diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53077-8.txt | 6781 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53077-8.zip | bin | 100478 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6781 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2e1e05a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53077 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53077) diff --git a/old/53077-8.txt b/old/53077-8.txt deleted file mode 100644 index 0d47db4..0000000 --- a/old/53077-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6781 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Pinocchion seikkailut, by Carlo Collodi - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Pinocchion seikkailut - Kertomus marioneteista - -Author: Carlo Collodi - -Translator: Maija Halonen - -Release Date: September 18, 2016 [EBook #53077] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PINOCCHION SEIKKAILUT *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -PINOCCHION SEIKKAILUT - -Kertomus marioneteista - - -Kirj. - -CARLO COLLODI - - -Suom. Maija Halonen - - -Italialainen alkuteos: Le Avventure di Pinocchio - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1906. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Miten mestari Kirsikka löysi puupalasen, joka osasi nauraa - ja itkeä kuin pieni lapsi. - - II. Mestari Kirsikka lahjoittaa halon ystävälleen Geppettolle, - joka lupaa veistää siitä itselleen hyvin ihmeellisen puunuken, - joka osaa tanssia ja tapella ja heittää kuperkeikkoja ilmassa. - - III. Kotonansa Geppetto alkaa heti veistellä marionettiansa ja - antaa hänelle nimeksi Pinocchio. Marionetin ensimmäiset - kujeilut. - - IV. Juttu Pinocchiosta ja puhuvasta sirkasta, josta saamme - tietää, miten vastenmielisesti pahankuriset pojat tottelevat - niitä, jotka tietävät enemmän kuin he. - - V. Pinocchio on nälissään ja etsii munan tehdäkseen siitä - omeletin; mutta hänen suureksi harmikseen lentää omeletti - ulos ikkunasta. - - VI. Pinocchio nukkuu jalat tuliastiassa, ja aamulla herätessään - ovat hänen jalkansa aivan palaneet. - - VII. Geppetto palaa kotiin ja antaa marionetille sen ruuan, - jonka oli tuonut itselleen aamiaiseksi. - - VIII. Geppetto tekee uudet jalat Pinocchiolle ja myy ainoan - takkinsa voidakseen ostaa hänelle aapiskirjan. - - IX. Pinocchio myy aapisensa päästäkseen katsomaan - marionettiteatteria. - - X. Marionetit tuntevat veljensä Pinocchion ja tervehtivät häntä - riemulla, mutta samassa astuu sisään marionettitirehtööri - Magniafoco ja Pinocchio on saada surkean lopun. - - XI. Magniafoco aivastaa ja antaa anteeksi Pinocchiolle, joka - sitten puolestaan pelastaa ystävänsä Harlekinin kuolemasta. - - XII. Marionettitirehtööri Magniafoco lahjoittaa viisi kultarahaa - Pinocchiolle, että hän veisi ne isälleen Geppettolle, - mutta Pinocchio antaa ketun ja kissan pettää itseään ja - seuraa heitä. - - XIII. "Punaisen kravun" ravintola. - - XIV. Kun Pinocchio ei totellut puhuvan sirkan neuvoja, - joutuu hän rosvojen käsiin. - - XV. Rosvot saavat Pinocchion kiinni ja hirttävät hänet - jättiläistammen oksaan. - - XVI. Kaunis kultakutrinen tyttö antaa ottaa Pinocchion alas - puusta, laittaa hänet sänkyyn ja kutsuu kolme lääkäriä - saadakseen tietää, onko Pinocchio kuollut, vai elääkö hän. - - XVII. Pinocchio syö sokerin, mutta ei huoli lääkkeistä, ennen - kuin nähdessään haudankaivajien tulevan häntä hakemaan. Sen - jälkeen hän valehtelee ja saa rangaistukseksi pitkän nenän. - - XVIII. Pinocchio tapaa taas ketun ja kissan ja lähtee heidän - kanssaan Ihmeniitylle neljää kultarahaansa kylvämään. - - XIX. Pinocchion kultarahat varastetaan ja häntä rangaistaan - senvuoksi neljän kuukauden vankeudella. - - XX. Vapautuneena vankilasta aikoo hän palata haltijattaren - talolle, mutta maantiellä kohtaa hän kauhean ison käärmeen - ja tarttuu lopulta kiinni ketunrautoihin. - - XXI. Viinitarhan omistaja ottaa kiinni Pinocchion, ja pakottaa - hänet olemaan kanatarhansa vahtikoirana. - - XXII. Pinocchio keksii varkaat ja palkinnoksi uskollisuudestaan - pääsee vapaaksi. - - XXIII. Pinocchio itkee kauniin kultakutrisen tytön kuolemaa. Hän - tapaa kyyhkysen, joka vie hänet merenrannalle, siellä hän - heittäytyy veteen auttaakseen isäänsä Geppettoa. - - XXIV. Pinocchio saapuu "Ahkerien mehiläisten saarelle" ja - löytää haltijattarensa. - - XXV. Pinocchio lupaa haltijattarelle pysyä tottelevaisena ja - lukea ahkerasti, sillä hän on kyllästynyt olemaan - marionettina ja tahtoisi oikeaksi pojaksi. - - XXVI. Pinocchio menee koulutoveriensa kanssa meren rannalle - katsomaan hirvittävää haikalaa. - - XXVII. Suuri tappelu Pinocchion ja hänen toveriensa välillä. - Yksi jää haavoittuneena paikalle ja poliisit vangitsevat - Pinocchion. - - XXVIII. Pinocchio on vähällä tulla paistetuksi pannussa kuin kala. - - XXIX. Hän palaa kotiin haltijattaren luo, joka jo seuraavana - päivänä lupaa muuttaa hänet marionetista oikeaksi pojaksi. - Suuret kahvikekkerit tämän merkillisen tapahtuman kunniaksi. - - XXX. Sen sijaan, että hänet olisi muutettu pojaksi, pakenee - Pinocchio salaa ystävänsä Kynttilän kanssa "Leikkikalumaahan". - - XXXI. Oltuaan viisi kuukautta satumaassa, Pinocchio tuntee suureksi - ihmeekseen korviensa muuttuneen pieniksi aasinkorviksi. Hän - muuttuu aasiksi, jolla on häntä ja kaikki muukin kuin aasilla. - - XXXII. Pinocchiolle kasvaa aasinkorvat, hän muuttuu itsekin oikeaksi - aasiksi ja alkaa huutaa kuin aasi. - - XXXIII. Aasiksi muuttunut Pinocchio tarjotaan kaupaksi ja - sirkustirehtööri ostaa hänet, opettaen hänet tanssimaan ja - hyppäämään tynnyrivanteen läpi. Mutta eräänä iltana hän rupeaa - ontumaan ja joutuu toiselle omistajalle, joka aikoo tehdä - rummun hänen nahastaan. - - XXXIV. Meren pohjassa kalat syövät Pinocchion ja hän muuttuu taas - marionetiksi, mutta aikoessaan pelastautua uimalla, nielee - hänet hirveän suuri haikala. - - XXXV. Pinocchio tapaa haikalan vatsassa... arvatkaa kenet? - Lukekaa tämä luku, niin saatte sen tietää. - - XXXVI. Pinocchio muuttui viimeinkin marionetista oikeaksi pojaksi. - - - - -I - -Miten nikkari, mestari Kirsikka, löysi puupalasen, joka osasi nauraa ja -itkeä kuin pieni lapsi. - - --- Olipa kerran... - --- Kuningas! pienet lukijani varmaankin heti huudahtavat. - --- Ei, lapseni, nyt te erehdyitte. Oli kerran puupalanen. Ei se ollut -mikään hieno puupalanen, olipahan aivan tavallinen halko, semmoinen -joita talvella uuniin pistämme, kun laitamme takkavalkean iltasella. - -En niin tarkkaan tiedä tapausta, mutta varmaa on, että tämä halko -eräänä kauniina päivänä joutui erään vanhan nikkarin verstaaseen. Hänen -nimensä oli oikeastaan Antton, mutta kaikki ihmiset kutsuivat häntä -mestari Kirsikaksi, syystä, että hänen nenänipukkansa loisti aina -sinipunaisena kuin kypsä kirsikka. - -Kun mestari Kirsikka näki halon, tuli hän hyvin iloiseksi. Hän hieroi -ihastuneena käsiään ja mutisi puoliääneen itsekseen: - --- Sattuipas tämä puupalanen kreivin aikaan, minä teen tästä pöydän -jalan. - -Sanottu ja tehty. Hän otti terävän kirveen käteensä ja aikoi ruveta -kuorimaan ja muotoilemaan puuta, mutta sen sijaan, että olisi antanut -kirveensä pudota, hän jäi liikkumattomana seisomaan, käsi kohotettuna, -sillä juuri siinä silmänräpäyksessä kuuli hän pienen heikon äänen -rukoillen sanovan: - --- Älä lyö niin kovaa! - -Arvata voitte miten kiltti vanha mestari Kirsikka pelästyi! - -Hän katseli hätääntyneenä ympäri huonetta saadakseen selville mistä -ihmeestä tuo vieno ääni kuului, mutta hän ei huomannut mitään. Hän -kurkisti höyläpenkin alle... siellä ei ollut ketään; hän katsoi -kaappiin, jota aina pidettiin suljettuna... ei ketään sielläkään; hän -etsi korista, johon höylälastut ja sahajauhot koottiin... ei ketään, ei -ketään; hän avasi nikkarihuoneensa oven ja katseli ulos kadulle... ei -sielläkään ollut ketään. Mikähän se mahtoi olla? - --- Nyt minä ymmärrän, hän sanoi viimein ja silitteli nauraen -tekotukkaansa, -- minä vaan mielikuvituksessani kuulin tuon äänen. -Nopeaan taas työhön! - -Hän tarttui uudelleen kirveeseensä ja iski voimakkaasti halkoon. - --- Voi, miten sattui kipeästi! sama vieno ääni valitti. - -Tällä kertaa jäi mestari Kirsikka kuin kivettyneenä seisomaan. Hänen -silmänsä olivat pelästyksestä pudota päästä, hän tuijotti suu auki ja -kieli riippuen leualle, niin että hän oli aivan suihkukaivon irvistävän -kipsikuvan näköinen. - -Kun hän viimein sai puhekykynsä takaisin, hän sanoi vapisten ja pelosta -änkyttäen: - --- Mutta mistä ihmeestä tämä pieni vieno ääni kuului, joka sanoi voi? -Eihän täällä ole elävää sielua. Onkohan tämä halko oppinut itkemään ja -voivottelemaan kuin pieni lapsi? Sitä minä en ikinä usko. Tässä se on, -se on samanlainen kuin muutkin halot ja jos heitän sen tuleen, sillä -voi keittää korkeintaan padallisen papuja... Mikähän se oli? Onkohan -joku piiloutunut sen sisälle? Niin, jos joku on sen sisässä, niin -syyttäköön vaan itseään, sillä nyt hän joutuu minun kanssani -tekemisiin. - -Tämän sanoessaan hän tarttui molemmin käsin halkoparkaan ja alkoi -armotta koluuttaa sitä seiniä vasten. - -Hän asettui sitten kuuntelemaan, alkaisiko tuo pieni vieno ääni taas -valitella. Hän odotti kaksi minuuttia -- mutta ei kuulunut mitään, -viisi minuuttia -- ei mitään, kymmenen minuuttia -- eikä vieläkään -mitään. - --- Minä ymmärrän, hän sanoi väkinäisesti nauraen ja pyyhkäisten -tukkaansa, -- tietysti minä vain mielikuvituksessani kuulin tuon äänen -valittelevan. Reippaasti työhön taas! - -Mutta hän oli aikalailla pelästynyt ja koetti sen vuoksi hiljaa -hyräillä, pysyäkseen rohkeana. - -Kirveen hän oli pannut pois ja otti sen sijaan höylän, höylätäkseen ja -kiillottaakseen halon, mutta juuri alkaessaan höylätä edestakaisin hän -kuuli saman vienon äänen nauraen sanovan: - --- Lakkaa toki, sinä kutitat minua! - -Tällä kertaa mestari Kirsikka kaatui pitkälleen kuin salaman lyömänä. -Kun hän aukaisi silmänsä, hän huomasi istuvansa lattialla. - -Hänen kasvonsa olivat aivan kuin muuttuneet, nenännipukkakin, joka -tavallisesti oli sinipunainen, oli nyt pahasta pelästyksestä tullut -aivan tummansiniseksi. - - - - -II - -Mestari Kirsikka lahjoittaa halon ystävälleen Geppettolle, joka lupaa -veistää siitä itselleen hyvin ihmeellisen puunuken, joka osaa tanssia -ja tapella ja heittää kuperkeikkoja ilmassa. - - -Samassa ovelle koputettiin. - --- Astukaa sisään, astukaa sisään! nikkari sanoi, joka ei vielä -jaksanut nousta ylös. - -Silloin astui verstaaseen pieni ketterä ukko, nimeltä Geppetto. Kun -katupojat oikein tahtoivat häntä ärsyttää, antoivat he hänelle -haukkumanimen Polendina, sillä hänen kellertävä tekotukkansa muistutti -eräänlaista maissikakkua, jota italialaiset kutsuvat Polendinaksi. - -Geppetto oli hyvin pikavihainen. Voi sitä, joka rohkeni häntä kutsua -Polendinaksi! Heti hän raivostui kuin villipeto, eikä häntä saanut -millään asettumaan. - --- Hyvää päivää, mestari Antton, Geppetto sanoi. -- Mitä te siellä -lattialla teette? - --- Opetan tässä muurahaisille kertomataulua. - --- Onneks' olkoon. - --- Mikäs teidät tänne toi, ystäväni Geppetto? - --- Omat jalkani. Tietäkää, mestari Antton, minä olen tullut tänne -pyytämään teiltä jotakin. - --- Teidän palvelijanne, nikkari vastasi ja nousi polvilleen. - --- Aamulla pälkähti mieleeni aatos. - --- Antakaapas kuulua! - --- Olen ajatellut veistää itselleni puunuken, kauniin marionetin, joka -osaa tanssia ja taistella ja heittää kuperkeikkoja ilmassa. Aikomukseni -on lähteä maailmaa kiertelemään tämän marionetin kanssa, tienaamaan -sillä leipäni ja viinitilkan vielä lisäksi. Mitä sanotte tuumastani? - --- Mainiota, Polendina! vieno ääni samassa huusi, mutta kukaan ei -tiennyt mistä se kuului. - -Kun isä Geppetto kuuli itseään kutsuttavan Polendinaksi, tuli hän -suuttumuksesta punaiseksi kuin kukko ja ryntäsi aivan raivostuneena -nikkaria kohti: - --- Miksi pilkkaatte minua? - --- Kuka teitä pilkkaa? - --- Te haukuitte minua Polendinaksi. - --- En minä sanonut. - --- Ette kai väitä, että sen itse tein? Te sen sanoitte. - --- En! - --- Kyllä! - --- En! - --- Kyllä? - -He tulistuivat yhä enemmän ja pian he kävivät toisiinsa käsiksi. -Molemmat ystävykset tarttuivat toistensa tukkaan, kynsivät ja purivat -ja retuuttivat toisiaan oikein perusteellisesti. - -Kun tappelu oli loppunut, Geppetton keltainen tekotukka sattui olemaan -Anttonin käsissä ja Geppetto puolestaan huomasi, että hänellä oli -nikkarin tekotukka suussaan. - --- Anna takaisin tukkani! Antton-mestari huusi. - --- Anna sinäkin omani takaisin ja sovitaan pois riita! - -Molemmat ukot ottivat tekotukkansa, puristivat toistensa käsiä ja -vannoivat jäävänsä ystäviksi koko elinajaksi. - --- Noh, isä Geppetto, nikkari sanoi rauhan ja sovinnon merkiksi, -- -minkä palveluksen aioitte minulta pyytää? - --- Tarvitsen palasen puuta tehdäkseni marionettini, voinko saada sen -teiltä? - -Vallan tyytyväisenä astui Antton-mestari suoraan höyläpenkin luo ja -otti halon, minkä vuoksi hän oli niin kovasti pelästynyt. Mutta juuri -kun hän aikoi ojentaa sen ystävälleen, halko kimmahti hänen käsistään -ja kovalla kolahduksella se putosi suoraan Geppetto paran laihaa säärtä -vasten. - --- Ohhoh, mestari Antton, näinkö rakastettavalla tavalla te -omaisuuttanne lahjoittelette pois? Olitte lyödä minut ontuvaksi!... - --- Voin vannoa, etten minä sitä tehnyt. - --- Tahdotteko taas väittää, että itse sen tein... - --- Syy oli kokonaan halon... - --- Minä tiedän, että syy oli halon, vaan tehän sen viskasitte jalkaani. - --- Minä en heittänyt sitä jalkaanne. - --- Valehtelija! - --- Geppetto, elkää solvaisiko minua, muuten kutsun teitä Polendinaksi! - --- Aasi! - --- Polendina! - --- Kuormajuhta! - --- Polendina! - --- Ruma apina! - --- Polendina! - -Kun Geppetto kolmannen kerran kuuli itseään sanottavan Polendinaksi, -mustenivat hänen silmänsä, hän ryntäsi nikkarin kimppuun ja he alkoivat -pölyytellä toisiaan minkä jaksoivat. - -Kun tappelu loppui, Antton-mestarilla oli kaksi naarmua muiden lisäksi -nenällään ja toisella kaksi nappia vähempi takissaan. He sopivat taas -keskenään ja vannoivat pysyvänsä ystävinä elämänsä loppuun asti. - -Geppetto otti kuitenkin oivallisen puupalasen kainaloonsa, kiitti -Antton-mestaria ja astui ontuen kotiinsa. - - - - -III - -Kotonansa Geppetto alkaa heti veistellä marionettiansa ja antaa hänelle -nimeksi Pinocchio. Marionetin ensimmäiset kujeilut. - - -Geppetto asui pienessä kellarihuoneessa, jonne valo tuli -porraskäytävästä. Huonekalut olivat yksinkertaisinta laatua: ontuva -tuoli, huono sänky ja rikkonainen pöytä. Peräseinällä leimusi iloinen -takkavalkea, mutta se olikin vain maalattu ja sen yläpuolelle hän oli -maalannut myös padan, joka hauskasti kiehui ja josta kohosi savupilvi, -ja se näytti aivan oikealta savulta. - -Kotiin tultuaan Geppetto otti heti esille työkalunsa ja alkoi veistää -ja vuoleskella marionettiansa. - --- Minkähän nimen hänelle annan? hän kyseli itseltään. Niin, minäpä -nimitän hänet Pinocchioksi. Se nimi tuottaa hänelle onnea. Olen -tuntenut kokonaisen Pinocchio-nimisen perheen: isä Pinocchion, äiti -Pinocchion ja Pinocchio-lapsukaiset ja kaikki he tulivat mainiosti -toimeen. Rikkain heistä kuljeskeli kerjäämässä. - -Keksittyään nimen marionetillensa hän alkoi työskennellä oikein -tosissaan. Ensiksi hän vuoli tukan ja sitten otsan ja sitten silmät. - -Mutta ajatelkaapas hänen hämmästystään, kun silmät olivat valmiit ja -hän huomasi että ne liikkuivat ja lakkaamatta katsoivat häneen. - -Geppettoa melkein suututti, kun nuo kaksi puusilmää aina seurasivat -häntä ja hän sanoi harmistuneena: - --- Ilkeät puusilmät, mitä te minua katsotte? - -Kukaan ei vastannut. - -Silmien jälkeen hän alkoi veistellä nenää, mutta tuskin se oli valmis, -niin se alkoi kasvaa kasvamistaan ja parin minuutin kuluttua oli nenä -niin pitkä, ettei sillä loppua tuskin ollutkaan. - -Geppetto-parka koetti katkoa sen poikki, mutta mitä enemmän hän veisti -ja vuoli, sitä pitemmäksi tämä nenäkäs nenä venyi. - -Nenän jälkeen oli suun vuoro. Tuskin suu oli valmis, niin se jo alkoi -nauraa ja pilkata häntä. - --- Lakkaa nauramasta! Geppetto sanoi loukkaantuneena, mutta hän puhui -kuin seinälle. - --- Lakkaa nauramasta, sanon minä sinulle! hän huusi uhkaavalla äänellä. - -Silloin suu lakkasi nauramasta, mutta pisti sensijaan ulos kielen. - -Kotirauhan säilyttämiseksi Geppetto ei ollut sitä huomaavinaan, vaan -jatkoi työtään. Suun jälkeen hän vuoli leuan, sitten kaulan, sitten -olkapäät, vatsan, käsivarret ja kädet. - -Tuskin kädet olivat valmiit, niin jo Geppetto tuntee tekotukkaansa -nostettavan päästään. Hän katsahtaa ylös ja mitä hän näkeekään? -Totisesti hän näkee oman keltaisen tekotukkansa marionetin käsissä. - --- Pinocchio!... anna heti takaisin tukkani! - -Mutta sen sijaan että antaisi takaisin tekotukan, Pinocchio asetti sen -omaan päähänsä, joka melkein hukkui siihen. - -Tästä rohkeasta ja vallattomasta kujeesta Geppetto tuli niin -surulliseksi ja alakuloiseksi, niinkuin ei milloinkaan ennen -elämässään. Hän kääntyi Pinocchion puoleen ja sanoi: - --- Pojannulikka! Et ole vielä valmiiksi luotukaan ja jo alat osoittaa -uppiniskaisuutta isällesi. Pahoin tehty, poikani! - -Ja hän pyyhki kyyneleen silmäkulmastaan. - -Vielä oli jäljellä sääret ja jalat. - -Heti kun jalat olivat valmiit, sai Geppetto potkun nenännipukalleen. - --- Se oli oikein minulle, hän sanoi itsekseen. -- Minun olisi ajoissa -pitänyt arvata miten käy. - -Sen jälkeen tarttui hän marionettia kainaloihin ja asetti hänet -lattialle kävelemään. - -Pinocchion jalat olivat niin jäykät, ettei hän voinut liikahtaa, ja -Geppetton täytyi taluttaa häntä kädestä, jotta hän oppisi vuorotellen -siirtämään jalkojaan. - -Mutta heti kun sääret olivat vähän pehminneet, Pinocchio alkoi kävellä -itsekseen ja juosta ympäri huonetta ja lopuksi hän pujahti ovelle, -hyppäsi ulos kadulle ja lähti pakomatkalle. - -Ja Geppetto parka juoksi jäljessä saamatta häntä kiinni, sillä -Pinocchio veitikka mennä vilahti kuin jänis, ja kun hänen puujalkansa -koskivat kivetykseen, kuului kopina kuin kahdestakymmenestä -puukenkäparista. - --- Ottakaa hänet kiinni! Ottakaa hänet kiinni! Geppetto huusi, -mutta kun ihmiset näkivät puunuken, joka juoksi eteenpäin kuin -kilpa-ajohevonen, jäivät he seisomaan kuin loihduttuina ja nauroivat -nauramistaan, -- niin te ette ikinä voi uskoa miten sydämen pohjasta -he nauroivat. - -Onneksi eräs poliisi tuli viimein ja kuullessaan tuon kovan metelin, -hän luuli hevosen pillastuneen ja asettui rohkeasti keskelle katua -seisomaan, päättäen pidättää hevosen ja estää onnettomuudet. - -Mutta kun Pinocchio jo kaukaa huomasi poliisin, joka salpasi koko -kadun, aikoi hän nopeasti pujahtaa tämän jalkojen välitse, mutta katso, -sepä ei onnistunutkaan. - -Poliisi ei hievahtanut paikaltaan, vaan tarttui aivan kohteliaasti -hänen nenäänsä (hänen nenänsä olikin niin pitkä, että se näytti olevan -kuin tehty sitä varten, että poliisi saisi siihen tarttua) ja antoi -hänet Geppettolle itselleen. Tämä aikoi heti rangaista häntä -aikamoisella korvannipistyksellä. Mutta arvatkaapas miten noloksi hän -tuli, sillä etsiessään korvia niitä ei löytynytkään ja arvatkaapas -miksi? Niin, kas hän oli kiireessään unohtanut korvat tekemättä. - -Silloin hän tarttui Pinocchion niskaan ja talutti hänet pois ja -uhkaavasti päätään puistellen hän sanoi: - --- Mennään heti kotiin! Ja kunhan olemme kotona, niin kyllä siellä -asiat selvitetään, usko pois! - -Tämä kohtaus ei juuri Pinocchiota miellyttänyt. Hän heittäytyi maahan -eikä tahtonut kulkea edelleen. Tyhjäntoimittajia ja joutilasta väkeä -alkoi sillä aikaa kokoontua heidän ympärilleen. - -Ja kaikilla oli jotain sanottavaa. - --- Marionettiparka, muutamat sanoivat, -- hänellä on kyllä syynsä, -joiden vuoksi ei tahdo palata kotiin. Kuka tietää, miten pehmeäksi tuo -Geppetto-ilkiö aikoo hänet mukiloida! - -Ja toiset sanoivat: - --- Tämä Geppetto on kyllä kunnon miehen näköinen, mutta lapsille hän on -oikea tyranni. Jos marionettiparka jätetään hänen käsiinsä, voi hän -repiä hänet vaikka kappaleiksi. - -Niin paljon siinä puhuttiin kaikenlaista, että poliisi viimein vihdoin -päästi Pinocchion vapaaksi, mutta heitti Geppetto-paran vankeuteen. -Tällä ei ollut sanaakaan puolustuksekseen, hän vaan itki kuin vasikka -ja änkytti nyyhkyttäen. - --- Onneton poika! Ja ajatellessani miten paljon vaivaa minulla on ollut -tehdessäni hänestä kunnon marionettia! Mutta se oli oikein minulle. -Minun olisi pitänyt arvata... - -Se mitä sitten tapahtui on niin kummallista, että sitä tuskin voi -uskoa, mutta sen kerron teille seuraavissa luvuissa. - - - - -IV - -Juttu Pinocchiosta ja puhuvasta sirkasta, josta saamme tietää, miten -vastenmielisesti pahankuriset pojat tottelevat niitä, jotka tietävät -enemmän kuin he. - - -No, lapset, nyt kerron teille mitä Pinocchio-vekkuli teki sillä aikaa, -kun Geppetto-parka viattomasti sai istua vankilassa. Se veitikka, heti -kun hän pääsi irti poliisin kynsistä, alkoi juosta peltojen poikki -ehtiäkseen kotiin niin pian kuin suinkin. Ylös jyrkkiä mäkiä ja yli -orapihlaja-aitojen ja syvien vesiojien hän harppasi kuin mikäkin vuohi -tai jänönpoika, jolla on metsästäjä kintereillään. - -Hänen kotiin tultuaan oli ovi kadun puolelta raollaan. Hän potkaisi sen -selälleen ja astui sisään, ja saatuaan oven hyvin salpaan hän -heittäytyi istumaan lattialle hengittäen syvään tyytyväisyydestä. - -Mutta tätä tyytyväisyyttä ei kestänyt kauan, sillä samassa kuului ääni -huoneessa sanovan: - --- Kri-kri-kri! - --- Kuka minua huutaa? kysyi Pinocchio pelästyneenä. - --- Minä vaan. - -Pinocchio kääntyi ja näki suuren sirkan hyvin verkalleen kiipeävän ylös -seinää pitkin. - --- Sanopas minulle sirkka, kuka sinä olet? - --- Minä olen puhuva sirkka ja olen asunut tässä huoneessa jo kauemmin -kuin sata vuotta. - --- Vai niin, mutta nyt on huone minun, marionetti sanoi, ja jos tahdot -tehdä minulle mieliksi, niin menet heti matkaasi taaksesi katsomatta. - --- Enpä aio mennä täältä, sirkka vastasi. -- Ennen kuin olen sanonut -sinulle totuuden. - --- No, laukaise sitten heti! - --- Voi niitä lapsia, jotka vastustavat vanhempiansa ja oikkujensa -vuoksi jättävät isiensä kodin! Heillä ei ole onnea maailmassa, ja -ennemmin tai myöhemmin he saavat katkerasti katua tekonsa. - --- Laula vaan, sirkkaseni, miten haluat ja mielesi tekee, mutta sen -minä tiedän, että huomenna päivän sarastaessa aion minä livahtaa -tieheni, sillä jos jään tänne, käy minun niin kuin kaikkien muiden -lasten, minut lähetetään kouluun ja pakotetaan lukemaan halusta tai -pakosta. Ja voinpa sanoa sinulle, että siihen ei minulla ole -vähintäkään halua. On paljon hauskempaa juosta perhosten jäljestä tai -kiivetä puihin hakemaan linnunpoikia pesistä. - --- Voi tuhmeliinia! Etkö tiedä, että jos teet niin tulee sinusta -suurena aika aasi, jota kaikki pitävät pilkkanaan? - --- Ole vaiti, sinä pahaa ennustava sirkka! Pinocchio huusi. - -Mutta sirkka, joka oli kärsivällinen filosofi, sen sijaan että olisi -suuttunut toisen ilkeydestä, jatkoi samalla äänellä: - --- Ja jos sinua ei haluta käydä koulua, miksi et opettele jotain -ammattia, jolla voisit kunniallisesti leipäsi ansaita? - --- Tahdotko, että sanon sen sinulle? Pinocchio kysyi, jonka -kärsivällisyys alkoi loppua. -- Kaikista maailman ammateista on yksi -ainoa minun mieleiseni. - --- Ja mikä olisi tämä ammatti? - --- Syödä, juoda, nukkua, huvitella ja aamusta iltaan viettää joutilaan -elämää. - --- Tiedä siis, sanoi puhuva sirkka tavallisella tyynellä tavallaan, -- -että kaikki, jotka tämän ammatin omakseen ottavat, poikkeuksetta -lopettavat päivänsä joko vankilassa tai sairashuoneessa. - --- Varo sinä pahaa ennustava sirkka! Voi sinua, jos todella suutun... - --- Pinocchio parka, minä oikein säälin sinua! - --- Miksi säälit minua? - --- Sen vuoksi että olet marionetti, ja sen pahempi senvuoksi, että -sinulla on pää puusta. - -Nämä viimeiset sanat kuultuaan hypähti Pinocchio ylös aivan -vimmastuneena, otti puunuijan höyläpenkiltä ja heitti sen puhuvaa -sirkkaa kohti. - -Ehkä hän ei luullut iskun sattuvan, mutta onnettomuudeksi sattui se -juuri sirkka paran päähän, niin että se tuskin ehti sanoa kri-kri-kri, -ennen kuin se lyötiin kuoliaaksi seinää vasten. - - - - -V - -Pinocchio on nälissään ja etsii munan tehdäkseen siitä omeletin; mutta -hänen suureksi harmikseen lentää omeletti ulos ikkunasta. - - -Jo alkoi olla yön aika, ja Pinocchio muisti, ettei ollut syönyt mitään, -tunsi vatsansa tyhjäksi, ja tunsi ruokahalua. - -Mutta poikien ruokahalu kasvaa nopeasti: muutamassa minuutissa oli -ruokahalu kasvanut näläksi ja käden käännöksessä muuttui nälkä -sudennäläksi, näläksi, jota voi vaikka veitsellä leikata. - -Pinocchio-parka juoksi heti tulta kohti, jolla pata näkyi kiehuvan ja -ojensi kätensä nostamaan kantta nähdäkseen mitä siellä sisällä oli, -mutta pata olikin vaan seinälle maalattu. Hänen nenänsä, joka jo sitä -ennen oli pitkä, tuli vielä entistäänkin pitemmäksi. - -Hän alkoi juoksennella ympäri huonetta, alkoi nuuskia kaikista -laatikoista ja kaikista piilopaikoista leivänpalasta, vaikkapa kuinka -kuivaa ja kovaa, korpunkuorta, puuronjätteitä, kalanluita, -kirsikansydämiä, toisin sanoen mitä tahansa, jota voisi jyrsiä; mutta -hän ei löytänyt mitään, tyhjää vaan, ei sitten mitään. - -Mutta nälkä kiihtyi yhä eikä Pinocchio-parka voinut muuta kuin -haukotella ja sen hän tekikin niin perusteellisesti, että suu venyi -aivan korviin asti. Ja haukoteltuaan sylkäisi hän ja hänestä tuntui -kuin hänen vatsansa menisi matkaansa. - -Itkien ja epätoivoisena huudahti hän: - --- Puhuva sirkka oli oikeassa. Tein väärin vastustaessani isääni ja -paetessani kotoani. Jos isäni olisi täällä, en minä tässä haukottelisi -itseäni kuoliaaksi. Voi miten ilkeä tauti nälkä sentään on! - -Samassa hän oli näkevinään lattialla roskien seassa jotain pyöreää ja -valkeaa, joka näytti aivan kananmunalta. Yhdellä pitkällä harppauksella -hän heittäytyi sen yli, se oli silmänräpäyksellinen teko. Ja muna se -todellakin oli. - -On mahdotonta kuvata marionetin iloa: se täytyy vain kuvitella. Hän -luuli melkein näkevänsä unta ja väänteli ja käänteli munaa sormiensa -välissä ja koetteli sitä ja suuteli ja suudellessaan sanoi: - --- Mutta mitenkä nyt saisin sen keitetyksi? Laittaisinkohan omeletin? -Ei, paistan sen mieluummin lautasella! Tai ehkä se maistuisi vieläkin -paremmalta pannussa paistettuna. - -Tai, jospa minä vaan keittäisin sen. Ei toki, nopeammin se valmistuu -paistettuna lautasella tai pannussa. Miten hyvältä se maistuukaan! - -Sanottu ja tehty. Hän asetti pienen pannun kolmijalalle, jonka alla oli -tulisia hiiliä: kaatoi pannuun hiukan vettä, öljyn tai voin puutteesta: -kun vesi alkoi höyrytä, ritsis, kopsautti hän munan kuoren rikki ja -aikoi juuri kaataa sisällön siitä pataan. - -Mutta munanvalkuaisen ja keltuaisen asemasta pujahtikin kuoresta ulos -pieni iloinen ja soma kananpoika, joka kumarsi kohteliaasti ja sanoi: - --- Tuhannen kiitosta, herra Pinocchio, kun säästitte minulta vaivan -itse rikkoa kuoreni! Hyvästi, hyvästi, voi hyvin ja terveisiä kotiin! - -Sen sanottuaan se levitti siipensä, pujahti ulos avonaisesta ikkunasta -ja lensi matkoihinsa. - -Marionetti parka jäi seisomaan kuin kivettyneenä, silmät suurina, suu -auki ja munankuori kädessään. Toinnuttuaan ensi hämmästyksestä, hän -alkoi itkeä ja ulvoa ja polkea jaloillaan maata suuttumuksesta, ja -sanoi itkien: - --- Kuitenkin oli puhuva sirkka oikeassa! Jos en olisi paennut kotoani -ja jos isäni olisi täällä, en nyt olisi nälkään kuolemassa. Voi, miten -nälkä sentään on kamala tauti!... - -Ja kun hänen vatsansa alkoi kurista vielä pahemmin kuin ennen, eikä hän -tiennyt millä saisi sen tyytymään, päätti hän lähteä naapurikylään -toivoen sieltä löytävänsä jonkun armeliaan ihmisen, joka antaisi -hänelle leipäpalan. - - - - -VI - -Pinocchio nukkuu jalat tuliastiassa, ja aamulla herätessään ovat hänen -jalkansa aivan palaneet. - - -Sinä yönä oli oikein kamala rajuilma. Ukkonen jyrisi yhtä mittaa, ja -salamat välähtelivät kuin olisi taivas ollut tulessa ja kova, raju -tuuli vinkui ja ulvoi tomupilviä nostatellen, ja kaikki puut ratisivat -ja ritisivät myrskyssä. - -Pinocchio pelkäsi kovasti ukkosta ja salamaa, mutta nälkä oli kuitenkin -pelkoa voimakkaampi. Hän avasi oven ja alkoi juosta minkä jaksoi, -sadalla pitkällä askeleella saavuttaen kylän, läähättäen suu auki kuin -hengästynyt koira. - -Kylässä oli kaikki aivan pimeää ja autiota. Puodit olivat kiinni; -talojen ovet ja ikkunat suljetut, eikä tiellä näkynyt edes koiraakaan. -Kylä oli kuin kuolleitten valtakunta. - -Nälän ja epätoivon pakottamana Pinocchio tarttui lähimpään kellon -nauhaan ja alkoi vetää sitä minkä jaksoi, itsekseen sanoen: - --- Joku kai tulee avaamaan?. - -Todellakin, ukko, yömyssy päässä, pisti päänsä ikkunasta ja kysyi hyvin -äkäisenä: - --- Mitä tahdotte tähän aikaan vuorokaudesta? - --- Olkaa hyvä ja antakaa minulle vähän leipää. - --- Odottakaa hiukan, tulen aivan paikalla takaisin, ukko sanoi, luullen -olevansa tekemisissä jonkun tuommoisen poikalurjuksen kanssa, joka -huvikseen öiseen aikaan soittelee rauhallisten ihmisten ovikelloja -häiriten heitä heidän parhaassa unessaan. - -Puolen minuutin kuluttua ikkuna avautui taas ja sama ukon köntyrä huusi -Pinocchiolle: - --- Asetu ikkunan alle ja ojenna hattusi! - -Pinocchio ojensi hattunsa, mutta sai samassa pesuvadillisen vettä -päälleen; hän kastui kiireestä kantapäähän, aivan kuin olisi hän ollut -geraniumkukka jota kastellaan. - -Hän palasi kotiin märkänä kuin kananpoika ja melkein puolikuolleena -väsymyksestä ja nälästä. Kun hän ei enää jaksanut pysyä pystyssä, hän -istuutui tuolille asettaen märät jalkansa hehkuvilla hiilillä -täytettyyn tuliastiaan. - -Ja hän nukahti; ja nukkuessaan hänen puiset jalkansa syttyivät tuleen, -ja vähitellen, vähitellen ne hiiltyivät ja muuttuivat tuhkaksi. - -Mutta Pinocchio vaan nukkui ja kuorsasi, aivankuin hänen jalkansa -olisivat olleet jonkun toisen omaisuutta. Aamun sarastaessa hän -viimeinkin heräsi siihen että ovelle koputettiin. - --- Kuka siellä? kysyi hän haukotellen ja hieroen silmiään. - --- Minä olen! ääni vastasi. Tämä ääni oli Geppetton ääni. - - - - -VII - -Geppetto palaa kotiin ja antaa marionetille sen ruuan, jonka oli tuonut -itselleen aamiaiseksi. - - -Pinocchio parka, joka tuskin oli saanut unen hierotuksi pois -silmistään, ei ollut vielä huomannut jalkojensa palaneen. Kuultuaan -isänsä äänen, hän hyppäsi alas jakkaralta ja aikoi juosta avaamaan oven -salvasta, mutta parin kolmen yrityksen jälkeen putosi pitkälleen -lattialle. - -Hänen pudotessaan lattialle kuului aivan samanlainen kalina kuin olisi -säkillinen puulusikoita pudonnut alas viidennestä kerroksesta. - --- Ovi auki! huusi Geppetto kadulta. - --- Isä kulta, en voi... vastasi marionetti itkien ja pyöritteli itseään -pitkin lattiaa. - --- Miksi et voi? - --- Sen vuoksi, että ovat syöneet minun jalkani. - --- Ketkä ovat syöneet? - --- Kissa, sanoi Pinocchio, nähdessään samassa kissan leikittelevän -lattialla höylänlastujen kanssa. - --- Avaa paikalla, kuuletko! uudisti Geppetto, -- jollet niin kyllä minä -sinulle kissan annan, kunhan sisään pääsen! - --- En voi seisoa pystyssä, usko minua. Voi, minua raukkaa, minun täytyy -koko elämäni kulkea polvillani. - -Geppetto, joka uskoi, että tämä voivotteleminen oli taas vaan -marionetin uusia koirankujeita, päätti tehdä siitä lopun; hän kiipesi -pitkin ulkoseinää, ja kapusi sisään ikkunasta. - -Ensin hän aikoi ruveta sekä nuhtelemaan että kurittamaan, mutta -nähdessään Pinocchion makaavan pitkällään lattialla, todellakin -jalattomana, leppyi hän. Hän otti Pinocchion syliinsä, syleili ja -suuteli ja hyväili häntä. Suuret kyyneleet valuivat hänen poskiaan -pitkin ja hän sanoi nyyhkyttäen: - --- Pikku Pinocchioni! Miten sinä oikein poltit jalkasi? - --- En tiedä, isä, mutta usko pois, kyllä viime yö oli kauhea, sen -muistan niin kauan kuin elän. Ukkonen jyrisi, salamat leimusivat ja -minulla oli niin hirveä nälkä, ja silloin sanoi puhuva sirkka minulle: -"Se on oikein sinulle: olet ollut paha ja ansaitset sen", ja minä -sanoin sille: "Varo itseäsi sirkka!" Ja se sanoi minulle: "Sinä olet -marionetti ja puukallo", ja minä heitin sitä puuvasaralla ja se kuoli, -mutta se oli sen oma syy, sillä en minä sitä aikonut tappaa, minä vaan -asetin pienen pannun tuliastialle hehkuville hiilille, mutta kananpoika -pujahti ulos sanoen: "Hyvästi, hyvästi... ja terveisiä kotiin!" Ja -nälkä yhä kiihtyi ja silloin se pieni ukko, yömyssy päässä pisti päänsä -ikkunasta ja sanoi: "Asetu tähän ikkunan alle ja ojenna hattusi", ja -minä sain vadillisen pesuvettä päälleni, mutta eihän ole häpeä pyytää -leivänpalaa? Sitten minä palasin nopeasti kotiin, ja kun minä yhä vaan -olin kovin nälissäni, nostin minä jalkani kuivumaan tulikopan päälle ja -sitten palasit sinä ja löysit minut näin surkeana, ja nälkä minun on -vielä, mutta jalkoja minulla ei ole enää! uh!... uh!... uh... - -Ja Pinocchio-parka alkoi itkeä ja ulvoa niin kovaa, että se kuului -ainakin viiden kilometrin päähän. - -Koko tästä sekavasta puheesta oli Geppetto ymmärtänyt ainoastaan sen, -että marionetti oli kuolemaisillaan nälästä. Hän otti sen vuoksi -taskustaan kolme päärynää ja ojensi ne Pinocchiolle sanoen: - --- Nämä kolme päärynää ovat minun oma aamiaiseni, mutta minä annan ne -mielelläni sinulle. Syö ne, ja olkoot ne sinulle terveydeksi. - --- Jos tahdot että ne syön, niin ole hyvä ja kuori ne ensin. - --- Kuoria? Geppetto huudahti ihmeissään. -- En ikinä olisi uskonut -sinua semmoiseksi herkkusuuksi. Hyi sinua! Lapsesta saakka täytyy oppia -syömään kaikkea, sillä ei tiedä mitä kunkin eteen voi sattua tässä -maailmassa. Elämän tiet ovat ihmeelliset! - --- Voit olla oikeassa, Pinocchio sanoi, -- mutta en minä ainakaan -milloinkaan aio syödä kuorimattomia hedelmiä. Inhoan kuoria. - -Ja tuo hyvä Geppetto-ukko otti esille pienen veitsen ja kuori pyhällä -kärsivällisyydellä kaikki kolme päärynää, mutta kuoret hän asetti -pöydän nurkalle. - -Syötyään kahtena suupalana ensimmäisen päärynän Pinocchio aikoi viskata -pois siemenkodan, mutta Geppetto tarttui häntä käsivarteen ja sanoi: - --- Elä heitä sitä pois, kaikesta tässä maailmassa voi olla hyötyä. - --- Niin, mutta siemenkotaa minä nyt en ainakaan syö, marionetti -huudahti, sähähtäen äkäisenä kuin pieni kyykäärme. - --- Saadaan nähdä! Elämän tiet ovat ihmeelliset, Geppetto toisti -rauhallisesti. - -Ja lopputuloksena oli, ettei noita kolmea siemenkotaa heitettykään ulos -ikkunasta, vaan ne joutuivat pöydännurkalle säästöön kuorien kanssa. - -Kun Pinocchio oli syönyt tai oikeimmin sanoen ahminut nuo kolme -päärynää, haukotteli hän hartaasti ja sanoi nyyhkyttäen: - --- Minun on vielä nälkä! - --- Mutta minulla, poikaseni, ei ole mitään sinulle antaa. - --- Eikö mitään? - --- Minulla on ainoastaan nämä päärynän kuoret ja siemenkodat. - --- Olkoon menneeksi! sanoi Pinocchio, -- ellei todellakaan ole muuta, -niin syön yhden kuoren. - -Ja hän alkoi imeksiä yhtä kuorista. Ensin hän vähän väänsi suutaan; -mutta sitten hän söi yhtä kyytiä kaikki päärynän kuoret, yhden toisensa -jälkeen ja vielä kuorien jälkeen siemenkodat ja ne kaikki syötyään hän -taputti tyytyväisenä vatsaansa ja sanoi iloisena: - --- Kas nyt minun on hyvä olla! - --- Niin, siinä nyt näet, Geppetto huomautti. -- Enkö ollut oikeassa -sanoessani sinulle, ettei saa valita ruokia ja aina etsiä herkkupaloja. -Ei rakkaani, ei sitä tiedä, mitä kunkin eteen voi sattua tässä -maailmassa. Ihmeelliset ovat elämän tiet...! - - - - -VIII - -Geppetto tekee uudet jalat Pinocchiolle ja myy ainoan takkinsa -voidakseen ostaa hänelle aapiskirjan. - - -Heti nälästä päästyään marionetti alkoi itkeä ja marista, sillä hän -tahtoi uudet jalat. - -Mutta Geppetto rangaistakseen Pinocchiota tämän kujeista antoi hänen -itkeä ja valitella puolen päivää; sitten hän sanoi: - --- Minkätähden tekisin sinulle uudet jalat? Ehkä sen vuoksi, että taas -uudelleen pakenisit kotoasi? - --- Lupaan sinulle, marionetti sanoi nyyhkien, -- että minä tästä -päivästä asti olen hyvä... - --- Niin kaikki pojat sanovat, vastasi Geppetto, -- kun heidän jotain -tekee mieli. - --- Minä lupaan sinulle, että menen kouluun ja luen ahkerasti ja olen -sinulle iloksi... - --- Saman jutun toistavat kaikki pojat, kun heidän tekee jotain mieli. - --- Mutta minä en ole samanlainen kuin muut pojat! Minä olen paljon -parempi kuin kaikki muut ja puhun aina totta. Minä lupaan sinulle isä, -että opettelen jonkun ammatin ja olen sinun vanhuutesi tuki ja turva. - -Vaikka Geppetto koetti olla hyvin julman näköinen, täyttyivät -hänen silmänsä kyynelillä ja sydämensä säälillä hänen nähdessään -Pinocchio-paran surkean tilan. Hän ei vastannut sen enempää, mutta otti -esille työkalunsa ja kaksi kuivaa puupalasta ja alkoi rivakasti tehdä -työtä. - -Ei tuntiakaan kulunut, jalat jo olivat valmiit: kaksi niin solakkaa, -somaa ja notkeaa jalkaa, että olisi luullut niitä hyvän taiteilijan -tekemiksi. - -Geppetto sanoi sitten marionetille: - --- Sulje silmäsi ja nuku: - -Ja Pinocchio sulki silmänsä ja oli nukkuvinaan. Hänen ollessaan -nukkuvinansa Geppetto kaatoi hiukan sulatettua liimaa munankuoreen, -sovitteli molemmat jalat tarkasti paikoilleen ja liimasi ne niin -taitavasti yhteen, ettei kukaan voinut aavistaa missä jatko oli. - -Kun marionetti huomasi, että hänellä oli uudet jalat, hän hyppäsi alas -pöydältä, jolla oli maannut ja alkoi hyppiä ja tanssia, niin kuin olisi -tullut hulluksi ilosta. - --- Palkinnoksi siitä mitä olet tehnyt minulle, tahdon mennä heti -kouluun. - --- Hyvä, poikani. - --- Mutta voidakseni mennä kouluun tarvitsisin hiukan vaatteita. - -Geppetto, joka oli niin köyhä, ettei hänellä ollut penniäkään taskussa, -teki nyt hänelle puvun kukikkaasta paperista, kengät tuohesta ja pienen -hatun leivänkuoresta. - -Pinocchio juoksi heti peilailemaan itseään pesuvatiin, joka oli täynnä -vettä ja ihastui niin itseensä, että hän sanoi rehennellen: - --- Minä olen aivan hienon herran näköinen. - --- Tosiaankin, Geppetto sanoi, -- mutta älä unohda että katsotaan puvun -siisteyteen eikä vaan kauneuteen. - --- Niin mutta kuulepas, huudahti marionetti, -- mitä kouluun tulee, -niin minulta puuttuu vielä kaikkein tärkein. - --- No, mikä sitten? - --- Aapiskirja. - --- Siinä olet oikeassa. Mutta mistä se saadaan? - --- Sehän on hyvin yksinkertainen asia, sen ostan kirjakaupasta! - --- Entä rahat? - --- Minulla ei ole penniäkään. - --- Eikä minullakaan, kiltti vanhus sanoi hyvin surullisen näköisenä. - -Ja vaikka Pinocchio oli maailman iloisin poika, tuli hänkin -surulliseksi, sillä silloin kun köyhyys todellakin on puute, tuntevat -sen lapsetkin. - --- Odotapas! Geppetto huudahti äkkiä, nousi ylös, puki ylleen vanhan -sarkatakkinsa, jossa ei ollut juuri muuta kuin paikkoja ja kiiruhti -ulos. - -Vähän ajan perästä hän palasi takaisin kädessään aapinen pojalleen, -mutta takkia ei hänellä enää ollut. Ukko parka oli aivan -paitahihasillaan ja ulkona satoi lunta. - --- Mutta takkisi, isä? - --- Sen olen myynyt. - --- Minkä tähden sen möit? - --- Sillä minun oli kuuma. - -Sen vastauksen Pinocchio ymmärsi heti paikalla. Hän ei voinut vastustaa -hyvää sydäntään, vaan hyppäsi Geppetton kaulaan ja suuteli häntä -kasvoille minkä ehti. - - - - -IX - -Pinocchio myy aapisensa päästäkseen katsomaan marionettiteatteria. - - -Heti lumisateen lakattua Pinocchio pisti uuden aapisen kainaloonsa ja -lähti kävelemään koululle päin. Ja matkalla hänen pienet, vilkkaat -aivonsa laativat tuhansia tuulentupia, toinen toistaan kauniimpia. - -Hän puheli itsekseen: - --- Tänään opin koulussa heti lukemaan, huomenna opin kirjoittamaan ja -ylihuomenna laskemaan. Sitten minun tiedoillani on helppo ansaita -paljon rahaa, ja ensimmäisillä rahoilla, jotka taskuuni osuvat, ostan -isälleni kauniin verkatakin. Mitä sanoinkaan, verkatakinko? Ei, -hopeasta ja kullasta sen teetän, ja napit panetan timanteista. Sen -ukkoparka todella ansaitseekin. Että saisin lukea, ostaa hän minulle -kirjoja ja itse kulkee paitahihasillaan... tässä talvipakkasessa! - -Nämä sanat sanoessaan hyvin liikutettuna hän oli kuulevinaan etäältä -huilujen soittoa ja bassorummun kuminaa: pi-pi-pi, pi-pi-pi, tam, tam, -tam. - -Hän seisahtui ja kuunteli. Nämä äänet kuuluivat pitkän poikkikadun -päästä, joka johti pienelle torille aivan meren rannalla. - --- Mitähän siellä soitetaan? Vahinko, että minun täytyy mennä kouluun, -muuten... - -Hän jäi seisomaan epätietoisena. Mutta päätös oli tehtävä, joko oli -mentävä kouluun tai kuuntelemaan huilun soittoa. - --- Tänään menen kuuntelemaan huiluja ja huomenna kouluun. Kyllä sitä -aina vielä kouluunkin ehtii, sanoi pojanlurjus niskojaan heitellen. - -Sanottu ja tehty. Hän pujahti poikkikadulle ja alkoi juosta minkä -jaksoi. Mitä kauemmas hän juoksi, sitä selvemmin hän kuuli huilujen ja -rumpujen huminan: pi-pi-pi, pi-pi-pi, tam, tam, tam, tam. - -Samassa hän oli pienellä torilla. Se oli täynnä väkeä. Ihmiset -tunkeilivat suuren teltan ympärillä, jonka seinät olivat kirjavaksi -maalatusta säkkikankaasta. - --- Mikä teltta tuo on? Pinocchio kysyi sieltä kotoisin olevalta -pieneltä pojalta. - --- Lue ilmoitus, niin näet mitä siihen on kirjoitettu, niin saat -tietää! - --- Lukisinpa mielelläni, mutta juuri tänään en sattumalta voi lukea. - --- Sinäpä aasi olet! Minä luen sen siis sinulle. Tiedä siis, että tälle -paperille on isoilla tulipunaisilla kirjaimilla kirjoitettu: suuri -Marionetti-teatteri... - --- Onko siitä kauan, kun näytäntö alkoi. - --- Se alkaa juuri nyt. - --- Mitä sisäänpääsylippu maksaa? - --- Kaksikymmentä penniä. - -Pinocchio oli uteliaisuudesta aivan sairas, hän kadotti kokonaan -itsehillintänsä ja kysyi häpeämättä siltä pieneltä pojalta jonka kanssa -oli puhellut: - --- Voitko lainata minulle huomiseksi kaksikymmentä penniä? - --- Lainaisin toki mielelläni, vastasi poika pilkallisesti, mutta juuri -tänään ei minulla satu olemaan. - --- Kahdestakymmenestä pennistä myyn sulle takkini, marionetti sanoi. - --- Mitä luulet minun tekevän kukikkaalla paperitakilla? Jos se sateella -kastuu, ei sitä enää saa päältään riisutuksi. - --- Tahdotko ostaa kenkäni? - --- Korkeintaan ne kelpaavat tulen sytykkeeksi. - --- Paljonko tarjoat hatustani? - --- Totisesti hauskaa kaupantekoa! Hattu leivänkuoresta. Rotat voisivat -hypätä päähäni ja syödä sen. - -Pinocchio seisoi kuin neuloilla. Hän oli jo tekemäisillään viimeisen -tarjouksensa, mutta siihen puuttui rohkeutta, hän epäröi, horjui ja -taisteli itsensä kanssa. Viimein hän sanoi: - --- Annatko minulle kaksikymmentä penniä uudesta aapiskirjastani? - --- Minä olen itse vielä pieni poika, enkä osta mitään muilta pojilta, -sanoi puhuteltu, jolla oli enemmän älyä kuin Pinocchiolla. - --- Minä ostan aapisesi kahdestakymmenestä pennistä, huusi samassa eräs -vanhoja vaatteita myyskentelevä mies, joka oli sattunut kuulemaan -keskustelun. - -Ja niin myytiin aapinen. Ja ajatelkaa, kotona istui Geppetto-parka -väristen paitahihasillaan kylmästä sen vuoksi, että oli ostanut aapisen -pojalleen. - - - - -X - -Marionetit tuntevat veljensä Pinocchion ja tervehtivät häntä riemulla, -mutta samassa astuu sisään marionettitirehtööri Magniafoco ja Pinocchio -on saada surkean lopun. - - -Kun Pinocchio astui sisään marionettiteatteriin, oli siellä vähällä -syntyä pieni vallankumous. - -Kas, esirippu oli jo ylhäällä ja näytäntö alkanut. - -Näyttämöllä Harlekin ja Polichinelle paraikaa kiistelivät, ja minä -hetkenä tahansa voi alkaa tavallinen kepittäminen ja korvapuustien -vaihto. - -Permantoyleisö on haltioissaan ja on pakahtua naurusta katsellessaan -näitä molempia meluavia marionetteja, jotka syytivät toisilleen -kaikenlaisia haukkumasanoja ja keikailivat niin luonnollisesti, että -olisi heitä luullut järkeviksi olennoiksi ja ihmisiksi omalta -taivaankappaleeltamme. - -Mutta sitten yhtäkkiä Harlekin lakkaa näyttelemästä. Yleisöön päin -kääntyneenä ja permannon perälle sormellaan osoittaen hän huudahtaa -teatterimaisella äänellä: - --- Taivahan taatto! Uneksinko vai olenko valveilla? Tuolla alhaallahan -on Pinocchio! - --- Niin, Pinocchio se todellakin on! Polichinelle huudahtaa. - --- Hän se on! Signora Rosaura kirkuu, pistäen esiin päänsä näyttämön -perältä. - --- Pinocchio se on! Pinocchio! kirkuvat kaikki marionetit yhteen -ääneen, hyppien esiin kulissien välistä. - --- Pinocchio! Meidän veljemme Pinocchio! Eläköön Pinocchio! - --- Pinocchio, tule tänne ylös luokseni, Harlekin huutaa, -- tule ja -heittäydy puuveljesi syliin! - -Tätä rakastettavaa kutsumusta seuraten Pinocchio tekee hyppäyksen -takimmaiselta permantoriviltä nojatuoleille, siirtyy sitten uudella -harppauksella orkesterinjohtajan pään päälle ja siitä näyttämölle. - -Te ette voi aavistaa miten Pinocchiota täällä alettiin syleillä, -puristella, ystävällisesti nipistellä ja miten monta veljellistä -korvapuustia hän sai tässä kasvikuntaan kuuluvien näyttelijäin ja -näyttelijättärien seurassa. - -Tämäkin näytelmä oli tavallaan liikuttava, mutta, kun permantoyleisö -huomasi ettei kappaletta jatkettukaan, se tuli kärsimättömäksi ja alkoi -huutaa: -- Me tahdomme nähdä huvinäytelmämme! - -Mutta he puhuivat kuin tuuleen. Sen sijaan että olisivat jatkaneet -näyttelemistä, marionetit huusivat ja melusivat sata kertaa pahemmin, -he nostivat Pinocchion hartioilleen ja kantoivat häntä ympäri -näyttämön. - -Samassa marionettitirehtööri astui sisään, hän oli pitkä kuin -jättiläinen, ja niin ruma hän oli, että pelkkä ulkonäkökin pelotti. -Hänen partansa oli musta kuin piki ja niin pitkä että se ulottui maahan -asti, ja kävellessään hän melkein polki sen päälle. Hänen suunsa oli -suuri kuin leivinuuni, hänen silmänsä paloivat kuin kaksi punaista -lyhtyä ja kädessään hän heilutti käärmeistä ja ketunhännistä punottua -piiskaa. - -Tämän odottamattoman ilmiön nähdessään kaikki vaikenivat, ei kukaan -tohtinut hengittääkään. Olisi voinut kuulla vaikka kärpäsen surisevan. -Kaikki nämä marionettiparat, sekä miehet, että naiset, vapisivat kuin -haavanlehdet. - --- Minkä vuoksi olet tullut tänne ja saanut aikaan hämmingin -teatterissani? kysyi marionettitirehtööri Pinocchiolta ja hänen äänensä -oli karkea kuin joulupukin, silloin kun hänellä on nuha. - --- Uskokaa minua, teidän ylhäisyytenne, ei syy ollut minun! - --- Älä väitä vastaan! Illemmalla tehdään laskut tästä. - -Kun näytös oli loppunut, meni marionettitirehtööri kyökkiin, jossa -hänen illallistaan, komeaa lammasta juuri käänneltiin vartaalla. Mutta -koska oli puute haloista ja hän pelkäsi, ettei paisti tarpeeksi -ruskettuisi, huusi hän luokseen Harlekinin ja Polichinellen ja sanoi -heille: - --- Kantakaa heti tänne se marionetti, joka riippuu kamarini naulassa! -Se näkyy olevan tehty erittäin kuivasta puusta, jos sen heitän tuleen, -saan aimo tulen paistilleni. - -Harlekin ja Polichinelle epäröivät ensiksi, mutta heidän herransa -peloittava katse pakotti heidät tottelemaan. Hetken päästä palasivat he -kyökkiin kantaen käsivarsillaan Pinocchio parkaa, joka heittelihe ja -rimpuili sinne tänne kuin ankerias kuivalla maalla ja huusi -epätoivoisesti: -- Isä, isä, pelasta minut! Minä en tahdo kuolla, en -tahdo kuolla! - - - - -XI - -Magniafoco aivastaa ja antaa anteeksi Pinocchiolle, joka sitten -puolestaan pelastaa ystävänsä Harlekinin kuolemasta. - - -Marionettitirehtööri Magniafoco (se oli hänen nimensä) oli kyllä -peloittavan näköinen, en sitä suinkaan kiellä, erittäinkin kamalan -vaikutuksen teki tuo musta parta, joka peitti vatsan ja jalat kuin -mikäkin esiliina, mutta oikeastaan ei hän pohjaltaan ollut paha -ihminen. Siitä antoi hän nytkin todisteen. Sillä kun Pinocchio-parka -tuotiin hänen eteensä, ponnistellen vastaan ja itkien: "En tahdo -kuolla, en tahdo kuolla!" niin tuli hän heti tästä liikutetuksi ja -sääliväiseksi. Hän taisteli ensin vastaan, mutta ei voinutkaan kauempaa -pidättää itseään ja päästi aika aivastuksen. - -Harlekin oli näihin asti seisonut hyvin surullisena, pää painuksissa -kuin piilipuulla, mutta nyt hän yhtäkkiä tuli hyvin iloisen näköiseksi, -kumartui Pinocchion puoleen ja kuiskasi puoliääneen: - --- Hyviä uutisia, veliseni! Marionettitirehtööri on aivastanut, se -merkitsee että hän säälii sinua, ja sinä olet pelastettu. - -Asia on nähkääs semmoinen, että Magniafoco ei milloinkaan itkenyt, ja -ei edes ollut kyyneleitä pyyhkivinäänkään, kuten muut ihmiset sääliä -tuntiessaan. Heti kun hän tuli liikutetuksi alkoi hän sen sijaan -aivastella. Se oli tapa yhtä hyvä kuin muutkin, osoittaa maailmalle -sydämensä tunteita. - -Aivastettuaan huusi marionettitirehtööri yhä äkäisenä Pinocchiolle: - --- Lakkaa itkemästä! Kuunnellessani valitusvirsiäsi olen alkanut tuntea -omituista tunnetta täällä vatsanpohjassani... tuskaa, joka melkein... -ats, ats! -- ja hän aivasti vielä kaksi kertaa. - --- Terveydeksenne olkoon! sanoi Pinocchio. - --- Kiitos. Ovatko isäsi ja äitisi vielä elossa? kysyi Magniafoco. - --- Isäni elää; mutta äitiäni en ole koskaan tuntenut. - --- Niin, niin, kuka tietää miten suuren surun saattaisin vanhalle -isällesi, jos nyt antaisin heittää sinut tuleen. Ukko raiska, minun on -häntä sääli... atsi... atsi... atsi! -- ja hän aivasti vielä kolme -kertaa. - --- Terveydeksenne olkoon! -- sanoi taas Pinocchio. - --- Kiitos. Muuten minä säälin sinua myöskin, sillä niin kuin näet, -eivät halot riitä paistini valmistamiseen, ja sinä olisit ollut siinä -hyvään tarpeeseen. Mutta koska kerran olen säälin tuulella, niin saanen -koettaa pysyä kärsivällisenä. Minä heitän jonkun omista marioneteistani -tuleen sinun sijastasi. Hoi, santarmit! - -Samassa astui esiin kaksi puista santarmia, pitkiä ja kuivia kuin -tikut, kolmikulmaiset hatut päässä ja paljastetut miekat kädessä. - -Marionettitirehtööri sanoi heille karkealla äänellä: - --- Ottakaa kiinni tuo Harlekin, sitokaa hänet lujasti ja heittäkää -hänet sitten tuleen. Minä tahdon lammaspaistini kyllin ruskeaksi. - -Ajatelkaa Harlekin parkaa! Hän pelästyi niin kovasti, että kaatui -pitkälleen vatsalleen lattialle. - -Nähdessään tämän sydäntäsärkevän näyn, heittäytyi Pinocchio ääneen -itkien marionettitirehtöörin jalkoihin. Hän kasteli tämän parran -kyynelillään ja rukoili nyyhkyttäen: - --- Armoa, herra Magniafoco! - --- Ei täällä ole herroja, vastasi marionettitirehtööri ankarasti. - --- Armoa, herra ritari! - --- Ei täällä ole ritareita! - --- Armoa, herra ylipäällikkö! - --- Ei täällä ole ylipäälliköltä. - --- Armoa, teidän korkea-arvoisuutenne! - -Tämä nimitys vasta oli Magniafocon mieleen, ja kuin taikaiskusta oli -hän paljon lempeämpi ja armollisempi. - --- No, mitä sinä tahdot? - --- Minä rukoilen armoa Harlekin-raukalle. - --- Täällä ei ole pysyväistä armoa. Koska säästin sinut, on hänet -heitettävä tuleen, sillä minä tahdon lammaspaistini kypsäksi. - --- Siinä tapauksessa, huudahti Pinocchio ylpeästi, nousten ylös ja -heittäen päästään leivänkuorisen lakkinsa, -- siinä tapauksessa tiedän -velvollisuuteni. Eteenpäin, herrat santarmit! Sitokaa minut ja -heittäkää minut tuleen! Ei, on väärin, että Harlekin-ystäväni kuolee -minun tähteni. - -Nämä sanat, lausuttuina kovaa ja rohkeasti, saivat kaikkien ympärillä -seisovien silmät kyyneltymään. Santarmitkin itkivät kuin vastasyntyneet -lampaat, ja kuitenkin olivat he molemmat puusta. - -Aluksi oli Magniafoco kylmä ja tunteeton kuin jääpalanen, mutta -vähitellen suli hänkin ja alkoi aivastella. Ja neljä tai viisi kertaa -aivasteltuaan levitti hän hellästi käsivartensa Pinocchiolle, sanoen: - --- Sinäpä vasta olet oikein reipas poika! Tule tänne ja suutele minua! - -Pinocchio hyökkäsi heti esille ja kiipesi kuin orava ylös pitkin -marionettitirehtöörin partaa ja mäiskäytti suutelon juuri hänen -nenännipukalleen. - --- Olenko siis armahdettu? kysyi Harlekin-parka tuskin kuuluvalla -äänellä. - --- Sinä olet armahdettu, vastasi Magniafoco, mutta puisteli sitten -päätään ja sanoi huoaten: - --- Kärsivällisyyttä! Kärsivällisyyttä! Tänä iltana saan tyytyä -puolikypsään lammaspaistiin. Mutta varokoon se itseään, jonka vuoro -ensiksi sattuu! - -Kuullessaan armahduksesta, kiiruhtivat kaikki marionetit näyttämölle, -sytyttivät siellä kynttilät ja lamput kuin suurta juhlanäytäntöä varten -ja alkoivat tanssia ja hyppiä. Ja sitäpä kesti vielä aamun sarastaessa. - - - - -XII - -Marionettitirehtööri lahjoittaa viisi kultarahaa Pinocchiolle, että hän -veisi ne isälleen Geppettolle, mutta Pinocchio antaa ketun ja kissan -pettää itsensä ja seuraa heitä. - - -Seuraavana päivänä kutsui Magniafoco Pinocchion syrjemmälle ja kysyi -häneltä: - --- Mikä on isäsi nimi? - --- Geppetto. - --- Ja mikä on ammattinsa? - --- Kerjäläinen. - --- Miten paljon hän ansaitsee? - --- Hän ansaitsee sen verran, ettei milloinkaan ole penniäkään -taskussaan. Ajatelkaa nyt, että ostaakseen minulle aapiskirjan, täytyi -hänen myydä ainoa takkinsa, ja sekin oli niin paikattu, että oikein oli -surkean näköinen. - --- Mies parka! Minun on melkein sääli häntä. Tässä saat viisi -kultarahaa! Mene heti viemään ne hänelle ja sano minulta paljon -terveisiä. - -Sen nyt jokainen ymmärtää, että Pinocchio kiitteli -marionettitirehtööriä tuhatkertaisesti. Sitten hän vuoroon syleili -kutakin marionettia, santarmejakin ja tyytyväisenä alkoi astua kotiin -päin. - -Mutta kuljettuaan tuskin puolen kilometriä, tuli häntä vastaan ontuva -kettu ja sokea kissa. Ne kulkivat hyvin, hyvin hitaasti eteenpäin, -auttaen toisiaan kuin hyvät onnettomuustoverit ainakin. Ontuva kettu -kulki nojaten kissaan ja sokea kissa antoi ketun kuljettaa itseään. - --- Hyvää päivää, Pinocchio, sanoi kettu ja tervehti kohteliaasti. - --- Mistä sinä minun nimeni tiedät? kysyi marionetti. - --- Tunnen hyvin isäsi. - --- Missä olet hänet nähnyt? - --- Näin hänet eilen oman huoneensa ovella. - --- Mitä hän teki? - --- Hän seisoi paitahihasillaan ja värisi kylmästä. - --- Isä raukkani! Mutta jos Jumala suo, niin tästä lähtien hän ei enää -palele! - --- Minkätähden ei? - --- Sen vuoksi, että minusta on tullut suuri herra. - --- Sinustako suuri herra? sanoi kettu ja rähähti kovaa nauramaan. Kissa -nauroi myöskin, mutta ettei sitä huomattaisi, alkoi hän silitellä -etukäpälillään viiksiänsä. - --- Ei siinä ole mitään nauramista, huusi Pinocchio suuttuneena. -Todellakin minua säälittää, että saan veden suuhunne valumaan. Tässä -näette viisi kultarahaani, ymmärrättekö mitä ne ovat. - -Samassa hän otti esille Magniafocolta saamansa rahat. - -Kultarahojen somasti kilahtaessa ojensi kettu tahtomattaan juuri -ontuvan jalkansa ja kissa aukaisi molemmat silmänsä, jotka loistivat -kuin kaksi viheriää lyhtyä, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä hän ne -taas sulki, ettei Pinocchio huomaisi mitään. - --- Mitä aiot tehdä näillä rahoilla? kysyi kettu. - --- Ensiksikin, sanoi marionetti, aion ostaa isälleni uuden, kauniin -takin, hopeasta ja kullasta ja timanttinapeilla varustetun, ja sitten -ostan itselleni aapiskirjan. - --- Sinulleko? - --- Ihan varmaan, sillä aion mennä kouluun ja ruveta todellakin -lukemaan. - --- Katsopas minua! sanoi kettu. Tyhmää kouluhaluani saan kiittää siitä, -että menetin toisen jalkani. - --- Katsopas minuakin! sanoi kissa. Tyhmää lukuhaluani saan kiittää -siitä, että kadotin näköni kokonaan. - -Valkea rastas, joka istui pensaaseen piiloutuneena, viserteli samassa -ja sanoi: - --- Pinocchio, älä kuuntele huonojen toverien neuvoja, muuten tulet -katumaan sitä! - -Rastas parka, sitä sen ei olisi pitänyt sanoa! Yhdellä pitkällä -harppauksella otti kissa sen kiinni ja söi sen yhtenä suupalana -höyhenineen kaikkineen, ettei lintunen ehtinyt ääntäkään päästää. - -Mutta kissa pyyhkäisi linnun syötyään suunsa, ja sulki taas silmänsä, -tekeytyen sokeaksi kuin ennenkin. - --- Rastas raukka! sanoi Pinocchio. Miksi olit niin häijy hänelle? - --- Annoin hänelle vaan pienen läksytyksen. Tästä hän oppi, ettei -vastedes sekaannu toisten asioihin. - -He olivat jo kulkeneet enempi kuin puolet matkasta, niin kettu pysähtyy -äkkiä ja kysyy marionetilta: - --- Tahdotko saada kultarahasi kasvamaan kaksinkertaiseksi? - --- Millä tavalla? - --- Tahdotko saada nuo vaivaiset viisi tukaattiasi kasvamaan sadaksi tai -tuhanneksi tai kahdeksi tuhanneksi? - --- Tietysti. Mutta millä tavalla? - --- Helpoimmalla tavalla maailmassa. Sen sijaan että menet kotiisi, -seuraatkin meitä. - --- Ja minne aiotte minut viedä? - --- Pöllöjen maahan. - -Pinocchio mietti hetkisen, mutta vastasi sitten päättävästi: - --- Ei, en tule teidän kanssanne. Nyt olen lähellä kotiani ja sinne -tahdon mennä, sillä siellä odottaa minua isäni. Kuka tietää miten monta -kertaa ukkorukka jo on huokaillut, kun minä en eilen palannut kotiin. -Minä olen todellakin ollut paha poika ja puhuva sirkka oli oikeassa -sanoessaan: "Tottelemattomien lasten ei käy milloinkaan hyvin tässä -maailmassa." Ja sen olen oppinut omasta kokemuksestanikin, sillä olen -ollut monessa onnettomuudessa ja viimeksi eilen Magniafocon luona, olin -vähällä... huh... Jo pelkkä ajatuskin siitä saa minut värisemään. - --- Siis, sanoi kettu, tahdot todellakin mennä kotiin? Mene vaan ja -vastaa itse seurauksista! - --- Vastaa itse seurauksista! toisti kissa. - --- Ajattele nyt tarkkaan, Pinocchio, sillä nyt annat onnen livahtaa -käsistäsi. - --- Käsistäsi! toisti kissa. - --- Yhdessä yössä sinun viisi tukaattiasi kasvaisivat kahdeksi -tuhanneksi. - --- Kahdeksi tuhanneksi! toisti kissa. - --- Mutta mitenkä on mahdollista, että ne voisivat niin paljon kasvaa? -kysyi Pinocchio, suu auki ihmetyksestä. - --- Sen selitän sinulle heti, sanoi kettu. Tiedä siis, että pöllöjen -maassa on ihmeellinen niitty, jota kaikki kutsuvat Ihmeniityksi. Tähän -niittyyn kaivat pienen kuopan ja siihen pistät esimerkiksi yhden -kultatukaatin. Sitten peität taas kuopan mullalla, kastelet sen -kahdella ämpärillisellä lähdevettä ja heität sen päälle vielä hiukan -suolaa, ja sitten menet aivan rauhassa nukkumaan. Mutta yön aikana -onkin kultaraha itänyt ja alkanut kukkia ja noustessasi seuraavana -aamuna ja tullessasi niitylle, mitä löydätkään? Löydät kauniin puun, -täynnä kultatukaatteja, niinkuin kypsässä vehnäntähkässä on jyviä -leikkuuaikana. - --- Siis, sanoi Pinocchio, joutuen yhä enemmän hämilleen, jos minä nyt -kaivaisin niittyyn viisi kultatukaattiani, montako löytäisin sieltä -seuraavana aamuna? - --- Sehän on maailman helpoin laskuesimerkki, vastasi kettu, sen voit -laskea sormillasikin. Ajatellaan, että jokainen tukaatti tuottaa -tertun, jossa on viisisataa tukaattia, silloinhan sinun tarvitsee vaan -kertoa viisisataa viidellä ja siis löydät seuraavana aamuna taskustasi -kaksituhattaviisisataa kirkasta ja helisevää kultarahaa. - --- Oi ihanaa! huudahti Pinocchio, alkaen ilosta tanssia. -- Kun olen -saanut nuo tukaatit, pidän itse kaksituhatta ja loput viisisataa -lahjoitan teille molemmille. - --- Lahjoittaisit meille? huudahti kettu muka loukkaantuneena ja -harmissaan. -- Jumala meitä siitä varjelkoon! - --- Meitä siitä varjelkoon! toisti kissa. - --- Me, jatkoi kettu, emme työskentele itsekkään voiton vuoksi, vaan -toisia rikastuttaaksemme me työtä teemme! - --- Me työtä teemme! toisti kissa. - --- Miten kunnon ihmisiä, ajatteli Pinocchio itsekseen ja unohtaen -kokonaan isänsä, uuden takin, aapisen ja kaikki hyvät päätöksensä, -sanoi hän ketulle ja kissalle: - --- Tulkaa, lähtekäämme pian, minä tulen teidän kanssanne. - - - - -XIII - -"Punaisen kravun" ravintola. - - -He kulkivat ja kulkivat ja kulkivat ja pimeän tullessa he saapuivat -viimeinkin väsymyksestä melkein puolikuolleina "Punaisen kravun" -ravintolaan. - --- Viivytään täällä vähän aikaa, sanoi kettu, niin kauan vaan että -ehdimme syödä hiukan ja levätä pari tuntia. Keskiyön aikana voimme -sitten jatkaa matkaa, niin että huomenna aamunkoitteessa olemme perillä -Ihmeniityllä. - -Astuttuaan ravintolaan sisään, asettuivat he kaikki kolme pöydän ympäri -syömään, mutta ei kenelläkään heistä ollut ruokahalua. - -Kissaparalla oli niin kovat vatsavaivat, ettei voinut syödä enempää -kuin viisi särkeä tomaattikastikkeen kanssa ja neljä annosta -vasikansylttyä, mutta koska syltyt eivät olleet hänen makunsa mukaan -maustetut, täytyi hänen tilata vielä kolme kertaa voita ja jauhennettua -juustoa. - -Kettu olisi mielellään maistellut jotain hänkin, mutta lääkäri oli -määrännyt hänelle mitä ankarimman ruokajärjestyksen, sen vuoksi täytyi -hänen tyytyä vaan jänispaistiin hapankastikkeen kera ja helposti -sulavaan väliruokaan: lihaviin nuoriin kanoihin ja kukkopoikasiin. Sen -jälkeen antoi hän tuoda itselleen oivallista keittoa: kaniineista, -sammakoista, sisiliskoista ja paratiisiomenista tehtyä, mutta sitten -hän ei enää tahtonutkaan enempää. Hänelle oli ruoka niin -vastenmielistä, sanoi kettu, ettei hän tahtonut voida pistää ruokaa -ensinkään suuhunsa. - -Mutta Pinocchio söi vähiten kaikista. Hän tilasi pähkinöitä ja leipää, -mutta jätti kaikki koskematta lautaselle. Ajatuksensa olivat niin -kokonaan Ihmeniityllä, että poika parka oli jo edeltäkäsin syönyt -itsensä sairaaksi kultarahoistaan. - -Kun illallinen oli syöty, sanoi kettu isännälle: - --- Antakaa minulle kaksi hyvää huonetta, yksi Pinocchiolle ja toinen -minulle ja toverilleni! Ennen kuin edelleen matkustamme, lepäisimme -vähän aikaa. Mutta älkää unohtako herättää meitä keskiyön aikaan, että -voimme jatkaa matkaamme! - --- Kyllä, herrani, vastasi isäntä vilkuttaen silmää ketulle ja -kissalle, ikäänkuin sanoakseen: "Ymmärrän viittauksen ja kaikki on -selvänä..." - -Heti sänkyyn päästyään nukkui Pinocchio ja alkoi uneksia. Ja unissa hän -oli olevinaan keskellä suurta niittyä, jolla kasvoi paljon pieniä puita -ja ne olivat terttuja täynnä ja nämä tertut olivat peitetyt -kultatukaateilla, jotka keinuivat ilmassa ja lauloivat ting, tang, -ting, niin kuin olisivat tahtoneet sanoa: "Ken meitä haluaa, se tulkoon -meitä ottamaan!" Mutta juuri kaikkein jännittävimpänä hetkenä, kun -Pinocchio ojensi kätensä noukkiakseen kouransa täyteen noita kauniita -rahoja ja aikoi pistää ne taskuunsa, heräsi hän äkkiä siitä, että -koputettiin kolme kertaa kovasti huoneen ovelle. - -Se oli isäntä, joka tuli ilmoittamaan keskiyön olevan käsissä. - --- Ovatko minun toverini jo valmiit? kysyi marionetti. - --- Enempi kuin valmiit, he läksivät jo kaksi tuntia sitten. - --- Mutta miksi heillä oli niin kiire. - --- Niin, kissa sai sanan, että hänen vanhin kissanpoikansa, jolla on -patit jaloissa, makaa kuoleman kielissä. - --- Maksoivatko he illallisen? - --- Mitä te ajattelette? He olivat liian hyvin kasvatettuja -aiheuttaakseen teille sen häpeän. - --- Sepä vahinko! Se häpeä olisi ollut minulle hyvinkin mieleen! sanoi -Pinocchio kynsäisten päätänsä. Sitten hän kysyi: - --- Ja missä lupasivat nämä hyvät ystävät odottaa minua? - --- Ihmeniityllä huomenna aamun koittaessa. - -Pinocchio maksoi tukaatin omasta ja toveriensa illallisesta ja lähti -matkaan. - -Mutta voisi melkein sanoa, että hän sai kulkea kopeloiden eteenpäin, -sillä majatalon ulkopuolella oli pimeä kuin säkissä. Ympäristöltä ei -kuulunut edes lehden kahinaa. Ainoastaan muutamia ilkeitä yökköjä -lenteli edestakaisin tien poikki, pensaasta toiseen sipaisten -siivillään Pinocchion nenää, niin että hän peräytyi pelästyksestä -takaperin ja huusi: -- Kuka siellä? ja kaiku läheisiltä kunnailta -toisti: -- Kuka siellä? Kuka siellä? Kuka siellä? - -Mutta kuljettuaan vähän matkaa eteenpäin, huomasi hän puunrungossa -pienen, pikkaraisen elukan, joka levitti ympärilleen heikkoa, vaaleaa -valoa, ikään kuin se olisi johtunut läpinäkyvästä posliinisesta -yölampusta. - --- Kuka sinä olet? kysyi Pinocchio. - --- Minä olen puhuvan sirkan haamu, vastasi pieni eläin, hyvin heikolla, -hienolla äänellä, se kuului kuin toisesta maailmasta. - --- Mitä minusta tahdot? kysyi marionetti. - --- Tahtoisinpa antaa sinulle neuvon. Käänny takaisin kotiisi ja vie ne -neljä tukaattia, jotka sinulla vielä ovat jäljellä, isäraukallesi, joka -itkee epätoivoisena kun et sinä palaa kotiin. - --- Huomenna on isäni hieno herra, sillä nämä neljä tukaattia muuttuvat -kahdeksituhanneksi. - --- Älä usko, poikaseni, niihin, jotka lupaavat sinut yhdessä yössä -tehdä rikkaaksi. Semmoiset ihmiset ovat joko hulluja tai veijareita. -Tee niin kuin minä sanon ja palaa kotiin! - --- Minä tahdon mennä eteenpäin. - --- On jo myöhä... - --- Minä tahdon mennä eteenpäin. - --- Yö on pimeä... - --- Minä tahdon mennä eteenpäin. - --- Tie on vaarallinen. - --- Muista, että ne lapset, jotka tahtovat seurata omaa tahtoaan ja omia -oikkujaan, ennemmin tai myöhemmin saavat sitä katua. - --- Vanha, tavallinen juttu. Hyvää yötä, Sirkka. - --- Hyvää yötä, Pinocchio, ja taivas suojelkoon sinua ryöväreiltä ja -murhaajilta. - -Tuskin oli puhuva sirkka lausunut viimeiset sanansa, niin se aivan -äkkiä sammui, niin kuin kynttilään olisi puhallettu ja maantie oli -vielä entistään pimeämpi. - - - - -XIV - -Kun Pinocchio ei totellut puhuvan sirkan neuvoja, joutuu hän rosvojen -käsiin. - - --- Totisesti, puheli marionetti itsekseen jatkaessaan matkaansa, miten -onnettomia me poikaparat olemmekaan. Kaikki meitä neuvovat, kaikki -meitä toruvat, kaikki meitä opettavat. Jos vaan tottelisi heitä, niin -kaikki he luulisivat olevansa meidän isiämme ja opettajiamme, kaikki, -jopa puhuvat sirkatkin. Niin kuin nyt esimerkiksi: sen vuoksi, etten -minä tahtonut totella tuon ikävän sirkan neuvoja, niin pitäisi hänen -puheittensa mukaan minua kohdata jos kuin monet onnettomuudet. Voisinpa -joutua rosvojenkin käsiin! Kaikeksi onneksi minä en usko rosvoja -olevankaan, enkä milloinkaan ole uskonut. Minä uskon, että isät ja -äidit ovat keksineet rosvot varta vasten niillä peloittaakseen poikia, -jotka tahtovat myöhällä tulla kotiin. Ja muuten, jos kohtaisinkin -jonkun tässä maantiellä, en ainakaan heitä pelästyisi. En unissakaan, -tarttuisin heitä kurkkuun ja huutaisin: "Herrat rosvot, mitä tahdotte -minusta? Muistakaa, ettei minun kanssani leikkiä lasketa. Menkää -matkaanne ja olkaa vaiti!" Olen aivan näkevinäni miten rosvoparat -pelästyvät julmaa ääntäni ja pakenevat minkä ennättävät. Jos he vastoin -luuloani olisivatkin niin huonosti kasvatettuja, etteivät -livahtaisikaan tiehensä, niin silloin juoksisinkin minä itse pois ja -niin olisi asia sovittu... - -Mutta Pinocchio ei ehtinyt lopettaa todistelujaan, sillä samassa oli -hän kuulevinaan lehtien rapisevan selkänsä takana. - -Hän kääntyi ja näki pimeässä kaksi mustaa olentoa, jotka olivat -kokonaan kääriytyneet hiilisäkkeihin, ja nämä olennot juoksivat hänen -jäljestään varpaisillaan, kuin kaksi kummitusta. - --- Siinä ne kuitenkin ovat! sanoi hän itsekseen ja epävarmana siitä, -minne piilottaisi neljä tukaattiansa, pisti hän ne suuhunsa aivan -kielen alle. - -Sitten hän koetti päästä pakoon. Mutta ennen kuin hän ehti ottaa -ensimmäisen askeleensa, tunsi hän jonkun tarttuvan käsivarsiinsa ja hän -kuuli kahden karkean ja onton äänen sanovan: - --- Rahat tai henki! - -Pinocchio ei voinut sanoa sanaakaan rahojen vuoksi, jotka olivat hänen -suussaan. Hän koetti tuhansilla kohteliailla kumarruksilla ja kasvojen -ilmeillä osoittaa noille kaapuun kääriytyneille, joista ei muuta -näkynyt kuin silmät säkkiin pistetyistä reijistä, että hän oli köyhä -marionetti, jolla ei ole edes väärää penninrahaa taskussaan. - --- Pois vaan! Ole hiljempaa ja anna rahat tänne! huusivat molemmat -ryövärit uhkaavasti. - -Marionetti puisti päätään; levitti kätensä ikään kuin sanoakseen: "Ei -minulla ole mitään." - --- Tänne rahat tai olet kuoleman oma! sanoi pitempi ryöväreistä. - --- Kuoleman oma! toisti toinen. - --- Kun olemme tappaneet sinut, tapamme myöskin isäsi. - --- Myöskin isäsi! - --- Ei, ei, ei, ei minun isä raukkaani! huusi Pinocchio epätoivoisella -äänellä, mutta liikuttaessaan kieltänsä helisivät rahat suussa. - --- Vai sinä senkin roisto, olet piilottanut rahasi kielesi alle! Sylje -heti ne ulos. - -Pinocchio ei ollut kuulevinaankaan. - --- Vai nii-iin, oletko olevinasi kuuro? Odotapas vaan, kyllä saamme -sinut ne ulos sylkemään. - -Toinen rosvoista tarttui marionettia nenästä kiinni, toinen leuasta ja -sitten he alkoivat kumpikin kursailematta vetää omalle taholleen, siten -pakottaakseen häntä avaamaan suutaan; mutta se ei auennut. Marionetin -suu pysyi suljettuna kuin olisi se ollut kiinni juotettu. - -Silloin lyhyempi rosvoista otti esille pitkän veitsen, jonka hän koetti -tunkea Pinocchion huulten väliin, mutta salaman nopeudella puri -Pinocchio yhteen hampaansa, purren kokonaan poikki käden ja sylki sen -suustaan. Mutta ajatelkaapas hänen hämmästystään, kun hän huomasi ettei -se ollutkaan käsi, vaan kissankäpälä, jonka hän suustaan sylkäisi. - -Rohkaistuneena tästä ensimmäisestä voitosta hän riuhtaisi itsensä irti -rosvojen kynsistä, hyppäsi maantienaidan yli ja alkoi juosta pitkin -peltoja. Ja rosvot hänen jäljestään, kuin kaksi koiraa jänistä ajaen, -ja se, joka oli menettänyt käpälänsä, juoksi yhdellä jalalla, ja -eteenpäin se vaan pääsi, kukaties miten. - -Juostuaan viisitoista kilometriä, tunsi Pinocchio voimiensa loppuvan. -Luullen olevansa hukassa hän kiipesi korkeaan petäjään ja istuutui sen -ylimmälle oksalle. Rosvot yrittivät kiivetä jäljestä, mutta puolitiessä -he liukastuivat ja putosivat maahan, kädet ja jalat pahoin runneltuina. - -Mutta he eivät jääneet toimettomiksi, vaan alkoivat koota kuivia risuja -kasaan petäjän juurelle, ja sytyttivät ne tuleen. Siinä samassa oli -petäjä tulessa ja paloi liekehtien kuin kynttilä vedossa. Pinocchio -näki liekkien kohoavan yhä ylemmäksi, ja kun hän ei halunnut kuolla -kuin paistettu lintu, hyppäsi hän aimo hyppäyksellä alas puusta ja -alkoi taas juosta yli peltojen ja viinitarhojen läpi. Ja molemmat -rosvot jäljestä yhtä väsymättöminä. - -Päivä alkoi vähitellen valjeta, mutta yhä jatkui takaa-ajo. Mutta voi -surkeutta! Äkkiarvaamatta näkee Pinocchio tiensä salvatun, edessään on -leveä syvä oja, täynnä kahvinväristä likavettä. Mitä on tehtävä? "Yks', -kaks', kolme!" huusi marionetti, otti hyvää vauhtia ja hyppäsi toiselle -puolelle. Rosvot hyppäsivät jäljestä, mutta he eivät olleet laskeneet -oikein etäisyyttä ja ploiskis!... he putosivat keskelle ojaa. -Pinocchio, joka kuuli heidän polskahtavan veteen ja näki veden -räiskähtävän kauas, juoksi iloisena edelleen, huutaen ääneen: - --- Hyvää kylpyä, herrat rosvot! - -Hän luuli jo viimeinkin heistä päässeensä, mutta katsoessaan taakseen, -mitä hän näkikään, siellä ne olivat jo molemmat hänen kintereillään, -kääriytyneinä säkkeihinsä ja likomärkinä. - - - - -XV - -Rosvot saavat Pinocchion kiinni ja hirttävät hänet jättiläistammen -oksaan. - - -Nyt oli Pinocchio kadottanut rohkeutensa ja hän oli jo aikeessa -heittäytyä maahan ja antautua vangiksi, kun hän samassa näki hyvin -kaukaa puitten välistä hohtavan pienen lumivalkoisen talon. - --- Jos vielä jaksaisin juosta tuolle talolle asti, niin ehkä olisin -pelastettu! sanoi hän itsekseen. - -Ja kadottamatta minuuttiakaan alkoi hän juosta kovaa kyytiä metsän -halki. Ja rosvot jäljestä kuin ennenkin. - -Juostuaan henkensä kaupalla kaksi tuntia hän saapui viimeinkin aivan -hengästyneenä pienen talon portille ja koputti sille. - -Ei vastausta. - -Hän koputti vielä kerran ja kovemmin, sillä takaa-ajajien melu ja -ähkyvä hengitys kuului yhä lähenevän. - -Sama äänettömyys. - -Huomatessaan, ettei koputus mitään auttanut, alkoi hän epätoivoisena -potkia jaloillaan porttia. Silloin ilmestyi ikkunaan kultatukkainen -tyttö, jonka kasvot olivat valkeat kuin vahakuvan. Hän seisoi siinä -liikkumattomana, silmät ummessa, kädet ristissä rinnalla ja sanoi -huuliaan liikuttamatta niin hiljaisella äänellä kuin olisi se tullut -toisesta maailmasta: - --- Tässä talossa ei ole ketään; kaikki ovat kuolleet. - --- Mutta avaa sinä minulle! huusi Pinocchio itkien ja rukoillen. - --- Minäkin olen kuollut. - --- Kuollut? Mutta miksi seisot ikkunassa? - --- Odotan paareja, joilla minut kannetaan pois. - -Tuskin oli tyttö tämän sanonut, niin hän katosi ja ikkuna sulkeutui -äänettömästi. - --- Oi, sinä kultakiharainen tyttö, huusi Pinocchio, armahda minua ja -avaa ovi! Sääli poikaparkaa, jota ros... - -Mutta hän ei ehtinyt sanoa sanaa loppuun, sillä samassa tartuttiin -hänen niskaansa ja kaksi tuttua karkeaa ääntä murisi uhkaavasti: - --- Nyt et enää pakene! - -Marionetti tunsi kuoleman olevan lähellä ja hän alkoi niin kovasti -vapista, että jäsenet kalisivat, samaten kuin kultarahat kielensä alla. - --- No? kysyivät rosvot, avaatko suusi, vai etkö? vai et vastaa?... -Odotapas, kyllä me sen auki saamme... - -Ja he vetivät esille kaksi hyvin pitkää puukkoa, teräviä kuin -partaveitset, ja ritsis, ratsis... he löivät häntä kaksi kertaa -aikalailla selkään. - -Mutta onneksi oli marionetti niin kovasta puusta, että puukonterät -menivät sirpaleiksi ja rosvot jäivät seisomaan puukonkahvat kädessä, -tuijottaen tylsästi toisiinsa. - --- Nyt ymmärrän, sanoi viimein toinen heistä, hänet on hirtettävä. -Hirttäkäämme hänet! - --- Hirttäkäämme hänet! toisti toinen. - -Sanottu ja tehty. Pinocchion kädet sidottiin selän taakse, nuoran -silmukka pantiin kaulan ympäri ja niin he ripustivat hänet sen puun -oksaan, jota kutsuttiin Jättiläistammeksi. - -Sitten he istuutuivat nurmikolle odottamaan, että marionetti tekisi -viimeisen ilmahyppynsä. Mutta vaikka kolme tuntia oli kulunut, olivat -hänen silmänsä yhä auki ja suunsa suljettuna ja hän potki ja sätkytteli -pahemmin kuin milloinkaan ennen. - -Viimein he väsyivät odottamiseen ja kääntyen Pinocchioon, sanoivat he -pilkallisesti hohottaen: - --- Hyvästi huomiseen. Kun aamulla palaamme, toivomme sinun olevan siksi -kohteliaan, että tapaamme sinut kuolleena ja suu selällään. - -Sen sanottuaan menivät he matkoihinsa. - -Yöllä alkoi myrskytä ja tuulla pohjoisesta, tuuli vinkui hirveästi ja -heilutteli Pinocchio-parkaa edestakaisin kuin läppää kirkonkellossa, -kun sitä soitetaan pyhäpäivänä. Tästä heilumisesta hän tuli kauhean -merikipeäksi, ja nuora kiristyi yhä tiukemmalle hänen kaulansa ympäri, -niin että hän tuskin enää voi hengittää. - -Vähitellen alkoi kaikki mustua hänen silmissään; mutta vaikka hän tunsi -kuoleman lähenevän, toivoi hän yhä vielä jonkun säälivän ihmisen viime -hetkessä pelastavan hänet. Hän odotti ja odotti, mutta kun ei ketään -tullut, muisti hän isä raukkansa... ja kuolevan äänellä änkytti hän: -- -Voi isä kulta, jospa olisit täällä... Enempää hän ei saanutkaan -sanotuksi. Hän sulki silmänsä, avasi suunsa ja oikaisi säärensä, ja -nytkähdettyään vielä kerran, jai hän siihen kankeana riippumaan. - - - - -XVI - -Kaunis kultakutrinen tyttö antaa ottaa Pinocchion alas puusta, laittaa -hänet sänkyyn ja kutsuu kolme lääkäriä saadakseen tietää, onko -Pinocchio kuollut, vai elääkö hän. - - -Pinocchion riippuessa jättiläistammen oksassa näyttäen enemmän -kuolleelta kuin elävältä, ilmestyi kultakutrinen tyttö taas ikkunaan. -Häntä säälitti tuo onneton, joka heilui edestakaisin nuora kaulassa, -tanssien polskaa pohjatuulessa ja hän taputti kolme kertaa hiljaa -käsiänsä. - -Samassa kuului suhinaa ilmassa ja suuri kotka lensi siivet levällään -ilman halki ja asettui ikkunalaudalle istumaan. - --- Mitä käskette, suloisin haltijatar? -- kysyi kotka, painaen nokkansa -ikkunalautaan kohteliaaksi tervehdykseksi. Katsokaas, tuo kultakutrinen -tyttö olikin hyvä haltijatar, joka oli jo tuhat vuotta elänyt tämän -metsän laidassa. - --- Näetkö tuon marionetin, joka heiluu ja riippuu tuon Jättiläistammen -oksassa? - --- Kyllä näen. - --- Hyvä on, lennä nopeaan sinne, ja noki vahvalla nokallasi rikki -solmu, josta hän riippuu taivaan ja maan välillä, ja aseta hänet sitten -varovasti nurmikolle tammen juurelle. - -Kotka lensi pois ja palasi kahden minuutin kuluttua. - --- Mitä käskitte, sen olen tehnyt. - --- Miltä hän näytti? Kuolleeltako vai elävältä? - --- Kyllä hän oli kuolleen näköinen, mutta ei hän aivan kuollut voi -olla, sillä irroitettuani silmukan, joka kiristi hänen kaulaansa, -hengitti hän syvään ja änkytti puoliääneen: "Nyt tuntuu paremmalta...!" - -Haltijatar taputti taas kaksi kertaa käsiänsä ja heti astui sisään -komea villakoira, joka käveli takajaloillaan, aivan kuin ihminen. - -Koira oli puettu komeaan takkiin. Hänellä oli päässään kolmikulmainen, -kultanauhoilla koristettu hattu, jonka alta kellertävän tekotukan -kiharat valuivat kaulalle, ja takki oli suklaanvärinen, -timanttinapeilla varustettu ja siinä oli kaksi suurta taskua, jonne hän -pisti ne luupalaset, jotka hänen valtiattarensa lahjoitti hänelle -päivällisen aikana, polvihousut karmosiininpunaisesta sametista, -silkkisukat ja matalat kengät, takapuolella oli hänellä jonkinlainen -sinisestä silkistä tehty sateenvarjon kotelo, jonne sadeilmalla sai -pistää häntänsä. - --- Joutuun, Medoro! sanoi haltijatar villakoiralle. -- Anna heti -valjastaa kauniit vaunut vaunuliiteristäni ja aja metsätietä pitkin. -Kun saavut Jättiläistammen luo, löydät puolikuolleen marionetin -makaavan maassa. Nosta hänet hiljaa ylös, aseta hänet hyvin varovasti -vaunun tyynyille ja tuo hänet tänne! Oletko ymmärtänyt? - -Villakoira heilutti neljä tai viisi kertaa sinisessä silkkikotelossa -olevaa häntäänsä, osoittaaksensa, että oli ymmärtänyt käskyn ja juoksi -sitten pois nopeasti kuin kilpa-ajohevonen. - -Vähän sen jälkeen veti hän ulos vaunuliiteristä mitä somimmat, pienet -taivaansiniset vaunut, jonka tyynyt olivat täytetyt kanarialinnun -höyhenillä ja vuorattu kermavaahdolla ja muroleivoksilla. Sata pientä -valkoista hiirtä veti vaunuja ja villakoira istui ajolaudalla -läjähyttäen piiskaa oikealle ja vasemmalle, niin kuin kaikki kuskit -tekevät pelätessään myöhästyvänsä. - -Ei kulunut neljännestuntiakaan, niin jo vierivät vaunut takaisin. -Haltijatar oli seisonut ovella odottamassa, ja nyt otti hän -marionettiparan syliinsä ja kantoi hänet pieneen huoneeseen, jonka -seinät olivat helmistä ja antoi heti kutsua lähiseudun taitavimmat -lääkärit. - -Lääkärit saapuivat heti, toinen toisensa perästä: ensiksi korppi, -sitten pöllö ja viimeksi puhuva sirkka. - --- Hyvät herrat, sanoi haltijatar noille kolmelle lääkärille, jotka -seisoivat Pinocchion vuoteen ympärillä, tahtoisin saada teiltä tietää, -elääkö tämä onneton marionetti tai onko hän kuollut!... - -Tätä kehoitusta seuraten astui korppi ensiksi vuoteen viereen ja koetti -Pinocchion valtasuonta, nenää ja pikkuvarvasta ja tehtyään sen oikein -perusteellisesti, lausui hän juhlallisesti seuraavat sanat: - --- Minun käsitykseni mukaan on marionetti kuollut, mutta jos hän ikävä -kyllä ei ole kuollut, on se varma merkki siitä, että hän yhä vielä -elää! - --- Ikävä kyllä, sanoi pöllö, -- olen eri mieltä arvoisan virkaveljeni -ja ystäväni kanssa. Minun käsitykseni mukaan marionetti vielä elää, -mutta jos hän onnettomuudeksi ei enää ole elossa, niin on se varma -merkki siitä, että hän todellakin on kuollut. - --- Ettekö te sano mitään? kysyi haltijatar puhuvalta sirkalta. - --- Minä sanon, että varovainen lääkäri tekee viisaimmasti, jos vaikenee -silloin, kun ei tiedä mitä puhuu. Muuten tämä marionetti ei ole mikään -uusi ilmiö minulle, me olemme vanhoja tuttuja. - -Pinocchiota, joka tähän asti oli maannut liikkumattomana kuin oikea -puupalanen, alkoivat puistattaa kylmät väreet, niin että koko sänky -alkoi täristä. - --- Tämä marionetti, jatkoi puhuva sirkka, on oikea täydellinen -veijari...! - -Pinocchio avasi silmänsä, vaan sulki ne heti. - --- Hän on oikea hutilus, laiskuri, maankiertäjä... - -Pinocchio piilotti kasvonsa lakanan alle. - --- Tämä marionetti on tottelematon poika, joka ennemmin tai myöhemmin -musertaa isäraukkansa sydämen... - -Samassa kuului huoneesta omituista ääntä, ikään kuin pidätettyä itkua -tai tukahdutettuja nyyhkytyksiä. Voitte arvata miten kaikki -hämmästyivät, kun hiukan lakanaa kohotettaessa huomattiin, että se -olikin Pinocchio, joka itki ja nyyhki. - --- Kun kuollut itkee, on se merkki siitä, että hän on paranemaan päin, -sanoi korppi juhlallisesti. - --- Todellakin koskee minuun, että minun täytyy vastustaa rakasta -ystävääni ja virkaveljeäni, lisäsi pöllö, mutta minä puolestani uskon, -että kun kuollut itkee, on se merkki siitä, että hän vastenmielisesti -kuolee. - - - - -XVII - -Pinocchio syö sokerin, mutta ei huoli lääkkeistä, ennen kuin nähdessään -haudankaivajien tulevan häntä hakemaan. Sen jälkeen hän valehtelee ja -saa rangaistukseksi pitkän nenän. - - -Heti kun lääkärit olivat jättäneet huoneen, astui haltijatar Pinocchion -luokse ja asetettuaan kätensä hänen otsalleen huomasi hän Pinocchiolla -olevan kovan kuumeen. - -Hän sekoitti heti valkoisen pulverin puoleen lasilliseen vettä, ojensi -sen marionetille ja sanoi lempeästi: - --- Juo tämä ja parin päivän kuluttua olet terve! - -Pinocchio katseli lasia ja irvisteli ja kysyi sitten itku kurkussa: - --- Onko se imelää vai karvasta? - --- Se on karvasta, mutta se tekee sinulle hyvää. - --- Jos se on karvasta, niin en minä sitä huoli. - --- Tee minulle mieliksi ja juo se! - --- Minä en huoli pahoista juomista. - --- Juo nyt, ja juotuasi tämän kaikki, annan sinulle sokeripalasen, niin -poistuu paha maku suustasi! - --- Missä sokeripalanen on? - --- Tässä, sanoi haltijatar, ottaen sen pienestä kultaisesta -sokerirasiasta. - --- Ensiksi tahdon sokeripalasen ja sitten vasta juon sen happamen -sekoituksen... - --- Lupaatko sen? - --- Kyllä... - -Haltijatar antoi Pinocchiolle sokeripalasen, jonka tämä nielaisi heti -paikalla. Sitten nuoleskeli hän huulensa ja sanoi: - --- Voi, jos lääke olisikin sokeria, niin ottaisinpa sitä vaikka joka -päivä. - --- Pidä nyt lupauksesi ja juo nämä vesipisarat, joista saat terveytesi -takaisin. - -Pinocchio otti vastenmielisesti lasin käteensä, haisteli sitä hiukan, -vei taas suulleen, haisteli taas ja sanoi viimeinkin: - --- Se on niin pahaa, niin pahaa! Minä en voi sitä juoda. - --- Mitenkä voit niin sanoa, vaikka et ole maistanutkaan sitä? - --- Miksen voi. Tunnenhan sen jo hajusta. Tahdon vielä yhden -sokeripalan... sitten minä sen varmasti juon. - -Hyvän äidin ihmeteltävällä kärsivällisyydellä pisti haltijatar vielä -pienen sokeripalasen hänen suuhunsa ja ojensi sitten uudelleen lasin -hänelle. - --- En minä voi sitä näin juoda! -- sanoi marionetti irvistellen -kaikella tavalla. - --- Mikset? - --- Sen vuoksi, että tuo tyyny tuolla jaloillani on tiellä. - -Haltijatar otti pois tyynyn. - --- Ei se auta. En minä näinkään voi sitä juoda. - --- Onko jotain muuta esteenä? - --- Tuo ovihan on raollaan. - -Haltijatar meni ja sulki oven. - --- Mutta kuitenkaan minä en voi juoda tätä pahaa sekoitusta, huusi -Pinocchio ja alkoi itkeä, ihan varmaan minä en voi, en, en! - --- Poikani, sitä kadut vielä... - --- Se on sama minusta... - --- Sinun tautisi on vaarallinen... - --- Siitä en välitä. - --- Kuumeesi voi parissa tunnissa siirtää sinut tästä maailmasta -toiseen... - --- Siitä en välitä... - --- Etkö pelkää kuolemaa? - --- En vähääkään. Ennemmin kuolen kuin juon tuota ilkeää lääkettä! - -Samassa aukenivat ovet selkoselälleen ja neljä pikimustaa kaniinia -astui sisään, kantaen hartioillaan pientä ruumispaaria. - --- Mitä te minusta tahdotte? huusi Pinocchio kauhistuneena ja nousi -istumaan. - --- Me tulemme sinua hakemaan, vastasi suurin kaniineista. - --- Minuako hakemaan? Mutta minä en ole vielä kuollut!... - --- Et vielä, mutta sinä et elä enää kuin pari minuuttia, koska et -ottanut lääkettä, joka olisi poistanut kuumeen! - --- Oi, rakas, armas haltijattareni! alkoi marionetti itkien rukoilla. --- Antakaa minulle heti lääkelasi... Joutukaa, armahtakaa minua, sillä -en tahdo kuolla, en... en tahdo kuolla. -- - -Ja hän tarttui molemmin käsin lasiinsa ja tyhjensi sen yhdellä -siemauksella. - --- Täytynee odottaa, sanoivat kaniinit. -- Tällä kertaa teimme turhan -matkan. - -Ja he nostivat taas pienet paarit hartioilleen ja läksivät huoneesta, -nuristen hiljaa jotain hampaittensa välitse. - -Parin minuutin päästä hyppäsi jo Pinocchio pois sängystä, terveenä ja -reippaana kuin ennenkin, sillä katsokaapas: puumarionetit sairastuvat -hyvin harvoin ja silloinkin paranevat he uskomattoman nopeasti. - -Kun haltijatar näki hänen juoksevan huoneessa ja leikkivän ja telmivän -iloisena kuin pienen kukonpoikasen, sanoi hän: - --- Lääke oli siis sinulle hyväksi? - --- Hyväksikö? Sehän teki minut terveeksi. - --- Miksi annoit minun niin monesti pyytää ennenkuin otit sen? - --- Semmoisia me kaikki pojat olemme. Me pelkäämme lääkkeitä enemmän -kuin tautia. - --- Hyi häpeä! Poikien pitäisi tietää, että lääkkeet, otettuna ajallaan, -pelastaa heidät kovista taudeista, jopa kuolemastakin... - --- Voi, vastedes en anna pyytää itseäni niin monta kertaa. Muistan -kyllä mustat kaniinit paareineen... ja silloin tartun lasiin ja juon -heti lääkkeet... - --- Tulepas nyt vähän tänne ja kerro mitenkä oikein jouduit rosvojen -käsiin! - --- Niin, katsokaas, marionettitirehtööri Magniafoco antoi minulle viisi -kultarahaa ja sanoi: Tästä saat, vie ne isällesi! -- mutta minä -tapasinkin maantiellä kissan ja ketun, molemmat oikein kunnon sieluja, -jotka sanoivat minulle: -- Tahdotko että nämä tukaatit muuttuvat -tuhanneksi tai kahdeksi tuhanneksi? Tule kanssamme, me viemme sinut -Ihmeniitylle! Ja minä sanoin, menkäämme! ja he sanoivat: -- Levätään -vähän aikaa "Punaisen kravun" majatalossa ja jatketaan matkaa puoliyön -jälkeen. -- Mutta kun minä heräsin, eivät he enää olleet siellä, vaan -olivat lähteneet matkaansa. Ja minä läksin yksin kulkemaan keskellä -yötä, ja oli pilkkosen pimeä. Tapasin maantiellä kaksi rosvoa, jotka -olivat kääriytyneet hiilisäkkeihin, ja he sanoivat minulle: -- Rahat -tänne! -- ja minä sanoin: -- Ei minulla ole mitään, -- sillä kultarahat -olin pistänyt kieleni alle, ja yksi rosvoista koetti pistää kätensä -minun suuhuni ja silloin purin hänen kätensä poikki ja syljin sen -suustani, mutta se minkä syljin ei ollutkaan käsi, vaan kissankäpälä. -Ja rosvot alkoivat juosta jäljestäni ja minä edellä ja kyllä minä -juoksin, mutta he saivat minut kiinni ja panivat nuoran kaulaani ja -ripustivat minut yhteen puuhun tuonne metsään ja sitten he sanoivat: -- -Huomenna me tulemme tänne, ja silloin täytyy sinun olla kuolleena ja -pitää suusi auki, niin että me saamme kultarahat kielesi alta. - --- Missä ne kultarahasi nyt ovat? kysyi haltijatar. - --- Minä olen ne hukannut, vastasi Pinocchio, mutta hän valehteli, sillä -rahat olivat hänen taskussaan. - -Mutta tuskin oli hän sen sanonut, niin hänen nenänsä, joka muutenkin -oli pitkä, piteni äkkiä monta senttimetriä. - --- Minne sinä ne hukkasit? - --- Tuonne metsään. - -Tämän uuden valheen sanottuaan kasvoi nenänsä vieläkin pitemmäksi. - --- Jos olet hukannut ne tänne metsään, sanoi haltijatar, niin mennään -etsimään ne. Ei niitä ole vaikea löytää, sillä kaikki mitä tähän -metsään hukkuu, saadaan takaisin. - --- Ei, mutta jos oikein asiaa ajattelen, sanoi marionetti yhä enemmän -sekaantuen, en hukannutkaan rahojani, vaan lääkkeitä ottaessani nielin -ne epähuomiossa. - -Tästä kolmannesta valheesta kasvoi hänen nenänsä niin kauhean pitkäksi, -ettei hän enää voinut kääntyä minnekään päin. Jos hän kääntyi yhdelle -päin, töykkäsi nenä sänkyyn tai ikkunaruutuihin, jos hän kääntyi -toiselle päin, töykkäsi hän seiniä tai ovea kohti ja jos hän päätään -nosti vähäisenkin, oli hän vähällä puhkaista haltijattarelta silmän. - -Haltijatar katseli häntä ja nauroi. - --- Miksi nauratte minulle? kysyi marionetti, hämillään ja levottomana, -sillä hänen nenänsä kasvoi ihan näkyvästi. - --- Minä nauran sille valheellesi! - --- Mistä tiedätte, että minä valehtelin? - --- Kyllä tiedän, poikaseni, valheet on helppo tuntea, sillä ne ovat -kahta laatua: lyhytjalkaisia valheita ja pitkänenäisiä valheita ja -sinun valheesi kuuluu juuri näihin pitkänenäisiin. - -Pinocchio häpesi kovasti ja tahtoi piiloutua ja juosta pois huoneesta, -mutta kas, sepä ei onnistunutkaan. Hänen nenänsä oli kasvanut niin -pitkäksi, ettei hän mahtunut enää ulos ovesta. - - - - -XVIII - -Pinocchio tapaa taas ketun ja kissan ja lähtee heidän kanssaan -Ihmeniitylle neljää kultarahaansa kylvämään. - - -Sen nyt voitte jo edeltäpäin arvata, että haltijatar antoi marionetin -itkeä ja ulvoa runsaan puolen tuntia pitkän nenänsä tähden, joka ei -enää mahtunut ulos ovesta. Sen hän teki antaakseen Pinocchiolle kunnon -läksytyksen, niin että tämä jättäisi pahan tapansa valehdella, rumin -tapa mikä lapsilla voi olla. Mutta kun hän näki miten Pinocchion kasvot -olivat muuttuneet, silmät olivat melkein päästä pudota epätoivosta, -silloin kävi hänen poikaparkaa sääli ja hän taputti käsiään. Tämän -merkin kuullessaan lensi tuhansittain tikkoja ikkunasta sisään, ja ne -asettuivat kaikki Pinocchion nenälle ja alkoivat nokkia sitä niin -innokkaasti, ettei kulunut montakaan minuuttia, niin jo oli tuo -muodottoman suuri nenä kutistunut luonnolliseen kokoonsa. - --- Miten hyvä te olette, rakas haltijattareni, sanoi marionetti -silmiään pyyhkien, voi miten rakastan teitä! - --- Minäkin pidän sinusta, vastasi haltijatar, jos jäät luokseni olen -minä sinun hyvä sisaresi ja sinä olet minun pieni veljeni... - --- Mielelläni minä jäisin... mutta isäraukkani? - --- Olen ajatellut häntäkin. Olen lähettänyt sanan isällesi ja vielä -tänä iltana hän on täällä. - --- Todellako? huudahti Pinocchio hyppien ilosta. -- Voi, rakas -haltijattareni, jos sallitte, tahtoisin mielelläni lähteä häntä -vastaan. Minä ikävöin sitä hetkeä, jolloin saan suudella ukkoraiskaa, -joka on kärsinyt niin paljon minun tähteni. - --- Mene vaan, mutta varo ettet eksy! Mene metsätietä, niin varmasti -kohtaat hänet. - -Pinocchio lähti matkaan, ja heti metsään saavuttuaan alkoi hän juosta -kuin villivuohi. Mutta jouduttuaan lähelle Jättiläistammea pysähtyi hän -äkkiä, sillä hän oli kuulevinaan kahinaa pensaikosta. Aivan oikein! -arvatkaapas ketkä ilmestyivät tielle?... Kettu ja kissa, samat -matkatoverit, joiden kanssa hän oli syönyt illallista "Punaisen kravun" -majatalossa. - --- Mutta hyvänen aika, tuossahan on meidän rakas Pinocchiomme! huudahti -kettu, syleillen ja suudellen häntä. -- Miten ihmeessä olet tänne -joutunut? - --- Sepä on pitkä juttu, vastasi marionetti, kerron sen teille toisen -kerran. Niin paljon kuitenkin voin teille kertoa, että samana yönä, -jolloin minut jätitte yksin majataloon, jouduin minä maantiellä -murhaajien käsiin... - --- Murhaajien käsiin?... Voi ystävä parka! Ja mitä ne sinusta -tahtoivat. - --- He tahtoivat varastaa kultarahani. - --- Sen roistot! sanoi kettu. - --- Sen roistot! toisti kissa. - --- Mutta minä pakenin, jatkoi marionetti kertomistaan, ja he jäljestä, -kunnes saivat minut kiinni ja ripustivat minut tämän tammen oksaan... - -Ja Pinocchio osoitti jättiläistammea, joka oli kahden askeleen päässä -siitä. - --- Onko kuultu mokomaa? huudahti kettu. -- Miten katala tämä maailma -onkaan, jossa elämme! Mistä me kunnialliset ihmiset enää voimme löytää -rauhallisen olinpaikan? - -Heidän siinä puhellessaan huomasi Pinocchio, että kissa ontui oikealla -etujalallaan, ja että koko käpälää kynsineen kaikkineen ei ollutkaan. -Hän kysyi sen vuoksi: - --- Mihin on käpäläsi joutunut? - -Kissa aikoi vastata, mutta hämmentyi. Kettu ehätti kiireellä sanomaan: - --- Minun ystäväni on niin kovin ujo, senvuoksi hän ei vastaa. Minä teen -sen hänen sijastaan. Tiedä siis, että noin tunti sitten kohtasimme -maantiellä vanhan suden, joka oli melkein tiedoton nälästä ja se -kerjäsi meiltä almua. Mutta meillä ei ollut edes kalanruotoa antaa -hänelle, mutta mitä tekikään silloin ystäväni, jolla totisesti on -Caesarin sydän. Ajattele, hän puraisi omilla hampaillaan etukäpälänsä -poikki ja heitti sen tuolle nälkäiselle eläinparalle. - -Sanoessaan tämän pyyhki kettu kyyneleen silmästään. - -Pinocchiokin liikuttui tästä ja astuen kissan luokse kuiskasi tämän -korvaan: - --- Jos kaikki kissat olisivat sinun kaltaisiasi, miten onnellisia -olisivatkaan rotat! - --- Mutta mitä sinä teet näillä mailla? kysyi kettu marionetilta. - --- Minä odotan isääni, joka voi saapua minä hetkenä tahansa. - --- Entä kultarahasi? - --- Ne ovat yhä vielä taskussani, paitsi sitä yhtä, jolla maksoin -illallisenne "Punaisen kravun" majatalossa. - --- Ja ajattelepas, että sinulla huomenna voisi olla kaksituhatta -kultarahaa näiden neljän sijasta. Miksi et seuraa neuvoani? Miksi et -kylvä niitä Ihmeniitylle? - --- Tänään en mitenkään voi mennä sinne, mutta joskus muulloin. - --- Silloin se jo voi olla myöhäistä! sanoi kettu. - --- Miten niin? - --- Niin, sen niityn on eräs korkea-arvoinen herra ostanut ja huomisesta -asti ei hän salli kenenkään kylvää sinne rahoja. - --- Mitenkä pitkä on täältä Ihmeniitylle? - --- Tuskin kahta kilometriä. Tuletko mukanamme? Puolessa tunnissa olet -siellä, ja jos kylvät heti kultarahasi, voit muutamien minuuttien -päästä saada ne kaksituhattasi ja vielä tänä iltana palaat kotiisi -taskut täynnä. Tuletko mukanamme? - -Pinocchio viivytteli vähän vastaustaan, sillä hän tuli ajatelleeksi -haltijatarta ja vanhaa Geppettoa ja puhuvan sirkan varoituksia, mutta -lopputuloksena oli kuitenkin se, että hän teki niin kuin kaikki muutkin -pojat, joilla ei ole oikeudentuntoa eikä sydäntä paikallaan: hän -keikautti niskaansa ja sanoi kissalle ja ketulle: - --- Hyvä on, lähtekäämme, minä seuraan teitä. - -Ja niin he lähtivät. - -Käveltyään puolen päivää saapuivat he kaupunkiin, jonka nimi oli -"Tyhmeliinien pyydys". Jo ensi silmäyksellä huomasi Pinocchio, että -kaikki kadut olivat täynnä karvattomia koiria, jotka haukottelivat -nälästä, hiljan kerittyjä lampaita, jotka värisivät kylmästä, -heltattomia kanoja, jotka kerjäsivät maissijyvästä, suuria perhosia, -jotka eivät voineet lentää, sillä he olivat myyneet kirjavat siipensä, -pyrstöttömiä paratiisilintuja, jotka häpesivät näyttää itseään, ja -äkäisiä fasaaneja, jotka ainiaaksi olivat kadottaneet kullalle ja -hopealle kimaltelevat höyhenensä. - -Tämän kerjäläisjoukon läpi ajoi aina silloin tällöin jotkut -herrasvaunut, joissa istua vetelehti kettu tai ilkeä harakka tai joku -petolintu. - --- Mutta missä on Ihmeitten niitty? kysyi Pinocchio. - --- Parin askeleen päässä täältä. - -Astuttuaan ulos kaupungin portista pysähtyivät he todellakin autiolle -niitylle, joka oli aivan samanlainen kuin kaikki muutkin niityt. - --- Kas niin, nyt olemme perillä, sanoi kettu marionetille. - --- Kumarru nyt alas ja kaiva pieni kuoppa maahan ja pane kultarahasi -siihen! - -Pinocchio totteli. Hän kaivoi kuopan, pisti sinne neljä kultarahaa, -jotka hänellä vielä olivat ja täytti sitten kuopan mullalla. - --- Ja nyt, sanoi kettu, haet lähimmältä lähteeltä ämpärillisen vettä, -jolla kastelet maan siltä kohdalta, johon kylvit. - -Pinocchio läksi lähteelle, mutta kun ei hänellä ollut ämpäriä, riisui -hän toisen kenkänsä, täytti sen vedellä ja kasteli sillä kuopan päällä -olevan mullan. Sitten hän kysyi: - --- Onko mitään muuta tehtävä? - --- Ei mitään, vastasi kettu. -- Nyt voimme mennä matkaamme. Mutta palaa -sinä tänne takaisin kahdenkymmenen minuutin päästä, sillä silloin on -puu jo kohonnut maasta, oksat täynnä kultarahoja. - -Marionettiparka ylen ihastuneena, kiitteli tuhatkertaisesti kettua ja -kissaa, luvaten antaa heille komeat lahjat. - --- Emme me huoli mitään lahjoja, vastasivat molemmat vekkulit. -- -Meidän ainoa toivomme oli opettaa sinulle miten vaivaa näkemättä voi -päästä rikkaaksi ja nyt olemme tyytyväisiä. - -Tämän sanottuaan ottivat he hyvästit Pinocchiolta, toivottivat hänelle -runsasta saalista ja menivät sitten matkoihinsa. - - - - -XIX - -Pinocchion kultarahat varastetaan ja häntä rangaistaan senvuoksi neljän -kuukauden vankeudella. - - -Palattuaan kaupunkiin alkoi marionetti laskea minuutteja ja kun hänestä -tuntui että määräaika oli kulunut, lähti hän aika kyytiä takaisin -Ihmeniitylle. - -Ja kulkiessaan kiireisin askelin tykytti hänen sydämensä kovaa tik, -tak, tik, tak, aivan kuin salinkello olisi tiksuttanut. Hän ajatteli -hiljaa itsekseen: - --- Mitäs, jos tuhannen sijaan löytäisinkin puun oksilta kaksituhatta? -Jos kahdentuhannen sijasta löytäisinkin viisituhatta? ei mutta, jos -viidentuhannen sijasta sieltä löytäisin satatuhatta? Kylläpä minusta -silloin tulisi suuri herra! Hankkisin itselleni komean palatsin, -tuhannen puuhevosta ja tuhannen leikkitallia ja kellarin, joka olisi -täynnä ruusulikööriä ja kirsikkaviiniä, ja kirjaston, joka olisi täynnä -makeisia, torttuja, kakkuja, mantelileivoksia ja kermahyytelöä. - -Näissä mietteissään hän oli saapunut aivan Ihmeniityn reunalle. Hän -pysähtyi katsomaan näkisikö sattumalta jo etempää oliko puunoksat -kultarahoja täynnä, mutta hän ei nähnyt mitään. Hän kulki vielä sata -askelta eteenpäin -- ei mitään, hän astui niitylle... meni sille -paikalle asti, jonne hän oli kuopan kaivanut -- ei mitään. Nyt tuli hän -oikein totiseksi ja unohtaen hyvän kasvatuksen ja käytöksen, otti hän -toisen kätensä taskustaan ja raappasi aikalailla päätään. - -Samassa hän kuuli kovan naurunrähähdyksen ja katsoessaan ylös huomasi -hän suuren papukaijan, joka istui puussa, nykien itsestään niitä -muutamia höyheniä, joita vielä oli jäljellä. - --- Mitä sinä naurat? kysyi Pinocchio harmissaan. - --- Nyppiessäni höyheniäni satuin kutittamaan itseäni siipieni alta, se -minua nauratti. - -Marionetti ei vastannut. Hän meni lähteelle ja täytti kenkänsä vedellä -ja kasteli vielä kerran mullan, joka peitti kultarahat. - -Silloin kajahti autiolla nurmikolla uusi naurunhohotus, vielä äskeistä -nenäkkäämpänä. - --- Tahtoisinpa vihdoinkin tietää, huusi Pinocchio raivostuneena, mitä -sinä naurat, huonosti kasvatettu papukaija. - --- Minä nauran tyhmeliineille, jotka uskovat kaikkea leikkiä ja antavat -viisaimpien narrata itseään. - --- Ehkä tarkoitat minua? - --- Niin, sinua juuri tarkoitankin, Pinocchio-parka, sinua, joka olet -niin yksinkertainen, että luulet kultarahoja voitavan kylvää ja -kasvattaa peltoon, niin kuin kylvetään papuja ja pumppuja. Niin uskoin -minäkin kerran ja siitä saan nyt kärsiä. Nyt tiedän (vaikka liian -myöhään) että täytyy tehdä työtä ja ansaita omien kättensä töillä -rahoja, jos toivoo saavansa muutamankaan kolikon kokoon. - --- En minä ymmärrä sinua, sanoi marionetti, joka jo alkoi pelosta -vapista. - --- Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä! Minä selitän tarkemmin. Tiedä -siis, että sinun ollessasi kaupungissa, palasivat kissa ja kettu tänne -niitylle, ottivat haudatut kultarahat ja pakenivat kuin tuulen -nopeudella. Mies se, joka heidät kiinni saa! - -Pinocchio jäi seisomaan suu auki, mutta kun hän ei uskonut papukaijan -sanoja toisiksi, alkoi hän käsin ja kynsin kaivaa maata siitä paikasta, -jota oli kastellut. Ja hän kaivoi kaivamistaan, kaivoi kuopan niin -syväksi, että olkilyhde olisi voinut siinä suorana seisoa: mutta -kultarahoja ei siellä ollut. - -Epätoivon valtaamana palasi hän juoksujalassa kaupunkiin ja meni suoraa -päätä tuomarin luokse ilmiantamaan nuo molemmat petturit, jotka olivat -häneltä varastaneet. - -Tuomarina oli vanha gorillan sukuinen apina, jonka korkea ikä ja -valkoinen parta teki hyvin kunnioitettavan näköiseksi, mutta ehkä -siihen vaikuttivat lasittomat kultasankaiset silmälasitkin, joita hän -käytti heikentyneitten silmiensä vuoksi. - -Pinocchio selitti tarkasti tuomarille ilkeän petoksen, jonka uhriksi -oli joutunut, hän ilmaisi pahantekijöiden etu- ja sukunimet ja -erityiset tuntomerkit, lopettaen selityksensä oikeutta vaatimalla. - -Tuomari kuunteli häntä hyvin ystävällisenä, seuraten tarkkaavaisena -kertomusta, ja tuli lopulta oikein liikutetuksi. Kun ei marionetilla -ollut muuta lisättävää, ojensi hän kätensä ja soitti kelloa. - -Tämän soiton kuultuaan astui heti kaksi santarmiksi puettua verikoiraa -sisään. - -Tuomari viittasi Pinocchioon ja sanoi: -- Tuolta lurjukselta on -varastettu neljä kultarahaa, ottakaa hänet kiinni ja heittäkää hänet -heti vankeuteen! - -Kuullessaan tämän päättömän tuomion jäi marionetti seisomaan kuin -kivettyneenä ja aikoi ruveta vastustamaan, mutta santarmit tukkivat -hänen suunsa turhan ajanhukan vuoksi ja veivät hänet putkaan. - -Ja siellä hän sai istua neljä pitkän pitkää kuukautta ja siellä hän -istuisi vieläkin, ellei eräs onnellinen sattuma olisi häntä sieltä -pelastanut. Nuori keisari, joka hallitsi tätä kaupunkia, oli saanut -loistavan voiton vihollisistaan ja sen johdosta käski hän panna -toimeen suuret, yleiset juhlat, ilotulitukset, kilpa-ajot, ja -polkupyöräkilpailut ja vielä suuremmaksi ilon osoitukseksi avattiin -kaikkien vankiloiden ovet ja vangit päästettiin vapaiksi. - --- Jos kaikki muut lähtevät vankilasta, tahdon minäkin ulos, sanoi -Pinocchio vanginvartijalle. - --- Ei, te ette pääse, vastasi vanginvartija, sillä te ette kuulu samaan -seuraan. - --- Pyydän anteeksi, sanoi Pinocchio, minä olen myöskin pahantekijä. - --- Vai niin, siinä tapauksessa olette aivan oikeassa, sanoi -vanginvartija kohteliaasti nostaen lakkia, avasi vankilan portit ja -antoi hänen juosta matkoihinsa. - - - - -XX - -Vapautuneena vankilasta aikoo hän palata haltijattaren talolle, mutta -maantiellä kohtaa hän kauhean ison käärmeen ja tarttuu lopulta kiinni -ketunrautoihin. - - -Kuvitelkaapas Pinocchion iloa kun hän taas tunsi olevansa vapaana! -Ajattelematta sitä tai tätä lähti hän heti kaupungista ja löysikin sen -tien, joka johti haltijattaren talolle. - -Oli ollut sateiset ilmat ja sen vuoksi oli maantie yhtenä ainoana -rapakkona, jonne vajosi melkein polviin saakka. - -Mutta siitä ei marionetti välittänyt. - -Hän paloi ikävästä saada nähdä isänsä ja pienen kultakutrisen -sisarensa, sen vuoksi hän loikkasikin kuin vinttikoira, niin että -maantien rapa räiski hänen hatulleen asti. Ja juostessaan hän ajatteli -itsekseen: - --- Kyllä on onnettomuus minua seurannut! Mutta sen olen ansainnutkin! -sillä olen itsepäinen ja tottelematon. Kaikessa tahdon tehdä oman -mieleni mukaan, kuulematta niitä, jotka minua rakastavat ja ovat -tuhatkertaa viisaammat kuin minä... Mutta tästä hetkestä saakka alan -elää uutta elämää ja tahdon olla tottelevainen ja hyvä poika! Olen -todellakin tullut huomaamaan, että tottelemattomien poikien käy -huonosti, eivätkä he koskaan onnistu missään. Voi, miten isäni on -saanut minua odottaa! Onkohan hän vielä haltijattaren luona. On jo -pitkä aika siitä, kun sinut viimeksi näin, isäkultani, minä ihan kuolen -ikävästä päästäkseni sinua hyväilemään, minä ihan tukahdutan sinut -suudelmillani. Antaneekohan haltijatar anteeksi pahan mielen, jonka -hänelle olen saattanut? Kun ajattelen miten paljon hyvyyttä haltijatar -on minulle osoittanut! Häntä saan kiittää siitäkin, että tänään olen -elossa! Onkohan koko maailmassa kiittämättömämpää ja sydämettömämpää -poikaa kuin minä? - -Näitä puhuessaan pysähtyi hän äkkiä kauhistuneena, peräytyen neljä -askelta taaksepäin. - -Mitä luulette hänen nähneen? - -Hän näki suuren käärmeen makaavan poikittain tiellä, viheriänahkaisen -käärmeen, jonka silmät iskivät tulta, ja jonka terävä pyrstö savusi -kuin uuninpiippu. - -On mahdoton kuvailla marionetin pelästystä. Ensiksi juoksi hän puolen -kilometriä takaisin ja istuutui sitten kiviraunioille odottamaan siksi -kunnes käärme suvaitsisi mennä matkoihinsa ja jättää tien avoimeksi. - -Hän odotti tunnin, kaksi, kolme tuntia, mutta yhä pysyi käärme -paikallaan ja hyvin, hyvin kaukaa loistivat sen punaiset tulisilmät ja -savupatsas kohosi sen pyrstönpäästä. - -Viimeinkin koetti Pinocchio rohkaista itseään, lähestyi käärmettä parin -askeleen päähän ja sanoi äänellä, jonka hän koetti tehdä niin lempeäksi -ja suloiseksi kuin mahdollista: - --- Anteeksi, herra käärme, ettekö tahtoisi olla niin hyvä ja siirtyä -hiukan syrjemmäksi, vain niin paljon, että minä pääsisin ohitsenne? - -Yhdentekevää olisi ollut puhua seinälle. Käärme ei liikahtanutkaan. - -Pinocchio jatkoi yhtä lempeällä äänellä: - --- Tietäkää, herra käärme, että minun pitäisi joutua kotiin, siellä -isäni odottaa minua, enkä minä ole nähnyt häntä pitkiin aikoihin... -Väistykää nyt hiukan, että voin jatkaa matkaani! - -Hän odotti jotain merkkiä vastaukseksi kysymykseensä, mutta turhaan. -Päinvastoin käärme, joka tähän saakka oli ollut hyvin eloisan ja -pirteän näköinen, nyt äkkiä oli aivan jäykkä ja kankea. Silmäluomet -olivat painuneet kiinni ja pyrstö oli lakannut nytkähtelemästä. - --- Olisikohan se todellakin kuollut? kysyi Pinocchio hieroen käsiään -ihastuksesta, ja arvelematta sen enempää päätti hän kiivetä käärmeen -yli ja jatkaa toiselta puolen matkaansa. Mutta hän oli tuskin ehtinyt -kohottaa jalkansa, niin jo ponnahtaa käärme ylös kuin jännitetty -vieteri ja kun marionetti pelästyksissään aikoi vetäytyä takaisin, -kompastui hän ja kaatui suinpäin rapakkoon. - -Kaiken lisäksi kävi niin hullusti, että hän jäi seisomaan päälleen -rapakkoon ja jalat ilmaan ojennettuina. - -Kun käärme näki marionetin seisovan päällään ja päristelevän jalkojaan -ilmassa kuin tuulimylly, alkoi häntä naurattaa ja hän nauroi ja nauroi -niin kauan, että lopulta joku suoni hänen rinnassaan katkesi -- ja -tällä kertaa hän todellakin kuoli. - -Ja nyt alkoi Pinocchio taas juosta, toivoen joutuvansa ennen yötä -haltijattaren talolle. Mutta kun hän ei enää jaksanut vastustaa kovaa -nälkäänsä, kiipesi hän erääseen tien vieressä olevaan viinitarhaan, -aikoen poimia pari rypälettä. Mutta sitä ei hänen olisi pitänyt tehdä! - -Hän oli tuskin ehtinyt ensimmäiselle viiniköynnökselle, naksis! hän -tuntee kahden terävän raudan puristavan jalkojansa, niin että hänen -silmissään alkoivat kuu, aurinko ja kaikki tähdet tanssia. - -Marionetti parka oli tarttunut ketunrautoihin, jotka joku talonpoika -oli asettanut puutarhaansa toivoen saavansa kiinni jonkun niistä -näädistä, jotka olivat kaikkien lähiseudun kanatarhojen kauhuna. - - - - -XXI - -Viinitarhan omistaja ottaa kiinni Pinocchion, ja pakottaa hänet olemaan -kanatarhansa vahtikoirana. - - -Sen nyt kaikki arvaatte, että Pinocchio alkoi itkeä ja ulista ja -voivotella. Mutta turhat olivat itkut ja valitukset, sillä lähellä ei -ollut ainoatakaan ihmisasuntoa ja maantielläkään ei kulkenut yhtään -elävää sielua. - -Yökin oli jo käsissä. - -Joko ketunrautojen tuottamasta tuskasta, tai sitten siitä pelosta että -oli aivan yksin autiolla tasangolla, oli marionetti vähällä mennä -tainnoksiin, mutta silloin hän samassa näki tulikärpäsen lentävän -päänsä yli. Hän huusi sitä luokseen ja sanoi: - --- Voi, pieni tulikärpäseni, ole minulle armollinen ja pelasta minut -tästä rangaistuksesta! - --- Poika parka! vastasi tulikärpänen, pysähtyen lennossaan häntä -katselemaan. -- Miten ihmeessä sinä olet tarttunut noihin rautoihin? - --- Minä aioin poimia muutamia viinirypäleitä tuosta köynnöksestä, -sitten... - --- Olivathan rypäleet sinun? - --- Ei... - --- Kuka on opettanut sinua ottamaan toisten omaisuutta? - --- Minun oli niin nälkä... - --- Nälkä, poikaseni, ei ole niin pätevä syy, että sen nojalla voimme -anastaa toisten omaa. - --- Se on totta, se on totta! huusi Pinocchio itkien, mutta minä en enää -milloinkaan tee niin. - -Samassa silmänräpäyksessä keskeytyi puhelu hiljaisesta askelten -kopinasta, joka läheni. Se oli viinitarhan omistaja, joka tuli hiipien -varpaillaan katsomaan, oliko joku näädistä, jotka öiseen aikaan söivät -hänen kanojaan, joutunut ketunrautoihin. - -Suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän takin alla kantamansa lyhdyn -valossa huomasi pojan tarttuneen ansaan toivotun näädän asemasta. - --- Vai sinä sen varkaanalku! huudahti talonpoika vihaisena, sinäkö se -näpisteletkin minun kananpoikiani? - --- En minä ole, en minä ole! huusi Pinocchio nyyhkien. -- Tahdoin vain -poimia muutamia rypäleitä. - --- Se, joka varastaa rypäleitä, osaa myös varastaa kanoja. Odotapas -vaan, kyllä saat sellaisen läksytyksen, että sen vastakin muistat. - -Hän avasi ketunraudat, tarttui marionettia niskasta ja kantoi hänet -sillä tavalla kotiin, niin kuin minkäkin juottovasikan. - -Saavuttuaan talonsa pihamaalle, heitti hän Pinocchion nurmikolle, -asetti jalkansa hänen niskalleen ja sanoi: - --- On jo myöhä ja minä tahdon panna maata. Huomenna tehdään selvä -asiasta. Mutta koska vahtikoirani kuoli juuri tänään, saat mennä heti -hänen paikalleen. Saat nyt olla talonkoirana. - -Sanottu ja tehty. Hän pani Pinocchion kaulaan messinkipiikkisen -kaulapannan ja kiristi sen niin kireälle, ettei sitä voinut vetää pään -yli pois. Kaulapannasta riippui pitkä seinään kiinnitetty rautaketju. - --- Jos yöllä alkaa sataa, sanoi talonpoika, voit kömpiä tuohon koppiin, -siellä ovat yhä vielä ne samat oljet, jotka neljän vuoden ajan olivat -koiraparallani vuoteena. Jos sattuisi niin onnettomasti, että tulisi -varkaita, niin älä unohda kuunnella tarkasti ja haukkua! - -Tämän viimeisen varoituksen annettuaan meni talonpoika sisään, ja sulki -vielä ovensa varmuusketjuilla. Sillä aikaa makasi Pinocchio-parka -kokoonkyyristyneenä nurmikolla, puolikuolleena kylmästä ja pelosta. -Vähän väliä hän pisti onnettomana kätensä kiristävän, kovasti -puristavan kaulapannan sisään ja sanoi itkien: - --- Se oli oikein minulle! Sittenkin sen ansaitsin. Olen tahtonut olla -laiskottelija, maankiertäjä... olen seurannut huonojen toverien neuvoja -ja sen vuoksi ei minulla ole onnea missään. Jos olisin ollut hyvä poika -niin kuin muut, jos minulla olisi ollut halu lukea ja tehdä työtä, jos -olisin pysynyt kotona isäni luona, niin enpä nyt olisi ulkona -taivasalla, talonpojan vahtikoirana... Oi, jos saisin syntyä maailmaan -uudestaan! Mutta nyt on liian myöhä katua. Kärsivällisyyttä vaan! - -Tämän sanottuaan kömpi hän koirankoppiin ja nukkui. - - - - -XXII - -Pinocchio keksii varkaat ja palkinnoksi uskollisuudestaan pääsee -vapaaksi. - - -Nukuttuaan makeasti ainakin kaksi tuntia heräsi hän puoliyön aikaan -siihen, että kuuli pihalta hiljaista kuiskutusta, tissutusta ja -tassutusta. Hän pisti nenännipukkansa ulos koirankopin suusta ja näki -pihalla neljä mustaa kissannäköistä eläintä, kokoontuneena -neuvotteluun. Mutta kissoja ne eivät olleet, vaan näätiä, pieniä -petoeläimiä, jotka ovat hyvin ahneita munille ja nuorille kananpojille. -Yksi näistä näädistä erosi tovereistaan, astui koirankopin suulle, ja -sanoi hiljaa: - --- Hyvää iltaa, Melampo. - --- Ei minun nimeni ole Melampo, vastasi marionetti. - --- Kuka sinä olet? - --- Minä olen Pinocchio. - --- Ja mitä sinä täällä teet? - --- Olen täällä talonvahtina. - --- Missä Melampo on, minne vanha talonkoira on joutunut, joka asui -tässä kopissa? - --- Hän kuoli aamulla. - --- Kuoliko? Koira parka! Hän oli hyvin hyvä! Mutta kasvoistasi päättäen -näytät sinäkin olevan kunnon koira! - --- Pyydän anteeksi, mutta en minä ole koira! - --- Mikä sitten olet? - --- Minä olen marionetti. - --- Mutta olet täällä talonvahtikoirana? - --- Ikävää kyllä, syntieni tähden... - --- Hyvä on, minä ehdotan sinulle saman sopimuksen, joka meillä oli -autuaan Melampo-vainaan kanssa, siihen sinä kyllä tyydyt. - --- Mitkä ovat ehdot? - --- Me käymme niin kuin ennenkin kerran viikossa kanakopissa ja viemme -sieltä kahdeksan kanaa. Näistä kanoista me itse syömme seitsemän, ja -yhden me annamme sinulle, mutta sillä ehdolla tietysti, että sinä olet -nukkuvinasi etkä hauku vähääkään, etkä herätä isäntääsi. - --- Niinkö Melampokin teki? kysyi Pinocchio. - --- Aivan varmaan, ja me tulimme aina hänen kanssaan hyvin toimeen. Nuku -siis hyvässä rauhassa ja ole varma siitä, että ennen kuin lähdemme -täältä, jätämme koppisi eteen valmiiksi nypityn kanan, siitä saat -huomiseksi aamiaisen. Olemmeko ymmärtäneet toisemme. - --- Liiankin hyvin! vastasi Pinocchio pudistaen päätänsä uhkaavasti, -niin kuin olisi tahtonut sanoa: -- Odottakaa vaan, kyllä tästä vielä -puhutaan! - -Kun siis näädät uskoivat olevansa varmoja asiastaan, menivät he suoraa -päätä kanahuoneeseen, joka olikin aivan koirankopin vieressä. -Hampaillaan ja kynsillään he saivat suljetun puuoven aukaistuksi ja -pujahtivat sisään, toinen toisensa perästä. Mutta tuskin he olivat -päässeet sisään, niin lyötiin ovi aika paukauksella kiinni. - -Pinocchio sen sulki. Mutta hän ei ollut vielä siihenkään tyytyväinen, -vaan vieritti varmuuden vuoksi vielä suuren kiven oven eteen. - -Ja sitten hän alkoi haukkua aivan kuin vahtikoira: hau, hau, hau. - -Tämän äänen kuullessaan karkasi talonpoika ylös sängystään, otti pyssyn -käteensä, astui ikkunan luo ja kysyi: - --- Mitä on tapahtunut? - --- Täällä on varkaita! vastasi Pinocchio. - --- Missä ne ovat? - --- Kanahuoneessa. - --- Minä tulen paikalla. - -Ja heti olikin jo talonpoika alhaalla. Hän kiiruhti juoksujalassa -kanahuoneelle, otti kiinni kaikki neljä näätää, pisti ne säkkiin ja -sanoi sitten hyvin tyytyväisenä: - --- Sainpa teidät viimeinkin käsiini! Voisinpa nyt rangaista teitä, -mutta niin pitkävihainen en ole. Tyydyn siihen, että vien teidät -naapurikylän ravintolan isännälle, hän nylkee teidät ja valmistaa -teistä sitten jänispaistin hapankastikkeen kanssa. Se on kunnia, jota -ette ole ansainneet, mutta jalomieliset ihmiset eivät välitä -pikkuasioista... - -Sen jälkeen meni hän Pinocchion luo ja oikein hyväili häntä, sitten hän -kysyi muun muassa: - --- Mitenkä sinä sait vihiä näiden pikku veijarien liitosta? Ja kun -ajattelen, että Melampo, minun uskollinen vahtini, ei milloinkaan -huomannut mitään! - -Nyt olisi marionetti voinut puhua mitä tiesi, tai toisin sanoen, hän -olisi voinut ilmaista koiran ja näätien häpeällisen sopimuksen, mutta -hän muisti että koira oli kuollut ja ajatteli sen vuoksi näin: - --- Mitä hyödyttää syyttää kuolleita? Kuollut on kuollut, ja paras on -jättää heidät rauhaan. - --- Olitko valveilla vai nukuitko, kun näädät tulivat pihalle? kyseli -talonpoika edelleen. - --- Minä nukuin, vastasi Pinocchio, mutta näätien kuiskailemisesta -heräsin ja yksi niistä tuli minun luokseni kopille ja sanoi: "Jos -lupaat ettet hauku etkä herätä herraasi, annamme sinulle valmiiksi -nypityn kananpojan." Ajatelkaapa! Olivat niin hävyttömiä, että tekivät -minulle sellaisen ehdotuksen! Tietäkää, että niin marionetti kuin -olenkin, ja vaikka minussa on kaiken maailman pahat tavat, niin en -kuitenkaan milloinkaan antaisi apuani epärehellisille ihmisille. - --- Hyvin sanottu, poikani! huudahti talonpoika, taputtaen häntä -olkapäälle. -- Se on sinulle kunniaksi, ja mielisuosioni osoitteeksi -vapautan sinut heti ja saat palata kotiisi. - -Ja hän irroitti kaulanauhan. - - - - -XXIII - -Pinocchio itkee kauniin kultakutrisen tytön kuolemaa. Hän tapaa -kyyhkysen, joka vie hänet merenrannalle, siellä hän heittäytyy veteen -auttaakseen isäänsä Geppettoa. - - -Kun Pinocchio ei enää tuntenut kaulapannan kuristavan kaulaansa, alkoi -hän juosta pitkin peltoja, eikä pysähtynyt hetkeksikään, ennen kuin oli -päässyt maantielle, joka johti haltijattaren talolle. - -Saavuttuaan isolle maantielle, nousi hän kivelle, jolta tarkasteli -näkisikö metsää, jossa hän onnettomuudekseen oli tavannut ketun ja -kissan. Aivan selvästi hän sen erottikin, ja yli muitten puiden näkyi -Jättiläistammi, jossa hän oli riippunut nuora kaulassa, mutta vaikka -hän olisi kuinka tarkkaan katsonut, ei hän nähnyt taloa, jossa -kultakutrinen tyttö asui. - -Silloin hänet valtasi surullinen aavistus, ja hän alkoi juosta minkä -jaksoi ja muutamassa minuutissa hän oli nurmikolla, jolla valkoinen -talo ennen sijaitsi. Mutta valkoista taloa ei ollut enää. Sen sijasta -oli siellä pieni marmorinen kivi, johon oli kirjoitettu seuraava -surullinen hautakirjoitus: - - Tässä lepää - kultakutrinen tyttö, - hän kuoli surusta - kadotettuaan pienen - rakkaan veljensä Pinocchion. - -Saatte itse kuvitella mielessänne miten surulliseksi marionetti tuli -murheellisena tavattuaan nuo sanat. Hän heittäytyi suulleen maahan, -suuteli marmorista hautakiveä ja puhkesi valtavaan itkuun. Hän itki -koko yön ja vielä seuraavan aamun. Aamun sarastaessa hän itki vielä, -vaikkei silmistä lähtenyt enää kyyneltäkään. Hänen huutonsa ja -valituksensa olivat niin haikeat ja sydäntä särkevät, että kaikkien -lähiseudun kukkuloiden kaiku vastasi niihin. - -Ja hän sanoi itkien: - --- Oi haltijattareni, miksi kuolit? Miksi en minä saanut kuolla -edestäsi, minä joka olen niin paha, sinä sitä vastoin aina olit hyvä? -Ja missähän isäni on? Oi haltijattareni, sano minulle mistä hänet voin -löytää, sillä tahdon ikiajoiksi jäädä hänen luokseen, enkä milloinkaan -jätä häntä, en milloinkaan, milloinkaan! Oi haltijattareni, sano -minulle ettet ole kuollut! Jos sinä todellakin pidät minusta... jos -pidät pienestä veljestäsi, niin herää taas eloon... tule samaksi kuin -ennen olit. Eikö sinulla ole paha mieli, nähdessäsi minut yksinäni, -kaikkien hylkäämänä! Jos rosvot tulevat, ripustavat he minut taas -puuhun... ja silloin minä todellakin kuolen. Mitä tahdot, että minä -teen yksinäni tässä maailmassa? Kuka antaa minulle ruokaa, kun minulla -ei ole isää eikä äitiä? Missä nukun yöni? Kuka minulle ompelee uuden -takin? Oi, monta, monta tuhatta kertaa mieluummin minäkin kuolisin! -Voi, minä tahtoisin kuolla, voi, voi, voi! - -Näin valittaessaan hän alkoi repiä tukkaansa, mutta voi, tukka olikin -puusta, niin ettei hän voinut edes vetäistä sormiaan sen läpi. - -Samassa hän näki suuren kyyhkysen lentävän ilmassa päänsä päällä, se -pysähtyi siivet levällään ja huusi hänelle korkeudestaan: - --- Sano lapseni, mitä teet siellä alhaalla? - --- Etkö sitä näe! Minä itken! Pinocchio vastasi ja kohotti päänsä ääntä -kohti, hieroen silmiään hihaansa. - --- Sano minulle, kyyhkynen jatkoi -- etkö tunne sattumalta toveriesi -joukossa Pinocchio nimistä marionettia? - --- Pinocchio? Sanoitko Pinocchio? toisti Pinocchio nousten ylös yhdellä -hyppäyksellä. -- Pinocchio olen juuri minä. - -Tämän vastauksen kuultuaan laskeutui kyyhkynen nopeasti alas ja -istuutui maahan. Se oli kalkkunaa suurempi. - --- Tunnet siis myöskin Geppetton? hän kysyi marionetilta. - --- Tunnenko hänet? Isä-raukkanihan hän on. Onko hän ehkä puhunut -minusta sinulle? Vietkö minut hänen luokseen? Elääkö hän vielä? Armahda -minua, vastaa, onko hän vielä elossa? - --- Neljä päivää sitten erosin hänestä meren rannalla. - --- Mitä hän siellä teki? - --- Hän rakensi itselleen pientä venettä, jolla aikoi mennä valtameren -yli. Jo neljä kuukautta on ukko-parka kulkenut ympäri maailmaa etsien -sinua. Mutta kun hän ei ole onnistunut sinua löytämään, on hänen -päähänsä pistänyt lähteä sinua hakemaan kauempaa uuden maailman -mantereelta. - --- Miten pitkälti on täältä meren rannalle? Pinocchio kysyi hyvin -huolissaan. - --- Enemmän kuin tuhat kilometriä. - --- Tuhat kilometriä? Oi, kyyhkys-kultani, olisipa minulla sinun -siipesi! - --- Jos tahdot, niin minä kannan sinut sinne. - --- Miten? - --- Selässäni tietysti. Oletko hyvin painava? - --- Painavako? Vielä mitä! Olen kepeä kuin höyhen. - -Pitemmittä puheitta Pinocchio hyppäsi kyyhkysen selkään, asettui siihen -hajareisin istumaan ja huusi hyvin tyytyväisenä: "Hop, hei, hevoseni, -nyt on kiire matkalle!" - -Kyyhkynen otti vauhtia ja muutamassa minuutissa he olivat korkealla -ilmassa, melkein pilvien tasalla. Marionetti oli utelias katsomaan, -miltä maailma näin korkealta näyttäisi, ja hän kurotti hiukan päätään, -mutta häntä alkoi heti niin pelottaa ja pyörryttää, että peläten -putoavansa hän kietoi molemmat käsivartensa hyvin, hyvin lujasti -höyhenisen hevosensa kaulan ympäri. - -He lensivät koko päivän. Illan tullessa kyyhkynen sanoi: - --- Minua janottaa niin kovin! - --- Ja minun on kovin nälkä, lisäsi Pinocchio. - --- Viivytään vähän aikaa tuossa kyyhkyslakassa ja sitten taas pian -lähdetään edelleen, niin että huomenna aamun sarastaessa olemme meren -rannalla. - -He astuivat sisään asumattomaan kyyhkyslakkaan, jossa ei ollut muuta -kuin pesuvadillinen vettä ja korillinen peltoherneitä. - -Koko ikänsä oli marionetti inhonnut peltoherneitä, hän väitti että ne -oksennuttivat häntä ja pilasivat hänen vatsansa, mutta tänä iltana hän -söi niitä niin paljon että oli ihan haljeta, ja syötyään melkein kaikki -hän kääntyi kyyhkysen puoleen sanoen: - --- En olisi ikinä uskonut peltoherneitten maistuvan niin hyviltä! - --- Täytyy oppia, poikani, vastasi kyyhkynen, -- että peltoherneetkin -maistuvat hyviltä, kun vain on nälkä, eikä ole muuta syömistä. Nälkä ei -välitä oikuista eikä makeisista! - -Syötyään tämän pienen välipalan lähtivät he taas matkaan, ja voi sitä -kyytiä! Seuraavana aamuna he jo olivat meren rannalla. - -Kyyhkynen laski Pinocchion maahan ja levittäen heti siipensä lensi se -pois ja katosi, huolimatta edes kuulla Pinocchion kiitoksia. - -Rannalle oli kokoontunut paljon väkeä, jotka huusivat ja huitoivat -käsillään, katsellen merelle päin. - --- Mitä on tapahtunut? Pinocchio kysyi eräältä vanhalta muijalta. - --- Niin katsos, eräs isä-raukka, joka on kadottanut poikansa, aikoo -pienellä veneellä lähteä häntä etsimään toiselta puolelta merta, mutta -tänään on myrsky merellä ja vene on vajoamaisillaan veden alle... - --- Missä vene on? - --- Tuolla, jonne sormellani viittaan, sanoi muija ja osoitti pientä -venettä, joka näin kaukaa katsottuna näytti pähkinänkuorelta, sisässään -pieni ukko. - -Pinocchio suuntasi katseensa sanottuun suuntaan, ja katseltuaan vähän -aikaa hyvin tarkkaavasti, hän huudahti kimakasti: - --- Se on minun isäni! Minun isäni! - -Sillä heitteli aikaa tuuli venettä äkäisesti aallolta toiselle; väliin -se kokonaan katosi jättiläisaaltoihin, väliin taas kohosi niiden -harjanteelle. Pinocchio seisoi korkealla kalliolla ja huusi lakkaamatta -isänsä nimeä, tehden hänelle merkkiä käsillään ja nenäliinallaan ja -viimein myös hatullaan. - -Ja vaikka Geppetto oli hyvin kaukana rannasta, näytti siltä kuin olisi -hän tuntenut poikansa, sillä hän nosti vuorostaan lakkinsa -tervehdykseksi ja koetti kaikenlaisilla liikkeillä osoittaa, että hän -mielellään olisi palannut, mutta ei voinut myrskyltä soutaa maalle. - -Samassa tuli hirvittävän suuri aalto vyöryen ja vene katosi. Odotettiin -veneen taas nousevan veden pinnalle, mutta sitä ei näkynyt enää. - --- Miesparka! rannalle kokoontuneet kalastajat sanoivat, mutisten -hiljaa rukouksen, ja kääntyivät palatakseen koteihinsa. - -Ilmassa kajahti samassa epätoivon huudahdus ja kääntyessään katsomaan, -he näkivät Pinocchion syöksyvän mereen ja huutavan: - --- Minä tahdon pelastaa isäni! - -Pinocchio, joka oli puusta aina kiireestä kantapäähän, pysyi veden -pinnalla ja ui kepeästi kuin kala. Joskus raivoisat aallot hänet -nielaisivat ja hän katosi vedenpinnan alle, joskus näkyi vain hänen -käsivartensa tai jalkansa sukeltavan esiin. Viimein hänkin kokonaan -katosi näkyvistä. - --- Poikaparka! sanoivat rannalle kokoontuneet kalastajat, lukivat -hiljaa rukouksen ja palasivat koteihinsa. - - - - -XXIV - -Pinocchio saapuu "Ahkerien mehiläisten saarelle" ja löytää -haltijattarensa. - - -Toivoen joutuvansa ajoissa isäparkansa avuksi Pinocchio ui tässä -innossaan koko pitkän yön. - -Se vasta oli kamala yö! Oli rankkasade, ukkonen jyrisi kamalasti ja -salamat leimahtelivat, niin että oli valoisaa kuin päivällä. - -Vihdoinkin aamun sarastaessa hän näki kaukaa pitkän maasuikaleen. Se -oli saari keskellä merta. - -Hän ponnisteli viimeiset voimansa saapuakseen sen rannalle: mutta -turhaan. Aallot temmelsivät hurjana heitellen häntä sinne tänne, kuin -lastua tai oljenkortta. Viimeinkin, hänen onnekseen, tuli suuri aalto, -joka oli kaikkia muita rajumpi ja voimakkaampi ja heitti Pinocchion -kauas saaren rannalle. - -Sysäys oli niin raju, että hänen kaikki kylkiluunsa ja jäsenensä -natisivat hänen pudotessaan maahan, mutta hän lohdutteli itseään -sanoen: - --- Tälläkin kertaa pääsin ehjin nahoin hädästä! - -Vähitellen taivas kirkastui, aurinko paistoi koko terältään ja meri -lepäsi tyynenä kuin peili. - -Marionetti levitti vaatteensa kuivamaan auringon paisteeseen ja alkoi -sitten katsella joka taholle, toivoen mahdollisesti jossain, tuolla -kaukana äärettömällä ulapalla, näkevänsä isäukkonsa veneineen. Mutta -vaikka hän olisi kuinka tarkkaan katsonut, hän ei nähnyt kuin taivasta -ja merta ja jonkun purjeen, mutta hyvin, hyvin kaukaa, niin että nekin -olivat kärpäsen kokoisia. - --- Jospa edes tietäisin tämän saaren nimen! hän arveli. -- Jospa edes -tietäisin, asuuko tällä saarella kunnon ihmisiä, tarkoitan semmoisia -ihmisiä, joiden ei ole tapana hirttää poikia lähimpään puun oksaan! -Mutta keltäs sen nyt kysyisin? Eihän täällä ole ainoatakaan elävää -olentoa. - -Tuo ajatus, että hän oli yksinään, aivan yksinään suurella -asumattomalla saarella, teki hänet niin surulliseksi, että hän oli -vähällä pillahtaa itkuun. Mutta samassa hän näki suuren kalan uivan -lähellä rantaa, se ui rauhallisesti omaa uraansa, koko pää vedenkalvon -yläpuolella. - -Marionetti ei oikein tiennyt miksi kutsuisi kalaa, mutta huusi sitten -kovalla äänellä tullakseen kuulluksi: - --- Hohoi, herra kala, saanko puhua kanssanne pari sanaa? - --- Vaikka montakin, jos tahdot, vastasi kala, joka olikin hyvä -merisika, ettei sen parempaa ollut koko maailman merissä. - --- Tahdotteko olla niin hyvä ja sanoa, onko tällä saarella yhtään -kylää, josta saisi ruokaa? - --- Onpa kyllä! vastasi merisika. -- Onpa aivan tässä lähelläkin. - --- Mitenkä löydän tien sinne? - --- Seuraa tuota vasemmanpuolista polkua ja kulje koko ajan siihen -suuntaan, mihin nenäsi viittaa. Silloin et eksy. - --- Sanopas minulle vielä toinenkin asia. Sinä, joka aina kuljeksit -merellä, etkö sattumalta ole nähnyt pientä venettä ja isääni? - --- Kuka sinun isäsi on? - --- Minun isänikö? Hän on maailman parhain isä ja minä maailman -tottelemattomin poika. - --- Viime yönä olleen rajuilman aikana on vene varmaankin uponnut, -merisika sanoi. - --- Entä isäni? - --- Luulenpa, että tuo kauhea haikala on hänet syönyt, se joka näinä -päivinä on uiskennellut näillä vesillä levittäen hävitystä ja pelkoa -ympärilleen. - --- Onko se haikala hyvinkin suuri? Pinocchio kysyi, pelosta vapisten. - --- Suuriko! merisika jatkoi. -- Saadaksesi oikean käsityksen siitä, -voin sanoa sinulle, että se on suurempi viisikerroksista taloa ja sen -kita on niin avara ja syvä, että siihen mahtuu kokonainen juna -vetureineen päivineen. - --- Voi kauhistus! Pinocchio huudahti pelästyneenä, ja puki hyvin ja -kiireesti vaatteet ylleen, huutaen merisialle: - --- Hyvästi, hyvästi, herra kala, anteeksi että teitä vaivasin ja -tuhannen kiitosta kohteliaisuudestanne! - -Viimeisiä sanoja sanoessaan hän oli jo neuvotulla tiellä ja alkoi -kulkea eteenpäin nopein askelin niin kiireesti, että olisi melkein -luullut hänen juoksevan. Pienemmästäkin risahduksesta hän säpsähti ja -kääntyi taakseen katsomaan, peläten tuon kauhean haikalan häntä ajavan -takaa, suuren kuin viisikerroksinen talo ja kokonainen juna suussa. - -Kuljettuaan runsaan puolen tuntia hän saapui pieneen kylään, nimeltä -"Ahkerien mehiläisten kylä". Kaduilla vilisi ihmisiä kulkien -edestakaisin toimissaan: kaikki olivat työssä, jokaisella oli oma -tehtävänsä. Siellä ei ollut ainoatakaan laiskuria, eikä maankiertäjää, -vaikka olisi lyhdyllä etsinyt. - --- Kyllä ymmärrän, tuo laiska Pinocchio sanoi heti, tämä kylä ei ole -minua varten. Minua ei ole luotu työtä tekemään. - -Mutta nälkä alkoi häntä vaivata, sillä kahteenkymmeneenneljään tuntiin -hän ei ollut syönyt mitään, ei edes maistanut peltoherneitä. - -Mitä tehdä! - -Hänellä oli ainoastaan kaksi keinoa, joilla nälkänsä tyydyttäisi: joko -pyytää työtä, tai kerjätä viisipennistä tai leivänpalasta. - -Kerjääminen häntä hävetti, sillä hänen isänsä oli aina saarnannut -hänelle, että ainoastaan vanhat ja sairaat ihmiset ovat oikeutettuja -pyytämään almuja. Todella köyhiä tässä maailmassa ovat ainoastaan ne, -jotka vanhuutensa ja sairautensa tähden eivät enää omin käsin voi -ansaita leipäänsä, he ansaitsevat sääliä ja apua. Kaikki muut ovat -velvollisia tekemään työtä ja jos eivät sitä tee, vaan mieluummin -näkevät nälkää, se on heidän oma syynsä. - -Samassa häntä vastaan tuli mies, joka hikisenä ja ähkien veti aivan -yksinään kahta hiilillä täytettyä kärryä. - -Pinocchio, jonka mielestä mies oli hyväntahtoisen näköinen, lähestyi -tätä silmät häpeästä maahan luotuina ja sanoi hiljaa: - --- Antakaa minulle viisi penniä, olen kuolemaisillani nälkään? - --- En anna sinulle ainoastaan viittä penniä, vastasi hiiltenvetäjä, -- -vaan annan sinulle viisi kertaa niin paljon sillä ehdolla, että autat -minua vetämään kotiin nämä hiilikärryt. - --- Sepä ihmettä! vastasi marionetti melkein loukkaantuneena, -- en ole -ikinäni ollut vetojuhtana, en ole milloinkaan vetänyt kärryjä. - --- Sitä parempi sinulle! vastasi hiiltenvetäjä. -- Mutta tahdonpa sanoa -sinulle jotain, poikani. Jos todellakin olet kuolla nälkääsi, niin syö -kaksi aimo viipaletta omaa ylpeyttäsi, mutta varo vaan, ettet saa siitä -vatsannipistyksiä! - -Vähän ajan kuluttua hänen ohitsensa kulki muurari kantaen hartioillaan -raskasta tiilitaakkaa. - --- Tahdotteko, hyvä mies, armeliaisuudesta lahjoittaa poikaparalle -viisi penniä, olen kuolemaisillani nälkään? - --- Mielelläni, tule kantamaan kanssani tiiliskiviä, vastasi muurari, -- -niin annan sinulle en ainoastaan viisi penniä, vaan viisi kertaa viisi -penniä. - --- Mutta tiiliskivet ovat raskaat, Pinocchio sanoi, -- enkä minä viitsi -liiaksi itseäni vaivata. - --- Vai niin, poikani, ellet tahdo vaivata itseäsi, niin ole sitten -nälissäsi. Onneksi olkoon! Onneksi olkoon! - -Noin puolen tunnin aikana kulki vielä ainakin kaksikymmentä henkeä -Pinocchion ohitse ja jokaiselta hän kerjäsi pientä almua, mutta kaikki -vastasivat: - --- Etkö häpeä? Mene etsimään itsellesi työtä ja opi ansaitsemaan -leipäsi sen sijaan että kuljeksit pitkin katuja! - -Viimeksi tuli kiltti nuori vaimo kantaen kahta vesiruukkua. - --- Hyvä rouva, saanko juoda pienen kulauksen vettä ruukustanne? -Pinocchio pyysi menehtymäisillään janosta. - --- Juo vaan, poikaseni! hyvä vaimo sanoi ja asetti molemmat ruukut -maahan. - -Pinocchio joi kuin sieni ja mutisi suutaan pyyhkien: - --- Nyt olen saanut janoni sammutetuksi. Kunpa vain pääsisin nälästäni! - -Kun tuo pikku kiltti rouva kuuli nämä sanat, virkkoi hän heti: - --- Jos autat minua ja kannat kotiini toisen näistä vesiruukuista, annan -sinulle suuren palan leipää. - -Pinocchio katseli ruukkua, mutta ei sanonut sanaakaan. - --- Ja leivän lisäksi saat aika annoksen kukkakaalia, kiltti rouva -jatkoi. - -Pinocchio heitti taas silmäyksen ruukkuun, mutta ei vastannut mitään. - --- Ja kukkakaalin lisäksi saat oivallisen ruusuliköörillä täytetyn -karamellin. - -Tätä viimeistä viekottelevaa makupalaa Pinocchio ei enää voinut -vastustaa, vaan teki rohkean päätöksen ja sanoi: - --- Olkoon menneeksi, minä kannan ruukun kotiinne asti. - -Ruukku oli niin raskas, ettei marionetti jaksanut kantaa sitä -kädessään, vaan hänen täytyi nostaa se päänsä päälle. - -Kun he saapuivat pienen hyvän rouvan kotiin, rouva pyysi Pinocchion -istumaan pienen valmiiksi katetun pöydän ääreen, ja asetti hänen -eteensä leipää, kukkakaalia ja karamellin. - -Pinocchio ei syönyt ruokaa, vaan ahmi sen. Hänen vatsansa oli kuin -talo, joka oli ollut autiona ja asumattomana viisi kuukautta. - -Vasta sitten kun hän oli saanut vähitellen pahimman nälkänsä -tyydytetyksi hän kohotti päänsä kiittääkseen hyväntekijätärtään, mutta -tuskin hän oli vilkaissut tämän kasvoihin, hän jo huudahti -hämmästyksestä ohhhh! Ja jäi sitten pitkäksi aikaa istumaan kuin -lumottuna silmät selällään, haarukka ilmassa ja suu täynnä leipää ja -kukkakaalia. - --- Mitä tämä hämmästys merkitsee? kiltti rouva kysyi nauraen. - --- Se merkitsee, Pinocchio vastasi änkyttäen, -- se merkitsee... -että... että... te muistutatte... niin, niin, niin... sama ääni... -samat silmät... sama tukka... niin niin... teilläkin on kullankeltainen -tukka... niin kuin hänellä! Voi minun haltijattareni... oi minun -haltijattareni... sanokaa minulle, että te olette hän itse, te itse! -Älkää pakottako minua enää itkemään! Oi jos tietäisitte! Olen itkenyt -niin paljon, kärsinyt niin paljon... - -Tämän sanottuaan Pinocchio itki ääneen ja heittäytyi lattialle -syleillen pienen rouvan polvia. - - - - -XXV - -Pinocchio lupaa haltijattarelle pysyä tottelevaisena ja lukea -ahkerasti, sillä hän on kyllästynyt olemaan marionettina ja tahtoisi -oikeaksi pojaksi. - - -Aluksi tuo pieni kiltti rouva kielsi olevansa kultakutrinen haltijatar, -mutta kun hän huomasi tulleensa tunnetuksi hän ei viitsinyt enää sen -enempää teeskennellä vaan sanoi lopuksi Pinocchiolle: - --- Sinä pieni veitikka! Miten ihmeessä sinä sait selville, että se olin -minä? - --- Minun rakkauteni sen sanoi. - --- Muistatko? Kun jätit minut olin minä pieni tyttö ja nyt tapaat minut -täysikasvaneena naisena, niin, melkeinpä niin täysi-ikäisenä, että -voisin olla sinun äitisi. - --- Se minulle vasta mieleistä onkin, ja nyt sisaren sijaan kutsunkin -sinua äidiksi. Minä olen aina niin hartaasti toivonut, että minullakin -olisi äiti niin kuin muilla pojilla. Mutta millä ihmeen tavalla olet -voinut kasvaa niin nopeasti? - --- Se on minun salaisuuteni. - --- Opeta se minullekin, tahtoisin niin mielelläni vähän kasvaa. Etkö -näe, että olen sama pieni nappula kuin ennenkin. - --- Mutta sinähän et voi kasvaa, haltijatar vastasi. - --- Minkä tähden? - --- Sen vuoksi, etteivät marionetit milloinkaan kasva. Ne syntyvät -marionetteina, elävät marionetteina ja kuolevat marionetteina. - --- Voi, olen kyllästynyt aina olemaan marionettina! Pinocchio huudahti -ja koputteli kalloansa. -- Olisi jo aika minunkin olla ihmisenä... - --- Siksi tuletkin, jos vaan ymmärrät olla niin että sen ansaitset. - --- Todellako? Ja mitä voin tehdä, että sen ansaitsisin? - --- Ei kovinkaan kummia: tottua olemaan kunnon poikana. - --- Enkö minä sitten jo olisi! - --- Kyllä kiitoksia! Kunnon pojat ovat tottelevaisia, sinä sitä -vastoin... - --- Minä en tottele milloinkaan. - --- Kunnon pojat mielellään lukevat ja tekevät työtä, mutta sinä... - --- Minä vuodesta toiseen olen tyhjäntoimittaja ja maankiertäjä. - --- Kunnon pojat puhuvat aina totta... - --- Minä valehtelen aina. - --- Kunnon pojat menevät mielellään kouluun... - --- Minut tekee koulu sairaaksi. Mutta tästä päivästä alkaen tahdon -alkaa uuden elämän. - --- Lupaatko sen minulle? - --- Kyllä, sen lupaan. Tahdon tulla kunnolliseksi pieneksi pojaksi ja -isäni tueksi ja avuksi. Missähän isäraukkani nyt lienee? - --- Sitä en tiedä. - --- Saanenkohan koskaan enää iloita siitä, että saan nähdä ja syleillä -häntä. - --- Sen kyllä uskon, olen aivan varma siitä. - -Tämän kuultuaan tuli Pinocchio niin iloiseksi, että hän tarttui -haltijattaren molempiin käsiin ja peitti ne niin tulisilla suudelmilla, -aivan kuin olisi hän ollut suunniltaan. Sen jälkeen hän nosti päänsä ja -katsoen hellästi haltijattareen kysyi: - --- Sano minulle, äiti kulta ettei ole totta, että olet kuollut? - --- Ei taida siltä näyttää, haltijatar vastasi hymyillen. - --- Jos tietäisit minkä surun ja tuskan tunsin rinnassani kun luin: -tässä lepää... - --- Sen tiedän, ja sen vuoksi annoinkin sinulle anteeksi. Syvä surusi -osoitti minulle, että sinulla oli hyvä sydän, ja hyväsydämisistä -pojista voi aina toivoa jotakin, vaikkakin he olisivat vähän oikullisia -ja hemmoteltuja, voi toivoa, että he kuitenkin vielä palaavat oikealle -tielle. Katsos, sen vuoksi olen tullut tänne asti sinua etsimään. Olen -sinun äitinäsi. - --- Voi miten ihanaa! Pinocchio huudahti ilosta hyppien. - --- Sinun pitää totella minua ja tehdä aina minun sanani mukaan. - --- Niin mielelläni, mielelläni, mielelläni! - --- Huomisesta alat käydä koulussa! haltijatar jatkoi. - -Pinocchion ilo laimeni heti hiukkasen. - --- Sitten saat valita oman makusi mukaan oman työalasi tai ammattisi... - -Pinocchio tuli totiseksi. - --- Mitä sinä mutisit hampaittesi lomitse! haltijatar kysyi, hiukan -loukkaantuneena. - --- Sanoin vain, marionetti mumisi puoliääneen, -- että minusta on liian -myöhäistä enää lähteä kouluun. - --- Ei herraseni. Muista, ettei milloinkaan ole liian myöhäistä oppia -jotakin. - --- Mutta en tahdo oppia en sitä enkä tätä. - --- Miksi et? - --- Sen vuoksi, että minusta oppiminen on vaivaksi. - --- Kuulepas, poikani, haltijatar sanoi, -- ne, jotka noin puhuvat -joutuvat aina lopulta joko vankilaan tai sairaalaan. Kaikki ihmiset, -olkoot ne syntyneet maailmaan köyhinä tai rikkaina, ovat pakotetut -tekemään jotain, ryhtymään johonkin, tekemään työtä. Voi sitä, joka -heittäytyy laiskuuden orjaksi! Toimettomuus on paha tauti, joka on -parannettava aikaisin, jo lapsuudessa, sillä on liian myöhäistä koettaa -parantaa sitä sitten, kun on kasvanut suureksi. - -Nämä sanat koskivat Pinocchion sydämeen, hän kohotti päänsä reippaasti -ja sanoi haltijattarelle: - --- Tahdon tehdä työtä ja lukea, tahdon tehdä kaikki mitä sinä käsket, -sillä olen todellakin ikävystynyt marionettielämään ja tahtoisin -oikeaksi pojaksi mistä hinnasta hyvänsä. Olethan luvannut muuttaa -minut, olethan aivan varmaan. - --- Olen luvannut ja nyt se riippuu sinusta itsestäsi. - - - - -XXVI - -Pinocchio menee koulutoveriensa kanssa meren rannalle katsomaan -hirvittävää haikalaa. - - -Seuraavana päivänä Pinocchio meni kansakouluun. Koettakaapas kuvitella -näiden poikavekkulien hämmästystä, kun näkivät marionetin astuvan -kouluun! He rähähtivät nauruun, josta ei tahtonut loppua tulla. He -koettivat kilvan tehdä hänelle jos jonkinlaista kiusaa, joku nykäisi -hatun hänen kädestään, toinen veti häntä takin liepeestä, kolmas koetti -piirtää musteella viikset hänen nenänsä alle, vieläpä neljäs koetti -sitoa langat hänen käsiinsä ja jalkoihinsa, pakottaakseen hänet -tanssimaan. - -Alussa ei Pinocchio ollut tietävinään mistään, antoi heidän hommata, -mutta viimein loppui hänen kärsivällisyytensä ja kääntyen niiden -puoleen, jotka pahiten häntä kiusasivat ja härnäsivät, hän sanoi hyvin -varmalla äänellä: - --- Kuulkaa pojat, en ole tullut tänne teidän pilkattavaksenne. Minä -annan muiden olla rauhassa ja tahdon itsekin olla. - --- Oikein sanottu, marionetti! Sinä puhut kuin kirjasta, huusivat -pojanlurjukset, pakahtumaisillaan nauruun, ja yksi heistä, kaikista -nenäkkäin, ojensi juuri kätensä tarttuakseen Pinocchion nenään. - -Mutta sitä hän ei ennättänyt tehdä, sillä Pinocchio oli ojentanut -jalkansa pöydän alle ja potkaissut häntä nilkkaan. - --- Voi, voi, miten kovat jalat! poika huusi, hieroen marionetin potkun -synnyttämää mustelmaa. - --- Entäs kyynärpäät sitten... vielä kovemmat kuin jalat! toinen sanoi, -joka oli kyynärpäästä saanut sysäyksen vatsaansa jonkun kepposensa -takia. - -Mutta sillä potkulla ja kyynärpääniskulla marionetti oli saavuttanut -kaikkien koulupoikien suosion ja kunnioituksen. Kaikki koettivat nyt -häntä hyvitellä ja olla hänelle mieliksi. - -Mutta opettaja oli tyytyväinen häneen, sillä Pinocchio oli lahjakas, -tarkkaavainen ja ahkera, aina saapui ensimmäisenä kouluun ja viimeisenä -sieltä lähti, kun koulu loppui. - -Ainoa vika oli se, että hänellä oli liian paljon tovereita, joiden -joukossa oli monta vetelystä, joita koulunkäynti ei kiinnostanut. - -Opettaja varoitti häntä joka päivä ja hyvä haltijatarkin toisti kerran -toisensa perästä: - --- Ole varuillasi Pinocchio! Nämä sinun koulutoverisi voivat ennemmin -tai myöhemmin tappaa sinun lukuhalusi ja kuka tietää mihin suureen -onnettomuuteen he vielä sinut saattavat. - --- Ei ole pelkoa! Pinocchio vastasi olkapäitään kohautellen ja -sormellaan osoittaen otsaansa ikään kuin sanoakseen: "Täällä sitä vasta -ymmärrystä on!" - -Sattui sitten eräänä kauniina päivänä että kulkiessaan kouluun, hän -tapasi joukon näitä hyviä ystäviään, jotka tulivat häntä vastaan -sanoen: - --- Oletko kuullut suurta uutista! - --- En. - --- Tänne lähimpään merenlahteen on tullut vuoren kokoinen haikala. - --- Todellako? Olisikohan se se haikala, joka nähtiin samoihin aikoihin, -kun isäparkani hukkui? - --- Me lähdemme rannalle sitä katsomaan. Tule sinäkin mukaan! - --- En tule. Minä menen kouluun. - --- Mitä sinä koulusta välität. Sinne ehdimme huomennakin. Olkoon yksi -tunti enemmän tai vähemmän, yhtä suuria aaseja kuitenkin olemme. - --- Mutta mitä sanoo opettaja. - --- Anna hänen paukuttaa. Hänelle on maksettu, että pöpöttäisi aamusta -iltaan. - --- Mutta minun äitini? - --- Äidit eivät tiedä milloinkaan mistään mitään, nuo lurjukset -vastasivat. - --- Tiedättekö mitä minä teen? Pinocchio sanoi. -- Haikalan tahdon -nähdä, siihen on minulla omat syyni, mutta minä menen katsomaan sitä -vasta koulun loputtua. - --- Voi tyhmeliiniä! joku lurjuksista huudahti. -- Uskotko sinä, että -tuo mahtava kala jää sinne odottamaan sinun tuloasi? Kun se ikävystyy, -se kääntyy toiselle kyljelleen ja silloin se on mennyt matkoihinsa. - --- Pitkältikö on täältä meren rannalle? Pinocchio kysyi. - --- Tunnissa ennätämme edestakaisin. - --- Tulkaa sitten! Kuka pikemmin ennättää! Pinocchio huusi. - -Näin oli lähtömerkki annettu ja poikajoukko alkoi juosta yli peltojen, -kirjat ja vihot kainalossa ja Pinocchio oli aina muita edellä, hänellä -oli kuin siivet jalkojen alla. - -Aina vähän päästä hän kääntyi tovereihinsa päin ja pilkkasi heitä, kun -he jäivät jälkeen, eikä hän tuntenut yhtään sääliä nähdessään heidän -ähkien ja puhkuen ja kaikin voimin ponnistelevan eteenpäin tomuisina ja -kieli suusta ulkona. Poikaparka ei aavistanut sillä hetkellä mitä -kauhuja ja onnettomuuksia kohti hän kulki. - - - - -XXVII - -Suuri tappelu Pinocchion ja hänen toveriensa välillä. Yksi jää -haavoittuneena paikalle ja poliisit vangitsevat Pinocchion. - - -Saavuttuaan meren rannalle Pinocchio alkoi tähystellä merelle, mutta -haikalaa ei näkynyt missään. Meri oli tyyni kuin kristallipeili. - --- Missä haikala sitten on? hän kysyi tovereihinsa kääntyen. - --- Se on varmaankin mennyt aamiaistaan syömään, eräs heistä nauraen -vastasi. - --- Tai se on sängyllään unosia vetelemässä, toinen lisäsi ja nauroi -vieläkin enemmin. - -Näistä päättömistä vastauksista ja naurunrähähdyksistä Pinocchio -ymmärsi, että hänen toverinsa olivat häijysti narranneet häntä ja -kuvitelleet hänelle olemattomia. Hän suuttui ja sanoi heille vihaisella -äänellä: - --- Entä nyt? Mikä ilo teille oli siitä, että uskottelitte minulle -haijuttunne? - --- Tietysti siitä oli meille hauskuutta! pojanlurjukset vastasivat -yhteen ääneen. - --- Ja mitä hauskuutta? - --- Saimme sinut karkaamaan koulusta ja lähtemään kanssamme. Etkö sinä -häpeä päivät päästään kulkea noin säännöllisesti koulussa ja istua -tarkkaavaisena tunnilla? Etkö häpeä lukea niin ahkerasti kuin aina -teet? - --- Mitä se teihin kuuluu jos luen tai en? - --- Kuuluu paljonkin, sillä sen vuoksi me joudumme huonoihin väleihin -opettajan kanssa. - --- Miten niin? - --- Sillä ahkerat oppilaat asettavat aina varjoon ne, joilla ei ole -halua lukea, niin kuin meillä ei ole. Ja me emme tahdo joutua -varjopuolelle. Meilläkin on itsetuntomme. - --- Ja mitä pitäisi minun tehdä ollakseni teille mieliksi? - --- Sinun pitää niin kuin meidän vihata koulua, läksyjä ja opettajia, -meidän kolmea pahinta vihollistamme. - --- Mutta jos edelleenkin tahdon olla ahkera? - --- Sitten emme viitsi sinuun edes katsoakaan ja ensi tilassa saat -maksusi. - --- Totisesti minun tekisi mieleni nauraa teille, marionetti sanoi -päätään keikauttaen. - --- Vai niin, Pinocchio! huusi samassa suurin pojista ja ryntäsi -uhkaavasti hänen kimppuunsa. -- Äläpäs tulekaan tänne kehumaan. Älä -tule tänne ylpeilemään! Sillä jos sinä et meitä pelkää, niin emme -mekään sinua pelkää. Muista että sinä olet yksin ja meitä on seitsemän. - --- Seitsemän, niin kuin seitsemän kuolemansyntiä! Pinocchio sanoi -ääneen nauraen. - --- Kuulitteko? Hän on pilkannut meitä kaikkia. Hän on haukkunut meitä -kuolemansynneiksi! - --- Pinocchio! Pyydätkö heti anteeksi haukkumisesi -- tai varo itseäsi! - --- Kukkuu! huusi marionetti sormi nenännipukalla heitä kiusatakseen. - --- Pinocchio, tämä päättyy huonosti sinulle! - --- Kukkuu! - --- Saat aika selkäsaunan! - --- Kukkuu! - --- Odotapas, kyllä minä sinut kukutan, senkin käki! rohkein lurjuksista -huusi. -- Ota tämä aluksi ja säästä loput illalliseksi itsellesi. - -Ja päähän isku seurasi näitä sanoja. - -Mutta sana sanasta, teko toisesta, sanotaan, sillä marionetti -maksoi nyrkiniskun koroilla, sen saatte uskoa. Ja siitä alkoi -silmänräpäyksessä kova taistelu. - -Pinocchio oli yksinään, mutta puolusti itseään kuin urho. - -Hän taisteli niin rohkeasti kovilla puujaloillaan, että hän koko ajan -piti vihollisen tarpeeksi kaukana. Minne vain hänen puujalkansa -ulottuivat ja sattuivat, sinne jättivät ne aina mustelman muistoksi. - -Vimmastuneina siitä etteivät käsikähmässä voittaneet marionettia, pojat -päättivät tarttua heittoaseisiin. He aukaisivat koululaukkunsa ja -alkoivat viskoa häntä aapiskirjoilla, kieliopeilla, lukukirjoilla ja -muilla koulukirjoilla, mutta marionetti, joka oli tarkkasilmäinen ja -vikkelä, ehti aina ajoissa väistyä syrjään, niin että kirjat lensivät -kaikki hänen ohitseen mereen. - -Ajatelkaapas kalojen hämmästystä! Luullen kirjojen olevan syötäväksi -kelpaavaa ruokaa, uivat kalat suurissa parvissa ylös vedenpinnalle; -mutta maisteltuaan jotain kirjan lehteä tai kansilehteä, ne sylkäisivät -sen sukkelaan suustaan ja irvistivät pahasti niin kuin olisivat -tahtoneet sanoa: - -"Tämä ruoka ei ole meitä varten, parempiin herkkuihin me olemme -tottuneet!" - -Mutta tappelu kiihtyi kiihtymistään. Silloin sattui iso hummeri -hitaasti kömpimään kalliota pitkin vedestä ylös. Ehdittyään vähän -ylemmäksi rannalle se huusi äänellä, joka oli yhtä sortunut kuin -särkyneen pasuunan: - --- Lopettakaa jo lurjukset, sillä muuta ette ole! Tuollaiset poikien -väliset tappelut loppuvat harvoin kunnialla! Aina sattuu joku -onnettomuus. - -Hummeriparka! Samaa olisi ollut saarnata tuulelle. Pinocchio-veitikka -oli vielä epäkohtelias, että kääntyi hummeriin päin, katsoi tätä -vihaisesti ja sanoi: - --- Ole vaiti, tyhmä hummeri! Tekisit viisaimmin jos imisit -rintakaramellia yskäsi parannukseksi. Tai mene mielummin sänkyysi ja -koeta hiota! - -Sillä aikaa aikaa pojat viskoneet mereen kaikki omat kirjansa ja -huomattuaan Pinocchion kirjapakan, jonka hän oli laskenut maahan, he -silmänräpäyksessä tarttuivat siihen. - -Yksi hänen kirjoistaan oli nidottu paksuihin pahvikansiin, selkä ja -kulmat olivat nahasta. Se oli Aritmetiikan oppikirja. Ymmärrätte kyllä -että se oli hyvin painava. - -Tämän kirjan otti yksi poikanulikoista, tähtäsi Pinocchiota päähän ja -heitti sen koko käsivoimallaan häntä kohti, mutta se ei sattunutkaan -marionettiin, vaan yhden hänen toverinsa ohimoon. Tämä kalpeni -vaaleaksi kuin palttina ja sanoi ainoastaan: - --- Äiti, auta minua... minä kuolen! ja hän kaatui pitkälleen -hietikolle. - -Nähdessään pienen kuolleen toverinsa alkoivat pelästyneet pojat juosta -pois niin pian kuin vain jalat kantoivat ja parin minuutin kuluttua -olivat he poissa näkyvistä. - -Mutta Pinocchio jäi sinne ja vaikka hän itse oli melkein enemmän -kuollut kuin elävä surusta ja pelästyksestä, juoksi hän kastamaan -nenäliinansa meriveteen, jolla hautoi toveriparkansa ohimoita. Koko -ajan hän itki lakkaamatta ja huusi epätoivoisena häntä nimeltä: - --- Eugen! Eugen, ystäväparkani! Avaa silmäsi ja katso minuun! Miksi et -vastaa? En minä sinulle pahaa tehnyt. Usko minua, minä en tehnyt sitä! -Avaa silmäsi, Eugen! Jos pidät silmäsi ummessa kuolen minäkin... Voi -Jumalani, miten nyt voin palata kotiin? Miten tohdin näyttäytyä hyvälle -äidilleni? Mihin minä joudun? Minne pakenen? Minne piiloudun? Oi miten -paljon parempi, tuhat kertaa parempi olisi ollut, jos olisin mennyt -kouluun! Miksi kuuntelin noita tovereita, jotka ovat minulle -kiroukseksi? Olihan opettaja sanonut... ja minun äitini oli toistanut: -"Varo huonoja tovereita!" Mutta minä vaan olen aina itsepäinen... -uhkarohkea... sanokoot muut mitä tahansa, aina minä seuraan omaa -päätäni. Ja sitten saankin siitä kärsiä... Ja sen vuoksi ei minulla ole -ollut neljännestuntiakaan rauhaa siitä kun tulin maailmaan. Voi -Jumalani! Mikä minusta tuleekaan, mikä minusta tuleekaan? - -Ja Pinocchio alkoi itkeä ja ulvoa ja lyödä päätänsä nyrkeillään ja -huutaa Eugenia nimeltä. Samassa hän kuuli kumeaa askelten töminää, -jotka lähenivät häntä. - -Hän kääntyi ja näki kaksi poliisia. - --- Miksi siinä makaat pitkälläsi maassa? kysyivät he Pinocchiolta. - --- Minä autan koulutoveriani. - --- Onko hän sairas? - --- Siltä näyttää. - --- Tämä on jo muuta kuin sairautta! toinen poliiseista sanoi, ja -kumartui lähemmin tarkastamaan Eugenia. -- Tällä pojalla on haava -toisessa ohimossa, kuka sen on tehnyt? - --- En minä! marionetti änkytti, uskaltaen tuskin hengittää. - --- Jos et sinä sitä ole tehnyt, kuka sitten on häntä haavoittanut? - --- Minä en ole ainakaan! Pinocchio toisti. - --- Millä esineellä häntä on haavoitettu? - --- Tällä kirjalla. - -Ja marionetti otti maasta pahviin ja nahkaan nidotun Aritmetiikan -Oppikirjansa ja näytti sitä poliiseille. - --- Kenen tämä kirja on? - --- Se on minun. - --- Kyllä riittää, ei tarvita muuta. Nouse heti ylös ja seuraa meitä. - --- Mutta minä... - --- Seuraa meitä! - --- Mutta minä olen syytön... - --- Seuraa meitä! - -Mutta ennen kuin he poistuivat, poliisit huusivat muutamille -kalastajille, jotka juuri soutivat lähelle rantaa veneillään: - --- Jätämme teidän huostaanne tämän pienen pojan, joka on saanut haavan -päähänsä. Viekää hänet kotiinne ja auttakaa häntä! Huomenna palaamme -häntä katsomaan. - -Sitten he kääntyivät Pinocchion puoleen, ottivat hänet keskeensä ja -komensivat: - --- Eteenpäin ja nopeaan, muuten saat maistaa toista ruokaa! - -Antamatta uudistaa käskyä, marionetti alkoi kulkea eteenpäin sitä -tietä, joka johti kylään. Poikaparka ei enää oikein tiennyt missä -maailmassa eli! Hän luuli uneksivansa pahaa unta! Hän oli aivan -epätoivoissaan. Hän näki kaikki kaksinkertaisena, hänen jalkansa -vapisivat, kielensä oli kuivanut kiinni kitalakeen, niin ettei hän -saanut sanaa sanotuksi. Niin sekava ja tylsistynyt kuin olikin, oli -kuitenkin yksi aisa, joka terävän orjantappurapiikin tavoin pisti häntä -sydämeen ja se oli pelko siitä, että hänen täytyisi kulkea hyvän -haltijattaren ikkunan alitse kahden poliisin keskellä. Ennemmin hän -olisi kuollut. - -He olivat jo perillä ja aikoivat juuri astua kylään, kun tuulenpuska -samassa kiskaisi Pinocchiolta hatun päästä, lennättäen sen jonkun -kymmenen askeleen päähän. - --- Saanko juosta hakemaan hattuni? marionetti kysyi poliiseilta. - --- Juokse vaan, mutta tee se joutuun! - -Marionetti juoksi ja sai kiinni hattunsa, mutta sen sijaan että olisi -pannut sen päähänsä, pisti hän sen hampaittensa väliin ja alkoi juosta -täyttä laukkaa meren rantaa kohti. Hän mennä viiletti kuin pyssynluoti. - -Poliisit huomasivat, että häntä oli vaikea saada kiinni ja usuttivat -sen vuoksi hänen päälleen suuren verikoiran, joka oli saanut -ensimmäisen palkinnon kaikissa koirakilpajuoksuissa. Pinocchio juoksi, -mutta koira juoksi nopeammin ja kaikki ihmiset asettuivat ikkunoihin ja -kerääntyivät keskelle katua, uteliaina katsomaan miten kilpailu -päättyisi. Mutta sitä huvia ei heille sallittukaan, sillä verikoira ja -Pinocchio pölyyttivät semmoisen tomupilven juostessaan, että muutaman -minuutin kuluttua heitä ei erottanut ollenkaan. - - - - -XXVIII - -Pinocchio on vähällä tulla paistetuksi pannussa kuin kala. - - -Tämän toivottoman kilpajuoksun kestäessä kerran oli kamala hetki, hetki -jolloin Pinocchio luuli olevansa hukassa. Sillä Alidoro (se oli -verikoiran nimi) juoksi niin äärettömän nopeasti, että se oli vähällä -saada hänet kiinni. - -Marionetti kuuli aivan takaansa pedon ähkyvän läähätyksen ja tunsi sen -kuuman hengityksen aivan niskassaan. - -Mutta silloin oli onneksi ranta aivan lähellä ja meri näkyi parin -askeleen päässä. - -Rannalle ehdittyään, marionetti otti vauhtia ja hyppäsi kuin sammakko -suoraa päätä veteen. Alidoro puolestaan aikoi pysähtyä, mutta juoksi -niin kovaa, että sekin joutui veteen. Ja se raukka ei osannutkaan uida, -vaan alkoi loiskia käpälillään sinne tänne pysyäkseen pinnalla. Mitä -enemmän se loiski, sitä syvemmälle vajosi sen pää veden pinnan alle. - -Kun koiraparan onnistui hetkeksi saada päänsä veden pinnalle, pyörivät -sen silmät kauhistuneina ja se huusi kovaa haukkuen: - --- Minä hukun! Minä hukun! - --- Huku vaan! Pinocchio huusi kaukaa, huomatessaan olevansa vaarasta -pelastunut. - --- Auta minua, Pinocchio-kulta! Pelasta minut kuolemasta! - -Nämä valitushuudot liikuttivat Pinocchiota, sillä hänellä oli -pohjaltaan hyvin hellä sydän ja kääntyen koiraan päin hän huusi: - --- Jos nyt pelastan sinut, lupaatko ettet enää tee minulle pahaa, etkä -aja minua takaa? - --- Kyllä, sen lupaan, sen lupaan. Armahda minua ja joudu jo, jos -viivyttelet puolenkaan minuuttia olen kuoleman oma. - -Pinocchio epäili ensin hiukan, mutta muisti sitten, että isä oli monta -kertaa sanonut, että hyvää työtä tehdessä ei milloinkaan saata -itselleen vahinkoa. Hän ui Alidoron luo, tarttui molemmin käsin sen -häntään, ja veti koiran sitten kuivalle hiekkarannalle. - -Koiraparka ei enää pysynyt jaloillaan. Se oli tahtomattaan nielaissut -niin paljon suolavettä, että se oli paisunut isoksi kuin ilmapallo. -Marionetti puolestaan ei ollenkaan luottanut häneen, vaan katsoi -viisaammaksi pysyä loitommalla ja heittäytyi uudelleen mereen. -Edetessään rannasta, hän huusi pelastetulle ystävälleen: - --- Hyvästi Alidoro, onnea kotimatkalle ja terveisiä kotiin! - --- Hyvästi Pinocchio! koira vastasi, -- tuhannen kiitosta, kun pelastit -minut kuoleman kynsistä! Olet tehnyt minulle suuren palveluksen, ja -palvelusta seuraa vastapalvelus! Jos tilaisuus sattuu, niin puhutaan -siitä enemmän... - -Pinocchio ui edelleen, mutta pysytteli koko ajan lähellä rantoja. -Viimein luuli hän ehtineensä varmalle paikalle, ja tarkasteltuaan -ympäristöä, hän huomasi jonkinlaisen rotkon, josta kohosi korkea -savupatsas. - --- Tuossa rotkossa on varmasti tuli. Sitä parempi! Minä kiipeän sinne -sisään kuivailemaan itseäni ja lämmittelemään ja sitten... Niin -tapahtukoon sitten mitä tahansa! - -Aikoen toteuttaa päätöksensä hän lähestyi kalliota, mutta juuri -kiivetessään sille hän tunsi vähitellen, vähitellen itseään nostettavan -vedestä ylöspäin. Hän koetti heti paeta, mutta se oli jo liian -myöhäistä, sillä suureksi hämmästyksekseen hän huomasi olevansa isossa -verkossa, jossa vilisi kaikennäköisiä ja kokoisia kaloja, räpistellen -ja heitellen itseään kuin mitkäkin pahat henget. - -Samassa hän näki rotkosta astuvan kalastajan, niin ruman, että hän -näytti joltain merenkummitukselta. Tukan asemasta hänellä oli tukko -vihreää meriheinää, ihonväri oli vihreä, vihreät olivat hänen silmänsä, -vihreä hänen pitkä partansa, joka ulottui maahan asti. Hän oli aivan -takajaloilleen nousseen vihreän sammakon näköinen. - -Kun kalastaja oli saanut onnellisesti verkkonsa ylös merestä, hän -huudahti mielissään: - --- Siunattu saalis! Saanpa tänäkin päivänä oivallisen kalakeiton! - --- Onpa onni, etten ole kala! Pinocchio sanoi itsekseen ja rohkaisi -mielensä. - -Verkko kaikkine kaloineen vietiin luolaan, joka oli pimeä ja -savustunut, sen keskellä sihisi pata öljyä täynnä ja se kärysi niin -että tuskin voi henkeä vetää. - --- Katsotaanpas nyt mitä kaloja on saatu! sanoi vihreä kalastaja -pistäen verkkoon mahdottoman suuren kätensä, ison kuin leipälapion ja -nosti sieltä kourallisen ahvenia. - --- Nepä oivallisia ahvenia! ukko sanoi, nuuskien ja katsellen niitä -mielihyvällä. Nuuskittuaan niitä tarpeeksi asti hän heitti ne tyhjään -saviastiaan. - -Tämä temppu toistettiin useampia kertoja, ja ottaessaan muut kalat -verkosta, vesi nousi hänelle suuhun ja hän huudahti riemuissaan: - --- Miten mainioita haukia! - --- Erinomaisia mateita! - --- Herkullisia kampeloita! - --- Herkullisia mutta ei ruodottomia hailia! - -Niin kuin arvaatte, joutuivat kaikki ahvenet, hauet, mateet ja kampelat -sekaisin saviastiaan. - -Lopulta oli Pinocchio yksin jäljellä verkossa. - -Mutta kun kalastaja oli noukkinut hänetkin sieltä, pyöristyivät hänen -silmänsä suuriksi hämmästyksestä ja hän huusi melkein pelästyneenä: - --- Mikä kala tämä on! En muista ennen syöneeni tämän näköistä kalaa. - -Kalastaja tarkasteli Pinocchiota kerran vielä hyvin tarkkaan, käänteli -ja katseli joka puolelta ja sanoi viimein: - --- Nytpä ymmärränkin, tämä on varmasti merihummeri. - -Pinocchio huomatessaan, että häntä luultiin merihummeriksi, joutui -aivan epätoivoon ja huusi harmistuneena: - --- Hummeri en ole, enkä hummeriksi tule! Miten pahasti minua -kääntelette! Minä olen marionetti, tietäkää se. - --- Marionettiko? kalastaja kysyi. -- Totta sanoakseni, marionettikala -on minulle aivan uutuus. Sitä parempi! Syönpä sinut sitä mieluummin. - --- Syötte minut? Mutta ettekö jo ymmärrä, etten minä ole mikään kala? -Ettekö huomaa, että minä puhun ja ajattelen kuin tekin? - --- Totta totisesti! kalastaja vastasi. -- Koska siis olet kala, joka -osaa puhua ja ajatella kuten minäkin, niin menettelen myöskin kanssasi -tarpeellisella kunnioituksella. - --- Minkälainen on tämä kunnioitus? - --- Erityisen ystävyyden ja kunnioituksen osoitukseksi annan sinun -valita tekotavan, jolla tahdot että sinut valmistan ruuakseni. Tahdotko -tulla pannussa paistetuksi, tai tahdotko tulla keitetyksi -tomaattikastikkeessa. - --- Jos itse saan valita, vastasi Pinocchio, -- niin mieluummin tahdon -vapauteni päästäkseni palaamaan kotiini. - --- Sinä lasket leikkiä! Luuletko, että minä jättäisin näin harvinaisen -kalan syömättä ja päästäisin tämmöisen tilaisuuden käsistäni -livahtamaan? Marionettikaloja ei satukaan joka päivä uimaan meidän -vesillämme. Usko pois, kyllä minä paistan sinut pannussa muiden kalojen -kanssa, ja siihen sinä kyllä tyydyt. On aina hauskempaa paistua hyvässä -seurassa. - -Nämä tulevaisuuden toiveet eivät tuntuneet Pinocchiosta juuri -lupaavilta ja hän alkoi itkeä ja ulvoa ja rukoili nyyhkyttäen: -- Miksi -olin niin hullu, etten mennyt kouluun! Miksi annoin toverieni -viekotella itseäni, nyt saan sen maksaa. Voi, voi, voi! - -Hän väänteli itseään kuin ankerias ja teki aivan uskomattomia -ponnistuksia päästäkseen livahtamaan vihreän kalastajan kynsistä, mutta -tämä otti sitkeän kalan ja sidottuaan marionetin jalat ja kädet kuin -makkaran, viskasi hän hänet saviastiaan muiden joukkoon. - -Sitten hän otti esille suuren jauhoja täynnä olevan puutarjottimen ja -alkoi jauhota kaloja ja sen mukaan kun hän oli ne jauhoissa pyöritellyt -hän viskasi ne pannuun paistumaan. - -Ahvenparat saivat alkaa tanssiaiset kiehuvassa öljyssä; sitten tuli -haukien vuoro, sitten mateitten, kampeloiden ja viimein oli Pinocchion -vuoro. Mutta tämä huomatessaan olevansa näin lähellä kuolemaa (ja miten -julmaa kuolemaa) pelästyi ja alkoi vapista niin kovasti, ettei saanut -ääntäkään suustaan ja tahtoi pyytää armoa. - -Poikaparka rukoili ainoastaan silmillään. Mutta vihreä kalastaja ei -ollut sitä huomaavinaankaan, pyöritteli vaan häntä viisi, kuusi kertaa -jauhoissa ja jauhosi hänet niin perusteellisesti päästä jalkoihin, että -Pinocchio oli viimein aivan kipsimarionetin näköinen. - -Sitten tarttui hän Pinocchiota päähän ja... - - - - -XXIX - -Hän palaa kotiin haltijattaren luo, joka jo seuraavana päivänä lupaa -muuttaa hänet marionetista oikeaksi pojaksi. Suuret kahvikekkerit tämän -merkillisen tapahtuman kunniaksi. - - -Juuri kun kalastaja aikoi heittää Pinocchion paistinpannuun luolaan -kiipesi suuri koira, jonne sen oli houkutellut voimakas ja herkullinen -paistetun öljyn tuoksu. - --- Menetkö matkaasi! huusi kalastaja uhaten ja yhä vielä pitäen -kädessään jauhotettua marionettia. - -Mutta koiraparka oli nälkäinen ainakin neljän edestä ja se ulisi ja -heilutti häntäänsä kuin sanoakseen: - --- Anna minulle suupalanen niin minä jätän sinut rauhaan. - --- Mene matkaasi, sanon minä! kalastaja toisti, ojentaen jo jalkansa -antaakseen hänelle potkun. - -Mutta koira, joka todellakin oli nälissään, ei ollut halukas saamaan -potkuja turvalleen, vaan kääntyi vihaisesti muristen kalastajan puoleen -näyttäen hänelle hirvittäviä hampaitaan. - -Samassa luolassa kuului hyvin, hyvin heikko ääni kuiskaavan: - --- Pelasta minut, Alidoro! Ellet pelasta minua, joudun paistettavaksi! - -Koira tunsi heti Pinocchion äänen ja huomasi suureksi ihmeekseen äänen -kuuluvan tuosta jauhotusta esineestä, jota kalastaja piteli käsissään. - -Mitä se nyt teki? Ottaen maasta vauhtia se oli yhdellä hyppäyksellä -kalastajan luona, tarttui hampaillaan varovasti jauhottuun esineeseen -ja juoksi ulos luolasta salaman nopeudella! - -Kalastaja suuttui silmittömästi nähdessään kalan, jonka niin mielellään -olisi syönyt tällä tavalla puikahtavan käsistään. Hän koetti saada -kiinni koiraa, mutta jo ensi askeleella hän sai semmoisen -yskänkohtauksen, että hänen täytyi kääntyä takaisin. - -Kun Alidoro oli saapunut kylään johtavalle tielle hän pysähtyi, ja -laski ystävänsä Pinocchion aivan varovaisesti maahan. - --- Oi, miten kiitollinen minä olen! marionetti sanoi. - --- Ei mitään syytä! koira vastasi. -- Olethan sinä pelastanut minut, -tämä oli vaan pieni vastapalvelus. Maailmassahan on tapana, että kaikki -koetamme auttaa toisiamme. - --- Mutta miten ihmeessä sinä satuit tulemaan luolaan? - --- Minä makasin puolikuolleena rannalla ja sinne toi tuuli muassaan -heikon paistetun öljyn hajun. Tuo haju ärsytti ruokahaluani ja minä -lähdin sitä kohti. Jos olisin tullut vähän myöhemmin... - --- Älä puhu siitä! Pinocchio huudahti, vapisten vieläkin pelästyksestä. --- Älä puhu siitä! Jos olisit tullut minuuttiakaan myöhemmin, niin -olisin näihin aikoihin sekä paistettu että syöty. Huh! minua värisyttää -jo pelkkä ajatuskin. - -Alidoro ojensi nauraen käpälänsä marionetille, joka pusersi sitä -voimakkaasti hartaan ystävyyden osoitukseksi ja niin he erosivat. - -Koira palasi kotiinsa ja Pinocchio lähti yksinään kulkemaan lähellä -olevaa mökkiä kohti. Mökin oven edessä istui ukko auringon paisteessa -lämmitellen. Pinocchio kysyi tältä: - --- Sanopa minulle kunnon mies, tiedättekö mitään eräästä -Eugen-nimisestä poikaparasta, joka sai haavan päähänsä? - --- Tiedän kyllä, saman pojan kantoivat kalastajat tupaani ja nyt... - --- Nyt hän on kuollut! Pinocchio keskeytti hänet hyvin suruissaan. - --- Ei, hän elää ja on jo palannut omaistensa luo. - --- Todellako? Todellako? marionetti huudahti hypähtäen korkealle -ilosta. -- Haava ei siis ollutkaan vaarallinen? - --- Se olisi voinut olla hyvinkin vaarallinen, jopa kuolettavakin, ukko -vastasi, -- sillä he olivat heittäneet paksun, nidotun kirjan hänen -päätään kohti. - --- Kuka sen heitti? - --- Eräs hänen koulutoverinsa, Pinocchio-niminen... - --- Mikä tämä Pinocchio on? marionetti kysyi, tekeytyen tietämättömäksi. - --- Sanovat hänen olevan pahankurisen, maankuljeksijan, aika heittiön. - --- Se on panettelua! Paljasta panettelua! - --- Tunnetko sinä sitten sen Pinocchion? - --- Ulkonäöltä! Pinocchio vastasi. - --- Ja mitä sinä sanot hänestä? kysyi ukko. - --- Minusta hän näyttää olevan oikein hyvä poika, lukuhaluinen, -tottelevainen, kiintynyt isäänsä ja kaikkiin omaisiinsa... - -Marionetin lasketellessa näitä valheita, hän tunsi miten hänen nenänsä -alkoi kasvaa, niin että se kohta oli pidentynyt korttelin verran. -Pelästyksissään hän alkoi huutaa: - --- Älkää uskoko, hyvä mies, siihen mitä puhuin äsken. Minä tunnen -Pinocchion hyvin ja voin omasta puolestani vakuuttaa teille, että hän -on todellakin pahankurinen, tottelematon ja kunnoton poika, joka sen -sijaan että menisi kouluun, kulkee toveriensa kanssa vallattomuuksia -harjoittamassa. - -Tuskin hän oli tämän saanut sanotuksi, kun hän jo tunsi nenänsä -kutistuvan entiseen luonnolliseen kokoonsa. - --- Mutta mistä olet tullut noin valkoiseksi, kiireestä kantapäähän? -ukko kysyi äkkiä. - --- Sen kyllä sanon... huomaamattani nojauduin vasta maalattuun seinään, -marionetti vastasi häveten kertoa, että hänet oli jauhotettu kuin kala -pannussa paistettavaksi. - --- Ja minne on joutunut takkisi, housusi ja lakkisi? - --- Tapasin rosvoja, jotka ryöstivät ne minulta. Sanokaa, hyvä ukkoseni, -eikö teillä sattumalta olisi antaa minulle vanhoja vaatteita, sen -verran, että pääsen kotiin? - --- Poikaseni, minulla ei ole muuta kuin pieni säkin pahanen, jossa -säilytän sipulini. Jos sen tahdot, niin ota pois! Se on tässä. - -Pinocchio ei antanut tätä sanoa toista kertaa, hän otti tyhjän -sipulisäkin, leikkasi saksilla pienen reiän pohjaan ja kaksi kumpaankin -sivuun ja pujotti sen sitten päälleen kuin paidan. Ja tässä kepeässä -puvussa hän sitten lähti kylään. Mutta kulkiessaan hän alkoi tulla -levottomaksi, sen jo huomasi siitäkin että hän aina astuttuaan askeleen -eteenpäin, heti otti toisen taaksepäin puhellen itsekseen: - --- Miten tohdin näyttäytyä hyvälle haltijattarelleni? Mitä hän -sanookaan minut nähdessään? Voiko hän antaa anteeksi tämänkin -tottelemattomuuteni? Lyönpä vetoa, ettei hän tällä kertaa anna -anteeksi! Voi, totisesti hän ei anna anteeksi! Ja se on oikein minulle, -sillä minä olen pojan vetelys, joka aina lupaan parantaa itseni, mutta -en milloinkaan pidä sanaani. - -Saapuessaan kylään oli jo pimeä yö; mutta kun ilma oli ruma ja sade -valui virtanaan hän meni suoraa päätä haltijattaren asunnolle, päättäen -varmasti koputtaa porttia, siksi kunnes se avattaisiin. - -Mutta sinne tullessaan, hän tunsi kadottaneensa rohkeutensa ja sen -sijaan että olisi koputtanut hän kääntyi ja juoksi ainakin -kaksikymmentä askelta takaisinpäin. Hän palasi taas takaisin portille, -mutta ei tohtinut koputtaa, hän lähestyi kolmannen kerran -- ei -koputusta, vasta neljännellä kerralla hän tarttui vapisevin käsin -portin rautaiseen kolkuttimeen ja naputti aivan hiljaa sillä. - -Hän odotti odottamistaan. Puolen tunnin kuluttua vihdoinkin yläkerran -ikkuna avautui (talo oli nelikerroksinen) ja Pinocchio näki lihavan -etananeitosen katselevan sieltä ulos palava kynttilä pään päällä. Etana -kysyi: - --- Kuka siellä tähän aikaan! - --- Onko haltijatar kotona? marionetti kysyi. - --- Haltijatar nukkuu, eikä tahdo tulla herätetyksi, mutta kuka sinä -olet? - --- Minä olen minä! - --- Mikä minä? - --- Pinocchio. - --- Mikä Pinocchio? - --- Marionetti, joka asuu haltijattaren luona. - --- Aha, jo ymmärrän, etana vastasi, -- odota siellä, minä tulen heti -avaamaan portin sinulle. - --- Joudu hyvä etana, olen paleltua kuoliaaksi. - --- Poikaseni, minä olen etana, ja meillä etanoilla ei ole milloinkaan -kiirettä. - -Kului tunti ja kaksikin, mutta porttia ei aukaistu. Pinocchio, joka -värisi kylmästä ja pelosta ja oli läpimärkä sateesta, rohkaisi -vihdoinkin mielensä ja koputti vielä kerran, mutta entistä kovemmin. - -Tällä toisella koputuksella ikkuna avautui kolmannessa kerroksessa ja -sama etana tirkisti ulos. - --- Hyvä, kaunis etanaiseni, huusi Pinocchio alhaalta kadulta, -- nyt -olen jo odottanut kaksi tuntia. Ja kaksi tuntia tämmöisenä rajuilman -yönä on pitempää, kuin kaksi vuotta. Joudu, armahda minua! - --- Poikaseni, vastasi tämä rauhallinen ja hidas elukka ylhäältä -ikkunasta, -- poikaseni, minä olen etana, ja meillä etanoilla ei ole -milloinkaan kiirettä. - -Ja ikkuna sulkeutui taas. - -Vähän ajan päästä kello löi kaksitoista yöllä: sitten löi se yksi, se -löi kaksi, mutta portti yhä vaan pysyi suljettuna. Silloin loppui -Pinocchion kärsivällisyys. Vihapäissään hän tarttui portin kolkuttimeen -koputtaakseen niin kovaa, että koko talo siitä kajahtaisi, mutta siinä -samassa muuttui kolkutin eläväksi ankeriaaksi, joka luiskahti hänen -käsistään ja katosi vesiojaan, joka virtasi pitkin katua. - --- Vai niin! Pinocchio huusi, yhä enempi vihansa sokaisemana. -- Jos -portinkolkutin häviää, niin voihan koputtaa jalkavoimalla. - -Hän astui askeleen taaksepäin ja suuntasi aika potkun porttia vasten. -Hän teki sen niin kiivaasti, että puoli jalkaterää upposi puun sisään -ja turhaa oli koettaa saada sitä pois. Jalka oli sinne sisään painunut -kuin kiinni taottu naula. - -Ajatelkaa Pinocchio parkaa! Hänen täytyi siinä viettää yönsä, toinen -jalkansa maassa ja toinen ilmassa. - -Aamulla päivän koittaessa avautui portti vihdoinkin. Tämä erinomainen -etanaelukka oli tarvinnut ainoastaan yhdeksän tuntia kulkeakseen -neljännestä kerroksesta alas kadulle. Todellakin se oli nopeaa kulkua! - --- Miksi makaat siinä toinen jalka oveen likistettynä? hän kysyi -nauraen marionetilta. - --- Minulle on tapahtunut onnettomuus. Koetapas, pieni soma etanani, jos -onnistuisit saamaan jalkani irti. - --- Poikaseni, siihen tarvitaan nikkarin apua, minä en ole milloinkaan -ollut nikkarin opissa. - --- Puhukaa haltijattarelle minun puolestani! - --- Haltijatar nukkuu, eikä häntä saa häiritä. - --- Mutta miten minä jaksan tässä olla koko päivän porttiin naulittuna? - --- Huvittele itseäsi laskemalla muurahaisia, jotka kulkevat tiellä! - --- Hanki minulle edes jotain syötävää, minä aivan menehdyn! - --- Heti! etana vastasi. - -Ja kolmen ja puolen tunnin kuluttua se viimeinkin palasi, hopeainen -tarjotin pään päällä. Tarjottimella oli leipä, paistettu kananpoika ja -neljä kypsää aprikoosia. - --- Tässä on aamiainen, jonka haltijatar lähetti teille! etana sanoi. - -Nähdessään nämä kaikki Jumalan lahjat marionetti tunsi itsensä aivan -tyytyväiseksi. Mutta kyllä hän pettyi surkeasti, sillä ruvetessaan -syömään hän huomasi, että leipä oli kipsiä, kananpojat pahvia ja nuo -neljä aprikoosia alabasteria, mutta kaikki niin maalatut, että -näyttivät luonnollisilta. - -Hän tahtoi itkeä, tahtoi heittäytyä epätoivonsa valtaan, hän aikoi -viskata tarjottimen herkkuineen menemään, mutta sen sijaan kaatuikin -pyörtyneenä maahan, liekö syynä siihen ollut syvä suru vai typösen -tyhjä vatsa. - -Kun hän heräsi, hän makasi mukavasti sohvalla ja haltijatar istui hänen -vieressään. - --- Vielä tälläkin kertaa annan sinulle anteeksi, haltijatar sanoi, -mutta voi sinua, jos vielä kerran olet tottelematon! - -Pinocchio lupasi ja vakuutti lukevansa ahkerasti ja käyttäytyvänsä -kiltisti. Ja hän pitikin sanansa vuoden loppuun saakka. Ja -vuositutkinnossa hänellä oli kunnia olla luokan ensimmäinen ja -muutenkin arvosteltiin hänen käytöstään niin kiitettäväksi ja hyväksi, -että haltijatar oli oikein tyytyväinen ja sanoi: - --- Huomenna täytetään viimeinkin sinun toiveesi. - --- Mikä toiveeni? - --- Huomenna lakkaat olemasta marionetti ja muutut oikeaksi pojaksi. - -Se, joka ei itse ollut näkemässä Pinocchion iloa hänen kuullessaan -tämän toivotun uutisen, ei voi myöskään sitä kuvailla. Kaikki hänen -koulutoverinsa ja ystävänsä olivat kutsutut seuraavana päivänä -kahvikekkereihin haltijattaren kotiin viettämään suurta tapahtumaa. -Haltijatar oli tilannut kaksisataa kuppia kahvia ja oli antanut -valmistaa neljäsataa vehnäsvoileipää, joissa oli voita molemmin puolin. -Päivästä tulisi oikein ilon ja riemun juhla, mutta... - -Onnettomuudeksi marionettien elämässä on aina eräs mutta, joka pilaa -kaikki asiat. - - - - -XXX - -Sen sijaan, että hänet olisi muutettu pojaksi, pakenee Pinocchio salaa -ystävänsä Kynttilän kanssa "Leikkikalumaahan". - - -Luonnollisesti Pinocchio pyysi päästä itse kaupungille kutsuja viemään -ja haltijatar sanoi hänelle: - --- Mene vain itse kutsumaan tovereitasi huomiseen kahvikestiin, mutta -muista, että tulet kotiin ennen pimeän tuloa. Ymmärsitkö? - --- Tunnin päästä lupaan varmasti olla kotona, marionetti vastasi. - --- Varo itseäsi, Pinocchio! Pojat ovat aina valmiit lupaamaan, mutta -hitaat täyttämään lupauksiansa. - --- Mutta minäpä en ole muiden kaltainen, kun minä lupaan jotain, niin -pidän sen myöskin. - --- Sittenpä nähdään. Mutta, jos olet tottelematon, saat syyttää -itseäsi. - --- Miten niin? - --- Katsos, pojat, jotka eivät ota vastaan heitä viisaampien neuvoja, -joutuvat aina johonkin onnettomuuteen. - --- Sen minä ainakin olen kokenut! Pinocchio sanoi. -- Mutta nyt se ei -enää tule tapahtumaan. - -Tuhlaamatta sen enempää sanoja, Pinocchio nyykäytti hyvästit -herttaiselle haltijattarelle, joka oli kuin äiti hänelle, ja lähti -sitten laulaen ja tanssien ulos portista. - -Reilun tunnin kuluttua olivat kaikki ystävät kutsutut. Toiset lupasivat -mielellään tulla, toiset ensin antoivat pyytää itseään, mutta -kuullessaan että voileivissä, joita kahvin kanssa tarjottiin, oli voita -molemmin puolin, lupasivat hekin lopuksi tulla sanoen: -- Voimmehan -tulla sinun mieliksesi. - -Mutta on tarpeen tietää, että Pinocchiolla ystäviensä ja toveriensa -joukossa oli yksi, joka oli hänen paras ystävänsä ja lemmikkinsä, Romeo -nimeltään. Mutta kaikki ihmiset kutsuivat häntä pilkkanimellä -"Kynttilä", sen vuoksi, että hän oli laiha ja hintelä ja kalpea kuin -kellertävä talikynttilä. - -Kynttilä oli koulun huolimattomin ja vallattomin poika: mutta Pinocchio -piti hänestä kovasti. Hän menikin tätä ensimmäiseksi kutsumaan -kahvikesteihinsä, mutta ei tavannutkaan häntä kotoa. Hän palasi toisen -kerran, mutta silloinkaan Kynttilä ei ollut kotona eikä vielä -kolmannellakaan kerralla Pinocchio häntä tavoittanut. - -Mistä hänet nyt saisi käsiinsä? Pinocchio etsi kaikkialta ja löysi hänet -viimeinkin erään talonpojan talon porttikatoksen alta. - --- Mitä sinä täällä teet? Pinocchio kysyi, -- mennen hänen luokseen. - --- Minä odotan keskiyötä ja sitten minä lähden... - --- Minne lähdet? - --- Kauas, kauas, kauas! - --- Ja minä olen ollut etsimässä sinua kotoasi jo kolme kertaa. - --- Mitä asiaa sinulla oli minulle. - --- Etkö ole kuullut suurta uutista? Etkö tiedä mikä onni on tullut -osakseni? - --- Mikä sitten? - --- Huomenna minä lakkaan olemasta marionetti ja minä muutun pojaksi -niin kuin sinä ja kaikki muut. - --- Olkoon onneksi! - --- Huomenna odotan sinua kahvikesteille kotiini. - --- Mutta olenhan sanonut sinulle, että lähden tänä iltana. - --- Mihin aikaan? - --- Aivan heti. - --- Minne sinä lähdet? - --- Minä lähden asumaan toiseen maahan, joka on maailman ihanin maa, -oikea satumaa! - --- Mikä sen maan nimi on? - --- Sen nimi on "Leikkikalumaa". Miksi et lähde mukaan? - --- Minäkö? En toki! - --- Oletpa hullu, kun et tule, Pinocchio. Usko pois, kyllä kadut, jos et -tule mukaan. Mistä löydät terveellisemmän maan meille pojille? Siellä -ei ole kouluja, ei opettajia, eikä kirjoja. Tässä siunatussa maassa ei -lueta milloinkaan. Torstaina on lupapäivä ja viikossa on vielä kuusi -torstaita ja yksi sunnuntai. Ajattele vaan, että kesäloma alkaa -ensimmäisenä päivänä tammikuuta ja loppuu joulukuun viimeisenä. Siinäpä -oikein minun mieleiseni maa! Sellaisia jos olisivat kaikki -sivistysmaat! - --- Miten he viettävät päivänsä siellä "Leikkikalumaassa?" - --- He leikkivät ja huvittelevat aamusta iltaan. Illalla mennään -nukkumaan ja aamulla aletaan taas uudelleen alusta. Mitä sinä siitä -sanot? - --- Hm! hymähti Pinocchio, heiluttaen hiljakseen päätään ikään kuin -sanoakseen: semmoista elämää minäkin mielelläni viettäisin. - --- Siis, tahdotko lähteä mukaani? Ei tai kyllä? Päätä heti! - --- En, en, en ja vieläkin: en lähde. Olenhan juuri luvannut hyvälle -haltijattarelleni tulla hyväksi pojaksi, ja tahdon pitää lupaukseni. -Kas, nyt aurinko juuri laskee, minun täytyy heti lähteä ja jättää -sinut. Hyvästi nyt ja onnea matkalle! - --- Minne sinä juokset semmoisella kiireellä? - --- Kotiin. Hyvä haltijattareni tahtoo, että olen kotona ennen pimeän -tuloa. - --- Odota edes kaksi minuuttia! - --- Minä myöhästyn. - --- Ainoastaan kaksi minuuttia. - --- Mutta, jos haltijatar sitten toruu minua? - --- Anna hänen torua! Kun on vähän aikaa torunut, kylläpähän tyyntyy, -sanoi tuo Kynttilä-lurjus. - --- Mitä aiot tehdä? Lähdetkö yksin tai seurassa? - --- Yksinkö? Meitä on yli sata poikaa. - --- Kuljetteko jalkaisin? - --- Hetken päästä kulkevat vaunut tästä ohitse, ja ne vievät minut yli -sen onnellisen maan rajojen. - --- Mitä maksaisinkaan, jos vaunut kulkisivat nyt heti! - --- Miten niin? - --- Että saisin nähdä teidän kaikkien lähdön. - --- Viivy vielä hetkinen, niin saat nähdä. - --- En, en minä lähden heti kotiin. - --- Odota vielä kaksi minuuttia! - --- Olen jo viivytellyt liiankin kauan. Varmasti on haltijatar levoton -minun tähteni. - --- Haltijatar parka! Hän taitaa pelätä, että yököt syövät sinut? - --- Mutta kuulehan, jatkoi Pinocchio, -- sinä tiedät siis aivan varmaan, -että siinä maassa ei ole yhtään koulua? - --- Ei edes koulun varjoakaan. - --- Eikä opettajiakaan. - --- Ei ainoatakaan. - --- Eikä milloinkaan pakoteta lukemaan? - --- Ei, ei milloinkaan! - --- Oi ihanaa maata! Pinocchio sanoi tuntien veden kohoavan suuhunsa. -- -Miten ihana maa! Enhän ole milloinkaan siellä ollut, vaan voin sen -kuvitella... - --- Miksi et tule mukaan sinäkin? - --- Ei maksa vaivaa minua viekotella! Kun kerran olen haltijattarelleni -luvannut tulla hyväksi pojaksi, niin tahdon pitää sanani. - --- No, hyvästi sitten ja sano minulta terveisiä kaikille lyseolaisille -ja muille koululaisille, jos tapaat tiellä. - --- Hyvästi, Kynttilä! Onnellista matkaa, huvittele nyt oikein ja muista -joskus ystäviäsi! - -Tämän sanottuaan marionetti astui kaksi askelta eteenpäin, mutta -pysähtyi sitten taas ja kääntyi ystäväänsä päin kysyen: - --- Mutta oletko sinä aivan varma siitä, että siinä maassa kaikkina -viikkoina on kuusi torstaita ja yksi pyhä? - --- Aivan varma. - --- Mutta tiedätkö myöskin varmasti, että kesäloma alkaa ensimmäisenä -päivänä tammikuuta ja loppuu viimeisenä päivänä joulukuuta? - --- Aivan varmasti. - --- Mikä ihana maa! Pinocchio toisti ja hänen täytyi sylkäistä paljaasta -ihastuksesta. Mutta sitten hän soimasi itseään ja sanoi hyvin kiireesti -ja hätäisesti: - --- Ei, hyvästi nyt totisesti ja onnea matkalle! - --- Hyvästi! - --- Milloin lähdette? - --- Aivan pian. - --- Vahinko! Jos ei viipyisi tuntia enempää lähtöönne, olisin melkein -valmis odottamaan. - --- Mutta entä haltijatar? - --- Nyt olen jo myöhästynyt... ja on samantekevää tulenko kotiin yhtä -tai kahta tuntia myöhemmin. - --- Pinocchio parka! Entä jos haltijatar sinua toruu? - --- Torukoon vaan! Kylläpähän tyyntyy, kunhan on aikansa torunut. - -Sillä aikaa oli jo tullut yö ja oli pilkkosen pimeä. Silloin he näkivät -hyvin etäällä pienen valon liikkuvan... he kuulivat kulkusten kilinää -ja rummun pärinää, mutta niin heikosti ja kaukaa, että se ei kuulunut -kovempaa kuin hyttysen hyrinä. - --- Siinä ne ovat! Kynttilä huudahti, nousten seisomaan. - --- Mitkä sitten? Pinocchio kysyi hyvin hiljaa. - --- Vaunut, jotka tulevat minua hakemaan. Entä sinä, lähdetkö vai etkö? - --- Onko aivan totta, marionetti kysyi, -- ettei tässä maassa poikien -milloinkaan tarvitse lukea? - --- Ei milloinkaan, ei milloinkaan? - --- Mikä ihana maa! Mikä ihana maa! Mikä ihana maa! - - - - -XXXI - -Oltuaan viisi kuukautta satumaassa, Pinocchio tuntee suureksi -ihmeekseen korviensa muuttuneen pieniksi aasinkorviksi. Hän muuttuu -aasiksi, jolla on häntä ja kaikki muukin kuin aasilla. - - -Vihdoinkin tulivat vaunut, mutta niin hiljaa ettei kuulunut -pienintäkään ratinaa, sillä pyörien ympäri oli kääritty rääsyjä ja -tappuroita. - -Vaunuja veti kaksitoista paria aaseja, jotka olivat muuten -samankokoisia, mutta karvoiltaan erivärisiä. - -Muutamat olivat harmaita, toiset valkoisia, tai pilkullisia kuin -pippuri ja suola ja toiset taas olivat keltaisen ja sinisen -juovikkaita. - -Mutta ihmeellisintä kaikista oli se, että näiden kahdentoista aasiparin -tai näiden kahdenkymmenenneljän aasin kaviot eivät olleet kengitetyt -niin kuin muiden kuorma- ja vetojuhtien, vaan niillä oli pienet -nahkasaappaat jaloissaan. - -Entä vaunujen kuski? - -Kuvitelkaa mielessänne pieni mies, joka on leveämpi kuin pitkä, pehmeä -ja rasvainen kuin voikimpale, jolla on tulipunaiset kasvot, aina -naurava pieni suu, ohut ja hyväilevä ääni, joka muistuttaa -kissannaukumista, kun se koettaa mielistellä talonsa emäntää. - -Kaikki pojat heti ensi silmäyksellä rakastuivat häneen silmittömästi ja -kilpailivat keskenään päästäkseen kiipeämään hänen vaunuihinsa, jotka -veisivät heidät tuohon oikeaan satumaahan, jolla on kartassa -houkutteleva nimi: "Leikkikalumaa". - -Itseasiassa vaunut olivat jo aivan täpösen täynnä pieniä poikia, tuossa -kahdeksan ja kahdentoista välillä, niin täyteen sullottuina kuin -sardiinit laatikossa. Vaikka heillä oli niin epämukavaa ja ahdasta, -että tuskin voivat hengittää, ei kukaan voivotellut eikä valitellut. He -olivat mielissään ja tyytyväisiä siitä tiedosta, että he vain muutaman -tunnin päästä olisivat maassa, jossa ei ollut kirjoja, ei kouluja eikä -opettajia, etteivät he tunteneet vaivaa, ei nälkää, ei janoa eikä -väsymystä. - -Kun vaunut pysähtyivät kääntyi pikkumies heti Kynttilän puoleen ja -kysyi imelästi hymyillen ja pokkuroiden: - --- Sanopas minulle, pieni kaunis poikani, etkö sinäkin tahdo seurata -minua siihen onnelliseen maahan? - --- Tahdon kyllä. - --- Mutta minun täytyy huomauttaa, sydänkäpyseni, ettei ole enää yhtään -sijaa vaunuissa. Niin kuin näet, on se täpösen täynnä. - --- Mitä siitä! Kynttilä vastasi, -- jos ei ole sijaa sisässä, niin -tyydyn istumaan aisalla. - -Ja yhdellä hyppäyksellä hän istui hajareisin toisella vaunun aisoista. - --- Entä sinä, lemmikkini, pikkumies sanoi, kääntyen hyvin kohteliaasti -Pinocchion puoleen, -- mitä sinä aiot? Tuletko sinä mukaamme, vai -jäätkö tänne? - --- Minä jään tänne, Pinocchio vastasi. -- Palaan kotiini. Menen kouluun -ja luen ahkerasti niin kuin kaikki hyvät pojat. - --- Onneksi olkoon! - --- Pinocchio! Kynttilä pyysi taas. -- Seuraa minun neuvoani, tule -mukaan ja kyllä pidetään lystiä! - --- En, en, en! - --- Tule pois mukaan ja pidetään lystiä, neljä ääntä huusi vaunujen -sisästä. - --- Tule pois mukaan ja pidetään lystiä! huusi sata ääntä yhtaikaa. - --- Jos tulen mukaanne, mitä silloin sanoo hyvä haltijattareni? -marionetti sanoi, ja hänen päätöksensä alkoi horjua. - --- Älä turhista välitä! Ajattele vain, että pääsemme maahan, jossa -saamme vapaasti telmiä aamusta iltaan! - -Pinocchio ei vastannut mitään, huokasi vain syvään, huokasi vielä pari -kertaa ja sanoi sitten: - --- Siirtykää vähän, minä tulen mukaan! - --- Kaikki paikat ovat täynnä, pikku mies vastasi, -- mutta -näyttääkseni, miten tervetullut olet, saat sinä minun paikkani -kuski-istuimella. - --- Entä te itse? - --- Minä itse kävelen. - --- Ei, se ei käy päinsä. Ennemmin nousen jonkun aasin selkään, -Pinocchio sanoi. - -Sanottu ja tehty. Hän astui lähimmän oikeanpuoleisen aasin luokse ja -otti vauhtia hypätäkseen sen selkään, mutta aasi kääntyikin äkkiä ja -töytäisi häntä turvallaan vatsaan niin kovaa, että Pinocchio kaatui -suin päin tielle. - -Kyllä arvaatte, miten tämä hullu näky poikalaumaa nauratti. - -Mutta pieni mies ei nauranut. Hän astui hyvin lempeän näköisenä -vastahakoisen aasin luo ja oli sitä suutelevinaan, mutta itse asiassa -purikin siltä pois puolet oikean puoleisesta korvasta. - -Mutta sillä aikaa Pinocchio oli noussut ylös aivan raivoissaan vihasta -ja yhdellä hyppäyksellä hän oli hajareisin eläinraukan selässä. Tämä -hyppy oli niin loistava poikien mielestä, että he heti lakkasivat -nauramasta ja sen sijaan ulvoivat: eläköön Pinocchio! ja taputtivat -käsiänsä niin ettei siitä tahtonut loppua tulla. - -Mutta samassa potkaisi aasi molemmilla takajaloillaan ja viskasi -marionettiparan selästään, heittäen hänet kovalla vauhdilla maantielle -kivikasaa vasten. - -Uudet naururähäkät alkoivat, mutta pikkumies ei nauranut nytkään. Hän -näkyi olevan niin täynnä rakkautta tuota uppiniskaista aasia kohtaan, -että hän jälleen suutelemalla poisti puolet toisestakin korvasta. Sitten -sanoi hän marionetille: - --- Nouse vain uudelleen selkään, äläkä pelkää! Tällä aasilla oli omat -tuumansa, mutta minäpä kuiskasin pari sanaa sen korvaan ja luulen sen -kyllä viisastuneen. - -Pinocchio kapusi paikalleen ja vaunut lähtivät liikkeelle. Mutta aasien -nelistäessä ja vaunujen pyöriessä eteenpäin pitkin maantietä, -marionetti luuli kuulevansa hillityn, tuskin kuuluvan äänen sanovan: - --- Tyhmeliiniparka! Sinä olet tahtonut tehdä oman mielesi mukaan, mutta -sitä sinä saat katua! - -Pinocchio melkein pelästyi ja alkoi katsella joka puolelle, saadakseen -selville mistä nuo sanat kuuluivat, mutta ei nähnyt ketään. Aasit -nelistivät, vaunut pyörivät eteenpäin, pojat vaunuissa nukkuivat, -Kynttilä kuorsasi kuin porsas ja pikku mies kuskilaudalla hyräili -hampaittensa välistä: - - Kaikki ne nukkuvat yöllä, - Vaan minä en milloinkaan... - -Kun he olivat kulkeneet vielä puolen kilometrin verran, Pinocchio kuuli -saman heikon äänen sanovan: - --- Panepa mieleesi, pikku tyhmeliini! Pojat, jotka jättävät -lukunsa ja kääntävät selkänsä kirjoille, koululle ja opettajilleen -saadakseen yksinomaan leikkiä käy lopulta huonosti! Minä tiedän sen -kokemuksesta... ja voin sen sanoa sinulle. Vielä on koittava sekin -päivä, jolloin sinä itket yhtä katkerasti kuin minä nyt, mutta silloin -se on myöhäistä. - -Kuullessaan nämä hiljaa kuiskatut sanat marionetti hyppäsi alas aasinsa -selästä vielä pelästyneempänä kuin ennen ja meni koettelemaan sen -turpaa. - -Ja kuvitelkaapas hänen hämmästystään, kun hän huomasi että pieni aasi -itki... itki aivan kuin poika. - --- Hohoi, herra kuski! Pinocchio huusi vaunun omistajalle. -- Oletteko -kuulleet viimeistä uutista? Tämä pieni aasi itkee. - --- Antaa sen itkeä! Kylläpähän vielä nauraakin. - --- Mutta oletteko opettaneet sen puhumaankin? - --- En, se on itsekseen opetellut mutisemaan jonkun sanan niinä kolmena -vuotena, jolloin se oli muutamien opetettujen koirien mukana. - --- Eläinparka! - --- Eteenpäin, eteenpäin, pikkumies sanoi, ei kuluteta aikaamme aasin -kyynelten katsomiseen. Nouskaa vaunuihin ja eteenpäin mars! Yö on -kylmä, tie pitkä. - -Pinocchio totteli, ehtimättä miettiä sitä sen enempää. Vaunut lähtivät -liikkeelle ja seuraavana päivänä aamun koittaessa saapuivat he -onnellisesti "Leikkikalumaahan". - -Tämän maan kaltaista ei ollut missään muualla maailmassa. Siellä oli -vain poikia asukkaina. Vanhimmat olivat neljätoista- ja nuorimmat -tuskin kahdeksanvuotiaita. Kaduilla oli sellainen naurun ja leikin melu -ja rähinä, että siitä oli tulla aivan hulluksi! Kaikkialla oli pojan -veijareita. - -Muutamat leikkivät pähkinöillä tai noppasivat pikkukivillä, toiset -olivat pallosilla, yksi ajoi polkupyörällä, toinen ratsasti -puuhevosella. Muutamat leikkivät sokkosta tai olivat hippasilla, toiset -olivat pukeutuneet klovneiksi ja söivät palavia tappuroita, yksi -lausui, toinen heitti kuperkeikkoja, kolmas taas lauloi, neljäs -huvitteli kävelemällä käsillään. Tuolla yksi pyöritti tynnyrin vannetta -ja toinen käveli kenraalin puvussa, paperihattu päässä ja pahvimiekka -kädessä. Siellä naurettiin, ulvottiin, huudettiin, taputettiin käsiä, -vihellettiin ja kaakateltiin kuin munivat kanat, sanalla sanoen, siellä -oli semmoinen melu ja hälinä, niin pahuksenmoinen hyörinä, että täytyi -pistää pumpulia korviinsa ettei menettäisi kuuloaan. Joka torille oli -pystytetty kangastelttoja, joissa näyteltiin aamusta iltaan, yleisönä -oli tietysti vain poikia ja talojen seinille oli hiilellä piirretty -kauniita lauseita, sellaisia kuin: eläköön leikikalut (leikkikalut -asemesta), me eme tahdo mennä kouluun (me emme tahdo mennä kouluun -asemesta) alas arimetika (alas aritmetiikan asemesta) ynnä muita -samanlaisia tavausvirheitä. - -Pinocchio, Kynttilä ja nuo muut pojat, jotka olivat sinne matkustaneet -pikkumiehen mukana, olivat tuskin ehtineet jalallansa astua kaupunkiin, -kun jo olivat samassa hälinässä mukana ja muutamassa minuutissa olivat -he hyviä ystäviä kaikkien kanssa. Kuka voisi olla onnellisempi ja -tyytyväisempi kuin he? Huveissa ja leikeissä kuluivat tunnit, päivät ja -viikot salaman nopeasti. - --- Oi, ihanaa elämää! Pinocchio sanoi joka kerran tavatessaan -Kynttilän. - --- Enkö ollut oikeassa, nyt sen näet! tämä sanoi. -- Ja ajattelepas, -ettet olisi lähtenyt mukaan! Ja sinä olit jo valmis palaamaan kotiin -haltijattaresi luokse, viettämään aikasi lukemisella! Saat minua -kiittää siitä, että tänään olet vapaa kirjoista ja koulun ikeistä, -minun neuvojani ja sanojani, eikö ole totta? Ainoastaan tosiystävät -ymmärtävät semmoisia palveluksia tehdä! - --- Se on totta, Kynttilä! Se että tänään olen onneeni tyytyväinen, on -kokonaan sinun ansiosi. Tiedätkö mitä sen sijaan opettajamme aina sanoi -minulle, kun oli sinusta puhe? Hän sanoi aina: "Älä seurustele sen -Kynttilä-lurjuksen kanssa, sillä Kynttilä on huono toveri, eikä osaa -muuta kuin opettaa sinulle pahuutta..." - --- Opettajaparka! toinen vastasi päätään puistaen. -- Minä tiedän -kyllä, ettei hän voinut kärsiä minua ja hänen ilonsa oli minua -panetella, mutta minä olen siksi jalomielinen, että annan hänelle -anteeksi. - --- Sinä suuri sielu! Pinocchio sanoi hellästi syleillen ystäväänsä ja -suuteli häntä molemmille poskille. - -Viisi kuukautta oli jo tätä ihanaa satuelämää kestänyt, leikkien ja -huvien vaihdellessa aamusta iltaan, ei tarvinnut ajatellakaan kirjoja -eikä koulua. Sattui sitten eräänä aamuna että Pinocchio herätessään -teki niin sanoaksemme epämiellyttävän huomion, josta hän tuli todella -pahalle tuulelle. - - - - -XXXII - -Pinocchiolle kasvaa aasinkorvat, hän muuttuu itsekin oikeaksi aasiksi -ja alkaa huutaa kuin aasi. - - -Ja mikä oli tuo hämmästyttävä huomio? - -Sanonpa sen teille, pienet, rakkaat lukijani: hämmästys oli se, että -Pinocchio herätessään, kuten tavallista, alkoi raapia päätään ja -raapiessaan päätään hän tunsi... - -Voittekohan arvata mitä hän tunsi? - -Hän huomasi suureksi ihmeekseen, että korvat olivat kasvaneet enemmän -kuin kämmenen verran. - -Te tiedätte, että marionetilla syntyessään oli hyvin, hyvin pienet -korvat, niin että paljain silmin niitä ei nähnyt! Kuvitelkaa siis hänen -hämmästystään, kun hän tunsi, että ne yön aikana olivat kasvaneet niin -pitkiksi, että näyttivät kahdelta ruo'onpäältä. Hän lähti kiireesti -etsimään peiliä, siitä katsellakseen itseään, mutta kun hän ei -sellaista löytänyt, täytti hän pesuvadin vedellä ja peilaili siinä ja -näki mitä ei olisi tahtonut nähdä, nimittäin oman kuvansa jota -koristivat komeat aasinkorvat. - -Voitte itse kuvitella mikä suru, häpeä ja epätoivo Pinocchion valtasi. - -Hän alkoi itkeä ja huutaa ja löi päätään seinään, mutta hänen korvansa -kasvoivat kasvamistaan kilpaa epätoivon kanssa, ja karvatkin alkoivat -jo vähitellen kasvaa niiden kärkiin. - -Pieni soma piikkisika, joka asui kerrosta ylempänä, kiirehti tämän -melun kuultuaan huoneeseen ja kysyi huolestuneena nähdessään Pinocchion -suuren tuskan: - --- Mikä sinun on, rakas naapurini? - --- Minä olen sairas, pikku piikkisikaseni, hyvin sairas. Minulla on -tauti, joka pelottaa minua. Osaatko koettaa valtimoa? - --- Hiukkasen. - --- Koetapas sitten, onko minulla kuumetta? - -Piikkisika ojensi oikean käpälänsä ja koeteltuaan Pinocchion valtimoa -se sanoi huoaten: - --- Ystäväni, minun täytyy ikävä kyllä sanoa sinulle huono uutinen! - --- Mikä sitten? - --- Sinulla on hyvin paha kuume. - --- Mikä kuume? - --- Aasikuume. - --- Sitä kuumetta en tunne! marionetti vastasi, vaikka kyllä ymmärsi -liiankin hyvin. - --- Sitten selitän sen sinulle, sanoi piikkisika. -- Tiedä siis, että -kahden tunnin kuluttua et ole enää marionetti etkä poika... - --- Mikä minä sitten olen? - --- Kahden tai kolmen tunnin kuluttua sinä muutut oikeaksi pieneksi -aasiksi, samanlaiseksi kuin ne, jotka vetävät kaali- ja salaattikärryjä -torille. - --- Voi minua raukkaa, minua raukkaa! Pinocchio huusi, tarttuen molemmin -käsin korviinsa ja repi niitä niin rajusti kuin olisivat ne olleet -toisen omaisuutta. - --- Kultaseni, piikkisika sanoi häntä lohduttaakseen, -- et sinä voi -sille mitään! Se on nyt sinun kohtalosi, sillä on kirjoitettu viisauden -lakikirjaan, että kaikki tottelemattomat pojat jotka eivät välitä -kirjoista, koulusta, eivätkä opettajista, vaan tahtovat viettää -päivänsä leikkimällä ja huvittelemalla, ne ennemmin tai myöhemmin -muuttuvat pieniksi aaseiksi. - --- Onko se varmasti totta? marionetti kysyi nyyhkyttäen. - --- Valitettavasti on. Ja nyt eivät kyyneleet enää auta. Olisit -aikaisemmin ajatellut asiaa! - --- Mutta se ei ollut minun syyni, usko minua, piikkisika, syy oli -kokonaan Kynttilän! - --- Kuka on Kynttilä? - --- Eräs koulutoverini. Minä tahdoin palata kotiin, minä tahdoin olla -tottelevainen, minä tahdoin jatkaa lukujani ja lukea ahkerasti, mutta -Kynttilä sanoi: -- "Miksi väsytät itseäsi lukemisella? Miksi menet -kouluun? Tule mieluummin minun mukaani Leikkikalumaahan, siellä me emme -enää lue, siellä huvittelemme aamusta iltaan ja olemme aina iloisia." - --- Mutta miksi seurasit tämän petollisen ja huonon ystävän neuvoja? - --- Miksi? Sen vuoksi, rakas piikkisikani, että minä olen marionetti, -jolla ei ole järkeä eikä sydäntä. Jos minulla olisi ollut sydämen -hituistakaan, niin en milloinkaan olisi jättänyt hyvää haltijatartani, -joka rakasti minua kuin äiti ja teki niin paljon minun tähteni! Ja nyt -en minä olisikaan enää marionetti, vaan hyvä pieni poika niin kuin moni -on! Voi! Mutta, jos tapaan Kynttilän niin varokoon hän itseään! Kyllä -saa poika kuulla kunniansa. - -Ja Pinocchio nousi lähteäkseen ulos. Mutta kynnyksellä hän muisti -aasinkorvansa ja häveten näyttää niitä julkisesti, arvatkaa mitä hän -keksi? Hän veti ison pumpulisen yömyssyn päähänsä ja veti sen tarkasti -korvien yli. - -Sen jälkeen hän meni ulos ja alkoi etsiä Kynttilää kaikkialta. Hän etsi -tätä torilta, kaduilta ja teattereista, joka mahdollisesta paikasta, -mutta ei löytänyt. Hän kysyi jokaiselta, jonka tapasi kadulla, mutta -kukaan ei ollut häntä nähnyt. - -Vihdoin meni hän etsimään Kynttilää hänen asunnostaan ja koputti -ovelle: - --- Kuka siellä? Kynttilä kysyi sisästä. - --- Minä olen, marionetti vastasi. - --- Odota vähän, minä avaan heti! - -Puolen tunnin kuluttua ovi viimein avattiin. Kuvitelkaapas Pinocchion -tunteita, kun hän astuessaan huoneeseen näki ystävänsä Kynttilän päässä -suuren pumpulisen yömyssyn, vedettynä melkein nenän yli. - -Nähdessään tämän myssyn Pinocchio tunsi itsensä lohdutetuksi, sillä hän -ajatteli heti itsekseen: - --- Ystävälläni taitaa olla sama tauti kuin minulla? Ehkä hänelläkin on -aasikuume? - -Mutta hän ei ollut mitään huomaavinaan, kysyi vain hymyillen: - --- Miten voit, rakas Kynttiläni? - --- Mainiosti, kuin rotta Sippolan juustossa. - --- Sanotko sen aivan tosissasi? - --- Ja miksi valehtelisin sinulle? - --- Suo anteeksi ystäväni, mutta miksi pidät tuota pumpulimyssyä -päässäsi, niin että se peittää aivan korvasikin? - --- Lääkäri on määrännyt, kun loukkasin polveni. Mutta miksi sinä -Pinocchio olet yömyssy päässä, ja miksi olet vetänyt sen aivan nenänkin -yli? - --- Lääkärin määräyksestä, kun hankasin jalkani kipeäksi. - --- Voi sinua Pinocchio-parkaa! - --- Voi sinua Kynttilä-parkaa! - -Näiden sanojen jälkeen seurasi hyvin pitkä äänettömyys. Sen aikana -ystävät eivät tehneet muuta kuin vain katselivat toisiaan -pilkallisesti. - -Viimein Pinocchio sanoi hyvin huilumaisella ja suloisella äänellä -toverilleen: - --- Olen kovin utelias, rakas Kynttilä ja kysyn, eivätkö korvasi -milloinkaan ole särkeneet? - --- Ei milloinkaan! Entä sinun? - --- Ei milloinkaan. Mutta tänä aamuna on kyllä toista korvaani hirveästi -pakottanut. - --- Minun myöskin. - --- Sinunkin? Ja kumpi korvasi pakottaa? - --- Molemmat. Entä sinun? - --- Molemmat. Ehkä meillä onkin sama tauti? - --- Pahasti pelkään. - --- Kynttilä, teetkö minulle mieliksi? - --- Kyllä, sydämestäni. - --- Näytä minulle korvasi! - --- Miksei? Mutta ensiksi tahdon nähdä sinun, rakas Pinocchio. - --- Ei, näytä sinä ensiksi. - --- Ei, rakkaani. Ensiksi sinä, sitten minä! - --- Hyvä, marionetti sanoi, -- tehkäämme sopimus, niin kuin hyvien -ystävien sopii. - --- Anna kuulua! - --- Nostamme myssymme yhdellä kertaa, suostutko siihen? - --- Suostun kyllä. - -Ja Pinocchio alkoi laskea kovalla äänellä: - --- Yksi! Kaksi! Kolme! - -Kolmella molemmat pojat vetivät myssyt päästään ja heittivät ne ilmaan. - -Se mikä nyt seurasi voisi tuntua uskomattomalta, ellei se olisi totta. -Pinocchiota ja Kynttilää oli kohdannut sama onnettomuus, mutta -huomattuaan sen, ei se heitä hävettänyt eikä surettanut. He alkoivat -vilkutella toisilleen luonnottoman pitkillä korvillaan, ja monta -hullunkurista temppua tehtyään purskahtivat he vihdoin hillittömään -nauruun. - -He nauroivat, nauroivat niin että olivat menehtyä. Mutta kesken -naurunsa Kynttilä vaikeni äkkiä, horjui, kalpeni ja sanoi ystävälleen: - --- Auta, auta, Pinocchio! - --- Mikä sinua vaivaa? - --- Voi, voi! En voi enää seisoa jaloillani. - --- Enkä minäkään! Pinocchio huusi itkien ja horjuen edestakaisin. - -Heidän näin puhuessaan molemmat kaatuivat suinpäin lattialle ja -alkoivat juosta nelinkontin ympäri huonetta. Ja heidän juostessaan -muuttuivat heidän käsivartensa etujaloiksi, heidän kasvonsa piteni -turvaksi ja selkänsä peitti vaaleanharmaa karva, jossa siellä täällä -näkyi tummempia kohtia. - -Mutta tiedättekö mikä silmänräpäys oli pahin näille onnettomille? Pahin -ja nöyryyttävin oli se silmänräpäys, jolloin he huomasivat hännän -alkavan kasvaa ulos takaapäin. Häpeän ja tuskan valtaamina heidän teki -mielensä itkeä ja valittaa kohtaloaan. - -Mutta sen he olisivat saaneet olla tekemättä! Sillä valitusten ja -vaikerrusten sijaan heiltä pääsi aasinammunta, he huusivat molemmat -kuin aasit: j-a, j-a, j-a! - -Samassa joku koputti ovelle ja ääni ulkopuolelta sanoi: - --- Avatkaa! Minä olen pikkumies, se vaunukuski, joka toi teidät tähän -maahan. Avatkaa heti, muuten varokaa itseänne! - - - - -XXXIII. - -Aasiksi muuttunut Pinocchio tarjotaan kaupaksi ja sirkustirehtööri -ostaa hänet, opettaen hänet tanssimaan ja hyppäämään tynnyrivanteen -läpi. Mutta eräänä iltana hän rupeaa ontumaan ja joutuu toiselle -omistajalle, joka aikoo tehdä rummun hänen nahastaan. - - -Kun pikku mies huomasi, ettei ovea avattu, potkaisi hän sen äkäisesti -auki, aivan selko selälleen ja astui sisään huoneeseen. Pinocchiolle ja -Kynttilälle sanoi hän tavallisella imelällä äänellään: - --- Mainiosti pojat! Hyvin huusittekin, minä tunsin teidät heti äänestä -ja sen vuoksi tulinkin tänne. - -Aasiparat seisoivat aivan hiljaa hyvin nolon näköisinä, päät -alaspainuneina, korvat lerpallaan ja häntä koipien välissä. - -Ensiksi pikku mies heitä silitteli, hyväili ja taputteli. Sitten hän -otti harjan esille ja alkoi oikein perinpohjin heitä harjata. - -Harjattuaan heidät kiiltäviksi kuin peilit hän pani päitset heidän -suuhunsa ja vei heidät torille myytäväksi, toivoen siellä saavansa -heistä hyvänkin hinnan. - -Eikä sieltä ostajiakaan puuttunut. - -Eräs talonpoika, jonka aasi oli edellisenä päivänä kuollut, osti -Kynttilän, ja Pinocchio myytiin eräälle sirkuksen johtajalle, joka osti -hänet opettaakseen aasia tanssimaan ja hyppimään muiden seurueen -eläinten kanssa. - -Olettekohan, pienet lukijani, ollenkaan arvanneet mikä tämän pikku -miehen kunnon ammatti oli? Tämä inhottava olento, jonka kasvot olivat -imelät kuin maito ja hunaja, teki silloin tällöin matkan vaunuillaan -maailmalle. Matkansa varrella hän houkutteli lupauksilla ja kauniilla -sanoilla mukaansa kaikki laiskat pojat, jotka olivat kyllästyneet -kirjoihin ja kouluun. Saatuaan heidät vaunuihinsa hän kuljetti pojat -"Leikkikalumaahan", jossa he saivat kuluttaa päivänsä leikkimällä ja -huvittelemalla. Kun sitten nämä petetyt poikaparat muuttuivat pieniksi -aaseiksi, sen vuoksi että alituiseen vaan leikkivät, eivätkä tahtoneet -milloinkaan lukea, otti pikku mies heidät hyvin mielissään ja -tyytyväisenä omikseen ja kaupitteli heitä markkinoilla ja toreilla. -Tällä tavoin oli hän muutamassa vuodessa koonnut rahaa kuin roskaa ja -oli miljoonan omistaja. - -Kynttilän vaiheita en tunne, mutta sen tiedän, että Pinocchio jo ensi -päivästä kulki kohti raskasta ja vaivalloista elämää. - -Uusi isäntä vei hänet talliin ja täytti hänen seimensä oljilla, mutta -heti muutamaa kortta pureskeltuaan Pinocchio sylkäisi ne suustaan. - -Muristen isäntä täytti seimen heinillä, mutta nämäkään eivät hänelle -maistuneet. - --- Vai ei heinät sinulle kelpaa! isäntä huusi harmistuneena. -- -Odotapas vaan, aasi pienoiseni, jos oikkuja kannat, niin kylläpä minä -olen mies ne ajamaan pois! - -Ja sanojensa vahvistukseksi isäntä löi häntä heti koiville ruoskallaan. - -Pinocchio alkoi itkeä tuskasta ja huutaa aasin äänellä: - --- J-a, j-a, en voi niellä olkia! - --- Syö sitten heiniä! isäntä vastasi, ymmärtäen erinomaisesti aasin -kieltä. - --- J-a, j-a, heinistä vatsani tulee kipeäksi! - --- Vaaditko sinä siis, että sinunlaistasi aasia olisi syötettävä kanan -rintalihalla ja täytetyillä kalkkunoilla? isäntä jatkoi yhä -suuttuneempana ja läimäytti aasia uudelleen piiskallaan. - -Tämän toisen piiskan läjäyksen jälkeen Pinocchio näki parhaaksi vaieta, -eikä puhunut enää sen enempää. - -Viimein suljettiin tallin ovi ja Pinocchio jäi yksin. Mutta kun hän ei -ollut syönyt moneen tuntiin, alkoi hän nälästä haukotella, ja kita, -jonka hän haukotellessaan avasi oli iso kuin leivinuuni. - -Vihdoin kun ei parempaakaan ollut seimessä saatavilla, hän koetteeksi -alkoi pureksia heiniä, ja kun ne olivat oikein hyvin pureksitut hän -sulki silmänsä ja nieli. - --- Tämä heinä ei ole ollenkaan huonoa, hän jutteli itsekseen, -- mutta -miten paljon viisaampi olisinkaan ollut, jos en lukujani olisi -jättänyt! Heinien sijaan olisin tähän aikaan päivästä saanut syödä -palasen hyvää leipää ja makkaraa. Oh hoi, jaa, jaa! Kärsivällisyyttä -nyt tarvitaan! - -Herätessään seuraavana aamuna hän etsi heti seimestä vähän lisää -heiniä, mutta turhaan, sillä hän oli syönyt kaikki yöllä unissaan. - -Sitten hän otti suunsa täyteen silppuja ja niitä pureksiessaan hän tuli -siihen tulokseen, että olkisilput eivät ollenkaan maistu milanolaiselta -riisikeitolta tai napolilaiselta makaronilta. - --- Kärsivällisyyttä vaan! hän toisti jatkaen pureksimistaan. -- Jos -vain onnettomuuteni olisi opiksi kaikille tottelemattomille pojille, -joilla ei ole halua lukea! Kärsivällisyyttä! Kärsivällisyyttä vaan! - --- Vähät kärsivällisyydestä! isäntä huusi, tullen samassa talliin. -- -Vai luuletko sinä pikku aasini, että minä olen ostanut sinut tänne vaan -syömään ja juomaan? Minä olen ostanut sinut tienatakseni sinulla rahaa. -Ylös siitä ja joutuin! Tule kanssani sirkukseen, niin minä opetan sinut -hyppäämään tynnyrivanteen läpi ja murtamaan silkkipaperipyörylät -päälläsi ja tanssimaan valssia ja polkkaa takajaloillasi. - -Pinocchio-paran täytyi joko hyvällä tai väkisin oppia kaikki nämä -kauniit temput, mutta tähän tarvittiin kolmen kuukauden oppiaika ja -niin monta piiskan lyöntiä, että karvat lähtivät hänen selästään. - -Vihdoinkin koitti päivä, jolloin isäntä voi ilmoittaa antavansa -erinomaisen ja todella harvinaisen esityksen. Eriväriset ilmoitukset, -joita oli naulattu katujen kulmiin, kuuluivat näin: - - Suurenmoinen Juhlaesitys - - tänä iltana - - ERINOMAISIA ILMAHYPPYJÄ JA - HÄMMÄSTYTTÄVIÄ TAIDETEMPPUJA - - esittävät - - Sirkuksen kaikki taiteilijat ja sirkuksen kaikki - hevoset - - Vielä esiintyy ensi kerran kuuluisa - - AASI PINOCCHIO - - myöskin - mainittu nimellä - - TANSSIN TÄHTI. - - Teatterihuone komeasti valaistu. - -Voitte uskoa, että sinä iltana teatteri oli täpösen täynnä väkeä jo -tuntia ennen näytöksen alkua. - -Ei ollut enää saatavissa ainoatakaan nojatuolia tai permantopaikkaa, -tai aitiota, ei vaikka olisi maksanut kourallisen kultaa. - -Sirkus oli täynnä kaikenikäisiä lapsia, pieniä tyttöjä ja poikia, jotka -aivan kuumeella odottivat saada nähdä tuon kuuluisan pienen aasi -Pinocchion tanssivan. - -Kun esityksen ensimmäinen osa oli lopussa, sirkuksen johtaja astui -puettuna mustaan hännystakkiin, valkoisiin ratsuhousuihin ja -korkeavartisiin saappaisiin, suurilukuisen yleisön eteen. Tehtyään -syvän kumarruksen, lausui hän hyvin juhlallisena seuraavan puheen: - -"Kunnianarvoinen yleisö, naiset ja herrat! - -"Saapuessani matkallani tähän kuuluisaan pääkaupunkiin olen kaikkein -nöyrimmästi tahtonut hankkia sekä kunnian että huvin esittää tälle -nerokkaalle ja etevälle yleisölle kuuluisan pienen aasin, jolla jo on -ollut kunnia tanssia hallitsijain edessä kaikissa Euroopan -mahtavimmissa hoveissa. - -"Minä kiitän teitä, auttakaa meitä elähdyttävällä läsnäolollanne ja -unohtakaa puutteellisuutemme!" - -Tähän puheeseen vastattiin naurulla ja kättentaputuksilla, mutta -taputukset kiihtyivät moninkertaisesti, aivan rajuilman kaltaisiksi, -kun pieni aasi Pinocchio näyttäytyi keskellä sirkusta. Se oli kokonaan -juhla-asussa. Sillä oli uudet kiiltonahkaiset valjaat, koristetut -messinkiheloilla, ja kummankin korvan takana valkoinen kamelia, harja -oli jaettu pieniin kiharoihin, joihin oli solmittu punaisia -silkkinauhoja. Sen ruumiin ympäri oli sidottu leveä kullalla ja -hopealla kirjailtu vyö ja häntä oli letitetty punaisilla ja kirkkaan -sinisillä samettinauhoilla. Sanalla sanoen niin soma oli tämä pieni -aasi, että siihen voi aivan rakastua. - -Tirehtööri lisäsi, esittäessään hänet yleisölle: - -"Korkeasti kunnioitetut kuulijani! En ole tässä valehdellakseni, vaan -kertoakseni teille, mitkä suunnattomat vaikeudet minulla on ollut ennen -kuin sain taltutetuksi ja opetetuksi tämän märehtijän, jonka koti on -vuoristossa päiväntasaajan kuumilla tasangoilla. Pyydän huomauttaa sen -hurjuutta, jonka vuoksi huomasin mahdottomaksi käyttää sitä tavallisena -sivistyneenä nelijalkaisena, minun on monen monituiset kerrat täytynyt -turvautua ruoskan rakastettavaan kieleen. Mutta sen sijaan, että se -olisi ruvennut pitämään minusta, on minun hyvä tahtoni vain lisännyt -sen vastenmielisyyttä. Mutta kuitenkin löysin minä, Gallin järjestelmää -seuraten, hänen pääkallostaan pienen luuruston, jonka itse Pariisin -lääkeopillinen tiedekunta on tuntenut hiusten ja piruettitanssin -perusjuureksi. Ja sen vuoksi minä tahdoin opettaa aasin tanssimaan ja -myöskin hyppäämään tynnyrivanteen ja silkkipaperilevyjen läpi. Ihailkaa -siis sitä ja arvostelkaa sitten itse! Ennen kuin sanon teille hyvästi, -hyvä herrasväkeni, sallikaa minun kuitenkin ensiksi kutsua teidät -huomispäivän aamupäiväjuhlaan, ja jos ennustus sateesta toteutuisi, -niin huomispäivän iltanäytös siirretään huomenaamuksi aikaiseksi, kello -yhdeksitoista jälkipuolen aamupäivätunniksi". - -Tässä johtaja teki uuden, hyvin syvän kumarruksen ja kääntyi sitten -Pinocchioon sanoen: - --- Rohkeutta, Pinocchio! Ennen kuin alamme taidetemppuinemme, saat -tervehtiä tätä arvoisaa yleisöä, herroja, naisia ja lapsia! - -Pinocchio taivutti tottelevaisesti etujalkansa polvet ja jäi siihen -asentoon siksi kunnes johtaja läimäytti piiskallaan ja huusi: - --- Juoksuun! - -Silloin kohosi aasi kaikille neljälle jalalleen ja alkoi kiertää rataa -koko ajan juosten. - -Hetkisen kuluttua huusi johtaja: - --- Nelistä! Seuraten käskyä muutti Pinocchio juoksun nelistämiseksi. - --- Täysi vauhti! ja Pinocchio alkoi juosta täyttä vauhtia. Mutta juuri -hänen juostessaan kuin kilpa-ajohevonen, johtaja ojensi käsivartensa -suoraan ilmaan ja laukaisi revolverilla laukauksen. - -Tämän kuullessaan kaatui aasi pitkälleen sirkuksen lattialle, ollen -muka haavoitettu ja kuolemaisillaan. - -Kun se sitten taas nousi ylös, puhkesi yleisö niin äänekkäisiin -hyvä-huutoihin ja taputti niin kovaa käsiään, että olisi luullut -tähtiin asti kuuluvan, ja oli luonnollista, että aasi kohotti päänsä ja -katsoi ylös ja sen tehdessään huomasi hän eräässä aitiossa kauniin -naisen, jonka kaulassa kultaketjussa riippui medaljonki. Medaljonkiin -oli maalattu marionetin kuva. - --- Se on minun muotokuvani! Tuo neiti on minun hyvä haltijattareni! -Pinocchio sanoi itsekseen, tuntien haltijattaren heti paikalla. Ja -kokonaan ilon valtaamana hän koetti huutaa: - --- Oi pieni haltijattareni! Oi pieni haltijattareni! - -Mutta näiden sanojen sijaan hänen kurkustaan pääsi niin kaikuva ja -räikeä aasinhuuto, että kaikki katsojat ja etenkin kaikki pojat, jotka -olivat teatterissa, purskahtivat nauruun. - -Mutta tirehtööri tahtoi opettaa aasille, ettei ole hyvän kasvatuksen -merkki asettua noin aasinhuutoja ammumaan aivan yleisön eteen ja löi -sitä kuonolle piiskan varrella. - -Aasi parka pisti ulos pitkän kielensä ja nuoleksi kuonoansa ainakin -viisi minuuttia arvattavasti toivoen, että se sillä lakkaisi -kirvelemästä. - -Mutta miten suuri olikaan sen epätoivo kun katsoessaan ylös toisen -kerran huomasikin aition tyhjäksi ja haltijattaren kadonneen. - -Se tunsi kuolevansa, silmät täyttyivät kyynelillä ja purskahti -katkerasti itkemään. Mutta sitä ei kukaan huomannut, kaikkein vähiten -johtaja, joka vaan läiskytteli piiskallaan ja huusi: - --- Joutuun, Pinocchio! Näytäpäs nyt herrasväelle, miten somasti osaat -hypätä tynnyrivanteen läpi! - -Pinocchio koetti kaksi tai kolme kertaa, mutta joka kerran joutuessaan -vanteen luokse se kulki aivan mukavasti sen alitse, sen sijaan että -olisi hypännyt lävitse. Viimein se otti vauhtia ja pääsi todellakin -läpi, mutta onnettomuudeksi takajalat tarttuivat vanteeseen ja se -putosi suinpäin toiselle puolelle yhtenä käärönä. - -Noustuaan taas ylös ontui se ja pääsi töin tuskin talliin. - --- Pinocchio esiin! Me tahdomme nähdä pikku aasin! Pieni aasi esiin! -huusivat pojat permannolta, jotka surullinen tapahtuma oli täyttänyt -säälillä. - -Mutta pieni aasi ei näyttäytynyt enää sinä iltana. - -Seuraavana aamuna eläinlääkäri tutki sen, ja selitti että aasi jäisi -koko elinajakseen ontuvaksi. - -Silloin johtaja sanoi tallirengilleen: - --- Mitä nyt teen tällä ontuvalla aasilla? Se olikin hyödytön -leivänpureksija. Vie se torille ja myy siellä! - -He tapasivatkin torilla heti ostajan, joka kysyi tallirengiltä: - --- Paljonko maksaa ontuva aasisi? - --- Kaksikymmentä markkaa. - --- Kaksikymmentä viidenpennin lanttia saat. Älä luulekaan että minä -ostan sen vetojuhdaksi, minä ostan sen ainoastaan nahan vuoksi. Minä -näen, että sillä on erikoisen paksu nahka ja siitä aion tehdä rummun -kotikyläni soittokunnalle. - -Koettakaapas, poikani, kuvitella miten iloiseksi Pinocchio tuli, kun -hän kuuli, että hänestä tahdottiin tehdä rummun nahka! - -Niin sitten kävi, että ostaja maksettuaan markkansa, talutti aasin -merenrannalle, ripusti kiven sen kaulaan ja sitoi sen yhden jalan -ympäri nuoran, jonka toisesta päästä piti kädellään kiinni ja sysäsi -äkkiä aasia, niin että tämä putosi mereen. - -Suuri kivi, joka oli köytetty Pinocchion kaulaan, veti sitä suoraa -päätä pohjaan, mutta ostaja istui kalliolle odottamaan nuora kädessään, -sillä hän tahtoi antaa aasin kunnollisesti hukkua, saadakseen sitten -nylkeä siltä nahan. - - - - -XXXIV - -Meren pohjassa kalat syövät Pinocchion ja hän muuttuu taas -marionetiksi, mutta aikoessaan pelastautua uimalla, nielee hänet -hirveän suuri haikala. - - -Kun aasi oli ollut viisikymmentä minuuttia veden alla, sanoi ostaja -itsekseen: - --- Kyllä kai ontuva aasiparkani jo nyt on hyvin ja onnellisesti -hukkunut. Vedetäänpäs se sieltä ylös ja tehdään kaunis rumpu sen -nahasta! - -Ja hän alkoi vetää nuoraa, joka oli sidottu aasin jalkaan kiinni, ja -vedettyään pitkän aikaa, niin jo ilmestyi veden pinnalle... arvatkaa -mikä? Kuolleen aasin sijasta näkyikin veden pinnalla ilmielävä -marionetti, kiemurrellen sinne tänne kuin ankerias. - -Kun miesparka näki marionetin hän luuli uneksivansa, jääden -liikkumattomana seisomaan hyvin nolon näköisenä, suu auki ja silmät -selällään. - -Toinnuttuaan hiukan ensi hämmästyksestään hän sanoi itkien ja -änkyttäen: - --- Missä on aasi, jonka heitin mereen? - --- Se aasi olen minä, vastasi marionetti nauraen. - --- Sinäkö? - --- Minä. - --- Vai sinä veitikka! Sinä pilkkaat minua? - --- Pilkkaisinko teitä? En toki, hyvä isäntäni, minä puhun täyttä totta. - --- Mutta miten ihmeessä sinä, joka vasta äsken olit aasi, olisit voinut -vedessä muuttua puunukeksi? - --- Luultavasti merivesi sen teki. Meri se tekee väliin tämmöisiä -ihmeitä. - --- Varo itseäsi, marionetti! Älä koetakaan nauraa minun -kustannuksellani. Voi sinua, jos kärsivällisyyteni loppuu! - --- Hyvä on, isäntäni, tahdotteko tietää koko tarinani? Irrottakaa nuora -jalastani ja minä kerron sen teille. - -Hyväntahtoinen ostajan vetelys oli utelias tietämään tämän asian ja -aukaisi sen vuoksi heti nuoran solmun, joka piti Pinocchiota kiinni, ja -tämä tuntiessaan itsensä vapaaksi kuin lintu ilmassa alkoi heti kertoa: - --- Tiedä siis, että minä olin kerran puumarionetti niinkuin nytkin -tänään. Ja minun piti juuri muuttua pojaksi, jommoisia tässä maailmassa -on niin paljon, mutta kun minulla ei ollut vähääkään halua lukemiseen -niin minä kuuntelin huonojen toverien neuvoja ja pakenin kotoa, ja -herätessäni eräänä kauniina aamuna huomasinkin muuttuneeni -pitkäkorvaiseksi aasiksi, ja pitkä häntäkin oli minulle kasvanut. Kyllä -minua hävetti kovasti! Minä toivon, rakas isäntä, että Pyhä Antonius -säästää teidät sellaisesta häpeästä! Sitten minut vietiin myytäväksi -aasimarkkinoille, joilta hevossirkuksen johtaja minut osti, ja hän -aikoi kasvattaa minusta suuren tanssijan ja taitavan vanteen läpi -hyppääjän. Mutta eräänä iltana näytännön aikana lankesin pahasti, -loukkaannuin ja molemmat jalkani tulivat ontuviksi. Johtaja ei tehnyt -ontuvalla aasilla mitään ja lähetti minut taas myytäväksi torille ja -siellä te ostitte minut! - --- Ikävä kyllä! Maksoinpa sinusta kokonaisen markan. Kuka nyt antaa -minulle takaisin kaksikymmentä kuparirahaani? - --- Mutta miksi ostitte minut? Te ostitte minut tehdäksenne minusta -rummun! Rummun...! - --- Ikävä kyllä! Mistä nyt saan uuden rumpunahan? - --- Älkää siitä huolehtiko, isäntä. Aaseja on kyllä tässä maailmassa! - --- Sanopas minulle nenäkäs poikani, joko kertomuksesi on lopussa? - --- Ei vielä, marionetti vastasi, -- vielä kaksi sanaa ja sitten -lopetan. Kun te olitte ostanut minut, veitte te minut tälle paikalle -tapettavaksi, mutta olitte sääliväinen ja sidoittekin kiven kaulaani ja -heititte minut meren pohjaan. Tämä hienotunteisuutenne on luettava -teille kunniaksi ja minä olen teille iäti kiitollinen siitä. Mutta -tällä kertaa, hyvä isäntä, ette ollut muistanut haltijatarta... - --- Kuka on tämä haltijatar? - --- Se on äitini, ja hän on kaikkien hyvien äitien kaltainen, jotka -kovasti rakastavat poikiaan, eivätkä milloinkaan päästäisi heitä -näkyvistään, ja jotka kaikissa onnettomuuksissa heitä auttavat, -silloinkin, kun nämä pojat ajattelemattomuutensa ja huonon käytöksensä -takia ansaitsivat tulla hyljätyiksi ja jätetyiksi oman onnensa nojaan. -Minä tahdoin sen vuoksi sanoa, että kun hyvä haltijatar näki, että olin -vaarassa hukkua, niin lähetti hän heti luokseni lukemattomat määrät -kaloja, jotka alkoivat syödä minua, luullen minua kuolleeksi aasiksi. -Ja kyllä ne ahmivat! En olisi ikinä uskonut, että kalat ovat vieläkin -ahneempia kuin pojat! Yksi söi korvani, toinen turpani, yksi kaulani ja -harjani, toinen nahan jaloistani, toinen nahan selästäni... niin, olipa -yksi kala niin kunnollinen, että söi minun häntäni. - --- Tästä päivästä alkaen en enää syö kalaruokaa, sen vannon totisesti! -kauhistunut ostaja huudahti. -- Ajattele miten kamalaa, jos avatessaan -paistetun ahvenen tai kampelan löytäisi sen sisästä aasinhännän. - --- Olen aivan samaa mieltä teidän kanssanne, toisti Pinocchio nauraen. --- Muuten, jos tahdotte kuulla jatkon tarinaani, niin sitten kun kalat -olivat syöneet koko sen aasinkuoren, joka peitti minut päästä -jalkoihin, niin silloin tietysti tuli luu vastaan tai oikeammin sanoen -puu, sillä niin kuin näette olen minä tehty mitä kovimmasta puusta. -Mutta puraistuaan muutaman kerran kalat huomasivat pian, ettei puu -ollut soveliasta herkkua heidän hampailleen ja suuttuneina huonosti -sulavaan ruokaan ne uivat matkoihinsa, kukin omalle taholleen, eivätkä -edes muistaneet minua kiittääkään. Kas niin, nyt olen kertonut, mistä -johtui, että vetäessänne nuorasta löysitte elävän marionetin kuolleen -aasin sijasta. - --- Viis minä välitän sinun jutuistasi, ostaja huusi aivan raivoissaan. --- Tiedän vain, että olen antanut kokonaisen markan sinut ostaessani ja -minä tahdon takaisin rahani. Tiedätkö mitä aion tehdä? Minä vien sinut -taas torille ja myyn sinut painon mukaan käytettäväksi uunin -sytykkeenä. - --- Myy vain, ei minulla ole mitään sitä vastaan, Pinocchio sanoi. - -Mutta sanoessaan sen hän otti vauhtia ja hyppäsi kauas veteen. Uiden -iloisena eteenpäin, yhä kauemmaksi rannasta, hän huusi ostajaparalle: - --- Hyvästi, isäntä, muistakaa minua, kun olette rumpunahan tarpeessa! - -Ja nauraen hän ui yhä edemmäksi. Mutta hetken päästä kääntyi hän taas -takaisin ja huusi vieläkin kovempaa: - --- Hyvästi, isäntä, muistakaapas minua, kun tarvitsette sytykettä -uuniinne! - -Seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli jo niin kaukana poissa, että -häntä tuskin näkyi. Kaukana merellä huomasi vain pienen mustan pilkun, -joka aina vähän päästä ojensi jalkansa vedestä ja hyppi ja keikkui kuin -delfiini hyvällä tuulella ollessaan. - -Uidessaan näin ilman päämäärää Pinocchio huomasi kallion keskellä -merta. Se näytti olevan valkoista marmoria, ja ylhäällä kallion -kukkulalla seisoi soma pieni vuohi, joka määki niin sydämen pohjasta ja -viittasi häntä tulemaan luokseen. - -Mutta ihmeellisintä kaikesta oli kuitenkin se, ettei vuohen villa ollut -valkoista eikä mustaa, ei kirjavaakaan niin kuin vuohien tavallisesti -on, vaan kullankeltaista, niin kirkkaan keltaista, että se aivan -muistutti kauniin haltijattaren tukkaa. - -Saatte itse mielessänne kuvitella aikoiko Pinocchion sydän sykkiä -tavallista kovemmin! Kahta kertaa suuremmalla voimalla ja innolla alkoi -hän uida valkoista kalliota kohti. Hän oli jo puolitiessä, kun huomasi -merihirviön kamalan pään kohoavan vedestä, se lähestyi häntä suu -ammollaan, josta kuulsi kolme riviä hampaita, niin kamalia, että olisi -pelästynyt jo niiden kuvankin nähdessään. - -Tiedättekö mikä tämä hirveä meripeto oli? - -Tämä kamala peto ei ollut enempää eikä vähempää kuin se -jättiläishaikala, josta jo monta kertaa on puhuttu tässä kirjassa ja -jota julmuutensa ja ahneutensa vuoksi kutsuttiin "kalojen ja -kalastajien Attilaksi". - -Kuvitelkaa Pinocchio-paran kauhistusta nähdessään tuon pedon! Hän -koetti väistää sitä uimalla toiseen suuntaan, hän koetti paeta, mutta -tuo ammollaan oleva kauhea kita läheni häntä nuolen nopeudella. - --- Kiirehdi, Pinocchio! soma pieni vuohi huusi. - -Ja Pinocchio ui epätoivoisena, ui käsin, jaloin, ui koko ruumiillaan. - --- Joudu, Pinocchio, peto lähenee! - -Ja Pinocchio kokosi kaikki voimansa lisätäkseen vauhtia. - --- Varo Pinocchio! Peto saavuttaa sinut! Tuossa se jo on! Tuossa se on! -Kiirehdi, jos henkesi on sinulle kallis, muuten olet hukassa! - -Ja Pinocchio ui nopeammin kuin milloinkaan, hän mennä viiletti kuin -pyssyn luoti. Hän oli jo ehtinyt melkein kallion luokse, vuohi kumartui -koko ruumiillaan merta kohti, ojentaen etujalkansa auttaakseen häntä -vedestä... Mutta... - -Mutta nyt se oli jo myöhäistä! Hirviö oli hänet saavuttanut. Se vetäisi -henkeä yhden kerran ja nielaisi marionettiparan niin kuin juodaan munan -sisältö ja nielasi niin äkkiä ja ahnaasti, että Pinocchio aivan -yksinkertaisesti sujahti hain sisään ja sinne pudotessaan loukkaantui -niin pahoin, että oli tajuttomana neljännestunnin ajan. - -Toinnuttuaan pelästyksestään hän ei alussa ymmärtänyt missä maailmassa -oli. Kaikkialla hänen ympärillään oli pilkkosen pimeää, pimeys oli niin -sankka ja musta, kuin hän olisi pudonnut pää edellä mustepulloon. Hän -kuunteli, mutta ei kuulunut ääntäkään, ainoastaan silloin tällöin tunsi -ikään kuin kovan tuulenpuuskan lehahtavan kasvojaan vasten. Alussa hän -ei käsittänyt mistä tuuli puhalsi, mutta sitten hän ymmärsi sen -johtuvan hirviön keuhkoista. Sillä tietäkäämme, että haikalaa vaivasi -kova hengenahdistus, niin että sen hengitys oli kuin pohjatuulen -pauhinaa. - -Pinocchio koetti alussa pysyä rohkeana, mutta vakuuttuen siitä, että -todellakin oli suljettu merihirviön ruumiiseen, hän alkoi itkeä ja -ulvoa ja huusi itku kurkussa: - --- Auttakaa! Auttakaa! Voi minua raukkaa! Eikö kukaan tule pelastamaan? - --- Kenen luulet voivan sinut pelastaa, onneton? pimeästä kuului -särkynyt ääni, joka kaikui kuin kieletön kitara. - --- Kuka sieltä puhuu? Pinocchio kysyi, jähmettyneenä kauhusta. - --- Minä vain, mitätön turska, jonka hai nielaisi samalla kuin sinutkin. -Mutta mikä kala sinä olet? - --- Kalojen kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Minä olen -marionetti. - --- Mutta, jos et ole kala, miksi annoit hirviön nielaista itsesi? - --- En minä itseäni antanut nielaista, vaan sehän se minut nielaisi. -Mutta mitä teemme tässä pimeydessä? - --- Odotamme tyytyväisinä kunnes hai on sulattanut meidät molemmat... - --- Mutta minä en tahdo tulla sulatetuksi! Pinocchio ulvoi ja alkoi taas -itkeä. - --- Enkä minäkään tahtoisi, turska jatkoi -- mutta olen kylliksi -filosofi voidakseni lohduttaa itseäni ajatuksella, että kun kerran on -syntynyt turskaksi, on kunniallisempaa kuolla vedessä kuin öljyssä... - --- Joutavia! Pinocchio huusi. - --- Mutta se nyt on minun mielipiteeni, turska vastasi, -- ja -mielipiteitä on kunnioitettava, sanovat turskapolitikoitsijat. - --- Mutta minä... minä tahdon pois täältä... minä tahdon paeta... - --- Pakene, jos voit! - --- Onkohan tämä hai, joka meidät nieli, hyvin iso? marionetti kysyi. - --- Luulenpa että sen ruumis on enemmän kuin kilometrin pituinen, -pyrstöä lukuunottamatta. - -Heidän näin puhellessaan Pinocchio oli näkevinään jonkinlaista valoa -hyvin, hyvin kaukaa. - --- Mikähän tuo valo tuolla hyvin, hyvin kaukana on? Pinocchio kysyi. - --- Se on varmaankin joku onnettomuustoverimme, joka odottaa niin kuin -mekin sitä hetkeä, jolloin hänet sulatetaan. - --- Menenpä häntä katsomaan. Jospa se olisikin joku vanha viisas kala, -joka voisi neuvoa minulle pakotien. - --- Toivon sydämestäni sen sinulle, rakas marionetti. - --- Hyvästi, turska. - --- Hyvästi marionetti ja onnea matkalle! Missä taas tavataan? - --- Kuka sen tietää. Parempi on olla sitä ajattelematta. - - - - -XXXV - -Pinocchio tapaa haikalan vatsassa... arvatkaa kenet? Lukekaa tämä luku, -niin saatte sen tietää. - - -Sanottuaan hyvästit ystävälleen turskalle Pinocchio alkoi kompuroida -eteenpäin pimeässä. Hän koetti päästä eteenpäin haikalan sisässä sitä -heikkoa valoa kohti, joka silloin tällöin näkyi häämöttävän hyvin, -hyvin kaukaa. - -Kulkiessaan hän tunsi jalkojensa rämpivän jonkinlaisissa mutaisissa -liukkaissa vesirapakoissa, joista kohosi niin voimakas paistetun kalan -haju, että hänestä tuntui kuin eläisi paastoaikaa. - -Mitä edemmäksi hän kulki sitä kirkkaammaksi ja selvemmäksi valo kävi. -Ja vihdoin kuljettuaan kulkemistaan hän saapui perille, ja saavuttuaan -perille... mitä hän löysi? Lyönpä vetoa vaikka mistä ettette arvaa. Hän -näki pienen katetun pöydän, jolla paloi kynttilä. Se oli pistetty -vihreään pulloon, ja pöydän ääressä istui pieni ukko, niin valkoinen -kuin olisi ollut lumesta tai kermavaahdosta, syöden pieniä eläviä -kaloja, niin eläviä että muutamat vielä kimmahtivat hänen suustaan, kun -hän söi. - -Pinocchio-parka tuli tämän nähtyään niin suunnattoman iloiseksi, että -oli tulla hulluksi. Hän alkoi nauraa ja itkeä yhtaikaa, ja hän olisi -tahtonut saada sanotuksi monta asiaa; mutta hän ei voinut muuta kuin -vain nyyhkiä kovasti ja änkyttää katkonaisia, käsittämättömiä sanoja. -Viimein hänen onnistui huutaa ilosta ja hän heittäytyi levitetyin -käsivarsin pikku-ukon kaulaan ja huusi nyyhkien: - --- Oi, rakas isäni! Vihdoinkin olen sinut löytänyt! Mutta nyt en jätä -sinua enää milloinkaan, en milloinkaan. - --- Eivätkö siis minun silmäni petä? pikku ukko huudahti, hieroen -silmiään. Sinä olet siis todellakin minun rakas Pinocchioni? - --- Kyllä, minä se olen! Olethan jo antanut minulle anteeksi, olethan? -Oi isä kultani, miten hyvä sinä olet! Kun ajattelen millainen minä olen -ollut... Voi! Mutta jos tietäisitte miten onnettomuuksia on satanut -pääni yli ja miten paljon vastoinkäymisiä minulla on ollut! Ajatelkaa, -että samana päivänä, jolloin te, isäparkani, myitte takkinne -ostaaksenne minulle aapiskirjan, pakenin minä katsomaan marionetteja -ja marionettijohtaja tahtoi heittää minut tuleen saadakseen -lampaanpaistinsa ruskeaksi. Hän se oli, joka antoi minulle viisi -kultarahaa, jotka minun piti viedä sinulle, mutta silloin tapasin ketun -ja kissan, jotka veivät minut "Punaisen Kravun" ravintolaan, jossa ne -söivät kuin sudet ja kun lähdin yksinäni pois keskellä yötä, tapasin -minä rosvot, jotka alkoivat juosta perässäni, ja minä viilletin pakoon, -ne jäljessäni, ja minä juoksen ja ne yhä jäljessäni, ja minä juoksin -siksi kunnes ne ripustivat minut jättiläistammen oksaan, josta sitten -kultakutrinen tyttö antoi hakea minut vaunuilla ja lääkärit sanoivat -heti minut tutkittuaan: "Jos hän ei ole kuollut, on se merkkinä siitä -että hän elää". Silloin satuin minä valehtelemaan ja minun nenäni alkoi -kasvaa, niin ettei se enää mahtunut ulos ovesta ja sen vuoksi minä -menin kissan ja ketun kanssa hautamaan ne neljä kultarahaani, sillä -yhden olin menettänyt ravintolassa, ja papukaija alkoi nauraa ja -kahdentuhannen kultarahan sijaan en löytänyt mitään, mutta kun tuomari -sai tietää että minulta oli varastettu, hän antoi heittää minut -vankeuteen tehdäkseen varkaille mieliksi, ja kun minä sieltä pääsin -satuin näkemään kauniin viinirypäleen viinitarhassa ja sitten minä -tartuin ketunrautoihin ja talonpoika oli aivan oikeassa pannessaan -koiran kaulanauhan kaulaani ja minut vahtimaan kanatarhaansa, ja hän -huomasi syyttömyyteni ja antoi minun mennä ja käärme, jolla oli savuava -häntä, alkoi nauraa ja suoni sen rinnassa katkesi ja sitten tulin minä -taas kotiin sen kauniin tytön luo, ja hän olikin kuollut, ja kun -kyyhkynen näki minun itkevän se sanoi minulle: "Minä olen nähnyt isäsi -rakentavan pientä venettä, jolla hän aikoo lähteä sinua etsimään", ja -minä sanoin hänelle: "Oi, jospa minullakin olisi siivet!", ja hän sanoi -minulle: "Tahdotko tulla isäsi luo?" ja minä sanoin hänelle: "Tietysti! -Mutta kuka minut sinne kantaa?" ja hän sanoi minulle: "Minä kannan -sinut sinne", ja minä sanoin hänelle: "Mitenkä?" ja hän sanoi minulle: -"Nouse minun selkääni!" ja niin me lensimme koko yön, ja aamulla -sanoivat kaikki kalastajat, jotka seisoivat katsellen merelle: "Tuolla -on miesparka pienessä veneessä hukkumaisillaan", ja minä tunsin sinut -heti jo kaukaa ja minä annoin merkin sinulle, että palaisit rantaan... - --- Minäkin tunsin sinut, Geppetto sanoi, -- ja minä olisin mielelläni -palannut rantaan, mutta miten päästä? Meri myrskysi ja suuri aalto löi -veneeni kumoon. Hirvittävä haikala oli aivan lähellä ja nähdessään -minut vedessä kiiti se heti minun luokseni, pisti ulos kielensä ja -nuolaisi minut aivan varovasti, hotkaisi kuin herkkuleivoksen. - --- Ja miten kauan olet ollut tänne suljettuna? Pinocchio kysyi. - --- Siitä päivästä on nyt tainnut kulua kaksi vuotta, kaksi vuotta, -rakas Pinocchio jotka ovat minulle olleet kuin kaksi vuosisataa. - --- Mutta miten olette voinut elää? Mistä olet löytänyt kynttilän? Ja -mistä sait tulitikut sen sytyttääksesi? - --- Kerron sinulle kaikki. Tiedä siis, että sama myrsky, joka kaatoi -veneeni, kaatoi myöskin erään kauppalaivan. Kaikki merimiehet -pelastuivat, mutta laiva vajosi pohjaan ja haikala, jolla sinä päivänä -oli erinomainen ruokahalu, nielaisi ensiksi minut ja sitten laivan... - --- Mitä? Nielaisiko se laivan yhtenä suupalana? Pinocchio kysyi -ihmeissään. - --- Yhtenä suupalana. Ainoastaan ison maston se sylkäsi pois, sillä se -oli tarttunut kuin mikäkin kalanruoto sen hampaitten väliin. Tämä laiva -oli minun onnekseni lastattu läkkilaatikoissa olevilla säilykelihoilla, -laivakorpuilla, viinipulloilla, rusinoilla, juustolla, kahvilla, -sokerilla, kynttilöillä ja tulitikuilla. Näiden jumalan lahjojen avulla -olen kestänyt elossa nämä kaksi vuotta, mutta tänä päivänä loppuivat -nekin ihanuudet. Nyt ei ole mitään muuta jäljellä kuin tämä kynttilä, -jonka näet pöydälläni palavan, se on viimeinen... - --- Entäs sitten? - --- Sitten, rakkaani, saamme molemmat istua pimeässä. - --- Rakas isäni, Pinocchio sanoi, -- sitten meillä ei ole aikaa -viivytellä. Meidän täytyy heti paeta. - --- Paetako? Ja miten? - --- Me pujahdamme ulos hain suusta, heittäydymme mereen ja uimme pois. - --- Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä rakas Pinocchio, minä en -osaa uida. - --- Mitä siitä? Sinä asetut poikkireisin minun selkääni, sillä minä olen -taitava uimari ja kannan sinut kunnialla rannalle asti. - --- Lapsellisuuksia, poikani! Geppetto vastasi, päätään puistaen ja -surumielisesti hymyillen. -- Luuletko sitä mahdolliseksi, että tuskin -metrin korkuisella marionetilla olisi voimia niin paljon, että se uiden -jaksaisi kantaa minut selässään? - --- Kunhan koetat, niin saat nähdä! Ja, jos on tähtiin kirjoitettu että -meidän täytyy kuolla, niin onhan se meille lohdutus kuolla toistemme -sylissä. - -Ja sen enempää sanomatta Pinocchio otti kynttilän käteensä ja kulki -edeltä valaisten ja sanoi isälleen: - --- Tule aivan minun jäljessäni, äläkä pelkää. - -Sillä tavoin he kulkivat pitkän matkan kävellen koko haikalan vatsan -läpi. Mutta jouduttuaan siihen kohtaan josta haikalan nielu alkoi he -pitivät viisaampana pysähtyä ja katsella ympärilleen ja odottaa -sopivampaa hetkeä paetakseen. - -Mutta nyt teidän on tiedettävä, että haikala, ollen hyvin vanha, kärsi -kovaa hengenahdistusta ja sydämentykytystä ja sen täytyi nukkua suu -auki, minkä vuoksi Pinocchio astuessaan nielun suuhun ja katsoessaan -ylöspäin näki ison palan tähtitaivasta ja kauniin kuutamon tämän -hirveän, ammottavan kidan ulkopuolella. - --- Nyt on sopiva hetki paeta, hän kuiskasi kääntyen isäänsä. -- Hai -nukkuu sikeästi, meri on tyyni, ja ulkona on valoisaa kuin päivällä. -Seuraa sen vuoksi, isä kulta, aivan jäljessäni ja me olemme pian -pelastetut. - -Sanottu ja tehty. He kiipesivät ylöspäin pitkin merihirviön nielua ja -kulkivat hirvittävän suun läpi, kävellen varpaisillaan pitkin kieltä, -joka oli pitkä kuin puutarhan käytävä. He olivat juuri aikeissa hypätä -mereen, kun haikala samassa silmänräpäyksessä aivasti niin rajusti, -että Geppetto ja Pinocchio sujahtivat takaisin hirviön vatsaan. - -Vedosta johtuen kynttiläkin sammui ja isä ja poika jäivät seisomaan -pilkkosen pimeään. - --- Entä nyt? Pinocchio kysyi hyvin totisena. - --- Nyt, poikani, olemme hukassa. - --- Minkä vuoksi hukassa? Ojenna kätesi, isä-kulta ja varo -liukastumasta! - --- Minne viet minut? - --- Meidän täytyy tehdä uusi pakoyritys. Seuraa minua, äläkä pelkää! - -Tämän sanoessaan Pinocchio tarttui isänsä käteen ja he kulkivat vielä -kerran varpaillaan ylös hirviön nielua pitkin, alas pitkin kieltä ja -sitten he kiipesivät kolmen hammasrivin ylitse. Mutta ennen kuin he -tekivät rohkean hyppäyksensä, marionetti sanoi isälleen: - --- Asetu hajareisin selkääni ja pidä oikein, oikein lujasti kiinni! -Minä pidän huolen muusta. - -Kun Geppetto oli istuutunut mukavasti poikansa hartioille Pinocchio -heittäytyi veteen varmana asiastaan ja alkoi uida. Meri oli rasvatyyni, -kuu paistoi kirkkaasti ja haikala nukkui niin raskaasti, ettei edes -kanuunanlaukaus olisi voinut sitä herättää. - - - - -XXXVI - -Pinocchio muuttui viimeinkin marionetista oikeaksi pojaksi. - - -Pinocchion uidessa niin nopeasti kuin vain voi ehtiäkseen rannalle hän -huomasi että isä Geppetto, istuen hänen selässään, sääret polviin asti -vedessä alkoi täristä kuin kovassa kuumeessa. - -Tärisikö hän kylmästä, vai pelostako? Kuka sen tietää? Ehkä vähän -kummastakin. Mutta Pinocchio luullen hänen palelevan pelosta lohdutteli -häntä sanoen: - --- Rohkeutta, isä! Muutaman minuutin päästä olemme maalla ja -pelastetut. - --- Mutta missä on sitten se siunattu maa? ukko kysyi yhä levottomampana -ja siristeli silmiään kuin räätäli neulansilmään lankaa pujottaessaan. --- Tässä minä istun ja tarkkaillen joka taholle, mutta en näe muuta -kuin vettä ja taivasta. - --- Mutta minäpä näen maata, marionetti sanoi. -- Katsos minulla on -samanlaiset silmät kuin kissalla, näen paremmin yöllä kuin päivällä. - -Pinocchio-parka koetti pysyä hyvällä tuulella, mutta hänkin oli -kadottamaisillaan rohkeutensa. Voimat alkoivat loppua, hän alkoi -hengittää raskaasti ja vaikeasti, toisin sanoen hän ei jaksanut edemmäs -ja ranta oli vielä kaukana. - -Hän ui vielä hetken, mutta kääntyi sitten isäänsä päin ja sai vaivoin -sanotuksi: - --- Isä kulta, auta minua, sillä minä kuolen! - -Jo olivat isä ja poika hukkua, mutta silloin he kuulivat äänen kuin -kielettömän kitaran kysyvän: - --- Kuka kuolee? - --- Minä ja minun isäparkani. - --- Tuon äänen minä tunnen. Sinä olet Pinocchio. - --- Niin juuri olenkin, entä sinä? - --- Minä olen turska, toverisi vankeudessa haikalan vatsassa. - --- Ja mitenkä sinä pääsit pakenemaan? - --- Seurasin sinun esimerkkiäsi. Sinä näytit minulle tien, ja minä -pakenin sinun jäljessäsi. - --- Hyvä turskani, tuletpa juuri kreivin aikaan. Minä vannotan sinut -turskanpoikiesi, lapsukaistesi kautta, auta meitä, sillä muuten olemme -hukassa. - --- Hyvin mielelläni. Riippukaa molemmat kiinni pyrstössäni ja seuratkaa -mukanani! Neljässä minuutissa vien teidät maalle. - -Geppetto ja Pinocchio ottivat kutsun heti vastaan, sen kyllä -ymmärrätte, mutta eivät he tarttuneetkaan kiinni pystöön, vaan heistä -oli paljon mukavampaa aivan yksinkertaisesti nousta istumaan turskan -selkään. - --- Olemmeko me liian raskaita? Pinocchio kysyi. - --- Raskaitako? Ei vähääkään, tuntuu kuin olisi kaksi näkinkengän kuorta -selässäni, turska vastasi, joka oli melkein yhtä iso kuin kaksivuotinen -vasikka. - -Rannalle saavuttuaan Pinocchio hyppäsi ensiksi maalle ja auttoi sitten -sinne isänsä. Sen tehtyään hän kääntyi turskaan päin ja sanoi -liikuttuneella äänellä: - --- Ystäväni, sinä olet pelastanut isäni. En osaa sanoin sinua kiittää -niin kuin tahtoisin. Mutta suo minun edes suudella sinua iäisen -kiitollisuuteni osoitukseksi! - -Turska nosti päänsä vedestä, ja Pinocchio laskeutui polvilleen rannalle -ja suuteli sitä. Tällaiseen hellyyteen ja sydämellisyyteen ei -turskaparka ollut tottunut, ja se tuli siitä niin liikutetuksi, että -alkoi itkeä, mutta peläten että hänen kyyneleensä huomattaisiin, -piilotti se nopeasti päänsä veden alle ja katosi. - -Sillä aikaa oli jo päivä valjennut. - -Pinocchio tarjosi käsivartensa isälleen, joka tuskin jaksoi pysyä -pystyssä, ja sanoi: - --- Nojaudu vain minuun, isäkultani, niin koetetaan kulkea eteenpäin. -Kävellään hyvin, hyvin hitaasti, niin kuin muurahaiset ja kun väsymme -istuudumme lepäämään tiepuoleen. - --- Mutta minne me menemme? Geppetto kysyi. - --- Etsimään majaa tai mökkiä, jossa joku kunnon ihminen antaisi meille -palasen leipää ja hiukan olkia maataksemme. - -Kuljettuaan noin sata askelta he näkivät tien veressä kaksi rumaa -olentoa, almuja kerjäämässä. - -Ne olivat kissa ja kettu, mutta ne olivat muuttuneet niin surkean -näköisiksi, ettei Pinocchio ollut heitä tuntea. Ajatelkaapas että -kissa, teeskenneltyään niin kauan olevansa sokea, lopultakin todella -oli menettänyt näkönsä, ja kettukin oli kovin vanhentunut, toinen puoli -oli kulunut karvattomaksi, eikä sillä ollut enää komeaa häntääkään -jäljellä. Niin käy. Tämä ilkeä varas oli joutunut niin suureen -kurjuuteen, että sen eräänä päivänä oli pakko myydä tuuhea häntänsä -eräälle kulkukauppiaalle, joka teki siitä kärpäslätkän. - --- Oi Pinocchio! kettu huudahti itkunsekaisella äänellä. -- Lahjoita -jokunen ropo köyhille sairasparoille! - --- Sairasparoille! kissa toisti. - --- Hyvästi petturit! marionetti vastasi. -- Te olette pettäneet minut -kerran, nyt en enää joudu ansaanne. - --- Usko meitä, Pinocchio, me olemme todella köyhiä ja sairaita. - --- Sairaita! kissa toisti. - --- Jos olette köyhiä, niin olette sen ansainneetkin. Muistakaa -sananlaskua: "Väärin hankittu, nopeasti kulutettu." Hyvästi senkin -petturit! - --- Sääli meitä! - --- Sääli meitä! - --- Hyvästi vain, te petturit! Muistakaa sananlaskua: "Petoksella -hankittu, surussa nautittu!" - --- Älä hylkää meitä! - ---. .. meitä! kissa toisti. - --- Hyvästi te petturit! Muistakaa sananlaskua: "Se paidatta kuolee, -joka toiselta takin varastaa." - -Sen sanottuaan Pinocchio jatkoi Geppetton kanssa tyynesti matkaa -edelleen. Astuttuaan taas sadan askeleen verran he huomasivat erään -polun päässä pienen, soman majan, joka oli rakennettu kokonaan oljista, -katto vain oli liuskakivillä peitetty. - --- Mennään sinne, kai siellä joku asukaskin lienee, Pinocchio arveli. --- Koputetaan ovelle. - -He astuivat tuvan luo ja koputtivat ovelle. - --- Kuka siellä? heikko ääni kysyi sisästäpäin. - --- Isäparka poikaraukkansa kanssa, leivättä olemme ja kattoa vailla, -marionetti vastasi. - --- Väännä avainta niin ovi aukenee, sama heikko ääni sanoi. - -Pinocchio väänsi avainta ja ovi aukesi. He astuivat sisään ja -katselivat ympärilleen tähystäen joka puolelle, mutta eivät nähneet -ketään. - --- Missähän talon isäntä on? Pinocchio kyseli ihmeissään. - --- Täällä ylhäällä minä olen! - -Isä ja poika kohottivat heti katseensa kattoon ja huomasivat ylhäällä -orrella puhuvan sirkan. - --- Oi minun rakas sirkkasiskoseni! Pinocchio sanoi kohteliaasti -tervehtien. - --- Niin, kylläpä nyt kutsut minua "rakkaaksi sirkkasiskoksesi!" Mutta -muistatko kun heitit vasaran varren jälkeeni ajaaksesi minut pois -kodistasi? - --- Oikeassa olet, sirkkaseni! Aja sinä nyt vuorostasi pois minut. Heitä -vasaran varsi minun jälkeeni, mutta sääli isäraukkaani... - --- Minä säälin isää ja säälin poikaakin, mutta tahdoin vain muistuttaa -mieleesi ruman käytöksesi ja opettaa sinulle, että meidän on kohdeltava -hyvin kaikkia täällä maailmassa, jos tahdomme että meitä onnettomuuden -päivinä kohdellaan samalla tavalla. - --- Kyllä olet oikeassa, pikku sirkkani, todellakin oikeassa, ja pidän -muistissa opetuksesi. Mutta sanopas minulle, miten tulit ostaneeksi -tämän soman tuvan? - --- Tämän tuvan sain eilen lahjaksi pieneltä somalta vuohelta, jonka -karvat olivat aivan kullankeltaiset. - --- Minne vuohi itse meni? Pinocchio kysyi hyvin uteliaana. - --- Sitä en tiedä. - --- Milloin se tulee takaisin? - --- Hän ei palaa enää milloinkaan. Vuohi lähti eilen pois hyvin -huolissaan ja hänen määkinänsä kuului aivan siltä, kuin olisi sanonut: -"Pinocchio-parka, nyt en enää milloinkaan saa sinua nähdä. Nyt on jo -haikala sinut syönyt..." - --- Niinkö se todellakin sanoi? Se oli siis sittenkin hän? Hän se oli! -Se oli minun rakas oma haltijattareni! Ja Pinocchio alkoi ääneen -nyyhkyttää ja itkeä. - -Itkettyään kyllikseen hän pyyhki silmänsä kuiviksi ja laittoi oljista -kuntoon hyvän vuoteen, johon auttoi vanhan Geppetton levolle. Sitten -kysyi hän puhuvalta sirkalta: - --- Sanopas, sirkkaseni, mistä voisin saada lasillisen maitoa -isäraukalleni? - --- Kolmannessa talossa tästä asuu puutarhuri Giangio, hänellä on -lehmiä. Mene sinne, sieltä saat maitoa. - -Pinocchio lähti juoksujalkaa puutarhuri Giangion luokse. Mutta -puutarhuri kysyi: - --- Miten paljon maitoa haluat? - --- Yhden lasillisen. - --- Lasi maitoa maksaa viisi penniä. Annapas ensiksi minulle raha. - --- Ei minulla ole penniäkään, Pinocchio vastasi aivan masentuneena ja -suruissaan. - --- Sepä hullua, rakas marionettini, puutarhuri sanoi. -- Jos ei sinulla -ole penniäkään, niin ei minullakaan ole edes sormustimen täyttä maitoa. - --- Minkä sille sitten voi! Pinocchio sanoi ja aikoi lähteä pois. - --- Odotapas hiukan! Giangio sanoi. -- Ehkäpä tässä vielä sovitaan. -Tuletko vääntämään minulle kiertomyllyä? - --- Mitä kiertomyllyä? - --- Minun kiertomyllyäni, jolla nostetaan vettä kaivosta vihannesten -kastelemista varten. - --- Minä koetan. - --- Kun nostat minulle sata ämpärillistä vettä, niin annan minä sinulle -siitä palkaksi lasillisen maitoa. - --- Hyvä on. - -Giangio vei Pinocchion keittiöpuutarhaansa ja opetti hänen käyttämään -kiertomyllyä. Pinocchio ryhtyi heti työhön, mutta jo paljon ennen kuin -nuo sata ämpärillistä vettä oli nostettu, oli hän hiestä märkä -kiireestä kantapäähän asti. Niin raskasta työtä hän ei ollut vielä -milloinkaan ennen tehnyt. - --- Minun aasini on näihin asti tätä myllyä kiertänyt, puutarhuri sanoi, --- mutta nyt se on juuri kuolemaisillaan. - --- Viekää minut sitä katsomaan! Pinocchio pyysi. - --- Mielelläni. - -Hän vei Pinocchion talliin, jossa soma, pieni aasi makasi pitkällään -oljilla nälän ja rasituksen murtamana. Katseltuaan sitä tarkasti -Pinocchio puheli itsekseen hyvin liikuttuneena: - --- Mutta minähän tunnen tämän aasin, se on vanha tuttu minulle. - -Hän kumartui alas ja kuiskasi aasin kielellä: - --- Kuka sinä olet? - -Kuullessaan kysymyksen aasi avasi puoleksi sammuneet silmänsä ja -vastasi änkyttäen: - --- Minä olen Kynt... ti... lä... - -Ja sitten se ummisti silmänsä ja veti viimeisen henkäyksensä. - --- Voi sinua, Kynttilä-parka! Pinocchio sanoi hiljaa, pyyhkäisten -olkitukolla pois kyyneleet, joita oli valunut hänen poskelleen. - --- Kovinpa sinä liikutuit aasin vuoksi, joka ei sinulle ole maksanut -mitään, puutarhuri sanoi. -- Mitä sitten minun pitäisikään tehdä, joka -olen sen ostanut puhtaalla rahalla? - --- Tiedättekö, tuo aasi oli minun ystäväni. - --- Sinun ystäväsikö? - --- Minun koulutoverini. - --- Mitä sinä hupsit? Giangio huudahti nauruun purskahtaen. -- Mitä sinä -puhut? Ovatko aasit olleet koulutovereinasi? Kylläpä sitten mahdat olla -oppinut! - -Marionetti aivan nolostui tämän kuultuaan, eikä vastannut mitään, otti -vaan lämpöisen maitolasin ja palasi majaan. - -Siitä päivästä lähtien hän viiden kuukauden ajan nousi joka aamu ennen -auringon nousua ja meni käyttämään kiertomyllyä tienatakseen sen -maidon, joka oli niin tarpeellinen hänen isänsä heikolle terveydelle. -Eikä hän tyytynyt ainoastaan siihen, vaan opetteli loma-aikoina -letittämään pajuista monenlaisia koreja, ja tienaamillaan rahoilla hän -sitten hankki heidän jokapäiväiset tarpeensa. Muun muassa hän valmisti -aivan omin päin pienen työntötuolin, jossa hän vei isänsä ulos kauniina -päivinä hengittämään raitista ilmaa. - -Iltaisin hän valvoi ja opetteli kirjoittamaan ja lukemaan. -Naapurikylästä hän oli ostanut muutamalla pennillä paksun kirjan, josta -puuttui sekä kansilehti että sisällysluettelo ja sitä hän luki. Kynänä -hänellä oli sulka, sen hän oli vuollut kynänmuotoiseksi ja musteena oli -kirsikkamehua pienessä pullossa. - -Ahkeruudellaan ja hyvällä taidollaan hän näin onnistui hankkimaan -sairaalle isälleen hänen jokapäiväiset tarpeensa ja olipa hän vielä sen -lisäksi onnistunut säästämään kaksi markkaa, joilla aikoi ostaa uuden -puvun itselleen. - -Eräänä aamuna hän sanoi isälleen: - --- Minä menen lähimmälle torille ostamaan itselleni takin, pienen hatun -ja kengät. Kun palaan kotiin, lisäsi hän nauraen, olen niin hieno, -ettet minua tunnekaan. - -Iloisena ja tyytyväisenä hän juoksi pois. Mutta samassa hän kuuli -jonkun kutsuvan häntä nimeltä ja kääntyessään katsomaan hän näki -kauniin etanan kömpivän esiin pensaasta. - --- Tunnetko sinä minut? etana kysyi. - --- Tunnen enkä tunne... - --- Etkö sinä muista etanaa, joka oli kultakutrisen haltijattaren -kamarineitinä? Etkö muista kun minä tulin alas valoa näyttämään, ja -sinä makasit jalka puristuneena oven väliin? - --- Muistan kaikki, Pinocchio huusi. -- Vastaa minulle heti, soma, pieni -etanani, minne olet jättänyt hyvän haltijattareni? Mitä hän tekee? Onko -hän antanut minulle anteeksi? Muistaako hän vielä minua? Pitääkö hän -vielä minusta? Onko hän täältä hyvin kaukana? Voinko mennä häntä -etsimään? - -Kaikkiin näihin kysymyksiin, jotka hän lasketteli huimaavaa vauhtia, -hengittämättä, etana vastasi tavallisella hitaudellaan: - --- Hyvä Pinocchio! Haltijatar parka makaa sairaana sairashuoneella. - --- Sairashuoneellako? - --- Niin on asiat. Tuhannen onnettomuuden musertamana hän sairastui, -eikä hänellä ole varaa edes leipäpalaa ostaa. - --- Mitä sanot? Voi, miten suru sydämeni täyttää! Oi rakas pieni -haltijattareni, rakas haltijatar-parka! Jos minulla olisi miljoonia, -veisin ne hänelle heti. Mutta minulla ei ole muuta kuin neljäkymmentä -kuparilanttiani. Tässä ne saat! Aikomukseni oli juuri mennä ostamaan -uutta pukua itselleni. Ota ne, etana, ja vie ne heti hyvälle -haltijattarelleni! - --- Entä uusi pukusi? - --- Mitä minä uudesta puvusta välitän! Myisin mielelläni nämä päälläni -olevat repaleet, jos sillä voisin häntä auttaa. Mene, etana, mutta -joudu, ja tule takaisin parin päivän päästä, silloin toivottavasti voin -antaa sinulle lisää rahaa. Tähän asti olen tehnyt työtä isäni hyväksi, -tästä päivästä alkaen teen työtä viisi tuntia pitempään voidakseni -elättää äitinikin. Hyvästi etana, kahden päivän päästä odotan taas -sinua. - -Vastoin tapojaan etana alkoi juosta pois niin kuin sisilisko -mätäkuussa. - -Kun Pinocchio palasi kotiin hänen isänsä kysyi: - --- Entä uusi pukusi? - --- En löytänyt oikein sopivaa. Tyydyn odottamaan ja ostan sen toisella -kertaa. - -Sinä iltana Pinocchio ei valvonut kymmeneen niin kuin tavallista, vaan -kahteentoista asti ja kahdeksan pajukorin sijasta hän valmisti -kuusitoista. - -Sitten hän paneutui levolle ja nukkui. Ja unissaan hän oli näkevinään -haltijattaren kauniina ja hymyilevänä, joka suudeltuaan häntä sanoi: - --- Oikein Pinocchio! Hyvän sydämesi tähden annan sinulle anteeksi -kaikki tähänastiset koirankujeesi. Ne pojat, jotka rakkaudella auttavat -vanhempiansa heidän ollessaan köyhiä ja sairaita, ansaitsevat kiitosta -ja hellyyttä, vaikkeivät olisikaan tottelevaisuuden ja hyvyyden -esikuviksi sopivia. Viisastu yhä edelleenkin ja sinä tulet -onnelliseksi. - -Uni loppui tähän ja Pinocchio heräsi ja avasi silmänsä. - -Kuvitelkaa hänen hämmästystänsä, kun hän herätessään huomasi, ettei hän -enää ollutkaan puumarionetti, vaan oli muuttunut oikeaksi pojaksi. Hän -silmäili ympärilleen huoneessa, ja tuvan olkiseinien sijasta hän näki -pienen soman yksinkertaisen somasti sisustetun huoneen. Hypätessään -pois sängystään hän löysi tuolilta uuden soman puvun, uuden hatun ja -pienet saappaat, jotka sopivat hänelle aivan mainiosti. - -Puettuaan vaatteet päälleen, hän laittoi tietysti kädet taskuihinsa ja -löysi sieltä pienen norsunluisen kukkaron, johon oli kirjoitettu: -"Kultatukkainen haltijatar lähettää rakkaalle Pinocchiolleen hänen -neljäkymmentä viidenpennin lanttiaan kiittäen häntä hänen -hyväsydämisyydestään." Mutta avatessaan kukkaron loisti sieltä -neljänkymmenen kuparilantin sijaan yhtä monta uuden uutukaista -kultatukaattia. - -Sitten meni hän katsomaan itseään peilistä ja hän luuli näkevänsä -siellä aivan toisen henkilön. Hän ei enää nähnytkään siellä -puumarionettia, vaan pienen vilkkaan pojan, jolla oli ruskea tukka, -siniset silmät ja mitä ilosimmat ja onnellisimmat kasvot. - -Tämä kaikki oli niin ihmeellistä ja uskomatonta, ettei Pinocchio -tiennyt oliko hän oikein valveilla vai uneksiko hän vielä silmät auki. - --- Ja missä isäni on? hän huusi äkkiä, mutta astuessaan viereiseen -huoneeseen vanha Geppetto istui siellä terveenä ja reippaana ja mitä -parhaimmalla tuulella. Hän oli taas alkanut tehdä nikkaritöitä ja istui -juuri piirtämässä mallia pieniin somiin taulunkehyksiin, joissa -koristeina oli kukkia, lehtiä ja eläinten päitä. - --- Hyvä isäni, selittäkää minulle tämä ihmeellinen ja äkkinäinen -muutos! Pinocchio huudahti, heittäytyen isänsä kaulaan ja suudellen -häntä. - --- Tämä äkkinäinen muutos kodissamme on kokonaan sinun ansiotasi, -Geppetto sanoi. - --- Minunko ansiotani? - --- Niin katsos, kun pahat pojat muuttuvat hyviksi on heillä ihmeellinen -kyky saada koko kotinsa näyttämään viihtyiseltä. - --- Mutta minne vanha puinen Pinocchio on joutunut? - --- Tuossahan se on! Geppetto sanoi osoittaen suurta marionettinukkea, -joka nojasi tuoliin, pää kallellaan, käsivarret rentoina ja jalat -koukussa taaksepäin taipuneina, niin että oli oikein ihme, että se -pysyi pystyssä. - -Pinocchio kääntyi sitä katsomaan, ja katseltuaan vähän aikaa, hän sanoi -hyvin tyytyväisenä: - --- Olinpa sentään hyvin hullunkurisen näköinen silloin, kun olin -marionetti! Olen nyt onnellinen, kun olen muuttunut oikeaksi pojaksi! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Pinocchion seikkailut, by Carlo Collodi - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PINOCCHION SEIKKAILUT *** - -***** This file should be named 53077-8.txt or 53077-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/0/7/53077/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53077-8.zip b/old/53077-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 3e8726d..0000000 --- a/old/53077-8.zip +++ /dev/null |