NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 6781 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2e1e05a
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53077 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53077)
diff --git a/old/53077-8.txt b/old/53077-8.txt
deleted file mode 100644
index 0d47db4..0000000
--- a/old/53077-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6781 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Pinocchion seikkailut, by Carlo Collodi
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Pinocchion seikkailut
-       Kertomus marioneteista
-
-Author: Carlo Collodi
-
-Translator: Maija Halonen
-
-Release Date: September 18, 2016 [EBook #53077]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PINOCCHION SEIKKAILUT ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-PINOCCHION SEIKKAILUT
-
-Kertomus marioneteista
-
-
-Kirj.
-
-CARLO COLLODI
-
-
-Suom. Maija Halonen
-
-
-Italialainen alkuteos: Le Avventure di Pinocchio
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1906.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-      I. Miten mestari Kirsikka löysi puupalasen, joka osasi nauraa
-         ja itkeä kuin pieni lapsi.
-
-     II. Mestari Kirsikka lahjoittaa halon ystävälleen Geppettolle,
-         joka lupaa veistää siitä itselleen hyvin ihmeellisen puunuken,
-         joka osaa tanssia ja tapella ja heittää kuperkeikkoja ilmassa.
-
-    III. Kotonansa Geppetto alkaa heti veistellä marionettiansa ja
-         antaa hänelle nimeksi Pinocchio. Marionetin ensimmäiset
-         kujeilut.
-
-     IV. Juttu Pinocchiosta ja puhuvasta sirkasta, josta saamme
-         tietää, miten vastenmielisesti pahankuriset pojat tottelevat
-         niitä, jotka tietävät enemmän kuin he.
-
-      V. Pinocchio on nälissään ja etsii munan tehdäkseen siitä
-         omeletin; mutta hänen suureksi harmikseen lentää omeletti
-         ulos ikkunasta.
-
-     VI. Pinocchio nukkuu jalat tuliastiassa, ja aamulla herätessään
-         ovat hänen jalkansa aivan palaneet.
-
-    VII. Geppetto palaa kotiin ja antaa marionetille sen ruuan,
-         jonka oli tuonut itselleen aamiaiseksi.
-
-   VIII. Geppetto tekee uudet jalat Pinocchiolle ja myy ainoan
-         takkinsa voidakseen ostaa hänelle aapiskirjan.
-
-     IX. Pinocchio myy aapisensa päästäkseen katsomaan
-         marionettiteatteria.
-
-      X. Marionetit tuntevat veljensä Pinocchion ja tervehtivät häntä
-         riemulla, mutta samassa astuu sisään marionettitirehtööri
-         Magniafoco ja Pinocchio on saada surkean lopun.
-
-     XI. Magniafoco aivastaa ja antaa anteeksi Pinocchiolle, joka
-         sitten puolestaan pelastaa ystävänsä Harlekinin kuolemasta.
-
-    XII. Marionettitirehtööri Magniafoco lahjoittaa viisi kultarahaa
-         Pinocchiolle, että hän veisi ne isälleen Geppettolle,
-         mutta Pinocchio antaa ketun ja kissan pettää itseään ja
-         seuraa heitä.
-
-   XIII. "Punaisen kravun" ravintola.
-
-    XIV. Kun Pinocchio ei totellut puhuvan sirkan neuvoja,
-         joutuu hän rosvojen käsiin.
-
-     XV. Rosvot saavat Pinocchion kiinni ja hirttävät hänet
-         jättiläistammen oksaan.
-
-    XVI. Kaunis kultakutrinen tyttö antaa ottaa Pinocchion alas
-         puusta, laittaa hänet sänkyyn ja kutsuu kolme lääkäriä
-         saadakseen tietää, onko Pinocchio kuollut, vai elääkö hän.
-
-   XVII. Pinocchio syö sokerin, mutta ei huoli lääkkeistä, ennen
-         kuin nähdessään haudankaivajien tulevan häntä hakemaan. Sen
-         jälkeen hän valehtelee ja saa rangaistukseksi pitkän nenän.
-
-  XVIII. Pinocchio tapaa taas ketun ja kissan ja lähtee heidän
-         kanssaan Ihmeniitylle neljää kultarahaansa kylvämään.
-
-    XIX. Pinocchion kultarahat varastetaan ja häntä rangaistaan
-         senvuoksi neljän kuukauden vankeudella.
-
-     XX. Vapautuneena vankilasta aikoo hän palata haltijattaren
-         talolle, mutta maantiellä kohtaa hän kauhean ison käärmeen
-         ja tarttuu lopulta kiinni ketunrautoihin.
-
-    XXI. Viinitarhan omistaja ottaa kiinni Pinocchion, ja pakottaa
-         hänet olemaan kanatarhansa vahtikoirana.
-
-   XXII. Pinocchio keksii varkaat ja palkinnoksi uskollisuudestaan
-         pääsee vapaaksi.
-
-  XXIII. Pinocchio itkee kauniin kultakutrisen tytön kuolemaa. Hän
-         tapaa kyyhkysen, joka vie hänet merenrannalle, siellä hän
-         heittäytyy veteen auttaakseen isäänsä Geppettoa.
-
-   XXIV. Pinocchio saapuu "Ahkerien mehiläisten saarelle" ja
-         löytää haltijattarensa.
-
-    XXV. Pinocchio lupaa haltijattarelle pysyä tottelevaisena ja
-         lukea ahkerasti, sillä hän on kyllästynyt olemaan
-         marionettina ja tahtoisi oikeaksi pojaksi.
-
-   XXVI. Pinocchio menee koulutoveriensa kanssa meren rannalle
-         katsomaan hirvittävää haikalaa.
-
-  XXVII. Suuri tappelu Pinocchion ja hänen toveriensa välillä.
-         Yksi jää haavoittuneena paikalle ja poliisit vangitsevat
-         Pinocchion.
-
- XXVIII. Pinocchio on vähällä tulla paistetuksi pannussa kuin kala.
-
-   XXIX. Hän palaa kotiin haltijattaren luo, joka jo seuraavana
-         päivänä lupaa muuttaa hänet marionetista oikeaksi pojaksi.
-         Suuret kahvikekkerit tämän merkillisen tapahtuman kunniaksi.
-
-    XXX. Sen sijaan, että hänet olisi muutettu pojaksi, pakenee
-         Pinocchio salaa ystävänsä Kynttilän kanssa "Leikkikalumaahan".
-
-   XXXI. Oltuaan viisi kuukautta satumaassa, Pinocchio tuntee suureksi
-         ihmeekseen korviensa muuttuneen pieniksi aasinkorviksi. Hän
-         muuttuu aasiksi, jolla on häntä ja kaikki muukin kuin aasilla.
-
-  XXXII. Pinocchiolle kasvaa aasinkorvat, hän muuttuu itsekin oikeaksi
-         aasiksi ja alkaa huutaa kuin aasi.
-
- XXXIII. Aasiksi muuttunut Pinocchio tarjotaan kaupaksi ja
-         sirkustirehtööri ostaa hänet, opettaen hänet tanssimaan ja
-         hyppäämään tynnyrivanteen läpi. Mutta eräänä iltana hän rupeaa
-         ontumaan ja joutuu toiselle omistajalle, joka aikoo tehdä
-         rummun hänen nahastaan.
-
-  XXXIV. Meren pohjassa kalat syövät Pinocchion ja hän muuttuu taas
-         marionetiksi, mutta aikoessaan pelastautua uimalla, nielee
-         hänet hirveän suuri haikala.
-
-   XXXV. Pinocchio tapaa haikalan vatsassa... arvatkaa kenet?
-         Lukekaa tämä luku, niin saatte sen tietää.
-
-  XXXVI. Pinocchio muuttui viimeinkin marionetista oikeaksi pojaksi.
-
-
-
-
-I
-
-Miten nikkari, mestari Kirsikka, löysi puupalasen, joka osasi nauraa ja
-itkeä kuin pieni lapsi.
-
-
--- Olipa kerran...
-
--- Kuningas! pienet lukijani varmaankin heti huudahtavat.
-
--- Ei, lapseni, nyt te erehdyitte. Oli kerran puupalanen. Ei se ollut
-mikään hieno puupalanen, olipahan aivan tavallinen halko, semmoinen
-joita talvella uuniin pistämme, kun laitamme takkavalkean iltasella.
-
-En niin tarkkaan tiedä tapausta, mutta varmaa on, että tämä halko
-eräänä kauniina päivänä joutui erään vanhan nikkarin verstaaseen. Hänen
-nimensä oli oikeastaan Antton, mutta kaikki ihmiset kutsuivat häntä
-mestari Kirsikaksi, syystä, että hänen nenänipukkansa loisti aina
-sinipunaisena kuin kypsä kirsikka.
-
-Kun mestari Kirsikka näki halon, tuli hän hyvin iloiseksi. Hän hieroi
-ihastuneena käsiään ja mutisi puoliääneen itsekseen:
-
--- Sattuipas tämä puupalanen kreivin aikaan, minä teen tästä pöydän
-jalan.
-
-Sanottu ja tehty. Hän otti terävän kirveen käteensä ja aikoi ruveta
-kuorimaan ja muotoilemaan puuta, mutta sen sijaan, että olisi antanut
-kirveensä pudota, hän jäi liikkumattomana seisomaan, käsi kohotettuna,
-sillä juuri siinä silmänräpäyksessä kuuli hän pienen heikon äänen
-rukoillen sanovan:
-
--- Älä lyö niin kovaa!
-
-Arvata voitte miten kiltti vanha mestari Kirsikka pelästyi!
-
-Hän katseli hätääntyneenä ympäri huonetta saadakseen selville mistä
-ihmeestä tuo vieno ääni kuului, mutta hän ei huomannut mitään. Hän
-kurkisti höyläpenkin alle... siellä ei ollut ketään; hän katsoi
-kaappiin, jota aina pidettiin suljettuna... ei ketään sielläkään; hän
-etsi korista, johon höylälastut ja sahajauhot koottiin... ei ketään, ei
-ketään; hän avasi nikkarihuoneensa oven ja katseli ulos kadulle... ei
-sielläkään ollut ketään. Mikähän se mahtoi olla?
-
--- Nyt minä ymmärrän, hän sanoi viimein ja silitteli nauraen
-tekotukkaansa, -- minä vaan mielikuvituksessani kuulin tuon äänen.
-Nopeaan taas työhön!
-
-Hän tarttui uudelleen kirveeseensä ja iski voimakkaasti halkoon.
-
--- Voi, miten sattui kipeästi! sama vieno ääni valitti.
-
-Tällä kertaa jäi mestari Kirsikka kuin kivettyneenä seisomaan. Hänen
-silmänsä olivat pelästyksestä pudota päästä, hän tuijotti suu auki ja
-kieli riippuen leualle, niin että hän oli aivan suihkukaivon irvistävän
-kipsikuvan näköinen.
-
-Kun hän viimein sai puhekykynsä takaisin, hän sanoi vapisten ja pelosta
-änkyttäen:
-
--- Mutta mistä ihmeestä tämä pieni vieno ääni kuului, joka sanoi voi?
-Eihän täällä ole elävää sielua. Onkohan tämä halko oppinut itkemään ja
-voivottelemaan kuin pieni lapsi? Sitä minä en ikinä usko. Tässä se on,
-se on samanlainen kuin muutkin halot ja jos heitän sen tuleen, sillä
-voi keittää korkeintaan padallisen papuja... Mikähän se oli? Onkohan
-joku piiloutunut sen sisälle? Niin, jos joku on sen sisässä, niin
-syyttäköön vaan itseään, sillä nyt hän joutuu minun kanssani
-tekemisiin.
-
-Tämän sanoessaan hän tarttui molemmin käsin halkoparkaan ja alkoi
-armotta koluuttaa sitä seiniä vasten.
-
-Hän asettui sitten kuuntelemaan, alkaisiko tuo pieni vieno ääni taas
-valitella. Hän odotti kaksi minuuttia -- mutta ei kuulunut mitään,
-viisi minuuttia -- ei mitään, kymmenen minuuttia -- eikä vieläkään
-mitään.
-
--- Minä ymmärrän, hän sanoi väkinäisesti nauraen ja pyyhkäisten
-tukkaansa, -- tietysti minä vain mielikuvituksessani kuulin tuon äänen
-valittelevan. Reippaasti työhön taas!
-
-Mutta hän oli aikalailla pelästynyt ja koetti sen vuoksi hiljaa
-hyräillä, pysyäkseen rohkeana.
-
-Kirveen hän oli pannut pois ja otti sen sijaan höylän, höylätäkseen ja
-kiillottaakseen halon, mutta juuri alkaessaan höylätä edestakaisin hän
-kuuli saman vienon äänen nauraen sanovan:
-
--- Lakkaa toki, sinä kutitat minua!
-
-Tällä kertaa mestari Kirsikka kaatui pitkälleen kuin salaman lyömänä.
-Kun hän aukaisi silmänsä, hän huomasi istuvansa lattialla.
-
-Hänen kasvonsa olivat aivan kuin muuttuneet, nenännipukkakin, joka
-tavallisesti oli sinipunainen, oli nyt pahasta pelästyksestä tullut
-aivan tummansiniseksi.
-
-
-
-
-II
-
-Mestari Kirsikka lahjoittaa halon ystävälleen Geppettolle, joka lupaa
-veistää siitä itselleen hyvin ihmeellisen puunuken, joka osaa tanssia
-ja tapella ja heittää kuperkeikkoja ilmassa.
-
-
-Samassa ovelle koputettiin.
-
--- Astukaa sisään, astukaa sisään! nikkari sanoi, joka ei vielä
-jaksanut nousta ylös.
-
-Silloin astui verstaaseen pieni ketterä ukko, nimeltä Geppetto. Kun
-katupojat oikein tahtoivat häntä ärsyttää, antoivat he hänelle
-haukkumanimen Polendina, sillä hänen kellertävä tekotukkansa muistutti
-eräänlaista maissikakkua, jota italialaiset kutsuvat Polendinaksi.
-
-Geppetto oli hyvin pikavihainen. Voi sitä, joka rohkeni häntä kutsua
-Polendinaksi! Heti hän raivostui kuin villipeto, eikä häntä saanut
-millään asettumaan.
-
--- Hyvää päivää, mestari Antton, Geppetto sanoi. -- Mitä te siellä
-lattialla teette?
-
--- Opetan tässä muurahaisille kertomataulua.
-
--- Onneks' olkoon.
-
--- Mikäs teidät tänne toi, ystäväni Geppetto?
-
--- Omat jalkani. Tietäkää, mestari Antton, minä olen tullut tänne
-pyytämään teiltä jotakin.
-
--- Teidän palvelijanne, nikkari vastasi ja nousi polvilleen.
-
--- Aamulla pälkähti mieleeni aatos.
-
--- Antakaapas kuulua!
-
--- Olen ajatellut veistää itselleni puunuken, kauniin marionetin, joka
-osaa tanssia ja taistella ja heittää kuperkeikkoja ilmassa. Aikomukseni
-on lähteä maailmaa kiertelemään tämän marionetin kanssa, tienaamaan
-sillä leipäni ja viinitilkan vielä lisäksi. Mitä sanotte tuumastani?
-
--- Mainiota, Polendina! vieno ääni samassa huusi, mutta kukaan ei
-tiennyt mistä se kuului.
-
-Kun isä Geppetto kuuli itseään kutsuttavan Polendinaksi, tuli hän
-suuttumuksesta punaiseksi kuin kukko ja ryntäsi aivan raivostuneena
-nikkaria kohti:
-
--- Miksi pilkkaatte minua?
-
--- Kuka teitä pilkkaa?
-
--- Te haukuitte minua Polendinaksi.
-
--- En minä sanonut.
-
--- Ette kai väitä, että sen itse tein? Te sen sanoitte.
-
--- En!
-
--- Kyllä!
-
--- En!
-
--- Kyllä?
-
-He tulistuivat yhä enemmän ja pian he kävivät toisiinsa käsiksi.
-Molemmat ystävykset tarttuivat toistensa tukkaan, kynsivät ja purivat
-ja retuuttivat toisiaan oikein perusteellisesti.
-
-Kun tappelu oli loppunut, Geppetton keltainen tekotukka sattui olemaan
-Anttonin käsissä ja Geppetto puolestaan huomasi, että hänellä oli
-nikkarin tekotukka suussaan.
-
--- Anna takaisin tukkani! Antton-mestari huusi.
-
--- Anna sinäkin omani takaisin ja sovitaan pois riita!
-
-Molemmat ukot ottivat tekotukkansa, puristivat toistensa käsiä ja
-vannoivat jäävänsä ystäviksi koko elinajaksi.
-
--- Noh, isä Geppetto, nikkari sanoi rauhan ja sovinnon merkiksi, --
-minkä palveluksen aioitte minulta pyytää?
-
--- Tarvitsen palasen puuta tehdäkseni marionettini, voinko saada sen
-teiltä?
-
-Vallan tyytyväisenä astui Antton-mestari suoraan höyläpenkin luo ja
-otti halon, minkä vuoksi hän oli niin kovasti pelästynyt. Mutta juuri
-kun hän aikoi ojentaa sen ystävälleen, halko kimmahti hänen käsistään
-ja kovalla kolahduksella se putosi suoraan Geppetto paran laihaa säärtä
-vasten.
-
--- Ohhoh, mestari Antton, näinkö rakastettavalla tavalla te
-omaisuuttanne lahjoittelette pois? Olitte lyödä minut ontuvaksi!...
-
--- Voin vannoa, etten minä sitä tehnyt.
-
--- Tahdotteko taas väittää, että itse sen tein...
-
--- Syy oli kokonaan halon...
-
--- Minä tiedän, että syy oli halon, vaan tehän sen viskasitte jalkaani.
-
--- Minä en heittänyt sitä jalkaanne.
-
--- Valehtelija!
-
--- Geppetto, elkää solvaisiko minua, muuten kutsun teitä Polendinaksi!
-
--- Aasi!
-
--- Polendina!
-
--- Kuormajuhta!
-
--- Polendina!
-
--- Ruma apina!
-
--- Polendina!
-
-Kun Geppetto kolmannen kerran kuuli itseään sanottavan Polendinaksi,
-mustenivat hänen silmänsä, hän ryntäsi nikkarin kimppuun ja he alkoivat
-pölyytellä toisiaan minkä jaksoivat.
-
-Kun tappelu loppui, Antton-mestarilla oli kaksi naarmua muiden lisäksi
-nenällään ja toisella kaksi nappia vähempi takissaan. He sopivat taas
-keskenään ja vannoivat pysyvänsä ystävinä elämänsä loppuun asti.
-
-Geppetto otti kuitenkin oivallisen puupalasen kainaloonsa, kiitti
-Antton-mestaria ja astui ontuen kotiinsa.
-
-
-
-
-III
-
-Kotonansa Geppetto alkaa heti veistellä marionettiansa ja antaa hänelle
-nimeksi Pinocchio. Marionetin ensimmäiset kujeilut.
-
-
-Geppetto asui pienessä kellarihuoneessa, jonne valo tuli
-porraskäytävästä. Huonekalut olivat yksinkertaisinta laatua: ontuva
-tuoli, huono sänky ja rikkonainen pöytä. Peräseinällä leimusi iloinen
-takkavalkea, mutta se olikin vain maalattu ja sen yläpuolelle hän oli
-maalannut myös padan, joka hauskasti kiehui ja josta kohosi savupilvi,
-ja se näytti aivan oikealta savulta.
-
-Kotiin tultuaan Geppetto otti heti esille työkalunsa ja alkoi veistää
-ja vuoleskella marionettiansa.
-
--- Minkähän nimen hänelle annan? hän kyseli itseltään. Niin, minäpä
-nimitän hänet Pinocchioksi. Se nimi tuottaa hänelle onnea. Olen
-tuntenut kokonaisen Pinocchio-nimisen perheen: isä Pinocchion, äiti
-Pinocchion ja Pinocchio-lapsukaiset ja kaikki he tulivat mainiosti
-toimeen. Rikkain heistä kuljeskeli kerjäämässä.
-
-Keksittyään nimen marionetillensa hän alkoi työskennellä oikein
-tosissaan. Ensiksi hän vuoli tukan ja sitten otsan ja sitten silmät.
-
-Mutta ajatelkaapas hänen hämmästystään, kun silmät olivat valmiit ja
-hän huomasi että ne liikkuivat ja lakkaamatta katsoivat häneen.
-
-Geppettoa melkein suututti, kun nuo kaksi puusilmää aina seurasivat
-häntä ja hän sanoi harmistuneena:
-
--- Ilkeät puusilmät, mitä te minua katsotte?
-
-Kukaan ei vastannut.
-
-Silmien jälkeen hän alkoi veistellä nenää, mutta tuskin se oli valmis,
-niin se alkoi kasvaa kasvamistaan ja parin minuutin kuluttua oli nenä
-niin pitkä, ettei sillä loppua tuskin ollutkaan.
-
-Geppetto-parka koetti katkoa sen poikki, mutta mitä enemmän hän veisti
-ja vuoli, sitä pitemmäksi tämä nenäkäs nenä venyi.
-
-Nenän jälkeen oli suun vuoro. Tuskin suu oli valmis, niin se jo alkoi
-nauraa ja pilkata häntä.
-
--- Lakkaa nauramasta! Geppetto sanoi loukkaantuneena, mutta hän puhui
-kuin seinälle.
-
--- Lakkaa nauramasta, sanon minä sinulle! hän huusi uhkaavalla äänellä.
-
-Silloin suu lakkasi nauramasta, mutta pisti sensijaan ulos kielen.
-
-Kotirauhan säilyttämiseksi Geppetto ei ollut sitä huomaavinaan, vaan
-jatkoi työtään. Suun jälkeen hän vuoli leuan, sitten kaulan, sitten
-olkapäät, vatsan, käsivarret ja kädet.
-
-Tuskin kädet olivat valmiit, niin jo Geppetto tuntee tekotukkaansa
-nostettavan päästään. Hän katsahtaa ylös ja mitä hän näkeekään?
-Totisesti hän näkee oman keltaisen tekotukkansa marionetin käsissä.
-
--- Pinocchio!... anna heti takaisin tukkani!
-
-Mutta sen sijaan että antaisi takaisin tekotukan, Pinocchio asetti sen
-omaan päähänsä, joka melkein hukkui siihen.
-
-Tästä rohkeasta ja vallattomasta kujeesta Geppetto tuli niin
-surulliseksi ja alakuloiseksi, niinkuin ei milloinkaan ennen
-elämässään. Hän kääntyi Pinocchion puoleen ja sanoi:
-
--- Pojannulikka! Et ole vielä valmiiksi luotukaan ja jo alat osoittaa
-uppiniskaisuutta isällesi. Pahoin tehty, poikani!
-
-Ja hän pyyhki kyyneleen silmäkulmastaan.
-
-Vielä oli jäljellä sääret ja jalat.
-
-Heti kun jalat olivat valmiit, sai Geppetto potkun nenännipukalleen.
-
--- Se oli oikein minulle, hän sanoi itsekseen. -- Minun olisi ajoissa
-pitänyt arvata miten käy.
-
-Sen jälkeen tarttui hän marionettia kainaloihin ja asetti hänet
-lattialle kävelemään.
-
-Pinocchion jalat olivat niin jäykät, ettei hän voinut liikahtaa, ja
-Geppetton täytyi taluttaa häntä kädestä, jotta hän oppisi vuorotellen
-siirtämään jalkojaan.
-
-Mutta heti kun sääret olivat vähän pehminneet, Pinocchio alkoi kävellä
-itsekseen ja juosta ympäri huonetta ja lopuksi hän pujahti ovelle,
-hyppäsi ulos kadulle ja lähti pakomatkalle.
-
-Ja Geppetto parka juoksi jäljessä saamatta häntä kiinni, sillä
-Pinocchio veitikka mennä vilahti kuin jänis, ja kun hänen puujalkansa
-koskivat kivetykseen, kuului kopina kuin kahdestakymmenestä
-puukenkäparista.
-
--- Ottakaa hänet kiinni! Ottakaa hänet kiinni! Geppetto huusi,
-mutta kun ihmiset näkivät puunuken, joka juoksi eteenpäin kuin
-kilpa-ajohevonen, jäivät he seisomaan kuin loihduttuina ja nauroivat
-nauramistaan, -- niin te ette ikinä voi uskoa miten sydämen pohjasta
-he nauroivat.
-
-Onneksi eräs poliisi tuli viimein ja kuullessaan tuon kovan metelin,
-hän luuli hevosen pillastuneen ja asettui rohkeasti keskelle katua
-seisomaan, päättäen pidättää hevosen ja estää onnettomuudet.
-
-Mutta kun Pinocchio jo kaukaa huomasi poliisin, joka salpasi koko
-kadun, aikoi hän nopeasti pujahtaa tämän jalkojen välitse, mutta katso,
-sepä ei onnistunutkaan.
-
-Poliisi ei hievahtanut paikaltaan, vaan tarttui aivan kohteliaasti
-hänen nenäänsä (hänen nenänsä olikin niin pitkä, että se näytti olevan
-kuin tehty sitä varten, että poliisi saisi siihen tarttua) ja antoi
-hänet Geppettolle itselleen. Tämä aikoi heti rangaista häntä
-aikamoisella korvannipistyksellä. Mutta arvatkaapas miten noloksi hän
-tuli, sillä etsiessään korvia niitä ei löytynytkään ja arvatkaapas
-miksi? Niin, kas hän oli kiireessään unohtanut korvat tekemättä.
-
-Silloin hän tarttui Pinocchion niskaan ja talutti hänet pois ja
-uhkaavasti päätään puistellen hän sanoi:
-
--- Mennään heti kotiin! Ja kunhan olemme kotona, niin kyllä siellä
-asiat selvitetään, usko pois!
-
-Tämä kohtaus ei juuri Pinocchiota miellyttänyt. Hän heittäytyi maahan
-eikä tahtonut kulkea edelleen. Tyhjäntoimittajia ja joutilasta väkeä
-alkoi sillä aikaa kokoontua heidän ympärilleen.
-
-Ja kaikilla oli jotain sanottavaa.
-
--- Marionettiparka, muutamat sanoivat, -- hänellä on kyllä syynsä,
-joiden vuoksi ei tahdo palata kotiin. Kuka tietää, miten pehmeäksi tuo
-Geppetto-ilkiö aikoo hänet mukiloida!
-
-Ja toiset sanoivat:
-
--- Tämä Geppetto on kyllä kunnon miehen näköinen, mutta lapsille hän on
-oikea tyranni. Jos marionettiparka jätetään hänen käsiinsä, voi hän
-repiä hänet vaikka kappaleiksi.
-
-Niin paljon siinä puhuttiin kaikenlaista, että poliisi viimein vihdoin
-päästi Pinocchion vapaaksi, mutta heitti Geppetto-paran vankeuteen.
-Tällä ei ollut sanaakaan puolustuksekseen, hän vaan itki kuin vasikka
-ja änkytti nyyhkyttäen.
-
--- Onneton poika! Ja ajatellessani miten paljon vaivaa minulla on ollut
-tehdessäni hänestä kunnon marionettia! Mutta se oli oikein minulle.
-Minun olisi pitänyt arvata...
-
-Se mitä sitten tapahtui on niin kummallista, että sitä tuskin voi
-uskoa, mutta sen kerron teille seuraavissa luvuissa.
-
-
-
-
-IV
-
-Juttu Pinocchiosta ja puhuvasta sirkasta, josta saamme tietää, miten
-vastenmielisesti pahankuriset pojat tottelevat niitä, jotka tietävät
-enemmän kuin he.
-
-
-No, lapset, nyt kerron teille mitä Pinocchio-vekkuli teki sillä aikaa,
-kun Geppetto-parka viattomasti sai istua vankilassa. Se veitikka, heti
-kun hän pääsi irti poliisin kynsistä, alkoi juosta peltojen poikki
-ehtiäkseen kotiin niin pian kuin suinkin. Ylös jyrkkiä mäkiä ja yli
-orapihlaja-aitojen ja syvien vesiojien hän harppasi kuin mikäkin vuohi
-tai jänönpoika, jolla on metsästäjä kintereillään.
-
-Hänen kotiin tultuaan oli ovi kadun puolelta raollaan. Hän potkaisi sen
-selälleen ja astui sisään, ja saatuaan oven hyvin salpaan hän
-heittäytyi istumaan lattialle hengittäen syvään tyytyväisyydestä.
-
-Mutta tätä tyytyväisyyttä ei kestänyt kauan, sillä samassa kuului ääni
-huoneessa sanovan:
-
--- Kri-kri-kri!
-
--- Kuka minua huutaa? kysyi Pinocchio pelästyneenä.
-
--- Minä vaan.
-
-Pinocchio kääntyi ja näki suuren sirkan hyvin verkalleen kiipeävän ylös
-seinää pitkin.
-
--- Sanopas minulle sirkka, kuka sinä olet?
-
--- Minä olen puhuva sirkka ja olen asunut tässä huoneessa jo kauemmin
-kuin sata vuotta.
-
--- Vai niin, mutta nyt on huone minun, marionetti sanoi, ja jos tahdot
-tehdä minulle mieliksi, niin menet heti matkaasi taaksesi katsomatta.
-
--- Enpä aio mennä täältä, sirkka vastasi. -- Ennen kuin olen sanonut
-sinulle totuuden.
-
--- No, laukaise sitten heti!
-
--- Voi niitä lapsia, jotka vastustavat vanhempiansa ja oikkujensa
-vuoksi jättävät isiensä kodin! Heillä ei ole onnea maailmassa, ja
-ennemmin tai myöhemmin he saavat katkerasti katua tekonsa.
-
--- Laula vaan, sirkkaseni, miten haluat ja mielesi tekee, mutta sen
-minä tiedän, että huomenna päivän sarastaessa aion minä livahtaa
-tieheni, sillä jos jään tänne, käy minun niin kuin kaikkien muiden
-lasten, minut lähetetään kouluun ja pakotetaan lukemaan halusta tai
-pakosta. Ja voinpa sanoa sinulle, että siihen ei minulla ole
-vähintäkään halua. On paljon hauskempaa juosta perhosten jäljestä tai
-kiivetä puihin hakemaan linnunpoikia pesistä.
-
--- Voi tuhmeliinia! Etkö tiedä, että jos teet niin tulee sinusta
-suurena aika aasi, jota kaikki pitävät pilkkanaan?
-
--- Ole vaiti, sinä pahaa ennustava sirkka! Pinocchio huusi.
-
-Mutta sirkka, joka oli kärsivällinen filosofi, sen sijaan että olisi
-suuttunut toisen ilkeydestä, jatkoi samalla äänellä:
-
--- Ja jos sinua ei haluta käydä koulua, miksi et opettele jotain
-ammattia, jolla voisit kunniallisesti leipäsi ansaita?
-
--- Tahdotko, että sanon sen sinulle? Pinocchio kysyi, jonka
-kärsivällisyys alkoi loppua. -- Kaikista maailman ammateista on yksi
-ainoa minun mieleiseni.
-
--- Ja mikä olisi tämä ammatti?
-
--- Syödä, juoda, nukkua, huvitella ja aamusta iltaan viettää joutilaan
-elämää.
-
--- Tiedä siis, sanoi puhuva sirkka tavallisella tyynellä tavallaan, --
-että kaikki, jotka tämän ammatin omakseen ottavat, poikkeuksetta
-lopettavat päivänsä joko vankilassa tai sairashuoneessa.
-
--- Varo sinä pahaa ennustava sirkka! Voi sinua, jos todella suutun...
-
--- Pinocchio parka, minä oikein säälin sinua!
-
--- Miksi säälit minua?
-
--- Sen vuoksi että olet marionetti, ja sen pahempi senvuoksi, että
-sinulla on pää puusta.
-
-Nämä viimeiset sanat kuultuaan hypähti Pinocchio ylös aivan
-vimmastuneena, otti puunuijan höyläpenkiltä ja heitti sen puhuvaa
-sirkkaa kohti.
-
-Ehkä hän ei luullut iskun sattuvan, mutta onnettomuudeksi sattui se
-juuri sirkka paran päähän, niin että se tuskin ehti sanoa kri-kri-kri,
-ennen kuin se lyötiin kuoliaaksi seinää vasten.
-
-
-
-
-V
-
-Pinocchio on nälissään ja etsii munan tehdäkseen siitä omeletin; mutta
-hänen suureksi harmikseen lentää omeletti ulos ikkunasta.
-
-
-Jo alkoi olla yön aika, ja Pinocchio muisti, ettei ollut syönyt mitään,
-tunsi vatsansa tyhjäksi, ja tunsi ruokahalua.
-
-Mutta poikien ruokahalu kasvaa nopeasti: muutamassa minuutissa oli
-ruokahalu kasvanut näläksi ja käden käännöksessä muuttui nälkä
-sudennäläksi, näläksi, jota voi vaikka veitsellä leikata.
-
-Pinocchio-parka juoksi heti tulta kohti, jolla pata näkyi kiehuvan ja
-ojensi kätensä nostamaan kantta nähdäkseen mitä siellä sisällä oli,
-mutta pata olikin vaan seinälle maalattu. Hänen nenänsä, joka jo sitä
-ennen oli pitkä, tuli vielä entistäänkin pitemmäksi.
-
-Hän alkoi juoksennella ympäri huonetta, alkoi nuuskia kaikista
-laatikoista ja kaikista piilopaikoista leivänpalasta, vaikkapa kuinka
-kuivaa ja kovaa, korpunkuorta, puuronjätteitä, kalanluita,
-kirsikansydämiä, toisin sanoen mitä tahansa, jota voisi jyrsiä; mutta
-hän ei löytänyt mitään, tyhjää vaan, ei sitten mitään.
-
-Mutta nälkä kiihtyi yhä eikä Pinocchio-parka voinut muuta kuin
-haukotella ja sen hän tekikin niin perusteellisesti, että suu venyi
-aivan korviin asti. Ja haukoteltuaan sylkäisi hän ja hänestä tuntui
-kuin hänen vatsansa menisi matkaansa.
-
-Itkien ja epätoivoisena huudahti hän:
-
--- Puhuva sirkka oli oikeassa. Tein väärin vastustaessani isääni ja
-paetessani kotoani. Jos isäni olisi täällä, en minä tässä haukottelisi
-itseäni kuoliaaksi. Voi miten ilkeä tauti nälkä sentään on!
-
-Samassa hän oli näkevinään lattialla roskien seassa jotain pyöreää ja
-valkeaa, joka näytti aivan kananmunalta. Yhdellä pitkällä harppauksella
-hän heittäytyi sen yli, se oli silmänräpäyksellinen teko. Ja muna se
-todellakin oli.
-
-On mahdotonta kuvata marionetin iloa: se täytyy vain kuvitella. Hän
-luuli melkein näkevänsä unta ja väänteli ja käänteli munaa sormiensa
-välissä ja koetteli sitä ja suuteli ja suudellessaan sanoi:
-
--- Mutta mitenkä nyt saisin sen keitetyksi? Laittaisinkohan omeletin?
-Ei, paistan sen mieluummin lautasella! Tai ehkä se maistuisi vieläkin
-paremmalta pannussa paistettuna.
-
-Tai, jospa minä vaan keittäisin sen. Ei toki, nopeammin se valmistuu
-paistettuna lautasella tai pannussa. Miten hyvältä se maistuukaan!
-
-Sanottu ja tehty. Hän asetti pienen pannun kolmijalalle, jonka alla oli
-tulisia hiiliä: kaatoi pannuun hiukan vettä, öljyn tai voin puutteesta:
-kun vesi alkoi höyrytä, ritsis, kopsautti hän munan kuoren rikki ja
-aikoi juuri kaataa sisällön siitä pataan.
-
-Mutta munanvalkuaisen ja keltuaisen asemasta pujahtikin kuoresta ulos
-pieni iloinen ja soma kananpoika, joka kumarsi kohteliaasti ja sanoi:
-
--- Tuhannen kiitosta, herra Pinocchio, kun säästitte minulta vaivan
-itse rikkoa kuoreni! Hyvästi, hyvästi, voi hyvin ja terveisiä kotiin!
-
-Sen sanottuaan se levitti siipensä, pujahti ulos avonaisesta ikkunasta
-ja lensi matkoihinsa.
-
-Marionetti parka jäi seisomaan kuin kivettyneenä, silmät suurina, suu
-auki ja munankuori kädessään. Toinnuttuaan ensi hämmästyksestä, hän
-alkoi itkeä ja ulvoa ja polkea jaloillaan maata suuttumuksesta, ja
-sanoi itkien:
-
--- Kuitenkin oli puhuva sirkka oikeassa! Jos en olisi paennut kotoani
-ja jos isäni olisi täällä, en nyt olisi nälkään kuolemassa. Voi, miten
-nälkä sentään on kamala tauti!...
-
-Ja kun hänen vatsansa alkoi kurista vielä pahemmin kuin ennen, eikä hän
-tiennyt millä saisi sen tyytymään, päätti hän lähteä naapurikylään
-toivoen sieltä löytävänsä jonkun armeliaan ihmisen, joka antaisi
-hänelle leipäpalan.
-
-
-
-
-VI
-
-Pinocchio nukkuu jalat tuliastiassa, ja aamulla herätessään ovat hänen
-jalkansa aivan palaneet.
-
-
-Sinä yönä oli oikein kamala rajuilma. Ukkonen jyrisi yhtä mittaa, ja
-salamat välähtelivät kuin olisi taivas ollut tulessa ja kova, raju
-tuuli vinkui ja ulvoi tomupilviä nostatellen, ja kaikki puut ratisivat
-ja ritisivät myrskyssä.
-
-Pinocchio pelkäsi kovasti ukkosta ja salamaa, mutta nälkä oli kuitenkin
-pelkoa voimakkaampi. Hän avasi oven ja alkoi juosta minkä jaksoi,
-sadalla pitkällä askeleella saavuttaen kylän, läähättäen suu auki kuin
-hengästynyt koira.
-
-Kylässä oli kaikki aivan pimeää ja autiota. Puodit olivat kiinni;
-talojen ovet ja ikkunat suljetut, eikä tiellä näkynyt edes koiraakaan.
-Kylä oli kuin kuolleitten valtakunta.
-
-Nälän ja epätoivon pakottamana Pinocchio tarttui lähimpään kellon
-nauhaan ja alkoi vetää sitä minkä jaksoi, itsekseen sanoen:
-
--- Joku kai tulee avaamaan?.
-
-Todellakin, ukko, yömyssy päässä, pisti päänsä ikkunasta ja kysyi hyvin
-äkäisenä:
-
--- Mitä tahdotte tähän aikaan vuorokaudesta?
-
--- Olkaa hyvä ja antakaa minulle vähän leipää.
-
--- Odottakaa hiukan, tulen aivan paikalla takaisin, ukko sanoi, luullen
-olevansa tekemisissä jonkun tuommoisen poikalurjuksen kanssa, joka
-huvikseen öiseen aikaan soittelee rauhallisten ihmisten ovikelloja
-häiriten heitä heidän parhaassa unessaan.
-
-Puolen minuutin kuluttua ikkuna avautui taas ja sama ukon köntyrä huusi
-Pinocchiolle:
-
--- Asetu ikkunan alle ja ojenna hattusi!
-
-Pinocchio ojensi hattunsa, mutta sai samassa pesuvadillisen vettä
-päälleen; hän kastui kiireestä kantapäähän, aivan kuin olisi hän ollut
-geraniumkukka jota kastellaan.
-
-Hän palasi kotiin märkänä kuin kananpoika ja melkein puolikuolleena
-väsymyksestä ja nälästä. Kun hän ei enää jaksanut pysyä pystyssä, hän
-istuutui tuolille asettaen märät jalkansa hehkuvilla hiilillä
-täytettyyn tuliastiaan.
-
-Ja hän nukahti; ja nukkuessaan hänen puiset jalkansa syttyivät tuleen,
-ja vähitellen, vähitellen ne hiiltyivät ja muuttuivat tuhkaksi.
-
-Mutta Pinocchio vaan nukkui ja kuorsasi, aivankuin hänen jalkansa
-olisivat olleet jonkun toisen omaisuutta. Aamun sarastaessa hän
-viimeinkin heräsi siihen että ovelle koputettiin.
-
--- Kuka siellä? kysyi hän haukotellen ja hieroen silmiään.
-
--- Minä olen! ääni vastasi. Tämä ääni oli Geppetton ääni.
-
-
-
-
-VII
-
-Geppetto palaa kotiin ja antaa marionetille sen ruuan, jonka oli tuonut
-itselleen aamiaiseksi.
-
-
-Pinocchio parka, joka tuskin oli saanut unen hierotuksi pois
-silmistään, ei ollut vielä huomannut jalkojensa palaneen. Kuultuaan
-isänsä äänen, hän hyppäsi alas jakkaralta ja aikoi juosta avaamaan oven
-salvasta, mutta parin kolmen yrityksen jälkeen putosi pitkälleen
-lattialle.
-
-Hänen pudotessaan lattialle kuului aivan samanlainen kalina kuin olisi
-säkillinen puulusikoita pudonnut alas viidennestä kerroksesta.
-
--- Ovi auki! huusi Geppetto kadulta.
-
--- Isä kulta, en voi... vastasi marionetti itkien ja pyöritteli itseään
-pitkin lattiaa.
-
--- Miksi et voi?
-
--- Sen vuoksi, että ovat syöneet minun jalkani.
-
--- Ketkä ovat syöneet?
-
--- Kissa, sanoi Pinocchio, nähdessään samassa kissan leikittelevän
-lattialla höylänlastujen kanssa.
-
--- Avaa paikalla, kuuletko! uudisti Geppetto, -- jollet niin kyllä minä
-sinulle kissan annan, kunhan sisään pääsen!
-
--- En voi seisoa pystyssä, usko minua. Voi, minua raukkaa, minun täytyy
-koko elämäni kulkea polvillani.
-
-Geppetto, joka uskoi, että tämä voivotteleminen oli taas vaan
-marionetin uusia koirankujeita, päätti tehdä siitä lopun; hän kiipesi
-pitkin ulkoseinää, ja kapusi sisään ikkunasta.
-
-Ensin hän aikoi ruveta sekä nuhtelemaan että kurittamaan, mutta
-nähdessään Pinocchion makaavan pitkällään lattialla, todellakin
-jalattomana, leppyi hän. Hän otti Pinocchion syliinsä, syleili ja
-suuteli ja hyväili häntä. Suuret kyyneleet valuivat hänen poskiaan
-pitkin ja hän sanoi nyyhkyttäen:
-
--- Pikku Pinocchioni! Miten sinä oikein poltit jalkasi?
-
--- En tiedä, isä, mutta usko pois, kyllä viime yö oli kauhea, sen
-muistan niin kauan kuin elän. Ukkonen jyrisi, salamat leimusivat ja
-minulla oli niin hirveä nälkä, ja silloin sanoi puhuva sirkka minulle:
-"Se on oikein sinulle: olet ollut paha ja ansaitset sen", ja minä
-sanoin sille: "Varo itseäsi sirkka!" Ja se sanoi minulle: "Sinä olet
-marionetti ja puukallo", ja minä heitin sitä puuvasaralla ja se kuoli,
-mutta se oli sen oma syy, sillä en minä sitä aikonut tappaa, minä vaan
-asetin pienen pannun tuliastialle hehkuville hiilille, mutta kananpoika
-pujahti ulos sanoen: "Hyvästi, hyvästi... ja terveisiä kotiin!" Ja
-nälkä yhä kiihtyi ja silloin se pieni ukko, yömyssy päässä pisti päänsä
-ikkunasta ja sanoi: "Asetu tähän ikkunan alle ja ojenna hattusi", ja
-minä sain vadillisen pesuvettä päälleni, mutta eihän ole häpeä pyytää
-leivänpalaa? Sitten minä palasin nopeasti kotiin, ja kun minä yhä vaan
-olin kovin nälissäni, nostin minä jalkani kuivumaan tulikopan päälle ja
-sitten palasit sinä ja löysit minut näin surkeana, ja nälkä minun on
-vielä, mutta jalkoja minulla ei ole enää! uh!... uh!... uh...
-
-Ja Pinocchio-parka alkoi itkeä ja ulvoa niin kovaa, että se kuului
-ainakin viiden kilometrin päähän.
-
-Koko tästä sekavasta puheesta oli Geppetto ymmärtänyt ainoastaan sen,
-että marionetti oli kuolemaisillaan nälästä. Hän otti sen vuoksi
-taskustaan kolme päärynää ja ojensi ne Pinocchiolle sanoen:
-
--- Nämä kolme päärynää ovat minun oma aamiaiseni, mutta minä annan ne
-mielelläni sinulle. Syö ne, ja olkoot ne sinulle terveydeksi.
-
--- Jos tahdot että ne syön, niin ole hyvä ja kuori ne ensin.
-
--- Kuoria? Geppetto huudahti ihmeissään. -- En ikinä olisi uskonut
-sinua semmoiseksi herkkusuuksi. Hyi sinua! Lapsesta saakka täytyy oppia
-syömään kaikkea, sillä ei tiedä mitä kunkin eteen voi sattua tässä
-maailmassa. Elämän tiet ovat ihmeelliset!
-
--- Voit olla oikeassa, Pinocchio sanoi, -- mutta en minä ainakaan
-milloinkaan aio syödä kuorimattomia hedelmiä. Inhoan kuoria.
-
-Ja tuo hyvä Geppetto-ukko otti esille pienen veitsen ja kuori pyhällä
-kärsivällisyydellä kaikki kolme päärynää, mutta kuoret hän asetti
-pöydän nurkalle.
-
-Syötyään kahtena suupalana ensimmäisen päärynän Pinocchio aikoi viskata
-pois siemenkodan, mutta Geppetto tarttui häntä käsivarteen ja sanoi:
-
--- Elä heitä sitä pois, kaikesta tässä maailmassa voi olla hyötyä.
-
--- Niin, mutta siemenkotaa minä nyt en ainakaan syö, marionetti
-huudahti, sähähtäen äkäisenä kuin pieni kyykäärme.
-
--- Saadaan nähdä! Elämän tiet ovat ihmeelliset, Geppetto toisti
-rauhallisesti.
-
-Ja lopputuloksena oli, ettei noita kolmea siemenkotaa heitettykään ulos
-ikkunasta, vaan ne joutuivat pöydännurkalle säästöön kuorien kanssa.
-
-Kun Pinocchio oli syönyt tai oikeimmin sanoen ahminut nuo kolme
-päärynää, haukotteli hän hartaasti ja sanoi nyyhkyttäen:
-
--- Minun on vielä nälkä!
-
--- Mutta minulla, poikaseni, ei ole mitään sinulle antaa.
-
--- Eikö mitään?
-
--- Minulla on ainoastaan nämä päärynän kuoret ja siemenkodat.
-
--- Olkoon menneeksi! sanoi Pinocchio, -- ellei todellakaan ole muuta,
-niin syön yhden kuoren.
-
-Ja hän alkoi imeksiä yhtä kuorista. Ensin hän vähän väänsi suutaan;
-mutta sitten hän söi yhtä kyytiä kaikki päärynän kuoret, yhden toisensa
-jälkeen ja vielä kuorien jälkeen siemenkodat ja ne kaikki syötyään hän
-taputti tyytyväisenä vatsaansa ja sanoi iloisena:
-
--- Kas nyt minun on hyvä olla!
-
--- Niin, siinä nyt näet, Geppetto huomautti. -- Enkö ollut oikeassa
-sanoessani sinulle, ettei saa valita ruokia ja aina etsiä herkkupaloja.
-Ei rakkaani, ei sitä tiedä, mitä kunkin eteen voi sattua tässä
-maailmassa. Ihmeelliset ovat elämän tiet...!
-
-
-
-
-VIII
-
-Geppetto tekee uudet jalat Pinocchiolle ja myy ainoan takkinsa
-voidakseen ostaa hänelle aapiskirjan.
-
-
-Heti nälästä päästyään marionetti alkoi itkeä ja marista, sillä hän
-tahtoi uudet jalat.
-
-Mutta Geppetto rangaistakseen Pinocchiota tämän kujeista antoi hänen
-itkeä ja valitella puolen päivää; sitten hän sanoi:
-
--- Minkätähden tekisin sinulle uudet jalat? Ehkä sen vuoksi, että taas
-uudelleen pakenisit kotoasi?
-
--- Lupaan sinulle, marionetti sanoi nyyhkien, -- että minä tästä
-päivästä asti olen hyvä...
-
--- Niin kaikki pojat sanovat, vastasi Geppetto, -- kun heidän jotain
-tekee mieli.
-
--- Minä lupaan sinulle, että menen kouluun ja luen ahkerasti ja olen
-sinulle iloksi...
-
--- Saman jutun toistavat kaikki pojat, kun heidän tekee jotain mieli.
-
--- Mutta minä en ole samanlainen kuin muut pojat! Minä olen paljon
-parempi kuin kaikki muut ja puhun aina totta. Minä lupaan sinulle isä,
-että opettelen jonkun ammatin ja olen sinun vanhuutesi tuki ja turva.
-
-Vaikka Geppetto koetti olla hyvin julman näköinen, täyttyivät
-hänen silmänsä kyynelillä ja sydämensä säälillä hänen nähdessään
-Pinocchio-paran surkean tilan. Hän ei vastannut sen enempää, mutta otti
-esille työkalunsa ja kaksi kuivaa puupalasta ja alkoi rivakasti tehdä
-työtä.
-
-Ei tuntiakaan kulunut, jalat jo olivat valmiit: kaksi niin solakkaa,
-somaa ja notkeaa jalkaa, että olisi luullut niitä hyvän taiteilijan
-tekemiksi.
-
-Geppetto sanoi sitten marionetille:
-
--- Sulje silmäsi ja nuku:
-
-Ja Pinocchio sulki silmänsä ja oli nukkuvinaan. Hänen ollessaan
-nukkuvinansa Geppetto kaatoi hiukan sulatettua liimaa munankuoreen,
-sovitteli molemmat jalat tarkasti paikoilleen ja liimasi ne niin
-taitavasti yhteen, ettei kukaan voinut aavistaa missä jatko oli.
-
-Kun marionetti huomasi, että hänellä oli uudet jalat, hän hyppäsi alas
-pöydältä, jolla oli maannut ja alkoi hyppiä ja tanssia, niin kuin olisi
-tullut hulluksi ilosta.
-
--- Palkinnoksi siitä mitä olet tehnyt minulle, tahdon mennä heti
-kouluun.
-
--- Hyvä, poikani.
-
--- Mutta voidakseni mennä kouluun tarvitsisin hiukan vaatteita.
-
-Geppetto, joka oli niin köyhä, ettei hänellä ollut penniäkään taskussa,
-teki nyt hänelle puvun kukikkaasta paperista, kengät tuohesta ja pienen
-hatun leivänkuoresta.
-
-Pinocchio juoksi heti peilailemaan itseään pesuvatiin, joka oli täynnä
-vettä ja ihastui niin itseensä, että hän sanoi rehennellen:
-
--- Minä olen aivan hienon herran näköinen.
-
--- Tosiaankin, Geppetto sanoi, -- mutta älä unohda että katsotaan puvun
-siisteyteen eikä vaan kauneuteen.
-
--- Niin mutta kuulepas, huudahti marionetti, -- mitä kouluun tulee,
-niin minulta puuttuu vielä kaikkein tärkein.
-
--- No, mikä sitten?
-
--- Aapiskirja.
-
--- Siinä olet oikeassa. Mutta mistä se saadaan?
-
--- Sehän on hyvin yksinkertainen asia, sen ostan kirjakaupasta!
-
--- Entä rahat?
-
--- Minulla ei ole penniäkään.
-
--- Eikä minullakaan, kiltti vanhus sanoi hyvin surullisen näköisenä.
-
-Ja vaikka Pinocchio oli maailman iloisin poika, tuli hänkin
-surulliseksi, sillä silloin kun köyhyys todellakin on puute, tuntevat
-sen lapsetkin.
-
--- Odotapas! Geppetto huudahti äkkiä, nousi ylös, puki ylleen vanhan
-sarkatakkinsa, jossa ei ollut juuri muuta kuin paikkoja ja kiiruhti
-ulos.
-
-Vähän ajan perästä hän palasi takaisin kädessään aapinen pojalleen,
-mutta takkia ei hänellä enää ollut. Ukko parka oli aivan
-paitahihasillaan ja ulkona satoi lunta.
-
--- Mutta takkisi, isä?
-
--- Sen olen myynyt.
-
--- Minkä tähden sen möit?
-
--- Sillä minun oli kuuma.
-
-Sen vastauksen Pinocchio ymmärsi heti paikalla. Hän ei voinut vastustaa
-hyvää sydäntään, vaan hyppäsi Geppetton kaulaan ja suuteli häntä
-kasvoille minkä ehti.
-
-
-
-
-IX
-
-Pinocchio myy aapisensa päästäkseen katsomaan marionettiteatteria.
-
-
-Heti lumisateen lakattua Pinocchio pisti uuden aapisen kainaloonsa ja
-lähti kävelemään koululle päin. Ja matkalla hänen pienet, vilkkaat
-aivonsa laativat tuhansia tuulentupia, toinen toistaan kauniimpia.
-
-Hän puheli itsekseen:
-
--- Tänään opin koulussa heti lukemaan, huomenna opin kirjoittamaan ja
-ylihuomenna laskemaan. Sitten minun tiedoillani on helppo ansaita
-paljon rahaa, ja ensimmäisillä rahoilla, jotka taskuuni osuvat, ostan
-isälleni kauniin verkatakin. Mitä sanoinkaan, verkatakinko? Ei,
-hopeasta ja kullasta sen teetän, ja napit panetan timanteista. Sen
-ukkoparka todella ansaitseekin. Että saisin lukea, ostaa hän minulle
-kirjoja ja itse kulkee paitahihasillaan... tässä talvipakkasessa!
-
-Nämä sanat sanoessaan hyvin liikutettuna hän oli kuulevinaan etäältä
-huilujen soittoa ja bassorummun kuminaa: pi-pi-pi, pi-pi-pi, tam, tam,
-tam.
-
-Hän seisahtui ja kuunteli. Nämä äänet kuuluivat pitkän poikkikadun
-päästä, joka johti pienelle torille aivan meren rannalla.
-
--- Mitähän siellä soitetaan? Vahinko, että minun täytyy mennä kouluun,
-muuten...
-
-Hän jäi seisomaan epätietoisena. Mutta päätös oli tehtävä, joko oli
-mentävä kouluun tai kuuntelemaan huilun soittoa.
-
--- Tänään menen kuuntelemaan huiluja ja huomenna kouluun. Kyllä sitä
-aina vielä kouluunkin ehtii, sanoi pojanlurjus niskojaan heitellen.
-
-Sanottu ja tehty. Hän pujahti poikkikadulle ja alkoi juosta minkä
-jaksoi. Mitä kauemmas hän juoksi, sitä selvemmin hän kuuli huilujen ja
-rumpujen huminan: pi-pi-pi, pi-pi-pi, tam, tam, tam, tam.
-
-Samassa hän oli pienellä torilla. Se oli täynnä väkeä. Ihmiset
-tunkeilivat suuren teltan ympärillä, jonka seinät olivat kirjavaksi
-maalatusta säkkikankaasta.
-
--- Mikä teltta tuo on? Pinocchio kysyi sieltä kotoisin olevalta
-pieneltä pojalta.
-
--- Lue ilmoitus, niin näet mitä siihen on kirjoitettu, niin saat
-tietää!
-
--- Lukisinpa mielelläni, mutta juuri tänään en sattumalta voi lukea.
-
--- Sinäpä aasi olet! Minä luen sen siis sinulle. Tiedä siis, että tälle
-paperille on isoilla tulipunaisilla kirjaimilla kirjoitettu: suuri
-Marionetti-teatteri...
-
--- Onko siitä kauan, kun näytäntö alkoi.
-
--- Se alkaa juuri nyt.
-
--- Mitä sisäänpääsylippu maksaa?
-
--- Kaksikymmentä penniä.
-
-Pinocchio oli uteliaisuudesta aivan sairas, hän kadotti kokonaan
-itsehillintänsä ja kysyi häpeämättä siltä pieneltä pojalta jonka kanssa
-oli puhellut:
-
--- Voitko lainata minulle huomiseksi kaksikymmentä penniä?
-
--- Lainaisin toki mielelläni, vastasi poika pilkallisesti, mutta juuri
-tänään ei minulla satu olemaan.
-
--- Kahdestakymmenestä pennistä myyn sulle takkini, marionetti sanoi.
-
--- Mitä luulet minun tekevän kukikkaalla paperitakilla? Jos se sateella
-kastuu, ei sitä enää saa päältään riisutuksi.
-
--- Tahdotko ostaa kenkäni?
-
--- Korkeintaan ne kelpaavat tulen sytykkeeksi.
-
--- Paljonko tarjoat hatustani?
-
--- Totisesti hauskaa kaupantekoa! Hattu leivänkuoresta. Rotat voisivat
-hypätä päähäni ja syödä sen.
-
-Pinocchio seisoi kuin neuloilla. Hän oli jo tekemäisillään viimeisen
-tarjouksensa, mutta siihen puuttui rohkeutta, hän epäröi, horjui ja
-taisteli itsensä kanssa. Viimein hän sanoi:
-
--- Annatko minulle kaksikymmentä penniä uudesta aapiskirjastani?
-
--- Minä olen itse vielä pieni poika, enkä osta mitään muilta pojilta,
-sanoi puhuteltu, jolla oli enemmän älyä kuin Pinocchiolla.
-
--- Minä ostan aapisesi kahdestakymmenestä pennistä, huusi samassa eräs
-vanhoja vaatteita myyskentelevä mies, joka oli sattunut kuulemaan
-keskustelun.
-
-Ja niin myytiin aapinen. Ja ajatelkaa, kotona istui Geppetto-parka
-väristen paitahihasillaan kylmästä sen vuoksi, että oli ostanut aapisen
-pojalleen.
-
-
-
-
-X
-
-Marionetit tuntevat veljensä Pinocchion ja tervehtivät häntä riemulla,
-mutta samassa astuu sisään marionettitirehtööri Magniafoco ja Pinocchio
-on saada surkean lopun.
-
-
-Kun Pinocchio astui sisään marionettiteatteriin, oli siellä vähällä
-syntyä pieni vallankumous.
-
-Kas, esirippu oli jo ylhäällä ja näytäntö alkanut.
-
-Näyttämöllä Harlekin ja Polichinelle paraikaa kiistelivät, ja minä
-hetkenä tahansa voi alkaa tavallinen kepittäminen ja korvapuustien
-vaihto.
-
-Permantoyleisö on haltioissaan ja on pakahtua naurusta katsellessaan
-näitä molempia meluavia marionetteja, jotka syytivät toisilleen
-kaikenlaisia haukkumasanoja ja keikailivat niin luonnollisesti, että
-olisi heitä luullut järkeviksi olennoiksi ja ihmisiksi omalta
-taivaankappaleeltamme.
-
-Mutta sitten yhtäkkiä Harlekin lakkaa näyttelemästä. Yleisöön päin
-kääntyneenä ja permannon perälle sormellaan osoittaen hän huudahtaa
-teatterimaisella äänellä:
-
--- Taivahan taatto! Uneksinko vai olenko valveilla? Tuolla alhaallahan
-on Pinocchio!
-
--- Niin, Pinocchio se todellakin on! Polichinelle huudahtaa.
-
--- Hän se on! Signora Rosaura kirkuu, pistäen esiin päänsä näyttämön
-perältä.
-
--- Pinocchio se on! Pinocchio! kirkuvat kaikki marionetit yhteen
-ääneen, hyppien esiin kulissien välistä.
-
--- Pinocchio! Meidän veljemme Pinocchio! Eläköön Pinocchio!
-
--- Pinocchio, tule tänne ylös luokseni, Harlekin huutaa, -- tule ja
-heittäydy puuveljesi syliin!
-
-Tätä rakastettavaa kutsumusta seuraten Pinocchio tekee hyppäyksen
-takimmaiselta permantoriviltä nojatuoleille, siirtyy sitten uudella
-harppauksella orkesterinjohtajan pään päälle ja siitä näyttämölle.
-
-Te ette voi aavistaa miten Pinocchiota täällä alettiin syleillä,
-puristella, ystävällisesti nipistellä ja miten monta veljellistä
-korvapuustia hän sai tässä kasvikuntaan kuuluvien näyttelijäin ja
-näyttelijättärien seurassa.
-
-Tämäkin näytelmä oli tavallaan liikuttava, mutta, kun permantoyleisö
-huomasi ettei kappaletta jatkettukaan, se tuli kärsimättömäksi ja alkoi
-huutaa: -- Me tahdomme nähdä huvinäytelmämme!
-
-Mutta he puhuivat kuin tuuleen. Sen sijaan että olisivat jatkaneet
-näyttelemistä, marionetit huusivat ja melusivat sata kertaa pahemmin,
-he nostivat Pinocchion hartioilleen ja kantoivat häntä ympäri
-näyttämön.
-
-Samassa marionettitirehtööri astui sisään, hän oli pitkä kuin
-jättiläinen, ja niin ruma hän oli, että pelkkä ulkonäkökin pelotti.
-Hänen partansa oli musta kuin piki ja niin pitkä että se ulottui maahan
-asti, ja kävellessään hän melkein polki sen päälle. Hänen suunsa oli
-suuri kuin leivinuuni, hänen silmänsä paloivat kuin kaksi punaista
-lyhtyä ja kädessään hän heilutti käärmeistä ja ketunhännistä punottua
-piiskaa.
-
-Tämän odottamattoman ilmiön nähdessään kaikki vaikenivat, ei kukaan
-tohtinut hengittääkään. Olisi voinut kuulla vaikka kärpäsen surisevan.
-Kaikki nämä marionettiparat, sekä miehet, että naiset, vapisivat kuin
-haavanlehdet.
-
--- Minkä vuoksi olet tullut tänne ja saanut aikaan hämmingin
-teatterissani? kysyi marionettitirehtööri Pinocchiolta ja hänen äänensä
-oli karkea kuin joulupukin, silloin kun hänellä on nuha.
-
--- Uskokaa minua, teidän ylhäisyytenne, ei syy ollut minun!
-
--- Älä väitä vastaan! Illemmalla tehdään laskut tästä.
-
-Kun näytös oli loppunut, meni marionettitirehtööri kyökkiin, jossa
-hänen illallistaan, komeaa lammasta juuri käänneltiin vartaalla. Mutta
-koska oli puute haloista ja hän pelkäsi, ettei paisti tarpeeksi
-ruskettuisi, huusi hän luokseen Harlekinin ja Polichinellen ja sanoi
-heille:
-
--- Kantakaa heti tänne se marionetti, joka riippuu kamarini naulassa!
-Se näkyy olevan tehty erittäin kuivasta puusta, jos sen heitän tuleen,
-saan aimo tulen paistilleni.
-
-Harlekin ja Polichinelle epäröivät ensiksi, mutta heidän herransa
-peloittava katse pakotti heidät tottelemaan. Hetken päästä palasivat he
-kyökkiin kantaen käsivarsillaan Pinocchio parkaa, joka heittelihe ja
-rimpuili sinne tänne kuin ankerias kuivalla maalla ja huusi
-epätoivoisesti: -- Isä, isä, pelasta minut! Minä en tahdo kuolla, en
-tahdo kuolla!
-
-
-
-
-XI
-
-Magniafoco aivastaa ja antaa anteeksi Pinocchiolle, joka sitten
-puolestaan pelastaa ystävänsä Harlekinin kuolemasta.
-
-
-Marionettitirehtööri Magniafoco (se oli hänen nimensä) oli kyllä
-peloittavan näköinen, en sitä suinkaan kiellä, erittäinkin kamalan
-vaikutuksen teki tuo musta parta, joka peitti vatsan ja jalat kuin
-mikäkin esiliina, mutta oikeastaan ei hän pohjaltaan ollut paha
-ihminen. Siitä antoi hän nytkin todisteen. Sillä kun Pinocchio-parka
-tuotiin hänen eteensä, ponnistellen vastaan ja itkien: "En tahdo
-kuolla, en tahdo kuolla!" niin tuli hän heti tästä liikutetuksi ja
-sääliväiseksi. Hän taisteli ensin vastaan, mutta ei voinutkaan kauempaa
-pidättää itseään ja päästi aika aivastuksen.
-
-Harlekin oli näihin asti seisonut hyvin surullisena, pää painuksissa
-kuin piilipuulla, mutta nyt hän yhtäkkiä tuli hyvin iloisen näköiseksi,
-kumartui Pinocchion puoleen ja kuiskasi puoliääneen:
-
--- Hyviä uutisia, veliseni! Marionettitirehtööri on aivastanut, se
-merkitsee että hän säälii sinua, ja sinä olet pelastettu.
-
-Asia on nähkääs semmoinen, että Magniafoco ei milloinkaan itkenyt, ja
-ei edes ollut kyyneleitä pyyhkivinäänkään, kuten muut ihmiset sääliä
-tuntiessaan. Heti kun hän tuli liikutetuksi alkoi hän sen sijaan
-aivastella. Se oli tapa yhtä hyvä kuin muutkin, osoittaa maailmalle
-sydämensä tunteita.
-
-Aivastettuaan huusi marionettitirehtööri yhä äkäisenä Pinocchiolle:
-
--- Lakkaa itkemästä! Kuunnellessani valitusvirsiäsi olen alkanut tuntea
-omituista tunnetta täällä vatsanpohjassani... tuskaa, joka melkein...
-ats, ats! -- ja hän aivasti vielä kaksi kertaa.
-
--- Terveydeksenne olkoon! sanoi Pinocchio.
-
--- Kiitos. Ovatko isäsi ja äitisi vielä elossa? kysyi Magniafoco.
-
--- Isäni elää; mutta äitiäni en ole koskaan tuntenut.
-
--- Niin, niin, kuka tietää miten suuren surun saattaisin vanhalle
-isällesi, jos nyt antaisin heittää sinut tuleen. Ukko raiska, minun on
-häntä sääli... atsi... atsi... atsi! -- ja hän aivasti vielä kolme
-kertaa.
-
--- Terveydeksenne olkoon! -- sanoi taas Pinocchio.
-
--- Kiitos. Muuten minä säälin sinua myöskin, sillä niin kuin näet,
-eivät halot riitä paistini valmistamiseen, ja sinä olisit ollut siinä
-hyvään tarpeeseen. Mutta koska kerran olen säälin tuulella, niin saanen
-koettaa pysyä kärsivällisenä. Minä heitän jonkun omista marioneteistani
-tuleen sinun sijastasi. Hoi, santarmit!
-
-Samassa astui esiin kaksi puista santarmia, pitkiä ja kuivia kuin
-tikut, kolmikulmaiset hatut päässä ja paljastetut miekat kädessä.
-
-Marionettitirehtööri sanoi heille karkealla äänellä:
-
--- Ottakaa kiinni tuo Harlekin, sitokaa hänet lujasti ja heittäkää
-hänet sitten tuleen. Minä tahdon lammaspaistini kyllin ruskeaksi.
-
-Ajatelkaa Harlekin parkaa! Hän pelästyi niin kovasti, että kaatui
-pitkälleen vatsalleen lattialle.
-
-Nähdessään tämän sydäntäsärkevän näyn, heittäytyi Pinocchio ääneen
-itkien marionettitirehtöörin jalkoihin. Hän kasteli tämän parran
-kyynelillään ja rukoili nyyhkyttäen:
-
--- Armoa, herra Magniafoco!
-
--- Ei täällä ole herroja, vastasi marionettitirehtööri ankarasti.
-
--- Armoa, herra ritari!
-
--- Ei täällä ole ritareita!
-
--- Armoa, herra ylipäällikkö!
-
--- Ei täällä ole ylipäälliköltä.
-
--- Armoa, teidän korkea-arvoisuutenne!
-
-Tämä nimitys vasta oli Magniafocon mieleen, ja kuin taikaiskusta oli
-hän paljon lempeämpi ja armollisempi.
-
--- No, mitä sinä tahdot?
-
--- Minä rukoilen armoa Harlekin-raukalle.
-
--- Täällä ei ole pysyväistä armoa. Koska säästin sinut, on hänet
-heitettävä tuleen, sillä minä tahdon lammaspaistini kypsäksi.
-
--- Siinä tapauksessa, huudahti Pinocchio ylpeästi, nousten ylös ja
-heittäen päästään leivänkuorisen lakkinsa, -- siinä tapauksessa tiedän
-velvollisuuteni. Eteenpäin, herrat santarmit! Sitokaa minut ja
-heittäkää minut tuleen! Ei, on väärin, että Harlekin-ystäväni kuolee
-minun tähteni.
-
-Nämä sanat, lausuttuina kovaa ja rohkeasti, saivat kaikkien ympärillä
-seisovien silmät kyyneltymään. Santarmitkin itkivät kuin vastasyntyneet
-lampaat, ja kuitenkin olivat he molemmat puusta.
-
-Aluksi oli Magniafoco kylmä ja tunteeton kuin jääpalanen, mutta
-vähitellen suli hänkin ja alkoi aivastella. Ja neljä tai viisi kertaa
-aivasteltuaan levitti hän hellästi käsivartensa Pinocchiolle, sanoen:
-
--- Sinäpä vasta olet oikein reipas poika! Tule tänne ja suutele minua!
-
-Pinocchio hyökkäsi heti esille ja kiipesi kuin orava ylös pitkin
-marionettitirehtöörin partaa ja mäiskäytti suutelon juuri hänen
-nenännipukalleen.
-
--- Olenko siis armahdettu? kysyi Harlekin-parka tuskin kuuluvalla
-äänellä.
-
--- Sinä olet armahdettu, vastasi Magniafoco, mutta puisteli sitten
-päätään ja sanoi huoaten:
-
--- Kärsivällisyyttä! Kärsivällisyyttä! Tänä iltana saan tyytyä
-puolikypsään lammaspaistiin. Mutta varokoon se itseään, jonka vuoro
-ensiksi sattuu!
-
-Kuullessaan armahduksesta, kiiruhtivat kaikki marionetit näyttämölle,
-sytyttivät siellä kynttilät ja lamput kuin suurta juhlanäytäntöä varten
-ja alkoivat tanssia ja hyppiä. Ja sitäpä kesti vielä aamun sarastaessa.
-
-
-
-
-XII
-
-Marionettitirehtööri lahjoittaa viisi kultarahaa Pinocchiolle, että hän
-veisi ne isälleen Geppettolle, mutta Pinocchio antaa ketun ja kissan
-pettää itsensä ja seuraa heitä.
-
-
-Seuraavana päivänä kutsui Magniafoco Pinocchion syrjemmälle ja kysyi
-häneltä:
-
--- Mikä on isäsi nimi?
-
--- Geppetto.
-
--- Ja mikä on ammattinsa?
-
--- Kerjäläinen.
-
--- Miten paljon hän ansaitsee?
-
--- Hän ansaitsee sen verran, ettei milloinkaan ole penniäkään
-taskussaan. Ajatelkaa nyt, että ostaakseen minulle aapiskirjan, täytyi
-hänen myydä ainoa takkinsa, ja sekin oli niin paikattu, että oikein oli
-surkean näköinen.
-
--- Mies parka! Minun on melkein sääli häntä. Tässä saat viisi
-kultarahaa! Mene heti viemään ne hänelle ja sano minulta paljon
-terveisiä.
-
-Sen nyt jokainen ymmärtää, että Pinocchio kiitteli
-marionettitirehtööriä tuhatkertaisesti. Sitten hän vuoroon syleili
-kutakin marionettia, santarmejakin ja tyytyväisenä alkoi astua kotiin
-päin.
-
-Mutta kuljettuaan tuskin puolen kilometriä, tuli häntä vastaan ontuva
-kettu ja sokea kissa. Ne kulkivat hyvin, hyvin hitaasti eteenpäin,
-auttaen toisiaan kuin hyvät onnettomuustoverit ainakin. Ontuva kettu
-kulki nojaten kissaan ja sokea kissa antoi ketun kuljettaa itseään.
-
--- Hyvää päivää, Pinocchio, sanoi kettu ja tervehti kohteliaasti.
-
--- Mistä sinä minun nimeni tiedät? kysyi marionetti.
-
--- Tunnen hyvin isäsi.
-
--- Missä olet hänet nähnyt?
-
--- Näin hänet eilen oman huoneensa ovella.
-
--- Mitä hän teki?
-
--- Hän seisoi paitahihasillaan ja värisi kylmästä.
-
--- Isä raukkani! Mutta jos Jumala suo, niin tästä lähtien hän ei enää
-palele!
-
--- Minkätähden ei?
-
--- Sen vuoksi, että minusta on tullut suuri herra.
-
--- Sinustako suuri herra? sanoi kettu ja rähähti kovaa nauramaan. Kissa
-nauroi myöskin, mutta ettei sitä huomattaisi, alkoi hän silitellä
-etukäpälillään viiksiänsä.
-
--- Ei siinä ole mitään nauramista, huusi Pinocchio suuttuneena.
-Todellakin minua säälittää, että saan veden suuhunne valumaan. Tässä
-näette viisi kultarahaani, ymmärrättekö mitä ne ovat.
-
-Samassa hän otti esille Magniafocolta saamansa rahat.
-
-Kultarahojen somasti kilahtaessa ojensi kettu tahtomattaan juuri
-ontuvan jalkansa ja kissa aukaisi molemmat silmänsä, jotka loistivat
-kuin kaksi viheriää lyhtyä, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä hän ne
-taas sulki, ettei Pinocchio huomaisi mitään.
-
--- Mitä aiot tehdä näillä rahoilla? kysyi kettu.
-
--- Ensiksikin, sanoi marionetti, aion ostaa isälleni uuden, kauniin
-takin, hopeasta ja kullasta ja timanttinapeilla varustetun, ja sitten
-ostan itselleni aapiskirjan.
-
--- Sinulleko?
-
--- Ihan varmaan, sillä aion mennä kouluun ja ruveta todellakin
-lukemaan.
-
--- Katsopas minua! sanoi kettu. Tyhmää kouluhaluani saan kiittää siitä,
-että menetin toisen jalkani.
-
--- Katsopas minuakin! sanoi kissa. Tyhmää lukuhaluani saan kiittää
-siitä, että kadotin näköni kokonaan.
-
-Valkea rastas, joka istui pensaaseen piiloutuneena, viserteli samassa
-ja sanoi:
-
--- Pinocchio, älä kuuntele huonojen toverien neuvoja, muuten tulet
-katumaan sitä!
-
-Rastas parka, sitä sen ei olisi pitänyt sanoa! Yhdellä pitkällä
-harppauksella otti kissa sen kiinni ja söi sen yhtenä suupalana
-höyhenineen kaikkineen, ettei lintunen ehtinyt ääntäkään päästää.
-
-Mutta kissa pyyhkäisi linnun syötyään suunsa, ja sulki taas silmänsä,
-tekeytyen sokeaksi kuin ennenkin.
-
--- Rastas raukka! sanoi Pinocchio. Miksi olit niin häijy hänelle?
-
--- Annoin hänelle vaan pienen läksytyksen. Tästä hän oppi, ettei
-vastedes sekaannu toisten asioihin.
-
-He olivat jo kulkeneet enempi kuin puolet matkasta, niin kettu pysähtyy
-äkkiä ja kysyy marionetilta:
-
--- Tahdotko saada kultarahasi kasvamaan kaksinkertaiseksi?
-
--- Millä tavalla?
-
--- Tahdotko saada nuo vaivaiset viisi tukaattiasi kasvamaan sadaksi tai
-tuhanneksi tai kahdeksi tuhanneksi?
-
--- Tietysti. Mutta millä tavalla?
-
--- Helpoimmalla tavalla maailmassa. Sen sijaan että menet kotiisi,
-seuraatkin meitä.
-
--- Ja minne aiotte minut viedä?
-
--- Pöllöjen maahan.
-
-Pinocchio mietti hetkisen, mutta vastasi sitten päättävästi:
-
--- Ei, en tule teidän kanssanne. Nyt olen lähellä kotiani ja sinne
-tahdon mennä, sillä siellä odottaa minua isäni. Kuka tietää miten monta
-kertaa ukkorukka jo on huokaillut, kun minä en eilen palannut kotiin.
-Minä olen todellakin ollut paha poika ja puhuva sirkka oli oikeassa
-sanoessaan: "Tottelemattomien lasten ei käy milloinkaan hyvin tässä
-maailmassa." Ja sen olen oppinut omasta kokemuksestanikin, sillä olen
-ollut monessa onnettomuudessa ja viimeksi eilen Magniafocon luona, olin
-vähällä... huh... Jo pelkkä ajatuskin siitä saa minut värisemään.
-
--- Siis, sanoi kettu, tahdot todellakin mennä kotiin? Mene vaan ja
-vastaa itse seurauksista!
-
--- Vastaa itse seurauksista! toisti kissa.
-
--- Ajattele nyt tarkkaan, Pinocchio, sillä nyt annat onnen livahtaa
-käsistäsi.
-
--- Käsistäsi! toisti kissa.
-
--- Yhdessä yössä sinun viisi tukaattiasi kasvaisivat kahdeksi
-tuhanneksi.
-
--- Kahdeksi tuhanneksi! toisti kissa.
-
--- Mutta mitenkä on mahdollista, että ne voisivat niin paljon kasvaa?
-kysyi Pinocchio, suu auki ihmetyksestä.
-
--- Sen selitän sinulle heti, sanoi kettu. Tiedä siis, että pöllöjen
-maassa on ihmeellinen niitty, jota kaikki kutsuvat Ihmeniityksi. Tähän
-niittyyn kaivat pienen kuopan ja siihen pistät esimerkiksi yhden
-kultatukaatin. Sitten peität taas kuopan mullalla, kastelet sen
-kahdella ämpärillisellä lähdevettä ja heität sen päälle vielä hiukan
-suolaa, ja sitten menet aivan rauhassa nukkumaan. Mutta yön aikana
-onkin kultaraha itänyt ja alkanut kukkia ja noustessasi seuraavana
-aamuna ja tullessasi niitylle, mitä löydätkään? Löydät kauniin puun,
-täynnä kultatukaatteja, niinkuin kypsässä vehnäntähkässä on jyviä
-leikkuuaikana.
-
--- Siis, sanoi Pinocchio, joutuen yhä enemmän hämilleen, jos minä nyt
-kaivaisin niittyyn viisi kultatukaattiani, montako löytäisin sieltä
-seuraavana aamuna?
-
--- Sehän on maailman helpoin laskuesimerkki, vastasi kettu, sen voit
-laskea sormillasikin. Ajatellaan, että jokainen tukaatti tuottaa
-tertun, jossa on viisisataa tukaattia, silloinhan sinun tarvitsee vaan
-kertoa viisisataa viidellä ja siis löydät seuraavana aamuna taskustasi
-kaksituhattaviisisataa kirkasta ja helisevää kultarahaa.
-
--- Oi ihanaa! huudahti Pinocchio, alkaen ilosta tanssia. -- Kun olen
-saanut nuo tukaatit, pidän itse kaksituhatta ja loput viisisataa
-lahjoitan teille molemmille.
-
--- Lahjoittaisit meille? huudahti kettu muka loukkaantuneena ja
-harmissaan. -- Jumala meitä siitä varjelkoon!
-
--- Meitä siitä varjelkoon! toisti kissa.
-
--- Me, jatkoi kettu, emme työskentele itsekkään voiton vuoksi, vaan
-toisia rikastuttaaksemme me työtä teemme!
-
--- Me työtä teemme! toisti kissa.
-
--- Miten kunnon ihmisiä, ajatteli Pinocchio itsekseen ja unohtaen
-kokonaan isänsä, uuden takin, aapisen ja kaikki hyvät päätöksensä,
-sanoi hän ketulle ja kissalle:
-
--- Tulkaa, lähtekäämme pian, minä tulen teidän kanssanne.
-
-
-
-
-XIII
-
-"Punaisen kravun" ravintola.
-
-
-He kulkivat ja kulkivat ja kulkivat ja pimeän tullessa he saapuivat
-viimeinkin väsymyksestä melkein puolikuolleina "Punaisen kravun"
-ravintolaan.
-
--- Viivytään täällä vähän aikaa, sanoi kettu, niin kauan vaan että
-ehdimme syödä hiukan ja levätä pari tuntia. Keskiyön aikana voimme
-sitten jatkaa matkaa, niin että huomenna aamunkoitteessa olemme perillä
-Ihmeniityllä.
-
-Astuttuaan ravintolaan sisään, asettuivat he kaikki kolme pöydän ympäri
-syömään, mutta ei kenelläkään heistä ollut ruokahalua.
-
-Kissaparalla oli niin kovat vatsavaivat, ettei voinut syödä enempää
-kuin viisi särkeä tomaattikastikkeen kanssa ja neljä annosta
-vasikansylttyä, mutta koska syltyt eivät olleet hänen makunsa mukaan
-maustetut, täytyi hänen tilata vielä kolme kertaa voita ja jauhennettua
-juustoa.
-
-Kettu olisi mielellään maistellut jotain hänkin, mutta lääkäri oli
-määrännyt hänelle mitä ankarimman ruokajärjestyksen, sen vuoksi täytyi
-hänen tyytyä vaan jänispaistiin hapankastikkeen kera ja helposti
-sulavaan väliruokaan: lihaviin nuoriin kanoihin ja kukkopoikasiin. Sen
-jälkeen antoi hän tuoda itselleen oivallista keittoa: kaniineista,
-sammakoista, sisiliskoista ja paratiisiomenista tehtyä, mutta sitten
-hän ei enää tahtonutkaan enempää. Hänelle oli ruoka niin
-vastenmielistä, sanoi kettu, ettei hän tahtonut voida pistää ruokaa
-ensinkään suuhunsa.
-
-Mutta Pinocchio söi vähiten kaikista. Hän tilasi pähkinöitä ja leipää,
-mutta jätti kaikki koskematta lautaselle. Ajatuksensa olivat niin
-kokonaan Ihmeniityllä, että poika parka oli jo edeltäkäsin syönyt
-itsensä sairaaksi kultarahoistaan.
-
-Kun illallinen oli syöty, sanoi kettu isännälle:
-
--- Antakaa minulle kaksi hyvää huonetta, yksi Pinocchiolle ja toinen
-minulle ja toverilleni! Ennen kuin edelleen matkustamme, lepäisimme
-vähän aikaa. Mutta älkää unohtako herättää meitä keskiyön aikaan, että
-voimme jatkaa matkaamme!
-
--- Kyllä, herrani, vastasi isäntä vilkuttaen silmää ketulle ja
-kissalle, ikäänkuin sanoakseen: "Ymmärrän viittauksen ja kaikki on
-selvänä..."
-
-Heti sänkyyn päästyään nukkui Pinocchio ja alkoi uneksia. Ja unissa hän
-oli olevinaan keskellä suurta niittyä, jolla kasvoi paljon pieniä puita
-ja ne olivat terttuja täynnä ja nämä tertut olivat peitetyt
-kultatukaateilla, jotka keinuivat ilmassa ja lauloivat ting, tang,
-ting, niin kuin olisivat tahtoneet sanoa: "Ken meitä haluaa, se tulkoon
-meitä ottamaan!" Mutta juuri kaikkein jännittävimpänä hetkenä, kun
-Pinocchio ojensi kätensä noukkiakseen kouransa täyteen noita kauniita
-rahoja ja aikoi pistää ne taskuunsa, heräsi hän äkkiä siitä, että
-koputettiin kolme kertaa kovasti huoneen ovelle.
-
-Se oli isäntä, joka tuli ilmoittamaan keskiyön olevan käsissä.
-
--- Ovatko minun toverini jo valmiit? kysyi marionetti.
-
--- Enempi kuin valmiit, he läksivät jo kaksi tuntia sitten.
-
--- Mutta miksi heillä oli niin kiire.
-
--- Niin, kissa sai sanan, että hänen vanhin kissanpoikansa, jolla on
-patit jaloissa, makaa kuoleman kielissä.
-
--- Maksoivatko he illallisen?
-
--- Mitä te ajattelette? He olivat liian hyvin kasvatettuja
-aiheuttaakseen teille sen häpeän.
-
--- Sepä vahinko! Se häpeä olisi ollut minulle hyvinkin mieleen! sanoi
-Pinocchio kynsäisten päätänsä. Sitten hän kysyi:
-
--- Ja missä lupasivat nämä hyvät ystävät odottaa minua?
-
--- Ihmeniityllä huomenna aamun koittaessa.
-
-Pinocchio maksoi tukaatin omasta ja toveriensa illallisesta ja lähti
-matkaan.
-
-Mutta voisi melkein sanoa, että hän sai kulkea kopeloiden eteenpäin,
-sillä majatalon ulkopuolella oli pimeä kuin säkissä. Ympäristöltä ei
-kuulunut edes lehden kahinaa. Ainoastaan muutamia ilkeitä yökköjä
-lenteli edestakaisin tien poikki, pensaasta toiseen sipaisten
-siivillään Pinocchion nenää, niin että hän peräytyi pelästyksestä
-takaperin ja huusi: -- Kuka siellä? ja kaiku läheisiltä kunnailta
-toisti: -- Kuka siellä? Kuka siellä? Kuka siellä?
-
-Mutta kuljettuaan vähän matkaa eteenpäin, huomasi hän puunrungossa
-pienen, pikkaraisen elukan, joka levitti ympärilleen heikkoa, vaaleaa
-valoa, ikään kuin se olisi johtunut läpinäkyvästä posliinisesta
-yölampusta.
-
--- Kuka sinä olet? kysyi Pinocchio.
-
--- Minä olen puhuvan sirkan haamu, vastasi pieni eläin, hyvin heikolla,
-hienolla äänellä, se kuului kuin toisesta maailmasta.
-
--- Mitä minusta tahdot? kysyi marionetti.
-
--- Tahtoisinpa antaa sinulle neuvon. Käänny takaisin kotiisi ja vie ne
-neljä tukaattia, jotka sinulla vielä ovat jäljellä, isäraukallesi, joka
-itkee epätoivoisena kun et sinä palaa kotiin.
-
--- Huomenna on isäni hieno herra, sillä nämä neljä tukaattia muuttuvat
-kahdeksituhanneksi.
-
--- Älä usko, poikaseni, niihin, jotka lupaavat sinut yhdessä yössä
-tehdä rikkaaksi. Semmoiset ihmiset ovat joko hulluja tai veijareita.
-Tee niin kuin minä sanon ja palaa kotiin!
-
--- Minä tahdon mennä eteenpäin.
-
--- On jo myöhä...
-
--- Minä tahdon mennä eteenpäin.
-
--- Yö on pimeä...
-
--- Minä tahdon mennä eteenpäin.
-
--- Tie on vaarallinen.
-
--- Muista, että ne lapset, jotka tahtovat seurata omaa tahtoaan ja omia
-oikkujaan, ennemmin tai myöhemmin saavat sitä katua.
-
--- Vanha, tavallinen juttu. Hyvää yötä, Sirkka.
-
--- Hyvää yötä, Pinocchio, ja taivas suojelkoon sinua ryöväreiltä ja
-murhaajilta.
-
-Tuskin oli puhuva sirkka lausunut viimeiset sanansa, niin se aivan
-äkkiä sammui, niin kuin kynttilään olisi puhallettu ja maantie oli
-vielä entistään pimeämpi.
-
-
-
-
-XIV
-
-Kun Pinocchio ei totellut puhuvan sirkan neuvoja, joutuu hän rosvojen
-käsiin.
-
-
--- Totisesti, puheli marionetti itsekseen jatkaessaan matkaansa, miten
-onnettomia me poikaparat olemmekaan. Kaikki meitä neuvovat, kaikki
-meitä toruvat, kaikki meitä opettavat. Jos vaan tottelisi heitä, niin
-kaikki he luulisivat olevansa meidän isiämme ja opettajiamme, kaikki,
-jopa puhuvat sirkatkin. Niin kuin nyt esimerkiksi: sen vuoksi, etten
-minä tahtonut totella tuon ikävän sirkan neuvoja, niin pitäisi hänen
-puheittensa mukaan minua kohdata jos kuin monet onnettomuudet. Voisinpa
-joutua rosvojenkin käsiin! Kaikeksi onneksi minä en usko rosvoja
-olevankaan, enkä milloinkaan ole uskonut. Minä uskon, että isät ja
-äidit ovat keksineet rosvot varta vasten niillä peloittaakseen poikia,
-jotka tahtovat myöhällä tulla kotiin. Ja muuten, jos kohtaisinkin
-jonkun tässä maantiellä, en ainakaan heitä pelästyisi. En unissakaan,
-tarttuisin heitä kurkkuun ja huutaisin: "Herrat rosvot, mitä tahdotte
-minusta? Muistakaa, ettei minun kanssani leikkiä lasketa. Menkää
-matkaanne ja olkaa vaiti!" Olen aivan näkevinäni miten rosvoparat
-pelästyvät julmaa ääntäni ja pakenevat minkä ennättävät. Jos he vastoin
-luuloani olisivatkin niin huonosti kasvatettuja, etteivät
-livahtaisikaan tiehensä, niin silloin juoksisinkin minä itse pois ja
-niin olisi asia sovittu...
-
-Mutta Pinocchio ei ehtinyt lopettaa todistelujaan, sillä samassa oli
-hän kuulevinaan lehtien rapisevan selkänsä takana.
-
-Hän kääntyi ja näki pimeässä kaksi mustaa olentoa, jotka olivat
-kokonaan kääriytyneet hiilisäkkeihin, ja nämä olennot juoksivat hänen
-jäljestään varpaisillaan, kuin kaksi kummitusta.
-
--- Siinä ne kuitenkin ovat! sanoi hän itsekseen ja epävarmana siitä,
-minne piilottaisi neljä tukaattiansa, pisti hän ne suuhunsa aivan
-kielen alle.
-
-Sitten hän koetti päästä pakoon. Mutta ennen kuin hän ehti ottaa
-ensimmäisen askeleensa, tunsi hän jonkun tarttuvan käsivarsiinsa ja hän
-kuuli kahden karkean ja onton äänen sanovan:
-
--- Rahat tai henki!
-
-Pinocchio ei voinut sanoa sanaakaan rahojen vuoksi, jotka olivat hänen
-suussaan. Hän koetti tuhansilla kohteliailla kumarruksilla ja kasvojen
-ilmeillä osoittaa noille kaapuun kääriytyneille, joista ei muuta
-näkynyt kuin silmät säkkiin pistetyistä reijistä, että hän oli köyhä
-marionetti, jolla ei ole edes väärää penninrahaa taskussaan.
-
--- Pois vaan! Ole hiljempaa ja anna rahat tänne! huusivat molemmat
-ryövärit uhkaavasti.
-
-Marionetti puisti päätään; levitti kätensä ikään kuin sanoakseen: "Ei
-minulla ole mitään."
-
--- Tänne rahat tai olet kuoleman oma! sanoi pitempi ryöväreistä.
-
--- Kuoleman oma! toisti toinen.
-
--- Kun olemme tappaneet sinut, tapamme myöskin isäsi.
-
--- Myöskin isäsi!
-
--- Ei, ei, ei, ei minun isä raukkaani! huusi Pinocchio epätoivoisella
-äänellä, mutta liikuttaessaan kieltänsä helisivät rahat suussa.
-
--- Vai sinä senkin roisto, olet piilottanut rahasi kielesi alle! Sylje
-heti ne ulos.
-
-Pinocchio ei ollut kuulevinaankaan.
-
--- Vai nii-iin, oletko olevinasi kuuro? Odotapas vaan, kyllä saamme
-sinut ne ulos sylkemään.
-
-Toinen rosvoista tarttui marionettia nenästä kiinni, toinen leuasta ja
-sitten he alkoivat kumpikin kursailematta vetää omalle taholleen, siten
-pakottaakseen häntä avaamaan suutaan; mutta se ei auennut. Marionetin
-suu pysyi suljettuna kuin olisi se ollut kiinni juotettu.
-
-Silloin lyhyempi rosvoista otti esille pitkän veitsen, jonka hän koetti
-tunkea Pinocchion huulten väliin, mutta salaman nopeudella puri
-Pinocchio yhteen hampaansa, purren kokonaan poikki käden ja sylki sen
-suustaan. Mutta ajatelkaapas hänen hämmästystään, kun hän huomasi ettei
-se ollutkaan käsi, vaan kissankäpälä, jonka hän suustaan sylkäisi.
-
-Rohkaistuneena tästä ensimmäisestä voitosta hän riuhtaisi itsensä irti
-rosvojen kynsistä, hyppäsi maantienaidan yli ja alkoi juosta pitkin
-peltoja. Ja rosvot hänen jäljestään, kuin kaksi koiraa jänistä ajaen,
-ja se, joka oli menettänyt käpälänsä, juoksi yhdellä jalalla, ja
-eteenpäin se vaan pääsi, kukaties miten.
-
-Juostuaan viisitoista kilometriä, tunsi Pinocchio voimiensa loppuvan.
-Luullen olevansa hukassa hän kiipesi korkeaan petäjään ja istuutui sen
-ylimmälle oksalle. Rosvot yrittivät kiivetä jäljestä, mutta puolitiessä
-he liukastuivat ja putosivat maahan, kädet ja jalat pahoin runneltuina.
-
-Mutta he eivät jääneet toimettomiksi, vaan alkoivat koota kuivia risuja
-kasaan petäjän juurelle, ja sytyttivät ne tuleen. Siinä samassa oli
-petäjä tulessa ja paloi liekehtien kuin kynttilä vedossa. Pinocchio
-näki liekkien kohoavan yhä ylemmäksi, ja kun hän ei halunnut kuolla
-kuin paistettu lintu, hyppäsi hän aimo hyppäyksellä alas puusta ja
-alkoi taas juosta yli peltojen ja viinitarhojen läpi. Ja molemmat
-rosvot jäljestä yhtä väsymättöminä.
-
-Päivä alkoi vähitellen valjeta, mutta yhä jatkui takaa-ajo. Mutta voi
-surkeutta! Äkkiarvaamatta näkee Pinocchio tiensä salvatun, edessään on
-leveä syvä oja, täynnä kahvinväristä likavettä. Mitä on tehtävä? "Yks',
-kaks', kolme!" huusi marionetti, otti hyvää vauhtia ja hyppäsi toiselle
-puolelle. Rosvot hyppäsivät jäljestä, mutta he eivät olleet laskeneet
-oikein etäisyyttä ja ploiskis!... he putosivat keskelle ojaa.
-Pinocchio, joka kuuli heidän polskahtavan veteen ja näki veden
-räiskähtävän kauas, juoksi iloisena edelleen, huutaen ääneen:
-
--- Hyvää kylpyä, herrat rosvot!
-
-Hän luuli jo viimeinkin heistä päässeensä, mutta katsoessaan taakseen,
-mitä hän näkikään, siellä ne olivat jo molemmat hänen kintereillään,
-kääriytyneinä säkkeihinsä ja likomärkinä.
-
-
-
-
-XV
-
-Rosvot saavat Pinocchion kiinni ja hirttävät hänet jättiläistammen
-oksaan.
-
-
-Nyt oli Pinocchio kadottanut rohkeutensa ja hän oli jo aikeessa
-heittäytyä maahan ja antautua vangiksi, kun hän samassa näki hyvin
-kaukaa puitten välistä hohtavan pienen lumivalkoisen talon.
-
--- Jos vielä jaksaisin juosta tuolle talolle asti, niin ehkä olisin
-pelastettu! sanoi hän itsekseen.
-
-Ja kadottamatta minuuttiakaan alkoi hän juosta kovaa kyytiä metsän
-halki. Ja rosvot jäljestä kuin ennenkin.
-
-Juostuaan henkensä kaupalla kaksi tuntia hän saapui viimeinkin aivan
-hengästyneenä pienen talon portille ja koputti sille.
-
-Ei vastausta.
-
-Hän koputti vielä kerran ja kovemmin, sillä takaa-ajajien melu ja
-ähkyvä hengitys kuului yhä lähenevän.
-
-Sama äänettömyys.
-
-Huomatessaan, ettei koputus mitään auttanut, alkoi hän epätoivoisena
-potkia jaloillaan porttia. Silloin ilmestyi ikkunaan kultatukkainen
-tyttö, jonka kasvot olivat valkeat kuin vahakuvan. Hän seisoi siinä
-liikkumattomana, silmät ummessa, kädet ristissä rinnalla ja sanoi
-huuliaan liikuttamatta niin hiljaisella äänellä kuin olisi se tullut
-toisesta maailmasta:
-
--- Tässä talossa ei ole ketään; kaikki ovat kuolleet.
-
--- Mutta avaa sinä minulle! huusi Pinocchio itkien ja rukoillen.
-
--- Minäkin olen kuollut.
-
--- Kuollut? Mutta miksi seisot ikkunassa?
-
--- Odotan paareja, joilla minut kannetaan pois.
-
-Tuskin oli tyttö tämän sanonut, niin hän katosi ja ikkuna sulkeutui
-äänettömästi.
-
--- Oi, sinä kultakiharainen tyttö, huusi Pinocchio, armahda minua ja
-avaa ovi! Sääli poikaparkaa, jota ros...
-
-Mutta hän ei ehtinyt sanoa sanaa loppuun, sillä samassa tartuttiin
-hänen niskaansa ja kaksi tuttua karkeaa ääntä murisi uhkaavasti:
-
--- Nyt et enää pakene!
-
-Marionetti tunsi kuoleman olevan lähellä ja hän alkoi niin kovasti
-vapista, että jäsenet kalisivat, samaten kuin kultarahat kielensä alla.
-
--- No? kysyivät rosvot, avaatko suusi, vai etkö? vai et vastaa?...
-Odotapas, kyllä me sen auki saamme...
-
-Ja he vetivät esille kaksi hyvin pitkää puukkoa, teräviä kuin
-partaveitset, ja ritsis, ratsis... he löivät häntä kaksi kertaa
-aikalailla selkään.
-
-Mutta onneksi oli marionetti niin kovasta puusta, että puukonterät
-menivät sirpaleiksi ja rosvot jäivät seisomaan puukonkahvat kädessä,
-tuijottaen tylsästi toisiinsa.
-
--- Nyt ymmärrän, sanoi viimein toinen heistä, hänet on hirtettävä.
-Hirttäkäämme hänet!
-
--- Hirttäkäämme hänet! toisti toinen.
-
-Sanottu ja tehty. Pinocchion kädet sidottiin selän taakse, nuoran
-silmukka pantiin kaulan ympäri ja niin he ripustivat hänet sen puun
-oksaan, jota kutsuttiin Jättiläistammeksi.
-
-Sitten he istuutuivat nurmikolle odottamaan, että marionetti tekisi
-viimeisen ilmahyppynsä. Mutta vaikka kolme tuntia oli kulunut, olivat
-hänen silmänsä yhä auki ja suunsa suljettuna ja hän potki ja sätkytteli
-pahemmin kuin milloinkaan ennen.
-
-Viimein he väsyivät odottamiseen ja kääntyen Pinocchioon, sanoivat he
-pilkallisesti hohottaen:
-
--- Hyvästi huomiseen. Kun aamulla palaamme, toivomme sinun olevan siksi
-kohteliaan, että tapaamme sinut kuolleena ja suu selällään.
-
-Sen sanottuaan menivät he matkoihinsa.
-
-Yöllä alkoi myrskytä ja tuulla pohjoisesta, tuuli vinkui hirveästi ja
-heilutteli Pinocchio-parkaa edestakaisin kuin läppää kirkonkellossa,
-kun sitä soitetaan pyhäpäivänä. Tästä heilumisesta hän tuli kauhean
-merikipeäksi, ja nuora kiristyi yhä tiukemmalle hänen kaulansa ympäri,
-niin että hän tuskin enää voi hengittää.
-
-Vähitellen alkoi kaikki mustua hänen silmissään; mutta vaikka hän tunsi
-kuoleman lähenevän, toivoi hän yhä vielä jonkun säälivän ihmisen viime
-hetkessä pelastavan hänet. Hän odotti ja odotti, mutta kun ei ketään
-tullut, muisti hän isä raukkansa... ja kuolevan äänellä änkytti hän: --
-Voi isä kulta, jospa olisit täällä... Enempää hän ei saanutkaan
-sanotuksi. Hän sulki silmänsä, avasi suunsa ja oikaisi säärensä, ja
-nytkähdettyään vielä kerran, jai hän siihen kankeana riippumaan.
-
-
-
-
-XVI
-
-Kaunis kultakutrinen tyttö antaa ottaa Pinocchion alas puusta, laittaa
-hänet sänkyyn ja kutsuu kolme lääkäriä saadakseen tietää, onko
-Pinocchio kuollut, vai elääkö hän.
-
-
-Pinocchion riippuessa jättiläistammen oksassa näyttäen enemmän
-kuolleelta kuin elävältä, ilmestyi kultakutrinen tyttö taas ikkunaan.
-Häntä säälitti tuo onneton, joka heilui edestakaisin nuora kaulassa,
-tanssien polskaa pohjatuulessa ja hän taputti kolme kertaa hiljaa
-käsiänsä.
-
-Samassa kuului suhinaa ilmassa ja suuri kotka lensi siivet levällään
-ilman halki ja asettui ikkunalaudalle istumaan.
-
--- Mitä käskette, suloisin haltijatar? -- kysyi kotka, painaen nokkansa
-ikkunalautaan kohteliaaksi tervehdykseksi. Katsokaas, tuo kultakutrinen
-tyttö olikin hyvä haltijatar, joka oli jo tuhat vuotta elänyt tämän
-metsän laidassa.
-
--- Näetkö tuon marionetin, joka heiluu ja riippuu tuon Jättiläistammen
-oksassa?
-
--- Kyllä näen.
-
--- Hyvä on, lennä nopeaan sinne, ja noki vahvalla nokallasi rikki
-solmu, josta hän riippuu taivaan ja maan välillä, ja aseta hänet sitten
-varovasti nurmikolle tammen juurelle.
-
-Kotka lensi pois ja palasi kahden minuutin kuluttua.
-
--- Mitä käskitte, sen olen tehnyt.
-
--- Miltä hän näytti? Kuolleeltako vai elävältä?
-
--- Kyllä hän oli kuolleen näköinen, mutta ei hän aivan kuollut voi
-olla, sillä irroitettuani silmukan, joka kiristi hänen kaulaansa,
-hengitti hän syvään ja änkytti puoliääneen: "Nyt tuntuu paremmalta...!"
-
-Haltijatar taputti taas kaksi kertaa käsiänsä ja heti astui sisään
-komea villakoira, joka käveli takajaloillaan, aivan kuin ihminen.
-
-Koira oli puettu komeaan takkiin. Hänellä oli päässään kolmikulmainen,
-kultanauhoilla koristettu hattu, jonka alta kellertävän tekotukan
-kiharat valuivat kaulalle, ja takki oli suklaanvärinen,
-timanttinapeilla varustettu ja siinä oli kaksi suurta taskua, jonne hän
-pisti ne luupalaset, jotka hänen valtiattarensa lahjoitti hänelle
-päivällisen aikana, polvihousut karmosiininpunaisesta sametista,
-silkkisukat ja matalat kengät, takapuolella oli hänellä jonkinlainen
-sinisestä silkistä tehty sateenvarjon kotelo, jonne sadeilmalla sai
-pistää häntänsä.
-
--- Joutuun, Medoro! sanoi haltijatar villakoiralle. -- Anna heti
-valjastaa kauniit vaunut vaunuliiteristäni ja aja metsätietä pitkin.
-Kun saavut Jättiläistammen luo, löydät puolikuolleen marionetin
-makaavan maassa. Nosta hänet hiljaa ylös, aseta hänet hyvin varovasti
-vaunun tyynyille ja tuo hänet tänne! Oletko ymmärtänyt?
-
-Villakoira heilutti neljä tai viisi kertaa sinisessä silkkikotelossa
-olevaa häntäänsä, osoittaaksensa, että oli ymmärtänyt käskyn ja juoksi
-sitten pois nopeasti kuin kilpa-ajohevonen.
-
-Vähän sen jälkeen veti hän ulos vaunuliiteristä mitä somimmat, pienet
-taivaansiniset vaunut, jonka tyynyt olivat täytetyt kanarialinnun
-höyhenillä ja vuorattu kermavaahdolla ja muroleivoksilla. Sata pientä
-valkoista hiirtä veti vaunuja ja villakoira istui ajolaudalla
-läjähyttäen piiskaa oikealle ja vasemmalle, niin kuin kaikki kuskit
-tekevät pelätessään myöhästyvänsä.
-
-Ei kulunut neljännestuntiakaan, niin jo vierivät vaunut takaisin.
-Haltijatar oli seisonut ovella odottamassa, ja nyt otti hän
-marionettiparan syliinsä ja kantoi hänet pieneen huoneeseen, jonka
-seinät olivat helmistä ja antoi heti kutsua lähiseudun taitavimmat
-lääkärit.
-
-Lääkärit saapuivat heti, toinen toisensa perästä: ensiksi korppi,
-sitten pöllö ja viimeksi puhuva sirkka.
-
--- Hyvät herrat, sanoi haltijatar noille kolmelle lääkärille, jotka
-seisoivat Pinocchion vuoteen ympärillä, tahtoisin saada teiltä tietää,
-elääkö tämä onneton marionetti tai onko hän kuollut!...
-
-Tätä kehoitusta seuraten astui korppi ensiksi vuoteen viereen ja koetti
-Pinocchion valtasuonta, nenää ja pikkuvarvasta ja tehtyään sen oikein
-perusteellisesti, lausui hän juhlallisesti seuraavat sanat:
-
--- Minun käsitykseni mukaan on marionetti kuollut, mutta jos hän ikävä
-kyllä ei ole kuollut, on se varma merkki siitä, että hän yhä vielä
-elää!
-
--- Ikävä kyllä, sanoi pöllö, -- olen eri mieltä arvoisan virkaveljeni
-ja ystäväni kanssa. Minun käsitykseni mukaan marionetti vielä elää,
-mutta jos hän onnettomuudeksi ei enää ole elossa, niin on se varma
-merkki siitä, että hän todellakin on kuollut.
-
--- Ettekö te sano mitään? kysyi haltijatar puhuvalta sirkalta.
-
--- Minä sanon, että varovainen lääkäri tekee viisaimmasti, jos vaikenee
-silloin, kun ei tiedä mitä puhuu. Muuten tämä marionetti ei ole mikään
-uusi ilmiö minulle, me olemme vanhoja tuttuja.
-
-Pinocchiota, joka tähän asti oli maannut liikkumattomana kuin oikea
-puupalanen, alkoivat puistattaa kylmät väreet, niin että koko sänky
-alkoi täristä.
-
--- Tämä marionetti, jatkoi puhuva sirkka, on oikea täydellinen
-veijari...!
-
-Pinocchio avasi silmänsä, vaan sulki ne heti.
-
--- Hän on oikea hutilus, laiskuri, maankiertäjä...
-
-Pinocchio piilotti kasvonsa lakanan alle.
-
--- Tämä marionetti on tottelematon poika, joka ennemmin tai myöhemmin
-musertaa isäraukkansa sydämen...
-
-Samassa kuului huoneesta omituista ääntä, ikään kuin pidätettyä itkua
-tai tukahdutettuja nyyhkytyksiä. Voitte arvata miten kaikki
-hämmästyivät, kun hiukan lakanaa kohotettaessa huomattiin, että se
-olikin Pinocchio, joka itki ja nyyhki.
-
--- Kun kuollut itkee, on se merkki siitä, että hän on paranemaan päin,
-sanoi korppi juhlallisesti.
-
--- Todellakin koskee minuun, että minun täytyy vastustaa rakasta
-ystävääni ja virkaveljeäni, lisäsi pöllö, mutta minä puolestani uskon,
-että kun kuollut itkee, on se merkki siitä, että hän vastenmielisesti
-kuolee.
-
-
-
-
-XVII
-
-Pinocchio syö sokerin, mutta ei huoli lääkkeistä, ennen kuin nähdessään
-haudankaivajien tulevan häntä hakemaan. Sen jälkeen hän valehtelee ja
-saa rangaistukseksi pitkän nenän.
-
-
-Heti kun lääkärit olivat jättäneet huoneen, astui haltijatar Pinocchion
-luokse ja asetettuaan kätensä hänen otsalleen huomasi hän Pinocchiolla
-olevan kovan kuumeen.
-
-Hän sekoitti heti valkoisen pulverin puoleen lasilliseen vettä, ojensi
-sen marionetille ja sanoi lempeästi:
-
--- Juo tämä ja parin päivän kuluttua olet terve!
-
-Pinocchio katseli lasia ja irvisteli ja kysyi sitten itku kurkussa:
-
--- Onko se imelää vai karvasta?
-
--- Se on karvasta, mutta se tekee sinulle hyvää.
-
--- Jos se on karvasta, niin en minä sitä huoli.
-
--- Tee minulle mieliksi ja juo se!
-
--- Minä en huoli pahoista juomista.
-
--- Juo nyt, ja juotuasi tämän kaikki, annan sinulle sokeripalasen, niin
-poistuu paha maku suustasi!
-
--- Missä sokeripalanen on?
-
--- Tässä, sanoi haltijatar, ottaen sen pienestä kultaisesta
-sokerirasiasta.
-
--- Ensiksi tahdon sokeripalasen ja sitten vasta juon sen happamen
-sekoituksen...
-
--- Lupaatko sen?
-
--- Kyllä...
-
-Haltijatar antoi Pinocchiolle sokeripalasen, jonka tämä nielaisi heti
-paikalla. Sitten nuoleskeli hän huulensa ja sanoi:
-
--- Voi, jos lääke olisikin sokeria, niin ottaisinpa sitä vaikka joka
-päivä.
-
--- Pidä nyt lupauksesi ja juo nämä vesipisarat, joista saat terveytesi
-takaisin.
-
-Pinocchio otti vastenmielisesti lasin käteensä, haisteli sitä hiukan,
-vei taas suulleen, haisteli taas ja sanoi viimeinkin:
-
--- Se on niin pahaa, niin pahaa! Minä en voi sitä juoda.
-
--- Mitenkä voit niin sanoa, vaikka et ole maistanutkaan sitä?
-
--- Miksen voi. Tunnenhan sen jo hajusta. Tahdon vielä yhden
-sokeripalan... sitten minä sen varmasti juon.
-
-Hyvän äidin ihmeteltävällä kärsivällisyydellä pisti haltijatar vielä
-pienen sokeripalasen hänen suuhunsa ja ojensi sitten uudelleen lasin
-hänelle.
-
--- En minä voi sitä näin juoda! -- sanoi marionetti irvistellen
-kaikella tavalla.
-
--- Mikset?
-
--- Sen vuoksi, että tuo tyyny tuolla jaloillani on tiellä.
-
-Haltijatar otti pois tyynyn.
-
--- Ei se auta. En minä näinkään voi sitä juoda.
-
--- Onko jotain muuta esteenä?
-
--- Tuo ovihan on raollaan.
-
-Haltijatar meni ja sulki oven.
-
--- Mutta kuitenkaan minä en voi juoda tätä pahaa sekoitusta, huusi
-Pinocchio ja alkoi itkeä, ihan varmaan minä en voi, en, en!
-
--- Poikani, sitä kadut vielä...
-
--- Se on sama minusta...
-
--- Sinun tautisi on vaarallinen...
-
--- Siitä en välitä.
-
--- Kuumeesi voi parissa tunnissa siirtää sinut tästä maailmasta
-toiseen...
-
--- Siitä en välitä...
-
--- Etkö pelkää kuolemaa?
-
--- En vähääkään. Ennemmin kuolen kuin juon tuota ilkeää lääkettä!
-
-Samassa aukenivat ovet selkoselälleen ja neljä pikimustaa kaniinia
-astui sisään, kantaen hartioillaan pientä ruumispaaria.
-
--- Mitä te minusta tahdotte? huusi Pinocchio kauhistuneena ja nousi
-istumaan.
-
--- Me tulemme sinua hakemaan, vastasi suurin kaniineista.
-
--- Minuako hakemaan? Mutta minä en ole vielä kuollut!...
-
--- Et vielä, mutta sinä et elä enää kuin pari minuuttia, koska et
-ottanut lääkettä, joka olisi poistanut kuumeen!
-
--- Oi, rakas, armas haltijattareni! alkoi marionetti itkien rukoilla.
--- Antakaa minulle heti lääkelasi... Joutukaa, armahtakaa minua, sillä
-en tahdo kuolla, en... en tahdo kuolla. --
-
-Ja hän tarttui molemmin käsin lasiinsa ja tyhjensi sen yhdellä
-siemauksella.
-
--- Täytynee odottaa, sanoivat kaniinit. -- Tällä kertaa teimme turhan
-matkan.
-
-Ja he nostivat taas pienet paarit hartioilleen ja läksivät huoneesta,
-nuristen hiljaa jotain hampaittensa välitse.
-
-Parin minuutin päästä hyppäsi jo Pinocchio pois sängystä, terveenä ja
-reippaana kuin ennenkin, sillä katsokaapas: puumarionetit sairastuvat
-hyvin harvoin ja silloinkin paranevat he uskomattoman nopeasti.
-
-Kun haltijatar näki hänen juoksevan huoneessa ja leikkivän ja telmivän
-iloisena kuin pienen kukonpoikasen, sanoi hän:
-
--- Lääke oli siis sinulle hyväksi?
-
--- Hyväksikö? Sehän teki minut terveeksi.
-
--- Miksi annoit minun niin monesti pyytää ennenkuin otit sen?
-
--- Semmoisia me kaikki pojat olemme. Me pelkäämme lääkkeitä enemmän
-kuin tautia.
-
--- Hyi häpeä! Poikien pitäisi tietää, että lääkkeet, otettuna ajallaan,
-pelastaa heidät kovista taudeista, jopa kuolemastakin...
-
--- Voi, vastedes en anna pyytää itseäni niin monta kertaa. Muistan
-kyllä mustat kaniinit paareineen... ja silloin tartun lasiin ja juon
-heti lääkkeet...
-
--- Tulepas nyt vähän tänne ja kerro mitenkä oikein jouduit rosvojen
-käsiin!
-
--- Niin, katsokaas, marionettitirehtööri Magniafoco antoi minulle viisi
-kultarahaa ja sanoi: Tästä saat, vie ne isällesi! -- mutta minä
-tapasinkin maantiellä kissan ja ketun, molemmat oikein kunnon sieluja,
-jotka sanoivat minulle: -- Tahdotko että nämä tukaatit muuttuvat
-tuhanneksi tai kahdeksi tuhanneksi? Tule kanssamme, me viemme sinut
-Ihmeniitylle! Ja minä sanoin, menkäämme! ja he sanoivat: -- Levätään
-vähän aikaa "Punaisen kravun" majatalossa ja jatketaan matkaa puoliyön
-jälkeen. -- Mutta kun minä heräsin, eivät he enää olleet siellä, vaan
-olivat lähteneet matkaansa. Ja minä läksin yksin kulkemaan keskellä
-yötä, ja oli pilkkosen pimeä. Tapasin maantiellä kaksi rosvoa, jotka
-olivat kääriytyneet hiilisäkkeihin, ja he sanoivat minulle: -- Rahat
-tänne! -- ja minä sanoin: -- Ei minulla ole mitään, -- sillä kultarahat
-olin pistänyt kieleni alle, ja yksi rosvoista koetti pistää kätensä
-minun suuhuni ja silloin purin hänen kätensä poikki ja syljin sen
-suustani, mutta se minkä syljin ei ollutkaan käsi, vaan kissankäpälä.
-Ja rosvot alkoivat juosta jäljestäni ja minä edellä ja kyllä minä
-juoksin, mutta he saivat minut kiinni ja panivat nuoran kaulaani ja
-ripustivat minut yhteen puuhun tuonne metsään ja sitten he sanoivat: --
-Huomenna me tulemme tänne, ja silloin täytyy sinun olla kuolleena ja
-pitää suusi auki, niin että me saamme kultarahat kielesi alta.
-
--- Missä ne kultarahasi nyt ovat? kysyi haltijatar.
-
--- Minä olen ne hukannut, vastasi Pinocchio, mutta hän valehteli, sillä
-rahat olivat hänen taskussaan.
-
-Mutta tuskin oli hän sen sanonut, niin hänen nenänsä, joka muutenkin
-oli pitkä, piteni äkkiä monta senttimetriä.
-
--- Minne sinä ne hukkasit?
-
--- Tuonne metsään.
-
-Tämän uuden valheen sanottuaan kasvoi nenänsä vieläkin pitemmäksi.
-
--- Jos olet hukannut ne tänne metsään, sanoi haltijatar, niin mennään
-etsimään ne. Ei niitä ole vaikea löytää, sillä kaikki mitä tähän
-metsään hukkuu, saadaan takaisin.
-
--- Ei, mutta jos oikein asiaa ajattelen, sanoi marionetti yhä enemmän
-sekaantuen, en hukannutkaan rahojani, vaan lääkkeitä ottaessani nielin
-ne epähuomiossa.
-
-Tästä kolmannesta valheesta kasvoi hänen nenänsä niin kauhean pitkäksi,
-ettei hän enää voinut kääntyä minnekään päin. Jos hän kääntyi yhdelle
-päin, töykkäsi nenä sänkyyn tai ikkunaruutuihin, jos hän kääntyi
-toiselle päin, töykkäsi hän seiniä tai ovea kohti ja jos hän päätään
-nosti vähäisenkin, oli hän vähällä puhkaista haltijattarelta silmän.
-
-Haltijatar katseli häntä ja nauroi.
-
--- Miksi nauratte minulle? kysyi marionetti, hämillään ja levottomana,
-sillä hänen nenänsä kasvoi ihan näkyvästi.
-
--- Minä nauran sille valheellesi!
-
--- Mistä tiedätte, että minä valehtelin?
-
--- Kyllä tiedän, poikaseni, valheet on helppo tuntea, sillä ne ovat
-kahta laatua: lyhytjalkaisia valheita ja pitkänenäisiä valheita ja
-sinun valheesi kuuluu juuri näihin pitkänenäisiin.
-
-Pinocchio häpesi kovasti ja tahtoi piiloutua ja juosta pois huoneesta,
-mutta kas, sepä ei onnistunutkaan. Hänen nenänsä oli kasvanut niin
-pitkäksi, ettei hän mahtunut enää ulos ovesta.
-
-
-
-
-XVIII
-
-Pinocchio tapaa taas ketun ja kissan ja lähtee heidän kanssaan
-Ihmeniitylle neljää kultarahaansa kylvämään.
-
-
-Sen nyt voitte jo edeltäpäin arvata, että haltijatar antoi marionetin
-itkeä ja ulvoa runsaan puolen tuntia pitkän nenänsä tähden, joka ei
-enää mahtunut ulos ovesta. Sen hän teki antaakseen Pinocchiolle kunnon
-läksytyksen, niin että tämä jättäisi pahan tapansa valehdella, rumin
-tapa mikä lapsilla voi olla. Mutta kun hän näki miten Pinocchion kasvot
-olivat muuttuneet, silmät olivat melkein päästä pudota epätoivosta,
-silloin kävi hänen poikaparkaa sääli ja hän taputti käsiään. Tämän
-merkin kuullessaan lensi tuhansittain tikkoja ikkunasta sisään, ja ne
-asettuivat kaikki Pinocchion nenälle ja alkoivat nokkia sitä niin
-innokkaasti, ettei kulunut montakaan minuuttia, niin jo oli tuo
-muodottoman suuri nenä kutistunut luonnolliseen kokoonsa.
-
--- Miten hyvä te olette, rakas haltijattareni, sanoi marionetti
-silmiään pyyhkien, voi miten rakastan teitä!
-
--- Minäkin pidän sinusta, vastasi haltijatar, jos jäät luokseni olen
-minä sinun hyvä sisaresi ja sinä olet minun pieni veljeni...
-
--- Mielelläni minä jäisin... mutta isäraukkani?
-
--- Olen ajatellut häntäkin. Olen lähettänyt sanan isällesi ja vielä
-tänä iltana hän on täällä.
-
--- Todellako? huudahti Pinocchio hyppien ilosta. -- Voi, rakas
-haltijattareni, jos sallitte, tahtoisin mielelläni lähteä häntä
-vastaan. Minä ikävöin sitä hetkeä, jolloin saan suudella ukkoraiskaa,
-joka on kärsinyt niin paljon minun tähteni.
-
--- Mene vaan, mutta varo ettet eksy! Mene metsätietä, niin varmasti
-kohtaat hänet.
-
-Pinocchio lähti matkaan, ja heti metsään saavuttuaan alkoi hän juosta
-kuin villivuohi. Mutta jouduttuaan lähelle Jättiläistammea pysähtyi hän
-äkkiä, sillä hän oli kuulevinaan kahinaa pensaikosta. Aivan oikein!
-arvatkaapas ketkä ilmestyivät tielle?... Kettu ja kissa, samat
-matkatoverit, joiden kanssa hän oli syönyt illallista "Punaisen kravun"
-majatalossa.
-
--- Mutta hyvänen aika, tuossahan on meidän rakas Pinocchiomme! huudahti
-kettu, syleillen ja suudellen häntä. -- Miten ihmeessä olet tänne
-joutunut?
-
--- Sepä on pitkä juttu, vastasi marionetti, kerron sen teille toisen
-kerran. Niin paljon kuitenkin voin teille kertoa, että samana yönä,
-jolloin minut jätitte yksin majataloon, jouduin minä maantiellä
-murhaajien käsiin...
-
--- Murhaajien käsiin?... Voi ystävä parka! Ja mitä ne sinusta
-tahtoivat.
-
--- He tahtoivat varastaa kultarahani.
-
--- Sen roistot! sanoi kettu.
-
--- Sen roistot! toisti kissa.
-
--- Mutta minä pakenin, jatkoi marionetti kertomistaan, ja he jäljestä,
-kunnes saivat minut kiinni ja ripustivat minut tämän tammen oksaan...
-
-Ja Pinocchio osoitti jättiläistammea, joka oli kahden askeleen päässä
-siitä.
-
--- Onko kuultu mokomaa? huudahti kettu. -- Miten katala tämä maailma
-onkaan, jossa elämme! Mistä me kunnialliset ihmiset enää voimme löytää
-rauhallisen olinpaikan?
-
-Heidän siinä puhellessaan huomasi Pinocchio, että kissa ontui oikealla
-etujalallaan, ja että koko käpälää kynsineen kaikkineen ei ollutkaan.
-Hän kysyi sen vuoksi:
-
--- Mihin on käpäläsi joutunut?
-
-Kissa aikoi vastata, mutta hämmentyi. Kettu ehätti kiireellä sanomaan:
-
--- Minun ystäväni on niin kovin ujo, senvuoksi hän ei vastaa. Minä teen
-sen hänen sijastaan. Tiedä siis, että noin tunti sitten kohtasimme
-maantiellä vanhan suden, joka oli melkein tiedoton nälästä ja se
-kerjäsi meiltä almua. Mutta meillä ei ollut edes kalanruotoa antaa
-hänelle, mutta mitä tekikään silloin ystäväni, jolla totisesti on
-Caesarin sydän. Ajattele, hän puraisi omilla hampaillaan etukäpälänsä
-poikki ja heitti sen tuolle nälkäiselle eläinparalle.
-
-Sanoessaan tämän pyyhki kettu kyyneleen silmästään.
-
-Pinocchiokin liikuttui tästä ja astuen kissan luokse kuiskasi tämän
-korvaan:
-
--- Jos kaikki kissat olisivat sinun kaltaisiasi, miten onnellisia
-olisivatkaan rotat!
-
--- Mutta mitä sinä teet näillä mailla? kysyi kettu marionetilta.
-
--- Minä odotan isääni, joka voi saapua minä hetkenä tahansa.
-
--- Entä kultarahasi?
-
--- Ne ovat yhä vielä taskussani, paitsi sitä yhtä, jolla maksoin
-illallisenne "Punaisen kravun" majatalossa.
-
--- Ja ajattelepas, että sinulla huomenna voisi olla kaksituhatta
-kultarahaa näiden neljän sijasta. Miksi et seuraa neuvoani? Miksi et
-kylvä niitä Ihmeniitylle?
-
--- Tänään en mitenkään voi mennä sinne, mutta joskus muulloin.
-
--- Silloin se jo voi olla myöhäistä! sanoi kettu.
-
--- Miten niin?
-
--- Niin, sen niityn on eräs korkea-arvoinen herra ostanut ja huomisesta
-asti ei hän salli kenenkään kylvää sinne rahoja.
-
--- Mitenkä pitkä on täältä Ihmeniitylle?
-
--- Tuskin kahta kilometriä. Tuletko mukanamme? Puolessa tunnissa olet
-siellä, ja jos kylvät heti kultarahasi, voit muutamien minuuttien
-päästä saada ne kaksituhattasi ja vielä tänä iltana palaat kotiisi
-taskut täynnä. Tuletko mukanamme?
-
-Pinocchio viivytteli vähän vastaustaan, sillä hän tuli ajatelleeksi
-haltijatarta ja vanhaa Geppettoa ja puhuvan sirkan varoituksia, mutta
-lopputuloksena oli kuitenkin se, että hän teki niin kuin kaikki muutkin
-pojat, joilla ei ole oikeudentuntoa eikä sydäntä paikallaan: hän
-keikautti niskaansa ja sanoi kissalle ja ketulle:
-
--- Hyvä on, lähtekäämme, minä seuraan teitä.
-
-Ja niin he lähtivät.
-
-Käveltyään puolen päivää saapuivat he kaupunkiin, jonka nimi oli
-"Tyhmeliinien pyydys". Jo ensi silmäyksellä huomasi Pinocchio, että
-kaikki kadut olivat täynnä karvattomia koiria, jotka haukottelivat
-nälästä, hiljan kerittyjä lampaita, jotka värisivät kylmästä,
-heltattomia kanoja, jotka kerjäsivät maissijyvästä, suuria perhosia,
-jotka eivät voineet lentää, sillä he olivat myyneet kirjavat siipensä,
-pyrstöttömiä paratiisilintuja, jotka häpesivät näyttää itseään, ja
-äkäisiä fasaaneja, jotka ainiaaksi olivat kadottaneet kullalle ja
-hopealle kimaltelevat höyhenensä.
-
-Tämän kerjäläisjoukon läpi ajoi aina silloin tällöin jotkut
-herrasvaunut, joissa istua vetelehti kettu tai ilkeä harakka tai joku
-petolintu.
-
--- Mutta missä on Ihmeitten niitty? kysyi Pinocchio.
-
--- Parin askeleen päässä täältä.
-
-Astuttuaan ulos kaupungin portista pysähtyivät he todellakin autiolle
-niitylle, joka oli aivan samanlainen kuin kaikki muutkin niityt.
-
--- Kas niin, nyt olemme perillä, sanoi kettu marionetille.
-
--- Kumarru nyt alas ja kaiva pieni kuoppa maahan ja pane kultarahasi
-siihen!
-
-Pinocchio totteli. Hän kaivoi kuopan, pisti sinne neljä kultarahaa,
-jotka hänellä vielä olivat ja täytti sitten kuopan mullalla.
-
--- Ja nyt, sanoi kettu, haet lähimmältä lähteeltä ämpärillisen vettä,
-jolla kastelet maan siltä kohdalta, johon kylvit.
-
-Pinocchio läksi lähteelle, mutta kun ei hänellä ollut ämpäriä, riisui
-hän toisen kenkänsä, täytti sen vedellä ja kasteli sillä kuopan päällä
-olevan mullan. Sitten hän kysyi:
-
--- Onko mitään muuta tehtävä?
-
--- Ei mitään, vastasi kettu. -- Nyt voimme mennä matkaamme. Mutta palaa
-sinä tänne takaisin kahdenkymmenen minuutin päästä, sillä silloin on
-puu jo kohonnut maasta, oksat täynnä kultarahoja.
-
-Marionettiparka ylen ihastuneena, kiitteli tuhatkertaisesti kettua ja
-kissaa, luvaten antaa heille komeat lahjat.
-
--- Emme me huoli mitään lahjoja, vastasivat molemmat vekkulit. --
-Meidän ainoa toivomme oli opettaa sinulle miten vaivaa näkemättä voi
-päästä rikkaaksi ja nyt olemme tyytyväisiä.
-
-Tämän sanottuaan ottivat he hyvästit Pinocchiolta, toivottivat hänelle
-runsasta saalista ja menivät sitten matkoihinsa.
-
-
-
-
-XIX
-
-Pinocchion kultarahat varastetaan ja häntä rangaistaan senvuoksi neljän
-kuukauden vankeudella.
-
-
-Palattuaan kaupunkiin alkoi marionetti laskea minuutteja ja kun hänestä
-tuntui että määräaika oli kulunut, lähti hän aika kyytiä takaisin
-Ihmeniitylle.
-
-Ja kulkiessaan kiireisin askelin tykytti hänen sydämensä kovaa tik,
-tak, tik, tak, aivan kuin salinkello olisi tiksuttanut. Hän ajatteli
-hiljaa itsekseen:
-
--- Mitäs, jos tuhannen sijaan löytäisinkin puun oksilta kaksituhatta?
-Jos kahdentuhannen sijasta löytäisinkin viisituhatta? ei mutta, jos
-viidentuhannen sijasta sieltä löytäisin satatuhatta? Kylläpä minusta
-silloin tulisi suuri herra! Hankkisin itselleni komean palatsin,
-tuhannen puuhevosta ja tuhannen leikkitallia ja kellarin, joka olisi
-täynnä ruusulikööriä ja kirsikkaviiniä, ja kirjaston, joka olisi täynnä
-makeisia, torttuja, kakkuja, mantelileivoksia ja kermahyytelöä.
-
-Näissä mietteissään hän oli saapunut aivan Ihmeniityn reunalle. Hän
-pysähtyi katsomaan näkisikö sattumalta jo etempää oliko puunoksat
-kultarahoja täynnä, mutta hän ei nähnyt mitään. Hän kulki vielä sata
-askelta eteenpäin -- ei mitään, hän astui niitylle... meni sille
-paikalle asti, jonne hän oli kuopan kaivanut -- ei mitään. Nyt tuli hän
-oikein totiseksi ja unohtaen hyvän kasvatuksen ja käytöksen, otti hän
-toisen kätensä taskustaan ja raappasi aikalailla päätään.
-
-Samassa hän kuuli kovan naurunrähähdyksen ja katsoessaan ylös huomasi
-hän suuren papukaijan, joka istui puussa, nykien itsestään niitä
-muutamia höyheniä, joita vielä oli jäljellä.
-
--- Mitä sinä naurat? kysyi Pinocchio harmissaan.
-
--- Nyppiessäni höyheniäni satuin kutittamaan itseäni siipieni alta, se
-minua nauratti.
-
-Marionetti ei vastannut. Hän meni lähteelle ja täytti kenkänsä vedellä
-ja kasteli vielä kerran mullan, joka peitti kultarahat.
-
-Silloin kajahti autiolla nurmikolla uusi naurunhohotus, vielä äskeistä
-nenäkkäämpänä.
-
--- Tahtoisinpa vihdoinkin tietää, huusi Pinocchio raivostuneena, mitä
-sinä naurat, huonosti kasvatettu papukaija.
-
--- Minä nauran tyhmeliineille, jotka uskovat kaikkea leikkiä ja antavat
-viisaimpien narrata itseään.
-
--- Ehkä tarkoitat minua?
-
--- Niin, sinua juuri tarkoitankin, Pinocchio-parka, sinua, joka olet
-niin yksinkertainen, että luulet kultarahoja voitavan kylvää ja
-kasvattaa peltoon, niin kuin kylvetään papuja ja pumppuja. Niin uskoin
-minäkin kerran ja siitä saan nyt kärsiä. Nyt tiedän (vaikka liian
-myöhään) että täytyy tehdä työtä ja ansaita omien kättensä töillä
-rahoja, jos toivoo saavansa muutamankaan kolikon kokoon.
-
--- En minä ymmärrä sinua, sanoi marionetti, joka jo alkoi pelosta
-vapista.
-
--- Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä! Minä selitän tarkemmin. Tiedä
-siis, että sinun ollessasi kaupungissa, palasivat kissa ja kettu tänne
-niitylle, ottivat haudatut kultarahat ja pakenivat kuin tuulen
-nopeudella. Mies se, joka heidät kiinni saa!
-
-Pinocchio jäi seisomaan suu auki, mutta kun hän ei uskonut papukaijan
-sanoja toisiksi, alkoi hän käsin ja kynsin kaivaa maata siitä paikasta,
-jota oli kastellut. Ja hän kaivoi kaivamistaan, kaivoi kuopan niin
-syväksi, että olkilyhde olisi voinut siinä suorana seisoa: mutta
-kultarahoja ei siellä ollut.
-
-Epätoivon valtaamana palasi hän juoksujalassa kaupunkiin ja meni suoraa
-päätä tuomarin luokse ilmiantamaan nuo molemmat petturit, jotka olivat
-häneltä varastaneet.
-
-Tuomarina oli vanha gorillan sukuinen apina, jonka korkea ikä ja
-valkoinen parta teki hyvin kunnioitettavan näköiseksi, mutta ehkä
-siihen vaikuttivat lasittomat kultasankaiset silmälasitkin, joita hän
-käytti heikentyneitten silmiensä vuoksi.
-
-Pinocchio selitti tarkasti tuomarille ilkeän petoksen, jonka uhriksi
-oli joutunut, hän ilmaisi pahantekijöiden etu- ja sukunimet ja
-erityiset tuntomerkit, lopettaen selityksensä oikeutta vaatimalla.
-
-Tuomari kuunteli häntä hyvin ystävällisenä, seuraten tarkkaavaisena
-kertomusta, ja tuli lopulta oikein liikutetuksi. Kun ei marionetilla
-ollut muuta lisättävää, ojensi hän kätensä ja soitti kelloa.
-
-Tämän soiton kuultuaan astui heti kaksi santarmiksi puettua verikoiraa
-sisään.
-
-Tuomari viittasi Pinocchioon ja sanoi: -- Tuolta lurjukselta on
-varastettu neljä kultarahaa, ottakaa hänet kiinni ja heittäkää hänet
-heti vankeuteen!
-
-Kuullessaan tämän päättömän tuomion jäi marionetti seisomaan kuin
-kivettyneenä ja aikoi ruveta vastustamaan, mutta santarmit tukkivat
-hänen suunsa turhan ajanhukan vuoksi ja veivät hänet putkaan.
-
-Ja siellä hän sai istua neljä pitkän pitkää kuukautta ja siellä hän
-istuisi vieläkin, ellei eräs onnellinen sattuma olisi häntä sieltä
-pelastanut. Nuori keisari, joka hallitsi tätä kaupunkia, oli saanut
-loistavan voiton vihollisistaan ja sen johdosta käski hän panna
-toimeen suuret, yleiset juhlat, ilotulitukset, kilpa-ajot, ja
-polkupyöräkilpailut ja vielä suuremmaksi ilon osoitukseksi avattiin
-kaikkien vankiloiden ovet ja vangit päästettiin vapaiksi.
-
--- Jos kaikki muut lähtevät vankilasta, tahdon minäkin ulos, sanoi
-Pinocchio vanginvartijalle.
-
--- Ei, te ette pääse, vastasi vanginvartija, sillä te ette kuulu samaan
-seuraan.
-
--- Pyydän anteeksi, sanoi Pinocchio, minä olen myöskin pahantekijä.
-
--- Vai niin, siinä tapauksessa olette aivan oikeassa, sanoi
-vanginvartija kohteliaasti nostaen lakkia, avasi vankilan portit ja
-antoi hänen juosta matkoihinsa.
-
-
-
-
-XX
-
-Vapautuneena vankilasta aikoo hän palata haltijattaren talolle, mutta
-maantiellä kohtaa hän kauhean ison käärmeen ja tarttuu lopulta kiinni
-ketunrautoihin.
-
-
-Kuvitelkaapas Pinocchion iloa kun hän taas tunsi olevansa vapaana!
-Ajattelematta sitä tai tätä lähti hän heti kaupungista ja löysikin sen
-tien, joka johti haltijattaren talolle.
-
-Oli ollut sateiset ilmat ja sen vuoksi oli maantie yhtenä ainoana
-rapakkona, jonne vajosi melkein polviin saakka.
-
-Mutta siitä ei marionetti välittänyt.
-
-Hän paloi ikävästä saada nähdä isänsä ja pienen kultakutrisen
-sisarensa, sen vuoksi hän loikkasikin kuin vinttikoira, niin että
-maantien rapa räiski hänen hatulleen asti. Ja juostessaan hän ajatteli
-itsekseen:
-
--- Kyllä on onnettomuus minua seurannut! Mutta sen olen ansainnutkin!
-sillä olen itsepäinen ja tottelematon. Kaikessa tahdon tehdä oman
-mieleni mukaan, kuulematta niitä, jotka minua rakastavat ja ovat
-tuhatkertaa viisaammat kuin minä... Mutta tästä hetkestä saakka alan
-elää uutta elämää ja tahdon olla tottelevainen ja hyvä poika! Olen
-todellakin tullut huomaamaan, että tottelemattomien poikien käy
-huonosti, eivätkä he koskaan onnistu missään. Voi, miten isäni on
-saanut minua odottaa! Onkohan hän vielä haltijattaren luona. On jo
-pitkä aika siitä, kun sinut viimeksi näin, isäkultani, minä ihan kuolen
-ikävästä päästäkseni sinua hyväilemään, minä ihan tukahdutan sinut
-suudelmillani. Antaneekohan haltijatar anteeksi pahan mielen, jonka
-hänelle olen saattanut? Kun ajattelen miten paljon hyvyyttä haltijatar
-on minulle osoittanut! Häntä saan kiittää siitäkin, että tänään olen
-elossa! Onkohan koko maailmassa kiittämättömämpää ja sydämettömämpää
-poikaa kuin minä?
-
-Näitä puhuessaan pysähtyi hän äkkiä kauhistuneena, peräytyen neljä
-askelta taaksepäin.
-
-Mitä luulette hänen nähneen?
-
-Hän näki suuren käärmeen makaavan poikittain tiellä, viheriänahkaisen
-käärmeen, jonka silmät iskivät tulta, ja jonka terävä pyrstö savusi
-kuin uuninpiippu.
-
-On mahdoton kuvailla marionetin pelästystä. Ensiksi juoksi hän puolen
-kilometriä takaisin ja istuutui sitten kiviraunioille odottamaan siksi
-kunnes käärme suvaitsisi mennä matkoihinsa ja jättää tien avoimeksi.
-
-Hän odotti tunnin, kaksi, kolme tuntia, mutta yhä pysyi käärme
-paikallaan ja hyvin, hyvin kaukaa loistivat sen punaiset tulisilmät ja
-savupatsas kohosi sen pyrstönpäästä.
-
-Viimeinkin koetti Pinocchio rohkaista itseään, lähestyi käärmettä parin
-askeleen päähän ja sanoi äänellä, jonka hän koetti tehdä niin lempeäksi
-ja suloiseksi kuin mahdollista:
-
--- Anteeksi, herra käärme, ettekö tahtoisi olla niin hyvä ja siirtyä
-hiukan syrjemmäksi, vain niin paljon, että minä pääsisin ohitsenne?
-
-Yhdentekevää olisi ollut puhua seinälle. Käärme ei liikahtanutkaan.
-
-Pinocchio jatkoi yhtä lempeällä äänellä:
-
--- Tietäkää, herra käärme, että minun pitäisi joutua kotiin, siellä
-isäni odottaa minua, enkä minä ole nähnyt häntä pitkiin aikoihin...
-Väistykää nyt hiukan, että voin jatkaa matkaani!
-
-Hän odotti jotain merkkiä vastaukseksi kysymykseensä, mutta turhaan.
-Päinvastoin käärme, joka tähän saakka oli ollut hyvin eloisan ja
-pirteän näköinen, nyt äkkiä oli aivan jäykkä ja kankea. Silmäluomet
-olivat painuneet kiinni ja pyrstö oli lakannut nytkähtelemästä.
-
--- Olisikohan se todellakin kuollut? kysyi Pinocchio hieroen käsiään
-ihastuksesta, ja arvelematta sen enempää päätti hän kiivetä käärmeen
-yli ja jatkaa toiselta puolen matkaansa. Mutta hän oli tuskin ehtinyt
-kohottaa jalkansa, niin jo ponnahtaa käärme ylös kuin jännitetty
-vieteri ja kun marionetti pelästyksissään aikoi vetäytyä takaisin,
-kompastui hän ja kaatui suinpäin rapakkoon.
-
-Kaiken lisäksi kävi niin hullusti, että hän jäi seisomaan päälleen
-rapakkoon ja jalat ilmaan ojennettuina.
-
-Kun käärme näki marionetin seisovan päällään ja päristelevän jalkojaan
-ilmassa kuin tuulimylly, alkoi häntä naurattaa ja hän nauroi ja nauroi
-niin kauan, että lopulta joku suoni hänen rinnassaan katkesi -- ja
-tällä kertaa hän todellakin kuoli.
-
-Ja nyt alkoi Pinocchio taas juosta, toivoen joutuvansa ennen yötä
-haltijattaren talolle. Mutta kun hän ei enää jaksanut vastustaa kovaa
-nälkäänsä, kiipesi hän erääseen tien vieressä olevaan viinitarhaan,
-aikoen poimia pari rypälettä. Mutta sitä ei hänen olisi pitänyt tehdä!
-
-Hän oli tuskin ehtinyt ensimmäiselle viiniköynnökselle, naksis! hän
-tuntee kahden terävän raudan puristavan jalkojansa, niin että hänen
-silmissään alkoivat kuu, aurinko ja kaikki tähdet tanssia.
-
-Marionetti parka oli tarttunut ketunrautoihin, jotka joku talonpoika
-oli asettanut puutarhaansa toivoen saavansa kiinni jonkun niistä
-näädistä, jotka olivat kaikkien lähiseudun kanatarhojen kauhuna.
-
-
-
-
-XXI
-
-Viinitarhan omistaja ottaa kiinni Pinocchion, ja pakottaa hänet olemaan
-kanatarhansa vahtikoirana.
-
-
-Sen nyt kaikki arvaatte, että Pinocchio alkoi itkeä ja ulista ja
-voivotella. Mutta turhat olivat itkut ja valitukset, sillä lähellä ei
-ollut ainoatakaan ihmisasuntoa ja maantielläkään ei kulkenut yhtään
-elävää sielua.
-
-Yökin oli jo käsissä.
-
-Joko ketunrautojen tuottamasta tuskasta, tai sitten siitä pelosta että
-oli aivan yksin autiolla tasangolla, oli marionetti vähällä mennä
-tainnoksiin, mutta silloin hän samassa näki tulikärpäsen lentävän
-päänsä yli. Hän huusi sitä luokseen ja sanoi:
-
--- Voi, pieni tulikärpäseni, ole minulle armollinen ja pelasta minut
-tästä rangaistuksesta!
-
--- Poika parka! vastasi tulikärpänen, pysähtyen lennossaan häntä
-katselemaan. -- Miten ihmeessä sinä olet tarttunut noihin rautoihin?
-
--- Minä aioin poimia muutamia viinirypäleitä tuosta köynnöksestä,
-sitten...
-
--- Olivathan rypäleet sinun?
-
--- Ei...
-
--- Kuka on opettanut sinua ottamaan toisten omaisuutta?
-
--- Minun oli niin nälkä...
-
--- Nälkä, poikaseni, ei ole niin pätevä syy, että sen nojalla voimme
-anastaa toisten omaa.
-
--- Se on totta, se on totta! huusi Pinocchio itkien, mutta minä en enää
-milloinkaan tee niin.
-
-Samassa silmänräpäyksessä keskeytyi puhelu hiljaisesta askelten
-kopinasta, joka läheni. Se oli viinitarhan omistaja, joka tuli hiipien
-varpaillaan katsomaan, oliko joku näädistä, jotka öiseen aikaan söivät
-hänen kanojaan, joutunut ketunrautoihin.
-
-Suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän takin alla kantamansa lyhdyn
-valossa huomasi pojan tarttuneen ansaan toivotun näädän asemasta.
-
--- Vai sinä sen varkaanalku! huudahti talonpoika vihaisena, sinäkö se
-näpisteletkin minun kananpoikiani?
-
--- En minä ole, en minä ole! huusi Pinocchio nyyhkien. -- Tahdoin vain
-poimia muutamia rypäleitä.
-
--- Se, joka varastaa rypäleitä, osaa myös varastaa kanoja. Odotapas
-vaan, kyllä saat sellaisen läksytyksen, että sen vastakin muistat.
-
-Hän avasi ketunraudat, tarttui marionettia niskasta ja kantoi hänet
-sillä tavalla kotiin, niin kuin minkäkin juottovasikan.
-
-Saavuttuaan talonsa pihamaalle, heitti hän Pinocchion nurmikolle,
-asetti jalkansa hänen niskalleen ja sanoi:
-
--- On jo myöhä ja minä tahdon panna maata. Huomenna tehdään selvä
-asiasta. Mutta koska vahtikoirani kuoli juuri tänään, saat mennä heti
-hänen paikalleen. Saat nyt olla talonkoirana.
-
-Sanottu ja tehty. Hän pani Pinocchion kaulaan messinkipiikkisen
-kaulapannan ja kiristi sen niin kireälle, ettei sitä voinut vetää pään
-yli pois. Kaulapannasta riippui pitkä seinään kiinnitetty rautaketju.
-
--- Jos yöllä alkaa sataa, sanoi talonpoika, voit kömpiä tuohon koppiin,
-siellä ovat yhä vielä ne samat oljet, jotka neljän vuoden ajan olivat
-koiraparallani vuoteena. Jos sattuisi niin onnettomasti, että tulisi
-varkaita, niin älä unohda kuunnella tarkasti ja haukkua!
-
-Tämän viimeisen varoituksen annettuaan meni talonpoika sisään, ja sulki
-vielä ovensa varmuusketjuilla. Sillä aikaa makasi Pinocchio-parka
-kokoonkyyristyneenä nurmikolla, puolikuolleena kylmästä ja pelosta.
-Vähän väliä hän pisti onnettomana kätensä kiristävän, kovasti
-puristavan kaulapannan sisään ja sanoi itkien:
-
--- Se oli oikein minulle! Sittenkin sen ansaitsin. Olen tahtonut olla
-laiskottelija, maankiertäjä... olen seurannut huonojen toverien neuvoja
-ja sen vuoksi ei minulla ole onnea missään. Jos olisin ollut hyvä poika
-niin kuin muut, jos minulla olisi ollut halu lukea ja tehdä työtä, jos
-olisin pysynyt kotona isäni luona, niin enpä nyt olisi ulkona
-taivasalla, talonpojan vahtikoirana... Oi, jos saisin syntyä maailmaan
-uudestaan! Mutta nyt on liian myöhä katua. Kärsivällisyyttä vaan!
-
-Tämän sanottuaan kömpi hän koirankoppiin ja nukkui.
-
-
-
-
-XXII
-
-Pinocchio keksii varkaat ja palkinnoksi uskollisuudestaan pääsee
-vapaaksi.
-
-
-Nukuttuaan makeasti ainakin kaksi tuntia heräsi hän puoliyön aikaan
-siihen, että kuuli pihalta hiljaista kuiskutusta, tissutusta ja
-tassutusta. Hän pisti nenännipukkansa ulos koirankopin suusta ja näki
-pihalla neljä mustaa kissannäköistä eläintä, kokoontuneena
-neuvotteluun. Mutta kissoja ne eivät olleet, vaan näätiä, pieniä
-petoeläimiä, jotka ovat hyvin ahneita munille ja nuorille kananpojille.
-Yksi näistä näädistä erosi tovereistaan, astui koirankopin suulle, ja
-sanoi hiljaa:
-
--- Hyvää iltaa, Melampo.
-
--- Ei minun nimeni ole Melampo, vastasi marionetti.
-
--- Kuka sinä olet?
-
--- Minä olen Pinocchio.
-
--- Ja mitä sinä täällä teet?
-
--- Olen täällä talonvahtina.
-
--- Missä Melampo on, minne vanha talonkoira on joutunut, joka asui
-tässä kopissa?
-
--- Hän kuoli aamulla.
-
--- Kuoliko? Koira parka! Hän oli hyvin hyvä! Mutta kasvoistasi päättäen
-näytät sinäkin olevan kunnon koira!
-
--- Pyydän anteeksi, mutta en minä ole koira!
-
--- Mikä sitten olet?
-
--- Minä olen marionetti.
-
--- Mutta olet täällä talonvahtikoirana?
-
--- Ikävää kyllä, syntieni tähden...
-
--- Hyvä on, minä ehdotan sinulle saman sopimuksen, joka meillä oli
-autuaan Melampo-vainaan kanssa, siihen sinä kyllä tyydyt.
-
--- Mitkä ovat ehdot?
-
--- Me käymme niin kuin ennenkin kerran viikossa kanakopissa ja viemme
-sieltä kahdeksan kanaa. Näistä kanoista me itse syömme seitsemän, ja
-yhden me annamme sinulle, mutta sillä ehdolla tietysti, että sinä olet
-nukkuvinasi etkä hauku vähääkään, etkä herätä isäntääsi.
-
--- Niinkö Melampokin teki? kysyi Pinocchio.
-
--- Aivan varmaan, ja me tulimme aina hänen kanssaan hyvin toimeen. Nuku
-siis hyvässä rauhassa ja ole varma siitä, että ennen kuin lähdemme
-täältä, jätämme koppisi eteen valmiiksi nypityn kanan, siitä saat
-huomiseksi aamiaisen. Olemmeko ymmärtäneet toisemme.
-
--- Liiankin hyvin! vastasi Pinocchio pudistaen päätänsä uhkaavasti,
-niin kuin olisi tahtonut sanoa: -- Odottakaa vaan, kyllä tästä vielä
-puhutaan!
-
-Kun siis näädät uskoivat olevansa varmoja asiastaan, menivät he suoraa
-päätä kanahuoneeseen, joka olikin aivan koirankopin vieressä.
-Hampaillaan ja kynsillään he saivat suljetun puuoven aukaistuksi ja
-pujahtivat sisään, toinen toisensa perästä. Mutta tuskin he olivat
-päässeet sisään, niin lyötiin ovi aika paukauksella kiinni.
-
-Pinocchio sen sulki. Mutta hän ei ollut vielä siihenkään tyytyväinen,
-vaan vieritti varmuuden vuoksi vielä suuren kiven oven eteen.
-
-Ja sitten hän alkoi haukkua aivan kuin vahtikoira: hau, hau, hau.
-
-Tämän äänen kuullessaan karkasi talonpoika ylös sängystään, otti pyssyn
-käteensä, astui ikkunan luo ja kysyi:
-
--- Mitä on tapahtunut?
-
--- Täällä on varkaita! vastasi Pinocchio.
-
--- Missä ne ovat?
-
--- Kanahuoneessa.
-
--- Minä tulen paikalla.
-
-Ja heti olikin jo talonpoika alhaalla. Hän kiiruhti juoksujalassa
-kanahuoneelle, otti kiinni kaikki neljä näätää, pisti ne säkkiin ja
-sanoi sitten hyvin tyytyväisenä:
-
--- Sainpa teidät viimeinkin käsiini! Voisinpa nyt rangaista teitä,
-mutta niin pitkävihainen en ole. Tyydyn siihen, että vien teidät
-naapurikylän ravintolan isännälle, hän nylkee teidät ja valmistaa
-teistä sitten jänispaistin hapankastikkeen kanssa. Se on kunnia, jota
-ette ole ansainneet, mutta jalomieliset ihmiset eivät välitä
-pikkuasioista...
-
-Sen jälkeen meni hän Pinocchion luo ja oikein hyväili häntä, sitten hän
-kysyi muun muassa:
-
--- Mitenkä sinä sait vihiä näiden pikku veijarien liitosta? Ja kun
-ajattelen, että Melampo, minun uskollinen vahtini, ei milloinkaan
-huomannut mitään!
-
-Nyt olisi marionetti voinut puhua mitä tiesi, tai toisin sanoen, hän
-olisi voinut ilmaista koiran ja näätien häpeällisen sopimuksen, mutta
-hän muisti että koira oli kuollut ja ajatteli sen vuoksi näin:
-
--- Mitä hyödyttää syyttää kuolleita? Kuollut on kuollut, ja paras on
-jättää heidät rauhaan.
-
--- Olitko valveilla vai nukuitko, kun näädät tulivat pihalle? kyseli
-talonpoika edelleen.
-
--- Minä nukuin, vastasi Pinocchio, mutta näätien kuiskailemisesta
-heräsin ja yksi niistä tuli minun luokseni kopille ja sanoi: "Jos
-lupaat ettet hauku etkä herätä herraasi, annamme sinulle valmiiksi
-nypityn kananpojan." Ajatelkaapa! Olivat niin hävyttömiä, että tekivät
-minulle sellaisen ehdotuksen! Tietäkää, että niin marionetti kuin
-olenkin, ja vaikka minussa on kaiken maailman pahat tavat, niin en
-kuitenkaan milloinkaan antaisi apuani epärehellisille ihmisille.
-
--- Hyvin sanottu, poikani! huudahti talonpoika, taputtaen häntä
-olkapäälle. -- Se on sinulle kunniaksi, ja mielisuosioni osoitteeksi
-vapautan sinut heti ja saat palata kotiisi.
-
-Ja hän irroitti kaulanauhan.
-
-
-
-
-XXIII
-
-Pinocchio itkee kauniin kultakutrisen tytön kuolemaa. Hän tapaa
-kyyhkysen, joka vie hänet merenrannalle, siellä hän heittäytyy veteen
-auttaakseen isäänsä Geppettoa.
-
-
-Kun Pinocchio ei enää tuntenut kaulapannan kuristavan kaulaansa, alkoi
-hän juosta pitkin peltoja, eikä pysähtynyt hetkeksikään, ennen kuin oli
-päässyt maantielle, joka johti haltijattaren talolle.
-
-Saavuttuaan isolle maantielle, nousi hän kivelle, jolta tarkasteli
-näkisikö metsää, jossa hän onnettomuudekseen oli tavannut ketun ja
-kissan. Aivan selvästi hän sen erottikin, ja yli muitten puiden näkyi
-Jättiläistammi, jossa hän oli riippunut nuora kaulassa, mutta vaikka
-hän olisi kuinka tarkkaan katsonut, ei hän nähnyt taloa, jossa
-kultakutrinen tyttö asui.
-
-Silloin hänet valtasi surullinen aavistus, ja hän alkoi juosta minkä
-jaksoi ja muutamassa minuutissa hän oli nurmikolla, jolla valkoinen
-talo ennen sijaitsi. Mutta valkoista taloa ei ollut enää. Sen sijasta
-oli siellä pieni marmorinen kivi, johon oli kirjoitettu seuraava
-surullinen hautakirjoitus:
-
-               Tässä lepää
-           kultakutrinen tyttö,
-            hän kuoli surusta
-           kadotettuaan pienen
-        rakkaan veljensä Pinocchion.
-
-Saatte itse kuvitella mielessänne miten surulliseksi marionetti tuli
-murheellisena tavattuaan nuo sanat. Hän heittäytyi suulleen maahan,
-suuteli marmorista hautakiveä ja puhkesi valtavaan itkuun. Hän itki
-koko yön ja vielä seuraavan aamun. Aamun sarastaessa hän itki vielä,
-vaikkei silmistä lähtenyt enää kyyneltäkään. Hänen huutonsa ja
-valituksensa olivat niin haikeat ja sydäntä särkevät, että kaikkien
-lähiseudun kukkuloiden kaiku vastasi niihin.
-
-Ja hän sanoi itkien:
-
--- Oi haltijattareni, miksi kuolit? Miksi en minä saanut kuolla
-edestäsi, minä joka olen niin paha, sinä sitä vastoin aina olit hyvä?
-Ja missähän isäni on? Oi haltijattareni, sano minulle mistä hänet voin
-löytää, sillä tahdon ikiajoiksi jäädä hänen luokseen, enkä milloinkaan
-jätä häntä, en milloinkaan, milloinkaan! Oi haltijattareni, sano
-minulle ettet ole kuollut! Jos sinä todellakin pidät minusta... jos
-pidät pienestä veljestäsi, niin herää taas eloon... tule samaksi kuin
-ennen olit. Eikö sinulla ole paha mieli, nähdessäsi minut yksinäni,
-kaikkien hylkäämänä! Jos rosvot tulevat, ripustavat he minut taas
-puuhun... ja silloin minä todellakin kuolen. Mitä tahdot, että minä
-teen yksinäni tässä maailmassa? Kuka antaa minulle ruokaa, kun minulla
-ei ole isää eikä äitiä? Missä nukun yöni? Kuka minulle ompelee uuden
-takin? Oi, monta, monta tuhatta kertaa mieluummin minäkin kuolisin!
-Voi, minä tahtoisin kuolla, voi, voi, voi!
-
-Näin valittaessaan hän alkoi repiä tukkaansa, mutta voi, tukka olikin
-puusta, niin ettei hän voinut edes vetäistä sormiaan sen läpi.
-
-Samassa hän näki suuren kyyhkysen lentävän ilmassa päänsä päällä, se
-pysähtyi siivet levällään ja huusi hänelle korkeudestaan:
-
--- Sano lapseni, mitä teet siellä alhaalla?
-
--- Etkö sitä näe! Minä itken! Pinocchio vastasi ja kohotti päänsä ääntä
-kohti, hieroen silmiään hihaansa.
-
--- Sano minulle, kyyhkynen jatkoi -- etkö tunne sattumalta toveriesi
-joukossa Pinocchio nimistä marionettia?
-
--- Pinocchio? Sanoitko Pinocchio? toisti Pinocchio nousten ylös yhdellä
-hyppäyksellä. -- Pinocchio olen juuri minä.
-
-Tämän vastauksen kuultuaan laskeutui kyyhkynen nopeasti alas ja
-istuutui maahan. Se oli kalkkunaa suurempi.
-
--- Tunnet siis myöskin Geppetton? hän kysyi marionetilta.
-
--- Tunnenko hänet? Isä-raukkanihan hän on. Onko hän ehkä puhunut
-minusta sinulle? Vietkö minut hänen luokseen? Elääkö hän vielä? Armahda
-minua, vastaa, onko hän vielä elossa?
-
--- Neljä päivää sitten erosin hänestä meren rannalla.
-
--- Mitä hän siellä teki?
-
--- Hän rakensi itselleen pientä venettä, jolla aikoi mennä valtameren
-yli. Jo neljä kuukautta on ukko-parka kulkenut ympäri maailmaa etsien
-sinua. Mutta kun hän ei ole onnistunut sinua löytämään, on hänen
-päähänsä pistänyt lähteä sinua hakemaan kauempaa uuden maailman
-mantereelta.
-
--- Miten pitkälti on täältä meren rannalle? Pinocchio kysyi hyvin
-huolissaan.
-
--- Enemmän kuin tuhat kilometriä.
-
--- Tuhat kilometriä? Oi, kyyhkys-kultani, olisipa minulla sinun
-siipesi!
-
--- Jos tahdot, niin minä kannan sinut sinne.
-
--- Miten?
-
--- Selässäni tietysti. Oletko hyvin painava?
-
--- Painavako? Vielä mitä! Olen kepeä kuin höyhen.
-
-Pitemmittä puheitta Pinocchio hyppäsi kyyhkysen selkään, asettui siihen
-hajareisin istumaan ja huusi hyvin tyytyväisenä: "Hop, hei, hevoseni,
-nyt on kiire matkalle!"
-
-Kyyhkynen otti vauhtia ja muutamassa minuutissa he olivat korkealla
-ilmassa, melkein pilvien tasalla. Marionetti oli utelias katsomaan,
-miltä maailma näin korkealta näyttäisi, ja hän kurotti hiukan päätään,
-mutta häntä alkoi heti niin pelottaa ja pyörryttää, että peläten
-putoavansa hän kietoi molemmat käsivartensa hyvin, hyvin lujasti
-höyhenisen hevosensa kaulan ympäri.
-
-He lensivät koko päivän. Illan tullessa kyyhkynen sanoi:
-
--- Minua janottaa niin kovin!
-
--- Ja minun on kovin nälkä, lisäsi Pinocchio.
-
--- Viivytään vähän aikaa tuossa kyyhkyslakassa ja sitten taas pian
-lähdetään edelleen, niin että huomenna aamun sarastaessa olemme meren
-rannalla.
-
-He astuivat sisään asumattomaan kyyhkyslakkaan, jossa ei ollut muuta
-kuin pesuvadillinen vettä ja korillinen peltoherneitä.
-
-Koko ikänsä oli marionetti inhonnut peltoherneitä, hän väitti että ne
-oksennuttivat häntä ja pilasivat hänen vatsansa, mutta tänä iltana hän
-söi niitä niin paljon että oli ihan haljeta, ja syötyään melkein kaikki
-hän kääntyi kyyhkysen puoleen sanoen:
-
--- En olisi ikinä uskonut peltoherneitten maistuvan niin hyviltä!
-
--- Täytyy oppia, poikani, vastasi kyyhkynen, -- että peltoherneetkin
-maistuvat hyviltä, kun vain on nälkä, eikä ole muuta syömistä. Nälkä ei
-välitä oikuista eikä makeisista!
-
-Syötyään tämän pienen välipalan lähtivät he taas matkaan, ja voi sitä
-kyytiä! Seuraavana aamuna he jo olivat meren rannalla.
-
-Kyyhkynen laski Pinocchion maahan ja levittäen heti siipensä lensi se
-pois ja katosi, huolimatta edes kuulla Pinocchion kiitoksia.
-
-Rannalle oli kokoontunut paljon väkeä, jotka huusivat ja huitoivat
-käsillään, katsellen merelle päin.
-
--- Mitä on tapahtunut? Pinocchio kysyi eräältä vanhalta muijalta.
-
--- Niin katsos, eräs isä-raukka, joka on kadottanut poikansa, aikoo
-pienellä veneellä lähteä häntä etsimään toiselta puolelta merta, mutta
-tänään on myrsky merellä ja vene on vajoamaisillaan veden alle...
-
--- Missä vene on?
-
--- Tuolla, jonne sormellani viittaan, sanoi muija ja osoitti pientä
-venettä, joka näin kaukaa katsottuna näytti pähkinänkuorelta, sisässään
-pieni ukko.
-
-Pinocchio suuntasi katseensa sanottuun suuntaan, ja katseltuaan vähän
-aikaa hyvin tarkkaavasti, hän huudahti kimakasti:
-
--- Se on minun isäni! Minun isäni!
-
-Sillä heitteli aikaa tuuli venettä äkäisesti aallolta toiselle; väliin
-se kokonaan katosi jättiläisaaltoihin, väliin taas kohosi niiden
-harjanteelle. Pinocchio seisoi korkealla kalliolla ja huusi lakkaamatta
-isänsä nimeä, tehden hänelle merkkiä käsillään ja nenäliinallaan ja
-viimein myös hatullaan.
-
-Ja vaikka Geppetto oli hyvin kaukana rannasta, näytti siltä kuin olisi
-hän tuntenut poikansa, sillä hän nosti vuorostaan lakkinsa
-tervehdykseksi ja koetti kaikenlaisilla liikkeillä osoittaa, että hän
-mielellään olisi palannut, mutta ei voinut myrskyltä soutaa maalle.
-
-Samassa tuli hirvittävän suuri aalto vyöryen ja vene katosi. Odotettiin
-veneen taas nousevan veden pinnalle, mutta sitä ei näkynyt enää.
-
--- Miesparka! rannalle kokoontuneet kalastajat sanoivat, mutisten
-hiljaa rukouksen, ja kääntyivät palatakseen koteihinsa.
-
-Ilmassa kajahti samassa epätoivon huudahdus ja kääntyessään katsomaan,
-he näkivät Pinocchion syöksyvän mereen ja huutavan:
-
--- Minä tahdon pelastaa isäni!
-
-Pinocchio, joka oli puusta aina kiireestä kantapäähän, pysyi veden
-pinnalla ja ui kepeästi kuin kala. Joskus raivoisat aallot hänet
-nielaisivat ja hän katosi vedenpinnan alle, joskus näkyi vain hänen
-käsivartensa tai jalkansa sukeltavan esiin. Viimein hänkin kokonaan
-katosi näkyvistä.
-
--- Poikaparka! sanoivat rannalle kokoontuneet kalastajat, lukivat
-hiljaa rukouksen ja palasivat koteihinsa.
-
-
-
-
-XXIV
-
-Pinocchio saapuu "Ahkerien mehiläisten saarelle" ja löytää
-haltijattarensa.
-
-
-Toivoen joutuvansa ajoissa isäparkansa avuksi Pinocchio ui tässä
-innossaan koko pitkän yön.
-
-Se vasta oli kamala yö! Oli rankkasade, ukkonen jyrisi kamalasti ja
-salamat leimahtelivat, niin että oli valoisaa kuin päivällä.
-
-Vihdoinkin aamun sarastaessa hän näki kaukaa pitkän maasuikaleen. Se
-oli saari keskellä merta.
-
-Hän ponnisteli viimeiset voimansa saapuakseen sen rannalle: mutta
-turhaan. Aallot temmelsivät hurjana heitellen häntä sinne tänne, kuin
-lastua tai oljenkortta. Viimeinkin, hänen onnekseen, tuli suuri aalto,
-joka oli kaikkia muita rajumpi ja voimakkaampi ja heitti Pinocchion
-kauas saaren rannalle.
-
-Sysäys oli niin raju, että hänen kaikki kylkiluunsa ja jäsenensä
-natisivat hänen pudotessaan maahan, mutta hän lohdutteli itseään
-sanoen:
-
--- Tälläkin kertaa pääsin ehjin nahoin hädästä!
-
-Vähitellen taivas kirkastui, aurinko paistoi koko terältään ja meri
-lepäsi tyynenä kuin peili.
-
-Marionetti levitti vaatteensa kuivamaan auringon paisteeseen ja alkoi
-sitten katsella joka taholle, toivoen mahdollisesti jossain, tuolla
-kaukana äärettömällä ulapalla, näkevänsä isäukkonsa veneineen. Mutta
-vaikka hän olisi kuinka tarkkaan katsonut, hän ei nähnyt kuin taivasta
-ja merta ja jonkun purjeen, mutta hyvin, hyvin kaukaa, niin että nekin
-olivat kärpäsen kokoisia.
-
--- Jospa edes tietäisin tämän saaren nimen! hän arveli. -- Jospa edes
-tietäisin, asuuko tällä saarella kunnon ihmisiä, tarkoitan semmoisia
-ihmisiä, joiden ei ole tapana hirttää poikia lähimpään puun oksaan!
-Mutta keltäs sen nyt kysyisin? Eihän täällä ole ainoatakaan elävää
-olentoa.
-
-Tuo ajatus, että hän oli yksinään, aivan yksinään suurella
-asumattomalla saarella, teki hänet niin surulliseksi, että hän oli
-vähällä pillahtaa itkuun. Mutta samassa hän näki suuren kalan uivan
-lähellä rantaa, se ui rauhallisesti omaa uraansa, koko pää vedenkalvon
-yläpuolella.
-
-Marionetti ei oikein tiennyt miksi kutsuisi kalaa, mutta huusi sitten
-kovalla äänellä tullakseen kuulluksi:
-
--- Hohoi, herra kala, saanko puhua kanssanne pari sanaa?
-
--- Vaikka montakin, jos tahdot, vastasi kala, joka olikin hyvä
-merisika, ettei sen parempaa ollut koko maailman merissä.
-
--- Tahdotteko olla niin hyvä ja sanoa, onko tällä saarella yhtään
-kylää, josta saisi ruokaa?
-
--- Onpa kyllä! vastasi merisika. -- Onpa aivan tässä lähelläkin.
-
--- Mitenkä löydän tien sinne?
-
--- Seuraa tuota vasemmanpuolista polkua ja kulje koko ajan siihen
-suuntaan, mihin nenäsi viittaa. Silloin et eksy.
-
--- Sanopas minulle vielä toinenkin asia. Sinä, joka aina kuljeksit
-merellä, etkö sattumalta ole nähnyt pientä venettä ja isääni?
-
--- Kuka sinun isäsi on?
-
--- Minun isänikö? Hän on maailman parhain isä ja minä maailman
-tottelemattomin poika.
-
--- Viime yönä olleen rajuilman aikana on vene varmaankin uponnut,
-merisika sanoi.
-
--- Entä isäni?
-
--- Luulenpa, että tuo kauhea haikala on hänet syönyt, se joka näinä
-päivinä on uiskennellut näillä vesillä levittäen hävitystä ja pelkoa
-ympärilleen.
-
--- Onko se haikala hyvinkin suuri? Pinocchio kysyi, pelosta vapisten.
-
--- Suuriko! merisika jatkoi. -- Saadaksesi oikean käsityksen siitä,
-voin sanoa sinulle, että se on suurempi viisikerroksista taloa ja sen
-kita on niin avara ja syvä, että siihen mahtuu kokonainen juna
-vetureineen päivineen.
-
--- Voi kauhistus! Pinocchio huudahti pelästyneenä, ja puki hyvin ja
-kiireesti vaatteet ylleen, huutaen merisialle:
-
--- Hyvästi, hyvästi, herra kala, anteeksi että teitä vaivasin ja
-tuhannen kiitosta kohteliaisuudestanne!
-
-Viimeisiä sanoja sanoessaan hän oli jo neuvotulla tiellä ja alkoi
-kulkea eteenpäin nopein askelin niin kiireesti, että olisi melkein
-luullut hänen juoksevan. Pienemmästäkin risahduksesta hän säpsähti ja
-kääntyi taakseen katsomaan, peläten tuon kauhean haikalan häntä ajavan
-takaa, suuren kuin viisikerroksinen talo ja kokonainen juna suussa.
-
-Kuljettuaan runsaan puolen tuntia hän saapui pieneen kylään, nimeltä
-"Ahkerien mehiläisten kylä". Kaduilla vilisi ihmisiä kulkien
-edestakaisin toimissaan: kaikki olivat työssä, jokaisella oli oma
-tehtävänsä. Siellä ei ollut ainoatakaan laiskuria, eikä maankiertäjää,
-vaikka olisi lyhdyllä etsinyt.
-
--- Kyllä ymmärrän, tuo laiska Pinocchio sanoi heti, tämä kylä ei ole
-minua varten. Minua ei ole luotu työtä tekemään.
-
-Mutta nälkä alkoi häntä vaivata, sillä kahteenkymmeneenneljään tuntiin
-hän ei ollut syönyt mitään, ei edes maistanut peltoherneitä.
-
-Mitä tehdä!
-
-Hänellä oli ainoastaan kaksi keinoa, joilla nälkänsä tyydyttäisi: joko
-pyytää työtä, tai kerjätä viisipennistä tai leivänpalasta.
-
-Kerjääminen häntä hävetti, sillä hänen isänsä oli aina saarnannut
-hänelle, että ainoastaan vanhat ja sairaat ihmiset ovat oikeutettuja
-pyytämään almuja. Todella köyhiä tässä maailmassa ovat ainoastaan ne,
-jotka vanhuutensa ja sairautensa tähden eivät enää omin käsin voi
-ansaita leipäänsä, he ansaitsevat sääliä ja apua. Kaikki muut ovat
-velvollisia tekemään työtä ja jos eivät sitä tee, vaan mieluummin
-näkevät nälkää, se on heidän oma syynsä.
-
-Samassa häntä vastaan tuli mies, joka hikisenä ja ähkien veti aivan
-yksinään kahta hiilillä täytettyä kärryä.
-
-Pinocchio, jonka mielestä mies oli hyväntahtoisen näköinen, lähestyi
-tätä silmät häpeästä maahan luotuina ja sanoi hiljaa:
-
--- Antakaa minulle viisi penniä, olen kuolemaisillani nälkään?
-
--- En anna sinulle ainoastaan viittä penniä, vastasi hiiltenvetäjä, --
-vaan annan sinulle viisi kertaa niin paljon sillä ehdolla, että autat
-minua vetämään kotiin nämä hiilikärryt.
-
--- Sepä ihmettä! vastasi marionetti melkein loukkaantuneena, -- en ole
-ikinäni ollut vetojuhtana, en ole milloinkaan vetänyt kärryjä.
-
--- Sitä parempi sinulle! vastasi hiiltenvetäjä. -- Mutta tahdonpa sanoa
-sinulle jotain, poikani. Jos todellakin olet kuolla nälkääsi, niin syö
-kaksi aimo viipaletta omaa ylpeyttäsi, mutta varo vaan, ettet saa siitä
-vatsannipistyksiä!
-
-Vähän ajan kuluttua hänen ohitsensa kulki muurari kantaen hartioillaan
-raskasta tiilitaakkaa.
-
--- Tahdotteko, hyvä mies, armeliaisuudesta lahjoittaa poikaparalle
-viisi penniä, olen kuolemaisillani nälkään?
-
--- Mielelläni, tule kantamaan kanssani tiiliskiviä, vastasi muurari, --
-niin annan sinulle en ainoastaan viisi penniä, vaan viisi kertaa viisi
-penniä.
-
--- Mutta tiiliskivet ovat raskaat, Pinocchio sanoi, -- enkä minä viitsi
-liiaksi itseäni vaivata.
-
--- Vai niin, poikani, ellet tahdo vaivata itseäsi, niin ole sitten
-nälissäsi. Onneksi olkoon! Onneksi olkoon!
-
-Noin puolen tunnin aikana kulki vielä ainakin kaksikymmentä henkeä
-Pinocchion ohitse ja jokaiselta hän kerjäsi pientä almua, mutta kaikki
-vastasivat:
-
--- Etkö häpeä? Mene etsimään itsellesi työtä ja opi ansaitsemaan
-leipäsi sen sijaan että kuljeksit pitkin katuja!
-
-Viimeksi tuli kiltti nuori vaimo kantaen kahta vesiruukkua.
-
--- Hyvä rouva, saanko juoda pienen kulauksen vettä ruukustanne?
-Pinocchio pyysi menehtymäisillään janosta.
-
--- Juo vaan, poikaseni! hyvä vaimo sanoi ja asetti molemmat ruukut
-maahan.
-
-Pinocchio joi kuin sieni ja mutisi suutaan pyyhkien:
-
--- Nyt olen saanut janoni sammutetuksi. Kunpa vain pääsisin nälästäni!
-
-Kun tuo pikku kiltti rouva kuuli nämä sanat, virkkoi hän heti:
-
--- Jos autat minua ja kannat kotiini toisen näistä vesiruukuista, annan
-sinulle suuren palan leipää.
-
-Pinocchio katseli ruukkua, mutta ei sanonut sanaakaan.
-
--- Ja leivän lisäksi saat aika annoksen kukkakaalia, kiltti rouva
-jatkoi.
-
-Pinocchio heitti taas silmäyksen ruukkuun, mutta ei vastannut mitään.
-
--- Ja kukkakaalin lisäksi saat oivallisen ruusuliköörillä täytetyn
-karamellin.
-
-Tätä viimeistä viekottelevaa makupalaa Pinocchio ei enää voinut
-vastustaa, vaan teki rohkean päätöksen ja sanoi:
-
--- Olkoon menneeksi, minä kannan ruukun kotiinne asti.
-
-Ruukku oli niin raskas, ettei marionetti jaksanut kantaa sitä
-kädessään, vaan hänen täytyi nostaa se päänsä päälle.
-
-Kun he saapuivat pienen hyvän rouvan kotiin, rouva pyysi Pinocchion
-istumaan pienen valmiiksi katetun pöydän ääreen, ja asetti hänen
-eteensä leipää, kukkakaalia ja karamellin.
-
-Pinocchio ei syönyt ruokaa, vaan ahmi sen. Hänen vatsansa oli kuin
-talo, joka oli ollut autiona ja asumattomana viisi kuukautta.
-
-Vasta sitten kun hän oli saanut vähitellen pahimman nälkänsä
-tyydytetyksi hän kohotti päänsä kiittääkseen hyväntekijätärtään, mutta
-tuskin hän oli vilkaissut tämän kasvoihin, hän jo huudahti
-hämmästyksestä ohhhh! Ja jäi sitten pitkäksi aikaa istumaan kuin
-lumottuna silmät selällään, haarukka ilmassa ja suu täynnä leipää ja
-kukkakaalia.
-
--- Mitä tämä hämmästys merkitsee? kiltti rouva kysyi nauraen.
-
--- Se merkitsee, Pinocchio vastasi änkyttäen, -- se merkitsee...
-että... että... te muistutatte... niin, niin, niin... sama ääni...
-samat silmät... sama tukka... niin niin... teilläkin on kullankeltainen
-tukka... niin kuin hänellä! Voi minun haltijattareni... oi minun
-haltijattareni... sanokaa minulle, että te olette hän itse, te itse!
-Älkää pakottako minua enää itkemään! Oi jos tietäisitte! Olen itkenyt
-niin paljon, kärsinyt niin paljon...
-
-Tämän sanottuaan Pinocchio itki ääneen ja heittäytyi lattialle
-syleillen pienen rouvan polvia.
-
-
-
-
-XXV
-
-Pinocchio lupaa haltijattarelle pysyä tottelevaisena ja lukea
-ahkerasti, sillä hän on kyllästynyt olemaan marionettina ja tahtoisi
-oikeaksi pojaksi.
-
-
-Aluksi tuo pieni kiltti rouva kielsi olevansa kultakutrinen haltijatar,
-mutta kun hän huomasi tulleensa tunnetuksi hän ei viitsinyt enää sen
-enempää teeskennellä vaan sanoi lopuksi Pinocchiolle:
-
--- Sinä pieni veitikka! Miten ihmeessä sinä sait selville, että se olin
-minä?
-
--- Minun rakkauteni sen sanoi.
-
--- Muistatko? Kun jätit minut olin minä pieni tyttö ja nyt tapaat minut
-täysikasvaneena naisena, niin, melkeinpä niin täysi-ikäisenä, että
-voisin olla sinun äitisi.
-
--- Se minulle vasta mieleistä onkin, ja nyt sisaren sijaan kutsunkin
-sinua äidiksi. Minä olen aina niin hartaasti toivonut, että minullakin
-olisi äiti niin kuin muilla pojilla. Mutta millä ihmeen tavalla olet
-voinut kasvaa niin nopeasti?
-
--- Se on minun salaisuuteni.
-
--- Opeta se minullekin, tahtoisin niin mielelläni vähän kasvaa. Etkö
-näe, että olen sama pieni nappula kuin ennenkin.
-
--- Mutta sinähän et voi kasvaa, haltijatar vastasi.
-
--- Minkä tähden?
-
--- Sen vuoksi, etteivät marionetit milloinkaan kasva. Ne syntyvät
-marionetteina, elävät marionetteina ja kuolevat marionetteina.
-
--- Voi, olen kyllästynyt aina olemaan marionettina! Pinocchio huudahti
-ja koputteli kalloansa. -- Olisi jo aika minunkin olla ihmisenä...
-
--- Siksi tuletkin, jos vaan ymmärrät olla niin että sen ansaitset.
-
--- Todellako? Ja mitä voin tehdä, että sen ansaitsisin?
-
--- Ei kovinkaan kummia: tottua olemaan kunnon poikana.
-
--- Enkö minä sitten jo olisi!
-
--- Kyllä kiitoksia! Kunnon pojat ovat tottelevaisia, sinä sitä
-vastoin...
-
--- Minä en tottele milloinkaan.
-
--- Kunnon pojat mielellään lukevat ja tekevät työtä, mutta sinä...
-
--- Minä vuodesta toiseen olen tyhjäntoimittaja ja maankiertäjä.
-
--- Kunnon pojat puhuvat aina totta...
-
--- Minä valehtelen aina.
-
--- Kunnon pojat menevät mielellään kouluun...
-
--- Minut tekee koulu sairaaksi. Mutta tästä päivästä alkaen tahdon
-alkaa uuden elämän.
-
--- Lupaatko sen minulle?
-
--- Kyllä, sen lupaan. Tahdon tulla kunnolliseksi pieneksi pojaksi ja
-isäni tueksi ja avuksi. Missähän isäraukkani nyt lienee?
-
--- Sitä en tiedä.
-
--- Saanenkohan koskaan enää iloita siitä, että saan nähdä ja syleillä
-häntä.
-
--- Sen kyllä uskon, olen aivan varma siitä.
-
-Tämän kuultuaan tuli Pinocchio niin iloiseksi, että hän tarttui
-haltijattaren molempiin käsiin ja peitti ne niin tulisilla suudelmilla,
-aivan kuin olisi hän ollut suunniltaan. Sen jälkeen hän nosti päänsä ja
-katsoen hellästi haltijattareen kysyi:
-
--- Sano minulle, äiti kulta ettei ole totta, että olet kuollut?
-
--- Ei taida siltä näyttää, haltijatar vastasi hymyillen.
-
--- Jos tietäisit minkä surun ja tuskan tunsin rinnassani kun luin:
-tässä lepää...
-
--- Sen tiedän, ja sen vuoksi annoinkin sinulle anteeksi. Syvä surusi
-osoitti minulle, että sinulla oli hyvä sydän, ja hyväsydämisistä
-pojista voi aina toivoa jotakin, vaikkakin he olisivat vähän oikullisia
-ja hemmoteltuja, voi toivoa, että he kuitenkin vielä palaavat oikealle
-tielle. Katsos, sen vuoksi olen tullut tänne asti sinua etsimään. Olen
-sinun äitinäsi.
-
--- Voi miten ihanaa! Pinocchio huudahti ilosta hyppien.
-
--- Sinun pitää totella minua ja tehdä aina minun sanani mukaan.
-
--- Niin mielelläni, mielelläni, mielelläni!
-
--- Huomisesta alat käydä koulussa! haltijatar jatkoi.
-
-Pinocchion ilo laimeni heti hiukkasen.
-
--- Sitten saat valita oman makusi mukaan oman työalasi tai ammattisi...
-
-Pinocchio tuli totiseksi.
-
--- Mitä sinä mutisit hampaittesi lomitse! haltijatar kysyi, hiukan
-loukkaantuneena.
-
--- Sanoin vain, marionetti mumisi puoliääneen, -- että minusta on liian
-myöhäistä enää lähteä kouluun.
-
--- Ei herraseni. Muista, ettei milloinkaan ole liian myöhäistä oppia
-jotakin.
-
--- Mutta en tahdo oppia en sitä enkä tätä.
-
--- Miksi et?
-
--- Sen vuoksi, että minusta oppiminen on vaivaksi.
-
--- Kuulepas, poikani, haltijatar sanoi, -- ne, jotka noin puhuvat
-joutuvat aina lopulta joko vankilaan tai sairaalaan. Kaikki ihmiset,
-olkoot ne syntyneet maailmaan köyhinä tai rikkaina, ovat pakotetut
-tekemään jotain, ryhtymään johonkin, tekemään työtä. Voi sitä, joka
-heittäytyy laiskuuden orjaksi! Toimettomuus on paha tauti, joka on
-parannettava aikaisin, jo lapsuudessa, sillä on liian myöhäistä koettaa
-parantaa sitä sitten, kun on kasvanut suureksi.
-
-Nämä sanat koskivat Pinocchion sydämeen, hän kohotti päänsä reippaasti
-ja sanoi haltijattarelle:
-
--- Tahdon tehdä työtä ja lukea, tahdon tehdä kaikki mitä sinä käsket,
-sillä olen todellakin ikävystynyt marionettielämään ja tahtoisin
-oikeaksi pojaksi mistä hinnasta hyvänsä. Olethan luvannut muuttaa
-minut, olethan aivan varmaan.
-
--- Olen luvannut ja nyt se riippuu sinusta itsestäsi.
-
-
-
-
-XXVI
-
-Pinocchio menee koulutoveriensa kanssa meren rannalle katsomaan
-hirvittävää haikalaa.
-
-
-Seuraavana päivänä Pinocchio meni kansakouluun. Koettakaapas kuvitella
-näiden poikavekkulien hämmästystä, kun näkivät marionetin astuvan
-kouluun! He rähähtivät nauruun, josta ei tahtonut loppua tulla. He
-koettivat kilvan tehdä hänelle jos jonkinlaista kiusaa, joku nykäisi
-hatun hänen kädestään, toinen veti häntä takin liepeestä, kolmas koetti
-piirtää musteella viikset hänen nenänsä alle, vieläpä neljäs koetti
-sitoa langat hänen käsiinsä ja jalkoihinsa, pakottaakseen hänet
-tanssimaan.
-
-Alussa ei Pinocchio ollut tietävinään mistään, antoi heidän hommata,
-mutta viimein loppui hänen kärsivällisyytensä ja kääntyen niiden
-puoleen, jotka pahiten häntä kiusasivat ja härnäsivät, hän sanoi hyvin
-varmalla äänellä:
-
--- Kuulkaa pojat, en ole tullut tänne teidän pilkattavaksenne. Minä
-annan muiden olla rauhassa ja tahdon itsekin olla.
-
--- Oikein sanottu, marionetti! Sinä puhut kuin kirjasta, huusivat
-pojanlurjukset, pakahtumaisillaan nauruun, ja yksi heistä, kaikista
-nenäkkäin, ojensi juuri kätensä tarttuakseen Pinocchion nenään.
-
-Mutta sitä hän ei ennättänyt tehdä, sillä Pinocchio oli ojentanut
-jalkansa pöydän alle ja potkaissut häntä nilkkaan.
-
--- Voi, voi, miten kovat jalat! poika huusi, hieroen marionetin potkun
-synnyttämää mustelmaa.
-
--- Entäs kyynärpäät sitten... vielä kovemmat kuin jalat! toinen sanoi,
-joka oli kyynärpäästä saanut sysäyksen vatsaansa jonkun kepposensa
-takia.
-
-Mutta sillä potkulla ja kyynärpääniskulla marionetti oli saavuttanut
-kaikkien koulupoikien suosion ja kunnioituksen. Kaikki koettivat nyt
-häntä hyvitellä ja olla hänelle mieliksi.
-
-Mutta opettaja oli tyytyväinen häneen, sillä Pinocchio oli lahjakas,
-tarkkaavainen ja ahkera, aina saapui ensimmäisenä kouluun ja viimeisenä
-sieltä lähti, kun koulu loppui.
-
-Ainoa vika oli se, että hänellä oli liian paljon tovereita, joiden
-joukossa oli monta vetelystä, joita koulunkäynti ei kiinnostanut.
-
-Opettaja varoitti häntä joka päivä ja hyvä haltijatarkin toisti kerran
-toisensa perästä:
-
--- Ole varuillasi Pinocchio! Nämä sinun koulutoverisi voivat ennemmin
-tai myöhemmin tappaa sinun lukuhalusi ja kuka tietää mihin suureen
-onnettomuuteen he vielä sinut saattavat.
-
--- Ei ole pelkoa! Pinocchio vastasi olkapäitään kohautellen ja
-sormellaan osoittaen otsaansa ikään kuin sanoakseen: "Täällä sitä vasta
-ymmärrystä on!"
-
-Sattui sitten eräänä kauniina päivänä että kulkiessaan kouluun, hän
-tapasi joukon näitä hyviä ystäviään, jotka tulivat häntä vastaan
-sanoen:
-
--- Oletko kuullut suurta uutista!
-
--- En.
-
--- Tänne lähimpään merenlahteen on tullut vuoren kokoinen haikala.
-
--- Todellako? Olisikohan se se haikala, joka nähtiin samoihin aikoihin,
-kun isäparkani hukkui?
-
--- Me lähdemme rannalle sitä katsomaan. Tule sinäkin mukaan!
-
--- En tule. Minä menen kouluun.
-
--- Mitä sinä koulusta välität. Sinne ehdimme huomennakin. Olkoon yksi
-tunti enemmän tai vähemmän, yhtä suuria aaseja kuitenkin olemme.
-
--- Mutta mitä sanoo opettaja.
-
--- Anna hänen paukuttaa. Hänelle on maksettu, että pöpöttäisi aamusta
-iltaan.
-
--- Mutta minun äitini?
-
--- Äidit eivät tiedä milloinkaan mistään mitään, nuo lurjukset
-vastasivat.
-
--- Tiedättekö mitä minä teen? Pinocchio sanoi. -- Haikalan tahdon
-nähdä, siihen on minulla omat syyni, mutta minä menen katsomaan sitä
-vasta koulun loputtua.
-
--- Voi tyhmeliiniä! joku lurjuksista huudahti. -- Uskotko sinä, että
-tuo mahtava kala jää sinne odottamaan sinun tuloasi? Kun se ikävystyy,
-se kääntyy toiselle kyljelleen ja silloin se on mennyt matkoihinsa.
-
--- Pitkältikö on täältä meren rannalle? Pinocchio kysyi.
-
--- Tunnissa ennätämme edestakaisin.
-
--- Tulkaa sitten! Kuka pikemmin ennättää! Pinocchio huusi.
-
-Näin oli lähtömerkki annettu ja poikajoukko alkoi juosta yli peltojen,
-kirjat ja vihot kainalossa ja Pinocchio oli aina muita edellä, hänellä
-oli kuin siivet jalkojen alla.
-
-Aina vähän päästä hän kääntyi tovereihinsa päin ja pilkkasi heitä, kun
-he jäivät jälkeen, eikä hän tuntenut yhtään sääliä nähdessään heidän
-ähkien ja puhkuen ja kaikin voimin ponnistelevan eteenpäin tomuisina ja
-kieli suusta ulkona. Poikaparka ei aavistanut sillä hetkellä mitä
-kauhuja ja onnettomuuksia kohti hän kulki.
-
-
-
-
-XXVII
-
-Suuri tappelu Pinocchion ja hänen toveriensa välillä. Yksi jää
-haavoittuneena paikalle ja poliisit vangitsevat Pinocchion.
-
-
-Saavuttuaan meren rannalle Pinocchio alkoi tähystellä merelle, mutta
-haikalaa ei näkynyt missään. Meri oli tyyni kuin kristallipeili.
-
--- Missä haikala sitten on? hän kysyi tovereihinsa kääntyen.
-
--- Se on varmaankin mennyt aamiaistaan syömään, eräs heistä nauraen
-vastasi.
-
--- Tai se on sängyllään unosia vetelemässä, toinen lisäsi ja nauroi
-vieläkin enemmin.
-
-Näistä päättömistä vastauksista ja naurunrähähdyksistä Pinocchio
-ymmärsi, että hänen toverinsa olivat häijysti narranneet häntä ja
-kuvitelleet hänelle olemattomia. Hän suuttui ja sanoi heille vihaisella
-äänellä:
-
--- Entä nyt? Mikä ilo teille oli siitä, että uskottelitte minulle
-haijuttunne?
-
--- Tietysti siitä oli meille hauskuutta! pojanlurjukset vastasivat
-yhteen ääneen.
-
--- Ja mitä hauskuutta?
-
--- Saimme sinut karkaamaan koulusta ja lähtemään kanssamme. Etkö sinä
-häpeä päivät päästään kulkea noin säännöllisesti koulussa ja istua
-tarkkaavaisena tunnilla? Etkö häpeä lukea niin ahkerasti kuin aina
-teet?
-
--- Mitä se teihin kuuluu jos luen tai en?
-
--- Kuuluu paljonkin, sillä sen vuoksi me joudumme huonoihin väleihin
-opettajan kanssa.
-
--- Miten niin?
-
--- Sillä ahkerat oppilaat asettavat aina varjoon ne, joilla ei ole
-halua lukea, niin kuin meillä ei ole. Ja me emme tahdo joutua
-varjopuolelle. Meilläkin on itsetuntomme.
-
--- Ja mitä pitäisi minun tehdä ollakseni teille mieliksi?
-
--- Sinun pitää niin kuin meidän vihata koulua, läksyjä ja opettajia,
-meidän kolmea pahinta vihollistamme.
-
--- Mutta jos edelleenkin tahdon olla ahkera?
-
--- Sitten emme viitsi sinuun edes katsoakaan ja ensi tilassa saat
-maksusi.
-
--- Totisesti minun tekisi mieleni nauraa teille, marionetti sanoi
-päätään keikauttaen.
-
--- Vai niin, Pinocchio! huusi samassa suurin pojista ja ryntäsi
-uhkaavasti hänen kimppuunsa. -- Äläpäs tulekaan tänne kehumaan. Älä
-tule tänne ylpeilemään! Sillä jos sinä et meitä pelkää, niin emme
-mekään sinua pelkää. Muista että sinä olet yksin ja meitä on seitsemän.
-
--- Seitsemän, niin kuin seitsemän kuolemansyntiä! Pinocchio sanoi
-ääneen nauraen.
-
--- Kuulitteko? Hän on pilkannut meitä kaikkia. Hän on haukkunut meitä
-kuolemansynneiksi!
-
--- Pinocchio! Pyydätkö heti anteeksi haukkumisesi -- tai varo itseäsi!
-
--- Kukkuu! huusi marionetti sormi nenännipukalla heitä kiusatakseen.
-
--- Pinocchio, tämä päättyy huonosti sinulle!
-
--- Kukkuu!
-
--- Saat aika selkäsaunan!
-
--- Kukkuu!
-
--- Odotapas, kyllä minä sinut kukutan, senkin käki! rohkein lurjuksista
-huusi. -- Ota tämä aluksi ja säästä loput illalliseksi itsellesi.
-
-Ja päähän isku seurasi näitä sanoja.
-
-Mutta sana sanasta, teko toisesta, sanotaan, sillä marionetti
-maksoi nyrkiniskun koroilla, sen saatte uskoa. Ja siitä alkoi
-silmänräpäyksessä kova taistelu.
-
-Pinocchio oli yksinään, mutta puolusti itseään kuin urho.
-
-Hän taisteli niin rohkeasti kovilla puujaloillaan, että hän koko ajan
-piti vihollisen tarpeeksi kaukana. Minne vain hänen puujalkansa
-ulottuivat ja sattuivat, sinne jättivät ne aina mustelman muistoksi.
-
-Vimmastuneina siitä etteivät käsikähmässä voittaneet marionettia, pojat
-päättivät tarttua heittoaseisiin. He aukaisivat koululaukkunsa ja
-alkoivat viskoa häntä aapiskirjoilla, kieliopeilla, lukukirjoilla ja
-muilla koulukirjoilla, mutta marionetti, joka oli tarkkasilmäinen ja
-vikkelä, ehti aina ajoissa väistyä syrjään, niin että kirjat lensivät
-kaikki hänen ohitseen mereen.
-
-Ajatelkaapas kalojen hämmästystä! Luullen kirjojen olevan syötäväksi
-kelpaavaa ruokaa, uivat kalat suurissa parvissa ylös vedenpinnalle;
-mutta maisteltuaan jotain kirjan lehteä tai kansilehteä, ne sylkäisivät
-sen sukkelaan suustaan ja irvistivät pahasti niin kuin olisivat
-tahtoneet sanoa:
-
-"Tämä ruoka ei ole meitä varten, parempiin herkkuihin me olemme
-tottuneet!"
-
-Mutta tappelu kiihtyi kiihtymistään. Silloin sattui iso hummeri
-hitaasti kömpimään kalliota pitkin vedestä ylös. Ehdittyään vähän
-ylemmäksi rannalle se huusi äänellä, joka oli yhtä sortunut kuin
-särkyneen pasuunan:
-
--- Lopettakaa jo lurjukset, sillä muuta ette ole! Tuollaiset poikien
-väliset tappelut loppuvat harvoin kunnialla! Aina sattuu joku
-onnettomuus.
-
-Hummeriparka! Samaa olisi ollut saarnata tuulelle. Pinocchio-veitikka
-oli vielä epäkohtelias, että kääntyi hummeriin päin, katsoi tätä
-vihaisesti ja sanoi:
-
--- Ole vaiti, tyhmä hummeri! Tekisit viisaimmin jos imisit
-rintakaramellia yskäsi parannukseksi. Tai mene mielummin sänkyysi ja
-koeta hiota!
-
-Sillä aikaa aikaa pojat viskoneet mereen kaikki omat kirjansa ja
-huomattuaan Pinocchion kirjapakan, jonka hän oli laskenut maahan, he
-silmänräpäyksessä tarttuivat siihen.
-
-Yksi hänen kirjoistaan oli nidottu paksuihin pahvikansiin, selkä ja
-kulmat olivat nahasta. Se oli Aritmetiikan oppikirja. Ymmärrätte kyllä
-että se oli hyvin painava.
-
-Tämän kirjan otti yksi poikanulikoista, tähtäsi Pinocchiota päähän ja
-heitti sen koko käsivoimallaan häntä kohti, mutta se ei sattunutkaan
-marionettiin, vaan yhden hänen toverinsa ohimoon. Tämä kalpeni
-vaaleaksi kuin palttina ja sanoi ainoastaan:
-
--- Äiti, auta minua... minä kuolen! ja hän kaatui pitkälleen
-hietikolle.
-
-Nähdessään pienen kuolleen toverinsa alkoivat pelästyneet pojat juosta
-pois niin pian kuin vain jalat kantoivat ja parin minuutin kuluttua
-olivat he poissa näkyvistä.
-
-Mutta Pinocchio jäi sinne ja vaikka hän itse oli melkein enemmän
-kuollut kuin elävä surusta ja pelästyksestä, juoksi hän kastamaan
-nenäliinansa meriveteen, jolla hautoi toveriparkansa ohimoita. Koko
-ajan hän itki lakkaamatta ja huusi epätoivoisena häntä nimeltä:
-
--- Eugen! Eugen, ystäväparkani! Avaa silmäsi ja katso minuun! Miksi et
-vastaa? En minä sinulle pahaa tehnyt. Usko minua, minä en tehnyt sitä!
-Avaa silmäsi, Eugen! Jos pidät silmäsi ummessa kuolen minäkin... Voi
-Jumalani, miten nyt voin palata kotiin? Miten tohdin näyttäytyä hyvälle
-äidilleni? Mihin minä joudun? Minne pakenen? Minne piiloudun? Oi miten
-paljon parempi, tuhat kertaa parempi olisi ollut, jos olisin mennyt
-kouluun! Miksi kuuntelin noita tovereita, jotka ovat minulle
-kiroukseksi? Olihan opettaja sanonut... ja minun äitini oli toistanut:
-"Varo huonoja tovereita!" Mutta minä vaan olen aina itsepäinen...
-uhkarohkea... sanokoot muut mitä tahansa, aina minä seuraan omaa
-päätäni. Ja sitten saankin siitä kärsiä... Ja sen vuoksi ei minulla ole
-ollut neljännestuntiakaan rauhaa siitä kun tulin maailmaan. Voi
-Jumalani! Mikä minusta tuleekaan, mikä minusta tuleekaan?
-
-Ja Pinocchio alkoi itkeä ja ulvoa ja lyödä päätänsä nyrkeillään ja
-huutaa Eugenia nimeltä. Samassa hän kuuli kumeaa askelten töminää,
-jotka lähenivät häntä.
-
-Hän kääntyi ja näki kaksi poliisia.
-
--- Miksi siinä makaat pitkälläsi maassa? kysyivät he Pinocchiolta.
-
--- Minä autan koulutoveriani.
-
--- Onko hän sairas?
-
--- Siltä näyttää.
-
--- Tämä on jo muuta kuin sairautta! toinen poliiseista sanoi, ja
-kumartui lähemmin tarkastamaan Eugenia. -- Tällä pojalla on haava
-toisessa ohimossa, kuka sen on tehnyt?
-
--- En minä! marionetti änkytti, uskaltaen tuskin hengittää.
-
--- Jos et sinä sitä ole tehnyt, kuka sitten on häntä haavoittanut?
-
--- Minä en ole ainakaan! Pinocchio toisti.
-
--- Millä esineellä häntä on haavoitettu?
-
--- Tällä kirjalla.
-
-Ja marionetti otti maasta pahviin ja nahkaan nidotun Aritmetiikan
-Oppikirjansa ja näytti sitä poliiseille.
-
--- Kenen tämä kirja on?
-
--- Se on minun.
-
--- Kyllä riittää, ei tarvita muuta. Nouse heti ylös ja seuraa meitä.
-
--- Mutta minä...
-
--- Seuraa meitä!
-
--- Mutta minä olen syytön...
-
--- Seuraa meitä!
-
-Mutta ennen kuin he poistuivat, poliisit huusivat muutamille
-kalastajille, jotka juuri soutivat lähelle rantaa veneillään:
-
--- Jätämme teidän huostaanne tämän pienen pojan, joka on saanut haavan
-päähänsä. Viekää hänet kotiinne ja auttakaa häntä! Huomenna palaamme
-häntä katsomaan.
-
-Sitten he kääntyivät Pinocchion puoleen, ottivat hänet keskeensä ja
-komensivat:
-
--- Eteenpäin ja nopeaan, muuten saat maistaa toista ruokaa!
-
-Antamatta uudistaa käskyä, marionetti alkoi kulkea eteenpäin sitä
-tietä, joka johti kylään. Poikaparka ei enää oikein tiennyt missä
-maailmassa eli! Hän luuli uneksivansa pahaa unta! Hän oli aivan
-epätoivoissaan. Hän näki kaikki kaksinkertaisena, hänen jalkansa
-vapisivat, kielensä oli kuivanut kiinni kitalakeen, niin ettei hän
-saanut sanaa sanotuksi. Niin sekava ja tylsistynyt kuin olikin, oli
-kuitenkin yksi aisa, joka terävän orjantappurapiikin tavoin pisti häntä
-sydämeen ja se oli pelko siitä, että hänen täytyisi kulkea hyvän
-haltijattaren ikkunan alitse kahden poliisin keskellä. Ennemmin hän
-olisi kuollut.
-
-He olivat jo perillä ja aikoivat juuri astua kylään, kun tuulenpuska
-samassa kiskaisi Pinocchiolta hatun päästä, lennättäen sen jonkun
-kymmenen askeleen päähän.
-
--- Saanko juosta hakemaan hattuni? marionetti kysyi poliiseilta.
-
--- Juokse vaan, mutta tee se joutuun!
-
-Marionetti juoksi ja sai kiinni hattunsa, mutta sen sijaan että olisi
-pannut sen päähänsä, pisti hän sen hampaittensa väliin ja alkoi juosta
-täyttä laukkaa meren rantaa kohti. Hän mennä viiletti kuin pyssynluoti.
-
-Poliisit huomasivat, että häntä oli vaikea saada kiinni ja usuttivat
-sen vuoksi hänen päälleen suuren verikoiran, joka oli saanut
-ensimmäisen palkinnon kaikissa koirakilpajuoksuissa. Pinocchio juoksi,
-mutta koira juoksi nopeammin ja kaikki ihmiset asettuivat ikkunoihin ja
-kerääntyivät keskelle katua, uteliaina katsomaan miten kilpailu
-päättyisi. Mutta sitä huvia ei heille sallittukaan, sillä verikoira ja
-Pinocchio pölyyttivät semmoisen tomupilven juostessaan, että muutaman
-minuutin kuluttua heitä ei erottanut ollenkaan.
-
-
-
-
-XXVIII
-
-Pinocchio on vähällä tulla paistetuksi pannussa kuin kala.
-
-
-Tämän toivottoman kilpajuoksun kestäessä kerran oli kamala hetki, hetki
-jolloin Pinocchio luuli olevansa hukassa. Sillä Alidoro (se oli
-verikoiran nimi) juoksi niin äärettömän nopeasti, että se oli vähällä
-saada hänet kiinni.
-
-Marionetti kuuli aivan takaansa pedon ähkyvän läähätyksen ja tunsi sen
-kuuman hengityksen aivan niskassaan.
-
-Mutta silloin oli onneksi ranta aivan lähellä ja meri näkyi parin
-askeleen päässä.
-
-Rannalle ehdittyään, marionetti otti vauhtia ja hyppäsi kuin sammakko
-suoraa päätä veteen. Alidoro puolestaan aikoi pysähtyä, mutta juoksi
-niin kovaa, että sekin joutui veteen. Ja se raukka ei osannutkaan uida,
-vaan alkoi loiskia käpälillään sinne tänne pysyäkseen pinnalla. Mitä
-enemmän se loiski, sitä syvemmälle vajosi sen pää veden pinnan alle.
-
-Kun koiraparan onnistui hetkeksi saada päänsä veden pinnalle, pyörivät
-sen silmät kauhistuneina ja se huusi kovaa haukkuen:
-
--- Minä hukun! Minä hukun!
-
--- Huku vaan! Pinocchio huusi kaukaa, huomatessaan olevansa vaarasta
-pelastunut.
-
--- Auta minua, Pinocchio-kulta! Pelasta minut kuolemasta!
-
-Nämä valitushuudot liikuttivat Pinocchiota, sillä hänellä oli
-pohjaltaan hyvin hellä sydän ja kääntyen koiraan päin hän huusi:
-
--- Jos nyt pelastan sinut, lupaatko ettet enää tee minulle pahaa, etkä
-aja minua takaa?
-
--- Kyllä, sen lupaan, sen lupaan. Armahda minua ja joudu jo, jos
-viivyttelet puolenkaan minuuttia olen kuoleman oma.
-
-Pinocchio epäili ensin hiukan, mutta muisti sitten, että isä oli monta
-kertaa sanonut, että hyvää työtä tehdessä ei milloinkaan saata
-itselleen vahinkoa. Hän ui Alidoron luo, tarttui molemmin käsin sen
-häntään, ja veti koiran sitten kuivalle hiekkarannalle.
-
-Koiraparka ei enää pysynyt jaloillaan. Se oli tahtomattaan nielaissut
-niin paljon suolavettä, että se oli paisunut isoksi kuin ilmapallo.
-Marionetti puolestaan ei ollenkaan luottanut häneen, vaan katsoi
-viisaammaksi pysyä loitommalla ja heittäytyi uudelleen mereen.
-Edetessään rannasta, hän huusi pelastetulle ystävälleen:
-
--- Hyvästi Alidoro, onnea kotimatkalle ja terveisiä kotiin!
-
--- Hyvästi Pinocchio! koira vastasi, -- tuhannen kiitosta, kun pelastit
-minut kuoleman kynsistä! Olet tehnyt minulle suuren palveluksen, ja
-palvelusta seuraa vastapalvelus! Jos tilaisuus sattuu, niin puhutaan
-siitä enemmän...
-
-Pinocchio ui edelleen, mutta pysytteli koko ajan lähellä rantoja.
-Viimein luuli hän ehtineensä varmalle paikalle, ja tarkasteltuaan
-ympäristöä, hän huomasi jonkinlaisen rotkon, josta kohosi korkea
-savupatsas.
-
--- Tuossa rotkossa on varmasti tuli. Sitä parempi! Minä kiipeän sinne
-sisään kuivailemaan itseäni ja lämmittelemään ja sitten... Niin
-tapahtukoon sitten mitä tahansa!
-
-Aikoen toteuttaa päätöksensä hän lähestyi kalliota, mutta juuri
-kiivetessään sille hän tunsi vähitellen, vähitellen itseään nostettavan
-vedestä ylöspäin. Hän koetti heti paeta, mutta se oli jo liian
-myöhäistä, sillä suureksi hämmästyksekseen hän huomasi olevansa isossa
-verkossa, jossa vilisi kaikennäköisiä ja kokoisia kaloja, räpistellen
-ja heitellen itseään kuin mitkäkin pahat henget.
-
-Samassa hän näki rotkosta astuvan kalastajan, niin ruman, että hän
-näytti joltain merenkummitukselta. Tukan asemasta hänellä oli tukko
-vihreää meriheinää, ihonväri oli vihreä, vihreät olivat hänen silmänsä,
-vihreä hänen pitkä partansa, joka ulottui maahan asti. Hän oli aivan
-takajaloilleen nousseen vihreän sammakon näköinen.
-
-Kun kalastaja oli saanut onnellisesti verkkonsa ylös merestä, hän
-huudahti mielissään:
-
--- Siunattu saalis! Saanpa tänäkin päivänä oivallisen kalakeiton!
-
--- Onpa onni, etten ole kala! Pinocchio sanoi itsekseen ja rohkaisi
-mielensä.
-
-Verkko kaikkine kaloineen vietiin luolaan, joka oli pimeä ja
-savustunut, sen keskellä sihisi pata öljyä täynnä ja se kärysi niin
-että tuskin voi henkeä vetää.
-
--- Katsotaanpas nyt mitä kaloja on saatu! sanoi vihreä kalastaja
-pistäen verkkoon mahdottoman suuren kätensä, ison kuin leipälapion ja
-nosti sieltä kourallisen ahvenia.
-
--- Nepä oivallisia ahvenia! ukko sanoi, nuuskien ja katsellen niitä
-mielihyvällä. Nuuskittuaan niitä tarpeeksi asti hän heitti ne tyhjään
-saviastiaan.
-
-Tämä temppu toistettiin useampia kertoja, ja ottaessaan muut kalat
-verkosta, vesi nousi hänelle suuhun ja hän huudahti riemuissaan:
-
--- Miten mainioita haukia!
-
--- Erinomaisia mateita!
-
--- Herkullisia kampeloita!
-
--- Herkullisia mutta ei ruodottomia hailia!
-
-Niin kuin arvaatte, joutuivat kaikki ahvenet, hauet, mateet ja kampelat
-sekaisin saviastiaan.
-
-Lopulta oli Pinocchio yksin jäljellä verkossa.
-
-Mutta kun kalastaja oli noukkinut hänetkin sieltä, pyöristyivät hänen
-silmänsä suuriksi hämmästyksestä ja hän huusi melkein pelästyneenä:
-
--- Mikä kala tämä on! En muista ennen syöneeni tämän näköistä kalaa.
-
-Kalastaja tarkasteli Pinocchiota kerran vielä hyvin tarkkaan, käänteli
-ja katseli joka puolelta ja sanoi viimein:
-
--- Nytpä ymmärränkin, tämä on varmasti merihummeri.
-
-Pinocchio huomatessaan, että häntä luultiin merihummeriksi, joutui
-aivan epätoivoon ja huusi harmistuneena:
-
--- Hummeri en ole, enkä hummeriksi tule! Miten pahasti minua
-kääntelette! Minä olen marionetti, tietäkää se.
-
--- Marionettiko? kalastaja kysyi. -- Totta sanoakseni, marionettikala
-on minulle aivan uutuus. Sitä parempi! Syönpä sinut sitä mieluummin.
-
--- Syötte minut? Mutta ettekö jo ymmärrä, etten minä ole mikään kala?
-Ettekö huomaa, että minä puhun ja ajattelen kuin tekin?
-
--- Totta totisesti! kalastaja vastasi. -- Koska siis olet kala, joka
-osaa puhua ja ajatella kuten minäkin, niin menettelen myöskin kanssasi
-tarpeellisella kunnioituksella.
-
--- Minkälainen on tämä kunnioitus?
-
--- Erityisen ystävyyden ja kunnioituksen osoitukseksi annan sinun
-valita tekotavan, jolla tahdot että sinut valmistan ruuakseni. Tahdotko
-tulla pannussa paistetuksi, tai tahdotko tulla keitetyksi
-tomaattikastikkeessa.
-
--- Jos itse saan valita, vastasi Pinocchio, -- niin mieluummin tahdon
-vapauteni päästäkseni palaamaan kotiini.
-
--- Sinä lasket leikkiä! Luuletko, että minä jättäisin näin harvinaisen
-kalan syömättä ja päästäisin tämmöisen tilaisuuden käsistäni
-livahtamaan? Marionettikaloja ei satukaan joka päivä uimaan meidän
-vesillämme. Usko pois, kyllä minä paistan sinut pannussa muiden kalojen
-kanssa, ja siihen sinä kyllä tyydyt. On aina hauskempaa paistua hyvässä
-seurassa.
-
-Nämä tulevaisuuden toiveet eivät tuntuneet Pinocchiosta juuri
-lupaavilta ja hän alkoi itkeä ja ulvoa ja rukoili nyyhkyttäen: -- Miksi
-olin niin hullu, etten mennyt kouluun! Miksi annoin toverieni
-viekotella itseäni, nyt saan sen maksaa. Voi, voi, voi!
-
-Hän väänteli itseään kuin ankerias ja teki aivan uskomattomia
-ponnistuksia päästäkseen livahtamaan vihreän kalastajan kynsistä, mutta
-tämä otti sitkeän kalan ja sidottuaan marionetin jalat ja kädet kuin
-makkaran, viskasi hän hänet saviastiaan muiden joukkoon.
-
-Sitten hän otti esille suuren jauhoja täynnä olevan puutarjottimen ja
-alkoi jauhota kaloja ja sen mukaan kun hän oli ne jauhoissa pyöritellyt
-hän viskasi ne pannuun paistumaan.
-
-Ahvenparat saivat alkaa tanssiaiset kiehuvassa öljyssä; sitten tuli
-haukien vuoro, sitten mateitten, kampeloiden ja viimein oli Pinocchion
-vuoro. Mutta tämä huomatessaan olevansa näin lähellä kuolemaa (ja miten
-julmaa kuolemaa) pelästyi ja alkoi vapista niin kovasti, ettei saanut
-ääntäkään suustaan ja tahtoi pyytää armoa.
-
-Poikaparka rukoili ainoastaan silmillään. Mutta vihreä kalastaja ei
-ollut sitä huomaavinaankaan, pyöritteli vaan häntä viisi, kuusi kertaa
-jauhoissa ja jauhosi hänet niin perusteellisesti päästä jalkoihin, että
-Pinocchio oli viimein aivan kipsimarionetin näköinen.
-
-Sitten tarttui hän Pinocchiota päähän ja...
-
-
-
-
-XXIX
-
-Hän palaa kotiin haltijattaren luo, joka jo seuraavana päivänä lupaa
-muuttaa hänet marionetista oikeaksi pojaksi. Suuret kahvikekkerit tämän
-merkillisen tapahtuman kunniaksi.
-
-
-Juuri kun kalastaja aikoi heittää Pinocchion paistinpannuun luolaan
-kiipesi suuri koira, jonne sen oli houkutellut voimakas ja herkullinen
-paistetun öljyn tuoksu.
-
--- Menetkö matkaasi! huusi kalastaja uhaten ja yhä vielä pitäen
-kädessään jauhotettua marionettia.
-
-Mutta koiraparka oli nälkäinen ainakin neljän edestä ja se ulisi ja
-heilutti häntäänsä kuin sanoakseen:
-
--- Anna minulle suupalanen niin minä jätän sinut rauhaan.
-
--- Mene matkaasi, sanon minä! kalastaja toisti, ojentaen jo jalkansa
-antaakseen hänelle potkun.
-
-Mutta koira, joka todellakin oli nälissään, ei ollut halukas saamaan
-potkuja turvalleen, vaan kääntyi vihaisesti muristen kalastajan puoleen
-näyttäen hänelle hirvittäviä hampaitaan.
-
-Samassa luolassa kuului hyvin, hyvin heikko ääni kuiskaavan:
-
--- Pelasta minut, Alidoro! Ellet pelasta minua, joudun paistettavaksi!
-
-Koira tunsi heti Pinocchion äänen ja huomasi suureksi ihmeekseen äänen
-kuuluvan tuosta jauhotusta esineestä, jota kalastaja piteli käsissään.
-
-Mitä se nyt teki? Ottaen maasta vauhtia se oli yhdellä hyppäyksellä
-kalastajan luona, tarttui hampaillaan varovasti jauhottuun esineeseen
-ja juoksi ulos luolasta salaman nopeudella!
-
-Kalastaja suuttui silmittömästi nähdessään kalan, jonka niin mielellään
-olisi syönyt tällä tavalla puikahtavan käsistään. Hän koetti saada
-kiinni koiraa, mutta jo ensi askeleella hän sai semmoisen
-yskänkohtauksen, että hänen täytyi kääntyä takaisin.
-
-Kun Alidoro oli saapunut kylään johtavalle tielle hän pysähtyi, ja
-laski ystävänsä Pinocchion aivan varovaisesti maahan.
-
--- Oi, miten kiitollinen minä olen! marionetti sanoi.
-
--- Ei mitään syytä! koira vastasi. -- Olethan sinä pelastanut minut,
-tämä oli vaan pieni vastapalvelus. Maailmassahan on tapana, että kaikki
-koetamme auttaa toisiamme.
-
--- Mutta miten ihmeessä sinä satuit tulemaan luolaan?
-
--- Minä makasin puolikuolleena rannalla ja sinne toi tuuli muassaan
-heikon paistetun öljyn hajun. Tuo haju ärsytti ruokahaluani ja minä
-lähdin sitä kohti. Jos olisin tullut vähän myöhemmin...
-
--- Älä puhu siitä! Pinocchio huudahti, vapisten vieläkin pelästyksestä.
--- Älä puhu siitä! Jos olisit tullut minuuttiakaan myöhemmin, niin
-olisin näihin aikoihin sekä paistettu että syöty. Huh! minua värisyttää
-jo pelkkä ajatuskin.
-
-Alidoro ojensi nauraen käpälänsä marionetille, joka pusersi sitä
-voimakkaasti hartaan ystävyyden osoitukseksi ja niin he erosivat.
-
-Koira palasi kotiinsa ja Pinocchio lähti yksinään kulkemaan lähellä
-olevaa mökkiä kohti. Mökin oven edessä istui ukko auringon paisteessa
-lämmitellen. Pinocchio kysyi tältä:
-
--- Sanopa minulle kunnon mies, tiedättekö mitään eräästä
-Eugen-nimisestä poikaparasta, joka sai haavan päähänsä?
-
--- Tiedän kyllä, saman pojan kantoivat kalastajat tupaani ja nyt...
-
--- Nyt hän on kuollut! Pinocchio keskeytti hänet hyvin suruissaan.
-
--- Ei, hän elää ja on jo palannut omaistensa luo.
-
--- Todellako? Todellako? marionetti huudahti hypähtäen korkealle
-ilosta. -- Haava ei siis ollutkaan vaarallinen?
-
--- Se olisi voinut olla hyvinkin vaarallinen, jopa kuolettavakin, ukko
-vastasi, -- sillä he olivat heittäneet paksun, nidotun kirjan hänen
-päätään kohti.
-
--- Kuka sen heitti?
-
--- Eräs hänen koulutoverinsa, Pinocchio-niminen...
-
--- Mikä tämä Pinocchio on? marionetti kysyi, tekeytyen tietämättömäksi.
-
--- Sanovat hänen olevan pahankurisen, maankuljeksijan, aika heittiön.
-
--- Se on panettelua! Paljasta panettelua!
-
--- Tunnetko sinä sitten sen Pinocchion?
-
--- Ulkonäöltä! Pinocchio vastasi.
-
--- Ja mitä sinä sanot hänestä? kysyi ukko.
-
--- Minusta hän näyttää olevan oikein hyvä poika, lukuhaluinen,
-tottelevainen, kiintynyt isäänsä ja kaikkiin omaisiinsa...
-
-Marionetin lasketellessa näitä valheita, hän tunsi miten hänen nenänsä
-alkoi kasvaa, niin että se kohta oli pidentynyt korttelin verran.
-Pelästyksissään hän alkoi huutaa:
-
--- Älkää uskoko, hyvä mies, siihen mitä puhuin äsken. Minä tunnen
-Pinocchion hyvin ja voin omasta puolestani vakuuttaa teille, että hän
-on todellakin pahankurinen, tottelematon ja kunnoton poika, joka sen
-sijaan että menisi kouluun, kulkee toveriensa kanssa vallattomuuksia
-harjoittamassa.
-
-Tuskin hän oli tämän saanut sanotuksi, kun hän jo tunsi nenänsä
-kutistuvan entiseen luonnolliseen kokoonsa.
-
--- Mutta mistä olet tullut noin valkoiseksi, kiireestä kantapäähän?
-ukko kysyi äkkiä.
-
--- Sen kyllä sanon... huomaamattani nojauduin vasta maalattuun seinään,
-marionetti vastasi häveten kertoa, että hänet oli jauhotettu kuin kala
-pannussa paistettavaksi.
-
--- Ja minne on joutunut takkisi, housusi ja lakkisi?
-
--- Tapasin rosvoja, jotka ryöstivät ne minulta. Sanokaa, hyvä ukkoseni,
-eikö teillä sattumalta olisi antaa minulle vanhoja vaatteita, sen
-verran, että pääsen kotiin?
-
--- Poikaseni, minulla ei ole muuta kuin pieni säkin pahanen, jossa
-säilytän sipulini. Jos sen tahdot, niin ota pois! Se on tässä.
-
-Pinocchio ei antanut tätä sanoa toista kertaa, hän otti tyhjän
-sipulisäkin, leikkasi saksilla pienen reiän pohjaan ja kaksi kumpaankin
-sivuun ja pujotti sen sitten päälleen kuin paidan. Ja tässä kepeässä
-puvussa hän sitten lähti kylään. Mutta kulkiessaan hän alkoi tulla
-levottomaksi, sen jo huomasi siitäkin että hän aina astuttuaan askeleen
-eteenpäin, heti otti toisen taaksepäin puhellen itsekseen:
-
--- Miten tohdin näyttäytyä hyvälle haltijattarelleni? Mitä hän
-sanookaan minut nähdessään? Voiko hän antaa anteeksi tämänkin
-tottelemattomuuteni? Lyönpä vetoa, ettei hän tällä kertaa anna
-anteeksi! Voi, totisesti hän ei anna anteeksi! Ja se on oikein minulle,
-sillä minä olen pojan vetelys, joka aina lupaan parantaa itseni, mutta
-en milloinkaan pidä sanaani.
-
-Saapuessaan kylään oli jo pimeä yö; mutta kun ilma oli ruma ja sade
-valui virtanaan hän meni suoraa päätä haltijattaren asunnolle, päättäen
-varmasti koputtaa porttia, siksi kunnes se avattaisiin.
-
-Mutta sinne tullessaan, hän tunsi kadottaneensa rohkeutensa ja sen
-sijaan että olisi koputtanut hän kääntyi ja juoksi ainakin
-kaksikymmentä askelta takaisinpäin. Hän palasi taas takaisin portille,
-mutta ei tohtinut koputtaa, hän lähestyi kolmannen kerran -- ei
-koputusta, vasta neljännellä kerralla hän tarttui vapisevin käsin
-portin rautaiseen kolkuttimeen ja naputti aivan hiljaa sillä.
-
-Hän odotti odottamistaan. Puolen tunnin kuluttua vihdoinkin yläkerran
-ikkuna avautui (talo oli nelikerroksinen) ja Pinocchio näki lihavan
-etananeitosen katselevan sieltä ulos palava kynttilä pään päällä. Etana
-kysyi:
-
--- Kuka siellä tähän aikaan!
-
--- Onko haltijatar kotona? marionetti kysyi.
-
--- Haltijatar nukkuu, eikä tahdo tulla herätetyksi, mutta kuka sinä
-olet?
-
--- Minä olen minä!
-
--- Mikä minä?
-
--- Pinocchio.
-
--- Mikä Pinocchio?
-
--- Marionetti, joka asuu haltijattaren luona.
-
--- Aha, jo ymmärrän, etana vastasi, -- odota siellä, minä tulen heti
-avaamaan portin sinulle.
-
--- Joudu hyvä etana, olen paleltua kuoliaaksi.
-
--- Poikaseni, minä olen etana, ja meillä etanoilla ei ole milloinkaan
-kiirettä.
-
-Kului tunti ja kaksikin, mutta porttia ei aukaistu. Pinocchio, joka
-värisi kylmästä ja pelosta ja oli läpimärkä sateesta, rohkaisi
-vihdoinkin mielensä ja koputti vielä kerran, mutta entistä kovemmin.
-
-Tällä toisella koputuksella ikkuna avautui kolmannessa kerroksessa ja
-sama etana tirkisti ulos.
-
--- Hyvä, kaunis etanaiseni, huusi Pinocchio alhaalta kadulta, -- nyt
-olen jo odottanut kaksi tuntia. Ja kaksi tuntia tämmöisenä rajuilman
-yönä on pitempää, kuin kaksi vuotta. Joudu, armahda minua!
-
--- Poikaseni, vastasi tämä rauhallinen ja hidas elukka ylhäältä
-ikkunasta, -- poikaseni, minä olen etana, ja meillä etanoilla ei ole
-milloinkaan kiirettä.
-
-Ja ikkuna sulkeutui taas.
-
-Vähän ajan päästä kello löi kaksitoista yöllä: sitten löi se yksi, se
-löi kaksi, mutta portti yhä vaan pysyi suljettuna. Silloin loppui
-Pinocchion kärsivällisyys. Vihapäissään hän tarttui portin kolkuttimeen
-koputtaakseen niin kovaa, että koko talo siitä kajahtaisi, mutta siinä
-samassa muuttui kolkutin eläväksi ankeriaaksi, joka luiskahti hänen
-käsistään ja katosi vesiojaan, joka virtasi pitkin katua.
-
--- Vai niin! Pinocchio huusi, yhä enempi vihansa sokaisemana. -- Jos
-portinkolkutin häviää, niin voihan koputtaa jalkavoimalla.
-
-Hän astui askeleen taaksepäin ja suuntasi aika potkun porttia vasten.
-Hän teki sen niin kiivaasti, että puoli jalkaterää upposi puun sisään
-ja turhaa oli koettaa saada sitä pois. Jalka oli sinne sisään painunut
-kuin kiinni taottu naula.
-
-Ajatelkaa Pinocchio parkaa! Hänen täytyi siinä viettää yönsä, toinen
-jalkansa maassa ja toinen ilmassa.
-
-Aamulla päivän koittaessa avautui portti vihdoinkin. Tämä erinomainen
-etanaelukka oli tarvinnut ainoastaan yhdeksän tuntia kulkeakseen
-neljännestä kerroksesta alas kadulle. Todellakin se oli nopeaa kulkua!
-
--- Miksi makaat siinä toinen jalka oveen likistettynä? hän kysyi
-nauraen marionetilta.
-
--- Minulle on tapahtunut onnettomuus. Koetapas, pieni soma etanani, jos
-onnistuisit saamaan jalkani irti.
-
--- Poikaseni, siihen tarvitaan nikkarin apua, minä en ole milloinkaan
-ollut nikkarin opissa.
-
--- Puhukaa haltijattarelle minun puolestani!
-
--- Haltijatar nukkuu, eikä häntä saa häiritä.
-
--- Mutta miten minä jaksan tässä olla koko päivän porttiin naulittuna?
-
--- Huvittele itseäsi laskemalla muurahaisia, jotka kulkevat tiellä!
-
--- Hanki minulle edes jotain syötävää, minä aivan menehdyn!
-
--- Heti! etana vastasi.
-
-Ja kolmen ja puolen tunnin kuluttua se viimeinkin palasi, hopeainen
-tarjotin pään päällä. Tarjottimella oli leipä, paistettu kananpoika ja
-neljä kypsää aprikoosia.
-
--- Tässä on aamiainen, jonka haltijatar lähetti teille! etana sanoi.
-
-Nähdessään nämä kaikki Jumalan lahjat marionetti tunsi itsensä aivan
-tyytyväiseksi. Mutta kyllä hän pettyi surkeasti, sillä ruvetessaan
-syömään hän huomasi, että leipä oli kipsiä, kananpojat pahvia ja nuo
-neljä aprikoosia alabasteria, mutta kaikki niin maalatut, että
-näyttivät luonnollisilta.
-
-Hän tahtoi itkeä, tahtoi heittäytyä epätoivonsa valtaan, hän aikoi
-viskata tarjottimen herkkuineen menemään, mutta sen sijaan kaatuikin
-pyörtyneenä maahan, liekö syynä siihen ollut syvä suru vai typösen
-tyhjä vatsa.
-
-Kun hän heräsi, hän makasi mukavasti sohvalla ja haltijatar istui hänen
-vieressään.
-
--- Vielä tälläkin kertaa annan sinulle anteeksi, haltijatar sanoi,
-mutta voi sinua, jos vielä kerran olet tottelematon!
-
-Pinocchio lupasi ja vakuutti lukevansa ahkerasti ja käyttäytyvänsä
-kiltisti. Ja hän pitikin sanansa vuoden loppuun saakka. Ja
-vuositutkinnossa hänellä oli kunnia olla luokan ensimmäinen ja
-muutenkin arvosteltiin hänen käytöstään niin kiitettäväksi ja hyväksi,
-että haltijatar oli oikein tyytyväinen ja sanoi:
-
--- Huomenna täytetään viimeinkin sinun toiveesi.
-
--- Mikä toiveeni?
-
--- Huomenna lakkaat olemasta marionetti ja muutut oikeaksi pojaksi.
-
-Se, joka ei itse ollut näkemässä Pinocchion iloa hänen kuullessaan
-tämän toivotun uutisen, ei voi myöskään sitä kuvailla. Kaikki hänen
-koulutoverinsa ja ystävänsä olivat kutsutut seuraavana päivänä
-kahvikekkereihin haltijattaren kotiin viettämään suurta tapahtumaa.
-Haltijatar oli tilannut kaksisataa kuppia kahvia ja oli antanut
-valmistaa neljäsataa vehnäsvoileipää, joissa oli voita molemmin puolin.
-Päivästä tulisi oikein ilon ja riemun juhla, mutta...
-
-Onnettomuudeksi marionettien elämässä on aina eräs mutta, joka pilaa
-kaikki asiat.
-
-
-
-
-XXX
-
-Sen sijaan, että hänet olisi muutettu pojaksi, pakenee Pinocchio salaa
-ystävänsä Kynttilän kanssa "Leikkikalumaahan".
-
-
-Luonnollisesti Pinocchio pyysi päästä itse kaupungille kutsuja viemään
-ja haltijatar sanoi hänelle:
-
--- Mene vain itse kutsumaan tovereitasi huomiseen kahvikestiin, mutta
-muista, että tulet kotiin ennen pimeän tuloa. Ymmärsitkö?
-
--- Tunnin päästä lupaan varmasti olla kotona, marionetti vastasi.
-
--- Varo itseäsi, Pinocchio! Pojat ovat aina valmiit lupaamaan, mutta
-hitaat täyttämään lupauksiansa.
-
--- Mutta minäpä en ole muiden kaltainen, kun minä lupaan jotain, niin
-pidän sen myöskin.
-
--- Sittenpä nähdään. Mutta, jos olet tottelematon, saat syyttää
-itseäsi.
-
--- Miten niin?
-
--- Katsos, pojat, jotka eivät ota vastaan heitä viisaampien neuvoja,
-joutuvat aina johonkin onnettomuuteen.
-
--- Sen minä ainakin olen kokenut! Pinocchio sanoi. -- Mutta nyt se ei
-enää tule tapahtumaan.
-
-Tuhlaamatta sen enempää sanoja, Pinocchio nyykäytti hyvästit
-herttaiselle haltijattarelle, joka oli kuin äiti hänelle, ja lähti
-sitten laulaen ja tanssien ulos portista.
-
-Reilun tunnin kuluttua olivat kaikki ystävät kutsutut. Toiset lupasivat
-mielellään tulla, toiset ensin antoivat pyytää itseään, mutta
-kuullessaan että voileivissä, joita kahvin kanssa tarjottiin, oli voita
-molemmin puolin, lupasivat hekin lopuksi tulla sanoen: -- Voimmehan
-tulla sinun mieliksesi.
-
-Mutta on tarpeen tietää, että Pinocchiolla ystäviensä ja toveriensa
-joukossa oli yksi, joka oli hänen paras ystävänsä ja lemmikkinsä, Romeo
-nimeltään. Mutta kaikki ihmiset kutsuivat häntä pilkkanimellä
-"Kynttilä", sen vuoksi, että hän oli laiha ja hintelä ja kalpea kuin
-kellertävä talikynttilä.
-
-Kynttilä oli koulun huolimattomin ja vallattomin poika: mutta Pinocchio
-piti hänestä kovasti. Hän menikin tätä ensimmäiseksi kutsumaan
-kahvikesteihinsä, mutta ei tavannutkaan häntä kotoa. Hän palasi toisen
-kerran, mutta silloinkaan Kynttilä ei ollut kotona eikä vielä
-kolmannellakaan kerralla Pinocchio häntä tavoittanut.
-
-Mistä hänet nyt saisi käsiinsä? Pinocchio etsi kaikkialta ja löysi hänet
-viimeinkin erään talonpojan talon porttikatoksen alta.
-
--- Mitä sinä täällä teet? Pinocchio kysyi, -- mennen hänen luokseen.
-
--- Minä odotan keskiyötä ja sitten minä lähden...
-
--- Minne lähdet?
-
--- Kauas, kauas, kauas!
-
--- Ja minä olen ollut etsimässä sinua kotoasi jo kolme kertaa.
-
--- Mitä asiaa sinulla oli minulle.
-
--- Etkö ole kuullut suurta uutista? Etkö tiedä mikä onni on tullut
-osakseni?
-
--- Mikä sitten?
-
--- Huomenna minä lakkaan olemasta marionetti ja minä muutun pojaksi
-niin kuin sinä ja kaikki muut.
-
--- Olkoon onneksi!
-
--- Huomenna odotan sinua kahvikesteille kotiini.
-
--- Mutta olenhan sanonut sinulle, että lähden tänä iltana.
-
--- Mihin aikaan?
-
--- Aivan heti.
-
--- Minne sinä lähdet?
-
--- Minä lähden asumaan toiseen maahan, joka on maailman ihanin maa,
-oikea satumaa!
-
--- Mikä sen maan nimi on?
-
--- Sen nimi on "Leikkikalumaa". Miksi et lähde mukaan?
-
--- Minäkö? En toki!
-
--- Oletpa hullu, kun et tule, Pinocchio. Usko pois, kyllä kadut, jos et
-tule mukaan. Mistä löydät terveellisemmän maan meille pojille? Siellä
-ei ole kouluja, ei opettajia, eikä kirjoja. Tässä siunatussa maassa ei
-lueta milloinkaan. Torstaina on lupapäivä ja viikossa on vielä kuusi
-torstaita ja yksi sunnuntai. Ajattele vaan, että kesäloma alkaa
-ensimmäisenä päivänä tammikuuta ja loppuu joulukuun viimeisenä. Siinäpä
-oikein minun mieleiseni maa! Sellaisia jos olisivat kaikki
-sivistysmaat!
-
--- Miten he viettävät päivänsä siellä "Leikkikalumaassa?"
-
--- He leikkivät ja huvittelevat aamusta iltaan. Illalla mennään
-nukkumaan ja aamulla aletaan taas uudelleen alusta. Mitä sinä siitä
-sanot?
-
--- Hm! hymähti Pinocchio, heiluttaen hiljakseen päätään ikään kuin
-sanoakseen: semmoista elämää minäkin mielelläni viettäisin.
-
--- Siis, tahdotko lähteä mukaani? Ei tai kyllä? Päätä heti!
-
--- En, en, en ja vieläkin: en lähde. Olenhan juuri luvannut hyvälle
-haltijattarelleni tulla hyväksi pojaksi, ja tahdon pitää lupaukseni.
-Kas, nyt aurinko juuri laskee, minun täytyy heti lähteä ja jättää
-sinut. Hyvästi nyt ja onnea matkalle!
-
--- Minne sinä juokset semmoisella kiireellä?
-
--- Kotiin. Hyvä haltijattareni tahtoo, että olen kotona ennen pimeän
-tuloa.
-
--- Odota edes kaksi minuuttia!
-
--- Minä myöhästyn.
-
--- Ainoastaan kaksi minuuttia.
-
--- Mutta, jos haltijatar sitten toruu minua?
-
--- Anna hänen torua! Kun on vähän aikaa torunut, kylläpähän tyyntyy,
-sanoi tuo Kynttilä-lurjus.
-
--- Mitä aiot tehdä? Lähdetkö yksin tai seurassa?
-
--- Yksinkö? Meitä on yli sata poikaa.
-
--- Kuljetteko jalkaisin?
-
--- Hetken päästä kulkevat vaunut tästä ohitse, ja ne vievät minut yli
-sen onnellisen maan rajojen.
-
--- Mitä maksaisinkaan, jos vaunut kulkisivat nyt heti!
-
--- Miten niin?
-
--- Että saisin nähdä teidän kaikkien lähdön.
-
--- Viivy vielä hetkinen, niin saat nähdä.
-
--- En, en minä lähden heti kotiin.
-
--- Odota vielä kaksi minuuttia!
-
--- Olen jo viivytellyt liiankin kauan. Varmasti on haltijatar levoton
-minun tähteni.
-
--- Haltijatar parka! Hän taitaa pelätä, että yököt syövät sinut?
-
--- Mutta kuulehan, jatkoi Pinocchio, -- sinä tiedät siis aivan varmaan,
-että siinä maassa ei ole yhtään koulua?
-
--- Ei edes koulun varjoakaan.
-
--- Eikä opettajiakaan.
-
--- Ei ainoatakaan.
-
--- Eikä milloinkaan pakoteta lukemaan?
-
--- Ei, ei milloinkaan!
-
--- Oi ihanaa maata! Pinocchio sanoi tuntien veden kohoavan suuhunsa. --
-Miten ihana maa! Enhän ole milloinkaan siellä ollut, vaan voin sen
-kuvitella...
-
--- Miksi et tule mukaan sinäkin?
-
--- Ei maksa vaivaa minua viekotella! Kun kerran olen haltijattarelleni
-luvannut tulla hyväksi pojaksi, niin tahdon pitää sanani.
-
--- No, hyvästi sitten ja sano minulta terveisiä kaikille lyseolaisille
-ja muille koululaisille, jos tapaat tiellä.
-
--- Hyvästi, Kynttilä! Onnellista matkaa, huvittele nyt oikein ja muista
-joskus ystäviäsi!
-
-Tämän sanottuaan marionetti astui kaksi askelta eteenpäin, mutta
-pysähtyi sitten taas ja kääntyi ystäväänsä päin kysyen:
-
--- Mutta oletko sinä aivan varma siitä, että siinä maassa kaikkina
-viikkoina on kuusi torstaita ja yksi pyhä?
-
--- Aivan varma.
-
--- Mutta tiedätkö myöskin varmasti, että kesäloma alkaa ensimmäisenä
-päivänä tammikuuta ja loppuu viimeisenä päivänä joulukuuta?
-
--- Aivan varmasti.
-
--- Mikä ihana maa! Pinocchio toisti ja hänen täytyi sylkäistä paljaasta
-ihastuksesta. Mutta sitten hän soimasi itseään ja sanoi hyvin kiireesti
-ja hätäisesti:
-
--- Ei, hyvästi nyt totisesti ja onnea matkalle!
-
--- Hyvästi!
-
--- Milloin lähdette?
-
--- Aivan pian.
-
--- Vahinko! Jos ei viipyisi tuntia enempää lähtöönne, olisin melkein
-valmis odottamaan.
-
--- Mutta entä haltijatar?
-
--- Nyt olen jo myöhästynyt... ja on samantekevää tulenko kotiin yhtä
-tai kahta tuntia myöhemmin.
-
--- Pinocchio parka! Entä jos haltijatar sinua toruu?
-
--- Torukoon vaan! Kylläpähän tyyntyy, kunhan on aikansa torunut.
-
-Sillä aikaa oli jo tullut yö ja oli pilkkosen pimeä. Silloin he näkivät
-hyvin etäällä pienen valon liikkuvan... he kuulivat kulkusten kilinää
-ja rummun pärinää, mutta niin heikosti ja kaukaa, että se ei kuulunut
-kovempaa kuin hyttysen hyrinä.
-
--- Siinä ne ovat! Kynttilä huudahti, nousten seisomaan.
-
--- Mitkä sitten? Pinocchio kysyi hyvin hiljaa.
-
--- Vaunut, jotka tulevat minua hakemaan. Entä sinä, lähdetkö vai etkö?
-
--- Onko aivan totta, marionetti kysyi, -- ettei tässä maassa poikien
-milloinkaan tarvitse lukea?
-
--- Ei milloinkaan, ei milloinkaan?
-
--- Mikä ihana maa! Mikä ihana maa! Mikä ihana maa!
-
-
-
-
-XXXI
-
-Oltuaan viisi kuukautta satumaassa, Pinocchio tuntee suureksi
-ihmeekseen korviensa muuttuneen pieniksi aasinkorviksi. Hän muuttuu
-aasiksi, jolla on häntä ja kaikki muukin kuin aasilla.
-
-
-Vihdoinkin tulivat vaunut, mutta niin hiljaa ettei kuulunut
-pienintäkään ratinaa, sillä pyörien ympäri oli kääritty rääsyjä ja
-tappuroita.
-
-Vaunuja veti kaksitoista paria aaseja, jotka olivat muuten
-samankokoisia, mutta karvoiltaan erivärisiä.
-
-Muutamat olivat harmaita, toiset valkoisia, tai pilkullisia kuin
-pippuri ja suola ja toiset taas olivat keltaisen ja sinisen
-juovikkaita.
-
-Mutta ihmeellisintä kaikista oli se, että näiden kahdentoista aasiparin
-tai näiden kahdenkymmenenneljän aasin kaviot eivät olleet kengitetyt
-niin kuin muiden kuorma- ja vetojuhtien, vaan niillä oli pienet
-nahkasaappaat jaloissaan.
-
-Entä vaunujen kuski?
-
-Kuvitelkaa mielessänne pieni mies, joka on leveämpi kuin pitkä, pehmeä
-ja rasvainen kuin voikimpale, jolla on tulipunaiset kasvot, aina
-naurava pieni suu, ohut ja hyväilevä ääni, joka muistuttaa
-kissannaukumista, kun se koettaa mielistellä talonsa emäntää.
-
-Kaikki pojat heti ensi silmäyksellä rakastuivat häneen silmittömästi ja
-kilpailivat keskenään päästäkseen kiipeämään hänen vaunuihinsa, jotka
-veisivät heidät tuohon oikeaan satumaahan, jolla on kartassa
-houkutteleva nimi: "Leikkikalumaa".
-
-Itseasiassa vaunut olivat jo aivan täpösen täynnä pieniä poikia, tuossa
-kahdeksan ja kahdentoista välillä, niin täyteen sullottuina kuin
-sardiinit laatikossa. Vaikka heillä oli niin epämukavaa ja ahdasta,
-että tuskin voivat hengittää, ei kukaan voivotellut eikä valitellut. He
-olivat mielissään ja tyytyväisiä siitä tiedosta, että he vain muutaman
-tunnin päästä olisivat maassa, jossa ei ollut kirjoja, ei kouluja eikä
-opettajia, etteivät he tunteneet vaivaa, ei nälkää, ei janoa eikä
-väsymystä.
-
-Kun vaunut pysähtyivät kääntyi pikkumies heti Kynttilän puoleen ja
-kysyi imelästi hymyillen ja pokkuroiden:
-
--- Sanopas minulle, pieni kaunis poikani, etkö sinäkin tahdo seurata
-minua siihen onnelliseen maahan?
-
--- Tahdon kyllä.
-
--- Mutta minun täytyy huomauttaa, sydänkäpyseni, ettei ole enää yhtään
-sijaa vaunuissa. Niin kuin näet, on se täpösen täynnä.
-
--- Mitä siitä! Kynttilä vastasi, -- jos ei ole sijaa sisässä, niin
-tyydyn istumaan aisalla.
-
-Ja yhdellä hyppäyksellä hän istui hajareisin toisella vaunun aisoista.
-
--- Entä sinä, lemmikkini, pikkumies sanoi, kääntyen hyvin kohteliaasti
-Pinocchion puoleen, -- mitä sinä aiot? Tuletko sinä mukaamme, vai
-jäätkö tänne?
-
--- Minä jään tänne, Pinocchio vastasi. -- Palaan kotiini. Menen kouluun
-ja luen ahkerasti niin kuin kaikki hyvät pojat.
-
--- Onneksi olkoon!
-
--- Pinocchio! Kynttilä pyysi taas. -- Seuraa minun neuvoani, tule
-mukaan ja kyllä pidetään lystiä!
-
--- En, en, en!
-
--- Tule pois mukaan ja pidetään lystiä, neljä ääntä huusi vaunujen
-sisästä.
-
--- Tule pois mukaan ja pidetään lystiä! huusi sata ääntä yhtaikaa.
-
--- Jos tulen mukaanne, mitä silloin sanoo hyvä haltijattareni?
-marionetti sanoi, ja hänen päätöksensä alkoi horjua.
-
--- Älä turhista välitä! Ajattele vain, että pääsemme maahan, jossa
-saamme vapaasti telmiä aamusta iltaan!
-
-Pinocchio ei vastannut mitään, huokasi vain syvään, huokasi vielä pari
-kertaa ja sanoi sitten:
-
--- Siirtykää vähän, minä tulen mukaan!
-
--- Kaikki paikat ovat täynnä, pikku mies vastasi, -- mutta
-näyttääkseni, miten tervetullut olet, saat sinä minun paikkani
-kuski-istuimella.
-
--- Entä te itse?
-
--- Minä itse kävelen.
-
--- Ei, se ei käy päinsä. Ennemmin nousen jonkun aasin selkään,
-Pinocchio sanoi.
-
-Sanottu ja tehty. Hän astui lähimmän oikeanpuoleisen aasin luokse ja
-otti vauhtia hypätäkseen sen selkään, mutta aasi kääntyikin äkkiä ja
-töytäisi häntä turvallaan vatsaan niin kovaa, että Pinocchio kaatui
-suin päin tielle.
-
-Kyllä arvaatte, miten tämä hullu näky poikalaumaa nauratti.
-
-Mutta pieni mies ei nauranut. Hän astui hyvin lempeän näköisenä
-vastahakoisen aasin luo ja oli sitä suutelevinaan, mutta itse asiassa
-purikin siltä pois puolet oikean puoleisesta korvasta.
-
-Mutta sillä aikaa Pinocchio oli noussut ylös aivan raivoissaan vihasta
-ja yhdellä hyppäyksellä hän oli hajareisin eläinraukan selässä. Tämä
-hyppy oli niin loistava poikien mielestä, että he heti lakkasivat
-nauramasta ja sen sijaan ulvoivat: eläköön Pinocchio! ja taputtivat
-käsiänsä niin ettei siitä tahtonut loppua tulla.
-
-Mutta samassa potkaisi aasi molemmilla takajaloillaan ja viskasi
-marionettiparan selästään, heittäen hänet kovalla vauhdilla maantielle
-kivikasaa vasten.
-
-Uudet naururähäkät alkoivat, mutta pikkumies ei nauranut nytkään. Hän
-näkyi olevan niin täynnä rakkautta tuota uppiniskaista aasia kohtaan,
-että hän jälleen suutelemalla poisti puolet toisestakin korvasta. Sitten
-sanoi hän marionetille:
-
--- Nouse vain uudelleen selkään, äläkä pelkää! Tällä aasilla oli omat
-tuumansa, mutta minäpä kuiskasin pari sanaa sen korvaan ja luulen sen
-kyllä viisastuneen.
-
-Pinocchio kapusi paikalleen ja vaunut lähtivät liikkeelle. Mutta aasien
-nelistäessä ja vaunujen pyöriessä eteenpäin pitkin maantietä,
-marionetti luuli kuulevansa hillityn, tuskin kuuluvan äänen sanovan:
-
--- Tyhmeliiniparka! Sinä olet tahtonut tehdä oman mielesi mukaan, mutta
-sitä sinä saat katua!
-
-Pinocchio melkein pelästyi ja alkoi katsella joka puolelle, saadakseen
-selville mistä nuo sanat kuuluivat, mutta ei nähnyt ketään. Aasit
-nelistivät, vaunut pyörivät eteenpäin, pojat vaunuissa nukkuivat,
-Kynttilä kuorsasi kuin porsas ja pikku mies kuskilaudalla hyräili
-hampaittensa välistä:
-
-    Kaikki ne nukkuvat yöllä,
-    Vaan minä en milloinkaan...
-
-Kun he olivat kulkeneet vielä puolen kilometrin verran, Pinocchio kuuli
-saman heikon äänen sanovan:
-
--- Panepa mieleesi, pikku tyhmeliini! Pojat, jotka jättävät
-lukunsa ja kääntävät selkänsä kirjoille, koululle ja opettajilleen
-saadakseen yksinomaan leikkiä käy lopulta huonosti! Minä tiedän sen
-kokemuksesta... ja voin sen sanoa sinulle. Vielä on koittava sekin
-päivä, jolloin sinä itket yhtä katkerasti kuin minä nyt, mutta silloin
-se on myöhäistä.
-
-Kuullessaan nämä hiljaa kuiskatut sanat marionetti hyppäsi alas aasinsa
-selästä vielä pelästyneempänä kuin ennen ja meni koettelemaan sen
-turpaa.
-
-Ja kuvitelkaapas hänen hämmästystään, kun hän huomasi että pieni aasi
-itki... itki aivan kuin poika.
-
--- Hohoi, herra kuski! Pinocchio huusi vaunun omistajalle. -- Oletteko
-kuulleet viimeistä uutista? Tämä pieni aasi itkee.
-
--- Antaa sen itkeä! Kylläpähän vielä nauraakin.
-
--- Mutta oletteko opettaneet sen puhumaankin?
-
--- En, se on itsekseen opetellut mutisemaan jonkun sanan niinä kolmena
-vuotena, jolloin se oli muutamien opetettujen koirien mukana.
-
--- Eläinparka!
-
--- Eteenpäin, eteenpäin, pikkumies sanoi, ei kuluteta aikaamme aasin
-kyynelten katsomiseen. Nouskaa vaunuihin ja eteenpäin mars! Yö on
-kylmä, tie pitkä.
-
-Pinocchio totteli, ehtimättä miettiä sitä sen enempää. Vaunut lähtivät
-liikkeelle ja seuraavana päivänä aamun koittaessa saapuivat he
-onnellisesti "Leikkikalumaahan".
-
-Tämän maan kaltaista ei ollut missään muualla maailmassa. Siellä oli
-vain poikia asukkaina. Vanhimmat olivat neljätoista- ja nuorimmat
-tuskin kahdeksanvuotiaita. Kaduilla oli sellainen naurun ja leikin melu
-ja rähinä, että siitä oli tulla aivan hulluksi! Kaikkialla oli pojan
-veijareita.
-
-Muutamat leikkivät pähkinöillä tai noppasivat pikkukivillä, toiset
-olivat pallosilla, yksi ajoi polkupyörällä, toinen ratsasti
-puuhevosella. Muutamat leikkivät sokkosta tai olivat hippasilla, toiset
-olivat pukeutuneet klovneiksi ja söivät palavia tappuroita, yksi
-lausui, toinen heitti kuperkeikkoja, kolmas taas lauloi, neljäs
-huvitteli kävelemällä käsillään. Tuolla yksi pyöritti tynnyrin vannetta
-ja toinen käveli kenraalin puvussa, paperihattu päässä ja pahvimiekka
-kädessä. Siellä naurettiin, ulvottiin, huudettiin, taputettiin käsiä,
-vihellettiin ja kaakateltiin kuin munivat kanat, sanalla sanoen, siellä
-oli semmoinen melu ja hälinä, niin pahuksenmoinen hyörinä, että täytyi
-pistää pumpulia korviinsa ettei menettäisi kuuloaan. Joka torille oli
-pystytetty kangastelttoja, joissa näyteltiin aamusta iltaan, yleisönä
-oli tietysti vain poikia ja talojen seinille oli hiilellä piirretty
-kauniita lauseita, sellaisia kuin: eläköön leikikalut (leikkikalut
-asemesta), me eme tahdo mennä kouluun (me emme tahdo mennä kouluun
-asemesta) alas arimetika (alas aritmetiikan asemesta) ynnä muita
-samanlaisia tavausvirheitä.
-
-Pinocchio, Kynttilä ja nuo muut pojat, jotka olivat sinne matkustaneet
-pikkumiehen mukana, olivat tuskin ehtineet jalallansa astua kaupunkiin,
-kun jo olivat samassa hälinässä mukana ja muutamassa minuutissa olivat
-he hyviä ystäviä kaikkien kanssa. Kuka voisi olla onnellisempi ja
-tyytyväisempi kuin he? Huveissa ja leikeissä kuluivat tunnit, päivät ja
-viikot salaman nopeasti.
-
--- Oi, ihanaa elämää! Pinocchio sanoi joka kerran tavatessaan
-Kynttilän.
-
--- Enkö ollut oikeassa, nyt sen näet! tämä sanoi. -- Ja ajattelepas,
-ettet olisi lähtenyt mukaan! Ja sinä olit jo valmis palaamaan kotiin
-haltijattaresi luokse, viettämään aikasi lukemisella! Saat minua
-kiittää siitä, että tänään olet vapaa kirjoista ja koulun ikeistä,
-minun neuvojani ja sanojani, eikö ole totta? Ainoastaan tosiystävät
-ymmärtävät semmoisia palveluksia tehdä!
-
--- Se on totta, Kynttilä! Se että tänään olen onneeni tyytyväinen, on
-kokonaan sinun ansiosi. Tiedätkö mitä sen sijaan opettajamme aina sanoi
-minulle, kun oli sinusta puhe? Hän sanoi aina: "Älä seurustele sen
-Kynttilä-lurjuksen kanssa, sillä Kynttilä on huono toveri, eikä osaa
-muuta kuin opettaa sinulle pahuutta..."
-
--- Opettajaparka! toinen vastasi päätään puistaen. -- Minä tiedän
-kyllä, ettei hän voinut kärsiä minua ja hänen ilonsa oli minua
-panetella, mutta minä olen siksi jalomielinen, että annan hänelle
-anteeksi.
-
--- Sinä suuri sielu! Pinocchio sanoi hellästi syleillen ystäväänsä ja
-suuteli häntä molemmille poskille.
-
-Viisi kuukautta oli jo tätä ihanaa satuelämää kestänyt, leikkien ja
-huvien vaihdellessa aamusta iltaan, ei tarvinnut ajatellakaan kirjoja
-eikä koulua. Sattui sitten eräänä aamuna että Pinocchio herätessään
-teki niin sanoaksemme epämiellyttävän huomion, josta hän tuli todella
-pahalle tuulelle.
-
-
-
-
-XXXII
-
-Pinocchiolle kasvaa aasinkorvat, hän muuttuu itsekin oikeaksi aasiksi
-ja alkaa huutaa kuin aasi.
-
-
-Ja mikä oli tuo hämmästyttävä huomio?
-
-Sanonpa sen teille, pienet, rakkaat lukijani: hämmästys oli se, että
-Pinocchio herätessään, kuten tavallista, alkoi raapia päätään ja
-raapiessaan päätään hän tunsi...
-
-Voittekohan arvata mitä hän tunsi?
-
-Hän huomasi suureksi ihmeekseen, että korvat olivat kasvaneet enemmän
-kuin kämmenen verran.
-
-Te tiedätte, että marionetilla syntyessään oli hyvin, hyvin pienet
-korvat, niin että paljain silmin niitä ei nähnyt! Kuvitelkaa siis hänen
-hämmästystään, kun hän tunsi, että ne yön aikana olivat kasvaneet niin
-pitkiksi, että näyttivät kahdelta ruo'onpäältä. Hän lähti kiireesti
-etsimään peiliä, siitä katsellakseen itseään, mutta kun hän ei
-sellaista löytänyt, täytti hän pesuvadin vedellä ja peilaili siinä ja
-näki mitä ei olisi tahtonut nähdä, nimittäin oman kuvansa jota
-koristivat komeat aasinkorvat.
-
-Voitte itse kuvitella mikä suru, häpeä ja epätoivo Pinocchion valtasi.
-
-Hän alkoi itkeä ja huutaa ja löi päätään seinään, mutta hänen korvansa
-kasvoivat kasvamistaan kilpaa epätoivon kanssa, ja karvatkin alkoivat
-jo vähitellen kasvaa niiden kärkiin.
-
-Pieni soma piikkisika, joka asui kerrosta ylempänä, kiirehti tämän
-melun kuultuaan huoneeseen ja kysyi huolestuneena nähdessään Pinocchion
-suuren tuskan:
-
--- Mikä sinun on, rakas naapurini?
-
--- Minä olen sairas, pikku piikkisikaseni, hyvin sairas. Minulla on
-tauti, joka pelottaa minua. Osaatko koettaa valtimoa?
-
--- Hiukkasen.
-
--- Koetapas sitten, onko minulla kuumetta?
-
-Piikkisika ojensi oikean käpälänsä ja koeteltuaan Pinocchion valtimoa
-se sanoi huoaten:
-
--- Ystäväni, minun täytyy ikävä kyllä sanoa sinulle huono uutinen!
-
--- Mikä sitten?
-
--- Sinulla on hyvin paha kuume.
-
--- Mikä kuume?
-
--- Aasikuume.
-
--- Sitä kuumetta en tunne! marionetti vastasi, vaikka kyllä ymmärsi
-liiankin hyvin.
-
--- Sitten selitän sen sinulle, sanoi piikkisika. -- Tiedä siis, että
-kahden tunnin kuluttua et ole enää marionetti etkä poika...
-
--- Mikä minä sitten olen?
-
--- Kahden tai kolmen tunnin kuluttua sinä muutut oikeaksi pieneksi
-aasiksi, samanlaiseksi kuin ne, jotka vetävät kaali- ja salaattikärryjä
-torille.
-
--- Voi minua raukkaa, minua raukkaa! Pinocchio huusi, tarttuen molemmin
-käsin korviinsa ja repi niitä niin rajusti kuin olisivat ne olleet
-toisen omaisuutta.
-
--- Kultaseni, piikkisika sanoi häntä lohduttaakseen, -- et sinä voi
-sille mitään! Se on nyt sinun kohtalosi, sillä on kirjoitettu viisauden
-lakikirjaan, että kaikki tottelemattomat pojat jotka eivät välitä
-kirjoista, koulusta, eivätkä opettajista, vaan tahtovat viettää
-päivänsä leikkimällä ja huvittelemalla, ne ennemmin tai myöhemmin
-muuttuvat pieniksi aaseiksi.
-
--- Onko se varmasti totta? marionetti kysyi nyyhkyttäen.
-
--- Valitettavasti on. Ja nyt eivät kyyneleet enää auta. Olisit
-aikaisemmin ajatellut asiaa!
-
--- Mutta se ei ollut minun syyni, usko minua, piikkisika, syy oli
-kokonaan Kynttilän!
-
--- Kuka on Kynttilä?
-
--- Eräs koulutoverini. Minä tahdoin palata kotiin, minä tahdoin olla
-tottelevainen, minä tahdoin jatkaa lukujani ja lukea ahkerasti, mutta
-Kynttilä sanoi: -- "Miksi väsytät itseäsi lukemisella? Miksi menet
-kouluun? Tule mieluummin minun mukaani Leikkikalumaahan, siellä me emme
-enää lue, siellä huvittelemme aamusta iltaan ja olemme aina iloisia."
-
--- Mutta miksi seurasit tämän petollisen ja huonon ystävän neuvoja?
-
--- Miksi? Sen vuoksi, rakas piikkisikani, että minä olen marionetti,
-jolla ei ole järkeä eikä sydäntä. Jos minulla olisi ollut sydämen
-hituistakaan, niin en milloinkaan olisi jättänyt hyvää haltijatartani,
-joka rakasti minua kuin äiti ja teki niin paljon minun tähteni! Ja nyt
-en minä olisikaan enää marionetti, vaan hyvä pieni poika niin kuin moni
-on! Voi! Mutta, jos tapaan Kynttilän niin varokoon hän itseään! Kyllä
-saa poika kuulla kunniansa.
-
-Ja Pinocchio nousi lähteäkseen ulos. Mutta kynnyksellä hän muisti
-aasinkorvansa ja häveten näyttää niitä julkisesti, arvatkaa mitä hän
-keksi? Hän veti ison pumpulisen yömyssyn päähänsä ja veti sen tarkasti
-korvien yli.
-
-Sen jälkeen hän meni ulos ja alkoi etsiä Kynttilää kaikkialta. Hän etsi
-tätä torilta, kaduilta ja teattereista, joka mahdollisesta paikasta,
-mutta ei löytänyt. Hän kysyi jokaiselta, jonka tapasi kadulla, mutta
-kukaan ei ollut häntä nähnyt.
-
-Vihdoin meni hän etsimään Kynttilää hänen asunnostaan ja koputti
-ovelle:
-
--- Kuka siellä? Kynttilä kysyi sisästä.
-
--- Minä olen, marionetti vastasi.
-
--- Odota vähän, minä avaan heti!
-
-Puolen tunnin kuluttua ovi viimein avattiin. Kuvitelkaapas Pinocchion
-tunteita, kun hän astuessaan huoneeseen näki ystävänsä Kynttilän päässä
-suuren pumpulisen yömyssyn, vedettynä melkein nenän yli.
-
-Nähdessään tämän myssyn Pinocchio tunsi itsensä lohdutetuksi, sillä hän
-ajatteli heti itsekseen:
-
--- Ystävälläni taitaa olla sama tauti kuin minulla? Ehkä hänelläkin on
-aasikuume?
-
-Mutta hän ei ollut mitään huomaavinaan, kysyi vain hymyillen:
-
--- Miten voit, rakas Kynttiläni?
-
--- Mainiosti, kuin rotta Sippolan juustossa.
-
--- Sanotko sen aivan tosissasi?
-
--- Ja miksi valehtelisin sinulle?
-
--- Suo anteeksi ystäväni, mutta miksi pidät tuota pumpulimyssyä
-päässäsi, niin että se peittää aivan korvasikin?
-
--- Lääkäri on määrännyt, kun loukkasin polveni. Mutta miksi sinä
-Pinocchio olet yömyssy päässä, ja miksi olet vetänyt sen aivan nenänkin
-yli?
-
--- Lääkärin määräyksestä, kun hankasin jalkani kipeäksi.
-
--- Voi sinua Pinocchio-parkaa!
-
--- Voi sinua Kynttilä-parkaa!
-
-Näiden sanojen jälkeen seurasi hyvin pitkä äänettömyys. Sen aikana
-ystävät eivät tehneet muuta kuin vain katselivat toisiaan
-pilkallisesti.
-
-Viimein Pinocchio sanoi hyvin huilumaisella ja suloisella äänellä
-toverilleen:
-
--- Olen kovin utelias, rakas Kynttilä ja kysyn, eivätkö korvasi
-milloinkaan ole särkeneet?
-
--- Ei milloinkaan! Entä sinun?
-
--- Ei milloinkaan. Mutta tänä aamuna on kyllä toista korvaani hirveästi
-pakottanut.
-
--- Minun myöskin.
-
--- Sinunkin? Ja kumpi korvasi pakottaa?
-
--- Molemmat. Entä sinun?
-
--- Molemmat. Ehkä meillä onkin sama tauti?
-
--- Pahasti pelkään.
-
--- Kynttilä, teetkö minulle mieliksi?
-
--- Kyllä, sydämestäni.
-
--- Näytä minulle korvasi!
-
--- Miksei? Mutta ensiksi tahdon nähdä sinun, rakas Pinocchio.
-
--- Ei, näytä sinä ensiksi.
-
--- Ei, rakkaani. Ensiksi sinä, sitten minä!
-
--- Hyvä, marionetti sanoi, -- tehkäämme sopimus, niin kuin hyvien
-ystävien sopii.
-
--- Anna kuulua!
-
--- Nostamme myssymme yhdellä kertaa, suostutko siihen?
-
--- Suostun kyllä.
-
-Ja Pinocchio alkoi laskea kovalla äänellä:
-
--- Yksi! Kaksi! Kolme!
-
-Kolmella molemmat pojat vetivät myssyt päästään ja heittivät ne ilmaan.
-
-Se mikä nyt seurasi voisi tuntua uskomattomalta, ellei se olisi totta.
-Pinocchiota ja Kynttilää oli kohdannut sama onnettomuus, mutta
-huomattuaan sen, ei se heitä hävettänyt eikä surettanut. He alkoivat
-vilkutella toisilleen luonnottoman pitkillä korvillaan, ja monta
-hullunkurista temppua tehtyään purskahtivat he vihdoin hillittömään
-nauruun.
-
-He nauroivat, nauroivat niin että olivat menehtyä. Mutta kesken
-naurunsa Kynttilä vaikeni äkkiä, horjui, kalpeni ja sanoi ystävälleen:
-
--- Auta, auta, Pinocchio!
-
--- Mikä sinua vaivaa?
-
--- Voi, voi! En voi enää seisoa jaloillani.
-
--- Enkä minäkään! Pinocchio huusi itkien ja horjuen edestakaisin.
-
-Heidän näin puhuessaan molemmat kaatuivat suinpäin lattialle ja
-alkoivat juosta nelinkontin ympäri huonetta. Ja heidän juostessaan
-muuttuivat heidän käsivartensa etujaloiksi, heidän kasvonsa piteni
-turvaksi ja selkänsä peitti vaaleanharmaa karva, jossa siellä täällä
-näkyi tummempia kohtia.
-
-Mutta tiedättekö mikä silmänräpäys oli pahin näille onnettomille? Pahin
-ja nöyryyttävin oli se silmänräpäys, jolloin he huomasivat hännän
-alkavan kasvaa ulos takaapäin. Häpeän ja tuskan valtaamina heidän teki
-mielensä itkeä ja valittaa kohtaloaan.
-
-Mutta sen he olisivat saaneet olla tekemättä! Sillä valitusten ja
-vaikerrusten sijaan heiltä pääsi aasinammunta, he huusivat molemmat
-kuin aasit: j-a, j-a, j-a!
-
-Samassa joku koputti ovelle ja ääni ulkopuolelta sanoi:
-
--- Avatkaa! Minä olen pikkumies, se vaunukuski, joka toi teidät tähän
-maahan. Avatkaa heti, muuten varokaa itseänne!
-
-
-
-
-XXXIII.
-
-Aasiksi muuttunut Pinocchio tarjotaan kaupaksi ja sirkustirehtööri
-ostaa hänet, opettaen hänet tanssimaan ja hyppäämään tynnyrivanteen
-läpi. Mutta eräänä iltana hän rupeaa ontumaan ja joutuu toiselle
-omistajalle, joka aikoo tehdä rummun hänen nahastaan.
-
-
-Kun pikku mies huomasi, ettei ovea avattu, potkaisi hän sen äkäisesti
-auki, aivan selko selälleen ja astui sisään huoneeseen. Pinocchiolle ja
-Kynttilälle sanoi hän tavallisella imelällä äänellään:
-
--- Mainiosti pojat! Hyvin huusittekin, minä tunsin teidät heti äänestä
-ja sen vuoksi tulinkin tänne.
-
-Aasiparat seisoivat aivan hiljaa hyvin nolon näköisinä, päät
-alaspainuneina, korvat lerpallaan ja häntä koipien välissä.
-
-Ensiksi pikku mies heitä silitteli, hyväili ja taputteli. Sitten hän
-otti harjan esille ja alkoi oikein perinpohjin heitä harjata.
-
-Harjattuaan heidät kiiltäviksi kuin peilit hän pani päitset heidän
-suuhunsa ja vei heidät torille myytäväksi, toivoen siellä saavansa
-heistä hyvänkin hinnan.
-
-Eikä sieltä ostajiakaan puuttunut.
-
-Eräs talonpoika, jonka aasi oli edellisenä päivänä kuollut, osti
-Kynttilän, ja Pinocchio myytiin eräälle sirkuksen johtajalle, joka osti
-hänet opettaakseen aasia tanssimaan ja hyppimään muiden seurueen
-eläinten kanssa.
-
-Olettekohan, pienet lukijani, ollenkaan arvanneet mikä tämän pikku
-miehen kunnon ammatti oli? Tämä inhottava olento, jonka kasvot olivat
-imelät kuin maito ja hunaja, teki silloin tällöin matkan vaunuillaan
-maailmalle. Matkansa varrella hän houkutteli lupauksilla ja kauniilla
-sanoilla mukaansa kaikki laiskat pojat, jotka olivat kyllästyneet
-kirjoihin ja kouluun. Saatuaan heidät vaunuihinsa hän kuljetti pojat
-"Leikkikalumaahan", jossa he saivat kuluttaa päivänsä leikkimällä ja
-huvittelemalla. Kun sitten nämä petetyt poikaparat muuttuivat pieniksi
-aaseiksi, sen vuoksi että alituiseen vaan leikkivät, eivätkä tahtoneet
-milloinkaan lukea, otti pikku mies heidät hyvin mielissään ja
-tyytyväisenä omikseen ja kaupitteli heitä markkinoilla ja toreilla.
-Tällä tavoin oli hän muutamassa vuodessa koonnut rahaa kuin roskaa ja
-oli miljoonan omistaja.
-
-Kynttilän vaiheita en tunne, mutta sen tiedän, että Pinocchio jo ensi
-päivästä kulki kohti raskasta ja vaivalloista elämää.
-
-Uusi isäntä vei hänet talliin ja täytti hänen seimensä oljilla, mutta
-heti muutamaa kortta pureskeltuaan Pinocchio sylkäisi ne suustaan.
-
-Muristen isäntä täytti seimen heinillä, mutta nämäkään eivät hänelle
-maistuneet.
-
--- Vai ei heinät sinulle kelpaa! isäntä huusi harmistuneena. --
-Odotapas vaan, aasi pienoiseni, jos oikkuja kannat, niin kylläpä minä
-olen mies ne ajamaan pois!
-
-Ja sanojensa vahvistukseksi isäntä löi häntä heti koiville ruoskallaan.
-
-Pinocchio alkoi itkeä tuskasta ja huutaa aasin äänellä:
-
--- J-a, j-a, en voi niellä olkia!
-
--- Syö sitten heiniä! isäntä vastasi, ymmärtäen erinomaisesti aasin
-kieltä.
-
--- J-a, j-a, heinistä vatsani tulee kipeäksi!
-
--- Vaaditko sinä siis, että sinunlaistasi aasia olisi syötettävä kanan
-rintalihalla ja täytetyillä kalkkunoilla? isäntä jatkoi yhä
-suuttuneempana ja läimäytti aasia uudelleen piiskallaan.
-
-Tämän toisen piiskan läjäyksen jälkeen Pinocchio näki parhaaksi vaieta,
-eikä puhunut enää sen enempää.
-
-Viimein suljettiin tallin ovi ja Pinocchio jäi yksin. Mutta kun hän ei
-ollut syönyt moneen tuntiin, alkoi hän nälästä haukotella, ja kita,
-jonka hän haukotellessaan avasi oli iso kuin leivinuuni.
-
-Vihdoin kun ei parempaakaan ollut seimessä saatavilla, hän koetteeksi
-alkoi pureksia heiniä, ja kun ne olivat oikein hyvin pureksitut hän
-sulki silmänsä ja nieli.
-
--- Tämä heinä ei ole ollenkaan huonoa, hän jutteli itsekseen, -- mutta
-miten paljon viisaampi olisinkaan ollut, jos en lukujani olisi
-jättänyt! Heinien sijaan olisin tähän aikaan päivästä saanut syödä
-palasen hyvää leipää ja makkaraa. Oh hoi, jaa, jaa! Kärsivällisyyttä
-nyt tarvitaan!
-
-Herätessään seuraavana aamuna hän etsi heti seimestä vähän lisää
-heiniä, mutta turhaan, sillä hän oli syönyt kaikki yöllä unissaan.
-
-Sitten hän otti suunsa täyteen silppuja ja niitä pureksiessaan hän tuli
-siihen tulokseen, että olkisilput eivät ollenkaan maistu milanolaiselta
-riisikeitolta tai napolilaiselta makaronilta.
-
--- Kärsivällisyyttä vaan! hän toisti jatkaen pureksimistaan. -- Jos
-vain onnettomuuteni olisi opiksi kaikille tottelemattomille pojille,
-joilla ei ole halua lukea! Kärsivällisyyttä! Kärsivällisyyttä vaan!
-
--- Vähät kärsivällisyydestä! isäntä huusi, tullen samassa talliin. --
-Vai luuletko sinä pikku aasini, että minä olen ostanut sinut tänne vaan
-syömään ja juomaan? Minä olen ostanut sinut tienatakseni sinulla rahaa.
-Ylös siitä ja joutuin! Tule kanssani sirkukseen, niin minä opetan sinut
-hyppäämään tynnyrivanteen läpi ja murtamaan silkkipaperipyörylät
-päälläsi ja tanssimaan valssia ja polkkaa takajaloillasi.
-
-Pinocchio-paran täytyi joko hyvällä tai väkisin oppia kaikki nämä
-kauniit temput, mutta tähän tarvittiin kolmen kuukauden oppiaika ja
-niin monta piiskan lyöntiä, että karvat lähtivät hänen selästään.
-
-Vihdoinkin koitti päivä, jolloin isäntä voi ilmoittaa antavansa
-erinomaisen ja todella harvinaisen esityksen. Eriväriset ilmoitukset,
-joita oli naulattu katujen kulmiin, kuuluivat näin:
-
-                 Suurenmoinen Juhlaesitys
-
-                       tänä iltana
-
-                ERINOMAISIA ILMAHYPPYJÄ JA
-               HÄMMÄSTYTTÄVIÄ TAIDETEMPPUJA
-
-                        esittävät
-
-        Sirkuksen kaikki taiteilijat ja sirkuksen kaikki
-                         hevoset
-
-        Vielä esiintyy ensi kerran kuuluisa
-
-                     AASI PINOCCHIO
-
-                        myöskin
-                    mainittu nimellä
-
-                     TANSSIN TÄHTI.
-
-              Teatterihuone komeasti valaistu.
-
-Voitte uskoa, että sinä iltana teatteri oli täpösen täynnä väkeä jo
-tuntia ennen näytöksen alkua.
-
-Ei ollut enää saatavissa ainoatakaan nojatuolia tai permantopaikkaa,
-tai aitiota, ei vaikka olisi maksanut kourallisen kultaa.
-
-Sirkus oli täynnä kaikenikäisiä lapsia, pieniä tyttöjä ja poikia, jotka
-aivan kuumeella odottivat saada nähdä tuon kuuluisan pienen aasi
-Pinocchion tanssivan.
-
-Kun esityksen ensimmäinen osa oli lopussa, sirkuksen johtaja astui
-puettuna mustaan hännystakkiin, valkoisiin ratsuhousuihin ja
-korkeavartisiin saappaisiin, suurilukuisen yleisön eteen. Tehtyään
-syvän kumarruksen, lausui hän hyvin juhlallisena seuraavan puheen:
-
-"Kunnianarvoinen yleisö, naiset ja herrat!
-
-"Saapuessani matkallani tähän kuuluisaan pääkaupunkiin olen kaikkein
-nöyrimmästi tahtonut hankkia sekä kunnian että huvin esittää tälle
-nerokkaalle ja etevälle yleisölle kuuluisan pienen aasin, jolla jo on
-ollut kunnia tanssia hallitsijain edessä kaikissa Euroopan
-mahtavimmissa hoveissa.
-
-"Minä kiitän teitä, auttakaa meitä elähdyttävällä läsnäolollanne ja
-unohtakaa puutteellisuutemme!"
-
-Tähän puheeseen vastattiin naurulla ja kättentaputuksilla, mutta
-taputukset kiihtyivät moninkertaisesti, aivan rajuilman kaltaisiksi,
-kun pieni aasi Pinocchio näyttäytyi keskellä sirkusta. Se oli kokonaan
-juhla-asussa. Sillä oli uudet kiiltonahkaiset valjaat, koristetut
-messinkiheloilla, ja kummankin korvan takana valkoinen kamelia, harja
-oli jaettu pieniin kiharoihin, joihin oli solmittu punaisia
-silkkinauhoja. Sen ruumiin ympäri oli sidottu leveä kullalla ja
-hopealla kirjailtu vyö ja häntä oli letitetty punaisilla ja kirkkaan
-sinisillä samettinauhoilla. Sanalla sanoen niin soma oli tämä pieni
-aasi, että siihen voi aivan rakastua.
-
-Tirehtööri lisäsi, esittäessään hänet yleisölle:
-
-"Korkeasti kunnioitetut kuulijani! En ole tässä valehdellakseni, vaan
-kertoakseni teille, mitkä suunnattomat vaikeudet minulla on ollut ennen
-kuin sain taltutetuksi ja opetetuksi tämän märehtijän, jonka koti on
-vuoristossa päiväntasaajan kuumilla tasangoilla. Pyydän huomauttaa sen
-hurjuutta, jonka vuoksi huomasin mahdottomaksi käyttää sitä tavallisena
-sivistyneenä nelijalkaisena, minun on monen monituiset kerrat täytynyt
-turvautua ruoskan rakastettavaan kieleen. Mutta sen sijaan, että se
-olisi ruvennut pitämään minusta, on minun hyvä tahtoni vain lisännyt
-sen vastenmielisyyttä. Mutta kuitenkin löysin minä, Gallin järjestelmää
-seuraten, hänen pääkallostaan pienen luuruston, jonka itse Pariisin
-lääkeopillinen tiedekunta on tuntenut hiusten ja piruettitanssin
-perusjuureksi. Ja sen vuoksi minä tahdoin opettaa aasin tanssimaan ja
-myöskin hyppäämään tynnyrivanteen ja silkkipaperilevyjen läpi. Ihailkaa
-siis sitä ja arvostelkaa sitten itse! Ennen kuin sanon teille hyvästi,
-hyvä herrasväkeni, sallikaa minun kuitenkin ensiksi kutsua teidät
-huomispäivän aamupäiväjuhlaan, ja jos ennustus sateesta toteutuisi,
-niin huomispäivän iltanäytös siirretään huomenaamuksi aikaiseksi, kello
-yhdeksitoista jälkipuolen aamupäivätunniksi".
-
-Tässä johtaja teki uuden, hyvin syvän kumarruksen ja kääntyi sitten
-Pinocchioon sanoen:
-
--- Rohkeutta, Pinocchio! Ennen kuin alamme taidetemppuinemme, saat
-tervehtiä tätä arvoisaa yleisöä, herroja, naisia ja lapsia!
-
-Pinocchio taivutti tottelevaisesti etujalkansa polvet ja jäi siihen
-asentoon siksi kunnes johtaja läimäytti piiskallaan ja huusi:
-
--- Juoksuun!
-
-Silloin kohosi aasi kaikille neljälle jalalleen ja alkoi kiertää rataa
-koko ajan juosten.
-
-Hetkisen kuluttua huusi johtaja:
-
--- Nelistä! Seuraten käskyä muutti Pinocchio juoksun nelistämiseksi.
-
--- Täysi vauhti! ja Pinocchio alkoi juosta täyttä vauhtia. Mutta juuri
-hänen juostessaan kuin kilpa-ajohevonen, johtaja ojensi käsivartensa
-suoraan ilmaan ja laukaisi revolverilla laukauksen.
-
-Tämän kuullessaan kaatui aasi pitkälleen sirkuksen lattialle, ollen
-muka haavoitettu ja kuolemaisillaan.
-
-Kun se sitten taas nousi ylös, puhkesi yleisö niin äänekkäisiin
-hyvä-huutoihin ja taputti niin kovaa käsiään, että olisi luullut
-tähtiin asti kuuluvan, ja oli luonnollista, että aasi kohotti päänsä ja
-katsoi ylös ja sen tehdessään huomasi hän eräässä aitiossa kauniin
-naisen, jonka kaulassa kultaketjussa riippui medaljonki. Medaljonkiin
-oli maalattu marionetin kuva.
-
--- Se on minun muotokuvani! Tuo neiti on minun hyvä haltijattareni!
-Pinocchio sanoi itsekseen, tuntien haltijattaren heti paikalla. Ja
-kokonaan ilon valtaamana hän koetti huutaa:
-
--- Oi pieni haltijattareni! Oi pieni haltijattareni!
-
-Mutta näiden sanojen sijaan hänen kurkustaan pääsi niin kaikuva ja
-räikeä aasinhuuto, että kaikki katsojat ja etenkin kaikki pojat, jotka
-olivat teatterissa, purskahtivat nauruun.
-
-Mutta tirehtööri tahtoi opettaa aasille, ettei ole hyvän kasvatuksen
-merkki asettua noin aasinhuutoja ammumaan aivan yleisön eteen ja löi
-sitä kuonolle piiskan varrella.
-
-Aasi parka pisti ulos pitkän kielensä ja nuoleksi kuonoansa ainakin
-viisi minuuttia arvattavasti toivoen, että se sillä lakkaisi
-kirvelemästä.
-
-Mutta miten suuri olikaan sen epätoivo kun katsoessaan ylös toisen
-kerran huomasikin aition tyhjäksi ja haltijattaren kadonneen.
-
-Se tunsi kuolevansa, silmät täyttyivät kyynelillä ja purskahti
-katkerasti itkemään. Mutta sitä ei kukaan huomannut, kaikkein vähiten
-johtaja, joka vaan läiskytteli piiskallaan ja huusi:
-
--- Joutuun, Pinocchio! Näytäpäs nyt herrasväelle, miten somasti osaat
-hypätä tynnyrivanteen läpi!
-
-Pinocchio koetti kaksi tai kolme kertaa, mutta joka kerran joutuessaan
-vanteen luokse se kulki aivan mukavasti sen alitse, sen sijaan että
-olisi hypännyt lävitse. Viimein se otti vauhtia ja pääsi todellakin
-läpi, mutta onnettomuudeksi takajalat tarttuivat vanteeseen ja se
-putosi suinpäin toiselle puolelle yhtenä käärönä.
-
-Noustuaan taas ylös ontui se ja pääsi töin tuskin talliin.
-
--- Pinocchio esiin! Me tahdomme nähdä pikku aasin! Pieni aasi esiin!
-huusivat pojat permannolta, jotka surullinen tapahtuma oli täyttänyt
-säälillä.
-
-Mutta pieni aasi ei näyttäytynyt enää sinä iltana.
-
-Seuraavana aamuna eläinlääkäri tutki sen, ja selitti että aasi jäisi
-koko elinajakseen ontuvaksi.
-
-Silloin johtaja sanoi tallirengilleen:
-
--- Mitä nyt teen tällä ontuvalla aasilla? Se olikin hyödytön
-leivänpureksija. Vie se torille ja myy siellä!
-
-He tapasivatkin torilla heti ostajan, joka kysyi tallirengiltä:
-
--- Paljonko maksaa ontuva aasisi?
-
--- Kaksikymmentä markkaa.
-
--- Kaksikymmentä viidenpennin lanttia saat. Älä luulekaan että minä
-ostan sen vetojuhdaksi, minä ostan sen ainoastaan nahan vuoksi. Minä
-näen, että sillä on erikoisen paksu nahka ja siitä aion tehdä rummun
-kotikyläni soittokunnalle.
-
-Koettakaapas, poikani, kuvitella miten iloiseksi Pinocchio tuli, kun
-hän kuuli, että hänestä tahdottiin tehdä rummun nahka!
-
-Niin sitten kävi, että ostaja maksettuaan markkansa, talutti aasin
-merenrannalle, ripusti kiven sen kaulaan ja sitoi sen yhden jalan
-ympäri nuoran, jonka toisesta päästä piti kädellään kiinni ja sysäsi
-äkkiä aasia, niin että tämä putosi mereen.
-
-Suuri kivi, joka oli köytetty Pinocchion kaulaan, veti sitä suoraa
-päätä pohjaan, mutta ostaja istui kalliolle odottamaan nuora kädessään,
-sillä hän tahtoi antaa aasin kunnollisesti hukkua, saadakseen sitten
-nylkeä siltä nahan.
-
-
-
-
-XXXIV
-
-Meren pohjassa kalat syövät Pinocchion ja hän muuttuu taas
-marionetiksi, mutta aikoessaan pelastautua uimalla, nielee hänet
-hirveän suuri haikala.
-
-
-Kun aasi oli ollut viisikymmentä minuuttia veden alla, sanoi ostaja
-itsekseen:
-
--- Kyllä kai ontuva aasiparkani jo nyt on hyvin ja onnellisesti
-hukkunut. Vedetäänpäs se sieltä ylös ja tehdään kaunis rumpu sen
-nahasta!
-
-Ja hän alkoi vetää nuoraa, joka oli sidottu aasin jalkaan kiinni, ja
-vedettyään pitkän aikaa, niin jo ilmestyi veden pinnalle... arvatkaa
-mikä? Kuolleen aasin sijasta näkyikin veden pinnalla ilmielävä
-marionetti, kiemurrellen sinne tänne kuin ankerias.
-
-Kun miesparka näki marionetin hän luuli uneksivansa, jääden
-liikkumattomana seisomaan hyvin nolon näköisenä, suu auki ja silmät
-selällään.
-
-Toinnuttuaan hiukan ensi hämmästyksestään hän sanoi itkien ja
-änkyttäen:
-
--- Missä on aasi, jonka heitin mereen?
-
--- Se aasi olen minä, vastasi marionetti nauraen.
-
--- Sinäkö?
-
--- Minä.
-
--- Vai sinä veitikka! Sinä pilkkaat minua?
-
--- Pilkkaisinko teitä? En toki, hyvä isäntäni, minä puhun täyttä totta.
-
--- Mutta miten ihmeessä sinä, joka vasta äsken olit aasi, olisit voinut
-vedessä muuttua puunukeksi?
-
--- Luultavasti merivesi sen teki. Meri se tekee väliin tämmöisiä
-ihmeitä.
-
--- Varo itseäsi, marionetti! Älä koetakaan nauraa minun
-kustannuksellani. Voi sinua, jos kärsivällisyyteni loppuu!
-
--- Hyvä on, isäntäni, tahdotteko tietää koko tarinani? Irrottakaa nuora
-jalastani ja minä kerron sen teille.
-
-Hyväntahtoinen ostajan vetelys oli utelias tietämään tämän asian ja
-aukaisi sen vuoksi heti nuoran solmun, joka piti Pinocchiota kiinni, ja
-tämä tuntiessaan itsensä vapaaksi kuin lintu ilmassa alkoi heti kertoa:
-
--- Tiedä siis, että minä olin kerran puumarionetti niinkuin nytkin
-tänään. Ja minun piti juuri muuttua pojaksi, jommoisia tässä maailmassa
-on niin paljon, mutta kun minulla ei ollut vähääkään halua lukemiseen
-niin minä kuuntelin huonojen toverien neuvoja ja pakenin kotoa, ja
-herätessäni eräänä kauniina aamuna huomasinkin muuttuneeni
-pitkäkorvaiseksi aasiksi, ja pitkä häntäkin oli minulle kasvanut. Kyllä
-minua hävetti kovasti! Minä toivon, rakas isäntä, että Pyhä Antonius
-säästää teidät sellaisesta häpeästä! Sitten minut vietiin myytäväksi
-aasimarkkinoille, joilta hevossirkuksen johtaja minut osti, ja hän
-aikoi kasvattaa minusta suuren tanssijan ja taitavan vanteen läpi
-hyppääjän. Mutta eräänä iltana näytännön aikana lankesin pahasti,
-loukkaannuin ja molemmat jalkani tulivat ontuviksi. Johtaja ei tehnyt
-ontuvalla aasilla mitään ja lähetti minut taas myytäväksi torille ja
-siellä te ostitte minut!
-
--- Ikävä kyllä! Maksoinpa sinusta kokonaisen markan. Kuka nyt antaa
-minulle takaisin kaksikymmentä kuparirahaani?
-
--- Mutta miksi ostitte minut? Te ostitte minut tehdäksenne minusta
-rummun! Rummun...!
-
--- Ikävä kyllä! Mistä nyt saan uuden rumpunahan?
-
--- Älkää siitä huolehtiko, isäntä. Aaseja on kyllä tässä maailmassa!
-
--- Sanopas minulle nenäkäs poikani, joko kertomuksesi on lopussa?
-
--- Ei vielä, marionetti vastasi, -- vielä kaksi sanaa ja sitten
-lopetan. Kun te olitte ostanut minut, veitte te minut tälle paikalle
-tapettavaksi, mutta olitte sääliväinen ja sidoittekin kiven kaulaani ja
-heititte minut meren pohjaan. Tämä hienotunteisuutenne on luettava
-teille kunniaksi ja minä olen teille iäti kiitollinen siitä. Mutta
-tällä kertaa, hyvä isäntä, ette ollut muistanut haltijatarta...
-
--- Kuka on tämä haltijatar?
-
--- Se on äitini, ja hän on kaikkien hyvien äitien kaltainen, jotka
-kovasti rakastavat poikiaan, eivätkä milloinkaan päästäisi heitä
-näkyvistään, ja jotka kaikissa onnettomuuksissa heitä auttavat,
-silloinkin, kun nämä pojat ajattelemattomuutensa ja huonon käytöksensä
-takia ansaitsivat tulla hyljätyiksi ja jätetyiksi oman onnensa nojaan.
-Minä tahdoin sen vuoksi sanoa, että kun hyvä haltijatar näki, että olin
-vaarassa hukkua, niin lähetti hän heti luokseni lukemattomat määrät
-kaloja, jotka alkoivat syödä minua, luullen minua kuolleeksi aasiksi.
-Ja kyllä ne ahmivat! En olisi ikinä uskonut, että kalat ovat vieläkin
-ahneempia kuin pojat! Yksi söi korvani, toinen turpani, yksi kaulani ja
-harjani, toinen nahan jaloistani, toinen nahan selästäni... niin, olipa
-yksi kala niin kunnollinen, että söi minun häntäni.
-
--- Tästä päivästä alkaen en enää syö kalaruokaa, sen vannon totisesti!
-kauhistunut ostaja huudahti. -- Ajattele miten kamalaa, jos avatessaan
-paistetun ahvenen tai kampelan löytäisi sen sisästä aasinhännän.
-
--- Olen aivan samaa mieltä teidän kanssanne, toisti Pinocchio nauraen.
--- Muuten, jos tahdotte kuulla jatkon tarinaani, niin sitten kun kalat
-olivat syöneet koko sen aasinkuoren, joka peitti minut päästä
-jalkoihin, niin silloin tietysti tuli luu vastaan tai oikeammin sanoen
-puu, sillä niin kuin näette olen minä tehty mitä kovimmasta puusta.
-Mutta puraistuaan muutaman kerran kalat huomasivat pian, ettei puu
-ollut soveliasta herkkua heidän hampailleen ja suuttuneina huonosti
-sulavaan ruokaan ne uivat matkoihinsa, kukin omalle taholleen, eivätkä
-edes muistaneet minua kiittääkään. Kas niin, nyt olen kertonut, mistä
-johtui, että vetäessänne nuorasta löysitte elävän marionetin kuolleen
-aasin sijasta.
-
--- Viis minä välitän sinun jutuistasi, ostaja huusi aivan raivoissaan.
--- Tiedän vain, että olen antanut kokonaisen markan sinut ostaessani ja
-minä tahdon takaisin rahani. Tiedätkö mitä aion tehdä? Minä vien sinut
-taas torille ja myyn sinut painon mukaan käytettäväksi uunin
-sytykkeenä.
-
--- Myy vain, ei minulla ole mitään sitä vastaan, Pinocchio sanoi.
-
-Mutta sanoessaan sen hän otti vauhtia ja hyppäsi kauas veteen. Uiden
-iloisena eteenpäin, yhä kauemmaksi rannasta, hän huusi ostajaparalle:
-
--- Hyvästi, isäntä, muistakaa minua, kun olette rumpunahan tarpeessa!
-
-Ja nauraen hän ui yhä edemmäksi. Mutta hetken päästä kääntyi hän taas
-takaisin ja huusi vieläkin kovempaa:
-
--- Hyvästi, isäntä, muistakaapas minua, kun tarvitsette sytykettä
-uuniinne!
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli jo niin kaukana poissa, että
-häntä tuskin näkyi. Kaukana merellä huomasi vain pienen mustan pilkun,
-joka aina vähän päästä ojensi jalkansa vedestä ja hyppi ja keikkui kuin
-delfiini hyvällä tuulella ollessaan.
-
-Uidessaan näin ilman päämäärää Pinocchio huomasi kallion keskellä
-merta. Se näytti olevan valkoista marmoria, ja ylhäällä kallion
-kukkulalla seisoi soma pieni vuohi, joka määki niin sydämen pohjasta ja
-viittasi häntä tulemaan luokseen.
-
-Mutta ihmeellisintä kaikesta oli kuitenkin se, ettei vuohen villa ollut
-valkoista eikä mustaa, ei kirjavaakaan niin kuin vuohien tavallisesti
-on, vaan kullankeltaista, niin kirkkaan keltaista, että se aivan
-muistutti kauniin haltijattaren tukkaa.
-
-Saatte itse mielessänne kuvitella aikoiko Pinocchion sydän sykkiä
-tavallista kovemmin! Kahta kertaa suuremmalla voimalla ja innolla alkoi
-hän uida valkoista kalliota kohti. Hän oli jo puolitiessä, kun huomasi
-merihirviön kamalan pään kohoavan vedestä, se lähestyi häntä suu
-ammollaan, josta kuulsi kolme riviä hampaita, niin kamalia, että olisi
-pelästynyt jo niiden kuvankin nähdessään.
-
-Tiedättekö mikä tämä hirveä meripeto oli?
-
-Tämä kamala peto ei ollut enempää eikä vähempää kuin se
-jättiläishaikala, josta jo monta kertaa on puhuttu tässä kirjassa ja
-jota julmuutensa ja ahneutensa vuoksi kutsuttiin "kalojen ja
-kalastajien Attilaksi".
-
-Kuvitelkaa Pinocchio-paran kauhistusta nähdessään tuon pedon! Hän
-koetti väistää sitä uimalla toiseen suuntaan, hän koetti paeta, mutta
-tuo ammollaan oleva kauhea kita läheni häntä nuolen nopeudella.
-
--- Kiirehdi, Pinocchio! soma pieni vuohi huusi.
-
-Ja Pinocchio ui epätoivoisena, ui käsin, jaloin, ui koko ruumiillaan.
-
--- Joudu, Pinocchio, peto lähenee!
-
-Ja Pinocchio kokosi kaikki voimansa lisätäkseen vauhtia.
-
--- Varo Pinocchio! Peto saavuttaa sinut! Tuossa se jo on! Tuossa se on!
-Kiirehdi, jos henkesi on sinulle kallis, muuten olet hukassa!
-
-Ja Pinocchio ui nopeammin kuin milloinkaan, hän mennä viiletti kuin
-pyssyn luoti. Hän oli jo ehtinyt melkein kallion luokse, vuohi kumartui
-koko ruumiillaan merta kohti, ojentaen etujalkansa auttaakseen häntä
-vedestä... Mutta...
-
-Mutta nyt se oli jo myöhäistä! Hirviö oli hänet saavuttanut. Se vetäisi
-henkeä yhden kerran ja nielaisi marionettiparan niin kuin juodaan munan
-sisältö ja nielasi niin äkkiä ja ahnaasti, että Pinocchio aivan
-yksinkertaisesti sujahti hain sisään ja sinne pudotessaan loukkaantui
-niin pahoin, että oli tajuttomana neljännestunnin ajan.
-
-Toinnuttuaan pelästyksestään hän ei alussa ymmärtänyt missä maailmassa
-oli. Kaikkialla hänen ympärillään oli pilkkosen pimeää, pimeys oli niin
-sankka ja musta, kuin hän olisi pudonnut pää edellä mustepulloon. Hän
-kuunteli, mutta ei kuulunut ääntäkään, ainoastaan silloin tällöin tunsi
-ikään kuin kovan tuulenpuuskan lehahtavan kasvojaan vasten. Alussa hän
-ei käsittänyt mistä tuuli puhalsi, mutta sitten hän ymmärsi sen
-johtuvan hirviön keuhkoista. Sillä tietäkäämme, että haikalaa vaivasi
-kova hengenahdistus, niin että sen hengitys oli kuin pohjatuulen
-pauhinaa.
-
-Pinocchio koetti alussa pysyä rohkeana, mutta vakuuttuen siitä, että
-todellakin oli suljettu merihirviön ruumiiseen, hän alkoi itkeä ja
-ulvoa ja huusi itku kurkussa:
-
--- Auttakaa! Auttakaa! Voi minua raukkaa! Eikö kukaan tule pelastamaan?
-
--- Kenen luulet voivan sinut pelastaa, onneton? pimeästä kuului
-särkynyt ääni, joka kaikui kuin kieletön kitara.
-
--- Kuka sieltä puhuu? Pinocchio kysyi, jähmettyneenä kauhusta.
-
--- Minä vain, mitätön turska, jonka hai nielaisi samalla kuin sinutkin.
-Mutta mikä kala sinä olet?
-
--- Kalojen kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Minä olen
-marionetti.
-
--- Mutta, jos et ole kala, miksi annoit hirviön nielaista itsesi?
-
--- En minä itseäni antanut nielaista, vaan sehän se minut nielaisi.
-Mutta mitä teemme tässä pimeydessä?
-
--- Odotamme tyytyväisinä kunnes hai on sulattanut meidät molemmat...
-
--- Mutta minä en tahdo tulla sulatetuksi! Pinocchio ulvoi ja alkoi taas
-itkeä.
-
--- Enkä minäkään tahtoisi, turska jatkoi -- mutta olen kylliksi
-filosofi voidakseni lohduttaa itseäni ajatuksella, että kun kerran on
-syntynyt turskaksi, on kunniallisempaa kuolla vedessä kuin öljyssä...
-
--- Joutavia! Pinocchio huusi.
-
--- Mutta se nyt on minun mielipiteeni, turska vastasi, -- ja
-mielipiteitä on kunnioitettava, sanovat turskapolitikoitsijat.
-
--- Mutta minä... minä tahdon pois täältä... minä tahdon paeta...
-
--- Pakene, jos voit!
-
--- Onkohan tämä hai, joka meidät nieli, hyvin iso? marionetti kysyi.
-
--- Luulenpa että sen ruumis on enemmän kuin kilometrin pituinen,
-pyrstöä lukuunottamatta.
-
-Heidän näin puhellessaan Pinocchio oli näkevinään jonkinlaista valoa
-hyvin, hyvin kaukaa.
-
--- Mikähän tuo valo tuolla hyvin, hyvin kaukana on? Pinocchio kysyi.
-
--- Se on varmaankin joku onnettomuustoverimme, joka odottaa niin kuin
-mekin sitä hetkeä, jolloin hänet sulatetaan.
-
--- Menenpä häntä katsomaan. Jospa se olisikin joku vanha viisas kala,
-joka voisi neuvoa minulle pakotien.
-
--- Toivon sydämestäni sen sinulle, rakas marionetti.
-
--- Hyvästi, turska.
-
--- Hyvästi marionetti ja onnea matkalle! Missä taas tavataan?
-
--- Kuka sen tietää. Parempi on olla sitä ajattelematta.
-
-
-
-
-XXXV
-
-Pinocchio tapaa haikalan vatsassa... arvatkaa kenet? Lukekaa tämä luku,
-niin saatte sen tietää.
-
-
-Sanottuaan hyvästit ystävälleen turskalle Pinocchio alkoi kompuroida
-eteenpäin pimeässä. Hän koetti päästä eteenpäin haikalan sisässä sitä
-heikkoa valoa kohti, joka silloin tällöin näkyi häämöttävän hyvin,
-hyvin kaukaa.
-
-Kulkiessaan hän tunsi jalkojensa rämpivän jonkinlaisissa mutaisissa
-liukkaissa vesirapakoissa, joista kohosi niin voimakas paistetun kalan
-haju, että hänestä tuntui kuin eläisi paastoaikaa.
-
-Mitä edemmäksi hän kulki sitä kirkkaammaksi ja selvemmäksi valo kävi.
-Ja vihdoin kuljettuaan kulkemistaan hän saapui perille, ja saavuttuaan
-perille... mitä hän löysi? Lyönpä vetoa vaikka mistä ettette arvaa. Hän
-näki pienen katetun pöydän, jolla paloi kynttilä. Se oli pistetty
-vihreään pulloon, ja pöydän ääressä istui pieni ukko, niin valkoinen
-kuin olisi ollut lumesta tai kermavaahdosta, syöden pieniä eläviä
-kaloja, niin eläviä että muutamat vielä kimmahtivat hänen suustaan, kun
-hän söi.
-
-Pinocchio-parka tuli tämän nähtyään niin suunnattoman iloiseksi, että
-oli tulla hulluksi. Hän alkoi nauraa ja itkeä yhtaikaa, ja hän olisi
-tahtonut saada sanotuksi monta asiaa; mutta hän ei voinut muuta kuin
-vain nyyhkiä kovasti ja änkyttää katkonaisia, käsittämättömiä sanoja.
-Viimein hänen onnistui huutaa ilosta ja hän heittäytyi levitetyin
-käsivarsin pikku-ukon kaulaan ja huusi nyyhkien:
-
--- Oi, rakas isäni! Vihdoinkin olen sinut löytänyt! Mutta nyt en jätä
-sinua enää milloinkaan, en milloinkaan.
-
--- Eivätkö siis minun silmäni petä? pikku ukko huudahti, hieroen
-silmiään. Sinä olet siis todellakin minun rakas Pinocchioni?
-
--- Kyllä, minä se olen! Olethan jo antanut minulle anteeksi, olethan?
-Oi isä kultani, miten hyvä sinä olet! Kun ajattelen millainen minä olen
-ollut... Voi! Mutta jos tietäisitte miten onnettomuuksia on satanut
-pääni yli ja miten paljon vastoinkäymisiä minulla on ollut! Ajatelkaa,
-että samana päivänä, jolloin te, isäparkani, myitte takkinne
-ostaaksenne minulle aapiskirjan, pakenin minä katsomaan marionetteja
-ja marionettijohtaja tahtoi heittää minut tuleen saadakseen
-lampaanpaistinsa ruskeaksi. Hän se oli, joka antoi minulle viisi
-kultarahaa, jotka minun piti viedä sinulle, mutta silloin tapasin ketun
-ja kissan, jotka veivät minut "Punaisen Kravun" ravintolaan, jossa ne
-söivät kuin sudet ja kun lähdin yksinäni pois keskellä yötä, tapasin
-minä rosvot, jotka alkoivat juosta perässäni, ja minä viilletin pakoon,
-ne jäljessäni, ja minä juoksen ja ne yhä jäljessäni, ja minä juoksin
-siksi kunnes ne ripustivat minut jättiläistammen oksaan, josta sitten
-kultakutrinen tyttö antoi hakea minut vaunuilla ja lääkärit sanoivat
-heti minut tutkittuaan: "Jos hän ei ole kuollut, on se merkkinä siitä
-että hän elää". Silloin satuin minä valehtelemaan ja minun nenäni alkoi
-kasvaa, niin ettei se enää mahtunut ulos ovesta ja sen vuoksi minä
-menin kissan ja ketun kanssa hautamaan ne neljä kultarahaani, sillä
-yhden olin menettänyt ravintolassa, ja papukaija alkoi nauraa ja
-kahdentuhannen kultarahan sijaan en löytänyt mitään, mutta kun tuomari
-sai tietää että minulta oli varastettu, hän antoi heittää minut
-vankeuteen tehdäkseen varkaille mieliksi, ja kun minä sieltä pääsin
-satuin näkemään kauniin viinirypäleen viinitarhassa ja sitten minä
-tartuin ketunrautoihin ja talonpoika oli aivan oikeassa pannessaan
-koiran kaulanauhan kaulaani ja minut vahtimaan kanatarhaansa, ja hän
-huomasi syyttömyyteni ja antoi minun mennä ja käärme, jolla oli savuava
-häntä, alkoi nauraa ja suoni sen rinnassa katkesi ja sitten tulin minä
-taas kotiin sen kauniin tytön luo, ja hän olikin kuollut, ja kun
-kyyhkynen näki minun itkevän se sanoi minulle: "Minä olen nähnyt isäsi
-rakentavan pientä venettä, jolla hän aikoo lähteä sinua etsimään", ja
-minä sanoin hänelle: "Oi, jospa minullakin olisi siivet!", ja hän sanoi
-minulle: "Tahdotko tulla isäsi luo?" ja minä sanoin hänelle: "Tietysti!
-Mutta kuka minut sinne kantaa?" ja hän sanoi minulle: "Minä kannan
-sinut sinne", ja minä sanoin hänelle: "Mitenkä?" ja hän sanoi minulle:
-"Nouse minun selkääni!" ja niin me lensimme koko yön, ja aamulla
-sanoivat kaikki kalastajat, jotka seisoivat katsellen merelle: "Tuolla
-on miesparka pienessä veneessä hukkumaisillaan", ja minä tunsin sinut
-heti jo kaukaa ja minä annoin merkin sinulle, että palaisit rantaan...
-
--- Minäkin tunsin sinut, Geppetto sanoi, -- ja minä olisin mielelläni
-palannut rantaan, mutta miten päästä? Meri myrskysi ja suuri aalto löi
-veneeni kumoon. Hirvittävä haikala oli aivan lähellä ja nähdessään
-minut vedessä kiiti se heti minun luokseni, pisti ulos kielensä ja
-nuolaisi minut aivan varovasti, hotkaisi kuin herkkuleivoksen.
-
--- Ja miten kauan olet ollut tänne suljettuna? Pinocchio kysyi.
-
--- Siitä päivästä on nyt tainnut kulua kaksi vuotta, kaksi vuotta,
-rakas Pinocchio jotka ovat minulle olleet kuin kaksi vuosisataa.
-
--- Mutta miten olette voinut elää? Mistä olet löytänyt kynttilän? Ja
-mistä sait tulitikut sen sytyttääksesi?
-
--- Kerron sinulle kaikki. Tiedä siis, että sama myrsky, joka kaatoi
-veneeni, kaatoi myöskin erään kauppalaivan. Kaikki merimiehet
-pelastuivat, mutta laiva vajosi pohjaan ja haikala, jolla sinä päivänä
-oli erinomainen ruokahalu, nielaisi ensiksi minut ja sitten laivan...
-
--- Mitä? Nielaisiko se laivan yhtenä suupalana? Pinocchio kysyi
-ihmeissään.
-
--- Yhtenä suupalana. Ainoastaan ison maston se sylkäsi pois, sillä se
-oli tarttunut kuin mikäkin kalanruoto sen hampaitten väliin. Tämä laiva
-oli minun onnekseni lastattu läkkilaatikoissa olevilla säilykelihoilla,
-laivakorpuilla, viinipulloilla, rusinoilla, juustolla, kahvilla,
-sokerilla, kynttilöillä ja tulitikuilla. Näiden jumalan lahjojen avulla
-olen kestänyt elossa nämä kaksi vuotta, mutta tänä päivänä loppuivat
-nekin ihanuudet. Nyt ei ole mitään muuta jäljellä kuin tämä kynttilä,
-jonka näet pöydälläni palavan, se on viimeinen...
-
--- Entäs sitten?
-
--- Sitten, rakkaani, saamme molemmat istua pimeässä.
-
--- Rakas isäni, Pinocchio sanoi, -- sitten meillä ei ole aikaa
-viivytellä. Meidän täytyy heti paeta.
-
--- Paetako? Ja miten?
-
--- Me pujahdamme ulos hain suusta, heittäydymme mereen ja uimme pois.
-
--- Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä rakas Pinocchio, minä en
-osaa uida.
-
--- Mitä siitä? Sinä asetut poikkireisin minun selkääni, sillä minä olen
-taitava uimari ja kannan sinut kunnialla rannalle asti.
-
--- Lapsellisuuksia, poikani! Geppetto vastasi, päätään puistaen ja
-surumielisesti hymyillen. -- Luuletko sitä mahdolliseksi, että tuskin
-metrin korkuisella marionetilla olisi voimia niin paljon, että se uiden
-jaksaisi kantaa minut selässään?
-
--- Kunhan koetat, niin saat nähdä! Ja, jos on tähtiin kirjoitettu että
-meidän täytyy kuolla, niin onhan se meille lohdutus kuolla toistemme
-sylissä.
-
-Ja sen enempää sanomatta Pinocchio otti kynttilän käteensä ja kulki
-edeltä valaisten ja sanoi isälleen:
-
--- Tule aivan minun jäljessäni, äläkä pelkää.
-
-Sillä tavoin he kulkivat pitkän matkan kävellen koko haikalan vatsan
-läpi. Mutta jouduttuaan siihen kohtaan josta haikalan nielu alkoi he
-pitivät viisaampana pysähtyä ja katsella ympärilleen ja odottaa
-sopivampaa hetkeä paetakseen.
-
-Mutta nyt teidän on tiedettävä, että haikala, ollen hyvin vanha, kärsi
-kovaa hengenahdistusta ja sydämentykytystä ja sen täytyi nukkua suu
-auki, minkä vuoksi Pinocchio astuessaan nielun suuhun ja katsoessaan
-ylöspäin näki ison palan tähtitaivasta ja kauniin kuutamon tämän
-hirveän, ammottavan kidan ulkopuolella.
-
--- Nyt on sopiva hetki paeta, hän kuiskasi kääntyen isäänsä. -- Hai
-nukkuu sikeästi, meri on tyyni, ja ulkona on valoisaa kuin päivällä.
-Seuraa sen vuoksi, isä kulta, aivan jäljessäni ja me olemme pian
-pelastetut.
-
-Sanottu ja tehty. He kiipesivät ylöspäin pitkin merihirviön nielua ja
-kulkivat hirvittävän suun läpi, kävellen varpaisillaan pitkin kieltä,
-joka oli pitkä kuin puutarhan käytävä. He olivat juuri aikeissa hypätä
-mereen, kun haikala samassa silmänräpäyksessä aivasti niin rajusti,
-että Geppetto ja Pinocchio sujahtivat takaisin hirviön vatsaan.
-
-Vedosta johtuen kynttiläkin sammui ja isä ja poika jäivät seisomaan
-pilkkosen pimeään.
-
--- Entä nyt? Pinocchio kysyi hyvin totisena.
-
--- Nyt, poikani, olemme hukassa.
-
--- Minkä vuoksi hukassa? Ojenna kätesi, isä-kulta ja varo
-liukastumasta!
-
--- Minne viet minut?
-
--- Meidän täytyy tehdä uusi pakoyritys. Seuraa minua, äläkä pelkää!
-
-Tämän sanoessaan Pinocchio tarttui isänsä käteen ja he kulkivat vielä
-kerran varpaillaan ylös hirviön nielua pitkin, alas pitkin kieltä ja
-sitten he kiipesivät kolmen hammasrivin ylitse. Mutta ennen kuin he
-tekivät rohkean hyppäyksensä, marionetti sanoi isälleen:
-
--- Asetu hajareisin selkääni ja pidä oikein, oikein lujasti kiinni!
-Minä pidän huolen muusta.
-
-Kun Geppetto oli istuutunut mukavasti poikansa hartioille Pinocchio
-heittäytyi veteen varmana asiastaan ja alkoi uida. Meri oli rasvatyyni,
-kuu paistoi kirkkaasti ja haikala nukkui niin raskaasti, ettei edes
-kanuunanlaukaus olisi voinut sitä herättää.
-
-
-
-
-XXXVI
-
-Pinocchio muuttui viimeinkin marionetista oikeaksi pojaksi.
-
-
-Pinocchion uidessa niin nopeasti kuin vain voi ehtiäkseen rannalle hän
-huomasi että isä Geppetto, istuen hänen selässään, sääret polviin asti
-vedessä alkoi täristä kuin kovassa kuumeessa.
-
-Tärisikö hän kylmästä, vai pelostako? Kuka sen tietää? Ehkä vähän
-kummastakin. Mutta Pinocchio luullen hänen palelevan pelosta lohdutteli
-häntä sanoen:
-
--- Rohkeutta, isä! Muutaman minuutin päästä olemme maalla ja
-pelastetut.
-
--- Mutta missä on sitten se siunattu maa? ukko kysyi yhä levottomampana
-ja siristeli silmiään kuin räätäli neulansilmään lankaa pujottaessaan.
--- Tässä minä istun ja tarkkaillen joka taholle, mutta en näe muuta
-kuin vettä ja taivasta.
-
--- Mutta minäpä näen maata, marionetti sanoi. -- Katsos minulla on
-samanlaiset silmät kuin kissalla, näen paremmin yöllä kuin päivällä.
-
-Pinocchio-parka koetti pysyä hyvällä tuulella, mutta hänkin oli
-kadottamaisillaan rohkeutensa. Voimat alkoivat loppua, hän alkoi
-hengittää raskaasti ja vaikeasti, toisin sanoen hän ei jaksanut edemmäs
-ja ranta oli vielä kaukana.
-
-Hän ui vielä hetken, mutta kääntyi sitten isäänsä päin ja sai vaivoin
-sanotuksi:
-
--- Isä kulta, auta minua, sillä minä kuolen!
-
-Jo olivat isä ja poika hukkua, mutta silloin he kuulivat äänen kuin
-kielettömän kitaran kysyvän:
-
--- Kuka kuolee?
-
--- Minä ja minun isäparkani.
-
--- Tuon äänen minä tunnen. Sinä olet Pinocchio.
-
--- Niin juuri olenkin, entä sinä?
-
--- Minä olen turska, toverisi vankeudessa haikalan vatsassa.
-
--- Ja mitenkä sinä pääsit pakenemaan?
-
--- Seurasin sinun esimerkkiäsi. Sinä näytit minulle tien, ja minä
-pakenin sinun jäljessäsi.
-
--- Hyvä turskani, tuletpa juuri kreivin aikaan. Minä vannotan sinut
-turskanpoikiesi, lapsukaistesi kautta, auta meitä, sillä muuten olemme
-hukassa.
-
--- Hyvin mielelläni. Riippukaa molemmat kiinni pyrstössäni ja seuratkaa
-mukanani! Neljässä minuutissa vien teidät maalle.
-
-Geppetto ja Pinocchio ottivat kutsun heti vastaan, sen kyllä
-ymmärrätte, mutta eivät he tarttuneetkaan kiinni pystöön, vaan heistä
-oli paljon mukavampaa aivan yksinkertaisesti nousta istumaan turskan
-selkään.
-
--- Olemmeko me liian raskaita? Pinocchio kysyi.
-
--- Raskaitako? Ei vähääkään, tuntuu kuin olisi kaksi näkinkengän kuorta
-selässäni, turska vastasi, joka oli melkein yhtä iso kuin kaksivuotinen
-vasikka.
-
-Rannalle saavuttuaan Pinocchio hyppäsi ensiksi maalle ja auttoi sitten
-sinne isänsä. Sen tehtyään hän kääntyi turskaan päin ja sanoi
-liikuttuneella äänellä:
-
--- Ystäväni, sinä olet pelastanut isäni. En osaa sanoin sinua kiittää
-niin kuin tahtoisin. Mutta suo minun edes suudella sinua iäisen
-kiitollisuuteni osoitukseksi!
-
-Turska nosti päänsä vedestä, ja Pinocchio laskeutui polvilleen rannalle
-ja suuteli sitä. Tällaiseen hellyyteen ja sydämellisyyteen ei
-turskaparka ollut tottunut, ja se tuli siitä niin liikutetuksi, että
-alkoi itkeä, mutta peläten että hänen kyyneleensä huomattaisiin,
-piilotti se nopeasti päänsä veden alle ja katosi.
-
-Sillä aikaa oli jo päivä valjennut.
-
-Pinocchio tarjosi käsivartensa isälleen, joka tuskin jaksoi pysyä
-pystyssä, ja sanoi:
-
--- Nojaudu vain minuun, isäkultani, niin koetetaan kulkea eteenpäin.
-Kävellään hyvin, hyvin hitaasti, niin kuin muurahaiset ja kun väsymme
-istuudumme lepäämään tiepuoleen.
-
--- Mutta minne me menemme? Geppetto kysyi.
-
--- Etsimään majaa tai mökkiä, jossa joku kunnon ihminen antaisi meille
-palasen leipää ja hiukan olkia maataksemme.
-
-Kuljettuaan noin sata askelta he näkivät tien veressä kaksi rumaa
-olentoa, almuja kerjäämässä.
-
-Ne olivat kissa ja kettu, mutta ne olivat muuttuneet niin surkean
-näköisiksi, ettei Pinocchio ollut heitä tuntea. Ajatelkaapas että
-kissa, teeskenneltyään niin kauan olevansa sokea, lopultakin todella
-oli menettänyt näkönsä, ja kettukin oli kovin vanhentunut, toinen puoli
-oli kulunut karvattomaksi, eikä sillä ollut enää komeaa häntääkään
-jäljellä. Niin käy. Tämä ilkeä varas oli joutunut niin suureen
-kurjuuteen, että sen eräänä päivänä oli pakko myydä tuuhea häntänsä
-eräälle kulkukauppiaalle, joka teki siitä kärpäslätkän.
-
--- Oi Pinocchio! kettu huudahti itkunsekaisella äänellä. -- Lahjoita
-jokunen ropo köyhille sairasparoille!
-
--- Sairasparoille! kissa toisti.
-
--- Hyvästi petturit! marionetti vastasi. -- Te olette pettäneet minut
-kerran, nyt en enää joudu ansaanne.
-
--- Usko meitä, Pinocchio, me olemme todella köyhiä ja sairaita.
-
--- Sairaita! kissa toisti.
-
--- Jos olette köyhiä, niin olette sen ansainneetkin. Muistakaa
-sananlaskua: "Väärin hankittu, nopeasti kulutettu." Hyvästi senkin
-petturit!
-
--- Sääli meitä!
-
--- Sääli meitä!
-
--- Hyvästi vain, te petturit! Muistakaa sananlaskua: "Petoksella
-hankittu, surussa nautittu!"
-
--- Älä hylkää meitä!
-
---. .. meitä! kissa toisti.
-
--- Hyvästi te petturit! Muistakaa sananlaskua: "Se paidatta kuolee,
-joka toiselta takin varastaa."
-
-Sen sanottuaan Pinocchio jatkoi Geppetton kanssa tyynesti matkaa
-edelleen. Astuttuaan taas sadan askeleen verran he huomasivat erään
-polun päässä pienen, soman majan, joka oli rakennettu kokonaan oljista,
-katto vain oli liuskakivillä peitetty.
-
--- Mennään sinne, kai siellä joku asukaskin lienee, Pinocchio arveli.
--- Koputetaan ovelle.
-
-He astuivat tuvan luo ja koputtivat ovelle.
-
--- Kuka siellä? heikko ääni kysyi sisästäpäin.
-
--- Isäparka poikaraukkansa kanssa, leivättä olemme ja kattoa vailla,
-marionetti vastasi.
-
--- Väännä avainta niin ovi aukenee, sama heikko ääni sanoi.
-
-Pinocchio väänsi avainta ja ovi aukesi. He astuivat sisään ja
-katselivat ympärilleen tähystäen joka puolelle, mutta eivät nähneet
-ketään.
-
--- Missähän talon isäntä on? Pinocchio kyseli ihmeissään.
-
--- Täällä ylhäällä minä olen!
-
-Isä ja poika kohottivat heti katseensa kattoon ja huomasivat ylhäällä
-orrella puhuvan sirkan.
-
--- Oi minun rakas sirkkasiskoseni! Pinocchio sanoi kohteliaasti
-tervehtien.
-
--- Niin, kylläpä nyt kutsut minua "rakkaaksi sirkkasiskoksesi!" Mutta
-muistatko kun heitit vasaran varren jälkeeni ajaaksesi minut pois
-kodistasi?
-
--- Oikeassa olet, sirkkaseni! Aja sinä nyt vuorostasi pois minut. Heitä
-vasaran varsi minun jälkeeni, mutta sääli isäraukkaani...
-
--- Minä säälin isää ja säälin poikaakin, mutta tahdoin vain muistuttaa
-mieleesi ruman käytöksesi ja opettaa sinulle, että meidän on kohdeltava
-hyvin kaikkia täällä maailmassa, jos tahdomme että meitä onnettomuuden
-päivinä kohdellaan samalla tavalla.
-
--- Kyllä olet oikeassa, pikku sirkkani, todellakin oikeassa, ja pidän
-muistissa opetuksesi. Mutta sanopas minulle, miten tulit ostaneeksi
-tämän soman tuvan?
-
--- Tämän tuvan sain eilen lahjaksi pieneltä somalta vuohelta, jonka
-karvat olivat aivan kullankeltaiset.
-
--- Minne vuohi itse meni? Pinocchio kysyi hyvin uteliaana.
-
--- Sitä en tiedä.
-
--- Milloin se tulee takaisin?
-
--- Hän ei palaa enää milloinkaan. Vuohi lähti eilen pois hyvin
-huolissaan ja hänen määkinänsä kuului aivan siltä, kuin olisi sanonut:
-"Pinocchio-parka, nyt en enää milloinkaan saa sinua nähdä. Nyt on jo
-haikala sinut syönyt..."
-
--- Niinkö se todellakin sanoi? Se oli siis sittenkin hän? Hän se oli!
-Se oli minun rakas oma haltijattareni! Ja Pinocchio alkoi ääneen
-nyyhkyttää ja itkeä.
-
-Itkettyään kyllikseen hän pyyhki silmänsä kuiviksi ja laittoi oljista
-kuntoon hyvän vuoteen, johon auttoi vanhan Geppetton levolle. Sitten
-kysyi hän puhuvalta sirkalta:
-
--- Sanopas, sirkkaseni, mistä voisin saada lasillisen maitoa
-isäraukalleni?
-
--- Kolmannessa talossa tästä asuu puutarhuri Giangio, hänellä on
-lehmiä. Mene sinne, sieltä saat maitoa.
-
-Pinocchio lähti juoksujalkaa puutarhuri Giangion luokse. Mutta
-puutarhuri kysyi:
-
--- Miten paljon maitoa haluat?
-
--- Yhden lasillisen.
-
--- Lasi maitoa maksaa viisi penniä. Annapas ensiksi minulle raha.
-
--- Ei minulla ole penniäkään, Pinocchio vastasi aivan masentuneena ja
-suruissaan.
-
--- Sepä hullua, rakas marionettini, puutarhuri sanoi. -- Jos ei sinulla
-ole penniäkään, niin ei minullakaan ole edes sormustimen täyttä maitoa.
-
--- Minkä sille sitten voi! Pinocchio sanoi ja aikoi lähteä pois.
-
--- Odotapas hiukan! Giangio sanoi. -- Ehkäpä tässä vielä sovitaan.
-Tuletko vääntämään minulle kiertomyllyä?
-
--- Mitä kiertomyllyä?
-
--- Minun kiertomyllyäni, jolla nostetaan vettä kaivosta vihannesten
-kastelemista varten.
-
--- Minä koetan.
-
--- Kun nostat minulle sata ämpärillistä vettä, niin annan minä sinulle
-siitä palkaksi lasillisen maitoa.
-
--- Hyvä on.
-
-Giangio vei Pinocchion keittiöpuutarhaansa ja opetti hänen käyttämään
-kiertomyllyä. Pinocchio ryhtyi heti työhön, mutta jo paljon ennen kuin
-nuo sata ämpärillistä vettä oli nostettu, oli hän hiestä märkä
-kiireestä kantapäähän asti. Niin raskasta työtä hän ei ollut vielä
-milloinkaan ennen tehnyt.
-
--- Minun aasini on näihin asti tätä myllyä kiertänyt, puutarhuri sanoi,
--- mutta nyt se on juuri kuolemaisillaan.
-
--- Viekää minut sitä katsomaan! Pinocchio pyysi.
-
--- Mielelläni.
-
-Hän vei Pinocchion talliin, jossa soma, pieni aasi makasi pitkällään
-oljilla nälän ja rasituksen murtamana. Katseltuaan sitä tarkasti
-Pinocchio puheli itsekseen hyvin liikuttuneena:
-
--- Mutta minähän tunnen tämän aasin, se on vanha tuttu minulle.
-
-Hän kumartui alas ja kuiskasi aasin kielellä:
-
--- Kuka sinä olet?
-
-Kuullessaan kysymyksen aasi avasi puoleksi sammuneet silmänsä ja
-vastasi änkyttäen:
-
--- Minä olen Kynt... ti... lä...
-
-Ja sitten se ummisti silmänsä ja veti viimeisen henkäyksensä.
-
--- Voi sinua, Kynttilä-parka! Pinocchio sanoi hiljaa, pyyhkäisten
-olkitukolla pois kyyneleet, joita oli valunut hänen poskelleen.
-
--- Kovinpa sinä liikutuit aasin vuoksi, joka ei sinulle ole maksanut
-mitään, puutarhuri sanoi. -- Mitä sitten minun pitäisikään tehdä, joka
-olen sen ostanut puhtaalla rahalla?
-
--- Tiedättekö, tuo aasi oli minun ystäväni.
-
--- Sinun ystäväsikö?
-
--- Minun koulutoverini.
-
--- Mitä sinä hupsit? Giangio huudahti nauruun purskahtaen. -- Mitä sinä
-puhut? Ovatko aasit olleet koulutovereinasi? Kylläpä sitten mahdat olla
-oppinut!
-
-Marionetti aivan nolostui tämän kuultuaan, eikä vastannut mitään, otti
-vaan lämpöisen maitolasin ja palasi majaan.
-
-Siitä päivästä lähtien hän viiden kuukauden ajan nousi joka aamu ennen
-auringon nousua ja meni käyttämään kiertomyllyä tienatakseen sen
-maidon, joka oli niin tarpeellinen hänen isänsä heikolle terveydelle.
-Eikä hän tyytynyt ainoastaan siihen, vaan opetteli loma-aikoina
-letittämään pajuista monenlaisia koreja, ja tienaamillaan rahoilla hän
-sitten hankki heidän jokapäiväiset tarpeensa. Muun muassa hän valmisti
-aivan omin päin pienen työntötuolin, jossa hän vei isänsä ulos kauniina
-päivinä hengittämään raitista ilmaa.
-
-Iltaisin hän valvoi ja opetteli kirjoittamaan ja lukemaan.
-Naapurikylästä hän oli ostanut muutamalla pennillä paksun kirjan, josta
-puuttui sekä kansilehti että sisällysluettelo ja sitä hän luki. Kynänä
-hänellä oli sulka, sen hän oli vuollut kynänmuotoiseksi ja musteena oli
-kirsikkamehua pienessä pullossa.
-
-Ahkeruudellaan ja hyvällä taidollaan hän näin onnistui hankkimaan
-sairaalle isälleen hänen jokapäiväiset tarpeensa ja olipa hän vielä sen
-lisäksi onnistunut säästämään kaksi markkaa, joilla aikoi ostaa uuden
-puvun itselleen.
-
-Eräänä aamuna hän sanoi isälleen:
-
--- Minä menen lähimmälle torille ostamaan itselleni takin, pienen hatun
-ja kengät. Kun palaan kotiin, lisäsi hän nauraen, olen niin hieno,
-ettet minua tunnekaan.
-
-Iloisena ja tyytyväisenä hän juoksi pois. Mutta samassa hän kuuli
-jonkun kutsuvan häntä nimeltä ja kääntyessään katsomaan hän näki
-kauniin etanan kömpivän esiin pensaasta.
-
--- Tunnetko sinä minut? etana kysyi.
-
--- Tunnen enkä tunne...
-
--- Etkö sinä muista etanaa, joka oli kultakutrisen haltijattaren
-kamarineitinä? Etkö muista kun minä tulin alas valoa näyttämään, ja
-sinä makasit jalka puristuneena oven väliin?
-
--- Muistan kaikki, Pinocchio huusi. -- Vastaa minulle heti, soma, pieni
-etanani, minne olet jättänyt hyvän haltijattareni? Mitä hän tekee? Onko
-hän antanut minulle anteeksi? Muistaako hän vielä minua? Pitääkö hän
-vielä minusta? Onko hän täältä hyvin kaukana? Voinko mennä häntä
-etsimään?
-
-Kaikkiin näihin kysymyksiin, jotka hän lasketteli huimaavaa vauhtia,
-hengittämättä, etana vastasi tavallisella hitaudellaan:
-
--- Hyvä Pinocchio! Haltijatar parka makaa sairaana sairashuoneella.
-
--- Sairashuoneellako?
-
--- Niin on asiat. Tuhannen onnettomuuden musertamana hän sairastui,
-eikä hänellä ole varaa edes leipäpalaa ostaa.
-
--- Mitä sanot? Voi, miten suru sydämeni täyttää! Oi rakas pieni
-haltijattareni, rakas haltijatar-parka! Jos minulla olisi miljoonia,
-veisin ne hänelle heti. Mutta minulla ei ole muuta kuin neljäkymmentä
-kuparilanttiani. Tässä ne saat! Aikomukseni oli juuri mennä ostamaan
-uutta pukua itselleni. Ota ne, etana, ja vie ne heti hyvälle
-haltijattarelleni!
-
--- Entä uusi pukusi?
-
--- Mitä minä uudesta puvusta välitän! Myisin mielelläni nämä päälläni
-olevat repaleet, jos sillä voisin häntä auttaa. Mene, etana, mutta
-joudu, ja tule takaisin parin päivän päästä, silloin toivottavasti voin
-antaa sinulle lisää rahaa. Tähän asti olen tehnyt työtä isäni hyväksi,
-tästä päivästä alkaen teen työtä viisi tuntia pitempään voidakseni
-elättää äitinikin. Hyvästi etana, kahden päivän päästä odotan taas
-sinua.
-
-Vastoin tapojaan etana alkoi juosta pois niin kuin sisilisko
-mätäkuussa.
-
-Kun Pinocchio palasi kotiin hänen isänsä kysyi:
-
--- Entä uusi pukusi?
-
--- En löytänyt oikein sopivaa. Tyydyn odottamaan ja ostan sen toisella
-kertaa.
-
-Sinä iltana Pinocchio ei valvonut kymmeneen niin kuin tavallista, vaan
-kahteentoista asti ja kahdeksan pajukorin sijasta hän valmisti
-kuusitoista.
-
-Sitten hän paneutui levolle ja nukkui. Ja unissaan hän oli näkevinään
-haltijattaren kauniina ja hymyilevänä, joka suudeltuaan häntä sanoi:
-
--- Oikein Pinocchio! Hyvän sydämesi tähden annan sinulle anteeksi
-kaikki tähänastiset koirankujeesi. Ne pojat, jotka rakkaudella auttavat
-vanhempiansa heidän ollessaan köyhiä ja sairaita, ansaitsevat kiitosta
-ja hellyyttä, vaikkeivät olisikaan tottelevaisuuden ja hyvyyden
-esikuviksi sopivia. Viisastu yhä edelleenkin ja sinä tulet
-onnelliseksi.
-
-Uni loppui tähän ja Pinocchio heräsi ja avasi silmänsä.
-
-Kuvitelkaa hänen hämmästystänsä, kun hän herätessään huomasi, ettei hän
-enää ollutkaan puumarionetti, vaan oli muuttunut oikeaksi pojaksi. Hän
-silmäili ympärilleen huoneessa, ja tuvan olkiseinien sijasta hän näki
-pienen soman yksinkertaisen somasti sisustetun huoneen. Hypätessään
-pois sängystään hän löysi tuolilta uuden soman puvun, uuden hatun ja
-pienet saappaat, jotka sopivat hänelle aivan mainiosti.
-
-Puettuaan vaatteet päälleen, hän laittoi tietysti kädet taskuihinsa ja
-löysi sieltä pienen norsunluisen kukkaron, johon oli kirjoitettu:
-"Kultatukkainen haltijatar lähettää rakkaalle Pinocchiolleen hänen
-neljäkymmentä viidenpennin lanttiaan kiittäen häntä hänen
-hyväsydämisyydestään." Mutta avatessaan kukkaron loisti sieltä
-neljänkymmenen kuparilantin sijaan yhtä monta uuden uutukaista
-kultatukaattia.
-
-Sitten meni hän katsomaan itseään peilistä ja hän luuli näkevänsä
-siellä aivan toisen henkilön. Hän ei enää nähnytkään siellä
-puumarionettia, vaan pienen vilkkaan pojan, jolla oli ruskea tukka,
-siniset silmät ja mitä ilosimmat ja onnellisimmat kasvot.
-
-Tämä kaikki oli niin ihmeellistä ja uskomatonta, ettei Pinocchio
-tiennyt oliko hän oikein valveilla vai uneksiko hän vielä silmät auki.
-
--- Ja missä isäni on? hän huusi äkkiä, mutta astuessaan viereiseen
-huoneeseen vanha Geppetto istui siellä terveenä ja reippaana ja mitä
-parhaimmalla tuulella. Hän oli taas alkanut tehdä nikkaritöitä ja istui
-juuri piirtämässä mallia pieniin somiin taulunkehyksiin, joissa
-koristeina oli kukkia, lehtiä ja eläinten päitä.
-
--- Hyvä isäni, selittäkää minulle tämä ihmeellinen ja äkkinäinen
-muutos! Pinocchio huudahti, heittäytyen isänsä kaulaan ja suudellen
-häntä.
-
--- Tämä äkkinäinen muutos kodissamme on kokonaan sinun ansiotasi,
-Geppetto sanoi.
-
--- Minunko ansiotani?
-
--- Niin katsos, kun pahat pojat muuttuvat hyviksi on heillä ihmeellinen
-kyky saada koko kotinsa näyttämään viihtyiseltä.
-
--- Mutta minne vanha puinen Pinocchio on joutunut?
-
--- Tuossahan se on! Geppetto sanoi osoittaen suurta marionettinukkea,
-joka nojasi tuoliin, pää kallellaan, käsivarret rentoina ja jalat
-koukussa taaksepäin taipuneina, niin että oli oikein ihme, että se
-pysyi pystyssä.
-
-Pinocchio kääntyi sitä katsomaan, ja katseltuaan vähän aikaa, hän sanoi
-hyvin tyytyväisenä:
-
--- Olinpa sentään hyvin hullunkurisen näköinen silloin, kun olin
-marionetti! Olen nyt onnellinen, kun olen muuttunut oikeaksi pojaksi!
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Pinocchion seikkailut, by Carlo Collodi
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PINOCCHION SEIKKAILUT ***
-
-***** This file should be named 53077-8.txt or 53077-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/0/7/53077/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53077-8.zip b/old/53077-8.zip
deleted file mode 100644
index 3e8726d..0000000
--- a/old/53077-8.zip
+++ /dev/null