diff options
Diffstat (limited to 'old/53047-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/53047-8.txt | 6572 |
1 files changed, 0 insertions, 6572 deletions
diff --git a/old/53047-8.txt b/old/53047-8.txt deleted file mode 100644 index 1fa6ff2..0000000 --- a/old/53047-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6572 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Suomenkielinen Runollisuus Ruotsinvallan -aikana, by Julius Krohn - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Suomenkielinen Runollisuus Ruotsinvallan aikana - ynnä Kuvaelmia Suomalaisuuden Historiasta - - -Author: Julius Krohn - - - -Release Date: September 14, 2016 [eBook #53047] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMENKIELINEN RUNOLLISUUS -RUOTSINVALLAN AIKANA*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -SUOMENKIELINEN RUNOLLISUUS RUOTSINVALLAN AIKANA - -ynnä Kuvaelmia Suomalaisuuden historiasta - -Kirj. - -JULIUS KROHN - -Yliopistollinen väitöskirja, jonka Keisarillisen Aleksanteri-Yliopiston -Suomessa Historiallis-kielitieteellisen Tiede-kunnan suostumuksella -tarkasteltavaksi esittää Julius Leopold Fredrik Krohn, Hist. kiel. -Maisteri. - -Historiallis-kielitieteellisen Tiede-kunnan oppisalissa, Lokakuun 4 -p:nä 1862, tav. aik. aamup. - - - - - - -Helsingissä, 1862. -J. C. Frenckellin ja Pojan luona. - - - - -SISÄLLYS: - - Esipuhe. - Katolisuuden aikakausi 1157-1528. - Uskonpuhdistuksen aikakausi 1528-1640. - Ruotsalaistulvan aikakausi 1640-1721. - Ruotsalaisuus ja Fennofilot 1721-1766. - Porthanin aikakausi 1766-1809. - Liite. - Viitteet. - - - - -Esipuhe. - - -Aineet, joista nyt yleisön käsiin lähtevä teos on kyhätty, nimittäin -suomenkieliset runot ja virret, ovat nykyisinä aikoina kerätyt Pohdon -toimen kautta ja hänen perintönään tulleet yliopiston haltuun. Sen -tallessa löytyvät melkein kaikki tässä mainitut runoelmat. Muutamat -siitä puuttuvat, jotka olen kopioinnut Tukholman Kuninkaallisessa ynnä -Porvoon kymnasin kirjastossa, tulevat kohta käsikirjotuksena samaan -paikkaan. -- Suurena apuna tätä työtä tehdessä on ollut Herra -Valtaneuvos Pippingin tarkka ja lavea luettelo suomenkielisistä -kirjoista, ja ilman sitä tuskin olis ollut rupeaminenkaan -täydellisempään suomenkielisen kirjallisuuden historian -kokoonpanemiseen. Mutta minun on Herra valtaneuvosta erikseenkin -kiittäminen hänen hyväntahtoisesta suullisesta avustaan. Samaten -myöskin Herra Provessori Akianderia, jolta olen saanut tiedot niiden -kirjottajain elämästä, mitkä olivat Porvoon hippakunnan pappia. Myöskin -saan kiittää siitä avuliaisuudesta, millä hoidossaan olevien -kirjastojen varoista ovat hakeneet minulle tarpeelliset kirjat, -Helsingin yliopiston kirjaston varahoitajaa Herra Tohtori Elmgréniä, -amanuensia Tukholman Kunink. kirjastossa, Herra Maisteri Wieselgréniä -ja Upsalan yliopiston kirjastonhoitajaa Herra tohtori Fantia. Niin myös -Suomen senaatin arkiston hoitajaa Herra Tohtori Bomanssonia, ja Herra -notarius Th. Merckliniä Riiassa. - -J. K. - - - - -Katolisuuden aikakausi 1157-1528. - - -Suomi joutui Ruotsin vallan alle, se yhdistettiin maakuntana Ruotsin -valtakuntaan, se sai saman uskon ja samat lait kuin Ruotsalaiset. Mutta -kuitenkin kovin erhettyisimme, luullen että Suomi teossa tahi ihmisten -mielestä oli samassa tilassa kuin esimerkiksi Taalain maakunta tai -Sörmlanti muun Ruotsin suhteen. Suomi kyllä oli maakuntana, vaan -_erinäinen maakunta_, jonka kansa kaikkina aikoina pidettiin ja piti -itseään erilaisena Ruotsalaisista, vaikka niiden kanssa yhdistettynä -saman valtikkaan varjon alle. - -Ruotsin vallan maakunnilla ylipäätänsä oli Kustavi Vaasan aikoihin asti -jotenkin voimallinen erikoishenki. Että se Suomessa, jonka luonnollinen -asema ynnä asukasten eritavat ja kieli erottivat muusta valtakunnasta, -piti olla vielä paljon voimallisempana, on helppo ymmärtää. Se oli sitä -voimallisempana, koska ei Suomen kansa, vieraankaan vallan alla, -sortunut orjuuteen niinkuin onnettomat veljensä Suomenlahden -eteläpuolella, vaan sille suotiin kaikki oikeudet mitkä voittajat -itsetkin katsoivat kalleimmaksi aarteekseen. Ei kulunut -viittäkymmentäkään vuotta siitä kun Ruotsin valta Pähkinäsaaren rauhan -kautta oli tullut vakauneeksi Suomessa, niin annettiin Suomalaisille -oikeus olla osallisna valtiopäivissä. Ja Suomen kansan lapsia ei -estäneet mitkään semmoiset säännöt, kuin Virolaisilla oli kahleena, -kohoamasta voittajainsa rinnalla arvohon ja valtaan. - -Alussa olivat tietysti kaikki papit, virkamiehet ja kauppiaat -ulkolaisia, mutta pian alkaa näkyä Suomalaisiakin. Jopa 1300 vuoden -paikoilla nousi Suomalainen Maunus piispa-istuimeen. Ja katolis -aikakauden viimeisinä 140 vuonna ei peittänytkään hiippa enää muiden -kuin Suomen miesten päätä. -- Arvattavasti oli muissa viroissa jo -kolmansilla toista sadoillakin[1] Suomalaisia, vaan siitä ei ole -mahdollista saada tietoa, koska enimmillä ei ole sukunimiä. Milloin -heillä nimiä on, ne enemmiten ovat ruotsalaisia. Mutta 15:llä -vuosisadalla on Suomalaisuus silminnähtävästi vahvistunut, sen -todistavat ne monet suomalaiset nimet kaikissa säädyissä. - -Tään ajan porvareissa näemme Ruotsalaisten ja Saksalaisten rinnalla -paljon Suomalaisiakin. Ja että heitä pääsi kaupunkien hallituksenkin -ohjiin, todistakoot seuraavat nimet: Mikael Suurpää (pispan isä) Turun -pormestari,[2] Larens Hasu Naantalin raatimies 1491,[3] Peder Hasu -"byfogde" Naantalissa 1505[4] y.m. - -Papeissa tapaamme: Niclis Hirffvo Liedon kirkkoherra 1444,[5] Olai -Kusto prebendatus Turussa 1451,[6] Andreas Vääräpää Euransuussa -1495,[7] Petrus Kurki Tammelassa[8], Turun kirkon "oekonomi" Joh. -Suupaltti 1460,[9] ja _piispoissa_ Lauri Suurpää sekä Arvi Kurki. -Luultavasti oli suurin osa nimittömiäkin pappia Suomen sukua samaten -kuin tämän vuosisadan kaikki piispat. - -Virkamiehissä ja aatelississakin pistää meille silmään koko joukko -Suomen nimiä. Ensiksikin Karpalaynen l. Karpainen (Påvel aateloittu) -1407,[10] Peder Maskun herasyöninki vuosisadan keskipaikoilla,[11] -Kurki (Claws Korki oli Satakunnan herasyöninkinä) 1463,[12] Särkilaks -(Niclis Olaffson aff Särkilax "konungz dom haffuande öffver -Österlanden") 1437,[13] Jönis Ingonen a vapn 1432,[14] Olaff Kyrffves -(myös Kirvis) aff vapn 1467,[15] Nigles Pederson a vapn i Heffvonpae -1471,[16] Tuomari Peder Udraaynen ja nimismiehet Ivan Partaynen sekä -Avnen (Avunen) Savossa 1442.[17] - -Luultavasti oli muistakin sukunimittömistä tai ruotsinnimisistä -aatelismiehistä osa Suomen sukua, niinkuin Tavastit ja Stjernkors'it -(alussa Särkilax). Mutta ulkolaisetkin Suomeen tultua kohta tulivat -täysiksi Suomalaisiksi, niinkuin esim. näemme mainiosta Fleming -suvusta. Eikä kummaakaan. Sillä kuinka muuten olis voinut käydä, kun -aikansa elivät pelkän Suomalaisen kansan seassa, talvella varsinkin -melkein kokonaan erotettuna muusta maailmasta. - -Näissä kaikissa jo olis täyttä syytä siihen arveluun, että Suomalaiset -siihenkin aikaan pitivät maataan erinäisenä muusta Ruotsista. Mutta -tämän arvelun vahvistavat teko asiaksi seuraavat lauseet piispa Maunus -Stjernkors'in suusta. Kirjeessä Upsalan arkkipiispalle hän arvelee -"pitääkö Sten Sturen kulkea yli _Ruotsiin_ -- -- -- vai pysyä tässä -_kotimaassa_".[18] Toisessa sanoo lähettäneensä tietoja "_tämän -kotimaaraukan_ tilasta".[19] Kolmannessa puhuu "tämän kotimaaraukan ja -myös (koko Ruotsin) _valtakunnan_ mielialasta".[20] - -Kotimaa (patria) kyllä on vallan väljä sana, joka saattaa merkitä -kotipitäjän yhtähyvin kuin isänmaan, vaan kun arvelemme että hän tässä -puhuu koko Suomesta, jolla allansa oli maakuntia, niin "patria" saapi -tärkeämmän merkityksen. Tämmöistä Suomalaisuuden vahvistumista ja -kansallis-hengen heräämistä ei olekaan vaikea ymmärtää, kun vaan -muistamme kuinka ahdistetussa tilassa Ruotsi 15:llä vuosisadalla kitui -ja että Suomen maan hallitus tällä ajalla parhaastaan oli Suomen -sukuisten piispainsa hallussa. - -Suomen kielen suhteen todistanevat nuot paljot suomalaiset nimet, että -se kaikissa säädyissä taisi olla yleisenä puhekielenä, vaan ei sitä -sentähden kuitenkaan liene suuressa arvossa pidetty. Ylipäätään täytyi -Keski-ajalla maankielten (linguae vernaculae) matalana madella röykkiän -Romankielen jaloissa ja kun Suomessa 15:llä vuosisadalla Latina -tuomiopäätöksistä ja yksityisten välikirjoista yleisemmin hyljättiin, -niin ei päässyt sen sijaan kansan oma, vaan _Ruotsin kieli_. - -Ei ole koko katolisuuden ajasta tallella yhtään kirjotettua riviä -Suomenkielellä. [21] Ja ettei sellaista ole löytynytkään, todistaa -seuraava piispa Agricolan lause, [22] "Nyt ette temen maan kieli oli -ennen neite aicoija iuri vähe ia lehes ei miteken kirioisa eli -pockstauis prucattu taicka harioitettu." Tällä "juuri vähällä" Agricola -epäilemättä tarkottaa omia, ennen Uutta Testamentia, toimittamiansa -suomenkielisiä kirjoja. - -Mutta että kansan seassa runotaito oli eleillä, sen todistavat meidän -aikoihin asti säilyneet _runot Sant Henrikistä, Elinasta ja Klaus -Kurjesta sekä Ritvalan helkavirret_. Kaikki nämät ovat Länsi-Suomesta -kerätyt ja niihin voinee panna täytteeksi runon N:o 13 Kantelettaren -3:ssa osassa, joka näyttää kuinka 4:n Ritvalan helkavirren aine on -muodostunut Karjalassa. Näissä on kaksi legendaa eli pyhätarinaa, -nimittäin "S:t Henrikin surma" ja "Mataleenan vesimatka;" muut voisi -sanoa balladeiksi. - -Runon S:t Henrikin surmasta oli Porthan saanut Palmsköldin kokouksesta -ja painattanut kirjaansa Chron. episc. Finl.; siitä se on otettu -Kantelettaren 3:een osaan. Mutta Suomen kirjallisuuden varoista tapasi -prov. Lönnrot kaksi käsikirjotusta, joista toinen sisälti lyhyemmän, -toinen pitemmän toisinnon samaa runoa. Niistä kaikista parsimalla on -prov. Lönnrot sen nyt saanut 275 värsyiseksi ja jotenkin täydelliseksi. -Semmoisenaan se löytyy painettuna kirjassa "Suomi" 1856. Porthan tätä -runoa ei arvellut järin vanhaksi (non remotissimae esse aetatis), mutta -siinä löytyvistä vanhoista sanoista ynnä Hämeen murteessa nykyään -tietämättömästä päätteestä -vi (uupunevi), päättää prov. Lönnrot[23] -syyllä, että se jo muinais aikoina on syntynyt. - -Tämä runo on aivan vanhain kertomusrunojemme tapainen. Samalla lavealla -suulla juttelee asiat pienimpine haaroineen (k. esim. kun Henrik käskee -pilttinsä valjastamaan y.m.), sama erilausetten ja tapausten peräkkäin -asettaminen ilman likempää liitosta, josta Suomen runon kertomustapa -kuitenkin tulee niin lyhyeksi, sama koristamattomuus ja kuvausten -puute, jota kuitenkin kielemme luontaisen kuvallisuuden tähden ei -havaitsekaan puutteeksi. -- Ulkomuodon suhteen ei tässä runossa ole -paljon mitään moitteen sijaa; ainoastaan parissa kohdin on mitta vähän -vaillinainen. Vaan sitä kantaa, jolta kertoja tapausta on katsellut, -täytynee sanoa matalaksi. - -Runo alkaa sillä että Henrikki kehottaa Erikki kuningasta hänen kanssa -lähtemään - - "Maalle ristimättömälle. - Paikalle papittomalle, - Kivikirkot teettämähän, - Kappelit rakentamahan." - -Erikki epää lähtemästä, sanoen matkan kovin vaaralliseksi. - - "Paljon sinne mennehiä, - Ei paljo palannehia." - -Mutta Henrikki ei tottele, lähtee vaan matkalle. - -Tähän alkuun ei sovellu jatko kauniisti. Sillä ei Henrik sitten -kuolekaan uskon marttyrinä, vanhoja jumalia vastaan saarnaten, vaan hän -surmataan sentähden, että vanha akka valehtelee hänen muka tehneen mitä -sen ajan isot herrat joka päivä harjottivat, nimittäin väkisen ottaneen -ruokaa talonpojan aitasta. -- Merkittävä siinä runossa muuten lienee se -asia, että samaten kuin Kalevalankin runoissa "lapsi lattialla" tai -"ukko uunilla", tässä "paimen patsahalla" toimittaa omatunnon eli -varotus- ja neuvonantaja-hengen virkaa. - -Helkajuhla Sääksmäen Ritvalassa Hämeessä luultavasti on pakanallista -perijuurta, mutta siinä nykyisemmin lauletut runot ovat nähtävästi -katolis aikana syntyneet. Kukaties olivat papit net sepittäneet tässä -juhlassa laulettavaksi, sillä hävittääksensä entiset pakanalliset. - -Ensimäinen heistä vaan on kehotus juhlaa viettämään. -- Toinen: -"Mataleenan vesimatka" on mukailus Uuden Testamentin Magdalena jutusta. -Runo ensin juttelee kuinka Mataleena isän kodissa kukkana kasvoi ja -eli. Eräänä päivänä lähtehelle mentyä, näkee kasvonsa vedessä ja -valittaa kauneutensa kadonneen, jolla runo tahtoo mieleen johtaa että -Mataleenan sydäntä kalvoi omantunnon mato. Mutta kun Jesus paimenena -tulee vettä anomaan, Mataleena taas ylpeilee eikä tahdo antaa niin muka -halvalle miehelle. Jesus sanoo todellakin olevansa se halpa mies, miksi -luullaan, jos ei tiedä virkkaa Mat:n elkiä. M. vieläkin ylpeilee: - - "Sano kaikki mitä tiedät!" - -Vaan kun Jesus tuosta kysyy mihin hän on kadottanut kolmet -poikalastansa, joista olis tullut, yhdestä "Ruotsissa ritari", toisesta -"herra tällä maalla", kolmannesta "paras pappi", niin M. sortuneena -pesee Jesuksen jalkoja ja rukoilee että häntä panisi - - "Soihin maihin portahaksi", - ja "Lahopuuksi lainehille", - sekä "Kekäleiksi valkiahan." - -Tämä balladi on hyvin liikuttavainen, jota vaikutusta vielä kiihottaa -sen erinomaisen lyhyt esitystapa. Kertomus on ikään kuin yhteen -litistetty, niin ettei siinä ole muita kuin tarpeellisimmat väki- eli -ydinsanat. Omituista on sekin tässä niinkuin seuraavissa Hämeen -runoissa ynnä myös muutamissa Karjalan balladi-runoissa, että niillä -välistä on ikään kuin _näytelmäntapainen muoto_; sillä tapauksen -henkilöt usein pannaan keskenänsä puhelemaan ja itse kertomus milloin -jääpi kokonaan pois, milloin vaan lyhimmässä muodossa välittää puheita. -Otettakoon esimerkki tästä puheenalaisesta runosta. - -Jesus anoo: - - "Annas vettä juodakseni!" - "Ei oo mulla astiata, - Ei oo kannuni kotona; - Pikarit pinona vieri, - Kannut halkona kalisi." - "Pistäppäs pivosi täysi, - Kahmalossa kanniskele!" - "Mitäs puhut Suomen sulha, - Suomen sulha, maitten orja" j.n.e. - -Kolmas helkaruno "Inkerin sulhot" on nähtävästi mukailus josta kusta -ritariballadista, joista Skandinavian kansojen sekä Englanninki -runollisuus on niin rikas. Paha vaan että tämä kaunis runo lopultaan on -vaillinainen. - -Samaten on vaillinainen neljäskin "Annikan runo." Karjalasta saatu, -saman aineinen "Turusen neiti" on paljon täydellisempi. Se kuvaelee -tapausta niiltä ajoin, jolloin Saksan laivoja yhtenään majaili -Suomensaaren rannikoilla. Turusen neiti istuu Turun korolla. Tulee -kesti (ulkomaan kauppias) hahdessaan ja pyytää häntä kullakseen. -Annikka alussa ei suostu, totellen äitinsä varotusta; mutta kun kesti -näyttää rikkauksiaan, niin Annikan mieli taipuu. Kesti tuosta sen -talven syöpi, juopi Annikan talossa, mutta toivoo kesää, jota myös -toivovat - - "Kestin laiva, kestin lapset, - Kestin entinen emäntä." - -Kesän tullen kesti lähtee laivallaan pois, vaan Annikan rukouksesta -lähettää hänelle ukko kovan myrskyn. Annikka tuosta ivaa: - - "Kuti; kuti, keito kesti! - Ainako sull' on Annin tyynyt, - Ainako Kirstin kirjavaipat? - Meren tyrsky tyynynäsi, - Aalto päänalaisenasi!" - -Nämät Hämeen helkavirret ovat siitäkin merkilliset, että niissä löytyy -paljon, nykyisessä Hämeen murteessa tuntemattomia sanoja. Ritvalaiset -itset eivät niitä kaikkia ymmärrä ja sanovat olevan "alkukieltä." -Tästä voisi arvella että kukaties länsi- ja itämurre vasta -katolisaikakaudella ovat erinneet toisistansa. - -Kukkana säilynein Hämeen runojen joukossa on se, jonka nyt viimeksi -otamme tarkasteltavaksi, runo "Elinan surmasta". Tämä varsinkin -on merkillinen lyhyestä ja vilkkaasta esitystavasta sekä -näytelmäntapaisuudestaan. - -Se kuvaa kuinka Klaus Kurki, ritari tuosta vanhasta Suomen -aatelissuvusta, pikamielissään surmaa nuoren rouvansa Elinan, jonka -Klaun ilkeä piika Kirsti valheella on syyttänyt avion rikkojaksi. -Henkilöiden erilaiset luonteet ovat hyvin selvästi ja elävästi kuvatut. -Erinomaisella lemmellä ja huolella runo varsinkin hemmittelee Elinaa, -jossa se meillen on tahtonut näyttää todellisen vaimon kuvan, kaikessa -suloisuudessa, nöyryydessä sekä kaikki kärsivässä ja itsensä -kieltävässä rakkaudessaan. - -Klaun kosiessa, Elina alussa ei tohtisi ruveta niin suuren talon -emännäksi, mutta Klaun ahdistaessa ei henno kieltääkään, varsinkin kun -uroon uljuus nähtävästi oli voittanut sijan neidon sydämessä. -Sillä runo kertoo kuinka Klaun tullessa, Elina heti oli tuntenut -"Jalon jalan astunnasta." - -Silloin kun Klaus on kaukaiselle matkalle lähtevinänsä, puhkee Elinan -hellä rakkaus ilmi, koska hän pyytää: - - "Oh mun Klaus kultaseni - Älä viivy kauan siellä! - -- -- -- -- -- -- -- -- - Puhu puolilla sanoilla, - Anna toisten toinen puoli! - Juo vaan puoli siemenystä, - Anna toisten toinen puoli! - Niin sinä pikemmin pääset - Pohjan noitaen seasta." - -Koska Kirsti Elinalle tahtoisi laittaa yösijaa muualle, arvellen Klaun -kammarissa olevan - - "Siell' on pyssyt paukkaavaiset, - Sill' on miekat välkkyväiset", - -Elina ei suostu, sanoen - - "Pyssyt on surmana sodassa, - Tuttuna ovat tuvassa." - -Rakkaus hänen ei salli muuttaa toiseen kammioon, vaikka kenties vähän -pelottaa. -- Kun Klaus kartanon jo sytyttää palamaan, Elina rakkautensa -muistaen, ojentaa hänelle sormensa: - - "Älä sormustas kadota, - Josko kantajan kadotat", - -Klaus miekallansa sivaltaa sormen poikki, vaan äiti vielä tahtoisi edes -lapsensa pelastaa: - - "Ohoh kulta, Klaus kulta, - Älä polta poikalastas, - Josko poltat pojantuojan." - -Silloinkin, kuoleman uhkatessa, Elina muistaa vanhan äitinsä ja -rukoelee Jesusta, että varjelisi palamasta - - "Siks kuin äitini tulisi." - -Äiti tulee, ja turhaan yritettyä lepyttää Klausta, valittaa, että Elina -tuommoisiin tekoihin on puuttunut, vaan nytpä jo loppuu viimeinkin -Elinan enkelinkaltainen nöyryys ja hän viattomuutensa tunnossa vastaa -ei olevan hänessä - - "Vikoa vähäistäkänä, - Verta neulan silmättömän -- - Tein kaikki minkä taisin - Vielä päällenkin vähäisen." - -Elina tuosta vaipuu valkeaan ja runo lopuksi surkuttelee mielikkiään: - - "Se oli meno nuoren rouvan, - Nuoren Elina emännän, - Jok' oli kaunis kasvoiltahan, - Kaunis kaikella tavalla. -- - Kauan sua kaivatahan, - Ijän kaiken itketähän, - Itku ei Laukosta lakaa - Valitus Vesilahdesta." - -Klaus Kurki on ylpeä ja kuumaverinen ritari, joka tulee kosimaan: - - "Sadan hevoismiehen kanssa, - Sadan satula-urohon, - Miehet kultamiekoissahan, - Hevoiset hopeapäissä." - -Pihalle tultua ylpeästi kysyy, onko - - "Piika pidetty minulle?" - -Sitten kun Kirsti hänelle valheita latelee, hän hetipaikalla tarttuu -onkeen ja epäilee Elinaa. - -Nähtyä sitten renki Uolevin Elinan makuukammiossa, hän tarkemmin -tutkimatta uskoo Kirstin kanteen todeksi ja päättää polttaa syylliset, -josta päätöksestä häntä ei enää saa peräymään Elinan hellä rakkaus eikä -äitin rukoukset. -- Hän luonteeltaan ei ole pahanilkinen mies, mutta -tulinen ja pikainen. Tekonsa tehtyä hän katuu karvaasti ja lopulla -omatunnon vaivoissa ajaa - - "Alle aaltojen syvinten." - -Kirsti se tässä tapauksessa on syynä kaikkeen onnettomuuteen ja pahaan. -Heti Klaun tullessa nuoren emäntänsä keralla, Kirsti arvelee: - - "Oh, jos sitäkin olisi, - Tuon välin pahentajata, - Ennenkuin avaimet annan, - Toisen käskyllä kävelen." - -Tuosta hän, Klaun pikaista luonnetta tuntien, heti rupeaakin -valehtelemaan Elinan päälle, antaen Klaulle kavalan neuvon kuinka muka -asiasta saisi selvän. Klaun lähdettyä tekee ensin Elinalle kaikellaista -kiusaa ja lopulla houkuttelee Uolevi ylimysrengin, muka rouvan käskyjä -kuulemaan, makuukammioon, jonka oven paiskaa lukkoon sekä kutsuu Klaun -katsomaan. -- Ja kun äiti polvillaan rukoilee Klausta että antaisi -Elinan mennä muilla maille "Töitänsä häpeämähän", niin Kirsti kiivaasti -estämään: - - "Älä vainen Klaus kulta! - Pane jauhoja pahoja, - Tervatynnörin lisäksi, - Ne heitä tulen sekahan - Että paremmin palaisi." - -Hämeestä ei ole enää tavattu Kalevalan runoja, jos niitä siellä -lieneekään laulettu ikinä. Mutta se Suomen maakunta ei kuitenkaan ole -aivan halveksittava laulun puolesta, joka semmoisia runoja on -kasvattanut, kuin yllämainitut ja varsinkin viimeinen. Juuri niiden jo -mainittu lyhyt, ytimellinen kertomustapa oli uusi sangen arvollinen -omaisuus, jota Karjalan muinaiset runot kaipaavat. Kuka tietää mitä -tästä juuresta olisi saattanut sukeutua, jos se rauhassa olisi saanut -kasvaa. Mutta kirves jo oli kohotettu, joka sen piti katkaista, ja -edemmälle mennessämme täytyy meidän melkein peräti jättää jäähyväiset -kansarunolle. Se Suomen syvissä saloissa kulkee teitä tietämättömiä, -syrjäpolkujaan samoaa. Meidänpä tästälähin on astuminen oppineitten -runoelun julkista, vaikka enemmiten pölyistä maantietä. Tässä meille -myös samassa ero tulevi melkein kaikesta totisesta hempeydestä ja -suloisuudesta Suomen omatekemässä runollisuudessa. Mitä täst' edes -tulemme näkemään, on suureksi sekä parhaaksi osaksi vaan käännöksiä ja -alkuperäisilläkin useimmiten ei ole muuta arvoa, kun että todistavat -Suomen runoeluun edes olleen yrittäjiä. - - - - -Uskonpuhdistuksen aikakausi 1528-1640. - - -Kustaa Vaasa vapautti Ruotsin vieraasta vallasta ja pakotti naapurit -sitä arvossa pitämään. -- Kalmari-liiton aika oli ollut ylimysten aika. -Yhdessä olivat kaukaisen kuninkaan nimessä hallinneet valtakuntaa ja -kukin omassa läänissään ollut kuninkaana. Tukholman verisauna nyt oli -sortanut maallisen aatelin, uskonpuhdistus ynnä sen jäljissä, niinkuin -shakali jalopeuran perässä, seuraava kirkon aarretten ryöstö masenti -kirkonkin ylimysten voiman. Kuninkaan käteen yhdistyivät enemmän kuin -ennen hallituksen ohjat ja maakuntain erikoishengen lamautti vahvistuva -valtakunnallinen yhteishenki. - -Tämä muutos tietysti vaikutti Suomeenki, vaan kuitenkin ei tullut -nytkään yhteytensä Ruotsin kanssa aivan kiinteäksi. Että -erikoishenkensä oli voimallinen todistaa sekin, että Juhana herttua -siitä yritti itselleen omaa valtakuntaa, jota hän ei suinkaan olisi -tullut ajattelemaankaan, jos hänellä lääninä olisi ollut Sörmlanti tahi -muu Ruotsin maakunta. Ja lopulla samaa vuosisataa näemme Suomen -muutamia vuosia aivan erillä Ruotsista, pysyen uskollisena kuninkaalle, -jonka Ruotsalaiset olivat hyljänneet. Työtä oli IX:llä Kaarlella Suomen -erinäisyyttä poistaessa lain ja lainkäytännön suhteen. Kirkollisissa -asioissa se kesti vieläkin kauemmin. Piispa Erik Sorolaisen kuoltua v. -1627, esitti Upsalan arkkipiispa Vesterosin ja Strengnäsin piispain -kanssa Turun hiipan saajiksi 2 Suomen ja 2 Ruotsin miestä, sillä -ehdolla että jos Suomalainen tulisi valituksi, hänelle pantaisiin -apuriksi Ruotsalainen, siksi että Suomen kirkon tila saataisiin enemmän -Ruotsin kirkon mukaiseksi. Tähän suostuikin koko papissääty 1627 vuoden -valtiopäivissä ja yksimielisesti valittiin Ruotsalainen Iisak -Rothovius, joka sitten Suomesta poisti katolisuuden jäännökset.[24] -Todistuksena siitä Suomen erikoishengestä olkoon myös, että aatelismies -Kaarle Kröpelin vuonna 1592 Saksassa painatti latinankielisen kirjeen -Johanalle a Torp, jossa hänen kutsuu _Suecus_ (Ruotsalainen), itsensäpä -_Fenno_ (Suomalainen)[25] -- Juusten piispa kulkukirjeissään papistolle -sanalla "patria" aina tarkottaa Suomea, Ruotsistapa puhuen käyttää -sanaa "regnum". Myöskin sanoo kerran: "minulle ja minun -Suomalaisilleni"[26] Tengström Chronol. ant. öfver finska univ:s -procansl. etc. s. 43. Piispa Erik Sorolainen myöskin sanoo: "koko -Ruotsin valtakunta ja varsinkin meidän kotimaamme" (on nimittäin ollut -ahdistuksessa)[27] y.m. - -Suomen kielen suhteen meillä nyt jo on varmempia tietoja. Vuonna -1609[28] löytyi Turussa 545 porvaria, joista suomenimisiä _puolet_ eli -274, sukunimeä paitsi on 170, ruotsinnimisiä vaan 77 ja saksannimisiä -24. Merkittävää kuitenkin on että näitä kumpiakin viimein -mainittuja enimmin asui kaupungin paraissa osissa, kirkko- ja -luostarikorttierissa, josta voipi päättää niiden enimmiten olleen -rikkaampia. Vaan saattoi osa niitä ja kukaties enimmät nimittömistäkin -olla suomenkielisiä. -- Viipurissa vuonna 1601[29] löytyi 154 porvaria, -joista suomennimistä 38, nimeä paitsi 84, Ruotsinnimellä 18, -saksalaisella 13 ja 1 Venäläinen. Että suomenkielisiä löytyi -ammattimiehissä (hantverkkareissa), näyttävät Turun kaupungissa -nimet[30]: Suutari, Kankuri j.m. Mutta siihen on muitakin todistuksia. -Vuonna 154?[31] (vuosiluku puuttuu) olivat Viipurissa muurarimestarit -melkein kaikki suomennimisiä, samaten suuri osa salvuumiehiä -(timmermanneja, paljon nimittömiäkin), enimmät sarankauppiaat, -suutareista 1 (2 nimitöntä), teurastajista 1 (1 ruotsin, -1 saksanniminen). Vieläpä löytyi suomennimisiä kaupunkein -hallituksessakin esim. Anders Teyfvo raatimiesnä Viipurissa 1535[32], -Palikka raatimiesnä Turussa 1626[33] ja Uuden kaupungin (perustettu -v. 1617) ensimäisten pormestarein joukossa Jsacus Nicolai de Harikala -ja Klemetti Laisk.[34] - -Papit edelleenkin olivat tavallisesti nimittömiä, joku latinalainen tai -Ruotsin nimi näkyy, mutta jommoinenkin joukko suomennimisiä.[35] -Löytyipä suomennimisiä tälläkin aikakaudella myös korkeimmissa viroissa -esim. Thomas Keijoi Turun koulun rehtori n. 1540[36] ja piispa Erik -Härkäpää. - -Mutta ei siinä kyllä että papeissa oli niin paljon suomalaisia nimiä. -Selvänä todistuksena siihen että papissäädyssä Suomen kieli oli -yleisin, on se että piispa Agricola aina kirjotti Suomeksi esipuheensa, -joissa antoi kaikellaisia tietoja, neuvoja ja kehotuksia _papeille_. -Tätä olisi hän, itse ollen ruotsinkielisestä seudusta kotosin, -epäilemättä tehnyt Ruotsiksi, jos se kieli olis ollut siinä säädyssä -tavallisempi. Vieläpä on sen lisäksi hänen omat sanansa vieraina -miehinä siihen että moni sen aikuinen pappi ei osannutkaan muuta kuin -Suomea. Hän sanoo:[37] "Nyt ettei yxiken pappi taicka opettaja madhaisi -laiskudans (kansanopetuksessa) sille peitte ettei hen Latinan _eikä -Rotzin kielen taidha_ -- -- -- Sentähden ombi nyt se Wsi Test. -yxinkerdhaisesta textin möte ulostulkittu". -- Saman todistaa myöskin -Agricolan pelko että papit, hänen toimittamansa suomenkieliset kirjat -saatua, laiminlöisivät muiden kielten viljelemistä: - - "Joca taas Latinan unochta, - Heijust se cansans opetta. - Ettes nyt nemet kiriat saa, - Ele sijs oppis unhodha".[38] - -Aatelisissa kyllä vielä mainitaan Hevonpää ja Linnunpää,[39] mutta ne -vaan taisivat olla varakkaita talonpoikia, jotka jaksoivat varustaa -hevoismiestä kuninkaan palvelukseen. Ylhäisemmästä aatelista ovat -Suomen nimet kadonneet pait tuota "Kurki". Mutta näyttää siltä kuin -olisi siinäkin säädyssä Suomi ollut tavallisena kielenä taikka että -sitä hyvin osattiin ja Ruotsin rinnalla viljeltiin. Senaikuinen mies -Jaakop Suomalainen[40] sanoo esipuheessa virsikirjaansa (n. 1580): -"Sentähden caickia jumalisi ia cunniallisi Suomalaisi, ylimäisi ia -alamaisi, oppeneita ia oppemattomi rucoilen" (että tätä hänen työtään -varjelisivat panettelijoista). -- 17:nen vuosisadan alkupuolella vielä -omistettiin suomenkielisiä kirjoja aatelismiehillekin, esim. v. 1616 -Maskun Hemmingin käännös[41] kirjasta "Piae cantiones" (josta kohta -enemmän): "vanhall vapaall suurell sukuiselle, avaralda ulcomailla -vaeldanuelle jalosti oppinuelle, vijsalle, corkialle Herralle, Herr -Hendrich Hornille Canckaisista." Ja vielä 1654 omisti Th. B. Rajalenius -saarnansa[42] Kustavi Hornille "Etelä-Suomen lakimiehel" (laamannille). -Tiedetäänpä Turun hovi-oikeuden esimiehestä Jöns Kurck'ista (k. 1652), -että perin pohjin osasi Suomen kieltä, niin että hänelle ynnä -muutamille muille annettiin toimeksi Apraham Kollanion tekemän lain -suomennoksen tarkastaminen.[43] Lopuksi ei voi heittää mainitsematta -sitä moitetta mainiosta Suomen ylimyksestä, valtioneuvoksesta ja -valtiomarskista, vapaherra Klaus Fleming'istä, hänen niin huonosti -puhuneen Ruotsia että virkaveljiensä neuvokunnassa häntä oli vaikea -ymmärtää.[44] Tätä on nykyänsä kovin epäilty todeksi, koska muka hänen -kirjeensä ovat yhtä selväksi Ruotsiksi kirjotetut, kuin muidenkin sen -ajan miesten. Mutta luultavasti oli asia semmoinen, että hän kyllä -Ruotsia osasi, mutta, lapsuudesta asti enimmiten Suomen kieleen -tottuneena ja sitä jokapäiväisessä elämässä paljon viljellen, Ruotsia -puhuessaan kovasti _mursi Suomeksi_. Tätä tietysti ei ole voinut näkyä -kirjotuksissa. - -Tuo Suomen kielen taipumattomuus muiden Europan kielten kaikkia ääniä -mukailemaan se näkyy olleenkin, joka ankarasti on auttanut Ruotsin -kielen tunkeumista Suomen kansan ylhäisempiin säätyihin. Siihen meille -ovat seuraavat sanat selvänä todistuksena:[45] "Suomalaisilla on -omituinen, muiden Skandinavian kansain kielistä peräti erilainen -kieli." Nyt luetellaan sen erinomaisuuksia: "Ensiksikin koko kielessä -ei ole puustavia F, eikä yhtään B:llä, D:llä, G:llä tai kahdella -kerakkeella alkavaa sanaa. Tämä tekee Suomalaiset taipumattomaksi muita -kieliä oppimaan, jos ei tätä puutosta jo lapsuudesta asti taidolla -(arte) paranna." Suomalaiset siis eivät taida sanoa Grex, vaan rex, -spes, vaan pes j.n.e. _"Sentähden aatelismiehet, kauppiaat ja papit -ynnä varakkaammat talonpojatkin pitävät huolta siitä että heidän -poikansa kätkyestä lähtien oppivat Ruotsia, sillä keinolla taivuttaen -heidät muiden kielten omituisuuksiin ja ääntämyslaatuun"._[46] Tällä -tavalla Suomen ylhäisemmät säädyt vähitellen tottuivat pitämään -Ruotsinkin kieltä Suomen sivussa omanaan. - -Samassa Buraeon kirjassa löytyy sananen Suomen runollisuudestakin. Hän -sanoo: "Riiminä eivät, niinkuin muut kansat, viljele sanain sointuvia -loppuja, vaan kahden tai kolmen yhtäläistä alkua, sulkien joka värsyyn -8 tavuuta".[47] Tästä näkyy että Suomen kansaruno jo siihenkin aikaan -oli yli meren kaikunut, ja että sitä maamme länsipuolellakin vielä -runsaasti viljeltiin, kohta saamme nähdä. - -Tähän aikakauteen kuuluvia kansarunoja kuitenkin ei ole säilynyt muita -kuin "Puntuksen sota" (N:o 11 Kantelettaren 3:ssa osassa), "Viipurin -linnan hävitys" (N:o 10 Kantel. 3:ssa osassa) ja Porthanin -käskirjotusten seassa löytyvät Kaarle herttuan retkestä Suomeen ynnä -pari pientä pätkää Nuijasodasta. -- "Viipurin hävitys", Venäen -Karjalasta saatu, on aivan muinaisrunojen kaltainen; se vaan kukaties -on merkittävä että se enemmän vertauksia viljelee kuin Suomen runossa -muuten on tapana. "Puntuksen sota" on nähtävästi vaan vaillinaisempi -mukailus edellisestä. Molemmat ovat eläviä kuvauksia ja täynnä terävää -pilkkaa. - -Vaillinainen runo Kaarle herttuan retkestä Suomeen on epäilemättä tehty -Turun seuduilla, sen todistavat semmoiset sanat kuin esim. haksi, -paatti, kastari, ynnä muutamin paikoin katkaistut sanat. Edellisiin -verraten tässä havaitsemme eriluonteen. Noissa oli historiallinen aine -kansan muistissa jo hämmentynyt, niin ettei siitä enää ollut jälellä -muu kuin itse tapaus, toisessa että Jaakop De la Gardie vallotti Riian -ja Iivana Grosnij kävi sotaa Suomessa (senkin on runo muuttanut niin -että Iivana muka vallottaa Viipurin); mutta sen tapauksen on runo omin -värinsä koristanut. -- Tässäpä runossa on kertomus uskollisesti -historiallinen, tarkasti mainiten miesten ja paikkain nimiä; eikä se -oliskaan muuta kuin runomittaan puettua historiaa, jos ei paikottain -hyvin hilpeä kuvaelu sille antaisi vähän runollista elämää. - -Runopätkät Nuijasodasta ovat niin lyhyitä ettei niistä olekaan -tarkastettaviksi. Porthan sanoo[48] itsellään olevan muitakin -historiallisia runoja, "joissa Savon ja Karjalan miehet laulavat -otteluitansa Venäläisten kanssa", mutta ne ovat kadonneet. - -Tällä aikakaudella ei ollutkaan kansaruno enää ainoana suomenkielisenä -runollisuutena. Suomi oli tullut kirjakieleksi, se oli saanut painetun -kirjallisuuden. - -Uskonpuhdistus Suomessa niinkuin muualla oli tuominnut Latinan pois -jumalanpalveluksesta. Kotikieli oli sijaan pantava. Ettei Suomessa -voinut olla puhetta muusta kielestä kuin Suomalaisten omasta, seurasi -luonnollisesti siitä mitä tiedämme Suomen kielen senaikuisesta tilasta. -Ei epäillyt Agricolakaan, vaikka ruotsinkielisestä paikkakunnasta -kotosin, mikä kieli piti tulla Latinan perilliseksi. Se kyllä on totta -että ensimäiset Suomen kirjottajat pitävät pitkiä puolustuspuheita -rohkealle yritykselleen ja Agricolakin kerran vakuuttaa: "kylle se cule -Somen kielen, ioca ymmerdhe caickein mielen"; mutta he eivät sitä -tehneet siitä syystä että olisivat arvelleet sillä loukkaavansa -Ruotsille tulevaa sijaa, vaan sen vuoksi että vielä yleisessä luulossa -Latina oli pyhempänä muita ja ainoa mahdollinen toimittamaan -kirkollisia asioita. -- Niin sanoo Agricola:[49] "Jumalan sana ia -palvelus ia kircon meno ombi tehenasti Latinan kielille (sic) nijsse -maakunnissa (Länsi-Europassa) ia mös tesse prucatudh. Joca Jumalan -palvelus piti pidhettemen iocaitzen maakunnan omilla, ymmertteuille -kielille, iosa usko vastanotettin". Ja Jaakop Suomalainen juttelee[50] -kuinka virsiä ennen oli kirjotettu "liki ymbäri länsipuolen mailma" -latinankielellä. Mutta Lutherin esimerkki oli häntä kehottanut niitä -omalla Suomen kielellä sepittämään. - -Mitä Agricola on tehnyt Suomen kirjallisuuden hyväksi, on niin yleiseen -tuttu, ettei sitä ole tarvis ruveta luettelemaan. - -Mutta ei voi olla kiittämättä ja ihmettelemättä sitä ahkeruutta ja -tointa mitä hän tässä näytti; sillä enin työ epäilemättä on luettava -hänen ansiokseen josko hänellä olikin auttajia, niinkuin näkyy -esipuheesta Davidin psaltariin, jossa hän lopuksi sanoo: - - "Muista sis rucoilesas heite, - Iotca tulcitzit Suomexi neite." - -Tästä samasta sanoo piispa Juusténkin[51] että se käännettiin Turun -tuomiokoulussa ja häneltä on viimeisen korjauksen saanut. - -Ja ihmeemme tästä työn paljoudesta, mikä Agricolan kädestä läksi, vielä -enenee, kun muistamme hänen, joka aivan viljelemätontä kieltä alkoi -taivuttaa korkeinten ajatusten ilmottajaksi, ei ollut Suomalainen -syntysin, vaan luultavasti myöhemmin oppinut Suomea. Hän itse nämät -hankaluudet kyllä tiesi ja pyytää monta kertaa esipuheissaan anteeksi, -mitä virheitä kirjoihin on mahtanut tulla, anoen: - - "Ele senvuoxi kiria poisnacka, - Ele myös hende hariotta lacka".[52] - -Mutta kuitenkin lisää: - - "Se paremmin techken ken voi".[53] - -Ja toisessa paikassa kehuu psaltarin käännöksen olevan selkiän: - - "Ninquin kircas auringo taivahan." - -Vieläpä tiuskuu liiallisille moittijoille: - - "Panettelia quin neite laitta, - Se pangan hamballens lucon aitta (aita) - Taicka tehhken paremat itze, - Jos hen taita eli viitze".[54] - -Itse oli aina suuressa ilossa kun jonkun uuden kirjan sai valmiiksi, ja -terottaa lukijankin mieleen sen erinomaisen Jumalan armon, joka siihen -on antanut voimaa. Vaan näitä uusia kirjoja ei näy otetunkaan vastaan -niin suurella halulla kuin oli toivonut. - -Sentähden moittii jo psaltarin esipuheessa: - - "Hwij se vähe quin kirioitetan, - Harvoin se sarnatan eli luetan." - -Ja esipuheessa prophetoihin valittaa: - - "Viele Bibliast mwdh tulisit, - Jos nemet otoliset olisit, - Ostettaisin ia prucataisin, - Quin olis kylle myös coctolin (kohtuullinen): - Sen aian uskon pian tulevan - Ette Somen kiriain iälkin tutkitan; - Vaan tuskal ne silloin käsiteteen, - Jotka nyt monilda hylieteen." - -Agricolan esimerkkiä tarpeellisten uskonopillisten kirjain seurasivat -P. Juustén piispa ja Jaakop Pietarinpoika Suomalainen. Tämän ajan -loppupuoliskolla toimitti myös piispa Erik Sorolainen lavean postillan. -Mutta sitä ennen oli jo Suomen kieltä yritetty kirjallisesti käyttää -maallisiinkin asioihin. Vuonna 1555 annettiin ensimäinen tietty -kuninkaallinen kirje Suomen kielellä,[55] jonka sanotaan kääntäneen -Thure Pietarinpoika Bjelke. Tätä seurasi tällä aikakaudella tuon -tuostakin joku toinen, ja 1600 vuoden seuduilla käänsi Ljungo -Tuomaanpoika (Liminkalainen, kirkh. Pyhäjoella, sitten Saloisissa ja -viimein Kalajoella k. 1611) Kristofer kuninkaan maanlain, jota -kuitenkin vaan ensimäiset arkit tulivat painosta. Sota nieli siihen -tarpeelliset rahat. - -Agricola oli ensimäinen Suomen kielen kirjottaja, hän on myöskin -ensimäinen oppinut Suomen mies, jonka runoelmia on säilynyt meidän -aikoihimme. Useampia esimerkkiä on jo ollut nähtävänä hänen -riimillisistä esipuheistaan, joita aina pani seuraamaan toimittamiansa -kirjoja. Hän niissä ilmottaa puuhistaan suomenkielisten kirjain -toimittamiseksi, puhuu lukijoille ilostaan, toivoistaan sekä myös -murheista ja vastuksista, selittää millä tarkotuksella mikin kirja on -toimitettu, kehottaa sitä ahkerasti käyttämään ja papit erikseen siitä -kansaa neuvomaan. Pait sitä sisältävät nämät esipuheet vielä sitä ja -tätä muutakin, esim. Uuden Testamentin esipuhe historiallisia tietoja -kristinuskon tuonnista ja vähäisen Suomen maanopasta, psaltarin esipuhe -Suomen pakanallisista epäjumaloista, prophetain esipuheessa antaa -lyhykäisen tiedon mailmasta tuotteineen sekä lyhykäisen sielutieteen -ynnä avuin systeman. -- Runollista näissä Agricolan riimeissä tietysti -ei ole pait muutamin paikoin, missä ihastuksissaan puhkee vertauksiin -esim. esipuheessa veisuihin ja ennustoksiin Moseen laista, jotka sanoo -Pipliasta yhteen keränneensä - - "Quin kimalainen yrtist hake - Medhen ia Hunaian nin tai teke." - -Nämät riimit ovat sitä laatua, mitä Saksalainen kutsuu "Knittelverse", -nimittäin semmoisia, joissa ei runollisesta lausetavasta eikä mitasta -ole lukua, kun vaan loput sointuvat. Agricolan riimit ovat milloin -yks- milloin kakstavuisia. Riimin vuoksi hän välistä polkee koron esim. -coitta = eroitta, itze = domitze, j.n.e. taikka solvaisee sanan. -Mittansa perustuksena, jos semmoista lienee, taitaa olla trokeinen -nelimitta, se on sama kuin Suomen runomitta, mutta sen trokeit usein -venyvät daktyleiksi. Korolle on se kokonaan perustettu arvosta -vähääkään huolimatta. - -Virsiäkin näkyy Agricola yrittäneen sepittämään. Sanotaanpa[56] hänen -toimittaneen kokonaisen suomenkielisen virsikirjan; mutta siinä ei -liene perää, sillä Jaakop Suomalainen esipuheessa vanhimpaan -virsikirjaan ei hänestä mainitse mitään, sanoen vaan Lutherin ja muiden -ulkomaalaisten esimerkin olleen hänelle kehotuksena "että minäkin -Jumalan nimen cunnian tähden ia sen rackaudhen puolest quin minulle on -Isänmaata vastan, rupeisin hengellisii virsiä Suomenkielel, -- -- -- -riimittäin muidhen christittyin maacundain tavan iälken tekemän". Se -vaan on varmaa että Agricolan kirjoissa löytyy kaksi virttä, nykyisen -virsikirjamme numeroihin 146 ja 173 vastaavaa, jotka kuitenkin sitten -kokonaan uudistettiin. - -Valtaneuvos Pipping luettelossaan arvelee että joku Jaakop Suomalaisen -toimittama virsikirja olis pitänyt löytyä, koska Maskun Hemming -esipuheessa virsikirjaansa sanoo: - - "Mestar Jacobin ialo lue - Ennen tehty esipuhe." - -Tämmöinen, Jaakop Suomalaisen esipuheella varustettu suomenkielinen -virsikirja sattuikin minulle käteen pölytellessäni Upsalan yliopiston -kirjastoa. Kirja on vaillinainen; siitä puuttuu nimilehtikin -vuosilukuineen; mutta mainittu esipuhe, jossa Jaakop Suomalainen sanoo -itsensä sen tekijäksi ynnä kirjan vanhanaikuinen, Agricolan viljelemän -sukuinen, oikokirjotus tekevät sen epäilemättömäksi että tämä juuri -onkin se kaivattu ensimäinen virsikirja Suomenkielellä. Luultavasti se -on ilmitullut 1580 vuoden perästä, sillä Justenin Messukirjassa 1575 ei -vielä mainita muita virsiä kuin nuot Agricolan ja käsketään laulaa -suorasanaisia kappaleita; ja 1578 antoi kuningas Suomalaiselle toimeksi -muutamain hyödyllisten kirjain suomentamisen.[57] - -Se sisältää 92 (?) virttä seuravaisessa järjestyksessä: - -_Muutamat kijtosvirdhet_: N:o 102, 100, 104, 6, 7, - -_Davidin psalmit_ Suomen virsikirjan N:o 24, 25, 33, 36, 38, 51, 55, -61, 67, 77, 78, 83, 85, 86, 88; tästä puuttuu 2 lehteä (89? ja 97?) - -_Muutamat evang. virsiksii tehdhyt_: 205, 206, 204, 199; puuttuu -6 lehteä. - -(_Katkismus virsiksi tehty_: 1?, 2?, 4, joka vanhassa käskirjotuksessa -sanotaan Suomalaisen tekemäksi,[58] 8?, 10?), 15, 16, 17, 18, 23. - -_Messuvirdhet_: N:o 188, 187, 189, 146 (nykyisessä muodossaan), 176; -puuttuu 3 lehteä (238?) - -(_Muutamat virret erinomäisistä juhlista_: 117?, 119?), 116, 118, 139, -140, 125, 110; puuttuu 2 lehteä (109?), 144, 145, 223, 212, 155, 156, -157, 165; puuttuu 2 lehteä (167?), 180, 181, 173 (nykyisessä -muodossaan), 184, 185, 192, 196, 114, 197; puuttuu 2 lehteä (?). - -(_Muutamista kritillisen opin kappaleista_): 220, 225, 224, 133, 228, -227, 30, 229, 283. - -_Rauhasta_: 310, 311, 296. _Rualle mennesä_: 339. _Ruan jälken_: 340, -341; puuttuu 4 lehteä (342? _Aamuvirsi_: 353? _Ehtoovirret_: 370?), -376. _Matkustavain_ v.: 336. _Häävirsi_: 323. _Hautausvirret_: 396; -loppu puuttuu (398?). - -Kysymysmerkillä varustetut numerot ovat semmoisia, jotka eivät löydy -tässä vaillinaisessa kappaleessa, mutta vasta seuraavassa -virsikirjassa. Kuitenkin voipi ne melkein varmaan päättää Suomalaisen -tekemiksi, siitä syystä ettei niissä ole _alkusointua, jota seuravien -virsikirjain pääsepittäjä Hemming aina viljelee_. Taitanee noita -Suomalaisen virsia vielä olla joku, jota en siksi ole tuntenut, sillä -kun uskollisemmissa käännöksissä ei ole Hemmingikään voinut saada -kaikkiin riviin alkosointua, niin on välistä vaikea päättää mikä lienee -hänen mikä Suomalaisen käsi-alaa. - -Milloin Maskun Henrikin ensimäinen virsikirja ilmestyi ei voi sanoa, -koska se ei tiettävästi enää ole löytyvissä. Mutta että se jo löytyi -ennen 1614 näkyy siitä, että sinä vuonna ilmitulleessa Erik Sorolaisen -käsikirjassa[59] jo on määrätty laulettavaksi suuri joukko (23) -Hemmingin virsiä. Enimmät (50) siinä mainitut virret kuitenkin ovat -Suomalaisen virsikirjasta. Vanhin tietty virsikirja yllämainitun -perästä on Viipurin piispan Olovi Elimäläisen "tiedhost ja suosiost" v. -1621 painettu, tehty "Jacob Soomalaiselda ja muild Soomen papeilda." -Sekin on nyt kadonnut, mutta Renvall sen vielä on nähnyt ja luettelee -siinä löytyvien virsien numerot.[60] Uusia virsiä on tullut lisään 57: -N:o 11, 12, 40, 43, 45, 47, 50, 56, 62, 66, 69, 72, 76, 111, 120, 127, -128, 129, 143, 158, 159, 161, 162, 170, 177, 179, 183, 186, 209, 211, -214, 217, 222, 231, 241, 242, 247, 254, 255, 256, 279, 284, 285, 286, -297, 306, 335, 337, 344, 354, 365, 366, 378, 381, 382, 388, 399. -Myöskin sanoo Renvall tässä löytyvän N:o 190, jota kuitenkin sitten ei -tapaa seuraavassa virsikirjassa, jonkatähden se vähän on epäiltävä. -Paitsi näitä löytyy siinä vielä N:o 160, 169 ja 215, jotka sitten ovat -tulleet muutetuksi (Renvallin mukaan vasta Raumannon virsikirjassa; -vaan ne ovat nykyisessä muodossaan jo seuraavassa Hemmingin -virsikirjassa). Sitä vastaan puuttuvat Suomalaisen virret N:o 51 ja -139. Kaikkiansa tämä virsikirja siis sisältää 151 virttä. - -Näistä mainitaan v. 1614 Käsikirjassa N:o 62, 72, 76, 129, 143, 183, -209, 211, 214, 217, 222, 241, 284, 285, 399. - -Vuonna 1639 painettiin: "Yxi vähä Suomenkielinen virsikirja -- -- tehty -M. Jacobild Suomalaiselda ja muild Suomen papeilda, cunnialisten -Herrain, Turun pispan M. Erichin ja Capitularisten tiedost ja suosiost, -_H. Hemmingin Maschun kirkkoherran vaival ja culutuxel_". - -Tämä sisältää pait yllämainittuja seuraavat 91 uutta virttä: N:o 3, 9, -13, 19. 32, 37, 52, 53, 54, 57, 64, 65, 71, 74, 79, 82, 87, 91, 93, 96, -101, 103, 105, 106, 108, 112, 113, 115, 121, 122, 123, 124, 126, 142, -160, 163, 164, 168, 169, 174, 175, 178, 193, 198, 200, 201, 202, 203, -208, 215, 216, 219, 221, 230, 240, 244, 246, 257, 260, 261, 262, 268, -272, 275, 277, 288, 303, 305, 307, 308, 309, 313, 324, 325, 326, 327, -328, 343, 347, 348, 349, 358, 359, 386, 393, 395, 397, 401, 405, 409, -johon vielä tulee nykyisestä virsikirjasta poisheitetty "Kristus -vastaan vihollisians", siis kaikkiansa 242 virttä (sillä N:o 118:n ja -157:n versus interculares ovat luetut erivirsiksi ja Suomalaisen N:o 51 -ja 139 ovat tähän jälleen otetut, vaan N:o 190 ei löydy). Näistä jo -ovat mainitut 1614 vuoden käsikirjassa: N:o 37, 142 175, 200, 201, 208, -215, 308. - -Tämmöisenään Suomen virsikirja pää-asiassa pysyi 17:n vuosisadan -loppupuoleen asti. Viime-mainittu Hemmingin vaivalla toimitettu -virsikirja painettiin uudestaan v. 1652, otettiin muuttumatonna 1653:n, -58:n, 64:n sekä 70:n vuoden manualeihin ja missä muihin uusia virsiä -lisättiinkin, niin ne kauvan liitettiin erikseen loppuun. Molempain -viime-mainittuin virsikirjain nimilehdet mainitsevat sepittäjikseen -Jaakop Suomalaisen ja muita Suomen pappia. Kutkapa nuot muut Suomen -papit olivatkaan? Raumannus toimittamassansa manualessa (v. 1646), joka -on vähäisen lisätty painos mainittua virsikirjaa, sanoo sen "enimmiten -M. Jacobilda Suomalaiselda ja _Mascun Herr Hemmingildä_ tehdyksi". -Itsessä 1639 vuoden virsikirjassa on virsillä N.o 52, 124, 159, 163 -sekä 164 nimimerkki P.M.; virrellä N:o 306 on nimimerkki P.J.C. Muut -virret, 142 luvultaan, taitavat olla Maskun Hemmingin tekemät, niinkuin -myös niiden luonnossa ilmottuva sukulaisuus vakuuttaa.[61] - -Tiedot näiden ensimäisten Suomen virrenseppäin elämästä ovat -puuttuvaiset. Jaakop Suomalaisen elämäkerta[62] on paraten tuttu. - -Hän oli Pietarin poika, mutta missä ja milloin syntynyt, sitä ei tiedä. -Renvall häntä arveli siksi Jaakop Teitiksi, joka Skytte piispan -kustannuksella lähetettiin ulkomaalle, mutta kanslianeuvos Lagus on -näyttänyt niiden olleen erihenkiä. Myöskin on kovin epäiltävä oliko -maisterina, niinkuin häntä kirjain nimilehdissä mainitaan, sillä ei -hänelle yhdessäkään niitä monia pärmäkirjoja, joissa hänestä on -puhetta, anneta sitä arvonimeä. Hän tuli Turun koulun rehtoriksi 1568; -1578 penitentiarioksi ja lektoriksi Turussa ynnä Räntämäen -kirkkoherraksi; 1578-82 näkyy hän toimittaneen kirkkoherravirkaa[63] -Turussakin (sill' aikaa kuin kirkkoherra Henricus Canuti oli -superintendentinä?), jona aikana oli koulun rehtorina Kristian Mikaelin -poika Agricola; sitten sai Suomalainen rehtorivirkansa takasin, joksi -hän kuitenkin ei mainita ennenkuin 1584; samana vuonna hänelle myös -annetaan nimi dekanus. - -Hän kuoli 1588 Syyskuulla ruttotautiin. - -Tämä taitava ja viriä mies näkyy olleen erinomaisessa suosiossa Juhana -kuninkaalla, joka hänelle monta monituista kertaa soi palkan lisäystä. - -Luultavasti siihen oli suurinna syynä että Suomalainen suostui -Liturgiaan, niinkuin siitä näkyy että hän otti vastaan katolin -tapaisia, uudestaan asetettuja virkoja. - -Vaan oli siihen toinenkin syy, sillä kirjeessään, jossa hänen nimittää -penitentiarioksi, lektoriksi ja Räntämäen kirkkoherraksi, Juhana myös -antaa hänelle toimeksi: muutamain hyödyllisten kirjain kääntämisen -Suomen kielelle.[64] - -Maskun Herr Hemming[65] Suom. mainitaan 1581 predikant i Åbo, oli -Maskusta kotosin, Henrikin poika (valtaneuvos Pipping hänet väärin -kutsuu: Henrik Hemmingius k. luett. N:o 27), näkyy tulleen Maskun -kirkkoherraksi 1587 (sinä vuonna on vielä Jöns allekirjottanut -kymmennysluettelon ja Hemmingin nimi niiden alla näkyy vasta 1588,[66] -mutta Strandberg mainitsee Hemmingille jo 1587 annetun 48 tynnyriä -kruunun eloa); häntä edellinen kirkkoherra kuitenkin näkyy eläneen -vielä 1590; vuonna 1593 kävi H. Upsalan mainiossa kokouksessa ja -kirjotti nimensä sen päätöksen alle. Hän vielä 1618[67] pani nimensä -kymmennysluettelon alle, mutta 1620 näkyy siinä jo Juosep -Hemminginpoika. P.M. kukaties lienee Petrus Henrici Melartopaeus, joka -oli tuomio-provastina noin 1600 ja niiden joukossa, jotka 1602 -määrättiin kääntämään Raamattua Suomeksi.[68] Mutta hän Strandbergin -mukaan muutettiin Ruotsiin 1605 ja P.M:n virsistä löytyy, yksi 1621 -vuoden, vaan muut vasta 1639 v:n virsikirjassa, jonka tähden hänen -silloin vielä olis pitänyt olla Suomessa. Kukaties oli P.M. niinkuin -myöskin P.J.C. pappina Viipurin hippakunnassa, koska he ensikerran -näkyvät Viipurin piispan Elimäläisen toimittamassa virsikirjassa. - -Jos nyt käännymme katselemaan itse virsikirjaa, niin näemme sen -muutamissa kohdin jo olleen sangen täydellisen, vaikka muissa kovin -vaillinaisen. Katkismusvirret jo löytyvät kaikki; Taavetin psalmeja -2/3, erinäisten juhlain virsiä 3/4, melkein kaikki evankeliumivirret. -Virsikirjan jälkimäisistäpä osista löytyvät vaan hautaus- ja häävirret -kaikki sekä ruokavirsiä 3/4; muista ei puoletkaan. Tästä näkyy että -virsikirjan tarkotus enimmiten oli käytöllinen, sovitettu eritiloihin -ja juhlihin. - -Nykyään virsikirjaamme kovasti ja syyllä moititaan, varsinkin -katkotuista, runnelluista sanoista ja liikkaavaisesta värsymitasta. -Tämä moite sopii varsinkin näihin vanhimpiin virsiin. Mutta ennenkuin -ne kokonaan tulen omaksi tuomitsemme, ei haittais kuulla pari sanaa -niiden puolustukseksikin. - -Sanojen katkomisen suhteen, joka kyllä korviimme kipeästi koskee, -on kuitenkin muistettava, että kirjakielemme pohjaksi pannusta -Varsinais-Suomen murteesta äänikäs-päätteet jo olivat pois kulumassa, -niin että heitä suorasanaisessakin kirjotuksessa välin pidettiin, välin -hyljättiin. Kukaties pakottanee suurempi ja vilkkaampi liike kieltämme -edes osaksi jälleen hyväksymään tätä vanhinta kirjotustapaa. Ja eiköhän -tämä tapa, varosasti käytettynä, lisäisi Suomen kielelle suloutta, -tuoden vaihetusta yksitoikkoisille päätteillemme esim. Vanhall vapaall -Suomenmaalla j.n.e. - -Mutta jo säikähyttää Suomen kielen tempelivartiain nouseva "sanctus -horror". Heittäkäämme siis tulevaisuuden Suomi tulevain aikain -muodostettavaksi ja palatkaamme aineesen. Josko ei sitä voikaan -hyväksyä, niin täytynee kuitenkin vanhoille virsiniekoillemme lukea -puolustukseksi, että he, usein kahdella päällä ollen, kuinka saisivat -käännettävät ajatukset Suomen pitkillä sanoilla mahtumaan värsymittaan, -ennen viljelivät lyhettyjä kuin täydellisiä sanamuotoja, koska kansan -puheessa kuului kumpiakin sekasin. -- Viljeleehän nykyinenkin -runoelumme lyhennyksiä, vaikka ei niin paljon; erotus vaan on että nyt -lyhennetään Karjalan, silloin Varsinais-Suomen murteen mukaan. Silloin -kirjotettiin: _poikan'_ nyt _poikain_, silloin _olsi_ nyt _oisi_, -silloin _hänell_ nyt _hälle_ j.n.e. Ja oli Suomalaisella sekä -Hemmingillä vähän esimerkkiä tämmöiseen "licentia poetica" myöskin -senaikuisissa Ruotsin ja varsinkin Saksan virsissä. - -Pahempi ja enemmän perustettu moite on se että sanat harvoin sopivat -aivan yhteen värsymitan ja nuottinsa kanssa. Liikoja tavuita luikahtaa -yht'suoraan värsyn alkuun, daktylit ja trokeit vaihtelevat keskenään -sijaa ja ykstavuiset riimit hyvin usein muuttuvat kakstavuisiksi. Mutta -tähänkin oli esimerkkiä, josko ei siihen määrään, senaikuisissa Ruotsin -ja Saksan virsissä. - -Arvoa poletaan yhtenään ja usein ei pidetä korkoakaan paremmassa -kunniassa. Tähän taisi olla syynä Suomen runomitta; sillä, ollen -arvolle perustettu, se ei huoli korosta; mutta vielä Porthanin -aikoinakin luultiin sen perustuksena olevan korko, jonka tähden ei -vaarin otettu arvoakaan. Sentähden kuulemmekin kohta prov. Eskil -Petraeon suusta lauseen: ettei Suomen värsyssä pidetä mitään lukua -tavuiden arvosta, kun vaan on sama tavuiden luku värsyissä ja lopussa -riimi.[69] - -Riimi, jota ei muinainen runomme tunne ja joka onkin vastaluontoinen -Suomen kielelle oli siis tullut silloisen Suomen virren -välttämättömäksi tunnustähdeksi. Mutta Suomen kieli on erinomaisen -köyhä riimeistä, varsinkin ykstavuisista, ja vaikka sanain -katkaisemalla niitä karttuikin lisäksi, niin eivät silloiset -virsiniekkamme katsoneet mahdolliseksi viljellä täysiriimejä, vaan -tyytyivät puoliriimeihin (assonans'iin). Niin panivat vastakkain esim. -puhdas = sulhas, sanans = valans, vahva = vaiva, päästää = miestä -j.n.e. Myös soinnuttivat pitkiä äänikkäitä lyhyitten kanssa, esim. -sitä = kiittää, ääneen = häneen, Jumal = suomal y.m. Pääteriimien -ikävyyttä parannellakseen viljelivät myös noita Suomen kielelle -omituisia kolmi- ja nelitavuisia riimejä, esim. kirvottaa = virvottaa, -paettiin = ajettiin, kiristävät = likistävät j.m.s. Mutta ei välttänyt -aina sekään ja hätätilassa sovittivat välistä riiminä toisiansa -vastaamaan sanoja, joissa tuskin oli sointuisuuden jälkeäkään. -- -Riimeissään kyllä olivat Ruotsin ja Saksankin virrensepät -huolimattomia, vaan ei sinnepäinkään kuin meidän Suomalaiset. - -Näihin, epäilemättä suuriin virheisin perustuu se kova hylkämystuomio, -jonka alle vanhat virtemme nykyään ovat joutuneet. Mutta jos -ulkonaisista puutteista huolimatta maltamme katsella niiden sisällistä -arvoa, niin jopa alkaa vaaka vähän painua niiden puolelle. - -Suurin osa on käännöksiä, enimmiten Ruotsista. Saksasta ovat N:o 7, 10, -15, 23[70] 32, 64, 82, 85, 176, 224, 230 ja 246. -- N:o 111, 112, 119, -121 ja 173 seuraavat milloin enemmän Saksaa, milloin Ruotsia. Latinasta -ovat käännetyt tai enemmiten mukaillut N:o 19, 115, 120, 124, 125, 126, -127, 139, 140, 146, 157, 158, 159, 161, 162, 163, 164, 169, 173, 177, -179, 181 (osaksi Ruotsista), 306, 328, 405,[71] yhteensä 25. - -Semmoisia joita ei tiedä mistä lienevät käännetyt ja joista luultavasti -suuri osa on omia, ovat Suomalaisen virsistä: N:o 8, 16, 23, 25, 86, -144, 167, 180, 184, 188, 189, 192, 199, 238, 283, 310, 336, 339, 340, -353 ja 376, kaikkiansa 21. -- Hemminginpä virsistä N:o 11, 45, 57, 65, -82, 87, 91, 101, 103, 105, 113, 122, 123, 142, 160, 168, 174, 178, 192, -193,[72] 198, 200, 202, 208, 216, 219, 221, 244, 260, 261, 262, 277, -303, 308, 309, 313, 324, 325, 326, 327, 337, 354, 386, 401 ja 409, -yhteensä 45. Paitsi näitä ovat seuraavat 10 nimittäin N:o 56, 62, 64, -66, 69, 71, 72, 74, 76 ja 93 ruotsalaiselta virreltä vaan ottaneet -mitan, vaan muuten itsenäisellä tavalla sovitetut Taavetin mukaan; -muutamin paikoin vaan on muutamissa ruotsalainen otettu esimerkiksi. - -Muut ovat Ruotsista käännetyt ja löytyvät vanhassa 1695 vuoden -virsikirjassa kaikki pait N:o 3, 13, 196, 242, 275 ja 343.[73] - -Käännökset ovat enimmästi kielen ja ajatuksen puolesta sujuvia ja -selviä, ja jos välistä löytyy kankeampiakin, niin on muistettava, että -vielä hullumpia toisinaan näkee Ruotsin vanhassa virsikirjassa. -Suomalainen kuitenkin välistä pistää riimin vuoksi sopimattomia sanoja -värsyn loppuun; mutta Hemmingin virsissä semmoista ei tapaa. -Suomalainen enimmiten kääntää jotenkin uskollisesti, vaan ei -orjallisesti, vääntääpä hyvin usein niinkin, että virteen tulee tuota -Suomen runomukselle omituista ajatusriimiä (parallelismia). Hemming on -harvoin aivan uskollinen; milloin vetää pari värsyä yhteen, milloin -heittää jotkut värsyt, milloin panee omia lisään, milloin vaan -mukailee. Varsinkin Latinasta kääntäessään käyttää alkuperäistä virttä -vaan pohjana. Täten on hänen suomennoksillaan elävämpi, vapaampi ja -omituisempi luonne kuin Suomalaisen sepittämillä. Hemmingillä oli -Suomen kieli kokonaan vallassaan; niin rikkaasti, niin luontevasti ja -sujuvasti se valuu hänen kynästänsä. Hänkin viljelee ajatusriimiä, -mutta pait sitä aina myöskin vähemmin tai enemminkin alkusointua. -Otettakoon mikä hyvänsä Hemmingin tekemä virsi esille, niin se heti -pistää silmään. Välistä alottaa kaikki rivin sanat samalla puustavilla, -välistä vaan pari sanaa; toisinaan on samassa rivissä kaksi erijaksoa, -esim. - - "Ijäiseen itkuun, pimjään paikkaan." - -Myöskin tekee niin että edellisen rivin viimeinen ja seuraavan -ensimäinen sana alkavat samalla lailla, esim. - - "Köyhiä lapsias laupiutes kautta - Kuule ja auta." N:o 11. - -Vielä vapaammin liikkuu Hemmingin innokas, hilpeä henki niissä -virsissä, jotka epäilemättä ovat hänen omansa. Tunto niissä ei ole -kuohuvainen, mutta mielikuvailo sitä hilpeämpänä. Kun pääsee jotain -kuvailemaan, varsinkin tään maailman turhaa menoa ja syntisyyttä tai -siitä seuraavia onnettomuuksia ja rangaistuksia sekä tässä että -tulevassa elämässä, niin hänen suustaan virtaa tulvana kuvallisia -sanoja. Välistä tahtoo hän kuitenkin olla liian tarkka erisyntien ja -vaivojen t.m. luettelemisessa. Omituista on myöskin että hän mielellään -asettaa peräkkäin useampia, yhtäpitäviä sanoja, esim. - - "Varjel, holho, hallitz ain." - -Olkoon näihin esimerkkinä N:o 91, 168, 174, 178, 200, 401, 409 y.m. -Näissä epäilemättä omissa virsissään, joissa vapaasti sai liikkua, -viljelee Hemming ajatusriimeä (alkusointua aina) vieläkin tiheämmin, -jopa välistä läpi koko virren. Ja niitä oikein tarkkaan tutkistellen, -näemme niiden mitan olevan _Suomen runomittaa!_[74] Ensisilmäyksellä -sitä ei huomaitse, sillä ei ne ole raketut aivan muinoisten runoimme -tapaan. Mutta sen ajan oppineitten runot eivät noudatelleetkaan aivan -selvää runomittaa. Katselkaamme esim. palanen esipuhetta "Lukialle", -joka löytyy alussa kirjaa "vanhain Suomen maan piispain ja kircon -esimiesten latinankielised laolud -- -- nyt Suomexi käätyd Hemmingild -Mascun kirckoherralda".[75] Siinä Hemming lausuu: - - "Ystäväni ihanainen, - Hyvän suopa Suomalainen - Näitten alust tiedhä tämä: - Suomen saares synnyit nämä. - (Paitz vähä vaevoin harvoja - Muolda cans tähän tuodhuja). - Muinen pijspad pappimiehed, - Oppined muud esimiehed - Latinax teid laului näitä" j.n.e. - -Tästä esimerkistä, jota ei voine epäillä kukaan olevan runoa, näkyy -että sen ajan oppineet kirjottivat _riimillisiä runoja_, että net -kokonaan _perustivat korolle_ ja että tavallisesti trokeista mittaa -(samate kuin varsinainen runomitta sanan jaolla) vaihettelivat -panemalla värsyyn _1 trokein ja 2 daktylia_ tai _2 trokeita ja 1 -daktylin_ esitavun kanssa. Jospa nyt ajattelemme että virsissä nuotin -vuoksi viljeltiin enemmän noita daktylinsekaisia värsyjä, niin saamme -juuri tuommoisen virsimitan, jota Hemming omissa virsissään ynnä -mukailuksissa enemmitten käyttää. Mutta näkyy niissä välistä -trokeistakin mittaa esim. - - "Kaikk' luodut Kristuksen edess myödyit, - Pilvet taituit, taivaat notkuit, - Pyhäin polvet kumartelit, - Voiton virttä veisaelit" j.n.e.[76] - -Esimerkkinä Hemmingin runontapaisista virsistä olkoon vielä -seuraava:[77] - - "Kuin Jesus astui hahtehen, - Menness' seurans kans yli meren, - Laski hän itsens lepäämään. - Asettui ilma puhaltamaan, - Tuulispäät tylyt tuoksumaan, - Aallot kyll kovin kulkemaan; - Laine laivahan läikkyi ja täytti, - Uppoomaan heit häkytti. - Opetuslapset perät peljästyit, - Hädilläns Herraa herätit: - Herra herää ylös auttamaan, - Hengen hädästä päästämään." - -Kumpassessakin välistä kyllä on liikkaavia värsyjä, mutta -silminnähtävästi se on olevinansa Suomen runomittaa. Ja että niitä -todellakin runoina pidettiin, näemme siitä kun Mikael Wexionius -sanoo[78]: Suomalaisten ei tunnustavan laulua lauluksi, jos ei siinä -ole riimiä ja _lamdaismoa_ (alkusointua): että alkupuustavit ovat -samat. Esimerkiksi tähän hän vetää yhden virren yllä mainitusta -Hemmingin kääntämästä latinaisesta kirjasta: - - "Pojat parhat pauhatkat, - Neitzet nuoret iloitkat, - Vanhat vahvast veisatkat", - -lisäten: "näillä kaikilla muinoin oli sama _nuotti ja nimenä runot_." - -Lopuksi, ennenkuin nämät vanhimmat Suomen virret jätämme, on meidän -tähdelle paneminen kuinka itsenäisesti Suomen kirkko sillä ajalla teki -töitään, sillä senaikuisista virsistämme on paljon enemmän kuin kolmas -osa Ruotsin virsikirjoissa löytymättömiä tahi edes omituisesti -sepitettyjä (niinkuin yllämainitut Taav. psalmit). -- Myöskin meidän on -tietäminen että nämät virret, semmoisinaan kuin syntyivät, ovat -pysyneet meidän aikoihin asti: ainoasti oikokirjotus on niissä ajan -kuluessa tullut muutetuksi ja joku pieni sanan muutos tehty, mutta -sekin sangen harvaan. -- Viimeeksi en voi heittää mainetsematta että -kaksi heistä, N:o 11 ja 144, katsottiin ansaitsevan tulla Ruotsin -kielelle käännetyksi.[79] - -Jo on tullut mainituksi kirja: "Suomen maan piispain -- -- -latinankielised laolud -- -- Suomexi käätyd Hemmingild Mascun -kirckoherrald 1616". -- Alkuperäisessä, latinaisessa muodossaan se on -meille todistuksena siihen, ettei Suomen katolinenkaan papisto ollut -oppia ja taitoa vailla eikä viettänyt aikaansa aivan ummessa silmin ja -ristissä käsin. -- Tämän kirjan nimi on: "Piae Cantiones ecclesiasticae -& scholasticae veterum episcoporum in inclyto regno Sueciae passim -usurpatae" 1582. Tuota yleistä lausettapa: "in inclyto regno Sueciae" -rajottaa Schefferus[80] tarkemmin sanoilla "praesertim Magno Ducatu -Finlandiae", ja saman todistaa Hemmingikin yllänähdyssä runossaan. -Suomalainen muuten oli vähän korjaellut tätä latinaista kirjaa. - -Hemming esipuherunossansa lausuu: - - "Ellei ole mieles jälken - Sana sanast aivan selkjän, - Ombi cuiteng toimi talden; - Eip' salli Suomen soucad sanad[81] - Tarcoin taiten edhes tuodha - Suurii, salaisii, corkei menoij, - Avaroit asioit, taevan tiedhoij" j.n.e. - -Samaten puhuu suorasanaisessa alkulauseessa: "Vaicka näitä caikkia -ratki tyyni sana sanasta ei saatu Suomexi käätä Suomen kielen -_ahtaudhen_ tähden, niin cuitengin virtten oikea toimi on tallesa" -j.n.e. - -Tämmöisiä puolustuspuheita ei olis Hemmingin käännös tarvinnutkaan. -Sillä josko näilläkin käännöksillä on yllämainitut ulkonaiset virheet, -niin ompa myös samat ansiot: selvä, sujuva ajatus ja erinomaisen rikas, -elävä kieli. Kääntäessä hän ei ole aina tarkoin noudatellut latinaisten -virtten henkeäkään ("toimi" = merkitys), vaan missä se oli katolinen, -muuttanut sen uuden uskon mukaan. Kussa esim. neitsyt Maariata -ylistetään, hän sen on omistanut Jesukselle j.n.e. Myöskin on hän -semmoisten sanain ja vertausten sijaan, jotka koskevat Suomelle -vieraisin ja siis rahvaallemme äkkinäisiin asioihin ja oloihin, pannut -kaikille tiettyjä, yksinkertaisempia. Usein käännöstään sovittaa -niinkin että siihen tulee ajatusriimiä (alkusointua on aina). - -Tämä kirjanen sisältää 75 virttä, nimittäin: Kristuksen syntymisestä -24; piinasta, kuolemasta ja ylösnousemisesta 7; pyhästä ehtoollisesta -2; Pyhästä Hengestä 1; kolminaisuudesta 3; rukousvirsiä 4; sovinnosta -3; elämän vaivoista, turhuudesta ja lopusta 14; teinein elosta ja -tavoista 8; historiallisia 6 (joista 2 ensimmäistä Piplian historiasta, -3:s Kristinuskon tuonnista Suomeen, 4:s Valdemar ja Erik herttuain -murhasta, 5:s maanpakolaisen virsi ja 6:s Tukholman verikylystä) ja -viimein keväästä 3. -- Esimerkiksi kuinka Hemming suomenteli saakoon -tässä sijan seuraava: - - De Concordia. - - O quam mundum, quam jucundum - Vivere concorditer; - Nam Psalmista verba ista - Loquitor veraciter. - Hac virtute sunt solutae - Res unitae fortiter; - Jussu oris Creatoris vivunt regulariter. - Herus verus fert syncerus: - Sancti sunt pacifici, - Grati nati, non vocati - Fiunt hi deifici. - - Christianus is insanus - Subito efficitur, - Cujus ore, corde fore - Vera pax non cernitur. - Illo ore, corde fore - Vera pax non cernitur, - Quo conjurat, patrem curat - Sternere ut legitur. - Ipso corde, pleno sorde, - Cain simul corruit, - Vehementer, fraudulenter - Dum in fratresm irruit. - - Hanc in facto nuper acto - Schariot non habuit, - Dum lethale, heu tam male, - Laqueo se induit. - Magnum donum, summum bonum - Confert pacis dignitas; - Tollit bella, cordis fella, - Mentis fit synceritas; - Est amoris vinclum foris, Optima felicitas; - Premit iras intus diras, - Oris est suavitas. - -Suomeksi se kuuluu näin: - - O qui luotuis, sangen suotuis - Elää yximielsydhes! - Quin psalmeisa Daavid veisa - Täödhen todhen totudhes. - Tällä ikeel, sitkjäll siteell - Irtamad yhdistetän, - Luojan säädhyn, pyhän käskyn - Perään oikein eletän. - Herran omad, raohan pojad, - Herrap' raohan tekiä. - Hyvän suovat armost ovat - Herran oikiad sikiäd. - - Idz ihminen ihmellinen - Hulluxi houcattuva; - Suus, sydhämes, ei näy toimes - Raohaa oikjat olevan, - Vaicka raoha suusa pauha, - Raoha pois on sydhämest; - Veli veljens, poica isäns - Tavast löytän tappamast - Vieckal kielell, pahall mielell - Caain cauhjast langeisi, - Vihall julmall, väel tuimall - Veljens päällä (sic!) carcaisi. - - Raohan sidhett eipä pidhett - Juuttald sild suun antajald; - Pahoin petti, itzens hirtti, - Keskeld pacaht pettäjä. - Paljon hyvää, hyödyttävää - Saatta raoha, yxmielisys: - Sodhad soitta, vihad voitta - Sydhämes on ystävys. - Rackaun siteest, raohan ikeest - Elämäs on autuus. - -Eikä pahaksune lukija jos tähän panen vielä toisenkin virren -näytteeksi. - - In vernali tempore. - - Kylmän talven taucoman - Päivän penseys soima - Vilun valjun vaipuman - Auttap auringon voima. - Kevät näke kesän tuoman, - Hengetöin hangidze vircoman; - Covan callon alda - Meri maa ja mandere, - Orghod, kedhod cans cangared - Toevovad suven valta. - - Pilved pacon pois pyrkiväd, - Sejästys taevan täyttäp; - Ilmad angarad asettuvat - Auringo lämbymäns näyttäp; - Toucoo toivottap kyhkyinen, - Lindu pieni pääskynen - Suven sanoman saattap, - Käed cuckuvad cuusistos, - Linnud laolavad haavistos, - Visertäin suven virttä. - - Lehdhed puihin myös puhkevat, - Vesoivat suured ett piened, - Metzäd, vainjod vihoittavat, - Casvavat niityd ja niemed; - Cuckaised ihanast cucoistuvat, - Maast maan yrtid ylöskäevät, - Hajahtain makjall päänäns; - Cuolled elämän ihastuvat - Linnud, luodhud caick iloidzevat, - Ilma on iloa täynäns. - - Herran ihmeit ajatelcam, - Uscocam händ hänen töistäns. - Hänen murhettans muistacam, - Jonga hän pitäpi meistä. - Luodhud siuna caick sikjämän, - Linnud, calad cans casvaman, - Elämäd, laehod meil laina. - Luodhuin cansa caick iloidcam, - Herran hyvyttä kiittäkäm, - Jonga meill osottap aina. - -Tässä kirjassa olevia virsiä painettiin 8 arkkina v. 1686,[82] 16 v. -1701[83] (uusia painoksia 1702, 34, ja 38) sekä 30 v. 1750[84] -(uudestaan 4 kertaa). Ja nykyiseen virsikirjaamme siitä on otettu N:o -137, 263 ja 276 (vähän muutettu; se alkaa tässä: "Lah laula olen -aicon"). - -Näistä kaikista jo näkyy ettei Herr Hemming Maskun kirkkoherra juuri -ollut tavallinen mies. Sillä josko häneltä värsymitta ja riimi -enemmiten menikin nurinniskoin, niin ei saa unhottaa että hän siihen -aikaan kuin semmoisiin vielä tuskin oli yritettykään, on jälkeensä -jättänyt 217 virttä, joista suurin osa käännettyjä, mutta myös -jommoinenkin joukko omia ja mukailuksia, ynnä että kummissakin, mutta -varsinkin jälkimäisissä näytti ammentavansa Suomen kielen rikkaimmasta, -raikkaammasta lähteestä, -- ja sentähden hän epäilemättä ansaitsee -tulla muistetuksi Agricolan ja Suomalaisen, Suomen kielen ensimmäisten -viljelijäin rinnalla. -- Merkittävä on myöskin se suomalainen luonne, -joka alkusoinnussa, ajatusriimissä sekä runomitassa ilmottuu -ensimäisten virrenseppiemme, mutta varsinkin Hemmingin käsi-aloissa. - -Tälla lailla oli nyt Suomi tullut kirjakieleksi ja sillä pelastettu -vajoamasta raa'aksi talonpoikaiseksi patois'ksi. Sillä keinoin oli myös -muuri rakennettu, joka varjeli ja säilytti kansallisuuttamme siksi kuin -senkin päivä kerran piti koittaa. Mitä kielestämme muukalaisetkin -alkoivat arvella, näkyy seuraavasta lauseesta:[85] "Eikä ole Suomen -kieli niinkään viljelemätön kuin muutamat luulevat, koska sillä löytyy -painettuna enimmät sekä Vanhan että Uuden Testamentin kirjat, ynnä myös -virsikirja ja katkismus, vieläpä päivä päivältä erinomaisesti karttuu. -Eikä ole uusi ja nykysin keksitty, vaan on heti Suomen kansan -ensisyntymisestä alkain tähän päivään saakka, monen vuosisadan -vierressä, säilynyt eheänä ja rikkomattomana; sitä ei ole saanut -hävitetyksi Venäläinen naapuri eikä Suomen maan vallottanut -Ruotsalainen".[86] - - - - -Ruotsalaistulvan aikakausi 1640-1721. - - -Suomi edellisenä aikakautena oli tullut likempään yhteyteen Ruotsin -kanssa. Sen hallitus ja kirkko oli kokonaan tullut järjestetyksi -Ruotsin mukaan. Mutta kuitenkin on tältä ajalta säilynyt selvempiä -todistuksia siihen, ettei omat miehet eikä Ruotsalaisetkaan pitäneet -Suomea tavallisena maakuntana. Heistä näkyy Ruotsin ja Suomen väli -olleen paljon enemmän kahden kansan liittona, kuin sitä täydellistä -yhteyttä mikä on saman kansan erimaakuntien asukkailla. Ikään kuin -Kalmarin liitto muinoin oli yhdistänyt kaikki Skandinavian kansat, niin -olivat Suomalaiset vieläkin erikseen liitossa Ruotsalaisten -kanssa, sillä erotuksella vaan etteivät he siinä nähneet mitään -kansallisuutensa polkemista eikä väkivaltaa, vaan päinvastaan turvaa ja -suojelusta. Sen ajan Suomalaiset yhtenään kehuvat tästä liitosta, -houraelevat siitä kuinka muka heidän ja Ruotsalaisten _yhteiset -esi-isät, nuot vanhat Skytiläiset_ ovat yhdessä sotia käyneet ja -kiittävät Ruotsalaisia siitä että heille ovat tuoneet kristinuskon ja -nyt senlisäksi -- _yliopiston_. Tätä Suomalaisten mieltä joka -useammasta Suomalaisten lauseesta näkyy, on Ruotsalainenkin Wexionius -ilmottanut kirjotuksessaan: Natales Academiae Aboensis 1648, sanoen -ettei Ruotsi millään paremmin olisi voinut itseensä sitoa (sibi -devincire) mainiota Suomen kansaa (celeberrimam gentem Fennorum) kuin -yliopiston asettamisella. Tämän ja kristinuskon tuomisen tähden -Suomalaiset huutavat: Voi niitä onnen päiviä Ruotsin valtikan suojassa. -Ijäti pysymme uskollisna ja annamme varamme, henkemme alttiiksi Ruotsin -eteen! -- Koko Ruotsin valtakunnan onnea, menestystä ja kunniaa -Suomalaisetkin katsoivat yhteiseksi omaksi; mutta sen sivussa oli -heillä oma kansallisuutensa ynnä sen muinaiset muistot, sen nykyinen -onni ja kunnia hellän rakkauden esineenä. - -Tulkoot nyt senajan miehet vieraina miehinä tätä todistamaan ja -ottakaamme ensiksin esiin _Ruotsalaiset_. - -Yllämainittu Mikael Wexionius, Ruotsissa syntynyt, mutta tullut Suomen -yliopiston provessoriksi, sanoo: "Se _liitto_, joka Ruotsin valtaa -paraten vakuuttaa, _on tuo useampain valtakuntain perin kiinteä yhteys, -ja Ruotsin, Gotin ynnä Suomen aivan täydellinen liitto_".[87] Hän -kirjassaan enemmiten puhuu erikseen Sveo-goteista ja Fenneista, -vertaillen niiden eriluonteet y.m., mutta luettelee myöskin sekasin -kummankin kaupungit, aateliset y.m. Vaan merkittävää on että hän, -aateliset sekasin luetellenkin, kuitenkin aina mainitsee, mitkä suvut -kuuluvat Suomeen. Itsestä hänen kirjansa nimestäkin jo näkyy että hän -Suomen piti Ruotsin ja Gotin vertaisena eikä ollut se hänen silmissään -"subjecta provincia". -- Sama mies[88] _patria'kseen_ kyllä tietysti -sanoo Ruotsin, vaan puhuu Suomen pääkaupungista (metropolis) Turusta, -ja kehottaen kaikki Ruotsinvallan asukkaat riemuitsemaan uuden -kolmannen yliopiston saamisesta, eroittaa ne kuitenkin näin: - - "Quin igitur gaudemus Sueci! - Quin exultamus Fenni!" - - (Miks' emme riemuitse Suomalaiset! - Miks' emme iloitse Ruotsalaiset!) - -Ja Suomeen tullessaan hän lauloi: - - Terve Suomen urhokas kansa, terve! - Ota vastaan Gotin rannoilta tulevaa uutta vierasta. - Eipä kuitenkaan enää kulkijaa vierasta, vaan tulevaa kansalaista; - Vaikka syntysin Gotilainen, tulen nyt Suomalaiseksi.[89] - -Schefferus kirjaansa "Suecia litterata" 1680 liitti erikseen lisäyksen, -jossa mainitsi muutamia Suomen kansan kirjaniekkoja.[90] - -Ja vielä vuonna 1719 sanoo Stjernman, toimittaessaan luettelon Turun -oppineitten töistä (Aboa litterata): "Ettei arveltaisi ikään kuin -vieraasen viljaan sirpillä koskevani -- -- kun vieraita ja muun maan -töitä[91] Tukholmassa olen ruvennut keräelemään". -- - -Tunnustaapa itse hallituskin Suomea erinäiseksi maaksi. Tämän -vuosisadan kuluessa ulostulleilla Rukouspäivän julistuksilla on melkein -aina päälläkirjotuksena: -- -- "coco Ruotsis ja sen alla olevis -maacunnis, nijn myös Suures Ruchtinanmaasa Suomes"; -- -- välistä -sanotaan; "_sekä myös_" tahi "samalmuoto myös".[92] Sama näkyy välistä -asetuksissakin esim. Kuninkaall. suojeluskirja tullimiehille "Ruotzis, -Suomes ja niiden alla olevisa maacunnisa" 1681[93] -- "Cuning. Maj:n -säändö yhdestä yhteisestä Contributiosta -- -- Ruotzis ja Suomes" -- -- -1699.[94] - -_Suomalaisten_ puolesta lienee vähäinen todistus siinäkin että Turun -hovi-oikeuden esimies Juhana Kurck (k. 1652) keräeli tietoja _Suomen_ -aatelistosta[95] ja saman hovi-oikeuden vara-esimies Sven Lejonmarck -(k. 1728; Mikael Agricolan pojanpojan poika) kokoeli aineita "_Suomen, -kotimaansa historiaan_".[96] - -Turun mainitsee Suomalainenkin Samuel Justander nimellä "Finlandiae -metropolis".[97] Hartikka Speitz, Hämäläinen, Sota-artikelein -käännöksestä[98] sanoo sen tehneensä "isänmaalle (nimittäin Ruotsin -valtakunnalle) ja _omalle kansalleen_ mieliksi". -- Ja missä -suomenkielisissä arkkiveisuissa ja muissa runoelmissa on puhetta -Ruotsinvallan oloista ja onnesta, aina pannaan rinnakkain "Ruotzi" ja -"Suomi". Katsokaamme esimerkiksi veisu Juutinsodasta XI:n Kaarlen -aikana;[99] - - "Cuin on tehnyt onnellisex - Aset Ruotzin sekä Suomen." - -Laurentius Petri Tammelinon Ajantieto 1658:[100] - - "Tästä tuli Ruotzalaisill - Suru sekä Suomalaisill" -- -- - -Ruotsin suruveisu Ulrika Eleonoran kuolemasta 1693:[101] - - "Ruotzi riutu kyynelildä, - Nijn myös Suomi suruinen." - -Arkkiveisu vuodelta 1683:[102] - - "O sinä surullinen Suomen maa, - Ota myös röyckiä Ruotzi vaari taa!" - -Andreas Dalenius latinaisessa jälkimuistossa[103] yllämainitulle Juhana -Kurelle puhuu: "koko Ruotsi-Gotilaisen ja Suomalaisen maailman -parusta", kutsuu häntä "Suomenmaan jaloksi valoksi"; niin myös -"kotimaa" (Suomi) ja "koko Ruotsi" j.n.e. - -Provessori Thuronius tervehdyspuheessa Kustavi Bjelkelle, kun palasi -lähettiläsmatkasta Moskovaan 1659,[104] sanoo hänen tuoneen rauhan -"Suomen maailmalle"; -- -- hänen asettaneen sodan "koko isänmaan -mieliksi, mutta varsinkin tämän kansan onneksi"; niin myös "Suomen -kansamme" j.n.e. - -Mutta ihmeellisin kaikista tämän ajan säilyneistä lauseista on Barthold -Lachmannin, Viipurin kymnasin opettajan ylistyspuhe X:lle Kaarle -Kustaville 1657. Hän sanoo kuninkaan ansaitsevan "yhteisen kotimaan -ylistyksen. _Yhteisenpä kotimaan_ sanon syyllä, _vasten pahansuovien -tahtoakin_, koska emme ole orjuuteen, vaan liittoon, ystävyyteen ja -valtakunnalliseen toveriuteen otetut sinä onnellisna päivänä kun tämä -Karjalan herttuakunta yhdistettiin Ruotsin valtaan".[105] Tästä -näyttäisi kuin olisi monenkin Suomalaisen sydämmessä kytenyt joku -salainen kateus tätä "röykkiätä Ruotsia" vastaan, jonka rinnalla -"surkea Suomi" ei oikein kyennyt vertaisena pysymään. Merkittävä -kuitenkin on että löytyy semmoisia varsinkin ruotsinkielisiä -juhlapuheita tältä aikakaudelta, joissa ei Suomesta mainita sanaakaan, -vaan ainoastaan: "Vij Svea rikes inbyggare", "vårt kära fädernesland -Sverge" j.n.e. Mutta en ole nähnyt että niissakään sanoisivat: Me -Ruotsalaiset. - -Kaksi seikkaa on merkittävänä tällä aikakaudella, jotka suomalaisuuteen -ovat vaikuttaneet kahdella tavalla, sekä _kiihottamalla että -masentamalla_! Nämät seikat ovat Ruotsin _voitolliset sodat_ ja _oman -yliopiston saaminen Suomeen_. - -Ruotsin valta tällä aikakaudella oli kukkuroillaan. Mitä Suuri Kustaa -Aatolppi oli alottanut ja viisas Oxenstjerna jatkanut, Itämeren -saattamista Ruotsinmaan järveksi, sen uljas X:s Kaarle Kustavi jo oli -täyttämäisillään, koska tuima Tuoni hänen kädestään vaivutti voittosan -miekan. Mutta niinkin oli Ruotsi saanut sijan Europan mahtavimpien -valtain neuvokunnassa; kuulunsa oli kaikunut ympäri maailman, loistonsa -huikaisutti sekä omain että ulkolaistenkin silmät, niin eteivät nähneet -kuinka heiluvalla pohjalla tämä suuruus seisoi. - -Suomellakin tämän vallan, maineen ja loiston hankkimisessa oli ollut -runsas osansa. Tuhansittain oli sen poikia viety Ruotsin -tappelutanterille vertansa vuodattamaan, viimeisen leipäpalasen ja -pohjimmaisen äyrinsä se usein oli antanut Ruotsin sotajoukkojen -varustamiseen. -- Mutta tässäkin taas toteutui ikivanha sanalaskumme: -"Ei ole herrain kanssa marjaan menemistä, vievät marjat ja ropeenkin." --- Kohta kuulemme Suomalaisen, Juslenion suusta valituksen, että -Suomalaisia soimataan toimettomiksi ja typeriksi, koska "mitä urhotöitä -tehnevätkin, se ulkolaisten tietoon tulee Ruotsalaisten nimellä, kun -Ruotsi on koko valtakunnan nimi. Luki mitä historiaa tahansa Ruotsin -sodista, niin harvoin siinä Suomalaisia mainitaankaan, vaikka he -Puolassa ja Venäellä, jotka heitä ovat lähempänä, välistä yksinään, -vaan useimmiten edes suurimmaksi osaksi ovat kantaneet sodan -rasituksia".[106] - -Mutta ei siinä ole kaikki. Ruotsalaiset eivät vieneet ainoastaan -"marjoja", vaan "ropeenkin". Moni Suomen vanhoja, mainioita -aatelissukuja, kohoten valtakunnan korkeimpiin virkoihin, muutti pois -Suomesta, vähitellen vierautuen kotimaastaan. Eikä mennyt sitä tietä -ainoastaan synty-aateli, vaan neronkin aatelia houkutteli puoleensa -Ruotsissa saatava suurempi valta ja kunnia. Tämmöisistä mainittakoon -vaan Johannes Paulinus, sittemmin loistavammalla nimellä sanottu -Liljenstedt. -- Ja muihinkin, jotka kotimaassa pysyivät, on tämä loisto -tainnut vaikuttaa, vetäen heidän silmänsä pois erinäisestä kotimaasta -yhteiseen. Valittaahan Jusleniuskin että ulkolaisten mukaan -Suomalaisetkin ovat ruvenneet halveksimaan omaa kansaansa ja -maata.[107] - -Tämä oli se masentavainen puoli, mutta oli sillä kuitenkin myös toinen -kiihottavainen, niin ettei voi sanoa Suomen poikain veren vuotaneen -aivan hyödyttömästi omalle maallekaan. Ruotsalaiset edes oppivat -heitä suuremmassa kunniassa pitämään niinkuin näkyy useammista -laulupalaisista, jotka Juslenius on ottanut väitökseensä "Aboa vetus & -nova." - -Esim. - - "_Suomen kansa_ varsinkin saavutti voiton, - Muun joukon vaan katsellessa tappelua".[108] - -Samaten: - - "Ei pelännyt _Suomen kansa_ kuolemaa, vihurina - Ryntäten, vihollisten parveen tunki koko joukko".[109] - -ynnä muita sellaisia. - -Suomalaisissakin, edes muutamissa, kiihottivat omain miesten -urhotyöt kansallistuntoa. Selvinnä todistuksena siihen on meille -Paulinus-Liljenstedtin, silloisen ylioppilaan Upsalalla, Greikan -kielellä sepittämä, kuusmittainen runoelma "Suomen kunnia" 1678.[110] -Tästä meille leimaelee vastaan palava rakkaus Suomeen. Hän kiittää -kaikki mitä kotimaassa on: Ei missään ole senvertaista luonnon -kauneutta, tuskin Thessalian Tempessäkään! Tässä ei ole myrkkyheiniä -eikä pian minkäänlaisia petoja. Ja Suomen miehissä ei ole petosta, ei -vilppiä, eikä, sanalla sanoen, mitään vikaa. Herkkuja maa kyllä ei -anna, vaan ei niistä huolitakaan. -- Sitten muistuttaa että Suomi on -kasvattanut jalosukuisiakin miehiä: Kurkia, Hornia, Flemingiä sekä -Creutziä, ja _Suomen soturia on nähnyt Germania sekä Kimbria_ (Tanska). -"Ken voisikaan kieltää (muu kuin kateus!) että _Finnonit ovat avaran -maailman etevimpiä kansoja_." Lopussa vasta virkkaa pari sanaa -Ruotsistakin, rukoellen: "Oi anna, Jumala, ijänikuisesti kukoistaa -Suomen maan! Älköön _Suecian maassa_ saako koskaan reipastella -Germanian tai Kimbrian sotilas!" - -Tämä sydämestä puhkennut riemu Suomen kauneudesta ynnä miestensä -urhoollisuudesta kaikui kauvas tuleviin aikoihin. Samat ajatukset, -vaikka selvempänä, näemme Juslenion väitöksissä "Aboa vetus & nova" -1700 ja "Vindiciae Fennorum" 1703. Ja tämän lauseilla puolusti vielä -Juhana Arckenholtz v. 1756 Suomalaisia erään Lyttichin sanomalehden -soimauksia vastaan, ylpeydellä luetellen maamiestensä tekoja Kustaa -Aatolpin ynnä X:n, XI:n ja XII:n Kaarlen aikoina.[111] - -Kansallistuntoa kiihottanut lienee myöskin tuo näillä ajoilla syntynyt -tarina muinaisesta Suomen vallasta monin kuningasnimineen. Tämä -suloinen unelma kesti aina Porthanin aikoihin asti, ja ylpeydellä -juttelee Suomen kuninkaista Juslenius ja vielä Arckenholtzikin. - -Toinen tärkeä seikka suomalaisuuden suhteen on oman hovi-oikeuden ja -yliopiston perustaminen. Tästä lainkäytännön keskuuspaikan ynnä -korkeimman opin lähteen saamisesta Suomen itsenäistunto tietysti sai -paljon vahvistusta. Ja rahvaasta kohosi suuri joukko miehiä, jotka -opilla ja taidollaan tekivät kunniaa Suomen kansalle. - -Mutta näillä laitoksilla oli seurauksena toinen seikka, joka -suomalaisuudelle oli suureksi vahingoksi, nimittäin se mahdoton -_Ruotsalaisten joukko_, joka tällä aikakaudella tulvasi Suomeen. - -Vuonna 1623 Turkuun oli asetettu hovi-oikeus. Sen esimiehistä ja -vara-esimiehistä, yhteen lukien vuoteen 1809 asti, on 2/3 ollut -Ruotsalaisia; jäsenistäkin alussa samalla lailla 2/3; mutta vähitellen -eneni Suomalaisten joukko, niin että 1700-60 kumpiakin sama verta ja -1760-1809 Suomalaisia 2 yhtä Ruotsalaista vastaan.[112] - -Vuonna 1640 perustettiin jalojen Ruotsin miesten, kreivi Brahen ja -piispa Rothovion toimesta Turkuun yliopisto, "Academia Fennorum". -Ensimäisistä 11 provessorista oli vaan 2 Suomalaista. Näiden -provessorein joukossa loistivat nimet Aeschillus Petraeus, Johannes -Terserus, Johannes Dalekarlus (Stjernhöök) ja Mikael Wexionius -(Gyldenstolpe). Ruotsin paraita tiedon kynttilöitä oli siis pantu -valistamaan synkeätä Suomenmaata. Turun yliopisto tällä lailla voitti -Upsalankin, Tartosta puhumatta. Kummako jos Ruotsista nuorukaisia -joukottain virtasi Auran rannoille kuulemaan "noita syntyjä syviä" niin -mainioin miesten suusta. Ja näiden provessorein erottuakin kesti tätä -tulvaa kauvan aikaa, arvattavasti siitä syystä että elanto Turussa, -"viljamaan" pääkaupungissaa, saattoi olla huokeampi kuin muissa -Ruotsinvallan yliopistokaupungeissa. Turussa pidetyistä väitöksistä ja -puheista[113] näkyy että ensi-aikoina, Kristiinan ja Kaarle Kustavin -hallitessa, Turun yliopistossa oli 2 Ruotsalaista 1 Suomalaista -vastaan, XI:n Kaarlen aikana kumpiakin sama verta, vaan 1697-1713, -johon Stjernman'in luettelo loppuu, jo 2 Suomalaista 1 Ruotsalaista -vastaan.[114] -- Vaan kun Juslenius sanoo[115] muutamia vuosia ennen -1700 Turussa olleen 700 ylioppilasta, niin luultavasti oli -Ruotsalaisten luku vieläkin suurempi kuin väitöksistä näkyy. -- -Provessoreiksi pyrki kohta paljon Suomalaisia, niin että jo 1640-1722 -heitä on puolet ja 1722-1809 Suomalaisten määrä on yhä enenemässä, niin -että koko luvusta tekevät 2/3.[116] - -Vaan kummallisinta on että koko tällä aikakaudella ja kauemminkin s.o. -Rothoviosta (1627) alkain Mennanderiin (1757) asti, 130 vuoden kuluessa -ainoasti kerran (1728-33 Lauri Tammelin) Suomalainen sai Turun hiipan -päähänsä! Ja Viipurin piispoista, siitä ajasta kun se jälleen -erotettiin, Isoon vihaan asti, ovat puolet olleet ruotsinsukuisia. -Olisiko tuossa kukaties ollut valtiollista varovaisuutta? - -Ylipäätänsä ei näy että Ruotsalaiset olisivat vihanneet suomalaisuutta -tahi tahtoneet sitä polkea, josko lieneekin ollut joukossa semmoisia -kuin tuo Juslenion mainitsema,[117] jotka röykkeydessään vaativat -Suomenkielen peräti hävitettäväksi. -- Ensin tänne tullessa taisi kyllä -monikin, niinkuin Rothovius piispa pitää kansaamme raakoina -metsikköinä, mutta tutuksi tultua sitten Suomalaisiin suostua. -Näemmehän esim. Wexionion Suomen maata ja kansaa hyvinkin hyväilevän ja -ylistävän. Ja Suomen kielenkin oppimista (joka muuten siihen aikaan -vielä oli täytymys, kun Turku, niinkuin kohta saamme nähdä, vielä oli -niin vahvasti suomalainen) sekä edistämistä on moni heistä harrastanut. -Että tämmöisiä Suomen ystäviä koommaltakin löytyi, kukaties todistanee -1646 vuoden manualen rukouskirjan eteen pantu omistus: "Caikille -jumalisille cunnialisille Suomalaisille ja mutoin _Suomen kielen -racastavaisille, holhoille_". -- --[118] - -Ensimäisenä Suomen holhoojien joukossa on mainittava se mies, jolle -Suomi muutenkin on ikuisessa kiitollisuuden velassa, Suomen -kenralikuvernöri, kreivi _Pietari Brahe_. Yleiseen tiettyä lienee että -hän paljon auttoi Rothoviusta varain hankkimisessa Suomen Piplian -painattamiseen; vaan harva tietänee että hänen kehotuksestaan syntyi -ensimäinen Suomen kielioppi. Aeschillus Petraeus esipuheessa tähän -tekemäänsä kirjaan sanoo: "Että tämmöinen kielioppi on tullut -sepitetyksi ja tehdyksi, on tapahtunut Teidän Mainioimman Korkeutenne -kehotuksesta ja käskystä. Sillä sitä ainoasti T.M. Kork. harrastaa, -että tässä yhteinen hyöty edistettäisiin, että alamaiset tulisivat -onnellisiksi -- -- _ja tämän kansan kieli tulisi mainioksi_".[119] - -Tässä on jo samassa tullut mainituksi kaksi muuta jaloa Ruotsalaista, -joilla oli sama mieli Suomea kohtaan. Rothovius kyllä ei itse ole -mitään kirjottanut, sillä tänne tullessaan jo oli 57 vuotinen eikä siis -enää kerinnyt oppia selväksi Suomalaiseksi. Vaan tietty on että hän -Suomalaisille hankki omakielisen Piplian. -- Vieläkin suuremman -kiitoksen ansaitsee meiltä Aeschillus Petraeus, josta Laurentius -Pietarinpoika Ajantiedossaan laulaa: - - "Ah mun armast isänmaata! - Sangen suloist Suomen saarta! - Annoi Jumal armost juuri - Doctor Eskel Petreuxen - Ruotzis syndynen, Suomen suostunen." - -Hän tuli Suomeen melkein yht'aikaa Rothovion kanssa, nimittäin 1628 -uskon opettajaksi Turun kouluun. Sitten tuli opettajaksi Turun uuteen -lukioon, yliopiston provessoriksi ja viimein, Rothovion kuoltua, -hippakunnan papisto hänen yksimielisesti valitsi piispaksi, jona kuoli -1657. -- Paraassa ijässään, 35 vuotiaana, tultua Suomeen, hänen olikin -paljon helpompi kuin Rothovion kokonaan mukaantua Suomen -kansallisuuteen. Hän näkyy Suomen kielen oppineen perin pohjin, niin -että taisi saarnata Suomeksi, olla työnjohtajana Pipliaa käännettäessä, -kirjottaa suomenkielisen kulkukirjeen[120] ja sepittää Suomen -kieliopinkin.[121] Tämän esipuheessa hän sanoo omaksi tarpeeksi jo -ennen tutkineensa Suomen kielen sääntöjä, josta kirkossa, Piplian -käännöksessä sekä jokapäiväisissä askareissa oli nähnyt paljon hyötyä. -Saman hyödyn tästä toivoin muillenkin; "sillä josko pakko muukalaisia -(myös Sueci!) opettaakin Suomen kieltä melskaamaan, niin kuitenkin, -niinkuin sanotaan: 'äitin kieli voittaa (tämä on hänellä Suomeksi). Ja -vaikkei tuommoinen huolettomuus haitakaan eikä siitä kunnon miehen -kuulu pahene, eikä hänelle mitään vaaraa ole,[122] niin kuitenkin on -ikävää". Suurta hartautta Suomen kielen edistämiseksi näyttivät myöskin -molemmat Gezeliot, suomenkielisten kirjain painattamisella. Ja -muutenkin ovat useammat Turun ruotsalaisista provessoreista -kirjottaneet Suomea. Lopuksi en voi olla tähän panematta omistussanoja -Tukholmassa v. 1693 Henrik Keiserin kirjapainosta tulleesen "Uuteen -Suomenkieliseen Manualeen".[123] Henrik Keiser sen omistaa Suomen -piispoille ynnä muille seurakunnan paimenille lausuen: "Älkät ihmetelkö -että minä Teitä Suomen kielellä puhuttelen. Joca ei sentähden tapahdu, -että täsä Cun. Maj:n Residentz Caupungisa sitä kieldä suuresti puhutan -eli että täsä jocu väestä ricas seuracunda sijtä ylistettävästä -cansasta olis. Mutta nijncuin minulla se onni ollut on, ettän minun -oppivuoteni Turun caupungisa olen viettänyt ja sillä tilalla myös ei -ainoastans tullut tundeman sen ylistettävän Nationin kieldä, mutta myös -hänen kijtettävät tapans, urhollisen toimens ja miehudens", niin -sentähden ei sano säästävänsä vaivaa eikä varaa suomenkielisiä kirjoja -toimittaessa, "osottaen myös sillä samalla, että täälläkin niitä -löytyy, jotca sitä jaloa Suomenkieldä, ei yläncatseesa, vaan suuressa -arvosa ja cunniasa pitävät" j.n.e. - -Myöskin esivallan puolesta emme havaitse vihaa Suomen kieltä vastaan, -päinvastoin sitä edistetään monellakin tavalla. Samatenkuin III:s -Juhana Suomalaiselle suomenkielisten kirjain toimituksesta oli antanut -palkintoja, niin nytkin valtiovaroilla painettiin Suomen Pipliä 1642 -(IX:n Kaarle oli jo 1602 asettanut toimikunnan Piplian suomennosta -varten,[124] vaan mikä lie ollut syynä ettei siitä tullut mitään) ynnä -sen uusi painos 1685. -- Kristiinan ajoilta alkoi tulla tiheämmin -suomenkielisiä kunink. julistuksia, kutsumuskirjoja valtiopäiville ja -kertomuksia sota-asioista kirkoissa luettavaksi. Tässäkin kenties -lienee Brahen toimen jälkiä, koska ensimäinen virallinen kääntäjä Erik -Justander kuuluu olleen hänen erinomaisessa suosiossaan. Esivallan -käskystä suomennettiin myöskin Kustaa Aatolpin Sota-artikelit 1642[125] -ja koko Ruotsin laki (Abram Kollanius),[126], joka kuitenkin ei tullut -painoon. Suomeksi painettiin paitsi näitä sitten XI:n Kaarlen -sota-artikelit 1683[127] ja Kirkkolaki 1686.[128] -- - -Näistä Ruotsin miesten sekä esivallan toimista Suomenkielen -edistämiseksi on tässä laveamin juteltu todisteeksi, ettei Suomi -mistään ulkonaisesta pakosta paennut yhä alhaisempiin kansan säätyihin. - -Me tiedämme että Ruotsi Suomen rinnalla kauan aikaa jo oli ollut -ylhäisempäin säätyin kielenä Suomessa.[129] Yllämainittu Petraeon lause -todistaa myös ettei Suomenkieltä Ruotsalaistulvan alkaessakaan pidetty -erin suuressa arvossa. Luonnollista siis oli että tuo mahdoton Suomeen -virtaava Ruotsalaisjoukko saatti Suomenkin ylhäisempiin säätyihin vielä -enemmän ruotsalaisuutta. Agricola papeille oli kirjottanut Suomeksi, -hänen jälkeiset suomensukuiset piispat Latinaksi, vaan tämän ajan -Ruotsista tulleet piispat alkoivat yhä enemmän Latinan sijasta -kulkukirjeissään käyttää _Ruotsia_.[130] Suomensukuiset piispat -kukaties olisivat ruvenneet viljelemään Suomea! Kuinka ylhäisemmät -säädyt jo silloin rakastivat ruotsalaisuutta näkyy siitäkin että -senaikuisista ruumissaarnoista aatelisille, kauppamiehille ja papeille -enimmät ovat Ruotsiksi;[131] ainoastaan joku papille tai papin rouvalle -pidetty löytyy Suomeksi. -- Oli niitäkin, jotka jo alkoivat pitää -Ruotsinkieltä ihan omanaan, johon on todistuksena että Kaapriel -(Laurinpoika) Tammelinus vuonna 1664 painatti: Förteckning uppå de -svenska ord -- -- _i vår svenska bibel_.[132] Jopa alkoi -Suomalaisissakin löytyä semmoisia, jotka omaa kieltään aivan -halveksivat, jonka surullisella tavalla todistaa seuraavaa tapaus:[133] -Vuonna 1694 oli Turun tuomiseurakunta tullut jaetuksi ruotsalaiseksi ja -suomalaiseksi, joista edellinen määrättiin virkapitäjäksi ensimäiselle -uskonopin provessorille. Kunpa Suomalainen (kuitenkin ruotsalaisesta -isästä syntynyt) Juhana Flachsenius siihen virkaan nimitettiin, esitti -piispa, nuorempi Gezelius, hänelle virkapitäjäksi Turun suomalaisen -seurakunnan ynnä sen lisäksi Nummen. _Mutta Flachsenius sen arveli -arvonsa halvennukseksi_ eikä sanonut siihen suostuvansa muuhun ehtoon, -kuin jos piispa itse rupeaisi Turun ruotsalaisen seurakunnan -kirkkoherraksi. Toinen suomalaisuuden halpenemista todistava seikka on -sekin että suomalaiset nimet papistosta kokonaan katoavat. Ne -väännettiin latinaisiksi. Ruotsalaisia nimiä ruvettiin vasta -seuraavalla vuosisadalla ottamaan. - -Tällä aikakaudella kuitenkin ei suomalaisuus vielä niin tuntuvasti -laimentunut. Porvarisäädyssä se vielä oli hyvin vahvana. Vuonna 1651 -Turussa[134] oli 992 porvaria, joista 98 ruotsin-, 35 ulkolais-, ja 367 -suomennimisiä ynnä 492 sukunimetöntä. Pormestaria oli 5 (!), joista 3, -ja raatimiehiä 8, joista 4 ruotsinnimisiä. Tästä näkyy että -ruotsalaisuus kaupungin hallituksessa jo oli päällimmäisnä; mutta tulee -kuitenkin vielä niissä suomennimisiä vastaan esim. Sipri Salcko 1646 -raatimies Turussa.[135] Porvariston suomalaisuutta sekin todistaa, että -heitä koskevia asetuksia käännettiin Suomeksi, esim. "Cun. Maj." Asetos -ja Käsky, muutamitten ylitzekäymisitten ja sijvottomuutten -poispoistamisest, valdakunnan Borgerskapin eli Cauppamiesten kihlauxis, -pidois -- -- nijn myös vattein parsissa Anno 1664.[136] -- Ja vielä v. -1700 oli Turussa 991:stä porvarista 401 suomennimistä, 30 suomesta -väännettyä, esim. Herkepeus, 230 ruotsin- ja 69 saksannimisen kanssa; -sukunimettä oli 261.[137] Melkein kaikki suomennimiset tavataan -säätynimellä "borgare", mutta on niitä vielä ammattimiehissäkin ja yksi -kauppamies. Pormestaritpa ja raatimiehet ovat kaikki ruotsin- tai -saksannimisiä. Ammattilaisissa on muutamilla 2 nimeä, suomalainen ja -ruotsalainen, josta näkyy että jo siinäkin säädyssä alettiin hävetä -suomalaista nimeään. Taisipa kuitenkin moni näitä ruotsinnimisiäkin -tavallisessa elämässään enimmiten käyttää Suomen kieltä, ja -muutenkin taisi Suomi olla kaikkein vallassäätyisten tavallisena -puhekielenä, vaikka he kirjallisesti sitä eivät huolineet viljellä. -Sillä vielä 18:nkin vuosisadan alussa "papisto, enimmät vallassäätyiset -maalla sekä suurin osa kaupunkein kauppiaita ja porvareita Suomessa -useimmiten viljelivät Suomea keskinäisissä puheissaan." Tämä todistus -(luultavasti Porthanin) löytyy Åbo Tidningar'issa 1793 N:o 13. - -Kouluissakin tällä aikakaudella näkyy vahva suomalaisuus. Sillä monessa -koulukirjassa sai Suomikin muiden kielten rinnalla sijansa. Semmoisia -kirjoja ovat: Corpusculum doctrinae[138] 1642, Variarum rerum vocabula -latina[139] 1644, Libellus aureus -- -- ab Erasmo Rotterodamo[140] -1665, Florinon latinais-ruotsalais-suomalainen sanakirja[141] 1678, -joka Saksan kielellä lisätty ilmestyi 1695 ja viime kerran -painettiin vielä vuonna 1733. Stjernman mainitsee[142] myöskin -ruotsalais-latinais-suomalaisen sanakirjan, jonka oli sepittänyt Juosep -Lagus, mutta se ei tullut painoon. Me olemme nähneet kuinka yliopiston -maahan tuottama ruotsalaisuus yhä enemmän oli alkanut sysätä syrjään -suomalaisuutta. Mutta myös on mainittu että yliopisto toiselta puolen -suomalaisuudelle on antanut suuremman voiman, varsinkin sillä keinoin -että helpompi tilaisuus oppiin Suomen ummikkojen joukossa kohotti niin -monta poikaa sivistyksen kukkuloille. Niistä kasvoi miehiä, jotka -harrastivat "äitinkielensä" viljelemistä. Että monikin heistä Suomea -semmoisena piti, todistavat seuraavat lauseet: - - "Andreas kääntää isäin kielelle".[143] - - "Ruotsin lakia selittää suomalainen lauluttaresi, - Sovittain kuninkaan käskyt isäin sanoihin".[144] - - "Äitin kieli, meidän kieli (Suomesta)".[145] - -Suorasanaisista teoksista ei ole tässä tila puhua muuten kuin -sivumennessä. Merkittävä on että ne ja suomenkieliset kirjat -ylipäätänsä vaan ovat pieni osa tään ajan kirjallisuutta Suomessa. -Enimmiten kirjotettiin latinaksi ja ruotsinkielistäkin on paljon -enemmän kuin suomalaista.[146] - -Suomenkielisessä kirjallisuudessa ensinnä mainittava on Raamatun -suomennos, joka ilmestyi 1642. Sen perästä on merkittävänä että tällä -aikakaudella ilmestyi jommoinenkin joukko alkuperäisiä saarnoja Suomen -kielellä. Semmoisia ovat varsinkin kirjottaneet Laurentius Petri -Aboicus[147] (Tammelinein esi-isä, Tammelan provasti, taisi kuolla -1671), Tuomas Rajalenius[148] (Tyrvään provasti k. 1688), Apraham -Ikalensis[149] (Ikaalisten kirkkoherra k. 1675), Kristian -Procopaeus[150] (Loimijoen kirkkoh. k. 1693), y.m.[151] - -Tähän jos lisäämme muutamia katkismuksia, rukouskirjoja ja käännöksiä, -niin siinä on sen ajan kirkollinen, suorasanainen kirjallisuus Suomen -kielellä. - -Yliopiston herättämä tieteellinen henki näyttihe siinäkin, että -alettiin tutkia Suomenkielen sääntöjä. Aeschillus Petraeon -kielioppi (1649) on jo tullut mainituksi ja 1689 jo ilmestyi -toinenkin[152] Suomalaisen, Mattias Martinion (Viipurin lukion -opettaja, k. 1728)[153] sepittämä, joka kuitenkin vähän vaan on lisätty -edellisestä. -- Ja kielitutkinnon ohessa heräsi myös halu kansan -vanhoja runoja keräelemään. Kuin paljon heitä lienee saatu kokoon, -siitä ei ole tietoa. Enimmiten taisivat olla nykyisempiä runoja, -niinkuin "Henrikin surma", jonka Palmsköld (k. 1719, alotti -keräyksiänsä v. 1692) otti kokoukseensa, niin myös "Anterus -Pyhäjoelda", jonka alkusanat Juslenius mainitsee[154] ja - - "Aina muita muistelemme, - Arvosii ajattelemme" j.n.e. - -Erik Cajanon mainitsemat[155] alkusanat runoon Kristuksen kärsimisestä, -minkä tekijän Cajanus luulee olleen talonpojan. Vanhojakin -historiallisia runoja sanoo löytyvän se, joka on kirjottanut Chronicon -Finlandiae incerti auctoris, vaan kun ei hän historiaansa kuitenkaan -niihin perusta, niin on epäiltävä oliko hän semmoisia nähnytkään. -Loihturunojakin on joku jo näinä aikoina tullut oppineitten tietoon. -Piispa Bång historiaansa Ruotsalaisten kirkkokunnasta on ottanut yhden -näytteeksi. - -Saakoon se tässäkin sijansa, ollen vanhin painettu muistomerkki -muinaisista runoistamme. - - Karhun runo. ("Björnvisa").[156] - - Metzän dyris voitettu - Tuo meill täyttä terveyttä - Aitta vastan saalihita. - Tuo tuhatta tullesasi, - Saata sata saalihixi. - Julki tulin Jumalista - Cansa saalin iloisesta, - Joca ilman ihmet, vaivat - Annon andoi, rahan radet. (Sic) - Cosca tulen cotihin, - Colme yötä ilon pidän. - Ilos tulin, ilos lähdin - Läpi laxo, vuoret, vaarat, - Aja paha edellänsä, - Pertos tuli päivän tulo, - Päivä tule vielä pertos. - Cunnioitan sua jälistänsä - Vuosi vuodel saalihixi; - Etten unhoitz ochton virten, - Sitä vast viel toisti tulen. - -Huonosta runopaikasta tää nähtävästi on saatu ja julman sekavasti -kirjotettu, niin ettei siitä myötä seuraavatta ruotsinnoksetta kaikin -paikoin saisi selvääkään. -- Ruoveden ja Savon korvissa, kaukana -kirkkopaimenten silmistä sanoo Bång talonpoikain mielen vielä vanhoissa -tavoissaan kiinni olevan ja vanhoja pakanallisia runoja laulettavan. -Niitä ei vielä sano saaneensa ilmi, vaan lupaa painattaa niin pian kuin -saapi. Mutta siihen lupaukseen asia on jäänyt ja tuskin hän niitä -lienee saanutkaan, sillä pappien pauhina oli vanhat muistot ja runot -kaikottanut syvimpiin saloihin ja ihmissydänten perimmäisiin -pohjukkihin, joista ei niitä ollut helppo saada. - -Toinenpa laji Suomen kansanrunoa oli helpompi käsittää, nimittäin -_sanalaskut_, joita tällä aikakaudella kerättiin aika joukko. Se -painettiin 1702 Henrik Florinon (Paimion kirkkoherra, Raamatun -suomennoksen parantaja 1685 ja sanakirjain toimittaja, k. 1705) -toimesta nimellä: "Vanhain Suomalaisten tavalliset ja suloiset -Sananlaskut, mahdollisuden jälken monilda cootut." Esipuhe ilmottaa -että keräystä oli alkanut yllä jo mainittu Laurentius Petri Tammelassa -ja jatkaneet tämän vainajan poika Kaapriel Tammelinus (Lohjan kirkkoh. -k. 1695) sekä Florinus itse. Nämät sananlaskut sanoo tämä nyt painoon -antaneensa "Jumalan cunniaxi ja Suomen maan caunistoxexi, nijn myös -nijlle otollisixi, jotca tätä kieldä oppia pyytävät." Sillä näissä -"löytyy monda vanha puhdasta Suomen sana, jotca muun kielen hembestä -secotuxesta näillä maan paicoilla ovat unhotuxeen joutunet." - -Näistä kansarunollisuuden tuotteista kun sitten käännämme silmät -oppineitten runoeluun Suomen kielellä, niin kohtaa meitä ensinkin -virsikirjan lisäystyö. Semmoisenaan kuin sen viimein jätimme, -virsikirja jo sisälti enemmän kuin puolet nykyisiä virsiään ja siihen -runkoon tämän aikakauden kuluessa vähitellen karttui yhä uusia virsiä -lisäksi, siksi kuin virsikirja valmistui nykyiseen täydellisempään -muotoon. - -Ensimäinen lisätty painos ilmestyi 1646 "cunnialisen miehen Siffre -Salcon (Turun) radimiehen culutuxella" kirjassa "Manuale Finnonicum, se -on muutamat tarvittavat ia aina käsillä pidettävät Suomenkieliset -kirjat nyt Consistoriumin suosiost ia suomast ahkerasti cadzotut ia -muutamis cappalis ojetut ia enätyt -- -- Studio _Jonae Matthiae -Raumanni_".[157] Niinkuin tietty on, olivät nämät manualet 17:n -vuosisadan loppupuoliskolla täydellisiä kirkollisen tiedon aittoja, -joissa pait virsikirjaa oli katkismukset, rukouskirjat, ajantiedot, -suuria kappaleita Vanhasta Testamentista y.m. - -Virsikirjasta on sanottu että se on "enimmiten M. Jacobilda -Suomalaiselda ja Mascun herr Hemmingildä tehty sekä muutamat virret -vastuudesta lisätyt". -- Se sisältää kaikki ne virret mitä -edellinenkin, pait että yhden Hemmingin virren sijaan on tullut -nykyinen N:o 177; lisäksi ovat tulleet seuraavat: N:o 5, 92, 190, 218, -267, 367, 387, 400 ja "Kiittakääm lasta", joka sitten on hyljätty. -Loppuun on virsikirjan taakse liitetty vielä N:o 392, joten tämä -virsikirja sisältää 252 virttä.[158] -- Kaikki ovat Ruotsista käännetyt -pait N:o 190, jonka syntyä ei tiedä. - -N:o 92:n värsyin alkupuustaveista saapi nimen Jonas, joka arvattavasti -osottaa tekijäksi Raumannon. Lienevätkö muutkin uudet hänen tekemänsä -ei voi varmaan päättää, mutta on luultavaa. N:o 392:n värsyin -alkupuustavit tekevät (sen alkuperäisessä muodossa, joka vähän on -muutettu) nimen _Margaretha Henryci_. Tekijä taisi olla Suomalainen, -koska sen tapaista virttä ei ole Ruotsin virsikirjoissa; se muuten on -pitkäpiimäinen arkkiveisu. Kukaties se lienee Jaakop Suomalaisen vaimon -tekemä, joka oli sen niminen.[159] - -Juonas Mattiaanpoika Raumannus, tämän manualen toimittaja, on myös -ollut avullinen Piplian suomennoksessa sillä, että sen kirjotti -puhtaaksi ja teki siihen sisällys-luettelon. Hän oli syntynyt 1608, -tuli Uuden kirkon (Turun puolella) kappalaiseksi 1640, otti virasta -eron 1675 ja kuoli 1683. Hänen poikansa otti nimen Mennander ja tämän -poika oli Turun piispa, sitten Upsalan arkkipiispa, tuo keräyksiltänsä -Suomen historiassa ja kirjallisuudessa tuttu Kaarle Fredrik Mennander. -Raumannosta on lause[160] että hän "useampain muiden (pait tässä -manualessa) onnistunein kokeitten kautta on tuttu Suomen runoilijaksi"; -mutta mitä teoksia hän lienee sepittänyt siinä ei sanota eikä siitä nyt -saa mitään tietoa. - -Vuonna 1664 tuli vanhempi Juhana Gezelius Turun piispaksi. Tämä heti -rupesi puuhaamaan virsikirjan kartuttamista ja hänen toimestaan -ilmestyi 1668: "Suomalainen virsi- ja evangeliumi kirja",[161] joka -sisältää aivan samat virret kuin Raumannon. Lisäksi on tullut N:o 312. -Lopussa ovat 392 ja 210. Jälkimäinen, joka on riimiin pantu kertomus -Juutalaisten kapinasta Vespasianoa vastaan, on täynnä alkusointua ja -välistä siinä on ajatusriimiäkin. Se arvattavasti on alkuperäinen, -kukatiesi Raumannon sepittämä. Sillä ensikerran se on arkkiveisuna -painettu 1646[162] ja myös otettu Raumannon manualeen; mutta vielä -pantu taammaksi erikseen virsikirjasta. N:o 312 on Ruotsin -virsikirjasta ja löytyi suomalaisena jo 1614 vuoden käsikirjassa. - -Gezelion kustannuksella vuonna 1674 painettu "Suomenkielinen -virsikirja"[163] on samallainen kuin edellinen pait että loppuun N:o -210:n ja 392:n taakse on pantu lisään: L.P.A. virret: 407, 331, 394, -410 jo 338. Stranberg tietää Laurentius Petri Aboicon (yllämainittu -Tammelan kirkkoherra ja Tammelinein esi-isä) sepittäneen N:o 407 ja -331. Luultavasti ovat siis muut kolme toisen tekemät; vaan kumma se -kuitenkin on että ne tässä saman päällekirjotuksen perästä seuraavat -ilman minkäänlaista erottavaa rajaa. Tämä seikka todistaisi vastaan -Strandbergin lausetta, mutta sen todistusvoimaa heikontaa taas se, että -seuraavissa virsikirjoissa näiden perään liitettiin muitakin uusia -virsiä lisäksi eikä niitäkään näistä erotettu millään rajalla. Varmaa -ei siis voi päättää. -- N:o 410 on lyhennetty käännös Ruotsin vanhan -virsikirjan samasta numerosta, muut ovat alkuperäisiä. -- -Arkkiveisuissa nämät virret ei löydy, pait 407 ja sekin vasta -myöhemmin. - -Tämän vuosisadan seitsemänsillä ja kahdeksansilla kymmenillä alkoi, -luultavasti Gezelion kehotuksesta, tiheämmin tulla arkkiveisuja, joista -sitten paraaksi katsotut otettiin nyt seuraavaan 1686 ilmestyneeseen -"Suomalaisen sielun tavaraan".[164] Tämä sisältää samat virret kuin -edellinenkin ja lisäksi on tullut vanhain virtten sekaan: N:o 28, 49, -58, 90, 134, 135, 137, 250, 258, 259, 263, 270, 271, 276, 287, 289, -290, 314, 315, 352, 356, 362, 368, 374, 375, 379, 380, 402. Lopussa on -ensin uusi 265, sitten samatekuin edellisessä N:o 210, 392, L.P.A. -virret: 407, 331, 394, 410; N:o 338 on muutettu vanhain virtten sekaan -ja sen sijaan pantu 387; sen jälestä ilman rajaa uudet: N:o 280, 330, -383, 136, 304, 346, 172 ja 14; siis yhteensä 37 uutta virttä. Vaan -Hemmingin virsistä on hyljätty N:o 240. Ja kun "Kiittäkääm lasta" -myöskin hyljättiin ja 1668 vuoden virsikirjasta sekä tästä N:o 312, -niin tässä on kaikkiansa 293 virttä. - -Näistä lisään tulleista ovat N:o 137, 263 ja 276, vähän muutettuna -otetut Hemmingin suomentamista "Piae cantiones". Arkkiveisuina erikseen -painettuna ovat olleet seuraavat: N:o 402 (Perttuli Hordellin[165] -tekemä, kirkkoh. Tukholman suomalaisessa seurakunnassa 1633-46), vuonna -1636,[166] N:o 58 v. 1654?[167] N:o 374 luultavasti 1678,[168] N:o 304 -v. 1683,[169] N:o 289 luultavasti 1683,[170] N:o 136, 290 ja 330 (jonka -värsyin alkupuustavit tekevät nimen Maria Simointytär; nykyisessä, -vähän muutetussa muodossa tuo ei näy) 1683,[171] N:o 49 ja 250 v. -1683,[172] N:o 259, 270, 287, 315, 352, 356, 362, 368, 375, 379, 380 v. -1685,[173] N:o 135 ja 314 luultavasti 1686,[174] N:o 280 v. -?-[175] -- -Jälellä olevat 10 virttä ei löydy meidän aikoihin säilyneissä -arkkiveisuissa. - -Näistä ovat Latinasta käännetyt N:o 137, 263 ja 276; Saksasta N:o 259, -270, 362 ja 374, 134;[176] N:o 330 epäilemättä on alkuperäinen; siinä -on melkein läpitse ajatusriimiä ja alkusointua, vähän pitkä, mutta -soma; samaten taitavat myös N:o 271 ja 304 olla alkuperäisiä; -N:o 280 luulisi Hemmingin sepittämäksi, niin on hänen virttensä -sukuinen; N:o 250 näyttää käännökseltä;[177] N:o 380 on Ruotsista -käännetty,[178] N:o 314 myöskin Ruotsista,[179] N:o 28 ja 49 löytyvät -Svedbergin hyljätyssä virsikirjassa, muut kaikki Ruotsin vanhassa -virsikirjassa. -- - -Tammikuun 20 p:nä 1690 nukkui Gezelius töistä ja toimituksistansa -kuoleman uneen, mutta henkensä eli pojassa, joka nyt tuli Turun -piispaksi. Tämä ei tullut ainoastaan hiipan, mutta töidenkin -perilliseksi ja rupesi vielä suuremmalla innolla kartuttamaan Suomen -virsikirjaa. - -Vuonna 1692 ilmestyi "Suomalaisen sielun tavara -- -- Cun. Maj:n -Armollisimmast käskystä, Turun Duomio-Capitlumin ylitzecatzomisen ja -kelvoliseksi löytämisen alla, vastudest suurimmalla ahkeruudella -ojettu",[180] Tässä on "Täydellinen virsikirja" ja sen jälestä vielä -"Uutten virtten Tygölisämys". Alkuun on pantu uusi N:o 237 (Gezelion -Ruotsiksi ja kukaties Suomeksikin sepittämä); tuosta seuraa vanha -Hemmingin virsikirja, josta kuitenkin on hyljätty: N:o 82, 91, 93, 108, -230, 240, 242, 272, 277, 328, 393 ja 405. Puuttuu siitä vielä -useampiakin, mutta ne ovat jälestäpäin jälleen otetut "Uutten virtten -Tygölisämykseen". Vanhain virtten seassa ovat samat kuin edellisessä -Suom. siel. tavarassa, pait että lopusta tähän on pantu myös N:o 172. -Lopussakin seuraavat aivan samat (nimimerkki L.P.A. on pois heitetty), -pait että 172, niinkuin jo mainittiin, on pantu vanhain virtten sekaan, -136 Tygölisämykseen ja 346 kokonaan puuttuu. Sen sijaan on tullut -lisäksi N:o 332 ja 312 jälleen otettu. Uutten virtten Tygölisämyksessä -on pait muutamia unhotettuja vahoja virsiä seuraavat uudet: N:o 411, -299, 412 ja "Ratk riemullisell mielell" (nykyisestä virsikirjasta -hyljätty). Yhteensä tässä siis on 6 uutta virttä. - -Arkkiveisuista ovat otetut: N:o 332 luultavasti 1678,[181] N:o 411 v. -1683?[182] N:o 299 v. 1685,[183] N:o 412 ja "Ratk riemullisell" -1690;[184] N:o 237 ei löydy arkkiveisuissa. "Ratk riemullisell mielell" -ja N:o 332 lienevät alkuperäisiä; muut kaikki ovat Ruotsin vanhasta -virsikirjasta käännetyt. - -Vuonna 1696 ilmestyi taas uusi Suomalaisen sielun tavara,[185] jossa on -"Täydellinen, parattu ja erinomaisten pääcappalden jälken vastudest -jaettu virsikirja". Se sisältää aivan samat kuin edellinen yhteen -seotettuna; lopussa on erikseen uusia N:o 413 ja 364. Edellinen löytyy -Ruotsin vanhassa virsikirjassa, jälkimäinen ei. Se on Ruotsista -käännetty ja ilmestyi arkkiveisuna 1690.[186] - -Tätä samaa tuli uusi painos v. 1700, josta on hyljätty N:o 6, 12, 13, -23, 25, 50, 55, 57, 64, 82, 91, 93, 105, 108, 115, 177, 221, 231, 240, -242, 272, 275, 277, 326, 328, 393, 405 ja "Kristus vastaan -vihollisians". Muuten se sisältää samat kuin edellinen pait että N:o -346 tähän jälleen on otettu ja lisäksi tullut 63 uutta, nimittäin: N:o -20, 21, 22, 26, 27, 31, 41, 44, 48, 59, 60, 68, 80, 95, 98, 99, 130, -132, 141, 147, 148, 149, 150, 151, 153, 154, 166, 171, 182, 194, 195, -226, 232, 234, 235, 236, 239, 245, 249, 251, 264, 278, 291, 298, 300, -316, 317, 318, 322, 329, 345, 350, 355, 357, 360, 361, 371, 372, 373, -390, 391, 406, 408. -- - -Arkkiveisuina ovat ennen olleet painetut N:o 141 (Perttuli Hordellin -tekemä) 1636,[187] N:o 278 (ylimääräisen provessorin Juhana Cajanon -tekemä; hän kuoli nuorena v. 1681[188]) v. 1683,[189] 291 ja 318 v. -1700.[190] -- Näistä N:o 48 ei löydy aivan semmoisenaan Ruotsin -virsikirjassa (lieneekö mukaillus vai oma?) eikä myös N:o 141 (Saksasta -Tireht. Lagin muk.) ja 278 (oma). Muut kaikki löytyvät Ruotsin vanhassa -virsikirjassa. -- Tässä virsikirjassa ovat jo virret järjestetyt ja -numeroitut 1695 vuoden Ruotsin virsikirjan mukaan ja ne numerot, jotka -vielä puuttuvat, ovat väliltä poisheitetyt; sillä tavoin viimeisellä -virrellä on numero 414. -- - -Viimeeksi tuli vuonna 1701 ensikerran painosta nykyinen virsikirjamme, -varustettuna XII:n Kaarle kuninkaan yksinoikeuskirjalla (XI:s Kaarle -oli jo vuonna 1696 antanut Gezeliolle yksinoikeuskirjan, josta siis -tämä vaan oli uudistus). Sen nimenä oli: "Uusi Suomenkielinen -virsikirja -- -- Cun. Maj:n Armoll. Käskystä, Colmen Consistoriumin -(Turun, Viipurin ja Narvan) suostumisella, tarpellisest parattu; Nijn -myös sen MDCXCV ylitzecatzotun Ruotzalaisen Virsi-Kirjan jälkeen -jalosti enätty".[191] -- Tähän oli jälleen otettu edellisestä hyljätyt -virret, pait "Kristus vastaan vihollisians"; myöskin on hyljätty N:o -414 "Ratk riemullisell mielell". Uusia on tullut lisään 51 virttä -nimittäin: N:o 29, 34, 35, 39, 42, 46, 63, 73, 75, 81, 84, 94, 107, -131, 138, 152, 191, 207, 213, 233, 243, 248, 252, 253, 266, 269, 273, -274, 281, 282, 292, 293, 294, 295, 301, 302, 319, 320, 321, 333, 334, -351, 363, 369, 377, 384, 385, 389, 403, 404. - -Arkkiveisuista otettu on ainoastaan N:o 363 v. 1700.[192] -- Kaikki -ovat Ruotsin virsikirjasta käännetyt. -- Näillä 1700 ja 1701 vuoden -virsikirjoihin tulleilla uusilla virsillä enemmiten tahtoo olla -sukulaisuus, niin että suurimman osan luulisi yhden miehen tekemäksi. -Kuka tämä mies oli, ei voi ihan varmaan päättää, mutta hyvin uskottava -on että se oli Erik Erikinpoika Cajanus (Sotkamossa syntynyt 1675; -Maisteri 1697; Turun koulun konrehtori 1698; Kruunubyyn kirkkoh. 1703. -Isonvihan aikana oleskeli Medelpadissa; kontrahtiprov. 1722; k. 1737). -Tästä miehestä, joka muutenkin on tuttu Suomen kielen tutkijaksi[193] -ja jonka nimi usein löytyy onnentoivotuslauluin alla, sanoo[194] -pojanpoikansa Erik Cajanus että hän kouluvirkansa sivussa työskenteli -"uuden Suomen virsikirjan parannuksen ja painokorjauksen kanssa". - -Tällä tavalla oli Suomen kansa nyt saanut uuden "jalosti enätyn" -virsikirjan. Mikä arvo sillä oli senaikuisten miesten silmissä, näemme -Juslenion lauseista. Nuorena hän innossansa siinä näki Homeron -jalouden, Demostheneen sujuvan puheen y.m.; mutta vanhanakin ja -kylmettynä hän sanoo sen sanoissa, puheenparsissa sekä esitystavassa ei -puuttuvan terävyyttä eikä jaloutta.[195] - -Nykyinen aika tahtoo päinvastoin tuomita koko teoksen tulen omaksi. -Mutta jo Suomalaisen ja Hemmingin kokeista puhuen, yritin tätä liian -kovaa päätöstä helpottaa, ja vielä suuremmalla syyllä täytyy ruveta -näiden uudempain virtten puolustajaksi. Niitä liikoja tarvuita ja -sanoja, sitä alinomaista värsymitan rikkomista näissä harvoin enää -havaitsee. Harjotus kielen viljelemisessä ja yliopiston vaikuttama -tuttavuus parasten sekä muinasten että senaikuisten runoteosten kanssa -olivat Suomen virret silittäneet säännöllisiksi. Tämä silitystyö -kuitenkin kävi hitaisesti. Raumannon uudet virret ovat yhtä liikkaavia -kuin entisetkin, samaten enimmät 1674:n, 86:n 92:n ja 1696:n -virsikirjoihin lisään tulleita; mutta niissä jo näkyy muutamia -sileämpiä. Semmoisia ovat esim. nuot arkista N:o 250 Pipp. luett. -otetut ynnä N:o 134 ja 28. Niistäpä, jotka v. 1700 ja 1701 otettiin -virsikirjaan juuri harva enää antaa laittajalle sijaa tämäm suhteen. -Monessa heistä muutenkin ilmottuu käännöksessä herkkä runollinen henki, -niin että vähäisellä korjauksella kelpaisivat uuteenkin tehtävään -Suomen virsikirjaan. Semmoisia ovat esimerkiksi N:o 95, 99, 243, 318, -360 ja varsin tuo erinomaisen kaunis N:o 278. Tämä korjaus enimmiten -tulisi koskemaan noihin katkettuin sanapäätteisin, joita ei soinnulle -arempi korvamme enää siihen määrään tahdo sallia. Sinä aikana sitä -tapaa katsottiin erinomaiseksi Suomen kielen eduksi. Niin sanoo -esim. Aeschillus Petraeus[196] ja hänen mukaan Martinius[197] -suomenkieliselle virrenteolle olevan suuri helpotus siitä, että sanoja -saapi lyhentää (johon vetää esimerkkiä) sekä myös pitentää (esim. -valaisepi = valaise j.m.) Myöskin sanoo suurena apuna olevan sekä -nimi- että tekosanain monet "diminutiva" (esim. poicainen, auttelen!) -Niinkuin ennen jo on mainittu sekä hän että Martinius arvelivat -riimin Suomen runomuksen välttämättömäksi tunnustähdeksi. -Sitten sanoo Petraeus: Tähän tulee lisäksi eräs omituisuus tässä -kielessä, että mielellään tahtoo värsyn alkuun pantavaksi samalla -puustavilla alkavia sanoja esim. - - Ynnä yxi yhteys (Suom. virsik. N:o 91). - -Tämmöiset riimit ovat konstikkaiset ja tällä kielellä omituiset. -Yksinkertaisempia ovat ne, joissa ei yksiä alkupuustavia viljellä.[198] -Tämmöisiä alkusoinnullisia värsyjä sanoo olevan arvotustenkin ja -sanalaskuin, joista kumpasista vetää esiin esimerkkiä. - -Martinius sanoo: "Sekin on omituista tällä Suomen kielellä että -värsyssä (riimittömässäkö?) ja riimeissä värsyn alussa viljelee yksillä -puustavilla alkavia koko riviä ja lauseita tai edes muutamia -sanoja".[199] - -Näistä lauseista näkyy kuinka tarpeellisena, hyvälle Suomen runoelmalle -pidettiin alkusointua. Sitä onkin viljelty enimmissä tämän ajan -virsissä ja lauluissa. - -Tähän on nyt Suomen virsikirja jättäminen, jonka syntyä ja kasvua -olemme kokeneet seurata. Mutta ennenkuin muualle käännymme, pankaamme -tähdelle, kuinka ruotsalaisuuden vallalle pyrkiminen Suomessa siinäkin -ilmoittaikse, että tämän aikakauden alkupuolella virsikirjoihin -otetuista enimmät ja kahden viimeisen virsikirjan pian kaikki uudet -virret ovat käännetyt Ruotsin virsikirjasta. Suomen kirkko ei enää -saanut astua omia teitään, täytyi ruotsalaisen jäljissä kontata. -Virsien järjestyskin on sovitettu Ruotsin virsikirjan mukaan; on -kuitenkin erotuksia, joissa sekin omituinen, ettei meillä ole -kuninkaan, perintöprinsin eikä valtaneuvosten laulettavia virsiä. - -Me olemme nähneet että suuri joukko virsikirjan uusia virsiä jo ennen -oli arkkiveisuina levinnyt kansaan ja sille tullut tutuksi. -Kirjapainoja Suomeen saatua, näitä arkkiveisuja alkoi tulla yhä -viljemmältä. Suuri osa heistä on Ruotsista käännetty, mutta on -niitäkin, jotka silminnähtävästi ovat alkuperäisiä. Niissä, samaten -kuin Hemminginki omissa, enimmiten on alkusointua sekä ajatusriimiä ja -värsyrakennus Suomen runon kaltainen. Semmoisia ovat Suomen -virsikirjaan otetut N:o 271, 338, 407 ja useammat muut virsikirjaan -ottamatta jääneet. Ylipäätään ovat pitkäpiimäisiä ja runohenkeä niissä -ei ole sanottavaksi. - -Näytteenä saakoon tässä sijansa alku virrestä,[200] jonka tekijä taitaa -olla Lauritza Isakinpoika Harikkalasta,[201] sillä sen nimen saapi -rivien alkupuustaveista saman arkin ensimäisessä virressä: - - Jesuxen muisto iloinen - On sydämelle suloinen, - Makiamb cuin huulden hunaja, - Cauniimmast cannelda cumaja. - - Ei veisata suloisembaa, - Taick cuulla caunehembata, - Ei ajatella callimbata - Cuin Jesus Jumalan poica. - - Se nimi on voimallinen, - Taivas' maasa cunniallinen, - Jong' ainoan cautta annetan - Armo ja autuus cannetan - J.n.e. - -Toisesta[202] kuuluu yksi paikka näin: - - Mailmas nyt caicki ihastuvat - Tulevan kevän cauniut, - Vastudest elämän riemastuvat, - Luodut caick suven tuovat; - Joca lindu lendä cumpanins cans, - Meri, metz' pauha iloisans - Ja iloista sydändä canda. - - Ain Herra pyhän säätyns suori - Nijn cauvan cuin mailma seiso, - Hänen edesäns on joca päivä nuori, - Vaick muutoxet tapahtu meisä; - Syxyn ja talven sijs joca vuonn, - Suven, kevän ain edestuon - On Herran siunaus suuri. - J.n.e. - -(Saman arkin viimeisessä virressä tekevät rivien alkupuustavit nimen -_Carle Thomanpoica Mlin_). - -Mutta Suomen runollisuus tällä aikakaudella ei pysynyt enää -hengellisyyden rajoissa. Uusi laji alkaa ilmestyä tälle alalle, se on -_tilapää runomus_. Ensimäinen täänkaltainen runoelma, josta meillä on -tieto, on onnentoivotus Sigismund kuninkaalle kun tuli Vilnaan v. -1589.[203] Sen on kirjottanut joku Vilnan akatemian oppilas, -epäilemättä katolisuskoinen Suomesta. Mutta se on kadonnut. Muita siltä -aikakaudelta ei tiedetä. Mutta nyt kun Suomessa oli tilaisuus ne saada -painetuksi, alkoi niitä ilmestyä enemmän. Ne ovat onnentoivotuksia -kirjain tekijöille, hää- ja hautavirsiä, lauluja kuninkaallisten -henkien syntymästä ja kuolemasta sekä historiallisia. Totista runon -suloisuutta niistä tietysti ei saa hakea, mutta välistä ilahuttaa meitä -niissä kuitenkin sukkela sanan käänne tahi lämmin tunne. Merkittävä on -että enimmät ovat runomittaan raketut, joka tässä on parempi kuin -virsissä, missä nuotti oli haittana, mutta kuitenkin näyttää kuinka -vähän sinä aikana tiettiin runomme oikeasta laadusta. Alkusointua ja -ajatusriimiä niissä kyllä aina on (jälkimäinen kuitenkin välistä on -vaillinainen); mutta runot ovat riimillisiä, täynnä katkaistuja sanoja -ja tavujen pituudesta ei ole pidetty mitään lukua. - -Ensimäinen tään ajan runoniekkoja on Erik Justander[204] (Kuoli -Mynämäen kirkkoherrana 1678), ensimäinen "poeseos" provessori Turussa. - -Hän oli Brahen erinomaisessa suosiossa ja kirjotti hänen puolisonsa -Katrina Stenbock'in kuoltua kolmikielisen jälkimuiston,[205] joista -viimeinen on suomenkielinen. Se on aivan mautonta soperrusta samatekuin -ruotsalainenkin, latinainen lainahöyhenillään vähän letustelee. -Pait tätä on Justander vielä kirjottanut yhden "_gratulatio -Tavastrunico-rhythmica_" Viipurin uuden kirkon vihkiäisiin[206] sekä -"_gratulatio Tavast-runico-finnonica_" Pachaleniolle,[207] joka oli -suomentanut kirjan Cantio cygnea. Edellinen on tehty "_stante pede_", -jälkimäisen kutsuu "_extemporanea_", josta näkyy että siihen aikaan -vallassäätyisissäkin vielä oli tapana edeltäkäsin valmistamatta laulaa -runoja juhlissa. Vielä on säilynyt neljäskin Justanderin runoelma, -nimittäin jälkimuisto,[208] jossa on kolme runopalaista ja yksi virsi. -Eiköhän liene tämä "poeseos" provessorin into suomalaisia runoja -sepittelemään taivuttanut muidenkin harrastusta samaan päin? - -Kenen siihen lieneekin ansio, niin näemme kohta useampia muita -senkaltaisia yrityksiä. Jälkimuistoja ovat Pipp. luettelon N:o 141 -(Juh. Rauthelius, Janakkalan kappal., k. 1704) v. 1668, N:o 144 -(Kaapriel J. Lagus, Kiskon kirkkoh. n. 1680) v. 1669, N:o 286 (Juh. -Keckonius, Huittisten provasti, k. 1719) v. 1690, N:o 335 (Erik N. -Qvist ja Kaapriel Langius) v. 1708 ja N:o 426 v. 1712. Onnentoivotuksia -häihin N:o 348 (J.A.M.) 1700 ja 437 v. 1717. Onnentoivotuksia -kirjantekijöille: N:o 74 (Jaakop Lignipaeus, Porin koulun rehtori ja -Simo Mulinus Teiskon kappal.) v. 1654, N:o 107 (Taneli Reuter Oriveden -kirkkoh. k. 1685) v. 1664, N:o 137 (Tuomas Rajalenius) v. 1667 ja N:o -201 v. 1679. -- Hovirunoja: Ylistysruno XI:lle Kaarlelle (Martti -Martinius) kieliopissa, Ulrika Eleonoran kuolemasta 1695,[209] ja -riemuveisu XII:n Kaarlen kruunausjuhlaan (Juh. Scheffer, kun. -hovisaarnaaja, sitte Geflen prov.) 1697.[210] -- Ensimäinen -historiallinen on: Ajantieto Suomen maan menoist ja uscoist, -erinomaisest Suomen Pispoista cungin Cuningan ajalla, lyhykäisijn -rijmein coottu a Laurentio Petri Ab., Praepos. & Pastore Tammelensi -1658,[211] uudestaan painettu 1671, 84, 95 sekä viimein Kaarle Reinin -kädellä paljon lisättynä v. 1752. Tämä on Suomen runomittaan rakettu -riimikronika, johon kehotus ja esimerkki luultavasti oli saatu -Messenion tekemästä Suomen maan riimikronikasta. Niinkuin -päällekirjotuksesta näkyy, tässä enimmiten on puheena piispain työt ja -toimet. Mutta yhä välistä sekaantuu siihen tietoja Ruotsin ja Suomen -yhteisestäkin historiasta, kuninkaista, sodista, vieläpä mainitaan -Suomessa olleita ruttotauteja, tulipaloja ja nälkävuosia. Se ulottuu -vuoteen 1671. Tämä riimillinen ajantieto tietysti ei voi sisältää -totisempaa runohenkeä kuin muutkaan samanlaiset; mutta ei voi kieltää -että se taitavasti on sommitettu ja varsinkin loppupuolessa, joka vasta -lisättiin toiseen painokseen, tulee kuvaelus elävämmäksi ja itse -kirjottajan tunteet toisinaan puhkeevat ilmi, virvotellen kertomuksen -kuivaa juonta. Esim. kun. X:n Kaarlen ajasta laulaa: - - "Ah cuing saartan saarta tätä! - Mones paicas näky hätä; - Sota surma, tauti tappa, - Ket eij vijmein kijnni nappa? - Cuules cuiteng Suomi culda, - Sanomat sanon, muista mulda: - Culki cuuluisa cuningas, - Ruotzin cruunattu ruhtinas, - Carl Gösta caunucainen, - Sangar sangen voimallinen, - Puski puskeit Puolacoita, - Jumi Juutei juonicaita, - Hajott' hahdet vihollisten, - Vieckain vesill olevaisten." j.n.e. - -Historiallisia virsiä löytyy vielä yksi XI:n Kaarlen sodasta[212] ja -toinen Vironmaan pelastuksesta.[213] - -Mutta erinäisen maineen ansaitsee tämän ajan historiallisista -runoniekoista Anterus H. Aschelinus, joka ensin oli "collega secundus" -Turun tuomiokoulussa ja sitten Villnäs'in kappalaisna, k. 1703. -- -Hänellä näkyy olleen syvempi runosuoni kuin useimmilla muilla -aikalaisillaan. Hänen laulunsa (runoja hän ei kirjoittanut) ovat kyllä -enimmiten liian pitkäpiimäiset ja sanat niissä kovin runnellut, -voidaksensa tyydyttää nykyisen ajan vaatimukset, mutta niissä ilmottuva -tunteen into ja totisesti runolliset vertaukset kohottavat ne kuitenkin -tavallista korkeammaksi. -- - -Hänen teoksiaan on säilynyt: virsi Suuresta nälästä 1697,[214] ilolaulu -Narvan voitosta,[215] ja Uronuhri Jumalalle XII:n Kaarlen edestä -1703.[216] Kukaties on myöskin virsi Ulrika Eleonoran kuolemasta saman -miehen tekemä; sen tahtoisi päättää sukulaisuudesta vertauksissa ja -lauseissa. Ensinmainitusta otamme palasen näytteeksi: - - "Ach cuing suur on minun tuscan - Tämän surkeun valjus sääs! - Murhen myrsky, vaivan pusca - Maahan syöxe cruunun pääst; - Usein uitan vuoteni - Hartaill kyyneleilläni - Tällä surkeel näljän ajal, - Cuin nyt pyöri joca majal". - - -- -- -- - - "Casvoist cauneus on langenn - Monen tuiman todell pois, - Jotca ennen hohta sangen - Vaatein kijldämyxis voit; - Joill ehk lunda puhtaambi, - Muoto myös ol valkiambi, - Iho punaisemb coralli, - Kirckamb calleimbat crystalli!" - -Laulussa Narvan voitosta ilmottuu innollinen voittoriemu ja luottamus -Kaarle kuninkaasen. Narva kuvataan morsiameksi, jota Pietari tahto -houkutella puoleensa, vaan hän ei suostu: - - "Nijn cauan cuin veri on lämbymänäns, - Edes vastan Ingerin majoi". - -Viimein kun hätä on kovinna, tulee Kaarle joukkoineen: - - "He tulit cuin carhut, joild pojat on pois, - Ratk avoimill kidoill ja suilla - Ja seurasit Lejonat nijn paljon cuin voit - Maall, merell, nijn caduill cuin cuilla (kujilla) - -- -- -- - Näin Jumalan avulla sodim!" - -Riimillisten runoin tekijöistä merkillisin on _Sakari Lithovius_, Oulun -porvarin poika, syntynyt 1672,[217] tuli kirkkoherraksi Nyeniin, josta -kuitenkin täytyi Venäläisten edestä paeta Ruotsiin. Siinä eli, -enimmiten Tukholmassa, viratonna ja köyhänä, siksi kun v. 1713 pääsi -Oulun kirkkoherraksi, k. 1743. Hänenkin runoissaan ovat sanat katkotut -ja tavuiden arvo poljettu, mutta kuitenkin on rakennus jo selvemmin -vanhan runon tapainen, ja ajatusriimin taitavalla viljelemisellä ynnä -mahdillisten sanain valitsemisella hän on runoillensa antanut -tavallisesta puheesta eroavan juhlallisen muodon. Nämä runot ovat ikään -kuin nääntyvän Suomen sydämestä puhkeavia syviä huokauksia. Välistä kun -laulavat jonkun onnellisen tapauksen, yrittävät iloitsemaan ja -riemuitsemaan, vaan tämä riemu on aivan niinkuin sairaan liehe, joka -omaisiltaan tahtoo peittää kuinka vaikeasti häntä kipu kalvaa. -Ja kaksi näitä on uusi, raskas rasitus pakottanut sydämestä. - -Ensimäinen[218] on onnentoivotus Hessin Fredrikin ja Ulrika Eleonoran -häihin; Lithovius yrittää tämän juhlan vuoksi hetkeksi karkottaa -tuskan, laulaen: - - "Siirry suru Suomalaisten, - Parcu poijes Pohjalaisten", j.n.e. - -Hän Fredrikin tulossa Ruotsiin jo näkee rauhan toivon ja pyytää: - - "Otollinen öljynoxa - Saata Suomeen suuri Saxa." - -Toisessa[219] suree Turun piispa Gezelion kuolemaa; kolmas[220] on -erinomaisesti innollinen, jossa hän valittaa sen tuen raukenemista, -mikä aina vielä oli pitänyt toivon pystyssä, XII:n Kaarlen kuolemaa. -Lopulla kiroo sitä kättä, joka sen murhan on tehnyt, ynnä Norjan maata, -jossa se on tapahtunut: - - "Norjan nijtyt, Norjan nurmet - -- -- -- - Älköhön äckäckö äänet, - Sattuco sinne satehet, - Coskeco cans coscan caste - Vainioille vihollisten!" - -Neljäs[221] Ulrika Eleonoran kruunauksesta ilmottaa jo taas vähän uutta -toivoa ja viides[222] riemuitsee lähenevästä rauhasta: - - "Sota suuri sammucohon, - Pahat päivät paetcohon, - Rauetcohon raju ilmat! - Muuttucohon murhem mustat, - Surkeudet sijrtyköhön! - Rauha armas riendyköhön, - Riemu runsas ruvetcohon, - Auring' armas astucohon - Vaivatuita virvottaman, - Levottomij lohduttaman!" - -Näiden riimillisten ja virheellisten runoin joukosta havaitsemme -kuitenkin ihmeellä muutamia, joissa ulkonaisen muodon suhteen ei ole -melkein mitään moitteen sijaa. Yksi näitä on Ilolaulu Jesuksesta v. -1690.[223] Sen tekijän Mattias Salamnion sanoo Stjernman[224] olleen -kappalaisna Pohjanmaalla, ja Juslenius (muuten pannen hänelle nimen -Juhana) mainitsee Kalajoen kappalaiseksi.[225] Mutta Kalajoella ei -tiedä Strandberg löytyneen sennimistä pappia, ja koko sukunimeä ei ole -hänen kirjassaan. Samaten olen häntä hakien turhaan katsonut läpi -Pohjanmaan henkikirjat v. 1690. Miten asian laita lieneekään. - -Ilolaulu Jesuksesta, joka sisältää 29 runoa 2265 värsyssä, on -runomittaan sovitettu evankeliumi. Se kertoo lyhyesti Jesuksen -syntymisen, luettelee vieläkin lyhyemmin hänen työnsä ja rupeaa sitten -kuvaelemaan hänen kärsimistänsä, kuolemaa sekä ylösnousemusta. Aine on -semmoinen että sen jalous paraten ilmottaikse evankelistain -yksinkertaisissa, koristelemattomissa sanoissa. Mitä taito siihen lisää -on useammin vahingoksi eikä eduksi. Sentähden ei voi evankeliumein -runolliseen muotoon rakentaminen milloinkaan täydellisesti tyydyttää. -Mutta jos tätä runoa lajissaan katselemme, niin on tunnustaminen, että -hän kertomuksensa taitavasti on sovittanut ja käyttänyt sen -kaunistamiseksi ja elähyttämiseksi kaikki runomme omituiset -suloisuudet. -- - -Paikottain on hän kyllä kovin niukka ajatusriimin viljelemisessä, mutta -enimmiten sitä hyvin sopivasti käyttää, kertovärsyissä sanoen asiaa yhä -väkevämmillä sanoilla. Kuvaus on välistä hyvinkin elävä, niinkuin esim. -6:s runo, jonka aineena on Israelin kansan pako Egyptistä, ja 19:s -Jesuksen kuolemasta ynnä 20:s ihmeistä, jotka samassa tapahtuivat. -Tämä 19:s runo on siitäkin merkillinen että vanhain runoin tavalla -tekee mielelliseksi kielelliseksi luontokappaleen. Aurinko nimittäin -Vapahtajaa ristinpuussa pilkattaessa - - "Katsoi päälle korkealta, - Muutti muotonsa parahan, - Kasvons pian pojes väänsi - Luojan surmasta surussa; - Sanoi suulla surkealla: - Kussas on ilo enämpi, - Kosk' on Luoja kuolemassa? - Pitäisikö paisteheni - Laskemani lempehemmän - Päälle kansan kelvottoman? - Pani poijes seppelensä, - Riisui puhtahan pukunsa, - Surumanttelin sivalsi, - Peitti silmänsä punaiset". - -Vaan kun sitten Vapahtaja vaivoissaan huusi: Jumala miksi minun -hylkäsit? niin aurinko tulee jälleen pilvistä häntä lohduttamaan. - -Tämän runon ulkonainen muoto on melkein virheetön; ainoa moitittava on -silloin tällöin sekaan luikahtanut kankeampi värsy, joku ainoa -katkaistu sana ja tuo jo mainittu paikottain puuttuvainen ajatusriimi. -Myöskin näkyy sanain ja lausetten valitsemisessa toisinaan jotain -_talonpoikamaista_. Mutta kuitenkin luulisin että se Suomen -runollisuuden ystäville vielä nytkin voisi olla mieleen. Senaikuiset -miehet sitä pitivät suuressa arvossa, niinkuin Juslenion lause[226] -todistaa. Ja ihan nykyään v. 1852 ilmestyi[227] se uudestaan 14:ssä -painoksessa. - -Sama Mattias Salamnius on myöskin kirjottanut sururunon vanhemman -Gezelion kuolemasta 1690.[228] Se on rakennukseltaan hyvä, mutta -sisällyksen puolesta aivan kuiva elämäkerta. - -Kolmas tältä aikakaudelta säilynyt kelpo runo on: Ilolaulu Narvan -voitosta 1700.[229] Tämän on "Oulun caupungissa" sepittänyt I.G.H.S. -Ketä nuot puustavit tarkottanevat, siitä ei ole ollut mahdollista saada -selkoa. Semmoiset siinä löytyvät sanat kuin: taa, naa, pacajat, -ottasimma, täyet y.m. osottaisivat miehen kotiperäksi Kajanin seudun t. -Karjalan. - -Tämä ei ole uskollisesti historiallinen runo, vaan mielikuvailo on -aineen oman mallinsa mukaan valanut. Luonteensa on kokonaan leikkisä ja -pilkallinen. Kerrottuansa kuinka Venäjän sotajoukko julmasti menetteli, -mainitsee että Kaarle kuningas vähäisen joukkonsa kanssa tulee avuksi. -Tuosta - - "Zaarin samettiset, - Heicot housut huikeasti, - Vapisevat vaikeasti, - Totta tuimasti tutisit". - -Tiedusteltua eräältä mieheltään minkälainen Ruotsin joukko on ja saatua -vastaukseksi niiden olevan - - "Aivan miehet miehuulliset - Sotahan soveliahat" j.n.e. - -niin Zaari pötkii pakoon, sillä tekosyyllä että vaan menee poikansa -pois viemään ja kohta tulee takasin. Kun sitten tappelus alkaa, Kaarlen -sotamiehet - - "Saunan sitten sovittavat - Zaarin suurell sotajoucoll, - Syhyville saltacoille: - Puita paljolta panevat, - leviältä lämmittävät - Suomen tutulla tavalla, - Että löylyä lisäten - Tuli cullengin tuculta." - -- -- -- - "Sitten taas sijvollisesti - Narvan virras viruttelit, - Puhtahaxi puhistelit". - -Venäläiset tuota ei kauan kestä, vaan antauvat vangiksi. Tässäkin -runossa on paikka, jossa näkyy vanhain runojen vaikutus. - -Se kuuluu näin: - - "_Itze ilman Herra Jesus,_ - Aivan autuas Jumala - _Piti pilvissä keräjät, - Selkiässä selvät neuvot,_ - Ruotzin avux runsahaxi - Andoi tuulen, teki tuiscun, - Lumitteli luntun neuvot, - Sammutteli säkehetkin - Venäläisten vänniköistä". - -Muutenkin on tässä sanoja sekä puheenparsia, jotka löytyvät Kalevalan -runoissa. Ulkomuoto muuten on aivan virheetön, pait että välistä, vaan -harvaan, on joku sana katkaistu. - -Vielä neljännen runon kirjotti Perttuli Vhael,[230] jonka nimi on: - - Suomen suruisen cansan - Ynnä Pohjan peräläisten - Vaikia valitusruno - Alla vaivan vaikeimman, - Venäjän verisen miecan - Tygö Carlen callehimman - -- -- -- -- -- - _Runo raudalla rakettu_.[231] - -Se on säikähtyneen Suomen hätähuuto v. 1714 koska Venäläinen, koko -Suomen vallotettua, alkoi tehdä hirmutöitään! Suomi pelolla kysyy missä -sankarinsa niin kauvan viipyy ja huutaa häntä avuksi, luetellen -kauheita kärsimiänsä, ensin varain riistämiset, sitten lasten viemiset -vieraasen maahan, vieraasen uskoon, tuosta julmat vaivat, millä ihmiset -kidutettiin kuoliaksi. Viimein lupaa Kaarlelle täydet verot tuoda ja -muutenkin kaikin puolin siivosti elää, jos vaan tulisi kotiin, -lopettaen tällä surkealla huudolla, joka muutenkin yhä välistä puhkee -sen rinnasta: - - "Caarle cuuluisin cuningas, - Tule cullainen cotihin - Tuoppas rauha tullesansi!" - -Lopuksi tässä vielä on mainittavana 2 lauluteosta jotka ovat erilaatua -kuin edelliset. Toinen niistä, Huonen-Speili[232] -- -- Opixi caikille -IaloMaxi on opettavainen ja sisältää neuvoja isännille, emännille, -rengeille ja piioille. Se on riimillinen runo ja sisällykseltään aivan -suloton. Mutta kuitenkin on sitä kansaan levinnyt 10 painosta, -viimeinen 1848. -- Nuot puustavit I.M. epäilemättä tarkottavat tekijää, -joka kielestä päättäen taisi olla Varsinais-Suomalainen taikka -Satakuntalainen, mutta Porthankin häntä vaan mainitsee sanalla "auctor -anonymus". - -Toinen on veisu "Talonpojill cunniaxi ja ylistyxexi", jonka on -sepittänyt Tornion kirkkoherra Kaapriel Tuderus k. 1705. Se kuvailee -hilpeästi ja taitavasti talonpojan töitä ja elämää. Ruotsin -senaikuisten lauluseppäin vaikutus näkyy sen konstikkaissa riimeissä -esim. - - "Silloin vasta riemu se cuulu, - Cosca soivat pilli ja huilu: - Moni himost pala ja hala; - Silloin nuori mies hyppä hies. - Morsian cruunupääs ombi pahas sääs; - Silloin olut tuodan ja suodan, - Coska malja ystäväin juodan." - - - - -Ruotsalaisuus ja Fennofilot 1721-1766. - - -Ruotsin valta ei ollut enää sama kuin ennen. Säihkyvänä salamana oli -Ruotsin miekka vielä kerran XII:n Kaarlen kädessä välähtänyt ympäri -Europan itäistä äärtä; mutta loistonsa kohta sammui oman maan veriin ja -tuhkihin. Ruotsin täytyi astua askelta alemmaksi Europan valtakuntien -järjestyksessä. - -Arveltu on että juuri tämä Ruotsin vallan riutuminen päästi Suomen -kansallisuuden paremmin virkoamaan. Mutta kohta saamme nähdä useampia -lauseita, jotka todistavat, että kansallistunto Suomessa perinvastoin -oli tullut heikommaksi entistään. Eikä ole kummaa! Sillä jos Ruotsi -Kaarlen sotaleikistä oli riutumaisillaan, niin Suomi siitä lähti -ryöstettynä raadeltuna, melkein autiona korpena. Se virkosi, virkosi -ihmeellisen kerkeästi, mutta kauan vielä oli köyhyys sen osana, ja -vähäiset säästövaransa vei suureksi osaksi taas 1741 vuoden sota. Jos -ennenkin Suomi, mahtavampaan veljeensä verraten oli ollut halpana, niin -nyt sen rinnalla seisoi kuin köyhä mökkiläinen varakkaan talon isännän -vieressä. Kukaties olisi Ruotsin voimattomuus maata varjelemaan jo nyt -herättänyt eron tuumia; vaan Venäläisen hirmutyöt olivat vielä niin -vereksessä eli oikeammin sanoen verisessä muistossa, että pelottivat -Suomea vielä kiinteämmin Ruotsin turvihin. -- Paitsi tätä on myöskin -tuo edellisellä aikakaudella tullut Ruotsalaistulva epäilemättä -vaikuttanut Suomen erinäistunnon heikonemista. -- - -Esimerkkinä siitä kuinka Suomen erinäistunto oli hämmentynyt, olkoot -seuraavat lauseet. Herman Fleming kruunaupuheessa "Svea rikes välgång" -1751, yhä vaan puhuu: "rakas Ruotsimme", "Manhem", "_esi-isämme -Gotilaiset_" j.n.e. -- Lithander Satakunt. väitöksessä juttelee -"mainioista Ruotsalaisista miehistämme". -- Leopold Hämäl. väitöksessä -1753 sanoo "tässä Ruotsissamme". -- Itsepä Kaarle Fredrik Mennander -Turun yliopiston satavuotisessa juhlassa piti puheen (pain. 1742), -jossa kehuu "maamme" (vårt land) olleen sankarien kotina, tuosta -laveasti puhuen Skandinavian berserkeistä sekä skaldeista, Ja muutenkin -on puhe täynnään semmoisia lauseita kuin: "joka rehellinen Ruotsalainen -kaikissa Ruotsin maissa",[233] "Ruotsin majoissa" j.n.e.[234] - -Vaan ei kuitenkaan kaikki näin puhuneet. Löytyy tältäkin aikakaudelta -lauseita, jotka selvästi erottavat Suomen kansan Ruotsalaisista. -Niin esim. piispa Witte puheessaan "Ad festum restaurationis Acad. Ab." -1722 toivottaa että "olkoon Turun yliopisto Ruotsin valtakunnan loisto -ja Suomalaisten verraton kunnia", Samaten ei sano olevan mitään, joka -niin paljon kuin tämä yliopisto on tuottanut "Suomen kansalle kunniaa". --- Henrik Hassel provessori puheessa: "De meritis Gustavianae familiae -in patriam" 1746, patria'lla kyllä tarkottaa koko Ruotsin valtakuntaa, -vaan sanoo myös: - - "Terve Sä Ruotsalaisten silmäterä! - Terve Sä Suomalaisten sydänkäpy"![235] - -Renström puheessa "Vindiciae ingeniorum Sueticorum" 1738 puolustaa -Ruotsalaisia ja laulaa lopussa: - - Suomi, oi nostaos miehiä, virkaa puoltajan täyttäin, - Suomi, oi Ruotsin ystävä miesten ja kumppani-kansa! - -- -- -- - Ruotsi ja Suomi, Te yksisä mielin ja yksisä riennoin - Siittäkää miehiä kuuluja taidoillaan vapahilla![236] - -Henrik Lindsteen väitöksessä 1754 sanoo: omaksi vahingoksemme ja -muiden kansain hyödyksi (hän puhuu ryytimaanhoidosta Suomessa -eikä mainitse Ruotsia ollenkaan). -- Samaten erotetaan Ruotsia ja -Suomea suomenkielisissä virsissä ja runoissa. Aapr. Achrenius -onnentoivotuksessa Tammelin piispalle 1730[237] riemuitsee siitä -että viimeinkin Suomen mies on saanut Turun hiipan päähänsä. -- -Onnentoivotuksessa väitökseen[238] 1750 lauletaan: - - "Joca tutki custa oppi Ruotzis, - Suomes alcuns otti." - -Ja Hartmanin runossa Aatolppi Fredrikin käynnistä Suomessa 1752[239] -kuuluu: - - "Ruhtinas Ruotzin rakas, - Suoja suur Suomen saaren, - Cuningas cummangin callis!" - -Me jo olemme nähneet[240] lauseen vuosisadan loppupuolelta, joka -todistaa että tämän aikakauden alkaessa Suomi vielä oli yleisenä -puhekielenä ylhäisempäin säätyin seuroissa. Saman todistavat loppusanat -Messukylän provastin Henrik Lilion tekemässä häärunossa 1723.[241] - - "Suomen runoilla puheli, - -- -- -- - Ett on jäänyt jäljemmäxi - Kielet siltä corkiammat: - Saxa herraen salihin, - Latina lavitzan alle, - _Ruotzin kieli ruostuneexi_." - -Mutta kuitenkin oli Ruotsikin jo kauan Suomen rinnalla viljelty, -niinkuin provasti Idman todistaa esipuheessa kirjaansa Suomen ja -Greikan kielen sukulaisuudesta, nimittäin että: Suomen etevämmät suvut -naimisen ja virkatointen kautta ovat tottuneet Ruotsin kieleen, joka -niinmuodoin jo kauan aikaa on ollut vallassäätyisten yleisenä -äitinkielenä. -- Nytpä näitä vallassäätyisiä alkoi Ruotsin kieli -yksinään vallottaa, johon on todisteena sekin että vuonna 1746 Turun -porvareissakin on vaan juuri harva suomalainen nimi jälellä.[242] -Merkillistä on että nämät harvat nimet enimmiten tavataan leskiltä, -jotka eivät hennoneet panna pois sitä nimeä, johon ensilemmen muistot -olivat sidotut. -- Ja nyt kun Latina yliopiston väitöksistä alkoi -vähetä, niin sen sijaan tuli Ruotsi. Ensimäinen ruotsinkielinen väitös -Turussa pidettiin v. 1749 (K. Fr. Mennanderin johdon alla). Sen tekijä -Turkulainen Wassberg tästä itse sanoo: tämä oppikoe on ensimmäinen, -joka tässä kuninkaallisessa akatemiassa ilmestyy äitinkielellä (på -modersmålet). Tästä näkyy kuinka Ruotsi silloin jo oli alkanut perehtyä -Suomeen. - -Mutta löytyi yhä edelleenkin niitä, jotka pitivät Suomen kielen -omanaan. Niin esim. Juhana Gråå onnentoivotuksessa 1728:[243] "tahdoi -oman maan kielellä onnea toivottaa". -- Mattias Hallenius väitöksessä -1732:[244] äitin kielellä sanotaan maatamme Suomeksi. -- Jaakop -Chydenius onnentoivotuksessa 1751:[245] - - "Suomen suorilla sanoilla, - Äitin äänel ällistellä". - -Ja ihmeellisesti kyllä. Vaikka Suomen erinäistunto yleiseen nähtävästi -oli hämmentynyt ja Suomen kieli pakenemistaan pakeni sivistyneitten -seuroista, niin juuri tästä lähtien kiihtyy into oman maan nykyis- sekä -muinais-oloa tiedustelemaan ja harrastus Suomen kieltä sekä -tieteellisesti tutkimaan että runoiksi käyttämään. Edellinen seikka oli -seuraus siitä että tutkintohalu, joka edellisten kahden vuosisadan -kuluessa yksipuolisesti oli rippunut kiinni kirkollisissa ja -uskonnollisissa aineissa, nyt Suomessa niinkuin muualla kääntyi -maallisiin, joista oman maan luonto ja historia tietysti oli lähinnä -esineenä. -- Sen kiihkeämmän rakkaudenpa Suomen kieleen, joka nyt -muutamissa miehissä syttyi, kyllä osaksi selittänee tuo 1700 vuoden -paikoilla keksitty muka Suomen sukulaisuus Hebrean kielen kanssa ynnä -siitä seuraava Suomen kielen arvon korkeneminen oppineitten silmissä. -Mutta syytä on arvella että juuri tuo nyt alkava Suomenkielen -katoaminen ylhäisistä säädyistä sytytti mainitun kiihkon. Sillä kun -Suomen ulkonainen tila ynnä Ruotsin nyt kohoava kirjallisuus vaikutti -suuren joukon ruotsistumista, niin suru ja harmi siitä viritti -muutamain syvempäin sydänten pohjassa kytevän kotimaan rakkauden -ilmituleen. Nämät harvat nyt kaikin voimin rupesivat ponnistamaan -kohottaaksensa oman maan kieltä sen halvasta tilasta. - -Innollisin ja nerokkain tään ajan _fennofiloista_ (siksi Juslenius -itse[246] useammin paikoin kutsuu niitä, jotka niinkuin hän -harrastelivat Suomen kielen viljelemistä) oli mainio _Taneli -Juslenius_. Hänen sydämensä oli ikään kuin tulivuori, josta, maanpinnan -kovaksi kylmettyä, sisällinen tuli leimahtavana patsaana ponnisteleikse -ilmaan. Vaihetteleva elämänsä on muualla[247] niin hyvin kuvaeltu, -ett'ei sitä tässä ole tarves muuten kuin lyhyimmältä kerrota. Hän oli -papinpoika Mynämäeltä, syntynyt 1676. Isäkin jo näkyy rakastaneen -Suomen kieltä, niinkuin näkyy latinaisesta onnentoivotuksesta, jonka -kirjotti Pachalenion ennenmainittuun kirjaan.[248] Poika Taneli -15-vuotisena tuli yliopistoon, jossa pian piti kaksi merkillistä -väitöstä. V. 1712 pääsi pyhäin kielten provessoriksi, mutta jo -seuraavana vuonna täytyi "Isoa Ryssää" paeta Ruotsiin. Rauhan tehtyä -palasi kotimaahan ja virkaansa, tuli sitten jumaluusopin provessoriksi -ja 1734 Porvoon piispaksi. Siitä pakeni 1742 uudestaan Ruotsiin, jossa -Skaran piispana kuoli 1752. -- Hän oli syvästi oppinut mies, niinkuin -monikielisistä, hänen kirjotuksissaan löytyvistä viittauksista näkyy. -Opin ja taitonsa tähden häntä pidettiin suuressa arvossa, niin että hän -jo 1728 sai enimmät huudot Turun piispavaalissa ja 1734 yht'aikaa sekä -Turkuun että Porvoosen, joista sitten valitsi jälkimäisen. Ja vielä -seuraavakin miespolvi hänestä puhuu suurella kunniotuksella. Niin esim. -Porthan[249] kutsuu hänet: ansiollisimmaksi tämän kansan ja -kirjallisuutemme puolustajaksi. -- Muuten hänestä vielä on mainittu, -että hän Ruotsia puhuessaan kovasti mursi Suomeksi, josta voipi päättää -hänen viimemainittua kieltä enimmin puhuneen. - -Näin innokas ja arvossa pidetty mies tietysti on syvälle vaikuttanut -kansalaisiinsa, ja sentähden on tärkeä tarkemmin tutkia, minkälainen -mieli hänen lauseissaan ilmottuu. - -Ensimäinen teoksensa oli "Aboa vetus et nova" 1700. Tässä hän pilvien -korkealle ylistää kaikki mitä Suomessa on, eikä juuri pidä tarkkaa -lukua onkos kaikissa sanomissa aivan tukevaa perää. Niin esim. juttelee -kuinka Kustaa Aatolppi _Suomalaisten ja joidenkuiden muitten_ kanssa -vallotti Saksan! -- Suomen kielen, joka -- tässä (Turussa) niinkuin -koko suuriruhtinaanmaassa on äitinkielenä, vaikka Turussa Ruotsiakin -puhutaan -- hän arvelee olevan alkukieliä, koska ei muka mikään kieli -voi kehua olevansa sen synnyttäjä. Suomipa on Lapin, Viron ja Bjarmin -kielen emänä, joiden lisäksi muutamat lukevat Slavoniankin.[250] - -Toisen väitöksensä hän piti v. 1703, nimeltä "Vindiciae Fennorum" -(Suomalaisten puolustus). Sen alottaa Ciceron sanoilla: Emme ole -syntyneet ainoasti itsemme tähden, vaan osan syntymästämme vaatii -itselleen kotimaa, osan vanhemmat, osan ystävät. -- Jusleniuspa ei -arvellut voivansa millään muulla paremmin maksaa velkansa kotimaalle -kuin voimia myöten kansaansa puolustamalla väärinpuhujain soimauksista. -Ensimäisessä luvussa puhuu Suomen maan tuotteista, nähtävästi perustuen -Paulinon ennenmainittuun runoelmaan. Hän sanoo Suomen voivan laulaa -itsestään: - - "Musta minä muiden nähden, - Valkea oman emännän." - -Toisessa luvussa puolustelee Suomalaisia sitä soimausta vastaan, -etteivät muka milloinkaan olisi kyenneet muistettaviin töihin. Tämän -puolustuksen edellinen, sotatekoihin koskeva puoli on jo tullut -mainituksi. Samaten näyttää sitten Suomalaisia löytyneen oppineittenkin -joukossa, arvellen että täälläkin enemmän tulisi kirjoja ilmi, jos vaan -olis kustantajaa. Lopussa sanoo tähän työhön yrittäneensä: kotimaan -rakkaudesta, joka kaikkea rakkautta on ylin. -- Hän ei sitä ole tehnyt -maineen vuoksi, vaan: siihen olen tyytyväinen että olen Suomalainen ja -että minua kiitettyyn kansaan luetaan, vaikka muuten olisinkin -tuntematon.[251] - -Sama palava kotiimaanrakkaus ja viha siitä että Suomea halveksitaan, -loistaa meille kaikista Juslenion myöhemmistäkin teoksista. -Niin onnentoivotuksessa väitökseen 1725:[252] Mitäs Sun on tekemistä -Suomalaisten kanssa, mainio tohtori P.? Rikoshan on pitää huolta -halveksitusta kansasta. -- Niin myös puheessa: De convenientia linguae -fennicae cum hebraea et graeca (Suomen kielen sukulaisuudesta Greikan -ja Hebrean kanssa), jonka piti 1712 provessori-virkaansa alottaen. -Tällä vertaamisella, sanoo Juslenius, minä joka lapsuudesta asti olen -ottanut työkseni kotimaan ylistämisen, tahdon herättää Suomalaisteni -halun tutkimaan näitä sukulaiskieliä, jotka heidän on yhtä helppo oppia -kuin Ruotsalaisen Saksaa!! -- Tässä myös löytyy tuo ylempänä mainittu -virsikirjan ylistys. Suomen runoelua Hebrealaiseen verraten, hän ottaa -esimerkkinsä Florinon sanalaskukirjasta ja huutaa ihastuksissaan: Mikä -on tätä runoa somempi kun sitä alkukielellä katselee? mikä -ytimellisempää (quid concinnius)? -- Greikan kielen tuosta sanoo kaikki -muut voittavan murteiden rikkaudella, vaan sitä lähimmäksi tohtivansa -panna Suomen. Suomi varsinkin siinä on Greikan vertainen, että taitaa -mieltä liikuttaa j.n.e. -- Lopussa sanoo: joku kenties kysynee kuinka -minä pyhäin, jaloin kielten opettajaksi määrättynä, olen ottanut -ylistääkseni tätä niin halpana pidettyä kieltämme; mutta olen tällä -tahtonut herättää kansalaisteni halun pyhät kielet oppimaan. - -Esipuheessa sanakirjaansa hän arvelee monen ehkä kummeksivan, ettei hän -piispana ollen käyttänyt loma-aikojansa kirkolle tärkeämpään työhön -kuin tämä muka oli. Mutta hän sanakirjallaan tahtoi ulkomaalaisille -antaa tilaisuuden oppia _Suomen kyllä halveksittua, vaan ei -halveksittavaa kieltä_ ja suomenkielisistä kirjoista nähdä että -Suomalaiset ovat yhtä jumaliset ja puhdas-uskoiset kuin muutkin kansat. -Kun ei tähän työhön kukaan muu käynyt käsin, hän siihen oli ryhtynyt -itse, sillä: lapsuudesta asti on minua semmoinen kotimaan rakkaus -polttanut, että sen hyödyksi en välttäisi minkäänlaisia vaivoja -tahansa[253] -- Suomen runon kehuu niin kauniiksi ja liikuttavaiseksi, -ettei lyhyeltä voi selittääkään. -- Tässä hän myös kertoo mikä hänessä -niin hartaan rakkauden Suomen kieleen oli sytyttänyt, sillä vahvistaen -mitä ylempänä on arveltu vaikuttavimmaksi syyksi nyt alkavaan -Suomikiihkoon. Hänen ollessa lastenopettajana nuoremman Gezelion -talossa, tuli kerran piispan luoksi "muuten kelpo mies", vaatimaan -sääntöä, joka kieltäisi Suomen kielen viljelemisen sekä kirkossa että -perheellisessä elämässä. Siihenpä piispa vaan lyhyesti vastasi: "Kaikki -kielet ovat kiittävät Herraa!" -- Itse Juslenius arvelee että paljon -suurempihan kunnia Jumalalle on siitä, koska sanotaan häntä tässä -Ruotsin valtakunnassa palveltavan Ruotsin, Suomen, Lapin y.m. kielillä, -kuin jos se ainoasti Ruotsiksi tapahtuisi. Tuo esitetty kielto olisi -Paavin väkivallan kaltainen. Sitä eivät ole viisaat kuninkaat katsoneet -sopivaksi eikä mahdolliseksikaan. _Sentähden se tähän asti on -jäänyt tekemättä ja armollisimman Jumalan varjeluksella niin on -jääväkin!_[254] -- Lopussa vielä sanoo: Jos eivät Suomalaiset -köyhyytensä ja alhaisen elämänlaatunsa vuoksi olisi halpana pidetyt -ynnä myös heidän kielensä,[255] niin ei työni suinkaan olisi turha ja -hedelmätön. -- -- Niin sangen tuskallisella mielellä kirjotan (hän sen -kirjotti toisen kerran maanpakoon ajettuna). - -Ruotsissa hän lopun ikäänsä pysyikin; mutta vielä 1746 esipuheessa -kääntämäänsä Svebelion katkismukseen[256] lähetti lämpmiä -tervehyssanoja rakkaalle kotimaallensa. - -Tämä käännös onkin ainoa Juslenion toimittama suomenkielinen kirja. -Se meitä ihmetyttäisi, jos emme tietäisi kuin paljon hänellä sekä -provessorina että piispana oli virkatoimituksia. Ja olemmehan nähneet -että hän loma-aikoinansa, vaikkei kirjottanut Suomea, niin kuitenkin -teki työtä Suomen kielen eduksi. - -Me olemme nähneet että hän pyhäin kielten provessorina vertaili niihin -Suomea. Näissä tutkinnoissa hänellä oli edelläkävijänä ennen mainittu -Erik Cajanus ja jälkeisinä varsinkin Weman Hebrean[257] ja Idman -Greikan[258] kielen suhteen. Tähän arveluun perustivat Vhael Suomen ja -Henrik Ganander[259] Lapin kielioppinsa. -- Saman arvelun nojasta -nuorempi Rudbeck Upsalassa väitti että Suomalaiset muka olisivat -ne kadonneet 10 Israelin heimokuntaa. -- Niinpä Kaapriel -Arctopolitanuskin[260] sanoo että Suomalaiset, Virolaiset ja -Lappalaiset vielä nytkin suureksi osaksi puhuvat Hebrean kieltä!! -- - -Myöskin tiedämme että Juslenius on toimittanut Suomen sanakirjan. Hänen -edelliset sanakirjat olivat vaan olleet pienoisia tulkkikirjoja, jotka -ainoasti sisältivät tavallisimmat, jokapäiväisessä puheessa -tarpeelliset sanat, järjestettynä ainetten mukaan. Tämä Juslenion -teospa sekä sanavarain että tieteellisen järjestyksen puolesta -täydellisesti ansaitsi sanakirjan nimen, vaikka hän sen kainosti -kutsuu: Suomalainen sanalugun coetus. Parempaa ei sitten saatukaan -ennen kuin ilmestyi Renvallin sanakirja 1826. -- Esipuheessaan -Juslenius sanoo tähän sanoja keränneensä sekä kirjoista että kansan -suusta, johon hänellä, piispana ympäri laajaa hippakuntaansa -matkustellessa, oli ollut hyvä tilaisuus. Lisää oli saanut Oriveden -kirkkoherra Juhana Waneolta ja varsinkin runsaasti Vaasan kappalaiselta -A. Aspegrenilta. Mistä seudusta mikin sana oli saatu, ei ole pannut -kirjaansa sekä sentähden että siitä useinkin olis ollut vaikea saada -selvää, että myös siksi että näistä sanoista yhteinen (kirja) kieli -rikastuisi.[261] Samassa esipuheessa hän myöskin lupaa, jos Jumala ikää -soisi, parantaa ja enentää Vhaelin kielioppia, joka hänen mielestään -kovin yksipuolisesti noudatteli Pohjanmaan murretta. Arvattavasti oli -siis siihenkin varoja kerännyt, mutta sitä lupausta ei hänen enää -sallittu täyttää. - -Tietty on että virkamiehissä menneellä aikakaudella oli ollut ja nytkin -vielä oli paljon Ruotsalaisia. Näiden taitamattomuus Suomen kielessä -tietysti oli suureksi haitaksi rahvaallemme. Tästä valittivat 1734 -vuoden valtiopäivissä[262] piispa Juslenius ja provasti Forskåhl -Porvoon hippakunnan puolesta, josta seurasi se että kuninkaallisessa -vastauksessa talonpoikaissäädyn valituksiin v. 1739 säättiin -suomennettavaksi Ruotsin laki ynnä ne kuninkaalliset säännöt ja -asetukset, jotka Suomen talonpojille voisivat olla tarpeelliset. -Senlisäksi kuningas 42:ssa § lupaa antaa "tuomari- ja muita virkoja -Suomessa Suomen kieltä taitaville miehille", mutta tekee sen lupauksen -jälleen melkein mitättömäksi lisäyksellä: "jos asianhaarat ynnä -asianomaisten kelvollisuus ja virkavuodet niin sallivat". Jotain -parannusta tämä sääntö, niinkin mietona kuitenkin näkyy vaikuttaneen, -koska Ruotsalaisten luku hovioikeudessa, niinkuin olemme nähneet, -tästälähin vähenee. Mutta tuntuvammin vielä vaikutti edellinen sääntö; -sillä tästä ajasta alkoi tulla paljon enemmän suomenkielisiä asetuksia -kuin ennen. V. 1721-1739 niitä oli tullut melkein sata; v. 1739-1766 -tuli enemmän kuin 300. Ja v. 1759 ilmestyi Ruotsin lain suomennos Turun -oikeuden aktuarius Yrjö Salonion tekemä, ynnä perustuslait -suomennettuna 1765. -- Merkittävää tämän suhteen on, että kuningas -vastauksessansa puhuu ainoasti talonpoikien tarpeesta saadaksensa -suomenkielisiä asetuksia, ja että julistuksissa rukouspäivistä ynnä -vastauksissa pappien ja talonpoikien valituksiin aina puhutaan -Ruotsista ja Suomesta erikseen. - -Tämä Juslenion yritys Suomenkieltä julkisemmaksi saattamaan ei ollut -ainoa tällä aikakaudella. Vuonna 1748 kun Suomen kenralikuvernörin -luona juhlallisuudella vietettiin perintöprinsi Kustavin syntymäpäivää, -laulettiin siinä suomalainenkin, maisteri Juh. Justanderin sepittämä -laulu.[263] Ja seuraavana vuonna, koska yliopisto vietti juhlaa -Kaarle-herttuan syntymän vuoksi, siinäkin luettiin pitkä Suomen -runo,[264] ylioppilas K.F. Molleron sepittämä, jossa löytyvät seuraavat -merkilliset sanat. Hän sanoo että yliopistossa tähän asti: - - Ovat asiat ajetut, - Ascaretkin asetetut - Kielill ehkä keviöillä, - Cuiteng meille vierahilla. - Ihanat idäiset kielet, - Suomen syvän suculaiset, - Romin runot röyckiämmät, - Ynnä Ruotzin runsahimmat - Ovat caicki caicunehet, - Täsä paicas paucunehet; - Mutta Suomi syvimmäinen, - Äitin kieli ääritöinen, - Jos ei sytehen sysätty, - Ombi cuiteng unhotettu - Eikä ongehen otettu. - Minä heicko Hämäläinen, - Joc' en suotta Suomeen suutu, - Mielin mielellä hyvällä, - Päiväll tällä parahalla - Suomen sanoja sanella, - Äidin äänell äänitellä. - -Hän toivoo sitten ettei Jumala eikä kuninkaallinen perhe - - Suomen curjan cuicutusta, - Ilon riemun jylinätä - Cuule corvilla covilla, - Catzo silmill carsahilla. - -- -- -- - Cuule culdamuruisemme, - Caarle ruhtinas roheva, - -- -- -- - Sallitps Ruotzingin runoja, - Sallit Saxan sanalascut, - Veisut kielill vierahilla, - Suomen semmengin sanoja j.n.e. - -Eriskummainen sattumus on yhteen vuoteen sovittanut tämän ja -yllämainitun Wassbergin perinvastaiset sanat. - -Jo mainittuin Juslenion ansioin lisäksi tulee vielä että näkyy -olleen ensimäinen, joka _rupesi keräämään Suomen runoja_. Porthan -väitökseensä: De poesi fennica on ottanut muutamat Juslenion -mainitsemat runoin alkusanat. Itse runoja ei sano tuntevansa, valittaen -suureksi vahingoksi, että kaikki Juslenion keräykset ovat joutuneet -tulen omaksi.[265] Juslenion keräämät taisivat kaikki olla nykyisempiä, -jonka arvelun vahvistaa se, että hänen sanakirjassaan löytyy juuri -harva Suomen muinaistaruun koskeva sana ja niistäkin enimmät väärällä -merkityksellä: Väinämöinen = Nereïs, Tapio = skog, Mehtola = djur-hide, -Tuoni = död; Ahto, Lempo ja Hiisi ovat oikein selitetyt ja muita -sellaisia ei olekaan. Juslenion kirjoituksissa ovat mainitut: se runo, -jonka alkusanat jo löytyvät Cajanon väitöksessä,[266] ja kaksi muuta, -nimittäin "Anterus Pyhäjoelda",[267] -- sekä: tuo tietty runo -ylkämiesten tulosta "päivän huovoisilda ja cuun kehildä".[268] Tämä -viime mainittu kun ei vaan liene kuitenkin joku toisinto runoa -"Suomettaren kosiat." Vaan mistäs päättää kun ei siitä tiedä enempää -kuin mitä tässä on mainittu. -- Mainitaan tällä aikakaudella -paitsi näitä myös pari muutakin kansarunoa nimittäin "Porsasten -tappelusta"[269] ja Henrikin surmasta,[270] joka oli toisellainen kuin -tuo Palmsköldin kokouksessa säilynyt; sanat siinä ovat kovin -katkonaiset. Vanhoista loihturunoista on yllämainittu Karhun runo -uudestaan painettu Arctopolitanon väitöksessä: De origine et religione -Fennorum, ja Mattias Hallenius väitöksessä: De Borea-Fennia[271] lupaa -kerätä sekä julistaa Suomen runoja, joissa lauletaan pakanallisista -epäjumaloista, juhlista j.m.s. ynnä katolisesta taikauskosta. Mutta -lieneeköhän niitä sitten kerännytkään, koska ei sen enempää ole -kuulunut. - -Miellyttävää on Juslenion lauseista nähdä kuinka tieto Suomen runon -oikeasta luonteesta selviämistään selvisi. Väitöksessä: Aboa vetus & -nova hän sanoo: Suomen runossa on 8 tavuuta värsyssä sekä lamdaismoa -(alkusointua) ja pidetään suurta huolta sanojen sulosoivuudesta ynnä -äänikästen sointumisesta. Siihen on nykyisempinä aikoina tullut lisäksi -riimi (jonka siis hänkin piti tarpeellisena). Runoelua sanoo -talonpoikain viljelevän yhtä paljon kuin oppineet ja niillä samatekuin -muinoin Arkadiassa olevan synnynnäinen runolahja, niin että missä -tilaisuudessa ja mistä aineesta hyvänsä osaavat laulaa jaloimmat runot. --- Puheessaan Suomen ja Hebrean kielen sukulaisuudesta, joka on 12 -vuotta myöhempi, hän sanoo Suomen niinkuin Hebreankin runot olevan -jaetut kaksoisvärsyihin, joista jälkimäinen toisilla sanoilla kertoo -saman ajatuksen kuin edellinen taikka väkevämmänkin (emfatikhoteron). -Milloinpa useampia värsyjä pannaan yhteen, niin niissä on lauseen -eriosat ladeltuna taikka ajatus kiihtymistään kiihtyy. Sen näyttävät -sanalaskut. -- Viimeinkin 36 vuotta jälemmin kirjottaa sanakirjansa -esipuheessa: Meillä on omituinen runomuksen laji, "Glyconilaisen -tapainen", jossa on 8 tavuuta, vaan ei pidetä huolta arvosta -(neglecta quantitate) ja mielellään alotetaan värsyn kaikki tahi joka -toista sanaa samalla puustavilla tahi tavuulla. Se on rikas -kuvallisista sanoista sekä sanankäänteistä[272] eikä niitä paitsi -pidetä runollisena. Varsinkin viljellään aina kertoomis- ja -kiihtymislauseita.[273] Riimi ei sovi Suomen runon luonteesen, vaikka -esivanhempamme, muiden kristittyin kansain esiemerkkiä seuraten, ovat -sepitelleet riimillisiäkin virsiä. Vaan kun vapaammalla innostuksella -kotimaan virtaa ovat seuranneet,[274] riimin siteet hyljäten, niin ovat -kohonneet paljon korkeammalle, jälitellen Maron heleä-äänen lauluja. -Esimerkiksi semmoisista vetää meille jo tutun Salamnion Ilolaulun -Jesuksesta. - -Jos nyt käännymme tään ajan runnollisuutta katselemaan, niin meille -heti pistää silmään, että enimmät sen viljelijät olivat _Pohjanmaalta_, -samaten kuin muukin suomenkielinen kirjallisuus nyt suurimmaksi osaksi -joutui heidän käsiinsä. -- Kirjallisuutemme alku oli ollut Turun -seudulla ja Isoa vihaa edelliset kirjottajat olivat melkein kaikki -Varsinais-Suomalaisia ja Hämäläisiä sekä niiden lisäksi muutamia -Satakuntalaisia ynnä joku muista maakunnista. Mutta n. 1700 alkaa -sille alalle saapua Pohjalaisia, pian vallottaen sen melkein -yksinoikeudekseen. - -Tämän aikakauden alkupuolella näkyy myöskin koko joukko -Satakuntalaisia, vaan Hämäläiset ja Varsinais-Suomalaiset ovat aivan -muutamiin supistuneet. Wiipurilaisia uskonpuhdistuksen aikana oli -näkynyt muutamia, sitten katoavat kokonaan. Savo-Karjalaisia ilmestyy -joku tämän aikakauden loppuvuosina. -- Seuraavana aikakautena -suorakielinen kirjallisuus enimmäkseen on Pohjalaisten ja -Satakuntalaisten käsissä, runoilijoista viljavin kyllä oli Turkulainen, -vaan suurin joukko Pohjalaisia, joiden avuksi nyt jo alkaa saapua -enemmän Savo-Karjalaisia. - -Eikös tätä seikkaa niin sopine selittäminen että Suomen sydänmaihin yhä -syvemmälle levenevä sivistys mihin maakuntaan kulullaan kerkesi, siinä -alussa herätti vilkkaampaa hengen elämää ja Suomen kirjallisuudelle -viljelijöitä, varsinkin sillä keinoin että koulujen kautta kohotti -rahvaan lapsia oppineitten säätyyn. Vaan sivistyksen seurassa leveni -aina ruotsalaisuus vähitellen tukahuttain jälleen sitä nousevaa Suomen -sivistystä. Tänä aikakautena, kun ruotsalaisuus todentodella alkoi -tunkea Suomen kieltä pois ylhäisemmistä säädyistä, niin se tietysti -ensin onnistui Turussa ja sitä likimmissä maakunnissa, mutta Satakunnan -saloihin ja Pohjan pitkille perille se ei vielä oikein näy uskaltaneen -ulota. Wiipuri oli vieraan vallaan alle joutunut ja Savo-Karjalassa ei -vielä ollut muuta kaupunkia eikä koulua kuin Savonlinnan. - -Melkein kaikki suomenkieliset kirjottajat Ruotsinvallan aikoina -kuuluivat pappis- ja opettajasäätyyn. Porvarisäädyssä silloin vielä -korkeampaa sivistystä harvoin löytyi ja virkamiehistä suuri osa oli -Ruotsista tulleita, jotka Suomea eivät osanneet ollenkaan. Mutta -pappissäädyssä harvoin näkyy olleen muukalaisia; se sääty, rahvaan -keskellä asuen, oli tottunut sen kieleen; se sääty muutenkin oli se, -joka melkein yksinään viljeli kirjallisuutta. Luonnollista siis on -että juuri papit enimmiten ovat kartuttaneet suomenkielistäkin -kirjallisuutta. -- Pohjanmaalla, missä ei aatelia löytynyt ja kaupungit -myöhään olivat syntyneet, pienet, papit olivat melkein ainoat oppineet. -Talonpoikaissääty oli varakas ja rohkea; siitä oli suuri osa -pappissukuja vielä miesmuistissa lähteneet ja sitä heimolaisuutta -vahvistivat yhä uudelleen naimisliitot pappein ja talonpoikain lasten -välillä.[275] Eipä siis kummaa jos näiden molempain syiden, sivistyksen -ja selvän suomalaisuuden yhtymisestä, Pohjanmaan papeissa erittäinkin -syntyi into Suomeksi kirjottamaan ja varsinkin runoelemaan. -- Tämä -seikka, että suomenkielinen runoelu melkein kokonaan oli pappien -käsissä, selittää myös miksi runollisuutemme suurimmaksi osakseen oli -hengellinen, ja miksi maallisissakin aineissa liikkuen enemmiten -kuitenkin ilmottaa hengellisiä tunteita. - -Miten Pohjalaiset lienevät vaikuttaneet kielemme suorasanaiseen -viljelyyn, olisi tutkittava. Runollisuudessa se näkyy siinä että yhä -enemmän ja paremmin alettiin viljellä Suomen runoa. - -Suomen vanhan runomitan mukaan suunniteltiinkin tavallisesti tämän ajan -tilapäärunoelmia. Ensivuosina Uudenkaupungin rauhan jälkeen ilmestyi -vielä joku riimillinen runo ja muutamissa vaihettelevat riimilliset ja -riimittömät värsyt. Mutta yhä enemmän pyrkii säännöksi että niihin ei -saisi panna riimiä. Muissakin kohdin näkyi vielä tottumattomuus runon -rakentamiseen, mutta vähitellen näemme siinä edistymisen. Muutamat -arvelivat täytyvänsä alottaa rivin jok'ainoan sanan samalla -puustavilla.[276] Muutamat, nähden Suomen runon trokeisen muodon, -pitivät virheellisenä värsyt, missä oli sananjakoa, ja välttivät siis -huolellisesti kaikki parittomantavuiset sanat.[277] Jotkut, nähtyä että -Suomeksi voipi sanoa "panemaan" ja "panemahan", "hartaalla" ja -"hartahalla", ja tätä seikkaa oikein ymmärtämättä, alkoivat pistää -h:ta, mihin se ei olisi sopinutkaan. Sillä lailla saivat tämmöisiä -värsyjä kuin: - - Linnas samas lujahassa, - -- -- -- - Osahasa oikiasa j.n.e.[278] - -Kun se luulo oli yleinen, ettei Suomen runo pidä lukua sanojen arvosta, -niin pantiin välistä pitkiä tavuita laskuun ja lyhyitä nousuun. -- -Katkaistuja sanoja ruvettiin yhä tarkemmin välttämään, mutta tään ajan -paraissakin runoissa on aina edes joku semmoinen virhe luikahtanut -sekaan. -- Muutamat eivät tarpeeksi viljelleet ajatusriimiä taikka -liittivät, runomme luonnetta vastaan, erilauseet yhdistyssanasilla -toisiinsa. -- Tuskin on yhtään tänä aikakautena syntyneistä runoista, -joka kaikista näistä virheistä olisi vallan vapaa, mutta ylipäätään -ovat paljoa paremmat, kuin mitä edellisinä aikoina oli sepitetty, ja -yhä paranemassa. Samaten näkyy edistymistä sisällyksenkin puolesta. -Asioita ei enää paljaaltaan kerrota, vaan puetaan johon kuhun -kuvaukseen, ja sananväänteet ovat tulleet sileämmäksi, runollisemmaksi. - -Ottakaamme nyt ensin esille historialliset runoelmat. Niistä kaikuu -meille vielä muutamia valitushuutoja ison vihan vaivoista. -Semmoinen on: - - Sururunot suomalaiset, - Vaivoista valittavaiset - Poloisella Pohjanmaalla, - Ruotzin rannoilla, rajoilla - Vallan alla Venäläisen, - Vitzan Herran hurskaimman - Kijruhulda kirjoitetut, - Muille muistoxi jätetyt - Nämät vaivat nähneheldä - Pohjanmaalla poicaiselda.[279] - -Näiden kirjottajalle Vhaelin ennenmainittu runo epäilemättä oli tietty; -tällä runolla on sen kanssa paljon sukulaisuutta aineen järjestyksessä; -mutta tämä on paljoa pitempi ja ulottuu melkein rauhaan asti. Enimmiten -ovat asiat siinä vaan yksikertaisesti kerrottuna, mutta itse aine on -niin syvästi liikuttavainen hirmuisuudessaan, ettei kuivintakaan -kertomusta siitä voisi sanoa ikäväksi. Ja tässä ovat Suomen runon -omituisuudet taitavasti käytetyt, runoilijan omat tunteet puhkeavat -tuon tuostakin ilmi ja toisinaan on itse kuvaeluskin todella -runollinen. Ulkomuodoltaan tämä runo on melkein aivan virhetön. Se -kyllä on riimillinen, mutta riimiä ei ole väkisen tavotettu, vaan missä -ei se itsestään valunut, heitetty pois. -- Ensimäinen runo kertoo -kuinka Venäläiset maahan tullessaan menettelivät; samatenkuin Vhaelin -runossa luetellaan ensiksi tavarain ryöstämiset, sitten lasten viennit -ja naisten raiskaukset, viimein nuot kauheat kidutukset. Järjestys on -arvattavasti niin pantu siksi että lukijan mieli yhä kovempien kiusojen -kuvilla yhä seyvemmälle tulisi liikutetuksi. Tässä nyt ei runoelija -enää voi pidättää parkuaan, vaan huutaa: - - "Ohoh suurta surkiutta! - Ohoh vaiva vaikiata! - Veden väändäpi verisen - Selkiöistä silmistäni, - Hijen hiuxista hijopi, - Poski päästä pusertapi". - -Lopulla runoa kuvaelee Suomalaisten viheljäistä elämää sydänmaissa: - - "Corvesa oli cotomme, - Maantiellä majasiamme, - Kirckotiemme kivistöllä, - Metzän petoin pesillä, - Carhut canssa cumpanimme". - -Tämä runo päättyy viimein, samatekuin kaikki seuraavat, sanoilla: - - "Auta ainoa Jumala, - Päästä päivistä pahoista!" - -Toinen runo erikseen juttelee kirkkoin ja hautausmaiden ryöstämisestä. -Kolmas kertoo kuinka alussa vuotta 1716 jo alettiin toivoa helpotusta, -haettiin kaukaa siemeniä ja juhtien puutteesta: - - "Ucko auralla ajeli, - Ämmä äjestä veteli". - -Vaan Venäläinen hävitti kaikki, kun läpi maan marsi Kajaanin linnan -päälle, jonka vallotti. Neljäs runo mainitsee kuinka syksyllä -Venäläiset kävivät Länsi-Pohjassakin, ja viides venäläisten menon -lauhtumisen, kun muka pelkäsivät kotiin palannutta Kaarlea. Mutta -kuudes jo suree senkin turvan sortumista: - - "Me cuin calat kävelemme, - Madonpojat matelemme - Paitzi päättä, haldiatta, - Caitziatta, Catzojatta, - -- -- -- - Pian toivoimme todella - Mustat menot muuttuvaxi, - Mutta muutuit mustemmaxi". - -Seitsemäs puhuu "valdacunnan pettäjän" Görtzin hallituksesta ja -lopusta; kahdeksas kappalainen Affrén'in kapinasta seurauksineen; -yhdeksäs on onnentoivotus Ulrika Eleonoran kruunaukseen ja rauhan -toivon ilmotus, mutta kymmenes jälleen kertoelee Venäläisten -ryöstöretkistä Ruotsissa. Yhdestoista riemuitsee Hessin Fredrikin -kruunauksesta kuninkaaksi; sitten puuttuu yksi lehti, jossa näkyy -olleen vielä kahdestoista runo. Lopuksi laulaa runoniekka: - - "Ei sanat sanoen puutu, - Virret veisaten vähene, - Sanalaskusa sanovat - Sauvon syvät Suomalaiset. - Vaan mun puuttupi puheni, - Lauluvirteni lakaapi; - Sillä mulla mustat päivät - -- -- -- - Muret mieltä muuttelepi - Aivuan ajatuttapi, - -- -- -- - Eipä raiku raskas rinta, - Kulje kurjan kurcku torvi, - Vaicka ainoiset asiat - Vielä varsin vaatisivat". - -Samanaineinen on myös: Valitus virsi Suomen surkeudest Vänein vallan -alla, kirjoitettu yhdeld murheliseld Israelitald Edomin lasten seas -1720.[280] Tekijä on Israel Escholin (Siuntion kirkkoh. k. 1742). Tässä -historiallista kertomusta vaan on vähän, ennimmiten tunnustusta että -Suomi synnillään nämät vaivat oli ansainnut, ja rukouksia Jumalalle -että niille jo tekisi lopun. Siinä ilmottuu lämmin tunne ja paikottain -on se oikein soma. -- Kyrön tappelusta ja sitä edellisistä tapauksista -puhuu yksi virsi.[281] - -Kolmevuotinenkin, 1741 vuoden sota on synnyttänyt runonsa.[282] -Sen on kirjottanut v. 1743 eräs Mardell Widman. Se on jo vedetty -esimerkiksi niistä runoista, joissa trokeisen mitan säilyttämiseksi -parittomantavuiset sanat ovat vältetyt. Sama mies on kirjottanut -joulurunonkin.[283] - -Myöskin on mainittava Kaarle Reinin (nimismiehen poika Ilmajoelta, -Vähänkyrön kappalainen k. 1781) sepittämä jatko Tammelinon ajantietoon -1752. Se on oikeaan runomittaan rakettu ja mainitsee viimeeksi Aatolppi -Fredrikin käynnin Suomessa. Sama mies on vielä kirjottanut 2 -hautarunoakin[284] ja epäilemättä on hänen tekemänsä myöskin Ilmajoen -asuvien valitus provasti Mennanderin kuolemasta.[285] Sen tekijäksi on -mainittu Kaarle Juhananpoika, Pohjalainen, joka ei voi olla muu kuin -Rein, joka oli Juhanan poika ja Ilmajokelainen. Reiniltä sanoo Porthan -saaneensa tietoja runon oikeista rakennussäännöistä.[286] Reinin runot -ovatkin ulkomuodoltaan virheettömät (paitsi että on melkein paljon -katkaistuja sanoja), vaan runohenkeä ei ollut ollenkaan. -- Pari -historiallista virttä löytyy Apr. Achrenionkin tekemissä. - -Nyt seuraavista, hovi-, hää- ja hautarunoista hempeämpää runohenkeä -tietysti ei saa hakea; sen kieltää itse ainekin. Näitä runoja on -harvoin: - - Itse into ilmi tuonut, - Luonto lauluiksi takonut. - -Juhlallisella luonteellaan, usein pöyhkeillä, mahdillisilla sanoilla ja -vähän väkisen kiihotetulla tunteellansa ne paremmin kuuluvat -kaunopuheellisuuteen kuin runollisuuteen. Sentähden puuttuvatkin -enimmiten sitä luonnollista suloisuutta, joka on syvän ja totisen -mieliliikutuksen synnynnäinen lahja. Joku ainoa todella lämmin ja -suloinen tätä yleistä päätöstä ei kykene kumoamaan. Tavallisesti -alkavat sillä että runolija lauluansa tai sydäntänsä kehottaa -kajahuttelemaan ja nämät alkusanat useimmiten ovatkin paraat ja -hempeimmät paikat koko runossa. Suurella huolella koetaan peittää ja -koristella mitä paljaaltaan kovin maistuisi kuivalle niinkuin -vuosiluvut j.m.s. Esimerkiksi on pantu 1650 tällä lailla: - - "Vuonna yxi tuhannetta, - Sata caxi colmin kerroin, - Viisikymmendä vinottu, - Vielä päälle palckioxi - Kesäcuussa caunihisa" j.n.e. - -Usein on itse nimikin sovitettu runomittaan niinkuin muutamista -historiallisista runoista jo olemme nähneet. Tarkasti myös valitaan -sopivia, luontoa kuvaavia mainesanoja esimerk. - - "Pappein parvesta pyhästä - -- -- -- - Viisauden vinheämmän - -- -- -- - Christuxemme kirckahimman" j.m.s. - -Ainetta runoilija välistä ei ole omasta itsestään ottavinansa, vaan -kuulevinaan kahden miehen taikka miehen ja maineen keskustelua. -- -Merkittävä viimein on sekin näissä runoissa, että sanoissa ja -lausetavassa välistä on jotain talonpoikamaista. Eikä kummaakaan koska -talonpojat oppineilla olivat oppaana tällä vielä äkkinäisellä Suomen -runopolulla. - -Hovirunoilla on se yhteinen luonto että niissä kuninkaallisen perheen -jäseniä ylistellään kiitossanoilla, jotka me nykyään sanoisimme -inhottavaksi imarteluksi, vaan silloin näkyvät asiaan kuuluneen. -Semmoisia tällä aikakaudella kirjottivat: Jeremias Walleen (Turunläänin -maaherra?) prinsi Kustavin syntymäpäivään 1748,[287] johon samaan -juhlallisuuteen sepitti laulun[288] maisteri Juhana Justander. Tämä on -myös kirjottanut hautarunon isälleen 1749.[289] -- Kaarle Fredrik -Mollerus (Korpon kappalainen k. 1787) piti yliopiston puolesta pitkän -runopuheen,[290] koska Kaarle herttuan syntymän syystä vietettiin -juhlaa 1749. Muutamat merkilliset lauseet tässä runossa jo olemme -nähneet. Siihen varsinkin sopii mitä tämän ajan juhlarunoista yllä on -sanottu. Tässä ovat sanat pöyhkeämmät, sanan väänteet konstikkaammat -kuin missään muussa ja hitaasti astuskelee se juhlallisin askelin. -Runoilija ensin kääntyy kuulijoihin, luetellen erisäädyt, iloitsee että -Suomi ensikerran tässä paikassa kaikuu, ja rupeaa tuosta lavealta -latelemaan mitkä Kaarlet Ruotsia ovat hallinneet. Tätä tehden ei heitä -mainitsematta noita 16:silla sadoilla keksittyjä pakananaikuisia -kuninkaitakaan. Viimein saavat Aatolppi Fredrik sekä perintöprinsi -Kustavikin osansa ylistystä ja lopullu kehottaa runoilija pikku Kaarlea -astumaan näiden korkeiden esi-isäin jälkiä. Kaikkiansa tässä runossa on -1266 värsyä! Mollerus muuten on kirjottanut hautarunonkin 1749.[291] -Juonas Hartman ("muinoin puolipormestari") kirjotti Aatolpin Fredrik -käynnistä Suomessa runotapaisen soperruksen 1752.[292] Viimeinkin on -hovirunoin tekijöistä mainittava Kaapriel Kaaprielinpoika Calamnius -(kappalaisen poika Kalajoelta, synt. 1728, tuli ylioppilaaksi Upsalassa -1744, maisteriksi Turussa 1754, kappalaisen apulaiseksi Kalajoelle -1760, kuoli kirkkoherran apulaisna Limingassa 1774).[293] Porthan hänen -sanoo olleen paraita runoniekkojamme ja hän onkin ainoa semmoinen, -jonka runot kerättiin yhteen vihkoon. Semmoisenaan ne tulivat painosta -1755 nimellä: Vähäinen Cocous Suomalaisista runoista, kirjoitetuista -visseissä tiloissa Gabriel Calamniuxelda.[294] Mutta kirjanen Pippingin -luettelossa on merkitty tuolla ilkeällä ristillä, joka merkitsee että -ei enään ole löytyvissä. Suotava olisi että jos joku kappale vielä -löytyisi vanhoista komeroista, se lähetettäisiin yliopiston talteen. -Porthan on väitökseensä: De poesi fennica ottanut pari palaista, joista -tähänkin otan toisen todisteeksi ettei Porthan näy häntä syyttä -ylistäneen. Se kuuluu näin: - - "Kevät keickuen tuleepi, - Ilon kanssa ilmestypi; - Silloin monda metzämiestä, - Somaisinda soidinmiestä - Suxen päällä soutelepi, - Ennakolla ennättäpi - Metzäin eläinden edulle, - Soittavaisten soittimille; - Silloin kaicki kalamiehet - Paatin päälle pyytelevät, - Verkot vetehen vetävät, - Heinicköhön heittelevät" j.n.e.[295] - -Tämä näkyy olevan häärunoa, mutta Calamnius on kirjottanut hovirunonkin -Aatolppi Fredrikin käynnistä, josta myöskin palanen löytyy Porthanin -väitöksessä.[296] Toinen hovirunonsa on onnentoivotus kruunuperillinen -Kustavin syntymäpäivään v. 1767.[297] Paitsi näitä on Calamnius -kirjottanut myöskin onnentoivotuksen väitökseen v. 1753.[298] -- Löytyi -muuten tällä aikakaudella toinenkin Kaapriel Calamnius (Pietarinpoika -maanviskali ja pitäjänkirjuri Kalajoella k. 1767), joka on kirjottanut -pitkän, opettavaisen laulun 1743.[299] Epätietoista siis on kumpaisen -tekemä yllämainittu runokokous oli, koska sen tekijää ei ole isän -nimellä mainittu. Mutta kuitenkin tuskin jäänee epäilyksen sijaa, koska -edellisen säilyneetkin runot ovat hyviä ja jälkimäisen laulu vaan -ikävää lorua. - -Häärunoja ovat sepittäneet: Henrik Lilius (Messukylän kirkkoherra k. -1745) v. 1728.[300] Hän on myöskin kirjottanut onnentoivotusrunon -Juslenion sanakirjaan. Hän sanotaan olleen hyvä runoilija Latinan -kielellä ja nämät suomalaisetkin runot todistavat että hänellä oli -tavallista suurempi runolahja. Kahden häärunonsa kanssa yhteen -sidottuna on seuraava kehtorunokin, joka ansaitsee tulla tutuksi, ollen -sen ajan paraita tuotteita. - - Kehtorunot. - - Tuutilainen, tuutulainen, - Leväele lapsukainen; - Levon lainaja lepyinen, - Jesus sua siunatcohon; - Nucu, nucu, nuckeroisen! - Macaele maidonjuoja! - Cuin on maitokin macoinen, - Unes olcohon suloinen; - Cuin on kätes kijnnitetty, - Cupeheses vyöllä vyötty, - Nijn sun Jesus itzehensä - Uscon nuoralla niveli. - Jumala sun itze otti - Lijttohonsa, lapsexensa, - Jesus vijoista virutti, - Pyhä hengi pyhitteli. - Älä itke engelisen', - Vaikeroitze vaiveroisen'! - Jesus caunis cumpaninas, - Pyhät vartiat vaussas. - Nucu, nucu nuckeroisen, - Macaele maidonjuoja! - Liecuttelen linduistani, - Ainuata armaistani - Kehtos käärin cuckaisilla, - Casvos peitän caunihisti; - Coscas olet kyllä saanut - Hopiaisen' hienoisesta, - Heräele herttucaisen' - Ilman itcuta isota; - Palckas panduna povessa, - Maito mesimieluhinen. - -Muita häärunoja ovat kirjottaneet Martti Peitzius (Kälviön kirkkoh. k. -1782) v. 1738.[301] Saman miehen käsialaa on hautarunokin v:lta -1761.[302] Molemmat ovat nyt kadoksissa. -- Hyvän häärunon on tehnyt -Martti Laurin (Kälviön kappalainen k. 1785) v. 1764.[303] -- -Häävirsi[304] löytyy Achrenionkin virsien seassa. -- Kaikki meille -säilynnet häärunot ovat leikillisiä ja vilkkaita. Hautarunotpa sitä -vastaan ovat juhlallisia. Usein alkavat sillä että runoilija itsensä -kehottaa laulamaan, mutta valittaa että murhe äänen on sortanut. Sitten -luettelee vainajan elämän vaiheet, ylistellen hänen avuja ja hyvä -tekojansa; lopuksi toivottaa että kaikki hänen esimerkkiään -seuraisivat. Enimmiten ovat nämät runot pitkäpiimäisiä ja kuivanlaisia. -Hautarunoja ovat sepittäneet pait ennen jo mainittuja: Juhana Wacklin -(postimestari Oulussa) v. 1736;[305] Simo Achrenius (synt. 1729,[306] -oli kirkkoherran apulaisna Paltamossa, sitten Pietarsaaressa, kuoli -vakinaiseen virkaan pääsemättä) v. 1758,[307] ja Henrik H. Lyra -(luultavasti apulainen Pielisjärvellä) v. 1762.[308] -- Hautavirsien -kirjottajia olivat: Juhana Ståhlberg v. 1730,[309] Mikael Wanonius -(Kiikalan kirkkoherra k. 1743) v. 1737[310]; nimetön v. 1740;[311] -Amicus Fidelis (luultavasti Aapram Frosterus, josta edempänä enemmän) -v. 1756;[312] J.J. Lindström v. 1758;[313] Juhana Wegelius (Oulun -provasti k. 1764) v. 1758;[314] nimetön v. 1763[315] ja Aapram -Achrenius.[316] - -Simo Achreniolla näkyy olleen vilkkaampi runosuoni. Hänellä oli -mielikuvailoa, hän osasi valita sulosoivia, runollisia sanoja ja -runomittakin häneltä sujui melkein virheettömästi. Todistakoon sen ote -hänen hautarunostaan Lappajärven kappalainen Wilckmanille. Hän alottaa: - - "Nouse kätköstä kynäni, - Keicu kädessä catala, - Kirjottele kijrehesti, - Coska lähden laulamahan, - Murehella muistamahan - Mit' on mielesä minulla - Mik' on vaivana valitus!" - -Tuosta juteltua kuinka Tuoni jälkeen jääneen perheen sekä ystäväin -haikeaksi murheeksi oli temmannut pois vainajan, kuvaelee Tuonta: - - "Ohoh Tuoni tuimuuttasi, - Cuing'on haahmosi cuvattu? - Se on muotos muinainengin: - Sinull'on sijvet siniset, - Lendokeinot cauhistavat, - Virhivijcatet olalla, - Julma raudasta rakettu; - Cumma kynttilä kädesä - Pimeästi palavainen; - Tijmaklasi tiuckuvainen - Vasamana vasemmasa - Ombi käydesä kädesä, - Josa vähän juoxemata - Liene pohjasa poroa; - Vielä varmasti vaellat - Valkeisa vaattehisa, - Lumicarvan caldaisisa; - Pimeäsä pijlottelet, - Astut äkisti etehen, - Varjos canssa vetäynet; - Aina culjet curkistellen, - Coet caickia catella, - Caicki tuimasti caristat - Pojes mailman menosta, - Ulos näistä nähtävistä; - Salasa sanas sanelet, - Coskas tuotat Tuonelahan - Ihmisiä ilman alla; - Sydämiä sylkyttelet - Tahi halcaiset tahallas, - Coskas couristat covasti, - Vijleskelet vijme kerran; - Casvosi on calpeaxi, - Cauhiaxi caljahtanut, - Silmät päähän painunehet - Callon caamean sisähän; - Calma haisee haikiasti - Nousee nockamme sisähän, - Coskas culjet cuuluisasti - Majoisamme matkustelet". - -Simo Achrenius on myöskin samana vuonna väitökseen kirjottanut pitkän -runon,[317] joka opettaa kuinka Amerikassa tuohivenheitä raketaan sekä -näyttää mikä hyöty niistä olisi Suomen maalle. Se on hyvin sukkelasti -kokoon pantu. Suurinpa teoksensa on: Uudet Hengelliset runot läsnä -olevaisista ja tulevaisista tiloista v. 1766.[318] Tämän työn tarkotus -näkyy olleen Suomen kansalle suositussa runomuodossa antaa jumalista -ainetta ja näillä runoilla tunkea syrjään muinaiset loihturunot. -Sen toivon ilmottaakin Aapram Achrenius tähän liitetyssä -onnentoivotus-runossa. Muuten tätä kirjaa seuraa toinenkin -onnentoivotus, Henrik Hildénin (kappalainen Kustavin kappelilla -Taivassalon pitäjää, k. 1771) tekemä. Simo Achrenius tähän teokseensa -on liittänyt soman kuusmittaisen runoelman, jossa sen omistaa -Pohjanmaan papeille. Itse teos, joka sisältää n. 2300 värsyä, on jaettu -seitsemään osaan, joista ensimäinen on kehotus synnistä heräämään, -toinen ja kolmas Kristuksen ansiosta, neljäs kuoleman kodista, viides -tuomion tulosta, kuuden helvetin valkiasta ja seitsemäs taivaan -autuudesta. Näissä runoissa ilmottuu harras jumalisuus, joka varsinkin -ensimäisessä osassa innollisesti saarnaa katumusta; neljännessä -ilmotetaan haudan salaisuudet kamottavalla, vaan väkevällä tavalla; -kuudes samaten väkevästi kuvaelee helvettiä ja aikanansa se matoineen -liekkineen kyllä taisi maistaa. - -Hengellisen, nyt kadonneen runon on kirjottanut Kaapriel -Aspegrénkin,[319] yllämainittu Pietarsaaren provasti, jolta Juslenius -oli saanut niin paljon lisää sanakirjaansa. -- - -Edelliselläkin aikakaudella olemme nähneet muutamia suomenkielisiä -onnentoivotuksia kirjantekijöille. Nyt niitä alkoi tulla tiheään, -enemmiten yliopistollisten väitösten mukaan. Onnentoivotukset -väitöksiin olivat 16:silla sadoilla melkein kaikki olleet Latinaksi; -mutta n. 1700 vuodesta alkain niitä tuli kaikellaisilla kielillä, -muinaisilla sekä nykyisillä, ja niiden seassa Suomeksikin. Ensimäinen -suomenkielinen[320] kuitenkin jo kuuluu edelliseen aikakauteen, -nimittäin vuoteen 1679. Tällä aikakaudella kirjotetuista ovat noin -puolet runoja, muutamat vielä riimillisiä, mutta suurin osa vanhain -runoin mukaiset, muutamat hyvin taitavasti sepitetyt. Löytyy myöskin -pari riimillistä laulua. Mutta omituista tällä ajalla on, että -_yritettiin Suomen kieltä taivuttaa Greikka-Romalaiseen kuusmittaan ja -elegian mittaan_. Joku näistä kyllä on perustettu korolle, vaan -_useimmat arvolle_, noudattaen melkein kokonaan niitä samoja sääntöjä, -mitkä nykyään prov. Lönnrot on pannut Suomen kuusmittarunomuksen -perusteeksi. Suurena helpotuksena silloin kuitenkin oli että päätteiden -poisheittämisellä karttui lyhyempiä sanoja; toiseksi oli silloin -helpompi saada daktylia kun Abessivoa kirjotettiin yhdellä t:llä ja -Inessivoa yhdellä s:llä (vaivata, pienesä). Sentähden ei heidän arvolle -perustettu kuusmittansa tarvinnutkaan paljon ensinkään polkea korkoa. -Siinä myös erosivat nykyisestä tavasta että daktyliksi kelpasivat -kolmitavuset, lyhyet sanat (kavala). -- Yksi kuusmittaruno löytyy, -jossa riimiäkin on viljelty, vieläpä hyvin konstikkaalla tavalla! - - "Lotcu ja notc' mander, tander cans tutisi tuimast, - Ilon cans cosc' tantz coconans oli nurmesa neitzeill" j.n.e.[321] - -Mutta ylipäätään ei riimiä suvaittu. Sen sijasta kaunistettiin laulua -alkusoinnulla, tavallisesti niin että joka värsy oli jaettu kahteen -jaksoon, niinkuin alempana tuleva esimerkki näyttää. Vaan oli niitäkin, -jotka alottivat kaikki värsyn sanat samalla puustavilla, vieläpä -sovittivat oman taikka sen nimen, jolle onnea toivottivat, värsyjen -alkupuustaviin esim. - - Johana julkinen juur, joca jalosti julistat juttui j.n.e.[322] - -Tämmöiset kovin konstikkaat runoelmat sisällykseltään tietysti olivat -aivan mauttomia ja ne ovatkin ainoat korolle perustetut. - -Itse aineen luonteesta seuraa ettei niissä voi ilmottua totista -runohenkeä; mutta useampi heistä kuitenkin on sukkelasti ja somasti -sommiteltu. Väitöksen tekijää ylistetään, kiitetään hänen taitoa ja -oppiaan, jonka on näyttänyt "Auran ahkerasa ahjosa" tai "lauluneitoen -salisa", pyrkien "Heliconin heliälle, cullatulle cuckulalle", missä on -saava päähänsä "lehtilakin" tai "vihriöitä kihriöitä". Muutenkin -hänelle toivotetaan onnea tässä ja vastaisessa elämässä. Enimmiten -puhutaan myös itse väitöksen aineesta ja sen tärkeydestä. Muutamissa -runoilija on unessa näkevinään lauluneidot, jotka häntä houkuttelevat -puoleensa, tai kuulevinansa Auran rannoilta huminan, jonka syytä sitten -tiedustelee. - -Tämmöisiä onnentoivotuksia ovat kirjottaneet runomitalla, pait ennen jo -mainittuja: Gösti Göstinpoica 1723,[323] Juhana Gråå (Taivassalon -kirkkoherra k. 1763) v. 1728 Upsalassa,[324] Pietari Cajanus (pitäjän -apulainen[325] Lohtajalla k. 1765) v. 1728,[326] Juhana Haberfelt -(Pohjalainen) v. 1730[327] ja 1735,[328] Iisak Fortelius (Kemin -provasti, k. 1783) v. 1748,[329] Jaakop Chydenius (Vaasan provasti, -k. 1809) v. 1751 Upsalassa,[330] Kaapriel Lagerbergh (Hailuodon -kappalainen, k. 1801) v. 1751,[331] Jaakop Ahlberg (Pyhäjoen -kappalainen, k. 1781) v. 1753,[332] Olovi Westzynthius (Kajaanin -kirkkoherra, k. 1781) v. 1754,[333] Risto Herkepaeus v. 1757,[334] -H.S. v. 1760.[335] - -Nykyisempiin mittoihin rakettuja ovat sepittäneet: Kaarle Kustavi -Melartopaeus v. 1742,[336] Erik Juhana Blom (Someron provasti, -k. 1789) v. 1750,[337] Kaarle Sedenius v. 1766.[338] -- - -Kuusmittaisten runoelmien tekijöitä ovat: Nikolai Bursman (Köyliön -kirkkoh. k. 1732) v. 1732,[339] ennen mainittu Mikael Wanonius v. -1732,[340] Aapram Utter v. 1736,[341] Salomo Hannelius (Ilmajoen -provasti k. 1796) v. 1744,[342] Aapram Tackou v. 1749,[343] Anterus -Gjös (Joutsenuksen kirkkoh. k. 1779) v. 1757,[344] Gregorius Hallenius -(Turun koulun collega supremus, k. 1772) v. 1744.[345] ja 1758.[346] - -Mutta se joka kuusmittarunoa viljeli kaikista paraten, oli Aapram -Achrenius (Nousiaisten kirkkoh. k. 1769; tämän merkillisen miehen -elämäkertaa katso kirjasta: Hist. upplysn. om relig. rörelserna i Finl. -af M. Akiander, V osa). Häneltä on jäänyt kaksi onnentoivotusta, toinen -kuusmittaan[347] toinen elegian mittaan[348] rakettu. Kuusmittaan on -hän pait näitä vielä kirjottanut esipuheen kirjaansa: Halullisien -sieluin kysymykset,[349] jonka sillä omistaa maaherra Wredelle, -tervehdyslaulun Tammelin-piispalle 1730[350] ja yhden virren.[351] - -Näytteenä sekä yliopiston onnentoivotuksista että sen ajan -suomalaisista kuusmittarunoelmista olkoon seuraava Achrenion: - - "Tuonain temmaisi täst minun muodons muuttuva Morpheus, - Temmais, valpena vei eipä suonut sippurasilmill, - Vei minu, vei vijtan, cusa virsiä veisasi _Virtus_; - Veisais näin: tule tänn, Musain vesa vickelä, vircku, - Cuin vetelet vinhast Aganippen vainjosa vettä, - Juox tule tänn tänäpän, täsä tie, täsä tanhua toimen, - Tie, joca selkiä lie, joca vie, joca taitane taivast - Päin vetä paitz pelvott ylitz onnet ja ongalet alhoin - Pindin paisumen pääll, cusa Cunnia canda Cathedras - Crunun caickile nijll, jotk' sinne on saattanut itzens. - Sijs tule tänn tänäpän! Vedä veickoni virsuja väljäl, - Seura ny meit yli öit, pyri pääll, lue, lauluja laske, - Ei täsä turmele työ, vaick pistävi tappura pensas, - Ei täsä tomua tul, vaick canda se crapise cannois. - Sijs pidä pääll joca sääll, kyll cunnian cunnia caicu, - Cuins heljäl helinäl _Heliconin_ huittulen hyppät. - Näin veisais _Virtus_; tämän äckäis taitava toimen - Cans taidon toveritz, joca nurcasa nurisi nurmen, - Äckäis sen, meni sinn, ja jos ennen seuraisi sijvos - Kyl sala, kyl caunist, jo nyt jälkiä jättele julkist, - Jälkiä jättele julk, minä vihdoin vijdasa virgon, - Nyt toivon totisest: caick caiketi käändykön onnex." - -Achrenion nimi on nytkin vielä eleillä Suomen rahvaassa, kuitenkin ei -näiden nyt mainittuin laulukoetten tähden, vaan uutterana -virrenseppänä. Varsinkin viimeisinä ikävuosinaan hän niitä kirjotti ja -painatti aika joukon. Yhteensä on hän jättänyt jälellensä noin 200 -virttä, joista vaan harva on käännöstä. Maskun Hemmingin, Tuomas -Ragvaldinpojan ja Juteinin rinnalla on hän siis ollut viljavimpia -suomenkielisiä runoniekkoja. -- Tietty on että voimallinen herätys ja -tunnon vaiva hänet joksi kuksi aikaa saattoi ikään kuin mielipuoleksi, -niin että hän erotettiin pappisvirastaan vaikka sittemmin uudestaan -pääsi siihen. Syvä synnin tunto ja ehdoton turvauminen Jumalan armoon -onkin pääjuonena kaikissa Achrenion virsissä. Innollisesti saarnaa hän -parannusta, viitaten sen ajan sotia ja muita surkeita kohtauksia, esim. -Lissabonin maanjäristyksen, Jumalan vihan merkiksi. Palavalla armon -rukouksella ja kaiken oman ansion kieltävällä nöyryydellä kän toisissa -virsissä heittäyy Jumalan eteen taikka vielä toisissa kuvaelee -vastaista autuutta. - -Tämä jumalinen into ja tunteen hartaus on nämät virret tehnyt Suomen -rahvaalle niin rakkaaksi, että heitä meidän aikoihimme asti monta -monituista kertaa on painettu. Mutta ankaramman tarkastelijan silmissä -niiden arvo kuitenkin kovin alenee. Se kyllä on totta että niistä puhuu -palava, innokas tunne ja että mielellään liikkuvat kuvissa. Mutta -paraillakin tahtoo olla se vika, ettei Achrenius ainettansa ole kyennyt -ko'ossa pitämään. Milloin on hän sen sallinut pitkäpiimäiseksi venyä, -milloin antanut sivu-ajatusten tai kuvien vietellä itseänsä -pitkällisille mutkille, jotka välistä sekottavat pois koko ajatuksen -juoksun. Vertauksissaanki ja kuvissa hän liian soluttelee pikkuisia -sivuhaaroja myöten, niin että lukijaa ikävystyttää. -- Onpa myöskin -monta virttä, joissa runollista tuntoa ei ole yhtään, jotka vaan ovat -kuivinta, riimiin pinkotettua saarnaa. Riimissä hän on huolimaton, -mutta panee kuitenkin riimin vuoksi välistä virteen sanoja, jotka eivät -ensinkään mukaudu pää-ajatukseen. Uutta suomalaista virsikirjaa -laittaessa ei pitäisi kuitenkaan Achreniusta kokonaan hyljätä. -Karsimalla ja yhteen valamalla hänen virsistään kuitenkin saisi edes -jonkun joukon kelvollisia. Niitä onkin otettu virsikirjaseuran -toimittamiin Uusiin virsiin 1836.[352] -- Hauta- ja häävirsiäkin on -Achrenius muutamia kirjottanut, niinkuin yllä olemme nähneet, onpa -yrittänyt runontekoonkin esipuheessa Simo Achrenion hengellisiin -runoihin, mutta se ei häneltä tahtonut sujua. - -Muista virsiniekoista ovat erittäin mainittavat veljekset, Paltamon -kirkkoherra Aapram Frosteron pojat, Jaakop (Lohtajan provasti, k. 1794) -ja Aapram Frosterus (Turun konsistorion notarjus, k. 1766). Edelliseltä -on jäänyt 5 virttä,[353] jälkimäiseltä 10[354] ja yhdessä ovat -sepittäneet 5.[355] Yksi Aapramin tekemä on alkuperäinen, muut kaikki -käännetyt Ruotsista ja Saksasta. Virret ovat hyvästi valitut, käännös -on vapaa, usein enemmän mukailevainen, toisinaan on omiakin värsyjä -lisätty. Ne ovat ajatuksen, kielen ja mitan puolesta kauniita, -sujuvaisia, vaikka niitä liian useat katkaistut sanat vähän rumentavat. -Alkusointua on mahdollisuutta myöten viljelty. - -Loimijoen provasti, viimein esimäinen jumaluusopin provessori Turussa -ja tuomioprovasti Kaapriel Lauraeus (k. 1753) käänsi Saksasta ja -Ruotsista 10 virttä.[356] Ne muuten olisivat hyvät, mutta hän ei -huolinut ensinkään korosta, niin että yhtenään kyhäeli semmoisia -värsyjä kuin: - - Ettei ikä ajan pituus j.n.e. - -Paitsi näitä ilmestyi joka vuosi hengellisiä virsiä, jotka monta -monituista kertaa meidän aikoihimme asti uudesti painettuna, ovat -tulvanneet rahvaasen. Joku niistä on parempi, mutta suurin osa -huononlaisia. Enimmiten niissä kirjottajan nimeä ei ole mainittu, vaan -muutamat sen kuitenkin ovat säilyttäneet värsyjen alkupuustaveissa. -Ne, joista on selkoa saatu, ovat: Nikolai Bursman (k. ylempänä), jonka -laulu "paimenest ja lambast"[357] on hyvin soma. Se on kirjotettu -samaan mittaan kuin Cajanon mainio virsi, ja ihmeellistä on nähdä -kuinka enimmät samanmittaiset ovat tavallista kauniimmat. Näyttää ikään -kuin olisi alkuperäisten sanain kauneus innostuttanut niitäkin, jotka -sittemmin käyttivät sitä nuottia. -- Johannes Stichaeus (Mäntsälän -kirkkoh. k. 1708[358] taikka hänen poikansa, josta ei ole muuta tietoa -kuin että syntyi 1702) v. 1734,[359] Johan Höckert (Nousiaisten -kappalainen, k. 1794) v. 1735,[360] 39[361] ja 63,[362] Eskel -Johaninpoika ja Elisabetha Karck 1735,[363] Yrjä Litaniuson (sic!) -1735,[364] Johannes Chydenius (pitäjän apulainen Vesilahdella, k. 1759) -v. 1737,[365] Gustav Lindvall ja Thomas Manb (sic!) v. 1741,[366] -Johannes Altan (Lohtajan provasti, k. 1755) v. 1746,[367] Johan Stamnel -v. 1748,[368] Laihian kirkkoherra (luultavasti Samuel Mikaelinp. -Wacklin 1748-1780) v. 1751,[369] Anterus Rennerus (yksi sen -niminen[370]) oli studiosus theologiae ja kuoli semmoisena 1781, 72 -vuotiasna v. 1754,[371] Esaias Hildeen (kappalainen Kustavin kappelilla -Taivassalon pitäjää, k. 1789) v. 1766.[372] -- - - - - -Porthanin aikakausi 1766-1809. - - -Viimekuluneena aikakautena oli Suomi kaksi kertaa ollut Venäläisten -käsissä, jotka kummankin kerran kyllä olivat lähteneet jälleen, vaan -osan pitäneet saaliinaan. III:s Kustavi kuningas tätä itäpuolelta -kohoavaa vaaraa kyllä torjui etemmäksi, vaan kuitenkin kuuluu -Porthanilla olleen ja lienee epäilemättä monella muullakin ollut se -varma vakuutus, että Suomi pian tulisi erotetuksi Ruotsin vallasta. Ja -sen todistavatkin siltä ajalta säilyneet lauseet. - -Näkyy kyllä nytkin ruotsalaistuneen mielen osotuksia, esim. kun prov. -Gadd puheessa: Om svenska friheten 1772 sanoo: Meidän Ruotsalaisten -vapauden onnet, -- Manhem'imme,[373] j.n.e. -- Ja koska Frantzén ynnä -moni muu, Suomen Ruotsista erottua, muutti Ruotsiin, niin näkyy -siitäkin, että moni Suomen mies ei rakastanut Suomea muuna kuin Ruotsin -valtakunnan osana. - -Mutta ylipäätään näemme enimmissä lauseissa suomalaisemman mielen. -Äsken mainittu prov. Gaddikin, esipuheessa Idmanin kirjaan -Suomen sukulaisuudesta Greikan kielen kanssa, kutsuu Suomen -kotimaaksensa.[374] -- P.J. Alopaeus väitöksessä 1793[375] sitä -yhtenään sanoo: kotimaamme, ja puhuu esi-isistämme vanhoista -Suomalaisista. -- Kaapriel Haberfelt väitöksessä 1766:[376] kotimaamme -Suomi. -- Juh. Lizelius väitöksessä 1772:[377] armas Suomemme; -hartaasti rakastettu kotimaamme; esi-isämme vanhat Suomalaiset. -- K.J. -Fagerström väitöksessä: Siitä rakkaudesta mikä Suomalaisilla syyllä on -kotimaahansa 1769[378] sanoo sanan "patria" merkitsevän sekä -syntymäpaikan että myös sen vallaston (civitas) missä kansalaisena -ollaan. Hänpä nyt Suomalaisten kotimaanrakkaudesta puhuen sanoo -tarkottavansa kumpaakin, eikä sitten Ruotsia mainitse ollenkaan. -Muutenkin tässä väitöksessä yhtenään näkyy semmoisia lauseita kuin: -esi-isämme Suomalaiset, Suomen kansamme, rakkain kotimaamme Suomi -j.n.e. Ja viimein mainittakoon Sprengtportenin ja muutamain Anjalan -liittolaisten yritykset todistuksena Suomessa elävästä erikoishengestä, -vaikka kyllä suurin osa kansaamme ei asiaa niin jurtenjaksain -käsittänyt. Tärkeä on tietää mitä Porthan, jonka vaikutus sen ajan -nuorisoon niin oli suuri, tämän suhteen ajatteli. Hänestä on -aikoihimme säilynyt se tieto että hän Suomen eron Ruotsista katsoi -välttämättömäksi, vaikka Venäen valtaa pelkäsi. Mutta vaikk'ei siis -mielellään olisi suonut Suomen eroavan vanhasta liitostaan, niin -kuitenkin koko elämänsä työllä todisti pitävänsä Suomea oikeana -kotimaana. Samaan mieleen toimitettiin myöskin hänen johdossa -ensimäistä ruotsinkielistä sanomalehteä maassamme. Siinä on Suomen -nykyinen ja muinainen tila pää-aineena. Tässäkin muutamissa -lähetetyissä runoelmissa ja puheissa ilmottuu täysi ruotsalaisuus, -mutta ylipäätään on Suomen henki vallan päällä. Enimmiten mainitaan -Suomea sanalla "fosterland" (kotimaa) ja koko Ruotsin valtakuntaa -"fädernesland" (isänmaa). Mutta löytyy lauseita, joissa erikoishenki -vielä selkeämmin näkyy. Ilmotuksessa että ruvettaisiin näitä sanomia -ulosantamaan jo sanotaan: me varsinkin tahdomme kirjottaa -maamiehillemme ("våra landsmän"). -- Vuosikerrassa 1773 s. 3 Lencqvist, -kirjotuksessa "Suomen ruhtinat l. Finlands drottar", sanoo että pitäis -unhotuksesta säilyttää mitä net ovat hyvää tehneet esi-isillemme ynnä -mitä onnia isänmaamme ("vårt fädernesland") on saanut kokea niiden -alla. -- Muistutuksessa tähän Porthanikin Suomesta sanoo: isänmaamme -("vårt fädernesland"). -- Vuosikerrassa 1778 s. 174 sanotaan: meidän -(suomalainen) Raamatun käännöksemme nyt sopii muiden kansain parasten -rinnalle. -- Vuosikerrassa 1783 rupesi Porthan parantelemaan Tuneldin -maanopasta sen suhteen kuin Suomeen koskee, ja kehottaa maamiehiänsä -auttamaan tätä yritystä, joka enentäisi tiedon maastamme ("vårt land"). --- Edempänä: vaikka täynnä rakkautta maahamme,[379] emme saa Suomea -arvella viljavammaksi kuin Englanti on. -- Vuosikerrassa 1793 N:o 4 -kerrotaan Irlantilaisten tapoja näytteeksi: ett'emme me Suomalaiset ole -niinkään jälellä kaikkia muita kansoja. -- N:o 5:ssä mainitaan -Ruotsissa asuvat Suomalaiset sanalla: maamiehemme ("våra landsmän"). -- -N:o 44:ssä on leikiksi tehty ehdotus oman pysyvän teaterijoukon -hankkimisesta Turkuun, ja sanotaan tämä yritys isänmaalliseksi -("patriotiskt"), kun ei sitten olis tarvis näyttelijöitä tuottaa -Ruotsista. -- Vuosikerrassa 1802 N:o 13 moittii lähettäjä että Suomen -almanakoissa nimen alla: vapaamarkkinat suuriruhtinaanmaassa Suomessa, -luetellaan joita kuita Norrlannin kaupunkeja, josta Suomen rahvas muka -voisi saada väärän käsityksen isänmaansa laajuudesta ("sitt -fäderneslands vidd"). -- Saman vuosikerran N:o 63:ssa löytyy kuitenkin -ilmotus aiotusta kirjallisuuslehdestä, missä Porthan, Calonius y.m., -kääntyen Ruotsin yleisöön, puhuvat: Ruotsin kansamme; meillä Ruotsissa -j.n.e. -- Vuosikerrassa 1800 N:o 22 Porthan kruunauspuheessa myöskin -puhuu Ruotsin kansan nimessä; mutta N:o 26:ssä ilmottaa että tästä -lähtein näissä sanomissa tulee Suomessa ilmestyvien kirjain -tarkasteluja yhteisellä nimellä: Suomen kirjallisuus. -- Vuosikerrassa -1804 on silloin kuolleen Porthanin elämäkerta, jossa sanotaan hänen -kuolemansa olevan suureksi vahingoksi koko isänmaalle, varsinkin -Suomelle; mutta edempänä puhutaan hänen isänmaallisista ("patriotiska") -toimista Suomen hyväksi, ja että häntä vanhoillakin päivillään vielä -elähytti se toivo, että unhotetulle isänmaalle ("sitt glömda -fädernesland") voisi hankkia paremman tulevaisuuden. -- - -Sama suomalainen mieli näkyy selvästi Porthanin väitöksistäkin, missä -suomalaisia aineita tutkii. - -Suomen kieli, niinkuin olemme nähneet, oli jo viime aikakauden kuluessa -alkanut paeta ylhäisistä säädyistä. Porthanin aikoina se niistä jo oli -kokonaan kadonnut. - -Samassa kuin Åbo Tidn. väittää Suomen kielen vielä vuosisadan alussa -olleen herrasväenkin yleisenä puhekielenä, se lisää: vaan nyt on vallan -toisin! Tähän muutokseen oli epäilemättä suurinna syynä Ruotsin kohoava -kirjallisuus, jolla juuri Porthanin aikoina oli ensimäinen, loistava -kukoistusaikansa. Tämän vaikutuksen voimaa ei voinnut olla enentämättä -sekin seikka, että Lidner jonkun aikaa ja Kellgrén kauankin asuskelivat -Suomessa. - -Suomenkin miehistä nousi useampia, mainioita ruotsinkielisiä -runoilijoita. Nimet Liljenstedt ja Frese olivat jo ennen rikastuttaneet -Ruotsin Parnasson; nyt niiden lisäksi tulivat Choraeus, Creutz ja -Franzén. Ei olekaan kummaa, vaikka surkeaa, että ne Suomalaiset, joilla -oli runsaampi runolahja, kirjottivat Ruotsiksi. Ennenkin, kun kumpaakin -kieltä rinnakkain puheltiin, oli Ruotsi viljeltynä kielenä helpompi -käyttää, ja sen lisäksi suurempi kunnia voitettavana siitä mitä -Ruotsiksi kirjotti, kuin jos viritti Suomen kanteletta. Porthanin -aikana tuli sen lisäksi, että yllämainittuin miesten äitinkielenä oli -Ruotsi ja siis olis ollut vieläkin vaikeampi Suomea viljellä. Myöskin -taisi olla esteenä se luulo, ettei muka Suomi sopinut nykyisempiin -värsymittoihin, runomittaapa kieltänee totisen runoilijan sisällinen -aisti käyttämästä suurempiin teoksiin. Sillä josko se sopikin Kalevalan -utukuviin, niin sillä on mahdoton esittää semmoisia selväpiirteisiä -muotoja kuin nykyinen runomaku vaatii. Suomenkieliseen runoeluun ei -siis ryhtyneet muut kuin keskinkertaiset laulusepät, jotka eivät -Ruotsinkielellä olisi voineet vetää vertoja paremmille. -- Luonnollista -on että tämä Suomessa syntynyt ruotsinkielinen runoelu taas puolestansa -vaikutti ruotsalaisuuden enentymistä: sillä kun noita lauluja kuultiin -kaikuvan omain järvien lainehilta ja omain kumpujen kukkulalta, niin ei -muistettukaan enää että sävel oli muualta tuotu. - -Mutta kuitenkin näemme yhä edelleenkin niitä, jotka Suomen kielen -sanovat omakseen, ja into sitä tutkimaan sekä viljelemään on -entisestään vielä kiihtynyt. Niin esim. Juh. Fabritius väitöksessä -1766:[380] kielemme. -- Kaapriel Haberfelt samate 1766.[381] -- Niin -myös Lencqvist kirjassaan: De superstitione veterum Fennorum 1782. -- -Christfried Ganander omistuspuheessa Porthanille, jonka liitti -kirjaansa: Mythologia fennica, 1789, sanoo: "vårt finska språk". -- Sama -mies kirjotti onnentoivotusrunon Porthanin väitökseen: De poesi -fennica, jossa Suomen kieltä ylistelee: - - Suomen kieli kangiaxi, - Kyllä kuuluvi kovaxi; - Vaan on sitä vakaisembi, - Synkiämpi, suloisempi, - Paljon sitä painavampi, - Täynnä tarckoja sanoja, - Täynnä toimea tosingin - Solmusanoihin sujuva. - - Tässä kielessä kovassa - Löydät lellylähteitä, - Jotka juoxevat joixi, - Leviävät lammikoixi, - Jotka janon jähdyttävät, - Kielen saavat sukkelaxi j.n.e. - -Niinpä sanoo Porthanikin, Suomesta puhuen, aina: kielemme. Sitä nykyään -on epäilty tarkottiko Porthan toimellaan ahkerampaa Suomen kielen ja -etenkin runon viljelemistä, vai tutkiko ainoastaan oppineena Suomen -muinaisrunoja, ikäänkuin nostaen niille hautakiven. Mutta ken vähänkin -tarkemmin on lukenut Porthanin tähän kuuluvia teoksia, se ei ole -tainnut olla näkemättä, että Porthanin mieli itselleen kuvaeli Suomen -runon tulevaisuutta yhtä selvästi kuin sen muinaisuutta. Tutkinnot -Suomen runon luonteesta ovat silminnähtävästi sääntöjä ja neuvoja -vastaisille runoniekoille, ja esimerkit niissä ovatkin enemmiten otetut -noista uudemmista, oppineitten sepittämistä runoista, jotka olemme -tulleet tuntemaan. Syynä tähän oli että ne tiesi suuremmalle yleisölle -tietyksi kuin nuot äsken esiin kaivetut muinaisrunot. Näistä -vanhoistakin hän kyllä väitöksessään puhuu, mutta se on vasta silloin -kun rupeaa luettelemaan runoin erilajit. -- Samalla lailla ei ole -väitös suomenkielisistä saarnoista ainoastaan historiallinen kertomus -siitä mitä ennen on ilmitullut, vaan samassa myöskin sisältää neuvoja -saarnantekijöille, joissa näkyy tarkka huoli kielemme puhtaudesta. -- -Saman kuin mainitut Porthanin teokset, todistavat hänen omat -lauseetkin. Esipuhelaulussa, jolla alotti sanomalehteä: Tidn. utg. af -ett sällskap i Åbo, hän nuorisoa kehottaa Suomen eteen työtä tekemään, -ja muiden haarain seassa, missä sitä työtä oli tarvis, sanoo: kielesi -on viljelemätön.[382] -- Vuosikerrassa 1773 s. 17 on kirjotus Suomen -kielen soveliaisuudesta muistopiirroksiin (Om finska språkets skick -till stenstyl), jossa valittaa että Suomen kielen viljelemistä niin -kovin on laiminlyöty, vaikka se runoeluun hyvin kelpaa ja kelpaisi -varsinkin näihin muistopiirroksiinkin. Sentähden kehottaa maamiehiään -semmoisia sepittelemään. -- Vuosikerrassa 1798 N:o 45 ja 46:ssa on -äsken painosta tullut kirja: Hyödyllinen huvitus luomisen töistä, -tarkastettu, ja siinä Porthan suuresti riemuitsee niin kelvollisen ja -selvällä Suomella toimitetun kirjan ilmestymisestä. -- Väitöksessä: -De poesi fennica § 3 hän sanoo työllään tahtovansa kiihottaa -maamiehiään Suomen runoja lukemaan; joita hänen mielestä, Suomalaisten -runoilijan muka oli häpeä olla ei ainoastaan tuntematta, vaan -ihastelemattakin.[383] -- § 5:ssä toivoo että joku vasta laittaisi -täydellisemmän Suomen runo-opin, sanoen: jos se tapahtunee ja kansamme -halu tätä runollisuutta täydellisemmäksi viljelemään kiihtyisi,[384] -niin on tarkotukseni hyvin täytetty. -- Ja s. 33: jos runoniekkamme -nämät seikat tarkemmin tahtoisivat vaarin ottaa, niin taitaisivat -runoillemme voittaa maineen, Greikan ja Roman runollisuuden -vertaisen.[385] -- - -Saman Porthanin mielen todistavat Gananderinkin lauseet esipuheessa -kirjaan Mythologia fennica: -- Millä kiitettävällä innolla Herra -Provessori on ahkeroinut -- -- Suomen kielen viljelemistä, tutkimista, -kartuttamista ja parantamista ynnä sen runollisuuden vahvistamista. --- -- Paitsi sitä on H. Pr. kiihottanut maamiehensä kiitettävään -kilvotukseen tähän asti halpana pidetyn maankielensä viljelemisessä ja -oppimisessa. -- Mutta vaikka Porthan ahkeroitsi Suomen kielen -viljelemistä, niin hän sen rinnalla suositteli niitäkin nuoria -maamiehiänsä, jotka Ruotsiksi runoilivat. - -Kuinka innollisesti ja millä menestyksen toivolla muuten Suomen -viljelemiseen oli tartuttu, sen näemme seuraavasta suomenkielisestä -onnentoivotuksesta, joka on liitetty Wemanin väitökseen Suomen ja -Hebrean kielen sukulaisuudesta, 1767. Siinä sanoo Juhana Helsingberg: -"Korkiasti ja hyvin oppineet Herrat, minun kunnioitettavat maanmieheni! -Nijden syiden seasa, jotka ovat estäneet, ettei Suomen kieli ole taittu -saatetta äärimäiseen täydellisyyden määrään, mahdamme me lukia sen että -niin harvat, lijoitengin ne, jotka korkeimmista säädyistä ovat, pitävät -tätä kieldä sijnä arvossa, kuin kansan kunnia sitä vaati. Florinus, -Petraeus, Vhael ja muut Suomesa kuuluisat miehet, joidenga muisto vielä -kuolemangin jälken elää, ovat kyllä jo heidän aikanansa havainneet -tämän äidimme kielen parannuxen tarpellisexi ja hyödyttäväisexi; ei he -kuitengaan heidän palavalla hartaudellans ole tainnet mennä edemmäxi -kuin ainoastansa että he alun tavoin tämän aineen ongehensa ottaneet -ovat. Meidän kielemme tarvitzee kaiketickin suuremman ojennuxen ja -moninaisen puhdistuxen. Ei yxikän ole kokenut juurta jaxain luovutta ja -erotta nijtä sanoja, jotka muitten kansain kielistä ovat tähän kieleen -aika ajalta sisälle vedätyxi tulleet. Ei yhtään täydellistä -sanalukukirja ole vielä valkeuteen edestuotu, joka osotais itzekungin -maakunnan sanan- ja puheenparret kuinga ne täsmällensa lateleman pitä -ja mitä ne merkitzevät. Josta laiminlyömisestä sijs seura, että meidän -parahimmat puhenpartemme ikänäns kuin unhotuxen pimeydesä peräti -haudattuna makavat. Sanalla sanoin: lähtehet, joista täydellinen tieto -Suomen kielehen pitä ammunnettaman, ei ole tähän asti sillä toimella ja -tarckaudella, kun asian paino sitä vaati, ylösetzityt. _Se näky ikänäns -kuin meidän aikamme olis itzellensä tämän kunnian omistanut_". Tätä -sanoo tämän oppikokeenkin edistävän. "Suomen miehet, jotka tähän asti -vaickeroitten valittaneet ovat heidän kielensä ylönkatzeen ylitze, ei -taida muuta kuin iloiten löytä mielensä nouteen täsä taidosta -loistavasa työsä. Sallikat, Korkiasti ja hyvin oppineet Herrat, että -minä, joka samalda kijvaudelda hallitan kuin Tekin -- -- minun -maamiesteni puolesta julistan sitä iloa ja riemua kuin se sanoma, että -tämä työ jo präntin kautta ulostule, meidän tykönämme on vaikuttanut". - -Viime aikakautena alkaneet yritykset Suomen kieltä kaikellaisiin -tiloihin saattamaan, edistyivät nytkin. Milloin yliopiston puolesta -vietettiin kuninkaallisia nimi-, hää- taikka kuolemapäiviä, niin ei -puuttunut Suomenkaan runoja. Vuonna 1768 saatiin Turun yliopistoon -ensimäinen Suomenkielen opettaja, joka kuitenkin vaan oli vapaehtoinen, -palkaton dosentti eikä kauan sitä virkaa pitänyt. Tämä dosentti on -K.K. Weman, joka lukuvuonna 1771-1772 pitikin julkisia luentoja -runollisuuden ja varsinkin Suomen runon luonteesta. Sama mies tuli v. -1775 kuninkaallisten herttuain (luultavasti herttua Kaarlen ja Fredrik -Aatolpin) oppettajaksi Suomen kielessä.[386] - -Muutama aika myöhemmin, v. 1781, kun nuori kruunuperillinen Kustaa -Aatolppi siihen ikään oli kerinnyt että rupesi lukua harjottamaan, -lähetti hänelle Kruunubyyn kirkkoherra Erik Juvelius lahjaksi -toimittamansa pikkulasten kirjan, jossa Suomea ja Ruotsia oli -rinnakkain, ynnä sen mukaan kirjeen, jossa sanoo: Tarkotukseni tämän -tehden on ollut näyttää mikä erinomainen mielihyvä siitä olisi -Suomelle, jos H.K.K. Kruunuperillinen oppisi Suomen kielen, niin että -vastapäin voisi Suomen asukkaita puhutella heidän omalla kielellään. -Lopussa pyytää että tämä lahja kruunuperilliselle annettaisiin Suomen -kansan puolesta.[387] Niin rohkeaksi oli siis Suomikiihko yltynyt että -tulevaa hallitsijaansakin tahtoi puoleensa taivuttaa! - -Missä semmoista mieltä oli sydämissä, siinä tietysti piti Suomen kielen -viljelys edistyä. Siinä työssä oli johtajana ja kiihottajana Porthan. -Maan ympäri hajonneilla oppikumppaleilla ja oppilapsillansa keräytti -hän aineet, jotka sitten itse kyhäeli kokoon taikka antoi muille -halullisille käytettäväksi. Vaikka ei tänä aikakautena ilmestynyt uutta -Suomen sanakirjaa eikä kielioppia, niin kumpaiseenkin oli aineita -kerätty ja edellinen Gananderilla jo tekeillä. Käsikirjotuksen sitten -käytti Renvall, joka lähteinään sen ohessa vielä mainitsee pienempiäkin -sanakokouksia, Porthanin ja Elias Lagon (Taivassalon prov. k. 1819) -tekemiä. - -Omituinen on Porthanin ajalle se into, jolla kansan suusta ruvettiin -keräämään vanhoja runoja j.m.s. Sanalaskuin ensimäinen kokous kuuluu, -niinkuin jo tiedämme, edellisempään aikaan. Porthan sitä suuresti -enensi ja hänen käskirjotuksensa oli sitten prov. Lönnrotilla -apuna.[388] Suomen kansan arvotuksiakin ilmestyi nyt ensimäinen kokous, -1390 luvultaan, v. 1783.[389] Net oli Ganander kerännyt niinkuin -esipuheessa ilmottaa. Samassa esipuheessa muutoin sanoo sanalaskujakin -keränneensä 18 vuotta. Paitsi näitä kerättiin nyt Porthanin toimesta -myöskin uudempia ja vanhempia runoja. Kuin paljon niitä Porthanilla -lienee ollut ja mitkä, ei nyt tarkkaan voi sanoa, kun ei keräykset enää -ole tiettyvissä. Mutta muutamista senaikuisista kirjoista,[390] joissa -heitä on mainittu taikka palasia painettukin, voimme kuitenkin päästä -jäljille. Nykysempiä runoja sanoo Porthan itsellään olevan koko joukon -kaikellaisista aineista. Erittäin mainitsee ja kiittää pilkkarunoja, -joita kuitenkin valittaa aineen kieltävän painattamasta. Historiallisia -ei sano saaneensa uskonpuhdistuksen edellisiä. Mitä hänellä oli -tiedossa, sen olemme jo tulleet tuntemaan.[391] - -Eripykälässä kirjaansa: De poesi fennica, Porthan puhuu jauhorunoista, -joita naisten on tapana jauhatessaan laulaa. Ne ovat samoja -laulurunoja, joista Kanteletar nykyään on kokoonpantu. Niitäkin sanoo -keränneensä aika joukon. Mainittuna taikka osaksi painettuna ovat -kirjassaan: Kantel. II: 43 ja 46 (yhteen kyhättynä), 80, 134, 209 ja -210 sekä 50 (yhtenä), Kantel. III: 26, ynnä vielä pari muuta, jotka -eivät näy löytyvän Kantelettaresta. Vanhain Suomalaisten elämästä -puhuen hän vielä ottaa todistukseksi palasen Kantel. III: 21:ttä -runoa.[392] - -Loihturunoja, joiden keräämiseen, niinkuin olemme nähneet, jo oli -käetty sata vuotta, näkyy Porthan varsinkin innollisesti hakeneen ja -paljon saaneen. Sen todistavat Lencqvistin ja Gananderin[393] niihin -perustetut tutkinnot Suomen kansan muinaisuskosta. Ja vaikka Lencqvist -esipuheessa valittaa että ne vaan ovat runon tähteitä, sekin jo kovin -ajan pureksimia, hajonnaisia, uudemmalla sekotettuja sekä keskenänsä -hämmennettyjä,[394] niin täytyy kuitenkin niistä, mitä hän ja varsinkin -Ganander mainitsevat ja ovat osaksi painattaneet kirjoihinsa, ihmetellä -että parin kolmen kymmenen vuoden kuluessa edes semmoinenkin joukko oli -saatu kokoon haalituksi. Varsinkin koska loihturunoja oli vaikea saada -ilmi, niinkuin Porthan valittaa; sillä muinoin vainotut ja sakotetut -runoin osaajat eivät oppiaan usein uskaltaneetkaan ilmottaa; ja -toiseksi pelkäsivät tietäjät runojen tenhonsa kadottavan kun tulisivat -uskottomien pilkattavaksi. Mutta "viina viisaan villitsee", ja -Porthanin makeat ryypyt[395] houkuttelivat niitä kuitenkin pimeistä -piiloistaan. Porthan sanoo saneensa paljon toisintoja, jotka sovitteli -yhteen, täyttäen toisesta, mitä toisesta puuttui. Hänellä oli aikomus -keräämänsä runot painattaa väitökseensä: De poesi fennica, mutta se työ -muiden tointen tähden valitettavasti jäi keskoiseksi, vieläpä pysähtyi -kesken raudan syntyrunoa. Paitsi sitä hän jo kerkesi mainita tulen ja -madon synnyt, mutta Lencqvistin ja Gananderin kirjoissa niitä on vielä -paljon muita, semmoisiakin, joita ei Schröter[396] saanut kokoukseensa. -Loihturunoissa tietysti mainitaan paljon nimiä Suomen muinaisesta -jumalatarusta, sattuupa muutamia Kalevalankin nimiä. Niin mainitaan -loihturunoissa Pohjola eli Pimentola paikkana, mihin pahat manataan. -Louhi, Pohjolan emäntää ynnä Pohjolan neittä, Ilmarista ja Väinämöistä -kutsutaan avuksi. Mutta oli jo silloin muutamia selvempiäkin Kalevalan -jälkiä tullut oppineitten tietoon. Lemminkäisestä Ganander antaa sen -tiedon että hän oli yksi Väinämöisen merimiehiä ("sjögastar"), ja -mainitsee muutamia värsyjä, joissa on sanottu että hän pantiin -soutamaan (palanen 40:ttä runoa). Kapeesta "Väinämöisen isän" -syntymisestä kerrotaan sama kuin nyt Väinämöisen ilmaan tulemisesta -(Kalevala 1 runo); "Sämpsä" Pellervoisen kylvö ja "Rutimoraijan" -kaataminen (Kalev. 2 runo) jo oli tietty; samaten Joukkahaisen riita -Väinämöisen kanssa (Kalev. 3 runo); Väinämöisen veneen rakentamisesta -pari värsyä (Kalev. 17 runo); Pohjolan suuresta härästä kappale (Kalev. -20 runo); Kullervon (Soinin nimellä) syntyminen, työnteko, paimenretki -ja Ilmarisen (Köyretyisen nimellä) emännän tappo (Kalev. 31 ja 33 -runo); Väinämöisen purren[397] itku (Kalev. 39 runo); Kanteleen synty -ja Väinämöisen soitanta (Kaleval. 40 ja 41 runo). Paitsi näitä oli -tietysti loihturunoissakin semmoisia, jotka löytyvät Kalevalassa. - -Tästä näkyy että jo - - Paljon pieniä paloja, - Kalevalan kappaleita - Oli tuuli työnnätellyt - Aalto rannalle ajellut. - -Mutta itse sampo vielä ei näkynyt, ei kuulunut. Ja nämät Kalevalan -kappaleet olivat vaan katkonaisia sirpaleita ilman yhteistä sidettä. -Ja luonnollista se olikin. Sillä Kalevalan varsinainen pesäpaikka, -Venäen Karjala, oli aivan käymätöntä eikä siihen aikaan ollutkaan -arvelemista mennä vihollisen valtakunnan aloilta runoja keräämään, jos -niitä olis aavistanutkin löytyväksi. Runojen saantipaikoista sanoo -Porthan, että Karjalassa, Savossa ja Kajaanin kulmalla niitä runsaalta -osataan ja uusiakin sepitellään; kuitenkin valittaa kansan halun näihin -toimiin vähitellen kylmenevän; muissapa maakunnissa, varsinkin meren -rannallisissa sanoo olevan harvassa runon osaajia ja vallan harvassa -runonseppiä.[398] - -Ilolla ja ihastuksella otettiin Porthanin teos: De poesi fennica -vastaan. Ganander sen ensimäiseen osastoon liitti onnentoivotusrunon -jossa laulaa: - - Jospa vanha Väinämöinen - Tämän tietäisi todexi, - Näistä saisi sanomia, - Totta vanha vetäysi, - Tulis tänne Tuonelasta, - Haappajaisi hartioillen, - Kantelensa kaappajaisi: - Tuopa itze ihmettelis - Kuinga Suomi korkiallen, - Kambia ombi käennyt - Oppineitten olkapäillen. - -- -- -- - Iloissansa istuissansa - Virittäisi vickelästi - Kajaavaisen kantelonsa - -- -- -- - Että kuulusi kumina, - Helinästä heikommasta - Havattaisihin humina, - Tuonne Tornoan talohon, - Pitkin koko Pohjolata, - Yli suuren Suomen saaren. - -Näistä kansan runoista ammensi[399] Porthan syvän tietonsa Suomen runon -luonteesta, vaikka sääntöjensä selitykseksi ottaa esimerkkiä -oppineitten tekemistä nykyisistä runoista koska ne yleisölle olivat -tutummat kuin nuo vasta kansan suusta kerätyt. -- - -Ylipäätänsä Porthanin antamista säännöistä näkyy, että hän hyvin oli -ymmärtänyt Suomen runon luonteen. Mutta oli mutkia, joista ei saanut -hänkään vielä selvää. Niistä oli tärkein se kuinka runomitan kanssa -saisi sanojen koron yhteen sopimaan. Ensiksi mainittua että Suomen runo -ei ole jaettu värsyjaksoihin ja että värsyt ovat kahdeksantavuiset, -tarttuukin heti tuohon vaikeaan mutkaan ja sanoo Suomen runoissa arvoa -ei noudatettavan niin tarkoin kuin Greikka-Romalaisten runoelmissa. -Sillä vaikka runomme mitta, nuotista arvaten, on trokeinen nelimitta, -niin ei sentähden värsyt aina ole senmukaisia.[400] Säännölliset värsyt -tietysti ovat paraat, vaan jos ei muita sallittaisi, niin pantaisiin -runoniekoille kovin ahtaat rajat. Mutta oikeasta trokeisesta mitasta -poikkeavaisetkin värsyt kuitenkin näkyvät olevan jonkun soinnun lain -alaiset; sillä vaikka sopii sanoa: - - Miekka välkkypi verinen, - -niin on varsin hyljättävä semmoinen värsy kuin: - - Verinen miecka välckypi. - -Kokonaan ei siis arvoa saakaan poljeta, sanoo Porthan, mutta vaikea on -sanoa milloin se on sallittu. Joksikuksi selitykseksi säätää sitten 1) -parempi on lyhyt tavuu käyttää pitkänä kuin päinvastoin; 2) värsyn -alussa poikkeus ei ole niin haitallinen kuin lopumpana; 3) värsy ei saa -päättyä yksitavuiseen sanaan; 4) viimeistä edellinen tavuu (penultima) -ei millään muotoa saa olla lyhyt, varsinkin kun sen edellinen -(antepenultima) on pitkä. Monitavuisissa sanoissa kuitenkin tuo ei niin -ole vaarallisena pidettävä ja monitavuisia mielellään pannaankin värsyn -loppuun. -- Tuosta moittii Porthan niitä, jotka mittaa liian -orjallisesti noudattaen, karttavat kaikki parittomantavuisen sanat. -- -Tässä Porthan siis vaan salli värsyjä, missä meidän käsityksemme -mukaan, on sananjakoa (caesuri). Vaan myöhemmin tultua näkemään kuin -tarpeelliset semmoiset värsyt ovat, sanoo että niitäkin kaikin mokomin -on käyttäminen[401] sentähden että runo muuten tulee yksitoikkoiseksi, -että runo ei suju niin hyvin jos joka mitan jalka on erisanana kuin -koska erijalat samassa sanassa ikään kuin liitetään yhteen; paitsi sitä -säännöttömät värsyt ovat erinomaisen soveliaat väkeviä, innollisia -tunteita ja ankaria, kerkeitä tapauksia kuvaelemaan. Vakavammat asiatpa -kerrottakoon trokeisilla värsyillä, vaan ei sittenkään saa niitä tulla -aivan monta peräkkäin. -- Riimin Porthan peräti hylkää ja sanoo -että pitää varoa ettei sattumaltakaan tulisi peräkkäin paljon -yhdenpäätteisiä värsyjä. Riimin sijasta sanoo Suomen runossa -viljeltävän alkusointua. Kuitenkin ei hyväksy muutamain tapaa, että -alottavat kaikki värsyn sanat samalla puustavilla. Toinen kaunistus on -ajatusriimi,[402] jota ei hyvässä runossa saa harvaan panna, niinkuin -muutamat ovat tehneet. Tämä ajatusriimi välistä kertoo koko lauseen, -välistä ainoasti lauseen subjektin tai predikatin, välistä kumpasenkin -mutta erivärsyssä; toisinaan kerrotaan vielä päälliseksi koko lausekin -taikka subjektiin tai predikatiin kuuluva painavin sana. Vaan kukas -koko tämän monellaisuuden voi luetellakaan! sanoo Porthan. Suomen runo -ei salli sitä mitä Franskalainen sanoo "enjamber", nimittäin että joku -lauseen sana aivan erikseen heitetään toiseen värsyyn, esim. - - Mutta joka ombi aina - Laiska, ei hän paljon paina, - -Semmoinen virhe tekee runon kankeaksi ja on haitallinen ajatusriimin -viljelemiselle. Kuitenkaan ei saa liiankaan venyttää ajatusriimiä, -ettei ikävystytä lukijaa. Avukoita on harvoin käyttäminen, joten -voitetaan lyhyyttä ja saadaan värsyn kaunistukseksi asyndeton. - -Tällä lailla runomitan säännöt selitettyä, rupeaa Porthan puhumaan -kielestä, sanoen että se pitää olla selvä, vaikkei sentähden kuitenkaan -tarvitse orjallisesti noudatella jokapäiväisessä puheessa tavallista -sanain järjestystä; päinvastoin on sitä soma muutella. Lieneekös Suomen -kielessä erotusta tavallisten ja runollisten sanain välillä, ei sano -tarkoin tietävänsä. Se kuitenkin on varmaa että runoissa tavataan -paljon vanhentuneita sanoja. Muuten varottaa käyttämästä omatekoisia -taikka väärin taivutettuja sanoja ynnä myös panemasta joutavia sanoja -värsyn täytteeksi. Moittien Petraeon ylempänä mainittua sääntöä, -kieltää katkaisemasta ynnä myös yhteenvetämästä (syncope). Sitä vastaan -saanee kukaties Vhaelin kieli-opin mukaan pitentää sanat väliin -pannulla h:lla esim. kuulemahan (kuitenkin sitä varottaa panemasta -praesens-ajan 3:een tekijään, Partitivo sijaan ja 1:een -Substantivoon!!). Myöskin sanoo luvalliseksi erittää kaksoisäänikkäät -esim. _tuho'isi_, (!). Samaten voipi sanoa: _sakia_ (kun tavallisti oli -sakja). Näin myös: _elä'ä_ (eli Savon murteen mukaan: _eleä_). -Kolmanteen tekijään voipi liittää _-pi_ l. _-vi_. Sopii myös sanoa: -vanahat, karuhut (vanhat, karhut). Ja ylipäätään saapi ottaa edukseen -erimurteiden omituisuudet. - -Siitä mitä ajatusriimistä on mainittu, seuraa luonnollisesti että -tavallisin koristus Suomen runossa on kertoominen (synonymia). Mutta -vielä parempi on kun kertovärsyissä ainetta samassa selitetään -(exegesis) taikka sanat värsy värsyltä kiihtyvät (exergasia). Kuitenkin -on pitkäpiimäisyyttä varominen ja tavallista kertoomista ynnä -kiihdyttämistäkin ei saa venyttää yli neljän värsyn. - -Paraat Suomen runot ovat mahdillista, totista ja ankaraa laatua: harvat -iloista ja somaa. Edellisiin onkin Suomen runon luonne mukavampi, -samatekuin myös kielen, joka on erinomaisen rikas painavista -(ponderosissimorum) sanoista. Suurena apuna runoilijalle ovat ne monet -murteetkin, joista saapi yhdenpitäviä sanoja vaihetellen käyttää, ja -varsinkin ne monet vähennyssanat, verba frequentativa, inchoativa -j.m.s., jotka yhdellä sanalla toimittavat mitä muut kielet koko -lauseella. Sama apu on noista suffixeista ja monista sijoistakin, jotka -myös sallivat sanojen muuttelemisen paikaltaan selkeyden hämärtymättä. - -Lopussa väitöstään olisi Porthan[403] luetellut paraat Suomen runoelmat -tekijöineen, vaan kesken se valitettavasti on jäänyt. Muuten -tietäisimme epäilemättä enemmän monen runon tekijästä, kuin mitä tässä -on taidettu ilmi tuoda. - -Samoin kuin Porthanin väitöksessä Suomen runon luonne tieteellisesti -oli selvinnyt, niin alkoi se käytöllisestikin melkein virheettömästi -sujua. Enimmin siihen on tainnut vaikuttaa tarkempi tutustuminen -muinaisrunoin kanssa; mutta ettei Porthanin opetuksetkaan turhaan -kaikuneet, näemme verraten Gananderin sekä Wemanin runot ennen -väitöksen ilmestymistä ja sen perästä. -- Sisällyksen suhteen varsinkin -näkyy tään ajan runoissa suuri edistys, johon lienee syynä Ruotsin -lauluseppäin esimerkki. Laadultansa olivat Suomen runot edelleenkin -enimmäksi osaksi tilapäärunollisuutta, mutta alkaa kuitenkin jo -ilmestyä itsenäisempiäkin teoksia. Yksi laji tilapäärunoja sitä vastaan -katoaa; onnentoivotuksia väitöksiin on juuri harva enää näkyvissä. - -Porthanin aikuisista runoniekoista viljavin oli meille muuten jo tuttu -Christfried Ganander, Porthanin ahkerin apulainen Suomen kielen ja -muinaisuuden tutkimisessa ynnä väsymätön suomenkielinen kirjottaja. Hän -oli syntynyt v. 1741 Haapajärven kappelissa Kalajokea, vihittiin 1763 -papiksi ja 1766 maisteriksi. Viimeiset 15 ikävuotensa eli kappalaisena -Frantzilassa ja kuoli 1790. -- Hänen töistänsä jo tiedämme, että hän -keräeli arvotuksia ja sanalaskuja, jotka edelliset toimitti -painostakin. Uusi lisätty Suomen sanakirjakin hänellä oli valmisna. -Myöskin työskenteli ahkerasti loihturunoin (enimmiten Porthanilta -saaduin) kanssa ja ammensi niistä tietonsa Suomalaisten -muinaisuskosta.[404] - -Tuttavuutensa vanhain runojen kanssa näkyykin selvästi hänen -monista omatekoisista runoistansa. Väinämöinen ja Ilmarinen niissä -ovat usein mainitut, runomitta sujuu melkein virheettömästi ja -oikokirjotuksessakin hän usein tavottelee Savon puheenpartta, esim. -_tuossa, tulovi, vaivoa, vaatisia_ (= sitte), vieläpä Gottlundia -ennustaen: _kahteloopi, itek ja keäriköhön_! Kuitenkin ei hän tätä -kirjotustapaa aina noudata, vaan panee tavallistakin sekaan. Oikeaa -runointoa Gananderin teoksissa ei ilmotu; ajatukset ovat jokapäiväisiä -ja esitys enimmiten venyväinen, vaan ei kuitenkaan voi kieltää että hän -runon koristukset ynnä kielen rikkaudet jotenkin taitavasti käytteli. -Siten on esimerkiksi mukailuksensa Vanhan Testamentin runokirjoista, -jossa runolliset ajatukset ja kuvat olivat valmiit, kyllä hupainen -lukea. - -Se ilmestyi v. 1786 nimellä: Runokirja,[405] ja sisältää: Korkian -Veisun, Taav. 96:n ja 100:n Psalmin, Hjobin Kirjan 3:n ja 7:n Luvun, -kirjotuksen luukarsinan yli, ajatukset kirkkomaalla, 2 hautakirjotusta, -kaikki runomittalla; sen lisäksi 2 kivipiirrosta hautojen päälle, -semmoisia mihin muistamme Porthanin kehottaneen. Lopussa on Taav. 133:s -Psalmi virreksi tehty.[406] Vielä kauniimmaksi olisivat nämät -mukailukset tulleet, jos ei hän niin aivan uskollisesti olisi seurannut -alkuperäisiä, sillä se on hänet varsinkin estänyt ajatusriimiä -tarpeeksi viljelemästä. Omatekoiset runot lopussa ovat hyvin -tavallisia. - -Hiobin kirjan kolmas luku alkaa näin: - - Taudin alla angarimman, - Kipeimmän kivun alla - Suuttu Iobi sillä lailla, - Jotta kirois kijvahasti - Pahoin päivänsä peräti, - Sadatteli syndymänsä. - Sitten avais Iobi suunsa, - Näillä sanoilla saneli: - Ohoh olkohon ijäti - Kadotettu kaiketickin - Pahin päivistä peräti, - Jona synnyin syntisparka, - Yö se ylöngin pimeä, - Jona sanottijn saloa: - Mies on sievä sijinnynnä. - Sepä päivä pimiänä - Aina olkohon alati, - Älköön kysykö Jumala, - Ylimmäinen ylähäldä - Päivän semmoisen perähän, - Älköön kirckaus korea - Hänen päällens paistacockaan. - Pimeys ja kuollon varjo - Hänen peittäköön peräti, - Pilvi päälle pyöriköhön, - Sumu syngeä, sakea - Päivän mustan muuttakohon, - Jotta keändyis kauhiaxi - Hirvittäisi hirmuisesti. - J.n.e. - -Muita Gananderin teoksia ovat: onnentoivotus väitökseen 1763.[407] Se -on niin kokonaan arvolle perustettua kuusmittarunoa, että voisi luulla -Ingmanin aikuiseksi. V. 1766 ilmestyi hautaruno,[408] runo -kruunuperillinen Kustavin häihin[409] ja onnentoivotus[410] Porthanin -väitökseen: De poesi fennica. Kaksi muuta runoa samasta aineesta löytyy -vielä Topelius'en vanhoissa runoissa I osassa s. 47-51. V. 1771, nyt -kadonnut runo:[411] Vanhan vuoden muistutuxet, Uuden vuoden toivotuxet. -V. 1784, 151 käännettyä uudempaa satua,[412] joista 15 runomitalla. -Nämät viimemainitut hän sanoo "oman harjotuxensa tähden ja -Pohjanmiesten innon ja maun jälken tavallisijn Suomalaisijn runoihin -veisattavaxi panneensa Kesäkuusa 1783." -- Suorasanoisissa saduissa on -kieli ihmeellisesti ruotsinmukainen. Runollisissa se kyllä on puhdas ja -mitta sujuva, vaan satujen aine huonosti valittu ja esitystapa -kuivanlainen. -- Seitsemän vuotta ennen oli ilmestynyt: Caxi neljättä -kymmendä satua suomalaisijn runoihin käätty v. 1775.[413] Ne ovat -melkein kaikki noita ikivanhoja, kansasta kansaan kulkeneita -eläinsatuja ja siis sisällykseltään verrattoman paremmat. Ja myöskin -kertomustavassa on enemmän elävyyttä sekä sukkeluutta, vaikka heiltäkin -puuttuu sitä kokan terävää kärkeä, joka lukijan sydänalaa kutkuttaa -nauruun. Niitä ovat muutamat painetut Toppelius'en vanhoissa runoissa, -vaan en voi olla tähänkin yhtä esimerkiksi ottamatta. Se on tuo ympäri -maailman tuttu satu: - - Muurahiset ja heinäsirkat. - - Talven tuldua tasaisen, - Vilun saatua vikevän, - Muurahis joucko mukoma - Kusiaiset cuivaisivat - Suloisia suuruxia, - Varsin vahvoja jyviä, - Jotka covin costunehet, - Olit caicki castununna. - - Tämän näki nälkähinen, - Sircka sixehen lamainen, - Joca ruasta rukoili, - Ano heildä aprackata. - - Mutta cohta muurahiset - Silloin sirkalda kysyvät; - Mitä olet onnetoinen, - Tehnyt kelvotoin kesällä? - Mahdoit kesällä kerätä, - Talven varat valmistella. - - Sircka vastasi siveä, - Lausu laillansa katala: - Eipä sijhen ensinkänä - Meidän joucko joutanunna; - Minun aikani alati, - Culu päiväni peräti - Veisatesa väkevästi, - Somasesti soitellesa. - - Cuultua curjan puheen, - Tämän vahvan vastauxen, - Muurahiset muutamilla - Vielä sanoivat sanoilla: - Coska kerkesit kesällä - Somaisesti soittamahan, - Nijn nyt hyppeä hyvästi - Tansoa talven ajalla. - - Joka laiska Lauvandaina, - Se on musta Sunnundaina, - Jok'ei lijku ljuckashasti - Elon aikana alati, - Sitä nälkä nähtävästi, - Covat sanat cohtajavat. - -Viimeeksi on mainittava: Venäjän naimaviisu 1787,[414] Suomeksi ja -Venäjäksi. Venäjästä minverran selvää saapi, niin suomalainen ei -ollenkaan ole käännöstä, vaikka näin on olevinansa. - -Toinen ahkera Suomen runolija oli Kaarle Kustaa Weman,[415] josta -myöskin jo on ennen ollut puhetta. Hän oli kihlakunnan kirjurin poika -Liperistä, syntynyt 1740, tuli maisteriksi 1766 ja väitti seuraavana -vuonna Suomen kielen sukulaisuudesta Hebrean kanssa. Tämän teoksen -syystä pääsi sitten 1768 Suomen kielen dosentiksi, jota palkatonta -virkaa kuitenkin, niinkuin olemme nähneet, ei toimittanut kauemmin kuin -yhden lukuvuoden. V. 1775 tuli hän Tukholmaan sotapapiksi ja prinsein -opettajaksi Suomen kielessä. Mutta jo 1776 pantiin hän kirkkoherraksi -Kemiöön, jossa provastina kuoli 1803. -- Kotiseuduillansa Karjalassa -hän jo lasna taisi tottua runoja kuulemaan ja tämä aikainen tottumus -teki hänet taitavaksi runosepäksi. Gananderin runoissa näkyy aina -jotain vähän teeskeltyä, mutta Wemanilta runo aivan luonnollisesti -sujui. Suurempaa runolahjaa kyllä ei ollut hänelläkään, mutta se on -hänellä omituista että rakastaa paljon kuvia ja vertauksia. Niin esim. - - Nijnkuin tähdet taivahalla, - Ilman kannen kirkastajat - Ovat Luojan laitoxesta, - Kaikkivallan katzannosta - Toinen toista kirkkahambi, - Toinen toisen valaisia, - Nijn on ilmainen Isämme, - Maan ja taivasten tekiä - Tehnyt ihmisten iloxi, - Koko sugun kunniaxi - Aina aikana kunakin, - Mustan sumun soatessa, - Suuret toimet[416] tähdixemme, - Suuret sielut onnexemme. - -Ja toisessa paikassa: - - Niinkuin ruumis raukenepi, - Aivan kohta kylmenepi, - Kuin ei sieluhun sidottu - Ole tuohon tuttavaansa, - Nijn on oppi luonnostansa, - Kauppa kaunis laadustansa, - Nijn on pelto, niin on nijtty, - Nijn on taidot oivalliset, - Että varsin vapautta, - Ilman kannen ihanuutta - Hartahasti halajavat, - Aivan anovat himolla, - Ilman kaicki kitistyvät, - Kaicki kuolevat peräti. - -Nämät palaset ovat otetut pitkästä runopuheesta, jonka Weman piti -III:n Kustavin kruunaamisesta "Stockholmin kaupungin suuressa -raastuvan-salissa" 1772.[417] Tämän muassa seuraa toinenkin runo, jossa -riemuitsee Kustavin onnistuneesta vallankumouksesta. - -Samasta kruunauksesta kirjotti Weman pienemmänkin runon.[418] Paitsi -näitä on hänen teoksiaan vielä painettuna hääruno Kustaville 1766,[419] -jossa Molleron esimerkkiä noudatellen, ylistelee edellistenkin -Kustavien töitä. Viides runonsa oli Aatolp Fredrikin kuolemasta.[420] -Näiden lisäksi mainitsee tohtori Elmgrén[421] hänen kirjottaneen -jälkimuistoja äitilleen ynnä sisarelleen, arvellen, että nekin -olivat suomalaisia runoja. Ja luultavaa se onkin; mutta se ovat -tietymättömissä. - -Erinomaisen luonteen ilmotti Henrik Achrenius. Hän oli ennenmainitun -runoniekan Simo Achrenion veli, syntynyt 1730, eli nimismiehenä -Kalajoella ja kuoli 1798.[422] Hänen runoissaan kuvasteleikse III:n -Kustavin iloinen ja leikkisä, vaan irstamainen aika. Achrenius oli -suuri koiransilmä ja hulivili; laulaminen sekä runoksi että riimiksi -häneltä sujui hyvin liukkaasti ja häneltä onkin jäänyt useampia runoja. -Enimmät ovat leikkisää laatua ja muutamat rivosanaisia. Jälkimäisistä -on yksi: "Apulaista tarvihteva maamittari" painettu Toppelius'en -vanhoissa runoissa,[423] mutta vielä julkeampi on mukailus Ovidion -V:stä elegiasta I:ssä kirjassa "Amorum".[424] Alkuperäisessä on -lihallisuus kuitenkin vähän peitetty runollisella hempeydellä, mutta -Achrenion runosta se haisee ihan paljaaltaan. -- Muita Achrenion -teoksia ovat, onnentoivotus väitökseen 1754;[425] runo Kustavin -häistä;[426] laulu papin rouville ja tavallinen morsiantanssi;[427] -nimipäiväruno;[428] kummiruno;[429] runo Kaarle Borgin ja Kaarle -Meurling'in kuulutuspäivänä ja runo edellisen häihin.[430] Hänen -tekemänsä on epäilemättä sekin runo kruunun viinan keitoksesta, joka on -painettu yhdessä valitusrunon kanssa viinan kuolemasta.[431] Siinä -puolustetaan hallituksen asetusta kruunun viinatehdasten laittamisesta -ja alle on piirretty H.A. Morsiantanssi on paras Achrenion teoksista ja -sääli on ettei tilan ahtaus tässä salli sen painattamista. - -Totisempi runoilia kuin mainitut kolme oli Juhana Aapraminpoika -Frosterus, Jaakopin ja Aapramin veli. Hän oli syntynyt 1720, tuli -maisteriksi 1745, kirkkoherraksi ja pedagogiksi Kajaaniin 1746, -Sotkamoon 1763, jossa kontrahti-provastina ja jumaluusopin tohtorina -kuoli 1809. Hän oli syvä Suomen kielen tutkija niinkuin hänen meidänkin -aikoinamme vielä hyväksytty kirjansa: "Hyödyllinen huvitus luomisen -töistä" todistaa. Hempeän runolahjansa näytteenä olkoon seuraava -palanen häärunosta:[432] - - Sijs ma laulan metzämaasa, - Visertelen virran luona - Catzellesa Caickivallan, - Herran ilmi ihmetöitä, - Joita laulan joutesani, - Kijtän kesken kijruhungin; - Laulavatpa luodut caicki, - Vircovat vilun perästä; - Jopa luopui luodet tuuli, - Covat puustit pohjosesta, - Vihaset vilun vihurit, - Coska läickyi lämmin tuuli, - Kilo kijlsi vetten päälle - Armahasta auringosta, - Sätehistä suloisista. - Silloin jouduit juontehesa - Linnut meille muilda mailda; - Pääskönen pani pesänsä, - Vesilintu vieretteli, - Suoritteli sulkiansa, - Suositteli sulhastansa; - Veden carja caivostansa, - Veden hirmu, hau'in poika, - Vedäxen syvästä veestä, - Talvi majasta mataapi - Rannoille rakendamahan - Leickiänsä lämbymäsä; - Silloin kätki couckuluunsa, - Suunsa tutkamet terävät. - Metzot mustisa mecoisa, - Ucot, uliat urohot, - Vuorten nousit notkelmista, - Näpittelit näppiänsä, - Teeret tulit tanderelle, - Cukertivat cuusikoisa, - Soitit soilla soittimensa, - Pyytkin pyörit pensahisa, - Linnut pienet parvesansa - Kielten kilvasa kihisit, - Visertelit virsiänsä, - Nijnpä hekin häitä laitoit - Suven suodun suosiosa. - Eipä ihmet ihmisistä, - Että hekin ennättävät - Mennä nuorra naimisehen - Keskellä kesäsydändä, - Casvon caiken cukoistaisa - j.n.e. - -Kevään tulo on Suomen laulusepillä sekä ruotsin- että suomenkielisillä -kaikkina aikoina ollut mieli-aine, joka erinomaisella suloisuudella on -soitatellut heidän kantelettansa. Muistakaamme Fresen kevätviserryksiä -ja Runebergin monia lauluja tästä aineesta. Suomenkielisistä olemme -tässäkin jo nähneet kolme senkaltaista: Hemmingin virren, Calamnion -runon ja tämän. Eikä ole ihme jos kevät meille Pohjan peräläisille on -tervetullut vieras, kun meidät pitkästä talvivankeudesta viepi ulos -yötöntä kesäpäiväämme ihaelemaan. - -Toinen Frosteron runo: Jumalan pyhästä laista[433] yhtä taitavasti -kuvaelee ankarampia asioita, kuin tämä helliä kevättuntehia. -- Paitsi -näitä on Frosterus kirjottanut virsiäkin,[434] jotka otettiin -virsikirjaseuraston painattamiin Uusiin Virsiin. Niitä on 53, joista 3 -käännöstä ja 7 vanhaa parannettua virttä. Paratessaan on hän varsinkin -pyytänyt välttää katkaistuja sanoja, mutta valitettavasti on itse -sisällys sitä tehdessä tullut huonommaksi. Riimissään on hän sangen -huolimaton, mutta viljelee enimmiten alkusointua. Frosteron virsillä on -se ansio että eivät ole kovin pitkiksi venytetyt ja kieli sileä, -kaunis; ajatuksetpa eivät ole oikein lämpimiä. - -Muuten ovat vielä runoja kirjottaneet: Kaarle Stenius (Sulkavan -kirkkoherra, k. 1810) hautarunon 1767[435] ja häärunon 1775;[436] -Juhana Erikinpoika Frosterus (Kalajoen provasti, k. 1837) hautarunon -1788;[437] Kaarle Jaakop Frosterus hautarunon 1792;[438] Anterus -Törnudd (Lohtajan kirkkoherra, k. 1820) runon III:n Kustavin -kruunaamisesta[439] ja onnentoivotuksen väitökseen 1771;[440] Kaarle -Konstantin Hildén (Vesilahden kirkkoherra, k. 1822) Juhanuksesta -1804;[441] Jaakop Juteini hautarunon Porthanille 1804;[442] Kaarle Borg -(Ylikannuksen kappalainen, k. 1813) valitus- ja herätyshuudon Suomen -yhteiselle kansalle runosanoilla 1807.[443] Nimettömiä ovat: -onnentoivotus väitökseen 1772[444]; III:nen Kustavin kuolemasta -1792;[445] Kalajoen suojelusmiesten karkaamisesta sodasta 1790;[446] -hautaruno Sortavalan puolesta 1768[447] ja Rautalammin puolesta -1771.[448] Edellinen on hyvin kaunis. Se alkaa näin: - - Itku kaikkupi kylissä, - Murhe rinnat runtelepi, - Ettei virsikän virene, - Surulaulu sujukkahan, - Sitä suren Sordavala, - Sitä itken surkiasti, - Että kuoli kaunis Herra, - Opettaja oivallinen, - Sitä itken iltakaudet, - Sitä varahin valitan, - Kielet kandelen sovitan; - Sanat suuhun seisahtuvat, - Kieli juuri kohmendupi; - Eipä kuulu kandeleni - Eipä sormet soitakkahan; - Musta murhe sormet sorsi, - Vilu vijma paletteli. - Jospa sormeni sulaisi, - Kieli kylmä lämpiäisi, - Nijn nyt soittaisin surulla, - Suruvirttä vetelisin. - Kaiku, kaiku kandeleni, - Laula kieli kuingas taidat, - Sano puolilla sanoilla - j.n.e. - -Lauluntekiöistä on merkittävin Jaakop Zidén, syntynyt 1754, kirkkoherra -ja provasti Marttinan pitjässä, kuoli 1801. Hänen laulunsa ovat -erinomaista laatua; niissä ei juuri ole runollista suloutta, mutta -erinomainen into ja väki. Ikään kuin koskena kuohuen menevät menoansa, -siitä huolimatta josko toisinaan kolistelevatkin mitan kivihin sanain -tavallista muotoa. Mittana heillä enimmin on tuo 17:nen vuosisadan -riimillinen, koron kokonaan polkeva runomitta. Suurin (130 värsyä!) on -valitusvirsi III:n Kustavin kuolemasta,[449] joka niinkin pitkänä on -hupainen lukea. Suomen ja Greikan muinaistarusta yhtenään ottaa nimiä -ja kuvia. Muita Zidénin teoksia ovat: Kaxi laulua rauhan edestä -1791;[450] Sotalaulu 1796;[451] laulu Kustaa Aatolpin käynnistä -Suomessa 1797[452] ja Neuvoja lapsille yhteisestä kansasta 1797.[453] - -Muita lauluja ovat sepittäneet J.J. Gabrielinpoika (kukaties -ennenmainittu J.J. Lindström, koska morsiankin on senniminen) häävirren -1778;[454] Ephraim Widenius (kappalainen Dragsfjärd'issä Kemiötä, k. -1798) hautavirren 1780;[455] Taavetti Lönneström (Iitin kirkkoherra, k. -1819) Suomen lasten laulun 1801;[456] se sama on kirjottanut -hengellisiä virsiäkin 1789;[457] Pentti Jaakop Ignatius (Ulvilan -kirkkoherra, k. 1827) hautavirren [458];1803 hänkin on kirjottanut -hengellisiä virsiä 1824;[459] B. v. Knorring kansalaulun 1805;[460] ja -onpas mainio Franzénimme kuitenkin siksi muistanut oman kansansa -kielen, että sille rikkaudestaan soi yhden murusen. Hän nimittäin on -kirjottanut kansalaulun: "Eläköön armias": v. 1805.[461] Nimettömiä on -4 häävirttä,[462] 2 hovilaulua[463] ja 5 Ruotsista käännettyä -sotalaulua.[464] - -Arkkiveisuissa oli edellisinä aikakausina ollut joitakuita maallisia -esim. veisut Ahasverosta, Pyhästä Yrjänästä j.s. Joku oli -lystillistäkin laatua niinkuin meille jo tuttu Tuderon veisu talonpojan -kunniaksi. Nyt niiden (varsinkin lystillisten) luku karttui ja samassa -ne paranivatkin. Muutamat ovat Ruotsista käännettyjä, muutamat -alkuperäisiä. Lystillisistä ansaitsevat erimaineen: "Ei aina meill -kekriä kestä"[465] ja "Hoi mengät pijkat ratki".[466] - -Mutta sangen merkillistä on että näissä on pari _semmoista, jotka -nyky-aikoina kansalauluina on painettu_. Ne ovat: "Läksin minä kesäyönä -käymään"[467] ja "Hyvä ilta minun lintusein".[468] Kummassakin on -useampia värsyjä kuin nykyisissä kansalauluiksi sanotuissa. Luultavasti -ovat ne herrasmiesten tekemät ja sitten kansaan levinneet. Nuot Suomen -kansan sepittämiksi sanotut nuotit lienevät samalla lailla tulleet -kansaan ja ovat kukaties kaikki alkuperäänsä ulkomaan säveliä, jotka -tässä vaan ovat muodostuneet kansan luonteen mukaan. Sillä Suomen -kansan ainoa vanhempi nuotti on runonuotti. -- Mutta saattaa niinkin -olla että yllämainitut laulut jo silloin kirjotettiin kansan suusta. - -Sillä tämän vuosisadan keskipaikoilta lähtien alkoi painosta tulla -talonpoikainkin tekemiä runoja, lauluja ja hengellisiä virsiä. Joku -semmoinen oli jo vuosisadan alkupuoliskolla ilmestynyt, mutta nyt niitä -ilmestyi suuri joukko. Tämä seikka epäilemättä on yhteydessä sen kanssa -että nyt ruvettiin keräämään vanhoja kansan runoja. Runoja ovat -kirjottaneet: nimetön Juvan miesten puolesta jälkimuiston 1754[469] -Mattias Remes (Kiuruvedeltä, k. 1765; oli kuuluisa runoniekka, niinkuin -seuraavassa runossa lauletaan) hautarunon 1757;[470] Paavali Remes -(Mattiaksen veli) jälkimuiston edelliselle 1765;[471] Pietari Väänänen -IV:n Kustaa Aatolpin kruunaamisesta (hän siinä itse näkyy olleen läsnä, -koska sen on kirjottanut 'Norrköpingissä') 1800;[472] Henrik Väänäsen -(myöskin sanottu Konsaheikiksi, köyhä työmies Oulussa, joka kylästä -kylään kulkien elätti itseänsä viulunsoitolla ja runoilemisella, kuoli -viinapäissään lämpöiseen uuniin) lystillinen runolaulu sijtä kummasta -kalakukosta painettiin 1801.[473] Lauluja sepittivät: Henrik Alaan -(kauppias Turussa, mutta luultavasti noita "Suomen porvareita" ja puoli -talonpoika) häävirren 1765,[474] riemulaulun Preussin prinsi Henrikin -käynnistä Turussa 1770[475] ja Uudenvuoden toivotuksen 1773,[476] -kaikki sangen huonot. "Sokiat miehet", Mund Rudell ja L.E. II:n -Kustavin voitoista v. 1792;[477] Juhana Jonnila (Keskievari Ihoden -kylässä Pyhämaan pitäjää) III:n Kustavin murhasta 1792,[478] -Kuninkaasta perheineen 1793 [479] ja Kustaa Aatolpin häistä 1799;[480] -ja Paavali Korhonenkin lähetti esikoisensa ulos maailmaan, nimittäin: 3 -hengellistä virttä 1799[481] sekä mainiot häälaulunsa 1807.[482] -- -Hengellisiä virsiä ovat muuten sepittäneet talonpojat: Juhana -Erikinpoika Kasvolan kylästä Paimion pitäjää 1764;[483] Anterus -Kreunpoika Nousiaisten pitäjästä 1768[484] ja Anterus Livon vanki -1770.[485] - -Mutta merkillisin ja viljavin oli Tuomas Ragvaldinpoika. Hän oli -syntynyt 1724 Laukulan kylässä Tyrvään pitäjää, asuskeli (n. 1760-n. -1780) Turussa ja muutti sitten Loimjoelle, jossa kuoli 1804.[486] -Vaivaisena jo nuoruudestaan ollen, hän ei raskaasen työhön kyennyt, -vaan elätteli itseään tilaisuusvirsien sepittämisellä. Heitä on tullut -painetuksi n. 130, jotka täyttävät 48 numeroa Pippingin luettelossa; ja -paljon niitä on jäänyt painamatta.[487] Näissä on ainoasti pari -varsinaista virsikokousta, muut ovat hää-, hauta- ja hovivirsiä, mutta -nekin kaikki hengellistä laatua. Miellyttävää on nähdä kuinka Tuomas, -vaikka itseään tämmöisellä laulamisella elätteli, ei milloinkaan -imarrellut eikä kirjottanut ihmisten mieliksi. Häävirsissä hän ei -ylistele parikunnan avuja eikä kuvaele heidän tulevaa onneansa, vaan -puhuu ankarasti oikean avioelämän velvollisuuksista ja kysyykin yhdessä -virressä suorastaan oliko heillä tähän toimeen ruvetessa Jumalalle -kelpaava mieli. Hautavirsissä eli jälkimuistoissa samaten harvoin -kiittää kuollutta ja silloinkin vaan sivumennessä; pää-asiana ovat -kehotukset ja varotukset jälkeenjääneille, jotka panee kuolevan suuhun. -Hovivirsissäkin näkyy sama mieli-ala. Esim. ilolaulussa III:n Kustavin -käynnistä Suomessa,[488] ensimäisessä virressä kyllä iloitsee ja -riemuitsee, mutta heti liittää siihen toisen, jossa moittii että -maallista ylimystä niin suurella riemulla vastaan otetaan, vaan -taivaallisen kuninkaan tulosta ei olla milläänkään. Oikeaksi -runoilijaksi ei voi Tuomasta sanoa; mielikuvailoa hänellä ei -paljon ollut ja jumalinen tunteensa, josko syvä, ei ole kylläksi -innokas virret väkeväksi saattamaan. Useammissa vallitsee äly. -Senlisäksi tulee että ovat pitkäpiimäisiä ja että riimi sekä mitta ovat -huononlaisia. Mutta ylipäätään on ajatus niissä selvä, ja miellyttävä -on niissä ilmottuva totinen kristillinen henki. Jossakussa onkin -henkensä kepeämmällä lentimellä kohonnut, niin esim. jälkimuistossa -lapselle:[489] - - Nijnkuin elot laihoset, - Heinä, caunit cuckaiset, - Lehtipuut ne ihanat - Elomiehet hackavat; - - Aamul aivan aicaisin - Lyödän maahan murscaxijn - Terävällä kirvehell, - Sirpill että vicatell; - - Ja nijn latoon, aittahaan - Corjataan caick laitahaan - Poijes tuiscust, tuulesta, - Raju-ilmast suuresta. - - Nijn myös tämä poicainen, - Taivan laihon cuckainen, - Piltti pieni piscuinen, - Anders Danielinen. - - Tuli lasna aicaisin, - Elons aamull varhaisin - Maahan lyödyx murscaxi - Cuolemalda tuhvaxi. - - -- -- -- -- -- - - Johon jouckoon kyhkyinen, - Lindu pieni mettinen, - Lendi tämä sieluinen - Ilo-arckijn ijäiseen. - - Meren aalloist suurista, - Mailman pahoist juonista, - Joc on monen pettävä - Ennen cuin on herävä. - -Samaa yksinkertaista mittaa kuin tässä käytteli Tuomas enimmissä -virsissään ja viljeli useimmiten alkusointua sekä monesti ajatusriimiä. --- Herrasmiehissäkin olemme jo nähneet muutamia virrenseppiä. Muita -semmoisia ovat: Maria Johanintytär Hedrea (Törnävän kappalaisen tytär, -naimisessa Pudasjärven kirkkoherran Sam. Keckmanin kanssa) 2 virttä -1778;[490] Fredrik Axberg (Räätäli,[491] sitten sorvari ja kirjannitoja -Helsingin pitäjästä, k. 1820) 2 virttä 1783;[492] Elias Lagus -(Taivassalon provasti, k. 1819) suomensi Ruotsista Sionin virret -1790;[493] Anterus Achrenius (Aapramin poika, Nousiaisten provasti, k. -1810) 26 virttä 1790,[494] jotka sen puolesta ovat paremmat kuin isän -että eivät ole niin pitkäpiimäisiä. Anterus Antinpoika Björkqvist -(Vehmaan kappalainen, k. 1809) yhden virren.[495] Sen kanssa on yhdessä -painettu toinenkin virsi, jossa värsyin alkupuustaveista saapi nimen -Elisabet Johannexentytär Enberg. -- Mikael Sjöberg 4 virttä 1803;[496] -Kaarle Brasse (Kappalainen Vesilahdella, k. 1822) virren 1805[497] ja -toisen 1807.[498] Nimettömiä virsiä on paitsi näitä paljon. - -Tämän vuosisadan suorasanainen kirjallisuus täyttää paljon suuremman -sijan runollisen suhteen kuin edellisinä aikakausina. Ensimäiset kolme -vuosikymmentä Ison vihan perästä olivat kuitenkin vielä jotenkin -köyhänä semmoisista, sillä Suomalaiset eivät vielä olleet siksi -vironneet sodan rasituksista että olisivat voineet kannattaa paljon -suurempia kirjoja. -- Alkuperäisistä jumalisista on nytkin suurin osa -saarnoja, muuten enimmiten katkismuksentapaisia teoksia. Jumalisista -alkuperäisistä kirjottajista ansaitsevat erimaineen: Juhana -Wegelius;[499] Aapram Achrenius;[500] Israel Lithovius, Lapuan -provasti, k. 1788;[501] Tuomas Stenbäck, Saloisten, sitten Limingan -kirkkoherra, k. 1776;[502] Mattias Pazelius Limingan provasti, k. -1771,[503] Lauri Forselius Ruoveden kirkkoherra k. 1799;[504] Anterus -Björkqvist[505] ja Pentti Jaakop Ignatius.[506] Paljon enemmän kuin -näitä alkuperäisiä, on käännöksiä, enimmiten Ruotsin kielestä. -Kääntäjistä tässä mainittakoon erin ahkerana Taneli Virzenius -varakirkkoherra Turussa[507] ja Kustaa Rancken, Suomen kappalainen -Turussa sitten Perniön kirkkoherra, k. 1831,[508] jonka suurin vaikutus -kuitenkin vasta alkoi seuraavana aikakautena. -- - -Ison vihan ja Porthanin välistä aikaa Suomen kirjallisuuden historiassa -on nimitetty Talous-kirjallisuuden aikakaudeksi.[509] Mutta -suomenkieliseen kirjallisuuteen se nimi ei ollenkaan sovellu, sillä -vasta Porthanin aikoina saivat umpi Suomalaiset runsaammalta nauttia -sen ajan hengen tuotteita. - -Tämän vuosisadan alkupuoliskolla ei ilmestynyt tälläistä kirjallisuutta -paljon muualla kuin almanakoissa ja niissäkin vaihetellen -historiallisten ainetten kanssa. Mutta nyt ei almanakoihin muuta -pantukaan kuin talouteen koskevia asioita ja niitä alkoi enemmän -ilmestyä erikirjoinakin. Mainittavimmat ovat Gananderin: eläinten -tautikirja[510] ja maamiehen kotiapteeki[511] 1788, Frosteron jo -mainittu: Hyödyllinen huvitus luomisen töistä 1791, ja _Suomalaiset -Tietosanomat_ 1773 (syksyllä) ja 1776.[512] Viime mainittu oli -ensimäinen suomenkielinen sanomalehti. Se oli ainoasti rahvaanlehdeksi -ai'ottu; toimittajana oli eräs Lizelius. Vähä toista vuotta elettyä, se -kuoli tilaajain puutteesta. Nämät niinkuin Frosteron kirjakin eivät -tarkottaneet ainoastaan talonpojan maallista vaurastumista, vaan -myöskin hengen korottamista tiedon levittämisellä. Merkittävä on että -tämän kirjallisuuden haaran viljelijöissä näkyy muutamia muistakin kuin -pappissäädystä. Onpa niissä yksi talonpoikakin: Erik Kettu Kaustisten -kylästä.[513] - - * * * * * - -Seitsemän sataa vuotta oli Suomen kansa nyt ollut Ruotsalaisten -yhteydessä, vaan eron hetki läheni. Kipeästi koski miekka, joka vanhat -siteet ratkaisi; kaikin voiminsa ponnisteli Suomen kansa vastaan ja -synkeällä sydämellä katseli se kohtalonsa kamalata muutosta. -- Me, -heidän jälkeisensä tätä tapausta toiselta kannalta katselemme. Missä -heidän kyyneleistä soaistut silmänsä näkivät laskevan päivän -jäähyväisloistoa, siinä me nyt ihaelemme uuden aamun koitetta. Sillä me -olemme nähneet kuin "äitistään" erotettu Suomi siitä ajoin miehen -askelein on ruvennut astumaan omia teitänsä. -- Ruotsin vallotus oli -ollut tarpeellinen; se oli yhdistänyt Suomen eriheimokunnat yhdeksi -kansaksi; se oli liittänyt Suomen sivistyneesen Länsi Europaan. Mutta -jos se valta kauemmin olis kestänyt, niin olis Suomen kansan nimi -vähitellen haihtunut muinaisuuden muistoksi. Me olemme nähneet kuinka -Ison vihan perästä Suomen erinäistunto oli heikontunut ja vaikka se -Porthanin aikoina vähän jälleen oli vironnut, niin raukesi juuri -silloin kuitenkin kansallisuuden vahvin muuri, koska ylhäiset säädyt, -vieraan kielen omaksi ottaen, vieraantuivat kansastansa. Se kyllä on -totta että ahkerasti kirjotettiin ja runoeltiin Suomeksi. Mutta sitä -luultavasti ei olis kestänyt kauan. Sillä jo v. 1804 Åbo Tidningar -siitä runosta puhuen, minkä Juteini oli sepittänyt Porthanin -kuolemasta, arvelevat Suomen runollisuuden olevan kuolemaisillaan.[514] --- Muutamien vuosikymmenien kuluttua olisi vallassäätyisten -Suomalaisten kansallistunto ainoasti ollut sitä samaa mietoa -nurkkaylpeyttä, jolla Skottlantilainen itseänsä erottaa -Englantilaisesta; Suomen rahvaspa olisi vajonnut ylönkatsotuksi -pariajoukoksi. -- - -Mutta toisin oli säätty! Suomen kansa sai sijan "kansojen joukossa" ja -pian astui Suomen kansallisuus rohkeasti esiin omaansa takasin -vaatimaan. - - - - -Lisäys. - - - Svijklige Världen oundvijklige - Öd-Dödligheetz - Sorgtröstande Lijksång. - - Usle menskobarn betrakta, - Märk och akta - Hur ostadigt Verlden står, - Vexel skiftar, framåt stryker - Vijker, fijker, - Som Tihd, Måln ok Blåst förgår. - - Sol ok Månen, alla Tusen - Himmels-Ljusen - Gånga neer ok åter op, - Dag ok Natten, Eld ok Vatten, - Gråt ok Skratten, - Hafva stadigt Växel Lop. - - När som heeta Elden sloknar, - Vatnet tioknar, - Blifva Kohl ok kaller Sniöö. - Snö blijr Väska, Kohlen bäska - Aska, Äska, - Hvad som föds ok ey måt döö? - - Usle Menske-Barn betrakta, - Märk ok akta, - Huru thet i Världen går, - Huru alt hvad nånsin födes, - Gödes, ödes. - Ingenting beständigt står. - - Diuren, som på marcken springa, - Luft-Fät kringa, - Fast de aff en frij Natur, - Måst' lijväl för Dödzens Fahra - Snara vara, - Rädd's Hund, Bössa, Näät ok Buur. - - Fiskens Graf (fast han kan flyta) - Är en Gryta - Eller ok en större Fisk, - Stora, the hvar Liustror glimma - Simma, rymma - Sällan, om then fiskar frisk. - - Höga Trän, som Himlen hoota, - Fast the roota - In til andra Verlden neer, - Fälla Höst-dags efter Raden - Bladen, Staden - Seer det liksom Skogen seer. - - Trägåls-Trän the bära Frukter, - Blomsterlukter, - (Gräset växer, vijsnar bort), - Theras them infödde Maskar - Fnaskar, naskar - In til Trät ok Blomstret tort. - - Koppar, som hvarman kan röna, - Blifver Gröna. - Järnet fräter Rosten röd, - Gullet ok thes blanka Syster, - Mister Glijster. - Sit, see här är ok een Död. - - Dyra Stenar, fast the hålla, - Måste tåla - Döden, lijk som Malm ok Gull. - Stenar spricka aff hård vinter, - Klinter, Flinter,
- Muur ok Gråsten blifva Mull. - - Tijden sjelf som är förlijden, - Är aff Tijden - Dräpt, som är ok Födzlen feek; - Men hvem är som suckand' klagar? - Dagar jagar - En hvar an hvart Ögnebleck! - - Ögnbleck Ögnbleck, Dimma Dimman - Timma Timman, - Måne Månen, Åhret Åhr, - Tietusen, femtitusen, - Hundratusen - Til vår Evigvarlig Vår. - - Alt är, hvad som kan här finnas - Ok besinnas, - Hvad som någon någ'nsin veet, - Obeständigt: Mans Bedriffter, - Skriffter, Griffter, - Stadig är Ostadigheet. - - Ty gör alla mycket illa, - The som villa - Sörja thenna lillas Död, - Hvilkens Siäl ey Sorg ey Jemmer - Klämmer, skämmer, - Ther han äter Engla-Bröd. - - Låt ey Perle-Tårar trinna, - Strömlijkt rinna, - Hvem som med sin Gud är nögd, - Han kan, han vil, som vårt mästa - Bästa, fästa - Timlig Sorg i Evig Fröjd. - - Såta Kropp soff sött ok stilla, - Såta lilla, - Trefald-Salig stora Siäl, - In til Gud föör E'er med Gamman - (Åter?) samman, - Var sidst helsad fahr sidst väl. - - - - -Viitteet: - - -[1] Tätä uutta lausetapaa kenties kummeksittaneen, vaan se on -suomalaisempi kuin tuo tavallinen "13:lla sataluvulla"; sillä Suomeksi -sanotaan: "tuo mies on kolmansilla kymmenillä" = på trettiotalet. - -[2] Strandb. herdam. I s. 8. - -[3] Arv, h. V. s. 192. - -[4] Arv. h. V. 197. - -[5] Arv. h. VI. 8. - -[6] Arv. h. IV. 19. - -[7] Arv. h. I. 151. - -[8] Strandb. herdam. I. 321. - -[9] Strandb. herdam. I. 13. - -[10] Arv. h. II. 28. - -[11] Arv. h. monessa paik. - -[12] Arv. h. V. 22. - -[13] Arv. h. II. 104. - -[14] Arv. h. II. 92. - -[15] Arv. h. V. 47. - -[16] Arv. h. V. 58. - -[17] Åbo T. 1784. N:o 49. - -[18] "An debeat se transferre in Suetiam -- -- -- hic in patria -remanere" -- -- Arv. h. VI. 96. - -[19] "de statu istius patriae" Arv. h. VI. 98. - -[20] "de dispositione istius patriae et similiter regni" -- -- Arv, -h. VI. 102. - -[21] Elmgrén öfvers. af. Finl. litt. 1542-1770 s. 13. - -[22] Esipuheessa Uuteen Testamentiin. - -[23] Suomi 1856 s. 43 ja seur. - -[24] Tengström Chronol. ant. öfver finska univ:s procansl. etc. s. 43. - -[25] Lagus Biogr. ant. om Åbo hofrätts pres. och ledam. (katso -Kröpelin.) - -[26] Tengström Chronol. ant. öfver finska univ:s procansl. etc. s. 43. -(meis Fennonibus) Saml. af Åbo domkap:s cirkulärbref 1560-1700 s. 9. - -[27] ("universum regnum Suethiae imprimis vero Patria nostra") samassa -kirjassa s. 34. - -[28] Register opå Åbo stadz Gårdar och Tompter Anno 1609, Senat ark. - -[29] Register opå Wijborgs stadz Mantalledt -- -- pro anno 1601. Senat. -ark. N:o 5791 lehdet 13-18. - -[30] Kenties tehnee lukijan mieli nähdä joita kuita senaikuisia -porvarinimiä; enimmiten ovat lyhyitä esim Arkapoika, Tomuhousu, Isopää, -Mustasuu, Härkä, Verijalka, Huisko, Harakka, Ilves, Kauko, Karho, -Salcko, j.n.e. mutta myös Karjalan tapaisia esim. Pitkäläinen, -Louhialainen, Kekäläinen y.m. sekä myös nykyisen Hämeen tavan mukaan -esim. Kumpala, Hattula ja m. - -[31] Arv. h. I s. 321-3. - -[32] Arv. h. VI, 149. - -[33] Åbo Tidn. 1794 N:o 11. - -[34] Beskrifn. öfver sjöst. Nystad, praes. Kalm, E. Hoeckert 1753 s. 3. - -[35] Katso Strandb herdam. - -[36] Strandb. herdam. II. 255. - -[37] Esipuhe Uuden Test. käännökseen. - -[38] Rukouskirjan esipuhe. - -[39] Koskinen Nuijasota I. 65. - -[40] eli Finno; tässä häntä mainitaan nimellä "Suomalainen", joka -hänelle omistetaan senaikuisissakin suomenkielisissä kirjoissa k. -esimerk. nimilehtiä virsikirjoissa 17:n vuosisadan alkupuolelta. - -[41] Pipp. l. N:o 26. - -[42] Pipp. l. N:o 74. - -[43] Lagus biogr. ant. om Åbo hofrätts pres. o. ledam. s. 15 ja 427. - -[44] Åbo Tidn. 1793 N:o 13. - -[45] Orbis arctoi imprimisque regni Sueciae nova et accurata descriptio -Andrea Buraeo Sueco Wittenberg 1631, arkki K. lehti 3 ja 4. - -[46] "Ideoque nobiles, mercatores et sacerdotes, rustici etiam ditiores -curant, ut eorum filii ab incunabulis Suecicam discant (Erik -Schroderus, joka itse Suomessa oli käynyt, tämän Buraeon lauseen -esipuheessa Lat.-Ruots.-Suomal. sanankirjaansa kerroten, sanoo -addiscant) linguam eaque ratione eos ad aliarum linguarum proprietates, -pronunciationemque se accommodare assuefaciunt." Yhteen jaksoon B. -vielä mainitsee että Suomenkielessä ei ole puolta (genus) ja siis vaan -yksi artikeli esim. Se mies, se vaimo, se elehin. Tämän arvelee -suuresti helpottavan Suomen kielen oppimista. Kolmas erinomaisuus on -että praepositiones aina asetetaan sanansa perään. "Sed de his satis" -sanoo B. näiden lyhykäisten tietojen lopussa, eikä olisi niitä tässä -niinkään lavealta kerrottu, jos ei tämä olisi ensimäinen kieliopillinen -lause kielestämme. - -[47] "Rhytmos praeterea non a simili vocum finitione, ut reliquae -gentes, sed a simili binarum, trinarumve vocum initio observant, -octonis versum syllabis claudentes." - -[48] De poesi fennica s. 70. - -[49] Esipuhe Uuteen Testamentiin. - -[50] Esipuhe virsikirjaan. - -[51] Åbo Tidn. 1778 s. 98 (otettu kirjasta Chron. episc. finl.) - -[52] Esipuhe psaltariin. - -[53] Esipuhe prophetoihin. - -[54] Esipuhe prophetoihin. - -[55] Pipp. luett. N:o 12. - -[56] Schefferus Suecia litt. e. 316. (Hymni ecclesiastici translati in -ling. finnor.). Myöskin mainitaan Jaakop Finnon toimittaneen: Hymnos -ecclesiast. finnici idiomatis auctos. - -[57] Tengström. Handl. till upplysn. af Finlands kyrkohist. IV s. 22. - -[58] Renvall. Om finska psalmers ålder och författare Mnemosyne 1821 -April. - -[59] Pipp. I. N:o 22. - -[60] Renv. Om finska ps. ålder o. förf. Mnemos. 1821 April. - -[61] Merkittävää kuitenkin on, että 1639 vuoden virsikirjan loppuun, -erikseen muista virsistä on pantu N:o 275, 272, 277 ja 240, joiden -alkupuustavit tekevät: I.M.M.R. Olisiko kenties net sepittänyt Jonas -Matthiae Raumannus? Vaan tätä arvelua heikontaa tuo liikanainen M ja -virtten sukulaisuus muiden Hemmingin tekemäin kanssa. - -[62] Renvall, Mnemosyne 1821 April. -- Tengström. Handl. t. upplysn. i -Finl. Kyrkkoh. IV. s. 13-25. -- Handl. o. uppsattser rör. Finl. Kyrkoh. -utg. af Lagus I. s. 161-171. - -[63] Suom. mainitaan 1581 predikant i Åbo. -- - -[64] Tengström. Handl. t. uppl. i Finl. Kyrkoh, IV. s. 22. -- - -[65] Enimmiten Strandbergin mukaan. -- - -[66] Sen. ark. 1488 l. 79. -- - -[67] Sen ark. N:o 1808 l. 44. - -[68] Handl. o. uppl. rör. Finl. Kyrkohist. utg. af Lagus. I. - -[69] "Quantitatum observatio nulla hic in usu est, versus tamen -componuntur, habita certarum syllabarum ratione, ita ut ultimae versuum -syllabae eandem habeant terminationem". Linguae fenn. brev. instit. De -prosodia. - -[70] Kallella olevilla numeroilla olen merkinnyt ne, joista Herra -Laulun tirehtöri Lagi minulle hyvätahtoisesti on antanut tiedon; muut -Saksasta käännetyt löytyvät Babstin 1549 ulos antamassa saksalaisessa -virsikirjassa. - -[71] Hemmingin virsikirjassa on näillä pällekirjotuksena Latinaisten -virtten alkusanat (Pipp. 1, N:o 27). - -[72] Yliopiston kirjastossa on vanha vaillinainen virsikirja, jossa -tämän virren päälle läkillä on kirjotettu: "Protector tuorum Christe -famulorum", mistä se luultavasti on käännetty. - -[73] 3 ja 242 löytyvät Svedbergin hyljätyssä virsikirjassa ja 196 -Laurentius Petrin toimittamassa ruotsalaisessa virsikirjassa vuodelta -1553. - -[74] Suomalaisenkin virsistä ovat runomittaan raketut N:o 144, 238, 353 -ja 376. - -[75] Pipp. l. N:o 26. - -[76] Suom. Virsik. N:o 168 v. 2. - -[77] Suom. Virsik. N:o 200. v. 1. - -[78] Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae, Fenningiae -- -- -- Lib. -III cap. XIV. - -[79] "Två sköna psalmer aff finska på svenskan försatte", lopussa -kirjaa Corpusculum doctrinae (Pipp. l. N:o 43). - -[80] Suecia litterata s. 316. - -[81] Kumma onni on Suomen kieliparalla ollut; aina siinä on nähty -milloin mitäkin vikaa. Silloin soimattiin soukaksi, nytpä pitkäksi -parjataan! - -[82] Pipp. l. N:o 261. - -[83] Pipp. l. N:o 356. - -[84] Pipp. l. N:o 783. - -[85] Lexicon Latino-Scondicum, quo quatuor celebriores totius Europae -linguae atque idiomata orbis scil. Latinum, Suecicum, Germanicum et -Venedicum seu Finnonicum -- -- proponuntur -- -- ab Erico Schrodero -1632. (Pipp. luett. N:o 36). - -[86] Tämä Schroderon Lexicon Latino-Scondicum on ensimäinen sanakirja, -johon Suomeakin on otettu. Schroderus esipuheessa kertoo asialla -Suomessa käydessä havainneensa, ettei löytynyt minkäänlaista Suomen -sanakirjaa koulujenkaan tarpeeksi. Siihen arvelee syynä olevan -kirjapainon puutteen, koska Suomi muuten muka on rikas oppineista, -muita kieliä taitavista miehistä ja Suomen kieli erinomaisen varakas -sanoista. Tätä puutetta poistaakseen oli Schr. tekeillä olevaan -sanakirjaansa ottanut Suomeakin. Suomen sanat sanoo enemmiten saaneensa -Oulun papilta Marcus Pauli Björneburgensis (Strandbergilla on Oulun -kirkkoherrana Marcus Pauli Sadelerus Porista, mutta hän tuli siihen -virkaan vasta 1647? Turun konrehtorista. Kukaties oli Sad. ensin -apulaisna Oulussa). Merkittävä on vielä sekin että Schr. luettelee -Viron kielen Suomen murretten joukossa ja puhuen siitä missä Suomen -kieli on puhtainna, sanoo sen olevan selvempänä Suomen kuin Venäen -Karjalassa. Ettei tää Venäjän Karjala ole Käkisalmen lääni näkyy siitä, -että sitäkin erikseen mainitaan. Silloinkin siis jo tiettiin -Suomalaisia asuvan ulkona maamme rajaa. - -[87] Epitome descript. Sueciae, Gothiae, Fenningiae & subjectarum -provinciarum, Ab. 1650 Lib. VI cap. IX: Foedera quae Sueciae potentiam -stabiliunt potissimum, sunt arctissima illa plurimorum regnornm unio, -et Sueciae, Gothiae Fenningiaeque plenissima confoederatio. - -[88] Natales Acad. Aboens. 1648. - -[89] Elmgrén öfers. af Finl. litt. 1542-1770 s. 44. - - Salve Fennorum gens, o fortissima, salve! - -- -- -- - Excipe qui Gothicis venit huc novus hospes ab oris. - Non hospes tamen usque vagus: _patriota futurus_ - -- -- -- gothus licet ortu, sim modo Fenno. - -[90] "Appendix, in quo exhibentur finnicae gentis scriptores nonnulli." - -[91] -- -- "dum peregrina & alius orae labores." - -[92] Katso Pipp. l. - -[93] Pipp. l. N:o 219. - -[94] Pipp 1. N:o 341. - -[95] Lagus. Biogr. anteck. om Åbo hofr. pres. o. ledam. s. 15. - -[96] "Historiam Finlandiae, patriae suae." (v. der Hardt Holmia litt.), -samassa kirjassa s. 484. - -[97] De quibusdam antiqvit. Abogicis 1679. - -[98] "Fäderneslandet och sin egen nation". (Pipp. l. N:o 44). - -[99] Pipp. l. N:o 4063. - -[100] Pipp. l. N:o 93. - -[101] Pipp. l. N:o 313. - -[102] Pipp. N:o 1 233 - -[103] "totius orbis Sueo-gothici, Fennicique", -- -- "praecelsum lumen -in orbe Finniaco", -- -- "patria et cuncta Suecia." (Oratio metrica in -parentationem Joannis Kurck. Aboae 1652.) - -[104] "Orbi Finnico pacem", -- -- "ad totius patriae desiderium, sed -praecipuam hujus nationis felicitatem", -- -- "natio nostra -Finlandica." (Oratio panegyr. in Gustavi Bjelke reditum de legatione -Muscovitica. Aboae 1659.) - -[105] "Communem enim patriam justissimo suffragio, invita etiam -malignitate, dicam, cum non in servitutem, sed in societatem, in -amicitiam et contubernium regni -- -- adoptati sumus." (Panegyris -Carolo Gustavo dicta, Aboae 1657.) - -[106] Vindiciae Fennonum Cap. II (l. Nettelbladt Schwed. bibl. -I Stück). - -[107] Ibid. esipuheessa. - -[108] "Finnonica imprimis haec partae a gente tropheae, Dum gens -spectatrix caetera martis erat." (Narsius poemata miscell.) -Wallhovin tappelusta, Suomi 1841, vihko 2 s. 20. - -[109] "Nec timuit gens Fenna necem, ceu turbine quodam Vecta per -adversos sparsit se tota cohortes." -- (Pierii Winsemii panegyr. in -Gust. Ad.). Suomi 1841, v. 2, s. 21. - -[110] Magnus princip. Finlandia. (Ruotsiksi kääntänyt Sjöström, H:fors -1844). - -[111] Katso Yliopiston kirjastossa: Svenska topografiska saml. del XI. - -[112] Lagus biogr. ant. om Åbo hofr. pres. o. ledam. - -[113] Katso Stjernman Aboa litterata 1719. - -[114] Verrattavaksi sopinee panna että vuosina 1786-1795 Turussa -pidettiin 271 väitöstä, joista 40 Ruotsalaisten kirjottamaa, siis -melkein 6 Suom. 1 Ruots. vastaan. - -[115] Aboa vetus & nova. (Suomi 1841 vihko 3 s. 39.) - -[116] Tengström Chronol. ant. öfver finska univ. procansl. samt fakult. -medl. - -[117] Esipuheessa sanakirjaansa § 15. - -[118] Pipp. 1 N:o 55. - -[119] "Ut vero talis institutio concinnaretur et conficeretur. -Illustrissimae V. Celsitudinis hortatu & mandatu factum est. -Curat enim Ill. V. C. unice, ut bonum publicum hic promoveatur, -ut prosperi sint subditi -- -- inclarescatque lingua hujus -nationis." -- -- - -[120] Pipp. luett. N:o 82 - -[121] Kummaa on että samaten kuin Ruotsinkielinen oli Suomen -kirjallisuuden alottaja, niin oli myös Ruotsalainen ensimäisen Suomen -kieliopin sepittäjä. - -[122] "Qvamvis autem haec hallucinatio non magni sit momenti, nec famae -loquentis deroget, vel periculum aliquod ei creet." - -[123] Pipp. l. N:o 304. - -[124] Handl. o. uppl. rör. Finl. Kyrkohist. utg. af Lagus. IV. s. 106. - -[125] Pipp. l. N:o 44. - -[126] Elmgrén. Öfvers. af Finl. litt. 1542 - 1770 s. 5. - -[127] Pipp. f. N:o 238. - -[128] Pipp. l. N:o 271. - -[129] Katso s. 32. - -[130] Katso: Saml. af Åbo domk. cirkulärbr. 1560-1700. - -[131] Katso: Elmgrén, Öfvers. af Finl. litt. 1542-1770. - -[132] Stjernman Aboa litt. s. 65. - -[133] Tengström. Chronol. förteckn. o. ant. öfver finska Univ. fordna -prokansl. samt fakult. medl. s. 165 ja 166. - -[134] Afkortn. o. Qvittentie book -- af Åbo och Björneborgz lähn pro -anno 1651. Lehti 166. Senat. ark. - -[135] Katso Pipp. l. N:o 55. - -[136] Pipp. l. N:o 117. Pipp. l. N:o 114 on samallainen asetus aatelin -ja muiden säätypersonain suhteen myöskin Suomeksi. - -[137] Åbo och Björneb. lähns -- -- Verifikationsbook N:o 1697 sivv. -2813-44. (Senat. ark.) - -[138]Pipp. l. N:o 43. - -[139] Pipp. l. N:o 51. - -[140] Pipp. l. N:o 125. - -[141] Pipp. l. N:o 194. - -[142] Aboa litter. siv. 109. - -[143] In patrium transfert idioma. Onnentoivotus, joka seuraa Pipp. l. -N:o 137. - -[144] Latinainen onnentoiv., samaan. - -[145] Esipuheessa Rajalenion saarnoihin 1654. Pipp. l. N:o 74. - -[146] Katso Elmgrén. Öfvers. af Finl. litt. 1542-1770. - -[147] Pipp. l. N:o 48, 49, 63, 87 ja 153. - -[148] Pipp. l. N:o 72, 74. - -[149] Pipp. l. N:o 97, 163, 172. - -[150] Pipp. l. N:o 214, 286. - -[151] Tiedot näiden miesten elämästä ovat otetut Strandb. herdam.'sta, -niinkuin muutenkin tässä kirjassa, kun ei muuta lähdettä erikseen -mainita. - -[152] Pipp. l. N:o 281. - -[153] Tiedot tämän ja muiden Viipurin hipakuntalaisten elämästä on -minulle hyväntahtoisesti antanut prov. Akiander. - -[154] Aboa vetus & nova (Suomi 1841 v. III, s. 33). - -[155] Linguarum Ebreae & Finnicae convenientia praes. D. Lund. Aboae -1697. - -[156] Priscorum Sveogothorum ecclesia 1675. Lib. VI. Cap. VII. § 5, -s.211. - -[157] Pipp. l. N:o 55. - -[158] Renvall kummeksii kuinka Åbo Tidn. 1796 N:o 18 taisi sanoa tässä -olevan 232 (nähtävästi painovirhe 3 = 5) virttä, koska hänellä käsissä -oleva muka sisälti 251. Siinä oli luultavasti N:o 392 kulunut pois -lopusta. - -[159] Mnemosyne 1821. April. - -[160] Åbo Tidn. 1796. N:o 18. - -[161] Pipp. l. N:o 142. - -[162] Pipp. l. N:o 56. - -[163] Pipp. l. N:o 176. - -[164] Pipp. l. 165. Ensim. painos tuli ilmi Tukholmassa 1671, mutta -tämä Turussa. - -[165] Åbo Tidn. 1771, s. 122. - -[166] Pipp. l. N:o 38. - -[167] Pipp. l. N:o 3951. Renvall (Mnemos. 1821 April, arkkipiispa -Mennanderin puheen mukaan) sanoo tämän painetuksi Kristiinan tai Kaarle -Kustavin kruunausjuhlaa varten. - -[168] Pipp. l. N:o 4063. - -[169] Pipp. l. N:o 433. - -[170] Pipp. l. N:o 234. - -[171] Pipp. l. N:o 235. - -[172] Pipp. l. N:o 236. - -[173] Pipp. l. N:o 250. - -[174] Pipp. l. N:o 259. - -[175] Pipp. l. N:o 4064. - -[176] Katso Suom. sielun tavara 1686. - -[177] Colloqvium paenitentis cum Salvatore Jesu k. Suomal. sielun tav. -1686. - -[178] Pipp. l. N:o 289. - -[179] Suom. siel. tav. 1686. - -[180] Pipp. l. N:o 300. - -[181] Pipp. l. N:o 4063. - -[182] Pipp. l. N:o 234. - -[183] Pipp. l. N:o 250. - -[184] Pipp. l. N:o 289. - -[185] Pipp. l. N:o 324. - -[186] Pipp. l. N:o 289. - -[187] Pipp. l. N:o 38. - -[188] Tengström. Chronol. anteckn. om finska Univ. etc. s. 154. - -[189] Tätä on epäilty olisiko todellakin Cajanon sepittämä, mutta se on -joutavaa, sillä se painettiin hänen nimellä 2 vuotta hänen kuoltuansa -k. Pipp. l. N:o 232. Myöskin on arveltu ettei se olisi alkuperäinen, -vaan mukailtu eräästä Lucidoria hautavirrestä, jonka kanssa sillä on -paljon sukulaisuutta ja yhteinen värsymittakin. Tämän kirjan loppuun -painatan Lucidorin virren näytteeksi että Cajanus sen kyllä on -tuntenut, mutta kuitenkin aivan omituisesti sepittänyt omansa vielä -paremmin kuin Ruotsalainen. - -[190] Pipp. l. N.o 351. - -[191] Pipp. l. N:o 357. - -[192] Pipp. l. N:o 351.
- -[193] Hän kirjotti Linguarum Ebreae & Finnicae convenientia praes. -Lund. 1697. - -[194] Beskrifning öfver Cronoby socken praes. Kalm. Åbo 1755, s. 12: -"sysselsatt med den nya finska psalmbokens revision samt korrektur -under trycket." - -[195] "De verbis, locutionibus, tractandique modo, ubi sane nec acumen, -nec sublimitatem deesse ostendet liber Hymnorum ecclesiasticorum." -Esipuheessa sanakirjaan § 16. - -[196] Linguae fenn. brevis institutio: De prosodia. - -[197] Hodegus finnicus: De prosodia. - -[198] "Accedit peculiare qviddam in hac lingua quod gaudeat in rhytmo, -aliquot vocibus in initio versus ab cadem littera incipientibus. -- -- -Et tales rhytmi sunt magis artificiosi et in hac lingua peculiares" -j.n.e. - -[199] "Hoc etiam peculiare est in hac finnica lingua, quod in versu et -rhytmo vel integras lineas & periodos, vel nonnullas voces, ab eadem -litera incipientes, in principio versus habeat." - -[200] Pipp. l. N:o 101. - -[201] Arvattavasti tuon Uuden kaupungin pormestarin (Isacus Nicolai de -Haricala) poika, joka on mainittu s. 16. - -[202] Pipp. l. N:o 152. - -[203] Pipp. l. N:o 18. - -[204] Tengströms chron. ant. öfv. finska univ. kansl. o. fakult:s medl. -s. 114-6. - -[205] Pipp. l. N:o 65. - -[206] Pipp. l. N:o 110. - -[207] Pipp. l. N:o 137. - -[208] Pipp. l. N:o 69. - -[209] Pipp. l. N:o 313. - -[210] Ei löydy Pipp. luettelossa. - -[211] Pipp. l. N:o 93. - -[212] Pipp. l. N:o 4063. - -[213] Pipp. l. N:o 355. - -[214] Pipp. l. N:o 336. - -[215] Pipp. l. N:o 363. - -[216] Pipp. l. N:o 370. - -[217] Geneal. Sursill. s. 109. - -[218] Ei löydy Pipp. luettelossa; v. 1715. - -[219] Pipp. l. N:o 441. - -[220] Pipp. l. N:o 442. - -[221] Pipp. l. N:o 443. - -[222] Pipp. l. N:o 450. - -[223] Pipp. l. N:o 288. - -[224] Aboa litt. s. 129. - -[225] Esipuheessa sanakirjaan. - -[226] Esipuh. sanakirjaan. - -[227] Helsingissä Frenckell'in ja Pojan kustannuksella. - -[228] Pipp l. N:o 286. - -[229] Pipp. l. N:o 354 - -[230] Ilmajoen provasti, kieliopin tekijä, k. 1723. - -[231] Pipp. l. N:o 434. - -[232] Pipp. I. N:o 343. - -[233] "hvar redlig Svensker man i alla Sverges länder." - -[234] "the Svenske hyddor". -[235] "Salve Tu Sueonum ocelle! Salve Tu Fennonum pupilla!" - -[236] "Fennia pande viros et munus vindicis imple, - Fennia amica tuis Suecis et gens sociata! - -- -- -- - Suethia, Fennia concordes animis studiisque, - Artibus ingenuis proferte viros celebratos!" - -[237] Pipp. l. s. 734. - -[238] Pipp. l. N:o 782. - -[239] Pipp. l. N:o 812. - -[240] Katso s. 65. - -[241] Pipp. l. N:o 472. - -[242] Katso Turun kaupungin henkikirja. Sen. ark. Åbo o. Björneb. -läners verif:b. Bd. II, s. 3673-3751. - -[243] Pipp. l. N:o 496. - -[244] "Patrio sermone nobis auditur Suomi." De Borea-Fennia praes. -Hassel. - -[245] Pipp. l. N:o 789. - -[246] Katso esim. Pipp. l. s. 139 muistutuksesta. - -[247] Finl. minnesvärda män B. 1, H. I. - -[248] Pipp. l. N:o 137. - -[249] De Poesi fennica s. 72 muistutuksessa. - -[250] Tämän Slavonian kielen erimurteina luettelee Venäjän, Puolan, -Bömin, sekä Moldavian ja Unkarinki kielet! - -[251] "Sufficit me Fennum esse et caetera me nescientibus in laudata -gente numerari." - -[252] Commentarioli in Urbani Hjerne Pharmacoopaeam. P. Elfving 1725: -"Quid Tibi cum Fennis, Doctor celeberrime Petre? Despectae est genti -consuluisse seclus." - -[253] "tantus me a puero torsit amor patriae, ut ejus gratia omnia pati -non recusaverium." - -[254] "propterea hactenus infectum mansit, et infectum protegente -clementissimo Numine manebit!" - -[255] "Si ob paupertatem & servilem conditionem vitae non despecti -essent fenni corumque lingua." (Tässä hän näkyy Suomalaisiksi lukevan -ainoasti alhaisen kansan.) - -[256] Pipp. l. N:o 709. - -[257] De conven. ling. Hebreae & Fenn. K. G. Weman & B. J. Ignatius, -1767. - -[258] Huittisten prov. k. 1790: Försök att visa gemenskap emellan -finska och grekiska språken 1774. - -[259] Siuntion kirkkoherra, kirjotti Lapin kieliopin 1743. - -[260] De origine ac religione Fennorum praes. Törner. Upsala, 1728. - -[261] "copiam linguae, copiosam licet, tanto redderem copiosiorem." - -[262] Finl. minnesvärde män. B. I. h. I, s. 96. - -[263] Pipp. l. s. 37. - -[264] Pipp. l. N:o 753. "Turun ylicoulusa edestuotu." - -[265] S. 72 muistutuksessa. - -[266] Katso s. 67. - -[267] Suomi 1841. V. 3. s. 33, 34. - -[268] "in noto carmine de procis advenientibus." Puheessa Suomen ja -Hebrean sukulaisuudesta. - -[269] Simo Lindheim: De diversa origine Finland. et Lapponum. painettu -kirjassa: Nova acta Regiae soc. scient. Ups. vol. II, 1775. - -[270] Virmoensis in Finlandia territorii memorabilia praes. Hassel -Gregorius Hallenius. 1741, s. 2-4. - -[271] Praes. Hassel 1732, s. 5. Sivu 4 löytyy tässä lause, joka -todistaa mitä Suomalaisen osallisuudesta Ruotsin sodissa ja sen -vaikutuksesta olen väittänyt. Hän sanoo: nähtyäni mitä Suomal. Kustaa -Aatolpin ja muiden Ruotsin kuningasten alla ovat tehneet urhotöitä, -aloin tuntea onnea (mihi gratulari) siitä että kansaltani olen -Suomalainen ja etta kotimaani esi-isäin kunnian kautta on niin mainio. - -[272] "Figuris tam dictionum quam sententiarum abundat." - -[273] "Synonymiae imprimis et exergasiae ubique adsunt." - -[274] "Hi aliquando liberiore spiritu acti -- -- et flumen secuti -nativum, nec rhytmis se adstringere passi, longe altius surrexere." - -[275] Katso Genealogia Sursilliana. - -[276] Katso esim. Pipp. l. N:o 812. - -[277] Esim. Pipp. l. N:o 676. - -[278] Pipp. l. N:o 753. - -[279] Pipp. l. N:o 560. Tekijän nimeä siinä ei ole mainittu, mutta -8:ssa runossa hän sanoo Affrén'in kapinan tähden tulleensa Turun -linnaan viedyksi ja siellä istuneensa 13 viikkoa. - -[280] pain. 1735. Pipp. l. N:o 575. - -[281] pain. 1736. Pipp. l. N:o 594. - -[282] Pipp. l. N:o 676. - -[283] Pipp. l. N:o 677. - -[284] Pipp. l. N:o 774 ja 785, jälkimäinen on kadonnut. - -[285] Pipp. l. N:o 561 kadonnut. - -[286] De Poesi fennica s. 41 muistutuksessa. - -[287] Pipp. l. N:o 737, kadonnut. - -[288] Pipp. l. s. 737. - -[289] Pipp. l. N:o 770. - -[290] Pipp. l. N:o 753. - -[291] Pipp. l. N:o 769. - -[292] Pipp. I. N:o 812. - -[293] Geneal. Sursill. s. 266. - -[294] Pipp. l. N:o 867. - -[295] De poesi fennica s. 7. - -[296] S. 19. - -[297] Pipp. l. N:o 1155 - -[298] Pipp. l. N:o 832. - -[299] Pipp. l. N:o 678. - -[300] Pipp. l. N:o 472. - -[301] Pipp. l. N:o 608. - -[302] Pipp. l. N:o 976. - -[303] Pipp. l. N:o 1062. - -[304] Pipp. l. N:o 1018. - -[305] Pipp. l. N:o 588. - -[306] Geneal. Sursill. s. 165. - -[307] Pipp. l. N:o 941. - -[308] Pipp. l. N:o 1023. - -[309] Pipp. l. N:o 520. - -[310] Pipp. l. N:o 603. - -[311] Pipp. l. N:o 626. -
-[312] Pipp. l. N:o 871. - -[313] Pipp. l. N:o 940. - -[314] Pipp. l. N:o 942. - -[315] Pipp. l. N:o 1036. - -[316] Pipp. l. N:o 948 ja 1098. - -[317] Pipp. l. N:o 947. - -[318] Pipp. l. N:o 1143. - -[319] Pipp. l. N:o 966. - -[320] Pipp. l. N:o 201. - -[321] Pipp. l. N:o 589. - -[322] Seuraa väitöstä: De consensu rationis & fidei praes. Hassel, Joh. -Gezelius 1744. Ei löydy Pipp. luettelossa. - -[323] Pipp. l. N:o 463. - -[324] Pipp. l. N:o 496. - -[325] Geneal. Sursill. s. 78. - -[326] Pipp. l. N:o 499. - -[327] Pipp. l. N:o 513. - -[328] Pipp. l. N:o 572. - -[329] Pipp. l. N:o 746. - -[330] Pipp. l. N:o 789. - -[331] Pipp. l. N:o 796. - -[332] Pipp. l. N:o 830. - -[333] Pipp. l. N:o 844. - -[334] Pipp. l. N:o 927. - -[335] Pipp. l. N:o 965. - -[336] Pipp. l. N:o 661. - -[337] Pipp. l. N:o 782. - -[338] Pipp. l. N:o 1097. Puuttuu niin ettei tiedä onko runo vai laulu. - -[339] Pipp. l. N:o 531. - -[340] Pipp. l. N:o 533. - -[341] Pipp. l. N:o 589. - -[342] Pipp. l. N:o 682. - -[343] Pipp. l. N:o 760. - -[344] Pipp. l. N:o 927. - -[345] Katso s. 129 v. 2. - -[346] Pipp. l. N:o 949. - -[347] Pipp. l. N:o 495 - -[348] Pipp. l. N:o 497. - -[349] Pipp. l. N:o 768. - -[350] Pipp. l. s. 734. - -[351] Pipp. l. N:o 735. - -[352] Pipp. l. N:o 2722. - -[353] Pipp. l. N:o 866, 1029 ja 1045. - -[354] Pipp. l. N:o 1086-1089. - -[355] Pipp. l. N:o 1045. - -[356] Pipp. l. N:o 732. - -[357] Pipp. l. N:o 536. - -[358] Prov. Akianderilla Stichaeusten kantakirja. - -[359] Pipp. l. N:o 566. - -[360] Pipp. l. N:o 579. - -[361] Pipp. l. N:o 619. - -[362] Pipp. l. N:o 1038. - -[363] Pipp. l. N:o 581. - -[364] Pipp. l. N:o 582. - -[365] Pipp. l. N:o 604. - -[366] Pipp. l. N:o 656. - -[367] Pipp. l. N:o 706. - -[368] Pipp. l. N:o 752. - -[369] Pipp. l. N:o 799. - -[370] Provessori Akianderin mukaan. - -[371] Pipp. l. N:o 852. - -[372] Pipp. l. N:o 1146. - -[373] "vår Svenskmanna frihets öden", -- "vårt Manhem" j.n.e. - -[374] "vårt fosterland." - -[375] Spec. hist. litt. fennicae: "patria nostra", "majores nostri -veteres Finnoni." - -[376] Diss. praecip. caussas, quibus laborat hist. fenn. -- adumbrans, -praes. Bilmark: "patria nostra Finlandia." - -[377] Om lagskip. i Finland i äldre tider praes. Bilmark: "vårt kära -Finland; en högtälskad fosterbygd; våra förfäder de gamla Finnar." -
-[378] De justo Fennorum in patriam amore, praes. Bilmark: "Nos de justo -Fenn. in patriam amore acturi, complexum amoris tam in locum natalem, -quam in civitatem intellectum volumus." - -[379] "ehuru patriotiskt sinnade för vårt land." -- - -[380] De amplitudine linguae fenn. praes. Hylleen: "lingua nostra." - -[381] Diss. praecip. caussas quibus laborat hist. fenn. -- -- praes. -Bilmark. - -[382] "Ditt språk är utan rykt." - -[383] "quas non modo ignorare, sed iis etiam non affici, vate fenno -turpe puto."
- -[384] "studiaque gentis nostrae ad has perpoliendas litteras aliquando -incendantur." - -[385] Herätyksenä Porthanin Suomi-intoon taisi olla sekin että hän oli -Taneli Juslenion veljentyttärenpoika ja kasvatettiin Pohjanmaalla, -missä silloin suomalaisuus oli hereillä ja runoja paljon ladeltiin. - -[386] Finl. minnesvärde män. B. I, h. 3. - -[387] Hist. tafla af Gustaf IV Adolfs första lefnadsår. Sthm 1837, s. -266. - -[388] Esipuheessa sanalaskuihin. - -[389] Suomi 1841, v. V, s. 7. - -[390] Porthan: De poesi fennica ja Pauli Juusten chron.; Ganander: -Mythol. fenn.; Lencqvist: De superstitione veterum Fennorum theor. et -practica. - -[391] Katso s. 5, 6, 20 ja 21. - -[392] Pauli Juusten chron. (Uusi painos) s. 31. - -[393] Ganander esipuheessaan sanoo: Tämä Suomalainen jumalataru, joka -suuremmaksi osaksi on otettu Herra provessorin (Porthanin) omista -kirjoituksista sekä painetuista että painamattomista, minulle -hyväntahtoisesti annetuista, vanhoista runoista j.n.e. - -[394] "reliquis quorundam carminum (valde quidem laceratis, disjectis, -interpolatis & inter se confusis)". - -[395] De poesi fenn. s. 93. - -[396] Finnische Runen, Finnisch und Deutsch, Upsala 1819. - -[397] Tämä löytyy Paulus Juusten chron. (uusi painos) s. 14; muut tässä -mainitut kaikki Gananderin ja Lencqvistan kirjoissa. - -[398] De poesi fenn. s. 57, 58. - -[399] De poesi fenn. s. 57. - -[400] Muistutuksessa Porthan sanoo pitkäksi ne tavuut, joissa on pitkä -äänikäs, kaksoisäänikäs tai kerrakkeella suljettu tavuu (positione) _ja -sen lisäksi joku korko_ (accentus tonicus tai euphonicus). Tästä hänen -erheyksestään seurasi ettei voinut käsittää Suomen runon olevan raketun -arvolle. - -[401] s. 32 ja 33 muistutuksessa. Porthanin väitöksen 1 osasto ilmestyi -v. 1766 ja viides 1778, niin että hän sillä välin kyllä kerkesi -oikaista ajatuksiansa. - -[402] Porthan sanoo erään Franskalaisen paralellismon nimittäneen -"rhyme du sens": Ganander sitä Suomeksi sanoi säistykseksi. - -[403] s. 53 muistutuksessa. - -[404] Mythologia fennica 1789. - -[405] Pipp. l. N:o 1560 - -[406] Tämän virren sanoo Ganander Kruunubyyn räätäli Jöran Koplijn'in -tekemäksi, "joka myös nijnkuin tarkka Suomen kielen ystävä on -lähettänyt minulle Suomalaisia sanalaskuja". - -[407] Pipp. l. N:o 1039 - -[408] Pipp. l. N:o 1110. - -[409] Pipp. l. N:o 1122. - -[410] Pipp. l. N:o 1149. - -[411] Pipp. l. N:o 1252. - -[412] Pipp. l. N:o 1532. - -[413] Pipp. l. N:o 1408. Tekijä on tuntematon. Kirjotustapa tässä -samatekuin Gananderin teoksissa noudattaa Savon murretta, mutta -kielessä on erilaisuuksia ja Ganander aina pani nimensä kirjotustensa -alle. Sen lisäksi hän "uudemmissa saduissa" näistä ei virka mitään, -vaan sanoo nuot toiset lähettäneensä Tukholmaan Suomen kielen tulkki -maist. Abr. Lindille, jolla jo ennen oli 120 Suomalaista satua -kerättynä. - -[414] Pipp. l. N:o 1579. - -[415] Finl. minnevärda män B. 1, h. 3. - -[416] Toimi silloin käytettiin samassa merkityksessä kuin nykyään nero. - -[417] Pipp. l. N:o 1297. - -[418] Pipp. l. N:o 1286. - -[419] Pipp. l. N:o 1123 - -[420] Pipp. l. N:o 1266. - -[421] Finl. minnesv. män B 1, h. 3. s. 477. - -[422] Surs. geneal. s. 165. - -[423] Vanh. runoja V osa s. 60. - -[424] Kirjallisuuden Seuralla käskirjotuksena. - -[425] Pipp. l. N:o 846. - -[426] Lärda Tidn. 1766 N:o 52. - -[427] Topp. vanh. run. I. - -[428] Topp. run. II. - -[429] Topp. v. run. V. - -[430] Käskirjotuksena Kirjallisuuden Seuralla. Edellisen kansissa on -muutamia Achrenion runoelmia lueteltu ja niissä kadonnut runo -Katrinanpäivinä 1791. - -[431] Pipp. l. N:o 1406. - -[432] Pipp. l. N:o 1055. - -[433] Pipp. l. N:o 1575. - -[434] Pipp. l. N:o 2406. - -[435] Pipp. l. N:o 1156. - -[436] Pipp. l. N:o 1357. - -[437] Pipp. l. N:o 1595 - -[438] Pipp. l. N:o 1667. - -[439] Käskirjotuksena Kirj. Seuralla. Sitä seuraa pienempikin: Ystävän -malja mahlalla juotu. - -[440] Pipp. l. N:o 1285. - -[441] Käskirjotuksena Kirj. Seuralla. - -[442] Pipp. l. N:o 1838. - -[443] Käskirjotuksena Kirjallisuuden Seuralla. Noudattaa itämurretta: -ht ts, ja jättää d:n pois. Myöskin merkitsee pitkän äänikkään viivalla -(esim o). Siis siihenkin aikaan jo venykkeitä! - -[444] Pipp. l. N:o 1289. - -[445] Pipp. l. N:o 1681. - -[446] Pipp. l. N:o 1644. - -[447] Pipp. l. N:o 1180. - -[448] Pipp. l. N:o 1267. - -[449] Pipp. l. N:o 1683. - -[450] Pipp. l. N:o 1656 (luultavasti Zidénin). - -[451] Pipp. l. N:o 1732. - -[452] Pipp. l N:o 1734. (?) - -[453] Pipp. l. N:o 1744. - -[454] Pipp. l. N:o 1418. - -[455] Pipp. l. N:o 1465. - -[456] Pipp. l. N:o 1804. - -[457] Pipp. l. N:o 1621. - -[458] Pipp. l. N:o 1821. - -[459] Pipp. l. N:o 2343. - -[460] Pipp. l. N:o 1859. - -[461] Pipp. l. N:o 1861. - -[462] Pipp. l. N:o 1163, 1220, 1231, 1682. - -[463] Pipp. l. N:o 1300, 1500. - -[464] Pipp. l. N:o 1693. - -[465] Pipp. l. N:o 3956. - -[466] Pip. l. N:o 3972. - -[467] Pipp. l. N:o 1529. - -[468] Pipp. l. N:o 1649. - -[469] Pipp. l. N:o 845. Kenties ovat N:o 1180 ja 1267 myöskin -talonpojan tekemät. - -[470] Pipp. l. N:o 932. - -[471] Pipp. l. N:o 1092. - -[472] Pipp. l. N:o 1788. - -[473] Pipp. l. N:o 1809. - -[474] Pipp. l. N:o 1079. - -[475] Pipp. l. N:o 1245. - -[476] Pipp. l. N:o 1334. - -[477] Pipp. l. N:o 1665. - -[478] Pipp. l. N:o 1684. - -[479] Pipp. l. N:o 1700. - -[480] Pipp. l. N:o 1754. Kaikki järin huonot. - -[481] Pipp. l. N:o 1770. - -[482] Pipp. l. 1807. - -[483] Pipp. l. N.o 1067. - -[484] Pipp. l. N:o 1193. - -[485] Pipp. l. N:o 1238. - -[486] Akiander. Hist. uppl. om relig. rör. i Finl. B. I, s. 278-289. - -[487] Samassa kirjassa s. 281. - -[488] Pipp. l. N:o 1346. - -[489] Pipp. l. N:o 1046. - -[490] Pipp. l. N:o 1429. - -[491] Akiander Hist. uppl. om rel. rör. i Finl. B. V, s. 358-363. - -[492] Pipp. l. N:o 1518. - -[493] Pipp. l. N:o 1640. - -[494] Pipp. l. N:o 1641. - -[495] Pipp. i. N:o 3967. - -[496] Pipp. l. N:o 1832. - -[497] Pipp. l. N:o 1871. - -[498] Pipp. l. N:o 1908. - -[499] Pipp. l. N:o 733, 1026. - -[500] Pipp. l. N:o 974, 1145, 1191. - -[501] Pipp. l. N:o 571, 1084. - -[502] Pipp. l. N:o 774, 1272, 2369. - -[503] Pipp. l. N:o 1053, 1279. - -[504] Pipp. l. N:o 1456, 1458. - -[505] Pipp. l. N:o 1802. - -[506] Pipp. l. N:o 1821. - -[507] Pipp. l. N:o 1063, 1195, 1248, 1249, 1433. - -[508] Pipp. l. N:o 1801, 1831, 1845. - -[509] Elmgrén. Öfvrs. af Finl. litt. 1542-1770. - -[510] Pipp. l. N:o 1591. - -[511] Pipp. l. N:o 1597. - -[512] Pipp. l. N:o 1377 ja 78. - -[513] Pipp. l. N:o 1522. - -[514] Åbo Tidn. 1804. N:o 26 muistutuksessa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMENKIELINEN RUNOLLISUUS -RUOTSINVALLAN AIKANA*** - - -******* This file should be named 53047-8.txt or 53047-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/0/4/53047 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |