman -järjen voimaan ja suuriin tehtäviin, jotka ihmiskunnalla juuri niiden -avulla on täytettävänä. - -Tällainen oli Porthanin katsantotapa ja tällainen hänen ihanteensa -oppineesta, kun hänet määrättiin yliopiston opettajaksi kanslerin -kirjeellä 17. p. marrask. 1762. Hänen opettajatoimintansa on niin -läheisesti liittynyt hänen toimintaansa tiedemiehenä, ettei toista voi -käsitellä toista huomioon ottamatta. Kun Porthanilla oli täydelleen -aikansa käsitys tieteistä hyötyä tuottavana tutkimusalana, niin antoi -hän sen mukaan oppilaillensa kaunopuheliaisuuden luennoilla -kaikenlaisia käytännöllisiä neuvoja kaikkia käytännöllisen elämän -tapauksia varten. Kun suurin osa oppilaista aikoi papeiksi, piti hän -etenkin saarnain kirjoitusta ja esitystä silmällä. Mutta hän selittää -myöskin seikkaperäisesti eri kohtia, jotka ovat huomioon otettavat -esimerkiksi kirjeitä kirjoitettaessa erilaisissa tarkoituksissa, -kirjeen kuorta suljettaessa ja päällekirjoitusta kirjoitettaessa. - -Samanlaisia käytännöllisiä neuvoja antaa hän muillakin luennoillansa. -Niitä hän piti yksityisesti useassa eri aineessa sen mukaan kuin hänen -oppilaansa halusivat. Hän seurasi esityksissään jotakin vanhempaa, -tavallisesti latinankielistä oppikirjaa selitellen sitä siinä, missä -sitä oli vaikea käsittää ja lisäili mitä puuttui. Lyhyitä yleisiä -sääntöjä valaisi hän jollakin sopivalla jokapäiväisestä elämästä tahi -historiasta otetulla esimerkillä. Luennot helpoittivat siten suuresti -ylioppilasten tutkintolukuja. Porthanin laaja oppi teki hänelle -mahdolliseksi luennoida kaikenlaisissa tarvittavissa aineissa. - -Mutta hän tahtoi sitäpaitsi vaikuttaa oppilastensa ajatustapaan ja -siveelliseen kantaan ja siten muodostaa heistä henkilöitä, jollaisia -ajan valistuspyrinnöt vaativat. Aatteellinen ja käytännöllinen päämäärä -oli Porthanilla yhteinen, niinkuin hän piti kunniallista ja -hyödyllistäkin saman veroisena. Ja hänestä oli melkein yhdentekevää, -millä tavalla ja millä alalla hän opetti ja ohjasi, kunhan se vain vei -määrättyyn suuntaan ja toivottuun tulokseen. - -Tällaiseen monipuolisuuteen opetuksessa antoi ehkä erityisesti -aihetta vielä Porthanin varsinainen opetusala, kaunopuheliaisuus. -Varmaan hän kuten Hasselkin piti tätä tiedettä "puhuvana viisautena", -eikä pitänyt silmällä ainoastaan kaunista muotoa, vaan myöskin -sisältöä, esitettävien syiden pätevyyttä, arvostelun tarkkuutta -kaunopuheliaisuudessa, jonka asetti oppilailleen malliksi. -Harjoitusaineissa, jotka Porthan antoi oppilaillensa latinalaisen -stiilin oppimiseksi, onkin kaikenlaisia aiheita eri aloilta, -filosoofisia, retoorisia ja historiallisia.[120] Nämät harjoitelmat -olivat valmistuksena lukuisiin väitöskirjoihin, joita julkaistiin -Porthanin presidiolla näissä samoissa aineissa. - -Porthanin luennot koskettelivat siis vaan tieteiden alkeita, eivät -syventyneet mihinkään yksityisiin tieteellisiin kysymyksiin eivätkä -ryhtyneet asiain syvällisempään käsittelyyn. Vaatihan ylioppilasten -silloinen kehityskantakin tällaista menettelyä. Mutta paitsi näitä -julkisia ja yksityisiä luentoja yliopistossa, antoi Porthan myöskin -yksityisopetusta ylioppilasajastaan aina vanhuutensa päiviin asti. Ja -siinä oli hänen opetusalansa vielä paljon laajempi. Nuorelle -Sprengtportenille opettaa hän kieliä, ranskaa, saksaa ja englannin -kieltä, historiaa, maantiedettä, moraalia, vieläpä geometriaa ja -aritmetiikkaa.[121] Ja ainakin samaan suuntaan lienee hänen muukin -kotiopetuksensa käynyt. - -Toisen puolen opetuksesta muodostivat väitöstilaisuudet ja niihin -valmistautuminen. Maisterin arvoa varten tuli kunkin ylioppilaan -puolustaa julkisessa väittelyssä kahta julkaisua. Ensimäisen julkaisun, -jota puolustettiin pro exercitio, kirjoitti tavallisesti Porthan itse. -Suuremmat teoksensa hän on julkaissut tuollaisina väitöskirjoina eri -ylioppilasten esiintyessä niiden puolustajina. Väitöskirjan -kokoonpanoon eivät he mitään vaikuttaneet ja puolustus kohdistui vain -teeseihin, jotka painettiin tuollaisen vihkosen kansilehdelle. Mutta he -kustansivat painatuksen ja preeses sai siten teoksensa julkaistuiksi ja -tuli riippumattomammaksi yleisön suoranaisesta kannatuksesta. Tällainen -riippumattomuus oli ihan välttämätön aikana, jolloin oli erinomaisen -vaikea julkaista kirjoja, jotka käsittelivät puhtaasti tieteellisiä -kysymyksiä. Tulemme huomaamaan, että tämä seikka vaikutti suuresti -noiden kirjoitusten aiheeseen. Toiselta puolen sai tämä asianhaara -tekijän pukemaan teoksensa latinalaiseen asuun. - -Toisen väitöskirjansa julkaisivat ylioppilaat pro gradu. Aineen määräsi -Porthan[122] pitäen kuitenkin silmällä oppilaan taipumuksia ja tulevaa -elämänuraa ja antoi sen sitten tämän valmistettavaksi. Tavallisesti -hän laittoi kirjoittajalle kaavan, jonka mukaan tehtävä oli -toimitettava.[123] Luulen, että lyhyt latinankielinen lippu suomen -murteista, joka meille on säilynyt, on ollut samaa ainetta koskevan -väitöskirjan ohjeena sen respondentilla. Siihen ovat aineen pääkohdat -lyhyesti merkittyinä: "Mitä on murre? ei eri kieli vaan sama. Ei latina -ole kreikan murre, ruotsi saksan, eivät mordvalaisten, votjakkien -j.n.e. Tuskin viro ja aunus? joita tulisi paremmin tuntea. Mutta -murteista Suomessamme puhumme. Suuri ero myöskin naapuripitäjien -välillä" j.n.e..[124] Tämän mukaan on sitten ehkä respondentti -kirjoittanut aineensa sujuvimmalla latinankielellään, etsinyt -vastauksen ensimäiseen kysymykseen Gesnerin latinalaisesta sanastosta -ja jatkanut tähän suuntaan. On tosin myöskin mahdollista, että Porthan -on kirjoittanut tuon nootin itseänsä varten, hänellä kun näet oli -tapana merkitä asiat, joista aikoi kirjoittaa, paperiliuskoille, -kirjeitten valkealle takasivulle tahi muulle sentapaiselle. Mutta joka -tapauksessa lienevät hänen ohjeensa respondenteille olleet -tämäntapaisia, milloin ne kirjallisia olivat. Usein hän myöskin neuvoi -tarvittavaan kirjallisuuteen tahi hankki käsinkirjoitettuja lähteitä ja -keskusteli tekijän kanssa siinä esiintyvistä kysymyksistä.[125] Kun -Porthan harjoitti ylioppilaita latinalaisen stiilin käyttämisessä, oli -luonnollista, että stiili, jolla kirjoitus kirjoitettiin, oli saanut -Porthanilta leimansa. Aihe taas usein liittyi läheisesti johonkin -kysymykseen, jota Porthan oli käsitellyt yksityisluennoillaan, -täydentäen ja laajentaen hänen esitystään. Oppilaat, jotka olivat -saaneet katsantotapansa noilla luennoilla, kehittivät ja toivat esille -sen väitöskirjoissaan. Kun väitöskirja näin opettajan välillisen -vaikutuksen alaisena oli kirjoitettu, korjasi tämä sen vielä perin -pohjin. Porthan itse kertoo, että tuo korjaaminen usein oli paljon -rasittavampaa, kuin koko kirjoituksen kirjoittaminen. - -Vaikka siis nämät väitöskirjat ovat Porthanin ja hänen oppilastensa -yhteistoiminnasta syntyneet, on niissä oppilasten työ ollut väliin -suurempi, väliin taas pienempi. Mahdotonta on heidän osuuttansa -ratkaista kussakin yksityistapauksessa, ellei ole säilynyt suoranaista -ilmoitusta siitä. Tällaisia tavataan kuitenkin usein Porthanin -kirjeissä. - -Niin on "De poësi gentium septentrionalium" puolustajan kirjoittama ja -Porthanin nopeasti tarkastama. Filosoofisen väitöskirjan "De studio -novitatis in philosophia" on respondentti Porthanin suunnitelman mukaan -tehnyt ja tämä sen nopeasti korjannut. On huomautettu, että Suomen -historiaa koskevat aiheet Porthan on enimmäkseen itse kirjoittanut, -muut taas enimmäkseen puolustaja. Kuitenkaan ei erotus tässä suhteessa -ole aivan selvä. Niin tiedämme, että Porthanin johdolla puolustetun "De -superstitione veterum Fennorum" alkuna on ollut Eerik Lencqvistin -käsikirjoituksia, jotka hänen poikansa on muodostellut väitöskirjaksi. -Sama oli laita väitöskirjan "Historia Borgoae", jonka perustuksena oli -M.J. Alopaeuksen kirjoitus "Utkast tili Borgå Stadsbeskrifning, börjad -den 13 Jan. 1789". Respondentti Maunu Alopaeus lienee sitten laitellut -aineen väitöskirjan muotoon.[126] Porthanin ilmoituksista huomaa -muuten, että hän on toisia graduaalikirjoituksia avustanut paljon -tehokkaammin, kuin hänen tapansa tavallisesti oli. - -Tällaisiksi voisi epäillä sellaisia kirjoituksia, joista puuttuu -tavallinen vetoaminen lukijan hyväntahtoisuuteen kirjoittajan -nuorekkaita kokeita kohtaan tahi jokin muu sentapainen lause. Sellaista -vailla ovat esim. "De fama magiae Fennis attributae", "Historia -decimarum", "De praecipuis dialectis linguae Fennicae" ja "De denario -Petrino". - -Mutta Porthanin opettajatoimi vaikutti muullakin tavalla kuin näin -välittömästi julkaisujen muotoon. Se rajoitti hänen aikaansa ja pakotti -hänet lykkäämään tieteellisemmät työt ja sellaiset, jotka eivät olleet -yhteydessä opetuksen kanssa, loma-aikoihin. Porthan kertoo itse: "Minä -luennoin, paitsi julkisia luentojani, 12 tuntia viikossa, kertaan -julkisia luentojani kahtena tuntina. On sitäpaitsi osakunnan kokouksia -joka keskiviikko ja lauvantai kolme tuntia, ja minä vastaanotan ja -korjaan ylioppilasten kirjoituksia samoina päivinä kello 7:stä aamulla -kello 12:een päivällä. Enempää ei saksalainenkaan professori ehdi. -Tarvitsemme aikaa myöskin itse lukeaksemme -- ettemme 10 vuoden -kuluttua olisi aivan vanhanaikaisia oppeinemme -- ja puuhataksemme -muutamissa muissa kirjallisissa töissä".[127] - -Oli luonnollista, että Porthan opetustoimessaan samoinkuin -väitöskirjoja julkaistessaan tuli noudattaneeksi samoja periaatteita -kuin hänen edeltäjänsä. Niinpä hän kertoo Hasselista, että tämä -mieluummin korjaili oppilastensa väitöskirjat ja näki siinä paljon -vaivaa, kuin kirjoitti ne itse. Siten hän antoi näille hyvän -tilaisuuden koetella ja harjoitella voimiaan. Saman arvostelun antoi -hän sittemmin usein omasta menettelystään.[128] Tämä oppilaan oman -kyvyn kehittäminen johtui juuri harrastuksesta itsenäiseen -kriitilliseen työhön, jota sekä Hassel että Porthan osottivat ja -oppilailleen neuvoivat. - -Porthan on myöhemmin kuvannut väitöstilaisuuksien hyötyä näin: "Siten -harjaantui nuoriso latinankielen käyttämisessä, vieläpä oppi yleensä -rohkeasti ja vaivatta esittämään sanottavansa, katsomaan asiaa -useammalta taholta, nopeasti erottamaan, mikä enemmän tahi vähemmän -kuului pääkysymykseen ja helposti selvittämään esiintyviä ja esitettyjä -vaikeuksia".[129] Tämä kriitillisen kyvyn kehittäminen oli ylipäätänsä -Porthanin opetuksen tarkoituksena muun tarkoituksen ohella. - -Mutta kuten luennoilla Porthan myöskin väitöskirjoilla tahtoi -muodostella oppilaittensa ajatustapaa omaa katsantotapaansa -lähenteleväksi. Niin kuin hän luennoillaan vuonna 1788 psykologiassa -vastusti ajan mystillisiä virtauksia, svedenborgianismia ja -magnetismia, pitäen niitä vain jonakin taikauskon muotona, niin hän -samana vuonna julkaisemassaan väitöskirjassa "De obligatione civis ad -capessendam Rempublicam" istutti akateemiseen nuorisoon valtiollista -moraalia.[130] Silloin olivat juuri Anjalanliiton ajat ja sellainen -opetus ajan vaatima. Edempänä puhumme taistelusta, jota tutkijamme -luennoissa ja väitöskirjoissa kävi leviävää Kantin oppia vastaan. - - - - -III. - - -Porthan luennoi aluksi kaunopuheliaisuudesta, samalla kuin hän opetti -ylioppilaita kirjoittamaan kaunista stiiliä. Tämä toiminta liittyi -läheisesti kielen kehittämiseen ja sievistämiseen poistamalla siitä -murteellisuuksia ja vieraita tahi epähienoja puheenparsia. -Samansuuntainen harrastus oli Ruotsissa tähän aikaan vallalla ja -aiheutti Ruotsin akatemian puuhat samalla alalla. Kuninkaallisella -käskykirjeellä edistettiin sellaisia harrastuksia yliopistoissa. - -Mutta täällä Suomessa ulotettiin mainittu pyrkimys myöskin suomen -kieleen. Sitä oli jo vanhastaan täällä pidetty arvossa. Juslenius -työskenteli saadakseen isänmaansa kielen oikeaan arvoonsa, siihen -kunniaan, joka sille oli tuleva vanhan ja kunniakkaan kansan kielenä. -Kielen sivistävää merkitystä hän ei sitävastoin erityisesti huomauta. -Mutta samansuuntaisia virtauksia liikkui yleisemminkin ihmisten -mielissä, erityisesti Turun akatemiassakin. Eräässä väitöskirjassaan -Henrik Hassel lausuu: "Niinkuin jokaiselle äidinkielensä on erittäin -tärkeä, niin pidämme epäämättömänä, että sitä ennen muita on -viljeltävä".[131] Ja viimeisinä elinvuosinaan hän kirjoittaa -tyttärenpojalleen Fredenheimille: "Niinkuin ei mikään ole enemmän -tarpeellista, niin ei voi mitään miellyttävämpää kertoa kuin, että -kunnioitettava kuningas ei ole pitänyt arvoaan alentavana oppia suomen -kieltä. Toinen mielipide on tuolla hyvällä ruhtinaalla, kuin niillä, -jotka tuota kieltä niin halveksivat, etteivät viitsi sanaakaan siitä -tuoda esiin. Niin paljon kuin tuo kuninkaallinen teko vetää puoleensa -ja velvoittaa suomen kansaa, niin paljon se osottaa Kustaan -viisautta".[132] - -Tämä harrastus oli kääntänyt ihmisten huomion lauluihin, joita kansa -lauloi eri osissa maatamme. Mennanderilla oli kokoelma tuollaisia -runoja, joita papit, kukin omalta paikkakunnaltaan, olivat hänelle -lähettäneet. He kokosivat niitä yhdessä kaiken muun kanssa, joka heistä -tuntui omituiselta ja merkilliseltä, he kokosivat niitä niinkuin he -kokosivat taloudellisia huomioita, tietoja merkillisistä esineistä -seudulla. Fortelius kertoo Mennanderille pitäneensä päiväkirjaa -kaikesta merkillisestä, jonka on saanut tietoonsa matkoillaan.[133] - -Tällaisia runoja oli Porthankin alkanut keräillä matkoilla joita hän -teki eri osiin maata usein maantieteellisten ja taloudellisten tietojen -hankkimista varten. Myöskin oli hän asettunut laajaan kirjevaihtoon -tieteellisyyttä ja kirjallisuutta harrastavien henkilöiden kanssa -maaseuduilla. Tämän runojen keräilyn on Porthan alottanut hyvin -aikaisin, Ganander kun kertoo saaneensa häneltä suomalaista -jumaluustarustoa koskevia neuvoja ja tietoja aina vuodesta 1764 -alkaen.[134] Mutta kuten ennen jo olen maininnut, johtuivat Porthanin -kansankieltä koskevat harrastukset hänen suvustaan ja varhaisimmasta -lapsuudestaan saakka. Hän oli näet syntynyt sydänmaan pitäjässä, jossa -kansan tavat olivat alkuperäiset, viljelystapa, vanhat runot ja -muinaismuistot herättivät huomiota. Välittömät kokemukset, joita -Porthan Viitasaarella sai ja jotka yhtämittaisilla matkoilla sinne -uudistuivat, synnyttivät hänessä vilkkaan, välittömän tiedon kansasta. - -Näin saadut ainekset käytti Porthan väitöskirjasarjassaan "De poësi -Fennica", joka julkaistiin vuosien 1766 ja 1778 välillä. Hän tutkii -siinä sääntöjä, joita suomalaisessa runoudessa käytetään, mutta sen -ohella ilmenee myöskin käytännöllinen halu opettaa vastaisia -suomalaisia runoilijoita oikein käyttämään runo-opin sääntöjä, sillä -harjoitusta vaati Porthan oikealta runoilijalta. Niinkuin hän -luennoissaan kaunopuheliaisuudesta tahtoi opettaa tulevia pappeja -oikein hoitamaan saarnavirkaansa tahi käsitellessään Horatiuksen Ars -poëticaa tahtoi opettaa runoilutaitoa oppilailleen, niin tahtoi hän -uudella väitöskirjasarjallaan edistää erittäin suomenkielistä runoilua -isänmaassaan. Tulevien runoilijain tuli sitten runoillaan kehittää ja -sievistää kieltä. - -Mutta oliko tämä ajatus yksinomaan Porthanin mielessä hänen -ryhtyessänsä kirjoittamaan teostansa? Ilmoitus hänen teoksestansa -tukholmalaisessa lehdessä "Lärda Tidningar" kertoo,[135] että "koska -kunkin kielen ja kansakunnan luonne esiintyy selvimmin sen runoudessa, -on tekijä käyttänyt kiitettävää vaivaa tutkiakseen tätä osaa suomen -kielestä". Itse tuota kielen ja kansakunnan luonnetta ei Porthan ole -koettanut teoksessaan suoranaisesti kuvata, hän on vaan tyytynyt -esittämään sen tuotteet sellaisinaan käsittelemättä niitä missään -yhteydessä tuon luonteen kanssa. Missä hänen tulisi selittää noiden -runojen sisäistä omituisuutta, siinä hän ottaa kuvaavia runoja -sellaisinaan sitä osottamaan. Näin tahtoo hän antaa lukijoille -käsityksen noiden runojen "runollisuudesta, tunteesta, yksinkertaisesta -luonnollisesta todenmukaisuudesta sekä miellyttävästä maalaiselämän -kuvaamisesta". - -Samaan aikaan kuin Porthan tutki suomalaisia runoja tavataan -kansanrunouden harrastusta useimmissa Europan maissa. Huomattavimpana -se oli esiintynyt Englannissa, missä oli toimitettu julkisuuteen suuri -joukko vanhan brittiläisen runouden muistomerkkejä. Täällä oli myöskin -Lowth vuonna 1753 julkaissut teoksen "De poësi Hebraeorum" selittäen -tieteellisellä tarkkuudella heprealaisen runouden eri sääntöjä, -retoorisia kuvia ja vertauksia. Ja hän koetti käsittää niitä -syventymällä niiden syntymämaan luontoon, kansan kieleen, ajatustapaan -ja tapoihin. - -Tämä teos oli ensimäisenä joskin tiedottomana ilmauksena liikkeestä, -joka pyrki etsimään alkuperäistä luonnollisuutta ja yksinkertaisuutta -henkisen elämänsä ilmaisuille. Se turvautui luontoon ja kansanhenkeen -ja luuli parhaiten tajuavansa niitä kansanrunouden avulla. -Aavistamattoman voiman ja merkityksen se sai Macphersonin Ossianin -ilmestyttyä vuonna 1760. Vasta löydetyn runouden innostamina ryhdyttiin -taistelemaan vallalla olevaa klassillista taiderunoutta vastaan, jota -määrätyt akatemiain kaavoittamat säännöt rajoittivat, tuomittiin se -teennäiseksi ja kelvottomaksi. Paljoa myöhemmin kuin Englannissa -näkyivät tämän pyrkimyksen oireet Saksassa. Täällä Herder julkaisi 1770 -luvulla mietteensä kansanrunoudesta sekä kokoelman eri kansain runoja; -ensimäinen julkaisu "Auszug aus einem Briefwechsel über Ossian und die -Lieder alter Völker" ilmestyi vuonna 1773. Esityksen pääaiheena on -kansanrunoudessa ilmenevä omituinen käsitys, hieno väritys ja sointu ja -näitä se tahtoo selittää kansan luontaisen hengen tarkoiksi ilmauksiksi -koettaen samalla kuvata tätä henkeä. Kielen sievistyksen, runomuodon ja -yleensä runojen ulkokuoren tarkkaamista ja erityisten sääntöjen -muodostamista sen johdosta Herder pitää pahimpana esteenä -kansanrunouden hengen käsittämiseksi. Sellainen kuuluu vain -taiderunoudelle, jonka kirjoittaja arvelee olevan jyrkässä -ristiriidassa kansanrunouden kanssa. Samantapainen käsitys kuin -Herderillä oli myöskin Ossianin runojen tutkijalla Blairilla. Hänen -mielestään olot, joita hänen aikansa kutsui barbaarisiksi, olivat -runoudelle edullisia, ne kun loivat ihmiseen voimakkaan mielikuvituksen -ja tunteen. Tätä mielenlaatua kuvailee maalaileva ja kuvarikas kieli, -jolla jo itsessään on runouden leima. Blairkin siis erotti jyrkästi -kansanrunouden ja taiderunouden, pitäen edellistä etevämpänä.[136] - -Onko Porthan saanut yllämainituista teoksista aiheen omiin -runotutkimuksiinsa, elähyttikö häntäkin kaipuu palaamaan taiderunouden -mutkikkaista muodoista kansanrunouden yksinkertaiseen henkeen? Hänen -väitöskirjasarjansa ensi osa ilmestyi vuonna 1766, mutta päättäen -siitä, että Ganander häntä teoksen johdosta runomittaan onnitteli -marraskuun 8. p. 1764, mahtoi tuo teos jo silloin olla suurimmaksi -osaksi valmiina.[137] Äskenmainittu Macphersonin teos levisi Europan -maihin vasta 1760 luvun keskivaiheilla, muun muassa myöskin Ruotsiin. -Vasta elokuussa 1765 kirjoittaa tunnettu Ossianin harrastaja Gothenius -Göteporista saaneensa tuon runoteoksen ja aikovansa ilmoittaa siitä -Gjörwellin Mercurius nimisessä aikakauskirjassa.[138] On siis -mahdotonta, että Porthan tältä taholta olisi tutkimukseensa aihetta -tahi intoa saanut ja hän mainitseekin Ossianin vasta "De poësi Fennica" -sarjan kolmannessa osassa, joka ilmestyi vuonna 1778, esimerkkinä -siitä, miten ihmeen korkealle kansanrunous saattoi kohota ilman -taiderunouden apua.[139] Vielä vähemmin saattaa ajatella Herderin -julkaisujen Porthanin teokseen vaikuttaneen, ne kun alkoivat vasta 1770 -luvulla. - -Ei Porthanilta siltä puuttunut esikuvia, jotka äskettäin annettuina -olivat hänellä elävästi mielessä ja edustivat tieteen ja yleisen -ajatustavan silloisia vaatimuksia. Ne ovat vain toisaalta etsittävät. -Upsalan professori Karl Aurivillius oli näet 1750 luvun lopulla ja 1760 -luvun alulla julkaissut kansanrunouden, osaksi heprealaisen osaksi -kreikkalaisen runouden tutkimuksia. Aurivillius oli itse matkustanut -maissa, joiden runoutta hän tutki, joten hän saattoi sitä välittömästi -käsittää ja sitäpaitsi oli hän saanut vaikutuksia Lowthilta. Hän -käsitti sentähden, että kansanrunoutta oli arvosteltava sen mukaan, -miten se soveltui kieleen, jolla se oli runoiltu ja kuvasti kansan -tapoja, joka sitä käytti. Porthan siteeraa teoksessaan Aurivilliuksen -väitöskirjaa "De poësi Biblica", joten hän siis Aurivilliuksen -välityksellä oli tullut tuntemaan tuon katsantotavan, joka johtui -matkoilla saadusta välittömästä tutkimusalueen tuntemuksesta.[140] - -Porthanin teos oli myöskin kirjoitettu Lowthin ja Aurivilliuksen -maltilliseen henkeen, sillä hän ei halveksinut ajan taiderunoutta kuten -Blair ja Herder, mutta osasi siltä antaa täyden arvon kansanrunoudelle. -Porthan tahtoi kehittää jälkimäisen runouslajin edellä mainitun -kaltaiseksi eikä hän sentähden pitänyt sivistymätöntä luonnollisuutta -parhaimpana runoilun edellytyksenä. "Tavallaan voi väittää", hän sanoo, -"että raa'at kielet ovat runollisia -- kuitenkin rajoituksilla -- sillä -kun kieli on raakaa, käytetään vertauksia ja kuvia ja on se silloin -enemmän aistillista; mutta runollisempaa ei se ole vain senkautta, että -se on raakaa. Jonkinlaisen viljelyksen täytyy tulla lisäksi".[141] -Näihin sanoihin peittyy ajan syvällinen ristiriitaisuus luonnonihailun -ja sivistykseen pyrkimisen välillä. - -Ristiriitaisuus, jota Porthan näin koetti sovittaa, ilmeni muillakin -aloilla, joilla hän joutui tekemisiin kansanhengen ilmausten kanssa. -Sananlaskuista hän sanoo retoorisilla luennoillaan: "Kansan sentenssit -ovat tuhmia (plumpa) ja niitä sanotaan sananlaskuiksi. Niillä on -alhainen muoto ja eivät sovi mihinkään puheeseen".[142] Kuitenkin -keräsi hän niitä samoin kuin runojakin innokkaasti ja kehotti muita -tekemään samoin. Eräässä hänen paperissaan on seuraava mietelmä: -"Sananlaskut ovat elinohjeita, jotka kokemus ja terve järki on -saattanut kansassa yleiseen käytäntöön; ne ovat voittaneet sääntöjen -arvon, niihin vedotaan periaatteina, ne menevät perintönä -jälkeläisille, ja paitsi sitä hyötyä, jonka ne tarjoovat kielen ja sen -puheenparsien, tavan oppimiseksi, antavat ne tiedon kansan älystä, -tietomäärästä ja luonteesta".[143] Vaikka näiltä Porthanin mielestä -puuttui kaikki taiteellinen arvo, olivat ne kuitenkin tärkeitä kansan -hengen tuntemiseksi sekä Porthanin omaan aikaan että muinaisina -aikoina. Ja samoinkuin runojen keruussa Porthanilla oli edeltäjiä, -jotka osasivat niille antaa arvoa, niin tässäkin. Lencquistin -papereissa on myöskin arvostelu sananlaskujen merkityksestä. "Niitä voi -pitää arvoisan muinaisuuden jättäminä muistomerkkeinä, siitä miten se -on ajatellut visseistä ihmiselämän oloista sekä siitä tavasta, jolla se -on esittänyt ajatuksensa. Muutamat ovat vaivautuneet tekemään suuria -kokoelmia tuollaisista sananlaskuista muilla kansoilla, sentähden olen -minäkin koonnut muutamia suomalaisia".[144] - -Kansanrunot ovat paljoa lähempiä kansan sisäisemmän tunne-elämän -ilmauksia kuin sananlaskut ja oli siis hyvin ymmärrettävää, että -Porthan ne sellaisiksi käsitti. Mutta saattoiko niille antaa -historiallista arvoa, kuten Lencquist oli antanut sananlaskuille? -Scarin ei sitä ensinkään antanut niille, niistä kun hänen mielestään -puuttui selvää totuutta.[145] Bilmark valittelee niinikään, että -suomalaiset runot eivät kuvaile esi-isäin urotöitä sodassa eikä -merkkitapauksia rauhan aikana, vaan ylistävät ainoastaan muutamia -tunnettuja laulajia. Eivätkä ne tunnu aivan vanhoiltakaan.[146] Mutta -arvostelu muuttui, kun ruvettiin panemaan enemmän arvoa kansan tapojen -ja olojen kuvaukselle historiassa. Jo vuotta jälkeen "De poësi Fennica" -sarjan ensi vihon ilmestymisen, ilmaantui Gaddin johdolla väitöskirja, -jossa Porthanin vielä julkaisemattomia runoja sekä muilta saatuja -samanlaisia otettiin todistukseksi muinaisten suomalaisten -historiaan.[147] Ja samoihin aikoihin Ganander koetti runoista -selvittää suomalaisten muinaista uskontoa. Silloin oli käsitys niiden -sisällön arvosta jo muuttunut. Mutta runojen historiallinen merkitys -perustui sitäpaitsi myöskin niiden ikään ja luotettavuuteen. - -Runomuodon vanhuus riippuu tietysti siitä tavasta, jolla runo säilyy -kulkiessaan suusta suuhun. Kootessaan erilaisia runotoisintoja oli -Porthan saanut selvän käsityksen niiden leviämistavasta ja lausuu sen -johdosta niiden laulajista: "Koska ovat pakotetut luottamaan pelkkään -muistiin, ei ole oudoksuttavaa, että he taitavat laulut enemmän tahi -vähemmän täydellisinä, sen mukaan kuin heillä on parempi tahi huonompi -muisti; toiset panevat niihin muuta lisää, ottavat pois, silpovat -niitä, pistävät sanoja väliin, muuttavat, vaikka kustakin omat runot -näyttävät kokonaisilta, oikeilta ja turmeltumattomilta, kukaan kun ei -tahallaan uskalla niitä muuttaa tahi turmella".[148] Mutta kaikissa on -sama sisällys ja samat pääpiirteet ja useampia toisintoja toisiinsa -vertaamalla voi saada niistä oikeat ja täydet laulut. Porthan sanoo -niin tehneensä käyttämällä kritiikin sääntöjä apunaan.[149] - -Runotutkimusten kautta Porthan siis sai käsityksen traditioonin -luonteesta, sellaisena kuin se esiintyi kansanrunoissa. Siinä suhteessa -hän erosi muista ajan muinaisuuden tutkijoista eri Europan maissa, -jotka enimmäkseen olivat muodostaneet käsityksensä traditioonista -keskiajan käsikirjoitusten avulla tarkaten niiden eri toisintoja. -- -Oli luonnollista, että Porthanin saama käsitys vaikutti hänen -arvosteluunsa muista historiallisen traditioonin muodoista. - -Porthan koetti kuitenkin toistakin tietä päästä selville suomalaisten -kansanrunojen iästä -- hän vertasi niitä muitten kansain runoihin. -Ensimäisessä kirjoituksensa osassa hän vertaa näitä runoja -heprealaisiin ja osottaa niissä olevan paljon yhtäläisyyttä itämaisen -runouden kanssa. Tällainen käsitys oli yhteydessä Porthanin silloisen -mielipiteen kanssa suomen kielen ja kansan alkuperästä, josta -tuonnempana puhun. Samaa ajatteli Gothenius Ossianin lauluista. -- -Samana vuonna kuin viimeinen osa Porthanin väitöskirjasarjaa ilmestyi, -luuli tutkijamme huomanneensa suomalaisten runojen olevan samaa juurta -venäläisten kansanlaulujen kanssa vedoten siihen kuvaukseen -jälkimäisistä, joka tavataan Cheraskoffin teoksessa Combat de Tzesme. -Karjalaisia itkuja piti Porthan venäläisten ja suomalaisten runojen -välimuotona.[150] Myöhemmin hän sitten viittaa niihin vaikutuksiin, -joita suomalaiset runot ja samalla suomalaiset käsitteet olivat saaneet -Ruotsista päin, vieläpä sen kautta roomalaisilta ja kreikkalaisilta -asti.[151] Tässä suhteessa Porthan käsitteli runoja samanlaisten -kriitillisten periaatteitten mukaan kuin muitakin lähteitä. Mutta -toiselta puolen hän ei ole milloinkaan siteerannut noita runolähteitään -tarkemmin, ei ole maininnut, miltä seudulta hän ne on saanut j.n.e. Hän -kohtelee niitä kuten suullisia huhujakin, joista hän niinikään ei tee -koskaan tarkempaa selkoa. Hän konstrueeraa kyllä kritiikin sääntöjen -mukaan runojen alkumuodon, mutta ei mainitse eri toisintojen muotoa. - -Huolimatta runojen vaihtelevaisuudesta ja epävarmasta iästä on Porthan -toisinaan sentään vedonnut niihin esittäessään historiallisia -tosiasioita. Hän on vedonnut runoon Väinämöisen veneen valituksesta -todisteena suomalaisten merirosvouksesta arvellen, ettei runo eikä -siinä mainittu tapa käydä merisotia voi perustua kristillisen ajan -traditiooneihin.[152] Tämän menettelyn käsittää hyvin, kun muistaa, -että Porthan arveli runojen pääpiirteissään säilyvän samanlaisina, -vaikka sivuseikat niissä muuttuvat. Mutta harvoin on Porthan runoja -käyttänyt todistuskappaleina. Niiden sisällöllisestä arvosta lausuu hän -kerran: "Sen (kansan) vanhoista lauluista on vähän valoa saatavana; -vanhimmat, jotka ovat tulleet meille asti epäilemättä hyvin silvottuina -ja muutettuina, sisältävät vain mystillisiä runoja ja hourivan -taikauskon unia".[153] Vaikka Porthan siis tunsi kansanrunojen -merkityksen kansanhengen ilmaisijana, ei hän ole niitä historiallisessa -esityksessään käyttänyt muuta kuin nimeksi. Osaksi tämä seikka johtui -niiden iän epämääräisyydestä, mutta etupäässä lienee ollut syynä siihen -se, että Porthan ei koskettele esityksissään itse kansanhenkeä -sellaisenaan. - -"De poësi Fennica" ei milloinkaan täydelleen valmistunut. Siitä -ilmestyi viisi osaa, mutta julkaiseminen keskeytyi vuonna 1778 -Porthanin ulkomaanmatkan tähden. Vielä samana vuonna puuhasi Porthan -kuitenkin siihen jatkoa ja myöhemmin hän lupasi lopettaa sen -kevätlukukaudeksi 1782.[154] Mutta uusi hanke tuli väliin. Tänä vuonna -ilmestyi näet kahdessa osassa "De superstitione veterum Fennorum -theoretica et practica" ja siinä tuli käytetyksi osa Porthanin -ensinmainittuun sarjaan aijotuista aineksista.[155] Sitäpaitsi alkoi -Porthanin huomio kääntyä näinä aikoina muille aloille. Kuitenkin aikoi -tutkijamme vielä viimeisinä elinvuosinaan valmistaa tuon ensimäisen -suuremman teoksensa, mutta kuolema silloin teki hänen aikeensa -turhiksi.[156] - - - - -IV. - - -Porthan oli paljoa ennen joutunut etupäässä historiallisten tutkimusten -alalle. Kansanrunojen ja sananlaskujen kokoileminen oli ollut vain -yhtenä osana siitä kokoilemisharrastuksesta, joka 1770 vaiheilla -ilmenee maassamme. Se kohdistui kaikkeen, jonka huomattiin olevan -yhteydessä Suomen maan ja kansan kanssa ja sen historialliset muistot -ensi sijassa vetivät mieliä puoleensa. Tällainen kokoilemishalu oli -omituinen Ruotsillekin ja kaikissa valtakunnan osissa syntyi -kokoilijoita. - -Eräs sen ajan kirje, kirjoitettu yhdelle etevimmistä silloisista -kokoilijoista Sigfrid Pehrsson Gahmille kertoo noista harrastuksista: -"Herra Sihteeri on yleensä arvossa töittensä, mutta etenkin -perinpohjaisen Smoolantia koskevan kokoelman vuoksi, Hülphers koettaa -koota Westmanlannin ja Taalain kuvauksia, konrehtori Lundströmillä -on kelvollisia kokoelmia, jotka kuuluvat Helsinglantiin ja -Gestriklantiin, Fryxell ja Fernow ovat ottaneet Wermlannin osalleen, -lukuun ottamatta muita, niiden joukossa itseäni, joka olen monta vuotta -haalinut kokoon kaikki, mitä olen voinut saada käsiini Länsipohjaan -kuuluvaa".[157] Näistä puuhista ei Suomi voinut jäädä syrjään, se kun -oli verrattain vilkkaassa yhteydessä Ruotsin kanssa ja Ruotsin puolelta -vielä erityisesti niihin kehotettiin. Niinpä kertoo Tilas eräästä -nuoresta suomalaisesta, josta hän aikoi kasvattaa hyvän kokoilijan, -mutta valittaa kohta sen jälkeen: "Suomalaisesta arkivaariostani -pelkään, että hän on joutunut uskottomaksi, sittenkuin hänen on -täytynyt isänsä apulaisena kaivautua Vaasan maakirjaan ja sitäpaitsi -kuljeskelee hän jonkun Chloriksen perässä".[158] - -Suomalaisilla oli kuitenkin muitakin edellytyksiä toiminnalleen kuin -vain maakunnallinen erikoistunne ja siitä johtuva harrastus. Aina siitä -asti kun Juslenius ensiksi teoksissaan esiintoi ihailunsa ja -kiitollisuutensa suomen kansaa kohtaan, kun hän oli tutkinut kansan -vaiheita ja sen kieltä, oli suomalaisten mielissä ollut tunne siitä, -että he olivat oma erityinen kansa ja että heillä oli velvollisuutensa -sitä kohtaan. Tämä tunne keksi itselleen eri aikain käsitystavan -mukaisia erilaisia ilmaisumuotoja. - -Juslenius pitää isänmaan vaiheiden kertomista pyhänä työnä, -kiitollisuuden osotteena vanhemmille ja esi-isille, joille maanmiehensä -ovat velkaa tunteensa, työnsä ja koko persoonansa. Hänen teoksensa -ovatkin sentähden etupäässä isänmaan ylistystä ja puolustusta sen -halveksijoita vastaan.[159] Mutta sitten muuttui käsitys. Tietoa -aljettiin pitää etupäässä keinona, jolla voitiin hankkia hyötyä itselle -ja muille ja siten päästä lähemmäksi vastaista onnellisuutta ja -täydellisyyttä. Isänmaan historia ja kieli olivat nyt ennen kaikkea -keinoja, joilla tuli sivistää omia maanmiehiä. Eräs ruotsalainen -lausunto näiltä ajoilta väittää, "ettei ole ollut eikä ole mitään -barbaarista kansaa, jonka onnetonta tilaa ei olisi johdettava -tietämättömyydestä siitä, millaiset ihmiskunnan muinaiset vaiheet ovat -olleet".[160] Mutta jotta tuollaisesta tiedosta todella olisi hyötyä, -piti sen ennen kaikkea olla luotettavan, kriitillisesti todistetun, -muuten se saattoi väärällä muodollaan pettää ihmiset. - -Halu isänmaan menneisyyden tutkimiseen johtui todellisuudessa kuitenkin -paljon välittömämmin ajan katsantotavasta. Ranskalaisten kirjoittajain -keskuudesta oli lähtenyt tarve historiallisesti perustella kaikkia -olevia laitoksia, tapoja ja aatteita, tutkia niiden syntyä ja olemassa -olon oikeutta. Tämä tarve oli tullut aivan yleiseksi ja vaikutti -ehdottomasti suomalaisiin, etenkin niihin, jotka omasta kokemuksestaan -hyvin tunsivat kansansa elämän ja tavat, jotka olivat tehneet laajoja -matkoja maassa ja kirjoittaneet taloudellisia ja topograafisia -kuvauksia siitä. Maan ja kansan tunteminen oli vain puolinaista, -niinkauvankuin ei niiden menneisyyttä tunnettu. Erilaiset käsitykset -suomalaisten ja suomen kielen oikeudesta erikoiseen olemassa oloon -sytyttivät ehdottomasti halun tutkia niiden alkuperää ja vaiheita. - -1760 ja 1770 luvuilla tapaa lukuisasti esimerkkejä lausunnoista, jotka -osottavat tuontapaista isänmaanrakkautta suomalaisissa tutkijoissa. -Nuori Juhana Lizelius kuvaa tunteitaan näin: "Ainakin minä olen -seuratessani esi-isäin tekoja tuntenut erinomaista huvia ja melkeinpä -hurmaavaa nautintoa, joka vaan sentähden on tullut häirityksi, etten -ole voinut saada niistä sitä tietoa, jota halusin".[161] Tämä vuonna -1772. Seuraavana vuonna kirjoittaa Lencquist, kun tulee puheeksi hänen -osallisuutensa historiallisiin tutkimuksiin, jotka käsittelevät Suomen -muinaisuutta, ettei hän luule olevansa mihinkään niin velvoitettu kuin -toimimaan kristinuskon jälkeen lähinnä isänmaan kunnian ja sivistyksen -hyväksi.[162] Huomaa kuitenkin, että tähän aikaan vielä Jusleniuksen -käsityksellä kansan muinaisesta arvosta ja vanhasta iästä sen -parhaimpina etuina oli paljon puoltajia. Sellainen ajatus on -aiheuttanut väitöskirjan "De gloria antiquitatis temere non -contemnenda" vuodelta 1768. Ja seuraavana vuonna ilmestyneessä "De -justo Fennorum in patriam amore" selitetään, että rakkautta kansaan -lisää tieto sen vanhuudesta niinkuin kiintymistä omaan sukuun sen vanha -alkuperä ja arvo. - -Mutta alkavalla tutkimuksella ei ollut niitä edellytyksiä, joita -tarvittiin sen menestymiseksi, ja valituksia siitä tavataankin aina -siellä, missä on halua ja puuhaa muinaisuuden selvittämiseksi. -Mennander kertoo, että on melkein mahdotonta saada käsiinsä suomalaisia -lähteitä. Brenner oli matkoillaan korjannut sen, minkä oli voinut, ja -vienyt mukanaan Ruotsiin. Sodat ja onnettomuudet olivat hävittäneet -suurimman osan käsikirjoituksista täällä ja vanhoista painetuista -teoksista olivat painokset olleet niin pieniä ja hajaantuneita joka -suunnalle, ettei ahkerimmallakaan etsimisellä voinut niitä löytää. -Samaa valittaa Bilmark.[163] - -Oli kuitenkin koottu omasta maasta, mitä oli saatu. Mennander, joka -1757 oli tullut Turun piispaksi, oli virkamatkoillaan ja kirjevaihdolla -pappien kanssa koonnut vanhoja suomalaisia kirjoja ja hautajaispuheita. -Paitsi runoja oli hän keräillyt taloudellisia tietoja, tietoja -muinaisjäännöksistä sekä muista merkillisyyksistä. Hänen asemansa ja -laajat tuttavuussuhteensa olivat siinä parhaimpana apuna. Mutta -sitäpaitsi hän oli asettunut yhteyteen ruotsalaisten oppineitten kanssa -ja seurauksena tästä vuorovaikutuksesta oli usean asiakirjan joutuminen -Suomeen, joko alkuperäisenä tahi jäljennöksenä. Tämän yhteyden -merkityksen käsittää vasta silloin, kun on luonut silmäyksen silloisten -lähdevarastojen tilaan Ruotsissa. - -Lähteiden keskittäminen päävarastoihin oli jotenkin vähän edistynyt. -Suuria perhearkistoja oli useilla aateliskartanoilla esim. -Skoklosterissa, Sahlstadissa, Djursholmassa ja kartanoitten omistajat -käyttivät usein niitä omaksi huvikseen päästämättä niihin tutkijoita. -Vanhoja päärmäkirjeitä ja muita asiakirjoja ajelehti paljon -maaseuduilla ja niitä tavattiin paikoissa, joissa niitä ei voitu -aavistaakaan olevan. Mutta ei siinä kyllä. Ruotsin arkistot ja -kirjastot olivat 1760 luvulla vielä enimmäkseen ilman järjestystä ja -ilman kunnollisia luetteloita. Useimmiten olivat kirjastonhoitajat -vain nimeksi toimessaan, säilyttivät kirjastojen avaimet ja -näyttivät yleisölle kirjoja, jotka olivat jollakin tavalla heistä -eriskummallisia. Käsikirjoituskokoelmat olivat sidotut sekaisin -pakkoihin, niin että täytyi käydä ne lehti lehdeltä lävitse ja kirjat -olivat ilman järjestystä hyllyillään tahi röykkiöinä lattialla.[164] -Valtioarkistossa v. Stiernman piti hallussaan joukottain kirjallisia -aarteita, joita käsittelemään hän ei ketään päästänyt. Hän näyttää -usein suorastaan ehkäisseen tutkijain toimintaa.[165] - -Valtioarkistossa säilytettiin enimmäkseen asiakirjoja uudemmalta -ajalta, keskiajan asiakirjat taas olivat antikviteettiarkistossa, joka -sijaitsi Brahen talossa. Päärmäkirjeet, joita oli suunnaton joukko, -olivat täällä eräässä rapun alaisessa huoneessa aina vuoteen 1772 siinä -tilassa, ettei niitä ensinkään voitu käyttää.[166] - -Poistaakseen epäkohtia, joita tällaisesta järjestelmästä oli, olivat -ruotsalaiset kokoilijat kopioineet ja koonneet äärettömiä kokoelmia -kaikenlaisilta eri aloilta. Usein syntyi kilpailua eri kokoilijain -kesken harvinaisemmista asiakirjoista ja se aiheutti toisinaan kateutta -ja epäluuloa heidän välillään. Alkavan suomalaisen tutkimuksen oli -välttämättä asetuttava yhteyteen heidän kanssansa, jos mieli saada -Ruotsista siellä olevia tärkeitä asiakirjoja. Välittäjänä esiintyi -aluksi etupäässä Mennander, jonka korkea asema ja käytettävänä olevat -varat paljon edistivät näitä pyrintöjä. - -Mutta Mennanderilla on suuri merkitys senkin yhteistoiminnan -aikaansaamisessa, joka alkoi suomalaisten tutkijain omassa keskuudessa -vuonna 1770. Innostus suomalaiseen tutkimukseen oli siihen asti -puhjennut esiin hajanaisissa yrityksissä osaksi tietojen -kokoilemisessa, jota useat papit seudullaan tekivät, osaksi taas -pitäjänkertomusten ja muitten isänmaata koskevain väitöskirjain -julkaisuissa. Mutta noilla yrityksillä ei ollut mitään keskinäistä -yhteyttä, joka ne olisi liittänyt yhdeksi kokonaisuudeksi. -Pitäjänkertomukset olivat usein maakunnallisen tahi paikkakunnallisen -erikoisharrastuksen synnyttämät, enemmän ainakin kuin kansallisen, -vaikka isänmaallinen tunnekin usein vaikutti voimakkaasti. Sitäpaitsi -vaikutti myöskin hallituksen kehotus niitä kirjoittamaan ja aineen -helppous käsitellä.[167] - -Tämä isänmaallinen innostus osaltaan aiheutti vuonna 1770 seuran -perustamisen, joka otti suomalaisen tutkimuksen tehtäväkseen. Se oli -tunnettu Aurora seura.[168] Tarkoitus sillä kyllä oli kaksinainen, -niinkuin sen laeissa sanotaankin. Ensi sijassa mainitaan sen -harrastusten esineenä ruotsin kieli ja senkielinen kirjallisuus, -toisessa vasta suomen kieli sekä tämän maan vaiheet ja historia.[169] -Tämä vastasikin täydelleen silloista ajatustapaa, siinä kun valtakunta -sellaisenaan muodosti yhtä huomattavan aiheen isänmaanrakkauteen kuin -Suomi erityisesti. - -Mennander mainitaan erityisesti sinä, joka oli saanut aikaan seuran, -vieläpä uhrannut siihen varojaankin. Ensimäiset jäsenet, joita -mainitaan ensimäisessä säilyneessä seuran pöytäkirjassa, ovat kaikki -hänen läheisempiä tahi kaukaisempia sukulaisiaan -- hänen poikansa -C.F. Mennander, Petter Juslén nuorempi, Porthan sekä M.J. Alopaeus, -joka pari vuotta sen jälkeen meni naimisiin mainitun Juslénin sisaren -kanssa. Kuitenkin kehittyi seura Mennanderista riippumattomana, jonka -parhaiten todistaa tyytymättömyys, jota hän kohta sen jälkeen osotti -koko seuraan.[170] Sensijaan Porthan esiintyy kohta seuran varsinaisena -sieluna, etenkin kun tuli kysymykseen huolenpito seuran julkaisuista. - -Seura oli nimittäin vuoden 1771 alusta ruvennut julkaisemaan omaa -viikkolehteä "Tidningar utgifna af et Sällskap i Åbo", "voidakseen sitä -nopeammin ja voimakkaammin edistää tarkoitustaan". Kunkin jäsenen piti -kirjoittaa aineesta, johon hän oli perehtynyt, kun se vaan oli seuralle -kunniaksi ja yleisölle eduksi. Ja niinkuin seuralla itselläänkin oli -kaksinainen tarkoitus, niin oli sen julkaisuissakin kahdenlaisia -kirjoituksia. Oli runoja ja käännöksiä vieraskielisistä kappaleista -sekä kaikenlaisia yleistajuisia aineita käsitteleviä aiheita, mutta -sitäpaitsi oli erityisesti Suomen maata ja kansaa koskevia tutkimuksia, -kuvauksia ja lähteitä. Tuo viikkolehti oli aijottu siksi varastoksi, -johon Suomea koskevat tiedot olivat eri tahoilta kerättävät yhteen -kohtaan. Oli tarkoitus pelastaa kaikki nuot tiedot häviöstä, samalla -kuin sen kautta heräisi laajemmissa piireissä halu tuommoiseen -keräilyyn. - -Vuosi vuodelta kasvoi jälkimäistä tarkoitusta varten kirjoitettujen -kirjoitusten luku ja se mies, joka etupäässä ylläpiti tätä ohjelmaa ja -samalla koko julkaisua, oli Porthan. Hän julkaisi joukon maamme -historiaa koskevia lähteitä, lyhyitä sivistyshistoriallisia kappaleita -ja kielellisiä tutkimuksia. Historialliset tutkimukset alkoivat astua -etusijaan.[171] Porthanin historialliset harrastukset olivat kuitenkin -paljoa vanhempaa alkuperää. Luennoillaankin hän oli kosketellut -historiaa, etenkin filosoofisia aineita käsitellessään. Noudattaen -ranskalaisten valistuskirjailijain esimerkkiä hänkin usein alotti -selityksensä jostakin opista, jostakin ennakkoluulosta tahi tavasta -seuraamalla sitä sen alkuperään ja syihin tahi selitti hän esitystään -esimerkeillä, joita otti historiasta. Ja historia, jota hän tässä tuli -käsitelleeksi oli etupäässä sivistyshistoriaa, etenkin Ruotsin. -Sitävastoin Suomen historia vain poikkeustapauksissa tulee kysymykseen -vielä hänen viimeisinä elinvuosinaankin. -- Varsinainen välitön aihe -Porthanin historiallisiin tutkimuksiin on kuitenkin etsittävä paljoa -aijemmalta ajalta. - -Porthan oli vuonna 1764 nimitetty yliopiston kirjaston vakinaiseksi -amanuensiksi. Tämä toimi se etupäässä sai hänet historiallisten ja -kirjallisuushistoriallisten opintojen ja tutkimusten alalle, hänellä -kun oli esteetön tilaisuus tutustua kirjastossa olevaan kirjavarastoon. -Tähän oli kyllä riittävää aikaakin, kun kirjavarat olivat verrattain -pienet ja juoksevat tehtävät pian toimitetut. Päähuolen kirjastosta -piti sitäpaitsi sen hoitaja Henrik Hyllén, joka aikoinaan oli -ollut Porthanin kotiopettajana. Hänen hallussaan oli kirjaston -tärkeimmät asiakirjat eikä hän edes antanut Porthanin kirjoittaa -luetteloon saapuneita ja saapuvia kirjoja.[172] -- Miten läheisesti -kirjallisuushistoria kuului kirjastonhoitajan virkaan, osottaa se, että -Hyllén, kuten useat hänen virkaveljensä muualla, piti tuosta aineesta -luentoja näytellen kuulijoilleen samalla tärkeimpiä teoksia.[173] - -Kun Hyllén erosi toimestaan vuonna 1770, tuli Porthan kirjaston -varsinaiseksi hoitajaksi, vaikka hän vasta kahta vuotta myöhemmin siksi -nimitettiin. Hän peri samalla Hylléniltä toisenkin toimen, nimittäin -kirjaston historian kirjoittamisen, jota tämä jo oli aikonut -sommitella.[174] Se oli sitäpaitsi yhteydessä käytännöllisten tointen -kanssa, johon uuden kirjastonhoitajan oli ryhtyminen. Kirjasto oli -nimittäin viimeisten hoitajainsa aikana jäänyt tarpeellista huolenpitoa -vaille, kirjat olivat vaillinaisesti merkityt luetteloihin, useat -olivat poissa ja itse luettelot huonossa kunnossa. Jotta ensi -tarkastuksessa voitaisiin päättää, mitä kirjoja kulloinkin oli tullut -kirjastoon, oli verrattava eri luetteloja ja teosten ostamisaika niiden -mukaan merkittävä. Muutamia vuosia myöhemmin syntyikin kysymys yleisen -luettelon tekemisestä ajan perustalla, milloin teokset olivat tulleet -kirjastoon, joka ulottuisi aina akatemian perustamiseen asti. Porthan -ei kyllä suosinut tuumaa sellaisenaan, mutta se osottaa kaikissa -tapauksissa jonkinlaista tarvetta saada yleiskatsaus kirjavaraston -muodostumiseen, jotta sitä sen paremmin sitten voisi hallita ja -hoitaa.[175] - -Tämä sama käytännöllinen tarve oli jo kerran ennenkin saanut aikaan -kirjaston historian, vaikka toisenlaisissa oloissa ja sentähden -toisenlaisessa muodossa. Tarkoitan sitä historiaa muutamissa -yleispiirteissä, jonka Scarin pani kokoon kirjastontarkastajain -käytettäväksi vuonna 1748 silloin tapahtunutta tarkastusta varten. -Esityksensä alussa sanoo Scarin: "Koska on tärkeätä, että ennenkuin -ryhdytään edessämme olevan julkisen kirjaston tarkastukseen, herrat -valtuutetut saavat tiedon kahdesta asiasta: 1:o mitä lisiä kirjastolla -on aika ajoin ollut ja 2:o miten asianomaiset ovat hoitaneet ja -hallinneet kirjastoa sen perustuksesta alkaen, niin olen katsonut -velvollisuudekseni antaa tarpeellista tietoa tästä" j.n.e.[176] Ettei -kertomus tullut suuremmaksi johtui osaksi sen tilapäisestä -tarkoituksesta, osaksi lähteitten laadusta. Scarin käytti näet vain -niitä muutamia kirjastoa koskevia asiakirjoja, joita siellä oli, -sitävastoin hän ei ensinkään tuntenut akatemian konsistoorion -pöytäkirjoja. Kuitenkin hän ehdottaa, että konsistoorion amanuensi -ottaisi käydäkseen ne läpi, vaikka ehdotus raukesi ilman näkyvää -tulosta. - -Sensijaan olivat Celsiukset samoihin aikoihin kirjoittaneet Tukholman -kuninkaallisen kirjaston ja Upsalan yliopiston kirjaston historiat. -Mutta ne olivat lyhyitä, epätäydellisiä teoksia, eivätkä läheskään -käyttäneet kaikkea sitä lähdevarastoa, joka oli saatavissa. Annerstedt -huomauttaa jälkimäisestä teoksesta, että se retoorisen laveapuheisuuden -alle kätkee heikkouksia tutkimuksessa ja hätäilemistä.[177] Nämät -olivat mallit, joita Porthan saattoi käyttää esikuvinaan, ja tällaisia -esityöt, jotka oli tehty. - -Kirjallisuushistorialliset ja oppihistorialliset tutkimukset näyttävät -tähän aikaan olleen muodissa Turussa, etenkin nuorempi tutkijajoukko -oli niihin antautunut. Calonius käsitteli humanistisen ajan -kirjallisuutta väitöskirjasarjassa, jonka hän julkaisi vuosien 1764 ja -1777 välillä, Tidgren kirjoitti vuonna 1773 "De regimine et -constitutione Reipublicae litterariae" ja Sigfrid Porthan julkaisi 1760 -luvulla, kaksi tätä ainetta koskevaa sarjaa. Kun tapaamme kaksi -ensinmainittua sekä H.G. Porthanin hakemassa Hasselin professioonia, on -mahdollista, että noilla väitöskirjoilla on tämän aikeen kanssa jotakin -yhteyttä. Mutta myöskin Bilmarkilla on väitöskirja "De caussis -florescentis et marcescentis reipublicae litterariae" vuodelta 1771. - -Teoksensa esipuheessa sanoo Porthan, että hän on "koettanut olla mitään -kertomatta ja todeksi vakuuttamatta, jota ei ole siksi näytetty -sopivilla todisteilla ja saatu hyviksi tunnustetuista lähteistä, -yliopiston konsistoorion pöytäkirjoista ja muista varmoista -muistomerkeistä". Tämä lausunto on ensimäinen ilmaus periaatteesta, -joka yhtä mittaa uudistuu Porthanin myöhemmissä lausunnoissa. -- -Kirjaston historiassa ei ole mitään erityistä ilmoitusta lähteistä, -joita siinä on käytetty, paitsi milloin niihin erikseen viitataan. -Päälähteenä ovat olleet konsistoorion pöytäkirjat, luettelot kirjoista -ja itse kirjat. Ensimäinen lainauskirja alkaa vuodelta 1748. Sitäpaitsi -oli pienempi kokoelma vanhempia kirjaston hoitoa koskevia asiakirjoja, -jotka ulottuivat taaksepäin vuoteen 1720. Kirjaston tilit olivat -säilössä vasta vuodesta 1746 alkaen.[178] - -Tiedot vanhemmalta ajalta olivat sentähden jotenkin niukkoja eivätkä -nekään aina varmoja. Konsistoorion pöytäkirjoissa ilmoitetut luettelot -uusista kirjoista, joita oli hankittu, sisälsivät usein vääriä ja -epätarkasti kirjoitettuja tekijän ja teosten nimiä. Toisinaan nuot -ilmoitukset olivat kokonaan laimiinlyödyt. - -Siltä ajalta alkain, jolta tilit olivat säilössä, vertasi Porthan näitä -pöytäkirjoissa oleviin ilmoituksiin sekä täydenteli ja korjasi -edellisten avulla jälkimäisiä. Näitä tietoja vertasi hän itse -kirjoihin. Tämä menettely oli yhtämittaista palaamista johdetuista -lähteistä alkulähteihin ja edellisten tarkastelemista sekä -korjaamista jälkimäisten mukaan. Kritiikki oli kyllä aivan -yksinkertaista, melkeinpä koneellista, mutta vaati suurta tarkkuutta ja -kärsivällisyyttä. Lähteiden vanhemmuudella oli tässä ehdottomasti -pääarvo ja tätä periaatetta saattoi noudattaa kritiikissä ottamatta -huomioon lähteitten muita ominaisuuksia. - -Lähteiden laatu selittää myöskin, minkätähden Porthan on rajoittanut -esityksensä aihetta enemmän kuin olisi voinut otaksua. Tarkkaan -luettelee hän kyllä yksityiset tapaukset, joiden kautta kirjavarasto -kasvoi, kuten lahjoitukset ja muut sellaiset. Sitävastoin hän ei ole -antanut mitään kuvausta kirjaston säännöllisestä kasvamisesta, mitä -teitä teoksia sinne hankittiin, minkä maan teokset milloinkin olivat -enimmin suosittuja ja kuinka kirjain hankkiminen yleensä oli -järjestetty. Tällainen kuvaus oli vanhempiin aikoihin nähden aivan -mahdoton, koska lähteet tässä suhteessa enimmäkseen puuttuivat. -Sensijaan olivat ne säilyneet vuosisadan keskivaiheilta aikain ja -Porthanin oma toiminta kirjastonhoitajana olisi viimeisiltä -vuosikymmeniltä antanut sellaiseen hyvän tilaisuuden. Mutta sen sijaan -tapaamme vain aivan ylimalkaisia ilmoituksia siitä, "että kirjasto -alkoi kauniisti kasvaa", "ettei harrastus sen lisäämiseen uusilla -lisillä lakannut" j.n.e. Porthanin yksityiseen kirjevaihtoon kuuluvista -kirjeistä ja harvoista nyt enää säilyneistä jätteistä saamme epäselvän -käsityksen siitä, miten se todella tapahtui. - -Kirjojen arvostelua Porthan kyllä ei liittänyt luetteloon niistä, -mutta kuitenkin hän ikäänkuin ohimennen huomautti niiden arvoa -historiallisina jätteinä. Niinpä sanoo hän muutamista vanhoista Ciceron -käsikirjoituksista, että "niiden pitäisi olla tärkeitä ja erittäin -arvokkaita niille, jotka tutkivat kriitillistä ja tieteellistä henkeä -ja sitä harrastavat", vaikka noista teoksista filologialle ei ollutkaan -mitään hyötyä. Kokoelmasta erilaisia asiakirjoja vuosilta 1331-1616 -arvelee Porthan, että niitä voi käyttää eri aikojen kirjainten ja -käsialan muotoa tutkiessa mutta sitäpaitsi vanhojen tapojen -selvittämiseen. Myöskin päättelee tutkijamme kirjoituksista niiden -kirjoittajan luonnetta, ajatustapaa, asemaa j.n.e..[179] - -Häntä eivät siis huvittaneet teokset sellaisinaan, niiden omituisuus, -harvinaisuus eli kuten silloin sanottiin kuriositeetti. Häntä viehätti -etupäässä erilainen inhimillinen elämä, joka esiintyi sisällöltään -mitättömimmänkin kirjoituksen alta. Huomaa, että Porthan etupäässä -ajatteli sitä, ja siinä hän erosi useista sen ajan kokoilijoista, -joille kokoileminen sellaisenaan sekä sen tulos oli kaikki. -- -Kuitenkaan ei hän ole tässäkään teoksessaan ryhtynyt itse kuvaamaan -teosten oleellisuutta, vaan esitti muutamia kuvaavia kohtia niistä. - -Mutta silloin kun nämät kirjoitusluettelot julkaistiin väitöskirjoissa, -oli Porthan jo julkaissut suuren joukon historiallisia esityksiä Aurora -seuran lehdessä. Palaamme niihin. - -Näissä kirjoituksissa huomaa selvästi vaikutuksen Mennanderin runsaista -kokoelmista ja hänen harrastuksistaan. Porthanin "Kortt Historia om -Finnska Bibel öfversättningen", joka painettiin vuoden 1778 Turun -lehdissä, käsittelee aihetta, jota Mennander erityisesti oli tutkinut. -Synodaalipuheessaan, jonka hän piti Turussa 15. p. syyskuuta 1775 oli -hän esittänyt muun muassa myöskin samaa ainetta, raamatunkäännöksen -historiaa vuoteen 1642. Porthanin esitys ei sisällöltään eikä -muodoltaan paljoa tästä eroa, olematta kuitenkaan siltä missään -orjallisessa riippuvaisuus-suhteessa siihen. Se jatkuu sitä paitsi aina -silloiseen aikaan asti.[180] - -Vuonna 1782 julkaisi Porthan lyhyen tutkimuksen "Anmärkning rörande -framl. Biskopens i Åbo M. Pauli Juustens Adelskap och efterkommande". -Tähän oli sitä enemmän aihetta, kun Fredenheim juuri tähän aikaan tutki -sukunsa alkuperää ja luuli tällöin huomanneensa Juustenin olleen hänen -esi-isäinsä kanssa sukulaisuussuhteessa. Porthan oli kirjevaihdossaan -Mennanderin kanssa kosketellut asiaa jo vuonna 1779. Aiheen -tutkimukseen oli kuitenkin antanut Juustenin "Acta legationis -Muscoviticae", jonka Porthan vuonna 1775 julkaisi. Sen esihistoria on -tämä. - -Ollessaan keräilymatkalla eteläisessä Ruotsissa vuonna 1774 löysi Gahm -eräästä syrjäisestä sopesta Lundissa tuon asiakirjan. Heti syksyllä -samana vuonna hän lähettää sen suosijalleen Mennanderille samalla -toivoen, että se painettaisiin Turussa ilmestyvään lehteen. Kun tämä ei -voinut käydä päinsä sen latinankielisen asun tähden, ehdotti Gahm, että -Bilmark painattaisi sen väitöskirjana respondentin muistutuksilla -varustettuna.[181] Se oli vuoden viimeisenä päivänä 1774. Seuraavana -vuonna ilmestyi asiakirja Porthanin presidiolla. - -Porthan sai kuitenkin muitakin teitä noita julkaistavia lähteitä. -Vuonna 1776 hän kirjoittaa lehtiin "Om en liten sällsynt Bok, -Respublica Glacialis kallad". Tutkijamme oli saanut kirjan lainaksi -äsken Ruotsista tulleelta hovioikeuden presidentiltä Leijonhufvudilta, -joka edellisen vuoden lopulla oli kutsuttu Aurora seuran jäseneksi. Hän -etsii sen kirjoittajaa ja vetoo tässä kirjeeseen, jonka Tessin on -asiassa kirjoittanut Leijonhufvudille, tullen kuitenkin siten -erehdyttäviin johtopäätöksiin.[182] Tässä siis yksi monista teistä, -joilla Ruotsin kokoilijat olivat yhteydessä Suomen alkavan -historiantutkimuksen kanssa. Aine koski yksinomaan Ruotsin historiaa -tässä tapauksessa. - -Lehtiä toimittaessaan oli Porthanin taisteltava kaikenlaisia vaikeuksia -vastaan, jotka yhtämittaa kasvoivat. Jo vuonna 1772 ilmoitetaan, että -lehdet ilmestyvät kovin epäsäännöllisesti ja laihtuvat sisällöltään. -Syynä tähän oli se, että vain harvat seuran jäsenistä todella -työskentelivät, muut sitävastoin luottivat näihin eivätkä tehneet -mitään. Samaa valitellaan myöhemminkin. - -Seuraan kuului hyvin erilaisia aineksia, jäsenet olivat usein -tieteelliseltä katsantokannaltaan ja mielipiteiltään aivan erilaisia. -Useat kokoilivat maata koskevia tietoja isänmaallisella mielellä, mutta -heiltä puuttui arvostelukykyä ja he olivat juurtuneet vanhoihin -ajatuksiin Suomen muinaisuudesta, Toiset taas vaativat suurempaa -kriitillisyyttä ja samalla kuin he seurasivat yhä tarkistuvaa -kirjallisuutta muualla, loittonivat he yhä enemmän entisestä työtavasta -ja ajatuskannasta. Seurassa oli sitäpaitsi miehiä, jotka olivat -levottomia ja juonittelevia luonteeltaan sekä koettivat päästä niin -vähällä työllä kuin suinkin. - -Seuran toiminnassa oli vaarallinen kohta, jossa kaikki nuot -eroavaisuudet helpoimmin saattoivat tulla näkyviin, -- seuran jäsenten -sille jättämäin kirjoitusten tarkastelu. Seuran säännöissä on selvästi -huomautettu tätä mahdollisuutta ja viitattu eripuraisuuteen ja -tyytymättömyyteen, joka muissa seuroissa oli ollut tarkastelun -seurauksena. Sentähden oli ryhdytty Aurora seurassa varokeinoihin -tarkastajain salaamiseksi muilta jäseniltä. - -Väitetään, että kritiikki tästä huolimatta hajoitti seuran. Kalm -kertoo: "Turun oppisanomat ovat täydelleen sekasorrossa.... Olen -kysynyt syytä tähän ja minulle on vastattu, että Herrat Professorit -Porthan ja Bilmark, Asessori Juslén sekä pari muuta lisäksi ovat ilman -muuta joko kokonaan hyljänneet tahi karsineet tahi myöskin kokonaan -muuttaneet seuran laatikkoihin jätetyt kirjoitukset; tämä on suuresti -loukannut kirjoittajia, jotka sentähden eivät enää ole antaneet mitään -kirjoituksia, vieläpä ovat jääneet kokonaan pois kokouksista".[183] - -Mutta löytyy toinenkin kertomus Turun sanomain lakkaamisesta, jonka -mukaan tilaajain vähyys on ollut siihen pääsyynä.[184] Yleisössä alkoi -yhä enemmän päästä valtaan haluttomuus kaikkeen vakavampaan lukemiseen, -nyt kun ulkomaalainen, etenkin ranskalainen kevyt kirjallisuus saavutti -enenevää suosiota. Kun Turun sanomat myöhemmin alkoivat uudelleen -ilmestyä, valitellaan tätä seikkaa yhtämittaa. Miten suuresti yleisön -osanotto oli laimentunut todistaa Porthan itse kertoessaan: "Melkein -kaikki apu maaseudulta on lakannut, en tiedä mistä syystä; sen mitä -sieltä tarvitsemme on meidän itse kirjevaihdolla, maksulla ja vaivalla -hankittava".[185] Tätä ajanhenkeä vastaan on Porthan vielä myöhemminkin -saanut taistella ja hänen seuraavat julkaisunsa olivat enemmän tahi -vähemmän, joskus välittömästi, useimmiten ainakin välillisesti siitä -riippuvia. - - - - -V. - - -Porthanin tähän asti mainitut Suomen viljelyshistoriaa koskevat -kyhäykset keskittivät esityksen enemmän itse viljelyksen muotoon ja -tuloksiin kuin viljelijöihin itseensä. Sivistyksen edistäjät ja -kannattajat jäivät aina kuvaamatta, heidän erikoinen henkilöllinen -omituisuutensa selvittämättä. Sitä suuremmalla uteliaisuudella -käännymme sentähden ainoihin henkilökuvauksiin, jotka Porthan on -kirjoittanut tällä ajalla. Tarkoitan muistopuheita, jotka hän on -pitänyt. - -Tällaisesta muistopuheesta oli aikakauden esteettisen maun määrääjillä -omat mielipiteensä, jotka olivat saaneet yleisen kannatuksen. Puheen -piti samalla olla runolliseen tahi kaunokirjalliseen henkeen -kirjoitettu esitys ja toiselta puolen taas historiallinen -kertomus. Mutta kaikki eivät hyväksyneet tuota vaatimusta. "Omasta -puolestani toivoisin" -- sanoo Knös -- "ettei historiallisista -muistokirjoituksista odotettaisi kaunokirjallisia kyhäyksiä -ja ettei niitä arvosteltaisi Ruotsin Akatemian mittakaavan -mukaan. Historiallisen muistokirjoituksen tulee esittää asioita -yksinkertaisesti kertoen, mutta tarkoin ja todistamalla kaikki, sitä -vastoin voi kaunokirjallinen sepitys, muisto à la Lehnberg maalailla ja -ja ikäänkuin upottaa ne muutamat asiat, jotka ilman tutkintoa ja -todistelua pidetään varmoina, nerokkaitten mietteitten mereen, jonne -toisinaan historiallinen totuus häviää. Jokainen asiahan on erittäin -todistettava historiassa, ja mainepuheessa, akateemisessa -ylistyspuheessa pidetään useita sitaatteja turhantarkkuutena".[186] - -Porthan oli kaunopuheliaisuuden opettajana yliopistossa ja sentähden -oli taipumus antaa tässä kaunopuheliaisuuden silloisille vaatimuksille -enemmän arvoa kuin historian säännöille luonnollinen. - -Kaunopuheliaisuuden opettajana on Porthan teoreetisesti käsitellyt -muistopuheita. "Muistopuheissa" -- opettaa hän -- "on aina puhuttava -parempaan suuntaan, valehdeltava hyvin vähän... Hautajaispuheessa tulee -vielä kohtuullisemmin kiitellä, ei siltä moittiakaan, vaan puhua niin, -että kiitoksen suhteesta voi päättää millainen henkilö on ollut". Kun -näin näytetään vaan yksi puoli henkilöstä, jota kiitellään, ei -tuollainen kuva ole aivan luotettava, huomauttaa Porthan toisessa -kohdassa. Mutta hän vaatii, että kuva, joka esitetään, on aivan -näköinen, sillä maalauksen yhdennäköisyys huvittaa meitä, sanoo -Aristoteles. Muistopuheessa tulee käyttää komeaa ja miellyttävää -stiiliä, tehdä poikkeuksia aineesta, esittää kauniita vertauksia, -päämäärä kun sellaisissa on koreus.[187] - -Kuitenkin on Porthan erityisesti huomauttanut noiden muistopuheitten -historiallista arvoa. Erityisessä kyhäyksessä hän on kehottanut -edelleenkin pitämään hautajaispuheita tunnetummista henkilöistä, hän on -koonnut sitäpaitsi elämäkerrallisia tietoja oman aikansa henkilöistä ja -julkaissut paljon vanhempia elämäkertoja. Se seikka, että tuollaisissa -elämäkerroissa liiaksi kiitellään, sanoo Porthan kyhäyksessään, ei anna -aihetta niiden laimiinlyömiseen, koska tottunut tutkija aina osaa -erottaa totuuden imartelusta.[188] - -Ensimäisen muistopuheensa piti Porthan Ehrensvärdistä 17. p. heinäkuuta -1773, mutta se on jäänyt painamatta ja joutunut kateisiin. Porthan itse -ei pitänyt sitä kyllin täydellisenä, mutta Choraeus vakuuttaa siitä -saaneensa aivan erityistä hyötyä ja hyviä opetuksia. Porthanin ystävä -M.J. Alopaeus piti samasta aineesta muistopuheen Porvoossa pari -kuukautta Porthanin puheen jälkeen, mutta mahdotonta on tietää, -olivatko nuot puheet keskenään yhteydessä.[189] - -Kun myöhemmin 1788-1790 vuosien sota asetti Ehrensvärdin elämäntyön -oikeaan arvoonsa aikalaisten silmissä, herätti se Porthanissa halun -julkaista parentatiooninsa.[190] Ja nähtävästi tässä tarkoituksessa hän -1790 luvun keskivaiheilla ryhtyi hankkimaan tietoja Viaporin -perustamisesta siellä oleskelleilta upseereilta. Aineksia hän saikin, -mutta, kuten mainitsin, raukesi yritys kuitenkin sikseen.[191] - -Tulemme nyt parentationiin, jonka Porthan piti entisestä opettajastaan -Henrik Hasselista. Porthan oli itse siihen tarjoutunut ja ryhtyi heti -Hasselin kuoleman jälkeen kokoamaan aineksia puheeseensa.[192] Ja jo -muutaman viikon kuluttua hän kertookin olevansa valmis pitämään sen, -kunhan vain saisi muutamia elämäkerrallisia tietoja kuolinpesästä.[193] -Lähteitä tutkijamme saikin jotenkin runsaasti, mutta etupäässä toiselta -taholta. Fredenheim oli jo Hasselin eläessä kirjeellisesti tältä saanut -tavalliset personaaliat. Sitäpaitsi oli hänen haltuunsa joutunut -muitakin vainajaa koskevia tietoja. Nämät hän nyt lähettää Porthanille -antaen hänelle samalla viittauksia miten niitä käyttää sopivalla -tavalla ja mitä niiden johdosta huomauttaa. - -Fredenheim kirjoittaa tästä muun muassa: "1722 tuli hän Tukholmaan -kotiopettajaksi, jota sinun ei tarvitse mainita, ja oli siellä neljä -vuotta luultavasti tarkaten silloista mieltä kiinnittävää asemaa. Tätä -hän sitten seurasi hämmästyttävän tarkkaan siihen nähden, ettei hän -ottanut osaa valtiolliseen elämään. Jos tahdot muutamilla sellaisilla -mietteillä tehdä hänen olonsa Tukholmassa huvittavaksi, se kun sattui -sellaiseen aikaan, sopinee se".[194] Tämän Hasselin Tukholmassa olon on -Porthan sitten muistopuheessaan kuvannut näin: "Hän oleskeli näihin -aikoihin Tukholmassa, seuraten oppilaitaan heidän koteihinsa. -Merkillisten tapausten ja muutosten, jotka silloin tapahtuivat, -näkijänä ja todistajana hän silloin oli. Ei kuitenkaan sellaisena, joka -hämmästyneenä ja kokemattomana kaikkia ällistelee, vaan sellaisena, -joka älyllä ja tarkaten seuraa asiain menoa niin paljon kuin -mahdollista." - -Puhe valmistui näiden tietojen lähettämisen tähden paljon myöhemmin, -kuin Porthan ensin oli luullut. Huhtikuulla 1777 yliopiston -varakansleri Haartman jo konsistoorion kokouksessa tiedusteli -Porthanilta, joka oli sinne kutsuttu, eikö muistopuhe pian valmistuisi, -sitä kun tuskin voisi pitemmälle lykätä. Porthan vastasi aikovansa -odottaa lämpimämpää vuodenaikaa.[195] Puhe pidettiin vasta 21. p. -toukok. 1778. Sitten se oli laitettava painokuntoon. Porthanilla ja -Fredenheimillä oli aikomus laajentaa ja täydellisentää sitä -muistutuksilla ja liitteillä. Esityksen eteen oli asetettava Hasselin -sukuluettelo, jota Fredenheim kauvan oli valmistellut. Mutta Mennander -kiertelee sitä tekemästä ja syyt, jotka hän esittää, ovat kuvaavia. -Tuollaisen suuren teoksen, kuin se oli, jota Porthan oli suunnitellut, -painattaminen tulisi kalliiksi ja herättäisi yleisössä liian suuren -käsityksen kuolinpesän rikkauksista. Ja kaupaksi sellainen ei menisi, -koska yleisö ei tuollaisia suosi. Luettelon Hasselin teoksista voisi -liittää mukaan, mutta hänen presidiollaan ilmestyneistä väitöskirjoista -on muualla julkaistu kertomus ja sen uudestaan painattaminen olisi siis -turha.[196] - -Puhe painettiin sentähden sellaisenaan yhdessä Bilmarkin tilaisuuteen -valmistaman programmin kanssa. - -Yleisössä vallalla oleva käsitys oli nytkin tehnyt haittaa Porthanin -julkaisemistoiminnalle, vieläpä se oli saanut tulkikseen arkkipiispa -Mennanderinkin. Esitetyt syyt ovat samoja, joilla yleensä vastustettiin -muistopuheitten painamista ja joita vastaan Porthan myöhemmin asettuu -taistelemaan Turun lehdissä. - -Mennander olikin nyt tyytyväinen Porthanin puheesen, joka hänestä -niinkuin Bilmarkin programmikin oli tarpeellisen hyvästi kirjoitettu. -Sentähden ansaitsi Porthan siitä kiitosta eikä nuhteita.[197] - -Heti alkaessaan muistopuheensa Porthan jo huomauttaa, ettei hän esitä -muuta kuin Hasselin yksinkertaisen elämäkerran sekä kertomuksen tämän -työstä akatemian hyväksi. Hän pyytää kuulijoitaan pitämään silmällä -esityksen totuutta, puhtautta ja kunnioittavaa henkeä, eikä vaatimaan -siltä hienoutta, kauneutta ja loistoa.[198] Ja pyyntöä seuraava esitys -osottaa, että Porthan todella tarkoitti mitä lausui. - -Periaatteet, joita Hassel koetti virassaan toteuttaa ja esimerkki, jota -hän siinä osotti, olivat, kuten edellä olen maininnut, useassa -suhteessa vaikuttaneet Porthaniin ja olleet hänelle esikuvina. -Panemalla painoa niihin esityksessään saattoi Porthan luoda samalla -elävän ja luonnollisen kuvan Hasselista yliopistonopettajana. Pitkät -kuvaukset ja maalailemiset puuttuvat Hasselin elämäkerrasta kokonaan. -Stiili on Ciceron "yksinkertaista" täyteläistä stiiliä, jota Porthan -aina kehotti oppilaitaan käyttämään. - -Parentatioonitilaisuuden jälkeisenä päivänä Porthan jo kertoo uudesta -muistopuheesta, jonka hän aikoi pitää Arckenholtzin elämästä ja -vaikutuksesta. Mutta hänellä oli kovin niukasti lähteitä saatavilla -- -valittaa hän -- ja salatakseen köyhyyttään oli hän päättänyt puhua -latinaksi.[199] Tällainen ainesten puute osottaa, että Porthanilla -vielä oli jotenkin vähän tuttavuuksia Ruotsin puolella, jossa -Arckenholtzin toiminta kylläkin oli tunnettu. Fredenheim näkyy nytkin -hankkineen aineita hänelle.[200] Puhe pidettiin 3. p. toukok. 1781 ja -oli Porthanilla aikomus painattaa sekin, vaikka aije sitten jäi -toteuttamatta.[201] - -Mutta tämän puheensa piti Porthan aikana, jolloin tavallaan uusi -kehitysjakso hänen elämässään alkoi. Pysähdyn tässä vuoteen 1779. -Hän oli nyt 40 vuoden ikäinen, siis ijässä, jossa henki harvoin enää -taipuu aivan uusille urille, ellei niihin aikaisempaa perustusta ole -laskettu. Porthanin työ oli tähän asti pääasiallisesti liikkunut -kaunokirjallisuuden alalla, ja ennen kaikkea oli hän ollut -klassillisen kirjallisuuden tuntija. Saattaa kyllä huomata, että hänen -harrastuksensa yhä oli historiaan kiintymässä, mutta kun ottaa huomioon -ajan tutkimuksen polyhistoriallisen luonteen, ei se vielä herätä mitään -suurempaa huomiota. Vasta seuraavan vuosikymmenen tapahtumat antoivat -viimeisen aiheen käänteelle, joka jo kauvan oli ollut valmistumassa. -Vasta nyt alkaa Porthanin varsinainen suurenmoinen tehtävä -historiankirjoittajana. - - * * * * * - -Olen jo edellä viitannut syihin, jotka vähitellen olivat vieneet -Porthanin historiallisiin tutkimuksiin. Ennenkuin lähden puhumaan hänen -varsinaisista suurtöistään tällä alalla, on mainittava vielä muutamia -vaikutuksia, joita Porthan tähän asti oli saanut historiantutkijoilta, -sikäli kuin vaillinaiset tiedot sen sallivat. Ranskalaiset -valistuskirjailijat olivat herättäneet huomiota maassamme -historiankirjoittajina aina 1760 vaiheilta tahi hiukan ennemmin. Mutta -kuten Ruotsissa, niin meilläkin otettiin ne akateemisissa piireissä -jotenkin kylmästi vastaan. Sigfrid Porthan valittaa vuonna 1760: -"Vallan anastavat Voltairit, d'Alembertit ja muut heidän tapaisensa -valehistorioitsijat, joita meidän aikanamme on ääretön määrä etenkin -Ranskassa, vaikuttaen lukijan herkkäuskoisuuteen nerokkailla -lisäyksillä ja muhkealla stiilillä, mutta samalla vihamielisesti -vastustaen uskontoa ja moraalia".[202] Poikkeuksena oli kuitenkin -Montesquieu, jota suuresti ihailtiin. Hänen teoksensa "Considérations -sur les causes de la grandeur des Romains et de leur decadence" -siteerataan jo vuonna 1756 eräässä Scarinin johdolla ilmestyneessä -väitöskirjassa.[203] Ja 1760 luvulla käsittelee Bilmark useita -Montesquieun esittämiä ajatuksia pitäen kuitenkin usein hänen kantaansa -liian yksipuolisena. - -Kun Porthan sitten ensi kerran julkaisi yleishistoriallisen -väitöskirjan, käyttää hänkin lähteenään Montesqieutä. Vuonna 1776 -ilmestyi nimittäin tutkimus "De influxu morum in felicitatem -reipublicae". Se seikka, että se julkaistiin pro exercitio, näyttää -osottavan, että teos oli pääasiassa Porthanin kirjoittama ja -se liittyykin jotenkin luonnollisesti hänen luentoihinsa -moraalifilosofiassa. Käsitystapa on tavallinen siihen aikaan vallalla -oleva pragmaatinen. Tapausten syynä pidetään yksinomaan siveellistä -tilaa ja siitä johtuvia motiiveja, joten esitys tuntuu kovin -yksipuoliselta. Niin pidetään spartalaisten heloottivainoja syynä -heidän raaistumiseensa ja tästä taas oli valtion onnettomuus -seurauksena. Samoin oli tekijän mielestä ahneus ja ryöstelyhalu -pääsyynä peloponneesolaissotiin. Vallankumousta Englannissa Kaarle -I:sen aikana arvostellaan näin: "Englantilaiset osottivat kylliksi -esimerkillään Kaarle I:sen viime vuosina, kuinka vähän lait vaikuttavat -valtiossa, jossa kansalaisten tavat ovat niin turmeltuneita, että vaan -hurjuus ja hillittömyyden halu heitä ohjaavat." - -Sama käsitys on Humella, johon Porthan tässä viittaa. On hyvin -käsitettävää, että Porthan, joka juuri piti moraalista luentoja ja -julkaisi väitöskirjan, joka liittyi näihin luentoihin, oli taipuva -panemaan tällaisille syille pääpainon esityksessään. Olihan tällainen -käsitys Porthanin käyttämässä kirjallisuudessa yleinen. Lagerbringin -suuri Ruotsin historia, joka paraillaan ilmestyi, antoi tässä suhteessa -hyvin selvän esimerkin. -- Itse aihe, yleisen historiassa tavattavan -ilmiön tutkiminen, oli Turussakin siihen aikaan hyvin tavallinen. - -Porthan oli näet saanut vaikutuksia paljoa lähempääkin, muun muassa -naapurimaasta Ruotsista. Lagerbringin suuri kriitillinen Ruotsin -historia aikaansai lopullisen käänteen tämän maan historian -käsittelyssä. Silloisista oppineitten kirjeistä huomaakin hyvin, -millaisella innolla ja ilolla teosta tervehdittiin ja miten suurta -huomiota se herätti. Porthanille ilmoittaa Gjörwell kirjeessä 29. p. -marrask. 1776 lähettävänsä hänelle Lagerbringin Swea Rikes -Historian.[204] Varmaankin sai Porthan siis jokaisen osan heti sen -ilmestyttyä. - -Myöskin Ihren teoksia tunsi Porthan. Todennäköistä on, että hän -kielimiehenä oli niihin jotenkin aikaisin tutustunut ja edempänä -todistan hänen käyttäneen ainakin yhtä näistä 1760 luvulla. Vuonna 1775 -lähettää Gjörwell Ihren Glossariumin, jota Porthan oli pyytänyt.[205] -Kun Ihre oli ollut Schlözerin opettaja ja suuresti vaikuttanut hänen -tutkimustapaansa, on tärkeätä tietää, että Porthan tunsi Ihren -edustaman kielellisiin apukeinoihin perustuvan historiantutkimuksen, -ennenkuin oli joutunut tekemisiin göttingeniläisen suunnan kanssa. - - - - - - -III. - -Göttingeniläisen suunnan vaikutuksia Porthaniin. Hänen tutkimuksensa -suomalaisten esihistorian ja vanhimman historian alalla. - - - - -I. - - -Porthanin toimi kirjastonhoitajana oli saattanut hänet tarkkuudella -seuraamaan kaikkia uusia virtauksia aikansa kirjallisuudessa. Hänen oli -hankittava uutta ilmestynyttä kirjallisuutta eri maista ja sentähden -hän käytti vilkkaasti kirjamarkkinoita sekä Ruotsissa että ulkomailla, -etupäässä Hollannissa ja Saksassa. Usein on hän oppilaillensa -terottanut mieleen, miten tärkeätä on valita teokset, joita lukee, -ettei kuluttaisi turhaan aikaansa, usein on hän myöskin huomauttanut, -että on seurattava erilaatuista kirjallisuutta niin paljon kuin -suinkin, koska joka suunnalla on jotakin hyvää.[206] Sanomalehtimiehenä -ja opettajana, sanalla sanoen valistuksen levittäjänä hänen oli ennen -kaikkea otettava selvä kaikista uusista totuuksista, jotka olivat -omiansa hajoittamaan ennakkoluuloja. - -Välittäessään uusien teosten ja uusien tietojen hankkimista maahan -Porthan joutui tekemisiin usean ruotsalaisen oppineen kanssa. Niinpä -hän tilasi Gjörwellin kautta suuren osan teoksista, jotka olivat -kirjastoon hankittavat, ja oli hänen kanssaan kirjevaihdossa 1770 -luvulla. Avuliaana Porthanille näissä toimissa oli A.N. Clewberg, joka -silloin oleskeli Tukholmassa.[207] Seuraavalla vuosikymmenellä tapaamme -Porthanin kirjevaihdossa ruotsalaisen historioitsijan Hallenbergin -kanssa Turun yliopiston kirjastossa olevista Arckenholtzin kokoelmista. - -Välityksen tarve oli tähän aikaan suurempi kuin koskaan ennen. Sillä -suurenmoinen kirjallinen toimeliaisuus toi yhtämittaa esille uusia -huomioita ja uusia totuuksia ja valistusharrastus oli tehnyt niiden -levittämisen jokaiselle pyhäksi velvollisuudeksi. Mutta kulkuneuvot -olivat vielä huonoja, aikakauskirjallisuus vasta alullaan. Sitäpaitsi -oli lähteiden julkaiseminen tahi keskittäminen hyvin vähän edistynyt. -Nämät ovat syyt laajoihin kirjevaihtoihin sen ajan oppineitten välillä -ja Porthankin on niiden tähden tuollaiseen kirjevaihtoon ryhtynyt. - -Mutta Porthan ei tyytynyt yksinomaan kirjeelliseen välitykseen, vaan -teki itse matkoja Ruotsiin niin pian kuin opetustoimeltaan pääsi. Jo -vuonna 1771 hän kävi Tukholmassa ja Upsalassa. Cygnaeus, joka oli -matkalla mukana, kertoo sittemmin kuinka Gjörwell ja Porthan -keskustelivat Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa tieteellisistä ja -kirjallisista kysymyksistä, sillä välin kuin hän sai käteensä Bælterin -kirjeet ajan kulukkeeksi.[208] Myöskin vuonna 1775 tiedetään Porthanin -olleen kesäaikana Tukholmassa.[209] - -Näitä matkoja tärkeämpi oli kuitenkin matka Saksaan, jonka Porthan teki -kesällä vuonna 1779. Lähimmän aiheen antoi siihen hänen nimityksensä -professoriksi kaunopuheliaisuudessa 10. p. jouluk. 1777, hän kun sen -kautta saattoi hankkia tällaiseen matkaan tarvittavat varat. Matkan -tarkoituksena oli saksalaisten kirjain tilauksen järjestäminen sekä -oppineihin mieskohtaisesti tutustuminen.[210] - -Ruotsin kautta matkusti Porthan Lyybekkiin, viipyi pari päivää täällä -ja viikon Hampurissa sekä matkusti sitten Göttingeniin.[211] Göttingen -oli virkein ja vapaamielisin opinkeskus Saksassa ja maine sen -tutkijoista oli jo silloin levinnyt pohjoismaihinkin. He olivat täällä -tunnettuja ja arvossa pidettyjä. Useat ruotsalaiset oppineet olivat -oleskelleet Göttingenissä ja jo 1768 ehdotti Warmholtz, että -Schlözer saisi tehtäväkseen Ruotsin historian kirjoittamisen.[212] -Göttingeniläisten teokset olivatkin sentähden levinneet tänne jotenkin -nopeaan ja laajalti. Niin saa Porthan Gattererin Universal Historien -kesällä 1776 Gjörwellin kautta ja seuraavana vuonna melkein samaan -aikaan Schlözerin Nordische Geschichten. Viimemainittu teos oli -loppunut ruotsalaisista kirjakaupoista heti kun se saapui vuonna 1773 -ja viimeisen kappaleen siitä oli Mennander silloin hankkinut itselleen -Turkuun.[213] - -Göttingenissä Porthan otti innokkaasti osaa yliopistolliseen elämään. -Kirjastoa hän kiittelee erinomaiseksi ja kertoo saavansa käyttää sitä -esteettömästi. Myöskin kuunteli hän luentoja ja tutustui yliopiston -opettajiin. Luultavasti hän joutui enimmin tekemisiin Heynen kanssa, -hän kun oli saman aineen opettaja kuin Porthankin -- runouden ja -kaunopuheliaisuuden professori. - -"Hän on koko mies alallaan", sanoo Porthan ja hänen mielipiteensä -osottavatkin ajakseen useassa suhteessa hyvin edistynyttä kantaa. Hän -pyrki todella syventymään klassillisen ajan henkeen ja hänelle -selvisikin sen kerrassaan silloisesta ajasta eroava luonne. "Tarvitaan" --- lausuu Heyne kerran -- "mukautuvaa mieltä, sukkelaa ja sujuvaa -ajatusta sekä kestävyyttä; tulee välttää liian nopeaa arvostelua ja -itseensä luottamista eikä saa itsepäisesti pitää mielipidettä, jonka on -saanut, jos tahtoo tunkeutua ja hiipiä toisten ajatustapaan". Mutta -juuri tässä arvelee hän tutkijain usein erehtyvän, he kun päättelevät -oman aikansa tavoista ja käsitystavoista alkuperäisemmällä kannalla -olevien ihmisten mielentilaa.[214] Arvostellessaan asioita pyrki hän -sen sijaan etupäässä käsittämään olosuhteita, jotka silloin olivat -vallalla ja saattoivat tutkittaviin asioihin vaikuttaa. Siltä hän -sentään samalla koetti syventää käsitystään vertailemalla tutkittavia -oloja sellaisiin oman aikansa ilmiöihin, jotka erityisesti tuntuivat -olevan samantapaisia kuin ne, joita hän tutki. Etupäässä villikansain -tavat olivat mainiona vertailuaineena, kun tahtoi selittää antiikin -kansain aikaisinta kehitystä.[215] - -Tämän käsityksensä mukaisesti hän arvosteli myöskin lähteitä -erottamalla niiden eri ainekset sen mukaan, koska ja miten ne olivat -hankitut, mikä oli nähtyä, mikä kuultua ja mikä arvelua. Juuri -Porthanin ollessa Göttingenissä selitteli Heyne tämän menettelytapansa -avulla sikäläisessä tiedeseuran kokouksessa Hesiodoksen Teogoniaa. Tämä -teos oli hänestä yhteenliitos erilaatuisista kappaleista, jotka jo sitä -ennen olivat muuttuneet ja muodostuneet. Porthan piti esitelmää oikein -hyvänä, vaikka Heynen tapa lausua latinaa saksalaisen ääntämistavan -mukaan tuntui omituiselta. Myöskin seminaariharjoituksissaan selitteli -Heyne Hesiodosta.[216] Nämät olivat samat seminaariharjoitukset, joilla -useat Saksan myöhemmän henkisen elämän edustajat Voss, v. Humboldt y.m. -saivat ensimäisen halun käsittämään klassillisen ajan varsinaista -henkeä, vaikka he kyllä toiselta puolen pian jättivät opettajansa -välittävän kannan. - -Myöhemmin on Porthankin luennoillaan koettanut esittää antiikin oloja -niin monipuolisesti ja täydellisesti kuin suinkin, jotta kuulijat -niistä saamansa tarkan kuvan mukaan käsittäisivät asiat, joista -klassillisessa kirjallisuudessa lukivat. Niinpä esitti tutkijamme -vuonna 1801 klassillista arkeologiaa valaisten esitystään kuvilla -vanhan ajan taideteoksista. Samoin on Porthan kuvannut vanhimmilla -kulttuuriasteilla olevaa elämää, käyttäen kuten Heynekin rinnan vanhan -ajan kirjallisuutta ja oman ajan raakalaiskansain tarjoamia aiheita -apunaan. Niiden avulla on hän usein luonut kuvan ihmisten alkuasteilta -alkavasta vähittäisestä täydentymisestä. Sellaisesta lähtee hän -väitöskirjassa "De fama Magiae Fennis attributae" usein viitaten Heynen -teoksiin. Myöskin "De Pandora Hesiodea" on sekä aiheeltaan että -käsitykseltään samaa laatua. On kuitenkin huomattava, että tällainen -käsitystapa juuri voitti alaa seuraavien vuosikymmenien aikana -muuallakin. - -Lähteiden puutteen tähden ei saata seurata Porthanin suhdetta muihin -Göttingenin professoreihin, teoloogeja lukuunottamatta, joista hän -laveammin kertoo kirjeissään. Tämän yliopiston kuuluisimpia kykyjä oli -Johan Michaelis, etevä kielimies ja rationalistinen raamatun selittäjä. -Hän oli Schlözerin opettaja ja häneltä oli tämän kriitillinen -menettelytapa osaksi peräisin. "Muutamista hänen oppilauselmistaan -ajatelkoon kukin oman vakaumuksensa mukaan, mutta varmaa on, että hänen -raamatunkäännöksensä on teos, joka alallaan on erinomainen ja jota -vailla ei ajatteleva teoloogi voi olla".[217] Näin Porthan, mutta -yleensä herätti Michaeliksen rationalismi monessa pahennusta, niinpä -Lidénkin Göttingenissä ollessaan ankarasti moitti kevytmielistä ja -pilkallista tapaa, jolla Michaelis kohteli raamattua.[218] Porthanin -suhteesta Michaeliksen oppilaaseen Schlözeriin ei ole tarkempia -tietoja säilynyt, enempää kuin Gattereriin tahi muihinkaan -historiantutkijoihin. Edempänä saan kuitenkin tilaisuuden puhua -muutamista sitä valaisevista piirteistä Porthanin tieteellisten -harrastusten yhteydessä. Kuuluisaan kirkkohistorian tutkijaan Valchiin -hän näkyy myöskin tutustuneen, mutta ainoastaan ohimennen Porthan häntä -mainitsee. - -Mutta Porthan ei asettunut ainoastaan niiden tiedemiesten yhteyteen, -joiden tutkimusalat lähentelivät hänen omia erikoistieteellisiä -harrastuksiaan. Hän liikkui aivan eri tieteitten edustajain parissa, -muun muassa matemaatikerien ja teoloogein, kävi yliopiston -tähtitornissa j.n.e..[219] Hänen monioppisuutensa ja erilaiset -harrastuksensa tekivät tuollaisen yhteyden toivottavaksi ja hyötyä -tuottavaksi. - -Göttingeniin jäi Porthan viideksi viikoksi. Sitten hän kävi useissa -Keski-Saksan tärkeämmissä kaupungeissa, viipyi viikon Casselissa, -jonkun päivän Gothassa, Erfurtissa, Weimarissa, Jenassa sekä Hallessa, -Leipzigissä ja Dresdenissä. Täältä hän sitten palasi Berliinin, -Greifswaldin ja Kööpenhaminan kautta kotimaahansa.[220] Kaikkialla hän -tutustui aikansa etevimpiin tiedemiehiin ja valistuksenharrastajiin. -Niin tiedämme hänen Berliinissä käyneen Mendelssohnin luona, jonka -eklektinen valistusfilosofia monessa suhteessa muistuttaa Porthanin -omaa filosoofista ajatustapaa. Täällä hän joutui tekemisiin myöskin -K.F. Nicolain kanssa, joka vielä tähän aikaan edusti vallalla olevaa -katsantotapaa ja tunnetulla aikakauskirjallaan vaikutti suuresti -aikalaisiinsa. - -On luonnollista, että matkalla oli suuri merkitys Porthanin -katsantotapaan ja tieteelliseen kantaan. Saksalainen sivistys merkitsi -Kustaa kolmannenkin aikana leimansa ruotsalaiseen ja suomalaiseen -maailmankäsitykseen ainakin keskisäädyssä[221] ja saksalaisen -tutkimuksen vaikutus voitti täällä yhäti alaa ranskalaisen rinnalla, -Sentähden oli erittäin tärkeätä, että Porthan joutui läheisimpään -vuorovaikutukseen Saksan tieteen kanssa, joka juuri näihin aikoihin sai -päivä päivältä suuremman arvon ja sen mukaisen merkityksen Europassa. -Itse on hän puolestaan vaikuttanut saksalaisen tieteen leviämiseen -kotimaassamme osaksi suoranaisesti suosittelemalla ja levittelemällä -saksalaista kirjallisuutta eri tieteiden aloilta, osaksi epäsuorasti -saamalla mieskohtaisia vaikutuksia matkallansa, jotka vaikuttivat hänen -tieteelliseen katsantotapaansa ja sen kautta suomalaisen tieteen -luonteeseen. Täydellä syyllä saattoi hän senvuoksi jo Dresdenissä -ollessaan kirjoittaa Tengströmille: "Toivon, että matka tulee -hyödyttämään sekä minua että yliopistoa". - - - - -II. - - -Göttingenistä palattuaan Porthan nimenomaan ottaa tehtäväkseen Suomen -historian edistämisen väitöskirjojensa avulla. Hänen pienemmät -väitöskirjansa olivat tähän asti olleet etupäässä retoriikan, mutta -myöskin filosofian alalta. Hänen suuri sarjansa Historia Bibliothecae -oli kyllä oikeastaan historiallinen, mutta johtui suurimmaksi osaksi -harrastuksista, joita Porthanilla oli kirjastonhoitajana. Aineksilla ja -kyhäyksillä Turun lehdissä vain oli ollut nimenomaisena tarkoituksena -edistää Suomen muinaisuuden tuntemusta. Mutta nekin olivat olleet -hajanaisia kokoelmia sieltä täältä. - -Nyt Porthan nimenomaan ottaa palvellakseen köyhää Suomen -historiaansa.[222] - -Ensimäinen väitöskirjoista, joilla hän oli luvannut täyttää tuon -tehtävän oli "Historiola Concionum Sacrarum Fennicarum", suomalaisten -saarnojen historia. Se ilmestyi vuonna 1781 kahdessa osassa. -Respondenttina oli pohjalainen Eerik Tulindberg. Teos on hyvin kuvaava -aiheeltaan. Kaunopuheliaisuuden professorina oli Porthan esittänyt -ainettansa erityisesti pitäen silmällä saarnataitoa, koska useat hänen -oppilaistaan aikoivat papeiksi. Väitöskirjoissaankin hän oli käsitellyt -samaa alaa. Nyt tämä uusi väitöskirja oli jonkinlaisena historiikkina -saarnataidon kuvaukselle erittäin Suomeen katsoen. Mutta sitäpaitsi -tuli sen palvella Suomen historiaa. Olihan Porthan kuten Mennanderkin -koonnut suomalaisia saarnoja ja lahjoittanut niitä yliopiston -kirjastoon. Suurimman osan niistä muodostivat hautajaissaarnat, joita -Porthan piti arvossa, etenkin niissä olevain elämäkerrallisten tietojen -tähden. Mutta oli niissä muitakin. Olemme jo edellä nähneet, miten -hyvin Porthan käsitti tuollaisten menneiden aikain hengentuotteiden -arvon historiallisina jätteinä, joista ajan ajatustapa ilmeni. Lisäksi -tuli luullakseni se seikka, että nuot saarnat olivat suomenkielisiä -muistomerkkejä ja sellaisina arvokkaita. - -Tämä tuntuu otaksuttavalta sentähden, että Porthanin johdolla -ilmestynyt väitöskirja käsitteli suomenkielisiä saarnoja, mutta ei -kajonnut lukuisiin ruotsinkielisiin, joita Suomessa oli saatavissa. -Tosin oli oppinut pappi Stricker äskettäin julkaisemassaan teoksessa -"Försök til et Svenskt Homiletiskt Bibliothek"[223] luetellut useimmat -ruotsalaiset saarnat, suomalaiset sensijaan puutteellisemmin ja yhdessä -saksalaisten kanssa. Kun nyt Porthan piti teostaan jonkinlaisena -liitteenä Strickerin julkaisuun,[224] oli siis kyllä senkintähden -luonnollista, että hän tahtoi täydentää juuri tuota puutteellisempaa -suomalaista luetteloa. Mutta siltä oli kyllä ruotsalaisia saarnojakin -Suomessa ilmestynyt, joilla Porthan olisi voinut lisätä Strickerin -mainitsemaa saarnamäärää. Kun sitäpaitsi tiedämme Porthanin koonneen ja -tutkineen muutenkin etupäässä suomenkielisen kirjallisuuden tuotteita, -suomalaisia raamatunkäännöksiä ja vanhempaa hengellistä kirjallisuutta, -tuntuu uskottavalta, että suomalainen kieliasu häntä nytkin muun ohessa -huvitti. Tulee muistaa, että Porthania tutkimuksissaan ennenkin oli -huvittanut tämä kieli sivistyttämisvälikappaleena. - -Väitöskirjan aihe ei kuitenkaan sellaisenaan Porthania näy erityisemmin -miellyttäneen. Ainakin kirjoitti hän Mennanderille siitä joulukuussa -1780: "Aihe ei tosin ole juuri erikoisen hauska; mutta kun se sentään -koskee pientä osaa kansamme kirjallisuushistoriasta, luulin, että aine -ei olisi aivan vastenmielinen maamme köyhän kirjallisuuden -harrastajille".[225] On sentään mahdollista, että hän näin sanoessaan -ajatteli teoksen lukijoita eikä itseään. - -Aineksia sai Porthan, paitsi siitä mitä itse oli koonnut, etupäässä -Mennanderilta sekä muutamilta pohjalaisilta papeilta.[226] Hän ei -kuitenkaan hanki Mennanderilta koko saarnoja, vaan ainoastaan niiden -nimet, voidakseen julkaista nämät. Tällainen asiakirjain ja -harvinaisten kirjain nimien kokoileminen oli näet Ruotsissa tähän -aikaan jotenkin tavallista kirjaintuntijain ja kokoilijain keskuudessa. -Porthankin luettelee vain saarnojen päällekirjoitukset esityksessään -esittämättä ensinkään niiden sisältöä. Ja ainettaan käsittelee hän vain -saarnain esitystavan muotoa ja retoorista menettelytapaa silmällä -pitäen. Ei sanaakaan siitä, missä yhteydessä saarnatapa oli ajanhengen -kanssa, millainen henki niissä vallitsi ja kuinka itse sisältöä -esitettiin kansalle. Suomalaisten saarnain historia on kirjoitettu -samaan suuntaan kuin Porthanin muut tähänastiset teokset, kuten etenkin -"De poësi Fennica". Hän käsittelee molemmissa teoksissa vain -lähteittensä muotoa pitäen kummassakin tapauksessa silmällä -käytännöllistä hyötyä, joka lähtisi tästä tarkastelusta lukijoille; -sisältöä, kokonaisuuden henkeä hän ei kuvaa. Mutta kuitenkin luulee -tarkkaava lukija huomaavansa, että se on juuri se, joka useinkin -kirjoittajaa huvittaa. Niinpä kirjoittaja valitsee lähteistä kaikkein -kuvaavimmat kohdat, jotka löytää, antaakseen kuvauksen siitä, jota ei -koskaan käy esittämään. - -Strickerin esitys on sekin vain luettelo saarnoista aakkosellisessa -järjestyksessä. Mutta hän sanoo kuitenkin teoksensa esipuheessa, että -hänellä oli aikomuksena paitsi saarnatavan historiaa myöskin valaista -kirkko- ja oppihistoriaa. Sitäpaitsi hän oli aikonut liittää -esitykseensä myöskin saarnaajain elämäkerrat. Mutta käytännöllisten -vaikeuksien tähden hän oli jättänyt yrityksen sikseen. Porthan -toteuttaa teoksessaan tuon ensinmainitun aikeen, mutta ei kajoakaan -muihin. - -"Historiola Concionum Sacrarum Fennicarum" oli ensimäinen niistä -väitöskirjoista, joilla Porthan tahtoi palvella Suomen historiaa ja -jotka hän sentähden jo vuonna 1780 oli antanut oppilailleen -valmistettaviksi. Toinen sellainen oli "De Superstitione veterum -Fennorum theoretica et practica". Väitöskirjan pohjana oli, kuten olen -maininnut, kaksi vanhemman Lencquistin väitöskirjaa, "Om Finlands -hedendom och afgudadyrkan" ja "Om Finlands fordna vidskepelse och -trollkonst", joista hänen poikansa Porthanin johdolla muodosti -kokonaisuuden. Esipuheessa, jonka luultavasti nuorempi Lencquist on -kirjoittanut, ilmenee ristiriita, johon tekijä joutui tätä ainetta -käsitellessään. Yleinen mielipide näet piti tällaista ainetta -tutkimukselle jotenkin arvottomana, vieläpä yleensä vahingollisenakin, -jonka katsantokannan kirjoittaja itsekin oli taipuvainen hyväksymään. - -Hän sanoo nimittäin, että aineen esittäminen "ei ole mitään muuta kuin -luetella kaikenmoisia turhuuksia ja selvittää mitä tyhmimpien satujen -pitkää sarjaa". Hän puolustaa kuitenkin esitystään sillä, että -muinaisuutta harrastavat saavat apua kaikesta, joka koskee vanhoja -tapoja ja laitoksia, sitäpaitsi ovat muutkin kansakunnat paljon -tutkineet pakana-aikaansa, jotta näkisivät millaisia olivat silloin ja -millaisia nyt. Ja niin olikin todella. - -Saattaa näyttää omituiselta, että valistuksen harrastajat kokoilivat -tuollaisia jätteitä samalla kuin pyrkivät niitä kaikin mokomin -täydelleen poistamaan turhina ja vahingollisina. Mutta kuitenkin voi -tälle ilmiölle löytää montakin selitystä. Kun Ihren presidiolla -ilmestyi väitöskirja ruotsalaisen pakana-ajan taikauskon jätteistä, -omisti respondentti sen arkkipiispa Henrik Benzeliukselle.[227] -Omistuksessaan hän sanoo tahtovansa osottaa, millaista työtä oli saatu -tehdä ja millaisia vaikeuksia voittaa, ennenkuin oli tultu sille -viljelyskannalle, jolla nyt oltiin. Ja hän tahtoi myöskin osottaa, mitä -taikauskosta vielä oli jäljellä, epäilemättä siinä tarkoituksessa, että -se sitä helpommin saataisiin hävitetyksi. Tässäkin tahdottiin tutkia -epäkohtain luonnetta ja alkuperää, jotta voitaisiin ratkaista niiden -olemassaolo-oikeus ja menetellä sen mukaan. - -Lencquistin teoksella oli varmaan samansuuntainen tarkoitus, mutta -samalla ilmeni siinä tekijän isänmaallinen harrastus tutkia oman kansan -muinaisuutta, josta ennen olen puhunut. Molemmat vaikuttimet ovat -tekijällä rinnan olleet, mutta viimemainitulle lienee etusija -annettava, jos niiden voimakkuutta silmällä pidämme. Puheena olevassa -väitöskirjassa on taikauskon eri muotoja niin ankarasti tuomittu ja -pidetään niitä niin kerrassaan kaiken järkevän tiedon vastakohtana, -ettei voinut tulla kysymykseen pitää niitä ihmistiedon alkeina ja -sentähden tietämisen arvoisina. Oli näet niitä, jotka näin ajattelivat. -Näin oli esim. Heyne asian käsittänyt selittäessään: "Ei tosiaankaan -ole myyttein ja satujen merkitystä ja laatua halveksittava eikä -valistuksen miehen tahi älykkään filosoofin työn esineeksi halpana -pidettävä; koska kerran kaikki inhimillinen viisaus niistä ensi alkunsa -sai" j.n.e.[228] - -Tutkimustapa, jota on käytetty äskenmainitussa Lencquistin ja -Porthanin nimissä julkaistussa väitöskirjassa, oli tavallinen -tämäntapaisissa tutkimuksissa. Oletettiin näet, että taikuus ja sen -yhteydessä olevat tavat olivat pakana-ajan perua. Niitä kokoilemalla ja -yhdistämällä asialliseen järjestykseen arveltiin sentähden voitavan -päästä järjestelmälliseen tietoon pakana-ajan uskonnollisista -käsitteistä ja sen jumalamaailmasta. Lähteinä on käytetty osaksi -kirjallisia ja suullisia ilmoituksia, etupäässä kansanrunoja, osaksi -taas kansan käyttämiä menoja ja tapoja. Olemme edellisessä nähneet -Porthanin arvelleen, että kansanrunot kumminkin pääpiirteissään -kuvastivat ikivanhaa traditioonia, vaikka yksityiskohdat olivatkin -muuttuneet. Siksi hän nyt antoi näille todistusarvon koettaessaan -selvittää pakana-ajan oloja. Samaan suuntaan hän kait päätteli -käsitellessään kansantapoja, eikä tuollainen päättelemistapa ollut -yksinomaan Porthanille omituinen. Palatakseni vain jo mainittuun -göttingeniläiseen tutkijaan Heyneen, ajatteli hänkin samoin lausuessaan -eräässä julkaisussaan: "Vanhasta tavasta, josta kerran pidämme kiinni, -pysyvät ensimäiset perusteet eli loimet, joihin kuteena kudotaan -käsitykset, jotka niitä seuraavat".[229] Ei liene vaikeata huomata, -että tuollainen ajatustapa johtui ennen mainitsemastani valistusajan -mekaanisesta käsityksestä, samasta, jonka ilmauksia huomasimme -historiallisen traditioonin käsittelyssä. - -Aineen käsittelylle on puheena olevassa väitöskirjassa koetettu antaa -laajempi tausta siten, että on tehty lukuisia vertauksia samanlaisiin -tapoihin muilla kansoilla. Menettely perustui siihen käsitykseen, että -kansoilla määrätyllä kehitysasteella oli määrättyjä tapoja. Kuitenkaan -ei noita kehitysasteita tarkemmin yritetty määritellä, vaan -antauduttiin paljaitten yhtäläisyyksien varaan. Niinpä verrataan -yhtäläisyyksiä toisiinsa, joita tavataan vanhoilla persialaisilla ja -muilla itämaisilla kansoilla, Kaarle Suuren aikuisilla saksilaisilla ja -Britannian kelteillä.[230] - -Ylimalkaan ei siis noita samanlaisuuksia yhdisteltäessä ole otettu -huomioon eri ilmiöiden paikkaa historiallisen ajanlaskun mukaan. -Mieluimmin verrattiin kuitenkin vain pakana-kansoja keskenään, joten -kristinuskon maahantuontia pidettiin tuollaisen kehitysasteen -loppuna. Tutkimustapa, jota tässä siis on noudatettu, ei ollut -historiantutkimuksessa silloin vallalle pääsevä, vaan pikemmin -päinvastoin, kun näet ei pidetty väliä siitä, voitiinko historiallisten -olosuhteitten avulla selittää tahi todistaa huomattujen yhtäläisyyksien -johtuneen joko lainaamisesta tai samanlaisesta kehityksestä eri -kansoilla. Siten jäi aina se mahdollisuus, että samanlaisuudet olivat -satunnaisia vain, ilman mitään todistavaa merkitystä. Myöskään ei -pidetty niin suurta lukua lähteitten luotettavuudesta kuin ilmoitusten -sisältöön perustuvasta todenmukaisuudesta. Oli kuitenkin muutamia -tapoja, joiden yhtäläisyys ruotsalaisten tahi ylimalkaan kristillisen -ajan tapojen kanssa aiheutti tutkijan päättämään, että ne olivat -kristinuskon mukana Ruotsista meille tuotuja. Näitä huomautetaan -kuitenkin vain sivumennen. - -Tällainen laajemman, yleisinhimillisen taustan antaminen tutkimukselle -on yhteydessä sen yleisinhimillisen kannan kanssa, jolta huomasimme -historiaa tutkitun. Varmaa on näet, että Porthan tässä niinkuin -muuallakin käsitellessään kotimaista ainetta jonkinlaisesta -kansallisesta harrastuksesta, samalla piti silmällä myöskin -yleisinhimillistä puolta siitä. Viittaan tässä vaan siihen, että hän jo -1780 luvulla sekä väitöskirjoissa että luennoilla käsitteli ihmismielen -kehitystä yhteydessä sen eri ilmausten kanssa ja jälkimäisten -vaikutusta edelliseen. Nämät tutkimukset taas perustuivat sielutieteen -harrastukseen, joka Porthanissa näihin aikoihin ilmenee ja jonka jälkiä -huomaamme hänen lukuisissa väitöskirjoissaan tältä alalta. Mainitsen -vain sellaiset kuin "De praejudiciis", "De praejudiciis amovendis", "An -Miracula sint Divinas missionis criteria", "De ideis hominum obscuris" -sekä vähän myöhemmältä ajalta "Meditationes quaedam de Spectris" jotka -jotenkin läheltä liittyvät ylläkäsiteltyyn väitöskirjan aineeseen. -Näiden teosten nimistä huomaamme myöskin, että niillä on sama -käytännöllinen tarkoitus levittää ennakkoluuloista vapaata valistusta, -jonka äsken arvelimme yhdeksi syyksi väitöskirjaan "De superstitione -Fennorum". Vähän myöhemmin palasi Porthan aineeseen, jota oli -käsitellyt tässä. Hänen presidiollaan ilmestyi näet vuonna 1789 "De -fama Magiae Fennis attributae", jota graduaalina puolusti F.J. -Rosenbom. Likeisesti se kyllä aineeltaan liittyy edelliseen -väitöskirjaan, se kun erityisesti käsittelee tässä vain sivumennen -kosketeltua kysymystä, ruotsalaisten tahi yleiskatoolisten taikatapojen -lainaamista Suomeen. Mutta juuri siksi on siinä käytetty erilaista -tutkimustapaa. Kun Lencquistin nimellä merkityssä julkaisussa on -vertailtu eri kansain tapoja toisiinsa sentähden, että ne johtuvat -yleisistä inhimillisistä taipumuksista, niin on Rosenbomin -kirjoituksessa pidetty silmällä yhtäläisyyksiä, jotka johtuvat -suoranaisista lainoista. - -Tässä huomattava erilaisuus on tärkeä, sillä se kuvastaa uuden -menettelytavan voitollepääsöä, joka seurasi kutakin tutkittavaa ilmiötä -alkulähteistä sen silloiseen muotoon. Vertailuja se käytti varovasti, -kuten huomasimme sen lainasanojakin käsiteltäessä menetelleen, se otti -lukuun vain ne, jotka tuntuivat varmimmilta, kun sovellutettiin niitä -historiallisiin oloihin. - -Nimenomaan erotetaan sitten suomalaiset taiat lappalaisista. Se oli -välttämätön täydennys erotukselle, joka tutkimuksessa vähitellen oli -tapahtunut lappalaisen ja suomalaisen kansallisuuden sekä kielen -välillä, ja josta edempänä puhun. Sitäpaitsi Porthan tahtoi puhdistaa -suomalaisten mainetta siitä syytteestä, joka valistusaikana merkitsi -paljon, että nimittäin nämät erityisesti olivat taikauskoisia. -Huomattakoon vain, että Porthan kirjoitti väitöskirjansa juuri -samaan aikaan kuin hän Ruotsin kirjallisuus-, historia- ja -antikviteetti-akatemiassa puolusti suomalaisten ominaisuuksia ja kykyä. - -Vaikka Porthanin historiallisen toiminnan varsinaisena tarkoituksena ei -suinkaan ollut kuten Jusleniuksella suomalaisten kunnian puolustaminen -vääriä käsityksiä vastaan, oli kuitenkin luonnollista, että tämä -harrastus ei voinut jäädä hänelle aivan vieraaksi. Isänmaallisuus, joka -elähytti hänen tutkimuksiaan, ilmeni tosin etupäässä siinä, että hän -tahtoi noiden tutkimustensa kautta hyödyttää maanmiehiään, mutta siltä -hän ei voinut sallia, että tietämättömyydestä tahi pahansuopuudesta -Suomen mainetta halvennettiin. Hänen ystävänsä olivat siinä hänen -kanssaan yhtä mieltä ja kehottivat Porthania tarttumaan kynään maansa -mainetta puolustaakseen. Fredenheim oli kirjoittanut vuoden 1785 -lopulla Porthanille: "Levesquen sarjassa Histoire de Russie, nimittäin -osissa, jotka sisältävät la description des differents peuples de cet -Empire, olen harmikseni lukenut alentavan kuvauksen suomalaisista ja -heidän maastaan, jonka toivon että Serkkuni näyttää vääräksi. Jos -Serkullani ei ole näitä osia lähetän ne ensi matkustajan kanssa niin -hyvää tarkoitusta varten".[231] Tällaisista tuumista on lähtenyt -viimeksimainittu Porthanin väitöskirja ja ne ovat epäilemättä -vaikuttaneet Porthanin esitelmään suomalaisten pakanuuden ajasta. Mutta -missä määrin ne ovat olleet mukana sitä tahi mahdollisesti harrastusta -sitä koskeviin tutkimuksiin aiheuttamassa, en uskalla sanoa. - -Viittaan vielä siihen, että Porthan on väitöskirjassaan "De fama -magiae" verrannut luonnonkansojen tilaa suomalaisten pakanain oloihin. -Myöskin kuvauksessaan, jonka hän antaa selityksissään Juustenin -kronikkaan, huomauttaa hän tässä löytyviä vertauskohtia. Luonnontilassa -olevat kansat herättivät silloin koko sivistyneen maailman huomion ja -antoivat paljon uusia aiheita tutkimaan ihmiskunnan aikaisinta -kehitystä. Rousseau oli antanut tälle pyrkimykselle sen omituisen -suunnan ja se oli muutenkin ollut yhteydessä valtio- ja -moraalifilosoofisten kysymysten kanssa. - -Eräässä Porthanin aikuisimmista väitöskirjoista "De influxu morum in -felicitatem reipublicae" kuvataan villien tilaa. Elinkeinot ovat -- -sanoo hän siinä -- harvoin hyvällä kannalla, sillä huonot tavat yhtyvät -heillä tietämättömyyteen ja työn halveksumiseen. Lähteinään käyttää hän -tässäkin matkakertomusta -- Cavanzin "Iter in Congo" sekä Goguetin -siihen aikaan meilläkin paljon käytettyä teosta "De l'Origine des Loix, -des Sciences et des Arts". Goguet myöskin huomauttaa Amerikan -villikansojen merkitystä vanhan ajan kansojen tutkimisessa, joiden -välillä on hämmästyttävä yhtäläisyys. Sitäpaitsi on hänellä useita -käsitteitä, jotka tavataan aivan sellaisinaan useilla tutkijoilla, -esim. Schlözerillä Göttingenissä. Sellaisia on esimerkiksi huomautus, -että vanhan ajan ruhtinaat olivat oikeastaan heimokunnan päällikköjä -samanlaisia kuin Amerikan kazikit ja että eri heimokunnat elivät -yksikseen välittämättä ollenkaan naapureistaan.[232] - -Tällaisen kuvauksen villien ja alhaisimmalla kannalla olevien kansain -tilasta sovitti Schlözer ilman muuta pohjoismaisiin kansoihin ja -erittäinkin suomalaisiin ennen kristinuskon maahantuontia. Varsinkin -oli hän kiivaasti vastustanut ajatusta, että ne olisivat voineet käydä -pitempimatkaista kauppaa. "Mahdottomalta tuntuu tämä ajatus" -- sanoo -hän -- "sille, jolla vain on pienimmätkin käsitykset kaupasta ja -kauppateistä erittäinkin Itä-Indian, joka kulki enimmäkseen maata tahi -jokia pitkin -- -- -- kuin että ihmiset Itämeren tällä ja tuolla -puolella Irokeesien ja Algonkinein tilassa ilman rahaa, ilman valtiota, -ilman kirjaimia olisivat voineet sitä harjoittaa".[233] Tämä käsitys -näkyy Porthanillakin olleen ja se saattoi hänet vertailemaan -suomalaisia muihin villikansoihin. - -Mutta toiselta puolen oli tämä käsitys jo alkanut muuttua ja silloin -kun vertailut tehtiin oli Porthan itse käyttämällä kielellisiä -todistuskappaleita osottanut asianlaidan olleen aivan toisen kuin -tavallisesti luultiin. On kuitenkin muistettava, että Schlözerin -edustama kanta on jättänyt syviä jälkiä hänen tutkimuksiinsa ja että se -on pidettävä yhtenä edellytyksenä tuloksiin, joihin hän tuli. - - - - -III. - - -Erityisesti kiinnitti Porthanin huomion göttingeniläisten tutkijain -teoksiin aihe, jonka useat niistä olivat ottaneet käsiteltäväkseen, -nimittäin pohjoisten kansain muinaisuus. 1770 luvun vaiheessa -käsiteltiin kysymystä erittäin innokkaasti, mielipiteet siitä -taittuivat vastakkain ja riidat, jotka siten syntyivät, herättivät -laajalti huomiota. Oppinut kamariherra Burensköld oli kysymyksestä -kirjevaihdossa kuuluisan Hallen professorin Thunmannin kanssa.[234] -Kun kysymys koski suureksi osaksi myöskin suomalaisten alkuperää, -kääntyi hän Porthanin puoleen pyynnöllä, että Porthan valmistaisi -tästä tutkimuksen. Tämä aikoikin liittää sellaisen dissertatio -epistolariksena "De poësi Fennica" väitöskirjan kuudennen osan eteen, -mutta tuuma jäi sikseen. Tiedämme vain, että hän aikoi käyttää runoja -apunaan..[235] Mahdollisesti Burensköldin pian senjälkeen tapahtunut -kuolema vaikutti siihen, että aijetta ei toteutettu. - -Mutta tutkimukset Suomen suvun muinaisuudesta olivat tähän aikaan niin -yleisiä, että niiden täytyi edelleen vetää huomiota puoleensa. Vuonna -1770 ilmestyi Sainovicsin todistelu suomen ja unkarin kielen -samanlaisuudesta ja Porthan, joka jo silloin oli tunnettu suomen kielen -tutkija, ilmoitti siitä kirjoituksella Turun sanomissa. Hän huomauttaa -jo tässä, että suomen, unkarin ja lapin kieltä taitava henkilö -voisi tehdä monta hyödyllistä muistutusta tästä nyt huomatusta -sukulaisuudesta. Tällainen aine herätti luonnollisestikin intoa niissä, -jotka Suomen rajain sisällä tutkivat maata ja kansaansa. Huomaamme -pian, että täällä kielellisillä keinoilla, vertaamalla suomalaisia -sukukieliä keskenään koetettiin suomen kansan alkuperää valaista. - -Vertailuilla suomen ja sen sukukielten välillä oli kyllä harrastajansa -Suomessa, ennenkuin nämät ulkoapäin tulevat vaikutukset tänne -ulottuivat. Siihen antoi aihetta etupäässä ajatus, että suomalaiset -olivat Skandinaavian alkuasukkaita, joka ajatus kiinnitti -ruotsalaisen tutkimuksen huomion niihin. Leibniz oli esittänyt tuon -mielipiteen,[236] samaten myöskin tunnettu maanmiehemme Elias Brenner -kirjeessä Erik Benzeliukselle.[237] Esi-isämme olivat näiden tutkijain -silmissä skyytejä, jotka olivat Kaspian meren rannikoilta -Skandinaaviaan siirtyneet antaakseen sitten sijaa uudelle -kansainvaellukselle, joka tehtiin Odinin johdolla. Benzelius yhtyi -tähän mielipiteesen, jonka jo Leibnizilta oli saanut, samoin Ihre ja -Lagerbring. - -Voidaksensa saada selvyyttä Ruotsin vanhimpaan historiaan, turvautuivat -nyt tutkijat suomen kielen tutkimiseen. Eerik Benzelius tahtoo tutkia, -onko Hjalmarin satu alkuperäinen siten, että vertaa tämän sadun ja -muitten samanaikaisten kirjallisten muistomerkkien kieltä, ja lisää, -että hän jollakin hyvällä tuttavalla aikoo verratuttaa suomen ja -unkarin kieltä keskenään.[238] Yhteys näiden puuhien välillä on -ymmärtääkseni selvä. Hän tahtoi jälkimäisten tutkimusten kautta ottaa -selville mitä tuossa vanhimmassa ruotsin kielessä oli suomalaista. Tämä -oli vuonna 1733 ja kahta vuotta ennen oli hän kirjoittanut professori -Björklundille Turkuun: "Olisi hyvin tärkeätä, että joku, joka -perinpohjin osaa suomea, tahtoisi julkaista suomalaisen sanakirjan ja -siinä osottaa mitkä sanat ovat puhdasta suomea tahi per leges, colonias -& commeroia tulleet Ruotsista. Sillä kielellä on ollut se suuri etu, -että se on säilynyt suffiksien ja affiksien kautta, niinkuin heprean -kieli ja muut linguae affines orientis".[239] - -Seurauksena tästä harrastuksesta oli siis myöskin vertailu suomen ja -ruotsin kielen välillä. Brenner ja suomalainen Hallenius ovatkin -toimittaneet luetteloja yhtäläisyyttä osottavista sanoista suomessa ja -gootin kielessä.[240] Suomen kielen ja muinaisuuden tutkiminen oli siis -samalla Ruotsin muinaisuuden tutkimista; edellinen oli sulanut -jälkimäiseen ja muodosti siitä osan. Sentähden sitä minun käsitykseni -mukaan Scarinkin ja hänen jälkeensä Bilmark harrastivat. Kun edellinen -tahtoo kirjastoon hankittavaksi Belin Hungaria antiqvan, ei hän -perustele ehdotustaan konsistooriossa sillä, että siitä saattaisi olla -hyötyä Suomen historian tuntemiselle, vaan sillä, että se paitsi -varsinaista Ruotsin historiaa valaisee myöskin esi-isäin eli goottein -urotöitä vieraissa maissa.[241] - -Mutta paitsi tätä ruotsalaisen tutkimuksen synnyttämää suuntaa oli -vielä toinen, jolla oli laajempi tarkoitus ja liittyi lähemmin eri -Venäjällä olevien sukulaiskansain tutkimiseen. Kun Uudenkaupungin -rauhan jälkeen ruotsalaiset sotavangit palasivat koteihinsa, toivat he -mukanaan tärkeitä tietoja suomalaisista kansakunnista, joita ei ennen -oltu tunnettu. "Das Nord- und Ostliche Theil von Europa und Asien", -jonka Strahlenberg painatti Tukholmassa vuonna 1730 oli ensimäinen -tulos tällaisista tutkimuksista. Lähemmin Suomea ja sen kansaa koski -esitys, jonka Lindheim kirjoitti suomalaisten ja lappalaisten eri -alkuperästä.[242] Tämä mies on mielestäni uuden suunnan alkaja -kysymyksessä suomen suvun vanhimmasta muinaisuudesta. Hän toi myöskin -mukanaan muutamia vanhoja venäläisiä kronikoita Suomeen. - -Jo Wilde aikoinaan oli arvellut, että Tacituksen mainitsemat Fenni -eivät olleet suomalaisia, vaan lappalaisia, jota vastoin nykyisten -suomalaisten esi-isät piilivät Venedi nimen alla. Scarin on eräässä -pienemmässä tutkimuksessaan tullut samanlaisiin johtopäätöksiin ja -Sigfrid Porthan on väitöskirjassa "De Germania Magna" täydelleen -yhtynyt Wildeen.[243] Mutta seikkaperäisesti ja valaisevasti vasta -Lindheim nyt teki selkoa erosta, joka oli lapppalaisten ja suomalaisten -välillä, niin vakuuttavasti, että hänen mielipiteensä pääasiassa sai -Suomessa tunnustusta. Sanon pääasiassa, sillä Lindheim kielsi -kerrassaan kaiken sukulaisuuden näiden kansojen välillä ja luki ne -aivan eri ryhmiin. Tämä äärimmäisyys ei ylimalkaan saavuttanut -kannatusta. - -Mutta miksi tämä huomio oli niin tärkeä suomalaisten muinaisuuden -tutkimukselle? Sentähden, että tuo skandinaavialainen muinaisuus jäi -lappalaisille, jota vastoin suomalaisia ruvettiin pitämään vasta -myöhään idästä tulleena kansana. Ne erotettiin siten kerrassaan -ruotsalaisten vanhasta satuajasta ja niiden menneisyyttä oli täytymys -itsenäisesti tutkia. Ja tätä vakaumusta lujittivat yhä enemmän vanhat -tarut lappalaisista, jotka myöhäisiin aikoihin asti olivat asuneet -Keski-Suomessa. Pitäjänkertomukset tiesivät niistä kertoa. - -On vaikeata enää seurata Lindheimin vaikutusta suomalaisiin -tutkijoihin. Ainoa häneltä säilynyt kirjoitus on äsken mainitsemamme -kyhäys Upsalan tiedeseuran aktoissa. Hänen muut paperinsa -joutuivat Turun yliopiston kirjastoon hänen veljensä presidentti -Lagerflychtin kuoleman jälkeen, joka tapahtui vuonna 1774.[244] Hänen -mielipiteittensä vaikutuksena, sikäli kun ne ilmenivät hänen äsken -mainitussa kirjoituksessaan ja ehkä jälkeen jättämissä papereissaan, -voinee osaksi pitää sitä tutkimustapaa, joka nyt pääsi vallalle. Mutta -juuri samaan aikaan kuin hänen kirjoituksensa tulivat tunnetuiksi, -levisivät myöskin göttingeniläisten tutkijain teokset Suomeen. Lähtien -samoista edellytyksistä käyttivät molemmat nämät tutkimussuunnat samoja -tutkimustapoja ja tulivat pääasioissa samoihin tuloksiin. On sentähden -vaikeata erottaa niitä vaikutuksia, joita kummallakin suunnalla -erikseen oli Suomen tutkijoihin ja näin ollen käsittelemmekin niitä -yhdessä. - -Molemmille yhteistä oli se, että aljettiin tutkia itse kansoja, niiden -kieltä ja rotu-ominaisuuksia, sen sijaan että vanhemmat tutkijat olivat -enemmän pitäneet silmällä kirjallisia ilmoituksia kansojen alkuperästä -ja vaiheista. Selvästi voi kummankin suunnan tutkijoissa huomata tässä -suhteessa Linnén luonnontieteellisen systeemin vaikutusta. Lindheim -nimenomaan viittaa Linnén antamaan kuvaukseen suomalaisista ja -lappalaisista ja Schlözer on kerran verrannut kansain luokittamista -kasvien jakamiseen heteitten mukaan, kuten edellä olen huomauttanut. -- -Suomalaisia oli ennen pidetty heprealaisten jälkeläisinä, sitten -skyytain. Jälkimäistä mielipidettä olivat useimmat ruotsalaisetkin -tutkijat, jotka pitivät suomalaisia ruotsalaisen historian alkajina. -Nyt lausuivat göttingeniläiset, nimenomaan Schlözer, että suomalaiset -eivät ole heprealaisia, eivätkä skyytalaisia. Mitä ne sitten ovat? No -ne ovat suomalaisia, eivätkä mitään muuta. Vasta tällaisen mielipiteen -muutoksen jälkeen saattoi suomalaista menneisyyttä käsitellä vapaasti -ja itsenäisesti kaikista syrjävaikutuksista. - -Tällaisista oletuksista lähti Lencquist tutkimuksessaan "Om Lapparnes -fordna Hemvister i Finland", joka oli painettuna Turun sanomiin vuonna -1778. Vertaamalla suomen ja lapin kieltä keskenään, vetoomalla -lapinraunioihin ja vanhoihin taruihin hän erottaa suomalaiset ja -lappalaiset. Edelliset ovat olleet virolaisten kanssa samaa kansaa, -ovat ennen Kristuksen syntymää asuneet Itämeren itäpuolella ja eläneet -maanviljelyksestä. Tällainen oli mielipide, joka nyt voitti alaa -Suomessa. - -Mutta palatkaamme Porthaniin. Olen jo ennen viitannut siihen, että hän -"De poësi Fennica" teoksessaan arveli suomalaisten runojen alkuperän -olevan yhteydessä heprealaisten kanssa vieläpä oletti, että niiden nimi -oli heprean kielestä lainattu.[245] Tämä oli vuonna 1766. Vielä paljoa -myöhemmin, nimittäin väitöskirjassa "De superstitione Fennorum -theoretica et practica" vuodelta 1782 sanotaan nimenomaan, että suomen -kieli osottaa paljon yhtäläisyyttä itämaisten kielten kanssa, joille -heprean kieli on äitinä.[246] Tälle lausunnolle ei kuitenkaan voi antaa -mitään todistavaa merkitystä Porthanin mielipiteisiin nähden koska se -on saattanut tulla Lencquistin vaikutuksesta esitykseen. - -Nämät lausunnot eivät suinkaan näy tarkoittavan sitä, että suomalaisia -olisi vanhan rudbeckiläisen käsityksen mukaan pidetty suorastaan -juutalaisten jälkeläisinä. Päinvastoin Lencquist kirjoituksessa Turun -lehdissä vuodelta 1772 nimenomaan sanoo, että vaikka mielellään -myönnetäänkin suomalaisten olevan itämaista kansaa ja ettei niiden -kielellä ole mitään yhteyttä europpalaisten, mutta kyllä sensijaan -itämaisten kielten kanssa, niin ei siitä johdu, että se on heprean -kielen tytär. Turha on siis suomen kielestä hakea heprean radices -deperditas. - -Päinvastoin oli se mielipide yleinen, että suomalaiset olivat -skyytalaista kansaa, jolla alkukielestä oli säilynyt joukko -heprealaisia sanoja. Tämä mielipide on Gaddilla vielä vuonna 1775 ja -runo, joka on Turun lehtien ensimäisessä ilmestyneessä numerossa ja -jota mainitaan Gaddin ja Porthanin yhteisesti kirjoittamaksi, alkaa -sanoilla "Kansa Skyytain sukua ja pohjan vanhimpia heimoja".[247] -Lagerbring selittää asian siten, että mahdollisesti joukko juutalaisia -oli asettunut skyytain joukkoon ja kumpikin kansanaines jättänyt -merkkejä myöhempiin suomalaisiin. Skyytalaista alkuperää arvelivat -myöskin Idman ja Lencquist suomalaisten olleen.[248] Luennoissa, jotka -Porthan on pitänyt kutsutaan skyytoja "meikäläiset Skyytat", "meidän -esi-isämme".[249] - -Sitten tavataan Venäjän historiassa, jonka Porthan on kirjoittanut -1770 luvun lopussa, hänen ensimäinen ilmoituksensa suomalaisten -asuinsijoista. "Suomalaiset, permalaiset, lappalaiset y.m. Tämä kansa -muodostaa vielä suuren osan valtakunnan asukkaista. Kaikki asianhaarat -vahvistavat vanhimman venäläisen historian todistuksen, joka esittää ne -valtakunnan pohjoisosan vanhimpina asukkaina, Väinäjoen, ylisen Volgan, -Vienajoen y.m. seutuvilla".[250] Tämä käsitys, joka johtui juuri -venäläisistä lähteistä, tavataan sekä göttingeniläisillä tutkijoilla -että Lindheimillä. Porthan on siis liittynyt vain vallalla olevaan -mielipiteeseen suomalaisten alkuperästä, ensin siihen, joka uudemmilla -ruotsalaisilla ja suomalaisilla tutkijoilla oli, sitten lähennellen -Lindheimin ja göttingeniläisten tutkijain kantaa. - -Tällainen yleisen tutkijoissa vallalla olevan mielipiteen seuraaminen -oli sitä luonnollisempi, kun Porthan ei tähän asti nähtävästi ollut -tutkinut suomalaisten alkuperää koskevia kysymyksiä. Mutta -Göttingenistä palattuaan hän ryhtyi innolla niitä selvittelemään. Jo -Göttingenissä ollessaan hän opiskeli unkarin kieltä verratakseen sitä -suomeen. Vuonna 1782 huhtikuussa ilmoittaa hän merkinneensä -unkarilaisesta sanakirjasta sanat, jotka hänestä muistuttivat -suomalaisia. Unkarin kieli muistutti kuitenkin enemmän lapin kieltä, -jota seikkaa vielä aikoi lähemmin tutkia.[251] Toukokuussa samana -vuonna hän sitten kertoo huomanneensa lapin kieltä suomeen -verratessaan, ettei näiden kielten välillä todella ollut niin suurta -yhtäläisyyttä kuin hän oli luullut.[252] Vertailussaan hän käytti äsken -ilmestynyttä Lindahlin ja Öhrlingin julkaisemaa lappalaista sanakirjaa, -jonka teoksen ilmestyminen sekin puolestaan lienee antanut vauhtia -hänen tutkimuksilleen. Tämän vertailun johdosta Porthan siis nyt -liittyi käsitykseen, jonka Lindheim ja Lencquist olivat esittäneet. - -Vertailut saattoivat puheeksi tuuman, joka olisi ne yhdistänyt -suurenmoiseksi kokonaisuudeksi, mutta jolta kuitenkin nähtävästi olisi -puuttunut tarvittavat edellytykset. Porthan puhuu näet suomalaisesta -glossaariosta huomauttaen hyötyä, jota se tuottaisi. Kuitenkin puuttui -varoja ja työ, jota sellainen vaati, olisi ollut ääretön. "Ensimäinen -askel olisi oppia hyvin venättä; sillä tällä kielellä on ilmestynyt -kielioppeja ja sanaluetteloja niistä suomalaisista murteista, joita -useat Venäjällä asuvat suomalaiset kansat puhuvat; mutta jotta -ymmärtäisi mikä todella on suomalaista, pitäisi tuntea myöskin tatarin, -turkin, mongolin y.m. kieliä".[253] Porthanin lausunnon on luultavasti -aiheuttanut joku Mennanderin tähän suuntaan tekemä ehdotus, johon se -oli vastauksena. Eikä ole vaikeata huomata, mistä tuo aate oli -lähtenyt, Ihren glossaario kun oli arvokas esikuva tuollaisesta -teoksesta. Tämä ehdotus lienee siis luettava yhdeksi todisteeksi -vaikutuksesta, joka Ihrellä oli suomalaiseen tutkimukseen. Tosin oli jo -Benzelius ehdottanut jonkinlaista suomalaista glossaariota, mutta -silloisen ruotsalaisia näkökohtia seuraavan tutkimuksen luonteen mukaan -lienee hän pitänyt etupäässä ruotsin kieltä siinä silmällä. - -Kuvaavaa on, että Porthanin sanavertailut saivat alkunsa juuri -Göttingenissä ja että ne siitä asti jatkuivat. Göttingenissä -oleskellessaan, siellä, jossa tuollaiset tutkimukset saksalaisten -kesken olivat muodissa, saattoi hän vasta oikein huomata etevämmyyden, -joka hänellä synnynnäisenä suomalaisena ja sen kielen tarkkana -tuntijana oli noiden ulkomaalaisten rinnalla. Itse kertoi Porthan, että -hän täällä näki Fischerin useammalla kielellä kirjoitetun sanakirjan, -jota pidettiin suurena kalleutena ja jossa suomen kieli oli yhtenä -verratuista kielistä. Mutta Porthan huomasi, että useimmat suomalaiset -sanat olivat siinä väärin kirjoitettuja ja siis vertailuun -kelvottomia.[254] Tällainen huomio oli omiansa vahvistamaan hänen -aijettaan ryhtyä vertailuihin suomen ja sen sukukielten välillä. - -Tulokset tutkimuksista tällä alalla ilmaantuivat ensiksi väitöskirjassa -"De Bircarlis", jonka ensi osa tuli painosta vuonna 1786. -Respondenttina oli Franzén ja lienee hän myöskin ottanut osaa esityksen -valmistamiseen. Yllämainitut tutkimukset ovat tässä puserretut -muutamiin nootteihin varsinaisen esityksen alle. Se on kuvaavaa -Porthanin julkaisemistavalle, tärkeimmät kysymykset ja uudet ajatukset -kun esiintyvät usein aivan satunnaisesti jossakin tilapäisessä -yhteydessä käsiteltyinä. - -Käsittelytapa ja esitetyt mielipiteet muistuttavat suuresti Lindheimin -kirjoitusta, myöskin Lencquistin kyhäystä Turun sanomissa. Kumpaankin -näistä vedotaankin. Suomalaisten paikannimien todistukset lappalaisten -maassamme olosta tavataan kaikissa kirjoituksissa. Tacituksen -todistuksen hylkää Porthan aivan kuten Lindheim sen nojalla, ettei -Tacituksella ollut muka tarkkoja tietoja noista kaukaisista maista. -Samoin molemmat myöskin päättävät suomalaisten kuninkaitten nimistä, -että ne sointuvat vierailta kielelle ja kuuluvat siis lappalaisille. -Kaikki nämät todistukset olivat muutenkin silloisessa kirjallisuudessa -yleisiä. Myöskin ottavat he kansain ulkonaisen eroavaisuuden ja kielen -muodon huomioon. -- Paitsi näitä on Porthan myöskin siteerannut -göttingeniläisen ryhmän tutkijoita Schlözeriä ja Thunmannia. Kuitenkin -eroaa Porthan Lindheimistä siinä, että myöntää lappalaisten ja -suomalaisten olevan samaa kansanheimoa, vaikkakin arvelee heidän jo -hyvin aikaisin eronneen alkuperäisestä yhdessä olostaan ja sentähden -olevan kaukaisempaa sukua keskenään. - -Mitä itse kysymykseen pirkkalaisista tulee, pidetään näitä ensi osassa -väitöskirjaa hämäläisinä. Toisessa osassa myönnetään kuitenkin, että -joukossa saattoi olla Helsinglannista Birger Jarlin mukana tulleita -siirtolaisia, jotka jo omassa kotimaassaan olivat tottuneet tekemään -kauppaa lappalaisten kanssa. Sitävastoin hyljätään kerrassaan -mielipide, että pirkkalaiset olisivat olleet ylipäänsä myöhään maahan -siirtyneitä ruotsalaisia. Tämä mielipide oli tähän asti ollut yleisenä -ruotsalaisten tutkijain kesken. Viimeksi oli Bilmark vuonna 1784 -julkaisemassaan väitöskirjassa "De contentionibus propter Lapponiam -motis" esittänyt saman ajatuksen. Ja vähää ennen kosketteli Hülphers -asiaa kirjoittaessaan kokoelmaa "Samlingar til en Beskrifning öfver -Norland". Tarkastaessaan Hülphersin käsikirjoitusta yhtyi Nordin -täydelleen viimemainittuun mielipiteeseen.[255] Hän ei pitänyt -pirkkalaisia erityisenä yhdistyksenä, vaan pirkkalainen oli jokainen -talonpoika, joka rakensi itselleen veneen ja kävi sillä kauppaa. Aivan -luonnoton satu oli pirkkalaisten alkuperä Pirkkalan pitäjästä. - -Tiedämme nyt, että Porthan kesällä 1788 oli tekemisessä Nordinin -kanssa ja teki hänen kanssaan matkan Upsalaankin. Kun tiedämme, että -heidän keskustelunsa yleensä koski tieteellisiä asioita, tuntuu -luonnolliselta, että tämä seikka olisi myöskin tullut esille, kun -molemmat tutkijat niihin aikoihin näitä kysymyksiä harrastivat. -Kaikissa tapauksissa on huomattava, että Porthan mainitussa -väitöskirjassaan asettuu itsenäiselle kannalle pitäen pirkkalaisia -suomalaisina eikä ruotsalaisina. Sen toisessa osassa on kuitenkin, -kuten huomautin, koetettu lähentää edellä esitettyä ajatusta vallalla -olevaan mielipiteeseen. - - - - -IV. - - -Omituinen muoto, jonka Porthan valitsi esittääkseen mielipiteensä -suomalaisten esihistoriallisesta ajasta, viitannee siihen, että -hän piti tätä tutkimusalaa vielä verrattain syrjäseikkana -tutkimistoiminnassaan. Samaan suuntaan osottaa myöskin se seikka, että -hän jotenkin vähän itsenäisesti on käsitellyt ainettaan. Myöhemmin -Porthan onkin uudelleen paljoa laajemmalti esittänyt samoja asioita, -joita hän tässä kosketteli, jonkatähden tapaammekin siinä muutamissa -muistutuksissa idut useihin hänen myöhempiin väitöskirjoihinsa ja -muihin esityksiinsä. Siinä hän käsittelee lyhyesti kysymystä -kainulaisten alkuperästä, siinä hän jo huomauttaa, että teksti Otherin -Peripluksessa, sellaisena kuin Langebek on sen julkaissut, ei ole -suinkaan virheetön, siinä hän myöskin puhuu suomalaisen pakana-ajan -sivistyskannasta.[256] Viimeksi mainittu ala on ollut Porthanin lähinnä -seuraavien tutkimusten esineenä. - -Ainetta oli kosketeltu kautta koko vuosisadan, mutta aina vain -sivumennen jonkun muun kysymyksen yhteydessä, etupäässä kun oli kysymys -suomalaisten alkuperästä. Niinkauvankuin pidettiin muita kansoja -suomalaisten esi-isinä, sen lisäksi vielä sellaisia, joista löytyi -ilmoituksia vanhoissa lähteissä, käytettiin näitä samoja ilmoituksia -etupäässä kuvaamaan suomalaisten esihistoriallista tilaa. Kuitenkin -aljettiin näiden rinnalla käyttää myöskin suomen kielestä saatuja -todisteita. Otaksuttiin nimittäin, että kansa, joka oli lainannut -toiselta kansalta jonkun käsitteen nimen, oli samalla tältä oppinut -tuntemaan myöskin itse käsitteen; esimerkiksi kun oli puhe -kulttuuriesineestä ja sen käyttämisestä. Tästä oletuksesta lähtien oli -saksalainen tutkija Eccard vuosisadan alulla esittänyt puolalaisten -saksalaisilta saamia lainoja ja samalla kuvannut puolalaisen -sivistyksen kehitystä saksalaisten kosketusten kautta.[257] - -Samaan aikaan käytti Juslenius tällaista kielellisille todisteille -perustuvaa todistelutapaa esittäessään suomalaisten vanhinta -sivistyskantaa. Hän mainitsee kuitenkin vain muutamia yksityisiä -sanoja, joita hän arvelee alkujaan suomalaisiksi ja ottaa sitäpaitsi -muita todistuksia vanhoista islantilaisista saduista, luullun -suomalaisten esi-isän Magogin toiminnasta ynnä muusta sellaisesta.[258] -Tästä selviää, missä hengessä uutta kielitieteellistä todistelutapaa -silloin käytettiin. Se lähti välittömästi rudbeckilaisuuden -pyrkimyksestä etymologiain avulla selittää kansain kaikkein vanhimpia -vaiheita ja rohkeasta uskosta siihen, että tällainen helposti -onnistuisi. Niinpä Eccardkin ylistelee vanhan suunnan miehiä Rudbeckiä, -Stiernhielmiä ja Bochartia suurina tiedemiehinä, jotka etymologiasta -toivat suuren totuuden lähteen ihmiskunnalle.[259] - -Sen jälkeen käytettiin usein samaa menettelyä, kun käsiteltäissä -kansain alkuperää ja keskinäistä sukulaisuutta aihe pakotti esittämään -joitakuita piirteitä niiden sivistystilasta.[260] Mitä erittäin -suomalaisiin tulee, oli Benzelius jo vuonna 1731 kehottanut suomalaisia -tutkimaan mitkä sanat heidän kielessään olivat ruotsalaisia -lainasanoja, kuten jo ennen olen maininnut. Kehotus oli syntynyt -suomalaisten alkuperän selvittämisen halusta ja herättikin useita -vertailuja suomen ja ruotsin sekä etenkin gootin kielen välillä. Mutta -kun useimmat näistä sanoista olivat kulttuurisanoja, täytyi huomion -ennen pitkää kääntyä niiden kulttuurihistorialliseen merkitykseen. Niin -asetti Bonde vuonna 1755 vastattavakseen kysymyksen oliko suomalaisilla -pakanoina ollessaan mitään järjestettyä valtiolaitosta vai elivätkö -heimokunnittain. Tätä seikkaa pidettiin kansan sivistystilan -päämäärääjänä. Oli näet filosoofisesti konstrueerattu erilaisia -yhteiskuntatiloja ja nyt tahdottiin kielitieteen avulla ottaa selville, -missä tilassa kansa oli. Lainasana "kuningas" osotti Bondesta, että -suomalaiset eivät esihistoriallisena aikana tunteneet kuninkuutta, -sensijaan oli heillä jonkinlainen hallitsija, jota sanoivat -ruhtinaaksi. Sana "kaupunki", joka johtuu vanhasta ruotsin sanasta -"kaupungir", osottaa, etteivät suomalaiset tunteneet sellaisia.[261] -Lainasanoja käyttää apunaan myöskin Lindheim. Hän sanoo nimenomaan -suomalaisista: "On selvää, että sen, mitä heidän esi-isänsä ottivat -sellaista, joka ei ollut itse keksittyä, sanoihin ja puheeseen, täytyi -suurimmaksi osaksi johtua käytännössäkin joko itäisestä naapuristosta -eli Venäjältä tahi läntisestä eli Ruotsista, lukuunottamatta -muutamia kirkollisia sanoja, jotka ensimäinen piispa Henrik toi -Englannista".[262] - -Mutta sitäpaitsi jouduttiin myöskin aivan toisia teitä käsittelemään -suomalaisten esihistoriallista sivistystilaa. Kahdeksannellatoista -vuosisadalla ilmestyi runsaasti kirjoituksia, jotka käsittelivät oman -ajan maan ja kansan tilaa ja elinehtoja, etenkin aineellisessa -suhteessa. Näitä olivat lukuisat pitäjänkertomukset ja muut -paikalliskuvaukset ja sitten jotakin erityistä elinkeinoa tahi laitosta -koskevat esitykset. Ja ajan tavan mukaan aljettiin tuollaiset kuvaukset -lyhyellä historiikilla aina vanhimmista tunnetuista ajoista asti. -Sellaisia, vaikka tosin vain muutamin sanoin kerrottuja, tavataan -useissa Gaddin väitöskirjoissa, kuten "Om jordens swedande och -kyttande" vuodelta 1753 ja "Om blandade åkerjordmonernes rätta -känning". Sitäpaitsi on hänen presidiollaan ilmestynyt "Indicia -mineralogiae sub gentilismo" vuodelta 1767,[263] jossa tehdään selkoa -vuorityön tilasta Suomessa yksinomaan pakanuuden ajalla. Se on -katsottava jonkinlaiseksi suuremmaksi historiikiksi lukuisiin -väitöskirjoihin, jotka Gadd on kirjoittanut oman aikansa vuorityöstä. -Sitäpaitsi on sen aiheuttanut Porthanin keräämien runojen tunnetuksi -tuleminen. -- Huomattava on myöskin Bilmarkin esimiehyydellä ilmestynyt -"Undersökning om Lagskipningen i de äldre tider" vuodelta 1772, jossa -nimenomaan käytetään lainasanoja todistuksina pakana-ajan tavoista, -kuitenkin rinnan filosoofisten arvelujen ja skyytoja koskevain -kuvausten kanssa.[264] Ja jo 1764 lausuu Bilmark: "Useat talouskalut -ovat tähän asti olleet merkittyjä gootilaisilla nimillä; luullakseni se -on selvä merkki siitä, että yksinkertaiset esi-isämme eivät useimpia -tunteneet, ennenkuin saivat naapurikansoilta sekä ne itse että niiden -nimet".[265] - -Näissä hajanaisissa aluissa oli runsaasti aineksia kuvaukseen -suomalaisten esihistoriallisesta sivistystilasta. Puuttui vain -kirjoittajaa, joka olisi näistä aluista rakentanut kokonaisen kuvauksen -lisäten ja täydentäen aineksia moninkertaisesti. - -Tällainen kuvaus oli nyt se, jonka Porthan esitti Ruotsin -kirjallisuus-, historia- ja antikviteettiakatemian julkaisuissa nimellä -"Anmärkningar rörande Finska folkets läge och tillstånd vid den tiden -när det först lades under Svenska Kronans vissa och varaktiga -välde".[266] On kuitenkin epävarmaa, missä määrin Porthanille jää ansio -tämän yhtenäisen kuvauksen omintakeisesta luomisesta. - -Gadd, joka oli tehnyt laajoja kokoelmia Suomen maantieteestä ja -elinkeinoista ja niiden perusteella kirjoittanut esityksen "Strödda -Kortta Anmärkningar Hwilka kunna gifva anledning at efterfråga Det -hufvudsakeligaste om Finlands Antiquiteter, Geographie, Naturförmoner -och brister; Dess äldre och nyare hushållning Samt hvad til Näringarnes -upkomst, nu torde vara nödigast at vidtaga, I Hast upsatte år -1775",[267] on siinä käsitellyt samaa ainetta kuin Porthan ylläolevassa -esityksessään. Ja hän on käyttänyt samaa tutkimustapaa ja samalla -tavalla esittänyt tulokset. Mutta hän on kirjoittanut ne kolmetoista -vuotta aikaisemmin, kuin Porthan julkaisi omansa. Missä suhteessa ovat -nämät kaksi kirjoitusta toisiinsa? - -Porthanin paperien joukossa on useita luetteloja suomalaisista -sivistyssanoista, toiset lyhyempiä, toiset taas täydellisempiä. Yhdessä -näistä, nähtävästi ensimäisessä laitoksessa on sanain "kiria, kirjotta, -lukia" jälkeen huomautus "heillä oli siis kirjaimia, jotka meille nyt -ovat tuntemattomia".[268] Mutta jo vuonna 1771 huomauttaa Porthan, että -vaikka suomalainen sana "kirja" osottaisi, että esi-isillemme -kirjoitustaito oli tunnettu, puuttuu taas kirjainta merkitsevä -alkuperäinen suomalainen sana ja sentähden ei edellisen nojalla voi -päättää mitään. Kun Porthanin mielipide tässä kohden aina on pysynyt, -voinee päättää, että kysymyksessä oleva luettelo on kirjoitettu ennen -vuotta 1771. Samaan suuntaan viittaa se seikka, että useat k-äänteellä -alkavat sanat siinä ovat merkityt c:llä. - -Jos sitten lähemmin otamme tarkastaaksemme tätä merkillistä Porthanin -ensimäistä konseptia, huomaamme piankin, että tutkijallamme sitä -laatiessaan on ollut eräs teos silmäin edessä, jota tähän asti en ole -maininnut. Se on Ihren johdolla Upsalassa vuonna 1748 ilmestynyt -väitöskirja: "De usu linguae Sveogothicae in illustranda Antiqua -Gentis nostrae simplicitate". Tämä teos on samaan suuntaan kirjoitettu -kuin mainitsemamme Eccardin teos, mutta esittää asiansa paljoa -perinpohjaisemmin. Sen ensimäinen osa esittää, "miten kielen puutteesta -voi päättää entisten asukkaitten yksinkertaisuuden", todistamalla useat -ruotsalaisten tärkeimmistä sivistyssanoista myöhemmiksi lainoiksi. - -Aluksi luetellaan useita vaatekappalten nimiä tässä järjestyksessä: -mössa, kappa, rock, vest, tröja, strumpa, sockor. Porthanilla on -konseptissaan: "Myssa, kappa, råck, väst främande. Mecko, jacku, Tacki, -sotakengä etc. Sucka, sapas, kengä, housut, Sockor, Suet. a sukat hälre -än af Soccus Lat.". Ihre oli nimittäin olettanut, että ruotsin sockor -johtui latinaisesta soccus.[269] En jatka enää pitemmältä vertausta. -Jatkosta näkyy yhä selvemmin, että Porthan on saanut mainitsemastani -väitöskirjasta aiheen konseptiinsa. - -Mutta sen jälkeen ei tavata mitään tietoa sivistyssanain vertailuista, -joita Porthan olisi tehnyt, ennenkuin vuonna 1783. Silloin pyytää hän -Europaeukselta tietoja sanoista, jotka koskevat taloutta, elinkeinoja -y.m. ja jotka suomalaiset ehkä ovat venäläisiltä lainanneet, sillä -vertaamalla suomalaisia sanoja ruotsalaisiin huomaa helposti, miten -paljon siltä taholta on saatu. Nämät vertailuharrastukset ilmenevät -samoihin aikoihin kuin Porthan vertasi suomea sen sukukieliin niiden -sukulaisuuden selville saamiseksi. Miten välittömässä yhteydessä nuot -harrastukset ovat, huomaa siitäkin, että Porthan juuri vähää ennen oli -saanut Europaeukselta kielellisiä vertailuja muunlaisista venäläisistä -sanoista.[270] Luultavaa on siis, että Porthanin useimmat -kulttuurisanoja koskevat konseptit ovat 1780 luvun alulta, jolloin hän -teki muitakin kielitieteellisiä vertailuja. - -Jos sitten vertaamme Porthanin ensimäistä luetteloa, joka luultavasti -on 1760 luvulla tehty ja Gaddin luetteloja vuodelta 1775, huomaamme, -että sanavarasto niissä on erilainen. Gaddilla on muun muassa puulajien -nimiä, joita Porthanin luetteloissa ei ollenkaan tavata, samoin hän -huomauttaa, että tammen terhot olivat silloisen kansan ravintona.[271] -Sama huomautus on eräässä hänen väitöskirjoistaan. Muuten osottavat -mielipiteet suuria eroavaisuuksia, jos vertaamme Gaddin esitystä -Porthanin myöhempään esitykseen antikviteettiakatemian julkaisuissa, -jossa suhteessa kuitenkin on huomattava, että Porthanin aikaisemmat -mielipiteet lienevät paljoa enemmän lähennelleet Gaddin mielipiteitä. --- Näin ollen en ole voinut saada täyttä selvyyttä kysymykseen. -Luultavaa on kuitenkin, että tuollaiset luettelot lainasanoista ja -niiden johdosta tehdyt päätelmät, joita vähemmässä määrässä yhä -useammin tavataan, olivat silloisten tutkijain mielissä ja että sekä -Porthan että Gadd ovat luettelonsa itsenäisesti tehneet. - -Mutta katsokaamme, miten Porthan on käyttänyt kansan kieltä lähteenä -sen muinaisuutta selvittäessään. Hänen huomiotansa vetivät ensiksi -puoleensa lukuisat suomalaiset sanat, joiden äänneasu suuresti -muistutti vastaavia ruotsalaisia. Porthan päätti, että nämät sanat ja -samalla käsitteet, joita niillä merkittiin, olivat ruotsalaisilta -lainattuja sen jälkeen kuin kristinusko oli tuotu Suomeen. Gootilaisiin -muotoihin on Porthan verrannut vain parissa kohdassa ja on hän -arvattavasti luullut tuollaisten sanojen vielä silloin olleen ruotsin -kielessä, kun ruotsalainen ristiretki tehtiin Suomeen. Ei hänellä -konseptissakaan ole muita vertauksia gootilaisiin sanoihin. Vasta -myöhemmissä muistutuksissa Jusleniuksen "Sana Lugun Koetukseen" on -Porthan tehnyt lukuisia vertauksia Ulfilaan gootin kieleen.[272] -Kuitenkin muistuttivat gootilaiset sanamuodot suomalaisia aivan -silminnähtävästi enemmän kuin vastaavat ruotsalaiset. Sellaisia -vertailuja olikin usein tehty oppineitten kesken. Mutta historialliset -tapahtumat eivät antaneet otaksumalle mitään tukea ja niinpä mahtoi -tuntua Porthanista "päivänselvältä, ettei suomalaisen sanan alkuperää -voi johtaa vanhasta gootin kielestä".[273] Ei missään Porthanin -vertailuissa ole edes yritettykään verrata suomalaista muotoa johonkin -vanhaan ruotsalaiseen alkumuotoon sellaisena kuin se tavataan kielen -vanhimmissa muistomerkeissä. - -Kulttuurisanaluettelojen konsepteissa, jotka Porthan tutkimukseensa -painatti, tavataan lukuisia vertauksia lätin ja liettuan kieleen, mutta -itse tutkimuksesta ovat ne poisjätetyt. Porthanin jälkeenjättämäin -paperien joukossa on muitakin sanavertailuja noiden kielten ja suomen -kielten välillä, -- luonnollisina seurauksina huomiosta, jonka näiden -kielten suhde viime aikoma oli tutkijoissa herättänyt. Göttingeniläiset -olivat tuota suhdetta tarkastaneet ja tulleet siihen päätökseen, että -liettualaiset ja suomalaiset olivat jonkinlaisissa heimosuhteissa -keskenään.[274] Porthan sitävastoin ei ole antanut minkäänlaista -ilmoitusta mielipiteestään tässä kysymyksessä, eikä hänellä liene aivan -varmaa mielipidettä ollutkaan. Kun hän näet olettaa sanan "Suomi" -olevan yhteistä alkujuurta vastaavan slaavilaisen sanan kanssa, antaa -hän tuolle ilmiölle seuraavan epämääräisen selityksen: "Joko ovat -slaavilaiset saaneet tämän sanan suomalaisilta, tahi päinvastoin nämät -ensimainituilta, tahi myöskin on molemmilla ollut se ensi alkuperästään -asti".[275] - -Missä Porthan arveli noitten kansain joutuneen tekemisiin toistensa -kanssa, ei voitane aivan varmuudella sanoa. Eräässä toisessa -lausunnossa[276] hän viittaa noitten kansain naapuruuteen samasta -sanasta puhuessaan: "Voisipa luulla sen -- -- -- olevan kotoisin -slaavin tahi ehkä lätin kielestä, joilta naapureiltaan sekä meikäläiset -että lappalaiset ovat sen muuntaneet". Tarkoittiko Porthan, että -suomalaiset Suomenmaassa ollessaan joutuivat tekemisiin lättiläisten -kanssa, vaiko sitä, että he nykyisessä Venäjässä asuessaan olivat -näiden kanssa yhteydessä? Olisin taipuvainen uskomaan edellistä, sillä -Porthan luuli suomalaisten tulleen myöhään maahamme idästäpäin eikä -arvellut heidän asuneen Itämeren maakunnissa ja Länsi-Venäjällä, kuten -Thunman oli otaksunut. Sitäpaitsi ei Porthan ole olettanut muitakaan -erikoissuomalaista aikaa vanhempia lainoja, hän kun on rajoittunut -tarkastamaan vain kaikkein otaksuttavimpia ja myöhimpiä lainoja. Itse -lainattu nimikin "Suomi" viittaa siihen, että Porthan ajatteli sen -erikoissuomalaisena aikana lainatuksi. Oli miten tahansa, lättiläisiä -vertailuja ei Porthanin teoksessa enää tavata. - -Miksi Porthan jätti yhtäläisyydet suomen ja lätin kielten välillä -huomioonottamatta esityksessään? Voisi ajatella, että se riippui -käsiteltävästä aineesta, joka tarkoitti suomalaisten tilan tuntemista -siltä ajalta, kun ruotsalaiset tulivat maahan ja siis ei sallinut -lättiläisten kosketusten esittämistä, jos niitä vain ajateltiin -vanhemmiksi sitä aikaa. Mutta siinä tapauksessa ei Porthan olisi -kutsunut noita sanoja, jotka olisi arvellut alkujaan lättiläisiksi -nimellä alkuperäiset (vernacula). Sitäpaitsi on Porthan erityisesti -huomauttanut, missä luuli jonkun sanan olevan venäjän kielestä lainatun -joko suorastaan ilmoittamalla sen tahi merkitsemällä sanan -kysymysmerkillä. - -Syy oli siis toinen. On otaksuttavaa, että Porthan ei luullut voivansa -kyllin selvästi selittää kysymyksen historiallista puolta, missä -tilaisuudessa ja mitä teitä lainat tapahtuivat. Siihen viittaa -epävarmuus, jota Porthan osotti äsken mainitun lainasanan olemassa oloa -selittäessään. Ja sellaisessa tapauksessa sen ajan uudemmat tutkijat -eivät pitäneet itseään oikeutettuina tekemään mitään johtopäätöksiä. -Saattoivathan yhtäläisyydet olla satunnaisia. Ainoa keino tuollaista -epävarmuutta vastaan oli olettaa vain sellaiset lainat, jotka -todistettavasti olivat saattaneet tapahtua, sellaiset, joiden -olemassaoloon historialliset tosiasiat pakottivat uskomaan. Sitäpaitsi -ei ollut mitään tarkempaa käsitystä suomalaisten aikaisimmista -historiallisista vaiheista. - -Olen edellisessä seurannut Porthanin mielipidettä suomalaisten -vanhemmista asuinsijoista aina 1770 luvun lopulle, jolloin hän liittyen -uusimpiin tutkijoihin sijoittaa ne laajalle alalle Pohjois-Europaan ja -Aasiaan. Samaa mielipidettä on Porthan myöskin esityksessään "De -Bircarlis", ainoastaan sillä erotuksella, että asettaa asuma-alat aina -Kaspian mereen etelässä ja Suomen lahteen pohjoisessa.[277] Myöhemmin -Porthan on viitannut vielä vanhempaan aikaan, jolloin suomalaiset ja -ugrilaiset kansat asuivat lähekkäin Kaspian meren rantamilla. Tämä -huomautus esiintyy ensin aivan tilapäisesti erään lainasanan alkuperää -käsiteltäissä ja tämäkin seikka on omiaan osottamaan, että tässä -lausuttu otaksuma ei ole Porthanin luoma.[278] Kun hän sen lausuu ilman -minkäänlaisia todisteita, herättää se epäilystä, ettei otaksuma -silloiselle ajalle ollut tavaton. - -Eräässä toisessa kirjoituksessa on Porthan tarkemmin selittänyt -viittaustaan lausuen, että suomalaisten kansain alkukoti oli Kaspian -meren rannoilla, josta he sitten pienissä joukoissa vähitellen -lähenivät pohjolaa. Todistuksena tästä ovat hänestä näiden kansain -hajanaiset asuinpaikat pitkin Venäjää.[279] Mutta oliko tämä todistus -sellaisenaan riittävä? Suomensukuisten kansain asuinpaikat Kaspian -merestä Suomen lahteen ja Jäämerelle voi kyllä olettaa heidän -nykyisistä asuinpaikoistaan, mutta siltä ei voi päättää heidän -varhaisinta alkukotiaan näiden nojalla. On totta, että Porthan luuli -voivansa vanhojen kertomusten ja nimien nojalla olettaa useitten -kansain myöhemmin muuttaneen asuinsijojaan, kuten lappalaisten, -voguulien, ostjakkien j.n.e., joiden arveli asuneen lähempänä muita -suomalaisia heimoja ennen näitä viimeisiä muutoksia.[280] Mutta -sittenkin kaipaa väite muita todisteita. - -Jos nyt tarkastelemme muitten sen ajan tutkijain mielipiteitä asiasta, -löydämme helposti varsinaisen perusteen, jonka nojalla saattoi määrätä -kysymyksessä olevat asuinsijat juuri Kaspian meren rannalle. Usealla -göttingeniläisellä tutkijalla tavataan näet sama mielipide. Ja lähteenä -näille tutkijoille on epäilemättä ollut J.E. Fischerin oletus, että -unkarilaiset ovat asuneet alkujaan Jaik virran rannalla Kaspian meren -luona. Paitsi sitä, että heidän nimensä osotti yhtäläisyyttä -ugrilaisten eli voguulien kanssa oli Fischerillä muitakin syitä -otaksumaansa, Yksi näistä oli se, että unkarilaiset ovat lainanneet -iraanilaisilta muutamia sanoja ja siis asuneet lähellä Persian -rajaa.[281] Tämä oletus on huomattava sentähden, että nykyajan -kielentutkimus on tullut melkein samoihin tuloksiin käyttämällä -samanlaisia todistuksia. - -Tässä oli siis pätevä todistus tuohon arveluun. Mutta paljoa ennen oli -jo arveltu suomalaisten täältä Kaspian meren luota tulleen pohjoista -kohti. Leibniz oli niin arvellut. Ne, jotka luulivat suomalaisten -juutalaisista polveutuvan, otaksuivat heidän tätä tietä siirtyneen ja -sitten, kun oletettiin suomalaisten ja skyytain olevan sukulaisia, oli -luonnollista, että skyytain asuinsijoja Kaspian ja Mustan meren -rannoilla pidettiin myöskin suomalaisten vanhimpina asuinsijoina. Eri -ajatustavat, perustuen lopulta raamatun kertomukseen kansain -hajoamisesta Baabelin sekoituksen jälkeen ja niiden kulusta täältä eri -haaroille, olivat siis tulleet melkein samanlaisiin johtopäätöksiin -suomalaisten vanhoista asuinsijoista. Eikä Porthaninkaan mielipide -ollut tällaista pohja-ajatusta vailla. - -Teoksessaan "Om Lapparne" hän nimenomaan muistuttaa: "Täten onkin tämän -ikivanhan kansanryhmän ensimäinen olinpaikka lähellä sitä korkeata -seutua Keski-Aasiassa, josta monet nerokkaat Miehet ovat etsineet koko -Ihmiskunnan kehtoa". Tässä ei siis ole enää kysymys Baabelista ja -kielten sekoituksesta, vaan luonnontieteisiin ja raamatun traditioonin -tutkimuksen rationalistiseen kritiikkiin perustuvasta tuloksesta -ihmisen ensimäistä olinpaikkaa etsittäissä. Jos sitten tarkastelemme -sen ajan esityksiä tästä aineesta, huomaamme todella tuon mielipiteen -yleisesti voittaneen alaa ja ennen kaikkea oli se loistavasti -esitettynä Herderin teoksessa "Ideen zur Philosophie der Geschichte der -Menschheit". Se osa teoksesta, jossa tämä kohta tavataan, ilmestyi -1785, siis kolme vuotta ennen Porthanin kirjoituksen "Om Lapparne" -julkaisemista.[282] Mutta minkäänlaista kuvausta suomalaisten kansain -tilasta näiltä kaukaisilta ajoilta ei Porthan koeta antaa. Ei hän -myöskään esityksessään suomalaisten tilasta ensimäisen ruotsalaisen -valloitusretken aikana ota huomioon, olivatko eri tavat tahi elinkeinot -vanhempaa vai nuorempaa alkuperää, eikä niiden avulla yritä erottamaan -pakana-ajassa eri sivistysasteita. Kuitenkin hän huomauttaa, että -muutamat tavat olivat peräisin jo siltä ajalta, jolloin suomalaiset ja -virolaiset olivat yhtä kansaa. Vaikka lainasanat olivatkin päälähteenä -Porthanin kuvauksessa, ei hän siltä laimiinlyönyt muitten lähteitten -käyttämistä. Paitsi harvoja ulkomaalaisia kirjoitettuja lähteitä on hän -ottanut huomioon kansan runot, vaikka vain vähemmässä määrässä, koska -piti niiden todistusvoimaa jotenkin heikkona. Sitäpaitsi vetoo hän -kansassa vielä eläviin tapoihin. Yhtä lähdelajia kaipaa kuitenkin -kerrassaan -- varsinaisia muinaisjäännöksiä. Gaddin samanaikuisessa -kuvauksessa kuvataan kuitenkin muinaissuomalaisten hautaustapaa näin: -"Suomalaisten hautaamistapa vanhimpina aikoina oli muuten siinä, että -kuollut kaivettiin maahan, peitettiin paadella, jonka päälle -suuremmista ja pienemmistä vierinkivistä kumpu kohotettiin ja kuta -merkillisempi mies oli sitä suuremmalla kiviröykkiöllä häntä -kunnioitettiin".[283] - -Muinaislöytöjä oli tehty jotenkin runsaasti ja huomio niihin oli kyllä -kiintynyt. Etupäässä tulivat tosin kysymykseen kristillisen ajan -jätteet, joiden hoitamisesta ja kopioimisesta vuonna 1788 tuli -kuninkaallinen käskykirje maaherroille.[284] Mutta myöskin pakanallisen -ajan löytöjä oli tutkittu ja huomioon otettu. Porthan itsekin on -koettanut saada näistä tarkkoja tietoja.[285] Mutta käyttänyt hän ei -ole niitä. Syynä on epäilemättä ollut se, että hän ei ollut tullut -niistä mihinkään varmoihin johtopäätöksiin. Muinaislöytöjen käyttäminen -lähteinä kulttuurielämää tutkittaissa on paljoa vaikeampaa ja vaatii -suurempaa esihistoriallisen ajan tuntemista, kuin lainasanojen -käsittäminen sellaisiksi. Sitäpaitsi oli Porthan innokas kielimies ja -sellaisena olivat hänelle kansan kieli ja laulut paljoa lähempänä kuin -sen hautalöydöt. - - - - -V. - - -Näin Porthan tutkiessaan muinaisten suomalaisten sivistystilaa käytti -lähteinänsä oman aikansa kansanelämää, sen tapoja ja toimia sekä niitä -kuvastavaa kieltä. Kuta tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin hän ne tunsi, -sitä perinpohjaisemmin hän saattoi tutkia ainettaan -- tuon kansan -esi-isäin sivistystilaa. Tuskinpa olisi tutkijan mieleen edes saattanut -juolahtaakaan tällainen tutkimustapa, ellei tuollainen elävä tieto -olisi sitä aiheuttanut. Porthan olikin kasvanut kansan keskuudessa, -paljon maassansa matkustanut ja ennen kaikkea innostunut tutustumaan -kansaansa. Sekä hän että Gadd olivat tehneet laajoja maata ja kansaa -koskevia kokoelmia ja johdantona tuollaiseen kokoelmaan olivat Gaddin -yllämainitut tutkimukset. Niin läheisessä yhteydessä olivat kansan -olojen tunteminen ja sen muinaisuuden tarkempi tutkiminen. - -Mutta tuollaiseen kuvaukseen vaadittiin toinenkin edellytys. Oli -käsitettävä, että kansan kieli oli kansan sivistyselämän tuote, joka -kehittyi yhdessä sen kanssa. Kuta lähemmin muinaisuuden ihmisten -sisällistä elämää tahtoi tutkia niiden kielen avulla, sitä selvemmin -oli käsitettävä yhteys koko heidän ajatustapansa ja kielen välillä. -Ja huomaammekin, että juuri noihin aikoihin, jolloin aate -kulttuurikuvauksesta kielen nojalla alkoi ilmetä, alkoi myöskin ajatus -tuosta yhteydestä selvetä. - -Siitä ilmiöstä ovat todistuksena De Brossesin teos vuodelta 1765 ja -Monboddon, joka ilmestyi vuosien 1773-1792 välillä.[286] Herder -kirjoitti saksalaisen esityksensä "Vom Ursprung der Sprache" samaan -aikaan. Alkuna nyt muodostuvalle käsitykselle on kuitenkin epäilemättä -pidettävä Locken ajatusta sanojen ja ajatusten läheisestä yhteydestä ja -siten voi selittää sen seikan, että samansuuntaisia mielipiteitä -tavataan ennen noitten teosten ilmestymistä. Porthanin opettaja Hassel -käsitti kyllä kielen syntyneeksi ihmisten keskinäisestä sopimuksesta, -mutta hän arveli, ettei tuollaista sopimusta voitu ajatella ilman -jonkinlaista sisäistä puhetta, joka erottaa toisen totuuden toisesta ja -asettaa ne oikeaan järjestykseen. Myöskin hän sanoo, ettei kieli yhtä -vähän kuin "mikään muukaan äärellinen" ole vapaa muuttuvaisuudesta ja -sentähden ei Baabelin kielten sekoitus suinkaan ole yksin muodostanut -kieliä. Ja vuonna 1765 Sigfrid Porthan selittää, miten oli jonkin -verran edistytty kehityksessä ennenkuin kielen lauseparret muuttuivat -ensimäisestä raakuudestaan. Sen näkee siitäkin, että kaikki sanat -alkujaan ovat johdetut merkityksistä, jotka tarkoittavat jotakin aivan -aineellista käsitettä.[287] - -Ylläolevista esimerkeistä näemme, että käsitys kielestä oli muuttumassa -jo Porthanin ensimäisistä oppivuosista alkaen. Sen sijaan, että sitä -ennen oli pidetty itsessään valmiina muuttumattomana kokonaisuutena, -jonka Jumala oli ihmisille antanut tahi nämät itse keksineet, ruvettiin -sitä nyt pitämään pitkällisen kehityksen tuloksena. Porthanin omista -mielipiteistä voi huomata tuon käsityksen kehittymisen eri asteita, hän -kun on tässäkin yhdistänyt eri mielipiteitä ja niistä muodostanut -omansa. "Riita siitä", sanoo hän, "ovatko kielet luonnollisia vai -tahallisia, on sanasotaa. Jos luonnollisella ymmärretään sitä, jolla on -syynsä luonnossa -- kaikissa kielissä on sanoja, jotka perustuvat -luontoon -- voi sanoa, että kaikki kielet ovat luonnollisia. Äänteiden -matkiminen on tässä suhteessa etenkin merkillinen ilmiö, mutta paljon -riippuu sopimuksesta. Jos taas tahallisella tarkotetaan sitä, joka -perustuu yksinomaan meidän mielivaltaamme, niin kielet eivät ole -tahallisia". Hän arvelee, että osa sanoista syntyi sen kautta, että -tunteet saattoivat hermot johonkin määrättyyn tilaan ja tämän -seurauksena oli erilaisia huudahduksia. Täten syntyneitä äänteitä -täydenneltiin osottamalla erilaisia esineitä luonnossa ja matkimalla -niiden ääntä. Sopimuksesta riippui sitten mitä sanoja eri seuduilla -otettiin käytäntöön.[288] - -Tässä esitetyt Porthanin mielipiteet kielen synnystä ja luonteesta ovat -kuitenkin jotenkin myöhäiseltä ajalta eikä varmuudella voi sanoa -milloin ne pääasiassa ovat muodostuneet. Hänen väitöskirjassaan "De -consilio convertendi in vernaculam scripta Grsecorum Romanorumque -classica" vuodelta 1786 huomautetaan, että ihmiset eivät voi ajatella -ilman totuttua kieltään ja että heidän mielteensä ja ajatuksensa -suuresti riippuvat tästä.[289] Sen jälkeen tavataan sama ajatus aina -uudelleen ja myöhemmissä esityksissä kuvaillaan usein kielen ja -ihmissielun rinnakkaiskehitystä ja vaikutusta toinen toiseensa.[290] - -Myöhemmin Porthan tunsi kaikki ylläluetellut teokset kielen laadusta ja -hän esittääkin aivan Herderin mukaan ja vedoten häneen välittömästä -tunteesta lähtevien äänteiden luonnetta.[291] Tiedämme, että Herder -edusti teoksissaan alkavaa geneetistä käsitystapaa selvemmin kuin muut -aikalaisensa erittäin juuri tutkimuksissaan kielestä. Erittäin -huvittavaa on sentähden saada selville Porthanin suhdetta häneen. - -Olen jo maininnut, että Porthanin runotutkimusharrastukset eivät saata -olla missään suoranaisissa tekemisissä Herderin samanlaisten puuhien -kanssa. Eikä Porthan häntä pitkään aikaan sen jälkeenkään mainitse. -Vasta vuodesta 1795 siteerataan Herderiä Porthanin esityksissä ja siitä -asti jotensakin usein. Samana vuonna Porthan esittäessään Herderin -elämäkertaa luennoillaan kutsuu häntä yhdeksi Saksan neroista lisäten, -että hän kirjoittaa hienosti ja asiallisesti. Hänen kirjoituksiaan hän -erityisesti kiittää teräviksi ja perinpohjaisiksi. Hänen teoksestaan -"Vom Geist der Hebräischen Poësie" sanotaan, että se esittää tämän -runouden etevyyden vielä selvemmin kuin Lowth, joka sen ensin -osotti.[292] Sen sijaan Porthan on verrattain aikaisin tutustunut -englantilaisiin kirjoittajiin, jotka pyrkimällä alkuperäisyyteen ja -luonnon itsenäiseen käsittelyyn asettuivat kaavamaisuutta ja -klassillisuutta vastaan. Olen jo maininnut, että hän 1760 luvun alulla -ainakin on tutustunut Aurivilliuksen teoksiin, jotka ovat Lowthin -henkeen kirjoitettuja. 1770 luvulla hän tuntee Youngin,[293] ja Hugh -Blairin teoksen "Lectures on rhetoric and belles lettres" mainitsee hän -erityisellä kunnioituksella.[294] -- Myöskin Winckelmannin teos, joka -ensimäisenä selitti taidetta geneetisen käsitystavan mukaan oli -Porthanille arvatenkin aikaisin tunnettu.[295] - -Kuitenkaan ei Porthan ole antautunut luonnollisuuteen pyrkimyksen ja -sen yhteydessä olevan tunteellisen suunnan valtaan. Tapansa mukaan hän -on asettunut välittävälle kannalle. Goethen Wertherissä olevaa henkeä -ja sen vaikuttamaa tunnesuuntaa hän ei ole hyväksynyt; enempää kuin hän -koskaan on käsittänyt niitä suurenmoisia ajatuksia, jotka filosofian -alalla myöhemmin esiintyivät. Samoin on Porthan aina vastustanut -Rousseaun innokasta vaatimusta palaamaan luontoon. -- Mutta toiselta -puolen ei hän myöskään ole koskaan yksipuolisesti pannut arvoa järkeen, -vaan on aina huomauttanut tunteen ja etenkin mielikuvituksen suurta -merkitystä. Nimenomaan hän on puolustanut sitä Malebranchen hyökkäyksiä -vastaan.[296] - -Eri tutkimukset suomalaisten ja heimokansojen alkuperästä ja -vanhemmasta historiasta, jotka olivat tulleet suoritetuiksi, aikoi -Porthan yhdistää kokonaisuudeksi kirjallisuusakatemian julkaisujen -palstoilla. Kuitenkin oli tutkijamme aikonut ottaa esitykseensä vain ne -suomensukuiset kansat, jotka ovat yhteydessä pohjolan eli Skandinaavian -vanhimman historian kanssa. Ja syyksi hän mainitsee sen, että näiden -kansakuntien historia valaisee "meidän" s.o. Ruotsin vanhempaa -historiaa. - -Tässä esiintyy selvässä muodossa käsitys, joka Porthanilla oli Suomen -historiasta itsenäisenä erityisen maan historiana. Tulopuheessaan -kirjallisuusakatemiassa hän oli selittänyt pakon vaatineen häntä -rajoittamaan historiallisen tutkimustoimintansa kotiseudun historian -tutkimiseen. Ja kirjeissä ruotsalaisille miehille oli Porthan viitannut -samaan välttämättömyyteen, johon eristetty asema ja vaikeat olot -vaativat. Ei ole luultavaa, että Porthan pelkästä kohteliaisuudesta -varsinaisia ruotsalaisia kohtaan olisi näin esittänyt asian, pitänyt -Suomen historiaa melkein maakuntahistoriana Ruotsin historian rinnalla. -Päinvastoin viittaa koko silloinen käsitystapa siihen, että hän todella -niin ajatteli. - -Mutta toiselta puolen on Porthan todellisuudessa käsitellyt Suomen -historiaa tavallaan itsenäisesti, Ruotsin historiasta riippumatta. Olen -jo ennen osottanut, että kansallinen tunne oli tämän käsittelyn -perustana ja nautti tästä itsenäisyydestä. Itse sanoo Porthan, että hän -oli ikäänkuin uudestaan perustanut Suomen historian, jolla hän lienee -kuitenkin enemmän tarkoittanut sen historian täydellistä puhdistusta -erehdyksistä ja kriitillisen perustan uudestaan luomista, kuin sen -ensikertaista omaperäistä käsittelyä tahi sen aatteen keksimistä.[297] -Turun sanomissa oli Porthan samoin käsitellyt pääasiassa suomalaisia -asioita, mutta toiselta puolen oli niitä julkaiseva seura ottanut -Ruotsin kirjallisuuden ja kielen tutkimustensa esineeksi. Tämä -kaksinaisuus on nähtävänä koko ajan toiminnassa. Kun Porthan -kirjoituksessaan "Om de i åtskilliga landsorter på Svenska sidan boende -Finnar" käsittelee kysymystä suomalaisten ruotsalaistuttamisesta, -kääntää hän vihansa väkivaltaa vastaan, jolla sitä oli koetettu -aikaansaada, ja huomauttaa, että ajan sekä luonnollisten asianhaarain -tulee aikaansaada muutos. Samoin huomauttaa hän rajasta Ruotsin ja -Suomen välillä, että se erottaa maanlaatunsa puolesta erilaisia -maa-alueita. "Niin, että vaikka kieli vaatii, että kaikki 3 Tornion -pitäjää ovat vietävät Turun hiippakuntaan ja Oulun lääniin, ei nykyinen -erotus kuitenkaan ole ilman syytä".[298] Porthanin valistusajan -mukainen kanta lienee verrattava Josef Dobrovskyn mielipiteihin -tschekkiläisestä isänmaastaan.[299] Hänkin oli tschekkiläisen -kansallisuuden herätyksen alkajia, piti itseään slaavilaisena ja koetti -enentää oman heimonsa mainetta. Mutta toiselta puolen on hän kutsunut -itseään saksalaiseksi ja aina jäi hänelle alkavan romantiikan -patriotismi vieraaksi. - -Tällaisesta käsitystavasta johtui se seikka, että Porthan käsitteli -suomalaisten heimojen historiaa sikäli kuin ne olivat Ruotsin historian -yhteydessä. Hän lisää tosin muutaman sanan, joka on omiansa muuttamaan -hiukan käsitystämme. "Useat Venäjällä hajallaan olevat kansakunnat, -joita myöskin pidetään samaan pääheimoon kuuluvina, mutta joista vasta -uusimpina aikoina olen saanut jotakin tietoa, jätän tämän tähden -huomioon ottamatta." Juustenin kronikassa onkin Porthan antanut lyhyen -luettelon näistä kaukaisemmista sukukansoista, lähteistä, joissa näitä -mainitaan sekä niiden asuinpaikoista. On siis ilmeistä, että Porthan -luki ne tavallaan Suomen historiaan kuuluviksi. Mutta on kuitenkin -huomattava, että hän käsitteli niitä vain sentähden, että ne olivat -omiansa valaisemaan tätä samaista historiaa eikä siksi, että ne -olisivat muodostaneet kokonaisuuden, josta varsinainen Suomenmaan -historia olisi ollut vain yksi osa. - -Ensimäinen kappale Porthanin kirjoitussarjassa, joka akatemian -julkaisuissa seurasi hänen tulopuhettaan, oli kirjoitus "Om Lapparne". -Se ei oikeastaan sisällä mitään uutta tärkeämpää sen lisäksi mitä -Porthan ja Lencquist jo ennen olivat julkaisseet. On vain -täydellisemmin ja tarkemmin esitetty, mitä noissa vähemmin tunnetuissa -kyhäyksissä oli väitetty. Vaikka lappalaiset ja suomalaiset olivat -Porthanista eri kansaa, kuten heidän ulkonäöstään saattoi päättää, luki -hän heidät kuitenkin kielellisen sukulaisuuden tähden samaan -kansanheimoon kuuluviksi. Sitävastoin oli Lindheim arvellut heidän -olevan rodultaan ja alkuperältään aivan eri heimoa, pannen pääpainon -heidän ruumiinominaisuuksiinsa, kuten edellä jo on mainittu. -Myöhemmistä tutkijoista oli esim. A.F. Skjöldebrand samalla kannalla, -ottaen hänkin ensi sijassa huomioon rotuominaisuudet.[300] Porthan oli -ylimalkaan tutkimuksissaan ottanut tämän puolen hyvin vähän huomioon, -ja tässäkin kirjoituksessa, missä hän on sille enemmän arvoa antanut, -lienee hänen menettelytapansa suureksi osaksi Lindheimin vaikuttamaa. - -Porthanin esitys lappalaisista jäi ainoaksi kirjoitukseksi aijotussa -julkaisusarjassa. Kuten edempänä tulemme huomaamaan käänsi juuri tuo -aije hänen huomionsa muualle ja hänen tutkimuksensa suomalaisista -sukukansoista sekä niiden yhteydessä olevat kielelliset tutkimukset -siirtyivät syrjemmälle. Tulen niitä edempänä koskettelemaan uudelleen. -Tähän vaikuttivat osaltaan alat, joihin Porthan nyt joutui -kirjoittaessaan pääteostaan ja joiden yhteydestä on etsittävä hänen -teostensa syntyä 1790 luvulla, sikäli kuin tämän tutkijan monilla -aloilla liikkuvaa tutkimusta yleensä voi ryhmittää eri alojen ja -aikakausien mukaan. -- Kuitenkin lienee Porthan vielä elämänsä -lopulla aikonut jatkaa sarjaansa. Vuonna 1800 kirjoittaa hän näet -Hallenbergille, että hän ei ole pitänyt kiirettä kirjoittaakseen -puhtaaksi loppua memoaaristaan pohjoisista kansoista ja lähettääkseen -sen kirjallisuusakatemialle, hän kun ei ole vielä kuullut, oliko sen -julkaisujen kuudes osa ilmestynyt.[301] Mutta sen jälkeen ei tuosta -kirjoituksesta ole mitään tietoa ja sen konseptit, millaisia lienevät -olleetkaan, näyttävät ainiaaksi hävinneen. - -Porthanin väitöskirjain joukossa tältä ajalta on kuitenkin pari, jotka -käsittelevät nyt esittämäämme tutkimusalaa -- "De antiqua gente -Quenorum" ja "De imperio Hermanrici Ostrogothorum regis". Porthan ei -kyllä pidä kveenejä suomensukuisena kansana, vaan arvelee hän niiden -olleen skandinaavilaista alkuperää. Mutta tutkimus on tehty -kansantieteellisten olojen selvitykseksi pohjolassa ja ennen kaikkea -Suomessa, jotta Suomen historiaa saatettaisiin sitä varmemmin -käsitellä. Hän erottaa kveenit pois suomensukuisista kansoista, -niinkuin tästä yhteydestä oli erotettu ennen juutalaiset, skyytat ja -monet satukansat. - -Ihre oli tutkimuksessaan "De Quenlandia Antiqua" sijoittanut kveenit -Pohjanlahden länsipuolelle, mutta oli jättänyt kysymyksen heidän -kansallisuudestaan ratkaisematta. Porthan antaa vastauksen tähän -selittämällä, että kveenit olivat helsingejä, tosin ilmeisessä -ristiriidassa Eigil Skallagrimsonin sadun todistuksen kanssa, joka -nimenomaan erottaa Helsinglannin ja Kveenlannin. - -Toinen mainitsemistani väitöskirjoista koski gootein historiaa, joka -oli jotenkin paljon käsitelty ala ruotsalaisten tutkijain keskuudessa, -Pidettiinhän sitä gootein Ruotsista polveutumisen perusteella Ruotsin -historiaan kuuluvana. Vielä vuonna 1795 julkaisee Bilmark väitöskirjan -"De regno Vestro-Gothorum in Gallia". Kuitenkaan ei ole syytä otaksua, -että Porthania olisi aine huvittanut tässä yhteydessä tahi että hän -edes olisi antanut jonkun oppilaansa tässä tarkoituksessa sitä tutkia. -Oikeana syynä aineen valintaan voisi ajatella olleen sen, että -Hermanrikin valtakuntaan kuuluivat useat pohjoismaiset kansat. On -kuitenkin myönnettävä, että niihin on pantu jotensakin vähän huomiota -ja Jornandeen kuuluisa kertomus noiden kansain nimistä on mainittu vain -viittaamalla Suhmin ja Thunmannin tutkimuksiin. Tämä on omiansa -kummastuttamaan, kun tietää, että Jornandeen kertomus, niinkuin tämä -kirjoittaja yleensäkin, oli ollut kiinteän huomion esineenä viime -aikain tutkimuksessa.[302] -- Mahdollisesti myöskin Porthan -ajatteli vain aineen yleishistoriallista puolta, sillä tällaisia -yleishistoriallisia aineita käsittelivät muutamat muutkin hänen -väitöskirjoistaan, kuten vastedes tulemme näkemään. - -Nyt mainitut Porthanin tutkimukset, jotka olivat lähteneet vanhemmista -tutkimuskokeista, olivat verrattoman tärkeitä Suomen historian -käsittelylle. Tutkimuksillaan kansansa alkuperästä hän oli erottanut -sen historian ruotsalaisen historian yhteydestä ja asettanut omalle -pohjalleen. Tutkimuksillaan kansansa esihistoriallisesta tilasta hän -oli kumonnut Schlözerin käsityksen siitä, osottanut tällä kansalla -silloin olleen jotenkin korkean sivistyskannan. Se oli suuri askel sitä -kantaa kohti, joka alkoi ihailla tätä kansan muinaisuutta, valmistava -aste varsinaisen kansanhengen löytämiseksi sen historiasta. Tuo -tutkimus piti tarkoin silmällä eri elämän muotoja, voimatta tarkoin -tuoda esille sitä, joka niille kaikille oli yhteistä ja omituista. - -Montesquieun, Humen ja useitten muitten oppineitten nostama -riitakysymys syistä, jotka vaikuttavat kansanluonteeseen ja -tapoihin, oli, niinkuin näimme, herättänyt innokasta huomiota noihin -asioihin. 1770 luvun lopulla käsiteltiin niitä Ruotsissa ja -Suomessakin innokkaasti ja parin vuosikymmenen kuluttua johtavat ne -kansanluonteitten kuvailemiseen ja tarkastamiseen. Epäilemättä olivat -Porthanin tutkimukset 1780 luvulta tämän ilmiön kanssa yhteydessä, -vaikka hän ainoastaan ohimennen on noita kysymyksiä yleisemmin ja -teoreetisesti kosketellut. Hän on vain saanut aiheensa asiallisiin -yksityistutkimuksiinsa tästä virtauksesta. Toisen aikakauden piti -tästäkin valmistustyöstä ottaa tulokset. - - - - - - -IV. - -Juustenin kronikan julkaiseminen. - - - - -I. - - -1780 luku on Porthanin tieteellisessä toiminnassa määräävä, ratkaiseva -aika, etenkin juuri hänen historiankirjoituksessaan. Edellisinä -vuosikymmeninä on hänen kantansa kyllä jo vakaantunut ja hänen -elintehtävänsä selvinnyt, hänen toimintansa oli saanut omituisen, -moninaisen luonteensa. Suomessa oli silloin Aurora seura toiminut ja -sen toiminta oli koskenut suurelta osalta juuri meidän maamme historiaa -ja kieltä. Siinä oli puhjennut ilmi halu vaikuttaa ja toimia, joka -silloin vallitsi. Se oli epäilemättä Porthanillekin tärkeä -valmistuskausi ja päättyi hänen opintomatkallaan Saksaan vuonna 1779. - -Mutta nyt 1780 luvulla esiintyy se, joka silloin oli valmistumassa; -hänen monet pyrintönsä vasta nyt tulevat täyteen vauhtiin. Nyt vasta -alkaa hän varsinaisen toimintansa yliopistomiehenä, opettajana ja -konsistoorion jäsenenä, nyt vasta alkaa hänen toimintansa varsinaisena -historiantutkijana. Keskellä käytännöllisiä puuhia, jotka vievät hänet -milloin yhdelle milloin toiselle alalle, jotka riistävät häneltä suuren -osan ajasta, ryhtyy hän varsinaiseen historiantutkimukseen. Ja -huomattava on, että kaikki tämä tapahtuu aikaan, jolloin yleisön -osanotto laimenee, sen maku kääntyy toiseen suuntaan. Itse Turussakin -on suomalaisen historian harrastus laimennut. Aurora seura, joka oli -ottanut sen asian ajaakseen, on hajonnut ja sen jäsenet joutuneet -muihin toimiin. Mennander on muuttanut Ruotsiin, useat yliopiston -opettajista ovat jättäneet nämät puuhat ja viettävät verrattain -toimetonta elämää. - -Porthan itse valittaa, että työteliäisyys nuorisossa vähenee, mutta -ylellinen elämä voittaa alaa ja tekee ylioppilaitten oleskelun Turussa -vaikeaksi ajan pitkään. Erittäinkin valitellaan aatelisten -välinpitämättömyyttä opillisista toimista, ne kun ripustavat lastensa -hartioille sinisen takin ja kultareunukset niin pian kuin voivat. Näin -kertoo Porthan ja näin kertovat useat muutkin Turussa 1780 -luvulla.[303] Eivätkä yliopiston opettajatkaan suinkaan aina tehneet -tieteiden hyväksi, mitä olisi voinut heiltä odottaa. Porthanin -kirjeissä tavataan vähän väliä valituksia siitä, että ne liiaksi -harrastavat omaa mukavuuttaan ja kaikkea muuta kuin mitä virka -heiltä olisi vaatinut. Erittäinkin joutui väitöstilaisuuksissa -presideeraaminen ja väitöskirjain valmistaminen täten vain muutamien -niskoille.[304] Valitellaan myöskin historiallisten opintojen -laimiinlyöntiä. Gadd kertoo seuraavan vuosikymmenen alussa: "Katsoen -siihen, että professori Bilmark on tullut vanhaksi ja on liian säästävä -ostaakseen kirjallisuutta alallaan eikä meillä myöskään ole mitään -historiarum docensia, on tämä jalo tiede suureksi osaksi viljelemättä. -Sentähden on historiallisella kirjallisuudella meillä liian pieni -menekki puhumattakaan siitä, että kaiken kirjakaupan Suomeen on -täytynyt lakata, meillä kun ei ole muuta kuin Fahnehjelmaria eli -sotakomissariaatin seteleitä, jotka Ruotsissa eivät ole käypiä".[305] -Kuitenkaan ei asianlaita ollut niin perin huonosti. - -1780 luvun alulta kertoo Cederhielm: "Täällä Turussa olen saanut nähdä -useita huvittavia elämäkerrallisia kokoelmia eräällä adjunkti -Tidgrenillä; Calonius ja Bilmark ovat hyviä kokoilijoita in historicis, -Clewberg belles lettresissä; ja pieni adjunkti Tengström, joka -muistuttaa Lidéniä hilpeydessä ja sukkeluudessa, silloin kun tämä oli -nuori, on kaksi kertaa kirjallisuusakatemialta saanut kultamitalin -nerontuotteistaan".[306] Huomattava on kuitenkin, että Tidgrenin -harrastukset kohdistuivat suurimmaksi osaksi ruotsalaiseen -maakuntahistoriaan, johon hän käytti kriitillisen kykynsä ja -tutkimustaitonsa. Hän on sentään osaltaan täydentänyt Porthanin -tutkimuksia suomalaisten vanhimmista vaiheista ja alkuperästä. Tämä ei -näet ottanut noissa tutkimuksissaan ensinkään huomioon antiikin -kirjailijain tiedonantoja, vaan on erottanut ne ilman muuta -suomalaisten historiasta, kuten ruotsalaiset sadutkin. Nyt Tidgren on -vahvistanut tämän menettelyn oikeuden näyttämällä toteen, ettei -Herodotoksen luettelemia skyytalaisia kansoja voi asettaa -minkäänlaiseen yhteyteen lappalaisten ja muiden pohjoismaiden kansojen -kanssa.[307] - -Bilmark, jonka Cederhielm mainitsee hyvänä kokoilijana, oli historian -professorina Turun yliopistossa melkein koko sen ajan kuin Porthan sen -opettajana toimi. Hän julkaisi kyllä innokkaasti väitöskirjoja ja toimi -uutterasti historian alalla, mutta hän pysyi monessa kohdassa vanhalla -Scarinin aikuisella kannalla. Hän etsi edelleenkin suomalaisten -vanhimpia asuinsijoja Ruotsin ja Norjan nykyisiltä rajamailta eikä -erottanut suomalaisten ja lappalaisten vanhinta historiaa toisistaan. -Ja todisteina hän käyttää yhä edelleenkin skandinaavilaisia lähteitä. -Kuitenkaan hän ei ole jäänyt aivan vieraaksi tutkimustavalle, jota -Porthan harjoitti. - -Niinpä hän jo 1785 esittää väitteen, ettei suomalaisilla ollut -kuninkaita esihistoriallisella ajallaan. Todisteeksi ottaa hän sen, -että suomalaiset kansanrunot ja muut luotettavat lähteet eivät -sellaisia mainitse, eikä niistä myöskään puhuta minkään ruotsalaisen -Suomeen tehdyn retken yhteydessä yhtä vähän kuin puhutaan suomalaisten -omintakeisesti tekemistä retkistä. Lisäksi ei suomen kielellä ole -mitään omaa sanaa merkitsemään ruhtinasta eikä mitään kuninkaanlinnaa -tavattu maassa. Nämät aatteet toi Bilmark esille vuotta ennen kuin -Porthan niitä käsitteli aivan samaan tapaan väitöskirjassa "De -Bircarlis".[308] Mutta tällaisia yrityksiä kauemmaksi ei Bilmark -päässyt ja hänen väitöskirjansa alkoivat nyt jo käydä sekä kooltaan -että luvultaan vähäpätöisemmiksi.[309] - -Tältä tutkijalta puuttui sitäpaitsi olojen ja rientojen tuntemusta -maassa, jossa hän toimi, ja tämä oli kuitenkin välttämätön edellytys -senaikuisen tutkimuksen menestykselle. Itse hän myöntää, että -Porthanilla on laajempi yhteys maaseudun kanssa ja siis on voinut -hankkia enemmän tutkimukseen tarvittavia lähteitä.[310] Ja suomalaista -kansaa ei hän saattanut ymmärtää. Lidénille hän kerran kirjoitti tästä: -"Väitän kuitenkin samalla, että jos järjellisempiä ihmisiä olisi tullut -Suomen osaksi, ei Suomi siltä olisi ollut onnellisempi. Sillä Suomi ei -olisi kumminkaan voinut synnyttää muuta kansaa kuin suomalaisia. -Tiedetään ylipäänsä miten suuri vaikutus ilmastolla on kansan -käytökseen, siis kun Suomi on jotenkin kovassa ilmanalassa, täytyy -kansan tapainkin olla hyvin kovia ja karkeita".[311] - -Vaikka ei näin ollen mitään varsinaista yhteistyötä Bilmarkin ja -Porthanin välillä voinut tulla kysymykseen historiallisissa -tutkimuksissa, helpotti edellinen kuitenkin jälkimäisen opettajatointa -ja samalla myöskin julkaisutointa toiminnallaan. Hän näet presideerasi -lukuisissa väitöstilaisuuksissa ja esti siten vielä suurempaa -työtaakkaa lankeamasta Porthanin niskoille. Sillä tämä piti -velvollisuutenaan johtaa väitöskirjain tarkastusta, kun muut eivät -siihen suostuneet ja ylioppilaat tarvitsivat preesestä. Tuollainen -ylenmääräinen presideeraaminen ei taas voinut olla väitöskirjoille eikä -opettajan tutkimustoiminnalle eduksi. Siihen Porthan viittaa -kirjoittaessaan vuonna 1797 Caloniukselle: "Useimmat toimeni ovat jo -tulleet koneellisiksi, niin että ne eivät paljon kysy sielua. -Väitöskirjojeni määrää tulee minun kuitenkin koettaa vähentää. Mutta -kenen tulee astua sijaan? Veli ei usko kuinka vaikeata poikain on saada -preesestä. Bilmark väsyy myöskin".[312] - -Enemmän arvoinen oli kuitenkin se apu, jonka Porthan sai eri osista -maata. Kun Mennander oli muuttanut Ruotsiin, tuli Porthan yhä -yksinomaisemmin Suomen historiaa koskevien harrastusten keskustaksi ja -tämä hänen merkityksensä on hyvin suureksi arvattava. 1780 luvun alulta -on Porthan tällaisten puuhain etunenässä, joista edellisessä luvussa -osaksi olen selkoa tehnyt. 1784 on hän puuttunut Suursillin -sukuluettelon julkaisemiseen, kiiruhti sen lopullista valmistamista ja -kehotti sitä painattamaan osittain.[313] Laajan kirjevaihdon kautta oli -hän yhteydessä henkilöitten kanssa kaikkialla Suomessa. Kesän alulla -vuonna 1795 oli hänen kirjoitettava niin paljon kirjeitä -poismatkustavien ylioppilaitten ja maisterien mukana, että hänen muu -kirjevaihtonsa keskeytyi.[314] Ja varmana voi pitää, että tämä -kirjevaihto suureksi osaksi koski Suomen historiaakin. - -Ei näet ollut historiantutkimus maaseuduiltakaan kokonaan hävinnyt, -vaikka Aurora seuraa ei enää ollut sitä elvyttämässä ja Porthan -valitteli, ettei täältä enää tahtonut saada apua Turun lehtiin. Tämän -tutkimuksen edustajina mainittakoon ennen kaikkea Alopaeukset. Isä, -M.J. Alopaeus oli jo 1770 vaiheilla nuorena kynmaasinlehtorina ruvennut -kokoamaan aineksia Viipurin kymnaasin historiaan. Ja tässä auttoi -Porthan häntä innokkaasti. Hänen välityksellään lähettää Calonius -Alopaeukselle sen, mitä Palmsköldin kokoelmassa oli Viipurin koulua -koskevaa. Itse lähettää hän 5. p. huhtik. 1796 muutamia tietoja -Juustenista. Niinikään kesällä 1795 Porthan oli saanut toimekseen erään -Kristiina kuningattaren kirjeen kopioituttamisen.[315] -- Alopaeuksen -pojat olivat Porthanin oppilaita ja julkaisivat hänen johdollaan -väitöskirjansa, joista yksi perustui isän käsikirjoitukseen. Kun yksi -pojista P.J. Alopaeus vuonna 1793 omalla presidiollaan painatti -väitöskirjan "Specimen Historiae Litterariae Fennicae", lienee Porthan -sitä tarkastanut ja korjaillut.[316] - -Myöskin jatkui Porthanin yhteistyötä suomenkielen ja mytologian -tutkimisen alalla, josta jo edellä olen puhunutkin. 1780 luvullahan hän -yhdessä Lencquistin kanssa julkaisi, kuten olen maininnut, "De -superstitione Pennorum" ja silloin ilmestyi myöskin Gananderin -mytologia, jonka valmistamisessa Porthan oli osallisena. Mutta 1780 -luvun lopussa oli tämä työ vähenemässä, samalla kuin Porthanin omatkin -tutkimukset tällä alalla lakkasivat. 1790 kuoli sitten Porthanin -uskollinen auttaja Kristfrid Ganander. - -Sen sijaan alkoi Porthanin ympärille muodostua nuorempi tutkijajoukko, -joka oli saanut tieteellisen sivistyksensä hänen omassa koulussaan. -1780 luvun alulla liittyi Tengström Suomen historiantutkimustyöhön ja -paria vuotta myöhemmin otti Franzén ensimäiset askeleensa tällä alalla. -Nämät nuoremmat tutkijat, runoilijoita kun samalla olivat, osasivat -panna paljon suuremman arvon muotoon ja esitystapaan, kuin mitä -tähänasti oli osattu niille antaa. En siis ihmettele, jos Porthan -näissä oli nähnyt tulevat Suomen historian esittäjät, sen filosoofisen -ja kauniin esityksen luojat. Hän koettikin tehdä Franzénista -professorin Bilmarkin kuoleman kautta avoimeksi jääneelle oppisijalle, -hänellä kun sitä virkaa varten kyllä olisi lahjoja historian -esittämiseen ja sitäpaitsi erinomaisen hyvä stiili.[317] - -Sensijaan oli Caloniuksen merkitys Porthanin tieteelliselle toiminnalle -aina ollut ja oli yhä edelleenkin jotenkin suuri sen yhteistoiminnan -kautta, jossa nämät miehet olivat. Caloniuskin oli ollut Aurora seuran -jäsen ja hän oli hakenut kaunopuheliaisuuden opettajan virkaa -yliopistossa yhdessä Porthanin kanssa. Gadd lausui tässä tilaisuudessa -heistä kummastakin, että "he molemmat ovat yleisesti tunnettuja -laajasta ja perinpohjaisesta opista kysymyksessä olevalla alalla ja -ovat selvällä ja tarkalla opetustavalla useissa tieteissä jo ennen -paljon hyödyttäneet akatemiaa sekä erinomaisella taidolla hoitaneet -toimia, joita heille on uskottu".[318] Myöskin suomen kielen taitava -tuntija oli Calonius ja neuvotteli Porthanin kanssa sen -ominaisuuksista.[319] - -Tästä toiminnasta on erityisesti huomattava sen historiaa koskeva -puoli. Calonius lakimiehenä oli antautunut tutkimaan Suomen -hallinnollista ja oikeushistoriaa ja kokoili varsinkin Turun -hovioikeutta koskevia tietoja. Vuonna 1782 ryhtyivät hän ja Porthan -toimiin hankkiaksensa kamarikolleegion arkistosta joukon tietoja, ja -Porthan valittaa silloin, että asiakirjain kopioituttaminen sieltä -tulee kovin kalliiksi. Maakirjain otteesta, joka olisi kirjoitettu -heidän määräämänsä metoodin mukaan vaadittiin kamarikolleegiossa 100 -taalaria. Sitäpaitsi oli lääninhallitusten arkistoista otettava mitä -saatavissa oli.[320] Myöskin hovioikeuden pöytäkirjoja käyttivät -kumpikin apunaan, Porthan omiin tutkimuksiinsa,[321] Calonius taas -kokoelmiinsa Suomen hallinnollisen ja oikeushistorian alalta. -Tarkoituksena oli nimenomaan valaista Suomen historiaa, joka on niin -köyhä ja vähän tunnettu. - -Porthan sanoo jo edellisenä vuonna, että oli hankittu kokoelmia, joita -kannattaa saattaa yleisön luettaviksi ja että aijottiin sentähden -uudestaan ruveta julkaisemaan Turun lehtiä. Väitöskirjainsa rinnalla -piti Porthan näitä lehtiä paraimpana keinona tietojen julkaisemiseen. - - - - -II. - - -Nämät virkeät toimet lähteiden kokoamiseksi ja julkaisemiseksi -päättyivät paremmin, kuin alussa oli toivottu ja kääntyivät suuntaan, -jota ei oltu aavistettu. Huhtikuussa vuonna 1782 kertoo Porthan -Mennanderille aikovansa uudestaan painattaa Juustenin kronikan -selityksillä varustettuna. Tämä asiakirja oli kyllä painettuna -Nettelbladtin Schwedische Bibliothekiin, mutta muistutukset siinä -olivat aivan lyhyitä ja itse teksti oli virheellinen. Tekstin -parantaminen ja korjaaminen vertaamalla eri käsikirjoituksia lieneekin -ensin ollut päätarkoituksena Porthanilla ja varmaankin ajatteli hän -lähinnä juuri jotakin filoloogista interpretatioonityötä.[322] - -Tällainen interpretatiooni kuului Porthanin varsinaiseen alaan latinan -kielen opettajana. Mutta sitäpaitsi käytettiin sitä erityisellä innolla -raamatun tekstien selityksissä juuri näihin aikoihin. Olen jo ennen -maininnut miten yleisesti tällaista metoodia opetettiin Porthanin -ylioppilasaikana Turun yliopistossa. Göttingenissä Porthan joutui, -kuten näimme, yhteyteen kuuluisan Michaeliksen kanssa, joka käänsi -saksaksi ja varusti selityksillä raamattua. Kennicottin suurenmoiset -vertailuhankkeet olivat myöskin herättäneet hänen huomiotaan ja -harrastustaan. Kuitenkin olisivat nämät harrastukset olleet erillään -varsinaisesta historiantutkimuksesta, ellei Schlözer olisi tavattomalla -innolla vaatinut filoloogista tekstikritiikkiä kaikessa ankaruudessaan -noudatettavaksi historiallisten tekstien julkaisussa. Miten suurta -tarkkuutta hän vaati, osottaa seuraava lausunto: "Kaikki variantit, -jotka kriitikeri voi tarvita, merkittäkööt. Sanon tahallani: joita -kriitikeri voi tarvita. Tuskin on sadan variantin joukossa kymmentä, -joilla välittömästi on historialle merkitystä: mutta muut ovat toisiin -tarpeihin omiaan: ne kuuluvat kielitieteeseen; ne auttavat määräämään -käsikirjoitusten ikää, isänmaata ja sisällistä arvoa j.n.e. Näiden -varianttien kokoaminen vaatii, jos se tapahtuu tarpeellisella huolella -ja tarkkuudella (jota ilman koko työ tulee epäluotettavaksi ja -mahdottomaksi käyttää) taitoa ja pitkällistä harjaantumista, jotka -tässä oletan jo edeltäkäsin".[323] - -Kuitenkin oli selitysten kirjoittaminen Juustenin kronikkaan alusta -asti ollut oikean tekstin julkaisemisen ohella Porthanin tarkoituksena. -Nähtävästi aikoi hän tässä täydellisemmin ja uuden käsitystapansa -mukaan tutkia kronikassa esiintyviä asioita, joita Scarin ja Bilmark -olivat ennen häntä käsitelleet. Bilmark oli näet vuosina 1771-1772 -julkaissut väitöskirjan "Hypomneumata quaedam in Chronicon Episcoporum -Aboensium a Paulo Juusten consignatum". Tässä oli lyhyitä muistutuksia -Juustenin kronikkaan ilman itse kronikan tekstiä. Olemme nähneet, että -Porthan edellisillä julkaisuillaan pyrki uudestaan käsittelemään ja -täydentämään, mitä muut jo ennen, useinpa juuri vähää ennen, olivat -aloittaneet. Niin aikoi hän tässäkin. - -Mutta Porthanin julkaisusta tuli jotakin aivan toista, kuin mitä hän -ensin näin oli aikonut. Pari kuukautta sen jälkeen kuin hän ensin -ilmoittaa aikomuksestaan julkaista Juustenin kronikka, oli hän -Tukholmassa saanut käsiinsä Turun tuomiokirkon mustan kirjan. Tämä -asiakirjakokoelma oli 1600 luvulla joutunut Ruotsiin, useat tutkijat -olivat sitä silmäilleet, toiset vähän käyttäneetkin, mutta pääasiassa -sen sisältö oli jäänyt aivan tuntemattomaksi.[324] Sittemmin oli se -joutunut saman kohtalon alaiseksi, kuin useat muutkin vanhat -asiakirjakokoelmat tähän aikaan, oli hävinnyt antikviteettiarkistoon, -"suureen mereen", kuten tutkijat sitä kutsuivat. Kohta eivät edes -ammattimiehetkään tienneet paikkaa, jossa sitä säilytettiin. Niin -kirjoitti suuri tutkija ja kokoilija M. v. Celse: "Onko Codex Aboensis -(Svarteboken) nykyjään olemassa, en tiedä".[325] - -Kuitenkin oli jo jonkun aikaa turkulaisten tutkijain huomio kääntynyt -vanhoihin Suomea koskeviin asiakirjoihin Ruotsin puolella. Olen ennen -puhunut siitä tietojen välityksestä, jota Mennander harjoitti tähän -aikaan Ruotsin ja Turun oppineitten välillä, -- hän nyt myöskin ensinnä -sai Ruotsista mustan kirjan hankkimisen aatteen. - -Vuonna 1763 tekee v. Stiernman selkoa Mennanderille muutamista Pyhän -Sigfridin alttaria Turussa koskevista kirjeiden kopioista. Kuvaavaa -hänen käsitykselleen on, että näistä kirjeistä, jotka enimmäkseen ovat -lahjoituskirjeitä mainitulle alttarille, ei ole hänen mielestään muuta -hyötyä, kuin että niistä saa muutamia muinoin eläneiden henkilöiden -nimiä.[326] Viittä vuotta myöhemmin lähettää Gahm Mennanderille -luettelon asiakirjoista, jotka löytyvät eräässä vanhassa kirjassa. Gahm -oli sen matkoillaan hankkinut ja oli se kopia toisesta, jonka hän -myöhemmin löysi valtioarkistosta. Luultavasti tarkoittaa Gahm tällä -kirjalla niin kutsuttua Registrum Aboenseä, joka sisälsi Turun piispain -säännökset ja "Åbo Klockare lag" nimisen asiakirjan. Lähettäessään -luettelon tästä Mennanderille huomauttaa Gahm, että pitäisi etsiä Turun -tuomiokirkon mustaa kirjaa, josta tässä kirjassa puhutaan.[327] - -Kesällä 1782 teki Porthan sopimuksen tuon asiakirjan kopioituttamisesta -Gjörwellin yksityissihteerin Stechaun kanssa.[328] Ei ole mitään tietoa -siitä kuka tuon lähdekokoelman löysi, mutta arvattavasti Gahm jollakin -tavalla oli siinä osallisena. Hänen kauttansa Porthan sai kopioimistyön -järjestetyksi ja kutsuu hän Gahmia vanhaksi ystäväkseen. Tämä löytö -muutti kokonaan Porthanin Juustenin kronikan julkaisun suunnitelman, -vaikkei hän itsekään sitä vielä heti tajunnut. Lokakuussa vuonna 1783 -hän toivoo voivansa saada työnsä loppuun kolmessa, neljässä -väitöskirjassa. Marraskuun lopulla kertoo hän saaneensa kolmannen osan -tilaamastaan mustan kirjan kopiasta ja kertoo siinä olevista monista -paavillisista bullista, jotka hän aikoo täydellisinä liittää -esitykseensä.[329] Nyt oli aineksien kokoamishalu voittanut varsinaisen -tekstin julkaisemistarkoituksen täydelleen ja samalla oli koko teos -muuttunut aivan toisenlaiseksi kuin mitä siitä oli aijottu. - -Sitä myöten kuin musta kirja tuli kopioiduksi ja osia siitä lähetettiin -Turkuun, ruvettiin tekemään valmistavia tutkimuksia ja aineskokoelmia -sen avulla. Huomattava on, että Calonius oli tässä työssä osallisena. -Caloniuksella oli kopia v. Stiernmanin teoksen "Svea och Götha -Höfdingaminne" toisesta osasta, joka oli jäänyt painamatta. Tätä hän -täydenteli muistutuksilla ja lisäyksillä, jotka hän sai Porthanin -mustan kirjan kopiasta, arvatenkin omia tutkimuksiaan varten -hallinnollisessa historiassa. Porthan on tämän Caloniuksen omistaman -kopian ja hänen tekemiensä lisäysten perustalla laatinut luettelon -Suomen maaherroista Kustaa Waasan aikaan asti. Itse on hän paikoitellen -lisäillyt ja vähän muutellut käyttäen etupäässä Lagerbringin Swea Rikes -Historiaa apunaan.[330] Luettelon hän julkaisi Turun sanomissa vuonna -1785 nimellä "Förtekning på Finlands Höfdingar intil Konung Gustaf I:s -tid". Samana vuonna julkaistiin myöskin Turun sanomissa useita otteita -mustasta kirjasta sekä sen perustalla tehty Porthanin tutkimus "Någre -Anmärkningar til K. Magni Erikssons Historia, egenteligen rörande -Finland". - -Mutta vuonna 1785 teki kuninkaallinen julistus aikakauskirjoista lopun -Turun sanomista ja samalla myöskin mahdottomaksi lähteiden -painattamisen tässä lehdessä. Varmaankin tämäkin asianhaara aiheutti -lähteiden julkaisemisen välttämättömyyttä juuri Juustenin kronikan -selityksissä. Nämät saivat osaksi nyt edellisten tehtävän. - -Nämät olivat lähimmät syyt siihen, että Porthanin selitykset Juustenin -kronikkaan muuttuivat historiallisen asiakirjan julkaisusta yhä enemmän -Suomen historiaa koskevain ainesten kokoelmaksi. Erittäinkin huvittavaa -on seurata Porthanin omaa ajatusta tästä muutoksesta. Vuonna 1785 -kirjoittaa hän Hallenbergille, että hänen olosuhteissaan ei voi -ajatella suuria aikeita eikä yrityksiä ei historiallisiin kokoelmiin -eikä esityksiin. Niinpä on Suomea koskeva historia ainoa, jota hän -koettaa parantaa ja täydentää. "Tuolla minun työlläni ei tosin ole -mitään yleistä intressiä; mutta niinpä tahdon kuitenkin koettaa tehdä -sen niin täydelliseksi kuin mahdollista". Ja sen hän todella tekikin. -Kahta vuotta myöhemmin tavataan ensi kerran vertaus, jota Porthan -sitten aina on käyttänyt kuvaamaan työtään. "Juustenin kronikassa" -- -sanoo hän -- "aijon erityisen vakavasti työskennellä; ja siihen sarjaan -ikäänkuin varastohuoneeseen koota kaikki, mitä minulla on ollut -tilaisuus tavata Suomen historian valaisemiseksi ennen reformatioonin -aikaa".[331] - -Vuonna 1784 alkoi Porthanin Juustenin kronikan julkaisu ilmestyä -nimellä "M. Pauli Juusten episc. quondam Ab. Chronicon Episcoporum -Finlandensium, annotationibus et sylloge monumentorum illustratum". Se -tuli julkisuuteen 56:na eksersitiaaliväitöskirjana monen vuoden -kuluessa; vasta 1800 painettiin näet kolme viimeistä osaa, jotka -sisälsivät lopun teoksen sisällysluettelosta. - -Voimme erottaa Juustenin kronikan selityksissä oikeastaan kaksi eri -lajia aineksia. Toiset olivat varsinaiset uudet lähteet, jotka nyt -julkaistiin joko kokonaisina, osittain tahi niin, että niiden sisältö -esitettiin. Toisen aineksen taas muodostivat vanhempain kirjoittajain -tarkastelu ja historiallisten kysymysten ratkaisu. Molemmat puolet -tosin usein sekaantuivat toisiinsa ja sulivat yhdeksi, mutta ne -edustivat kuitenkin eri harrastuksia tutkijassa ja muodostavat -sentähden eri osansa julkaisussa. Tiedot, jotka eivät koskettaneet -kumpaakaan harrastusta jäivät pois, viitataan vaan sinne, missä niitä -ennen on käsitelty. - -Kuitenkaan Porthan ei julkaise kaikkia saatavilla olevia ennen -painamattomia lähteitä. Vaikka hän julkaistavien lähteitten valinnassa -ei noudata mitään tarkkaa periaatetta, on hänellä kuitenkin vissejä -näkökohtia, joiden mukaan hän ottaa niitä teokseensa. Joko olivat -asiakirjat harvinaisia ja siis painatettavat, etteivät menisi hukkaan, -tahi olivat ne omiansa erityisesti valaisemaan esitettyjä asioita, tahi -useammin vielä kysymyksessä olevaa aikaa, sen tapoja ja -ajatustapaa.[332] - -Sen suunnitelman mukaan, jonka Porthan vähitellen oli sovittanut -Juustenin kronikkaan, oli lähteiden hankkiminen yksi pääedellytyksiä -yrityksen onnistumiseen. Näitä Porthan koettikin saada uusia heti -aloittaessaan julkaisunsa. Hän pyytää Hallenbergiä lähettämään -tiedonantoja Suomea koskevista asiakirjoista, jos tapaisi niitä, samoin -hän kääntyy Mennanderin puoleen pyynnöllä, että hän saisi tiedon siitä, -löytyisikö hänen alaansa koskevaa Roomasta äsken saapuneista -bullista.[333] Porthanin yhteys ruotsalaisten tutkijain kanssa lujittui -ja laajeni juuri 1780 luvulla huomattavasti. Niinpä Mennander ja hänen -poikansa Fredenheim eivät enää ole varsinaisia välittäjiä, vaan Porthan -asettuu suoranaiseen kirjevaihtoon tutkijain kanssa. - -Jo vuonna 1788 tekee Porthan yhdessä suuren kokoilijan ja tutkijan -C.G. Nordinin kanssa matkan Upsalaan, ja jälkimäisen Porthanille -kirjoittamat kirjeet osottavat, miten vilkkaasti he keskustelivat -myöhemminkin erinäisistä tieteellisistä kysymyksistä. Nordinilta on -Porthan saanut joukon tärkeitä lähteitä teokseensa.[334] Paljon apua -sai Porthan myöskin Upsalan yliopiston kirjastonhoitajalta P.F. -Aurivilliukselta, joka toimitti hänelle kopioita Palmsköldin -kokoelmista. Tuttavuus hänen kanssaan sai alkunsa kirjainostojen ja -tilausten kautta, jotka Porthan teki kirjastoa varten Upsalassa, ja se -alkoi 1780 luvun keskivaiheilla.[335] - -Tätä yhteyttä Porthan ylläpiti sitäpaitsi tiheillä matkoilla Ruotsiin. -Olen jo maininnut, että hän kesällä 1782 oleskeli siellä. Senjälkeen -huomaamme hänen käyttävän loma-aikojaan oman maan eri osissa -matkustamiseen. Hän tekee sen osaksi yksityisten sukusuhteitten tähden, -osaksi oppiaksensa tuntemaan maata. Sitten tapaamme Porthanin jälleen -Ruotsissa heinä- ja elokuulla vuonna 1788, jolloin hän tapansa mukaan -kävi Tukholmassa ja Upsalassa. Nyt otettiin hänet kirjallisuus-, -historia- ja antikviteetti-akatemian jäseneksi heinäkuun 30. päivänä. -Uudelleen oleskeli Porthan taas Ruotsissa kesällä 1791, kuten näemme -muutamista Caloniukselle kirjoitetuista kirjeistä. - -Näistä kirjeistä saamme käsityksen millaisissa oloissa Porthan -työskenteli täällä. Hän kirjoittaa Caloniukselle siitä: "Kuninkaallinen -kirjasto täällä on, kuten useimmat kirjastomme, kauneimmassa -epäjärjestyksessä. Kirjat, jotka antikviteettiarkistosta sinne -muutettiin ja olivat paraimmassa järjestyksessä ja tarkoilla -luetteloilla varustettuja, ovat nyt hajallaan hyllyillä niinkuin -vahtimestarit muutossa ne asettivat: niihin kiinnitetyt nimiliput ovat -osaksi pois pudonneet ja kaikki sekaisin, niin että on jotensakin -vaikeata löytää mitä etsii. Siitä johtuu, että saan käydä läpitse osan -hyllyistä kirja kirjalta ja etsiä mitä alaani kuuluu".[336] - -Kuitenkin oli lähteiden ja kirjavarojen kokoaminen ylipäätänsä saanut -suuremman vauhdin, niitä järjestettiin ja kirjoitettiin luetteloihin. -Niinpä katalogiseerasi Aurivillius paraillaan Upsalan yliopiston -kirjaston kirjavaroja ja Georgii sai 1780 luvun lopulla valmiiksi -luettelonsa Palmsköldin kokoelmasta.[337] Tästä kokoelmasta oli kyllä -ollut muistiinpanoja Suomessa jo paljon ennen, niihin kun viitataan -muutamissa väitöskirjoissa vuosisadan keskivaiheilta, samoin myöskin -Turun sanomissa vuodelta 1771. Vuonna 1768 kirjoittaa Mennander -pojalleen, joka silloin oli virkamiehenä valtioarkistossa: "Jos -Palmsköldin käsikirjoitusten joukossa, jotka arkistosta on löydetty, on -jotakin, joka koskee Suomen historiaa, niin kirjoita tahi kirjoituta se -minua varten".[338] Mutta tiedot, jotka tähän asti oli Suomeen saatu, -olivat aivan hajanaisia ja mitättömiä. Nyt vasta tiedettiin mitä -kokoelmassa oli ja nyt vasta sitä todella saattoi käyttää. Nyt -aljettiin myöskin julkaista Warmholtzin Historiskt Bibliothekiä, joka -tavattomasti helpotti Ruotsin historiaa koskevien lähteitten -arvostelemista ja tuntemista. Eipä ihmettä siis, että tapaamme -Porthanin teoksen tilaajain joukossa siinä, missä ne ovat lueteltuina, -sen toisen osan ensi lehdillä. Tämä osa ilmestyi vuonna 1783. - -Melkein yhtä tärkeä kuin tämä esityö oli v. Celsen Ruotsia koskevain -paavillisten bullain sisällysluettelo, joka ilmestyi vuonna 1782. Mutta -itse bullat olivat niinkuin useat muutkin asiakirjakokoelmat vielä -julkaisematta ja itse ruotsalaisille jotenkin tuntemattomia. Nordin -sanoo lausunnossaan kansliakolleegiolle 4. p. huhtik. 1783: -kuninkaallisessa kirjastossa säilytetyt diploomit tunnen vain -registeristä, joka niistä on tehty. Ne ovat suurimmaksi osaksi -kopioidut herrojen Örnhjelmin ja Peringsköldin toimesta ja olen minä -nähnyt jäljennökset Kuninkaallisessa Antikviteettiarkistossa.[339] - -Peringsköldin, Örnhjelmin sekä Broocmanin kokoelmat erilaatuisien -kirjeiden jäljennöksistä tunsi Porthan kyllä, mutta ei lähimainkaan -tarkoin. Peringsköld jakoi kokoelmansa kuninkaallisiin kirjeisiin, -paavien bulliin sekä vihdoin piispain ja kirkolliskokousten päätöksiin, -privilegioihin ja testamentteihin. Mutta yksityiset ja luostarien -kirjeet hän oli pannut muistiin aivan lyhyesti. Örnhjelmin kokoelman -mainitsee Porthan ensi kerran vuonna 1796 kirjoituksessa "Om St. -Anna-Kloster vid Åbo". Luultavasti tuli Porthan tuntemaan nuot -kokoelmat Caloniuksen välityksellä, siihen viittaa ainakin Porthanin -lausunto kirjeessä tälle 9. p. tammik. 1794: "Tulee olemaan hauskaa -kuulla, saako veli mainituista päärmäkirjeistä mitään valaistusta -Suomen historiaan".[340] Ylipäänsä on Porthan vasta 1790 luvun lopulla -saanut tarkempia tietoja noista kokoelmista ja hän käyttää niitä vasta -teoksensa lopulla sekä lisäyksissään. - -Caloniuksen kautta sai Porthan aina vuodesta 1793 alkain kaikenlaisia -tietoja, joita tarvitsi. Calonius oleskeli näet tästä lähtien -Tukholmassa korkeimman tuomioistuimen jäsenenä. Hänen kauttaan kysyi -Porthan neuvoa tukholmalaisilta oppineilta useista työtään koskevista -kysymyksistä. Ja Calonius ilmoittaa heidän ajatuksensa. Niinpä hän -kertoo Marks v. Würtembergin arvelevan, että piispat käyttivät -enimmäkseen erityisiä piispallisia vaakunoita eikä sukuvaakunoitaan. -Porthan oli näet kysynyt vaakunoista Missale Aboensen kansilehdellä, -minkä suvun merkkejä ne lienevät, lähettäen kirjeessä tuon kansilehden. -Myöhemminkin lähettää Porthan samanlaisia lippuja ja vastauksissaan -kertoo Calonius, että kanslianeuvos Adlerbeth ja revisioonisihteeri -Marks v. Würtemberg mielellään antavat selityksiä vaakunoista, jos -voivat.[341] - -Mutta Suomessakin oli syntynyt lähdekokoelmia ja luetteloja, joita -yksityiset henkilöt olivat koonneet. Etenkin oli sellaisia vanhoista -päärmäkirjeistä. Vapaaherra G. Cederhielm oli Suomessa ollessaan -vuosien 1780 ja 1788 välillä tehnyt laajoja kokoelmia Suomen -historiasta ja topografiasta. Näissä tavataan osaksi sellaisiakin -tietoja, joita Porthan esityksessään on jättänyt käyttämättä. - -Niin on niissä muun muassa "Rovasti, tohtori Idmanin luettelo -tuomareista ja virkamiehistä Suomessa vanhempina aikoma, sisältävä alla -olevat vanhat tuomiot ja asiakirjat". Merkkejä siitä, että Porthan -olisi sitä tuntenut ei ole Porthanin puheena olevassa julkaisussa. -Niinpä asettaa hän Klaus Meiningin laamanniajan vuosien 1404 ja 1424 -välille säilyneiden asiakirjain nojalla, vaikka eräässä Idmanin -luettelossa olevassa tuomiossa Fleming esiintyy Itämaiden laamannina jo -vuonna 1400. Samoin on luettelossa tuomio, jossa Bo Jonsson esiintyy -laamannina vuonna 1378 ja jota Porthan ei mainitse koettaessaan saada -selville Bo Jonssonin laamannina oloaikaa.[342] Mutta riittäkööt -esimerkit. Tästä jo huomaa, että Porthan kokoilemisestaan huolimatta ei -käyttänyt kaikkia Suomessakaan saatavissa olevia lähteitä, vielä -vähemmin kaikkia niitä, jotka piilivät Ruotsin arkistoissa. - -Cederhielmin kokoelmat ovat nekin todisteena siitä, miten vilkas -kokoilija-into Ruotsin puolelta välittömästi vaikutti meren ylitse -Suomeen. Vaikka kokoelmat ovatkin tehdyt ilman mitään tarkempaa -järjestystä tahi kritiikkiä, lienevät nekin osaltaan edistäneet -sensuuntaista toimintaa, joka oli Turussa vallalla. Toiselta puolen -kuitenkin se seikka, ettei Porthan ole niissä esitettyjä asioita -tuntenut, viittaa siihen, ettei yhteys hänen ja ruotsalaisen kokoilijan -välillä ollut erityisen harras. - -Porthan siis suureksi osaksi vasta tutkimuksen ja julkaisemisen -kuluessa kokosi lähteitä, niin paljon kuin saattoi hankkia. Kaikkea hän -ei voinut eikä koettanutkaan saada, hän tahtoi vaan laskea järjestetyn -perustan, johon sitten saattoi liittää lisät kohdalleen. Kuitenkin on -huomattava, että hänellä kuten muillakin suomalaisilla tutkijoilla oli -se käsitys, että Suomea koskevia tietoja hyvin vähän oli saatavissa. -Niinpä hän kirjoittaakin Hallenbergille, ettei muita painamattomia -lähteitä liene kuin musta kirja.[343] Tällainen käsitys tietysti oli -omiansa ehkäisemään Porthanin lähteiden etsimistoimintaa. Mutta -muutenkin on Porthanin toiminnalla tässä suhteessa sama leima, kuin -yleensä Juustenin kronikan julkaisussa: vasta vähitellen ja itse työn -kuluessa muodostuu se kokonaisuudeksi. - - - - -III. - - -Toinen puoli kysymyksessä olevasta Porthanin tutkimuksesta oli -erilaisten ilmoitusten arvon tutkiminen, syiden esittäminen puolesta ja -vastaan ja vihdoin näin syntyneen historiallisen kysymyksen lopullinen -ratkaisu. Koko tämä menettely tuodaan esiin itse esityksessä. Siinä -eroaa tämä kritiikki siitä, jota ennen noudatettiin, se kun tyytyi -useimmiten ilmoittamaan tutkimuksen tulokset tahi sen ohella yhden ja -toisen syyn tulokseen, johon oli tultu, mutta ei käsitellyt asiaa -kaikilta puolin julkisesti esityksessä. Toisinaan oli tämä puoli -säästetty väitöstilaisuuteen, jotavastoin itse tutkimuksen tulokset -esitettiin aforismeina tahi teeseinä kuten Bilmarkilla muistutukset -Juustenin kronikkaan. - -Tällaiselle tarkastelulle oli Juustenin kronikka epäilemättä sopivin -lähtökohta, se kun oli verrattain luotettava perusta, jolle saattoi -rakentaa. Olisihan Messeniuksen riimikronikka tahi ehkä paremmin -Scondia illustrata myöskin sopinut sellaiseksi. Bilmark oli varustanut -edellisen muistutuksilla, kuten Juustenin kronikankin, mutta oikeastaan -vain alkuosan siitä ja senkin niukasti ja Porthan on selityksissään -Juustenin kronikkaan käsitellyt Messeniuksen ilmoituksia aivan yhtä -paljon kuin Juusteninkin. Jo Benzelius aikoinaan piti tuollaista -yritystä toivottavana.[344] Mutta se olisi ollut liian epävarma perusta -nyt perustettavalle Suomen historialle ja itse teos oli Porthanille -paljon vieraampi kuin Juustenin asiallinen ja lyhyt esitys. - -Tämän pohjalla Porthan tarkasteli kaikki saatavissa olevat tiedot ja -arvosteli niitä. Ruotsissa oli Lagerbring tehnyt saman työn Ruotsin -historian alalla kuin Porthan nyt Suomen, ja hänen teoksensa Swea Rikes -Historia oli sen tuloksena. Esityksessään tuli hän usein koskettaneeksi -Suomenkin historiaa, kuitenkin vain lyhyesti, mustaa kirjaa hän ei -tuntenut. Porthan onkin sentähden kritiikissään läheisesti liittynyt -Lagerbringiin, kuitenkin käsitellen laajemmin ja perinpohjaisemmin -hänen esittämiään kysymyksiä ja epäilyksiä. Tästä johtuvat lukuisat -sitaatit Lagerbringin teoksesta, jotka Porthanilla tavataan. - -Voipa sitäpaitsi näyttää eittämättömiä jälkiä vaikutuksesta, joka -Lagerbringin teoksella oli Porthanin julkaisuun. Kun Lagerbring kertoo -Birgerin antamasta suojeluskirjasta Karjalan naisille arvelee hän, että -sen tarkoituksena oli parantaa sitä orjan asemaa, jossa karjalaiset -pakanuudesta asti olivat tottuneet pitämään naisia. Nyt Porthan kertoo -asian aivan samalla tavalla, vaikka itse suojeluskirjeessä, jonka hän -kyllä tunsi, nimenomaan viitataan aivan toiseen syyhyn.[345] -- Toinen -samanlainen tapaus on heti Porthanin ensimäisessä nootissa, hän kun -siinä selvästi Lagerbringin mukaan hyväksyy Vesteråsin piispan Kaarlen -kirjoitukset, joita siihen aikaan yleisesti pidettiin epäiltävinä. -Porthan onkin itse myöntänyt sen merkityksen, joka Lagerbringillä oli -ruotsalaisen ja samalla myöskin suomalaisen kritiikin varsinaisena -alkajana, hän kun lausuu: "Kuitenkin olemme suuressa kiitollisuuden -velassa etupäässä Lagerbringin työlle, joka erinomaisesti auttoi -keskiajan rakentamista, ja kokoomalla kaikkialta uutterasti aineksia -sekä tarkemmin tutkimalla vanhempain kirjoittajain väitteitä tuotti -näitä asioita harrastaville hyväntyön. Ei hän sentään voinut ammentaa -kaikkea eikä joka paikassa varautua erehdykseltä, jota ei voi -odottaakaan häneltä, ihminen kun oli".[346] - -Toiselta puolen erosi Porthanin kritiikki -- sanottakoon se jo nyt -- -monessa suhteessa Lagerbringin menettelytavasta. Tämä oli kritiikissään -niinkuin kirjoitustavassaan paljoa jyrkempi ja yksipuolisempi kuin -Porthan eikä jäänyt koskaan selvittämään erehdyksien syytä, kun -sellaisen kerran oli löytänyt. Kun tarkkaa Porthanin menettelytapaa, -johtuu ehdottomasti mieleen aivan toinen, tosin paljoa kaukaisempi -vertauskohta, tulee näet ajatelleeksi sitä kritiikkiä, jota -benediktiinit ovat suurissa lähdekokoelmissaan ja muissa julkaisuissaan -harjoittaneet. - -Heidän kritiikissään huomaa melkeinpä pääpiirteenä omituisen sekotuksen -kunnioittavasta varovaisuudesta vanhoja lähteitä kohtaan ja -itsenäisestä arvostelusta. He ottavat huomioon kaikki asianhaarat -käyttäen apunaan tavattoman laajaa oppiaan ja antavat lopullisen -päätöksen erinomaisella maltilla ja hienotunteisuudella. Todella -noudattivat nämät tutkijat ohjettaan, jonka olivat asettanut -itsellensä: "meidän on kuljettava keskitietä ja pidettävä se kohtuuden -käsky, että puolustamme järkisyillä laillisten asiakirjain oikeutta ja -näytämme vääriksi laittomat joko varmoilla tahi hyväksyttävillä -todisteilla". Ja he pitivät itseänsä vain edeltäjinä, joiden oli -alkaminen, jotta muut kerran tarkemmin ja laajemmin tutkimalla voisivat -täydentää ja lopettaa. Myöskin lohdutti heitä ajatus, että heidän -työstään saattoi olla myöskin suorastaan käytännöllistä hyötyä eri -tahoilla. - -Ja tämän tutkimustavan mukainen oli esityskin. "On myöskin -käytettävä kohtuutta itse tavassa, jolla hyväksytään tahi hyljätään, -rauhallisuutta ja tyyneyttä kuten totuuden ja kristinuskon puoltajain -tulee". Oli pidettävä myöskin keskitietä siinä, ettei toiselta puolen -liiaksi innokkaasti kumottaisi sitä mikä on väärää, toiselta taas ei -pitäisi peitellä sitä totuutta, jonka tuo esille.[347] - -Nämät aatteet ovat paljon lähempänä Juustenin kronikan kritiikkiä ja -esitystapaa, kuin valistusajan kirjoittajain teoksissa tavattavat. -Juustenin kronikassa tosin on paljon, joka muistuttaa Lagerbringin -menettelyä, mutta, kuten mainitsimme, on itse kritiikissä eroa. Samaa -voimme sanoa Schlözerin ja hänen heimolaistensa teoksista eikä -Porthanilla sitäpaitsi ole heidän useinkin opettavaa tahi syyttelevää -stiiliään. Kuitenkin luulisin tästä huolimatta, että yhtäläisyys -Porthanin Juustenin kronikan ja benediktiinien sekä muidenkin -vanhempain kokoilijain teosten välillä johtuu enemmän samanlaisista -oloista ja yhdenlaisesta ajatustavasta tahi jonkinlaisesta -hengenheimolaisuudesta kuin mistään suoranaisesta vaikutuksesta. - -En ole näet tavannut minkäänlaisia viittauksia siihen, että Porthan oli -heidän teoksiaan käyttänyt ja laajemmalti tuntenut. Luennoissaan -arkeologiasta hän kyllä luettelee useita benediktiinein diplomaatisia -teoksia, m.m. "Mabillonin erinomaisen teoksen De re diplomatica, joka -paljon auttaa diploomien tutkimisessa, mutta vähemmän arvoinen on -Maffei, Historia Diplomatica. Sitä täydellisempi on Nouveau traité -Diplomatique, jonka muutamat benediktiinimunkit ovat julkaisseet" -j.n.e.[348] Mutta hän piti luentonsa vasta vuonna 1800 enkä ole -tavannut mitään merkkejä siitä, että Porthan milloinkaan olisi -harrastanut diplomatiikkaa. Ja luettelossa, jonka hän antaa yliopiston -kirjaston kirjoista, puuttuvat kerrassaan benediktiinien suuret -lähdejulkaisut.[349] - -Oli kuitenkin muitakin valmistavia tutkimuksia, kuin Lagerbringin -epookkia tekevä teos. Paitsi tätä ja useita ruotsalaisia -erikoisjulkaisuja, jotka noita kysymyksiä koskettelivat, oli, kuten jo -mainitsin, 18. vuosisadan turkulaisissa väitöskirjoissa samoja asioita -käsitelty. Ensi sijassa olivat Scarinin ja Bilmarkin selitykset -Juustenin kronikkaan. - -Porthan ei ole niitä melkein milloinkaan maininnut, ainoastaan joskus -hän viittaa niihin moittiakseen niitä jostakin virheestä tahi -mainitessaan lähteen, jonka ovat julkaisseet. Kuitenkin saattaa väittää -tuon Porthanin tutkimusten syrjäyttämän kirjallisuuden vaikuttaneen -hänen menettelyynsä jotenkin tuntuvasti. Siinä oli asetettu kysymyksiä -kriitillisen tutkijan ratkaistaviksi, siinä oli väitteitä, jotka -vaikuttivat uuden tutkijan menettelyyn joko positiivisesti tahi -negatiivisesti. - -Niin selittää jo Bilmark, ettei suomalaista Folqvinusta saisi sekottaa -virolaiseen, joka eli samaan aikaan, vaikka Porthan seikkaperäisesti -esittää syyt tähän väitteeseen. Edelleen huomauttaa hän sitä -merkillistä seikkaa, että kolme Turun piispaa perätysten olivat olleet -kuninkaan kanslereita, selittäen sen niin, että epävarmat olot -maassamme vaativat lähempää liittymistä Ruotsiin. Myöskin on hän -Scarinia seuraten pitänyt mahdottomana, että Henrik olisi ollut Suomen -ensimäinen piispa, hän kun jo ennestään oli Upsalan hiipan kantaja. -Eroavia mielipiteitä Eerikin ristiretken ajasta Bilmark myöskin -koskettelee, vaikka hän tässä tulee tuohon merkitsemättömään tulokseen: -"Mutta tämän riidan sovittaminen ei ole minun tehtäväni".[350] - -Porthan on tullut samoihin tuloksiin käsitellessään noita kysymyksiä, -ja täydellä syyllä. On sitten vielä toisia tapauksia, joissa hän on -mielestäni liian keveillä syillä yhtynyt siihen asti Suomessa vallalla -olleeseen mielipiteeseen. Niin on se mielipide, että kuningas Eerik oli -sijoittanut ruotsalaiset uutisasukkaat Uudellemaalle jokaisessa sitä -asiaa koskevassa väitöskirjassa tavattavana ja niistä on se kulkenut -Porthanillekin, vaikka kyllä on huomattava, ettei tämä sitä ilman -tarkkaa tutkimusta hyväksynyt. Suuresti on se vaikuttanut koko hänen -käsitykseensä noista ajoista, määräten luultavasti muun muassa hänen -mielipiteensä siitä, milloin ruotsalaiset lainasanat tulivat suomeen. - -Kuitenkin tulee muistaa, että tämä vanhempi tutkimus oli samalla -laskenut liikkeelle tavattoman joukon perustelemattomia tietoja, jotka -Porthan nyt kumosi kriitillisillä tutkimuksillaan. Näitä oli enemmän -kuin noita varmoja ilmoituksia, joihin hän saattoi liittää omat -tutkimuksensa ja jatkaa niitä. Niiden näyttäminen vääriksi oli juuri -Porthanin kriitillisen toiminnan päätehtäviä ja sen hän saattoi tehdä -usein vetoamalla ennen tuntemattomiin lähteihin, jotka hän samalla -julkaisi. Näin liittyi hänen kriitillinen toimintansa välittömästi -hänen julkaisemistoimintaansa. - -Samalla kun Porthan näin kriitillisesti arvosteli kaikkia ilmoituksia -tuli hän myöskin arvostelleeksi koko sitä kirjallisuutta, jossa nuot -ilmoitukset tavattiin. Erinomaisen laajalti hän onkin sitä ottanut -huomioon. Mainitsematta hän kumminkin jättää varsinaisen rudbeckiläisen -suunnan, jonka seikkaperäinen kumoaminen olisi ottanut tarpeettoman -suuren tilan ilman vastaavaa hyötyä. Sentähden hän vain parissa -kohdassa mainitsee Rudbeckin mielipiteet, toisessa näistä sentähden, -että vasta ilmestynyt Thuneldin maantiede oli ne hyväksynyt. Myöskään -ei Porthan ole käsitellyt Johannes eikä Olaus Magnusta eikä -Messeniuksen aikuista kirjallisuutta muuta kuin sivumennen. Mutta siltä -voi sanoa, että Porthan on ottanut teokseensa melkein kaiken mitä -käsiteltävältä ajalta oli maastamme tunnettua. Niin on hän antanut -luettelon virkamiehistä kunakin aikana, vieläpä mahtavista ylimyksistä -ja heidän suvuistaan sekä vaiheistaan. Hän on käsitellyt valtiollisia -tapahtumia ja sotaretkiä yhtä hyvin kuin kirkon olojakin. Ei missään -ruotsalaisessa piispain kronikassa tahi kirkkohistoriassa ole ainetta -käsitelty näin laajalta kannalta. Esityöt, jotka Porthan teoksessaan -tarjosi, muistuttivat melkein jotakin asiasanakirjaa, ne olivat -ensyklopeedisia luonteeltaan, niinkuin kaikki nuot muut teokset eri -aloilta, joita tavallisesti merkittiin nimillä "Bibliotheca" tahi -"Thesaurus". Mutta ainekset olivat ryhmitetyt asialliseen ja samalla -kronoloogiseen järjestykseen ja liittyivät kiinteästi toinen toisiinsa. -Hänen teoksensa suuri ansio onkin, että se on koonnut kaiken tuon -hajanaisen kirjallisuuden yhteen kohtaan, josta sitten helpolla saattoi -löytää mitä tarvitsi. Hän oli täten tehnyt samansuuntaisen työn Suomen -historialle kuin Warmholtz Historiskt Bibliothek nimisellä -julkaisullaan Ruotsin historialle, sillä erotuksella, että jälkimäinen -antoi aivan ylimalkaisen luettelon lähteistä, kun taas edellinen -viittasi kuhunkin erikoiskohtaan niissä ja sitä arvosteli -yksityiskohtiin asti. - -On kuitenkin asioita, joita turhaan etsii tästä varastosta tulevaa -Suomen historiaa varten; erittäinkin ovat poisjääneet varsinaiset n.s. -antikviteetit. Vanhoja rahoja, joita oli maastamme tavattu, ei ole -milloinkaan mainittu, vaikka ne kyllä herättivät muitten tämän ajan -tutkijain huomiota. Erittäinkin oli väitelty rahoista, joiden arveltiin -olevan piispa Henrikin maahan tuomia, vieläpä hänen nimellään -lyötyjäkin. Niinikään ei ole minkäänlaista kertomusta ruotsalaisista -linnoista maassamme, joita kuitenkin Palmsköld kokoelmissaan kuvaa, -mainiten niiden kaikkein vanhimpia muistomerkkejä.[351] - -Laurentius Suurpään ajasta asti lakkaa Porthan luettelemasta maan -hallinnollisia virkamiehiä. Syynä siihen oli se, että Caloniuksen -omistama v. Stiernmanin Höfdinga Minne oli joutunut kadoksiin eikä -toista kappaletta tästä käsinkirjoitetusta teoksesta ollut saatavissa. -Se oli ollut kadoksissa vuodesta 1793 asti, ja oli Porthan sitä turhaan -etsinyt pitäen sitä välttämättömänä Juustenin kronikkaansa varten.[352] - -Julkaisemistapa, jota Porthan käytti, antoi Juustenin kronikalle sen -omituisen muodon. Ensiksikin se paisutti äärettömästi teoksen kokoa. -Tämä oli sillä yhteistä useimpain ajan historiallisten teosten kanssa -ja oli luonnollinen seuraus osaltaan siitäkin, että ruvettiin yhä -enemmän ottamaan huomioon kaikki tarjolla olevat yksityisseikat. -Teokset kasvavat aina tutkijain käsissä, ja vaikka tämä on usein -uudistuva ilmiö, on se erittäin tälle ajalle omituinen. Bilmark -kirjoittaa Messeniuksen riimikronikan editioonista: "Aikomukseni oli -alussa liittää muutamia muistutuksia, mutta kun niitä tuli paljon ja -laajempia kuin itse teksti, olen ollut pakotettu säästämään ne toiseen -tilaisuuteen".[353] Ja kuitenkin on hän jättänyt yrityksen -varustettuaan oikeastaan vain teoksen alun muistutuksilla. Samoin -kirjoittaa Calonius "De prisco servorum jure" teoksestaan, jota -valmisti samaan aikaan kuin Porthan Juustenin kronikkaa: "Työ on -kasvanut käsissäni, niin että kolme osaa, kaikki noin kuusi arkkisia, -vielä vaaditaan, ennenkuin se suunnitelmani mukaan tulee -valmiiksi".[354] - -Mutta esitystavalla oli toinen ikävämpi seuraus, se oli ristiriidassa -niiden taiteellisten vaatimusten kanssa, joita oli totuttu asettamaan -historiallisiin esityksiin. Oli luonnollista, että tämä ristiriita -etenkin vaivasi Porthania, joka virkansa puolesta harrasti juuri -taiteellista kirjoitustapaa ja jota kauan jäljestäpäinkin ihailtiin -klassillisen kirjoitustapansa tähden. Sitäpaitsi ei yleisö pitänyt -tarkasta yksityiskohtiin menevästä kritiikistä, jota Porthanin -teoksessa käytettiin. Sanalla sanoen, tässä oli vanha vastakohta -esoteeristen ja eksoteeristen kirjoittajain välillä. Lukuisat ajan -kriitilliset historiantutkijat ovat siitä kärsineet ja esittäneet -kaikenlaisia puolustuksia menettelytavalleen, mainitsen tässä vaan -kritiikin tienraivaajat Saksassa ja Ruotsissa, Schlözerin ja -Lagerbringin. - -Porthankin on sentähden arvostellut teostaan hyvin vaatimattomasti. 10. -p. toukok. 1794 kirjoittaa hän siitä Caloniukselle: "Veli tuntee tuon -teoksen ennestään, se ei sisällä suuria asioita, vaan enimmäkseen -vähäpätöisyyksiä; mutta koska olen siihen tahtonut ikäänkuin -varastohuoneeseen asettaa kaikki mitä olen voinut koota Suomen asioita -koskevaa, sekä sitäpaitsi poistaa kaikki valheet ja tarkastaa -vääryyksiä, joilla on peitetty se vähä, joka Suomen historiasta on -jäljellä, ei ole voitu välttää sellaista minuta diligentiaa". Hän piti -teostaan vain esityönä, jolle muut sitten saattoivat rakentaa -kauniimman ja täydellisemmän rakennuksen, ja hän viittaa mielihyvällä -teoksiin, jossa siihen on ryhdytty. - -Antaessaan teokselleen tuollaisen esityön muodon, oli Porthan -epäilemättä osannut oikeaan. Jos hän näet olisi liittänyt -tutkimuksiinsa täydellisen esityksen, voinee pitää varmana, että -jälkimäinen olisi edellisiä haitannut. Sen huomaa hyvin Lagerbringin -teoksesta, jossa tutkimus on useinkin tullut näkyviin ainoastaan -tuloksissaan ja painettuna nootteihin esityksen alle. Olosuhteitten -pakosta ja silloisen tutkimuksen tilan vaatimuksesta on siis Juustenin -kronikka syntynyt ja erilaisia pyrkimyksiä on siinä yht'aikaa koetettu -toteuttaa. Se on lähdekokoelma, samalla kuin se on kokoelma -kriitillisiä huomautuksia vanhemman kirjallisuuden ilmoituksista; se on -sitäpaitsi myöskin täydellinen ja hyvin järjestetty käsikirja, jonka -avulla voi löytää tarvittavia lähdekohtia eri teoksista. Ja sitäpaitsi -on se mitä sen alkujaan piti olla, tarkan tekstikritiikin avulla -toimitettu julkaisu vanhasta historiallisesta lähteestä, Juustenin -kronikasta. - -On senlisäksi huomautettu, että tuo Porthanin teos oli vielä muutakin, -oli huolimatta muodostaan myöskin esitys Suomen vaiheista aikoina, -joita siinä käsitellään, tahi, että lukija siitä ainakin saa hyvän ja -yhtenäisen käsityksen niistä.[355] Epäilemättä niin olikin. Aineen -ryhmittäminen muistutuksiin suurimmaksi osaksi pääkohtain mukaan teki -sen kaikesta huolimatta sisällöltään joksenkin kokonaiseksi. -Muistutukset olivat todella, niinkuin Porthan lausui: "Noten ohne Text" -siinä merkityksessäkin, että ne sellaisinaan ilman Juustenin tekstiäkin -muodostavat lukijan käsityksen. Teksti, jota niiden tuli kommenteerata, -tuntuu monasti vain siteeltä, joka muodollisesti yhdistää sisällön -osat. - -Voisi siis kutsua puheena olevaa teosta Suomen keskiajan historiaksi, -etupäässä sen sivistyshistoriaksi. Olen edellä jo viitannut siihen, -miten vaikeata tutkijoille vielä oli luoda historiallista teosta, joka -esittäisi kaikkien elämänalojen historiaa toistensa yhteydessä ja -rinnan. Toiset olivat onnistuneet siinä paremmin, toiset huonommin, -mutta tehtävä oli pääasiassa ratkaisematta. Porthan antoi sille nyt -uuden omituinen ratkaisun. Hän saattoi kehyksensä sisällä antaa tietoja -kaikilta aloilta, vieläpä monenmoisia pikkutietoja, joille sen ajan -kirjoittajat eivät olisi voineet löytää sijaa varsinaisessa -esityksessä. Erityisen tärkeänä puolena tässä suhteessa olivat -lähteitten julkaisut, tosin vielä varsinaisten muistutusten -alamuistutuksina, siis samaan suuntaan, kuin mainitsin muutaman -brittiläisen tutkijakoulun kirjoittajan menetelleen. -- Saatan siis -sanoa Juustenin kronikan julkaisun, vaikkapa sillä olikin vanhan -kokoilevan tutkimuksen ulkonainen muoto, edustavan hyvinkin edistynyttä -astetta pyrkimyksessä kehityskykyistä tulevaisuutta kohti. - - - - -IV. - - -Porthanin Juustenin kronikan selitykset perustivat todella Suomen -historian. Se tapahtui aikana, jolloin monen muun kansan historia -alotettiin, erittäin sellaisten, jotka elivät germaanilaisten kansain -naapureina tahi niiden seassa, mutta ilman omaa korkeampaa sivistystä. -Slaavilaiset kansat Venäjällä, Böömissä ja Itä-Saksassa olivat -samanlaisessa asemassa, ja heillä esiintyi sama harrastus samaan aikaan -kuin meilläkin. Venäjän historian perustaminen tapahtui ensinnä, -herätti enimmin huomiota ja joutui siis ensinnä myöskin Porthanin -huomion ja harrastuksen esineeksi. - -Erityisessä teoksessa "Probe Russischer Annalen" esitti Schlözer -suunnitelman, jonka mukaan venäläisten vanhat asiakirjat olisivat -julkaistavat. Hän huomauttaa nimenomaan, että se olisi Venäjän -historian perustushetki, jos se vain tapahtuisi sopivalla tavalla. Ja -hän antaa muun muassa seuraavia neuvoja tuosta julkaisutavasta: "Jotta -tuossa työssä ei ammennettaisi ainoastaan annaaleja, vaan myös -tavallaan koko Venäjän historia, tulee asianomaiseen kohtaan -samalla asettaa kaikki, mitä erityiskronikoissa, astekirjoissa -(Stuffenbücher), kronograafeilla ja muissa syrjälähteissä löytyy, ja -niin julkaista täydellinen Corpus Historiae Russicae".[356] Ja vähän -edempänä jatkaa Schlözer: "Kaikki muut työt hyötyvät tuon metoodin -mukaan tehdyn alun kautta ja voivat säännöllisemmin seurata toinen -toistaan. Kun Venäjän historia on kotimaisista lähteistä ammennettu, -silloin mentäköön ulkomaalaisiin, etsittäköön Pohjan, Lännen vieläpä -Idänkin arkistot ja koottakoon ainesta, missä vaan sellaista -löytyy".[357] Tämän johdosta hän lisää, ettei annaaleihin voi täyttä -selvitystä saada, ennenkuin myöskin ulkomaalaiset lähteet ovat -käytetyt. Mutta kun työn mukavammin voi tehdä jäljestäpäin, on -muistutuksissa julkaisun ohessa vain arvosteltava eroavaisuuksia, -parannettava turmeltuneita kohtia, selvitettävä epäselviä, karsittava -pois myöhemmät lisäykset ja jos mahdollista verrattava keskenään -vastakkaiset ilmoitukset. - -Schlözerin Probe Russischer Annalen mahtoi sitä enemmän herättää -Porthanin huomiota, kun hän 1770 luvun lopulla erityisesti tutki -Venäjän historiaa. Tämä harrastus aiheutti hänen pienen kirjoituksensa -"Grundstrek til Ryska Historien",[358] jossa hän muun muassa -laajanlaisesti tekee selkoa Venäjän historian kirjoittajista ja -lähteistä. Lähteinään on Porthan käyttänyt uudempia saksankielisiä -teoksia, jotka käsittelevät Venäjän historiaa, kuten Müllerin "Sammlung -Russischer Geschichte", Fischerin "Sibirische Geschichte" sekä -Schlözerin ja Thunmannin teoksia. Venäjänkielisiä kirjoittajia hän -kyllä laajalti käsittelee, mutta arvostellen niitä äskenmainittujen -teosten johdolla, samoinkuin lukuisia venäläisiä alkulähteitäkin. -Muodosta ja sisällyksestä päättäen on tämä vihkonen aijottu jonkun -yksityisen luentojakson perustaksi, mutta onko se sellaisena ollut, en -ole voinut saada selville. - -Oli luonnollista, että historiankirjoituksen perustaminen Venäjällä -ainakin vahvisti Porthanissa Suomen oman historian aatetta. Olosuhteet -olivat siksi samanlaiset ja niiden vertaileminen lähellä kylläkin. -Kuitenkin oli Suomen oman historian luominen seuraus paljon -yleisemmistä syistä, joista olen muutamiin jo viitannutkin. Niinpä -näemme, että Böömissäkin tapahtui aivan sama kehitys kuin meillä, -vaikka kyllä vähän myöhemmin. - -Heräävä böömiläinen historiankirjoitus ei siis voinut suomalaiseen -ja lähinnä Porthanin Juustenin kronikassa toteuttamaan -historiankirjoitukseen vaikuttaa. Vasta myöhemmin joutui Porthan -tekemisiin böömiläis-isänmaallisen liikkeen alkajan Josef Dobrovskyn -kanssa. Vuonna 1792 teki tämä laajan matkan Europaan, kootakseen eri -maista tietoja siellä löytyvistä böömiläisen kirjallisuuden jätteistä. -Matkallaan oleskeli hän myöskin Turussa ja seurasi erityisellä -huomiolla Porthanin kielitieteellisiä tutkimuksia ja sanakirjan -valmistelua.[359] - -Miten laajalle oman kansallisen historian aate oli levinnyt tähän -aikaan Europassa ja kuinka kauvaksi taaksepäin ajassa se ulottui, -osottaa myöskin slaavilais-vendiläisen historian ehdotus, joka on -julkaistuna J.C Dähnertin aikakauskirjassa nimellä "Eines -Ober-Lausitzschen Gelehrten Entwurf einer slawischen und wendischen -Historie".[360] Tässä nimenomaan valitellaan, ettei ole mitään -täydellistä slaavein historiaa, on vain maitten, kyläkuntien tahi -perheitten historiaa. "Näitä kaikkia voimme pitää kivenä ja kalkkina, -jotka kuuluvat rakennukseen sekä suunnitelmina, joiden mukaan rakennus -on tehtävä". Tällaiset aatteet eivät voineet olla vaikuttamatta -tutkijoihin, jotka huomasivat oman maansa historian olevan samassa -viljelemättömässä tilassa. -- Myöskin ilmaantui tähän aikaan kokoelmia, -"varastoja", useitten saksalaisten maakuntain ja pikkuvaltioitten -historiasta, jotka eivät olleet merkitystä vailla, vaikka kyllä -perustuivat enemmän maakunnalliseen erikoisharrastukseen. - -Selitykset Juustenin kronikasta Porthan täydensi julkaisemalla -kokonaisuudessaan tärkeimmät lähteistä, joita teoksessa oli käyttänyt. -Ne ilmestyivät vuosien 1802 ja 1804 välillä nimellä "Sylloge -Monumentorum ad illustrandam Historiam Fennicam pertinentium" -viidessätoista osassa. Itse kutsuu Porthan niitä kirjeissään nimellä -Monumenta Fennica. Porthanin sairauden tähden ilmestyivät kaksi -viimeistä osaa Franzénin johdolla, ja tutkijamme heti sen jälkeen -sattunut kuolema lopetti sitten teoksen julkaisemisen.[361] - -Tällaista lähdekokoelmaa lienee Porthan aikonut julkaista jo -ryhtyessään painattamaan Juustenin kronikkaa, vieläpä tämän yhteydessä. -Siihen viittaa teoksen nimikin. Kuitenkin tuntuu mahdolliselta, että -sillä tarkotettiin vain niitä lähteitä, joita tutkija niin runsaasti -liitteli sinne tänne teokseensa. Ensimäisenä varmana oireena tästä -teoksesta on tietääkseni Fredenheimin kehotus kirjeessä Porthanille 22. -p. tammik. 1796: "Sitten pitäisi Sinun lopuksi saksalaiseen tapaan -painattaa Elenchus eli Mantissa vuosilukujen mukaan kaikista -asiakirjoista, jotka tuossa teoksessa siellä täällä esiintyvät, sekä -sitten täydellinen registeri, jonka luulen huomanneesi teoksen -tarvitsevan".[362] Tämä Fredenheimin kehotus on samassa kirjeessä, -jossa hän lausuu ajatuksensa tavasta, jolla resensiooni bullista oli -tehtävä. Mahdollista on, että tämä kirjallinen yritys, joka juuri oli -hänen mielessään selviytynyt, herätti ajatuksen tästä toisesta -samantapaisesta julkaisusta. -- Porthan itse mainitsee ensi kerran -aikeestaan Caloniukselle 7. p. maalisk. 1797 sanoen aikovansa liittää -teokseen registerin, joka tosin vie paljon aikaa, mutta jota paitsi -teosta ei saata käyttää. "Lopuksi liitetään muutamia tähän asti pois -jääneitä asiakirjoja".[363] Näyttää siis siltä kuin hän olisi aikonut -alussa liittää ne itse teokseen ainoastaan pienempänä liitteenä. - -Tätä tarkoitusta varten hän teki matkan Tukholmaan, voidaksensa verrata -asiakirjainsa kopioita siellä oleviin alkuperäisiin kirjoituksiin ja -arvatenkin täydentää niitä. Hän oleskeli siellä heinä- ja elokuulla -vuonna 1799, oltuaan akateemisen virkansa tähden edellisinä vuosina -siitä estetty.[364] - -Juustenin kronikan julkaisu liitteineen oli Porthanin tutkimuksen -suurtyö. Lienee tarvis jo tässä tarkastaa tapaa, jolla hänen -aikalaisensa sitä arvostelivat ja miten he ylipäätänsä siihen -suhtautuivat. Siten näet selviää niin sanoakseni tutkijamme laajemman -henkisen ympäristön merkitys tälle hänen toiminnalleen. Näemme missä -määrin hänen tutkimuksensa sai huomiota ja myötätuntoisuutta osakseen -ja siitä ehkä saatamme hiukkasen arvata, missä määrin hän oli saattanut -sitä toivoa ja odottaa. - -Ennen jo olen maininnut, että Porthan joskus oli puolitellen valitellut -oppineille ystävilleen, miten olosuhteet pakottivat hänet tyytymään -oman maan köyhän historian tutkimiseen, jolla ei ollut mitään -yleisemmän huomion toivoa.[365] Todella ei Juustenin kronikan julkaisua -mainita sen ajan oppineitten kirjevaihdoissa niinkuin useimpia muita -tärkeitä tutkimuksia ja sen tekijästä on niissä hyvin harvoin puhetta. -Tosin kiitteli Fredenheim sitä kirjeessä Porthanille, samoin Gjörwell -ja jotkut muut asianharrastajat, mutta yleensä se lienee ollut -muodoltaan kovin vaikeatajuista suuremmalle yleisölle ja aineeltaan -sille verrattain vieras.[366] - -Tanskalainen tutkija Nyerup sitä arvosteli aikakauskirjassa -"Skandinavisk Museum" ja tässä arvostelussaan on hän erityisesti -huomauttanut kohtia, jotka olivat huvittavia ja arvokkaita. Niitä hän -luettelee tutkimuksen suomalaisten esihistoriallisesta tilasta, tiedot -kirjain hinnoista ennen kirjapainotaitoa, maan asumattomuudesta 15. -vuosisadan keskivaiheilla, tutkijan mietteet papiston vaikutuksesta -valtakunnan menestykseen y.m..[367] Samoin göttingeniläiset tutkijat -erinomaisen kiittävästi arvostelivat Porthanin teosta.[368] Porthania -ehkä ilahutti aikalaisten antama hyväksyminen hänen työlleen, se ehkä -toisinaan rohkaisi ja lohdutti häntä, mutta ei hän sitä ensi sijassa -ajatellut. Hänen katseensa oli kiintynyt tulevaisuuteen ja hän näki -Suomen historian vastaisuudessa selvästi ja kauniisti esitettynä niiden -ainesten perustalla, jotka hän oli sanomattomalla vaivannäöllä koonnut -ja järjestellyt. Ehkäpä kuvitteli hän sen jonkun etevän oppilaansa, -Franzénin tahi hänen kaltaisensa kirjoittamaksi. Tämä isänmaanhistorian -onnellinen tulevaisuus oli Porthanin vaivaloisen, yksityiskohtaisen -tutkimustyön parhaana kiihottimena ja sen hän aina esittää, kun hänen -julkaisunsa tulee puheeksi. - - - - -V. - -Porthanin muut historialliset julkaisut. - - - - -I. - - -Juustenin kronikan julkaiseminen suuntasi Porthanin tutkimukset Suomen -keskiaikaan. Hän oli siihen asti käsitellyt maamme uudempaa aikaa, -etenkin sen sivistystä, kouluja, akatemiaa ja kirkkoa. Pääasiassa -olen siitä jo edellä puhunut, kohta olen vielä lisäävä muutamia -piirteitä. Porthanin tutkimus oli ollut läheisessä yhteydessä hänen -sivistyttämisharrastustensa kanssa. Sentähden oli se laajentunut yhä -useammille aloille jälkimäisten kanssa rinnan. - -Mutta 1780 luvun alulla muuttui suunta. Porthan alkaa tutkia -suomalaisten kaikkein vanhinta historiaa ja heidän keskiaikaansa. Hänen -uskollinen työtoverinsa Tengström ottaa jatkaaksensa hänen töitään -syventymällä uuden ajan tutkimiseen.[369] Samaan aikaan Porthan löysi -runsaat lähdevarastot Ruotsin puolella ja niiden tunnetuksi saattaminen -tuli kohta hänen julkaisemistoimensa tärkeimmäksi tehtäväksi. - -Siltä se ei kuitenkaan tullut ainoaksi eikä yksinomaiseksi. Porthan oli -joutunut yhä enemmän maansa henkisten rientojen keskustaksi. Samalla -oli hänen historiallisen tutkimuksensa selvänä ja määräävänä -tarkoituksena koko Suomen historian edistäminen. Sentähden jatkuvat -hänen uutta aikaa koskevat julkaisunsa. Ne liittyvät vaan nyt hänen -toimintaansa kirjastonhoitajana ja johtuvat hänen läheisestä -suhteestaan Turun lehtiin. Hän ei tosin enää ollut niitä toimittamassa, -kun ne uudelleen ilmestyivät vuonna 1789 ja sitten yhtämittaa vuodesta -1791. Mutta toimitusta lähellä ollen auttoi Porthan sitä pontevasti. - -Aineeltaan kuuluivat nuot avustukset etupäässä sivistyshistoriaan, joko -sitten oppihistoriaan tahi kirkon ja hallinnon historiaan. Jotenkin -runsaasti edustettuna oli biograafinen puoli, joka sekin käsitteli -enimmäkseen kahta ensinmainittua alaa. Kuvatut henkilöt olivat näet -melkein yksinomaan pappeja, muutamaa yliopistomiestä tahi muuta -virkamiestä lukuunottamatta. Tähän valintaan vaikutti kuitenkin paljon -lähteitten laatukin, sillä hautajaispuheita näistä oli akatemian -kirjastossa suuri joukko. Hautajaispuheet taas olivat enimmin -käytettyjä ja tavallisimpia lähteitä tuollaisiin elämäkertoihin. - -Elämäkerrat olivat näet aivan lyhyitä ja asiallisia pitemmittä -kuvauksitta. Ne perustuivat alkuperäisiin lähteihin, joko tuollaisiin -hautajaispuheisiin tahi myöskin omakätisiin muistiinpanoihin ja muihin -samanaikuisiin tietoihin. Miten tärkeitä edelliset silloisille -tutkijoille olivat, huomaa kirjoituksesta, jonka Porthan niistä -kirjoitti vuonna 1791 Turun lehtiin nimellä "Något om likpredikningar". -Siinä hän kehottaa kaikin mokomin säilyttämään tapaa pitää noita -puheita, joka tapa siihen aikaan oli häviämässä.[370] - -Elämäkertoja toimitti Porthan suureksi osaksi yksissä Jaakko -Tengströmin kanssa. Vuonna 1794 alkoi niitä ilmestyä kokonainen sarja -"Kårta biographier öfver Finske män", joka jatkui vuosina 1796 ja 1797. -Niiden tarkoitus oli yleensä hankkia helposti saatavia ja helposti -käsiteltäviä lisiä Suomen historiaan. "Ennen on useita tällaisia -elämäkertoja otettu näihin lehtiin jälkeentulevain opiksi maan -valtiollisessa, kirkko- ja oppihistoriassa sekä sukujen ja henkilöitten -muiston ylläpitämistä varten; vähitellen jatketaan tätä edelleen".[371] - -Elämäkerrallisten tietojen kokoileminen oli ruotsalaisten kokoilijain -kesken hyvin suosittu toimi. Todistuksena siitä ovat lukuisat -"Biographica" osastot sen ajan kokoelmissa ja tuollaisten tietojen -hankkiminen oli tavallinen aine oppineitten kirjeissä. Porthankin on -kirjeellisesti tuota hankintaa välittänyt, osaksi maaseudulta -hankkinut, osaksi taas ruotsalaisille tiedemiehille lähettänyt.[372] -Esimerkkinä siitä otan tähän tapauksen, joka koskee erästä Turun -sanomissa julkaistua elämäkertaa. "Kort lefvernesbeskrifning öfver Hr. -Adolph Magnus Klingspor" on elämäkerrallinen kuvaus kirjoitettu -Klingsporin jälkeenjättämän päiväkirjan nojalla. Se julkaistiin vuonna -1791. Porthan oli tästä kirjoituksesta tehnyt otteen jo vuonna 1788 -lähettääksensä sen vanhalle ystävälleen Lidénille Linköpingiin, mutta -Nordin, jolle hän sen suvella samana vuonna näytti, otti sen -mukaansa.[373] Se löytyy vieläkin Nordinin kokoelmissa Upsalassa. -Referaatti käsittää 23 neljännes sivua Porthanin omalla käsialalla, -alussa on vain lyhyesti viitattu tärkeämpiin kuvauksiin ja -ilmoituksiin, jotka selittävät ajan käsitystapaa ja sivistysoloja sekä -sivuluku merkitty viereen. Mutta sivulta 994 alkaen on referaatti -täydellisempi, etenkin 1682 vuoden valtiopäiviä kuvattaessa, joilla -Klingspor oli mukana.[374] - -Lidén oli julkaissut asiakirjoja näiltä valtiopäiviltä ja sentähden -edellämainittu päiväkirjan kohta häntä erityisesti huvitti. Porthan -lähettääkin hänelle uuden referaatin päiväkirjasta liittäen mukaan -kohtia, jotka valaisevat Klingsporin esitystapaa. Hän lopettaa -kysymällä, voisiko Lidén painattaa sen liitteenä asiakirjakokoelmaansa; -ellei, niin aikoi hän julkaista sen Turan sanomissa. Tämä oli -alkuvuodesta 1789 ja kahta vuotta myöhemmin se ilmestyi noiden lehtien -palstoilla nimellä "Anteckningar ang. 1682 års riksdag ur öfverst. -Klingspors journal".[375] - -Tulen nyt niihin kirjoituksiin, jotka yksinomaisesti ja välittömästi -koskevat varsinaista oppihistoriaa. Olemme edellä nähneet, että Porthan -oli sitä viljellyt yhtenä tutkimuksensa pääalana, ennenkuin hän -antautui varsinaiseksi historiantutkijaksi. Hänen kirjastonhistoriansa -oli samalla jossakin määrin yliopistonhistoriaa ja tätä hän nyt -edelleenkin harrasti, kuten hänen pienemmistä kirjoituksistaan näkyy. -Jo vuonna 1772 oli hän julkaissut kuvauksen Svenoniuksen ja Terseruksen -välisestä oppiriidasta yliopiston konsistoorion pöytäkirjain mukaan. -Oli luonnollista että niissä tavattavat erinomaisen runsaat ainekset -aiheuttivat hänet tuollaisiin pienempiin kyhäyksiin, hän kun niitä -laajalti käytti kirjastonhistoriaa varten. Äskenmainittu kyhäys oli -nimeltään "Religionstvisten emellan J. Terserus och E. Svenonius". - -Pienempiä yliopistoa koskevia lähteitä julkaisi Porthan edelleenkin -silloin tällöin. Vuotta ennen Porthanin kuolemaa ilmaantui Turun -sanomissa kirjoitus "Förteckning öfver Theologiska Faculteten i Åbo -tillhörige handskrifne handlingar". Tässä julkaistuista asiakirjoista -koskee suuri osa yllämainitun Svenoniuksen teoloogista toimintaa. -Varmuudella ei voi sanoa onko se Porthanin vai Tengströmin kynästä -lähtenyt, vaiko molempain yhdessä toimittama. Olihan Tengström -kirjoittanut laajan esityksen Svenoniuksen vastustajasta Terseruksesta -ja Turun lehdissä oli hän julkaissut koko joukon kirkon ja sen opin -historiaa koskevaa. Mutta, kuten juuri näimme, ei tuo ala ollut -Porthanillekaan outo. Myöskin tiedämme, että hänellä oli kopioituna -paljon tietoja 17. vuosisadan oppihistoriasta, jotka oli saanut -ruotsalaisista lähteistä, Palmsköldin ja Nordinin kokoelmista.[376] - -Onkin hyvin mahdollista, että kirjoitus oli Porthanin ja Tengströmin -yhdessä toimittama. Yksissä neuvoin he näet kokoilivat aineksia Turun -yliopiston historiaa varten.[377] Bilmark oli kyllä jo 1770 luvun -alkupuoliskolla julkaissut yliopiston historian, mutta se oli jäänyt -vaillinaiseksi eikä täydennystä kuulunut, vaikka aineksista ei olisi -hänellä ollut puutetta. Vasta Bilmarkin kuoleman jälkeen painatti -Porthan ne väitöskirjana "De professoribus Regiae Academiae Aboensis, -ab hujus natalibus primum designatis". Bilmark oli ne ehtinyt laittaa -lopulliseen muotoonsa, Porthan oli ainoastaan pari muistutusta siihen -oheen viivan alle liittänyt.[378] - -Sitä ennen -- vuonna 1799 -- oli Porthan kuitenkin ehtinyt alkaa lyhyen -akatemian historian Turun lehdissä. Tengström kirjoitti tästä tuumasta -Gjörwellille seuraavana kesänä: "Professori Porthan alkoi viime vuonna -akatemiamme historian pienoiskoossa, jonka hän on luvannut lopettaa -ennen pitkää ja johon yhdessä olemme koonneet aineksia. En jätä hänelle -muistuttamatta tämän huvittavan luonnoksen täydentämistä kesäloman -aikana, jonka hän viettää tällä kertaa Turussa".[379] Kirjoitus jäi -kuitenkin jatkoa vaille, vaikka Porthan vielä syksyllä 1800 puhui sen -laittamisesta valmiiksi.[380] - -Oppihistoriallinen kuten äskenmainitut teokset oli myöskin kirjoitus -"Korta Historiska Underrättelser om de förnämsta Scholor i Finland". Se -ilmestyi jo vuonna 1772 Turun sanomissa. Ensimäisen kappaleen siitä, -sen, joka käsittelee Turun katedraalikoulua, luullaan Porthanin -kirjoittaneen, ainakin osaksi. Toiset ovat kuitenkin sitä epäilleet -epätarkkuuksien tähden, jotka siinä esiintyvät.[381] Kuitenkin on -tekijän käsitys Suomen keskiajan alusta jotenkin samanlainen, kuin se -on esim. Porthanin Turun akatemian kirjaston historiassa, joka -kirjoitettiin melkein samaan aikaan. Sitäpaitsi harrasti Porthan -innokkaasti myöskin opetusta ja kouluja koskevia kysymyksiä. Muutamia -vuosia myöhemmin eli vuonna 1775 keskusteli hän Fredenheimin kanssa -uuden kymnaasin perustamisesta Turun hiippakuntaan.[382] Vielä vuosina -1793 ja 1794 julkaisee Porthan joukon Turun koulua koskevia -asiakirjoja, joita säilytettiin akatemian kirjastossa.[383] - -Viipurin koulun historiaa käsitteli tavallaan kirjoitus "Om en i Wiborg -uppförd Comoedia, kallad Thet himmelska Consistorium" vuodelta 1792. Se -kuului kuitenkin pikemmin kirjallisuushistoriaan, kertomus kun oli -eräästä tässä koulussa esitetystä näytelmästä. Porthan julkaisi sen -vanhan kirjan perusteella, joka löytyi akatemian kirjastossa. - -Paitsi kirjastosta sai Porthan myöskin maaseudulta tarvittavia -lähteitä, etenkin Pohjanmaalta. Pohjanmaalla oli hänellä useimmat -ystävänsä ja lukuisimmat auttajansa. Hän kun oli pohjalaisen osakunnan -inspehtorina, olivat sen ylioppilaat häntä lähinnä. Ei siis ole -ihmeteltävää, että Porthan Turun lehdissä julkaisi kirjoituksia, jotka -erityisesti koskivat tätä osaa maastamme. Niissä oli laaja kirjoitus -"Berättelse om Österbottens öden under det långvariga kriget ifrån 1700 -till 1721" vuosina 1789 ja 1791.[384] Tämä vanha kertomus oli -Mennanderin välityksellä tullut pohjalaisen osakunnan kirjastoon ja sen -säilössä se oli silloinkin, kun Porthan toimitti sen julkisuuteen. - -Pohjanmaata koski myöskin kirjoitus "Om en i nyligare tider skedd -ansenlig Folk-utflyttning ifrån Wermeland til Österbotten". -Kirjoituksen tekijä sanoo aineen etupäässä herättäneen hänen huomiotaan -sentähden, että hän ei ennen ollut siitä kuullut, vaikka oli tämän -seudun historiaan jotenkin perehtynyt.[385] - -Kuitenkaan ei voitane sanoa Porthanilla olleen erityistä -paikallishistorian harrastusta Pohjanmaahan nähden. Päinvastoin käytti -hän tämän maakunnan historiallisia lähteitä vain sentähden, että ne -valaisivat osaltaan Suomen historiaa. - -Uuden ajan alkua käsittelee myöskin kirjoitus "Anmärkning ang. de -förste biskopar i Wiborgs stift" vuodelta 1793. Tästä aineesta oli -Porthan kirjevaihdossa Nordinin kanssa vuonna 1791 ja lähetti hän -silloin tälle tarkastettaviksi useita noita piispoja koskevia -asiakirjoja. Härkäpään anomuskirjan iästä ja merkityksestä -lausui Nordin arvelunsa, joka samanlaisena tavataan Porthanin -kirjoituksessa.[386] Ensimäisen aiheen Porthanin tutkimuksiin antoivat -kai kuitenkin muutamat Palmsköldin kokoelmassa olevat tiedonannot. -Nähtävästi olivat nämät niiden tietojen joukossa, jotka P.F. -Aurivillius toimitti Porthanille lopulla vuotta 1790.[387] - -Kirjoituksessa käsitelty aine koski Porthania erittäinkin sen tähden, -että se liittyi läheltä asioihin, joita hän aikoi käsitellä Juustenin -kronikassa. Myöhemminkin 1790 luvulla on hän siihen palannut. M.J. -Alopaeus oli näet jo 1770 luvun alulta keräillyt aineksia Viipurin -kymnaasin historiaan ja joutui myöskin tämän kautta käsittelemään näitä -samaisia asioita. Kirjevaihdossa vuosina 1794-1796 tutkijat -ilmoittelevat toisillensa kysymyksiä aineesta ja keksimiään -asiakirjoja,[388] kuten edellä mainitsin. - -Alopaeukselta sai Porthan myöskin lähteitä tutkimuksiinsa Karjalan -kreikkalaisuskoisista pitäjistä. Hän oli näistä kirjoittanut Turun -sanomiin jo vuonna 1789 nimellä "Anmärkningar ang. de Församlingar i -Swenska Karelen som bekänna sig til den Grekiska Kyrkan".[389] Vuonna -1795 näkyy hän uudelleen ruvenneen ainetta tutkimaan, sillä tästä -alkaen saa hän Alopaeuksien välityksellä piispaintarkastuspöytäkirjoja -ja muita alkuperäisiä asiakirjoja kopioituina.[390] Tutkimusten -tulokset tulivat esiin A.H. Vinterin julkaisemassa väitöskirjassa "De -Ecclesiis Careliae Svecicae Graecam Religionem profitentibus", jonka -ensi osa tuli painosta vuonna 1796, jälkimäinen 1798. Tulokset noista -tutkimuksista julkaisi Porthan itse lyhyessä kirjoituksessa Turun -sanomissa, samannimisessä kuin se, jonka mainitsin vuodelta 1789.[391] - -Tähän suuntaan kävi Porthanin julkaisemistyö Turun lehdissä, sikäli -kuin se koski uudempaa aikaa. On vaikeata sitä lähemmin ryhmitellä ja -määräillä aineittensa mukaan, sillä se käsitti kaikkea, mikä vaan -kelpasi valaisemaan Suomen historiaa. Eikä se riippunut niin paljon eri -aineitten viehättävyydestä, kuin lähteistä, jotka olivat saatavissa. -Kotimaisia lähteitä julkaistiin ensi sijassa, etenkin akatemian -kirjastossa olevia, mutta myöskin ruotsalaisia, jotka maatamme -koskivat. Mainittakoon vain "Suomen historiaa koskevat muistiinpanot" -Palmsköldin kokoelmasta, jotka tavataan lehdissä vuosina 1793 ja -1794.[392] Yleensä olivat nämät kirjoitukset pieniä poimintoja vain, -joille Porthan ei sellaisenaan pannut suurtakaan arvoa. Itse hän kerran -niistä kirjoittaa Gjörwellille: "Turun sanomiin (jotka nyt julkaistaan -Prof. Franzénin toimesta ja hänen kustannuksellaan) heittelen -edelleenkin silloin tällöin historiallisen tahi antikvaarisen kyhäyksen -sellaisen kuin numero 6:ssa ja 7:ssä olleen Pyhän Henrikin luista, -itsessään vähäpätöisestä aineesta, joka kuitenkin on herättänyt -maanmiestemme huomiota".[393] - - - - -II. - - -Juustenin kronikan julkaisemista kesti kuusitoista vuotta, se täytti -melkein koko loppuosan Porthanin elämästä. Mutta edeltäpäin jo saattoi -arvata, ettei Porthanin monella alalla liikkuva harrastus ja -monipuolinen tuotantokyky voinut rajoittua tähän yhteen, joskin -suurenmoiseen tehtävään. Se vaati ja se löysi yllin kyllin muita -tilaisuuksia ja aiheita tutkimuksiin. - -Sellaiseen syrjäaloilla liikkumiseen antoi pääjulkaisun laatukin -aihetta, se kun pakotti tutkijan koskettelemaan kaikenlaisia aloja ja -etsimään vastausta kysymyksiin, joiden laajempi käsittely ei voinut -sopia teoksen jo muutenkin paisuvain rajain sisään. Eihän sitäpaitsi -Porthanin vastaisuutta varten tehty tutkimus, joka perusluonteeltaan -oikeastaan oli tilapäinen, voinut pysähtyä siksi kuin hän ensiksi oli -sen tahi sen syrjäalan tutkinut. Näistä syistä johtuivat lukuisat -väitöskirjat, jotka Porthan julkaisi joskus suunnilleen samaan aikaan -kuin hän käsitteli lyhyemmälti samoja asioita pääteoksessa, tahi -useammin vähän jäljestäpäin. - -Tällaisia tutkimuksia olivat tavallaan lukuisat -kirjoitukset suomalaisista kansoista, heidän alkuperästään ja -sukulaisuudestaan. Kuitenkin ne oikeastaan johtuivat Porthanin -kieltenvertailu-harrastuksesta, joka oli vanhempi Juustenin kronikkaa -ja siitä riippumaton. Olenkin näistä jo ennen puhunut. Edelleen kuului -tähän ryhmään joukko tutkimuksia, jotka käsittelivät perinpohjaisemmin -Suomen historiaan kuuluvia erityisaiheita, joita Porthan kyllä piti -pääteoksensa aineeseen kuuluvina, mutta ei siinä ollut loppuun -käsitellyt. Sellainen oli "De anno suscepti a rege Erico sancto imperii -et expeditionis in Fenniam motae" vuodelta 1797, jossa käsitellään -uudelleen kysymystä milloin Eerik pyhä teki ristiretkensä Suomeen, -mutta ei jouduta nytkään mihinkään varmaan tulokseen. - -Tarkka erikoistutkimus niin rajoitetulta alalta, kuin tämä nyt -käsitelty oli, oli vielä jotenkin tavaton ilmiö. Se on todisteena -siitä, että tutkimus kävi yhä yksityiskohtaisemmaksi, ja samalla -merkkinä siitä, miten tutkimusta ruvettiin yhä laajemmin myöskin -esittämään. Historialliset aikakauskirjat, joissa myöhempi tutkijapolvi -tuollaiset kysymykset ratkaisi, eivät vielä olleet sitä ottaneet -tehtäväkseen, ne sisälsivät enimmäkseen lähteitä tahi lyhyitä kuvauksia -laajemmista aiheista. Mutta lyhyet akateemiset väitöskirjat olivat -omiansa tuollaisiksi tutkimuksiksi. - -Vuotta myöhemmin ilmaantui samansuuntainen erikoistutkimus "De -expeditione Johannis I:mi Svercheridae, in Livoniam" Lindahlin -puolustamana. Aiheena siihen näkyy olleen Lagerbringin jyrkkä ja -mielivaltainen kritiikki kysymyksestä, jota Porthan koetti vakaannuttaa -liiviläisten lähteitten avulla. Tässä siis yksi esimerkki Lagerbringin -teoksen suuresta vaikutuksesta tutkijamme toimintaan, kohta tapaamme -toisen samansuuntaisen. -- Epäilemättä Porthanin kirjanen selvitti -suuresti käsitystä näistä seikoista. Mainittakoon vain, että hän -määräsi Rotala eli Rotalum nimisen seudun paikan, josta ruotsalaiset -tutkijat siihen asti olivat olleet epätietoisia. Lagerbring oli etsinyt -sitä Ruotsin rannikolta, Nordin taas asetti sen nykyisen Pietarin -kaupungin tienoille.[394] - -Uudistettu erikoistutkimus aineesta, jota Porthan oli Juustenin -kronikassa käsitellyt, oli "Om S:t Anna kloster vid Åbo" 1796 vuoden -Turun sanomissa. Aine oli hyvin hämärä ristiriitaisten ja epätarkkojen -lähteitten tähden, jotka olivat olleet käytettävissä. Nyt oli Porthan -saanut useita Naantalin luostaria koskevia asiakirjoja käsiinsä -kuninkaallisesta kirjastosta Tukholmasta ja näiden perustalla -käsittelee tutkijamme jälleen ainetta, josta ei esityksessään Juustenin -kronikassa ollut mihinkään johtopäätöksiin tullut.[395] - -Asioita, joista Porthan jo Juustenin kronikassa oli antanut esityksen, -ottaa hän uudelleen käsiteltäväkseen kirjoituksessa "K. Christian I:s -resa til Finland" vuodelta 1800. Kuitenkin tuo kyhäys ei aiheutunut -niin paljoa Juustenin kronikassa olleista tutkimuksista, kuin -Lagerbringin esityksestä "Swea Rikes Historiassa". - -Tämän teoksen viides osa jäi tekijänsä kuoleman sekä hänen -perillistensä verukkeitten tähden painamatta. Mutta kirjallisuuden -harras ystävä Gjörwell oli saanut siitä osan haltuunsa -- neljä -painettua ja kolme kirjoitettua arkkia. -- Nämät lähetti hän -ystävilleen lahjana ja samalla muistona Lagerbringistä. "Nuot kolme -käsinkirjoitettua arkkia koskevat vuosia 1461-1463 ja niissä kuvaillaan -elävästi kuningas Kristiania ja Juhana Pentinpoikaa. Ette taida -ihmettelemättä ja harmistumatta lukea, että sellainen ryöväri on -istunut Ruotsin valtaistuimella ja sellainen kavaltaja ollut -arkkipiispana", lausuu sen johdosta Gjörwell.[396] - -Porthankin oli saanut tuollaisen kappaleen ja siitä hän julkaisi -äskenmainitun palan, se kun koski Suomea. Muistutuksia hän liitti -oheen. Tämä tapaus kuvaa hyvin silloista julkaisemistapaa, -satunnaisesti saadut esitykset kun usein aiheuttivat niiden -varustamisen oppineilla, arvokkailla muistutuksilla. Vertauksena -mainittakoon monien muiden joukosta tanskalainen tutkija Kall, jonka -tärkeimmät julkaisut olivat tällaisia, etenkin hänen muistutuksensa -P.F. Suhmin jälkeenjättämään Tanskan historian 8:een ja 9:een osaan. -Erotus oli siinä, että Porthanin julkaisu oli paljoa mitättömämpi.[397] - -Edelleen voisi tähän ryhmään lukea väitöskirjan "Dissertatio Historiam -Borgoae urbis Nylandiae leviter adumbrans", joka vuosina 1794 ja 1795 -ilmaantui Maunu Alopaeuksen ollessa respondenttina. Se oli pääasiassa -Alopaeuksien, edellä mainitun Maunu Alopaeuksen ja hänen isänsä työtä -ja siis alkujaan heidän harrastuksistaan lähtenyt. Aineeltaan oli se -lisä verrattain laajalle paikallishistorialliselle kirjallisuudelle, -joka vuosisadan kuluessa oli meilläkin versonut ja antanut aineksia -suuremmille tutkimuksille. Kaupunkien historiat kuuluivat sitäpaitsi -hyvin läheisesti kaupunkien kuvauksiin ja muodostivat usein osan -näistä. - -Eivät ne aivan hyvässä maineessa olleet. Väitöskirjoja, jotka tätä -ainetta koskivat, pidettiin yleensä hyvin helppoina kirjoittajille, -mutta aineeltaan samalla mitättöminä. Uudenkaupungin historiallisesta -ja taloudellisesta kuvauksesta lausuu eräs aikalainen ivallisesti: -"Kehotetaan jokaista hankkimaan tämä väitöskirja, koska tuskin missään -väitöskirjassa Ruotsissa tahi muualla tavattanee tärkeämpää tahi -merkillisempää ainetta, jolla maisterinarvon voi saavuttaa, vielä -vähemmin sellaista, johon terävämpää järkeä tahi suurempaa oppia olisi -tarvittu".[398] Historia Borgoae on ainoa tämänlaatuinen väitöskirja, -joka Porthanin presidiolla on ilmestynyt ja tämä seikka saattaa -herättää kummastusta, kun ajattelee hänen edeltäjäinsä lukuisia -tämänlaatuisia tuotteita. Sitäpaitsi olivat pitäjänkertomukset -hyvin muodisssa, vieläpä Turun lehtien palstoillakin. Mutta -paikallishistorian aika oli oikeastaan jo mennyt, juuri Porthanin -tutkimustoimi tarkoitti isänmaamme historian laveampaa käsittelyä ja -hänen yksityistutkimuksensa koskivat jotakin määrättyä sivistyselämän -alaa tahi epäselvää ilmoitusta. Samoin käsittelivät Porthanin -maantieteelliset tutkimukset koko maatamme ja tulivat ne julkaistuiksi -toisella tavalla. - -Porthanilla oli jo kauvan ollut harrastuksia, jotka keskittyivät oman -maan ja sen kansan tutkimiseen. Olemme edellisestä nähneet, että nämät -harrastukset olivat silloisessa Suomessa yleisiä ja muistamme, että -Aurora seura otti niitä edistääkseen. Turun sanomissa julkaistiin -lukuisia pitäjänkertomuksia sekä lisäyksiä ja oikaisuja Thuneldin -maantieteeseen ja julkaisijain joukossa oli myöskin Porthan. Vuonna -1777 kirjoitti hän noihin lehtiin "Anmärkningar om Wiitasaari socken" -ja Thuneld kääntyi erityisesti hänen puoleensa tietoja saadakseen.[399] -Porthan oli näet jo aikaisin tehnyt laajoja matkoja maassamme ja -kansanrunoja kootessaan oli hän samalla keräillyt maantieteellisiä ja -tilastollisia tietoja. - -Porthanin tiedot tulivat hyvään tarpeeseen, kun Schlözer Porthanin -ollessa Göttingenissä pyysi tältä "kirjallista kertomusta, joka käsitti -uusimmat tiedot maasta, niin paljon kuin saattoi muistaa". Schlözer -sitten vertaili näitä muihin jo painettuihin tietoihin ja pyysi -Porthania selittämään epäselviä kohtia. Näin syntyi Porthanin -ensimäinen kuvaus Suomesta, jonka Schlözer painatti nimellä "Neueste -Nachrichten von Finnland, dem europäischen Kanada" aikakauskirjassaan -"Briefwechsel meist historischen und politischen Inhalts".[400] - -Tämä kuvaus Porthanin kotimaasta herätti täälläkin huomiota ja antoi -aihetta tutkimusten jatkamiseen tällä alalla. Niinpä kertoo Cederhielm -vuonna 1785: "Kun taitava Porthanimme oli Göttingenissä, julkaisi hän -useita muistutuksia Suomesta, oikein huvittavia, jotka Schlözer pani -valtiolliseen lehteensä: minä pyydän häntä tarkastamaan ne ja -julkaisemaan ruotsiksi, muuten uhkaan itse ne kääntää ja painattaa, -vaikka ne paljon menettävät arvostaan, elleivät ilmesty hänen omalla -johdollaan".[401] - -Melkein samaan aikaan sai Porthan Fredenheimiltäkin kehotuksen -julkaista tuollaisen kuvauksen. Harmistuneena tietämättömyydestä, jota -ulkomaalaiset osottivat kuvatessaan Suomea, pyytää hän Porthania -toimittamaan lyhyen, mutta varman kuvauksen tästä maasta. "Se olisi -mainio aihe muutamiin väitöskirjoihin ja saataisiin varmaan nähdä se -käännettynä useille kielille, jota minä mielelläni tahdon edistää. Sano -minulle ajatuksesi siitä. Se voisi alkaa lyhyellä maamme historialla ja -tekisi Serkkuni kuolemattomaksi. Älä anna tuon aatteen jäädä toteutusta -vaille".[402] - -Ja Porthan antautuikin innolla yritykseen. Näin heräsi hänessä aate -antaa täydellinen kuvaus maastaan jotenkin samaan aikaan, kuin hän -Juustenin kronikan selityksissä tahtoi muodostaa pohjan maansa -historialle. Se häneltä nyt vie loma-ajat, hän kun silloin tekee -laajoja matkoja maassa, käy Hämeessä, Savossa ja Karjalassa sekä -Pohjanmaalla.[403] "Voidakseni kaikkialla päästä kulkemaan käytän vain -kepeitä kääsejä, enkä voi vaatia mukavuuksia: mutta sen korvaa sitä -varmempi ja suurempi mahdollisuus tuntea synnyinseutuni, jonka siten -saan" -- kertoo hän itse.[404] Kuitenkin sai Porthan Thuneldilta -pyynnön auttaa häntä uudessa maantieteen laitoksessa, jonka hän aikoi -valmistaa. Vanha oli puutteellinen monessa kohdassa. Porthan jätti nyt -tuumansa itsenäisestä teoksesta ja käytti aineksensa, jotka oli -koonnut, Thuneldin maantieteen parantamiseen. Fredenheimkin kehottaa -häntä auttamaan Thuneldia, Porthan kun jo voi saada parempaa aikaan, -kuin minkä arvoinen koko muu teos on.[405] - -En voi tarkemmin käsitellä Porthanin ansioita maantieteen tutkijana, se -kun kuuluu varsinaisen alamme ulkopuolelle. Mainitsen vain, että hän -erinomaisen laajan kirjevaihtonsa kautta lisäili tietojaan ja -kokoelmiaan tällä alalla. Erittäinkin 1790 luvulta on säilynyt joukko -tuollaisia kirjeitä. Myöskin hankki hän itse matkoillaan statistisia -tietoja, etenkin lääninhallituksista. Niinpä hän vuonna 1794 -sai sellaisia Vaasan ja Oulun läänien maaherroilta ja heidän -virkamiehiltään sekä Kuopion lääninhallituksesta.[406] Sentähden -arvelikin Calonius, lähettäissään Porthanille tilastollisen taulun -Suomenmaan väestön lukumäärästä, maan suuruussuhteista y.m., että tämä -kykenisi sitä monessa suhteessa tarkastelemaan ja korjailemaan.[407] -Erittäinkin elämänsä lopulla toimiessaan koskenperkauskomiteassa ja -talousseurassa liittyivät hänen harrastuksensa entistä vielä lähemmin -Suomen maantieteen, erittäinkin sen tilastollisen ja taloudellisen -puolen tutkimiseen. - -Ja tuntuu kuin olisi Porthanin täytynyt maantieteeseen syventyä. Olemme -nähneet Porthanin historiallisten teosten suurelta osalta lähteneen -siitä vilkkaasta huomiosta, jota käsittelemänsä asiat juuri silloin -aikalaisissa herättivät. Oli läheinen yhteys hänen ajatuksissaan asiain -nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Porthan oli tutkimuksissaan -lähtenyt Suomen kansasta ja joutui siten sen historiaan. Mutta yhtä -vähän saattoi hän käsitellä kansaa, käsittelemättä samalla maata, kuin -hän saattoi päästä sen historiaan, ottamatta pohjakseen maan -tuntemista. - - - - -III. - - -Mutta työskentely Suomen keskiajan historiassa vaati myöskin -erityistietoja jopa erityistutkimuksiakin naapurikansain historian ja -yleisen historiankin alalla. Etenkin Suomen varhaisin historia viittasi -Venäjälle, josta suomalaiset olivat tulleet ja jossa heidän -heimokansansa asuivat, kristillinen aika taas näytti Ruotsiin, vaati -ottamaan selvää sen maan kirkollisista ja hallinnollisista oloista. -Näiden maiden historian tutkiminen oli siis välittömässä yhteydessä -Porthanin harrastusten kanssa. - -Olen jo ennen puhunut Porthanin Venäjän historiaa koskevista -harrastuksista. Näimme, että hän jo 1770 luvun lopulla, siis ennen -laajempia tutkimuksiaan Suomen historiassa, oli ottanut sen erityisen -esityksen aiheeksi. Hänellä oli myöskin Venäjän rajain sisällä paljon -ystäviä, jotka saattoivat häntä auttaa, etenkin siellä asuvassa -suomalaisessa papistossa, ja sitäpaitsi opiskeli Turussa hänen -oppilainaan sen puolen nuorukaisia. Porthanilla oli sentähden -edellytyksiä tässä suhteessa, jotka kerrassaan puuttuivat hänen -virkaveljiltään ruotsalaisessa emämaassa. - -Kun Porthan siis kirjallisuus-, historia- ja antikviteettiakatemian -julkaisuihin aikoi vuonna 1790 kirjoittaa tutkimuksen Pähkinäsaaren -rauhasta,[408] niin olisi voinut odottaa aikomuksen toteutuvan. Hän -ryhtyikin toimiin saadakseen ystäviensä kautta Nestorin kronikan, jota -työhönsä tarvitsi ja joka sitäpaitsi oli päälähde Venäjän vanhemmassa -historiassa. Vastaus, jonka hän Cygnaeukselta sai, kuvaa hyvin -vaikeuksia, jotka Porthanilla tässä oli voitettavana: "Nestorin -kronikasta kuuluu saksalainen käännös ilmestyneen jossakin Saksassa, -jos oikein muistan Danzigissa; sitä ei saa täältä ostaa kuin sattumalta -tahi jos se ulkoa tilataan erityisesti. Muita kronikoita ei liene -käännetty, jota kuitenkin vielä tahdon tarkemmin kysellä. Täällä ne -eivät ainakaan ole käännetyt. Myöskin kuuluu ruhtinas Schtscherbatovin -historiasta Saksassa löytyvän käännös, jota ei täällä myödä ja -ulottunee se vain toiseen osaan". - -Painos, jota Cygnaeus tarkoittaa kirjeessään on Schererin vuonna 1774 -julkaisema saksalainen käännös, joka monessa suhteessa oli -puutteellinen ja virheellinenkin. Sitäpaitsi oli Pietarin tiedeakatemia -julkaissut Nestorin kronikan vuosina 1767-1790. Porthanilla oli -kuitenkin aije yhä edelleenkin mielessään. Vuonna 1797 hankki hän -Caloniuksen kautta itselleen Nestorin kronikan käännöksen, mutta monet -muut puuhat hidastuttivat hänen työtään. Hän aikoi nyt valmistaa sen -Upsalan tiedeseuraa varten ja vielä 1803 kertoo hän jo alottaneensa -sitä. Kuolema kuitenkin ehti ennen, kuin teos valmistui.[409] - -Muutamia venäläisiä kronikoita oli kyllä Turun yliopiston kirjastossa, -Lindheimin peruja, mutta ei ole mitään merkkiä siitä, että Porthan -olisi niitä käyttänyt. Tämä oli kyllä sitä luonnollisempaa, kun -tutkijamme kriitillisten periaatteittensa mukaan vaati varmoja, -tarkastettuja lähteitä, eikä tyytynyt yksityisiin kappaleisiin, jotka -satunnaisesti löysi. "Sitten kun ovat tarkoin ja kriitillisesti -julkaistut", -- sanoo Porthan -- "kootut ja tarkastellut, antavat nämät -vanhan venäläisen historian jätteet sille, joka tuntee tuon kansan -kielen ja kirjallisuuden yhtä hyvin kuin meidän historiamme, -tilaisuuden päättää tätä".[410] Porthan oli tässä suhteessa samassa -asemassa, kuin ruotsalaiset tutkijatkin, jotka kyllä käsittivät Venäjän -historian tärkeyden, mutta eivät koskaan ottaneet siitä selvää, v. -Celse sanoo nimenomaan kokoelmissaan: "Naapureimme historia on -verrattava meikäläiseen. Venäläisillä kronikoilla on iässä etusija -meikäläisten ja muitten naapureimme historian rinnalla".[411] Ja -kuitenkin oli eräässä Vesteråsin arkistossa venäläisiä kronikoita -useitakin, mutta ne jäivät ymmärtämättä ja huomaamatta. Niiden joukossa -oli eräs kokonaista 78 arkkia käsittävä kappale Nestorin -kronikkaa.[412] - -Samalla lailla kävi myöskin Porthanin kielellisten ja -kansatieteellisten tutkimusten suomensukuisista kansoista. Ne -perustuivat vain sanakirjoihin ja matkakertomuksiin, muita tarkempia -tietoja hänellä ei ollut. Sentähden eivät Porthanin tutkimukset tähän -suuntaan voineet edistyä ja hän pysyi edelleen kannalla, jolla -saksalainen tutkimus oli. Tosin hän vuonna 1795 sai tarjouksen -Pallakselta raha-apuun Venäjän keisarinnalta suomalaisten kansain -tutkimista varten, mutta hän sen hylkäsi. "Jos minulla nuorempana olisi -ollut mahdollisuutta sellaiseen apuun, olisin joutunut kiusaukseen sitä -käyttämään: nyt on minulla Venäjää ja kaikkea siihen kuuluvaa kohtaan -sellainen kauhu, ettei minulla edes ole ollut halua matkustaa -Pietariin, johon entiset oppilaani usein ovat minua kutsuneet, vielä -vähemmin syvälle noiden barbaarien maihin. Mutta kyllä toivoisin, että -joku nuori ja taitava mies saisi tehdä sen matkan, ennenkuin kaikki -nuot eri heimot ovat sekaantuneet venäläisiin".[413] - -Näin meni tuo suurenmoinen aate hukkaan ja Porthan rajoittui -edelleenkin verrattain vähäpätöiseen toimintaan tällä alalla. Se koski -erittäin suomalaisten lähimpiä sukukansoja, jotka samalla olivat heidän -naapurikansojaan. Jo 1780 luvun loppupuolella -- siis aikana, jolta -Porthanin varsinaiset tutkimukset suomalaisista sukukielistä olivat -peräisin -- oli hänen oppilaansa L.A. Zetraeus koonnut tietoja -vatjalaisten kansallisuudesta ja elintavoista. Mahdollisesti oli -virolaisen papin Trefurtin kertomus näistä, jonka Porthan saattoi lukea -Gadebuschin kokoelmista, herättänyt hänen huomiotansa ja tiedonhaluaan -vatjalaisista.[414] Kysymys näyttää edelleenkin häntä viehättäneen 1790 -luvulla ja 1802 hän Turun lehdissä julkaisi yllämainitun Zetraeuksen -tietojen mukaan kertomuksen vatjalaisista. Hän oli samalla uudelleen -pyytänyt heistä tietoja, mutta ilmoitukset, joita hän sen johdosta sai, -supistuivat hyvin mitättömiin.[415] - -Näin ollen ei Porthan voinut laajemmalti ottaa Venäjää koskevia -kysymyksiä erityistutkimuksensa aiheeksi. Sen sijaan oli Porthanin -yhteys Ruotsin kanssa yhä lujittunut monenlaisten kosketusten kautta -siltä taholta. Hän tuli myöskin matkoillaan siellä tutustumaan -ruotsalaisiin lähteisiin ja ruotsalaisten oppineitten seurain jäsenenä -oli hän velvoitettu käsittelemään niiden julkaisuissa joitakin -kysymyksiä alaltaan. Kun näiden melkeinpä täytyi olla yleisempää -laatua, tuli Porthan helposti valinneeksi kysymyksiä, jotka, samalla -kuin liittyivät hänen omiin tähänastisiin tutkimuksiinsa, käsittelivät -ruotsalaista tahi yleensä pohjoismaiden historiaa. - -Lähimpänä aineena olivat Ruotsin puolella asuvat suomalaiset, joista -Porthan kirjoitti tutkimuksen "Om de på Svenska sidan boende Finnar" -Turun lehtiin vuonna 1793. Tähän hän sai tilaisuutta sen kautta, että -useat ruotsalaiset kokoilijat vähää ennen olivat julkaisseet -kokoelmansa maakunnista, joissa suomalaisia asui. Niin Hülphers vuonna -1789 painatti viidennen osan kokoelmistaan "Samlingar til en -Beskrifning öfver Norland" ja Linderholm vuosina 1788 ja 1790 "De -Fennonibus Wermelandiae" j.n.e. Kirjoituksensa alussa huomauttaakin -Porthan, että hän tahtoo näistä hajanaisista lähteistä koota yhtenäisen -kertomuksen, etenkin kun Turun sanomain lukijoilla ei liene tilaisuutta -noihin kaikkiin tutustua. Että kirjoitus ilmestyi vasta 1793, siihen -oli nähtävästi syynä se, että Porthan vasta myöhemmin sai tiedon tätä -alaa koskevasta uudemmasta kirjallisuudesta. Niin sai Turun yliopisto -vasta vuonna 1792 Upsalan yliopiston väitöskirjat vuodesta 1789 alkaen, -joissa oli toinen osa Linderholmin väitöskirjaa.[416] - -Aine ei kuitenkaan vetänyt Porthania puoleensa vain sentähden, että se -käsitteli omaa suomalaista sukua olevaa maaseutuväestöä, sen kieltä ja -tapoja. Päinvastoin tuntuu hyvinkin luonnolliselta, että se huvitti -tutkijaamme senkin tähden, että se oli läheisessä yhteydessä kysymyksen -kanssa suomen kansan alkuperästä ja alkukodista. Scarinin ja Bilmarkin -edustama ajatussuunta piti Pohjois-Ruotsin ja Norjan rajamaita -suomalaisten alkukotina ja Vermlannin suomalaisia jäännöksenä tästä -alkuperäisestä asutuksesta näillä seuduilla. Vielä 1785 oli -Bilmark tuonut esille tämän väitteen kirjoituksessa "De regihus -Finlandiae".[417] Kun Porthan nyt nojautuen viimeisiin ruotsalaisiin -tutkimuksiin todisti täällä asuvat suomalaiset aivan myöhäisenä aikana -sinne muutetuiksi, tähtäsi hän Bilmarkin edustamaa ajatustapaa vastaan -ankaran iskun. - -Porthanin viimeisinä elinvuosina joutui kysymys näistä Vermlannin -suomalaisista vielä kerran hänen huomionsa alaiseksi. Eräs suomalainen -ylioppilas Johan Ahlberg oleskeli sikäläisellä suomalaisalueella -lopulla vuotta 1801 ja Porthanin pyynnöstä kertoo hän oloista siellä. -Ahlberg oli valmis jatkamaan tutkimuksiansa ja kirjoittamaan -väitöskirjan "Medelpadissa, Helsinglannissa ja Gestriklannissa, -Vermlannissa sekä Taalain maassa olevista suomalaisista" Porthanin -johdolla tarkastettavaksi. Nimenomaan huomauttaa hän, että Porthan ei -voisi kirjevaihdon kautta tutkia oloja täällä, vaan tarvittaisiin -siihen jonkun suomalaisen tutkijan oleskelua paikkakunnalla.[418] -- -Mutta sen jälkeen ei ole yrityksestä mitään tietoa. - -Ensimäiseen julkaisuunsa kirjallisuus-, historia- ja -antikviteettiakatemian toimituksissa oli Porthan ottanut aineen, joka -kuului suorastaan Suomen historiaan. Se oli hänen tulopuheensa, josta -ennen puhuin. Sen aine oli kylläkin omiansa kiinnittämään huomiota -puoleensa; siitä olisi todistuksena akatemian sihteerin vastauskin, jos -tuollaisiin korupuheisiin voitaisiin suurempaa arvoa panna. Siinä on -kuitenkin huomattava yksi kohta, vakuutus, että akatemia valitessaan -Porthanin jäsenekseen "ei ole etsinyt vain sitä apua, jota nero ja oppi -aina tarjoovat, vaan erittäinkin hyötyä, jota ei kukaan muu kuin -Porthan ole voinut tuottaa". Sillä hän yksin oli kykenevä edustamaan -Suomen historian tutkimusta akatemiassa.[419] Vaikka siis Porthan -saattoi tarjota Suomen historiasta sellaisenaan aineita, jotka sopivat -akatemian julkaisujen palstoille -- sellainenhan oli paitsi tulopuhetta -myöskin ennen mainittu kirjoitus suomensukuisista kansoista -- -huomaamme hänen piankin kääntyvän aloille, jotka samalla koskivat -naapurimaitten historiaa. Kun Venäjän historiaa koskeva aine sitten -epäsuotuisten olosuhteitten tähden viivästyi, ryhtyi Porthan -Skandinaavian vanhempaan historiaan. Tämä aiheutti kirjoituksen "Försök -at uplysa Konung Aelfreds geographiska Beskrifning öfver den Europeiska -Norden", joka julkaistiin yllämainitun akatemian toimitusten -kuudennessa osassa. - -Tämä Alfredin kertomus oli jo aikaisin herättänyt Porthanin huomiota -sentähden, että se sisälsi tärkeitä tietoja suomensukuisten kansojen -vanhemmista asuinsijoista. Jo väitöskirjassa "De Bircarlis" oli siitä -mainittu ja huomautettu, että Langebekin editiooni kertomuksesta oli -virheellinen. Kahta vuotta myöhemmin on Porthan laajasti tehnyt selkoa -kainulaiskysymyksestä väitöskirjassaan "De antiqua gente Quenorum" -esittämällä kveenejä koskevan kohdan Alfredin esityksestä ja selitellen -sitä. Paitsi Langebekin tuntee Porthan nyt myöskin Forsterin editioonin -teoksesta, mutta ei Barringtonin esitystä. Jos Porthan tutkiessaan -kainulaisia usein oli ottanut huomioonsa Otherin Peripluksen, niin -antoi lopullisen aiheen sen julkaisuun toisen sukulaiskansan tutkimus. -Itse kertoo Porthan, että hän kääntyessään permalaisiin aikeissa jatkaa -kirjoitussarjaansa suomensukuisista kansoista tuli kirjoittaneeksi -selitykset Periplukseen.[420] - -Nordinin kanssa Porthan sitten keskustelee kirjeellisesti tuosta -Alfredin kirjoituksesta ja tiedustelee häneltä Barringtonin editioonia, -jota Nordin ei kuitenkaan tuntenut. Nordin kehottaa Porthania -kääntymään British Museumin hoitajan puoleen englantilaista -kirjallisuutta saadaksensa teostaan varten. Tämä oli helmikuussa -1791.[421] Varmaankin varsinainen kirjoituksen selittely tapahtui -näihin aikoihin, sillä joulukuussa vuonna 1794 kertoo Porthan, että -hänen memoaarinsa aineesta on valmiina. Hän aikoo jättää sen -kirjallisuusakatemialle, mutta pelkää, että se jo on nukkunut, ja siltä -varalta hän tuumii muuttaa tämän ynnä muita memoaarejaan latinalaisiksi -väitöskirjoiksi.[422] Kuitenkin Porthan vielä 1795 viimeistelee -kirjoitustaan, hankkien silloin Aurivilliuksen kautta anglosaksilaisen -sanakirjan Upsalasta[423] ja Caloniukselta Saksan keskiajan -maantiedettä koskevan teoksen.[424] - -Porthanilla oli käytettävänään kaksi eri jäljennöstä asiakirjasta, -Spelmannin ja Barringtonin, mutta itse käsikirjoitusta hän ei tuntenut. -Tästä oli seurauksena, että hän tuli painattaneeksi tekstiinsä, jossa -hän pääasiallisesti seuraa Barringtonin tekstiä, muutamia tämän -huolimattomuuksia ja painovirheitä. Mutta nämät koskivat vain -sivuasioita. Hänen muistutuksensa ovat laajat ja käsittelevät asiaa -erittäin tarkoin. Forsterin tunnetut muistutukset ottavat melkein -puolta pienemmän alan, Langebekin muutamista huomautuksista -puhumattakaan. Mutta tärkeämpi on niissä esiintyvän kritiikin arvo. -Hänen tekstin tulkitsemisensa ja sen yhteydessä olevat selitykset -edustavat käsitystapaa, joka parhaiten sopii sekä sanaetymologioihin -että maantieteelliseen kokonaisuuteen. Tässä on Porthanin onnistunut -löytää useita ennen huomaamattomia selitystapoja, joista esim. Sillende -nimen selittäminen on huomattava. Lisättäköön tähän myöskin, että -Porthan myöhemmin eräästä käsinkirjoitetusta muistiinpanosta päättäen -vertasi sanaa Syssyle Schlesiaan. Useat hänen edeltäjistään seurasivat -liiaksi sanojen etymologiaa ja heidän hypoteesinsa tulivat sentähden -kovin rohkeiksi, kun maantieteellisiä käsitteitä pidetään silmällä. -Porthan osasi yhdistää molemmat vaikeudet niin, että tuli luontevaan -ajatukseen. Eräs hänen seuraajansa on arvostellut hänen tutkimustaan -näin: "Hän on siinä antanut verrattoman todisteen opistaan ja -tarkkanäköisyydestään, hän on itse, vaikka hänellä oli sellainen mies -kuin Langebek edeltäjänä, tehnyt niin monta korjausta selityksiin ja -käännökseen ja perustellut kaiken niin perinpohjaisilla todisteilla, -ettei voi kyllin ihmetellä hänen tietojaan kielessä, joka on niin -eroava hänen äidinkielestään, kuin anglosaksin kieli todella on suomen -kieleen nähden".[425] Tähän suuntaan ovat viime ajan tutkijatkin tällä -alalla arvostelleet Porthanin teosta.[426] Sen ajan tutkijoista ainakin -Schlözer sitä suuresti kiittelee, käyttäen esityksissään Porthanin -antamia selityksiä.[427] - -Kun Porthanin laitos Otherin matkasta oli ilmestynyt, sanoo hän -olevansa utelias näkemään miten sitä arvostellaan Tanskassa ja -Saksassa, hän on näet siinä mennyt hiukan niiden rajojen ylitse, jotka -hän muuten on pannut tutkimuksilleen.[428] Se oli hänen ensimäinen -aineensa, joka aiheeltaan oli yleisskandinaavinen; näemme, että se oli -alkuna muihin samanlaisiin. Ja samaan aikaan alkaa myöskin hänen -yhteytensä tanskalaisten oppineitten kanssa. Vuosina 1787 ja 1788 -olivat P.F. Suhm ja Porthan vaihtaneet keskenänsä jonkun kirjeen. Mutta -vasta vuodesta 1797 alkoi jälkimäisen yhteys tunnetun tanskalaisen -polyhistorin Nyerupin kanssa. Se ei johtunut suomenkielisten kansain -tutkimuksesta saaduista yhteisestä intressistä, vaan pikemmin yleisistä -kirjallisista harrastuksista. Mahdollisesti aiheutti sen skandinavismi, -joka 1790 luvun lopulla levisi pohjoismaissa. Nyt vasta joutuikin -Porthan lähempään yhteyteen tanskalaisen tieteen kanssa. - -Yhtä yleinen aineeltaan ja sen kautta samaten omiansa herättämään -laajempaa huomiota oli Porthanin viimeinen suurempi julkaisu: Ad -recensionem Bullarii Romano-Sveogothici, a Nobil. a Celse editam, -accessio. Julkaisun aiheena olivat Fredenheimin Roomasta hankkimat -paavien bullat, jotka saapuivat Ruotsiin 23. p. marraskuuta 1783. -Nordin teki näistä luettelon, jonka hän esitti kuninkaallisessa -kansliakolleegiossa 1. p. joulukuuta samana vuonna.[429] Luettelon -lähetti Mennander senjälkeen v. Celselle, jotta tämä voisi esittää -bullain sisällyksen erityisessä julkaisussa. Se oli aijottu jatkoksi -hänen teoksensa "Recensio Bullarii" ensi osaan, joka käsitti jo ennen -Ruotsissa tunnetut bullat ja viittasi niitä mainitseviin teoksiin. -Mutta v. Celse oli tuskin päässyt työnsä alkuun, kun hänet kohtasi -kuolema. - -Hänen työnsä, jäi aluksi jatkamatta. Porthan oli kuitenkin saanut -käyttää hyväksensä noita bullia julkaistessaan Juustenin kronikkaa ja -niin kypsyi hänessä vähitellen päätös jatkaa v. Celsen työtä. Niinpä -hän 7. p. toukokuuta 1795 kirjoitti Caloniukselle: "Olisi hyvin hyvä, -jos saisimme hänen kokoelmansa bullae papales: varmaan antaisin -väitöskirjoina niistä resensioonin, joka olisi jatkoa v. Celsen -teokseen". Tämä oli vastauksena Caloniuksen ilmoitukseen, että -Fredenheim oli luvannut lahjoittaa kokoelmansa Turun yliopiston -kirjastoon, kirjeessä Porthanille, 10. p. huhtik. 1795. Seurauksina -tällaisista toimenpiteistä oli, että Porthanin vanha suosija Fredenheim -lahjoitti kokoelman Turun yliopistolle ja resensiooni todella joutui -Porthanin tehtäväksi. - -Missä määrin Porthan resensioonissaan perustui Nordinin ja v. Celsen -esitöihin, ei voi varmuudella tietää. Kun teos oli tekeillä, kirjoitti -Fredenheim siitä Porthanille:[430] "Muistutuksesi ovat hyvin valaisevia -ja on hyvä, ettei Nordin voi sanoa meidän kyntäneen hänen vasikoillaan. --- -- -- Minkä säännön mukaan olet pannut päivämäärät? Oletko kaikessa -voinut luottaa Nordiniin; sillä tiedän että Celsellä oli muutamia -epäilyksiä tässä suhteessa?" Nordinin resenseeraava luettelo, -sellaisena kuin se tavataan hänen kokoelmissaan Upsalan yliopiston -kirjastossa, on verrattain lyhyt ruotsalainen selonteko bullain -sisällyksestä. Silloin tällöin on liitetty oheen lyhyitä huomautuksia -niissä esiintyvistä seikoista. Niin huomautetaan esim. karjalaisista, -että näillä tarkoitettiin myöskin virolaisia, liiviläisiä ja venäläisiä -j.n.e. - -Porthanin resensiooni on tehty aivan samaan malliin kuin v. Celsen, -kuitenkin on hän liittänyt tekstin alle hyvin lukuisia muistutuksia. -Sellaiseksi oli resensioonia heti alustapitäin aijottukin. Jo vuonna -1783 ilmoittaa Mennander Fredenheimille toivomuksensa julkaisutavasta: -"Neuvoni on siis, että kukin bulla laitetaan ja painetaan niinkuin v. -Celse on tehnyt bullaariossaan. Tämä voi tapahtua sitä helpommin, kuin -asiakirjain päällekirjoitus jo sisältää sen sisällön, jota kuitenkin -tulee siellä täällä vähän pitentää. Mutta Kustaa I:sen kirjeet ja -ehkäpä yksi ja toinen bulla ovat kokonaisuudessaan painettavat, samassa -muodossa ja samoilla kirjasimilla kuin v. Celsen, että ne voidaan tämän -kanssa yhteen nidokseen liittää. Luulen, että sellainen teos ei nouse -yli 10 à 12 painoarkin".[431] - -Paitsi näitä lähdejulkaisuja, aiheutti tutkimus Juustenin kronikkaa -varten Porthanin tekemään lukuisia erikoistutkimuksia eri aloilla. -Useat näistä muodostuivat yleisruotsalaisiksi aiheeltaan, ne kun -pyrkivät selvittämään Suomessa vallalla olevia ruotsalaisia laitoksia -ja tapoja. Niin väitöskirjat "Observationes circa historiam decimarum -ecclesiasticarum in Svecia", joka ilmestyi vuosina 1796 ja 1798 -kahdessa osassa ja "Observationes circa historiam Denarii Petrinii in -Svecia" vuodelta 1802. - -Edellinen tutkimus osottaa, miten Porthan vähitellen joutui -erikoisaineistaan yhä yleisempiin tutkimuksiin. "Tämän väitöskirjan -johdosta olen huomannut" -- sanoo hän -- "miten huonosti -maakuntalakimme (niin mainio lähde historiallemme) ovat sekä -julkaistuja että käännettyjä: se olisi aine juriidiselle -historiankirjoittajalle". Erityisesti huomauttaa hän, että olisi -vertailtava eri maitten lakeja ja tutkittava niiden vaikutuksia -toisiinsa; arvellen omasta puolestaan, että anglo-saksilaiset lait -vanhojen norjalaisten kautta ovat vaikuttaneet ruotsalaisiin.[432] Ja -muutamia vuosia myöhemmin hän palaa tähän aatteeseensa, kehottaen -Caloniusta pitämään tulopuheensa kirjallisuusakatemiaan tästä aineesta. -Silloin olisi paitsi muita myöskin venäläiset ja mongoolilaiset lait -otettavat huomioon.[433] - -Milloin Porthan ryhtyi ensimäiseen noista kirjoituksista? Epäilemättä -oli hänen toimenpiteensä vanhojen maakuntalakien hankkimiseksi -kirjastoon sen kanssa yhteydessä. Jo vuonna 1791 oli Porthan tutkinut -vanhoja lakeja Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa, etupäässä kyllä -suomalaisia lainkäännöksiä, mutta pitäen muitakin kappaleita vanhoista -laeista silmällä. Keväällä vuonna 1794 lähettää Calonius hänelle useita -sellaisia,[434] mahdollisesti Porthan silloin viehättyi kirjoittamaan -tästä aineesta. Porthanilla näkyy olleen se valmiina jo vuonna 1796, -vaikka toinen puoli silloin jäi painamatta syystä, että respondentilta -puuttui tarvittavia varoja.[435] - -Ruotsin vanhempaa hallinnollista historiaa valaisi myöskin väitöskirja -"Observationes nonnullae De dignitate Jarlorum in Svecia" vuodelta -1798. Se ei ollut enää missään yhteydessä Suomen historian tutkimisen -kanssa, vaan oli se alusta asti lähtenyt yleisskandinaavilaisesta -intressistä, johon edellä mainitsemani tutkimukset ehkä olivat -Porthania vieneet ja varmaan polyhistoriallinen harrastus häntä -kehotti. Lähimpänä syynä oli kai Botinin liiaksi kaavamainen ja -systematiseeraava esitys tästä aineesta, jota Rosenhane oli seurannut. -Tämä oli arvellut varsinaisen jaarlin arvon sellaisena, kuin se -myöhemmin oli, alkaneen Ruotsin hämärästä muinaisuudesta asti. Aivan -saman periaatteen mukaan olivat Peringsköld, v. Dalin ja v. Stiernman -käsitelleet neuvosherran virkaa. Siinä esiintyi vielä vanha halu -toisarvoisten lähteitten perustalla viedä vanhain laitosten alkujuuri -niin kauvas taapäin kuin suinkin mahdollista, halu joka oli -jonkinlainen jäte vanhasta systematiseeraavasta suunnasta. Ruotsin -historiograafi Schönberg lausuu jo vuonna 1789, että on luettava -neuvosherroiksi vain sellaiset, jotka kuninkaankirjeissä ja muissa -vanhoissa asiakirjoissa sillä nimellä mainitaan, sillä ei voida luottaa -vanhoihin sukukirjoihin, vielä vähemmin uudempiin genealogioihin tässä -suhteessa.[436] Porthan on noudattanut samaa menettelyä tutkimuksessaan -jaarlin arvosta ja tullut edellisistä tutkijoista eroaviin tuloksiin. -Hänen tutkimuksensa merkityksen silloisille tiedemiehille todistaa -Schlözerin lausunto: "Etsikäämme ilmeisempää totuutta ja kysykäämme -kiitollisina neuvoa Porthanilta, joka ensimäisenä tällä alalla uskalsi -epäillä ja lakkasi uskomasta kärsivällisesti pelkkiin kuvitteluihin, -joka uskominen juuri oli erehdystä".[437] - -Porthanin skandinaavilaista historiaa käsitteleviin tutkimuksiin lukisi -helposti myöskin teoksen "De Poësi Gentium Septentrionalium -antiquissima" ensi osan, ellei tietäisi sitä pääasiassa respondentin -kirjoittamaksi. Itse Porthan antaa tälle kunnian teoksen -kirjoittamisesta, selittäen ettei hän itse pystynyt tämäntapaisiin -aineisiin. "Vanhaa pohjolan kieltä ja runoutta en ole kyllin -perinpohjaisesti opiskellut, rohjetakseni niissä luomaan mitään -arvokasta teosta: sikäläisissä aineissa kuulun vain diletantein -joukkoon".[438] - -Porthan ei olekaan tutkimuksissaan käsitellyt kysymyksiä, jotka -vaativat tarkempaa islantilaisen kirjallisuuden tuntemista. Ne olivat -kuitenkin läheisimmässä yhteydessä toisten kysymysten kanssa, -kysymysten suomalaisten muinaisuudesta, joiden tiedämme olleen -Porthanin tarkastuksen esineenä, vaikka tutkijamme ne erotti toisistaan -käsitelläkseen jälkimäisiä erikseen. Edellisistä hän ei ole edes -selvästi mielipidettään esittänyt, vaan osotti siinä suurta -varovaisuutta. - -Pohjoismaitten historiaa laajemmalle alalle eivät Porthanin tutkimukset -oikeastaan ulottuneet. Tosin on hänen presidiollaan ilmestynyt -historiallisia väitöskirjoja, joiden aihe on yleisempi, mutta ne ovat -melkein kaikki graduaaleja ja siis aijottuja etupäässä oppilaitten -harjoituksiksi. Sellaisia ovat "De libertate Graecis callide a Romanis -oblata" ja "De ambiguis Pontificum Romanorum de Litterarum flore -promovendo meritis", edellinen vuodelta 1794 ja jälkimäinen seuraavalta -vuodelta. Vielä voisi tähän luokkaan lukea ennen mainitun "De imperio -Hermanrici, Ostrogothorum Regis". - -Samoihin aikoihin ilmaantui "De origine et propagatione Litterarum", -sekin yleisempää kulttuurihistoriallista ainetta käsittelevä. Se -ilmaantui vuosina 1794 ja 1795 S.W. Heurlinin ollessa respondenttina ja -tämä julkaisi sitten omalla johdollaan siihen jatkon. Tämä seikka -tuntuu osottavan, että respondentilla oli verrattain suuri osuus -julkaisuun, erittäinkin kun sen lisäksi otamme huomioon, että hänet -myöhemmin määrättiin kirjallisuushistorian dosentiksi. Mutta toiselta -puolen oli Porthan sielutieteen luennoilla käsitellyt samaa ainetta ja -yleensä osottanut harrastavansa sitä. Niinpä oli hänen presidiollaan jo -vuonna 1786 ilmestynyt tutkimus latinalaisten kirjainten alkuperästä -"De origine Litterarum Latinarum". Lähimpänä aiheena tutkimukseen oli -se, että yliopiston kansleri kreivi Sparre oli lahjoittanut yliopiston -kirjastoon muutamia uudempia teoksia, jotka käsittelivät etruskien -kieltä ja kirjallisuutta. Tiedemiesten huomio oli kiintyneenä tähän -alaan noin 1740 seuduilta asti, tutkimuksia siitä oli julkaistu eri -maissa ja nyt ilmestynyt väitöskirja oli ensimäinen ilmaus tästä -harrastuksesta Suomessa. Syyn tällaisen aineen valintaan Porthan -selittää, määritellessään aineen merkitystä: "Kirjoitustaidon historia -osottaa, paitsi inhimillisen neron moniaita edistysaskeleita sekä -kansojen alkuperää ja sukulaisuutta, myöskin erilaisen määrän -sielunvoimia, jotka eri kansakunnat ovat saaneet osakseen".[439] - -Tällaisten sivistysilmiöiden alkuperän ja kehityksen tunteminen näytti -Porthanista erittäin tärkeältä. Sentähden on hän kirjoitustaidon -historiaa tutkinut, niinkuin hän on kielen, uskonnon, tieteitten ja -taiteitten sekä valtion syntyä selvittänyt ja luennoillaan esittänyt. -Hän on kuitenkin pääasiassa tyytynyt esittämään muitten, erittäinkin -uudempain tutkijain tutkimusten tuloksia tällä alalla. - -Kuten mainitsin, on Porthan usein huomauttanut, että Juustenin kronikan -julkaisu oli vain esityö varsinaiseen Suomen historiaan, jonka tuleva -tutkijapolvi saisi tehtäväkseen. Olen myöskin ennen huomauttanut, että -tämä merkillinen tutkija siinäkin oli aikakautensa lapsi, että hänkin -niinkuin sen tutkijat yleensä piti itseänsä esitöitten tekijänä ja -kokoilijana. Gjörwell kirjoitti 13. p. tammik. 1797 Lindahlille, että -Ruotsilla oli vain yksi historioitsija sanan täydessä merkityksessä, -nimittäin Hallenberg, muut olivat kyllä hyviä alallaan, mutta he eivät -voi asettaa, yhdistää, elostuttaa ja sovittaa tapauksia, samalla kuin -heillä olisi historiallista stiiliä. Ei edes Porthankaan ole poikkeus, -vaikka onkin paras nyt elävistä tutkijoista ja julkaisijoista.[440] - -Edelleen olen viitannut ristiriitaan, joka Porthanissa syntyi, kun -hänen täytyi julkaista lähteitä muodottomissa julkaisuissa, vaikka -hänelle kauniin esitystavan saavuttaminen oli kunnianasiana. Tämän -tähden ei saata ihmetellä, että Porthan joskus oli tuntenut halua -muodostaa aineksistaan muodoltaan täydellisen esityksen ja itse -kirjoittaa Suomen historian, jota varten hän tulevalle tutkijapolvelle -oli aineksia koonnut. Niinpä julkaiseekin hän näytekappaleen aiotusta -teoksestaan Turun lehdissä alkuvuodella 1800. Mutta ennen sen -ilmestymistä kirjoittaa hän Gjörwellille aikeestaan ikäänkuin se olisi -jätetty sikseen: "Yhteen aikaan oli minulla aikomus valmistaa Suomen -historia (tahi oikeammin katkelmia Suomen historiasta, sillä muuta emme -voi tarjota) siitä asti kuin maa tuli Ruotsin vallan alle aina meidän -päiviimme; siitä oli tämä pala aijottu näytekappaleeksi. Mutta monet -muut sitten väliin tulleet tehtävät ovat vieroittaneet minut tästä -aikeesta".[441] - -Kappaleella oli päällekirjoituksena: "Finlands Historia under Konung -Christiern den 2:s Regering". Enimmäkseen käsitellään siinä ajan -valtiollisia tapauksia, vasta viimeisessä 14:nessä pykälässä esitetään -maan sisällistä tilaa. Minkäänlaisessa lähemmässä yhteydessä nämät osat -eivät ole keskenään. Käsitys on tavallinen pragmaatinen, antiikin -kirjoittajain malliin. Varsinaisia syitä Kristianin menettelyyn ei -koeteta selittää, enempää kuin hänen luonnettaankaan. - -Porthan näyttää kuitenkin aikoneen uudelleen käsitellä tätä ainetta ja -varmaan olisi hän silloin tarkemmin koskettanut juuri viimemainittua -vajanaista puolta kuvauksesta. Näin lienee selitettävissä muutama hänen -muistiinpanonsa P.J. Alopaeuksen 14. p. kesäk. 1803 kirjoittaman -kirjeen takasivulla.[442] Otan siitä otteen: - -"Uudempain tanskalaisten taipumus puolustamaan Kristian II:sta. Ei -kielletä, että hän oli vapaa taikauskosta ja että hänellä oli useita -aatteita valtakunnan voimistuttamiseksi, ei rakkaudesta alamaisiin, -vaan keinona mahtinsa lisäämiseksi. Mutta hänen luonteensa ilman kuntoa -ja arvoa, väärine valoineen ja petoksineen, salakavaloine keinoineen ja -hillittömine haluineen, rajaton viha; ei välittänyt mistään oikeuksista -eikä laeista, ei Jumalan eikä maailman. Hänen innokkaimmat ruotsalaiset -puoluelaisensa petollisesti murhattuina (Thure Jönsson, Trolle). -Roistot hänen ministereitään (Slaghök, Beldenack)." Vielä on muutamia -viittauksia Stuuren suhteesta paaviin sekä Kristianiin y.m. -Muistiinpanot näkyvät syntyneen etupäässä muistutuksina johonkin vasta -ilmestyneeseen teokseen. Vai olisiko tutkija aikonut laajentaa -kirjoitustaan Turun lehdissä tahi eikö hän olisikaan luopunut -aikeestaan kirjoittaa täydellisen Suomen historian, johon parhaimman -osan elämästänsä oli tulevaa polvea varten aineita koonnut? Sitä en -tiedä, sillä kohta sen jälkeen päättyi Porthanin uuttera toiminta -historiantutkijana. Jo vuonna 1800 oli hän muistuttanut, että hänen -pääteoksensa olivat lopussa ja hänen loppuikänsä salli hänelle vain -muutamien kesken jääneitten teosten valmistamisen ja parin lyhyemmän -kyhäyksen sepittämisen. Ei edes siihenkään hänelle tilaisuutta -sallittu, sillä kuolema kohtasi hänet keskellä uutterinta työtä -- 16. -p. maalisk. 1804 -- ja antoi sen levon, jota tutkija ei milloinkaan -eläissään ollut itsellensä pyytänyt eikä saanut. Hänen elintyönsä oli -kuitenkin todella suoritettu ja hän jätti sen ajalle, jonka luonnetta -hän ei enää täysin käsittänyt. - - - - -VIITESELITYKSET: - - -[1] B. Mazzarella, Della oritica libri tre I, Genua 1866, siv. 122 ja -seur. G. Monod, Du progrès des études historiques etc. Revue historique -I, siv. 5 ja seur. - -[2] Mabillon, De re diplomatica, libri sex. Pariisi 1681, Esipuhe. - -[3] N. Fréret, Reflexions sur l'étude des anciennes Histoires et sur le -degré de certitude de leurs preuves. Mémoires de Littérature tiréz des -Registres de l'Aoadémie Royale des Inscriptions et des Belles-Lettres -VIII, siv. 247 j.n.e. - -[4] Tractatus de studiis Monasticis I, kapp. XIII. Vrt. Mazzarella, -Della critica, siv. 164. - -[5] Méthode pour étudier l'histoire etc. I. Uusi painos, Pariisi 1735, -Esipuhe, siv. XXX ja seur. - -[6] Dictionnaire historique et critique, art. Bonfadius, III. Uusi -painos Pariisi 1820, siv. 549. - -[7] Heinrich Voltz, Ueber die historische Skepsis des 17. und 18. -Jahrhunderts in Frankreich und über ihre Bedeutung für die -fortschreitende Entwickelung der hist. Kritik. Köln 1890. - -[8] de Vertot, Dissertation au sujet de nos derniers rois de la premier -race, auquel un grand nombre d'historiens ont donné injustement le -titre odieux de faineants et d'insensez. Mémoire de Litterature etc. -VI, siv. 515. - -[9] Dictionnaire historique et critique, art. Aconoe, I, Uusi painos. -Pariisi 1820, siv. 183. - -[10] Lenglet du Fresnoy, Méthode pour étudier l'histoire avec un -catalogue des principaux Historiens etc. Pariisi 1735 I, 78 ja seur. V, -234 ja seur. - -[11] Kollin, Histoire ancienne des Egyptiens, des Carthaginois, des -Assyriens etc. I, Pariisi 1740. Esipuhe siv. VIII. - -[12] Rollin, Histoire ancienne, Esipuhe, siv. LVII. - -[13] Robert Flint, La philosophie de l'histoire en France, Pariisi -1878, siv. 47 ja seur. - -[14] Vertaa esim. Goguet, De l'origine des lois, des arts et des -sciences et de leur progrès chez les anciens peuples. Uusi painos. -Pariisi 1778. Siv. XXXIV, jossa erityisesti huomautetaan Amerikan -villikansain merkitystä. - -[15] Vertaa Villemain, Cours de littérature française II. Pariisi 1851, -luvut 28-30. - -[16] Louis Beaufort, Dissertations sur l'incertitude des cinq premiers -siécles de l'histoire romaine, Utrecht 1738. - -[17] Robert Flint, La philosophie de l'histoire en Allemagne, Pariisi -1878, siv. 1 ja seur. - -[18] W. Dilthey, Das naturliche System der Geisteswissenschaften im 17. -Jahrhundert. Archiv für Geschichte der Philosophie VI, siv. 69 ja seur. - -[19] Vert. F.X. Wegele, Geschichte der Deutschen Historiographie. -München ja Leipzig 1885, siv. 670 muist. 1. - -[20] A.B. Michaelis, Gedanken über die vornehmsten Fehler der heutigen -Geschichtswissenschaft. Hamburg 1761. - -[21] J.C. Gatterer, Allgemeine historische Bibliothek I, Halle 1767, -siv. 83 ja 85. - -[22] Nestor, Russisohe Annalen, Göttingen 1802-1809 IV, siv. 125. - -[23] Allgemeine Nordische Geschichte, Halle 1772, siv. 261. - -[24] Nestor III, siv. 219. - -[25] Nestor II, siv. 283. - -[26] Kirje päivätty elok. 11 p. 1751. Literarischer Briefwechsel von -J.D. Michaelis, geordnet und herausgegeben von J.G. Buhle I. Leipzig -1794, siv. 2 ja seur. - -[27] Allg. Nord. Gesch., siv. 262 muist. o. - -[28] Nestor III, siv. 198. - -[29] Allg. Nord. Gesch., siv. 106. - -[30] De auctoritate traditionis in historia, siv. 15. - -[31] C.A. Bel, De futurorum et praesentium historia, siv. VI. - -[32] M. Johann Thunmann, Untersuchungen über die alte Geschichte -einiger Nordischen Völker, Berliini 1772, siv. 73 ja seur. - -[33] Thunmann Burensköldille, ilman päivämäärää. Upsalan yliopiston -kirjasto. - -[34] Sibirisohe Geschichte I, Pietari 1768, siv. 174. - -[35] Allgm. Nord. Gesch., siv. 108. - -[36] Allgm. Nord. Gesch. siv. 108. - -[37] Allgm. Nord. Gesch., siv. 23 muist. P. j.n.e. - -[38] C.G. Leibnitius, Brevis designatio meditationum de Originibus -Gentium, ductis potissimum ex indicio linguarum, Miscellanea -Berolinensia, Berliini 1710 I, siv. 2 j.n.e. - -[39] Probe Russischer Annalen, Bremen ja Göttingen 1768, siv. 72 -muist. 22. - -[40] H. Reuterdahl, Öfversigt af den behandling, som det hedniska -Sweriges historia erhållit före medlet af 17:de århundradet. Tukholma -1839. Ludvig Stavenow, Olaus Petri som historieskrivare, Göteborg 1898, -siv. 2 ja seur. - -[41] Cornelius Tacitus. de moribus Germanorum. Nordinin kokoelmat N:o -484. Ups. yliop. kirj. - -[42] Claudius Örnhjälm, Historiae Sveonum Gothorumque eoolesiasticae, -Tukholma 1689. Esipuhe lukijalle. - -[43] O. Hermelin, De origine Livonorum § 1. Painettu Schererin -teoksessa Nordische Nebenstunden, Frankfurt 1776. - -[44] Anmärkningar i Swenska Historien 1782-1786 af O.C. Gjörwell, -siv. 160. - -[45] Andreas Rydelius, Breve Specimen Novae Scientiarum Scientiae, De -eruditione humana, Lund 1721 IV, siv. 10; Clausula Pedantismi etc. Lund -1723, siv. 71 j.n.e. - -[46] Jacob Wilde, Fri-Herrens Samuelis von Puffendorfs Inledning til -Swenska Statens Historia II. Tukholma 1743, siv. 564. - -[47] Fri-Herrens Samuelis von Puffendorfs Inledning etc. I, Tukholma -1738, siv. 20. - -[48] Sueciae Historia Pragmatica, quae vulgo Jus Publicum dicitur etc. -Tukholma 1731, siv. 50-51 j.n.e. - -[49] Fri-Herrens Samuelis von Puffendorfs Inledning etc. II, siv. 18. - -[50] Olof Dalin, Swea Rikes Historia I, Tukholma 1747, Esipuhe. - -[51] Puffendorfs Inledning I, siv. 320 ja seur. - -[52] Olof Celsius, Swea Rikes Kyrko-Historia I, Tukholma 1767, -1 kappale § 6. - -[53] Esipuhe Swea Rikes Historiaan. - -[54] Rhyzeliuksen memoriaali Upsalan yliopiston kirjastossa. - -[55] Vertaa Varburg, Olof Dalin, hans lif och gerning. Svenska -Akademiens Handlingar ifrån år 1796 LIX, siv. 361. - -[56] Erik Benzelius Gustaf Benzelstiernalle 27. p. helmik. 1734. Lidén, -Brefwäxling, Linköping 1791, siv. 174. - -[57] Monumentorum veterum ecclesiae Sveogothiae Prolegomena, Upsala -1709, siv. XXXV. - -[58] Tilas Lidénille 2. p. tammik. 1772. Upsalan yliop. kirjasto. - -[59] Anmärkningar vid Herr Hof-Cancellerens och Riddarens Olof v. -Dalins Swea Rikes Historia, Tukholma 1771. siv. 12 ja seur. - -[60] Warmholtz Lidénille 15. p. marrask. 1768. Upsalaa yliop. kirjasto. - -[61] Katkelma Benzeliuksen elämäkerrasta. Lidén, Brefväxling, siv. XXI. - -[62] Kirje päivätty 2. p. marrask. 1781. Helsingin yliopiston kirjasto. - -[63] Schönberg Tengströmille 4. p. tammik. 1782. Helsingin yliopiston -kirjasto. - -[64] Arckenholtz Warmholtzille 15. p. jouluk. 1763. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[65] Gjörwell Lidénille 23. p. tammik. 1766. Upsalan yliopiston -kirjasto. - -[66] Nestor V, siv. XXX. Samoin kirjeessä Lüdekelle 13. p. marrask. -1791... "täällä laskin perustuksen myöhemmälle kokonaan toisenlaiselle -elintehtävälleni". Tukholman kunink. kirjasto. - -[67] Lagerbring Gjörwellille 14. p. jouluk. 1787. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[68] Gjörwell Lidénille 30. p. elok. 1768. Upsalan yliopiston kirjasto. - -[69] I, Göttingen ja Gotha 1773. - -[70] Upsala 1772. - -[71] Thunmann Burensköldille 5. p. toukok. 1774. Upsalan yliopiston -kirjasto. - -[72] Antiquitates septentrionales et Britannicae atque Hibernicae inter -se comparatae. Novi Commentarii Societatis Regiae Scientiarum -Goettingensis IV. Göttingen ja Gotha 1774, § 2 ja 3. - -[73] Gagnerus Aurivilliukselle 24. p. maalisk. 1783. Tukh. kun. -kirjasto. - -[74] Kirje päivätty Tukholmassa 23. p. elok. 1774. Tukh. kun. kirjasto. - -[75] Glossarium Sviogothicum, Upsala 1769, Esipuhe, siv. II ja seur. - -[76] Swen Bring, Samling af åtskilliga Handlingar och Påminnelser, som -förmodeligen kunna gifva lius i Svänska Historien I. Ilman painovuotta -ja painopaikkaa, n:o 1. - -[77] Knös Gjörwellille, 7. p. lokak. 1783. Tukholman kunink. kirjasto. - -[78] Den Swenska Mercurius, heinäk. 1758, 4 vuosik. I. siv. 6 ja seur. - -[79] Episcoposoopia Sviogothica eller en Swea Göthisk Sticht- och -Biskops-Chrönika I, Linköping 1752. Omistus papistolle. - -[80] Vertaa Thamin ja Hallenbergin kirjevaihtoa, esim. Tham -Hallenbergille 1. p. elok. 1794. Upsalan yliop. kirjasto. - -[81] Schönberg Gjörwellille 20. p. maalisk. 1789. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[82] Puffendorffs Inledning I, siv. 2. - -[83] Anmärkningar etc, siv. 10 ja seur. - -[84] Svea Rikes Historia II, Tukholma 1773, Esipuhe § 17. - -[85] Gjörwell Lindahlille 13. p. tammik. 1797. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[86] Viitasaaren kirkonkirjassa ilmoitetaan syntymäpäiväksi 8. päivä -marrask. Vert. Hist. Arkisto XV, 221-222. - -[87] Omistuskirjoitus väitöskirjassa Revelationi quid debeat -philosophia nostra I, 1758. - -[88] Gjörwell Porthanille 26. p. marrask. 1798. Helsingin yliopiston -kirjasto. - -[89] M.J. Alopaeus Gjörwellille 1. p. jouluk. 1804. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[90] Porthan Mennanderille 29 p. lokak. 1784. Bref från Henrik Gabriel -Porthan till samtida, utgifna af Ernst Lagus, Helsinki 1898, siv. 109. -Porthan Caloniukselle 10 p. lokak. 1793. H.G. Porthans bref tili M. -Calonius I, Helsinki 1886, siv. 30. - -[91] C.F. Mennander, Theses de informatione juventutis, 1748, § XI -ja XIV. - -[92] Lidén Schönbergille 29. p. syysk. 1791. Upsalan yliopiston -kirjasto. - -[93] Turun yliopiston luentoluettelot vuosina 1755-1760. - -[94] Fredenheim Mennanderille 26. p. maalisk. 1762 ja 17. p. helmik. -1764 j.n.e. Tukholman kunink. kirjasto. Porthan mainitsee omistavansa -kappaleen Rollinin äskenmainittua teosta kirjeessä M.J. Alopaeukselle -9. p. elok. 1774. Bref till samtida, siv. 7. - -[95] Gjörwell Lindahlille 13. p. tammik. 1797. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[96] Vert. edellä, siv. 9 ja seur. - -[97] Scarinin luennot päällekirjoituksella "Annotationes in Collegio -privato Celeberrimi Domini Professoris Scarin in historiana patriam -excerpti", kappaleet 7-11, 65. Nordinin kokoelma Upsalan yliopiston -kirjastossa. Historia Sveogothica, deficiens & restaurata I 1736, 1 -kappale § 1-3. - -[98] De fide historica, aforismi XIV. De studio historico. teesi XVIII. - -[99] Nicolaus Stobaeus, Officium historici, Lund 1740, § XIV. - -[100] Katso M.G. Schybergson, Historiens studium vid Åbo universitet, -Helsinki 1891, siv. 79. - -[101] Cicero im Wandel der Jahrhunderte von Th. Zielinski, Leipzig -1897. siv. 21, 42 ja seuraava. - -[102] Ideen zur Geschichte und Kritik der Poesie und bildenden Künste. -Sämmtliche Werke, Stuttgart ja Tübingen 1829 XV, siv. 70 ja seur. - -[103] J. Denis, Histoire des théories et des idées morales dans -l'antiquité. Pariisi 1856 II, siv. 16 ja seur. - -[104] Herder, Ideen zur Geschichte und Kritik der Poesie und bildenden -Künste XV, siv. 67 ja seur. - -[105] "Arveli sitä kaikkien muiden tieteitten erinomaiseksi auttajaksi -ja ihmiselämän valoksi; jonka puutetta piti turmiollisena ja häpeänä. -Sentähden uudelleen ja yhä uudelleen suositteli sitä nuorisolle". -Porthan, Oratio funebris in memorian Henrici Hassel, siv. 28. - -[106] Mennander samoin. Vrt. väitöskirjaa An recentioribus vel -antiquioribus palma eruditionis sit tribuenda? 1753, § IX. - -[107] Turun yliopiston luentoluettelot vuosina 1754-1760. - -[108] Sigfrid Porthan ja C.G. Wernan, Aphorismi miscellanei ad ideam -eruditi pertinentia tractantes I, Turku 1765, afor. XXXIX. - -[109] Sama teos, afor. V. - -[110] Den Swenska Mercurius, heinäk. 1758, Esipuhe, siv. 5 ja seur. - -[111] Oratio funebris, qua in memoriam amplissimi atque celeberrimi -viri Henrici Hassel etc, siv. 20 ja seur. - -[112] § V. - -[113] S. Porthan ja J.M. Ytter, Aphorismi miscellanei, Turku 1765 II, -afor. XLIII. - -[114] Aphorismi miscellanei II, afor. XLIII. - -[115] Kalm Mennanderille 25. p. jouluk. 1771. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[116] Toimestaan hän kirjoittaa viimemainitulle: "S.T. Koska M. -Fattenberg on matkustanut maalle muutamiksi päiviksi ja koska en sillä -välin tahdo viivyttää painattamista, olen itse lukenut korrehtuurin -läpitse; en siis ole varma sen tarkkuudesta; mutta tahdon neuvoa häntä -hänen palattuaan sitä tarkemmin läpikäymään tarkastusarkin, niin että, -mitä nyt on mahdollisesti korjattavaa, silloin huolellisesti otetaan -huomioon". Kirje ilman päivämäärää Upsalan yliop. kirjastossa. Vrt. P:n -muita kirjeitä Hallenbergille kesällä 1800 samasta asiasta. Bref till -samtida, siv. 245 j.n.e. - -[117] Hakemuksessaan kaunopuheliaisuuden ja runouden lehtorin virkaan -Porvoon kymnaasissa, sanoo Porthan että tämä tieteenhaara koko hänen -yliopistoaikansa oli ollut hänen pyrkimystensä määränä. Hist. Arkisto -XV, siv. 224. Vertaa myöskin Porthanin yliopistolta saamaa -virkatodistusta yliopiston konsistoorion pöytäkirjassa 22. p. toukok. -1769. Schybergson, Historiens Studium vid Åbo universitet, siv. 106 ja -seur. - -[118] Porthanin luennot Horatiuksen Ars poëticasta. Helsingin yliop. -kirjasto. - -[119] Luennot Ernestin retoriikasta, siv. 7. Turussa. - -[120] Vertaa Porthanin korjaamia latinalaisia kirjoitusharjoituksia, -joita säilytetään Kuopion lyseon kirjastossa, lueteltuina Hist. -Arkistossa XV, siv. 229-230. - -[121] Porthan Yrjö Maunu Sprengtportenille 19. p. jouluk. 1784 ja -luultavasti jouluk. lopulla 1785. Bref till samtida, siv. 111 ja seur., -126-127. - -[122] Porthan Mennanderille 7. p. jouluk. 1781. Bref till samtida, siv. -38; 14. p. jouluk. 1780, siv. 35; Porthan Nyerupille 27. p. elok. 1801. -Bref till samtida, siv. 257. - -[123] 7. p. jouluk. 1781, siv. 38. - -[124] Porthanin kielitieteellisiä muistiinpanoja Helsingin yliopiston -kirjastossa. - -[125] Porthan Nyerupille 27. p. elok. 1801, Bref till samtida, -siv. 257. - -[126] Hist. Arkisto XV, siv. 231-232. - -[127] Porthan Mennanderille 25. p. huhtik. 1783. Bref till samtida, -siv. 71. - -[128] Oratio funebris in memoriam Henrici Hassel, siv. 29. - -[129] Kårt Historia om K. Academien i Åbo, § 6. Åbo Tidningar, 1799, -numero 13. - -[130] Porthan Lidénille 20. kesäk. 1788 ja Rosensteinille 24. p. -jouluk. 1788. Bref till samtida, siv. 143 ja 151. Luennot -sielutieteestä 1788. Valtion, hist. museo. - -[131] De sermone, Turku 1738, § XVI. - -[132] Hassel Fredenheimille 14. p. heinäk. 1772. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[133] Isaac Fortelius Mennanderille 7. p. maalisk. 1751. Tukholman -kunink. kirjasto. Vertaa J.R. Forsman, Kaarle Fredrik Mennander ja -hänen aikansa, Turku 1900, siv. 191. - -[134] Gananderin mytologian esipuhe päivätty Frantzila 28. p. huhtik. -1785. Kirjevaihdosta mainitsee Ad. Neovius kolme kirjettä Kaarlepyyn -kirkkoherralta Juhana Snellmanilta Porthanille ja yhden Porthanin -kirjeen Snellmanille. Hist. Arkisto XV, siv. 236 muist. 2. - -[135] 12. p. helmik. 1767, numero 13. ja 16. p. helmik. numero 14. - -[136] "A critical Dissertation on the Poems of Ossian, the son of -Fingal." Macphersonin julkaisemassa "The Poems of Ossian, Translated by -James Macpherson" II, Lontoo 1773. - -[137] A.R. Niemi, Kalevalan kokoonpano I, Runokokous Väinämöisestä, -Helsinki 1898, siv. 14. - -[138] Gothenius Gjörwellille 17. p. elok. 1765. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[139] De poësi Fennica, § IX muist. b. - -[140] Väitöskirja, joka ilmestyi vuonna 1758 S.M. Ullholmin -respondenttina ollessa Upsalassa, siteerataan "De poësi Fennica" § V. - -[141] Porthanin luennot sielutieteessä, 3:s osa, 8:s kappale, 4 §. -Suom. Kirj. Seur. kirj. n:o 4967. - -[142] Luennot Ernestin retoriikasta, siv. 76, Turussa olevassa -kappaleessa. - -[143] Helsingin yliopiston kirjasto. - -[144] Helsingin yliopiston kirjasto. - -[145] Historia Sveogothica deficiens & restaurata, § IV muist. - -[146] Dissertatio academica, praecipuas caussas defectuum, quibus -laborat Historia Fennica leviter adumbrans, 1764, § X. - -[147] Indicia mineralogiae in Fennia sub gentilismo, C.R. Giers, 1767. - -[148] De poësi Fennica, § XIII. Kysymys on tässä erityisesti -loitsurunoista. - -[149] De poësi Fennica, § XIII. K. Krohn, Loitsurunoja viime -vuosisadalta, Valvoja 1890, siv. 543 ja seur. - -[150] Porthan Mennanderille 22. p. toukok. 1778. Bref till samtida, -siv. 13-14. - -[151] De fama magiae Fennis attributae, § III. - -[152] Chronicon Episcoporum Finlandensium, siv. 50. - -[153] Anmärkningar rörande Finska folkets tillstånd och läge. Vitt.-, -Hist.- o. Ant.-Ac. Handl. IV, siv. 6. - -[154] Porthan Mennanderille 22. p. toukok. 1778 ja 7. p. jouluk. 1781. -Bref till samt., siv. 13 ja 38. - -[155] Sama 5. p. huhtik. 1782. Bref till samt., siv. 50. - -[156] Porthan Gjörwellille 16. p. elok. 1800. Bref till samt., -siv. 249. - -[157] Nordin Gahmille 22. p. jouluk. 1774. Tukholman kunink. kirjasto. - -[158] Tilas Lidénille 3. p. huhtik. 1766. Upsalan yliopiston kirjasto. - -[159] Esm. Vindiciae Fennorum, alku. - -[160] Gagnerus Aurivilliukselle 24 p. maalisk. 1783. Ups. yl. kirj. - -[161] Undersökning om Lagskipningen i de äldre tider, Esipuhe, preeses -Bilmark, 1772. - -[162] Erik Lencquist Mennanderille 8. p. huhtik. 1773. Tukholman -kunink. kirjasto. - -[163] Mennander Strickerille 31. p. toukok. 1767, Tilasille 12. p. -marrask. 1762. Tukholman kunink. kirjasto. Bilmark, Praecipuae oaussae -defectuum, quibus laborat historia Fennica, 1764. - -[164] "Mitäpä on tehtävä suurilla kirjastoilla ja kokoelmilla -julkisissa paikoissa? Ne vaativat suuria rahoja ostoksiin; ne vaativat -suuria huoneita ja saleja, että sinne vieritettäisi kasottain kirjoja -ja kirjastonhoitajain tulee näön vuoksi niitä hoitaa. Hänellä on joko -palkkaa tahi ansiota siitä, että hän säilyttää avaimia ja mielensä -mukaan näyttelee kirjaa tahi käsikirjoitusta, joka hänen mielestään on -omituinen". Tilas Lidénille 11. p. lokak. 1764. Upsalan yliopiston -kirjasto j.n.e. - -[165] "Valtioarkistossa on useita kirjoja, joissa on kaupunkien -oikeuksia, mutta ne ovat tuskin enää saatavissa, sillä v. Stiernman, -joka nyt on viimeisillään. ei ole koskaan laskenut ketään ihmistä niitä -katsomaan -- -- -- Tämä sekä muut asiakirjat ovat niin paperien sekaan -haudattuja, että niitä tuskin saa v. Stiernmanin eläessä". Gahm -Lidénille 6. p. helmik. 1765. Upsalan yliop. kirjasto. - -[166] Diplomatarium Suecanum I, Tukholma 1829, siv. XX. - -[167] Tähän edelliseen seikkaan viitataan väitöskirjan "De urbe Uloa" -esipuheessa, josta vuonna 1737 ilmestyi ensi osa Scarinin presidiolla. - -[168] Aurora seuran perustuksesta katso G. Castrén, Sällskapet Aurora, -Förhandlingar och uppsatser, Skrifter utgifva af Svenska -Litteratursällskapet i Finland XLVII, siv. 143 ja seur. Seuran -perustamisessa jo esiintyi kaksinainen tehtävä, joka sille oli -omituinen. - -[169] Sällskapet Auroras almänna lag, Esipuhe sekä 1:nen määräys § 2 ja -3. Helsingin yliopiston kirjasto. - -[170] Pöytäkirja 25. p. elokuuta 1770 pidetystä Aurora seuran -kokouksesta. Helsingin yliopiston kirjasto. - -[171] Kirjeessä Nyerupille 27. p. elok. 1801 Porthan itse huomauttaa, -että etenkin hänen aikanaan Suomen historiaa koskevat asiat olivat -vallalla lehdissä. Bref till samtida, siv. 260. - -[172] Porthanin kertomus siitä revisioonitilaisuudessa, liitetty -konsistoorion pöytäkirjaan 18. p. maalisk. 1777. - -[173] Hyllénin luentoilmoitus vuodelta 1767. Helsingin yliopiston -kirjasto. - -[174] Historia Bibliothecae, Esipuhe. - -[175] Haartman kertoo jo ollessaan amanuensina kirjastossa vuosina -1750-1755 tulleensa huomaamaan tuollaisen kronoloogisen luettelon -tarpeellisuuden. Yliopiston konsistorin pöytäkirja vuodelta 1777, 18. -p. maalisk. - -[176] Konsistoorion pöytäkirjaan 15. p. jouluk. 1748 liitetty -tilintarkastajain kertomus. - -[177] Olavus Celsius. Bibliothecae Upsaliensis Historia 1745, 153 -sivua. A. Celsius, Bibliothecae Regiae Stockholmiensis Historia. Vertaa -Claes Annerstedt, Upsala Universitetsbiblioteks historia. Witterhets -Historie och Antiqvitets Acad. Handlingar, ny följd 12, 2, siv. 3 ja -seur. - -[178] Porthanin kertomus näistä lähteistä. Yliopiston konsistoorion -pöytäkirja 18. p. huhtik. 1777. Vrt. memoriaali 18. p. maalisk. 1777. - -[179] Hist. Bibl., § XXXI num. 14 ja num. 37. - -[180] Tidningar utgifna af et Sällskap i Åbo, 1778. Vrt. Neovius, Ur -Finl. Hist., siv. 741 ja seur. - -[181] Gahm Mennanderille 24. p. heinäk. ja 31. p. jouluk. 1774. Bilmark -Gahmille 25. p. lokak. 1772. Tukh. kun. kirj. - -[182] Tidningar, 30. p. marrask. 1776, siv. 177 ja seur. Vert. -Warmholtz, Historiskt Bibliothek I, siv. 152. - -[183] Kalm Mennanderille 16. p. huhtik. 1779. Tukh. kunink. kirjasto. -August Hjelt, Några bidrag till Aurora förbundets historia. Hist. -Arkisto IX, siv. 143. - -[184] Cederhielm Älfville 8. p. helmik. 1782. Upsalan yliopiston -kirjasto. - -[185] Porthan Mennanderille 28. p. marrask. 1783. Bref till samtida, -siv. 91. - -[186] O.A. Knös Gjörwellille. 19. p. maaliskuuta 1791. Tukh. kunink. -kirjasto. - -[187] Porthanin luennot Ernestin retoriikasta, siv. 65, Turussa. - -[188] Något om likpredikningar Åbo Tidningar v. 1791. - -[189] Porthan Europaeukselle 25. p. tammik. 1800. Bref till samtida, -siv. 236. Choraeus Porthanille 17. p. jouluk. 1802. Helsingin yliop. -kirjasto. Ad. Neovius, Ur Finlands historia, siv. 176 ja seur. - -[190] Porthan Lidénille 26. p. jouluk. 1788. Bref till samtida, -siv. 157. - -[191] N.G. Schultén Porthanille 11. p. lokak. 1796, 15. p. toukok. ja -9. p. lokak. 1797. Helsingin yliopiston kirjasto. - -[192] "Porthan on tarjoutunut ensi tilassa parenteeraamaan akatemian -senior vainajasta. Saa nähdä tapahtuuko se." Mennander Fredenheimille -23 p elok. 1776. Tukh. kunink. kirjasto. - -[193] Mennander Fredenheimille 10. p. syysk. 1776. Tukh. kunink. -kirjasto. - -[194] Fredenheim Porthanille 14. p. helmik. 1777. Helsingin yliopiston -kirjasto. Hassel Fredenheimille 20. p. tammik. 1775. Tukh. kunink. -kirjasto. Fredenheim Porthanille 4. p. lokak. 1776. Hels. yliop. -kirjasto. - -[195] Konsist. pöytäkirja 18. p. huhtik. 1777. - -[196] Mennander Fredenheimille 21. 25. ja 28. p. kesäk. 1782. Tukholman -kunink. kirjasto. - -[197] Mennander Fredenheimille 1. p. huhtik. 1783. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[198] Oratio funebris, siv. 4. - -[199] Porthan Mennanderille 22. p. toukok. 1778. Bref till samtida, -siv. 13. - -[200] Clewberg Porthanille 17. p. huhtik. 1778. Helsingin yliop. -kirjasto. - -[201] Bilmark Mennanderille 29. p. toukok. 1781. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[202] De mediis restaurandis barbariei, afor. XIV. - -[203] De accitis ab aqvilone domesticis imperatorum Romanorum -armigeris. - -[204] Kirje on Helsingin yliopiston kirjastossa. - -[205] Gjörwell Porthanille 19. p. syysk. ja 21. p. marrask. 1775. Hels. -yliop. kirj. - -[206] Porthanin luennot logiikassa, § 248. Valtion historiallinen -museo; De praejudiciis amovendis, § VII; De libris raris, § 1. - -[207] Gjörwellin ja Clewbergin kirjeet Porthanille. Helsingin -yliopiston kirjasto. - -[208] Cygnaeus Gjörwellille 15. p. maalisk. 1791. Tukholman kunink. -kirjasto; Ad. Neovius arvelee Porthanin oleskelleen Tukholmassa myöskin -marraskuussa 1772 erään M.J. Alopaeuksen muistiinpanoissa olevan -ilmoituksen johdosta. Historiallinen Arkisto XV, siv. 238. - -[209] 10. p:stä heinäk. 10. p:ään elok. Fredenheim Mennanderille 11. p. -heinäk. ja 11. p. elok. 1775. Tukholman kunink. kirjasto. - -[210] Porthan Tengströmille 12. p. syysk. 1779. Helsingin yliopiston -kirjasto. - -[211] Porthan Tengströmille 12. p. syysk. 1779. Helsingin yliopiston -kirjasto. - -[212] Warmholtz Lidénille 15. p. marrask. 1768. Upsalan yliopiston -kirjasto. - -[213] Gjörwell Porthanille 11. p. kesäk. 1776 ja 8. p. heinäk. 1777. -Helsingin yliopiston kirjasto. Gjörwell Warmholtzille 13. p. elok. -1773. Upsalan yliopiston kirjasto. - -[214] Opuscula academica collecta et animadversionibus locupletata III. -Göttingen 1788, siv 33. - -[215] Vita antiquissimorum hominum Graeciae ex ferorum et barbarorum -populorum comparatione illustrata. Opuscula Academica III, siv. 1 ja -seur. - -[216] Esitelmä pidettiin 17. p. heinäk. Göttinger Anzeigen 1779, n:o -97. Luettelo kesäluennoista Göttingenissä. Göttinger Anzeigen 1779, n:o -35. Porthan Z. Cygnaeukselle 22. p. heinäk. 1779. Bref till samt., -siv. 27. - -[217] Porthan Cygnaeukselle 22. p. heinäk. 1779. Bref till samtida, -siv. 28. - -[218] Lidén Aurivilliukselle 1. p. marrask. 1768. Upsalan yliopiston -kirjasto. - -[219] Edellä mainittu Porthanin kirje Cygnaeukselle sekä hänen -kirjeensä M.J. Alopaeukselle samalta päivältä. - -[220] Edellä mainittu kirje Tengströmille sekä Tengström, Oratio -funebris in memoriam H.G. Porthan, siv. 19. - -[221] "Itse ranskalaiset muodit ja tavatkin (niinkuin kaikenlaiset -tavarat ja tiedot) olemme enimmäksi osaksi saaneet välillisesti, jo -hiukan muuttuneina ja saksalaistuneina". Åbo Tidn. 24. p. heinäk. 1797. - -[222] Porthan Mennanderille 14. p. jouluk. 1780. "Haluten saada -akateemisissa väitöskirjoissa, jotka minun johdollani voivat ilmestyä, -paitsi aihetta ylioppilasten harjaantumiseen, myöskin tilaisuutta -palvelemaan köyhää Suomen historiaamme, olen antanut muutamille -oppilailleni aineita valmistettaviksi, jotka ovat sen kanssa -yhteydessä." Bref till samtida, siv. 35. - -[223] Siitä ilmestyi vain ensi osa Tukholmassa 1767. - -[224] Porthan Mennanderille 14. p jouluk. 1780. Bref till samtida, -siv. 36. - -[225] Sama kirje. - -[226] Porthan Mennanderille 14. p. jouluk. 1780, 6. p. huhtik. ja 7. p. -jouluk. 1781. Bref till samtida, siv. 35 ja seur. - -[227] De Superstitionibus hodiernis ex gentilismo residuis. -Respondentti Jonas Moman I, 1750 -- II, 1752. - -[228] Heyne, Opuscula academica I, siv. 189. - -[229] Heyne, Opuscula academica I, siv. 201. - -[230] De superstitione veterum Fennorran, § XV. - -[231] Fredenheim Porthanille 9. p. jouluk. 1785. Helsingin yliop. -kirjasto. - -[232] Yllämainittu Goguetin teos I, Esipuhe siv. 30 j.n.e. Olen -käyttänyt painosta, joka ilmestyi Pariisissa 1778. - -[233] Nestor II, 282. Vert. myöskin Nestor II, siv. 33. - -[234] O.A. Knösin kopiat Thunmannin kirjeistä Burensköldille, joista -yksi päivätty Hallessa 5. p. toukok. 1774, toinen ilman päivämäärää. -Upsalan yliopiston kirjasto. - -[235] Porthan Mennanderille 22. p. toukok. 1778. Bref till samtida. - -[236] Leibniz Sparfvenfeldtille 6. p. jouluk. 1695, Bring, Samling af -åtskilliga Handlingar II, siv. 149 ja 150. - -[237] Kirje päivätty kesäk. 7. p. 1716. Hallenius, De Borea Fennia, -siv. 39 ja seur. vert. Setälä, Lisiä suomalais-ugrilaisen -kielentutkimuksen historiaan, Suomi 1892, siv. 260 ja seur. - -[238] Erik Benzelius Gustaf Benzelstiernalle 10. p. maalisk. 1733. -Lidén, Brefväxling, siv. 116. - -[239] Kirje päivätty Gööteporissa 12. p. huhtik. 1731. Swensk -Mercurius helmik. 1758, siv. 939-940. - -[240] Vertaa Setälä, Lisiä, siv. 260 ja seur. - -[241] Yliopiston konsistoorion pöytäkirja 22. p. lokak. 1754. Helsingin -yliopiston kirjasto. - -[242] De diversa origine Finlandorum et Lapponum. Nova Acta Upsaliensia -II, v. 1773. Esitelmä oli kuitenkin kirjoitettu sen alussa olevan -ilmoituksen mukaan jo vuonna 1759. - -[243] Wilde, Svenska Stats Författningars historia I, siv. 137. Sigfrid -Porthan ja Abraham Fabritius, "De Germania magna" I, 1764, § VII. -Scarin, Om Finlands fordna namn, Finska Folkets ursprung och fordna -hemvist m.m. Suomi 1843. - -[244] Historia Bibliothecae, § XXX ja § XXXI n:o 50. - -[245] De poësi Fennica, § III muist. - -[246] § IV. - -[247] Tidningar utgifna af et Sällskap i Åbo, 15. p. tammik. 1771. - -[248] Lagerbring, Swea Rikes Historia I, siv. 46. Idman, Försök; at -wisa gemenskap emellan Finska och Grekiska Språken, Turku 1774, § 17. -Lencquist, Tidningar etc. 1772, siv. 148 ja seur. - -[249] Esim. Luennot Pufendorfln "De officiis" teoksesta, siv. 269. -Valt. hist. museo. - -[250] Grundstrek til Ryska Historien, 1 kappale, § 2. Helsingin -yliopiston kirjasto. - -[251] Porthan Mennanderille 5. p. huhtik. 1782. Bref till samtida, -siv. 50. - -[252] Porthan Mennanderille 24. p. toukok. 1782. Bref till samtida, -siv. 54. - -[253] Porthan Mennanderille 24. p. toukok. 1782. Bref till samtida, -siv. 54. - -[254] Porthanin luennot sielutieteessä, 3:mas osa, 10:nes kappale, § 1. - -[255] V osa: Om Vesterbotten, siv. 4 muist. o. siv. 277 muist. g j.n.e. -Tämä on painettu vasta vuonna 1789. - -[256] Kolmessa ensi muistutuksessa esitetyt asiat käsitellään uudelleen -kirjoituksen "Om Lapparne", viides muistutus sisältää samoja asioita -kuin "Om Finska folkets läge och tillstånd", samoili' kahdeksas. Tämän -lopulla kosketellaan kysymystä kainulaisista. - -[257] J.G. Eccard, De usu et praestantia studii etymologici in -historia. Helmstad 1707. VII kappale, siv. I4-K1. - -[258] Aboa vetus et Nova, 1700, III kappale, § 2 ja seur. - -[259] De usu et prsestantia studii etymologici, I kappale, siv. A2. - -[260] Niin esimerkiksi Thunmann, Untersuchungen über die alte -Geschichte einiger Nordischen Völker. Berliini 1772, siv. 75 ja seur. -huomauttaa, että liettualaiset ovat lainanneet suomalaisilta koko -joukon merenkulkua koskevia sanoja. - -[261] Försök at igenfinna Den Finska Nationens och Språkets Härkomst af -G. Bonde. Vitterhets-Academiens Handlingar I, siv. 78 ja seur. - -[262] De diversa origine etc. Nova acta reg. societatis scientiarum -Upsaliensis II, siv. 9-10. - -[263] Respondentti C.E. Giers. - -[264] Respondentti J. Lizelius. - -[265] Dissertatio academica praecipuas caussas, quibus laborat Historia -Fennica etc, § III. - -[266] Vitterhets-, Historie- ooh Antiqvitets Academiens Handlingar IV, -siv. 1-33. - -[267] Helsingin yliopiston kirjasto. - -[268] Helsingin yliopiston kirjasto. Huomautus on latinan kielellä. - -[269] De usu linguae Sveogothicae, § II. - -[270] Porthan Europaeukselle 3. p. huhtik. 1783. Bref till samtida, -siv. 66-67. - -[271] Yllämainittu esitys, III kappale § III. Väitöskirjan "Om jordens -svedande och kyttande I", alussa oleva huomautus kansan ravinnosta oli -usein tavattava mielipide valistusajan kirjailijoilla. - -[272] Porthanin interfolieerattu kappale mainittua Jusleniuksen teosta -Helsingin yliop. kirjastossa. - -[273] De superstitione Fennorum, § IV. - -[274] Thunmann, Untersuchungen, siv. 69 j.n.e. Schlözer, Isländische -Litteratur, siv. 185. - -[275] Om Lapparne. Vitterh. Hist. o. Ant. Ac. Handl. IV, siv. 44. - -[276] De Bircarlis § 1. - -[277] § 1. - -[278] Chron. Ep. Finl., siv. 63. - -[279] Om Lapparne, Undersökning om de nationer hörande til Finska -Folkstammen, hvilka i den äldre Nordiska Historien omtalas, Vitterh. H. -o. Ant. Ac. Handl. IV, siv. 43 ja seur. - -[280] Chron. Ep. Finl., siv. 72 j.n.e. - -[281] Sibirische Geschichte. Johdanto, siv. 127 ja seur. - -[282] X:nen kirjan, 2 luku Herderin teoksesta. - -[283] Strödda kortta anmärkningar, II kappale, 9 §. - -[284] Jäljennökset käskykirjeistä ja maaherrain vastauksista Upsalan -yliopiston kirjastossa. - -[285] Wegelius Porthanille 8. p. huhtik. 1788. Helsingin yliopiston -kirjasto. - -[286] De Brosses, Traité de la formation méchanique des langues et des -principes physiques de l'Etymologie. Pariisi 1765. Monboddo, On the -origine and progres af language, 1773-1792. - -[287] De Sermone, 1738, respondentti Ericus Petri Ljung. Aphorismi -miscellanei ad ideam eruditi, resp. Sigfr. Porthan ja C.G. Weman, -aforismi XX. - -[288] Porthanin luennot sielutieteestä, 3:s osa, 5:s kappale, § 1 ja -seur. - -[289] Respondentti C.F. Johnsson, I, § IV. - -[290] Cogitationes quaedam de Pandora Hesiodea, J.H. Fattenborg, § III. -Cogitationes quaedam de Lingvarum usu historico, J.H. Avellan, § I. - -[291] Porthanin luennot sielutieteestä, 3:s osa, 1:n kappale, § 3. - -[292] Luentoja teologian historiasta vuonna 1795, siv. 96. Suom. Kirj. -Seur. arkisto, n:o 5923. - -[293] A.N. Clewberg Porthanille 18. p. huhtik. 1776. "Youngia on kaksi -kappaletta, joista Herra Kirjastonhoitaja sai yhden, minä toisen, noin -12 kuparirahalla. Käännös ei ole paraita, se ei ole Eberthin." -Helsingin yliop. kirjasto. - -[294] Luennot sielutieteestä, 3:s osa, 1:n kappale, § 1. "Jos -Silfverstolpella on jäljellä Blairin retoriikka, tahtoisin minäkin sen -omistaa." Porthan Caloniukselle lokak. alulla 1795. Bref till samtida, -siv. 205. - -[295] Gjörwell ilmoittaa lähettäneensä Turun yliopiston kirjaston -laskulle Winckelmannin Geschichte der Kunst, uuden painoksen, kirjeessä -Porthanille 8. p. heinäk. 1777. Helsingin yliopiston kirjasto. - -[296] Esm. Luennot sielutieteestä I:nen osa, 3 kapp. § 4. Suom. Kirj. -Seur. arkisto n:o 4967. - -[297] Sylloge monumentorum, Esipuhe. - -[298] Porthan Caloniukselle 9. p. elok. 1794. Bref tili Calonius, -siv. 124. - -[299] M. Murko. Deutsche Einflüsse auf die Anfänge der Slavischen -Romantik I. Die Böhmische Romantik, Graz 1897, siv. 19 ja seur. - -[300] A.F. Skjöldebrand. Voyage pittoresque au Cap Nord. Tukholma 1801. -Troisiéme Cahier, siv. 29-30. - -[301] Kirje päivätty 22. p. toukok. 1800. Bref till samtida, siv. 246. - -[302] Vert. esim. Schlözerin lausuntoa, Isländische Litteratur und -Geschichte, siv. 297. - -[303] Porthan Mennanderille 7. p. jouluk. 1781. Bref till samtida, siv. -39. Porthan Lidénille 7. p. heinäk. 1787. Sama, siv. 132. Cederhielm -Älfville 2. p. huhtik. 1786: "Muuten on historiallisen kirjallisuuden -laita huonosti. Suurin osa aatelista täällä maassa ei kehota poikiansa -opintoihin, vaan aapiskirjasta ja ensi alkeista asti he ripustavat -näiden päälle sinisen takin ja silmiin pistävät päärmät". Upsalan -yliopiston kirjasto. - -[304] Kreanderista Bref till samtida, siv. 122 y.m. "Bilmark on tätä -promotioonia varten presideerannut 17 graduaalissa ja minä 13:ssä; -sitävastoin olen minä presideerannut 26 spesimenissä ja hän 3:ssa. Kun -virkaveljillämme on ollut vaivaa vain 2:sta tahi 3:sta ja muutamat -(kuten Planman ja Schalberg) eivät ole ainoatakaan julkaisseet, niin on -työ sitä enemmän joutunut meidän niskoillemme. Niin että on anteeksi -annettavaa, jos olemme olleet huolimattomia ja esityksissämme lyhyitä". -Porthan Caloniukselle 25. p. kesäk. 1795. Bref tili Calonius, siv. 196. - -[305] Gadd Gjörwellille 1. p. helmik. 1791. Tukholman kunink. kirjasto. - -[306] Cederhielm Älfville 8. p. helmik. 1782. Upsalan yliop. kirj. - -[307] Dissertatio de populis Herodoto memoratis, qui Scandiam habitasse -feruntur, 1786. - -[308] Dissertatio gradualis continens stricturas oriticas in Chronicon -incerti Auctoris de Kegibus Finlandiee. Resp. Erik Slottman, § 111. - -[309] Vertaa M.G. Schybergson, Historiens studium vid Åbo universitet, -siv. 96. - -[310] Vertaa M.G. Schybergson, Historiens studium vid Åbo universitet, -siv. 96. - -[311] Bilmark Lidénille 19. p. maalisk. 1762. Upsalan yliop. kirjasto. - -[312] Kirje päivätty 16. p. marrask. 1797. Bref tili Calonius, -siv. 438. - -[313] Porthan Mennanderille 24. p. toukok. 1782; 24. p. syysk. ja 29. -p. lokak. 1784. Bref till samtida, siv. 54, 107 ja 109. - -[314] Porthan Caloniukselle 25. p. kesäk. 1795. Bref tili Calonius, -siv. 196. - -[315] Calonius Porthanille 4. p. toukok. 1795. Hels. yliop. kirj. -Porthan P.J. Alopaeukselle 5. p. huhtik. 1796. Bref till samtida, siv. -205 ja seur. Hist. Arkisto XV, siv. 228. - -[316] Ad. Neovius, Spridda anteckningar rörande Henric Gabriel Porthan. -Hist. Arkisto XV, siv. 233. - -[317] Porthan Gjörwellille 26. p. elok. 1801. Bref till samtida., -siv. 256. - -[318] Calonius tuli Auroran jäseneksi 28. p. elok. 1770. Aurora seuran -pöytäkirjat Helsing. yliop. kirjastossa. Yliopiston konsistoorion -pöytäkirja 1. p. heinäk. 1777. - -[319] Calonius Porthanille 26. p. maalisk. 1795: "Omasta puolestani en -mitään enemmän toivoisi, kuin että tuntisin perinpohjin slavoonian ja -tatarin kielet; ja sen ainoastaan siksi, että voisin verrata niitä -suomeen". Helsingin yliopiston kirjasto. - -[320] Porthan Mennanderille 8. p. helmik. 1782. Bref till samtida, -siv. 41 ja seur. - -[321] Porthan Tengströmille 8. p. heinäk. 1783. Tarjoutuu vaihtamaan -Gahmin kanssa otteensa hovioikeuden ja akatemian pöytäkirjoista. - -[322] Porthan Mennanderille 5. p. huhtik. 1782. Bref till samtida, -siv. 49. - -[323] Probe Russischer Annalen, siv. 229-230. Vertaa myös edellä, -siv. 21. - -[324] Porthan Mennanderille 10. p. lokak. 1783. "Ihmettelen, ettei -Örnhielm ole kokoelmaansa käyttänyt Mustaa kirjaamme, jota kuitenkin -Peringsköld ynnä muut ovat käyttäneet hyväkseen". Porthan Mennanderille -28. p. marrask. 1783. Bref till samtida, siv. 86 ja 91. "Merkillistä, -ettei Peringsköld, joka on sen nähnyt ja sitä käsitellyt, ole -suuremmalla huolella ottanut siitä selvää, johon jo sisällysluettelon, -kirjoitettuna vanhalla käsialalla kirjan eteen, olisi pitänyt antaa -aihetta". Porthan Mennanderille 14. p. toukok. 1784. Bref till samtida, -siv. 103. - -[325] Apparatus Historiae Sveogothicae. Sectio secunda. Kappale XXVIII. -Käsikirjoitus Upsalan yliopiston kirjastossa. - -[326] v. Stiernman Mennanderille die Antonii 1763. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[327] Gahm Mennanderille 18. p. elok. 1768. Tukholman kunink. kirjasto. -Vertaa J.R. Forsman, Mennander, siv. 160. - -[328] Porthan Mennanderille 10. p. lokak. 1783. Bref till samtida, siv. -86. Porthan Hallenbergille 29. p. huhtik. 1785. Sama, siv. 119. - -[329] Porthan Mennanderille 28. p. marrask. 1783. Bref till samtida, -siv. 91. - -[330] Caloniuksen omistama kopia v. Stiernmanin teoksen toisesta osasta -hänen muistutuksillaan varustettuna. Helsingin yliopiston kirjasto. -Vertaa Caloniuksen muistiinpanoja ja esitöitä Suomen hallinnolliseen -historiaan samassa paikassa. - -[331] Porthan Hallenbergille 29. p. huhtik. 1785. Bref till samtida, -siv. 119 ja seur. Porthan Lidénille 7. p. heinäk. 1787. Sama, siv. 129. - -[332] Esim.: "Koska tämä jo on jotenkin harvinainen ja tavallaan sopii -valaisemaan meikäläisten luonnetta tuona aikana". Chron. Ep. Finl. siv. -148 m. 5. "Koska en muista sitä missään nähneeni kokonaisena painetun, -niin esitän sen sentähden". Chron. Ep. Finl. siv. 606. - -[333] Porthan Hallenhergille 29. p. huhtik. 1785. Bref till samtida, -siv. 120. Porthan Mennanderille 1. p huhtik. 1785. Bref tili samtida, -siv. 117 - -[334] Porthan Aurivilliukselle 4. p. elok. 1788. Bref till samtida, -siv. 146. Nordinin kirjeet Porthanille vuosilta 1790 ja 1791. Helsingin -yliopiston kirjasto. - -[335] Aurivillius Gjörwellille 9. p. toukok. 1804. Tukholman kunink. -kirjasto. "Kohta kahdenkymmenen vuoden kuluessa on hän osottanut minua -kohtaan sellaista rohkaisevaa ystävyyttä; etten voi verrata sitä muuhun -kuin Herra Asessorin osottamaan." - -[336] Porthan Caloniukselle 25. p. heinäk. 1791. Bref till Calonius, -siv. 4. - -[337] Aurivilliuksen kirjeet Lidénille 1790 luvulta. Upsalan yliop. -kirjasto. Georgii Gjörwellille 18. p. maalisk. 1791. Tukholm. kun. -kirjasto. - -[338] 19. p. heinäk. 1768. Tukholman kun. kirjasto. - -[339] Liljegren, Svenskt Diplomatarium I, siv. XXI. - -[340] Bref tili Calonius, siv. 50. - -[341] Calonius Porthanille 3. p. Jouluk. 1793, 6. p. toukok. 1794. -Helsingin yliopiston kirjasto. - -[342] Cederhielmin kokoelmat Upsalan yliopiston kirjastossa -Sign. S. 175. - -[343] Porthan Hallenbergille 29. p. huhtik. 1785. Bref till samtida, -siv. 119. - -[344] Lidén. Brefwäxling, siv. 135. - -[345] Lagerbring, Swea Eikes Historia III, 1 kappale 35 ja muist. 3. -Porthan Chron. Ep. Finl., siv. 217. - -[346] De expeditione Johannes Svercheridae, § 1. - -[347] Mabillon, De re diplomatica, libri VI, Pariisi 1681, Esipuhe sekä -1. kirja, 1. kapp., 3-4 osasto y.m. Vertaa edellä siv. 4 ja seur. - -[348] Vasta vuonna 1797 aikoo Porthan hankkia Montfauconin teoksen, -nähtävästi Palaeographia graecan. Porthan Caloniukselle 18. p. jouluk. -1797. Bref tili Calonius, siv. 446. - -[349] Porthan itse piti tätä puutetta hyvin haitallisena, vert. Porthan -Mennanderille 24. p. toukok. 1782, Bref till samtida, siv. 53. - -[350] Hypomneumata quaedam, 5, 1. j.n.e. - -[351] Palmsköldin kokoelmat, Tavastland, siv. 869, Karelen, siv. 415. -Upsalan yliop. kirjasto. - -[352] Porthan Caloniukselle 21. p. marrask. 1793. Bref tili Calonius, -siv. 42; j.n.e. - -[353] Bilmark Gahmille 19. p. marrask. 1773. Tukh. kun. kirjasto. - -[354] Calonius Gjörwellille 23. p. toukok. 1784. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[355] Gabriel Rein, Henrik Gabriel Porthan, Helsinki 1864, siv. 35 ja -seur. Schybergson, Historiens studium, siv. 119. ja seur. - -[356] Probe Russicher Annalen, siv. 230-231. - -[357] Sama, siv. 231-232. - -[358] Helsingin yliopiston kirjasto. - -[359] Litterarische Nachrichten von einer auf Veranlassung der -böhmischen Gesellschaft der Wissenschaften im Jahre 1792 unternommenen -Reisen nach Schweden und Russland von J. Dobrovsky, Prag 1796, siv. 87. -ja seur. - -[360] Pommersche Bibliothek. Vuosikert. 1753. - -[361] Tengström. Oratio funebris in memoriam H.G. Porthan, Turku 1821, -siv. 91. - -[362] Helsingin yliopiston kirjasto. - -[363] Bref tili Calonius, siv. 356. - -[364] Vrt. esim. Porthan Gjörwellille 24. p. syysk. 1798. Bref tili -samtida, siv. 227 j.n.e. - -[365] Vert. edellä (Tulopuheessaan kirjallisuusakatemiassa...). - -[366] Fredenheim Porthanille 22. p. tammik. 1796. Gjörwell Porthanille -20. p. marrask. 1798. Hels. yliop. kirj. - -[367] Skandinavisk Museum, 1800, I:nen osa, siv. 156 ja seur. - -[368] Esim. Schlözer, Acta Soc. Iablon. nova III, siv. 78. - -[369] Vrt. Schybergson, Jacob Tengström såsom historiker. Hist. Arkisto -XVI, Helsinki 1900, siv. 7 ja seur. - -[370] Åbo Tidningar 1791, numero 3. Vert. edellä siv. 100. - -[371] Sama 1794, numero 7 muist. Vertaa numeroja 31 ja 39; numeroja 40 -ja 42 vuodelta 1793 j.n.e. - -[372] Esim. Porthan Gjörwellille 20. p. helmik. 1800, 7. p. huhtik. -1803. Porthan Alopaeukselle 8. p. maalisk. 1803 j.n.e. Bref tili -samtida, siv. 242, 281, 286 ja seur. y.m. - -[373] Porthan Lidénille 26. p. jouluk. 1788. Bref till samtida, siv. -152-153. - -[374] Numero 956 Nordinin kokoelmissa; osastossa Biographica Suecana. - -[375] Porthan Lidénille 26. p. helmik. 1789. Bref till samtida, siv. -158-159. Åbo Tidningar 1791, n:o 27-29. - -[376] Tengström Fantille 7. p. jouluk. 1793 ja 19. p. maalisk. 1794. -Upsalan yliop. kirjasto. - -[377] Vert. Schybergson, Tengström såsom historiker. Hist. Arkisto XVI, -siv. 10 ja seur. - -[378] Porthanin esipuhe mainittuun väitöskirjaan. - -[379] Tengström Gjörwellille 11. p. heinäk. 1800. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[380] Porthan Gjörwellille 16. p. elok. 1800. Bref till samtida, -siv. 249. - -[381] K.A. Bomansson, Hvad betecknar "Collegium Raumense"? Hist. -Arkisto VI, siv. 52 muist. 16. - -[382] Fredenheim Mennanderille 8. p. syysk. 1775. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[383] Åbo Tidningar 1793, numero 49, 1794, numerot 31, 33, 45 ja 52. - -[384] Åbo Nya Tidningar 1789, n:o 6 ja seur. Åbo Tidningar 1791, no 18 -j.n.e. - -[385] Åbo Tidningar 1794, numero 27. - -[386] Nordin Porthanille 22. p. helmik. ja 3. p. maalisk. 1791. -Helsingin yliop. kirjasto. - -[387] Porthan Aurivilliukselle 7. p. lokak. 1790. Bref till samtida, -siv. 169. - -[388] M.J. Alopaeus Porthanille 4. p. helmik. 1794. Helsingin yliop. -kirjasto. Porthan P.J. Alopaeukselle 5. p. huhtik. 1796. Bref till -samtida, siv. 204 ja seur. - -[389] 3. p. syysk. numerossa 36. - -[390] M.J. Alopaeus Porthanille 9. p. toukok. 1795. P.J. Alopaeus -Porthanille 26. p. huhtik. 1796 ja 5. p. jouluk. 1797. Helsingin yliop. -kirjasto. - -[391] 10. p. tammik. j.n.e. 1798, numero 2 y.m. - -[392] 1793, numerot 11 ja 15, 1794, numero 4. - -[393] Porthan Gjörwellille 20. p. helmik. 1800. Bref till samtida, -siv. 239. - -[394] Muistutukset Hülphersin teokseen "Om Westerbotten". Vert. -Nordinin kokoelmat n:o 484. Upsalan yliop. kirjasto. - -[395] Vert. Chron. Ep. Finl., siv. 359 ja seur., 449 ja seur. - -[396] Gjörwell Lidénille 25. p. heinäk. 1790. Upsalan yliopiston -kirjasto. - -[397] Joh. Steenstrup, Historieskrivningen i Danmark i det 19:de -Aarhundrede, Kööpenhamina 1889, siv. 22. ja seur. - -[398] Nordinin kokoelmat, numero 1062. Ups. yliop. kirjasto. - -[399] Thuneld Porthanille 16. p. kesäk. 1772; 17. p. huhtik. 1778. -Hels. yl. kirj. - -[400] V osa, 28. julkaisu. - -[401] Cederhielm Alfille 19. p heinäk. 1785. Upsalan yliopiston -kirjasto. - -[402] Fredenheim Porthanille 9. p. jouluk. 1785. Helsingin yliop. -kirjasto. - -[403] Porthan oli "Hämeen matkalla" m.m. alkukesällä 1776. Vrt. -Mennander Fredenheimille 30. p. heinäk. 1776. Tukholm. kun. kirjasto. -Pohjois-Karjalassa hän ei ollut käynyt vielä 1788. N.G. Schultén -Porthanille 13. p. helmik. 1788. Helsingin yliop. kirjasto. - -[404] Porthan Lidénille 7 p. heinäk. 1787. Bref till samtida, siv. 132. - -[405] Fredenheim Porthanille 8. p. kesäk. 1787. Helsingin yliop. -kirjasto. - -[406] Porthan Caloniukselle 28. p. elok. 1794. Bref tili Calonius, siv. -127 ja seur. - -[407] Calonius Porthanille 30. p. maalisk. 1796. Helsingin yliop. -kirjasto. - -[408] Nordin Porthanille 22 p. helmik. 1791. Hels. yliop. kirj. - -[409] Porthan Caloniukselle 18. p. jouluk. 1797. Bref tili Calonius, -siv. 446. Porthan Aurivilliukselle 1. p. syysk. 1803. Bref till -samtida, siv. 288. Cygnaeus Porthanille 20. p. huhtik. v.l. Hels. yl. -kirj. - -[410] Chron. Ep. Finl., siv. 114 muist 88. - -[411] v. Celsen kokoelmat Upsalan yliopiston kirjastossa. - -[412] Vertaa Svensk Literatur Tidning 4. p. syysk. 1813. - -[413] Porthan Caloniukselle 10. p. maalisk. 1795. Bref tili Calonius, -siv. 175. - -[414] Allgemeine Deutsche Bibliothek LXIV, siv. 194 ja seur., 502. - -[415] Porthanin noota vatjalaisista J.H. Cygnaeuksen kirjeessä 20. p. -huhtik. 1795 v.l.; Muistiinpano Nordinin kirjeessä 2. p. elok. 1790. -Helsingin yliopiston kirjasto. Johan Schönberg Porthanille 3. p. lokak. -1802. Helsing. yliop. kirj. - -[416] Porthan Aurivilliukselle 12. p. marrask. 1792, 1. p. helmik. -1793. Bref till samtida, siv. 190 ja seur., 196. - -[417] Dissertatio gradualis continens stricturas criticas in Chronicon -incerti auctoris de Regibus Finlandiae, § II. - -[418] Ahlberg Porthanille Norrbon pitäjästä pohjoisessa Helsinglannissa -21. p. elok. 1801. Helsingin yliop. kirjasto. - -[419] Vitt. H. o. Ant. Ac. Handl. IV, siv. 34. - -[420] Alkumuistutus kysymyksessä olevaan teokseen. - -[421] Nordin'in vastaus Porthanille 22. p. helmik. 1791. Helsingin -yliopiston kirjasto. - -[422] Porthan Caloniukselle 22. p. jouluk. 1794. Bref tili Calonius, -siv. 156. - -[423] Porthan Aurivilliukselle 28. p. heinäk. 1795 ja 10. p. maalisk. -1796. Bref till samtida, siv. 201, 203. - -[424] Porthan Caloniukselle 2. p. huhtik. 1795. Bref tili Calonius, -siv. 178. - -[425] R. Rask, Ottars og Ulfstens Rejseberetninger. Kööpenhamina 1816, -siv. 3. - -[426] Sven Lönborg, Adam af Bremen och hans skildring af Nordeuropas -länder och folk, Upsala 1897, siv. 34. ja seur. - -[427] Nestor II, siv. 316; V, siv. 36-37. - -[428] Porthan Gjörwellille 16. p. elok. 1800. Porthan Nyerupille 27. p. -elok. 1801. Bref till samtida, siv. 249 ja seur., 259. - -[429] Recenserande förteckning uppå de d. 23. Nov. 1783 ifrån Rom -ankomna afskrifter af Påfvebref, rörande Svenska, dels Politiska, dels -Ecclesiastique ärender ifrån år 1198 til 1585, hwilka hitintils varit -okända för wåra Historici. Stockholm d. 28. Nov. 1783. Nordinin -kokoelmat N:o 37 Upsalan yliopiston kirjastossa. - -[430] Kirje päivätty 1 p. heinäk. 1796. Helsingin yliop. kirj. - -[431] Kirje päivätty 9 p. jouluk. 1783. Tukh. kun. kirjasto. - -[432] Porthan Caloniukselle 21. ja 25. p. heinäk. 1791; 23. p. kesäk. -1796. Bref tili Calonius, siv. 1 ja seur., 272 ja seur. - -[433] Porthan Caloniukselle 30. p. syysk. 1799. Bref tili Calonius, -siv. 578 ja seur. - -[434] Calonius Porthanille 31. p. toukok. ja 1. p. heinäk. 1794. -Helsingin yliop. kirjasto. - -[435] Porthan Caloniukselle 23. p. kesäk. 1796. Bref tili Calonius, -siv. 272. - -[436] Schönberg Gjörwellille 9. p. huhtik. 1789. Tukholman kunink. -kirjasto. - -[437] Quae fuit quondam septentrionalibus in regnis iarliatuum ratio? -Acta Societatis Iablonovianse nova III, siv. 45 ja seur. - -[438] Porthan Nyerupille 27. p. elok. 1801. Bref till samtida, siv. 257 -ja seur. - -[439] Porthanin luennot sielutieteessä, 3:mas osa, 11 kappale § 1. -Suom. Kirj. Seur. arkisto n:o 4967. - -[440] Tukholman kunink. kirjasto. - -[441] Porthan Gjörwellille 20. p. helmik. 1800. Bref till samtida, -siv. 239. - -[442] Helsingin yliopiston kirjasto. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Henrik Gabriel Porthan -historiantutkijana, by Gunnar Suolahti - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HENRIK GABRIEL PORTHAN *** - -***** This file should be named 53090-8.txt or 53090-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/0/9/53090/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53090-8.zip b/old/53090-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 8446615..0000000 --- a/old/53090-8.zip +++ /dev/null |