NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 8374 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..621fe79
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53090 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53090)
diff --git a/old/53090-8.txt b/old/53090-8.txt
deleted file mode 100644
index f60528a..0000000
--- a/old/53090-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,8374 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Henrik Gabriel Porthan historiantutkijana, by 
-Gunnar Suolahti
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Henrik Gabriel Porthan historiantutkijana
-
-Author: Gunnar Suolahti
-
-Release Date: September 19, 2016 [EBook #53090]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HENRIK GABRIEL PORTHAN ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-HENRIK GABRIEL PORTHAN HISTORIANTUTKIJANA
-
-Kirj.
-
-Gunnar Palander [Suolahti]
-
-
-_Esitetään Suomen Aleksanterin-Yliopiston filosoofisen
-tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi
-historiallis-kielitieteellisessä oppisalissa 29 p.
-toukokuuta 1901 klo 10 a.p._
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Oy Weilin & Göös Ab,
-1902.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Esipuhe.
-
-I.
-
-I. Historiantutkimus Ranskassa. Kokoileminen ja "hyvä kritiikki".
-Valistusajan tutkimus. -- II. Brittiläinen historiantutkimus. -- III.
-Göttingenin koulu Saksassa. -- IV. Ruotsin suuruudenajan
-kirjoittajista. Alkava systematiseeraavan suunnan vastustaminen.
-Valistusajan tutkimus Ruotsissa. Yhteys ruotsalaisen tutkimuksen ja
-Göttingenin koulun välillä.
-
-II.
-
-I. Porthanin nuoruus ja opintoaika. -- II. Porthanin opin
-luonne. Hänen opettajatoimensa yliopistossa. -- III. Porthanin
-kansanrunoudentutkimukset. -- IV. Isänmaallinen historiantutkimus
-Suomessa. Porthanin toiminta kirjastonhoitajana, kirjaston historia.
-Historialliset julkaisut Turun lehdissä. -- V. Porthanin muistopuheet.
--- Hänen käyttämänsä historiallinen kirjallisuus.
-
-III.
-
-I. Porthanin matka Saksaan. -- II. Päätös palvella Suomen historiaa.
-Saarnain historia. Tutkimukset suomalaisten taikatavoista -- III.
-Suomalaisten alkuperä ja esihistoria. Kirjoitus pirkkalaisista. -- IV.
-Porthanin kielen perustalla tekemät tutkimukset suomalaisten
-esihistoriallisesta sivistystilasta. Kysymys heidän alkukodistaan. --
-V. Porthanin käsitys kielen luonteesta. Hänen suhteensa alkavan
-geneetisen käsityksen edustajiin. -- Hänen suomalaisten heimokansoja
-koskevat kirjoituksensa.
-
-IV.
-
-I. Historiallinen tutkimus Turussa ja maaseudulla. Lähteitten
-hankkiminen. -- II. Juustenin kronikassa julkaistut lähteet. -- III.
-Juustenin kronikassa käytetty kirjallisuus. Juustenin kronikan laatu.
--- IV. Slaavilaisten kansain historian perustaminen. Sylloge
-Monumentorum.
-
-V.
-
-I. Porthanin Suomen uudempaa historiaa käsittelevät kirjoitukset. --
-II. Hänen erikoisjulkaisunsa Suomen keskiajasta. -- III. Naapurimaitten
-historiaa koskettelevat tutkimukset. Aije kirjoittaa Suomen historian
-esitys.
-
-Viiteselitykset.
-
-
-
-
-ESIPUHE.
-
-
-Aine, jonka olen valinnut nyt ilmestyvän esitykseni aiheeksi, ei ole
-kirjallisuudessamme kokonaan uusi eikä tuntematon. Se liittyy nimittäin
-vanhempiin julkaisuihin, jotka ovat pyrkineet selittämään Porthanin
-elämäntyötä milloin miltäkin puolen. Sitä ovat kosketelleet useat
-kirjallisuutemme suurmiehet lausuessaan muistosanojaan henkilöstä,
-jolle tämäkin esitys on omistettu. Sitä on käsitelty myöskin parissa
-yleisempää kirjallishistoriallista laatua olevassa teoksessa. Nämät
-teokset ovat olleet edellytyksenä tutkimukselleni, ne täydentävät sitä
-muutamissa kohdissa ja niiden ilmoituksia olen käyttänyt hyväkseni aina
-erityisesti niihin vetoamatta. Mainitsen tässä vain Tengströmin ja
-Franzénin muistokirjoitukset, Reinin elämäkerrallisen kuvauksen sekä
-Schybergsonin esityksen sarjassa "Åbo Universitets lärdomshistoria".
-
-Kun syksyllä vuonna 1898 aineeseeni ryhdyin, ajattelin kyllä ensi
-sijassa sen metoodin yksityiskohtaista esitystä, jota Porthan on
-tutkimuksissaan käyttänyt. Tähän suuntaan neuvoi minua myöskin prof.
-Lamprecht Leipzigissä, jonka kanssa samoihin aikoihin keskustelin
-aineestani. Työni kuluessa huomasin kuitenkin, että tuollainen
-menettelytapa, vaikka kyllä tarpeen vaatima, ei sellaisenaan ollut
-yksipuolisuutta vailla. Huomasin, että se oli mahdollinen vasta sitten,
-kun olin tarkemmin käsitellyt Porthanin tutkimustoimintaa hänen
-elämäkertansa yhteydessä, pitämällä silmällä sen ajan muita
-samansuuntaisia tutkimusharrastuksia. Tällainen menettely näet vasta
-antaisi varman pohjan, jolta saattoi seikkaperäisesti seurata tutkijan
-yksityiskohtaista tutkimustapaa.
-
-Jatkoin työtäni tähän suuntaan. Porthanin kirjevaihto osaksi
-painettuna, osaksi taas juuri kätköstään otettuna, oli erinomaisena
-apuna. Myöskin Upsalan ja Tukholman kirjekokoelmat tarjosivat
-tarvittavia aineksia.
-
-Näiden tutkimusten tuloksena on etupäässä teokseni nyt ilmestyvä ensi
-osa. Sen ensimäinen, johdantona oleva kappale on aijottu liittymään
-koko seuraavaan esitykseen, ehkäpä vielä lähemmin vastailmestyvään
-metoodin kuvaukseen. Sitä ei sentähden ole pidettävä minään
-kokonaisuutena sellaisenaan, vaan ainoastaan varsinaisen aineen
-taustana ja siltä kannalta tahtoisin sen arvosteltavaksi.
-
-Siinä vielä vähemmin kuin aina muussakaan esityksessäni olen voinut
-vedota käyttämääni kirjallisuuteen. Useat teokset ovat vaikuttaneet
-käsitykseeni, vaikka lopullisessa esityksessä siitä ei selvempiä
-merkkejä huomaa enkä kovin lyhyen esitystavan tähden ole voinut niihin
-viitata. Olen kuitenkin koettanut valikoida kuvaavimmat kohdat
-lähteistä ja viitata tärkeimpiin niistä.
-
-Lopuksi käytän tilaisuutta lausuakseni kiitollisuuteni opettajalleni
-prof. _J.B. Danielsonille_ siitä ohjauksesta ja opetuksesta, jota hän
-koko sinä aikana, jonka olen tutkimuksiini käyttänyt, alttiisti on
-minulle antanut, tehden siten minulle mahdolliseksi tutkimukseni
-julkaisemisen. Vielä on minun kiittäminen avustuksesta ystävääni
-fil.kand. _Ilmari Lehtosta_ ja veljeäni ylioppilas _Eino Palanderia._
-
-Helsingissä 14 p. toukok. 1901.
-
-_Gunnar Palander_.
-
-
-
-
-
-I.
-
-Piirteitä historiantutkimuksesta Europassa 18. vuosisadan alulla ja
-keskivaiheilla.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Ranskassa,[1] kuten muissakin Europan sivistysmaissa, olivat
-humanistisen ajan henkiset virtaukset aiheuttaneet vilkkaan
-tieteellisen tutkimuksen, joka historiankin alalla ilmeni. Ajan monissa
-riitakysymyksissä käytettiin historiallisia tapahtumia tukemaan
-kirjoittajan ja hänen puolueensa mielipiteitä ja lempiajatuksia,
-olivatpa ne sitten valtiollisia, uskonnollisia tahi moraalisia.
-Historiallisen kritiikin tehtävänä oli valita, selitellä ja järjestää
-aineksensa niin, että ne kelpasivat todistamaan noita erilaisia oppeja
-ja oppijärjestelmiä. Se perustui useilla tutkijoilla laajaan oppiin,
-muistitietoon, joka käsitti hyvin suuria ja erilaisia opinaloja.
-
-Tällaisena pysyi kritiikki 16. vuosisadalla. Seuraavalla eli 17.
-vuosisadalla historiallinen tutkimus menetti piankin rohkean, vilkkaan
-leimansa, sillä henkiset liikkeet, jotka sen olivat muodostaneet,
-talttuivat ja tutkimus joutui lähimpään yhteyteen Ranskan valtion ja
-kirkon kanssa. Kritiikki oli edelleenkin oppinutta kritiikkiä. Koottiin
-joukottain aineksia, verrattiin, soviteltiin ja yhdisteltiin niitä
-keskenään. Selitykset olivat vielä hyvinkin mielivaltaisia ja
-perustuivat arveluihin, joita tehtiin joukottain ja ilman tarkempia
-tutkimuksia. Mutta näin syntyi laaja, joskin toistaiseksi epävarma ja
-tarkemmin järjestelemätön ainesvarasto ja muodostui tieteellisiä
-kysymyksiä eli tehtäviä tulevaa ratkaisua varten. Lähteitä julkaistiin
-yhtämittaa ja tässä toimessa tarvittava kriitillinen toiminta
-vakaannutti vähitellen käytännöllistä menettelytapaa tutkimuksessa.
-
-Kuuluisaksi on tullut etenkin benediktiinein toiminta tällä alalla.
-Kritiikki tuli heidän teoksissaan yhä tarkemmaksi ja varovammaksi.
-Punnittiin syitä ja vastasyitä, koetettiin katsoa asioita monelta eri
-kannalta ja viivyteltiin kauvan lopullista arvostelua tutkittavista
-kysymyksistä. "Pidin tärkeänä maltin yhdistämisen uutteruuteen" --
-lausui tunnettu benediktiinitutkija Mabillon -- "arvellen että kuten
-siveyden ja yhteiskunnan alalla, niin on tieteissäkin erittäinkin
-sellaisissa, jotka eivät ole täydelleen tunnettuja, kaikki
-määritteleminen vaarallista: sentähden että varomattomista
-määrityksistä helposti erehtyvät ne, jotka eivät tunne täydelleen noita
-asioita. Siksipä olen koettanut olla hidas ja varova vakuuttaessani
-sitä, mitä olen huomannut; hyljätessäni taas säästävämpi ja
-tunnokkaampi".[2] Vanhaa traditioonia kohdeltiin suurella
-kunnioituksella ja koetettiin sitä ennen kaikkea oppia käsittämään ja
-kuitenkin osattiin samalla käyttää tarkkaa kritiikkiä yksityiskohdissa.
-
-Tässä benediktiinein tutkimustavassa saattaa helposti huomata niin
-sanotun hyvän kritiikin vaikutusta. Tämä kritiikki oli muodostunut
-17. vuosisadan kuluessa Ranskassa klassillisen kirjallisuuden
-vaikutuksesta, sen sääntöjen ja esimerkin mukaan. Erittäinkin Cicero
-oli paljon seurattu esikuva. Hänen lausuntonsa oli lukemattomien
-teosten kansilehdillä vaalilauseena ja metoodin esityksissä oli se
-käsittelyn alkuna ja keskipisteenä. Ja tähän esikuvaan yhdistettiin
-käytännöllisen, jokapäiväisen järjen ohjeet sekä koetettiin tämän
-avulla käyttää tyyntä ja kohtuullista arvostelutapaa. Esitystapa oli
-tutkimuksen mukaista, arvokasta, yksinkertaista ja selvää.
-
-Mutta tutkimukseen oli sitäpaitsi vaikuttanut myöskin Cartesiuksen
-äsken esittämä filosofia sekä eksaktisten tieteitten harrastus.
-Totuttiin vaatimaan varmoja ja tarkkoja käsitteitä historiassakin ja
-aljettiin tarkastella lähteitten sekä niiden ilmoitusten arvoa
-sellaisenaan. Ennen oli ennen kaikkea tahdottu yhdistää ja sovittaa
-ilmoituksia keskenään, nyt ruvettiin yhä enemmän ottamaan huomioon
-viittauksia ristiriitaisuuksista ja eroavaisuuksista. "Filosofia on
-selvittänyt ja johtanut kritiikkiä: se on se, joka on tehnyt
-ilmoitusten valinnan vaikeaksi ja niiden arvon määräämisen työlääksi.
-Se on se, joka on saanut kritiikin epäilemään ja viivyttämään
-päätöstään", huomauttaa eräs kirjoittaja 18. vuosisadan alulta.[3]
-
-Tarkastakaamme lähemmin tätä nyt muodostunutta kritiikkiä. Koetettiin
-vertailemalla eri lähdeilmoituksia keskenään ja valitsemalla
-luotettavimpia sekä sovittelemalla niitä toisiinsa saavuttaa totuutta.
-Otettiin huomioon lähteen kirjoittajan arvo, ominaisuudet ja
-puoluekanta, ja sen mukaan arvosteltiin ilmoituksia. Alkuperäisestä
-traditioonista ruvettiin erottamaan se, mikä oli lisättyä, niinikään
-mikä oli ihmeellistä, uskomatonta ja luonnotonta. Kuitenkaan ei
-hyljätty mitään pelkkien yleisten epäluulojen nojalla, vaan vaadittiin
-päteviä syitä siihen. Ja epävarmaa ilmoitusta oikeaksi todistamaan
-riittivät todistukset, jotka itsessään kyllä saattoivat olla hyvinkin
-heikkoja, mutta yhdessä kaikki kuitenkin saivat tutkijan vakuutetuksi.
-Jos nämät säännöt itsessäänkin taltuttivat kritiikin jyrkkyyttä, niin
-vaikutti samaan suuntaan se, että tunkeutuminen alkulähteihin ei
-tapahtunut yleisesti eikä johdonmukaisesti.
-
-Mutta tämä tyyni, oppinut kritiikki ei ollut yksinään vallalla tähän
-aikaan Ranskassa. Valitetaan aivan yleisesti, miten kaikki tahtovat
-joka paikassa arvostella, miten ei säästetä enää mitään. "Tämä
-on yksi niistä monista taudeista, joita onneton vuosisatamme
-sairastelee", sanoo Mabillon, "että jos edellisiä vuosisatoja syytetään
-yksinkertaisuudesta ja liiasta herkkäuskoisuudesta, niin meidän
-aikanamme ne, jotka ylpeilevät terävästä älystään, eivät laske mitään
-rauhaan ennenkuin ovat ottaneet sen tarkastuksensa alaiseksi".[4] Ja
-kritiikeistä, joissa korjattiin edellisten aikain kirjoittajia, sanoo
-Lenglet du Fresnoy: "Meillä on suuri joukko sellaisia kirjoja ilman,
-että meillä yleensä on niistä hyötyä. Koko maailma rupeaa arvostelemaan
-ja harvat henkilöt luottavat noihin arvosteluihin, koska jokainen
-luulee kykenevänsä arvostelemaan yhtä hyvin kuin muutkin".[5]
-
-Tästä asiain tilasta sai alkunsa äärimmäinen kriitillisyys, jota
-sanottiin skeptisismiksi eli pyrrhonismiksi. Pitäen esikuvanaan
-eksaktisten tieteitten menettelyä vaativat tämän suunnan tutkijat
-ehdotonta varmuutta historiassakin ja siihenastisia antiikin
-esikuviin perustuvia metoodin sääntöjä pitivät he tarkoitukseensa
-soveltumattomina. Ciceron määrityksestä sanoo Bayle: "Ainoastaan
-täydellinen viisaus voi täyttää kymmenet käskyt, mutta vaaditaan selvää
-mielettömyyttä täyttääkseen historian lait".[6] He asettivat tapahtumia
-ja ajanmääräyksiä vastatusten ja julistivat, kun huomasivat ne
-eroaviksi, koko ilmoitusvaraston vääräksi usein välittämättä siitä
-millaisissa lähteissä eri ilmoitukset tavattiin ja oliko ilmoituksilla
-syvällisempää keskenäistä yhteyttä. Heidän menettelystään puuttui näet
-monesti oikea totuudenrakkaus ja vakava käsitystapa ja sukkeluuksilla
-he kumosivat ilmoituksia eikä syvällisillä tutkimuksilla.[7]
-
-Tämä historiallisen kritiikin suunta aiheutti tärkeitä riitakysymyksiä
-Ranskassa 18. vuosisadan alulla, jotka koskivat Rooman vanhimman
-historian luotettavuutta. Näiden riitojen vaikutuksesta aljettiin
-entistä enemmän vaatia alkulähteihin tunkeutumista ja ainoastaan niihin
-luottamista. Akatemian julkaisuissa näiltä ajoilta tavataan jo lukuisia
-esimerkkejä tuollaisesta menettelystä ja siihen perustuvasta myöhempien
-ennakkoluulojen poistamisesta. "Kuitenkin tulee sopia siitä", sanoo de
-Vertot, "että vaikkapa yleisö ja suuri joukko oppineitakin olisi
-toisinaan hyväksynyt vanhoja satuja, niin nuot kirjoittajat, vaikkapa
-mainioitakin olisivat olleet, eivät ole koskaan voineet antaa niille
-enemmän arvoa, kuin minkä saavat ainoasta alkuperäisestä teoksesta,
-jota nämät ovat ensimäisenä käyttäneet: siispä välittämättä suuresta
-joukosta vanhempia ja uudempia kronikoitsijoita ja historioitsijoita,
-on varminta ja yksinkertaisinta palata ensimäisiin kirjoittajiin".[8]
-Näin hävisi luottamus vanhoihin lähteisiin, "praejudicium
-antiquitatis", ja syntyi vaatimus tutkia ja ottaa itse selvä kaikesta.
-
-Tämän käänteen aikaansai kyllä luonnontieteitten opinnosta syntynyt
-skeptillisyys, mutta sopivan lähtökohdan kritiikilleen sai tämä suunta
-antiikin kirjoittajain omista viittauksista vanhojen lähteitten
-ristiriitaisuuteen. Rooman historiasta sovitettiin tämänsuuntainen
-kritiikki sitten muitten maitten historiaan, joten yllämainitut
-riitakirjoitukset Rooman historiasta ovat hyvin suoranaisesti
-vaikuttaneet historiallisen tutkimusmetoodin kehittymiseen eri maissa.
-
-Muutos, joka tapahtui tutkimusmetoodissa oli luonnollisena seurauksena
-siitä, että historiallinen käsitys vähitellen oli muuttunut yhä enemmän
-pragmaatiseksi. Ei enää tahdottu tietää mikä oli omituista, mieltä
-kiinnittävää ja huvittavaa, vaan pidettiin etupäässä silmällä tiedon
-tuottamaa hyötyä. Kirjoittajat moittivat nyt liiallista halua näyttää
-oppineelta ja säilyttää muistissa kaikenlaisten kuninkaitten tahi
-kansojen nimiä ainoastaan sentähden, että voisi sanoa tuntevansa
-vanhoja ja harvinaisia asioita. Bayle kuvaa sattuvasti muutosta
-tutkimuksessa ja käsitystavassa, joka tapahtui 18. vuosisadan
-koittaessa. "Niinkauvankuin kritiikin (tarkoittaa oppinutta kritiikkiä)
-ja filologian valta on kestänyt, on koko Europassa ollut useita opin
-ihmelapsia. Uuden filosofian ja uusien kielten harrastus ovat tuoneet
-mukanaan toisen maun, on lakattu hallitsemasta tuota laajaa ja
-perinpohjaista kirjallisuutta, mutta sen sijaan on tieteiden
-tasavaltaan tullut vissi hienompi henki ja sen kanssa tarkempi
-erottamiskyky: ihmiset ovat tulleet vähemmän tietäviksi ja enemmän
-kykeneviksi".[9]
-
-Historian tuli nyt opettaa ja hyödyttää lukijoita, näyttää miten heidän
-oli menetteleminen ja mitä vaaroja vältteleminen, jotta he voisivat
-elää onnellisina. Sentähden tuli historian antaa elävä ja tarkka kuva
-henkilöitten toimista, sentähden esittää ne elävinä ja tosina.
-Tapahtumille oli keksittävä kaikki syyt, joista saattoi otaksua niiden
-johtuneen, sekä suuremmat että pienemmät, selitettävä näiden avulla
-itse tapahtumat sekä niiden seuraukset. Sentähden aljettiin nyt tarkata
-yksityisiä tapahtumia paljoa huolellisemmin ja useammalta eri kannalta,
-ne joutuivat tutkijain läheisen ja välittömän tarkastuksen alaisiksi.
-Ja kun henkilöt näin tulivat päähuomion esineiksi ja tapausten
-keskustaksi, oli hyvin ymmärrettävää, että näiden intohimoja ja
-tunteita pidettiin varsinaisina syinä tapauksiin. Nämät ovat kaikkina
-aikoina olleet samoja, sanottiin, ainoastaan voimakkuudeltaan eroavia.
-Sentähden olivat niistä lähteneet teotkin samanlaisia kuin tapausten
-lukijan aikoina, niin ihmeellisen läheisiä heidän käsitykselleen ja
-niin helposti ymmärrettäviä.
-
-Voidaksensa varmuudella tunkeutua historiaan ja käsittää sen tapaukset
-ja niiden syyt, alkoivat tutkijat nyt turvautua sielutieteeseen. He
-tarkkasivat oman aikansa ihmisiä sellaisina, kuin ne esiintyivät
-jokapäiväisessä elämässä, ja käyttivät näin saatuja kokemuksiaan
-historiaa selittäissään. Näin koetettiin selittää menneisyyttä
-nykyisyyden avulla, ei ainoastaan tässä suhteessa, vaan kaikilla
-aloilla.
-
-Ja toiselta puolen taas odotettiin historiasta, kuten näimme,
-kaikenlaista hyötyä oman ajan käsittämiseksi. Kaikkien tärkeinä
-pidettyjen laitosten ja elämän ilmiöiden historiaa ruvettiin tutkimaan,
-jotta saisi niistä oikean käsityksen. Niin suosittaa Lenglet du Fresnoy
-tieteiden ja taiteiden historiaa, koska siitä helpolla vaivalla saa
-yleisen käsityksen niistä tarvitsematta tunkeutua siihen, mikä niissä
-on vaikeata ja vastenmielistä. Samoin käsitettiin myöskin muitten
-henkisten ilmausten historiaa. Mainitsemamme kirjailija esittää vielä
-toisenkin syyn miksi noita aloja on harrastettava, etenkin viitaten
-tapoihin, menoihin ja uskontoihin. "Tällä (tutkimuksella)", sanoo hän,
-"voi oppia tuntemaan ihmisten taipumuksia. Heidän ulkonainen
-elämänuransa paljastaa heidän sydämensä salaisuudet". Mutta jotta
-tällaisesta tarkastelusta olisi hyötyä, pitäisi tunkeutua noiden
-ilmiöiden alkuperään ja syihin.[10] Huomaamme tästä, miten
-sivistysilmiöiden käsitteleminen voitti tunnustusta, aluksi tosin
-erillään muusta historiasta, mutta myöhemmin yhä lähemmin siihen
-liittyen. Niin sanoo eräs kirjoittaja vuonna 1740, että historian tulee
-kuvata "kansain tapoja, heidän luonnettaan, lakejaan, elintapojaan,
-menojaan sekä varsinkin niiden luonnetta, lahjoja, hyveitä ja
-paheitakin, jotka ovat näitä hallinneet ja jotka hyvien tahi huonojen
-ominaisuuksiensa kautta ovat aikaansaaneet valtioiden kohoamisen tahi
-laskemisen".[11]
-
-Mutta tässä kirjoittaja lisää vielä erään toisenkin tarkoituksen
-historialle: "se ilmoittaa kaikessa Jumalan suuruutta, hänen
-mahtavuuttaan, oikeuttaan ja ihmeellistä viisauttaan, jolla hänen
-kaitselmuksensa ohjaa kaikkeutta". Tämän tarkoituksen historialle
-antavat yleensä ranskalaiset kirjoittajat tällä ajalla liittyen
-Bossuetin käsitystapaan ja usein häneen viitaten. Näin oli heillä
-kaikilla jossakin määrin sama käsitys korkeammasta johdosta, joka
-historiassa ilmenee ja vie ihmiskunnan onnellisuutta kohti. Tämä aate
-nyt yhdisti tutkijain käsityksessä historian tapahtumat, mutta muuten
-ne olivat aivan eristettyinä. Historioitsijat lähtivät näet,
-tutkiessaan ainettansa pragmaatisesti, visseistä ilmiöistä, joita
-pitivät opettavina tahi muuten huomattavina, ja koettivat asettaa ne,
-kuten edellä mainittiin, yhteyteen syittensä ja seuraustensa kanssa. He
-saivat siten eri tapahtumaryhmiä, joilla toistensa kanssa ei ollut
-mitään likeisempää yhteyttä kuin sopivat liittymäkohdat, joilla ne
-saatiin yhteensovitetuiksi ilman että esityksen yhtenäisyys rikkoutui.
-Tällainen käsitystapa eli tapahtumain kaikinpuolisen sisällisen
-yhteyden tajuamattomuus oli syynä siihen, että tapausten syyt
-huomattiin aivan päältäpäin ja vain osittaasesti. Jäi lukuunottamatta
-eri aikoina vallinneitten olosuhteitten eroavaisuus ja tämän aina
-muuttuvan kokonaisuuden suuri vaikutus toimivain henkilöiden tunteihin
-ja haluihin. Kun näitten avulla selitettiin ihmisten tekoja ottamatta
-tuota aina vaikuttavaa pohjavaikutinta huomioon, tulivat selitykset
-aivan pintapuolisiksi. Sitäpaitsi luulivat kirjoittajat olevansa
-oikeutettuja arvostelemaan kunkin ajan ihmisiä oman aikansa
-mittakaavan, useinpa vielä omien persoonallisten ihanteittensa mukaan.
-Pitivätpä useat näitä arvosteluja historian varsinaisena sisältönä ja
-katsoivat tapauksia vain aiheiksi tällaisiin opetuksiin.
-
-Niinpä kirjoittaa eräs ranskalainen kirjailija vuosisadan
-alkupuoliskolta J.B. Rousseau Rollinille: "Historioitsijan ja
-filosoofin tehtävä on sama. Toinen koettaa opettaa säännöillä, toinen
-esimerkeillä: mutta ellei noita esimerkkejä seuraa neuvot sen johdosta,
-tulevat ne olemaan enimmältä osalta hyödyttömiä, olkoon sitten lukijain
-kykenemättömyyden tahi vähäisen joutoajan kautta".[12] Mietelmät ja
-sovittelut oleviin oloihin olivatkin sitä seuraavalla ajalla yksi
-ranskalaisten historioitsijain omituisuus.
-
-Ne ovat varsinaiset valistuskirjailijat, jotka nyt vuosisadan
-keskivaiheilla historioitsijoina herättävät enimmin huomiota. Heidän
-tarkoituksensa on ennen kaikkea opettaa lukijoitaan. Kriitillisyys,
-jonka näimme vallinneen vuosisadan alulta aikain, oli vaikuttanut
-myöskin silloisiin uskonnollisiin ja yhteiskunnallisiin oloihin. Kuten
-muinoin humanismin aikana, niin nytkin uudet aatteet olivat läheisessä
-yhteydessä historiantutkimuksen kanssa ja antoivat aihetta vilkkaaseen
-kritiikkiin. Valistuskirjailijat sovittivatkin hyvin laajalta äsken
-kuluneen ajan kriitillistä menettelytapaa historiantutkimukseen samalla
-kuin siinä tuli näkyviin heidän pragmaatinen käsityksensä. Kuten
-edempänä näemme oli heidän vaikutuksensa hyvin suuri myöskin oman maan
-rajojen ulkopuolella, vaikka toisaalta tulee muistaa, että edellisen
-ajan kriitillisten tutkijain teokset valmistivat sille tietä. Ennenkuin
-kuitenkin siirrymme puhumaan tästä vaikutuksesta, on tarkastettava
-edistystä, joka etenkin historiallisessa käsityksessä tavataan
-muutamilla näistä tutkijoista.
-
-Ensimäinen ja ehkä huomattavin edistyksen ilmiö oli Montesquieun teos
-L'esprit des lois, jossa hän selvittelee lakien vaikutusta kansan
-käsitystapaan, luonteeseen ja tapoihin.[13] Näin tuli hän osottaneeksi
-erilaisen sivistysasteen, erilaisen kehityskauden merkitystä siihen
-kuuluvain henkilöitten toimintaan. Syystä kyllä on huomautettu, että
-tämä huomio oli voimakkaana aiheena vastaiseen geneetiseen
-historiankäsitykseen. Mutta toiselta puolen tavasta, jolla se tuotiin
-esiin, näkyi pragmaatisen käsitystavan leima. Esitettiin näet tuossa
-teoksessa eri lakien ja hallitusmuotojen vaikutusta kansanluonteeseen
-ja tapoihin pitämättä historiallista ajanjärjestystä ollenkaan silmällä
-tahi huomaamatta, miten eri ilmiöt ja sivistyskaudet liittyvät ja
-puolestaan vaikuttavat toinen toisiinsa. Tähän oli syynä osaltaan
-teoksen aihekin, jonka tehtävänä oli tarkastella vain määrättyjä
-historiallisia ilmiöitä, missä ne esiintyvät -- tapa, joka tähän aikaan
-oli aivan yleinen. Erittäinkin oli näin innokkaasti tutkittu
-yhteiskunnan ja moraalin ilmiöitä, ylellisyyden, väkiluvun y.m.
-merkitystä valtioissa.
-
-Teoksella oli tavaton vaikutus aikalaisiinsa. Niin oli myöskin muilla
-valistuskirjailijain teoksilla, vaikkakaan ei samassa määrässä. Kirkon
-ja kristinuskon merkitystä eivät nämät kirjoittajat enää pitäneet
-ihmiskunnan kehitystä määräävänä, niinkuin olemme nähneet edellisen
-kirjoittajapolven tehneen. Kirkon merkitys muuttui nyt heidän
-käsityksessään aivan päinvastaiseksi; kun sitä ennen oli pidetty
-edistyksen määrääjänä, niin arveltiin sitä nyt valtaavaksi syyksi
-ihmiskunnan hidastumiseen kehityskulussaan. Sen sijaan sivistyksen
-kohoamista, etenkin älyllisen sivistyksen ja tapain hienostumisen,
-ajateltiin kehityksen varsinaiseksi ytimeksi. Ja tämän mukaisesti tuli
-tuon sivistyksen kehityksen kuvaaminen sellaisenaan tärkeäksi
-historiankirjoituksessa, kun sitävastoin sitä siihen asti oli tehty
-enimmäkseen toisarvoisessa tarkoituksessa.
-
-Kun käsitys ihmiskunnan kehityksestä vapautui uskonnollisen
-traditioonin määräämästä katsantotavasta, aljettiin tätä kehitystä
-käsitellä toisessa yhteydessä. Voltaire antoi laajan, ehkä liiankin
-laajan tilan esityksissään Aasian suurille pakanavaltioille, ja
-tuntemattomia, siihen asti halveksittuja kansoja ruvettiin nyt
-tutkimaan. Nehän kuuluivat kaikki ihmiskuntaan, jonka vaiheita oli
-kuvattava, ja omituisilla oloillaan olivat omiansa niitä aivan uudelta
-puolelta valaisemaan. Erittäinkin ihmiskunnan hämärää, aikaisinta
-kehitystä koetettiin ymmärtää ja luultiin villitilassa olevain kansain
-edustavan näitä aikaisimpia asteita.[14] Maantiede ja vertaileva
-kansatiede olivat tästä lähin historian tärkeimpiä aputieteitä ja
-niiden harrastaminen oli suurella yleisölläkin muotiasiana.
-
-Maantiede oli kyllä samoinkuin kronologiakin tullut tärkeäksi
-oikeastaan hyvän kritiikin vaikutuksesta. Jotta ilmoitukset voitaisiin
-järjestää sisällisten kriteerioittensa nojalla, vaadittiin näitä
-tieteitä antamaan kullekin ilmiölle sille tuleva paikkansa. Samoinkuin
-aikaepookkeja tarvittiin järjestämään lukemattomia ilmiöitä, samoin oli
-niiden, etupäässä kansain vaellusten ja keskinäisten suhteitten
-ymmärtämiseksi tarpeellista tuntea kansojen asuinsijat ja heimosuhteet
-eri aikoina. Nyt varsinaisella valistusajalla tulivat vain kansojen
-kielelliset ja rotuomituisuudet yhä enemmän yksinmäärääviksi ja
-traditioonit niiden heimosuhteista menettivät sen sijaan arvoansa. Ja
-samaan aikaan tarkka alkulähteihin pyrkivä lähdekritiikki kävi niiden
-kimppuun.
-
-Pragmaatinen käsitys, jollaiseksi se nyt oli kehittynyt, oli selvästi
-huomattavissa myöskin lähdekritiikin alalla. Lähdekritiikissäkin oli
-nyt päätehtävänä ilmoitusten seuraaminen niiden vanhimpaan tavattavaan
-muotoon, tutkia sen alkuperää ja myöhempää muodostumista. Mutta
-tässäkin otettiin huomioon vain läheisimmät ja huomattavimmat syyt ja
-olosuhteet, joista ilmoitus oli saanut alkunsa. Koetettiin kyllä saada
-selville ilmoituksen kertojan nimi, luotettavuus, puoluekanta, kyky
-esittää asioita j.n.e. Mutta syvempiä syitä, jotka määräsivät
-ilmoituksen luonteen ja muodon, olosuhteita, joissa kirjoittaja eli,
-ajan katsantotapaa j.n.e. ei otettu huomioon. Samoin käsiteltiin
-kutakin ilmoitusta erikseen ja seurattiin sitä, sen sijaan että olisi
-käsitelty lähteiden muodostumista kokonaisuudessaan.
-
-Huomattava on kuitenkin, että tässäkin syvemmät syyt, jotka määräsivät
-lähteitten luonteen, toisinaan kuitenkin otettiin huomioon ja että
-kehitys kulki tutkimuksessa tähän suuntaan. Niinkuin Montesquieun
-keksintö ilmanalan ja hallitusmuodon vaikutuksesta ihmisen ajatustapaan
-ja toimintaan oli alkuna syvempään, geneetiseen ajatustapaan historian
-käsityksessä, niin ilmaantui samoihin aikoihin merkkejä tällaisesta
-lähdetutkimuksenkin alalla. Edempänä olen tilaisuudessa mainitsemaan
-useita yrityksiä joilla muissa Europan maissa koetettiin esittää ajan
-ja olosuhteiden vaikutusta lähteisiin. Ensimäiset yritykset tässä
-suhteessa tehtiin kielimiesten puolelta kirjallisten muistomerkkien
-selittämiseksi, mutta erityisesti historiallisiinkin lähteihin ne
-ulotettiin. Ranskassa kuitenkaan kehitys ei sanottavasti tähän suuntaan
-edistynyt.
-
-Valistusajan ranskalaiset historiankirjoittajat pitivät näet etupäässä
-esitystä silmällä ja jättivät varsinaisen lähdetutkimuksen tästä
-kerrassaan pois. Eivät edes viitanneet lähteihinsä, koska pitivät sitä
-turhana ja esitystä rumentavana. Oli luonnollista, että tutkimuksen
-tarkkuus tästä kärsi. Niin on Voltairea ankarasti moitittu
-epätarkkuudesta ja hutiloimisesta, ehkä enimmin hänen omat
-aikalaisensa. Ja kuitenkin on hän lähdekritiikin alalla saanut suuria
-aikaan, asettanut alkulähteet johdetuiden rinnalle ja poistanut
-lukuisia erehdyksiä ja ennen kaikkea määrännyt ilmoitusten merkityksen.
-Hänen lähdekritiikkinsä merkitys onkin enemmän siinä, että hän on
-levittänyt kriitillisempää, rohkeampaa käsitystä lähteitten
-käyttämisestä, kuin että hän olisi antanut suoranaisen mallin oikeasta
-menettelytavasta.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Valistusajan ranskalaiset kirjoittajat ovat suuresti vaikuttaneet
-historiankirjoitukseen, joka juuri nyt alkaa Britanniassa
-kukoistaa.[15] Skotlantilainen tutkijakoulu koetti sekin käsitellä
-aineitaan itsenäisesti, riippumatta mistään syrjävaikutuksista,
-noudattaen vain valistunutta filosoofista ajatustapaansa. Sillä oli
-sama pragmaatinen, yleisinhimilliseen sielutieteeseen perustuva käsitys
-historiasta ja sama sivistysihanne, jonka kehitystä eri aikakausina se
-seurasi, kuin ranskalaisillakin. Mutta sillä oli samalla myöskin
-jotakin erityistä, kotoista katsannossaan ja menettelytavassaan.
-
-Tämän koulun kritiikki perustui laajaan oppiin eikä käytännölliseen
-maailmantuntemukseen, kuten ranskalaisilla valistuskirjoittajilla. Sen
-tähden eivät brittiläiset tutkijat voineet käsittää intohimoja, joita
-pitivät historiallisen toiminnan syinä, heiltä kun puuttui kokemukseen
-perustuvaa ymmärrystä. Säännöllinen jokapäiväisyyteen vivahtava asiain
-kulku oli heistä todellista historiaa ja siihen samaan tapaan
-kuvailivat he historian merkillisimpiä henkilöitäkin toimiviksi. Tarut
-ja kertomukset, jotka tuntuivat ihmeellisiltä tahi luonnottomilta he
-hylkäsivät ja tiedot ylevämmistä ominaisuuksista, jotka viittasivat
-keskinkertaisuutta ylemmäksi käsiteltiin epäillen tahi pilkaten.
-Kuitenkin oli tuollainen arvostelu vakavaa, tyynen punnitsemisen tulos,
-jossa asiat olivat suurimmalla tarkkuudella huomioon otetut ja
-verratut. Sentähden oli noiden tutkijain menettelyssä paljon, joka
-muistutti entistä hyvää kritiikkiä.
-
-Tämä tulee myöskin näkyviin lähdekritiikissä, joka oli enemmän
-sisälliseen todennäköisyyteen perustuvaa, kuin jyrkkää tunkeutumista
-alkulähteihin. Tiedämme, että Hume laimiinlöi alkulähteitten
-käyttämisenkin suuremmassa määrässä, pitäen silmällä etupäässä asiain
-filosoofista yhteyttä. Ferguson, joka muuten lienee vähemmin
-ranskalaisen valistusfilosofian vaikuttama, on kyllä hyljännyt joukon
-ilmoituksia Rooman vanhimmasta historiasta, mutta hän on tässä vain
-seurannut Beaufortia, sillä missä tämä on ne syystä tahi toisesta
-rauhaan jättänyt, siinä ovat ne Fergusoniltakin jääneet.[16]
-
-Oli luonnollista, että tämä historiantutkimus ei voinut tuoda esille
-sitä mikä oli erityisesti ominaista jollekin aikakaudelle tahi edes
-määrätyille ilmiöille. Se luetteli kyllä niiden suurempia ja pienempiä
-syitä omantunnonmukaisella tarkkuudella ja koetti osottaa niiden asemaa
-maailman kehityksessä, mutta mitään tarkkaa ja selvää erikoiskäsitystä
-eivät sen edustajat niistä antaneet. Erinomaisesti kuvaa tätä heidän
-tutkimustapaansa Robertsonin menettely, hän kun esitti ainettaan aivan
-ylimalkaisissa, epämääräisissä piirteissä, mutta esityksensä lopussa
-olevissa muistutuksissa antoi tärkeitä, karakteriseeraavia
-erikoistietoja lähdeilmoituksina. On sanottu, että tämä menettely
-johtui elävän mielikuvituksen puutteesta, sellaisen, joka olisi antanut
-käsitellyistä tapauksista ja ajoista yhtenäisen, elävän kuvan. Varmaan
-se osalta niin olikin, mutta kuten olemme nähneet puuttui kyky esittää
-kokonaisten aikakausien luonnetta ehyesti melkein kerrassaan tämän ajan
-historiankirjoitukselta ja lienee tämä piirre luonnollinen seuraus
-pragmaatisesta käsityksestä.
-
-Sillä kuten valistusajan kirjoitus yleensä niin tämäkin esitti eri
-elämänalojen historian aivan erikseen. Niin on esim. Hume menetellyt,
-puolustaen kulttuurihistoriallisten erikoistietojen antamista eri
-kappaleissa sillä, että varsinainen historia muuten ei tule
-hyödylliseksi eikä ymmärrettäväksi. On kuitenkin yksi brittiläisen
-kirjoittajan teos, joka juuri tässä kohdassa on jättänyt Humen ja muut
-skotlantilaiset kirjoittajat jälkeensä. Se on Gibbonin tunnettu teos
-Rooman keisarikunnan häviöstä. Tavattoman laajain opintojensa ja
-tutkimustensa perusteella, jotka käsittivät yhtaikaa kaikkia
-tutkittavan elämän aloja, on Gibbonin onnistunut yhdistää nämät myöskin
-esityksessään yhdeksi kokonaisuudeksi.
-
-Nämät ovat muutamia piirteitä brittiläisestä historiantutkimuksesta
-tällä aikakaudella. Se lienee vaikuttanut aikalaisiinsa enemmän tyynen
-käsitystapansa ja kriitillisen epäilemisensä kautta, kuin varsinaisen
-lähdekriitillisen menettelytapansa nojalla. Mutta ennen kaikkea
-vaikutti esityksen hieno, loistelias stiili ja taiteellinen rakenne.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Kaikki nämät aatevirtaukset tulvasivat myöskin Saksaan ranskalaisen ja
-englantilaisen kirjallisuuden mukana, joka täällä levisi laajoihin
-piireihin. Ne vaikuttivat ratkaisevasti historialliseen käsitykseen
-täällä, sulautuivat saksalaiseen ajatustapaan ja hedelmöittivät sitä.
-Seurauksena tästä vieraitten ainesten ja vanhan kotoisen käsityksen
-yhtymisestä oli uusi omituinen historiantutkimus, joka 18. vuosisadan
-keskivaiheilta alkoi versoa muodostellen eri osissa maata erilaisia
-muotoja. Etenkin yliopistojen turvin nousi elinvoimaisia
-tutkijakouluja, jotka uutta tutkimustapaa kukin tahollaan ja omalla
-tavallaan kehittivät. Tärkein näistä oli epäilemättä Göttingenin koulu,
-jota tässä käyn tarkastamaan.
-
-Sitä ennen on kuitenkin luotava pikainen silmäys historiantutkimuksen
-kehitykseen Saksassa tätä aikakautta varhaisempina aikoina.[17]
-Humanistinen liike ja etenkin reformatiooni olivat aikaansaaneet
-innokkaan toiminnan tällä alalla, varsinkin kirkkohistoria veti yleistä
-huomiota puoleensa. Tosin käytettiin kritiikkiä parhaasta päästä
-vissejä hengensuuntia tukemaan, näyttämään siinä tarkoituksessa
-vääriksi tahi taas toiselta puolen puolustamaan vanhoja traditiooneja.
-Mutta siten tuli kuitenkin käytetyksi lähteitä paljoa runsaammin kuin
-siihen asti ja sellaisia, jotka olivat aivan päinvastaista luonnetta.
-Riita raamatun auktoriteetista kehitti erityisesti raamatun kritiikkiä
-ja aiheutti määrättyjä sääntöjä tällä alalla. Tämä raamatullinen
-kritiikki vaikutti sitten suuresti historiallisen lähdekritiikin
-syntyyn.[18] Myöhemmin 30-vuotinen sota lamautti tutkimuksen joksikin
-ajaksi ja vasta 17. vuosisadan lopulla sekä 18. alulla se alkaa jälleen
-voimistua.
-
-Vielä oli se paljon jäljessä ranskalaisesta ja englantilaisesta
-tutkimuksesta. Tutkijat syventyivät pikkuseikkoihin eivätkä voineet
-saada tapahtumista mitään eheämpää, laajempaa käsitystä, vielä vähemmin
-saattoivat esityksissään sitä ilmituoda. Heiltä puuttui hyvää makua ja
-varmaa vaistia, joille sen ajan ranskalainen kritiikki perustui.
-Lessing oli huomauttanut, että ne, joilla oli kirjallista kykyä, eivät
-viitsineet syventyä mitään tutkimaan ja ne, jotka tutkivat, eivät
-olleet muuta kuin oppineita.[19] Ja Leibniz valitti, että uutteruus oli
-ainoa saksalaisen tutkimuksen hyvä ominaisuus.
-
-Tämä tulikin näkyviin lukuisissa lähdejulkaisuissa, vaikka tälläkin
-alalla vasta 18. vuosisadan alulla saatiin suurempia aikaan.
-Sitäpaitsi Leibniz sekä Mascow ja Bünau käyttivät hyvään aistiin
-perustuvaa kritiikkiä ja erottivat historiantutkimuksen siitä
-riippuvaisuussuhteesta, jossa se oli ollut muihin tieteihin.
-Erittäinkin ensinmainitun tutkijan vaikutus on ollut suuri sekä omassa
-maassaan, että myöskin pohjoismaissa. Mutta näiden kuoltua pysyi
-tutkimus entisellään ja sen tila rupesi yhä enemmän herättämään
-oppineitten joukossa mielipahaa.
-
-Varsinkin ranskalainen tutkimus oli avannut heidän silmänsä.
-Ranskalaisia ja englantilaisia teoksia käännettiin joukottain saksaksi
-ja niissä oli paljon sellaisia, jotka käsittelivät Saksan omaa
-historiaa usein puutteellisesti ja virheellisesti. Vuonna 1761 valittaa
-eräs kirjoittaja tätä kuvaten samalla synkillä väreillä silloista
-historiankirjoitusta.[20] Koetetaan kirjoittaa -- hän sanoo -- liian
-miellyttävästi ja sukkelasti, mutta esityksen tarkkuus jää
-sivuseikaksi. Ja kun lähteitä ei mainita, estyy lukija omintakeisesta
-arvostelusta. Aiheet valitaan uusimmalta ajalta, vaikka lähteet, joista
-ne ovat selviteltävät, vielä ovat arkistoissa luopääsemättöminä. Ja jos
-joskus kirjoitetaan keskiajalta, ei voida arvostella eri asiain
-suurempaa tahi vähempää merkitystä, vaan kerrotaan erittäin
-seikkaperäisesti kaikenlaisia rosvojuttuja. Lähteitä julkaistaan hyvin
-vähän ja julkaisuissa tavattoman pitkäveteiset selitykset ottavat
-suhteettoman alan.
-
-Tällaisista oloista lähti nyt göttingeniläinen tutkimus. Tarkkuus
-yksityiskohdissa ja syventyminen lähteihin jäivät sille perinnöksi
-vanhalta saksalaiselta tutkimukselta. Mutta se peri ranskalaisilta
-laajemman ja filosoofisemman käsityksen aineestaan sekä rohkean
-itsenäisyyden, jolla se sovitti käsityksensä aineksiinsa.
-Göttingeniläiset tutkijat suuntasivat tutkimuksensa etupäässä
-lähdekritiikkiin, mutta historiallinen käsityskin muuttui suuresti.
-
-Saksalaiset omistivat näet ranskalaisten valistusfilosoofien esittämän
-pragmaatisen historiankäsityksen ja asettivat sen ihanteekseen. Tahi
-oikeammin se oli antiikin kirjoittajain pragmaatinen käsitys, jonka
-ranskalaiset ennen heitä olivat itsellensä omistaneet. Vuonna 1767
-kirjoitti Gatterer Allgemeine historische Bibliothekiinsä kirjoituksen
-historiallisesta suunnitelmasta ja siihen perustuvasta kertomuksien
-yhdistämisestä. Hän lähtee siitä, että kaikki maailman tapaukset ovat
-yhteydessä keskenään. "Sillä ei mikään maailman tapaus ole niin
-sanoakseni insulaarinen. Kaikki riippuu toisistaan, aiheuttaa toisensa,
-synnyttää toisensa, aiheutuu ja syntyy sekä aiheuttaa ja synnyttää
-taasen. Ylhäisten ja alhaisten, yksityisten ja kaikkien yhteensä,
-yksityiselämän ja suuren maailman, vieläpä järjettömien ja elottomien
-olentojen vaiheet ovat sekaantuneet ja yhtyneet toisiinsa." Mutta
-historian tehtävä ei ole tämän yhteyden osottaminen, vaan ainoastaan
-merkillisimpäin tapausten kertominen ja niiden syiden etsiminen. Nämät
-ovat asetettavat "systeemeihin syitä ja seurauksia, keinoja ja
-aikeita", niin selviin kuin suinkin, vaikka alussa näyttääkin siltä
-kuin kaikki sekaisin kulkisi toistensa lävitse ja ohitse. Nämät eri
-systeemit muodostavat kokonaisuuden. "Jos eri systeemit niin
-samanaikuisia kuin toisiaan seuraavia tapauksia syntyvät kaukaisesta,
-yhteisestä syystä, muodostavat ne yhteensä historian".[21]
-
-Tällaisesta pragmaatisesta käsityksestä toivoi Gatterer uuden
-saksalaisen historiankirjoituksen syntyvän. Hänen aavistuksensa
-toteutuivatkin, mutta tuo pragmaatinen käsitys esiintyi aluksi
-pääasiallisesti toisella alalla, nimittäin lähdetutkimuksessa.
-
-Ranskalaisen valistusfilosofian aatteet vapauttivat saksalaisen
-tutkimuksen riippuvaisuudesta, jossa se tähän asti oli ollut edellisen
-ajan tutkimuksesta. Se muuttui täälläkin rohkeaksi ja itsenäiseksi.
-Erotettiin tarkoin se, mikä noissa vanhoissa lähteissä oli oman
-ajattelemisen ja tutkimisen tulosta, mikä taas vielä vanhemmista
-lähteistä saatua. Mitä edelliseen ryhmään kuului, se tarkastettiin
-uudelleen ja ellei kestänyt tarkastusta, hyljättiin empimättä. Muut
-tiedot verrattiin alkulähteihin ja poistettiin kaikki, jota ei näistä
-voitu löytää. Ja alkulähteiden tietoja ei ennen hyväksytty, ennenkuin
-tunnettiin kuka ne oli kirjoittanut ja oliko kirjoittaja kertomainsa
-tapausten aikuinen.
-
-Näin siis seurattiin kutakin ilmoitusta lähteestä toiseen, kutakin
-erikseen, mutta siltä otettiin myöskin lähde, jossa ilmoitus oli,
-kokonaisuudessaan huomioon. Etupäässä tietysti alkulähde. Niin lausuu
-Schlözer: "Nyt ei tosin mikään satukronikka ole niin kerrassaan tyhmä,
-ettei moni kohta siinä sellaisenaan ja erikseen otettuna tuntuisi
-mahdolliselta, järkevältä, vieläpä todennäköiseltäkin. -- -- --
-Ainoastaan kokonaisuus voi ratkaista ja sen täytyykin tehdä se".[22] Ja
-toisen kerran sanoo hän kirjoittajasta: "Usein voi hänet tavata noita
-sameita lähteitä käyttämästä; silloin seuraa häntä oikeutettu epäilys
-sellaisissakin kohdissa, joita ei voi todistaa samanlaisiksi kuin
-siinä, missä ne ensi kerran esiintyvät".[23]
-
-Kuitenkin on tässä menettelytavassa vielä usein horjuvaisuutta ja
-epäjohdonmukaisuutta. Kun Schlözer toisessa kohdassa selittää, että
-kirjoittajan ilmoituksista, josta ei muuta tiedä kuin että hän on
-ihminen, ei voi saada mitään varmuutta, niin hän toisessa taas lausuu
-ilmoituksista, joiden alkuperästä ei myöskään mitään tiedetty:
-"Tärkeitä ovat kuitenkin nuot tiedot, ne johtukoot sitten mistä
-tahansa, ja ansaitsevat täyden luottamuksen: sillä mitä hyötyä olisi
-kellään ollut noin yksityiskohtaisesta valehtelemisesta".[24]
-
-Tässä lähteitten tarkastelussa osotettiin kaikkea mahdollista
-tarkkuutta pienimmässäkin kohdassa. Huolellinen pikkuseikkain
-tarkastelu, "mikrologia", oli kysymyksessä olevan tutkijakoulun
-ensimäisiä vaatimuksia ja kaikkea hutiloimista etsittiin ja vainottiin
-mitä ankarimmin. "En naurua herättääkseni paljastanut edellisessä
-muutamia kirjallisia erehdyksiä. Vakava aikeeni oli tehdä selväksi
-tärkeä ja välttämätön tarve saada kerrankin tuo monessa suhteessa
-arvokas vanha historia myöskin arvokkaasti käsitellyksi",[25] lausuu
-Schlözer.
-
-Tämä kriitillinen menettely oli aivan samanlaista, kuin filolooginen
-tekstikritiikki, jota tähän aikaan harjoitettiin ja joka oli saanut jo
-varman vakaantuneen muodon. Leipzigiläinen filoloogi Ernesti oli
-toiminnallaan sen tuntemista ja käyttämistä edistänyt ja
-göttingeniläinen Michaelis oli niinikään sitä laajalti harjoittanut.
-Näytteeksi sen menettelystä esimerkki. Ernesti kirjoittaa
-Michaelikselle vuonna 1751: "Olen nyt kiinni Tacituksessa ja huomaan
-enemmän kuin yhdestä esimerkistä, että kokonainen tusina oppineita ja
-kriitikeriä, joihin kopioitsijoita ei voi verratakkaan, on levittänyt
-painovirheen, joka vanhaan laitokseen oli hiipinyt, aina uudelleen ja
-uudelleen, eivätkä ole huomanneet, että toisinaan joku oli sitä
-arvostellut, mutta sekin vain arvelun kautta j.n.e."[26]
-
-Juuri tämä filolooginen tekstikritiikki opetti tutkijat panemaan arvoa
-lähteitten ulkonaiseen puoleen enemmän kuin tähän asti ja arvostelemaan
-niitä ulkonaisen kritiikin avulla. Otettiin lukuun kaikki
-käsikirjoitukset lähteestä, jota oli arvosteltava, verrattiin niitä
-keskenään ja pyrittiin yhteiseen alkumuotoon. Ja erehetyksiä
-käsikirjoituksissa samoinkuin myöhempäin tutkijain hutiloimisesta
-syntyneitä vikoja aljettiin selittää interpretatioonin avulla. Tämän
-muotoon perustuvan kritiikin kautta sai tutkimus täyden varmuuden.
-
-Tärkeänä edellytyksenä tällaisen menettelyn onnistumiselle oli se, että
-tutkimukset esitettiin sellaisinaan noiden tutkijain julkaisuissa
-kaikkine syineen ja vastasyineen. Vanhempain saksalaisten tutkijain
-teoksissa oli myöskin toisinaan harjoitettu samansuuntaista kritiikkiä,
-mutta tutkija oli siinä ainoastaan esittänyt tuloksensa viitaten vain
-lyhyesti menettelytapaansa. Göttingenin tutkijat eivät näin menetelleet
-ja siksi heidän teoksensa muodostuivatkin ainoastaan esitöiksi
-tulevalle historiantutkimukselle ja he pitivätkin itseänsä paremman
-kirjoittajasuunnan tienraivaajina. Schlözer lausuu kerran: "Jos tahtoo,
-voi koko tätä toista pääosaa Allgemeine Nordische Geschichtestä kutsua,
-ei tällä nimellä, vaan ainoastaan sen aineksiksi ja jos tahtoo, voi
-myöskin tuon sanan ainekset johdosta ajatella kaikkea sitä
-halveksittavaa, mitä erittäinkin meidän päivinämme eksoteeristen
-historioitsijain suuri joukko siitä ajattelee".[27]
-
-Tämä tarkka filoloogiseen lähdetutkimukseen perustuva ja valistusajan
-kritiikin innostuttama tutkimussuunta käänsi ensi sijassa voimansa
-edellisen ajan tutkimusta vastaan, kuten edellä jo olen viitannut.
-Taistelu sen ilmoituksia vastaan määräsi kritiikin muodon ja
-toiminta-alan, tuo kritiikki kun muodostui vastakohdassa vanhempaan
-käsitykseen ja sai sentähden siltä epäsuorasti leimansa. Sen
-päätarkoituksena ei ollut oikeastaan uusien periaatteellisten
-menettelytapain selville saaminen, vaan määrätyn kriitillisen
-katsantotavan levittäminen ja valtaan saattaminen. Sillä oli siis
-tässäkin suhteessa valistusajan luonne.
-
-Valistusajan katsantotavasta saivat nuot tutkijat toisenkin
-kritiikkinsä pääpiirteen. He eivät näet tyytyneet erottamaan pois
-ainoastaan sitä, joka ei ollut alkulähteissä tavattavissa, vaan
-poistivat myöskin sen, joka näytti näissä vähemmin uskottavalta, vaikka
-itse lähde tuntuikin varmalta. Mutta sen, joka näissä oli mahdollista,
-hyväksyivät he.
-
-Kun Schlözer arvostelee legendoja koettaa hän kaikenlaisilla
-varokeinoilla poistaa kaiken sen, joka tuntui epäilyttävältä,
-Menettelyään hän kuvaa näin: "Mutta kuka uskoisi legendoja? Kuitenkin
-tahdon sovitella ja hyväksyä, mitä kertovat 1) sellaista, joka ei ole
-selvästi järjetöntä satua, 2) joka ei selvästi vastusta muuta, oikeaa
-historiaa, 3) joka ei kouriintuntuvasti loukkaa ajanlaskua, 4) ellei
-ole selvää syytä epäilyyn, että puoluehenki tahi säätyetu on vietellyt
-kirjoittajaa lisäilyihin, 5) jolla ei ole ainoastaan mahdollisuutta,
-vaan myöskin sisäistä todennäköisyyttä".[28] Syynä tällaiseen
-negatiiviseen menettelyyn oli se, että göttingeniläiset tutkijat eivät
-ymmärtäneet missä tarkoituksessa ja millaisessa mielentilassa legendat
-olivat kirjoitetut, eivätkä koettaneet käsittää niitä silloisen
-ajatustavan tuotteina. Korkeintain saattoivat he huomata, että määrätyt
-erehdykset johtuivat jostakin "harhaan menneestä mausta" ja poistivat
-ne sen perusteella. Näin kohtelivat he noita hengentuotteita aivan
-mekaanisesti, hyväksyen ja hyljäten mielensä mukaan ja luullen, että
-kirjoittajat olivat liittäneet ylenluonnollisen vain löyhästi
-tosiasiain viereen, josta sen saattoi helposti erottaa.
-
-Tässä siis, missä kirjallinen ilmoitus päättyi ja sen vanhin säilynyt
-muistomerkki viittasi suulliseen kertomukseen, ei voitu enää käyttää
-filoloogiseen kritiikkiin perustuvaa menettelyä tapausten aikuisiin
-lähteihin pyrkien. Ja kun ei tahdottu vanhaa lähdettä kerrassaan
-hyljätä täytyi turvautua vanhaan, hyvään makuun perustuvaan
-kritiikkiin. Göttingeniläiset tutkijat ymmärsivät kyllä hyvin, miten
-epäluotettava suullinen traditiooni oli. "Suurenmoinen tehtävä:
-tunnetusta sadusta löytää totuus; mutta paha kyllä yhtä vaikea, kuin
-lääketieteessä: keksiä lääke määrättyyn tautiin", lausuu Schlözer
-kerran.[29] Hän vertaili mielellään traditioonin syntymistä siihen
-tapaan, jolla hän oli huomannut oman aikansa huhujen ja juttujen
-syntyvän ja koetti pitkällisen tutkimuksen kautta saada tässä
-jonkinlaista käytännöllistä tottumusta.
-
-Kuitenkin osotti tämä kanta ainakin käytännössä edistyneempää käsitystä
-kuin entisen hyvään makuun perustuvan tutkimuksen menettely. Ja erotus
-tuli selvästi näkyviin riidassa, jota käytiin vanhempien ja nuorempien
-välillä tavasta, jolla traditioonia oli käsiteltävä. Eräs edellisistä,
-C.A. Bel huomauttaa, ettei traditioonia saanut pitää epäluotettavana
-ennenkuin se oli varmoilla todistuksilla siksi näytetty. Sillä hän
-arveli, että traditiooni pysyi pääasiassa samanlaisena, vaikka
-erityiset tapaukset saattoivat siihen haitallisesti vaikuttaa.
-"Sanotaan että se on voinut turmeltua" -- sanoo Bel -- "mutta minä en
-välitä siitä mikä on voinut tapahtua: mutta että se toden teolla on
-tapahtunut, se on traditioonin vihollisten näytettävä".[30] Tottumuksen
-kautta saavutettua kykyä muka erottaa todellinen vääristellystä, jonka
-avulla göttingeniläiset koettivat hankkia niin suuren todennäköisyyden
-kuin suinkin tutkimuksilleen, eivät vanhemmat tutkijat ollenkaan
-hyväksyneet. "Sentähden he lukevat jo sen historioitsijalle erityiseksi
-hyveeksi, että hän eroaa luotettavista kirjoittajista, ei kysy
-todistajia, vaan omaa ajatustaan siitä miten asiat ovat käyneet tahi
-niiden olisi pitänyt käydä sekä myöntää kaikki halulleen ja
-hätäisyydelleen arvostellessaan".[31]
-
-Samaan suuntaan kuin suullista traditioonia käyttivät göttingeniläiset
-historiallisia jätteitä, etenkin kieltä. Molempia todistuskeinoja oli
-heistä yhtä paljon väärinkäytetty ja tätä väärinkäyttöä he molemmissa
-tapauksissa tahtoivat poistaa negatiivisen kritiikin avulla.
-Päättelemistä kielellisistä todistuskappaleista he koettivat rajoittaa
-kaikenlaisilla varokeinoilla. Niin erottaa Thunmann onomatopoieetiset
-sanat pois vertailuun kelvottomina, niinpä hän myöskin verratessaan
-liettualaisia sanoja muunkielisiin, mieluummin ottaa huomioon
-yhtäläisyydet slaavilaisten naapurikielien, kuin kaukaisemman
-suomen- tahi gootinkielen kanssa.[32] Yhtä varovasti hän käytti
-etymologiseeraamista. "Vaikka olen pitänyt vähän hyödyttävänä työnä
-etymologiain etsimistä vanhoista kansainnimistä", hän sanoo, "olen
-kuitenkin toisinaan huvin vuoksi siihen ryhtynyt. Kun sitten huomasin,
-että kritiikki ja filologia todella perustuvat selvään logiikkaan,
-ja että riittävä ihmisten tunteminen kaikissa niiden oloissa
-ja muodostumisissa paljon tukee ja selvittää sitä, määräsin
-monen kokeilun jälkeen vissejä lakeja, joiden mukaan minun on
-etymologiseeraaminen".[33]
-
-Ja näin saamaansa metoodia käyttivät tutkijat sittenkin vielä
-rajoituksilla. "Kuitenkin myönnän mielelläni", sanoo Fischer, "että
-etymologia yksin ei riitä kielten sukulaisuutta selvittämään: mutta jos
-maantiede ja vanhan sekä keskiajan historia sekä vielä kansain yhteiset
-tavat ja tottumukset sitä tukevat, niin ymmärtääkseni saattaa täydellä
-syyllä tehdä johtopäätöksen toisesta asiasta toiseen".[34] Ja Schlözer
-lausuu saman ajatuksen seuraavin sanoin: "Rudbeck muodostaa faktoja
-etymologioista: minä esitän ensin faktat historiasta ja vahvistan tahi
-selitän ne etymologian avulla".[35]
-
-Näin rajoitettiin kielellisten todistusten käyttöä yhä enemmän.
-Rajoitukset eivät kuitenkaan olleet yksinomaan negatiivisia
-luonteeltaan, vaan yhdessä suhteessa vaadittiin vertailuilta
-sellaisinaan sisällistä todennäköisyyttä. Ei näet enää riittänyt että
-sanat ensi kuulemalta kuuluivat samanlaisilta tahi että ne
-kirjoitettuina sisälsivät samoja kirjaimia, vaan piti osottaa niiden
-todella voineen muuttua toisesta kielestä toiseen juuri siten kuin ne
-olivat muuttuneet. "Totta on", sanoo Schlözer, "että kirjaimet
-muuttuvat, kun siirtyvät aikakaudesta toiseen, maasta, kielestä
-toiseen, mutta ne muuttuvat lakien mukaan, jotka saattaa ja tulee
-todistaa induktioonin avulla monista muista kielistä otetuilla
-esimerkeillä".[36] Tuo käsitys kielilaeista oli kuitenkin hyvin
-epämääräinen. Tutkijat näet eivät koettaneet osottaa eivätkä
-otaksuneetkaan, että nuot lait olivat vaikuttaneet määrätyillä ajoilla
-määrätyissä maissa juuri niin eikä toisin. Heille riitti vain se, että
-tuollainen äänteenmuutos jossakin maailmassa ja jossakin kielessä oli
-jonkun kerran tapahtunut ja siis oli ihmisten puheorgaaneille
-mahdollinen suorittaa. Tämä ajatustapa johtui osaksi siitä, että
-yksityisten henkilöitten arveltiin vielä muuttelevan jonkun verran
-mielensä mukaan eri sanoja.[37] Toiselta puolen ei taas pantu kyllin
-suurta huomiota erilaisiin olosuhteisiin määrättyinä aikoina ja siitä
-johtuvaan erikoiskehitykseen, vaan koetettiin kaikkea selittää yleisten
-lakien kautta. Huomaamme siis, miten läheisesti tämäkin tutkimushaara
-oli yhteydessä yleistävän pragmaatisen käsityksen kanssa, joka silloin
-oli vallalla.
-
-Tämä göttingeniläisten menettelytapa oli kuten sanoin johtunut
-vähitellen vanhemmasta tutkimustavasta. Kuitenkaan ei se ollut sekään
-aivan itsenäisesti muodostunut. Leibniz oli aikoinaan antanut
-esikuvan maltillisesta etymologiseeraamisesta, viitaten siihen, että
-sanojen muuttuminen johtui osaksi sielun, osaksi puheorgaanin
-muuttumisesta.[38] Hän oli myöskin asettanut muutamia sääntöjä
-etymologiain tekemiselle. Myöhemmin oli luonnontieteitten harrastus
-vaikuttanut tällekin alalle, aikaansaaden varmemman metoodin. Se
-kuvastuu seuraavista Schlözerin sanoista: "En keksi parempaa keinoa
-vanhimman ja keskiajan historian sekavuuksien välttämiseksi ja sen
-epäselvyyksien selvittämiseksi, kuin Linnaeuksen metoodin mukaan
-valmistettu, luokkiin ja lahkoihin, sukuihin ja lajeihin jaettu
-kansojen järjestelmä, Niinkuin Linnaeus jakaisi eläimet hampaitten ja
-kasvit heteiden mukaan: niin järjestäisi historiantutkija kansat
-kielten mukaan".[39] Tämä käsitys, joka katseli kansoja niiden
-oleellisten tunnusmerkkien mukaan, sen sijaan että se olisi pitänyt
-silmällä vanhoja traditiooneja ja koettanut johtaa kansain sukuperää
-toisista kansoista, pääsi nyt vallalle. Olen edellisessä jo viitannut
-sen esiintymiseen Ranskassa.
-
-Göttingeniläinen tutkimus oli tässä suhteessa kuitenkin saanut aatteita
-vielä kolmanneltakin taholta, nimittäin Ihren tutkimuksista Ruotsissa.
-Kun seuraavassa esitämme Ruotsin ja Saksan historiantutkimuksen
-keskinäistä vuorovaikutusta, tulevat nämätkin tutkimukset
-esitettäviksi.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Ruotsissa oli reformatiooni aiheuttanut oman historiantutkimuksen, joka
-koetti käsitellä aineksiaan itsenäisesti ja kriitillisesti.[40]
-Kuitenkin puuttui tältä tutkimukselta luonnollisesti tarkempi
-kriitillinen lähdetutkimusmetoodi, vaikkakin se hyvän vaiston avulla
-koetti valita lähteitänsä. Läheisesti se sitäpaitsi oli liittynyt
-historiallisiin esityksiin, joita täällä oli keskiajalta, erittäinkin
-Eerik Olavinpojan historiaan. Mutta sitten alkoi Ruotsissa oppinut
-historiantutkimus ja 17. vuosisadalla oli se täydessä kukoistuksessa.
-Erikoisen luonteensa sai se valtiollisen mahtavuuden johdosta, johon
-Ruotsi heti tämän ajan koittaessa oli kohonnut. Historiantutkimus oli
-näet kaikissa maissa silloin likeisessä yhteydessä hallitsijavallan
-kanssa ja työskenteli pääasiassa valtiollisen historian alalla. Eipä
-ihmettä siis, että kansan voimistunut itsetunto etsi tyydytystä
-menneisyydestään, koettaen kuvitella maan muinaista mahtavuutta niin
-suureksi kuin suinkin.
-
-Tämä taipumus alkoi jo unioonin aikana. Se asetti Ruotsin historian
-yhteyteen gootilaisen kanssa ja etsi sille alun raamatusta. Näin
-löydettiin joukko uusia lähteitä isänmaan historialle. 17. vuosisadan
-toisella puoliskolla kääntyi sitten tutkijain huomio islantilaiseen
-kirjallisuuteen ja sen ilmoitukset aiheuttivat uuden laajan
-tietovaraston sovittamisen Ruotsin aikaisimpaan historiaan. Paljon on
-moitittu tapaa, jolla tutkimus käytti hyväkseen noita lukuisia
-lähteitä. Totta on, ettei pantu suurtakaan huomiota lähteiden
-todistusarvoon, vaan koetettiin sovittaa niiden ilmoitukset vaan siten
-yhteen, että ne muodostaisivat kokonaisuuden. Mutta tällainen menettely
-teki kuitenkin mahdolliseksi edes jonkinlaisen yleiskatsauksen saamisen
-Ruotsin historian kokonaisuudesta ja yhteydestä maailmanhistorian
-kanssa sekä niistä ilmoituksista, jotka olivat tutkimuksen
-käytettävinä. Jonkinlaisella syyllä saattoikin eräs 18. vuosisadan
-kriitillisimmistä tutkijoista, C.G. Nordin, selittää tämän tutkimuksen
-luonnetta näin: "Niille, jotka valistuksen uudistuessa Europassa
-alkoivat puhtaammilla aikeilla kirjoittaa historiaa, oli välttämätöntä
-koota kaikki kertomukset, hyväksyä luotettavat ja olla kokonaan
-hylkäämättä ne, jotka tuntuivat uskomattomilta: kokeeksi hyväksyä
-muutamia liioiteltuja käsityksiä, odottaa aikaa saadakseen parempaa
-tietoa ja sillä välin asettaa tapaukset parhaaseen mahdolliseen
-järjestykseen. Sillä tavalla on systematiseeraava historia
-syntynyt".[41]
-
-Jo 17. vuosisadan lopulla alkaa kuitenkin vastustus tätä tähän asti
-vallalla ollutta tutkimustapaa vastaan ja uuden kritiikin ensimäiset
-piirteet esiintyvät samalla. Esipuheessa Ruotsin kirkkohistoriaan, joka
-ilmestyi vuonna 1689, Örnhjelm ilmoittaa poikenneensa useissa kohdissa
-edeltäjäinsä ilmoituksista, totuuden, historian ylimmän lain
-pakottamana. Hänen tarkoituksensa ei kuitenkaan ole moittia noita
-tutkijoita itseä, vaan erehdyksiä, jotka he ovat esityksissään tehneet,
-ilman katkeruutta tahi vainoamishalua. Itse hän puolestaan viittaa
-lähteihinsä, ei kuitenkaan ylimalkaisesti, vaan mainitsemalla kunkin
-paikan erikseen, jotta lukijat saattaisivat helposti verrata esitystä
-alkulähteihin. Örnhjelm onkin perustanut kuvauksensa alkuperäisiin
-asiakirjoihin.[42]
-
-Tämä oli nyt tapa, jota yhä useammat tutkijat käyttivät työssään. Tosin
-pysyi edellisen ajan jättämä käsitys Ruotsin muinaisuudesta edelleenkin
-voimassa, mutta lähteiden tarkka tutkiminen poisti paljon yksityisiä
-erehdyksiä. Tuo käsitys oli juurtunut ruotsalaisiin melkeinpä
-välttämättömänä osana heidän silloisesta valtiollisesta suuruudestaan
-ja koski liian läheltä heidän kansallista itsetuntoaan. Tosin
-kuninkaallinen historiograafi Olavi Hermelin moittii tutkijain
-liiallista isänmaanrakkautta, he kun siitä sokeutuneina selittävät
-väärin lähteitten sanoja ja hämmentävät lukijansa. Mutta tämä oli vain
-yksityinen tapaus.[43] Ylipäänsä pidettiin innolla kiinni muinaisen
-suuruuden kuvitteluista ja oltiinpa valmiita käyttämään esivallan apua
-toisin ajattelevia vastaan.
-
-Niin kerrotaan, että Lundin professori Stobaeus oli luvannut kumota
-Rudbeckin mielipiteet, mutta tämän uhkausten pelottamana sitten
-peruutti aikeensa.[44]
-
-Kuitenkin oli tutkimus saanut aivan toisen luonteen uuden
-luonnontieteitten ja filosofian hedelmöittämän ajatustavan
-vaikutuksesta. Niinpä Rydelius tutkimuksissaan inhimillisestä opista
-todistelee, että opin tarkoituksena on oman tietämättömyyden tunteminen
-ja ellei tätä tiedä, ei tiedä mitään. Ja tietojaan ei pidä perustella
-vain järkisyillä vaan myöskin kokemuksella, ellei sitä voi, on parasta
-jättää asiat ratkaisematta.[45]
-
-Ylipäänsä heikkeni tutkijain persoonallisen opin vaikutus heidän
-tutkimustapaansa. Ennen olivat he ennen kaikkea tahtoneet esittää
-laajaa oppiansa teoksissaan. He tutkivat suuria aloja historiasta ja
-viittasivat lähteihinsä aivan ylimalkaisesti mainiten "vanhoja
-arvokkaita lähteitä", joista muka olivat saaneet tietonsa. Lukijain
-tuli luottaa heidän oppiinsa ja tottumukseensa sekä tutkimuskykyynsä ja
-tuon persoonallisen arvonantonsa tähden uskoa heidän ilmoituksiaan. Ja
-jos esitettiin heidän ajatuksestaan eriäviä mielipiteitä, pitivät he
-sitä loukkauksena omaa arvoansa vastaan oppineina. Nyt sitävastoin
-vedottiin lukijain omaan tuomioon viittaamalla ilmoituksiin, jotka
-todistivat väitteet oikeiksi, ja huomautettiin useimmiten, että
-korjaukset ja parannukset olisivat kirjoittajille itselle iloksi ja
-itse asialle hyödyksi. Itse he sanovat tuntevansa, että ovat voineet
-erehtyä, ovat kuitenkin etsineet totuutta kykynsä mukaan.
-
-Tällaisen tutkimustavan täytyi lopultakin kumota vallalla oleva käsitys
-Ruotsin muinaisuudesta. Tähän lienee osaltaan vaikuttanut sekin, että
-Ruotsin suurvalta-asema 1700 luvun alulla meni hukkaan ja sen kautta
-väheni tarve ylistellä valtakunnan vanhuutta ja arvokkuutta.
-
-Aluksi koetettiin saada selvyyttä Ruotsin vanhimpaan historiaan siten,
-että vertailtiin ja soviteltiin erilaisia ilmoituksia keskenään, jotta
-tuon sisällisen kritiikin kautta muodostuisi todennäköinen tulos.
-Erittäinkin arveltiin oikean ajanlaskun kelpaavan perustaksi, jolla
-helposti voisi järjestää ilmoitukset oikealle kohdalleen, vieläpä
-hyljätä siihen perustuen sellaiset, jotka tuntuivat epäiltäviltä.
-Jaettiin senjohdosta historia hämärään, myytilliseen ja historialliseen
-aikaan ja kohdeltiin kahden ensimäisen ajan ilmoituksia hyvin
-varovasti. Myöskin otettiin mikäli mahdollista kirjoittajan
-luotettavuus ja ominaisuudet huomioon. "Ettei sekavuutta tähän asti ole
-parannettu, johtuu enimmäkseen siitä", sanoo eräs tutkija, "että
-kirjoittajat mukautuvat lukijan mielen ja maun mukaan. Useimmat etsivät
-lepoa ja ajankuluketta: Säännönmukaiset tutkimukset oikeasta
-ajanlaskusta sekä sekavien, epäselvien ja muihin takertuneiden
-ilmoitusten sovitteleminen tuottaa päänvaivaa. Sentähden ovat useimmat
-kirjoittajat valinneet, mitä heistä näytti sopivimmalta, ilmoittamatta
-lähdettä tahi sen luotettavuutta, joka ei olisi voinut tapahtua ilman
-kritiikkiä".[46]
-
-Tuollaista kritiikkiä käyttävät Ruotsin tunnetuimmat tutkijat 18.
-vuosisadan alkupuolelta, Wilde ja Dalin. Edellinen lausuu
-muistutuksissaan Pufendorfin Ruotsin historiaan, ettei nykyisellä
-valistuneella ajalla voinut luottaa ainoaankaan kirjoittajaan,
-erittäinkään ei silloin kun tämä luottamusta vaatii jättämällä
-lähteensä mainitsematta. "Tuollaisissa eroavaisuuksissa ei ole mitään
-luotettavuutta", jatkaa hän, "paitsi aineiden, niiden syiden ja
-olosuhteiden luonnollinen yhteys ja yhtäpitävyys, jonka mukaan
-kertomuksia tulee koetella samoinkuin itse eroavaisuutta ja sen syytä,
-joko se sitten johtuu visseistä aikeista tahi vain tapauksista ja
-erehdyksistä".[47] Muistutuksissaan koetti Wilde näin selvittää
-sekavuutta, jota hänen kommenteeraamansa Pufendorfin teos ei
-yrittänytkään tehdä, tyytyen vain ilmoittamaan, "ettei tuollaisissa
-ikivanhoissa asioissa mitään epäilemätöntä ole".
-
-Tuollainen menettely oli luonnollinen niinkauvankuin ei johdonmukainen
-tapausten aikuisten ilmoitusten vaatiminen ollut tunnustusta saanut.
-Tämän periaatteen valtaanpääsöä taas vaikeutti se seikka, etteivät
-vanhemmat kirjoittajat olleet viitanneet alkulähteihinsä eivätkä
-tutkijat uskaltaneet ruveta heidän ilmoituksiaan ilman muuta sentähden
-hylkäämään. Senlisäksi pelkäsivät he, että tuollaisen kritiikin kautta
-syntyisi aukkoja tietovarastoon ja historian yhtenäisyys silloin
-katkeaisi, jolloin sen pragmaatinen arvo samalla vähenisi. Pidettiin
-siis vielä kiinni aikeesta saada isänmaan historialle täydellinen
-yhteys, jonka aikeen 17. vuosisadan systematiseeraava suunta oli
-perinnöksi jättänyt, Huomaammekin sentähden, että Wilde ja Dalin vielä
-antavat tunnustuksensa Rudbeckin työlle, vaikka varovasti
-suhtautuvatkin hänen käsitykseensä. Paljoa myöhemminkin tutkijat näin
-ajattelivat ja esimerkiksi Warmholtz on lähes samalla kannalla.
-
-Tehdäksensä kriitilliseen ajanlaskuun perustuvaa tutkimustaan
-varmemmaksi koettivat nämät tutkijat tukea sitä arveluilla, joita
-saivat historiallisten jätteitten tarkastelusta. Wilde huomauttaa
-etteivät epävarmat traditioonit kelpaa ajanlaskun perustaksi, vielä
-vähemmin poliitiset ja filosoofiset mietteet, vaan sitten mieluummin
-hautaustapa eri aikakausilla.[48] Dalin taas asetti kuuluisan
-ajatuksensa veden vähenemisestä tuollaiseksi perustaksi. Ruotsi oli
-näet muka vasta jotenkin myöhäisenä aikana kohonnut merestä, joten
-kuvittelut siellä olleesta valtakunnasta eivät sellaisinaan voineet
-pitää paikkaansa. Myöskin Newtonin hallituskausien keskimääriin
-perustuvaa laskutapaa käytettiin ajanlaskun apuna. Näemme siis, miten
-luonnontieteellinen ajatustapa tähän tutkimustapaan vaikutti.
-
-Traditioonia, jota soviteltiin ja järjesteltiin tällaisten teoriain
-mukaiseksi, kohdeltiin jotenkin suurella kunnioituksella, käsitys siitä
-oli näet jotenkin samanlainen kuin samaan aikaan Saksassa. Niin sanoo
-Wilde traditiooneista, että "ne, jotka perustuvat suullisiin
-kertomuksiin, ovat tosiaankin historiallisia ilmoituksia, parasta
-lajia, jota saattaa tavata ja ne taas, jotka perustuvat vanhoihin
-skaldien runoihin ja satuihin, vaikkapa ovatkin satumaisia ja
-mahdottomia, ovat myöskin pidettävät historiallisina muistomerkkeinä,
-jos kohta älykäs lukija ei ota niitä kirjaimen mukaan".[49] On niistä
-vain poistettava vieraista aineksista johtunut sekotus. Parhaiten
-osottaa Dalinin lähdetutkimus, miten vähän arvoa vielä pantiin
-tapausten aikuisiin lähteisiin tunkeutumiselle ja miten paljon siis
-toiselta puolen luotettiin myöhempään traditiooniin. Tosin sanoo hän
-itse ammentaneensa vanhimmista ja viattomimmista lähteistä, mutta
-viitanneensa kuitenkin mieluummin Tradempiin, jotta lukija helpommin
-voisi löytää lähteen.[50] Todella tuntuu kuitenkin siltä, kuin hän ei
-olisi ensinkään noita alkuperäisiä lähteitä tarkastanut, vaan luottaen
-johdettuihin lähteihin arvelematta ottanut esitykseensä myöhempiä lisiä
-ja arveluja.
-
-Kuitenkin olivat nämät tutkijat täysin tietoisia tuollaisten arvelujen
-tuottamasta vaarasta, "Kuitenkaan ei sitä voida säännöillä estää, vaan
-riippuu se enimmäkseen yleensä historiallisesta varovaisuudesta sekä
-asiain yhteyden ja aikain olojen ymmärtämisestä. Siitä se riippuu
-myöskin maantieteellisissä arveluissa, jotka koskevat hämäriä ja
-satuaikoja ja joita enimmin käytetään väärin, kun samanlaisilta
-kuuluvain nimien mukaan päätetään henkilöitten ja koko kansain
-alkuperästä",[51] lausuu Wilde. Jonkinlainen kammo päätelmiä
-ja arveluja kohtaan jäi tutkijoille läpi koko vuosisadan,
-rudbeckiläisyyden viat kun tässä suhteessa olivat liian varottavina
-esimerkkeinä. Toiset käyttivät niin negatiivista kritiikkiä kuin
-voivat, luottaen vain varmojen lähteitten selviin sanoihin, toiset
-eivät edes uskaltaneet oikein syventyä epävarmoihin aikakausiin. Kun
-etevä historioitsija Olavi Celsius joutuu tällaisia koskettelemaan,
-kirjoittaa hän heti aluksi: "Mutta enpä rohkene aivan syvälle tähän
-aineeseen pelosta, että kun toinen ajatus aiheuttaisi toisensa ja
-joitakuita todennäköisyyksiä ilmenisi, rupeaisi kynä piankin
-rudbeckiseeraamaan ja goropitseeraamaan, kuten Leibniz sanoo, se on
-täyttämään paperin arveluilla ja unohtamaan aineensa".[52]
-
-Sekä Wilde että Dalin, mutta etenkin jälkimäinen olivat tosin
-moittineet liiallisia arveluita ja otaksumisia, vaan siitä huolimatta
-ei heiltä itseltänsä niitä puuttunut. He pyrkivät kuitenkin ennen
-kaikkea niin luonnollisiin arveluihin kuin suinkin. "Olen esittänyt
-päteviä todistajia" -- sanoo Dalin -- "en ole kuitenkaan minkään
-historiankirjoittajan merkityksen antanut määrätä toimintaani, vaan
-pidättänyt itselleni vapaan valinnan ja hyvien historiallisten
-todistusten puutteessa olen arvostellut sen mukaan, mikä parhaiten on
-sopinut luontoon".[53] Hyvään makuun ja oikeaan vaistiin perustuvaa
-hyvää kritiikkiä he siis käyttivät.
-
-Yleinen vastustus, jonka Dalinin tutkimustapa sai osakseen Ruotsissa,
-osottaa miten syvällä yleisön mielissä 17. vuosisadan käsitteet vielä
-piilivät. Historian vanhuuden ja muinaisen loiston poistaminen koski
-edelleenkin kipeimmin. "On myöskin uuden valtakunnanhistorian luoja
-jotenkin suuresti vähentänyt Ruotsin valtakunnan ikää" -- sanoo
-Rhyzelius memoriaalissaan sekreetivaliokunnalle 1751 vuoden
-valtiopäivillä Dalinin teoksen johdosta -- "josta meidän edesmenneet
-kuninkaamme ovat olleet niin huolissaan, että sentähden eivät ole
-mitään kustannuksia säästäneet, vaan asettaneet erityisiä virkamiehiä,
-joiden tulee valtakunnan kunniaksi sitä toteen näyttää ja tehdä
-ilmeiseksi. Sen ovatkin meidän muinaiset historioitsijamme tehneet niin
-hyvillä ja pätevillä syillä, joita ovat koti- ja ulkomaisista
-todisteista ottaneet, että itse ulkomaalaisetkin ovat sen johdosta
-olleet pakotetut myöntämään isänmaallemme edun olla yksi vanhimmista
-valtakunnista".[54] Toiselta puolen Dalinin teos ehkä enimmin vaikutti
-muutokseen, joka nyt lopullisesti tapahtui suuren yleisön käsityksessä
-historiantutkimuksesta ja sen tehtävästä.[55] Dalin on tehnyt saman
-työn Ruotsissa kuin valistuskirjailijat Ranskassa ja koko hänen
-olemuksensa historiantutkijana muistuttaakin heitä.
-
-Vapautuminen entisestä katsantotavasta sai kuitenkin varman pohjan
-tarkistuneesta lähdekritiikistä. 17. vuosisadan lopulta asti koetettiin
-tunkeutua alkulähteihin ja johdetut lähteet menettivät yhä enemmän
-arvonsa. Kehitys tapahtui kuitenkin vaan vähitellen. Messenius oli
-vielä verrannut eri aikain lähteitä samanarvoisina keskenään, ja jos
-antoi toiselle etusijan vanhemmuuden vuoksi, oli se vain näennäistä.
-Varsinaisena syynä tähän ei ollut ilmoituksen ikä, vaan soveltuminen
-tahi soveltumattomuus hänen ajatuskantaansa. Ja näin menettelivät
-tutkijat vielä kauvan jäljestäkinpäin.
-
-Ensimäinen, joka tutkimuksensa koetti perustaa ensi sijassa
-alkulähteihin oli Benzelius. Tutkijauransa lopulla sanoo hän
-myöhemmästä tutkijasta: "Minä en usko häntä enää ennenkuin hän tahi se,
-joka sokeasti seuraa häntä, näyttää, että joku toinen on sanonut
-myöskin niin ja silloin saamme puhua tämän kanssa ja kysyä mitä syytä
-hänellä oli".[56] Hän koetti myöskin määrätä käytettävänään olevain
-lähteitten iän voidaksensa päättää niissä olevain ilmoitusten
-vanhuutta, ja pääpiirteissä hän onkin sen tehnyt. Kuitenkin
-Benzeliuskin vakuuttaa, että myöhemmät lähteet ovat luotettavampia kuin
-vanhemmat, koska edelliset huolellisemmin ja tarkemmin ovat ottaneet
-huomioonsa ilmoituksia ja erilaisia olosuhteita.[57]
-
-Benzelius oli vilkkaassa yhteydessä ranskalaisten benediktiinein ja
-muitten sikäläisten lähteiden tutkijain kanssa. Hän piti luentoja
-ruotsalaisesta lähdekirjallisuudesta, eri lähteitten merkityksestä ja
-suhteesta toisiinsa. Hänen tärkein tutkimustyönsä oli niiden
-selitteleminen, tekstin paranteleminen ja tarkka julkaiseminen. Hänen
-kauttansa saivat ne oman itsenäisen arvonsa tutkimuksessa.
-
-Samaan aikaan kuin Benzelius julkaisi lähdekokoelmansa, toimitettiin
-useita paljoa suurempia kokoelmia. Sellaisia olivat Messeniuksen ja
-Hadorphin kokoelmat, sellaisia olivat Örnhjelmin bullaario ja kuuluisa
-Palmsköldin kokoelma Upsalassa. Genealoogisia kokoelmia ja sukujohtoja
-tehtiin tavattoman runsaasti. Mutta niistä puuttui kriitillisyyttä ja
-tarkkuutta. Tässäkin suhteessa kesti kauvan ennenkuin totuttiin
-tarkkuuteen ja huolellisuuteen pikkuseikoissa, v. Stiernman, joka
-julkaisi teoksensa 18. vuosisadan keskivaiheilla, näyttää olleen
-kokonaan tarkkuutta vailla. Hänen matrikkelistaan sanoo Tilas: "Olen
-ruvennut enemmän kuin ennen huomaamaan, miten hävittävästi v. Stiernman
-on hyökännyt eteenpäin historiallisessa matrikkelissaan. Minä
-vihoittelin kaksi päivää, vihdoin päätin perinpohjin uudestaan
-valmistaa uuden matrikkelin ja itse käydä pöytäkirjat läpitse
-vanhimmista ajoista. -- -- -- Minä kauhistun nähdessäni, kuinka
-v. Stiernman on pillastunut ilman mitään syytä vastoin kaikkea totuutta
-ja luulen, että hän on uneksinut koko joukon".[58]
-
-Tämä tapaus on kuvaava. Uuden tutkijapolven tehtäväksi tuli edeltäjäin
-kokoamain suurten kokoelmain tarkasteleminen ja paranteleminen,
-yksityiskohtain asettaminen oikeaan paikkaansa ja arvoonsa. Tätä he
-pitivät ensimäisenä ja tärkeimpänä velvollisuutenaan, vasta toisessa
-sijassa tuli historiallisen esityksen kirjoittaminen tämän alemman
-kritiikin pohjalla. Vasta tällaisen lähdekritiikin avulla toivoivat he
-myöskin voivansa selvittää kysymyksen Ruotsin muinaisuudesta eikä
-asettamalla uusia muka luonnollisempia otaksumia vanhojen sijaan.
-
-Oli luonnollista, että Wilden ja Dalinin kritiikki ei voinut tyydyttää
-näitä jyrkkään lähdekritiikkiin perustavia tutkijoita. Niinpä
-ilmestyikin kohta erityinen teos, joka arvosteli ja paransi Dalinin
-puuttuvasta lähdekritiikistä johtuneet virheet. Se oli af Botinin
-kirjoittama. Nimenomaan tämä erottaa vanhempien lähteitten tutkimukset
-ja suoranaiset ilmoitukset; jälkimäisten siteeraamista hän pitää
-turhana, elleivät ne ole alkuperäisiä, edellisiä pitäisi taas kyllä
-käyttää hyväkseen, mutta vain uudistetun tarkastelun jälkeen.[59]
-
-Ei kuitenkaan silloinen aika ollut noille puuhille oikein edullinen.
-Yleisön huomio oli kiintynyt ennen kaikkea maan aineellisen tilan
-parantamiseen ja sanomalehdet olivat täynnä ehdotuksia ja
-riitakirjoituksia sen johdosta, Puoluekiihko vapaudenajan lopulla
-jännitti ja kiusasi mieliä. Vanha tutkija Warmholtz kirjoittaa vuonna
-1768 huolestuneena kirjallisuuden tilasta: "Vähän löytää siinä
-omintakeista, josta voisi huomata nerokkuuden ja järjen edistystä
-meillä. Kuitenkin koko maailma tunkeutuu kirjoittamaan ja kirjapainomme
-käyvät yötä päivää päästääkseen maailmalle kurjuuksia, jotka kiihko ja
-puoluevimma ovat sepittäneet. Sillä me olemme vielä lapsuudessamme,
-jossa ei uneksitakaan muuta kuin intohimojensa tyydyttämistä: käytämme
-väärin vapauttamme, joka meille on annettu. Mutta aika tulee, jolloin
-maltillisempina ja viisaampina voimme enemmän hyödyttää".[60]
-Tutkimusta ehkäisi myöskin se järjestymätön tila, jossa kirjastot ja
-arkistot olivat ja josta tuonnempana tarkemmin puhun.
-
-Vielä vaikeampi este tutkimuksen edistymiselle oli maan yleinen
-köyhyys, joka aina oli tuntunut kipeästi. Suurten kokoilijain teokset
-olivat jääneet vain tästä syystä painamatta usein ainaiseksi. "Se on
-suurimpain syiden joukossa yksi", sanoo Benzelius, "minkätähden ne,
-jotka voivat valmistaa jotakin Ruotsissa, eivät sitä tee, että heidän
-teoksensa eivät kuitenkaan ilmesty".[61] Tutkijain täytyi sentähden
-turvautua vaikuttavissa asemissa oleviin virkamiehiin, jotka
-esiintyivät kirjallisuuden ja tutkimuksen mesenaatteina. Mutta kuta
-kauvemmaksi tullaan Kustaa III:nen ajalla, sitä katkerammiksi käyvät
-valitukset kirjain vähäisestä menekistä ja kaikenlaisen avun sekä
-kehotuksen puutteesta.
-
-Tutkimuksen kannattajain luku pysyi vähäisenä ja suuri yleisö jäi sille
-vieraaksi. "Varmaankaan meidän aikamme ei ole historian aikakausi.
-Rakastetaan pieniä historiettejä, joille saa nauraa, mutta
-kirjallisuusakatemian seinäin ulkopuolella ei kukaan kysele
-tutkimuksiin perustuvia ja oikeaksi todistettuja historiallisia
-teoksia. Kehotuksesta ei saata olla puhettakaan". Näin kirjoittaa
-Schönberg Tengströmille vuonna 1781.[62] Ja seuraavana vuonna hän
-lisää: "Minun täytyy käyttää sanatapaa 'huvittaakseni yleisöä' vastoin
-periaatettani, sillä historioitsijana toivoisin voivani ensin painattaa
-kaikki tuntemattomat asiat, jotka voivat valaista historiaa. Mutta
-valitettavasti täytyy meidän aikakaudellamme vanhoja asiakirjoja
-painettaissa ajatella miten se huvittaisi ja antaisi teokselle
-menekkiä".[63]
-
-Teokset, joita suuri yleisö kaipasi, olivat valistuskirjailijain
-keveään, sukkelaan stiiliin kirjoitetut historialliset esitykset. Mutta
-Ruotsin oppineet vastustivat katkerasti tätä kirjallisuutta sen
-epätarkkuuden ja pintapuolisuuden tähden. "Saas nähdä, mitä
-l'historien, bel esprit tästä lähin tuottanee", sanoo Arckenholtz 1760
-luvun alulla. "Sellaisissa aineissa tahdon mieluummin l'homme laborieux
-et de bon sens. Kuinka monella valheella ovatkaan les beaux
-esprits français kahdenkymmenen viime vuoden kuluessa tahranneet
-historiaa".[64] Vielä innokkaampi tämän suunnan vastustaja oli C.
-Gjörwell, joka monien aikakauskirjainsa toimittajana koetti levittää
-äärimmäisen tarkkuuden ja puolueettoman arvostelun vaatimuksia.
-Voltairen historianfilosofiasta hän kirjoittaa Lidénille: "Philosophie
-de l'histoire on kerrassaan herra de Voltairen uusin tuote. Hän tahtoo
-kaikin tavoin vähentää historiallista luotettavuutta ja heittää
-kritiikin arvon kumoon, sillä hän näkee kyllä miten paljon se auttaa
-totuuden pysyttämiseksi ja uskonnon suojelemiseksi".[65] Todella
-ranskalainen valistuskirjallisuus herätti vastenmielisyyttä Ruotsin
-oppineissa yhtä paljon eroavan maailmankatsantotapansa kautta kuin
-tieteellisen epätarkkuutensa tähden.
-
-Jos tarkastamme pyrkimyksiä, joita ruotsalaisella tutkimuksella tähän
-aikaan oli, huomaamme piankin yhtäläisyyden tämän ja göttingeniläisen
-tutkimuksen välillä. Ja tämä johtui läheisestä yhdysvaikutuksesta, joka
-oli molempain maiden, Saksan ja Ruotsin tutkijain välillä. Saksan
-kirjallisuuden vaikutus oli aina ollut hyvin suuri ruotsalaiseen
-ja edempänä tulee tilaisuus puhua erittäin göttingeniläisten
-vaikutuksesta. Mutta myöskin päinvastaisesta vaikutuksesta on
-todisteita. Niinpä oli Schlözer alottanut historialliset opintonsa
-Upsalassa Ihren johdolla ja itse hän on huomauttanut tämän opetuksen
-tavatonta merkitystä.[66] Kuuluisa Thunmann oli alkujaan ruotsalainen
-ja harjoitti opintojaan hänkin saman miehen silmäin alla. Ja
-Greifswaldin yliopistossa joutuivat ruotsalaiset tutkijat läheisiin
-tekemisiin saksalaisten kanssa.
-
-Tämä ruotsalainen vaikutus lienee hyvin suurelta osalta aiheuttanut
-tutkimukset Ruotsin ja muitten pohjoismaitten muinaisuudesta, jotka
-Saksassa nyt tulevat muotiin. Toiselta puolen oli niiden merkitys
-Ruotsin historiantutkimukselle hyvin suuri. Tuloksena harrastuksista,
-joista edellä olen puhunut, oli Lagerbringin Swea Rikes Historia. Sen
-ensi osa ilmestyi vuonna 1769. Tämä tutkija kyllä käytti tarkkaa
-lähdekritiikkiä ja koetti nojautua ainoastaan historialliseen
-totuuteen. Miten voimakas tämä harrastus oli, todistavat seuraavat
-sanat, jotka hän kirjoitti vähää ennen kuolemaansa: "Täytän 80 vuotta
-helmikuussa vuonna 1786. Ehdinkö niin kauvaksi en tiedä, vielä
-vähemmin, elänkö kauvemmin; sen minkä kirjoitan, pitää olla totta ja
-niin totta, että kaikki voidaan painattaa versaalikirjaimilla kuolemani
-jälkeen, jos niin halutaan".[67] Kuitenkaan ei hänkään voinut vapautua
-esittämästä aikaisinta epävarmaa traditioonia historiana.
-
-Sentähden ilmoittaakin Gjörwell Lagerbringin teoksesta kaikessa
-hiljaisuudessa Lidénille: "Se on liiaksi resonneeraava, olisin toivonut
-vähemmin päähänpistoja ja enemmän tutkimusta, vähemmän satuja ja
-enemmän totuutta". Ja hän lopettaa huomauttamalla, että kun Schlözer
-saa nähdä teoksen, suuttuu hän kerrassaan.[68] Göttingeniläisen
-tutkijan ajatusta ei tarvinnutkaan kauvan arvailla, sillä jo 1772
-ilmestyi hänen Nordische Geschichtensä, jossa hän julistaa kaikki
-lähteet jotka käsittelevät Ruotsin pakanahistoriaa pelkiksi saduiksi ja
-asettaa kristityn ajan alun sen historian alkukohdaksi. Islantilaisten
-lähteitten todistusarvon näihin aikaisempiin aikoihin nähden hän
-kieltää kokonaan. Vielä selvemmin ja jyrkemmin esittää hän kantansa
-teoksessa "Isländische Litteratur und Geschichte".[69] Mutta kuten
-arvata saattoi, asettuivat pohjoismaisista tutkijoista useimmat tätä
-negatiivista kritiikkiä vastaan ja riitaa kesti tämän johdosta läpi
-koko 18. vuosisadan.
-
-Islantilaiset lähteet olivat näin joutuneet taistelun keskustaksi, jota
-käytiin Ruotsin pakana-ajan traditioonista ja samalla traditioonista
-yleensä. Ulkonaisten ja sisällisten tuntomerkkien nojalla oli Schlözer
-julistanut ne kristillisen ajan saduiksi, joilla ei ollut mitään
-historiallista todistusarvoa, vielä vähemmin pakana-aikaan nähden.
-Mutta samana vuonna kuin Nordische Geschichte ilmestyi Schlözerin
-vanhan opettajan Ihren kirjanen "Bref till Herr Cancellie-Rådet Sven
-Lagerbring, Rörande Then Isländska Edda".[70] Ihre käsittelee Eddaa
-kokonaisuutena, kansanhengen luomana, hän lähtee olosuhteista, joissa
-se on muodostunut, tutkii, missä tarkoituksessa se on kirjoitettu ja
-mikä merkitys sillä on ollut. Hän erottaa traditioonin sellaisena kuin
-se on kulkenut kansan huulilla siitä, joka sittemmin on muistiinpantu.
-Näin asetti hän positiivisen tutkimustavan entisen negatiivisen sijaan,
-joka, kuten ennen olemme Schlözerillä nähneet, julisti traditioonin
-perättömäksi, ellei sitä voinut seurata melkein tapausten aikoihin
-asti.
-
-Huomio, että lähteet eivät ole arvosteltavat ainoastaan kukin
-sellaisenaan erinäisenä kokonaisuutena, vaan samalla myöskin osana sen
-ajan ajatustavasta ja ympäristön olosuhteista, alkoi yhä enemmän
-selvitä. Viittaan vain siihen että Lowth Englannissa jo vuonna 1753 oli
-selittänyt raamattua erityisten olosuhteitten nojalla, jotka sen
-syntymämaassa vallitsivat. Tämän ajatustavan leviämiseen sekä Saksassa
-että Ruotsissa lienee nyt tuo Ihren kirjanen etupäässä vaikuttanut.
-Niinpä kirjoittaa Thunmann Hallesta entiseen kotimaahansa:
-"Traditioonin arvosta on paljon kirjoitettu ja väitelty. Hyvin kaunista
-on se, mitä herra kanslianeuvos Ihre kirjoittaa tästä herra v.
-Lagerbringille. Minun mielestäni on aina otettava huomioon sen kansan
-luonne, tavat ja yhteiskuntamuoto, jonka keskuudessa nuot traditioonit
-ovat säilyneet. Mitä islantilainen, kalmukki, araabialainen tietää
-kertoa sukujohdostaan, on, ellei hän nouse liian korkealle, enimmäkseen
-totta: jos hän kertoo muita tapauksia sen ohessa, olen jo enemmän
-epäluuloinen: ne ovat olleet enemmän vaaranalaisina".[71] Ja J. Ph.
-Murray kirjoitti samana vuonna tutkimuksen Eddasta, jossa vertaili tätä
-teosta silloiseen Europan sivistystilaan, koettaen siten tulla
-ymmärtämään sen merkitystä. Etupäässä hän kuitenkin ajatteli esikuvia,
-joita sen kirjoittajalla oli ollut.[72] Toiselta puolen on kuitenkin
-huomattava, ettei tuo käsitystapa tutkimuksessa kuitenkaan saanut niin
-suurta merkitystä kuin olisi voinut odottaa. Kritiikki pysyi
-edelleenkin pääasiassa negatiivisena ja tärkeimpänä puolena pysyi
-erehdyksien poistaminen. Niinpä Gagnerus käyttää Ihren huomauttamaa
-menettelytapaa vain erehdyksiä selville saadakseen lausuessaan antiikin
-kirjoittajista: "Ajan pimeyden ja maailman silloisen maun eli
-ajatustavan ympäröiminä, samalla sankariajan paljon liioittelun ja
-satunnaisuuden harhaanvieminä, nuot muinaiset kirjoittajat kirjoittivat
-ajan luonteen mukaan ja usein ikäänkuin saattaakseen jälkimaailman
-hämmästymään ja ihmettelemään kaikkea kaunista ja ihmeellistä".[73]
-
-Schlözerin esiintyminen Nordische Geschichtellään oli vain yksi kohta
-siinä vilkkaassa tutkimustyössä, jonka pohjoismaiden muinaisuus oli
-saanut osakseen. 1769, siis sinä vuonna kuin Lagerbringin teos
-ilmestyi, oli norjalainen Schöning julkaissut tutkimuksen norjalaisten
-ja muitten pohjoisten kansain alkuperästä. Vuotta ennen tuli painosta
-Fischerin "Sibirische Geschichte", 1772 ja 1774 ilmestyivät Thunmannin
-tutkimukset pohjoisten ja itäisten kansain historiasta. Mielipiteet,
-joita eri tutkijat esiintoivat, olivat hyvinkin eroavat ja teoksissansa
-olivat he kiivaassa taistelussa keskenään. Ruotsissa herättivät riidat
-paljon huomiota, mutta itse tutkijat täällä eivät ottaneet niihin
-tehokkaasti osaa. Luullakseni Gjörwell edustaa jotenkin suurta osaa
-tutkijoista kun hän itsestään kirjoittaa Schlözerille: "Ansaitulla
-kunnialla ja kiitoksella olen (aikakauskirjassa) muistava Herrani
-persoonaa ja kirjoituksia, joista saan paljon valoa uudempaan
-historiaan, mutta en uskalla syventyä Herrani kanssa antikviteetteihin,
-vielä vähemmin otan osaa Herrani julmiin sotaretkiin berliiniläisiä,
-hallelaisia j.n.e. vastaan.... Niillä on kaikilla ansioita ja voisivat
-sentähden olla vähemmin riitaisia. Kuitenkin voittaa historiatiede
-heidän taistelustaan ja kilvoituksestaan".[74]
-
-Kuitenkin oli eräällä ruotsalaisella tiedemiehellä suuri merkitys
-niiden seikkain selvityksessä, joista nyt taisteltiin. Se oli Johan
-Ihre. Teoksillaan oli hän muun muassa määritellyt kielen käyttämistä
-historiallisena todistuksena ja osottanut esimerkillään, miten sääntöjä
-käytännössä oli noudatettava. Hänen Glossarium Sviogothicum'insa
-ilmestyi 1769 kauvan odotettuna ja otettiin ilolla vastaan.
-
-Kielelliset vertailut ja sanaselitykset olivat hyvinkin usein antaneet
-aihetta vanhemman systematiseeraavan suunnan suurenmoisille arveluille
-ja aaterakenteille. Tätä selitystapaa olivat seuraavat tutkijat
-alkaneet rajoittaa monenmoisilla säännöillä ja varokeinoilla, samaan
-suuntaan kuin Leibniz Saksassa. Vasta Ihren teokset antoivat näille
-kokeille selvyyttä ja laajuutta ja hänen kielellisille kriteerioille
-perustuvat tutkimuksensa historian alalta ovat saaneet suuren
-merkityksen.
-
-Glossaariossaan hän kehottaa tutkijaa seuraamaan kieltä sen vanhimpaan
-muotoon ja käyttämään vertauksia vain niihin kieliin, joista historia
-todistaa tämän saaneen alkunsa tahi joista selvään huomaa merkkejä
-yhteisestä alkuperästä. Näin menetellessään joutui hän etsimään
-kielilakeja, joiden mukaan muutokset tapahtuvat sanoja lainattaessa
-tahi eri murteitten muodostumissa. "Edelleen, kun kielet muuttuvat
-vähitellen ja pienissä erin, pidin erityisenä huolenani tarkastaa, mitä
-muutoksen lakeja Ruotsin kielessä tavataan, se on, mitkä kirjaimet
-vaihtuvat keskenään joko meidän rajaimme sisällä tahi ulkoa otetuissa
-sanoissa. Ne, jotka tämän varokeinon laimiinlyövät, tekevät paremmin,
-jos pysyvät poissa etymologian alalta".[75] Tämän tutkijan
-tarkoituksena siis oli kielenlakien löytäminen oman kielen tahi myös
-sukukielten muodoissa niiden erikoisluonnetta silmälläpitäen, eikä
-tuollainen yleinen mahdollisuuteen nojaava äänteenmuutosten
-selittäminen, joka Schlözerillä sittemmin tavataan.
-
-Ihren ajatustapa on erittäin voimakkaasti vaikuttanut aikalaisiin ja
-lähinnä seuraavaan miespolveen. Se on sentähden suuresti muodostellut
-vaikutusta, joka göttingeniläisillä tutkimuksilla oli, jos kohta näillä
-tutkimustavassa oli paljon yhteistäkin. Kulkihan Ruotsissa ja Saksassa
-tutkimus rinnan, riippuvaisena kun vielä oli yhtäläisestä
-käsitystavastakin joka tuli näkyviin kaikilla historiantutkimuksen
-aloilla.
-
-Pragmaatinen käsitystapa ja tutkimusmetoodi painoivat leimansa yksin
-lähdejulkaisuihinkin. Ennen oli kirjoitettu suuria, täydellisiä
-teoksia, yksin lähdekokoelmatkin olivat sellaisia, mutta useat niistä
-jäivät sentähden juuri kesken ja toiset taas valmistuneina eivät
-saaneet kustantajaa. 18. vuosisadalla ruvettiin kumminkin yhä enemmän
-painattamaan lähteitä ilman mitään järjestystä tahi sisällistä
-yhteyttäkään. Ilmestyi joukottain asiakirjoja aikakauskirjain
-palstoilla tahi pieninä tilapääjulkaisuina ja etenkin Gjörwell oli
-väsymätön niiden toimittamisessa. Tuli vain pelastaa ja saattaa
-tunnetuiksi lähteitä, etteivät ne häviäisi, kuten usein ennen.
-"Sellaisen vaurion voi helposti estää, jos tahdotaan vähemmin välittää
-omasta luulotellusta kunniasta, kuin yleisestä hyödystä ja antaa esille
-se, mitä omistaa, vaikkapa sitä oikeastaan ei voida pitää
-mestariteoksena eikä ihmeenä", lausuu Lagerbring vuonna 1749.[76]
-
-Tämäntapaiset julkaisut vaihtelivat tutkimusten kanssa, joita tehtiin
-kaikilla historian aloilla. Erittäinkin olivat maan taloudellinen ja
-oppihistoria tällä aikakaudella tulleet suosituiksi. Jälkimäinen oli
-luonnollisena seurauksena kokoilemisinnosta, joka nyt vallitsi, käsitti
-etupäässä oppineitten elämäkertoja, mutta myöskin sivistyslaitosten,
-kuten akatemiain, koulujen, kirjastojen ja kirjapainon historiaa.
-Lyhyen ajan kuluessa ilmestyi lukuisia yksityistutkimuksia eri
-aikakausien tieteellisestä tilasta v. Stiermanilta, Lagerbringilta y.m.
-Tutkimuksissa osotettiin mitä suurinta huolellisuutta ja tarkkuutta ja
-käsitys niihin tarvittavista töistä oli hyvin suuri. "Kuinka laaja ala
-tämä on", huudahtaa O.A. Knös, "jossa sen sijaan, että voisi valittaa
-memoaarien puutetta, syyllä saattaa sanoa: paljous tekee minut
-köyhäksi. Kuinka paljon aikaa vaaditaankaan, jos tahtoo tarjota
-jotakin, joka on parempi kuin vaikeneminen, kun niin paljon on painettu
-ja tunnettu, kaikkein painettujen memoaarien, painettujen oppia
-koskevain kirjasten kriitillisellä tarkkuudella läpilukemiseksi,
-kaikkein töitten ja editioonien tutkimiseksi".[77]
-
-Mutta pääpaino tuli kuitenkin yhä edelleenkin vanhoille historian
-viljelysaloille, joita oli vuosisatoja vaalittu, valtion ja kirkon
-historialle sekä n.s. antikviteeteille. Jälkimäisen aineen harrastus
-tosin ei saanut aivan suurta vauhtia, sillä valistusaika ei saattanut
-oikein käsittää sen hyötyä. "Minä olen usein laimiinlyönyt hyödyttömät
-antikviteetit ja tutkimukset, jotka keksivät ylenmäärin pienen totuuden
-ja muuhun kelpaamattoman, kuin osottamaan lukeneen miehen tietoja
-oppineen maailman sopessa, josta kuitenkaan ei koskaan voi levitä valoa
-hyödyllisiin tieteisiin",[78] kirjoittaa Gjörwell. Löydettiin kyllä
-muinaislöytöjä, mutta tuskin ollenkaan niitä käytettiin tutkimuksen
-hyväksi, rahoja lukuunottamatta, joita innokkaammin tutkittiin.
-
-Kirkkohistoria sitävastoin sai luonnollisista syistä enemmän
-kannatusta. Pappissääty oli näet tällä ajalla vielä tieteellisen
-harrastuksen päätuki ja sen toimintapiiriä tämänlainen historia juuri
-koski. Niinpä saattoi piispa Rhyzelius omistaessaan piispainkronikkansa
-maansa papistolle huomauttaa, että teos sille kuului ja että muut
-säädyt sitä tuskin viitsivät lukea.[79] Kuitenkin pidettiin
-kirkkohistoriaa hyödyllisenä kaikille kristityille, se kun osottaa,
-miten Jumala suojelee seurakuntaansa, koettelee, vaivaa ja säilyttää
-sitä ja opettaa erottamaan oikean uskon väärästä. Yleensä siis
-kirkkohistorian luku oli hyvänä neuvona uskonnon ja moraalin asioissa.
-Paitsi muutamia yleisteoksia kirjoitettiin tältä alalta enimmäkseen
-piispainkronikoita, tutkimuksia yksityisten kirkonmiesten ja pyhimysten
-elämästä, myöskin kirkoista ja luostareista. Sitävastoin ei ollut
-mitään hiippakuntain historioita. Päälähteet niihin ainakin
-katooliselta ajalta, tuomiokirkkojen oikeuskirjat -- n.s. libri
-privilegiorum -- olivat ainoastaan osaksi käytettyjä yleisissä
-kirkkohistorioissa.
-
-Valtiollisella historialla oli kyllä silläkin edellytyksiä tulla
-tutkituksi. Innokas valtiollinen elämä vapauden aikana ei voinut olla
-siihen suuntaan vaikuttamatta, vaikka se synnyttikin erimielisyyksiä
-arvosta, joka eri säätyjen historialliselle toiminnalle oli annettava.
-Erittäin koski tämä aatelistoa, jonka menettelyä toiset suuresti
-ylistivät, toiset moittivat vielä Kustaa III:nen aikanakin.
-Hallenbergin yksipuolinen kovuus aatelistoa kohtaan saattoi hänet
-sanasotaan aikalaistensa kanssa, jotka eivät sitä saattaneet
-hyväksyä.[80] Kuitenkin osattiin katsella asiaa tasapuoliseltakin
-kannalta. "Kokonaisen säädyn moraalisella historialla ja päälliseksi
-koko vuosisadan kuluessa täytyy olla kaksi puolta. Dalin kirjoitti
-rohkeasti omistuksen aatelille sen ruotsalaisesta vapaudesta: olet sen
-kunnian voittanut, että se luonasi on löytänyt voimansa ja tukensa.
-Suuri osa keskiajasta, Folkungein kohtalot, Kalmarin unionin ajat y.m.
-eivät voi sopia sen ylistykseksi", kirjoittaa Schönberg.[81]
-
-Tämä valtiollinen historia oli ajan pragmaatisen käsityksen mukaan
-etupäässä esimerkkivarastona lukijoille. Sen hyötyä käsitettiin tässä
-suhteessa monella tavalla, myöskin opettivat "valtionmuutokset"
-tuntemaan oman ajan valtionmuotoa. Ja mitä erityisesti valtiomuotoon
-tulee, käsitettiin, että se oli vähittäisen kehityksen tulos, että tämä
-sen kehitys, oli tunnettava, jos mieli sitä ymmärtää. "Mutta koska
-valtioiden muutokset eivät tapahdu sattumalta, vaan johtuvat lähinnä
-Jumalan kaitselmusta visseistä syistä ja olosuhteista", sanoo Wilde,
-"ja koska niillä on sekä järjellinen että luonnollinen yhteys, ei niitä
-voida kutakin erikseen oikein ja perinpohjin käsittää ja täytyy aina
-syy myöhempään etsiä vanhemmista".[82]
-
-Kaikki nämät eri alat yhdistettiin suurissa Ruotsin historioissa, jotka
-tällä ajalla ilmestyivät. Dalin oli niin menetellyt seuraten tässä
-ranskalaisten esikuvainsa, esim. Rollinin esimerkkiä; kuitenkin
-huomautti hänen arvostelijansa af Botin, että tutkijalta puuttui
-tietoja valtakunnan laissa, hallitusmuodossa, taloudellisen elämän
-alalla.[83] Lagerbringin teos esittää sitävastoin perinpohjaisempia
-tutkimuksia kaikilla eri aloilla. Mutta hänenkin teoksessaan ovat ne
-rinnatusten ilman keskinäistä yhteyttä. Hän puolustaa tätä ryhmitystä
-pragmaatisen hyödyn kannalta, lukija kun helposti näin löytää sen, mikä
-häntä erittäin hyödyttää ja huvittaa. Useat valistuneet miehet olivat
-muka hyväksyneet tämän menettelytavan.[84]
-
-Että asianlaita oli tällainen, johtui osaksi siitä, että hyvin vähän
-harjoitettiin todellista historiankirjoitusta, jotavastoin ainesten
-kokoaminen ja tutkiminen oli vallalla. Vuosisadan lopulla saattoi
-Gjörwell valittaa: "Historialliset nerot ovat niin harvinaisia kuin
-muutkin. Dalin, Lagerbring, Ol. Celsius nuorempi ja Botin ovat jo
-joukostamme hävinneet. Sinulle, uskotuin ystävä, tahdon avata sieluni
-ja tunnustaa, että meillä ei nyt ole kuin yksi historiallinen nero ja
-se on herra Hallenberg. Suuri ja todellinen historiankirjoittaja on se,
-joka osaa asettaa, yhdistää, elostuttaa ja sovittaa tapaukset ja jolla
-sen ohessa on historiallisen stiilin arvokkuus".[85] Tällaisen kuvan
-antoi Gjörwell, Ruotsin historiankirjoituksen parhaimpia tuntijoita,
-siitä 18. vuosisadan lopulla.
-
-
-
-
-
-
-II.
-
-Porthanin historialliset opinnot ja tutkimukset
-ennen hänen matkaansa Saksaan v. 1779.
-
-
-
-
-I.
-
-
-9. päivänä marraskuuta vuonna 1739 syntyi Viitasaaren pappilassa Henrik
-Gabriel Porthan.[86] Isä oli pitäjän kirkkoherra Sigfrid Porthan ja hän
-polveutui vanhasta alkujaan itäsuomalaisesta pappissuvusta. Äiti oli
-Kristiina Juslenius, professori Gabriel Jusleniuksen tytär. Hänen
-sukuperänsä tuli pojan vastaiselle kehitykselle erittäin
-suuriarvoiseksi ja määräsi sen ensimäiset tärkeät edellytykset.
-
-Tästä suvusta oli koitunut kaksi Turun yliopiston opettajaa ja toinen
-näistä oli suomen kielen ja suomalaisuuden harras edistäjä Daniel
-Juslenius. Vuonna 1745 hänen suomalainen sanakirjansa ilmaantui
-painosta. Näin veti sukuperä Porthanin kansallisten harrastusten
-piiriin, samalla kuin se viittasi akateemiseen toimintaan, jota
-läheiset sukulaiset olivat harjoittaneet. Sitäpaitsi oli Jusleniuksen
-suku heimolaisuuden siteillä yhtynyt useaan suomalaiseen pappissukuun
-ja nämät sukulaisuussuhteet hankkivat Porthanille joukon ystäviä ja
-auttajia, jotka lähemmin muodostelivat hänen elintehtäväänsä.
-
-Nämät edellytykset tulivat sitä tärkeämmiksi, kun Porthanin isän
-valtasi mielenhäiriö vuonna 1744, joka lakkaamatta kesti hänen
-kuolemaansa asti vuonna 1793. Samalla kuin tämä tapaus teki
-mahdottomaksi isän vaikutuksen poikaan, aiheutti se pojan lähettämisen
-enonsa Kustaa Jusleniuksen luo kasvatettavaksi. Kustaa Juslenius oli
-Kruunupyyn kirkkoherrana Pohjanmaalla. Hän ohjasi Porthania tämän
-ensimäisissä alkuopinnoissa ja sai hänet innostumaan niihin.
-"Ensimäisen halun kirjallisuuteen sinä minuun loit" -- sanoo Porthan
-itse[87] -- "ja itse siihen ohjasit ja vaivaloisen virkasi estämänä
-sitten annoit minut muiden kasvatettavaksi". Lukuja jatkoikin Porthan
-sitten useampien kotiopettajain johdolla. Ensimäinen näistä oli Henrik
-Hyllén, turkulaisen porvarin poika. Hän oli oppinut, mutta
-epäkäytännöllinen mies, joka ei osannut asettua oppilaansa kannalle.
-Ruotsalainen historiantutkija ja aikakauskirjain julkaisija Grjörwell,
-joka myöskin oli Hyllénin oppilaita, kertoo hänestä: "Hän ohjasi minua
-yhdeksän vuoden ajan eli oikeammin antoi minun enimmästä päästä itse
-ohjata itseäni, paitsi että hän osaksi syvennytti minut metafysiikan
-pimentoihin, osaksi nosti minut matematiikan kirkkaihin korkeuksiin,
-joita seutuja varten en suinkaan ollut luotu, sen sijaan että hänen
-olisi pitänyt ottaa selville se aines, mikä minussa oli, seurata ja
-jalostaa sitä. Sen vähän minkä osaan, opin itse".[88] Muuten oli Hyllén
-luonteeltaan erinomaisen luotettava ja kunnioitettava, elintavoissaan
-vaatimaton ja yksinkertainen mies, vaikka etenkin nuorempana hyvin
-kiivas.[89] Myöhempiä kotiopettajia oli Yrjö Mathesius, Porthanin
-sukulainen, iloinen ja huoleton ylioppilas.[90]
-
-Jo tähän aikaan osotti Porthan tavatonta opinhalua ja erittäinkin
-historiallista kirjallisuutta kerrotaan hänen lukeneen. Erityisesti on
-mainittu Sleidanin "tunnettu teos", jolla lienee tarkoitettu hänen
-selvää ja asiallista esitystänsä "De quatuor summis imperiis". Franzén
-arvelee, että tämänlainen lukeminen opetti Porthanin panemaan arvoa
-asialliseen tietoon enemmän kuin puhtaaseen mietiskelyyn. Kuitenkin
-ajan kotiopetus yleensä koetti antaa opetettaville niin paljon
-asiallisia tietoja kuin suinkin ja kaikenlaisilta eri aloilta.
-Suomessakin aljettiin jo vaatia kasvatuksessa valistusajan aatteitten
-toteuttamista. -- Poikain piti saada vapaasti ajatella asioista ja
-esittää niitä, opettajan tuli ainoastaan totuuden sisäisellä voimalla
-oikaista heidän mielipiteitään. Ennen kaikkea oli huolehdittava,
-etteivät lapset saaneet epätosia käsitteitä asioista, joita he
-huomasivat ympäristössään, koska he muuten voivat saada ennakkoluuloja
-koko iäkseen.[91]
-
-Tultuaan viidentoista vanhana ylioppilaaksi joutui Porthan toisen
-enonsa Piikkiön tuomiokunnan tuomarin Petter Juslénin hoidon ja
-huolenpidon alaiseksi. Hän asui nyt jonkun ajan magister docensin
-Kristian Cavanderin luona saaden tältä yksityisopetusta. Nyt joutui hän
-myöskin yhteyteen professori Kaarle Fredrik Mennanderin kanssa, joka
-oli Turun silloisen tieteellisen elämän innokkaimpia kannattajia ja
-monien henkisten harrastusten keskus. Mainittakoon, että Porthan tähän
-aikaan myöskin tutustui sittemmin tunnettuun oppihistorian harrastajaan
-J.H. Lidéniin, joka silloin opiskeli Turussa.[92] Tärkeimmäksi tuli
-kuitenkin varmaan opetus, jota hän nautti yliopistossa.
-
-Jos pidämme silmällä luentoja, joita 1750 luvun loppupuolella pidettiin
-Turun yliopistossa, huomaamme heti varsinaisen historian esityksen
-niistä puuttuvan. Vanha historian professori Algoth Scarin oli valinnut
-luentojensa aiheeksi etupäässä yhteiskuntaoppia ja moraalifilosofiaa
-koskevia kysymyksiä. Hän selitteli ihmisen ja kansalaisen
-velvollisuuksia erilaisissa valtioissa, hän käsitteli luontaista
-oikeutta vastaan tehtyjä rikoksia sota-aikana ja sotatiedettä. Myöskin
-seurasi hän oman aikansa valtiollisia ja yhteiskunnallisia liikkeitä.
-Mutta varsinaisesta historiasta ei hän ollenkaan luennoinut. Sen sijaan
-ylimääräinen professori J.J. Haartman aloitti vuonna 1757 useampia
-vuosia kestäneen luentojakson kirjallisuushistoriasta Heumannin
-oppikirjan johdolla tehden siinä selkoa tieteiden ja taiteiden
-kehityksestä eri maissa.[93]
-
-Siltä ei kuitenkaan laimiinlyöty historiallisia opintoja
-yliopistollisissa luvuissa, päinvastoin oli niillä, kuten senaikuisista
-muistiinpanoista näkyy, jotenkin tärkeä sija. Paitsi roomalaisia
-kirjoittajia, etenkin Corneliuksen ja Plutarkhoksen elämäkertoja,
-harrastettiin useampia uusimman ajan historioitsijoita. Etenkin olivat
-Dalinin Ruotsin historia ja Holbergin Tanskan historia paljon
-käytettyjä sekä näiden rinnalla Rollinin selvästi ja miellyttävästi
-kirjoitettu Histoire ancienne.[94]
-
-Mutta kaikkikin luetellut teokset olivat esitystavaltaan selviä ja
-helposti tajuttavia, samalla kuin niissä ilmeni johonkin määrin
-kriitillinen käsitystapa. Dalinin teoksesta sanoo Gjörwell sattuvasti,
-että "historiamme haltijahenki oli luonut sen lohduttamaan ja
-sovittamaan meidät kaikkien himmeiden ja vaikeatajuisten teosten
-kanssa, jotka painoivat meidän käsitteitämme ja muistiamme
-Vereliuksesta Wildeen asti, kuin suuret myllynkivet".[95] Ja Dalin
-niinkuin tanskalainen Holbergkin asettuu vastustamaan liiallisuuksiin
-menevää ja epäkriitillistä Ruotsin muinaisuuden ylistelemistä, joka
-siihen asti oli ollut vallalla.
-
-Kolmas näistä mainituista muodissa olleista teoksista, Rollinin
-Histoire ancienne, edustaa Bossuetin esittämää filosoofista historian
-käsitystä. Esipuheessa heti lausutaan, kuten jo on huomautettu, että
-hedelmättömien faktojen ja vuosilukujen tunteminen ei hyödytä
-lukijoita. Mutta sen sijaan tulee tietää miten valtiot ovat syntyneet,
-kohonneet suuruutensa ja onnensa huipuille ja miksi sitten ovat
-joutuneet häviöön. Yhtä tärkeitä ja tiedon arvoisia ovat kansain tavat,
-muoti, lait ja luonne. Eikä suinkaan ole poisjätettävä tieteiden ja
-taiteiden alkuperää ja kehitystä.[96]
-
-Toisen osan kirjallisuudesta, jota historiallisissa luvuissa
-käytettiin, muodostivat historialliset väitöskirjat, joita varsinkin
-Scarin usean vuosikymmenen kuluessa ahkerasti oli julkaissut.
-Kirjoitustapa näissä taas oli yleensä raskasta ja vaikeatajuista,
-ajatus usein epämääräinen ja kaksinainen. Käsitys ei suinkaan ollut
-aivan epäkriitillistä eikä pintapuolista. Historiallisesta
-traditioonista oli Scarinilla oma vakaumuksensa, vaikka se läheisesti
-liittyi hänen suuren opettajansa Eerik Benzeliuksen mielipiteisiin.
-Ruotsin vanhemman historian käsittelyssä oli hänen mielestään ollut
-paljon epäkohtia ja erehdyksiä. Ne johtuivat siitä, että ei tarpeeksi
-erotettu toisistaan aivan himmeätä aikaa, vanhaa skyytalaista ja vanhaa
-ruotsalaista satuaikaa sekä vihdoin historiallista aikaa. Väärin oli
-pitää satuajan kertomuksia selvänä historiana, väärin oli myöskin
-hyljätä ne kokonaan. Historiaa niissä kyllä on, mutta se on
-sekaantuneena sen ajan valtio-, siveys- ja luonnonoppiin ja sentähden
-varovasti siitä erotettava. Myöhemmät runoilijat ovat sovittaneet nämät
-vanhat sadut oman aikansa tapauksiin, antaaksensa valtakuntainsa
-laitoksille enemmän arvoa. Vasta kristinuskon maahan tullessa alkoi
-varsinainen historiallinen aika, vaikka hengelliset kirjoittajat vielä
-kertovat yhtä uskomattomia asioita kuin pakanat ennen.[97]
-
-Mutta miten oli Scarinin mukaan historiallinen totuus erotettava
-erehdyttävästä traditioonista? Hän käsittelee kysymystä lyhyesti
-väitöskirjassaan "De fide historica" vuonna 1748, samana vuonna kuin
-Mennanderin johdolla ilmaantuivat "Theses de studio historico".
-
-Kummassakin kirjoituksessa pannaan pääpaino historiallisen
-uskottavuuden määräämisessä sille, että ilmoittaja oli luotettava. Jos
-hän sen lisäksi sattui elämään tapauksen aikana, kasvoi hänen
-kertomuksensa uskottavuus, etenkin sitten, jos useimmat ilmoittajat
-olivat samaa mieltä. Ilmoittajan tahi kirjoittajan arvo, etenkin hänen
-luonteenominaisuutensa, hänen rehellisyytensä, puolueettomuutensa siis
-määräsi ilmoituksen arvon. Paljon merkitsi sekin, että kirjoittaja oli
-laajalti oppinut historian tuntija ja suuri kokoilija. Nämät hyvät
-ominaisuudet antoivat ilmoittajalle auktoriteetin, johon tutkija oli
-jonkinlaisessa persoonallisessa luottamussuhteessa. Sitä huomattavampaa
-onkin sentähden, että Scarin lisää vaatimukseensa kirjoittajan
-ominaisuuksista: "Varmaan tulee ajatella henkilön luotettavuudesta ja
-vakaumuksesta hyvää, kunnes vastakohta on näytetty otaksuttavaksi".[98]
-
-Tällainen ilmoitusten arvostelu, joka oli vuosisadan alulla jotenkin
-yleinen, lienee asetettava yhteyteen Ciceron mielipiteitten kanssa.
-Näitä siteerataan usein ja luonteeltaan ovat ne samanlaisia. Eräs
-väitöskirja, joka tällä aikakaudella ilmestyi Ruotsissa, tekee näistä
-selkoa ja huomauttaa samalla, että Cicero panee liian vähän painoa
-ilmoittajan älyyn, mutta kaiken arvon hänen tahdolleen.[99] -- Tämän
-Scarinin käsityksen mukaista oli myöskin, että hän piti ilmoittajain
-virheitä johtuneina pääasiallisesti pahansuopuudesta, mutta myöskin
-rehellisyyden puutteesta ja ilmoittajan kehittymättömyydestä. Ja kun
-hän luettelee isänmaansa historian puutteita, mainitsee hän melkein
-yksinomaan lähteitten puutteen. Tulemme näkemään, että vasta myöhempi
-aika asetti sen rinnalle edellisten kirjoittajain epätarkkuuden ja
-hutiloimisen ja piti näitä vikoja yhtä pahoina kuin yllä lueteltujakin.
-
-Näin Scarin käsitti kritiikin teoriassa. Ja käytännössä menetteli hän
-useassa suhteessa mielipiteittensä mukaisesti, vaikka on huomattava,
-että käytännöllinen toteuttaminen hänellä niinkuin muillakin
-aikalaisilla tapahtui vain osittain ja vaillinaisesti.
-
-Useain kirjoitustensa aiheeksi Scarin oli valinnut kohtia Suomen
-historiasta ja syystä kyllä on huomautettu, että ne osaltaan ovat
-olleet edellytyksinä myöhemmän ajan teoksille samalta alalta.[100]
-Mutta suomalainen varhaisempi muinaisuus oli hänestä vaan osa
-ruotsalaisesta, niin sanottu skyytalainen satuaika ja siksi hän käytti
-vain skandinaavilaisia lähteitä apunaan. Ja missä nämät loppuivat,
-siinä hän turvautui kielellisiin apukeinoihin, mutta ainoastaan äänteen
-yhtäläisyyksien mukaan yhdistämällä eri sanoja. Ei voi huomata
-minkäänlaisia jälkiä säännöistä, joita hän olisi tässä käyttänyt
-rajoittamaan vertailuja, vain vaistiinsa hän luotti. Kun Scarin oli
-kansallisuudeltaan ruotsalainen, eikä osannut suomea, puuttui häneltä
-sitäpaitsi tärkeä edellytys suomalaisten sanain vertailuissa.
-
-Samoinkuin varhaisempi suomalainen muinaisuus oli maamme myöhempikin
-historia vain ruotsalaista paikallishistoriaa tämän tutkijan käsityksen
-mukaan. Ja hänen menettelynsä oli siinäkin sama. Hän liikkui
-mahdollisuuksien varassa, joita käytti makunsa mukaan esityksessänsä.
-Hänellä ei ole, kuten seuraavan ajan tutkijoilla, tarvetta tutkia
-kunkin lähdekohdan käsittelyä niin sanoakseni historiallisesti ja siten
-päästä selville sen arvosta sellaisenaan. Vaan hän arvostelee
-ilmoitusta oman persoonallisen vakaumuksensa kannalta, kritiseeraa sitä
-mielipiteitten mukaan, joita hänellä on. Tällaisen historiallisen
-kysymysten käsittelyn puute on yksi tärkeimpiä eroavaisuuksia Scarinin
-ja seuraavan ajan kritiikin välillä.
-
-Mutta historialliset luvut eivät olleet Porthanin tärkeimpiä opintoja,
-hän oli kääntänyt huomionsa etupäässä klassillisiin kieliin ja antiikin
-kirjallisuuteen. Hassel oli näiden aineiden opettajana yliopistossa.
-Hän luennoitsi yksinomaan Ciceron teoksista ja ohjasi sitäpaitsi
-oppilaitaan kirjoittamaan kaunista ruotsin- ja latinankielistä stiiliä.
-Vanhan ajan kirjailijat ja etenkin Cicero ovatkin muodostaneet
-lähtökohdan ja pohjan Porthanin myöhemmälle katsantotavalle. Niitä hän
-ihaili ja ylisteli, niitä hän yhtämittaa siteerasi ja niihin vetosi.
-Muutamin piirtein on sentähden tehtävä selkoa maailmankatsannosta, joka
-näissä ilmenee.
-
-Ciceron vaikutus valistusajan kirjoittajiin on ollut tuntuva sentähden,
-että he hänen teoksistaan löysivät monta yhtymäkohtaa omien
-aatteittensa kanssa. Yksi niistä oli oikeus vapaasti valita
-mielipiteensä. Cicero on heille tässä suhteessa erinomaisena
-esimerkkinä. Hän ei seurannut mitään oppijärjestelmää, vaan tutki
-kaikkea ja omaksui sen, joka oli hänen oman terveen ihmisjärkensä
-mukaista. Niin ei hän hyväksynyt sellaisenaan mitään mielipidettä, vaan
-pysyen itsenäisenä otti jotakin jokaiselta. On ilmeistä, että hänen
-esimerkkinsä oli mainio kriitillisyyden esikuva, sellaisena kuin 18.
-vuosisata sen käsitti.[101]
-
-Toiselta puolen tämä ajatuskanta määräsi kritiikin laadun. Kun silmällä
-pidettiin vain sitä, mikä oli asiallista eri mielipiteissä, jäi
-huomioon ottamatta erilainen pohja, jolla eri mielipiteet olivat ja
-joka ne juuri oli aiheuttanut. Vaara oli silloin tarjolla, että
-arvostelija omisti eri suunnilta aineksia, joita vain näennäisesti
-saattoi keskenään yhdistää, mutta jotka eivät sopineetkaan enää yhteen,
-kun seurattiin niitä niiden alkuperäisiin, määrääviin periaatteihin.
-
-Epäilemättä vaikutti suuresti 18. vuosisadan ihmisiin myöskin antiikin
-selvä ja yksinkertainen tapa esittää käsitteensä. "Minkä me
-mutkistellen sanomme ja hämärästi ajattelemme, sen he toivat puhtaasti
-ja selvästi ilmi; pieni lause, yksinkertaisesti esitetty mielipide
-sisältää heillä enemmän kuin meidän sekavimmat deduktioonimme", sanoi
-Herder.[102] Sentähden pidettiin oikeata antiikin hengen tuntemista
-tehokkaimpana keinona entisen muodottoman ja pedantisen opin
-vastustamiseksi.
-
-Mutta Ciceron mielipiteitten sisältökin vastasi täydelleen valistusajan
-kirjoittajain mielipiteitä, etenkin moraalin alalla. Periaate, joka on
-määräävänä Ciceron moraalifilosoofisissa teoksissa ja etenkin hänen
-kirjassaan "De officiis", on se, että ihmiset ovat syntyneet toinen
-toistansa varten, että heidän tulee auttaa ja palvella toinen toistansa
-sekä edistää kaikkea, joka on omiansa vahvistamaan ihmisten
-luonnollisen yhteyden ja yhteiskunnan siteitä. Siihen käskee jumaluuden
-kaikkivoipa tahto, luonnollinen laki, joka on ainoa oikea ja josta eri
-lait eri maissa johtuvat. Tämä laki on sama kuin järki ja totuus.
-Inhimillisyyden aate ja velvollisuuden tunne yhteiskuntaa kohtaan ovat
-pääajatukset tässä opissa.[103] Nämät olivat ne pääaatteet, joista
-Porthankin johtaa kaiken oikean inhimillisen toiminnan. Ja niillä hän
-perustelee omankin vaikutuksensa valistajana ja tutkijana. Myöskin
-muissa vanhan ajan kirjailijoissa ihailtiin heidän esittämäänsä
-inhimillisyyden aatetta. Herder huomauttaa, että missä hienompaa
-sivistystä on tavattavissa, siinä se tavallisesti johtuu klassillisista
-opinnoista.[104]
-
-Hassel on opetuksessaan viitannut myöskin historian tärkeään
-merkitykseen elämänkokemuksen antajana ja neuvojana.[105] Oli
-luonnollista, että Hassel piti tälläkin alalla esikuvinaan vanhan ajan
-kirjoittajia ja niitä etupäässä neuvoi käyttämään.[106] Nämät
-kirjoittajat koettivat esittää ainettansa todenmukaisella tavalla ja
-arvokkaasti ja samalla he pitivät silmällä sitä, että esityksestä olisi
-sekä valtiollisessa että moraalisessa suhteessa hyötyä. Muoto oli oleva
-taiteellinen ja sisältö hyödyllinen. Mutta tapausten syvempiä syitä
-eivät he koettaneet selvittää, eivätkä paljoakaan kysyneet, mistä
-toimivien persoonalliset vaikuttimet lähtivät, eivätkä mitä
-yhteiskuntalaitokset vaikuttivat historiallisiin tapahtumiin. Kehitystä
-ei antiikki käsittänyt, mutta muutamia hajanaisia aatteita tästä oli jo
-silloin vallalla. Erittäinkin vertasivat kirjoittajat valtioita ja
-kansoja ihmisiin, ne kun syntyvät, kasvavat ja kuolevat niinkuin
-nämätkin.
-
-Hassel ei milloinkaan ottanut opetettavakseen tekstikritiikkiä tahi
-lähteiden tarkastusta. Sen sijaan esiintyy tämä aine yhtämittaa muiden
-kielitieteen opettajain luennoissa ja etenkin teoloogien opetuksessa.
-Mennander oli vuonna 1754 käsitellyt pyhien lähteiden hermeneutiikkaa,
-valaisten interpretatioonin lakeja esimerkeillä, jotka hän otti
-vanhasta testamentista. Samasta aineesta puhui Clewberg useampina
-vuosina perättäin, samoin Ross ja Tillander.[107]
-
-Porthanin ylioppilasaika kesti vuoteen 1760. Vuonna 1758 oli Porthan
-julkaissut harjoituskirjoituksen "Revelationi quid debeat philosophia
-nostra" filosofian professorin J.J. Haartmannin johdolla. Toisen osan
-tästä julkaisi Porthan omalla presidiollaan vuonna 1762. Näissä
-kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet tavataan jotensakin usein sen
-ajan kirjoituksissa ja kuvastavat varmaankin silloista yleistä
-ajatustapaa Turun yliopistossa. Lähimpänä esikuvana ja aiheena on sillä
-luultavasti ollut Mennanderin presidiolla vuonna 1753 ilmestynyt "De
-necessitate revelationis". Todistelutapa ja käsitys on aivan
-samanlainen Porthanilla ja osaksi esitetään siinä aivan samoja
-asioitakin. Ajatus on suunnilleen samanlaisena vielä Porthanin
-myöhemmissä esityksissä, luennoissa ja väitöskirjoissa. Kirja oli
-raamatun ilmoitetun opin puolustukseksi kirjoitettu yhä levenevää
-deismiä vastaan. Noin vuotta jälkeen sen ensimäisen osan ilmestymisen
-väitteli Porthan pro gradu professori Jaakko Gadolinin ollessa
-preeseksenä. Hän puolusti tässä tilaisuudessa muutamia oppilauselmia
-filosofian alalta "Aphorismi Philosophici". Vuonna 1760 elokuun 25.
-päivänä seppelöittiin Porthan maisteriksi ja kahta vuotta myöhemmin
-hänet nimitettiin kaunopuheliaisuuden dosentiksi. Silloin alkoi
-Porthanin akateeminen opetustoimi.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Porthanin ylioppilasaikana käsittivät ylioppilaan luvut useita hyvin
-erilaisia tieteitä yht'aikaa ja hän suoritti niissä jokaisessa
-tutkinnonkin. Samoin käsittelivät useat yliopiston opettajatkin
-luennoillaan eri tieteitä, seurasivat näissä kaikissa ilmestyvää
-kirjallisuutta ja vaihtoivat usein opettajapaikkansa toiseen jonkin
-toisen tieteen alalta, Tällainen monipuolinen oppi kuului ajan
-vaatimuksiin. Eräässä väitöskirjassa 1760 luvun lopulta huomautetaan,
-että kuta laajemmalta tuntee tieteitä, sitä paremmin ja terävämmin voi
-arvostella kussakin erikoistieteessä. Jotka työskentelevät vain
-jollakin erityisellä alalla esim. vain kielissä, eivät tosin siltä ole
-muita huonompia, mutta heidän työnsä on alempaa, valmistavaa laatua.
-Muuthan voivat kuitenkin käyttää hyväkseen heidän töitään.[108]
-
-Se oppi, jota tähän aikaan Suomessakin vaadittiin, oli kyllä tavallaan
-vielä polyhistoriallista monioppisuutta. Mutta toiselta puolen
-vaadittiin opin sovittamista käytäntöön ja jokapäiväiseen elämään.
-"Riipuinme tuskallisesti kiinni vain pinnassa, sananparsissa, metoodin
-ja sääntöjen määräämisessä ja muissa sellaisissa korkeaoppisissa
-asioissa, joissa kyllä on paljon terävyyttä, mutta ei hyötyä.
-Lukeissamme harrastamme myöskin enemmän merkillistä kuin hyödyn
-saamista". Näin valittavat yllämainitun väitöskirjan tekijät 1760
-luvulla.[109] Pedantismin vastustus oli piirre, joka tavataan ihan
-yleisenä kautta koko 18. vuosisadan, vaikka se tämän lopulla yhä
-vahvistui. Oppineiden ei pitänyt oppia vain kirjoista, vaan myöskin
-hienoista keskusteluista seurapiireissä ja matkoilla. Saksalainen
-Schlözer pitää oppinutta, joka ei ollut matkustanut, ihan
-surkuteltavana olentona. Useimmat oppineet matkustelivatkin paljon ja
-matkoillaan he tekivät huomioita, tiedustelivat ja panivat muistiinsa
-kaikki, joka heistä tuntui huvittavalta ja tietämisen arvoiselta. Näin
-muodostuivat useinkin heidän kokoelmansa kaikenlaisilta eri
-tietoaloilta, mutta etenkin olivat ne maantieteellisiä tahi
-tilastotieteellisiä, erilaisia kaskuja j.n.e. Näin saatu oppi, joka
-perustui osaksi monipuolisiin lukuihin, joiden pohjana oli klassillinen
-sivistys, osaksi taas käytännölliseen havaintoon, oli tavallaan
-ensyklopeedistä luonteeltaan. Mutta yhteisenä ja yhdistävänä siteenä
-oli historialliseen tarkasteluun perustuva kritiikki. Kun Gjörwell
-julkaisee aikakauskirjaansa "Den Swenska Mercurius", jossa hän
-arvostelee ja ilmoittaa tieteellistä kirjallisuutta, sanoo hän
-tällaisen lehden tehtävästä:[110] "Koska tämän lehden päätarkoitus on
-vaikuttaa meillä laajempaa oppihistorian tuntemista, ei ole
-ihmeellistä, että enin osa siitä kuuluu historiaan. Sitäpaitsi vaatii
-resensiooni usein, että abstraktisin ja käytännöllisin aine esitetään
-historiallisella tavalla, sillä oppilehti ei sisällä kirjoja tahi
-seurain julkaisuja, vaan historiallisen kuvauksen niistä, niiden
-vaiheista" j.n.e. Ja vähän alempana: "Paraimmissa latinalaisissa,
-ranskalaisissa ja saksalaisissa oppilehdissä ovat historialliset
-kirjoitukset vallalla. Sitä vaatii sellaisen lehden luonne ja nykyinen
-opillinen tila". Samassa Gjörwellin lehden vuosikerrassa on myöskin
-tunnetun Strickerin kirjoittama kirjoitus, jossa hän vaatii, että
-teoloogein on uutterasti harrastettava kaikkia sukulaistieteitä ja
-ennen kaikkea on tunnettava niiden alkuperä, jatkuminen ja kasvaminen.
-
-Juuri tällaista oppia edusti Hassel Turussa. Muistopuheessansa hänestä
-Porthan erityisesti panee painoa hänen käsitykselleen laajasta, useita
-tieteitä käsittävästä opista, jossa eri tieteet ovat läheisessä
-yhteydessä keskenään ja historia "kaikkien muiden paras auttaja ja
-ihmiselämän valo".[111] Erittäin suuriarvoinen Porthaninkin
-tieteelliselle uralle oli tämä oppi-ihanne, joka pyrki ilmiöiden
-historiallisen tuntemisen kautta niitä käsittämään.
-
-Olisi kuitenkin väärin luulla Hasselin yksin edustaneen Turussa
-tällaista uutta kriitillisempää oppisuuntaa. Niinpä J. Frosterus vuonna
-1744 julkaisi Scarinin johdolla väitöskirjan "De prudentia
-philosophantium". Siinä varotetaan ammentamasta filosoofista oppia vain
-kirjoista, vaan esitetään tarpeelliseksi commercium literarium eli
-pitempimatkainen ajatusten vaihto, seurustelu ja keskustelu
-oppineitten, mutta myöskin muitten, kuten merimiesten, taiteilijain
-sekä taloudellisella alalla työskenteleväin henkilöitten kanssa.
-Sitäpaitsi erityisesti suositetaan matkoja sekä kotimaassa että
-ulkomailla.[112] Mutta etenkin Mennanderin vaikutus uuden ajatussuunnan
-muodostumiseen on tärkeäksi arvattava. Innokkaana luonnontieteilijänä
-hän oli täydelleen omaksunut empiirisen ajatustavan ja monia eri
-tieteitä harrastaen koetti hän sovittaa muihinkin tieteihin kokemukseen
-perustuvan maailmankatsantotapansa. Puhun edempänä tarkemmin hänen
-toimistaan historian alalla ja niiden merkityksestä Porthanin
-toiminnalle. Tässä riittäköön mainita, että Mennanderin vaikutus oli
-tämän historiallisiin esityksiin 1770 luvulla hyvinkin tuntuva.
-
-Myöskin tapa, jolla tällainen oppinut esitti oppinsa, oli toinen kuin
-ennen. Kirjoitustapansa mukaan jakaantuivat kirjoittajat nyt kahteen
-leiriin, esoteerisiin ja eksoteerisiin kirjoittajiin. Jälkimäiset
-pysyvät vapaina turhantarkkuudesta ja kirjoittavat jollakin uudemmalla
-kielellä teoksensa. Heidän esitystavassaan ei ole mitään hyödyttömiä
-käsittämättömyyksiä tahi hedelmättömiä mietelmiä, joita ei kuitenkaan
-voi sovittaa käytäntöön. He halveksivat oppineen nimeä, mutta omistavat
-sen sijaan itselleen nerokkaan, järkevän, terävän tahi kokeneen
-lisänimen. Edelliset ovat taas etevämpiä systemaatisen järjestyksen
-kautta, jolla he esittävät asiat, luotettavuudessa ja käyttämässään
-perustelutavassa.[113]
-
-Sigfrid Porthan, jonka lausuntoa tässä tarkoitan, huomauttaa tämän
-vastakohdan johdosta, että kummallakin puolueella on oikeutuksensa, jos
-niiden liioittelut poistetaan.[114] Luulen huomanneeni, että hänen
-mielipiteensä edusti silloin jotenkin laajalle levinnyttä ajatustapaa
-oppineissa. He koettivat yhdistää molemmat suunnat keskenään ja
-onnistuivatkin siinä usein, vaikka toisaalta useista lausunnoista
-huomaakin heidän joutuneen sisälliseen ristiriitaan suunnitellessaan
-teoksiaan. Nämät olivat edellytykset, joista H.G. Porthankin lähti
-tutkijana ja kirjoittajana ja yllä usein mainittu väitöskirja, joka oli
-hänelle niin läheiseltä taholta lähtenyt, viittaa useassa kohdassa
-mielipiteihin, jotka tutkijamme sitten on toteuttanut.
-
-Varmaankin oli Porthan jo aikaisin perehtynyt useihin tieteisiin,
-siihen viittaa perinpohjainen oppi ja virkeä harrastus, jota hän hiukan
-myöhemmin osotti niissä. Esimerkkinä siitä on hänen esiintymisensä
-Schalbergin väitöksessä vuonna 1771. Kalm kertoo siitä: "Sitten
-esiintyi maisteri Porthan ylimääräisenä, hän piteli Schalbergiä
-pahemmin, niin ettei tällä ollut mitään sanottavaa, ja vielä enemmän
-kiusatakseen häntä väitti Porthan, että Schalbergin mainitsema
-araabialainen sanajuuri oli tämän itsensä keksimä ja ettei sitä missään
-araabialaisessa sanakirjassa ollut. Todistaakseen sitä toi hän esiin
-araabialaisen sanakirjan ja pyysi Schalbergiä näyttämään itselleen tuon
-juuren. Mitä saattoi Schalberg tehdä, kun ei osannut ainoatakaan
-araabialaista kirjainta lukea? Porthan todisti silloin, että tämä oli
-suurin tyhmeliini niissä kielissä, joiden selittämisessä hän koetti
-päästä professoriksi. Kuitenkin myönsi Porthan, että Schalberg oli
-mestari metsästämään, kalastamaan ja soittamaan sekä jotakuinkin
-metafysiikassa, mutta ei missään muussa".[115] Myöhemmin
-tapaamme Porthanin lukemassa tilapäisesti korrehtuuria erääseen
-araabiankieliseen tekstiin, jota kuuluisa ruotsalainen tutkija
-Hallenberg painatti Turussa.[116]
-
-Hänen pääharrastuksensa oli kuitenkin kääntynyt latinalaiseen ja
-ruotsalaiseen kaunokirjallisuuteen.[117] Itse kuvailee Porthan sitä
-vaikutusta, joka kaunokirjallisuudella hänen mielestään on sen
-harrastajaan. "Paitsi, että tällä aikakaudella" -- sanoo Porthan
-luennoillaan -- "jolloin kirjallisuutta niin paljon suositaan --
-voidaan sillä päästä kohoamaan, on myöskin muita syitä, jotka
-aiheuttavat meidät harrastamaan runoutta ja erittäinkin siinä
-esiintyvää makua; kauniitten runoteosten luvusta paranee tavallansa
-sydämemme; mielikuvitus tulee harjoitetuksi, tunteemme tulevat
-jalommiksi ja me itse sen kautta taitavammiksi nauttimaan useita
-jalompia huveja. Sitäpaitsi saa se osakseen ansaitun pilkan, josta
-arvellaan, ettei hänellä ole makua".
-
-Edelleen liittää Porthan tuohon hyvään makuun myöskin kyvyn arvostella
-kauneutta runoissa. Voihan hyviä kirjojakin lukemalla saada hyvän maun,
-lisää hän lopuksi, mutta niiden valitseminen vaatii jo tätä
-ominaisuutta. Sentähden tulee tuntea myöskin runo-opin sääntöjä.[118]
-Kun tietää, että juuri kaunokirjallisuuden alalla tuollainen hyvään
-makuun perustuva kritiikki, "hyvä kritiikki", kuten ranskalaiset sitä
-kutsuivat, oli erityisesti kehittynyt, ymmärtää samalla tällaisen
-harrastuksen tärkeyden Porthanin tieteelliselle toiminnalle
-ylipäänsäkin.
-
-Samaan suuntaan kuin runouden ja kaunokirjallisuuden käsittää Porthan
-varsinaisten tieteitten merkityksen. Kaunopuheliaisuuden luennoilla hän
-opettaa: "Ja kun kaiken opin tarkoitus on hyödyttää yleistä elämää, ei
-kenenkään pidä laimiinlyödä sitä keinoa, jolla tuo jalo tarkoitus
-ainoastaan on saavutettavissa. Vertaa kuninkaallista kirjettä akatemian
-kanslerille 19. päivältä helmik. 1768, jossa määrätään, että niitä
-tieteitä on innolla ja huolella harjoitettava, joiden kautta
-sievisteltyjä ajatuksia selvän ja oikean kirjoitustavan saamiseksi
-nuorisolle tarjotaan".[119] Hyvän maun tuli esiintyä myöskin
-kirjoitustavassa ja kielessä, näiden tuli ilmaista niitä tarkkoja ja
-hienoja vivahduksia, joita silloinen seuraelämä vaati.
-
-Näin asetti Porthan koko oppinsa, kaikki eri tieteet, jotka se sisälsi,
-aivan välittömään yhteyteen käytännöllisen elämän vaatimusten kanssa.
-Se on pääpiirteenä hänen tieteellisessä toiminnassaan ja on ytimenä
-käsityksessä, joka hänellä oli sen merkityksestä. Ja tästä yhteydestä
-on vielä yksi puoli huomattava, joka erityisesti oli tälle ajalle
-omituinen. Se oli opin suhde moraaliin.
-
-Liiallinen nautinnonhalu ja kevyt maailmankatsantotapa oli yleisenä
-valituksen aiheena täällä Suomessakin erittäinkin mitä ylempiin
-piireihin tulee. Sitä koetettiin vastustaa ankaran moraalin
-levittämisellä ruotsalaisissa aikakauskirjoissa, jotka tännekin
-levisivät, ja oppisaleissa. Olemme nähneet miten suuren osan
-yliopiston-opetuksesta moraalin luennot muodostivat, ja jo Porthanin
-lapsuudessa ilmestyi kuuluisa moraalinen aikakauskirja "Then Svänska
-Argus" Ruotsissa, Tämä ankara moraali muodosti yhdessä edellä kuvatun
-hienostuneen ja hyvän maun kanssa sen sivistysihanteen, johon oppineen
-tuli pyrkiä ja jota hänen piti muillekin levittää.
-
-Ja niinkuin hyvään makuun perustuva kritiikki oli välttämättömänä
-ehtona oikealle hienostukselle, niin oli Porthanista myöskin
-samanlainen kritiikki perustana moraaliselle maailmankatsannolle.
-Promotioonitilaisuuksiin kirjoittamissaan runoissa 1760 luvun lopulla
-ja 1770 luvun alulla kuvailee hän tätä kritiikkiä. Se erottaa varovasti
-ja vaivaloisesti erehdykset ja ennakkoluulot, jotka kuten sumu
-peittävät totuuden, niin että tämä koko loistossaan tulee esille; se
-tunkee asiain ytimeen eikä anna niiden ulkokuoren pettää. Näin on
-totuudelle etsittävä varma perusta, erotettava se ahtaista siteistä,
-joissa yleisö sitä pitää ja vähitellen totuttava raittiisti ja oikein
-ajattelemaan. Kun siis näin on ajateltava vapaana ennakkoluuloista ja
-vältettävä liiallista luottavaisuutta, on toiselta puolen estettävä
-ensi epäilyksen valtaan pääsemistä. "Ainoastaan yhdellä ainoalla tiellä
-on totuus tavattavissa; jonka yhtämittaa näkee horjuvan, hän ei löydä
-sen sijaa".
-
-Tämä totuuden ilmisaaminen kritiikin avulla tekee tutkijamme arvelun
-mukaan ihmiskunnan moraalisesti hyväksi ja onnelliseksi. Se edistää
-aineellistakin varallisuutta, elinkeinoja ja saa valtiokoneiston
-oikeaan käyntiin. Näin oli Porthanilla valistusajan koko suurenmoinen
-toivo kritiikin paljastaman totuuden tulevaisuuteen, sen kouluuttaman
-järjen voimaan ja suuriin tehtäviin, jotka ihmiskunnalla juuri niiden
-avulla on täytettävänä.
-
-Tällainen oli Porthanin katsantotapa ja tällainen hänen ihanteensa
-oppineesta, kun hänet määrättiin yliopiston opettajaksi kanslerin
-kirjeellä 17. p. marrask. 1762. Hänen opettajatoimintansa on niin
-läheisesti liittynyt hänen toimintaansa tiedemiehenä, ettei toista voi
-käsitellä toista huomioon ottamatta. Kun Porthanilla oli täydelleen
-aikansa käsitys tieteistä hyötyä tuottavana tutkimusalana, niin antoi
-hän sen mukaan oppilaillensa kaunopuheliaisuuden luennoilla
-kaikenlaisia käytännöllisiä neuvoja kaikkia käytännöllisen elämän
-tapauksia varten. Kun suurin osa oppilaista aikoi papeiksi, piti hän
-etenkin saarnain kirjoitusta ja esitystä silmällä. Mutta hän selittää
-myöskin seikkaperäisesti eri kohtia, jotka ovat huomioon otettavat
-esimerkiksi kirjeitä kirjoitettaessa erilaisissa tarkoituksissa,
-kirjeen kuorta suljettaessa ja päällekirjoitusta kirjoitettaessa.
-
-Samanlaisia käytännöllisiä neuvoja antaa hän muillakin luennoillansa.
-Niitä hän piti yksityisesti useassa eri aineessa sen mukaan kuin hänen
-oppilaansa halusivat. Hän seurasi esityksissään jotakin vanhempaa,
-tavallisesti latinankielistä oppikirjaa selitellen sitä siinä, missä
-sitä oli vaikea käsittää ja lisäili mitä puuttui. Lyhyitä yleisiä
-sääntöjä valaisi hän jollakin sopivalla jokapäiväisestä elämästä tahi
-historiasta otetulla esimerkillä. Luennot helpoittivat siten suuresti
-ylioppilasten tutkintolukuja. Porthanin laaja oppi teki hänelle
-mahdolliseksi luennoida kaikenlaisissa tarvittavissa aineissa.
-
-Mutta hän tahtoi sitäpaitsi vaikuttaa oppilastensa ajatustapaan ja
-siveelliseen kantaan ja siten muodostaa heistä henkilöitä, jollaisia
-ajan valistuspyrinnöt vaativat. Aatteellinen ja käytännöllinen päämäärä
-oli Porthanilla yhteinen, niinkuin hän piti kunniallista ja
-hyödyllistäkin saman veroisena. Ja hänestä oli melkein yhdentekevää,
-millä tavalla ja millä alalla hän opetti ja ohjasi, kunhan se vain vei
-määrättyyn suuntaan ja toivottuun tulokseen.
-
-Tällaiseen monipuolisuuteen opetuksessa antoi ehkä erityisesti
-aihetta vielä Porthanin varsinainen opetusala, kaunopuheliaisuus.
-Varmaan hän kuten Hasselkin piti tätä tiedettä "puhuvana viisautena",
-eikä pitänyt silmällä ainoastaan kaunista muotoa, vaan myöskin
-sisältöä, esitettävien syiden pätevyyttä, arvostelun tarkkuutta
-kaunopuheliaisuudessa, jonka asetti oppilailleen malliksi.
-Harjoitusaineissa, jotka Porthan antoi oppilaillensa latinalaisen
-stiilin oppimiseksi, onkin kaikenlaisia aiheita eri aloilta,
-filosoofisia, retoorisia ja historiallisia.[120] Nämät harjoitelmat
-olivat valmistuksena lukuisiin väitöskirjoihin, joita julkaistiin
-Porthanin presidiolla näissä samoissa aineissa.
-
-Porthanin luennot koskettelivat siis vaan tieteiden alkeita, eivät
-syventyneet mihinkään yksityisiin tieteellisiin kysymyksiin eivätkä
-ryhtyneet asiain syvällisempään käsittelyyn. Vaatihan ylioppilasten
-silloinen kehityskantakin tällaista menettelyä. Mutta paitsi näitä
-julkisia ja yksityisiä luentoja yliopistossa, antoi Porthan myöskin
-yksityisopetusta ylioppilasajastaan aina vanhuutensa päiviin asti. Ja
-siinä oli hänen opetusalansa vielä paljon laajempi. Nuorelle
-Sprengtportenille opettaa hän kieliä, ranskaa, saksaa ja englannin
-kieltä, historiaa, maantiedettä, moraalia, vieläpä geometriaa ja
-aritmetiikkaa.[121] Ja ainakin samaan suuntaan lienee hänen muukin
-kotiopetuksensa käynyt.
-
-Toisen puolen opetuksesta muodostivat väitöstilaisuudet ja niihin
-valmistautuminen. Maisterin arvoa varten tuli kunkin ylioppilaan
-puolustaa julkisessa väittelyssä kahta julkaisua. Ensimäisen julkaisun,
-jota puolustettiin pro exercitio, kirjoitti tavallisesti Porthan itse.
-Suuremmat teoksensa hän on julkaissut tuollaisina väitöskirjoina eri
-ylioppilasten esiintyessä niiden puolustajina. Väitöskirjan
-kokoonpanoon eivät he mitään vaikuttaneet ja puolustus kohdistui vain
-teeseihin, jotka painettiin tuollaisen vihkosen kansilehdelle. Mutta he
-kustansivat painatuksen ja preeses sai siten teoksensa julkaistuiksi ja
-tuli riippumattomammaksi yleisön suoranaisesta kannatuksesta. Tällainen
-riippumattomuus oli ihan välttämätön aikana, jolloin oli erinomaisen
-vaikea julkaista kirjoja, jotka käsittelivät puhtaasti tieteellisiä
-kysymyksiä. Tulemme huomaamaan, että tämä seikka vaikutti suuresti
-noiden kirjoitusten aiheeseen. Toiselta puolen sai tämä asianhaara
-tekijän pukemaan teoksensa latinalaiseen asuun.
-
-Toisen väitöskirjansa julkaisivat ylioppilaat pro gradu. Aineen määräsi
-Porthan[122] pitäen kuitenkin silmällä oppilaan taipumuksia ja tulevaa
-elämänuraa ja antoi sen sitten tämän valmistettavaksi. Tavallisesti
-hän laittoi kirjoittajalle kaavan, jonka mukaan tehtävä oli
-toimitettava.[123] Luulen, että lyhyt latinankielinen lippu suomen
-murteista, joka meille on säilynyt, on ollut samaa ainetta koskevan
-väitöskirjan ohjeena sen respondentilla. Siihen ovat aineen pääkohdat
-lyhyesti merkittyinä: "Mitä on murre? ei eri kieli vaan sama. Ei latina
-ole kreikan murre, ruotsi saksan, eivät mordvalaisten, votjakkien
-j.n.e. Tuskin viro ja aunus? joita tulisi paremmin tuntea. Mutta
-murteista Suomessamme puhumme. Suuri ero myöskin naapuripitäjien
-välillä" j.n.e..[124] Tämän mukaan on sitten ehkä respondentti
-kirjoittanut aineensa sujuvimmalla latinankielellään, etsinyt
-vastauksen ensimäiseen kysymykseen Gesnerin latinalaisesta sanastosta
-ja jatkanut tähän suuntaan. On tosin myöskin mahdollista, että Porthan
-on kirjoittanut tuon nootin itseänsä varten, hänellä kun näet oli
-tapana merkitä asiat, joista aikoi kirjoittaa, paperiliuskoille,
-kirjeitten valkealle takasivulle tahi muulle sentapaiselle. Mutta joka
-tapauksessa lienevät hänen ohjeensa respondenteille olleet
-tämäntapaisia, milloin ne kirjallisia olivat. Usein hän myöskin neuvoi
-tarvittavaan kirjallisuuteen tahi hankki käsinkirjoitettuja lähteitä ja
-keskusteli tekijän kanssa siinä esiintyvistä kysymyksistä.[125] Kun
-Porthan harjoitti ylioppilaita latinalaisen stiilin käyttämisessä, oli
-luonnollista, että stiili, jolla kirjoitus kirjoitettiin, oli saanut
-Porthanilta leimansa. Aihe taas usein liittyi läheisesti johonkin
-kysymykseen, jota Porthan oli käsitellyt yksityisluennoillaan,
-täydentäen ja laajentaen hänen esitystään. Oppilaat, jotka olivat
-saaneet katsantotapansa noilla luennoilla, kehittivät ja toivat esille
-sen väitöskirjoissaan. Kun väitöskirja näin opettajan välillisen
-vaikutuksen alaisena oli kirjoitettu, korjasi tämä sen vielä perin
-pohjin. Porthan itse kertoo, että tuo korjaaminen usein oli paljon
-rasittavampaa, kuin koko kirjoituksen kirjoittaminen.
-
-Vaikka siis nämät väitöskirjat ovat Porthanin ja hänen oppilastensa
-yhteistoiminnasta syntyneet, on niissä oppilasten työ ollut väliin
-suurempi, väliin taas pienempi. Mahdotonta on heidän osuuttansa
-ratkaista kussakin yksityistapauksessa, ellei ole säilynyt suoranaista
-ilmoitusta siitä. Tällaisia tavataan kuitenkin usein Porthanin
-kirjeissä.
-
-Niin on "De poësi gentium septentrionalium" puolustajan kirjoittama ja
-Porthanin nopeasti tarkastama. Filosoofisen väitöskirjan "De studio
-novitatis in philosophia" on respondentti Porthanin suunnitelman mukaan
-tehnyt ja tämä sen nopeasti korjannut. On huomautettu, että Suomen
-historiaa koskevat aiheet Porthan on enimmäkseen itse kirjoittanut,
-muut taas enimmäkseen puolustaja. Kuitenkaan ei erotus tässä suhteessa
-ole aivan selvä. Niin tiedämme, että Porthanin johdolla puolustetun "De
-superstitione veterum Fennorum" alkuna on ollut Eerik Lencqvistin
-käsikirjoituksia, jotka hänen poikansa on muodostellut väitöskirjaksi.
-Sama oli laita väitöskirjan "Historia Borgoae", jonka perustuksena oli
-M.J. Alopaeuksen kirjoitus "Utkast tili Borgå Stadsbeskrifning, börjad
-den 13 Jan. 1789". Respondentti Maunu Alopaeus lienee sitten laitellut
-aineen väitöskirjan muotoon.[126] Porthanin ilmoituksista huomaa
-muuten, että hän on toisia graduaalikirjoituksia avustanut paljon
-tehokkaammin, kuin hänen tapansa tavallisesti oli.
-
-Tällaisiksi voisi epäillä sellaisia kirjoituksia, joista puuttuu
-tavallinen vetoaminen lukijan hyväntahtoisuuteen kirjoittajan
-nuorekkaita kokeita kohtaan tahi jokin muu sentapainen lause. Sellaista
-vailla ovat esim. "De fama magiae Fennis attributae", "Historia
-decimarum", "De praecipuis dialectis linguae Fennicae" ja "De denario
-Petrino".
-
-Mutta Porthanin opettajatoimi vaikutti muullakin tavalla kuin näin
-välittömästi julkaisujen muotoon. Se rajoitti hänen aikaansa ja pakotti
-hänet lykkäämään tieteellisemmät työt ja sellaiset, jotka eivät olleet
-yhteydessä opetuksen kanssa, loma-aikoihin. Porthan kertoo itse: "Minä
-luennoin, paitsi julkisia luentojani, 12 tuntia viikossa, kertaan
-julkisia luentojani kahtena tuntina. On sitäpaitsi osakunnan kokouksia
-joka keskiviikko ja lauvantai kolme tuntia, ja minä vastaanotan ja
-korjaan ylioppilasten kirjoituksia samoina päivinä kello 7:stä aamulla
-kello 12:een päivällä. Enempää ei saksalainenkaan professori ehdi.
-Tarvitsemme aikaa myöskin itse lukeaksemme -- ettemme 10 vuoden
-kuluttua olisi aivan vanhanaikaisia oppeinemme -- ja puuhataksemme
-muutamissa muissa kirjallisissa töissä".[127]
-
-Oli luonnollista, että Porthan opetustoimessaan samoinkuin
-väitöskirjoja julkaistessaan tuli noudattaneeksi samoja periaatteita
-kuin hänen edeltäjänsä. Niinpä hän kertoo Hasselista, että tämä
-mieluummin korjaili oppilastensa väitöskirjat ja näki siinä paljon
-vaivaa, kuin kirjoitti ne itse. Siten hän antoi näille hyvän
-tilaisuuden koetella ja harjoitella voimiaan. Saman arvostelun antoi
-hän sittemmin usein omasta menettelystään.[128] Tämä oppilaan oman
-kyvyn kehittäminen johtui juuri harrastuksesta itsenäiseen
-kriitilliseen työhön, jota sekä Hassel että Porthan osottivat ja
-oppilailleen neuvoivat.
-
-Porthan on myöhemmin kuvannut väitöstilaisuuksien hyötyä näin: "Siten
-harjaantui nuoriso latinankielen käyttämisessä, vieläpä oppi yleensä
-rohkeasti ja vaivatta esittämään sanottavansa, katsomaan asiaa
-useammalta taholta, nopeasti erottamaan, mikä enemmän tahi vähemmän
-kuului pääkysymykseen ja helposti selvittämään esiintyviä ja esitettyjä
-vaikeuksia".[129] Tämä kriitillisen kyvyn kehittäminen oli ylipäätänsä
-Porthanin opetuksen tarkoituksena muun tarkoituksen ohella.
-
-Mutta kuten luennoilla Porthan myöskin väitöskirjoilla tahtoi
-muodostella oppilaittensa ajatustapaa omaa katsantotapaansa
-lähenteleväksi. Niin kuin hän luennoillaan vuonna 1788 psykologiassa
-vastusti ajan mystillisiä virtauksia, svedenborgianismia ja
-magnetismia, pitäen niitä vain jonakin taikauskon muotona, niin hän
-samana vuonna julkaisemassaan väitöskirjassa "De obligatione civis ad
-capessendam Rempublicam" istutti akateemiseen nuorisoon valtiollista
-moraalia.[130] Silloin olivat juuri Anjalanliiton ajat ja sellainen
-opetus ajan vaatima. Edempänä puhumme taistelusta, jota tutkijamme
-luennoissa ja väitöskirjoissa kävi leviävää Kantin oppia vastaan.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Porthan luennoi aluksi kaunopuheliaisuudesta, samalla kuin hän opetti
-ylioppilaita kirjoittamaan kaunista stiiliä. Tämä toiminta liittyi
-läheisesti kielen kehittämiseen ja sievistämiseen poistamalla siitä
-murteellisuuksia ja vieraita tahi epähienoja puheenparsia.
-Samansuuntainen harrastus oli Ruotsissa tähän aikaan vallalla ja
-aiheutti Ruotsin akatemian puuhat samalla alalla. Kuninkaallisella
-käskykirjeellä edistettiin sellaisia harrastuksia yliopistoissa.
-
-Mutta täällä Suomessa ulotettiin mainittu pyrkimys myöskin suomen
-kieleen. Sitä oli jo vanhastaan täällä pidetty arvossa. Juslenius
-työskenteli saadakseen isänmaansa kielen oikeaan arvoonsa, siihen
-kunniaan, joka sille oli tuleva vanhan ja kunniakkaan kansan kielenä.
-Kielen sivistävää merkitystä hän ei sitävastoin erityisesti huomauta.
-Mutta samansuuntaisia virtauksia liikkui yleisemminkin ihmisten
-mielissä, erityisesti Turun akatemiassakin. Eräässä väitöskirjassaan
-Henrik Hassel lausuu: "Niinkuin jokaiselle äidinkielensä on erittäin
-tärkeä, niin pidämme epäämättömänä, että sitä ennen muita on
-viljeltävä".[131] Ja viimeisinä elinvuosinaan hän kirjoittaa
-tyttärenpojalleen Fredenheimille: "Niinkuin ei mikään ole enemmän
-tarpeellista, niin ei voi mitään miellyttävämpää kertoa kuin, että
-kunnioitettava kuningas ei ole pitänyt arvoaan alentavana oppia suomen
-kieltä. Toinen mielipide on tuolla hyvällä ruhtinaalla, kuin niillä,
-jotka tuota kieltä niin halveksivat, etteivät viitsi sanaakaan siitä
-tuoda esiin. Niin paljon kuin tuo kuninkaallinen teko vetää puoleensa
-ja velvoittaa suomen kansaa, niin paljon se osottaa Kustaan
-viisautta".[132]
-
-Tämä harrastus oli kääntänyt ihmisten huomion lauluihin, joita kansa
-lauloi eri osissa maatamme. Mennanderilla oli kokoelma tuollaisia
-runoja, joita papit, kukin omalta paikkakunnaltaan, olivat hänelle
-lähettäneet. He kokosivat niitä yhdessä kaiken muun kanssa, joka heistä
-tuntui omituiselta ja merkilliseltä, he kokosivat niitä niinkuin he
-kokosivat taloudellisia huomioita, tietoja merkillisistä esineistä
-seudulla. Fortelius kertoo Mennanderille pitäneensä päiväkirjaa
-kaikesta merkillisestä, jonka on saanut tietoonsa matkoillaan.[133]
-
-Tällaisia runoja oli Porthankin alkanut keräillä matkoilla joita hän
-teki eri osiin maata usein maantieteellisten ja taloudellisten tietojen
-hankkimista varten. Myöskin oli hän asettunut laajaan kirjevaihtoon
-tieteellisyyttä ja kirjallisuutta harrastavien henkilöiden kanssa
-maaseuduilla. Tämän runojen keräilyn on Porthan alottanut hyvin
-aikaisin, Ganander kun kertoo saaneensa häneltä suomalaista
-jumaluustarustoa koskevia neuvoja ja tietoja aina vuodesta 1764
-alkaen.[134] Mutta kuten ennen jo olen maininnut, johtuivat Porthanin
-kansankieltä koskevat harrastukset hänen suvustaan ja varhaisimmasta
-lapsuudestaan saakka. Hän oli näet syntynyt sydänmaan pitäjässä, jossa
-kansan tavat olivat alkuperäiset, viljelystapa, vanhat runot ja
-muinaismuistot herättivät huomiota. Välittömät kokemukset, joita
-Porthan Viitasaarella sai ja jotka yhtämittaisilla matkoilla sinne
-uudistuivat, synnyttivät hänessä vilkkaan, välittömän tiedon kansasta.
-
-Näin saadut ainekset käytti Porthan väitöskirjasarjassaan "De poësi
-Fennica", joka julkaistiin vuosien 1766 ja 1778 välillä. Hän tutkii
-siinä sääntöjä, joita suomalaisessa runoudessa käytetään, mutta sen
-ohella ilmenee myöskin käytännöllinen halu opettaa vastaisia
-suomalaisia runoilijoita oikein käyttämään runo-opin sääntöjä, sillä
-harjoitusta vaati Porthan oikealta runoilijalta. Niinkuin hän
-luennoissaan kaunopuheliaisuudesta tahtoi opettaa tulevia pappeja
-oikein hoitamaan saarnavirkaansa tahi käsitellessään Horatiuksen Ars
-poëticaa tahtoi opettaa runoilutaitoa oppilailleen, niin tahtoi hän
-uudella väitöskirjasarjallaan edistää erittäin suomenkielistä runoilua
-isänmaassaan. Tulevien runoilijain tuli sitten runoillaan kehittää ja
-sievistää kieltä.
-
-Mutta oliko tämä ajatus yksinomaan Porthanin mielessä hänen
-ryhtyessänsä kirjoittamaan teostansa? Ilmoitus hänen teoksestansa
-tukholmalaisessa lehdessä "Lärda Tidningar" kertoo,[135] että "koska
-kunkin kielen ja kansakunnan luonne esiintyy selvimmin sen runoudessa,
-on tekijä käyttänyt kiitettävää vaivaa tutkiakseen tätä osaa suomen
-kielestä". Itse tuota kielen ja kansakunnan luonnetta ei Porthan ole
-koettanut teoksessaan suoranaisesti kuvata, hän on vaan tyytynyt
-esittämään sen tuotteet sellaisinaan käsittelemättä niitä missään
-yhteydessä tuon luonteen kanssa. Missä hänen tulisi selittää noiden
-runojen sisäistä omituisuutta, siinä hän ottaa kuvaavia runoja
-sellaisinaan sitä osottamaan. Näin tahtoo hän antaa lukijoille
-käsityksen noiden runojen "runollisuudesta, tunteesta, yksinkertaisesta
-luonnollisesta todenmukaisuudesta sekä miellyttävästä maalaiselämän
-kuvaamisesta".
-
-Samaan aikaan kuin Porthan tutki suomalaisia runoja tavataan
-kansanrunouden harrastusta useimmissa Europan maissa. Huomattavimpana
-se oli esiintynyt Englannissa, missä oli toimitettu julkisuuteen suuri
-joukko vanhan brittiläisen runouden muistomerkkejä. Täällä oli myöskin
-Lowth vuonna 1753 julkaissut teoksen "De poësi Hebraeorum" selittäen
-tieteellisellä tarkkuudella heprealaisen runouden eri sääntöjä,
-retoorisia kuvia ja vertauksia. Ja hän koetti käsittää niitä
-syventymällä niiden syntymämaan luontoon, kansan kieleen, ajatustapaan
-ja tapoihin.
-
-Tämä teos oli ensimäisenä joskin tiedottomana ilmauksena liikkeestä,
-joka pyrki etsimään alkuperäistä luonnollisuutta ja yksinkertaisuutta
-henkisen elämänsä ilmaisuille. Se turvautui luontoon ja kansanhenkeen
-ja luuli parhaiten tajuavansa niitä kansanrunouden avulla.
-Aavistamattoman voiman ja merkityksen se sai Macphersonin Ossianin
-ilmestyttyä vuonna 1760. Vasta löydetyn runouden innostamina ryhdyttiin
-taistelemaan vallalla olevaa klassillista taiderunoutta vastaan, jota
-määrätyt akatemiain kaavoittamat säännöt rajoittivat, tuomittiin se
-teennäiseksi ja kelvottomaksi. Paljoa myöhemmin kuin Englannissa
-näkyivät tämän pyrkimyksen oireet Saksassa. Täällä Herder julkaisi 1770
-luvulla mietteensä kansanrunoudesta sekä kokoelman eri kansain runoja;
-ensimäinen julkaisu "Auszug aus einem Briefwechsel über Ossian und die
-Lieder alter Völker" ilmestyi vuonna 1773. Esityksen pääaiheena on
-kansanrunoudessa ilmenevä omituinen käsitys, hieno väritys ja sointu ja
-näitä se tahtoo selittää kansan luontaisen hengen tarkoiksi ilmauksiksi
-koettaen samalla kuvata tätä henkeä. Kielen sievistyksen, runomuodon ja
-yleensä runojen ulkokuoren tarkkaamista ja erityisten sääntöjen
-muodostamista sen johdosta Herder pitää pahimpana esteenä
-kansanrunouden hengen käsittämiseksi. Sellainen kuuluu vain
-taiderunoudelle, jonka kirjoittaja arvelee olevan jyrkässä
-ristiriidassa kansanrunouden kanssa. Samantapainen käsitys kuin
-Herderillä oli myöskin Ossianin runojen tutkijalla Blairilla. Hänen
-mielestään olot, joita hänen aikansa kutsui barbaarisiksi, olivat
-runoudelle edullisia, ne kun loivat ihmiseen voimakkaan mielikuvituksen
-ja tunteen. Tätä mielenlaatua kuvailee maalaileva ja kuvarikas kieli,
-jolla jo itsessään on runouden leima. Blairkin siis erotti jyrkästi
-kansanrunouden ja taiderunouden, pitäen edellistä etevämpänä.[136]
-
-Onko Porthan saanut yllämainituista teoksista aiheen omiin
-runotutkimuksiinsa, elähyttikö häntäkin kaipuu palaamaan taiderunouden
-mutkikkaista muodoista kansanrunouden yksinkertaiseen henkeen? Hänen
-väitöskirjasarjansa ensi osa ilmestyi vuonna 1766, mutta päättäen
-siitä, että Ganander häntä teoksen johdosta runomittaan onnitteli
-marraskuun 8. p. 1764, mahtoi tuo teos jo silloin olla suurimmaksi
-osaksi valmiina.[137] Äskenmainittu Macphersonin teos levisi Europan
-maihin vasta 1760 luvun keskivaiheilla, muun muassa myöskin Ruotsiin.
-Vasta elokuussa 1765 kirjoittaa tunnettu Ossianin harrastaja Gothenius
-Göteporista saaneensa tuon runoteoksen ja aikovansa ilmoittaa siitä
-Gjörwellin Mercurius nimisessä aikakauskirjassa.[138] On siis
-mahdotonta, että Porthan tältä taholta olisi tutkimukseensa aihetta
-tahi intoa saanut ja hän mainitseekin Ossianin vasta "De poësi Fennica"
-sarjan kolmannessa osassa, joka ilmestyi vuonna 1778, esimerkkinä
-siitä, miten ihmeen korkealle kansanrunous saattoi kohota ilman
-taiderunouden apua.[139] Vielä vähemmin saattaa ajatella Herderin
-julkaisujen Porthanin teokseen vaikuttaneen, ne kun alkoivat vasta 1770
-luvulla.
-
-Ei Porthanilta siltä puuttunut esikuvia, jotka äskettäin annettuina
-olivat hänellä elävästi mielessä ja edustivat tieteen ja yleisen
-ajatustavan silloisia vaatimuksia. Ne ovat vain toisaalta etsittävät.
-Upsalan professori Karl Aurivillius oli näet 1750 luvun lopulla ja 1760
-luvun alulla julkaissut kansanrunouden, osaksi heprealaisen osaksi
-kreikkalaisen runouden tutkimuksia. Aurivillius oli itse matkustanut
-maissa, joiden runoutta hän tutki, joten hän saattoi sitä välittömästi
-käsittää ja sitäpaitsi oli hän saanut vaikutuksia Lowthilta. Hän
-käsitti sentähden, että kansanrunoutta oli arvosteltava sen mukaan,
-miten se soveltui kieleen, jolla se oli runoiltu ja kuvasti kansan
-tapoja, joka sitä käytti. Porthan siteeraa teoksessaan Aurivilliuksen
-väitöskirjaa "De poësi Biblica", joten hän siis Aurivilliuksen
-välityksellä oli tullut tuntemaan tuon katsantotavan, joka johtui
-matkoilla saadusta välittömästä tutkimusalueen tuntemuksesta.[140]
-
-Porthanin teos oli myöskin kirjoitettu Lowthin ja Aurivilliuksen
-maltilliseen henkeen, sillä hän ei halveksinut ajan taiderunoutta kuten
-Blair ja Herder, mutta osasi siltä antaa täyden arvon kansanrunoudelle.
-Porthan tahtoi kehittää jälkimäisen runouslajin edellä mainitun
-kaltaiseksi eikä hän sentähden pitänyt sivistymätöntä luonnollisuutta
-parhaimpana runoilun edellytyksenä. "Tavallaan voi väittää", hän sanoo,
-"että raa'at kielet ovat runollisia -- kuitenkin rajoituksilla -- sillä
-kun kieli on raakaa, käytetään vertauksia ja kuvia ja on se silloin
-enemmän aistillista; mutta runollisempaa ei se ole vain senkautta, että
-se on raakaa. Jonkinlaisen viljelyksen täytyy tulla lisäksi".[141]
-Näihin sanoihin peittyy ajan syvällinen ristiriitaisuus luonnonihailun
-ja sivistykseen pyrkimisen välillä.
-
-Ristiriitaisuus, jota Porthan näin koetti sovittaa, ilmeni muillakin
-aloilla, joilla hän joutui tekemisiin kansanhengen ilmausten kanssa.
-Sananlaskuista hän sanoo retoorisilla luennoillaan: "Kansan sentenssit
-ovat tuhmia (plumpa) ja niitä sanotaan sananlaskuiksi. Niillä on
-alhainen muoto ja eivät sovi mihinkään puheeseen".[142] Kuitenkin
-keräsi hän niitä samoin kuin runojakin innokkaasti ja kehotti muita
-tekemään samoin. Eräässä hänen paperissaan on seuraava mietelmä:
-"Sananlaskut ovat elinohjeita, jotka kokemus ja terve järki on
-saattanut kansassa yleiseen käytäntöön; ne ovat voittaneet sääntöjen
-arvon, niihin vedotaan periaatteina, ne menevät perintönä
-jälkeläisille, ja paitsi sitä hyötyä, jonka ne tarjoovat kielen ja sen
-puheenparsien, tavan oppimiseksi, antavat ne tiedon kansan älystä,
-tietomäärästä ja luonteesta".[143] Vaikka näiltä Porthanin mielestä
-puuttui kaikki taiteellinen arvo, olivat ne kuitenkin tärkeitä kansan
-hengen tuntemiseksi sekä Porthanin omaan aikaan että muinaisina
-aikoina. Ja samoinkuin runojen keruussa Porthanilla oli edeltäjiä,
-jotka osasivat niille antaa arvoa, niin tässäkin. Lencquistin
-papereissa on myöskin arvostelu sananlaskujen merkityksestä. "Niitä voi
-pitää arvoisan muinaisuuden jättäminä muistomerkkeinä, siitä miten se
-on ajatellut visseistä ihmiselämän oloista sekä siitä tavasta, jolla se
-on esittänyt ajatuksensa. Muutamat ovat vaivautuneet tekemään suuria
-kokoelmia tuollaisista sananlaskuista muilla kansoilla, sentähden olen
-minäkin koonnut muutamia suomalaisia".[144]
-
-Kansanrunot ovat paljoa lähempiä kansan sisäisemmän tunne-elämän
-ilmauksia kuin sananlaskut ja oli siis hyvin ymmärrettävää, että
-Porthan ne sellaisiksi käsitti. Mutta saattoiko niille antaa
-historiallista arvoa, kuten Lencquist oli antanut sananlaskuille?
-Scarin ei sitä ensinkään antanut niille, niistä kun hänen mielestään
-puuttui selvää totuutta.[145] Bilmark valittelee niinikään, että
-suomalaiset runot eivät kuvaile esi-isäin urotöitä sodassa eikä
-merkkitapauksia rauhan aikana, vaan ylistävät ainoastaan muutamia
-tunnettuja laulajia. Eivätkä ne tunnu aivan vanhoiltakaan.[146] Mutta
-arvostelu muuttui, kun ruvettiin panemaan enemmän arvoa kansan tapojen
-ja olojen kuvaukselle historiassa. Jo vuotta jälkeen "De poësi Fennica"
-sarjan ensi vihon ilmestymisen, ilmaantui Gaddin johdolla väitöskirja,
-jossa Porthanin vielä julkaisemattomia runoja sekä muilta saatuja
-samanlaisia otettiin todistukseksi muinaisten suomalaisten
-historiaan.[147] Ja samoihin aikoihin Ganander koetti runoista
-selvittää suomalaisten muinaista uskontoa. Silloin oli käsitys niiden
-sisällön arvosta jo muuttunut. Mutta runojen historiallinen merkitys
-perustui sitäpaitsi myöskin niiden ikään ja luotettavuuteen.
-
-Runomuodon vanhuus riippuu tietysti siitä tavasta, jolla runo säilyy
-kulkiessaan suusta suuhun. Kootessaan erilaisia runotoisintoja oli
-Porthan saanut selvän käsityksen niiden leviämistavasta ja lausuu sen
-johdosta niiden laulajista: "Koska ovat pakotetut luottamaan pelkkään
-muistiin, ei ole oudoksuttavaa, että he taitavat laulut enemmän tahi
-vähemmän täydellisinä, sen mukaan kuin heillä on parempi tahi huonompi
-muisti; toiset panevat niihin muuta lisää, ottavat pois, silpovat
-niitä, pistävät sanoja väliin, muuttavat, vaikka kustakin omat runot
-näyttävät kokonaisilta, oikeilta ja turmeltumattomilta, kukaan kun ei
-tahallaan uskalla niitä muuttaa tahi turmella".[148] Mutta kaikissa on
-sama sisällys ja samat pääpiirteet ja useampia toisintoja toisiinsa
-vertaamalla voi saada niistä oikeat ja täydet laulut. Porthan sanoo
-niin tehneensä käyttämällä kritiikin sääntöjä apunaan.[149]
-
-Runotutkimusten kautta Porthan siis sai käsityksen traditioonin
-luonteesta, sellaisena kuin se esiintyi kansanrunoissa. Siinä suhteessa
-hän erosi muista ajan muinaisuuden tutkijoista eri Europan maissa,
-jotka enimmäkseen olivat muodostaneet käsityksensä traditioonista
-keskiajan käsikirjoitusten avulla tarkaten niiden eri toisintoja. --
-Oli luonnollista, että Porthanin saama käsitys vaikutti hänen
-arvosteluunsa muista historiallisen traditioonin muodoista.
-
-Porthan koetti kuitenkin toistakin tietä päästä selville suomalaisten
-kansanrunojen iästä -- hän vertasi niitä muitten kansain runoihin.
-Ensimäisessä kirjoituksensa osassa hän vertaa näitä runoja
-heprealaisiin ja osottaa niissä olevan paljon yhtäläisyyttä itämaisen
-runouden kanssa. Tällainen käsitys oli yhteydessä Porthanin silloisen
-mielipiteen kanssa suomen kielen ja kansan alkuperästä, josta
-tuonnempana puhun. Samaa ajatteli Gothenius Ossianin lauluista. --
-Samana vuonna kuin viimeinen osa Porthanin väitöskirjasarjaa ilmestyi,
-luuli tutkijamme huomanneensa suomalaisten runojen olevan samaa juurta
-venäläisten kansanlaulujen kanssa vedoten siihen kuvaukseen
-jälkimäisistä, joka tavataan Cheraskoffin teoksessa Combat de Tzesme.
-Karjalaisia itkuja piti Porthan venäläisten ja suomalaisten runojen
-välimuotona.[150] Myöhemmin hän sitten viittaa niihin vaikutuksiin,
-joita suomalaiset runot ja samalla suomalaiset käsitteet olivat saaneet
-Ruotsista päin, vieläpä sen kautta roomalaisilta ja kreikkalaisilta
-asti.[151] Tässä suhteessa Porthan käsitteli runoja samanlaisten
-kriitillisten periaatteitten mukaan kuin muitakin lähteitä. Mutta
-toiselta puolen hän ei ole milloinkaan siteerannut noita runolähteitään
-tarkemmin, ei ole maininnut, miltä seudulta hän ne on saanut j.n.e. Hän
-kohtelee niitä kuten suullisia huhujakin, joista hän niinikään ei tee
-koskaan tarkempaa selkoa. Hän konstrueeraa kyllä kritiikin sääntöjen
-mukaan runojen alkumuodon, mutta ei mainitse eri toisintojen muotoa.
-
-Huolimatta runojen vaihtelevaisuudesta ja epävarmasta iästä on Porthan
-toisinaan sentään vedonnut niihin esittäessään historiallisia
-tosiasioita. Hän on vedonnut runoon Väinämöisen veneen valituksesta
-todisteena suomalaisten merirosvouksesta arvellen, ettei runo eikä
-siinä mainittu tapa käydä merisotia voi perustua kristillisen ajan
-traditiooneihin.[152] Tämän menettelyn käsittää hyvin, kun muistaa,
-että Porthan arveli runojen pääpiirteissään säilyvän samanlaisina,
-vaikka sivuseikat niissä muuttuvat. Mutta harvoin on Porthan runoja
-käyttänyt todistuskappaleina. Niiden sisällöllisestä arvosta lausuu hän
-kerran: "Sen (kansan) vanhoista lauluista on vähän valoa saatavana;
-vanhimmat, jotka ovat tulleet meille asti epäilemättä hyvin silvottuina
-ja muutettuina, sisältävät vain mystillisiä runoja ja hourivan
-taikauskon unia".[153] Vaikka Porthan siis tunsi kansanrunojen
-merkityksen kansanhengen ilmaisijana, ei hän ole niitä historiallisessa
-esityksessään käyttänyt muuta kuin nimeksi. Osaksi tämä seikka johtui
-niiden iän epämääräisyydestä, mutta etupäässä lienee ollut syynä siihen
-se, että Porthan ei koskettele esityksissään itse kansanhenkeä
-sellaisenaan.
-
-"De poësi Fennica" ei milloinkaan täydelleen valmistunut. Siitä
-ilmestyi viisi osaa, mutta julkaiseminen keskeytyi vuonna 1778
-Porthanin ulkomaanmatkan tähden. Vielä samana vuonna puuhasi Porthan
-kuitenkin siihen jatkoa ja myöhemmin hän lupasi lopettaa sen
-kevätlukukaudeksi 1782.[154] Mutta uusi hanke tuli väliin. Tänä vuonna
-ilmestyi näet kahdessa osassa "De superstitione veterum Fennorum
-theoretica et practica" ja siinä tuli käytetyksi osa Porthanin
-ensinmainittuun sarjaan aijotuista aineksista.[155] Sitäpaitsi alkoi
-Porthanin huomio kääntyä näinä aikoina muille aloille. Kuitenkin aikoi
-tutkijamme vielä viimeisinä elinvuosinaan valmistaa tuon ensimäisen
-suuremman teoksensa, mutta kuolema silloin teki hänen aikeensa
-turhiksi.[156]
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Porthan oli paljoa ennen joutunut etupäässä historiallisten tutkimusten
-alalle. Kansanrunojen ja sananlaskujen kokoileminen oli ollut vain
-yhtenä osana siitä kokoilemisharrastuksesta, joka 1770 vaiheilla
-ilmenee maassamme. Se kohdistui kaikkeen, jonka huomattiin olevan
-yhteydessä Suomen maan ja kansan kanssa ja sen historialliset muistot
-ensi sijassa vetivät mieliä puoleensa. Tällainen kokoilemishalu oli
-omituinen Ruotsillekin ja kaikissa valtakunnan osissa syntyi
-kokoilijoita.
-
-Eräs sen ajan kirje, kirjoitettu yhdelle etevimmistä silloisista
-kokoilijoista Sigfrid Pehrsson Gahmille kertoo noista harrastuksista:
-"Herra Sihteeri on yleensä arvossa töittensä, mutta etenkin
-perinpohjaisen Smoolantia koskevan kokoelman vuoksi, Hülphers koettaa
-koota Westmanlannin ja Taalain kuvauksia, konrehtori Lundströmillä
-on kelvollisia kokoelmia, jotka kuuluvat Helsinglantiin ja
-Gestriklantiin, Fryxell ja Fernow ovat ottaneet Wermlannin osalleen,
-lukuun ottamatta muita, niiden joukossa itseäni, joka olen monta vuotta
-haalinut kokoon kaikki, mitä olen voinut saada käsiini Länsipohjaan
-kuuluvaa".[157] Näistä puuhista ei Suomi voinut jäädä syrjään, se kun
-oli verrattain vilkkaassa yhteydessä Ruotsin kanssa ja Ruotsin puolelta
-vielä erityisesti niihin kehotettiin. Niinpä kertoo Tilas eräästä
-nuoresta suomalaisesta, josta hän aikoi kasvattaa hyvän kokoilijan,
-mutta valittaa kohta sen jälkeen: "Suomalaisesta arkivaariostani
-pelkään, että hän on joutunut uskottomaksi, sittenkuin hänen on
-täytynyt isänsä apulaisena kaivautua Vaasan maakirjaan ja sitäpaitsi
-kuljeskelee hän jonkun Chloriksen perässä".[158]
-
-Suomalaisilla oli kuitenkin muitakin edellytyksiä toiminnalleen kuin
-vain maakunnallinen erikoistunne ja siitä johtuva harrastus. Aina siitä
-asti kun Juslenius ensiksi teoksissaan esiintoi ihailunsa ja
-kiitollisuutensa suomen kansaa kohtaan, kun hän oli tutkinut kansan
-vaiheita ja sen kieltä, oli suomalaisten mielissä ollut tunne siitä,
-että he olivat oma erityinen kansa ja että heillä oli velvollisuutensa
-sitä kohtaan. Tämä tunne keksi itselleen eri aikain käsitystavan
-mukaisia erilaisia ilmaisumuotoja.
-
-Juslenius pitää isänmaan vaiheiden kertomista pyhänä työnä,
-kiitollisuuden osotteena vanhemmille ja esi-isille, joille maanmiehensä
-ovat velkaa tunteensa, työnsä ja koko persoonansa. Hänen teoksensa
-ovatkin sentähden etupäässä isänmaan ylistystä ja puolustusta sen
-halveksijoita vastaan.[159] Mutta sitten muuttui käsitys. Tietoa
-aljettiin pitää etupäässä keinona, jolla voitiin hankkia hyötyä itselle
-ja muille ja siten päästä lähemmäksi vastaista onnellisuutta ja
-täydellisyyttä. Isänmaan historia ja kieli olivat nyt ennen kaikkea
-keinoja, joilla tuli sivistää omia maanmiehiä. Eräs ruotsalainen
-lausunto näiltä ajoilta väittää, "ettei ole ollut eikä ole mitään
-barbaarista kansaa, jonka onnetonta tilaa ei olisi johdettava
-tietämättömyydestä siitä, millaiset ihmiskunnan muinaiset vaiheet ovat
-olleet".[160] Mutta jotta tuollaisesta tiedosta todella olisi hyötyä,
-piti sen ennen kaikkea olla luotettavan, kriitillisesti todistetun,
-muuten se saattoi väärällä muodollaan pettää ihmiset.
-
-Halu isänmaan menneisyyden tutkimiseen johtui todellisuudessa kuitenkin
-paljon välittömämmin ajan katsantotavasta. Ranskalaisten kirjoittajain
-keskuudesta oli lähtenyt tarve historiallisesti perustella kaikkia
-olevia laitoksia, tapoja ja aatteita, tutkia niiden syntyä ja olemassa
-olon oikeutta. Tämä tarve oli tullut aivan yleiseksi ja vaikutti
-ehdottomasti suomalaisiin, etenkin niihin, jotka omasta kokemuksestaan
-hyvin tunsivat kansansa elämän ja tavat, jotka olivat tehneet laajoja
-matkoja maassa ja kirjoittaneet taloudellisia ja topograafisia
-kuvauksia siitä. Maan ja kansan tunteminen oli vain puolinaista,
-niinkauvankuin ei niiden menneisyyttä tunnettu. Erilaiset käsitykset
-suomalaisten ja suomen kielen oikeudesta erikoiseen olemassa oloon
-sytyttivät ehdottomasti halun tutkia niiden alkuperää ja vaiheita.
-
-1760 ja 1770 luvuilla tapaa lukuisasti esimerkkejä lausunnoista, jotka
-osottavat tuontapaista isänmaanrakkautta suomalaisissa tutkijoissa.
-Nuori Juhana Lizelius kuvaa tunteitaan näin: "Ainakin minä olen
-seuratessani esi-isäin tekoja tuntenut erinomaista huvia ja melkeinpä
-hurmaavaa nautintoa, joka vaan sentähden on tullut häirityksi, etten
-ole voinut saada niistä sitä tietoa, jota halusin".[161] Tämä vuonna
-1772. Seuraavana vuonna kirjoittaa Lencquist, kun tulee puheeksi hänen
-osallisuutensa historiallisiin tutkimuksiin, jotka käsittelevät Suomen
-muinaisuutta, ettei hän luule olevansa mihinkään niin velvoitettu kuin
-toimimaan kristinuskon jälkeen lähinnä isänmaan kunnian ja sivistyksen
-hyväksi.[162] Huomaa kuitenkin, että tähän aikaan vielä Jusleniuksen
-käsityksellä kansan muinaisesta arvosta ja vanhasta iästä sen
-parhaimpina etuina oli paljon puoltajia. Sellainen ajatus on
-aiheuttanut väitöskirjan "De gloria antiquitatis temere non
-contemnenda" vuodelta 1768. Ja seuraavana vuonna ilmestyneessä "De
-justo Fennorum in patriam amore" selitetään, että rakkautta kansaan
-lisää tieto sen vanhuudesta niinkuin kiintymistä omaan sukuun sen vanha
-alkuperä ja arvo.
-
-Mutta alkavalla tutkimuksella ei ollut niitä edellytyksiä, joita
-tarvittiin sen menestymiseksi, ja valituksia siitä tavataankin aina
-siellä, missä on halua ja puuhaa muinaisuuden selvittämiseksi.
-Mennander kertoo, että on melkein mahdotonta saada käsiinsä suomalaisia
-lähteitä. Brenner oli matkoillaan korjannut sen, minkä oli voinut, ja
-vienyt mukanaan Ruotsiin. Sodat ja onnettomuudet olivat hävittäneet
-suurimman osan käsikirjoituksista täällä ja vanhoista painetuista
-teoksista olivat painokset olleet niin pieniä ja hajaantuneita joka
-suunnalle, ettei ahkerimmallakaan etsimisellä voinut niitä löytää.
-Samaa valittaa Bilmark.[163]
-
-Oli kuitenkin koottu omasta maasta, mitä oli saatu. Mennander, joka
-1757 oli tullut Turun piispaksi, oli virkamatkoillaan ja kirjevaihdolla
-pappien kanssa koonnut vanhoja suomalaisia kirjoja ja hautajaispuheita.
-Paitsi runoja oli hän keräillyt taloudellisia tietoja, tietoja
-muinaisjäännöksistä sekä muista merkillisyyksistä. Hänen asemansa ja
-laajat tuttavuussuhteensa olivat siinä parhaimpana apuna. Mutta
-sitäpaitsi hän oli asettunut yhteyteen ruotsalaisten oppineitten kanssa
-ja seurauksena tästä vuorovaikutuksesta oli usean asiakirjan joutuminen
-Suomeen, joko alkuperäisenä tahi jäljennöksenä. Tämän yhteyden
-merkityksen käsittää vasta silloin, kun on luonut silmäyksen silloisten
-lähdevarastojen tilaan Ruotsissa.
-
-Lähteiden keskittäminen päävarastoihin oli jotenkin vähän edistynyt.
-Suuria perhearkistoja oli useilla aateliskartanoilla esim.
-Skoklosterissa, Sahlstadissa, Djursholmassa ja kartanoitten omistajat
-käyttivät usein niitä omaksi huvikseen päästämättä niihin tutkijoita.
-Vanhoja päärmäkirjeitä ja muita asiakirjoja ajelehti paljon
-maaseuduilla ja niitä tavattiin paikoissa, joissa niitä ei voitu
-aavistaakaan olevan. Mutta ei siinä kyllä. Ruotsin arkistot ja
-kirjastot olivat 1760 luvulla vielä enimmäkseen ilman järjestystä ja
-ilman kunnollisia luetteloita. Useimmiten olivat kirjastonhoitajat
-vain nimeksi toimessaan, säilyttivät kirjastojen avaimet ja
-näyttivät yleisölle kirjoja, jotka olivat jollakin tavalla heistä
-eriskummallisia. Käsikirjoituskokoelmat olivat sidotut sekaisin
-pakkoihin, niin että täytyi käydä ne lehti lehdeltä lävitse ja kirjat
-olivat ilman järjestystä hyllyillään tahi röykkiöinä lattialla.[164]
-Valtioarkistossa v. Stiernman piti hallussaan joukottain kirjallisia
-aarteita, joita käsittelemään hän ei ketään päästänyt. Hän näyttää
-usein suorastaan ehkäisseen tutkijain toimintaa.[165]
-
-Valtioarkistossa säilytettiin enimmäkseen asiakirjoja uudemmalta
-ajalta, keskiajan asiakirjat taas olivat antikviteettiarkistossa, joka
-sijaitsi Brahen talossa. Päärmäkirjeet, joita oli suunnaton joukko,
-olivat täällä eräässä rapun alaisessa huoneessa aina vuoteen 1772 siinä
-tilassa, ettei niitä ensinkään voitu käyttää.[166]
-
-Poistaakseen epäkohtia, joita tällaisesta järjestelmästä oli, olivat
-ruotsalaiset kokoilijat kopioineet ja koonneet äärettömiä kokoelmia
-kaikenlaisilta eri aloilta. Usein syntyi kilpailua eri kokoilijain
-kesken harvinaisemmista asiakirjoista ja se aiheutti toisinaan kateutta
-ja epäluuloa heidän välillään. Alkavan suomalaisen tutkimuksen oli
-välttämättä asetuttava yhteyteen heidän kanssansa, jos mieli saada
-Ruotsista siellä olevia tärkeitä asiakirjoja. Välittäjänä esiintyi
-aluksi etupäässä Mennander, jonka korkea asema ja käytettävänä olevat
-varat paljon edistivät näitä pyrintöjä.
-
-Mutta Mennanderilla on suuri merkitys senkin yhteistoiminnan
-aikaansaamisessa, joka alkoi suomalaisten tutkijain omassa keskuudessa
-vuonna 1770. Innostus suomalaiseen tutkimukseen oli siihen asti
-puhjennut esiin hajanaisissa yrityksissä osaksi tietojen
-kokoilemisessa, jota useat papit seudullaan tekivät, osaksi taas
-pitäjänkertomusten ja muitten isänmaata koskevain väitöskirjain
-julkaisuissa. Mutta noilla yrityksillä ei ollut mitään keskinäistä
-yhteyttä, joka ne olisi liittänyt yhdeksi kokonaisuudeksi.
-Pitäjänkertomukset olivat usein maakunnallisen tahi paikkakunnallisen
-erikoisharrastuksen synnyttämät, enemmän ainakin kuin kansallisen,
-vaikka isänmaallinen tunnekin usein vaikutti voimakkaasti. Sitäpaitsi
-vaikutti myöskin hallituksen kehotus niitä kirjoittamaan ja aineen
-helppous käsitellä.[167]
-
-Tämä isänmaallinen innostus osaltaan aiheutti vuonna 1770 seuran
-perustamisen, joka otti suomalaisen tutkimuksen tehtäväkseen. Se oli
-tunnettu Aurora seura.[168] Tarkoitus sillä kyllä oli kaksinainen,
-niinkuin sen laeissa sanotaankin. Ensi sijassa mainitaan sen
-harrastusten esineenä ruotsin kieli ja senkielinen kirjallisuus,
-toisessa vasta suomen kieli sekä tämän maan vaiheet ja historia.[169]
-Tämä vastasikin täydelleen silloista ajatustapaa, siinä kun valtakunta
-sellaisenaan muodosti yhtä huomattavan aiheen isänmaanrakkauteen kuin
-Suomi erityisesti.
-
-Mennander mainitaan erityisesti sinä, joka oli saanut aikaan seuran,
-vieläpä uhrannut siihen varojaankin. Ensimäiset jäsenet, joita
-mainitaan ensimäisessä säilyneessä seuran pöytäkirjassa, ovat kaikki
-hänen läheisempiä tahi kaukaisempia sukulaisiaan -- hänen poikansa
-C.F. Mennander, Petter Juslén nuorempi, Porthan sekä M.J. Alopaeus,
-joka pari vuotta sen jälkeen meni naimisiin mainitun Juslénin sisaren
-kanssa. Kuitenkin kehittyi seura Mennanderista riippumattomana, jonka
-parhaiten todistaa tyytymättömyys, jota hän kohta sen jälkeen osotti
-koko seuraan.[170] Sensijaan Porthan esiintyy kohta seuran varsinaisena
-sieluna, etenkin kun tuli kysymykseen huolenpito seuran julkaisuista.
-
-Seura oli nimittäin vuoden 1771 alusta ruvennut julkaisemaan omaa
-viikkolehteä "Tidningar utgifna af et Sällskap i Åbo", "voidakseen sitä
-nopeammin ja voimakkaammin edistää tarkoitustaan". Kunkin jäsenen piti
-kirjoittaa aineesta, johon hän oli perehtynyt, kun se vaan oli seuralle
-kunniaksi ja yleisölle eduksi. Ja niinkuin seuralla itselläänkin oli
-kaksinainen tarkoitus, niin oli sen julkaisuissakin kahdenlaisia
-kirjoituksia. Oli runoja ja käännöksiä vieraskielisistä kappaleista
-sekä kaikenlaisia yleistajuisia aineita käsitteleviä aiheita, mutta
-sitäpaitsi oli erityisesti Suomen maata ja kansaa koskevia tutkimuksia,
-kuvauksia ja lähteitä. Tuo viikkolehti oli aijottu siksi varastoksi,
-johon Suomea koskevat tiedot olivat eri tahoilta kerättävät yhteen
-kohtaan. Oli tarkoitus pelastaa kaikki nuot tiedot häviöstä, samalla
-kuin sen kautta heräisi laajemmissa piireissä halu tuommoiseen
-keräilyyn.
-
-Vuosi vuodelta kasvoi jälkimäistä tarkoitusta varten kirjoitettujen
-kirjoitusten luku ja se mies, joka etupäässä ylläpiti tätä ohjelmaa ja
-samalla koko julkaisua, oli Porthan. Hän julkaisi joukon maamme
-historiaa koskevia lähteitä, lyhyitä sivistyshistoriallisia kappaleita
-ja kielellisiä tutkimuksia. Historialliset tutkimukset alkoivat astua
-etusijaan.[171] Porthanin historialliset harrastukset olivat kuitenkin
-paljoa vanhempaa alkuperää. Luennoillaankin hän oli kosketellut
-historiaa, etenkin filosoofisia aineita käsitellessään. Noudattaen
-ranskalaisten valistuskirjailijain esimerkkiä hänkin usein alotti
-selityksensä jostakin opista, jostakin ennakkoluulosta tahi tavasta
-seuraamalla sitä sen alkuperään ja syihin tahi selitti hän esitystään
-esimerkeillä, joita otti historiasta. Ja historia, jota hän tässä tuli
-käsitelleeksi oli etupäässä sivistyshistoriaa, etenkin Ruotsin.
-Sitävastoin Suomen historia vain poikkeustapauksissa tulee kysymykseen
-vielä hänen viimeisinä elinvuosinaankin. -- Varsinainen välitön aihe
-Porthanin historiallisiin tutkimuksiin on kuitenkin etsittävä paljoa
-aijemmalta ajalta.
-
-Porthan oli vuonna 1764 nimitetty yliopiston kirjaston vakinaiseksi
-amanuensiksi. Tämä toimi se etupäässä sai hänet historiallisten ja
-kirjallisuushistoriallisten opintojen ja tutkimusten alalle, hänellä
-kun oli esteetön tilaisuus tutustua kirjastossa olevaan kirjavarastoon.
-Tähän oli kyllä riittävää aikaakin, kun kirjavarat olivat verrattain
-pienet ja juoksevat tehtävät pian toimitetut. Päähuolen kirjastosta
-piti sitäpaitsi sen hoitaja Henrik Hyllén, joka aikoinaan oli
-ollut Porthanin kotiopettajana. Hänen hallussaan oli kirjaston
-tärkeimmät asiakirjat eikä hän edes antanut Porthanin kirjoittaa
-luetteloon saapuneita ja saapuvia kirjoja.[172] -- Miten läheisesti
-kirjallisuushistoria kuului kirjastonhoitajan virkaan, osottaa se, että
-Hyllén, kuten useat hänen virkaveljensä muualla, piti tuosta aineesta
-luentoja näytellen kuulijoilleen samalla tärkeimpiä teoksia.[173]
-
-Kun Hyllén erosi toimestaan vuonna 1770, tuli Porthan kirjaston
-varsinaiseksi hoitajaksi, vaikka hän vasta kahta vuotta myöhemmin siksi
-nimitettiin. Hän peri samalla Hylléniltä toisenkin toimen, nimittäin
-kirjaston historian kirjoittamisen, jota tämä jo oli aikonut
-sommitella.[174] Se oli sitäpaitsi yhteydessä käytännöllisten tointen
-kanssa, johon uuden kirjastonhoitajan oli ryhtyminen. Kirjasto oli
-nimittäin viimeisten hoitajainsa aikana jäänyt tarpeellista huolenpitoa
-vaille, kirjat olivat vaillinaisesti merkityt luetteloihin, useat
-olivat poissa ja itse luettelot huonossa kunnossa. Jotta ensi
-tarkastuksessa voitaisiin päättää, mitä kirjoja kulloinkin oli tullut
-kirjastoon, oli verrattava eri luetteloja ja teosten ostamisaika niiden
-mukaan merkittävä. Muutamia vuosia myöhemmin syntyikin kysymys yleisen
-luettelon tekemisestä ajan perustalla, milloin teokset olivat tulleet
-kirjastoon, joka ulottuisi aina akatemian perustamiseen asti. Porthan
-ei kyllä suosinut tuumaa sellaisenaan, mutta se osottaa kaikissa
-tapauksissa jonkinlaista tarvetta saada yleiskatsaus kirjavaraston
-muodostumiseen, jotta sitä sen paremmin sitten voisi hallita ja
-hoitaa.[175]
-
-Tämä sama käytännöllinen tarve oli jo kerran ennenkin saanut aikaan
-kirjaston historian, vaikka toisenlaisissa oloissa ja sentähden
-toisenlaisessa muodossa. Tarkoitan sitä historiaa muutamissa
-yleispiirteissä, jonka Scarin pani kokoon kirjastontarkastajain
-käytettäväksi vuonna 1748 silloin tapahtunutta tarkastusta varten.
-Esityksensä alussa sanoo Scarin: "Koska on tärkeätä, että ennenkuin
-ryhdytään edessämme olevan julkisen kirjaston tarkastukseen, herrat
-valtuutetut saavat tiedon kahdesta asiasta: 1:o mitä lisiä kirjastolla
-on aika ajoin ollut ja 2:o miten asianomaiset ovat hoitaneet ja
-hallinneet kirjastoa sen perustuksesta alkaen, niin olen katsonut
-velvollisuudekseni antaa tarpeellista tietoa tästä" j.n.e.[176] Ettei
-kertomus tullut suuremmaksi johtui osaksi sen tilapäisestä
-tarkoituksesta, osaksi lähteitten laadusta. Scarin käytti näet vain
-niitä muutamia kirjastoa koskevia asiakirjoja, joita siellä oli,
-sitävastoin hän ei ensinkään tuntenut akatemian konsistoorion
-pöytäkirjoja. Kuitenkin hän ehdottaa, että konsistoorion amanuensi
-ottaisi käydäkseen ne läpi, vaikka ehdotus raukesi ilman näkyvää
-tulosta.
-
-Sensijaan olivat Celsiukset samoihin aikoihin kirjoittaneet Tukholman
-kuninkaallisen kirjaston ja Upsalan yliopiston kirjaston historiat.
-Mutta ne olivat lyhyitä, epätäydellisiä teoksia, eivätkä läheskään
-käyttäneet kaikkea sitä lähdevarastoa, joka oli saatavissa. Annerstedt
-huomauttaa jälkimäisestä teoksesta, että se retoorisen laveapuheisuuden
-alle kätkee heikkouksia tutkimuksessa ja hätäilemistä.[177] Nämät
-olivat mallit, joita Porthan saattoi käyttää esikuvinaan, ja tällaisia
-esityöt, jotka oli tehty.
-
-Kirjallisuushistorialliset ja oppihistorialliset tutkimukset näyttävät
-tähän aikaan olleen muodissa Turussa, etenkin nuorempi tutkijajoukko
-oli niihin antautunut. Calonius käsitteli humanistisen ajan
-kirjallisuutta väitöskirjasarjassa, jonka hän julkaisi vuosien 1764 ja
-1777 välillä, Tidgren kirjoitti vuonna 1773 "De regimine et
-constitutione Reipublicae litterariae" ja Sigfrid Porthan julkaisi 1760
-luvulla, kaksi tätä ainetta koskevaa sarjaa. Kun tapaamme kaksi
-ensinmainittua sekä H.G. Porthanin hakemassa Hasselin professioonia, on
-mahdollista, että noilla väitöskirjoilla on tämän aikeen kanssa jotakin
-yhteyttä. Mutta myöskin Bilmarkilla on väitöskirja "De caussis
-florescentis et marcescentis reipublicae litterariae" vuodelta 1771.
-
-Teoksensa esipuheessa sanoo Porthan, että hän on "koettanut olla mitään
-kertomatta ja todeksi vakuuttamatta, jota ei ole siksi näytetty
-sopivilla todisteilla ja saatu hyviksi tunnustetuista lähteistä,
-yliopiston konsistoorion pöytäkirjoista ja muista varmoista
-muistomerkeistä". Tämä lausunto on ensimäinen ilmaus periaatteesta,
-joka yhtä mittaa uudistuu Porthanin myöhemmissä lausunnoissa. --
-Kirjaston historiassa ei ole mitään erityistä ilmoitusta lähteistä,
-joita siinä on käytetty, paitsi milloin niihin erikseen viitataan.
-Päälähteenä ovat olleet konsistoorion pöytäkirjat, luettelot kirjoista
-ja itse kirjat. Ensimäinen lainauskirja alkaa vuodelta 1748. Sitäpaitsi
-oli pienempi kokoelma vanhempia kirjaston hoitoa koskevia asiakirjoja,
-jotka ulottuivat taaksepäin vuoteen 1720. Kirjaston tilit olivat
-säilössä vasta vuodesta 1746 alkaen.[178]
-
-Tiedot vanhemmalta ajalta olivat sentähden jotenkin niukkoja eivätkä
-nekään aina varmoja. Konsistoorion pöytäkirjoissa ilmoitetut luettelot
-uusista kirjoista, joita oli hankittu, sisälsivät usein vääriä ja
-epätarkasti kirjoitettuja tekijän ja teosten nimiä. Toisinaan nuot
-ilmoitukset olivat kokonaan laimiinlyödyt.
-
-Siltä ajalta alkain, jolta tilit olivat säilössä, vertasi Porthan näitä
-pöytäkirjoissa oleviin ilmoituksiin sekä täydenteli ja korjasi
-edellisten avulla jälkimäisiä. Näitä tietoja vertasi hän itse
-kirjoihin. Tämä menettely oli yhtämittaista palaamista johdetuista
-lähteistä alkulähteihin ja edellisten tarkastelemista sekä
-korjaamista jälkimäisten mukaan. Kritiikki oli kyllä aivan
-yksinkertaista, melkeinpä koneellista, mutta vaati suurta tarkkuutta ja
-kärsivällisyyttä. Lähteiden vanhemmuudella oli tässä ehdottomasti
-pääarvo ja tätä periaatetta saattoi noudattaa kritiikissä ottamatta
-huomioon lähteitten muita ominaisuuksia.
-
-Lähteiden laatu selittää myöskin, minkätähden Porthan on rajoittanut
-esityksensä aihetta enemmän kuin olisi voinut otaksua. Tarkkaan
-luettelee hän kyllä yksityiset tapaukset, joiden kautta kirjavarasto
-kasvoi, kuten lahjoitukset ja muut sellaiset. Sitävastoin hän ei ole
-antanut mitään kuvausta kirjaston säännöllisestä kasvamisesta, mitä
-teitä teoksia sinne hankittiin, minkä maan teokset milloinkin olivat
-enimmin suosittuja ja kuinka kirjain hankkiminen yleensä oli
-järjestetty. Tällainen kuvaus oli vanhempiin aikoihin nähden aivan
-mahdoton, koska lähteet tässä suhteessa enimmäkseen puuttuivat.
-Sensijaan olivat ne säilyneet vuosisadan keskivaiheilta aikain ja
-Porthanin oma toiminta kirjastonhoitajana olisi viimeisiltä
-vuosikymmeniltä antanut sellaiseen hyvän tilaisuuden. Mutta sen sijaan
-tapaamme vain aivan ylimalkaisia ilmoituksia siitä, "että kirjasto
-alkoi kauniisti kasvaa", "ettei harrastus sen lisäämiseen uusilla
-lisillä lakannut" j.n.e. Porthanin yksityiseen kirjevaihtoon kuuluvista
-kirjeistä ja harvoista nyt enää säilyneistä jätteistä saamme epäselvän
-käsityksen siitä, miten se todella tapahtui.
-
-Kirjojen arvostelua Porthan kyllä ei liittänyt luetteloon niistä,
-mutta kuitenkin hän ikäänkuin ohimennen huomautti niiden arvoa
-historiallisina jätteinä. Niinpä sanoo hän muutamista vanhoista Ciceron
-käsikirjoituksista, että "niiden pitäisi olla tärkeitä ja erittäin
-arvokkaita niille, jotka tutkivat kriitillistä ja tieteellistä henkeä
-ja sitä harrastavat", vaikka noista teoksista filologialle ei ollutkaan
-mitään hyötyä. Kokoelmasta erilaisia asiakirjoja vuosilta 1331-1616
-arvelee Porthan, että niitä voi käyttää eri aikojen kirjainten ja
-käsialan muotoa tutkiessa mutta sitäpaitsi vanhojen tapojen
-selvittämiseen. Myöskin päättelee tutkijamme kirjoituksista niiden
-kirjoittajan luonnetta, ajatustapaa, asemaa j.n.e..[179]
-
-Häntä eivät siis huvittaneet teokset sellaisinaan, niiden omituisuus,
-harvinaisuus eli kuten silloin sanottiin kuriositeetti. Häntä viehätti
-etupäässä erilainen inhimillinen elämä, joka esiintyi sisällöltään
-mitättömimmänkin kirjoituksen alta. Huomaa, että Porthan etupäässä
-ajatteli sitä, ja siinä hän erosi useista sen ajan kokoilijoista,
-joille kokoileminen sellaisenaan sekä sen tulos oli kaikki. --
-Kuitenkaan ei hän ole tässäkään teoksessaan ryhtynyt itse kuvaamaan
-teosten oleellisuutta, vaan esitti muutamia kuvaavia kohtia niistä.
-
-Mutta silloin kun nämät kirjoitusluettelot julkaistiin väitöskirjoissa,
-oli Porthan jo julkaissut suuren joukon historiallisia esityksiä Aurora
-seuran lehdessä. Palaamme niihin.
-
-Näissä kirjoituksissa huomaa selvästi vaikutuksen Mennanderin runsaista
-kokoelmista ja hänen harrastuksistaan. Porthanin "Kortt Historia om
-Finnska Bibel öfversättningen", joka painettiin vuoden 1778 Turun
-lehdissä, käsittelee aihetta, jota Mennander erityisesti oli tutkinut.
-Synodaalipuheessaan, jonka hän piti Turussa 15. p. syyskuuta 1775 oli
-hän esittänyt muun muassa myöskin samaa ainetta, raamatunkäännöksen
-historiaa vuoteen 1642. Porthanin esitys ei sisällöltään eikä
-muodoltaan paljoa tästä eroa, olematta kuitenkaan siltä missään
-orjallisessa riippuvaisuus-suhteessa siihen. Se jatkuu sitä paitsi aina
-silloiseen aikaan asti.[180]
-
-Vuonna 1782 julkaisi Porthan lyhyen tutkimuksen "Anmärkning rörande
-framl. Biskopens i Åbo M. Pauli Juustens Adelskap och efterkommande".
-Tähän oli sitä enemmän aihetta, kun Fredenheim juuri tähän aikaan tutki
-sukunsa alkuperää ja luuli tällöin huomanneensa Juustenin olleen hänen
-esi-isäinsä kanssa sukulaisuussuhteessa. Porthan oli kirjevaihdossaan
-Mennanderin kanssa kosketellut asiaa jo vuonna 1779. Aiheen
-tutkimukseen oli kuitenkin antanut Juustenin "Acta legationis
-Muscoviticae", jonka Porthan vuonna 1775 julkaisi. Sen esihistoria on
-tämä.
-
-Ollessaan keräilymatkalla eteläisessä Ruotsissa vuonna 1774 löysi Gahm
-eräästä syrjäisestä sopesta Lundissa tuon asiakirjan. Heti syksyllä
-samana vuonna hän lähettää sen suosijalleen Mennanderille samalla
-toivoen, että se painettaisiin Turussa ilmestyvään lehteen. Kun tämä ei
-voinut käydä päinsä sen latinankielisen asun tähden, ehdotti Gahm, että
-Bilmark painattaisi sen väitöskirjana respondentin muistutuksilla
-varustettuna.[181] Se oli vuoden viimeisenä päivänä 1774. Seuraavana
-vuonna ilmestyi asiakirja Porthanin presidiolla.
-
-Porthan sai kuitenkin muitakin teitä noita julkaistavia lähteitä.
-Vuonna 1776 hän kirjoittaa lehtiin "Om en liten sällsynt Bok,
-Respublica Glacialis kallad". Tutkijamme oli saanut kirjan lainaksi
-äsken Ruotsista tulleelta hovioikeuden presidentiltä Leijonhufvudilta,
-joka edellisen vuoden lopulla oli kutsuttu Aurora seuran jäseneksi. Hän
-etsii sen kirjoittajaa ja vetoo tässä kirjeeseen, jonka Tessin on
-asiassa kirjoittanut Leijonhufvudille, tullen kuitenkin siten
-erehdyttäviin johtopäätöksiin.[182] Tässä siis yksi monista teistä,
-joilla Ruotsin kokoilijat olivat yhteydessä Suomen alkavan
-historiantutkimuksen kanssa. Aine koski yksinomaan Ruotsin historiaa
-tässä tapauksessa.
-
-Lehtiä toimittaessaan oli Porthanin taisteltava kaikenlaisia vaikeuksia
-vastaan, jotka yhtämittaa kasvoivat. Jo vuonna 1772 ilmoitetaan, että
-lehdet ilmestyvät kovin epäsäännöllisesti ja laihtuvat sisällöltään.
-Syynä tähän oli se, että vain harvat seuran jäsenistä todella
-työskentelivät, muut sitävastoin luottivat näihin eivätkä tehneet
-mitään. Samaa valitellaan myöhemminkin.
-
-Seuraan kuului hyvin erilaisia aineksia, jäsenet olivat usein
-tieteelliseltä katsantokannaltaan ja mielipiteiltään aivan erilaisia.
-Useat kokoilivat maata koskevia tietoja isänmaallisella mielellä, mutta
-heiltä puuttui arvostelukykyä ja he olivat juurtuneet vanhoihin
-ajatuksiin Suomen muinaisuudesta, Toiset taas vaativat suurempaa
-kriitillisyyttä ja samalla kuin he seurasivat yhä tarkistuvaa
-kirjallisuutta muualla, loittonivat he yhä enemmän entisestä työtavasta
-ja ajatuskannasta. Seurassa oli sitäpaitsi miehiä, jotka olivat
-levottomia ja juonittelevia luonteeltaan sekä koettivat päästä niin
-vähällä työllä kuin suinkin.
-
-Seuran toiminnassa oli vaarallinen kohta, jossa kaikki nuot
-eroavaisuudet helpoimmin saattoivat tulla näkyviin, -- seuran jäsenten
-sille jättämäin kirjoitusten tarkastelu. Seuran säännöissä on selvästi
-huomautettu tätä mahdollisuutta ja viitattu eripuraisuuteen ja
-tyytymättömyyteen, joka muissa seuroissa oli ollut tarkastelun
-seurauksena. Sentähden oli ryhdytty Aurora seurassa varokeinoihin
-tarkastajain salaamiseksi muilta jäseniltä.
-
-Väitetään, että kritiikki tästä huolimatta hajoitti seuran. Kalm
-kertoo: "Turun oppisanomat ovat täydelleen sekasorrossa.... Olen
-kysynyt syytä tähän ja minulle on vastattu, että Herrat Professorit
-Porthan ja Bilmark, Asessori Juslén sekä pari muuta lisäksi ovat ilman
-muuta joko kokonaan hyljänneet tahi karsineet tahi myöskin kokonaan
-muuttaneet seuran laatikkoihin jätetyt kirjoitukset; tämä on suuresti
-loukannut kirjoittajia, jotka sentähden eivät enää ole antaneet mitään
-kirjoituksia, vieläpä ovat jääneet kokonaan pois kokouksista".[183]
-
-Mutta löytyy toinenkin kertomus Turun sanomain lakkaamisesta, jonka
-mukaan tilaajain vähyys on ollut siihen pääsyynä.[184] Yleisössä alkoi
-yhä enemmän päästä valtaan haluttomuus kaikkeen vakavampaan lukemiseen,
-nyt kun ulkomaalainen, etenkin ranskalainen kevyt kirjallisuus saavutti
-enenevää suosiota. Kun Turun sanomat myöhemmin alkoivat uudelleen
-ilmestyä, valitellaan tätä seikkaa yhtämittaa. Miten suuresti yleisön
-osanotto oli laimentunut todistaa Porthan itse kertoessaan: "Melkein
-kaikki apu maaseudulta on lakannut, en tiedä mistä syystä; sen mitä
-sieltä tarvitsemme on meidän itse kirjevaihdolla, maksulla ja vaivalla
-hankittava".[185] Tätä ajanhenkeä vastaan on Porthan vielä myöhemminkin
-saanut taistella ja hänen seuraavat julkaisunsa olivat enemmän tahi
-vähemmän, joskus välittömästi, useimmiten ainakin välillisesti siitä
-riippuvia.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Porthanin tähän asti mainitut Suomen viljelyshistoriaa koskevat
-kyhäykset keskittivät esityksen enemmän itse viljelyksen muotoon ja
-tuloksiin kuin viljelijöihin itseensä. Sivistyksen edistäjät ja
-kannattajat jäivät aina kuvaamatta, heidän erikoinen henkilöllinen
-omituisuutensa selvittämättä. Sitä suuremmalla uteliaisuudella
-käännymme sentähden ainoihin henkilökuvauksiin, jotka Porthan on
-kirjoittanut tällä ajalla. Tarkoitan muistopuheita, jotka hän on
-pitänyt.
-
-Tällaisesta muistopuheesta oli aikakauden esteettisen maun määrääjillä
-omat mielipiteensä, jotka olivat saaneet yleisen kannatuksen. Puheen
-piti samalla olla runolliseen tahi kaunokirjalliseen henkeen
-kirjoitettu esitys ja toiselta puolen taas historiallinen
-kertomus. Mutta kaikki eivät hyväksyneet tuota vaatimusta. "Omasta
-puolestani toivoisin" -- sanoo Knös -- "ettei historiallisista
-muistokirjoituksista odotettaisi kaunokirjallisia kyhäyksiä
-ja ettei niitä arvosteltaisi Ruotsin Akatemian mittakaavan
-mukaan. Historiallisen muistokirjoituksen tulee esittää asioita
-yksinkertaisesti kertoen, mutta tarkoin ja todistamalla kaikki, sitä
-vastoin voi kaunokirjallinen sepitys, muisto à la Lehnberg maalailla ja
-ja ikäänkuin upottaa ne muutamat asiat, jotka ilman tutkintoa ja
-todistelua pidetään varmoina, nerokkaitten mietteitten mereen, jonne
-toisinaan historiallinen totuus häviää. Jokainen asiahan on erittäin
-todistettava historiassa, ja mainepuheessa, akateemisessa
-ylistyspuheessa pidetään useita sitaatteja turhantarkkuutena".[186]
-
-Porthan oli kaunopuheliaisuuden opettajana yliopistossa ja sentähden
-oli taipumus antaa tässä kaunopuheliaisuuden silloisille vaatimuksille
-enemmän arvoa kuin historian säännöille luonnollinen.
-
-Kaunopuheliaisuuden opettajana on Porthan teoreetisesti käsitellyt
-muistopuheita. "Muistopuheissa" -- opettaa hän -- "on aina puhuttava
-parempaan suuntaan, valehdeltava hyvin vähän... Hautajaispuheessa tulee
-vielä kohtuullisemmin kiitellä, ei siltä moittiakaan, vaan puhua niin,
-että kiitoksen suhteesta voi päättää millainen henkilö on ollut". Kun
-näin näytetään vaan yksi puoli henkilöstä, jota kiitellään, ei
-tuollainen kuva ole aivan luotettava, huomauttaa Porthan toisessa
-kohdassa. Mutta hän vaatii, että kuva, joka esitetään, on aivan
-näköinen, sillä maalauksen yhdennäköisyys huvittaa meitä, sanoo
-Aristoteles. Muistopuheessa tulee käyttää komeaa ja miellyttävää
-stiiliä, tehdä poikkeuksia aineesta, esittää kauniita vertauksia,
-päämäärä kun sellaisissa on koreus.[187]
-
-Kuitenkin on Porthan erityisesti huomauttanut noiden muistopuheitten
-historiallista arvoa. Erityisessä kyhäyksessä hän on kehottanut
-edelleenkin pitämään hautajaispuheita tunnetummista henkilöistä, hän on
-koonnut sitäpaitsi elämäkerrallisia tietoja oman aikansa henkilöistä ja
-julkaissut paljon vanhempia elämäkertoja. Se seikka, että tuollaisissa
-elämäkerroissa liiaksi kiitellään, sanoo Porthan kyhäyksessään, ei anna
-aihetta niiden laimiinlyömiseen, koska tottunut tutkija aina osaa
-erottaa totuuden imartelusta.[188]
-
-Ensimäisen muistopuheensa piti Porthan Ehrensvärdistä 17. p. heinäkuuta
-1773, mutta se on jäänyt painamatta ja joutunut kateisiin. Porthan itse
-ei pitänyt sitä kyllin täydellisenä, mutta Choraeus vakuuttaa siitä
-saaneensa aivan erityistä hyötyä ja hyviä opetuksia. Porthanin ystävä
-M.J. Alopaeus piti samasta aineesta muistopuheen Porvoossa pari
-kuukautta Porthanin puheen jälkeen, mutta mahdotonta on tietää,
-olivatko nuot puheet keskenään yhteydessä.[189]
-
-Kun myöhemmin 1788-1790 vuosien sota asetti Ehrensvärdin elämäntyön
-oikeaan arvoonsa aikalaisten silmissä, herätti se Porthanissa halun
-julkaista parentatiooninsa.[190] Ja nähtävästi tässä tarkoituksessa hän
-1790 luvun keskivaiheilla ryhtyi hankkimaan tietoja Viaporin
-perustamisesta siellä oleskelleilta upseereilta. Aineksia hän saikin,
-mutta, kuten mainitsin, raukesi yritys kuitenkin sikseen.[191]
-
-Tulemme nyt parentationiin, jonka Porthan piti entisestä opettajastaan
-Henrik Hasselista. Porthan oli itse siihen tarjoutunut ja ryhtyi heti
-Hasselin kuoleman jälkeen kokoamaan aineksia puheeseensa.[192] Ja jo
-muutaman viikon kuluttua hän kertookin olevansa valmis pitämään sen,
-kunhan vain saisi muutamia elämäkerrallisia tietoja kuolinpesästä.[193]
-Lähteitä tutkijamme saikin jotenkin runsaasti, mutta etupäässä toiselta
-taholta. Fredenheim oli jo Hasselin eläessä kirjeellisesti tältä saanut
-tavalliset personaaliat. Sitäpaitsi oli hänen haltuunsa joutunut
-muitakin vainajaa koskevia tietoja. Nämät hän nyt lähettää Porthanille
-antaen hänelle samalla viittauksia miten niitä käyttää sopivalla
-tavalla ja mitä niiden johdosta huomauttaa.
-
-Fredenheim kirjoittaa tästä muun muassa: "1722 tuli hän Tukholmaan
-kotiopettajaksi, jota sinun ei tarvitse mainita, ja oli siellä neljä
-vuotta luultavasti tarkaten silloista mieltä kiinnittävää asemaa. Tätä
-hän sitten seurasi hämmästyttävän tarkkaan siihen nähden, ettei hän
-ottanut osaa valtiolliseen elämään. Jos tahdot muutamilla sellaisilla
-mietteillä tehdä hänen olonsa Tukholmassa huvittavaksi, se kun sattui
-sellaiseen aikaan, sopinee se".[194] Tämän Hasselin Tukholmassa olon on
-Porthan sitten muistopuheessaan kuvannut näin: "Hän oleskeli näihin
-aikoihin Tukholmassa, seuraten oppilaitaan heidän koteihinsa.
-Merkillisten tapausten ja muutosten, jotka silloin tapahtuivat,
-näkijänä ja todistajana hän silloin oli. Ei kuitenkaan sellaisena, joka
-hämmästyneenä ja kokemattomana kaikkia ällistelee, vaan sellaisena,
-joka älyllä ja tarkaten seuraa asiain menoa niin paljon kuin
-mahdollista."
-
-Puhe valmistui näiden tietojen lähettämisen tähden paljon myöhemmin,
-kuin Porthan ensin oli luullut. Huhtikuulla 1777 yliopiston
-varakansleri Haartman jo konsistoorion kokouksessa tiedusteli
-Porthanilta, joka oli sinne kutsuttu, eikö muistopuhe pian valmistuisi,
-sitä kun tuskin voisi pitemmälle lykätä. Porthan vastasi aikovansa
-odottaa lämpimämpää vuodenaikaa.[195] Puhe pidettiin vasta 21. p.
-toukok. 1778. Sitten se oli laitettava painokuntoon. Porthanilla ja
-Fredenheimillä oli aikomus laajentaa ja täydellisentää sitä
-muistutuksilla ja liitteillä. Esityksen eteen oli asetettava Hasselin
-sukuluettelo, jota Fredenheim kauvan oli valmistellut. Mutta Mennander
-kiertelee sitä tekemästä ja syyt, jotka hän esittää, ovat kuvaavia.
-Tuollaisen suuren teoksen, kuin se oli, jota Porthan oli suunnitellut,
-painattaminen tulisi kalliiksi ja herättäisi yleisössä liian suuren
-käsityksen kuolinpesän rikkauksista. Ja kaupaksi sellainen ei menisi,
-koska yleisö ei tuollaisia suosi. Luettelon Hasselin teoksista voisi
-liittää mukaan, mutta hänen presidiollaan ilmestyneistä väitöskirjoista
-on muualla julkaistu kertomus ja sen uudestaan painattaminen olisi siis
-turha.[196]
-
-Puhe painettiin sentähden sellaisenaan yhdessä Bilmarkin tilaisuuteen
-valmistaman programmin kanssa.
-
-Yleisössä vallalla oleva käsitys oli nytkin tehnyt haittaa Porthanin
-julkaisemistoiminnalle, vieläpä se oli saanut tulkikseen arkkipiispa
-Mennanderinkin. Esitetyt syyt ovat samoja, joilla yleensä vastustettiin
-muistopuheitten painamista ja joita vastaan Porthan myöhemmin asettuu
-taistelemaan Turun lehdissä.
-
-Mennander olikin nyt tyytyväinen Porthanin puheesen, joka hänestä
-niinkuin Bilmarkin programmikin oli tarpeellisen hyvästi kirjoitettu.
-Sentähden ansaitsi Porthan siitä kiitosta eikä nuhteita.[197]
-
-Heti alkaessaan muistopuheensa Porthan jo huomauttaa, ettei hän esitä
-muuta kuin Hasselin yksinkertaisen elämäkerran sekä kertomuksen tämän
-työstä akatemian hyväksi. Hän pyytää kuulijoitaan pitämään silmällä
-esityksen totuutta, puhtautta ja kunnioittavaa henkeä, eikä vaatimaan
-siltä hienoutta, kauneutta ja loistoa.[198] Ja pyyntöä seuraava esitys
-osottaa, että Porthan todella tarkoitti mitä lausui.
-
-Periaatteet, joita Hassel koetti virassaan toteuttaa ja esimerkki, jota
-hän siinä osotti, olivat, kuten edellä olen maininnut, useassa
-suhteessa vaikuttaneet Porthaniin ja olleet hänelle esikuvina.
-Panemalla painoa niihin esityksessään saattoi Porthan luoda samalla
-elävän ja luonnollisen kuvan Hasselista yliopistonopettajana. Pitkät
-kuvaukset ja maalailemiset puuttuvat Hasselin elämäkerrasta kokonaan.
-Stiili on Ciceron "yksinkertaista" täyteläistä stiiliä, jota Porthan
-aina kehotti oppilaitaan käyttämään.
-
-Parentatioonitilaisuuden jälkeisenä päivänä Porthan jo kertoo uudesta
-muistopuheesta, jonka hän aikoi pitää Arckenholtzin elämästä ja
-vaikutuksesta. Mutta hänellä oli kovin niukasti lähteitä saatavilla --
-valittaa hän -- ja salatakseen köyhyyttään oli hän päättänyt puhua
-latinaksi.[199] Tällainen ainesten puute osottaa, että Porthanilla
-vielä oli jotenkin vähän tuttavuuksia Ruotsin puolella, jossa
-Arckenholtzin toiminta kylläkin oli tunnettu. Fredenheim näkyy nytkin
-hankkineen aineita hänelle.[200] Puhe pidettiin 3. p. toukok. 1781 ja
-oli Porthanilla aikomus painattaa sekin, vaikka aije sitten jäi
-toteuttamatta.[201]
-
-Mutta tämän puheensa piti Porthan aikana, jolloin tavallaan uusi
-kehitysjakso hänen elämässään alkoi. Pysähdyn tässä vuoteen 1779.
-Hän oli nyt 40 vuoden ikäinen, siis ijässä, jossa henki harvoin enää
-taipuu aivan uusille urille, ellei niihin aikaisempaa perustusta ole
-laskettu. Porthanin työ oli tähän asti pääasiallisesti liikkunut
-kaunokirjallisuuden alalla, ja ennen kaikkea oli hän ollut
-klassillisen kirjallisuuden tuntija. Saattaa kyllä huomata, että hänen
-harrastuksensa yhä oli historiaan kiintymässä, mutta kun ottaa huomioon
-ajan tutkimuksen polyhistoriallisen luonteen, ei se vielä herätä mitään
-suurempaa huomiota. Vasta seuraavan vuosikymmenen tapahtumat antoivat
-viimeisen aiheen käänteelle, joka jo kauvan oli ollut valmistumassa.
-Vasta nyt alkaa Porthanin varsinainen suurenmoinen tehtävä
-historiankirjoittajana.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olen jo edellä viitannut syihin, jotka vähitellen olivat vieneet
-Porthanin historiallisiin tutkimuksiin. Ennenkuin lähden puhumaan hänen
-varsinaisista suurtöistään tällä alalla, on mainittava vielä muutamia
-vaikutuksia, joita Porthan tähän asti oli saanut historiantutkijoilta,
-sikäli kuin vaillinaiset tiedot sen sallivat. Ranskalaiset
-valistuskirjailijat olivat herättäneet huomiota maassamme
-historiankirjoittajina aina 1760 vaiheilta tahi hiukan ennemmin. Mutta
-kuten Ruotsissa, niin meilläkin otettiin ne akateemisissa piireissä
-jotenkin kylmästi vastaan. Sigfrid Porthan valittaa vuonna 1760:
-"Vallan anastavat Voltairit, d'Alembertit ja muut heidän tapaisensa
-valehistorioitsijat, joita meidän aikanamme on ääretön määrä etenkin
-Ranskassa, vaikuttaen lukijan herkkäuskoisuuteen nerokkailla
-lisäyksillä ja muhkealla stiilillä, mutta samalla vihamielisesti
-vastustaen uskontoa ja moraalia".[202] Poikkeuksena oli kuitenkin
-Montesquieu, jota suuresti ihailtiin. Hänen teoksensa "Considérations
-sur les causes de la grandeur des Romains et de leur decadence"
-siteerataan jo vuonna 1756 eräässä Scarinin johdolla ilmestyneessä
-väitöskirjassa.[203] Ja 1760 luvulla käsittelee Bilmark useita
-Montesquieun esittämiä ajatuksia pitäen kuitenkin usein hänen kantaansa
-liian yksipuolisena.
-
-Kun Porthan sitten ensi kerran julkaisi yleishistoriallisen
-väitöskirjan, käyttää hänkin lähteenään Montesqieutä. Vuonna 1776
-ilmestyi nimittäin tutkimus "De influxu morum in felicitatem
-reipublicae". Se seikka, että se julkaistiin pro exercitio, näyttää
-osottavan, että teos oli pääasiassa Porthanin kirjoittama ja
-se liittyykin jotenkin luonnollisesti hänen luentoihinsa
-moraalifilosofiassa. Käsitystapa on tavallinen siihen aikaan vallalla
-oleva pragmaatinen. Tapausten syynä pidetään yksinomaan siveellistä
-tilaa ja siitä johtuvia motiiveja, joten esitys tuntuu kovin
-yksipuoliselta. Niin pidetään spartalaisten heloottivainoja syynä
-heidän raaistumiseensa ja tästä taas oli valtion onnettomuus
-seurauksena. Samoin oli tekijän mielestä ahneus ja ryöstelyhalu
-pääsyynä peloponneesolaissotiin. Vallankumousta Englannissa Kaarle
-I:sen aikana arvostellaan näin: "Englantilaiset osottivat kylliksi
-esimerkillään Kaarle I:sen viime vuosina, kuinka vähän lait vaikuttavat
-valtiossa, jossa kansalaisten tavat ovat niin turmeltuneita, että vaan
-hurjuus ja hillittömyyden halu heitä ohjaavat."
-
-Sama käsitys on Humella, johon Porthan tässä viittaa. On hyvin
-käsitettävää, että Porthan, joka juuri piti moraalista luentoja ja
-julkaisi väitöskirjan, joka liittyi näihin luentoihin, oli taipuva
-panemaan tällaisille syille pääpainon esityksessään. Olihan tällainen
-käsitys Porthanin käyttämässä kirjallisuudessa yleinen. Lagerbringin
-suuri Ruotsin historia, joka paraillaan ilmestyi, antoi tässä suhteessa
-hyvin selvän esimerkin. -- Itse aihe, yleisen historiassa tavattavan
-ilmiön tutkiminen, oli Turussakin siihen aikaan hyvin tavallinen.
-
-Porthan oli näet saanut vaikutuksia paljoa lähempääkin, muun muassa
-naapurimaasta Ruotsista. Lagerbringin suuri kriitillinen Ruotsin
-historia aikaansai lopullisen käänteen tämän maan historian
-käsittelyssä. Silloisista oppineitten kirjeistä huomaakin hyvin,
-millaisella innolla ja ilolla teosta tervehdittiin ja miten suurta
-huomiota se herätti. Porthanille ilmoittaa Gjörwell kirjeessä 29. p.
-marrask. 1776 lähettävänsä hänelle Lagerbringin Swea Rikes
-Historian.[204] Varmaankin sai Porthan siis jokaisen osan heti sen
-ilmestyttyä.
-
-Myöskin Ihren teoksia tunsi Porthan. Todennäköistä on, että hän
-kielimiehenä oli niihin jotenkin aikaisin tutustunut ja edempänä
-todistan hänen käyttäneen ainakin yhtä näistä 1760 luvulla. Vuonna 1775
-lähettää Gjörwell Ihren Glossariumin, jota Porthan oli pyytänyt.[205]
-Kun Ihre oli ollut Schlözerin opettaja ja suuresti vaikuttanut hänen
-tutkimustapaansa, on tärkeätä tietää, että Porthan tunsi Ihren
-edustaman kielellisiin apukeinoihin perustuvan historiantutkimuksen,
-ennenkuin oli joutunut tekemisiin göttingeniläisen suunnan kanssa.
-
-
-
-
-
-
-III.
-
-Göttingeniläisen suunnan vaikutuksia Porthaniin. Hänen tutkimuksensa
-suomalaisten esihistorian ja vanhimman historian alalla.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Porthanin toimi kirjastonhoitajana oli saattanut hänet tarkkuudella
-seuraamaan kaikkia uusia virtauksia aikansa kirjallisuudessa. Hänen oli
-hankittava uutta ilmestynyttä kirjallisuutta eri maista ja sentähden
-hän käytti vilkkaasti kirjamarkkinoita sekä Ruotsissa että ulkomailla,
-etupäässä Hollannissa ja Saksassa. Usein on hän oppilaillensa
-terottanut mieleen, miten tärkeätä on valita teokset, joita lukee,
-ettei kuluttaisi turhaan aikaansa, usein on hän myöskin huomauttanut,
-että on seurattava erilaatuista kirjallisuutta niin paljon kuin
-suinkin, koska joka suunnalla on jotakin hyvää.[206] Sanomalehtimiehenä
-ja opettajana, sanalla sanoen valistuksen levittäjänä hänen oli ennen
-kaikkea otettava selvä kaikista uusista totuuksista, jotka olivat
-omiansa hajoittamaan ennakkoluuloja.
-
-Välittäessään uusien teosten ja uusien tietojen hankkimista maahan
-Porthan joutui tekemisiin usean ruotsalaisen oppineen kanssa. Niinpä
-hän tilasi Gjörwellin kautta suuren osan teoksista, jotka olivat
-kirjastoon hankittavat, ja oli hänen kanssaan kirjevaihdossa 1770
-luvulla. Avuliaana Porthanille näissä toimissa oli A.N. Clewberg, joka
-silloin oleskeli Tukholmassa.[207] Seuraavalla vuosikymmenellä tapaamme
-Porthanin kirjevaihdossa ruotsalaisen historioitsijan Hallenbergin
-kanssa Turun yliopiston kirjastossa olevista Arckenholtzin kokoelmista.
-
-Välityksen tarve oli tähän aikaan suurempi kuin koskaan ennen. Sillä
-suurenmoinen kirjallinen toimeliaisuus toi yhtämittaa esille uusia
-huomioita ja uusia totuuksia ja valistusharrastus oli tehnyt niiden
-levittämisen jokaiselle pyhäksi velvollisuudeksi. Mutta kulkuneuvot
-olivat vielä huonoja, aikakauskirjallisuus vasta alullaan. Sitäpaitsi
-oli lähteiden julkaiseminen tahi keskittäminen hyvin vähän edistynyt.
-Nämät ovat syyt laajoihin kirjevaihtoihin sen ajan oppineitten välillä
-ja Porthankin on niiden tähden tuollaiseen kirjevaihtoon ryhtynyt.
-
-Mutta Porthan ei tyytynyt yksinomaan kirjeelliseen välitykseen, vaan
-teki itse matkoja Ruotsiin niin pian kuin opetustoimeltaan pääsi. Jo
-vuonna 1771 hän kävi Tukholmassa ja Upsalassa. Cygnaeus, joka oli
-matkalla mukana, kertoo sittemmin kuinka Gjörwell ja Porthan
-keskustelivat Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa tieteellisistä ja
-kirjallisista kysymyksistä, sillä välin kuin hän sai käteensä Bælterin
-kirjeet ajan kulukkeeksi.[208] Myöskin vuonna 1775 tiedetään Porthanin
-olleen kesäaikana Tukholmassa.[209]
-
-Näitä matkoja tärkeämpi oli kuitenkin matka Saksaan, jonka Porthan teki
-kesällä vuonna 1779. Lähimmän aiheen antoi siihen hänen nimityksensä
-professoriksi kaunopuheliaisuudessa 10. p. jouluk. 1777, hän kun sen
-kautta saattoi hankkia tällaiseen matkaan tarvittavat varat. Matkan
-tarkoituksena oli saksalaisten kirjain tilauksen järjestäminen sekä
-oppineihin mieskohtaisesti tutustuminen.[210]
-
-Ruotsin kautta matkusti Porthan Lyybekkiin, viipyi pari päivää täällä
-ja viikon Hampurissa sekä matkusti sitten Göttingeniin.[211] Göttingen
-oli virkein ja vapaamielisin opinkeskus Saksassa ja maine sen
-tutkijoista oli jo silloin levinnyt pohjoismaihinkin. He olivat täällä
-tunnettuja ja arvossa pidettyjä. Useat ruotsalaiset oppineet olivat
-oleskelleet Göttingenissä ja jo 1768 ehdotti Warmholtz, että
-Schlözer saisi tehtäväkseen Ruotsin historian kirjoittamisen.[212]
-Göttingeniläisten teokset olivatkin sentähden levinneet tänne jotenkin
-nopeaan ja laajalti. Niin saa Porthan Gattererin Universal Historien
-kesällä 1776 Gjörwellin kautta ja seuraavana vuonna melkein samaan
-aikaan Schlözerin Nordische Geschichten. Viimemainittu teos oli
-loppunut ruotsalaisista kirjakaupoista heti kun se saapui vuonna 1773
-ja viimeisen kappaleen siitä oli Mennander silloin hankkinut itselleen
-Turkuun.[213]
-
-Göttingenissä Porthan otti innokkaasti osaa yliopistolliseen elämään.
-Kirjastoa hän kiittelee erinomaiseksi ja kertoo saavansa käyttää sitä
-esteettömästi. Myöskin kuunteli hän luentoja ja tutustui yliopiston
-opettajiin. Luultavasti hän joutui enimmin tekemisiin Heynen kanssa,
-hän kun oli saman aineen opettaja kuin Porthankin -- runouden ja
-kaunopuheliaisuuden professori.
-
-"Hän on koko mies alallaan", sanoo Porthan ja hänen mielipiteensä
-osottavatkin ajakseen useassa suhteessa hyvin edistynyttä kantaa. Hän
-pyrki todella syventymään klassillisen ajan henkeen ja hänelle
-selvisikin sen kerrassaan silloisesta ajasta eroava luonne. "Tarvitaan"
--- lausuu Heyne kerran -- "mukautuvaa mieltä, sukkelaa ja sujuvaa
-ajatusta sekä kestävyyttä; tulee välttää liian nopeaa arvostelua ja
-itseensä luottamista eikä saa itsepäisesti pitää mielipidettä, jonka on
-saanut, jos tahtoo tunkeutua ja hiipiä toisten ajatustapaan". Mutta
-juuri tässä arvelee hän tutkijain usein erehtyvän, he kun päättelevät
-oman aikansa tavoista ja käsitystavoista alkuperäisemmällä kannalla
-olevien ihmisten mielentilaa.[214] Arvostellessaan asioita pyrki hän
-sen sijaan etupäässä käsittämään olosuhteita, jotka silloin olivat
-vallalla ja saattoivat tutkittaviin asioihin vaikuttaa. Siltä hän
-sentään samalla koetti syventää käsitystään vertailemalla tutkittavia
-oloja sellaisiin oman aikansa ilmiöihin, jotka erityisesti tuntuivat
-olevan samantapaisia kuin ne, joita hän tutki. Etupäässä villikansain
-tavat olivat mainiona vertailuaineena, kun tahtoi selittää antiikin
-kansain aikaisinta kehitystä.[215]
-
-Tämän käsityksensä mukaisesti hän arvosteli myöskin lähteitä
-erottamalla niiden eri ainekset sen mukaan, koska ja miten ne olivat
-hankitut, mikä oli nähtyä, mikä kuultua ja mikä arvelua. Juuri
-Porthanin ollessa Göttingenissä selitteli Heyne tämän menettelytapansa
-avulla sikäläisessä tiedeseuran kokouksessa Hesiodoksen Teogoniaa. Tämä
-teos oli hänestä yhteenliitos erilaatuisista kappaleista, jotka jo sitä
-ennen olivat muuttuneet ja muodostuneet. Porthan piti esitelmää oikein
-hyvänä, vaikka Heynen tapa lausua latinaa saksalaisen ääntämistavan
-mukaan tuntui omituiselta. Myöskin seminaariharjoituksissaan selitteli
-Heyne Hesiodosta.[216] Nämät olivat samat seminaariharjoitukset, joilla
-useat Saksan myöhemmän henkisen elämän edustajat Voss, v. Humboldt y.m.
-saivat ensimäisen halun käsittämään klassillisen ajan varsinaista
-henkeä, vaikka he kyllä toiselta puolen pian jättivät opettajansa
-välittävän kannan.
-
-Myöhemmin on Porthankin luennoillaan koettanut esittää antiikin oloja
-niin monipuolisesti ja täydellisesti kuin suinkin, jotta kuulijat
-niistä saamansa tarkan kuvan mukaan käsittäisivät asiat, joista
-klassillisessa kirjallisuudessa lukivat. Niinpä esitti tutkijamme
-vuonna 1801 klassillista arkeologiaa valaisten esitystään kuvilla
-vanhan ajan taideteoksista. Samoin on Porthan kuvannut vanhimmilla
-kulttuuriasteilla olevaa elämää, käyttäen kuten Heynekin rinnan vanhan
-ajan kirjallisuutta ja oman ajan raakalaiskansain tarjoamia aiheita
-apunaan. Niiden avulla on hän usein luonut kuvan ihmisten alkuasteilta
-alkavasta vähittäisestä täydentymisestä. Sellaisesta lähtee hän
-väitöskirjassa "De fama Magiae Fennis attributae" usein viitaten Heynen
-teoksiin. Myöskin "De Pandora Hesiodea" on sekä aiheeltaan että
-käsitykseltään samaa laatua. On kuitenkin huomattava, että tällainen
-käsitystapa juuri voitti alaa seuraavien vuosikymmenien aikana
-muuallakin.
-
-Lähteiden puutteen tähden ei saata seurata Porthanin suhdetta muihin
-Göttingenin professoreihin, teoloogeja lukuunottamatta, joista hän
-laveammin kertoo kirjeissään. Tämän yliopiston kuuluisimpia kykyjä oli
-Johan Michaelis, etevä kielimies ja rationalistinen raamatun selittäjä.
-Hän oli Schlözerin opettaja ja häneltä oli tämän kriitillinen
-menettelytapa osaksi peräisin. "Muutamista hänen oppilauselmistaan
-ajatelkoon kukin oman vakaumuksensa mukaan, mutta varmaa on, että hänen
-raamatunkäännöksensä on teos, joka alallaan on erinomainen ja jota
-vailla ei ajatteleva teoloogi voi olla".[217] Näin Porthan, mutta
-yleensä herätti Michaeliksen rationalismi monessa pahennusta, niinpä
-Lidénkin Göttingenissä ollessaan ankarasti moitti kevytmielistä ja
-pilkallista tapaa, jolla Michaelis kohteli raamattua.[218] Porthanin
-suhteesta Michaeliksen oppilaaseen Schlözeriin ei ole tarkempia
-tietoja säilynyt, enempää kuin Gattereriin tahi muihinkaan
-historiantutkijoihin. Edempänä saan kuitenkin tilaisuuden puhua
-muutamista sitä valaisevista piirteistä Porthanin tieteellisten
-harrastusten yhteydessä. Kuuluisaan kirkkohistorian tutkijaan Valchiin
-hän näkyy myöskin tutustuneen, mutta ainoastaan ohimennen Porthan häntä
-mainitsee.
-
-Mutta Porthan ei asettunut ainoastaan niiden tiedemiesten yhteyteen,
-joiden tutkimusalat lähentelivät hänen omia erikoistieteellisiä
-harrastuksiaan. Hän liikkui aivan eri tieteitten edustajain parissa,
-muun muassa matemaatikerien ja teoloogein, kävi yliopiston
-tähtitornissa j.n.e..[219] Hänen monioppisuutensa ja erilaiset
-harrastuksensa tekivät tuollaisen yhteyden toivottavaksi ja hyötyä
-tuottavaksi.
-
-Göttingeniin jäi Porthan viideksi viikoksi. Sitten hän kävi useissa
-Keski-Saksan tärkeämmissä kaupungeissa, viipyi viikon Casselissa,
-jonkun päivän Gothassa, Erfurtissa, Weimarissa, Jenassa sekä Hallessa,
-Leipzigissä ja Dresdenissä. Täältä hän sitten palasi Berliinin,
-Greifswaldin ja Kööpenhaminan kautta kotimaahansa.[220] Kaikkialla hän
-tutustui aikansa etevimpiin tiedemiehiin ja valistuksenharrastajiin.
-Niin tiedämme hänen Berliinissä käyneen Mendelssohnin luona, jonka
-eklektinen valistusfilosofia monessa suhteessa muistuttaa Porthanin
-omaa filosoofista ajatustapaa. Täällä hän joutui tekemisiin myöskin
-K.F. Nicolain kanssa, joka vielä tähän aikaan edusti vallalla olevaa
-katsantotapaa ja tunnetulla aikakauskirjallaan vaikutti suuresti
-aikalaisiinsa.
-
-On luonnollista, että matkalla oli suuri merkitys Porthanin
-katsantotapaan ja tieteelliseen kantaan. Saksalainen sivistys merkitsi
-Kustaa kolmannenkin aikana leimansa ruotsalaiseen ja suomalaiseen
-maailmankäsitykseen ainakin keskisäädyssä[221] ja saksalaisen
-tutkimuksen vaikutus voitti täällä yhäti alaa ranskalaisen rinnalla,
-Sentähden oli erittäin tärkeätä, että Porthan joutui läheisimpään
-vuorovaikutukseen Saksan tieteen kanssa, joka juuri näihin aikoihin sai
-päivä päivältä suuremman arvon ja sen mukaisen merkityksen Europassa.
-Itse on hän puolestaan vaikuttanut saksalaisen tieteen leviämiseen
-kotimaassamme osaksi suoranaisesti suosittelemalla ja levittelemällä
-saksalaista kirjallisuutta eri tieteiden aloilta, osaksi epäsuorasti
-saamalla mieskohtaisia vaikutuksia matkallansa, jotka vaikuttivat hänen
-tieteelliseen katsantotapaansa ja sen kautta suomalaisen tieteen
-luonteeseen. Täydellä syyllä saattoi hän senvuoksi jo Dresdenissä
-ollessaan kirjoittaa Tengströmille: "Toivon, että matka tulee
-hyödyttämään sekä minua että yliopistoa".
-
-
-
-
-II.
-
-
-Göttingenistä palattuaan Porthan nimenomaan ottaa tehtäväkseen Suomen
-historian edistämisen väitöskirjojensa avulla. Hänen pienemmät
-väitöskirjansa olivat tähän asti olleet etupäässä retoriikan, mutta
-myöskin filosofian alalta. Hänen suuri sarjansa Historia Bibliothecae
-oli kyllä oikeastaan historiallinen, mutta johtui suurimmaksi osaksi
-harrastuksista, joita Porthanilla oli kirjastonhoitajana. Aineksilla ja
-kyhäyksillä Turun lehdissä vain oli ollut nimenomaisena tarkoituksena
-edistää Suomen muinaisuuden tuntemusta. Mutta nekin olivat olleet
-hajanaisia kokoelmia sieltä täältä.
-
-Nyt Porthan nimenomaan ottaa palvellakseen köyhää Suomen
-historiaansa.[222]
-
-Ensimäinen väitöskirjoista, joilla hän oli luvannut täyttää tuon
-tehtävän oli "Historiola Concionum Sacrarum Fennicarum", suomalaisten
-saarnojen historia. Se ilmestyi vuonna 1781 kahdessa osassa.
-Respondenttina oli pohjalainen Eerik Tulindberg. Teos on hyvin kuvaava
-aiheeltaan. Kaunopuheliaisuuden professorina oli Porthan esittänyt
-ainettansa erityisesti pitäen silmällä saarnataitoa, koska useat hänen
-oppilaistaan aikoivat papeiksi. Väitöskirjoissaankin hän oli käsitellyt
-samaa alaa. Nyt tämä uusi väitöskirja oli jonkinlaisena historiikkina
-saarnataidon kuvaukselle erittäin Suomeen katsoen. Mutta sitäpaitsi
-tuli sen palvella Suomen historiaa. Olihan Porthan kuten Mennanderkin
-koonnut suomalaisia saarnoja ja lahjoittanut niitä yliopiston
-kirjastoon. Suurimman osan niistä muodostivat hautajaissaarnat, joita
-Porthan piti arvossa, etenkin niissä olevain elämäkerrallisten tietojen
-tähden. Mutta oli niissä muitakin. Olemme jo edellä nähneet, miten
-hyvin Porthan käsitti tuollaisten menneiden aikain hengentuotteiden
-arvon historiallisina jätteinä, joista ajan ajatustapa ilmeni. Lisäksi
-tuli luullakseni se seikka, että nuot saarnat olivat suomenkielisiä
-muistomerkkejä ja sellaisina arvokkaita.
-
-Tämä tuntuu otaksuttavalta sentähden, että Porthanin johdolla
-ilmestynyt väitöskirja käsitteli suomenkielisiä saarnoja, mutta ei
-kajonnut lukuisiin ruotsinkielisiin, joita Suomessa oli saatavissa.
-Tosin oli oppinut pappi Stricker äskettäin julkaisemassaan teoksessa
-"Försök til et Svenskt Homiletiskt Bibliothek"[223] luetellut useimmat
-ruotsalaiset saarnat, suomalaiset sensijaan puutteellisemmin ja yhdessä
-saksalaisten kanssa. Kun nyt Porthan piti teostaan jonkinlaisena
-liitteenä Strickerin julkaisuun,[224] oli siis kyllä senkintähden
-luonnollista, että hän tahtoi täydentää juuri tuota puutteellisempaa
-suomalaista luetteloa. Mutta siltä oli kyllä ruotsalaisia saarnojakin
-Suomessa ilmestynyt, joilla Porthan olisi voinut lisätä Strickerin
-mainitsemaa saarnamäärää. Kun sitäpaitsi tiedämme Porthanin koonneen ja
-tutkineen muutenkin etupäässä suomenkielisen kirjallisuuden tuotteita,
-suomalaisia raamatunkäännöksiä ja vanhempaa hengellistä kirjallisuutta,
-tuntuu uskottavalta, että suomalainen kieliasu häntä nytkin muun ohessa
-huvitti. Tulee muistaa, että Porthania tutkimuksissaan ennenkin oli
-huvittanut tämä kieli sivistyttämisvälikappaleena.
-
-Väitöskirjan aihe ei kuitenkaan sellaisenaan Porthania näy erityisemmin
-miellyttäneen. Ainakin kirjoitti hän Mennanderille siitä joulukuussa
-1780: "Aihe ei tosin ole juuri erikoisen hauska; mutta kun se sentään
-koskee pientä osaa kansamme kirjallisuushistoriasta, luulin, että aine
-ei olisi aivan vastenmielinen maamme köyhän kirjallisuuden
-harrastajille".[225] On sentään mahdollista, että hän näin sanoessaan
-ajatteli teoksen lukijoita eikä itseään.
-
-Aineksia sai Porthan, paitsi siitä mitä itse oli koonnut, etupäässä
-Mennanderilta sekä muutamilta pohjalaisilta papeilta.[226] Hän ei
-kuitenkaan hanki Mennanderilta koko saarnoja, vaan ainoastaan niiden
-nimet, voidakseen julkaista nämät. Tällainen asiakirjain ja
-harvinaisten kirjain nimien kokoileminen oli näet Ruotsissa tähän
-aikaan jotenkin tavallista kirjaintuntijain ja kokoilijain keskuudessa.
-Porthankin luettelee vain saarnojen päällekirjoitukset esityksessään
-esittämättä ensinkään niiden sisältöä. Ja ainettaan käsittelee hän vain
-saarnain esitystavan muotoa ja retoorista menettelytapaa silmällä
-pitäen. Ei sanaakaan siitä, missä yhteydessä saarnatapa oli ajanhengen
-kanssa, millainen henki niissä vallitsi ja kuinka itse sisältöä
-esitettiin kansalle. Suomalaisten saarnain historia on kirjoitettu
-samaan suuntaan kuin Porthanin muut tähänastiset teokset, kuten etenkin
-"De poësi Fennica". Hän käsittelee molemmissa teoksissa vain
-lähteittensä muotoa pitäen kummassakin tapauksessa silmällä
-käytännöllistä hyötyä, joka lähtisi tästä tarkastelusta lukijoille;
-sisältöä, kokonaisuuden henkeä hän ei kuvaa. Mutta kuitenkin luulee
-tarkkaava lukija huomaavansa, että se on juuri se, joka useinkin
-kirjoittajaa huvittaa. Niinpä kirjoittaja valitsee lähteistä kaikkein
-kuvaavimmat kohdat, jotka löytää, antaakseen kuvauksen siitä, jota ei
-koskaan käy esittämään.
-
-Strickerin esitys on sekin vain luettelo saarnoista aakkosellisessa
-järjestyksessä. Mutta hän sanoo kuitenkin teoksensa esipuheessa, että
-hänellä oli aikomuksena paitsi saarnatavan historiaa myöskin valaista
-kirkko- ja oppihistoriaa. Sitäpaitsi hän oli aikonut liittää
-esitykseensä myöskin saarnaajain elämäkerrat. Mutta käytännöllisten
-vaikeuksien tähden hän oli jättänyt yrityksen sikseen. Porthan
-toteuttaa teoksessaan tuon ensinmainitun aikeen, mutta ei kajoakaan
-muihin.
-
-"Historiola Concionum Sacrarum Fennicarum" oli ensimäinen niistä
-väitöskirjoista, joilla Porthan tahtoi palvella Suomen historiaa ja
-jotka hän sentähden jo vuonna 1780 oli antanut oppilailleen
-valmistettaviksi. Toinen sellainen oli "De Superstitione veterum
-Fennorum theoretica et practica". Väitöskirjan pohjana oli, kuten olen
-maininnut, kaksi vanhemman Lencquistin väitöskirjaa, "Om Finlands
-hedendom och afgudadyrkan" ja "Om Finlands fordna vidskepelse och
-trollkonst", joista hänen poikansa Porthanin johdolla muodosti
-kokonaisuuden. Esipuheessa, jonka luultavasti nuorempi Lencquist on
-kirjoittanut, ilmenee ristiriita, johon tekijä joutui tätä ainetta
-käsitellessään. Yleinen mielipide näet piti tällaista ainetta
-tutkimukselle jotenkin arvottomana, vieläpä yleensä vahingollisenakin,
-jonka katsantokannan kirjoittaja itsekin oli taipuvainen hyväksymään.
-
-Hän sanoo nimittäin, että aineen esittäminen "ei ole mitään muuta kuin
-luetella kaikenmoisia turhuuksia ja selvittää mitä tyhmimpien satujen
-pitkää sarjaa". Hän puolustaa kuitenkin esitystään sillä, että
-muinaisuutta harrastavat saavat apua kaikesta, joka koskee vanhoja
-tapoja ja laitoksia, sitäpaitsi ovat muutkin kansakunnat paljon
-tutkineet pakana-aikaansa, jotta näkisivät millaisia olivat silloin ja
-millaisia nyt. Ja niin olikin todella.
-
-Saattaa näyttää omituiselta, että valistuksen harrastajat kokoilivat
-tuollaisia jätteitä samalla kuin pyrkivät niitä kaikin mokomin
-täydelleen poistamaan turhina ja vahingollisina. Mutta kuitenkin voi
-tälle ilmiölle löytää montakin selitystä. Kun Ihren presidiolla
-ilmestyi väitöskirja ruotsalaisen pakana-ajan taikauskon jätteistä,
-omisti respondentti sen arkkipiispa Henrik Benzeliukselle.[227]
-Omistuksessaan hän sanoo tahtovansa osottaa, millaista työtä oli saatu
-tehdä ja millaisia vaikeuksia voittaa, ennenkuin oli tultu sille
-viljelyskannalle, jolla nyt oltiin. Ja hän tahtoi myöskin osottaa, mitä
-taikauskosta vielä oli jäljellä, epäilemättä siinä tarkoituksessa, että
-se sitä helpommin saataisiin hävitetyksi. Tässäkin tahdottiin tutkia
-epäkohtain luonnetta ja alkuperää, jotta voitaisiin ratkaista niiden
-olemassaolo-oikeus ja menetellä sen mukaan.
-
-Lencquistin teoksella oli varmaan samansuuntainen tarkoitus, mutta
-samalla ilmeni siinä tekijän isänmaallinen harrastus tutkia oman kansan
-muinaisuutta, josta ennen olen puhunut. Molemmat vaikuttimet ovat
-tekijällä rinnan olleet, mutta viimemainitulle lienee etusija
-annettava, jos niiden voimakkuutta silmällä pidämme. Puheena olevassa
-väitöskirjassa on taikauskon eri muotoja niin ankarasti tuomittu ja
-pidetään niitä niin kerrassaan kaiken järkevän tiedon vastakohtana,
-ettei voinut tulla kysymykseen pitää niitä ihmistiedon alkeina ja
-sentähden tietämisen arvoisina. Oli näet niitä, jotka näin ajattelivat.
-Näin oli esim. Heyne asian käsittänyt selittäessään: "Ei tosiaankaan
-ole myyttein ja satujen merkitystä ja laatua halveksittava eikä
-valistuksen miehen tahi älykkään filosoofin työn esineeksi halpana
-pidettävä; koska kerran kaikki inhimillinen viisaus niistä ensi alkunsa
-sai" j.n.e.[228]
-
-Tutkimustapa, jota on käytetty äskenmainitussa Lencquistin ja
-Porthanin nimissä julkaistussa väitöskirjassa, oli tavallinen
-tämäntapaisissa tutkimuksissa. Oletettiin näet, että taikuus ja sen
-yhteydessä olevat tavat olivat pakana-ajan perua. Niitä kokoilemalla ja
-yhdistämällä asialliseen järjestykseen arveltiin sentähden voitavan
-päästä järjestelmälliseen tietoon pakana-ajan uskonnollisista
-käsitteistä ja sen jumalamaailmasta. Lähteinä on käytetty osaksi
-kirjallisia ja suullisia ilmoituksia, etupäässä kansanrunoja, osaksi
-taas kansan käyttämiä menoja ja tapoja. Olemme edellisessä nähneet
-Porthanin arvelleen, että kansanrunot kumminkin pääpiirteissään
-kuvastivat ikivanhaa traditioonia, vaikka yksityiskohdat olivatkin
-muuttuneet. Siksi hän nyt antoi näille todistusarvon koettaessaan
-selvittää pakana-ajan oloja. Samaan suuntaan hän kait päätteli
-käsitellessään kansantapoja, eikä tuollainen päättelemistapa ollut
-yksinomaan Porthanille omituinen. Palatakseni vain jo mainittuun
-göttingeniläiseen tutkijaan Heyneen, ajatteli hänkin samoin lausuessaan
-eräässä julkaisussaan: "Vanhasta tavasta, josta kerran pidämme kiinni,
-pysyvät ensimäiset perusteet eli loimet, joihin kuteena kudotaan
-käsitykset, jotka niitä seuraavat".[229] Ei liene vaikeata huomata,
-että tuollainen ajatustapa johtui ennen mainitsemastani valistusajan
-mekaanisesta käsityksestä, samasta, jonka ilmauksia huomasimme
-historiallisen traditioonin käsittelyssä.
-
-Aineen käsittelylle on puheena olevassa väitöskirjassa koetettu antaa
-laajempi tausta siten, että on tehty lukuisia vertauksia samanlaisiin
-tapoihin muilla kansoilla. Menettely perustui siihen käsitykseen, että
-kansoilla määrätyllä kehitysasteella oli määrättyjä tapoja. Kuitenkaan
-ei noita kehitysasteita tarkemmin yritetty määritellä, vaan
-antauduttiin paljaitten yhtäläisyyksien varaan. Niinpä verrataan
-yhtäläisyyksiä toisiinsa, joita tavataan vanhoilla persialaisilla ja
-muilla itämaisilla kansoilla, Kaarle Suuren aikuisilla saksilaisilla ja
-Britannian kelteillä.[230]
-
-Ylimalkaan ei siis noita samanlaisuuksia yhdisteltäessä ole otettu
-huomioon eri ilmiöiden paikkaa historiallisen ajanlaskun mukaan.
-Mieluimmin verrattiin kuitenkin vain pakana-kansoja keskenään, joten
-kristinuskon maahantuontia pidettiin tuollaisen kehitysasteen
-loppuna. Tutkimustapa, jota tässä siis on noudatettu, ei ollut
-historiantutkimuksessa silloin vallalle pääsevä, vaan pikemmin
-päinvastoin, kun näet ei pidetty väliä siitä, voitiinko historiallisten
-olosuhteitten avulla selittää tahi todistaa huomattujen yhtäläisyyksien
-johtuneen joko lainaamisesta tai samanlaisesta kehityksestä eri
-kansoilla. Siten jäi aina se mahdollisuus, että samanlaisuudet olivat
-satunnaisia vain, ilman mitään todistavaa merkitystä. Myöskään ei
-pidetty niin suurta lukua lähteitten luotettavuudesta kuin ilmoitusten
-sisältöön perustuvasta todenmukaisuudesta. Oli kuitenkin muutamia
-tapoja, joiden yhtäläisyys ruotsalaisten tahi ylimalkaan kristillisen
-ajan tapojen kanssa aiheutti tutkijan päättämään, että ne olivat
-kristinuskon mukana Ruotsista meille tuotuja. Näitä huomautetaan
-kuitenkin vain sivumennen.
-
-Tällainen laajemman, yleisinhimillisen taustan antaminen tutkimukselle
-on yhteydessä sen yleisinhimillisen kannan kanssa, jolta huomasimme
-historiaa tutkitun. Varmaa on näet, että Porthan tässä niinkuin
-muuallakin käsitellessään kotimaista ainetta jonkinlaisesta
-kansallisesta harrastuksesta, samalla piti silmällä myöskin
-yleisinhimillistä puolta siitä. Viittaan tässä vaan siihen, että hän jo
-1780 luvulla sekä väitöskirjoissa että luennoilla käsitteli ihmismielen
-kehitystä yhteydessä sen eri ilmausten kanssa ja jälkimäisten
-vaikutusta edelliseen. Nämät tutkimukset taas perustuivat sielutieteen
-harrastukseen, joka Porthanissa näihin aikoihin ilmenee ja jonka jälkiä
-huomaamme hänen lukuisissa väitöskirjoissaan tältä alalta. Mainitsen
-vain sellaiset kuin "De praejudiciis", "De praejudiciis amovendis", "An
-Miracula sint Divinas missionis criteria", "De ideis hominum obscuris"
-sekä vähän myöhemmältä ajalta "Meditationes quaedam de Spectris" jotka
-jotenkin läheltä liittyvät ylläkäsiteltyyn väitöskirjan aineeseen.
-Näiden teosten nimistä huomaamme myöskin, että niillä on sama
-käytännöllinen tarkoitus levittää ennakkoluuloista vapaata valistusta,
-jonka äsken arvelimme yhdeksi syyksi väitöskirjaan "De superstitione
-Fennorum". Vähän myöhemmin palasi Porthan aineeseen, jota oli
-käsitellyt tässä. Hänen presidiollaan ilmestyi näet vuonna 1789 "De
-fama Magiae Fennis attributae", jota graduaalina puolusti F.J.
-Rosenbom. Likeisesti se kyllä aineeltaan liittyy edelliseen
-väitöskirjaan, se kun erityisesti käsittelee tässä vain sivumennen
-kosketeltua kysymystä, ruotsalaisten tahi yleiskatoolisten taikatapojen
-lainaamista Suomeen. Mutta juuri siksi on siinä käytetty erilaista
-tutkimustapaa. Kun Lencquistin nimellä merkityssä julkaisussa on
-vertailtu eri kansain tapoja toisiinsa sentähden, että ne johtuvat
-yleisistä inhimillisistä taipumuksista, niin on Rosenbomin
-kirjoituksessa pidetty silmällä yhtäläisyyksiä, jotka johtuvat
-suoranaisista lainoista.
-
-Tässä huomattava erilaisuus on tärkeä, sillä se kuvastaa uuden
-menettelytavan voitollepääsöä, joka seurasi kutakin tutkittavaa ilmiötä
-alkulähteistä sen silloiseen muotoon. Vertailuja se käytti varovasti,
-kuten huomasimme sen lainasanojakin käsiteltäessä menetelleen, se otti
-lukuun vain ne, jotka tuntuivat varmimmilta, kun sovellutettiin niitä
-historiallisiin oloihin.
-
-Nimenomaan erotetaan sitten suomalaiset taiat lappalaisista. Se oli
-välttämätön täydennys erotukselle, joka tutkimuksessa vähitellen oli
-tapahtunut lappalaisen ja suomalaisen kansallisuuden sekä kielen
-välillä, ja josta edempänä puhun. Sitäpaitsi Porthan tahtoi puhdistaa
-suomalaisten mainetta siitä syytteestä, joka valistusaikana merkitsi
-paljon, että nimittäin nämät erityisesti olivat taikauskoisia.
-Huomattakoon vain, että Porthan kirjoitti väitöskirjansa juuri
-samaan aikaan kuin hän Ruotsin kirjallisuus-, historia- ja
-antikviteetti-akatemiassa puolusti suomalaisten ominaisuuksia ja kykyä.
-
-Vaikka Porthanin historiallisen toiminnan varsinaisena tarkoituksena ei
-suinkaan ollut kuten Jusleniuksella suomalaisten kunnian puolustaminen
-vääriä käsityksiä vastaan, oli kuitenkin luonnollista, että tämä
-harrastus ei voinut jäädä hänelle aivan vieraaksi. Isänmaallisuus, joka
-elähytti hänen tutkimuksiaan, ilmeni tosin etupäässä siinä, että hän
-tahtoi noiden tutkimustensa kautta hyödyttää maanmiehiään, mutta siltä
-hän ei voinut sallia, että tietämättömyydestä tahi pahansuopuudesta
-Suomen mainetta halvennettiin. Hänen ystävänsä olivat siinä hänen
-kanssaan yhtä mieltä ja kehottivat Porthania tarttumaan kynään maansa
-mainetta puolustaakseen. Fredenheim oli kirjoittanut vuoden 1785
-lopulla Porthanille: "Levesquen sarjassa Histoire de Russie, nimittäin
-osissa, jotka sisältävät la description des differents peuples de cet
-Empire, olen harmikseni lukenut alentavan kuvauksen suomalaisista ja
-heidän maastaan, jonka toivon että Serkkuni näyttää vääräksi. Jos
-Serkullani ei ole näitä osia lähetän ne ensi matkustajan kanssa niin
-hyvää tarkoitusta varten".[231] Tällaisista tuumista on lähtenyt
-viimeksimainittu Porthanin väitöskirja ja ne ovat epäilemättä
-vaikuttaneet Porthanin esitelmään suomalaisten pakanuuden ajasta. Mutta
-missä määrin ne ovat olleet mukana sitä tahi mahdollisesti harrastusta
-sitä koskeviin tutkimuksiin aiheuttamassa, en uskalla sanoa.
-
-Viittaan vielä siihen, että Porthan on väitöskirjassaan "De fama
-magiae" verrannut luonnonkansojen tilaa suomalaisten pakanain oloihin.
-Myöskin kuvauksessaan, jonka hän antaa selityksissään Juustenin
-kronikkaan, huomauttaa hän tässä löytyviä vertauskohtia. Luonnontilassa
-olevat kansat herättivät silloin koko sivistyneen maailman huomion ja
-antoivat paljon uusia aiheita tutkimaan ihmiskunnan aikaisinta
-kehitystä. Rousseau oli antanut tälle pyrkimykselle sen omituisen
-suunnan ja se oli muutenkin ollut yhteydessä valtio- ja
-moraalifilosoofisten kysymysten kanssa.
-
-Eräässä Porthanin aikuisimmista väitöskirjoista "De influxu morum in
-felicitatem reipublicae" kuvataan villien tilaa. Elinkeinot ovat --
-sanoo hän siinä -- harvoin hyvällä kannalla, sillä huonot tavat yhtyvät
-heillä tietämättömyyteen ja työn halveksumiseen. Lähteinään käyttää hän
-tässäkin matkakertomusta -- Cavanzin "Iter in Congo" sekä Goguetin
-siihen aikaan meilläkin paljon käytettyä teosta "De l'Origine des Loix,
-des Sciences et des Arts". Goguet myöskin huomauttaa Amerikan
-villikansojen merkitystä vanhan ajan kansojen tutkimisessa, joiden
-välillä on hämmästyttävä yhtäläisyys. Sitäpaitsi on hänellä useita
-käsitteitä, jotka tavataan aivan sellaisinaan useilla tutkijoilla,
-esim. Schlözerillä Göttingenissä. Sellaisia on esimerkiksi huomautus,
-että vanhan ajan ruhtinaat olivat oikeastaan heimokunnan päällikköjä
-samanlaisia kuin Amerikan kazikit ja että eri heimokunnat elivät
-yksikseen välittämättä ollenkaan naapureistaan.[232]
-
-Tällaisen kuvauksen villien ja alhaisimmalla kannalla olevien kansain
-tilasta sovitti Schlözer ilman muuta pohjoismaisiin kansoihin ja
-erittäinkin suomalaisiin ennen kristinuskon maahantuontia. Varsinkin
-oli hän kiivaasti vastustanut ajatusta, että ne olisivat voineet käydä
-pitempimatkaista kauppaa. "Mahdottomalta tuntuu tämä ajatus" -- sanoo
-hän -- "sille, jolla vain on pienimmätkin käsitykset kaupasta ja
-kauppateistä erittäinkin Itä-Indian, joka kulki enimmäkseen maata tahi
-jokia pitkin -- -- -- kuin että ihmiset Itämeren tällä ja tuolla
-puolella Irokeesien ja Algonkinein tilassa ilman rahaa, ilman valtiota,
-ilman kirjaimia olisivat voineet sitä harjoittaa".[233] Tämä käsitys
-näkyy Porthanillakin olleen ja se saattoi hänet vertailemaan
-suomalaisia muihin villikansoihin.
-
-Mutta toiselta puolen oli tämä käsitys jo alkanut muuttua ja silloin
-kun vertailut tehtiin oli Porthan itse käyttämällä kielellisiä
-todistuskappaleita osottanut asianlaidan olleen aivan toisen kuin
-tavallisesti luultiin. On kuitenkin muistettava, että Schlözerin
-edustama kanta on jättänyt syviä jälkiä hänen tutkimuksiinsa ja että se
-on pidettävä yhtenä edellytyksenä tuloksiin, joihin hän tuli.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Erityisesti kiinnitti Porthanin huomion göttingeniläisten tutkijain
-teoksiin aihe, jonka useat niistä olivat ottaneet käsiteltäväkseen,
-nimittäin pohjoisten kansain muinaisuus. 1770 luvun vaiheessa
-käsiteltiin kysymystä erittäin innokkaasti, mielipiteet siitä
-taittuivat vastakkain ja riidat, jotka siten syntyivät, herättivät
-laajalti huomiota. Oppinut kamariherra Burensköld oli kysymyksestä
-kirjevaihdossa kuuluisan Hallen professorin Thunmannin kanssa.[234]
-Kun kysymys koski suureksi osaksi myöskin suomalaisten alkuperää,
-kääntyi hän Porthanin puoleen pyynnöllä, että Porthan valmistaisi
-tästä tutkimuksen. Tämä aikoikin liittää sellaisen dissertatio
-epistolariksena "De poësi Fennica" väitöskirjan kuudennen osan eteen,
-mutta tuuma jäi sikseen. Tiedämme vain, että hän aikoi käyttää runoja
-apunaan..[235] Mahdollisesti Burensköldin pian senjälkeen tapahtunut
-kuolema vaikutti siihen, että aijetta ei toteutettu.
-
-Mutta tutkimukset Suomen suvun muinaisuudesta olivat tähän aikaan niin
-yleisiä, että niiden täytyi edelleen vetää huomiota puoleensa. Vuonna
-1770 ilmestyi Sainovicsin todistelu suomen ja unkarin kielen
-samanlaisuudesta ja Porthan, joka jo silloin oli tunnettu suomen kielen
-tutkija, ilmoitti siitä kirjoituksella Turun sanomissa. Hän huomauttaa
-jo tässä, että suomen, unkarin ja lapin kieltä taitava henkilö
-voisi tehdä monta hyödyllistä muistutusta tästä nyt huomatusta
-sukulaisuudesta. Tällainen aine herätti luonnollisestikin intoa niissä,
-jotka Suomen rajain sisällä tutkivat maata ja kansaansa. Huomaamme
-pian, että täällä kielellisillä keinoilla, vertaamalla suomalaisia
-sukukieliä keskenään koetettiin suomen kansan alkuperää valaista.
-
-Vertailuilla suomen ja sen sukukielten välillä oli kyllä harrastajansa
-Suomessa, ennenkuin nämät ulkoapäin tulevat vaikutukset tänne
-ulottuivat. Siihen antoi aihetta etupäässä ajatus, että suomalaiset
-olivat Skandinaavian alkuasukkaita, joka ajatus kiinnitti
-ruotsalaisen tutkimuksen huomion niihin. Leibniz oli esittänyt tuon
-mielipiteen,[236] samaten myöskin tunnettu maanmiehemme Elias Brenner
-kirjeessä Erik Benzeliukselle.[237] Esi-isämme olivat näiden tutkijain
-silmissä skyytejä, jotka olivat Kaspian meren rannikoilta
-Skandinaaviaan siirtyneet antaakseen sitten sijaa uudelle
-kansainvaellukselle, joka tehtiin Odinin johdolla. Benzelius yhtyi
-tähän mielipiteesen, jonka jo Leibnizilta oli saanut, samoin Ihre ja
-Lagerbring.
-
-Voidaksensa saada selvyyttä Ruotsin vanhimpaan historiaan, turvautuivat
-nyt tutkijat suomen kielen tutkimiseen. Eerik Benzelius tahtoo tutkia,
-onko Hjalmarin satu alkuperäinen siten, että vertaa tämän sadun ja
-muitten samanaikaisten kirjallisten muistomerkkien kieltä, ja lisää,
-että hän jollakin hyvällä tuttavalla aikoo verratuttaa suomen ja
-unkarin kieltä keskenään.[238] Yhteys näiden puuhien välillä on
-ymmärtääkseni selvä. Hän tahtoi jälkimäisten tutkimusten kautta ottaa
-selville mitä tuossa vanhimmassa ruotsin kielessä oli suomalaista. Tämä
-oli vuonna 1733 ja kahta vuotta ennen oli hän kirjoittanut professori
-Björklundille Turkuun: "Olisi hyvin tärkeätä, että joku, joka
-perinpohjin osaa suomea, tahtoisi julkaista suomalaisen sanakirjan ja
-siinä osottaa mitkä sanat ovat puhdasta suomea tahi per leges, colonias
-& commeroia tulleet Ruotsista. Sillä kielellä on ollut se suuri etu,
-että se on säilynyt suffiksien ja affiksien kautta, niinkuin heprean
-kieli ja muut linguae affines orientis".[239]
-
-Seurauksena tästä harrastuksesta oli siis myöskin vertailu suomen ja
-ruotsin kielen välillä. Brenner ja suomalainen Hallenius ovatkin
-toimittaneet luetteloja yhtäläisyyttä osottavista sanoista suomessa ja
-gootin kielessä.[240] Suomen kielen ja muinaisuuden tutkiminen oli siis
-samalla Ruotsin muinaisuuden tutkimista; edellinen oli sulanut
-jälkimäiseen ja muodosti siitä osan. Sentähden sitä minun käsitykseni
-mukaan Scarinkin ja hänen jälkeensä Bilmark harrastivat. Kun edellinen
-tahtoo kirjastoon hankittavaksi Belin Hungaria antiqvan, ei hän
-perustele ehdotustaan konsistooriossa sillä, että siitä saattaisi olla
-hyötyä Suomen historian tuntemiselle, vaan sillä, että se paitsi
-varsinaista Ruotsin historiaa valaisee myöskin esi-isäin eli goottein
-urotöitä vieraissa maissa.[241]
-
-Mutta paitsi tätä ruotsalaisen tutkimuksen synnyttämää suuntaa oli
-vielä toinen, jolla oli laajempi tarkoitus ja liittyi lähemmin eri
-Venäjällä olevien sukulaiskansain tutkimiseen. Kun Uudenkaupungin
-rauhan jälkeen ruotsalaiset sotavangit palasivat koteihinsa, toivat he
-mukanaan tärkeitä tietoja suomalaisista kansakunnista, joita ei ennen
-oltu tunnettu. "Das Nord- und Ostliche Theil von Europa und Asien",
-jonka Strahlenberg painatti Tukholmassa vuonna 1730 oli ensimäinen
-tulos tällaisista tutkimuksista. Lähemmin Suomea ja sen kansaa koski
-esitys, jonka Lindheim kirjoitti suomalaisten ja lappalaisten eri
-alkuperästä.[242] Tämä mies on mielestäni uuden suunnan alkaja
-kysymyksessä suomen suvun vanhimmasta muinaisuudesta. Hän toi myöskin
-mukanaan muutamia vanhoja venäläisiä kronikoita Suomeen.
-
-Jo Wilde aikoinaan oli arvellut, että Tacituksen mainitsemat Fenni
-eivät olleet suomalaisia, vaan lappalaisia, jota vastoin nykyisten
-suomalaisten esi-isät piilivät Venedi nimen alla. Scarin on eräässä
-pienemmässä tutkimuksessaan tullut samanlaisiin johtopäätöksiin ja
-Sigfrid Porthan on väitöskirjassa "De Germania Magna" täydelleen
-yhtynyt Wildeen.[243] Mutta seikkaperäisesti ja valaisevasti vasta
-Lindheim nyt teki selkoa erosta, joka oli lapppalaisten ja suomalaisten
-välillä, niin vakuuttavasti, että hänen mielipiteensä pääasiassa sai
-Suomessa tunnustusta. Sanon pääasiassa, sillä Lindheim kielsi
-kerrassaan kaiken sukulaisuuden näiden kansojen välillä ja luki ne
-aivan eri ryhmiin. Tämä äärimmäisyys ei ylimalkaan saavuttanut
-kannatusta.
-
-Mutta miksi tämä huomio oli niin tärkeä suomalaisten muinaisuuden
-tutkimukselle? Sentähden, että tuo skandinaavialainen muinaisuus jäi
-lappalaisille, jota vastoin suomalaisia ruvettiin pitämään vasta
-myöhään idästä tulleena kansana. Ne erotettiin siten kerrassaan
-ruotsalaisten vanhasta satuajasta ja niiden menneisyyttä oli täytymys
-itsenäisesti tutkia. Ja tätä vakaumusta lujittivat yhä enemmän vanhat
-tarut lappalaisista, jotka myöhäisiin aikoihin asti olivat asuneet
-Keski-Suomessa. Pitäjänkertomukset tiesivät niistä kertoa.
-
-On vaikeata enää seurata Lindheimin vaikutusta suomalaisiin
-tutkijoihin. Ainoa häneltä säilynyt kirjoitus on äsken mainitsemamme
-kyhäys Upsalan tiedeseuran aktoissa. Hänen muut paperinsa
-joutuivat Turun yliopiston kirjastoon hänen veljensä presidentti
-Lagerflychtin kuoleman jälkeen, joka tapahtui vuonna 1774.[244] Hänen
-mielipiteittensä vaikutuksena, sikäli kun ne ilmenivät hänen äsken
-mainitussa kirjoituksessaan ja ehkä jälkeen jättämissä papereissaan,
-voinee osaksi pitää sitä tutkimustapaa, joka nyt pääsi vallalle. Mutta
-juuri samaan aikaan kuin hänen kirjoituksensa tulivat tunnetuiksi,
-levisivät myöskin göttingeniläisten tutkijain teokset Suomeen. Lähtien
-samoista edellytyksistä käyttivät molemmat nämät tutkimussuunnat samoja
-tutkimustapoja ja tulivat pääasioissa samoihin tuloksiin. On sentähden
-vaikeata erottaa niitä vaikutuksia, joita kummallakin suunnalla
-erikseen oli Suomen tutkijoihin ja näin ollen käsittelemmekin niitä
-yhdessä.
-
-Molemmille yhteistä oli se, että aljettiin tutkia itse kansoja, niiden
-kieltä ja rotu-ominaisuuksia, sen sijaan että vanhemmat tutkijat olivat
-enemmän pitäneet silmällä kirjallisia ilmoituksia kansojen alkuperästä
-ja vaiheista. Selvästi voi kummankin suunnan tutkijoissa huomata tässä
-suhteessa Linnén luonnontieteellisen systeemin vaikutusta. Lindheim
-nimenomaan viittaa Linnén antamaan kuvaukseen suomalaisista ja
-lappalaisista ja Schlözer on kerran verrannut kansain luokittamista
-kasvien jakamiseen heteitten mukaan, kuten edellä olen huomauttanut. --
-Suomalaisia oli ennen pidetty heprealaisten jälkeläisinä, sitten
-skyytain. Jälkimäistä mielipidettä olivat useimmat ruotsalaisetkin
-tutkijat, jotka pitivät suomalaisia ruotsalaisen historian alkajina.
-Nyt lausuivat göttingeniläiset, nimenomaan Schlözer, että suomalaiset
-eivät ole heprealaisia, eivätkä skyytalaisia. Mitä ne sitten ovat? No
-ne ovat suomalaisia, eivätkä mitään muuta. Vasta tällaisen mielipiteen
-muutoksen jälkeen saattoi suomalaista menneisyyttä käsitellä vapaasti
-ja itsenäisesti kaikista syrjävaikutuksista.
-
-Tällaisista oletuksista lähti Lencquist tutkimuksessaan "Om Lapparnes
-fordna Hemvister i Finland", joka oli painettuna Turun sanomiin vuonna
-1778. Vertaamalla suomen ja lapin kieltä keskenään, vetoomalla
-lapinraunioihin ja vanhoihin taruihin hän erottaa suomalaiset ja
-lappalaiset. Edelliset ovat olleet virolaisten kanssa samaa kansaa,
-ovat ennen Kristuksen syntymää asuneet Itämeren itäpuolella ja eläneet
-maanviljelyksestä. Tällainen oli mielipide, joka nyt voitti alaa
-Suomessa.
-
-Mutta palatkaamme Porthaniin. Olen jo ennen viitannut siihen, että hän
-"De poësi Fennica" teoksessaan arveli suomalaisten runojen alkuperän
-olevan yhteydessä heprealaisten kanssa vieläpä oletti, että niiden nimi
-oli heprean kielestä lainattu.[245] Tämä oli vuonna 1766. Vielä paljoa
-myöhemmin, nimittäin väitöskirjassa "De superstitione Fennorum
-theoretica et practica" vuodelta 1782 sanotaan nimenomaan, että suomen
-kieli osottaa paljon yhtäläisyyttä itämaisten kielten kanssa, joille
-heprean kieli on äitinä.[246] Tälle lausunnolle ei kuitenkaan voi antaa
-mitään todistavaa merkitystä Porthanin mielipiteisiin nähden koska se
-on saattanut tulla Lencquistin vaikutuksesta esitykseen.
-
-Nämät lausunnot eivät suinkaan näy tarkoittavan sitä, että suomalaisia
-olisi vanhan rudbeckiläisen käsityksen mukaan pidetty suorastaan
-juutalaisten jälkeläisinä. Päinvastoin Lencquist kirjoituksessa Turun
-lehdissä vuodelta 1772 nimenomaan sanoo, että vaikka mielellään
-myönnetäänkin suomalaisten olevan itämaista kansaa ja ettei niiden
-kielellä ole mitään yhteyttä europpalaisten, mutta kyllä sensijaan
-itämaisten kielten kanssa, niin ei siitä johdu, että se on heprean
-kielen tytär. Turha on siis suomen kielestä hakea heprean radices
-deperditas.
-
-Päinvastoin oli se mielipide yleinen, että suomalaiset olivat
-skyytalaista kansaa, jolla alkukielestä oli säilynyt joukko
-heprealaisia sanoja. Tämä mielipide on Gaddilla vielä vuonna 1775 ja
-runo, joka on Turun lehtien ensimäisessä ilmestyneessä numerossa ja
-jota mainitaan Gaddin ja Porthanin yhteisesti kirjoittamaksi, alkaa
-sanoilla "Kansa Skyytain sukua ja pohjan vanhimpia heimoja".[247]
-Lagerbring selittää asian siten, että mahdollisesti joukko juutalaisia
-oli asettunut skyytain joukkoon ja kumpikin kansanaines jättänyt
-merkkejä myöhempiin suomalaisiin. Skyytalaista alkuperää arvelivat
-myöskin Idman ja Lencquist suomalaisten olleen.[248] Luennoissa, jotka
-Porthan on pitänyt kutsutaan skyytoja "meikäläiset Skyytat", "meidän
-esi-isämme".[249]
-
-Sitten tavataan Venäjän historiassa, jonka Porthan on kirjoittanut
-1770 luvun lopussa, hänen ensimäinen ilmoituksensa suomalaisten
-asuinsijoista. "Suomalaiset, permalaiset, lappalaiset y.m. Tämä kansa
-muodostaa vielä suuren osan valtakunnan asukkaista. Kaikki asianhaarat
-vahvistavat vanhimman venäläisen historian todistuksen, joka esittää ne
-valtakunnan pohjoisosan vanhimpina asukkaina, Väinäjoen, ylisen Volgan,
-Vienajoen y.m. seutuvilla".[250] Tämä käsitys, joka johtui juuri
-venäläisistä lähteistä, tavataan sekä göttingeniläisillä tutkijoilla
-että Lindheimillä. Porthan on siis liittynyt vain vallalla olevaan
-mielipiteeseen suomalaisten alkuperästä, ensin siihen, joka uudemmilla
-ruotsalaisilla ja suomalaisilla tutkijoilla oli, sitten lähennellen
-Lindheimin ja göttingeniläisten tutkijain kantaa.
-
-Tällainen yleisen tutkijoissa vallalla olevan mielipiteen seuraaminen
-oli sitä luonnollisempi, kun Porthan ei tähän asti nähtävästi ollut
-tutkinut suomalaisten alkuperää koskevia kysymyksiä. Mutta
-Göttingenistä palattuaan hän ryhtyi innolla niitä selvittelemään. Jo
-Göttingenissä ollessaan hän opiskeli unkarin kieltä verratakseen sitä
-suomeen. Vuonna 1782 huhtikuussa ilmoittaa hän merkinneensä
-unkarilaisesta sanakirjasta sanat, jotka hänestä muistuttivat
-suomalaisia. Unkarin kieli muistutti kuitenkin enemmän lapin kieltä,
-jota seikkaa vielä aikoi lähemmin tutkia.[251] Toukokuussa samana
-vuonna hän sitten kertoo huomanneensa lapin kieltä suomeen
-verratessaan, ettei näiden kielten välillä todella ollut niin suurta
-yhtäläisyyttä kuin hän oli luullut.[252] Vertailussaan hän käytti äsken
-ilmestynyttä Lindahlin ja Öhrlingin julkaisemaa lappalaista sanakirjaa,
-jonka teoksen ilmestyminen sekin puolestaan lienee antanut vauhtia
-hänen tutkimuksilleen. Tämän vertailun johdosta Porthan siis nyt
-liittyi käsitykseen, jonka Lindheim ja Lencquist olivat esittäneet.
-
-Vertailut saattoivat puheeksi tuuman, joka olisi ne yhdistänyt
-suurenmoiseksi kokonaisuudeksi, mutta jolta kuitenkin nähtävästi olisi
-puuttunut tarvittavat edellytykset. Porthan puhuu näet suomalaisesta
-glossaariosta huomauttaen hyötyä, jota se tuottaisi. Kuitenkin puuttui
-varoja ja työ, jota sellainen vaati, olisi ollut ääretön. "Ensimäinen
-askel olisi oppia hyvin venättä; sillä tällä kielellä on ilmestynyt
-kielioppeja ja sanaluetteloja niistä suomalaisista murteista, joita
-useat Venäjällä asuvat suomalaiset kansat puhuvat; mutta jotta
-ymmärtäisi mikä todella on suomalaista, pitäisi tuntea myöskin tatarin,
-turkin, mongolin y.m. kieliä".[253] Porthanin lausunnon on luultavasti
-aiheuttanut joku Mennanderin tähän suuntaan tekemä ehdotus, johon se
-oli vastauksena. Eikä ole vaikeata huomata, mistä tuo aate oli
-lähtenyt, Ihren glossaario kun oli arvokas esikuva tuollaisesta
-teoksesta. Tämä ehdotus lienee siis luettava yhdeksi todisteeksi
-vaikutuksesta, joka Ihrellä oli suomalaiseen tutkimukseen. Tosin oli jo
-Benzelius ehdottanut jonkinlaista suomalaista glossaariota, mutta
-silloisen ruotsalaisia näkökohtia seuraavan tutkimuksen luonteen mukaan
-lienee hän pitänyt etupäässä ruotsin kieltä siinä silmällä.
-
-Kuvaavaa on, että Porthanin sanavertailut saivat alkunsa juuri
-Göttingenissä ja että ne siitä asti jatkuivat. Göttingenissä
-oleskellessaan, siellä, jossa tuollaiset tutkimukset saksalaisten
-kesken olivat muodissa, saattoi hän vasta oikein huomata etevämmyyden,
-joka hänellä synnynnäisenä suomalaisena ja sen kielen tarkkana
-tuntijana oli noiden ulkomaalaisten rinnalla. Itse kertoi Porthan, että
-hän täällä näki Fischerin useammalla kielellä kirjoitetun sanakirjan,
-jota pidettiin suurena kalleutena ja jossa suomen kieli oli yhtenä
-verratuista kielistä. Mutta Porthan huomasi, että useimmat suomalaiset
-sanat olivat siinä väärin kirjoitettuja ja siis vertailuun
-kelvottomia.[254] Tällainen huomio oli omiansa vahvistamaan hänen
-aijettaan ryhtyä vertailuihin suomen ja sen sukukielten välillä.
-
-Tulokset tutkimuksista tällä alalla ilmaantuivat ensiksi väitöskirjassa
-"De Bircarlis", jonka ensi osa tuli painosta vuonna 1786.
-Respondenttina oli Franzén ja lienee hän myöskin ottanut osaa esityksen
-valmistamiseen. Yllämainitut tutkimukset ovat tässä puserretut
-muutamiin nootteihin varsinaisen esityksen alle. Se on kuvaavaa
-Porthanin julkaisemistavalle, tärkeimmät kysymykset ja uudet ajatukset
-kun esiintyvät usein aivan satunnaisesti jossakin tilapäisessä
-yhteydessä käsiteltyinä.
-
-Käsittelytapa ja esitetyt mielipiteet muistuttavat suuresti Lindheimin
-kirjoitusta, myöskin Lencquistin kyhäystä Turun sanomissa. Kumpaankin
-näistä vedotaankin. Suomalaisten paikannimien todistukset lappalaisten
-maassamme olosta tavataan kaikissa kirjoituksissa. Tacituksen
-todistuksen hylkää Porthan aivan kuten Lindheim sen nojalla, ettei
-Tacituksella ollut muka tarkkoja tietoja noista kaukaisista maista.
-Samoin molemmat myöskin päättävät suomalaisten kuninkaitten nimistä,
-että ne sointuvat vierailta kielelle ja kuuluvat siis lappalaisille.
-Kaikki nämät todistukset olivat muutenkin silloisessa kirjallisuudessa
-yleisiä. Myöskin ottavat he kansain ulkonaisen eroavaisuuden ja kielen
-muodon huomioon. -- Paitsi näitä on Porthan myöskin siteerannut
-göttingeniläisen ryhmän tutkijoita Schlözeriä ja Thunmannia. Kuitenkin
-eroaa Porthan Lindheimistä siinä, että myöntää lappalaisten ja
-suomalaisten olevan samaa kansanheimoa, vaikkakin arvelee heidän jo
-hyvin aikaisin eronneen alkuperäisestä yhdessä olostaan ja sentähden
-olevan kaukaisempaa sukua keskenään.
-
-Mitä itse kysymykseen pirkkalaisista tulee, pidetään näitä ensi osassa
-väitöskirjaa hämäläisinä. Toisessa osassa myönnetään kuitenkin, että
-joukossa saattoi olla Helsinglannista Birger Jarlin mukana tulleita
-siirtolaisia, jotka jo omassa kotimaassaan olivat tottuneet tekemään
-kauppaa lappalaisten kanssa. Sitävastoin hyljätään kerrassaan
-mielipide, että pirkkalaiset olisivat olleet ylipäänsä myöhään maahan
-siirtyneitä ruotsalaisia. Tämä mielipide oli tähän asti ollut yleisenä
-ruotsalaisten tutkijain kesken. Viimeksi oli Bilmark vuonna 1784
-julkaisemassaan väitöskirjassa "De contentionibus propter Lapponiam
-motis" esittänyt saman ajatuksen. Ja vähää ennen kosketteli Hülphers
-asiaa kirjoittaessaan kokoelmaa "Samlingar til en Beskrifning öfver
-Norland". Tarkastaessaan Hülphersin käsikirjoitusta yhtyi Nordin
-täydelleen viimemainittuun mielipiteeseen.[255] Hän ei pitänyt
-pirkkalaisia erityisenä yhdistyksenä, vaan pirkkalainen oli jokainen
-talonpoika, joka rakensi itselleen veneen ja kävi sillä kauppaa. Aivan
-luonnoton satu oli pirkkalaisten alkuperä Pirkkalan pitäjästä.
-
-Tiedämme nyt, että Porthan kesällä 1788 oli tekemisessä Nordinin
-kanssa ja teki hänen kanssaan matkan Upsalaankin. Kun tiedämme, että
-heidän keskustelunsa yleensä koski tieteellisiä asioita, tuntuu
-luonnolliselta, että tämä seikka olisi myöskin tullut esille, kun
-molemmat tutkijat niihin aikoihin näitä kysymyksiä harrastivat.
-Kaikissa tapauksissa on huomattava, että Porthan mainitussa
-väitöskirjassaan asettuu itsenäiselle kannalle pitäen pirkkalaisia
-suomalaisina eikä ruotsalaisina. Sen toisessa osassa on kuitenkin,
-kuten huomautin, koetettu lähentää edellä esitettyä ajatusta vallalla
-olevaan mielipiteeseen.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Omituinen muoto, jonka Porthan valitsi esittääkseen mielipiteensä
-suomalaisten esihistoriallisesta ajasta, viitannee siihen, että
-hän piti tätä tutkimusalaa vielä verrattain syrjäseikkana
-tutkimistoiminnassaan. Samaan suuntaan osottaa myöskin se seikka, että
-hän jotenkin vähän itsenäisesti on käsitellyt ainettaan. Myöhemmin
-Porthan onkin uudelleen paljoa laajemmalti esittänyt samoja asioita,
-joita hän tässä kosketteli, jonkatähden tapaammekin siinä muutamissa
-muistutuksissa idut useihin hänen myöhempiin väitöskirjoihinsa ja
-muihin esityksiinsä. Siinä hän käsittelee lyhyesti kysymystä
-kainulaisten alkuperästä, siinä hän jo huomauttaa, että teksti Otherin
-Peripluksessa, sellaisena kuin Langebek on sen julkaissut, ei ole
-suinkaan virheetön, siinä hän myöskin puhuu suomalaisen pakana-ajan
-sivistyskannasta.[256] Viimeksi mainittu ala on ollut Porthanin lähinnä
-seuraavien tutkimusten esineenä.
-
-Ainetta oli kosketeltu kautta koko vuosisadan, mutta aina vain
-sivumennen jonkun muun kysymyksen yhteydessä, etupäässä kun oli kysymys
-suomalaisten alkuperästä. Niinkauvankuin pidettiin muita kansoja
-suomalaisten esi-isinä, sen lisäksi vielä sellaisia, joista löytyi
-ilmoituksia vanhoissa lähteissä, käytettiin näitä samoja ilmoituksia
-etupäässä kuvaamaan suomalaisten esihistoriallista tilaa. Kuitenkin
-aljettiin näiden rinnalla käyttää myöskin suomen kielestä saatuja
-todisteita. Otaksuttiin nimittäin, että kansa, joka oli lainannut
-toiselta kansalta jonkun käsitteen nimen, oli samalla tältä oppinut
-tuntemaan myöskin itse käsitteen; esimerkiksi kun oli puhe
-kulttuuriesineestä ja sen käyttämisestä. Tästä oletuksesta lähtien oli
-saksalainen tutkija Eccard vuosisadan alulla esittänyt puolalaisten
-saksalaisilta saamia lainoja ja samalla kuvannut puolalaisen
-sivistyksen kehitystä saksalaisten kosketusten kautta.[257]
-
-Samaan aikaan käytti Juslenius tällaista kielellisille todisteille
-perustuvaa todistelutapaa esittäessään suomalaisten vanhinta
-sivistyskantaa. Hän mainitsee kuitenkin vain muutamia yksityisiä
-sanoja, joita hän arvelee alkujaan suomalaisiksi ja ottaa sitäpaitsi
-muita todistuksia vanhoista islantilaisista saduista, luullun
-suomalaisten esi-isän Magogin toiminnasta ynnä muusta sellaisesta.[258]
-Tästä selviää, missä hengessä uutta kielitieteellistä todistelutapaa
-silloin käytettiin. Se lähti välittömästi rudbeckilaisuuden
-pyrkimyksestä etymologiain avulla selittää kansain kaikkein vanhimpia
-vaiheita ja rohkeasta uskosta siihen, että tällainen helposti
-onnistuisi. Niinpä Eccardkin ylistelee vanhan suunnan miehiä Rudbeckiä,
-Stiernhielmiä ja Bochartia suurina tiedemiehinä, jotka etymologiasta
-toivat suuren totuuden lähteen ihmiskunnalle.[259]
-
-Sen jälkeen käytettiin usein samaa menettelyä, kun käsiteltäissä
-kansain alkuperää ja keskinäistä sukulaisuutta aihe pakotti esittämään
-joitakuita piirteitä niiden sivistystilasta.[260] Mitä erittäin
-suomalaisiin tulee, oli Benzelius jo vuonna 1731 kehottanut suomalaisia
-tutkimaan mitkä sanat heidän kielessään olivat ruotsalaisia
-lainasanoja, kuten jo ennen olen maininnut. Kehotus oli syntynyt
-suomalaisten alkuperän selvittämisen halusta ja herättikin useita
-vertailuja suomen ja ruotsin sekä etenkin gootin kielen välillä. Mutta
-kun useimmat näistä sanoista olivat kulttuurisanoja, täytyi huomion
-ennen pitkää kääntyä niiden kulttuurihistorialliseen merkitykseen. Niin
-asetti Bonde vuonna 1755 vastattavakseen kysymyksen oliko suomalaisilla
-pakanoina ollessaan mitään järjestettyä valtiolaitosta vai elivätkö
-heimokunnittain. Tätä seikkaa pidettiin kansan sivistystilan
-päämäärääjänä. Oli näet filosoofisesti konstrueerattu erilaisia
-yhteiskuntatiloja ja nyt tahdottiin kielitieteen avulla ottaa selville,
-missä tilassa kansa oli. Lainasana "kuningas" osotti Bondesta, että
-suomalaiset eivät esihistoriallisena aikana tunteneet kuninkuutta,
-sensijaan oli heillä jonkinlainen hallitsija, jota sanoivat
-ruhtinaaksi. Sana "kaupunki", joka johtuu vanhasta ruotsin sanasta
-"kaupungir", osottaa, etteivät suomalaiset tunteneet sellaisia.[261]
-Lainasanoja käyttää apunaan myöskin Lindheim. Hän sanoo nimenomaan
-suomalaisista: "On selvää, että sen, mitä heidän esi-isänsä ottivat
-sellaista, joka ei ollut itse keksittyä, sanoihin ja puheeseen, täytyi
-suurimmaksi osaksi johtua käytännössäkin joko itäisestä naapuristosta
-eli Venäjältä tahi läntisestä eli Ruotsista, lukuunottamatta
-muutamia kirkollisia sanoja, jotka ensimäinen piispa Henrik toi
-Englannista".[262]
-
-Mutta sitäpaitsi jouduttiin myöskin aivan toisia teitä käsittelemään
-suomalaisten esihistoriallista sivistystilaa. Kahdeksannellatoista
-vuosisadalla ilmestyi runsaasti kirjoituksia, jotka käsittelivät oman
-ajan maan ja kansan tilaa ja elinehtoja, etenkin aineellisessa
-suhteessa. Näitä olivat lukuisat pitäjänkertomukset ja muut
-paikalliskuvaukset ja sitten jotakin erityistä elinkeinoa tahi laitosta
-koskevat esitykset. Ja ajan tavan mukaan aljettiin tuollaiset kuvaukset
-lyhyellä historiikilla aina vanhimmista tunnetuista ajoista asti.
-Sellaisia, vaikka tosin vain muutamin sanoin kerrottuja, tavataan
-useissa Gaddin väitöskirjoissa, kuten "Om jordens swedande och
-kyttande" vuodelta 1753 ja "Om blandade åkerjordmonernes rätta
-känning". Sitäpaitsi on hänen presidiollaan ilmestynyt "Indicia
-mineralogiae sub gentilismo" vuodelta 1767,[263] jossa tehdään selkoa
-vuorityön tilasta Suomessa yksinomaan pakanuuden ajalla. Se on
-katsottava jonkinlaiseksi suuremmaksi historiikiksi lukuisiin
-väitöskirjoihin, jotka Gadd on kirjoittanut oman aikansa vuorityöstä.
-Sitäpaitsi on sen aiheuttanut Porthanin keräämien runojen tunnetuksi
-tuleminen. -- Huomattava on myöskin Bilmarkin esimiehyydellä ilmestynyt
-"Undersökning om Lagskipningen i de äldre tider" vuodelta 1772, jossa
-nimenomaan käytetään lainasanoja todistuksina pakana-ajan tavoista,
-kuitenkin rinnan filosoofisten arvelujen ja skyytoja koskevain
-kuvausten kanssa.[264] Ja jo 1764 lausuu Bilmark: "Useat talouskalut
-ovat tähän asti olleet merkittyjä gootilaisilla nimillä; luullakseni se
-on selvä merkki siitä, että yksinkertaiset esi-isämme eivät useimpia
-tunteneet, ennenkuin saivat naapurikansoilta sekä ne itse että niiden
-nimet".[265]
-
-Näissä hajanaisissa aluissa oli runsaasti aineksia kuvaukseen
-suomalaisten esihistoriallisesta sivistystilasta. Puuttui vain
-kirjoittajaa, joka olisi näistä aluista rakentanut kokonaisen kuvauksen
-lisäten ja täydentäen aineksia moninkertaisesti.
-
-Tällainen kuvaus oli nyt se, jonka Porthan esitti Ruotsin
-kirjallisuus-, historia- ja antikviteettiakatemian julkaisuissa nimellä
-"Anmärkningar rörande Finska folkets läge och tillstånd vid den tiden
-när det först lades under Svenska Kronans vissa och varaktiga
-välde".[266] On kuitenkin epävarmaa, missä määrin Porthanille jää ansio
-tämän yhtenäisen kuvauksen omintakeisesta luomisesta.
-
-Gadd, joka oli tehnyt laajoja kokoelmia Suomen maantieteestä ja
-elinkeinoista ja niiden perusteella kirjoittanut esityksen "Strödda
-Kortta Anmärkningar Hwilka kunna gifva anledning at efterfråga Det
-hufvudsakeligaste om Finlands Antiquiteter, Geographie, Naturförmoner
-och brister; Dess äldre och nyare hushållning Samt hvad til Näringarnes
-upkomst, nu torde vara nödigast at vidtaga, I Hast upsatte år
-1775",[267] on siinä käsitellyt samaa ainetta kuin Porthan ylläolevassa
-esityksessään. Ja hän on käyttänyt samaa tutkimustapaa ja samalla
-tavalla esittänyt tulokset. Mutta hän on kirjoittanut ne kolmetoista
-vuotta aikaisemmin, kuin Porthan julkaisi omansa. Missä suhteessa ovat
-nämät kaksi kirjoitusta toisiinsa?
-
-Porthanin paperien joukossa on useita luetteloja suomalaisista
-sivistyssanoista, toiset lyhyempiä, toiset taas täydellisempiä. Yhdessä
-näistä, nähtävästi ensimäisessä laitoksessa on sanain "kiria, kirjotta,
-lukia" jälkeen huomautus "heillä oli siis kirjaimia, jotka meille nyt
-ovat tuntemattomia".[268] Mutta jo vuonna 1771 huomauttaa Porthan, että
-vaikka suomalainen sana "kirja" osottaisi, että esi-isillemme
-kirjoitustaito oli tunnettu, puuttuu taas kirjainta merkitsevä
-alkuperäinen suomalainen sana ja sentähden ei edellisen nojalla voi
-päättää mitään. Kun Porthanin mielipide tässä kohden aina on pysynyt,
-voinee päättää, että kysymyksessä oleva luettelo on kirjoitettu ennen
-vuotta 1771. Samaan suuntaan viittaa se seikka, että useat k-äänteellä
-alkavat sanat siinä ovat merkityt c:llä.
-
-Jos sitten lähemmin otamme tarkastaaksemme tätä merkillistä Porthanin
-ensimäistä konseptia, huomaamme piankin, että tutkijallamme sitä
-laatiessaan on ollut eräs teos silmäin edessä, jota tähän asti en ole
-maininnut. Se on Ihren johdolla Upsalassa vuonna 1748 ilmestynyt
-väitöskirja: "De usu linguae Sveogothicae in illustranda Antiqua
-Gentis nostrae simplicitate". Tämä teos on samaan suuntaan kirjoitettu
-kuin mainitsemamme Eccardin teos, mutta esittää asiansa paljoa
-perinpohjaisemmin. Sen ensimäinen osa esittää, "miten kielen puutteesta
-voi päättää entisten asukkaitten yksinkertaisuuden", todistamalla useat
-ruotsalaisten tärkeimmistä sivistyssanoista myöhemmiksi lainoiksi.
-
-Aluksi luetellaan useita vaatekappalten nimiä tässä järjestyksessä:
-mössa, kappa, rock, vest, tröja, strumpa, sockor. Porthanilla on
-konseptissaan: "Myssa, kappa, råck, väst främande. Mecko, jacku, Tacki,
-sotakengä etc. Sucka, sapas, kengä, housut, Sockor, Suet. a sukat hälre
-än af Soccus Lat.". Ihre oli nimittäin olettanut, että ruotsin sockor
-johtui latinaisesta soccus.[269] En jatka enää pitemmältä vertausta.
-Jatkosta näkyy yhä selvemmin, että Porthan on saanut mainitsemastani
-väitöskirjasta aiheen konseptiinsa.
-
-Mutta sen jälkeen ei tavata mitään tietoa sivistyssanain vertailuista,
-joita Porthan olisi tehnyt, ennenkuin vuonna 1783. Silloin pyytää hän
-Europaeukselta tietoja sanoista, jotka koskevat taloutta, elinkeinoja
-y.m. ja jotka suomalaiset ehkä ovat venäläisiltä lainanneet, sillä
-vertaamalla suomalaisia sanoja ruotsalaisiin huomaa helposti, miten
-paljon siltä taholta on saatu. Nämät vertailuharrastukset ilmenevät
-samoihin aikoihin kuin Porthan vertasi suomea sen sukukieliin niiden
-sukulaisuuden selville saamiseksi. Miten välittömässä yhteydessä nuot
-harrastukset ovat, huomaa siitäkin, että Porthan juuri vähää ennen oli
-saanut Europaeukselta kielellisiä vertailuja muunlaisista venäläisistä
-sanoista.[270] Luultavaa on siis, että Porthanin useimmat
-kulttuurisanoja koskevat konseptit ovat 1780 luvun alulta, jolloin hän
-teki muitakin kielitieteellisiä vertailuja.
-
-Jos sitten vertaamme Porthanin ensimäistä luetteloa, joka luultavasti
-on 1760 luvulla tehty ja Gaddin luetteloja vuodelta 1775, huomaamme,
-että sanavarasto niissä on erilainen. Gaddilla on muun muassa puulajien
-nimiä, joita Porthanin luetteloissa ei ollenkaan tavata, samoin hän
-huomauttaa, että tammen terhot olivat silloisen kansan ravintona.[271]
-Sama huomautus on eräässä hänen väitöskirjoistaan. Muuten osottavat
-mielipiteet suuria eroavaisuuksia, jos vertaamme Gaddin esitystä
-Porthanin myöhempään esitykseen antikviteettiakatemian julkaisuissa,
-jossa suhteessa kuitenkin on huomattava, että Porthanin aikaisemmat
-mielipiteet lienevät paljoa enemmän lähennelleet Gaddin mielipiteitä.
--- Näin ollen en ole voinut saada täyttä selvyyttä kysymykseen.
-Luultavaa on kuitenkin, että tuollaiset luettelot lainasanoista ja
-niiden johdosta tehdyt päätelmät, joita vähemmässä määrässä yhä
-useammin tavataan, olivat silloisten tutkijain mielissä ja että sekä
-Porthan että Gadd ovat luettelonsa itsenäisesti tehneet.
-
-Mutta katsokaamme, miten Porthan on käyttänyt kansan kieltä lähteenä
-sen muinaisuutta selvittäessään. Hänen huomiotansa vetivät ensiksi
-puoleensa lukuisat suomalaiset sanat, joiden äänneasu suuresti
-muistutti vastaavia ruotsalaisia. Porthan päätti, että nämät sanat ja
-samalla käsitteet, joita niillä merkittiin, olivat ruotsalaisilta
-lainattuja sen jälkeen kuin kristinusko oli tuotu Suomeen. Gootilaisiin
-muotoihin on Porthan verrannut vain parissa kohdassa ja on hän
-arvattavasti luullut tuollaisten sanojen vielä silloin olleen ruotsin
-kielessä, kun ruotsalainen ristiretki tehtiin Suomeen. Ei hänellä
-konseptissakaan ole muita vertauksia gootilaisiin sanoihin. Vasta
-myöhemmissä muistutuksissa Jusleniuksen "Sana Lugun Koetukseen" on
-Porthan tehnyt lukuisia vertauksia Ulfilaan gootin kieleen.[272]
-Kuitenkin muistuttivat gootilaiset sanamuodot suomalaisia aivan
-silminnähtävästi enemmän kuin vastaavat ruotsalaiset. Sellaisia
-vertailuja olikin usein tehty oppineitten kesken. Mutta historialliset
-tapahtumat eivät antaneet otaksumalle mitään tukea ja niinpä mahtoi
-tuntua Porthanista "päivänselvältä, ettei suomalaisen sanan alkuperää
-voi johtaa vanhasta gootin kielestä".[273] Ei missään Porthanin
-vertailuissa ole edes yritettykään verrata suomalaista muotoa johonkin
-vanhaan ruotsalaiseen alkumuotoon sellaisena kuin se tavataan kielen
-vanhimmissa muistomerkeissä.
-
-Kulttuurisanaluettelojen konsepteissa, jotka Porthan tutkimukseensa
-painatti, tavataan lukuisia vertauksia lätin ja liettuan kieleen, mutta
-itse tutkimuksesta ovat ne poisjätetyt. Porthanin jälkeenjättämäin
-paperien joukossa on muitakin sanavertailuja noiden kielten ja suomen
-kielten välillä, -- luonnollisina seurauksina huomiosta, jonka näiden
-kielten suhde viime aikoma oli tutkijoissa herättänyt. Göttingeniläiset
-olivat tuota suhdetta tarkastaneet ja tulleet siihen päätökseen, että
-liettualaiset ja suomalaiset olivat jonkinlaisissa heimosuhteissa
-keskenään.[274] Porthan sitävastoin ei ole antanut minkäänlaista
-ilmoitusta mielipiteestään tässä kysymyksessä, eikä hänellä liene aivan
-varmaa mielipidettä ollutkaan. Kun hän näet olettaa sanan "Suomi"
-olevan yhteistä alkujuurta vastaavan slaavilaisen sanan kanssa, antaa
-hän tuolle ilmiölle seuraavan epämääräisen selityksen: "Joko ovat
-slaavilaiset saaneet tämän sanan suomalaisilta, tahi päinvastoin nämät
-ensimainituilta, tahi myöskin on molemmilla ollut se ensi alkuperästään
-asti".[275]
-
-Missä Porthan arveli noitten kansain joutuneen tekemisiin toistensa
-kanssa, ei voitane aivan varmuudella sanoa. Eräässä toisessa
-lausunnossa[276] hän viittaa noitten kansain naapuruuteen samasta
-sanasta puhuessaan: "Voisipa luulla sen -- -- -- olevan kotoisin
-slaavin tahi ehkä lätin kielestä, joilta naapureiltaan sekä meikäläiset
-että lappalaiset ovat sen muuntaneet". Tarkoittiko Porthan, että
-suomalaiset Suomenmaassa ollessaan joutuivat tekemisiin lättiläisten
-kanssa, vaiko sitä, että he nykyisessä Venäjässä asuessaan olivat
-näiden kanssa yhteydessä? Olisin taipuvainen uskomaan edellistä, sillä
-Porthan luuli suomalaisten tulleen myöhään maahamme idästäpäin eikä
-arvellut heidän asuneen Itämeren maakunnissa ja Länsi-Venäjällä, kuten
-Thunman oli otaksunut. Sitäpaitsi ei Porthan ole olettanut muitakaan
-erikoissuomalaista aikaa vanhempia lainoja, hän kun on rajoittunut
-tarkastamaan vain kaikkein otaksuttavimpia ja myöhimpiä lainoja. Itse
-lainattu nimikin "Suomi" viittaa siihen, että Porthan ajatteli sen
-erikoissuomalaisena aikana lainatuksi. Oli miten tahansa, lättiläisiä
-vertailuja ei Porthanin teoksessa enää tavata.
-
-Miksi Porthan jätti yhtäläisyydet suomen ja lätin kielten välillä
-huomioonottamatta esityksessään? Voisi ajatella, että se riippui
-käsiteltävästä aineesta, joka tarkoitti suomalaisten tilan tuntemista
-siltä ajalta, kun ruotsalaiset tulivat maahan ja siis ei sallinut
-lättiläisten kosketusten esittämistä, jos niitä vain ajateltiin
-vanhemmiksi sitä aikaa. Mutta siinä tapauksessa ei Porthan olisi
-kutsunut noita sanoja, jotka olisi arvellut alkujaan lättiläisiksi
-nimellä alkuperäiset (vernacula). Sitäpaitsi on Porthan erityisesti
-huomauttanut, missä luuli jonkun sanan olevan venäjän kielestä lainatun
-joko suorastaan ilmoittamalla sen tahi merkitsemällä sanan
-kysymysmerkillä.
-
-Syy oli siis toinen. On otaksuttavaa, että Porthan ei luullut voivansa
-kyllin selvästi selittää kysymyksen historiallista puolta, missä
-tilaisuudessa ja mitä teitä lainat tapahtuivat. Siihen viittaa
-epävarmuus, jota Porthan osotti äsken mainitun lainasanan olemassa oloa
-selittäessään. Ja sellaisessa tapauksessa sen ajan uudemmat tutkijat
-eivät pitäneet itseään oikeutettuina tekemään mitään johtopäätöksiä.
-Saattoivathan yhtäläisyydet olla satunnaisia. Ainoa keino tuollaista
-epävarmuutta vastaan oli olettaa vain sellaiset lainat, jotka
-todistettavasti olivat saattaneet tapahtua, sellaiset, joiden
-olemassaoloon historialliset tosiasiat pakottivat uskomaan. Sitäpaitsi
-ei ollut mitään tarkempaa käsitystä suomalaisten aikaisimmista
-historiallisista vaiheista.
-
-Olen edellisessä seurannut Porthanin mielipidettä suomalaisten
-vanhemmista asuinsijoista aina 1770 luvun lopulle, jolloin hän liittyen
-uusimpiin tutkijoihin sijoittaa ne laajalle alalle Pohjois-Europaan ja
-Aasiaan. Samaa mielipidettä on Porthan myöskin esityksessään "De
-Bircarlis", ainoastaan sillä erotuksella, että asettaa asuma-alat aina
-Kaspian mereen etelässä ja Suomen lahteen pohjoisessa.[277] Myöhemmin
-Porthan on viitannut vielä vanhempaan aikaan, jolloin suomalaiset ja
-ugrilaiset kansat asuivat lähekkäin Kaspian meren rantamilla. Tämä
-huomautus esiintyy ensin aivan tilapäisesti erään lainasanan alkuperää
-käsiteltäissä ja tämäkin seikka on omiaan osottamaan, että tässä
-lausuttu otaksuma ei ole Porthanin luoma.[278] Kun hän sen lausuu ilman
-minkäänlaisia todisteita, herättää se epäilystä, ettei otaksuma
-silloiselle ajalle ollut tavaton.
-
-Eräässä toisessa kirjoituksessa on Porthan tarkemmin selittänyt
-viittaustaan lausuen, että suomalaisten kansain alkukoti oli Kaspian
-meren rannoilla, josta he sitten pienissä joukoissa vähitellen
-lähenivät pohjolaa. Todistuksena tästä ovat hänestä näiden kansain
-hajanaiset asuinpaikat pitkin Venäjää.[279] Mutta oliko tämä todistus
-sellaisenaan riittävä? Suomensukuisten kansain asuinpaikat Kaspian
-merestä Suomen lahteen ja Jäämerelle voi kyllä olettaa heidän
-nykyisistä asuinpaikoistaan, mutta siltä ei voi päättää heidän
-varhaisinta alkukotiaan näiden nojalla. On totta, että Porthan luuli
-voivansa vanhojen kertomusten ja nimien nojalla olettaa useitten
-kansain myöhemmin muuttaneen asuinsijojaan, kuten lappalaisten,
-voguulien, ostjakkien j.n.e., joiden arveli asuneen lähempänä muita
-suomalaisia heimoja ennen näitä viimeisiä muutoksia.[280] Mutta
-sittenkin kaipaa väite muita todisteita.
-
-Jos nyt tarkastelemme muitten sen ajan tutkijain mielipiteitä asiasta,
-löydämme helposti varsinaisen perusteen, jonka nojalla saattoi määrätä
-kysymyksessä olevat asuinsijat juuri Kaspian meren rannalle. Usealla
-göttingeniläisellä tutkijalla tavataan näet sama mielipide. Ja lähteenä
-näille tutkijoille on epäilemättä ollut J.E. Fischerin oletus, että
-unkarilaiset ovat asuneet alkujaan Jaik virran rannalla Kaspian meren
-luona. Paitsi sitä, että heidän nimensä osotti yhtäläisyyttä
-ugrilaisten eli voguulien kanssa oli Fischerillä muitakin syitä
-otaksumaansa, Yksi näistä oli se, että unkarilaiset ovat lainanneet
-iraanilaisilta muutamia sanoja ja siis asuneet lähellä Persian
-rajaa.[281] Tämä oletus on huomattava sentähden, että nykyajan
-kielentutkimus on tullut melkein samoihin tuloksiin käyttämällä
-samanlaisia todistuksia.
-
-Tässä oli siis pätevä todistus tuohon arveluun. Mutta paljoa ennen oli
-jo arveltu suomalaisten täältä Kaspian meren luota tulleen pohjoista
-kohti. Leibniz oli niin arvellut. Ne, jotka luulivat suomalaisten
-juutalaisista polveutuvan, otaksuivat heidän tätä tietä siirtyneen ja
-sitten, kun oletettiin suomalaisten ja skyytain olevan sukulaisia, oli
-luonnollista, että skyytain asuinsijoja Kaspian ja Mustan meren
-rannoilla pidettiin myöskin suomalaisten vanhimpina asuinsijoina. Eri
-ajatustavat, perustuen lopulta raamatun kertomukseen kansain
-hajoamisesta Baabelin sekoituksen jälkeen ja niiden kulusta täältä eri
-haaroille, olivat siis tulleet melkein samanlaisiin johtopäätöksiin
-suomalaisten vanhoista asuinsijoista. Eikä Porthaninkaan mielipide
-ollut tällaista pohja-ajatusta vailla.
-
-Teoksessaan "Om Lapparne" hän nimenomaan muistuttaa: "Täten onkin tämän
-ikivanhan kansanryhmän ensimäinen olinpaikka lähellä sitä korkeata
-seutua Keski-Aasiassa, josta monet nerokkaat Miehet ovat etsineet koko
-Ihmiskunnan kehtoa". Tässä ei siis ole enää kysymys Baabelista ja
-kielten sekoituksesta, vaan luonnontieteisiin ja raamatun traditioonin
-tutkimuksen rationalistiseen kritiikkiin perustuvasta tuloksesta
-ihmisen ensimäistä olinpaikkaa etsittäissä. Jos sitten tarkastelemme
-sen ajan esityksiä tästä aineesta, huomaamme todella tuon mielipiteen
-yleisesti voittaneen alaa ja ennen kaikkea oli se loistavasti
-esitettynä Herderin teoksessa "Ideen zur Philosophie der Geschichte der
-Menschheit". Se osa teoksesta, jossa tämä kohta tavataan, ilmestyi
-1785, siis kolme vuotta ennen Porthanin kirjoituksen "Om Lapparne"
-julkaisemista.[282] Mutta minkäänlaista kuvausta suomalaisten kansain
-tilasta näiltä kaukaisilta ajoilta ei Porthan koeta antaa. Ei hän
-myöskään esityksessään suomalaisten tilasta ensimäisen ruotsalaisen
-valloitusretken aikana ota huomioon, olivatko eri tavat tahi elinkeinot
-vanhempaa vai nuorempaa alkuperää, eikä niiden avulla yritä erottamaan
-pakana-ajassa eri sivistysasteita. Kuitenkin hän huomauttaa, että
-muutamat tavat olivat peräisin jo siltä ajalta, jolloin suomalaiset ja
-virolaiset olivat yhtä kansaa. Vaikka lainasanat olivatkin päälähteenä
-Porthanin kuvauksessa, ei hän siltä laimiinlyönyt muitten lähteitten
-käyttämistä. Paitsi harvoja ulkomaalaisia kirjoitettuja lähteitä on hän
-ottanut huomioon kansan runot, vaikka vain vähemmässä määrässä, koska
-piti niiden todistusvoimaa jotenkin heikkona. Sitäpaitsi vetoo hän
-kansassa vielä eläviin tapoihin. Yhtä lähdelajia kaipaa kuitenkin
-kerrassaan -- varsinaisia muinaisjäännöksiä. Gaddin samanaikuisessa
-kuvauksessa kuvataan kuitenkin muinaissuomalaisten hautaustapaa näin:
-"Suomalaisten hautaamistapa vanhimpina aikoina oli muuten siinä, että
-kuollut kaivettiin maahan, peitettiin paadella, jonka päälle
-suuremmista ja pienemmistä vierinkivistä kumpu kohotettiin ja kuta
-merkillisempi mies oli sitä suuremmalla kiviröykkiöllä häntä
-kunnioitettiin".[283]
-
-Muinaislöytöjä oli tehty jotenkin runsaasti ja huomio niihin oli kyllä
-kiintynyt. Etupäässä tulivat tosin kysymykseen kristillisen ajan
-jätteet, joiden hoitamisesta ja kopioimisesta vuonna 1788 tuli
-kuninkaallinen käskykirje maaherroille.[284] Mutta myöskin pakanallisen
-ajan löytöjä oli tutkittu ja huomioon otettu. Porthan itsekin on
-koettanut saada näistä tarkkoja tietoja.[285] Mutta käyttänyt hän ei
-ole niitä. Syynä on epäilemättä ollut se, että hän ei ollut tullut
-niistä mihinkään varmoihin johtopäätöksiin. Muinaislöytöjen käyttäminen
-lähteinä kulttuurielämää tutkittaissa on paljoa vaikeampaa ja vaatii
-suurempaa esihistoriallisen ajan tuntemista, kuin lainasanojen
-käsittäminen sellaisiksi. Sitäpaitsi oli Porthan innokas kielimies ja
-sellaisena olivat hänelle kansan kieli ja laulut paljoa lähempänä kuin
-sen hautalöydöt.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Näin Porthan tutkiessaan muinaisten suomalaisten sivistystilaa käytti
-lähteinänsä oman aikansa kansanelämää, sen tapoja ja toimia sekä niitä
-kuvastavaa kieltä. Kuta tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin hän ne tunsi,
-sitä perinpohjaisemmin hän saattoi tutkia ainettaan -- tuon kansan
-esi-isäin sivistystilaa. Tuskinpa olisi tutkijan mieleen edes saattanut
-juolahtaakaan tällainen tutkimustapa, ellei tuollainen elävä tieto
-olisi sitä aiheuttanut. Porthan olikin kasvanut kansan keskuudessa,
-paljon maassansa matkustanut ja ennen kaikkea innostunut tutustumaan
-kansaansa. Sekä hän että Gadd olivat tehneet laajoja maata ja kansaa
-koskevia kokoelmia ja johdantona tuollaiseen kokoelmaan olivat Gaddin
-yllämainitut tutkimukset. Niin läheisessä yhteydessä olivat kansan
-olojen tunteminen ja sen muinaisuuden tarkempi tutkiminen.
-
-Mutta tuollaiseen kuvaukseen vaadittiin toinenkin edellytys. Oli
-käsitettävä, että kansan kieli oli kansan sivistyselämän tuote, joka
-kehittyi yhdessä sen kanssa. Kuta lähemmin muinaisuuden ihmisten
-sisällistä elämää tahtoi tutkia niiden kielen avulla, sitä selvemmin
-oli käsitettävä yhteys koko heidän ajatustapansa ja kielen välillä.
-Ja huomaammekin, että juuri noihin aikoihin, jolloin aate
-kulttuurikuvauksesta kielen nojalla alkoi ilmetä, alkoi myöskin ajatus
-tuosta yhteydestä selvetä.
-
-Siitä ilmiöstä ovat todistuksena De Brossesin teos vuodelta 1765 ja
-Monboddon, joka ilmestyi vuosien 1773-1792 välillä.[286] Herder
-kirjoitti saksalaisen esityksensä "Vom Ursprung der Sprache" samaan
-aikaan. Alkuna nyt muodostuvalle käsitykselle on kuitenkin epäilemättä
-pidettävä Locken ajatusta sanojen ja ajatusten läheisestä yhteydestä ja
-siten voi selittää sen seikan, että samansuuntaisia mielipiteitä
-tavataan ennen noitten teosten ilmestymistä. Porthanin opettaja Hassel
-käsitti kyllä kielen syntyneeksi ihmisten keskinäisestä sopimuksesta,
-mutta hän arveli, ettei tuollaista sopimusta voitu ajatella ilman
-jonkinlaista sisäistä puhetta, joka erottaa toisen totuuden toisesta ja
-asettaa ne oikeaan järjestykseen. Myöskin hän sanoo, ettei kieli yhtä
-vähän kuin "mikään muukaan äärellinen" ole vapaa muuttuvaisuudesta ja
-sentähden ei Baabelin kielten sekoitus suinkaan ole yksin muodostanut
-kieliä. Ja vuonna 1765 Sigfrid Porthan selittää, miten oli jonkin
-verran edistytty kehityksessä ennenkuin kielen lauseparret muuttuivat
-ensimäisestä raakuudestaan. Sen näkee siitäkin, että kaikki sanat
-alkujaan ovat johdetut merkityksistä, jotka tarkoittavat jotakin aivan
-aineellista käsitettä.[287]
-
-Ylläolevista esimerkeistä näemme, että käsitys kielestä oli muuttumassa
-jo Porthanin ensimäisistä oppivuosista alkaen. Sen sijaan, että sitä
-ennen oli pidetty itsessään valmiina muuttumattomana kokonaisuutena,
-jonka Jumala oli ihmisille antanut tahi nämät itse keksineet, ruvettiin
-sitä nyt pitämään pitkällisen kehityksen tuloksena. Porthanin omista
-mielipiteistä voi huomata tuon käsityksen kehittymisen eri asteita, hän
-kun on tässäkin yhdistänyt eri mielipiteitä ja niistä muodostanut
-omansa. "Riita siitä", sanoo hän, "ovatko kielet luonnollisia vai
-tahallisia, on sanasotaa. Jos luonnollisella ymmärretään sitä, jolla on
-syynsä luonnossa -- kaikissa kielissä on sanoja, jotka perustuvat
-luontoon -- voi sanoa, että kaikki kielet ovat luonnollisia. Äänteiden
-matkiminen on tässä suhteessa etenkin merkillinen ilmiö, mutta paljon
-riippuu sopimuksesta. Jos taas tahallisella tarkotetaan sitä, joka
-perustuu yksinomaan meidän mielivaltaamme, niin kielet eivät ole
-tahallisia". Hän arvelee, että osa sanoista syntyi sen kautta, että
-tunteet saattoivat hermot johonkin määrättyyn tilaan ja tämän
-seurauksena oli erilaisia huudahduksia. Täten syntyneitä äänteitä
-täydenneltiin osottamalla erilaisia esineitä luonnossa ja matkimalla
-niiden ääntä. Sopimuksesta riippui sitten mitä sanoja eri seuduilla
-otettiin käytäntöön.[288]
-
-Tässä esitetyt Porthanin mielipiteet kielen synnystä ja luonteesta ovat
-kuitenkin jotenkin myöhäiseltä ajalta eikä varmuudella voi sanoa
-milloin ne pääasiassa ovat muodostuneet. Hänen väitöskirjassaan "De
-consilio convertendi in vernaculam scripta Grsecorum Romanorumque
-classica" vuodelta 1786 huomautetaan, että ihmiset eivät voi ajatella
-ilman totuttua kieltään ja että heidän mielteensä ja ajatuksensa
-suuresti riippuvat tästä.[289] Sen jälkeen tavataan sama ajatus aina
-uudelleen ja myöhemmissä esityksissä kuvaillaan usein kielen ja
-ihmissielun rinnakkaiskehitystä ja vaikutusta toinen toiseensa.[290]
-
-Myöhemmin Porthan tunsi kaikki ylläluetellut teokset kielen laadusta ja
-hän esittääkin aivan Herderin mukaan ja vedoten häneen välittömästä
-tunteesta lähtevien äänteiden luonnetta.[291] Tiedämme, että Herder
-edusti teoksissaan alkavaa geneetistä käsitystapaa selvemmin kuin muut
-aikalaisensa erittäin juuri tutkimuksissaan kielestä. Erittäin
-huvittavaa on sentähden saada selville Porthanin suhdetta häneen.
-
-Olen jo maininnut, että Porthanin runotutkimusharrastukset eivät saata
-olla missään suoranaisissa tekemisissä Herderin samanlaisten puuhien
-kanssa. Eikä Porthan häntä pitkään aikaan sen jälkeenkään mainitse.
-Vasta vuodesta 1795 siteerataan Herderiä Porthanin esityksissä ja siitä
-asti jotensakin usein. Samana vuonna Porthan esittäessään Herderin
-elämäkertaa luennoillaan kutsuu häntä yhdeksi Saksan neroista lisäten,
-että hän kirjoittaa hienosti ja asiallisesti. Hänen kirjoituksiaan hän
-erityisesti kiittää teräviksi ja perinpohjaisiksi. Hänen teoksestaan
-"Vom Geist der Hebräischen Poësie" sanotaan, että se esittää tämän
-runouden etevyyden vielä selvemmin kuin Lowth, joka sen ensin
-osotti.[292] Sen sijaan Porthan on verrattain aikaisin tutustunut
-englantilaisiin kirjoittajiin, jotka pyrkimällä alkuperäisyyteen ja
-luonnon itsenäiseen käsittelyyn asettuivat kaavamaisuutta ja
-klassillisuutta vastaan. Olen jo maininnut, että hän 1760 luvun alulla
-ainakin on tutustunut Aurivilliuksen teoksiin, jotka ovat Lowthin
-henkeen kirjoitettuja. 1770 luvulla hän tuntee Youngin,[293] ja Hugh
-Blairin teoksen "Lectures on rhetoric and belles lettres" mainitsee hän
-erityisellä kunnioituksella.[294] -- Myöskin Winckelmannin teos, joka
-ensimäisenä selitti taidetta geneetisen käsitystavan mukaan oli
-Porthanille arvatenkin aikaisin tunnettu.[295]
-
-Kuitenkaan ei Porthan ole antautunut luonnollisuuteen pyrkimyksen ja
-sen yhteydessä olevan tunteellisen suunnan valtaan. Tapansa mukaan hän
-on asettunut välittävälle kannalle. Goethen Wertherissä olevaa henkeä
-ja sen vaikuttamaa tunnesuuntaa hän ei ole hyväksynyt; enempää kuin hän
-koskaan on käsittänyt niitä suurenmoisia ajatuksia, jotka filosofian
-alalla myöhemmin esiintyivät. Samoin on Porthan aina vastustanut
-Rousseaun innokasta vaatimusta palaamaan luontoon. -- Mutta toiselta
-puolen ei hän myöskään ole koskaan yksipuolisesti pannut arvoa järkeen,
-vaan on aina huomauttanut tunteen ja etenkin mielikuvituksen suurta
-merkitystä. Nimenomaan hän on puolustanut sitä Malebranchen hyökkäyksiä
-vastaan.[296]
-
-Eri tutkimukset suomalaisten ja heimokansojen alkuperästä ja
-vanhemmasta historiasta, jotka olivat tulleet suoritetuiksi, aikoi
-Porthan yhdistää kokonaisuudeksi kirjallisuusakatemian julkaisujen
-palstoilla. Kuitenkin oli tutkijamme aikonut ottaa esitykseensä vain ne
-suomensukuiset kansat, jotka ovat yhteydessä pohjolan eli Skandinaavian
-vanhimman historian kanssa. Ja syyksi hän mainitsee sen, että näiden
-kansakuntien historia valaisee "meidän" s.o. Ruotsin vanhempaa
-historiaa.
-
-Tässä esiintyy selvässä muodossa käsitys, joka Porthanilla oli Suomen
-historiasta itsenäisenä erityisen maan historiana. Tulopuheessaan
-kirjallisuusakatemiassa hän oli selittänyt pakon vaatineen häntä
-rajoittamaan historiallisen tutkimustoimintansa kotiseudun historian
-tutkimiseen. Ja kirjeissä ruotsalaisille miehille oli Porthan viitannut
-samaan välttämättömyyteen, johon eristetty asema ja vaikeat olot
-vaativat. Ei ole luultavaa, että Porthan pelkästä kohteliaisuudesta
-varsinaisia ruotsalaisia kohtaan olisi näin esittänyt asian, pitänyt
-Suomen historiaa melkein maakuntahistoriana Ruotsin historian rinnalla.
-Päinvastoin viittaa koko silloinen käsitystapa siihen, että hän todella
-niin ajatteli.
-
-Mutta toiselta puolen on Porthan todellisuudessa käsitellyt Suomen
-historiaa tavallaan itsenäisesti, Ruotsin historiasta riippumatta. Olen
-jo ennen osottanut, että kansallinen tunne oli tämän käsittelyn
-perustana ja nautti tästä itsenäisyydestä. Itse sanoo Porthan, että hän
-oli ikäänkuin uudestaan perustanut Suomen historian, jolla hän lienee
-kuitenkin enemmän tarkoittanut sen historian täydellistä puhdistusta
-erehdyksistä ja kriitillisen perustan uudestaan luomista, kuin sen
-ensikertaista omaperäistä käsittelyä tahi sen aatteen keksimistä.[297]
-Turun sanomissa oli Porthan samoin käsitellyt pääasiassa suomalaisia
-asioita, mutta toiselta puolen oli niitä julkaiseva seura ottanut
-Ruotsin kirjallisuuden ja kielen tutkimustensa esineeksi. Tämä
-kaksinaisuus on nähtävänä koko ajan toiminnassa. Kun Porthan
-kirjoituksessaan "Om de i åtskilliga landsorter på Svenska sidan boende
-Finnar" käsittelee kysymystä suomalaisten ruotsalaistuttamisesta,
-kääntää hän vihansa väkivaltaa vastaan, jolla sitä oli koetettu
-aikaansaada, ja huomauttaa, että ajan sekä luonnollisten asianhaarain
-tulee aikaansaada muutos. Samoin huomauttaa hän rajasta Ruotsin ja
-Suomen välillä, että se erottaa maanlaatunsa puolesta erilaisia
-maa-alueita. "Niin, että vaikka kieli vaatii, että kaikki 3 Tornion
-pitäjää ovat vietävät Turun hiippakuntaan ja Oulun lääniin, ei nykyinen
-erotus kuitenkaan ole ilman syytä".[298] Porthanin valistusajan
-mukainen kanta lienee verrattava Josef Dobrovskyn mielipiteihin
-tschekkiläisestä isänmaastaan.[299] Hänkin oli tschekkiläisen
-kansallisuuden herätyksen alkajia, piti itseään slaavilaisena ja koetti
-enentää oman heimonsa mainetta. Mutta toiselta puolen on hän kutsunut
-itseään saksalaiseksi ja aina jäi hänelle alkavan romantiikan
-patriotismi vieraaksi.
-
-Tällaisesta käsitystavasta johtui se seikka, että Porthan käsitteli
-suomalaisten heimojen historiaa sikäli kuin ne olivat Ruotsin historian
-yhteydessä. Hän lisää tosin muutaman sanan, joka on omiansa muuttamaan
-hiukan käsitystämme. "Useat Venäjällä hajallaan olevat kansakunnat,
-joita myöskin pidetään samaan pääheimoon kuuluvina, mutta joista vasta
-uusimpina aikoina olen saanut jotakin tietoa, jätän tämän tähden
-huomioon ottamatta." Juustenin kronikassa onkin Porthan antanut lyhyen
-luettelon näistä kaukaisemmista sukukansoista, lähteistä, joissa näitä
-mainitaan sekä niiden asuinpaikoista. On siis ilmeistä, että Porthan
-luki ne tavallaan Suomen historiaan kuuluviksi. Mutta on kuitenkin
-huomattava, että hän käsitteli niitä vain sentähden, että ne olivat
-omiansa valaisemaan tätä samaista historiaa eikä siksi, että ne
-olisivat muodostaneet kokonaisuuden, josta varsinainen Suomenmaan
-historia olisi ollut vain yksi osa.
-
-Ensimäinen kappale Porthanin kirjoitussarjassa, joka akatemian
-julkaisuissa seurasi hänen tulopuhettaan, oli kirjoitus "Om Lapparne".
-Se ei oikeastaan sisällä mitään uutta tärkeämpää sen lisäksi mitä
-Porthan ja Lencquist jo ennen olivat julkaisseet. On vain
-täydellisemmin ja tarkemmin esitetty, mitä noissa vähemmin tunnetuissa
-kyhäyksissä oli väitetty. Vaikka lappalaiset ja suomalaiset olivat
-Porthanista eri kansaa, kuten heidän ulkonäöstään saattoi päättää, luki
-hän heidät kuitenkin kielellisen sukulaisuuden tähden samaan
-kansanheimoon kuuluviksi. Sitävastoin oli Lindheim arvellut heidän
-olevan rodultaan ja alkuperältään aivan eri heimoa, pannen pääpainon
-heidän ruumiinominaisuuksiinsa, kuten edellä jo on mainittu.
-Myöhemmistä tutkijoista oli esim. A.F. Skjöldebrand samalla kannalla,
-ottaen hänkin ensi sijassa huomioon rotuominaisuudet.[300] Porthan oli
-ylimalkaan tutkimuksissaan ottanut tämän puolen hyvin vähän huomioon,
-ja tässäkin kirjoituksessa, missä hän on sille enemmän arvoa antanut,
-lienee hänen menettelytapansa suureksi osaksi Lindheimin vaikuttamaa.
-
-Porthanin esitys lappalaisista jäi ainoaksi kirjoitukseksi aijotussa
-julkaisusarjassa. Kuten edempänä tulemme huomaamaan käänsi juuri tuo
-aije hänen huomionsa muualle ja hänen tutkimuksensa suomalaisista
-sukukansoista sekä niiden yhteydessä olevat kielelliset tutkimukset
-siirtyivät syrjemmälle. Tulen niitä edempänä koskettelemaan uudelleen.
-Tähän vaikuttivat osaltaan alat, joihin Porthan nyt joutui
-kirjoittaessaan pääteostaan ja joiden yhteydestä on etsittävä hänen
-teostensa syntyä 1790 luvulla, sikäli kuin tämän tutkijan monilla
-aloilla liikkuvaa tutkimusta yleensä voi ryhmittää eri alojen ja
-aikakausien mukaan. -- Kuitenkin lienee Porthan vielä elämänsä
-lopulla aikonut jatkaa sarjaansa. Vuonna 1800 kirjoittaa hän näet
-Hallenbergille, että hän ei ole pitänyt kiirettä kirjoittaakseen
-puhtaaksi loppua memoaaristaan pohjoisista kansoista ja lähettääkseen
-sen kirjallisuusakatemialle, hän kun ei ole vielä kuullut, oliko sen
-julkaisujen kuudes osa ilmestynyt.[301] Mutta sen jälkeen ei tuosta
-kirjoituksesta ole mitään tietoa ja sen konseptit, millaisia lienevät
-olleetkaan, näyttävät ainiaaksi hävinneen.
-
-Porthanin väitöskirjain joukossa tältä ajalta on kuitenkin pari, jotka
-käsittelevät nyt esittämäämme tutkimusalaa -- "De antiqua gente
-Quenorum" ja "De imperio Hermanrici Ostrogothorum regis". Porthan ei
-kyllä pidä kveenejä suomensukuisena kansana, vaan arvelee hän niiden
-olleen skandinaavilaista alkuperää. Mutta tutkimus on tehty
-kansantieteellisten olojen selvitykseksi pohjolassa ja ennen kaikkea
-Suomessa, jotta Suomen historiaa saatettaisiin sitä varmemmin
-käsitellä. Hän erottaa kveenit pois suomensukuisista kansoista,
-niinkuin tästä yhteydestä oli erotettu ennen juutalaiset, skyytat ja
-monet satukansat.
-
-Ihre oli tutkimuksessaan "De Quenlandia Antiqua" sijoittanut kveenit
-Pohjanlahden länsipuolelle, mutta oli jättänyt kysymyksen heidän
-kansallisuudestaan ratkaisematta. Porthan antaa vastauksen tähän
-selittämällä, että kveenit olivat helsingejä, tosin ilmeisessä
-ristiriidassa Eigil Skallagrimsonin sadun todistuksen kanssa, joka
-nimenomaan erottaa Helsinglannin ja Kveenlannin.
-
-Toinen mainitsemistani väitöskirjoista koski gootein historiaa, joka
-oli jotenkin paljon käsitelty ala ruotsalaisten tutkijain keskuudessa,
-Pidettiinhän sitä gootein Ruotsista polveutumisen perusteella Ruotsin
-historiaan kuuluvana. Vielä vuonna 1795 julkaisee Bilmark väitöskirjan
-"De regno Vestro-Gothorum in Gallia". Kuitenkaan ei ole syytä otaksua,
-että Porthania olisi aine huvittanut tässä yhteydessä tahi että hän
-edes olisi antanut jonkun oppilaansa tässä tarkoituksessa sitä tutkia.
-Oikeana syynä aineen valintaan voisi ajatella olleen sen, että
-Hermanrikin valtakuntaan kuuluivat useat pohjoismaiset kansat. On
-kuitenkin myönnettävä, että niihin on pantu jotensakin vähän huomiota
-ja Jornandeen kuuluisa kertomus noiden kansain nimistä on mainittu vain
-viittaamalla Suhmin ja Thunmannin tutkimuksiin. Tämä on omiansa
-kummastuttamaan, kun tietää, että Jornandeen kertomus, niinkuin tämä
-kirjoittaja yleensäkin, oli ollut kiinteän huomion esineenä viime
-aikain tutkimuksessa.[302] -- Mahdollisesti myöskin Porthan
-ajatteli vain aineen yleishistoriallista puolta, sillä tällaisia
-yleishistoriallisia aineita käsittelivät muutamat muutkin hänen
-väitöskirjoistaan, kuten vastedes tulemme näkemään.
-
-Nyt mainitut Porthanin tutkimukset, jotka olivat lähteneet vanhemmista
-tutkimuskokeista, olivat verrattoman tärkeitä Suomen historian
-käsittelylle. Tutkimuksillaan kansansa alkuperästä hän oli erottanut
-sen historian ruotsalaisen historian yhteydestä ja asettanut omalle
-pohjalleen. Tutkimuksillaan kansansa esihistoriallisesta tilasta hän
-oli kumonnut Schlözerin käsityksen siitä, osottanut tällä kansalla
-silloin olleen jotenkin korkean sivistyskannan. Se oli suuri askel sitä
-kantaa kohti, joka alkoi ihailla tätä kansan muinaisuutta, valmistava
-aste varsinaisen kansanhengen löytämiseksi sen historiasta. Tuo
-tutkimus piti tarkoin silmällä eri elämän muotoja, voimatta tarkoin
-tuoda esille sitä, joka niille kaikille oli yhteistä ja omituista.
-
-Montesquieun, Humen ja useitten muitten oppineitten nostama
-riitakysymys syistä, jotka vaikuttavat kansanluonteeseen ja
-tapoihin, oli, niinkuin näimme, herättänyt innokasta huomiota noihin
-asioihin. 1770 luvun lopulla käsiteltiin niitä Ruotsissa ja
-Suomessakin innokkaasti ja parin vuosikymmenen kuluttua johtavat ne
-kansanluonteitten kuvailemiseen ja tarkastamiseen. Epäilemättä olivat
-Porthanin tutkimukset 1780 luvulta tämän ilmiön kanssa yhteydessä,
-vaikka hän ainoastaan ohimennen on noita kysymyksiä yleisemmin ja
-teoreetisesti kosketellut. Hän on vain saanut aiheensa asiallisiin
-yksityistutkimuksiinsa tästä virtauksesta. Toisen aikakauden piti
-tästäkin valmistustyöstä ottaa tulokset.
-
-
-
-
-
-
-IV.
-
-Juustenin kronikan julkaiseminen.
-
-
-
-
-I.
-
-
-1780 luku on Porthanin tieteellisessä toiminnassa määräävä, ratkaiseva
-aika, etenkin juuri hänen historiankirjoituksessaan. Edellisinä
-vuosikymmeninä on hänen kantansa kyllä jo vakaantunut ja hänen
-elintehtävänsä selvinnyt, hänen toimintansa oli saanut omituisen,
-moninaisen luonteensa. Suomessa oli silloin Aurora seura toiminut ja
-sen toiminta oli koskenut suurelta osalta juuri meidän maamme historiaa
-ja kieltä. Siinä oli puhjennut ilmi halu vaikuttaa ja toimia, joka
-silloin vallitsi. Se oli epäilemättä Porthanillekin tärkeä
-valmistuskausi ja päättyi hänen opintomatkallaan Saksaan vuonna 1779.
-
-Mutta nyt 1780 luvulla esiintyy se, joka silloin oli valmistumassa;
-hänen monet pyrintönsä vasta nyt tulevat täyteen vauhtiin. Nyt vasta
-alkaa hän varsinaisen toimintansa yliopistomiehenä, opettajana ja
-konsistoorion jäsenenä, nyt vasta alkaa hänen toimintansa varsinaisena
-historiantutkijana. Keskellä käytännöllisiä puuhia, jotka vievät hänet
-milloin yhdelle milloin toiselle alalle, jotka riistävät häneltä suuren
-osan ajasta, ryhtyy hän varsinaiseen historiantutkimukseen. Ja
-huomattava on, että kaikki tämä tapahtuu aikaan, jolloin yleisön
-osanotto laimenee, sen maku kääntyy toiseen suuntaan. Itse Turussakin
-on suomalaisen historian harrastus laimennut. Aurora seura, joka oli
-ottanut sen asian ajaakseen, on hajonnut ja sen jäsenet joutuneet
-muihin toimiin. Mennander on muuttanut Ruotsiin, useat yliopiston
-opettajista ovat jättäneet nämät puuhat ja viettävät verrattain
-toimetonta elämää.
-
-Porthan itse valittaa, että työteliäisyys nuorisossa vähenee, mutta
-ylellinen elämä voittaa alaa ja tekee ylioppilaitten oleskelun Turussa
-vaikeaksi ajan pitkään. Erittäinkin valitellaan aatelisten
-välinpitämättömyyttä opillisista toimista, ne kun ripustavat lastensa
-hartioille sinisen takin ja kultareunukset niin pian kuin voivat. Näin
-kertoo Porthan ja näin kertovat useat muutkin Turussa 1780
-luvulla.[303] Eivätkä yliopiston opettajatkaan suinkaan aina tehneet
-tieteiden hyväksi, mitä olisi voinut heiltä odottaa. Porthanin
-kirjeissä tavataan vähän väliä valituksia siitä, että ne liiaksi
-harrastavat omaa mukavuuttaan ja kaikkea muuta kuin mitä virka
-heiltä olisi vaatinut. Erittäinkin joutui väitöstilaisuuksissa
-presideeraaminen ja väitöskirjain valmistaminen täten vain muutamien
-niskoille.[304] Valitellaan myöskin historiallisten opintojen
-laimiinlyöntiä. Gadd kertoo seuraavan vuosikymmenen alussa: "Katsoen
-siihen, että professori Bilmark on tullut vanhaksi ja on liian säästävä
-ostaakseen kirjallisuutta alallaan eikä meillä myöskään ole mitään
-historiarum docensia, on tämä jalo tiede suureksi osaksi viljelemättä.
-Sentähden on historiallisella kirjallisuudella meillä liian pieni
-menekki puhumattakaan siitä, että kaiken kirjakaupan Suomeen on
-täytynyt lakata, meillä kun ei ole muuta kuin Fahnehjelmaria eli
-sotakomissariaatin seteleitä, jotka Ruotsissa eivät ole käypiä".[305]
-Kuitenkaan ei asianlaita ollut niin perin huonosti.
-
-1780 luvun alulta kertoo Cederhielm: "Täällä Turussa olen saanut nähdä
-useita huvittavia elämäkerrallisia kokoelmia eräällä adjunkti
-Tidgrenillä; Calonius ja Bilmark ovat hyviä kokoilijoita in historicis,
-Clewberg belles lettresissä; ja pieni adjunkti Tengström, joka
-muistuttaa Lidéniä hilpeydessä ja sukkeluudessa, silloin kun tämä oli
-nuori, on kaksi kertaa kirjallisuusakatemialta saanut kultamitalin
-nerontuotteistaan".[306] Huomattava on kuitenkin, että Tidgrenin
-harrastukset kohdistuivat suurimmaksi osaksi ruotsalaiseen
-maakuntahistoriaan, johon hän käytti kriitillisen kykynsä ja
-tutkimustaitonsa. Hän on sentään osaltaan täydentänyt Porthanin
-tutkimuksia suomalaisten vanhimmista vaiheista ja alkuperästä. Tämä ei
-näet ottanut noissa tutkimuksissaan ensinkään huomioon antiikin
-kirjailijain tiedonantoja, vaan on erottanut ne ilman muuta
-suomalaisten historiasta, kuten ruotsalaiset sadutkin. Nyt Tidgren on
-vahvistanut tämän menettelyn oikeuden näyttämällä toteen, ettei
-Herodotoksen luettelemia skyytalaisia kansoja voi asettaa
-minkäänlaiseen yhteyteen lappalaisten ja muiden pohjoismaiden kansojen
-kanssa.[307]
-
-Bilmark, jonka Cederhielm mainitsee hyvänä kokoilijana, oli historian
-professorina Turun yliopistossa melkein koko sen ajan kuin Porthan sen
-opettajana toimi. Hän julkaisi kyllä innokkaasti väitöskirjoja ja toimi
-uutterasti historian alalla, mutta hän pysyi monessa kohdassa vanhalla
-Scarinin aikuisella kannalla. Hän etsi edelleenkin suomalaisten
-vanhimpia asuinsijoja Ruotsin ja Norjan nykyisiltä rajamailta eikä
-erottanut suomalaisten ja lappalaisten vanhinta historiaa toisistaan.
-Ja todisteina hän käyttää yhä edelleenkin skandinaavilaisia lähteitä.
-Kuitenkaan hän ei ole jäänyt aivan vieraaksi tutkimustavalle, jota
-Porthan harjoitti.
-
-Niinpä hän jo 1785 esittää väitteen, ettei suomalaisilla ollut
-kuninkaita esihistoriallisella ajallaan. Todisteeksi ottaa hän sen,
-että suomalaiset kansanrunot ja muut luotettavat lähteet eivät
-sellaisia mainitse, eikä niistä myöskään puhuta minkään ruotsalaisen
-Suomeen tehdyn retken yhteydessä yhtä vähän kuin puhutaan suomalaisten
-omintakeisesti tekemistä retkistä. Lisäksi ei suomen kielellä ole
-mitään omaa sanaa merkitsemään ruhtinasta eikä mitään kuninkaanlinnaa
-tavattu maassa. Nämät aatteet toi Bilmark esille vuotta ennen kuin
-Porthan niitä käsitteli aivan samaan tapaan väitöskirjassa "De
-Bircarlis".[308] Mutta tällaisia yrityksiä kauemmaksi ei Bilmark
-päässyt ja hänen väitöskirjansa alkoivat nyt jo käydä sekä kooltaan
-että luvultaan vähäpätöisemmiksi.[309]
-
-Tältä tutkijalta puuttui sitäpaitsi olojen ja rientojen tuntemusta
-maassa, jossa hän toimi, ja tämä oli kuitenkin välttämätön edellytys
-senaikuisen tutkimuksen menestykselle. Itse hän myöntää, että
-Porthanilla on laajempi yhteys maaseudun kanssa ja siis on voinut
-hankkia enemmän tutkimukseen tarvittavia lähteitä.[310] Ja suomalaista
-kansaa ei hän saattanut ymmärtää. Lidénille hän kerran kirjoitti tästä:
-"Väitän kuitenkin samalla, että jos järjellisempiä ihmisiä olisi tullut
-Suomen osaksi, ei Suomi siltä olisi ollut onnellisempi. Sillä Suomi ei
-olisi kumminkaan voinut synnyttää muuta kansaa kuin suomalaisia.
-Tiedetään ylipäänsä miten suuri vaikutus ilmastolla on kansan
-käytökseen, siis kun Suomi on jotenkin kovassa ilmanalassa, täytyy
-kansan tapainkin olla hyvin kovia ja karkeita".[311]
-
-Vaikka ei näin ollen mitään varsinaista yhteistyötä Bilmarkin ja
-Porthanin välillä voinut tulla kysymykseen historiallisissa
-tutkimuksissa, helpotti edellinen kuitenkin jälkimäisen opettajatointa
-ja samalla myöskin julkaisutointa toiminnallaan. Hän näet presideerasi
-lukuisissa väitöstilaisuuksissa ja esti siten vielä suurempaa
-työtaakkaa lankeamasta Porthanin niskoille. Sillä tämä piti
-velvollisuutenaan johtaa väitöskirjain tarkastusta, kun muut eivät
-siihen suostuneet ja ylioppilaat tarvitsivat preesestä. Tuollainen
-ylenmääräinen presideeraaminen ei taas voinut olla väitöskirjoille eikä
-opettajan tutkimustoiminnalle eduksi. Siihen Porthan viittaa
-kirjoittaessaan vuonna 1797 Caloniukselle: "Useimmat toimeni ovat jo
-tulleet koneellisiksi, niin että ne eivät paljon kysy sielua.
-Väitöskirjojeni määrää tulee minun kuitenkin koettaa vähentää. Mutta
-kenen tulee astua sijaan? Veli ei usko kuinka vaikeata poikain on saada
-preesestä. Bilmark väsyy myöskin".[312]
-
-Enemmän arvoinen oli kuitenkin se apu, jonka Porthan sai eri osista
-maata. Kun Mennander oli muuttanut Ruotsiin, tuli Porthan yhä
-yksinomaisemmin Suomen historiaa koskevien harrastusten keskustaksi ja
-tämä hänen merkityksensä on hyvin suureksi arvattava. 1780 luvun alulta
-on Porthan tällaisten puuhain etunenässä, joista edellisessä luvussa
-osaksi olen selkoa tehnyt. 1784 on hän puuttunut Suursillin
-sukuluettelon julkaisemiseen, kiiruhti sen lopullista valmistamista ja
-kehotti sitä painattamaan osittain.[313] Laajan kirjevaihdon kautta oli
-hän yhteydessä henkilöitten kanssa kaikkialla Suomessa. Kesän alulla
-vuonna 1795 oli hänen kirjoitettava niin paljon kirjeitä
-poismatkustavien ylioppilaitten ja maisterien mukana, että hänen muu
-kirjevaihtonsa keskeytyi.[314] Ja varmana voi pitää, että tämä
-kirjevaihto suureksi osaksi koski Suomen historiaakin.
-
-Ei näet ollut historiantutkimus maaseuduiltakaan kokonaan hävinnyt,
-vaikka Aurora seuraa ei enää ollut sitä elvyttämässä ja Porthan
-valitteli, ettei täältä enää tahtonut saada apua Turun lehtiin. Tämän
-tutkimuksen edustajina mainittakoon ennen kaikkea Alopaeukset. Isä,
-M.J. Alopaeus oli jo 1770 vaiheilla nuorena kynmaasinlehtorina ruvennut
-kokoamaan aineksia Viipurin kymnaasin historiaan. Ja tässä auttoi
-Porthan häntä innokkaasti. Hänen välityksellään lähettää Calonius
-Alopaeukselle sen, mitä Palmsköldin kokoelmassa oli Viipurin koulua
-koskevaa. Itse lähettää hän 5. p. huhtik. 1796 muutamia tietoja
-Juustenista. Niinikään kesällä 1795 Porthan oli saanut toimekseen erään
-Kristiina kuningattaren kirjeen kopioituttamisen.[315] -- Alopaeuksen
-pojat olivat Porthanin oppilaita ja julkaisivat hänen johdollaan
-väitöskirjansa, joista yksi perustui isän käsikirjoitukseen. Kun yksi
-pojista P.J. Alopaeus vuonna 1793 omalla presidiollaan painatti
-väitöskirjan "Specimen Historiae Litterariae Fennicae", lienee Porthan
-sitä tarkastanut ja korjaillut.[316]
-
-Myöskin jatkui Porthanin yhteistyötä suomenkielen ja mytologian
-tutkimisen alalla, josta jo edellä olen puhunutkin. 1780 luvullahan hän
-yhdessä Lencquistin kanssa julkaisi, kuten olen maininnut, "De
-superstitione Pennorum" ja silloin ilmestyi myöskin Gananderin
-mytologia, jonka valmistamisessa Porthan oli osallisena. Mutta 1780
-luvun lopussa oli tämä työ vähenemässä, samalla kuin Porthanin omatkin
-tutkimukset tällä alalla lakkasivat. 1790 kuoli sitten Porthanin
-uskollinen auttaja Kristfrid Ganander.
-
-Sen sijaan alkoi Porthanin ympärille muodostua nuorempi tutkijajoukko,
-joka oli saanut tieteellisen sivistyksensä hänen omassa koulussaan.
-1780 luvun alulla liittyi Tengström Suomen historiantutkimustyöhön ja
-paria vuotta myöhemmin otti Franzén ensimäiset askeleensa tällä alalla.
-Nämät nuoremmat tutkijat, runoilijoita kun samalla olivat, osasivat
-panna paljon suuremman arvon muotoon ja esitystapaan, kuin mitä
-tähänasti oli osattu niille antaa. En siis ihmettele, jos Porthan
-näissä oli nähnyt tulevat Suomen historian esittäjät, sen filosoofisen
-ja kauniin esityksen luojat. Hän koettikin tehdä Franzénista
-professorin Bilmarkin kuoleman kautta avoimeksi jääneelle oppisijalle,
-hänellä kun sitä virkaa varten kyllä olisi lahjoja historian
-esittämiseen ja sitäpaitsi erinomaisen hyvä stiili.[317]
-
-Sensijaan oli Caloniuksen merkitys Porthanin tieteelliselle toiminnalle
-aina ollut ja oli yhä edelleenkin jotenkin suuri sen yhteistoiminnan
-kautta, jossa nämät miehet olivat. Caloniuskin oli ollut Aurora seuran
-jäsen ja hän oli hakenut kaunopuheliaisuuden opettajan virkaa
-yliopistossa yhdessä Porthanin kanssa. Gadd lausui tässä tilaisuudessa
-heistä kummastakin, että "he molemmat ovat yleisesti tunnettuja
-laajasta ja perinpohjaisesta opista kysymyksessä olevalla alalla ja
-ovat selvällä ja tarkalla opetustavalla useissa tieteissä jo ennen
-paljon hyödyttäneet akatemiaa sekä erinomaisella taidolla hoitaneet
-toimia, joita heille on uskottu".[318] Myöskin suomen kielen taitava
-tuntija oli Calonius ja neuvotteli Porthanin kanssa sen
-ominaisuuksista.[319]
-
-Tästä toiminnasta on erityisesti huomattava sen historiaa koskeva
-puoli. Calonius lakimiehenä oli antautunut tutkimaan Suomen
-hallinnollista ja oikeushistoriaa ja kokoili varsinkin Turun
-hovioikeutta koskevia tietoja. Vuonna 1782 ryhtyivät hän ja Porthan
-toimiin hankkiaksensa kamarikolleegion arkistosta joukon tietoja, ja
-Porthan valittaa silloin, että asiakirjain kopioituttaminen sieltä
-tulee kovin kalliiksi. Maakirjain otteesta, joka olisi kirjoitettu
-heidän määräämänsä metoodin mukaan vaadittiin kamarikolleegiossa 100
-taalaria. Sitäpaitsi oli lääninhallitusten arkistoista otettava mitä
-saatavissa oli.[320] Myöskin hovioikeuden pöytäkirjoja käyttivät
-kumpikin apunaan, Porthan omiin tutkimuksiinsa,[321] Calonius taas
-kokoelmiinsa Suomen hallinnollisen ja oikeushistorian alalta.
-Tarkoituksena oli nimenomaan valaista Suomen historiaa, joka on niin
-köyhä ja vähän tunnettu.
-
-Porthan sanoo jo edellisenä vuonna, että oli hankittu kokoelmia, joita
-kannattaa saattaa yleisön luettaviksi ja että aijottiin sentähden
-uudestaan ruveta julkaisemaan Turun lehtiä. Väitöskirjainsa rinnalla
-piti Porthan näitä lehtiä paraimpana keinona tietojen julkaisemiseen.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Nämät virkeät toimet lähteiden kokoamiseksi ja julkaisemiseksi
-päättyivät paremmin, kuin alussa oli toivottu ja kääntyivät suuntaan,
-jota ei oltu aavistettu. Huhtikuussa vuonna 1782 kertoo Porthan
-Mennanderille aikovansa uudestaan painattaa Juustenin kronikan
-selityksillä varustettuna. Tämä asiakirja oli kyllä painettuna
-Nettelbladtin Schwedische Bibliothekiin, mutta muistutukset siinä
-olivat aivan lyhyitä ja itse teksti oli virheellinen. Tekstin
-parantaminen ja korjaaminen vertaamalla eri käsikirjoituksia lieneekin
-ensin ollut päätarkoituksena Porthanilla ja varmaankin ajatteli hän
-lähinnä juuri jotakin filoloogista interpretatioonityötä.[322]
-
-Tällainen interpretatiooni kuului Porthanin varsinaiseen alaan latinan
-kielen opettajana. Mutta sitäpaitsi käytettiin sitä erityisellä innolla
-raamatun tekstien selityksissä juuri näihin aikoihin. Olen jo ennen
-maininnut miten yleisesti tällaista metoodia opetettiin Porthanin
-ylioppilasaikana Turun yliopistossa. Göttingenissä Porthan joutui,
-kuten näimme, yhteyteen kuuluisan Michaeliksen kanssa, joka käänsi
-saksaksi ja varusti selityksillä raamattua. Kennicottin suurenmoiset
-vertailuhankkeet olivat myöskin herättäneet hänen huomiotaan ja
-harrastustaan. Kuitenkin olisivat nämät harrastukset olleet erillään
-varsinaisesta historiantutkimuksesta, ellei Schlözer olisi tavattomalla
-innolla vaatinut filoloogista tekstikritiikkiä kaikessa ankaruudessaan
-noudatettavaksi historiallisten tekstien julkaisussa. Miten suurta
-tarkkuutta hän vaati, osottaa seuraava lausunto: "Kaikki variantit,
-jotka kriitikeri voi tarvita, merkittäkööt. Sanon tahallani: joita
-kriitikeri voi tarvita. Tuskin on sadan variantin joukossa kymmentä,
-joilla välittömästi on historialle merkitystä: mutta muut ovat toisiin
-tarpeihin omiaan: ne kuuluvat kielitieteeseen; ne auttavat määräämään
-käsikirjoitusten ikää, isänmaata ja sisällistä arvoa j.n.e. Näiden
-varianttien kokoaminen vaatii, jos se tapahtuu tarpeellisella huolella
-ja tarkkuudella (jota ilman koko työ tulee epäluotettavaksi ja
-mahdottomaksi käyttää) taitoa ja pitkällistä harjaantumista, jotka
-tässä oletan jo edeltäkäsin".[323]
-
-Kuitenkin oli selitysten kirjoittaminen Juustenin kronikkaan alusta
-asti ollut oikean tekstin julkaisemisen ohella Porthanin tarkoituksena.
-Nähtävästi aikoi hän tässä täydellisemmin ja uuden käsitystapansa
-mukaan tutkia kronikassa esiintyviä asioita, joita Scarin ja Bilmark
-olivat ennen häntä käsitelleet. Bilmark oli näet vuosina 1771-1772
-julkaissut väitöskirjan "Hypomneumata quaedam in Chronicon Episcoporum
-Aboensium a Paulo Juusten consignatum". Tässä oli lyhyitä muistutuksia
-Juustenin kronikkaan ilman itse kronikan tekstiä. Olemme nähneet, että
-Porthan edellisillä julkaisuillaan pyrki uudestaan käsittelemään ja
-täydentämään, mitä muut jo ennen, useinpa juuri vähää ennen, olivat
-aloittaneet. Niin aikoi hän tässäkin.
-
-Mutta Porthanin julkaisusta tuli jotakin aivan toista, kuin mitä hän
-ensin näin oli aikonut. Pari kuukautta sen jälkeen kuin hän ensin
-ilmoittaa aikomuksestaan julkaista Juustenin kronikka, oli hän
-Tukholmassa saanut käsiinsä Turun tuomiokirkon mustan kirjan. Tämä
-asiakirjakokoelma oli 1600 luvulla joutunut Ruotsiin, useat tutkijat
-olivat sitä silmäilleet, toiset vähän käyttäneetkin, mutta pääasiassa
-sen sisältö oli jäänyt aivan tuntemattomaksi.[324] Sittemmin oli se
-joutunut saman kohtalon alaiseksi, kuin useat muutkin vanhat
-asiakirjakokoelmat tähän aikaan, oli hävinnyt antikviteettiarkistoon,
-"suureen mereen", kuten tutkijat sitä kutsuivat. Kohta eivät edes
-ammattimiehetkään tienneet paikkaa, jossa sitä säilytettiin. Niin
-kirjoitti suuri tutkija ja kokoilija M. v. Celse: "Onko Codex Aboensis
-(Svarteboken) nykyjään olemassa, en tiedä".[325]
-
-Kuitenkin oli jo jonkun aikaa turkulaisten tutkijain huomio kääntynyt
-vanhoihin Suomea koskeviin asiakirjoihin Ruotsin puolella. Olen ennen
-puhunut siitä tietojen välityksestä, jota Mennander harjoitti tähän
-aikaan Ruotsin ja Turun oppineitten välillä, -- hän nyt myöskin ensinnä
-sai Ruotsista mustan kirjan hankkimisen aatteen.
-
-Vuonna 1763 tekee v. Stiernman selkoa Mennanderille muutamista Pyhän
-Sigfridin alttaria Turussa koskevista kirjeiden kopioista. Kuvaavaa
-hänen käsitykselleen on, että näistä kirjeistä, jotka enimmäkseen ovat
-lahjoituskirjeitä mainitulle alttarille, ei ole hänen mielestään muuta
-hyötyä, kuin että niistä saa muutamia muinoin eläneiden henkilöiden
-nimiä.[326] Viittä vuotta myöhemmin lähettää Gahm Mennanderille
-luettelon asiakirjoista, jotka löytyvät eräässä vanhassa kirjassa. Gahm
-oli sen matkoillaan hankkinut ja oli se kopia toisesta, jonka hän
-myöhemmin löysi valtioarkistosta. Luultavasti tarkoittaa Gahm tällä
-kirjalla niin kutsuttua Registrum Aboenseä, joka sisälsi Turun piispain
-säännökset ja "Åbo Klockare lag" nimisen asiakirjan. Lähettäessään
-luettelon tästä Mennanderille huomauttaa Gahm, että pitäisi etsiä Turun
-tuomiokirkon mustaa kirjaa, josta tässä kirjassa puhutaan.[327]
-
-Kesällä 1782 teki Porthan sopimuksen tuon asiakirjan kopioituttamisesta
-Gjörwellin yksityissihteerin Stechaun kanssa.[328] Ei ole mitään tietoa
-siitä kuka tuon lähdekokoelman löysi, mutta arvattavasti Gahm jollakin
-tavalla oli siinä osallisena. Hänen kauttansa Porthan sai kopioimistyön
-järjestetyksi ja kutsuu hän Gahmia vanhaksi ystäväkseen. Tämä löytö
-muutti kokonaan Porthanin Juustenin kronikan julkaisun suunnitelman,
-vaikkei hän itsekään sitä vielä heti tajunnut. Lokakuussa vuonna 1783
-hän toivoo voivansa saada työnsä loppuun kolmessa, neljässä
-väitöskirjassa. Marraskuun lopulla kertoo hän saaneensa kolmannen osan
-tilaamastaan mustan kirjan kopiasta ja kertoo siinä olevista monista
-paavillisista bullista, jotka hän aikoo täydellisinä liittää
-esitykseensä.[329] Nyt oli aineksien kokoamishalu voittanut varsinaisen
-tekstin julkaisemistarkoituksen täydelleen ja samalla oli koko teos
-muuttunut aivan toisenlaiseksi kuin mitä siitä oli aijottu.
-
-Sitä myöten kuin musta kirja tuli kopioiduksi ja osia siitä lähetettiin
-Turkuun, ruvettiin tekemään valmistavia tutkimuksia ja aineskokoelmia
-sen avulla. Huomattava on, että Calonius oli tässä työssä osallisena.
-Caloniuksella oli kopia v. Stiernmanin teoksen "Svea och Götha
-Höfdingaminne" toisesta osasta, joka oli jäänyt painamatta. Tätä hän
-täydenteli muistutuksilla ja lisäyksillä, jotka hän sai Porthanin
-mustan kirjan kopiasta, arvatenkin omia tutkimuksiaan varten
-hallinnollisessa historiassa. Porthan on tämän Caloniuksen omistaman
-kopian ja hänen tekemiensä lisäysten perustalla laatinut luettelon
-Suomen maaherroista Kustaa Waasan aikaan asti. Itse on hän paikoitellen
-lisäillyt ja vähän muutellut käyttäen etupäässä Lagerbringin Swea Rikes
-Historiaa apunaan.[330] Luettelon hän julkaisi Turun sanomissa vuonna
-1785 nimellä "Förtekning på Finlands Höfdingar intil Konung Gustaf I:s
-tid". Samana vuonna julkaistiin myöskin Turun sanomissa useita otteita
-mustasta kirjasta sekä sen perustalla tehty Porthanin tutkimus "Någre
-Anmärkningar til K. Magni Erikssons Historia, egenteligen rörande
-Finland".
-
-Mutta vuonna 1785 teki kuninkaallinen julistus aikakauskirjoista lopun
-Turun sanomista ja samalla myöskin mahdottomaksi lähteiden
-painattamisen tässä lehdessä. Varmaankin tämäkin asianhaara aiheutti
-lähteiden julkaisemisen välttämättömyyttä juuri Juustenin kronikan
-selityksissä. Nämät saivat osaksi nyt edellisten tehtävän.
-
-Nämät olivat lähimmät syyt siihen, että Porthanin selitykset Juustenin
-kronikkaan muuttuivat historiallisen asiakirjan julkaisusta yhä enemmän
-Suomen historiaa koskevain ainesten kokoelmaksi. Erittäinkin huvittavaa
-on seurata Porthanin omaa ajatusta tästä muutoksesta. Vuonna 1785
-kirjoittaa hän Hallenbergille, että hänen olosuhteissaan ei voi
-ajatella suuria aikeita eikä yrityksiä ei historiallisiin kokoelmiin
-eikä esityksiin. Niinpä on Suomea koskeva historia ainoa, jota hän
-koettaa parantaa ja täydentää. "Tuolla minun työlläni ei tosin ole
-mitään yleistä intressiä; mutta niinpä tahdon kuitenkin koettaa tehdä
-sen niin täydelliseksi kuin mahdollista". Ja sen hän todella tekikin.
-Kahta vuotta myöhemmin tavataan ensi kerran vertaus, jota Porthan
-sitten aina on käyttänyt kuvaamaan työtään. "Juustenin kronikassa" --
-sanoo hän -- "aijon erityisen vakavasti työskennellä; ja siihen sarjaan
-ikäänkuin varastohuoneeseen koota kaikki, mitä minulla on ollut
-tilaisuus tavata Suomen historian valaisemiseksi ennen reformatioonin
-aikaa".[331]
-
-Vuonna 1784 alkoi Porthanin Juustenin kronikan julkaisu ilmestyä
-nimellä "M. Pauli Juusten episc. quondam Ab. Chronicon Episcoporum
-Finlandensium, annotationibus et sylloge monumentorum illustratum". Se
-tuli julkisuuteen 56:na eksersitiaaliväitöskirjana monen vuoden
-kuluessa; vasta 1800 painettiin näet kolme viimeistä osaa, jotka
-sisälsivät lopun teoksen sisällysluettelosta.
-
-Voimme erottaa Juustenin kronikan selityksissä oikeastaan kaksi eri
-lajia aineksia. Toiset olivat varsinaiset uudet lähteet, jotka nyt
-julkaistiin joko kokonaisina, osittain tahi niin, että niiden sisältö
-esitettiin. Toisen aineksen taas muodostivat vanhempain kirjoittajain
-tarkastelu ja historiallisten kysymysten ratkaisu. Molemmat puolet
-tosin usein sekaantuivat toisiinsa ja sulivat yhdeksi, mutta ne
-edustivat kuitenkin eri harrastuksia tutkijassa ja muodostavat
-sentähden eri osansa julkaisussa. Tiedot, jotka eivät koskettaneet
-kumpaakaan harrastusta jäivät pois, viitataan vaan sinne, missä niitä
-ennen on käsitelty.
-
-Kuitenkaan Porthan ei julkaise kaikkia saatavilla olevia ennen
-painamattomia lähteitä. Vaikka hän julkaistavien lähteitten valinnassa
-ei noudata mitään tarkkaa periaatetta, on hänellä kuitenkin vissejä
-näkökohtia, joiden mukaan hän ottaa niitä teokseensa. Joko olivat
-asiakirjat harvinaisia ja siis painatettavat, etteivät menisi hukkaan,
-tahi olivat ne omiansa erityisesti valaisemaan esitettyjä asioita, tahi
-useammin vielä kysymyksessä olevaa aikaa, sen tapoja ja
-ajatustapaa.[332]
-
-Sen suunnitelman mukaan, jonka Porthan vähitellen oli sovittanut
-Juustenin kronikkaan, oli lähteiden hankkiminen yksi pääedellytyksiä
-yrityksen onnistumiseen. Näitä Porthan koettikin saada uusia heti
-aloittaessaan julkaisunsa. Hän pyytää Hallenbergiä lähettämään
-tiedonantoja Suomea koskevista asiakirjoista, jos tapaisi niitä, samoin
-hän kääntyy Mennanderin puoleen pyynnöllä, että hän saisi tiedon siitä,
-löytyisikö hänen alaansa koskevaa Roomasta äsken saapuneista
-bullista.[333] Porthanin yhteys ruotsalaisten tutkijain kanssa lujittui
-ja laajeni juuri 1780 luvulla huomattavasti. Niinpä Mennander ja hänen
-poikansa Fredenheim eivät enää ole varsinaisia välittäjiä, vaan Porthan
-asettuu suoranaiseen kirjevaihtoon tutkijain kanssa.
-
-Jo vuonna 1788 tekee Porthan yhdessä suuren kokoilijan ja tutkijan
-C.G. Nordinin kanssa matkan Upsalaan, ja jälkimäisen Porthanille
-kirjoittamat kirjeet osottavat, miten vilkkaasti he keskustelivat
-myöhemminkin erinäisistä tieteellisistä kysymyksistä. Nordinilta on
-Porthan saanut joukon tärkeitä lähteitä teokseensa.[334] Paljon apua
-sai Porthan myöskin Upsalan yliopiston kirjastonhoitajalta P.F.
-Aurivilliukselta, joka toimitti hänelle kopioita Palmsköldin
-kokoelmista. Tuttavuus hänen kanssaan sai alkunsa kirjainostojen ja
-tilausten kautta, jotka Porthan teki kirjastoa varten Upsalassa, ja se
-alkoi 1780 luvun keskivaiheilla.[335]
-
-Tätä yhteyttä Porthan ylläpiti sitäpaitsi tiheillä matkoilla Ruotsiin.
-Olen jo maininnut, että hän kesällä 1782 oleskeli siellä. Senjälkeen
-huomaamme hänen käyttävän loma-aikojaan oman maan eri osissa
-matkustamiseen. Hän tekee sen osaksi yksityisten sukusuhteitten tähden,
-osaksi oppiaksensa tuntemaan maata. Sitten tapaamme Porthanin jälleen
-Ruotsissa heinä- ja elokuulla vuonna 1788, jolloin hän tapansa mukaan
-kävi Tukholmassa ja Upsalassa. Nyt otettiin hänet kirjallisuus-,
-historia- ja antikviteetti-akatemian jäseneksi heinäkuun 30. päivänä.
-Uudelleen oleskeli Porthan taas Ruotsissa kesällä 1791, kuten näemme
-muutamista Caloniukselle kirjoitetuista kirjeistä.
-
-Näistä kirjeistä saamme käsityksen millaisissa oloissa Porthan
-työskenteli täällä. Hän kirjoittaa Caloniukselle siitä: "Kuninkaallinen
-kirjasto täällä on, kuten useimmat kirjastomme, kauneimmassa
-epäjärjestyksessä. Kirjat, jotka antikviteettiarkistosta sinne
-muutettiin ja olivat paraimmassa järjestyksessä ja tarkoilla
-luetteloilla varustettuja, ovat nyt hajallaan hyllyillä niinkuin
-vahtimestarit muutossa ne asettivat: niihin kiinnitetyt nimiliput ovat
-osaksi pois pudonneet ja kaikki sekaisin, niin että on jotensakin
-vaikeata löytää mitä etsii. Siitä johtuu, että saan käydä läpitse osan
-hyllyistä kirja kirjalta ja etsiä mitä alaani kuuluu".[336]
-
-Kuitenkin oli lähteiden ja kirjavarojen kokoaminen ylipäätänsä saanut
-suuremman vauhdin, niitä järjestettiin ja kirjoitettiin luetteloihin.
-Niinpä katalogiseerasi Aurivillius paraillaan Upsalan yliopiston
-kirjaston kirjavaroja ja Georgii sai 1780 luvun lopulla valmiiksi
-luettelonsa Palmsköldin kokoelmasta.[337] Tästä kokoelmasta oli kyllä
-ollut muistiinpanoja Suomessa jo paljon ennen, niihin kun viitataan
-muutamissa väitöskirjoissa vuosisadan keskivaiheilta, samoin myöskin
-Turun sanomissa vuodelta 1771. Vuonna 1768 kirjoittaa Mennander
-pojalleen, joka silloin oli virkamiehenä valtioarkistossa: "Jos
-Palmsköldin käsikirjoitusten joukossa, jotka arkistosta on löydetty, on
-jotakin, joka koskee Suomen historiaa, niin kirjoita tahi kirjoituta se
-minua varten".[338] Mutta tiedot, jotka tähän asti oli Suomeen saatu,
-olivat aivan hajanaisia ja mitättömiä. Nyt vasta tiedettiin mitä
-kokoelmassa oli ja nyt vasta sitä todella saattoi käyttää. Nyt
-aljettiin myöskin julkaista Warmholtzin Historiskt Bibliothekiä, joka
-tavattomasti helpotti Ruotsin historiaa koskevien lähteitten
-arvostelemista ja tuntemista. Eipä ihmettä siis, että tapaamme
-Porthanin teoksen tilaajain joukossa siinä, missä ne ovat lueteltuina,
-sen toisen osan ensi lehdillä. Tämä osa ilmestyi vuonna 1783.
-
-Melkein yhtä tärkeä kuin tämä esityö oli v. Celsen Ruotsia koskevain
-paavillisten bullain sisällysluettelo, joka ilmestyi vuonna 1782. Mutta
-itse bullat olivat niinkuin useat muutkin asiakirjakokoelmat vielä
-julkaisematta ja itse ruotsalaisille jotenkin tuntemattomia. Nordin
-sanoo lausunnossaan kansliakolleegiolle 4. p. huhtik. 1783:
-kuninkaallisessa kirjastossa säilytetyt diploomit tunnen vain
-registeristä, joka niistä on tehty. Ne ovat suurimmaksi osaksi
-kopioidut herrojen Örnhjelmin ja Peringsköldin toimesta ja olen minä
-nähnyt jäljennökset Kuninkaallisessa Antikviteettiarkistossa.[339]
-
-Peringsköldin, Örnhjelmin sekä Broocmanin kokoelmat erilaatuisien
-kirjeiden jäljennöksistä tunsi Porthan kyllä, mutta ei lähimainkaan
-tarkoin. Peringsköld jakoi kokoelmansa kuninkaallisiin kirjeisiin,
-paavien bulliin sekä vihdoin piispain ja kirkolliskokousten päätöksiin,
-privilegioihin ja testamentteihin. Mutta yksityiset ja luostarien
-kirjeet hän oli pannut muistiin aivan lyhyesti. Örnhjelmin kokoelman
-mainitsee Porthan ensi kerran vuonna 1796 kirjoituksessa "Om St.
-Anna-Kloster vid Åbo". Luultavasti tuli Porthan tuntemaan nuot
-kokoelmat Caloniuksen välityksellä, siihen viittaa ainakin Porthanin
-lausunto kirjeessä tälle 9. p. tammik. 1794: "Tulee olemaan hauskaa
-kuulla, saako veli mainituista päärmäkirjeistä mitään valaistusta
-Suomen historiaan".[340] Ylipäänsä on Porthan vasta 1790 luvun lopulla
-saanut tarkempia tietoja noista kokoelmista ja hän käyttää niitä vasta
-teoksensa lopulla sekä lisäyksissään.
-
-Caloniuksen kautta sai Porthan aina vuodesta 1793 alkain kaikenlaisia
-tietoja, joita tarvitsi. Calonius oleskeli näet tästä lähtien
-Tukholmassa korkeimman tuomioistuimen jäsenenä. Hänen kauttaan kysyi
-Porthan neuvoa tukholmalaisilta oppineilta useista työtään koskevista
-kysymyksistä. Ja Calonius ilmoittaa heidän ajatuksensa. Niinpä hän
-kertoo Marks v. Würtembergin arvelevan, että piispat käyttivät
-enimmäkseen erityisiä piispallisia vaakunoita eikä sukuvaakunoitaan.
-Porthan oli näet kysynyt vaakunoista Missale Aboensen kansilehdellä,
-minkä suvun merkkejä ne lienevät, lähettäen kirjeessä tuon kansilehden.
-Myöhemminkin lähettää Porthan samanlaisia lippuja ja vastauksissaan
-kertoo Calonius, että kanslianeuvos Adlerbeth ja revisioonisihteeri
-Marks v. Würtemberg mielellään antavat selityksiä vaakunoista, jos
-voivat.[341]
-
-Mutta Suomessakin oli syntynyt lähdekokoelmia ja luetteloja, joita
-yksityiset henkilöt olivat koonneet. Etenkin oli sellaisia vanhoista
-päärmäkirjeistä. Vapaaherra G. Cederhielm oli Suomessa ollessaan
-vuosien 1780 ja 1788 välillä tehnyt laajoja kokoelmia Suomen
-historiasta ja topografiasta. Näissä tavataan osaksi sellaisiakin
-tietoja, joita Porthan esityksessään on jättänyt käyttämättä.
-
-Niin on niissä muun muassa "Rovasti, tohtori Idmanin luettelo
-tuomareista ja virkamiehistä Suomessa vanhempina aikoma, sisältävä alla
-olevat vanhat tuomiot ja asiakirjat". Merkkejä siitä, että Porthan
-olisi sitä tuntenut ei ole Porthanin puheena olevassa julkaisussa.
-Niinpä asettaa hän Klaus Meiningin laamanniajan vuosien 1404 ja 1424
-välille säilyneiden asiakirjain nojalla, vaikka eräässä Idmanin
-luettelossa olevassa tuomiossa Fleming esiintyy Itämaiden laamannina jo
-vuonna 1400. Samoin on luettelossa tuomio, jossa Bo Jonsson esiintyy
-laamannina vuonna 1378 ja jota Porthan ei mainitse koettaessaan saada
-selville Bo Jonssonin laamannina oloaikaa.[342] Mutta riittäkööt
-esimerkit. Tästä jo huomaa, että Porthan kokoilemisestaan huolimatta ei
-käyttänyt kaikkia Suomessakaan saatavissa olevia lähteitä, vielä
-vähemmin kaikkia niitä, jotka piilivät Ruotsin arkistoissa.
-
-Cederhielmin kokoelmat ovat nekin todisteena siitä, miten vilkas
-kokoilija-into Ruotsin puolelta välittömästi vaikutti meren ylitse
-Suomeen. Vaikka kokoelmat ovatkin tehdyt ilman mitään tarkempaa
-järjestystä tahi kritiikkiä, lienevät nekin osaltaan edistäneet
-sensuuntaista toimintaa, joka oli Turussa vallalla. Toiselta puolen
-kuitenkin se seikka, ettei Porthan ole niissä esitettyjä asioita
-tuntenut, viittaa siihen, ettei yhteys hänen ja ruotsalaisen kokoilijan
-välillä ollut erityisen harras.
-
-Porthan siis suureksi osaksi vasta tutkimuksen ja julkaisemisen
-kuluessa kokosi lähteitä, niin paljon kuin saattoi hankkia. Kaikkea hän
-ei voinut eikä koettanutkaan saada, hän tahtoi vaan laskea järjestetyn
-perustan, johon sitten saattoi liittää lisät kohdalleen. Kuitenkin on
-huomattava, että hänellä kuten muillakin suomalaisilla tutkijoilla oli
-se käsitys, että Suomea koskevia tietoja hyvin vähän oli saatavissa.
-Niinpä hän kirjoittaakin Hallenbergille, ettei muita painamattomia
-lähteitä liene kuin musta kirja.[343] Tällainen käsitys tietysti oli
-omiansa ehkäisemään Porthanin lähteiden etsimistoimintaa. Mutta
-muutenkin on Porthanin toiminnalla tässä suhteessa sama leima, kuin
-yleensä Juustenin kronikan julkaisussa: vasta vähitellen ja itse työn
-kuluessa muodostuu se kokonaisuudeksi.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Toinen puoli kysymyksessä olevasta Porthanin tutkimuksesta oli
-erilaisten ilmoitusten arvon tutkiminen, syiden esittäminen puolesta ja
-vastaan ja vihdoin näin syntyneen historiallisen kysymyksen lopullinen
-ratkaisu. Koko tämä menettely tuodaan esiin itse esityksessä. Siinä
-eroaa tämä kritiikki siitä, jota ennen noudatettiin, se kun tyytyi
-useimmiten ilmoittamaan tutkimuksen tulokset tahi sen ohella yhden ja
-toisen syyn tulokseen, johon oli tultu, mutta ei käsitellyt asiaa
-kaikilta puolin julkisesti esityksessä. Toisinaan oli tämä puoli
-säästetty väitöstilaisuuteen, jotavastoin itse tutkimuksen tulokset
-esitettiin aforismeina tahi teeseinä kuten Bilmarkilla muistutukset
-Juustenin kronikkaan.
-
-Tällaiselle tarkastelulle oli Juustenin kronikka epäilemättä sopivin
-lähtökohta, se kun oli verrattain luotettava perusta, jolle saattoi
-rakentaa. Olisihan Messeniuksen riimikronikka tahi ehkä paremmin
-Scondia illustrata myöskin sopinut sellaiseksi. Bilmark oli varustanut
-edellisen muistutuksilla, kuten Juustenin kronikankin, mutta oikeastaan
-vain alkuosan siitä ja senkin niukasti ja Porthan on selityksissään
-Juustenin kronikkaan käsitellyt Messeniuksen ilmoituksia aivan yhtä
-paljon kuin Juusteninkin. Jo Benzelius aikoinaan piti tuollaista
-yritystä toivottavana.[344] Mutta se olisi ollut liian epävarma perusta
-nyt perustettavalle Suomen historialle ja itse teos oli Porthanille
-paljon vieraampi kuin Juustenin asiallinen ja lyhyt esitys.
-
-Tämän pohjalla Porthan tarkasteli kaikki saatavissa olevat tiedot ja
-arvosteli niitä. Ruotsissa oli Lagerbring tehnyt saman työn Ruotsin
-historian alalla kuin Porthan nyt Suomen, ja hänen teoksensa Swea Rikes
-Historia oli sen tuloksena. Esityksessään tuli hän usein koskettaneeksi
-Suomenkin historiaa, kuitenkin vain lyhyesti, mustaa kirjaa hän ei
-tuntenut. Porthan onkin sentähden kritiikissään läheisesti liittynyt
-Lagerbringiin, kuitenkin käsitellen laajemmin ja perinpohjaisemmin
-hänen esittämiään kysymyksiä ja epäilyksiä. Tästä johtuvat lukuisat
-sitaatit Lagerbringin teoksesta, jotka Porthanilla tavataan.
-
-Voipa sitäpaitsi näyttää eittämättömiä jälkiä vaikutuksesta, joka
-Lagerbringin teoksella oli Porthanin julkaisuun. Kun Lagerbring kertoo
-Birgerin antamasta suojeluskirjasta Karjalan naisille arvelee hän, että
-sen tarkoituksena oli parantaa sitä orjan asemaa, jossa karjalaiset
-pakanuudesta asti olivat tottuneet pitämään naisia. Nyt Porthan kertoo
-asian aivan samalla tavalla, vaikka itse suojeluskirjeessä, jonka hän
-kyllä tunsi, nimenomaan viitataan aivan toiseen syyhyn.[345] -- Toinen
-samanlainen tapaus on heti Porthanin ensimäisessä nootissa, hän kun
-siinä selvästi Lagerbringin mukaan hyväksyy Vesteråsin piispan Kaarlen
-kirjoitukset, joita siihen aikaan yleisesti pidettiin epäiltävinä.
-Porthan onkin itse myöntänyt sen merkityksen, joka Lagerbringillä oli
-ruotsalaisen ja samalla myöskin suomalaisen kritiikin varsinaisena
-alkajana, hän kun lausuu: "Kuitenkin olemme suuressa kiitollisuuden
-velassa etupäässä Lagerbringin työlle, joka erinomaisesti auttoi
-keskiajan rakentamista, ja kokoomalla kaikkialta uutterasti aineksia
-sekä tarkemmin tutkimalla vanhempain kirjoittajain väitteitä tuotti
-näitä asioita harrastaville hyväntyön. Ei hän sentään voinut ammentaa
-kaikkea eikä joka paikassa varautua erehdykseltä, jota ei voi
-odottaakaan häneltä, ihminen kun oli".[346]
-
-Toiselta puolen erosi Porthanin kritiikki -- sanottakoon se jo nyt --
-monessa suhteessa Lagerbringin menettelytavasta. Tämä oli kritiikissään
-niinkuin kirjoitustavassaan paljoa jyrkempi ja yksipuolisempi kuin
-Porthan eikä jäänyt koskaan selvittämään erehdyksien syytä, kun
-sellaisen kerran oli löytänyt. Kun tarkkaa Porthanin menettelytapaa,
-johtuu ehdottomasti mieleen aivan toinen, tosin paljoa kaukaisempi
-vertauskohta, tulee näet ajatelleeksi sitä kritiikkiä, jota
-benediktiinit ovat suurissa lähdekokoelmissaan ja muissa julkaisuissaan
-harjoittaneet.
-
-Heidän kritiikissään huomaa melkeinpä pääpiirteenä omituisen sekotuksen
-kunnioittavasta varovaisuudesta vanhoja lähteitä kohtaan ja
-itsenäisestä arvostelusta. He ottavat huomioon kaikki asianhaarat
-käyttäen apunaan tavattoman laajaa oppiaan ja antavat lopullisen
-päätöksen erinomaisella maltilla ja hienotunteisuudella. Todella
-noudattivat nämät tutkijat ohjettaan, jonka olivat asettanut
-itsellensä: "meidän on kuljettava keskitietä ja pidettävä se kohtuuden
-käsky, että puolustamme järkisyillä laillisten asiakirjain oikeutta ja
-näytämme vääriksi laittomat joko varmoilla tahi hyväksyttävillä
-todisteilla". Ja he pitivät itseänsä vain edeltäjinä, joiden oli
-alkaminen, jotta muut kerran tarkemmin ja laajemmin tutkimalla voisivat
-täydentää ja lopettaa. Myöskin lohdutti heitä ajatus, että heidän
-työstään saattoi olla myöskin suorastaan käytännöllistä hyötyä eri
-tahoilla.
-
-Ja tämän tutkimustavan mukainen oli esityskin. "On myöskin
-käytettävä kohtuutta itse tavassa, jolla hyväksytään tahi hyljätään,
-rauhallisuutta ja tyyneyttä kuten totuuden ja kristinuskon puoltajain
-tulee". Oli pidettävä myöskin keskitietä siinä, ettei toiselta puolen
-liiaksi innokkaasti kumottaisi sitä mikä on väärää, toiselta taas ei
-pitäisi peitellä sitä totuutta, jonka tuo esille.[347]
-
-Nämät aatteet ovat paljon lähempänä Juustenin kronikan kritiikkiä ja
-esitystapaa, kuin valistusajan kirjoittajain teoksissa tavattavat.
-Juustenin kronikassa tosin on paljon, joka muistuttaa Lagerbringin
-menettelyä, mutta, kuten mainitsimme, on itse kritiikissä eroa. Samaa
-voimme sanoa Schlözerin ja hänen heimolaistensa teoksista eikä
-Porthanilla sitäpaitsi ole heidän useinkin opettavaa tahi syyttelevää
-stiiliään. Kuitenkin luulisin tästä huolimatta, että yhtäläisyys
-Porthanin Juustenin kronikan ja benediktiinien sekä muidenkin
-vanhempain kokoilijain teosten välillä johtuu enemmän samanlaisista
-oloista ja yhdenlaisesta ajatustavasta tahi jonkinlaisesta
-hengenheimolaisuudesta kuin mistään suoranaisesta vaikutuksesta.
-
-En ole näet tavannut minkäänlaisia viittauksia siihen, että Porthan oli
-heidän teoksiaan käyttänyt ja laajemmalti tuntenut. Luennoissaan
-arkeologiasta hän kyllä luettelee useita benediktiinein diplomaatisia
-teoksia, m.m. "Mabillonin erinomaisen teoksen De re diplomatica, joka
-paljon auttaa diploomien tutkimisessa, mutta vähemmän arvoinen on
-Maffei, Historia Diplomatica. Sitä täydellisempi on Nouveau traité
-Diplomatique, jonka muutamat benediktiinimunkit ovat julkaisseet"
-j.n.e.[348] Mutta hän piti luentonsa vasta vuonna 1800 enkä ole
-tavannut mitään merkkejä siitä, että Porthan milloinkaan olisi
-harrastanut diplomatiikkaa. Ja luettelossa, jonka hän antaa yliopiston
-kirjaston kirjoista, puuttuvat kerrassaan benediktiinien suuret
-lähdejulkaisut.[349]
-
-Oli kuitenkin muitakin valmistavia tutkimuksia, kuin Lagerbringin
-epookkia tekevä teos. Paitsi tätä ja useita ruotsalaisia
-erikoisjulkaisuja, jotka noita kysymyksiä koskettelivat, oli, kuten jo
-mainitsin, 18. vuosisadan turkulaisissa väitöskirjoissa samoja asioita
-käsitelty. Ensi sijassa olivat Scarinin ja Bilmarkin selitykset
-Juustenin kronikkaan.
-
-Porthan ei ole niitä melkein milloinkaan maininnut, ainoastaan joskus
-hän viittaa niihin moittiakseen niitä jostakin virheestä tahi
-mainitessaan lähteen, jonka ovat julkaisseet. Kuitenkin saattaa väittää
-tuon Porthanin tutkimusten syrjäyttämän kirjallisuuden vaikuttaneen
-hänen menettelyynsä jotenkin tuntuvasti. Siinä oli asetettu kysymyksiä
-kriitillisen tutkijan ratkaistaviksi, siinä oli väitteitä, jotka
-vaikuttivat uuden tutkijan menettelyyn joko positiivisesti tahi
-negatiivisesti.
-
-Niin selittää jo Bilmark, ettei suomalaista Folqvinusta saisi sekottaa
-virolaiseen, joka eli samaan aikaan, vaikka Porthan seikkaperäisesti
-esittää syyt tähän väitteeseen. Edelleen huomauttaa hän sitä
-merkillistä seikkaa, että kolme Turun piispaa perätysten olivat olleet
-kuninkaan kanslereita, selittäen sen niin, että epävarmat olot
-maassamme vaativat lähempää liittymistä Ruotsiin. Myöskin on hän
-Scarinia seuraten pitänyt mahdottomana, että Henrik olisi ollut Suomen
-ensimäinen piispa, hän kun jo ennestään oli Upsalan hiipan kantaja.
-Eroavia mielipiteitä Eerikin ristiretken ajasta Bilmark myöskin
-koskettelee, vaikka hän tässä tulee tuohon merkitsemättömään tulokseen:
-"Mutta tämän riidan sovittaminen ei ole minun tehtäväni".[350]
-
-Porthan on tullut samoihin tuloksiin käsitellessään noita kysymyksiä,
-ja täydellä syyllä. On sitten vielä toisia tapauksia, joissa hän on
-mielestäni liian keveillä syillä yhtynyt siihen asti Suomessa vallalla
-olleeseen mielipiteeseen. Niin on se mielipide, että kuningas Eerik oli
-sijoittanut ruotsalaiset uutisasukkaat Uudellemaalle jokaisessa sitä
-asiaa koskevassa väitöskirjassa tavattavana ja niistä on se kulkenut
-Porthanillekin, vaikka kyllä on huomattava, ettei tämä sitä ilman
-tarkkaa tutkimusta hyväksynyt. Suuresti on se vaikuttanut koko hänen
-käsitykseensä noista ajoista, määräten luultavasti muun muassa hänen
-mielipiteensä siitä, milloin ruotsalaiset lainasanat tulivat suomeen.
-
-Kuitenkin tulee muistaa, että tämä vanhempi tutkimus oli samalla
-laskenut liikkeelle tavattoman joukon perustelemattomia tietoja, jotka
-Porthan nyt kumosi kriitillisillä tutkimuksillaan. Näitä oli enemmän
-kuin noita varmoja ilmoituksia, joihin hän saattoi liittää omat
-tutkimuksensa ja jatkaa niitä. Niiden näyttäminen vääriksi oli juuri
-Porthanin kriitillisen toiminnan päätehtäviä ja sen hän saattoi tehdä
-usein vetoamalla ennen tuntemattomiin lähteihin, jotka hän samalla
-julkaisi. Näin liittyi hänen kriitillinen toimintansa välittömästi
-hänen julkaisemistoimintaansa.
-
-Samalla kun Porthan näin kriitillisesti arvosteli kaikkia ilmoituksia
-tuli hän myöskin arvostelleeksi koko sitä kirjallisuutta, jossa nuot
-ilmoitukset tavattiin. Erinomaisen laajalti hän onkin sitä ottanut
-huomioon. Mainitsematta hän kumminkin jättää varsinaisen rudbeckiläisen
-suunnan, jonka seikkaperäinen kumoaminen olisi ottanut tarpeettoman
-suuren tilan ilman vastaavaa hyötyä. Sentähden hän vain parissa
-kohdassa mainitsee Rudbeckin mielipiteet, toisessa näistä sentähden,
-että vasta ilmestynyt Thuneldin maantiede oli ne hyväksynyt. Myöskään
-ei Porthan ole käsitellyt Johannes eikä Olaus Magnusta eikä
-Messeniuksen aikuista kirjallisuutta muuta kuin sivumennen. Mutta siltä
-voi sanoa, että Porthan on ottanut teokseensa melkein kaiken mitä
-käsiteltävältä ajalta oli maastamme tunnettua. Niin on hän antanut
-luettelon virkamiehistä kunakin aikana, vieläpä mahtavista ylimyksistä
-ja heidän suvuistaan sekä vaiheistaan. Hän on käsitellyt valtiollisia
-tapahtumia ja sotaretkiä yhtä hyvin kuin kirkon olojakin. Ei missään
-ruotsalaisessa piispain kronikassa tahi kirkkohistoriassa ole ainetta
-käsitelty näin laajalta kannalta. Esityöt, jotka Porthan teoksessaan
-tarjosi, muistuttivat melkein jotakin asiasanakirjaa, ne olivat
-ensyklopeedisia luonteeltaan, niinkuin kaikki nuot muut teokset eri
-aloilta, joita tavallisesti merkittiin nimillä "Bibliotheca" tahi
-"Thesaurus". Mutta ainekset olivat ryhmitetyt asialliseen ja samalla
-kronoloogiseen järjestykseen ja liittyivät kiinteästi toinen toisiinsa.
-Hänen teoksensa suuri ansio onkin, että se on koonnut kaiken tuon
-hajanaisen kirjallisuuden yhteen kohtaan, josta sitten helpolla saattoi
-löytää mitä tarvitsi. Hän oli täten tehnyt samansuuntaisen työn Suomen
-historialle kuin Warmholtz Historiskt Bibliothek nimisellä
-julkaisullaan Ruotsin historialle, sillä erotuksella, että jälkimäinen
-antoi aivan ylimalkaisen luettelon lähteistä, kun taas edellinen
-viittasi kuhunkin erikoiskohtaan niissä ja sitä arvosteli
-yksityiskohtiin asti.
-
-On kuitenkin asioita, joita turhaan etsii tästä varastosta tulevaa
-Suomen historiaa varten; erittäinkin ovat poisjääneet varsinaiset n.s.
-antikviteetit. Vanhoja rahoja, joita oli maastamme tavattu, ei ole
-milloinkaan mainittu, vaikka ne kyllä herättivät muitten tämän ajan
-tutkijain huomiota. Erittäinkin oli väitelty rahoista, joiden arveltiin
-olevan piispa Henrikin maahan tuomia, vieläpä hänen nimellään
-lyötyjäkin. Niinikään ei ole minkäänlaista kertomusta ruotsalaisista
-linnoista maassamme, joita kuitenkin Palmsköld kokoelmissaan kuvaa,
-mainiten niiden kaikkein vanhimpia muistomerkkejä.[351]
-
-Laurentius Suurpään ajasta asti lakkaa Porthan luettelemasta maan
-hallinnollisia virkamiehiä. Syynä siihen oli se, että Caloniuksen
-omistama v. Stiernmanin Höfdinga Minne oli joutunut kadoksiin eikä
-toista kappaletta tästä käsinkirjoitetusta teoksesta ollut saatavissa.
-Se oli ollut kadoksissa vuodesta 1793 asti, ja oli Porthan sitä turhaan
-etsinyt pitäen sitä välttämättömänä Juustenin kronikkaansa varten.[352]
-
-Julkaisemistapa, jota Porthan käytti, antoi Juustenin kronikalle sen
-omituisen muodon. Ensiksikin se paisutti äärettömästi teoksen kokoa.
-Tämä oli sillä yhteistä useimpain ajan historiallisten teosten kanssa
-ja oli luonnollinen seuraus osaltaan siitäkin, että ruvettiin yhä
-enemmän ottamaan huomioon kaikki tarjolla olevat yksityisseikat.
-Teokset kasvavat aina tutkijain käsissä, ja vaikka tämä on usein
-uudistuva ilmiö, on se erittäin tälle ajalle omituinen. Bilmark
-kirjoittaa Messeniuksen riimikronikan editioonista: "Aikomukseni oli
-alussa liittää muutamia muistutuksia, mutta kun niitä tuli paljon ja
-laajempia kuin itse teksti, olen ollut pakotettu säästämään ne toiseen
-tilaisuuteen".[353] Ja kuitenkin on hän jättänyt yrityksen
-varustettuaan oikeastaan vain teoksen alun muistutuksilla. Samoin
-kirjoittaa Calonius "De prisco servorum jure" teoksestaan, jota
-valmisti samaan aikaan kuin Porthan Juustenin kronikkaa: "Työ on
-kasvanut käsissäni, niin että kolme osaa, kaikki noin kuusi arkkisia,
-vielä vaaditaan, ennenkuin se suunnitelmani mukaan tulee
-valmiiksi".[354]
-
-Mutta esitystavalla oli toinen ikävämpi seuraus, se oli ristiriidassa
-niiden taiteellisten vaatimusten kanssa, joita oli totuttu asettamaan
-historiallisiin esityksiin. Oli luonnollista, että tämä ristiriita
-etenkin vaivasi Porthania, joka virkansa puolesta harrasti juuri
-taiteellista kirjoitustapaa ja jota kauan jäljestäpäinkin ihailtiin
-klassillisen kirjoitustapansa tähden. Sitäpaitsi ei yleisö pitänyt
-tarkasta yksityiskohtiin menevästä kritiikistä, jota Porthanin
-teoksessa käytettiin. Sanalla sanoen, tässä oli vanha vastakohta
-esoteeristen ja eksoteeristen kirjoittajain välillä. Lukuisat ajan
-kriitilliset historiantutkijat ovat siitä kärsineet ja esittäneet
-kaikenlaisia puolustuksia menettelytavalleen, mainitsen tässä vaan
-kritiikin tienraivaajat Saksassa ja Ruotsissa, Schlözerin ja
-Lagerbringin.
-
-Porthankin on sentähden arvostellut teostaan hyvin vaatimattomasti. 10.
-p. toukok. 1794 kirjoittaa hän siitä Caloniukselle: "Veli tuntee tuon
-teoksen ennestään, se ei sisällä suuria asioita, vaan enimmäkseen
-vähäpätöisyyksiä; mutta koska olen siihen tahtonut ikäänkuin
-varastohuoneeseen asettaa kaikki mitä olen voinut koota Suomen asioita
-koskevaa, sekä sitäpaitsi poistaa kaikki valheet ja tarkastaa
-vääryyksiä, joilla on peitetty se vähä, joka Suomen historiasta on
-jäljellä, ei ole voitu välttää sellaista minuta diligentiaa". Hän piti
-teostaan vain esityönä, jolle muut sitten saattoivat rakentaa
-kauniimman ja täydellisemmän rakennuksen, ja hän viittaa mielihyvällä
-teoksiin, jossa siihen on ryhdytty.
-
-Antaessaan teokselleen tuollaisen esityön muodon, oli Porthan
-epäilemättä osannut oikeaan. Jos hän näet olisi liittänyt
-tutkimuksiinsa täydellisen esityksen, voinee pitää varmana, että
-jälkimäinen olisi edellisiä haitannut. Sen huomaa hyvin Lagerbringin
-teoksesta, jossa tutkimus on useinkin tullut näkyviin ainoastaan
-tuloksissaan ja painettuna nootteihin esityksen alle. Olosuhteitten
-pakosta ja silloisen tutkimuksen tilan vaatimuksesta on siis Juustenin
-kronikka syntynyt ja erilaisia pyrkimyksiä on siinä yht'aikaa koetettu
-toteuttaa. Se on lähdekokoelma, samalla kuin se on kokoelma
-kriitillisiä huomautuksia vanhemman kirjallisuuden ilmoituksista; se on
-sitäpaitsi myöskin täydellinen ja hyvin järjestetty käsikirja, jonka
-avulla voi löytää tarvittavia lähdekohtia eri teoksista. Ja sitäpaitsi
-on se mitä sen alkujaan piti olla, tarkan tekstikritiikin avulla
-toimitettu julkaisu vanhasta historiallisesta lähteestä, Juustenin
-kronikasta.
-
-On senlisäksi huomautettu, että tuo Porthanin teos oli vielä muutakin,
-oli huolimatta muodostaan myöskin esitys Suomen vaiheista aikoina,
-joita siinä käsitellään, tahi, että lukija siitä ainakin saa hyvän ja
-yhtenäisen käsityksen niistä.[355] Epäilemättä niin olikin. Aineen
-ryhmittäminen muistutuksiin suurimmaksi osaksi pääkohtain mukaan teki
-sen kaikesta huolimatta sisällöltään joksenkin kokonaiseksi.
-Muistutukset olivat todella, niinkuin Porthan lausui: "Noten ohne Text"
-siinä merkityksessäkin, että ne sellaisinaan ilman Juustenin tekstiäkin
-muodostavat lukijan käsityksen. Teksti, jota niiden tuli kommenteerata,
-tuntuu monasti vain siteeltä, joka muodollisesti yhdistää sisällön
-osat.
-
-Voisi siis kutsua puheena olevaa teosta Suomen keskiajan historiaksi,
-etupäässä sen sivistyshistoriaksi. Olen edellä jo viitannut siihen,
-miten vaikeata tutkijoille vielä oli luoda historiallista teosta, joka
-esittäisi kaikkien elämänalojen historiaa toistensa yhteydessä ja
-rinnan. Toiset olivat onnistuneet siinä paremmin, toiset huonommin,
-mutta tehtävä oli pääasiassa ratkaisematta. Porthan antoi sille nyt
-uuden omituinen ratkaisun. Hän saattoi kehyksensä sisällä antaa tietoja
-kaikilta aloilta, vieläpä monenmoisia pikkutietoja, joille sen ajan
-kirjoittajat eivät olisi voineet löytää sijaa varsinaisessa
-esityksessä. Erityisen tärkeänä puolena tässä suhteessa olivat
-lähteitten julkaisut, tosin vielä varsinaisten muistutusten
-alamuistutuksina, siis samaan suuntaan, kuin mainitsin muutaman
-brittiläisen tutkijakoulun kirjoittajan menetelleen. -- Saatan siis
-sanoa Juustenin kronikan julkaisun, vaikkapa sillä olikin vanhan
-kokoilevan tutkimuksen ulkonainen muoto, edustavan hyvinkin edistynyttä
-astetta pyrkimyksessä kehityskykyistä tulevaisuutta kohti.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Porthanin Juustenin kronikan selitykset perustivat todella Suomen
-historian. Se tapahtui aikana, jolloin monen muun kansan historia
-alotettiin, erittäin sellaisten, jotka elivät germaanilaisten kansain
-naapureina tahi niiden seassa, mutta ilman omaa korkeampaa sivistystä.
-Slaavilaiset kansat Venäjällä, Böömissä ja Itä-Saksassa olivat
-samanlaisessa asemassa, ja heillä esiintyi sama harrastus samaan aikaan
-kuin meilläkin. Venäjän historian perustaminen tapahtui ensinnä,
-herätti enimmin huomiota ja joutui siis ensinnä myöskin Porthanin
-huomion ja harrastuksen esineeksi.
-
-Erityisessä teoksessa "Probe Russischer Annalen" esitti Schlözer
-suunnitelman, jonka mukaan venäläisten vanhat asiakirjat olisivat
-julkaistavat. Hän huomauttaa nimenomaan, että se olisi Venäjän
-historian perustushetki, jos se vain tapahtuisi sopivalla tavalla. Ja
-hän antaa muun muassa seuraavia neuvoja tuosta julkaisutavasta: "Jotta
-tuossa työssä ei ammennettaisi ainoastaan annaaleja, vaan myös
-tavallaan koko Venäjän historia, tulee asianomaiseen kohtaan
-samalla asettaa kaikki, mitä erityiskronikoissa, astekirjoissa
-(Stuffenbücher), kronograafeilla ja muissa syrjälähteissä löytyy, ja
-niin julkaista täydellinen Corpus Historiae Russicae".[356] Ja vähän
-edempänä jatkaa Schlözer: "Kaikki muut työt hyötyvät tuon metoodin
-mukaan tehdyn alun kautta ja voivat säännöllisemmin seurata toinen
-toistaan. Kun Venäjän historia on kotimaisista lähteistä ammennettu,
-silloin mentäköön ulkomaalaisiin, etsittäköön Pohjan, Lännen vieläpä
-Idänkin arkistot ja koottakoon ainesta, missä vaan sellaista
-löytyy".[357] Tämän johdosta hän lisää, ettei annaaleihin voi täyttä
-selvitystä saada, ennenkuin myöskin ulkomaalaiset lähteet ovat
-käytetyt. Mutta kun työn mukavammin voi tehdä jäljestäpäin, on
-muistutuksissa julkaisun ohessa vain arvosteltava eroavaisuuksia,
-parannettava turmeltuneita kohtia, selvitettävä epäselviä, karsittava
-pois myöhemmät lisäykset ja jos mahdollista verrattava keskenään
-vastakkaiset ilmoitukset.
-
-Schlözerin Probe Russischer Annalen mahtoi sitä enemmän herättää
-Porthanin huomiota, kun hän 1770 luvun lopulla erityisesti tutki
-Venäjän historiaa. Tämä harrastus aiheutti hänen pienen kirjoituksensa
-"Grundstrek til Ryska Historien",[358] jossa hän muun muassa
-laajanlaisesti tekee selkoa Venäjän historian kirjoittajista ja
-lähteistä. Lähteinään on Porthan käyttänyt uudempia saksankielisiä
-teoksia, jotka käsittelevät Venäjän historiaa, kuten Müllerin "Sammlung
-Russischer Geschichte", Fischerin "Sibirische Geschichte" sekä
-Schlözerin ja Thunmannin teoksia. Venäjänkielisiä kirjoittajia hän
-kyllä laajalti käsittelee, mutta arvostellen niitä äskenmainittujen
-teosten johdolla, samoinkuin lukuisia venäläisiä alkulähteitäkin.
-Muodosta ja sisällyksestä päättäen on tämä vihkonen aijottu jonkun
-yksityisen luentojakson perustaksi, mutta onko se sellaisena ollut, en
-ole voinut saada selville.
-
-Oli luonnollista, että historiankirjoituksen perustaminen Venäjällä
-ainakin vahvisti Porthanissa Suomen oman historian aatetta. Olosuhteet
-olivat siksi samanlaiset ja niiden vertaileminen lähellä kylläkin.
-Kuitenkin oli Suomen oman historian luominen seuraus paljon
-yleisemmistä syistä, joista olen muutamiin jo viitannutkin. Niinpä
-näemme, että Böömissäkin tapahtui aivan sama kehitys kuin meillä,
-vaikka kyllä vähän myöhemmin.
-
-Heräävä böömiläinen historiankirjoitus ei siis voinut suomalaiseen
-ja lähinnä Porthanin Juustenin kronikassa toteuttamaan
-historiankirjoitukseen vaikuttaa. Vasta myöhemmin joutui Porthan
-tekemisiin böömiläis-isänmaallisen liikkeen alkajan Josef Dobrovskyn
-kanssa. Vuonna 1792 teki tämä laajan matkan Europaan, kootakseen eri
-maista tietoja siellä löytyvistä böömiläisen kirjallisuuden jätteistä.
-Matkallaan oleskeli hän myöskin Turussa ja seurasi erityisellä
-huomiolla Porthanin kielitieteellisiä tutkimuksia ja sanakirjan
-valmistelua.[359]
-
-Miten laajalle oman kansallisen historian aate oli levinnyt tähän
-aikaan Europassa ja kuinka kauvaksi taaksepäin ajassa se ulottui,
-osottaa myöskin slaavilais-vendiläisen historian ehdotus, joka on
-julkaistuna J.C Dähnertin aikakauskirjassa nimellä "Eines
-Ober-Lausitzschen Gelehrten Entwurf einer slawischen und wendischen
-Historie".[360] Tässä nimenomaan valitellaan, ettei ole mitään
-täydellistä slaavein historiaa, on vain maitten, kyläkuntien tahi
-perheitten historiaa. "Näitä kaikkia voimme pitää kivenä ja kalkkina,
-jotka kuuluvat rakennukseen sekä suunnitelmina, joiden mukaan rakennus
-on tehtävä". Tällaiset aatteet eivät voineet olla vaikuttamatta
-tutkijoihin, jotka huomasivat oman maansa historian olevan samassa
-viljelemättömässä tilassa. -- Myöskin ilmaantui tähän aikaan kokoelmia,
-"varastoja", useitten saksalaisten maakuntain ja pikkuvaltioitten
-historiasta, jotka eivät olleet merkitystä vailla, vaikka kyllä
-perustuivat enemmän maakunnalliseen erikoisharrastukseen.
-
-Selitykset Juustenin kronikasta Porthan täydensi julkaisemalla
-kokonaisuudessaan tärkeimmät lähteistä, joita teoksessa oli käyttänyt.
-Ne ilmestyivät vuosien 1802 ja 1804 välillä nimellä "Sylloge
-Monumentorum ad illustrandam Historiam Fennicam pertinentium"
-viidessätoista osassa. Itse kutsuu Porthan niitä kirjeissään nimellä
-Monumenta Fennica. Porthanin sairauden tähden ilmestyivät kaksi
-viimeistä osaa Franzénin johdolla, ja tutkijamme heti sen jälkeen
-sattunut kuolema lopetti sitten teoksen julkaisemisen.[361]
-
-Tällaista lähdekokoelmaa lienee Porthan aikonut julkaista jo
-ryhtyessään painattamaan Juustenin kronikkaa, vieläpä tämän yhteydessä.
-Siihen viittaa teoksen nimikin. Kuitenkin tuntuu mahdolliselta, että
-sillä tarkotettiin vain niitä lähteitä, joita tutkija niin runsaasti
-liitteli sinne tänne teokseensa. Ensimäisenä varmana oireena tästä
-teoksesta on tietääkseni Fredenheimin kehotus kirjeessä Porthanille 22.
-p. tammik. 1796: "Sitten pitäisi Sinun lopuksi saksalaiseen tapaan
-painattaa Elenchus eli Mantissa vuosilukujen mukaan kaikista
-asiakirjoista, jotka tuossa teoksessa siellä täällä esiintyvät, sekä
-sitten täydellinen registeri, jonka luulen huomanneesi teoksen
-tarvitsevan".[362] Tämä Fredenheimin kehotus on samassa kirjeessä,
-jossa hän lausuu ajatuksensa tavasta, jolla resensiooni bullista oli
-tehtävä. Mahdollista on, että tämä kirjallinen yritys, joka juuri oli
-hänen mielessään selviytynyt, herätti ajatuksen tästä toisesta
-samantapaisesta julkaisusta. -- Porthan itse mainitsee ensi kerran
-aikeestaan Caloniukselle 7. p. maalisk. 1797 sanoen aikovansa liittää
-teokseen registerin, joka tosin vie paljon aikaa, mutta jota paitsi
-teosta ei saata käyttää. "Lopuksi liitetään muutamia tähän asti pois
-jääneitä asiakirjoja".[363] Näyttää siis siltä kuin hän olisi aikonut
-alussa liittää ne itse teokseen ainoastaan pienempänä liitteenä.
-
-Tätä tarkoitusta varten hän teki matkan Tukholmaan, voidaksensa verrata
-asiakirjainsa kopioita siellä oleviin alkuperäisiin kirjoituksiin ja
-arvatenkin täydentää niitä. Hän oleskeli siellä heinä- ja elokuulla
-vuonna 1799, oltuaan akateemisen virkansa tähden edellisinä vuosina
-siitä estetty.[364]
-
-Juustenin kronikan julkaisu liitteineen oli Porthanin tutkimuksen
-suurtyö. Lienee tarvis jo tässä tarkastaa tapaa, jolla hänen
-aikalaisensa sitä arvostelivat ja miten he ylipäätänsä siihen
-suhtautuivat. Siten näet selviää niin sanoakseni tutkijamme laajemman
-henkisen ympäristön merkitys tälle hänen toiminnalleen. Näemme missä
-määrin hänen tutkimuksensa sai huomiota ja myötätuntoisuutta osakseen
-ja siitä ehkä saatamme hiukkasen arvata, missä määrin hän oli saattanut
-sitä toivoa ja odottaa.
-
-Ennen jo olen maininnut, että Porthan joskus oli puolitellen valitellut
-oppineille ystävilleen, miten olosuhteet pakottivat hänet tyytymään
-oman maan köyhän historian tutkimiseen, jolla ei ollut mitään
-yleisemmän huomion toivoa.[365] Todella ei Juustenin kronikan julkaisua
-mainita sen ajan oppineitten kirjevaihdoissa niinkuin useimpia muita
-tärkeitä tutkimuksia ja sen tekijästä on niissä hyvin harvoin puhetta.
-Tosin kiitteli Fredenheim sitä kirjeessä Porthanille, samoin Gjörwell
-ja jotkut muut asianharrastajat, mutta yleensä se lienee ollut
-muodoltaan kovin vaikeatajuista suuremmalle yleisölle ja aineeltaan
-sille verrattain vieras.[366]
-
-Tanskalainen tutkija Nyerup sitä arvosteli aikakauskirjassa
-"Skandinavisk Museum" ja tässä arvostelussaan on hän erityisesti
-huomauttanut kohtia, jotka olivat huvittavia ja arvokkaita. Niitä hän
-luettelee tutkimuksen suomalaisten esihistoriallisesta tilasta, tiedot
-kirjain hinnoista ennen kirjapainotaitoa, maan asumattomuudesta 15.
-vuosisadan keskivaiheilla, tutkijan mietteet papiston vaikutuksesta
-valtakunnan menestykseen y.m..[367] Samoin göttingeniläiset tutkijat
-erinomaisen kiittävästi arvostelivat Porthanin teosta.[368] Porthania
-ehkä ilahutti aikalaisten antama hyväksyminen hänen työlleen, se ehkä
-toisinaan rohkaisi ja lohdutti häntä, mutta ei hän sitä ensi sijassa
-ajatellut. Hänen katseensa oli kiintynyt tulevaisuuteen ja hän näki
-Suomen historian vastaisuudessa selvästi ja kauniisti esitettynä niiden
-ainesten perustalla, jotka hän oli sanomattomalla vaivannäöllä koonnut
-ja järjestellyt. Ehkäpä kuvitteli hän sen jonkun etevän oppilaansa,
-Franzénin tahi hänen kaltaisensa kirjoittamaksi. Tämä isänmaanhistorian
-onnellinen tulevaisuus oli Porthanin vaivaloisen, yksityiskohtaisen
-tutkimustyön parhaana kiihottimena ja sen hän aina esittää, kun hänen
-julkaisunsa tulee puheeksi.
-
-
-
-
-V.
-
-Porthanin muut historialliset julkaisut.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Juustenin kronikan julkaiseminen suuntasi Porthanin tutkimukset Suomen
-keskiaikaan. Hän oli siihen asti käsitellyt maamme uudempaa aikaa,
-etenkin sen sivistystä, kouluja, akatemiaa ja kirkkoa. Pääasiassa
-olen siitä jo edellä puhunut, kohta olen vielä lisäävä muutamia
-piirteitä. Porthanin tutkimus oli ollut läheisessä yhteydessä hänen
-sivistyttämisharrastustensa kanssa. Sentähden oli se laajentunut yhä
-useammille aloille jälkimäisten kanssa rinnan.
-
-Mutta 1780 luvun alulla muuttui suunta. Porthan alkaa tutkia
-suomalaisten kaikkein vanhinta historiaa ja heidän keskiaikaansa. Hänen
-uskollinen työtoverinsa Tengström ottaa jatkaaksensa hänen töitään
-syventymällä uuden ajan tutkimiseen.[369] Samaan aikaan Porthan löysi
-runsaat lähdevarastot Ruotsin puolella ja niiden tunnetuksi saattaminen
-tuli kohta hänen julkaisemistoimensa tärkeimmäksi tehtäväksi.
-
-Siltä se ei kuitenkaan tullut ainoaksi eikä yksinomaiseksi. Porthan oli
-joutunut yhä enemmän maansa henkisten rientojen keskustaksi. Samalla
-oli hänen historiallisen tutkimuksensa selvänä ja määräävänä
-tarkoituksena koko Suomen historian edistäminen. Sentähden jatkuvat
-hänen uutta aikaa koskevat julkaisunsa. Ne liittyvät vaan nyt hänen
-toimintaansa kirjastonhoitajana ja johtuvat hänen läheisestä
-suhteestaan Turun lehtiin. Hän ei tosin enää ollut niitä toimittamassa,
-kun ne uudelleen ilmestyivät vuonna 1789 ja sitten yhtämittaa vuodesta
-1791. Mutta toimitusta lähellä ollen auttoi Porthan sitä pontevasti.
-
-Aineeltaan kuuluivat nuot avustukset etupäässä sivistyshistoriaan, joko
-sitten oppihistoriaan tahi kirkon ja hallinnon historiaan. Jotenkin
-runsaasti edustettuna oli biograafinen puoli, joka sekin käsitteli
-enimmäkseen kahta ensinmainittua alaa. Kuvatut henkilöt olivat näet
-melkein yksinomaan pappeja, muutamaa yliopistomiestä tahi muuta
-virkamiestä lukuunottamatta. Tähän valintaan vaikutti kuitenkin paljon
-lähteitten laatukin, sillä hautajaispuheita näistä oli akatemian
-kirjastossa suuri joukko. Hautajaispuheet taas olivat enimmin
-käytettyjä ja tavallisimpia lähteitä tuollaisiin elämäkertoihin.
-
-Elämäkerrat olivat näet aivan lyhyitä ja asiallisia pitemmittä
-kuvauksitta. Ne perustuivat alkuperäisiin lähteihin, joko tuollaisiin
-hautajaispuheisiin tahi myöskin omakätisiin muistiinpanoihin ja muihin
-samanaikuisiin tietoihin. Miten tärkeitä edelliset silloisille
-tutkijoille olivat, huomaa kirjoituksesta, jonka Porthan niistä
-kirjoitti vuonna 1791 Turun lehtiin nimellä "Något om likpredikningar".
-Siinä hän kehottaa kaikin mokomin säilyttämään tapaa pitää noita
-puheita, joka tapa siihen aikaan oli häviämässä.[370]
-
-Elämäkertoja toimitti Porthan suureksi osaksi yksissä Jaakko
-Tengströmin kanssa. Vuonna 1794 alkoi niitä ilmestyä kokonainen sarja
-"Kårta biographier öfver Finske män", joka jatkui vuosina 1796 ja 1797.
-Niiden tarkoitus oli yleensä hankkia helposti saatavia ja helposti
-käsiteltäviä lisiä Suomen historiaan. "Ennen on useita tällaisia
-elämäkertoja otettu näihin lehtiin jälkeentulevain opiksi maan
-valtiollisessa, kirkko- ja oppihistoriassa sekä sukujen ja henkilöitten
-muiston ylläpitämistä varten; vähitellen jatketaan tätä edelleen".[371]
-
-Elämäkerrallisten tietojen kokoileminen oli ruotsalaisten kokoilijain
-kesken hyvin suosittu toimi. Todistuksena siitä ovat lukuisat
-"Biographica" osastot sen ajan kokoelmissa ja tuollaisten tietojen
-hankkiminen oli tavallinen aine oppineitten kirjeissä. Porthankin on
-kirjeellisesti tuota hankintaa välittänyt, osaksi maaseudulta
-hankkinut, osaksi taas ruotsalaisille tiedemiehille lähettänyt.[372]
-Esimerkkinä siitä otan tähän tapauksen, joka koskee erästä Turun
-sanomissa julkaistua elämäkertaa. "Kort lefvernesbeskrifning öfver Hr.
-Adolph Magnus Klingspor" on elämäkerrallinen kuvaus kirjoitettu
-Klingsporin jälkeenjättämän päiväkirjan nojalla. Se julkaistiin vuonna
-1791. Porthan oli tästä kirjoituksesta tehnyt otteen jo vuonna 1788
-lähettääksensä sen vanhalle ystävälleen Lidénille Linköpingiin, mutta
-Nordin, jolle hän sen suvella samana vuonna näytti, otti sen
-mukaansa.[373] Se löytyy vieläkin Nordinin kokoelmissa Upsalassa.
-Referaatti käsittää 23 neljännes sivua Porthanin omalla käsialalla,
-alussa on vain lyhyesti viitattu tärkeämpiin kuvauksiin ja
-ilmoituksiin, jotka selittävät ajan käsitystapaa ja sivistysoloja sekä
-sivuluku merkitty viereen. Mutta sivulta 994 alkaen on referaatti
-täydellisempi, etenkin 1682 vuoden valtiopäiviä kuvattaessa, joilla
-Klingspor oli mukana.[374]
-
-Lidén oli julkaissut asiakirjoja näiltä valtiopäiviltä ja sentähden
-edellämainittu päiväkirjan kohta häntä erityisesti huvitti. Porthan
-lähettääkin hänelle uuden referaatin päiväkirjasta liittäen mukaan
-kohtia, jotka valaisevat Klingsporin esitystapaa. Hän lopettaa
-kysymällä, voisiko Lidén painattaa sen liitteenä asiakirjakokoelmaansa;
-ellei, niin aikoi hän julkaista sen Turan sanomissa. Tämä oli
-alkuvuodesta 1789 ja kahta vuotta myöhemmin se ilmestyi noiden lehtien
-palstoilla nimellä "Anteckningar ang. 1682 års riksdag ur öfverst.
-Klingspors journal".[375]
-
-Tulen nyt niihin kirjoituksiin, jotka yksinomaisesti ja välittömästi
-koskevat varsinaista oppihistoriaa. Olemme edellä nähneet, että Porthan
-oli sitä viljellyt yhtenä tutkimuksensa pääalana, ennenkuin hän
-antautui varsinaiseksi historiantutkijaksi. Hänen kirjastonhistoriansa
-oli samalla jossakin määrin yliopistonhistoriaa ja tätä hän nyt
-edelleenkin harrasti, kuten hänen pienemmistä kirjoituksistaan näkyy.
-Jo vuonna 1772 oli hän julkaissut kuvauksen Svenoniuksen ja Terseruksen
-välisestä oppiriidasta yliopiston konsistoorion pöytäkirjain mukaan.
-Oli luonnollista että niissä tavattavat erinomaisen runsaat ainekset
-aiheuttivat hänet tuollaisiin pienempiin kyhäyksiin, hän kun niitä
-laajalti käytti kirjastonhistoriaa varten. Äskenmainittu kyhäys oli
-nimeltään "Religionstvisten emellan J. Terserus och E. Svenonius".
-
-Pienempiä yliopistoa koskevia lähteitä julkaisi Porthan edelleenkin
-silloin tällöin. Vuotta ennen Porthanin kuolemaa ilmaantui Turun
-sanomissa kirjoitus "Förteckning öfver Theologiska Faculteten i Åbo
-tillhörige handskrifne handlingar". Tässä julkaistuista asiakirjoista
-koskee suuri osa yllämainitun Svenoniuksen teoloogista toimintaa.
-Varmuudella ei voi sanoa onko se Porthanin vai Tengströmin kynästä
-lähtenyt, vaiko molempain yhdessä toimittama. Olihan Tengström
-kirjoittanut laajan esityksen Svenoniuksen vastustajasta Terseruksesta
-ja Turun lehdissä oli hän julkaissut koko joukon kirkon ja sen opin
-historiaa koskevaa. Mutta, kuten juuri näimme, ei tuo ala ollut
-Porthanillekaan outo. Myöskin tiedämme, että hänellä oli kopioituna
-paljon tietoja 17. vuosisadan oppihistoriasta, jotka oli saanut
-ruotsalaisista lähteistä, Palmsköldin ja Nordinin kokoelmista.[376]
-
-Onkin hyvin mahdollista, että kirjoitus oli Porthanin ja Tengströmin
-yhdessä toimittama. Yksissä neuvoin he näet kokoilivat aineksia Turun
-yliopiston historiaa varten.[377] Bilmark oli kyllä jo 1770 luvun
-alkupuoliskolla julkaissut yliopiston historian, mutta se oli jäänyt
-vaillinaiseksi eikä täydennystä kuulunut, vaikka aineksista ei olisi
-hänellä ollut puutetta. Vasta Bilmarkin kuoleman jälkeen painatti
-Porthan ne väitöskirjana "De professoribus Regiae Academiae Aboensis,
-ab hujus natalibus primum designatis". Bilmark oli ne ehtinyt laittaa
-lopulliseen muotoonsa, Porthan oli ainoastaan pari muistutusta siihen
-oheen viivan alle liittänyt.[378]
-
-Sitä ennen -- vuonna 1799 -- oli Porthan kuitenkin ehtinyt alkaa lyhyen
-akatemian historian Turun lehdissä. Tengström kirjoitti tästä tuumasta
-Gjörwellille seuraavana kesänä: "Professori Porthan alkoi viime vuonna
-akatemiamme historian pienoiskoossa, jonka hän on luvannut lopettaa
-ennen pitkää ja johon yhdessä olemme koonneet aineksia. En jätä hänelle
-muistuttamatta tämän huvittavan luonnoksen täydentämistä kesäloman
-aikana, jonka hän viettää tällä kertaa Turussa".[379] Kirjoitus jäi
-kuitenkin jatkoa vaille, vaikka Porthan vielä syksyllä 1800 puhui sen
-laittamisesta valmiiksi.[380]
-
-Oppihistoriallinen kuten äskenmainitut teokset oli myöskin kirjoitus
-"Korta Historiska Underrättelser om de förnämsta Scholor i Finland". Se
-ilmestyi jo vuonna 1772 Turun sanomissa. Ensimäisen kappaleen siitä,
-sen, joka käsittelee Turun katedraalikoulua, luullaan Porthanin
-kirjoittaneen, ainakin osaksi. Toiset ovat kuitenkin sitä epäilleet
-epätarkkuuksien tähden, jotka siinä esiintyvät.[381] Kuitenkin on
-tekijän käsitys Suomen keskiajan alusta jotenkin samanlainen, kuin se
-on esim. Porthanin Turun akatemian kirjaston historiassa, joka
-kirjoitettiin melkein samaan aikaan. Sitäpaitsi harrasti Porthan
-innokkaasti myöskin opetusta ja kouluja koskevia kysymyksiä. Muutamia
-vuosia myöhemmin eli vuonna 1775 keskusteli hän Fredenheimin kanssa
-uuden kymnaasin perustamisesta Turun hiippakuntaan.[382] Vielä vuosina
-1793 ja 1794 julkaisee Porthan joukon Turun koulua koskevia
-asiakirjoja, joita säilytettiin akatemian kirjastossa.[383]
-
-Viipurin koulun historiaa käsitteli tavallaan kirjoitus "Om en i Wiborg
-uppförd Comoedia, kallad Thet himmelska Consistorium" vuodelta 1792. Se
-kuului kuitenkin pikemmin kirjallisuushistoriaan, kertomus kun oli
-eräästä tässä koulussa esitetystä näytelmästä. Porthan julkaisi sen
-vanhan kirjan perusteella, joka löytyi akatemian kirjastossa.
-
-Paitsi kirjastosta sai Porthan myöskin maaseudulta tarvittavia
-lähteitä, etenkin Pohjanmaalta. Pohjanmaalla oli hänellä useimmat
-ystävänsä ja lukuisimmat auttajansa. Hän kun oli pohjalaisen osakunnan
-inspehtorina, olivat sen ylioppilaat häntä lähinnä. Ei siis ole
-ihmeteltävää, että Porthan Turun lehdissä julkaisi kirjoituksia, jotka
-erityisesti koskivat tätä osaa maastamme. Niissä oli laaja kirjoitus
-"Berättelse om Österbottens öden under det långvariga kriget ifrån 1700
-till 1721" vuosina 1789 ja 1791.[384] Tämä vanha kertomus oli
-Mennanderin välityksellä tullut pohjalaisen osakunnan kirjastoon ja sen
-säilössä se oli silloinkin, kun Porthan toimitti sen julkisuuteen.
-
-Pohjanmaata koski myöskin kirjoitus "Om en i nyligare tider skedd
-ansenlig Folk-utflyttning ifrån Wermeland til Österbotten".
-Kirjoituksen tekijä sanoo aineen etupäässä herättäneen hänen huomiotaan
-sentähden, että hän ei ennen ollut siitä kuullut, vaikka oli tämän
-seudun historiaan jotenkin perehtynyt.[385]
-
-Kuitenkaan ei voitane sanoa Porthanilla olleen erityistä
-paikallishistorian harrastusta Pohjanmaahan nähden. Päinvastoin käytti
-hän tämän maakunnan historiallisia lähteitä vain sentähden, että ne
-valaisivat osaltaan Suomen historiaa.
-
-Uuden ajan alkua käsittelee myöskin kirjoitus "Anmärkning ang. de
-förste biskopar i Wiborgs stift" vuodelta 1793. Tästä aineesta oli
-Porthan kirjevaihdossa Nordinin kanssa vuonna 1791 ja lähetti hän
-silloin tälle tarkastettaviksi useita noita piispoja koskevia
-asiakirjoja. Härkäpään anomuskirjan iästä ja merkityksestä
-lausui Nordin arvelunsa, joka samanlaisena tavataan Porthanin
-kirjoituksessa.[386] Ensimäisen aiheen Porthanin tutkimuksiin antoivat
-kai kuitenkin muutamat Palmsköldin kokoelmassa olevat tiedonannot.
-Nähtävästi olivat nämät niiden tietojen joukossa, jotka P.F.
-Aurivillius toimitti Porthanille lopulla vuotta 1790.[387]
-
-Kirjoituksessa käsitelty aine koski Porthania erittäinkin sen tähden,
-että se liittyi läheltä asioihin, joita hän aikoi käsitellä Juustenin
-kronikassa. Myöhemminkin 1790 luvulla on hän siihen palannut. M.J.
-Alopaeus oli näet jo 1770 luvun alulta keräillyt aineksia Viipurin
-kymnaasin historiaan ja joutui myöskin tämän kautta käsittelemään näitä
-samaisia asioita. Kirjevaihdossa vuosina 1794-1796 tutkijat
-ilmoittelevat toisillensa kysymyksiä aineesta ja keksimiään
-asiakirjoja,[388] kuten edellä mainitsin.
-
-Alopaeukselta sai Porthan myöskin lähteitä tutkimuksiinsa Karjalan
-kreikkalaisuskoisista pitäjistä. Hän oli näistä kirjoittanut Turun
-sanomiin jo vuonna 1789 nimellä "Anmärkningar ang. de Församlingar i
-Swenska Karelen som bekänna sig til den Grekiska Kyrkan".[389] Vuonna
-1795 näkyy hän uudelleen ruvenneen ainetta tutkimaan, sillä tästä
-alkaen saa hän Alopaeuksien välityksellä piispaintarkastuspöytäkirjoja
-ja muita alkuperäisiä asiakirjoja kopioituina.[390] Tutkimusten
-tulokset tulivat esiin A.H. Vinterin julkaisemassa väitöskirjassa "De
-Ecclesiis Careliae Svecicae Graecam Religionem profitentibus", jonka
-ensi osa tuli painosta vuonna 1796, jälkimäinen 1798. Tulokset noista
-tutkimuksista julkaisi Porthan itse lyhyessä kirjoituksessa Turun
-sanomissa, samannimisessä kuin se, jonka mainitsin vuodelta 1789.[391]
-
-Tähän suuntaan kävi Porthanin julkaisemistyö Turun lehdissä, sikäli
-kuin se koski uudempaa aikaa. On vaikeata sitä lähemmin ryhmitellä ja
-määräillä aineittensa mukaan, sillä se käsitti kaikkea, mikä vaan
-kelpasi valaisemaan Suomen historiaa. Eikä se riippunut niin paljon eri
-aineitten viehättävyydestä, kuin lähteistä, jotka olivat saatavissa.
-Kotimaisia lähteitä julkaistiin ensi sijassa, etenkin akatemian
-kirjastossa olevia, mutta myöskin ruotsalaisia, jotka maatamme
-koskivat. Mainittakoon vain "Suomen historiaa koskevat muistiinpanot"
-Palmsköldin kokoelmasta, jotka tavataan lehdissä vuosina 1793 ja
-1794.[392] Yleensä olivat nämät kirjoitukset pieniä poimintoja vain,
-joille Porthan ei sellaisenaan pannut suurtakaan arvoa. Itse hän kerran
-niistä kirjoittaa Gjörwellille: "Turun sanomiin (jotka nyt julkaistaan
-Prof. Franzénin toimesta ja hänen kustannuksellaan) heittelen
-edelleenkin silloin tällöin historiallisen tahi antikvaarisen kyhäyksen
-sellaisen kuin numero 6:ssa ja 7:ssä olleen Pyhän Henrikin luista,
-itsessään vähäpätöisestä aineesta, joka kuitenkin on herättänyt
-maanmiestemme huomiota".[393]
-
-
-
-
-II.
-
-
-Juustenin kronikan julkaisemista kesti kuusitoista vuotta, se täytti
-melkein koko loppuosan Porthanin elämästä. Mutta edeltäpäin jo saattoi
-arvata, ettei Porthanin monella alalla liikkuva harrastus ja
-monipuolinen tuotantokyky voinut rajoittua tähän yhteen, joskin
-suurenmoiseen tehtävään. Se vaati ja se löysi yllin kyllin muita
-tilaisuuksia ja aiheita tutkimuksiin.
-
-Sellaiseen syrjäaloilla liikkumiseen antoi pääjulkaisun laatukin
-aihetta, se kun pakotti tutkijan koskettelemaan kaikenlaisia aloja ja
-etsimään vastausta kysymyksiin, joiden laajempi käsittely ei voinut
-sopia teoksen jo muutenkin paisuvain rajain sisään. Eihän sitäpaitsi
-Porthanin vastaisuutta varten tehty tutkimus, joka perusluonteeltaan
-oikeastaan oli tilapäinen, voinut pysähtyä siksi kuin hän ensiksi oli
-sen tahi sen syrjäalan tutkinut. Näistä syistä johtuivat lukuisat
-väitöskirjat, jotka Porthan julkaisi joskus suunnilleen samaan aikaan
-kuin hän käsitteli lyhyemmälti samoja asioita pääteoksessa, tahi
-useammin vähän jäljestäpäin.
-
-Tällaisia tutkimuksia olivat tavallaan lukuisat
-kirjoitukset suomalaisista kansoista, heidän alkuperästään ja
-sukulaisuudestaan. Kuitenkin ne oikeastaan johtuivat Porthanin
-kieltenvertailu-harrastuksesta, joka oli vanhempi Juustenin kronikkaa
-ja siitä riippumaton. Olenkin näistä jo ennen puhunut. Edelleen kuului
-tähän ryhmään joukko tutkimuksia, jotka käsittelivät perinpohjaisemmin
-Suomen historiaan kuuluvia erityisaiheita, joita Porthan kyllä piti
-pääteoksensa aineeseen kuuluvina, mutta ei siinä ollut loppuun
-käsitellyt. Sellainen oli "De anno suscepti a rege Erico sancto imperii
-et expeditionis in Fenniam motae" vuodelta 1797, jossa käsitellään
-uudelleen kysymystä milloin Eerik pyhä teki ristiretkensä Suomeen,
-mutta ei jouduta nytkään mihinkään varmaan tulokseen.
-
-Tarkka erikoistutkimus niin rajoitetulta alalta, kuin tämä nyt
-käsitelty oli, oli vielä jotenkin tavaton ilmiö. Se on todisteena
-siitä, että tutkimus kävi yhä yksityiskohtaisemmaksi, ja samalla
-merkkinä siitä, miten tutkimusta ruvettiin yhä laajemmin myöskin
-esittämään. Historialliset aikakauskirjat, joissa myöhempi tutkijapolvi
-tuollaiset kysymykset ratkaisi, eivät vielä olleet sitä ottaneet
-tehtäväkseen, ne sisälsivät enimmäkseen lähteitä tahi lyhyitä kuvauksia
-laajemmista aiheista. Mutta lyhyet akateemiset väitöskirjat olivat
-omiansa tuollaisiksi tutkimuksiksi.
-
-Vuotta myöhemmin ilmaantui samansuuntainen erikoistutkimus "De
-expeditione Johannis I:mi Svercheridae, in Livoniam" Lindahlin
-puolustamana. Aiheena siihen näkyy olleen Lagerbringin jyrkkä ja
-mielivaltainen kritiikki kysymyksestä, jota Porthan koetti vakaannuttaa
-liiviläisten lähteitten avulla. Tässä siis yksi esimerkki Lagerbringin
-teoksen suuresta vaikutuksesta tutkijamme toimintaan, kohta tapaamme
-toisen samansuuntaisen. -- Epäilemättä Porthanin kirjanen selvitti
-suuresti käsitystä näistä seikoista. Mainittakoon vain, että hän
-määräsi Rotala eli Rotalum nimisen seudun paikan, josta ruotsalaiset
-tutkijat siihen asti olivat olleet epätietoisia. Lagerbring oli etsinyt
-sitä Ruotsin rannikolta, Nordin taas asetti sen nykyisen Pietarin
-kaupungin tienoille.[394]
-
-Uudistettu erikoistutkimus aineesta, jota Porthan oli Juustenin
-kronikassa käsitellyt, oli "Om S:t Anna kloster vid Åbo" 1796 vuoden
-Turun sanomissa. Aine oli hyvin hämärä ristiriitaisten ja epätarkkojen
-lähteitten tähden, jotka olivat olleet käytettävissä. Nyt oli Porthan
-saanut useita Naantalin luostaria koskevia asiakirjoja käsiinsä
-kuninkaallisesta kirjastosta Tukholmasta ja näiden perustalla
-käsittelee tutkijamme jälleen ainetta, josta ei esityksessään Juustenin
-kronikassa ollut mihinkään johtopäätöksiin tullut.[395]
-
-Asioita, joista Porthan jo Juustenin kronikassa oli antanut esityksen,
-ottaa hän uudelleen käsiteltäväkseen kirjoituksessa "K. Christian I:s
-resa til Finland" vuodelta 1800. Kuitenkin tuo kyhäys ei aiheutunut
-niin paljoa Juustenin kronikassa olleista tutkimuksista, kuin
-Lagerbringin esityksestä "Swea Rikes Historiassa".
-
-Tämän teoksen viides osa jäi tekijänsä kuoleman sekä hänen
-perillistensä verukkeitten tähden painamatta. Mutta kirjallisuuden
-harras ystävä Gjörwell oli saanut siitä osan haltuunsa -- neljä
-painettua ja kolme kirjoitettua arkkia. -- Nämät lähetti hän
-ystävilleen lahjana ja samalla muistona Lagerbringistä. "Nuot kolme
-käsinkirjoitettua arkkia koskevat vuosia 1461-1463 ja niissä kuvaillaan
-elävästi kuningas Kristiania ja Juhana Pentinpoikaa. Ette taida
-ihmettelemättä ja harmistumatta lukea, että sellainen ryöväri on
-istunut Ruotsin valtaistuimella ja sellainen kavaltaja ollut
-arkkipiispana", lausuu sen johdosta Gjörwell.[396]
-
-Porthankin oli saanut tuollaisen kappaleen ja siitä hän julkaisi
-äskenmainitun palan, se kun koski Suomea. Muistutuksia hän liitti
-oheen. Tämä tapaus kuvaa hyvin silloista julkaisemistapaa,
-satunnaisesti saadut esitykset kun usein aiheuttivat niiden
-varustamisen oppineilla, arvokkailla muistutuksilla. Vertauksena
-mainittakoon monien muiden joukosta tanskalainen tutkija Kall, jonka
-tärkeimmät julkaisut olivat tällaisia, etenkin hänen muistutuksensa
-P.F. Suhmin jälkeenjättämään Tanskan historian 8:een ja 9:een osaan.
-Erotus oli siinä, että Porthanin julkaisu oli paljoa mitättömämpi.[397]
-
-Edelleen voisi tähän ryhmään lukea väitöskirjan "Dissertatio Historiam
-Borgoae urbis Nylandiae leviter adumbrans", joka vuosina 1794 ja 1795
-ilmaantui Maunu Alopaeuksen ollessa respondenttina. Se oli pääasiassa
-Alopaeuksien, edellä mainitun Maunu Alopaeuksen ja hänen isänsä työtä
-ja siis alkujaan heidän harrastuksistaan lähtenyt. Aineeltaan oli se
-lisä verrattain laajalle paikallishistorialliselle kirjallisuudelle,
-joka vuosisadan kuluessa oli meilläkin versonut ja antanut aineksia
-suuremmille tutkimuksille. Kaupunkien historiat kuuluivat sitäpaitsi
-hyvin läheisesti kaupunkien kuvauksiin ja muodostivat usein osan
-näistä.
-
-Eivät ne aivan hyvässä maineessa olleet. Väitöskirjoja, jotka tätä
-ainetta koskivat, pidettiin yleensä hyvin helppoina kirjoittajille,
-mutta aineeltaan samalla mitättöminä. Uudenkaupungin historiallisesta
-ja taloudellisesta kuvauksesta lausuu eräs aikalainen ivallisesti:
-"Kehotetaan jokaista hankkimaan tämä väitöskirja, koska tuskin missään
-väitöskirjassa Ruotsissa tahi muualla tavattanee tärkeämpää tahi
-merkillisempää ainetta, jolla maisterinarvon voi saavuttaa, vielä
-vähemmin sellaista, johon terävämpää järkeä tahi suurempaa oppia olisi
-tarvittu".[398] Historia Borgoae on ainoa tämänlaatuinen väitöskirja,
-joka Porthanin presidiolla on ilmestynyt ja tämä seikka saattaa
-herättää kummastusta, kun ajattelee hänen edeltäjäinsä lukuisia
-tämänlaatuisia tuotteita. Sitäpaitsi olivat pitäjänkertomukset
-hyvin muodisssa, vieläpä Turun lehtien palstoillakin. Mutta
-paikallishistorian aika oli oikeastaan jo mennyt, juuri Porthanin
-tutkimustoimi tarkoitti isänmaamme historian laveampaa käsittelyä ja
-hänen yksityistutkimuksensa koskivat jotakin määrättyä sivistyselämän
-alaa tahi epäselvää ilmoitusta. Samoin käsittelivät Porthanin
-maantieteelliset tutkimukset koko maatamme ja tulivat ne julkaistuiksi
-toisella tavalla.
-
-Porthanilla oli jo kauvan ollut harrastuksia, jotka keskittyivät oman
-maan ja sen kansan tutkimiseen. Olemme edellisestä nähneet, että nämät
-harrastukset olivat silloisessa Suomessa yleisiä ja muistamme, että
-Aurora seura otti niitä edistääkseen. Turun sanomissa julkaistiin
-lukuisia pitäjänkertomuksia sekä lisäyksiä ja oikaisuja Thuneldin
-maantieteeseen ja julkaisijain joukossa oli myöskin Porthan. Vuonna
-1777 kirjoitti hän noihin lehtiin "Anmärkningar om Wiitasaari socken"
-ja Thuneld kääntyi erityisesti hänen puoleensa tietoja saadakseen.[399]
-Porthan oli näet jo aikaisin tehnyt laajoja matkoja maassamme ja
-kansanrunoja kootessaan oli hän samalla keräillyt maantieteellisiä ja
-tilastollisia tietoja.
-
-Porthanin tiedot tulivat hyvään tarpeeseen, kun Schlözer Porthanin
-ollessa Göttingenissä pyysi tältä "kirjallista kertomusta, joka käsitti
-uusimmat tiedot maasta, niin paljon kuin saattoi muistaa". Schlözer
-sitten vertaili näitä muihin jo painettuihin tietoihin ja pyysi
-Porthania selittämään epäselviä kohtia. Näin syntyi Porthanin
-ensimäinen kuvaus Suomesta, jonka Schlözer painatti nimellä "Neueste
-Nachrichten von Finnland, dem europäischen Kanada" aikakauskirjassaan
-"Briefwechsel meist historischen und politischen Inhalts".[400]
-
-Tämä kuvaus Porthanin kotimaasta herätti täälläkin huomiota ja antoi
-aihetta tutkimusten jatkamiseen tällä alalla. Niinpä kertoo Cederhielm
-vuonna 1785: "Kun taitava Porthanimme oli Göttingenissä, julkaisi hän
-useita muistutuksia Suomesta, oikein huvittavia, jotka Schlözer pani
-valtiolliseen lehteensä: minä pyydän häntä tarkastamaan ne ja
-julkaisemaan ruotsiksi, muuten uhkaan itse ne kääntää ja painattaa,
-vaikka ne paljon menettävät arvostaan, elleivät ilmesty hänen omalla
-johdollaan".[401]
-
-Melkein samaan aikaan sai Porthan Fredenheimiltäkin kehotuksen
-julkaista tuollaisen kuvauksen. Harmistuneena tietämättömyydestä, jota
-ulkomaalaiset osottivat kuvatessaan Suomea, pyytää hän Porthania
-toimittamaan lyhyen, mutta varman kuvauksen tästä maasta. "Se olisi
-mainio aihe muutamiin väitöskirjoihin ja saataisiin varmaan nähdä se
-käännettynä useille kielille, jota minä mielelläni tahdon edistää. Sano
-minulle ajatuksesi siitä. Se voisi alkaa lyhyellä maamme historialla ja
-tekisi Serkkuni kuolemattomaksi. Älä anna tuon aatteen jäädä toteutusta
-vaille".[402]
-
-Ja Porthan antautuikin innolla yritykseen. Näin heräsi hänessä aate
-antaa täydellinen kuvaus maastaan jotenkin samaan aikaan, kuin hän
-Juustenin kronikan selityksissä tahtoi muodostaa pohjan maansa
-historialle. Se häneltä nyt vie loma-ajat, hän kun silloin tekee
-laajoja matkoja maassa, käy Hämeessä, Savossa ja Karjalassa sekä
-Pohjanmaalla.[403] "Voidakseni kaikkialla päästä kulkemaan käytän vain
-kepeitä kääsejä, enkä voi vaatia mukavuuksia: mutta sen korvaa sitä
-varmempi ja suurempi mahdollisuus tuntea synnyinseutuni, jonka siten
-saan" -- kertoo hän itse.[404] Kuitenkin sai Porthan Thuneldilta
-pyynnön auttaa häntä uudessa maantieteen laitoksessa, jonka hän aikoi
-valmistaa. Vanha oli puutteellinen monessa kohdassa. Porthan jätti nyt
-tuumansa itsenäisestä teoksesta ja käytti aineksensa, jotka oli
-koonnut, Thuneldin maantieteen parantamiseen. Fredenheimkin kehottaa
-häntä auttamaan Thuneldia, Porthan kun jo voi saada parempaa aikaan,
-kuin minkä arvoinen koko muu teos on.[405]
-
-En voi tarkemmin käsitellä Porthanin ansioita maantieteen tutkijana, se
-kun kuuluu varsinaisen alamme ulkopuolelle. Mainitsen vain, että hän
-erinomaisen laajan kirjevaihtonsa kautta lisäili tietojaan ja
-kokoelmiaan tällä alalla. Erittäinkin 1790 luvulta on säilynyt joukko
-tuollaisia kirjeitä. Myöskin hankki hän itse matkoillaan statistisia
-tietoja, etenkin lääninhallituksista. Niinpä hän vuonna 1794
-sai sellaisia Vaasan ja Oulun läänien maaherroilta ja heidän
-virkamiehiltään sekä Kuopion lääninhallituksesta.[406] Sentähden
-arvelikin Calonius, lähettäissään Porthanille tilastollisen taulun
-Suomenmaan väestön lukumäärästä, maan suuruussuhteista y.m., että tämä
-kykenisi sitä monessa suhteessa tarkastelemaan ja korjailemaan.[407]
-Erittäinkin elämänsä lopulla toimiessaan koskenperkauskomiteassa ja
-talousseurassa liittyivät hänen harrastuksensa entistä vielä lähemmin
-Suomen maantieteen, erittäinkin sen tilastollisen ja taloudellisen
-puolen tutkimiseen.
-
-Ja tuntuu kuin olisi Porthanin täytynyt maantieteeseen syventyä. Olemme
-nähneet Porthanin historiallisten teosten suurelta osalta lähteneen
-siitä vilkkaasta huomiosta, jota käsittelemänsä asiat juuri silloin
-aikalaisissa herättivät. Oli läheinen yhteys hänen ajatuksissaan asiain
-nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Porthan oli tutkimuksissaan
-lähtenyt Suomen kansasta ja joutui siten sen historiaan. Mutta yhtä
-vähän saattoi hän käsitellä kansaa, käsittelemättä samalla maata, kuin
-hän saattoi päästä sen historiaan, ottamatta pohjakseen maan
-tuntemista.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Mutta työskentely Suomen keskiajan historiassa vaati myöskin
-erityistietoja jopa erityistutkimuksiakin naapurikansain historian ja
-yleisen historiankin alalla. Etenkin Suomen varhaisin historia viittasi
-Venäjälle, josta suomalaiset olivat tulleet ja jossa heidän
-heimokansansa asuivat, kristillinen aika taas näytti Ruotsiin, vaati
-ottamaan selvää sen maan kirkollisista ja hallinnollisista oloista.
-Näiden maiden historian tutkiminen oli siis välittömässä yhteydessä
-Porthanin harrastusten kanssa.
-
-Olen jo ennen puhunut Porthanin Venäjän historiaa koskevista
-harrastuksista. Näimme, että hän jo 1770 luvun lopulla, siis ennen
-laajempia tutkimuksiaan Suomen historiassa, oli ottanut sen erityisen
-esityksen aiheeksi. Hänellä oli myöskin Venäjän rajain sisällä paljon
-ystäviä, jotka saattoivat häntä auttaa, etenkin siellä asuvassa
-suomalaisessa papistossa, ja sitäpaitsi opiskeli Turussa hänen
-oppilainaan sen puolen nuorukaisia. Porthanilla oli sentähden
-edellytyksiä tässä suhteessa, jotka kerrassaan puuttuivat hänen
-virkaveljiltään ruotsalaisessa emämaassa.
-
-Kun Porthan siis kirjallisuus-, historia- ja antikviteettiakatemian
-julkaisuihin aikoi vuonna 1790 kirjoittaa tutkimuksen Pähkinäsaaren
-rauhasta,[408] niin olisi voinut odottaa aikomuksen toteutuvan. Hän
-ryhtyikin toimiin saadakseen ystäviensä kautta Nestorin kronikan, jota
-työhönsä tarvitsi ja joka sitäpaitsi oli päälähde Venäjän vanhemmassa
-historiassa. Vastaus, jonka hän Cygnaeukselta sai, kuvaa hyvin
-vaikeuksia, jotka Porthanilla tässä oli voitettavana: "Nestorin
-kronikasta kuuluu saksalainen käännös ilmestyneen jossakin Saksassa,
-jos oikein muistan Danzigissa; sitä ei saa täältä ostaa kuin sattumalta
-tahi jos se ulkoa tilataan erityisesti. Muita kronikoita ei liene
-käännetty, jota kuitenkin vielä tahdon tarkemmin kysellä. Täällä ne
-eivät ainakaan ole käännetyt. Myöskin kuuluu ruhtinas Schtscherbatovin
-historiasta Saksassa löytyvän käännös, jota ei täällä myödä ja
-ulottunee se vain toiseen osaan".
-
-Painos, jota Cygnaeus tarkoittaa kirjeessään on Schererin vuonna 1774
-julkaisema saksalainen käännös, joka monessa suhteessa oli
-puutteellinen ja virheellinenkin. Sitäpaitsi oli Pietarin tiedeakatemia
-julkaissut Nestorin kronikan vuosina 1767-1790. Porthanilla oli
-kuitenkin aije yhä edelleenkin mielessään. Vuonna 1797 hankki hän
-Caloniuksen kautta itselleen Nestorin kronikan käännöksen, mutta monet
-muut puuhat hidastuttivat hänen työtään. Hän aikoi nyt valmistaa sen
-Upsalan tiedeseuraa varten ja vielä 1803 kertoo hän jo alottaneensa
-sitä. Kuolema kuitenkin ehti ennen, kuin teos valmistui.[409]
-
-Muutamia venäläisiä kronikoita oli kyllä Turun yliopiston kirjastossa,
-Lindheimin peruja, mutta ei ole mitään merkkiä siitä, että Porthan
-olisi niitä käyttänyt. Tämä oli kyllä sitä luonnollisempaa, kun
-tutkijamme kriitillisten periaatteittensa mukaan vaati varmoja,
-tarkastettuja lähteitä, eikä tyytynyt yksityisiin kappaleisiin, jotka
-satunnaisesti löysi. "Sitten kun ovat tarkoin ja kriitillisesti
-julkaistut", -- sanoo Porthan -- "kootut ja tarkastellut, antavat nämät
-vanhan venäläisen historian jätteet sille, joka tuntee tuon kansan
-kielen ja kirjallisuuden yhtä hyvin kuin meidän historiamme,
-tilaisuuden päättää tätä".[410] Porthan oli tässä suhteessa samassa
-asemassa, kuin ruotsalaiset tutkijatkin, jotka kyllä käsittivät Venäjän
-historian tärkeyden, mutta eivät koskaan ottaneet siitä selvää, v.
-Celse sanoo nimenomaan kokoelmissaan: "Naapureimme historia on
-verrattava meikäläiseen. Venäläisillä kronikoilla on iässä etusija
-meikäläisten ja muitten naapureimme historian rinnalla".[411] Ja
-kuitenkin oli eräässä Vesteråsin arkistossa venäläisiä kronikoita
-useitakin, mutta ne jäivät ymmärtämättä ja huomaamatta. Niiden joukossa
-oli eräs kokonaista 78 arkkia käsittävä kappale Nestorin
-kronikkaa.[412]
-
-Samalla lailla kävi myöskin Porthanin kielellisten ja
-kansatieteellisten tutkimusten suomensukuisista kansoista. Ne
-perustuivat vain sanakirjoihin ja matkakertomuksiin, muita tarkempia
-tietoja hänellä ei ollut. Sentähden eivät Porthanin tutkimukset tähän
-suuntaan voineet edistyä ja hän pysyi edelleen kannalla, jolla
-saksalainen tutkimus oli. Tosin hän vuonna 1795 sai tarjouksen
-Pallakselta raha-apuun Venäjän keisarinnalta suomalaisten kansain
-tutkimista varten, mutta hän sen hylkäsi. "Jos minulla nuorempana olisi
-ollut mahdollisuutta sellaiseen apuun, olisin joutunut kiusaukseen sitä
-käyttämään: nyt on minulla Venäjää ja kaikkea siihen kuuluvaa kohtaan
-sellainen kauhu, ettei minulla edes ole ollut halua matkustaa
-Pietariin, johon entiset oppilaani usein ovat minua kutsuneet, vielä
-vähemmin syvälle noiden barbaarien maihin. Mutta kyllä toivoisin, että
-joku nuori ja taitava mies saisi tehdä sen matkan, ennenkuin kaikki
-nuot eri heimot ovat sekaantuneet venäläisiin".[413]
-
-Näin meni tuo suurenmoinen aate hukkaan ja Porthan rajoittui
-edelleenkin verrattain vähäpätöiseen toimintaan tällä alalla. Se koski
-erittäin suomalaisten lähimpiä sukukansoja, jotka samalla olivat heidän
-naapurikansojaan. Jo 1780 luvun loppupuolella -- siis aikana, jolta
-Porthanin varsinaiset tutkimukset suomalaisista sukukielistä olivat
-peräisin -- oli hänen oppilaansa L.A. Zetraeus koonnut tietoja
-vatjalaisten kansallisuudesta ja elintavoista. Mahdollisesti oli
-virolaisen papin Trefurtin kertomus näistä, jonka Porthan saattoi lukea
-Gadebuschin kokoelmista, herättänyt hänen huomiotansa ja tiedonhaluaan
-vatjalaisista.[414] Kysymys näyttää edelleenkin häntä viehättäneen 1790
-luvulla ja 1802 hän Turun lehdissä julkaisi yllämainitun Zetraeuksen
-tietojen mukaan kertomuksen vatjalaisista. Hän oli samalla uudelleen
-pyytänyt heistä tietoja, mutta ilmoitukset, joita hän sen johdosta sai,
-supistuivat hyvin mitättömiin.[415]
-
-Näin ollen ei Porthan voinut laajemmalti ottaa Venäjää koskevia
-kysymyksiä erityistutkimuksensa aiheeksi. Sen sijaan oli Porthanin
-yhteys Ruotsin kanssa yhä lujittunut monenlaisten kosketusten kautta
-siltä taholta. Hän tuli myöskin matkoillaan siellä tutustumaan
-ruotsalaisiin lähteisiin ja ruotsalaisten oppineitten seurain jäsenenä
-oli hän velvoitettu käsittelemään niiden julkaisuissa joitakin
-kysymyksiä alaltaan. Kun näiden melkeinpä täytyi olla yleisempää
-laatua, tuli Porthan helposti valinneeksi kysymyksiä, jotka, samalla
-kuin liittyivät hänen omiin tähänastisiin tutkimuksiinsa, käsittelivät
-ruotsalaista tahi yleensä pohjoismaiden historiaa.
-
-Lähimpänä aineena olivat Ruotsin puolella asuvat suomalaiset, joista
-Porthan kirjoitti tutkimuksen "Om de på Svenska sidan boende Finnar"
-Turun lehtiin vuonna 1793. Tähän hän sai tilaisuutta sen kautta, että
-useat ruotsalaiset kokoilijat vähää ennen olivat julkaisseet
-kokoelmansa maakunnista, joissa suomalaisia asui. Niin Hülphers vuonna
-1789 painatti viidennen osan kokoelmistaan "Samlingar til en
-Beskrifning öfver Norland" ja Linderholm vuosina 1788 ja 1790 "De
-Fennonibus Wermelandiae" j.n.e. Kirjoituksensa alussa huomauttaakin
-Porthan, että hän tahtoo näistä hajanaisista lähteistä koota yhtenäisen
-kertomuksen, etenkin kun Turun sanomain lukijoilla ei liene tilaisuutta
-noihin kaikkiin tutustua. Että kirjoitus ilmestyi vasta 1793, siihen
-oli nähtävästi syynä se, että Porthan vasta myöhemmin sai tiedon tätä
-alaa koskevasta uudemmasta kirjallisuudesta. Niin sai Turun yliopisto
-vasta vuonna 1792 Upsalan yliopiston väitöskirjat vuodesta 1789 alkaen,
-joissa oli toinen osa Linderholmin väitöskirjaa.[416]
-
-Aine ei kuitenkaan vetänyt Porthania puoleensa vain sentähden, että se
-käsitteli omaa suomalaista sukua olevaa maaseutuväestöä, sen kieltä ja
-tapoja. Päinvastoin tuntuu hyvinkin luonnolliselta, että se huvitti
-tutkijaamme senkin tähden, että se oli läheisessä yhteydessä kysymyksen
-kanssa suomen kansan alkuperästä ja alkukodista. Scarinin ja Bilmarkin
-edustama ajatussuunta piti Pohjois-Ruotsin ja Norjan rajamaita
-suomalaisten alkukotina ja Vermlannin suomalaisia jäännöksenä tästä
-alkuperäisestä asutuksesta näillä seuduilla. Vielä 1785 oli
-Bilmark tuonut esille tämän väitteen kirjoituksessa "De regihus
-Finlandiae".[417] Kun Porthan nyt nojautuen viimeisiin ruotsalaisiin
-tutkimuksiin todisti täällä asuvat suomalaiset aivan myöhäisenä aikana
-sinne muutetuiksi, tähtäsi hän Bilmarkin edustamaa ajatustapaa vastaan
-ankaran iskun.
-
-Porthanin viimeisinä elinvuosina joutui kysymys näistä Vermlannin
-suomalaisista vielä kerran hänen huomionsa alaiseksi. Eräs suomalainen
-ylioppilas Johan Ahlberg oleskeli sikäläisellä suomalaisalueella
-lopulla vuotta 1801 ja Porthanin pyynnöstä kertoo hän oloista siellä.
-Ahlberg oli valmis jatkamaan tutkimuksiansa ja kirjoittamaan
-väitöskirjan "Medelpadissa, Helsinglannissa ja Gestriklannissa,
-Vermlannissa sekä Taalain maassa olevista suomalaisista" Porthanin
-johdolla tarkastettavaksi. Nimenomaan huomauttaa hän, että Porthan ei
-voisi kirjevaihdon kautta tutkia oloja täällä, vaan tarvittaisiin
-siihen jonkun suomalaisen tutkijan oleskelua paikkakunnalla.[418] --
-Mutta sen jälkeen ei ole yrityksestä mitään tietoa.
-
-Ensimäiseen julkaisuunsa kirjallisuus-, historia- ja
-antikviteettiakatemian toimituksissa oli Porthan ottanut aineen, joka
-kuului suorastaan Suomen historiaan. Se oli hänen tulopuheensa, josta
-ennen puhuin. Sen aine oli kylläkin omiansa kiinnittämään huomiota
-puoleensa; siitä olisi todistuksena akatemian sihteerin vastauskin, jos
-tuollaisiin korupuheisiin voitaisiin suurempaa arvoa panna. Siinä on
-kuitenkin huomattava yksi kohta, vakuutus, että akatemia valitessaan
-Porthanin jäsenekseen "ei ole etsinyt vain sitä apua, jota nero ja oppi
-aina tarjoovat, vaan erittäinkin hyötyä, jota ei kukaan muu kuin
-Porthan ole voinut tuottaa". Sillä hän yksin oli kykenevä edustamaan
-Suomen historian tutkimusta akatemiassa.[419] Vaikka siis Porthan
-saattoi tarjota Suomen historiasta sellaisenaan aineita, jotka sopivat
-akatemian julkaisujen palstoille -- sellainenhan oli paitsi tulopuhetta
-myöskin ennen mainittu kirjoitus suomensukuisista kansoista --
-huomaamme hänen piankin kääntyvän aloille, jotka samalla koskivat
-naapurimaitten historiaa. Kun Venäjän historiaa koskeva aine sitten
-epäsuotuisten olosuhteitten tähden viivästyi, ryhtyi Porthan
-Skandinaavian vanhempaan historiaan. Tämä aiheutti kirjoituksen "Försök
-at uplysa Konung Aelfreds geographiska Beskrifning öfver den Europeiska
-Norden", joka julkaistiin yllämainitun akatemian toimitusten
-kuudennessa osassa.
-
-Tämä Alfredin kertomus oli jo aikaisin herättänyt Porthanin huomiota
-sentähden, että se sisälsi tärkeitä tietoja suomensukuisten kansojen
-vanhemmista asuinsijoista. Jo väitöskirjassa "De Bircarlis" oli siitä
-mainittu ja huomautettu, että Langebekin editiooni kertomuksesta oli
-virheellinen. Kahta vuotta myöhemmin on Porthan laajasti tehnyt selkoa
-kainulaiskysymyksestä väitöskirjassaan "De antiqua gente Quenorum"
-esittämällä kveenejä koskevan kohdan Alfredin esityksestä ja selitellen
-sitä. Paitsi Langebekin tuntee Porthan nyt myöskin Forsterin editioonin
-teoksesta, mutta ei Barringtonin esitystä. Jos Porthan tutkiessaan
-kainulaisia usein oli ottanut huomioonsa Otherin Peripluksen, niin
-antoi lopullisen aiheen sen julkaisuun toisen sukulaiskansan tutkimus.
-Itse kertoo Porthan, että hän kääntyessään permalaisiin aikeissa jatkaa
-kirjoitussarjaansa suomensukuisista kansoista tuli kirjoittaneeksi
-selitykset Periplukseen.[420]
-
-Nordinin kanssa Porthan sitten keskustelee kirjeellisesti tuosta
-Alfredin kirjoituksesta ja tiedustelee häneltä Barringtonin editioonia,
-jota Nordin ei kuitenkaan tuntenut. Nordin kehottaa Porthania
-kääntymään British Museumin hoitajan puoleen englantilaista
-kirjallisuutta saadaksensa teostaan varten. Tämä oli helmikuussa
-1791.[421] Varmaankin varsinainen kirjoituksen selittely tapahtui
-näihin aikoihin, sillä joulukuussa vuonna 1794 kertoo Porthan, että
-hänen memoaarinsa aineesta on valmiina. Hän aikoo jättää sen
-kirjallisuusakatemialle, mutta pelkää, että se jo on nukkunut, ja siltä
-varalta hän tuumii muuttaa tämän ynnä muita memoaarejaan latinalaisiksi
-väitöskirjoiksi.[422] Kuitenkin Porthan vielä 1795 viimeistelee
-kirjoitustaan, hankkien silloin Aurivilliuksen kautta anglosaksilaisen
-sanakirjan Upsalasta[423] ja Caloniukselta Saksan keskiajan
-maantiedettä koskevan teoksen.[424]
-
-Porthanilla oli käytettävänään kaksi eri jäljennöstä asiakirjasta,
-Spelmannin ja Barringtonin, mutta itse käsikirjoitusta hän ei tuntenut.
-Tästä oli seurauksena, että hän tuli painattaneeksi tekstiinsä, jossa
-hän pääasiallisesti seuraa Barringtonin tekstiä, muutamia tämän
-huolimattomuuksia ja painovirheitä. Mutta nämät koskivat vain
-sivuasioita. Hänen muistutuksensa ovat laajat ja käsittelevät asiaa
-erittäin tarkoin. Forsterin tunnetut muistutukset ottavat melkein
-puolta pienemmän alan, Langebekin muutamista huomautuksista
-puhumattakaan. Mutta tärkeämpi on niissä esiintyvän kritiikin arvo.
-Hänen tekstin tulkitsemisensa ja sen yhteydessä olevat selitykset
-edustavat käsitystapaa, joka parhaiten sopii sekä sanaetymologioihin
-että maantieteelliseen kokonaisuuteen. Tässä on Porthanin onnistunut
-löytää useita ennen huomaamattomia selitystapoja, joista esim. Sillende
-nimen selittäminen on huomattava. Lisättäköön tähän myöskin, että
-Porthan myöhemmin eräästä käsinkirjoitetusta muistiinpanosta päättäen
-vertasi sanaa Syssyle Schlesiaan. Useat hänen edeltäjistään seurasivat
-liiaksi sanojen etymologiaa ja heidän hypoteesinsa tulivat sentähden
-kovin rohkeiksi, kun maantieteellisiä käsitteitä pidetään silmällä.
-Porthan osasi yhdistää molemmat vaikeudet niin, että tuli luontevaan
-ajatukseen. Eräs hänen seuraajansa on arvostellut hänen tutkimustaan
-näin: "Hän on siinä antanut verrattoman todisteen opistaan ja
-tarkkanäköisyydestään, hän on itse, vaikka hänellä oli sellainen mies
-kuin Langebek edeltäjänä, tehnyt niin monta korjausta selityksiin ja
-käännökseen ja perustellut kaiken niin perinpohjaisilla todisteilla,
-ettei voi kyllin ihmetellä hänen tietojaan kielessä, joka on niin
-eroava hänen äidinkielestään, kuin anglosaksin kieli todella on suomen
-kieleen nähden".[425] Tähän suuntaan ovat viime ajan tutkijatkin tällä
-alalla arvostelleet Porthanin teosta.[426] Sen ajan tutkijoista ainakin
-Schlözer sitä suuresti kiittelee, käyttäen esityksissään Porthanin
-antamia selityksiä.[427]
-
-Kun Porthanin laitos Otherin matkasta oli ilmestynyt, sanoo hän
-olevansa utelias näkemään miten sitä arvostellaan Tanskassa ja
-Saksassa, hän on näet siinä mennyt hiukan niiden rajojen ylitse, jotka
-hän muuten on pannut tutkimuksilleen.[428] Se oli hänen ensimäinen
-aineensa, joka aiheeltaan oli yleisskandinaavinen; näemme, että se oli
-alkuna muihin samanlaisiin. Ja samaan aikaan alkaa myöskin hänen
-yhteytensä tanskalaisten oppineitten kanssa. Vuosina 1787 ja 1788
-olivat P.F. Suhm ja Porthan vaihtaneet keskenänsä jonkun kirjeen. Mutta
-vasta vuodesta 1797 alkoi jälkimäisen yhteys tunnetun tanskalaisen
-polyhistorin Nyerupin kanssa. Se ei johtunut suomenkielisten kansain
-tutkimuksesta saaduista yhteisestä intressistä, vaan pikemmin yleisistä
-kirjallisista harrastuksista. Mahdollisesti aiheutti sen skandinavismi,
-joka 1790 luvun lopulla levisi pohjoismaissa. Nyt vasta joutuikin
-Porthan lähempään yhteyteen tanskalaisen tieteen kanssa.
-
-Yhtä yleinen aineeltaan ja sen kautta samaten omiansa herättämään
-laajempaa huomiota oli Porthanin viimeinen suurempi julkaisu: Ad
-recensionem Bullarii Romano-Sveogothici, a Nobil. a Celse editam,
-accessio. Julkaisun aiheena olivat Fredenheimin Roomasta hankkimat
-paavien bullat, jotka saapuivat Ruotsiin 23. p. marraskuuta 1783.
-Nordin teki näistä luettelon, jonka hän esitti kuninkaallisessa
-kansliakolleegiossa 1. p. joulukuuta samana vuonna.[429] Luettelon
-lähetti Mennander senjälkeen v. Celselle, jotta tämä voisi esittää
-bullain sisällyksen erityisessä julkaisussa. Se oli aijottu jatkoksi
-hänen teoksensa "Recensio Bullarii" ensi osaan, joka käsitti jo ennen
-Ruotsissa tunnetut bullat ja viittasi niitä mainitseviin teoksiin.
-Mutta v. Celse oli tuskin päässyt työnsä alkuun, kun hänet kohtasi
-kuolema.
-
-Hänen työnsä, jäi aluksi jatkamatta. Porthan oli kuitenkin saanut
-käyttää hyväksensä noita bullia julkaistessaan Juustenin kronikkaa ja
-niin kypsyi hänessä vähitellen päätös jatkaa v. Celsen työtä. Niinpä
-hän 7. p. toukokuuta 1795 kirjoitti Caloniukselle: "Olisi hyvin hyvä,
-jos saisimme hänen kokoelmansa bullae papales: varmaan antaisin
-väitöskirjoina niistä resensioonin, joka olisi jatkoa v. Celsen
-teokseen". Tämä oli vastauksena Caloniuksen ilmoitukseen, että
-Fredenheim oli luvannut lahjoittaa kokoelmansa Turun yliopiston
-kirjastoon, kirjeessä Porthanille, 10. p. huhtik. 1795. Seurauksina
-tällaisista toimenpiteistä oli, että Porthanin vanha suosija Fredenheim
-lahjoitti kokoelman Turun yliopistolle ja resensiooni todella joutui
-Porthanin tehtäväksi.
-
-Missä määrin Porthan resensioonissaan perustui Nordinin ja v. Celsen
-esitöihin, ei voi varmuudella tietää. Kun teos oli tekeillä, kirjoitti
-Fredenheim siitä Porthanille:[430] "Muistutuksesi ovat hyvin valaisevia
-ja on hyvä, ettei Nordin voi sanoa meidän kyntäneen hänen vasikoillaan.
--- -- -- Minkä säännön mukaan olet pannut päivämäärät? Oletko kaikessa
-voinut luottaa Nordiniin; sillä tiedän että Celsellä oli muutamia
-epäilyksiä tässä suhteessa?" Nordinin resenseeraava luettelo,
-sellaisena kuin se tavataan hänen kokoelmissaan Upsalan yliopiston
-kirjastossa, on verrattain lyhyt ruotsalainen selonteko bullain
-sisällyksestä. Silloin tällöin on liitetty oheen lyhyitä huomautuksia
-niissä esiintyvistä seikoista. Niin huomautetaan esim. karjalaisista,
-että näillä tarkoitettiin myöskin virolaisia, liiviläisiä ja venäläisiä
-j.n.e.
-
-Porthanin resensiooni on tehty aivan samaan malliin kuin v. Celsen,
-kuitenkin on hän liittänyt tekstin alle hyvin lukuisia muistutuksia.
-Sellaiseksi oli resensioonia heti alustapitäin aijottukin. Jo vuonna
-1783 ilmoittaa Mennander Fredenheimille toivomuksensa julkaisutavasta:
-"Neuvoni on siis, että kukin bulla laitetaan ja painetaan niinkuin v.
-Celse on tehnyt bullaariossaan. Tämä voi tapahtua sitä helpommin, kuin
-asiakirjain päällekirjoitus jo sisältää sen sisällön, jota kuitenkin
-tulee siellä täällä vähän pitentää. Mutta Kustaa I:sen kirjeet ja
-ehkäpä yksi ja toinen bulla ovat kokonaisuudessaan painettavat, samassa
-muodossa ja samoilla kirjasimilla kuin v. Celsen, että ne voidaan tämän
-kanssa yhteen nidokseen liittää. Luulen, että sellainen teos ei nouse
-yli 10 à 12 painoarkin".[431]
-
-Paitsi näitä lähdejulkaisuja, aiheutti tutkimus Juustenin kronikkaa
-varten Porthanin tekemään lukuisia erikoistutkimuksia eri aloilla.
-Useat näistä muodostuivat yleisruotsalaisiksi aiheeltaan, ne kun
-pyrkivät selvittämään Suomessa vallalla olevia ruotsalaisia laitoksia
-ja tapoja. Niin väitöskirjat "Observationes circa historiam decimarum
-ecclesiasticarum in Svecia", joka ilmestyi vuosina 1796 ja 1798
-kahdessa osassa ja "Observationes circa historiam Denarii Petrinii in
-Svecia" vuodelta 1802.
-
-Edellinen tutkimus osottaa, miten Porthan vähitellen joutui
-erikoisaineistaan yhä yleisempiin tutkimuksiin. "Tämän väitöskirjan
-johdosta olen huomannut" -- sanoo hän -- "miten huonosti
-maakuntalakimme (niin mainio lähde historiallemme) ovat sekä
-julkaistuja että käännettyjä: se olisi aine juriidiselle
-historiankirjoittajalle". Erityisesti huomauttaa hän, että olisi
-vertailtava eri maitten lakeja ja tutkittava niiden vaikutuksia
-toisiinsa; arvellen omasta puolestaan, että anglo-saksilaiset lait
-vanhojen norjalaisten kautta ovat vaikuttaneet ruotsalaisiin.[432] Ja
-muutamia vuosia myöhemmin hän palaa tähän aatteeseensa, kehottaen
-Caloniusta pitämään tulopuheensa kirjallisuusakatemiaan tästä aineesta.
-Silloin olisi paitsi muita myöskin venäläiset ja mongoolilaiset lait
-otettavat huomioon.[433]
-
-Milloin Porthan ryhtyi ensimäiseen noista kirjoituksista? Epäilemättä
-oli hänen toimenpiteensä vanhojen maakuntalakien hankkimiseksi
-kirjastoon sen kanssa yhteydessä. Jo vuonna 1791 oli Porthan tutkinut
-vanhoja lakeja Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa, etupäässä kyllä
-suomalaisia lainkäännöksiä, mutta pitäen muitakin kappaleita vanhoista
-laeista silmällä. Keväällä vuonna 1794 lähettää Calonius hänelle useita
-sellaisia,[434] mahdollisesti Porthan silloin viehättyi kirjoittamaan
-tästä aineesta. Porthanilla näkyy olleen se valmiina jo vuonna 1796,
-vaikka toinen puoli silloin jäi painamatta syystä, että respondentilta
-puuttui tarvittavia varoja.[435]
-
-Ruotsin vanhempaa hallinnollista historiaa valaisi myöskin väitöskirja
-"Observationes nonnullae De dignitate Jarlorum in Svecia" vuodelta
-1798. Se ei ollut enää missään yhteydessä Suomen historian tutkimisen
-kanssa, vaan oli se alusta asti lähtenyt yleisskandinaavilaisesta
-intressistä, johon edellä mainitsemani tutkimukset ehkä olivat
-Porthania vieneet ja varmaan polyhistoriallinen harrastus häntä
-kehotti. Lähimpänä syynä oli kai Botinin liiaksi kaavamainen ja
-systematiseeraava esitys tästä aineesta, jota Rosenhane oli seurannut.
-Tämä oli arvellut varsinaisen jaarlin arvon sellaisena, kuin se
-myöhemmin oli, alkaneen Ruotsin hämärästä muinaisuudesta asti. Aivan
-saman periaatteen mukaan olivat Peringsköld, v. Dalin ja v. Stiernman
-käsitelleet neuvosherran virkaa. Siinä esiintyi vielä vanha halu
-toisarvoisten lähteitten perustalla viedä vanhain laitosten alkujuuri
-niin kauvas taapäin kuin suinkin mahdollista, halu joka oli
-jonkinlainen jäte vanhasta systematiseeraavasta suunnasta. Ruotsin
-historiograafi Schönberg lausuu jo vuonna 1789, että on luettava
-neuvosherroiksi vain sellaiset, jotka kuninkaankirjeissä ja muissa
-vanhoissa asiakirjoissa sillä nimellä mainitaan, sillä ei voida luottaa
-vanhoihin sukukirjoihin, vielä vähemmin uudempiin genealogioihin tässä
-suhteessa.[436] Porthan on noudattanut samaa menettelyä tutkimuksessaan
-jaarlin arvosta ja tullut edellisistä tutkijoista eroaviin tuloksiin.
-Hänen tutkimuksensa merkityksen silloisille tiedemiehille todistaa
-Schlözerin lausunto: "Etsikäämme ilmeisempää totuutta ja kysykäämme
-kiitollisina neuvoa Porthanilta, joka ensimäisenä tällä alalla uskalsi
-epäillä ja lakkasi uskomasta kärsivällisesti pelkkiin kuvitteluihin,
-joka uskominen juuri oli erehdystä".[437]
-
-Porthanin skandinaavilaista historiaa käsitteleviin tutkimuksiin lukisi
-helposti myöskin teoksen "De Poësi Gentium Septentrionalium
-antiquissima" ensi osan, ellei tietäisi sitä pääasiassa respondentin
-kirjoittamaksi. Itse Porthan antaa tälle kunnian teoksen
-kirjoittamisesta, selittäen ettei hän itse pystynyt tämäntapaisiin
-aineisiin. "Vanhaa pohjolan kieltä ja runoutta en ole kyllin
-perinpohjaisesti opiskellut, rohjetakseni niissä luomaan mitään
-arvokasta teosta: sikäläisissä aineissa kuulun vain diletantein
-joukkoon".[438]
-
-Porthan ei olekaan tutkimuksissaan käsitellyt kysymyksiä, jotka
-vaativat tarkempaa islantilaisen kirjallisuuden tuntemista. Ne olivat
-kuitenkin läheisimmässä yhteydessä toisten kysymysten kanssa,
-kysymysten suomalaisten muinaisuudesta, joiden tiedämme olleen
-Porthanin tarkastuksen esineenä, vaikka tutkijamme ne erotti toisistaan
-käsitelläkseen jälkimäisiä erikseen. Edellisistä hän ei ole edes
-selvästi mielipidettään esittänyt, vaan osotti siinä suurta
-varovaisuutta.
-
-Pohjoismaitten historiaa laajemmalle alalle eivät Porthanin tutkimukset
-oikeastaan ulottuneet. Tosin on hänen presidiollaan ilmestynyt
-historiallisia väitöskirjoja, joiden aihe on yleisempi, mutta ne ovat
-melkein kaikki graduaaleja ja siis aijottuja etupäässä oppilaitten
-harjoituksiksi. Sellaisia ovat "De libertate Graecis callide a Romanis
-oblata" ja "De ambiguis Pontificum Romanorum de Litterarum flore
-promovendo meritis", edellinen vuodelta 1794 ja jälkimäinen seuraavalta
-vuodelta. Vielä voisi tähän luokkaan lukea ennen mainitun "De imperio
-Hermanrici, Ostrogothorum Regis".
-
-Samoihin aikoihin ilmaantui "De origine et propagatione Litterarum",
-sekin yleisempää kulttuurihistoriallista ainetta käsittelevä. Se
-ilmaantui vuosina 1794 ja 1795 S.W. Heurlinin ollessa respondenttina ja
-tämä julkaisi sitten omalla johdollaan siihen jatkon. Tämä seikka
-tuntuu osottavan, että respondentilla oli verrattain suuri osuus
-julkaisuun, erittäinkin kun sen lisäksi otamme huomioon, että hänet
-myöhemmin määrättiin kirjallisuushistorian dosentiksi. Mutta toiselta
-puolen oli Porthan sielutieteen luennoilla käsitellyt samaa ainetta ja
-yleensä osottanut harrastavansa sitä. Niinpä oli hänen presidiollaan jo
-vuonna 1786 ilmestynyt tutkimus latinalaisten kirjainten alkuperästä
-"De origine Litterarum Latinarum". Lähimpänä aiheena tutkimukseen oli
-se, että yliopiston kansleri kreivi Sparre oli lahjoittanut yliopiston
-kirjastoon muutamia uudempia teoksia, jotka käsittelivät etruskien
-kieltä ja kirjallisuutta. Tiedemiesten huomio oli kiintyneenä tähän
-alaan noin 1740 seuduilta asti, tutkimuksia siitä oli julkaistu eri
-maissa ja nyt ilmestynyt väitöskirja oli ensimäinen ilmaus tästä
-harrastuksesta Suomessa. Syyn tällaisen aineen valintaan Porthan
-selittää, määritellessään aineen merkitystä: "Kirjoitustaidon historia
-osottaa, paitsi inhimillisen neron moniaita edistysaskeleita sekä
-kansojen alkuperää ja sukulaisuutta, myöskin erilaisen määrän
-sielunvoimia, jotka eri kansakunnat ovat saaneet osakseen".[439]
-
-Tällaisten sivistysilmiöiden alkuperän ja kehityksen tunteminen näytti
-Porthanista erittäin tärkeältä. Sentähden on hän kirjoitustaidon
-historiaa tutkinut, niinkuin hän on kielen, uskonnon, tieteitten ja
-taiteitten sekä valtion syntyä selvittänyt ja luennoillaan esittänyt.
-Hän on kuitenkin pääasiassa tyytynyt esittämään muitten, erittäinkin
-uudempain tutkijain tutkimusten tuloksia tällä alalla.
-
-Kuten mainitsin, on Porthan usein huomauttanut, että Juustenin kronikan
-julkaisu oli vain esityö varsinaiseen Suomen historiaan, jonka tuleva
-tutkijapolvi saisi tehtäväkseen. Olen myöskin ennen huomauttanut, että
-tämä merkillinen tutkija siinäkin oli aikakautensa lapsi, että hänkin
-niinkuin sen tutkijat yleensä piti itseänsä esitöitten tekijänä ja
-kokoilijana. Gjörwell kirjoitti 13. p. tammik. 1797 Lindahlille, että
-Ruotsilla oli vain yksi historioitsija sanan täydessä merkityksessä,
-nimittäin Hallenberg, muut olivat kyllä hyviä alallaan, mutta he eivät
-voi asettaa, yhdistää, elostuttaa ja sovittaa tapauksia, samalla kuin
-heillä olisi historiallista stiiliä. Ei edes Porthankaan ole poikkeus,
-vaikka onkin paras nyt elävistä tutkijoista ja julkaisijoista.[440]
-
-Edelleen olen viitannut ristiriitaan, joka Porthanissa syntyi, kun
-hänen täytyi julkaista lähteitä muodottomissa julkaisuissa, vaikka
-hänelle kauniin esitystavan saavuttaminen oli kunnianasiana. Tämän
-tähden ei saata ihmetellä, että Porthan joskus oli tuntenut halua
-muodostaa aineksistaan muodoltaan täydellisen esityksen ja itse
-kirjoittaa Suomen historian, jota varten hän tulevalle tutkijapolvelle
-oli aineksia koonnut. Niinpä julkaiseekin hän näytekappaleen aiotusta
-teoksestaan Turun lehdissä alkuvuodella 1800. Mutta ennen sen
-ilmestymistä kirjoittaa hän Gjörwellille aikeestaan ikäänkuin se olisi
-jätetty sikseen: "Yhteen aikaan oli minulla aikomus valmistaa Suomen
-historia (tahi oikeammin katkelmia Suomen historiasta, sillä muuta emme
-voi tarjota) siitä asti kuin maa tuli Ruotsin vallan alle aina meidän
-päiviimme; siitä oli tämä pala aijottu näytekappaleeksi. Mutta monet
-muut sitten väliin tulleet tehtävät ovat vieroittaneet minut tästä
-aikeesta".[441]
-
-Kappaleella oli päällekirjoituksena: "Finlands Historia under Konung
-Christiern den 2:s Regering". Enimmäkseen käsitellään siinä ajan
-valtiollisia tapauksia, vasta viimeisessä 14:nessä pykälässä esitetään
-maan sisällistä tilaa. Minkäänlaisessa lähemmässä yhteydessä nämät osat
-eivät ole keskenään. Käsitys on tavallinen pragmaatinen, antiikin
-kirjoittajain malliin. Varsinaisia syitä Kristianin menettelyyn ei
-koeteta selittää, enempää kuin hänen luonnettaankaan.
-
-Porthan näyttää kuitenkin aikoneen uudelleen käsitellä tätä ainetta ja
-varmaan olisi hän silloin tarkemmin koskettanut juuri viimemainittua
-vajanaista puolta kuvauksesta. Näin lienee selitettävissä muutama hänen
-muistiinpanonsa P.J. Alopaeuksen 14. p. kesäk. 1803 kirjoittaman
-kirjeen takasivulla.[442] Otan siitä otteen:
-
-"Uudempain tanskalaisten taipumus puolustamaan Kristian II:sta. Ei
-kielletä, että hän oli vapaa taikauskosta ja että hänellä oli useita
-aatteita valtakunnan voimistuttamiseksi, ei rakkaudesta alamaisiin,
-vaan keinona mahtinsa lisäämiseksi. Mutta hänen luonteensa ilman kuntoa
-ja arvoa, väärine valoineen ja petoksineen, salakavaloine keinoineen ja
-hillittömine haluineen, rajaton viha; ei välittänyt mistään oikeuksista
-eikä laeista, ei Jumalan eikä maailman. Hänen innokkaimmat ruotsalaiset
-puoluelaisensa petollisesti murhattuina (Thure Jönsson, Trolle).
-Roistot hänen ministereitään (Slaghök, Beldenack)." Vielä on muutamia
-viittauksia Stuuren suhteesta paaviin sekä Kristianiin y.m.
-Muistiinpanot näkyvät syntyneen etupäässä muistutuksina johonkin vasta
-ilmestyneeseen teokseen. Vai olisiko tutkija aikonut laajentaa
-kirjoitustaan Turun lehdissä tahi eikö hän olisikaan luopunut
-aikeestaan kirjoittaa täydellisen Suomen historian, johon parhaimman
-osan elämästänsä oli tulevaa polvea varten aineita koonnut? Sitä en
-tiedä, sillä kohta sen jälkeen päättyi Porthanin uuttera toiminta
-historiantutkijana. Jo vuonna 1800 oli hän muistuttanut, että hänen
-pääteoksensa olivat lopussa ja hänen loppuikänsä salli hänelle vain
-muutamien kesken jääneitten teosten valmistamisen ja parin lyhyemmän
-kyhäyksen sepittämisen. Ei edes siihenkään hänelle tilaisuutta
-sallittu, sillä kuolema kohtasi hänet keskellä uutterinta työtä -- 16.
-p. maalisk. 1804 -- ja antoi sen levon, jota tutkija ei milloinkaan
-eläissään ollut itsellensä pyytänyt eikä saanut. Hänen elintyönsä oli
-kuitenkin todella suoritettu ja hän jätti sen ajalle, jonka luonnetta
-hän ei enää täysin käsittänyt.
-
-
-
-
-VIITESELITYKSET:
-
-
-[1] B. Mazzarella, Della oritica libri tre I, Genua 1866, siv. 122 ja
-seur. G. Monod, Du progrès des études historiques etc. Revue historique
-I, siv. 5 ja seur.
-
-[2] Mabillon, De re diplomatica, libri sex. Pariisi 1681, Esipuhe.
-
-[3] N. Fréret, Reflexions sur l'étude des anciennes Histoires et sur le
-degré de certitude de leurs preuves. Mémoires de Littérature tiréz des
-Registres de l'Aoadémie Royale des Inscriptions et des Belles-Lettres
-VIII, siv. 247 j.n.e.
-
-[4] Tractatus de studiis Monasticis I, kapp. XIII. Vrt. Mazzarella,
-Della critica, siv. 164.
-
-[5] Méthode pour étudier l'histoire etc. I. Uusi painos, Pariisi 1735,
-Esipuhe, siv. XXX ja seur.
-
-[6] Dictionnaire historique et critique, art. Bonfadius, III. Uusi
-painos Pariisi 1820, siv. 549.
-
-[7] Heinrich Voltz, Ueber die historische Skepsis des 17. und 18.
-Jahrhunderts in Frankreich und über ihre Bedeutung für die
-fortschreitende Entwickelung der hist. Kritik. Köln 1890.
-
-[8] de Vertot, Dissertation au sujet de nos derniers rois de la premier
-race, auquel un grand nombre d'historiens ont donné injustement le
-titre odieux de faineants et d'insensez. Mémoire de Litterature etc.
-VI, siv. 515.
-
-[9] Dictionnaire historique et critique, art. Aconoe, I, Uusi painos.
-Pariisi 1820, siv. 183.
-
-[10] Lenglet du Fresnoy, Méthode pour étudier l'histoire avec un
-catalogue des principaux Historiens etc. Pariisi 1735 I, 78 ja seur. V,
-234 ja seur.
-
-[11] Kollin, Histoire ancienne des Egyptiens, des Carthaginois, des
-Assyriens etc. I, Pariisi 1740. Esipuhe siv. VIII.
-
-[12] Rollin, Histoire ancienne, Esipuhe, siv. LVII.
-
-[13] Robert Flint, La philosophie de l'histoire en France, Pariisi
-1878, siv. 47 ja seur.
-
-[14] Vertaa esim. Goguet, De l'origine des lois, des arts et des
-sciences et de leur progrès chez les anciens peuples. Uusi painos.
-Pariisi 1778. Siv. XXXIV, jossa erityisesti huomautetaan Amerikan
-villikansain merkitystä.
-
-[15] Vertaa Villemain, Cours de littérature française II. Pariisi 1851,
-luvut 28-30.
-
-[16] Louis Beaufort, Dissertations sur l'incertitude des cinq premiers
-siécles de l'histoire romaine, Utrecht 1738.
-
-[17] Robert Flint, La philosophie de l'histoire en Allemagne, Pariisi
-1878, siv. 1 ja seur.
-
-[18] W. Dilthey, Das naturliche System der Geisteswissenschaften im 17.
-Jahrhundert. Archiv für Geschichte der Philosophie VI, siv. 69 ja seur.
-
-[19] Vert. F.X. Wegele, Geschichte der Deutschen Historiographie.
-München ja Leipzig 1885, siv. 670 muist. 1.
-
-[20] A.B. Michaelis, Gedanken über die vornehmsten Fehler der heutigen
-Geschichtswissenschaft. Hamburg 1761.
-
-[21] J.C. Gatterer, Allgemeine historische Bibliothek I, Halle 1767,
-siv. 83 ja 85.
-
-[22] Nestor, Russisohe Annalen, Göttingen 1802-1809 IV, siv. 125.
-
-[23] Allgemeine Nordische Geschichte, Halle 1772, siv. 261.
-
-[24] Nestor III, siv. 219.
-
-[25] Nestor II, siv. 283.
-
-[26] Kirje päivätty elok. 11 p. 1751. Literarischer Briefwechsel von
-J.D. Michaelis, geordnet und herausgegeben von J.G. Buhle I. Leipzig
-1794, siv. 2 ja seur.
-
-[27] Allg. Nord. Gesch., siv. 262 muist. o.
-
-[28] Nestor III, siv. 198.
-
-[29] Allg. Nord. Gesch., siv. 106.
-
-[30] De auctoritate traditionis in historia, siv. 15.
-
-[31] C.A. Bel, De futurorum et praesentium historia, siv. VI.
-
-[32] M. Johann Thunmann, Untersuchungen über die alte Geschichte
-einiger Nordischen Völker, Berliini 1772, siv. 73 ja seur.
-
-[33] Thunmann Burensköldille, ilman päivämäärää. Upsalan yliopiston
-kirjasto.
-
-[34] Sibirisohe Geschichte I, Pietari 1768, siv. 174.
-
-[35] Allgm. Nord. Gesch., siv. 108.
-
-[36] Allgm. Nord. Gesch. siv. 108.
-
-[37] Allgm. Nord. Gesch., siv. 23 muist. P. j.n.e.
-
-[38] C.G. Leibnitius, Brevis designatio meditationum de Originibus
-Gentium, ductis potissimum ex indicio linguarum, Miscellanea
-Berolinensia, Berliini 1710 I, siv. 2 j.n.e.
-
-[39] Probe Russischer Annalen, Bremen ja Göttingen 1768, siv. 72
-muist. 22.
-
-[40] H. Reuterdahl, Öfversigt af den behandling, som det hedniska
-Sweriges historia erhållit före medlet af 17:de århundradet. Tukholma
-1839. Ludvig Stavenow, Olaus Petri som historieskrivare, Göteborg 1898,
-siv. 2 ja seur.
-
-[41] Cornelius Tacitus. de moribus Germanorum. Nordinin kokoelmat N:o
-484. Ups. yliop. kirj.
-
-[42] Claudius Örnhjälm, Historiae Sveonum Gothorumque eoolesiasticae,
-Tukholma 1689. Esipuhe lukijalle.
-
-[43] O. Hermelin, De origine Livonorum § 1. Painettu Schererin
-teoksessa Nordische Nebenstunden, Frankfurt 1776.
-
-[44] Anmärkningar i Swenska Historien 1782-1786 af O.C. Gjörwell,
-siv. 160.
-
-[45] Andreas Rydelius, Breve Specimen Novae Scientiarum Scientiae, De
-eruditione humana, Lund 1721 IV, siv. 10; Clausula Pedantismi etc. Lund
-1723, siv. 71 j.n.e.
-
-[46] Jacob Wilde, Fri-Herrens Samuelis von Puffendorfs Inledning til
-Swenska Statens Historia II. Tukholma 1743, siv. 564.
-
-[47] Fri-Herrens Samuelis von Puffendorfs Inledning etc. I, Tukholma
-1738, siv. 20.
-
-[48] Sueciae Historia Pragmatica, quae vulgo Jus Publicum dicitur etc.
-Tukholma 1731, siv. 50-51 j.n.e.
-
-[49] Fri-Herrens Samuelis von Puffendorfs Inledning etc. II, siv. 18.
-
-[50] Olof Dalin, Swea Rikes Historia I, Tukholma 1747, Esipuhe.
-
-[51] Puffendorfs Inledning I, siv. 320 ja seur.
-
-[52] Olof Celsius, Swea Rikes Kyrko-Historia I, Tukholma 1767,
-1 kappale § 6.
-
-[53] Esipuhe Swea Rikes Historiaan.
-
-[54] Rhyzeliuksen memoriaali Upsalan yliopiston kirjastossa.
-
-[55] Vertaa Varburg, Olof Dalin, hans lif och gerning. Svenska
-Akademiens Handlingar ifrån år 1796 LIX, siv. 361.
-
-[56] Erik Benzelius Gustaf Benzelstiernalle 27. p. helmik. 1734. Lidén,
-Brefwäxling, Linköping 1791, siv. 174.
-
-[57] Monumentorum veterum ecclesiae Sveogothiae Prolegomena, Upsala
-1709, siv. XXXV.
-
-[58] Tilas Lidénille 2. p. tammik. 1772. Upsalan yliop. kirjasto.
-
-[59] Anmärkningar vid Herr Hof-Cancellerens och Riddarens Olof v.
-Dalins Swea Rikes Historia, Tukholma 1771. siv. 12 ja seur.
-
-[60] Warmholtz Lidénille 15. p. marrask. 1768. Upsalaa yliop. kirjasto.
-
-[61] Katkelma Benzeliuksen elämäkerrasta. Lidén, Brefväxling, siv. XXI.
-
-[62] Kirje päivätty 2. p. marrask. 1781. Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[63] Schönberg Tengströmille 4. p. tammik. 1782. Helsingin yliopiston
-kirjasto.
-
-[64] Arckenholtz Warmholtzille 15. p. jouluk. 1763. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[65] Gjörwell Lidénille 23. p. tammik. 1766. Upsalan yliopiston
-kirjasto.
-
-[66] Nestor V, siv. XXX. Samoin kirjeessä Lüdekelle 13. p. marrask.
-1791... "täällä laskin perustuksen myöhemmälle kokonaan toisenlaiselle
-elintehtävälleni". Tukholman kunink. kirjasto.
-
-[67] Lagerbring Gjörwellille 14. p. jouluk. 1787. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[68] Gjörwell Lidénille 30. p. elok. 1768. Upsalan yliopiston kirjasto.
-
-[69] I, Göttingen ja Gotha 1773.
-
-[70] Upsala 1772.
-
-[71] Thunmann Burensköldille 5. p. toukok. 1774. Upsalan yliopiston
-kirjasto.
-
-[72] Antiquitates septentrionales et Britannicae atque Hibernicae inter
-se comparatae. Novi Commentarii Societatis Regiae Scientiarum
-Goettingensis IV. Göttingen ja Gotha 1774, § 2 ja 3.
-
-[73] Gagnerus Aurivilliukselle 24. p. maalisk. 1783. Tukh. kun.
-kirjasto.
-
-[74] Kirje päivätty Tukholmassa 23. p. elok. 1774. Tukh. kun. kirjasto.
-
-[75] Glossarium Sviogothicum, Upsala 1769, Esipuhe, siv. II ja seur.
-
-[76] Swen Bring, Samling af åtskilliga Handlingar och Påminnelser, som
-förmodeligen kunna gifva lius i Svänska Historien I. Ilman painovuotta
-ja painopaikkaa, n:o 1.
-
-[77] Knös Gjörwellille, 7. p. lokak. 1783. Tukholman kunink. kirjasto.
-
-[78] Den Swenska Mercurius, heinäk. 1758, 4 vuosik. I. siv. 6 ja seur.
-
-[79] Episcoposoopia Sviogothica eller en Swea Göthisk Sticht- och
-Biskops-Chrönika I, Linköping 1752. Omistus papistolle.
-
-[80] Vertaa Thamin ja Hallenbergin kirjevaihtoa, esim. Tham
-Hallenbergille 1. p. elok. 1794. Upsalan yliop. kirjasto.
-
-[81] Schönberg Gjörwellille 20. p. maalisk. 1789. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[82] Puffendorffs Inledning I, siv. 2.
-
-[83] Anmärkningar etc, siv. 10 ja seur.
-
-[84] Svea Rikes Historia II, Tukholma 1773, Esipuhe § 17.
-
-[85] Gjörwell Lindahlille 13. p. tammik. 1797. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[86] Viitasaaren kirkonkirjassa ilmoitetaan syntymäpäiväksi 8. päivä
-marrask. Vert. Hist. Arkisto XV, 221-222.
-
-[87] Omistuskirjoitus väitöskirjassa Revelationi quid debeat
-philosophia nostra I, 1758.
-
-[88] Gjörwell Porthanille 26. p. marrask. 1798. Helsingin yliopiston
-kirjasto.
-
-[89] M.J. Alopaeus Gjörwellille 1. p. jouluk. 1804. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[90] Porthan Mennanderille 29 p. lokak. 1784. Bref från Henrik Gabriel
-Porthan till samtida, utgifna af Ernst Lagus, Helsinki 1898, siv. 109.
-Porthan Caloniukselle 10 p. lokak. 1793. H.G. Porthans bref tili M.
-Calonius I, Helsinki 1886, siv. 30.
-
-[91] C.F. Mennander, Theses de informatione juventutis, 1748, § XI
-ja XIV.
-
-[92] Lidén Schönbergille 29. p. syysk. 1791. Upsalan yliopiston
-kirjasto.
-
-[93] Turun yliopiston luentoluettelot vuosina 1755-1760.
-
-[94] Fredenheim Mennanderille 26. p. maalisk. 1762 ja 17. p. helmik.
-1764 j.n.e. Tukholman kunink. kirjasto. Porthan mainitsee omistavansa
-kappaleen Rollinin äskenmainittua teosta kirjeessä M.J. Alopaeukselle
-9. p. elok. 1774. Bref till samtida, siv. 7.
-
-[95] Gjörwell Lindahlille 13. p. tammik. 1797. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[96] Vert. edellä, siv. 9 ja seur.
-
-[97] Scarinin luennot päällekirjoituksella "Annotationes in Collegio
-privato Celeberrimi Domini Professoris Scarin in historiana patriam
-excerpti", kappaleet 7-11, 65. Nordinin kokoelma Upsalan yliopiston
-kirjastossa. Historia Sveogothica, deficiens & restaurata I 1736, 1
-kappale § 1-3.
-
-[98] De fide historica, aforismi XIV. De studio historico. teesi XVIII.
-
-[99] Nicolaus Stobaeus, Officium historici, Lund 1740, § XIV.
-
-[100] Katso M.G. Schybergson, Historiens studium vid Åbo universitet,
-Helsinki 1891, siv. 79.
-
-[101] Cicero im Wandel der Jahrhunderte von Th. Zielinski, Leipzig
-1897. siv. 21, 42 ja seuraava.
-
-[102] Ideen zur Geschichte und Kritik der Poesie und bildenden Künste.
-Sämmtliche Werke, Stuttgart ja Tübingen 1829 XV, siv. 70 ja seur.
-
-[103] J. Denis, Histoire des théories et des idées morales dans
-l'antiquité. Pariisi 1856 II, siv. 16 ja seur.
-
-[104] Herder, Ideen zur Geschichte und Kritik der Poesie und bildenden
-Künste XV, siv. 67 ja seur.
-
-[105] "Arveli sitä kaikkien muiden tieteitten erinomaiseksi auttajaksi
-ja ihmiselämän valoksi; jonka puutetta piti turmiollisena ja häpeänä.
-Sentähden uudelleen ja yhä uudelleen suositteli sitä nuorisolle".
-Porthan, Oratio funebris in memorian Henrici Hassel, siv. 28.
-
-[106] Mennander samoin. Vrt. väitöskirjaa An recentioribus vel
-antiquioribus palma eruditionis sit tribuenda? 1753, § IX.
-
-[107] Turun yliopiston luentoluettelot vuosina 1754-1760.
-
-[108] Sigfrid Porthan ja C.G. Wernan, Aphorismi miscellanei ad ideam
-eruditi pertinentia tractantes I, Turku 1765, afor. XXXIX.
-
-[109] Sama teos, afor. V.
-
-[110] Den Swenska Mercurius, heinäk. 1758, Esipuhe, siv. 5 ja seur.
-
-[111] Oratio funebris, qua in memoriam amplissimi atque celeberrimi
-viri Henrici Hassel etc, siv. 20 ja seur.
-
-[112] § V.
-
-[113] S. Porthan ja J.M. Ytter, Aphorismi miscellanei, Turku 1765 II,
-afor. XLIII.
-
-[114] Aphorismi miscellanei II, afor. XLIII.
-
-[115] Kalm Mennanderille 25. p. jouluk. 1771. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[116] Toimestaan hän kirjoittaa viimemainitulle: "S.T. Koska M.
-Fattenberg on matkustanut maalle muutamiksi päiviksi ja koska en sillä
-välin tahdo viivyttää painattamista, olen itse lukenut korrehtuurin
-läpitse; en siis ole varma sen tarkkuudesta; mutta tahdon neuvoa häntä
-hänen palattuaan sitä tarkemmin läpikäymään tarkastusarkin, niin että,
-mitä nyt on mahdollisesti korjattavaa, silloin huolellisesti otetaan
-huomioon". Kirje ilman päivämäärää Upsalan yliop. kirjastossa. Vrt. P:n
-muita kirjeitä Hallenbergille kesällä 1800 samasta asiasta. Bref till
-samtida, siv. 245 j.n.e.
-
-[117] Hakemuksessaan kaunopuheliaisuuden ja runouden lehtorin virkaan
-Porvoon kymnaasissa, sanoo Porthan että tämä tieteenhaara koko hänen
-yliopistoaikansa oli ollut hänen pyrkimystensä määränä. Hist. Arkisto
-XV, siv. 224. Vertaa myöskin Porthanin yliopistolta saamaa
-virkatodistusta yliopiston konsistoorion pöytäkirjassa 22. p. toukok.
-1769. Schybergson, Historiens Studium vid Åbo universitet, siv. 106 ja
-seur.
-
-[118] Porthanin luennot Horatiuksen Ars poëticasta. Helsingin yliop.
-kirjasto.
-
-[119] Luennot Ernestin retoriikasta, siv. 7. Turussa.
-
-[120] Vertaa Porthanin korjaamia latinalaisia kirjoitusharjoituksia,
-joita säilytetään Kuopion lyseon kirjastossa, lueteltuina Hist.
-Arkistossa XV, siv. 229-230.
-
-[121] Porthan Yrjö Maunu Sprengtportenille 19. p. jouluk. 1784 ja
-luultavasti jouluk. lopulla 1785. Bref till samtida, siv. 111 ja seur.,
-126-127.
-
-[122] Porthan Mennanderille 7. p. jouluk. 1781. Bref till samtida, siv.
-38; 14. p. jouluk. 1780, siv. 35; Porthan Nyerupille 27. p. elok. 1801.
-Bref till samtida, siv. 257.
-
-[123] 7. p. jouluk. 1781, siv. 38.
-
-[124] Porthanin kielitieteellisiä muistiinpanoja Helsingin yliopiston
-kirjastossa.
-
-[125] Porthan Nyerupille 27. p. elok. 1801, Bref till samtida,
-siv. 257.
-
-[126] Hist. Arkisto XV, siv. 231-232.
-
-[127] Porthan Mennanderille 25. p. huhtik. 1783. Bref till samtida,
-siv. 71.
-
-[128] Oratio funebris in memoriam Henrici Hassel, siv. 29.
-
-[129] Kårt Historia om K. Academien i Åbo, § 6. Åbo Tidningar, 1799,
-numero 13.
-
-[130] Porthan Lidénille 20. kesäk. 1788 ja Rosensteinille 24. p.
-jouluk. 1788. Bref till samtida, siv. 143 ja 151. Luennot
-sielutieteestä 1788. Valtion, hist. museo.
-
-[131] De sermone, Turku 1738, § XVI.
-
-[132] Hassel Fredenheimille 14. p. heinäk. 1772. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[133] Isaac Fortelius Mennanderille 7. p. maalisk. 1751. Tukholman
-kunink. kirjasto. Vertaa J.R. Forsman, Kaarle Fredrik Mennander ja
-hänen aikansa, Turku 1900, siv. 191.
-
-[134] Gananderin mytologian esipuhe päivätty Frantzila 28. p. huhtik.
-1785. Kirjevaihdosta mainitsee Ad. Neovius kolme kirjettä Kaarlepyyn
-kirkkoherralta Juhana Snellmanilta Porthanille ja yhden Porthanin
-kirjeen Snellmanille. Hist. Arkisto XV, siv. 236 muist. 2.
-
-[135] 12. p. helmik. 1767, numero 13. ja 16. p. helmik. numero 14.
-
-[136] "A critical Dissertation on the Poems of Ossian, the son of
-Fingal." Macphersonin julkaisemassa "The Poems of Ossian, Translated by
-James Macpherson" II, Lontoo 1773.
-
-[137] A.R. Niemi, Kalevalan kokoonpano I, Runokokous Väinämöisestä,
-Helsinki 1898, siv. 14.
-
-[138] Gothenius Gjörwellille 17. p. elok. 1765. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[139] De poësi Fennica, § IX muist. b.
-
-[140] Väitöskirja, joka ilmestyi vuonna 1758 S.M. Ullholmin
-respondenttina ollessa Upsalassa, siteerataan "De poësi Fennica" § V.
-
-[141] Porthanin luennot sielutieteessä, 3:s osa, 8:s kappale, 4 §.
-Suom. Kirj. Seur. kirj. n:o 4967.
-
-[142] Luennot Ernestin retoriikasta, siv. 76, Turussa olevassa
-kappaleessa.
-
-[143] Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[144] Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[145] Historia Sveogothica deficiens & restaurata, § IV muist.
-
-[146] Dissertatio academica, praecipuas caussas defectuum, quibus
-laborat Historia Fennica leviter adumbrans, 1764, § X.
-
-[147] Indicia mineralogiae in Fennia sub gentilismo, C.R. Giers, 1767.
-
-[148] De poësi Fennica, § XIII. Kysymys on tässä erityisesti
-loitsurunoista.
-
-[149] De poësi Fennica, § XIII. K. Krohn, Loitsurunoja viime
-vuosisadalta, Valvoja 1890, siv. 543 ja seur.
-
-[150] Porthan Mennanderille 22. p. toukok. 1778. Bref till samtida,
-siv. 13-14.
-
-[151] De fama magiae Fennis attributae, § III.
-
-[152] Chronicon Episcoporum Finlandensium, siv. 50.
-
-[153] Anmärkningar rörande Finska folkets tillstånd och läge. Vitt.-,
-Hist.- o. Ant.-Ac. Handl. IV, siv. 6.
-
-[154] Porthan Mennanderille 22. p. toukok. 1778 ja 7. p. jouluk. 1781.
-Bref till samt., siv. 13 ja 38.
-
-[155] Sama 5. p. huhtik. 1782. Bref till samt., siv. 50.
-
-[156] Porthan Gjörwellille 16. p. elok. 1800. Bref till samt.,
-siv. 249.
-
-[157] Nordin Gahmille 22. p. jouluk. 1774. Tukholman kunink. kirjasto.
-
-[158] Tilas Lidénille 3. p. huhtik. 1766. Upsalan yliopiston kirjasto.
-
-[159] Esm. Vindiciae Fennorum, alku.
-
-[160] Gagnerus Aurivilliukselle 24 p. maalisk. 1783. Ups. yl. kirj.
-
-[161] Undersökning om Lagskipningen i de äldre tider, Esipuhe, preeses
-Bilmark, 1772.
-
-[162] Erik Lencquist Mennanderille 8. p. huhtik. 1773. Tukholman
-kunink. kirjasto.
-
-[163] Mennander Strickerille 31. p. toukok. 1767, Tilasille 12. p.
-marrask. 1762. Tukholman kunink. kirjasto. Bilmark, Praecipuae oaussae
-defectuum, quibus laborat historia Fennica, 1764.
-
-[164] "Mitäpä on tehtävä suurilla kirjastoilla ja kokoelmilla
-julkisissa paikoissa? Ne vaativat suuria rahoja ostoksiin; ne vaativat
-suuria huoneita ja saleja, että sinne vieritettäisi kasottain kirjoja
-ja kirjastonhoitajain tulee näön vuoksi niitä hoitaa. Hänellä on joko
-palkkaa tahi ansiota siitä, että hän säilyttää avaimia ja mielensä
-mukaan näyttelee kirjaa tahi käsikirjoitusta, joka hänen mielestään on
-omituinen". Tilas Lidénille 11. p. lokak. 1764. Upsalan yliopiston
-kirjasto j.n.e.
-
-[165] "Valtioarkistossa on useita kirjoja, joissa on kaupunkien
-oikeuksia, mutta ne ovat tuskin enää saatavissa, sillä v. Stiernman,
-joka nyt on viimeisillään. ei ole koskaan laskenut ketään ihmistä niitä
-katsomaan -- -- -- Tämä sekä muut asiakirjat ovat niin paperien sekaan
-haudattuja, että niitä tuskin saa v. Stiernmanin eläessä". Gahm
-Lidénille 6. p. helmik. 1765. Upsalan yliop. kirjasto.
-
-[166] Diplomatarium Suecanum I, Tukholma 1829, siv. XX.
-
-[167] Tähän edelliseen seikkaan viitataan väitöskirjan "De urbe Uloa"
-esipuheessa, josta vuonna 1737 ilmestyi ensi osa Scarinin presidiolla.
-
-[168] Aurora seuran perustuksesta katso G. Castrén, Sällskapet Aurora,
-Förhandlingar och uppsatser, Skrifter utgifva af Svenska
-Litteratursällskapet i Finland XLVII, siv. 143 ja seur. Seuran
-perustamisessa jo esiintyi kaksinainen tehtävä, joka sille oli
-omituinen.
-
-[169] Sällskapet Auroras almänna lag, Esipuhe sekä 1:nen määräys § 2 ja
-3. Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[170] Pöytäkirja 25. p. elokuuta 1770 pidetystä Aurora seuran
-kokouksesta. Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[171] Kirjeessä Nyerupille 27. p. elok. 1801 Porthan itse huomauttaa,
-että etenkin hänen aikanaan Suomen historiaa koskevat asiat olivat
-vallalla lehdissä. Bref till samtida, siv. 260.
-
-[172] Porthanin kertomus siitä revisioonitilaisuudessa, liitetty
-konsistoorion pöytäkirjaan 18. p. maalisk. 1777.
-
-[173] Hyllénin luentoilmoitus vuodelta 1767. Helsingin yliopiston
-kirjasto.
-
-[174] Historia Bibliothecae, Esipuhe.
-
-[175] Haartman kertoo jo ollessaan amanuensina kirjastossa vuosina
-1750-1755 tulleensa huomaamaan tuollaisen kronoloogisen luettelon
-tarpeellisuuden. Yliopiston konsistorin pöytäkirja vuodelta 1777, 18.
-p. maalisk.
-
-[176] Konsistoorion pöytäkirjaan 15. p. jouluk. 1748 liitetty
-tilintarkastajain kertomus.
-
-[177] Olavus Celsius. Bibliothecae Upsaliensis Historia 1745, 153
-sivua. A. Celsius, Bibliothecae Regiae Stockholmiensis Historia. Vertaa
-Claes Annerstedt, Upsala Universitetsbiblioteks historia. Witterhets
-Historie och Antiqvitets Acad. Handlingar, ny följd 12, 2, siv. 3 ja
-seur.
-
-[178] Porthanin kertomus näistä lähteistä. Yliopiston konsistoorion
-pöytäkirja 18. p. huhtik. 1777. Vrt. memoriaali 18. p. maalisk. 1777.
-
-[179] Hist. Bibl., § XXXI num. 14 ja num. 37.
-
-[180] Tidningar utgifna af et Sällskap i Åbo, 1778. Vrt. Neovius, Ur
-Finl. Hist., siv. 741 ja seur.
-
-[181] Gahm Mennanderille 24. p. heinäk. ja 31. p. jouluk. 1774. Bilmark
-Gahmille 25. p. lokak. 1772. Tukh. kun. kirj.
-
-[182] Tidningar, 30. p. marrask. 1776, siv. 177 ja seur. Vert.
-Warmholtz, Historiskt Bibliothek I, siv. 152.
-
-[183] Kalm Mennanderille 16. p. huhtik. 1779. Tukh. kunink. kirjasto.
-August Hjelt, Några bidrag till Aurora förbundets historia. Hist.
-Arkisto IX, siv. 143.
-
-[184] Cederhielm Älfville 8. p. helmik. 1782. Upsalan yliopiston
-kirjasto.
-
-[185] Porthan Mennanderille 28. p. marrask. 1783. Bref till samtida,
-siv. 91.
-
-[186] O.A. Knös Gjörwellille. 19. p. maaliskuuta 1791. Tukh. kunink.
-kirjasto.
-
-[187] Porthanin luennot Ernestin retoriikasta, siv. 65, Turussa.
-
-[188] Något om likpredikningar Åbo Tidningar v. 1791.
-
-[189] Porthan Europaeukselle 25. p. tammik. 1800. Bref till samtida,
-siv. 236. Choraeus Porthanille 17. p. jouluk. 1802. Helsingin yliop.
-kirjasto. Ad. Neovius, Ur Finlands historia, siv. 176 ja seur.
-
-[190] Porthan Lidénille 26. p. jouluk. 1788. Bref till samtida,
-siv. 157.
-
-[191] N.G. Schultén Porthanille 11. p. lokak. 1796, 15. p. toukok. ja
-9. p. lokak. 1797. Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[192] "Porthan on tarjoutunut ensi tilassa parenteeraamaan akatemian
-senior vainajasta. Saa nähdä tapahtuuko se." Mennander Fredenheimille
-23 p elok. 1776. Tukh. kunink. kirjasto.
-
-[193] Mennander Fredenheimille 10. p. syysk. 1776. Tukh. kunink.
-kirjasto.
-
-[194] Fredenheim Porthanille 14. p. helmik. 1777. Helsingin yliopiston
-kirjasto. Hassel Fredenheimille 20. p. tammik. 1775. Tukh. kunink.
-kirjasto. Fredenheim Porthanille 4. p. lokak. 1776. Hels. yliop.
-kirjasto.
-
-[195] Konsist. pöytäkirja 18. p. huhtik. 1777.
-
-[196] Mennander Fredenheimille 21. 25. ja 28. p. kesäk. 1782. Tukholman
-kunink. kirjasto.
-
-[197] Mennander Fredenheimille 1. p. huhtik. 1783. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[198] Oratio funebris, siv. 4.
-
-[199] Porthan Mennanderille 22. p. toukok. 1778. Bref till samtida,
-siv. 13.
-
-[200] Clewberg Porthanille 17. p. huhtik. 1778. Helsingin yliop.
-kirjasto.
-
-[201] Bilmark Mennanderille 29. p. toukok. 1781. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[202] De mediis restaurandis barbariei, afor. XIV.
-
-[203] De accitis ab aqvilone domesticis imperatorum Romanorum
-armigeris.
-
-[204] Kirje on Helsingin yliopiston kirjastossa.
-
-[205] Gjörwell Porthanille 19. p. syysk. ja 21. p. marrask. 1775. Hels.
-yliop. kirj.
-
-[206] Porthanin luennot logiikassa, § 248. Valtion historiallinen
-museo; De praejudiciis amovendis, § VII; De libris raris, § 1.
-
-[207] Gjörwellin ja Clewbergin kirjeet Porthanille. Helsingin
-yliopiston kirjasto.
-
-[208] Cygnaeus Gjörwellille 15. p. maalisk. 1791. Tukholman kunink.
-kirjasto; Ad. Neovius arvelee Porthanin oleskelleen Tukholmassa myöskin
-marraskuussa 1772 erään M.J. Alopaeuksen muistiinpanoissa olevan
-ilmoituksen johdosta. Historiallinen Arkisto XV, siv. 238.
-
-[209] 10. p:stä heinäk. 10. p:ään elok. Fredenheim Mennanderille 11. p.
-heinäk. ja 11. p. elok. 1775. Tukholman kunink. kirjasto.
-
-[210] Porthan Tengströmille 12. p. syysk. 1779. Helsingin yliopiston
-kirjasto.
-
-[211] Porthan Tengströmille 12. p. syysk. 1779. Helsingin yliopiston
-kirjasto.
-
-[212] Warmholtz Lidénille 15. p. marrask. 1768. Upsalan yliopiston
-kirjasto.
-
-[213] Gjörwell Porthanille 11. p. kesäk. 1776 ja 8. p. heinäk. 1777.
-Helsingin yliopiston kirjasto. Gjörwell Warmholtzille 13. p. elok.
-1773. Upsalan yliopiston kirjasto.
-
-[214] Opuscula academica collecta et animadversionibus locupletata III.
-Göttingen 1788, siv 33.
-
-[215] Vita antiquissimorum hominum Graeciae ex ferorum et barbarorum
-populorum comparatione illustrata. Opuscula Academica III, siv. 1 ja
-seur.
-
-[216] Esitelmä pidettiin 17. p. heinäk. Göttinger Anzeigen 1779, n:o
-97. Luettelo kesäluennoista Göttingenissä. Göttinger Anzeigen 1779, n:o
-35. Porthan Z. Cygnaeukselle 22. p. heinäk. 1779. Bref till samt.,
-siv. 27.
-
-[217] Porthan Cygnaeukselle 22. p. heinäk. 1779. Bref till samtida,
-siv. 28.
-
-[218] Lidén Aurivilliukselle 1. p. marrask. 1768. Upsalan yliopiston
-kirjasto.
-
-[219] Edellä mainittu Porthanin kirje Cygnaeukselle sekä hänen
-kirjeensä M.J. Alopaeukselle samalta päivältä.
-
-[220] Edellä mainittu kirje Tengströmille sekä Tengström, Oratio
-funebris in memoriam H.G. Porthan, siv. 19.
-
-[221] "Itse ranskalaiset muodit ja tavatkin (niinkuin kaikenlaiset
-tavarat ja tiedot) olemme enimmäksi osaksi saaneet välillisesti, jo
-hiukan muuttuneina ja saksalaistuneina". Åbo Tidn. 24. p. heinäk. 1797.
-
-[222] Porthan Mennanderille 14. p. jouluk. 1780. "Haluten saada
-akateemisissa väitöskirjoissa, jotka minun johdollani voivat ilmestyä,
-paitsi aihetta ylioppilasten harjaantumiseen, myöskin tilaisuutta
-palvelemaan köyhää Suomen historiaamme, olen antanut muutamille
-oppilailleni aineita valmistettaviksi, jotka ovat sen kanssa
-yhteydessä." Bref till samtida, siv. 35.
-
-[223] Siitä ilmestyi vain ensi osa Tukholmassa 1767.
-
-[224] Porthan Mennanderille 14. p jouluk. 1780. Bref till samtida,
-siv. 36.
-
-[225] Sama kirje.
-
-[226] Porthan Mennanderille 14. p. jouluk. 1780, 6. p. huhtik. ja 7. p.
-jouluk. 1781. Bref till samtida, siv. 35 ja seur.
-
-[227] De Superstitionibus hodiernis ex gentilismo residuis.
-Respondentti Jonas Moman I, 1750 -- II, 1752.
-
-[228] Heyne, Opuscula academica I, siv. 189.
-
-[229] Heyne, Opuscula academica I, siv. 201.
-
-[230] De superstitione veterum Fennorran, § XV.
-
-[231] Fredenheim Porthanille 9. p. jouluk. 1785. Helsingin yliop.
-kirjasto.
-
-[232] Yllämainittu Goguetin teos I, Esipuhe siv. 30 j.n.e. Olen
-käyttänyt painosta, joka ilmestyi Pariisissa 1778.
-
-[233] Nestor II, 282. Vert. myöskin Nestor II, siv. 33.
-
-[234] O.A. Knösin kopiat Thunmannin kirjeistä Burensköldille, joista
-yksi päivätty Hallessa 5. p. toukok. 1774, toinen ilman päivämäärää.
-Upsalan yliopiston kirjasto.
-
-[235] Porthan Mennanderille 22. p. toukok. 1778. Bref till samtida.
-
-[236] Leibniz Sparfvenfeldtille 6. p. jouluk. 1695, Bring, Samling af
-åtskilliga Handlingar II, siv. 149 ja 150.
-
-[237] Kirje päivätty kesäk. 7. p. 1716. Hallenius, De Borea Fennia,
-siv. 39 ja seur. vert. Setälä, Lisiä suomalais-ugrilaisen
-kielentutkimuksen historiaan, Suomi 1892, siv. 260 ja seur.
-
-[238] Erik Benzelius Gustaf Benzelstiernalle 10. p. maalisk. 1733.
-Lidén, Brefväxling, siv. 116.
-
-[239] Kirje päivätty Gööteporissa 12. p. huhtik. 1731. Swensk
-Mercurius helmik. 1758, siv. 939-940.
-
-[240] Vertaa Setälä, Lisiä, siv. 260 ja seur.
-
-[241] Yliopiston konsistoorion pöytäkirja 22. p. lokak. 1754. Helsingin
-yliopiston kirjasto.
-
-[242] De diversa origine Finlandorum et Lapponum. Nova Acta Upsaliensia
-II, v. 1773. Esitelmä oli kuitenkin kirjoitettu sen alussa olevan
-ilmoituksen mukaan jo vuonna 1759.
-
-[243] Wilde, Svenska Stats Författningars historia I, siv. 137. Sigfrid
-Porthan ja Abraham Fabritius, "De Germania magna" I, 1764, § VII.
-Scarin, Om Finlands fordna namn, Finska Folkets ursprung och fordna
-hemvist m.m. Suomi 1843.
-
-[244] Historia Bibliothecae, § XXX ja § XXXI n:o 50.
-
-[245] De poësi Fennica, § III muist.
-
-[246] § IV.
-
-[247] Tidningar utgifna af et Sällskap i Åbo, 15. p. tammik. 1771.
-
-[248] Lagerbring, Swea Rikes Historia I, siv. 46. Idman, Försök; at
-wisa gemenskap emellan Finska och Grekiska Språken, Turku 1774, § 17.
-Lencquist, Tidningar etc. 1772, siv. 148 ja seur.
-
-[249] Esim. Luennot Pufendorfln "De officiis" teoksesta, siv. 269.
-Valt. hist. museo.
-
-[250] Grundstrek til Ryska Historien, 1 kappale, § 2. Helsingin
-yliopiston kirjasto.
-
-[251] Porthan Mennanderille 5. p. huhtik. 1782. Bref till samtida,
-siv. 50.
-
-[252] Porthan Mennanderille 24. p. toukok. 1782. Bref till samtida,
-siv. 54.
-
-[253] Porthan Mennanderille 24. p. toukok. 1782. Bref till samtida,
-siv. 54.
-
-[254] Porthanin luennot sielutieteessä, 3:mas osa, 10:nes kappale, § 1.
-
-[255] V osa: Om Vesterbotten, siv. 4 muist. o. siv. 277 muist. g j.n.e.
-Tämä on painettu vasta vuonna 1789.
-
-[256] Kolmessa ensi muistutuksessa esitetyt asiat käsitellään uudelleen
-kirjoituksen "Om Lapparne", viides muistutus sisältää samoja asioita
-kuin "Om Finska folkets läge och tillstånd", samoili' kahdeksas. Tämän
-lopulla kosketellaan kysymystä kainulaisista.
-
-[257] J.G. Eccard, De usu et praestantia studii etymologici in
-historia. Helmstad 1707. VII kappale, siv. I4-K1.
-
-[258] Aboa vetus et Nova, 1700, III kappale, § 2 ja seur.
-
-[259] De usu et prsestantia studii etymologici, I kappale, siv. A2.
-
-[260] Niin esimerkiksi Thunmann, Untersuchungen über die alte
-Geschichte einiger Nordischen Völker. Berliini 1772, siv. 75 ja seur.
-huomauttaa, että liettualaiset ovat lainanneet suomalaisilta koko
-joukon merenkulkua koskevia sanoja.
-
-[261] Försök at igenfinna Den Finska Nationens och Språkets Härkomst af
-G. Bonde. Vitterhets-Academiens Handlingar I, siv. 78 ja seur.
-
-[262] De diversa origine etc. Nova acta reg. societatis scientiarum
-Upsaliensis II, siv. 9-10.
-
-[263] Respondentti C.E. Giers.
-
-[264] Respondentti J. Lizelius.
-
-[265] Dissertatio academica praecipuas caussas, quibus laborat Historia
-Fennica etc, § III.
-
-[266] Vitterhets-, Historie- ooh Antiqvitets Academiens Handlingar IV,
-siv. 1-33.
-
-[267] Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[268] Helsingin yliopiston kirjasto. Huomautus on latinan kielellä.
-
-[269] De usu linguae Sveogothicae, § II.
-
-[270] Porthan Europaeukselle 3. p. huhtik. 1783. Bref till samtida,
-siv. 66-67.
-
-[271] Yllämainittu esitys, III kappale § III. Väitöskirjan "Om jordens
-svedande och kyttande I", alussa oleva huomautus kansan ravinnosta oli
-usein tavattava mielipide valistusajan kirjailijoilla.
-
-[272] Porthanin interfolieerattu kappale mainittua Jusleniuksen teosta
-Helsingin yliop. kirjastossa.
-
-[273] De superstitione Fennorum, § IV.
-
-[274] Thunmann, Untersuchungen, siv. 69 j.n.e. Schlözer, Isländische
-Litteratur, siv. 185.
-
-[275] Om Lapparne. Vitterh. Hist. o. Ant. Ac. Handl. IV, siv. 44.
-
-[276] De Bircarlis § 1.
-
-[277] § 1.
-
-[278] Chron. Ep. Finl., siv. 63.
-
-[279] Om Lapparne, Undersökning om de nationer hörande til Finska
-Folkstammen, hvilka i den äldre Nordiska Historien omtalas, Vitterh. H.
-o. Ant. Ac. Handl. IV, siv. 43 ja seur.
-
-[280] Chron. Ep. Finl., siv. 72 j.n.e.
-
-[281] Sibirische Geschichte. Johdanto, siv. 127 ja seur.
-
-[282] X:nen kirjan, 2 luku Herderin teoksesta.
-
-[283] Strödda kortta anmärkningar, II kappale, 9 §.
-
-[284] Jäljennökset käskykirjeistä ja maaherrain vastauksista Upsalan
-yliopiston kirjastossa.
-
-[285] Wegelius Porthanille 8. p. huhtik. 1788. Helsingin yliopiston
-kirjasto.
-
-[286] De Brosses, Traité de la formation méchanique des langues et des
-principes physiques de l'Etymologie. Pariisi 1765. Monboddo, On the
-origine and progres af language, 1773-1792.
-
-[287] De Sermone, 1738, respondentti Ericus Petri Ljung. Aphorismi
-miscellanei ad ideam eruditi, resp. Sigfr. Porthan ja C.G. Weman,
-aforismi XX.
-
-[288] Porthanin luennot sielutieteestä, 3:s osa, 5:s kappale, § 1 ja
-seur.
-
-[289] Respondentti C.F. Johnsson, I, § IV.
-
-[290] Cogitationes quaedam de Pandora Hesiodea, J.H. Fattenborg, § III.
-Cogitationes quaedam de Lingvarum usu historico, J.H. Avellan, § I.
-
-[291] Porthanin luennot sielutieteestä, 3:s osa, 1:n kappale, § 3.
-
-[292] Luentoja teologian historiasta vuonna 1795, siv. 96. Suom. Kirj.
-Seur. arkisto, n:o 5923.
-
-[293] A.N. Clewberg Porthanille 18. p. huhtik. 1776. "Youngia on kaksi
-kappaletta, joista Herra Kirjastonhoitaja sai yhden, minä toisen, noin
-12 kuparirahalla. Käännös ei ole paraita, se ei ole Eberthin."
-Helsingin yliop. kirjasto.
-
-[294] Luennot sielutieteestä, 3:s osa, 1:n kappale, § 1. "Jos
-Silfverstolpella on jäljellä Blairin retoriikka, tahtoisin minäkin sen
-omistaa." Porthan Caloniukselle lokak. alulla 1795. Bref till samtida,
-siv. 205.
-
-[295] Gjörwell ilmoittaa lähettäneensä Turun yliopiston kirjaston
-laskulle Winckelmannin Geschichte der Kunst, uuden painoksen, kirjeessä
-Porthanille 8. p. heinäk. 1777. Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[296] Esm. Luennot sielutieteestä I:nen osa, 3 kapp. § 4. Suom. Kirj.
-Seur. arkisto n:o 4967.
-
-[297] Sylloge monumentorum, Esipuhe.
-
-[298] Porthan Caloniukselle 9. p. elok. 1794. Bref tili Calonius,
-siv. 124.
-
-[299] M. Murko. Deutsche Einflüsse auf die Anfänge der Slavischen
-Romantik I. Die Böhmische Romantik, Graz 1897, siv. 19 ja seur.
-
-[300] A.F. Skjöldebrand. Voyage pittoresque au Cap Nord. Tukholma 1801.
-Troisiéme Cahier, siv. 29-30.
-
-[301] Kirje päivätty 22. p. toukok. 1800. Bref till samtida, siv. 246.
-
-[302] Vert. esim. Schlözerin lausuntoa, Isländische Litteratur und
-Geschichte, siv. 297.
-
-[303] Porthan Mennanderille 7. p. jouluk. 1781. Bref till samtida, siv.
-39. Porthan Lidénille 7. p. heinäk. 1787. Sama, siv. 132. Cederhielm
-Älfville 2. p. huhtik. 1786: "Muuten on historiallisen kirjallisuuden
-laita huonosti. Suurin osa aatelista täällä maassa ei kehota poikiansa
-opintoihin, vaan aapiskirjasta ja ensi alkeista asti he ripustavat
-näiden päälle sinisen takin ja silmiin pistävät päärmät". Upsalan
-yliopiston kirjasto.
-
-[304] Kreanderista Bref till samtida, siv. 122 y.m. "Bilmark on tätä
-promotioonia varten presideerannut 17 graduaalissa ja minä 13:ssä;
-sitävastoin olen minä presideerannut 26 spesimenissä ja hän 3:ssa. Kun
-virkaveljillämme on ollut vaivaa vain 2:sta tahi 3:sta ja muutamat
-(kuten Planman ja Schalberg) eivät ole ainoatakaan julkaisseet, niin on
-työ sitä enemmän joutunut meidän niskoillemme. Niin että on anteeksi
-annettavaa, jos olemme olleet huolimattomia ja esityksissämme lyhyitä".
-Porthan Caloniukselle 25. p. kesäk. 1795. Bref tili Calonius, siv. 196.
-
-[305] Gadd Gjörwellille 1. p. helmik. 1791. Tukholman kunink. kirjasto.
-
-[306] Cederhielm Älfville 8. p. helmik. 1782. Upsalan yliop. kirj.
-
-[307] Dissertatio de populis Herodoto memoratis, qui Scandiam habitasse
-feruntur, 1786.
-
-[308] Dissertatio gradualis continens stricturas oriticas in Chronicon
-incerti Auctoris de Kegibus Finlandiee. Resp. Erik Slottman, § 111.
-
-[309] Vertaa M.G. Schybergson, Historiens studium vid Åbo universitet,
-siv. 96.
-
-[310] Vertaa M.G. Schybergson, Historiens studium vid Åbo universitet,
-siv. 96.
-
-[311] Bilmark Lidénille 19. p. maalisk. 1762. Upsalan yliop. kirjasto.
-
-[312] Kirje päivätty 16. p. marrask. 1797. Bref tili Calonius,
-siv. 438.
-
-[313] Porthan Mennanderille 24. p. toukok. 1782; 24. p. syysk. ja 29.
-p. lokak. 1784. Bref till samtida, siv. 54, 107 ja 109.
-
-[314] Porthan Caloniukselle 25. p. kesäk. 1795. Bref tili Calonius,
-siv. 196.
-
-[315] Calonius Porthanille 4. p. toukok. 1795. Hels. yliop. kirj.
-Porthan P.J. Alopaeukselle 5. p. huhtik. 1796. Bref till samtida, siv.
-205 ja seur. Hist. Arkisto XV, siv. 228.
-
-[316] Ad. Neovius, Spridda anteckningar rörande Henric Gabriel Porthan.
-Hist. Arkisto XV, siv. 233.
-
-[317] Porthan Gjörwellille 26. p. elok. 1801. Bref till samtida.,
-siv. 256.
-
-[318] Calonius tuli Auroran jäseneksi 28. p. elok. 1770. Aurora seuran
-pöytäkirjat Helsing. yliop. kirjastossa. Yliopiston konsistoorion
-pöytäkirja 1. p. heinäk. 1777.
-
-[319] Calonius Porthanille 26. p. maalisk. 1795: "Omasta puolestani en
-mitään enemmän toivoisi, kuin että tuntisin perinpohjin slavoonian ja
-tatarin kielet; ja sen ainoastaan siksi, että voisin verrata niitä
-suomeen". Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[320] Porthan Mennanderille 8. p. helmik. 1782. Bref till samtida,
-siv. 41 ja seur.
-
-[321] Porthan Tengströmille 8. p. heinäk. 1783. Tarjoutuu vaihtamaan
-Gahmin kanssa otteensa hovioikeuden ja akatemian pöytäkirjoista.
-
-[322] Porthan Mennanderille 5. p. huhtik. 1782. Bref till samtida,
-siv. 49.
-
-[323] Probe Russischer Annalen, siv. 229-230. Vertaa myös edellä,
-siv. 21.
-
-[324] Porthan Mennanderille 10. p. lokak. 1783. "Ihmettelen, ettei
-Örnhielm ole kokoelmaansa käyttänyt Mustaa kirjaamme, jota kuitenkin
-Peringsköld ynnä muut ovat käyttäneet hyväkseen". Porthan Mennanderille
-28. p. marrask. 1783. Bref till samtida, siv. 86 ja 91. "Merkillistä,
-ettei Peringsköld, joka on sen nähnyt ja sitä käsitellyt, ole
-suuremmalla huolella ottanut siitä selvää, johon jo sisällysluettelon,
-kirjoitettuna vanhalla käsialalla kirjan eteen, olisi pitänyt antaa
-aihetta". Porthan Mennanderille 14. p. toukok. 1784. Bref till samtida,
-siv. 103.
-
-[325] Apparatus Historiae Sveogothicae. Sectio secunda. Kappale XXVIII.
-Käsikirjoitus Upsalan yliopiston kirjastossa.
-
-[326] v. Stiernman Mennanderille die Antonii 1763. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[327] Gahm Mennanderille 18. p. elok. 1768. Tukholman kunink. kirjasto.
-Vertaa J.R. Forsman, Mennander, siv. 160.
-
-[328] Porthan Mennanderille 10. p. lokak. 1783. Bref till samtida, siv.
-86. Porthan Hallenbergille 29. p. huhtik. 1785. Sama, siv. 119.
-
-[329] Porthan Mennanderille 28. p. marrask. 1783. Bref till samtida,
-siv. 91.
-
-[330] Caloniuksen omistama kopia v. Stiernmanin teoksen toisesta osasta
-hänen muistutuksillaan varustettuna. Helsingin yliopiston kirjasto.
-Vertaa Caloniuksen muistiinpanoja ja esitöitä Suomen hallinnolliseen
-historiaan samassa paikassa.
-
-[331] Porthan Hallenbergille 29. p. huhtik. 1785. Bref till samtida,
-siv. 119 ja seur. Porthan Lidénille 7. p. heinäk. 1787. Sama, siv. 129.
-
-[332] Esim.: "Koska tämä jo on jotenkin harvinainen ja tavallaan sopii
-valaisemaan meikäläisten luonnetta tuona aikana". Chron. Ep. Finl. siv.
-148 m. 5. "Koska en muista sitä missään nähneeni kokonaisena painetun,
-niin esitän sen sentähden". Chron. Ep. Finl. siv. 606.
-
-[333] Porthan Hallenhergille 29. p. huhtik. 1785. Bref till samtida,
-siv. 120. Porthan Mennanderille 1. p huhtik. 1785. Bref tili samtida,
-siv. 117
-
-[334] Porthan Aurivilliukselle 4. p. elok. 1788. Bref till samtida,
-siv. 146. Nordinin kirjeet Porthanille vuosilta 1790 ja 1791. Helsingin
-yliopiston kirjasto.
-
-[335] Aurivillius Gjörwellille 9. p. toukok. 1804. Tukholman kunink.
-kirjasto. "Kohta kahdenkymmenen vuoden kuluessa on hän osottanut minua
-kohtaan sellaista rohkaisevaa ystävyyttä; etten voi verrata sitä muuhun
-kuin Herra Asessorin osottamaan."
-
-[336] Porthan Caloniukselle 25. p. heinäk. 1791. Bref till Calonius,
-siv. 4.
-
-[337] Aurivilliuksen kirjeet Lidénille 1790 luvulta. Upsalan yliop.
-kirjasto. Georgii Gjörwellille 18. p. maalisk. 1791. Tukholm. kun.
-kirjasto.
-
-[338] 19. p. heinäk. 1768. Tukholman kun. kirjasto.
-
-[339] Liljegren, Svenskt Diplomatarium I, siv. XXI.
-
-[340] Bref tili Calonius, siv. 50.
-
-[341] Calonius Porthanille 3. p. Jouluk. 1793, 6. p. toukok. 1794.
-Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[342] Cederhielmin kokoelmat Upsalan yliopiston kirjastossa
-Sign. S. 175.
-
-[343] Porthan Hallenbergille 29. p. huhtik. 1785. Bref till samtida,
-siv. 119.
-
-[344] Lidén. Brefwäxling, siv. 135.
-
-[345] Lagerbring, Swea Eikes Historia III, 1 kappale 35 ja muist. 3.
-Porthan Chron. Ep. Finl., siv. 217.
-
-[346] De expeditione Johannes Svercheridae, § 1.
-
-[347] Mabillon, De re diplomatica, libri VI, Pariisi 1681, Esipuhe sekä
-1. kirja, 1. kapp., 3-4 osasto y.m. Vertaa edellä siv. 4 ja seur.
-
-[348] Vasta vuonna 1797 aikoo Porthan hankkia Montfauconin teoksen,
-nähtävästi Palaeographia graecan. Porthan Caloniukselle 18. p. jouluk.
-1797. Bref tili Calonius, siv. 446.
-
-[349] Porthan itse piti tätä puutetta hyvin haitallisena, vert. Porthan
-Mennanderille 24. p. toukok. 1782, Bref till samtida, siv. 53.
-
-[350] Hypomneumata quaedam, 5, 1. j.n.e.
-
-[351] Palmsköldin kokoelmat, Tavastland, siv. 869, Karelen, siv. 415.
-Upsalan yliop. kirjasto.
-
-[352] Porthan Caloniukselle 21. p. marrask. 1793. Bref tili Calonius,
-siv. 42; j.n.e.
-
-[353] Bilmark Gahmille 19. p. marrask. 1773. Tukh. kun. kirjasto.
-
-[354] Calonius Gjörwellille 23. p. toukok. 1784. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[355] Gabriel Rein, Henrik Gabriel Porthan, Helsinki 1864, siv. 35 ja
-seur. Schybergson, Historiens studium, siv. 119. ja seur.
-
-[356] Probe Russicher Annalen, siv. 230-231.
-
-[357] Sama, siv. 231-232.
-
-[358] Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[359] Litterarische Nachrichten von einer auf Veranlassung der
-böhmischen Gesellschaft der Wissenschaften im Jahre 1792 unternommenen
-Reisen nach Schweden und Russland von J. Dobrovsky, Prag 1796, siv. 87.
-ja seur.
-
-[360] Pommersche Bibliothek. Vuosikert. 1753.
-
-[361] Tengström. Oratio funebris in memoriam H.G. Porthan, Turku 1821,
-siv. 91.
-
-[362] Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-[363] Bref tili Calonius, siv. 356.
-
-[364] Vrt. esim. Porthan Gjörwellille 24. p. syysk. 1798. Bref tili
-samtida, siv. 227 j.n.e.
-
-[365] Vert. edellä (Tulopuheessaan kirjallisuusakatemiassa...).
-
-[366] Fredenheim Porthanille 22. p. tammik. 1796. Gjörwell Porthanille
-20. p. marrask. 1798. Hels. yliop. kirj.
-
-[367] Skandinavisk Museum, 1800, I:nen osa, siv. 156 ja seur.
-
-[368] Esim. Schlözer, Acta Soc. Iablon. nova III, siv. 78.
-
-[369] Vrt. Schybergson, Jacob Tengström såsom historiker. Hist. Arkisto
-XVI, Helsinki 1900, siv. 7 ja seur.
-
-[370] Åbo Tidningar 1791, numero 3. Vert. edellä siv. 100.
-
-[371] Sama 1794, numero 7 muist. Vertaa numeroja 31 ja 39; numeroja 40
-ja 42 vuodelta 1793 j.n.e.
-
-[372] Esim. Porthan Gjörwellille 20. p. helmik. 1800, 7. p. huhtik.
-1803. Porthan Alopaeukselle 8. p. maalisk. 1803 j.n.e. Bref tili
-samtida, siv. 242, 281, 286 ja seur. y.m.
-
-[373] Porthan Lidénille 26. p. jouluk. 1788. Bref till samtida, siv.
-152-153.
-
-[374] Numero 956 Nordinin kokoelmissa; osastossa Biographica Suecana.
-
-[375] Porthan Lidénille 26. p. helmik. 1789. Bref till samtida, siv.
-158-159. Åbo Tidningar 1791, n:o 27-29.
-
-[376] Tengström Fantille 7. p. jouluk. 1793 ja 19. p. maalisk. 1794.
-Upsalan yliop. kirjasto.
-
-[377] Vert. Schybergson, Tengström såsom historiker. Hist. Arkisto XVI,
-siv. 10 ja seur.
-
-[378] Porthanin esipuhe mainittuun väitöskirjaan.
-
-[379] Tengström Gjörwellille 11. p. heinäk. 1800. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[380] Porthan Gjörwellille 16. p. elok. 1800. Bref till samtida,
-siv. 249.
-
-[381] K.A. Bomansson, Hvad betecknar "Collegium Raumense"? Hist.
-Arkisto VI, siv. 52 muist. 16.
-
-[382] Fredenheim Mennanderille 8. p. syysk. 1775. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[383] Åbo Tidningar 1793, numero 49, 1794, numerot 31, 33, 45 ja 52.
-
-[384] Åbo Nya Tidningar 1789, n:o 6 ja seur. Åbo Tidningar 1791, no 18
-j.n.e.
-
-[385] Åbo Tidningar 1794, numero 27.
-
-[386] Nordin Porthanille 22. p. helmik. ja 3. p. maalisk. 1791.
-Helsingin yliop. kirjasto.
-
-[387] Porthan Aurivilliukselle 7. p. lokak. 1790. Bref till samtida,
-siv. 169.
-
-[388] M.J. Alopaeus Porthanille 4. p. helmik. 1794. Helsingin yliop.
-kirjasto. Porthan P.J. Alopaeukselle 5. p. huhtik. 1796. Bref till
-samtida, siv. 204 ja seur.
-
-[389] 3. p. syysk. numerossa 36.
-
-[390] M.J. Alopaeus Porthanille 9. p. toukok. 1795. P.J. Alopaeus
-Porthanille 26. p. huhtik. 1796 ja 5. p. jouluk. 1797. Helsingin yliop.
-kirjasto.
-
-[391] 10. p. tammik. j.n.e. 1798, numero 2 y.m.
-
-[392] 1793, numerot 11 ja 15, 1794, numero 4.
-
-[393] Porthan Gjörwellille 20. p. helmik. 1800. Bref till samtida,
-siv. 239.
-
-[394] Muistutukset Hülphersin teokseen "Om Westerbotten". Vert.
-Nordinin kokoelmat n:o 484. Upsalan yliop. kirjasto.
-
-[395] Vert. Chron. Ep. Finl., siv. 359 ja seur., 449 ja seur.
-
-[396] Gjörwell Lidénille 25. p. heinäk. 1790. Upsalan yliopiston
-kirjasto.
-
-[397] Joh. Steenstrup, Historieskrivningen i Danmark i det 19:de
-Aarhundrede, Kööpenhamina 1889, siv. 22. ja seur.
-
-[398] Nordinin kokoelmat, numero 1062. Ups. yliop. kirjasto.
-
-[399] Thuneld Porthanille 16. p. kesäk. 1772; 17. p. huhtik. 1778.
-Hels. yl. kirj.
-
-[400] V osa, 28. julkaisu.
-
-[401] Cederhielm Alfille 19. p heinäk. 1785. Upsalan yliopiston
-kirjasto.
-
-[402] Fredenheim Porthanille 9. p. jouluk. 1785. Helsingin yliop.
-kirjasto.
-
-[403] Porthan oli "Hämeen matkalla" m.m. alkukesällä 1776. Vrt.
-Mennander Fredenheimille 30. p. heinäk. 1776. Tukholm. kun. kirjasto.
-Pohjois-Karjalassa hän ei ollut käynyt vielä 1788. N.G. Schultén
-Porthanille 13. p. helmik. 1788. Helsingin yliop. kirjasto.
-
-[404] Porthan Lidénille 7 p. heinäk. 1787. Bref till samtida, siv. 132.
-
-[405] Fredenheim Porthanille 8. p. kesäk. 1787. Helsingin yliop.
-kirjasto.
-
-[406] Porthan Caloniukselle 28. p. elok. 1794. Bref tili Calonius, siv.
-127 ja seur.
-
-[407] Calonius Porthanille 30. p. maalisk. 1796. Helsingin yliop.
-kirjasto.
-
-[408] Nordin Porthanille 22 p. helmik. 1791. Hels. yliop. kirj.
-
-[409] Porthan Caloniukselle 18. p. jouluk. 1797. Bref tili Calonius,
-siv. 446. Porthan Aurivilliukselle 1. p. syysk. 1803. Bref till
-samtida, siv. 288. Cygnaeus Porthanille 20. p. huhtik. v.l. Hels. yl.
-kirj.
-
-[410] Chron. Ep. Finl., siv. 114 muist 88.
-
-[411] v. Celsen kokoelmat Upsalan yliopiston kirjastossa.
-
-[412] Vertaa Svensk Literatur Tidning 4. p. syysk. 1813.
-
-[413] Porthan Caloniukselle 10. p. maalisk. 1795. Bref tili Calonius,
-siv. 175.
-
-[414] Allgemeine Deutsche Bibliothek LXIV, siv. 194 ja seur., 502.
-
-[415] Porthanin noota vatjalaisista J.H. Cygnaeuksen kirjeessä 20. p.
-huhtik. 1795 v.l.; Muistiinpano Nordinin kirjeessä 2. p. elok. 1790.
-Helsingin yliopiston kirjasto. Johan Schönberg Porthanille 3. p. lokak.
-1802. Helsing. yliop. kirj.
-
-[416] Porthan Aurivilliukselle 12. p. marrask. 1792, 1. p. helmik.
-1793. Bref till samtida, siv. 190 ja seur., 196.
-
-[417] Dissertatio gradualis continens stricturas criticas in Chronicon
-incerti auctoris de Regibus Finlandiae, § II.
-
-[418] Ahlberg Porthanille Norrbon pitäjästä pohjoisessa Helsinglannissa
-21. p. elok. 1801. Helsingin yliop. kirjasto.
-
-[419] Vitt. H. o. Ant. Ac. Handl. IV, siv. 34.
-
-[420] Alkumuistutus kysymyksessä olevaan teokseen.
-
-[421] Nordin'in vastaus Porthanille 22. p. helmik. 1791. Helsingin
-yliopiston kirjasto.
-
-[422] Porthan Caloniukselle 22. p. jouluk. 1794. Bref tili Calonius,
-siv. 156.
-
-[423] Porthan Aurivilliukselle 28. p. heinäk. 1795 ja 10. p. maalisk.
-1796. Bref till samtida, siv. 201, 203.
-
-[424] Porthan Caloniukselle 2. p. huhtik. 1795. Bref tili Calonius,
-siv. 178.
-
-[425] R. Rask, Ottars og Ulfstens Rejseberetninger. Kööpenhamina 1816,
-siv. 3.
-
-[426] Sven Lönborg, Adam af Bremen och hans skildring af Nordeuropas
-länder och folk, Upsala 1897, siv. 34. ja seur.
-
-[427] Nestor II, siv. 316; V, siv. 36-37.
-
-[428] Porthan Gjörwellille 16. p. elok. 1800. Porthan Nyerupille 27. p.
-elok. 1801. Bref till samtida, siv. 249 ja seur., 259.
-
-[429] Recenserande förteckning uppå de d. 23. Nov. 1783 ifrån Rom
-ankomna afskrifter af Påfvebref, rörande Svenska, dels Politiska, dels
-Ecclesiastique ärender ifrån år 1198 til 1585, hwilka hitintils varit
-okända för wåra Historici. Stockholm d. 28. Nov. 1783. Nordinin
-kokoelmat N:o 37 Upsalan yliopiston kirjastossa.
-
-[430] Kirje päivätty 1 p. heinäk. 1796. Helsingin yliop. kirj.
-
-[431] Kirje päivätty 9 p. jouluk. 1783. Tukh. kun. kirjasto.
-
-[432] Porthan Caloniukselle 21. ja 25. p. heinäk. 1791; 23. p. kesäk.
-1796. Bref tili Calonius, siv. 1 ja seur., 272 ja seur.
-
-[433] Porthan Caloniukselle 30. p. syysk. 1799. Bref tili Calonius,
-siv. 578 ja seur.
-
-[434] Calonius Porthanille 31. p. toukok. ja 1. p. heinäk. 1794.
-Helsingin yliop. kirjasto.
-
-[435] Porthan Caloniukselle 23. p. kesäk. 1796. Bref tili Calonius,
-siv. 272.
-
-[436] Schönberg Gjörwellille 9. p. huhtik. 1789. Tukholman kunink.
-kirjasto.
-
-[437] Quae fuit quondam septentrionalibus in regnis iarliatuum ratio?
-Acta Societatis Iablonovianse nova III, siv. 45 ja seur.
-
-[438] Porthan Nyerupille 27. p. elok. 1801. Bref till samtida, siv. 257
-ja seur.
-
-[439] Porthanin luennot sielutieteessä, 3:mas osa, 11 kappale § 1.
-Suom. Kirj. Seur. arkisto n:o 4967.
-
-[440] Tukholman kunink. kirjasto.
-
-[441] Porthan Gjörwellille 20. p. helmik. 1800. Bref till samtida,
-siv. 239.
-
-[442] Helsingin yliopiston kirjasto.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Henrik Gabriel Porthan
-historiantutkijana, by Gunnar Suolahti
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HENRIK GABRIEL PORTHAN ***
-
-***** This file should be named 53090-8.txt or 53090-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/0/9/53090/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53090-8.zip b/old/53090-8.zip
deleted file mode 100644
index 8446615..0000000
--- a/old/53090-8.zip
+++ /dev/null